diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 09:04:58 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 09:04:58 -0800 |
| commit | 90988e79e779ee8476f3a139a46147dc702a2eb8 (patch) | |
| tree | 378c58572efebb32b36cd4511b9ac887695c15bc | |
| parent | 7cf66a189b6ff9da9387b54caf1e4c8f272db8a3 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54802-8.txt | 10908 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54802-8.zip | bin | 100836 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10908 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d84fbfb --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54802 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54802) diff --git a/old/54802-8.txt b/old/54802-8.txt deleted file mode 100644 index 2b9c5b3..0000000 --- a/old/54802-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10908 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Cyrano de Bergerac, by Edmond Rostand, -Translated by Aukusti Simelius - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Cyrano de Bergerac - Viisinäytöksinen runomittainen sankarinäytelmä - - -Author: Edmond Rostand - - - -Release Date: May 28, 2017 [eBook #54802] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK CYRANO DE BERGERAC*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -CYRANO DE BERGERAC - -Viisinäytöksinen runomittainen sankarinäytelmä - -Kirj. - -EDMOND ROSTAND - -Suomentanut Aukusti Simelius - - - - - - -Helsingissä, -Edistysseurojen Kustannus-O.Y., -1918. - - - - -HENKILÖT: - - Cyrano de Bergerac. - Christian de Neuvillette. - Kreivi de Guiche. - Ragueneau. - Le Bret. - Carbon de Castel-Jaloux. - Gaskonjalaissotilaita. - Lignière. - De Valvert. - I Markiisi. - II Markiisi. - III Markiisi. - Montfleury. - Bellerose. - Jodelet. - Cuigy. - Brissaille. - Tungetteleva mies. - I Muskettisoturi. - II Muskettisoturi. - Espanjalainen upseeri. - Rakuuna. - Ovenvartia. - Porvari. - Hänen poikansa. - Taskuvaras. - Katsoja. - Kaartilainen. - Huilunsoittaja Bertrandou. - Kapusiinimunkki. - Kaksi soittajaa. - Runoilijoita. - Sokerileipureita. - Roxane. - Sisar Marthe. - Lise. - Virvokkeiden myyjätär. - Äiti Marguerite. - Seuralaisnainen. - Sisar Claire. - Näyttelijätär. - Kamarineito. - Paashipoikia. - Kukkastyttö. - -Kansaa, porvareita, muskettisotureja, taskuvarkaita, sokerileipureita, -runoilijoita, gaskonjalaissotilaita, näyttelijöitä, viulunsoittajia, -paashipoikia, lapsia, sotilaita, espanjalaisia, katsojia, -näyttelijättäriä, porvarinaisia, nunnia y.m. - -Neljä ensimäistä näytöstä v. 1640, viides v. 1655. - - - - -ENSIMÄINEN NÄYTÖS - - -Näytäntö Bourgognen hotellissa. - -Hotelli Bourgognen sali, v. 1640. Jonkunlainen pallopelihuone, joka on -siistitty ja järjestetty näytäntöjä varten. - -Sali on pitkulainen; se näkyy syrjittäin, siten että yksi sen sivuista -muodostaa taustan, joka lähtee etualalta, oikealta, ja jatkuu -vasemmalle taka-alalle, tehden kulman näyttämön kanssa. - -Tällä näyttämöllä, josta näkyy yksi nurkkaus, on pitkin kulisseja -asetettuja penkkejä. Esirippu on laitettu kahdesta kuvakudosmatosta, -jotka voi vetää syrjään. Koristeverhokkeen yläpuolella kuningassuvun -vaakunoita. Lavalta johtavat leveät portaat saliin. Portaiden molemmin -puolin viulunsoittajien paikat. Reunustavalona kynttilöitä. - -Kaksi riviä katsojapaikkoja, päälletysten. Ylärivi on jaettu aitioihin. -Permannolla, joka on teatterin näyttämö, ei ole istuimia; tämän -permannon taustassa, se on: oikealla, etunäyttämö, muutamia -porrasmaisesti kohoavia penkkirivejä sekä aitioihin johtavien, -ainoastaan osittain näkyvissä olevien portaiden alapäässä jonkunlainen -myymäpöytä, jolla on pieniä kynttilöitä, kukkamaljakolta, -kristallipikareita, leivoslautasia, pulloja j.n.e. - -Taustassa, keskellä, aitioiden alla, teatterin sisäänkäytävä. Suuri ovi -raollaan, jotta katsojat pääsisivät kulkemaan. Ovipuoliskoissa, -myymäläpöydän yläpuolella sekä monissa muissa paikoissa punaisia -ilmoituslehtiä, joissa on sanat _La Clorise_. - -Esiripun noustessa sali on hämärä ja vielä tyhjä. Kynttiläkruunut on -laskettu permannolle, jossa odottavat sytyttämistä. - - -I KOHTAUS - - Yleisöä, jota saapuu vähitellen. Sotilaita porvareita, - lakeijoita, paashipoikia, taskuvarkaita, ovenvartia y.m., - sitten markiiseja, CUIGY, BRISSAILLE, virvokkeiden - myyjätär, viulunsoittajia j.n.e. - - Oven takaa kuuluu äänten kohua, sitten muuan sotilas - tulee kiivaasti sisään. - -OVENVARTIA, ajaen häntä takaa. -Hoi, maksu myös! - -SOTILAS. - Ma tulen ilmaiseksi! - -OVENVARTIA. - Miksi? - -SOTILAS. -No! Tunnet kai sä minut kaartin soturiksi! - -OVENVARTIA, toiselle sisääntulevalle sotilaalle. -Te? - -TOINEN SOTILAS. - Maksa en! - -OVENVARTIA. - Vaan... kuinka?... - -TOINEN SOTILAS. - Musketööri oon. - -I SOTILAS, toiselle. -Se alkaa vasta kello kaksi. Katsomoon -ei ketään viel' oo tullut. Hiukan miekkailkaamme. - - Miekkailevat mukanansa tuomillaan floreteilla. - -LAKEIJA. -Pst! - -II LAKEIJA, jo saapunut. - Samppanjaa? - -I LAKEIJA, näyttäen hänelle pelivehkeitä, joita ottaa nuttunsa -taskuista. - Kas, nopat, kortit! Pelin saamme -nyt käyntiin. - - Istuutuu lattialle. - -II LAKEIJA, istuutuen myöskin lattialle. - Niinpä niin, sa vanha veikko! - -I LAKEIJA, vetää taskustaan kynttilänpätkän, jonka sytyttää ja -kiinnittää tiputtamalla talia lattiaan. - Kukaan -ei näe pimeässä. Siksi otin mukaan -mä kynttilän... sain salaa taskuun pistetyksi. - -II LAKEIJA. -Käy kiinni! Ruutua! - -TOINEN MIEKKAILIJOISTA. - Hei! Varuillasi! Yksi... - -KAARTILAINEN, ajaen kukkastyttöä takaa. -Voi pimeässä saada saaliin... - - Koettaa ottaa tyttöä vyötäisiltä kiinni. - -KUKKASTYTTÖ, irrottautuen. - Sangen niukan! - -KAARTILAINEN, seuraten yhä tyttöä. -Suo suukko! - -KUKKASTYTTÖ, pois pujahtaen. - Näkevät!... - -KAARTILAINEN, vetäen hänet pimeään nurkkaan. - Ei vaaraa! - -ERÄS MIES, istuutuen permannolle yhdessä muitten kanssa, joilla, -kuten hänelläkin, on ruokaa muassaan. - Syödään hiukan! -On aikaa! - -PORVARI, saattaen poikaansa. - Istutaanpas tähän, poikaseni. - -TOINEN PELAAJISTA. -Kas, tuoss' on mulla ässä! Näätkös, tikkis meni! - -ERÄS MIES, vetäen pullon vaippansa alta ja istuutuen hänkin. -Näin juon bourgognea... - - Juo. - - Bourgognessa! Hih! Heisaa! - -PORVARI, pojalleen. -Tää, kuule, ehkä joku huono paikka lie? - (Katsoo ympärilleen.) -Suupaltit... - Keskeyttää, kun muuan sotilas tyrkkää häntä. - peliveikot... - Kaatuu pelaajien keskelle. - juopot... - - Nousee nopeasti. - -KAARTILAINEN, hänen takanaan, kiusaten yhä tyttöä. - Suukko! - -KUKKASTYTTÖ, torjuen. - Ei saa! - -PORVARI, vieden nopeasti pois poikaansa. -Ei tajuta vois tässä, -- totta vieköön! -- ei, -ett' ohjelmassa on Rotrou! - -NUORUKAINEN. - Ja myös Corneille! - -JOUKKO PAASHIPOIKIA, tulee käsitysten, tanssien ja laulaen. -Tra la la la la la! - -OVENVARTIA, vakavasti. - Hoi, kuka siellä veisaa!? -Pois kujeet!... - -I PAASHIPOIKA, loukkautuneen-arvokkaasti. - Loukkaatte meit' aina epäilyllä! - - Vilkkaasti toiselle heti kun ovenvartia on kääntänyt selkänsä. - -Sull' onko lankaa? - -II PAASHIPOIKA. - On, ja koukkujakin! - -I PAASHIPOIKA. - Kyllä -taas meidän onkiimme käy peruukkeja! - -TASKUVARAS, epäilyttävän näköisiä miehiä ympärillään. - Tänne -toin teidät oppimaan. Nyt neuvon tehtävänne: -kun varastatte... - -II PAASHIPOIKA, huutaen toisille paashipojille, jotka jo -ovat asettuneet parvelle. - Missä putket lieneekään? - -III PAASHIPOIKA, parvelta. -Ja herneet? - - Puhaltaa herneitä katsomoon. - -NUORUKAINEN, isälleen. - Mitä täällä tänään näytellään? - -PORVARI. -Clorise. - -NUORUKAINEN. - Ja kirjoittaja? - -PORVARI. - Balthasar Baro. - -TASKUVARAS, kumppaneilleen. -Jos pitsi riippuu, sit' ei vedettävä oo, -se täytyy leikata! - -ERÄS KATSOJA, näyttäen toiselle syrjäistä paikkaa. - Kun täällä ensi kertaa -Cid näyteltiin, ma istuin tuolla. - -TASKUVARAS. - Kellon sulta -näin sieppaan... - - Näyttää. - -PORVARI, pojalleen. - Näyttelijät, joill' ei ole vertaa, -on täällä... - -TASKUVARAS, tehden pieniä salakähmäisiä vetoliikkeitä. - Nenäliinat... - -PORVARI. - Montfleury... - -KATSOJA, huutaen parvelta. - Hoi! Tulta! - -PORVARI. -... Bellerose, l'Epy, la Beaupré, Jodelet! - -PAASHIPOIKA, permannolla. -Kas, myyjätär on tuolla! - -MYYJÄTÄR, myymäpöytänsä takana. - Appelsiiniä... -ja maitoa... ja hyvää marjaviiniä... - - Hälinää ovella. - -FALSETTIÄÄNI. -Pois tieltä, roskaväki! - -ERÄS LAKEIJA, hämmästyksissään. - Tokko aikonee -markiisit permannolle!? - -ERÄS TOINEN LAKEIJA. - Kauaa ei he ole! - - Markiisit tulevat. - -ERÄS MARKIISI, nähdessään salin olevan miltei tyhjän. - -He! Näinkö tyhjää tääll' on, ettei ketään pole -ees varpaille! Ei tuota häiriötä! Niin -kuin moukat aikaisin me tänne saavuttiin! -Ah! hyi! hyi! hyi! - - Huomaa olevansa muiden vähää ennen - saapuneiden aatelismiesten edessä. - - Cuigy! Brissaille! - - Syleilyä. - -CUIGY. - Oh, onpa täällä -nyt pimeää! - -MARKIISI. - Siks oonkin pahalla mä päällä. - -II MARKIISI. -Nyt sytyttäjä saapuu! Sali valaistaan. - -YLEISÖ, tervehtien kynttilänsytyttäjän tuloa. -Ah!... - -Ryhmitytään sytytettävien kynttiläin ympärille. Joitakuita henkilöitä -on asettunut parvelle. Lignière tulee permannolle käsikkäin Christian -de Neuvilletten kanssa. Lignière hiukan huolettomassa asussa, juopon, -mutta silti hienon näköinen. Christian, joka on hienosti, vaikka hieman -vanhanaikaisesti puettu, näyttää olevan omiin ajatuksiinsa kiintyneenä -ja katselee aitioihin päin. - - -II KOHTAUS - - Samat, CHRISTIAN, LIGNIÈRE, sitten RAGUENEAU ja LE BRET. - -CUIGY. - Lignière! - -BRISSAILLE, nauraen. - Ja vielä selvänä. - -LIGNIÈRE, hiljaa Christianille. - Kai saan -mä teidät esittää? - Saatuaan Christianilta myöntävän viittauksen. - Parooni Neuvillette. - - Tervehtivät toisiaan. - -YLEISÖ, ensimäistä sytytettyä kynttiläkruunua nostettaessa. -Ah! - -CUIGY, Brissaillelle, katsoen Christiania. - Hän on kaunis mies! - -I MARKIISI, joka on kuullut. - Pyh! - -LIGNIÈRE, esittäen Christianille. - Herrat de Brissaille, -Cuigy ja... - -CHRISTIAN, kumartaen. - Hauska tutustua. - -I MARKIISI, toiselle. - Myöntänet: -hän kaunis on, vaikk' ovat vaatteet vanhaan muotiin! - -LIGNIÈRE, Cuigylle. -Tourainesta hän aivan äsken tänne tuotiin. - -CHRISTIAN. -Jo viikko tutkia mun Pariisia suotiin, -ja huomenna ma liityn kaartiin. - -I MARKIISI, katsoen aitioihin saapuvia ihmisiä. - Tunnet kai -sa presidentti Aubryn? - -MYYJÄTÄR. - Hoi! Hedelmiä, maitoa... - -VIULUNSOITTAJAT, virittäen koneitaan. -La... la... - -CUIGY, Christianille, viitaten täyttyvään saliin. - On väkeä! - -CHRISTIAN. - On! - -I MARKIISI. - Kauneutta ja taitoa! - - Tarkastavat naisia, jotka, koreihin vaatteisiin puettuina, - saapuvat aitioihin. Tervehdyksiä, hymyilyä. - -II MARKIISI. -Kas, neidit de Guéméné... - -CUIGY. - Bois-Dauphin... - -I MARKIISI. - Me heitä -olemme lempineet... - -BRISSAILLE. - De Chavigny... - -II MARKIISI. - Hän meitä -nyt pitää leikkinään; -- me oomme lemmen-hullut! - -LIGNIÈRE. -Kas, herra de Corneille Rouenista on tullut! - -NUORUKAINEN, isälleen. -Tääll' akateemikkoja myös kai nähdä saa? - -PORVARI. -Tuoll' on Cureau de la Chambre, Boudu ja Boissat, -Porchères, Colomby, Bourzeys, Bourdon, Arbaud... -Jos kuolevat, ei nimi silti kuollut oo. - -I MARKIISI. -Kas, tuolla sinisukkain parvi tiedokas: -Barthénoïde, Urimédonte, Cassandace, -Félixérie... - -II MARKIISI, ihmetellen. - No hitto, sull' on muistossas -nuo kaikki nimet? - -I MARKIISI. - Kaikki! - -LIGNIÈRE, vieden Christianin syrjään. - Tulin seurassanne, -mä että nähdä saisin tuntemattomanne. -Vaan hän ei saavu. Lähden krouviin, täältä pois. - -CHRISTIAN, pyytäen. -Ei, älkää! Nimeään en silloin kuulla vois! -Sen mulle sanotte; siks' ootte täällä tovin: -te tunnettehan koko kaupungin ja hovin. - -SOITONJOHTAJA, lyöden