Initial commit

2 files changed, 3386 insertions, 0 deletions

diff --git a/53752-8.txt b/53752-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..bc759e8
--- /dev/null
+++ b/53752-8.txt
@@ -0,0 +1,3386 @@
+The Project Gutenberg eBook, Sissipäällikkö, by Henryk Sienkiewicz,

+Translated by Felix Borg

+

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most

+other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 

+whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of

+the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 

+www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have

+to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

+

+

+

+

+Title: Sissipäällikkö

+       Kohtauksia ranskalais-saksalaisesta sodasta

+

+

+Author: Henryk Sienkiewicz

+

+

+

+Release Date: December 17, 2016  [eBook #53752]

+

+Language: Finnish

+

+Character set encoding: ISO-8859-1

+

+

+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SISSIPÄÄLLIKKÖ***

+

+

+E-text prepared by Tapio Riikonen

+

+

+

+SISSIPÄÄLLIKKÖ

+

+Kohtauksia ranskalais-saksalaisesta sodasta

+

+Kirj.

+

+HENRYK SIENKIEWICZ

+

+Suomentanut Felix Borg

+

+Alkuperäinen nimi: Selim Mirza

+

+

+

+

+

+

+Hämeenlinnassa,

+Arvi A. Karisto,

+1912.

+

+O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.

+

+

+

+

+I.

+

+

+Keväällä ranskalais-saksalaisen sodan aikana preussilaiset piirittivät

+Belfortia, ja se vapaajoukko, jossa minä ja lapsuudenystäväni Selim

+olimme jo puolisen vuotta palvelleet, pysytteli heidän selkäpuolellaan,

+kahakoiden melkein joka päivä, ottaen vangiksi pikalähettejä ja

+ahdistellen muonakuormastoja seuraavia vartiojoukkoja.

+

+Tämä vapaajoukko oli koottu kaikenkarvaisista seikkailijoista,

+suurimmaksi osaksi ulkolaisista, miehistä, jotka eivät empineet ryhtyä

+millaisiin väkivaltaisuuksiin tahansa eivätkä antaneet elämälleen

+mitään arvoa, koska heillä ei ollut mitään kadotettavaa. Alituisten

+taistelujen raaistuttamia kun olivat, tuntui heistä veren vuodattaminen

+yhtä mieluisalta kuin petoeläimestä.

+

+Itse sanoimme olevamme ihmispyydystäjiä, vaikka oli vaikea mennä

+päättämään, kuka oikeastaan oli pyydystäjä, kuka pyydystettävä, sillä

+meitäkin ahdistettiin lakkaamatta ja oikeen aito saksalaisella

+itsepintaisuudella. Me emme suoneet vihollisillemme hetkenkään rauhaa,

+mutta eivätpä hekään jättäneet meitä rauhaan, eivät päivin eivätkä öin.

+Päivisin olimme tavallisesti kätkeytyneinä pensaikkoihin, metsiin tai

+viinitarhoihin, öisin, etenkin pimeällä ja sateella, läksimme

+samoilemaan ympäristöön, hiivimme preussilaisten leiriin saakka, otimme

+vangiksi vahtisotilaita, ammuimme vartiojoukkoja, väijyimme junia,

+revimme kiskoja, hävitimme lennätinjohtoja j.n.e.

+

+Ei kukaan, ei edes Gambettan hallitus, tietänyt missä me milloinkin

+oleksimme, mitä me puuhasimme ja mihin aijoimme ryhtyä. Mitään palkkaa

+ei meillä ollut; me anastimme suurimmaksi osaksi ruokavaramme

+preussilaisilta ja joimme preussilaisten ulaanien viinaa, vaikka

+olimmekin joka puolelta piiritettyjä tai oikeammin kanuuna- ja

+pistinmuurin saartamia. Nuotiota emme milloinkaan tehneet; läpimärkinä

+ollessamme annoimme auringon kuivata itsemme; kun pakkanen puri,

+lämmitimme itseämme ratsupyssyjen tulella.

+

+-- Me riipumme kiinni preussilaisissa kuin takkiaiset, -- oli

+sotilaillamme tapana sanoa.

+

+Jossakin etäällä oli taisteleva ja pakeneva Ranska, ranskalaiset

+kaupungit, Ranskan hallitus, sotajoukko, toissilmäinen diktaattori,

+julistuskirja, kenraalit kullalla kirjailtuine univormuineen,

+sanomalehdet, sotilassairaalat, muonavarastot mutta kaikki tämä oli

+sadan penikulman päässä. Ympärillämme oli vain preussilaisia,

+baijerilaisia ja saksilaisia joukkoja.

+

+Toisinaan yritti joku preussilainen kenraali siepata meidät hiljaa ja

+varovasti kiinni, aivan kuin ilkeän paarman. Kun sopiva hetki oli

+tullut, laskeutui käsi äkkiä päällemme -- mutta tavoitti ainoastaan

+tyhjää ilmaa: me olimme jo muilla mailla.

+

+Toisinaan työnsimme pistimin tuollaiseen käteen ja raivosta kiljahtaen

+vedettiin se takaisin.

+

+Alituiset taistelut, ansat ja joka hetki uhkaavat vaarat olivat

+miehissämme kehittäneet oikean sudenvaiston. He tarvitsivat tuskin

+komentoakaan, he olivat aina varuillaan, aina tarkkaavaisia ja

+varovaisia. Koko aikana, kun heitä vainottiin, eivät he hetkeksikään

+lakanneet itse vainoamasta; he olivat oppineet keinon väijyä yöt

+läpeensä henkeään pidättäen ja terävästi tarkaten sille suunnalle,

+mistä saaliin odotettiin tulevan.

+

+Aina uskaltaen kaikki, olivat he samalla varovaisia kuin kissat.

+Toisinaan, kun olimme väijyksissä pensaikossa, kulki preussilaisia

+joukkoja niin läheltä ohitsemme, että minä saatoin selvästi kuulla

+upseerien äänet, mutta jos joukot olivat liian suuria, ei ainoatakaan

+laukausta ammuttu.

+

+Rykmentti, joka marssii auringonpaisteessa, luo varjon.

+

+-- Me olimme aivan varmat siitä, että te lymysitte meidän varjossamme,

+-- sanoi eräs vanki minulle.

+

+Ja todella lymysimmekin preussilaisten varjossa.

+

+Joukkueestamme hävisi vähitellen kaikki inhimilliset tunteet; en voi

+sanoa, että he taistelivat ainoastaan tapellakseen. Ranskasta he eivät

+välittäneet. Ranskalaisia sotilaita toisista osastoista tai

+vakinaisesta armeijasta he eivät sietäneet, yhtä vähän kuin

+preussilaisiakaan, ja he halveksivat heitä enemmän kuin preussilaisia.

+Yhteensattumiset, joita muuten harvoin tapahtui, päättyivät aina

+riitaan ja tappeluun.

+

+-- Preussilaiset pötkisivät pakoon, jos saisivat nähdä teidän naamanne,

+-- oli meidän sotilaillamme tapana sanoa heille, -- mutta he saavat

+aina nähdä vain... housunne.

+

+Sanalla sanoen, joukkomme oli joka suhteessa aivan erikoinen, mutta se

+ei ollut monilukuinen; päinvastoin suli se yhä enemmän ja enemmän

+kokoon sekä alituisten taistelujen että melkein yli-inhimillisten

+ponnistusten johdosta. Sitäpaitsi oli haavoitettujen ja sairaitten

+kohtalo kamala. Heidät jätettiin ilman muuta metsään virumaan. Kerran,

+kun eräs mies sortui maahan väsymyksestä ja rukoili jotakuta tekemään

+hänestä lopun, kuulin vastattavan:

+

+-- Rauhoitu, karitsaiseni, kyllä sudet sinusta huolen pitävät.

+

+Uusia vapaaehtoisia ei ilmoittautunut, sillä moinen ammatti ei suinkaan

+houkutellut, jos kohta se toiselta puolen tarjosikin tilaisuuksia

+päästä käsiksi mitä runsaimpaan saaliiseen. Kelloja, rahoja ja

+sormuksia, kaatuneilta anastettuja, kerääntyi meikäläisille niin suuret

+määrät, ettei tiedetty mitä kaikilla tehdä. Kortinpeluu oli kielletty,

+ostettavissa ei ollut mitään, ja kätkeä tavaroitaan ei kannattanut,

+sillä jokainen tiesi ennemmin tai myöhemmin kaatuvansa tai

+menehtyvänsä.

+

+Joukko väheni niin ollen päivä päivältä, kellään ei ollut halua liittyä

+siihen siitäkään syystä, että se ei tarjonnut mitään tulevaisuuden

+mahdollisuuksia. Sotilaalla ei ollut taskussaan marsalkansauvaa, vaan

+kuolema. Hallitus mainitsi meistä ylen harvoin tiedonannoissaan.

+

+-- Se ei tiedä meistä yhtään mitään, -- virkkoi johtajamme, joka vihasi

+hallitusta.

+

+Toissilmäinen diktaattori tahtoi kuitenkin nähdä meidät ja lähetti

+johtajallemme La Rochenoirelle käskyn saapua eräälle määrätylle

+paikalle. Mutta La Rochenoire ei totellut määräystä, ja sen sijaan että

+olisi saapunut kohtauspaikalle, asettui hän väijymään vihollista.

+

+-- Jos hän tahtoo nähdä meidät, -- virkkoi La Rochenoire, -- niin

+tulkoon luoksemme ilmapallolla, sehän on hänen erikoisalansa.

+

+Joukkomme olisi muuten paraatissa tehnyt jokseenkin nolon vaikutuksen:

+sotilaat olivat laihtuneet ja käyneet ruudin savusta aivan mustiksi, ja

+heidän vaatteensa riippuivat riekaleina; toisilla oli pää verisessä

+kääreessä, ja sukimattomina ja pesemättöminä olivat he enemmän petojen

+kuin ihmisten näköisiä.

+

+Olin aivan sattumalta joutunut tähän joukkoon: Selim oli houkutellut

+minut siihen. Kun sota jo riehui täydessä vauhdissaan ja me molemmat

+valmistausimme lähtemään Parisista, tahdoin minä liittyä vakinaiseen

+armeijaan, mutta Selim sanoi:

+

+-- Liittykäämme La Rochenoireen!

+

+-- Mikä hän on miehiään?

+

+-- Hän on muodostanut vapaajoukon.

+

+-- Tunnetko sinä hänet?

+

+-- Tunnen.

+

+Miten ja milloin hän oli tullut tuntemaan tuon miehen, sitä ei hän

+koskaan tahtonut minulle ilmaista, ja olenkin vain arvaamalla päässyt

+sen perille. Tiesin, että Selim, jolla oli paljon rahaa, enemmän kuin

+hän tarvitsi, oli ennen sodan syttymistä viettänyt jokseenkin vapaata

+elämää Parisissa; tiesin hänen joutuneen kaksintaisteluun erään

+ranskalaisen ylimyksen kanssa ja kolme kertaa lyöneen tämän kädestä

+miekan, mutta yksityisseikoista en ole saanut selvää. Siihen aikaan

+elimme me, Selim ja minä, jokseenkin erillämme. Ensinnäkin oli hän

+rikas, ja toiseksi oli Hanian muisto meidän välillämme. Tosin oli Selim

+käyttäytynyt häntä kohtaan kuin kunnon mies konsanaan, mutta minä en

+voinut vapautua ajatuksesta, että jos häntä ei olisi ollut, ei rakasta

+Haniaani olisi kohdannut sellainen onnettomuus, eikä hän olisi mennyt

+luostariin, ja minä itse olisin ollut onnellisempi: en olisi tuntenut

+sitä sielun tyhjyyttä, joka nyt kahdeksan vuoden ajan oli minua

+vaivannut, ja sen sijaan, että harhailin vieraissa maissa, olisin ehkä

+kaikessa rauhassa palvellut isieni maata.

+

+Sitäpaitsi kiusasi minua sekin, että minua, joka olin vähemmän

+syyllinen, kalvoi suru ja omantunnon soimaus, kun taasen Selim oli

+kokonaan unohtanut Hanian. Saavuttuaan Parisiin antautui hän koko

+itämaisen luonteensa intohimoisuudella maailmankaupungin huumaaviin

+huvituksiin. Selim oli aina ollut rajaton kaikessa. Hänen

+varallisuutensa, aateluutensa, sivistyksensä, eikä suinkaan vähemmin

+äidiltä peritty ulkonainen kauneutensa, avasivat hänelle kaikki ovet.

+Hänet otettiin vastaan joka taholla, kaikki kilpailivat hänen

+suosiostaan, Mutta niinpä olikin hän kaunis kuin taiteilijan unelma,

+tuo nuorukainen, jolla oli lämpimät, suoraan sydämeen tunkeutuvat

+siniset silmät, ylväs pää, muodoltaan taiteilijan ikuistuksen arvoinen,

+ryhdikäs, solakka vartalo, pulppuava nuoruus ja elonvoimaa niin

+ehtymättömästi, että mitä runsaammin hän sitä tuhlasi, sitä enemmän

+hänelle sitä tuntui jäävän.

+

+Sitäpaitsi ei hän ollut ainoastaan "kaunis mies" siinä merkityksessä

+kuin boulevardien Parisi käsittää kauneuden. Hänessä oli kaikki

+erikoista ja tavatonta, lahjakkuudesta ja kuohuvasta elämänhalusta aina

+kasvonpiirteisiin saakka.

+

+Nuoren tattarin, jolla oli enkelimäiset kasvot, atleetin voimat,

+leijonan rohkeus ja ritarin käytös, oli Parisi havainnut aivan

+tuntemattoman väriseksi ja tuoksuiseksi ruusuksi. On helppo arvata,

+miltä Seine-kaupungin markiisit näyttivät hänen rinnallaan. Heitä oli

+kuohuva elämä puristellut luita ja ytimiä myöten, hänelle näytti se

+vain antavan uusia voimia. Heidän sielunsa olivat sammuneet kuin

+öljyttömät lamput, hän oli pelkkää tulta ja liekkiä. He olivat voimansa

+tuhlanneet, hän ei tiennyt mitä tehdä uhkuvalla elonvoimallaan. He

+eivät enää tavanneet elämästä mitään viehätystä, häntä hurmasi kaikki

+se uusi, mikä häntä ympäröi, ja itse viehätti hän kaikkia.

+

+He ottivat osaa mässäyksiin, kiihoittaakseen veltostuneita hermojaan,

+hän jäähdyttääkseen ylen kuumaa vertansa. Ja sitäpaitsi ei sakka

+pikarin pohjalta tarttunut hänen huuliinsa, paha varisi tästä jalosta

+luonteesta kuten kuiva hiekka kalliolta.

+

+Hänen luonteensa oli muodostunut silmieni edessä, olin nähnyt sen

+kehittyvän melkein päivä päivältä, ja siksi minä tunsinkin hänet

+perinpohjin. Mies oli sama Selim kuin lapsenakin, kaikki vain

+täydellisemmäksi suhtautuneena.

+

+Omien voimiensa tietoisuus antoi hänelle varmuutta, useimpien

+ihmissielujen kehnouden ja teeskentelyn tuntemus sai hänet halveksimaan

+ihmisiä. Lannistumattoman tarmon ja toimintakyvyn siemenet, joita

+hänessä aina oli ollut, juurtuivat nyt, versovat ja tekivät hänestä

+tavallaan vaarallisen.

+

+Hänellä oli jälellä entinen vilkkaus ja ajattelemattomuus, jotka hänen

+intohimoisen luonteensa takia saattoivat helposti muuttua

+mielettömyydeksi. Mutta siitä suojasi häntä itse-arvostelu, jota

+sivistys tuottaa, ja hienosti kehittynyt vaisto, joka käsitti jokaisen

+teon ja ajatuksen merkityksen.

+

+Hän ei ollut milloinkaan ollut tunteellinen, mutta jos hänessä oli

+lapsuuden päivinä ollut jotakin sentapaista havaittavissa, katosi se

+nyt jäljettömiin. Senpätähden ei Hanian muisto ollut jättänyt hänen

+mieleensä omantunnontuskia eikä kaipuun hiventäkään. Nauraen ja

+riemuiten osasi hän rakastella, ei huokaillen. Sellainen luonne

+soveltui kuitenkin parisittarien luonteeseen ja mielenlaatuun, ja

+siksipä he olivatkin kerrassaan hurmaantuneita häneen, vaikka tiesivät

+varsin hyvin, että hän arvelematta saattoi pettää heitä. Puhuessani

+hänelle tästä, vastasi hän:

+

+-- Minä en sitoudu kehenkään, minä huvittelen. Antaisin mitä tahansa,

+jos voisin löytää todellista rakkautta, mutta jos sellaista on

+olemassa, joudut sinä meistä kahdesta kauemmin etsimään sitä, mutta

+luultavaa myöskin on, että sinä sen löydät.

+

+-- Sinä siis petät, sanoessasi: minä rakastan?

+

+Hän hymyili.

+

+-- Ei, tiedän kyllä pettäväni vast'edes, mutta sitä sanoessani en petä.

+

+Ne miehet, joiden kanssa hän oli tekemisissä, jakaantuivat kahteen

+ryhmään: toiset melkein jumaloivat häntä ja toiset inhosivat. Selimillä

+puolestaan oli aivan erikoinen tapa kohdella heitä.

+

+-- Minä pidän enemmän niistä, jotka pitävät minusta, mutta kunnioitan

+enemmän niitä, jotka minua vihaavat; he ovat itsenäisempiä, -- sanoi

+hän.

+

+Sitten oli hänellä tapana lisätä:

+

+-- Kaipaan muuten yhtä vähän kumpiakin.

+

+Kuitenkin oli hän erinomainen toveri. Hänellä oli kultainen sydän, ja

+hän auttoi missä ja millä tavalla suinkin voi, mutta hänen ystävyytensä

+ei ollut helposti voitettavissa. Sinä hetkenä, kun hän veljellisesti

+jakoi kaikki jonkun toisen kanssa, rakasti hän myöskin tuota

+toista kuin veljeään; silloin oli hänen tunteensa vilpitön ja

+teeskentelemätön, mutta kohta sen jälkeen saattoi hän ottaa saman

+suhteen jokseenkin kevyeltä kannalta. Selim käsitteli kaikkea

+jokseenkin keveästi.

+

+Kun minä äsken mainitsemistani syistä aloin vetäytyä hänestä erilleni,

+kävi Selim katkeran surumieliseksi. Tuon tuostakin kysyi hän minulta:

+

+-- Mitä sinulla sitten oikeastaan on minua vastaan, senkin jöröjukka?

+

+Sitten herkesi hän kysymästä, mutta hän ei herennyt suremasta. Usein

+ryntäsi hän ylös pieneen kamariini Montmartrelle, istahti ikkunan

+ääreen ja katsoi huolestuneena minuun enkelinsilmillään, ikäänkuin

+tahtoen lukea kaiken, mitä sydämessäni liikkui. Minä puolestani en

+lakannut pitämästä hänestä, päinvastoin; ehkä juuri siksi, että meidän

+luonteemme olivat niin perin erilaiset, olin hänen suhteensa yhtä

+paljon heikko kuin myötätuntoinenkin. Mutta Hanian varjo oli meidän

+välillämme. Lisäksi oli minulla muitakin perusteita.

+

+Enhän voinut elää niinkuin hän, ja sitäpaitsi oli hän iloinen, minä

+raskasmielinen. Tosiaankin, minulla oli kyllä syitä pysyä erossa

+Selimistä, mutta minä en voinut uskoa niitä hänelle, sillä pelkäsin

+hänen alkavan sääliä minua. Luontoni ei salli minun milloinkaan uskoa

+surujani toisille. Kun tunsin piston sydämessäni, suljin sen, kuten

+ummistuu simpukka, jonka sisään tunkeutuu hiekanjyvänen. Sitäpaitsi en

+koskaan uskonut muille ilojanikaan. Se, joka menettelee toisin, toimii

+jonkun sisäisen voiman pakoittamana; sitä pakoitusta en minä tuntenut.

+

+Sellaisissa oloissa olimme eläneet muutamia vuosia Parisissa, minä

+vaatimattomasti, hän suurellisesti. Sitten syttyi sota. Tiedon siitä

+otimme vastaan verrattain välinpitämättömästi. Koko Parisi piti sitä

+alussa vain jonkinlaisena sotajoukkojen kävellyttämisenä. Luultiin

+parrakkaitten zuavien ja mustien afrikalaisten pelkän näkemisen ajavan

+saksalaiset pakosalle. Nämä zuavit ja turkuusit lähtivät Parisista kuin

+saalista vainuava petolintuparvi. He tunsivat hehkuvaa taistelu-intoa

+ja kärsimättömyyttä päästä mahdollisimman pian haistamaan ruudin savua

+ja tappelemaan. Parisi pysyi rauhallisena tulevaisuuteen nähden.

+

+-- Vielä yksi voitto meille, -- sanottiin, -- ja sitten on kaikki

+lopussa.

+

+Mutta kun kanuunien savu oli Weissenburgin, Gravelotten ja Sedanin

+taistelujen jälkeen haihtunut, huomasivat peljästyneet ranskalaiset

+kärsineensä suurimman tappion, mitä olivat milloinkaan kohdanneet.

+Kaikki nuo kirjavat, punaiset ja mustat rykmentit olivat hajonneet

+kuin akanat tuuleen saksalaisten rautapukuisten joukkojen

+tieltä ja maailmankaupungin ympärille kerääntyi yhä sakeampia

+preussilaisjoukkoja. Alettiin öisin kuulla Attilan hevosten hirnuntaa

+Parisin porttien edustalla. Tuon tuostakin kajahteli sanansaattajan

+hevosen kavioitten kopse kaupungin tyhjillä kaduilla, ja ääni ilmoitti:

+"Meikäläiset lyötiin! Uusi tappio!" Hetkiseksi lyyhistyi Parisi kokoon

+kuin härkä, joka saa kirvespohjasta otsaansa iskun, mutta sitten nousi

+se jälleen ylös ja alkoi karjua. Koko kansa nousi nyt puolustukseen.

+Peljätty toissilmäinen diktaattori lensi ilmapallolla tiehensä

+kaupungista. Pohjoisessa, etelässä, idässä ja lännessä muodostui uusia

+joukkoja, armeijoita kasvoi maasta kuin sieniä sateella. Maa muuttui

+pistinmetsäksi. Juuri siihen aikaan syöksyi Selim kerran huoneeseeni

+hehkuvin poskin ja säihkyvin silmin. Hän heittäysi kaulaani ja

+huudahti:

+

+-- Lähtekäämme ulos tappelemaan!

+

+Minä olin jo kauan toivonut sitä, ja otin sentähden vastaan hänen

+sanansa mitä rauhallisimmin. Hän luuli mielialaani vanhaksi

+kylmäkiskoisuudeksi, jota oli jo vuosikausia ollut välillämme, ja

+lisäsi sentähden nopeasti:

+

+-- Meidän välillämme on ollut jotakin, mutta profeettani kautta, unohda

+se, Henryk!

+

+Muistin mitä isäni oli sanonut, kun minun tuli antautua

+kaksintaisteluun Selimin kanssa:

+

+-- Tappele sitten, poikani, ja tappele niin että kipinät sinkoilevat!

+

+Vastasin sentähden Mirzalle samoilla sanoilla:

+

+-- Niin, tapellaan, Selim, ja tapellaan niin että kipinät sinkoilevat!

+

+Syleilimme toisiamme ja aloimme sitten innokkaasti keskustella. Minä

+tahdoin jäädä Parisiin ja taistella kaupungin muurien sisäpuolella.

