Initial commit

2 files changed, 13697 insertions, 0 deletions

diff --git a/53745-8.txt b/53745-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..6afc618
--- /dev/null
+++ b/53745-8.txt
@@ -0,0 +1,13697 @@
+The Project Gutenberg eBook, Persialaisia kirjeitä, by Charles de

+Secondat, baron de Montesquieu, Translated by J. V. Lehtonen

+

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most

+other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 

+whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of

+the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 

+www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have

+to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

+

+

+

+

+Title: Persialaisia kirjeitä

+

+

+Author: Charles de Secondat, baron de Montesquieu

+

+

+

+Release Date: December 16, 2016  [eBook #53745]

+

+Language: Finnish

+

+Character set encoding: ISO-8859-1

+

+

+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PERSIALAISIA KIRJEITÄ***

+

+

+E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

+

+

+

+PERSIALAISIA KIRJEITÄ

+

+Kirj.

+

+MONTESQUIEU

+

+Suomentanut ja johdannon sekä selitykset kirjoittanut

+

+J. V. Lehtonen

+

+

+

+

+

+

+Hämeenlinnassa,

+Arvi A. Karisto Oy,

+1919.

+

+

+

+

+JOHDANTO

+

+

+"Jos tietäisin jotakin, joka olisi minulle hyödyksi, mutta

+perheelleni vahingoksi, karkottaisin sen mielestäni. Jos tietäisin

+jotakin hyödyllistä perheelleni, mutta joka ei olisi hyödyksi

+isänmaalleni, koettaisin unohtaa sen. Jos tietäisin jotakin

+hyödyllistä isänmaalleni, mutta joka olisi turmioksi Euroopalle tai

+joka olisi kyllä hyödyksi Euroopalle, mutta vahingoksi ihmiskunnalle,

+katsoisin sen omaksuessani tekeväni rikoksen." Nämä avartunutta

+yleisinhimillistä katsantokantaa todistavat ylevät sanat, jotka

+_Persialaisten kirjeiden_ sepittäjä _Charles de Secondat, La

+Brède'in ja Montesquieun parooni_, piirsi muistivihkoonsa, luovat

+eteemme jalon, kaikista ahdasmielisistä ennakkoluuloista vapautuneen

+miehen kuvan ja kehottavat meitä tekemään sellaisen miehen lähempää

+tuttavuutta.

+

+Tämän tuttavuuden kannalta ei ole välttämätöntä erikoisen laajalta

+perehtyä Montesquieun ulkonaisiin elämänvaiheisiin. Riittää kun

+tiedämme, että hän syntyi vanhaan virka- ja sota-aateliin kuuluvista

+vanhemmista 18 p. tammik. 1689 Bordeaux'n tienoilla, että hänen

+kumminaan oli linnaan sattumalta joutunut kerjäläinen, "jotta

+tämä kummi koko hänen ikänsä muistuttaisi hänelle köyhien olevan

+hänen veljiänsä", että hän sai kasvatuksensa munkkien johtamassa

+laitoksessa, missä hän syvästi perehtyi Kreikan ja Rooman historiaan

+ja kirjallisuuteen, että hän v. 1714 pääsi Bordeaux'n parlamentin

+neuvokseksi ja kaksi vuotta myöhemmin, setänsä jälkeen, saman

+parlamentin puheenjohtajaksi. Edelleen on meidän otollista tietää,

+että hän v. 1715 osoitti uskonnollista suvaitsevaisuuttaan naimalla

+kalvinilaisuutta tunnustavan naisen, että hän tutki innokkaasti

+luonnontieteitä ja otti yhtä innokkaasti osaa hienon maailman

+huvituksiin, että hän myi piankin presidentinvirkansa ja muutti

+Pariisiin, että hänet valittiin Ranskan Akatemiaan vuoden 1728

+alussa ja että hän samana vuonna lähti laajoille, yli kolme vuotta

+kestäville matkoille Euroopan eri maihin. Käytettyään enimmän osan

+aikaansa suurteoksensa, _Lakien hengen_, lopulliseen valmistamiseen,

+Montesquieu Pariisissa kuoli 10 p. helmik. 1755, 66 vuoden vanhana.

+

+Niinkuin hänen ylempänä esitetyt sanansakin osoittavat, oli

+Montesquieu niitä voimakkaita henkiä, jotka ovat ajatelleet ja

+tutkineet pitäen silmällä koko ihmiskunnan parasta ja joiden

+tuotteet, mitä niissä liekin niiden syntymisen aikaan ja paikkaan

+liittyvää hetkellistä ja katoavaista, kuuluvat kaikille kansoille ja

+ajoille. Ensimmäisenä ns. valistusajan filosofeista on hän rohkeasti

+taistellut edellisten vuosisatain ja oman vuosisatansa uskonnollisia,

+valtiollisia ja yhteiskunnallisia ennakkoluuloja vastaan, koettanut

+ensimmäisenä ottaa selville historian todelliset lait ja erilaisten

+valtiomuotojen laadun, hengen ja tarkoituksen, ja tuonut yhteiskunta-

+ja valtiotieteen Ranskan kirjallisuuteen, niinkuin Pascal ja Bossuet

+olivat tuoneet siihen jumaluusopin. Hänessä asui 18. vuosisadan

+ajattelijoille perin ominainen kaikkialle tunkeutuva, koko luontoa

+ja historiaa syleilevä tiedonhalu, josta hän itseään kuvaten antaa

+johtavan persialaisensa Usbekin kirjoittaa: "Ne, jotka harrastavat

+tietojensa kartuttamista, eivät ole milloinkaan joutilaina. Vaikka

+minulla ei olekaan mitään tärkeitä asioita suoritettavana, olen

+sentään lakkaamatta toimessa. Minä kulutan elämäni tutkistelemiseen.

+Minä kirjoitan illalla muistiin, mitä olen havainnut, mitä olen

+nähnyt, mitä olen kuullut päivällä. Kaikki kiinnittää mieltäni,

+kaikki hämmästyttää minua. Minä olen kuin lapsi, jonka herkkiin

+aisteihin pienimmätkin seikat voimakkaasti vaikuttavat" (48. kirje).

+

+Täsmälleen samanlainen oli näet Montesquieunkin oppimisen intohimo ja

+työtapa. Tietorikas kirja oli hänen paras toverinsa ja lohduttajansa

+kuivan lakimiestoiminnan lomassa, uudet ajatukset houkuttelivat hänen

+omaa ajatustaan pitkille eräretkille, muistiinpanovihot täyttyivät

+täyttymistään: niistä onkin hänen kuolemansa jälkeen saatu syntymään

+kaksi vahvaa nidettä. Näitä ahkeran lukemisen ja ajattelemisen

+tuloksia hän sijoitti osaksi erinomaisen henkevään keskusteluunsa,

+mutta varsinkin teoksiinsa, jotka ovatkin aivan uhkuen täynnä

+mitä eriskummaisimpia tietoja ja otteita, kaskuja ja kuvaavia

+pikkupiirteitä, niin että ne, etusijassa _Lakien henki_, tekevät

+siitä syystä hajanaisen ja liiaksi paisutetun vaikutuksen.

+

+Montesquieun ensimmäiseen teokseen soveltui tämä tekotapa kuitenkin

+varsin hyvin, koska se oli laadittu kirjeiden muotoon. _Persialaisiin

+kirjeisiin_ myöhemmin liittämässään esipuheessa on Montesquieu

+itse huomauttanut tästä seikasta: "Kirjemuodossa, missä toimivia

+henkilöitä ei ole erikoisesti valittu ja missä käsitellyt aiheet

+eivät ole riippuvaisia mistään kaavasta tai ennakolta laaditusta

+suunnitelmasta, jää tekijälle otollinen tilaisuus liittää romaaniinsa

+filosofiaa, politiikkaa ja siveysoppia ja yhdistää kaikki tämä

+salaisella ja ikäänkuin tuntumattomalla siteellä."

+

+Tällaisen "kirjeromaanin" väittää Montesquieu itse keksineensä ja

+tuoneensa kirjallisuuteen. On kuitenkin otettava huomioon, että

+Pascalin vv. 1656-1657 ilmestyneet kuuluisat _Kirjeet eräälle

+maaseutulaiselle_ olivat jo sisältäneet "filosofiaa, politiikkaa ja

+siveysoppia salaisella siteellä yhdistettyinä". Joka tapauksessa

+oli esimerkki erinomaisen hedelmällinen, sillä _Persialaisten

+kirjeiden_ saavuttaman suuren menestyksen jälkeen nykivät

+kirjankustantajat Montesquieun sanojen mukaan kaikkia kynämiehiä

+hihasta ja pyytelivät näitä sepittämään "persialaisia kirjeitä", ja

+turkkilaisia, juutalaisia, perulaisia kirjeitä vilisikin vilisemällä

+kirjamarkkinoilla. Kirjeromaanin jatkajiksi kävivät taas mm.

+Richardson, Rousseau, Goethe, Foscolo.

+

+Että Montesquieu tuli puolestaan sepittäneeksi _persialaisia_

+kirjeitä, johtui useammastakin asianhaarasta. Edellisen vuosisadan

+lopulla olivat Bernier, Tavernier ja Chardin julkaisseet laajoja

+matkakuvauksia Itämailta ja varsinkin Persiasta. Näistä oli etenkin

+Chardin Montesquieun mieliluettavaa, samoin kuin myöhemmin Rousseaun,

+Chardinilta hän sai kirjeisiinsä, mielikuvituksen aimo lailla

+auttaessa, sen omituisen haaremimaailman, joka niissä hyvin vähän

+uskottavana esiintyy, samoin kuin sysäyksen ilmastoteoriaan ja kuvan

+itämaalaisesta itsevaltiudesta, joka hänelle jää itsevaltiuden

+perimuodoksi. Gallandin v. 1708 toimittamana _Tuhannen ja yhden

+yön_ ranskannos johti myös ajatukset Itämaiden satupiiriin ja

+välitti yleisön tietoon itämaalaisia tapoja ja puheenkäänteitä.

+Edelleen oli Du Fresny vuotta aikaisemmin julkaissut muka erään

+siamilaisen vakavat ja huvittavat seikkailut Ranskassa. V. 1715

+oli taas erään naurettavan kopean persialaisen lähettilään käynti

+Pariisissa herättänyt tavatonta huomiota ja muodostanut sekin yhden

+_Persialaisten kirjeiden_ edellytyksiä.

+

+Niinpä antoi nyt Montesquieu kirjeromaanilleen sellaiset ulkonaiset

+puitteet, että muka kaksi persialaista ylimystä, vakava, mietteliäs

+Usbek ja hilpeämpi Rica, lähtee kotimaastaan tutustumaan Ludvig XIV:n

+viimeisten hallitusvuosien Ranskaan. He nyt kirjoittelevat kirjeitä

+kotiin jääneille ystävilleen ja toisilleen ja heille kirjoitetaan

+kotoa Itämaan uutisia ja Itämaan mietteitä. Näin tarjoutuu tilaisuus

+Ranskan olojen kirpeään arvostelemiseen ja persialaisen haaremielämän

+kuvaamiseen. Tässä kuvauksessa noudatti Montesquieu aistien suloisiin

+nautintoihin taipuvien aikalaistensa makua ja loihti nähtäväksi

+synkkien intohimojen kalvamien eunukkien ja toinen toistaan

+kauniimpien, mustasukkaisempien ja kiihkeämpien naisten täyttämän

+vaimolan, missä mustasukkaisen isännän poissaolo saa vihdoin aikaan

+himojen hillittömän riehunnan ja kaikki sen surulliset seuraukset.

+Nämä eunukit, niin mustat kuin valkoiset, nämä naiset, niin nuoret

+kuin vanhemmat, osaavat kaikki kirjoittaa ja tulkita kiihkeät

+tunteensa kaunopuheisen taidokkaasti. Kuinka uskomatonta tämä

+kaikki liekin ja kuinka teennäiseltä kirjeiden varsinainen romaani

+tuntuneekin, varmaa vain on, että juuri sirosti tarjottu aistillisuus

+houkutteli suuren yleisön lukemaan kirjaa ja hankki sille niin

+suuren menestyksen, että kun se v. 1721 ilmestyi, siitä julkaistiin

+vielä saman vuoden kuluessa toistakymmentä uutta painosta ja tekijän

+eläessä lisäksi 19 enemmän tai vähemmän muunneltua laitosta.

+

+Suuren oikeushovin vakavaksi ajateltava puheenjohtaja ei kuitenkaan

+omistanut nimellensä tätä ensimmäistä teostaan, joka ilmoitettiin

+painetuksi Kölnissä, mutta joka tosi teossa oli kyhätty kirjaksi

+salapainon luvatussa maassa, Hollannissa. "Teoksen omissa vioissa on

+kylliksi, ilman että minun tarvitsee vielä tarjota mieskohtaisetkin

+vikani arvosteltaviksi", lausuu hän siitä esipuheessaan. Epäilemättä

+hän pelkäsi pintapuolisten arvostelijain vertailevan hänen asemaansa

+hänen sepittämäänsä romaaniin ja saavan siitä tekopyhän aiheen

+hyökätä hänen kimppuunsa.

+

+Missään tapauksessa ei _Persialaisia kirjeitä_ tulekaan arvostella

+niiden enemmän tai vähemmän aistillisen kehysjuonen mukaan.

+Montesquieun teosten tutkija ja julkaisija, prof. H. Barckhausen

+varoittaakin lukemasta "tätä suurta pikkukirjaa koulupojan ja

+arvostelemasta vanhanpiian tavoin". Kuuluisa historioitsija Michelet

+oli taas sitä mieltä, että "täytyy olla itse hyvin ajattelematon ja

+hyvin kevytmielinen, pitääkseen tätä kirjaa kevytmielisenä".

+

+Totta onkin, ettei Montesquieu ole suinkaan tästä näennäisesti

+niin huolettoman iloitsevasta kirjastaan unohtanut "filosofiaa,

+politiikkaa eikä siveysoppia". Päinvastoin on siihen Barckhausenin

+sattuvaa vertausta käyttääksemme koottu ikäänkuin oopperan

+alkusoittoon kaikki ne suuret aiheet, joita Montesquieu itse on

+myöhemmissä yksinomaan vakavissa teoksissaan käsitellyt ja joita

+myös toiset vuosisadan johtavat filosofit, sellaiset kuin Voltaire

+ja Rousseau, käyvät hänen jälkeensä käsittelemään. _Persialaisissa

+kirjeissä_ ovat jo idulla aatteet, joista koko vuosisata elää. Niinpä

+pohtivat Rhedi, kolmas Eurooppaan matkustanut persialainen, ja Usbek

+106. ja 107. kirjeessä laajasti tieteiden ja taiteiden vaikutusta

+valtakuntien kukoistukseen tai häviöön, esittäen syitä myötä ja

+vastaan -- aihe, jonka kaunopuheisella kehittelyllä Rousseau on

+kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin saavuttava ensimmäiset kuuluisuuden

+laakerinsa. Kuvaavaa molempain kirjoittajain luonteelle muutoin

+on, että kun Montesquieu esittää paljon painavampia ja lukuisampia

+todistuksia tieteiden ja taiteiden harjoittamisen puolesta kuin

+vastaan, asettuu Rousseau kielteiselle kannalle, koska se tarjoaa

+paljon enemmän kumottavaa ja korjattavaa ja paljon enemmän

+yllättäviä näköaloja. Mutta niinpä onkin totta, että edellinen

+suosii ylellisyyttä välttämättömänä eri yhteiskuntaluokkien välisten

+taloudellisten suhteiden virkeydelle, kun taas jälkimmäinen tuomitsee

+sen aina ja kaikkialla.

+

+Edelleen esittää Usbek 105. kirjeessä sen ajatuksen, että

+jos hallitsija lakkaa pitämästä huolta alamaistensa onnesta

+ja menestyksestä, jota varten hänet on hallitsijaksi pantu,

+katkeaa side hänen ja alamaisten väliltä, ja nämä jälkimmäiset

+"palaavat luonnolliseen vapauteensa". Sama ajatus on sen

+"yhteiskuntasopimuksen" pohjana, jota Rousseau kuvailee kuuluisassa

+valtio-opillisessa teoksessaan. Rousseaun suuren kirjeromaanin

+sankari puolustaa kolmannen osan 21. kirjeessä itsemurhaa täsmälleen

+samoin, ihmisen mitättömyyteen ja kurjuuteen perustuvin syin kuin

+Usbek 76. persialaisessa kirjeessä. 35. kirjeessä Usbek taas käyttää

+kristittyjen puolustuksena sitä seikkaa, etteivät he esim. Ranskassa,

+missä ei ole moskeijoja, ole koskaan kuulleet puhuttavan profeetta

+Alista. Samaa ajatusta tulkitsee Voltaire murhenäytelmässään _Zaire_,

+missä sankaritar huomauttaa omaksumamme uskonnon kokonaan riippuvan

+syntymäpaikastamme ja missä näytelmän yleisaate erikoisesti kiteytyy

+säkeisiin:

+

+    J'eusse été près du Gange esclave des faux dieux,

+    Chrétienne dans Paris, musulmane en ces lieux. (I, 1).

+

+    (Minä olisin ollut Ganges-virran varrella väärien jumalain orja,

+    kristitty Pariisissa ja muhamettilainen tässä maassa.)

+

+Erikoisen laajasti pohtivat Usbek ja Rhedi kymmenkunnassa

+persialaisessa kirjeessä (113-123) väestökysymystä sekä syitä

+maapallon määrättyjen osien väkiluvun vähenemiseen ja esittävät

+tällöin samoja teorioja ilmaston, maaperän, uskontojen, tapojen

+vaikutuksesta, mitkä saavuttavat sitten suuren kantavuuden

+ja kuuluisuuden _Lakien hengessä_. Itämaiden veltostuttava

+moniavioisuus, Länsimaiden avioeron kielto, Itämaiden eunukkilaitos

+ja Länsimaiden munkkilaitos saavat kirjeissä osakseen ankaran

+tuomion, väitetäänpä katolisen uskonnon pappiensa ja munkkiensa

+naimattomuuden tähden häviävän Euroopasta viidensadan vuoden kuluessa.

+

+Toisenkin _Lakien hengen_ kuuluisan teorian voi huomata olevan

+idulla _Persialaisissa kirjeissä_, nimittäin sen, että yksinvallan

+perusvoimana on kunnia, tasavallan hyve, itsevaltiuden pelko ja

+ylimysvallan kohtuullisuus. Tätä ajatusta esitetään varsinkin

+63. ja 90. kirjeessä. Luolaihmisten tarinalla taas tahdotaan

+osoittaa, millaiseksi ihmisten tila muuttuu silloin kun kaikki

+yhteiskunnalliset vaistot tukahutetaan ja raaka itsekkyys päästetään

+kaikkia tekoja johtamaan, ja millaiseksi yhteiskunnallinen hyve ja

+keskinäinen avuliaisuus urhouteen ja uskontoon nojaten luo ihmisten

+elämän. Luolaihmiset, muutoin hyvin säyseät ja hyväntahtoiset

+olennot, torjuvat urheasti niskoiltaan röyhkeän hyökkääjän ja

+saalistajan, sillä tässä, niinkuin _Lakien hengessäkin_, on

+Montesquieu sitä mieltä, että puolustussota on täysin luvallinen,

+samalla kun hän Espanjan ja Portugalin esimerkkiin vedoten ankarasti

+varoittaa suurten valloitusten tuhoisuudesta.

+

+_Lakien hengen_ kolmas perusteoria, varsinkin monarkiassa

+tarpeellista vallanjakoa koskeva lakiasäätävän, toimeenpanevan

+ja tuomiovallan erottamiseen tähtäävä teoria esiintyy myös

+_Persialaisissa kirjeissä_ hahmoteltuna. Ennen kaikkea vihaa

+Montesquieu despotismia, yksinvaltiutta, missä kaikki valta on

+ilman rajoituksia ja esteitä koottu yksiin käsiin. Hänen nähdäkseen

+Ludvig oli nyt XIV:n Ranska ilmeisesti luisumassa despotismia kohti.

+Kuningasvalta ajoi periaatteensa liian pitkälle, teki aateliston,

+papiston, virkamiehistön hillitsevän vaikutuksen tyhjäksi ja kulki

+sitä vallankumousta kohti, jota Montesquieu aavisteli. Siitä syystä

+ruoskiikin Montesquieu tuikeasti, nimettömyytensä turvin, Ludvig

+XIV:tä itseään, hänen tapojaan, hänen arvonimikauppaansa, hänen

+mielivaltaista rahapolitiikkaansa, hänen kyvyttömiä apulaisiaan,

+kerrankin sanoen hänellä olevan 18-vuotiaan ministerin ja 80-vuotiaan

+rakastajattaren. Verojen vuokraajat, jotka nylkivät kansan puti

+puhtaaksi ja sälyttivät Ranskan hartioille suunnattoman velkataakan,

+saavat myöskin onnettoman hallitusjärjestelmän osana monet sattuvat

+letkaukset. Tuon tuostakin viitataan Englannin esimerkkiin, siellä

+kun kuningasvalta on rajoitettu, ja kuninkaan ja kansan kestävänä

+siteenä on kiitollisuus. Syvästi pahoitellaan parlamentteja kohtaan

+harjoitettua sortoa, nämä kun yksinään uskaltavat tuoda kuninkaan

+tietoon kansan hädän ja arvostella onnettomia hallitustoimia.

+Hugenottien ja jansenistien vaino otetaan useamminkin tuomitsevan

+tarkastelun alaiseksi, ja samoin huomautetaan purevasti hovin

+turhasta komeilusta, imartelijain ansiottomasta palkitsemisesta ja

+todella kyvykkäiden miesten syrjäyttämisestä. Tästä kelvottomille

+kärttäjille yhteisen kansan kustannuksella tulvailevasta apurahojen

+virrasta lausutaan 125. kirjeessä hyvin katkeria, suorastaan

+vallankumouksellisen katkeria sanoja. Kuninkaan oletetaan näet

+kuuluttavan:

+

+"Että jokaisen maamiehen, jolla on viisi lasta, tulee joka päivä

+vähentää viidennellä osalla leipämäärää, minkä hän heille antaa. Me

+velvoitamme perheenisiä toimittamaan tämän vähennyksen kunkin osasta

+niin tasapuolisesti kuin suinkin mahdollista.

+

+"Me määräämme, etteivät ne henkilöt, jotka harjoittavat alhaisia

+ammatteja tai käsitöitä ja jotka eivät ole milloinkaan olleet Meidän

+Majesteettimme aamuvastaanotossa, saa vast'edes ostaa vaatteita

+itselleen, vaimolleen tai lapsilleen useammin kuin joka neljäs vuosi.

+Lisäksi kiellämme heiltä ankarasti kaikki ne pienet huvittelut, joita

+heidän on ollut tapa panna toimeen perheissään vuoden suurimpina

+juhlina."

+

+Kerjäläinen ei ollut suotta Montesquieun kummina.

+

+75. kirje paheksuu edelleen Ranskan siirtomaissa suvaittua orjuutta,

+vaikka ruhtinaat vakuuttavatkin noudattavansa kristinuskon

+periaatteita, jotka pitävät kaikkia ihmisiä samanarvoisina. Totuutta

+tänään, valhetta huomenna!

+

+Totuutta ei taas 95. kirjeen mukaan valtio-opissa ja valtiotaidossa

+tunneta lainkaan. Onhan ruhtinaiden omantunnon paaduttamiseksi

+"muodostettu vääryydestä järjestelmä, laadittu sen säännöt,

+julistettu sen periaatteet ja tehty niistä johtopäätökset".

+

+Niinpä tiedemiehen onkin mahdoton noudattaa totuutta ja rehellisyyttä

+historiallisia tapahtumia kuvatessaan: kun ei häntä enää voida

+syyttää noituudesta, syytetään häntä kerettiläisyydestä, ja hän saa

+kestää tuhannet vainot. "Hänen kynänsä tahdotaan kahlita, ellei sitä

+voida ostaa" (145. kirje).

+

+Ja kuitenkin on oikeus ikuinen ja kokonaan riippumaton inhimillisistä

+sopimuksista. Se asuu salaisena voimana kaikkien ihmisten sydämessä

+ja estää heitä vahingoittamasta muita ihmisiä, tuottamalla heille

+päinvastoin oikeuden ja hyvyyden käskyjen seuraamisesta hurmaavaa

+nautintoa (84. kirje).

+

+Voi niitä, jotka vääryyttä harjoittavat ja jotka ylhäiseltä

+asemaltaan tuolla vääryydellä turmelevat kokonaisen kansan!

+Skotlantilaisen pankkiiri ja ministeri Law'n suunnattomaksi

+huijaukseksi muodostunut luottojärjestelmä saa tältä kannalta usein

+toistetun, mitä ankarimman tuomionsa: "Onko enää suurempaa rikosta

+kuin se, minkä tekee ministeri turmellessaan kokonaisen kansan tavat,

+alentaessaan jaloimmatkin sielut, himmentäessään arvoasemien loiston,

+saastuttaessaan hyveen ja syöstessään korkeimmankin sukuperän yleisen

+halveksunnan saaliiksi! Mitä on sanova jälkimaailma silloin kun sen

+täytyy punastua isiensä häpeästä?" (146. kirje).

+

+Ludvig XIV:n, kuninkuusaatteen mahtavimman eurooppalaisen edustajan

+ohella ahdistaa Montesquieu leppymättä hengellisen mahtiaatteen

+edustajaa, paavia. Uskomattoman rohkeasti kirjoittaa Rica 29.

+kirjeessä: "Paavi on kristittyjen päämies. Hän on vanha epäjumala,

+jolle suitsutetaan tottumuksesta." Paavi on myös sellainen kummitus,

+joka uskottelee, että kolme on sama kuin yksi ja että leipä ei ole

+leipää eikä viini viiniä (24. kirje). Ken vähänkin uskaltaa poiketa

+paavin julistamista "totuuksista", hänet poltetaan. Siitä huolimatta

+vallitsee alituinen riita ja tappelu kristityissä maissa: "Ei ole

+milloinkaan ollut valtakuntaa, jossa olisi ollut niin paljon sisäisiä

+sotia kuin Kristuksen valtakunnassa" (29. kirje). Eikä ihmekään,

+sillä kristinusko ei ole ihmisille tullut eläväksi voimaksi, joka

+kantaisi kristillisten tekojen hyviä hedelmiä. Kristityissä on

+"varsin pitkä matka tunnustuksesta uskoon, uskosta vakaumukseen,

+vakaumuksesta tekoon". He uskovat vain ajoittain, riippuen siitä,

+missä kunnossa heidän vatsansa ja yleensä heidän terveytensä on

+(75. kirje). He osaavat kyllä kiistellä uskonnosta ja sen turhista

+muotoseikoista, mutta samalla he näyttävät kiistelevän siitä,

+kuka noudattaisi sitä vähimmin. Lakien totteleminen, lähimmäisen

+rakastaminen, vanhempien kunnioittaminen, nämä ensimmäiset

+uskonnollisen vakaumuksen merkit, ne jäävät heiltä syrjään (46.

+kirje).

+

+Rakkauden täyttämää elämää, hyviä tekoja vaatii siis Montesquieu

+kristityksi itseään sanovalta ihmiseltä, sitäkin enemmän, kun hän on

+jyrkästi sitä mieltä, että ihmisen tahto on vapaa ja että hän voi

+siis itse ohjata tekojansa hyvään tai pahaan (69. kirje). Muutoin

+hän ei anna mitään arvoa enempää kristinuskon kuin muidenkaan

+uskontojen opinkappaleille, vaan riittävät hänelle täydellisesti ne

+harvat yleislauselmat, jotka sisältyivät deistiseen katsantotapaan.

+Montesquieun mielestä oli uskontokin vain valtiollinen laitos muiden

+joukossa, jonka avulla ohjataan sopivasti ihmisten toimintaa. Kuinka

+räikeään valaistukseen joutuukaan pappien yleinen menettely, he

+kun opinkappaleittensa todistukseksi vetoavat "pyhien" kirjojensa

+haaveellisiin tarinoihin, jotka, jos mitkään, kaipaavat todistamista

+(17.--18. kirje)! Kuinka voimakkaasti arvostellaankaan tuon kurjan

+maan matosen, ihmisen, röyhkeätä tapaa kuvitella Jumala itsensä

+kaltaiseksi (59. kirje)! Ja sentään: kuinka yksitoikkoinen ja köyhä

+onkaan ihmisen mielikuvitus luodessaan autuaille paratiisin ja

+haaveillessaan siellä tarjona olevia nautintoja: vain ikuista soittoa

+tai ikuista käyskentelyä tai ikuista lemmenkaihoa! (126. kirje).

+Schopenhauerilla oli edeltäjänsä valistusajankin filosofien joukossa.

+

+Katolisen papiston toimettomuutta, tietämättömyyttä,

+taikauskoisuutta, irstautta, lain käskyjen tinkimistä ja Jumalan ja

+ihmisten pettämistä ei Montesquieu väsy kurittamasta. Rinnastaapa

+hän kerran irstailijain elättämät ilotytöt ja uskovaisten

+elättämät munkit, ne kun molemmat ovat yhtä hyödyttömiä (57.

+kirje). Lähetyssaarnaajia hän ei kohtele yhtään sen lempeämmin.

+Eipä kumma siis, että _Persialaisia kirjeitä_ vastaan nousi oikea

+pyhän suuttumuksen myrsky, ne kun pitelivät yhtä armottomasti

+uskontoa kuin sen edustajia. Ne julistettiin jumalattomiksi ja

+turmiollisiksi ja hyville kristityille sopimattomiksi. Montesquieu

+katsoi myöhemmin kirjoittamassaan esipuheessa asiakseen puolustautua

+siltä syytökseltä, että hän olisi muka loukannut kristinuskon

+suuria totuuksia: päinvastoin vakuuttaa hän aina tunteneensa suurta

+rakkautta näitä totuuksia kohtaan ja vetäytyy muutoin taitavasti

+hämmästelevien ja tietämättömien persialaistensa turviin.

+

+Papit ja munkit eivät ole suinkaan ainoat ranskalaiset, jotka saavat

+näiden hämmästelevien ja tietämättömien persialaisten kynästä teräviä

+pistoja. Ei ole sitä säätyä eikä ihmislajia, josta Montesquieu ei

+olisi tässä teoksessaan ivakuvaa piirtänyt ja jonka heikkouksia hän

+ei olisi penkonut. Kopeat pölkkypäiset tuomarit, jotka kirjoja ja

+tietoja vailla ollen jättävät lainkohtien selvittämisen asianajajain

+tehtäväksi, kykenemättömät lainsäätäjät, järjetön kullantekijä,

+korskea kaikentietäjä, ympyröihinsä takertunut mittausopin tutkija,

+elävästä elämästä vierautunut tiedemies, hourupäinen muinaisesineiden

+kokoilija, rehentelevät uutistenmetsästäjät, norkoileva runoilija,

+pöyhkeä sotakarhu, kiusalliset seurahullut, siveettömät naisuroot,

+turhamaiset, kevytmieliset, peli-intoiset naiset ja näyttelijättäret,

+ranskalainen muotihulluus, höllentyneet aviosuhteet, epäitsenäiset

+mukaelmateokset ja ikävät uskonnolliset kirjat, joita sopii

+käyttää unilääkkeenä, ikuisesti pilkattu Ranskan Akatemia, kaikki

+saavat _Persialaisissa kirjeissä_ purevan mainintansa. Kun kerran

+siivoukseen ryhtyi, suoritti Montesquieu muiden valistusajan

+filosofien tavoin oikein suursiivouksen. Tarvittiin kuitenkin vielä

+monta Herakleen jokea, ennen kuin silloisen Ranskan Augiaantalli

+puhdistui. Joka tapauksessa pani Montesquieun nuoruudenteos siinä

+suhteessa parhaansa.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Tämän nuoruudenteoksen ja Montesquieun molempien toisten pääteosten

+välillä on vv. 1728-1731 tehty matka Itävaltaan, Unkariin, Italiaan,

+Saksaan, Hollantiin ja Englantiin. Montesquieu ei käyttänyt matkaansa

+vain uuden näkemiseen, vaan myös kaikenlaisten valtiollisten ja

+yhteiskunnallisten tietojen järjestelmälliseen keräämiseen. Näin

+hän otti selkoa kunkin valtakunnan maanviljelyksestä, kaupasta

+ja teollisuudesta, merenkulusta, terveydenhoidosta, raha-asiain

+tilasta, sotataidosta, laeista ja yleisistä laitoksista, tieteistä

+ja taiteista. Viipyessään Roomassa useita kuukausia hänellä oli

+tilaisuus perin pohjin tutustua suuresti ihailemansa muinaisen

+jättiläisvaltion muistomerkkeihin ja elää mielikuvituksessaan

+uudelleen kaikki se, mitä hän oli vanhoista historioitsijoista

+lukenut.

+

+Näin liittyy hänen v. 1734 julkaistu toinen teoksensa, _Mietteitä

+roomalaisten suuruuden ja häviön syistä_ (Considérations sur les

+causes de la Grandeur et de la Décadence des Romains), hyvinkin

+läheisesti Italianmatkaan, samoin kuin hänen kolmas kokoomateoksensa,

+v. 1748 ilmestynyt _L'Esprit des Lois, Lakien henki_, on Montesquieun

+kaiken lukeneisuuden ja kaikkien matkojen yhteinen tulos.

+Roomalaisteos olikin alkuaan aiottu _Lakien hengen_ osaksi, mutta kun

+aiheen viehättävyys paisutti sen liian vahvaksi, oli se julkaistava

+eri kirjana.

+

+_Persialaisten kirjeiden_ ja roomalaismietteiden erotus on

+tuntuva. Uudessa teoksessa on kaikki vakavaa ja punnittua. Sanonta

+pyrkii jykeään suppeuteen, selkeään yksinkertaisuuteen, painavaan

+ytimekkyyteen. Rohkein, yleistävin vedoin käydään läpi Rooman

+koko loistava historia, muutamin iskevin piirtein hahmotellaan

+roomalaisen sielunominaisuudet, vapaudenrakkaus, työinto, isänmaan

+kunnioitus, sotalaitoksen ja mieskurin vankka voima, sisäisten

+taistelujen kiivaus, joka estää mieliä veltostumasta, senaatin uljuus

+ja neuvokkuus vaaran hetkellä, sen taitava ulkopolitiikka. Samoin

+luodaan ripeä yleiskatsaus kaiken tämän suuruuden sortumiseen ja sen

+syihin, seuraamalla kahtia jakautuneen Rooman valtakunnan vaiheita

+aina keskiajan rajoille asti.

+

+_Mietteitä roomalaisten suuruudesta ja häviöstä_ tarjoaa lukijalleen

+erinomaisen henkisen nautinnon ja tuntuu kaikista Montesquieun

+teoksista älykkäimmältä, suuripiirteisimmältä ja kiinteästi

+mestarillisimmalta. Teoksen ansiota on edelleen, että se on aukaissut

+uran todelliselle tieteelliselle historian tutkimukselle, "historian

+filosofialle", poistamalla Kaitselmuksen suoranaisen johdon maailman

+kulusta ja etsimällä historiallisen tapahtumisen syitä luonnollisista

+seikoista, ulkonaisista ja sisäisistä, entisistä ja nykyisistä.

+Syiden ja seurausten vankkumaton sarja kiertyy Rooman kansan

+kohtaloissa näkyviimme, jättämättä mitään sattuman varaan.

+

+Toisaalta on kuitenkin myönnettävä, että Montesquieu on käytellyt

+lähteitään niitä tarpeeksi seulomatta ja että hän on joskus pyrkinyt

+liian rohkeihin yleistyksiin, niinkuin esim. väittäessään sisäisten

+levottomuuksien kalvaman valtion olevan vaarallisen naapurien

+vapaudelle ja synnyttävän aina suuria miehiä. Lisäksi on Montesquieu,

+omituista kyllä, jättänyt kokonaan tutkimatta Rooman valtakunnan

+rahatalouden ja unohtanut sen erinomaisen vaikuttavan osan, mikä

+uskonnolla on ollut Rooman kansan kehitykseen. Fustel de Coulanges'in

+nerokas teos _La Cité antique_ (Vanhan ajan kaupunkivaltio) osoitti,

+mitä ja kuinka paljon tässä jälkimmäisessä suhteessa jäi tekemättä.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Émile Faguet huomauttaa Montesquieun viimeisestä suurteoksesta,

+_Lakien hengestä_, joka neljänkymmenen vuoden ahkeran työn ja

+ajattelun tuloksena vihdoinkin ilmestyi seitsemän vuotta ennen

+tekijän kuolemaa, että jos _Mietteet roomalaisista_ oli ollut

+tutkimus roomalaisten suuruuden ja häviön syistä, on _Lakien henki_

+tutkimus kaikkien valtioiden kukoistuksesta ja rappeutumisen

+edellytyksistä. Se on siis Faguet'n mukaan jonkinlainen

+yhteiskunnallinen tautioppi, koska siinä selvitellään, mitkä

+sairaudet voivat häiritä erilaisten hallitusmuotojen siunauksellista

+toimintaa, jopa saattaa valtion perikatoonkin. Joka tapauksessa

+oli Montesquieun tarkoitus ihmisystävällinen: hän tahtoi edistää

+kärsivän maailman onnea. Siitä hän sanoo teoksensa esipuheessa

+mm.: "Jos voisin toimittaa niin, että kaikki saisivat uusia syitä

+rakastaa velvollisuuksiaan, ruhtinastaan, isänmaataan, lakejaan, että

+kaikki osaisivat paremmin tajuta onnensa jokaisessa maassa, jokaisen

+hallituksen aikana, jokaisessa asemassa, missä satutaan olemaan,

+pitäisin itseäni kuolevaisista onnellisimpana. Pitäisin myös itseäni

+kuolevaisista onnellisimpana, jos voisin parantaa ihmiset heidän

+ennakkoluuloistaan. Nimitän tässä ennakkoluuloiksi, en niitä, jotka

+estävät meitä ymmärtämästä erinäisiä asioita, vaan niitä, jotka

+estävät ihmisen ymmärtämästä itseään."

+

+Kukaan ranskalaisen valistusajan filosofi ei ole Montesquieutä

+paremmin ja syvemmin oivaltanut ihmisen synnynnäistä

+ahdasmielisyyttä, ennakkoluuloisuutta, kurjuutta. Luodessaan

+katseensa luomakunnan äärettömyyksiin, tarkastellessaan ylhäältäpäin

+vuosisatojen tuskallista kulkua Montesquieu on ennen kaikkea

+pannut merkille ihmisen pienuuden ja heikkouden ja toistellut tätä

+huomiotaan voimakkain sanoin aina _Persialaisista kirjeistä_ lähtien.

+Sentähden säälii hän ihmistä kaikkialla. "Minä en ole milloinkaan

+voinut nähdä kyynelten vuotavan", sanoo hän kerrankin, "joutumatta

+liikutuksen valtaan. Tunnen sääliä onnettomia kohtaan, ikäänkuin

+vain he olisivat ihmisiä." Sentähden hän ruoskii armotta ihmisen

+ylpeyttä ja omahyväisyyttä, missä se esiintyneekin, sillä mistä voisi

+kurja maan matonen ylpeillä? Sentähden hän ympäröi hallitusmuotonsa

+tuhansilla varovaisuuskeinoilla, koska ihminen on niin kärkäs

+käyttämään valtaansa väärin, oli sitten kysymyksessä tasavalta tai

+kuningasvalta tai ylimysvalta. Sentähden hän vihaa sydämensä pohjasta

+itsevaltiutta, sillä millä oikeudella tomuhiukkanen nousee toisen

+tomuhiukkasen ehdottomaksi herraksi ja käskijäksi? Sentähden hän on

+itsekin suhteellisuuskäsityksen läpitunkema, niin ettei hän esim.

+lähde ilman muuta määräämään, mikä hallitusmuoto, tasavaltainen tai

+kuningasvaltainen, on periaatteellisesti parempi, vaan lausuu siitä

+vastatessaan Sorbonne'in muistutuksiin: "Koko Eurooppa on lukenut

+kirjani ja kaikki ovat yksimielisiä siitä, ettei voida keksiä,

+olenko minä taipuvaisempi tasavaltaiseen vai kuningasvaltaiseen

+hallitusmuotoon. Ja tosiaan olisikin ollut ahdasmielistä valita,

+sillä itse asiassa ovat nämä molemmat hallitusmuodot erinomaisen

+hyviä."

+

+Muihin _Lakien hengen_ johtaviin aatteisiin on ylempänä viitattu:

+laveammin ei tässä ole tilaa niihin kajotakaan. Monen tutkijan

+mielestä on näitä johtavia aatteita vaikea löytää tuon suuren teoksen

+suunnattomasta ainespaljoudesta, koska Montesquieu on tapansa

+mukaan ahtanut siihen kaikki pitkällisen työskentelynsä tulokset

+ja koska hänellä ei ole koskaan ollut erikoisesti ranskalaista

+kirjan rakentamisen kykyä. Niinpä on Lansonin, tunnetun Ranskan

+kirjallisuuden tutkijan, mielestä _Lakien henki_ lukuisine

+kirjoineen ja vielä lukuisampine alajaksoineen "tavattoman sekava".

+Albert Sorel, mainio Ranskan historian tutkija, näkee Montesquieun

+harhailevan ja eksyvän ja hukkuvan aiheensa rannattomille ulapoille,

+ja kun hän vihdoin keksii Pohjantähden, ei ole ihme, että hänen

+retkensä karttaviiva onkin hyvin koukeroinen. Mutta Barckhausen

+katsoo voivansa osoittaa _Lakien hengen_ rakentuvan aivan

+yhtäjaksoisesti ja elimellisesti, kirja kirjalta, luku luvulta,

+ehyeksi kokonaisuudeksi, kunhan vain lähdetään siltä näkökannalta,

+miltä Montesquieu itse lähti: inhimillisten yhteiskuntien säilymisen

+kannalta.

+

+Miten _Lakien hengen_ rakenteen laita liekään, joka tapauksessa se

+on Montesquieun kuolemattomuuden parhaana takeena, samoin kuin se on

+eniten vaikuttanut 18. vuosisadan ajatteluun. Voltaire ihaili sitä

+suuresti, vaikka koettikin osalta osoittaa sen väitteitä vääriksi.

+Rousseau menetteli sen suhteen _Yhteiskuntasopimusta_ kirjoittaessaan

+aivan samoin kuin hän menetteli Locke'in kasvatusmietteiden suhteen

+_Émile'iä_ kirjoittaessaan: hän sepitti sen teorioille vastakkaisia

+teorioja tai hyväksyi ne sellaisinaan, mutta piti kuitenkin aina

+silmänsä tähdättyinä esikuvaan.

+

+_Lakien henki_ näytti kuiluja ja ihanteita. Rousseaun malttamattomien

+oppilasten mukana syöksyi Ranskan suuri vallankumous kuiluihin.

+Uudistettu kuningasvalta koetti toteuttaa sen ihanteita, varsinkin

+vallan jakoa. Kun sekin pian sortui, ilmeisesti jonkun koneistoon

+tulleen vian takia, osoittaa se vain, kuinka vaikeata on seurata

+parhaitakin neuvoja. Mutta näitä neuvoja on sentään jokaisen

+kansalaisen edullista tutkistella, varsinkin jos neuvonantaja,

+niinkuin Montesquieu, tuntee inhimillisen heikkouden ja tahtoo

+rehellisesti edistää koko ihmiskunnan onnea ja menestystä.

+

+_J. V. Lehtonen_.

+

+

+

+

+

+

+PERSIALAISIA KIRJEITÄ

+

+

+

+

+ERÄITÄ MIETTEITÄ

+

+Persialaisista kirjeistä (1754).

+

+

+_Persialaisissa kirjeissä_ on lukijoita eniten miellyttänyt se

+seikka, että he ovat niistä aavistamattaan keksineet romaanin.

+He ovat nähneet sen alun, kehkeymisen ja lopun: eri henkilöt

+on yhdistetty toisiinsa ikäänkuin siteellä. Mitä kauemmin he

+oleskelevat Euroopassa, sitä vähemmän ihmeellisiltä ja omituisilta

+näyttävät tämän maailmanosan tavat heidän silmissään, samalla kun

+tämä ihmeellisyys ja omituisuus vaikuttaa heihin voimakkaammin tai

+heikommin heidän erilaisten luonteittensa mukaan. Toiselta puolen

+yltyy sekasorto aasialaisessa vaimolassa sitä suuremmaksi, mitä

+kauemmin Usbek viipyy poissa, so., mitä enemmän vimma kasvaa ja

+rakkaus vähenee.

+

+Muutoin saavat tämäntapaiset romaanit yleensä menestystä osakseen,

+koska kukin pääsee niiden avulla selville omasta tilastaan, mikä

+opettaa paremmin eläytymään intohimoihin kuin kaikki mahdolliset

+kertomukset niistä. Ja siinä on muuan syy niiden muutamien

+viehättävien teosten saavuttamaan menestykseen, jotka ovat

+ilmestyneet _Persialaisten kirjeiden_ jälkeen.

+

+Vihdoin voidaan tavallisissa romaaneissa sallia sivukertomuksia

+vain silloin kun ne muodostavat oman romaaninsa. Niihin ei kävisi

+sekoittaminen yleisiä mietteitä, koska se häiritsisi teoksen

+tarkoitusta ja luonnetta, sen henkilöitä kun ei ole varsinaisesti

+koottu lausumaan mielipiteitään. Mutta kirjemuodossa, missä toimivia

+henkilöitä ei ole erikoisesti valittu ja missä käsitellyt aiheet

+eivät ole riippuvaisia mistään kaavasta tai ennakolta laaditusta

+suunnitelmasta, jää tekijälle otollinen tilaisuus liittää romaaniinsa

+filosofiaa, politiikkaa ja siveysoppia ja yhdistää kaikki tämä

+salaisella ja ikäänkuin tuntumattomalla siteellä.

+

+_Persialaisten kirjeiden_ menekki oli alussa niin suunnaton, että

+kirjakauppiaat tekivät kaikkensa saadakseen niihin jatkoa. He nykivät

+hihasta jokaista, jonka vain tapasivat, ja sanoivat: "Hyvä herra,

+laatikaapa minulle _Persialaisia kirjeitä_."

+

+Mutta siitä, mitä minä juuri sanoin, käy riittävästi ilmi, ettei

+niihin voida laatia jatkoa ja että niitä vielä vähemmän voidaan

+sekoittaa jonkun toisen käden kirjoittamiin kirjeisiin, kuinka

+nerokkaita nämä sitten saattaisivat ollakin.

+

+Niissä on muutamia piirteitä, joita monet ihmiset ovat pitäneet

+varsin uskallettuina. Mutta heitä minä pyydän ottamaan huomioonsa

+tämän teoksen laadun. Ne persialaiset, jotka näyttelevät niissä

+suurta osaa, olivat yht'äkkiä siirtyneet Eurooppaan, so., toiseen

+maailmaan. Oli aika, jolloin heidät oli pakostakin esitettävä

+tietämättöminä ja ennakkoluuloisina: silloin oli asianamme vain

+osottaa heidän ajatustensa syntyminen ja kehkeäminen. Heidän

+ensimmäiset mietteensä olivat välttämättä kummallisia: ilmeisesti

+ei ollut muuta tehtävää kuin luoda heihin se kummallisuuden laji,

+joka soveltuu älykkyyteen; oli vain kuvattava se tunne, minkä heissä

+oli herättänyt kukin oudolta näyttävä asia. Puhumattakaan siitä,

+että tekijällä olisi ollut tarkoitus kajota johonkin uskontomme

+perusaatteeseen, ei hän edes aavistanut olleensa varomaton. Näihin

+piirteisiin on aina liittynyt hämmästyksen ja kummastelun tunne,

+eikä suinkaan tutkimisen ja vielä vähemmän arvostelemisen ajatus.

+Puhuessaan meidän uskonnostamme eivät nämä persialaiset saa näyttää

+tietävämmiltä kuin puhuessaan meidän tavoistamme ja tottumuksistamme.

+Ja jos meidän opinkappaleemme ovat heidän mielestään joskus

+omituisia, leimaa tätä omituisuutta aina täydellinen tietämättömyys

+niistä siteistä, jotka liittävät nämä opinkappaleet ja meidän muut

+totuutemme toisiinsa.

+

+Rakkaus, jota tekijä tuntee näitä suuria totuuksia kohtaan, on saanut

+hänet näin puolustautumaan, puhumattakaan ihmissuvulle kuuluvasta

+kunnioituksesta, ihmissuvulle, jota ei ole suinkaan tahdottu iskeä

+arimpaan paikkaan. Lukijaa pyydetään siis lakkaamatta pitämään

+niitä piirteitä, joista puhun, sellaisten ihmisten hämmästyksen

+seurauksina, joilla oli pakostakin syytä hämmästyä, tai sellaisten

+miesten lausumina yllätysväitteinä, jotka eivät edes kyenneet

+niitä lausumaan. Häntä pyydetään huomaamaan, että koko viehätys

+johtui todellisten asioiden ja niiden omituisen, lapsellisen tai

+eriskummaisen havaitsemistavan välillä vallinneesta alituisesta

+vastakohtaisuudesta. Varmasti ovat _Persialaisten kirjeiden_ luonne

+ja tarkoitus niin ilmeiset, ettei niistä saata milloinkaan erehtyä

+kukaan muu kuin se, joka itse tahtoo erehtyä.

+

+

+

+

+ESIPUHE.

+

+

+Minä en suinkaan sepitä tässä omistuskirjettä enkä minä myöskään ano

+suojelusta tälle kirjalle: sitä luetaan ilmankin, jos se on hyvä; ja

+jos se on huono, on minusta yhdentekevää, luetaanko sitä vai ei.

+

+Minä olen muodostanut näistä ensimmäisistä kirjeistä teoksen

+koetellakseni yleisön makua: minulla on suuri joukko samanlaisia

+kirjeitä salkussani, ja ne voin tarita sille myöhemmin.

+

+Mutta vain sillä ehdolla, että minä pysyn tuntemattomana. Sillä jos

+minun nimeni tulee yleisön tietoon, vaikenen minä heti paikalla.

+Tunnen erään naisen, joka kävelee verrattain hyvin, mutta joka

+oikeastaan ontuukin, jos häntä lähemmin tarkastelee. Teoksen omissa

+vioissa on kylliksi, ilman että minun tarvitsee vielä tarjota

+mieskohtaiset vikani arvosteltaviksi. Jos tiedettäisiin, kuka minä

+olen, sanottaisiin: "Hänen kirjansa ei sovellu hänen asemaansa. Hänen

+pitäisi käyttää aikaansa parempaan. Tuollainen ei ole vakavan miehen

+arvon mukaista." Arvostelijoilta ei milloinkaan puutu tämäntapaisia

+mietteitä, koska niitä käy lausuileminen vaivaamatta isosti älyänsä.

+

+Näiden kirjeiden sepittäjänä esiintyvät persialaiset asuivat

+kanssani. Me vietimme elämäämme yksissä. Koska he pitivät minua

+ikäänkuin toiseen maailmaan kuuluvana, eivät he salanneet minulta

+mitään. Eikä näillä niin kaukaa saapuneilla ihmisillä saattanutkaan

+enää olla salaisuuksia. He näyttivät minulle useimmat kirjeensä, ja

+minä jäljensin ne. Sainpa käsiini muutamia sellaisiakin, joita he

+olisivat visusti varoneet minulle uskomasta, niin nöyryyttäviä ne

+olivat persialaiselle turhamaisuudelle ja mustasukkaisuudelle.

+

+Minä toimin siis vain kääntäjänä. Koko minun vaivani on supistunut

+teoksen soveltamiseen meidän tapoihimme. Olen säästänyt lukijaa

+aasialaiselta kielenkäytöltä niin paljon kuin olen voinut ja olen

+vapahtanut hänet lukemattomista korkealentoisista lauseparsista,

+jotka olisivat hänet pimittäneet aivan pilviin.

+

+Mutta siinä ei ole kaikki, mitä olen tehnyt hänen hyväkseen. Olen

+poistanut ne pitkän pitkät kohteliaisuuslauselmat, joita itämaalaiset

+eivät suinkaan tuhlaa vähemmän kuin mekään. Ja olen sivuuttanut

+suunnattoman joukon sellaisia pikku seikkoja, joiden on vaikea sietää

+päivän valoa ja joiden on aina annettava vaipua unholaan kahden

+ystävän väliltä.

+

+Jos useimmat niistä, jotka ovat tarinneet meille kirjekokoelmia,

+olisivat menetelleet samoin, olisivat he nähneet teostensa haihtuvan

+olemattomiin.

+

+Muuan seikka on minua usein ihmetyttänyt, nimittäin se, että

+olen huomannut näiden persialaisten joskus olleen yhtä selvillä

+kansamme tavoista ja tottumuksista kuin minä itse, niin että he ovat

+tunteneet pienimmätkin olosuhteet ja panneet merkille asioita, jotka,

+siitä olen varma, ovat jääneet älyämättä hyvin useilta Ranskassa

+matkustelleilta saksalaisilta. Lasken tämän heidän pitkällisen

+oleskelunsa ansioksi puhumattakaan siitä, että aasialaisen on

+helpompi päästä ranskalaisten tapojen perille yhdessä vuodessa kuin

+ranskalaisen saada selko aasialaisten elämästä neljässä vuodessa,

+koska edelliset paljastuvat yhtä innokkaasti kuin jälkimmäiset

+sulkeutuvat kuoreensa.

+

+Tapa on sallinut jokaisen kääntäjän ja kömpelöimmän selittäjänkin

+koristaa käännöksensä tai selityksensä alun tulkittavan teoksen

+ylistyksellä ja nostaa näkyviin sen hyödyllisyys, ansiokkuus ja

+erinomaisuus. Minä en ole menetellyt niin. Lienee helppo arvata syy

+siihen. Parhaita syitäni on se, että moinen ylistys olisi sangen

+ikävä sijoitettuna jo itsestäänkin sangen ikävään paikkaan, nimittäin

+esipuheeseen.

+

+

+

+

+1. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa ystävälleen Rustanille Ispahaniin.

+

+

+Me viivyimme vain päivän Kumissa. Suoritettuamme hartautemme sen

+neitsyen haudalla, joka synnytti maailmaan kaksitoista profeettaa,

+lähdimme jälleen matkaan. Ja eilen, kahdentenakymmenentenäviidentenä

+päivänä Ispahanista lähtömme jälkeen, saavuimme Tauriiseen.

+

+Rica ja minä olemme ehkä ensimmäiset persialaiset, jotka tiedonhalu

+on saanut siirtymään kotimaastaan ja jotka ovat kieltäytyneet

+rauhallisen elämän suloista etsiäkseen suurin vaivoin viisautta.

+

+Me olemme syntyneet kukoistavassa valtakunnassa, mutta me emme ole

+uskoneet sen rajojen täytyvän olla myös meidän tietojemme rajoina,

+samoin kuin emme ole uskoneet yksistään itämaisen valon täytyvän

+meitä valaista.

+

+Kerro minulle, mitä matkastamme sanotaan, mutta älä minua imartele.

+Enpä juuri luule monenkaan sitä hyväksyvän. Osoita kirjeesi

+Erserumiin, missä tulen oleskelemaan jonkun aikaa. Hyvästi, rakas

+Rustanini. Ole vakuutettu siitä, että missä maailman kolkassa minä

+lienenkin, sinulla on uskollinen ystävä.

+

+Tauriissa, 15 päivänä Saphar-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+2. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa ispahanilaisen vaimolansa mustalle ylieunukille.

+

+

+Sinä olet Persian kauneimpien naisten uskollinen vartija. Olen

+jättänyt haltuusi kaiken minulle rakkaimman maailmassa: sinä pidät

+käsissäsi niiden kohtalokkaiden ovien avaimia, jotka avautuvat

+vain minulle. Kunhan sinä vain vartioit sydämeni kallisarvoista

+talletavaraa, saattaa se olla rauhassa ja nauttia täydellistä

+varmuutta. Sinä pidät vahtia yön hiljaisuudessa yhtä hyvin kuin

+päivän hälyssä. Sinun väsymättömät toimenpiteesi tukevat hyvettä

+silloin kun se horjuu. Jos vartioimasi naiset haluaisivat rikkoa

+velvollisuutensa, karkottaisit sinä heiltä sellaisen toivon. Sinä

+olet paheen ruoska ja uskollisuuden tukipylväs.

+

+Sinä käsket heitä ja tottelet heitä. Sinä täytät sokeasti kaikki

+heidän tahtonsa ilmaukset ja pakotat heidät samoin täyttämään

+vaimolan lait. Sinä pidät kunnianasi tehdä heille alhaisimpiakin

+palveluksia. Sinä alistut kunnioittaen ja peläten heidän

+oikeutettuihin määräyksiinsä. Sinä palvelet heitä heidän orjiensa

+orjana. Mutta samalla osoitat valtaasi ja käsket heitä herrana minun

+tavallani silloin kun pelkäät kainouden ja häveliäisyyden lakien

+höllentyneen.

+

+Muista aina mitättömyyttä, josta minä sinut kohotin, sinun ollessasi

+halvin orjistani, asettaakseni sinut tälle paikalle ja uskoakseni

+haltuusi sydämeni sulonautinnot: kohtele syvimmällä alamaisuudella

+niitä, joilla on osansa minun rakkaudestani, mutta saata heidät

+samalla tuntemaan heidän äärimmäisen riippuvaisuutensa. Hanki heille

+kaikkia niitä huvituksia, jotka saattavat olla viattomia; poista

+heidän levottomuutensa; hauskuta heitä soitannolla, tansseilla,

+suloisilla juomilla ja kehota heitä usein kokoontumaan. Jos he

+tahtovat lähteä maalle, voit heidät sinne viedä, mutta sinun tulee

+ottaa hengiltä jokainen mies, joka lähestyy heitä. Neuvo heitä

+puhtauteen, joka on sielun tahrattomuuden kuva. Puhu heille joskus

+minusta. Haluaisin jälleen nähdä heidät siinä hurmaavassa paikassa,

+jota he kaunistavat. Hyvästi.

+

+Tauriissa, 18 p:nä Saphar-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+3. kirje.

+

+Zachi kirjoittaa Usbekille Tauriiseen.

+

+

+Me käskimme eunukkien päämiehen viedä meidät maalle. Hän kertoo

+kyllä Sinulle, ettei meille sattunut minkäänlaista tapaturmaa. Kun

+meidän tuli mennä yli virran ja poistua hevosten kuljettamista

+kantotuoleistamme, asetuimme tavan mukaisesti laatikoihin: kaksi

+orjaa kantoi meitä olkapäillään ja näin vältimme kaikkien katseet.

+

+Kuinka olisinkaan voinut elää, rakas Usbek, ispahanilaisessa

+vaimolassasi, noissa paikoissa, jotka muistuttivat minulle

+lakkaamatta entisiä ilojani ja niin kiihottivat päivä päivältä yhä

+voimakkaammin kaipaustani? Harhailin asunnosta asuntoon, etsien

+Sinua kaikkialta, löytämättä Sinua mistään, mutta tavaten kaikkialta

+menneen autuuteni julman muiston. Milloin näin itseni siinä paikassa,

+missä minä ensi kerran elämässäni suljin Sinut syleilyyni, milloin

+taas siinä, missä Sinä ratkaisit vaimojesi mainion kiistan. Jokainen

+meistä väitti olevansa kaikkia muita kauniimpi: me ilmestyimme

+eteesi sitten kun olimme tyhjentäneet kaiken, mitä mielikuvitus

+suinkin saattaa keksiä helyä ja koristetta. Sinä katselit mielihyvin

+taitomme ihmetöitä. Totesit ihaillen, mihin asti meidät oli

+vienyt kiihkeä halu miellyttää Sinua. Mutta Sinä karkotit pian

+nämä lainaihanuudet luonnollisempien sulojen tieltä. Sinä hävitit

+kokonaan uurastuksemme hedelmät: meidän täytyi luopua koruista,

+jotka olivat käyneet Sinulle epämukaviksi, meidän täytyi näyttäytyä

+Sinulle luonnon yksinkertaisuudessa. Minä en välittänyt vähääkään

+kainoudesta. Ajattelin vain kunniaani. Onnellinen Usbek! Kuinka monet

+sulot paljastettiin katseillesi! Me näimme Sinun kauan harhailevan

+lumosta lumoon. Häilyvä sielusi ei pitkään aikaan osannut tehdä

+valintaansa. Jokainen uusi sulo vaati Sinulta veroansa. Me peityimme

+kaikki hetkiseksi suuteloihisi. Sinä ulotit uteliaat katseesi

+salaisimpiinkin paikkoihin. Sinä toimitit meidät silmänräpäyksessä

+tuhansiin erilaisiin asentoihin: alati uusia käskyjä, alati uusi

+kuuliaisuus. Tunnustan Sinulle, Usbek, että voimakkaampi intohimo

+kuin kunnianhalu saattoi minut toivomaan Sinun mieltyvän minuun.

+Minä näin vähitellen pääseväni Sinun sydämesi valtiattareksi. Sinä

+otit minut ja jätit minut taas. Palasit luokseni ja minä osasin

+Sinua pidättää: voitonriemu tuli kokonaan minun osakseni ja epätoivo

+kilpailijatarteni. Meistä tuntui kuin olisimme olleet yksinämme

+maailmassa: kaikki, mitä oli ympärillämme, ei näyttänyt enää

+ansaitsevan huomiotamme. Olisipa taivas suonut kilpailijattarilleni

+rohkeuden jäädä katselemaan kaikkia niitä rakkaudenosoituksia,

+joita minä Sinulta sain! Jos he olisivat tarkoin seuranneet minun

+hurmaantumistani, olisivat he huomanneet minun rakkauteni ja heidän

+rakkautensa erotuksen. He olisivat nähneet, että vaikka he olivatkin

+voineet kilpailla kanssani suloista, he eivät voineet kilpailla

+tunteiden hehkusta...

+

+Mutta missä minä olen? Mihin vie minut tämä tarpeeton kertomus?

+On onnetonta, ellei saa osakseen rakkautta; mutta on loukkaavaa,

+ellei saa sitä osakseen enää. Sinä jätät meidät, Usbek, lähteäksesi

+harhailemaan raakalaisten maihin. Kuinka! Sinä et pidä minkään

+arvoisena sitä etua, että Sinua rakastetaan! Ah! Sinä et edes tiedä,

+mitä Sinä menetät! Rinnastani nousee huokauksia, joita kukaan ei

+kuule! Kyyneleeni vuotavat, mutta Sinä et niistä nauti! Rakkauden

+henki tuntuu vallitsevan palatsissasi, mutta Sinun tunteettomuutesi

+loitontaa Sinua siitä lakkaamatta! Ah! Rakas Usbekini, osaisitpa Sinä

+olla onnellinen!

+

+Fatmen palatsissa, 21 p. Maharram-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+4. kirje.

+

+Zephis kirjoittaa Usbekille Erserumiin.

+

+

+Se musta hirviö on kuin onkin päättänyt saattaa minut epätoivoon.

+Hän tahtoo väen väkisinkin riistää minulta Zelide-orjattareni,

+Zeliden, joka palvelee minua perin hellästi ja jonka taitavat kädet

+luovat kaikkialle koristuksia ja suloja. Hänestä ei ole kylliksi,

+että tämä ero on tuskallinen: hän tahtoo sitä myös häpeälliseksi. Se

+petturi on taipuvainen pitämään rikollisina luottamukseni syitä. Ja

+koska hänen on ikävä oven takana, minne hänet aina lähetän, rohkenee

+hän otaksua kuulleensa tai nähneensä asioita, joita en osaa edes

+kuvitellakaan! Olen hyvin onneton! Ei yksinäisyyteni eikä hyveeni

+voisi varjella minua hänen päättömiltä epäluuloiltaan: kurja orja

+koettaa hyökätä kimppuuni jopa Sinun sydämessäsi, ja minun on pakko

+siellä puolustautua! Ei, kunnioitan liiaksi itseäni alentuakseni

+puolusteluihin: minä en tahdo muuta käytökseni takaajaa kuin Sinut

+itsesi, kuin Sinun rakkautesi, kuin oman rakkauteni, ja, jos minun on

+Sinulle sekin sanominen, rakas Usbek, kuin kyyneleeni.

+

+Fatmen palatsissa, 29 p. Maharram-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+5. kirje.

+

+Rustan kirjoittaa Usbekille Erserumiin.

+

+

+Sinä olet kaikkien keskustelujen aiheena Ispahanissa. Ei puhuta

+muusta kuin Sinun lähdöstäsi. Toiset sanovat sen johtuneen

+kevytmielisyydestä, toiset jostakin surusta: vain ystäväsi

+puolustavat Sinua, mutta eivät saa ketään vakuutetuksi. Ei voida

+ymmärtää, että Sinä olisit jaksanut jättää vaimosi, vanhempasi,

+ystäväsi, isänmaasi vain mennäksesi katsomaan persialaisille

+tuntemattomia ilmanääriä. Rican äitiä on mahdoton lohduttaa. Hän

+vaatii Sinulta poikaansa, jonka Sinä hänen sanojensa mukaan olet

+häneltä ryöstänyt. Mitä minuun tulee, rakas Usbekini, niin tunnen

+olevani luonnostani taipuvainen hyväksymään kaikki, mitä Sinä teet.

+Mutta minä en kykenisi antamaan Sinulle anteeksi poissaoloasi. Ja

+mitä syitä voisitkaan esittää sen puolustukseksi, niin ei sydämeni

+tule niihin milloinkaan suostumaan. Hyvästi. Rakasta minua aina.

+

+Ispahanissa, 28 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+6. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa ystävälleen Nessirille Ispahaniin.

+

+

+Päivän matkan päässä Erivanista jätimme Persian astuaksemme

+turkkilaisten alusmaihin. Kaksitoista päivää myöhemmin saavuimme

+Erserumiin, missä me tulemme viipymään kolme tai neljä kuukautta.

+

+Minun on pakko tunnustaa Sinulle, Nessir, että minä tunsin salaista

+tuskaa kadottaessani Persian näkyvistäni ja joutuessani keskelle

+petollisia osmaneja. Mitä syvemmälle tunkeuduin näiden saastaisten

+ihmisten maahan, sitä saastaisemmaksi tunsin itsekin tulevani.

+

+Isänmaani, perheeni, ystäväni muistuivat mieleeni. Hellyyteni heräsi.

+Omituinen levottomuus saattoi sisäisen hämminkini ylimmilleen ja

+pakotti minut oivaltamaan, että olin rauhani vahingoksi käynyt liian

+suureen yritykseen.

+

+Mutta vaimoni tuottavat sentään sydämelleni vaikeimman huolen. En voi

+ajatella heitä murheen murtamatta sydäntäni.

+

+Ei niin käsittäen, Nessir, että minä heitä rakastaisin: siinä

+suhteessa olen saavuttanut sellaisen tunteettomuuden, ettei minulla

+ole enää minkäänlaisia haluja. Siinä naisia vilisevässä palatsissa,

+missä olen elänyt, olen ehättänyt rakkauden edelle ja hävittänyt

+sen, sen itsensä avulla. Mutta kylmyydestänipä juuri syntyy salainen

+mustasukkaisuus, joka minua jäytää. Minä näen naislauman jätettynä

+melkein omaan huomaansa. Minulla on siitä vastaamassa vain alhaisia

+sieluja. Minun olisi vaivalloista tuntea varmuutta silloinkin jos

+orjani olisivat uskollisia: mitä sitten, elleivät he ole uskollisia?

+Millaisia surullisia uutisia voikaan siitä saapua minulle niihin

+kaukaisiin maihin, joihin lähden vaeltamaan? Se on vamma, jota

+ystäväni eivät osaa parantaa. Se on paikka, jonka surullisista

+salaisuuksista he eivät saa mitään tietää. Ja mitä he voisivatkaan

+tehdä? Enkö pitäisi tuhat kertaa parempana hämärän peittoon jäänyttä

+rankaisemattomuutta kuin kaikkien huomiota herättävää ojennusta?

+Minä talletan sydämeesi kaikki suruni, rakas Nessir: se on ainoa

+lohdutukseni nykyisessä tilassani.

+

+Erserumissa, 10 p. toista Rebiab-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+7. kirje.

+

+Fatme kirjoittaa Usbekille Erserumiin.

+

+

+Kaksi kuukautta sitten Sinä läksit, rakas Usbekini, mutta niin

+masentunut olen, etten ole vieläkään kyennyt saamaan sitä itselleni

+selväksi. Minä juoksen kautta koko palatsin, ikäänkuin Sinä olisit

+siellä vielä, enkä vain pääse erehdyksestäni. Mitä sitten pitäisi

+mielestäsi tekemän naisen, joka rakastaa Sinua, joka oli tottunut

+pitämään Sinua sylissään, jonka ainoana huolena oli todisteiden

+antaminen Sinulle hellyydestään ja joka oli vapaa syntyperänsä

+nojalla, mutta orja rakkautensa väkevyyden takia?

+

+Kun tulin vaimoksesi, eivät silmäni olleet vielä milloinkaan nähneet

+miehen kasvoja: Sinä olet yhätikin ainoa, jota minun on ollut

+sallittu katsella, sillä minä en suinkaan anna miehen arvoa noille

+inhoittaville eunukeille, joiden vähimpänä epätäydellisyytenä on

+se, etteivät he ole lainkaan miehiä. Kun vertaan Sinun kasvojesi

+kauneutta heidän muodottomuuteensa, en voi olla pitämättä itseäni

+onnellisena. Mielikuvitukseni ei tarjoa minulle ihastuttavampaa

+ajatusta kuin Sinun olentosi tenhoavat sulot. Minä vannon Sinulle,

+Usbek, että jos minun sallittaisiin poistua paikasta, johon asemani

+minut pakostakin sulkee, jos minun onnistuisi välttää ympäröivät

+vartijani, jos minun annettaisiin valita kaikista miehistä, jotka

+elävät tässä kansojen pääkaupungissa, Usbek, minä vannon sen, minä

+valitsisin vain Sinut. Maailmassa ei voi olla muita rakastamisen

+arvoisia kuin Sinä.

+

+Älä luule poissaolosi houkutelleen minua lyömään laimin kauneutta,

+joka on Sinulle rakas. Vaikka minua ei saakaan kukaan nähdä ja vaikka

+ne helyt, joilla minä itseäni koristan, ovatkin hyödyttömiä Sinun

+onnellesi, koetan kuitenkin pitää sydämessäni vireillä miellyttämisen

+tapaa. Minä en käy kertaakaan nukkumaan voitelematta ruumistani

+kaikkein suloisimmilla hajuaineilla. Muistan sen onnellisen

+ajan, jolloin Sinä vaivuit syliini, ja hurmaten mairitteleva uni

+näyttää minulle lempeni rakastetun kohteen. Mielikuvitukseni eksyy

+haluihinsa, niinkuin se riemuiten heittäytyy toiveihinsa. Ajattelen

+välistä, että Sinä vaivalloiseen matkaasi kyllästyneenä palaat

+luoksemme. Yö kuluu näin unelmissa, jotka eivät ole nukkuvan eivätkä

+valvovan unelmia: minä etsin Sinua viereltäni, mutta Sinä tunnut

+pakenevan minua. Tuli, joka polttaa minua, hävittää vihdoin itse nämä

+lumonäyt ja palauttaa minut järkiini. Mutta minä olen silloin niin

+kiihtynyt... Sinä et ehkä sitä usko, Usbek: on mahdotonta elää tässä

+tilassa. Tuli kiertää suonissani. Kunpa osaisin kuvata Sinulle sen,

+minkä tunnen perin hyvin! Ja miksi tunnen niin hyvin sen, mitä minä

+en kykene Sinulle kuvaamaan? Sellaisina hetkinä, Usbek, antaisin

+maailman herruuden yhdestä ainoasta Sinun suudelmastasi. Kuinka

+onneton onkaan nainen kaihotessaan voimakkaasti silloin kun hänen

+luotaan on poistunut se ainoa, joka yksin osaa kaihon tyydyttää; kun

+hänellä ei omaan huomaansa jätettynä ole mitään, mikä voisi häntä

+huvittaa, niin että hänen on pakko elää lakkaamattomien huokausten

+ja kiihottuneen intohimon raivoavassa vallassa; kun hän ei ole itse

+onnellinen eikä hänellä ole edes lohdutusta tehdä toista autuaaksi:

+hän on vain vaimolan hyödytön koriste, jota varjellaan puolison

+kunnian, mutta ei hänen onnensa hyväksi!

+

+Te olette oikein julmia, te miehet! Teistä on hauskaa, kun meillä on

+haluja, joita me emme voi tyydyttää. Te kohtelette meitä aivan kuin

+olisimme tunteettomia ja kuitenkin suuttuisitte pahasti, jos niin

+tosiaankin olisi asian laita. Te luulette intohimojemme, joita on

+näin pitkät ajat tukahdutettu, kiihtyvän vain teidän näkemisestänne.

+On vaivalloista hankkia itselleen rakkautta: on mutkattomampaa saada

+meidän luonnonladultamme sitä, mitä ette uskalla toivoa omilta

+ansioiltanne.

+

+Hyvästi, rakas Usbekini, hyvästi. Muista, että minä elän vain

+jumaloidakseni Sinua: sieluni on täynnä Sinua. Ja Sinun poissaolosi,

+kykenemättä suinkaan painamaan Sinua unohduksiin, kiihdyttäisi

+rakkauttani, jos se voisi muuttua tulisemmaksi.

+

+Ispahanilaisessa palatsissa, 13 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+8. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa ystävälleen Rustanille Ispahaniin.

+

+

+Sain kirjeesi käsiini Erserumissa, missä nykyään oleskelen. Arvasin

+kyllä, että lähtöni herättäisi hälyä, mutta siitä en välitä lainkaan.

+Mitä luulet minun olevan parasta seurata: vihollisteni viisautta

+vaiko omaani?

+

+Kävin hovissa varhaisimmasta nuoruudestani asti. Saatan sen sanoa:

+sydämeni ei turmeltunut siellä. Olipa minulla suuri päämääräkin:

+uskalsin olla siellä kunnon mies. Heti kun keksin paheen, loittonin

+siitä. Mutta sitten minä taas lähestyin sitä paljastaakseni sen.

+Minä vein totuuden aina valtaistuimen juurelle saakka. Puhuin siellä

+siihen asti tuntematonta kieltä. Minä saatoin imartelun häpeään ja

+hämmästytin sekä jumaloijat että epäjumalan.

+

+Mutta kun huomasin, että vilpittömyyteni oli hankkinut minulle

+vihamiehiä, että olin saanut osakseni ministerien kateuden saamatta

+ruhtinaan suosiota ja että minua piti tuossa turmeltuneessa hovissa

+pystyssä vain heikko hyve, päätin poistua siitä. Teeskentelin olevani

+suuresti kiintynyt tieteisiin, mutta teeskennellessäni kiinnyinkin

+niihin todellisesti. Minä en sekaantunut enää mihinkään julkisiin

+asioihin, vaan vetäydyin maalaistalooni. Mutta tälläkin menettelyllä

+oli omat haittansa: minä olin yhäti alttiina vihollisteni ilkeydelle,

+samalla kun olin riistänyt itseltäni melkein kokonaan sen torjumisen

+keinot. Eräät salaiset varoitukset saivat minut vakavasti

+ajattelemaan asemaani. Minä päätin poistua isänmaastani, ja lähtöni

+hovista antoikin minulle siihen sopivan tekosyyn. Menin kuninkaan

+puheille. Esitin hänelle haluavani tutustua Länsimaiden tieteisiin.

+Vihjailin, että hänelläkin voisi olla hyötyä matkoistani. Minä löysin

+armon hänen silmissään. Minä lähdin ja riistin uhrin vihollisiltani.

+

+Siinä, Rustan, matkani todellinen syy. Anna Ispahanin puhua. Puolusta

+minua vain niiden kuullen, jotka minua rakastavat. Jätä vihollisteni

+huoleksi ilkeämieliset selittelyt: minä olen liian onnellinen siitä,

+että se on ainoa paha, mitä he kykenevät minulle tekemään.

+

+Minusta puhutaan tällä hetkellä. Mahdollista on, että minut pian

+unohdetaan liiaksikin ja että ystävänikin... Ei, Rustan, en tahdo

+antautua tämän surullisen ajatuksen valtaan: minä olen oleva aina

+heille rakas. Luotan heidän uskollisuuteensa yhtä lujasti kuin Sinun

+uskollisuuteesi.

+

+Erserumissa, 20 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+9. kirje.

+

+Ylieunukki kirjoittaa Ibbille Erserumiin.

+

+

+Sinä seuraat entistä isäntääsi hänen matkoillaan. Sinä kuljet

+maakunnat ja valtiot. Surut eivät pääse Sinuun vaikuttamaan: jokainen

+hetki näyttää Sinulle jotakin uutta. Kaikki, mihin katseesi osuu,

+virkistää Sinua ja saa Sinulta ajan huomaamattasi kulumaan.

+

+Niin ei ole minun laitani. Minä elän suljettuna inhoittavaan

+vankilaan, missä minua ympäröivät aina samat esineet ja jäytävät

+aina samat murheet. Minä vaikerran viidenkymmenen vuoden huolten

+ja levottomuuksien taakan painamana, enkä voi sanoa pitkän elämäni

+aikana nauttineeni yhtäkään rauhallista päivää enkä yhtäkään

+murheetonta hetkeä.

+

+Silloin kun ensimmäinen isäntäni teki julman päätöksensä uskoa

+vaimonsa minun huostaani ja kun hän tuhansien uhkausten säestämin

+houkutuksin pakotti minut ikiajoiksi luopumaan omasta itsestäni,

+ajattelin kaikkein vaivalloisimpiin askareihin kyllästyneenä uhrata

+intohimoni rauhalleni ja varallisuudelleni. Minua onnetonta! Omaan

+suuntaansa kääntynyt mieleni sai minut näkemään vain korvauksen,

+mutta ei menetystä: minä toivoin vapautuneeni rakkauden hyökkäyksistä

+kadotettuani kyvyn tyydyttää sitä. Ah! Minussa sammutettiin

+intohimojen vaikutus sammuttamatta niiden syytä, enkä minä suinkaan

+päässyt niistä eroon, kun ympärilläni oli olentoja, jotka niitä

+lakkaamatta kiihottivat. Tulin vaimolaan, missä kaikki oli omiansa

+herättämään minussa menettämäni kaipausta: tunsin syttyväni hehkuun

+joka hetki. Tuhannet luonnolliset sulot näyttivät paljastuvan

+katseelleni vain minua masentaakseen. Onnettomuuksieni kukkuraksi

+oli aina silmieni edessä onnellinen mies. Tänä kuohunnan aikana en

+kertaakaan vienyt naista isäntäni vuoteeseen, en kertaakaan riisunut

+häntä palaamatta asuntooni raivo sydämessä ja sietämätön epätoivo

+sielussa.

+

+Näin vietin kurjan nuoruuteni. Olin oma uskottuni. Huolten ja surujen

+rasittamana täytyi minun ne yksin niellä. Ja näitä samoja naisia,

+joihin minun kovin teki mieleni luoda helliä silmäyksiä, katselin

+vain ankarin ilmein. Olisin ollut hukassa, jos he olisivat päässeet

+perilleni: minkä edun he olisivatkaan siitä saaneet!

+

+Muistan, kuinka minä kerran erästä vaimoa kylpyyn laittaessani tunsin

+olevani niin suunniltani, että menetin kokonaan järkeni ja rohkenin

+koskettaa kädelläni muuatta pelottavaa paikkaa. Ensi mietinnältä

+luulin sitä päivää viimeisekseni. Olin kuitenkin kylliksi onnellinen

+välttääkseni tuhatkertaisen kuoleman. Mutta kaunotar, jonka olin

+tehnyt heikkouteni uskotuksi, myi hyvin kalliista vaiteliaisuutensa.

+Menetin kokonaan käskyvaltani häneen nähden. Ja hän on sittemmin

+pakottanut minut suostumaan myönnytyksiin, jotka ovat tuhannet kerrat

+olleet viedä minulta hengen.

+

+Vihdoin paloi nuoruuden tuli loppuun. Nyt minä olen vanha, ja

+siinä asiassa olen saavuttanut rauhan. Minä katselen naisia

+välinpitämättömänä ja maksan heille runsaasti kaiken sen halveksunnan

+ja kaiken sen kärsimyksen, mitä he ovat minulle osoittaneet ja

+tuottaneet. Minä muistan aina syntyneeni heitä käskemään. Ja minusta

+on kuin tulisin mieheksi jälleen niissä tilaisuuksissa, jolloin

+heitä vielä käsken. Minä olen vihannut heitä siitä asti kun olen

+oppinut katselemaan heitä kylmäverisesti ja kun järkeni on näyttänyt

+minulle kaikki heidän heikkoutensa. Vaikka vartioinkin heitä

+toisen laskuun, tuottaa nautinto taivuttaa heitä kuuliaisuuteen

+minulle salaista iloa. Kun minä pakotan heitä olemaan kaikkea

+vailla, tuntuu kuin tapahtuisi se minun omaksi hyväkseni ja saan

+siitä aina välillistä tyydytystä: minä hallitsen vaimolaa kuin

+pientä valtakuntaa. Ja kunnianhimoni, ainoa intohimo, mikä minulla

+vielä on, nauttii siitä hiukan. Ilokseni huomaan kaiken riippuvan

+minusta: joka hetki minä olen tarpeen. Kannan kernaasti kaikkien

+näiden naisten vihan, koska se vain vahvistaa asemaani. Niinpä he

+eivät olekaan osuneet kiittämättömään: he tapaavat minut kaikkien,

+viattomimpienkin, ilojensa vastustajana, ja minä esiinnyn heille

+aina järkähtämättömänä sulkumuurina. He tekevät suunnitelmia, ja

+minä pysäytän ne äkkiä. Minä asestaudun kielloilla. Minä sulkeudun

+varovaisuuden piikkikehään. Minun suussani on aina vain sellaisia

+sanoja kuin velvollisuus, hyve, kainous, vaatimattomuus. Minä saatan

+heidät epätoivoon puhumalla heille lakkaamatta heidän sukupuolensa

+heikkoudesta ja isännän vallasta. Sitten minä valittelen, että minun

+täytyy olla niin ankara. Ja minä näytän tahtovan osoittaa heille,

+ettei minulla ole muuta syytä menettelyyni kuin heidän oma etunsa ja

+minun suuri kiintymykseni heihin.

+

+Asia on kuitenkin niin, että minulla on vuorostani suunnattomasti

+harmia ja huolta, sillä joka päivä nämä kostonhaluiset naiset

+koettavat voittaa vielä sen harmin ja huolen, mitä minä heille

+tuotan. Heissä on pelottavan pahoja puolia. Meidän välillämme

+vallitsee ikäänkuin hallinnan ja alistumisen luode ja vuoksi.

+He toimittavat minun suoritettavikseni kaikkein nöyryyttävimmät

+askareet. He teeskentelevät ennen kuulumatonta halveksuntaa. Ja

+välittämättä vanhuudestani he pakottavat minut nousemaan öisin

+kymmenenkin kertaa joutavimmankin pikku asian takia. Minulle

+syydetään lakkaamatta käskyjä, määräyksiä, tehtäviä, oikkuja.

+He näyttävät vuorottelevan minua juoksuttaessaan ja heidän

+päähänpistonsa tuntuvat kulkevan yhdestä toiseen. Usein heitä

+huvittaa saada minut lisäämään huolenpitoni kaksinkertaiseksi. He

+toimittavat minulle vääriä tiedonantoja: väliin tullaan minulle

+sanomaan, että muuan nuori mies on nähty hiiviskelemässä näiden

+muurien lähettyvillä, väliin taas, että on kuultu melua tai että

+aiotaan toimittaa taloon kirjeitä. Kaikki tämä saattaa minut pulaan,

+ja he nauravat tätä pulaa: he ovat ihastuksissaan, kun näkevät

+minun näin vaivaavan itseäni. Toisen kerran he kiinnittävät minut

+taas ovensa taakse ja pitävät minua siinä yöt ja päivät. He osaavat

+erinomaisen hyvin teeskennellä sairautta, pyörtymystä, pelkoa: heiltä

+ei suinkaan puutu verukkeita saadakseen minut siihen, mihin he

+haluavat. Tällaisissa tilaisuuksissa vaaditaan sokeata kuuliaisuutta

+ja rajatonta myöntyväisyyttä: kielto sellaisen miehen kuin minun

+suustani olisi kuulumaton asia, ja jos minä epäröisin totella heitä,

+olisi heillä oikeus minua rangaista. Mieluummin menettäisin henkeni,

+rakas Ibbi, kuin alistuisin siihen nöyryytykseen.

+

+Eikä siinä kaikki. Minä en ole hetkeäkään varma isäntäni suosiosta,

+sillä jokainen heistä on minun vihamieheni hänen sydämessään,

+eivätkä he ajattele muuta kuin minun tuhoamistani. Heillä on

+hetkensä, jolloin minua ei lainkaan kuulla, hetkensä, jolloin ei

+kielletä mitään, hetkensä, jolloin minä olen aina väärässä. Minä

+vien isäntäni vuoteeseen vihastuneita vaimoja: luuletko siellä

+tehtävän työtä minun hyväkseni ja luuletko minun puolueeni olevan

+vahvimman? Minun on pelättävä pahinta heidän kyyneleiltään, heidän

+huokauksiltaan, heidän syleilyiltään, jopa heidän nautinnoiltaankin:

+he ovat riemuvoittojensa paikassa. Heidän sulonsa muuttuvat minulle

+kauhistuttaviksi: nykyiset palvelukset pyyhkivät silmänräpäyksessä

+muistista kaikki minun entiset palvelukseni, eikä mikään voi minulle

+vastata isännästä, joka ei ole enää oma itsensä.

+

+Kuinka monet kerrat onkaan minulle sattunut niin, että olen käynyt

+levolle suosiossa ja noussut epäsuosiossa! Mitä olinkaan tehnyt sinä

+päivänä, jolloin minua niin häpeällisesti ajettiin ruoskaniskuin

+ympäri palatsia? Minä jätin vaimon isäntäni syliin: heti kun hän näki

+tämän kiihtyneen, vuodatti hän kokonaisen kyynelvirran. Hän valitteli

+ja vaikeroi ja sovitti niin taitavasti syytöksensä, että ne kasvoivat

+samassa määrässä kuin hänen herättämänsä lempi. Kuinka olisin voinut

+selvitä kunnialla niin ankarasta hetkestä? Minut syöstiin perikatoon

+silloin kun minä sitä kaikkein vähimmin aavistin. Minä jouduin

+lemmenkaupan uhriksi ja minun kustannuksellani saivat huokaukset

+aikaan sopimuksen. Kas sellainen on, rakas Ibbi, julma tilani, jossa

+olen aina elänyt.

+

+Kuinka Sinä oletkaan onnellinen! Sinun huolenpitosi rajoittuu

+yksinomaan Usbekin henkilöön. Sinun on helppoa olla hänen mielikseen

+ja pysyä hänen suosiossaan aina päiviesi loppuun asti.

+

+Ispahanilaisessa palatsissa, Saphar-kuun viimeisenä päivänä v. 1711.

+

+

+

+

+10. kirje.

+

+Mirza kirjoittaa ystävälleen Usbekille Erserumiin.

+

+

+Sinä olit ainoa, joka saatoit korvata minulle Rican poissaolon, ja

+vain Rica saattoi lohduttaa minua Sinun lähdettyäsi. Me kaipaamme

+Sinua, Usbek: Sinä olit seurapiirimme sielu. Kuinka paljon

+tarvitaankaan väkivaltaa niiden siteiden katkaisemiseen, joita sydän

+ja pää ovat solmineet!

+

+Me väittelemme täällä ahkerasti. Kiistamme koskevat tavallisesti

+siveysoppia. Eilen pohdittiin kysymystä, saavuttavatko ihmiset onnen

+aistien nautinnoilla ja tyydytyksellä vaiko hyveen harjoittamisella.

+Olen usein kuullut Sinun sanovan, että ihmiset olivat syntyneet

+olemaan hyveellisiä ja että oikeamielisyys on yhtä luontainen

+ominaisuus heissä kuin eläminen. Pyytäisin Sinua selittämään, mitä

+sillä tarkoitat.

+

+Olen haastellut pappiemme kanssa, mutta he saattoivat minut

+epätoivoon koraaninlauseillaan, sillä minä en puhu heille todellisena

+uskovaisena, vaan ihmisenä, kansalaisena, perheenisänä. Hyvästi.

+

+Ispahanissa, Saphar-kuun viimeisenä päivänä v. 1711.

+

+

+

+

+11. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Mirzalle Ispahaniin.

+

+

+Sinä kieltäydyt käyttämästä järkeäsi koetellaksesi minun järkeäni.

+Sinä alennut kysymään minulta neuvoa. Sinä luulet minun kykenevän

+opettamaan Sinua. Rakas Mirza, muuan asia miellyttää minua vielä

+enemmän kuin se hyvä käsitys, mikä Sinulla on minusta: se on Sinun

+ystävyytesi, jota minun on siitä kiittäminen.

+

+Täyttääkseni pyyntösi en ole luullut tarpeelliseksi käyttää liian

+kohteetonta käsittelytapaa. On eräitä totuuksia, joiden vakuuttava

+esittäminen ei yksin riitä, vaan joista täytyy lisäksi saada

+syntymään elävä tunne. Sellaisia ovat siveysopilliset totuudet.

+Ehkäpä seuraava historiankatkelma vaikuttaa Sinuun enemmän kuin

+terävinkään järkeily.

+

+Arabiassa eli muinoin eräs pieni kansa, jota nimitettiin

+troglodyyttien, luolaihmisten, kansaksi. Tämä kansa polveutui niistä

+vanhoista luolaihmisistä, jotka, jos saamme uskoa historioitsijoita,

+olivat enemmän eläinten kuin ihmisten näköisiä. Nämä eivät kuitenkaan

+olleet niin muodottomia. He eivät olleet suinkaan karvaisia kuin

+karhut, he eivät vinkuneet, ja heillä oli kaksi silmää. Mutta he

+olivat niin ilkeitä ja verenhimoisia, ettei heidän keskuudessaan

+ollut minkäänlaista tasapuolisuuden eikä oikeuden periaatetta.

+

+Heillä oli vieraaseen heimoon kuuluva kuningas, joka tahtoessaan

+taltuttaa heidän luonteensa pahuutta kohteli heitä ankarasti. Mutta

+he tekivät salaliiton häntä vastaan, tappoivat hänet ja tuhosivat

+koko kuninkaallisen perheen.

+

+Kun tämä kumous oli suoritettu, kokoontuivat he valitsemaan

+hallitusta, ja pitkien kiistojen jälkeen he nimittivät

+hallitusmiehiä. Mutta tuskin he olivat nämä valinneet, kun nekin

+kävivät heille sietämättömiksi, ja he ottivat myös heidät hengiltä.

+

+Vapautettuna tästä uudesta ikeestä tämä kansa ei kuullut enää muuta

+kuin villiä luontoaan. Kaikki yksityiset tulivat siihen päätökseen,

+etteivät he tottelisi enää ketään ja että kukin pitäisi huolta vain

+omista eduistaan, välittämättä vähääkään muiden eduista.

+

+Tästä yksimielisestä päätöksestä olivat kaikki kohdaltaan erinomaisen

+hyvillään. He sanoivat: "Miksi lähtisin tappamaan itseäni työllä

+ihmisten hyväksi, jotka eivät minuun mitään kuulu? Minun on

+parasta ajatella vain itseäni. Silloin elän onnellisena. Mitä

+minä huolin siitä, ovatko muutkin onnellisia? Itse pidän huolta

+kaikista tarpeistani. Ja kun vain saan ne tyydytetyiksi, on minusta

+samantekevää, vaikka kaikki muut luolaihmiset eläisivät kurjuudessa."

+

+Oli käsillä se kuukausi, jolloin maat kylvetään. Kukin sanoi: "Minä

+muokkaan peltoani vain niin paljon, että se tuottaa minun omaksi

+ravinnokseni tarpeellisen viljan; suurempi määrä olisi minulle

+hyödytön: enhän minä ryhdy tässä suotta vaivaa näkemään."

+

+Tämän pienen valtakunnan maat eivät olleet laadultaan samanlaisia.

+Niitä oli kuivia ja vuorisia, ja taas toisia, alavalla paikalla

+sijaitsevia, joita useammatkin purot kastelivat. Sinä vuonna oli

+kuivuus varsin tuntuva, niin että ylävillä mailla sato epäonnistui

+kokonaan, kun taas sellaiset, joita kävi kasteleminen, olivat

+erinomaisen hedelmällisiä: niinpä vuoriston asukkaat kuolivatkin

+melkein kaikki nälkään, koska muut olivat niin kovasydämisiä, että

+kieltäytyivät jakamasta satoa heidän kanssaan.

+

+Seuraava vuosi oli hyvin sateinen: ylävät paikat olivat tavattoman

+tuottoisia, kun taas alavat seudut olivat veden vallassa. Toinen

+puoli kansaa huusi toisen kerran nälkäänsä. Mutta nämä raukat

+tapasivat yhtä kovasydämisiä ihmisiä nyt kuin he itse olivat olleet

+ennen.

+

+Eräällä arvokkaimpiin luettavalla kansalaisella oli harvinaisen

+kaunis vaimo. Hänen naapurinsa rakastui tähän vaimoon ja ryösti

+hänet: siitä sikesi suuri riita. Ja monien solvausten ja iskujen

+jälkeen he suostuivat jättämään kysymyksen ratkaisemisen eräälle

+luolaihmiselle, joka valtion olemassaolon aikana oli nauttinut

+jonkinlaista luottamusta. He menivät hänen luokseen ja alkoivat

+esitellä hänelle oikeuksiaan. Mutta tämä mies sanoi heille: "Mitä

+minä huolin siitä, onko tämä vaimo teidän tai heidän? Minulla on

+peltoni muokattavana. En suinkaan minä tässä käy kuluttamaan aikaani

+teidän riitojenne ratkaisemiseen ja heidän asioittenne hoitamiseen,

+lyödäkseni laimin omat asiani. Pyydän teitä, jättäkää minut

+rauhaan, älkääkä vaivatko minua enää kiistoillanne." Sen sanottuaan

+hän jätti heidät siihen ja lähti maitansa muokkaamaan. Ryöstäjä,

+joka oli väkevämpi, vannoi ennen kuolevansa kuin antavansa tämän

+naisen takaisin. Ja toinen, katkeroituneena naapurinsa vääryydestä

+ja tuomarin kovuudesta, palasi kotiinsa epätoivoissaan, kun hän

+tapasikin matkallaan nuoren, kauniin naisen, joka oli tulossa

+lähteeltä. Hänellä ei ollut enää vaimoa, tämä nainen miellytti häntä,

+ja miellytti yhä enemmän, kun kuuli hänet juuri sen miehen vaimoksi,

+jota hän oli halunnut tuomarikseen ja joka oli niin vähän välittänyt

+hänen onnettomuudestaan. Hän ryösti siis tämän naisen ja vei hänet

+taloonsa.

+

+Muuan toinen mies omisti pellon, verrattain hedelmällisen, jota hän

+viljeli hyvin huolellisesti. Kaksi hänen naapuriaan liittyi yksiin,

+karkotti hänet talostaan ja valtasi hänen peltonsa. He tekivät

+keskenään sopimuksen, jonka mukaan heidän oli molempien velvollisuus

+puolustaa sitä kaikilta niiltä, jotka haluaisivat sen anastaa. Ja

+tosiaan he pitivätkin näin puoliansa useamman kuukauden. Mutta toinen

+heistä, väsyneenä jakamaan sitä, minkä hän saattoi pitää yksinäänkin,

+tappoi toisen ja asettui yksinään pellon isännäksi. Hänen valtansa ei

+kestänyt kuitenkaan kauan: kaksi muuta luolaihmistä hyökkäsi hänen

+kimppuunsa. Ja hän oli liian heikko puolustautumaan, niin että hänet

+surmattiin.

+

+Eräs melkein alaston luolaihminen näki myytävää villaa. Hän kysyi

+sen hintaa. Kauppias puheli itsekseen: "Luonnollisestikaan ei

+minun pitäisi toivoa villastani enempää rahaa kuin tarvitsen

+ostaakseni kaksi mittaa viljaa; mutta minä myynkin sen neljä kertaa

+kalliimmasta, niin saan kahdeksan mittaa." Siitä ei päässyt yli eikä

+ympäri: pyydetty hinta oli maksettava. "Onpa nyt hyvä ollakseni",

+jutteli kauppias, "nythän saan viljaa". -- "Mitä te sanotte?" kysyi

+ostaja: "tarvitsetteko viljaa? Minulla on sitä myytävänä. Vain hinta

+teitä ehkä hämmästyttää. Sillä teidän tulee tietää, että vilja

+on nykyään tavattoman kallista ja että nälkä vallitsee melkein

+kaikkialla. Mutta antakaa minulle rahani takaisin ja minä annan

+teille yhden mitan viljaa, sillä minä en luovu siitä vähemmällä,

+vaikka sitten kuolisitte nälkään."

+

+Samaan aikaan hävitti julma tauti maata. Muuan taitava lääkäri

+saapui sinne naapurimaasta ja määräsi niin oivallisia lääkkeitä,

+että hän paransi kaikki, jotka antautuivat hänen hoidettavikseen.

+Taudin hävittyä hän meni kaikkien niiden luo, jotka hän oli

+parantanut, pyytämään palkkiotaan. Mutta hän sai vain kieltoja.

+Hän palasi omaan maahansa ja saapui sinne lopen uupuneena pitkän

+matkan vaivoista. Mutta pian sen jälkeen hän kuuli saman taudin

+alkaneen tuhotyönsä uudelleen, rasittaen enemmän kuin koskaan ennen

+tätä kiittämätöntä maata. Sikäläiset ihmiset tulivat hänen luokseen

+tällä kerralla, odottamatta hänen saapumistaan heidän seuduilleen.

+"Menkää menojanne", puhui hän heille, "te väärämieliset ihmiset!

+Teidän sielussanne on kuolettavampaa myrkkyä kuin se onkaan, josta

+tahdotte parantua. Te ette ansaitse paikkaa maan päällä, koska teissä

+ei ole vähääkään inhimillisyyttä ja koska rehellisyyden säännöt ovat

+teille tuntemattomat. Loukkaisin mielestäni jumalia, jotka teitä

+rankaisevat, jos asettuisin vastustamaan heidän vihansa oikeutta."

+

+Erserumissa, 3 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+12. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle Ispahaniin.

+

+

+Sinä näit, rakas Mirza, kuinka luolaihmiset joutuivat tuhon

+omiksi juuri ilkeytensä tähden ja kuinka heistä tuli heidän

+omien vääryyksiensä uhreja. Monen monista perheistä jäi jäljelle

+vain kaksi, jotka säästyivät koko kansakuntaa kohdanneilta

+onnettomuuksilta. Siinä maassa oli näet kaksi hyvin eriskummaista

+miestä: heillä oli inhimillisyyttä, heillä oli oikeudentuntoa,

+he rakastivat hyvettä. Kun heitä yhdisti toisiinsa yhtä paljon

+heidän sydämensä suoruus kuin muiden turmeltuneisuus, näkivät he

+yleisen tuhoutumisen, tuntematta sitä muutoin kuin säälinä: se oli

+uusi liittoutumisen syy. He työskentelivät yhteisen innostuksen

+valtaamina yhteiseksi hyväksi. Heidän välillään ei ollut muita

+riitoja kuin niitä, joita suloinen ja hellä ystävyys synnytti. Ja

+maan syrjäisimmässä sopessa eroitettuina maalaisistaan, jotka eivät

+ansainneetkaan olla heidän lähettyvillään, he viettivät onnellista ja

+rauhallista elämää. Maakin näytti kasvavan ikäänkuin itsestään näiden

+hyveellisten käsien viljelemänä.

+

+He rakastivat vaimojaan, ja nämäkin olivat heihin hellästi

+kiintyneet. Heidän tärkeimpänä huolenaan oli lasten kasvattaminen

+hyveeseen. He kuvailivat näille lakkaamatta maanmiestensä

+onnettomuuksia ja nostivat heidän silmiensä eteen tämän vaikuttavan

+esimerkin. He teroittivat heille varsinkin, että yksityisten etu

+liittyy aina yhteiseen etuun, että ken tahtoo siitä riistäytyä

+erilleen, hän tahtoo syöksyä turmioon, ettei hyve ole suinkaan

+sellainen asia, jonka täytyy olla meille taakaksi, ettei sen

+harjoittamista tule pitää vaivalloisena tehtävänä ja että muita

+kohtaan noudatettu oikeudenmukaisuus on rakkaudentyö meitä itseämme

+kohtaan.

+

+He saivatkin pian osakseen hyveellisten isien lohdutuksen: heidän

+lapsistaan tuli heidän kaltaisiaan. Nuori väki, joka varttui heidän

+katsantonsa alaisena, lisääntyi onnellisten avioliittojen kautta:

+lukumäärä kasvoi, liitto pysyi yhäti samana. Ja hyve, lainkaan

+heikkenemättä suuressa joukossa, vahvistui päinvastoin lukuisammista

+esimerkeistä.

+

+Ken kykenisikään tässä kuvailemaan näiden luolaihmisten onnea? Niin

+oikeamielistä kansaa täytyi jumalienkin rakastaa! Heti kun sen silmät

+avautuivat huomaamaan heidät, oppi se heitä pelkäämään. Ja uskonto

+sai lieventääkseen sen, mitä luonto oli ehkä jättänyt liian karkeaa

+tapoihin.

+

+He sääsivät juhlia jumalten kunniaksi. Nuoret tytöt, kukkien

+koristamat, ja nuoret pojat ylistivät heitä tanssein ja

+maalaissoitannon sävelin. Sitten vietettiin kemuja, joissa ilo ja

+kohtuullisuus pitivät valtiutta yhdessä. Näissä kokouksissa puhui

+teeskentelemätön luonto. Niissä opittiin antamaan sydän ja ottamaan

+se. Niissä teki neitseellinen kainous punastuen äkillisen, mutta

+piankin isien suostumuksen vahvistaman tunnustuksen. Ja niissä hellät

+äidit aavistelivat riemukseen rakkaita ja uskollisia liittoja.

+

+Temppeleihin käytiin anomaan jumalain suosiota, mutta ei rikkauksia

+eikä rasittavaa yltäkylläisyyttä, sillä moiset toivomukset eivät

+olleet onnellisten luolaihmisten arvoisia: he osasivat haluta niitä

+vain omaistensa puolesta. He saapuivat alttarien juurelle vain

+pyytämään terveyttä vanhemmilleen, yksimielisyyttä veljilleen,

+hellyyttä vaimoilleen, rakkautta ja kuuliaisuutta lapsilleen. Neidot

+tulivat tuomaan sinne sydämensä lemmekkään uhrin eivätkä rukoilleet

+jumalilta muuta armoa kuin kykyä tehdä joku luolaihminen onnelliseksi.

+

+Iltaisin, kun laumat palasivat niityiltä ja väsyneet härät toivat

+auransa kotiin, he kerääntyivät joukkoihin ja vaatimattoman

+aterian ääressä lauloivat ensimmäisten luolaihmisten vääryyksistä

+ja heidän onnettomuuksistaan, samoin kuin uuden kansan mukana

+uudelleen syntyvästä hyveestä ja sen kansan onnesta. He lauloivat

+sitten jumalten suuruudesta, heidän suosiostaan, joka on aina heitä

+rukoilevien ihmisten saatavilla, ja heidän vihastaan, jota on

+mahdoton väistää niiden, jotka eivät heitä pelkää. He kuvailivat

+edelleen maalaiselämän viehätystä ja viattomuuden kaunistaman olon

+onnea. Pian he antautuivat unen valtaan, jota eivät huolet ja murheet

+milloinkaan keskeyttäneet.

+

+Luonto tyydytti yhtä auliisti sekä heidän toiveensa että heidän

+tarpeensa. Tässä onnellisessa maassa ei ahneutta tunnettu lainkaan.

+Kun asukkaat antoivat toisilleen lahjoja, uskoi antaja aina

+joutuneensa paremmalle puolelle. Luolaihmisten kansa piti itseään

+yhtenä ainoana perheenä: laumat olivat melkein aina sekaisin. Ainoana

+vaivana, johon tavallisesti ei ryhdytty, oli niiden jakaminen.