jousellaan nuottitelineensä laitaan. -No, herrat viuluniekat!... - - Nostaa jousen. - -MYYJÄTÄR. - Tulkaa ostamaan! -On makaroonia ja... - - Viuluniekat rupeavat soittamaan. - -CHRISTIAN. - Kun ei vain hän ois -niin kärkäs kieleltään kuin kaikki täällä ovat. -Mä pelkään, mull' on oikein syämen tuskat kovat: -en tohdi kirjoittaa, en tohdi haastaakaan. -Ma oon vain sotilas, ja puhetaidoton. - Näyttää taustaan oikealle. --- Hän tuossa aitiossa joka kerta on. - -LIGNIÈRE, aikoen lähteä. -Mä lähden. - -CHRISTIAN, pidättäen häntä yhä. - Jääkää, pyydän! - -LIGNIÈRE. - D'Assoucy mua vuottaa. -Ja jano mulle täällä aivan surman tuottaa. -Oih! - -MYYJÄTÄR, kulkee hänen ohitseen tarjointa kantain. - Mehuvettä? - -LIGNIÈRE. - Hyi! - -MYYJÄTÄR. - Tai maitoa? - -LIGNIÈRE. - Hyi hiis! - -MYYJÄTÄR. -Rivesaltea? - -LIGNIÈRE. - Häh! - Christianille. - Hetken vielä viivyn siis. --- En pitkään aikaan tätä... - Ottaa pullon käteensä. - ...maistanutkaan oo. - - Istuutuu myymäpöydän lähelle. Myyjätär kaataa - hänelle rivesaltea. - -HUUTOJA, pienen pyylevän ja rattoisan miehen saapuessa. -Ragueneau! Ah! - -LIGNIÈRE, Christianille. - Herkkutaidon mestari Ragueneau. - -RAGUENEAU, sokerileipurin pyhäpuvussa, tullen vilkkaasti -Lignièreä kohti. -Tääll' ehkä viel' ei ole herra Cyrano? - -LIGNIÈRE, esittäen Ragueneauta Christianille. -Täss' oivin leipoja ja torttuin täyttelijä; -sen vannoo runoilija, vannoo näyttelijä. - -RAGUENEAU. hämillään. -Oh! Ei! - -LIGNIERE. - Te, mesenaatti, muka arastelkaa! - -RAGUENEAU. -He syövät luonani... - -LIGNIÈRE. - Ja jäävät teille velkaa. - -RAGUENEAU. -Se kunniaksi mulle... - -LIGNIÈRE. - Itse runoilette! - -RAGUENEAU. -Niin, joskus, sanoivat, ma onnistuin... - -LIGNIÈRE. - Oh, ette -vain joskus! Taiteelle te uhrejanne kannatte. - -RAGUENEAU. -Mä kyllä sonetista... - -LIGNIÈRE. - Kaakun aina annatte. - -RAGUENEAU. -Vain tortun... - -LIGNIÈRE. - Turhaan ootte vaatimaton noin. -Ja ballaadista -- jos ma oikein muistaa voin! -- -annatte... - -RAGUENEAU. - Mesileivän. - -LIGNIÈRE, vakavasti. - Oikein sokeroidun. --- Ja teatteri, sitä... - -RAGUENEAU. - Siitä haltioidun. - -LIGNIÈRE. -Te pääsyliput aina leivoksilla saatte. -Ne mitä tänään maksaa? Kuulkaa, kertokaatte -näin meidän kesken! - -RAGUENEAU. - Neljä munavanukasta -ja kaalipiirakkaa. - Katsoo kaikkiin suuntiin. - Tää ihmettä on vasta, -etten nää Cyranota täällä! - -LIGNIÈRE. - Niinkö! Miksi? - -RAGUENEAU. -Nyt näytteleehän Montfleury, -- kas, siin' on niksi! - -LIGNIÈRE. -Niin, lieneepihän sillä tynnyrillä tänään -Phédonin osa kyllä esitettävänään, -vaan mitä Cyrano voi siitä välittää? - -RAGUENEAU. -Siis ette ole kuullut? - -LIGNIÈRE. - En. - -RAGUENEAU. - No, tietäkää: -hän Montfleurytä vihaa, eikä tämän sallis -hän esiintyä, kun on taide hälle kallis. - -LIGNIÈRE, tyhjentäen neljättä lasia. -No, entä sitten? - -RAGUENEAU. - Sentään Montfleury... - -CUIGY, joka on tullut lähemmäksi. - Niin kyllä, -hän näyttelee. Ei häneen kaikkein kiellot yllä. - -RAGUENEAU. -Vai ei! No, nähdään! - -I MARKIISI. - Ken on Cyrano? - -CUIGY. - Hän on -mies muuan... yhtä, toista... hurja, huoleton. - -II MARKIISI. -Kai aatelia? - -CUIGY. - Kyllä. Kuuluu kaartiin hänkin. - Näyttää erästä aatelismiestä, joka kulkee - salissa kuin jotain etsien. -Tuoll' on Le Bret. Hän teille kertoo enemmänkin. - Kutsuu. -Le Bret! - Le Bret tulee heitä kohden. -Te Cyranota haette? - -LE BRET. - Niin haen. -Oon levoton!... - -CUIGY. - Hän on kai merkillinen mies? - -LE BRET, vakuuttavasti. -Ei hänen vertaistaan oo alla taivaan laen. - -RAGUENEAU. -Hän runoilija on! - -CUIGY. - Ja sanaseppä! - -LE BRET. - Niin, -ja soittoniekka! - -BRISSAILLE. - Fyysikko! - -LIGNIÈRE. - Ja Herra ties, -miks' oudon-kummat piirteet hälle annettiin! - -RAGUENEAU. -Niin, totta, luulen kyllä, kasvoillaan ei voisi -hän lumota, ei seuran kaunisteena oisi, -mut ylväin oikkuinensa, siitä varma oon, -ois oivin henkilö hän ollut Jacques Gallot'n, -tää riitelijä, vilkas, hupsu töyhtölakki, -joll' aina päällänsä kuusliepeinen on takki; --- sit' ylpeänä hän kuin kukko sulkiansa -ain' ilmaan nostaa takaa... täältä!... huotrallansa -- -niin arka arvostaan kuin koskaan kukaan muu, -ken ylpeästä Gaskonjasta polveutuu; -ja nenä sitten -- sitä saattaa kuvitella, -kun muistaa, millainen on armas Pulcinella. -- -Kun ohi käydään, sitä aina arvioidaan -ja sanotaan: "Kas kuinka liiotella voidaan!" -tai nauretaan: "Pois kohta pannaan nenä tuo!" -Mut Cyrano sen siinä aina olla suo. - -LE BRET, kohauttaen päätään. -Jos sen sa huomaat vain, on silloin henkes halpa. - -RAGUENEAU, ylpeästi. -Kuin kuolon miekka iskee silloin miehen kalpa. - -I MARKIISI, olkapäitään kohauttaen. -Hän tule ei. - -RAGUENEAU. - Hän tulee. Vetoako lyödään. -Te saatte kanan... - -I MARKIISI, nauraen. - Hyvä! -- Milloinkas se syödään? -- - - Ihastuksen hälinää salissa. Roxane ilmestyy aitioonsa. - Hän istuutuu eteen; hänen seuralaisnaisensa asettuu taakse. - Christian, joka par'aikaa maksaa myyjättärelle, ei katso - sinnepäin. - -II MARKIISI, huudahtaen. -Ah, herrat, hän on aivan lumoava! - -I MARKIISI. - Näen: -hän on kuin mansikka, kuin marja viinimäen! - -II MARKIISI. -Niin viileä ja raitis, että pelkoon häätyy: -jos liki käy, niin varmaan sydän-parka jäätyy. - -CHRISTIAN, nostaa päätään, huomaa Roxanen ja tarttuu -kiivaasti Lignièren käsivarteen. -Se hän on! - -LIGNIÈRE, katsoen. - Hänkö? - -CHRISTIAN. - Hän. Nyt nimen kuulla saanen! -Mä pelkään niin! - -LIGNIÈRE, maistellen viiniään. - Magdeleine Robin. Vaan hän Roxanen -nimeä käyttää. -- Sinisukka! - -CHRISTIAN. - Oih! - -LIGNIÈRE. - Hän vapaa -on. Orpo. Serkku Cyranon... - -CHRISTIAN. - Vai sillä tapaa! - Tällä hetkellä tulee aitioon hieno herrasmies, jonka kaulassa - on sininen ritarinauha, ja haastelee hetkisen, seisten, - Roxanen kanssa. Christian hätkähtää. - Ken? - -LIGNIÈRE, alkaa juopua, vilkuttaa silmiään. -Kreivi... heh... De Guiche! Roxanea hän lempii, -vaan naimisiss' on -- siksi epäilee ja empii: --- on kardinaali hänen rouvallensa sukua. -No, kreivi osaa hyvin järjestää ja laittaa: -Roxanen alikreivi Valvertille hän naittaa. -Valvert on tyytyväinen, tytöstä ei lukua: -vähätpä, iloinen hän olkoon taikka sureva! -De Guiche on mahtimies. He, he! Hän temput tietää! --- Vaan siit' oon tehnyt komman... hyvän... kuulla sietää! -Sen loppu varsinkin on onnistunut... pureva! - - Nousee hoiperrellen, nostaa lasiaan, valmiina lausumaan. - -CHRISTIAN. -Ei! Jääkää hyvästi! - -LIGNIÈRE. - Te lähdettekö? - -CHRISTIAN. - Lähden -Valvertin luokse! - -LIGNIÈRE. - Älkää! Älkää Herran tähden! -Hän tappaa teidät! - Viittaa silmäniskulla Roxaneen. - Jääkää! Teitä katsotaan! - -CHRISTIAN. -Mä jään! - - On mietteissään. Taskuvarasjoukko, nähdessään hänen seisovan - ajatuksissaan, pää pystyssä, suu auki, lähestyy häntä. - -LIGNIÈRE. - Ja minä menen. Ehkä juoda saan -taas kerrankin. Mua jano vaivaa. Kapakassa -mua odotetaan. - - Menee hoippuen. - -LE BRET, joka on kiertänyt salin, tulee Ragueneauta -kohden; levollisesti. - Hän on poissa. - -RAGUENEAU, epäillen. - Vuotan tovin... - -LE BRET. -Ehk'ei hän tiedä mitä tääll' on ohjelmassa! - -YLEISÖ. -Hoi! Alkakaa jo! Heti! Myöhä on jo kovin! - - -III KOHTAUS - - Samat, paitsi Lignière; DE GUICHE, VALVERT, sitten MONTFLEURY. - -ERÄS MARKIISI, nähden De Guichen, joka, tullen Roxanen aitiosta, -kulkee permannon halki liehakoitsevien herrain ympäröimänä; joukossa -on m.m. alikreivi De Valvert. -De Guiche, hän kustantaapi itsellensä hovin. - -ERÄS TOINEN. -Hyi!... Hän on Gaskonjasta. Sen voi nähdä vielä. - -I MARKIISI. -Vaan hän on kylmä, viekas. Eespäin arvon tiellä -hän kulkee... Parast' että häntä tervehdimme. - - Menevät De Guicheä kohti. - -II MARKIISI. -Noin kauniit nauhat! Mitä värit merkinnevät? -"Suo-suukko-armaani?" vai: "Nyt-on-lemmen-kevät?" - -DE GUICHE. -Ei. "Sairast' Espanjaa" me niillä muistelimme. - -I MARKIISI. -Ne värit tosiaan ei valehtele. Pahoin -käy Espanjan. Se Flanderista ehein nahoin -ei pääse, kiitos teidän! - -DE GUICHE. - Ehkä lähtisimme -jo näyttämölle? - Suuntaa askeleensa, kaikkien markiisien ja aatelismiesten - seuraamana, näyttämölle. Kääntyy ja huutaa. - Hoi, Valvert! - -CHRISTIAN, joka kuuntelee heitä ja pitää silmällä, -hätkähtää tämän nimen kuullessaan. - Mä pyydän heittää -päin kasvojanne... - Pistää käden taskuunsa ja saa kiinni sitä tyhjentämässä - olevan taskuvarkaan kädestä. Kääntyy. - Mitä!? - -TASKUVARAS. - Ai! Ai! - -CHRISTIAN, irti päästämättä. - Hansikasta -ma etsin... - -TASKUVARAS, surkeasti hymyillen. - Löysittekin käden! - -CHRISTIAN. - Tääpä vasta!... - -TASKUVARAS, käytöstapaa muuttaen; nopeasti, hiljaa. -Voi, päästäkää! Mä kerron kaikki! Mitään peittää -en tahdo... - -CHRISTIAN, yhä pitäen hänestä kiinni. - Kerrotte? Ja mitä? - -TASKUVARAS. - Salaisuuden. -Lignière, ken jätti teidät, varomattomuuden -on suuren tehnyt... - -CHRISTIAN, kuten ennen. - Minkä? - -TASKUVARAS. - Jotain runoilullaan -on loukannut. Se hälle kostamaan nyt tullaan. -Hän hetken päästä voidaan kuoliaaksi piestä. -Par'aikaa vuottamassa hänt' on sata miestä. - -CHRISTIAN. -Mi... mitä? Sata!? Missä? - -TASKUVARAS. - Hiljaa! - -CHRISTIAN, olkapäitään kohauttaen. - Oh! - -TASKUVARAS, tärkeän näköisenä. - Hsst! - -CHRISTIAN. - Missä? -Mä... - -TASKUVARAS. - Neslen portilla. Te häntä varottakaa! - -CHRISTIAN, joka vihdoinkin irrottaa kätensä hänen ranteestaan. -Niin, jos mä hänet löydän. Mutta ken sen takaa! - -TASKUVARAS. -Te käykää kapakoissa: "Viiniämpärissä" -ja "Männynkävyssä" ja "Kultasiivilässä" -ja muissa sellaisissa häntä etsimässä; -- -ja jos te ette häntä silloin niissä nää, -niin sana asiasta aina jättäkää. - -CHRISTIAN. -Ma juoksen! Oh, nuo roistot! Sata yhtä vastaan! - Katsoo rakkaasti Roxaneen. -Vaan hän! - Katsoo kiukustuneena Valvertia. - Ja hän!... -- Ei, nyt on minun ainoastaan -Lignièreä muistettava. Pelastamaan hänet! - - Poistuu juosten. -- De Guiche, alikreivi, markiisit, kaikki - aatelismiehet ovat menneet näyttämölle, asettuakseen siellä - oleville istuimille. Permanto on aivan täynnä. Aitioissakaan - ei ole yhtään tyhjää paikkaa. - -YLEISÖ. -Hoi, alkakaa! - -ERÄS PORVARI, jonka peruukki nousee ilmaan, tartuttuaan -parvella olevan paashipojan onkeen. - Mun peruukkini! - -ILOISIA ÄÄNIÄ. - Kaljupää!... -Ha! ha! ha!... Hyvin pojat!... Tää on hauskaa, tää! - -PORVARI, raivoissaan, heristäen nyrkkiään. -Hyi, senkin rakki! Vielä tämän hyvittänet! - -NAURUA JA HUUTOJA, jotka alkavat äänekkäästi, mutta hiljenevät. -HA! HA! HA! ha! ha! ha! - - Täydellinen hiljaisuus. - -LE BRET, hämmästyneenä. - Tää äänettömyys miksi? - Muuan katsoja puhuu hänelle hiljaa. -Ah! - -KATSOJA. - Arveluni käyvät yhä varmemmiksi. - -ÄÄNTEN PORINAA. -Hst! -- Hän on tuolla! -- Ei! -- On. -- Nurkka-aitiossa. -- -Ken? -- Kardinaali. -- Niinkö? -- Kardinaali? -- Niin! - -PAASHIPOIKA. -Hyi, hitto! Ryhtyä ei nyt voi kujeisiin!... - - Näyttämöltä kuuluu lyöntejä. Kaikki liikkumattomina - paikoillaan. -- Odotusta. - -MARKIISIN ÄÄNI, hiljaisuudessa, esiripun takaa. -Hoi, niistäkää tää kynttilä! - -II MARKIISI, pistäen päänsä esiripun aukosta. - Hoi, tuoli, jossa -saan istua! - - Tuoli lähetetään päiden ylitse, siirtämällä sitä kädestä - käteen. Markiisi katoaa näkyvistä, heitettyään - lentosuukkosia aitioihin.; - -KATSOJA. - Ma vaadin hiljaisuutta! - - Kolme lyöntiä. Esirippu avautuu. Kuvaelma. Markiisit istuvat - näyttämön sivuilla huolettomissa asennoissa. Tausta esittää - sinertävään värituntuun viritettyä ihanteellista maisemaa. - Neljä pientä kristallikruunua valaisee näyttämöä. Viulut - soivat hiljaa. - -LE BRET, hiljaa Ragueneaulle. - Nyt -se alkaa. Montfleurykö? - -RAGUENEAU, hänkin hiljaa. - Niin. Hän ensimmäisnä. - -LE BRET. -Ei Cyrano oo täällä. - -RAGUENEAU. - Siispä hävinnyt -oon vedon. - -LE BRET. - Hyvä ettei tullut