+Selim halusi lähteä pois kaupungista ja liittyä johonkin vapaajoukkoon:

+

+-- Kaupungin roskaväkeä alkaa jänistää.

+

+Sitten alkoi hän kertoa minulle La Rochenoiresta ja vakuutti hänen

+luonaan tapaavamme mitä kaipasimme.

+

+-- Hän ei voi sietää minua, -- sanoi Selim, -- mutta hän on perin

+merkillinen mies! En ole milloinkaan ennen tavannut sellaista

+luonnetta. Minä voisin panna vaikka pääni pantiksi hänen edestään.

+

+Kuten jo mainitsin, olin turhaan tiedustellut Selimiltä lähempiä

+seikkoja hänen ja La Rochenoiren välisestä kaksintaistelusta. Aavistin,

+että hän oli se markiisi, jonka kädestä Selim oli kolmasti lyönyt

+miekan, mutta Selim oli ottanut osaa lukemattomiin kaksintaisteluihin,

+enkä minä tiennyt mitään varmaa.

+

+-- Voin vakuuttaa sinulle, että sinä et ikinä tapaa hänen vertaistaan,

+-- sanoi hän houkuttelevasti.

+

+Lopuksi taivuin; minulla ei ollut tapana koskaan mukautua Selimin

+tahtoon, mutta nyt suostuin väkisinkin. Parisissa ei tarvinnut muuta

+kuin mennä muurien ulkopuolelle, saadakseen tapella niin paljon kuin

+vain halutti. -- Parisista ei enää voinut päästä pois muutoin kuin

+ilmapallolla. Ilmassa purjehtiminen ei minua juuri erityisesti

+viehättänyt. Olisin muuten tahtonut liittyä ratsuväkeen; La Rochenoiren

+joukko oli jalkaväkeä, mutta Selim oli itsepäinen -- ja minä mukauduin.

+

+Kaksi päivää sen jälkeen nousimme ylös ilmapallolla, mukanamme joukko

+tiedonantoja ja ilmoituksia diktaattorille. Päivä oli pilvinen ja

+sateinen. Pallomme kohosi kaupungissa muutaman tuhannen jalan

+korkeuteen, mutta laskeutui heti sen ulkopuolella niin että ainoastaan

+pari pyssynkantamaa eroitti meidät maasta, ja verkalleen kulki se yli

+preussilaisen leirin. Näin koko leirin kuin kämmenelläni: valkoisen

+telttameren, vallitukset, kanuunat, kypäräpäiset vahtisotilaat, jotka

+seisoivat liikkumattomina kuin kuvapatsaat ympäri leiriä. Sotilaat

+osoittivat meitä, kenraalit tähystelivät meitä kaukoputkillaan, ja

+leirissä syntyi hälinää ja melua, joka tunkeutui palloomme saakka.

+Meitä ammuttiin pienillä kenttätykeillä, mutta me emme kuulleet edes

+kuulien suhinaa. Hra Vaucourt, pallon päällysmies, kelpo ilmailija,

+mutta aika jänishousu, istui kauhusta puolikuolleena korin pohjalla.

+Selim nauroi kuin lapsi, taputti käsiään, kumartui saksalaisiin päin ja

+huusi heille haukkumasanoja kaikilla maailman kielillä. Liikkuessaan

+sai hän korin heilumaan, mikä vielä lisäsi hra Vaucourtin kauhua. Minä

+puolestani pidin ratsupyssyä kädessäni ja odotin otollista hetkeä

+ampuakseni, mutta sekä matkan pituus että korin heiluminen tekivät sen

+mahdottomaksi.

+

+Päästyämme leirin ulommaisen reunan kohdalle laskeutui pallo vielä

+alemmaksi. Nyt tarttui Selimkin ratsupyssyynsä, ja hänen silmänsä

+kiiluivat kuin suden. Hän katseli tarkasti eräälle suunnalle, ja

+hetkisen kuluttua virkkoi hän minulle:

+

+-- Katso!

+

+Minä silmäilin hänen osoittamalleen taholle ja meitä ympäröivän kevyen

+usvakerroksen läpi huomasin, että parvi ratsumiehiä erosi toisista ja

+alkoi ajaa meitä takaa.

+

+Jonkun ajan kuluttua eroitimme jo neliskulmaiset ulaanilakit, univormut

+ja pistimet paljain silmin. Ratsastajien hoputukset kuuluivat jo ihan

+selvästi; pian olivat he aivan allamme. Pallomme laskeutui yhä

+alemmaksi ja kulki nyt paljoa hiljaisempaa vauhtia.

+

+-- Ne ovat ulaaneja! -- huudahti Selim.

+

+-- _Nous sommes perdus!_ [Me olemme hukassa] sopersi hra Vaucourt.

+

+Sillävälin ratsastivat ulaanit eteenpäin minkä kavioista lähti, mutta

+kerrassaan epäjärjestyksessä. Etunenässä upeili muuan suurikasvuinen

+vaaleapartainen upseeri. Hänen kastanjanruskea hevosensa, nähtävästi

+parempi toisia, juoksi täyttä ravia suoraan pallomme alla, ja maa

+pelmahteli sen kavioissa. Upseeri istui takakenossa, ja kääntämättä

+silmiään hetkeksikään muuanne tähysteli hän palloamme, huutaen:

+

+-- Te olette meidän vallassamme! Te olette meidän vallassamme!

+

+-- Pitäkää sitten kiinni meistä! -- vastasi Selim.

+

+Lensimme yli pajupensaita kasvavan ja nähtävästi vesiperäisen niityn,

+sillä ulaanien hevoset kompastelivat tuon tuostakin ja kaatuivat.

+Suurin osa ratsastajia jäi jälkeen ja lopetti takaa-ajon kokonaan;

+upseeri ja parikymmentä miestä seurasi kuitenkin uskollisesti

+kintereillämme.

+

+-- Nepä ovat uljaita hevosia, -- sanoin Selimille.

+

+-- Nyt me voimme ampua, -- vastasi hän.

+

+Me olimmekin nyt vain pari sataa metriä maanpinnan yläpuolella, mutta

+korin heilumisen vuoksi oli melkein mahdoton ampua; toisinaan joutui se

+melkein vaakasuoraan asentoon.

+

+-- Ettekö voi sovittaa, ettei tämä kirottu kori tanssi niin vimmatusti?

+-- huusi Selim jyrisevällä äänellä, ikäänkuin hra Vaucourt olisi ollut

+kuuro.

+

+-- _Nous sommes perdus!_ -- sopersi hra Vaucourt.

+

+Silloin nousi Selim seisomaan ja pitäen toisella kädellään kiinni

+nuorasta kohotti hän toisella ratsupyssyänsä ikäänkuin pistoolia ja

+tähtäsi upseeria.

+

+-- Sinä ammut ohi, -- sanoin minä.

+

+-- Koettakaamme.

+

+Kuului kumea pamaus ja heti sen jälkeen huutoa alhaalta. Katsahdin

+sinne: upseeri ei tähystellyt enää meitä, vaan painoi kasvonsa hevosen

+kaulaa vasten ja pyörähti hetkisen kuluttua maahan satulasta.

+

+Samassa laskeusimme niin alas, että köysi melkein kosketti maata.

+Onneksi kerääntyivät ulaanit kaatuneen upseerinsa ympärille, ja

+sill'aikaa ennätimme me etääntyä muutamia satoja askeleita heistä.

+

+Hra Vaucourt, joka oli nyt jonkun verran rauhoittunut, heitti pois

+pallosta kaikki mitä heitettävissä oli, mutta nähtävästi purkausi

+kaasua märän kankaan lävitse tai sitten oli siihen ilmestynyt reikä

+johonkin paikkaan; joka tapauksessa laahasi kolmannes köyttä pitkin

+maata ja pallo heilui hirveästi.

+

+Sen huomatessaan jatkoivat ulaanit taas takaa-ajoaan, mutta heidän

+hevosensa olivat jo lopen väsyneitä eivätkä jaksaneet juosta enää

+pitemmälle. Tovia myöhemmin oli takaa-ajajia vain viisi jälellä, ja

+hetkisen kuluttua sortui taas yksi hevonen maahan, jaksamatta nousta

+jaloilleen.

+

+-- Nyt niitä on vain neljä, -- sanoi Selim.

+

+-- Ammu yksi, niin jää vain kolme!

+

+-- Matka on liian pitkä; sitäpaitsi heiluu kori tavattomasti.

+

+-- Mutta tarpeetontahan on paeta pitemmälle

+

+-- Siinä sinä olet oikeassa. Hra Vaucourt, avatkaa venttiili, jotta

+pallo tyhjentyy; me tahdomme laskeutua.

+

+-- Hyvät herrat! -- huudahti ranskalainen epätoivoissaan. -- Te olette

+kadottaneet järkenne! Mitä -- neljä paholaista vielä kintereillämme, ja

+mekö antautuisimme heille vapaaehtoisesti? Emme koskaan!

+

+-- Hra Vaucourt, avatkaa venttiili ja heittäkää ankkuri, -- uudisti

+Selim uhkaavasti.

+

+-- En koskaan!

+

+Silloin kääntyi Mirza minuun ja virkkoi rauhallisesti:

+

+-- Ole hyvä ja aseta ratsupyssyn piippu hra Vaucourt'in ohimolle; hän

+saa valita.

+

+Minä käännyin, ja pitäessäni toisella kädellä kiinni köydestä, tähtäsin

+toisella hra Vaucourt'ia ohimoon.

+

+-- Saatte minuutin miettimisaikaa.

+

+Hra Vaucourt alkoi manata, hän manasi meidän kansallisuuttamme, sitä

+hetkeä, jolloin ensi kerran näki päivänvalon, itseään, Parisia ja

+preussilaisia, mutta heitti ankkurin ja avasi venttiilin sellaisella

+kiireellä, kuin Ranskan pelastuminen olisi riippunut siitä. Pallo alkoi

+nopeasti laskeutua.

+

+-- Pidä kiinni! -- huusi Selim.

+

+Yhtä seikkaa emme olleet ottaneet huomioon: ilmapallosta ei astuta alas

+yhtä helposti kuin vaunuista. Ankkuri tarttui tosin pensaaseen, mutta

+kori syöksyi maahan sellaisella vauhdilla, että me kaikki kolme

+lensimme suin päin monen metrin päähän toisistamme. Ratsupyssy lensi

+jonnekin kädestäni, ja itse putosin päistikkaa pensaikkoon.

+

+Hyppäsin heti pystyyn, mutta ennenkun olin ennättänyt selvitä

+keikauksesta ja löytää ratsupyssyni, kuulin hevosen päristelemistä ihan

+viereltäni.

+

+-- Oikealle, oikealle! -- huusi Selim.

+

+Samassa pamahti laukaus, ja ratsastaja, joka oli asettanut pistimen

+rintaani vasten, syöksyi pää edellä satulasta kuin salaman iskemänä.

+

+Mirza ei nähtävästi ollut menettänyt ratsupyssyä pudotessaan!

+

+Minä tartuin myöskin omaani ja katsahdin ympärilleni. Nyt oli Selim

+vuorostaan vaarassa. Kaksi ratsastajaa syöksyi häntä kohden täyttä

+vauhtia, huutaen ja kirkuen kuin hullut. Paljain päin, liehuvin

+suortuvin, hehkuvin poskin ja sieramet levällään valmistautui hän

+tyynesti ottamaan heitä vastaan. Toinen ratsastaja kohotti pistoolinsa

+ja tähtäsi -- minä laukaisin.

+

+Kolmesta ahdistajasta oli nyt jälellä vain yksi, ja minä tunsin itseni

+aivan levolliseksi. Mirza oli liian taitava miekkailija, jotta tappelun

+päätös olisi ollut epävarma.

+

+Neljäs ulaani, joka oli muutamien satojen askeleitten päästä nähnyt

+kaikki, kannusti hevostaan niin rajusti, että eläimen kaviot vajosivat

+syvälle maahan, ja alkoi sitten paeta niin nopeasti kuin hevosen

+kavioista suinkin lähti.

+

+Selim ampui luodin hänen jälkeensä, mutta osaamatta, sillä välimatka

+oli liian pitkä.

+

+Preussilainen, jonka Selim oli ampunut ihan viereeni, ei ollut heittänyt

+suitsia kädestään, ja hevonen seisoi vieressä, pää vaipuneena herransa

+ruumiin yli. Selim ja minä saimme vaivoin suitset heltiämään

+jäykistyneestä kädestä. Sitten hyppäsi Selim satulaan, ottaakseen

+kiinni toiset hevoset. Toinen niistä, nähtävästi vähemmän älykäs eläin,

+oli alkanut kaikessa rauhassa syödä ruohoa niinkuin ei olisi mitään

+tapahtunut, mutta toinen juoksenteli niityllä ja osoitti lyhyellä

+hirnunnalla suruaan.

+

+Hevosten kiinniottamisessa kului hetkinen. Neljännestunnissa oli

+Selimillä kolme hevosta hallussaan. Minä kävin sillä välin ottamassa

+selvää ilmailija Vaucourt'ista, jonka kohtalosta olimme epätietoisia.

+

+Löysin hänet rähmällään makaamasta erään pensaan takaa ja aloin

+pudistaa häntä käsivarresta.

+

+-- Hra Vaucourt, nouskaa ylös!

+

+-- Pardon! Armoa! -- änkytti hra Vaucourt, luullen minua varmasti

+preussilaiseksi ulaaniksi. Ilmailija-parka ei tullut ajatelleeksi, että

+preussilainen ei olisi koskaan puhutellut häntä ranskaksi.

+

+-- Hra Vaucourt, nouskaa! Ei täällä ole enää ulaaneja, vaati me, teidän

+toverinne!

+

+Hra Vaucourt kohotti päätään, nojasi kyynärpäihinsä ja alkoi ihmetellen

+tirkistellä minua, uskomatta silmiään. Selim, joka oli jonkun matkan

+päässä hevosineen, nauroi kuollakseen.

+

+-- Niin, niin, täällä ei ole enää ainoatakaan ulaania! -- toisti hän.

+

+Hra Vaucourt katseli meitä, ulaanien hevosia, kaatuneita, ja remahti

+sitten sellaiseen riemuun, että me luulimme hänen kadottaneen järkensä.

+

+-- _Eh bien! Vous êtes donc des diables!_ [Ka, tepä olette aika

+lempoja!] huusi hän hillittömästi.

+

+-- Häntä saamme kiittää kaikesta, -- sanoin minä, osoittaen Selimiä.

+

+-- Mitä? Tuota nuorta miestä, joka on näöltään aivan kuin -- tyttö?

+

+-- Ei, ei, vaan meitä molempia, -- vastasi Selim.

+

+Hra Vaucourt nauroi, hyppi, teki lukemattomia kysymyksiä, hyppi

+uudestaan, sanalla sanoen, hän oli kokonaan suunniltaan. Sitten juoksi

+hän katsomaan kaatuneita, mutta päästyään lähimmän ruumiin luo, joka

+kasvot vääntyneinä, verinen vaahto suupielissä ja hampaat lujasti

+purtuina yhteen tuijotti häneen jäykistyneellä katseellaan, -- silloin

+alkoivat ilmailijamme polvet tutista, ja hän kävi niin kalpeaksi, että

+me pelkäsimme hänen pyörtyvän.

+

+Selin kehoitti häntä kopeloimaan kaatuneitten taskuja, mutta siihen ei

+hän uskaltanut ryhtyä. Otimme heiltä ainoastaan kypärit ja ajoimme

+sitten tiehemme.

+

+-- Kyllä minä sentään mieluummin matkustan näin kuin tuolla

+helvetinkoneella, -- arveli Selim, sivuuttaessamme ilmapallon, joka

+kokoon luhistuneena retkotti nurmikolla perin surkeana.

+

+Sill'aikaa oli alkanut yhä enemmän hämärtää, ja piankin oli yö käsissä.

+Me saavuimme metsätielle, mutta minne se johti, sitä emme tienneet --

+ehkä jonnekin kylään, joka oli täynnä preussilaisia. Mitä suurin

+varovaisuus oli tarpeen, silli kaikki vaarat eivät olleet suinkaan

+voitettuja. Seutu, jota nyt kuljimme, oli vihollisten hallussa, ja me

+saatoimme millä hetkellä tahansa kohdata preussilaisia vartiojoukkoja.

+Sitäpaitsi oli hyvinkin mahdollista, että oli lähetetty toinen osasto

+meitä takaa-ajamaan. Hra Vaucourt ei voinut mitenkään hillitä kieltään,

+kun hän kerran oli päässyt vauhtiin, ja hän osoitti meille "ääretöntä",

+"sanomatonta" kiitollisuuttaan niin kovaäänisesti, että Selimin oli

+lopulta pakko pyytää hiljaisuutta.

+

+-- Minkätähden? -- kysyi hra Vaucourt.

+

+-- Preussilaisia saattaa olla lähistöllä.

+

+-- _Avec vous, je m'en fiche_, -- vastasi ilmailija luottavasti.

+

+Hänen rohkeutensa oli nyt yhtä "ääretön" kuin hänen

+kiitollisuutensakin.

+

+Metsätie soukkeni soukkenemistaan. Tuon tuostakin tunkeutui korviimme

+jotakin melua; silloin poikkesimme aina sivuun, pysähdyimme ja

+pidätimme henkeämme. Kerran juoksi naarashirvi vasikoineen tien poikki,

+katsahti meihin ja riensi sitten muutamin harppauksin läheiselle

+niitylle, missä alkoi rauhallisena pureksia ruohoa. Oli aivan kuin

+eläimet olisivat tienneet ihmisillä olevan nyt siksi paljon tekemistä

+toistensa murhaamisessa, ettei heillä ollut aikaa välittää niistä.

+Toisinaan pieksivät oksat meitä kasvoihin tai tarttuivat kiinni

+vaatteisiimme, väliin hirnui joku hevosistamme levottomana, joskus

+taasen näytti joku kanto pimeässä ihmiseltä, joka harasi käsivarsillaan

+tai ojensi ne taivasta kohden -- ja me hoputimme hevosiamme, hra

+Vaucourt vetäytyi taaksepäin, ja Selim ja minä viritimme kivääriemme

+hanat ja lähestyimme varovasti epäilyksenalaista paikkaa. Metsä suhisi,

+sade oli jo melkein tauonnut, mutta sen sijaan alkoi tuulla, ja

+taivaalla kiiti repaleisia pilviä, jotka, milloin keräysivät yhteen ja

+peittivät kuun, milloin hajaantuivat niin, että näimme tähtien

+taivaalla valjuina tuikkivan. Naapurimme hermot alkoivat taas

+huomauttaa olemassaolostaan vähemmin miellyttävällä tavalla. Minä

+puolestani tunsin itseni perin onnelliseksi. Hiljaisuus, yksinäisyys,

+karu metsä, yö, raitis tuuli, epävarmuus ja uhkaavat vaarat hurmasivat

+minua sanomattomasti; olin aivan kuin uudestisyntynyt. Muurien sisällä

+oli ahdasta ja painostavaa, täällä hengitin syvästi ja vapaasti kuin

+Farys Arabistanissa [Farys, erään Mickiewicz'in runon sankari]. Siellä

+muurien sisällä olivat ajatukseni alituisesti samoilleet katkerissa

+muistoissa ja yksityisissä huolissa, täällä oli vierelläni veljeni,

+tattari, kädessäni toinen veli, ratsupyssy, edessäni avara, vapaa

+luonto, unhotus, huumaus... kuolema. Ellei ajatus tovereitteni

+epävarmasta asemasta olisi pidättänyt minua, niin olisin kääntänyt

+kasvoni taivasta kohden ja huutanut keuhkojeni koko voimalla: hei, hei,

+sinä suhiseva, kiehtova metsä! -- ja sitten olisin kuunnellut kaikua

+metsästä, missä tuuli humisutti puitten latvoja kuin urkuja soittaen.

+Liettualaisuus heräsi minussa, ja minusta tuntui kuin olisin ollut

+Bialowiczin aarniometsissä, soitten ja rämeikköjen keskellä, missä vesi

+sydänyöllä laulaa, missä switeziankojen [slaavilaisen jumaltaruston

+switeziankat vastaavat suunnilleen meidän uduttariamme] vihlovat huudot

+ilmassa kaikuvat, missä mustat kannot vihreinä loimuavat ja eläimet

+puhuvat ihmiskielin.

+

+En siis ajatellut vaaroja enkä niistä välittänyt, mutta Mirza valvoi.

+Hänen rypistyneet kulmansa osoittivat mitä suurinta tarkkaavaisuutta;

+hän tähysteli jokaista pensasta ja puunrunkoa. Tie kävi yhä

+huonommaksi.

+

+Vihdoin, puolen tunnin ratsastuksen jälkeen, virkkoi Selim:

+

+-- Meidän täytyy lepuuttaa hevosia.

+

+Poikkesimme syrjään tieltä, ja kun olimme päässeet jonkun matkaa metsän

+sisälle, hyppäsimme alas ratsailta ja vapautimme eläimet satuloista.

+Hellittämättä suitsia käsistämme laskeuduimme sitten levolle puitten

+suojiin. Kukaan ei puhunut sanaakaan, kaikki olivat liian väsyneitä.

+Hiljaisuutta häiritsi vain ruohon rouske hevosten hampaissa. Olimme

+levänneet noin neljännestunnin, kun Selim ja minä äkkiä hypähdimme

+pystyyn.

+

+-- Mitä se on? -- kuiskasimme molemmat yhtaikaa.

+

+Pimeydestä ja hiljaisuudesta tunkeutui korviimme kummallista melua --

+jotakin lapsen itkun ja lampaan määkinän tapaista ääntä.

+

+-- Lammas, -- virkkoi Mirza.

+

+-- Ei, vaan huuhkaja, -- vastasin minä. Samassa lakkasivat hevoset

+syömästä, luimistivat korviaan ja alkoivat vainuta sieramillaan.

+

+Ei, se ei voinut olla lammas eikä huuhkaja! Tuossa valittavassa,

+epäselvässä äänessä oli jotakin peloittavaa juuri sentähden, että se

+tuntui niin luonnottomalta. Susien ulvonta tai ratsupyssyjen pauke ei

+olisi saattanut meitä niin levottomiksi.

+

+Selim, joka rohkeudestaan huolimatta oli hieman taikauskoinen, tuijotti

+pimeyteen ja kuiskasi:

+

+-- Tuo ei oikein miellytä minua, yhtä vähän kuin mitkään sellaiset

+vaarat, joiden laadusta en ole selvillä.

+

+-- _Mon Dieu!_ -- sopersi hra Vaucourt kauhusta vavisten.

+

+-- Kas, tuolla on jotakin valkoista, -- kuiskasi Selim ja osoitti

+metsään.

+

+Katsahdin sinne. Mirza erehtyi, siellä ei näkynyt mustaa eikä

+valkoista.

+

+-- Minäpä lähden sinne pyssyineni, -- sanoin. -- Ei kai se paholainen

+minua purematta niele.

+

+Lähdin sinne päin, mutta sitä mieltä olin minäkin, että sellaiset

+vaarat ovat pahimmat, joiden laatua ei tunne. Tosiaankin, kun kuulin

+tuota merkillistä ääntä joka puolelta, olin valmis uskomaan, että

+kaatuneitten henget istuivat puitten oksilla kuin varpuset ja puhelivat

+toisilleen.

+

+Minunkin hermoni alkoivat täristä. Säpsähdin joka kerta kun oksa

+jalkani alla risahti. Kerran olin kuulevinani äänen kuiskaavan

+korvaani: "_He, Polonais_!" [Hei, puolalainen!]  Mutta se oli vain

+mielikuvitusta.