+

+Erserumissa, 6 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+13. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle.

+

+

+Enpä saisi Sinulle milloinkaan kylliksi puhuneeksi luolaihmisten

+hyveistä. Kerrankin sanoi muuan heistä: "Isäni on määrä huomenna

+muokata peltonsa. Minäpä nousenkin kaksi tuntia ennen häntä, ja kun

+hän sitten saapuu pellolleen, näkeekin hän sen kokonaan muokatuksi."

+

+Muuan toinen puheli itsekseen: "Minusta näyttää sisareni olevan

+mieltynyt erääseen nuoreen luolaihmiseen, meidän sukulaiseemme.

+Pitääpä puhua isälleni asiasta ja suostuttaa hänet tähän

+avioliittoon."

+

+Eräälle toiselle tultiin sanomaan varkaiden vieneen hänen laumansa.

+"Olen siitä hyvin pahoillani", lausui hän, "sillä siinä oli aivan

+lumivalkoinen hieho, jonka minä olin aikonut uhrata jumalille".

+

+Erään toisen kuultiin sanovan: "Minun on lähdettävä temppeliin

+kiittämään jumalia, sillä veljeni, jota isäni hyvin suuresti rakastaa

+ja johon minäkin olen hellästi kiintynyt, on saanut terveytensä

+takaisin."

+

+Tai edelleen: "Isäni pellon rajalla on palsta, jonka viljelijöitä

+auringon polttava paiste joka päivä rasittaa. Minunpa täytyykin

+istuttaa siihen pari puuta, niin että nämä ihmisraukat pääsevät

+joskus lepäämään niiden varjoon."

+

+Eräänä päivänä, jolloin useampia luolaihmisiä oli kokoontunut yhteen,

+puhui muuan vanhus eräästä nuorukaisesta, epäillen hänen tehneen

+jonkun huonon teon ja nuhdellen häntä siitä. "Me emme usko hänen

+tehneen tätä rikosta", virkkoivat nuoret luolaihmiset, "mutta jos hän

+on sen tehnyt, niin kuolkoon hän viimeisenä perheestään!"

+

+Eräälle luolaihmiselle ilmoitettiin muukalaisten ryöstäneen

+hänen talonsa ja vieneen kaikki mennessään. "Elleivät he olisi

+väärämielisiä", vastasi hän, "toivoisin jumalien suovan heidän

+käyttää niitä tavaroita kauemman aikaa kuin minä sain käyttää".

+

+Niin suurenmoista menestystä ei voitu katsella kateudetta:

+naapurikansat liittyivät yksiin ja päättivät turhan tekosyyn

+nojalla ryöstää heidän laumansa. Heti kun luolaihmiset saivat tästä

+päätöksestä tiedon, toimittivat he heitä vastaan lähettiläitä, jotka

+puhuivat heille tähän tapaan:

+

+"Mitä ovat luolaihmiset teille tehneet? Ovatko he ryöstäneet teidän

+vaimonne, anastaneet teidän karjanne, hävittäneet teidän peltonne?

+Eivät: me olemme oikeamielisiä ja pelkäämme jumalia. Mitä siis

+meistä tahdotte? Tahdotteko villaa tehdäksenne itsellenne vaatteita?

+Tahdotteko laumojemme maitoa tai maittemme hedelmiä? Laskekaa

+aseenne. Tulkaa keskellemme ja me annamme teille kaikkea, mitä

+vain haluatte. Mutta vannomme kaiken sen nimessä, mitä pyhimpänä

+kunnioitamme, että jos te astutte meidän maahamme vihollisina,

+me pidämme teitä väärämielisenä kansana ja kohtelemme teitä kuin

+villipetoja."

+

+Nämä sanat hylättiin halveksien. Nämä villit kansat astuivat

+aseistettuina luolaihmisten maahan, jota he luulivat vain näiden

+viattomuuden puolustavan.

+

+Mutta nämäpä olivatkin hyvin valmistuneita vastarintaan. He olivat

+koonneet vaimonsa ja lapsensa keskelleen. Heitä hämmästytti heidän

+vihollistensa vääryys, eikä suinkaan näiden lukumäärä. Uusi into

+oli syttynyt heidän sydämeensä: yksi tahtoi kuolla isänsä, toinen

+vaimonsa ja lastensa, tämä veljiensä, tuo ystäviensä, kaikki

+luolaihmisten kansan puolesta. Kaatuneen paikalle kiiruhti heti

+toinen, jolla yhteisen asian lisäksi oli yksityisen kuolema

+kostettavanaan.

+

+Sellainen oli vääryyden ja hyveen taistelu. Nämä raukkamaiset kansat,

+jotka tavoittelivat vain saalista, eivät hävenneet paeta, ja he

+väistyivät luolaihmisten hyvettä, ennen kuin se heihin koskikaan.

+

+Erserumissa, 9 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+14. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle.

+

+

+Kun kansa lisääntyi päivä päivältä, luulivat luolaihmiset olevan

+viisainta valita kuningas. He sopivat siitä, että kruunu oli

+annettava oikeamielisimmälle, ja he loivat kaikki katseensa erääseen

+vanhukseen, joka ansaitsi kunnioitusta ikänsä ja kauan harjoitetun

+hyveen tähden. Hän ei ollut tahtonut olla läsnä tässä kokouksessa,

+vaan oli vetäytynyt taloonsa, sydän murheen ahdistamana.

+

+Kun hänen luokseen saapui lähetystö ilmoittamaan häneen sattuneesta

+vaalista, sanoi hän: "Älköön Jumala suoko minun tehdä niin suurta

+vääryyttä luolaihmisille, ettei voitaisi uskoa heidän joukossaan

+olevan ainoatakaan oikeamielisempää kuin minä. Te annatte minulle

+kruunun, ja jos te välttämättä tahdotte, täytynee minun se

+ottaa. Mutta tietäkää, että kuolen tuskasta nähtyäni syntyessäni

+luolaihmiset vapaina ja nähdessäni heidät nyt orjuuteen vaipuneina."

+Näin puhuttuaan hän alkoi vuodattaa viljanaan kyyneleitä. "Onneton

+päivä!" jatkoi hän, "ja miksi olenkaan näin kauan elänyt?" Sitten hän

+huudahti ankaralla äänellä: "Minä huomaan kyllä, kuinka asian laita

+on, oi luolaihmiset! Teidän hyveenne alkaa käydä teille rasittavaksi.

+Siinä tilassa, missä te nyt olette, kun teillä ei ole päällikköä,

+teidän täytyy olla hyveellisiä vasten tahtoannekin. Muutoin ette

+voisi pysyä pystyssä, vaan suistuisitte esi-isienne onnettomuuteen.

+Mutta tämä ies tuntuu teistä liian kovalta: te olisitte mieluummin

+ruhtinaan alamaisia ja tottelisitte kernaammin hänen lievempiä

+lakejansa kuin omia tapojanne. Te tiedätte voivanne silloin

+tyydyttää kunnianhimoanne, hankkia rikkauksia ja venyä veltossa

+hekumassa. Ja luulette tulevanne toimeen ilman hyvettä, kunhan vain

+vältytte lankeamasta suuriin rikoksiin." Hän vaikeni hetkiseksi,

+ja hänen kyyneleensä vuotivat vuolaampina kuin koskaan ennen. "Ja

+mitä vaaditte minua tekemään? Kuinka saatan minä käskeä jotakin

+luolaihmistä? Ajatteletteko niin, että hänen olisi suoritettava

+hyveellinen teko sen tähden että minä sitä käsken, hänen, joka

+tekisi sen ilman minuakin, vain oman luontonsa taipumuksesta? Oi

+luolaihmiset! Minä olen päässyt päivieni päähän, vereni on jäähtynyt

+suonissani, minä näen kohta teidän pyhät esi-isänne: miksi tahdotte

+minun tuottavan heille murhetta ja miksi pakotatte minut sanomaan

+heille, että minä olen jättänyt teidät muun ikeen kuin hyveen ikeen

+alaisiksi."

+

+Erserumissa, 10 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+15. kirje.

+

+Ylieunukki kirjoittaa Jaronille, mustalle eunukille, Erserumiin.

+

+

+Minä rukoilen taivasta palauttamaan Sinut näille maille jälleen ja

+varjelemaan Sinua kaikista vaaroista.

+

+Vaikka en olekaan juuri koskaan tuntenut sitä kiintymystä, jota

+nimitetään ystävyydeksi, ja vaikka olenkin kokonaan sulkeutunut omaan

+kuoreeni, olet Sinä kuitenkin saanut minut oivaltamaan, että minulla

+vielä on sydän. Ja ollessani kova kuin pronssi kaikille niille

+orjille, jotka elivät minun käskettävinäni, näin mielihyvin Sinun

+lapsuutesi varttuvan.

+

+Tuli aika, jolloin isäntäni loi katseensa Sinuun. Vielä, ei ollut

+luonto läheskään alkanut puhua Sinussa, kun rauta eroitti Sinut

+luonnosta. En puhu Sinulle mitään siitä, valitinko kohtaloasi vai

+tunsinko iloa nähdessäni Sinun kohonneen rinnalleni. Minä tyynnytin

+itkuasi ja huutojasi. Minusta oli kuin Sinä olisit syntynyt

+toistamiseen ja päässyt orjuudesta, missä Sinun oli pakko aina

+totella, astuaksesi orjuuteen, missä sait myös käskeä. Minä huolehdin

+Sinun kasvatuksestasi. Ankaruus, joka aina liittyi opetukseen,

+piti Sinulta kauan salassa, että Sinä olit minulle rakas. Sinä

+olit minulle kuitenkin rakas, ja minä sanon nyt Sinulle, että minä

+rakastin Sinua niinkuin isä rakastaa poikaansa, mikäli nuo nimitykset

+soveltuvat meidän kohtaloomme.

+

+Sinä pääset kiertämään kristittyjen asumia maita, niiden jotka eivät

+ole milloinkaan uskoneet. On mahdotonta Sinun siellä kokonaan välttää

+saastumista. Kuinka voisikaan Profeetta kaita Sinua katseillaan

+niin monien miljoonien vihollistensa keskellä? Olisin iloissani,

+jos isäntäni kotiutuessaan tekisi pyhiinvaellusretken Mekkaan: te

+puhdistautuisitte kaikin siinä enkelien maassa.

+

+Ispahanilaisessa palatsissa, 10 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+16. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa pappi Mehemet Alille, Kolmen Haudan vartijalle

+Kumiin.

+

+

+Miksi elät Sinä haudoissa, jumalainen pappi? Sinä olet paljon

+soveliaampi tähtien asuntoon. Sinä kätkeydyt varmaankin, jotta et

+himmentäisi aurinkoa: Sinussa ei ole lainkaan pilkkuja, niinkuin

+siinä tähdessä. Mutta sen tavoin peityt Sinäkin pilviin.

+

+Sinun tietorikkautesi on kuilu, syvempi kuin valtameri. Sinun henkesi

+on terävämpi kuin Zufagar, tämä Alin kaksikärkinen miekka. Sinä

+tiedät, mitä tapahtuu taivaan valtojen yhdeksässä kuorossa. Sinä luet

+Koraania jumalaisen Profeettamme povella. Ja milloin eteesi osuu joku

+hämärä paikka, suorii enkeli hänen käskystään kerkeät siipensä ja

+laskeutuu valtaistuimelta paljastamaan Sinulle sen salaisuuden.

+

+Minä voisin Sinun välitykselläsi asettua ylienkelien kanssa läheiseen

+yhteyteen, sillä etkö Sinä, kolmastoista imaami, ole se keskus,

+jossa taivas ja maa tapaavat toisensa, ja etkö Sinä ole syvyyden ja

+tulitaivaan yhdysside?

+

+Minä olen jumalattoman kansan keskellä: salli minun puhdistautua

+Sinun seurassasi. Salli minun kääntää kasvoni niitä pyhiä tienoita

+kohti, jotka ovat Sinun asuinsijoinasi. Erota minut pahoista

+olennoista, niinkuin päivän sarastaessa erotetaan valkea lanka

+mustasta. Auta minua neuvoillasi. Pidä huolta sielustani. Hurmaannuta

+se profeettain hengellä. Ruoki sitä paratiisin tiedolla ja salli

+minun laskea sen tuskat jalkojesi juureen. Osoita pyhät kirjeesi

+Erserumiin, missä minä tulen viipymään muutamia kuukausia.

+

+Erserumissa, 11 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+17. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle.

+

+

+En voi, jumalainen pappi, hillitä kärsimättömyyttäni: en jaksa

+odottaa ylevää vastaustasi. Minua vaivaavat epäilykset, jotka täytyy

+hälventää: minä tunnen järkeni joutuvan harhapoluille; palauta Sinä

+se oikealle tielle jälleen. Tule minua valaisemaan, Sinä valon lähde.

+Iske jumalaisen kynäsi salamalla niihin vaikeuksiin, joita Sinulle

+esitän. Saata minut säälimään itseäni ja punastumaan kysymystä, jonka

+Sinulle teen.

+

+Mistä johtuu, että lainsäätäjämme kieltää meiltä sianlihan ja

+yleensä kaiken lihan, mitä hän nimittää saastaiseksi? Mistä johtuu,

+että hän kieltää meitä koskemasta kuolleeseen ja että hän sielumme

+puhdistukseksi käskee meidän lakkaamatta pestä ruumistamme? Minusta

+näyttää siltä, ettei mikään ole itsestään puhdasta eikä saastaista.

+Minä en voi käsittää ainoatakaan asiain ja esineiden sisäiseen

+luontoon kuuluvaa ominaisuutta, joka voisi ne sellaisiksi tehdä. Loka

+näyttää meistä saastaiselta vain siksi, että se loukkaa näköämme tai

+jotakin muuta aistiamme; mutta itsessään se ei ole saastaisempaa

+kuin kulta ja timantit. Saastaisuuden mielikuva, joka liittyy

+kuolleen ruumiin koskemiseen, on syntynyt vain siitä luonnollisesta

+vastenmielisyydestä, mitä tätä tekoa kohtaan tunnemme. Ellei niiden

+ruumis, jotka eivät peseydy, loukkaisi haju- eikä näköaistiamme,

+kuinka olisikaan osattu kuvitella, että he olisivat likaisia?

+

+Aistien, jumalainen pappi, täytyy siis yksinään ratkaista asiain ja

+esineiden puhtaus tai saastaisuus. Mutta kun eivät esineet suinkaan

+vaikuta samalla tavalla kaikkiin ihmisiin, -- kun sellainen, mikä

+välittää miellyttävän aistimuksen yksiin, synnyttää inhoittavan

+aistimuksen toisissa, seuraa siitä, ettei aistien todistus saata

+tässä olla ohjeena, ellei myönnetä kunkin voivan kokonaan oman

+mielensä mukaan ratkaista tätä kysymystä ja eroittaa, mikäli hänestä

+on puhe, puhtaat esineet sellaisista, jotka eivät ole puhtaita.

+

+Mutta eikö juuri tämä, pyhä pappi, kumoaisi jumalaisen Profeettamme

+määräämää erotusta ja sen lain peruskohtia, jonka ovat kirjoittaneet

+enkelien kädet?

+

+Erserumissa, 20 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+18. kirje.

+

+Mehemet Ali, profeettain palvelija, kirjoittaa Usbekille Erserumiin.

+

+

+Te teette meille yhäti samoja kysymyksiä, joita tehtiin jo tuhannet

+kerrat pyhälle Profeetallemme. Miksi ette lue kirjanoppineiden

+perimätietoja? Miksi ette mene tälle kaiken ymmärtämisen puhtaalle

+lähteelle? Kaikki teidän epäilyksenne saisivat silloin ratkaisunsa.

+

+Voi teitä onnettomia, jotka maallisten asiain kahlitsemina ette

+ole milloinkaan värähtämättömällä silmällä katselleet taivaallisia

+asioita ja jotka kunnioitatte muhamettilaisten pappien säätyä

+uskaltamatta siihen antautua tai sitä seurata!

+

+Voi teitä jumalattomia, jotka ette milloinkaan tunkeudu Iankaikkisen

+salaisuuksiin! Teidän valkeutenne on kuin syvyyden pimeys ja

+teidän henkenne järkeily muistuttaa tomua, jota jalkanne nostavat

+ilmaan silloin kun aurinko on puolipäiväkorkeudessaan polttavassa

+Chahban-kuussa.

+

+Niinpä ei teidän henkenne zeniitti ylläkään halvimmankaan immaumin

+hengen nadiriin. Teidän turha filosofianne on kuin salama, joka

+ennustaa rajuilmaa ja pimeyttä: te olette myrskyn keskellä ja

+harhailette tuulten ajeltavina.

+

+On hyvin helppo vastata teidän esittämäänne pulmaan: tarvitsee vain

+teille kertoa, mitä tapahtui kerran pyhälle Profeetallemme, kun hän

+kristittyjen kiusaamana ja juutalaisten koettelemana saattoi heidät

+molemmat häpeään.

+

+Juutalainen Abdias Ibesalon kysyi häneltä, miksi Jumala oli kieltänyt

+syömästä sian lihaa. "Eipä ilman syytä", vastasi Profeetta: "se on

+saastainen eläin. Ja minä todistan sen teille."

+

+Hän teki kämmenelleen liejusta miehen hahmon. Hän heitti sen maahan

+ja huusi sille: "Nouse ylös."

+

+Samassa nousi mies maasta ja sanoi: "Minä olen Jafet, Noan poika."

+

+"Olivatko hiuksesi yhtä valkeat kuollessasi?" kysyi häneltä pyhä

+Profeetta.

+

+"Eivät", vastasi hän, "mutta kun sinä herätit minut, luulin

+tuomiopäivän tulleen ja pelästyin niin ankarasti, että hiukseni

+kävivät yhtäkkiä valkeiksi".

+

+"Kas niin, kerro minulle", lausui hänelle Jumalan lähetti, "koko Noan

+arkin historia". Jafet totteli ja esitti yksityiskohtaisen tarkasti

+kaikki, mitä oli tapahtunut ensimmäisinä kuukausina. Minkä jälkeen

+hän puhui näin:

+

+"Panimme kaikkien eläinten saastaisuuden yhdelle arkin puolelle.

+Mutta siitä arkki alkoi niin kovasti kallistua, että säikähdyimme

+kuoleman omiksi, varsinkin naisemme, jotka valittivat ja huusivat

+vallan surkeasti. Isämme Noa kysyi Jumalan neuvoa, ja tämä käski

+hänen ottaa elefantin ja kääntää sen pään sitä puolta kohti, joka

+kallistui. Tämä suuri eläin teki niin paljon saastaisuutta, että

+siitä syntyi sika."

+

+Uskotteko nyt, Usbek, että me tästä ajasta lähtien olemme pysyneet

+siasta erossa ja että me olemme pitäneet sitä saastaisena eläimenä!

+

+"Mutta kun sika pöyhi joka päivä tätä saastaisuutta, nousi siitä

+sellainen lemu arkkiin, ettei se voinut itsekään olla aivastamatta.

+Ja sen kärsästä tuli ulos rotta, joka alkoi nakertaa kaikkea, mitä

+vain sen eteen osui. Tämä kävi Noalle niin sietämättömäksi, että hän

+luuli viisaimmaksi kysyä jälleen Jumalan neuvoa. Hän käski Noan iskeä

+leijonaa vahvasti otsaan: leijona aivasti myös ja puhalsi kuonostaan

+kissan."

+

+Luuletteko näiden eläinten olevan yhätikin saastaisia? Miltä teistä

+näyttää?

+

+Milloin te ette siis huomaa eräiden asiain saastaisuuden syytä,

+johtuu se siitä, että ette tunne niin monia muita asioita ja että

+teillä ei ole tietoa siitä, mitä on tapahtunut Jumalan, enkelien ja

+ihmisten välillä. Te ette tunne iankaikkisuuden historiaa. Te ette

+ole lukeneet kirjoja, jotka on kirjoitettu taivaassa. Mitä teille

+on niistä ilmoitettu, muodostaa vain pienen jumalallisen kirjaston

+osan. Ja nekin, jotka ovat meidän tavallamme päässeet niitä lähemmäs

+jo tässä elämässä, ovat yhäti pimeyden ja tietämättömyyden vallassa.

+Hyvästi. Asukoon Muhammed sydämessänne!

+

+Kumissa, viimeisenä päivänä Chahban-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+19. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa ystävälleen Rustanille Ispahaniin.

+

+

+Me viivyimme vain viikon Tokatissa. Matkustettuamme 35 päivää

+saavuimme Smyrnaan.

+

+Tokatista Smyrnaan kulkiessaan ei matkustaja tapaa ainoatakaan

+kaupunkia, joka ansaitsisi mainitsemista. Minä näin hämmästyen

+osmanien valtakunnan heikkouden. Tämä sairas ruumis ei pysy kunnossa

+lempeällä ja maltillisella hoidolla, vaan väkevien lääkkeiden avulla,

+jotka heikontavat ja kalvavat sen voimia lakkaamatta.

+

+Pashat, jotka saavat virkansa vain suurista rahasummista, tulevat

+taloudellisesti hävinneinä miehinä maakuntaansa ja ryöstävät sitä

+sitten kuin valloitettua seutua ikään. Julkea varusväki tottelee vain

+hänen oikkujaan. Linnoitukset on revitty, kaupungit pantu autioiksi,

+maaseutu hävitetty ja maanviljelys ja kauppa kokonaan lamassa.

+

+Rankaisemisesta ei ole puhettakaan tämän ankaran hallituksen

+raivotessa: kristityt, jotka viljelevät maata, juutalaiset, jotka

+kantavat veroja, saavat kestää tuhansia väkivaltaisuuksia.

+

+Maan omistus on epävarma ja siis myöskin maan tuotantokyvyn

+lisäämisen into heikontunut: eihän ole oikeusperustetta eikä

+omistusta, joka pysyisi pystyssä hallitsevien oikkuja vastaan.

+

+Nämä raakalaiset ovat siihen määrään lyöneet laimin kaikkien

+taidokkuutta vaativien tointen harjoittamisen, etteivät he suuria

+välitä edes sotataidosta. Euroopan kansojen kehittyessä päivä

+päivältä he pysyvät muinaisessa tietämättömyydessään, älyten

+turvautua näiden uusiin keksintöihin vasta sitten, kun nämä ovat jo

+tuhannet kerrat käyttäneet niitä heitä vastaan.

+

+Heillä ei ole minkäänlaista kokemusta merellä, ei minkäänlaista

+sotaliikkeiden ohjaustaitoa. Niinpä sanotaankin kourallisen

+kalliosaarelta lähteneitä kristityltä pitävän ahtaalla kaikkia

+ottomaaneja ja uuvuttavan heidän valtakuntaansa.

+

+Kykenemättömiä kun ovat itse käymään kauppaa, sallivat he vain

+vastenmielisesti aina uutterain ja yritteliäiden eurooppalaisten

+tulla sitä hoitamaan: he luulevat osoittavansa armollisuuttaan näille

+muukalaisille antaessaan näiden tehdä heidät rikkaiksi.

+

+Koko tällä avaralla maa-alueella, minkä läpi olen kulkenut, olen

+tavannut vain Smyrnan, jota voi pitää rikkaana ja mahtavana

+kaupunkina. Eurooppalaiset sen rikkaaksi ja mahtavaksi tekevät,

+eikä suinkaan ole turkkilaisten ansio, ettei se ole kaikkien muiden

+kaltainen.

+

+Kaikki tämä antaa Sinulle, rakas Rustan, oikean käsityksen tästä

+valtakunnasta, josta ennen kahden vuosisadan kulumista on tuleva

+jonkun valloittajan voittojen näyttämö.

+

+Smyrnassa, 2 p. Rhamazan-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+20. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa vaimolleen Zachille Ispahanin palatsiin.

+

+

+Te olette loukannut minua, Zachi, ja minä tunnen sydämessäni

+ailahduksia, joita Teidän olisi syytä pelätä, ellei etäisyyteni

+jättäisi Teille aikaa muuttaa käytöstänne ja vaimentaa sitä hurjaa

+mustasukkaisuutta, joka minua nyt kiduttaa.

+

+Olen kuullut, että Teidät on tavattu yksissä Nadirin, valkoisen

+eunukin kanssa, hänen, joka on saava päällään maksaa uskottomuutensa

+ja petollisuutensa. Kuinka olette voinutkaan unohtaa itsenne siihen

+määrään, ettette ole oivaltanut Teidän olevan kiellettyä päästää

+huoneeseenne valkoista eunukkia, kun Teillä on kylliksi mustiakin

+palvelijoiksenne? Teidän on turha sanoa minulle, etteivät eunukit

+ole miehiä ja että Teidän hyveenne nostaa Teidät kaikkien sellaisten

+ajatusten yläpuolelle, joita Teissä voisi herättää epätäydellinen

+samankaltaisuus. Sehän ei riitä Teille eikä minulle: ei Teille, koska

+Te teette teon, jonka vaimolan lait kieltävät; eikä minulle, koska

+Te loukkaatte kunniaani sallimalla jonkun nähdä Teidät. Mitä sanon

+minä, nähdä Teidät? Ehkäpä joutua kavalan konnan yritysten esineeksi,

+jonka hän on mahdollisesti rikoksillaan ja vielä enemmän haluillaan

+ja kykenemättömyytensä epätoivolla saastuttanut.

+

+Sanonette minulle ehkä, että Te olette aina ollut minulle uskollinen.

+Entä sitten! Saatoitteko olla muuta? Kuinka olisitte voinut

+pettää mustien eunukkien valppauden, näiden, jotka nyt ovat niin

+hämmästyneitä elämästä, mitä Te vietätte? Kuinka olisitte kyennyt

+särkemään nämä salvat ja ovet, jotka pitelevät Teitä sulkeissaan?

+Te kerskailette hyveestä, joka ei ole vapaa, ja mahdollisesti ovat

+Teidän saastaiset himonne riistäneet Teiltä tuhanteen kertaan tämän

+uskollisuuden ansion ja arvon, josta nyt niin ylpeilette.

+

+Minä toivon, että Te ette ole tehnyt mitään kaikesta siitä, mistä

+minun on syytä Teitä epäillä; ettei se petturi ole ulottanut Teihin

+pyhyyttä häväiseviä käsiänsä; että Te olette vaatteittenne peittämänä

+jättänyt niiden muodostaman heikon esteen itsenne ja hänen välilleen;

+että hän on itse pyhän kunnioituksen satuttamana luonut silmänsä

+maahan; että hän on rohkeutensa hylkäämänä vavissut rangaistuksia,

+joita hän on itselleen valmistanut: vaikka kaikki tämä olisi

+tottakin, pysyy siitä huolimatta selvitettynä, että Te olette tehnyt

+teon, joka on vastoin velvollisuuttanne. Ja jos Te olette loukannut

+sitä hyödyttömästi, saamatta hillittömiä taipumuksianne täytetyiksi,

+mitä tekisittekään niiden tyydyttämiseksi? Mihin ryhtyisittekään,

+jos pääsisitte poistumaan siitä pyhästä paikasta, joka on Teistä

+sietämätön vankila, niinkuin se on tovereistanne suotuisa turvapaikka

+paheen hyökkäyksiä vastaan, pyhä temppeli, missä sukupuolenne

+kadottaa heikkoutensa ja vahvistuu voittamattomaksi kaikista luonnon

+puutteista huolimatta? Mitä tekisittekään, ellei Teillä omiin

+valtoihinne jätettynä olisi muuta puolustajaa kuin minua kohtaan

+tuntemanne rakkaus, minua, jota Te olette niin syvästi loukannut,

+ja velvollisuutenne, jonka Te olette niin halpamaisesti pettänyt?

+Kuinka pyhiä ovatkaan tavat maassa, jossa elätte, kun ne suojaavat

+Teidät kurjimpien orjien hyökkäyksiltä! Teidän tulee olla minulle

+kiitollinen siitä pakonalaisuudesta, missä minä Teitä pidän, koska Te

+vain sen ansiosta olette vielä elämisen arvoinen.

+

+Te ette voi sietää eunukkien päällikköä, koska hän seuraa lakkaamatta

+käytöstänne ja antaa Teille viisaita neuvojaan. Hänen rumuutensa,

+sanotte Te, on niin tavaton, että Te ette voi häntä vaivatta

+katsella, ikäänkuin sellaisiin toimiin asetettaisiin kauneimpia

+olentoja. Teille tuottaa surua vain se seikka, ettei hänen paikallaan

+ole valkoinen eunukki, joka saattaa Teidät häpeään.

+

+Mutta mitä on tehnyt Teille ensimmäinen orjattarenne? Hän on sanonut

+Teille, että se liikanainen tuttavallisuus, johon Te antauduitte

+nuoren Zeliden kanssa, loukkasi säädyllisyyttä: siinä vihanne syy.

+

+Minun pitäisi olla, Zachi, ankara tuomari. Mutta minä olenkin vain

+puoliso, joka koettaa huomata Teidät viattomaksi. Roxanea, uutta

+puolisoani, kohtaan tuntemani rakkaus on jättänyt minulle kaiken sen

+hellyyden, mitä minun on tunteminen Teitä kohtaan, joka ette ole

+suinkaan vähemmän kaunis. Minä ja'an rakkauteni Teidän molempien

+kesken, ja Roxanella on vain se etu, minkä hyve voi lisätä kauneuteen.

+

+Smyrnassa, 12 p. Zilkadeh-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+21. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa valkoiselle ylieunukille.

+

+

+Teidän tulee vavista avatessanne tätä kirjettä, tai oikeammin: Teidän

+olisi tullut vavista salliessanne Nadirin kavaluuden tapahtua.

+Te, joka ette kylmässä, riutuvassa vanhuudessanne saata rikokseen

+joutumatta kohottaa katsettanne rakkauteni pelottaviin esineihin,

+Te, jonka ei ole milloinkaan sallittu astua pyhyyttä häväisevällä

+jalallanne sen kauhistavan paikan kynnykselle, joka kätkee heidät

+kaikkien silmiltä, Te annatte niiden, joiden käytöksen valvominen on

+Teille uskottu, tehdä sellaista, mitä Te itse ette olisi rohjennut

+tehdä, ettekä Te huomaa salamaa, joka on aivan valmiina iskemään sekä

+heihin että Teihin!

+

+Ja mitä te olette muuta kuin kurjia työkaluja, joita minä saan

+särkeä mieleni mukaan, jotka olette olemassa vain siinä määrin kuin

+osaatte totella, jotka olette maailmassa vain elääksenne minun

+käskyjeni vallassa tai kuollaksenne heti kun minä niin määrään,

+jotka hengitätte vain sikäli kuin minun onneni, rakkauteni,

+mustasukkaisuuteni tarvitsevat teidän alhaisuuttanne, ja joilla ei

+vihdoin saata olla muuta osaa kuin alistuminen, ei muuta sielua kuin

+minun tahtoni eikä muuta toivoa kuin minun autuuteni?

+

+Minä tiedän muutamien vaimojeni vain kärsimättömänä noudattavan

+velvollisuuden ankaria lakeja, minä tiedän mustan eunukin

+alituisen läsnäolon kiusaavan heitä ja minä tiedän heidän olevan

+kyllästyneitä näihin inhoittaviin olentoihin, jotka on toimitettu

+heidän läheisyyteensä siinä tarkoituksessa, että he sitä kiihkeämmin

+kaipaisivat puolisoansa. Minä tiedän kaiken tämän. Mutta Te, joka

+mukaannutte tähän epäjärjestykseen, Te tulette saamaan sellaisen

+rangaistuksen, että se panee vapisemaan kaikki, jotka käyttävät

+väärin minun luottamustani.

+

+Minä vannon kautta taivaan kaikkien profeettain ja kautta Alin,

+suurimman kaikista, että jos Te poikkeatte velvollisuudestanne, minä

+tulen antamaan Teidän hengellenne yhtä paljon arvoa kuin niiden

+hyönteisten hengelle, jotka osuvat jalkojeni alle.

+

+Smyrnassa, 12 p. Zilkadeh-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+22. kirje.

+

+Jaron kirjoittaa ylieunukille.

+

+

+Mitä enemmän Usbek loittonee palatsistaan, sitä kaihoisammin hän

+kääntää päänsä kohti pyhiä vaimojansa. Hän huokailee, hän vuodattaa

+kyyneleitä. Hänen tuskansa käy katkerammaksi, hänen epäluulonsa

+vahvistuvat. Hän tahtoo lisätä heidän vartijainsa lukua. Hän aikoo

+lähettää minut takaisin, samoin kuin kaikki ne mustat, jotka ovat

+hänen mukanaan. Hän ei enää pelkää omasta puolestaan. Hän pelkää vain

+sen puolesta, mikä on hänelle tuhat kertaa rakkaampaa kuin hän itse.

+

+Pian saan minä siis elää Sinun käskettävänäsi ja ottaa osaa Sinun

+huoliisi. Suuri Jumala! Kuinka paljon tarvitaankaan, jotta yksi ainoa

+mies olisi onnellinen!

+

+Luonto näytti asettaneen naiset riippuvaan asemaan ja vapauttaneen

+taas heidät siitä: häiriöitä syntyi molempien sukupuolten välille,

+koska heidän oikeutensa olivat molemminpuoliset. Meidän tehtäväksemme

+on tullut uuden sopusoinnun aikaansaaminen: me olemme luoneet naisten

+ja itsemme välille vihan sekä miesten ja naisten välille rakkauden.

+

+Otsani on käyvä ankaraksi. Minä olen luova synkkiä katseita. Ilo on

+pakeneva huuliltani. Ulkomuoto on oleva rauhallinen, mutta henki

+levoton. Minä en ole odottava vanhuuden ryppyjä ilmaistakseni sen

+murheita.

+

+Minusta olisi ollut hauskaa seurata isäntääni Länteen. Mutta

+minun tahtoni on hänen omansa. Hän käskee minua vartioimaan hänen

+vaimojaan, ja minä olen vartioiva heitä uskollisesti. Minä tiedän

+kuinka on kohdeltava tätä sukupuolta, joka, heti kun sen ei sallita

+olla turhamainen, alkaa käydä kopeaksi, ja jota on vaikeampi

+nöyryyttää kuin lannistaa. Minä vaivun maahan katseittesi tieltä.

+

+Smyrnassa, 12 p. Zilkadeh-kuuta v. 1711.

+

+

+

+

+23. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa ystävälleen Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Me saavuimme Livornoon purjehdittuamme neljäkymmentä päivää. Se on

+uusi kaupunki, oiva todistus Toskanan herttuain nerosta, he kun ovat

+tehneet suokylästä Italian kukoistavimman kaupungin.

+

+Naiset nauttivat täällä suurta vapautta: he saavat katsella miehiä

+eräänlaisista ikkunoista, joita nimitetään sälekaihtimiksi. He saavat

+lähteä ulos joka päivä muutamien eukkojen seuraamina, ja heillä on

+vain yksi huntu. Heidän lankonsa, setänsä, veljenpoikansa voivat

+käydä heitä katsomassa aviomiehen panematta sitä tuskin milloinkaan

+pahakseen.

+

+Muhamettilaiselle on suuri näky katsella ensimmäisen kerran

+kristittyä kaupunkia. Minä en puhu seikoista, jotka pistävät heti

+aluksi kaikkien silmiin, niinkuin rakennusten, pukujen, tärkeimpien

+tapojen erilaisuudesta, sillä mitä vähäpätöisimmissäkin asioissa on

+jotakin omituista, jonka minä tunnen, mutta jota minä en osaa lausua.

+

+Huomenna lähdemme Marseille'ta kohti. Siellä emme tule kauan

+viipymään. Rican samoin kuin minunkin tarkoitukseni on kiiruhtaa

+suoraa päätä Pariisiin, joka on Euroopan valtakeskus. Matkustajat

+etsivät aina suuria kaupunkeja, jotka ovat ikäänkuin kaikkien

+muukalaisten yhteinen isänmaa. Hyvästi. Ole vakuutettu siitä, että

+minä rakastan Sinua aina.

+

+Livornossa, 12 p. Saphar-kuuta v. 1712.

+

+

+

+

+24. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Ibbenille.

+

+

+Me olemme olleet Pariisissa kuukauden ja olemme koko ajan

+olleet lakkaamattomassa liikkeessä. Siinä ovat monetkin asiat

+suoritettavina, ennen kuin on saanut asunnon, ennen kuin on tavannut

+henkilöitä, joiden luo on neuvottu ja ennen kuin on hankkinut

+itselleen välttämättömiä tavaroita, joita puuttuu kaikkia yht'aikaa.

+

+Pariisi on aivan yhtä suuri kuin Ispahan. Talot ovat niin korkeita,

+että melkein vannoisi niissä asuvan vain tähtienselittäjiä. Ymmärrät

+sanomattakin, että ilmaan rakennetussa kaupungissa, jossa näkee

+kuusi, seitsemänkin taloa päällekkäin, on tavattomasti väkeä ja että

+siellä vallitsee erinomainen tungos silloin kun kaikki ihmiset ovat

+laskeutuneet kadulle.

+

+Sinä et ehkä sitä usko, mutta kuitenkin on asia niin, etten minä

+sen kuukauden aikana, minkä olen täällä ollut, ole nähnyt vielä

+kenenkään kävelevän. Eipä ole maailmassa ihmisiä, jotka osaisivat

+niin hyvin käytellä raajojaan kuin ranskalaiset: he juoksevat, he

+lentävät. Aasian hitaat ajoneuvot, kameliemme verkkaisa astunta

+saattaisivat heidät aivan suunniltaan. Mitä minuun tulee, minä kun

+en ole suinkaan luotu sellaiseen vauhtiin ja usein kävelen jalan

+muuttamatta tahtiani, joudun joskus raivoihini oikein kristityn

+tapaan, sillä vaikka sen nyt vielä sietäisi, että tahrautuu lokaan

+päästä jalkoihin, niin en jaksa antaa anteeksi niitä kyynärpäiden

+töytäyksiä, joita saan säännöllisesti ja jaksoittaisesti. Mies, joka

+tulee jäljestäni ja menee ohitseni, pyöräyttää minut puoliksi ympäri,

+ja toinen, joka tulee vastaani toiselta puolelta, heittää minut

+äkkiä samaan asentoon, mistä ensimmäinen minut sieppasi. Ja tuskin

+olen käynyt sata askelta, kun olen jo niin runneltu kuin olisin

+matkustanut kymmenen peninkulmaa.

+

+Älä luule minun vielä kykenevän perusteellisesti puhumaan Sinulle

+eurooppalaisten tavoista ja tottumuksista: minulla on niistä

+itsellänikin vasta heikko aavistus ja minulla on tuskin ollut aikaa

+muuhun kuin hämmästelemiseen.

+

+Ranskan kuningas on Euroopan mahtavin ruhtinas. Hänellä ei tosin ole

+kultakaivoksia niinkuin hänen naapurillaan Espanjan kuninkaalla,

+mutta hän on tätä rikkaampi, koska hän käyttää rikkautensa lähteenä

+alamaistensa turhamaisuutta, joka on ehtymättömämpi kuin mikään

+kaivos. Hänen on nähty ryhtyvän suuriin sotiin tai kestävän niitä

+omistamatta muita rahansaantikeinoja kuin myytävät arvonimet, ja

+inhimillinen ylpeys sai sen ihmeen aikaan, että hänen joukoiltaan ei

+puuttunut palkkaa, ei hänen linnoituksiltaan kanuunoita eikä hänen

+laivastoltaan varusteita.

+

+Muutoin on tämä kuningas suuri taikuri: hän osaa pitää vallassaan

+alamaistensa järjenkin ja saa heidät ajattelemaan niinkuin hän

+tahtoo. Ellei hänellä ole aarrekammiossaan enempää kuin miljoona

+kultarahaa, ja jos hän tarvitsee kaksi miljoonaa, ei hän muuta kuin

+vakuuttaa heille, että yksi kultaraha on sama kuin kaksi kultarahaa,

+ja he uskovat sen. Jos hänellä on vaikea sota suoritettavanaan

+eikä hänellä ole rahaa, ei hän muuta kuin ajaa heidän päähänsä,

+että paperipala on rahaa, ja he ovat siitä heti paikalla varmoja.

+Jopa hän saa heidät uskomaan senkin, että hän voi parantaa heidät

+kaikenlaisista taudeista pelkällä kosketuksella, niin suurella

+voimalla ja väkevyydellä hän hallitsee heidän sielunelämäänsäkin.

+

+Mitä minä puhun tästä ruhtinaasta, ei saa Sinua hämmästyttää: täällä

+päin on toinenkin vielä taitavampi taikuri kuin hän, taikuri, joka

+hallitsee samalla tavalla hänen sieluaan kuin hän itse hallitsee

+muiden sielua. Tätä velhoa nimitetään paaviksi. Väliin hän saa

+kuninkaan uskomaan, että kolme on samaa kuin yksi, väliin, ettei

+leipä, jota syödään, olekaan leipää, tai ettei viini, jota juodaan,

+olekaan viiniä, sekä tuhansia muita samankaltaisia asioita.

+

+Ja pitääkseen häntä aina vireessä, suomatta hänelle aikaa unohtaa

+uskomisen tottumusta, antaa hän hänelle aika ajoittain eräitä

+uskonkappaleita harjoittelun tarkoituksessa. Kaksi vuotta sitten

+paavi lähetti kuninkaalle suuren kirjoituksen, jota hän nimitti

+_perussäädökseksi_ ja jolla hän tahtoi julmien rangaistusten uhalla

+pakottaa tämän ruhtinaan ja hänen alamaisensa uskomaan kaiken,

+mitä se sisälsi. Hän onnistuikin ruhtinaaseen nähden, tämä kun

+alistui heti, näyttäen esimerkkiä alamaisilleen. Mutta muutamat

+näistä nousivat vastarintaan ja kieltäytyivät uskomasta mitään

+kaikesta siitä, mitä tuossa kirjoituksessa oli. Koko tämän kapinan

+alkuunpanijoina olivat naiset, kapinan, joka nyt jakaa koko hovin,

+koko valtakunnan ja kaikki perheet kahteen leiriin. Tämä perussäädös

+kieltää heitä lukemasta kirjaa, jonka kaikki kristityt sanovat

+olevan taivaasta peräisin: suoraan puhuen heidän Koraaniaan.

+Suuttuneina heidän sukupuoltaan kohdanneesta loukkauksesta naiset

+kiihottavat kaikkia tätä perussäädöstä vastaan: he ovat saaneet

+miehet puolelleen, eivätkä nämä haluakaan tässä kysymyksessä

+minkäänlaisia etuoikeuksia. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei tämä

+mufti ajattele niinkään tyhmästi, ja, kautta suuren Alin! hänen on

+täytynyt saada vihiä meidän pyhän lakimme periaatteista. Sillä kun

+naiset ovat alhaisempia luontokappaleita kuin me ja kun profeettamme

+sanovat meille, etteivät he pääse paratiisiin, niin miksi pitäisi

+heidän sitten pyrkiä lukemaan kirjaa, jonka ainoana tarkoituksena on

+paratiisin tien neuvominen?

+

+Minä olen kuullut kuninkaasta kerrottavan asioita, jotka lähentelevät

+uskomattomuutta, ja arvelenpa Sinun olevan vaikeata saada niitä

+päähäsi.

+

+Puhutaan, että hänen ollessaan parhaillaan sodassa naapuriensa

+kanssa, jotka olivat kaikki liittoutuneet häntä vastaan, hänen

+valtakunnassaan oli lukematon joukko näkymättömiä vihollisia, jotka

+pitivät häntä piiritystilassa. Lisätään hänen etsineen niitä yli

+kolmekymmentä vuotta, mutta sanotaan samalla, ettei hän eräiden hänen

+luottamustaan nauttivien dervishien väsymättömistä ponnistuksista

+huolimatta ole voinut löytää niistä ainoatakaan. Ne elävät hänen

+lähimmässä ympäristössään: niitä on hänen hovissaan, hänen

+pääkaupungissaan, hänen sotajoukoissaan, hänen tuomioistuimissaan,

+ja kuitenkin vakuutetaan hänen saavan kokea sen surun, että hänen

+on kuoltava löytämättä niitä. On kuin ne olisivat olemassa yleensä,

+olematta silti olemassa yksityisesti: ne ovat kuin seura, jossa ei

+olisi ainoatakaan jäsentä. Epäilemättä tahtoo taivas rangaista tätä

+ruhtinasta siitä, ettei hän ole ollut kyllin sääliväinen voitettuja

+vihollisiaan kohtaan, koska se on antanut hänelle näkymättömiä

+vihollisia, joiden nero ja kohtalo ovat hänen neronsa ja kohtalonsa

+yläpuolella. Minä aion kirjoitella Sinulle edelleenkin ja puhua

+Sinulle asioita, jotka ovat varsin kaukana persialaisten luonteesta

+ja hengestä. Sama maa kantaa kyllä meitä molempia, mutta sen seudun

+ihmiset, missä minä nyt elän, ja sen seudun ihmiset, missä Sinä olet,

+eroavat tuntuvasti toisistaan.

+

+Pariisissa, 4 p. toista Rebiab-kuuta v. 1712.

+

+

+

+

+25. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Minä olen saanut kirjeen veljenpojaltasi Rhediltä. Hän ilmoittaa

+minulle aikovansa matkustaa Smyrnasta katsomaan Italiaa ja retkensä

+ainoana tarkoituksena olevan tietojen hankkiminen, jotta hän siten

+tulisi yhä enemmän Sinun arvoiseksesi. Onnittelen Sinua siitä, että

+Sinulla on veljenpoika, josta on kerran tuleva vanhojen päiviesi

+lohdutus.

+

+Rica kirjoittaa Sinulle pitkän kirjeen. Hän on maininnut puhuvansa

+siinä paljon tästä maasta. Hänen älynsä vilkkaudesta johtuu, että hän

+käsittää kaikki nopeasti. Mitä minuun tulee, en minä kykene Sinulle

+mitään sanomaan, koska minä ajattelen hitaasti.

+

+Sinä olet hellimpien keskustelujemme aiheena: me emme voi kylliksemme

+puhua siitä ystävällisestä tavasta, jolla meitä kohtelit Smyrnassa,

+emmekä palveluksista, joita ystävyytesi yhätikin meille päivä

+päivältä tekee. Me toivomme Sinun, jalo Ibben, kaikkialla tapaavan

+yhtä kiitollisia ja yhtä uskollisia ystäviä kuin me olemme.

+

+Kunpa näkisin Sinut pian taas ja saisin viettää seurassasi niitä

+onnellisia päiviä, jotka kuluvat niin suloisesti kahden ystävän

+kesken! Hyvästi!

+

+Pariisissa, 4 p. toista Rebiab-kuuta v. 1712.

+

+

+

+

+26. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Roxanelle ispahanilaiseen palatsiin.

+

+

+Miten onnellinen olettekaan, Roxane, kun saatte olla rakkaassa

+Persian maassa, ettekä näissä myrkyllisissä seuduissa, joissa ei

+tunneta kainoutta eikä hyvettä! Miten onnellinen olettekaan! Te

+elätte vaimolassani kuin viattomuuden asunnossa ikään, kaikkien

+inhimillisten hyökkäysten ulottumattomissa. Te elätte riemuiten,

+onnellisesti kykenemättömänä hairahtumaan. Milloinkaan ei ole mies

+saastuttanut Teitä irstailla katseillaan. Eipä edes appenne ole

+juhlapitojen vapaudessakaan nähnyt Teidän kaunista suutanne: Te ette

+ole milloinkaan unohtanut kiinnittää pyhää huntua sen peitoksi.

+Onnellinen Roxane! Maalle mennessänne on aina edellänne kulkenut

+eunukkeja surmaamassa jokaisen uskalikon, joka ei ole paennut Teidän

+näkyviltänne. Mitä vaivaa olen minäkin, jolle taivas on lahjoittanut

+Teidät onneni täydentämiseksi, saanut nähdä päästäkseni sen aarteen

+valtiaaksi, jota Te niin pontevasti puolustitte! Mikä murhe

+minulle, kun en avioliittomme ensi päivinä saanut Teitä lainkaan

+nähdä! Ja mikä kärsimättömyys, kun minä sitten Teidät vihdoin näin!

+Mutta Te ette sitä kuitenkaan tyydyttänyt, vaan kiihotitte sitä

+päinvastoin säikähtyneen kainouden itsepintaisilla kielloilla: Te

+sekoititte minut kaikkiin niihin miehiin, joilta Te pysyttelette

+visusti piilossa. Muistatteko päivää, jolloin Te eksyitte minulta

+orjattarienne joukkoon, näiden pettäessä minua ja salatessa Teitä

+etsiskelyiltäni? Muistatteko toista päivää, jolloin Te, nähdessänne

+kyyneleenne tehottomiksi, käytitte äitinne arvovaltaa hillitäksenne

+rakkauteni hurjaa kiihkoa turvauduitte rohkeutenne tarjoamiin.

+Tempasitte tikarin ja uhkasitte kuolemalla puolisoa, joka Teitä

+rakasti, jos hän yhä vaati Teiltä sitä, mitä Te piditte suuremmassa

+arvossa kuin puolisoanne. Kaksi kuukautta kului tässä rakkauden ja

+hyveen taistelussa. Te menitte liian pitkälle siveissä estelyissänne:

+Te ette antautunut edes voitettuna. Te puolustitte viimeiseen

+asti kuolevaa neitseyttä. Te piditte minua vihollisena, joka oli

+Teidät häväissyt, ettekä puolisona, joka oli Teitä rakastanut.

+Enemmän kuin kolmen kuukauden aikana ette uskaltanut katsahtaa

+minuun punastumatta: Teidän hämmentynyt ilmeenne näytti moittivan

+minua voitosta, jonka minä olin saavuttanut. Enkä minä päässyt

+rauhassa nauttimaan omistuksestani: Te salasitte minulta niin paljon

+kuin voitte sulojanne ja ihanuuksianne, ja minä olin niinmuodoin

+hurmaantunut kaikkein suurimmista suosionosoituksista ilman että

+minulle oli suotu kaikkein pienimpiä.

+

+Jos Teidät olisi kasvatettu tässä maassa, ette olisi joutunut niin

+suunniltanne. Naiset ovat täällä menettäneet kaiken pidättyväisyyden.

+He näyttäytyvät miehille peittämättömin kasvoin, ikäänkuin

+tahtoisivat anoa omaa tappiotaan. He etsivät miehiä katseillaan.

+He tapaavat näitä moskeijoissa, kävelypaikoilla, jopa kotonaankin.

+Tapa käyttää eunukkeja palvelijoina on heille tuntematon. Teidän

+keskuudessanne vallitsevan jalon yksinkertaisuuden ja viehättävän

+kainouden sijasta näkee täällä raakaa häpeämättömyyttä, johon on

+mahdoton tottua.

+

+Niin, Roxane, jos Te olisitte täällä, tuntisitte ikäänkuin

+omaksi häpeäksenne sen hirvittävän kunniattomuuden, johon Teidän

+sukupuolenne on vaipunut. Te pakenisitte näitä inhoittavia paikkoja

+ja kaipaisitte sitä suloista suojaa, missä tapaatte viattomuuden,

+missä olette varma itsestänne, missä ei mikään vaara saa Teitä

+vapisemaan, missä Te vihdoin voitte rakastaa minua pelkäämättä

+milloinkaan menettävänne rakkautta, jonka olette minulle velkaa.

+

+Kun kohotatte hipiänne loistoa kaikkein kauneimmilla väreillä,

+kun voitelette koko ruumiinne kallisarvoisimmilla hajuaineilla,

+kun koristaudutte kauneimmilla puvuillanne, kun koetatte voittaa

+toverinne tanssinne siroudella ja laulunne viehkeydellä, kun

+lempeästi kilpailette heidän kanssaan sulosta, hellyydestä ja

+hilpeydestä, en minä saata kuvitellakaan Teillä olevan muuta

+tarkoitusta kuin minun miellyttämiseni. Ja kun minä näen Teidän

+kainosti punastuvan, kun Teidän katseenne etsivät minun katseitani,

+kun hiivitte sydämeeni hellin, rukoilevin sanoin, en minä voisi,

+Roxane, epäillä Teidän rakkauttanne.

+

+Mutta mitä on minun ajatteleminen eurooppalaisista naisista? Heidän

+ihonkäsittelynsä, korut, joilla he somistautuvat, huolellisuus,

+jolla he hoitavat ulkomuotoansa, miellyttämisenhalu, joka heissä

+väistymättä asuu, ovat kaikki heidän hyveensä tahrapilkkuja ja heidän

+puolisoittensa häväistyksiä.

+

+Teidän ei kuitenkaan tule luulla, Roxane, minun ajattelevan,

+että he menisivät vallattomuudessaan niin pitkälle kuin moisesta

+käyttäytymisestä uskoisi mahdolliseksi, ja että he ajautuisivat

+irstaisuudessaan siihen kauheaan äärimmäisyyteen, joka saa vapisemaan

+ja joka tietää ehdotonta aviollisen uskollisuuden loukkaamista. On

+hyvin vähän niin kevytmielisiä naisia, että heidän rikollisuutensa

+ulottuisi sinne asti: heidän kaikkien sydämessään on jonkinlainen

+hyveen tunto, joka on sinne syntymässä painunut ja jota kasvatus

+heikontaa, voimatta sitä kokonaan hävittää. He saattavat kyllä

+höllentää niitä ulkonaisia velvollisuuksia, joita kainous vaatii

+noudattamaan, mutta milloin olisi otettava viimeiset askeleet,

+nousee luonto kapinaan. Niinpä kun me suljemme teidät ahtaaseen

+piiriin, kun me panemme teidän vartijoiksenne monet orjat, kun

+me hillitsemme ankaralla kädellä teidän halujanne silloin kun ne

+lentävät liian kauas, ei se tapahdu siksi, että me pelkäisimme

+lopullista uskottomuutta, vaan koska me tiedämme, ettei puhtaus voi

+olla milloinkaan liian suuri ja että pieninkin tahra voi sen turmella.

+

+Minä säälin Teitä, Roxane. Teidän siveytenne, niin kauan koeteltu,

+ansaitsisi puolison, joka ei olisi milloinkaan luotanne poistunut ja

+joka olisi itse kyennyt tukahuttamaan ne mieliteot, mitkä vain Teidän

+hyveenne saattaa lannistaa.

+

+Pariisissa, 7 p. Rhegeb-kuuta v. 1712.

+

+

+

+

+27. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Nessirille Ispahaniin.

+

+

+Me olemme nykyään Pariisissa, tässä loistavassa auringon kaupungin

+kilpailijassa.

+

+Lähtiessäni Smyrnasta annoin ystäväni Ibbenin tehtäväksi toimittaa

+Sinulle lippaan, jossa oli muutamia lahjoja Sinulle, ja samaa tietä

+saat tämän kirjeenkin. Vaikka olen hänestä 500 tai 600 peninkulman

+päässä, lähetän hänelle uutisia ja saan uutisia häneltä yhtä helposti

+kuin jos hän olisi Ispahanissa ja minä Kumissa. Minä lähetän kirjeeni

+Marseille'iin, mistä lakkaamatta purjehtii laivoja Smyrnaan. Sieltä

+toimittaa hän taas Persiaan osoitetut kirjeet armenialaisten

+karavaanien matkaan, näitä kun lähtee Ispahaniin joka päivä.

+

+Rican terveys on täydellinen: hänen ruumiinrakenteensa lujuus,

+hänen nuoruutensa ja hänen luontainen hilpeytensä auttavat häntä

+suoriutumaan kaikista koettelemuksista.

+

+Minä puolestani en jaksa hyvin. Ruumiini ja sieluni ovat lamassa.

+Minä antaudun mietiskelyihin, jotka käyvät päivä päivältä

+surullisemmiksi. Heikkenevä terveyteni kääntää minua isänmaatani

+kohti ja tekee minulle tämän maan yhä muukalaisemmaksi.

+

+Mutta, rakas Nessir, minä vannotan Sinua, toimita niin, etteivät

+vaimoni saa tietoa minun nykyisestä tilastani. Jos he rakastavat

+minua, tahdon säästää heidän kyyneleitään. Elleivät he rakasta minua,

+en tahdo suinkaan lisätä heidän uskaliaisuuttaan.

+

+Jos eunukkini luulisivat minun olevan vaarassa, jos he voisivat

+toivoa pääsevänsä rangaistuksetta raukkamaisesta myöntyväisyydestä,

+lakkaisivat he piankin olemasta kuuroja sen sukupuolen

+mairittelevalle äänelle, joka pakottaa kalliotkin kuulemaan ja

+elottomatkin esineet liikkumaan.

+

+Hyvästi, Nessir. Olen iloinen saadessani osoittaa Sinulle

+luottamustani.

+

+Pariisissa, 5 p. Chahban-kuuta v. 1712.

+

+

+

+

+28. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Eilen näin varsin kummallisen tapauksen, vaikka sellaista sattuukin

+Pariisissa joka päivä.

+

+Kaikki ihmiset kokoontuvat loppupuolella iltapäivää esittämään

+jonkinlaista kuvausta, jota olen kuullut nimitettävän näytelmäksi.

+Pääasiallinen toiminta tapahtuu korokkeella, jota sanotaan

+näyttämöksi. Kahden puolen nähdään pienissä komeroissa, joita

+mainitaan aitioiksi, miehiä ja naisia, jotka näyttelevät keskenään

+mykkiä kohtauksia, jotenkin samanlaisia kuin Persiassamme käytetyt.

+Väliin on kyseessä lohduton rakastajatar, joka tulkitsee kaihoaan.

+Väliin nielee taas toinen, vilkassilmäinen, intohimoisen näköinen

+nainen katseillaan rakastajansa, joka maksaa samalla mitalla: kaikki

+voimakkaat sielunliikkeet esiintyvät maalattuina kasvoille ja

+ilmaistuina kaunopuheisuudella, joka on sitä eloisampaa, kun se on

+mykkää. Tällöin näyttelijättäret esiintyvät vartalo vain puoliksi

+näkyvissä ja heillä on tavallisesti puuhka käsivarsien kainona

+peitteenä. Alhaalla on joukko ihmisiä, jotka seisovat ja pilkkaavat

+niitä, jotka ovat ylhäällä näyttämöllä ja nämä jälkimmäiset nauravat

+vuorostaan niitä, jotka ovat alhaalla.

+

+Mutta suurimman vaivan näkevät muutamat ihmiset, jotka erikoisesti

+valitaan tähän tarkoitukseen jo varhaisella iällä, niin että he

+kykenevät kestämään ponnistuksia. Heidän on oltava joka paikassa.

+He kulkevat sokkeloista, jotka he yksin tuntevat, ja nousevat

+hämmästyttävän taitavasti kerroksesta kerrokseen. Heitä näkee

+ylhäällä, alhaalla, kaikissa aitioissa. He ikäänkuin sukeltavat

+veteen: väliin heitä ei eroita, väliin he ilmestyvät taas näkyviin.

+Usein he poistuvat yhdeltä näyttämöltä ja menevät esiintymään

+toiselle. Heidän joukossaan on sellaisiakin, jotka tekevät niin

+suuren ihmeen, ettei moista olisi rohjennut toivoakaan heidän

+kainalosauvoiltaan: he kävelevät ja pääsevät eteenpäin siinä kuin

+muutkin. Vihdoin astutaan saleihin, missä esitetään erikoisnäytelmää:

+aletaan kumarruksin ja jatketaan syleilyin. Sanotaan keveimmänkin

+tuttavuuden antavan ihmiselle oikeuden tukahuttaa toisen: jo itse

+paikka näyttää huokuvan ihmisiin hellyyttä. Niinpä väitetäänkin,

+etteivät ne prinsessat, jotka siellä hallitsevat, ole suinkaan

+julmia. Ja ellei oteta lukuun paria, kolmea tuntia, jolloin he ovat

+päivittäin varsin villeinä, voidaankin sanoa heidän kaiken muun ajan

+olevan verrattain sävyisiä, sitten kun he ovat helposti päässeet

+huumauksestaan.

+

+Kaikki, mitä olen Sinulle tässä kertonut, tapahtuu melkein samoin

+menoin eräässä toisessakin paikassa, jota sanotaan Oopperaksi:

+ainoa erotus on siinä, että yhdessä puhutaan ja toisessa lauletaan.

+Muuan ystävä vei minut kerran kammioon, missä eräs etevimpiä

+näyttelijättäriä parhaillaan riisuutui. Meistä tuli niin hyvät tutut,

+että minä seuraavana päivänä sain häneltä tämän kirjeen:

+

+    "Hyvä herra:

+

+    "Minä olen maailman onnettomin tyttö, vaikka olenkin aina

+    ollut Oopperan kunnollisin näyttelijätär. Seitsemän, kahdeksan

+    kuukautta sitten olin samassa pukuhuoneessa, missä Tekin minut

+    eilen näitte. Minun parhaillaan pukeutuessani Dianan papittareksi

+    tuli muuan nuori pappi minua katsomaan ja valkoisesta puvustani,

+    hunnustani ja otsavirvestäni välittämättä ryösti viattomuuteni.

+    Turhaan muistutan hänelle uhrauksesta, minkä olen hänen hyväkseen

+    tehnyt: hän vain purskahtaa nauruun ja väittää havainneensa

+    minut sangen maalliseksi. Mutta nyt minä olen niin paisunut,

+    että en uskalla enää esiintyä näyttämöllä, sillä minä olen

+    kunnianasioissa aivan uskomattoman herkkätuntoinen, ja vähänkin

+    aina, että kunnon tytön on helpompaa menettää hyve kuin kainous.

+    Kun minä olen näin herkkätuntoinen, ymmärtänette hyvin, ettei se

+    nuori pappi olisi milloinkaan yrityksissään onnistunut, ellei

+    hän olisi luvannut naida minua. Niin hyväksyttävä syy sai minut

+    sivuuttamaan tavalliset pikku muodollisuudet ja alkamaan siitä,

+    millä minun olisi pitänyt lopettaa. Mutta kun nyt kerran hänen

+    uskottomuutensa on syössyt minut häpeään, en minä tahdo enää

+    olla Oopperassa, mistä näin meidän kesken sanoen tuskin saan

+    toimeentuloni, sillä kun minä nykyään käyn yhä vanhemmaksi ja

+    kun suloni yhä vähenevät, tuntuu aina samana pysyvä palkkani

+    pienenevän päivä päivältä. Eräältä seurueeseenne kuuluvalta

+    henkilöltä sain tietää, että Teidän maassanne pidetään hyvää

+    tanssijatarta suunnattomassa arvossa ja että jos minä menisin

+    Ispahaniin, olisi menestykseni heti paikalla varma. Jos Te

+    suvaitsisitte lahjoittaa minulle suojeluksenne ja viedä minut

+    mukananne siihen maahan, olisi Teillä otollinen tilaisuus tehdä

+    hyvää tytölle, joka hyveellään ja käytöksellään olisi varmastikin

+    osoittautuva Teidän ystävällisyytenne arvoiseksi. Minä olen..."

+

+Pariisissa, 2 p. Chalval-kuuta v. 1712.

+

+

+

+

+29. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Paavi on kristittyjen päämies. Hän on vanha epäjumala, jolle

+suitsutetaan tottumuksesta. Hän oli muinoin pelättävä ruhtinaillekin,

+sillä hän syöksi heidät valtaistuimelta yhtä helposti kuin meidän

+mahtavat sulttaanimme karkottavat vallasta Irimettan ja Georgian

+kuninkaita. Mutta nyt ei häntä enää pelätä. Hän sanoo olevansa

+erään ensimmäisiin kristittyihin kuuluneen miehen, pyhän Pietarin,

+perillinen, ja hänen perintönsä onkin varmaan hyvin suuri, koska

+hänellä on suunnattomia aarteita ja melkoinen maa hallittavanaan.

+

+Piispat ovat hänen alaisiaan lainoppineita miehiä, joilla on

+kaksi hänen käskyvallastaan riippuvaa hyvin erilaista tehtävää.

+Kokoontuneina voivat he hänen tavallaan laatia uskonkappaleita,

+mutta yksin ollessaan ei heillä ole juuri muuta tehtävää kuin

+vapauttaa ihmisiä täyttämästä lain määräyksiä. Sillä Sinun tulee

+tietää, että kristinuskoa rasittaa lukematon joukko hyvin vaikeita

+hartaudenharjoituksia. Ja kun arveltiin olevan tukalampaa täyttää

+velvollisuutensa kuin hankkia piispoja niistä vapauttamaan,

+ryhdyttiin yhteisen hyvän nimessä käyttämään tätä jälkimmäistä

+keinoa, niin että ellei tahdota pyhittää rhamazania, ellei tahdota

+alistua avioliiton muodollisuuksiin, jos halutaan rikkoa lupaukset,

+jos tahdotaan mennä naimisiin vastoin lain kieltoa, jos joskus

+tahdotaan päästä noudattamasta valankin velvoitusta, käännytään vain

+piispan tai paavin puoleen, ja tämä antaa heti erivapautuksen.

+

+Piispat eivät kuitenkaan laadi uskonkappaleita omasta päästään.

+On näet olemassa ääretön joukko kirjanoppineita, useimmat heistä

+dervishejä, jotka herättävät keskuudessaan tuhansia uusia

+uskonnollisia kysymyksiä: heidän annetaan kiistellä pitkät ajat, ja

+sotaa kestää siksi kunnes joku ratkaisu sen lopettaa.

+

+Niinpä voinkin vakuuttaa Sinulle, ettei ole milloinkaan ollut

+valtakuntaa, jossa olisi ollut niin paljon sisäisiä sotia kuin

+Kristuksen valtakunnassa.

+

+Niitä, jotka esittävät jonkin uuden mielipiteen, nimitetään alussa

+kerettiläisiksi. Kullakin kerettiläislahkolla on oma nimensä, joka

+on kaikilla siihen kuuluvilla ikäänkuin tunnussanana. Mutta kukaan

+ei ole kerettiläinen, joka ei itse tahdo: ei ole tarvis muuta kuin

+jakaa kiistanaihe kahtia ja antaa kunnioittava selitys niille, jotka

+syyttävät jotakuta kerettiläisyydestä. Ja millainen tämä kunnioittava

+selitys sitten liekin, käsitettävä tai ei, se tekee ihmisen valkeaksi

+kuin lumi, niin että tämä ihminen voi omaksua oikeauskoisen nimen.

+

+Mitä tässä Sinulle sanon, koskee kuitenkin vain Ranskaa ja Saksaa,

+sillä minä olen kuullut Espanjassa ja Portugalissa olevan erinäisiä

+dervishejä, jotka eivät ymmärrä leikkiä ja jotka polttavat ihmisen

+niinkuin olkitukon. Kun joutuu näiden miesten käsiin, niin on

+onnellinen se, joka on lakkaamatta rukoillut Jumalaa pienet puupallot

+kädessä, joka on aina kantanut kahta kahteen nauhaan kiinnitettyä

+kankaanpalasta ympärillään ja joka on muutaman kerran käynyt

+eräässä Galiciaksi mainitussa maakunnassa! Muutoin käy ihmisparan

+hullusti. Vaikka hän vannoisi kuin pakana olevansa oikeauskoinen,

+saattaisi tapahtua, ettei oikeauskoisen ominaisuuksista päästäisikään

+yksimielisyyteen ja että hänet poltettaisiin kerettiläisenä. Turhaa

+olisi hänen antaa tuo kunnioittava selityksensä: selityksistä viis!

+Hän olisi tuhkana jo ennen kuin olisi edes aiottu häntä kuulla.

+

+Toiset tuomarit otaksuvat syytetyn viattomaksi, mutta nämä pitävät

+häntä aina syyllisenä. Epäilyttävissä tapauksissa on heidän

+sääntönään taipua ankaruuden puoleen, ilmeisestikin siksi, että he

+luulevat ihmiset pahoiksi. Mutta toisaalta on heillä näistä niin

+hyvä käsitys, etteivät he koskaan katso heidän voivan valehdella,

+sillä he hyväksyvät verivihollisten, kevytmielisten naisten,

+häpeällistä ammattia harjoittavien todistukset. Tuomiossaan he

+lausuvat pieniä kohteliaisuuksia niille, joka ovat puettuja

+tulikivipaitaan, vakuuttaen olevansa hyvin pahoillaan nähdessään

+heidät niin huonossa puvussa ja sanoen olevansa lempeitä, inhoavansa

+verta ja olevansa epätoivoissaan, kun heidän on ollut pakko julistaa

+heidät syyllisiksi. Mutta lohdutuksekseen takavarikoivat he näiden

+onnettomien kaiken omaisuuden omaan laskuunsa.

+

+Onnellinen on maa, missä asuu profeettain lapsia! Nämä surulliset

+näytelmät ovat siellä tuntemattomia. Pyhä uskonto, jonka enkelit ovat

+sinne tuoneet, pitää parhaana puolustajanaan omaa totuuttaan eikä se

+lainkaan tarvitse näitä väkivaltaisia keinoja pysyäkseen pystyssä.

+

+Pariisissa, 4 p, Chalval-kuuta v. 1712.

+

+

+

+

+30. kirje.

+

+Rica kirjoittaa samalle Smyrnaan.

+

+

+Pariisin asukkaat ovat aivan uskomattoman uteliaita. Saapuessani

+tänne töllisteltiin minua ikäänkuin olisin taivaasta pudonnut:

+vanhukset, miehet, naiset, lapset, kaikki halusivat minua nähdä.

+Jos minä lähdin kävelylle, ryntäsivät kaikki ikkunoihin. Jos minä

+olin Tuileries'ssa, huomasin heti muodostuvan piirin ympärilleni.

+Naisetkin kerääntyivät lähettyvilleni tuhansin värein välkähteleväksi

+taivaankaareksi. Jos olin teatterissa, näin heti satojen

+tähystysputkien suuntautuvan kasvojani kohti. Totisesti: milloinkaan

+ei ole ihmistä niin katseltu kuin minua. Hymyilin joskus kuullessani

+ihmisten, jotka olivat tuskin milloinkaan poistuneet huoneestaan,

+puhelevan keskenään: "Täytyy myöntää, että hän näyttää hyvin

+persialaiselta." Ihme ja kumma: minä tapasin kuviani kaikkialta, näin

+muotoni monistettuna kaikissa myymälöissä, kaikilla uuninreunoilla,

+sillä niin kovin pelättiin, ettei minua vain olisi kylliksi nähty.

+

+Niin monet kunnianosoitukset eivät saata lopulta olla käymättä

+rasitukseksi. En luullut olevani niin ihmeellinen ja niin harvinainen

+olento, ja vaikka minulla onkin varsin hyvä käsitys itsestäni,

+en olisi milloinkaan osannut kuvitellakaan kerran häiritseväni

+suurkaupungin rauhaa, kaupungin, jossa minua ei kukaan tuntenut.

+Tämä sai minut hylkäämään persialaisen puvun ja verhoutumaan

+eurooppalaisittain, nähdäkseni, olisiko kasvonpiirteissäni vielä

+jotakin ihmeellistä. Tämä koe ilmaisi minulle todellisen arvoni.

+Vapautettuna kaikista muukalaisista koristuksista havaitsin saavani

+osakseni mitä sattuvinta arvostelua. Minulla oli tosiaankin syytä

+suututella räätälilleni, joka oli silmänräpäyksessä riistänyt

+minulta yleisen huomion ja kunnioituksen. Sillä yht'äkkiä vaivuin

+kauhistuttavaan mitättömyyteen. Viivyin joskus kokonaisen tunninkin

+seurassa ilman että minuun edes vilkaistiin tai että minulle

+suotiin tilaisuus avata suutani. Mutta jos joku sattumalta ilmoitti

+läsnäolijoilleni minun olevan persialainen, kuulin heti ympärilläni

+sorinaa ja suhinaa: "Ah! ah! Herra on persialainen! Sehän on vallan

+tavatonta! Kuinka kukaan voi olla persialainen?"

+

+Pariisissa, 6 p. Chalval-kuuta v. 1712.

+

+

+

+

+31. kirje.

+

+Rhedi kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Minä oleskelen nykyään Venetsiassa, rakas Usbek. Saattaa olla

+nähnyt maailman kaikki kaupungit ja kuitenkin hämmästyä Venetsiaan

+tullessaan: on aina tuntuva oudolta nähdä kaupungin, tornien ja

+moskeijojen nousevan vedestä ja tavata lukematon ihmisjoukko

+paikasta, missä oikeastaan pitäisi olla vain kaloja.

+

+Mutta tältä jumalattomalta kaupungilta puuttuu maailman

+kallisarvoisin aarre, nimittäin juokseva vesi: siellä on mahdoton

+suorittaa ainoatakaan säädettyä pesua. Niinpä onkin se pyhälle

+Profeetallemme kauhistus, eikä hän milloinkaan katsele sitä taivaan

+korkeudesta muutoin kuin vihastuneena.

+

+Ilman sitä haittaa, rakas Usbek, olisi minusta ihastuttavaa elää

+kaupungissa, missä hengelläni on tilaisuus kehittyä joka päivä. Minä

+otan selkoa liikemaailman salaisuuksista, ruhtinaiden puuhista,

+heidän hallituksensa muodosta. En lyö laimin edes eurooppalaisia

+taikaluuloja. Minä harrastan lääketiedettä, fysiikkaa, tähtitiedettä

+ja tutkin taiteita. Sanalla sanoen: vapaudun pilvistä, jotka

+peittivät silmiäni syntymämaassani.

+

+Venetsiassa, 16 p. Chalval-kuuta v. 1712.

+

+

+

+

+32. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Pari päivää sitten kävin katsomassa taloa, missä elätetään verrattain

+köyhästi noin kolmesataa henkeä. Työ oli pian suoritettu, sillä ei

+kirkko eivätkä rakennukset ansaitse tarkastelemista. Tämän talon

+asujat olivat varsin iloisia: useat heistä pelasivat korttia tai

+muita minulle tuntemattomia pelejä. Poistuessani lähti muuan näistä

+miehistä myös kaupungille. Kuultuaan minun kysyvän tietä Marais'hin,

+Pariisin syrjäisimpään osaan, sanoi hän minulle: "Minä olen juuri

+menossa sinne ja voinkin Teitä opastaa. Seuratkaa minua!" Hän

+kuljettikin minua loistavasti, pelasti minut kaikista pulmista ja

+varjeli minua taitavasti vaunuilta ja muilta ajoneuvoilta. Me olimme

+jo saapumassa perille, kun uteliaisuus valtasi minut. "Hyvä ystävä",

+sanoi hänelle, "olisikohan mahdollista minun udella, kuka Te olette?"

+

+"Minä olen sokea, hyvä herra", vastasi hän.

+

+"Kuinka!" sanoin minä, "Te olette sokea! Ja miksi ette sitten

+pyytänyt sitä kunnon miestä, joka pelasi korttia kanssanne opastamaan

+meitä?"

+

+"Hän on myöskin sokea", vastasi kuljettajani. "Jo neljäsataa vuotta

+meitä on ollut kolmesataa sokeata siinä talossa, missä minut näitte.

+Mutta minun täytyykin nyt jättää teidät. Tuossa on katu, jota

+kysyitte. Minä puolestani seuraan kansanjoukkoa ja menen tuohon

+kirkkoon, missä minä, sen vannon, ahdistan ihmisiä enemmän kuin he

+ahdistavat minua."

+

+Pariisissa, 17 p. Chalval-kuuta v. 1712.

+

+

+

+

+33. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Viini on sitä rasittavien verojen takia niin kallista Pariisissa,

+että näyttää kuin täällä olisi haluttu ryhtyä noudattamaan

+jumalallisen Koraanin määräyksiä, jotka kieltävät sitä juomasta.

+

+Ajatellessani tämän nesteen tuhoisia vaikutuksia en voi olla

+pitämättä sitä pelottavimpana lahjana, minkä luonto on ihmisille

+antanut. Jos mikään on tahrannut hallitsijaimme elämää ja mainetta,

+niin on sen tehnyt heidän kohtuuttomuutensa: se on ollut heidän

+vääryyksiensä ja heidän julmuuksiensa myrkyllisin lähde.

+

+Minun on sanottava ihmisten häpeäksi: laki kieltää ruhtinailtamme

+viinin käytön, ja kuitenkin he juovat sitä niin suhdattomasti, että

+se riistää heiltä ihmisyydenkin. Viinin käytäntö on sitä vastoin

+sallittu kristityille ruhtinaille, eikä sen ole havaittu vievän

+heitä mihinkään hairahduksiin. Ihmismieli on täynnänsä ristiriitaa.

+Hillittömällä mässäilyllä kapinoidaan hurjasti määräyksiä vastaan, ja

+laki, jonka on määrä tehdä meidät oikeamielisemmiksi, tekee meidät

+vain usein rikollisemmiksi.

+

+Mutta paheksuessani tämän nesteen käyttöä silloin kun se riistää

+ihmiseltä järjen, en tuomitse samalla tavalla juomia, jotka

+sitä elähyttävät. Itämaalaisten viisautena on etsiä lääkkeitä

+surumielisyyttä vastaan yhtä innokkaasti kuin kaikkein vaarallisimpia

+tauteja vastaan. Milloin eurooppalaiselle sattuu onnettomuus, ei

+hänellä ole muuta keinoa kuin erään Senecaksi nimitetyn filosofin

+lukeminen. Mutta aasialaiset heitä järkevämpinä ja tässä suhteessa

+parempina luonnonlaatumme tuntijoina nauttivat juomia, jotka

+kykenevät tekemään ihmisen iloiseksi ja sulostuttamaan hänen

+vaivojensa muiston.

+

+Ei ole mitään niin masentavaa kuin lohdutus, joka perustetaan

+pahan välttämättömyyteen, apukeinojen hyödyttömyyteen, kohtalon

+kaikkivaltaan, Kaitselmuksen määräykseen ja ihmiselämän yleiseen

+onnettomuuteen. Onhan pilkantekoa, kun tahdotaan lieventää kärsimystä

+johdattamalla mieleen, että ihminen on syntynyt kurjuuteen.

+Parempihan on temmata henki mietiskelyjensä vallasta ja kohdella

+ihmistä tuntevana olentona, sen sijaan, että häntä kohdeltaisiin

+järjellisenä olentona.

+

+Ruumiiseen yhtynyt sielu saa lakkaamatta kärsiä tämän hirmuvaltaa.

+Jos verenkiero on liian ahdas, elleivät elonhenget ole kyllin

+puhtaita tahi ellei niitä ole riittävän paljon, vaivumme

+alakuloisuuteen ja murheeseen. Mutta jos nautimme juomia, jotka

+kykenevät muuttamaan tämän ruumiin tilan, saa sielumme jälleen voiman

+ottaa vastaan sitä elähyttäviä vaikutelmia ja tuntee salaista iloa

+nähdessään koneensa niin sanoaksemme taasen hyrähtävän liikkeelle ja

+täyttyvän elämällä.

+

+Pariisissa, 25 p. Zilkadeh-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+34. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Persialaiset naiset ovat kauniimpia kuin ranskalaiset, mutta

+ranskalaiset naiset ovat sievempiä. On vaikeata olla rakastamatta

+edellisiä ja mieltymättä jälkimmäisiin: edelliset ovat hellempiä ja

+kainompia, jälkimmäiset hilpeämpiä ja herttaisempia.

+

+Persialaisen rodun tekee kauniiksi naisten säännöllinen elämä: he

+eivät pelaa eivätkä valvo, he eivät juo lainkaan viiniä eivätkä

+liiku juuri milloinkaan ulkoilmassa. Täytyy myöntää, että vaimola on

+otollisempi terveydelle kuin huvituksille: siellä vietetään tasaista,

+rauhallista elämää, jossa ei ole mitään kiihottavaa. Kaikki henkii

+siellä alistumista ja velvollisuutta. Nautinnotkin ovat siellä

+vakavia ja ilot ankaroita, eikä niitä päästä maistamaan juuri muutoin

+kuin käskyvallan osoituksina yhdeltä puolen ja riippuvaisuuden

+merkkeinä toiselta puolen.

+

+Miehetkään eivät ole Persiassa yhtä hilpeitä kuin Ranskassa: heissä

+ei tapaa sitä rauhallista mieltä ja sitä tyytyväistä ilmettä, minkä

+minä näen täällä kaikissa säädyissä ja kaikissa olosuhteissa.

+

+Pahemmin ovat asiat Turkissa, missä saattaisi tavata perheitä, joissa

+ei kukaan isästä poikaan ole nauranut valtakunnan perustamisesta

+lähtien.

+

+Tämä aasialaisten vakavuus johtuu siitä, että he niin vähän

+seurustelevat keskenään: he tapaavat toisiaan vain silloin kun

+kohteliaisuussäännöt heidät siihen pakottavat. Ystävyys, se sydämen

+hellä kiintymys, joka sulostuttaa täällä elämän, on heille melkein

+tuntematon. He vetäytyvät taloihinsa, missä he aina tapaavat seuran,

+joka odottaa heitä, niin että kukin perhe on ikäänkuin eristettynä

+toisista.

+

+Kerran keskustelin tästä asiasta erään täkäläisen henkilön kanssa

+ja hän sanoi minulle: "Eniten minua loukkaa teidän tavoissanne

+se seikka, että teidän on pakko elää orjien seurassa, joiden

+sydämeen ja mieleen aina jollakin tavalla vaikuttaa heidän asemansa

+alhaisuus. Nämä halpamaiset ihmiset heikontavat luonnostaan meihin

+kaikkiin kuuluvan hyveen tunteita teissä ja he hävittävät niitä aina

+lapsuudesta asti, jolloin he jo teitä vaivaavat.

+

+"Sillä teidän on lopultakin syytä luopua ennakkoluuloistanne: mitä

+voidaan odottaa kasvatukselta, minkä teille antaa kurja olento, jonka

+kunniana on toisen miehen vaimojen vartioiminen ja jonka ylpeytenä on

+kaikista inhimillisistä toimista halveksittavin, joka on inhoittava

+pelkän uskollisuutensa takia, koska se on hänen ainoa hyveensä,

+ja koska hän harjoittaa sitä kateudesta, mustasukkaisuudesta ja

+epätoivosta, joka hehkuen kostonhimoa niitä kahta sukupuolta

+kohtaan, joiden hylkytavaraa hän on, suostuu olemaan vahvemman

+sorrettavana, kun hän vain saa kiusata heikompaa, -- jonka aseman

+koko loisto johtuu hänen puutteellisuudestaan, rumuudestaan ja

+muodottomuudestaan, ja jolle annetaan arvoa vain siksi, että hän on

+kelvoton sitä saamaan, joka vihdoin, kytkettynä ikiajoiksi oveen,

+minkä ääressä on hänen ainainen paikkansa, kovempana niitä saranoita

+ja salpoja, mitkä pitävät sitä sulkeissa, korskeilee tässä kurjassa

+toimessa vietetystä viidestäkymmenestä elinvuodestaan, jolloin hän

+isäntänsä mustasukkaisuuden välikappaleena on tuonut ilmi kaiken

+halpamaisuutensa?"

+

+Pariisissa, 14 p. Zilhageh-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+35. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa serkulleen Gemchidille, Tauriin loistavan luostarin

+dervishille.

+

+

+Mitä Sinä ajattelet kristityistä, ylevä dervishi? Luuletko heidän

+tuomiopäivänä saavan saman kohtalon kuin uskottomat turkkilaiset,

+jotka joutuvat juutalaisten aaseiksi ja joita nämä ajavat täyttä

+laukkaa helvettiin? Tiedän kyllä, etteivät he pääse profeettain

+olinpaikkaan ja ettei suuri Ali ole suinkaan tullut maailmaan

+heidän tähtensä. Mutta kun heillä ei ole ollut onnea tavata

+moskeijoja maastaan, niin luuletko, että heidät tuomitaan ikuisiin

+rangaistuksiin ja että Jumala kostaa heille, kun he eivät ole

+noudattaneet uskontoa, jota Hän ei ole heille ilmoittanut? Minä

+saatan sanoa Sinulle: olen usein tutkinut näitä kristittyjä ja

+kuulustellut heitä, saadakseni selville, onko heillä mitään käsitystä

+suuresta Alista, joka oli kaunein kaikista miehistä, ja havaitsin,

+etteivät he olleet kuulleet hänestä milloinkaan puhuttavan.

+

+He eivät ole lainkaan niiden uskottomien kaltaisia, jotka meidän

+pyhät profeettamme surmasivat miekan terällä, koska he kieltäytyivät

+uskomasta taivaan ihmetöihin. He muistuttavat enemmän niitä

+onnettomia, jotka elivät epäjumaluuden pimeydessä ennen kuin

+jumalallinen valo tuli valistamaan meidän suuren Profeettamme kasvoja.

+

+Jos muutoin tutkii lähemmin heidän uskontoaan, havaitsee meidän

+opinkappaleittemme olevan siinä ikäänkuin idulla. Olen usein ihaillut

+Kaitselmuksen salaisia teitä, se kun näyttää siten tahtoneen

+valmistaa heitä yleiseen kääntymykseen. Olen kuullut puhuttavan

+eräästä heidän oppineiden miestensä kirjoittamasta kirjasta,

+jonka nimi on _Moniavioisuuden voitto_ ja jossa todistetaan, että

+moniavioisuus on kristityillekin säädetty. Heidän kasteensa on meidän

+lainmääräämien pesojemme kuva, ja kristityt erehtyvät vain siinä

+tehossa, minkä he omaksuvat tälle ensimmäiselle pesolle, koska he

+luulevat sen korvaavan kaikkia muita. Heidän pappinsa ja munkkinsa

+rukoilevat seitsemän kertaa päivässä niinkuin mekin. He toivovat

+pääsevänsä paratiisiin, missä he uskovat saavansa nauttia tuhansia

+riemuja ruumiiden ylösnousemuksen tapahduttua. Niinkuin meillä on

+heilläkin määrätyt paastonsa ja lihankurituksensa, joilla he toivovat

+saavuttavansa jumalallisen armon. He palvovat hyviä enkeleitä ja

+varovat pahoja. Heissä asuu pyhä herkkäuskoisuus niihin ihmetöihin,

+joita Jumala toimittaa palvelijainsa kautta. He tunnustavat meidän

+tavallamme ansioittensa riittämättömyyden ja katsovat tarvitsevansa

+välittäjää Jumalan tykönä. Minä näen kaikkialla muhamettilaisuutta,

+vaikka en näekään missään Muhammedia. Tehtiinpä mitä tahansa: totuus

+tunkeutuu esiin ja puhkaisee aina sitä ympäröivän pimeyden. Kerran

+on tuleva päivä, jolloin Ikuinen on näkevä maan päällä vain oikeita

+uskovaisia. Aika, joka nielee kaikki, on hävittävä myös erehdykset.

+Ihmiset tulevat hämmästymään huomatessaan kerääntyneensä kaikki saman

+lipun alle. Kaikki, yksinpä lakikin, on täyttyvä. Jumalalliset kirjat

+temmataan maasta ja viedään taivaallisiin arkistoihin.

+

+Pariisissa, 20 p. Zilhageh-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+36. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Kahvia käytetään hyvin paljon Pariisissa: täällä on lukuisia taloja,

+missä sitä tarjoillaan. Muutamissa tällaisissa taloissa kerrotaan

+uutisia, toisissa pelataan shakkia. Onpa muuan talo, missä kahvi

+valmistetaan sillä tavalla, että se lisää niiden älyä, jotka sitä

+juovat: ainakin luulee jokainen niistä, jotka siitä talosta lähtevät,

+olevansa neljä kertaa älykkäämpiä kuin siihen tullessaan.

+

+Mutta minua loukkaa näissä kaunosieluissa se seikka, etteivät he

+ole millään tavalla hyödyksi isänmaalleen ja että he huvikseen

+tuhlailevat kykyjään lapsellisiin askareihin. Niinpä tapasin

+Pariisiin saapuessani heidät kiihkeästi väittelemästä kaikkein

+mitättömimmästä kysymyksestä, mitä ajatella saattaa: oli puhe

+erään vanhan kreikkalaisen runoilijan maineesta, runoilijan, jonka

+isänmaasta ei ole kahteentuhanteen vuoteen saatu selkoa, yhtä vähän

+kuin hänen kuolinajastaankaan. Molemmat puolueet myönsivät hänet

+mainioksi runoilijaksi: oli vain kysymys hänelle omaksuttavasta

+suuremmasta tai pienemmästä ansiokkuudesta. Kukin tahtoi määrätä

+tämän ansiokkuuden taksan. Mutta näiden maineen jakajain keskuudessa

+käyttivät yhdet keveämpiä painoja kuin toiset: siitä kiista. Tämä

+kiista oli varsin tuima, sillä puolelta jos toiseltakin lingottiin

+oikein sydämen halusta niin karkeita solvauksia, paiskottiin niin

+pistäviä sukkeluuksia, että minä ihmettelin yhtä paljon väittelytapaa

+kuin väittelyn aihetta. Jos joku, puhelin itsekseni, olisi kyllin

+malttamaton mennäkseen näiden kreikkalaisen runoilijan puolustajain

+kuullen mustaamaan jonkun kunnon kansalaisen mainetta, saisi hän

+varmasti tuikeat nuhteet. Ja minä uskon tämän kuolleiden maineeseen

+niin herkkänä kohdistuvan puolustusinnon syttyvän vasta oikeaan

+paloonsa elävien hyvää nimeä varjellakseen! Mutta kuinka tämän asian

+laita liekin, jatkoin puhettani, Jumala varjelkoon minua milloinkaan

+suututtamasta tämän runoilijan morkkaajia, koska ei kahdenkaan

+tuhannen vuoden oleskelu haudassa ole voinut vapauttaa häntä niin

+leppymättömästä vihasta! He huitovat nyt kylläkin ilmaa, mutta kuinka

+olisivatkaan asiat, jos heidän raivoansa kiihottaisi vihollisen

+näkeminen?

+

+Ihmiset, joista olen Sinulle tässä puhunut, väittelevät rahvaan

+kielellä. Mutta heidät on eroitettava toisenlaisista kiistelijöistä,

+jotka käyttävät muuatta raakalaiskieltä, mistä taistelijani kiihko ja

+itsepäisyys tuntuu ikäänkuin yltyvän. On kokonaisia kaupunginosia,

+missä tämäntapaisia ihmisiä näkee yhtenä paksuna mustana kuhinana.

+He elävät hiuksenhalkomisesta ja käyttävät ravintonaan hämäriä

+järkeilyjä ja vääriä johtopäätöksiä. Tämä ammatti, jonka luulisi

+tappavan miehensä nälkään, on kuitenkin varsin tuottoisa. Onhan nähty

+kokonaisen maastaan karkoitetun kansakunnan kulkevan poikki merien ja

+asettuvan Ranskaan, tuomatta mukanaan elämän tarpeiden hankkimiseen

+muuta kuin pelottavan väittelytaitonsa. Hyvästi.

+

+Pariisissa, Zilhageh-kuun viimeisenä päivänä v. 1713.

+

+

+

+

+37. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Ranskan kuningas on vanha mies. Meidän aikakirjoissamme ei ole

+mainittuna ainoatakaan ruhtinasta, joka olisi hallinnut niin kauan.

+Hänellä sanotaan olevan aivan erinomainen kyky saada ihmiset

+tottelemaan: hän hallitsee yhtä nerokkaasti perhettään, hoviaan,

+valtakuntaansa. Hänen on kuultu usein sanovan, että kaikista

+maailman hallituksista miellyttää häntä eniten turkkilaisten tai

+meidän korkean sulttaanimme hallitus, niin suuren arvon antaa hän

+itämaiselle valtiotaidolle.

+

+Olen tutkinut hänen luonnettaan ja olen löytänyt siitä

+ristiriitaisuuksia, joita minun on mahdoton sovittaa. Niinpä hänellä

+on ministeri, joka on vain 18-vuotias, ja rakastajatar, jolla on

+ikää 80 vuotta. Hän pitää uskonnostaan, eikä hän kuitenkaan voi

+sietää niitä, jotka vaativat sitä tarkoin noudatettavaksi. Vaikka

+hän pakenee kaupunkien melua ja vaikka häntä nähdäänkin harvoin, ei

+hän tee aamusta iltaan muuta kuin hankkii ihmisille puheenaihetta.

+Hän rakastaa voittoja ja voitonmerkkejä, mutta hän pelkää yhtä

+paljon nähdä hyvää kenraalia sotajoukkojensa etunenässä kuin hänellä

+olisi syytä pelätä sellaista kenraalia vihollisarmeijan etunenässä.

+Luullakseni on hänen vain käynyt niin, että hänellä on enemmän

+rikkauksia kuin mikään ruhtinas saattaa toivoa, samalla kun häntä

+rasittaa niin ankara köyhyys, ettei kukaan yksityishenkilö voisi

+sellaista kestää.

+

+Mielellään hän palkitsee niitä, jotka häntä palvelevat. Mutta hän

+maksaa yhtä anteliaasti hoviväkensä liehittelyn tai oikeammin

+toimettomuuden kuin sotapäällikköjensä vaivalloiset retket. Useinkin

+antaa hän etusijan miehelle, joka riisuu hänen vaatteensa tai joka

+ojentaa hänelle ruokaliinan hänen pöytään käydessään, unohtaa miehen,

+joka valloittaa hänelle kaupunkeja tai voittaa hänelle taisteluja:

+hän ei usko minkään saavan häiritä kaikkivaltiasta suuruutta

+armonosoitusten jakelussa. Ja ottamatta selkoa, onko henkilö, jolle

+hän tuhlailee suosiotaan, tosiaankin ansiokas mies, luulee hän hänen

+oman vaalinsa tekevän hänet sellaiseksi. Niinpä onkin hänen nähty

+antavan pienen eläkkeen miehelle, joka oli paennut vihollista kaksi

+peninkulmaa, ja sievän maaherranviran toiselle, joka oli paennut

+neljä.

+

+Hän harrastaa komeutta varsinkin rakennuksissaan: hänen palatsinsa

+puutarhoissa on enemmän kuvapatsaita kuin on asukkaita jossakin

+suuressa kaupungissa. Hänen henkivartiostonsa on yhtä suuri kuin sen

+ruhtinaan, jonka edessä kaikki valtaistuimet luhistuvat, ja hänen

+sotajoukkonsa ovat yhtä lukuisat, hänen apulähteensä yhtä mahtavat,

+hänen rahavaransa yhtä ehtymättömät kuin tämän.

+

+Pariisissa, 7 p. Maharram-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+38. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Miesten kesken pohditaan hyvinkin tärkeänä kysymystä, onko

+edullisempaa riistää naisilta vapaus kuin jättää se heille.

+Minusta näyttää olevan paljon syitä sekä myötä että vastaan. Jos

+eurooppalaiset sanovat, ettei ole suinkaan jalomielistä tehdä

+onnettomiksi olentoja, joita rakastamme, vastaavat aasialaisemme,

+että miesten on alentavaa luopua vallasta, jonka luonto on antanut

+heille naisiin nähden. Jos heille huomautetaan, että suuri vaimolaan

+suljettujen naisten joukko saattaa tuottaa harmia, vastaavat he, että

+kymmenen vaimoa, jotka tottelevat, tuottavat vähemmän harmia kuin

+yksi, joka ei tottele. Jos he taas puolestaan väittävät, etteivät

+eurooppalaiset voi olla onnellisia sellaisiin naisiin liitettyinä,

+jotka eivät ole heille uskollisia, vastataan heille, ettei

+uskollisuus, josta he niin kerskuvat, saata estää kyllääntymystä,

+joka seuraa aina tyydytettyjä intohimoja, että naisemme ovat liiaksi

+meidän vallassamme, ettei niin rauhallinen omistus jätä meille

+mitään toivottavaksi eikä pelättäväksi, että hiukkanen keimailua

+on kuin suola, joka kiihottaa ja ehkäisee mädäntymisen. Ehkäpä

+olisi minua viisaammankin miehen vaikeata ratkaista tätä kysymystä,

+sillä jos aasialaiset menettelevät aivan oikein etsiessään keinoja

+rauhattomuutensa tyynnyttämiseksi, menettelevät myös eurooppalaiset

+puolestaan aivan oikein kun eivät lainkaan antaudu moiseen

+rauhattomuuteen.

+

+Loppujen lopuksi, sanovat he, vaikka me olisimmekin onnettomia

+aviomiehinä, keksisimme me kyllä aina keinoja hankkiaksemme korvausta

+rakastajina. Jotta mies saattaisi tosiaankin syystä valittaa vaimonsa

+uskottomuutta, pitäisi maailmassa olla vain kolme henkeä: heti kun

+niitä on neljä, käy miesten peli aina tasan.

+

+Toinen kysymys on, määrääkö luonnon laki naiset miesten alamaisiksi.

+"Ei", sanoi minulle päivänä muuanna eräs hyvin kohtelias filosofi,

+"luonto ei ole milloinkaan säätänyt sellaista lakia. Valta, jota

+me heihin nähden harjoitamme, on todellista hirmuvaltaa: he ovat

+sallineet meidän anastaa sen vain siksi, että he ovat lempeämpiä kuin

+me ja että heissä on siis enemmän inhimillisyyttä ja järkeä. Nämä

+edut, joiden olisi epäilemättä pitänyt hankkia heille ylemmyys, jos

+meissä olisi ollut järkeä, ovat riistäneet sen heiltä, koska meissä

+ei sitä ole."

+

+Mutta jos on totta, että me harjoitamme naisiin nähden vain

+tyrannivaltaa, on yhtä totta, että he hallitsevat meitä

+luonnollisella voimallaan, kauneuden voimalla, jota ei mikään

+voi vastustaa. Meidän valtamme ei ole ehdoton kaikissa maissa,

+mutta kauneuden valta on yleismaailmallinen. Miksi olisi meillä

+siis etuoikeuksia? Siksikö, että me olemme vahvempia? Mutta sehän

+on ilmeistä vääryyttä. Me käytämme kaikenlaisia keinoja heidän

+rohkeutensa masentamiseksi. Voimat olisivat yhtäläiset, jos

+kasvatuskin olisi yhtäläinen. Koetelkaamme sellaisia heidän kykyjään,

+joita kasvatus ei ole heikontanut, ja me saamme nähdä, olemmeko me

+niin vahvoja.

+

+Täytyy myöntää, vaikka se sitten loukkaisikin käsitystapojamme, että

+kaikkein sivistyneimpien kansojen keskuudessa ovat aviovaimot aina

+enemmän tai vähemmän vaikuttaneet miehiinsä. Tämä vaikutusvalta

+säädettiin laiksikin Isiksen kunniaksi egyptiläisten ja Semiramiin

+kunniaksi babylonialaisten keskuudessa. Roomalaisten sanottiin

+käskevän kaikkia kansakuntia, mutta tottelevan vaimojaan. Minä

+en puhu mitään sauromaateista, jotka elivät tämän sukupuolen

+todellisessa orjuudessa; sillä he olivat liiaksi raakalaisia, jotta

+heidän esimerkkiinsä voitaisiin tässä viitata.

+

+Sinä näet, rakas Ibben, että minä olen omaksunut tämän maan tavat,

+täällä kun hyvin kernaasti puolustetaan mitä kummallisimpia

+mielipiteitä ja kärjistetään kaikki yllätysväitteeksi. Profeettahan

+on jo ratkaissut tämän kysymyksen ja määrännyt kummankin sukupuolen

+oikeudet. "Vaimojen", sanoo hän, "tulee kunnioittaa miehiänsä, ja

+miesten tulee kunnioittaa vaimojansa. Mutta miehet ovat yhtä askelta

+vaimoja ylempänä."

+

+Pariisissa, 26 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+39. kirje.

+

+Pyhiinvaeltaja Ibbi kirjoittaa muhametinuskoon kääntyneelle

+juutalaiselle Ben Joosualle Smyrnaan.

+

+

+Minusta näyttää, Ben Joosua, aina ilmestyvän ihmeellisiä merkkejä

+ennustamaan erinomaisten miesten syntymää, ikäänkuin olisi luonnolla

+silloin kestettävänään kovia kärsimyksiä ja ikäänkuin kykenisi

+taivaallinen kaikkivalta luomaan vain vaivaa näkemällä.

+

+Ei ole mitään niin ihmeellistä kuin Muhammedin syntymä. Jumala,

+joka kaitselmuksensa säädöksissä oli jo aikojen alussa päättänyt

+lähettää ihmisille tämän suuren profeetan Saatanaa kahlitsemaan,

+loi kaksituhatta vuotta ennen Aatamia valon, joka kulkien valitusta

+valittuun, Muhammedin esi-isästä toiseen esi-isään, saapui vihdoin

+häneen, täydelliseksi todistukseksi siitä, että hän oli patriarkkain

+jälkeläinen.

+

+Tämän saman profeetan tähden päätti Jumala myöskin, ettei

+ainoatakaan lasta siitetä muutoin kuin niin, että naisen kohtu

+on lakannut olemasta saastainen ja että miehen häpy on annettu

+ympärileikattavaksi.

+

+Hän tuli maailmaan ympärileikattuna, ja ilo ilmeni hänen kasvoillaan

+aina syntymästä asti. Maa vapisi kolme kertaa, ikäänkuin se itse

+olisi saanut lapsia. Kaikki epäjumalankuvat lankesivat maahan ja

+kuningasten valtaistuimet kaatuivat kumoon. Lucifer syöstiin meren

+pohjaan ja vasta uituansa neljäkymmentä päivää pääsi syvyydestä ja

+pakeni Kabesvuorelle, mistä hän kauhistavalla äänellä huusi luokseen

+enkelejä.

+

+Sinä yönä Jumala pani juovan miehen ja naisen välille, niin ettei

+kukaan voinut sen yli käydä. Noitien ja velhojen taito osoittautui

+tyhjäksi. Taivaasta kuultiin äänen lausuvan nämä sanat: "Minä lähetin

+maailmaan uskollisen ystäväni."

+

+Arabialaisen historioitsijan Isben Abenin todistuksen mukaan

+kokoontuivat lintujen, pilvien ja tuulien sukukunnat ynnä enkelien

+sotajoukot kasvattamaan tätä lasta, ja he kiistelivät keskenään tästä

+kunniasta. Linnut ilmoittivat viserrellen, että oli mukavinta antaa

+lapsi heidän kasvatettavakseen, koska heidän oli helpointa koota

+kaikenlaisia hedelmiä eri seuduilta. Tuulet väittivät suhisten:

+"Meidänpä se on tehtävämme, koska me osaamme tuoda hänelle kaikilta

+tahoilta ihanimmat tuoksut."

+

+"Ei, ei", virkkoivat pilvet, "ei. Meidän huollettavaksemme hänet on

+uskottava, koska me kuljetamme hänelle joka hetki vesien vilppautta."

+

+Siihen huusivat enkelit vihastuneina: "Mitä jää sitten meidän

+tehtäväksemme?"

+

+Mutta taivaasta kuului ääni, joka lopetti kaikki kiistelyt: "Häntä

+ei suinkaan riistetä kuolevaisten käsistä, sillä onnelliset ovat ne

+nisät, jotka häntä imettävät, ja ne kädet, jotka häntä kantavat, ja

+talo, jossa hän asuu, ja vuode, jossa hän lepää!"

+

+Näin loistavien todistusten jälkeen täytyy tosiaankin, rakas Joosua,

+olla sydän raudasta, jos mieli olla uskomatta hänen pyhään lakiinsa.

+Mitä saattoi enempää taivas tehdä julistaakseen hänen jumalallista

+lähetystointaan, ellei se tahtonut syöstä luontoa sekasortoon ja

+tuhota juuri niitä ihmisiä, joiden mielet se halusi voittaa?

+

+Pariisissa, 20 p. Rhegeb-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+40. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Heti kun joku suurmies on kuollut, kokoonnutaan moskeijaan ja

+lausutaan hänen hautapuheensa, joka on jonkunlainen häntä ylistelevä

+esitelmä, mutta jonka pohjalla olisi hyvin vaikeata saada täyttä

+selkoa vainajan todellisista ansioista.

+

+Minä tahtoisin tuomita pannaan kaikki hautajaismenot. Ihmisiä on

+itkettävä heidän syntyessään, eikä suinkaan heidän kuollessansa. Mitä

+hyödyttäisivät nuo juhlamenot ja kaikki synkeät laitokset, joita

+näytellään kuolevalle hänen viimeisinä hetkinään, mitä hyödyttävät

+hänen perheensä kyyneleetkään ja hänen ystäväinsä murhe: nehän vain

+liioittelevat tappiota, jonka hän on kohta kärsivä?

+

+Me olemme niin sokeita, ettemme tiedä, milloin meidän on oltava

+murheissamme ja milloin riemuissamme: useimmiten ovat surumme vääriä

+tai ilomme aiheettomia.