hurjapäisnä. - - Kuuluu kansansävel ja Montfleury ilmestyy näyttämölle; hän on - luonnottoman lihava, paimenpuvussa, ruusuilla koristettu hattu - päässä, toiselle korvalle kallellaan; puhaltaa säkkipilliä. - -PERMANNOLLA OLIJAT, käsiään taputtaen. -Hei, Montfleury! - -ÄÄNI. - Oot hyvin aina näytellyt! - -MONTFLEURY, tervehdittyään, näyttelee Phédonin osaa. -"Ah, onnekas, ken jätti kauas hovin melun -ja hiljaisuudess' alkoi aatos-askartelun, -ken, tuulen leikkiessä veessä, maassa, puussa..." - -MUUAN ÄÄNI, permannon keskeltä. -Sa lurjus, sanoinhan, sa ettet tässä kuussa -saa näytellä! - - Hämmästys. Kaikki kääntyvät katsomaan. Hälinää. - -ERI ÄÄNIÄ. - Hä? -- Mitä? -- Kuka?... - - Aitioissa istujat nousevat seisomaan, nähdäkseen. - -CUIGY. - Hän se on! - -LE BRET, pelästyen. -Oh! Cyrano! - -ÄÄNI. - Sä narrein narri! Katsomon -saat jättää rauhaan! Alas sieltä! - -YLEISÖ, Ioukkautuneena. - Oh! - -MONTFLEURY. -Vaan minä... - -ÄÄNI. - Vai ettet tottele?! Vai niskottelet sinä?! - -ERI ÄÄNIÄ, permannolta, aitioista. -Hst! -- Riittää! -- Montfleury, te näytelkää! -- Pois pelko! - -MONTFLEURY, epävarmalla äänellä. - -"Ah, onnekas, ken jätti..." - -ÄÄNI, uhkaavasti. - Eikö sull' oo selko -mun käskystäni? Taikka ehkä tahdot kuulla, -mitenkä huminaa voi korviin saada -- puulla!? - - Keppi näkyy ilmassa päiden yläpuolella. - -MONTFLEURY, yhä heikommalla äänellä. - -"Ah, onnekas, ken..." - - Keppi heiluu. - -ÄÄNI. - Ulos! - -PERMANNOLLA OLIJAT. - Oh! - -MONTFLEURY, tukahtuvalla äänellä. - "Ah, onnekas..." - -CYRANO, nousee seisomaan tuolille, käsivarret ristissä rinnalla, hattu -toisella korvalla, viikset ylös kierrettyinä; hirveä nenä. -Sa suututat mun itsepintaisuudellas! - - Hänen esiintymisensä aiheuttaa hämmennystä. - - -IV KOHTAUS - - Samat, CYRANO, sitten BELLEROSE, JODELET. - -MONTFLEURY, markiiseille. -Mua tulkaa auttamaan! - -ERÄS MARKIISI, välinpitämättömästi. - No, näytelkäähän! - -CYRANO. - Pelkään: -jos poistu et, mun täytyy antaa sulle selkään. - -MARKIISI. -Jo riittää! - -CYRANO. - Markiisit, jos vaikene jo ette, -niin kanssa miekkani te kohta haastelette! - -KAIKKI MARKIISIT, nousten seisomaan. -Tää liikaa on jo... Liikaa!... Montfleury... - -CYRANO. - Jos hän -ei mene, hänet, totta vieköön, höyhennän! - -MUUAN ÄÄNI. -Vaan... - -CYRANO. - Pois, ja pian! - -TOINEN ÄÄNI. - Mutta... - -CYRANO. - Viipyykö hän vielä? - Tekee sellaisen liikkeen kuin käärisi hihojaan ylös. -No, menen näyttämölle! Saatanhan ma siellä -tuon paksun rasvaruhon kyllä paloittaa. - -MONTFLEURY, kooten kaiken arvokkuutensa. -Ken mua loukkaa, loukkaa itse Thaliaa! - -CYRANO, hyvin kohteliaasti. -Jos Thalia vain tuntis herra Montfleuryn, -ken häntä loukkaa, -- varmaan nähdä saataisiin, -hän että koturninsa antais jonkun kerran -koskettaa jotain paikkaa tämän arvon herran. - -PERMANNOLLA OLIJAT. -Montfleury! Montfleury! Clorise! - -CYRANO, niille, jotka huutavat hänen ympärillään. - Mä pyydän, armahtakaa -mun huotraani! Jos jatkuu tää, niin min' en takaa, -se vaikka sisältänsä säilän sinkauttaisi! - - Piiri laajenee. - -JOUKKO, väistyen. -Heh! - -CYRANO, Montfleurylle. - Poistu! - -JOUKKO, lähestyen ja mutisten. - Ohhoh! - -CYRANO, kääntyen nopeasti. - Häntä enkö pois ma saisi! - - Hänestä etäännytään taas. - -ERÄS ÄÄNI. laulaa taustassa. - - Cyrano valtioi; - no, ei se haittaa ketään: - hän sill' ei mitään voi, - Clorise se esitetään. - -KAIKKI, laulavat. - - Clorise! Clorise! - -CYRANO. -Jos joku uskaltaa tuon laulun vielä laulaa, -niin hänet siihen paikkaan tämä miekka naulaa! - -ERÄS PORVARI. -Oh, ette ole Simson! - -CYRANO. - Aasin leukaluu -ois teillä ehkä antaa? - -ERÄS NAINEN, aitioisa. - Tää on hirveätä! - -ERÄS HERRA. -En tällaist' ole nähnyt! - -II NAINEN. - Tätä kauhistuu! - -PORVARI. -Hyi! Häpeänä täytyy minun pitää tätä! - -PAASHIPOIKA. -Hei, tää on hauskaa! - -PERMANNOLLA OLIJAT. - Kas! -- Montfleury! -- Cyrano! - -CYRANO. -Ma vaadin hiljaisuutta! - -PERMANNOLLA OLIJAT. - Oh! Mää! Muuh! Huu! Hoo! - -CYRANO. -Mä käs... - -PAASHIPOIKA. - Miau! - -CYRANO. - Mä käsken teidän vaiti olla! -Ja taistoon vaadin kaikki tässä, permannolla. --- Nimenne, pyydän! -- Tänne, nuoret urhot, käykää! -Jokainen vuorollaan. No, pian järjestäykää! -- -Ken tahtoo alkaa leikin? Hän, sen vannon, saa -nyt oikein komeasti manaan matkustaa! -Te, herra? Ette? Te? Ei! Ymmällä mä oon. --- Ken kuolla tahtoo nyt, hän sormen nostakoon! - Äänettömyys. -Heh! Kainojako oisi täällä nyt niin monta, -jotk' eivät kehtaa nähdä miekkaa alastonta? -Ei yhtään nimeä? -- Ei sormea? -- Siis näen, -ett' asiaan saan käydä. - Kääntyen näyttämöön päin, jossa Montfleury odottaa hädissään. - Aiot siellä seistä? -Oot paise, joka' täytyy saada kiirehtäen -pois näyttämöltä... - Käsi miekankahvassa. - -- toivon: ilman leikkuuveistä. - -MONTFLEURY. -Mä... - -CYRANO, laskeutuu alas tuolilta, istuutuu muodostuneen -piirin keskelle, kuin olisi kotonaan. - Kolme kertaa lyön nyt yhteen käsiäni. -Sa kolmannella poistut! - -PERMANTOYLEISÖ, huvitettuna. - Hyvä! Hah, hah! - -CYRANO, lyöden yhteen käsiään. - Yksi! - -MONTFLEURY. -Mä... - -ÄÄNI, aitiosta. - Jääkää! - -ÄÄNIÄ, permannolta. - Hän ei jää! -- Hän jää! -- Oon ihmeissäni! -- -Tää miten päättyneekään!?... - -MONTFLEURY. - Ehkä vältetyksi -mä... - -CYRANO. - Kaksi! - -MONTFLEURY. - Luulen että järkevämpää vois -kai olla... - -CYRANO. - Kolme! - - Montfleury katoaa kuin laskuluukun kautta. Naurun, - vihellysten, huutojen myrsky. - -ÄÄNIÄ YLEISÖN JOUKOSTA. - Eipä tuota luullut ois! -- -Huh! -- Raukka! -- Takaisin! - -CYRANO, mielissään, heittäytyy selkänojaan tuolilleen -ja panee jalkansa päälletysten ristiin. - Hän tuskin kuuntelee. - -ERÄS PORVARI. -Puhuja! - Bellerose tulee esiin ja tervehtii. - Ah!... Bellerose! - -BELLEROSE, hienosti. - Kun, herrat... - -PERMANTOYLEISÖ. - Ei! -- Jodelet! - -JODELET, tulee esiin, puhuu nenä-äänellä. -Te, karjalauma! - -PERMANTOYLEISÖ. - Hyvä! Oikein alotat sa! - -JODELET. -Se suuri taiteilija, joll' on suuri vatsa, -ja joka juuri siksi tääll' on suosiossa, -on tuntenut, ett' täytyy tuossa tuokiossa... - -PERMANTOYLEISÖ. -Se raukka! - -JODELET. - ... hänen päästä ulos... - -PERMANTOYLEISÖ. - Takaisin -hän tulkoon! - -JOTKUT. - Ei! - -TOISET. - Hän tulkoon! - -NUORUKAINEN, Cyranolle. - Mutta tietenkin -teill' on kai joku syy vihata Montfleurytä? - -CYRANO, kohteliaasti, yhä istuen. -Te nuori ankanpoika, onhan mulla niitä: -On kaksi, vaikka yksi riittäis hyvin. Nähkää: -Pro primo: hän on kurja näyttelijä, ähkää -ja puhkaa; runoa hän lausuu läähättäen -kuin nousis taakkaa kantain päälle jyrkän mäen! --- Secundo: se on salaisuus... - -VANHA PORVARI, hänen takanaan. - Vaan kaikki luuli -tääll' että näytellään, ja te... - -CYRANO, kääntäen tuolinsa porvariin päin; kunnioittavasti. - Te vanha muuli! -Keskeytin Montfleuryn, ja mun on hyvä olla. -Baro!? Hm! Arvoltaan hän yhtä on kuin nolla! - -NEITOSET, aitioissa. -Baro! -- Oh, taivas! -- Miten sanoakaan voidaan?! -- -Ah! -- Oh! -- Sa kuulitko? -- Me häntä jumaloidaan! - -CYRANO, kääntäen istuimensa aitioita kohti, sirosti. -Te rakkaat kaunottaret! Kukoistakaa aina, -säteilkää, olkaa meille taivaan kallein laina, -ihanaks' elomme ja unelmamme luokaa, -iloitkaa! -- mutta meidän arvostella suokaa. - -BELLEROSE. -Vaan ken suo hyvityksen meille tappioista? - -CYRANO, kääntäen tuolinsa näyttämöön päin. -Se oli viisas sana. En oo kuullut toista -mä tänään. - Nousee, heittää rahakukkaron näyttämölle. - Thespiin vaippa jääköön eheäksi, -Tän ehkä tällä kertaa näätte riittäväksi. - -YLEISÖ, häikäistynä. -Ah!... Oh!... - -JODELET, siepaten vikkelästi rahapussin ja punniten sitä kädessään. - Te tähän hintaan saatte milloin vaan -Clorisen esityksen kesken loppumaan! - -YLEISÖ. -Huu!... Huu!... - -JODELET. - Niin! Huutakaa, on siitä laiha tulos! - -BELLEROSE. -Nyt sali tyhjäksi!... - -JODELET. - Niin! -- Menkää! Kaikki ulos! - - Ruvetaan tekemään lähtöä, Cyranon katsellessa tyytyväisenä. - Mutta yleisö pysähtyy piankin kuuntelemaan seuraavaa keskustelua, - ja lähtö keskeytyy. Aitioissa istuvat naiset, jotka jo olivat - nousseet seisomaan ja ottaneet vaippansa hartioilleen, pysähtyvät - kuuntelemaan ja istuutuvat viimein uudestaan. - -LE BRET, Cyranolle. -Tää oli hassua! - -TUNGETTELEVA MIES, joka on lähestynyt Cyranota. - Noin Montfleuryn te pois -ajoitte, mutta häll' on suuri suosijansa, -Candalen herttua! Vaan ehkä teillä kanssa -on suojelija? - -CYRANO. - Ei! - -TUNGETTELEVA. - Ei ketään, joka vois -suurella nimellään...? - -CYRANO. - Ei! - -TUNGETTELEVA. - Eikö? - -CYRANO, tuskastuneesta - Kaksi kertaa -sen sanoin jo. En sitä kolmannesti kertaa. - Käsi miekankahvassa. -Ja sentään monellakaan ei niin oivallista -oo suojelijaa! - -TUNGETTELEVA. - Mutta teidät kaupungista -pois karkotetaan. - -CYRANO. - Tuskin sentään teen sen matkan! - -TUNGETTELEVA. -Vaan käsi herttuan ulottuu kauas! - -CYRANO. - Kyllä! -Vaan s'ei niin pitkälle kuin tämä käsi yllä. -jos varsinkin ma sitä tällä... - Osottaa miekkaansa. - ... hiukan jatkan. - -TUNGETTELEVA. -Vaan ette vaatine kai...? - -CYRANO. - Vaadin. - -TUNGETTELEVA. - Mutta... - -CYRANO. - Nyt -täyskäännös! Ulos! - -TUNGETTELEVA. - Mutta... - -CYRANO. - Teitä sietänyt -oon liian kauan. Mitä siinä tirkistätte? -Mun nenäänikö? - -TUNGETTELEVA, typertyneenä. -Minä... min' en tietänyt... - -CYRANO. - Vai ette?... - -TUNGETTELEVA. -Min' en tiedä, muista... - -CYRANO, astuen häntä kohti. - Virkistätte -kai vielä muistoanne! -- Mikä nenässäni -niin hämmästyttää? - -TUNGETTELEVA, peräytyen. - Enhän... - -CYRANO. - Ehkä, ystäväni, -se heiluu, häilyy niin kuin vyöllä ruutisarvi? - -TUNGETTELEVA, kuten äsken. -En... - -CYRANO. - Ehkä nenälläni marssii kärpäsparvi? - -TUNGETTELEVA. -Vaan... - -CYRANO. - Ehkä siin' on joku liika kasvannainen? - -TUNGETTELEVA. -Ma... - -CYRANO. - Ehk' on liian käyrä, pöllön noukan lainen? - -TUNGETTELEVA. -Ei suinkaan... - -CYRANO. - Mitä sitten siin' on tavatonta? - -TUNGETTELEVA. -Oh... - -CYRANO. - Lienee luonnon-oikku, joit' ei ole monta? - -TUNGETTELEVA. -Oon koettanut olla katsomatta sitä. - -CYRANO. -Vai koettanut! Eikö miellytä se? Mitä? - -TUNGETTELEVA. -Vaan, herra... - -CYRANO. - Väri ehk' on mielestänne huono? -Tai muoto? Ehkä oon kuin mikä sarvikuono? - -TUNGETTELEVA. -Ei, ei... - -CYRANO. - No miksi sitten töllistellen seistä? -- -Kenties se lienee aivan liian suuri teistä? - -TUNGETTELEVA, änkyttäen. -Ei, se on pieni, pienen-pieni! - -CYRANO. - Tätä nenää -sanotte pieneksi! Mua tuskin voisi enää -pahemmin pilkata!... - -TUNGETTELEVA. - - Oh, taivas! - -CYRANO. - Niin, niin juuri! -Mun nenäni on suuri. Kuuletteko? Suuri! -Te lattanokka, tyhmä, tyhjä, kaistapää, -mä nenästäni ylpeilen, se tietäkää! -Se merkkinä on aina mielen hyvyydestä -ja neron lennosta ja hengen syvyydestä; -se vapaamieliseksi, suoraksi mun näyttää -ja rohkeaksi, kun on tarvis miekkaa käyttää, -niin, semmoiseksi, että itsestänne ette -voi milloinkaan -- ja sen te hyvin tietänette! -- -sellaista ajatella. Mutta teistä hohtaa, -te narrimainen lurjus, juuri tuolta kohtaa... - - Lyö korvalle. - -TUNGETTELEVA. -Ai!... - -CYRANO. - - ... Kasvoiltanne, puute tiedon, älyn, neron, -ja se se juuri tekee kahden miehen eron! - Kääntää hänet ympäri olkapäistä, antaa teon seurata - seuraavia sanoja. -Ja nenänykerönne on vain aihe huoleen: -se nytkin tuottaa teille potkun takapuoleen. - -TUNGETTELEVA. -Ai, apuun! - -CYRANO. - Tietäköön, ken töllistelee mua, -ken nenän vuoksi tahtoo mua halveksua, -jos hän on kunnon mies, niin näin en häntä päästä: -saa potku kyllä jäädä, mutt' en miekkaa säästä! - -DE GUICHE, joka on tullut näyttämöltä markiisien kanssa. -Tää käy jo ikäväksi. - -DE VALVERT, olkapäitään kohauttaen. - Tyhjää kerskailua! - -DE GUICHE. -Vaan miks' ei kukaan hälle vastaa?... - -DE VALVERT. - - Eikö kukaan! -No, eihän