+

+Kiersin sen puun, jonka alla olimme levänneet. Ääni kuului yhtämittaa,

+välistä sieltä, välistä täältä, niin että se lopulta lakkasi minua

+peloittamasta ja alkoi väsyttää.

+

+-- Mene hiiteen! -- mutisin itsekseni ja palasin takaisin puun alle.

+

+Siellä tapasin ainoastaan hra Vaucourtin, joka minun lähestyessäni

+luuli, että paholainen itse oli tullut noutamaan hänen sieluansa.

+

+-- Missä Mirza on? -- kysyin minä.

+

+-- Hän meni o-o-o-ottamaan se-se-selkoa... yritti hän vastata,

+hampaitten lyödessä loukkua.

+

+Kului neljännestunti, puoli tuntia, mutta Selimiä ei kuulunut.

+

+Nyt aloin minäkin todella pelätä. Suuri onnettomuus saattoi olla

+tapahtunut: Mirza oli kenties poistunut liian pitkälle, eksynyt

+kirottuun metsään, eikä löytänyt takaisin.

+

+Kolme neljännestuntia oli jo mennyt, eikä Selimiä vieläkään näkynyt.

+

+Olisin tosin voinut ampua tai huutaa, siten opastaen häntä, mutta

+samalla olisin myöskin voinut houkutella kimppuumme preussilaisen

+vartiojoukon. Mutta muusta ei ollut apua. Ilman Selimiä en olisi

+jättänyt leiriämme, vaikka koko preussilainen armeija olisi hyökännyt

+kimppuumme. Ilmoitin hra Vaucourt'ille aikomukseni.

+

+Hän heittäytyi polvilleen eteeni ja rukoili minua luopumaan aikeestani.

+

+-- Silloin olemme kaikki mennyttä miestä, sanoi hän.

+

+Minä koetin viheltää, mutta hiljaisuus vain vastasi; salaperäinen

+äänikin oli vaiennut. Huusin sentähden kerran ja sitten useamminkin:

+

+-- Mirza... halloo!

+

+Ei vastausta.

+

+Jouduin sellaiseen tuskaan Mirzan tähden, että tukka nousi päässäni.

+Sillä hetkellä oli se poika minulle kallisarvoisempi kuin kaikki muu

+maailmassa, ajattelematta sen enempää asetin ratsupyssyn poskelleni ja

+laukaisin.

+

+Punainen salama ja pamaus. Koko metsä vaikeni kuin kauhusta. Hra

+Vaucourt huusi:

+

+-- Herra, ota minun sieluni!

+

+-- Sitä ei huolisi pirukaan, -- vastasin minä kärsimättömästi.

+

+Hiljaisuutta ei kestänyt kauempaa kuin viisi minuuttia; silloin kuulin

+hiljaista rapinaa pensaikosta, aivan kuin joku olisi tallannut kuivia

+oksia.

+

+Se saattoi olla Selim, mutta myöskin joku toinen. Hra Vaucourt ja minä

+asetuimme väijyksiin puun taakse.

+

+Hetkisen kuluttua ilmestyi tumma olento pensaikosta. Onnettomuudeksi

+siirtyi kuu juuri silloin pilveen, ja tuli niin pimeä, että me töin

+tuskin saatoimme eroittaa haamun.

+

+Etukumarassa lähestyi se verkalleen ja varovasti, pysähtyen tuon

+tuostakin kuuntelemaan. Huomasin sen kädessä pyssyn.

+

+Viiden askeleen päähän meistä pysähtyi olento. Teroitin katseeni

+mahdollisimman tarkaksi -- se ei ollut Mirza.

+

+Pimeys esti minua eroittamasta, oliko tuntematon preussilainen tai

+sotilas ensinkään. Tosin näin, ettei hänellä ollut kypärää päässä,

+mutta eiväthän baijerilaiset ja saksilaiset käyttäneet kypärää, ja

+preussilaisillakin saattoi olla lakkeja.

+

+Kuka tuo viiden askeleen päässä oleva mies olikaan, tarvitsin häntä

+joka tapauksessa ja päätin ottaa hänet kiinni.

+

+-- Tsss! -- kuiskasi hän.

+

+-- Tsss! -- vastasin minä puun takaa.

+

+Me leikittelimme oikeastaan sokkosilla. Leikki oli tosin tällä kertaa

+hieman vaarallista, mutta ei suinkaan vähemmin mieltäkiinnittävää.

+

+Vieras astui vielä kaksi askelta lähemmäksi. Samassa heittäydyin minä

+kuin tiikeri hänen kimppuunsa, ja sekuntia myöhemmin istuin hajareisin

+hänen rintansa päällä ja pidin lujasti kiinni kurkusta, huutaen:

+

+-- Vaikene, tai olet kuoleman oma! Mutta tuntematon, joka oli voimakas

+mies, heitteli itseään sinne tänne kuin hullu. Minä olen myöskin

+verrattain vahva mies, mutta vain suurella vaivalla sain pidellyksi

+hänet aisoissa. Hän potki kuin vimmattu ja oli vähällä heittää minut

+kumoon.

+

+Äkkiä jäi hän liikkumattomana makaamaan niinkuin olisi rautakäsi

+naulannut hänet maahan. Katsahdin taakseni: Selim oli polvillaan hänen

+sääriensä päällä ja kurottautuen olkani yli, työnsi hän välkkyvän

+pistimenkärjen miehen silmien eteen.

+

+-- Jos teet pienimmänkin liikkeen, niin pääset hengestäsi, -- kuiskasi

+hän.

+

+Tuntematonta ei enää haluttanut ponnistella vastaan. Selim nousi ylös,

+otti ratsupyssynsä ja virkkoi:

+

+-- Laske hänet!

+

+Minä tottelin; vanki lepäsi liikkumattomana kuin tukki.

+

+-- Tappakaa minut sitten, -- sanoi hän.

+

+-- Nouse ylös!

+

+Mies-raukka nousi pystyyn ja virkkoi läähättäen:

+

+-- Mitä te olette miehiänne? Mitä te minusta tahdotte? Minä en tee

+kellekään ihmiselle pahaa. Te olette musertaneet luitani. Jos olette

+metsänvartijoita, niin ottakaa pyssyni. Minä maksan sakot... mutta

+älkää taittako kaikkia luitani. Nyt on sota. Saalis on sen, joka tahtoo

+syödä. Saksalaiset pyydystävät ranskalaisia... sudet lampaita, kissat

+hiiriä... minä petoja ja jäniksiä, Sellaiset ovat ajat... kaikki

+pyydystävät.

+

+-- Mikä sinä sitten olet?

+

+-- Nimeni on Mathieu Benoit eli vanha Mathieu, jos suvaitsette.

+

+-- Hyvä, rauhoitu, vanha Mathieu! Me emme ole metsänvartijoita, emmekä

+aijo ottaa pyssyäsi, vielä vähemmin laahata sinua oikeuden eteen tai

+ottaa sakkoja -- osoita vain meille tietä.

+

+-- Niin, mutta te olette ruhjoneet minun vanhat luuni, -- mutisi

+salametsästäjä.

+

+Selim kaivoi taskustaan muutamia kultakolikoita:

+

+-- Osta näillä uudet ja vastaa nyt kysymyksiini... Onko täällä

+preussilaisia?

+

+-- On.

+

+-- Ja ranskalaisia?

+

+-- Niitä myöskin. He tappavat toisiaan, ja Isä Jumala katselee vain,

+eikä sano sanaakaan.

+

+-- Kuuleppas! Vie meidät ranskalaisten luo sellaista tietä, jolla emme

+kohtaa preussilaisia.

+

+-- Sellaisia teitä tunnen paljonkin.

+

+-- Jos kohtaamme enemmän kuin kolme preussilaista, ammun kuulan

+otsaasi. Jotta et pääse pakenemaan, sidon sinut nuoraan ja saat juosta

+perässä.

+

+-- Nykyään on koira suuremman arvoinen kuin ihminen, -- mutisi Mathieu

+vastaukseksi.

+

+Me nousimme satulaan ja läksimme matkaan. Mathieu kuletti meitä

+sellaisia teitä myöten, jotka hän yksin tunsi.

+

+-- Tämä tie, -- sanoi hän, osoittaen metsätietä, jota olimme juuri

+tulleet, -- vie Poutvertiin, missä matami Troliella on ravintola.

+Sanotaan, että eukolla pitäisi olla rahoja. Tuolla lepää preussilainen,

+joka äsken ampui nuoren Vauhartin. Minä tunnen kuin viisi sormeani ja

+vien teidät oikeaan paikkaan. Nyt on sellaiset ajat, että kuolema asuu

+tiellä, rauha metsässä, saksalainen kirkossa ja keisari vankilassa.

+

+-- Muuten olen minä tyhmä mies, enkä tiedä yhtään mitään, -- lisäsi hän

+hetkisen kuluttua.

+

+-- Ja kenelle sinä myyt saaliisi? kysyi Selim.

+

+-- Milloin preussilaisille, milloin ranskalaisille, mutta jos he

+ryöstävät sen minulta, niin saavat sen ilmaiseksi. Sota ottaa, hyvä, ja

+maksaa selkäsaunalla.

+

+Ukko kävi yhä puheliaammaksi. Hänessä ilmeni sekä yksinkertaisuutta

+että järkeilyä: kun suuret tappelevat, kärsivät pienet ja luulevat,

+että Isä Jumala on hetkiseksi nukahtanut.

+

+Tiedustelimme oppaaltamme, mitä se kummallinen ääni oli, jota olimme

+metsässä kuulleet, ja saimme tietää, että salametsästäjät huutavat

+siten toisilleen öiseen aikaan; koska ukko Mathieulla oli ollut

+mukanaan kolme poikaansa metsässä, niin oli ääni kuulunut eri

+suunnilta.

+

+-- Mutta paljon mahdollista, -- lisäsi ukko, -- että itse vihtahousukin

+laskettelee sellaisia ääniä.

+

+Sitten alkoi hän taas:

+

+-- Olisittepa joutuneet tekemisiin poikani Jakobin kanssa, jota myöskin

+sanotaan "Vääräkädeksi", niin ettepä olisikaan niin helpolla

+selvinneet, vaikka olettekin vahvoja kuin turkkilaiset.

+

+Kahden seuduissa yöllä alkoi metsä vihdoin harveta, ja me saavuimme

+erääseen solaan. Mathieu kertoi, että metsä, jonka olimme jättäneet

+taaksemme, ei ollut suuri, mutta tie kulki melkein sen ympäri; me

+olimme niin ollen kulkeneet hyvän matkaa ympyrässä.

+

+Tuskin oli päivä alkanut sarastaa, kun kuulimme etäältä kukon kiekunaa,

+ja hetkisen kuluttua eroitimme aamuisen usvan läpi ranskalaisten

+hallussa olevan pienen kaupungin katot ja kirkon tornin. Vahtisotilaan

+kaikuva _Qui vive!_ keskeytti kulkumme. Meidän täytyi odottaa kunnes

+vartiojoukko saapui, ja tämän mukana pääsimme sitten kaupunkiin.

+

+Meitä ihmetytti jonkun verran, että raatihuoneella asuvaa kenraalia ei

+heti herätetty, vaikka ilmoitimmekin tuovamme viestejä Parisista.

+Tyydyttiin vain osoittamaan maille huone, jonka lattialle oli siroteltu

+olkia, ja vartija asetettiin ovelle. Me heittäysimme oljille ja

+vaivuimme raskaaseen uneen.

+

+Vasta kello kymmenen tienoissa kutsuttiin meidät kenraalin luo, jonka

+nimeä en enää muista; suuri osa senaikuisia muistiinpanojani on

+joutunut hukkateille. Herra kenraali, pönäkkä ja ihrainen mies, jolla

+oli kalanpäätä muistuttava naama ja vihreät silmät, oli täydellinen --

+ei soturin, vaan -- kissanpäivillä eläneen mässääjän esikuva.

+

+Kymmenkunta ylempiarvoista upseeria ympäröi häntä kunnioittavan

+vaiteliaina. Hra Vaucourt pyysi puheenvuoroa ja alkoi kaunopuheisesti

+kuvailla seikkailujamme, joiden todenperäisyyttä vakuuttivat ulaanien

+kypärät sekä hevoset, joilla olimme ratsastaneet kaupunkiin.

+

+Hra Vaucourt puhui totuuden mukaisesti, jättäen kuitenkin

+mainitsematta, että minä olin tähdännyt häntä ratsupyssyllä ohimoon,

+saadakseni hänet avaamaan venttiilin. Sitäpaitsi sanoi hän alituisesti

+"me", kun hänen olisi pitänyt sanoa "he".

+

+Hänen kertomuksensa aikana seisoimme Selim ja minä vieretysten, nojaten

+ratsupyssyihimme. Upseerit tarkastelivat meitä sanattomina. Kun hra

+Vaucourt oli vihdoin lopettanut kertomuksensa, nousi kenraali seisaalle

+ja alkoi:

+

+-- Hyvät herrat! Minulla on kunnia esitellä teille tämä Ranskan urhokas

+poika (tässä osoitti hän hra Vaucourt'ia). Jos kaikki ranskalaiset

+kävisivät hänen... hm hm hm... olisi meidän maamme jo vapautettu

+vihollisista. Tämä urhoollinen... hm hm... ei välittänyt... välittänyt

+hm hm hm... vaan suoraan kuulasateen läpi ja... hm hm... saapui hän

+meidän luoksemme... Ja sentähden, hyvät herrat... hyvät herrat...

+

+Tässä alkoi kenraali pyyhkiä suutaan ruokaliinalla, upseerit

+hymyilivät, Ranskan urhokas poika kävi punaiseksi kuin krapu ja alkoi

+vilkuilla meihin. Selim puri huultaan ja minä puolestani koetin antaa

+Ranskan urhokkaan pojan katseestani havaita, ettei meillä ollut

+ajatusta ryhtyä vastustamaan niitä kiitoslauseita, joita hänen osakseen

+tuli.

+

+Sillävälin oli kenraali irroittanut rinnastaan tähden, joita siinä

+muuten riippui kokonainen sikermä, ja virkkoi:

+

+-- Lähemmäksi, Ranskan urhokas poika! Minä toivon... hm hm... että

+diktaattori... hm hm... antaa vahvistuksensa tälle kunnianosoitukselle,

+jonka minä nyt teille suon.

+

+Muuan pitkäkasvuinen, kasvoiltaan tuima ja epämiellyttävä upseeri ei

+voinut enää hillitä itseään, vaan virkkoi:

+

+-- Anteeksi, kenraali .. Minä olen saanut sen käsityksen, että nämä

+kaksi herraa...

+

+Kenraali viittasi häntä vaikenemaan ja kääntyi meihin:

+

+-- Te muukalaiset, -- sanoi hän, -- jotka juuri olette liittyneet

+Ranskan lipun alle, ottakaa tämä sankari esikuvaksenne, ja saattaa

+tapahtua, että teidänkin rintanne koristetaan moisella kunniamerkillä.

+

+Pelkäsin Selimin ratkeavan ääneen nauramaan tai saavan aikaan

+ikävyyksiä. Mutta ei, hän seisoi rauhallisena ja kylmänä, vaikka

+saattoi selvästi huomata, että tapaus sekä harmitti että huvitti häntä.

+

+Hra Vaucourt oli muuten kunnon mies; hän selitti, ettei risti kuulunut

+hänelle, vaan meille. Siitä oli seurauksena, että kenraali sai

+miettiäkseen ongelman: mikä oli suurempi, hra Vaucourtin

+urhoollisuusko, vai vaatimattomuus? Sitten erosivat meidän tiemme.

+

+Iltapäivällä kutsui Mirza upseerit päivällisille, joilla hän tuhlasi

+rahaa kuin ruhtinas. Seuraavana päivänä läksimme etsimään La

+Rochenoirea.

+

+Siten tapahtui matkamme Parisista.

+

+

+

+

+II.

+

+

+Haute-Saônen departementtiin saakka matkustimme suurimmaksi osaksi

+seutujen kautta, jotka olivat ranskalaisten hallussa, vaikkakin

+baijerilainen armeija, joka toimi etelässä, oli yhteydessä pääkaupunkia

+piirittävän preussilaisen armeijan kanssa. Ainoana vaaranamme olivat

+ranskalaiset sotarosvot; kaikki tiet vilisivät niitä, eikä suinkaan

+sattunut harvoin, että ne ottivat omalletunnolleen ryöstöjä ja

+varkauksia. Heitä emme kuitenkaan pelänneet, meitä kun taasen oli

+kolme. "Ranskan urhokas poika" hra Vaucourt oli tosin toista tietä

+lähtenyt Bordeauxiin, mutta kohta toisena matkapäivänä liittyi meihin

+eräs Jean Marx, syntyään elsassilainen, kahdeksantoistavuotias

+nuorukainen, joka ei pelännyt mitään maailmassa ja olisi yhden päivän

+tuttavuuden perästä seurannut meitä vaikka suoraa päätä saksalaisten

+kitaan. Kaikkialla kohtasimme sodan kauhuja, kaikkialla hävitettyjä

+kyliä, joitten asukkaat piiloutuivat meidän lähestyessämme; pellot

+olivat viljelemättöminä, tuon tuostakin tapasimme kuihtuneita,

+nälkäisiä raukkoja, aavemaisia olentoja, jotka perunamaissa kuleksien

+etsivät menneenvuotisia, puolimätiä perunoita. Minne vain tulimme,

+tunkeutui sieramiimme tukahduttava katku. Öisin valaisi taivaanrantaa

+tulipalon kajastus, ja etäältä kuului suden ulvontaa. Muutamia kertoja

+jouduimme taistelutantereelle, missä ei kuitenkaan näkynyt enää

+ihmisten ja hevosten ruumiita, vaan valkoisia paperitukkoja, jätteitä

+ammutuista panoksista. Toisin paikoin peittivät nämä tukot maan kuin

+lumi, paikotellen oli niitä harvemmassa. Kerran päädyimme aivan autioon

+kylään, missä ei ollut muuta elollista, kuin meitä pakeneva, nälästä

+kaakattava kanaparvi ja yksi ihminen, mielipuoli eukko, joka istui

+puoleksi luhistuneen tupansa kuistilla ja puheli kovaäänisesti

+itsekseen. Ainoastaan suurella vaivalla saimme hänen hajanaisista

+vastauksistaan selville, että kylän asukkaat olivat joku päivä sitten

+ampuneet ulaaneja ja sitten paenneet, sillä he pelkäsivät, että heidän

+kylänsä poltettaisiin.

+

+Eräänä yönä saavuimme tuvalle, jonka ikkunasta loisti valkea, ja

+koputimme ovelle. Kesti kauan ennenkuin havaitsimme minkäänlaisia

+elonmerkkejä, mutia vihdoin avautui ovi ja eteemme ilmestyi niin

+sudennäköiset kasvot, että me melkein luulimme näkevämme sen pedon

+edessämme. Marx väitti miestä ruumiinvarkaaksi, ja ehdotti, ettemme

+yöpyisi hänen luokseen, kun emme voineet olla lainkaan varmoja siitä,

+ettemme yöllä saisi puukonpistoa kylkiluittemme väliin. Mutta me olimme

+lopen väsyneitä ja päätimme kuitenkin yöpyä. Hetkisen kuluttua ilmestyi

+esille vielä neljä samanlaista olentoa; he alkoivat vilkuilla meitä

+salavihkaa ja luoda ahnaita silmäyksiä matkatavaroihimme. Marx jäi

+pihalle hevosten luo, Mirza puolestaan tarttui muitta mutkitta

+susimiestä kurkkuun, painoi hänet seinää vasten ja asetti pistoolin

+piipun hänen otsalleen sanoen:

+

+-- Kuuleppas, kirottu elukka! Aja heti paikalla ulos nuo roikaleet,

+muutoin ammun sekä sinut että jokainoan heistä, ja jos jotakin häviää

+yön aikana, hirtän sinut ilman armoa.

+

+Miehet alkoivat murista, koettipa eräs heistä selittää olevansa joku

+virkailijakin ja pyysi uhkaavasti saada nähdä passejamme. Vastaukseksi

+tarttui Selim ratsupiiskaansa ja alkoi sillä säälimättä läiskytellä, ja

+etenkin tuota virkailijaa. Yö kului rauhassa, ja me jatkoimme

+seuraavana aamuna matkaamme.

+

+Mutta tie kävi yhä vaarallisemmaksi. Tulimme nyt seudulle, joka oli

+melkein kokonaan saksalaisten vallassa, joita pienet, hajallaan

+liikkuvat vapaajoukot lakkaamatta ärsyttelivät ja ahdistelivat. Kylät

+ja kaupungit olivat säilyneet paremmin täällä kuin niillä seuduin,

+missä kaksi armeijaa taisteli keskenään. Asukkaat eivät tehneet

+vastarintaa saksalaisille, vaan taipuivat heidän ylivoimaansa, mutta

+niinpä olikin heiltä melkein mahdoton saada minkäänlaista apua tahi

+neuvoja. Me päätimme millä hinnalla hyvänsä etsiä käsiimme La

+Rochenoiren, vaikka se näytti inhimillisille voimille mahdottomalta,

+sillä ensiksikään ei kukaan tiennyt, missä hän joukkoineen oleskeli, ja

+toisekseen täytyi meidän, päästäksemme hänen luokseen, mennä suoraan

+saksalaisten kitaan, sillä mikään vapaajoukko ei ollut niin vihattu ja

+vainottu kuin hänen. Voimme sanoa, että me kolme aloimme nyt käydä

+todellista sotaa omin päin. Me liikuimme vain öisin ja suuntasimme

+kulkuamme sellaisille paikoille, missä huhujen mukaan oli joko hyökätty

+valiojoukkojen kimppuun, lyöty etujoukkoja tahi vangittu pienempiä

+osastoja. Mutta kylläpä me sovimmekin hyvin yhteen, me kolme.

+

+Marx oli tosiaankin kelpo poika. Hän oli luonteeltaan rauhallinen ja

+välinpitämätön, kuten elsassilaiset ainakin, ja mursi lystikkäästi

+ranskankieltä. Toisinaan tuntui minusta kuin hänen urhoutensa olisi

+johtunut jonkinlaisesta puuttuvasta käsityskyvystä, jostain uhkaavan

+vaaran tajuamattomuudesta. Mutta syy oli toinen. Marx vihasi

+saksalaisia kaikesta sielustaan, ja tuollainen viha katkeroittaa

+rauhallista luonnetta paljoa suuremmassa määrässä kuin muunlaista.

+Kuitenkin oli hän valpas kuin vainukoira ja epäilemättä kylmäverisin

+meistä kaikista.

+

+

+

+

+III.

+

+

+Vain vähäisen osan matkasta kuljimme rautateitse. Ranskalaisten haltuun

+jääneillä seuduilla oli nimittäin useimmat radat hävitetty, ja yleisen

+sekasorron aikana ei kukaan välittänyt ryhtyä niitten uudelleen

+rakentamiseen. Tämä vaikeutti suuresti sotajoukkojen liikkeitä, mutta

+siihen aikaan tahtoivatkin kaikki yksimielisesti syöstä Ranskan

+turmioon.

+

+Haute-Saônen depardementti, missä La Rochenoire oleskeli, oli

+saksalaisten vallassa. Päästyämme sen rajojen sisäpuolelle, aloimme

+taas kulkea metsiä myöten ja liikuimme melkein yksinomaan öisin. Päivät

+nukuimme humala- tai viinitarhoissa, tähystelimme ja teimme uusia

+matkasuunnitelmia.