+

+Kun minä näen Mogulin joka vuosi asettuvan typeryyksissään vaakaan

+ja punnituttavan itseään kuin härkää, kun minä näen kansojen

+riemuitsevan siitä, että tämä ruhtinas on tullut aineellisemmaksi,

+s.o. kykenemättömämmäksi niitä hallitsemaan, en voi, rakas Ibben,

+olla säälimättä ihmisen hulluutta.

+

+Pariisissa, 20 p. Rhegeb-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+41. kirje.

+

+Musta ylieunukki kirjoittaa Usbekille.

+

+

+Musta eunukkisi Ismael on äskettäin kuollut, mahtava herra, enkä

+minä voi olla hankkimatta toista hänen tilalleen. Kun eunukit ovat

+tavattoman harvinaisia nykyaikaan, olin ajatellut käyttää erästä

+mustaa orjaa, joka asustaa maatalossasi, mutta en ole tähän asti

+saanut häntä suostumaan tähän toimeen. Kun se minun ymmärtääkseni

+koituu lopultakin hänen edukseen, halusin joku päivä sitten käydä

+häneen käsiksi kovanpuoleisin kourin, ja toimien yhdessä puutarhojesi

+päällysmiehen kanssa, määräsin hänet saatettavaksi vastoin hänen

+tahtoaan siihen tilaan, että hän kykenee tekemään Sinulle niitä

+palveluksia, jotka ovat sydäntäsi lähinnä, ja elämään minun tavallani

+näissä pelottavissa paikoissa, joihin hän ei uskalla edes katsahtaa.

+Mutta hän alkoi ulvoa niinkuin olisi tahdottu nylkeä hänet elävältä

+ja kiemurteli ja koukerteli niin että hän pääsi käsistämme ja väisti

+kohtalokkaan veitsen. Olen kuullut hänen aikovan kirjoittaa Sinulle

+pyytääkseen armoa, väittämällä minun ryhtyneen tähän tuumaan vain

+leppymättömässä kostonhimossani, maksaakseni hänelle ne erinäiset

+purevat sukkeluudet, joita hän sanoo minusta lasketelleensa.

+Kuitenkin vannon Sinulle sadantuhannen profeetan kautta, että minä

+olen toiminut vain pitämällä Sinun parastasi silmällä, koska se on

+ainoa asia, joka on minulle kallisarvoinen ja jota paitsi minä en

+välitä mistään. Minä heittäydyn kasvoilleni jalkojesi juureen.

+

+Fatmen palatsissa, 7 p. Maharram-kuuta v. 1713

+

+

+

+

+42. kirje.

+

+Pharan kirjoittaa kaikkivaltiaalle herralleen Usbekille.

+

+

+Jos olisit täällä, mahtava herra, ilmestyisin näkyviisi kokonaan

+valkoisen paperin peittämänä, eikä sitä olisi vieläkään tarpeeksi

+minun voidakseni kirjoittaa siihen kaikki ne solvaukset, joilla

+Sinun musta ylieunukkisi, ilkein kaikista ihmisistä, on minua Sinun

+lähdettyäsi loukannut.

+

+Pannen tekosyyksi eräät ivalliset sukkeluudet, joita hän väittää

+minun lausuneen hänen onnettomasta tilastaan, valaa hän ylitseni

+ehtymätöntä kostoaan. Hän on yllyttänyt minua vastaan puutarhojesi

+julman päällysmiehen, joka Sinun lähdettyäsi on pakottanut minut

+aivan ylivoimaisiin töihin, niin että minä olen jo tuhannet kerrat

+ollut menettämäisilläni henkeni, kuitenkaan koskaan menettämättä

+intoani palvella Sinua. Kuinka monasti olenkaan puhellut itsekseni:

+"Minulla on lempeä isäntä ja kuitenkin olen minä onnettomin orja maan

+päällä!"

+

+Minä tunnustan Sinulle, mahtava herra, etten luullut enää suuremman

+kurjuuden joutuvan osakseni. Mutta se eunukki-petturi onkin nyt

+tahtonut kruunata ilkeytensä. Muutamia päiviä sitten määräsi hän

+minut omalla yksityisellä vallallaan pyhien vaimojesi vartijaksi, ja

+siis myös alistumaan käsittelyyn, joka olisi minusta tuhat kertaa

+julmempi kuin kuolema. Ne, joita jo heidän syntyessään julmat

+vanhemmat on heidän onnettomuudekseen sillä tavalla käsitelleet,

+etsivät ehkä lohdutusta siitä tosiasiasta, etteivät he ole

+milloinkaan muuta tilaa tunteneetkaan. Mutta jos minut pakotetaan

+alentumaan ihmisarvostani ja jos se minulta riistetään, kuolen minä

+tuskasta, ellen minä kuole siitä raakalaisteosta.

+

+Syleilen jalkojasi syvässä nöyryydessä, ylevä herra. Toimita niin,

+että minä saan kokea tämän niin suuresti kunnioitetun hyveen

+seurauksia ja ettei voida sanoa yhden onnettoman lisää ilmestyneen

+Sinun käskystäsi maan päälle.

+

+Fatmen puutarhoissa, 7 p. Maharram-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+43. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Pharanille Fatmen puutarhoihin.

+

+

+Päästäkää ilo sydämeenne, tuntekaa nämä pyhät rivit ja antakaa ne

+suureunukin ja puutarhojeni päällysmiehen suudeltaviksi. Minä kiellän

+heitä satuttamasta kättänsä teihin minun tulooni asti. Käskekää

+heitä ostamaan puuttuva eunukki. Suorittakaa velvollisuutenne aivan

+niinkuin minä olisin lakkaamatta silmienne edessä. Sillä tietäkää,

+että mitä suurempi on minun hyvyyteni, sitä ankaramman rangaistuksen

+saatte, jos käytätte sitä väärin.

+

+Pariisissa, 25 p. Rhegeb-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+44. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Ranskassa on kolme säätyä: kirkonmiesten, miekanmiesten ja

+virkamiesten sääty. Kukin halveksii perinpohjaisesti toisia. Niinpä

+voidaan useinkin halveksia miestä vain siksi että hän on tuomari,

+vaikka häntä oikeastaan pitäisi halveksia siksi, että hän on

+pölkkypää.

+

+Kaikkein halvimmatkin ammatinharjoittajat kiistelevät valitsemansa

+ammatin erinomaisuudesta. Kukin kohottautuu toista elinkeinoa

+harjoittavan yläpuolelle siinä määrin kuinka korkea käsitys hänellä

+on oman toimensa ylevämmyydestä.

+

+Kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän sen Erivanin maakunnassa

+eläneen eukon kaltaisia, joka eräältä hallitsijaltamme jonkun

+armonosoituksen saatuaan toivotteli tälle siunauksissaan tuhannet

+kerrat, että taivas tekisi hänestä Erivanin kuvernöörin.

+

+Eräästä matkakuvauksesta olen lukenut, kuinka muuan ranskalainen

+laiva pysähtyi Guinean rannikolle ja kuinka siitä lähti muutamia

+miehiä maihin lampaita ostamaan. Heidät vietiin kuninkaan luo,

+joka parhaillaan jakoi oikeutta alamaisilleen puun alla. Hän istui

+valtaistuimellaan, s.o. puupölkyllä yhtä ylpeänä kuin jos hän olisi

+upeillut Suur-Mogulin istuimella. Hänen ympärillään seisoi kolme,

+neljä henkivartijaa puukeihäät kädessä. Kunniakatoksen kaltainen

+verho suojeli häntä auringon polttavilta säteiltä. Hänen ja hänen

+vaimonsa, kuningattaren, ainoina koristuksina olivat heidän musta

+nahkansa ja muutamat sormukset. Tämä vielä turhamaisempi kuin kurja

+ruhtinas kysyi muukalaisilta, puhuttiinko hänestä paljon Ranskassa.

+Hän uskoi nimensä kaiun kuuluvan navalta navalle, ja päinvastoin kuin

+se valloittaja, jonka on sanottu saaneen koko maailman vaikenemaan,

+luuli hän puolestaan velvollisuudekseen pakottaa koko maailman

+puhumaan.

+

+Kun Tartarian kaani on päättänyt ateriansa, julistaa airut, että

+maailman ruhtinaat voivat nyt käydä ruokailemaan, jos hyväksi

+näkevät. Ja tämä raakalainen, jonka ainoana ravintona on maito, jolla

+ei ole edes taloa, joka elää yksinomaan rosvouksesta, pitää kaikkia

+maailman kuninkaita orjinaan ja herjaa heitä säännöllisesti kaksi

+kertaa päivässä.

+

+Pariisissa, 28 p. Rhegeb-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+45. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:n

+

+

+Eilen aamulla, ollessani vielä vuoteessa, kuulin ankarasti

+kolkutettavan ovelleni, minkä äkkiä avasikin, tai paremmin sanoen

+survaisi tieltään muuan mies, johon olin hiukan tutustunut ja joka

+minusta näytti olevan aivan suunniltaan.

+

+Hänen pukunsa oli enemmän kuin vaatimaton. Hänen vinossa istuvaa

+irtotukkaansa ei oltu edes kammattu. Hänellä ei ollut ollut aikaa

+neulotuttaa mustaa nuttuansa ja hän oli tänään jättänyt suorittamatta

+kaikki ne ovelat varovaisuustoimet, joilla hänen oli tapana peitellä

+ulkonaisen asunsa rappeutumista.

+

+"Nouskaa, nouskaa", sanoi hän minulle. "Minä tarvitsen teitä koko

+päivän. Minulla on tuhansia ostoksia tehtävänä ja olisin hyvin

+mielissäni, jos saisin ne suorittaa teidän seurassanne. Ensinnäkin

+meidän täytyy mennä Saint-Honorén kadulle puhuttelemaan erästä

+notaaria, jolla on viisisataatuhatta livreä maksava tilus myytävänä:

+haluaisin kernaasti päästä etusijalle kaupanteossa. Tänne tullessani

+poikkesin hetkiseksi Saint-Germainin etukaupunkiin ja vuokrasin

+sieltä asunnon kahdellatuhannella kultarahalla: toivon saavani

+sopimuksen valmiiksi tänään."

+

+Heti kun olin saanut pukeutuneeksi tai sinne päin, lennätti mieheni

+minut päätä pahkaa kadulle: "Menkäämme aluksi ostamaan vaunut ja

+pitäkäämme sitten huolta hevosista ja palvelijoista." Ja tosiaan

+ostimmekin me, ei ainoastaan vaunut, vaan myös sadallatuhannella

+frangilla kaikenlaista tavaraa, vähemmässä kuin tunnin ajassa.

+Kaikki tämä kävi hyvin nopeasti, koska se miekkonen ei tinkinyt

+vähintäkään eikä laskenut koskaan: niinpä hän ei liikuttanutkaan

+mitään paikaltaan. Minä ihmettelin kaikkea tätä, ja miestä lähemmin

+tarkastellessani havaitsin hänessä niin kummallisen rikkauden ja

+köyhyyden sekoituksen, etten tiennyt mitä uskoa. Mutta vihdoin

+katkaisin äänettömyyden, vein hänet hiukan syrjään ja kysyin häneltä:

+"Hyvä herra, kuka tämän kaiken maksaa?"

+

+"Minä", sanoi hän. "Tulkaa huoneeseeni ja minä näytän teille

+suunnattomia aarteita ja rikkauksia, joita mahtavimmatkin hallitsijat

+kadehtisivat, mutta joita teidän ei tarvitse kadehtia, koska saatte

+nauttia niistä aina minun kanssani."

+

+Minä seuraan häntä. Kiipeämme hänen viidenteen kerrokseensa ja

+tikapuita avuksemme käyttämällä hilaudumme kuudenteen, jonka muodosti

+taivaan tuulille avonainen koppi, missä näkyi ainoastaan pari kolme

+tusinaa erilaisilla nesteillä täytettyä savikulhoa.

+

+"Nousin tänään hyvin varhain", kertoi hän minulle, "ja tein ensiksi

+saman, mitä olen tehnyt jo kaksikymmentäviisi vuotta: tarkastelin

+työtäni. Silloin näin tulleeksi sen suuren päivän, joka oli tekevä

+minusta rikkaimman miehen maan päällä. Huomaatteko tätä punertavaa

+nestettä? Sillä on nyt kaikki ne ominaisuudet, joita filosofit

+vaativat metallien muuttamiseen. Minä olen siitä saanut nämä

+rakeet, jotka tässä näette ja jotka ovat oikeata kultaa väriltään,

+vaikka vielä hiukan epätäydellisiä painoltaan. Se salaisuus, jonka

+Nicolas Flamel keksi ja jota Raimundus Lullus ja miljoonat muut ovat

+lakkaamatta etsineet, on nyt joutunut minun haltuuni ja minä olen

+tänään onnellinen adepti. Suokoon taivas minun käyttävän niin suuria

+aarteita, mitkä se on minulle lahjoittanut, vain sen kunniaksi!"

+

+Minä lähdin ja laskeuduin tai oikeammin syöksyin alas portaita vihan

+vimmassa, ja jätin tämän rikkaan miehen hulluinhuoneeseensa. Hyvästi,

+rakas Usbek. Käyn Sinua tervehtimässä huomenna ja jos tahdot,

+palaamme yhdessä Pariisiin.

+

+Pariisissa, Rhegeb-kuun viimeisenä päivänä v. 1713.

+

+

+

+

+46. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Minä näen täällä ihmisiä, jotka kiistelevät loppumattomasti

+uskonnosta. Mutta minusta näyttävät he samalla kiistelevän siitä,

+kuka noudattaisi sitä vähimmin.

+

+He eivät tule siitä paremmiksi kristityiksi eivätkä edes paremmiksi

+kansalaisiksi. Ja juuri se seikka minua ihmetyttää, sillä mitä

+uskontoa tunnustettaneenkin, ovat lakien noudattaminen, lähimmäisen

+rakastaminen, vanhempien kunnioittaminen aina ensimmäisiä

+uskonnollisen vakaumuksen merkkejä.

+

+Eikö tosiaankin uskonnollisen ihmisen ensimmäisenä velvollisuutena

+tule olla sen jumalan miellyttäminen, joka on hänen tunnustamansa

+uskonnon perustanut? Mutta tämä päämäärä on epäilemättä varmimmin

+saavutettavissa noudattamalla yhteiskunnan lakeja ja ihmisyyden

+vaatimuksia. Sillä mitä uskontoa tunnustettaneenkin, heti kun

+jokin uskonto edellytetään, täytyy myöskin edellyttää, että Jumala

+rakastaa ihmisiä, koska hän on perustanut uskonnon, tehdäkseen

+heidät onnellisiksi, että jos hän rakastaa ihmisiä, voi olla varma

+hänen mielisuosionsa saavuttamisesta rakastamalla heitä myöskin,

+s.o. harjoittamalla heidän hyväkseen kaikkia lähimmäisenrakkauden ja

+ihmisyyden velvollisuuksia ja välttämällä niiden lakien loukkaamista,

+joiden alaisina he elävät.

+

+Tällä tavalla saattaa uskoa paljon varmemmin miellyttävänsä Jumalaa

+kuin noudattamalla niitä tai näitä ulkonaisia menoja, sillä

+ulkonaisiin menoihin ei itsessään sisälly minkäänlaista ansiota. Ne

+ovat varteenotettavia vain siinä määrässä ja siinä mielessä, että ne

+ovat Jumalan säätämiä. Mutta sepä onkin antanut aihetta valtaviin

+kiistelyihin, ja asiasta voikin helposti erehtyä, koska on valittava

+yhden uskonnon määräämät ulkonaiset menot kahdentuhannen muun

+uskonnon määräämistä.

+

+Muuan mies rukoili joka päivä Jumalaa näin: "Herra, minä en ymmärrä

+mitään niistä kiistoista, joita Sinusta lakkaamatta käydään. Minä

+tahtoisin palvella Sinua Sinun tahtosi mukaan. Mutta jokainen

+ihminen, jolta minä kysyn neuvoa, käskee minua palvelemaan Sinua

+hänen tahtonsa mukaan. Kun haluan Sinua rukoilla, en tiedä, millä

+kielellä minun olisi Sinua puhuteltava. En myöskään tiedä, missä

+asennossa minun tulisi Sinun puoleesi kääntyä: yksi sanoo, että minun

+tulee rukoilla Sinua seisaaltani, toinen vaatii minua istumaan,

+kolmas käskee minua laskeutumaan polvilleni. Eikä siinä kyllin.

+Onpa sellaisiakin, jotka väittävät minun pitävän peseytyä joka aamu

+kylmällä vedellä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Sinä katselet

+minua inhoten, ellen minä leikkuuta pientä palaa ihostani. Eräänä

+päivänä satuin syömään kaniinia muutamassa karavaanimajalassa. Kolme

+lähelleni osunutta miestä sai minut vapisemaan. He väittivät kaikki

+kolme että minä olin Sinua syvästi loukannut: yksi, koska tämä eläin

+oli saastainen, toinen, koska se oli tapettu kuristamalla, ja kolmas,

+koska se ei ollut kala. Muuan bramaani, joka osui kulkemaan siitä ohi

+ja jonka otin tuomariksemme, sanoi minulle: 'He ovat kaikki väärässä,

+sillä kaikesta päättäen te ette itse tappanut tätä eläintä.'"

+

+"Kyllä minä tapoin", vastasin minä.

+

+"Ah, te olette tehnyt kauhistuttavan teon, jota Jumala ei ole

+teille milloinkaan antava anteeksi", sanoi hän minulle ankaralla

+äänellä. "Mistä tiedätte, vaikka isänne sielu olisi siirtynyt tähän

+luontokappaleeseen?"

+

+"Kaikki nämä seikat, Herra, syöksevät minut kuvailemattoman

+hämmennyksen valtaan: minä en voi päätänikään liikuttaa, joutumatta

+vaaraan loukata Sinua. Kuitenkin tahtoisin saavuttaa mielisuosiosi

+ja käyttää siihen sen elämän, jonka olen Sinulta saanut. En tiedä,

+erehdynkö, mutta minä luulen parhaiten saavuttavani tämän päämäärän

+elämällä kunnon kansalaisena yhteiskunnassa, mihin olet antanut minun

+syntyä, ja hyvänä isänä perheessä, jonka olet minulle lahjoittanut."

+

+Pariisissa, 8 p. Chahban-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+47. kirje.

+

+Zachi kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Minulla on Sinulle suuri uutinen ilmoitettavana: minä olen tehnyt

+sovinnon Zephiksen kanssa, ja vaimola, joka oli meidän takiamme

+jakautunut kahteen puolueeseen, on taas yhtynyt sulaan sopuun. Vain

+Sinua puuttuu tästä paikasta, missä rauha vallitsee. Tule, rakas

+Usbekini, tule viemään siinä rakkaus voittoon.

+

+Minä pidin Zephikselle komeat pidot, joihin Sinun äitisi, vaimosi

+ja arvokkaimmat jalkavaimosi olivat kutsutut. Tätisi ja useat

+naisserkkusi olivat siellä myöskin. He olivat tulleet ratsain,

+peitettyinä huntujensa ja vaatteittensa pimeään pilveen.

+

+Seuraavana päivänä lähdimme maalle, missä toivoimme saavamme enemmän

+vapautta. Me nousimme kameliemme selkään ja meitä asettui neljä

+kuhunkin telttakoriin. Koska retkelle oli lähdetty äkkipäätä, ei

+meillä ollut aikaa toimittaa vahteja edellemme huutamaan "kurukia".

+Mutta aina kekseliäs ylieunukki käytti toista varovaisuuskeinoa: hän

+lisäsi kankaaseen, joka esti meitä näkymästä, niin paksun verhon;

+että me emme ehdolla emmekä millään voineet nähdä ketään.

+

+Kun olimme saapuneet sille virralle, jonka yli on kuljettava, asettui

+meistä kukin tavanmukaisesti laatikkoon ja meidät kannettiin näin

+veneeseen, sillä meille sanottiin virran olevan täynnä ihmisiä. Muuan

+utelias mies, joka lähestyi liiaksi sitä paikkaa, missä me olimme

+piilossamme, sai kuolettavan iskun, joka riisti häneltä ikiajoiksi

+päivän valon. Muuan toinen, joka keksittiin kylpemästä aivan

+alastomana rannalla, sai saman kohtalon. Sinun uskolliset eunukkisi

+uhrasivat näin Sinun kunniallesi ja meidän kunniallemme nämä kaksi

+onnetonta olentoa.

+

+Mutta kuulehan muita seikkailujamme. Kun olimme päässeet virran

+keskelle, nousi niin ankara tuuli ja niin kauhistava pilvi peitti

+taivaan, että venemiehemme alkoivat joutua epätoivoon. Tämän vaaran

+pelästyttäminä pyörryimme melkein kaikki. Minä muistan kuulleeni

+eunukkiemme kiistelevät äänet, heistä kun toiset vaativat meille

+ilmoitettavaksi vaarasta ja pelastettavaksi meidät vankilastamme.

+Mutta heidän päällikkönsä väitti lakkaamatta kuolevansa ennemmin kuin

+sallivansa isäntäänsä niin häväistä, ja hän uhkasi iskeä tikarin

+sen rintaan, joka tekisi niin rohkeita esityksiä. Muuan orjattareni

+ryntäsi aivan suunniltaan luokseni, heikosti puettuna, auttaakseen

+minua. Mutta eräs musta eunukki kävi häneen säälimättä käsiksi ja

+pakotti hänet palaamaan sinne mistä hän oli tullutkin. Silloin minä

+pyörryin ja tulin tuntoihini vasta sitten kun vaara jo oli ohi.

+

+Kuinka hankalaa onkaan naisten matkustaa! Miehiä uhkaavat vain

+sellaiset vaarat, joissa heidän henkensä on kysymyksessä, mutta

+me pelkäämme joka hetki menettävämme sekä henkemme että hyveemme.

+Hyvästi, rakas Usbekini. Minä jumaloin Sinua ikuisesti.

+

+Fatmen palatsissa, 2 p. Rhamazan-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+48 kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Ne, jotka harrastavat tietojensa kartuttamista, eivät ole milloinkaan

+joutilaina. Vaikka minulla ei olekaan mitään tärkeitä asioita

+suoritettavana, olen sentään lakkaamattomassa toimessa. Kulutan

+elämäni tutkistelemiseen. Minä kirjoitan illalla muistiin, mitä olen

+havainnut, mitä olen nähnyt, mitä olen kuullut päivällä. Kaikki

+kiinnittää mieltäni, kaikki hämmästyttää minua. Olen kuin lapsi,

+jonka herkkiin aisteihin pienimmätkin seikat voimakkaasti vaikuttavat.

+

+Sinä et sitä ehkä usko, mutta kaikki seurat ja piirit ovat ottaneet

+meidät hyvin ystävällisesti vastaan. Minä luulen Rican nopsan älyn

+ja luontaisen hilpeyden olleen tässä suurena apuna, hän kun etsii

+kaikkien ihmisten tuttavuutta, ja nämä kun taas etsivät hänen

+tuttavuuttaan. Meidän muukalainen muotomme ei enää loukkaa ketään,

+ja me suorastaan nautimme siitä hämmästyksestä, mikä ihmiset

+valtaa heidän huomatessaan meidän osaavan käyttäytyä jotakuinkin

+säädyllisesti, sillä ranskalaiset eivät jaksa ymmärtää meidänkin

+maassamme syntyvän ihmisiä. Täytyy kuitenkin myöntää, että maksaa

+vaivan päästää heidät erehdyksestään.

+

+Olen viettänyt muutamia päiviä eräässä maalaiskartanossa Pariisiin

+lähellä erään arvossapidetyn miehen vieraana, hän kun on erinomaisen

+mielissään saadessaan seuraa. Hänellä on sangen rakastettava vaimo,

+jossa syvään vaatimattomuuteen yhtyy iloisuus, minkä sulkeutunut

+elämä aina riistää persialaisilta naisiltamme.

+

+Muukalaisena ei minulla ollut parempaa tehtävää kuin tapani

+mukaisesti tutkia sitä ihmisten paljoutta, jota sinne lakkaamatta

+virtaili ja jonka luonteet tarjosivat minulle aina jotakin uutta.

+Pian huomasinkin erään miehen, jonka teeskentelemätön olemus minua

+heti miellytti. Minä kiinnyin häneen, hän kiintyi minuun, niin että

+oleskelimme aina toistemme lähettyvillä.

+

+Kun me päivänä muuanna puhelimme keskenämme jättäen suuren

+seuran yleiset keskustelut oman onnensa nojaan, sanoin hänelle:

+"Katsonette minun varmaankin noudattavan enemmän uteliaisuuttani kuin

+kohteliaisuuden sääntöjä, mutta pyytäisin teitä hyväntahtoisesti

+vastaamaan erinäisiin kysymyksiin, joita tahtoisin teille tehdä.

+Sillä minusta tuntuu ikävältä, kun en tiedä mitään ja kun elän

+ihmisten keskuudessa, joita en osaa toisistaan eroittaa. Älyni on

+ollut toimessa jo kaksi päivää, ja jok'ainoa näistä henkilöistä on

+tuottanut minulle suunnatonta vaivaa ainakin pariin sataan toviin,

+enkä minä kuitenkaan pääsisi heistä selville tuhanteen vuoteen: he

+ovat minulta syvemmin salassa kuin suuren hallitsijamme vaimot."

+

+"Kysykää vain", virkkoi hän, "minä kyllä selvitän teille kaikki, mitä

+haluatte, sitäkin mieluummin, kun uskon teidät vaiteliaaksi mieheksi,

+joka ei käytä luottamustani väärin".

+

+"Ken on tuo mies", alotin siis, "joka on meille pitänyt pitkät

+puheet mahtimiehille antamistaan päivällisistä, joka kohtelee

+tuttavallisesti herttuoitanne ja joka usein keskustelee ministerienne

+kanssa, vaikka minulle on sanottu olevan erikoisen vaikeata päästä

+näiden pakeille? Hän on pakostakin jalosukuinen mies. Mutta samalla

+hän näyttää niin karkealta ja raakamaiselta, että hän tuskin tuottaa

+kunniaa jalosukuisille miehille. Muutoin en keksikään hänessä

+minkäänlaisen kasvatuksen jälkiä. Minä olen muukalainen, mutta

+minusta tuntuu, että on yleensä olemassa jonkunlainen kaikille

+kansoille yhteinen tapojen sievistys. Hänessä en huomaa mitään

+sensuuntaista: ovatko jalosukuiset miehenne sivistymättömämpiä kuin

+muut?"

+

+"Tämä mies", vastasi hän minulle nauraen, "on verojen vuokraaja. Hän

+on yhtä paljon muiden yläpuolella rikkauksiltaan kuin hän on kaikkien

+alapuolella syntyperältään. Hänellä olisi Pariisin paras pöytä, jos

+hän voisi täydelleen lakata syömästä kotonaan. Hän on hyvin hävytön,

+niinkuin näette, mutta hän loistaa kokkinsa kustannuksella: niinpä ei

+hän olekaan kiittämätön tätä kohtaan, sillä olettehan kuullut hänen

+kehuvan miestä koko päivän."

+

+"Entä tuo mustiin puettu pyylevä mies", jatkoin minä, "jonka tuo

+nainen on istuttanut viereensä, miksi hän pitää synkkää pukua,

+vaikka hän näyttää iloiselta ja vaikka hänellä on hyvin kukoistava

+hipiä? Hän hymyilee suloisesti heti kun vain joku häntä puhuttelee.

+Hänen ulkoasunsa on vaatimattomampi, mutta laitellumpi kuin teidän

+naistenne."

+

+"Hän on", vastattiin minulle, "saarnamies ja, mikä pahempaa,

+rippi-isä. Sellaisena kuin hänet näette, hän tietää yhtä ja toista

+enemmän kuin aviomiehet. Hän tuntee naisten heikot puolet, ja nämä

+tietävät myös, että hänelläkin on oma heikkoutensa."

+

+"Kuinka!" virkoin minä, "hänhän puhuu lakkaamatta eräästä asiasta,

+jota hän nimittää armoksi".

+

+"Ei aina", sain vastaukseksi. "Sievän naisen korvaan hän puhuu vielä

+mieluisammin hänen lankeemuksestaan. Hän iskee salamalla julkisesti,

+mutta yksityisesti hän on lempeä kuin karitsa."

+

+"Minusta näyttää", sanoin minä silloin, "että hänelle osoitetaan

+hyvin suurta kunnioitusta ja että häntä kohdellaan erikoisen

+arvokkaasti".

+

+"Kuinka! Ettäkö häntä kohdellaan kunnioittavasti! Hän on tarpeellinen

+mies. Hän sulostuttaa yksinäisen kammion elämää. Hän jakelee pieniä

+neuvoja, hän tekee hyväntahtoisia palveluksia, hän suorittaa

+merkitseviä käyntejä. Hän poistaa päänsäryn paremmin kuin mikään

+maailmanmies. Hän on tosiaankin mainio olento."

+

+"Mutta ellen teitä rasita, sanokaahan minulle, kuka on tuo, joka

+istuu meitä vastapäätä, joka on niin kehnosti puettu, joka tuon

+tuostakin vääntelee naamaansa, joka käyttää erilaista kieltä kuin

+muut ja jolla ei ole kylliksi henkevyyttä puhuakseen, mutta joka

+puhuu näyttääkseen henkevältä?"

+

+"Hän on runoilija", kuului vastaus, "sitä ihmissuvun hullunkurisinta

+lajia. Nämä ihmiset sanovat olevansa syntyneitä siksi mitä he

+ovat. Se on totta: he ovat myöskin syntyneitä siksi, minä he

+tulevat koko ikänsä pysymään, s.o. melkein aina kaikista ihmisistä

+naurettavimpina. Niinpä ei heitä säästetäkään. Heihin syydetään

+ylenkatsetta täysin käsin. Nälkä on tuonut tämän olennon tähän

+taloon, ja häntä kohtelevat siinä hyvin sekä isäntä että emäntä,

+joiden ystävällisyys ja kohteliaisuus eivät muutu, olipa kysymyksessä

+kuka tahansa. Hän sepitti heidän häärunonsa silloin kun he menivät

+naimisiin: se onkin parasta, mitä hän on saanut aikaan eläissään,

+sillä tämä avioliitto on osoittautunut yhtä onnelliseksi kuin hän

+ennusti."

+

+"Te ette ehkä usko", lisäsi hän, "piintynyt kun olette itämaalaisiin

+ennakkoluuloihinne, meidänkin keskuudessamme olevan onnellisia

+avioliittoja ja vaimoja, joiden hyve on ankara vartija. Henkilöt,

+joista nyt puhumme, nauttivat keskenään rauhaa, jota ei mikään

+voi häiritä. Kaikki ihmiset rakastavat ja kunnioittavat heitä. On

+olemassa vain yksi epäkohta, nimittäin se, että heidän luontainen

+hyvyytensä saa heidät ottamaan vastaan kaikenlaista väkeä, mistä

+johtuu, että he oleskelevat joskus huonossa seurassa. Minä en

+suinkaan heitä siitä moiti: täytyyhän ottaa ihmiset sellaisina kuin

+he ovat. Niin sanottuun ylhäiseen seurapiiriin kuuluvat ihmiset ovat

+usein vain ihmisiä, joiden paheet ovat hienostuneempia kuin muiden.

+Ja ehkäpä heidän laitansa on sama kuin myrkkyjen, joista hienoimmat

+ovat myöskin vaarallisimpia."

+

+"Entä tuo vanhus", kysyin häneltä kuiskaten, "joka näyttää noin

+kärtyiseltä? Pidin häntä ensin muukalaisena, sillä paitsi sitä, että

+hän on puettu toisin kuin muut, hän arvostelee ankarasti kaikkea,

+mitä Ranskassa tapahtuu, eikä hyväksy teidän hallitustanne."

+

+"Hän on vanha sotakarhu", sanoi hän, "joka pakottaa kaikki kuulijansa

+muistelemaan hänen urotöittensä pitkää sarjaa. Hän ei voi sietää,

+että Ranska olisi voittanut taisteluja, missä hän ei ole ollut

+mukana, tai että ylistellään piiritystä, missä hän ei ole hyökännyt

+muurin aukkoon. Hän luulee olevansa niin välttämätön historiallemme,

+että hän kuvittelee sen loppuvan siihen, mihin hänkin on lopettanut.

+Hän pitää niitä muutamia haavoja, mitkä hän on saanut, yhtä tärkeinä

+kuin kokonaisen valtakunnan hajoamista. Ja päinvastoin kuin ne

+filosofit, jotka vaativat meitä nauttimaan vain nykyhetkestä ja

+jotka selittävät, ettei menneisyys merkitse mitään, nauttii hän

+yksinomaan menneisyydestä ja elää vain niissä sotaretkissä, joihin

+hän on ottanut osaa. Hän ikävöi niitä aikoja, jotka ovat jo kuluneet,

+niinkuin sankarien on elettävä ajoissa, jotka tulevat heidän

+jälkeensä."

+

+"Mutta miksi on hän jättänyt palveluksen?" utelin minä.

+

+"Hän ei ole sitä suinkaan jättänyt", vastattiin minulle, "vaan

+palvelus on jättänyt hänet! Hänelle on annettu toimi eräässä pienessä

+linnoituksessa, missä hän saa kertoella seikkailujaan lopun ikänsä.

+Edemmäs hän ei milloinkaan pääse: kunniavirkojen tie on häneltä

+ikiajoiksi suljettu."

+

+"Ja miksikä niin?" virkoin minä.

+

+"Me noudatamme täällä Ranskassa omaa toimintaohjettamme", vastasi

+hän, "nimittäin sitä, ettemme milloinkaan vie eteenpäin upseereja,

+joiden kärsivällisyys on saanut kitua alhaisissa toimissa. Me pidämme

+heitä ihmisinä, joiden henki on ikäänkuin kutistunut pikkuseikkain

+piirissä askarrellessaan ja jotka siis pieniin tehtäviin tottuneina

+ovat käyneet kykenemättömiksi hoitamaan suurempia. Me uskomme,

+ettei mies, jolla ei kolmenkymmenen iässä ole sotapäällikön

+ominaisuuksia, saavuta niitä milloinkaan, ettei mies, jolla ei ole

+sitä valtavaa katsetta, mikä yhdellä silmäyksellä näkee useampien

+peninkulmien alueen kaikkine erilaisine tilanteineen, jolla ei

+ole sitä mielenmalttia, mikä voiton hetkellä osaa käyttää kaikkia

+sen tarjoamia etuja ja tappion hetkellä kaikkia mahdollisia

+apuneuvoja, tavoita näitä kykyjä milloinkaan. Senpätähden onkin

+meillä loistavia virkoja noille suurille, yleville miehille, joille

+taivas on suonut sankarin sydämen yhtä hyvin kuin sankarin neron,

+ja alhaisempia toimia niille, joiden kyvytkin ovat alhaisempia.

+Näiden joukkoon kuuluvat nekin miehet, jotka ovat vanhentuneet

+maineettomassa sodassa. Korkeintaan he kykenevät tekemään sitä, mitä

+ovat tehneet koko ikänsä, eikä ole suinkaan paikallaan sälyttää

+heidän hartioilleen suurempaa kuormaa juuri silloin kun he alkavat

+heikontua."

+

+Hetken kuluttua valtasi uteliaisuus minut uudelleen ja minä sanoin:

+"Lupaan, etten tee teille enää ainoatakaan kysymystä, jos vain

+sallitte minun vielä tiedustella, kuka on tuo kookas nuori mies,

+jolla on pitkä tukka, vähän älyä ja runsaasti julkeutta? Minkätähden

+hän puhuu äänekkäämmin kuin muut ja minkätähden hän on noin erikoisen

+tyytyväinen olemassaoloonsa?"

+

+"Hän on naissankari", vastasi hän. Kun hän oli lausunut nämä sanat,

+saapui uusia vieraita, toisia lähti pois, noustiin, joku tuli

+puhuttelemaan aatelismiestäni ja minä jäin yhtä viisaaksi kuin

+ennenkin. Mutta hetkistä myöhemmin osui tuo nuori mies ties minkä

+sattuman kautta läheisyyteeni. Hän kääntyi puoleeni ja virkkoi: "On

+kaunis ilma. Ettekö haluaisi, hyvä herra, tulla hiukan kävelemään

+puutarhaan?" Vastasin hänelle niin kohteliaasti kuin osasin, ja me

+lähdimme yhdessä. "Tulin tänne maalle", puheli hän, "tehdäkseni

+mieliksi talon emännälle, jonka kanssa en ole niinkään huonoissa

+väleissä. On kyllä jossakin olemassa muuan nainen, joka tästä

+noituu hiukan, mutta minkä sille mahtaa? Minä seurustelen Pariisin

+kauneimpien naisten kanssa, mutta en kiinny heistä ainoaankaan, vaan

+pimitän uljaasti heidän silmiään, niin yhden kuin toisenkin -- sillä

+meidän kesken sanoen: minä en juuri ole niitä kaikkein luotettavimpia

+miehiä."

+

+"Ilmeisestikin, hyvä herra", sanoin minä, "teillä on joku virka tai

+toimi, joka estää teitä hartaammin seurustelemasta heidän kanssaan?"

+

+"Ei suinkaan, hyvä herra! Minulla ei ole muuta tointa kuin

+aviomiesten raivostuttaminen ja isien saattaminen epätoivoon. Hyvin

+kernaasti pelästytän naisen, joka luulee saaneensa minut omakseen,

+ja vien hänet aivan hänen perikatonsa partaalle. Meitä on muutamia

+sellaisia nuoria miehiä, jotka olemme näin jakaneet koko Pariisin ja

+saaneet sen innokkaasti seuraamaan pienimpiäkin tekojamme."

+

+"Jos oikein ymmärrän", virkoin minä puolestani, "pidätte itsestänne

+suurempaa melua kuin urhoollisinkaan soturi ja teille osoitetaan

+suurempaa kunnioitusta kuin vakavalle hallitusmiehelle. Jos olisitte

+Persiassa, ette varmastikaan saisi nauttia näitä etuja: teidät

+tehtäisiin sopivammiksi vartioitsemaan kuin miellyttämään naisiamme."

+Kasvoni tulistuivat, ja minä luulen, että jos olisin vielä sanankin

+sanonut, en olisi voinut olla kuumentamatta hänen korviaan.

+

+"Mitä sanot maasta, missä siedetään moisia olentoja ja missä annetaan

+elää miehen, jolla on sellainen ammatti? Missä uskottomuus, petos,

+ryöstö, epärehellisyys ja vääryys vievät kunniaan. Missä annetaan

+miehelle arvoa siksi, että hän riistää tyttären isältä, vaimon

+puolisolta ja hämmentää hellimmät ja pyhimmät suhteet. Onnellisia

+ovat Alin lapset, jotka varjelevat perheitänsä häväistykseltä ja

+viettelykseltä. Päivän valo ei ole puhtaampi tulta, joka palaa

+naistemme sydämessä. Tyttäremme ajattelevat vain vapisten hetkeä,

+joka on ryöstävä heiltä hyveen, mikä tekee heidät enkelten ja

+ruumiittomien henkivoimien kaltaisiksi. Rakas syntymäseutu,

+johon aurinko luo ensimmäiset katseensa, sinua eivät saastuta ne

+kauhistuttavat rikokset, jotka pakottavat tähden kätkeytymään heti

+kun se saapuu pimeään Länteen!"

+

+Pariisissa, 5 p. Rhamazan-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+49. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:n.

+

+

+Oleskelin pari päivää sitten huoneessani, kun näin kummallisesti

+puetun dervishin astuvan sisään. Hänen partansa ulottui aina

+hänen köysivyöhönsä asti. Hänen jalkansa olivat paljaat.

+Hänen vaatetuksensa oli harmaa, karkea ja muutamista kohdista

+suippokärkinen. Koko ilmestys näytti minusta niin hullunkuriselta,

+että ensi hetkessä ajattelin lähettää hakemaan maalaria, jotta hän

+olisi saanut siitä sopivan sommitteluaiheen.

+

+Aluksi hän piti minulle mahtavan tervehdyspuheen, jossa hän ilmoitti

+olevansa ansiokas mies ja lisäksi kapusiinimunkki. "Minulle on

+sanottu", lisäsi hän, "hyvä herra, teidän palaavan piakkoin Persian

+hoviin, missä teillä on erittäin arvokas asema. Minä tulin pyytämään

+teidän suojelustanne ja samalla anomaan, että kuningas teidän

+suosituksestanne luovuttaisi pienen asuinpaikan Kasbinin läheltä

+parille kolmelle munkille."

+

+"Arvoisa isä", virkoin minä, "aiotte siis lähteä Persiaan?"

+

+"Minäkö, hyvä herra?" sanoi hän. "Sitä varon kyllä tekemästä. Minä

+olen täällä pääluostarin esimiehenä, enkä vaihtaisi asemaani kaikkien

+maailman kapusiinien asemaan."

+

+"Ja mitä hittoa sitten minulta pyydätte?"

+

+"Asia on niin", vastasi hän, "että jos saamme tämän turvapaikan,

+lähettävät italialaiset isämme sinne pari kolme omaa munkkiaan".

+

+"Tietystikin tunnette ne munkit?"

+

+"En, hyvä herra, en minä tunne heitä."

+

+"Hiisi vieköön! Mitä te siis siitä välitätte, menevätkö he Persiaan

+vai eivät? On siinäkin kaunis suunnitelma, kun lähetetään kaksi

+kapusiinia hengittämään Kasbinin ilmaa! Siitä lähtee varmaankin

+paljon hyötyä Euroopalle ja Aasialle! On aivan välttämätöntä

+kiinnittää hallitsijainkin huomiota asiaan! Syntyy siitäkin kauniita

+siirtokuntia! Menkää! Te ja teidän kaltaisenne eivät sovellu

+siirrettäväksi, ja teidän on parasta edelleenkin luikerrella

+seuduissa, joihin teitä on päässyt sikiämään."

+

+Pariisissa, 15 p. Rhamazan-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+50. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Olen tavannut ihmisiä, joissa hyve oli jotakin niin luontaista,

+etteivät he olleet siitä edes tietoisia. He eivät suinkaan

+ylistelleet puheissaan ihmeellisiä ominaisuuksiaan, vaan päinvastoin

+näytti siltä, etteivät he itse edes olleet selvillä niiden

+ihmeellisyydestä. Kas sellaisia ihmisiä minä rakastan enkä noita

+hyveihmisiä, jotka näyttävät hämmästelevän hyveellisyyttään ja jotka

+pitävät jokaista kunnon tekoa ihmeenä, minkä kertominen on omiansa

+ällistyttämään.

+

+Jos vaatimattomuus on tarpeellinen hyve niille, joille taivas on

+suonut suuria kykyjä, niin mitä on silloin sanottava noista maan

+matosista, jotka rohkenevat näytellä sellaista ylpeyttä, että se

+olisi häpeäksi kaikkein suurimmillekin miehille?

+

+Joka taholla näen ihmisiä, jotka puhuvat lakkaamatta itsestään.

+Heidän keskustelunsa on ikäänkuin kuvastin, joka heijastelee

+aina vain heidän julkeata naamaansa. He puhuvat teille

+vähäpätöisimmistäkin asioista, joita heille on sattunut, ja he

+toivovat mielenkiinnon, jota he itse tuntevat niitä kohtaan,

+suurentavan ne teidän silmissänne. He ovat kaikki tehneet,

+kaikki nähneet, kaikki sanoneet, kaikki ajatelleet. He ovat

+yleismaailmallinen malli, tyhjentymätön vertauksien aihe, ehtymätön

+esimerkkien lähde. Oh! Kuinka onkaan ylistys äitelä silloin kun se

+kohdistuu paikkaan, mistä se on lähtenyt!

+

+Muutamia päiviä sitten ahdisti eräs tämäntapainen henkilö meitä

+kahden tunnin ajan itsellään, ansioillaan ja kyvyillään. Mutta kun

+maailmassa ei ole lakkaamatonta liikuntoa, herkesi hänkin vihdoin

+puhumasta. Keskustelu joutui siis meidän haltuumme ja me kävimmekin

+siihen käsiksi.

+

+Muuan mies, joka näytti varsin äreältä, alkoi valittaa keskustelujen

+ikävyyttä. "Mitä! Aina vain pölkkypäitä, jotka kuvailevat itseänsä ja

+vetävät kaikki omaan piiriinsä."

+

+"Olette oikeassa", puuttui äkkiä puheeseen kielipalkomme. "Pitää vain

+menetellä niinkuin minä: minä en kehu itseäni koskaan. Minulla on

+omaisuutta, minulla on sukua, minä elän komeasti, ystäväni sanovat,

+ettei minulta puutu älyäkään. Mutta minä en puhu milloinkaan kaikesta

+siitä. Jos minulla onkin muutamia hyviä ominaisuuksia, niin suurimman

+arvon annan sentään vaatimattomuudelleni."

+

+Minä ihmettelin tätä julkimusta. Ja hänen puhua mäikyttäessään

+virkoin itsekseni: "Onnellinen se, kenellä on kylliksi ylpeyttä

+ollakseen milloinkaan puhumatta hyvää itsestään, joka pelkää

+kuuntelijoitaan ja joka ei saata ansioitansa vaaraan ärsyttämällä

+muiden omahyväisyyttä!"

+

+Pariisissa, 20 p. Rhamazan-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+51. kirje.

+

+Nargum, Persian moskovalainen lähettiläs, kirjoittaa Usbekille

+Pariisiin.

+

+

+Minulle on kirjoitettu Ispahanista, että Sinä olet jättänyt Persian

+ja että Sinä oleskelet nykyään Pariisissa. Miksi pitääkään minun

+saada Sinusta uutisia muiden kuin Sinun itsesi välityksellä?

+

+Kuningasten kuninkaan käsky on pidättänyt minua jo viisi vuotta tässä

+maassa, missä olen saattanut päätökseen useita tärkeitä neuvotteluja.

+

+Sinähän tiedät, että tsaari on ainoa kristitty ruhtinas, jonka edut

+käyvät yksiin Persian etujen kanssa, koska hän on turkkilaisten

+vihollinen niinkuin mekin.

+

+Hänen valtakuntansa on suurempi kuin meidän, sillä Moskovasta

+lasketaan kaksituhatta peninkulmaa hänen hallitusalueittensa

+äärimmäiseen soppeen Kiinan rajalle.

+

+Hän on alamaistensa hengen ja omaisuuden ehdoton valtias, ja nämä

+ovatkin kaikki orjia, ottamatta lukuun neljää perhettä. Profeettain

+sijainen, kuningasten kuningas, jolla on taivas astinlautana, ei

+käyttele pelottavammin valtaansa.

+

+Kun ottaa huomioon Moskovan hirveän ilmanalan, ei saattaisi uskoa

+rangaistukseksi sellaisesta maasta karkottamista. Kuitenkin

+lähetetään Siperiaan jokainen ylimys, joka on joutunut epäsuosioon.

+

+Samoin kuin profeettaimme laki kieltää miestä juomasta viiniä,

+kieltää myöskin ruhtinaan laki viinin juonnin moskovalaisilta.

+

+He ottavat vieraitaan vastaan tavalla, joka ei vähimmässäkään

+määrässä muistuta persialaisia tottumuksia. Heti kun vieras astuu

+taloon, esittelee aviomies hänelle vaimonsa, vieras suutelee tätä, ja

+moista pidetään aviomiehelle osoitettuna kohteliaisuutena.

+

+Vaikkakin isät tytärtensä aviosopimuksessa asettavat tavallisesti

+ehdoksi, ettei mies saa piestä heitä, on kuitenkin aivan uskomatonta,

+kuinka mielellään moskovalaiset naiset ottavat selkäänsä: he eivät

+saata olla varmoja miehensä sydämen omistamisesta, ellei tämä piekse

+heitä niinkuin tulee ja pitää. Päinvastainen käyttäytyminen hänen

+puoleltaan selitetään anteeksiantamattoman kylmyyden merkiksi. Kas

+tässä kirje, jonka muuan heistä hiljattain kirjoitti äidilleen.

+

+    "Rakas Äiti!

+

+    "Minä olen maailman onnettomin nainen. En ole jättänyt mitään

+    tekemättä saadakseni mieheni rakastamaan itseäni, mutta vielä en

+    ole siinä onnistunut. Eilenkin odottivat minua tuhannet askareet

+    kotona, mutta poistuin talosta ja viivyin koko päivän ulkona.

+    Palatessani uskoin hänen pieksävän minua oikein olan takaa.

+    Mutta hän ei sanonut minulle sanaakaan. Sisartani kohdellaan

+    aivan toisella tavalla. Hänen miehensä jakelee hänelle iskuja

+    joka päivä. Hän ei voi katsahtaakaan toiseen mieheen ilman ettei

+    hänen aviosiippansa löylytä häntä pahanpäiväisesti. Niinpä

+    rakastavatkin he hellästi toisiaan ja elävät keskenään maailman

+    parhaassa sovussa.

+

+    "Hän onkin siitä kovin ylpeä. Mutta minä en enää kauaakaan anna

+    hänelle halveksimisen syytä. Olen päättänyt, että mieheni on

+    rakastettava minua hinnalla millä hyvänsä. Minä saatan hänet

+    sellaiseen raivoon, että hänen täytyy pakostakin osoittaa minulle

+    ystävyyttään. Ei pidä sanottaman, etten minä saa selkääni ja että

+    minä elän omassa talossani kenenkään ottamatta minua huomioon.

+    Heti kun hän vain antaa minulle pienimmänkin nenäpiuvin alan

+    huutaa täyttä kurkkua, niin että hänen uskotaan huimivan minua

+    vallan kamalasti, ja minä uskon, että jos joku naapuri rientäisi

+    apuun, kuristaisin hänet kuoliaaksi. Minä rukoilen Teitä, rakas

+    äiti, pontevasti esittämään miehelleni, kuinka arvottomalla

+    tavalla hän minua kohtelee. Isäni, joka on niin kunnon mies, ei

+    menetellyt siten. Ja muistan pienenä tyttönä ajatelleeni, että

+    hän joskus rakasti Teitä liiaksikin. Syleilen ja suutelen Teitä,

+    rakas äiti."

+

+Moskovalaiset eivät saa poistua valtakunnan rajojen sisäpuolelta,

+eivät edes matkustellakseen. Kun maan lait eristävät heidät näin

+muista kansoista, ovat he säilyttäneet vanhat tapansa sitäkin

+sitkeämmin, kun he uskoivat, ettei ollut mahdollista muunlaisia

+tapoja noudattaakaan.

+

+Mutta tällä hetkellä hallitseva ruhtinas on tahtonut muuttaa kaikki.

+Hänellä on ollut heidän kanssaan hurjia kiistoja heidän parrastaan.

+Yhtä ankarasti ovat papit ja munkit taistelleet tietämättömyytensä

+puolesta.

+

+Hän tahtoisi nostaa taiteet kukoistukseen, eikä hän jätä koettamatta

+mitään keinoa levittääkseen Eurooppaan ja Aasiaan kansakuntansa

+kunniaa, kansakunnan, joka on tähän asti elänyt unohduksissa ja josta

+on tiennyt jotakin melkein yksinomaan se itse.

+

+Levottomana ja lakkaamatta puuhailevana harhailee hän laajoilla

+alueillaan, jättäen kaikkialle luontaisen ankaruutensa merkkejä.

+

+Väliin hän taas poistuu maastaan, ikäänkuin hän ei siihen mahtuisi

+enää, ja lähtee etsimään Euroopasta muita alueita ja uusia

+valtakuntia.

+

+Syleilen Sinua, rakas Usbek. Lähetä minulle tietoja itsestäsi, minä

+vannotan Sinua.

+

+Moskovassa, 2 p. Chalval-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+52. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:een.

+

+

+Joku päivä sitten olin seurassa, missä minulla oli aika hauskaa.

+Siellä oli kaikenikäisiä naisia: yksi 80-vuotias, yksi 60-vuotias,

+yksi 40-vuotias, jolla taas oli mukanaan noin 20:n tai 22:n ikäinen

+sisarentytär. Joku vaisto sai minut lähestymään tätä viimeksi

+mainittua ja hän kuiskasi korvaani: "Mitä sanotte tädistäni, joka

+tuolla iällä tahtoo vielä pitää rakastajia ja oletella kaunotarta?"

+

+"Hän on väärässä", vastasin minä, "sellainenhan soveltuu vain teille".

+

+Hetkistä myöhemmin osuin tädin pakeille, ja tämä jutteli minulle:

+"Mitä arvelette tuosta naisesta, jolla on ikää ainakin 60 vuotta,

+mutta joka on siitä huolimatta tänään pannut yli tunnin ajan

+pukeutumispuuhiinsa?"

+

+"On suotta tuhlata aikaa", vastasin minä, "pitää olla teidän sulonne

+voidakseen sellaista ajatella".

+

+Menin puhuttelemaan sitä onnetonta 60-vuotiasta naista ja surkuttelin

+häntä sydämessäni, kun hän kuiskasi korvaani: "Onko mitään niin

+naurettavaa? Katsokaahan tuota naista, joka on 80 vuoden vanha, mutta

+joka sentään käyttää tulipunaisia nauhoja. Hän on olevinaan vielä

+nuori, ja siinä hän onnistuu: lapsuuttahan hän läheneekin."

+

+"Voi hyvä Jumala!" ajattelin itsekseni, "oivallammeko me siis

+tosiaankin aina vain toisten naurettavuudet? Se onkin ehkä onni",

+mietin sitten: "näinhän saamme lohdutusta muiden heikkouksista". Kun

+olin kuitenkin tullut hauskalle päälle, puhelin edelleen: "Olemme nyt

+nousseet kyllin ylös. Laskeukaamme alaspäin ja alkakaamme eukosta,

+joka seisoo huipulla."

+

+"Hyvä rouva, te olette niin toistenne näköisiä, tuo nainen, jonka

+kanssa juuri äsken puhelin, ja te, että teitä luulisi aivan

+sisaruksiksi. Enkä minä uskokaan teidän olevan toinen toistanne

+vanhempia."

+

+"Toden totta, hyvä herra", pakisi hän, "kun toinen kerran kuolee, on

+toisella syytä pelätä: enpä luule hänen ja minun välilläni olevan

+edes kahden päivän eroa".

+

+Päästyäni selville tästä raunio-olennosta lähestyin 60-vuotiasta:

+"Hyvä rouva, Teidän täytyy ratkaista muuan veto, jonka äskettäin

+löin. Olen väittänyt, että tuo nainen ja te -- näytin hänelle

+40-vuotiasta -- olette samanikäisiä."

+

+"Totta totisesti", innostui hän, "enpä luule väliä olevan kuuttakaan

+kuukautta".

+

+Hyvä. Siinä sitä ollaan. Jatkakaamme. Laskeuduin yhä ja puhuttelin

+40-vuotiasta: "Hyvä rouva, suvaitkaahan sanoa minulle, piloillanneko

+nimitätte tuota neitiä, joka istuu tuolla toisen pöydän ääressä,

+sisarentyttäreksenne. Tehän olette yhtä nuori kuin hänkin. Onpa hänen

+kasvoissaan ikäänkuin jonkinlaista lakastuneen tapaista, mitä ei

+teidän kasvoistanne suinkaan huomaa. Ja entäs tuo heleä väri sitten,

+joka hehkuu hipiässänne..."

+

+"Kuulkaahan", pakisi hän, "minä olen hänen tätinsä. Mutta hänen

+äitinsä oli ainakin 25 vuotta minua vanhempi. Me emme olleet samasta

+aviostakaan. Minä kuulin kerran sisarvainajani sanovan, että hänen

+tyttärensä ja minä olemme syntyneet samana vuonna."

+

+"Sitäpä minä sanoinkin, hyvä rouva, eikä minun hämmästykseni siis

+ollut suinkaan aiheeton."

+

+Rakas Usbek: naiset, jotka tuntevat vaipuvansa jo ennakolta

+olemattomuuteen viehätysvoimansa menetettyään, tahtoisivat kaikin

+mokomin peräytyä kohti nuoruuttansa. Ja kuinka he eivät yrittäisi

+pettää muita? Hehän ponnistavat kaikkensa pettääkseen itseään ja

+päästäkseen pakoon kaikkein masentavimmalta ajatukseltaan.

+

+Pariisissa, 3 p. Chalval-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+53. kirje.

+

+Zelis kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Milloinkaan ei ole intohimo ollut voimakkaampi ja hehkuvampi sitä

+intohimoa, jota valkoinen eunukki Kosru tuntee orjatartani Zelideä

+kohtaan. Hän pyytää tätä naista vaimokseen niin kiihkeästi, etten

+voi sitä häneltä kieltää. Ja miksi vastustelisinkaan, koska hänen

+äitinsäkään ei vastustele ja koska Zelidekin näyttää tyytyväiseltä

+tämän petollisen avioliiton ajatukseen ja hänelle tarjottuun tyhjään

+varjoon?

+

+Mitä hän aikoo tehdä tällä kovan onnen ihmisellä, jolla aviomiehestä

+tulee olemaan vain mustasukkaisuus, joka tulistuttaa kylmyytensä vain

+vaipuakseen hyödyttömään epätoivoon, joka muistelee aina sitä, mitä

+hän on ollut, ja saa näin vaimonsa tuntemaan, mitä hän ei enää ole,

+joka on aina valmis antautumaan, mutta ei voi koskaan antautua, joka

+pettyy itse ja pettää toista lakkaamatta ja pakottaa hänet joka hetki

+tajuamaan asemansa koko onnettomuuden?

+

+Kuinka! Riutua aina vain kuvien ja varjojen keskellä! Elää vain

+haaveissa! Olla aina nautintojen äärellä, mutta ei milloinkaan

+nautintojen helmassa! Kaihota onnettoman ihmisen syleilyssä ja

+vastata hänen valituksiinsa, vaan ei hänen lemmenhuokauksiinsa!

+

+Kuinka syvästi täytyykään halveksia tämäntapaista miestä, joka

+kykenee vain vartioimaan, mutta ei milloinkaan omistamaan! Minä etsin

+rakkautta, enkä näe sitä missään.

+

+Minä puhun Sinulle vapaasti, koska Sinä pidät minun välittömyydestäni

+ja koska Sinä olet paremmin mielistynyt minun teeskentelemättömään

+olentooni ja nautintoherkkyyteeni kuin toverieni ulkokultaiseen

+kainouteen.

+

+Olen tuhannet kerrat kuullut Sinun sanovan, että eunukit tuntevat

+naisia lähentyessään jonkunlaista omituista hekumaa, jota me emme voi

+kuvitella; että luonto etsii korvausta menetyksistään; että sillä on

+apukeinoja, jotka huojentavat heidän asemansa epäedullisuutta; että

+voi hyvin lakata olemasta mies, mutta ei lakata olemasta tunteva

+olento, ja että tämä tila luo ikäänkuin kolmannen sukupuolen, missä

+vain niin sanoaksemme nautintojen laatu muuttuu.

+

+Jos näin olisi asian laita, olisi Zelide minusta vähemmän

+surkuteltava. Onhan tietysti hauskempaa elää ihmisten parissa, jotka

+eivät ole ihan perinpohjin onnettomia.

+

+Toimita minulle määräyksesi tästä asiasta ja ilmoita, sallitko

+vihkimisen tapahtua vaimolassa. Hyvästi.

+

+Ispahanin palatsissa, 5 p. Chalval-kuuta v. 1713.

+

+

+

+

+54. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:een.

+

+

+Tänä aamuna oleskelin huoneessani, jonka, niinkuin tiedät, eroittaa

+toisista huoneista vain hyvin ohut ja useista kohdin puhkaistu

+lautaseinä, niin että saattaa kuulla kaikki, mitä viereisessä

+huoneessa puhutaan. Muuan mies, joka pitkin askelin harppoi lattiata,

+haasteli toiselle: "En ymmärrä, mikä tässä oikein on, mutta kaikki

+kääntyy minua vastaan. Kolmeen päivään en ole lausunut mitään,

+mikä olisi tuottanut minulle kunniaa, ja minä olen syöksynyt suin

+päin kaikkiin keskusteluihin ilman että minuun on kiinnitetty

+mitään huomiota ja ilman että minua on edes paria kertaa puhuteltu.

+Olin varannut valmiiksi muutamia neronleimauksia tehostaakseni

+esitystäni: minulle ei annettu pienintäkään tilaisuutta niiden

+välähyttämiseksi. Minulla oli oikein soma kasku kerrottavana, mutta

+sitä mukaa kuin minä toimittelin sitä lähemmäksi, väistettiin sitä

+niin taitavasti kuin olisi tehty se aivan tahallaan. Jo neljä päivää

+ovat muutamat sukkeluudet vanhentuneet kallossani minun voimattani

+niitä vähimmälläkään tavalla käyttää. Jos tätä jatkuu, tulee minusta

+lopulta varmaankin höperö. Tähteni näyttää niin määränneen, enkä

+minä tunnu voivan sitä estää. Eilenkin toivoin saavani loistaa

+kolmen, neljän vanhan rouvan seurassa. He eivät tehneet minuun

+juuri juhlallista vaikutusta, mutta kuitenkin olin päättänyt lausua

+heille maailman kaikkein kauneimpia asioita. Yli neljännestunnin

+hoitelin keskusteluani. Mutta he eivät puhuneet kahtakaan sanaa

+samaan suuntaan, vaan leikkasivat turmiotatuottavain Kohtalotarten

+tavoin kaikkien puheitteni langan. Voit uskoa, että älypään maine on

+vaikeasti säilytettävissä. En ymmärrä, mitä sinä olet tehnyt siinä

+onnistuaksesi."

+

+"Pälkähtääpä päähäni muuan aate", jatkoi toinen: "ryhtykäämme

+yhteistyöhön hankkiaksemme itsellemme älyä ja sukkeluutta. Tehkäämme

+sitä varten luja liitto. Määrätkäämme kumpainenkin toisillemme joka

+päivä aihe, mistä meidän tulee puhua, ja avustakaamme toisiamme niin

+pontevasti, että jos joku aikoo keskeyttää meidät juuri ajatustemme

+parhaan tulvan aikana, me vedämme hänet omalle tahollemme; ja ellei

+hän tahdo tulla hyvällä, teemme hänelle väkivaltaa. Edelleen on

+meidän otollista sopia kohdista, missä on osoitettava hyväksymistä,

+missä on hymyiltävä ja missä on suorastaan naurettava täyttä kurkkua.

+Saat nähdä, että me tulemme määräämään kaikkien keskustelujen sävyn

+ja että tullaan ihailemaan älymme vilkkautta ja sukkeluuksiemme

+sattuvaisuutta. Me suomme toisillemme suojaa molemminpuolisin

+päännyökähdyksin. Sinä loistat tänään ja huomenna tulee sinusta minun

+avustajani. Kun minä astun seurassasi johonkin taloon, huudahdan

+minä sinua osoittaen: 'Minun täytyy ihan pakolla kertoa teille

+se erinomaisen huvittava vastaus, minkä tämä herra antoi eräälle

+miehelle, jonka tapasimme kadulla.' Ja sitten käännyn sinun puoleesi:

+'Eipä hän osannut moista odottaakaan: kyllä hän oli ällistyksissään.'

+Lausun edelleen muutamia säkeitäni ja sinä sanot: 'Olin läsnä silloin

+kun hän ne sepitti. Istuttiin silloin illallispöydässä, eikä hänen

+tarvinnut miettiä hetkeäkään.' Joskus teemme toisistamme pientä

+pilaakin, sinä ja minä, ja ihmiset sanovat silloin: 'Katsokaas,

+kuinka he hyökkäävät toistensa kimppuun. Katsokaas, kuinka he

+puolustautuvat. He eivät suinkaan säästä toisiaan. Odotetaanpas,

+kuinka hän pääsee tuostakin ansasta. Mainiosti! Mikä kekseliäisyys!

+Sepä vasta on oikeata taistelua.' Mutta mepä emme sanokaan, että

+olimme harjoitukseksi kahakoineet jo edellisenä iltana. Täytyy

+ostaa erinäisiä kirjoja, joihin on kerätty sukkeluuksia ja jotka on

+laadittu sellaisia ihmisiä varten, joilla ei ole henkevyyttä, mutta

+jotka kuitenkin tahtovat sitä teeskennellä. Kaikki riippuu siitä,

+osataanko käyttää hyviä malleja. Minun mielestäni meidän täytyy,

+ennenkuin kuusi kuukautta on kulunut, kyetä hoitelemaan kokonaisen

+tunnin ajan keskustelua, joka on aivan tupaten täynnä kompasanoja.

+Mutta siinäkin on oltava varuillaan: täytyy pitää huolta niiden

+menestyksestä. Ei riitä vain hyvän sukkeluuden lausuminen, vaan

+täytyy sitä levitellä ja kylvää kaikkialle. Ilman sitä vaivat ovat

+menneet hukkaan. Ja minä tunnustan sinulle, ettei ole mitään niin

+masentavaa kuin nähdä lausumansa soman sutkauksen kuolevan jonkun

+tyhmyrin korvaan. On kyllä totta, että me tässä suhteessa saamme

+usein pientä korvaustakin, kun osumme puhumaan typeryyksiä, jotka

+menevät huomaamatta. Se onkin ainoa seikka, joka voi meitä tässä

+tilassa lohduttaa. Kas siinä, rakas ystävä, keino, johon meidän

+on ryhdyttävä. Tee niinkuin minä sanon, ja minä lupaan sinulle,

+ennenkuin puoli vuotta on ummessa, paikan Akatemiassa. Siitä näet,

+ettei työ tule pitkäksi, sillä heti kun olet sinne päässyt, voit

+vallan hyvin unohtaa taitosi: Sinä olet kerta kaikkiaan älykäs ja

+henkevä mies, tahdoitpa tai et. Ranskassahan on tunnettu asia, että

+niin pian kuin joku joutuu sen tai tämän yhdyskunnan jäseneksi,

+häneen iskeytyy viipymättä n.s. yhdyskuntahenki. Niin on sinullekin

+käyvä, enkä minä sinun puolestasi pelkää muuta kuin suosionosoitusten

+tulvaa."

+

+Pariisissa, 6 p. Zilkadeh-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+55. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Euroopan kansojen keskuudessa tasoittaa avioliiton ensimmäinen

+neljännestunti kaikki vaikeudet. Äärimmäiset hellyydenosoitukset

+sattuvat aina samoihin aikoihin kuin vihkitoimituskin. Täkäläiset

+naiset eivät suinkaan menettele samoin kuin meidän persiattaremme,

+jotka puolustavat taistelutannerta joskus kokonaisia kuukausia. Ei

+ole mitään niin helppoa kuin eurooppalaisten naisten valloittaminen:

+elleivät he mitään menetä, niin johtuu se siitä, ettei heillä ole

+mitään menetettävääkään. Häpeä sanoa: kaikki ihmiset tietävät heidän

+tappionsa hetken, ja tähtiä kyselemättä voidaan tarkalleen ennustaa

+heidän lastensa syntymisen aika.

+

+Ranskalaiset puhuvat tuskin milloinkaan vaimoistaan. Se johtuu siitä,

+että he pelkäävät puhua heistä ihmisten kuullen, jotka tuntevat

+heidät paremmin kuin he itse.

+

+Heidän joukossaan on henkilöitä, hyvin onnettomia, joita ei kukaan

+lohduta: ne ovat mustasukkaisia aviomiehiä. Heidän joukossaan on

+henkilöitä, joita kaikki vihaavat: ne ovat mustasukkaisia aviomiehiä.

+Heidän joukossaan on henkilöitä, joita kaikki ihmiset halveksivat: ne

+ovat yhä mustasukkaisia aviomiehiä.

+

+Niinpä ei olekaan maata, missä niitä olisi niin vähän kuin Ranskassa.

+Heidän levollisuutensa ei suinkaan perustu siihen luottamukseen,

+mitä he tuntevat vaimojansa kohtaan, vaan päinvastoin siihen huonoon

+käsitykseen, mikä heillä näistä on. Kaikki aasialaisten viisaat

+varovaisuustoimet, hunnut, jotka naisia peittävät, vankilat, joissa

+näitä säilytetään, eunukkien valpas vartiointi näyttävät heistä

+sopivammilta tämän sukupuolen yritteliäisyyden kiihottamiseen kuin

+sen masentamiseen. Täällä taipuvat aviomiehet nurkumatta kohtaloonsa

+ja pitävät uskottomuutta väistämättömän tähden kolhauksena.

+Aviomiestä, joka haluaisi yksinään omistaa vaimonsa, pidettäisiin

+yleisen ilon häiritsijänä ja vähämielisenä, joka tahtoisi nauttia

+auringonvalosta jättämällä siitä osattomiksi kaikki muut ihmiset.

+

+Täällä on aviomies, joka rakastaa vaimoansa, otus, jolla ei ole

+kylliksi ansioita kohdistaakseen itseensä jonkun toisen vaimon

+rakkautta; joka käyttää väärin lain suomaa pakkoa korvatakseen

+puuttuvaa viehätysvoimaansa; joka turvautuu kaikkiin etuihinsa

+kokonaisen seurapiirin vahingoksi; joka anastaa itselleen sellaista,

+mikä on hänelle annettu vain pantiksi, ja joka tekee kaiken

+voitavansa kumotakseen sen hiljaisen sopimuksen, mikä muodostaa niin

+yhden kuin toisenkin sukupuolen onnen. Nimitystä "kauniin naisen

+mies", jota perin huolellisesti salataan Aasiassa, kannetaan täällä

+täysin tyynesti. Täällähän tietää jokainen saavansa puolestaan tehdä

+hyökkäyksiä mille suunnalle tahansa. Ruhtinas, joka on menettänyt

+yhden kaupungin, valloittaa lohdutuksekseen toisen: silloin kun

+turkkilainen anasti meiltä Bagdadin, emmekö me riistäneet Mogulilta

+Kandaharin linnoitusta?

+

+Miestä, joka yleensä sietää vaimonsa uskottomuutta, ei suinkaan

+moitita. Päinvastoin ylistetään hänen maltillisuuttaan. Vain muutamat

+erikoistapaukset ovat häpeällisiä.

+

+Tätä ei ole kuitenkaan niin käsitettävä, etteikö täällä olisi myös

+hyveellisiä naisia. Voidaanpa sanoa heitä pidettävän arvossakin.

+Opastajani näyttikin heidät minulle aina. Mutta he olivat kaikki niin

+rumia, että täytyy olla pyhimys ollakseen vihaamatta hyvettä.

+

+Kaiken sen jälkeen, mitä olen Sinulle kertonut tämän maan tavoista,

+on Sinun helppo huomata, etteivät ranskalaiset juuri isosti välitä

+uskollisuudesta. Heidän nähdäkseen on yhtä naurettavaa vannoa

+naiselle rakastavansa häntä aina kuin luvata aina voivansa hyvin tai

+olevansa aina onnellinen. Kun he lupaavat rakastaa jotakin naista

+aina, edellyttävät he, että tämä nainenkin lupaa puolestaan olla aina

+rakastettava. Ellei hän täytä lupaustaan, eivät hekään katso olevansa

+sidottuja sanaansa.

+

+Pariisissa, 7 p. Zilkadeh-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+56. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Euroopassa pelataan paljon, ja pelaaminen onkin muodostunut

+oikeaksi ammatiksi. Pelaajan nimi korvaa syntyperää, omaisuutta,

+rehellisyyttä, ja se nostaa jokaisen, jolla se on, kunnon ihmisten

+joukkoon ilman muuta, vaikka joka ikinen tietääkin varmaan hyvin

+usein erehtyneensä niin arvostellessaan. Mutta kuin yhteisestä

+sopimuksesta ovat kaikki siinä suhteessa parantumattomia.

+

+Varsinkin naiset harrastavat täällä peliä. On kyllä totta, että

+he antautuvat siihen nuoruudessaan etupäässä vain auttaakseen

+erästä toista heille rakkaampaa intohimoa. Mutta sitä mukaa kuin he

+vanhenevat, näyttää heidän peli-intonsa elpyvän uuteen eloon, ja sen

+intohimon asiana onkin sitten täyttää muiden intohimojen jättämä

+tyhjyys.

+

+Heidän pyrintönään on aviomiesten syökseminen taloudelliseen

+perikatoon. Ja siinä onnistuakseen heillä on omat keinonsa kaikkina

+ikäkausinaan, varhaisimmasta nuoruudesta raihnaisimpaan vanhuuteen

+asti: puvut ja vaunut alkavat sekasorron, keimailu lisää sitä ja peli

+saattaa sen huippuunsa.

+

+Usein olen nähnyt yhdeksän, kymmenen naista tai oikeammin yhdeksän,

+kymmenen vuosisataa kokoontuneina pöydän ympärille. Minä olen nähnyt

+heidän toiveensa, heidän pelkonsa, heidän riemunsa ja varsinkin

+heidän raivonsa: olisitpa silloin luullut, ettei heillä tulisi

+olemaan enää rauhoittumisen aikaa, vaan että elämä olisi pakeneva

+heistä ennen heidän epätoivoaan. Sinä olisit epäillyt, suorittivatko

+he maksunsa velkojilleen vaiko perillisilleen.

+

+Pyhä Profeettamme näyttää etupäässä pyrkineen pidättämään meitä

+kaikesta, mikä saattaa hämmentää järkeä. Hän on kieltänyt meiltä

+viinin juomisen, koska se hautaa järjen sumuihinsa. Hän on

+erikoisella määräyksellä evännyt meiltä uhkapelit. Ja milloin hänen

+on ollut mahdotonta poistaa intohimojen syytä, on hän kuitenkin

+koettanut lieventää niitä. Rakkaus ei meidän keskuudessamme tuota

+sekasortoa eikä kiihkoa. Se on riutuva intohimo, joka jättää sielumme

+rauhaan. Vaimojen monilukuisuus pelastaa meidät heidän vallastaan ja

+vaimentaa halujemme villin voiman.

+

+Pariisissa, 18 p. Zilhageh-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+57. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Täkäläiset irstailijat elättävät suunnatonta ilotyttöjen laumaa ja

+uskovaiset lukematonta dervishien joukkoa. Nämä dervishit tekevät

+kolme lupausta: kuuliaisuuden, köyhyyden ja siveyden lupaukset.

+Ensimmäistä sanotaan heidän parhaiten noudattavan. Mitä toiseen

+tulee, vakuutan Sinulle, ettei siitä välitetä vähääkään. Kolmannesta

+annan Sinun itse muodostaa mielipiteesi.

+

+Mutta niin rikkaita kuin nämä dervishit lienevätkin, eivät he

+milloinkaan luovu köyhän ominaisuudestaan: ennen hylkäisi meidän

+mainehikas sulttaanimme komeat ja ylevät arvonimensä. He ovat

+oikeassa, sillä tämä köyhän nimi estää heitä tosiaan olemasta köyhiä.

+

+Lääkärit ja muutamat tällaiset dervishit, joita sanotaan

+rippi-isiksi, saavat täällä aina osakseen joko liiallista

+kunnioitusta tai liiallista halveksuntaa. Kuitenkin sanotaan

+perillisten tulevan paremmin toimeen lääkärien kuin rippi-isien

+kanssa.

+

+Joku päivä sitten kävin eräässä näiden dervishien luostarissa.

+Muuan heistä, kunnianarvoisa valkohapsinen vanhus, otti minut hyvin

+säädyllisesti vastaan. Näytettyään minulle koko talon, vei hän minut

+puutarhaan, missä aloimme keskustella. "Arvoisa isä", sanoin hänelle,

+"mikä toimi Teillä on veljeskunnassa?"

+

+"Hyvä herra", vastasi hän, näyttäen olevan hyvin mielissään

+kysymyksestäni, "minä olen omantunnonasiain ratkaisija."

+

+"Omantunnonasiain ratkaisija!" ihmettelin minä. "Koko sinä aikana,

+minkä olen Ranskassa viettänyt, en ole kuullut puhuttavan tästä

+virasta."

+

+"Kuinka niin! Te ette tiedä, mitä on omantunnonasiain ratkaisija? No

+niin, kuulkaahan sitten, niin annan teille siitä käsityksen, joka ei

+jätä teille enää mitään toivomisen sijaa. On olemassa kahdenlaisia

+syntejä: kuolemansyntejä, jotka sulkevat ihmisen ehdottomasti

+paratiisista, ja heikkoudensyntejä, jotka tosin loukkaavat Jumalaa,

+mutta jotka eivät kuitenkaan vihastuta häntä niin perinpohjin, että

+hän riistäisi meiltä autuuden. Näin ollen on koko meidän taitomme

+tarkoitus tarkalleen eroittaa nämä kahdenlaiset synnit toisistaan.

+Sillä ellemme ota lukuun muutamia vapaa-ajattelijoita, tahtovat

+kaikki kristityt päästä paratiisiin. Mutta nythän on tuskin ketään,

+joka ei tahtoisi ansaita sitä niin helpolla kuin suinkin mahdollista.

+Kun tuntee tarkoin kuolemansynnit, voi koettaa olla tekemättä niitä,

+ja niin tulee vanhurskaus täytetyksi. On kuitenkin ihmisiä, jotka

+eivät tavoittele niin suurta täydellisyyttä. Ja kun he eivät ole

+lainkaan kunnianhimoisia, eivät he välitä ensimmäisistä sijoista.

+Niinpä he laittautuvatkin paratiisiin niin nipin napin kuin voivat.

+Kunhan he vain siellä ovat, riittää se heille: he eivät halua tehdä

+hitustakaan liian paljon tai liian vähän. He ovat ihmisiä, jotka

+ryöstävät taivaan pikemmin kuin he sen saavat, ja jotka sanovat

+Jumalalle: 'Herra, minä olen täyttänyt tarkalleen Sinun ehtosi, etkä

+Sinä voi olla puolestasi täyttämättä lupauksiasi. Koska minä en ole

+tehnyt enempää kuin Sinä olet minulta vaatinut, vapautan minä Sinut

+antamasta minulle enempää kuin Sinä olet luvannut'."

+

+"Me olemme siis tuiki tarpeellisia ihmisiä, hyvä herra. Mutta siinä

+ei ole kuitenkaan kaikki. Saatte kohta kuulla yhtä ja toista lisää.

+Teko ei muodosta rikosta, vaan rikoksen tekijän tietoisuus. Ken

+tekee pahan teon luullen, ettei se olekaan mikään paha teko, on

+omantuntonsa puolesta rauhassa. Ja kun nyt on olemassa määrätön

+joukko epätietoisia tekoja, saattaa omantunnonasiain ratkaisija

+suoda niille sen hyvyyden määrän, mitä niillä ei ole, selittämällä

+ne hyviksi. Mikäli hän tällöin kykenee saamaan ihmiset vakuutetuiksi

+siitä, ettei näihin tekoihin sisälly mitään turmiollista, poistaa hän

+niistä kaiken turmion.

+

+"Minä paljastan tässä Teille ammattini salaisuudet, ammattini, jossa

+olen vanhentunut. Minä näytän Teille kaikki sen hienot taikatemput:

+kaikkea voidaan tässä maailmassa muokata, sellaistakin, mikä ei näytä

+siihen lainkaan soveltuvan."

+

+"Arvoisa isä", virkoin minä, "se on vallan hyvä. Mutta kuinka

+suoriudutte taivaasta? Jos suursofilla olisi hovissaan mies,

+joka tekisi hänelle samaa, mitä te teette Jumalallenne, joka

+jakelisi hänen käskyjään eri luokkiin ja joka ilmoittaisi hänen

+alamaisilleen, missä tapauksissa niitä on noudatettava ja missä taas

+niistä käy tinkiminen, toimittaisi hän moisen miehen heti paikalla

+seivästetyksi."

+

+Minä tervehdin dervishiäni ja poistuin odottamatta hänen vastaustaan.

+

+Pariisissa, 23 p. Maharram-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+58. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Pariisissa, rakas Rhedi, on monenlaisia ammatteja.

+

+Siellä saattaa esim. joku sangen kohtelias mies tulla tarjoamaan

+sinulle pilkkahinnasta kullan tekemisen salaisuutta.

+

+Toinen lupaa päästää sinut ilmanhenkien vuoteeseen, kunhan vain olet

+ensin ollut kolmekymmentä vuotta naisia näkemättä.

+

+Sitten voit kohdata niin taitavia tietäjiä, että he sanovat sinulle

+koko elämäsi, kunhan he vain ovat ensiksi saaneet neljännestunnin

+haastatella palvelijoitasi.

+

+Nokkelat naiset tekevät neitsyydestä kukan, joka lakastuu ja

+virkoo joka päivä ja jonka poimiminen on sadannella kerralla vielä

+tuskallisempaa kuin ensimmäisellä.

+

+Onpa sellaisiakin, jotka korjaavat taitonsa voimalla kaikki ajan

+tuottamat vauriot ja jotka osaavat toimittaa uudelleen kasvoille

+niiden väistyvän kauneuden, jopa manata naisen takaisin vanhuuden

+huipultakin ja palauttaa hänet hänen varhaisimman nuoruutensa helmaan.

+

+Kaikki nämä ihmiset elävät tai yrittävät elää kaupungissa, joka on

+kaiken keksimiskyvyn äiti.

+

+Kansalaisten tuloja ei siellä suinkaan anneta vuokralle: niiden

+perustuksenahan ovat vain äly ja oveluus. Kullakin on niistä oma

+osansa, josta hän koettaa hyötyä parhaansa mukaan.

+

+Ken yrittäisi lukea kaikki ne lainoppineet, jotka tavoittelevat sen

+tai tämän moskeijan tuloja, hän olisi samalla laskenut meren hiekan

+ja meidän hallitsijamme orjat.

+

+Määrätön joukko kielten, taiteiden ja tieteiden opettajia opettaa

+sellaista, mitä he eivät itsekään osaa. Ja tämä kyky onkin varsin

+merkillinen, sillä eihän vaadita paljoakaan älyä sellaisen

+opettamiseen, minkä osaa, kun taas täytyy olla rajattomasti älyä

+sellaisen opettamisessa, mistä ei itsekään mitään tiedä.

+

+Täällä saattaa ihminen kuolla vain äkillisesti: kuoleman ei ole

+täällä mahdollista osoittaa muutoin valtaansa. Sillä joka nurkassa

+on ihmisiä, joilla on pettämättömiä lääkkeitä kaikkiin ajateltaviin

+tauteihin.

+

+Kaikkiin myymälöihin on viritetty näkymättömiä verkkoja, joihin

+kaikki ostajat takertuvat. Niistä voi kuitenkin joskus selviytyä

+helpollakin: nuori myyjätär voi kuherrella kokonaisen tunnin oudon

+miehen kanssa saadakseen hänet ostamaan kimpun hammastikkuja.

+

+Ei ole sitä ihmistä, joka ei lähtisi tästä kaupungista varovaisempana

+kuin hän sinne tuli: kun joutuu jakamaan omaisuuttaan muille, oppii

+sitä säilyttämään. Se onkin ainoa edullinen oppi, minkä muukalainen

+voi saada tässä viekottelevassa kaupungissa.

+

+Pariisissa, 10 p. Saphar-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+59. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:een.

+

+

+Äskettäin kävin talossa, johon oli kerääntynyt piiri kaikenkaltaisia

+ihmisiä. Keskustelun oli vallannut, sen huomasin tullessani, kaksi

+vanhaa rouvaa, jotka olivat turhaan tehneet työtä koko aamupäivän

+näyttääkseen nuorilta. "Täytyy myöntää", virkkoi toinen heistä,

+"että nykyajan miehet ovat sentään hyvin erilaisia kuin ne miehet,

+joita me näimme nuoruudessamme: he olivat kohteliaita, ystävällisiä,

+hyväntahtoisia. Mutta nykyään ovat miehet minusta aivan sietämättömän

+töykeitä."

+

+"Kaikki on muuttunut", puuttui silloin puheeseen muuan suuresti

+luuvalon vaivaama mies. "Aika ei ole enää sellainen kuin ennen.

+Neljäkymmentä vuotta sitten voivat kaikki hyvin, kaikki kävelivät

+omin jaloin, kaikki olivat iloisia, kaikki harrastivat vain naurua ja

+tanssia. Nykyään ovat kaikki aivan sietämättömän surullisia."

+

+Hetkistä myöhemmin keskustelu kääntyi valtiollisiin asioihin.

+"Hiisi vieköön!" huudahti muuan vanhanpuoleinen herrasmies,

+"valtiota ei enää hallita: näyttäkäähän minulle nykyään ministeri

+sellainen kuin herra Colbert. Minä tunsin hyvin hänet, tämän herran

+Colbert'in. Hän oli ystäviäni. Hän maksatutti aina minun eläkkeeni

+ennenkuin kenenkään muun. Mikä mainio järjestys silloin väliksikään

+raha-asioissa! Kaikki olivat silloin varoissaan. Mutta nykyään minä

+olen puilla paljailla."

+

+"Hyvä herra", virkkoi siihen muuan kirkon palvelija, "puhutte nyt

+voittamattoman hallitsijamme kaikkein ihmeellisimmästä kaudesta. Onko

+olemassa mitään niin suurenmoista kuin se, mitä hän teki silloin

+kerettiläisyyden tuhoamiseksi?"

+

+"Ja ettekö laske miksikään kaksintaistelujen poistamista?" kysyi

+tyytyväisen näköisenä toinen mies, joka ei ollut vielä virkkanut

+halaistua sanaa.

+

+"Huomautus on vallan paikallaan", kuiskasi joku korvaani. "Tämä

+mies on perin ihastunut julistuksesta ja noudattaa sitä niin

+tunnollisesti, että hän kuusi kuukautta sitten otti selkäänsä sata

+kepiniskua vain ollakseen sitä loukkaamatta."

+

+Minusta näyttää siltä, Usbek, ettemme me voi milloinkaan arvostella

+asioita muutoin kuin tiedottomasti suhteuttamalla ne itseemme. En

+ole lainkaan kummissani, vaikka neekerit maalaavatkin pirun hohtavan

+valkoiseksi ja jumalansa sysimustiksi, vaikka eräiden kansojen

+Venuksella onkin aina reisiin asti riippuvat rinnat ja vaikka

+vihdoin kaikki epäjumalanpalvelijat ovatkin varustaneet jumalansa

+ihmiskasvoilla ja antaneet niille kaikki omat taipumuksensa. Sangen

+sattuvasti on sanottu, että jos kolmiot loisivat itselleen jumalan,

+antaisivat ne sille kolme kylkeä.

+

+Rakas Usbek! Kun näen ihmisten ryömivän pienen pienellä

+ainehiukkasella, nimittäin maapallolla, joka on vain piste

+avaruudessa, ja kuitenkin asettuvan suoraan Kaitselmuksen malleiksi,

+en ymmärrä, miten sovittaa niin ääretön hulluus niin äärettömään

+pienuuteen.

+

+Pariisissa, 14 p. Saphar-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+60. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Kysyt minulta, onko Ranskassa juutalaisia. Tiedä siis, että

+kaikkialla, missä on rahaa, on myöskin juutalaisia. Kysyt minulta,

+mitä he siellä tekevät. Täsmälleen samaa, mitä he tekevät Persiassa.

+Ei mikään muistuta niin aasialaista juutalaista kuin eurooppalainen

+juutalainen.

+

+Kristittyjen keskuudessa he osoittavat samoin kuin meidänkin

+keskuudessamme lannistumatonta, suorastaan hulluudeksi yltyvää

+itsepäisyyttä silloin kun on kysymys heidän uskonnostaan.

+

+Juutalaisten uskonto on vanha kanto, josta on putkahtanut kaksi

+oksaa, koko maapallon peittävää: tarkoitan muhamettilaisuutta ja

+kristinuskoa. Tai paremmin sanoen: se on äiti, joka on synnyttänyt

+kaksi tytärtä, jotka ovat vaivanneet sitä tuhansin vitsauksin,

+sillä uskonnollisissa asioissa ovat läheisimmät sukulaiset pahimpia

+vihollisia. Mutta niin huonoa kohtelua kuin se on niiltä saanutkin,

+ei se osaa olla ylpeilemättä siitä, että on ne maailman saattanut.

+Se käyttää molempia syleilläkseen koko maailmaa, samalla kun sen

+kunnianarvoisa vanhuus toiselta puolen syleilee kaikkia aikoja.

+

+Juutalaiset ovat siis mielestään kaiken pyhyyden lähde ja kaiken

+uskonnon alku. Meitä he pitävät taas kerettiläisinä, jotka ovat

+väärentäneet lain tai pikemminkin olemme heidän nähdäkseen

+kapinallisia juutalaisia.

+

+Jos muutos olisi tapahtunut vähitellen ja huomaamatta, olisivat hekin

+luullakseni helposti joutuneet viettelyksen pauloihin. Mutta kun se

+tuli äkkiä ja väkivaltaisesti, kun he voivat osoittaa niin yhden kuin

+toisenkin syntymän päivän ja hetken, ovat he kiukuissaan nähdessään

+meidänkin lukevan aikakausia ja pysyttelevät visusti uskonnossa, jota

+ei maailmakaan iässä voita.

+

+Milloinkaan he eivät ole Euroopassa nauttineet niin suurta rauhaa

+kuin nykyisin. Kristittyjenkin keskuudessa aletaan vähitellen

+vapautua siitä suvaitsemattomuuden hengestä, joka heissä aikaisemmin

+asui: Espanjassa on havaittu maan kärsineen juutalaisten

+karkottamisesta ja Ranskassa niiden kristittyjen kiusaamisesta,

+joiden usko poikkesi hiukan ruhtinaan uskosta. On älytty, että

+uskonnon levittämisen into on eroitettava kiintymyksestä, jota tulee

+tuntea sitä kohtaan, ja ettei sen rakastamiseksi ja noudattamiseksi

+ole lainkaan välttämätöntä vihata ja vainota niitä, jotka eivät sitä

+noudata.

+

+Olisi suotavaa, että musulmaanimme ajattelisivat tästä asiasta yhtä

+järkevästi kuin kristityt, että voitaisiin kerta kaikkiaan tehdä

+rauha Alin ja Abu Bekrin välillä ja jättää Jumalan ratkaistavaksi

+näiden pyhien profeettain ansioita koskeva kiista. Minä tahtoisin

+heitä palvottavan kunnioitusta ja arvonantoa osoittavin teoin eikä

+turhin etevämmyydenjulistuksin, ja minusta olisi viisainta koettaa

+ansaita heidän suosiotaan, mihin paikkaan Jumala lie sitten heidät

+määrännytkin: joko oikealle kädelleen tai valtaistuimensa astinlaudan

+alle.

+

+Pariisissa, 18 p. Saphar-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+61. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Äskettäin menin erääseen kuuluisaan kirkkoon, jonka nimenä on

+Notre-Dame. Ihaillessani tätä suurenmoista rakennusta oli minulla

+tilaisuus keskustella erään pappismiehen kanssa, jonka uteliaisuus

+oli tuonut sinne niinkuin minutkin. Puhe osui hänen ammattinsa

+rauhallisuuteen. "Useimmat ihmiset", sanoi hän, "kadehtivat meidän

+toimemme tarjoamaa onnea. Ja he ovat oikeassa. Kuitenkin on sillä

+ikävätkin puolensa. Me emme elä niin erossa maailmasta, ettei meitä

+tuhansissa tiloissa kutsuttaisi sen hälinään. Ja meillä onkin siinä

+varsin vaikea tehtävä suoritettavana.

+

+"Maailman lapset ovat kummallisia. He eivät voi sietää meidän

+hyväksymistämme enempää kuin meidän moitteitammekaan. Jos me aiomme

+oikaista heitä, pitävät he meitä naurettavina. Jos me annamme

+heille tunnustuksemme, pitävät he meitä ihmisinä, jotka eivät täytä

+tehtäväänsä. On erinomaisen nöyryttävää ajatella herättäneensä

+pahennusta yksinpä jumalattomienkin keskuudessa. Meidän on siis pakko

+käyttäytyä kaksimielisesti ja vaikuttaa vapaauskojiin, ei suinkaan

+jyrkällä suhtautumisella, vaan epätietoisuudella, johon me heidät

+jätämme, mikäli on kysymyksessä meidän ajatuksemme heidän puheistaan.

+Siihen tarvitaan melkoista kekseliäisyyttä. Tämä näennäinen

+puolueettomuus on näet vaikea noudatettava. Maailman lapset, jotka

+uskaltavat kaikkea, jotka heittäytyvät kaikkien päähänpistojensa

+valtaan ja jotka aina menestyksen mukaan jatkavat niitä tai hylkäävät

+ne, saavuttavat paljon suurempaa suosiota.

+

+"Eikä siinä kaikki. Me emme voi maailman hälinässä säilyttää tätä

+niin onnellista ja rauhallista tilaa, jota niin paljon ylistetään.

+Heti kun me sen keskelle ilmestymme, pakotetaan meidät väittelemään.

+Meidät pakotetaan esimerkiksi todistamaan rukouksen hyödyllisyys

+ihmiselle, joka ei usko Jumalaan, paaston välttämättömyys toiselle,

+joka on koko ikänsä kieltänyt sielun kuolemattomuuden. Moinen

+yritys on sangen työläs, eivätkä naurajat ole suinkaan meidän

+puolellamme. Vieläpä enemmänkin: jonkinlainen kiihko vetää muitakin

+meidän omiin mielipiteisiimme kalvaa meitä lakkaamatta ja kuuluu

+ikäänkuin ammattiimme. Se on yhtä naurettavaa kuin jos nähtäisiin

+eurooppalaisten koettavan ihmisluontoa parantaakseen pestä

+valkoiseksi afrikkalaisten naamaa. Me tuotamme häiriötä valtioon, me

+kiusaamme itseämme saadaksemme kaikki tunnustamaan uskonkappaleita,

+joilla ei ole suinkaan mitään perustavaa merkitystä. Ja me olemme

+ikäänkuin se Kiinan valloittaja, joka nostatti alamaisensa yleiseen

+kapinaan vaadittuaan heitä leikkaamaan tukkansa tai kyntensä.

+

+"Jopa se intokin, millä me koetamme saada hoitoomme uskottuja sieluja

+täyttämään pyhän uskontomme asettamat velvollisuudet, on usein

+vaarallinen, eikä siinä voi koskaan olla kyllin varovainen. Muuan

+keisari, nimeltänsä Theodosius, antoi surmata miekan terällä erään

+kaupungin kaikki asukkaat, vaimot ja pienet lapsetkin. Kun hän

+sitten yritti käydä kirkkoon, suljetutti muuan piispa, nimeltänsä

+Ambrosius, ovet häneltä kuin murhamieheltä ja pyhäinhäväisijältä

+ikään ja teki siinä sankarillisen teon. Suoritettuaan sen sovituksen,

+minkä moinen rikos vaati, ja päästyään kirkkoon, asettui tämä keisari

+pappien paikalle. Samainen piispa karkotti hänet sieltä ja teki siinä

+uskonkiihkoisen ja mielettömän teon. Tässäkin osoittautui jälleen

+todeksi, että on varottava liiallista intoilua. Sillä mitä se koski

+uskontoa tai valtiota, oliko tämän ruhtinaan paikka pappien joukossa

+vaiko ei?"

+

+Pariisissa, 1 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+62. kirje.

+

+Zelis kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Kun Sinun tyttäresi on nyt täyttänyt seitsemännen vuotensa,

+olen luullut olevan ajan siirtää hänet vaimolan sisähuoneisiin

+ja odottamatta hänen kymmenettä ikävuottaan uskoa hänet mustien

+eunukkien huostaan. Eihän voitane liian varhain riistää nuorelta

+naiselta lapsuuden vapautta ja antaa hänelle pyhää kasvatusta niiden

+pelottavien muurien sisäpuolella, missä kainous asuu.

+

+Sillä minä en voi olla samaa mieltä kuin ne äidit, jotka sulkevat

+tyttärensä vaimolaan vasta sitten kun he aikovat valita näille

+puolison, jotka pikemminkin tuomitsevat tyttärensä vaimolaan kuin

+heidät sen oloihin pyhittävät, ja pakottavat heidät näin väkivalloin

+omaksumaan elämäntavan, mihin heidän olisi tullut nämä hellästi

+innostuttaa. Onko sitten odotettava kaikkea järjen voimalta, eikä

+mitään tottumuksen lempeydeltä?

+

+Turhaan puhutaan meille siitä alistuneesta asemasta, minkä luonto

+on meille määrännyt: ei riitä vain saada meidät ymmärtämään, meitä

+täytyy myös harjoittaa siihen, niin että se tukee meitä sinä

+kohtalokkaana aikana, jolloin intohimot heräävät ja yllyttävät meitä

+riippumattomuuteen.

+

+Ellei meitä sitoisi teihin muu kuin velvollisuus, saattaisimme joskus

+unohtaa sen. Ellei meitä innostuttaisi siihen muu kuin luonnollinen

+taipumus, voisi ehkä toinen voimakkaampi taipumus sitä heikontaa.

+Mutta sitten kun lait ovat antaneet meidät yhdelle ainoalle miehelle,

+ovat ne riistäneet meidät kaikilta muilta ja siirtäneet meidät niin

+kauas heistä kuin jos olisimme sadantuhannen peninkulman päässä.

+

+Luonto, joka aina pitää niin hyvää huolta miehistä, ei ole

+rajoittunut antamaan heille haluja. Se on suonut niitä meillekin ja

+se on tehnyt meistä heidän autuutensa kiihtyviä välikappaleita. Se on

+sytyttänyt meihin intohimojen tulen hankkiakseen heille tilaisuuden

+elää rauhallisina. Jos he milloin menettävät tunteettomuutensa, on se

+määrännyt meidät palauttamaan heidät siihen jälleen, meidän saamatta

+milloinkaan nauttia siitä onnellisesta tilasta, mihin me heidät

+toimitamme.

+

+Älä kuitenkaan kuvittele, Usbek, että Sinun asemasi olisi

+onnellisempi kuin minun. Minulla on ollut täällä tuhansia nautintoja,

+joista Sinä et tiedä mitään. Mielikuvitukseni on tehnyt lakkaamatta

+työtä selvittääkseen minulle niiden oikean arvon. Minä olen elänyt,

+mutta Sinä olet vain kaihonnut.

+

+Siinä vankilassakin, missä Sinä minua pidät, minä olen Sinua

+vapaampi. Mitä enemmän Sinä lisäät vartiointini valppautta, sitä

+enemmän nautin Sinun levottomuudestasi. Ja Sinun epäluulosi, Sinun

+mustasukkaisuutesi, Sinun huolesi ovat kaikki Sinun riippuvaisuutesi

+merkkejä.

+

+Jatka vain, rakas Usbek. Ympäröi minut vartijoilla öin ja päivin,

+äläkä luota tavallisiin varovaisuustoimiin. Lisää minun onneani

+tekemällä oma onnesi varmaksi ja tiedä, etten minä pelkää mitään

+muuta kuin Sinun välinpitämättömyyttäsi.

+

+Ispahanin palatsissa, 2 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+63. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:een.

+

+

+Luulenpa Sinun aikovan viettää koko elämäsi maalla. Alussa menetin

+Sinut näkyvistäni vain pariksi kolmeksi päiväksi. Nyt on jo kulunut

+kaksi viikkoa, enkä minä ole nähnyt Sinua vilahdukseltakaan! Tottahan

+onkin, että Sinä oleskelet viehättävässä talossa, että Sinulla on

+siellä sopivaa seuraa ja että Sinä saat siellä haastella ja järkeillä

+mielin määrin: eipä muuta tarvitakaan, kun Sinä jo unohdat koko

+maailman.

+

+Mitä minuun tulee, kulkee minun elämäni kutakuinkin samanlaista

+uraa kuin Sinä olet nähnyt sen kulkevan. Seurustelen ahkerasti

+suuressa maailmassa ja koetan oppia sitä tuntemaan. Hengestäni katoaa

+vähitellen kaikki, mikä siinä muistuttaa aasialaisuutta, ja se taipuu

+vaivatta eurooppalaisiin tapoihin. Minä en enää kovin hämmästy

+nähdessäni samassa talossa viisi, kuusi naista viiden, kuuden miehen

+seurana, enkä pidä sitä kovinkaan hulluna keksintönä.

+

+Voinpa väittää tulleeni tuntemaan naiset vasta tänne saavuttuani.

+Olen saanut heistä enemmän selkoa täällä yhdessä kuukaudessa

+kuin olisin saanut kolmessakymmenessä vuodessa vaimolan seinien

+sisäpuolella.

+

+Meidän keskuudessamme luonteet ovat kaikki samanlaisia, koska ne ovat

+väkisin taivutettuja: ihmisiä ei nähdä sellaisina kuin he ovat, vaan

+sellaisina kuin heidät pakotetaan olemaan. Tässä sydämen ja hengen

+orjuudessa kuullaan puhuvan vain pelon, jolla on ainoastaan yksi

+kieli, eikä luonnon, joka ilmaiseiksen hyvin erilaisin tavoin, joka

+esiintyy perin moninaisin muodoin.

+

+Teeskentely, meidän keskuudessamme hyvin paljon käytetty ja

+tarpeellinen taito, on täällä tuntematon. Kaikesta puhutaan,

+kaikki nähdään, kaikki kuullaan. Sydän paljastetaan kasvojen

+lailla. Tavoissa, hyveessä, paheessakin ilmenee aina jonkinlaista

+välittömyyttä.

+

+Naisten miellyttämiseksi tarvitaan erästä kykyä, erilaista kuin se

+kyky, joka miellyttää heitä vielä enemmän: se on eräänlaista henkistä

+leikittelyä, joka huvittaa heitä sikäli kuin se näyttää lupaavan

+heille joka hetki sellaista, mikä voidaan toteuttaa vain liiankin

+pitkin väliajoin.

+

+Tämä leikittely, joka luonnostaan kyllä sopii pukuhuoneeseen, näyttää

+lopulta muovanneen koko kansakunnan yleisluonteen. Leikitellään

+valtioneuvostossa. Leikitellään sotajoukon etunenässä. Leikitellään

+vieraiden lähettiläiden kanssa. Erilaiset ammatit näyttävät

+naurettavilta vain sikäli kuin niitä harjoitetaan vakavasti: lääkäri

+ei olisi enää naurettava, jos hänen pukunsa olisi vähemmän synkkä ja

+jos hän tappaisi potilaansa piloja puhellen.

+

+Pariisissa, 10 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+64. kirje.

+

+Mustien eunukkien päällikkö kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Minä olen sellaisessa pulassa, etten osaa sitä Sinulle kuvaillakaan,

+mahtava herra. Vaimola on kauhistavan epäjärjestyksen ja sekasorron

+tilassa. Sota vallitsee vaimojesi välillä. Eunukkisi ovat jakautuneet

+kahteen leiriin. Kuuluu vain valituksia, nurkumisia, moitteita.

+Minun nuhteitani halveksitaan. Kaikki näyttää olevan sallittua tänä

+kurittomuuden aikana. Minä olen enää vain tyhjä nimi vaimolassa.

+

+Joka ikinen vaimosi väittää olevansa toisia parempi syntyperänsä,

+kauneutensa, rikkautensa, älynsä ja Sinun rakkautesi puolesta,

+samalla kun hän vetoaa johonkin tällaiseen etuunsa päästäkseen

+kaikissa suhteissa muiden edelle. Joka hetki menetän sen

+pitkämielisen kärsivällisyyden, millä minä kuitenkin olen

+onnettomuudekseni tehnyt heidät kaikki tyytymättömiksi.

+Varovaisuuteni, jopa myöntyväisyytenikin, minun asemassani

+harvinainen ja outo ominaisuus, ovat olleet hyödyttömiä.

+

+Sallitko minun paljastaa Sinulle, mahtava herra, kaikkien näiden

+epäjärjestysten syyn? Syy on kokonaan Sinun sydämesi ja sen hellän

+huolenpidon, mitä Sinä heille osoitat. Ellet Sinä pidättäisi kättäni,

+jos Sinä nuhteiden sijasta antaisit minun käyttää kuritusta, ellet

+Sinä päästäisi heidän valituksiaan ja heidän kyyneleitään itseäsi

+hellyttämään, vaan lähettäisit heidät nyyhkyttämään minun eteeni,

+minä kun en helly milloinkaan, taivuttaisin heidät piankin ikeeseen,

+jota heidän on kannettava, ja lannistaisin piankin heidän kopean ja

+itsevaltaisen mielensä.