vastausta oo vielä tarvittukaan. -Vaan nyt hän saa sen, kunhan odotatte tovin. - Lähestyy Cyranota, asettuu hänen eteensä ja tarkastelee - häntä tyhmän-ylpeästi. -Hm. Teidän nenänne on kovin suuri. - -CYRANO, hyvin vakavasti. - Kovin. - -DE VALVERT, nauraen. -Haa! - -CYRANO, järkähtämättömän levollisesti. - Eikö muuta?... - -DE VALVERT. - Mutta... - -CYRANO. - Tuo ei suinkaan riitä! -Niin kovin paljonhan on sanomista siitä. -- -Vois mahtipontisesti lausua: "Jos saisin -ma moisen nenän, pois sen kohta leikkauttaisin!" -Ja ystävällisesti: "Katso toki tarkkaan, -sun nenäs ettei mene juodessasi sarkkaan!" -Tai kertoin: "Se on kuokka, särkkä, niemenkärki; -ei, niemimaa se on, -- sen sanoo selvä järki!" -Ja ihmetellen: "Kumma on tuo lippaan laatu: -kai siihen mahtumaan on musteet, kynät saatu!" -Hienosti: "Lienette kai lintuin suojelija, -kun mukananne ain' on niille leposija!" -Tai hurjasti: "Kun teidän tupakoidessanne -savua nousee tuosta savupiipustanne, -niin ette ihmetelle, vaikka naapurinne -tois, sammuttaakseen palon, sangon vettä sinne." -Ja varottaen: "Kuulkaa, kuulkaa! Katsokaahan, -tuon nenän paino ettei kaada teitä maahan!" -Tai hellästi: "Te tehkää päivänvarjo, jotta -nenänne kaunis väri säilyis vauriotta!" -Pedanttisesti näin: "Aristophanes keksi -sanoa hippocampelephantcamelokseksi -eläintä, joka on kuin pelkkää luuta ihan: -se kärsäänsä ois hyvin tarvinnut tuon lihan." -Tai seuramiessä: "Tuo lie viime muodin mukaan; -se oiva hattunaula, sit' ei kiellä kukaan!" -Tai liiotellen: "Ei tuon läpi tuulet pääse; -se ei siis kylmene, ja nuhattakin jää se!" -Tai draamallisesti: "Kas, tuohon mahtuu meri; -sen kantajaa ei veessä koskaan hukka peri." -Tai ihaillen: "Ma uskon: hajuvesipuotiin -kai nimikilveksi tuo uljas nenä luotiin." -Tai lyyrillisesti: "Tuo raakunkuori lienee -mi vedenhaltiaansa aaltoin yli vienee." -Tai naivisti: "Viivyn hetken mielin herkin -mä eessä tämän kauniin, jalon muistomerkin." -Tai kunnioittain: "Teill' on soma huvimaja; -te vasta ootte oikein talonomistaja!" -Tai maalaismaisesti: "Kas, tuoko nenä oisi! -Ei, kenties lanttu se tai nauris olla voisi!" -Tai sotilaallisesti: "Joukko ratsuväen -tuon tykin eestä lähtee pakoon säikähtäen." -Tai käytöllisesti: "Se pankaa arvontahan; -ken voittaa sen ja myy, saa varmaan suuren rahan." -Tai muka valitellen vuoksi onnettuuden: -"Tuo nenä riistää kasvoin sopusuhtaisuuden, -vaan niinpä onkin se noin punainen, kun siten -se isäntäänsä pettää aivan pahimmiten". --- Noin, kutakuinkin, virkkaa olisitte voinut, -jos neron, taidon ääni hiukan teiss' ois soinut; -vaan milloinkaan ei nero, taito tyhmyreissä -oo sellaisissa saanut kotiaan kuin teissä. -Kirjallisuudesta te ehkä tietänette -kirjaimet t, y, h, m, ä, vaan muuta ette! -Ja jos ei kykyäkään teilt' ois puuttunut -huvittaa tällä tavoin näitä kuulijoita, -niin, ennenkuin te osan viisauksia noita -oisitte lausunut, ma oisin suuttunut -ja keskeyttänyt! -- Kyllä itseltäni kuulla -voin tuollaista. Vaan muilta!? Turha sit' on luulla! - -DE GUICHE, tahtoen viedä pois De Valvertin, joka on kuin kivettynyt. -Pois tulkaa! - -DE VALVERT, kuohuksissaan. -Tuo... tuo houkko... jaaritella julkee, -Tuo junkkari, ken ilman hansikkaita kulkee, -kell' ei oo ruusukkeita, röyhelöitä... - -CYRANO. - Niin, -mun täytyy tyytyä vain hengen kauneuksiin! -En pynttää itseäni niinkuin muotihullut: -ei koristeista koskaan miehen mieltä tullut. -Mä ylpeänä ylös otsan kirkkaan nostan -ja solvaajilleni ma solvaukset kostan. -Enemmän kammottaa mua kaikki syrjähypyt -pois kunniasta, kuin mun vaatteitteni rypyt. -Ei kullan kiiltoa mun puvussani tapaa, -vaan oonhan mieleltäni uljas, ylväs, vapaa. -En ruumistani pue muodin pakkopaitaan, -vaan hengen vainion ma jaloudella aitaan. -On rehellisyys mulle otsanauha oivin, -käyn vastaan valhetta ma sanoin salamoivin; -kun tietäni mä kuljen, korkealla pääni, -niin toden voittoa soi kannustinten ääni. - -DE VALVERT. -Vaan, herra... - -CYRANO. - Sanoitte: ei mull' oo hansikkaita. -On yks -- niin, pariton, vaan ei se mitään haita. -Voin silläkin kai jotain tehdä, jollei muuta, -niin saatanhan sen heittää vasten jonkun suuta! - -DE VALVERT. -Oh! -- Lurjus, vintiö, suupaltti, lörppähuuli... - -CYRANO, nostaen lakkiaan ja tervehtien niinkuin De Valvert -olisi esittänyt itsensä. -Ah! -- Cyrano Savinien de Bergerac. - - Naurua. - -DE VALVERT, vimmastuneena. - Te muuli, -te nauta, narri... - -CYRANO, huudahtaen kuin kivusta. - Ai!... - -DE VALVERT, ollen menossa poispäin, kääntyy. - No, mitä vielä? - -CYRANO, onnettoman-näköisesti irvistellen. - Käyttää -mun täytyy sitä, muuten turtuvan se näyttää. -Ai! - -DE VALVERT. - Mikä teill' on? - -CYRANO. - Pois se pyrkii huotrastansa, -tää miekka. - -DE VALVERT, paljastaen miekkansa. - Sama mulle! Mullakin on miekka! - -CYRANO. -Jo sitä epäilinkin. Totta tosiansa! -Te saatte multa kauniin piston! - -DE VALVERT, halveksien. -Runoniekka!... - -CYRANO. - Niin, runoniekka, niin. Sellainen, että kun -hän miekkailee, niin siinä, kesken miekkailun, -ballaadin sepittää hän! - -DE VALVERT. - Mitä!? - -CYRANO. - Epäilette! - -DE VALVERT. -Vaan... - -CYRANO. - Että: eikö aikaa? Että: usko ette! -Ma kolme säkeistöä sorvaan, jokaiseen -kahdeksan säettä. - -DE VALVERT, jalkaa polkien. - Oh! - -CYRANO, jatkaa entiseen tapaansa. - Sitten vielä teen -mä loppuun omistuksen. - -DE VALVERT. - Te... - -CYRANO. - Ja sitten vasta, -kun loppu tulee, pistän! - -DE VALVERT. - Kyllä kerskaamasta -te kohta lakkaatte! - -CYRANO. - Vai kerskaamasta! - -DE VALVERT. - Niin! - -CYRANO, lausuen. -"Baliaadi taistelusta herra Bergeracin -ja alikreivi Rakin." - -DE VALVERT. - No, mitä nyt? - -CYRANO. -Mä nimen vain tein ballaadiin! - -YLEISÖ, kiihottuneena. -"Hei! -- Tehkää tilaa! -- Hiljaa! -- Hauskaa nähdä saamme!" - - Yleisö muodostaa piirin permannolle; markiisit ja upseerit - joutuvat porvarien ja rahvaan sekaan; paashipojat kiipeevät - olkapäille paremmin nähdäkseen. Kaikki naiset seisovat - aitioissa. Oikealla De Guiche ja hänen seurueensa. Vasemmalla - Le Bret, Ragueneau, Cuigy y.m. - -CYRANO, sulkien hetkiseksi silmänsä. -Mä mietin hiukan... Olen valmis. Alkakaamme! - - Tekee niinkuin seuraavassa sanoo. - -Näin kauniisti pois otan lakin, -ja hitaasti liikehtäin -mä irroitan päältäni takin, -vedän miekkani huotrasta näin. -Pari askelta astun päin, -ja -- en sitä suinkaan peitä! -- -olen iloinen sydämessäin, -kun lopuksi pistän teitä. - - Miekkailevat. - -Miks ääneti ollut ette? -Mihin teille ma haavan teen? -Sen rintaanko toivonette? -Vai kaulaanko? Vai sydämeen? -Moni kerskuvi koruineen. -- -Ei miekkani työtään heitä, -käy kohti se täsmälleen: -mä lopuksi pistän teitä! - -Voi kohtalo olla nurja. -Joko katsotte kalventuin? -Oh, olette pelkuri kurja, -joka kulkevi suurin suin. -Ma puhtaaksi turkkinne puin. -On liiaksi monta meitä. -Ei vaalia muuta, kuin: -ma lopuksi pistän teitä. - - Ilmoittaa juhlallisesti. - Omistus: - -Hyvä prinssi, te outoja teitä -pian käytte, sen sanoa voin. -Suon anteeksi teille. Ja... - Asettuu hyökkäysasentoon. - ... noin!... - De Valvert horjuu. Cyrano tervehtii. -ma lopuksi pistän teitä! - -Hyväksymishuutoja. Aitioissa taputetaan käsiä; kukkasia ja -nenäliinoja heitetään. Upseerit ympäröivät Cyranon ja onnittelevat -häntä. Ragueneau hyppii ihastuksissaan. Le Bret on onnellinen ja -liikutettu. De Valvertin ystävät vievät hänet pois. - -YLEISÖ, huutaa pitkään. -Ah! - -ERÄS NAINEN. - Kaunista! - -RATSUMIES. - Niin suuremmoista! - -RAGUENEAU. - Loistavaa! - -ERÄS MARKIISI. -Ja uutta! - -LE BRET. - Mieletöntä! - -ÄÄNIÄ YLEISÖSTÄ, joka tungeksii Cyranon ympärillä. - Harvoin moista saa -ees kuulla! -- Saati nähdä! -- Onnittelen! - -NAISEN ÄÄNI. - Hän -on sankari. - -ERÄS MUSKETTISOTILAS, tulee nopeasti Cyranota kohti, -käsi ojennettuna. - Mun suokaa... Teitä tervehdän! -Teiss' itseni mä tunsin. Aivan haltioiduin. -Ma katsoin, poljin jalkaa, huusin, nauroin, noiduin... - - Poistuu. - -CYRANO. -Ken on hän? - -CUIGY. - D'Artagnan. - -LE BRET, Cyranolle, käyden hänen käsivarteensa. - Nyt hiukan haastellaanko? - -CYRANO. -Kun väki vähenee. - Belleroselle. - Bellerose, mä jäädä saanko? - -BELLEROSE, kunnioittavasti. -No, tietystikin, herra...! - - Ulkoa kuuluu huutoa. - -JODELET, joka on katsonut. - Montfleury se siellä... - -BELLEROSE, juhlallisesti. -Sic transit!... - Muuttaa ääntään; ovenvartialle ja kynttiläinsytyttäjälle. - Lakaiskaa ja sulkekaa. Vaan vielä -ei tarvis sammuttaa. Kun kohta palajamme, -niin pienen harjoituksen pitää halajamme. - - Jodelet ja Bellerose menevät, juhlallisesti - tervehdittyään Cyranota. - -OVENVARTIA, Cyranolle. -No, ettekö te syö? - -CYRANO. - En. - - Ovenvartia poistuu. - -LE BRET, Cyranolle. - Miksi? - -CYRANO. - Siksi, että... - Muuttaa ääntään nähdessään ovenvartian olevan loitolla. -... siks' ettei mull' oo rahaa!... - -LE BRET, tekee sellaisen liikkeen kuin heittäisi rahapussia. - Mutta äsken näytti... -Sun kukkarosi...? - -CYRANO. - Niin, sen kuukausraha täytti! - -LE BRET. -Ja millä elät nyt tän kuukauden? - -CYRANO, nauraen. - Juon vettä! - -LE BRET. -Sa naurat. Hassu oot. Sun olis itselleki... - -CYRANO, keskeyttäen. -Niin, mutta noin se vasta vaikutuksen teki!... - -MYYJÄTÄR, yskähtää pöytänsä takana. -Hm!... - Cyrano ja Le Bret kääntyvät. Myyjätär lähestyy arasti. - Herra... ruoattako jäätte?... sitä sietää -en toki saata. - Osottaen myymäpöytäänsä. - Tässä kaikkea on mulla. - Innokkaasti. -Oi, ottakaa! - -CYRANO, ottaen lakin päästään. - Sä rakas lapsi, ehkä tietää -et voi sa, että siten autetuksi tulla -mies Gaskonjan ei tahdo; ylpeä hän on. -Vaan ehkä kielto loukkais sua! Mahdoton -siis olla ottamatta... - Menee pöydän ääreen ja valitsee. - Rypäleitä, kas! - Tyttö tahtoo antaa hänelle rypäletertun, - hän ottaa vain yhden marjan. -Ei, yksi marja vain!... Ja sitten puolikas -hunajaleipää!... - Taittaa, panee takaisin toisen puolikkaan. - Noin! Ja... - Ottaa lasin, tyttö aikoo kaataa siihen viiniä. - Ei! Vain vettä lasi! - -MYYJÄTÄR. -Oh, eikö vielä jotain? - -LE BRET. - Oih sun hupsuuttasi! - -CYRANO. -Niin vielä jotain. Saanko suudella ma kättä? - - Suutelee tytön ojentamaa kättä kuin se olisi prinsessan käsi. - -MYYJÄTÄR. -Ah, kiitos, herra! - Niiaus. - Hyvää yötä! - - Menee. - - -V KOHTAUS - - CYRANO, LE BRET, sitten Ovenvartia. - -CYRANO, Le Bret'lle. - Kieltämättä -mun nälkä on. Vaan eihän tässä mitään puutu! - Asettuu myymäpöydän eteen ja panee eteensä mesileivän puolikkaan. -Kas, eturuoka!... - ... vesilasin... - Juoma! - ... viinirypälemarjan. - Jälkiruoka! - Istuutuu. - Syömään -siis! - Syöden. - Nyt voit haastella; ma kuulen. - -LE BRET. - Et kai suutu, -jos sua varotan. Nuo hupsut narrit pian -sun arvostelukykyä vie, kun heitä kuulet. -Oot silloin valmis vaikka pääsi seinään lyömään. -Sä nytkin minkälaisen vaikutuksen luulet -esiintymises tehneen? - -CYRANO, syöden mesileipänsä. - Aivan suuremmoisen! - -LE BRET. -Vaan aivan varmaan sentään moni myöskin toisen -sai ajatuksen siitä. Kardinaali... - -CYRANO, ilahtuen. - Hän -siis oli täällä? - -LE BRET. - Hänen mielestään... - -CYRANO. - Hän soi sen -niin kernaasti! - -LE BRET. - Vaan...? - -CYRANO. - Hän on itse kirjailija; -siks usko en, hän että toisten teoksia -sois rääkättävän... - -LE BRET - Näin sä yhä enemmän -saat vihamiehiä! - -CYRANO, syöden rypälemarjansa. - No, kuinka monta niitä -sain nyt? - -LE BRET. - Kuusviidettä. - -CYRANO. - Vähempi eikö riitä? -No, laske! - -LE BRET, - Montfleury, De Guiche, Valvert, Baro, -akatemiia... - -CYRANO. - Kuule, tuo ei muuta oo -kuin ylistystä! - -LE BRET. - Mutta mihin joudut näin sä? -Sä mitä ajattelet? Eihän tuo käy päinsä! - -CYRANO. -Oh, mulla montakin on järjestelmää, joita -voin seurata; on niissä aivan mainioita. - -LE BRET. -Ja mitä niistä seuraat? - -CYRANO. - Yksinkertaisinta. -Niin