+

+Pari päivää ennen tuloamme La Rochenoiren leiriin poikkesimme erääseen

+La Mare-nimiseen kylään. Se ei tosin ollut aivan matkamme varrella,

+mutta Selim selitti, että hänen täytyi saada tavata erästä hra La

+Grangea, joka oli jonkun aikaa asunut siellä; häneen oli Mirza

+tutustunut Parisissa.

+

+Me lähestyimme kylää mitä varovaisimmin, sillä oli hyvinkin

+mahdollista, että siellä majaili baijerilaisia tai preussilaisia

+joukkoja. Oli jo pimeä, aurinko laskenut; ainoastaan lännessä kuulsi

+vielä iltaruskon kajastus. Siellä täällä alkoi talojen ikkunoihin

+ilmestyä valoa. Kaikkialla näytti vallitsevan mitä suloisin rauha. Me

+ryömimme humalatarhassa kuin käärmeet, mutta koirat vainusivat meidät

+ja alkoivat haukkua. Samassa näimme muutamia tummia olentoja, jotka

+seisoivat aitauksen toisella puolella ja keskustelivat puoliääneen.

+

+Me kumarruimme alas. Äänet vaikenivat, ja yksi olennoista kumartui yli

+aidan ja tähysteli tarkasti humalatarhaan päin. Sitten alkoi taas

+kuulua ääniä pimeydestä:

+

+-- Mitä te tähystelette, ukko Grousbert?

+

+-- Koirat haukkuvat! tuolla liikkuu jotakin.

+

+-- Tuollako! Kuu alkaa juuri kohota taivaalle, ja silloin käyvät koirat

+aina levottomiksi.

+

+Toinen ääni lisäsi:

+

+-- Ehkä siellä on kuolleitten sieluja? Sanotaan, että koirat vainuavat

+ihmissieluja.

+

+-- Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen.

+

+Sitten kuului huokauksia.

+

+Mirza kuiskasi minulle:

+

+-- Ne ovat varmasti sotilaita.

+

+Miehet alkoivat aidan takana taas haastella, mutta vielä enemmän

+kuiskaten:

+

+-- Susia juoksentelee myöskin ympäristöllä. Sota siittää susia niinkuin

+kaikkea muutakin pahaa.

+

+-- Kylläpäs iltarusko oli tänään punainen! Jossain on kai taas

+taisteltu.

+

+-- Määri arvelee preussilaisten tulevan uudelleen tänne.

+

+-- Suojelkoon meitä Pyhä Hubertus heistä!

+

+Nyt nousi Selim piilopaikastaan ja huusi:

+

+-- Halloo, ihmiset hyvät! Voitteko opastaa meidät hra La Grangen luo?

+

+-- Oh!... -- kuului pelästyneitä ääniä. Mitä te olette miehiänne?

+

+-- Tänään sotilaita, huomenna ties mitä! Neuvokaa meille tie, älkääkä

+kyselkö.

+

+Eräs miehistä virkkoi:

+

+-- Minä seuraan teitä.

+

+Käännyimme nyt leveälle tielle, jota verhosi läpinäkymätön pimeys.

+Kuljettuamme satakunta askelta teki tie äkkinäisen mutkan oikeaan.

+Etäämpänä kohosi pieni kirkko, jota ympäröi valkoinen, matala muuri ja

+joukko puita; näiden lomitse pilkisti valaistuja ikkunoita.

+

+-- Tuo on Pyhän Hubertuksen kirkko, virkkoi saattajamme, -- ja täällä

+asuu La Grange.

+

+Tulimme nyt puutarhaan, joka oli niin tiheä, että oksat levisivät

+ikäänkuin holviksi käytävien yli. Puutarha näytti olevan perin huonossa

+kunnossa. Sen keskustassa oli kaunis sveitsiläiseen malliin rakennettu

+huvila, jonka seinät olivat villien viini- ja muitten köynnöskasvien

+peitossa, jotta valaistut ikkunat tuikkivat kuin käärmeen silmät.

+

+Eteisen ovi oli auki, ja me astuimme sisään. Ihmisiä ei näkynyt.

+Eteinen oli pimeä, mutta kuu paistoi niin heleästi ikkunasta, että me

+saatoimme eroittaa kaikki: keskellä lattiaa oli pöytä, seinänvierillä

+kaappeja ja niiden päällä kuivaneita tähkäkimppuja.

+

+Marx koputti ratsupyssyllä lattiaan. Samassa kuului askeleita,

+viereiseen huoneeseen antava ovi avautui, ja naisolento -- luultavasti

+palvelustyttö -- näyttäysi, mutta katosi heti, nähtävästi pelästyen.

+Marx koputti kovemmin.

+

+Hetkisen kuluttua ilmestyi sama naisolento uudestaan, pitäen lamppua

+kädessään, ja hänen perässään tuli vanha harmaahapsinen ukko. Tämä

+lähestyi meitä, nosti käden silmilleen ja kysyi verkkaan, mutta

+verrattain kovalla äänellä:

+

+-- Miksi te meluatte niin, ystäväiseni?

+

+Sitten asetti hän käden korvalleen ja kysyi:

+

+-- Hä?

+

+Jos me olisimmekin melunneet, niin ei ukkoparka olisi sitä varmastikaan

+kuullut, sillä kaikesta päättäen tuntui hän olevan kuuro.

+

+-- Eikö minulla ole kunnia olla tuttu? huudahti Mirza, kumartuen ukkoon

+päin.

+

+Tämä tarkasti häntä, muisteli hetkisen ja virkkoi:

+

+-- Ah, tekö se olettekin, kreivi?

+

+Sitten lisäsi hän itsekseen, mutta aivan kuuluvasti:

+

+-- Mitä hän näillä seuduilla tekee!

+

+-- Minä aijon antautua sotapalvelukseen, vastasi Mirza.

+

+-- Tervetuloa, tervetuloa kattoni alle!

+

+Selim esitti Marxin ja minut, ja ukko kehoitti meitä astumaan sisälle,

+mutta me pyysimme ensin saada muuttaa vaatteitamme, sillä me

+muistutimme hieman liiaksi maantierosvoja. Palvelustyttö johdatti

+meidät vierashuoneeseen.

+

+Pukeutuessamme virkkoi Mirza:

+

+-- Hän on kauheasti vanhentunut, muuttunut melkein lapseksi uudestaan.

+

+-- Miksi sinä tahdoit häntä tavata? Hänhän on aivan höperö.

+

+-- Sen kerron sinulle yöllä.

+

+Sitten menimme alas.

+

+Ukko odotti jo meitä katetun ruokapöydän ääressä. Heti meidän jälkeemme

+astui huoneeseen nuori, kaunis tyttö, solakkavartaloinen ja

+tummakutrinen. La Grange esitti hänet pojantyttärekseen.

+

+Minä kumarsin jäykästi ja jokseenkin välinpitämättömästi. Mutta äkkiä

+keksin jotakin, mikä hämmästytti minua mitä suurimmassa määrin.

+

+Neiti La Grange vaaleni kalman kalpeaksi, nähdessään Mirzan, eikä

+viimemainittukaan näyttänyt vähemmin liikutetulta.

+

+-- Hänellä näkyi olevan syynsä tännetuloon, -- arvelin itsekseni.

+

+Me istuimme kukin paikallemme ja ryhdyimme äänettöminä aterioimaan.

+Kukaan ei tuhlannut sanoja, puhuttiin hillityllä äänellä ikäänkuin

+olisi pelätty jonkun kuuntelevan.

+

+Sen verran huomasin kuitenkin, että neiti La Grangen ja Mirzan välillä

+oli jotakin. Edellinen karttoi Mirzan katsetta, mutta kun Mirza taas ei

+katsonut neitoon, tarkasti tämä häntä kummallisin silmäyksin. Mirza

+koetti turhaan saada keskustelua vireille. Vaitiolo kävi kiusalliseksi.

+

+Aterian päätyttyä katsahti ukko La Grange kattoon ja sanoi äkkiä:

+

+-- Maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai... niin, torstaihan tänään

+onkin.

+

+Noustuamme pöydästä tarttui Mirza hänen käsivarteensa, ja he katosivat

+viereiseen huoneeseen. Luulen, että hän pyysi ukolta opasta, mutta en

+voinut kuulla heidän keskusteluaan, vaikka he puhuivatkin verrattain

+kovaäänisesti. Olin nimittäin istahtanut neiti La Grangen viereen ja

+koetin pitää hänelle seuraa.

+

+Se olisi ollut toisissa olosuhteissa verrattain helppoa. Nuori tyttö

+oli kaunis ja miellyttävä, hänellä oli älykkäät, tummat silmät ja

+ihmeteltävän kauniit kädet, jotka hän nähtävästi mielistelyn halusta

+nosti tuon tuostakin kutreilleen. Mutta tällä kerralla ei keskustelusta

+ollut tulla mitään. Minä olin väsynyt ja neiti La Grange hajamielinen.

+

+Vihdoin kysyin häneltä, kuinka kauan hän oli tuntenut Mirzan.

+

+Silloin tuli häneen eloa, mutta sen sijaan että olisi vastannut kysyi

+hän vuorostaan, mitä varten me olimme tulleet näille seuduille.

+Vastasin hänelle, että minusta oli yhdentekevää, missä sain tapella,

+mutta Mirza oli tahtonut poikettavaksi tänne. Tytön kuumeentapainen

+levottomuus yltyi. Olisin ehkä jossain toisessa tilaisuudessa koettanut

+udella häneltä yhtä ja toista, mutta nyt esti minua siitä väsymys. Marx

+oli nukahtanut nojatuoliin ja kuorsasi, ja minä ajattelin enemmän unta

+kuin sydänsalaisuuksien utelemista.

+

+Kohta palasivat Mirza ja ukko viereisestä huoneesta. Ukko istahti nyt

+viereeni, laski kätensä polvelleni ja alkoi puhua pitkiä, hajanaisia

+lauseita, tehden aina etukäteen käsillään liikkeitä, joiden piti kuvata

+hänen sanojaan. Sillaikaa lähestyi Mirza neiti La Grangea. Kuulin

+heidän vaihtavan muutamia pikaisia sanoja, ja senjälkeen näkyi Mirza

+hartaasti pyytävän jotakin. Onnistuin kuulemaan vain sanat: "Minä

+selitän kaikki!" sillä samassa teki ukko taas käsillään muutamia

+ennakkoliikkeitä ja sanoi sitten:

+

+-- Te saatte nukkua toisessa rakennuksessa. Teidän tarvitsee vain avata

+takaovi, niin pääsette suoraan humalatarhaan... aina metsään saakka.

+

+Sitten nosti hän käden korvalliselleen ja kysyi:

+

+-- Hä?

+

+Vihdoin sanoimme hyvää yötä. Toinen rakennus oli puutarhan äärimäisessä

+kulmassa, muutaman kivenheiton päässä huvilasta. Siellä ei nähtävästi

+asunut ketään, sillä astuessamme sisälle lehahti vastaamme humalan

+tuoksu, ja humaloita näkyi riippuvan siellä kuivamassa. Yksi huoneista

+oli kuitenkin kalustettu, ja lattialle oli levitetty kolme patjaa,

+päänalusia ja hursteja. Niin houkuttelevaa vuodetta en ollut nähnyt

+pitkiin aikoihin, ja minä heittäydyin levolle, ajattelematta edes

+riisuutua. Selim ja Marx eivät liioin riisuneet yltään, vaan kävivät

+makuulle täysissä pukineissa, ja kaikilla oli ratsupyssy lähellään

+siltä varalta, että niitä tarvittaisiin.

+

+-- Kuule, -- sanoi Mirza. -- Nyt on hetki tullut, jolloin minun täytyy

+tunnustaa ja selittää sinulle kaikki...

+

+Sen verran kuulin, mutta nukahdin sitten, ja nukuinkin niinkuin tukki,

+mutta en toki paria tuntia enempää.

+

+Kello kahden ajoissa heräsin äkkiä.

+

+Ensi alussa en voinut muistaa, missä olin, mutta sitten selvenivät

+ajatukseni, ja minä katsahdin ikkunasta ulos.

+

+Heikko vaaleanpunainen valo loisti sisälle.

+

+Mutta se ei ollut päivänsarastusta, vaan kaukaisen tulipalon

+kajastusta.

+

+-- Siellä palaa, -- ajattelin itsekseni, mutta en tuntenut vähintäkään

+halua jättää lämmintä vuodettani.

+

+-- Mahtavat tapella siellä.

+

+Ja siellä tapeltiinkin.

+

+Hetkisen kuluttua kuulin kiväärin pauketta etäältä.

+

+Kaukaiset, kumeat laukaukset, nopeat ja tasaiset kuin säveljakso,

+taukosivat toisinaan ja kaikuivat sitten taas kaksinkertaisina.

+

+Väliaikoina kuului Marxin kuorsausta.

+

+Jonkun ajan kuluttua tuntui minusta aivan kuin olisivat laukaukset

+kuuluneet lähempää, ja jokunen kanuunan jyrähdys tärisytteli

+ikkunanruutuja. En tahtonut vielä nousta ylös, mutta päätin kuitenkin

+varovaisuuden vuoksi herättää Mirzan.

+

+-- Selim! -- huusin minä.

+

+Ei vastausta.

+

+-- Selim! -- toistin kovalla äänellä.

+

+Vastaukseksi kuului vain Marxin kuorsaus!

+

+Tällävälin oli kajastus yhä kirkastunut, ja minä eroitin jo Selimin

+vuoteen -- se oli tyhjä.

+

+Arvelin hänen lähteneen ottamaan selkoa taistelun kulusta; tartuin

+ratsupyssyyni ja läksin myöskin ulos.

+

+Kuu paistoi kirkkaasti, ja tulipalon kajastuksen ohella levitti se

+salaperäistä valaistusta puutarhaan. Puitten lehdet rapisivat hiljaa,

+heijastuen hopealle ja kuparinpunaiselle; maassa näkyi pitkiä, tummia

+varjoja. Mutta puutarhassa oli kaikki hiljaista. Huvilan ikkunat

+näyttivät mustilta. Täällä oltiin nähtävästi tottuneita tulipalon

+loimuihin ja kiväärinlaukauksiin.

+

+Salaperäinen juhlallisuus vallitsi kaikkialla. Täällä uinuvan puiston

+surunvoittoinen hiljaisuus, tuolla veripunainen hehku, taistelu,

+tulipalo ja meren kohinaa muistuttava melu.

+

+Olin niin tottunut olemaan varuillani, että nytkin vaistomaisesti

+hiivin eteenpäin aivan kuin olisin lähestynyt preussilaista

+vahtisotilasta.

+

+Äkkiä huomasin Mirzan ja jäin kuin naulittuna seisomaan paikalleni.

+Penkillä, varjoisessa pensaikossa, istui neiti La Grange, ja hänen

+edessään oli Mirza polvistuneena, suudellen innokkaasti hänen käsiään.

+

+Kuu ja punerva hohde valaisi heitä.

+

+-- Sinä minun ainoani, ainoani! -- kuiskasi Mirza intohimoisesti.

+

+-- Annathan anteeksi? -- jatkoi hän hetken kuluttua.

+

+Hänen äänensä ja suudelmansa kuuluivat yli voimakkaimpienkin

+pyssynpamausten.

+

+Kuulin vielä muutamia yksinäisiä lauseita:

+

+-- Tulin ainoastaan...

+

+Aloin pelätä, että taistelu leviäisi La Mareen saakka ja katsoin

+varovaisuuden vaativan meitä olemaan valppaina. Vetäysin senvuoksi

+pensaikkoon ja vihelsin hiljaa sovitun merkin.

+

+Heti alkoi pensaista kuulua rapinaa ja samassa ilmestyi eteeni Mirza

+säihkyvin silmin ja hehkuvin poskin, läähättäen mielenliikutuksesta.

+

+-- Mikä on hätänä? -- kysyi hän.

+

+-- Tappelevat.

+

+-- Etäällä. Älä käytä väärin merkkiä, sinä leikittelet. Merkki tietää:

+vaara on lähellä.

+

+-- Häiritsinkö sinua?

+

+Mirza pysähtyi äkkiä.

+

+-- Sinä näit?...

+

+-- Näin.

+

+Hän vaikeni hetkiseksi, sitten syleili hän minua.

+

+-- Hyvä, -- sanoi hän. Käykäämme sisälle, minulla on sinulle paljon

+kerrottavaa. Nyt et kai nukahda?

+

+-- En, sen lupaan.

+

+Me menimme sisälle. Minä heittäysin patjalleni, Mirza istahti omalleen

+ja alkoi:

+

+-- Sinun mielestäsi olen ehkä toiminut itsekkäästi, mutta arvelin, että

+sinusta oli sama, missä sait tapella. Sitäpaitsi seuraa minua aina

+onni, mutta sinua ei, ja sentähden ajattelin, että jos sinä sidot

+kohtalosi minun kohtalooni, joudut sinä myöskin osalliseksi minun

+onnestani. Mutta asian voi muuttaa. Minä olen antautunut hyvin

+vaaralliseen seikkailuun. Nyt kerron sinulle mihin. Jos tahdot, niin

+voit peräytyä, vielä ei ole myöhäistä. Mutta sano minulle, olisitko

+joka tapauksessa lähtenyt sotaan?

+

+-- Olisin.

+

+-- Hyvä -- siis en houkutellut sinua?

+

+-- Et.

+

+-- Kuule sitten. Jo ennen sodan syttymistä tutustuin Parisissa Lydia la

+Grangeen ja rakastuin häneen. Hän miellytti minua. Mutta sitten välimme

+rikkoutuivat, ja tiedätkö, kuka siihen oli syynä?

+

+-- En.

+

+-- La Rochenoire.

+

+-- La Rochenoire?

+

+-- Niin. Yksityisseikkoja en nyt ennätä sinulle kertoa. La Rochenoire

+rakastui myöskin häneen, mutta se mies oli huonossa huudossa

+ja markiisin-arvoineen köyhä kuin kirkonrotta. Minulle oli

+verrattain helppoa lyödä hänet laudalta. Silloin haastoi hän minut

+kaksintaisteluun. Me taistelimme pistooleilla. Kolme kertaa tähtäsin

+häntä otsaan, ja kolmasti lahjoitin hänelle hengen. Hän ei osaa ampua.

+Olisin voinut tappaa hänet, ja kadun, etten sitä tehnyt, sillä siitä

+lähtien on hän vainonnut minua väsymättömästi. Olen aina ollut tulinen,

+kuten tiedät, ja toisinaan antautuessani uusiin suhteisiin en ole

+välittänyt sitä ennen lopettaa entisiä. Niin oli nytkin käynyt. Vuotta

+ennen kuin opin tuntemaan Lydian olin Jockey-klubissa tutustunut

+nuoreen meriupseeri Marillaciin, joka heti ensi hetkellä mieltyi

+minuun. Hän oli kelpo poika -- urhoollinen, älykäs, sanalla sanoen

+oikea ritari. Jonkun viikon kuluttua kutsui hän minut kotiinsa ja

+tarjosi ystävyytensä, ja minä -- suokoon Jumala sen anteeksi! --

+antausin suhteisiin hänen nuoren, kauniin vaimonsa kanssa.

+Meikäläisissä oloissa pidetään sellaista rikoksena, mutta Parisissa on

+se ihan tavallista. Minä en ollut ympäristöäni parempi. Mutta

+omatuntoni alkoi kuitenkin soimata minua. Mies oli usein poissa, mutta

+kun hän tuli kotiin, täytyi minun teeskennellä ystävyyttä häntä

+kohtaan, ja se kävi ylen tukalaksi; minä inhosin itseäni. Tultuani

+tuntemaan Lydian tahdoin lopettaa entiset suhteeni, en siksi, että

+tunteeni Lydiaa kohtaan olisi ollut todellinen, sellaiseksi muuttui se

+vasta myöhemmin, -- vaan siksi, etten voinut teeskennellä. Luulin

+voivani helposti päästä eroon rouva Marillacista, mutta petyin

+suuresti. Hän oli saanut tiedon aikeestani, ja mustasukkaisuudesta ja

+kostonhimosta antautui hän suhteisiin La Rochenoiren kanssa. Tämä taas

+ei anna koskaan anteeksi eikä väisty kenenkään tieltä, ja siksi käytti

+hän tilaisuutta tehdäkseen lopun Lydian ja minun välisestä suhteesta,

+samalla kostaen minulle. Hän selitti Lydialle, että minä rakastin rouva

+Marillacia. Lydia ei tahtonut uskoa sitä, vaan vaati todistuksia.

+Silloin sain rouva Marillacilta kirjeen, missä hän pyysi minulta

+viimeistä kohtausta. Minä kieltäysin. Silloin sain toisen kirjeen, joka

+sisälsi vain sanat: "Sinä tiedät, että mieheni on tullut kotiin, ja

+pelkäät." Enempää ei tarvittu. Minä menin. Se oli ansa. La Rochenoiren

+oli määrä tuoda Lydia paikalle, todistaakseen hänelle uskottomuuteni.

+Mutta siinä ei kylliksi. Kostonhimoisena minua kohtaan ei se lurjus

+empinyt valita myöskin rouva Marillacia uhrikseen; hän ei ilmoittanut

+ainoastaan Lydialle kohtaamisestamme, vaan myöskin hra Marillacille,

+toivoen tämän haastavan minut kaksintaisteluun ja surmaavan minut --

+Marillac oli nimittäin Ranskan taitavimpia miekkailijoita, eikä kukaan

+uskaltanut ryhtyä hänen kanssaan miekkasille. Sitten tapahtui

+yhteentörmäys. Sinä olet tietysti kuullut siitä -- koko Parisihan ei

+puhunut muusta. Päätin antaa Marillacin surmata itseni, mutta kun sain

+nähdä verta, pääsikin kovaonninen luontoni oikeuksiinsa, ja minä

+työnsin miekkani kahvaa myöten hänen rintaansa. Vielä tänään kuulen,

+kuinka terä mursi hänen selkärankansa.

+

+Mirza säpsähti. Hän oli kalpea, hänen silmänsä säihkyivät ja kasvoilla

+kuvastui tuska, mutta samalla synkkä, uhkaava katkeruus.

+

+Hän peitti käsillään kasvonsa ja vaikeni. Vähään aikaan en kuullut

+muuta kuin laukauksia, jotka yhä lähenivät.

+

+-- Kerro enemmän, aika on täpärällä, -- sanoin minä.

+

+-- On helppo arvata, -- lisäsi hän, -- mitä sitten tapahtui. Lydia ajoi

+minut ovesta ulos, ja siitä lähtien aloin rakastaa häntä toden teolla.

+Olisin kostanut verisesti La Rochenoirelle, mutta en ollut selvillä

+hänen syyllisyydestään. Sitäpaitsi komennettiin hänet heti jälkeenpäin

+Marseilleen, sillä hän oli siihen aikaan meriministeri. Ennen lähtöään

+kosi hän Lydiaa, joka epätoivoissaan antoi myöntymyksensä. Minä

+aloin viettää hurjaa elämää ja tuhlasin koko joukon rahoja. Olin

+Jockey-klubin sielu; siellä pidettiin minua sankarina, itse pidin

+itseäni halpamaisena raukkana. Kärsin kauheasti. Sitäpaitsi kasvoi

+rakkauteni Lydiaan, ja se teki minut vielä onnettomammaksi.

+

+-- Kuinka sait tietää La Rochenoiren osallisuuden tuohon juttuun?

+

+-- Tapasin rouva Marillacin sittemmin siinä kurjassa ympäristössä,

+missä aikaani kulutin. Hän oli vajonnut syvälle, mutta minä koetin

+kohottaa häntä, vaikka tosin liian myöhään: hän oli saanut

+keuhkotaudin. Hän kuoli pian sen jälkeen, mutta tunnusti ennen

+kuolemaansa minulle kaikki. Vannoin silloin kostavani La Rochenoirelle.