+

+Sitten kun minut oli viisitoistavuotiaana ryöstetty Afrikan

+sydämestä, kotimaastani, myytiin minut aluksi isännälle, jolla

+oli yli kaksikymmentä vaimoa tai jalkavaimoa. Huomattuaan minut

+vakavasta ja vaiteliaasta olennostani soveliaaksi vaimolaan hän

+määräsi tehtäväksi minut lopullisesti sinne soveliaaksi, ja niin

+suoritettiinkin leikkaus, joka oli aluksi tuskallinen, mutta joka

+tuotti minulle lopulta onnea, koska se vei minut isäntieni korvaa

+ja luottamusta lähemmäksi. Jouduin siis vaimolaan, joka oli minulle

+kuin uusi maailma. Ylieunukki, ankarin mies, minkä minä olen

+eläessäni nähnyt, hallitsi siellä rajattomana valtiaana. Ei siellä

+kuultu puhuttavan eripuraisuudesta eikä riidoista. Syvä hiljaisuus

+vallitsi kaikkialla. Kaikki nämä naiset kävivät nukkumaan samalla

+hetkellä vuoden umpeensa ja nousivat niinikään samalla hetkellä.

+He menivät kylpyyn vuorotellen ja he poistuivat siitä saatuaan

+meiltä pienimmänkin merkin. Muun osan aikaa he olivat melkein aina

+huoneisiinsa suljettuina. Hänen pyrkimyksenään oli varsinkin saada

+heidät noudattamaan mitä suurinta puhtautta, ja hän oli sitä varten

+keksinyt sanoin kuvailemattomia keinoja: pieninkin tottelemattomuus

+rangaistiin armotta. "Minä olen orja", tapasi hän sanoa, "mutta

+minä olen sellaisen miehen orja, joka on teidän isäntänne ja minun

+isäntäni, ja minä käytän sitä valtaa, minkä hän on antanut minulle

+teihin nähden. Hän teitä kurittaa, enkä minä, joka vain lainaan

+hänelle käteni." Nämä naiset eivät milloinkaan astuneet isäntäni

+huoneeseen muutoin kuin kutsuttuina: he ottivat tämän armon vastaan

+riemuiten ja olivat ilman sitä valittamatta. Niinpä kunnioitettiin

+minuakin, joka olin halvin tämän rauhallisen vaimolan mustaihoisista,

+tuhat kertaa enemmän kuin Sinun vaimolassasi, missä minä käsken heitä

+kaikkia.

+

+Heti kun tämä suuri eunukki oli havainnut minun luonnonlahjani,

+käänsi hän silmänsä puoleeni. Hän puhui minusta isännälleni,

+selittäen minun kykenevän työskentelemään hänen omien

+katsantokantojensa mukaisesti ja seuraamaan häntä hänen nykyisessä

+toimessaan. Hän ei lainkaan hämmästynyt minun suurta nuoruuttani: hän

+uskoi tarkkaavaisuuteni korvaavan kokemuksen puutteen. Mitä Sinulle

+sanoisinkaan? Minä edistyin niin suuresti hänen luottamuksessaan,

+että hän jätti arvelematta haltuuni niiden pelottavien huoneiden

+avaimet, joita hän oli niin kauan vartioinut. Tämän suuren mestarin

+koulussa opin käskemisen vaikean taidon ja kehityin noudattamaan

+taipumattoman hallituksen menettelyohjeita. Hänen opastamanaan

+tutkin naisten sydäntä. Hän opetti minua käyttämään hyväkseni heidän

+heikkouksiaan ja olemaan hämmästymättä heidän kopeuttaan. Usein hän

+pani heidät huvikseen koetukselle ja antoi minun viedä heidät aina

+kuuliaisuuden äärimmäiselle rajalle asti. Sieltä palautti hän heidät

+sitten huomaamatta ja pyysi minua joksikin ajaksi teeskentelemään

+taipumista. Kelpasipa häntä katsella näinä hetkinä, jolloin hän

+näki heidät aivan epätoivon partaalla! Rukousten ja moitteiden

+keskipisteenä kesti hän heltymättä heidän kyyneleensä. "Kas sillä

+tavalla", sanoi hän tyytyväisenä, "tulee hallita naisia. Heidän

+lukumääränsä ei minua säikytä: samoin hoitaisin kaikkia suuren

+hallitsijammekin vaimoja. Kuinka saattaa mies toivoa vangitsevansa

+heidän sydämensä, elleivät hänen uskolliset eunukkinsa ole aluksi

+lannistaneet heidän sieluansa?"

+

+Hän ei ollut ainoastaan luja, vaan myöskin terävänäköinen. Hän luki

+heidän ajatuksensa ja arvasi heidän teeskentelynsä: heidän tutkitut

+eleensä, heidän laitellut ilmeensä eivät salanneet häneltä mitään.

+Hän tiesi heidän peitetyimmätkin tekonsa ja heidän hiljaisimmatkin

+sanansa. Hän käytti yksiä saadakseen selkoa toisista, ja hänellä

+oli tapana palkita pieninkin luottamus. Kun he pääsivät herransa

+läheisyyteen vain kutsuttuina, toimitti eunukki sinne ne, jotka hän

+tahtoi, ja käänsi isäntänsä silmät niihin, joita hän halusi avustaa,

+ja tämä suosionosoitus oli jonkun ilmoitetun salaisuuden palkintona.

+Hän oli saanut isäntänsä ymmärtämään, että oli viisainta jättää hänen

+tehtäväkseen tämä valinta, joka suuresti lisäsi hänen arvovaltaansa.

+Näin hallittiin siis, mahtava herra, vaimolaa, joka oli luullakseni

+parhaiten järjestetty koko Persiassa.

+

+Jätä käteni vapaiksi, salli minun pakottaa kaikki kuuliaisuuteen, ja

+viikossa olen palauttava järjestyksen sekasorron keskeen: sitä käskee

+kunniasi ja sitä vaatii turvallisuutesi.

+

+Ispahanilaisessa palatsissasi, 9 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+65. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa vaimoilleen Ispahanin palatsiin.

+

+

+Olen kuullut vaimolan olevan sekasorron vallassa ja täynnä sisäistä

+riitaa ja eripuraisuutta. Enkö minä lähtiessäni kehottanut teitä

+noudattamaan rauhaa ja hyvää sopua? Te lupasitte sen: teittekö niin

+vain minua pettääksenne?

+

+Tepä tässä itse pettyisitte, jos tahtoisin seurata ylieunukin antamia

+neuvoja, jos minä tahtoisin käyttää valtaani pakottaakseni teidät

+elämään niin kuin minun varoitteluni käskivät teitä elämään.

+

+Minä en kuitenkaan osaa käyttää näitä väkivaltaisia keinoja ennenkuin

+olen koettanut kaikkia muita. Tehkää siis omaksi hyväksenne se, mitä

+ette ole tahtoneet tehdä minun hyväkseni.

+

+Ylieunukilla on paljon valittamisen aihetta: hän sanoo, että te ette

+välitä hänestä vähääkään. Kuinka voitte sovelluttaa tämän käytöksen

+asemaanne kuuluvaan vaatimattomuuteen? Eikö hyveenne ole minun poissa

+ollessani uskottu hänen haltuunsa? Se on pyhä aarre, jonka vartija

+hän on. Mutta se halveksiminen, mitä te hänelle osoitatte, lausuu

+ilmi, että he, joiden määränä on saada teidät elämään kunnian lakien

+kuuliaisuudessa, ovat teille vastenmielisiä.

+

+Minä pyydän siis teitä muuttamaan käytöstänne ja menettelemään niin,

+että minä voin toisen kerran hylätä ne ehdotukset, joita minulle

+tehdään teidän vapautenne ja rauhanne kahlitsemiseksi.

+

+Sillä minä tahtoisin saada teidät unohtamaan, että minä olen teidän

+herranne, muistaakseni vain, että minä olen teidän puolisonne.

+

+Pariisissa, 5 p. Chahban-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+66. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Täällä harrastetaan hyvin innokkaasti tieteitä, mutta enpä tiedä,

+ollaanko täällä kovin oppineita. Joka epäilee kaikkea ajattelijana,

+ei uskalla kieltää mitään jumaluusoppineena: tämä ristiriitainen mies

+on aina tyytyväinen itseensä, kunhan vain sovitaan arvonimistä.

+

+Useimpain ranskalaisten kiihkeimpänä haluna on olla älykäs ja

+sukkela. Ja kaikkien niiden kiihkeimpänä haluna, jotka tahtovat käydä

+älykkäästä, on kirjojen tekeminen.

+

+Mutta sen päättömämpää keksintöä ei osaa ajatella. Luontohan näyttää

+viisaudessaan pitäneen huolta siitä, että ihmisten tyhmyydet jäisivät

+hetkellisiksi, mutta nyt tekevät, kirjat ne kuolemattomiksi. Houkkion

+pitäisi tyytyä jo siihen, että hän on ikävystyttänyt kaikkia niitä,

+jotka ovat hänen lähelleen osuneet. Mutta hän tahtoo kiusata vielä

+tulevia sukupolvia. Hän tahtoo typeryytensä voittavan unohduksen,

+josta hän olisi voinut nauttia kuin haudan rauhasta. Hän tahtoo

+jälkimaailman saavan ikuisiksi ajoiksi tiedon siitä, että hän on

+elänyt ja että hän on ollut hölmö.

+

+Kaikista kirjailijoista en halveksi ketään niin syvästi kuin

+mukailijoita, jotka haalivat joka taholta muiden teoksista siepattuja

+riekaleita, sovitellakseen niitä sitten omiin aikaansaannoksiinsa

+niinkuin turpeenpalasia nurmikenttään. He eivät ole hituistakaan

+parempia kuin ne latojat, jotka rivittävät kirjasimia niin että

+nämä yhteen koottuina muodostavat kirjan, jonka syntymiseen he

+ovat ottaneet osaa vain käsillään. Minä toivoisin kunnioitettavan

+itsenäisiä teoksia, ja minusta on jonkinlaista pyhyyden häpäisemistä,

+kun raastetaan ne palaset, joista ne on muodostettu, irralleen

+pyhätöstä, mihin ne kuuluvat, ja kun niihin näin kohdistetaan

+halveksunta, jota ne eivät ansaitse.

+

+Ellei ihmisellä ole mitään uutta sanottavaa, niin miksi hän ei

+vaikene? Miksi hänen pitää turhaan nähdä kaksinkertaista vaivaa?

+

+"Mutta minähän tahdon panna kaikki uuteen järjestykseen."

+

+"Te olette taitava mies: s.o. te tulette kirjastooni ja asetatte

+alas ne kirjat, jotka ovat ylhäällä, ja ylös ne kirjat, jotka ovat

+alhaalla. Ja sitten olette tehnyt mestariteoksen!"

+

+Minä kirjoitan Sinulle tästä asiasta, -- -- --, koska olen

+suunnattomasti vihastunut kirjaan, jonka olen juuri lukenut ja joka

+on niin paksu, että sen olisi luullut sisältävän koko maailman

+tiedon. Mutta se vain väsytti minut lopen, opettamatta minulle

+mitään. Hyvästi.

+

+Pariisissa, 8 p. Chahban-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+67. kirje.

+

+Ibben kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Kolme laivaa on saapunut tänne tuomatta minulle minkäänlaisia tietoja

+Sinusta! Oletko sairas? Vai huviksesiko minua säikyttelet?

+

+Ellet rakasta minua maassa, missä Sinulla ei ole muita hellyyden

+esineitä, niin kuinka käykään sitten Persiassa ja perheesi helmassa?

+Mutta ehkä erehdyn. Sinä olet kylliksi rakastettava löytääksesi

+kaikkialta ystäviä. Sydän on kaikkien maiden kansalainen. Kuinka

+saattaisikaan jalo sielu olla muodostamatta ystävyyssuhteita?

+Tunnustan Sinulle kunnioittavani vanhoja ystävyysliittoja. Mutta enpä

+vastusta uusienkaan solmimista, milloin siihen vain tilaisuutta on.

+

+Missä maassa olen oleskellutkin, niin olen elänyt aivan niinkuin

+minun olisi pitänyt viettää siellä koko ikäni. Minä olen yhtä

+innokkaasti tavoitellut hyveellisten ihmisten tuttavuutta, minä olen

+tuntenut samaa sääliä tai pikemminkin samaa hellyyttä onnettomia ja

+samaa kunnioitusta niitä kohtaan, joita menestys ei ole sokaissut.

+Sellainen on luonteeni, Usbek. Kaikkialta, mistä tapaan ihmisiä,

+valitsen ystäviä.

+

+Täällä asuu muuan gebri, jolla luullakseni on Sinun jälkeesi

+ensimmäinen sija sydämessäni: hän on itse rehellisyyden sielu.

+Erikoiset syyt ovat pakottaneet hänet vetäytymään tähän kaupunkiin,

+missä hän elää kaikessa rauhassa kunniallisen liikkeen tuottamilla

+tuloilla vaimonsa kanssa, jota hän rakastaa. Hänen elämänsä on ollut

+täynnä jalomielisiä tekoja, ja vaikkakin hän pyrkii elämään syrjässä,

+on hänen sydämessään enemmän sankarillisuutta kuin suurimpienkaan

+hallitsijani sydämessä.

+

+Tuhannet kerrat olen puhunut hänelle Sinusta. Näytän hänelle kaikki

+Sinun kirjeesi. Huomaan hänen olevan siitä hyvillään ja uskonpa nyt

+jo, että Sinulla on ystävä, jota et edes tunne.

+

+Tästä voit lukea hänen tärkeimmät seikkailunsa; niin vastahakoisesti

+kuin hän onkin niistä kirjoittanut, ei hän ole kuitenkaan voinut

+kieltää sitä ystävyydeltäni, ja minä uskon nyt kertomuksen Sinun

+ystävyytesi huomaan.

+

+

+_Apheridonin ja Astarten tarina_.

+

+Minä olen syntynyt gebrien keskuudessa, joiden uskonto on ehkä

+maailman vanhin. Onnettomuudekseni valtasi minut rakkaus ennen

+kuin järki. Olin tuskin kuusivuotias, kun en enää voinut elää

+muualla kuin sisareni seurassa. Silmäni seurasivat häntä aina,

+ja jos hän jätti minut hetkeksikään, huomasi hän palatessaan

+niiden vuotavan kyyneleitä. Jokainen päivä lisäsi yhtä paljon

+ikääni kuin rakkauttanikin. Isäni, ihmeissään niin voimakkaasta

+kiintymyksestä, olisi kyllä mielellään naittanut meidät Kambyseen

+säätämän vanhan gebriläistavan mukaan, mutta muhamettilaisten

+pelko, muhamettilaisten, joiden ikeen alaisina me elämme, estää

+kansamme jäseniä ajattelemasta näitä pyhiä liittoja, joita

+uskontomme ei ainoastaan salli vaan jopa määrää ja jotka ovat perin

+teeskentelemättömiä jo luonnon muodostaman yhteyden kuvia.

+

+Nähdessään, että olisi ollut vaarallista seurata minun mielitekoani

+ja omaa haluansa, päätti siis isäni sammuttaa liekin, jonka hän luuli

+olevan vasta alussaan, mutta joka olikin jo viimeisessä vaiheessaan:

+hän otti matkan tekosyyksi ja vei minut mukanaan, jättäen sisareni

+erään naissukulaisen huomaan, sillä äitini oli kuollut kaksi

+vuotta aikaisemmin. En lähde teille tässä kertomaan, kuinka suuri

+oli epätoivoni eron hetkellä: syleilin sisartani, joka aivan ui

+kyynelissä; mutta minä en kyyneleitä vuodattanut, sillä tuska oli

+tehnyt minut ikäänkuin turraksi. Me saavuimme Tiflisiin, ja isäni,

+uskottuaan kasvatukseni eräälle sukulaisellemme, jätti minut sinne ja

+palasi kotiin.

+

+Jonkun aikaa jälkeenpäin kuulin hänen erään ystävän suosituksesta

+toimittaneen sisareni kuninkaan beiramiin, missä hän palveli muuatta

+sulttaanitarta. Jos minulle olisi ilmoitettu hänen kuolemansa, ei se

+olisi minuun järkyttävämmin vaikuttanut. Sillä paitsi sitä, etten

+minä toivonut häntä enää näkeväni, oli hänen menonsa beiramiin

+tehnyt hänestä muhamettilaisen, eikä hän enää voinut sen uskonnon

+ennakkoluulojen mukaisesti katsella minua muutoin kuin inhoten.

+Jaksamatta elää kauemmin Tiflisissä, väsynyt kun olin itseeni ja

+maailmaan, minä palasin Ispahaniin. Ensimmäiset sanat, mitkä lausuin

+isälleni, olivat katkeria. Moitin häntä siitä, että hän oli laittanut

+tyttärensä paikkaan, minne voi päästä vain uskontoa muuttamalla.

+"Te olette tuottanut perheellenne", puhuin minä, "Jumalan ja teitä

+valaisevan auringon vihastuksen. Olette tehnyt pahempaa kuin

+jos olisitte saastuttanut alkuaineet, koska olette saastuttanut

+tyttärenne sielun, joka oli yhtä puhdas. Minä kuolen tuskasta ja

+rakkaudesta. Mutta olkoon kuolemani ainoa rangaistus, minkä Jumala

+teille lähettää!"

+

+Nämä sanat sanottuani poistuin. Kahden vuoden aikana kulutin sitten

+elämäni käymällä katselemassa beiramin muureja ja tirkistelemällä

+huonetta, missä sisareni saattoi olla, ja olin näin joka päivä

+tuhannet kerrat vaarassa joutua näitä pelättäviä paikkoja

+kierteleväin eunukkien surmattavaksi.

+

+Vihdoin kuoli isäni, ja sulttaanitar, jota sisareni palveli,

+nähdessään tämän päivä päivältä varttuvan yhä kauniimmaksi, kävi

+mustasukkaiseksi ja naitti hänet eräälle eunukille, joka toivoi häntä

+omakseen intohimoisesti. Täten pääsi sisareni vaimolasta ja asettui

+eunukkinsa kanssa asumaan erääseen taloon Ispahaniin.

+

+Kolmeen kuukauteen en saanut häntä puhutella, koska eunukki, miehistä

+mustasukkaisin, toimitti minut aina erilaisin verukkein tieheni.

+Vihdoinkin pääsin hänen beiramiinsa, ja hän salli minun puhella

+sisareni kanssa verhon läpi. Ilveksenkään silmät eivät olisi voineet

+häntä nähdä, niin tarkoin hän oli vaatteiden ja huntujen peitossa,

+enkä minä häntä muusta tuntenutkaan kuin äänen soinnusta. Kuinka

+olinkaan liikuttunut, kun huomasin olevani häntä näin lähellä ja

+kuitenkin kaukana hänestä! Hillitsin toki itseni, sillä minua

+pidettiin silmällä. Mitä häneen tulee, vuodatti hän luullakseni

+muutamia kyyneleitä. Hänen miehensä aikoi jotenkuten puolustella

+käytöstään, mutta kohtelin häntä kuin hän olisi ollut halvin orja.

+Hän oli pahemmassa kuin pulassa kuullessaan minun puhuvan sisareni

+kanssa kieltä, jota hän ei osannut: se oli muinaispersiaa, joka

+on meidän pyhä kielemme. "Kuinka! sisareni", sanoin minä, "onko

+totta, että olette hylännyt isienne uskon? Tiedän kyllä, että

+teidän on ollut pakko beiramiin mennessänne liittyä muhametinuskon

+tunnustajiin, mutta, sanokaa minulle, onko sydämenne voinut suunne

+tavoin suostua hylkäämään uskonnon, joka sallii minun rakastaa teitä?

+Ja kenen takia hylkäätte sen, tämän uskonnon, jonka pitäisi olla

+meille kallis? Kurjan raukan takia, jossa näkyy vielä hänen kerran

+kantamainsa kahleiden häpäisevä leima, ja joka, jos hän olisikin

+mies, olisi inhoittavin kaikista!"

+

+"Veljeni", lausui hän, "mies, josta puhutte, on puolisoni. Minun on

+häntä kunnioitettava, niin arvottomalta kuin hän teistä näyttääkin.

+Ja minä olisinkin vaimoista halveksittavin, jos..."

+

+"Ah! sisareni", keskeytin minä, "te olette gebri. Hän ei ole

+puolisonne, eikä voi ollakaan: jos pysytte uskossanne isienne tavoin,

+voitte pitää häntä vain hirviönä."

+

+"Ah!" vastasi hän, "kuinka kaukaiselta se uskonto minusta

+näyttääkään! Tuskin olin oppinut sen käskyt, kun minun oli jo ne

+unohdettava. Tehän huomaatte, ettei kielikään, jota kanssanne

+puhun, ole minulle enää tuttu, ja että minun on tavattoman vaikea

+ilmaista ajatuksiani. Mutta luottakaa siihen, että lapsuutemme muisto

+viehättää minua yhä, että minulla on sen ajan jälkeen ollut vain

+petollisia iloja, ettei ole päivääkään kulunut minun ajattelemattani

+teitä, että teillä on ollut suurempi osa avioliittooni kuin

+luulettekaan ja että minä olen alistunut siihen vain toivoen saavani

+nähdä taas teitä. Mutta kuinka onkaan oleva minulle yhätikin raskas

+se päivä, joka on jo minulle ollut hyvin raskas! Näen teidän olevan

+aivan suunniltanne. Mieheni vapisee raivosta ja mustasukkaisuudesta.

+Minä en saa teitä enää nähdä. Puhun epäilemättä kanssanne viimeisen

+kerran elämässä: jos niin olisi, veljeni, ei se tulisi pitkäksi."

+Näin sanoessaan hän heltyi, ja huomatessaan olevansa kykenemätön

+jatkamaan keskustelua jätti minut siihen maailman masentuneimmaksi

+ihmiseksi.

+

+Kolme, neljä päivää myöhemmin pyysin jälleen tavata sisartani. Tuo

+raakalaiseunukki olisi mielellään tahtonut minua siitä estää, mutta

+paitsi sitä, etteivät tämäntapaiset aviomiehet hallitse vaimojansa

+yhtä voimakkaasti kuin muut, rakasti hän niin rajattomasti sisartani,

+ettei hän voinut tältä mitään kieltää. Minä näin hänet siis vielä

+samassa paikassa ja samassa asussa kahden orjattaren seuraamana, niin

+että minun oli jälleen turvautuminen erikoiskieleemme.

+

+"Sisareni", virkoin hänelle, "mistä johtuu, etten voi tavata teitä

+joutumatta kauhistuttavaan asemaan? Nämä muurit, jotka pitävät teitä

+sulkeissaan, nämä salvat ja nämä ristikot, nämä inhoittavat vartijat,

+jotka pitävät teitä silmällä, saattavat minut raivoon. Kuinka

+olettekaan voinut menettää sen suloisen vapauden, jota esi-isänne

+nauttivat? Äitinne, joka oli siveä, antoi miehelleen hyveensä

+takeeksi vain hyveensä: he elivätkin molemmat onnellisina keskinäisen

+luottamuksen turvissa. Ja heidän elämäntapojensa yksinkertaisuus

+oli heistä tuhat kertaa kallisarvoisempi rikkaus kuin se väärä

+loisto, joka näyttää olevan teidän osanne tässä ylellisessä talossa.

+Menettäessänne uskontonne olette menettänyt vapautenne, onnenne

+ja sen jalon tasa-arvoisuuden, joka on sukupuolenne kunnia. Mutta

+pahempi on, että te ette ole suinkaan ihmisarvostaan alennetun orjan

+vaimo, sillä sitä ette voi olla, vaan hänen orjansa."

+

+"Ah! veljeni", sanoi hän, "kunnioittakaa puolisoani, kunnioittakaa

+uskontoa, jonka olen omaksunut: sen uskonnon mukaanhan minä en ole

+voinut kuulla teitä enkä teille puhua rikosta tekemättä."

+

+"Kuinka? sisareni", vastasin minä aivan kiihtyneenä, "te arvelette

+siis tämän uskonnon olevan totisen uskonnon?"

+

+"Ah!" huokasi hän, "kuinka olisikaan minulle edullista, ettei se

+olisi totinen uskonto! Minä olen kantanut sille liian suuren uhrin

+voidakseni olla siihen uskomatta, ja jos minun epäilykseni..."

+

+Näin sanottuaan hän vaikeni.

+

+"Niin, epäilyksenne, sisareni, ovat hyvin perusteltuja, millaisia

+ne lienevätkään. Mitä voittekaan odottaa uskonnolta, joka tekee

+teidät onnettomaksi tässä maailmassa eikä anna teille mitään toivoa

+tulevasta? Muistakaa, että meidän uskontomme on maailman vanhin,

+että se on aina kukoistanut Persiassa ja että sillä on sama alkuperä

+kuin tällä valtakunnallakin, jonka varhaisimpia vaiheita kukaan

+ei tunne, että vain sattuma on tuonut sen rajojen sisäpuolelle

+muhamettilaisuuden ja että tämä lahko on saanut siellä jalansijaa

+ei suinkaan vakaumuksen tietä, vaan valloituksen avulla. Elleivät

+luonnolliset ruhtinaamme olisi olleet heikkoja, näkisitte vielä

+tänä päivänä vanhojen tietäjäin uskonnon olevan vallassa. Siirtykää

+mielikuvituksessanne noihin ammoin kuluneihin vuosisatoihin: kaikki

+puhuu siellä teille tietäjäin opista eikä mikään muhamettilaisten

+lahkosta, joka ei vielä useita tuhansia vuosia myöhemminkään ollut

+edes lapsuuskaudessaan."

+

+"Mutta", sanoi sisareni, "vaikka minun uskontoni olisikin teidän

+uskontoanne myöhäisempi, on se ainakin puhtaampi, koska se palvelee

+vain yhtä Jumalaa, kun te sitävastoin palvelette lisäksi aurinkoa,

+tähtiä, tulta, vieläpä alkuaineitakin."

+

+"Minä huomaan, sisareni, että olette musulmaanien parissa oppinut

+herjaamaan pyhää uskontoamme. Me emme palvo tähtiä emmekä alkuaineita

+eivätkä isämmekään ole niitä milloinkaan palvoneet. Milloinkaan

+eivät he ole niille temppelejä pystyttäneet, milloinkaan he eivät

+ole niille uhranneet. He ovat vain omistaneet niille uskonnollista,

+vaikkakin laadultaan alempaa kunnioitusta, niinkuin sopiikin

+jumaluuden teoille ja ilmestysmuodoille. Mutta, sisareni, sen Jumalan

+nimessä, joka meitä valistaa, ottakaa tämä pyhä kirja, jonka olen

+teille tuonut: se on lainsäätäjämme Zarathustran kirja. Lukekaa se

+ennakkoluuloitta. Päästäkää sydämeenne siitä lähtevät valonsäteet,

+jotka valistavat teitä sitä lukiessanne. Muistakaa isiänne, jotka

+ovat kauan kunnioittaneet aurinkoa Balkhiin pyhässä kaupungissa. Ja

+muistakaa myös minua, joka osaan toivoa lepoa, menestystä, elämää

+vain teidän kääntymyksestänne." Ylenmäärin liikutettuna jätin hänet

+yksinään päättämään tärkeimmän asian, mitä minulla saattoi koko

+iässäni olla.

+

+Palasin hänen luokseen kahden päivän kuluttua. En puhunut hänelle

+sanaakaan: odotin ääneti elämäni tai kuolemani tuomiota. "Teitä

+rakastaa, veljeni", lausui hän vihdoin, "teitä rakastaa gebrinainen.

+Olen kauan taistellut, mutta jumalat! kuinka monet vaikeudet

+poistaakaan rakkaus! Kuinka tunnenkaan oloni keveäksi! En enää

+pelkää rakastavani teitä liiaksi. Nyt ei minun tarvitse panna rajoja

+lemmelleni: sen ylenmääräisyyskin on nyt sallittu. Ah! kuinka kaikki

+tämä sopiikaan sydämeni tilaan! Mutta milloin katkaisette te, joka

+olette osannut katkaista ne kahleet, mitkä henkeni oli itselleen

+takonut, milloin katkaisette ne kahleet, mitkä sitovat käteni? Tästä

+hetkestä alkaen olen teidän: osoittakaa nyt kuinka kallis tämä lahja

+teille on, ottamalla minut viipymättä huostaanne. Veljeni, kun

+ensimmäisen kerran saan teitä suudella, luulen kuolevani syliinne."

+

+En voisi milloinkaan sanoin lausua riemua, mikä minut täytti tätä

+hellää puhetta kuunnellessani. Minä uskoin ja näin tosiaankin sinä

+hetkenä olevani ihmisistä onnellisin. Näin lähellä täyttymistään

+kaikki ne toiveet, joita olin elättänyt kahdenkymmenenviiden vuoden

+aikana, näin haihtuvan kaikkien niiden surujen, jotka olivat

+tehneet ne vuodet minulle kovin raskaiksi. Mutta totuttuani hiukan

+näihin suloisiin ajatuksiin huomasin, etten ollutkaan niin lähellä

+onneani kuin olin ensi ihastuksessa kuvitellut, vaikka olinkin

+voittanut suurimman esteen. Oli vielä petettävä hänen vartijainsa

+valppaus. En uskaltanut kenellekään paljastaa elämäni salaisuutta.

+Meidän oli kaksin, hänen ja minun, suoritettava kaikki. Jos yritys

+epäonnistuisi, olin vaarassa joutua seivästetyksi. En kuitenkaan

+nähnyt julmempaa rangaistusta kuin epäonnistuminen sellaisenaan.

+Sovimme siitä, että hän lähettäisi pyytämään minulta kelloa,

+minkä hänen isänsä oli hänelle jättänyt, ja että minä kätkisin

+siihen viilan, jolla hän voisi katkaista erään kadulle avautuvan

+ikkunanristikon, ja solmuköyden, jonka avulla hänen olisi helppo

+laskeutua alas. Edelleen päätimme, etten minä enää kävisi hänen

+luonaan, vaan että tulisin joka yö sen ikkunan alle odottamaan,

+milloin hän voisi toteuttaa aikomuksensa. Vietin näin viisitoista

+yötä umpeensa näkemättä ketään, koska hän ei ollut saanut suotuisaa

+tilaisuutta. Vihdoin kuulin kuudentenatoista viilan työskentelevän.

+Tuon tuostakin keskeytyi kirskuna. Niinä väliaikoina oli pelkoni

+kuvailematon. Lopulta näin hänen tunnin työskentelyn jälkeen

+kiinnittävän köyden. Hän pudottausi sen varaan ja liukui syliini.

+En ajatellut enää vaaraa, vaan viivyin kauan siinä asennossa,

+liikahtamattakaan. Sitten vein hänet kaupungin ulkopuolelle, missä

+minulla oli hevonen valmiina. Nostin hänet tarakkaan taakseni ja

+poistuin mahdollisimman nopeasti paikasta, joka saattoi käydä meille

+hyvin tuhoisaksi. Ennen päivän koittoa saavuimme erään gebrin luo,

+joka oli vetäytynyt autiolle seudulle elämään vaatimattomasti

+kättensä työllä. Emme kuitenkaan katsoneet sopivaksi jäädä

+hänen luokseen, vaan painuimme hänen neuvostaan tiheään metsään

+ja piilouduimme vanhaan onteloon tammeen siksi kunnes pakomme

+nostattama hälinä olisi häipynyt. Me olimme kahden tässä syrjäisessä

+paikassa, kenenkään näkemättä, vakuuttaen lakkaamatta rakastavamme

+toisiamme aina ja odottaen sopivaa tilaisuutta antaaksemme jonkun

+gebriläispapin toimittaa pyhien kirjojemme määräämät vihkimismenot.

+"Sisareni", puhelin minä, "kuinka tämä liitto onkaan pyhä! Luonto oli

+meidät jo yhdistänyt, ja pyhä lakimme yhdistää meidät vielä kerran."

+Vihdoin tuli pappi rauhoittamaan rakastuneen kärsimättömyytemme.

+Hän toimitti talonpoikaistalossa kaikki vihkimismenot. Hän siunasi

+meidät ja toivotti meille tuhansin kerroin Gustaspesin koko voiman

+ja Hohoraspesin pyhyyden. Pian sen jälkeen me poistuimme Persiasta,

+missä emme olleet turvassa, ja vetäydyimme Georgiaan. Siellä olimme

+vuoden, päivä päivältä yhä enemmän kiintyen toisiimme. Mutta kun

+rahani alkoivat loppua ja kun pelkäsin köyhyyttä sisareni puolesta,

+vaikkakaan en omasta puolestani, jätin hänet sinne lähteäkseni

+etsimään apua sukulaisiltamme. Milloinkaan eivät ole jäähyväiset

+olleet hellemmät. Mutta matkani ei ollut ainoastaan hyödytön, vaan

+tuhoisakin. Sillä kun olin havainnut yhtäältä kaiken omaisuutemme

+joutuneen takavarikkoon ja toisaalta sukulaisteni olevan melkein

+kykenemättömiä minua auttamaan, jäi minulle rahaa juuri sen

+verran kuin tarvitsin paluumatkaan. Mutta mikä epätoivo minua

+odottikaan: minä en tavannut enää sisartani! Muutamia päiviä ennen

+tuloani olivat tataarit tehneet hyökkäyksen siihen kaupunkiin,

+missä hän oleskeli, ja kun he näkivät hänet kauniiksi, ottivat

+he hänet mukaansa ja myivät hänet sitten Turkkiin matkustaville

+juutalaisille, jättäen jäljelle vain pienen tyttösen, jonka hän

+oli synnyttänyt muutamia kuukausia aikaisemmin. Minä lähdin

+näiden juutalaisten jälkeen ja tavoitin heidät kolmen peninkulman

+päässä sieltä: rukoukseni, kyyneleeni olivat turhia. He vaativat

+minulta itsepintaisesti kolmeakymmentä tomaania, hellittämättä

+ainoastakaan. Käännyttyäni kaikkien ihmisten puoleen, anottuani sekä

+turkkilaisten että kristittyjen pappien suojelusta, puhuttelin erästä

+armeenialaista kauppiasta ja myin hänelle tyttäreni ja itsenikin

+kolmestakymmenestäviidestä tomaanista. Sitten palasin juutalaisten

+luo, annoin heille kolmekymmentä tomaania ja vein ne viisi jäljelle

+jäänyttä sisarelleni, jota en ollut vielä nähnyt. "Olette vapaa",

+sanoin hänelle, "sisareni, ja minä saan teitä syleillä. Kas tässä

+tuon teille viisi tomaania. Mieleni on paha, ettei minusta maksettu

+enempää."

+

+"Kuinka!" huudahti sisareni, "oletteko myynyt itsenne?"

+

+"Olen", vastasin minä.

+

+"Ah! onneton! Mitä olette tehnyt? Enkö ollut jo kyllin kovaosainen

+teidän koettamatta tehdä minua vielä kovaosaisemmaksi? Vapautenne

+oli minulle lohdutus, mutta orjuutenne syöksee minut hautaan. Ah!

+veljeni, kuinka onkaan rakkautenne julma! Entä tyttäreni? En näe

+häntä missään."

+

+"Hänetkin minä myin", vastasin minä. Me puhkesimme molemmat

+kyyneleihin emmekä jaksaneet sanoa toisillemme sanaakaan. Vihdoin

+lähdin tapaamaan isäntääni, ja sisarenikin saapui sinne melkein yhtä

+pian kuin minä. Hän heittäytyi hänen jalkoihinsa. "Minä rukoilen

+teiltä orjuutta", puhui hän, "niinkuin muut rukoilevat teiltä

+vapautta. Ottakaa minut: tehän saatte minusta paremman hinnan kuin

+miehestäni." Silloin syntyi taistelu, joka sai kyyneleet vuotamaan

+isäntäni silmistä. "Onneton!" sanoi sisareni, "oletko luullut minun

+voivan ostaa vapauteni Sinun vapautesi kustannuksella? Herra, näette

+edessänne kaksi kovaosaista, jotka kuolevat, jos te heidät eroitatte.

+Minä myyn itseni teille. Maksakaa hintani. Ehkäpä se raha ja minun

+palvelukseni kerran saavat teidät myöntämään sellaista, mitä en nyt

+uskalla teiltä pyytää. Oma etunne vaatii, ettette eroita meitä.

+Ajatelkaa, että minä olen hänen elämänsä."

+

+Armeenialainen oli lempeä mies, jota onnettomuutemme liikuttivat.

+

+"Palvelkaa minua kumpainenkin uskollisesti ja innokkaasti, ja minä

+lupaan vuoden kuluttua lahjoittaa teille vapautenne takaisin. Minä

+näen, ettette te kumpainenkaan ansaitse tilanne onnettomuuksia. Jos

+te vapaiksi päästyänne olette niin onnellisia kuin ansaitsette olla,

+jos Onnetar teille hymyilee, olen varma siitä, että te korvaatte

+vahingon, minkä ehkä joudun kärsimään."

+

+Molemmat syleilimme hänen polviaan ja yhdyimme hänen matkaansa. Me

+autoimme toinen toistamme orjuuden askareissa, ja olin hyvilläni,

+milloin vain sain tilaisuuden suorittaa työn, joka oli määrätty

+sisarelleni.

+

+Vuoden loppu tuli käsiin: isäntämme piti sanansa ja vapautti meidät.

+Me palasimme Tiflisiin. Siellä tapasin erään isäni vanhan ystävän,

+joka harjoitti menestyksellä lääkärin ammattia siinä kaupungissa.

+Hän lainasi minulle hiukan rahaa, jolla tein kauppoja. Liikeasiat

+veivät minut sitten Smyrnaan, mihin lopulta asetuinkin. Siellä olen

+nyt elänyt jo kuusi vuotta, ja siellä on minulla ollut maailman

+rakastettavinta ja suloisinta seuraa: sopu vallitsee perheessäni,

+enkä minä vaihtaisi asemaani kaikkien maailman kuninkaiden kanssa.

+Onnekseni olen myös tavannut sen armeenialaisen kauppiaan, jota saan

+kiittää kaikesta, ja minä olen tehnyt hänelle eräitä huomattavia

+palveluksia.

+

+Smyrnassa, 27 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+68. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:een.

+

+

+Äskettäin menin päivälliselle erään tuomarin luo, joka oli minua

+kutsunut useammankin kerran. Kun olimme puhelleet asiasta jos

+toisestakin, sanoin hänelle: "Hyvä herra, minusta nähden teidän

+ammattinne on hyvin työläs."

+

+"Eipä niinkään kuin luulette", vastasi hän. "Kun suoriutuu siitä

+sillä tavalla kuin me, on se vain leikkiä."

+

+"Mutta kuinka sitten! Eikö teillä ole aina pää täynnä muiden ihmisten

+asioita? Eikö teidän ole lakkaamatta pohdittava kysymyksiä, jotka

+ovat kaikkea muuta kuin huvittavia?"

+

+"Olette oikeassa. Ne asiat eivät tosiaankaan ole huvittavia, sillä

+me emme välitä niistä hituistakaan. Ja juuri siitä johtuu, ettei

+ammattimme ole niin väsyttävä kuin sanotte."

+

+Kun näin hänen ottavan asian niin keveästi, jatkoin uteluani ja

+sanoin: "Hyvä herra, en ole vielä lainkaan katsellut työhuonettanne."

+

+"Sen uskon kyllä, koska minulla ei työhuonetta olekaan. Hankkiessani

+tämän viran tarvitsin rahaa maksaakseni nimitykseni. Niinpä

+myin kirjastoni, eikä kauppias, joka sen osti, jättänyt minulle

+suunnattomasta niteiden joukosta muuta kuin tilikirjani. Enkä minä

+niitä kaipaakaan: me tuomarit emme suinkaan pöyhkeile turhalla

+tiedolla. Mitä meillä olisi hyötyä kaikista noista lakikirjoista?

+Melkein kaikki tapaukset ovat epäselviä ja poikkeavat yleisestä

+säännöstä."

+

+"Mutta eiköhän se johdu siitä, hyvä herra", puhelin minä, "että te

+panette ne poikkeamaan yleisestä säännöstä? Sillä miksikä olisi

+sitten maailman kaikilla kansoilla lakeja, ellei niitä voitaisi

+soveltaa, ja kuinka niitä taas voidaan soveltaa, ellei niitä tunneta?"

+

+"Jos te puolestanne tuntisitte Oikeuspalatsin", lausui tuomari, "ette

+puhuisi niin kuin puhutte. Meillähän on elävät kirjamme, nimittäin

+asianajajat, jotka tekevät työn meidän puolestamme ja ottavat

+vaivakseen meidän valistamisemme."

+

+"Ja eivätkö he myös joskus ota vaivakseen teidän pettämistänne?"

+kysyin minä. "Ettepä siis tekisi hullummin, vaikka hiukan

+varoisitte heidän väijytyksiään. Heillä on omat aseensa, joilla he

+ahdistavat tasapuolisuuttanne: olisi hyvä teilläkin olla aseita sen

+puolustamiseksi, niin ettette lähtisi keveästi puettuina taistelemaan

+miesten kanssa, jotka ovat haarniskoituja aina hampaisiin asti."

+

+Pariisissa, 13 p. Chahban-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+69. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Etpä olisi osannut kuvitellakaan minusta vääntyvän vielä suuremman

+metafyysikon kuin ennen olinkaan. Niin on kuitenkin laita, ja Sinä

+pääset siitä täyteen varmuuteen, kun olet suoriutunut tästä minun

+filosofisesta vuodatuksestani.

+

+Järkevimmät filosofit, jotka ovat miettineet Jumalan luontoa, ovat

+sanoneet häntä ehdottoman täydelliseksi olennoksi. Mutta he ovat

+tavattomasti käyttäneet väärin tätä ajatusta. He ovat luetelleet

+kaikki ne erilaiset täydellisyyden muodot, joita ihmisessä saattaa

+ilmetä ja joita hän voi kuvitella, ja ovat sitten sälyttäneet ne

+Jumala-käsitteeseen, ajattelematta, että nämä tunnusmerkit ovat

+usein keskenään ristiriitaisia ja etteivät ne saata esiintyä samassa

+yksilössä hävittämättä toisiaan.

+

+Lännen runoilijat kertovat, että kun eräs maalari halusi kerran

+kuvata kauneuden jumalattaren, keräsi hän kauneimmat kreikattaret,

+otti jokaisesta sen, mitä hänessä viehättävintä oli, ja loi näin

+kokonaisuuden, jonka oli määrä olla kaikista jumalattarista

+kauneimman näköinen. Jos joku olisi tästä päättänyt, että se

+jumalatar oli sekä vaalea että tumma, että hänen silmänsä olivat

+mustat ja siniset, että hän oli lempeä ja kopea, olisi häntä pidetty

+naurettavana houkkiona.

+

+Usein puuttuu Jumalalta täydellisyys, joka saattaisi merkitä hänessä

+suurta epätäydellisyyttä. Mutta milloinkaan ei häntä rajoita mikään

+muu kuin hänen oma itsensä: hän on oma välttämättömyytensä. Niinpä

+vaikka Jumala onkin kaikkivaltias, ei hän saata rikkoa lupauksiaan

+eikä pettää ihmisiä. Usein ei kykenemättömyys ole hänessä, vaan

+suhteellisissa asioissa. Siinä syy, miksi hän ei voi muuttaa olioiden

+luontoa.

+

+Eipä näin muodoin olekaan mitään ihmettelemistä siinä, että muutamat

+kirjanoppineemme ovat uskaltaneet kieltää Jumalan rajattoman

+ennaltatietämisen sillä perustuksella, että se ei sovellu hänen

+oikeudenmukaisuuteensa.

+

+Niin rohkea kuin tämä ajatus lieneekin, käy se metafysiikan

+kannalta mainiosti laatuun. Sen peruskäsitteiden mukaan ei ole

+mahdollista Jumalan ennakolta nähdä asioita, jotka riippuvat vapaiden

+syiden vaikutuksesta, koska sitä, mikä ei ole vielä tapahtunut,

+ei ole olemassa, eikä sitä siis kukaan saata tunteakaan. Sillä

+olemattomuutta, jolla ei ole mitään ominaisuuksia, ei voida havaita.

+Jumala ei saata lukea tahdon aikomuksia, jota ei ole olemassakaan,

+eikä nähdä sielussa sellaista, mitä ei siinä ole, sillä siksi kunnes

+sielu ei ole vielä tehnyt päätöstään, ei myöskään toimintaa, joka saa

+sen tekemään päätöksensä, ole siinä olemassa.

+

+Sielu on oman päätöksensä seppä. Mutta on tilaisuuksia, joissa sen

+päätös horjuu niin suuresti, ettei se tiedä, mihin suuntaan sen olisi

+päätöksensä tehtävä. Useinkin menettelee se näin vain näyttääkseen

+vapauttaan, niin ettei Jumala saata nähdä tätä päätöstä ennakolta

+ei sielun toiminnasta eikä ulkonaisten esineiden siihen tekemästä

+vaikutuksesta.

+

+Kuinka voisi siis Jumala ennakolta nähdä asioita, jotka ovat

+riippuvaisia vapaiden syiden vaikutuksesta? Hän saattaisi nähdä ne

+vain kahdella tavalla: otaksumalla, mikä on ristiriidassa rajattoman

+ennakoltatietämisen kanssa, tai voisi hän nähdä ne välttämättöminä

+seurauksina, jotka ehdottoman varmasti johtuisivat syystä, mikä

+synnyttäisi ne samalla tavalla. Sehän on vielä ristiriitaisempaa,

+koska sielun otaksutaan olevan vapaa, mutta koska se tositeossa olisi

+yhtä vapaa kuin biljardipallo on vapaa liikkeissään, silloin kun sitä

+toinen pallo sysää.

+

+Älä kuitenkaan luule minun haluavan rajoittaa Jumalan tietäväisyyttä.

+Samoin kuin hän saa luontokappaleet toimimaan mielensä mukaan,

+samoin hän tietää kaikki, mitä hän tahtoo tietää. Mutta vaikka hän

+voisikin nähdä kaikki, ei hän aina käytä tätä kykyänsä. Hän jättää

+tavallisesti luomalleen olennolle vallan toimia tai ei toimia,

+antaakseen sille mahdollisuuden tehdä hyvin tai pahoin. Silloin hän

+kieltäytyy käyttämästä oikeutta, mikä hänellä on vaikuttaa siihen

+ja määrätä sen päätös. Mutta milloin hän tahtoo tietää jotakin,

+tietää hän sen aina, koska hänen vain tarvitsee tahtoa sen tapahtuvan

+siten kuin hän sen näkee ja määrätä luotujen olentojen päätös oman

+tahtonsa mukaiseksi. Näin hän eroittaa tapahtuvan asian yksinomaan

+mahdollisten asiain joukosta, suuntaamalla määräyksillään sielujen

+tulevat päätökset ja riistämällä niiltä kyvyn toimia tai olla

+toimimatta, minkä hän oli niille alkuaan antanut.

+

+Jos voidaan käyttää vertausta asiassa, joka on yläpuolella kaikkien

+vertausten, ei esim. hallitsija tiedä, mitä hänen lähettiläänsä tulee

+tekemään jossakin kysymyksessä. Jos hän tahtoo sen tietää, tarvitsee

+hänen vain määrätä tälle, että hänen on meneteltävä sillä ja sillä

+tavalla, ja hän voi olla varma siitä, että kaikki tapahtuu juuri niin

+kuin hän on suunnitellut.

+

+Koraani ja juutalaisten kirjat nousevat lakkaamatta vastustamaan

+ehdottoman ennakoltatietämisen oppia. Jumala näyttää niissä yleensä

+olevan tietämätön sielujen tulevista päätöksistä, ja se tuntuu

+suorastaan olleen ensimmäinen totuus, minkä Mooses on opettanut

+ihmisille.

+

+Jumala panee Aatamin maalliseen paratiisiin sillä ehdolla, ettei hän

+syö erästä tiettyä hedelmää: järjetön määräys olennon puolelta, joka

+tuntisi sielujen tulevat päätökset, sillä voisiko sellainen olento

+asettaa ehtoja armonosoituksilleen tekemättä niitä naurettaviksi?

+Sehän olisi ollut aivan samaa kuin jos joku ihminen, joka olisi

+tiennyt Bagdadin valloituksen, olisi sanonut toiselle: "Annan teille

+tuhannen kultarahaa, ellei Bagdad ole valloitettu." Eikö hän olisi

+silloin laskenut varsin huonoa pilaa?

+

+Rakas Rhedi, miksi niin paljon filosofiaa? Jumala on niin korkealla,

+ettemme me näe edes hänen pilviänsä. Me tunnemme hänet hyvin vain

+hänen käskyistään. Hän on määrätön, aineeton, rajaton. Muistuttakoon

+hänen suuruutensa meille meidän pienuuttamme. Alituinen nöyrtyminen

+on hänen lakkaamatonta palvomistaan.

+

+Pariisissa, Chahban-kuun viimeisenä päivänä v. 1714.

+

+

+

+

+70. kirje.

+

+Zelis kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Soliman, jota Sinä rakastat, on aivan epätoivoissaan loukkauksesta,

+jonka hän on äskettäin saanut kärsiä. Muuan nuori huimapää,

+nimeltä Suphis, oli jo kolme kuukautta tavoitellut hänen tytärtään

+vaimokseen. Hän näytti tyytyväiseltä tämän tyttären ulkomuotoon

+niiden kuvausten perustuksella, mitä hänelle olivat antaneet naiset,

+jotka olivat nähneet hänet lapsena. Myötäjäisistäkin oli sovittu, ja

+kaikki oli käynyt ilman minkäänlaisia loukkauksia. Eilen ensimmäisten

+juhlamenojen tapahduttua lähti tyttö matkaan ratsain eunukkinsa

+seuraamana ja tavan mukaan päästä jalkoihin peitettynä. Mutta

+kun hän oli saapunut aiotun miehensä talon edustalle, suljetutti

+tämä häneltä portin ja vannoi ettei päästä häntä sisään ennenkuin

+myötäjäisiä oli korotettu. Sukulaiset kiiruhtivat paikalle kaikilta

+tahoilta sovittamaan asiaa. Sitkeän vastustuksen jälkeen saivatkin

+he Solimanin antamaan vävylleen pienen lahjan. Kun sitten kaikki

+vihkimenot oli suoritettu, vietiin tyttö häävuoteeseen melkeinpä

+väkivalloin. Mutta hetken kuluttua nousikin tuo huimapää aivan

+raivoissaan, silpoi hänen kasvonsa useasta kohdasta ja väitti,

+ettei hän ollutkaan neitsyt, lähettäen hänet sitten takaisin isänsä

+luo. Ihmistä ei voi enemmän järkyttää solvaus kuin Solimania on

+järkyttänyt tämä väite. Ja kuitenkin on henkilöitä, jotka vakuuttavat

+tyttöä viattomaksi. Isät ovat hyvin onnettomia, kun heidän täytyy

+kestää moisia loukkauksia! Jos minun tytärtäni kohdeltaisiin sillä

+tavalla, kuolisin minä luullakseni surusta. Hyvästi.

+

+Fatmen palatsissa, 9 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+71. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Zeliille.

+

+

+Minä surkuttelen Solimania, sitäkin enemmän kun onnettomuus on

+korjaamaton, koska hänen vävynsä on vain käyttänyt lain suomaa

+vapautta. Minun mielestäni on se laki varsin kova, kun se näin

+uhraa kokonaisen perheen kunnian jonkun hullun oikuille. On turhaa

+sanoakaan, että olisi muka olemassa varmoja merkkejä, joista voi

+saada totuuden selville. Sehän on vanha erehdys, josta on jo nykyään

+päästy meidän keskuudessamme. Lääkärimmekin selittävät kumoamattomia

+todisteita näiden merkkien epäluotettavaisuudesta. Jopa kristitytkin

+pitävät niitä kuviteltuina, vaikka heidän pyhät kirjansa puhuvatkin

+niistä selvästi ja vaikka heidän muinainen lainsäätäjänsä onkin

+pannut kaikkien neitojen viattomuuden tai tuomion niistä riippuvaksi.

+

+Mielihyvällä kuulen Sinun innokkaasti huolehtivan tyttäresi

+kasvatuksesta. Suokoon Jumala, että hänen miehensä havaitsee hänet

+yhtä kauniiksi ja yhtä puhtaaksi kuin Fatima oli, että hänellä on

+kymmenen eunukkia vartijoinaan, että hän on sen vaimolan kunnia ja

+koristus, mihin kohtalo hänet vie, että hänen päänsä päällä on vain

+kullattuja kattolautoja ja että hän astuu vain hienoimpia mattoja

+pitkin! Ja toiveiden kukkuraksi nähkööt minun silmäni hänet kaikessa

+kunniassaan!

+

+Pariisissa, 5 p. Chalval-kuuta v. 1714.

+

+

+

+

+72. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:een.

+

+

+Äskettäin olin seurassa, missä näin erään hyvin itseensätyytyväisen

+miehen. Neljännestunnissa hän ratkaisi kolme siveysopillista

+kysymystä, neljä epäselvää historian kohtaa ja viisi fysikaalista

+tehtävää. En ole ikänäni tavannut niin yleiskykyistä

+kaikenratkaisijaa. Hänen henkeänsä ei milloinkaan kahlehtinut

+pieninkään epäilys. Jätettiin tieteet syrjään ja puhuttiin päivän

+uutisista: hän lausui ratkaisevan sanan päivän uutisistakin.

+Aioin panna hänet pulaan ja sanoin itsekseni: "Minun täytyy tässä

+turvautua vahvimpaan puoleeni. Minäpä pakenen omaan maahani." Puhuin

+hänelle siis Persiasta. Mutta tuskin olin lausunut neljä sanaa, kun

+hän jo kahdesti osoitti minun osuneen väärään, nojaten herrojen

+Tavernier'n ja Chardin'in kertomuksiin. "Ah! hyvä Jumala!" puhelin

+minä itsekseni, "mikä mies tämä onkaan? Hänhän on piankin paremmin

+selvillä Ispahanin kaduista kuin minä." Tein viipymättä päätökseni:

+panin suuni lukkoon, annoin hänen puhua, ja hän lausuileekin yhäti

+ratkaisevia sanojaan.

+

+Pariisissa, 8 p. Zilkadeh-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+73. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Olen kuullut täällä puhuttavan eräänlaisesta tuomioistuimesta, jota

+nimitetään Ranskan Akatemiaksi. Eipä ole maailmassa toista vähemmän

+kunnioitettua tuomioistuinta, sillä sanotaan kansan heti kun se

+on tehnyt päätöksensä kumoavan nämä päätökset ja pakottavan sen

+hyväksymään lakeja, joita sen on seurattava.

+

+Joku aika sitten se julkaisi arvovaltansa vakaannuttamiseksi

+kokoelman tuomioitaan. Tämä niin monen isän lapsi oli jo melkein

+ikäloppu syntyessään, ja vaikka se olikin laillinen, oli muuan

+aikaisemmin maailmaan tullut äpärä ollut vähällä tukahuttaa sen.

+

+Niillä herroilla, jotka sen muodostavat, ei ole muuta tehtävää kuin

+lakkaamaton lörpötteleminen. Kehunta sijoittautuu kuin itsestään

+heidän iankaikkiseen loruilemiseensa, ja niin pian kuin heidät on

+vihitty sen salaisuuksiin, valtaa heidät ylistyspuhekiihko, joka ei

+luovu heistä enää milloinkaan.

+

+Tällä ruumiilla on neljäkymmentä päätä, joista jokainen on täynnä

+kuvia, vertauksia ja vastakohtia. Kaikki nämä suut puhuvat melkein

+yksinomaan huudahdellen, ja sen korvat tahtovat aina kuulla vain

+poljentoa ja sulosointua. Mitä silmiin tulee, niin niistä ei ole

+kysymystäkään: se näyttääkin olevan luotu vain puhumaan eikä

+näkemään. Se ei seiso vakavasti jaloillaan, sillä aika, joka on

+sen vitsaus, horjuttaa sitä lakkaamatta ja hävittää kaiken, mitä

+se on tehnyt. Muinoin sanottiin sen käsiä ahneiksi; siitä minä en

+puhu Sinulle mitään, vaan jätän asian niiden ratkaistavaksi, jotka

+tuntevat sen paremmin kuin minä.

+

+Moisia kummia, -- -- --, ei nähdä lainkaan Persiassamme. Meillä ei

+ole minkäänlaista halua pystyttää tällaisia ihmeellisiä ja outoja

+laitoksia: me etsimme aina vain luontoa yksinkertaisissa tavoissamme

+ja teeskentelemättömissä elämänmuodoissamme.

+

+Pariisissa, 27 p. Zilkadeh-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+74. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:een.

+

+

+Muutamia päiviä sitten sanoi eräs tuttavani minulle: "Olen luvannut

+viedä teidät Pariisin parhaisiin taloihin. Nyt vien teidät erään

+ylhäisen herran luo, joka on koko valtakunnan arvokkaimmin esiintyviä

+miehiä."

+

+"Mitä sillä tarkoitatte, hyvä herra? Onko hän kohteliaampi,

+hyvänsävyisempi kuin joku muu?"

+

+"Eipä niinkään", vastasi hän.

+

+"Ahaa, minä ymmärrän: hän antaa joka hetki kaikkien, jotka joutuvat

+hänen lähelleen, tuntea hänen oman ylemmyytensä. Jos niin on laita,

+en huoli sinne tullakaan. Minä alistun jo ennakolta tuomioon ja annan

+hänen häiritsemättä nauttia ylemmyydestään."

+

+Piti kuitenkin lähteä mukaan, ja minä näin kuin näinkin ylpeän pikku

+miehen, joka pisti nuuskaa nenäänsä niin mahtavasti, joka toimitti

+niistämisensä niin säälimättömästi, joka sylki niin huolettomasti,

+joka hyväili koiriaan niin syvästi ihmisiä loukkaavalla tavalla,

+etten kyllikseni osannut häntä ihmetellä. "Ah! hyvä Jumala!" puhelin

+minä itsekseni, "jos minä Persian hovissa ollessani esiinnyin

+näin, esiinnyin perinpohjaisena hölmönä!" Olisipa meidän, Usbek,

+pitänyt olla jo aika ilkeitä luonteeltamme voidaksemme lingota

+satoja pieniä loukkauksia ihmisille, jotka tulivat joka päivä

+luoksemme osoittamaan meille hyväntahtoisuuttaan. He tiesivät

+meidän olevan heidän yläpuolellaan. Elleivät he taas olisi sitä

+tienneet, olisivat meidän hyvät työmme opettaneet sen heille joka

+päivä. Kun ei meidän tarvinnut tehdä mitään saadaksemme osaksemme

+muiden kunnioituksen, teimme kaikkien ollaksemme rakastettavia.

+Me seurustelimme halvimpienkin ihmisten kanssa: mahtavuuden ja

+komeuden keskellä, jotka tekevät aina sydämen kovaksi, he pitivät

+meitä hienotunteisina. He näkivät vain sydämemme yläpuolellaan.

+Me taas alennuimme heidän tarpeittensa tasalle. Mutta kun oli

+kohotettava ruhtinaan majesteettia julkisissa juhlamenoissa, kun

+oli muukalaisissa herätettävä kunnioitusta kansakuntaa kohtaan, kun

+vihdoin oli vaarallisissa tiloissa innostettava sotilaita, nousimme

+sata kertaa korkeammalle kuin olimme laskeutuneet. Me palautimme

+ylpeyden kasvoillemme, ja meidän sanottiin joskus esiintyneen

+hyvinkin arvokkaasti.

+

+Pariisissa, 10 p. Saphar-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+75. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Minun täytyy tunnustaa Sinulle, etten ole kristityissä huomannut

+sitä elävää uskonnollista vakaumusta, joka on yleinen musulmaanien

+keskuudessa. Heissä on varsin pitkä matka tunnustuksesta uskoon,

+uskosta vakaumukseen, vakaumuksesta tekoon. Uskonto ei ole niin

+paljon pyhityksen esine kuin kaikille kuuluva kiistan esine. Hovikot,

+miekan miehet, jopa naisetkin ryhtyvät vastustamaan hengenmiehiä ja

+vaativat näitä todistamaan heille sellaista, mitä he ovat päättäneet

+olla uskomatta. Tämä ei johdu siitä, että he olisivat päättäneet

+olla uskomatta järkeensä nojaten ja että he olisivat ottaneet

+vaivakseen tutkia sen uskonnon totuutta tai vääryyttä, minkä he

+hylkäävät: he ovat kapinoitsijoita, jotka ovat tunteneet ikeen

+niskassaan ja pudistaneet sen pois ennenkuin olivat saaneet edes

+selville, mikä ies se oikeastaan oli. Niinpä he eivät olekaan sen

+lujempia uskomattomuudessaan kuin uskossaankaan: he elävät ikäänkuin

+vuoroveden vallassa, joka viskelee heitä lakkaamatta yhdestä

+toiseen. Muuan heistä sanoi minulle kerran: "Minä uskon sielun

+kuolemattomuuteen aikakausittain. Mielipiteeni riippuvat ehdottomasti

+ruumiini tilasta. Aina sen mukaan, onko minulla enemmän vai vähemmän

+elonhenkiä, sulattaako vatsani hyvin vai huonosti, onko ilma,

+jota hengitän, keveätä vai raskasta, onko liha, jota syön, laihaa

+vai vahvaa, olen minä spinozalainen, sociniolainen, katolilainen,

+epäuskoinen tai uskovainen. Kun lääkäri on vuoteeni ääressä, olen

+suuresti rippi-isäni mieleen. Minä osaan kyllä estää uskontoa

+tuottamasta itselleni vaivaa silloin kun jaksan hyvin, mutta minä

+sallin sen lohduttaa itseäni silloin kun olen sairas. Kun minulla

+ei ole enää mitään toivottavaa tässä maailmassa, tarjoutuu uskonto

+käytettäväksi ja voittaa minut lupauksillaan. Niinpä minä tahdonkin

+kernaasti heittäytyä sen syliin ja kuolla jälleen toivon puoleen

+kääntyneenä."

+

+Jo kauan sitten vapauttivat kristityt ruhtinaat valtakuntiensa

+kaikki orjat, koska, sanoivat he, kristinusko pitää kaikkia ihmisiä

+tasa-arvoisina.

+

+Totta onkin, että tämä uskonnollinen teko oli heille varsin

+hyödyllinen: siten he masensivat ylimyksiä, joiden vallasta he

+päästivät alhaisen kansan. Sittemmin he ovat tehneet valloituksia

+maissa, missä he ovat havainneet orjien pitämisen edulliseksi.

+Niinpä he ovatkin sallineet niiden ostamisen ja myymisen, unohtaen

+kokonaan sen uskonnollisen periaatteen, joka heitä oli aikaisemmin

+hyvin syvästi liikuttanut. Mitä on tästä sanottava? Totuutta tänään,

+valhetta huomenna. Miksi me emme menettele kristittyjen tavoin?

+Me olemme varsin yksinkertaisia kieltäytyessämme perustamasta

+siirtokuntia ja tekemästä helppoja valloituksia suotuisissa

+ilmanaloissa vain siitä syystä, ettei vesi ole kyllin puhdasta

+voidaksemme peseytyä pyhän Koraanin määräysten mukaisesti!

+

+Minä kiitän Jumalaa, kaikkivaltiasta, joka on lähettänyt meille

+suuren profeettansa Alin, siitä, että minä tunnustan uskontoa, joka

+saa ihmisen pitämään sitä kaikkia maallisia etuja korkeampana ja joka

+on puhdas kuin taivas, mistä se on kotoisin.

+

+Pariisissa, 13 p. Saphar-kuuta v. 1715'

+

+

+

+

+76. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa ystävälleen Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Lait ovat hirvittävän ankaria Euroopassa niille, jotka surmaavat

+itsensä. Heidät tapetaan niin sanoakseni toisen kerran. Heitä

+raahataan häpeällisesti pitkin katuja, heidät julistetaan

+kunniattomiksi ja heidän omaisuutensa takavarikoidaan.

+

+Minusta nähden, Ibben, ovat nämä lait hyvin kohtuuttomia. Jos minua

+painaa tuska, kurjuus, halveksunta, miksi tahdotaan estää minua

+lopettamasta vaivojani ja miksi tahdotaan minulta julmasti riistää

+apukeino, joka minulle on tarjona?

+

+Miksi tahdotaan pakottaa minua työskentelemään yhteiskunnan hyväksi,

+jonka jäsenyydestä minä suostun luopumaan, ja pitämään vastoin

+tahtoani sopimus, jonka tekemiseen minä en ole ottanut osaa?

+Yhteiskunta on perustettu keskinäiselle edulle, mutta jos se käy

+minulle rasittavaksi, niin kuka estää minua siitä kieltäytymästä?

+Elämä on annettu minulle lahjaksi: minä voinen siis palauttaa sen

+silloin kun se ei ole enää lahja, sillä kun syy lakkaa, täytyy

+seurauksenkin lakata.

+

+Voiko ruhtinas vaatia minua olemaan hänen alamaisensa silloin kun

+minä en lainkaan käytä alamaisuudesta johtuvia etuja? Voivatko

+kansalaistoverini pyytää niin kohtuutonta jakoa, jossa on kysymys

+heidän hyödystään ja minun epätoivostani? Voiko Jumala vastoin

+kaikkien hyväntekijäin tapaa tuomita minut ottamaan vastaan

+armonosoituksia, jotka ovat minulle rasitukseksi?

+

+Minä olen velvollinen noudattamaan lakeja niin kauan kuin elän lakien

+alaisena. Mutta kun en enää elä niiden alaisena, voivatko ne sitoa

+minua silloinkin?

+

+Mutta, sanottaneen, tehän särette Kaitselmuksen säätämän

+järjestyksen. Jumala on liittänyt ruumiiseenne sielun, ja te erotatte

+sen siitä: te vastustatte siis hänen tarkoitusperiään ja olette

+hänelle tottelematon.

+

+Mitä sillä tarkoitetaan? Särkisinkö minä Kaitselmuksen säätämän

+järjestyksen sillä, että muutan aineen muodostelmia ja teen

+nelikulmaiseksi pallon, jonka liikkeen ensimmäiset lait, s.o.

+luomisen ja säilymisen lait, olivat tehneet pyöreäksi? Epäilemättä

+en. Minä vain käytän oikeutta, joka on minulle annettu, ja siinä

+merkityksessä voin häiritä aivan mieleni mukaan koko luontoa

+kenenkään voimatta sanoa minun vastustavan Kaitselmusta.

+

+Onko maailman kaikkeudessa oleva vähemmän järjestystä ja suunnitelmaa

+sitten kun minun sieluni on eronnut ruumiista? Luuletteko tämän uuden

+yhdistelmän olevan vähemmän täydellisen ja vähemmän yleisistä laeista

+riippuvaisen ja luuletteko maailman siinä mitään menettäneen ja

+Jumalan töiden olevan vähemmän suuria tai oikeammin sanoen vähemmän

+rajattomia?

+

+Luuletteko minun ruumiini, sitten kun siitä on tullut tähkä, mato,

+ruohontupsu, muuttuneen vähemmän arvokkaaksi luonnon tuotteeksi

+ja sieluni, sitten kun se on vapautunut kaikesta, mitä siinä oli

+maallista, käyneen vähemmän jaloksi?

+

+Kaikkien näiden ajatusten lähteenä, rakas Ibben, on yksinomaan meidän

+ylpeytemme. Me emme oivalla ensinkään pienuuttamme, vaan tahdomme

+siitä huolimatta merkitä jotakin maailmankaikkeudessa, esiintyä

+siinä ja pyrkiä siinä muka tärkeäksi olioksi. Me kuvittelemme, että

+niin täydellisen olennon kuin meidän tuhoamisemme vahingoittaisi

+koko luontoa, emmekä jaksa käsittää, että yksi ihminen enemmän tai

+vähemmän maailmassa -- mitä minä sanon? kaikki ihmiset yleensä, sata

+miljoonaa sellaista maapalloa kuin meidän ovat vain kuin pienen

+pieni, painoton hiukkanen Jumalan edessä, joka huomaa sen vain

+tietämisen äärettömyyden takia.

+

+Pariisissa, 15 p. Saphar-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+77. kirje.

+

+Ibben kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Rakas Usbek! Minusta näyttävät onnettomuudet olevan oikealle

+muhamettilaiselle vähemmän rangaistuksia kuin uhkauksia. Ne päivät

+ovat erittäin kallisarvoisia, jolloin meidän on sovitettava

+rikkomuksemme. Mutta menestyksen aikoja olisi lyhennettävä.

+Kärsimättömyytemmehän vain osoittaa, että me tahtoisimme olla

+onnellisia välittämättä hänestä, joka antaa autuuden, koska hän on

+itse autuus.

+

+Jos olentomme on yhdistetty kahdesta osasta ja jos tämän yhteyden

+välttämätön säilyttäminen osoittaa suurempaa alistumista Luojan

+käskyihin, on siitä voitu tehdä uskonnollinen laki. Jos taas tämä

+välttämätön yhteyden säilyttäminen on parempana takeena ihmisten

+teoista, on siitä voitu tehdä maallinen laki.

+

+Smyrnassa, Saphar-kuun viimeisenä päivänä v. 1715.

+

+

+

+

+78. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:een.

+

+

+Lähetän Sinulle jäljennöksen kirjeestä, jonka muuan Espanjassa

+oleskeleva ranskalainen on kirjoittanut tänne. Luullakseni tutustut

+siihen varsin mielelläsi.

+

+"Minä olen jo kuusi kuukautta kuljeskellut Espanjassa ja Portugalissa

+ja elänyt kansojen keskuudessa, jotka halveksivat kaikkia muita,

+mutta suovat yksinomaan ranskalaisille sen kunnian, että vihaavat

+heitä.

+

+"Vakava arvokkuus on näiden molempien kansakuntien huomattavin

+luonteenpiirre. Se ilmenee varsinkin kahdessa asiassa: silmälaseissa

+ja viiksissä.

+

+"Silmälasit osoittavat päivän selvästi, että niiden kantaja on niin

+täydellisesti tieteisiin perehtynyt ja niin syvällisiin opintoihin

+hautautunut mies, että hänen näkönsä on siitä heikontunut. Ja

+jokaista nenää, jota ne koristavat tai painavat, voidaan eittämättä

+pitää oppineen miehen nenänä.

+

+"Mitä viiksiin tulee, ovat ne kunnianarvoisia itsessään, riippumatta

+niiden muusta merkityksestä ja tähdellisyydestä. Kuitenkin voidaan

+niistä usein saada suurta hyötyä ruhtinaan palvelukseksi ja kansan

+kunniaksi, niinkuin selvästi osoitti muuan kuuluisa portugalilainen

+kenraali Intiassa, sillä kun hän kerran oli rahan puutteessa,

+leikkasi hän toisen viiksensä ja lähetti pyytämään Goan asukkailta

+kaksikymmentätuhatta pistolea sitä panttia vastaan: hänelle

+lainattiin rahat viipymättä, ja myöhemmin hän lunasti viiksensä

+kunnialla.

+

+"On helppo ymmärtää, että tämäntapaiset vakavat ja hitaan tyynet

+kansat saattavat olla turhamaisen ylpeitä. Sitäpä he ovatkin.

+Tavallisesti he perustavat tämän ylpeytensä kahteen varsin

+huomattavaan seikkaan. Ne, jotka asuvat Espanjan ja Portugalin

+mantereella, tuntevat sydämensä erinomaisesti paisuvan, kun he

+muistavat olevansa n.s. vanhoja kristittyjä, s.o. kun he ovat varmoja

+siitä, etteivät polveudu niistä ihmisistä, jotka inkvisitio on vasta

+viime vuosisatoina pakottanut omaksumaan kristinuskon. Länsi-Intiassa

+asuvat saavat mielensä yhtä hyväksi ajatellessaan sitä suurenmoista

+ansiotaan, että he ovat, niinkuin he sanovat, valkoihoisia ihmisiä.

+Eipä ole Suurherran vaimolassa milloinkaan ollut kauneudestaan

+niin ylpeää sulttaanitarta kuin on raihnaisinkin ja inhoittavin

+lurjus hipiänsä olivinvihreästä valkeudesta, kun hän istuu jossakin

+meksikolaisessa kaupungissa ovensa kynnyksellä, käsivarret ristissä.

+Niin merkillinen mies, niin täydellinen olento ei tekisi työtä

+kaikista maailman aarteistakaan eikä suostuisi milloinkaan jonkun

+kehnon, koneenomaisen ammatin harjoittamisella häpäisemään nahkansa

+kunniaa ja arvoa.

+

+"Sillä tulee tietää, että kun jollakin miehellä on Espanjassa

+erinäisiä ansioita, niinkuin esim. silloin kun hän voi liittää

+eteviin ominaisuuksiin, joista juuri puhuin, sen että hän omistaa

+suuren miekan tai että hän on oppinut isältään taidon raapia

+epäsointuisia säveleitä huonosti viritetystä kitarasta, ei hän tee

+enää työtä: hänen kunniansa riippuu hänen jäsentensä levosta. Ken

+istuu paikallaan kymmenen tuntia päivässä, saa täsmälleen puolet

+enemmän arvonantoa kuin toinen, joka istuu vain viisi, koska nyt

+kerran aateluus ansaitaan tuoleilla.

+

+"Mutta vaikka nämä voittamattomat työn viholliset komeilevatkin

+filosofisella tyyneydellään, ei tämä tyyneys kuitenkaan asu heidän

+sydämessään, sillä he ovat aina rakastuneita. He ovat maailman

+ensimmäisiä miehiä kuolemaan lemmenkaihosta rakastettujensa ikkunan

+alla, eikä ainoakaan espanjalainen, jolla ei ole nuhaa, saata käydä

+naissankarista.

+

+"He ovat ensi sijassa uskovaisia ja toisessa sijassa mustasukkaisia.

+He varoisivat visusti jättämästä vaimojansa iskujen puhkoman sotilaan

+tai raihnaisen virkamiehen yrityksille alttiiksi, mutta he antavat

+heille kyllä samaan huoneeseen seuraksi tulisen munkinkokelaan, joka

+luo silmänsä alas, tai tanakan fransiskaaniveljen, joka luo ne ylös.

+

+"He tuntevat paremmin kuin kukaan muu naisten heikot puolet. He

+eivät sallikaan kenenkään nähdä heidän kantapäätänsä eikä yllättää

+heitä varpaankärjistä; he tietävät varsin hyvin, että mielikuvitus

+jatkaa matkaansa ja ettei mikään pidätä sitä tiellä: se saapuu kuin

+saapuukin päämääräänsä, mihin on joskus saatu ennakolta tieto sen

+tulosta.

+

+"Yleensä sanotaan lemmentuskien olevan julmia. Espanjalaisille

+miehille ne ovat vielä julmempia kuin muille. Naiset parantavat

+heidät kärsimyksistään, mutta he vain muuttavat miesten kärsimysten

+laatua, ja useinkin jää näille pitkällinen ja ikävä muisto jostakin

+sammuneesta intohimosta.

+

+"He noudattavat pieniä kohteliaisuussääntöjä, jotka Ranskassa

+tuntuisivat aivan sopimattomilta. Niinpä ei kapteeni milloinkaan

+piekse sotilastaan pyytämättä tältä lupaa, eikä inkvisitio koskaan

+poltata juutalaista anomatta tältä anteeksi.

+

+"Espanjalaiset, joita ei polteta, näyttävät olevan niin kiintyneitä

+inkvisitioon, että he varmaankin suuttuisivat, jos se heiltä

+riistettäisiin. Minä vain toivoisin perustettavaksi toisen

+samantapaisen tuomioistuimen, ei suinkaan kerettiläisiä vastaan

+yleensä, vaan harhaoppien päämiehiä vastaan, jotka väittävät pienillä

+munkkimaisilla tempuilla olevan saman tehon kuin seitsemällä

+sakramentilla, jotka palvovat kaikkea, mitä kunnioittavat, ja jotka

+ovat niin uskovaisia, että he ovat tuskin kristityitä.

+

+"Voitte ehkä tavata henkevyyttä ja tervettä järkeä espanjalaisessa

+itsessään, mutta älkää etsikö sitä heidän kirjoistaan. Katselkaapa

+vain jotakin heidän kirjastoaan, missä on romaanit yhdellä ja

+skolastikot toisella puolella, ja te sanotte epäilemättä, että

+sen järjestelyn on suorittanut ja sen sisällyksen kerännyt joku

+ihmisjärjen salainen vihollinen.

+

+"Ainoa heidän kirjansa, joka on tosiaankin hyvä, on se, joka on

+osoittanut kaikkien muiden naurettavuuden.

+

+"He ovat tehneet suunnattomia löytöjä Uudessa Maailmassa, mutta he

+eivät tunne omaa mannertansa: heidän virtojensa varsilla on satamia,

+joita ei vielä ole keksitty, ja heidän vuorillaan asuu kansoja,

+joista he eivät tiedä mitään.

+

+"He sanovat auringon nousevan ja laskevan heidän valtakunnassaan.

+Mutta sanottava on myöskin, että se kiertomatkallaan näkee vain

+hävitettyjä peltoja ja autioita tienoita."

+

+Näkisinpä varsin mielelläni, Usbek, kirjeen, jonka joku Ranskassa

+matkusteleva espanjalainen olisi lähettänyt Madridiin: luullakseni

+kostaisi hän kyllä kansansa puolesta. Mikä laaja ala hitaan

+levolliselle ja ajattelevalle miehelle! Kuvittelen hänen aloittavan

+Pariisin kuvauksen näin:

+

+"Täällä on erikoinen talo, jossa säilytetään hulluja. Ensi hetkessä

+luulisi sitä kaupungin suurimmaksi. Erehdys: parannuskeino on mitätön

+taudin levenemiseen katsoen. Epäilemättä sulkevat ranskalaiset, jotka

+ovat huonossa huudossa naapuriensa keskuudessa, muutamia hulluja

+erikoiseen taloon, saadakseen ihmiset uskomaan, että ne, jotka ovat

+sen ulkopuolella, eivät muka ole päästään vialla."

+

+Jätän espanjalaiseni tähän. Hyvästi, rakas Usbek.

+

+Pariisissa, 17 p. Saphar-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+79. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Useimmat lainsäätäjät ovat olleet vähälahjaisia miehiä, jotka sattuma

+on nostanut muiden etunenään ja jotka ovat melkein yksinomaan

+noudattaneet vain ennakkoluulojaan ja mielihaaveitaan.

+

+Heiltä näyttää jääneen oivaltamatta heidän tehtävänsä suuruus ja

+arvo: he ovat vain ikäänkuin huvikseen sepitelleet lapsellisia

+lakijärjestelmiä, joissa he ovat kyllä mukautuneet pienten

+henkien pyyteisiin, mutta herättäneet tervejärkisissä ihmisissä

+epäluottamusta.

+

+He ovat vajonneet hyödyttömiin pikku seikkoihin. He ovat eksyneet

+erikoistapauksiin, mikä kaikki osoittaa ahdasta henkeä, joka

+ymmärtää asiat vain osittain eikä kykene yhdistämään mitään

+kokonaisnäkemykseen.

+

+Muutamat ovat teeskennellen käyttäneet yleisestä kielestä eroavaa

+sanantapaa: järjetön teko lainsäätäjän tekemäksi, sillä kuinka

+voidaan lakeja noudattaa, ellei niistä edes saada selkoa?

+

+Usein he ovat myös tarpeettomasti kumonneet lakeja, jotka olivat

+aikaisemmin voimassa, s.o. he ovat syösseet kansat kaikkinaisista

+muutoksista eroittamattomiin epäjärjestyksiin.

+

+On kyllä totta, että paremmin ihmisten luonnosta kuin hengestä

+johtuvan kummallisuuden takia on joskus välttämätöntä muuttaa

+erinäisiä lakeja. Mutta sellainen tapaus on harvinainen, ja milloin

+se esiintyy, pitää siihen koskea vain vapisevin käsin ja liittää

+siihen toimitukseen niin paljon juhlallisuutta ja noudattaa niin

+suurta varovaisuutta, että kansa joutuu siitä aivan itsestään

+päättelemään lakien olevan erinomaisen pyhiä, koska tarvitaan niin

+monia muodollisuuksia niiden peruuttamiseen.

+

+Usein ovat he myös tehneet niistä liian rikkiviisaita ja seuranneet

+enemmän ajatuspäätelmiä kuin luonnollista tasapuolisuutta. Myöhemmin

+onkin sitten havaittu ne liian ankariksi ja tasapuolisuuden nimessä

+on luultu pitävän niistä poiketa. Mutta tämä apukeino lisäsi vain

+pahaa. Millaisia lait lienevätkin, niitä täytyy aina noudattaa ja

+pitää julkisena omanatuntona, jota yksityisten omantunnon tulee aina

+seurata.

+

+Täytyy kuitenkin myöntää, että muutamat heistä ovat älynneet

+menetellä erinomaista viisautta todistavalla tavalla silloin kun

+ovat antaneet isille suuren vallan lapsiin nähden: mikään ei niin

+helpota hallitusmiesten työtä, mikään ei niin tyhjennä käräjäsaleja,

+mikään ei vihdoin niin levitä rauhallisuutta valtioon, missä tavat

+kasvattavat aina parempia kansalaisia kuin lait.

+

+Kaikista valloista käytetään sitä vähimmän väärin, se on pyhin

+kaikista hallitusmuodoista, se yksin on riippumaton sopimuksista,

+joita aikaisemmin se on jo ollutkin olemassa.

+

+On huomattu, että niissä maissa, missä isän käsiin uskotaan suurin

+palkitsemisen ja rankaisemisen oikeus, perheissä vallitsee paras

+järjestys: isät ovat ikäänkuin maailman luojan vertauskuvia, hänen,

+joka, vaikka hän voisikin ohjata ihmisiä rakkaudellaan, kiinnittää

+heitä itseensä myös toivon ja pelon vaikuttimilla.

+

+En voi päättää tätä kirjettäni huomauttamatta Sinulle eräästä

+ranskalaisen hengen kummallisuudesta. Ranskalaisten sanotaan näet

+säilyttäneen roomalaisista laeista suunnattoman joukon hyödyttömiä

+kohtia, jopa pahempiakin, mutta he eivät ole ottaneet niistä isän

+valtaa, minkä ne ovat säätäneet ensimmäiseksi lailliseksi vallaksi.

+

+Pariisissa, 18 p. Saphar-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+80. kirje.

+

+Suureunukki kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Eilen toivat armenialaiset vaimolaan nuoren tsherkessiorjattaren,

+jonka he halusivat myydä. Vein hänet salaisiin huoneistoihin,

+riisuin hänet ja tarkastelin häntä tuomarin silmin. Mitä enemmän

+häntä tarkastelin, sitä enemmän löysin hänessä suloja. Neitseellinen

+kainous näytti tahtovan peittää ne katseiltani. Huomasin kyllä,

+kuinka vaikeata hänen oli totella: hän punastelihe havaitessaan

+olevansa alastomana, jopa minunkin edessäni, minun, joka kainoutta

+pelästyttävistä intohimoista vapautuneena en välitä vähääkään tämän

+sukupuolen vallasta ja joka häveliäisyyden palvelijana vapaimmissakin

+teoissa luon vain siveitä katseita ja saatan herättää vain viattomia

+tunteita.

+

+Havaittuani hänet Sinun arvoiseksesi loin silmäni alas, heitin

+hänen hartioilleen helakanpunaisen viitan, panin hänen sormeensa

+kultasormuksen, heittäydyin hänen jalkoihinsa ja palvoin häntä

+Sinun sydämesi kuningattarena. Sitten maksoin armeenialaisille ja

+kätkin hänet kaikkien katseilta. Onnellinen Usbek! Sinulla on nyt

+hallussasi enemmän kauneutta kuin on kaikissa Itämaiden palatseissa.

+Mikä ilo Sinulle, kun palatessasi tapaat kaiken, mitä Persiassa on

+ihastuttavinta ja kun näet vaimolassasi sulojen syntyvän uudelleen

+sitä mukaa kuin aika ja omistus pyrkivät niitä hävittämään!

+

+Fatmen palatsissa, 1 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+81. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Euroopassa ollessani, rakas Rhedi, olen nähnyt monenlaisia

+hallituksia. Täällä eivät ole asiat niinkuin Aasiassa, missä

+valtiotaidon säännöt ovat kaikkialla samat.

+

+Olen usein itsekseni ajatellut, millainen hallitus olisi parhaiten

+järjen mukainen. Minusta se hallitus on näyttänyt täydellisemmältä,

+joka pääsee päämääräänsä vähimmin kustannuksin, niin että hallitus,

+joka ohjaa ihmisiä heidän taipumuksiansa ja luonnonlahjojansa

+parhaiten vastaavalla tavalla, on täydellisin.

+

+Jos lempeän hallituksen aikana kansa on yhtä kuuliaista kuin ankaran

+hallituksen aikana, on edellistä pidettävä parempana, koska se on

+järjen mukaisempi ja koska ankaruus on hylättävä vaikutin.

+

+Olen varma siitä, rakas Rhedi, etteivät julmemmat lait tai lievemmät

+rangaistukset saa valtion kansalaisia tottelemaan lakeja. Maissa,

+missä rangaistukset ovat kohtuullisia, pelätään niitä yhtä paljon

+kuin niissäkin maissa, missä ne ovat hirmuvaltiaita ja inhoittavia.

+

+Olipa sitten hallitus lempeä tai olipa se julma, niin toimitetaan

+rankaiseminen aina asteittain: suurempi tai pienempi kuritus

+määrätään suuremman tai pienemmän rikoksen mukaan. Mielikuvitus

+sovittautuu itsestään sen maan tapoihin ja katsantokantoihin, missä

+eletään: viikon vankeus tai lievä sakko vaikuttavat yhtä paljon

+lempeässä maassa asuvan eurooppalaisen mieleen kuin käsivarren

+menettäminen säikähdyttää aasialaista. He liittävät tietyn määrän

+pelkoa tiettyyn rangaistuksen määrään ja kukin toimittaa sen omalla

+tavallaan: häpeän epätoivo masentaa jo ranskalaisen, joka on tuomittu

+johonkin sellaiseen rangaistukseen, ettei moinen häiritsisi edes

+neljännestunnin aikaa turkkilaisen unta.

+

+Muutoin en huomaa järjestystä, oikeutta ja tasapuolisuutta

+noudatettavan paremmin Turkissa, Persiassa, Mogulin valtakunnassa

+kuin Hollannin ja Venetsian tasavalloissa tai edes Englannissa.

+Minä en luule siellä tehtävän vähemmän rikoksia ja ihmisten enemmän

+säikähtävän rangaistusten suuruutta ja siis myös tottelevan paremmin

+lakeja.

+

+Päinvastoin huomaan minä näissä samoissa valtioissa erään vääryyden

+ja sorron lähteen.

+

+Minä uskon ruhtinaankin, joka on itse laki, hallitsevan siellä

+vähemmällä vallalla kuin muualla.

+

+Minä huomaan, että ratkaisevina hetkinä sattuu aina meteleitä, joita

+ei kukaan hallitse, ja kun kerran väkivaltaista mahtia aletaan

+halveksia, ei ole enää kellään kylliksi mahtia sen palauttamiseksi

+entiselleen.

+

+Minä ymmärrän edelleen juuri tuon epätoivoisen tietoisuuden, ettei

+rangaistuksesta päästä, lujittavan epäjärjestystä ja levittävän sitä

+yhä laajemmalle.

+

+Lisäksi ei näissä valtioissa minun nähdäkseni synny pieniä

+levottomuuksia eikä niissä ole milloinkaan pitkältä nurinasta

+kapinaan.

+

+Myöskään ei niissä suinkaan tarvitse suurten syiden valmistaa

+suuria tapahtumia. Päinvastoin sytyttää pieninkin sattuma suuren

+vallankumouksen, niin että sitä aavistavat useinkin yhtä vähän ne,

+jotka siinä ovat osallisina, kuin nekin, jotka siitä kärsivät.

+

+Silloin kun turkkilaisten keisari Osman syöstiin valtaistuimelta, ei

+ainoakaan niistä, jotka tämän väkivaltaisen teon tekivät, ajatellut

+sitä tehdä. He vain nöyrästi pyysivät oikeutta, koska heillä oli

+yhtä ja toista valitettavaa. Muuan ääni, josta ei ole milloinkaan

+saatu selkoa, kohosi sattumalta joukosta. Mustafan nimi mainittiin ja

+yht'äkkiä tuli Mustafasta keisari.

+

+Pariisissa, 2 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+82. kirje.

+

+Nargum, Persian moskovalainen lähettiläs, kirjoittaa Usbekille

+Pariisiin.

+

+

+Kaikkien maailman kansojen joukossa, rakas Usbek, ei ole ainoatakaan,

+joka maineessa ja valloitusten suuruudessa olisi voittanut tataarien

+kansan. Tämä kansa on todellinen maailman valtias. Kaikki muut

+näyttävät vain olevan luotuja sitä palvelemaan: se on samalla sekä

+valtakuntien perustaja että niiden hävittäjä. Kaikkina aikoina se on

+antanut maapallollamme näytteitä voimastaan ja kaikkina kausina se on

+ollut kansakuntien vitsauksena.

+

+Tataarit ovat kaksi kertaa valloittaneet Kiinan ja pitävät sitä

+vieläkin käskyvaltansa alaisena.

+

+He vallitsevat niitä avaroita maita, jotka muodostavat Mogulin

+valtakunnan.

+

+Persian herroina he ovat istuneet Kyyroksen ja Gustaspesin

+valtaistuimella. He ovat masentaneet Moskovan. Turkkilaisten nimellä

+ovat he tehneet suunnattomia valloituksia Euroopassa, Aasiassa ja

+Afrikassa ja heillä on vieläkin alueita kaikissa näissä kolmessa

+maanosassa.

+

+Ja puhuaksemme kaukaisemmista ajoista ovat heistä lähteneet melkein

+kaikki ne kansat, jotka ovat heittäneet kumoon Rooman valtakunnan.

+

+Mitä ovat Aleksanterin valloitukset Tschingis-kaanin valloituksiin

+verrattuina?

+

+Tältä voitolliselta kansakunnalta on puuttunut vain

+historioitsijoita, jotka olisivat ylistäneet sen ihmeellisten töiden

+muistoa.

+

+Kuinka paljon kuolemattomia tekoja onkaan hautautunut unhoon! Kuinka

+paljon onkaan heidän perustamiaan valtakuntia, joiden alkuperästä

+meillä ei ole mitään tietoa! Kun tämä sotaisa kansakunta ajatteli

+yksinomaan hetkellistä mainettansa, kun se oli voitostaan varma

+kaikkina aikoina, ei se huolinut lainkaan vetää tulevaisuudessa

+huomiota puoleensa muinaisten valloitusten muistolla.

+

+Moskovassa, 4 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+83. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Vaikka ranskalaiset puhuvatkin paljon, on heidän joukossaan

+kuitenkin jonkunlaisia vaiteliaita dervishejä, joita nimitetään

+kartusiaaneiksi. Heidän sanotaan leikkaavan kielensä luostariin

+mennessään. Ja hyvin toivottavaa olisi, että kaikki muutkin dervishit

+heittäisivät luotansa kaiken, minkä heidän ammattinsa tekee heille

+tarpeettomaksi.

+

+Vaiteliaista ihmisistä puheen ollen johtuu mieleeni toisia, paljon

+kummallisempia, joilla on muuan varsin merkillinen kyky: he osaavat

+puhua sanomatta mitään ja he pitävät vireillä keskustelua kahden

+tunnin ajan ilman että on mahdollista saada heistä selkoa, jäljitellä

+heitä tai muistaa ainoatakaan sanaa siitä, mitä he ovat lörpötelleet.

+

+Tämänlaisia miehiä jumaloivat naiset. Mutta he eivät kuitenkaan

+jumaloi näitä niin paljon kuin toisia, jotka ovat luonnolta saaneet

+rakastettavan kyvyn hymyillä sopivaan aikaan, nimittäin joka hetki,

+ja jotka levittävät ilomielisen hyväksynnän sulon kaikkeen, mitä

+naiset sanovat.

+

+Mutta verrattoman älykkäitä ovat he silloin kun he osaavat nähdä

+hienoutta kaikessa ja löytää tuhansia pieniä nerokkaita piirteitä

+kaikkein arkipäiväisimmistäkin asioista.

+

+Tunnenpa vielä toisia, jotka ovat ilmeiseksi edukseen tuoneet

+keskusteluihin elottomia esineitä ja panneet puhumaan kirjaillun

+nuttunsa, vaalean irtotukkansa, nuuskarasiansa, keppinsä ja

+hansikkaansa. Samoin on otollista alkaa jo kadulta saakka ja

+vetää huomiota puoleensa vaunujen räminällä ja ovea ankarasti

+kolistelevalla vasaralla: tämä alkusana valmistaa puheen jatkoa, ja

+kun johdanto on kaunis, tekee se siedettäviksi kaikki ne typeryydet,

+jotka seuraavat sitten, mutta jotka onneksi saapuvat liian myöhään.

+

+Vakuutan Sinulle, että nämä pienet kyvyt, joista ei meillä välitetä

+vähääkään, tekevät mainioita palveluksia niille, jotka onnekseen ovat

+ne saaneet, ja että terveellä järjellä varustettu ihminen ei hevin

+loista tämänlaisten miesten kesken.

+

+Pariisissa, 6 p. toista Rebiab-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+84. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Jos on olemassa Jumala, rakas Rhedi, täytyy hänen välttämättä olla

+oikeamielinen, sillä ellei hän sitä olisi, olisi hän pahin ja

+epätäydellisin kaikista olennoista.

+

+Oikeus on tosioloinen kahden asian välinen sopusointuisuussuhde, ja

+on tämä suhde aina sama, mikä olento sitä tarkasteleekin, olkoonpa

+Jumala, olkoonpa enkeli ja olkoonpa vihdoin ihminen.

+

+On kyllä totta, etteivät ihmiset aina näe näitä suhteita. Useinkin,

+vaikka he ne näkevätkin, poikkeavat he niistä, ja aina näkevät he

+parhaiten oman etunsa. Oikeus korottaa äänensä, mutta sen on vaikea

+saada sitä kuuluville intohimojen hälinässä.

+

+Ihmiset saattavat tehdä vääryyttä, koska heidän on edullista tehdä

+niin ja koska he mieluummin tyydyttävät itseänsä kuin muita. He

+toimivat aina ottamalla huomioon itsensä: ei kukaan ole paha ilman

+aihetta. Täytyy olla jokin syy, joka saa teon syntymään, ja tämä syy

+on aina etusyy.

+

+Mutta nythän ei ole mahdollista, että Jumala tekisi milloinkaan

+mitään väärää. Jos otaksutaan hänen näkevän oikeuden, täytyy hänen

+välttämättä sitä seurata. Sillä kun hän ei tarvitse mitään ja kun hän

+riittää itselleen, olisi hän ilkein kaikista olennoista, koska hän

+olisi ilkeä ilman etusyytä.

+

+Ellei Jumalaa olisikaan olemassa, pitäisi meidän siis rakastaa aina

+oikeutta, s.o. pyrkiä ja ponnistella olemaan sen olennon kaltaisia,

+josta meillä on niin kaunis käsitys ja joka, jos hän olisi olemassa,

+olisi välttämättä oikeamielinen. Vaikka me näin olisimmekin vapaita

+uskonnon ikeestä, ei meidän pitäisi olla vapaita tasapuolisuuden

+ikeestä.

+

+Nämä seikat, Rhedi, ovat saaneet minut ajattelemaan, että oikeus

+on ikuinen ja kokonaan riippumaton inhimillisistä sopimuksista. Ja

+jos se niistä riippuisi, olisi se hirvittävä totuus, joka ihmisten

+täytyisi salata itseltään.

+

+Meidän ympärillämme on aina ihmisiä, jotka ovat meitä vahvempia: he

+voivat vahingoittaa meitä tuhansin eri tavoin ja kolmeneljäsosaksi

+voivat he tehdä sen rangaistuksetta. Kuinka rauhoittavaa onkaan

+meille tieto, että kaikkien näiden ihmisten sydämessä on sisäinen

+perusvoima, joka taistelee puolestamme ja suojelee meitä heidän

+hyökkäyksiltään!

+

+Muutoin täytyisi meidän elää alituisen pelon vallassa. Me kulkisimme

+ihmisten ohi kuin jalopeurain, emmekä me olisi hetkeäkään varmoja

+hengestämme, omaisuudestamme emmekä onnestamme.

+

+Kaikki nämä ajatukset pakottavat minut kiihkeästi vastustamaan

+niitä kirjanoppineita, jotka kuvailevat Jumalaa hirmuvaltaisesti

+voimaansa käyttäväksi olennoksi, jotka panevat hänet toimimaan

+sellaisella tavalla, ettemme me tahtoisi itse niin toimia, peläten

+häntä loukkaavamme, jotka sälyttävät hänelle kaikki ne vajavaisuudet,

+mitä hän rankaisee meissä, ja jotka vastakkaisissa lausunnoissaan

+esittävät hänet väliin pahaksi olennoksi, väliin olennoksi, joka

+vihaa pahaa ja rankaisee sen.

+

+Mikä tyydytys ihmiselle, jos hän itseään tutkiessaan huomaa olevansa

+sydämestään oikeutta rakastava! Tämän ilon, niin ankara kuin se

+onkin, pitää häntä hurmata: hän näkee olevansa yhtä paljon niiden

+yläpuolella, joilla ei sitä iloa ole, kuin hän näkee olevansa

+tiikerien ja karhujen yläpuolella. Niin, Rhedi, jos varmasti

+tietäisin voivani aina erehtymättä noudattaa sitä tasapuolisuutta,

+jonka näen silmäini edessä, pitäisin itseäni ihmisten parhaana.

+

+Pariisissa, 1 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+85. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Eilen kävin Sotavanhusten talossa. Jos olisin ruhtinas, olisin yhtä

+iloissani tämän laitoksen perustamisesta kuin kolmen taistelun

+voittamisesta. Kaikkialla näkee siellä suuren hallitsijan käden.

+Luullakseni se on maailman kunnianarvoisin paikka.

+

+Kuinka suurenmoista onkaan nähdä samaan paikkaan koottuina kaikki

+nuo isänmaan uhrit, jotka hengittävät vain sitä puolustaakseen ja

+jotka, tuntien omaavansa saman sydämen, mutta ei enää samoja voimia,

+valittavat vain nykyistä kykenemättömyyttään, se kun estää heitä

+vielä uhrautumasta sen hyväksi!

+

+Onko mitään ihailtavampaa kuin nähdä näiden raihnaiden soturien

+noudattavan tässä rauhallisessa tyyssijassakin yhtä täsmällistä

+kuria kuin jos vihollisen läheisyys pakottaisi heitä siihen, etsivän

+viimeistä tyydytystään tästä sodan kuvasta ja jakavan sydämensä ja

+mielensä uskonnon ja sotataidon velvollisuuksien suorittamiseen!

+

+Minä toivoisin, että niiden nimet, jotka kuolevat isänmaan hyväksi,

+kirjoitettaisiin temppeleissä säilytettäviin luetteloihin, mitkä

+muodostuisivat siten ikäänkuin maineen ja jalouden lähteeksi.

+

+Pariisissa, 15 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+86. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Mirzalle Ispahaniin.

+

+

+Sinähän tiedät, Mirza, että muutamat shaahi Solimanin ministerit

+olivat punoneet juonia pakottaakseen kaikki Persian armenialaiset

+poistumaan valtakunnasta tai kääntymään muhamettilaisuuteen,

+ajatellen, että meidän maamme pysyisi alituisesti saastutettuna niin

+kauan kuin se suvaitsisi helmassaan näitä uskottomia.

+

+Persian suuruus olisi ollut mennyttä kalua, jos tässä tilaisuudessa

+olisi kuultu sokeata uskonkiihkoa.

+

+On tietymätöntä, miksi tuumasta ei tullut mitään. Eivät ne, jotka

+ehdotuksen tekivät, eivätkä nekään, jotka sen hylkäsivät, arvanneet

+sen seurauksia: sattuma toimitti järjen ja valtiotaidon työn ja

+pelasti valtakunnan suuremmasta vaarasta kuin se, mihin se olisi

+voinut joutua menetettyään kolme taistelua ja kaksi kaupunkia.

+

+Karkottamalla armenialaiset oltiin vähällä hävittää yhdessä

+ainoassa päivässä valtakunnan kaikki liikemiehet ja melkein kaikki

+käsityöläiset. Olen varma siitä, että suuri shaahi Abbas olisi

+ennemmin antanut katkaista molemmat käsivartensa kuin vahvistanut

+nimellään moisen määräyksen ja että hän lähettäessään Mogulille ja

+muille Intian kuninkaille ahkerimmat ja kelvollisimmat alamaisensa

+olisi katsonut antaneensa heille puolet kaikista maistaan.

+

+Vainot, joilla kiihkoilevat muhamettilaisemme ovat kiusanneet

+gebreja, ovat pakottaneet nämä laumoittain siirtymään Intiaan ja

+riistäneet Persialta tämän työteliään kansakunnan, maanviljelykseen

+hyvin innostuneen, kansakunnan, joka työllään olisi yksin kyennyt

+voittamaan maaperämme karuuden.

+

+Uskovaisilla oli enää vain toinen isku iskettävänä: oli tuhottava

+teollisuus, minkä tapahduttua valtakunta olisi sortunut itsestään ja

+sen mukana, väistämättömänä seurauksena, myöskin se sama uskonto,

+joka tahdottiin tehdä niin kukoistavaksi.

+

+Jos halutaan käytellä järkeä ilman ennakkoluuloja, niin enpä

+tiedä, Mirza, eikö olisi vain hyväksi, että valtiossa on useampia

+uskonsuuntia.

+

+Huomataanhan yleisesti, että ne, jotka tunnustavat vain suvaittuja

+uskontoja, osoittautuvat hyödyllisemmiksi isänmaalleen kuin ne, jotka

+kuuluvat vallitsevaan uskontokuntaan, koska edelliset kunniapaikoista

+karkotettuina voivat nousta arvoon vain äveriäisyytensä ja

+rikkautensa avulla, joita heidän on taas pakko hankkia työllään ja

+yhteiskunnan vaivalloisimmilla ammateilla.

+

+Kun muutoin kaikkiinkin uskontoihin sisältyy yhteiskunnalle

+hyödyllisiä käskyjä, on hyvä, että niitä noudatetaan innokkaasti.

+Mutta onko olemassa mitään, mikä kykenisi enemmän tätä intoa

+lietsomaan kuin uskontojen monilukuisuus.

+

+Ne ovat keskenään armahtamattomia kilpailijoita. Kateus ulottuu

+aina yksityisiin asti: kukin on varuillaan, koska pelkää tekevänsä

+sellaista, mikä tuottaisi häpeää hänen puolueelleen ja heittäisi sen

+vastapuolueen armottoman halveksunnan ja arvostelun uhriksi.

+

+Niinpä onkin aina huomattu, että johonkin valtioon ilmestynyt

+uusi uskonlahko on ollut varmin keino aikaisemman lahkon kaikkien

+väärinkäytösten korjaamiseksi.

+

+On turha sanoa, ettei olisi muka ruhtinaan etujen mukaista suvaita

+useampia uskonlahkoja valtiossaan. Vaikka kaikki maailman lahkot

+kokoontuisivat siihen, ei siitä olisi hänelle pienintäkään vahinkoa,

+koska niiden joukossa ei ole ainoatakaan, joka ei säädä kuuliaisuutta

+tai saarnaa alistumista.

+

+Myönnän kyllä, että aikakirjat ovat täynnä uskonsotia. Mutta

+huomattakoon tarkoin, ettei suinkaan uskontojen monilukuisuus ole

+näitä sotia aiheuttanut, vaan se suvaitsemattomuuden henki, joka

+kiihotti vallitsevaksi tekeytynyttä uskontoa. Ne on aiheuttanut

+se käännytysinto, jonka juutalaiset saivat egyptiläisiltä ja joka

+on näistä tarttuvana kansantautina siirtynyt muhamettilaisiin

+ja kristittyihin. Ne on aiheuttanut se hurmahenkisyys, jonka

+leviämistä ei voi pitää muuna kuin inhimillisen järjen täydellisenä

+pimentymisenä.

+

+Sillä ellei olisi epäinhimillistä pakottaa toisten omaatuntoa, ellei

+siitä olisi tuloksena ainoakaan niistä pahoista seurauksista, jotka

+siitä tuhansittain sikiävät, täytyisi olla hullu ajatellakseen

+mitään sellaista. Ken tahtoo saada minut muuttamaan uskontoa, tekee

+epäilemättä niin vain siksi, ettei hän itse muuttaisi uskontoaan, jos

+häntä aiottaisiin siihen pakottaa: hän pitää siis kummana sitä, etten

+minä tee sellaista, mitä hän ei ehkä itse tekisi, vaikka saisi koko

+maailman omakseen.