menetellä tahdon, että ihmetellään -mua aina, kaikessa! - -LE BRET, olkapäitään kohauttaen. - Vai niin. -- Vaan eihän kellään -lie syytä vihata kuin vihaat Montfleurytä! - -CYRANO, nousten. -Oh, sillä miehellä on paksu pää ja pinta, -ja paksu muutenkin hän niin on, ettei tapaa, -jos kuinka koettaa, hän sormellansa napaa. -Ja sentään, aatteles, tuo tynnyri on niitä, -jotk' uskaltavat luulla, että kaikki naiset -on heihin ihastuneet muka. Kaikellaiset -ne tässä! Silmätkin on niinkuin sammakolla. -Ja tuonnoin rohkeni niin röyhkeä hän olla, -ett' antoi katseensa hän suuntautua häneen... -Oh, etanan oon joskus nähnyt viivähtäneen -ma kukkasessa... - -LE BRET, ällistyneenä. - Oisko mahdollista? Sinä... - -CYRANO, katkerasti hymyillen. -Mä lemmin. Niin, niin! Katso! - Syvän vakavasti. - Minä. Juuri minä. - -LE BRET. -Ja saako tietää...? Mulle et oo mitään tästä... - -CYRANO. -En... Mua kyll' ei estä mikään lempimästä, -vaan kuka mua lempis, kuka, tämmöisenä, -kun kulkuani aina kuuluttaa tää nenä: -ei kaikkein ruminkaan, ei kaikkein viheliäisin! -Niin, ketäkö mä lemmin?... Kuinka selittäisin! -Hän kaunein on! - -LE BRET. - Oh! Niinkö! - -CYRANO. - Niin! Kuin kedon kukka, -niin hieno, loistava, niin puhdas. - Painokkaasti. - Kultatukka! - -LE BRET. -Ah, taivas! Ken hän on?... - -CYRANO. - Hän!? Kruunu kaikkien naisten -ja tietämättään vaara meidän, kuolevaisten; -niin, luonnon luoma ansa ihmislasten tiellä! -Hän ruusu on, miss' asuu Amor nuolinensa: -käy liki, katsahda, jo joudut uhriksensa! -Ah, täydellisempää et nähnyt koskaan vielä! -Diana, kulkiessaan teitään, ei niin norja, -ja Venus, noustessansa purteen, ei niin sorja -kuin hän, kun kantotuoliin astuu... - -LE BRET. - Arvaavani -jo luulen! - -CYRANO. - Niin, se kävi ilmi sanoistani. - -LE BRET. -Magdeleine Robin, sun serkkus! - -CYRANO. - Juuri hän. Roxane. - -LE BRET. -No hyvä. Kuuleppas, ma mitä ehdotan: -käy hänen luokseen, sano häntä lempiväsi, -hän sädekehän näkee ympärilläs tänään. - -CYRANO. -Oh! Katsos mua, virka, onko mielestäsi -tää ulkomuoto mulle hyvää tietävänään! -Ei, min' en luulottele! -- Sattuu joskus kyllä, -kun nenä-parkoineni olen kävelyllä -ja kevät-ilta ilmaan tuoksujansa valaa -ja tähdet uneksivin, himmein loistein palaa, -kuun hohdetta kun kaikki välkkyy hopeaista, -ma puistoss' että huomaan kaksi kulkevaista: -mies tukee naista, nainen miehen puoleen taipuu, -he astuu hiljalleen, he onnen-uniin vaipuu -- -niin, sattuu joskus silloin, että minäkin -voin hetkeks' unhottua lemmentoiveihin, -vaan pian herään niistä, pintaan puiston muurin -kun kuvastuupi nenä-raukka piirtein suurin. - -LE BRET, liikutettuna. -Mun kelpo ystäväni! - -CYRANO. - Tuntee toisinansa -niin ruma, hyljätty, niin yksin olevansa... - -LE BRET, tarttuen hänen käteensä. -Sä itket? - -CYRANO. - Minäkö? En! Tuskin koskaan itkin! -Ei! Naurettavaa ois, jos tätä nenää pitkin -sais kyynel vierrä. Minun mielestäni yhä -on kyynel jotain suurta; se on kaunis, pyhä. -En tahdo samentaa sen loistetta ma niin, -se että aiheeks' ivan, pilkan tehtäisiin, -ja siksi joutuis se, jos... - -LE BRET. - Pelkos heitä, veli! -Ma kuulin sanotun: on lempi uhkapeli. - -CYRANO, pudistaen päätään. -Jos lemmin Cleopatraa, silt' en Cesar oo. -Tai Bereniceä, en Titus... - -LE BRET. - Cyrano, -nuo puheet jätä! Entä neros! Rohkeutesi! -Sä näitkös: tyttönen, mi sinun syödäksesi -toi, mitä hällä oli, äsken katseellaan -sua ihaili -- sen saattoi nähdä kuka vaan! - -CYRANO, liikutettuna. -Niin, se on totta. - -LE BRET. - Ja Roxane, -- hän kalpeana -sun miekkailuas katsoi! - -CYRANO. - Niinkö!? - -LE BRET. - Tosi sana! -Hän hämmästynyt on ja ihastunut; enää -vain puhua on tarvis... - -CYRANO. - Jotta vasten nenää -hän naurais!... Muuta pelkää en kuin sitä vainen. - -OVENVARTIA, saattaen jotakin Cyranon luoksi. -Teit' etsitään... - -CYRANO. - No, ken? - Nähden seuralaisnaisen. - Roxanen seura-nainen! - - -VI KOHTAUS - - CYRANO, LE BRET, Seuralaisnainen. - -SEURALAISNAINEN, kohteliain tervehdyksin. -Uljaalta serkulta nyt kuulla haluttaisi, -milloinka hänet yksin, salaa, nähdä saisi. - -CYRANO, ymmällä. -Minutko nähdä?! - -SEURALAISNAINEN, niiaten. - Teidät. -- Olis asiaa. - -CYRANO. -Ois... Mitä...? - -SEURALAISNAINEN, taas niiaten. - Asiaa. - -CYRANO, epäröiden. - Ah, taivas! - -SEURALAISNAINEN. - Aamusella -Saint-Rochin kirkkoon mennään... - -CYRANO, Le Bret'lle. - Taivas! - Seuralaisnaiselle. - Missä saa... - -SEURALAISNAINEN. -Niin, missä haastella vois hetken? Sanokaa! - -CYRANO, ihastuksissaan. -Niin, missä? Missä? - -SEURALAISNAINEN. - Pian! - -CYRANO. - Koen ajatella!... - -SEURALAISNAINEN. -No?!... - -CYRANO. - Niin... Ragueneaun kai luona paras lie... - -SEURALAISNAINEN. -Se missä? - -CYRANO. - Saint-Honorén -- ah, taivas! -- varrella...! - -SEURALAISNAINEN, nousten. - Hyv' on. -Siell' ollaan. Tulkaa sinne. Kello seitsemältä! - -CYRANO. -Ma tulen varmaan. Tulen. - - Seuralaisnainen poistuu. - - -VII KOHTAUS - - CYRANO, LE BRET, sitten Näyttelijöitä, Näyttelijättäriä, - CUIGY, BRISSAILLE, LIGNIÈRE, Ovenvartia, Viulunsoittajia. - -CYRANO, heittäytyen syleilemään Le Bret'tä. - Ah, on mahdoton -mun tätä uskoa! Sain kutsun hältä, hältä!... - -LE BRET. -Viel' ootko surullinen? - -CYRANO. - Tuskin ihmisissä -lie onnellisempaa! Hän huomannut on minut! - -LE BRET. -Niin, tiesinhän mä sen. Oot turhaan murehtinut! - -CYRANO, ilosta suunniltaan. -Ah, on kuin syleillä mun täytyis maailmoita. -Nyt, tiedän, minua ei armeijatkaan voita! -Niin sykkii suoneni kuin tyrskyt vaahtopäiset. -Ei riitä ihmiset nyt mulle... - Huutaa täyttä kurkkua. - Jättiläiset -ma taistoon vaadin. - - Vähää ennen on näyttämölle, taustalle, ilmautunut näyttelijöitä - ja näyttelijättäriä ja sieltä on ruvennut kuulumaan kuiskailua: - harjoitus alkaa. Viulunsoittajat asettuvat paikoilleen. - -ÄÄNI, näyttämöltä. - Hst! Hst! Täällä näytellään! - -CYRANO, nauraen. -Me lähdemmekin pois! - - Nousee; suuresta taustaovesta tulevat Cuigy, Brissaille, useita - upseereja, jotka tukevat aivan juopunutta Lignièreä. - -CUIGY, Cyranolle. - Hoi, kuule! - -CYRANO. - Mikä hätä? - -CUIGY. -Sua muuan juoppolalli etsii! - -CYRANO. - Enhän nää... - -CUIGY. -Hän tässä on! - -CYRANO, tuntien Lignièren. - Lignière! Vaan enhän lainkaan tätä -voi ymmärtää. Hän miksi tulee? - -BRISSAILLE. - Kun ei saa -hän mennä kotiinsa! - -CYRANO. - Miks'ei? - -BRISSAILLE. - No kertokaa! - -LIGNIÈRE, soperrellen ja näyttäen aivan rypistynyttä paperia. -Sain kirjeen... sata miestä... Neslen portin luoksi -on tullut... vaanimaan mua... pienen runon vuoksi... -En kotiin muuta tietä pääse... Ehkä saan -sun luokses tulla... täksi... yöksi... nukkumaan. - -CYRANO. -Sa sanoit: sata miestä! Hyvä: kodissasi -sa nukut! - -LIGNIÈRE, kauhistuen. - Mutta... - -CYRANO, pelottavalla äänellä, näyttäen hänelle sytytettyä lyhtyä, -jota ovenvartia pitelee kuunnellen kummastuneena keskustelua. - Tuossa lyhty! - Lignière ottaa kiireesti lyhdyn. - Saattajasi -ma aion olla. Mars! - Upseereille. - Te, herrat, seuratkaatte, -niin todistajinani siellä olla saatte! - -CUIGY. -Vaan: sata miestä!? - -CYRANO. - Tänään vähempi ei riitä! - - Näyttelijät ja näyttelijättäret ovat tulleet näyttämöltä - erilaisissa puvuissaan. - -LE BRET. -Vaan miksi suojella...? - -CYRANO. - Sa torutko, Le Bret! - -LE BRET. -... tuollaista juoppoa! Ei kukaan siitä kiitä! - -CYRANO, lyöden Lignièreä olkapäille. -Vaan tämä juoppo, tämä viinaleili teki -niin kauniin teon, ettei monet moista tee! -Rakastamansa naisen messussa hän näki -sormensa kostuttavan hiukan vihkiveteen. -Hän, veden halveksija, astui maljan eteen, -sen nosti huulilleen, ja viime tippaan asti -sen joi hän tyhjäksi! - -ERÄS NÄYTTELIJÄTÄR, kamarineidon puvussa. - Ah, kuinka ihanasti -se oli tehty! - -CYRANO. - Eikö totta! - -NÄYTTELIJÄTÄR, toiselle. - Miksi vainoo -nuo sata miestä tuota runoilija-parkaa? - -CYRANO. -Lähdemme! - Upseereille. - Katsoa te saatte. Ykskään ainoo -ei apuun käydä saa, kun päälleni he karkaa! - -II NÄYTTELIJÄTÄR, juosten näyttämöltä. -Mä lähden... - -CYRANO. - Tulkaa! - -III NÄYTTELIJÄTÄR, juosten näyttämöltä; vanhalle näyttelijälle. - Lähde sinäkin, Cassandre!... - -CYRANO. -Niin, kaikki, tohtori ja Isabelle, Leandre, -te kaikki! Äsken täällä huvinäytelmää -mä näyttelin, nyt katsomaan te lähtekää, -mitenkä onnistun ma murhenäytelmässä. -On helyin ympäröimä aina tamburiini; -niin puheenne on hely näihin näytelmiini!... - -KAIKKI NAISET, ilosta hypähdellen. -Niin, mennään! -- Heti! -- Hyvä! -- Takkini? -- Kas tässä! - -JODELET. -Siis mukaan kaikki! - -CYRANO, viulunsoittajille. - Ja te, herrat, viulut soimaan! - Viulunsoittajat liittyvät muodostuvaan kulkueeseen. Näyttämön - reunustalta otetaan sytytetyt kynttilät ja jaetaan ne - yleisölle. Muodostuu soihtukulkue. -Kas, hyvä niin! Ma kuljen hiukan eeltäpäin, - Asettuu joukon etunenään. -mä yksin, luottain omaan miehuuteen ja voimaan -päin pystyin, hatun sulka liehumassa - Heiluttaa hattuaan. - näin, -ylväänä, kunniassaan. Liekkivänä povi -ja sydän hehkuen! Nyt mennään! Auki ovi! - Ovenvartia avaa molemmat ovenpuoliskot. Näkyy hauska - kolkka vanhaa Pariisia kuun valaisemana. -Kas, öinen Pariisi niin kiehtovana hohtaa, -kuun silta alhaalta pois pilvein piiriin johtaa -ja Seinen vaippana on kimmelteinen sumu; -työ taukos, melu laantui, päättyi päivän humu. --- Niin kauniin näyttämön mä leikilleni saan! - -KAIKKI. -Siis Neslen portille! - -CYRANO, seisten kynnyksellä. - Niin, sinne kuljetaan! - Kääntyy ennen lähtöään I näyttelijättären puoleen. -Te kysyitte, miks' yhtä runoilijaa vastaan -käy sata miestä. Hyvä neiti, mielelläni -sen teille sanon. Siksi... - Vetää miekkansa huotrasta; levollisesti. - siksi ainoastaan, -ett' on tuo runoilija minun ystäväni! - - Lähtee. Kulkue -- Lignière hoiperrellen edellä, -- sitten - näyttelijättäret upseerien käsivarsiin nojaten, -- senjälkeen - näyttelijät hypähdellen, -- lähtee liikkeelle yöhön viulujen - soidessa, kynttiläin lekkuvassa valossa. - - - - -TOINEN NÄYTÖS - - -RUNOILIJAIN RUOKAPAIKKA - -Sokerileipuri Ragueneaun myymälä, avara huone Saint-Honoré ja -l'Arbre-Sec katujen kulmauksessa. Viimemainittu katu näkyy taustassa -oven lasien lävitse aamuruskon ensimäisten säteiden valossa. - -Vasemmalla, etualalla, myymäpöytä ja sen yläpuolella taidetakoinen -rautakaari, jossa riippuu hanhia, ankkoja, kalkkunoita. Suurissa -fajanssimaljakoissa suuria kukkakimppuja, etupäässä keltaisia -päivännoutoja. Samalla sivulla, taempana, laaja takka, jonka edessä, -suurien, pikku kasareita kannattavien rautakoukkujen välissä, paistit -ovat vartaissa pannujen yläpuolella. - -Oikealla, etualalla, ovi. Taka-alalla portaat, jotka johtavat -pieneen korokkeella olevaan huoneeseen; sen sisustus näkyy -avoimista oviluukuista; pöytä, jolla on hieno flanderilainen -kynttiläkruunu huonetta valaisemassa; huoneessa on tapana -syödä ja juoda. Portaiden jatkona oleva puinen pylväskäytävä -näyttää johtavan toisiin samallaisiin huoneisiin. - -Myymälän keskellä on suuri rautarengas, jonka voi nuoralla laskea -alas ja johon on kiinnitetty paisteja; se muodostaa jonkunmoisen -metsänriistakruunun. - -Portaiden alta, hämärästä, näkyy paistinuunin punertava tuli. -Kupariastiat välkkyvät. Paistinvartaita käännellään. Leivoksia -kasoittain. Liikkiöitä riippumassa. Aamukiire. Hätäiset kyökkipojat, -lihavat keittäjät ja pienet pojat tungeksivat toistensa ympärillä. -Päähineissä kanan sulkia ja helmikanan siipiä. Tarjottimilla ja -vasuissa kannetaan monenkaltaisia leivoksia. - -Pöydillä kaakkuja ja eri ruokalajeja. Toiset pöydät, joiden ympärillä -on istuimia, ovat valmiit vastaanottamaan syöjiä ja juojia. Eräässä -nurkassa on pieni pöytä, joka on paperien peittämä. Esiripun noustessa -Ragueneau istuu sen ääressä; hän kirjoittaa. - - -I KOHTAUS - - RAGUENEAU, leipojia, sitten