+Ja kautta taivaan! olisin tehnyt sen heti, ellei sota olisi juuri

+silloin tullut väliin.

+

+-- Luulin, -- jatkoi hän, -- että La Rochenoire sortuu sen jalkoihin,

+ja rukoilin sentähden ristin Jumalaa ja typerää Muhamedia pelastamaan

+hänet minulle. Eikä aikaakaan, kun hänen nimensä sukelsikin esille

+tapausten pyörteistä, sen kamalan kehän ympäröimänä, joka oli tehnyt

+hänet niin kuuluisaksi sissiksi. Silloin ajattelin: nyt on hetki

+tullut!

+

+-- Mikä on tarkoituksesi?

+

+Mirza aukaisi vapisevin käsin lakkinsa vuorin ja otti esille paperin,

+jonka ojensi minulle, sanoen:

+

+-- Lue!

+

+Aloin lukea tulipalon loimussa, ja minusta tuntui kuin en olisi ollut

+valveillani, -- kuin olisi kaikki, mitä tapahtui, ollut vain

+kummallista unta, joka haihtui herättyäni.

+

+Paperi, jota pidin kädessäni, oli kaikessa vaatimattomuudessaan Mirzan

+nimitys La Rochenoiren joukon päälliköksi, sekä määräys asettaa

+samainen La Rochenoire sotaoikeuden tuomittavaksi.

+

+Ojensin paperin äänettömänä takaisin.

+

+Mirza nousi seisaalle ja tuli luokseni. Hänen kasvoillaan kuvastui

+oikea itämainen julmuus.

+

+-- Vannon tämän yön, palon, noitten kaatuneitten kautta, että minä

+ilman epäilyksiä ammutan hänet!

+

+Sitten avasi hän nopeasti ikkunan. Hän tarvitsi selvästi raitista

+ilmaa.

+

+Mutta minä en käsittänyt, mitä nimitys merkitsi.

+

+-- Selitä minulle asia! -- sanoin.

+

+Selim käveli hetkisen edes takaisin.

+

+-- Sinä ihmettelet nimitystä ja käskyä asettaa sotaoikeuden eteen mies,

+joka ei tee muuta kuin tappelee saksalaisten kanssa, -- vastasi hän

+vihdoin. -- Mutta kaikella on syynsä. Tuo mies luulee nyt olevansa

+kaikki kaikessa, ollessaan joukon johtaja. Hän on ylimys. Hänen

+miehensä huutavat "_vive le roi_!" [Eläköön kuningas!] sotakentällä.

+Hän ei palvele tasavaltaa, vaan Henrik V:ttä. Sitäpaitsi kohtelee herra

+markiisi ihmisiä liian ylimielisesti, hän ammutti Branche Verten kylän

+määrin, hirtätti Agneauxissa kaksi talonpoikaa, poltatti Maricin kylän

+sentähden, että se kieltäytyi antamasta hänelle muonavaroja. Kun Chauzy

+lähetti hänelle ohjeita, ruoskitutti hän sanansaattajia ja lähetti

+Chauzylle röyhkeitä vastauksia. Yksin sekin riittää tuottamaan hänelle

+kuolemantuomion. Hän tahtoo olla oma herransa ja käydä sotaa omin päin,

+mutta sepä ei luonnistu. Diktaattorilla oli tosiaankin kylliksi syitä.

+Hän selitti La Rochenoiren menettäneen päällikkyyden, kukaan ei

+tahtonut ryhtyä siihen, kunnes minä sain tiedon asiasta.

+

+Ilmoitin heti olevani valmis ryhtymään toimeen, ja koska diktaattori

+tunsi minut Jockeyklubin ajoilta, tulin suuremmitta vaikeuksitta

+nimitetyksi. Mutta minulle huomautettiin, että La Rochenoire, jolla ei

+ole paljoa kadotettavaa ja jolla on sotilaansa takanaan, varmasti ampuu

+sen, joka saapuu hänen leiriinsä nimitys taskussaan.

+

+-- Mitä? Eikö hallitus kykene vapauttamaan itseään hänestä?

+

+-- Kykenee kylläkin: se voisi saartaa hänet joukoillaan ja tuhota

+hänet perin pohjin. Mutta diktaattori ajattelee yleistä mielipidettä.

+La Rochenoiren nimi on käynyt julkiseksi, hän on jo otellut

+nelisenkymmentä kertaa ja useimmiten suoriutunut voittajana. Olen

+sentähden saanut käskyn menetellä varovasti, mikä ei minua juuri

+miellytä! Säästän La Rochenoirea niin kauan kuin hänellä on sotilaat

+puolellaan, mutta hekin alkavat napista. Minä en vedä esille

+nimitystäni heti, vaan vasta sitten kun olen voittanut sotilaat

+puolelleni. Mutta jos La Rochenoire antaisi käskyn ampua minut, niin

+ammun kuulan hänen otsaansa ja vedän esille nimitykseni. Epäilen

+kuitenkin niin käyvän. La Rochenoire tietää, että minä olen hyvissä

+väleissä nykyisen diktaattorin kanssa. Ampua minut olisi samaa kuin

+"polttaa kaikki laivansa", ja sitä ei hän toki tahtone. Saammehan

+muuten nähdä. Toivottavasti ei tarvitse mennä äärimäisyyksiin. Se on

+hallituksen toivo. La Rochenoire ei tiedä asiasta mitään. Niin ovat

+asiat. Sano nyt minulle ajatuksesi.

+

+-- Ajatukseni on, että olisit tehnyt paremmin, jos olisit sanonut

+minulle kaikki samalla kertaa.

+

+-- Menettelin väärin, mutta pelkäsin, että sinä voisit saada minut

+luopumaan aikeestani.

+

+-- Ja miksi sinä sitten houkuttelit minut mukaan?

+

+-- Vielä ei ole myöhäistä vetäytyä takaisin. Sinä sanoit olevan

+yhdentekevää, missä saat tapella. Jonkun matkan päässä täältä oleskelee

+Corbeaun vapaajoukko. Sinä voit liittyä siihen. Varmuuden vuoksi olen

+hankkinut sinulle paikan.

+

+-- Kuule nyt, Selim! -- sanoin minä. -- Sinä tahdot kostaa, ja tee se,

+mutta tapa ei minua miellytä, Voisin kyllä käsittää, jos sinä etsisit

+La Rochenoiren ja muitta mutkitta ampuisit luodin hänen otsaansa, mutta

+sinä aijot ensin voittaa hänen luottamuksensa ja sitten pettää hänet.

+

+-- Minä en ole valinnut tapaa. Sellaiset ovat saamani määräykset, ja

+niitä täytyy minun noudattaa, minkä myöskin olen luvannut tehdä, sillä

+ei siinä kylliksi, että ilman muuta surmaan hänet. Ensin täytyy minun

+saada nöyryyttää hänet mitä julmimmin. Minä en välitä, onko se kaunista

+vai eikö. Minä olen tattari. Minä janoan kostoa!

+

+Ja hän olikin sillä hetkellä aivan kuin täysiverinen tattari.

+

+-- Ajattele, mitä hän on minulle tehnyt! Ajattele, että Lydia on hänen

+morsiamensa!

+

+Ja hän alkoi hieroa käsiään niin että nivelet nauskuivat.

+

+Hetkisen kuluttua lisäsi hän:

+

+-- No, seuraatko sinä minua vai etkö?

+

+-- Seuraan. Jos asia toimitetaan heti, niin autan sinua, muussa

+tapauksessa luovun koko puuhasta.

+

+-- Tee se! Hyvä! Kiitos!

+

+Hän puristi kättäni.

+

+-- Missään tapauksessa, -- lisäsi hän, -- me emme mene yhtaikaa

+leiriin, jottemme herätä epäluuloa. Minun täytyy päästä sinne ensin --

+sitten tulette te, sinä ja Marx. Me emme ole tuntevinamme toisiamme.

+Siten ainakin tulette suojatuiksi hänen kostoltaan, jos jotakin

+tapahtuu.

+

+Minä en tahtonut suostua siihen, mutta Mirza huomautti, ettei meillä

+ollut oikeutta vetää mitään aavistamatonta Marxia mukaamme. Minä

+mukaannuin.

+

+-- Koska sinä lähdet matkaan? -- kysyin minä.

+

+-- Päivän koittaessa. Te jäätte tänne vielä muutamiksi päiviksi.

+

+Sitten tarttui hän taas käteeni.

+

+-- Ole hyvä Lydialle! Minä rakastan häntä. Ole sääliväinen minua

+kohtaan, ainakin siinä suhteessa. Hän ansaitsee sinun ystävyytesi...

+paremmin kuin minä. Hän on kärsinyt paljon, sillä hän ei ole koskaan

+lakannut minua rakastamasta. Nyt on kaikki selitetty.

+

+Ja hän heittäytyi kaulaani ja painoi päänsä rintaani vasten. Sitten

+nousi hän äkkiä ylös ja sanoi:

+

+-- Nyt minä menen.

+

+-- Minne?

+

+-- Sanomaan hänelle jäähyväiset. Se lapsi raukka odottaa minua vielä.

+

+Hän otti ratsupyssynsä ja meni. Minä jäin yksin nukkuvan Marxin kanssa.

+Sotamelu ei vaiennut, päinvastoin yltyi. Sitävastoin häipyi kajastus,

+sillä päivä alkoi jo sarastaa. Ikkunanruudut alkoivat loistaa, oksien

+rajaviivat kävivät yhä selvemmiksi. Nojasin päätäni käteen ja aloin

+miettiä. Mutta minä en ajatellut sitä, mitä oli tapahtunut. Olen

+aina tottunut mukautumaan perusteltujen tosisyitten edessä,

+hyväksymään ne kuin turkkilainen "kismetin", kohtalon, marmorikylmän

+välinpitämättömästi. Tuollainen taivuttautuminen oli siihen aikaan

+periaatteeni, lohdutukseni. Elämä ei ollut minusta penninkään arvoinen,

+elin jonkinlaisessa epäilyksen ajassa. Olin liian kauan elänyt vain

+sisällistä elämää ja kuluttanut itseäni. Sentähden etsinkin nyt

+voimakkaita, kannustavia vaikutelmia, sillä ne repäisivät minut irti

+kaiken katoavaisuuden ja tyhjyyden mietteistä.

+

+Ajattelin nyt ainoastaan Mirzaa, hänen voimakasta elämäänsä,

+itseluottamustaan ja sitä ylenmääräistä elämänintoa, joka hänessä

+kuohui. Hän tappeli, rakasti, kosti ja oli täydellisesti vakuutettu

+siitä, että se kaikki oli vaivan arvoista. Ei ainoakaan epäilyksen

+varjo himmentänyt hänen sieluaan. Hänessä ei ollut pisaraakaan Hamletin

+verta. Sellaiset ihmiset ovat luodut toimimaan. Hänestä säteili elämän

+lämpöä, jossa minäkin jähmettynyttä sieluani lämmittelin.

+

+Tällä hetkellä heitti hän tuolla puistossa jäähyväiset kauniille neiti

+La Grangelle, unohtaen koko maailman. Minä olisin hänen sijassaan

+tuntenut suutelevani huulia, jotka kuolema ennemmin tai myöhemmin

+jähmetyttää.

+

+Päivä valkeni yhä. La Maren kukot alkoivat kiekua toinen toisensa

+perästä. Menin avonaisen ikkunan ääreen ja näin samassa heikon

+lyhdynvalon, joka lähestyi nopeasti pimeydestä, ja kuulin puukenkien

+kolinaa.

+

+Hetkisen kuluttua ilmestyi ikkunan alle paljaspäinen ja takkutukkainen

+poika. Hän kohotti lyhtyä, ja nähtyään minut ikkunassa huudahti hän

+läähättäen:

+

+-- Te ette nuku?

+

+-- Kuinka niin?

+

+-- Preussilaiset ovat matkalla kylään.

+

+-- Sammuta lyhty ja mene! -- vastasin minä kuiskaten.

+

+Herätin Marxin ja menin sitten eteisen ovelle ja vihelsin.

+

+Mirza tuli heti.

+

+-- Halloo! Halloo! -- huusi hän.

+

+-- Saksalaiset ovat La Maressa.

+

+Hiivimme humalatarhaan, joka ulottui metsään saakka. Meidän ei muuten

+tarvinnut edetä kovin pitkälle, sillä preussilaiset eivät tienneet

+meidän oleksivan kaupungissa. Heittäydyimme rauhassa humalaköynnösten

+sekaan ja aloimme kuunnella. Taistelu oli jo päättynyt ja kajastus

+hävinnyt taivaalta. Aluksi oli kaikki hiljaista La Maressa, mutta

+vähitellen aloimme eroittaa ensin hiljaisempaa, sitten kovempaa melua.

+Jonkun ajan kuluttua kuulimme kavioitten kopsetta ja hevosten

+hirnuntaa, torvien toitotusta ja rumpujen pärinää. Lopuksi alkoi kuulua

+myöskin laulua: ratsuväki luikkasi "Die Wacht am Rhein", ja äänet

+kajahtelivat kirkkaina hiljaisuudessa. Niissä tuntui lannistumatonta

+voimaa ja voitonvarmaa ylimielisyyttä; saattoi arvata, että

+cimbriläiset tomun ja veren peittämät joukot tällä laululla juhlivat

+uutta voittoaan.

+

+Sarastuksen ensi säteet mahtoivat loistaa sädekehänä heidän lippunsa

+ympärillä.

+

+Me kuuntelimme vaieten. Välinpitämätön Marx kalpeni raivosta ja

+kuiskasi hampaittensa lomitse murtuvalla ranskankielellään: "_C'est

+pien! nous ferrons_!" [Hyvä! Saammepa nähdä!] Mirza antautui myös

+kokonaan hetken valtaan. Varmasti unohti hän nyt kaiken muun, ja tuntui

+kuin hänen ajatuksensa sillä hetkellä olisivat olleet painavampia kuin

+Hamletin kaikki mietelmät yhteensä.

+

+Nähtävästi oli kysymyksessä vain läpikulku, sillä vähitellen eteni

+melu, kavioiden kopse ja laulu kuuluivat heikommin ja sekottuivat

+vähitellen humalaköynnösten suhinaan. Sittemmin toi vain jokunen,

+voimakkaampi tuulenpuuska katkonaisia ääniä korviimme.

+

+-- Ne menivät, -- kuiskasi Selim.

+

+-- Niin.

+

+-- Nyt täytyy minunkin lähteä. Te käännytte takaisin La Mareen.

+

+Me jätimme pitkät ja sydämelliset jäähyväiset. Mirza kuivasi kyyneleen

+silmäkulmastaan, heitti ratsupyssyn olalleen, työnsi lakin kenoon ja

+poistui verkalleen, hyräillen jotakin sotilaslaulua.

+

+Sitten kääntyi hän vielä kerran katsomaan ja lähetti meille viimeiset

+jäähyväisensä.

+

+Marx ja minä palasimme äänettöminä La Mareen.

+

+

+

+

+IV.

+

+

+Kolme päivää myöhemmin lähestyimme La Rochenoiren leiriä. Sydämeni

+jyskytti kuin vasara, sillä enhän tiennyt, oliko Mirza enää elossakaan.

+Matkalla sanoin Marxille, miten hänen tuli milloinkin menetellä, ja

+neuvoin häntä parhaani mukaan. Kelpo poika oli kiintynyt Selimiin kuin

+veljeensä; hän sanoi, että jos Selim ei enää ole hengissä, ampuu hän La

+Rochenoiren kuin koiran.

+

+La Rochenoiren leiriin opasti meidät eräs talonpoika, joka oli

+sissipäällikön vakooja, vaikka hän koetti samalla uskotella meille

+olevansa preussilainen vakooja ja kantavansa palkkaa heiltä. Hänen

+nimensä oli Hugon.

+

+Haihduttaakseni levottomuuttani aloin keskustella hänen kanssaan.

+

+-- Te kai ansaitsette hyvästi rahaa, vai mitä? -- kysyin minä.

+

+Hugon käänsi julmat kasvonsa minuun ja hymyili, muistuttaen silloin

+hampaitaan näyttävää koiraa.

+

+-- Ansio on kurja, -- vastasi hän, -- mutta Isä Jumala toimittaa

+toisinaan lisää. Tuon tuostakin tapaa ruumiita, ja kun niitten taskuja

+kaivelee, löytää lantteja, kelloja ja sormista sormuksia. Muuten

+kuolisin nälkään.

+

+-- Vai niin, te ryöstätte ruumiita?

+

+-- Entä sitten? Luen joka kerta "ijankaikkisen rauhan", ja joskus

+kaksikin. Monet eivät tee sitäkään. Isä Jumala on kyllä meille

+armollinen. Ranskalaisia palvelen ilmaiseksi. Corbeau -- nielköön maa

+hänet kitaansa! -- määräsi minut hirtettäväksi -- tosin kyllä palvelin

+silloin vain preussilaisia, -- mutta La Rochenoire irroitti nuoran

+kaulastani. Tästälähin, sanoi hän, tulee sinun ottaa maksu

+preussilaisilta, mutta palvella meitä. Ja minä palvelenkin häntä kuin

+koira. Tunnen täällä jokainoan pensaan. Vien preussilaiset minne hän

+määrää, ja jos minä toisinaan kaivelenkin kaatuneitten taskuja, niin ei

+hän siitä pahastu. Hän sanoo minua aina "naudaksi", ja siihen on

+hänellä täysi oikeus, sillä onhan hän herrani ja isäntäni.

+

+Kuljimme hetkisen äänettöminä. Sitten virkkoi Hugon:

+

+-- Kohta olemme perillä.

+

+Leiri sijaitsi metsässä, kaatuneiden puitten suojassa. Oppaamme teki

+muutamia sovittuja merkkejä vahtisotilaalle, joka pidätti meitä, kunnes

+vartiojoukko saapui. Tämä vei meidät sitten leiriin.

+

+Saapuessamme sinne oli aurinko juuri laskeutumassa. Ei ainoatakaan

+telttaa näkynyt, mutta kaikkialla oli olkilyhteitä. Jonkun matkan

+päässä näkyi kymmenkunta vaunua ja niiden edessä laihoja hevoskaakkeja.

+Vaunujen välissä istui kuormarenkejä, kestiten itseään juustolla ja

+leivällä. Useimmat sotilaat lepäsivät oljilla, toiset olivat

+kaivautuneet lyhteisiinsä niin että vain pää näkyi. Kokonaisuus teki

+hyvin surullisen vaikutuksen: kuihtuneita, likaisia kasvoja,

+pullistuneita, verisiä silmiä, repaleisia takkeja -- kaikki tuo teki

+nuo olennot enemmän ryövärien kuin sotilaitten näköisiksi.

+

+Meidät otettiin vastaan verrattain kylmästi. Kun vartiojoukko vei

+meidät kentän poikki, kohottautui siellä ja täällä puitten juurien

+joukosta esille hurjia kasvoja, ja käheä ääni kysyi:

+

+-- Halloo! Lempo soikoon, keitä te tänne laahaatte?

+

+-- Ne ovat boulevardikeikareita!

+

+-- Tule tänne vaan, pieni nahkapoika, -- huusi eräs Marxille, --

+isänmaa tarvitsee leivonpaistia!

+

+-- Kylläpäs sinä tyhmittelet, -- puuttui toinen, tarkastaen Marxin

+parrattomia kasvoja, eihän se mikään leivonen ole, vaan valepukuinen

+tyttö. Näetkös, kuinka se sipsuttelee varpaillaan!

+

+-- Vieköön piru sinut varpainesi päivinesi! Jos se on tyttö, niin sitä

+parempi!

+

+Marx heristi heille nyrkkiä, minä etsin katseellani Mirzaa, mutta en

+nähnyt häntä missään. Aloin jo miettiä uhkauksemme täytäntöön panoa La

+Rochenoiren suhteen. Saavuimme nyt muutamien suurten puitten luo,

+joiden takaa oli kuulunut valittavaa ääntä. Katsahdettuani sinne oli

+aivan kuin raskas kivi olisi pudonnut sydämeltäni: ensimäinen, jonka

+näin, oli Selim Mirza. Ajutantin univormuun puettuna keskusteli Mirza

+ylen tuttavallisesti pienen, kähärätukkaisen ylpeännäköisen ja

+kellerväkasvoisen miehen kanssa. Arvasin, että se oli La Rochenoire.

+Hiukan sivulla seisoi tanakkarakenteinen, rokonarpinen ja tavattoman

+ruma mies. Lakin asemesta oli hänen päänsä likaisessa, verisessä

+kääreessä. Hän oli, kuten sittemmin tulin tietämään, luutnantti Simon,

+La Rochenoiren oikea käsi.

+

+Vartiojoukko pysähtyi äänettömänä jonkun matkan päähän heistä. Mirza

+loi meihin pikaisen välinpitämättömän katseen, sitten kääntyi hän pois,

+ikäänkuin ei olisi koskaan ennen nähnyt meitä, ja pudotti sormella

+tuhan sikaristaan. La Rochenoire ja Simon eivät alussa liioin

+välittäneet meistä. He olivat nimittäin kumpikin tahollaan toimessa;

+toinen keskusteli Mirzan kanssa ja toinen valvoi muutamien talonpoikien

+kurittamista. Talonpoika-raukat, joita vartiojoukon upseerin selityksen

+mukaan syytettiin siitä, että he olivat opastaneet preussilaisia

+leiriin, vapisivat joka jäsenessään. Simon käski heidän tarkasti

+katsoa, mitä tovereille tapahtui. Kaksi onnetonta istui kolmannen

+päällä ja ruoski hänet verille; sitten nousi suomittu ylös, joi

+kulauksen viiniä ja kääntyi lähimmän toverin puoleen, sanoen:

+

+-- Nyt on teidän vuoronne, vaariseni.

+

+Simon valvoi toimitusta, lyöden tahtia käsillään ja toistaen

+yhtämittaa:

+

+-- Kovemmin!

+

+La Rochenoire ja Mirza kuiskailivat vähän väliä toisilleen. He

+näyttivät olevan mitä parhaimpia ystäviä.

+

+Vihdoin päättyi rankaisutoimitus. Vartiojoukon upseeri ilmoitti tulomme

+La Rochenoirelle. Tämä katsahti nyt ensi kerran meihin. En ole koskaan

+eläissäni nähnyt sellaisia silmiä. Ne olivat harmaat ja himmeät ja

+aivan kuin sammuneet.

+

+-- Simon, vie nuo miehet sisälle, -- sanoi hän, lyhyeen ja terävästi.

+

+Simon otti esille rasvaisen muistikirjan ja merkitsi siihen meidän

+nimemme; sitten luovutti hän meidät nuorelle Touvenir-nimiselle

+upseerille, sanoen:

+

+-- Neljäs ruotu, Blainen ja Renardin numeroille.

+

+Touvenir osoitti meille kummallekin olkilyhteemme, sanoen lyhyesti:

+

+-- Levätkää nyt.

+

+Siten tulimme leiriin.