+

+Pariisissa, 26 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+87. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Täällä näyttää perheiden hallitseminen sujuvan aivan itsestään.

+Aviomiehellä on vain varjon verran valtaa vaimoonsa, isällä

+lapsiinsa, isännällä orjiinsa nähden. Oikeus sekaantuu kaikkiin

+heidän riitoihinsa, ja ole varma siitä, että se on aina

+mustasukkaista aviomiestä, vihastunutta isää ja hankalaa isäntää

+vastaan.

+

+Kävin äskettäin siinä paikassa, missä oikeutta jaetaan. Ennen kuin

+sinne pääsee, täytyy kestää lukemattomien nuorten kaupustelijattarien

+hyökkäykset ja kuunnella heidän viekottelevalla äänellä tekemiään

+tarjouksia. Tämä näytelmä on aluksi varsin huvittava, mutta se tekee

+kaamean vaikutuksen sitten kun on tultu noihin suuriin saleihin,

+missä näkyy vain ihmisiä, joiden puku on vielä vakavampi kuin heidän

+kasvonsa. Vihdoin astutaan siihen pyhään paikkaan, missä kaikki

+perhesalaisuudet paljastetaan ja missä peitetyimmätkin teot vedetään

+päivänvaloon.

+

+Sinne tulee kaino neitonen tunnustamaan liian kauan säilytetyn

+neitsyyden tuskia, taistelujaan, vaivalloista vastustustaan: hän

+ylpeilee niin vähän voitostaan, että hän lakkaamatta uhkaa piankin

+joutua tappiolle, ja jottei hänen isänsä enää jäisi tietämättömäksi

+hänen tarpeistaan, ilmoittaa hän ne kaikelle kansalle.

+

+Julkea aviovaimo tulee sitten kertomaan kaikki ne häväistykset, millä

+hän on puolisoaan kiusannut, päästäkseen hänestä eroon.

+

+Yhtä kainona tulee toinen sanomaan olevansa kyllästynyt kantamaan

+aviovaimon nimeä, koska hän ei kuitenkaan siitä mitään hyödy: hän

+paljastaa hääyön peitetyt salaisuudet. Hän vaatii, että hänet on

+jätettävä kaikkein taitavimpien asiantuntijain katseltavaksi ja että

+oikeuden päätöksen on asetettava hänet jälleen kaikkiin neitsyyden

+oikeuksiin. Onpa sellaisiakin, jotka rohkenevat heittää miehilleen

+taisteluhaasteen ja vaatia heitä yleisön nähden suorittamaan ottelun,

+jonka todistajat tekevät ainakin hyvin vaikeaksi: yhtä häpäisevä koe

+vaimolle, joka sen kestää, kuin miehelle, joka siinä joutuu tappiolle.

+

+Suunnaton joukko ryöstettyjä tai vieteltyjä neitoja kuvailee miehiä

+paljon pahemmiksi kuin he ovatkaan. Rakkaus kaikuu kautta koko tämän

+käräjäsalin: siellä kuulee puhuttavan vain raivostuneista isistä,

+petetyistä tyttäristä, uskottomista rakastajista ja huolestuneista

+aviomiehistä.

+

+Siellä noudatetun lain mukaan katsotaan jokaisen avioliiton aikana

+syntyneen lapsen kuuluvan miehelle. Tällä saattaa olla hyvät syynsä

+ollakseen sitä uskomatta: laki uskoo sen hänen puolestaan ja

+vapauttaa hänet tutkimuksista ja epäilyksistä.

+

+Tässä tuomioistuimessa lasketaan äänet enemmistön mukaan. Mutta

+kokemus on opettanut, että olisi parempi laskea ne vähemmistön

+mukaan. Ja sehän onkin varsin luonnollista, sillä onhan oikeutta

+rakastavia henkiä hyvin vähän, kun taas koko maailma myöntää, että

+vääryyteen taipuvia on suunnattoman paljon.

+

+Pariisissa, 1 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+88. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Ihmistä sanotaan seuraa rakastavaksi eläimeksi. Jos niin on laita,

+näyttää ranskalainen minusta olevan enemmän ihminen kuin kukaan muu,

+ihminen sanan täydessä merkityksessä, sillä hän tuntuu olevan luotu

+yksinomaan seuraa varten.

+

+Mutta minä olen huomannut heidän joukossaan henkilöitä, jotka

+eivät ainoastaan rakasta seuraa, vaan jotka itse muodostavat

+yleismaailmallisen seuran. Heitä riittää joka soppeen ja pieleen

+ja he kansoittavat silmänräpäyksessä kaupungin joka taholta: sata

+tämäntapaista ihmistä saa aikaan suuremman vilinän kuin kaksituhatta

+muuta kansalaista, ja he voisivat muukalaisten silmissä korjata ruton

+ja nälän pahimmatkin hävitykset, Kouluissa kysytään, voiko kappale

+olla yhtaikaa useammassa eri paikassa: he ovat todistuksena siitä,

+mitä filosofit epäilevät.

+

+Heillä on aina kiire, koska heillä on tärkeänä tehtävänä kysyä

+kaikilta, jotka he tapaavat, minne nämä menevät ja mistä he tulevat.

+

+Heidän päästään ei ikinä lähtisi se vakaumus, että on hienoa

+ja säädyllistä käydä joka päivä tervehtimässä yleisöä

+yksityiskohtaisesti, ottamatta lukuun niitä käyntejä, joita he

+tekevät summassa paikkoihin, missä on suurempi seura koolla. Mutta

+kun tämä tie on liian lyhyt, eivät sellaiset käynnit merkitse mitään

+heidän juhlamenosäännöissään.

+

+He vaivaavat talojen ovia vasaraniskuillaan enemmän kuin tuulet ja

+myrskyt. Jos tarkasteltaisiin kaikkien ovenvartijain luetteloja,

+tavattaisiin niistä joka päivä heidän nimensä sveitsiläiskirjaimin

+tuhansiin eri muotoihin väännettynä. He kuluttavat elämänsä

+hautajaissaattoihin, surunvalituskohteliaisuuksiin tai

+hääonnitteluihin. Kuningas ei osoita ainoallekaan alamaiselleen

+suosiotaan heidän kustantamatta itselleen vaunuja mennäkseen

+ilmaisemaan hänelle iloaan tapauksen johdosta. Vihdoin he palaavat

+kotiinsa lopen uupuneina lepäämään, voidakseen seuraavana päivänä

+jälleen ryhtyä rasittaviin tehtäviinsä.

+

+Muuan heistä kuoli joku aika sitten väsymyksestä, ja hänen

+haudalleen pantiin seuraava kirjoitus: "Tässä lepää ihminen,

+joka ei milloinkaan levännyt. Hän on kävellen ottanut osaa

+viiteensataankolmeenkymmeneen hautajaissaattoon. Hän on iloinnut

+kahdentuhannenkuudensadankahdeksankymmenen lapsen syntymästä.

+Apurahat, joiden takia hän on aina erilaisin sanoin onnitellut

+ystäviään, nousevat kahteenmiljoonaankuuteensataantuhanteen

+livreen. Hän on kulkenut katua yhdeksäntuhattakuusisataa stadionia

+ja taivaltanut maaseutua kolmekymmentäkuusi stadionia. Hänen

+keskustelunsa oli huvittavaa. Hänellä oli valmis varasto juttuja

+ja tarinoita, joita oli kaikkiaan kolmesataakuusikymmentäviisi

+kappaletta. Lisäksi hän omisti jo nuoresta pitäen satakahdeksantoista

+vanhoista kirjailijoista poimittua mietelauselmaa, joita hän

+käytti loistavissa tilaisuuksissa. Hän kuoli vihdoin ikänsä

+kuudentenakymmenentenä vuotena. Minä vaikenen, matkustaja. Sillä

+mitenkä saisinkaan Sinulle luetelluksi kaikki, mitä hän on tehnyt ja

+mitä hän on nähnyt?"

+

+Pariisissa, 3 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+89. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Pariisissa vallitsevat vapaus ja tasa-arvoisuus. Eivät syntyperä,

+kunto, eivät edes sotaisat ansiot, olkootpa kuinka loistavia

+tahansa, pelasta ihmistä siihen suureen joukkoon hukkumasta, johon

+hän on vajonnut. Arvoasteiden kateus on täällä tuntematon. Pariisin

+ylhäisimmäksi henkilöksi sanotaan sitä, jolla on parhaat hevoset

+vaunujen edessä.

+

+Korkea herra on ihminen, joka tapaa kuningasta, joka puhuttelee

+ministerejä, jolla on esi-isiä, velkoja ja eläkkeitä. Jos hän lisäksi

+kykenee peittämään toimettomuutensa näyttämällä puuhakkaalta tai

+teeskentelemällä huvinhalua, luulee hän olevansa onnellisin ihminen

+maan päällä.

+

+Persiassa on ylimys vain se, jolle maan valtias uskoo jonkin

+hallitustoimen. Täällä on ihmisiä, jotka ovat ylimyksiä jo

+syntyperänsä nojalla; heiltä puuttuu kuitenkin vaikutusvalta.

+Kuninkaat menettelevät taitavain käsityöläisten tavoin, nämäkin kun

+tuotteitaan valmistaessaan käyttävät aina kaikkein yksinkertaisimpia

+työkaluja.

+

+Kuninkaallinen suosio on ranskalaisten suuri jumala. Ministeri

+on pääpappi, joka uhraa sille monen monet uhrit. Ne, jotka häntä

+ympäröivät, eivät ole suinkaan puettuja valkoiseen: väliin uhraajina,

+väliin uhrattuina antautuvat he koko kansan lailla täydellisesti

+epäjumalansa palvelukseen.

+

+Pariisissa, 9 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+90. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Kunnianhimo ei lainkaan eroa siitä vaistosta, joka saa kaikki

+luontokappaleet pitämään huolta säilymisestään. On kuin avartaisimme

+olemuksemme rajoja silloin kun pakotamme sen pysymään muiden

+muistossa: näin me saamme ikäänkuin uuden elämän, joka käy meille

+yhtä kallisarvoiseksi kuin sekin, minkä taivas on meille lahjoittanut.

+

+Mutta kun kaikki ihmiset eivät ole samalla tavalla kiintyneet

+elämään, eivät he myös yhtä kiihkeästi tavoittele kunniaa. Tämä jalo

+intohimo on kyllä kaiverrettuna heidän sydämeensä, mutta mielikuvitus

+ja kasvatus lieventävät sitä tuhansin tavoin.

+

+Tämä ihmisten välillä havaittava erilaisuus on vielä ilmeisempi, kun

+on kysymys kansoista.

+

+Perussääntönä voidaan pitää, että jokaisessa valtiossa kunnianhimo

+kasvaa alamaisten vapauden mukana ja vähenee myös sen mukana: kunnia

+ei ole milloinkaan orjuuden seuralainen.

+

+Muuan älykäs mies sanoi minulle jokin päivä sitten: "Ranskassa

+vallitsee useissa suhteissa suurempi vapaus kuin Persiassa. Niinpä

+rakastetaankin siellä enemmän kunniaa. Tämä mainio mieliteko saa

+ranskalaisen suorittamaan kernaasti ja ihastuneena tehtäviä, joita

+teidän sulttaaninne on pakko kiskoa alamaisistaan muistuttamalla

+heille lakkaamatta rangaistuksia ja palkintoja.

+

+"Niinpä onkin meillä ruhtinas ylen arka halvimmankin alamaisensa

+kunniasta. Sen säilyttämiseksi on olemassa arvossa pidettyjä

+tuomioistuimia: sehän on kansakunnan pyhä aarre ja ainoa, jonka

+valtias ei hallitsija ole, koska hän ei voisi olla sen valtias omia

+etujaan loukkaamatta. Jos siis joku alamainen havaitsee ruhtinaansa

+haavoittaneen hänen kunniaansa joko antamalla muille etusijan tai

+osoittamalla hänelle vaikka kuinkakin pientä halveksumista, jättää

+hän heti paikalla hänen hovinsa, hänen virkansa, hänen palveluksensa

+ja vetäytyy yksityiselämään.

+

+"Ranskalaisten ja teikäläisten sotajoukkojen erotus on siinä, että

+jälkimmäiset, kun niihin kuuluu vain jo luonnostaan raukkamaisia

+orjia, voittavat kuolemanpelon vain rangaistuksenpelon avulla, mikä

+synnyttää sielussa ikäänkuin uuden kauhun lajin, joka typerryttää sen

+kokonaan, kun sitä vastoin edelliset käyvät riemuiten iskuja kohti ja

+karkottavat pelon mielihyvällä, joka on sitä voimakkaampi.

+

+"Mutta kunnian, maineen ja hyveen pyhäkkö näyttää kuuluvan

+tasavaltoihin ja maihin, missä voidaan lausua sana isänmaa. Roomassa,

+Ateenassa, Lakedaimonissa maksoi kunnia yksin loistavimmatkin

+palvelukset. Tammen tai laakerin lehvistä punottu seppele,

+kuvapatsas, ylistyspuhe olivat äärettömän arvokkaita voitetun

+taistelun tai valloitetun kaupungin palkintoja.

+

+"Siellä piti mies, joka oli suorittanut oivan teon, tekoa

+itseään riittävänä palkintonaan. Hän ei voinut nähdä ainoatakaan

+kansalaistoveriaan tuntematta iloa siitä, että oli hänen

+hyväntekijänsä: hän laski palvelustensa lukumäärän kansalaistoveriensa

+lukumäärästä. Jokainen ihminen kykenee tekemään hyvää toiselle

+ihmiselle. Mutta jumalain kaltainen on mies, joka kykenee lisäämään

+kokonaisen yhteiskunnan onnea.

+

+"Mutta eikö tämä jalo kilvoittelu pakostakin sammu kokonaan

+persialaisten sydämestä, koska heidän virkansa ja arvoasemansa ovat

+vain hallitsijan oikkujen ilmaisuja? Mainetta ja kuntoa pidetään

+siellä olemattomina, ellei niihin liity ruhtinaan suosio, jonka

+mukana ne syntyvät ja kuolevat. Mies, jolla on puolellaan yleinen

+kunnioitus, ei saata milloinkaan olla varma siitä, ettei häntä

+jo huomenna syöstä syvimpään häpeään. Tänään hän on sotajoukon

+päällikkö. Ehkäpä tekee ruhtinas hänestä piankin kokin, ehkeipä

+hänellä ole sitten enää muuta mainetta toivottavana kuin se, minkä

+hän ansaitsee hyvän lihamuhennoksen valmistamisella".

+

+Pariisissa, 15 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+91. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle Smyrnaan.

+

+

+Ranskan kansan yleisestä kunnianhimosta on yksityisten henkilöiden

+mieleen muodostunut jokin, en tiedä mikä, sellainen piirre, jota

+sanotaan kunniantunnoksi. Kunniantunto kuuluu kyllä varsinaisesti

+jokaiseenkin ammattiin, mutta varsinkin pitävät siitä kiinni miekan

+miehet, ja heidän keskuudessaan se on ennen muuta vallassa. Minun

+kävisi hyvin vaikeaksi saada Sinut ymmärtämään, mitä se oikeastaan

+on, sillä meillä ei ole mitään sitä täysin vastaavaa käsitettä.

+

+Muinoin eivät ranskalaiset, varsinkaan aateliset, juuri seuranneet

+muita lakeja kuin tämän kunniantunnon lakeja: ne ne säännöstelivät

+koko heidän elämänsä juoksun. Ja ne olivat niin ankaroita, ettei

+kukaan voinut ilman kuolemaakin julmempaa rangaistusta, en sano

+rikkoa niitä, vaan kiertää niiden pienintäkään määräystä.

+

+Milloin oli kysymys riitojen ratkaisemisesta, sääsivät ne tuskin

+muuta kuin yhden menettelytavan, nimittäin kaksintaistelun, joka

+ratkaisi kaikki vaikeudet. Siinä oli vain se paha vika, että usein

+tuli tuomio langetetuksi muiden riitapuolten kuin varsinaisten

+asianosaisten kesken.

+

+Kunhan vain mies tunsi hiukankin toista, täytyi hänen ottaa osaa

+kiistaan ja panna henkensä alttiiksi, aivan kuin jos hän olisi itse

+ollut vihoissaan. Mutta hän tunsi aina saaneensa kunniaa sellaisesta

+valinnasta ja niin imartelevasta suosiosta. Ja niinpä ei moni, joka

+ei olisi antanut neljää pistolea sille miehelle pelastaakseen hänet

+hirsipuusta, hänet ja koko hänen perheensä, empinyt hetkeäkään

+pannessaan tuhannet kerrat hänen puolestaan henkensä vaaraan.

+

+Tämä ratkaisutapa oli verrattain kehno keksintö, sillä eihän siitä

+seikasta, että joku oli taitavampi tai voimakkaampi kuin toinen,

+vielä seurannut, että hänen syynsä olivat myös pätevämmät.

+

+Niinpä ovatkin kuninkaat kieltäneet sen erittäin ankarain

+rangaistusten uhalla, mutta turhaan. Kunnia, joka tahtoo aina vain

+hallita, nousee kapinaan eikä tunnusta mitään lakeja.

+

+Näin ovat ranskalaiset sangen pulmallisessa asemassa. Sillä nuo

+samaiset kunnian lait pakottavat kunniallisen miehen kostamaan, jos

+häntä on loukattu. Mutta toiselta puolen kurittaa oikeus häntä mitä

+julmimmilla rangaistuksilla, jos hän kostaa. Jos hän seuraa kunnian

+lakeja, saa hän surmansa mestauslavalla. Jos hän seuraa oikeuden

+lakeja, karkotetaan hänet iäksi ihmisten seurasta. Näin ollen on

+vain kaksi pelottavaa vaihtoehtoa valittavana: kuolla tai joutua

+arvottomaksi elämään.

+

+Pariisissa, 18 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+92. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rustanille Ispahaniin.

+

+

+Tänne on ilmestynyt muuan Persian lähettilääksi laittautunut

+ihminen, joka tekee julkeata pilaa maailman kahdesta suurimmasta

+kuninkaasta. Hän tuo ranskalaisten hallitsijalle lahjoja, joita ei

+meidän hallitsijamme saattaisi antaa edes Imiretian tai Georgian

+kuninkaalle, ja näin on hän alhaisella ahneudellaan häväissyt kahden

+valtakunnan majesteettia.

+

+Hän on joutunut naurettavaksi kansan keskuudessa, joka pyrkii

+olemaan Euroopan sivistynein, ja hän on saanut Lännen sanomaan, että

+kuningasten kuningas hallitsee vain raakalaisia.

+

+Hän on saanut osakseen kunnianosoituksia, jotka hän näytti itse

+tahtoneen kieltää itseltään. Ja ikäänkuin olisi Ranskan hovi pitänyt

+enemmän murhetta Persian suuruudesta kuin hän, on se esittänyt hänet

+arvokkaalla tavalla kansalle, joka häntä halveksii.

+

+Älä kuitenkaan kerro tästä mitään Ispahanissa: säästä kurjan olennon

+päätä. Enhän toivo ministeriemme rankaisevan häntä heidän omasta

+typeryydestään ja siitä arvottomasta vaalista, minkä he itse ovat

+tehneet.

+

+Pariisissa, toisen Gemmadi-kuun viimeisenä päivänä v. 1715.

+

+

+

+

+93. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Hallitsijaa, joka oli kauan vallassa, ei ole enää. Hän sai eläessään

+ihmiset puhumaan; kaikki vaikenivat hänen kuollessaan. Esiintyessään

+lujana ja rohkeana tänä viimeisenä hetkenään hän näytti väistyvän

+vain kohtalon tieltä. Samoin kuoli suuri shaahi Abbas, täytettyään

+maanpiirin nimellään.

+

+Älä luule tämän suuren tapauksen antaneen täällä aihetta vain

+siveellisiin mietiskelyihin. Jokainen on ajatellut omia asioitaan ja

+jokainen on pyrkinyt saamaan etua tästä muutoksesta. Kun kuningas,

+hallitsijavainajan pojanpojanpoika, on vain viisivuotias, on hänen

+ruhtinaallinen setänsä julistettu valtakunnan sijaishallitsijaksi.

+

+Kuningasvainaja on tehnyt testamentin, joka rajoitti

+sijaishallitsijan valtaa. Tämä ovela ruhtinas meni kuitenkin

+parlamenttiin, esitteli siellä kaikki syntyperänsä oikeudet ja sai

+kuin saikin kumotuksi entisen hallitsijan määräykset, hallitsijan,

+joka oli tahtonut elää itseään kauemmin ja pyrkiä hallitsemaan vielä

+kuolemansakin jälkeen.

+

+Parlamentit muistuttavat raunioita, joita poljetaan jaloin, mutta

+jotka sentään aina johtavat mieleen jonkun kansojen vanhan uskonnon

+aikana kuuluisan temppelin. Niiden asiana on enää tuskin muu kuin

+oikeuden jakaminen ja niiden valta on yhäti kuihtumassa, ellei joku

+aavistamaton tapahtumain yhdyntä puhalla siihen uutta eloa ja voimaa.

+Nämä suuret virkakunnat ovat seuranneet inhimillisten asiain yleistä

+kohtaloa: ne ovat väistäneet aikaa, joka hävittää kaikki, tapojen

+turmeltumista, joka heikontaa kaikki, ja korkeinta valtaa, joka

+masentaa kaikki.

+

+Mutta sijaishallitsija, joka tahtoi saavuttaa kansan suosion, näytti

+aluksi kunnioittavan tätä yleisen vapauden vertauskuvaa. Ja ikäänkuin

+hän olisi aikonut kohottaa maasta temppelin ja epäjumalan, tahtoi

+hän niitä pidettävän yksinvallan tukena ja kaiken laillisen mahdin

+perustuksena.

+

+Pariisissa, 4 p. Rhegeb-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+94. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa veljelleen, Kasbinin luostarin munkille.

+

+

+Minä nöyrryn edessäsi, pyhä munkki, ja minä vaivun kasvoilleni

+maahan. Minä tarkkaan Sinun jalkojesi jälkiä kuin omaa silmäterääni.

+Sinun pyhyytesi on niin suuri, että näyttää kuin Sinulla olisi pyhän

+Profeettamme sydän. Sinun tapojesi ankaruus hämmästyttää taivastakin.

+Enkelit ovat katselleet Sinua kunnian kukkulalta ja sanoneet:

+"Miksi hän viipyy vielä maan päällä, koska hänen henkensä asuu

+meidän seurassamme ja liihottelee pilvien kannattaman valtaistuimen

+ympärillä?"

+

+Ja miksi en kunnioittaisikaan Sinua minä, joka olen kuullut

+kirjanoppineittemme sanovan, että dervisheissä, uskottomissakin, on

+aina jotakin pyhää, minkä takia totisten uskovaisten on annettava

+heille arvoa, ja että Jumala on valinnut kaikista maan ääristä

+tavallista puhtaampia sieluja, jotka hän on erottanut jumalattomasta

+maailmasta, jotta heidän lihankidutuksensa ja palavat rukouksensa

+hillitsisivät hänen vihaansa, silloin kun se on valmiina iskemään

+niin moniin tottelemattomiin kansoihin?

+

+Kristityt kertovat ihmeitä ensimmäisistä munkeistaan, joita pakeni

+tuhansittain Thebaiksen kauhistaviin erämaihin ja joiden päämiehiä

+olivat Paulus, Antonius ja Pakomius. Jos se, mitä he näistä puhuvat,

+on totta, on heidän elämänsä ollut yhtä täynnä ihmeitä kuin meidän

+pyhimpien immaumiemme elämä. He viettivät joskus kymmenenkin vuotta

+näkemättä ainoatakaan ihmistä. Mutta he asuivat yöt ja päivät pahojen

+henkien seurassa: lakkaamatta kiusasivat heitä nämä ilkeät olennot,

+ja he tapasivat niitä vuoteessaan, he tapasivat niitä pöydältään,

+saamatta niiltä milloinkaan suojaa. Jos tämä kaikki on totta,

+kunnianarvoisa munkki, täytyy tunnustaa, ettei kukaan ole vielä

+milloinkaan elänyt huonommassa seurassa.

+

+Järkevät kristityt pitävät kuitenkin kaikkia näitä juttuja hyvin

+luonnollisina vertauskuvallisina tarinoina, joiden tarkoituksena

+on osoittaa meille ihmisen onneton tila. Turhaan etsimme erämaasta

+rauhaa ja lepoa: kiusaukset seuraavat meitä aina. Pahojen henkien

+kuvaamat intohimomme eivät meistä luovu silloinkaan: nämä sydämen

+hirviöt, nämä hengen harhatuotteet, nämä erehdyksen ja valheen tyhjät

+varjot näyttäytyvät meille yhäti meitä vietelläkseen ja ahdistavat

+meitä jopa paastoamisen ja kiduttamisen keskelläkin, siis juuri

+voimamme hetkinä.

+

+Mitä minuun tulee, kunnianarvoisa munkki, niin tiedän minä Jumalan

+lähettilään kahlehtineen Saatanan ja syösseen hänet syvyyksiin: hän

+on puhdistanut maan, joka oli ennen täynnä Saatanan valtaa, ja tehnyt

+siitä soveliaan asuinsijan enkeleille ja profeetoille.

+

+Pariisissa, 9 p. Chahban-kuuta v. 1715.

+

+

+

+

+95. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+En ole vielä milloinkaan kuullut puhuttavan valtio-oikeudesta ilman

+ettei olisi aluksi huolellisesti tutkittu yhteiskuntien syntyä,

+mikä minusta tuntuu naurettavalta. Elleivät ihmiset muodostaisi

+yhteiskuntia, jos he pakoilisivat ja karttaisivat toisiaan, silloin

+täytyisi kysyä moisen ilmiön syytä ja tutkia, miksi he pysyttelevät

+erossa. Mutta nythän he syntyvät kaikki toinen toiseensa sidottuina:

+poika syntyy isänsä läheisyydessä ja pysyttelee siinä. Näin on

+yhteiskunta saanut alkunsa ja siinä on yhteiskunnan syntymisen syy.

+

+Valtio-oikeutta tunnetaan paremmin Euroopassa kuin Aasiassa.

+Kuitenkin voidaan sanoa, että ruhtinaiden intohimot, kansojen

+kärsivällisyys, kirjailijain imartelu ovat turmelleet kaikki sen

+perusaatteet.

+

+Sellaisena kuin sitä nykyään harjoitetaan on tämä oikeus tiede,

+joka opettaa ruhtinaille, mihin asti he saavat loukata oikeutta

+panematta etujaan vaaraan. Mihin yritykseen onkaan ryhdytty, Rhedi,

+kun on heidän omantuntonsa paaduttamiseksi muodostettu vääryydestä

+järjestelmä, laadittu sen säännöt, julistettu sen periaatteet ja

+tehty niistä johtopäätökset!

+

+Ylevien sulttaaniemme rajaton valta, jolla on ohjeena vain oma

+itsensä, ei synnytä pahempia hirviöitä kuin tämä kurja taito, joka

+tahtoo taivuttaa oikeutta, niin taipumaton kuin se onkin.

+

+On kuin olisi, Rhedi, kaksi aivan erilaista oikeutta olemassa:

+toinen, joka säännöstelee yksityishenkilöiden asioita ja joka

+vallitsee yksityisoikeudessa, ja toinen, joka säännöstelee kansojen

+kesken syntyviä ristiriitaisuuksia ja joka pitää ankaraa komentoa

+valtio-oikeudessa, ikäänkuin ei valtio-oikeus olisi itsekin

+yksityisoikeutta, ei tosin jonkin erityisen maan, vaan koko maailman

+yksityisoikeutta.

+

+Selitän Sinulle lähemmin toisessa kirjeessä ajatukseni tästä asiasta.

+

+Pariisissa, 1 p. Zilhageh-kuuta v. 1716.

+

+

+

+

+96. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle.

+

+

+Tuomarien tulee jakaa oikeutta eri kansalaisten keskeisissä asioissa:

+kunkin kansan tulee itse jakaa oikeutta sen ja jonkun muun kansan

+välisissä asioissa. Eikä tässä toisessa oikeuden jaossa voida käyttää

+muita perusohjeita kuin ensimmäisessäkään.

+

+Kansojen kesken tarvitaan harvoin kolmatta tuomariksi, koska

+kiistanaiheet ovat melkein aina selviä ja helppoja ratkaista. Kahden

+kansakunnan edut käyvät tavallisesti niin erilleen, että tarvitsee

+vain rakastaa oikeutta löytääkseen sen; tuskinpa kukaan ryhtynee

+syyttämään itseään omassa asiassaan.

+

+Niin ei ole laita niiden riitojen, joita sattuu yksityisten kesken.

+Koska he elävät yhteiskunnassa, haarautuvat ja sekaantuvat heidän

+etunsa niin monella tavalla, niitä on niin monenlaisia, että

+kolmannen täytyy pakostakin selvitellä mitä asianosaisten ahneus

+pyrkii hämmentämään.

+

+On olemassa vain kaksi oikeutetun sodan lajia: sota, jota käydään

+hyökkäävän vihollisen torjumiseksi, ja sota, jota käydään ahdistetun

+liittolaisen auttamiseksi.

+

+Ruhtinailla ei pitäisi olla lainkaan oikeutta käydä sotaa

+yksityisten riitojensa takia, ellei rikkomus olisi niin vakava,

+että se ansaitsisi siihen vikapääksi joutuneen ruhtinaan tai kansan

+kuoleman. Niin ei ruhtinas saa alottaa sotaa vain siksi, että

+häneltä on kielletty jokin kunnianosoitus, joka hänelle kuuluu, tai

+että on kohdeltu sopimattomasti hänen lähettiläitään tai että on

+tehty jotakin samantapaista, yhtä vähän kuin joku yksityinen saa

+tappaa henkilön, joka kieltäytyy väistymästä hänen tieltään. Tämä

+siitä syystä, että kun sodanjulistuksen pitää olla oikeudenmukainen

+teko, missä rangaistus on aina sovitettava rikkomuksen suuruutta

+vastaavaksi, täytyy ottaa selko, ansaitseeko se, jolle sota

+julistetaan, tosiaankin kuoleman, sillä jos ken ryhtyy sotimaan

+jotakuta vastaan, tahtoo hän rangaista tätä kuolemalla.

+

+Valtio-oikeuden alalla sota on ankarin oikeusteko, koska sen

+seurauksena voi olla ja koska sen päämääränä on kokonaisen

+yhteiskunnan hävittäminen.

+

+Koston tavoittelu tulee vasta toisella sijalla. Eiväthän

+tuomioistuimetkaan ole voineet olla noudattamatta lakia, joka käskee

+mittaamaan rangaistusta rikoksella.

+

+Kolmas oikeusteko tapahtuu silloin kun ruhtinaalta riistetään edut,

+joita hän voi hankkia meidän kustannuksellamme, yhäti sillä ehdolla,

+että rangaistus on loukkauksen mukainen.

+

+Neljäntenä oikeustekona, jonka tulee olla yleisin, on kieltäytyminen

+sellaisen kansan liitosta, jonka menettelyä on syytä valittaa. Tämä

+rangaistus vastaa tuomioistuinten julistamaa karkotusta, joka erottaa

+syylliset yhteiskunnasta. Samoin on ruhtinas, jonka kanssa me emme

+suostu tekemään liittoa, erotettu meidän yhteydestämme, eikä hän siis

+enää ole meidän yhdyskuntamme jäsen.

+

+Ruhtinasta ei voida pahemmin häväistä kuin kieltäytymällä hänen

+liittokumppanuudestaan, eikä taas osoittaa hänelle suurempaa kunniaa

+kuin suostumalla siihen. Ihmisten kesken mikään ei niin heitä

+mairittele eikä mikään myös ole heille niin suureksi hyödyksi kuin

+se, että he näkevät muiden aina pitävän huolta heidän menestyksestään.

+

+Mutta jotta liitto meitä tosiaankin sitoo, täytyy sen olla

+oikeudenmukainen. Niinpä ei liitto, jonka on tehnyt kaksi kansaa

+sortaakseen kolmatta, ole suinkaan hyväksyttävä, ja sen voikin syyhyn

+joutumatta rikkoa.

+

+Eikä ole myöskään ruhtinaan kunnian ja arvon mukaista käydä tyrannin

+liittoon. Erään Egyptin hallitsijan sanotaan huomauttaneen Samoksen

+kuninkaalle tämän julmuudesta ja hirmuvaltaisuudesta ja kehottaneen

+tätä parantamaan käytöstään: kun tämä ei sitä tehnyt, toimitti

+egyptiläinen Samokseen sanan, että hän luopui hänen ystävyydestään ja

+liitostaan.

+

+Valloitus ei luo itsessään minkäänlaista oikeutta. Jos kansa on

+jäänyt elämään, on valloitus rauhan ja vääryyden korjaamisen

+panttina. Ja jos kansa on hävitetty tai hajoitettu, on se hirmuvallan

+muistomerkkinä.

+

+Rauhansopimukset ovat ihmisten kesken niin pyhiä, että ne näyttävät

+olevan oikeuksiaan vaativan luonnon ääniä. Ne ovat kaikki

+oikeudenmukaisia silloin kun niiden ehdot ovat sellaisia, että

+molemmat kansat saattavat säilyä. Muutoin voi se noista kahdesta

+yhteiskunnasta, jonka on tuhouduttava, koska siltä on rauhanteossa

+riistetty sen luonnollinen suoja, tavoitella sitä sodalla.

+

+Sillä luonto, joka on järjestänyt ihmisten keskuuteen erilaiset

+voiman ja heikkouden asteet, on myöskin nostanut heikkouden usein

+voiman verroille epätoivon avulla.

+

+Pariisissa, 4 p. Zilhageh-kuuta v. 1716.

+

+

+

+

+97. kirje.

+

+Ylieunukki kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Tänne on saapunut useita keltaihoisia naisia Visapurin valtakunnasta:

+minä ostin niistä yhden veljellesi, Mazenderan käskynhaltijalle,

+koska hän oli lähettänyt minulle kuukausi sitten korkean käskynsä ja

+sata tomaania.

+

+Minä tunnen naiset, sitäkin paremmin, kun he eivät pääse minua

+yllättämään ja kun silmieni toimintaa eivät häiritse sydämeni

+liikkeet.

+

+En ole milloinkaan nähnyt niin kummallista ja niin täydellistä

+kauneutta: hänen loistavat silmänsä antavat eloa hänen kasvoilleen

+ja kohottavat värin hehkua, joka saattaisi varjoon kaikki

+tsherkessiläiset sulot.

+

+Erään ispahanilaisen liikemiehen ylieunukki osteli häntä kanssani

+kilvan. Mutta neito piiloutui halveksien hänen katseiltaan ja näytti

+etsivän minun katseitani, ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa minulle,

+ettei halpa kauppias ollut hänen arvoisensa, vaan että hänet oli

+kohtalo määrännyt korkeasukuisemmalle puolisolle.

+

+Tunnustan Sinulle: minä tunnen sisässäni salaista iloa kun vain

+ajattelen tämän kaunottaren viehkeyttä. On kuin näkisin hänen astuvan

+veljesi vaimolaan, ja minusta on hauskaa jo ennakolta todeta kaikkien

+hänen vaimojensa hämmästys, toisten valtava tuska, toisten mykkä,

+mutta vielä tuskallisempi masentumus, niiden pahansuopa tyytyväisyys,

+jotka eivät enää toivo mitään, ja niiden kiihottunut kunnianhimo,

+jotka vielä jotakin toivovat.

+

+Näin minä toimitan valtakunnan toisesta päästä asti eräässä

+vaimolassa täydellisen muutoksen. Kuinka monet intohimot saankaan

+liekehtimään ja kuinka paljon pelkoa ja vaivaa valmistankaan!

+

+Mutta niin hämmentynyt kuin tämän vaimolan sisäinen maailma onkin,

+pysyy ulkopuoli yhtä rauhallisena. Suuret mullistukset kätketään

+sydämen syvyyksiin, murheet niellään ja ilo hillitään. Kuuliaisuus

+on oleva yhtä täsmällistä ja säännöt yhtä taipumattomia. Lempeys,

+jonka on pakko olla aina näkysällä, on putkahtava ilmoille itsensä

+epätoivon uumenista.

+

+Me olemme panneet merkille, että mitä enemmän meillä on naisia

+vartioitavanamme, sitä vähemmän he antavat meille puuhaa. Suurempi

+miellyttämisen pakko, pienempi liittoutumisen mahdollisuus, useampia

+alistumisen esikuvia, kaikki tämä kahlitsee heitä yhä voimakkaammin.

+He pitävät lakkaamatta silmällä toistensa tekoja ja askeleita: on

+kuin he olisivat tehneet meidän kanssamme sopimuksen joutuakseen

+omasta toimestaan yhä suurempaan riippuvaisuuteen. He suorittavat

+meidän tehtävämme melkein puoliksi ja avaavat silmämme silloin kun

+satumme ne sulkemaan. Mitä sanonkaan? He kiihottavat lakkaamatta

+isäntää kilpailijattariaan vastaan, aavistamatta kuinka lähellä he

+ovat niitä, joita rangaistus kohtaa.

+

+Mutta kaikki tämä, mahtava herra, kaikki tämä ei ole mitään ilman

+isännän läsnäoloa. Mitä voimme tehdä sen vallan tyhjällä varjolla,

+jota ei meille milloinkaan suoda kokonaisuudessaan? Me edustamme

+vain heikosti Sinun toista puoltasi ja me voimme näyttää heille vain

+inhottua ankaruutta. Mutta Sinä, Sinä lievennät pelkoa toivolla,

+sillä Sinun valtasi on ehdottomampi silloin kun Sinä hyväilet, kuin

+silloin kun Sinä uhkaat.

+

+Palaja siis, mahtava herra, palaja tähän palatsiin ja levitä

+kaikkialle valtasi merkkejä. Tule viihdyttämään epätoivoisia

+intohimoja, tule poistamaan kaikki lankeemuksen tekosyyt, tule

+rauhoittamaan nurkuvaa lempeä ja tekemään velvollisuuskin

+miellyttäväksi, tule vihdoinkin huojentamaan uskollisten eunukkiesi

+taakkaa, joka käy päivä päivältä raskaammaksi.

+

+Ispahanilaisessa vaimolassa, 8 p. Zilhageh-kuuta v. 1716.

+

+

+

+

+98. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Hasseinille, Jaronin vuoren dervishille.

+

+

+Oi sinä viisas dervishi, jonka ihmeellinen henki loistaa suuresta

+tietämisestä, kuule, mitä Sinulle sanon.

+

+Täällä on filosofeja, jotka totta puhuen eivät ole saavuttaneet

+itämaalaisen viisauden huippua. Heidän hurmauksensa ei ole nostanut

+heitä valon valtaistuimelle saakka. He eivät ole kuulleet niitä

+kielin kertomattomia sanoja, jotka kaikuvat enkelien lauluissa,

+eivätkä tunteneet jumalallisen raivon kauhistuttavia purkauksia.

+Omaan huomaansa jätettyinä, pyhistä ihmeistä osattomina seuraavat he

+hiljaisuudessa inhimillisen järjen polkuja.

+

+Etpä osaisi uskoa, mihin asti tämä opas on heidät vienyt. He ovat

+järjestäneet kaaoksen ja selittäneet yksinkertaisen liike- ja

+tasapaino-opin avulla jumalallisen rakennuksen suunnitelman. Luonnon

+tekijä pani aineen liikkumaan: enempää ei tarvittu sen hämmästyttävän

+ilmiörunsauden synnyttämiseksi, minkä nyt näemme maailmankaikkeudessa.

+

+Kun tavalliset lainsäätäjät tarjoovat meille lakeja inhimillisten

+yhteiskuntien säännöstelemiseksi, lakeja, jotka ovat yhtä

+muuttuvaisia kuin niiden laatijain ja niitä noudattavain kansain

+mieli, puhuvat nämä meille vain yleisistä, järkähtämättömistä,

+ikuisista laeista, joita noudatetaan poikkeuksetta loppumattoman

+uskollisesti, säännöllisesti ja nopeasti avaruuksien äärettömyydessä.

+

+Ja millaisiksi luulet, jumalainen mies, näitä lakeja? Kuvittelet

+ehkä, että astuessasi Iankaikkisen neuvospöydän ääreen hänen

+salaisuuksiensa ylevyys lyö Sinut hämmästyksellä: Sinä kieltäydyt jo

+ennakolta ymmärtämästä ja valmistut vain ihmettelemään.

+

+Mutta piankin tulet toisiin ajatuksiin. Ne eivät tosiaankaan huikaise

+silmiäsi väärän arvokkuuden loistolla. Niiden yksinkertaisuus on

+vaikuttanut, ettei niitä ole pitkään aikaan huomattu, ja vasta

+ankaran mietiskelyn jälkeen on oivallettu koko niiden hedelmällisyys

+ja laajakantoisuus.

+

+Ensimmäinen laki lausuu, että jokainen kappale pyrkii piirtämään

+suoran viivan, ellei se tapaa mitään estettä, joka kääntää sitä

+toisaalle. Ja toinen laki, joka on vain ensimmäisen seuraus, opettaa,

+että jokainen kappale, joka kiertää jonkin pisteen ympäri, pyrkii

+siitä loittonemaan, koska sen piirtämä rata lähenee sitä enemmän

+suoraa viivaa, mitä kauempana se siitä on.

+

+Kas siinä on, ylevä dervishi, luonnon avain. Kas siinä ovat ovat ne

+hedelmälliset perusaatteet, joista tehdään johtopäätöksiä silmän

+kantamattomiin, niinkuin tulen Sinulle eri kirjeessä osoittamaan.

+

+Viiden tai kuuden totuuden tajuaminen on täyttänyt heidän

+filosofiansa ihmeillä ja saanut heidät toimittamaan enemmän

+kuulumattomia kummia ja oudostuttavia tekoja kuin kaikki se, mitä

+meille kerrotaan pyhistä profeetoistamme.

+

+Sillä minä olen vakuuttunut siitä, ettei ainoakaan kirjanoppineemme

+olisi ollut joutumatta pulaan, jos häntä olisi kehotettu vaa'alla

+punnitsemaan kaikki maata ympäröiviä ilma tai mittaamaan kaikki sen

+pinnalle vuosittain putoava vesi. Varmaankin olisi hän myös miettinyt

+neljä kertaa päänsä ympäri ennen kuin olisi sanonut, kuinka monta

+peninkulmaa ääni kulkee tunnissa, kuinka pitkän ajan valonsäde

+tarvitsee tullakseen auringosta maahan, kuinka monta syltä on täältä

+Saturnukseen, kuinka kaarevaksi on laivan kylki laitettava, jotta

+siitä tulisi niin hyvä purjehtija kuin mahdollista.

+

+Jos joku jumalallinen mies olisi koristanut näiden filosofien teokset

+korkeilla ja ylevillä sanoilla, jos hän olisi sovittanut niihin

+rohkeita kuvia ja salaperäisiä vertauksia, olisi hän ehkä luonut niin

+kauniin kirjan, että sen olisi voittanut vain pyhä Koraani.

+

+Jos minun kuitenkin tulee sanoa Sinulle, mitä ajattelen, niin en

+minä oikein osaa pitää kuvatyylistä. Koraanissamme on melkoinen

+joukko lapsellisia kohtia, jotka tuntuvat minusta aina lapsellisilta,

+vaikkakin niitä kohottaa ilmaisutavan voima ja eloisuus. Ensi aluksi

+luulisi pyhässä innostuksessa sepitettyjen kirjojen olevan ihmisten

+kielellä tulkittuja jumalallisia aatteita, mutta meidän pyhissä

+kirjoissamme tapaakin päinvastoin jumalan kielen ja ihmisten aatteet,

+ikäänkuin Jumala olisi ihmeellisestä oikusta sanellut lauseet ja

+ihminen antanut ajatukset.

+

+Arvelet ehkä minun puhuvan liian vapaasti sellaisesta, mikä on

+pyhintä keskuudessamme, ja luulet kai sitä tässä maassa vallitsevan

+itsenäisyyden hedelmäksi. Ei. Järki ei ole, taivaan kiitos, turmellut

+sydäntä. Niin kauan kuin elän on Ali oleva profeettani.

+

+Pariisissa, 15 p. Chahban-kuuta v. 1716.

+

+

+

+

+99. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Eipä ole maailmassa valtakuntaa, jossa onni olisi niin häilyvä kuin

+täällä. Joka kymmenes vuosi sattuu mullistuksia, jotka syöksevät

+rikkaan kurjuuteen ja nostavat köyhän nopein siivin rikkauden

+huipulle. Yksi hämmästelee köyhyyttään, toinen yltäkylläisyyttään.

+Tuokiossa rikastunut ihmettelee Kaitselmuksen viisautta ja tuokiossa

+köyhtynyt kohtalon sokeata sallimusta.

+

+Verojen kokoojat uivat aarteissa: heidän keskuudessaan on vähän

+Tantaloksia. He alkavat kuitenkin tämän ammattinsa äärimmäisessä

+kurjuudessa. Heitä halveksitaan kuin lokaa niin kauan kuin he

+ovat köyhiä, mutta kun heistä on tullut rikkaita, annetaan heille

+paljon arvoa. Niinpä he eivät jätäkään tekemättä mitään tätä arvoa

+hankkiakseen.

+

+Nykyään heidän asemansa on kuitenkin kauhistuttava. Hiljattain on

+perustettu muuan kamari, jota nimitetään oikeuskamariksi, koska

+sen tarkoituksena on riistää heiltä koko heidän omaisuutensa. He

+eivät voi kuljettaa pois eivätkä salata tavaroitaan, sillä heidät

+pakotetaan kuolemanrangaistuksen uhalla ilmoittamaan ne täsmälleen.

+Näin pannaan heidät kulkemaan hyvin ahtaasta solasta, nimittäin

+heidän henkensä ja rahojensa välistä. Onnettomuuden kukkuraksi

+kunnioittaa muuan sukkelasta suustaan tunnettu ministeri heitä

+pilapuheillaan ja lörpöttelee kaikista neuvoskunnan päätöksistä. Eipä

+tavata joka päivä ministerejä, jotka tahtovat naurattaa ihmisiä. Ja

+tälle on oltava kiitollisia siitä, että hän on sellaista yrittänyt.

+

+Palvelijaluokka nauttii Ranskassa suurempaa kunnioitusta kuin

+muualla. Se on suurten herrain taimitarha ja se täyttää muiden

+säätyjen tyhjät sijat. Siihen kuuluvat henkilöt asettuvat

+onnettomuuteen suistuneiden ylimysten, vararikkoon joutuneiden

+virkamiesten ja sodan raivoisissa kahakoissa kaatuneiden aatelisten

+tilalle. Ja elleivät he kykene itse näitä korvaamaan, kohottavat

+he kaikkien suurten sukujen loistoa tytärtensä avulla, nämä kun

+jonkinlaisen lannan tavoin lihottavat karuja vuoriperäisiä maita.

+

+Kaitselmus on minun nähdäkseni, Ibben, aivan ihmeellisellä tavalla

+toimittanut rikkauksien jaon. Jos se olisi suonut niitä vain kunnon

+ihmisille, ei niitä olisi osattu kyllin selvästi erottaa hyveestä

+eikä niiden koko tyhjyyttä olisi perinpohjin oivallettu. Mutta

+kun tutkitaan, millaisia ne ihmiset ovat, joille niitä on eniten

+sälytetty, opitaan rikkaita halveksimalla myös lopulta halveksimaan

+rikkauksia.

+

+Pariisissa, 26 p. Maharram-kuuta v. 1716.

+

+

+

+

+100. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Minusta ovat muodin oikut ranskalaisten keskuudessa suorastaan

+hämmästyttäviä. He ovat nyt jo unohtaneet, millainen heidän pukunsa

+oli viime kesänä, mutta vielä vähemmän ovat he selvillä siitä, millä

+tavalla he tulevat pukeutumaan tänä talvena. Varsinkaan ei saata

+kukaan kuvitella, kuinka paljon mies saa uhrata rahaa pitääkseen

+vaimoaan muodin tasalla.

+

+Mitä hyödyttäisi minun ryhtyä Sinulle tarkoin kuvailemaan heidän

+pukujansa ja koristuksiansa? Uusi muoti hävittäisi piankin koko minun

+työni, niinkuin se hävittää heidän räätäliensä työn, ja ennenkuin

+olisit saanut kirjeeni, olisi kaikki jo muuttunut toiseksi.

+

+Nainen, joka poistuu Pariisista viettääkseen kuutisen kuukautta

+maalla, palaa sieltä yhtä vanhanaikaisena kuin jos hän olisi

+unohtunut sinne kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Poika ei tunne äitinsä

+kuvaa, niin oudolta tuntuu hänestä puku, jota hän on maalattaessa

+käyttänyt: hän luulee siinä esitetyn jotakin amerikattaren tapaista

+tai arvelee maalarin tahtoneen tulkita jotakin päähänpistoaan.

+

+Joskus kohoavat tukkalaitteet vähitellen korkeuksiin, kunnes jokin

+mullistus heittää ne äkkiä alas. On ollut aika, jolloin niiden

+suunnaton korkeus sijoitti naisen kasvot hänen keskipaikoilleen.

+Toisen kerran taas oli jaloilla sama asema, sillä korot muodostivat

+jalustan, joka piti niitä ilmassa. Kuka sitäkään uskoisi, että

+arkkitehtien on ollut usein pakko korottaa, alentaa tai leventää

+oviaan aina sen mukaan, millaista muutosta naisten koristukset heiltä

+vaativat? Heidän taiteensa säännöt ovat saaneet orjina totella

+näitä oikkuja. Joskus nähdään naisten kasvoilla arvaamaton määrä

+mustia laastaripilkkuja, mutta huomenna ne ovat kaikki kadonneet.

+Muinoin oli naisilla vartaloa ja hampaitakin: nykyään ei niistä ole

+puhettakaan. Tämän vaihtelevan kansan keskuudessa ovat tyttäret, mitä

+heistä sitten arvostelija sanoneekaan, aivan toisenlaisia kuin heidän

+äitinsä.

+

+Tottumusten ja elämänmuotojen laita on sama kuin muotien:

+ranskalaiset muuttavat tapojaan aina kuninkaansa iän mukaan.

+Hallitsija saattaisi tehdä kansastaan vakavankin, jos hän vain sitä

+yrittäisi. Ruhtinas painaa mielensä leiman hoviin, hovi kaupunkiin,

+kaupunki maaseutuun. Yksinvaltiaan sielu on kuin muotti, joka valaa

+kaikki muut sielut kaltaisikseen.

+

+Pariisissa, 8 p. Saphar-kuuta v. 1717.

+

+

+

+

+101. kirje.

+

+Rica kirjoittaa samalle.

+

+

+Äskettäin puhuin Sinulle ranskalaisten tavattomasta häilyväisyydestä

+muotiasioissa. Kuitenkin on aivan käsittämätöntä, kuinka sitkeästi

+he niistä pitävät kiinni. Ne muodostavat säännön, jonka mukaan he

+arvostelevat kaikkea, mitä tapahtuu muiden kansojen keskuudessa.

+Kaikesta vetoavat he aina niihin, ja kaikki, mikä on outoa, näyttää

+heistä aina naurettavalta. Tunnustan Sinulle, etten osaa sovittaa

+tätä pukukiihkoa siihen huikentelevaisuuteen, millä he niitä

+muuttavat joka päivä.

+

+Kun sanon Sinulle heidän halveksivan kaikkea, mikä on outoa ja

+muukalaista, puhun vain pikku seikoista. Sillä kun on kysymys

+tärkeistä asioista, näyttävät he epäilevän itseään niin perinpohjin,

+että unohtavat oman arvonsakin. He myöntävät mielellään, että toiset

+kansat ovat viisaampia, kunhan vain tunnustetaan, että he ovat

+paremmin puettuja. He suostuvat kernaasti tottelemaan kilpailevan

+kansan lakeja, kunhan vain ranskalaiset parturit määräävät

+lainsäätäjän vallalla muukalaisten irtotukkien muodon. Mikään ei

+heistä ole niin kaunista kuin havaita kokkiensa maun hallitsevan

+hamasta pohjoisesta ihan etelään ja heidän kähertäjättäriensä

+säädösten kulkevan voitokkaina kautta Euroopan kaikkien pukuhuoneiden.

+

+Kunhan he vain saavat nauttia näitä jaloja etuja, mitä he huolivat

+siitä, että terve järki tuodaan heille muualta ja että he lainaavat

+naapureiltaan kaiken, mikä koskee valtiollista ja yhteiskunnallista

+hallintoa?

+

+Voiko kukaan kuvitella, että Euroopan vanhinta ja mahtavinta

+kuningaskuntaa on jo yli kymmenen vuosisadan aikana hallittu laeilla,

+joita ei ole tehty sitä varten? Jos Ranska olisi ollut valloitettu

+maa, ei moista olisi vaikea käsittää. Mutta sehän on esiintynyt

+valloittajana.

+

+Ranskalaiset ovat hylänneet vanhat lakinsa, joita heidän ensimmäiset

+kuninkaansa laativat yleisissä kansankokouksissa. Ja omituisinta on,

+että niitä roomalaisia lakeja, joita he omaksuivat omiensa sijaan,

+olivat osaksi säätäneet ja osaksi merkinneet muistiin heidän omien

+lainlaatijainsa aikana eläneet keisarit.

+

+Ja jotta saalis olisi täydellinen ja jotta terve järki tulisi heille

+kokonaisuudessaan muualta, ovat he hyväksyneet noudatettaviksi myös

+kaikki paavien julistukset ja muodostaneet niistä uuden oikeutensa

+osan: uusi laji orjuutta sekin.

+

+On kyllä totta, että viime aikoina on kirjoitettu muistiin muutamia

+kaupunkien ja maakuntien säädöksiä, mutta nekin on melkein kaikki

+otettu roomalaisesta oikeudesta.

+

+Tämä omaksuttujen ja niin sanoaksemme kansalaistutettujen lakien

+paljous on niin suuri, että se rasittaa yhtä paljon oikeutta kuin

+oikeuden jakajiakin. Mutta nämä lukuisat lakikirjat eivät ole

+mitään verrattuina siihen kauhistavaan selittäjäin, tulkitsijain ja

+mukailijain armeijaan, jonka yksityiset jäsenet ovat yhtä heikkoja

+älynsä vähäisen terävyyden puolesta kuin he ovat voimakkaita

+äärettömän lukumääränsä puolesta.

+

+Eikä siinä kaikki. Nämä muukalaiset lait ovat saaneet aikaan

+muodollisuuksia, jotka ovat ihmisjärjen häpeä. Olisi verrattain

+vaikeata ratkaista, onko muoto käynyt vahingollisemmaksi

+kotiutuessaan lakitieteeseen vaiko juurtuessaan lääketieteeseen,

+onko se tehnyt enemmän tuhoa lakimiehen kauhtanan alla kuin lääkärin

+leveän hatun varjossa ja onko se yhtäällä syössyt enemmän ihmisiä

+vararikkoon kuin tappanut niitä toisaalla.

+

+Pariisissa, 12 p. Saphar-kuuta v. 1717.

+

+

+

+

+102. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Täällä puhutaan yhä paavin perussäädöksestä. Menin joku päivä

+sitten taloon, missä heti kuulin erään pyylevän, punakan miehen

+huutavan lujalla äänellä: "Minä olen antanut paimenkirjeeni. Minä

+en lähde vastaamaan mihinkään, mitä te sanotte. Lukekaa vain se

+paimenkirje ja tulette näkemään, kuinka minä olen siinä ratkaissut

+kaikki teidän epäilyksenne. Olen saanut aika tavalla hikoilla niistä

+suoriutuakseni", jatkoi hän vieden käden otsalleen, "minä olen

+tarvinnut koko oppineisuuttani ja minun on täytynyt lukea monen monta

+latinaista kirjailijaa".

+

+"Sen uskon kyllä", virkkoi toinen mies, joka oli siinä lähettyvillä,

+"sillä onpa se kaunis teos. Ja minä väitän, ettei se jesuiittakaan,

+joka hyvin usein käy luonanne, kykene sepittämään parempaa."

+

+"Sepä sen, lukekaa se siis", jatkoi ensimmäinen, "ja pääsette näistä

+asioista neljännestunnissa paremmin selville kuin jos minä olisin

+puhunut niistä teille kaksi tuntia".

+

+Näin hän väisteli keskusteluun antautumasta ja panemasta

+pöyhkeyttään vaaraan. Mutta kun häntä yhä ahdistettiin, oli hänen

+pakko lopultakin tulla esille vallitustensa suojasta ja hän alkoi

+lasketella jumaluusoppineiden tapaan moninaisia typeryyksiä, missä

+toimessa muuan dervishi auttoi häntä sangen kunnioittavasti. Kun

+pari miestä, jotka olivat kuunnelleet keskustelua, kielsi jonkun

+hänen perusväitteensä, sanoi hän ilman muuta: "Se on varmasti niin,

+koska me olemme sen niin päättäneet, ja me olemme erehtymättömiä

+päätöksissämme."

+

+"Kuinka", lausuin minä hänelle vuorostani, "oletteko te

+erehtymättömiä?"

+

+"Ettekö sitten huomaa", vastasi hän, "että Pyhä Henki valistaa meitä?"

+

+"Se on mainiota", jatkoin minä, "sillä siitä tavasta, millä te

+olette puhuneet koko tämän päivän, huomaan teidän kipeästi kaipaavan

+valistusta."

+

+Pariisissa, 18 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1717.

+

+

+

+

+103. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Euroopan mahtavimmat valtakunnat ovat keisarin ja Ranskan, Espanjan

+ja Englannin kuninkaiden valtakunnat. Italia ja suuri osa Saksaa ovat

+jakaantuneet lukemattomiin pikku valtioihin, joiden ruhtinaat ovat

+suoraan sanoen yksinvaltiuden marttyyreja. Meidän mainehikkailla

+sulttaaneillamme on enemmän vaimoja kuin useimmilla näillä

+ruhtinailla alamaisia. Italian ruhtinaat, jotka eivät ole kovinkaan

+yksimielisiä, ovat säälittävimmässä asemassa. Heidän valtakuntansa

+ovat avoinna kuin karavaanimajalat, niin että heidän on pakko ottaa

+niihin vastaan kaikki, jotka vain suvaitsevat tulla. Näin ollen onkin

+heidän ollut liittyminen suurempiin ruhtinaihin, joille he omistavat

+pikemmin pelkonsa kuin ystävyytensä.

+

+Enimmät Euroopan hallitukset ovat yksinvaltaisia tai sanotaan niitä

+ainakin siksi, sillä enpä tiedä, onko milloinkaan ollut olemassakaan

+todellisesti yksinvaltaisia hallituksia. Ainakin on niiden ollut

+mahdotonta kauan säilyä puhtaina. Yksinvaltainen hallitus on

+väkivaltainen hallitus, joka aina muuttuu itsevaltiudeksi tai

+tasavallaksi. Valtaa ei voida milloinkaan sopusuhtaisesti jakaa

+kansan ja ruhtinaan kesken: tasapainoa on liian vaikea säilyttää.

+Mahti vähenee pakostakin yhdeltä puolen, samalla kun se lisääntyy

+toisella puolen. Ja etu on yleensä ruhtinaan puolella, koska hänellä

+on hallussaan sotajoukko.

+

+Niinpä onkin Euroopan kuninkaiden valta hyvin suuri, ja heidän

+voidaan sanoa pitävän sitä niin suurena kuin he vain haluavat.

+Mutta he eivät harjoita sitä yhtä laajassa mitassa kuin meidän

+sulttaanimme. Ensiksikään he eivät tahdo loukata kansojensa tapoja ja

+uskontoa ja toiseksi ei heidän etunsa mukaista ole sen ulottaminen

+liian avaralle.

+

+Ei mikään lähennä niin ruhtinaiden asemaa heidän alamaistensa asemaan

+kuin se suunnaton valta, mikä heillä on näihin nähden, eikä myöskään

+mikään tee heistä siinä määrin onnen oikkujen ja iskujen uhreja.

+

+Meidän sulttaanimme tapa pienimmälläkin vihjauksellaan lähettää

+kuolemaan kaikki, jotka eivät häntä miellytä, kumoaa kokonaan sen

+suhteen, jonka pitää vallita rikoksen ja rangaistuksen välillä ja

+joka on ikäänkuin valtioiden sielu ja vallankäytön sopusointu. Kun

+kristityt ruhtinaat ottavat tarkoin huomioon tämän suhteen, ovat he

+siinä rajattomasti meidän hallitsijoistamme edellä.

+

+Persialainen, joka varomattomuuksissaan tai onnettomuuksissaan on

+saanut osakseen ruhtinaan epäsuosion, tietää varmasti kuolevansa.

+Pieninkin virhe tai pieninkin oikku asettaa hänet tähän ankaraan

+tilaan. Mutta jos hän olisi tavoitellut ylivaltiaansa henkeä, jos

+hän olisi aikonut luovuttaa hänen linnoituksensa vihollisille,

+suoriutuisi hän siitäkin henkensä menettämisellä. Hän ei siis joudu

+suurempaan vaaraan jälkimmäisessä kuin edellisessäkään tapauksessa.

+

+Niinpä kun hän huomaa joutuneensa hiukankin epäsuosioon, kun hän

+näkee varman kuoleman edessään eikä näe mitään pahempaa, ryhtyy hän

+aivan luonnon pakosta toimittamaan rauhattomuuksia valtiossa ja

+tekemään salaliittoja hallitsijaa vastaan, koska se on hänen ainoa

+apukeinonsa.

+

+Näin ei ole eurooppalaisten ylimysten laita, heiltä kun epäsuosio

+riistää vain hallitsijan hyväntahtoisuuden ja myötätunnon. He

+poistuvat hovista ja ajattelevat vain rauhallisen elämän nautintoja

+ja syntyperänsä tarjoomia etuja. Kun heidät otetaan hengiltä

+enimmäkseen vain majesteettirikoksesta, varovat he joutumasta siihen

+vikapäiksi, ottamalla huomioon, mitä he siinä voivat menettää ja

+kuinka vähän he siinä saattavat voittaa. Niinpä nähdäänkin vähän

+kapinoita ja vähän väkivaltaisella kuolemalla kuolleita ruhtinaita.

+

+Elleivät ruhtinaamme tätä rajatonta valtaa harjoittaessaan ryhtyisi

+monenlaisiin varovaisuustoimiin henkensä turvaamiseksi, eivät he

+eläisi päivääkään. Ja ellei heillä olisi palkoissaan lukemattomia

+joukkoja, joiden avulla heidän muita alamaisiaan käy pitäminen

+verisessä kurissa, ei heidän valtansa kestäisi kuukauttakaan.

+

+Siitä on vain neljä, viisi vuosisataa, kun Ranskan kuningas vastoin

+sen ajan tapaa ensiksi hankki itselleen henkivartijoita, ollakseen

+suojassa salamurhaajilta, jotka muuan pieni aasialainen ruhtinas oli

+lähettänyt hänen surmakseen. Siihen asti olivat kuninkaat eläneet

+rauhassa alamaistensa keskellä niinkuin isät lastensa keskellä.

+

+Ranskan kuninkaat eivät suinkaan saata meidän sulttaaniemme tavoin

+omasta alotteestaan riistää henkeä ainoaltakaan alamaiseltaan, vaan

+on heillä päinvastoin aina varalla armahdus kaikille rikoksellisille.

+Riittää, että ihmisellä on ollut onni nähdä ruhtinaansa ylevät

+kasvot, kun hän jo lakkaa olemasta arvoton elämään. Nämä valtiaat

+ovat kuin aurinko, joka levittää kaikkialle eloa ja lämpöä.

+

+Pariisissa, 8 p. toista Rebiab-kuuta v. 1717.

+

+

+

+

+104. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle.

+

+

+Jatkaakseni viimeisen kirjeeni ajatuksenjuoksua kerron Sinulle

+tässä suunnilleen, mitä muuan sangen järkevä eurooppalainen minulle

+äskettäin sanoi:

+

+"Huonoin menettelytapa, mihin aasialaiset ruhtinaat ovat voineet

+turvautua, on heille ominainen piilottautuminen. He tahtovat kai

+siten herättää suurempaa kunnioitusta, mutta he herättävätkin

+kunnioitusta kuninkuutta, vaan ei kuningasta kohtaan, ja he

+kiinnittävät alamaisten mielen määrättyyn valtaistuimeen, vaan ei

+määrättyyn henkilöön.

+

+"Se näkymätön voima, joka hallitsee, on kansalle aina sama. Vaikka

+kymmenen kuningasta, jotka se tuntee vain nimeltä, olisi tappanut

+toinen toisensa, se ei huomaa minkäänlaista erotusta: siitä on samaa

+kuin jos sitä olisivat hallinneet perä perää henget.

+

+"Jos suuren kuninkaamme Henrik IV:n inhoittava murhaaja olisi iskenyt

+iskunsa johonkin Intian kuninkaaseen, olisi hän kuninkaallisen

+sinetin ja ikäänkuin häntä varten koottujen suunnattomien aarteiden

+haltijana tarttunut kaikessa rauhassa valtakunnan ohjiin, ilman

+että ainoakaan ihminen olisi ajatellut vaatia häneltä takaisin

+kuningastaan, ja tämän perhettä ja lapsia.

+

+"Ihmetellään usein, ettei itämaisten ruhtinaiden hallitustavassa

+melkein milloinkaan tapahdu muutoksia. Mistä muusta se johtuu kuin

+siitä, että se on aina hirmuvaltainen ja kauhistuttava?

+

+"Muutoksenhan voi toimittaa vain ruhtinas tai kansa. Mutta ruhtinaat

+varovat visusti sitä tekemästä, koska heillä niin suuren vallan

+omistaessaan on kaikki, mitä heillä voikin olla. Jos he jotakin

+muuttaisivat, saattaisi se koitua vain heidän vahingokseen.

+

+"Mitä alamaisiin tulee, niin jos joku heistä jotain suunnitteleekin,

+ei hän voi panna suunnitelmaansa valtiossa toimeen. Hänenhän täytyisi

+kyetä yhtäkkiä vastustamaan pelottavaa ja aina yhtenäistä valtaa, ja

+siihen puuttuu häneltä sekä keinoja että aikaa. Mutta hänen tarvitsee

+vain mennä tämän vallan lähteelle, ja silloin riittää hänelle yksi

+käsivarsi ja yksi silmänräpäys.

+

+"Murhamies nousee valtaistuimelle samassa kun entinen yksinvaltias

+syöksähtää siitä pois, kaatuu ja heittää henkensä hänen jalkojensa

+juuressa.

+

+"Tyytymätön eurooppalainen pyrkii pitämään yllä salaista yhteyttä

+muiden kanssa, heittäytymään vihollisten joukkoon, anastamaan jonkun

+linnoituksen, kiihottamaan joutavaa nurinaa alamaisten keskuudessa.

+Mutta tyytymätön aasialainen käy suoraan käsiksi ruhtinaaseen,

+säikähdyttää, iskee, kukistaa. Hän hävittää tämän ruhtinaan

+muistonkin, niin että hän on samassa silmänräpäyksessä orja ja herra,

+vallananastaja ja laillinen hallitsija.

+

+"Onneton se kuningas, jolla on vain yksi pää! Siihen näyttää

+keskittyneen koko hänen valtansa vain osoittaakseen ensimmäiselle

+kunnianhimoiselle uskalikolle paikan, mistä se on kokonaisuudessaan

+löydettävissä."

+

+Pariisissa, 17 p. toista Rebiab-kuuta v. 1717.

+

+

+

+

+105. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Kaikki Euroopan kansat eivät ole yhtä riippuvaisia ruhtinaistaan.

+Niinpä ei esim. englantilaisten kärsimätön luonne jätä heidän

+kuninkaalleen paljoakaan aikaa valtansa vahvistamiseen. Alamaisuus

+ja kuuliaisuus ovat hyveitä, joista he vähiten ylpeilevät. He

+lausuilevat niistä sangen kummallisia asioita. Heidän nähdäkseen on

+olemassa vain yksi side, joka kykenee liittämään ihmiset toisiinsa,

+ja se side on kiitollisuus. Aviomiestä, vaimoa, isää ja poikaa sitoo

+toisiinsa vain rakkaus, jota he tuntevat toisiaan kohtaan, tai hyvät

+työt, joita he toisilleen tekevät. Ja nämä erilaiset kiitollisuuden

+syyt ovat kaikkien yhteiskuntien alkuna.

+

+Mutta jos ruhtinas, edistämättä alamaistensa onnea, tahtoo

+päinvastoin heitä sortaa ja hävittää, lakkaa kuuliaisuuden perustus

+olemasta: mikään ei heitä enää sido eikä kiinnitä häneen, vaan he

+palaavat luonnolliseen vapauteensa. Englantilaiset väittävätkin,

+ettei mikään rajaton valta saata olla oikeutettu, koska sillä ei ole

+milloinkaan voinut olla oikeutettua alkuperää. "Sillä emmehän me

+voi", sanovat he, "antaa toiselle enemmän valtaa meihin nähden kuin

+meillä on itsellämme. Mutta nythän meillä ei ole rajatonta valtaa

+itseemme nähden, me kun emme saa esim. riistää itseltämme henkeä. Ei

+siis kenelläkään koko maan päällä myöskään ole sellaista valtaa",

+päättelevät he.

+

+Majesteettirikos ei heidän nähdäkseen ole muuta kuin rikos, minkä

+heikompi tekee vahvempaa vastaan kieltäytymällä häntä tottelemasta,

+millä tavalla hän sitten hänelle tottelemattomuuttaan osoittaakin.

+Niinpä julistikin Englannin kansa, joka kerran huomasi olevansa

+vahvempi erääseen kuninkaaseensa verrattuna, että ruhtinas teki

+majesteettirikoksen silloin kun hän ryhtyi sotaan omia alamaisiaan

+vastaan. He ovatkin varsin oikeassa sanoessaan, että heidän

+Koraaninsa käskyä, joka määrää olemaan vallanpitäjille alamainen,

+ei ole kovin vaikea noudattaa, koska heidän on mahdotonta olla sitä

+noudattamatta, sitäkin enemmän, kun ei heitä käsketä tottelemaan

+hyveellisintä, vaan väkevintä.

+

+Englantilaiset kertovat erään kuninkaansa, sitten kun hän oli

+voittanut ja ottanut vangiksi prinssin, joka oli nostanut kapinan ja

+riidellyt häneltä kruunua, käyneen moittimaan hänen uskottomuuttaan

+ja petollisuuttaan. "Vasta hetki sitten ratkaistiin", sanoi onneton

+prinssi, "kumpi meistä kahdesta on petturi".

+

+Vallananastaja selittää kapinallisiksi kaikki, jotka eivät ole hänen

+tavallaan sortaneet isänmaata, ja luullen, ettei ole lakia siinä,

+missä hän ei näe tuomareita, pakottaa hän ihmiset kunnioittamaan

+taivaan säädöksinä sattuman ja onnen oikkuja.

+

+Pariisissa, 20 p. toista Rebiab-kuuta v. 1717.

+

+

+

+

+106. kirje.

+

+Rhedi kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Eräässä kirjeessäsi puhuit minulle paljon Länsimaissa harjoitetuista

+tieteistä ja taiteista. Pitänet minua raakalaisena, mutta minä en

+tosiaankaan tiedä, korvaako niistä saatu hyöty ihmisille sen huonon

+tavan, millä he niitä joka päivä käyttävät.

+

+Olen kuullut sanottavan, että jo yksin pommien keksiminen riisti

+vapauden kaikilta Euroopan kansoilta. Kun ruhtinaat eivät enää

+voineet uskoa linnoitusten vartioimista kansalaisille yleensä, koska

+nämä olisivat antautuneet ensimmäisen pommin räjähtäessä, saivat he

+siitä hyvän tekosyyn suurten säännöllisten sotajoukkojen luomiseen,

+sotajoukkojen, joiden avulla he ovat sitten sortaneet alamaisiaan.

+

+Sinähän tiedät, ettei ruudin keksimisen jälkeen ole enää ollut

+valloittamattomia linnoituksia, mikä merkitsee, Usbek, ettei maan

+päällä ole enää turvapaikkaa vääryyttä ja väkivaltaa vastaan.

+

+Vapisen aina ajatellessani, että joskus ehkä keksitään joku

+salaisuus, joka tarjoaa yhä lyhyemmän tien ihmisten tuhoamiseksi ja

+kokonaisten kansojen ja kansakuntien hävittämiseksi.

+

+Sinä olet lukenut historioitsijoita. Huomaa tarkoin: melkein kaikki

+valtakunnat on perustettu silloin kun tieteet ja taiteet olivat vielä

+tuntemattomia, ja melkein kaikki ne ovat hävinneet vain siitä syystä,

+että niitä on liiaksi kehitetty. Muinainen Persian valtakunta tarjoaa

+meille siitä kotoisen esimerkin.

+

+En ole vielä ollut pitkää aikaa Euroopassa, mutta olen jo ennättänyt

+kuulla järkevien ihmisten puhuvan kemian tuhotöistä. On kuin se

+olisi neljäs vitsaus, joka saattaa ihmisiä häviöön ja perikatoon

+yksitellen, mutta jatkuvasti, kun sitävastoin sota, rutto ja nälkä

+tuhoavat heitä joukottain, mutta vain aika ajoin.

+

+Mitä meitä on hyödyttänyt kompassin keksiminen ja niin monien

+kansojen löytäminen, koska meille ovat pikemmin siirtyneet heidän

+tautinsa kuin heidän rikkautensa? Kulta ja hopea oli yhteisestä

+sopimuksesta asetettu kaikkien tavarain hinnan mitaksi ja niiden

+arvon takeeksi siitä syystä, että nämä metallit olivat harvinaisia

+ja tarpeettomia mihinkään muuhun käytäntöön. Mitä siis meitä auttoi

+niiden käyminen yleisemmiksi, niin että me tarvitsimme jonkun tavaran

+arvon korvataksemme kaksi tai kolme rahamerkkiä yhden asemesta? Sehän

+oli vain epämukavampaa.

+

+Mutta toiselta puolen on tämä keksintö ollut hyvin turmiollinen

+löydetyille maille. Kokonaisia kansakuntia on tuhottu, ja ihmiset,

+jotka ovat säästyneet kuolemasta, on painettu niin ankaraan

+orjuuteen, että sen kuvaileminen on saanut musulmannitkin värisemään.

+

+Onnellinen Muhammedin lasten tietämättömyys! Pyhän Profeettamme hyvin

+suuresti hellimä herttainen yksinkertaisuus, sinä muistutat aina

+mieleeni muinaisten aikojen lapsellista viattomuutta ja rauhaa, joka

+asui esi-isiemme sydämessä!

+

+Venetsiassa, 2 p. Rhamazan-kuuta v. 1717.

+

+

+

+

+107. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Joko Sinä et ajattele sitä, mitä sanot, tai Sinä toimit paremmin kuin

+ajattelet. Sinä olet lähtenyt isiesi maasta hankkiaksesi tietoja, ja

+nyt Sinä halveksit kaikkea tietoa. Kehittyäksesi saavut maahan, missä

+kehitetään kaunotaiteita, ja Sinä pidät niitä turmiollisina. Sanonko

+Sinulle, mitä ajattelen, Rhedi? Minä olen paremmin Sinun kanssasi

+yhtä mieltä kuin Sinä olet itsesi kanssa.

+

+Oletko kylliksi ajatellut sitä onnetonta raakalaistilaa, mihin

+meidät veisi tieteiden ja taiteiden menetys? Ei ole tarvis sitä

+kuvitella: sen voi nähdä? Onhan maan päällä vielä kansoja, joiden

+keskuudessa hiukankin opetettu apina voisi tulla kunnialla toimeen.

+Se olisi kutakuinkin muiden asukkaiden tasalla, eikä sen älyä

+pidettäisi suinkaan vajavaisena eikä sen luonnetta kummallisena. Se

+eläisi siellä yhtä hyvin kuin joku muukin, herättäisipä huomiotakin

+näppärällä käytöksellään.

+

+Sinä väität valtakuntien perustajain useimmissa tapauksissa olleen

+vailla tieteiden ja taiteiden tuntemusta. Enhän kielläkään, etteivät

+raakalaiskansat ole voineet raivoisain tulvavirtain tavoin vyöryä

+yli maiden ja upottaa verenhimoisiin joukkoihinsa sivistyneimmätkin

+valtakunnat. Mutta huomaa tarkoin: he ovat itse oppineet tieteitä ja

+taiteita tai ovat antaneet voitettujen kansojen niitä harjoittaa.

+Muutoin olisikin heidän valtansa mennyt menojaan niin kuin ukkosen

+jyrinä ja myrskyn kohu.

+

+Sinä sanot pelkääväsi, että vielä joskus keksitään julmempia

+hävityskeinoja kuin nykyään käytännössä olevat. Ei; jos joku tuhoisa

+keksintö tehtäisiinkin, kiellettäisiin se piankin kansainvälisen

+oikeuden taholta ja kansakuntien yksimielinen sopimus hautaisi moisen

+suunnitelman ikiajoiksi. Ruhtinaiden etujen mukaista ei ole suinkaan

+valloitusten tekeminen sellaisin keinoin: heidänhän tarkoituksenaan

+on hankkia alamaisia eikä maita.

+

+Sinä valitat ruudin ja pommien keksimistä. Sinusta on tavatonta,

+ettei enää ole valloittamattomia linnoituksia. Toisin sanoen: Sinusta

+on tavatonta, että sodat loppuvat nykyään pikemmin kuin ennen.

+

+Olet varmaankin historiaa lukiessasi huomannut, että ruudin

+keksimisen jälkeen taistelut eivät ole enää olleet läheskään niin

+verisiä kuin ennen, koska nykyään ei enää juuri milloinkaan jouduta

+käsikähmään.

+

+Ja vaikkapa olisi ollutkin muutamia erikoisia tapauksia, joissa

+joku tieto tai taito olisi osoittautunut turmiolliseksi, niin onko

+se siitä syystä hylättävä? Oletko sitä mieltä, Rhedi, että uskonto,

+jonka pyhä Profeettamme on tuonut taivaasta, on turmiollinen, koska

+se on jonakin päivänä saattava petolliset kristityt häpeään?

+

+Sinun luulosi mukaan taiteet veltostuttavat kansoja ja ovat

+siten valtakuntien kukistumisen syynä. Sinä puhut muinaisen

+Persian valtakunnan tuhoutumisesta, joka oli muka sen asukkaiden

+tarmottomuuden ansio. Mutta tämä esimerkki ei ole lähimainkaan

+ratkaiseva, koska kreikkalaiset, jotka heidät lannistivat,

+harjoittivat taiteita verrattomasti innokkaammin kuin he.

+

+Kun väitetään taiteiden veltostuttavan ihmisiä, ei ainakaan puhuttane

+niiden varsinaisista harjoittajista, koska he eivät ole milloinkaan

+joutilaina, ja tiettyähän on, että joutilaisuus vaikuttaa kaikista

+paheista veltostuttavimmin mieleen.

+

+Kysymys saattaa siis olla vain niistä, jotka taiteista nauttivat.

+Mutta kun jokaisessa hyvin järjestetyssä maassa täytyy niiden, jotka

+nauttivat jonkun taiteen tarjoomista eduista, harjoittaa jotakin

+toista, elleivät mieli vaipua häpeälliseen köyhyyteen, seuraa siitä,

+että joutilaisuus ja velttous eivät välttämättä liity taiteisiin.

+

+Pariisi on ehkä maailman aistillisin kaupunki, ja siellä

+saavuttanevat nautinnot korkeimman hienostuksensa. Mutta se on ehkä

+myös kaupunki, missä eletään kovinta elämää. Jotta joku ihminen

+voisi elää mukavasti, täytyy sadan muun tehdä työtä hellittämättä.

+Jos joku nainen on saanut päähänsä, että hänen on siinä ja siinä

+juhlassa esiinnyttävä sellaisissa ja sellaisissa koruissa, täytyy

+siitä hetkestä viidenkymmenen käsityöläisen ahertaa nukkumatta ja

+saamatta aikaa juomiseen tai syömiseen: hän käskee ja häntä totellaan

+kerkeämmin kuin meidän hallitsijaamme, koska aineellinen etu on

+maailman mahtavin hallitsija.

+

+Tämä työnteon kiihko, tämä rikastumisen intohimo, käy säädystä

+säätyyn, käsityöläisistä ylimyksiin asti. Kukaan ei tahdo

+olla köyhempi kuin henkilö, jonka hän juuri näki välittömästi

+alapuolellaan. Pariisissa saatat nähdä miehen, jolla on elämisen

+keinoa aina tuomiopäivään asti, tekevän lakkaamatta työtä ja olevan

+vaarassa lyhentää ikäänsä kootessaan, niinkuin hän sanoo, millä elää.

+

+Sama henki täyttää koko kansan. Sen keskuudessa nähdään vain työtä

+ja ahkeruutta. Missä on siis se veltostunut kansa, josta Sinä niin

+paljon puhut?

+

+Jos otaksumme, Rhedi, että jossakin valtakunnassa suvaittaisiin

+vain maanviljelykselle ehdottoman välttämättömiä taitoja, joita on

+niitäkin sentään aika joukko, ja että siitä karkotettaisiin kaikki

+ne, jotka palvelevat vain hekumaa ja huvitusta, niin väitän minä,

+että sellainen valtio olisi maailman kurjin.

+

+Vaikka asukkaat jaksaisivatkin olla vailla niin monen monia

+mukavuuksia, jotka ovat syntyneet heidän tarpeistaan, kuihtuisi kansa

+päivä päivältä ja valtio kävisi niin heikoksi, ettei olisi niin

+pientä valtaa, joka ei kykenisi sitä alamaisekseen pakottamaan.

+

+Saattaisin tässä puuttua pitemmältäkin asiaan ja osoittaa Sinulle,

+että yksityisten tulot lakkaisivat melkein kokonaan ja siis

+myöskin ruhtinaan tulot. Kansalaisten kesken ei olisi enää tuskin

+minkäänlaisia rahasuhteita. Se hyödykkeiden kiertokulku ja se tulojen

+jatkuva nousu, jotka johtuvat erilaisten taitojen keskinäisestä

+riippuvaisuudesta, taukoaisivat ehdottomasti. Kukin hankkisi tuloja

+vain maastaan ja hankkisi siitäkin vain täsmälleen niin paljon

+kuin hän itse tarvitsisi, jottei kuolisi nälkään. Mutta kun siten

+saataisiin kokoon vain sadas osa valtakunnan tuloista, täytyisi

+asukkaiden lukumäärän suhteellisesti vähentyä, niin että heistä voisi

+jäädä jäljelle vain sadas osa.

+

+Otappas tarkoin huomioosi, kuinka korkealle ammattitaidon tuottamat

+tulot voivat nousta. Kiinteä omaisuus tuottaa vuotuisesti

+haltijalleen vain kahdennenkymmenennen osan arvostaan. Mutta maalari,

+joka ostaa yhdellä pistolilla väriä, valmistaa taulun, josta

+maksetaan viisikymmentä pistolia. Samaa voidaan sanoa kultasepistä,

+villan ja silkin käsittelijöistä ja kaikenlaisista muistakin

+ammattitaitureista.

+

+Kaikesta tästä on meidän tehtävä se johtopäätös, Rhedi, että jos

+ruhtinaan mieli pysyä mahtavana, täytyy hänen alamaistensa elää

+hyvin ja mukavasti. Hänen täytyy koettaa hankkia heille kaikenlaisia

+ylellisyystavaroita yhtä innokkaasti kuin elämän välttämättömimpiä

+tarpeita.

+

+Pariisissa, 14 p. Chalval-kuuta v. 1717.

+

+

+

+

+108. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Minä olen nähnyt nuoren hallitsijan. Hänen elämänsä on hyvin

+kallisarvoinen hänen alamaisilleen, ja yhtä kallisarvoinen se on koko

+Euroopalle niiden suurten selkkausten tähden, joita hänen kuolemansa

+voisi aiheuttaa. Mutta kuninkaat ovat jumalain kaltaisia: heidän

+eläessään on heitä pidettävä kuolemattomina. Hänen kasvonpiirteensä

+ovat majesteetilliset, mutta samalla viehättävät. Oivallinen kasvatus

+näyttää avustaneen onnellista luonnonlaatua ja lupaa jo suurta

+ruhtinasta.

+

+Täällä sanotaan, ettei länsimaisten kuningasten luonteesta päästä

+milloinkaan selville ennen kuin he ovat suoriutuneet kahdesta

+ankarasta kokeesta: rakastajattarestaan ja rippi-isästään. Pian

+saadaan nähdä niin toisen kuin toisenkin tekevän parhaansa

+anastaakseen tämän kuninkaan sielun valtaansa, ja siinä

+tarkoituksessa tullaan käymään suuria taisteluita. Sillä ruhtinaan

+ollessa nuori ovat nämä kaksi mahtia aina kilpailijoita, mutta kun

+on kysymys vanhasta kuninkaasta, sopivat ne ja toimivat yksissä.

+Kun ruhtinas on vielä nuori, on dervishillä sangen vaikea osa

+suoritettavanaan: kuninkaan voima on hänen heikkoutensa. Mutta

+toinen saa yhtä helposti voiton hänen heikkoudestaan kuin hänen

+voimastaankin.

+

+Saapuessani Ranskaan huomasin tuon nyttemmin kuolleen kuninkaan

+joutuneen täydellisesti naisten hallittavaksi, ja kuitenkin tarvitsi

+hän siinä iässä, missä hän silloin oli, minun arvellakseni kaikista

+maailman hallitsijoista vähiten naisia. Kerran kuulin erään

+naisen sanovan: "Tuon nuoren everstin hyväksi täytyy tosiaankin

+jotakin tehdä. Hänen urhoollisuutensa on minulle tunnettu. Minäpä

+puhun hänestä ministerille." Muuan toinen taas virkkoi: "On aivan

+hämmästyttävää, että tämä nuori apotti on unohdettu. Hänestä pitää

+tulla piispa. Hän on hyvästä perheestä, ja minä voisin vastata hänen

+moitteettomista tavoistaan." Sinun ei tule kuitenkaan kuvitella

+niiden, jotka näin puhuivat, olleen ruhtinaan suosikkeja. He olivat

+vaihtaneet hänen kanssaan sanasen tuskin kahta kertaa eläessään,

+niin perin helppo kuin onkin päästä puhuttelemaan eurooppalaisia

+ruhtinaita. Mutta asian laita on se, että jokaisella, jolla

+on virka hovissa, Pariisissa tai maaseudulla, on samalla joku

+nainen, jonka käsien kautta kulkevat kaikki ne armonosoitukset

+ja joskus vääryydetkin, mitä hän voi saada aikaan. Nämä naiset

+ovat kaikenpuolisissa suhteissa toistensa kanssa ja muodostavat

+jonkinlaisen yhdistyksen, jonka lakkaamatta puuhailevat jäsenet

+auttavat toisiaan ja edistävät toistensa asiaa: he ovat kuin

+uusi valtio valtiossa. Ja ken hovissa, Pariisissa, maaseudulla

+oleskellessaan näkee ministerien, tuomarien, hengenmiesten toimivan

+ja touhuavan, niin ellei hän tunne naisia, jotka näitä hallitsevat,

+on kuin ihminen, joka näkee kyllä koneen käyvän, mutta ei aavistakaan

+sen sisäisiä pontimia.

+

+Luuletko Sinä, Ibben, jonkun naisen viitsivän ruveta ministerin

+rakastajattareksi vain maatakseen hänen kanssaan? Mikä ajatus! Hän

+tekee sen taritakseen hänelle joka aamu viisi tai kuusi anomuskirjaa.

+Ja heidän luonteensa hyvyys ilmenee siinä hartaassa innossa, millä

+he tahtovat tehdä hyvää lukemattomille onnettomille ihmisille, jotka

+hankkivat heille sadantuhannen livren korot.

+

+Persiassa valitetaan parin, kolmen naisen hallitsevan

+valtakuntaa. Asiat ovat paljon pahemmin Ranskassa, missä naiset

+yleensä hallitsevat ja missä he eivät ainoastaan anasta valtaa

+kokonaisuudessaan, vaan jakavat sen vielä pienin erin keskenään.

+

+Pariisissa, Chalval-kuun viimeisenä päivänä v. 1717.

+

+

+

+

+109. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Täällä on eräitä kirjantapaisia, joista me emme tiedä mitään

+Persiassa, mutta jotka näyttävät olevan täällä kovin muodissa:

+niitä mainitaan sanomalehdiksi. Laiskuus on sangen hyvillään niitä

+lukiessaan: onhan ihastuttavaa suoriutua kolmestakymmenestä niteestä

+neljännestunnissa.

+

+Useimmissa kirjoissa ei tekijä ole kunnolla ennättänyt lausua

+tavallisia kohteliaisuuksiaankaan, kun lukijat ovat jo

+henkihieverissä: hän pakottaa heidät puolikuolleina tavoittelemaan

+kokonaiseen sanamereen hukutettua aihetta. Yksi tahtoo päästä

+kuolemattomaksi kaksitoistataitteisella kirjalla, toinen

+nelitaitteisella. Kolmas taas, jolla on kauniimmat lahjat, tähtää

+kaksitaitteiseen teokseen. Niinpä hänen täytyykin suhteellisesti

+venyttää aihettaan, minkä hän tekeekin ilman armoa ja sääliä, koska

+hän ei lue miksikään lukijaparan vaivoja, niin että tämä on vähällä

+tappaa itsensä koettaessaan saada suppeata yleiskäsitystä siitä, mitä

+tekijä on niin suurella työllä ja touhulla laveasti esittänyt.

+

+En tosiaankaan ymmärrä, -- -- --, mitä ansiota voisi olla moisten

+aikaansaannosten sepittämisessä: minäkin voisin niitä kyhäillä, jos

+vain tahtoisin tehdä lopun terveydestäni ja jostakin kustantajasta.

+

+Sanomalehtikynäilijät menettelevät siinä varsin väärin, että he

+puhuvat vain uusista kirjoista, ikäänkuin totuus olisi milloinkaan

+uusi! Minusta nähden ei ihmisellä, joka ei vielä ole lukenut kaikkia

+vanhoja kirjoja, ole vähintäkään syytä pitää uusia niitä parempina.

+

+Mutta kun he pitävät sääntönään puhua vain teoksista, jotka ovat

+vielä aivan kuumia ahjon jäljeltä, ovat he myös säännöllisesti kovin

+ikävystyttäviä. He varovat visusti arvostelemasta kirjoja, joista

+he esittävät otteita, vaikka heillä olisi hyviä syitäkin siihen. Ja

+tosiaan: kuka olisi kylliksi rohkea hankkiakseen itselleen kymmenen,

+kaksitoista vihollista kuukausittain?

+

+Useimmat suorasanaisen sepittäjät ovat siinä runoilijain kaltaisia,

+että he sietävät valittamatta kelpo selkäsaunan, mutta olematta

+arkoja hartioistaan ovat niin arkoja teoksistaan, etteivät voi kestää

+pienintäkään arvostelua. Täytyy siis tarkoin välttää iskemästä heitä

+niin herkkätuntoiseen paikkaan, ja sen tietävät sanomalehtikynäilijät

+hyvin. He menettelevät siis aivan päinvastoin. He alottavat

+kehumalla käsiteltyä aihetta: ensimmäinen mauttomuus. Siitä he

+siirtyvät ylistelemään tekijää: väkinäisiä ylistelyjä, sillä he ovat

+tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat vielä kirjoittamisintonsa

+vallassa ja jotka ovat valmiita hankkimaan itselleen hyvitystä ja

+surmaamaan kynänpistoin uhkarohkean sanomalehtimiehen.

+

+Pariisissa, 5 p. Zilkadeh-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+110. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Pariisin yliopisto on Ranskan kuninkaiden vanhin tytär, ja hyvin

+vanha tytär, koska sillä on ikää yli yhdeksänsataa vuotta. Niinpä se

+puhuukin joskus sekaisin.

+

+Minulle on kerrottu sillä olleen joku aika sitten muutamien

+oppineiden miesten kanssa suuren riidan Q-kirjaimesta, jota se

+vaati äännettäväksi K:n tapaan. Kiista kiihtyi niin kuumaksi, että

+muutamilta riistettiin omaisuus. Parlamentin täytyi sovittaa sota ja

+antaa juhlallisella päätöksellä lupa jokaiselle Ranskan kuninkaan

+alamaiselle ääntää tämä kirjain aivan mielensä mukaan. Oli somaa

+nähdä Euroopan kahden kunnianarvoisimman virkakunnan täydellä

+touhulla ratkaisevan yhden ainoan aapiston kirjaimen kohtaloa!

+

+Minusta on, rakas -- -- --, aivan kuin kutistuisivat suurintenkin

+miesten päät kasaan silloin kun heitä on useita koolla ja kuin

+olisi siellä, missä on eniten viisaita, vähiten viisautta.

+Suuret virkakunnat ja muut yhtymät takertuvat aina niin lujasti

+pikkuseikkoihin, muodollisuuksiin, turhiin tapoihin, että tärkein

+tulee vasta perästä päin. Olen kuullut kerrottavan, että kun muuan

+Aragonian kuningas oli kutsunut Aragonian ja Katalonian valtiosäädyt

+koolle, kuluivat ensimmäiset istunnot sen kysymyksen pohtimiseen,

+millä kielellä keskustelu oli suoritettava. Kiista oli ankara ja

+säädyt olisivat hajaantuneet jo tuhannet kerrat, ellei olisi keksitty

+sitä pelastuskeinoa, että kysymykset oli tehtävä kataloniaksi ja

+vastaukset annettava aragoniaksi.

+

+Pariisissa, 25 p. Zilkadeh-kuuta v. 1718

+

+

+

+

+111. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Kauniin naisen osaa on paljon työläämpi näytellä kuin yleensä

+luullaankaan. Eipä tehdä maailmassa vakavampaa työtä kuin tehdään

+aamuisin hänen palvelijattarien ympäröimän pukeutumispöytänsä

+ääressä. Sotajoukon johtaja ei huolellisemmin sijoita oikeata

+siipeänsä tai varaväkeänsä kuin hän asettelee mustaa laastaritäpläänsä,

+jonka vaikutus voi mennä piloille, mutta jonka tehoa hän sentään

+toivoo tai aavistaa.

+

+Mitä päänvaivaa, mitä tarkkaavaisuutta tarvitaankaan, jos hänen mieli

+lakkaamatta sovitella kahden kilpailijan ristiriitaisia etuja ja

+näyttää molempien silmissä puolueettomalta, samalla kun hän antautuu

+kummallekin ja tekeytyy kaikkien niiden valitusten välittäjäksi,

+joiden aiheena hän on!

+

+Kuinka hän saakaan puuhata, jos hänen mieli järjestää

+huvitilaisuuksia toinen toisensa jälkeen, toimittaa niitä sarjoittain

+ja kausittain ja torjua kaikki onnettomuudet, jotka voisivat niitä

+häiritä!

+

+Siitä huolimatta ei suurinta vaivaa tarjoa huvitteleminen, vaan

+huvitetulta näyttäminen. Ikävystyttäkää heitä niin paljon kuin

+tahdotte, he antavat sen teille anteeksi, kunhan vain ihmiset jäävät

+siihen uskoon, että heillä on ollut sanomattoman hauskaa.

+

+Joku päivä sitten olin mukana illallisilla, jotka eräät naiset olivat

+järjestäneet maalle. Sinne mennessämme he puhelivat lakkaamatta:

+"Meidän täytyy kerrankin oikein hullutella ja huvitella."

+

+Seura ei kuitenkaan ollut oikein sopusointuinen, ja niin sitten

+oltiin kutakuinkin totisia. "Täytyy myöntää", sanoi eräs heistä,

+"että meillä on oikein hauskaa. Tänään ei ole koko Pariisissa niin

+hilpeätä seuraa kuin meidän." Kun ikävä sai minussa yhä suuremman

+vallan, ravisteli muuan nainen minua ja sanoi: "No! Eikö nyt olla

+iloisella tuulella?"

+

+"Ollaan kyllä", vastasin minä haukotellen. "Minä luullakseni kohta

+pakahdun naurusta." Ikävä sai kuitenkin aina voiton tällaisista

+mietiskelyistä. Mitä minuun tulee, tunsin minä siirtyväni

+haukotuksesta haukotukseen ja vihdoin tylsään uneen, joka teki lopun

+kaikista iloistani.

+

+Pariisissa, 11 p. Maharram-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+112. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Kuningasvainajan hallitusaika oli niin pitkä, että sen loppu oli

+saanut unohtamaan sen alun. Nykyään vaatii muoti välittämään vain

+hänen alaikäisyytensä aikana sattuneista tapauksista. Niinpä

+luetaankin yksinomaan sitä aikaa käsitteleviä muistelmia.

+

+Tässä seuraa puhe, jonka muuan Pariisin kaupungissa toimiva

+sotapäällikkö silloin piti sotaneuvoston kokouksessa. Tunnustan,

+etten ymmärrä siitä juuri mitään.

+

+"Hyvät herrat! Vaikka meidän joukkomme onkin lyöty takaisin

+mieshukkaa kärsien, luulen minä puolestani meidän olevan helppoa

+korjata tämä vastoinkäyminen. Minulla on hallussani kuusisäkeistöinen

+laulu, joka on aivan valmis päästettäväksi ilmoille ja joka, siitä

+olen varma, on palauttava kaikki tasapainoonsa. Minä olen valinnut

+muutamia erittäin heleitä ääniä, jotka hyvin voimakkaiden rintojen

+syvyyksistä soiden tulevat ihmeellisesti liikuttamaan kansan mieltä.

+Laulu on sovitettu säveleelle, joka on tähän asti tehnyt aivan

+erikoisen vaikutuksen.

+

+"Ellei se riitä, julkaisemme vaskipiirroksen, joka esittää Mazarinia

+hirtettynä.

+

+"Onneksemme hän ei puhu hyvin ranskaa, vaan murtaa sitä niin

+surkeasti, että hänen asiainsa täytyy pakostakin luisua alamäkeen.

+Me emme suinkaan saa olla kansalle huomauttamatta sitä naurettavaa

+tapaa, millä hän sitä ääntää. Keksimmehän me joku päivä sitten hänen

+puheestaan niin törkeän kieliopillisen virheen, että siitä pidettiin

+ilvettä kaikissa kadunkulmissa.

+

+"Toivoakseni on kansa jo ennen viikon kulumista tekevä Mazarinin

+nimestä yleissanan osoittamaan kaikkia kuormaeläimiä ja varsinkin

+vetojuhtia.

+

+"Tappiostamme lähtien on musiikkimme pitänyt häntä niin

+armahtamattoman ahtaalla perisynnistä, että hänen on ollut pakko

+karkottaa luotaan kaikki hovipoikansa, jottei olisi saanut nähdä

+kannattajainsa lukumäärän hupenevan puoliin.

+

+"Rohkaiskaa siis jälleen mielenne ja olkaa varmoja siitä, että me

+toimitamme hänet matkaansa vuorten yli pelkillä vihellyksillämme."

+

+Pariisissa, 4 p. Chahban-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+113. kirje.

+

+Rhedi kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Euroopassa oleskellessani olen lukenut vanhempia ja uudempia

+historioitsijoita ja vertaillut eri aikoja. Minusta on ollut

+huvittavaa nähdä noiden aikojen niin sanoakseni vaeltavan silmieni

+ohitse. Varsinkin olen pysähtynyt tarkastelemaan niitä suuria

+muutoksia, jotka ovat tehneet aikakaudet hyvin suuresti toisistaan

+eroaviksi ja maan perin vähän itsensä kaltaiseksi.

+

+Sinä et ole ehkä huomannut erästä asiaa, joka saa minut joka

+päivä hämmästymään. Miksi maailma on nykyään niin harvaan asuttua

+verrattuna siihen mitä se oli ennen? Kuinka on luonto voinut kadottaa

+ensimmäisten aikojen äärettömän hedelmällisyyden? Olisiko se jo

+ehtinyt vanhuudenikäänsä ja olisiko sen kohtalona kuihtuminen?

+

+Viivyin yli vuoden Italiassa ja näin siellä vain muinaisen Italian,

+ennen kuuluisan Italian jätteet. Vaikka kaikki ihmiset asuvat

+kaupungeissa, ovat ne aivan autioita ja asukkaista tyhjiä. On kuin ne

+olisivat enää olemassa vain osoittaakseen paikkaa, missä sijaitsivat

+nuo mahtavat kaupunkivaltiot, joista historia on niin paljon puhunut.

+

+On henkilöitä, jotka väittävät yksistään Rooman kaupungissa

+olleen muinoin enemmän väkeä kuin on nykyään jossakin suuressa

+eurooppalaisessa valtakunnassa. On ollut sellaisia Rooman

+kansalaisia, joilla oli kymmenentuhatta, jopa kaksikymmentätuhatta

+orjaa, ottamatta lukuun niitä, jotka työskentelivät maataloissa.

+Ja kun Rooman kansalaisia laskettiin olleen neljä- tai

+viisisataatuhatta, ei voida määrätä kaikkien asukkaiden lukua

+mielikuvituksen nousematta kapinaan.

+

+Sisiliassa oli muinoin mahtavia valtakuntia ja lukuisia kansoja,

+jotka ovat sieltä sittemmin kadonneet: tällä saarella ei ole enää

+muuta huomattavaa kuin sen tulivuoret.

+

+Kreikka on niin autio, ettei siinä ole enää sadattakaan osaa

+entisestä asukasmäärästä.

+

+Espanjalla, joka oli ennen aivan täynnä kansaa, on nykyään

+näytettävänään vain hylättyjä tienoita. Eikä Ranskakaan ole mitään

+siihen muinaiseen Galliaan verrattuna, josta Caesar puhuu.

+

+Pohjoismaiden kansat ovat hyvin harventuneet, eikä ole enää

+puhettakaan siitä, että niiden kansojen olisi pakko, niinkuin ennen,

+jakautua ja lähettää maailmalle mehiläisparvien tavoin kokonaisia

+siirtokuntia ja heimoja uusia asuinpaikkoja etsimään.

+

+Puolassa ja Euroopan Turkissa on tuskin enää väkeä nimeksikään.

+

+Amerikasta ei löytäisi kahtasataa osaakaan ihmisistä, jotka ennen

+olivat siellä suuria valtakuntia.

+

+Aasiankaan laita ei ole paljon parempi. Vähässä Aasiassa, jossa

+kukoisti ennen monta mahtavaa valtakuntaa ja uskomattoman monta

+suurta kaupunkia, on niitä enää vain pari kolme. Mitä tulee

+varsinaiseen Aasiaan, ei Turkille kuuluva osa siitä ole juuri

+täydempi. Ja jos meidän kuninkaidemme hallitsemaa osaa verrataan

+siihen kukoistavaan tilaan, missä se oli muinoin, huomataan, että

+siinä elää enää vain pienen pieni osa niistä asukkaista, joita siinä

+kuhisi lukemattomin laumoin Xerxeen ja Dareioksen aikoina.

+

+Näiden suurten valtakuntien ympärille ryhmittyneet pikku valtiot ovat

+taas tosiaankin autioita. Sellaisia ovat Imirettan, tsherkessien ja

+Gurielin kuningaskunnat. Näiden laajojen alueiden hallitsijoilla on

+enää tuskin viittäkymmentätuhatta alamaista.

+

+Egypti on joutunut samalla tavalla häviölle kuin muutkin maat.

+

+Kun näin kuljen kautta koko maapallon, näen vain rappeutumista

+ja raunioitumista: on kuin se olisi hiljattain päässyt ruton ja

+nälänhädän kourista.

+

+Afrikka on aina ollut niin tuntematon, ettei siitä voi puhua yhtä

+varmasti kuin muista maanosista. Mutta ellei oteta huomioon muuta

+kuin Välimeren rannat, joista on oltu selvillä kaikkina aikoina,

+huomataan niiden tavattomasti joutuneen takapajulle siitä mitä ne

+olivat roomalaisena maakuntana ollessaan. Nykyään niiden ruhtinaat

+ovat niin heikkoja, että heidän valtakuntansa ovat maailman

+mitättömimpiä.