LISE; Ragueneau kirjoittaa - pienen pöydän ääressä intoutuneen näköisenä, laskien sormillaan. - -I LEIPURI, kantaen suurta vatia. -Voikuorrutusta! - -II LEIPURI, kulho tarjottimella. - Parsaa! - -III LEIPURI, tuoden metallivatia. - Paistettua sientä! - -IV LEIPURI, kantaen kristallimaljaa. -Vadelmahyytelöä. - -V LEIPURI, kulho lautasella. - Häränhäntälientä! - -RAGUENEAU, lakaten kirjoittamasta ja nostaen päätään. -Kas, aamuruskon hohde kasareissa kiiltää. -Ragueneau, jo jätä runos, vaikka syäntäs viiltää. -Käy työhös, paista, keitä taaskin ahkerasti. - Nousee. Eräälle keittäjälle, kastia maistettuaan. -Tää liian kirpelää on. Mausta tämä kasti! - -KEITTÄJÄ. -Mitenkä paljon siihen?... - -RAGUENEAU, taas runojaan ajatellen. - Kolme runojalkaa... - Laskee sormillaan. - -KEITTÄJÄ. -Häh?! - -RAGUENEAU. - ... lisää panen... - -KEITTÄJÄ. - Kastiin? - -RAGUENEAU, mennen eteenpäin. - Näin se luistaa alkaa. - -I LEIPURI. -Omenavanukasta! - -II KEITTÄJÄ. - Kaalikääryleitä! - -II LEIPURI. -Sokerikaakku! - -RAGUENEAU, takan ääressä. - Ei! -- Runotar, silmäs peitä; -ne täällä samentaa vois käryävä hiillos! - Eräälle leipurille, näyttäen leivoksia. -Kas, tuohon leipään tuli väärään paikkaan viillos! -Se tehdään keskelle. Niin runon säkeeseen -sesuurin keskelle mä myöskin aina teen! - Toiselle leipurille, näyttäen krokaania. -Sun krokaaniisi tuohon pitäis torni panna! - Oppipojalle, joka paistaa lintuja vartaissa. -Ja sinä siinä oot niin kovin ahkerana. -Se hyvä! Niinhän paistuu makeaksi kana. -Niin, vuoroin paistua sa aina kahden anna, -tuon suuren ja tuon pienen. Niinhän lauluissaan -Malherbe myös vuoroin eri runomittaa käyttää; -se vaihtelua tuo, ja hauskalta se näyttää! - -II OPPIPOIKA, lähestyy, tuoden liinalla peitettyä tarjotinta. -Kun teitä aattelin, niin tätä leipomaan -ma ryhdyin... - - Ottaa liinan pois; näkyy suuri leivoslyyry. - -RAGUENEAU, ihastuneena. - Lyyry! - -OPPIPOIKA. - Niin. Se miellyttääkö teitä? -Se torttutaikinaa on!... - -RAGUENEAU, liikutettuna. - Heelmäleikkeleitä -on koristeina... - -OPPIPOIKA. - Kielet laitoin sokerista! - -RAGUENEAU, antaen hänelle rahaa. -Kas tuossa! Mene, juo mun onnekseni! - Huomaa Lisen, joka tulee. - Jätä -nyt minut! Piiloon raha! Vaimoni! - Liselle, näyttäen hänelle lyyryä. - Kas tätä, -tää eikö ole kaunis!? - -LISE. - Naurettava. - - Panee myymäpöydälle paperitötteröitä. - -RAGUENEAU. - Mutta!... -- - Huomaa tötteröt. -Ah, tötteröitä! -- Taivas! Runovihkosista -oot repinyt... Niin monta herkkää neron heelmää, -niin monta kaunista, niin ihanata teelmää, -niin syämen syvyyksistä suoraan kummunnutta! -Tää bakkantit ja Orfeuksen mieleen tuo! - -LISE, kuivasti. -Niit' enkö muka saisi käyttää hyödyksemme! -Sun runoveikkos syövät täällä, mutta emme -saa muuta maksua! No, edes... - -RAGUENEAU. - Ampiainen! -Sa herjaat! Runoilu on lahja taivahainen! - -LISE. -Ois parempi, kuin että ruo'illasi täytät -nuo taivaalliset, pois sun jättää kaikki nuo -ainaiset soimaukset! - -RAGUENEAU. - Vaan ettet olla suo -ees runojen! Kun niille halveksuntaa näytät... - -LISE. -No mitä? - -RAGUENEAU. - Miten sitten enää proosaa käytät? - - -II KOHTAUS - - Samat, kaksi lasta, jotka tulevat myymälään. - -RAGUENEAU. -Te mitä haluatte? - -I LAPSI. - Kolme piirakkaa. - -RAGUENEAU, antaen. -Kas tässä kolme oikein hyvää, ruskeaa. - -II LAPSI. -Ne saisko paperiin? - -RAGUENEAU, hämmästyneenä, itsekseen. - Yks tötteröistä!! - Lapsiin katsoen. - Että -siis paperiin!? - Ottaa yhden tötterön, ja aikoessaan panna siihen piirakat, lukee. - "Kun yksin Penelope..." -- Ei, -ei tätä! - Panee sen syrjään ja ottaa toisen. Ruvetessaan panemaan - siihen piirakoita lukee. - "Kultakutri Phoibos..." -- Eikä tätä! - Laskee syrjään. - -LISE, kärsimättömänä. -No, mitä vitkastelet? Turhaa viivykettä...! - -RAGUENEAU. -Kas tässä on... - Ottaa kolmannen ja alistuu. - "Philis"... - Itsekseen. - Nyt sonetin ne vei! - -LISE, olkapäitään kohauttaen. -Kai niin on, että ken sen sai, ei sill' oo hätä?! - - Rupeaa järjestämään lautasia eräälle pöydälle. - -RAGUENEAU, käyttäen tilaisuutta hyväkseen, kun Lise on kääntänyt -selkänsä, huutaa jo ovelle ehtineet lapset takaisin. -Pst! -- Lapset! -- Piirakoita saatte vaikka viis, -jos mulle tötterön vain annatte! - - Lapset antavat hänelle takaisin tötterön, ottavat nopeasti - leivokset ja poistuvat. Ragueneau suoristaa paperin ja - rupeaa ääneen lukemaan - - "Philis". -Sun nimees rasvatahra...! - - Cyrano tulee hätäisesti sisään. - - -III KOHTAUS - - RAGUENEAU, LISE, CYRANO, sitten muskettisoturi. - -CYRANO. - Mitä kello? - -RAGUENEAU, tervehtien touhukkaasti. - Kuusi. - -CYRANO, levottomasti. -Siis tunnin päästä!... - - Kulkee edestakaisin myymälässä. - -RAGUENEAU, seuraten häntä. - Bravo! Minä nä'in... - -CYRANO. - Mitä? - -RAGUENEAU. -Sen miekkailunne! - -CYRANO. - Kumman? - -RAGUENEAU. - On siis ollut uusi? -Sen, hotellissa... eilen... ajattelin sitä. - -CYRANO, ylenkatseellisesti. -Ah!... Senkö!... - -RAGUENEAU, ihaillen. - Osasitte uljaan runon laittaa! - -LISE. -Nyt siitä vain hän puhuu. - -CYRANO. - No, se ei kai haittaa! - -RAGUENEAU, asettuen miekkailuasentoon ja ottaen aseekseen -paistinvartaan. -"Mä lopuksi pistän teitä..." "Lopuksi pistän teitä..." - Yhä enemmän innostuen. -"Mä lopuksi..." - -CYRANO. - Mitä kello? - -RAGUENEAU, jää miekkailuasentoon ja katsoo kelloa. - Viisi minuuttia -on yli kuuden... "... pistän teitä!" - Vaihtaa asentoa. - Suuremmoista! -Yht'aikaa miekkailla ja tehdä ballaadia! - -LISE, Cyranolle, joka hänen ohitsensa mennessään on hajamielisesti -puristanut hänen kättään. -Kas, mit' on kädessänne? - -CYRANO. - Turha naarmu. - -LISE, sormeaan heristäen. - Meitä -te varmaan... - -RAGUENEAU. - Vaarassako ootte ollut? - -CYRANO. - Toista -on vaara! - -LISE, jatkaen; kuten äsken. -... varmaan uskotellette!... - -CYRANO. - No miksi -ma uskottelisin! Sen nenä vakuuttaako? -Ken uskottelee, hän näin suuren nenän saako? - Ääntään muuttaen. -Ma vuotan erästä. Näin varhain tulin siksi. -Mun täytyy hänen kanssaan saada yksin olla. - -RAGUENEAU. -Ei... ei se nyt... kun runoilijat... - -LISE, ivallisesti. - Syövät hänet -niin, hänet!... köyhdyttävät! - -CYRANO. - Tällä permannolla -en silloin tahdo muita nähdä. Ymmärtänet! -Ma merkin annan sitten... -- Mitä kello? - -RAGUENEAU. - Vain -kymmentä yli kuuden. - -CYRANO, istuutuen hermostuneesti Ragueneaun pöydän ääreen ja -ottaen paperia. - Kynä...? - -RAGUENEAU, antaen hänelle kynän, joka on hänen korvansa takana. - Tässä! Tää -on joutsenesta! - -MUSKETTISOTURI, suuriviiksinen, tulee ja sanoo jylisevällä äänellä. - Päivää! - - Lise, menee vilkkaasti häntä vastaan. - -CYRANO, kääntyen. - Kuka? - -RAGUENEAU. - Kerran sain -jo teille kertoa... Hän mua hirvittää... -vaan vaimoani... hm... - -CYRANO, loitontaen Ragueneaun viittauksella. - Hst!... Kirjoitanko hälle?... -Ja pyydän...? - Itsekseen. - Mitä tehdä arkuudelle tälle?! - Heittäen pois kynän. -En tohdi puhua, en kirjoittaakaan!... - Ragueneaulle. - Mitä -lie kello? - -RAGUENEAU. - Neljännestä yli kuuden!... - -CYRANO, lyöden rintaansa. - ... sitä, -mit' usein, hyvin usein, mietin... - Tarttuen kynään. - Aatteissani -sen käsi sadasti jo paperille pani, -Ja sanat hellät jäi mun sydämeeni soimaan, -niin että tarvis on vain käydä kopioimaan. --- Siis kirjoitan! - - Hän kirjoittaa. -- Oven lasien lävitse näkyy ulkopuolella - kulkevien laihojen ja empivien ihmisten varjoja. - - -IV KOHTAUS - - RAGUENEAU, LISE, Muskettisoturi, CYRANO pienen - pöydän ääressä kirjoittaen. Runoilijoita, mustissa, - tahraisissa vaatteissa, sukat syltyssä. - -LISE, tullen Ragueneaun luokse. -Kas, eikös tuossa taas sun roskajoukkos tulle! - -I RUNOILIJA, tulee sisään; Ragueneaulle. -Hei, kunnon runoveikko! - -II RUNOILIJA, samoin; puristaa Ragueneaun käsiä. - Terve, terve sulle! - -III RUNOILIJA. -Sa kotka leipojain! - Haistellen. - Tää tuoksuu suloisalta! - -IV RUNOILIJA. -Sa Phoibos-paistaja! - -V RUNOILIJA. - On suuri taitos valta, -Apollo keittäjä! - - Ragueneau on runoilijain ympäröimänä, häntä syleillään, - hänen käsiään pudistetaan. - -RAGUENEAU. - Oh, teidän seurassanne -on hyvä, hauska olla! -- Tervetultuanne! - -II RUNOILIJA. -Me myöhästyimme hiukan. Neslen portin luoksi -niin paljon kansaa oli tullut. - -RAGUENEAU. - Minkä vuoksi? - -II RUNOILIJA. -Kahdeksan miestä siellä -- lurjuksiksi kuulin -ma heitä sanottavan -- kuoliaina makaa! - -CYRANO, hetkeksi kohottaen päätään. -Ei! Seitsemän kai niitä oli vain! Niin luulin. - - Jatkaa kirjoittamistaan. - -RAGUENEAU, Cyranolle. -Ja ehkä tunnette sen sankarinkin, ken...? - -CYRANO, välinpitämättömästi. -Minäkö? En. En suinkaan! - -LISE, muskettisoturille. - Entä te? - -MUSKETTISOTURI, kiertäen viiksiään. - Ken takaa! - -CYRANO, kirjoittaen; ääntää joskus itsekseen. -Mä lemmin teitä... - -I RUNOILIJA. - Siellä kansanjoukko ties, -ett' oli sata miestä pakoon yksi mies -ajanut... - -II RUNOILIJA. - Siellä oli maahan, sinne tänne, -heitetty aseita jos jotain!... - -CYRANO. - ... silmiänne... - -III RUNOILIJA. -Ja hattuja, niit' oli... - -CYRANO, äskeiseen tapaan. - ... huulienne hurmaa... - -III RUNOILIJA. -... jos kuinka kaukana!... - -I RUNOILIJA. - Ken tuolla tavoin surmaa, -on varmaan pelottava jättiläinen. Selko -hänestä olis hauska saada! - -CYRANO, kuten ennen. - Minut pelko -saa heti valtaansa, kun vain ma teidät näen! - -II RUNOILIJA, leivosta haukaten. -Ragueneau, taas säihkynyt kai lie sun neros säen, -vai kuinka? - -CYRANO, kuten ennen. - ... hän ken lempii teitä... - - Pysähtyy aikoessaan kirjoittaa nimensä alle, - nousee ja panee kirjeen taskuunsa. - - Turha tähän -on panna nimeäni! Itse jättämähän -sen tulen hälle. - -RAGUENEAU, II:lle runoilijalle. - Olen runomuotoon pukea -kokenut erään reseptin... - -III RUNOILIJA, asettuen kermaleivosten lähelle. - Kai meille lukea -sen tahdotte!... - -IV RUNOILIJA, katsoen erästä leivosta. - Tän kaakun vaahtolakki vähän -on vinossa!... - - Haukkaa "vaahtolakin" pois. - -I RUNOILIJA. - Kas, tämä mesileipä varmaan -voi helpommaksi tehdä runonteon vaivan, -kun mantelitkin välkkyy niinkuin silmät armaan! - - Haukkaa mesileipää. - -II RUNOILIJA. -Me kuuntelemme! - -III RUNOILIJA, ottaen leivoksen sormiensa väliin. - Tästä kerma kuohuu aivan. -Tää leivos nauraa! - -II RUNOILIJA, leikaten leivoslyyryä. - Tälle päivälle ei vertaa. -Mua lyyry ravitsee nyt ensimäistä kertaa. - -RAGUENEAU, valmistuu lukemaan runoaan, yskäsee, -laittaa päähinettään, asettuu asentoon. -Se runoresepti... - -II RUNOILIJA, ensimäiselle, tyrkäten häntä kyynärpäällään. - Sä syöt kai aamiaista?! - -I RUNOILIJA, toiselle. -Ja sinä päivällistä!? - -III RUNOILIJA. - Se lie harvinaista! - -RAGUENEAU. -Näin taikina sa tee ja sitten leivo, paista: - - Sokeri ja munat vatkattava on - ensin vaahtohon. - Siihen sopii sekottaa - pisaraisen sitruunaa. - Manteleita vielä sekaan, - niin ei muuta tarvitsekaan. - - Taikinan kun olet valmistanut näin, - muotin kiirehtäin - otat, voilla voidat sen, - siihen kaadat seoksen, - viet sen paikkaan lämpimähän, - siinä annat nousta vähän. - - Hetken päästä uuniin nosta muotti tuo, - siellä olla suo - paistumassa hiljalleen, - kunnes huomaat kypsyneen. - Tarjottava hillon kanssa - kylmänä tai kuumiltansa. - -RUNOILIJAT, suu täynnä. -Oh, mainiota! Hienon-hienoa! - -ERÄS RUNOILIJA, niellen niin että on tukehtua. - Hhh! - -CYRANO. - Kuule! -Sä näitkö, miten vieraas ahmivat? En luule! - -RAGUENEAU, hiljaa hymyillen. -Näin kyllä -- katsomatta! Heitä henno en -mä häiritä. He maksaa hyvin, kuunnellen -mun runojani. Niin, ja tunnen tyydytystä, -kun nerot nälkäiset voi multa saada ruokaa. - -CYRANO, lyöden häntä olkapäälle. -Mä pidän sinusta! - - Ragueneau liittyy ystäviensä seuraan. - - Cyrano seuraa häntä katseellaan, - sanoo sitten hiukan tiukasti: - - Lise! - - Lise, joka on