+

+Muutamia päiviä myöhemmin heräsin äkkiä yöllä ja tunsin itseni

+sairaaksi. Oljet, joilla lepäsin, olivat kosteat. Heti auringon

+laskettua oli taivas vetäytynyt pilveen ja sitten oli alkanut sataa,

+eli oikeammin oli puitten lehdille alkanut laskeutua paksua sumua, joka

+tihkui nyt pisaroina alas vuoteisiimme. Tippumisen ääni kiihoitti

+hermojani. Tunsin itseäni ahdistavan ja olevani onneton. Kaikki tuntui

+minusta menevän huonosti. Näin joka päivä Mirzan, mutta en ollut vielä

+vaihtanut sanaakaan hänen kanssaan. Hänen käytöksensä La Rochenoirea

+kohtaan on minulle käsittämätön. Mistä johtui tuo ystävyys? Selim oli

+hänen ajutanttinsa, kuinka on selitettävä tämä nopea ja odottamaton

+virkaylennys? Aavistelin, että viekas ranskalainen oli virittänyt ansan

+ja leikitteli nyt Mirzan kanssa kuin kissa. Nämä ajatukset tekivät

+minut levottomaksi. Ja koko ajan loiskivat pisarat herkeämättä,

+rapisivat lehdiltä lehdille yhä nopeammassa tahdissa. Kuume alkoi

+nousta, ja aivoni työskentelivät yhä rauhattomammin. Kun ajattelin,

+että me jäisimme tähän joukkoon, jossa vain petos ja ansat kaikkialla

+väijyivät, jouduin aivan epätoivoon. Millä kaipuulla ajattelinkaan

+vakinaista armeijaa, sen ratsastavia rykmenttejä, jotka keskellä

+valoisaa päivää syöksyivät kuin myrskytuuli vihollista vastaan! Ja me?

+Meidän täytyi kuin susien samoilla pimeydessä, väijyä metsissä ja

+pensaikoissa, hyökätä takaapäin vihollistemme kimppuun... Aloin tuntea

+inhoa tuota elämää kohtaan, ennen kun olin ehtinyt sitä vielä

+kokeakaan. En voinut nukkua, mutta vaivuin hetkisen kuluttua

+jonkinlaiseen horrostilaan. Muutamia tunteja kuuntelin pisarain

+putoamista ja jonkun linnun tai pimeyden hengen ääntä, yksitoikkoista:

+"to-to, to-to!" Mikähän lintu se mahtoi olla, joka pimeydessä ja

+sateessa sillä tavalla äänteli? Toisinaan kuvittelin sen joksikin

+yliluonnolliseksi, kuolemaa ennustavaksi olennoksi.

+

+Sitten aloin nähdä näkyjä. Tumma metsä vetäytyi kaikilta puolin

+taaksepäin ja muodosti ikäänkuin neljä seinää. Olin olevinani jossakin

+huoneessa lapsuuteni kodissa. Pöydällä paloi lamppu ja sen ympärillä

+istuivat isä, äiti ja sisaret. Mutta sitten katosivat nuo olennot ja

+sijalla näin kaksi tuntematonta tyttöä, jotka selailivat jotakin

+vanhaa, kuvitettua aikakirjaa. Asetuin heidän taaksensa ja kurkistin

+kuvaa. Se oli kömpelö, keskiaikainen puupiirros Azincourt'in

+taistelusta. Alle oli piirretty goottilaisin kirjaimin: "Azincourt'in

+taistelu". Säpsähdin äkkiä ilman minkäänlaista aihetta, näky katosi, ja

+taas oli ympärilläni metsä ja pimeys, ja korvissani kaikui vesipisarain

+loiskina ja toverien raskas hengitys.

+

+Haihduttaakseni näyt mielestäni aloin sanoa itselleni: sinä olet

+metsässä, palvelet vapaajoukossa, La Rochenoire on päällikkö, Mirza

+ajutantti, vieressäsi nukkuu Marx... Mutta minua peloitti, en tiedä

+mikä. Pelkäsin, jotta mieleni teki huutaa apua.

+

+Äkkiä kajahti kimakka vihellys, ja kaikki heräsivät. Päästin

+helpoituksen huokauksen. Tämä oli ainakin todellisuutta! Sotamiehet

+hyppäsivät pystyyn, ja neljännestunnin kuluttua olivat rivit

+järjestyksessä. Luutnantit seisoivat paljastetuin miekoin komppaniainsa

+edessä ja ilmoittivat kuiskien toisilleen määräyksiä. Tuokion kuluttua

+ilmestyi La Rochenoire, ja hänen lähestyessään vaikeni surina, jota

+aina riveistä ja etenkin ranskalaisten riveistä kuuluu. Oli aivan kuin

+sotilaat olisivat nähneet itse kuoleman lähestyvän.

+

+La Rochenoire tuli Mirzan seuraamana. He kävelivät verkalleen rivejä

+pitkin. Sotilaat seisoivat suorina kuin aidanseipäät ja tekivät

+kunniaa. Siellä täällä lausui hän jonkun sanan upseereille. Hetkisen

+perästä kuului komento ja rivit jakautuivat kahtia... Toinen puoli

+marssi La Rochenoiren ja Mirzan johdolla oikealle, toinen, johon Marx

+ja minä kuuluimme, marssi Simonin johdolla suoraan eteenpäin.

+

+Täydellinen pimeys vallitsi vielä. Tummat puuröykkiöt ja juurineen

+kaatuneet rungot muodostivat mitä salaperäisimpiä kuvioita. Aavemaisuus

+kuvastui kaikkialla. Me marssimme eteenpäin äänettöminä ja aivan

+hiljaa. Ajattelevalle ihmiselle on sotapalvelus siinäkin suhteessa

+epämieluista, ettei tiedä etukäteen, minne milloinkin komennetaan. Käsi

+kulettaa häntä vain kuin shakkinappulaa, ja sillä hyvä. Niin oli

+minunkin laitani. Tiesin, että La Rochenoire oli ottanut osaa siihen

+taisteluun, josta olimme kuulleet melua La Mareen, ja että hän oli

+kärsinyt tappion. Arvelin senvuoksi, että meidän nyt oli määrä kostaa

+tuo tappio, mutta minne me olimme matkalla ja kuinka vahvan voiman

+kanssa joudumme tekemisiin, siitä ei minulla ollut vähintäkään

+aavistusta.

+

+Hetkisen kuluttua loppui metsä. Yöllistä taivaanrantaa vasten kuvastui

+kukkula tuulimyllyineen ja lukumäärältään kolmeenkymmeneen nousevine

+rakennuksineen, joita me varovasti lähestyimme. Tuulimyllyn ikkunasta

+loisti valoa, ja sen alla häämöitti ratsupyssyynsä nojaavan

+preussilaisen vahtisotilaan tumma, liikkumaton varjo. Vaikka pensaat

+estivätkin meitä näkymästä ja me liikuimme mahdollisimman varovasti,

+kuuli vahtisotilas kuitenkin hiipimisestämme johtuvan rapinan. _Wer

+da?_ kajahti hiljaisuudessa, ja heti senjälkeen pamahti laukaus;

+punainen salama välähti pimeydessä.

+

+Silloin kiljaisimme me kuin yhdestä suusta ja syöksyimme suin päin

+taloja kohti, joista vastattiin heti kivääritulella. Kohta oli taistelu

+täydessä käynnissä. Marx, minä ja muutamia muita sotilaita riensimme

+Simonin johdolla juoksujalassa erään tuvan ovelle ja aloimme

+väkivoimalla pyrkiä sisälle, vihollisen ampuessa ikkunoista ja

+katoilta. Ovi murtui, ja me säntäsimme sisälle. Saksalaiset ampuivat

+meitä, mutta osaamatta. Joka puolella oteltiin pyssynperillä,

+pistimillä ja lopuksi nyrkeillä ja hampailla. Samaan aikaan

+tunkeutuivat sotilaamme toisiinkin taloihin. Kaikkialla vaikenivat

+laukaukset ja oteltiin käsikähmässä. Meidän tuvassamme muuttui taistelu

+pian raivoisaksi temmellykseksi. Rätisten taittuivat ratsupyssyt,

+pistimet kalskuivat ja taistelevat ähkyivät. Preussilaiset ja

+ranskalaiset temmelsivät lattialla toinen toistensa päällä, kiskoivat

+toisiaan tukasta ja purivat. Muuan kookas preussilainen tarttui Marxia

+kurkkuun ja molemmat kaatuivat lattialle, mutta Marx, joka oli voimakas

+kuin härkä, pääsi heti päälle, asetti polvensa vihollisen rinnalle ja

+alkoi kohlia hänen päätänsä kivistä lattiaa vasten. Samassa heittäytyi

+toinen preussilainen hänen päällensä. Minä aijoin kiirehtiä Marxille

+avuksi, mutta sain iskun rintaani ja kaaduin pitkin pituuttani uunin

+viereen, jossa paloi vielä tuli.

+

+Kuinka kauan siinä makasin, en tiedä. Tultuani jälleen tuntoihini en

+ensi aluksi voinut liikuttaa jäsentäkään. Tupa oli tyhjä, ja hiljaisuus

+vallitsi kaikkialla. Tuli oli uunissa sammunut. Ankarain ponnistusten

+jälkeen sain käännetyksi kasvoni lattiaa vasten ja kohottauduin hiukan

+kyynäspäilleni. Ensimäinen, jonka kalpeassa valaistuksessa näin, oli

+Simonin ruumis, joka ammolla suin ja julmasti irvistäen lepäsi

+vieressäni. Sitten pyörryin uudestaan. Toinen heräämiseni oli jo paljon

+miellyttävämpi. Lepäsin vuoteessa enkä lattialla. Ensiksi näin Mirzan

+kauniit, huolestuneet kasvot kumartuneena ylitseni.

+

+-- Sinäkö siinä? -- kysyin minä.

+

+-- Minä, -- vastasi hän iloisesti, -- olin hieman peloissani sinusta,

+mutta huomaankin, ettei mitään vaaraa olekaan.

+

+Itse asiassa tunsin itseni aivan terveeksi.

+

+Rintaani sattunut isku oli saattanut minut tunnottomaksi, mutta ei

+vahingoittanut minua mitenkään. Hengitin taas vapaasti ja kivutta.

+

+Minulla ei ollut sentään vähintäkään halua nousta ylös, tyydyin vain

+katselemaan ympärilleni. Huomasin olevani samassa huoneessa, missä

+toissapäivänä tai eilen tappelimme. Kaikkialla näkyi taistelun jälkiä:

+ikkunaruudut olivat sirpaleina, uuni puoleksi revitty, seinillä

+veripilkkuja, lattialla muurinsaven siruja, mutta ei ainoatakaan

+ruumista. Avonaisista ikkunoista paistoi aurinko sisälle, ja ankarat

+tuulenpuuskat nostivat savua kytevästä takasta, joka taas alkoi hehkua.

+Väkevä katku tunkeutui sieramiin.

+

+-- Kuinka kauan olen oikeastaan nukkunut? -- kysyin Selimiltä.

+

+-- Kokonaisen vuorokauden -- ja kuin tukki.

+

+-- Ja sinä et ole haavoittunut?

+

+-- Sain vain pienen naarmun.

+

+Hän kääri ylös paidan hihan ja ojensi marmorivalkean käsivartensa,

+jossa näkyi pitkä punainen nirhama ja siniset hampaan jälet.

+

+-- Nämä saksalaiset eivät sentään anna teurastaa itseään kuin lampaat.

+

+-- Mutta mehän löimme heidät?

+

+-- Siitä voit olla varma. Tuskin yksikään pääsi pakenemaan.

+

+-- Ja te riensitte meitä auttamaan?

+

+-- Niin.

+

+-- Missä Marx on? -- kysyin hetkisen kuluttua.

+

+-- Patrullissa; Marx on jo korpraali.

+

+-- Simonhan kaatui, eikö niin?

+

+-- Niin, hän lepää jo haudassa.

+

+-- Kuka sai hänen paikkansa?

+

+-- Minä.

+

+Minä nousin istumaan.

+

+-- Selitä minulle, mitä tämä kaikki merkitsee!

+

+Mirza alkoi nauraa.

+

+-- Upseerit ovat hieman tyytymättömiä, mutta La Rochenoire ei tahdo

+kuulla puhuttavankaan kenestäkään toisesta Simonin seuraajaksi.

+

+-- Minä en ymmärrä yhtään mitään!

+

+-- Ja kuitenkin on kaikki niin yksinkertaista. Puhutaan, että

+ranskalaiset tulevat riisumaan aseensa. Siinä ei voi mitenkään olla

+perää, mutta niin puhutaan. Jos huhu toteutuu, joutuu La Rochenoire,

+joka on luopunut hallituksesta, perin tukalaan asemaan.

+

+-- Sentähden hän siis suosii sinua?

+

+-- Niin, jotta minä taas puolestani, jos niin tarvitaan, suosisin

+häntä. Rikkaana ulkomaalaisena otettiin minut Parisissa vastaan

+kaikkialla, ja minä tein tuttavuutta useimpien niitten henkilöitten

+kanssa, joilla nyt on suurin vaikutusvalta Ranskassa. Ja mikä on

+suuriarvoisempaa, kaikki pitivät minusta. Minä olin "_persona grata_",

+ja siksipä voikin sanani merkitä jotakin. Oleskeluni tässä

+vapaajoukossa ja huomattu asemani tuottaa La Rochenoirelle suosiota

+johtavissa piireissä. Ellei niin olisi, ei toinen meistä olisi enää

+elävitten joukossa. Kun tulin leiriin, katsoi hän minua harmailla

+silmillään aivan kuin susi lammasta, joka tulee pyytämään yösijaa hänen

+luolassaan. Mutta minä selitin tahtovani vain tapella, ja koska hän

+tappeli parhaiten, niin tulin hänen luokseen. Hän vainusi ansaa ja

+nauroi pilkallisesti. Hän oli jo kääntynyt Simoniin, antaakseen merkin

+ampua minut, mutta sitten tuli hän ajatelleeksi, että se murha

+tuottaisi diktaattorin ja muiden johtohenkilöitten suoranaisen vihan.

+Hän luuli varmasti pääsevänsä minusta suuremmitta vaaroitta jo

+ensimäisessä taistelussa. Nähdessäni hänen hymynsä sanoin minä:

+"Luultavasti tuntuu teistä naurettavalta, kun minä tulen juuri silloin

+kun puhutaan aseitten riisumisesta." Puhe aseitten riisumisesta oli

+ensimäinen koukku, jonka hänelle viritin. Hän synkistyi ja alkoi

+kysellä, mitä minä asiasta tiesin. Vastasin, että jos minä olisin

+tavannut diktaattorin, niin olisin nyt voinut antaa varmempia tietoja,

+sillä diktaattori oli aina kunnioittanut minua ystävyydellään ja

+luottamuksellaan.

+

+Se oli toinen koukku. La Rochenoire ei pelkää, mutta hän tietää, että

+tuon toissilmäisen kanssa ei ole leikkiminen. Mikä hänelle tulisi

+eteen, jos armeija riisuisi aseensa? Silloin vaatisi toissilmäinen

+hänet varmasti tilille. Sitäpaitsi oli La Rochenoirella toisiakin

+tuumia. Hän on kunnianhimoinen, ja hän luottaa Henrik V:nen

+valtaanpääsemiseen, toivoen sen takaavan hänelle loistavan aseman

+tulevaisuudessa. Hän toivoo silloin saavansa kostaa kaikki nöyryytykset

+ja köyhästä markiisista, jolla ei Parisissa ollut varaa ostaa

+itselleen edes kunnollista sikaaria, tulevansa vaikutusvaltaiseksi

+valtiomieheksi. Niin, niin, valtaan päästessään olisi tuolla miehellä

+edessään loistava tulevaisuus, jos vain minuakin ei olisi tuossa

+tulevaisuudessa.

+

+-- Sinä olet antautunut vaaralliseen leikkiin.

+

+-- Sen kyllä tiedän, mutta minä olen rauhallinen. Kuulehan vielä. La

+Rochenoire tietää, että ennen Henrikkiä täytyy tuon toissilmäisen

+diktaattorin mahtikauden tulla, ja hän tietää myöskin, että se aika

+saattaa käydä hänelle vaaralliseksi, sitä suuremmalla syyllä, kun

+Gambetta ja hän, jotka tuntevat toisensa jo klubiajoilta, eivät koskaan

+ole pitäneet toisistaan. Hänen täytyy niin ollen hankkia itselleen

+jonkinlaista turvaa siksi ajaksi, ja sen hän luulee saavansa minusta.

+

+Mirza alkoi nauraa.

+

+-- Minä pelaan vaarallista peliä, mutta minä suoriudun voittajana,

+sillä olen nähnyt hänen korttinsa, kun hänellä sitävastoin ei ole

+aavistustakaan minun korteistani.

+

+-- Ja tiedätkö miksi sellaista peliä sanotaan?

+

+Mirza joutui raivoihinsa.

+

+-- Vehkeilyksi! -- huudahti hän, -- petokseksi! Sellaista oli hänen

+pelinsä. Marillacin kuolema, hänen vaimonsa lankeemus ja kuolema,

+Lydian kyyneleet -- siinä on pelin hedelmät. Ja minäkö epäröisin ja

+valitsisin kostoni keinoja? Mitä minä sitten teen? Kuinka menettelen?

+Jos sinä tiedät toisia keinoja, niin sano. Ammunko hänelle luodin

+otsaan, niin ettei hän tiedä, miksi ja kuka hänet ampui? Ensimäinen

+uljas preussilainen voi tehdä sen minun asemestani. Ja sitten! Huono

+maine tarttuu nimeen niin ettei siitä milloinkaan voi vapautua.

+Sellaisesta kostosta en totisesti huoli. Sitäpaitsi, ethän sinä

+sotkeudu asiaan; älä siis saarnaa siveyttä! Jos sinä olisit minun

+asemassani, luovuttaisit sinä kai Lydian hänelle ilman muuta ja

+siunaisit vielä päällepäätteeksi, lopuksi kurkistaen kuvastimesta,

+soveltuuko marttyyrikruunu sinulle hyvin. Mutta minä olen toisenlaista

+ainesta, minä! Päämäärään johtavat keinot pidän hyvinä. Sitäpaitsi olen

+saanut ne määräyksinä, ja minun täytyy ne täyttää. Olen sotilas.

+

+-- Tee kuten haluat, mutta varo itseäsi! Oleskelemisesi näin lähellä La

+Marea voi herättää hänessä epäilyksiä, ellei hän ole aivan sokea.

+

+Selim oli vielä kiihdyksissä, mutta rauhoittui kuitenkin vähitellen ja

+sanoi:

+

+-- Ei! Kaikki seikat yhdistyvät viemään tuon lurjuksen turmioon.

+Lopetettuani suhteeni Lydian kanssa aloin elää entistä hurjemmin. Sinä

+tunnet kovaonnisen luontoni. Minä rakastuin sittemmin tai olin

+rakastuvinani ainakin kymmeneen kertaan. Tarvitsin uusia vaikutelmia.

+La Rochenoire, joka tietää sen, ei silmänräpäystäkään epäile, että minä

+enää muistelisin Lydiaa.

+

+Sitten lisäsi hän nopeasti ja ikäänkuin tahtomattaan:

+

+-- Ihmettelen itse itseäni.

+

+Minä purskahdin nauramaan.

+

+-- Mutta älä loukkaa Lydiaa ja minua epäilyksilläsi! -- huudahti hän

+jälleen intohimoisesti. -- Rakastan häntä kunniallisen miehen tavoin.

+

+-- Aijotko mennä hänen kanssaan naimisiin?

+

+-- Aijon, luonnollisesti.

+

+-- Ja sitten palaatte te kai takaisin Puolaan? Vanha isoisäsi, joka

+istuu takkavalkean ääressä sudentaljalla, odottaa sinua joka päivä.

+

+Mirza ei vastannut mitään, mutta hänen kasvoillaan kuvastui syvä

+liikutus. Varmaankin ikävöi hän sitä rauhallista elämää, joka hänen

+lapsuutensa kodissa vallitsi. Tunsin Mirza Demidowiczin suvun yhtä

+hyvin kuin omani. Kaikki olivat he nuoruutensa päivinä hurjastelleet,

+mutta kun se aika oli mennyt ohi, olivat he palanneet takaisin

+lapsuutensa kotiin. Sellainen oli ollut hänen isoisänsä, sellainen

+hänen isänsä, ja sellainen oli hän varmasti itsekin. Kehoitin häntä

+pysymään sanassaan Lydian suhteen: menemään naimisiin hänen kanssaan ja

+viemään hänet kotiinsa. Keskustelu päättyi luutnantti Touvenir'in

+tuloon.

+

+-- Määräys päälliköltä.

+

+Mirza katsoi hänelle ojennettuun paperiin ja virkkoi sitten:

+

+-- Hyvä.

+

+Tuntia myöhemmin olimme matkalla La Rochenoiren luo.

+

+

+

+

+V.

+

+

+Yöllä yhdistyivät joukkomme taas; edellä puolenpäivän taistelimme vielä

+kerran tai oikeammin yllätimme erään sairassaattueen ja tuhosimme sen

+täydellisesti. Sitten alkoi kova elämä melkein yli-inhimillisine

+vaivoineen, uskomattomine marsseineen, puutteineen, unettomine öineen,

+alituisine vainoineen, ansoineen ja molemminpuolisine väsymättömine

+hävityssotineen. Preussilaisten kärsivällisyys oli uskomaton! He eivät

+tietenkään voineet, lyötyään ensin suuria armeijoja, sietää pienen,

+viissatamiehisen joukon uhmaa. Liikkuvien preussilaisten kolonnain

+johtajat pitivät kunnia-asianaan tuhota perinpohjin nuo kirotut

+ranskalaiset sissit, joita he eivät pitäneet edes sotilaina.

+Milloinkaan ei oltu kuultu sotilaitten suusta niin tosia sanoja kuin

+nämä: "me riipuimme preussilaisten kimpussa kuin takkiaiset!" Joka

+päivä ympäröi meitä rautainen rengas, mutta aina vaan turhaan.

+Sotilaamme hurjistuivat yhä entisestään alituisissa tappeluissa, ja

+ankarasta kurista huolimatta yltyivät he usein mitä raaimpiin

+väkivaltaisuuksiin ei ainoastaan vankeja, vaan myöskin ranskalaista

+maalaisväestöä vastaan.

+

+Liikkuvien preussilaisten kolonnain johtajat luulivat usein ajavansa

+meitä takaa, vaikka oikeastaan me, tosin näennäisesti paeten,

+vainosimmekin joka hetki heitä. Pieninkin varomattomuus heidän

+puoleltaan tuotti heille uuden tappion. Mutta eipä La Rochenoiren

+erinomainen sotanero ollutkaan vielä koskaan esiintynyt sellaisessa

+loistossa kuin noina vaikeina aikoina. Hänen rohkeutensa oli vallan

+uskomaton, mutta kylläpä onni häntä suosikin. Toisinaan antoi hän

+tahallaan piirittää itsensä ja heittäytyi sitten vastustamattomalla

+raivolla vihollisen kimppuun. Sattui kerran, että kahdeksantuhannen

+miehen suuruinen divisioona kiiruhti eteenpäin pikamarssissa, luullen

+ajavansa meitä takaa, mutta mepä ajoimmekin heitä takaa aivan

+kintereillä, yllätimme heidät eräänä yönä ja tuhosimme kolmannen osan

+koko joukosta. Kerran sovitti La Rochenoire siten, että kaksi

+preussilaista joukkoa ampui tunnin ajan toisiaan, luullen

+pippuroitsevansa meitä. Hänen kylmäverisyytensä oli yhtä suuri kuin

+sotilaallinen taitavuutensakin. Näin usein yöllisten taistelujen aikana

+tuon pienen miehen seisovan aseettomana pahimmassa kuulasateessa,

+sikaari hampaissa, välinpitämättömästi seuraamassa taistelun menoa.