+

+Toimitettuani niin tarkat laskelmat kuin tällaisissa asioissa saattaa

+tulla kysymykseen olen havainnut, että maapallolla on nykyään tuskin

+kymmenettä osaa siitä väkiluvusta, joka kansoitti sen Caesarin

+aikana. Hämmästyttävintä on, että sen asukasmäärä harvenee päivä

+päivältä. Jos tätä menoa jatkuu, on se kymmenen vuosisadan kuluttua

+oleva vain erämaa.

+

+Tämä on, rakas Usbek, kauhistuttavin tuhotapaus, mikä on milloinkaan

+maailmaa kohdannut. Mutta sitä on tuskin huomattu, koska se on

+tapahtunut vähitellen, monien vuosisatojen kuluessa, mikä taas

+puolestaan todistaa sisäistä vammaa, salaista, piilossa vaikuttavaa

+myrkkyä, ihmissukua vaivaavaa näivetystautia.

+

+Venetsiassa, 10 p. Rhegeb-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+114. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Maailma, rakas Rhedi, ei ole suinkaan muuttumaton. Eiväthän

+taivaatkaan sitä ole: tähtitieteilijät ovat kaikkien niiden

+vaihtelujen silminnäkijöitä, jotka ovat aivan luonnollisia seurauksia

+aineen yleisestä liikkeestä.

+

+Maapallo noudattaa samoja liikkeen lakeja kuin kiertotähdetkin.

+Sisässään se saa kestää alkuvoimiensa herkeämätöntä taistelua. Meri

+ja manner näyttävät olevan ikuisessa sodassa keskenään. Jokainen

+hetki tuo mukanaan uusia suhteita.

+

+Kun ihmiset asuvat paikassa, jossa niin moninaisia muutoksia

+tapahtuu, on heidänkin tilansa yhtä epävarma. Sadattuhannet syyt

+voivat vaikuttaa ja pieninkin niistä voi heidät tuhota ja sitäkin

+helpommin siis lisätä tai vähentää heidän lukuaan.

+

+En puhu mitään niistä erikoisista tuhotapahtumista, joita

+historioitsijat usein mainitsevat ja jotka ovat hävittäneet

+kokonaisia kaupunkeja ja kuningaskuntia. Onhan niitä yleisiäkin,

+jotka ovat monet kerrat vieneet ihmissuvun perikadon partaalle.

+

+Aikakirjat ovat täynnä sellaista yleismaailmallisia ruttotauteja,

+jotka ovat tuon tuostakin kauhistuttaneet ihmiskuntaa. Ne puhuvat

+eräästäkin, joka oli niin ankara, että se poltti yksinpä kasvien

+juuretkin ja että sen vaikutus ulottui koko silloiseen tunnettuun

+maailmaan, aina Kathayn valtakuntaan asti. Hiukkanen lisää

+mädännyksen voimaan olisi ehkä yhdessä ainoassa päivässä hävittänyt

+koko ihmissuvun.

+

+Eihän ole kahta vuosisataakaan siitä, kun kaikista taudeista

+häpeällisin alkoi levitä Eurooppaan, Aasiaan ja Afrikkaan. Erittäin

+lyhyessä ajassa se teki hirvittävää jälkeä: ihmisistä olisi tullut

+loppu, jos se olisi jatkanut voittokulkuaan yhtä hillittömästi.

+Syntymästään saakka tautien rasittamina, kykenemättöminä kestämään

+yhteiskunnallisten velvollisuuksien taakkaa olisivat he surkeasti

+menehtyneet.

+

+Mitä olisi tapahtunut, jos myrkky olisi ollut hiukan voimakkaampaa?

+Ja epäilemättä se olisi tullut voimakkaammaksi, ellei olisi kaikeksi

+onneksi keksitty niin tehoisaa lääkettä kuin on keksitty. Ehkäpä

+tämä tauti olisi siitoselimiä vahingoittaessaan vahingoittanut itse

+siitoskykyäkin.

+

+Mutta miksi puhua tuhosta, joka olisi voinut kohdata ihmissukua? Eikö

+se ole sitä tosiaan kohdannutkin ja eikö vedenpaisumus vähentänyt

+ihmiskuntaa yhteen ainoaan perheeseen?

+

+Saattavatko ne, jotka tuntevat luontoa ja joilla on järjellinen

+käsitys Jumalasta, uskoa, että aine ja luodut oliot olisivat

+vain kuudentuhannen vuoden vanhoja ja että Jumala olisi koko

+iankaikkisuuden aikana ollut tekemättä tekojansa ja käyttänyt vasta

+eilen luovaa voimaansa? Olisiko niin tapahtunut siksi, ettei hän

+voinut, vaiko siksi, ettei hän tahtonut? Mutta ellei hän voinut sitä

+tehdä yhteen aikaan, ei hän voinut sitä tehdä toiseenkaan. Hän ei

+ole siis sitä tahtonut. Mutta kun Jumalassa ei ole minkäänlaista

+jaksomääräisyyttä, niin jos otaksumme hänen tahtoneen jotakin yhden

+kerran, on hän tahtonut sitä aina ja alusta alkaen.

+

+Ei ole siis laskettava maailman ikävuosia. Hiekkajyvästen luku

+meren rannalla ei ole niihin sen paremmin verrattavissa kuin

+silmänräpäyskään.

+

+Kuitenkin puhuvat kaikki historioitsijat meille ensimmäisestä

+isästämme. He näyttävät meille ihmissuvun syntymän. Eikö ole

+luonnollista ajatella Aatamin pelastuneen yleisestä onnettomuudesta

+niinkuin Noa pelastui vedenpaisumuksesta, ja näitä suuria tapauksia

+sattuneen useamminkin sitten maailman luomisen?

+

+Mutta kaikki hävitykset eivät ole äkillisiä ja väkivaltaisia. Me

+näemme useiden maapallon osien väsyvän tuottamaan elintarpeita

+ihmisten ravinnoksi. Mistä me tiedämme, vaikka maassa olisi

+kokonaisuudessaan yleisiä, hitaita ja huomaamattomia väsymyksen syitä?

+

+Minusta on ollut hyvin hauskaa esittää Sinulle näitä yleisiä

+ajatuksia ennen kuin käyn yksityiskohtaisemmin vastaamaan

+seitsemäntoista tai kahdeksantoista vuosisataa sitten tapahtunutta

+väkiluvun vähentymistä koskettelevaan kirjeeseesi. Seuraavassa

+kirjeessä aion osoittaa Sinulle, että riippumatta ulkonaisista

+ja aineellisista syistä ovat siihen tulokseen vaikuttaneet myös

+siveelliset ja henkiset syyt.

+

+Pariisissa, 8 p. Chahban-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+115. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille.

+

+

+Sinä etsit syytä, miksi maapallolla on vähemmän asukkaita kuin ennen.

+Jos tarkkaat hyvin, huomaat kyllä, että se suuri erotus johtuu

+tavoissa tapahtuneesta suuresta muutoksesta.

+

+Sitten kun kristinusko ja muhamettilaisuus ovat keskenään jakaneet

+roomalaisen maailman, ovat asiat käyneet aivan toisenlaisiksi. Nämä

+molemmat uskonnot eivät ole läheskään niin suotuisia ihmissuvun

+levenemiselle kuin maanpiirin valtiaiden uskonto.

+

+Tämä viimeksi mainittu kielsi moniavioisuuden, ja siinä se oli hyvin

+huomattavasti muhametinuskon edellä. Se salli avioeron, mikä merkitsi

+toista ei suinkaan vähemmän huomattavaa etua kristinuskoon nähden.

+

+Minusta ei mikään ole niin ristiriitaista kuin pyhän Koraanin

+suvaitsema monivaimoisuus ja saman kirjan niiden kaikkien

+tyydyttämistä koskeva määräys. "Lähestykää vaimojanne", sanoo

+Profeetta, "koska te olette heille yhtä tarpeellisia kuin heidän

+vaatteensa ja koska he ovat teille yhtä tarpeellisia kuin teidän

+vaatteenne." Kas siinä käsky, joka tekee totisen musulmannin elämän

+sangen työlääksi. Eivätköhän niin monet vaatteet käy jo rasitukseksi

+sille, kenellä on ensiksikin nuo lain säätämät neljä vaimoa ja sitten

+vain yhtä monta jalkavaimoa ja orjatartakin?

+

+"Teidän vaimonne ovat teidän peltonne", sanoo Profeetta edelleen.

+"Menkää siis pelloillenne, tehkää hyvää sieluillenne ja te olette sen

+jonakin päivänä löytävä."

+

+Minusta on oikea musulmaani kuin mikäkin levähtämättömään kamppailuun

+määrätty voimauros, joka kuitenkin pian heikontuu ja rasittuu

+ensimmäisistä ponnistuksistaan, uupuu suorastaan voiton kentälle ja

+hautaantuu niin sanoaksemme omien menestystensä taakan alle.

+

+Luonto toimii aina hitaasti ja ikäänkuin säästellen, eivätkä sen

+teot ole milloinkaan hurjan äkillisiä. Luomistyössäänkin se tahtoo

+noudattaa maltillisuutta ja etenee aina vain sääntöperäisesti

+ja määrämittaisesti. Jos sitä kiiruhdetaan, vaipuu se piankin

+herpautumistilaan. Se käyttää säilymiseensä kaiken tarmon, mitä sille

+on jäänyt, ja menettää ehdottomasti tuottavan kykynsä ja luovan

+voimansa.

+

+Tähän raukeuden tilaan saattaa nyt meidät aina vaimojen suuri

+lukumäärä, joka on omiaan meitä enemmän menehdyttämään kuin

+tyydyttämään. On hyvin tavallista meidän keskuudessamme, että

+miehellä, jolla on suunnaton vaimola, on vain hyvin vähän lapsia. Ja

+nämäkin lapset ovat useimmiten heikkoja ja kivulloisia, ja niissä

+tuntuu heidän isänsä riutuneisuus.

+

+Eikä siinä kaikki. Kun näiden vaimojen on pakko noudattaa väkinäistä

+pidättyväisyyttä, täytyy heillä olla vartijoita, jotka taas saattavat

+olla vain kuohilaita: uskonto, mustasukkaisuus, jopa järkikään eivät

+voi päästää heidän lähelleen muita. Näitä vartijoita täytyy olla

+paljon, joko säilyttämässä sisäistä rauhaa niiden sotien uhallakin,

+joita nämä naiset käyvät lakkaamatta keskenään, tai taas estämässä

+ulkoapäin tapahtuvia yrityksiä. Niinpä mies, jolla on kymmenen vaimoa

+tai jalkavaimoa, ei mene suinkaan liiallisuuksiin hankkiessaan yhtä

+monta eunukkia heitä vartioimaan. Mutta minkä tappion aiheuttavatkaan

+yhteiskunnalle nämä monen monet syntymästään saakka kuolleet

+miehet! Kuinka suuresti moisen seikan täytyykään edistää väkiluvun

+vähenemistä!

+

+Orjattaret, jotka elävät vaimolassa palvellakseen eunukkien kanssa

+näitä lukuisia vaimoja, vanhenevat siellä melkein aina rasittavassa

+neitsyydessä, he kun eivät saa mennä naimisiin siellä ollessaan.

+Eivätkä heidän emäntänsä, kun ovat kerran heihin tottuneet, luovu

+heistä melkein milloinkaan.

+

+Näin pitää siis yksi ainoa mies niin monen monta kumpaankin

+sukupuoleen kuuluvaa ihmistä nautintojensa palveluksessa, tappaa

+heidät valtiolta ja tekee heidät hyödyttömiksi suvun jatkamisen

+kannalta.

+

+Konstantinopoli ja Ispahan ovat maailman kahden suurimman valtakunnan

+pääkaupunkeja. Niihin kokoontuu kaikki ja niihin tulevat kansat

+tuhansien syiden houkuttelemina kaikilta tahoilta. Kuitenkin

+kuihtuvat ne aivan itsestään ja piankin häviäisivät ne kokonaan,

+elleivät hallitsijat tuottaisi niihin melkein joka vuosisata

+kokonaisia kansakuntia jälleen kartuttamaan niiden väkilukua.

+Käsittelen kuitenkin tätä asiaa lähemmin jossakin toisessa kirjeessä.

+

+Pariisissa, 13 p. Chahban-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+116. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle.

+

+

+Roomalaisilla ei ollut suinkaan vähemmän orjia kuin meilläkään. Olipa

+heillä niitä enemmänkin. Mutta he käyttivät niitä paremmin.

+

+He eivät suinkaan estäneet pakkokeinoilla orjiensa lisääntymistä,

+vaan koettivat päinvastoin edistää sitä niin paljon kuin

+voivat ja toimittaa niistä mahdollisimman monta jonkinlaiseen

+avioliittoon. Näin täyttivät he talonsa molempiin sukupuoliin

+kuuluvilla, kaikenikäisillä palvelijoilla ja valtion lukemattomalla

+väenrunsaudella.

+

+Lapsia, jotka muodostivat ajan pitkään isännän rikkauden, syntyi

+tuhka tiheään hänen ympärillään. Hän yksin piti huolta niiden

+elättämisestä ja kasvattamisesta. Isät, vapautuneina tästä taakasta,

+seurasivat yksinomaan luontaista taipumustaan ja lisäsivät sukuaan

+pelkäämättä liian lukuisaa perhettä.

+

+Olen jo sanonut, että meidän keskuudessamme on kaikkien orjien

+ainoana tehtävänä vaimojemme vartioiminen eikä mikään muu ja että he

+ovat valtion kannalta katsoen kaikin tavoin tuottamattomia. Niinpä

+jääkin vain muutamien vapaiden miesten, muutamien perheenpäiden

+tehtäväksi ammattien harjoittaminen ja maan viljeleminen, ja siihen

+työhön antautuvat nämäkin niin vähän kuin suinkin voivat.

+

+Niin ei ollut laita roomalaisten keskuudessa. Tasavalta

+käytti suunnattomaksi edukseen orjien kansaa. Kullakin oli

+säästöomaisuutensa, peculiuminsa, jota hän piti hallussaan isännän

+määräämillä ehdoilla. Tämän omaisuuden hän teki tuottavaksi ja

+antautui ammattiin, mihin hänen taipumuksensa häntä vetivät. Yksi

+piti pankkiliikettä, toinen harjoitti merikauppaa. Tämä toimi

+vähittäiskauppiaana, tuo teki jotakin käsityötä tai vuokrasi

+ja viljeli maata. Ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi kaikella

+voimallaan yrittänyt saada hyötyä säästöomaisuudestaan, joka tarjosi

+hänelle samalla sekä hyvinvoinnin nykyisessä orjuudessa että vapauden

+toivon tulevaisuudessa. Näin syntyi ahkera kansa, näin kukoistivat

+käsityöt ja ammatit.

+

+Rikastuttuaan uutteruudellaan ja työllään hankkivat orjat itselleen

+vapauden ja pääsivät kansalaisiksi. Tasavalta korjasi näin

+tappioitaan lakkaamatta ja otti helmaansa yhä uusia perheitä sitä

+mukaa kuin vanhat hävisivät.

+

+Seuraavissa kirjeissäni saanen tilaisuuden todistaa Sinulle, että

+mitä enemmän jossakin valtiossa on väkeä, sitä uhkeammin kukoistaa

+siinä liike-elämä. Yhtä helposti voisin todistaa myös, että mitä

+paremmin liike-elämä siinä kukoistaa, sitä enemmän lisääntyy siinä

+asukkaiden luku: nämä kaksi asiaa auttavat ja edistävät toisiaan

+välttämättömästi.

+

+Jos näin on laita, niin kuinka suureksi täytyikään tuon lakkaamatta

+ahertavien orjain suunnattoman lauman paisua ja lisääntyä! Ahkeruus

+ja yltäkylläisyys synnytti heidät ja he puolestaan synnyttivät

+yltäkylläisyyden ja ahkeruuden.

+

+Pariisissa, 16 p. Chahban-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+117. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle.

+

+

+Me olemme tähän asti puhuneet muhamettilaisista maista ja etsineet

+syytä, miksi niissä oli vähemmän asukkaita kuin niissä, joita

+roomalaiset pitivät vallassaan. Tutkikaamme nyt, mistä sama tulos on

+johtunut kristityissä maissa.

+

+Avioero oli sallittu pakanauskonnossa, mutta se kiellettiin

+kristityiltä. Tästä muutoksesta, joka näytti ensin niin mitättömältä,

+oli vähitellen kauheita seurauksia, sellaisia, että niitä saattaa

+tuskin uskoa.

+

+Avioliitolta ei ainoastaan riistetty sen suloutta, vaan

+vahingoitettiin myös sen tarkoitusperää. Tiukentamalla sen solmua

+sitä vain höllennettiin, ja sen sijaan että olisi sydämiä yhdistetty

+niinkuin väitettiin, erotettiinkin ne iäksi.

+

+Niin vapaaseen tekoon, missä sydämellä täytyy olla niin suuri

+osansa, tuotiin pakko, välttämättömyys, jopa kohtalon sallima.

+Eri luonteenlaatujen vastenmielisyyksiä, oikkuja ja vieromisia ei

+laskettu miksikään. Tahdottiin sitoa paikalleen sydän, se, mitä

+luonnossa on vaihtelevinta ja häilyvintä. Armotta ja toivotta

+kahlehdittiin toisiinsa ihmisiä, jotka olivat toisilleen taakaksi ja

+jotka eivät melkein milloinkaan sopineet yhteen. Näin meneteltiin

+niiden tyrannien tavoin, jotka sidotuttivat eläviä ihmisiä

+kuolleisiin ruumiisiin.

+

+Mikään ei ollut niin edullista molemminpuoliselle kiintymiselle

+kuin avioeron mahdollisuus. Miehen ja vaimon oli helpompi kestää

+kärsivällisesti kotoiset kiusat, koska he tiesivät voivansa lopettaa

+ne milloin tahansa. Ja he pitivät usein tätä valtaa kädessään koko

+ikänsä käyttämättä sitä vain siitä ainoasta syystä, että heillä oli

+vapaus sitä käyttää.

+

+Niin ei ole laita kristittyjen, koska heidän nykyiset vaivansa saavat

+heidät epätoivoon tulevaisuudesta. He näkevät avioliiton ikävistä

+puolista vain niiden pysyväisyyden ja niin sanoaksemme niiden

+ikuisuuden. Siitä saavat alkunsa vastenmielisyydet, riitaisuudet,

+halveksuminen, mikä merkitsee vain pelkkää jälkeläisten tappiota.

+Tuskin on oltu kolmisen vuotta avioliitossa, kun lyödään laimin sen

+tärkein puoli ja vietetään yhdessä kolmekymmentä kylmää vuotta. Näin

+muodostuu yhtä täydellisiä ja ehkäpä turmiollisempia sisäisiä eroja

+kuin jos ne olisivat julkisia. Kukin elää ja pysyy omalla tahollaan,

+ja kaikki se tapahtuu tulevien sukupolvien vahingoksi. Piankin

+heittäytyy mies, joka on alkanut inhota iankaikkista vaimoansa,

+ilotyttöjen syliin ja alentuu siten häpeälliseen ja kokonaan

+yhteiskunnan vastaiseen seurusteluun, joka, toteuttamatta avioliiton

+tarkoitusta, edustaa korkeintaan vain sen nautintoja.

+

+Ellei nyt kahdesta tällä tavoin sidotusta henkilöstä toinen joko

+sitten luonnonlaatunsa tai ikänsä takia ole sovelias luonnon

+tarkoitusta täyttämään ja suvun jatkamista edistämään, vie hän

+toisenkin mukanaan hautaan ja tekee hänestä yhtä hyödyttömän kuin hän

+on itse.

+

+Eipä ole siis suinkaan kummeksittava, vaikka nähdäänkin kristittyjen

+keskuudessa kovin lukuisien avioliittojen tuottavan perin vähän

+kansalaisia. Avioero on poistettu. Huonosti onnistuneita avioliittoja

+ei voida korjata, eivätkä naiset enää kulje, niinkuin Roomassa oli

+tapana, useampien miesten kesken kädestä käteen, niin että nämä

+miehet ottivat heistä kukin kohdallaan mahdollisimman parhaan hyödyn.

+

+Uskallan sanoa sen: jos sellaisessa valtiossa kuin Lakedaimonissa,

+jossa kansalaisia lakkaamatta sitoivat omituiset, turhantarkat lait

+ja jossa oli vain yksi perhe, nimittäin valtio, olisi säädetty,

+että miesten tuli vaihtaa vaimoja joka vuosi, olisi siellä syntynyt

+lukematon väen paljous.

+

+On jokseenkin vaikeata täysin käsittää syytä, joka on saanut

+kristityt kieltämään avioeron. Avioliittohan perustuu kaikkien

+maailman kansojen keskuudessa sopimukseen, johon voidaan ottaa

+kaikenlaisia ehtoja ja josta on katsottu olevan syytä kieltää

+vain sellaiset ehdot, mitkä olisivat voineet heikontaa sen

+tarkoitusta. Mutta kristityt eivät katsele avioliittoa suinkaan

+tältä näkökannalta: niinpä onkin heidän sangen työlästä sanoa, mitä

+se oikein on. He eivät myönnä sen olevan aistien nautintoa, vaan

+näyttävät päinvastoin, niinkuin olen Sinulle jo sanonut, tahtovan

+karkottaa siitä tämän nautinnon niin tyystin kuin voivat. Se on

+heistä vertauskuva, käsite, salaisuus, josta minä en ymmärrä mitään.

+

+Pariisissa, 19 p. Chahban-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+118. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle.

+

+

+Avioeron kieltäminen ei ole ainoa syy kristityissä maissa havaittuun

+väestön vähenemiseen: se suuri eunukkien määrä, mikä esiintyy heidän

+keskuudessaan, ei ole suinkaan pienempänä aiheena tähän ilmiöön.

+

+Tarkoitan pappeja ja molempiin sukupuoliin kuuluvia dervishejä,

+jotka pyhittäytyvät ikuiseen pidättyväisyyteen. Pidättyväisyys on

+näet kristittyjen päähyve, vaikkakaan minä en heitä siinä suhteessa

+lainkaan ymmärrä, koska en tiedä, mikä se sellainen hyve on, josta ei

+ole mitään tuloksia.

+

+Minusta nähden heidän kirjanoppineensa puhuvat ilmeisesti

+ristiin, kun he sanovat avioliittoa pyhäksi ja sen vastakohtaa,

+naimattomuutta, vielä pyhemmäksi, ottamatta lukuun sitä seikkaa, että

+peruskäskyistä ja opinkappaleista puheen ollen hyvä on aina samaa

+kuin paras.

+

+Niitä ihmisiä, joiden ammattiin kuuluu aviottomuus, on suunnattoman

+paljon. Isät tuomitsivat siihen muinoin lapsensa jo kehdosta lähtien.

+Nykyään antautuvat he siihen itsestään neljäntoista vuotiaana, mikä

+on kutakuinkin sama asia.

+

+Tämä pidättyväisyyden ammatti on tuhonnut enemmän ihmisiä kuin ikinä

+rutot ja verisimmätkään sodat. Jokaisessa luostarissa nähdään ikuinen

+perhe, jossa ei synny ketään ja joka pysyy pystyssä kaikkien muiden

+kustannuksella. Nämä talot ovat aina avoinna kuin kuilut, joihin

+tulevat sukupolvet hautautuvat.

+

+Tämä menettelytapa eroaa suuresti roomalaisten menettelytavasta,

+nämä kun sääsivät erikoisia rangaistuslakeja niitä varten, jotka

+kieltäytyivät noudattamasta avioliiton lakeja ja tahtoivat nauttia

+yhteiselle hyvälle aivan vastakkaista vapautta.

+

+Puhun tässä vain katolisista maista. Protestanttisen uskonnon mukaan

+on kaikilla oikeus siittää lapsia, eikä se siedä katolilaisten

+tapaisia pappeja eikä dervishejä. Ja ellei tätä uskontoa

+rakennettaessa, uskontoa, joka palautti kaikki ensimmäisten aikojen

+kannalle, sen perustajia olisi lakkaamatta syytetty liioittelusta,

+olisivat he, sitten kun olivat tehneet avioliiton yleiseksi,

+epäilemättä myös höllentäneet sen iestä ja lopullisesti kukistaneet

+sen raja-aidan, joka tässä suhteessa erottaa Nasarealaisen

+Muhammedista.

+

+Mutta miten tämän asian laita lieneekin, varmaa vain on, että uskonto

+asettaa protestantit suunnattomasti parempaan asemaan katolilaisiin

+verraten.

+

+Rohkenenpa sanoa senkin, että siinä tilassa, missä Eurooppa nyt on,

+katolilaisen uskonnon on mahdotonta pysyä siinä pystyssä viittäsataa

+vuotta.

+

+Ennen Espanjan mahtavuuden masentumista katolilaiset olivat

+protestantteja paljon voimakkaammat. Nämä jälkimmäiset ovat

+kuitenkin vähitellen päässeet tasapainoon, ja nykyään alkaa vaaka

+painua heidän puolelleen. Tämä edullinen asema vahvistuu päivä

+päivältä: protestantit tulevat yhä rikkaammiksi ja mahtavammiksi ja

+katolilaiset heikommiksi.

+

+Protestanttisten maiden voi jo ennakolta sanoa olevan ja

+tosiasiallisesti ne ovatkin tiheämmin asuttuja kuin katoliset maat.

+Mistä seuraa ensiksikin, että verotulot ovat niissä huomattavammat,

+koska ne lisääntyvät maksajien lisääntyessä: toiseksi, että maa on

+niissä paremmin viljeltyä, ja lopuksi, että liike-elämä on niissä

+vilkkaampi, koska niissä on enemmän ihmisiä, joiden on luotava

+varallisuutensa ja koska tarpeiden enentyessä keksitään myöskin

+enemmän keinoja niiden tyydyttämiseksi. Missä on olemassa vain maan

+viljelemiseen riittävä määrä väestöä, täytyy liike-elämän pakostakin

+kuihtua. Ja missä on olemassa vain kauppatoimen hoitamiseen

+tarvittava määrä ihmisiä, täytyy maanviljelyksen pakostakin joutua

+hunningolle, mikä merkitsee sitä, että molempien täytyy kitua samalla

+kertaa, koska toista voidaan harrastaa vain toisen kustannuksella.

+

+Mitä tulee katolisiin maihin, niin ei niissä ole ainoastaan

+maanviljelystä lyöty laimin, vaan on niissä myöskin työnteko pilalla.

+Työnteosta suoriudutaan näet niissä siten, että opitaan viisi, kuusi

+kuolleen kielen sanaa. Heti kun miehellä on vain takanaan tämä

+varasto, ei hänen enää tarvitse huolehtia toimeentulostaan. Hän

+saa luostarista rauhallisen elämän, joka olisi hänelle maailmassa

+maksanut monet hiet ja vaivat.

+

+Eikä siinä kaikki. Dervisheillä on käsissään melkein kaikki valtion

+rikkaudet. He muodostavat oikean ahneiden ihmisten seuran, joka

+aina ottaa, eikä koskaan anna, vaan kasaa lakkaamatta tuloja

+pääomiaan kartuttaakseen. Suuren suuret rikkaudet vaipuvat silloin

+niin sanoaksemme halvautuneeseen tilaan: ei ole enää tavarain

+kiertokulkua, ei liike-elämää, ei ammatteja, ei teollisuutta.

+

+Ei ole sellaista protestanttista ruhtinasta, joka ei kantaisi

+kansoiltaan paljon suurempia veroja kuin paavi alamaisiltaan.

+Kuitenkin nämä jälkimmäiset ovat köyhiä ja kurjia, samalla kun toiset

+elävät yltäkylläisyydessä. Liike-elämä luo yhtäällä vilkkautta

+kaikkialle, kun taas toisaalla munkkilaisuus levittää kuolemaa joka

+soppeen.

+

+Pariisissa, 26 p. Chahban-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+119. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle.

+

+

+Meillä ei ole nyt enää mitään sanomista Aasiasta ja Euroopasta.

+Siirtykäämme siis Afrikkaan. Käy kuitenkin tuskin puhuminen muusta

+kuin sen rannikoista, koska sisämaata ei lainkaan tunneta.

+

+Berberian rannikkovaltiot, joissa vallitsee muhametinusko, eivät ole

+nykyään niin taajaan asuttuja kuin roomalaisten aikana, syistä, jotka

+olemme jo maininneet. Mitä tulee Guinean rannikoihin, niin on niistä

+varmaankin väestö hirvittävästi harventunut niiden kahdensadan vuoden

+kuluessa, jolloin pikkukuninkaat eli kylien päälliköt ovat myyneet

+alamaisiaan Euroopan ruhtinaille näiden amerikkalaisiin siirtokuntiin

+lähetettäviksi.

+

+Kummallisinta on, että Amerikka, joka saa vuosittain niin paljon

+uusia asukkaita, on itse autio eikä hyödy lainkaan Afrikan jatkuvista

+tappioista. Niitä orjia, jotka siirretään outoon ilmanalaan, kuolee

+siellä tuhansittain. Ja kaivostyöt, joihin käytetään lakkaamatta

+sekä maan alkuasukkaita että muukalaisia, ne epäterveelliset huurut,

+jotka näistä kaivoksista nousevat, elohopea, johon täytyy alituisesti

+turvautua, tuhoavat heitä armottomasti.

+

+Ei ole mitään niin mieletöntä kuin hävittää lukemattomia ihmishenkiä

+penkoakseen maan uumenista kultaa ja hopeaa, näitä itsessään täysin

+hyödyttömiä metalleja, jotka esiintyvät rikkauksina vain siksi, että

+ne on valittu rikkauksien merkeiksi.

+

+Pariisissa, Chahban-kuun viimeisenä päivänä v. 1718.

+

+

+

+

+120. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle.

+

+

+Jonkin kansan hedelmällisyys riippuu joskus maailman

+vähäpätöisimmistä seikoista. Useinkaan ei tarvita muuta kuin pieni

+käänne sen mielikuvitukseen, kun sen luku jo suuresti lisääntyy

+entisestään.

+

+Juutalaiset, joita aina tuhotaan ja jotka aina syntyvät uudelleen,

+ovat korjanneet lakkaamattomat menetyksensä ja häviönsä yksinomaan

+sen toivon turvin, mikä heidän keskuudessaan elähyttää jokaista

+perhettä, että nimittäin sen helmasta syntyy kerran mahtava kuningas,

+josta on tuleva maailman herra.

+

+Persian muinaisilla kuninkailla oli niin monen monia tuhansia

+alamaisia vain sen tietäjäpappien uskontoon kuuluvan opinkappaleen

+takia, että Jumalalle mieluisimmat teot, mitä ihminen saattaa tehdä,

+olivat lapsen siittäminen, pellon muokkaaminen ja puun istuttaminen.

+

+Kun Kiinalla on helmassaan suunnaton asukasjoukko, johtuu se vain

+eräästä määrätystä ajatustavasta. Sillä kun lapset pitävät isäänsä

+jumalana, kun he kunnioittavat häntä sellaisena jo tässä elämässä,

+kun he palvovat häntä hänen kuoltuaan uhreilla, joiden avulla he

+luulevat hänen Tyeniin haihtuneen sielunsa saavan uuden elämän, on

+jokainen halukas lisäämään perhettä, joka on niin kuuliainen tässä

+elämässä ja niin tarpeellinen toisessa.

+

+Toiselta puolen autioituvat muhamettilaiset maat päivä päivältä erään

+katsantokannan johdosta, joka, niin pyhä kuin se onkin, vaikuttaa

+hyvin turmiollisesti silloin kun se on juurtunut mieliin. Me pidämme

+itseämme matkustajina, joiden tulee ajatella vain toista isänmaata.

+Hyödylliset ja kestävät työt, huolehtiminen lastemme tulevaisuuden

+varmentamisesta, lyhyen, ohimenevän elämän tuolle puolen ulottuvat

+suunnitelmat tuntuvat meistä järjettömiltä. Rauhallisina

+nykyisyydestä, huolettomina tulevaisuudesta me emme katso maksavan

+vaivaa korjata julkisia rakennuksia, perata pelloksi uusia maita

+tai viljellä niitä, jotka kaipaavat hoitoamme. Me elämme yleisessä

+unteluudessa ja heitämme kaikki Kaitselmuksen haltuun.

+

+Turhamaisuuden henki on saanut eurooppalaiset perustamaan

+kohtuuttoman esikoisoikeuden, joka on hyvin haitallinen suvun

+lisääntymiselle, koska se ohjaa isän huomion vain yhteen lapseen ja

+kääntää hänen silmänsä toisista, koska se pakottaa hänet vastustamaan

+useampien varallisuuden perustamista, tehdäkseen yhden ainoan

+varallisuuden varmaksi ja koska se vihdoin hävittää kansalaisten

+tasa-arvoisuuden, joka muodostaa koko heidän äveriäisyytensä.

+

+Pariisissa, 4 p. Rhamazan-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+121. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle.

+

+

+Villien asumissa maissa on tavallisesti hyvin vähän väkeä, koska he

+melkein kaikki vierovat työtä ja maan viljelemistä. Tämä onneton

+vastenmielisyys on niin voimakas, että kun he milloin kiroavat

+vihollistaan, toivottelevat he hänen joutuvan muokkaamaan maata,

+koska he uskovat vain metsästyksen ja kalastuksen olevan jaloa ja

+heille soveltuvaa askaretta.

+

+Mutta kun metsästys ja kalastus tuottavat useina vuosina varsin

+vähän, ahdistaa nälkä heitä tuon tuostakin, ottamattakaan lukuun sitä

+seikkaa, ettei ole niin riista- ja kalarikasta seutua, joka voisi

+elättää suurta kansanpaljoutta, koska eläimet pakenevat aina liian

+asuttuja tienoita.

+

+Muutoin eivät villien kyläyhteiskunnat, joissa on pari, kolme

+sataa asukasta, jotka ovat toisistaan eristettyjä ja joilla on

+yhtä vastakkaiset edut kuin kahdella valtakunnalla ikään, saata

+pysyä pystyssä, koska niillä ei ole suurten valtioiden apukeinoja,

+valtioiden, joiden kaikki osat tukevat ja avustavat toisiaan.

+

+Villeillä on muuan toinenkin tottumus, joka on yhtä turmiollinen kuin

+tämä ensimmäinenkin, nimittäin naisten julma sikiönlähdettämistapa,

+jottei heidän raskautensa tekisi heitä heidän miestensä silmissä

+epämiellyttäviksi.

+

+Täällä taas ovat voimassa hirvittävän ankarat lait tätä

+vallattomuutta vastaan, menevätpä ne siinä suhteessa aivan

+liiallisuuksiin. Jokaista neitoa, joka ei ole käynyt ilmoittamassa

+raskauttaan viranomaisille, rangaistaan kuolemalla, jos hänen

+kohtunsa hedelmä kuolee: ei kainous eikä häpeä eivätkä tapaturmatkaan

+riitä hänelle milloinkaan puolustukseksi.

+

+Pariisissa, 9 p. Rhamazan-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+122. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle.

+

+

+Siirtokuntien tavallinen vaikutus on se, että ne heikontavat

+maita, jotka niitä perustavat, kansoittamatta maita, joihin niitä

+perustetaan.

+

+Ihmisten tulee pysyä siellä, missä he ovat. On tauteja, jotka

+johtuvat siitä, että vaihdetaan hyvä ilma huonoon. Toiset taas

+johtuvat siitä, että ylimalkaan ilmanalaa vaihdetaan.

+

+Ilmaan imeytyy, niinkuin kasveihinkin, kunkin seudun maahiukkasia,

+ja se vaikuttaa meihin niin voimakkaasti, että se määrää

+luonnonlaatumme. Kun me siirrymme toiseen maahan, tulemme sairaiksi.

+Koska nesteet ovat tottuneet johonkin määrättyyn tiheyteen ja

+molemmat johonkin määrättyyn liikenopeuteen, eivät ne saata enää

+muita sietää, vaan vastustavat uusia järjestelyjä.

+

+Milloin joku maa pysyy autiona, on se merkkinä jostakin ilmaston

+laadussa vallitsevasta erikoisesta viasta. Jos siis riistetään

+ihmiset onnellisen taivaan alta ja lähetetään heidät sellaiseen

+maahan, tehdään täsmälleen päinvastoin kuin tarkoitetaan.

+

+Roomalaiset tiesivät sen kokemuksesta. He karkottivat kaikki

+rikollisensa Sardiniaan ja asuttivat siellä myös juutalaisia. Näiden

+ihmisten tuhoutuminen oli kestettävä, mutta sen teki heille hyvin

+helpoksi se halveksunta, jota he tunsivat näitä kurjia kohtaan.

+

+Suuri shaahi Abbas, joka tahtoi riistää turkkilaisilta mahdollisuuden

+pitää suuria sotajoukkoja rajoilla, siirsi melkein kaikki

+armenialaiset maastaan ja lähetti heitä yli kaksikymmentätuhatta

+perhettä Guilanin maakuntaan, missä he hyvin pian kuolivat melkein

+kaikki.

+

+Mitkään kansojensiirrot Konstantinopoliin eivät ole milloinkaan

+onnistuneet.

+

+Se suunnaton määrä neekereitä, josta puhuimme, ei ole suinkaan

+täyttänyt Amerikkaa.

+

+Sen jälkeen kun Hadrianus hävitti juutalaiset, on Palestiina ollut

+vailla asujamia.

+

+Täytyy siis myöntää, että suuret hävitykset ovat miltei

+korjaamattomia, koska kansa, joka on jossakin suhteessa rappiolla,

+pysyy edelleenkin samassa tilassa. Ja jos se sattumalta kohentuukin,

+menee siihen vuosisatoja.

+

+Mutta jos tuollaisessa voipumuksen tilassa pieninkin äsken

+koskettelemamme seikka sattuu vaikuttamaan, ei kansa kohennu, vaan

+raukeaa päivä päivältä ja käy tuhoaan kohti.

+

+Maurien karkottaminen Espanjasta tuntuu vieläkin yhtä hyvin kuin

+ensimmäisenä päivänä, siten syntynyt tyhjyys kun ei suinkaan täyty,

+vaan laajenee päivä päivältä.

+

+Hävitettyään Amerikan eivät espanjalaiset, jotka ovat anastaneet

+entisten asukkaiden sijan, ole voineet kansoittaa sitä uudelleen,

+vaan hävittäjät hävittävät itsensä ja kuihtuvat lakkaamatta tuhoisan

+kohtalon, tai niinkuin minä mieluummin sanoisin, jumalallisen

+oikeuden iskeminä.

+

+Ruhtinaiden ei siis pidä ajatella laajojen maiden kansoittamista

+siirtokuntien avulla. En kuitenkaan väitä, etteivät ne saattaisi

+joskus onnistuakin. Onhan niin onnellisia ilmanaloja, että ihmissuku

+lisääntyy siellä aina. Siitä ovat todistuksena eräät saaret, joiden

+kansoittamisen ovat toimittaneet laivoista niiden rannikolle heitetyt

+ja siellä hyvin pian parantuneet sairaat.

+

+Mutta milloin nämä siirtokunnat menestyvät, eivät ne suinkaan lisää

+emämaan mahtia, vaan jakavat sen, elleivät ne ole alueeltaan hyvin

+pieniä, niinkuin sellaiset, jotka lähetetään valtaamaan joitakin

+tukikohtia kaupalle.

+

+Kartagolaiset olivat, niinkuin myöhemmin espanjalaiset, löytäneet

+Amerikan tai ainakin muutamia suuria saaria, joilla he harjoittivat

+suunnatonta kauppaa. Mutta kun he huomasivat asukasmääränsä

+vähenevän, kielsi tämä viisas tasavalta alamaisiaan harjoittamasta

+sitä kauppaa ja meriliikettä.

+

+Uskallan sanoa, ettei suinkaan tule kuljettaa espanjalaisia

+Länsi-Intiaan, vaan päinvastoin pitäisi siirtää intiaanit ja kaikki

+sekarotuiset Espanjaan. Pitäisi palauttaa tälle valtakunnalle kaikki

+sen sinne tänne sirotellut kansat, ja jos tosiaan vain puoletkin

+näistä suurista siirtomaista säilyisi, tulisi Espanjasta Euroopan

+pelättävin suurvalta.

+

+Valtakuntia voidaan verrata puuhun, jonka liian laajalle leviävät

+oksat imevät kaiken mehun rungosta ja synnyttävät vain varjoa.

+

+Ei mikään pitäisi niin perinpohjin parantaman ruhtinaita kaukaisten

+valloitusten kiihkosta kuin portugalilaisten ja espanjalaisten

+esimerkin.

+

+Valloitettuaan uskomattoman nopeasti äärettömiä alueita ja

+hämmästeltyään itsekin näitä voittojaan enemmän kuin kukistetut

+kansat tappioitaan, miettivät nämä molemmat kansat niiden

+säilyttämisen keinoja ja kulkivat siinä kumpainenkin eri tietä.

+

+Kun espanjalaiset eivät katsoneet jaksavansa pakottaa voitettuja

+kansakuntia uskollisuuteen, pitivät he parempana surmata ne

+sukupuuttoon ja lähettää niiden tilalle Espanjasta luotettavaa

+väkeä, eikä milloinkaan ole kauheampaa suunnitelmaa täsmällisemmin

+toteutettu. Nähtiinhän silloin kansan, yhtä lukuisan kuin kaikki

+Euroopan kansat yhteensä, katoavan maan päältä näiden raakalaisten

+saapuessa, raakalaisten, jotka näyttivät Länsi-Intian keksiessään

+halunneen samalla osoittaa ihmisille keksineensä julmuuden korkeimman

+asteen.

+

+Tällaisen raakalaisuuden avulla saivat he säilymään sanotun maan

+vallassaan. Huomaa siitä, kuinka tuhoisia valloitukset ovat, koska

+niiden seurauksetkin ovat tuollaisia, sillä tämä inhoittava apukeino

+oli tosiaankin ainoa. Kuinka he olisivatkaan kyenneet pitämään niin

+monia miljoonia ihmisiä kurissa? Kuinka he olisivatkaan jaksaneet

+käydä sisäistä sotaa niin pitkän matkan takaa? Mitä heistä olisikaan

+tullut, jos he olisivat antaneet näille kansoille aikaa toipua

+ihmetyksestä, johon ne olivat vaipuneet näiden uusien jumalain

+saapuessa ja heidän pelottavien salamainsa leimahtaessa?

+

+Portugalilaiset kulkivat taas kokonaan vastakkaista tietä. He eivät

+käyttäneet julmuutta. Mutta niinpä karkotettiinkin heidät pian

+kaikista maista, jotka he olivat löytäneet. Hollantilaiset tukivat

+näiden kansojen kapinaa ja käyttivät sitä hyödykseen.

+

+Kuka ruhtinas kadehtisi näiden valloittajien kohtaloa? Kuka

+haluaisi tehdä sellaisia valloituksia sellaisilla ehdoilla? Toiset

+karkotettiin anastetuilta alueilta tuota pikaa. Toiset tekivät niistä

+erämaita ja toimittivat saman osan omallekin maalleen.

+

+Sankarien arpana onkin perikatoon syöksyminen sellaisia maita

+valloittaessaan, jotka he pian taas menettävät, tai sellaisia kansoja

+kukistaessaan, jotka heidän on pakko itse tuhota. He muistuttavat

+mielipuolta, joka tuhlasi omaisuutensa ostamalla kuvapatsaita, mitkä

+hän heitti mereen, ja peilejä, mitkä hän heti rikkoi.

+

+Pariisissa, 18 p. Rhamazan-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+123. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa samalle.

+

+

+Hallituksen lempeys edistää ihmeellisesti suvun lisääntymistä. Kaikki

+tasavallat ovat siitä pysyvänä todistuksena, ja muita enemmän Sveitsi

+ja Hollanti, jotka ovat Euroopan kehnoimmat valtiot maanlaadun

+puolesta, mutta jotka ovat kuitenkin tiheimmin asuttuja.

+

+Ei mikään vedä niin muukalaisia puoleensa kuin vapaus ja aina sitä

+seuraava varallisuus: edellistä haetaan sen itsensä takia, ja tarve

+tuo ihmisiä maahan, mistä on saatavissa jälkimmäistä.

+

+Suku lisääntyy maassa, missä yltäkylläisyys tyydyttää lasten tarpeet,

+silti lainkaan vähentämättä vanhempain hyvinvointia.

+

+Myöskin kansalaisten tasa-arvoisuus, joka synnyttää tavallisesti

+varallisuuden tasa-arvoisuuden, kuljettaa ja levittää

+yltäkylläisyyttä ja elämää valtioruumiin kaikkiin osiin.

+

+Niin ei ole laita mielivallan alamaisuuteen taivutettujen maiden.

+Ruhtinas, hovikot ja muutamat yksityiset pitävät hallussaan kaikkia

+rikkauksia, kaikkien muiden huokaillessa äärimmäisessä köyhyydessä.

+

+Jos mies elää huonoissa varoissa ja jos hän oivaltaa siittävänsä

+vielä itseäänkin köyhempiä lapsia, ei hän mene naimisiin. Ja jos

+hän naimisiin meneekin, pelkää hän liian suurta lapsilaumaa, koska

+nämä lapset voisivat saattaa hänen taloudelliset olonsa lopulliseen

+epäjärjestykseen ja koska he varmaankin joutuisivat isänsä

+varallisuustasoa alemmaksi.

+

+On myönnettävä, että maalainen eli talonpoika, kun hän on kerran

+mennyt naimisiin, kansoittaa maata mistään huolimatta. Oli hän sitten

+rikas tai köyhä, ei se asia liikuta häntä: hänellähän on aina varma

+perintö jätettävänä lapsilleen, nimittäin kuokka. Eikä näin mikään

+estä häntä sokeasti seuraamasta luonnon viettiä.

+

+Mutta mitä hyödyttää valtiota tämä kurjuudessa kituvain lasten

+joukko? Nehän kuolevat melkein kaikki sitä mukaa kuin syntyvät.

+Eikä niistä tule milloinkaan oikein vankkaa väkeä: heikkoina ja

+raihnaisina he heittävät yksitellen henkensä tuhansista syistä,

+samalla kun niitä surmaavat summissa ne lukuisat kulkutaudit,

+joita kurjuus ja huono ravinto aina aiheuttavat. Ne, jotka niiltä

+säästyvät, pääsevät miehen ikään pääsemättä sen voimaan ja kituvat

+koko lopun elämänsä.

+

+Ihmiset ovat kuin kasveja, jotka eivät milloinkaan menesty, ellei

+niitä hyvin hoideta. Kurjuudessa eläväin kansojen keskuudessa vähenee

+suku, jopa joskus huononeekin lajistaan.

+

+Ranska on kaikesta tästä oivallisena esimerkkinä. Äskeisten sotien

+aikana oli kaikkien alaikäistenkin pakko mennä naimisiin, koska

+he pelkäsivät joutuvansa sotaväkeen. Avioliitot solmittiin siis

+liian aikaisin ja lisäksi suuressa köyhyydessä. Niin monista

+avioliitoista syntyi tietysti paljon lapsia, mutta niitä saa turhaan

+etsiä nykypäivien Ranskasta, koska kurjuus, nälkä ja taudit ovat ne

+korjanneet sen pinnalta.

+

+Jos niin suotuisassa ilmanalassa, niin hyvin järjestetyssä

+kuningaskunnassa kuin Ranskassa tehdään moisia huomioita, niin miten

+ovatkaan asiat muissa valtioissa?

+

+Pariisissa, 23 p. Rhamazan-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+124. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa pappi Mehemet Alille, Kolmen Haudan vartijalle

+Kumiin.

+

+

+Mitä meitä auttavat immaumien paastot ja pappien jouhipaidat?

+Jumalan käsi on kaksi kertaa raskaasti painanut lain lapsia. Aurinko

+himmentyy ja näyttää valaisevan vain heidän tappioitaan: heidän

+sotajoukkonsa kokoontuvat, mutta ne hajoitetaan kuin tuhka.

+

+Osmannien valtaa järisyttää kaksi ankarinta iskua, mitä se on

+milloinkaan saanut. Muuan kristitty mufti pitää sitä vain vaivoin

+pystyssä. Saksan suurvisiiri on Jumalan vitsa, joka on lähetetty

+kurittamaan Omarin kannattajia. Hän levittää kaikkialle heidän

+kapinoimisestaan ja petollisuudestaan raivostuneen taivaan vihaa.

+

+Immaumien pyhä henki, Sinä itket yötä ja päivää Profeetan lapsia,

+jotka inhoittava Omar on vienyt väärille poluille. Sinun sisimmän

+sydämesi valtaa liikutus, kun Sinä katselet heidän onnettomuuksiaan.

+Sinä haluat heidän kääntymistään etkä heidän turmiotaan. Sinä

+tahtoisit koota heidät Alin lipun ympärille pyhimysten kyyneleiden

+voimalla etkä nähdä uskottomien kauhun hajoittavan heitä vuorille ja

+erämaihin.

+

+Pariisissa, 1 p. Chalval-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+125. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Mikä saattaa aiheuttaa sen suunnattoman anteliaisuuden, jota

+ruhtinaat osoittavat hovikoilleen? Tahtovatko he kiinnittää nämä

+itseensä? Mutta hehän ovat jo niin kokonaan heidän omiaan kuin

+he suinkin voivat olla. Ja jos he sitäpaitsi hankkivat muutamia

+alamaisiaan omikseen ostamalla heidät, täytyy heidän juuri siitä

+syystä menettää äärettömän paljon toisia alamaisia köyhdyttämällä

+heidät.

+

+Ajatellessani ruhtinaiden asemaa, heitä kun aina ympäröivät ahnaat,

+kyllääntymättömät henkilöt, en voi muuta kuin surkutella heitä. Ja

+minä surkuttelen heitä vielä enemmän silloin kun heillä ei ole voimaa

+vastustaa pyyntöjä, mitkä koituvat aina niiden rasitukseksi, jotka

+eivät pyydä mitään.

+

+En voi milloinkaan kuulla puhuttavan heidän anteliaisuudestaan,

+armonosoituksistaan, eläkkeistään vaipumatta tuhansiin mietteisiin.

+Kokonainen lauma ajatuksia tulvahtaa mieleeni. On kuin kuulisin

+julistettavan seuraavaa käskykirjettä:

+

+"Sitten kun erinäisten alamaistemme väsymätön apurahojen

+pyytämisen into on lakkaamatta vedonnut Meidän kuninkaalliseen

+anteliaisuuteemme, olemme vihdoin suvainneet myöntyä niihin

+monilukuisiin anomuksiin, joita he ovat Meille esittäneet ja jotka

+ovat tähän asti olleet valtaistuimen suurimpana murheena. He ovat

+tehneet Meille tiettäväksi, etteivät he ole sen jälkeen kun kruunu on

+Meille joutunut olleet kertaakaan poissa Meidän aamuvastaanotostamme,

+että Me olemme aina nähneet heidät tiemme varrella liikkumattomina

+kuin rajapylväät ja että he ovat kurottautuneet niin paljon kuin

+ovat ikänänsä voineet katsellakseen korkeimpienkin olkapäiden

+yli Meidän Jalouttamme. Edelleen olemme saaneet useita anomuksia

+eräiltä kauniimpaan sukupuoleen kuuluvilta henkilöiltä, jotka ovat

+rukoilleet Meitä ottamaan huomioomme, että heidän toimeentulonsa

+kysyy tiettävästi suuria kustannuksia. Niinikään ovat erinäiset

+sangen iäkkäät naiset päätään heilutellen pyytäneet Meitä

+laskemaan sydämellemme, että he ovat olleet hovin koristuksina

+Meidän kuninkaallisten edeltäjiemme aikana ja että jos heidän

+sotajoukkojensa päälliköt ovat tehneet valtion pelätyksi sotaisilla

+urotöillään, ovat he puolestaan tehneet hovin yhtä kuuluisaksi

+juonillaan. Koska Me haluamme kohdella anojia ystävällisesti ja

+myöntyä kaikkiin heidän pyyntöihinsä, olemme me säätäneet ja

+käskeneet seuraavaa:

+

+"Että jokaisen maanmiehen, jolla on viisi lasta, tulee joka päivä

+vähentää viidennellä osalla leipämäärää, minkä hän heille antaa. Me

+velvoitamme perheenisiä toimittamaan tämän vähennyksen kunkin osasta

+niin tasapuolisesti kuin suinkin mahdollista.

+

+"Me kiellämme nimenomaisesti kaikkia niitä, jotka harjoittavat

+perintötilojensa viljelemistä tai jotka ovat antaneet ne vuokralle,

+toimittamasta niillä parannuksia, millaisia ne sitten lienevätkään.

+

+"Me määräämme, etteivät ne henkilöt, jotka harjoittavat alhaisia

+ammatteja tai käsitöitä ja jotka eivät ole milloinkaan olleet Meidän

+Majesteettimme aamuvastaanotossa, saa vastedes ostaa vaatteita

+itselleen, vaimolleen tai lapsilleen useammin kuin joka neljäs vuosi.

+Lisäksi kiellämme Me heiltä ankarasti kaikki ne pienet huvittelut,

+joita heidän on ollut tapa panna toimeen perheissään vuoden

+suurimpina juhlina.

+

+"Koska Meidän tietoomme on edelleen tullut, että useimmat Meidän

+kunnon kaupunkiemme porvarit ovat kokonaan vajonneet huolehtimaan

+tytärtensä naittamisesta, mitkä tyttäret ovat Meidän valtakunnassamme

+herättäneet suosiollista huomiota vain murheellisella ja ikävällä

+kainoudella, käskemme Me heitä viivyttämään heidän avioliittoansa

+siksi kunnes heidät, sitten kun he ovat saavuttaneet asetusten

+määräämän iän, nämä asetukset siihen pakottavat. Lisäksi kiellämme

+virkamiehiämme pitämästä tointa lastensa kasvatuksesta."

+

+Pariisissa, 1 p. Chalval-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+126. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Kaikki uskonnot joutuvat pahaan pulaan silloin kun olisi annettava

+jonkinlainen käsitys niitä ihmisiä odottavista nautinnoista, jotka

+ovat hyvin eläneet. Pahoja ihmisiä pelotellaan helposti monen

+monilla rangaistuksilla, joilla heitä uhataan. Mutta hyveellisille

+ihmisille ei tiedetä mitä luvata. Näyttää kuin kuuluisi nautintojen

+luontoon lyhytaikaisuus: mielikuvituksen on vaikea keksiä muunlaisia

+nautintoja.

+

+Minä olen lukenut sellaisia paratiisin kuvauksia, jotka ovat

+totisesti omiaan karkottamaan jokaisen järkevän ihmisen mielestä

+halun päästä sinne. Toiset panevat nämä onnelliset varjot lakkaamatta

+soittamaan huilua. Toiset tuomitsevat heidät iankaikkisen

+käyskentelyn vaivaan. Kolmannet vihdoin, jotka saattavat heidät

+siellä ylhäällä haaveilemaan tämän alhaisen maailman rakastettuja,

+eivät ole luulleet sataa miljoonaa vuotta niin pitkäksi ajaksi, että

+heiltä olisi sen kuluessa mennyt moisten lemmensurujen halu.

+

+Tässä yhteydessä muistan tarinan, jonka minulle kertoi muuan Mogulin

+maassa käynyt mies. Se osoittaa, että intialaiset papit ovat

+yhtä hedelmättömiä kuin muut kun on kysymys paratiisin riemujen

+kuvitteluista.

+

+Muuan vaimo, joka oli menettänyt miehensä, saapui juhlallisesti

+kaupungin kuvernöörin luo kysymään, saisiko hän polttaa itsensä.

+Mutta kun muhamettilaisten valtaan joutuneissa maissa koetetaan

+parhaan mukaan poistaa tätä julmaa tapaa, epäsi kuvernööri jyrkästi

+vaimon pyynnön.

+

+Kun tämä huomasi rukouksensa tehottomiksi joutui hän kauhistuttavaan

+kiihkoon. "Katsokaa", huusi hän, "katsokaa, millaista pakkovaltaa

+täällä harjoitetaan! Vaimoraukka ei saa edes polttaa itseään silloin

+kun hänen mielensä tekee! Onko milloinkaan nähty moista? Äitini,

+tätini, sisareni, kaikki ovat kunnollisesti palaneet. Mutta kun minä

+tulen pyytämään lupaa tältä kirotulta kuvernööriltä, suuttuu hän ja

+alkaa kirkua kuin raivohullu."

+

+Sattumalta oli siinä läsnä muuan nuori Buddhan pappi. "Uskoton

+ihminen", huusi hänelle kuvernööri, "sinäkö olet ajanut tuollaisen

+kiihkon tämän vaimon päähän?"

+

+"En", vastasi tämä, "en ole milloinkaan häntä edes puhutellut. Mutta

+jos hän tahtoo minua uskoa, suorittaa hän kyllä uhrinsa, koska hän

+siten tekee Brahma-jumalaa miellyttävän teon. Niinpä saakin hän siitä

+hyvän palkinnon, sillä hän on toisessa maailmassa tapaava miehensä ja

+alottava hänen kanssaan uuden avioliiton."

+

+"Mitä te sanotte?" hämmästyi vaimo. "Tapaanko minä mieheni? Ah!

+silloin minä en poltakaan itseäni. Hän oli mustasukkainen, kärtyisä

+ja siksi toiseksi niin vanhakin, että ellei Brahma-jumala toimita

+hänessä joitakin korjauksia, ei hän varmastikaan tarvitse minua.

+Minäkö polttaisin itseni hänen tähtensä! En edes sormenpäätäni

+polttaisi, vaikka voisin hänet siten vetää ylös helvetin syvyyksistä.

+Ne kaksi vanhaa pappia, jotka minut tähän viettelivät ja jotka

+tiesivät, millaista minun oli elää hänen kanssaan, varoivat visusti

+sanomasta minulle kaikkea. Mutta ellei Brahma-jumalalla tosiaankaan

+ole muuta lahjaa minulle annettavana, kieltäydyn minä siitä

+autuudesta. Hyvä herra kuvernööri! Minä rupean muhamettilaiseksi.

+Ja mitä teihin tulee", jatkoi hän nuoreen pappiin katsahtaen, "niin

+voitte, jos haluatte, mennä sanomaan miehelleni, että minä voin

+oikein hyvin".

+

+Pariisissa, 2 p. Chalval-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+127. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:een.

+

+

+Minä odotan Sinua tänne huomiseksi. Sillä välin lähetän Sinulle

+kuitenkin Ispahanista saapuneet kirjeet. Minulle osoitetuissa

+kerrotaan, että Suur-Mogulin lähettilään on käsketty poistua

+valtakunnasta. Siihen lisätään, että on vangittu prinssi, kuninkaan

+setä, jolle hänen kasvatuksensa on ollut uskottuna, ja että hänet

+on viety erääseen linnaan, missä häntä vartioidaan hyvin ankarasti,

+sitten kun häneltä oli riistetty kaikki hänen arvomerkkinsä. Minua on

+liikuttanut tämän prinssin kohtalo, ja minä surkuttelen häntä.

+

+Tunnustan Sinulle, Usbek, etten ole vielä heltymättä nähnyt kenenkään

+kyynelten vuotavan. Minä tunnen inhimillistä sääliä kaikkia

+onnettomia kohtaan, ikäänkuin vain he olisivat ihmisiä. Ja maan

+mahtaviakin, joita kohtaan sydämeni on kova heidän ollessaan kunnian

+kukkuloilla, rakastan heidän kukistuttuaan.

+

+Ja mitäpä he tekisivätkään menestyksensä päivinä turhalla

+hellyydellä? Sehän lähenee liiaksi tasa-arvoisuutta. He pitävät

+paljon enemmän kunnioituksesta, joka ei vaadi vastatunnetta. Mutta

+sitten kun he ovat suistuneet suuruutensa korkeuksista, muistuttavat

+vain meidän valituksemme siitä heille.

+

+Minusta on jotakin hyvin suorasukaista ja hyvin suurtakin

+sen ruhtinaan sanoissa, joka ollessaan vihollistensa käsiin

+joutumaisillaan ja nähdessään hoviväkensä itkevän ympärillään,

+virkkoi heille: "Minä huomaan kyyneleistänne, että olen vielä

+kuninkaanne."

+

+Pariisissa, 3 p. Chalval-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+128. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Olet kai tuhannetkin kerrat kuullut puhuttavan mainiosta Ruotsin

+kuninkaasta. Hän piiritti erästä linnoitusta Norjaksi nimitetyssä

+valtakunnassa. Kun hän kahden kesken erään insinöörin kanssa tarkasti

+juoksuhautoja, sai hän luodin päähänsä ja kuoli siitä. Viipymättä

+vangittiin hänen pääministerinsä. Valtiopäivät kokoontuivat myös pian

+ja tuomitsivat hänet menettämään päänsä.

+

+Häntä syytettiin suuresta rikoksesta. Hänen sanottiin herjanneen

+kansakuntaa ja riistäneen siltä kuninkaan luottamuksen, mikä

+konnamaisuus minunkin mielestäni ansaitsee tuhatkertaisen kuoleman.

+

+Sillä jos on jo kehnoa mustata ruhtinaan kuullen hänen halvimmankin

+alamaisensa kunniaa, niin mitä sitten onkaan, kun mustataan

+kokonaisen kansakunnan kunniaa ja ryöstetään siltä sen ihmisen

+hyväntahtoisuus, jonka Kaitselmus on pannut luomaan sen onnen?

+

+Minusta pitäisi ihmisten puhua kuninkaille niinkuin enkelit puhuvat

+pyhälle Profeetallemme.

+

+Sinähän tiedät, että minä niissä pyhissä vieraspidoissa, joihin

+herrojen herra laskeutuu maailman ylhäisimmältä valtaistuimelta

+antautuakseen keskusteluihin orjiensa kanssa, olen ottanut ankaraksi

+ohjeekseni tottelemattoman kieleni hillitsemisen. Minun ei ole

+milloinkaan kuultu päästävän suustani ainoatakaan sanaa, josta olisi

+voinut olla katkeria seurauksia hänen halvimmallekaan alamaiselleen.

+Milloin minun on ollut pakko lakata olemasta vähäpuheinen, en ole

+koskaan lakannut olemasta kunnian mies. Ja tässä uskollisuutemme

+koetuksessa olen kyllä pannut vaaraan henkeni mutta en milloinkaan

+kuntoani.

+

+En ymmärrä, mistä johtuu, että tuskin milloinkaan on niin ilkeää

+ruhtinasta, ettei hänen ministerinsä ole vielä ilkeämpi. Jos ruhtinas

+tekee jonkin pahan työn, tapahtuu se melkein aina yllytyksestä.

+Siitä seuraakin, ettei ruhtinaiden kunnianhimo ole milloinkaan niin

+vaarallinen kuin heidän neuvonantajiensa halpamaisuus. Mutta jaksatko

+Sinä käsittää, että mies, joka vasta eilen pääsi ministeriöön ja

+joka ei ehkä enää ole siinä huomenna, saattaa hetkisessä muuttua

+itsensä, perheensä, isänmaansa ja niiden sukupolvien viholliseksi,

+joita ikuisiin aikoihin asti tulee syntymään hänen sortamansa kansan

+keskuudessa?

+

+Ruhtinaalla on intohimoja, mutta ministeri panee ne liikkeelle.

+Niiden viittomaan suuntaan hän ohjaa ministerintoimiaan. Hänellä

+ei ole muuta päämäärää, eikä hän muusta huolikaan. Hovikot

+viettelevät ruhtinasta ylistelyillään, mutta ministeri imartelee

+häntä vaarallisemmin neuvoillaan, suunnitelmilla, joita hän tälle

+tyrkyttää, ja menettelyohjeilla, joita hän tälle esittelee.

+

+Pariisissa, 25 p. Saphar-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+129. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:een.

+

+

+Kuljin äskettäin Pont-Neufin yli erään ystävän seurassa. Tämä tapasi

+tutun miehen, jota hän sanoi mittausopintutkijaksi. Ja kaikestapa sen

+huomasikin, sillä hän oli vaipunut syviin ajatuksiin. Ystäväni täytyi

+kiskoa häntä hyvän aikaa hihasta ja pudistella häntä muutoinkin

+saadakseen hänet palaamaan tajuihinsa, niin kiintynyt hän oli

+käyrään, joka oli kaiketi kiusannut häntä jo yli viikon. He lausuivat

+kumpainenkin toisilleen monen monia kohteliaisuuksia ja kertoivat

+kumpikin osaltaan kirjallisia uutisia. Nämä juttelut johtivat heidät

+erään kahvilan edustalle, ja minäkin menin heidän mukanaan sisään.

+

+Panin merkille, että kaikki ottivat mittausopin tutkijamme

+erinomaisen kunnioittavasti vastaan ja että tarjoilijatkin

+kiinnittivät häneen paljon enemmän huomiota kuin kahteen nurkassa

+istuvaan muskettisoturiin. Hänestäkin näytti paikka tuntuvan

+miellyttävältä, sillä hän oikoi hiukan kasvojensa ryppyjä, jopa

+puhkesi nauramaankin, ikäänkuin ei hänellä olisi milloinkaan ollut

+pienintäkään vihiä mittausopista.

+

+Kuitenkin hänen säännöllinen järkensä mittaili kaikkea, mitä

+keskustelun kuluessa sanottiin. Hän muistutti miestä, joka

+puutarhassaan katkoi miekallaan muiden yläpuolelle kohoavien kukkien

+päät. Täsmällisyytensä marttyyrinä hän kärsi jokaisesta keskustelun

+säännöllisestä tasosta poikkeavasta puheenkäänteestä, niinkuin

+herkkä näkö kärsii liian voimakkaasta valaistuksesta. Mikään ei

+ollut hänestä samantekevää, kunhan se vain oli totta. Niinpä olikin

+hänen haastelunsa varsin kummallista. Hän oli juuri sinä päivänä

+saapunut maalta erään miehen seurassa, joka oli nähnyt komean

+linnan ja loistavia puutarhalaitoksia: hän oli puolestaan nähnyt

+vain kuusikymmentä jalkaa leveän rakennuksen ja epäsäännöllisen

+neliön muotoisen, kymmenen auranalaa käsittävän puistikon. Hän

+olisi hyvin mielellään suonut perspektiivisääntöjä noudatetun

+niin tarkoin, että lehtokujat olisivat näyttäneet joka paikasta

+yhtä leveiltä. Hän olisi kyllä neuvonut sitä varten pettämättömän

+menettelytavan. Hän näytti erikoisen tyytyväiseltä hyvin omituisesti

+rakennettuun aurinkokelloon, jonka hän oli siellä keksinyt. Mutta

+hän suuttui kovin erääseen oppineeseen, joka istui minun vieressäni

+ja kaikeksi onnettomuudeksi kysyi häneltä, näyttikö se aurinkokello

+babylonialaisia tunteja. Kun muuan uutistenmetsästäjä kertoi

+Fuenterrabian linnan pommituksesta, esitteli hän meille heti sen

+viivan luonteen ja laadun, minkä pommit olivat piirtäneet ilmaan. Hän

+oli niin ihastuksissaan siitä tiedostaan, ettei hän halunnut ottaa

+lainkaan selkoa pommien vaikutuksesta. Kun eräs toinen oli valittanut

+joutuneensa vararikkoon edellisenä talvena sattuneen tulvan takia,

+lausahti mittausopintutkijamme: "Se, mitä tuossa sanoitte, on minusta

+sangen hauskaa, sillä nyt minä näen, etten suinkaan erehtynyt

+havainnoissani, vaan että tänä vuonna on tosiaankin satanut vähintäin

+kaksi tuumaa enemmän kuin viime vuonna."

+

+Hetken kuluttua lähti hän pois, ja me seurasimme häntä, Kun

+hän asteli verrattain nopeasti eikä huolinut lainkaan katsella

+eteensä, poksahti hän suoraan erääseen toiseen mieheen. Törmäys oli

+ankara. Iskusta he kumpikin lennähtivät taholleen vastakkaisessa

+suhteessa nopeuteensa ja massaansa. Kun he olivat hiukan toipuneet

+typerryksistään, lausui vieras mies mittausopintutkijalle, käden

+otsalleen vieden: "Olen hyvin mielissäni siitä, että satuitte

+törmäämään minuun, sillä minulla on teille ilmoitettavana suuri

+uutinen: minä olen lähettänyt Horatiukseni maailmaan."

+

+"Kuinka?" hämmästyi mittausopin mies. "Hänhän on ollut maailmassa jo

+kaksituhatta vuotta."

+

+"Te ette ymmärrä minua", selitti toinen. "Minä olen toimittanut

+päivän valoon käännöksen tämän vanhan runoilijan teoksista. Minä olen

+jo kahdenkymmenen vuoden ajan puuhaillut pelkkiä käännöksiä."

+

+"Mitä? hyvä herra", virkkoi mittaustieteilijä. "Kahteenkymmeneen

+vuoteen ette siis ole lainkaan ajatellut! Te puhutte muiden puolesta

+ja muut ajattelevat teidän puolestanne."

+

+"Hyvä herra", vastasi oppinut, "ettekö sitten usko minun tehneen

+yleisölle suurta palvelusta, kun olen tehnyt mainioiden kirjailijain

+lukemisen sille helpoksi?"

+

+"Enpä sitä juuri sanoisi. Kunnioitan kyllä siinä kuin joku toinenkin

+niitä yleviä neroja, joita puette valepukuun. Mutta te ette pääse

+koskaan heidän kaltaisekseen, sillä jos aina käännätte, ei teitä

+milloinkaan käännetä.

+

+"Käännökset ovat ikäänkuin kuparirahoja, joilla on kyllä yhteensä

+sama arvo kuin yhdellä ainoalla kultarahalla ja ovat mukavampiakin

+kansan käytellä. Mutta ne kuluvat aina helposti ja ovat ala-arvoisia

+metallipitoisuudeltaan.

+

+"Te tahdotte, sanotte te, saada nämä kuuluisat vainajat heräämään

+uuteen eloon keskuudessamme. Minä myönnänkin, että hankitte heille

+kyllä ruumiin, mutta elämää ette heihin saa: eläväksi tekevä henki

+puuttuu aina."

+

+"Miksi ette mieluummin harrasta niin monen monien kauniiden

+totuuksien etsimistä, joita yksinkertainen laskelma paljastaa meille

+joka päivä?"

+

+Sitten kun tämä pieni neuvo oli annettu, erosivat he luullakseni

+sangen tyytymättöminä toisiinsa.

+

+Pariisissa, toisen Rebiab-kuun viimeisenä päivänä v. 1719.

+

+

+

+

+130. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Tässä kirjeessä aion puhua eräästä kansakunnasta, jota nimitetään

+uutisniekoiksi ja joka kerääntyy erääseen loistavaan puutarhaan,

+missä heidän toimettomuudellaan on aina jotakin toimittamista. He

+ovat sangen hyödyttömiä valtiolle, ja vaikka he puhua pajattaisivat

+viisikymmentä vuotta, pysyisivät tulokset täsmälleen samoina kuin

+jos he olisivat olleet yhtä pitkän ajan vaiti. Kuitenkin he luulevat

+olevansa tärkeitäkin henkilöitä, koska he keskustelevat loistavista

+suunnitelmista ja käsittelevät suuria kysymyksiä.

+

+Heidän keskustelujensa pohjana on kevytmielinen ja naurettava

+uteliaisuus. Ei ole niin salaista kammiota, jonne he muka eivät

+pääsisi tunkeutumaan. Hehän eivät voisikaan suostua jäämään

+tietämättömiksi mistään asiasta. Heillä on täydellisesti selvillä,

+kuinka monta vaimoa on korkealla sulttaanillamme ja kuinka monta

+lasta hän toimittaa vuosittain maailmaan. Ja vaikka he eivät

+tuhlaakaan rahojaan urkkijoihin, tietävät he tyystin, millä keinoin

+hän aikoo nöyryyttää turkkilaisten ja mogulien keisarit.

+

+Tuskin he ovat tyhjentäneet nykyisyyden, kun he syöksyvät

+tulevaisuuteen. Ja kulkien Kaitselmuksen edellä he ilmoittavat sille

+kaikki ihmisten askeleet. He ohjaavat kenraalia kädestä pitäen ja

+kehuttuaan häntä tuhansista typeryyksistä, joita hän ei ole tehnyt,

+valmistavat hänelle tuhansia muita typeryyksiä, joita hän ei tule

+tekemään.

+

+He panevat sotajoukot lentämään kuin kurjet ja muurit kaatumaan kuin

+pahvivarustukset. Heillä on sillat yli kaikkien jokien, salaiset

+tiet yli kaikkien vuorten ja heillä on suunnattomat varastohuoneet

+polttavissa hietaerämaissa. Heiltä ei puutu muuta kuin terve järki.

+

+Asun erään henkilön kanssa, joka sai seuraavan kirjeen tuollaiselta

+uutisniekalta. Kun kirje tuntui minusta omituiselta, panin sen

+talteen. Kas tällainen se on:

+

+    "Hyvä herra!

+

+    "Erehdyn harvoin arvaillessani ajan tapahtumia, 1 p. tammik. v.

+    1711 minä ennustin keisari Josefin kuolevan sen vuoden kuluessa.

+    Kun hän jaksoi silloin erinomaisen hyvin, pelkäsin kyllä

+    joutuvani ihmisten pilkaksi, jos olisin lausunut ajatukseni aivan

+    selvästi, minkä vuoksi käytinkin hiukan kaksimielistä sanamuotoa.

+    Mutta ihmiset, jotka osaavat tehdä johtopäätöksiä, ymmärsivät

+    minua hyvin. Ja 17 p. huhtikuuta sinä samana vuonna hän kuolikin

+    rokkoon.

+

+    "Heti kun keisarin ja turkkilaisten sota oli julistettu,

+    kiiruhdin etsimään piirimme herroja jäseniä kaikista Tuileries'n

+    kolkista. Minä keräsin heidät vesialtaan lähettyville ja

+    ennustin, että Belgradia tultaisiin piirittämään ja että se

+    valloitettaisiin. Olin niin onnekas, että ennustukseni toteutui.

+    On kyllä totta, että minä piirityksen kestäessä löin vetoa sata

+    pistolia siitä, että kaupunki vallattaisiin 18 p. elok. Se

+    vallattiin kuitenkin vasta seuraavana päivänä. Voidaanko puhua

+    häviöstä niin kauniissa pelissä?

+

+    "Kun kuulin espanjalaisen laivaston laskeneen Sardinian

+    rannikolle, tein sen johtopäätöksen, että se myös valloittaisi

+    saaren. Minä sanoin sen, ja niin kävikin. Tämän menestyksen

+    pöyhistämänä lisäsin, että tämä voittoisa laivasto purjehtisi

+    Finaleen valloittaakseen Milanon. Kun minun oli vaikea saada

+    muita hyväksymään tätä ajatusta, tahdoin kannattaa sitä

+    kunniakkaasti: minä löin vetoa viisikymmentä pistolia ja menetin

+    ne jälleen. Sillä se paholainen Alberoniksi lähetti vastoin

+    sopimuksia laivastonsa Sisiliaan ja petti näin yht'aikaa kahta

+    suurta valtiomiestä, Savoijan herttuaa ja minua.

+

+    "Kaikki tämä, hyvä herra, on heittänyt asiani niin sekaisin, että

+    olen päättänyt aina vain ennustaa enkä lyödä vetoa milloinkaan.

+    Ennen me emme tunteneetkaan Tuileries'ssa vedonlyönnin tapaa,

+    eikä kreivi de L----vainaja sitä juuri sietänytkään. Mutta sitten

+    kun joukko keikareita on tunkeutunut pariimme, emme enää tiedä,

+    mihin päämme pistää. Tuskin olemme avanneet suumme kertoaksemme

+    jonkin uutisen, kun joku tällainen nuorukainen pyrkii lyömään

+    vetoa sitä vastaan.

+

+    "Eräänä päivänä, kun minä jo availin käsikirjoitustani ja

+    sovittelin silmälaseja nenälleni, käytti muuan tällainen

+    suupaltti ensimmäisen ja toisen sanan välihetkeä hyväkseen ja

+    tokaisi: 'Minä lyön sata pistolea vetoa, ettei se ole totta'. En

+    ollut huomaavinanikaan tuollaista mielettömyyttä, vaan jatkaen

+    puhettani lujemmalla äänellä lausuin: 'Koska marsalkka de --

+    -- -- on saanut tietää...' 'Se on valhetta', keskeytti hän.

+    'Teillä on aina niin päättömiä uutisia. Eihän tässäkään nyt ole

+    minkäänlaista järkeä.'

+

+    "Minä pyydän Teitä, hyvä herra, tekemään minulle sen ilon, että

+    lainaatte minulle kolmekymmentä pistolea, sillä minun täytyy

+    Teille tunnustaa, että nämä vedot ovat tosiaan saattaneet minut

+    pahaan pulaan. Samalla lähetän Teille jäljennöksen kahdesta

+    kirjeestä, jotka olen kirjoittanut ministerille. Minä olen, jne."

+

+

+_Erään uutisniekan kirjeet ministerille_.

+

+    "Armollinen herra!

+

+    "Minä olen innokkain alamainen, mitä kuninkaalla on milloinkaan

+    ollut. Minähän sain erään ystävänikin toteuttamaan tekemäni

+    suunnitelman ja kirjoittamaan kirjan sen seikan osoittamiseksi

+    ja todistamiseksi, että Ludvig Suuri oli suurin kaikista

+    ruhtinaista, jotka ovat ansainneet Suuren nimen. Jo pitkät ajat

+    olen valmistellut itse toista teosta, josta on oleva vielä

+    enemmän kunniaa kansallemme, jos Teidän Korkeutenne suvaitsee

+    suoda minulle etuoikeuden. Tarkoitukseni on todistaa, ettei

+    ranskalaisia aina kuningaskunnan perustamisesta alkaen ole

+    milloinkaan voitettu ja että kaikki se, mitä historioitsijat ovat

+    tähän asti puhuneet meidän tappioistamme, on pelkkää petkutusta.

+    Minun on pakko oikaista heitä monessa kohdassa, ja minä

+    uskallankin olla sitä mieltä, että minä loistan varsinkin juuri

+    arvostelussa. Minä olen, armollinen herra, jne."

+

+

+    "Armollinen herra!

+

+    "Kun olemme suureksi tappioksemme menettäneet herra kreivi

+    de L------in, pyydämme Teitä nöyrimmästi antamaan suosiollisen

+    lupanne johtajan valitsemiseen. Epäjärjestys alkaa tunkeutua

+    keskustelukokouksiimme, eikä valtion asioita pohdita niissä enää

+    yhtä tarkasti kuin ennen. Nuorukaisemme eivät välitä hituistakaan

+    vanhemmista jäsenistä eivätkä omassakaan keskuudessaan noudata

+    minkäänlaista kuria: se on todellinen Rehabeamin neuvoskunta,

+    missä nuorukaiset tekevät vanhusten sanan tyhjäksi. Meidän on

+    turha huomauttaa heille, että me pidimme Tuilerioja rauhallisesti

+    hallussamme jo kaksikymmentä vuotta ennen kuin he olivat

+    maailmaan tulleetkaan. Pelkäänpä pahoin, että he meidät vielä

+    sieltä karkottavat ja että meidän on pakko, sitten kun meidän

+    on ollut poistuttava paikasta, missä olemme usein mananneet

+    esiin ranskalaisten sankariemme haamuja, väistyä pitämään

+    keskustelukokouksiamme Kuninkaan Puutarhaan tai johonkin vielä

+    syrjäisempään soppeen. Minä olen, jne."

+

+Pariisissa, 7 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1719.

+

+

+

+

+131. kirje.

+

+Rhedi kirjoittaa Ricalle Pariisiin.

+

+

+Eurooppaan saavuttuani olen kaikkein suurimmalla uteliaisuudella

+koettanut tutkia tasavaltojen syntyä ja historiaa. Sinähän tiedät,

+ettei useimmilla aasialaisilla ole edes aavistustakaan sentapaisesta

+hallitusmuodosta ja ettei heidän mielikuvituksensa ole kyennyt heille

+selvittämään, että maan päällä voi muunlaista hallitusmuotoa ollakaan

+kuin itsevaltainen.

+

+Maailman ensimmäiset hallitusmuodot olivat yksinvaltaisia. Vain

+sattumalta syntyi vuosisatojen kuluessa tasavaltoja.

+

+Sitten kun Kreikan oli tuhonnut vedenpaisumus, tuli uusia asukkaita

+sitä kansoittamaan. Se sai melkein kaikki siirtokuntansa Egyptistä

+ja Aasian läheisimmistä seuduista, Ja kun näitä maita hallitsivat

+kuninkaat, joutui niistä lähteneille kansoille samanlainen

+hallitusmuoto. Mutta kun näiden ruhtinaiden tyrannia kävi liian

+raskaaksi, karistivat kansat ikeen hartioiltaan. Ja monien

+kuningaskuntien jätteistä kohosivat sitten ne tasavallat, jotka

+nostivat Kreikan kauniiseen kukoistukseen ja tekivät siitä ainoan

+sivistyneen maan raakalaisten keskelle.

+

+Vapauden rakkaus ja kuningasviha säilytti Kreikan kauan

+riippumattomana ja levitti laajalle tasavaltaista hallitusmuotoa.

+Kreikkalaiset kaupungit saivat liittolaisia Vähästä Aasiasta. Ne

+perustivat sinne siirtokuntia, yhtä vapaita kuin ne itsekin, ja

+nämä olivat niiden suojamuureina Persian kuninkaiden yrityksiä

+vastaan. Eikä siinä kaikki. Kreikka kansoitti myös Italian ja Italia

+vuorostaan Espanjan ja ehkä Galliankin. Tiedetäänhän, että suuri,

+vanhojen kirjailijain usein mainitsema Hesperian maa oli alkuaan

+sama kuin Kreikka, jota sen naapurit pitivät autuuden asuntona.

+Kreikkalaiset, jotka eivät löytäneetkään tätä onnelaa omien

+rajojensa sisältä, lähtivät etsimään sitä Italiasta, italialaiset

+taas Espanjasta, espanjalaiset Baeticasta tai Portugalista, niin

+että kaikilla näillä seuduilla oli tämä nimi vanhojen kirjailijain

+teoksissa. Nämä kreikkalaiset siirtokunnat kuljettivat mukanaan sen

+vapauden hengen, minkä ne olivat saaneet tästä suloisesta maasta.

+Niinpä tuskin nähdäänkään niinä kaukaisina aikoina yksinvaltoja

+Italiassa, Espanjassa, Galliassa. Pian tulemme näkemään, että

+Pohjolan ja Saksan kansat olivat yhtä vapaita. Jos heidän

+keskuudestaan löydettäisiinkin jonkinlaisen kuninkuuden jälkiä, niin

+johtuu se siitä, että pidetään kuninkaina sotajoukkojen päälliköitä

+tai tasavaltojen esimiehiä.

+

+Kaikki tämä tapahtui Euroopassa, sillä mitä Aasiaan ja Afrikaan

+tulee, niin niitä on aina painanut itsevaltius, ellemme ota lukuun

+muutamia Vähän Aasian kaupunkeja, joista jo puhuimme, ja Karthagon

+tasavaltaa Afrikassa.

+

+Maailman jakoivat keskenään kaksi mahtavaa tasavaltaa: Rooman ja

+Karthagon tasavallat. Ei ole mitään niin hyvin tunnettua kuin

+Rooman tasavallan alkuvaiheet, eikä mitään niin vähän tunnettua

+kuin Karthagon tasavallan synty. Ei tiedetä kerrassaan mitään Didoa

+seuranneiden afrikalaisten ruhtinaiden sarjasta eikä siitä, kuinka

+he menettivät valtansa. Rooman tasavallan suunnaton laajeneminen

+olisi ollut maailmalle suuri onni, ellei olisi ollut kohtuutonta

+erotusta Rooman kansalaisten ja voitettujen kansojen välillä, jos

+olisi annettu maakuntien käskynhaltijoille pienempi valta, jos heidän

+tyranniaansa ehkäiseviä pyhiä lakeja olisi noudatettu ja elleivät he

+olisi käyttäneet niiden vaientamiseen samoja aarteita, joita heidän

+laiton menettelytapansa oli koonnut.

+

+Tuntuu kuin sopisi vapaus Euroopan kansojen luonteeseen ja orjuus

+aasialaisten. Turhaan tarjosivat roomalaiset kappadokialaisille tätä

+kallisarvoista aarretta: tämä raukkamainen kansakunta kieltäytyi

+siitä ja kiiruhti orjuuden helmaan yhtä innokkaasti kuin muut kansat

+pyrkivät vapauteen.

+

+Caesar sorti Rooman tasavaltaa ja pakotti sen tottelemaan

+mielivaltaansa.

+

+Eurooppa huokaili kauan väkivaltaisen sotilashallituksen kahleissa,

+ja roomalainen lempeys vaihtui julmaan sortoon.

+

+Sillä välin lähti lukemattomia tuntemattomia kansoja Pohjolasta

+ja levisi tulvavirtojen tavoin yli Rooman maakuntien. Ja kun ne

+huomasivat olevan yhtä helppoa suorittaa valloituksia kuin harjoittaa

+ryöstöä, kiskoivat ne maakunnat irti toisistaan ja tekivät niistä

+kuningaskuntia. Nämä kansat olivat vapaita ja rajoittivat siihen

+määrään kuninkaiden valtaa, että nämä olivat itse asiassa vain

+niiden esimiehiä tai sotapäälliköitä. Vaikka nämä kuningaskunnat

+olikin perustettu väkivallalla, eivät ne siitä syystä tunteneetkaan

+voittajan iestä. Kun Aasian kansat, sellaiset kuin turkkilaiset ja

+tataarit, tekivät valloituksia, oli heidän ainoana ajatuksenaan,

+riippuvaisia kun olivat yhden ainoan miehen tahdosta, yhä uusien

+alamaisten toimittaminen hänelle ja hänen verisen valtansa tukeminen

+asein. Mutta kun Pohjolan kansat olivat vapaita jo kotimaastaan

+lähtiessään, eivät ne Rooman maakuntiakaan anastaessaan antaneet

+päälliköilleen kovin suurta valtaa. Jopa erottivat muutamat tällaiset

+kansat, niinkuin Afrikan vandaalit ja Espanjan gootit, kuninkaansa,

+milloin eivät olleet heihin tyytyväisiä. Ja toisten keskuudessa oli

+ruhtinaan valtaa rajoitettu tuhansin erilaisin tavoin. Suuri joukko

+ylimyksiä otti sen käyttelemiseen osaa hänen rinnallaan. Sodat

+voitiin alkaa vain heidän suostumuksellaan. Saalis jaettiin päällikön

+ja soturien kesken. Ruhtinaalle ei maksettu minkäänlaista veroa. Lait

+säädettiin kansan yleisissä kokouksissa. Sellaisia olivat kaikkien

+näiden Rooman keisarikunnan sirpaleista muodostuneiden valtioiden

+perustavat aatteet.

+

+Venetsiassa, 20 p. Rhegeb-kuuta v. 1719.

+

+

+

+

+132. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Viisi tai kuusi kuukautta sitten olin eräässä kahvilassa. Siellä

+näin verrattain hyvin puetun aatelismiehen, jota toiset kuuntelivat.

+Hän puhui siitä, kuinka hauskaa oli elää Pariisissa. Hän valitti

+asemaansa, hänen kun oli pakko elää maaseudulla. "Minulla on", sanoi

+hän, "viidentoistatuhannen livren vuositulot tiluksistani, mutta

+olisin luullakseni onnellisempi, jos minulla olisi neljäs osakaan

+tästä omaisuudesta rahana tai arvopapereina, joita voi kuljettaa

+kaikkialle mukanaan. Turhaan ahdistan vuokraajianikin ja hukutan

+heidät oikeuskuluihin: heidän maksukykynsä siitä vain vähenee. En ole

+vielä päässyt näkemään sataa pistolea yhdellä kertaa. Jos olisin

+velkaa kymmenentuhatta frangia, pantaisiin kaikki tilukseni ryöstöön

+ja minä saisin mennä vaivaistaloon."

+

+Poistuin kiinnittämättä sen suurempaa huomiota tähän puheeseen. Mutta

+kun eilen osuin jälleen samoille seuduille, poikkesin samaan taloon.

+Ja nyt näin siellä totisen miehen, jonka kasvot olivat kalpeat ja

+laihtuneet ja joka viiden tai kuuden pakisijan keskellä esiintyi

+synkkänä ja mietteliäänä, kunnes hän äkkiä puuttui puheeseen: "Niin,

+hyvät herrat", lausui hän ääntänsä ylentäen, "minä olen hävinnyt

+mies. Minulla ei ole enää mistä elää. Sillä minulla on nykyään

+kaksisataatuhatta livreä pankinsetelejä ja kolmesataatuhatta frangia

+muuta rahaa. Minä olen kauheassa asemassa: luulin olevani rikas ja

+nyt joudunkin vaivaistaloon. Olisipa minulla edes tilkkunen maata,

+minne voisin vetäytyä, niin minulla olisi varmasti elämisen keinot

+tiedossa. Mutta minulla ei ole edes niin suurta maa-aluetta kuin

+tämän hatun pohja."

+

+Sattumalta käänsin pääni toiseen suuntaan ja näin toisen miehen, joka

+väänteli kasvojaan mielettömän tavoin. "Kehen nyt voi enää luottaa?"

+huudahti hän. "Muuan petturi, jota pidin niin hyvänä ystävänäni, että

+lainasin hänelle rahani, on maksanut ne takaisin! Mitä inhoittavaa

+petollisuutta! Tehköön mitä tahansa, minun silmissäni hän on aina

+oleva kunniaton olento."

+

+Siinä oli aivan lähellä kolmas hyvin huonosti puettu mies, joka

+kohottaen silmänsä taivaaseen sanoi: "Jumala siunatkoon ministeriemme

+aivoituksia! Saisinpa nähdä osakkeet kahdessatuhannessa ja kaikki

+Pariisin palvelijat isäntiään rikkaampina!" Uteliaisuuksissani kysyin

+hänen nimeään. "Hän on hyvin köyhä mies", vastattiin minulle. "Niinpä

+hänellä on köyhän ammattikin: hän on sukujohtojen tutkija. Mutta hän

+toivoo taitonsa käyvän tuottavaksi, jos tätä rikkauden heilahtelua

+jatkuu. Hän uskoo kaikkien näiden nousukaspohatoiden piankin

+tarvitsevan häntä, jos heidän mieli hiukan muovaella nimeänsä,

+kaapia pahempaa likaa pois esi-isistään ja koristaa vaunujensa ovia.

+Hän kuvittelee voivansa tehdä niin paljon ylhäistä väkeä kuin vain

+viitsii ja on aivan haltioissaan ilosta, kun näkee asiakkaittensa

+luvun näin lisääntyvän."

+

+Vihdoin näin astuvan sisään erään kalpean ja kuivan vanhuksen, jonka

+arvasin uutisniekaksi ennen kuin hän oli ennättänyt istuutuakaan. Hän

+ei kuulunut niihin, jotka voitokkaalla varmuudella kohtaavat kaikkia

+kovan onnea kolauksia ja jotka aina vain ennustavat menestystä ja

+voittosaalista. Hän oli päinvastoin niitä vapisijoita, joilla on

+vain surullisia uutisia. "Asiat käyvät aina päin mäntyyn Espanjan

+puolessa", kertoi hän. "Meillä ei ole lainkaan ratsuväkeä rajalla,

+ja pelättävissä on, että prinssi Pio, jolla sitä on kokonainen suuri

+joukko-osasto, ottaa paloveroa koko Languedocista." Vastapäätä

+minua istui muuan filosofi, jonka ulkoasu oli verrattain huonossa

+järjestyksessä ja joka sääli uutisniekkaa, kohotellen hartioitaan

+sitä mukaa kuin toinen korotti ääntään. Asetuin hänen viereensä,

+ja hän kuiskasi korvaani: "Tehän olette kuullut tuon narrin jo

+kokonaisen tunnin ajan loruilevan meille Languedocin pelostaan. Minä

+keksin eilen illalla auringossa pilkun, joka, jos se leviää, saattaa

+kohmetuttaa koko luonnon. Mutta minä, minä en ole lausunut sanaakaan."

+

+Pariisissa, 17 p. Rhamazan-kuuta v. 1719.

+

+

+

+

+133. kirje.

+

+Rica kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Äskettäin kävin katsomassa erästä suurta kirjastoa, joka oli

+sijoitettu dervishien luostariin. Dervishit ovat ikäänkuin sen

+vartijoita ja hoitajia, mutta he ovat velvollisia päästämään sinne

+yleisöäkin määrättyinä tunteina.

+

+Sisään astuessani näin erään vakavan miehen kävelevän lukemattomien

+niteiden keskellä, jotka ympäröivät häntä joka puolelta. Menin hänen

+luokseen ja pyysin häntä sanomaan, mitä olivat eräät muita paremmin

+sidotut kirjat. "Hyvä herra", vastasi hän, "asun täällä vieraassa

+maassa: minä en tunne täällä ketään. Monet ihmiset tekevät minulle

+samanlaisia kysymyksiä. Mutta ymmärtänettehän, etten minä suinkaan

+saata lähteä lukemaan kaikkia näitä kirjoja kyetäkseni heidän

+uteliaisuuttaan tyydyttämään. Täällä on kyllä kirjastonhoitaja, joka

+antaa teille haluamanne tiedot, sillä hän uhraa yöt ja päivät kaiken

+sen tutkistelemiseen, mitä tuossa näette. Hän on mies, joka ei kelpaa

+mihinkään muuhun ja josta meille on vain suurta haittaa, koska hän ei

+tee työtä luostarin hyväksi. Mutta ruokakello kuuluu soivan. Niiden,

+jotka minun tavallani johtavat veljeskuntaa, täytyy olla ensimmäisiä

+kaikissa toimituksissa." Näin sanoen munkki työnsi minut ulos, sulki

+oven ja katosi kuin lentämällä näkyvistäni.

+

+Pariisissa, 21 p. Rhamazan-kuuta v. 1719.

+

+

+

+

+134. kirje.

+

+Rica kirjoittaa samalle.

+

+

+Seuraavana päivänä palasin tähän kirjastoon, missä nyt tapasin aivan

+toisen miehen kuin ensi kerralla näkemäni. Hänen ulkoasunsa oli

+vaatimaton, hänen kasvonilmeensä henkevät ja hänen käyttäytymisensä

+hyvin herttainen. Heti kun olin puhunut hänelle uteliaisuudestani,

+kävi hän sitä tyydyttämään, jopa, kun olin ulkomaalainen, minua aivan

+erikoisesti valistamaankin.

+

+"Arvoisa isä", sanoin hänelle, "mitä ovat nämä paksut niteet, jotka

+täyttävät koko tämän puolen kirjastoa?"

+

+"Ne ovat Pyhän Kirjan selityksiä", vastasi hän.

+

+"Onpa niitä paljon!" ihmettelin minä. "Pyhä Kirja oli varmaankin

+hyvin hämärä muinaisina aikoina, mutta nyt se näyttää olevan hyvin

+selvä. Onko vielä olemassa epäilyksiä? Saattaako olla olemassa

+kiisteltyjä kohtia?"

+

+"Onko niitä olemassa, hyvä Jumala! Onko niitä olemassa!" huudahti

+hän. "Niitä on melkein yhtä paljon kuin rivejä."

+

+"Niinkö?" vastasin minä. "Entä mitä kaikki nämä kynäniekat ovat

+sitten tehneet?"

+

+"Nämä kynäniekat", selitti hän, "eivät ole suinkaan etsineet Pyhästä

+Raamatusta sitä, mitä tulee uskoa, vaan sitä, mitä he itse uskovat.

+He eivät ole sitä pitäneet kirjana, johon sisältyvät heidänkin

+tunnustettavikseen aiotut opinkappaleet, vaan teoksena, josta sopi

+penkoa vahvistusta heidän omille mielipiteilleen. Siitä syystä

+he ovat vääntäneet kaikki sen ajatukset ja pitäneet pihdeissään

+kaikkia sen lausumia. Se on maa, mihin kaikkien lahkojen kannattajat

+hyökkäävät ryöstöjä toimittamaan. Se on taistelutanner, missä

+viholliskansat, milloin vain osuvat vastakkain, ottelevat tulisesti

+ja missä rynnätään ja kahakoidaan monen monituisin tavoin.

+

+"Aivan tässä lähellä näette hartauskirjoja ja yltiöjumalisia

+teoksia. Tuossa on siveysopillisia kirjoituksia ja ne ovat jo paljon

+hyödyllisempiä. Sitten seuraavat jumaluusopilliset teokset, jotka

+ovat kaksin kerroin käsittämättömiä, ensiksikin niiden pohtiman

+asian ja toiseksi itse pohtimistavan takia. Tässä näette mystikkojen

+teoksia, nimittäin sellaisten uskovaisten, joilla on hyvin hellä

+sydän."

+

+"Ah, arvoisa isä", ehätin minä, "odottakaahan hetkinen. Älkää pitäkö

+niin kiirettä. Puhukaa minulle niistä mystikoista."

+

+"Hyvä herra", vastasi hän, "jumalisuus lämmittää hellyyteen

+taipuvaisen sydämen ja saa sen lähettämään kuumia höyryjä aivoihin,

+jotka myös kuumenevat: siitä syntyvät sitten haltiotilat ja

+hurmaannukset. Moinen on jumalisuuden hourailua. Usein se kehittyy

+tai oikeammin sanoen turmeltuu kvietismiksi: tehän tiedätte, ettei

+kvietisti ole mitään muuta kuin hullu, jumalinen ja hillitön ihminen.

+

+"Kas tässä ovat omantunnonasiain ratkaisijat, jotka nostavat päivän

+valoon yön salaisuudet ja jotka elättävät mielikuvituksessaan kaikkia

+niitä hirviöitä, mitä rakkauden pahahenki saattaa luoda, niin että he

+niitä keräilevät, vertailevat ja seulovat ajatuksissaan lakkaamatta.

+He saavat olla onnellisia, ellei heidän sydämensä sekaannu leikkiin

+ja käy omasta puolestaan niin suorasukaisesti kuvattujen ja niin

+alastomina maalattujen hairahdusten rikoskumppaniksi.

+

+"Huomannette, hyvä herra, että minä ajattelen vapaasti ja sanon

+teille kaikki, mitä ajattelen. Minä olen luonnostani avomielinen ja

+sitäkin avomielisempi teidän seurassanne, koska olette muukalainen ja

+tahdotte tietää asiat ja tietää juuri sellaisina kuin ne ovat. Jos

+tahtoisin, voisin puhua teille kaikesta tästä vain iki-ihastuneena ja

+huudahdella lakkaamatta: 'Tämä on jumalaista! Tuo on kunnianarvoisaa!

+Se on ihmeellistä!' Ja silloin tapahtuisi kahdesta mahdollisuudesta

+toinen: joko minä pettäisin teitä tai häpäisisin itseni teidän

+silmissänne."

+

+Siihen me pysähdyimme. Dervishi sai jotakin toimittamista, ja niin

+katkesi keskustelumme seuraavaan päivään.

+

+Pariisissa, 23 p. Rhamazan-kuuta v. 1719.

+

+

+

+

+135. kirje.

+

+Rica kirjoittaa samalle.

+

+

+Palasin sovittuna hetkenä ja ukko vei minut täsmälleen samaan

+paikkaan, missä olimme eronneet toisistamme. "Kas tässä ovat", alkoi

+hän, "kieliopintutkijat, selitysten ja muistutusten sepittäjät".

+

+"Arvoisa isä", virkoin minä, "kaikki nämä ihmiset saattavat

+varmaankin tulla toimeen ilman tervettä järkeä?"

+

+"Saattavat kyllä", vastasi hän, "eikä sitä heidän teoksissaan

+näykään. Mutta heidän aikaansaannoksensa eivät ole siitä sen

+huonompia, mikä on varsin mukavaa heille."

+

+"Se on totta", myönsin minä. "Ja minä tunnen monta filosofia, jotka

+tekisivät viisaasti ryhtyessään harrastamaan tämäntapaisia tieteitä."

+

+"Tässä näette", jatkoi hän, "kaunopuhujat, joilla on kyky vakuuttaa

+syistä riippumatta. Tässä ovat taas mittausopin tutkijat, jotka

+pakottavat ihmisen olemaan varma siitä ja siitä asiasta vastoin hänen

+tahtoaan ja jotka ajavat häneen mielipiteitä väkivoimalla.

+

+"Tässä ovat metafyysilliset kirjat, jotka pohtivat hyvin korkeita

+kysymyksiä ja joissa äärettömyys on kaikkialla näkyvissä; fysiikan

+kirjat, jotka eivät huomaa sen ihmeempää avaran maailmankaikkeuden

+taloudessa kuin käsityöläistemme yksinkertaisimmassakaan koneessa;

+lääketieteelliset teokset, nämä luonnon haurauden ja tieteen

+väkevyyden muistomerkit, jotka panevat ihmisen vapisemaan puhuessaan

+lievimmistäkin taudeista, niin lähelle ne tuovat kuoleman, mutta

+jotka taas puhaltavat mieleemme täydellisen varmuuden puhuessaan

+lääkkeiden tehosta aivan kuin meistä olisi tullut kuolemattomia.

+

+"Tässä vieressä ovat anatomian kirjat, jotka sisältävät paljon

+vähemmän ihmisruumiin eri osien kuvauksia kuin niille annettuja

+outoja nimiä, mikä ei suinkaan paranna sairaan tautia eikä lääkärin

+tietämättömyyttä.

+

+"Tässä tulee kemia, joka asustaa väliin vaivaistalossa, väliin

+hullujenhuoneessa, ja ne paikat sopivatkin sille aivan yhtä hyvin.

+

+"Tässä ovat salaisen tiedon tai oikeammin salaisen tietämättömyyden

+kirjat. Niihin kuuluvat sellaiset, jotka sisältävät noituutta,

+minkä tapaista tahansa. Useimpien ihmisten mielestä ne ovat

+inhoittavia, minun mielestäni surkuteltavia. Niihin kuuluvat myös

+tähtienselittäjäin teokset."

+

+"Mitä sanottekaan, arvoisa isä! Tähtienselittäjäinkö teokset!"

+puutuin minä innokkaasti puheeseen. "Niitähän me pidämme kaikkein

+tärkeimpinä Persiassa. Ne määräävät kaikki elämämme työt ja toimet

+ja ohjaavat päätöstämme kaikissa yrityksissä. Tähtienselittäjät ovat

+suorastaan meidän rippi-isiämme. Vieläpä enemmänkin: he vaikuttavat

+myös valtion hallitukseen."

+

+"Jos niin on laita", virkkoi hän, "on teidän hartioillanne

+paljon painavampi ies kuin järjen. Sehän on kaikkein kummallisin

+vaikutusvallan muoto. Minä surkuttelen sydämestäni perhettä ja vielä

+enemmän kansaa, joka antautuu niin täydellisesti kiertotähtien

+hallittavaksi."

+

+"Me käytämme", vastasin minä, "tähtienselitystä niinkuin te käytätte

+laskutaitoa. Kullakin kansalla on tieteensä, jonka mukaan se ohjaa

+valtio taitoaan. Kaikki tähtienselittäjät yhteensä eivät ole tehneet

+niin paljon tyhmyyksiä Persiassa kuin yksi ainoa teikäläinen

+laskumestari on tehnyt täällä. Ettekö luule tähtien satunnaista

+yhtymää yhtä varmaksi ohjeeksi kuin teidän järjestelmäseppänne

+koreita järkeilyjä? Jos pantaisiin tästä asiasta toimeen äänestys

+Ranskassa ja Persiassa, koituisi siitä tähtienselitykselle kaunis

+voitto. Saisittepa kerrankin nähdä laskutaiturinne nöyryytettyinä.

+Mikä musertava johtopäätös voitaisiinkaan siitä tehdä heitä vastaan!"

+

+Väittelymme keskeytyi siihen ja meidän oli erottava.

+

+Pariisissa, 26 p. Rhamazan-kuuta v. 1719.

+

+

+

+

+136. kirje.

+

+Rica kirjoittaa samalle.

+

+

+Seuraavan kerran tavatessamme vei oppinut opastajani minut

+erikoiseen huoneeseen. "Tässä ovat uudempaa historiaa käsittelevät

+teokset", lausui hän. "Tuossa näette ensinnäkin kirkon ja paavien

+historioitsijat, joita minä luen hartaudekseni, mutta jotka usein

+tekevät minuun aivan päinvastaisen vaikutuksen.