vilkkaassa keskustelussa muskettisoturin - kanssa, hätkähtää ja tulee Cyranota kohti. - - Kysyä mun suokaa: -tuo upseeri, hän teitä..? - -LISE, loukattuna. - - Oh! Mä viettelystä -kyll' osaan välttää!... Tiedän voittaa katseellani! - -CYRANO. -Se katse juuri minut epäilemään pani, -ett' ootte voitettu... - -LISE, kuohuksissaan. - Vaan... - -CYRANO, jyrkästi. - Ystäväni on -Ragueneau! En hälle siksi naurettavan sallis. -Ja nimen kunnia on jokaiselle kallis! - -LISE. -Vaan... - -CYRANO, kohottaen ääntään sen verran että muskettisoturi kuulee. - Väärin ymmärtää lie teidän mahdoton!... - - Tervehtii muskettisoturia ja menee taustaovelle, - kelloa katsottuaan, ja rupeaa katselemaan ulos. - -LISE, muskettisoturille, joka yksinkertaisesti on vastannut -Cyranon tervehdykseen. -Mä oikein hämmästyn. Teit' ymmärrä en enää. -Vastatkaa... ivatkaahan nenää... - -MUSKETTISOTURI. - Nenää... nenää... - - Poistuu nopeasti; Lise seuraa. - -CYRANO, taustaovelta, tehden Ragueneaulle merkin, -että hänen on vietävä runoilijat pois. -Pst! - -RAGUENEAU, osoittaen runoilijoille oikeata ovea. - Paras mennä tuonne!... - -CYRANO, kärsimättömästi. - Pst! Pst!... - -RAGUENEAU, vieden pois runoilijat. - Siellä saamme -lukea runoja... - -I RUNOILIJA, epätoivossaan, suu täynnä. - Vaan kaakut!... - -II RUNOILIJA. - Ottakaamme -ne mukaan! - - He menevät kaikki Ragueneaun jälestä, kuin juhlasaatossa, - tyhjennettyään tarjottimia. - - -V KOHTAUS - - CYRANO, ROXANE, Seuralaisnainen. - -CYRANO. - Toivoa jos huomaan olevaksi, -niin otan kirjeen esiin. - - Roxane naamioituna, seuralaisnainen mukanaan, näkyy oven - lasien takaa. Cyrano avaa nopeasti oven. - - Sisään!... - - Menee seuralaisnaisen luo. - - Sanaa kaksi -vain! - -SEURALAISNAINEN. - Vaikka neljä! - -CYRANO. - Kuulkaa, tokko makeisista -te pitänette? - -SEURALAISNAINEN. - Pidän! Oikein kuollakseni. - -CYRANO, sieppaa paperitötteröitä myymäpöydältä. -Kas, Benseradin runo!... - -SEURALAISNAINEN, surkean näköisenä. - Oih!... - -CYRANO, täyttää tötterön. - Niin, sinne meni -kaneelikaakku! - -SEURALAISNAINEN, muotoaan muuttaen. - Ah! - -CYRANO. - Ja hillopiirahista -te pidättekö? - -SEURALAISNAINEN. - Oi, en parempaa ma tiedä! - -CYRANO. -Chapelainin lauluihin ma niitä kuusi panen. -Ja Saint-Amantin runoon kolme uskaltanen -sokeriässää...? - -SEURALAISNAINEN. - Luulen: enempää en siedä! - -CYRANO. -Jokunen leivos?... Eikö?! - Ojentaa hänelle täysinäiset tötteröt. - Ehkä menisitte -nyt hetkiseksi! - -SEURALAISNAINEN. - Mutta... - -CYRANO, työntäen häntä ulos. - Tulkaa vasta sitte, -kun kaikki ootte syönyt! - - Sulkee oven, kääntyy Roxaneen päin ja pysähtyy, - lakki kädessä, kunnioittavan välimatkan päähän. - - -VI KOHTAUS - - CYRANO, ROXANE, SEURALAISNAINEN, hetkisen. - -CYRANO. - Siunaan riemuisana -ma tätä hetkeä, kun näen, että ette -mua unhottanut, vaan mua joskus aattelette! -Tulitte kysymään... puhumaan...? - -ROXANE, joka on poistanut naamionsa. - Ensin sana -vain kiitokseksi siitä, mitä eilen teitte. -Tuon hupsun, josta miekkailussa voiton veitte, -on muuan suuri herra, joka minuun muka -on ihastunut... - -CYRANO. - Niin, de Guiche! - -ROXANE, katsoen maahan. - ... mun miehekseni -määrännyt... Ois kai pakko ottaa mun jos kuka! - -CYRANO, kumartaen. -Siis kun ma silloin hiukan leikin miekkoineni, -ei tapahtunut se vain suuren nenän vuoksi. -Ei! Silmienne loiston tähden verta juoksi! - -ROXANE. -Ja sitten... tahtoisin... Vaan jotta tehdä voisin -sen, mitä aion, taas ma olevani soisin -kuin sisar teille... niinkuin lasna, silloin kuin -me puistossanne juostiin leikein, kisailuin... - -CYRANO. -Kotiini joka kesä silloin tulitte!... - -ROXANE. -Puumiekoin taistelitte silloin urhon lailla!... - -CYRANO. -Te kukka kutreissanne aina kulitte... - -ROXANE. -Se oli leikin aikaa... - -CYRANO. - Aikaa huolta vailla... - -ROXANE. -Jos mitä pyysin, teitte aina riemuiten... - -CYRANO. -Te lyhyin hamein silloin olitte Madeleine... - -ROXANE. -Olinko kaunis silloin? - -CYRANO. - Ette ollut ruma. - -ROXANE. -On mielessäni vielä moni tapahtuma, -mi tuolloin sattui. Jos te haavan saitte milloin, -ma muka äitinänne olin aina silloin -ja sanoin ankarasti: - Tarttuen Cyranon käteen. - "Jokos taas sait haavan!" - Vaikenee hämmästyneenä. -Oh! Mitä?! - Cyrano tahtoo vetää pois kätensä. - Ei, mä katson!... Enpä luullut saavan -nyt, tällä kertaa... -- Mitä merkitsee tää tässä? - -CYRANO. -Ma Neslen postill' olin hiukan leikkimässä. - -ROXANE, istuutuu pöydälle, kastaa nenäliinansa vesilasissa. -Mun suokaa!... - -CYRANO, istuutuen hänkin. - Oh, niin hellä, äidillinen, hyvä! - -ROXANE. -Tää haavahan on oikein vaarallinen, syvä! -Sanokaa, kuinka monta oli teitä vastaan! - -CYRANO. -Ei kovin monta. Ehkä sata ainoastaan. - -ROXANE. -Mi... mitä!? Kertokaa! - -CYRANO. - Ei. Ensin kertonette -te mulle sen, mit' äsken uskaltanut ette! - -ROXANE, päästämättä hänen kättään. -Niin, äsken tosiaankin arvelutti mua. -Nyt lapsuusmuistoista oon saanut rohkaisua. -Mä lemmin... - -CYRANO. - Ah! - -ROXANE. - Vaan hän ei tiedä sitä vielä. - -CYRANO. -Ah! - -ROXANE. - Tuskin aavistaakaan... - -CYRANO. - Ah! - -ROXANE. - Vaan kohta saa -hän tietää sen. - -CYRANO. - Ah! - -ROXANE. - Hän mua, tiedän, rakastaa, -vaan salaa multa sitä yhä pelkomiellä. - -CYRANO. -Ah! - -ROXANE. - Teidän kädessänne kuumetta on varmaan! --- Vaan usein katseestaan luin tunnustuksen armaan. - -CYRANO. -Ah! - -ROXANE, saaden valmiiksi nenäliinasta tekemänsä siteen. - Ajatelkaapas, hän samaan rykmenttiin, -kuin tekin, kuuluu... - -CYRANO. - Ah! - -ROXANE, nauraen. - Niin mulle kerrottiin. -Ja samaan komppaniaan... - -CYRANO. - Ah! - -ROXANE. - Hän, tietkää, on -niin viisas, nerokas, niin nuori, pelvoton -ja kaunis... - -CYRANO, nousee aivan kalpeana. - Kaunis! - -ROXANE. - Mitä!? Mikä teille tuli? - -CYRANO. -Ei mitään... Ei... - Näyttää kättänsä. Hymyillen. - Tää haava! - -ROXANE. - Sydämeni suli, -kun hänet näin! -- Oi niin, en tunne häntä, vain -.. niin... näytännöissä vain mä hänet nähdä sain! - -CYRANO. -Siis ette haastelleetkaan ole? - -ROXANE. - Katseillamme -vain! - -CYRANO. - Kuinka sitten tietää voitte...? - -ROXANE. - Kulkeissamme -me usein kuulemme, kun puhutaan. - -CYRANO. - Hän siis --- vai kuinka? -- kuuluu kaartiin? - -ROXANE. - Niin. - -CYRANO. - Ja nimeltään? - -ROXANE. -Christian de Neuvillette. - -CYRANO. - Ei kaartiin sittenkään -hän kuulu! - -ROXANE. - Kapteeni Carbon de Castel-Jaloux -niin sanoi. - -CYRANO. - Siis hän kuuluu. -- Mutta siitä viis! -- -Nyt lemmenpaula hälle pian valmistuu! --- Vaan te... - -SEURALAISNAINEN, avaten taustaoven. - Ne loppuivat. - -CYRANO. - Vaan jäihän pusseihinne -runoja, tarkemmin jos katsahdatte sinne! - -SEURALAISNAINEN. -Ah, niin... - - Poistuu. - -CYRANO. - Te rakastatte puhetta, mi sois -suloa, olis neron tulkki. Vaan jos ois -hän tyhmä! - -ROXANE. - Epäilyksen tuon jo kutrit poistaa! -D'Urfénkaan sankareilla niin ei voi ne loistaa! - -CYRANO. -Vaan ehkä sanoiltaan hän -- kukapa sen takaa! -- -on yhtä ruma kuin on kaunis kutreiltansa! - -ROXANE. -Ei, -- puheensa on niinkuin runoa! Se vakaa -on uskoni! - -CYRANO. - Niin, niin, kun viikset vain on somat, -niin silloin miehellä on taidot tavattomat! --- Vaan jos hän sittenkin ois tyhmä?... - -ROXANE, jalkaa polkien. - Tosiansa! -Se kuolemani ois! - -CYRANO, hetken kuluttua. - Te kutsutitte tänne -mun teitä kuulemaan. Vaan miksi mielestänne -mun tämä tietää piti? - -ROXANE. - Sanottu on mulle, -kaikk' että miehet teidän komppaniassanne -lie Gaskonjasta... - -CYRANO. - Sekä ettei ketään tulle -tuon joukon pariin, ilman ettei siellä panne -he häntä tiukalle, jos vain ei Gaskonjasta -hän ole. Niinhän? - -ROXANE. - Juuri niin. Ja senpä vuoksi -mä hänen takiansa pelkäsin! - -CYRANO, hammasta purren. - Ei syyttä! - -ROXANE. -Vaan silloin ajattelin: lähden teidän luoksi; -kun teille puhun, ette pientä ystävyyttä -te multa kiellä -- te, jok' eilen olevanne -näytitte voimakas ja suuri taidoltanne, -kun pöyhkyriä kurititte! -- vaan te hälle -apua suotte. - -CYRANO. - Hyvä! Serkun ystävälle -ma lupaan puolustaja olla! - -ROXANE. - Kiitos! Teihin -ma aina kiintymystä tunsin. - -CYRANO. - Niin, niin, meihin! - -ROXANE. -Te hänen ystävänsä ootte? - -CYRANO. - Jos ei muun, -niin teidän vuoksi! - -ROXANE. - Hän ei kaksintaisteluun -kai joudu? Estättehän!? - -CYRANO. - Kyllä! Sen ma takaan! - -ROXANE. -Mä pidän teistä paljon! - Panee nopeasti kasvoilleen naamion ja harson; hajamielisesti. - Mutta todellakaan -te ette kertonut oo siitä yöllisestä!.. -Ei! Minun täytyy mennä! Varmaan kamalata -se oli kovin! Ajatella, että sata...! -Sanokaa hänelle, hän että kirjoittaisi... - Heittää hänelle lentosuukkosen. -Oh, pidän teistä paljon! - -CYRANO. - Niin, niin! - -ROXANE. - Ettei kestä -vain kauaa, ennenkuin ma kirjeen saan! -- Me kaksi, -me oomme ystäviä. Niinhän!? - -CYRANO. - Niin, niin! - -ROXANE. - Taisi -jo tulla viivytyksi liikaa. -- Rohkeaksi -oon teidät tiennyt. Mutta sata miestä! En -nyt kuitenkaan ma ehdi... Vaan niin uljast' ette -lie toista työtä tehnyt! Sen kai myöntänette! - -CYRANO, kumartaen. -Kentiesi uljaampi on työni viimeinen! - - Roxane menee. Cyrano jää liikkumattomana paikoilleen, katse - maahan luotuna. Hiljaisuus. Oikeanpuoleinen ovi avautuu. - Ragueneau pistää siitä päänsä. - - -VII KOHTAUS - - CYRANO, RAGUENEAU, Runoilijat, CARBON DE CASTEL-JALOUX, - Sotureita, Kansaa y.m., sitten DE GUICHE. - -RAGUENEAU. -Jo saako tulla? - -CYRANO, liikahtamatta. - Saa. - - Ragueneau antaa merkin ja hänen ystävänsä tulevat sisään. - Samassa näkyy taustaovella Carbon de Castel-Jaloux kaartin - kapteenin puvussa. Huomatessaan Cyranon hän rupeaa viittomaan. - -CARBON DE CASTEL-JALOUX. - Hän tääll' on! - -CYRANO, päätään nostaen. - Kapteenini!... - -CARBON, riemuissaan. -Me kaikki tiedämme! Sa urho! Upseerini -sua oottavat. Noin kolmekymmentä on meitä. - -CYRANO, epäröiden. -Vaan... - -CARBON. - Tule mukaan; kovin ilahdutat heitä! - Tahtoen viedä hänet muassaan. -No, tule! - -CYRANO. - En! - -CARBON. - He ovat tuossa vastapäätä -Kultaisen Tähden kapakassa. Pian päätä! - -CYRANO. -En tule! - -CARBON, menee ovelle ja huutaa siitä ulos jylisevällä äänellä. - Sankarimme kieltäytyy. Siis tänne -te tulkaa! - -ÄÄNI, ulkoa. - Mainiota! - - Ulkoa kuuluu lähestyvää hälyä, miekkojen kalinaa ja - saappaiden kolinaa. - -CARBON, käsiään hykertäen. - Kuule, ystäväsi -jo käyvät yli kadun!... - -GASKONJALAIS-UPSEERIT, tullen myymälään. - Suurta! -- Suuremmoista! -- -Hei! -- Urho! -- Miesten mies! -- Ei vertaistaan oo toista! -- - -RAGUENEAU, Cyranolle, peloissaan. -Kaikk' onko Gaskonjasta teidän ystävänne? - -UPSEERIT. -On! Kaikki! - -ERÄS UPSEERI, Cyranolle. - Hyvä! - -CYRANO. - Herra parooni! - -II UPSEERI, pudistaen Cyranon kättä. - Tää käsi -puristaa saako...? - -CYRANO. - Herra...! - -III UPSEERI. - Kaikki kerrassansa: -eläköön! - -IV UPSEERI. - Syleillä mun suokaa teitä nyt! - -CYRANO. -Oo, herra parooni! - -V UPSEERI. - Te kaikkein syleilyt -nyt saatte ottaa vastaan! - - Syleilyä. - -CYRANO, tietämättä kenelle vastata. - Parooni!... ah, minä...! - -RAGUENEAU. -Kaikk' ootte paroneita? - -UPSEERIT. - Kaikki! - -RAGUENEAU. - Tosiansa! - -I UPSEERI. -Ritarikilvistämme torni tulis! - -LE BRET, tulee sisään ja rientää Cyranon luokse. - Kansa -sua etsii. Kaikki ovat aivan innoissansa! -Ne eell' on, jotka yöllä kanssas oli... - -CYRANO, pelästyneenä. - Sinä -et kai oo sanonut, mä missä olen...? - -LE BRET, käsiään hykertäen. - Kyllä! - -ERÄS PORVARI, tulee sisään useiden seuraamana. -Marais'sta tuomme teille... koko korttelista... -sulimmat kiitokset! Me ihailemme teitä, -me kaikki! - - Ulkopuolella oleva katu tulee täyteen ihmisiä. Kantotuoleja - ja vaunuja pysähtyy sinne. - -LE BRET, hymyillen, matalalla äänellä Cyranolle. - Ja Roxane! - -CYRANO, nopeasti. - Sä kysymykses