+

+Hän ei säästänyt ihmisiä, ei säälinyt sotilaita; hän oli usein

+uskomattoman julma maalaisväestölle, mutta ei hän säästänyt

+itseäänkään. Hänen ollessaan joka päivä silmieni edessä aloin muodostaa

+itselleni kuvan hänen luonteestaan. Hän oli saanut kasvatuksensa

+jesuiitoilta, ja hänellä oli ollut aikomus itsekin mennä hengelliseen

+säätyyn. Tämä kasvatus antoi hänen koko olemukselleen kuten

+himoilleenkin omat rauhalliset, kylmät muotonsa, joista kuitenkin himot

+voimakkaampina puhkeilivat. Parisissa ollessaan oli hän ensin

+kadottanut uskonsa ja sitten oppinut karttamaan ihmisiä; hän oli köyhä,

+ja halveksumiseen liittyi sittemmin myöskin viha. Näin tuli hänestä

+ylimys ei niin paljon ajatuksiltaan kuin seurustelutavoiltaan. Hänen

+markiisinarvonsa joka tuntui melkein ivalta hänen köyhyydessään,

+helpoitti hänen pääsyään ylhäisiin piireihin. Hän ei toivonut mitään

+korkeampaa kuin saada nähdä Henrik V Ranskan kuninkaana, sillä hän

+tiesi, että tämän hallitessa voisivat miehet sellaiset kuin hän kohota

+korkealle ja saada tilaisuutta polkea toisia jalkoihinsa, mikä olisi

+ollut hänen suurin ilonsa. Kaikesta huolimatta oli hän epäilijä sekä

+uskonnon asioissa että myöskin mielipiteissään ylimalkaan. Ei kylliksi,

+että hän ei rakastanut Ranskaa, -- hän vielä halveksikin sitä. Hän soti

+taistellakseen. Pariisin pilaantuneessa ilmapiirissä oli hän kadottanut

+kyvyn eroittaa hyvän pahasta. Hänestä ne olivat samaa. Tämä paatumus ja

+hänen kiihkeät, synnynnäiset intohimonsa tekivät hänestä mitä

+vaarallisimman ihmisen, etenkin kun hänet oli luotu toiminnan mieheksi.

+

+Sellaisen ihmisen kanssa oli Mirza antautunut taisteluun elämästä ja

+kuolemasta. Aluksi olin aivan varma siitä, että hän joutuu alakynteen

+tässä voimien mittelyssä, mutta ennen pitkää tulin huomaamaan, että

+Mirzakin oli vaarallinen vastustaja. Näennäisesti vallitsi heidän

+välillään kuitenkin mitä parhain sopu. He olivat tähän saakka

+menestyksellä taistelleet preussilaisia vastaan, ja myöntää täytyy,

+että tähän onnistumiseen ei suinkaan vaikuttanut vähäisessä määrässä

+Mirza, joka kaikin puolin osottautui Simonia etevämmäksi.

+

+Lopuksi, oltuamme täten kuukauden päivät sokkosilla vihollistemme

+kanssa, kävi asemamme epätoivoiseksi. Liikkuvat kolonnat saarsivat

+meitä joka puolelta; pakoon hiipiminen viisisatamiehisen joukon kanssa

+kävi lopulta mahdottomaksi, samoin ruokavarojen hankkiminen;

+sotaneuvottelussa päätimme sentähden jakautua kahtia. Toisen osaston

+päälliköksi tuli Mirza, toisen La Rochenoire. Molemmat toivoivat täten

+voivansa hiipiä pois Haute-Saônen maakunnasta ja helpommin saavansa

+muonavaroja. Päätimme kuitenkin olla etenemättä kauemmaksi kuin yhden

+päivämarssin päähän toisistamme siltä varalta, että apua tarvittaisiin.

+

+Siitä lähtien alkoi Mirza toimia itsenäisesti. Tunnustan olleeni

+utelias näkemään, kuinka hän suoriutuisi, sillä asema oli jokseenkin

+vaarallinen. Mutta minä luotin häneen, ja kaikki kävikin yli

+odotusteni. Heti ensimäisenä päivänä eron jälkeen taisteli hän

+voitokkaasti ulaanien kanssa; siinä taistelussa hän oli vähällä

+menettää henkensä. Sitten viekasteli hän vihollisten käsistä niin

+liukkaasti, että minä aloin pitää häntä itse La Rochenoireakin

+taitavampana. Toisinaan luulin, että hän oli nouseva tähti ja aivan

+ensiluokkainen, ja minä olen varma, että hän itsekin oli vakuutettu

+siitä. Sotilaat alkoivat pian jumaloida häntä ja seurasivat häntä

+sokeasti tuleen. Kuitenkin oli Mirza melkein yhtä ankara kuin La

+Rochenoire, mutta paljon varovaisempi. Kun joku sotilaista oli tehnyt

+kepposen ja Selim katsahti häneen kalveten, tiesi sotilas, että leikki

+ei ollut lähellä. Häntä kutsuttiin neidiksi harvinaisen kauneutensa

+tähden. Kerran kuulin erään sotilaan nuotion ääressä sanovan

+toverilleen:

+

+-- Kun neiti käy kalpeaksi, on viimeinen hetki käsissä.

+

+-- Entä sitten? -- vastasi toinen. -- Neiti voi olla sekä äiti että

+piru, mutta La Rochenoire on pelkkä piru.

+

+Ankara, vaivalloinen sotilaselämämme ei kuitenkaan ollut vailla

+hupaisia välikohtauksia. Marssiessamme kerran erään metsän läpi,

+sukelsi puitten välistä äkkiä esille mies: "Seis! Mikä sinä olet

+miehiäsi?" -- "Vallakkialainen", vastasi hän, "syntyisin Galiziasta,

+palvellut turkkilaisessa ja italialaisessa armeijassa sekä

+ranskalaisessa muukalaisjoukkueessa, ollut Meksikossa ja Algierissä."

+

+-- "Mitä sinä tahdot?" -- "Palvella." Asetimme hänet riviin.

+Ei ollut vielä puoltakaan päivää kulunut, kun vallakkialainen

+osottausi liukaskielisemmäksi mieheksi koko joukossa. Hän nolasi

+suupalteimmatkin, antoi heille pilkkanimiä, lainasi heiltä rahoja,

+joita ei kuitenkaan voinut käyttää hyväkseen, petkutti heitä

+korttipelissä ja veijasi kaikin tavoin. Joka ilta lauloi hän erään

+tyhmän, yksitoikkoisen laulun jostain ovivahdista ja pani sotilaat

+nauramaan itsensä puolikuoliaiksi. Laulu päättyi sanoilla: "Hei, herra

+ovivahti, annappas avaimet!" Lausuessaan sana "ovivahti" osoitti

+vallakkialainen jotakuta sotilasta. Tällä tavoin "ovivahdiksi"

+nimeämistä pidettiin suurena kunniana. Saattoipa sen johdosta kehkeytyä

+riitoja ja tappelultakin.

+

+-- Minusta se ei koskaan tee ovivahtia! huusi muuan sotilaista

+huitaisten kiukkuisena nuttunsa maahan.

+

+-- Sinusta, senkin huuhkaja, joka olet tullut kolme vuotta liian

+aikaisin maailmaan! -- vastasi vallakkialainen. -- Tiedätkös, missä

+kalat kasvavat? Hä? Tiedätkös, mikä eroitus on vesi- ja tuulimyllyllä?

+Hä?

+

+Ja ennenkun hämmästynyt sotamies oli ennättänyt tointua, remahtivat

+toiset äänekkääseen nauruun, jonka usein keskeytti preussilaisten

+pyssynpauke.

+

+Tällä tavoin meni kaksi viikkoa. Kolmannella viikolla oli meidän pakko

+antautua taisteluun, joka saattoi La Rochenoiren urotyöt kokonaan

+varjoon. Leiriimme saapui eräänä iltana kolmisensataa miestä Emile

+Corbeaun sissijoukosta, tuoden mukanaan noin viisikymmentä hevosta.

+Joukkoa komentava upseeri kertoi, että eräs liikkuva kolonna oli

+edellisenä päivänä lyönyt heidät täydellisesti ja ajoi luultavasti

+heitä takaa. Sotilaat olivat säälittävän näköisiä. Siitä huolimatta

+päätti Mirza heidän tukemanaan vastustaa preussilaisia tai oikeammin

+mennä heitä vastaan ja yllättää heidät takaapäin. Kolonaan kuului

+yhdeksänsataa miestä, joista kaksisataa oli ratsumiehiä, ja sitä

+komensi nuori, mutta sangen taitava upseeri nimeltä Otto von

+Hohenstein, joka oli sissien kauhu. Niin kuuluisan vastustajan

+voittamismahdollisuus houkutteli Mirzaa, ja annettuaan Corbeaun

+sotilaitten vahvistaa itseään ruualla ja juomalla komensi hän heti

+miehet jalkeille.

+

+Oli yö. Metsä oli niin paksun sumun peitossa, että töin tuskin kykeni

+näkemään omaa kättään. Me lymysimme pensaikossa molemmin puolin

+maantietä. Oli niin hiljaista, että me kuulimme selvästi sydämiemme

+lyönnit. Hengen menettämisen uhalla oli kaikenlainen puhelu kielletty,

+ja minun tehtävänäni, joka nyt olin upseeri, oli valvoa sotilaita ja

+etenkin vallakkialaista, joka ei mitenkään ollut voida hillitä

+kieltään. Me olimme saaneet tarkat ohjeet: kun Mirza laukaisi

+pistolinsa, oli se merkki taistelun alkamiseen. Kuinka sotilaitten

+sydämet jyskyttivät levottomina. Mikään ei niin hermostuta sotamiestä

+kuin väijyksissä makaaminen ja odottaminen.

+

+Vihdoin kuului pyörien ratinaa ja säännöllisiä askeleita. Silloin tuli

+sellainen hiljaisuus, että saattoi eroittaa jokainoan lehden rapinan

+puissa. Askeleet lähestyivät, ja hetkisen kuluttua näyttäytyi

+etujoukko, kuusi ulaania. He tupakoivat kaikessa salaisuudessa. Kun he

+pääsivät meidän kohdallemme, ratsasti muuan heistä toverinsa luo, ja me

+kuulimme heidän keskustelevan pimeässä:

+

+-- Annappas tulta!

+

+-- Hae sitä ranskalaisilta!

+

+Pian olivat he ennättäneet ohitsemme, ja taas oli hiljaista. Vihdoin

+saapui pääjoukko. Etunenässä tuli ratsuväki, sitten jalkaväki, kaikki

+jokseenkin hajanaisissa riveissä. Saattoi selvästi havaita, että he

+eivät aavistaneetkaan minkäänlaista yllätystä, sillä he olivat

+laiminlyöneet tavallisimmatkin varokeinot. Marssiessaan pitivät he

+kovaa melua, kuten saksalaisilla on tapana, ja lauloivat kuorossa

+voimakkaasti, korostaen joka tavua: "Viisi -- paria -- nahkaisia --

+sukkia!"

+

+Ja molemmin puolin maantietä väijyi heitä kuolema.

+

+Kun he olivat ehtineet meidän kohdallemme, pamahti äkkiä pistolin

+laukaus.

+

+Siihen vastattiin heti rätisevällä ratsupyssyjen tulella tien

+vasemmalta puolelta. Nousi tavaton meteli, josta kuului laukauksia ja

+huutoja: "järjestäkää rivit!" sekä saksalaisten päällikön voimakas,

+levollinen ja toisinaan yli kaiken kajahteleva ääni. Muodostettiin

+rintama vasemmalle, ja me peityimme oksien alle, joita kuulat katkoivat

+ja pudottelivat niskaamme. Äkkiä pamahti toinen laukaus tien oikealta

+puolelta. Saksalaiset muodostivat nyt kaksi rintamaa, mutta sillävälin

+sulki Mirza tien kummastakin päästä. Luoteja sateli joka puolelta.

+

+Savu teki pimeyden yhä sankemmaksi. Sotilaamme ulvoivat saksalaisten

+ympärillä kuin nälkiintynyt susilauma. Onnettomat preussilaiset

+luulivat Jumala ties kuinka suuren ylivoiman heitä pimeässä

+piirittävän. He ampuivat umpimähkään. Ulaanien hevoset alkoivat hirnua

+ja hyppivät pelosta pystyyn; se yhä lisäsi sekasortoa. Koko joukkue

+läksi eteenpäin -- silloin pamahti yhteislaukaus tervetuliaisiksi ja

+pani heidät peräytymään. Taaskin laukaus. Hevoset alkoivat pillastua ja

+mylläkkä kävi yhä suuremmaksi. Kuului huuto: "Valkeata! Valkeata!"

+Saksalainen päällikkö sai onnettoman päähänpiston, nim. valaista tie.

+Näimme preussilaisten sotamiesten kohottavan palavia olkilyhteitä

+pistimiensä kärjissä. Veripunainen loimu valaisi tien ja lähimmät puut,

+mutta meille siitä oli vain etua, sillä me näimme nyt paremmin tähdätä.

+"Tähdätkää upseeria! Upseeria!" alkoivat miehemme huutaa. Palavien

+olkilyhteitten valossa näimme ylpeän, kookkaan vartalon, kypärä päässä

+ja kultasankaiset silmälasit nenällä, uhmaten seisovan vaunuissa

+jaellen käskyjä. Tuli valaisi hänet päästä kantapäihin saakka.

+"Upseeria!" toistivat äänet. Kuulat vinkuivat ilmassa, oljista

+sinkoili kipinöitä ja palavia korsia, mutta upseeri seisoi yhä

+vahingoittumattomana. Silloin kiiruhti Mirza luoksemme:

+

+-- Tähdätkää upseeria! -- huusi hän, tempasi ratsupyssyn

+vallakkialaisen kädestä ja tähtäsi. Pamaus! Nuori upseeri horjahti,

+kallistui taaksepäin ja kaatui suin päin palavaan olkilyhteeseen. Oljet

+sammuivat kuitenkin pian, preussilaisten laukaukset heikkenivät ja

+harvenivat. He tekivät yhä vielä vastarintaa, mutta epätoivoisina,

+meidän tulemme yhä kiihtyessä ja sotilaittemme eläimellisen karjunnan

+käydessä yhä villimmäksi. Viiden minuutin kuluttua kuului komento:

+"pistimet esille!" Silmänräpäyksen ajan näin taasen Mirzan, joka

+etukenossa, miekka kädessä ryntäsi eteenpäin välkkyvien pistinten

+ympäröimänä. Mutta yhtäkkiä alkoi taas joku olkilyhde loimuta

+preussilaisten puolella, ja sen vieressä näkyi kahden pistimen väliin

+kiinnitetty valkoinen nenäliina.

+

+-- Heretkää, ne antautuvat! -- huudettiin joka taholta.

+

+Niin tapahtuikin. Taistelu oli päättynyt.

+

+Puolen tunnin kuluttua vallitsi tuolla verentahraamalla tiellä sama

+hiljaisuus kuin äsken. Käskin korjaamaan ruumiit pois. Etsin itse Otto

+von Hohensteinin, jonka kasvot olivat palohaavojen rumentamat, ja otin

+haltuuni hänen paperinsa ja hänen vaimonsa tai morsiamensa valokuvan,

+joka minulla vielä tänäänkin on tallella. Sitten läksin hakemaan

+Mirzaa. Hän istui kannon päällä. Hän hengitti läähättäen, tukka hiestä

+märkänä, kasvot ruudinsavun tahraamina, kädet vapisevina. Hänen

+katseensa todisti ääretöntä ylpeyttä, jota hän ei välittänyt edes

+salata. Seuraavien päivien kuluessa kasvoi hänen ylimielisyytensä

+kasvamistaan. Hän ei ottanut vastaan minkäänlaisia neuvoja, eikä

+pyytänytkään niitä. Upseereja kohtaan kävi hän mahtailevaksi ja samoin

+muuttui hänen käytöksensä minuakin kohtaan, joten suhde välillämme kävi

+yhä kylmemmäksi.

+

+La Rochenoiresta emme puhuneet enää, mutta minä huomasin, että Mirza

+alkoi halveksua vastustajaansa. Olihan hänen johdettavanaan nyt kaksin

+verroin vahvempi joukko kuin La Rochenoiren. Miksikä hän siis pelkäisi?

+

+Kahta päivää myöhemmin hyökkäsi hän Deux-Pontsin kylään, jossa

+preussilainen osasto majaili. Hän ei hyökännyt sen kimppuun yöllä, vaan

+keskellä kirkasta päivää. Hän pani toimeen oikean taistelun, ja se

+tuotti hänelle uusia laakereita entisten lisäksi.

+

+Mirza toimi nyt vastoin La Rochenoiren käskyä ja odotti sen varmasti

+saavan aikaan jotakin ratkaisevaa.

+

+Samalla tuli tieto, että La Rochenoiren kimppuun oli hyökätty ja että

+hän oli kärsinyt tuntuvan tappion. Tämän kuultuaan lausui Mirza

+upseereille:

+

+-- La Rochenoire tuhoaa ihmisiä, joista olisi minulle suurta hyötyä.

+

+Upseerit katsoivat toisiinsa vaieten.

+

+Sensijaan että Mirza hyökkäsi Deux-Pontsiin, olisi hän voinut

+rientää La Rochenoirea auttamaan, sillä meillä oli nyt vapaampi

+toimintamahdollisuus. Liikkuvat kolonnat olivat jo hajoitetut, ja

+pääjoukkonsa lähettivät preussilaiset ranskalaista armeijaa vastaan.

+

+Saman päivän iltana saapui muuan La Rochenoiren upseeri luoksemme,

+tuoden määräyksen että Mirzan piti viipymättä saapua pääleiriin.

+

+Muistan tuon kohtauksen aivan yhtä elävästi kuin olisi se tapahtunut

+eilen. Upseeri seisoi Deux-Pontsin maistraatin ovella, kaksi sormea

+hatunreunassa, Selim istui pöydän ääressä lukien verkkaan

+käskykirjettä.

+

+Silmäilin häntä tarkkaavasti. Kärsimykset ja vaivat kuvastuivat hänen

+kasvoillaan. Hän oli laihtunut ja käynyt kalpeaksi ja vanhemmaksi, ja

+hänen ennen niin lempeät, nuorekkaat kasvonsa ilmaisivat nyt ankaruutta

+ja jäykkyyttä. Saattoi havaita, että hän oli tottunut itse käskemään,

+eikä käskyjä vastaanottamaan.

+

+Äkkiä nousi hän ylös, meni upseerin luo, repi käskykirjeen rikki hänen

+silmiensä edessä ja heitti palaset lattialle.

+

+-- Tervehtikää La Rochenoirea ja sanokaa, että minä lähden La Mareen,

+-- sanoi hän kylmästi. Upseeri kumarsi ja meni. Sitten kääntyi Mirza

+minuun:

+

+-- Kutsu upseerit kokoon!

+

+Muutamien minuuttien kuluttua palasin toverieni seuraamana.

+

+-- Herrat ovat hyvät ja lukevat ääneen tämän kirjoituksen!

+

+Joku upseereista luki diktaattorin käskykirjeen.

+

+Mirza seisoi levollisena ja kylmäkiskoisena.

+

+Synkkä hiljaisuus vallitsi.

+

+-- Hyvät herrat, -- virkkoi Selim. -- Oltuanne lain suojelusta vailla

+oleva ryövärijoukkue, tulee teistä taas tasavaltalaisia sotureita.

+Osoittamanne urhous on taivuttanut hallituksen anteeksiantoon. Minulla

+on oikeus rangaista, mutta minä annan mieluummin anteeksi. Niille,

+jotka eivät hyväksy menettelyäni, jota olen leiriin tultuani

+noudattanut, ilmoitan että olen toiminut määräysten mukaan; sitäpaitsi

+en ole velvollinen tekemään teille tiliä. Lisään vielä, että sen, joka

+ryhtyy minua vastustamaan, ammutan heti.

+

+Yksikään sana ei noussut vastustamaan tätä pontevata puhetta. Hetkisen

+kuluttua astui vanhin upseeri, harmaahapsinen, italialaissyntyinen

+Michaelis esiin, nosti sormensa hatun reunaan ja virkkoi:

+

+-- Odotamme määräyksiä.

+

+-- Ilmoittakaa sotamiehille päällikön vaihdos.

+

+Upseeri meni, ja heti sen jälkeen kuului huuto:

+

+"Eläköön tasavalta!" "Eläköön neiti!" ja "Alas La Rochenoire!",

+ilmaisten meille, kuinka uutinen otettiin vastaan.

+

+Jos La Rochenoire olisi kuullut nämä huudot, olisi hän kuningas

+Salomonin ja Gelimerin tapaan voinut huudahtaa:

+

+-- Kaikki on katoavaista!

+

+Tuntia myöhemmin marssimme La Mareen.

+

+

+

+

+VI.

+

+

+Saavuimme perille vasta myöhään yöllä. Emme tavanneet hra La Grangea

+emmekä Lydiaa kotoa. Ikkunaluukut olivat suljetut, ja hiljaista oli

+sekä huvilassa että puistossa. Huomasin, että Lydian odottamaton

+poissaolo oli ankara isku Selimille. Varmasti oli hän toivonut saavansa

+levähtää ja antautua niiden suloisten tunteiden valtaan, jotka niin

+kauan olivat olleet hänen sielustaan karkoitettuna, ja nyt kohtasi

+häntä tämä pettymys. Ehkä hän toivoi löytävänsä jonkun kirjeen tai

+saavansa tervehdyksen, sillä hän tiedusteli tarkkaan palvelustytöltä,

+joka ei kuitenkaan tietänyt kertoa muuta kuin että herrasväki oli

+matkustanut pois, luvaten palata kolmen päivän kuluttua. Minusta oli

+tämä matka aivan luonnollinen, mutta Selimiin koski se kovemmin kuin

+olin luullut, sillä hän ei voinut peittää levottomuuttaan. Hänelle ei

+tapaus itse asiassa mitään merkinnyt, mutta tällaisissa olosuhteissa

+tuntui se kuitenkin kovaonnisuudelta.

+

+Pelkkä oleskelu Lydian kodissa vaikutti suotuisasti Selimiin. Ankaruus

+ja jäykkyys katosi hänen kasvoiltaan, ja ne saivat lempeämmän ilmeen.

+Välillämme muuttui suhde heti lämpöisemmäksi. Tuima sissipäällikkö

+muistutti taas ylioppilas Selimiä. Hän tarttui minua käsivarresta ja me

+aloimme samoilla ympäri taloa. Salaperäisen viehätyksen tarjoaa

+rakastuneelle se huone, jossa hänen rakastettunsa on ollut ja asunut.

+Suloiset muistot yhtyvät surullisiin ja siihen kaikuun, joka seinistä

+toistuu. On ikäänkuin jokainen noista kaiuista kertaisi: hän on poissa.

+Astuimme ensin Lydian huoneeseen. Molemmin puolin toalettipöytää oli

+porsliinimaljakoita ja niissä kuihtuneita kukkia, ja pöydällä näkyi

+kruunun muotoinen kampa, jommoisia naiset pitävät hiuksissaan. Mirza

+kääntyi ikkunaan päin, mutta minä näin kuitenkin, että hän kohotti

+kamman huulilleen. Hän mahtoi todella rakastaa Lydiaansa.