+

+"Tässä ovat ne, jotka ovat kirjoittaneet Rooman pelottavan

+valtakunnan rappeutumisesta, sen valtakunnan, joka oli muodostunut

+perin monen valtion sirpaleista ja jonka raunioille rakentui taas

+monta uutta valtakuntaa. Lukematon joukko raakalaiskansoja, yhtä

+tuntemattomia kuin ne maat, missä ne asuivat, ilmestyi yht'äkkiä,

+tulvi sen yli, ryösti sitä, pirstoi sen ja perusti sitten kaikki ne

+kuningaskunnat, mitä nykyään Euroopassa näette. Nämä kansat eivät

+itse asiassa olleet kokonaan raakalaisia, koska ne olivat vapaita,

+mutta ne ovat tulleet raakalaisiksi sitten kun ne enimmäkseen

+rajattoman yksinvallan alamaisiksi antauduttuaan ovat menettäneet

+kauniisti järkeen, ihmisyyteen ja luontoon soveltuvan suloisen

+vapauden.

+

+"Tuossa näette Saksan historioitsijat. Saksa on tosin enää vain

+ensimmäisen keisarikunnan varjo, mutta se on luullakseni ainoa

+valta maan päällä, jota ei sisäinen eripuraisuus ole heikontanut,

+ja samaten ainoa, joka vahvistuu vahingoistaan ja joka osaa

+hitaasti käyttää hyväkseen menestystä, mutta käy lannistumattomaksi

+tappioistaan.

+

+"Tässä ovat sitten Ranskan historioitsijat. Siinä maassa nähdään

+ensin kuninkaiden vallan hiljalleen syntyvän, kuolevan kaksi kertaa,

+syntyvän yhtä monta kertaa uudelleen ja viettävän sitten riutuvaa

+elämää useamman vuosisadan aikana. Mutta vähitellen se voimistuu, saa

+lisiä joka taholta ja kohoaa vihdoin korkeimpaan loistoonsa aivan

+niinkuin sellaiset joet, jotka juoksunsa varrella tyrehtyvät tai

+piiloutuvat maan alle, mutta sitten uudelleen ilmoille tullessaan

+niihin laskevien sivujokien paisuttamina tempaavat kiivaassa

+vauhdissaan mukaansa kaiken, mikä niiden kulkua vastustaa.

+

+"Tässä näette Espanjan kansan lähtevän vuoriltaan, muhamettilaisten

+ruhtinaiden joutuvan ikeeseen yhtä hitaasti kuin he olivat maan äkkiä

+valloittaneet, monien ruhtinaskuntien yhtyvän laajaksi valtakunnaksi,

+joka pääsi melkein yksinvaltiaaksi, kunnes se valheellisen

+äveriäisyytensä rusentamana menetti sekä voimansa että maineensa ja

+säilytti vain ensimmäisen mahtavuutensa luoman ylpeyden.

+

+"Tuossa ovat Englannin vaiheiden kertojat. Siinä maassa nousee vapaus

+alituisesti riidan ja kapinan liekeistä, ruhtinas horjuu lakkaamatta

+järkähtämättömällä valtaistuimella, kansa on malttamatonta, mutta

+viisasta raivossaankin, ja merten valtiaana -- mitä ei oltu ennen

+nähty -- yhdistää maailmankaupan maailman herruuteen.

+

+"Aivan lähellä ovat toisen merten kuningattaren, Hollannin tasavallan

+historioitsijat, Hollannin, joka on kunnioitettu Euroopassa ja

+pelätty Aasiassa, missä sen kauppiaat näkevät monet kuninkaat

+jalkoihinsa kumartuneina.

+

+"Italian historioitsijat näyttävät teille kansan, joka oli muinoin

+maailman valtias, mutta joka nyt on kaikkien muiden orja. Sen

+ruhtinaat ovat eripuraisia ja heikkoja, vailla kaikkia muita

+hallitsijanominaisuuksia kuin turha politikoiminen.

+

+"Tässä ovat tasavaltojen historioitsijat, Sveitsin, joka on vapauden

+kuva, Venetsian, jonka turvana on vain sen säästeliäs taloudenhoito,

+ja Genovan, joka loistaa vain rakennuksillaan.

+

+"Tuossa näette Pohjolan aikakirjat, muiden mukana Puolan, joka

+käyttää huonosti vapauttaan ja kuninkaidensa valitsemisen oikeutta,

+että se tuntuu siten haluavan lohduttaa naapurikansojaan, jotka ovat

+menettäneet kumpaisenkin."

+

+Siihen jäi keskustelumme jälleen seuraavaan päivään saakka.

+

+Pariisissa, 2 p. Chalval-kuuta v. 1719.

+

+

+

+

+137. kirje.

+

+Rica kirjoittaa samalle.

+

+

+Seuraavana päivänä vei hän minut toiseen huoneeseen. "Tässä ovat

+runoilijat", alkoi hän, "toisin sanoen kynäniekat, joiden ammattina

+on terveen järjen kammitsoiminen ja ymmärryksen hukuttaminen

+kaikenlaisiin viehätyskeinoihin niinkuin muinoin haudattiin

+naiset helyihinsä ja hepeniinsä. Te tunnette heidät. He eivät ole

+suinkaan harvinaisia Itämaillakaan, missä tulisempi aurinko näyttää

+kuumentavan mielikuvitustakin.

+

+"Tässä ovat eepilliset runoelmat."

+

+"Vai niin! Mutta mitä ne eepilliset runoelmat sitten ovat?"

+

+"Toden puhuakseni", vastasi hän, "en minä tiedä sitä. Tuntijat

+väittävät, ettei niitä ole milloinkaan sepitettykään muuta kuin

+kaksi ja etteivät muut, jotka sillä nimellä esiintyvät, ole suinkaan

+eepillisiä runoelmia. Sitäkään en tiedä. He sanovat edelleen, että on

+mahdotonta tehdäkään uusia. Ja sehän on vielä kummallisempaa.

+

+"Tuossa näette näytelmärunoilijat, jotka minun mielestäni ovat

+oikeita runoilijoita ja intohimojen hallitsijoita. Heitä on kahta

+lajia: huvinäytelmäin sepittäjiä, jotka vaikuttavat meihin lempeän

+herttaisesti, ja murhenäytelmäin sepittäjiä, jotka myllertävät

+mielemme ja liikuttavat meitä väkivaltaisella voimalla.

+

+"Tässä ovat laulurunoilijat, joita halveksin yhtä paljon kuin

+kunnioitan noita toisia ja jotka tekevät taiteestaan sulosointuisen

+hulluttelun.

+

+"Sitten näette tuossa paimenrunoelmien sepittäjät ja maalaiselämän

+ylistäjät, jotka osaavat miellyttää hovienkin asukkaita kuvailemalla

+lepoa ja rauhaa, mitä näillä ei ole ja minkä he väittävät vallitsevan

+paimenten elämässä.

+

+"Kaikista kynäniekoista, mitä olemme tähän asti katselleet, tulevat

+tässä vaarallisimmat. He ovat komparunojen sorvailijoita, noiden

+liukkaiden pikku vasamain, jotka iskevät syvän ja lääkkeillä

+paranemattoman haavan.

+

+"Tässä näette romaanit. Niiden tekijät ovat eräänlaisia

+runoilijoita, jotka ajavat yhtä hyvin hengen kuin sydämenkin kielen

+liiallisuuksiin, jotka koko ikänsä etsivät luontoa eivätkä sitä

+milloinkaan löydä ja jotka rakentelevat luonnolle yhtä vieraita

+sankareita kuin siivekkäät lohikäärmeet ja kentaurit."

+

+"Olen lukenut", puutuin minä puheeseen, "muutamia romaanejanne, mutta

+jos te tutustuisitte meidän romaaneihimme, saisitte vielä enemmän

+loukkaantumisen syytä. Ne ovat yhtä luonnottomia ja sitä paitsi

+niitä kahlitsevat meidän tapamme ankarasti: täytyy kulua kymmenen

+intohimon vuotta ennen kuin rakastaja saa nähdä edes lemmittynsä

+kasvoja. Tekijäin on kuitenkin pakko kuljettaa lukijansa näiden

+ikävien valmistelujen kautta. Itse tapahtumiahan on mahdoton saada

+vaihteleviksi. Silloin turvaudutaan temppuun, joka on pahempi kuin

+autettava epäkohta, nimittäin ihmeisiin. Olenpa varma, ettei teistä

+ole juuri järkevää antaa velho vaimon manata kokonaisia sotajoukkoja

+maan uumenista ja yhden ainoan sankarin tuhota sadantuhannen miehen

+armeija. Sellaisia ovat nyt kuitenkin romaanimme. Ne kuivakiskoiset

+ja usein toistetut seikkailut ikävystyttävät meitä ja päättömät

+ihmeet nostavat järkemme kapinaan."

+

+Pariisissa, 6 p. Chalval-kuuta v. 1719.

+

+

+

+

+138. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.

+

+

+Ministerit seuraavat täällä toisiansa ja hävittävät toisensa kuin

+vuodenajat. Kolmessa vuodessa olen nähnyt neljä kertaa muutettavan

+raha-asiain hoitojärjestelmää. Persiassa ja Turkissa kerätään verot

+tänään samalla tavalla kuin näiden valtakuntien perustajain aikana.

+Täällä ei ole läheskään laita niin. Totta onkin, että me emme

+hukkaa siihen asiaan niin paljon järkeä kuin länsimaalaiset. Meidän

+nähdäksemme ei ole suurempaa eroa ruhtinaan tulojen hoitamisen ja

+jonkun yksityisen tulojen hoitamisen välillä kuin on sadantuhannen

+tomanin ja sadan tomanin laskemisen välillä. Mutta täällä pannaan

+puuhaan paljon enemmän kekseliäisyyttä ja salaperäisyyttä. Suurten

+nerojen täytyy tehdä työtä yötä ja päivää. Heidän täytyy siittää

+lakkaamatta ja suurella vaivalla yhä uusia suunnitelmia. Heidän

+täytyy kuunnella lukemattomien ihmisten mielipiteitä, ihmisten,

+jotka ahertavat heidän hyväkseen ilman että kukaan olisi heiltä

+sitä pyytänyt. Heidän täytyy eritä maailmasta ja elää työhuoneensa

+kätköissä, minne mahtimiehetkään eivät pääse ja mitä pieneläjät

+kunnioittavat pyhäkkönä. Heidän päänsä on aina oleva täynnä tärkeitä

+salaisuuksia, ihmeellisiä aivoituksia, uusia järjestelmiä. Ja vihdoin

+heidän täytyy mietteisiinsä vajonneina olla vailla ei ainoastaan

+puhekykyä, vaan joskus myös kohteliaisuutta.

+

+Heti kun kuningasvainaja oli sulkenut silmänsä, aiottiin luoda uusi

+hallitusjärjestelmä. Tunnettiin, ettei voitu oikein hyvin. Mutta

+ei tiedetty, miten olisi meneteltävä, jotta olisi voitu paremmin.

+Edellisten ministerien rajaton valta oli tuntunut pahalta. Nyt se

+tahdottiin jakaa. Sitä varten muodostettiin kuusi tai seitsemän

+neuvoskuntaa, ja tämä ministeristö on ehkä hallinnut Ranskaa kaikkein

+järkevimmin. Se pysyi pystyssä kuitenkin vain vähän aikaa, samoin

+kuin se hyväkin, mitä se oli ennättänyt toimittaa.

+

+Kuningasvainajan kuollessa oli Ranska kuin tuhansien tautien

+runtelema ruumis. N------ otti veitsen kouraansa, leikkasi pois

+tarpeettoman lihan ja määräsi joitakin ulkonaisia lääkkeitä. Mutta

+sisäinen vika jäi yhä parantamatta. Eräs muukalainen otti sen

+hoitamisen tehtäväkseen. Käytettyään monia väkivoimakkaita lääkkeitä

+hän luuli palauttaneensa potilaan entisen lihavuuden, mutta olikin

+tehnyt hänestä vain pöhöttyneen raukan.

+

+Kaikki, jotka vielä puoli vuotta sitten olivat rikkaita, ovat

+nykyään köyhiä, ja ne, joilla ei ollut edes leipää, uivat

+rikkauksissa. Milloinkaan nämä kaksi äärimmäisyyttä eivät ole niin

+läheltä koskettaneet toisiaan. Se muukalainen käänsi koko valtion

+nurin niinkuin vaatekaupustelija kääntää nutun: hän panee sen

+päällimmäiseksi, mikä oli alimmaisena, ja mikä oli päällimmäisenä,

+sen hän panee nurjalle puolelle. Mitä aavistamattomia onnen

+potkauksia, uskomattomia niille, joihin ne kohdistuivat! Jumalakaan

+ei vedä sen nopeammin ihmisiä heidän mitättömyydestään. Kuinka monia

+palvelijoita palvelevatkaan nyt heidän entiset toverinsa ja ehkä

+huomenna heidän entiset isäntänsä!

+

+Kaikki tämä johtaa usein hullunkurisiin sattumuksiin. Palvelijat,

+jotka olivat koonneet varallisuutensa edellisen hallituksen aikana,

+kehuvat nyt syntyperäänsä. He maksavat niille, jotka ovat juuri

+jättäneet palvelijantakkinsa eräälle tietylle kadulle, kaiken sen

+halveksunnan, mitä heille osoitettiin vielä puoli vuotta sitten. He

+huutavat täyttä kurkkua: "Aatelisto on perikadossa! Mikä epäjärjestys

+valtiossa! Mikä sekaannus säätyluokissa! Vain tuntemattomien

+olentojen nähdään nyt keräävän rikkauksia!" Voit olla varma siitä,

+että nämä tuntemattomat kostavat kyllä puolestaan niille, jotka

+tulevat heidän jälkeensä, ja että kolmenkymmenen vuoden kuluttua nämä

+ylhäiset herrat pitävät jo aika melua.

+

+Pariisissa, 1 p. Zilkadeh-kuuta v. 1720.

+

+

+

+

+139. kirje.

+

+Rica kirjoittaa samalle.

+

+

+Tässä saat nähdä loistavan esimerkin aviorakkaudesta, ei ainoastaan

+tavallisen naisen antaman, vaan suorastaan kuningattaren. Ruotsin

+kuningatar, joka tahtoi kaikin keinoin tehdä puolisonsa prinssin

+osalliseksi kruunuun, lähetti kaikkien vaikeuksien poistamiseksi

+säädyille ilmoituksen, missä hän selitti luopuvansa hallituksesta

+siinä tapauksessa että prinssi valittaisiin hänen sijaansa.

+

+Hiukan yli kuusikymmentä vuotta sitten luopui toinen kuningatar,

+nimeltään Kristiina, kruunusta antautuakseen kokonaan filosofian

+tutkimiseen. En osaa sanoa, kumpaako esimerkkiä meidän on enemmän

+ihailtava.

+

+Vaikka olenkin sitä mieltä, että jokaisen tulee pysyä lujasti

+asemassa, mihin luonto on hänet sijoittanut, ja vaikka en jaksakaan

+ylistää niiden heikkoutta, jotka huomaavat, etteivät ole tehtävänsä

+tasalla, ja sitten poistuvat paikaltaan ikäänkuin karkaamalla,

+on minuun kuitenkin voimakkaasti vaikuttanut näiden molempien

+ruhtinatarten sielun suuruus, kun olen nähnyt toisen hengen ja toisen

+sydämen olleen heidän onnenosaansa ylevämmän. Kristiina tahtoi tietää

+aikana, jolloin muut tahtoivat vain nauttia. Ja toinen kuningatar

+tahtoo nauttia vain onnensa laskemisesta kokonaisuudessaan, korkean

+puolisonsa käsiin.

+

+Pariisissa, 27 p. Maharram-kuuta v. 1720.

+

+

+

+

+140. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:een.

+

+

+Pariisin parlamentti on äskettäin karkotettu erääseen pieneen

+kaupunkiin, jonka nimi on Pontoise. Ministerineuvosto lähetti sille

+kirjoihin otettavaksi ja hyväksyttäväksi lausunnon, joka häpäisi

+sitä. Se merkitsikin sanotun lausunnon pöytäkirjoihinsa, mutta

+tavalla, joka häpäisee ministerineuvostoa.

+

+Samanlaisella kohtelulla uhataan muutamia muitakin valtakunnan

+parlamentteja.

+

+Nämä virkakunnat ovat aina vihattuja: nehän lähestyvät kuninkaita

+vain lausuakseen heille surullisia totuuksia. Ja samalla kun

+hovikkojen lauma puhuu heille lakkaamatta heidän hallituksensa

+suojassa elävästä onnellisesta kansasta, saapuvat ne julistamaan

+tuollaisen imartelun valheeksi ja tuomaan valtaistuimen juurelle

+huokaukset ja kyyneleet, joiden tallettajia ne ovat.

+

+Totuuden taakka on raskas taakka, rakas Usbek, silloin kun se on

+kannettava aina ruhtinaihin saakka! Nämä ajattelevat varmaankin,

+että ne, jotka niin tekevät, ovat siihen pakotettuja ja etteivät

+he milloinkaan suostuisi suorittajilleen niin surullisiin ja niin

+masentaviin toimiin, ellei heitä siihen väkisin veisi heidän

+velvollisuutensa, heidän kunnioituksensa, jopa heidän rakkautensakin.

+

+Pariisissa, 21 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1720.

+

+

+

+

+141. kirje.

+

+Rica kirjoittaa samalle ------:een.

+

+

+Aion tulla Sinua tervehtimään viikon lopulla. Kuinka herttaisesti

+päivät taas kuluvatkaan seurassasi!

+

+Muutamia päiviä sitten minut esitettiin eräälle hovinaiselle, joka

+oli halunnut nähdä minun muukalaista hahmoani. Minusta hän oli

+kaunis, meidän hallitsijamme katseiden ja korkean sijan arvoinen

+siinä pyhässä paikassa, missä hänen sydämensä lepää.

+

+Hän uteli minulta tuhansia seikkoja persialaisten tavoista ja

+persiattarien elämästä. Nähdäkseni vaimolan elämä ei häntä

+viehättänyt ja hänestä tuntui epämiellyttävältä, että kymmenen

+tai kahdentoista naisen oli pakko tyytyä yhteen mieheen. Hän ei

+voinut kateudetta nähdä tuon miehen onnea eikä säälittä noiden

+naisten asemaa. Kun hän pitää lukemisesta, varsinkin runoteosten

+ja romaanien, pyysi hän minua puhumaan sentapaisista meikäläisistä

+tuotteista. Mitä hänelle niistä haastelin, lisäsi vain hänen

+uteliaisuuttaan, ja hän kehotti minua käännättämään hänelle jonkun

+katkelman niistä kirjoista, mitä olin tuonut tänne mukanani.

+Minä tein niin ja lähetin hänelle muutaman päivän kuluttua erään

+persialaisen tarinan. Ehkäpä tutustut Sinäkin siihen mielelläsi

+käännöksestä.

+

+"Sheikki Ali-kaanin aikaan eli Persiassa muuan nainen nimeltänsä

+Zulema. Hän osasi ulkoa koko pyhän Koraanin. Ei kukaan dervishi

+ollut häntä paremmin selvillä pyhien profeettain perintäopeista.

+Arabialaiset kirjanoppineet eivät olleet sanoneet mitään niin

+salaperäistä, ettei hän olisi ymmärtänyt täydellisesti sen

+ajatusta. Näin laajoihin tietoihin hän yhdisti jonkinlaisen hilpeän

+mielenlaadun, niin että tuskin saattoi arvata, halusiko hän huvittaa

+niitä, joiden kanssa hän haasteli, vaiko opettaa.

+

+"Eräänä päivänä, kun hän oleskeli tovereineen vaimolan salihuoneessa,

+kysyi muuan heistä, mitä hän arveli toisesta elämästä ja uskoiko

+hän sitä kirjanoppineidemme vanhaa perimätietoa, että paratiisi oli

+aiottu vain miehille.

+

+"'Niinhän sitä yleisesti väitetään', puhui hän. 'Eihän ole jätetty

+mitään tekemättä meidän sukupuolemme halventamiseksi. Onpa olemassa

+eräs kautta koko Persian levinnyt kansakunta, jota sanotaan

+juutalaisten kansaksi ja joka väittää pyhiin kirjoihinsa nojautuen,

+ettei meillä ole edes sieluakaan.

+

+"'Nämä herjaavat mielipiteet perustuvat yksinomaan miesten

+ylpeyteen, nämä kun tahtovat kuljettaa ylemmyytensä vielä elämänsä

+tuolle puolenkin, ajattelematta, että sinä suurena päivänä kaikki

+luontokappaleet ovat Jumalan edessä kuin tyhjyys ja ettei heille ole

+silloin annettu minkäänlaisia etuoikeuksia, ellei hyveen suomia.

+

+"'Jumala ei suinkaan rajoita palkintojaan. Ja samoin kuin miehet,

+jotka ovat hyvin eläneet ja hyvin käyttäneet valtaa, mikä heille

+täällä maan päällä kuuluu meihin nähden, pääsevät iki-ihanien

+taivaallisten kaunotarten täyttämään paratiisiin, sellaisten

+kaunotarten, että jos joku kuolevainen olisi heidät nähnyt, syöksyisi

+hän heti kuolemaan päästäkseen sitä pikemmin heistä nauttimaan,

+samoin joutuvat hyveelliset naiset hekuman paikkaan, missä heitä

+hurmaa oikea nautintojen ryöppyvirta ja missä heidän seuranaan on

+heidän alamaisikseen annettuja jumalallisia miehiä: kullakin naisella

+on oma palatsinsa, mihin hänen miehensä suljetaan ja missä näitä

+vartioivat eunukit, vielä uskollisemmat kuin meidän.

+

+"'Eräästä arabialaisesta kirjasta luin', jatkoi hän, 'että muuan

+mies, Ibrahim nimeltään, oli aivan sietämättömän mustasukkainen.

+Hänellä oli kaksitoista tavattoman kaunista vaimoa, joita hän kohteli

+hyvin ankarasti. Hän ei luottanut edes eunukkeihinsa eikä palatsinsa

+muureihin. Hän piti heitä melkein aina lukon takana huoneisiinsa

+suljettuina, niin etteivät nuo raukat voineet nähdä toisiaan, vielä

+vähemmin puhella keskenään. Sillä hän oli mustasukkainen viattomasta

+ystävyydestäkin. Kaikki hänen tekonsa kantoivat hänen luontaisen

+raakuutensa leimaa. Milloinkaan ei lempeä sana lähtenyt hänen

+suustaan, eikä hän milloinkaan antanut pienintäkään merkkiä, joka ei

+olisi jollain tavalla koventanut heidän orjuutensa ankaruutta.

+

+"'Kerran, kun hän oli koonnut heidät kaikki erääseen vaimolansa

+huoneeseen, moitti muuan heistä, toisia rohkeampana, hänen huonoa

+luonnettaan. -- Kun etsitään niin innokkaasti keinoja pelon

+herättämiseksi, lausui vaimo, löydetäänkin aina ensin keinot

+vihan herättämiseksi. Me olemme niin onnettomia, ettemme voi olla

+toivomatta muutosta oloihimme. Toiset voisivat minun sijassani

+toivoa teidän kuolemaanne. Minä toivon vain omaa lähtöäni. Ja kun

+voin toivoa pääseväni eroon teistä vain sitä tietä, on minusta se

+ero oleva hyvin suloinen. Tämä puhe, jonka olisi pitänyt liikuttaa

+häntä, nosti hänet raivoisaan vihaan. Hän tempasi tikarinsa ja

+upotti sen vaimon poveen. -- Rakkaat kohtalokumppanini, lausui hän

+kuolevan äänellä, jos taivas säälii hyvettäni, saatte te koston. Näin

+puhuttuaan hän jätti tämän onnettoman elämän mennäkseen nautintojen

+asuntoon, missä naiset, jotka ovat hyvin eläneet, saavat osakseen

+yhäti uudistuvan onnen.

+

+"'Ensiksi näki hän hymyilevän niityn, jonka vihreyttä tehostivat

+kaikkein raikkaimpien kukkien värikkäät täplät. Puro, jonka vesi oli

+kristallia kirkkaampi, polveili sen halki tuhansin mutkin. Sitten

+hän astui ihaniin lehtoihin, joiden hiljaisuuden keskeytti vain

+lintujen lempeä laulu. Loistavia puutarhoja avautui sitten hänen

+eteensä; luonto oli ne koristanut kaikella yksinkertaisuudellaan ja

+komeudellaan. Vihdoin hän tapasi mahtavan, erikoisesti häntä varten

+valmistetun palatsin. Se oli täynnä hänen nautintojensa palvelukseen

+määrättyjä taivaallisia miehiä.

+

+"'Kaksi heistä ilmestyi heti häntä riisumaan. Toiset laskivat hänet

+kylpyyn ja voitelivat häntä kaikkein suloisimmilla hajuaineilla.

+Sitten hänelle tuotiin entisiä äärettömän paljon komeammat vaatteet.

+Tämän jälkeen hänet vietiin suureen saliin, missä hän tapasi

+tuoksupuista tehdyn tulen ja mitä herkullisimmilla ruuilla katetun

+pöydän. Kaikki näytti tarkoittavan hänen aistiensa hurmaamista:

+yhtäältä hän kuuli soitantoa, sitä jumalallisinta, mitä vienointa,

+toisaalla hän näki vain näiden taivaallisten miesten tansseja, joiden

+ainoana tehtävänä oli hänen miellyttämisensä. Näin moninaisten

+nautintojen tarkoituksena oli kuitenkin vain johdattaa häntä

+vähitellen yhä suurempiin. Hänet vietiin huoneeseensa, ja sitten

+kun hänet oli vielä kerran riisuttu, kannettiin hänet komeaan

+vuoteeseen, missä kaksi ihastuttavan kaunista miestä otti hänet

+syliinsä. Silloinpa vasta hän oikein hurmauksen tunsi ja silloinpa

+vasta hänen nautintonsa meni yli kaikkien hänen toiveidensa. -- Olen

+aivan suunniltani, puheli hän miehille. -- Luulisin kuolevani, ellen

+olisi varma kuolemattomuudestani. Tämä on jo liikaa, päästäkää minut.

+Minä menehdyn hekuman kiihkeyteen. Niin, niin, te sallitte aistieni

+hiukan rauhoittua. Alan hengittää taas ja palata tuntoihini. Miksi

+soihdut on viety pois? Miksi en saa nyt tarkastella teidän jumalaista

+kauneuttanne? Miksi en saa nähdä... Mutta miksi nähdä? Te viette

+minut jälleen äskeisiin riemuihini! Oi jumalat! Kuinka tämä pimeys

+on herttainen! Mitä? Minä olen kuolematon, ja kuolematon teidän

+seurassanne! Minä olen... Ei, minä pyydän armoa, sillä minä huomaan

+kyllä, ettei teidän tarvitse sitä milloinkaan pyytää.

+

+"'Sitten kun hän oli toistanut käskynsä useampaan kertaan, toteltiin

+häntä. Mutta häntä ei toteltu, ennen kuin hän tahtoi sitä oikein

+vakavasti. Hän heittäytyi raukeana lepäämään ja nukahti heidän

+syliinsä. Pari unen hetkeä poisti hänen väsymyksensä. Hän sai kaksi

+suuteloa, jotka äkkiä sytyttivät häneen tulen jälleen. Hän avasi

+silmänsä. -- Minä olen levoton, sanoi hän. -- Minä pelkään, että

+te ette enää rakasta minua. Se oli epäluulo, jonka vallassa hän ei

+halunnut olla kauan. Niinpä hän ryhtyikin miesten kanssa kaikkiin

+selvittelyihin, mitä hän suinkin saattoi toivoa. -- Ymmärrän

+erehtyneeni, huudahti hän. -- Anteeksi! anteeksi minä olen varma

+teistä. Te ette puhu minulle mitään, mutta te todistatte paremmin

+kuin mikään, mitä voisitte sanoa. Niin niin, minä tunnustan sen:

+milloinkaan ei ole niin voimakkaasti rakastettu. Mutta mitä! Te

+kiistelette minulta molemmat vakuuttamisen kunniaa! Ah! jos te vielä

+käytte kilpasille, jos te liitätte kunnianhimon minun tappioni

+tuottamaan nautintoon, olen hukassa. Te olette molemmat voittajia,

+minä vain olen voitettu, mutta minä myyn teille voiton kalliista.

+

+"'Vasta päivän sarastus lopetti tämän leikin. Hänen uskolliset,

+miellyttävät palvelijansa astuivat huoneeseen, ne kaksi nuorta miestä

+nousivat vuoteesta ja kaksi vanhusta vei heidät taas kammioihin,

+missä heitä säilytettiin hänen nautintojensa varalta. Hänkin nousi

+ja näyttäytyi ensin tälle ihailevalle hoville yksinkertaisen

+aamupuvun suloissa ja sitten kaikkein upeimpien korujen peittämänä.

+Tämä yö oli kaunistanut häntä, se oli luonut eloa hänen hipiäänsä

+ja ilmehikkyyttä hänen viehkeyteensä. Koko päivä oli vain tanssia,

+soittoa, juhlapitoja, leikkejä, kävelyretkiä. Ja Anaïksen nähtiin

+tuon tuostakin katoavan ja kiiruhtavan lentämällä kahden nuoren

+sankarinsa luo. Vietettyään heidän seurassaan muutamia kallisarvoisia

+hetkiä hän palasi taas joukkoon, jonka oli jättänyt, kasvot kerta

+kerralta yhä kirkastuneempina. Vihdoin hän hävisi illan suussa

+kokonaan näkyvistä. Hän sulkeutui palatsiinsa, missä hän sanoi

+tahtovansa lähemmin tutustua niihin kuolemattomiin vankeihin, joiden

+oli määrä ikuisesti elää hänen kanssaan. Hän kävi siis kaikissa tämän

+huoneiston salaisimmissakin ja viehättävimmissäkin sopissa, joissa

+hän laski viisikymmentä ihmeen kaunista orjaa. Hän harhaili koko yön

+kammiosta kammioon ja sai kaikkialla aina erilaisia ja aina samoja

+kunnioituksen ja alttiuden osoituksia.

+

+"'Näin vietti kuolematon Anaïs elämäänsä, väliin loistavissa

+huvituksissa, väliin yksinäisissä nautinnoissa, komean seurueen

+ihailemana, riemastuneen rakastajan hellimänä. Usein hän poistui

+lumolinnastaan mennäkseen johonkin maalaisluolaan. Kukkia näytti

+nousevan hänen askeleistaan, ja minne hän kulkikin, kaikkialla

+tarjoutui hänelle leikkien riemu.

+

+"'Hän oli jo viipynyt yli viikon tässä onnen asunnossa, mutta hän

+ei ollut vielä kertaakaan joutanut ajattelemaan, koska hän oli aina

+suunniltaan ilosta. Hän oli nauttinut onnestaan sitä tajuamatta

+ja tapaamatta ainoatakaan sellaista rauhallista hetkeä, jolloin

+sielu ikäänkuin tekee tiliä itselleen ja kuuntelee omaa ääntänsä

+intohimojen vaietessa.

+

+"'Autuailla on niin voimakkaita nautintoja, että he pääsevät harvoin

+sellaiseen mielen vapauteen. Kiintyneinä erottamattomasti nykyisiin

+menettävätkin he tästä syystä kaiken menneen muiston ja lakkaavat

+kokonaan huolehtimasta siitä, mitä he tunsivat ja rakastivat

+entisessä elämässään.

+

+"'Mutta Anaïs, jonka henki oli tosiaankin filosofinen, oli kuluttanut

+melkein koko elämänsä mietiskelyyn, olipa hän ulottanut ajatuksensa

+paljoa kauemmas kuin oli osattu odottaa oman onnensa nojaan jätetyltä

+naiselta. Se ankara eristyneisyys, missä hänen miehensä oli häntä

+pitänyt, soi hänelle vain tämän edun. Tämä hengen voima oli saanut

+hänet halveksimaan pelkoa, jonka vallassa hänen kohtalokumppaninsa

+olivat, ja kuolemaa, joka oli lopettava hänen vaivansa ja aloittava

+hänen autuutensa.

+

+"'Näin selkeni hän vähitellen nautintojen päihtymyksestä ja sulkeutui

+yksinään johonkin palatsinsa huoneeseen. Hän vaipui suloisesti

+miettimään entistä tilaansa ja nykyistä autuuttansa, eikä hän voinut

+olla heltymättä toveriensa onnettomuudesta: tajuaahan kukin perin

+helposti kärsimykset, joita on itse kokenut. Anaïs ei kuitenkaan

+jäänyt pelkän säälin rajoihin, vaan ottaen voimakkaammin osaa näiden

+kovaonnisten kohtaloon tunsi haluavansa auttaa heitä.

+

+"'Hän käski siis erästä nuorukaista, joka kuului hänen seurueeseensa,

+laittautumaan hänen entisen miehensä hahmoon, menemään hänen

+vaimolaansa, tekeytymään siellä isännäksi, karkottamaan hänet sieltä

+ja jäämään sinne hänen sijaansa siksi kunnes hänet kutsuttaisiin

+takaisin.

+

+"'Käsky pantiin nopsasti täytäntöön. Nuorukainen halkoi ilmoja ja

+saapui Ibrahamin vaimolan portille. Isäntä ei ollut itse kotona.

+Lähetti koputtaa, kaikki avautuu hänelle. Eunukit vaipuvat hänen

+jalkoihinsa. Hän kiiruhtaa huoneistoihin, missä Ibrahimin vaimoja

+säilytetään lukon takana. Hän oli ohimennen siepannut avaimet

+tämän mustasukkaisuuden sankarin taskusta, tekeytyen hänelle

+näkymättömäksi. Hän astuu sisään ja hämmästyttää heitä aluksi

+lempeällä ja herttaisella näöllään. Ja pian sen jälkeen hän

+hämmästyttää heitä innokkaalla touhullaan ja yritystensä nopeudella.

+Kaikki saivat osansa hämmästyksestä, ja he olisivat pitäneet sitä

+unena, jos siinä olisi ollut vähemmän todellisuutta.

+

+"'Sillä aikaa kun näitä uusia näytelmiä näytellään vaimolassa,

+kolkuttaa Ibrahim, huutaa nimeänsä, raivoaa ja karjuu. Monien

+vaikeuksien jälkeen hän pääsee sisään ja saattaa eunukkinsa

+rajattoman hämmennyksen valtaan. Hän loikkii eteenpäin pitkin

+askelin, mutta peräytyy ja putoaa kuin pilvistä nähdessään väärän

+Ibrahimin, todellisen kuvansa, nauttivan kaikkia isännän vapauksia.

+Hän huutaa apua. Hän käskee eunukkeja tappamaan tämän petturin,

+mutta häntä ei totella. Hänelle jää enää vain se oljenkorsi, että

+hän vetoaa vaimojensa tuomioon. Tunnissa oli väärä Ibrahim vietellyt

+kaikki tuomarinsa puolelleen. Toinen karkotetaan ja raahataan

+häpeällisesti vaimolasta, ja hän olisi saanut tuhatkertaisen

+surman, ellei hänen kilpailijansa olisi määrännyt säilyttämään

+hänen henkensä. Jäätyään näin taistelutantereen herraksi osoittihe

+uusi Ibrahim yhä selvemmin tapahtuneen vaalin arvoiseksi ja herätti

+yleistä ihastusta tähän asti tuntemattomilla ihmetöillä. -- Te ette

+ole lainkaan Ibrahimin kaltainen, -- vakuuttivat naiset.

+

+"'-- Sanokaa, sanokaa mieluummin, ettei se petturi ole minun

+kaltaiseni, puhui voittoisa Ibrahim. -- Mitä on minun sitten

+tekeminen, ollakseni teidän puolisonne, ellei se riitä, mitä minä

+teen?

+

+"'-- Ah! me emme epäile hituistakaan, vakuuttivat naiset edelleen.

+-- Ellette olekaan Ibrahim, riittää meille, että olette niin hyvin

+ansainnut olla Ibrahim. Teissähän on tänä yhtenä ainoana päivänä

+ollut enemmän Ibrahimia kuin hänessä on ollut kymmenenä vuonna.

+

+"'Lupaatte siis, jatkoi hän, -- asettua minun puolelleni sitä

+veijaria vastaan?

+

+"'-- Älkää sitä epäilkökään, he puhuivat yhteen ääneen. -- Vannomme

+teille ikuista uskollisuutta. Meitähän on vain liiankin kauan vedetty

+nenästä. Se petturi ei lainkaan aavistanut meidän hyveellisyyttämme:

+hän aavisti vain oman heikkoutensa. Mehän näemme nyt selvästi,

+etteivät miehet ole sentään sellaisia kuin hän: epäilemättä he ovat

+teidän kaltaisianne. Tietäisittepä, kuinka syvästi saatte meidät

+vihaamaan häntä!

+

+"'-- Ah! minä tulen usein antamaan teille vihan syitä, virkkoi väärä

+Ibrahim. -- Te ette tajua vielä kaikkea vääryyttä, mitä hän on teille

+tehnyt.

+

+"'-- Me arvioimme hänen vääryyttään teidän kostonne suuruudesta,

+sanoivat he.

+

+"'-- Olette oikeassa, lausui jumalainen mies. -- Olen mitannut

+sovituksen rikoksella. Olen hyvilläni, kun olette tyytyväisiä minun

+rankaisutapaani.

+

+"'-- Mutta, jatkoivat naiset, -- jos se petturi palaa, mitä me sitten

+teemme?

+

+"'-- Luullakseni hänen kävisi vaikeaksi pettää teitä, vastasi hän.

+-- Siitä toimesta, mikä minulla on teidän seurassanne, tuskin

+selviydytään viekkaudella. Sitä paitsi lähetän hänet niin pitkälle,

+ettette enää kuule hänestä puhuttavankaan. Tästä hetkestä alkaen

+pidän minä huolta teidän onnestanne. En tule olemaan lainkaan

+mustasukkainen. Minä osaan kyllä hankkia varmuuden uskollisuudestanne

+tuottamatta teille hankaluuksia. Minulla on kyllin hyvä ajatus

+ansioistani uskoakseni, että pysytte minulle kuuliaisina. Ellette

+noudata hyvettä kun on puhe minusta, niin kuka teidät sitten siihen

+taivuttaisi? Tätä keskustelua riitti pitkälti hänen ja näiden

+vaimojen välillä, jotka enemmän hämmästyneinä molempien Ibrahimien

+erilaisuudesta kuin yhtäläisyydestä eivät edes joutaneet kyselemään

+niin moninaisten ihmeiden selitystä. Vihdoin palasi oikea aviomies

+epätoivoisena katsomaan heitä vielä kerran: hän tapasi koko talonsa

+riemun vallassa ja vaimonsa uskottomampina kuin koskaan. Sellaisessa

+paikassa ei ollut mustasukkaisella viipymistä: hän poistuikin

+raivoissaan. Ja hetkistä myöhemmin seurasi väärä Ibrahim häntä,

+kävi häneen käsiksi, viiletti häntä halki ilmojen ja heitti hänet

+neljänsadan peninkulman päähän sieltä.

+

+"'Oi hyvät jumalat, mikä murhe valtasi naiset heidän rakkaan

+Ibrahiminsa kadottua! Jo olivat heidän eunukkinsakin saaneet takaisin

+entisen luontaisen ankaruutensa. Koko talo kylpi kyynelissä. Joskus

+he arvelivat kaikkea tapahtunutta vain unennäöksi. He tuijottivat

+toisiinsa ja muistuttelivat toisilleen näiden outojen seikkailujen

+pienimpiäkin yksityiskohtia. Vihdoin palasi taivaallinen Ibrahim yhä

+rakastettavampana. Naisista tuntui, ettei hänen matkansa ollut häntä

+lainkaan rasittanut. Uusi isäntä käyttäytyi niin eri tavalla kuin

+entinen, että se hämmästytti kaikkia naapureita. Hän erotti kaikki

+eunukit ja päästi kenen tahansa taloonsa. Eikä hän edes sallinut

+naistensa käyttää huntuja. Oli kummaa nähdä heitä kemuissa miesten

+seurassa, yhtä vapaina kuin nämäkin. Ibrahim ajatteli, ja syystä

+kyllä, etteivät maan tavat koskeneet sellaisia kansalaisia kuin hän.

+Kuitenkaan hän ei kieltäytynyt mistään tuhlauksesta: hän hävitti

+suunnattoman avokätisesti mustasukkaisen aviomiehen omaisuuden, niin

+ettei tämä, kun hän kolmen vuoden kuluttua palasi niistä kaukaisista

+maista, minne hänet oli lennätetty, löytänyt muuta kuin vaimonsa ja

+kolmekymmentäkuusi lasta.'"

+

+Pariisissa, 26 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1720.

+

+

+

+

+142. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille ------:een.

+

+

+Tässä seuraa kirje, jonka eilen sain eräältä oppineelta mieheltä. Se

+tuntunee Sinusta aika omituiselta.

+

+    "Hyvä herra!

+

+    "Puoli vuotta sitten perin hyvin rikkaan sedän, joka jätti

+    minulle viisi-, kuusisataatuhatta livreä ja komeasti sisustetun

+    talon. On nautinto olla varoissaan silloin kun osaa niitä varoja

+    hyvin käyttää. Minä en ole lainkaan kunnianhimoinen eikä minulla

+    ole halua huvituksiinkaan. Oleskelen melkein aina työhuoneessani,

+    missä vietän oppineen miehen elämää. Sellaisessa paikassa viihtyy

+    kunnianarvoisan muinaisajan innokas ihailija.

+

+    "Kun setä oli sulkenut silmänsä, olisin hyvin kernaasti

+    haudannut hänet muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten

+    käyttämin juhlamenoin, mutta minulla ei silloin vielä ollut

+    kyynelmaljakoita eikä uurnia eikä muinaisaikaisia lamppuja.

+

+    "Sittemmin olen kyllä hankkinut runsaasti näitä kallisarvoisia

+    harvinaisuuksia. Muutamia päiviä sitten myin hopeisen

+    pöytäkalustoni ostaakseni savilampun, jota muuan stoalainen

+    filosofi oli käyttänyt. Olen luopunut kaikista peileistä,

+    joilla setäni oli peittänyt melkein kaikki huoneidensa seinät

+    saadakseni pienoisen hiukan rikkoutuneen kuvastimen, joka oli

+    muinoin palvellut Vergiliusta: minusta on ihastuttavaa nähdä

+    omat kasvoni heijastuneina Mantovan joutsenen piirteiden

+    paikalla. Eikä siinä kaikki. Olen ostanut sadalla louisd'orilla

+    viisi tai kuusi kuparirahaa, jotka olivat käytännössä

+    kaksituhatta vuotta sitten. Tietääkseni ei talossani ole nykyään

+    ainoatakaan huonekalua, joka ei olisi tehty ennen keisarikunnan

+    rappeutumista. Minulla on pienoinen huone täynnä hyvin arvokkaita

+    ja hyvin kalliita käsikirjoituksia. Vaikka turmelenkin näköni

+    lukiessani niitä, käytän kuitenkin niitä paljon mieluummin kuin

+    painettuja kappaleita, jotka eivät ole niin tarkkoja ja joita

+    kulkee kaikkien käsissä. Vaikka en juuri käy ulkona, on minulla

+    kuitenkin rajattoman intohimoinen halu tuntea kaikki ne vanhat

+    tiet, jotka olivat olemassa roomalaisten aikaan. Niinpä kulkee

+    muuankin sellainen aivan läheltä asuntoni ohitse: siitä on noin

+    tuhatkaksisataa vuotta, kun eräs Gallian prokonsuli sen laitatti.

+    Mennessäni maatalooni en jätä milloinkaan kulkematta sitä

+    pitkin, vaikka se onkin hyvin epämukava ja vaikka siitä tuleekin

+    yli peninkulman kierto. Mutta se minua raivostuttaa, että sen

+    varrelle on sinne ja tänne pystytetty puupylväitä osoittamaan

+    matkaa läheisiin kaupunkeihin. Olen vallan epätoivoissani

+    nähdessäni nämä kurjat merkit muinaisten peninkulmapatsaiden

+    tilalla. Varmastikin velvoitan perilliseni korjaamaan ne

+    entiseen kuntoonsa ja käsken heitä alistumaan niihin kulunkeihin

+    testamentissani. Jos Teillä on, hyvä herra, joku persialainen

+    käsikirjoitus, olisin hyvin iloinen, jos suvaitsisitte toimittaa

+    sen haltuuni. Minä maksan siitä niin paljon kuin vain haluatte

+    ja kaupanpäällisiksi annan Teille muutamia omia teoksiani, jotka

+    osoittanevat Teille, etten minäkään ole kirjallisen valtion

+    hyödytön jäsen. Niiden joukossa huomannette tutkimuksen, missä

+    minä todistan, että muinaisissa voittokulkueissa käytetty

+    seppele oli punottu tammenlehvistä eikä laakerista. Ihailunne

+    saavuttanee myös toinen teos, missä minä luotettavimpien

+    kreikkalaisten kirjailijain lausunnoista tehtyihin oppineihin

+    johtopäätelmiin nojaten osoitan, että Kambyses haavoittui

+    vasempaan eikä suinkaan oikeaan sääreen. Kolmannessa minä taas

+    todistan, että pieni otsa oli roomalaisten keskuudessa hyvin

+    suosittu kauneuden merkki. Lähetän myös Teille nelitaitteisen

+    niteen, joka sisältää Vergiliuksen _Aeneidin VI_. laulun erään

+    säkeen selityksen. Kaikki nämä teokset saatte kuitenkin vasta

+    muutaman päivän kuluttua. Tällä hetkellä tyydyn vain toimittamaan

+    Teille seuraavan, jonkun vanhan kreikkalaisen tarujenkokoilijan

+    muistiin merkitsemän katkelman, jota ei ole vielä julkaistu ja

+    jonka minä keksin erään kirjaston tomuisista kätköistä. Minä

+    jätän Teidät nyt erään tärkeän tehtävän takia, joka minulla on

+    paraillaan suoritettavana. Minun on näet korjattava entiselleen

+    muuan Plinius Luonnontutkijan kaunis kohta, jonka 5. vuosisadan

+    jäljentäjät ovat omituisesti vääntäneet. Minä olen, jne."

+

+

+_Erään vanhan tarun katkelma_.

+

+Eräällä saarella Orkadien lähellä syntyi poikalapsi, jonka isä oli

+Aiolos, tuulien jumala, ja äiti kaledonialainen luonnotar. Hänen

+sanotaan aivan itsestään oppineen laskemaan sormillaan ja jo neljän

+vuotiaana tunteneen metallit niin tarkoin, että kun hänen äitinsä

+aikoi antaa hänelle messinkisormuksen kultasormuksen asemesta, keksi

+hän petoksen ja heitti lahjan maahan.

+

+Heti kun hän oli ehtinyt varttuneeseen ikään, neuvoi isä hänelle sen

+salaisuuden, kuinka tuulet voidaan sulkea nahkasäkkiin: niitä hän

+sitten myyskenteli kaikille matkustajille. Mutta kun tavara ei ollut

+oikein haluttua hänen kotimaassaan, lähti hän sieltä ja alkoi kiertää

+maailmaa kumppaninaan sokea sattuman jumala.

+

+Matkoillaan hän kuuli, että Baeticassa kultaa kiilteli joka taholla.

+Silloin hän syöksymällä sinne. Hänet otti kuitenkin hyvin huonosti

+vastaan Saturnus, joka piti silloin valtaa. Mutta sitten kun

+tämä jumala oli poistunut maan päältä, keksi hän mennä kaikkiin

+kadunkulmiin ja huutaa siellä lakkaamatta kähein äänin: "Baetican

+asukkaat! Te luulette olevanne rikkaita, koska teillä on kultaa ja

+hopeaa. Teidän erehdyksenne säälittää minua. Uskokaa minua: jättäkää

+kurjien metallien maa ja tulkaa mielikuvituksen valtakuntaan,

+missä minä lupaan antaa teille rikkauksia, jotka teitä itseännekin

+hämmästyttävät," Samassa avasi hän suuren osan mukanaan tuomiaan

+nahkasäkkejä ja jakeli tavaraansa kaikille, jotka sitä vain halusivat.

+

+Seuraavana päivänä hän palasi samoihin katujenkulmiin ja huusi:

+"Baetican asukkaat! Tahdotteko rikastua? Kuvitelkaa, että minä

+olen hyvin rikas ja että te olette myöskin hyvin rikkaita. Ajakaa

+joka aamu päähänne, että omaisuutenne on yön kuluessa paisunut

+kaksinkertaiseksi. Nouskaa sitten makuulta, ja jos teillä on

+velkojia, menkää maksamaan heille sillä, mitä olette kuvitelleet ja

+kehottakaa heitäkin vuorostaan kuvittelemaan."

+

+Muutaman päivän kuluttua hän ilmestyi jälleen ja puhui tähän tapaan:

+"Baetican asukkaat! Minä huomaan kyllä, ettei mielikuvituksenne

+ole enää niin vilkas kuin ensi päivinä. Antakaa siis minun

+mielikuvitukseni ohjata teitä. Minä panen joka aamu silmienne eteen

+ilmoitustaulun, josta tulee teidän rikkauksienne lähde. Te näette

+siinä vain neljä sanaa, mutta ne sanat merkitsevät paljon, sillä ne

+määräävät vaimojenne myötäjäiset, lastenne perinnöt, palvelijainne

+luvun. Ja mitä teihin tulee", sanoi hän lähinnä seisoville, "mitä

+teihin tulee, rakkaat lapseni -- minä voin puhutella teitä sillä

+nimellä, sillä olenhan minä teidät uudelleen synnyttänyt --

+ratkaisee ilmoitustauluni vaunujenne komeuden, pitojenne loiston,

+rakastajattarienne luvun ja kalleuden."

+

+Päivän, parin kuluttua hän saapui kadunkulmaan aivan

+hengästyksissään. Ja vihan vimmoissa hän karjui: "Baetican asukkaat.

+Minä neuvoin teitä kuvittelemaan, mutta minä näen, ettette sitä tee.

+No niin: nyt minä käsken." Sen sanottuaan hän poistui nopeasti.

+Mutta harkinta kutsui hänet samoja jälkiään takaisin. "Olen kuullut,

+että jotkut teidän joukostanne ovat kyllin inhoittavia pitääkseen

+säilössään kultansa ja hopeansa. Menköön vielä hopea, mutta

+kulta... kulta! Ah! se se minua vasta kiukuttaa... Vannon kautta

+pyhien säkkieni, että elleivät he tuo sitä minulle, minä rankaisen

+heitä ankarasti." Sitten hän lisäsi hyvin vakuuttavan näköisenä:

+"Luuletteko minun pyytävän teiltä näitä kurjia metalleja pitääkseni

+ne? Johan sekin todistaa täydellistä vilpittömyyttäni, että minä

+palautin niistä heti teille puolet, kun te jokin päivä sitten niitä

+minulle toitte."

+

+Seuraavana päivänä huomattiin hänet jo kaukaa ja kuultiin puhuvan

+viekoittelevan lempeällä ja imartelevalla äänellä: "Baetican

+asukkaat! Minä olen kuullut osan aarteitanne olevan ulkomailla.

+Pyydän teitä, toimittakaa ne minulle. Tekisitte minulle sillä suuren

+ilon ja minä olisin teille siitä ikuisesti kiitollinen."

+

+Aioloksen poika puhui ihmisille, joita ei juuri naurattanut.

+Mutta nyt he eivät voineet olla hohottamatta. Siksipä hän menikin

+matkoihinsa hyvin hämmentyneenä. Mutta rohkaisten mielensä hän

+uskalsi kuitenkin palata anelemaan: "Minä tiedän teillä olevan

+kalliita kiviä. Jupiterin nimessä, luopukaa niistä! Mikään ei

+teitä niin köyhdytä kuin moiset tavarat. Luopukaa niistä, sanon

+minä. Ellette kykene sitä itse tekemään, hankin teille mainioita

+välittäjiä. Kuinka suuret rikkaudet tulvivatkaan taskuihinne, jos

+vain teette niin kuin minä neuvon! Niin, minä lupaan teille kaikki,

+mitä on puhtainta pusseissani."

+

+Vihdoin hän nousi lavalle ja puhui varmalla äänellä: "Baetican

+asukkaat! Olen verrannut sitä onnellista tilaa, missä te nyt

+olette, siihen tilaan, missä näin teidät tänne tullessani, ja

+olen havainnut teidät rikkaimmaksi kansaksi maan päällä. Mutta

+kohottaaksenne varallisuutenne huippuunsa sallikaa minun ottaa puolet

+omaisuudestanne." Näin puhuttuaan Aioloksen poika katosi kerkein

+siivin ja jätti kuulijansa kuvailemattoman hämmästyksen valtaan.

+Senpätähden hän palasikin seuraavana päivänä ja sanoi: "Minä huomasin

+eilisen puheeni olleen teille tavattoman vastenmielinen. No niin:

+olkaa kuin en minä olisi mitään puhunut. Puolethan on tottakin

+liikaa. On käytettävä toisia keinoja sen päämäärän saavuttamiseksi,

+jonka olen viittonut. Kootkaamme rikkautemme samaan paikkaan. Sehän

+käy helposti päinsä, sillä nehän eivät vaadi suurta tilaa." Niin

+tapahtui, ja heti katosi niistä kolmeneljäsosaa.

+

+Pariisissa, 9 p. Chahban-kuuta v. 1720.

+

+

+

+

+143. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Nathanael Leville, juutalaiselle lääkärille,

+Livornoon.

+

+

+Sinä kysyt, mitä minä ajattelen amulettien tehosta ja talismaanien

+voimasta. Miksi käännyt siinä asiassa minun puoleeni? Sinä olet

+juutalainen ja minä olen muhamettilainen: sehän merkitsee, että me

+olemme molemmat hyvin herkkäuskoisia.

+

+Minä kuljetan aina mukanani yli kahtatuhatta pyhän Koraanin

+lauselmaa. Minä sidon käsivarsiini pieniä pusseja, joissa säilytän

+kirjoitettuina yli kahdensadan dervishin nimiä. Alin, Fatiman ja

+kaikkien puhtaiden nimet olen piilottanut yli kahteenkymmeneen pukuni

+kohtaan.

+

+Kuitenkaan en väitä niidenkään olevan väärässä, jotka kieltävät

+erinäisiin sanoihin muka sisältyvän voiman. Meidän on paljon

+vaikeampi vastata heidän järkiperusteihinsa kuin heidän vastata

+meidän kokemuksiimme.

+

+Minä kuljetan mukanani kaikkia näitä pyhiä lappuja pitkästä

+tottumuksesta, mukaantuakseni yleiseen käytäntöön. Olen sitä mieltä,

+että ellei niillä ole enemmän voimaa kuin sormuksilla ja muilla

+koruilla, jotka ovat hyvin yleisiä kaunistuskeinoja, ei niillä

+ole vähemmänkään. Mutta Sinä panet koko luottamuksesi erinäisiin

+salaperäisiin kirjaimiin, ja ilman sitä turvaa olisit alituisen pelon

+vallassa.

+

+Ihmiset ovat hyvin onnettomia! He häilyvät lakkaamatta väärien

+toiveiden ja naurettavan pelon vaiheilla. Ja nojaamatta järkeen he

+luovat itselleen hirviöitä, jotka heitä pelottavat, tai haavehaamuja,

+jotka johtavat heitä harhaan.

+

+Mitä luulet vaikuttavan määrättyjen kirjainten järjestämisen

+määrätyllä tavalla? Minkä tenhon luulet niiden aseman muuttamisen

+hämmentävän? Mikä suhde niillä voi olla tuuliin, jotta ne

+tyynnyttäisivät myrskyjä, ja ruutiin, jotta ne voittaisivat sen

+voiman? Ja missä yhteydessä ne ovat lääkärien mainitsemiin pahoihin

+ruumiinnesteisiin ja tautien syihin, parantaakseen ihmisiä?

+

+Kummallisinta on, että niiden, jotka vaivaavat järkeänsä saadakseen

+sen keksimään eräiden tapahtumien ja salaisten voimien yhteyden, on

+ponnisteltava yhtä ankarasti ollakseen näkemättä niiden todellisia

+syitä.

+

+Sinä sanonet, että eräät taikavoimat ovat joskus tuottaneet voiton

+taistelussa. Mutta minä sanon Sinulle, että Sinun täytyy olla

+tahallasi sokea, ellet jaksa nähdä maan laadussa, sotilaiden luvussa

+ja urhoudessa ja johtajien kokemuksessa riittäviä syitä mainitun

+tuloksen saavuttamiseksi, tuloksen, jonka todelliset tekijät tahdot

+jättää huomaamatta.

+

+Minä myönnän puolestani hetkiseksi, että on olemassa tenhovoimia.

+Myönnä Sinä puolestasi hetkiseksi, ettei niitä ole, sillä sehän ei

+ole mahdotonta. Tämä myönnytys, jonka minulle teet, ei estä kahta

+sotajoukkoa tappelemasta: luuletko nyt tässä tapauksessa, ettei

+kumpikaan voi voittaa?

+

+Uskotko Sinä niiden kohtalon jäävän epävarmaksi siihen asti kunnes

+joku näkymätön mahti tulee sen ratkaisemaan? Uskotko kaikkien iskujen

+menneen hukkaan, kaiken harkinnan olleen turhan ja kaiken urhouden

+jääneen hyödyttömäksi?

+

+Oletko siinä käsityksessä, ettei kuolema, joka tällaisissa

+tilaisuuksissa vaanii ihmistä tuhansin tavoin, saata aiheuttaa

+mielissä sitä silmitöntä säikähdystä, jota Sinun on niin vaikea

+selittää? Luuletko, ettei sadantuhannen miehen armeijassa voi olla

+yhtään pelkuria? Oletko varma, ettei tämän yhden arkuus voi herättää

+arkuutta toisessa ja ettei toinen, joka pakenee kolmannen luota, voi

+piankin saada tätä jättämään siihen paikkaan neljättä? Enempää ei

+tarvita, jotta voittamisen mahdollisuudet kieltävä epätoivo äkkiä

+valtaisi koko sotajoukon ja valtaisi sitä helpommin, mitä lukuisampi

+se on.

+

+Kaikki tietävät ja kaikki tajuavat, että ihmiset, niinkuin

+kaikki luontokappaleetkin, joiden alituisena huolena on itsensä

+säilyttäminen, rakastavat intohimoisesti elämää. Tämä tiedetään

+yleisesti ja kuitenkin tutkitaan, miksi he jossakin erikoisessa

+tilaisuudessa pelkäävät sen menettämistä.

+

+Vaikka kaikkien kansojen pyhät kirjat ovatkin täynnä tämän

+paanillisen eli yliluonnollisen kauhun esimerkkejä, en minä osaa

+kuvitella mitään niin tyhjänpäiväistä, koska, voidakseen olla

+varma siitä, että vaikutus, jonka voivat aiheuttaa sadattuhannet

+luonnolliset syyt, on yliluonnollinen, täytyisi sitä ennen tutkia,

+eikö mikään näistä syistä ole ollut toiminnassa. Mikä on mahdotonta.

+

+En puhu Sinulle enempää tästä asiasta, Nathanael. Minusta nähden tämä

+kysymys ei ansaitse niin vakavaa pohdintaa.

+

+Pariisissa, 20 p. Chalval-kuuta v. 1720.

+

+Jk. Juuri kun olin päässyt edellisen kirjeen loppuun, kuulin

+kadulla huudettavan kaupaksi erään maaseutulääkärin pariisilaiselle

+lääkärille lähettämää kirjettä, sillä kaikkia joutavia täällä

+painatetaan, julkaistaan ja ostetaan. Luulen tekeväni taiten

+lähettäessäni vuorostani sen Sinulle, koska se tavallaan koskettelee

+kiistakysymystämme. Siinä on useita kohtia, joita minä en ymmärrä.

+Mutta Sinähän lääkärinä tajunnet virkaveljiesi kieltä.

+

+

+_Maaseutulääkärin kirje pariisilaiselle lääkärille_.

+

+Kaupungissamme oli tuonnoin sairas, joka ei ollut saanut unta

+kolmeenkymmeneenviiteen päivään. Hänen lääkärinsä määräsi hänelle

+opiumia. Mutta hän ei kyennyt sitä nauttimaan: vaikka hänellä oli jo

+malja kädessään, epäröi hän enemmän kuin koskaan ennen. Viimein hän

+sanoi lääkärilleen: "Hyvä herra, pyydän teiltä armoa vain huomiseen.

+Tunnen erään miehen, joka ei harjoita lääkärin ammattia, mutta jolla

+on huostassaan lukemattomia unilääkkeitä. Sallikaa minun kutsuttaa

+hänet tänne. Ja ellen minä nuku ensi yönä, lupaan uudelleen kääntyä

+puoleenne." Kun lääkäri oli poistunut, suljetutti sairas uutimet ja

+sanoi pikku palvelijalleen: "Kas niin, meneppäs nyt herra Anisin luo

+ja pyydä häntä puheilleni." Herra Anis saapuu. "Hyvä herra Anis, minä

+olen kuolemaisillani. En voi nukkua. Olisikohan teillä varastossanne

+M. T. tai jonkun kunnianarvoisan jesuiittaisän kyhäämä hartauskirja,

+jota ette ole saanut myydyksi, sillä useinhan ovat kavahdetuimmat

+lääkkeet parhaita?"

+

+"Hyvä herra", vastasi kirjakauppias, "minulla on isä Caussin'in _Pyhä

+Tuomioistuin_, kuutena niteenä, ja se sopii varmaankin teille. Minä

+lähetän sen. Toivoakseni se tekee teille hyvää. Jos haluatte arvoisan

+isä Rodriguez'in, espanjalaisen jesuiitan, teokset, niin älkää

+olko niitä käyttämättä. Mutta uskokaa minua: pysykäämme vain isä

+Caussin'issa. Jumalan avulla toivon, että yksi ainoa isä Caussin'in

+lause tekee teihin saman vaikutuksen kuin kokonainen M. T:n lehti."

+Sitten herra Anis poistui juostakseen hakemaan lääkettä myymälästään.

+_Pyhä Tuomioistuin_ saapuu. Siitä pudistetaan pöly. Sairaan poika,

+nuori koululainen, alkaa lukea. Hän koki vaikutuksen ensimmäisenä.

+Toisella sivulla lausui hän enää sanat vain epäselvällä äänellä, ja

+pian tunsi koko seurakin raukenevansa. Hetkistä myöhemmin kuorsasivat

+kaikki paitsi sairas, joka pitkällisten koettelemuksien jälkeen

+vihdoinkin vaipui unenhorrokseen.

+

+Lääkäri saapuu varhain seuraavana aamuna. "No, onko opiumiani

+otettu?" Hänelle ei vastata mitään: vaimo, tytär, pieni poika, kaikki

+suunniltaan ilosta näyttävät hänelle isä Caussinia. Hän kysyy, mitä

+he tarkoittavat. Hänelle sanotaan: "Eläköön isä Caussin! Hänet täytyy

+lähettää sidottavaksi. Kuka olisi arvannut? Kuka olisi uskonut? Se

+on ihme! Katsokaahan, hyvä herra, katsokaahan toki isä Caussinia:

+tämä nide sai isäni nukkumaan." Ja sitten hänelle selitettiin asia

+niinkuin se oli tapahtunut.

+

+Lääkäri oli taidokas mies, täysin perehtynyt salatieteen ongelmoihin

+ja sanojen ja henkien voimaan. Tämä esimerkki avasi hänen

+silmänsä. Ja moninaisia mietittyään hän päätti muuttaa kokonaan

+lääkitsemistapansa. "Tämä on hyvin merkillinen tapaus", puheli hän.

+"Nyt voin nojata kokemukseen. Täytyy vain jatkaa sitä pitemmälle. Ja

+miksei sitten henki voisikin siirtää teokseensa samoja ominaisuuksia,

+mitä sillä on itsellään? Eikö sellaista tapahdu joka päivä? Ainakin

+maksaa vaivan koettaa. Olen kyllästynyt apteekkareihin. Heidän

+sokerimehunsa, heidän virkistysjuomansa ja kaikki heidän galenolaiset

+rohtonsa tekevät lopun sairaista ja heidän terveydestään.

+Muuttakaamme siis järjestelmää. Koetelkaamme henkien voimaa." Tästä

+ajatuksesta lähtien hän laati uuden lääkejärjestelmän niinkuin saatte

+nähdä hänen käyttämistään tärkeimmistä lääkkeistä, joita tässä

+alempana esittelen.

+

+

+_Ulostava juoma_.

+

+Ottakaa kolme lehteä Aristoteleen ajatusoppia kreikankielellä;

+kaksi lehteä jotakin tavallista tuikeampaa skolastisen jumaluusopin

+tutkimusta, niinkuin esim. rikkiviisasta Scotusta; neljä lehteä

+Paracelsusta; yksi Avicennaa; kuusi Averroësta; kolme Porphyriosta;

+yhtä paljon Plotinosta; yhtä paljon Iamblikhosta. Antakaa niiden

+hautua yhdessä kaksikymmentäneljä tuntia ja nauttikaa sitten lääkettä

+neljä kertaa päivässä.

+

+

+_Voimakkaampaa ulostuslääkettä_.

+

+Ottakaa kymmenen V. P:tä paavin J:ja koskevasta K:stä. Tislatkaa

+ne vesipaahtimessa. Kaatakaa pisara siten syntyvää pistävänkitkerää

+nestettä lasilliseen tavallista vettä. Nielkää seos luottavaisesti.

+

+

+_Oksennusainetta_.

+

+Ottakaa kuusi juhlapuhetta; kaksitoista hautauspuhetta, mitä tahansa,

+kunhan ei vain käytetä H. de N:n pitämiä; kokoelma uusia oopperoita;

+viisikymmentä romaania; kolmekymmentä uutta tieteellistä esitelmää.

+Pankaa kaikki nämä keitinpulloon, uuttakaa niitä kaksi päivää ja

+tislatkaa ne sitten. Ellei tämä vielä riitä, neuvotaan seuraava.

+

+

+_Tehokkaampi oksennuslääke_.

+

+Ottakaa arkki täplikästä paperia, joka on ollut jonkun R. J:n

+asiakirjakokoelman peitteenä. Hautokaa sitä kolme minuuttia.

+Lämmittäkää lusikallinen tätä liuosta ja nielkää.

+

+

+_Sangen yksinkertainen keino parantaa hengenahdistusta_.

+

+Lukekaa kaikki arvoisan isä Maimbourgin, entisen jesuiitan, teokset

+niin että pysähdytte vain jokaisen lausejakson lopussa, ja olette

+huomaava hengityskyvyn vähitellen palaavan, teidän tarvitsematta

+uudistaa koetta.

+

+

+_Kuinka taidetaan itseänsä varjella syyhelmältä, ruvilta, rohtumilta

+ja kupulataudilta_.

+

+Ottakaa kolme Aristoteleen käsiteluokkaa, kaksi metafysiikan astetta,

+yksi ajatusmääritelmä, kuusi Chapelain'in säettä, yksi lause apotti

+de Saint-Cyran'in kirjeistä, kirjoittakaa kaikki nämä paperille,

+käärikää se kokoon, kiinnittäkää nauhaan ja kantakaa kaulassanne.

+

+

+_Miraculum chimicum, de violenta fermentatione, cum fumo, igne et

+flamma_.

+

+Misce Quesnellianam infusionem, cum infusione Lallemaniana; fiat

+fermentatio cum magna vi, impetu et tonitru, acidis pugnantibus, et

+invicem penetrantibus alcalinos sales: fiet evaporatio ardentium

+spirituum. Pone liquorem fermentatum in alambico: nihil inde

+extrahes, et nihil invenies, nisi caput mortuum.

+

+

+_Lenitivum_.

+

+Recipe Molinae anodini chartas duas; Escobaris relaxativi

+paginas sex; Vasquii emollientis folium unum: infunde in aquae

+communis libras iiij, ad consumptionem dimidiae partis colentur

+et exprimantur; et, in expressione, dissolve Bauni detersivi et

+Tamburini abluentis folia iij.

+

+Fiat clyster.

+

+

+_In chlorosim, quam vulgus pallidos colores, aut febrim amatoriam,

+appellat_.

+

+Recipe Aretini figuras iv; R. Thomae Sanchii de matrimonio folio ij.

+Infundantur in aquae communis libras quinque.

+

+Fiat ptisana aperiens.

+

+Tällaisia rohtoja ryhtyi nyt lääkärimme käyttämään menestyksellä,

+jonka voi helposti kuvitella. Hän ei tahtonut, selitti hän, viedä

+potilaitaan vararikkoon turvautumalla harvinaisiin lääkkeisiin

+tai suorastaan sellaisiin, joita on tuskin olemassakaan, niinkuin

+esim. omistuskirjeeseen, joka ei olisi ketään haukotuttanut, liian

+lyhyeen esipuheeseen, piispan itsensä sepittämään paimenkirjeeseen,

+jansenistin halveksimaan tai jesuiitan ihailemaan jansenistiseen

+teokseen. Hän sanoi tällaisten lääkkeiden olevan omiansa edistämään

+vain puoskaroimista, jota kohtaan hän puolestaan tunsi voittamatonta

+vastenmielisyyttä.

+

+

+

+

+144. kirje.

+

+Rica kirjoittaa Usbekille.

+

+

+Käydessäni joku päivä sitten eräässä maalaiskartanossa tapasin

+siellä kaksi oppinutta, jotka ovat täällä suuressa maineessa. Heidän

+luonnonlaatunsa oli minusta ihmeellinen. Oikein arvosteltuna supistui

+toisen keskustelu tähän: "Mitä olen sanonut, on totta, koska minä

+olen sen sanonut." Toisen keskustelu kulki taas vastakkaista rataa:

+"Mitä minä en ole sanonut, ei ole totta, koska minä en ole sitä

+sanonut."

+

+Pidin paljon edellisestä. Sillä vaikka ihminen onkin itsepäinen, ei

+se tee minulle kerrassaan mitään. Mutta jos hän on hävytön, tekee

+minulle pahaa. Edellinen puolustaa mielipiteitään, siis sellaista,

+mikä kuuluu hänelle. Jälkimmäinen ahdistaa muiden mielipiteitä, siis

+sellaista, mikä on kaiken maailman omaa.

+

+Oi rakas Usbek! Kuinka huonon palveluksen turhamaisuus tekeekään

+niille, joilla sitä on suurempi annos kuin ihminen välttämättä

+tarvitsee hengissä säilyäkseen! Sellaiset ihmiset haluavat muiden

+ihailua vaikkapa olemalla vastenmielisiä. He pyrkivät muita ylemmäs,

+vaikka eivät pääse edes tasalle.

+

+Tulkaa, vaatimattomat ihmiset, tulkaa syleilyyni! Teissä on elämän

+viehätys ja sulo. Te luulette, ettei teillä ole mitään. Mutta minä

+sanon teille, että teillä on kaikki. Te ajattelette, että ette

+nöyryytä ketään, mutta te nöyryytättekin koko maailman. Ja kun minä

+mielessäni vertaan teitä noihin öykkäreihin, joita näen kaikkialla,

+kukistan heidät korkeuksistansa ja paiskaan heidät teidän jalkoihinne.

+

+Pariisissa, 22 p. Chahban-kuuta v. 1720.

+

+

+

+

+145. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa ------:lle.

+

+

+Älykkään miehen on tavallisesti hankala olla seuroissa. Hyvin harvat

+henkilöt ovat hänen makuunsa. Häntä ikävystyttävät kaikki nuo monen

+monet ihmiset, joita hän suvaitsee nimittää poroporvareiksi. Hänen on

+mahdotonta olla hiukan päästämättä vastenmielisyyttään näkyviin, mikä

+taas tekee kaikista halveksituista hänen vihamiehiään.

+

+Koska hän on varma siitä, että hän voi miellyttää silloin kun hän

+vain tahtoo, ei hän huoli kovinkaan usein sitä tehdä.

+

+Hän on taipuvainen arvosteluun, koska näkee enemmän asioita kuin muut

+ja tajuaa ne paremmin.

+

+Hän hävittää melkein aina omaisuutensa, koska hänen älykkyytensä

+hankkii hänelle siihen useampia keinoja.

+

+Hän ei menesty yrityksissään, koska hän panee paljon uhkaan. Hänen

+näkemyksensä, joka kantaa aina kauas, kuvailee hänelle päämääriä,

+jotka ovat liian etäällä. Ottamattakaan lukuun sitä seikkaa, että hän

+suunnitelmia tehdessään huomaa heikommin vaikeudet, jotka johtuvat

+ulkonaisista olosuhteista, kuin apukeinot, jotka lähtevät hänestä

+itsestään ja joita hänellä on omassa varastossaan.

+

+Hän lyö laimin pikku seikat, joista kuitenkin riippuu melkein

+kaikkien suurten yritysten onnistuminen.

+

+Keskinkertainen ihminen koettaa sitä vastoin hyötyä kaikesta:

+hän oivaltaa vallan hyvin, ettei hänen sovi menettää mitään

+huolettomuuksiin.

+

+Maailman hyväksyminen tulee tavallisimmin keskinkertaisen ihmisen

+osaksi. On ihastuttavaa antaa hänelle: on hauskaa ottaa tuolta

+toiselta. Silloin kun kateus hyökkää yhden kimppuun ja kun hänelle

+ei anneta mitään anteeksi, toimitetaan kaikki toiselle hyvin päin:

+itserakkaus käy hänen puolustajakseen.

+

+Mutta jos älykkäällä miehellä on yleensä näin paljon vastuksia, mitä

+sitten sanommekaan oppineiden kovasta asemasta?

+

+En voi milloinkaan ajatella tätä asiaa muistamatta kirjettä, jonka

+muuan oppinut kirjoitti eräälle ystävälleni. Se oli tällainen:

+

+    "Hyvä herra!

+

+    "Tarkastelen kaiket yöt kolmenkymmenen jalan kaukoputkilla

+    valtavia taivaankappaleita, jotka vyöryvät rataansa päittemme

+    yläpuolella. Ja milloin haluan levähtää, otan sirot

+    suurennuslasini ja tutkin jauhopunkkia tai koiperhosta.

+

+    "En ole tosiaankaan rikas, eikä minulla ole muuta kuin yksi

+    huone. En uskalla siihenkään tehdä tulta, koska pidän siinä

+    lämpömittariani ja koska vieras lämpö saisi sen nousemaan. Viime

+    talvena olin kuolla viluun. Mutta vaikka lämpömittarini, joka

+    oli alimmissa asteissaan, huomautti minulle, että käteni olivat

+    jäätymäisillään, en ollut siitä tietävinänikään. Niinpä onkin

+    sitten lohdutuksenani tieto, että minulla on täsmällinen selko

+    pienimmistäkin viime vuonna sattuneista lämmön vaihteluista.

+

+    "Seurustelen hyvin vähän. Ja kaikista niistä ihmisistä, joiden

+    pariin joudun, en tunne ainoatakaan. Mutta Tukholmassa on mies,

+    toinen Leipzigissä, kolmas Lontoossa, joita en ole milloinkaan

+    nähnyt ja joita en varmaan tule näkemäänkään, mutta joiden

+    kanssa olen niin ahkerassa kirjeenvaihdossa, etten päästä ohi

+    ainoatakaan postipäivää heille kirjoittamatta.

+

+    "Mutta vaikka en tunnekaan ketään korttelissani, olen siinä

+    kuitenkin niin huonossa maineessa, että minun lienee lopulta

+    pakko poistua siitä. Viisi vuotta sitten haukkui minut pahan

+    päiväisesti muuan naapurineukko, joka väitti minun leikelleen

+    hänen koiransa kappaleiksi. Lähistössä asuvan teurastajan akka

+    sekaantui leikkiin, ja samalla kun edellinen huuteli minua

+    solvauksilla, kolhi jälkimmäinen minua kivillä, minua ynnä

+    tohtori ------:ä, joka oli seurassani ja joka sai niin ankaran

+    iskun otsaluuhunsa ja takaraivoonsa, että hänen, järkensä

+    asuinsija kärsi siitä kovin.

+

+    "Siitä hetkestä lähtien on aina ollut itsestään selvää, että

+    milloin joku koira sattuu eksymään jonnekin kadun kaukaisempiin

+    osiin, se on kulkenut minun käsieni kautta. Muuan kunnon

+    porvarisrouva, jolta oli hukkunut piskuinen rakki, sellainen,

+    jota hän sanoo rakastaneensa enemmän kuin, lapsiaan, tuli

+    tässä joku päivä sitten pyörtymään huoneeseeni. Ja kun ei sitä

+    sittenkään löytynyt, haastoi hän minut käräjiin. Enpä luule

+    milloinkaan pääseväni eroon kaikkien näiden akkojen kiusallisesta

+    ilkeydestä, vaan he tulevat nähdäkseni aina kirkuvin äänin

+    rasittamaan minua jo kymmenen vuotta sitten kuolleiden

+    sieluttomien luontokappaleiden hautauspuheilla.

+

+                                           "Minä olen, jne."

+

+Kaikkia oppineita syytettiin muinoin noituudesta, sitä en lainkaan

+ihmettele. Kukin puhui itsekseen: "Minä olen kehittänyt luonnon

+lahjoittamat kyvyt niin pitkälle kuin niitä voi kehittää. Kuitenkin

+se ja se oppinut on minua joissakin suhteissa etevämpi. Siinä täytyy

+siis olla jotakin pirunkonstia."

+

+Nykyään, jolloin sellaiset syytökset ovat joutuneet huonoon huutoon,

+on ryhdytty käyttämään toista keinoa: nykyään oppinut voi tuskin

+välttää uskonnottomuuden tai kerettiläisyyden moitetta. Kansa voi

+hänet kyllä julistaa viattomaksi, mutta haava on isketty eikä

+se milloinkaan mene oikein, umpeen. Se jää ainaisesti hänelle

+kipeäksi kohdaksi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin saattaa vielä

+vastustaja sanoa hänelle vaatimattomasti: "Jumala varjelkoon minua

+väittämästä, että se, mistä teitä syytetään, olisi totta. Mutta

+teidän on kuitenkin ollut pakko puolustautua." Näin käännetään hänen

+puolustuksensakin häntä vastaan.

+

+Jos hän kirjoittaa historiaa ja jos hänen hengessään on jaloutta ja

+sydämessään suoruutta, toimitetaan hänelle tuhannet vainot. Häntä

+vastaan yllytetään tuomarit asiasta, joka on tapahtunut tuhat vuotta

+sitten. Ja hänen kynänsä tahdotaan kahlita, ellei sitä voida ostaa.

+

+Hän on kuitenkin onnellisempi kuin ne halpamaiset miehet, jotka

+myyvät rehellisyytensä kehnosta apurahasta, jotka, kun katsellaan

+kaikkia heidän petoksiaan yksitellen, saavat niistä tuskin ropoakaan

+kappaleesta, jotka kaatavat valtakuntien perustuslait, vähentävät

+yhden valtiomahdin oikeuksia ja lisäävät toisen, antavat ruhtinaille

+ja ottavat kansoilta, palauttavat vanhentuneita oikeuksia voimaan,

+imartelevat heidän aikanaan suosittuja intohimoja ja valtaistuimella

+istuvia paheita ja johtavat jälkimaailmaa harhaan sitäkin

+kunnottomammalla tavalla kun sillä on vähemmän mahdollisuuksia kumota

+heidän todistuksensa.

+

+Mutta siinä ei ole vielä kyllin, että tekijä on saanut pitää hyvänään

+kaikki solvaukset. Siinä ei ole vielä kyllin, että hän on saanut

+lakkaamattomalla levottomuudella ajatella teoksensa menestystä. Se

+ilmestyy vihdoin, teos, josta hän on nähnyt niin paljon vaivaa. Se

+toimittaa hänelle riitoja joka taholta. Ja kuinka niitä välttää?

+Hänellä oli se ja se mielipide. Hän puolusti sitä kirjoituksissaan.

+Hän ei tiennyt, että toinen oli kahdensadan peninkulman päässä

+hänestä puhunut aivan päinvastoin. Mutta kuitenkin syttyy sota.

+

+Uskaltaisipa hän edes toivoa jonkinlaista arvonantoa! Ei! Korkeintaan

+kunnioittavat häntä ne, jotka harrastavat samaa tiedettä kuin

+hänkin. Filosofi halveksii perinpohjin miestä, jonka pää on täynnä

+tosiasioita. Ja toinen, jolla on hyvä muisti, pitää häntä taas

+haaveilijana.

+

+Ne taas, jotka kerskailevat kopeasta tietämättömyydestään,

+haluaisivat upottaa koko ihmissuvun siihen samaan unohdukseen, mihin

+he itsekin kerran vaipuvat.

+

+Jos joltakin puuttuu se tai tämä kyky, korvaa hän tappionsa

+halveksimalla sitä kykyä. Hän poistaa esteen, jonka hän tapasi

+ansiokkuuden ja itsensä väliltä, ja luulee sitten olevansa miehen

+tasalla, jonka saavutuksia hän pelkää.

+

+Ja kuitenkin täytyy hyvin monen ihmisen yhdistää epävarmaan

+maineeseen nautintojen menetys ja terveyden hukka.

+

+Pariisissa, 20 p. Chahban-kuuta v 1720.

+

+

+

+

+146. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.

+

+

+Siitä on jo pitkät ajat, kun rehellisyyden sanottiin olevan suuren

+ministerin sielu.

+

+Yksityishenkilölle on tavallaan eduksikin se huomaamattomuus, missä

+hän elää. Hän pilaa maineensa vain muutamain ihmisten tieten. Muilta

+hän on suojassa. Mutta ministerillä, joka rikkoo rehellisyyttä

+vastaan, on yhtä monta todistajaa, yhtä monta tuomaria kuin

+hallittavaa.

+

+Rohkenisinko sen sanoa? Suurin paha, minkä epärehellinen ministeri

+tekee, ei ole suinkaan siinä, että hän vahingoittaa ruhtinasta ja

+tuottaa kansalleen häviötä. Toinen paha on minun nähdäkseni tuhat

+kertaa vaarallisempi: se huono esimerkki, jota hän näyttää.

+

+Sinähän tiedät minun kauan matkustelleen Intiassa. Siellä näin

+ministerin antaman huonon esimerkin hetkessä turmelevan luonnostaan

+jalomielisen kansan halvimmasta alamaisesta korkeimpiin mahtimiehiin

+asti. Siellä näin kokonaisen kansan, jonka keskuudessa oli

+ylevämielisyyttä, rehellisyyttä, vilpittömyyttä ja luotettavuutta

+kaikkina aikoina pidetty ikäänkuin ihmisen synnynnäisinä

+ominaisuuksina, yht'äkkiä muuttuvan kansoista kehnoimmaksi. Näin

+taudin tarttuvan ja tuhoavan ruumiin terveimmätkin jäsenet. Näin

+kunnollisinten miesten tekevän halpamaisimpia tekoja, loukkaavan

+elämänsä kaikissa tiloissa oikeuden ensimmäisiä periaatteita sen

+pätemättömän tekosyyn varjolla, että niitä ensin oli loukattu heidän

+vahingokseen.

+

+He nimittivät inhoittavia lakeja kaikkein kurjimpien tekojen turvaksi

+ja sanoivat vääryyttä ja petollisuutta hädän pakoksi.

+

+Minä näin lupausten kunniaa häväistävän, pyhimpiä sopimuksia

+rikottavan, kaikkia perhelakeja pilkattavan. Näin ahnaiden

+velallisten, jotka ylpeilivät röyhkeästä köyhyydestään,

+jotka toimivat lakien raivon ja ajan ankaruuden kunnottomina

+välikappaleina, teeskentelevän maksua sitä suorittamatta, ja näin

+heidän suuntaavan puukon kohti hyväntekijäinsä povea.

+

+Näin toisten vielä kunnottomampien ostavan melkein ilmaiseksi tai

+paremmin sanoen kokoovan maasta tammenlehtiä korvatakseen niillä

+leskien ja orpojen välttämättömät tarpeet.

+

+Näin kaikissa sydämissä äkkiä syttyvän sammuttamattoman rikkauden

+janon. Minä näin hetkessä muodostuvan kamalan rikastumisen

+salaliiton, ei rikastumisen rehellisellä työllä ja kunniallisella

+ahkeruudella, vaan ruhtinaan, valtion ja kansalaistoverien

+vararikolla.

+

+Näin kunniallisen kansalaisen käyvän näinä onnettomina aikoina

+nukkumaan vain tämä ajatus mielessä: "Tänään panin yhden perheen

+puille paljaille. Huomenna panen toisen."

+

+Muuan toinen sanoi: "Minä lähden tästä mukanani eräs musta mies,

+jolla on kirjoitusneuvot kädessä ja terävä rauta korvan takana,

+ottamaan hengiltä kaikki ne, joille olen velkaa."

+

+Kolmas puheli: "Huomaanpa asiani vähitellen järjestyvän. On kyllä

+totta, että kun minä kolme päivää sitten kävin suorittamassa erään

+maksun, jätin kokonaisen perheen kyyneliin, hävitin kahden kunnon

+tytön myötäjäiset ja tein pienen pojan kasvatuksen mahdottomaksi. Isä

+kuolee siihen suruun ja äiti kuihtuu kärsimyksistä. Mutta olen tehnyt

+vain sellaista, minkä laki sallii."

+

+Onko enää suurempaa rikosta kuin se, minkä tekee ministeri

+turmellessaan kokonaisen kansan tavat, alentaessaan jaloimmatkin

+sielut, himmentäessään arvoasemien loiston, saastuttaessaan hyveen ja

+syöstessään korkeimmankin sukuperän yleisen halveksunnan saaliiksi!

+

+Mitä jälkimaailma on sanova silloin kun sen täytyy punastua isiensä

+häpeästä? Mitä sanoo kasvava kansa verratessaan esivanhempainsa

+rautaa niiden kultaan, joilta se on välittömästi saanut elämän?

+En epäile aatelisten poistavan vaakunakilvistään kelvotonta

+ylhäisyysasteikkoa, joka tuottaa heille häpeää, ja jättävän nykyistä

+sukupolvea siihen innoittavaan alennukseen, johon se on omasta

+ehdostaan joutunut.

+

+Pariisissa, 11 p. Rhamazan-kuuta v. 1720.

+

+

+

+

+147. kirje.

+

+Suureunukki kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Asiat ovat nyt kehittyneet asteelle, jota on enää mahdoton sietää.

+Vaimosi ovat alkaneet kuvitella, että lähtösi on tehnyt heidät

+kokonaan vapaiksi rangaistuksesta. Täällä tapahtuu kauheita. Vapisen

+itsekin sitä julmaa kertomusta, mikä minun on Sinulle esitettävä.

+

+Mennessään joku päivä sitten moskeijaan pudotti Zelis huntunsa ja

+näyttäytyi melkein peittämättömin kasvoin koko kansalle.

+

+Zachin tapasin makaamasta erään orjattarensa kanssa, vaikka sellainen

+on ankarasti kielletty vaimolan laeissa.

+

+Maailman ihmeellisin sattuma toi käsiini kirjeen, jonka lähetän

+Sinulle. En ole millään saanut selkoa, kenelle se oli aiottu.

+

+Eilen illalla keksittiin eräs nuori poika vaimolan puutarhasta, mutta

+pääsi pakenemaan muurin yli.

+

+Lisää siihen kaikki sellainen, mikä ei ole tullut tietooni. Sinua

+petetään varmasti. Odotan käskyjäsi, ja aina siihen onnelliseen

+hetkeen asti, jolloin ne saan, olen elävä kuolettavassa tuskassa.

+Mutta ellet jätä kaikkia näitä naisia minun valtaani, en vastaa

+Sinulle ainoastakaan, ja minulla tulee olemaan joka päivä yhtä

+surullisia uutisia Sinulle kerrottavana.

+

+Ispahanilaisessa vaimolassa, 1 p. Rhegeb-kuuta v. 1717.

+

+

+

+

+148. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa ylieunukille ispahanilaiseen vaimolaan.

+

+

+Tämä kirje antaa Teille rajattoman vallan koko palatsissa. Käskekää

+siinä yhtäläisesti kuin minä. Kulkekoot pelko ja kauhu mukananne.

+Rientäkää viemään huoneistosta huoneistoon rangaistuksia ja

+kurituksia. Eläkööt kaikki säikähdyksen valloissa. Puhjetkoot

+kaikki kyyneliin edessänne. Kuulustelkaa koko vaimolaa. Alkakaa

+orjista. Älkää säästäkö rakkauttani. Saakoot kaikki kokea pelottavan

+tuomionne. Vetäkää päivän valoon kätketyimmätkin salaisuudet.

+Puhdistakaa se saastainen paikka ja palauttakaa sinne kaikonnut

+hyve. Sillä tästä hetkestä alkaen lasken hartioillenne pienimmätkin

+hairahdukset, mitä siinä sattuu. Epäilen sieppaamanne kirjeen olleen

+tarkoitetun Zeliille. Tutkikaa sitä asiaa ilveksen silmin.

+

+------:ssä, 11 p. Zilhageh-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+149. kirje.

+

+Narsit kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Suureunukki on kuollut, mahtava herra. Kun minä olen vanhin

+orjistasi, olen astunut hänen paikalleen siksi kunnes olet

+ilmoittanut, kehen suvaitset luoda katseesi.

+

+Kaksi päivää hänen kuolemansa jälkeen tuotiin minulle muuan

+kirjeesi, joka oli hänelle osoitettu. Varoin visusti sitä avaamasta.

+Kunnioittavasti käärin sen verhoon ja panin sen säilyyn siihen asti

+kunnes olet ilmoittanut minulle pyhän tahtosi.

+

+Eilen tuli muuan orja keskellä yötä sanomaan minulle, että hän oli

+nähnyt erään nuoren miehen vaimolassa. Minä nousin, tutkin asiaa ja

+havaitsin, että se näky oli harhanäky.

+

+Suutelen jalkojasi, ylevä herra ja pyydän Sinua luottamaan minun

+intooni, kokemukseeni ja vanhuuteeni.

+

+Ispahanilaisessa vaimolassa, 5 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+150. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Narsitille ispahanilaiseen vaimolaan.

+

+

+Teitä onnetonta! Teillä on käsissänne kirjeitä, jotka sisältävät

+kiireellisiä ja ankaroita määräyksiä. Pieninkin viivytys saattaa

+minut epätoivoon. Ja Te pysytte rauhallisena turhan tekosyyn varjolla.

+

+Tapahtuu kauheita asioita. Ehkäpä ansaitsee puolet orjistani

+kuoleman. Lähetän Teille kirjeen, jonka ylieunukki kirjoitti minulle

+siitä ennen kuolemaansa. Jos olisitte avannut käärön, joka oli

+hänelle osoitettu, olisitte löytänyt siitä verisiä käskyjä. Lukekaa

+ne siis, ne käskyt. Olette tuhon oma, ellette pane niitä täytäntöön.

+

+------:ssä, 25 p. Chalval-kuuta v. 1718.

+

+

+

+

+151. kirje.

+

+Solim kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Jos vaikenisin pitemmältä, olisin yhtä syyllinen kuin kaikki ne

+rikolliset, joita vaimolassasi on.

+

+Minä olin suureunukin, luotettavimman orjasi, uskottu. Nähdessään

+loppunsa lähestyvän hän kutsutti minut luokseen ja sanoi minulle

+nämä sanat: "Minä kuolen. Mutta ainoa suru, mikä minulla on elämästä

+eritessäni, tulee siitä, että viimeisten katseitteni on pakko nähdä

+isäntäni vaimot rikollisina. Varjelkoon häntä taivas kaikista niistä

+onnettomuuksista, joita minä aavistan! Tulkoon kuolemani jälkeen

+uhkaava varjoni teroittamaan niille pettureille velvollisuuden

+käskyjä ja pelottamaan heitä yhä! Tässä ovat näiden kauhistuttavien

+kammioiden avaimet. Vie ne mustien orjien vanhimmalle. Mutta ellei

+hän minun kuoltuani ole kyllin valpas, niin muista ilmoittaa asiasta

+isännälleni." Näin puhuttuaan hän veti viimeisen henkäyksensä

+sylissäni.

+

+Minä tiedän, mitä hän vähää ennen kuolemaansa kirjoitti Sinulle

+vaimojesi käytöksestä. Palatsissa on tälläkin hetkellä kirje,

+joka olisi tuonut kauhun mukanaan, jos se olisi avattu. Myöhemmin

+lähettämäsi siepattiin kolmen peninkulman päässä täältä. En ymmärrä,

+mitä tämä oikein on: kaikki käy onnettomasti.

+

+Sillä välin eivät vaimosi huoli enää lainkaan hillitä itseään.

+Suureunukin kuoltua näyttää kaikki olevan heille luvallista. Roxane

+yksinään on pysynyt velvollisuuden polulla ja noudattanut kainouden

+vaatimuksia. Tavat höltyvät ilmeisesti päivä päivältä. Vaimojesi

+kasvoilla ei näy enää sitä lujaa ja ankaraa hyveellisyyttä, joka

+niillä vallitsi ennen. Näihin asuntoihin levinnyt uusi iloisuus

+on minun mielestäni pettämätön jonkin uuden tyydytyksen todistus.

+Kaikkein pienimmissäkin seikoissa huomaan tähän asti tuntemattomia

+vapauksia. Vieläpä orjatkin suorittavat velvollisuutensa ja

+noudattavat sääntöjänsä niin leväperäisesti, että minä olen aivan

+hämmästyksissäni. Heissä ei ole enää sitä tulista intoa Sinua

+palvelemaan, joka ennen näytti elähyttävän koko palatsia.

+

+Vaimosi olivat viikon maalla, eräässä syrjäisimmässä talossasi. Nyt

+kerrotaan, että orja, joka sitä hoitaa, oli lahjottu, niin että hän

+päivää ennen heidän saapumistaan oli kätkenyt kaksi miestä komeimman

+huoneen seinässä olevaan kivikomeroon, mistä he sitten ilmestyivät

+illalla meidän poistuttuamme. Vanha eunukki, joka on nykyään

+päämiehenämme, on hölmö, jolle voi uskottaa mitä tahtoo.

+

+Minua kuohuttaa kostonhaluinen viha tuollaista petollisuutta kohtaan.

+Ja jos taivas soisi Sinun palvelustasi edistääksensä sen, että Sinä

+katsoisit minut kelvolliseksi hallitsemaan, lupaisin minä vaimojesi

+olevan ainakin uskollisia, elleivät he olisikaan hyveellisiä.

+

+Ispahanin vaimolassa, 6 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1719.

+

+

+

+

+152. kirje.

+

+Narsit kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Roxane ja Zelis ovat tahtoneet päästä maalle. En ole luullut pitävän

+sitä heiltä kieltää. Onnellinen Usbek! Sinulla on uskollisia vaimoja

+ja valppaita orjia. Minä olen käskijänä paikassa, minkä hyve näyttää

+valinneen suojakseen. Luota siihen, ettei siellä tapahdu mitään, mitä

+silmäsi eivät voisi sietää.

+

+On kuitenkin sattunut muuan onnettomuus, joka murtaa mieltäni. Eräät

+hiljattain Ispahaniin saapuneet armenialaiset kauppiaat toivat

+mukanaan kirjeen, jonka Sinä olit minulle lähettänyt. Toimitin orjan

+sitä noutamaan. Mutta paluumatkalla hän joutui varkaiden käsiin, niin

+että kirjekin hukkui. Kirjoita siis minulle kiireesti, sillä minun

+ymmärtääkseni on Sinulla tapahtuneen vaihdoksen johdosta tärkeitä

+asioita minulle ilmoitettavana.

+

+Fatmen palatsissa, 6 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1719.

+

+

+

+

+153. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Solimille Ispahanin vaimolaan.

+

+

+Minä panen raudan käteesi. Minä uskon Sinulle sen, mikä tällä

+hetkellä on minulle kalleinta maailmassa: kostoni. Astu uuteen

+toimeesi, mutta älä ota mukaasi sydäntä tai sääliä. Kirjoitan

+vaimoilleni ja käsken heitä tottelemaan Sinua sokeasti. Niin

+moninaisten rikosten hämmentäminä he kaatuvat maahan katseistasi.

+Sinun täytyy palauttaa minulle onneni ja rauhani. Tee vaimolani

+samanlaiseksi kuin se oli lähtiessäni. Mutta aloita rankaisemalla.

+Tuhoa syylliset ja pane vapisemaan ne, jotka aikovat syyllisiksi

+tulla. Mitä hyvitystä voitkaan toivoa isännältäsi niin erinomaisista

+palveluksistasi! Riippuu vain itsestäsi, kohoatko säätyäsi ylemmäs

+ja saatko suurempia palkintoja kuin olet milloinkaan osannut

+kuvitellakaan.

+

+Pariisissa, 4 p. Chahban-kuuta v. 1719.

+

+

+

+

+154. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa vaimoilleen Ispahanin palatsiin.

+

+

+Olkoon tämä kirje kuin ukonvaaja, joka iskee jyrinän ja myrskyn

+pauhatessa! Solim on ylieunukkinne, ei teitä vartioidakseen, vaan

+rangaistakseen. Koko palatsi vaipukoon hänen edessään maahan. Hän

+on tuomitseva teidän entiset tekonne ja vast'edes hän on pitävä

+teitä niin ankarassa ikeessä, että kaipaatte vapauttanne, ellette

+kaipaakaan hyvettänne.

+

+Pariisissa, 4 p. Chahban-kuuta v. 1719.

+

+

+

+

+155. kirje.

+

+Usbek kirjoittaa Nessirille Ispahaniin.

+

+

+Onnellinen se, ken tajuaa hiljaisen ja tyynen elämän arvon ja

+viihdyttää sydäntänsä perheensä keskellä, tuntematta muuta maata kuin

+sen, joka on nähnyt hänen syntyvän!

+

+Elän nykyään armottomassa ilmanalassa, lähellä kaikkea sellaista,

+mikä minua tuskastuttaa, kaukana kaikesta, mikä minua viehättää.

+Synkkä murhe valtaa minut. Minä vaivun kauhistavaan alakuloisuuteen.

+On kuin menehtyisin, enkä ole oma itseni muulloin kuin villin

+mustasukkaisuuden syttyessä poveeni ja puhaltaessa sieluuni pelon,

+epäluulon, vihan ja kaipauksen.

+

+Sinä tunnet minut, Nessir. Sinä olet aina katsellut sydämeeni kuin

+omaan sydämeesi. Säälisit minua, jos tietäisit surkean tilani.

+Joskus saan odottaa kokonaista kuusi kuukautta tietoja vaimolasta.

+Minä luen kaikki kuluvat hetket: kärsimättömyyteni pitentää ne aina.

+Ja kun sitten se niin kiihkeästi odotettu on saapumassa, tapahtuu

+sydämessäni äkillinen kumous. Käteni vapisee avatessaan kohtalokasta

+kirjettä. Levottomuutta, joka sai minut epätoivoon, pidän nyt

+onnellisimpana tilana, missä voin olla, ja pelkään, että minut

+herättää siitä julmempi isku kuin tuhatkertainen kuolema.

+

+Mutta mitä syitä minulla lie ollutkin isänmaastani lähtemiseen ja

+vaikka saankin kiittää pakoa henkeni säilymisestä, en minä voi

+enää, Nessir, jäädä tähän kauheaan maanpakoon. Sillä enkö kuitenkin

+kuolisi mielihaikeuteni kalvamana? Olen tuhannet kerrat hoputtanut

+Ricaa lähtemään tästä muukalaisesta maasta. Mutta hän vastustaa

+kaikkia minun päätöksiäni. Hän sitoo minut tänne tuhansin tekosyin.

+Hän näyttää unohtaneen isänmaansa. Tai paremmin sanoen: hän näyttää

+unohtaneen minut, niin vähän hän välittää minun ikävästäni.

+

+Minua onnetonta! Kaipaan takaisin isänmaahani ehkäpä vain tullakseni

+yhä onnettomammaksi! Mitä siellä tekisinkään? Veisinhän vain pääni

+vihollisteni käsiin. Eikä siinä kaikki. Minä menen vaimolaani.

+Minun täytyy vaatia tiliä siitä tuhoisasta ajasta, minkä olen ollut

+poissa. Ja jos löytäisin syyllisiä, miten minun silloin kävisi? Ja

+jos vain pelkkä sellainen ajatuskin minua kauhistuttaa näin kaukaa,

+mitä sitten kun se minun paikalle tultuani käy todellisemmaksi?

+Miten silloin käy, jos minun täytyy nähdä, jos minun täytyy kuulla

+sellaista, minkä pelkkä kuvittelukin jo minua hirvittää? Miten

+silloin käy, jos niiden rangaistusten, jotka minä itse määrään,

+täytyy olla minun nöyryytykseni ja epätoivoni ikuisia todistuksia?

+

+Minun on sulkeuduttava muurien suojaan, jotka ovat minulle

+kauheampia kuin niiden kätkössä vartioiduille naisille. Vien sinne

+kaikki epäluuloni. Heidän hätäilevä touhunsa ei voi vähentää niitä

+hituistakaan. Vuoteessani, heidän sylissänsä nautin vain omasta

+levottomuudestani. Niin vähän mietiskelyyn soveltuvalla hetkellä

+keksii mustasukkaisuuteni kyllä siihen tilaisuutta. Ihmissuvun

+kelvoton roju, kurjat orjat, joiden sydän on ollut aina suljettu

+kaikilta lemmentunteilta, te ette enää valittaisi asemaanne, jos

+tietäisitte minun asemani onnettomuuden.

+

+Pariisissa, 4 p. Chahban-kuuta v. 1719.

+

+

+

+

+156. kirje.

+

+Roxane kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Kauhu, yö ja pelko vallitsevat vaimolassa. Hirvittävä suru ympäröi

+sitä. Tiikeri purkaa siellä joka hetki raivoansa. Hän on kiduttanut

+kahta valkeata eunukkia, jotka ovat kuitenkin tunnustaneet vain

+oman viattomuutensa. Hän on myynyt osan orjattariamme ja pakottanut

+meidän vaihtamaan keskenämme niitä, mitkä ovat meille jääneet.

+Zachia ja Zelistä on huoneessaan, yön pimeydessä, kohdeltu

+häpeällisellä tavalla: se pyhyydenraiskaaja ei ole pelännyt käydä

+heihin inhoittavilla käsillään. Hän pitää meitä kaikkia suljettuina

+huoneisiimme, ja vaikka me olemmekin siellä yksinämme, pakottaa hän

+kuitenkin meidät elämään hunnutettuina. Me emme saa enää toisillemme

+puhuakaan. Rikosta olisi jo toisillemme kirjoittaminen. Meillä ei ole

+enää muuta vapaata kuin kyyneleet.

+

+Joukko uusia eunukkeja on tullut vaimolaan, missä he piirittävät

+meitä yöt ja päivät. Heidän teeskennelty tai todellinen epäluulonsa

+keskeyttää lakkaamatta unemme. Minua lohduttaa vain se tietoisuus,

+ettei tätä tällaista kestä kauan ja että nämä tuskat päättyvät

+elämäni mukana. Ja se ei tule olemaan pitkä, julma Usbek! Minä en ole

+antava Sinulle aikaa lopettaa kaikkia näitä häpäiseviä loukkauksia.

+

+Ispahanin palatsissa, 2 p. Maharram-kuuta v. 1720.

+

+

+

+

+157. kirje.

+

+Zachi kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Oi taivas! Raakalainen on loukannut minua jo rankaisutavallaan!

+Hän on tuominnut minulle kurituksen, joka alkaa kauhistuttamalla

+kainoutta, kurituksen, jonka tuottama nöyryytys on rajaton,

+kurituksen, joka palauttaa ihmisen niin sanoakseni takaisin

+lapsuuteen.

+

+Sieluni, joka ensin masentui kokonaan häpeän painosta, tuli jälleen

+tuntoihinsa ja alkoi raivostua, kun huutoni kaiuttivat asuntoni

+holveja. Minun kuultiin anovan armoa ihmisistä kurjimmalta ja

+vetoavan hänen sääliinsä sitä mukaa mitä armottomammaksi hän kävi.

+

+Siitä ajasta alkaen hänen julkea ja orjamainen sielunsa on noussut

+minun sieluni murheeksi. Hänen läsnäolonsa, hänen katseensa, hänen

+sanansa, kaikki onnettomuudet rasittavat minua. Kun olen yksin, on

+minulla ainakin lohdutuksenani kyynelöiminen. Mutta kun hän ilmestyy

+näkyviini, valtaa minut raivo. Huomaan sen voittamattomaksi ja vaivun

+epätoivoon.