+

+Muuten ei mistään voinut päättää Lydian hiljakkoin huoneessa

+oleskelleen. Vuodeverho oli poissa, eikä peitekään ollut paikallaan;

+joku armoton käsi oli korjannut pois kaiken, mikä olisi voinut

+muistuttaa huoneen omistajattaresta. Huonekalut valkoisine

+päällysverhoineen olivat kasatut päällekkäin, ja seinillä riippuvat

+peilit ja kuvat olivat muslimilla verhotut. Mirza paljasti kuvat. Yksi

+niistä esitti Lydiaa lapsena lyhyissä hameissa. Kuva oli vanha

+kellastunut dagerrotypi. Kasvot saattoi kyllä eroittaa, mutta valkoiset

+sukat olivat vain kahtena valkoisena tahrana, ja tumma hame suli

+kokonaan taustaan. Mieleni teki nauraa kuvalle, sillä Lydia ei ollut

+lapsena suinkaan ollut kaunis, ja lisäksi oli hänellä kuvassa

+pelästynyt ilme, silmät siristävät ja suu avoinna. Selim kääntyi pois,

+ikäänkuin ei hän olisi tahtonut nähdä minun välinpitämättömänä tai

+pilkallisena katsovan kuvaa. Luultavasti se hänen mielestään näytti

+erinomaisen miellyttävältä ja suloiselta, mutta minulla oli oma

+mielipiteeni. Selim oli liian järkevä tai liian vähän tunteellinen.

+Hetkisen kuluttua laski hän vastenmielisenä kuvan kädestään ja virkkoi:

+-- Tuohan on irvikuva! Purskahdin sydämelliseen nauruun, ja hän yhtyi

+siihen. Sitten jätin hänet yksikseen muistojensa pariin ja palasin

+upseerien luo, jotka olivat kokoontuneet ruokasaliin juomaan viiniä ja

+polttamaan piippua.

+

+Ennen levolle paneutumistani menin tarkastamaan vahteja. Yö oli pimeä

+ja kylmä. Metsän laidassa ulvoi susi, ja sen ulinassa oli jotain

+valittavaa. Kylässä huusi joku talonpoika tytärtään tai vaimoaan:

+

+-- Rosina! Rosina!

+

+Palasin takaisin puutarhan kautta. Lydian huoneen ikkunat olivat

+valaistut. Nähtävästi istui Selim vielä siellä.

+

+Luulin tapaavani hänet unelmiinsa vaipuneena mutta hän olikin

+syventynyt tutkimaan karttaa.

+

+-- Saksalaiset ovat päivämarssin päässä täältä, -- virkkoi hän minulle.

+-- Heidän voimansa on melkoinen, mutta ylihuomenna teemme hyökkäyksen.

+

+-- Kukapa tietää, vaikka jo huomenna joutuisivat tekemisiin La

+Rochenoiren kanssa, -- vastasin minä.

+

+Hän kohautti olkapäitään.

+

+-- Sitä parempi. On jo aika tehdä loppuselvitys hänen kanssaan, vaikka

+hän onkin heikko vastustaja.

+

+-- Sinä olet liian varma itsestäsi.

+

+-- Tulevaisuus sen osoittaa.

+

+Ja lausuessaan sanan tulevaisuus katsahti hän karttaan ja laski sen

+päälle kätensä.

+

+Koko seuraavan aamupäivän jakeli hän käskyjä. Hän odotti taistelua.

+Mutta "kismetin" tahto oli, että hänen tuli sitä ennen taistella se

+kamppailu, josta minä olin hänelle ennustanut.

+

+Kello oli kolme, ja me istuimme paraikaa päivällispöydässä, kun ovi

+äkkiä avautui ja sisään astui La Rochenoire.

+

+Kolmessakymmenessäkuudessa tunnissa oli hän suorittanut matkan, joka

+muutoin vaati kolme päivää. Hän oli pölyinen ja väsynyt, kasvot olivat

+levolliset ja katse jäykkä kuten ainakin, eikä liikutuksen värettäkään

+voinut huomata hänen kasvoillaan; hän oli nyt enemmän papin näköinen

+kuin koskaan ennen.

+

+Hänen astuessaan sisään ponnahtivat hänen entiset upseerinsa seisomaan.

+

+Mirza katsoi häneen merkillisesti, hänen silmänsä säihkyivät, mutta hän

+pysyi tyynenä. Nähtävästi oli hän valmistautunut tähän, sillä hän

+viittasi ajutantilleen, joka heti poistui.

+

+La Rochenoire astui pari askelta lähemmäksi. Hänen uhkaava katseensa

+oli lakkaamatta tähdättynä Mirzaan.

+

+-- Lähetin teille eilen määräyksenä, -- virkkoi hän matalalla äänellä.

+

+-- Minusta oli tarpeetonta totella sitä.

+

+Toinen puoli La Rochenoiren kasvoista alkoi vavahdella, kuten aina

+taisteluissakin.

+

+-- Minä vangitsen teidät, -- sanoi hän levollisesti.

+

+Mirza kohautti olkapäitään ja kääntyi sanoen:

+

+-- Michaelis, ota kiinni tuo hullu!

+

+Samassa astui huoneeseen ajutantti neljän sotamiehen kera. Sotamiehet

+marssivat säntillisin askelein La Rochenoiren luo ja asettuivat vaieten

+seisomaan hänen kummallekin puolelleen.

+

+-- Tasavallan nimessä vangitsen minä teidät, -- sanoi ajutantti.

+

+Oli aivan kuin La Rochenoire olisi lyyhistynyt kokoon, ja hänen

+kasvonsa kävivät synkiksi. Silmänräpäyksessä selvisi hänelle kaikki --

+Mirzan kosto ja käyttämät keinot. Hän tiesi joutuneensa ansaan ja

+kadottaneensa kaikki pelastuksen mahdollisuudet.

+

+Mutta hän ei ollut niitä, jotka tuhlaavat sanojaan turhaan.

+Lukemattomien taistelujen voittaja, pelätty sissi oli nyt täydellisesti

+häviöllä. Hänen kasvoillaan ei näkynyt teeskenneltyä ylpeyttä, eikä

+halveksumista; hän ei katsonut musertavasti Mirzaan, vaan pysyi

+liikkumattomana, tietäen varsin hyvin, että vastustus oli turhaa ja

+hänen arvoaan alentavaa.

+

+Mirzan kasvoilla ilmeni sitävastoin voittajan ylimielisyys. Hän ei

+suvainnut edes katsahtaakaan La Rochenoireen. Hänen mielestään ei tämä

+enää ollut kilpailija, hänen vertaisensa vastustaja, vaan tavallinen

+syytetty -- _un pauvre diable_, jolle ei maksanut vaivaa tuhlata

+enempää ajatuksia kuin sotalain pykälät määräsivät.

+

+Tuossa kaikessa, tuossa äkillisessä osien vaihdossa, La Rochenoiren

+laisen ylpeän miehen nöyrtymisessä oli jotakin niin järkyttävää, että

+kaikki se, mitä tämän jälkeen seurasi, tuntui mitättömältä siihen

+verrattuna.

+

+-- Viekää hänet ulos! -- komensi Mirza.

+

+Sotamiesten täsmälliset askeleet kajahtelivat kolkosti ja pahaa

+ennustavina. La Rochenoire vietiin siihen taloon, jossa me olimme

+viettäneet yömme, käydessämme ensi kertaa La Maressa.

+

+Kun vangittu oli viety pois, vallitsi huoneessa synkkä hiljaisuus.

+Kiusallinen tunne valtasi kaikki.

+

+Sotilaat eivät juuri ylimalkaan ole kehuttavia kristittyjä, he eivät

+ole anteeksiantavaisia vihamiehiään kohtaan, jotka joutuvat heidän

+käsiinsä, mutta kuitenkin tunsin minä nyt katkeraa, suuttumusta Mirzaa

+kohtaan. La Rochenoire oli tullut hänen luokseen aseettomana, ja hän

+oli vastaanottanut entisen päällikkönsä samana järkkymättömänä, mutta

+mahtavampana miehenä, jolla oli julmiin sotalain pykäliin nojautuva

+tuomitsemisoikeus ja joka oli varma voitostaan ja omasta hengestään.

+

+Sanalla sanoen kaikki edut olivat yhdellä puolella.

+

+Sitäpaitsi tiesin, ettei Mirza osoittaisi mitään armoa.

+

+Sotaoikeus istui. Tuomarit olivat Michaelis, Marx ja minä. Mirza toimi

+puheenjohtajana, Touvenir kirjurina.

+

+La Rochenoire tuotiin sisään. Kun katsahdin häneen, oli minusta aivan

+kuin hän olisi noiden tuntien kuluessa käynyt vähintään vuotta

+vanhemmaksi, mutta hän oli levollinen tai oikeammin aivan

+välinpitämätön.

+

+Kun syytökset oli luettu, kysyi Mirza, mitä hänellä oli sanottavana

+puolustuksekseen; hän kohautti vain olkapäitään. Tutkinnon päätyttyä

+vietiin hänet takaisin vankeuteen. Sitten ryhdyimme tekemään päätöstä.

+Mirza ei äänestänyt.

+

+Muistutin tuomareille, että syytetty oli johtanut runsaasti

+neljäkymmentä voitokasta taistelua. Näytti siltä kuin sanani olisivat

+tehneet vaikutuksen.

+

+Lopuksi me äänestimme. La Rochenoire tuomittiin kuolemaan.

+

+Minut määrättiin viemään hänelle tieto tuomiosta. Tehtävä oli perin

+kiusallinen. Vastoin kaikkia oletuksia ei hän ottanut minua vastaan

+ainoastaan tyynesti, vaan vieläpä kohteliaasti. Kun minä surullisen

+tehtäväni suoritettuani valmistauduin lähtemään, virkkoi hän:

+

+-- Tiesin teidän äänestävän kuolemantuomiota vastaan. Jos teidän

+äänenne olisi ratkaissut tuomion, olisitte te tehnyt minulle huonon

+palveluksen.

+

+Ennen lähtöäni tarkastin vahdit. Kaksi sotilasta seisoi oven edessä ja

+yksi humalatarhan puoleisen ikkunan alla.

+

+La Rochenoirella ei ollut minkäänlaisia pakenemismahdollisuuksia.

+

+Sitten palasin päämajaan, mutta sinä yönä en saanut unta silmiini.

+Koska tuomion täytäntöönpanon tuli tapahtua La Rochenoiren sotilaitten

+läsnäollessa, määrättiin minut noutamaan La Rochenoiren jälelle jäänyt

+joukko.

+

+Se vei vähintään kaksi päivää. En tuntenut erikoista halua lähteä sille

+retkelle, mutta vielä vähemmin olisin suonut Mirzan lähettävän jonkun

+toisen.

+

+Otin sentähden kymmenkunnan Corbeaun ratsumiestä mukaani ja läksin

+matkaan.

+

+Heti La Maren ulkopuolella näkivät sotilaat kirkon lähellä miehen, joka

+aikoi piiloutua hautuumaan aidan taakse. He ottivat miehen kiinni ja

+laahasivat hänet eteeni.

+

+Tunsin hänet entiseksi oppaaksemme Hugoniksi.

+

+-- Mitä sinä täältä haet? -- kysyin ankaralla äänellä.

+

+Hugon oli päissään tai teeskenteli.

+

+-- Minä tunnen täällä joka pensaan, -- sammalsi hän. -- Herra kapteenin

+luvalla aijon mennä huvilaan. Se on täynnä sotilaita. Hiivin aidan

+vierustaa pitkin, sillä luulin teitä saksalaisiksi, mutta sitten tuli

+tuo sotamies ja aikoi lävistää minut pistimellä -- ja hän on

+maanmieheni...

+

+Hän alkoi itkeä.

+

+-- Mene nukkumaan! Sinä olet juovuksissa!

+

+-- Hätä viekottelee ihmistä juomaan, herra kapteeni. Tänään sitä on

+vaunuissa, huomenna vaunujen alla... Mutta päinvastoinkin... Eilen

+pelkäsivät sotilaat häntä, huomenna ampuvat he hänet.

+

+Epäilys alkoi herätä mielessäni.

+

+-- Oletko tavannut La Rochenoirea? -- kysyin.

+

+-- Siellä on kauheasti sotamiehiä, herra kapteeni. Ne eivät laske

+lähelle. Ajattelin: minäpä nukun hautuumaalla. Tänään eletään, huomenna

+sinne kuopataan.

+

+Hetkisen tuntui minusta kuin La Rochenoiren olisi jollain tavoin

+onnistunut keskustella Hugonin kanssa ja lähettää tämä hakemaan

+sotilaitaan. Mutta sitten nauroin tälle ajatukselle. Olihan Selimillä

+puolta enemmän sotilaita kuin hänellä, eikä Hugon mitenkään voinut

+saavuttaa La Rochenoiren joukkoa ennen minua. Jätin hänet sentähden

+maantielle, ja me jatkoimme matkaamme. En voinut käsittää, mikä ihme

+oli lennättänyt tiedon La Rochenoiren kohtalosta hänen sotilaittensa

+korviin ennen minun saapumistani. Upseerit ja miehistö ottivat minut

+vastaan synkkinä, äänettöminä.

+

+Kukaan ei sentään osoittanut uhmaa. He olivat parvi lampaita, joiden

+kanssa sain menetellä niinkuin itse halusin.

+

+Annoin palauskäskyn, ja me läksimme heti liikkeelle.

+

+Puolenpäivän aikaan annoin sotilaitten huoahtaa pari tuntia; sitten

+jatkettiin matkaa yhä nopeammin. Talonpojat piiloutuivat kylissä,

+sivuuttaessamme heidät, Ennättääkseni mahdollisimman pian La Mareen

+päätin hankkia ajoneuvoja, ja otin kaikki hevoset ja vaunut, mitä

+matkan varrella oli saatavissa. Kaikkialla vastasi kuitenkin pitäjän

+määri:

+

+-- Ei ole.

+

+Mutta kun minä asetin revolverinpiipun hänen otsalleen, oli kylmällä

+teräksellä ihmeellinen kyky sytyttää määrissä isänmaanrakkautta;

+ajoneuvoja ilmestyi heti.

+

+Me lähestyimme La Marea myöhään yöllä ja hyvässä järjestyksessä.

+Ratsastin ratsumiehineni puoli Ranskan penikulmaa edellä. Tahdoin olla

+ensimäinen, ja sitäpaitsi oli minun annettava tieto tulostamme

+etuvartijoille.

+

+Kylästä emme kuulleet pienintäkään ääntä, ja kaikkialla oli pilkkosen

+pimeää. Mirza noudatti aina suurempaa varovaisuutta kuin La Rochenoire

+eikä antanut koskaan sytyttää valkeata öiseen aikaan.

+

+Olimme jo aivan lähellä kirkkoa. Aliupseerini ratsasti luokseni:

+

+-- Luutnantti, -- sanoi hän, -- etuvartijat ovat nukahtaneet.

+

+-- Mahdotonta, vastasin minä. Siitä seuraa kuolemanrangaistus.

+

+Kuu kumotti helakasti. Etuvartijoita ei näkynyt missään.

+

+-- Mitä tämä tietää? -- ajattelin levottomana. Kuitenkin odotin joka

+hetki saavani kuulla:

+

+-- _Qui vive?_

+

+Mutta kaikkialla oli hiljaista.

+

+Aliupseeri lähestyi taas minua ja kuiskasi:

+

+-- Täällä on tapahtunut jotakin. Katsokaahan, kirkon ikkunat ovat

+rikki.

+

+Vilkaisin sinne. Kuun kalpeat säteet heijastuivat kirkon ikkunoista,

+mutta toisin paikoin näkyi vain mustia reikiä.

+

+-- Täällä on varmasti tapeltu, -- kuiskasi aliupseeri.

+

+Hautuumaan portti oli auki. Me ratsastimme sisään.

+

+Äkkiä kompastui hevoseni johonkin kovaan esineeseen, josta lähti kumea

+kajahdus.

+

+Luulin sitä pääkalloksi, joka oli joutunut ruohostoon, mutta määräsin

+kuitenkin erään sotilaista ottamaan siitä selon.

+

+Sotilas astui ratsailta, kurottautui alas ja ojensi sitten minulle

+preussilaisen kypärän.

+

+Ei siis ollut epäilemistäkään siitä, että Mirza oli minun

+poissaollessani joutunut taisteluun ja marssinut sitten muille maille.

+

+Ratsastimme kauemmaksi hautuumaalle ja tutkimme kaikki epätasaisuudet,

+mitä maassa tapasimme.

+

+Viisikymmentä askelta siltä paikalta, josta olimme löytäneet kypärän,

+virui preussilaisen sotilaan ruumis. Saattoi selvästi nähdä, että hän

+oli kuollut jo monta tuntia sitten; taistelun täytyi olla tapahtunut jo

+edellisenä päivänä.

+

+Tapasimme lukemattomia jälkiä siitä ruohostossa. Muutamin paikoin oli

+maa kokonaan panosten jätteiden peitossa; kauempana lepäsi joukottaan

+preussilaisten ruumiita, vielä kauempana ranskalaisten ruumiita ja

+vieläkin etäämpänä ranskalaisia ja preussilaisia yhdessä mylläkässä

+päällekkäin. Siinä oli oteltu käsirysyssä. Kuun säteet valaisivat

+lukemattomia uusia ruumiskasoja. Kaikki näyttivät uneen vaipuneilta.

+

+-- Huvilaan! -- huudahdin minä.

+

+Nelistimme maantielle. Etäällä näkyi tummia ihmisjoukkoja lähestyvän:

+siellä saapui joukkoni, joka nyt oli ehtinyt hautuumaan aidan toisen

+päädyn kohdalle.

+

+Pysähdytin heidät kädenviittauksella ja kiiruhdin itse ratsumiehineni

+ohi tiellä viruvien ruumiitten. Pian näimme huvilan edessämme: yksi

+ikkuna oli valaistu ja selkosen selällään; eteisen ovikin oli auki.

+

+Riensin kiireesti sisälle. Ensimäinen huone oli tyhjä; salin oven

+raosta loisti valoa.

+

+Avasin oven ja jäin seisomaan kuin naulittuna.

+

+Keskilattialla oli matala selkänojaton sohva, ja sillä lepäsi ruumis

+hurstin peittämänä, niin että jäykistyneet kasvot vain näkyivät.

+

+Molemmin puolin kuolleen päänalusta paloi kynttilä. Jalkopäähän oli

+mustiinpuettu nainen polvistunut, painaen otsaansa sohvan käsinojaan,

+kädet ristissä päälaella.

+

+Astuessani sisään nousi hän ylös. Tunsin hänet Lydiaksi. Hän näytti

+kalpealta ja valvoneelta, väsyneeltä ja melkein kivettyneeltä, mutta ei

+itkeneeltä.

+

+-- Mademoiselle Lydia! -- huudahdin hillitysti.

+

+Hän lähestyi minua varpaillaan, ikäänkuin peläten häiritsevänsä

+kuolleen lepoa, ja kuiskasi:

+

+-- Hän on kuollut!

+

+Sitten nojasi hän päänsä olkaani vasten. Kyyneleetön nyyhkytys puhkesi

+hänen rinnastaan.

+

+Vasta silloin johtui mieleeni, että kuollut ehkä olikin ukko La Grange.

+

+Menin nopeasti sohvan luo ja kohotin hurstia. Kalma hengähti vastaani.

+Kynttiläin keltainen valo lankesi sinervänkalpeille kasvoille.

+

+Kasvot olivat -- Selim Mirzan.

+

+

+

+

+VII.

+

+

+Seuraavana aamuna toimitin tutkimuksen. Siinä ilmeni seuraavaa: La

+Rochenoire olikin ollut salaisissa tekemisissä Hugonin kanssa, jolle

+hän oli antanut määräyksen käydä ilmoittamassa preussilaisille Mirzan

+oleskelusta La Maressa. Hugon oli johdattanut heidät niin taitavasti

+humalatarhojen kautta, että etuvartijat olivat nostaneet hälytyksen

+vasta silloin, kun joukko oli jo kokonaan saarrettu. Syntyi taistelu.

+Mirza kaatui melkein heti. La Rochenoiren, joka kostonhimonsa

+kiihoittamana ei ollut edes ajatellut omaa pelastustaan, onnistui

+kuitenkin yleisen sekasorron aikana ja Hugonin avulla hiipiä

+humalatarhaan ja sieltä metsään.

+

+Vuotta myöhemmin, kun sota oli jo loppunut, sain tietää hänen

+oleskelevan Venetsiassa. Hän oli perinyt suuren maatilan Bretagnessa,

+mennyt naimisiin ja eli nyt kaikessa rauhassa.

+

+Oliko hänen vaimonsa nimi La Orange, siitä en onnistunut saamaan

+selkoa.

+

+

+

+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SISSIPÄÄLLIKKÖ***

+

+

+******* This file should be named 53752-8.txt or 53752-8.zip *******

+

+

+This and all associated files of various formats will be found in:

+http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/7/5/53752

+

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions will

+be renamed.

+

+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

+law means that no one owns a United States copyright in these works,

+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United

+States without permission and without paying copyright

+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

+of this license, apply to copying and distributing Project

+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

+and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive

+specific permission. If you do not charge anything for copies of this

+eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook

+for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,

+performances and research. They may be modified and printed and given

+away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks

+not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the

+trademark license, especially commercial redistribution.

+

+START: FULL LICENSE

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase "Project

+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

+www.gutenberg.org/license.

+

+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

+Gutenberg-tm electronic works

+

+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or

+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

+1.E.8.

+

+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement. See

+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

+electronic works. See paragraph 1.E below.

+

+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

+works in the collection are in the public domain in the United

+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

+United States and you are located in the United States, we do not

+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

+displaying or creating derivative works based on the work as long as

+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

+you share it without charge with others.

+

+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

+in a constant state of change. If you are outside the United States,

+check the laws of your country in addition to the terms of this

+agreement before downloading, copying, displaying, performing,

+distributing or creating derivative works based on this work or any

+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

+representations concerning the copyright status of any work in any

+country outside the United States.

+

+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

+performed, viewed, copied or distributed:

+

+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+  most other parts of the world at no cost and with almost no

+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

+  United States, you'll have to check the laws of the country where you

+  are located before using this ebook.

+

+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

+contain a notice indicating that it is posted with permission of the

+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

+the United States without paying any fees or charges. If you are

+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

+posted with the permission of the copyright holder found at the

+beginning of this work.

+

+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

+

+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg-tm License.

+

+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

+any word processing or hypertext form. However, if you provide access

+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

+version posted on the official Project Gutenberg-tm web site

+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

+provided that

+

+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

+  within 60 days following each date on which you prepare (or are

+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

+  Literary Archive Foundation."

+

+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

+  License. You must require such a user to return or destroy all

+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

+  works.

+

+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

+  receipt of the work.

+

+* You comply with all other terms of this agreement for free

+  distribution of Project Gutenberg-tm works.

+

+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

+from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The

+Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm

+trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

+electronic works, and the medium on which they may be stored, may

+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

+cannot be read by your equipment.

+

+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from. If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium

+with your written explanation. The person or entity that provided you

+with the defective work may elect to provide a replacement copy in

+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

+or entity providing it to you may choose to give you a second

+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

+without further opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of

+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

+violates the law of the state applicable to this agreement, the

+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

+remaining provisions.

+

+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

+Defect you cause.

+

+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

+

+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of

+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

+from people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

+www.gutenberg.org 

+

+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 

+Archive Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

+U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the

+mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its

+volunteers and employees are scattered throughout numerous

+locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt

+Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to

+date contact information can be found at the Foundation's web site and

+official page at www.gutenberg.org/contact

+

+For additional contact information:

+

+    Dr. Gregory B. Newby

+    Chief Executive and Director

+    gbnewby@pglaf.org

+

+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

+spread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment. Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements. We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

+state visit www.gutenberg.org/donate

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations. To

+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

+

+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

+

+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

+freely shared with anyone. For forty years, he produced and

+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

+volunteer support.

+

+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

+edition.

+

+Most people start at our Web site which has the main PG search

+facility: www.gutenberg.org

+

+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+

diff --git a/53752-8.zip b/53752-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..42b28d4
--- /dev/null
+++ b/53752-8.zip