+

+Se tiikeri uskaltaa sanoa Sinua kaikkien näiden raakamaisuuksien

+aiheuttajaksi. Hän tahtoi riistää minulta rakkautenikin ja saastuttaa

+jopa sydämeni tunteet. Kun hän kuulteni lausuu nimen, jota minä

+rakastan, en osaa enää valittaakaan: voin enää vain kuolla.

+

+Olen kestänyt poissaolosi ja olen pitänyt rakkauteni eheänä

+rakkauteni voimalla. Yöt, päivät, hetket, kaikki on ollut Sinua

+varten. Olin ylpeäkin rakkaudestani, ja rakkautesi hankki minulle

+täällä kunnioitusta. Mutta nyt... Ei, en jaksa enää kestää

+nöyryytystä, mihin minut on syösty. Jos olen viaton, palaa minua

+rakastamaan. Palaa, jos minä olen syyllinen, niin saan vetää

+viimeisen henkäykseni Sinun jalkojesi juuressa.

+

+Ispahanin palatsissa, 2 p. Maharram-kuuta v. 1720.

+

+

+

+

+158. kirje.

+

+Zelis kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Tuhannen peninkulman päässä minusta tuomitsette minut syylliseksi!

+Tuhannen peninkulman takaa rankaisette minua!

+

+Silloin kun raakalaismainen eunukki nostaa minua vastaan saastaiset

+kätensä, toimii hän Teidän käskystänne. Hirmuvaltias minua

+häpeällisesti loukkaa, eikä se, joka hirmuvaltaa harjoittaa.

+

+Te voitte aivan mielenne mukaan lisätä kidutuksianne. Sydämeni on

+ollut levossa siitä lähtien kun se ei enää ole voinut Teitä rakastaa.

+Sielunne alentuu ja Te muututte julmaksi. Olkaa varma siitä, että

+onnellista ei Teistä ainakaan tule. Hyvästi.

+

+Ispahanin palatsissa, 2 p. Maharram-kuuta v. 1720.

+

+

+

+

+159. kirje.

+

+Solim kirjoittaa Usbekille Pariisin.

+

+

+Minä säälin itseäni, mahtava herra, ja minä säälin Sinua: milloinkaan

+ei uskollinen palvelija ole vaipunut sellaiseen kauheaan epätoivoon

+kuin minä nyt. Seuraavassa kerron Sinulle onnettomuutesi ja omat

+onnettomuuteni: kirjoitan niistä Sinulle vain vapisten.

+

+Kautta kaikkien taivaan profeettain vannon vartioineeni vaimojasi

+päivät ja yöt siitä lähtien kun Sinä heidät minun haltuuni uskoit:

+hetkeksikään en ole keskeyttänyt levotonta valppauttani. Alotin

+toimeni rangaistuksilla ja olen ne nyt lopettanut luopumatta

+luontaisesta ankaruudestani.

+

+Mutta mitä sanonkaan? Miksi kerskata Sinulle tässä uskollisuudesta,

+joka ei Sinua hyödyttänyt? Unohda kaikki entiset palvelukseni. Pidä

+minua petturina ja rankaise minua kaikista rikoksista, joita en ole

+voinut estää.

+

+Roxane, uljas Roxane... oi taivas! Kehen voi enää luottaa?

+Sinä epäilit Zelistä ja olit Roxanesta aivan levollinen. Mutta

+hänen kesytön hyveensä oli julmaa vilppiä. Se oli vain hänen

+petollisuutensa verho, Minä yllätin hänet erään nuoren miehen

+sylistä. Heti kun tämä huomasi joutuneensa ilmi, hyökkäsi hän

+kimppuuni ja iski minua kaksi kertaa tikarilla. Melun kutsumat

+eunukit piirittivät hänet. Hän puolustautui kauan ja haavoitti heistä

+useampia. Aikoipa hän palata Roxanen huoneeseenkin, kuollakseen,

+sanoi hän, hänen silmiensä edessä. Mutta vihdoinkin mursi ylivoima

+hänet ja hän kaatui jalkoihimme.

+

+En tiedä, ylevä herra, odotanko ankaroita käskyjäsi. Sinä olet pannut

+kostosi minun käsiini. Minun ei tule viivyttää sitä.

+

+Ispahanin palatsissa, 8 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1720.

+

+

+

+

+160. kirje.

+

+Solim kirjoittaa samalle Pariisiin.

+

+

+Olen tehnyt päätökseni. Onnettomuutesi katoavat: minä olen rankaiseva.

+

+Tunnen jo salaista iloa. Minun sieluni ja Sinun sielusi saavat

+rauhan. Me tuhoamme rikoksen, ja viattomuuskin on kalpeneva.

+

+Oi teitä, jotka näytätte olevan luotuja jäämään tietämättömiksi

+aistienne vallasta ja suuttumaan haluistannekin, oi teitä häpeän ja

+kainouden ikuisia uhreja, miksi en voi päästää teitä suurena tulvana

+virtaamaan tähän onnettomaan vaimolaan, nähdäkseni teidän hämmästyvän

+sitä veren paljoutta, minkä minä aion siinä vuodattaa!

+

+Ispahanin palatsissa, 8 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1720.

+

+

+

+

+161. kirje.

+

+Roxane kirjoittaa Usbekille Pariisiin.

+

+

+Niinpä niin, minä olen Sinua pettänyt. Minä olen lahjonut

+eunukkisi. Minä olen pilkannut mustasukkaisuuttasi ja osannut tehdä

+inhoittavasta vaimolastasi hekuman ja nautintojen tyyssijan.

+

+Minä kohta kuolen. Myrkky on valuva suoniini. Sillä mitä tekisinkään

+täällä sitten kun sitä ainoata miestä, joka piteli minua elämässä, ei

+ole enää? Minä kuolen, mutta minun varjoni lentää matkaansa hyvässä

+seurassa. Minä olen juuri lähettänyt edelläni pyhäinraiskaajat

+vartijat, jotka ovat vuodattaneet maailman ihanimman veren.

+

+Kuinka oletkaan voinut luulla minua niin herkkäuskoiseksi,

+että olisin kuvitellut olevani maailmassa vain Sinun oikkujasi

+jumaloidakseni ja että kun Sinä sallit itsellesi kaikki, Sinulla muka

+olisi oikeus kahlita kaikki minun haluni? Ei! Minä olen kyllä elänyt

+orjuudessa, mutta olen aina ollut vapaa. Olen korjannut Sinun lakisi

+luonnon lakien mukaisiksi, ja henkeni on aina pysynyt riippumattomana.

+

+Sinun pitäisi kiittää minua uhrauksesta, jonka olen hyväksesi

+tehnyt, siitä, että olen alentunut kylliksi näyttääkseni Sinulle

+uskolliselta, siitä, että olen raukkamaisesti kätkenyt sydämeeni

+sen, mikä minun olisi pitänyt julistaa koko maailmalle, ja vihdoin

+siitä, että olen häväissyt hyvettä sallimalla nimittää sillä nimellä

+alistumista Sinun oikkuihisi.

+

+Sinä hämmästyit, kun et tavannut minussa rakkauden riemuitsevaa

+hurmausta. Jos olisit tuntenut minua paremmin, olisit tavannut

+minussa vihan koko väkevyyden.

+

+Onneksi luulit pitkät ajat, että sydän sellainen kuin minun oli Sinun

+alamaisesi. Me olimme molemmatkin onnellisia: Sinä luulit pettäväsi

+minua ja minä petin Sinua.

+

+Tällainen puhetapa tuntuu Sinusta epäilemättä oudolta. Olisikohan

+mahdollista, että minä Sinulle niin paljon tuskaa tuotettuani

+pakottaisin Sinut vielä ihailemaan rohkeuttani? Mutta kaikki on

+lopussa. Myrkky menehdyttää minut. Voimani pettävät. Kynä putoaa

+kädestäni. Tunnen jopa vihanikin heikkenevän. Minä kuolen.

+

+Ispahanin palatsissa, 8 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1720.

+

+

+

+

+SELITYKSIÄ JA HUOMAUTUKSIA

+

+

+Näiden selitysten ja huomautusten pääasiallisena lähteenä on

+ollut se ruotsinnos, jonka _A. Silow_ on v. 1915 Montesquieun

+_Persialaisista kirjeistä_ toimittanut Bonnierin Klassilliseen

+kirjastoon (_Montesquieu: Persiska Brev_, översatta samt försedda med

+en inledning av. _A. Silow_. I-II. Stockholm, Albert Bonniers förlag,

+1915). Luonnollisesti on myös suomalaista _Tietosanakirjaa_ ahkerasti

+käytetty, ja usein liittyvätkin alempana annetut tiedot varsin

+läheltä sen esityksiin. -- Käännös on suoritettu Émile Faguet'n

+toimittamasta Nelson-Lutetia-painoksesta.

+

+

+_Eräitä mietteitä Persialaisista kirjeistä_

+

+on pidettävä Montesquieun myöhemmin sepittämänä esikoisteoksensa

+puolustuskirjoituksena, sitä kun oli usealtakin taholta ankarasti

+ahdistettu. Niinpä oli apotti _J.B. Gaultier_ v. 1751 eräässä

+lentokirjassaan pyytänyt todistaa _Persialaiset kirjeet_

+jumalattomiksi uskonnonvastaisiksi kyhäyksiksi. "Mietteet" esiintyvät

+ensi kerran vuoden 1754 painoksessa.

+

+_Muutamien viehättävien teosten... jotka ovat ilmestyneet

+Persialaisten kirjeiden jälkeen_. Montesquieun eläessä ilmestyi

+joukko näiden suosittujen kirjeiden jäljittelyjä, niinkuin esim.

+_Saint-Foix'n Lettres turques_ (Turkkilaisia kirjeitä), jotka oli

+suoranaisesti sepitetty Montesquieun teoksen jatkoksi, markiisi

+_d'Argenson'in Lettres juives_ (Juutalaisia kirjeitä, 1738), rva

+de _Graf-Figny'n Lettres d'une Péruvienne_ (Erään perulaisnaisen

+kirjeitä, v. 1747), _Samuel Richardson'in Pamela_ (1741), ym. Tämä

+jälkimmäinen romaani, jonka Montesquieu rva de Graffignyn teoksen

+ohella erikoisesti mainitsee tässä yhteydessä, on kuitenkin vain

+kirjemuodoltaan Montesquieun kirjan kaltainen. Montesquieu katsoi

+ensimmäisenä tuoneensa _kirjeromaanin_ uudempaan kirjallisuuteen.

+Tämän muodon valinnassa on häneen kuitenkin epäilemättä vahvasti

+vaikuttanut Pascalin esimerkki, tämä kun oli jo vv. 1656-1657

+julkaissut kuuluisat jansenistiset kiistakirjeensä _Letters à un

+provincial_ (Kirjeitä eräälle maaseutulaiselle.) Joka tapauksessa

+saavutti kirjeromaani Montesquieun jälkeen suurta suosiota ja loi

+esim. sellaiset käänteentekevät teokset kuin Rousseaun _Uusi Héloïse_

+(1760) ja Goethen _Nuoren Wertherin kärsimykset_ (1774), joihin

+myöhemmin (1802) liittyivät vielä Foscolon sepittämät _Jacopo Ortisin

+viimeiset kirjeet_.

+

+

+ESIPUHE.

+

+_Tunnen erään naisen_... Vanhemmat selittäjät sanovat tätä naista

+tekijän vaimoksi.

+

+

+1. kirje.

+

+_Ispahan_ l. nykyään _Isfahan_ oli vielä tällöin Persian

+pääkaupunkina, mutta sitten kun se ryöstettiin afganilaisten

+hyökkäyksen aikana (1722) menetti se entisen merkityksensä. Myöhemmin

+muutettiin hallituksenkin istuin Teheraniin. Aikoinaan oli Ispahan

+Itämaiden kukoistavimpia kaupunkeja, täynnä toinen toistaan komeampia

+loistorakennuksia, useiden karavaaniteiden keskus, asukkaita noin

+10 kertaa enemmän kuin nyt, jolloin niitä on 70,000. Medshid-i

+Shah-moskeija on vieläkin Itämaiden uhkein. Teollisuuskin on yhä

+huomattava.

+

+_Kum l. Kom_, vanhan persialaisen maakunnan pääpaikka, pohjoiseen

+Ispahanista, Persian ylätasangolla. Tässä kaupungissa palvottiin ja

+palvotaan _Fatimaa_, joka ei ole sama kuin Muhammedin kuuluisa tytär,

+fatimidien esiäiti, vaan erään Alin seuraajan tytär.

+

+_Tauris_, nykyään _Tabris_, vanhan persialaisen maakunnan pääpaikka,

+lähellä Persian nykyistä rajaa.

+

+_Erserum_, nykyisen Turkin Länsi-Armenian pääkaupunki, noin 40,000

+asukasta, linnoitettu, saavuttanut kuuluisuutta ensimmäisen

+maailmansodan yhtenä näyttämönä. Sijaitessaan Trapetsuntin ja

+Tahrisin välisen kauppatien varrella, se oli aikaisemmin erittäin

+tärkeä karavaanien varastopaikka ja Itämaiden kukoistavimpia

+kaupunkeja: vieläkin se on Armenian tärkein kauppakaupunki.

+

+_Saphar_-kuuta. Persialaiset laskivat alkuaan aikansa

+aurinkovuosittain, mutta muhamettilaisuuden päästyä valtaan tuli

+tämän ajanlaskun tilalle arabialais-muhamettilainen kalenteri, joka

+jakaa ajan kuuvuosiin. Kussakin vuodessa on 12 kuukautta, kussakin

+kuukaudessa 29 tai 30 päivää. Arabialainen vuosi on siis lyhempi

+kuin gregoriaaninen ja joutuu siitä yhä enemmän edelle. Arabialaiset

+kuukaudet ovat: 1. _Muhárram_ (tässä Maharram); 2. _Sáfar_ (Saphar);

+3. _Rebi'el-auwal_ (Ensimmäinen Rebiab-kuu); 4. _Rebi'el-tani_

+(Toinen Rebiab-kuu); 5. _Djumádá el-úla_ (Ensimmäinen Gemmadi-kuu);

+6. _Djumádá el-áchira_ (Toinen Gemmadi-kuu); 7. _Rádjab_ (Rhegeb);

+8. _Scha'bán_ (Chahban); 9. _Ramadán_ (Ramazan); 10. _Shauwál_

+(Chalval); 11. _Du-l-ká'da_ (Zilkadeh); 12. _Du-l-hiddja_ (Zilhageh).

+Niinkuin tiedetään, alkaa tämä ajanlasku, _hedshra_, Muhammedin

+paosta, joka tapahtui 15 p. heinäk. 622 j.Kr.

+

+

+2. kirje.

+

+Montesquieu käyttää _vaimola_-sanan vastineena persialaista sanaa _le

+sérail_, joka oikeastaan merkitsee asuntoa, palatsia eikä suinkaan

+_haaremia_, sitä seraljin osaa, missä vaimot oleskelivat.

+

+Chardin, ranskalainen matkailija, kuvaa v. 1711 Amsterdamissa

+ilmestyneessä matkakirjassaan, kuinka persialaisia naisia

+kuljetettiin pitemmillä taipaleilla. Sata askelta edellä ja sata

+askelta jäljessä ratsasti miehiä, jotka lakkaamatta huusivat: _Kuruk!

+Kuruk!_, mikä tässä tapauksessa merkitsi: "Pysyköön jokainen loitolla

+täältä!" Heidän välissään ratsasti eunukkeja, kuohilaita, jotka

+pitkin kepein ahdistivat kaikkia tungettelijoita täi hidastelijoita.

+

+

+6. kirje.

+

+_Erivan_, vanhan samannimisen persialaisen maakunnan pääpaikka.

+

+_Petollisia osmanneja_. Persialaisten ja turkkilaisten välillä

+vallitsi varsinkin tähän aikaan voimakas uskonnollinen viha.

+Persialaisethan tunnustivat ja tunnustavat muhamettilaisuuden

+toista uskonsuuntaa, shi'iittiläisyyttä, joka pitää vain Koraania

+uskonnollisena ohjeena ja profeetan vävyä, rohkeata Ali-kalifia sekä

+hänen ja Fatiman jälkeläisiä kalifinarvon laillisina perijöinä.

+V. 1502 kohotettiin shi'iittiläisyys Persian valtionuskonnoksi.

+Turkkilaiset taas lukeutuvat monien muiden muhamettilaisten

+kansanheimojen tavoin sunnalaisiin, oikeauskoisiin, jotka pitävät

+alussa vain suullisena perintätietona säilyneitä kertomuksia

+Muhammedin ratkaisuista ja menettelystä Koraanin kanssa

+yhdenarvoisina oikeuslähteinä ja kolmea ensimmäistä kalifia profeetan

+oikeina seuraajina.

+

+

+8. kirje.

+

+Tähän aikaan hallitsi Persiassa shaahi _Hussein_ (1694-1722).

+

+

+11. kirje.

+

+Useat vanhat kirjailijat, niinkuin esim. Herodotos, Strabo,

+Plutarkos, puhuvat _troglodyyteistä eli luolaihmisistä_, villeistä

+ihmisistä, jotka eivät tunteneet huoneiden rakentamistaitoa. Heidän

+kotipaikakseen sanotaan yleensä Punaisen meren Afrikan puolista

+rannikkoa.

+

+

+14. kirje.

+

+Montesquieun kertomus luolaihmisestä sisältää jo samoja

+perusaatteita, joita hän sittemmin kehittää _Lakien hengessä_

+(III: 3-7; IV: 2-5). Näissä kirjeissä hän puhuu samaan

+tapaan kuin myöhemmin Rousseau ennen yhteiskuntaa vallinneesta

+onnellisesta, hyveen hallitsemasta tilasta ja katsoo yksinvaltaisen

+hallitusmuodon asettamista ja omaisuuden yksilöllistämistä kaikkien

+onnettomuuksien alkulähteeksi. Mutta "hyve", "kunto" saattaa hänen

+myöhemmän käsityksensä mukaan kuitenkin elää kansanvaltaisessa ja

+tasavaltaisessa valtiomuodossa, kun taas ylimysvallan kantavana

+aatteena on "kohtuullisuus", yksinvallan "kunniantunto" ja itsevallan

+"pelko".

+

+

+16. kirje.

+

+_Kumin kolme hautaa_ ovat, paitsi ylempänä mainittua Fatiman hautaa,

+persialaisten kuningasten Sefi I:n ja Abbas II:n haudat.

+

+Kalifi Ali, Muhammedin vävy sai apeltaan miekan, jota nimitettiin

+_Zufagariksi_ ja jonka sanottiin olleen kärjestään halkinainen kuin

+haarukka. Hänen seuraajansa säilyttivät sitä pyhänä kaluna, kunnes

+muuan heistä särki sen metsästysretkellä.

+

+_Imaamilla_, muhamettilaisella arvonimellä, on useita merkityksiä.

+Ensiksikin sillä tarkoitetaan pappia, joka moskeijassa johtaa

+yhteistä rukousta tai lukee saarnan. Sitten se merkitsee

+uskonnollista päämiestä, jonka maallinen vastakohta on emiiri.

+Turkin sulttaaneilla oli nämä kummatkin arvonimet. Imaameiksi

+sanotaan edelleen varhaisimman muhamettilaisen aikakauden

+koraaninselittäjiä. Imaameja ovat vihdoin kaksitoista Muhammedin

+vävystä Alista polveutuvaa henkilöä, joista viimeinen, Muhammed al

+Mahdi v. 879 hävisi tietymättömiin. Sunnalaiset luulevat Mahdin

+kerran ilmestyvän ja alistavan koko maailman islamiin. Shi'iitit taas

+otaksuvat hänen olevan vielä hengissä ja palaavan kerran ottamaan

+maailmanvallan käsiinsä. _Kolmastoista imaami_ on siis erinomainen

+kohteliaisuusnimitys.

+

+_Tulitaivas_ (l'empyrée), empyreum, maailman ylin osa, johon

+arveltiin tulen muka keveimpänä, alati ylöspäin pyrkivänä

+alkuaineena kerääntyneen ja josta taivaan valoilmiöt saavat alkunsa.

+Kuvaannollisesti valon koti, autuaitten asunto. Danten suuressa

+runoelmassa paratiisin ylin osa.

+

+_Niinkuin päivän sarastaessa erotetaan valkea lanka mustasta_: lause

+on Koraanista (II. luku, 183. säe), missä eriväristen lankojen

+erottamista käytetään paaston alkamisen merkkinä.

+

+_Hurmaannuta se profeettain hengellä_: paitsi Muhammedia, varsinaista

+Profeettaa, tunnustaa islami tuhansittain muitakin jumalallisia

+lähettejä. Arvokkaimpia niiden joukossa ovat esim. Aadam, Noa,

+Aabraham, Mooses ja Jeesus.

+

+

+17. kirje.

+

+_Jonka ovat kirjoittaneet enkelien kädet_. Mm. enkeli Gabrielin

+suhteesta Koraaniin lausuu tämä itse (II, 91); "Sano: 'Ken on

+Gabrielin vihollinen?' sillä hänhän ilmoitti Allahin suostumuksella

+sydämellesi (Koraanin sanat) entisen vahvistukseksi ja ojennukseksi

+ja iloiseksi sanomaksi uskovaisille."

+

+

+18. kirje.

+

+_Kirjanoppineiden perimätiedot_ (hadiisi) palautuvat Muhammediin

+ja hänen seuraajiinsa ja koskettelevat heidän tekojaan. Aluksi ne

+kulkivat suupuheina, mutta 700- ja 800-luvuilla niitä koottiin ja

+kirjoitettiin muistiin. Parhaan kokoelman toimitti al Bukhari (840

+j.Kr.).

+

+_Immaum_, turkkilainen muoto ylempänä esitetystä _imaami_ sanasta,

+joka merkitsee moskeijapappia.

+

+Tässä kerrottu muhamettilainen luomistarina tavataan mm. eräässä

+1600-luvulla ilmestyneessä matkakuvauksessa _Voyages d'Adam Olearius

+en Moscovie, Tartarie et Perse_, joka v. 1656 käännettiin ranskaksi

+saksalaisesta alkuteoksesta ja josta sittemmin ilmestyi useita

+painoksia. Barckhausen, muuan Montesquieun julkaisijoita, otaksuu

+hänen käyttäneen lähteenään juuri tätä teosta.

+

+

+19. kirje.

+

+_Tokat l. Tokad_ (armeen, _Evtoghia_, vanhan ajan _Dazimon_),

+kaupunki turkkilaisen Vähän-Aasian koillisosassa, suoraan länteen

+Erserumista, n. 30,000 as. Nykyään kokonaan rappiolla. Bysanttilaisen

+linnan rauniot. Läheisyydessä vaskikaivoksia. Kukoistusaikana oli

+Tokatissa 60,000-100,000 asukasta.

+

+_Smyrna_, tunnettu merikaupunki Vähän-Aasian länsirannalla, Idän ja

+Euroopan kaupan pääpaikkoja. Muuan suurimpia karavaaniteitä lähti

+siitä Etu-Aasian sisäosiin.

+

+_Pashat_. Montesquieu kirjoittaa tässä _les bachas_, oikeammin

+_baasja_, joka on arabialainen muoto turkkilaisesta sanasta _pasha_.

+Persialainen muoto on _padshah_ (herra kuningas), josta on syntynyt

+turkkilainen sana _padishah_, alkuaan Persian shaahien, sitten

+yleensä islamilaisten ruhtinaiden ja varsinkin Turkin sulttaanin

+hallitsija-arvonimi. _Pasha_ on taas korkeissa viroissa olevien

+turkkilaisten sotilas- ja siviilihenkilöiden -- tässä kuvernöörin --

+arvonimi, korkeampi kuin _bei_.

+

+_Kourallinen kalliosaarelta lähteneitä kristityitä_ tarkoittaa

+Maltan-ritareita.

+

+_Osmaneiksi, ottomaaneiksi, otmaneiksi, osmanlineiksi_ nimitetään

+turkkilaisia sulttaani Osman I:n, Turkin valtakunnan perustajan

+mukaan (synt. v. 1259, kuoli v. 1326).

+

+

+23. KIRJE.

+

+Vain yksi huntu: persialaisnaisilla niitä on neljä.

+

+

+24. kirje.

+

+Tämä kirje alottaa nyt sen teoksen-osan, johon sisältyy sen

+päätarkoitus: Ranskan silloisten olojen ivallinen arvostelu.

+

+_Ranskan kuninkaana_ oli tällöin kuuluisa "aurinkokuningas" Ludvig

+XIV (1643-1715), joka vainosi ankarasti hugenotteja ja jansenisteja,

+hankki ylelliseen hovielämäänsä ja lukuisiin sotiinsa rahoja

+myymällä arvonimiä ja virkoja ja muuttamalla mielin määrin valtion

+velkapaperien maksutapaa.

+

+_Taudeista parantaminen_ viittaa vanhaan uskonnolliseen tapaan, jonka

+mukaan kuningas siunasi sairasta ristinmerkillä ja lausui: "Kuningas

+koskettaa sinua, parantakoon Jumala sinut!"

+

+Se _perussäädös (constitution)_ l. paavillinen bulla, jota

+tässä tarkoitetaan, on ilmeisesti n.s. _Unigenitus_ (paavin

+bullia nimitetään aina niiden alkusanojen mukaan), jossa paavi

+Clemens XI selitti isä Pasquier Quesnelin v. 1705 ilmestyneen

+jansenistisen teoksen _Reflexions morales sur le Nouveau Testament_

+(Siveysopillisia mietteitä Uudesta Testamentista) lauselmaa

+"kerettiläisiksi, vaarallisiksi ja hurskaita korvia loukkaaviksi".

+Seurauksena oli kiivas ja pitkällinen jansenistien ja jesuiittain

+riita. Bulla annettiin kuitenkin vasta 8 p. syysk. v. 1713.

+

+_Mufti_ on muhamettilainen lainoppinut, joka uskonnollisissa ja

+oikeusasioissa antaa Koraaniin ja perintätietoon perustuvan lausunnon

+eli lainselityksen.

+

+_Naiset ovat alhaisempia luontokappaleita kuin me_: Koraanin mukaan

+pääsevät naisetkin paratiisiin, mutta eivät samaan kuin miehet.

+

+Ludvig XIV:n _näkymättömät viholliset_ olivat jansenisteja, joita

+jesuiitat (= _dervishit_: sana tarkoittaa muhamettilaisia munkkeja ja

+erakkoja) vainosivat.

+

+

+26. kirje.

+

+_Te ette ole milloinkaan unohtanut kiinnittää pyhää huntua sen

+peitoksi_ tarkoittaa persialaisten naisten tapaa ei ainoastaan

+verhota otsa, vaan myöskin peittää kasvojen aliosa, leuka ja suu

+leveällä kankaankaistaleella. Koko tähän tapojenkuvaukseen on

+ylempänä mainittu _Chardinin_ matkakirja tuntuvasti vaikuttanut.

+

+

+27. kirje.

+

+Auringon kaupungilla tarkoitetaan Ispahania.

+

+

+29. kirje.

+

+Montesquieu kirjoittaa joko tahallaan tai epähuomiosta väärin

+_Irimette_, kun oikea muoto on _Imeretia_, myöhemmin _Imerethi_. Tämä

+kaukasialainen maa, muinaiskreikkalaisten _Kolkhis_, oli ennen pieni

+itsenäinen valtio, mutta joutui v. 1810 Venäjän haltuun. Samoin on

+käynyt itsenäisen _Georgian_, josta Imeretia aikaisemmin oli osana

+ja joka v. 1802 tehtiin venäläiseksi maakunnaksi. Nämä pikku valtiot

+olivat jo nimellisen itsenäisyytensä aikana vahvasti riippuvaisia

+milloin mistäkin suuremmasta naapurimaasta.

+

+_Rhamazan_ (Ramadan) on muhamettilaisten paastokuu, jonka kestäessä

+heidän on noudatettava ankaraa pidättyväisyyttä.

+

+_Pienet puupallot_ tarkoittavat rukousnauhaa.

+

+_Kaksi kankaanpalasta_ kuuluvat munkin pukuun, ja niistä on toinen

+peittämässä rintaa, toinen selkää.

+

+_Galicia_ on roomalaiskatolisessa maailmassa huomattava maakunta

+siitä syystä, että siinä sijaitsee kuuluisa pyhiinvaelluspaikka

+_Santiago di Compostella_, jossa Espanjan suojeluspyhimys apostoli

+Jaakob Vanhempi legendan mukaan on haudattuna.

+

+

+32. kirje.

+

+Tässä tarkoitettu laitos on _Hospice des Quinze-Vingts_, sokeainkoti,

+jonka Ludvig Pyhä perusti noin v. 1254, palattuaan Palestiinasta,

+missä saraseenit olivat sokaisseet 300 hänen sotilastaan.

+

+

+35. kirje.

+

+_Tauriin loistava luostari_ on Chardinin mukaan nimeltään _Ayn-Ali_

+("Alin Silmä").

+

+_Ali, joka oli kaunein kaikista miehistä_: Chardin mainitsee Alia

+pidettävän aivan uskomattoman kauniina, minkä vuoksi taiteilijat,

+jotka ovat tahtoneet kuvata häntä, ovatkin aina jättäneet hänen

+kasvonsa verhon peittoon.

+

+_Moniavioisuuden Voitto_ tarkoittaa erästä latinankielistä teosta

+_Polygamia triumphatrix ... auctore Theophilo Alateo cum notis

+Athanasii Vincentii_, joka mainitaan painetuksi Lundissa v. 1682.

+Varmasti on tämä kuitenkin väärä ilmoitus todellisen painopaikan

+salaamiseksi, joka otaksuttavasti oli Amsterdam. Tekijä oli _John

+Lyser_. Selittäjäksi on sanottu itseään Pufendorfia, mutta se on

+tuskin uskottavaa. Tekijä ja kustantaja menettelivätkin viisaimmin

+pysytellessään piilossa, koska teos pyysi Vanhasta ja Uudesta

+Testamentista otettujen lauseiden avulla todistaa ei mitään sen

+vähempää kuin että moniavioisuus ei ollut ainoastaan hyödyllinen ja

+sopiva, vaan kristityille suorastaan säädetty laitos.

+

+

+36. kirje.

+

+_Onpa muuan talo, missä kahvi valmistetaan sillä tavalla, että_...

+nähtävästi tarkoittaa kuuluisaa _Rue de l'Ancienne-Comédie'n_

+varrella sijainnutta _Procope_-kahvilaa, joka oli 1700-luvun

+kirjallisen Pariisin kokoontumispaikkana.

+

+Tässä puheena oleva _kreikkalainen runoilija_ on Homeros, jonka

+syntymäkaupungista on käyty tunnettua kiistaa ja joka tässä esiintyy

+samalla sen väittelyn keskipisteenä, missä oli kysymys vanhojen tai

+uudempien kirjailijain paremmuudesta ja minkä johtajia oli ollut

+Perrault uudempien ja Boileau vanhojen puolella. V. 1714 oli tämä

+tuima riita leimahtanut uuteen liekkiin La Motte'in ja rva Dacier'n

+välillä, ja tämä kärhämä lienee ollut Montesquieun ivan lähimpänä

+aiheuttajana.

+

+_Raakalaiskieli_ tähtää oppineiden väittelyissä käytettyyn

+skolastiseen latinankieleen, joka oli klassillisen latinan

+turmeltunut jälkeläinen.

+

+_Onhan nähty kokonaisen kansakunnan_ tarkoittaa _irlantilaisia_,

+joita Englannin kuninkaat heidän katolilaisuutensa takia ankarasti

+vainosivat ja joiden papit siis suurin joukoin pakenivat Ranskaan.

+

+

+37. kirje.

+

+Tämän kirjeen aikaan, v. 1713, oli Ludvig XIV 75-vuotias ja hän oli

+hallinnut 60 vuotta.

+

+_Ministeri, joka on vain 18-vuotias_: Ludvigilla ei tähän aikaan

+ollut niin nuorta ministeriä. Tässä tarkoitetaan luultavasti Louis

+François Letellin'iä, Barbecieux'n markiisia, joka oli syntynyt v.

+1668 ja joka v. 1685 nimitettiin pysyväksi valtiosihteeriksi.

+

+_80-vuotias rakastajatar_ on luonnollisesti rva de Maintenon, joka

+oli syntynyt v. 1635.

+

+_Uskonnon tarkkaa noudattamista_ vaativat jansenistit, joita kuningas

+piti vihollisinaan.

+

+_Hänen palatsinsa puutarhoissa_, s.o. Versailles'n puistossa.

+

+_Se ruhtinas, jonka edessä kaikki valtaistuimet luhistuvat_, on

+tietysti Persian shaahi.

+

+

+38. kirje.

+

+_Sauromaatit l. sarmaatit_ olivat vanhojen kirjailijain, jo

+Herodotoksen ja sitten muidenkin, mainitsema paimentolaiskansa,

+joka asui itään Tanais-virrasta eli nykyisestä Donista. Naisella

+oli heidän keskuudessaan merkitsevämpi asema kuin muiden

+raakalaiskansojen keskuudessa, ja usein sanotaan naisten taistelleen

+miesten rinnalla, pitipä heidän muka tappaa joku vihollinenkin,

+ennen kuin saivat mennä naimisiin. Herodotos sanookin tämän kansan

+saaneen alkunsa amatsoonien ja skyyttien yhtymästä. -- Myöhemmin

+sanottiin sarmaateiksi eräitä itäeurooppalaisia slaavilaisia kansoja,

+mm. venedejä, ja Sarmatian katsottiin käsittävän koko Itä-Eurooppa

+Veikselistä Volgaan asti.

+

+Tekstissä esiintyvä profeetan lause viittaa Koraaniin (II, 228).

+

+

+39. kirje.

+

+_Pyhiinvaeltajan (hadshi)_ kunnianimellä nimitetään muhamettilaisten

+keskuudessa jokaista, joka on tehnyt pyhiinvaelluksen Mekkaan.

+

+Montesquieu nojaa _Muhammedin syntymän_ esityksessä Koraaniin,

+mutta huomattava on, ettei tämä missään kohdassa nimenomaan säädä

+ympärileikkausta.

+

+

+40. kirje.

+

+_Mogul_ tai _Suur-Mogul_ oli sen valtakunnan hallitsijain ja

+monikkomuodossa turkkilaisten asukkaidenkin nimenä, jonka Etu-Intiaan

+16. vuosisadan alussa perusti Babar-kaani, Dshingis-kaanin

+pojanpojanpoika. Kertomuksen Suur-Mogulista, joka vuosittain

+punnituttaa itsensä ja julistaa sitten tuloksen alamaisilleen,

+on Montesquieu saanut _J. B. Tavernier'_n Pariisissa v. 1677

+ilmestyneestä matkakuvauksesta. Mainittu toimitus tapahtuu

+hallitsijan syntymäpäivänä ja alottaa juhlan, jolla päivää vietetään.

+

+

+44. kirje.

+

+Aleksanteri Suuri sai Quintus Curtiuksen mukaan _koko maailman

+vaikenemaan (Curtius: De rebus gestis Alexandri Magni, X, 5)_.

+

+

+45. KIRJE.

+

+_Nicolas Flamel_ eli Pariisin porvarina 1300-luvulla (1330-1418). hän

+oli jollakin salaperäisellä tavalla saavuttanut suuren omaisuuden, ja

+kateellinen aika piti häntä alkemistina.

+

+Fransiskaanimunkki _Raimundus Lullus_ (1231-1315), tunnettu sekä

+myrskyisestä nuoruudestaan että suurista tiedoistaan, oli myöskin

+luonnontieteilijä, ja häntä kunnioitettiin alkemistisen taidon

+korkeimman huipun saavuttajana.

+

+

+46. kirje.

+

+Nämä kaniininkauhistujat tarkoittavat juutalaisia, turkkilaisia ja

+armenialaista. Barmaani taas edustaa intialaista sielunvaellusoppia.

+

+

+49. kirje.

+

+_Kasbin_ l. _Kasvin_ on samannimisen persialaisen maakunnan

+pääkaupunki luoteiseen Teheranista. Chardin mainitsee

+matkakuvauksessaan siellä olleen useampia kristittyjä perheitä. Hän

+sanoo myöskin matkoillaan tavanneensa muutamia kapusiinisiirtoloita

+Persiassa.

+

+

+51. kirje.

+

+Tässä tarkoitetaan _Moskovian_ suuriruhtinaskuntaa, _Moskoviaa_,

+jonka nimellä siihen aikaan mainittiin koko Venäjän valtakuntaa.

+

+_Kuningasten kuninkaaksi_ nimittivät persialaiset hallitsijaansa.

+

+Se _tsaari_, josta tässä on puhe, on _Pietari Suuri_ (1672-1725),

+jonka uudistuspyrkimyksiä kirjeessä kosketellaan.

+

+

+55. KIRJE.

+

+_Bagdadin_, abbasiidien vanhan pääkaupungin, joka sijaitsi kahden

+puolen Tigris-virtaa, valloittivat turkkilaiset lopullisesti v. 1638.

+

+_Kandahar_, Kaakkois-Afganistanin samanniminen pääkaupunki, oli

+useankin kerran persialaisten käsissä. Tässä tarkoitetaan nähtävästi

+v. 1649:n valtausta.

+

+

+56. kirje.

+

+Koraani kieltää viinin ja uhkapelin. Asiasta lausutaan V luvun 93.

+säkeessä näin: "Saatana tahtoo vain heittää vihaa ja karsautta

+keskuuteemme viinin ja pelin avulla ja kääntää teitä pois Allahia

+ajattelemasta ja rukoilemasta. Ettekö siis tahdo pysyä niistä

+erillänne? Ja totelkaa Allahia ja totelkaa Hänen lähettiään ja olkaa

+varuillanne."

+

+

+57. kirje.

+

+_Omantunnonasiain ratkaisijat_, kasuistit, jotka vastaavat

+juutalaisten "kirjanoppineita", pitävät tehtävänään ohjata

+epätietoista erinäisissä pulmallisissa omantunnonkysymyksissä.

+Kasuistiikka kehitettiin keskiajalla erikoiseksi yliopistolliseksi

+opetusaineeksi, ja myöhemmin harrasti sitä protestanttinenkin kirkko.

+Tunnettuahan on, millä leimuavalla ivalla Pascal (1623-1662) oli

+ruoskinut jesuiittain turmiollista kasuistiikkaa.

+

+_Sôfi_ l. _Sâfi_ oli safidilaiseen hallitsijasukuun kuuluneiden

+Persian hallitsijain arvonimenä. Tämä suku oli vallassa vv.

+1499-1736.

+

+

+58. kirje.

+

+Muhamettilaiset eivät tee mitään varsinaista erotusta uskonnollisen

+ja maallisen lain välillä. Sentähden nimittääkin Rica myös kirkon

+miehiä _lainoppineiksi_.

+

+

+59. kirje.

+

+_Colbert_ oli Ludvig XIV:n rahaministerinä ja yleensä valtion asiain

+hoitajana, jopa meriministerinäkin, vv. 1661-1683. Häntä onkin

+pidettävä Ranskan sotalaivaston varsinaisena luojana. Valtion tulot

+kohosivat hänen aikanaan suunnattomasti. Hän koetti ajan yleisten

+aatteiden mukaan kehittää varsinkin kauppaa ja teollisuutta: vähemmän

+hän piti huolta maanviljelyksestä.

+

+Ludvig XIV:n kuuluisin teko _kerettiläisyyden tuhoamiseksi_

+oli n.s. Nantesin julistuksen peruuttaminen v. 1685, niin että

+hugenotit menettivät sen uskonnonvapauden, mitä he olivat nauttineet

+julistuksen antamisesta asti (1598).

+

+Useilla julistuksilla (vv. 1651, 1679, 1711) koetti Ludvig XIV,

+vaikka turhaan, lopettaa kaksintaistelukiihkon.

+

+Varsinkin _Spinoza_ on jyrkästi vastustanut inhimillisten mittojen ja

+suhteiden soveltamista maailmankuvaan, ja juuri hän on sanonut, että

+jos "ympyrät voisivat ajatella, kuvailisivat ne Jumalaa ympyräksi".

+(Vrt. _A. Grotenfelt: Uuden ajan filosofian historia_, I, 2. painos,

+1913, s. 341.)

+

+

+60. kirje.

+

+Muhammedin kuoltua nousi riita siitä, kuka pääsisi hänen lähimmäksi

+seuraajakseen. Kilpailijoina olivat varsinkin profeetan appi

+_Abu Bekr_ (n. 570-634), joka oli ollut hänen ensimmäisiä ja

+uskollisimpia puoluelaisiaan ja joka oli järkevillä neuvoillaan

+suuresti edistänyt hänen asiaansa, sekä _Ali_ (600-661), profeetan

+vävy. Abu Bekr suoriutui voittajana, niin että hänestä tuli

+ensimmäinen kalifi (632-634), kun taas Ali pääsi samaan arvoon

+vasta neljäntenä järjestyksessä (656-661). Alin kannattajat eivät

+kuitenkaan milloinkaan tunnustaneet Abu Bekriä lailliseksi kalifiksi,

+ja siitä syystä on muhamettilainen maailma vieläkin jakautunut

+kahteen aikaisemmin esitettyyn puolueeseen, sunnalaisiin, Abu Bekrin

+palvojiin, sekä shi'iitteihin, Alin tunnustajiin. Varsinkin Persiassa

+Alia melkein jumaloidaan, ja hänen hautansa Kufassa on suosittu

+pyhiinvaelluspaikka.

+

+

+61. kirje.

+

+_Amavang_, ensimmäinen Mandshu-sukuinen _Kiinan keisari_, pakotti

+alamaisensa mm. ajamaan päänsä, kuitenkin jättämällä sittemmin

+tavaksi tulleen palmikon paikoilleen.

+

+Keisari _Theodosius I_ toimitti Thessalonikan kaupungissa vv.

+390 j.Kr. kauhean verilöylyn siellä syntyneen kapinan johdosta.

+Rangaistukseksi sulki piispa _Ambrosius_ häneltä Milanon kirkon

+ja syöksi hänet uskovaisten yhteydestä siksi kunnes keisari oli

+osoittanut tarpeellista katumusta.

+

+

+67. kirje.

+

+_Gebrit_ l. _parsit_ olivat Persian alkuasukkaita, jotka

+arabialaisten valloitettua maan ja sassanidien kukistuttua (v. 641

+j.Kr.) siirtyivät Intiaan, missä heidän jälkeläisiään vielä elää

+Bombayn tienoilla noin 100,000 henkeä. Persiassakin heitä on säilynyt

+muutamia tuhansia Jezdin ja Kirmanin maakunnissa. Heidän uskontonsa

+on vanhaa Zarathustran uskontoa, ja he noudattavat vieläkin muinaisia

+tapojaan: ruumiiden asettamista torneihin lintujen syötäviksi,

+tarkkoja puhtaussääntöjä ym. Ilmaa, vettä, maata ja varsinkin tulta

+varjellaan saastutukselta. Temppeleissä pidetään yllä pyhää tulta,

+ja uhreja varten valmistetaan pyhää haoma-juomaa. Jumalausko on

+tavallaan monijumalainen, sillä Ormuzdin rinnalla palvotaan myös

+esim. aurinkoa ja tähtiä. Toimeliaina ja valistusta harrastavina ovat

+parsit Intiassa saavuttaneet huomattavan yhteiskunnallisen aseman

+kauppiaina, rahamiehinä, asianajajina, virkamiehinä yms.

+

+Gebrit olivat kovin muodissa 1700-uvun filosofien keskuudessa, nämä

+filosofit -- esim. Voltaire ja Rousseau -- kun luulivat gebrien

+uskonnossa tavanneensa mm. suvaitsevuuden perikuvan.

+

+Herodotoksen mukaan (III, 31) oli Kyroksen poika, persialaisten

+kuningas _Kambyses_ saanut aikaan sisarusten keskisten avioliittojen

+tavan.

+

+_Tiflis_ oli vielä 1700-luvun alussa Georgian kuningaskunnan

+pääkaupunki, mutta v. 1799 valtasivat sen venäläiset.

+

+_Beiram_ on oikeastaan muhamettilaisen kirkkovuoden kahden suuren

+juhlan, "pienen" ja "suuren" beiramin nimitys. Tässä käytetään sanaa

+merkityksessä "palatsi", "asunto", "vaimola".

+

+Muinaispersialaisia pappeja sanottiin _maageiksi_, tietäjiksi:

+he harjoittivat Babylonista opittua noitumistaitoa, etenkin

+unienselitystä ja ennustusta.

+

+_Zarathustran kirjalla_ tarkoitetaan Zend-Avestaa.

+

+Afganilainen kaupunki _Balkh_ on sama kuin vanha Baktra, Baktrianan

+pääkaupunki. Perimätieto väittää Zarathustran syntyneen siellä, minkä

+vuoksi hänen tunnustajansa pitävätkin sitä pyhänä paikkana.

+

+_Gustaspes_ l. _Hystaspes_ oli muinaispersialainen kuningas, jonka

+sanotaan eläneen Zarathustran aikaan ja jonka tämä käänsi oikeaan

+uskoon. _Hohoraspes_ oli hänen tarunomainen isänsä.

+

+

+69. kirje.

+

+Se kreikkalainen _maalari_, josta tässä on puhe, on _Zeuxis_, joka

+eli 400-luvulla e.Kr. Hänen sanotaan valinneen viisi harvinaisen

+kaunista kreikatarta malleikseen silloin kun hänen oli Krotonin

+Heran-temppeliin maalattava kuuluisa taulunsa Helenasta ja siten

+tulkittava kreikkalaista kauneusihannetta.

+

+Montesquieu käsittelee tässä kirjeessä _tahdon vapauden_ kysymystä,

+joka siitä lähtien kun Descartes ja Spinoza olivat esittäneet jyrkät

+mielipiteensä inhimillisten tekojen määrättyihin edellytyksiin

+liittyvästä riippuvaisuudesta _(determinismi)_, oli ollut kaikkein

+kiihkeimmin käytyjä kiistoja filosofian alalla. Edeltäjänsä

+Pierre Bayle'in tavoin puolustaa Montesquieu tässä determinismin

+vastakohtaa, indeterminismiä, väittäen siis tahdon tekojen olevan

+ainakin jossain määrin vapaita.

+

+

+71. kirje.

+

+Tämän kirjeen kristittyjen pyhiä kirjoja koskeva kohta tarkoittaa

+erästä Vanhan Testamentin paikkaa (5 Moos. 22: 13-21), missä

+puhutaan naidun naisen neitsyydestä.

+

+

+72. kirje.

+

+Jean-Babtiste _Tavernier_ (syntynyt Pariisissa v. 1605, kuollut

+Kööpenhaminassa v. 1689) teki liikemiehenä kuusi matkaa Aasiaan,

+etupäässä Persiaan ja Intiaan. Hänen näillä matkoillaan tekemänsä

+havainnot julkaistiin useissakin teoksissa, joista huomattavin oli

+nimeltään _Les six voyages de Jean-Babtiste Tavernier_ (1676--1677).

+

+_Jean Chardin_ (synt. Pariisissa v. 1643, kuollut v. 1713) liikkui

+hänkin Aasiassa kauppiaana, hänen isänsä, jalokivikauppias, kun oli

+lähettänyt hänet Intiaan ostamaan timantteja. Kotimatkallaan hän

+pysähtyi kuudeksi vuodeksi Persiaan, missä hän enimmäkseen oleskeli

+Ispahanissa shaahi Abbasin suojattina. Myöhemminkin hän teki matkoja

+Itämaille. Havaintonsa hän merkitsi kirjaansa _Voyages de M:r le

+chevalier Chardin en Perse et autres lieux de l'Orient_, joka ensiksi

+ilmestyi Lontoossa ja Amsterdamissa vv. 1686-1711 ja joka oli myös

+varustettu varta vasten mukaan otetun henkilön piirroksilla. Tällä

+teoksella, josta ilmestyi monta painosta, on ollut melkoinen merkitys

+tähän aikaan yhä vahvistuvan Itämaa-harrastuksen kannalta.

+

+

+73. kirje.

+

+Tässä tarkoitetaan _Ranskan Akatemian sanakirjaa_, jonka ensimmäinen

+laitos ilmestyi v. 1694 ja toinen v.1718. Se "äpärä", joka uhkasi

+tukahuttaa tämän teoksen alkuunsa, oli apotti _Antoine Furetière'in_

+_Dictionnaire universel, contenant généralement tous les mots

+français_, joka oli ilmestynyt jo v. 1690. Furetière oli erotettu

+Akatemiasta v. 1685, koska hänen syytettiin epärehellisellä tavalla

+käyttäneen yksityisen yrityksensä hyväksi virkaveljiensä esitöitä.

+

+

+75. kirje.

+

+_Sociniolaisten_ l. sociniaanien uudennusajan ja uskonpuhdistuksen

+vaikutuksen alaisena syntynyt uskonnollinen liike on saanut

+nimensä perustajistaan _Lelio Sozini'sta_ (1525-1562) ja hänen

+veljenpojastaan, liikkeen varsinaisesta oppi-isästä _Faustus

+Sozini'sta_ (1539-1604). Jälkimmäinen perusti seurakuntansa Puolaan,

+Rakowin kaupunkiin, mistä sociniolaisia levisi muihinkin maihin,

+kun heidät v. 1658 karkotettiin Puolasta. Heitä oli sittemmin

+Saksassa aina 19. vuosisataan saakka, Alankomaissa ja varsinkin

+Siebenbürgenissä, samoin kuin Englannissa ja Pohjois-Amerikassa.

+Heitä sanotaan nykyään _unitaareiksi_.

+

+Sociniolaiset pitävät oppinsa lähteenä vain Uutta Testamenttia.

+Ihmisjärjelle tunnustetaan uskonnonkin alalla melkoinen sija,

+niin että rationalismi ja myöhemmin osaksi panteismi ovat tässä

+uskonopissa vallalla. Kolminaisuusoppi, sakramentit, oppi ruumiin

+ylösnousemisesta ja perisynnistä hylätään. Jumala on yksi ja Jeesus

+oli vain ihminen, vaikkakin ainoa laatuaan.

+

+Muhamettilaisten ei sanota välittäneen esim. Venetsian valtauksesta

+siksi, ettei siellä olisi ollut vettä heidän puhdistuspesuihinsa.

+(Huomautus tekstin alla.)

+

+

+76. kirje.

+

+Tämä _itsemurhan_ puolustus esiintyy myös muutetussa muodossa

+Montesquieun roomalaisteoksen 12. luvussa.

+

+

+77. kirje.

+

+Tätä verrattain hämärää kirjettä ei ollut ensimmäisissä painoksissa,

+mutta se lisättiin vuoden 1754 laitokseen hiukan lieventämään

+edellisen kirjeen jyrkkää materialismia.

+

+

+78. kirje.

+

+Tarkoitettu _portugalilainen kenraali_ oli _Jean de Castro_

+(1500-1548), joka oli Portugalin Intian kuvernöörinä ja

+varakuninkaana. _Goa_ Etu-Intian länsirannalla oli muinoin

+portugalilaisen varakuninkaan asuinpaikkana.

+

+_Suurherraksi_ sanotaan tavallisesti Turkin sulttaania.

+

+_Ainoa heidän hyvä kirjansa_ tarkoittaa luonnollisesti ensi sijassa

+Cervantesin _Don Quijotea_, jossa osoitetaan espanjalaisten

+ritariromaanien naurettavuus ja järjettömyys.

+

+Estramaduran ja Salamancan maakuntien välisiä seutuja (_Las

+Batuecas_) sanotaan niin syrjäisiksi ja vaikeakulkuisiksi, ettei muu

+Espanja pitkiin aikoihin tiennyt juuri mitään niiden asukkaista.

+

+

+80. kirje.

+

+_Tsherkessit_ (myös _sirkassit_, oma nimi _adighe_),

+länsikaukaasialainen kansa, joka viime vuosisadan keskivaiheille

+saakka asui Mustanmeren itärannalla, Kaukasus-vuoren länsipään

+ympärillä, mutta josta sitten pääosa muutti Turkin valtakunnan

+alueelle (1858-1864 400,000 henkeä), koska he eivät tahtoneet joutua

+Venäjän alamaisiksi. Tsherkessit ovat kauneudestaan kuuluisia,

+keskikokoisia, solakoita, voimakasrakenteisia, kasvonpiirteet hienot,

+tukka ruskea, silmät tummat. He ovat urhoollisia ja vieraanvaraisia,

+mutta samalla kevytmielisiä ja julmia. Nainen tekee enimmät työt.

+Uskonto muhamettilainen. Nuoria tyttöjä myytiin ennen paljon

+orjattariksi. Tämän kaupan keskus oli Kaffa Krimin niemimaalla.

+

+

+81. kirje.

+

+Sulttaani _Osman II_, joka v. 1618 tuli hallitukseen, kukistettiin ja

+murhattiin neljä vuotta myöhemmin (1622). _Mustafa I_ nousi veljensä

+Ahmet I:n jälkeen valtaistuimelle v. 1617. Mutta kun luonto oli hänet

+hyvin huonosti varustanut lahjoillaan, syöstiin hänet seuraavana

+vuonna vallasta veljenpoikansa Osman II:n eduksi. Kun tämä oli

+murhattu, kutsuttiin Mustafa takaisin, mutta jo seuraavana vuonna

+pakotettiin hänet taas luopumaan hallituksesta. Hänen seuraajakseen

+tuli toinen veljenpoika, Murad IV, joka murhautti hänet v. 1639.

+

+

+82. kirje.

+

+_Tataareilla_ tarkoitettiin tässä hyvin laajasti ottaen kaikkia niitä

+aasialaisia mongolilais-, tunguusilais- ja turkkilaislaumoja, jotka

+eri aikoina ovat tulvineet yli Aasian ja Euroopan.

+

+Tataarit (mongolit) valloittivat _Kiinan_ osaksi 1100- ja

+1200-luvuilla, perustaen silloin Juen-hallitsijasuvun (1295-1368),

+osaksi 1600-luvulla, jolloin Mantshujen (Ta-tsing) hallitsijasuku

+perustettiin v. 1644.

+

+_Mogul-kaani_ (pers. = mongol-kaani) oli perimätiedon mukaan

+Tatar-kaanin veli ja Turkestanin Alinge-kaanin pojanpoika.

+Alinge-kaani polveutui taas suoraan Jafetista. Heistä lukevat

+"mongolit" ja "tataarit" sukunsa. Mogul-kaanista polveutui

+Dshingis-kaani, ja hänen jälkeläisensä oli taas Suur-Mogulin

+intialaisen valtakunnan perustaja, afganilaiskuningas Babar.

+

+_Moskovian_ nujersivat vv. 1237-1240 tataarilaiset heimot, pitäen

+sitä vallassaan aina v. 1480 asti. 13. vuosisadasta aina 16.

+vuosisataan olivat _turkkilaiset_ vähitellen laajentaneet valtaansa

+suuriin osiin Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa.

+

+_Dshingis-kaani_ (l. _Djingis-kaani_ = "sangen mahtava kaani", "täysi

+sankari", alkuperäiseltä nimeltään _Temudzin_) eli v. 1162-1227,

+oli maailman suurimpia valloittajia ja kuuluisin mongoliruhtinas. V.

+1215 hän valloitti Pohjois-Kiinan ja Pekingin. V. 1219 hän hävitti

+Turkestania sekä Persiaa ja Luoteis-Intiaa. Yhden osaston hän lähetti

+Venäjälle, missä Venäjän ruhtinaat voitettiin Kalkajoella v. 1223. V.

+1225 Dshingis-kaani valloitti Länsi-Kiinan, mutta kuoli paluumatkalla

+pääpaikkaansa Karakorumiin. Valtakunta jaettiin hänen neljän poikansa

+kesken.

+

+

+83. kirje.

+

+_Kartusiaanit (kartensit, Ordo Carthusienis)_, Pyhän Bruno

+Kölniläisen v. 1084 La Chartreuse'in erämaahan Grenoble'in lähelle

+perustama ja Aleksanteri III:n v. 1177 vahvistama erakkoveljeskunta.

+Benediktuksen säännön lisäksi noudatettiin alituista vaikenemista

+jumalanpalveluksen ulkopuolella sekä täydellistä pidättäytymistä

+lihansyönnistä. Protestanttisessa maailmassa kartusiaanit ovat

+tunnettuja liköörin valmistajina.

+

+

+85. kirje.

+

+_Sotavanhusten talon (L'Hôtel des Invalides)_ rakennutti Ludvig XIV

+vv. 1670-1675 L. Bruantin ja J. H. Mansardin tekemien piirustusten

+mukaan. Napoleon laajensi puolestaan taloa, jonka kirkossa hän

+nykyään lepää haudattunakin suomalaisesta porfyyristä tehdyssä

+arkussa.

+

+

+86. kirje.

+

+Koko tämän kirjeen tarkoituksena on Nantesin julistuksen

+peruuttamisen peitetty ruoskiminen.

+

+_Shaahi Soliman_, jonka nimenä ensin oli Sefi II, hallitsi vv.

+1668-1694.

+

+_Suuri Shaahi Abbas_ tarkoittaa Abbas I:tä, joka hallitsi Persiaa

+vv. 1586-1628 ja joka varsinkin edisti kauppaa ja maanviljelystä ja

+suosi tieteitä ja taiteita. Puhe ahkerista ja taitavista _gebreistä_

+sopii sellaisenaan myös _hugenotteihin_, jotka Sombartin tutkimuksien

+mukaan -- mm. teoksessa _Der Bourgeois_ -- niissä maissa, Preussissa,

+Hollannissa, Englannissa, mihin he pakenivat, ennen pitkää olivat

+kaupan, teollisuuden ja käsityön etunenässä.

+

+

+87. kirje.

+

+_Paikka, missä oikeutta jaetaan_ on suuri pariisilainen käräjäkeskus

+_Palais de Justice_, jossa esiintyviä ilmiöitä kirjailijat ovat usein

+ivailleet, mm. Corneille huvinäytelmässään _La Galerie de Palais_.

+

+_Onpa sellaisiakin, jotka rohkenevat_... tämä omituinen

+menettelytapa, jolla oli nimenä _la preuve du congrés_, kiellettiin

+v. 1667.

+

+

+88. kirje.

+

+_Sveitsiläisiä_ käytettiin niin yleisesti Ranskassa ovenvartijoina,

+että sveitsiläistä merkitsevä sana on tullut yleisnimeksi

+merkitsemään kirkonvahtia l. suntiota ja yleensä ovenvartijaa. Samaa

+on sanottava saksalaisesta _Schweizer_-sanasta.

+

+

+89. kirje.

+

+Muinaiset _uhripapit_ olivat tavallisesti puettuja _valkoiseen_.

+Tässä puheenaolevat henkilöt, kun he ovat sekä pappeja että uhreja,

+eivät siitä syystä muka kanna papillista pukua.

+

+

+91. kirje.

+

+_Pistole_, vanha, alkuaan espanjalainen kultaraha. Sama rahan nimitys

+tuli sitten muuallakin käytäntöön.

+

+

+92. kirje.

+

+Se lähetystö, josta Montesquieu tässä puhuu, saapui Pariisiin

+helmikuussa v. 1715 ja muodosti niin sanoaksemme yhden _Persialaisten

+kirjeiden_ edellytyksiä, koska se enemmän kuin moni muu seikka

+käänsi suuren yleisön huomiota Itämaihin ja varsinkin Persiaan. Sen

+esiintymiseen liittyvä ilvenäytelmän sävy on vaikuttanut sen, että

+jo Montesquieun aikana ja myöhemminkin pidettiin koko juttua joko

+jonkun persialaisen seikkailijan petoksena tai vanhuudenraihnaan

+Ludvig XIV:n lähimmän piirin yrityksenä huvittaa kuningasta -- Ludvig

+Suurihan eli silloin viimeistä vuottansa. Uudemmat tutkimukset

+ovat kuitenkin osoittaneet, että mainittu lähetystö oli tosiaankin

+Persian shaahin lähettämä ja että sillä oli määrätty valtiollinen

+tehtävä suoritettavanaan, nimittäin v. 1708 Ranskan ja Persian

+välillä tehdyn kauppasopimuksen juhlallinen vahvistaminen. Lähetystön

+käynti Pariisissa muodostui kuitenkin sen johtajan, Mehemet Riza

+Begin pöyhkeän ja holtittoman esiintymisen johdosta täydelliseksi

+ilvenäytelmäksi. Lähempiä tietoja tästä sivistyshistoriallisesti

+huvittavasta tapahtumasta tarjoaa _M. Herbette: Une Ambassade persane

+sous Louis XIV_. Paris, 1907.

+

+

+93. kirje

+

+Ludvig XIV kuoli 1 p. syysk. 1715. Hän oli syntynyt v. 1638 ja

+noussut valtaistuimelle v. 1643. Uusi kuningas, Ludvig XV, oli

+ainoastaan viisivuotias, ja hänen alaikäisyytensä aikana hoiti

+hallitusta herttua Filip Orléansilainen, kuninkaan setä. 2 p.

+syysk. 1715 tekemällään päätöksellä kumosi parlamentti Ludvig XIV:n

+testamenin, jonka mukaan sijaishallitsijan valtaa olisi tuntuvasti

+rajoittanut ns. sijaishallitusneuvosto. Sen sijaan perustettiin

+seitsemän "neuvostokamaria" hallinnon eri aloja varten, ja niissä

+oli sijaishallitsijalla suuri määräämisvalta. Vastalahjaksi sai

+parlamentti 15 p. syysk. 1715 takaisin "le droit de remontrances'in",

+joka siltä oli otettu Ludvig XIV:n aikana ja jonka mukaan

+parlamentilla oli oikeus esittää arvostelevia lausuntoja kuninkaan

+hallitustoimista.

+

+

+94. kirje.

+

+Munkki, jolle Usbek kirjoittaa, kuului ns. _santoneihin_,

+muhamettilaisiin munkkeihin, joilla oli erikoisen ankarat

+luostarisäännöt.

+

+Yläegyptiläisen Theban kaupungin läheisissä erämaissa asuneiden

+erakoiden päämiehiksi mainitut miehet elivät 3. vuosisadanlopussa

+ja 4. vuosisadan alussa ja kuolivat _Paulus Thebalainen_ n. v. 340,

+_Antonius Komalainen_ v. 356 ja _Pakomius_ v. 346 j.Kr. Varsinkin oli

+Pakomiuksen toiminta merkillinen munkkilaisuuden järjestäjänä: hänhän

+perusti Theban tienoille ensimmäisen luostarin, ympäröimällä joukon

+lähekkäin olevia erakkomajoja yhteisellä muurilla ja järjestämällä

+munkkien elämän yhteisellä munkkisäännöllä, joka sekin oli vanhin

+laatuaan. Sisarelleen Marialle perusti Pakomius myös ensimmäisen

+nunnaluostarin.

+

+

+96. kirje.

+

+Kreikkalainen historioitsija Diodoros Sisilialainen kertoo, että

+Amasis, Egyptin kuningas (vv. 569-526 e.Kr.), purki Samoksen

+tyrannin Polykrateen kanssa tekemänsä liiton, koska tämä kieltäytyi

+sovittamasta jumalia sillä tavalla kuin egyptiläinen oli häntä

+kehottanut tekemään. Amasiksen menettelyn syynä oli siis etupäässä

+hänen taikauskoinen rangaistuspelkonsa, eikä suinkaan hänen

+jalomielisyytensä.

+

+

+97. KIRJE.

+

+_Visapurin kuningaskunta_ muodosti itsenäisen valtion läntisessä

+Hindustanissa vv. 1489-1686. Viimeksi mainittuna vuonna valloitti

+sen suurmoguli Aureng-Zeb.

+

+_Mazenderan_ on persialainen maakunta, joka sijaitsee Kaspian meren

+eteläpäässä.

+

+

+98. kirje.

+

+_Jaron_ l. _Jahrum_, kaupunki Farsin (Farsistanin) persialaisessa

+maakunnassa, johon kuuluvat Persian ylätasangon ja Persian lahden

+välillä sijaitsevat karut vuoriseudut.

+

+

+99. kirje.

+

+Ranskassa perustettiin 1500-, 1600- ja 1700-luvuilla useampiakin

+"oikeuskamareja" (_chambres de justice_) pitämään silmällä

+rahamiesten toimia. Sellainen tuomioistuin perustettiin myös v. 1716

+sijaishallitsijan käskystä, ja sen tarkoituksena oli päästä käsiksi

+niihin verojenvuokraajiin ja suurpohattoihin, jotka Ludvig XIV:n

+aikana olivat hankkineet maalle suunnattoman velkataakan.

+

+Tuoksi sukkelasuiseksi ministeriksi arvellaan yleisesti

+herttua _Adrien-Maurice de Noailles'ia_ (1678-1766), joka oli

+sijaishallitusneuvoston jäsen ja raha-asiainneuvoston puheenjohtaja

+vv. 1715-1718. Viimeksi mainittuna vuonna hän joutui epäsuosioon

+ja erosi toimistaan, koska hän ei voinut hyväksyä Law'n

+talouspolitiikkaa, josta myöhemmin tulee puhe.

+

+_Palvelijoista_ puhuessaan näyttää Montesquieu erikoisesti

+tarkoittaneen kardinaali Dubois'ta, sijaishallitsijan entistä

+opettajaa, jonka tämä oli kohottanut ministeriksi. Dubois oli

+nuoruudessaan palvellut kansleri Michel Le Tellier'llä.

+

+

+101. kirje.

+

+_Vierailla laeilla_ tarkoitetaan tässä ranskalaisten omaksumaa

+roomalaista oikeutta, samoin kuin kanonista oikeutta. Keisari

+Justinianuksen (527-565 j.Kr.) ja hänen seuraajainsa hallitessa

+koottiin roomalaiset lakimääräykset _Corpus juris civilis_-kirjaan.

+Melkein samaan aikaan ryhdyttiin samalla tavoin kokoomaan

+frankkilaisia lakeja Klotar I:sen lähimpien seuraajien hallitessa.

+

+

+102. kirje.

+

+Tässä kirjeessä viitataan samaan paavin _perussäädökseen_ l. bullaan,

+josta on jo ollut puhetta 24. kirjeessä.

+

+

+103. kirje.

+

+_Se Ranskan kuningas, joka ensiksi hankki itselleen henkivartijoita_,

+oli Filip II August (1179-1223), ja se aasialainen ruhtinas,

+joka uhkasi häntä, oli muuan uskonkiihkoisten _assassiinien_

+(arabialaisesta sanasta _hashshisi'n_ "hashiksen syöjät")

+johtaja. Tämä hurja muhamettilainen lahko, jonka v. 1090 perusti

+persialainen Hasan Ibn Sabbâh, oli lukuisia salamurhia toimittamalla

+erinomaiseksi vastukseksi ja kauhuksi sekä ristiretkeilijöille

+että muhamettilaisille ruhtinaille. Libanonilla he anastivat

+useita kaupunkeja, minkä jälkeen heidän päällikkönsä sai nimen

+Sheikh-ul-Dzibâl ("vuorten vanhus"). Tämä "vuorten vanhus"

+on sittemmin joutunut monen seikkailuromaanin henkilöksi

+eurooppalaisessa kirjallisuudessa. Ranskalaisen _salamurhaajaa_

+merkitsevän sanan assassin, jota Montesquieu'kin tässä kohdassa

+käyttää, katsotaan johtuvan juuri näiden "hashiksen syöjäin" nimestä.

+V. 1272 valloitti Egyptin sulttaani Beibars heidän linnansa, mutta

+heitä on vieläkin olemassa Libanonin vuoristossa _ismaililaisten_

+nimisenä shi'ittiläisenä lahkona.

+

+

+

+105. kirje.

+

+Samaan aikaan kuin Englannin alahuone asetti Kaarle I:n sen

+tuomioistuimen eteen, joka oli havaitseva hänet vikapääksi kuolemaan,

+selitti se periaatteelliseksi käsityksekseen (tammikuussa v. 1649),

+että kuningas saattoi tehdä majesteettirikoksen kansaansa vastaan.

+

+Se englantilainen kuningas, josta kirjeen lopulla on puhe, lienee

+ollut Edward IV, joka v. 1471 Tewkesbury'n taistelussa otti vangiksi

+prinssi Edwardin, edeltäjänsä Henrik VI:n pojan.

+

+

+106. kirje.

+

+Tässä, samoin kuin 135. kirjeessä, Montesquieu tarkoittaa

+_kemiasta_ puhuessaan epäilemättä _alkemiaa_, joka vasta myöhään

+erosi varsinaisesta tieteellisestä kemiasta. Vielä sen vuosisadan

+lopulla, jonka alkupuolella Montesquieu kirjoitti _Persialaiset

+kirjeensä_, oli monessa maassa ns. "hermeettisiä seuroja", jotka

+pitivät kullantekointoa vireillä, ja monet Euroopan ruhtinaat

+tuhlasivat loistavien kuvittelujen houkuttelemina suuria summia omien

+alkemististen laboratorioiden ylläpitämiseen. Suomessakin eli saman

+vuosisadan lopulla alkemisti, _August Nordenskiöld_ (1754-1792),

+jolla vv. 1781-1787 oli työhuoneensa Uudessakaupungissa.

+

+

+108. kirje.

+

+Ludvig XV:n elämä oli tosiaankin tärkeä Euroopalle, koska hänen

+kuolemansa olisi varmaankin aiheuttanut kruununperimyssodan. Espanjan

+Bourbonit eivät nimittäin olleet luopuneet vaatimuksistaan Ranskan

+kruunuun, vaikka he olivatkin vakuuttaneet niin tekevänsä silloin

+kun oli ollut kysymys Kaarle II:sen vakiinnuttamisesta Espanjan

+valtaistuimelle.

+

+

+109. kirje.

+

+Enimmät ranskalaiset sanomalehdet olivat tähän aikaan pienikokoisia

+aikakautisjulkaisuja, joissa tavallisesti käsiteltiin ilmestynyttä

+kirjallisuutta. Varsinainen nykyaikainen sanomalehdistö syntyi vasta

+vallankumouksen aikana, kun oli saatu painovapaus.

+

+

+110. kirje.

+

+Jo Kaarle Suuri harrasti korkeamman opetuksen aikaansaamista

+valtakuntaansa, mutta varsinainen yliopisto syntyi Pariisiin vasta v.

+1200:n tienoilla Filip II Augustin hallitessa. V. 1257 perusti Ludvig

+Pyhän rippi-isä Robert de Sorbon Pariisiin teologiaa opiskelevain

+yhdyskunnan, josta kehittyi sittemmin kuuluisa Sorbonne'in

+yliopistolaitos.

+

+Vastustushaluinen ranskalainen filosofi ja matemaatikko Pierre

+Ramée (Petrus Ramus), joka v. 1551 tuli ajatusopin ja puhetaidon

+professoriksi Pariisiin, esitteli kieliopillisissa teoksissaan,

+että latinankielen _Qu_ oli äännettävä K:ksi (siis _kiskis_, eikä

+_quisquis_). Ja kun Raméella oli aivan harvinainen kyky saada

+riitansa syntymään ja jatkumaan, kesti tätäkin kirjainsotaa hyvän

+aikaa. Yleensä edusti hän uudempaa, tieteellisempää käsitystapaa

+vanhan skolastiikan vastapainoksi. Hän sai surmansa Pärttylinyönä.

+

+Katalonian ruhtinaskunta liitettiin Aragoniaan v. 1163, sitten kun

+ikivanha Aragonian kreivikunta oli v. 1035 tullut kuningaskunnaksi.

+Ferdinandin ja Isabellan kuoltua molemmat yhdistettiin Kastiliaan

+v. 1516. Vanhat erikoisoikeutensa Aragonian kuningaskunta menetti

+Espanjan perintösodan (1701--13) jälkeen. Tässä kerrotun tapauksen

+mainitaan sattuneen v. 1610, Filip IV:n hallitessa.

+

+

+112. kirje.

+

+Koko tämä kirje kuvailee Ludvig XIV:n alaikäisyyden aikana käytyä

+taistelua Anna Itävaltalaisen kaikkivoipaa ministeriä italialaista

+kardinaali Mazarinia (1602-1661) vastaan. Esitetty omituinen

+puhe antaa näytteen käytetyistä taistelukeinoista: ivalauluin,

+kuvin, sukkeluuksin koetettiin tehdä muukalaista hallitusmiestä

+naurettavaksi sellaiseen pilaan aina alttiin pariisilaisen yleisön

+silmissä. Kielen taitamattomuus tekikin kardinaalille usein

+kolttosia. Niinpä sanotaan hänen kerran parlamentin läheteille

+puhuneen _l'arrét d'oignon'ista_ (oignon = sipuli), kun hänen piti

+puhua _l'arrét d'union'ista_ (yhdistymispäätöksestä).

+

+Ylimystön, parlamentin ja Pariisin väestön tyytymättömyys, joka vei

+ns. Fronde-kapinaan (1648-1653), johtui Mazarinin verosäännöksistä,

+elinkeinojen laiminlyömisestä, raha-asiain huonosta hoidosta,

+valtionvarain anastamisesta ja kuninkaan vallan jatkuvasta

+laajentamisesta. V. 1649 täytyi kardinaalin ja nuoren kuninkaan paeta

+Pariisista. Kardinaali palasi, mutta karkotettiin jälleen, lähti

+Saksaan ja palasi vihdoin v. 1653 voittajana riemusaatossa Pariisiin.

+

+

+113. kirje.

+

+Montesquieu alkaa tässä käsitellä väestökysymystä, jota hän pohtii

+vielä kymmenkunnassa seuraavassakin kirjeessä. Vaikka hänen erinäiset

+lähtökohtansa sietävätkin arvostelua, niinkuin esim. se, että

+maapallon asukasmäärä olisi yleensä entisestä pienentynyt, ovat

+nämä kirjeet varsin mielenkiintoisia, koska Montesquieu tässä jo

+esittelee niitä yhteiskuntateoreettisia katsantokantojaan, jotka

+sitten kehitetymmässä muodossa joutuvat uudelleen pohdittaviksi hänen

+myöhemmissä pääteoksissaan.

+

+_Gurielin_ ruhtinaskunta, joka 1700-luvulla maksoi veroa Turkille,

+sijaitsi etelään vanhasta Imeretian valtakunnasta. Nykyään se on

+Venäjän Kaukasian osana.

+

+

+114. kirje.

+

+_Rutto_, jota tässä tarkoitetaan, oli varmaankin ns. _Musta Surma_,

+joka alkoi v. 1333 Kiinassa, tuli v. 1347 Eurooppaan ja raivosi esim.

+Suomessa vv. 1350-51. Mm. Ruotsissa kuoli ihmisiä kokonaiset kylät,

+jopa pitäjätkin sukupuuttoon.

+

+_Kathay (Cathay)_ oli Kiinan nimenä keskiajalla. Sen arvellaan

+syntyneen erään mantshu-heimon, kitaanien, nimestä, joka heimo

+900-luvulta oli asunut koillisessa Kiinassa ja jonka ylivalta siellä

+lakkasi v. 1125. Tämä nimitys, tavallisesti muutettuna muotoon

+_Kitai_, on vieläkin Kiinan nimenä Venäjällä, Persiassa, Turkestanin

+kansoilla ym.

+

+15. vuosisadan lopulla hävitti kauhea kuppataudin laatuinen rutto

+Eurooppaa. Jo varhain oli huomattu elohopean olevan tehoisinta

+lääkettä kuppatautia vastaan.

+

+

+115. kirje.

+

+Puheenaolevat vaimojen tyydyttämiseen kohdistuvat Koraanin määräykset

+esiintyvät II, 183 ja II, 223. Montesquieun käännös ei ole aivan

+tarkka.

+

+

+118. kirje.

+

+Sekä Tridentin kirkolliskokouksen päätös että v:n 1579 määräys

+kielsivät katolilaisia tekemästä luostarilupauksiaan _ennen

+kuudettatoista_ ikävuotta. Montesquieu on siis tässä kohdassa hiukan

+liioitellut, puhuessaan neljästätoista vuodesta.

+

+

+120. kirje.

+

+_Tyen_ on kiinalainen taivaan nimitys.

+

+

+121. kirje.

+

+_Villinaisten julmasta lähdettämistavasta_ on Montesquieu saanut

+tietoja _Étienne de Flacourt'in_ teoksesta _Histoire de la grande

+Isle Madagascar_ (Pariisissa, v. 1661) missä omistetaan kokonainen

+luku tälle kysymykselle.

+

+_Ne ankarat lait_, joihin Montesquieu tässä viittaa, perustuvat

+erääseen Henrik II:n v. 1556 antamaan asetukseen.

+

+

+122. kirje.

+

+Tässä kirjeessä Montesquieu käy käsiksi kysymykseen, jolla

+sittemmin _Lakien Hengessä_ tuli olemaan perustava merkitys: ns.

+"ilmanalaoppiin", jota hän oli jo pohtinutkin tutkielmassaan _Essai

+sur les causes qui peuvent affecter les esprits_.

+

+Keisarien Augustuksen ja Tiberiuksen aikana karkottivat _roomalaiset_

+yhteiskunnalle vaarallisia henkilöitä _Sardiniaan_.

+

+Sekä Tavernier että Chardin mainitsevat _Abbas I:n_ (1586-1628)

+tyhjentäneen Tauriin ja Erserumin välisen alueen kansasta, luodakseen

+siten erämaan suojaksi turkkilaisia vastaan.

+

+_Guilan'in_ tai _Gilan'in_ maakunta sijaitsee Kaspian meren

+lounaispäässä, länteen Mazenderanin maakunnasta. Tieto sinne

+siirretyistä tuhansista perheistä on Tavernier'n antama.

+

+_Juutalaisten hävittäminen_ tapahtui heidän viimeisen suuren

+kapinansa johdosta vv. 132-135 j.Kr. keisari Hadrianuksen hallitessa.

+

+_Maurien karkottaminen_ Espanjasta tapahtui vv. 1609-1611 Filip

+III:n hallitessa.

+

+_Bourbonin_ l. _La Réunion'_in saarelle saapui ylempänä mainitun

+Flacourt'in tietojen mukaan laiva, jonka henkiin jäänyt miehistö

+oli hyvin sairas, mutta parantui pian saaren terveellisen ilmanalan

+vaikutuksesta. Tämä Intian valtameressä sijaitseva saari kuuluu

+nykyään Ranskalle.

+

+

+123. kirje.

+

+Espanjan perimyssodan alkaessa annettiin 1 p. tammik. 1701 julistus,

+että sotaväkeen piti otettaman vain naimattomia miehiä. Samanlainen

+määräys oli ollut voimassa v. 1688 Pfalzin sodan aikana.

+

+

+124. kirje.

+

+Tämän kirjeen aikoihin olivat turkkilaiset kärsineet kaksi suurta

+tappiota sodassaan Itävaltaa vastaan, ensin Peterwardeinissa (1716),

+missä he menettivät Temeswarin, ja sitten Belgradin luona, joka myös

+joutui vihollisen käsiin. Näin ollen täytyi heidän tehdä nöyryyttävä

+rauha Posjarevatzissa v. 1718.

+

+_Saksan suurvisiiri, Jumalan vitsa_ oli Itävallan sotapäällikkö,

+Savoijan prinssi Eugen.

+

+Se _kristitty mufti_, josta tässä on kysymys, on mahdollisesti

+espanjalainen kardinaali Alberoni, joka koetti kiihottaa sulttaania

+Itävaltaa vastaan, samalla kun hän itse Espanjan pääministerinä

+hankki Sardinian ja Sisilian valtaamista uudelleen Espanjan haltuun,

+sitten kun sen oli ollut vähää ennen pakko luovuttaa ne Italialle.

+

+_Omar I_ oli toinen kalifi Muhammedin jälkeen (634-644). Häntä

+eivät kuitenkaan ylempänä mainitut shi'iitit tunnustaneet profeetan

+lailliseksi seuraajaksi.

+

+

+127. kirje.

+

+_Suur-Mogulilla_ tarkoitetaan tässä Espanjan kuningasta Filip V:tä,

+ja hänen lähettiläänsä on Cellamaren ruhtinas, joka oli ollut

+Ranskassa v:sta 1715. Kardinaali Alberonin yllyttämänä teki tämä

+salaliiton sijaishallitsija-herttuan kukistamiseksi. Salaliitto tuli

+kuitenkin ilmi, Cellamare vangittiin ja vietiin yli rajan v. 1718.

+_Kuninkaan setä_ on taas Bourbonin Ludvig August, Maine'in herttua,

+Ludvig XIV:n äpäräpoika. Hän oli ottanut osaa Cellamaren vehkeisiin,

+pidätettiin siitä syystä marrask. v. 1718 ja sai istua vuoden vankina

+Doullensin linnassa.

+

+Ei ole tiettyä, mitä ruhtinasta Montesquieu tarkoittaa kirjeensä

+viimeisessä kappaleessa. Quintus Curtius ilmoittaa kyllä aikaisemmin

+mainitussa teoksessaan (vrt. 44. kirjettä) Persian kuninkaan Dareios

+III:n lausuneen jotakin samantapaista paetessaan v. 331 e.Kr. Arbelan

+taistelun jälkeen Aleksanteri Suurta.

+

+

+128. kirje.

+

+_Mainiolla Ruotsin kuninkaalla_ tarkoitetaan luonnollisesti Kaarle

+XII:ta, joka kaatui Fredrikshaldin edustalla 30 p. marrask. 1718.

+Hänen vangittu ja kuolemaan tuomittu pääministerinsä oli kuuluisa

+parooni Georg Heinrich von Goertz, joka tosiaan mestattiinkin v.

+1719, syytettynä siitä, että hän oli herättänyt kuninkaassa epäluuloa

+kansaa kohtaan. Goertz ja John Law, josta Montesquieu sittemmin tulee

+laajasti puhumaan, muistuttavat jonkun verran toisiaan, samoin kuin

+Ranskan ja Ruotsin taloudellinen tila oli siihen aikaan jotakuinkin

+samanlainen.

+

+

+129. kirje.

+

+_Le Pont-Neuf_ (Uusi Silta) on Pariisin vanhimpia Seine'in yli

+johtavia siltoja, hiukan yläpuolella Louvre'in palatsin. Se oli jo

+aikaisemmassakin kirjallisuudessa saavuttanut suuren kuuluisuuden.

+

+Rooman viimeinen kuningas Tarquinius Superbus, joka karkotettiin v.

+509 e.Kr., _katkoi miekallaan_ unikoita, osoittaakseen pojalleen,

+kuinka oli tehtävä Gabiin kaupungin asukkaille, joiden alueesta oli

+tuleva "_ager romanus_", "roomalainen alue". Samoin kertoo Herodotos

+menetelleen miletolaisen Thrasybuloksen, kun korintholainen Periander

+tuli häneltä kysymään, kuinka valtiota oli paraiten hallittava (7.

+vuosisadalla e.Kr.).

+

+Espanjalaista kaupunkia _Fuenterrabiaa_ piiritti Ranskan ylipäällikkö

+Berwickin herttua v. 1719, valloittaen sen.

+

+

+130. kirje.

+

+Puutarha, jossa uutisniekat pitivät kokouksiaan, oli ranskalaisen

+puutarha-arkkitehdin Lenotre'in suurteos _Tuileries'n puutarha (Jardin

+des Tuileries)_, joka liittyi myöhemmin hävitettyyn Tuileries'in

+kuninkaalliseen linnaan.

+

+Saksan keisari _Joosef I_ hallitsi 1705-1711.

+

+Se _keisarin ja turkkilaisten sota_, josta tässä on puhe, alkoi

+heinäkuussa v. 1716. Vrt. edellä 124. kirjettä.

+

+_Espanjan laivasto_ laski maihin Sardiniaan elok. v. 1717. Heinäk.

+v. 1718 saapui espanjalainen laivasto myös Sisiliaan. Tähän aikaan

+piti Sisiliaa kuningaskuntanaan _Savoijan herttua_ Victor Amadeus

+Utrechtin rauhassa v. 1713 tehdyn sopimuksen mukaan. V. 1720

+pakotettiin hänet kuitenkin vaihtamaan tämä saari Sardiniaan.

+

+_Kreivi de L..._ oli kreivi de Lionne (kuollut v. 1708), Ludvig

+XIV:n ulkoministerin, markiisi Hugues de Lionne'in poika. Aikalaiset

+mainitsevat hänen viettäneen päivänsä Tuileries'n puutarhassa

+vetelehtiväin tyhjäntoimittajien ja uutistenmetsästäjäin seurassa.

+Niin kertoo esim. Saint-Simon muistelmissaan.

+

+_Rehabeamin neuvoskunnasta_ kts. 1. Kun. 12: 8.

+

+_Kuninkaan Puutarhan_ (Jardin du Roi) otti kuuluisa

+luonnontieteellinen kirjailija Buffon v. 1739 hoitoonsa, sitten kun

+sen oli v. 1633 pannut vaatimattomaan alkuun kasvitieteilijä Gyu de

+Labrosse. Buffon rikastutti sitä kaikkia luonnonvaltakunnan osia

+edustavilla kokoelmilla. V. 1793 siirrettiin sinne myös eläintarha ja

+avattiin samalla luonnontieteellinen kirjasto. Nykyään tunnetaan se

+nimellä _Jardin des Plantes_ (Kasvitiet. puutarha). _Virallinen nimi_

+on _Museum d'histoire naturelle_.

+

+

+131. kirje.

+

+Kreikkalainen perimätieto kertoo kahdesta _vedenpaisumuksesta_,

+joista toinen sattui 19. vuosisadalla e.Kr. ja toinen 17.

+vuosisadalla e.Kr. Edelliseen liittyy Ogygesin ja jälkimmäiseen

+Deukalionin nimi samalla tavalla kuin Noan nimi juutalaiseen tarinaan.

+

+

+132. kirje.

+

+Montesquieu käsittelee tässä kirjeessä ja useissa seuraavissa

+ns. Law'n järjestelmän tuhoisaa vaikutusta maan yleisiin

+raha-asioihin. Skotlantilainen John Law (1671-1729) kuului niihin

+omituisen haaveellisiin ja samalla suurpiirteisen käytännöllisiin

+"suunnitelmiensepittäjiin" _(Projektenmacher, hommes à projets,

+brasseurs d'affaires)_, jotka 17. ja 18. vuosisadalla tuon

+tuostakin pyörryttivät sekä valtioiden johtomiehiä että suurta

+yleisöä ihmeellisillä ehdoillaan. Law, joka oli pelillä hankkinut

+suuren omaisuuden ja Hollannissa tutustunut kehittyneeseen

+pankkiliikkeeseen, tarjoutui pelastamaan Ranskan silloisen

+sijaishallitsijan, Orleansin herttuan siitä suunnattomasta

+velkataakasta, minkä Ludvig XIV oli valtiolle hankkinut. Se

+oli tapahtuva setelinanto-oikeudella varustetun valtiopankin

+perustamisella ja yleensä luoton laajentamisella ja korkokannan

+alentamisella. Kun Law'n v. 1716 perustama yksityinen pankki

+menestyi erinomaisesti, muutettiin hänen pankkinsa v. 1718 valtion

+pankiksi, ja sen setelien tuli kullan ohessa olla ainoana laillisena

+maksuvälineenä suuremmille summille. Siihen liitettiin pian Ranskan

+koko merentakaisen kaupan hoito ja se otti myös huolekseen valtion

+rahan lyönnin ja verojen vuokrauksen, samalla kun se lainasi

+valtiolle 1,200 miljoonaa livreä. Yhtiön osakepääomaa lisättiin

+tietysti alinomaa toiminnan laajetessa, ja yleisö halusikin ahnaasti

+näitä uusia arvopapereita, koska kaikki näytti niin suurenmoiselta

+ja varmalta. Näin alkoi ennen kuulumaton pörssihuijaus. Osakkeiden

+kurssi kohosi huimaavasti, niin että v. 1720:n alussa maksettiin

+500 livren paperista 20,000 livreä. Samalla laskettiin yhä uusia

+seteleitä liikkeeseen, varsinkin sitten kun Law oli v. 1720:n alussa

+nimitetty raha-asiain ministeriksi. Uusi ministeri ryhtyi jopa

+pakkokeinoihin, saadakseen yleisön metallirahan asemesta käyttämään

+vain setelirahaa. Niinpä määrättiin esim., että kansalaisten tuli

+jättää kultansa, hopeansa ja muut kalleutensa yleisiin kassoihin ja

+korvaukseksi ottaa pankin seteleitä. Se oli jo korkeata peliä, ja

+kun yleisön luottamus sai ensin hiukankin aihetta horjumiseen, ei

+romahduskaan ollut enää kaukana: eihän käynyt kovin kauan päinsä

+hoitaa kokonaisen maan taloutta vain kuvitelluilla arvoilla.

+Osakkeiden arvo alkoi äkkiä laskea yhtä huimaavasti kuin se oli ennen

+noussut, ja setelien kävi samoin. Seurauksena oli valtion vararikko,

+joka saattoi lukemattomia kansalaisia kerjäläisiksi, jos kohta

+monet olivat huijauksen aikana suunnattomasti rikastuneetkin ja jos

+kohta kiihkeän kullanhimon lumoissa oli tapahtunutkin monenlaisia

+aavistamattomia varallisuuden keikauksia. Law erotettiin virastaan,

+ja jo jouluk. v. 1720 hänen täytyi paeta Ranskasta pelastaakseen

+henkensä. Vuosikymmenen lopulla hän kuoli perinpohjin köyhtyneenä

+Venetsiassa. Luotto, Law'n järjestelmän perustus, joutui hänen hyvää

+tarkoittavan, mutta yltiöpäisen puuhansa onnettomien seurausten takia

+Ranskassa pitkäksi ajaksi huonoon huutoon.

+

+Savoijan prinssi _Fransesco Pio_ oli v. 1719 Espanjan armeijan

+päällikkönä, samoin kuin Berwickin marsalkka Ranskan. Vihollisuudet

+olivat ylempänä mainitun kardinaali Alberonin vehkeiden tulos, koska

+hän tahtoi saada Ranskan kruunun Espanjan kuninkaalle Filip V:lle,

+niinkuin yleensäkin kohottaa Espanjan sen entiseen mahtavuuteen.

+Madridin rauha lopetti riidat v. 1720 vastoin Alberonin suurenmoisia

+tuumia.

+

+

+133. kirje.

+

+V. 1707 oli pariisilainen Saint-Victorin luostari

+testamenttimääräysten johdosta avannut suuren kirjastonsa yleisölle.

+

+

+134. kirje.

+

+_Kvietismi_ on mystillisuskonnollinen liike, joka sai alkunsa

+espanjalaisen Miguel de Molinoksen (1640-1697) opetuksista ja joka

+on tavallaan jatkoa keskiajan kirkolliselle mystiikalle. Se asettaa

+ihanteeksi sielun täydellisen toimettomuuden, lepotilan (lat. sana

+_quies, quietis_ merkitsee "lepoa", "alallansa oloa") ja vaipumisen

+Jumalaan, "pyhän välinpitämättömyyden". Oma tahto ja omat toiveet

+ovat kokonaan kuoletettavat. Käytännöllisistä syistä katolinen kirkko

+tuomitsi kvietismin.

+

+

+135. kirje.

+

+Se _laskumestari_, jota tässä tarkoitetaan, on aikaisemmin esitelty

+John Law.

+

+

+137. kirje.

+

+Kun Montesquieu halveksii muita runouden lajeja ja antaa arvoa

+vain näytelmärunoudelle, on kuin puhuisi hänen suunsa kautta se

+"suuri vuosisata", joka oli Ranskan kirjallisuuteen liittänyt

+kuolemattomia mestariteoksia sekä murhenäytelmän että huvinäytelmän

+alalta. Siinä suhteessa vastusti häntä ankarimmin Voltaire, jolla

+oli tähän vastustukseen omakohtaista syytä. Kun näet Montesquieu

+jyrkästi kielsi, ettei eepillisiä runoelmia Homeroksen laulujen ja

+mahdollisesti Aeneidin jälkeen enää voida luoda, arvellaan hänen

+sillä tähdänneen Voltaire'in _Henriade'iin_, joka jo tähän aikaan

+kierteli kaupunkia käsinkirjoitettuna.

+

+

+138. kirje.

+

+Ranskan raha-asiain johto järjestettiin _neljä kertaa uudelleen_

+parin, kolmen vuoden kuluessa siten, että marsalkka de Noailles

+erotettiin raha-asiain neuvoston esimiehyydestä tammik. v. 1718,

+hänen sijaansa pantiin René d'Argenson (1), raha-asiain neuvosto

+muodostettiin uudelleen syysk.-lokak. 1718 (2), Argensonin sijaan

+tuli John Law tammik. v. 1720 (3) ja hänenkin oli pian poistuttava

+paikaltaan lopulla v. 1720 (4).

+

+Ne _seitsemän neuvoskuntaa_, joita Montesquieu tässä tarkoittaa,

+muodostettiin, niinkuin jo ennen on mainittu (92. kirje) v. 1715,

+mutta lopetettiin jo 1718.

+

+N-- -- -- on ylempänä mainittu marsalkka de Noailles.

+

+Se _muukalainen_, josta tässä on puhe, on luonnollisesti John Law.

+Hänen järjestelmänsä tuloksiin viitataan samalla.

+

+Se ihmeellinen _katu_, minkä varrelle palvelijat jättivät

+virkapukunsa, oli Rue Quincampoix, pörssikeinottelujen keskus.

+

+

+139. kirje.

+

+1 p. helmik. 1720 päivätyssä kirjelmässä luopui Ruotsin kuningatar

+Ulriika Eleonoora kruunusta puolisonsa, Hessenin maakreivin Fredrikin

+hyväksi. -- Kuningatar Kristiina luopui hallituksesta v. 1654.

+

+

+140. kirje.

+

+Kun _Pariisin parlamentti_ kieltäytyi pöytäkirjoihinsa ottamasta

+erästä Law'n ehdottamaa maan taloudellisia oloja koskevaa esitystä,

+karkotettiin se heinäk. v. 1720 Pontoise'in pieneen kaupunkiin noin

+30 km Pariisista pohjoiseen, mistä se pääsi palaamaan vasta Law'n

+kukistuttua 17 p. jouluk. samana vuonna.

+

+

+141. kirje.

+

+Persiassa ei ole ollut _sheikki Ali-kaaniksi_ mainittua hallitsijaa,

+mutta Chardin puhuu useamminkin sen nimisestä suurvisiiristä, joka

+eli shaahi Solimanin aikaan.

+

+Tarina _kahdesta Ibrahimista_ muistuttaa hyvin läheisesti

+vanhaa kreikkalaista tarinaa Tirynsin kuninkaan Alkaioksen

+pojasta Amphitryonista, jonka puolison Alkmenen luona Zeus

+Hermeksen avustamana vieraili sillä seurauksella, että

+Alkmene synnytti Herakleen. Tätä tarinaa käsittelivät sitten

+kreikkalaiset huvinäytelmäsepät, heiltä lainasi kehitellyn aiheen

+roomalainen Plautus (_Amphitruo_), v. 1668 näyteltiin Molière'in

+_Amphitryon_-ilveily ja v. 1807 julkaisi saksalainen romantikko

+Heinrich von Kleist Moliére-mukailuna mestarillisen, oikeaan

+shakespearelaiseen ilmapiiriin kohotetun _Amphitryoninsa_.

+

+

+142. kirje.

+

+_Mantovan joutsen_ on luonnollisesti Vergilius, joka syntyi pienessä

+Andesin kylässä aivan Mantovan lähellä.

+

+_Vanhan tarun katkelma_ on kokonaan omistettu ylempänä esitetyn John

+Law'n ja hänen järjestelmänsä ivailemiselle. Law oli v. 1671 syntynyt

+Edinburghissa _Skotlannissa_, jonka muinainen nimi oli _Kaledonia_.

+Hänen isänsä oli rikas kultaseppä ja äitinsä ylhäistä skotlantilaista

+aatelia.

+

+_Orkadien_ saaret tarkoittavat Skotlantiin kuuluvia, sen

+koilliskärjessä sijaitsevia _Orkney_-saaria. _Orcades_ oli niiden

+vanha nimitys.

+

+_Baetica_ oli erään eteläisen Espanjan osan muinainen nimitys.

+Baetica oli rikkain espanjalainen maakunta. Tässä sillä tarkoitetaan

+Ranskaa.

+

+_Saturnus_ on luonnollisesti "aurinkokuningas" Ludvig XIV. Law

+saapui Ranskaan jo hänen aikanaan (v. 1708), mutta hänet käskettiin

+poistumaan Pariisista, koska hänellä oli aivan selittämätön onni

+pelissä. Hän palasi vasta Ludvig XIV:n kuoltua (v. 1715).

+

+_Mielikuvituksen valtakunta_ on tässä luoton ja pankinsetelien ja

+arvopaperien maailma.

+

+_Ilmoitustaulu_ ja sen _neljä sanaa_ tarkoittavat Law'n perustaman

+Intian kauppayhtiön osakkeiden kurssi-ilmoituksia.

+

+Jotta saataisiin yleisö käyttämään paperirahaa, kiellettiin 27

+p. helmik. 1720 yksityisiä kansalaisia pitämästä hallussaan

+enempää kuin 500 livreä hopeaa tai kultaa. Rangaistuksena oli mm.

+rahojen takavarikoiminen. Rahat jätettiin yleisiin kassoihin ja

+vastikkeeksi saatiin pankin seteleitä. Sama käsky ulotettiin myös

+siirtomaihin. 4 p. heinäk. v. 1720 määrättiin samaa myös jalokivistä.

+Osakkeiden huima aleneminen vähensi ihmisten omaisuutta puolella,

+kolmellaneljäsosalla, jopa enemmälläkin.

+

+

+144. kirje.

+

+Tässä kirjeessään, joka on kauttaaltaan katolisen taikakalu-uskon

+ja varsinkin jesuiittakirjailijain purevaa ahdistelua, käyttää

+Montesquieu useamminkin lyhennysmerkkejä täydellisten nimien

+asemesta. Niinpä tarkoittaa _M. T. (la C. du G.)_ eräiden selittäjien

+mukaan jesuiittain julkaisemaa teosta _La Connaissance du Globe

+(Maapallon tuntemus)_. _Kymmenen V. P:tä paavin J:ja koskevasta

+K:stä_ on taas luettava: "Kymmenen Valtioneuvoston Päätöstä paavin

+jesuiittoja koskevasta kirjelmästä" Edelleen tarkoittaa _H. de

+N._ Herra Flechier'tä Nimes'n piispaa, ja _R. J._ "Ranskalaisia

+jesuiittoja".

+

+_Nic. Caussin_ (1583-1651), jesuiitta hänkin, julkaisi Pariisissa

+v. 1625 tai v. 1627 _La Cour Sainte_-nimisen hartauskirjan. Hän oli

+Ludvig XIII:n rippi-isä ja vehkeili turhaan Richelieutä vastaan.

+Espanjalaisen jesuiittaisän _Alfonso Rodriguez'in_ (1526-1616)

+uskonnollisia hyveitä käsittelevä teos ilmestyi v. 1609. Molemmista

+näistä teoksista on ilmestynyt useita painoksia muillakin

+sivistyskielillä.

+

+Kirjeen jatkoa, joka sisältää ihmeellisiä lääkemääräyksiä, ei

+Montesquieun omien osoitusten mukaan ole lainkaan otettu kaikkiin

+_Persialaisten kirjeiden_ painoksiin. Siitä syystä ei tässäkään

+ryhdytä kaikkia sen ivailemia kirjailijoita ja ajattelijoita lähemmin

+esittelemään, koska se tehtävä veisi kovin laajoihin selityksiin

+ja koska lukija ilman sitäkin ymmärtää kirjoittajan pääasiallisen

+tarkoituksen. Montesquieun tekstissä latinankielisinä esiintyvät

+lääkemääräykset jatkavat toiseen suuntaan. Niinpä suositellaan

+"lemmenkuumetta" vastaan rivon italialaisen kirjailija Aretinon

+tuotteita ja Pyhän Tuomas Akvinolaisen mietteitä avioliitosta.

+

+

+146. kirje.

+

+Tämä kirje on jälleen kokonaisuudessaan Law'n järjestelmän ja nyt

+varsinkin sen surullisten seurausten ankaraa arvostelua.

+

+_Intialla_ tarkoitetaan tässä Ranskaa.

+

+_Tammenlehdet_ ovat pankin seteleitä, joiden piti korvata

+metalliraha, mutta jotka romahduksen tapahduttua kävivät

+arvottomiksi. Jos velallinen maksoi niillä velkansa, niinkuin laki

+salli, oli se samaa, kuin jos olisi melkein kokonaan menettänyt

+rahansa.

+

+Tähän kirjeeseen lopettaa Montesquieu Euroopan ja Ranskan olojen

+ivallisen käsittelyn ja siirtyy loppukirjeissä selvittelemään Usbekin

+vaimolassa sattuneita tapauksia, jotka ovat saaneet jäädä parin,

+kolmen vuoden ajaksi syrjään periaatteellisten keskustelujen tieltä.

+

+

+

+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PERSIALAISIA KIRJEITÄ***

+

+

+******* This file should be named 53745-8.txt or 53745-8.zip *******

+

+

+This and all associated files of various formats will be found in:

+http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/7/4/53745

+

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions will

+be renamed.

+

+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

+law means that no one owns a United States copyright in these works,

+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United

+States without permission and without paying copyright

+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

+of this license, apply to copying and distributing Project

+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

+and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive

+specific permission. If you do not charge anything for copies of this

+eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook

+for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,

+performances and research. They may be modified and printed and given

+away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks

+not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the

+trademark license, especially commercial redistribution.

+

+START: FULL LICENSE

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase "Project

+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

+www.gutenberg.org/license.

+

+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

+Gutenberg-tm electronic works

+

+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or

+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

+1.E.8.

+

+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement. See

+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

+electronic works. See paragraph 1.E below.

+

+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

+works in the collection are in the public domain in the United

+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

+United States and you are located in the United States, we do not

+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

+displaying or creating derivative works based on the work as long as

+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

+you share it without charge with others.

+

+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

+in a constant state of change. If you are outside the United States,

+check the laws of your country in addition to the terms of this

+agreement before downloading, copying, displaying, performing,

+distributing or creating derivative works based on this work or any

+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

+representations concerning the copyright status of any work in any

+country outside the United States.

+

+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

+performed, viewed, copied or distributed:

+

+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+  most other parts of the world at no cost and with almost no

+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

+  United States, you'll have to check the laws of the country where you

+  are located before using this ebook.

+

+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

+contain a notice indicating that it is posted with permission of the

+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

+the United States without paying any fees or charges. If you are

+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

+posted with the permission of the copyright holder found at the

+beginning of this work.

+

+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

+

+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg-tm License.

+

+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

+any word processing or hypertext form. However, if you provide access

+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

+version posted on the official Project Gutenberg-tm web site

+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

+provided that

+

+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

+  within 60 days following each date on which you prepare (or are

+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

+  Literary Archive Foundation."

+

+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

+  License. You must require such a user to return or destroy all

+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

+  works.

+

+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

+  receipt of the work.

+

+* You comply with all other terms of this agreement for free

+  distribution of Project Gutenberg-tm works.

+

+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

+from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The

+Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm

+trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

+electronic works, and the medium on which they may be stored, may

+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

+cannot be read by your equipment.

+

+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from. If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium

+with your written explanation. The person or entity that provided you

+with the defective work may elect to provide a replacement copy in

+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

+or entity providing it to you may choose to give you a second

+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

+without further opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of

+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

+violates the law of the state applicable to this agreement, the

+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

+remaining provisions.

+

+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

+Defect you cause.

+

+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

+

+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of

+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

+from people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

+www.gutenberg.org 

+

+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 

+Archive Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

+U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the

+mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its

+volunteers and employees are scattered throughout numerous

+locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt

+Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to

+date contact information can be found at the Foundation's web site and

+official page at www.gutenberg.org/contact

+

+For additional contact information:

+

+    Dr. Gregory B. Newby

+    Chief Executive and Director

+    gbnewby@pglaf.org

+

+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

+spread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment. Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements. We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

+state visit www.gutenberg.org/donate

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations. To

+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

+

+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

+

+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

+freely shared with anyone. For forty years, he produced and

+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

+volunteer support.

+

+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

+edition.

+

+Most people start at our Web site which has the main PG search

+facility: www.gutenberg.org

+

+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+

diff --git a/53745-8.zip b/53745-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..1ce5268
--- /dev/null
+++ b/53745-8.zip