heitä! - -KANSANJOUKKO, huutaa ulkopuolella. -Hoi! Cyrano! - - Meluava väkijoukko tunkeutuu myymälään. Tungosta. Huudahduksia. - -RAGUENEAU, seisoo pöydällä. - Heh! Puoti täyttyy katsojista! -He särkee kaikki! Suuremmoista! - -ERI HENKILÖITÄ, Cyranon ympärillä. - Ystäväni!... -Mun ystäväni!... - -CYRANO. - On niin kummaa mielestäni, -ett' on näin paljon tänään ystäviä mulla!... - -LE BRET, ihastuneena. -Sun suuri tekos...! - -NUORI MARKIISI, kädet ojona. - Jospa tiedossa ois sulla...! - -CYRANO. -Vai sulla!... Sulla!... Millä ihmeen ilveilyllä -mua kummastutatte...! - -II MARKIISI. - Ois eräs nainen, kellä -ois halu... Esittäisin... - -CYRANO, kylmästi. - Kuka esitellä -saa teidät? - -LE BRET, ällistyneenä. - Mutta...! - -CYRANO. - Vaiti! - -KYNÄNIEKKA, kirjoitusneuvoineen, - Ehkä tohtia -vois tiedustella joitakuita kohtia!? - -CYRANO. -Ei! Turha vaiva! - -LE BRET, nykäisten häntä kyynärpäästä. - Se on Théophraste Renaudot, -sanoman julkaisija... - -CYRANO. - Minä siitä viis! - -LE BRET. -... paperin, joss' on uutisia! Etkö oo -sa kuullut siitä? Se on varmaan aate, jolla -on tulevaisuus eessään! - -RUNOILIJA, lähentyen Cyranota. - Herra... - -CYRANO. -Vielä siis! - -RUNOILIJA. - Niin rohkea ma olen uskaltanut olla, -ett' olen pentacrostikonin nimellenne -runoillut... - -JOKU, lähentyen. - Herra... - -CYRANO. - Riittää jo! - - Liikettä. Järjestäydytään. De Guiche tulee upseerien - saattamana, Cuigy Brissaille, upseerit jotka lähtivät - Cyranon mukaan ensi näytöksen alussa. Cuigy tulee - nopeasti Cyranon luokse. - -CUIGY. - De Guiche! - Mutinaa. Kaikki riveissä. - Hän lie -marsalkka Gastionin puolesta... - -DE GUICHE, tervehtien Cyranota. - Niin, sain -sen tänne tulla tuomaan teidän tiedoksenne, -hän että ihaileepi suurta urhotyötä, -jost' on hän kuullut... - -KANSA. - Hyvä! - -CYRANO, kumartaen. - Siinä tuntee kai -hän oman urhoutensa! - -DE GUICHE. - Jollei olleet myötä -nää herrat olis, tuskin uskonut hän ois, -ett' on se lainkaan totta! - -CUIGY. - Mutta nyt ei vois -hän epäillä! - -LE BRET, Cyranolle, joka näyttää olevan omissa ajatuksissaan. - Vaan... - -CYRANO. - Vaiti! - -LE BRET. - Tuskin ymmärtänen, -ett' annat kärsiväsi noin sä nähdä hänen. - -CYRANO, vavahtaen ja suoristautuen. -Ett' annan?! Tuskani tuon esiin kaikkein nähden!? - Käy kärsimättömäksi; pullistaa rintaansa. -Saat nähdä! - -DE GUICHE, jonka korvaan Cuigy on supattanut. - Tämän suuren urhotyönne tähden -te varmaan ylenette upseerina. -- Niinkö -lie, että Gaskonjasta ootte? - -ERÄS UPSEERI, jylhällä äänellä. - Totta vie! - -CYRANO. -Niin on! - -DE GUICHE, katsoen gaskonjalaisia, jotka ovat ryhmittyneet Cyranon -taakse. - Siis totta heihin, noihin ylpeisiinkö -te kuulutte? Se joukko hupsu on... - -II UPSEERI, uhkaavasti. - Vai on! - -DE GUICHE. -Ah, ah! Nää herrat kaikki lienevätkin heitä, -kosk' eivät uhmakasta mieltään nytkään peitä?... - -UPSEERI. -Niin oomme! - -CARBON. - Cyrano! - -CYRANO. - Kapteeni? - -CARBON. - Outohon -on seuraan, näen, kreivi tullut. Ehkä siksi -sä tahdot esitellä... tehdä tuttaviksi! - -CYRANO, astuu pari askelta De Guicheä kohti, näyttää tovereitaan. - - Täm' on Gaskonjan poikien joukko, - meill' on kapteeni Castel-Jaloux. - Ne sanovat: hupsu ja houkko - on Gaskonjan poikien joukko! - Vaan vaikka sen valheet saarti, - se sentään on kunnian kaarti - tämä Gaskonjan poikien joukko, - joll' on kapteeni Castel-Jaloux. - - Näkö kotkan ja kontion hampaat, - jalat haikaran meillä on. - Pois väistyvät konnat kuin lampaat, - näkö kotkan ja kontion hampaat - kun uhkaa, -- kun töyhtömme häilyy - ja miekkamme päivässä päilyy. - Näkö kotkan ja kontion hampaat - on vastustus voittamaton. - - Ne sättivät moukiksi meitä, - nimet öykkärin, uhmarin suo. - Vaan vaikka ne sättivät meitä, - ei varjoa meihin se heitä; - ja jos joku hampaita näyttää, - niin miekkaamme taidamme käyttää; - sitä huotraansa emme me peitä, - se puhdasta jälkeä luo! - - Moni lemmenkateeksi tullut - on vuoksemme aviomies. - Ovat naiset meihin kuin hullut. - Moni lemmenkateeksi tullut - on siksi. Meist' uljuus hohtaa, - se ei vastusta missään kohtaa! - Moni lemmenkateeks' on tullut! - ken oletkin, tiedä ties! - -DE GUICHE, huolimattomana istuen nojatuolissa, jonka Ragueneau -nopeasti on tuonut. -Koruna luonansa nyt moni pitää tapaa -runoilijaa. -- Te ehkä siksi ryhtyisitte -mun luokseni? - -CYRANO. - En, kreivi! Tahdon olla vapaa! - -DE GUICHE. -Mun enoani, Richelieutä, miellytitte -te eilen. Esittäisin teidät joskus hälle. - -LE BRET, häikäistynä. -Ah! Suuri Luoja! - -DE GUICHE. - Kuulin, että näytelmänkin -te ootte tehnyt? - -LE BRET, kuiskaa Cyranolle. - Ah, jos "Agrippines" hänkin -sais kuulla! - -DE GUICHE. - Lukekaa se hälle! - -CYRANO, kiusausta tuntien, hiukan ihastuneena. - Tosiaankin, -jos... - -DE GUICHE. - Hän on mestari. Hän runon tekijälle -voi monet neuvot antaa. Korjata hän voisi... - -CYRANO, jonka kasvot ovat heti synkenneet. -Oh, mahdotonta, kreivi! Min' en muuttaa soisi -ees yhtä pilkkua... - -DE GUICHE. - Vaan hyvä maksamaankin -hän on, jos joku runo häntä miellyttää. - -CYRANO. -Mut aina parhaimmaksi palkakseni jää -se, ett' oon tyytyväinen, itsellein kun luen -mä sitä, minkä ensin runopukuun puen. - -DE GUICHE. -Te ootte ylpeä! - -CYRANO. - Sen huomaatteko tekin! - -GASKONJALAIS-SOTURI, tulee miekkaansa pistettyinä lakkeja, joissa -on rikkinäiset töyhdöt ja jotka ovat tahrautuneita. -Kas, Cyrano! Kas, niitä, joita höyhennitte, -te eilis-iltana näin paljon köyhennitte: -nää hatut, töyhdöt ovat pakenijain... - -CARBON. - Sekin -on sotasaalis! - -LÄSNÄOLIJAT, nauraen. - Ah! Ah! Ah! - -CUIGY. - Kai senkin herran -sisua kirveltänee tänään jonkun verran, -ken järjesti tuon leikin! - -BRISSAILLE. - Kukahan se lie? - -DE GUICHE. -Se olen minä. - Nauru taukoaa. - Tahdoin hiukan opettaa -erästä riimiseppää... juoppoa... - - Kiusallinen äänettömyys. - -SOTURI, hiljaa Cyranolle, näyttäen saalistaan. - Vaan mitä -me näillä teemme? - -CYRANO, ottaen miekan, jossa päähineet ovat, antaa niiden -liukua De Guichen jalkoihin, tekee kunniaa. - Ehkä herra kreivi vie -ne ystävilleen! Olkaa hyvä, ottakaa! - -DE GUICHE, nousee, jyrkästi. -Mä lähden. Kantajani tänne! - Cyranolle, rajusti. - Sanokaahan... - -CYRANO. -No! - -ÄÄNI, kadulla, huutaen. - Kreivin kantajat! - -DE GUICHE, joka on saanut itsensä hillityksi, hymyillen. - On kirja, jolla on -nimenä "Don Quichotte". Te ette ehkä sitä -oo lukenut? - -CYRANO. - Oon kyllä. On kuin oma suku -siin' esiintyisi! - -DE GUICHE. - Niinpä ajatelkaa... - -KANTAJA, tulee taustalle. - Täällä -on kantotuoli. - -DE GUICHE. - ... tuulimyllyseikkailua! - -CYRANO, kunniaa tehden. -Sen muistan aivan hyvin: kolmastoista luku. - -DE GUICHE. -Kun sellaisia vastaan alkaa taistelon... - -CYRANO. -Nyt luulen, herra kreivi, osuneenne harhaan... -Kai tuulihattuin kanss' en käy mä kamppailua? - -DE GUICHE. -... hän aivan arvaamattaan myllyn siiven päällä -voi lentää rapakkoon!... - -CYRANO. - Tai suoraan tähtitarhaan! - - De Guiche lähtee. Nähdään hänen nousevan kantotuoliin. Hänen - mukanaan tulleet herrat menevät myöskin, supattaen. Le Bret - saattelee heitä. Kansanjoukko poistuu. - - -VIII KOHTAUS - - CYRANO, LE BRET, Gaskonjalais-soturit, jotka ovat asettuneet - oikealle ja vasemmalle ja joille tuodaan juotavaa ja syötävää. - -CYRANO, tervehtien pilkallisesti lähteviä, jotka eivät uskalla -vastata tervehdyksiin. -Hyvästi, herrat! - -LE BRET, palaa saattamasta, murheissaan, kohauttaen käsivarsiaan. - Kyll' on siinä koreutta... - -CYRANO. -Ma arvaan, että nyt taas moitit!... - -LE BRET. - Niin, sa parhaan -suot tilaisuuden aina käsistäsi luistaa. -Sä liiottelet. - -CYRANO. - Niinkö?! Liiottelen! Mutta -sit' enhän kielläkään! - -LE BRET, riemuiten. - Ah! - -CYRANO. - Sun vain sopii muistaa, -ett' esimerkki muille on tää liiottelu, -ja mulle periaate -- eikä mikään lelu! - -LE BRET. -Soturikorskeutes jos joskus jäädä soisit, -niin suureen maineeseen ja arvoon nousta voisit. - -CYRANO. -Kai turvaks' etsittävä mun ois joku, kellä -on valtaa; murattina sitten kiemurrellen -omatta voimattaan niin päästä vähitellen -vois ylöspäin! Ei, kiitos, niin ei menetellä -voi koskaan kunnon mies! Tai ehkä runoin somin -mun pitäis ylistää mies kaikkein arvottomin, -ken kultaa antais? Narriks tulla vähin erin, -ett' ehkä nauramaan sais jonkun ministerin? -Ei, kiitos! Taikka ehkä vatsaa jumaloiden -ja valtain porstuvissa aina pokkuroiden -mun olis näytettävä, miten voittaa pelin -voi kontaten ja kulkein nöyrin, köyrin selin? -Ei, kiitos! Liehakoida siksi mun kai pitäis, -ett' itselleni siitä oiva laiho itäis? -Ei, kiitos! Ajatella: tuo on mustan-musta, -ja hälle tuhlata suloista suitsutusta! -Ei, kiitos! Tungeksia ylemmäksi yhä, -niin ett' on viimein pikku suuruus, tekopyhä! -Tai purjehtia eespäin pulskin runoriimein, -ett' ehkä vanhat naiset hymyn soisi viimein? -Ei, kiitos! Runoistansa maksaa De Sercylle, -hän että painatuksen arvon soisi niille? -Ei, kiitos! Olla paavi niiden, jotka aina -on kapakoissa, -- niiden, joit' ei järki paina? -Ei, kiitos, ei! Sen sijaan, että kannustimen -runoiluun etsis, hakee runollensa nimen? -Ei, kiitos! Kurjille vain näyttää neron voimaa, -pelätä, että joku kynäniekka soimaa; -alati aatteissansa käydä anomaan: -"kun kerran nimensä sais 'Ranskan Sanomaan'!" -Ei, kiitos! Punnita, mi hyvin kannattaisi, -mist' anomuksiin aina parhaan sanan saisi, -ja ajatella, että -- sitä toivotteko! -- -vierailut hauskempia on kuin runon teko? -Ei, kiitos! Ei! Ei! Ei! Vaan laulaa, unelmoida -ja naurain käydä, yksin, vapaa olla voida, -terästä katseessa ja sointuvana ääni -ja töyhtö liehumassa päällä pystyn pääni; -mist' asiasta hyvään taistoon vaatia -tai kaikki leikiks' ottaa, laulu laatia! -Työss' olla pyrkimättä kunniaan tai muuhun, -mutt' aatoksissaan tehdä retki vaikka kuuhun! -Vain sitä kirjoittaa, mi lähtee sydämestä, -ja olla iloinen myös aivan vähäisestä: -kukista, hedelmistä, lehdistäkin, jos -ne antimia on sun oman puistikkos! -Jos silloin sattuu, että mainetta saat niittää, -ei ketään Cesaria tarvitse sun kiittää, -et ole loinen, joka nousee toista pitkin, -on omaa työtäsi, jos kauas pääsisitkin; -parempi loitota kuin käydä lähetyksin, -ja paras pyrkiä on yksin -- aivan yksin! - -LE BRET. -Niin, aivan yksin! Hyvä! Mutta kaikki vastaan -jos ovat! -- Mikä hitto antoi oikeastaan -tuon taidon sulle: kaikki vihamielisiksi -itselles saada? - -CYRANO. - Kai sen taidon sain ma siksi, -ma etten ystäväksi tahdo teidän lailla -jokaista, jost' en tiedä, vaikk' ois mieltä vailla. -Ei, tervehdyksenäni aina, Herra ties, -ma huudan mieluisammin: uusi vihamies! - -LE BRET. -Oh, tuo on erhettä! - -CYRANO. - Se on mun vikojani. -Miellyttämättä olla on mun ilonani. -Mä pidän siitä, että mua vihataan! -Jos tietäisitte, kuinka hyvä kulkuaan -on tehdä väkipuukon välkkyessä surmaa, -ja kuinka mieltä nostaa, huvittaa ja hurmaa, -kun viha, kademieli lauluansa laulaa! --- Nuo hupsut ystävät, joill' aina itseänne -te ympäröitte, on kuin röyhelö, mi kaulaa -mukamas koristaapi teidän mielestänne, -vaan joka tekee siitä naisellisen, hennon, -pois peittäin miehevyyden reimakkaan ja rennon; -se mukava on kyllä -- sit' ei kiellä kukaan! -- -vaan pään se häilyä suo kaikkein tuulten mukaan. -Kun Viha kylvää tielle kylmyyttään ja jäätään, -mies uljaastipa silloin pystyyn nostaa päätään: -ja joka kerta kun saan vihamiehen uuden, -mä lisääntyvän tunnen voiman, joustavuuden. -Kun kaulukseksesi saat vihan, tiedät työs: -se tautavalle lie, mut sädekehä myös! - -LE BRET, hetken hiljaisuuden jälkeen, ottaen Cyranon -käsivarren kainaloonsa. -Voit jatkaa äänekkäästi turhaa juttelua, -vaan hiljaa myönnä, että hän ei lemmi sua! - -CYRANO, kiivaasti. -Oh! Vaiti! - - Hetki sitten on Christian tullut. Hän on liittynyt gaskonjalaisten - joukkoon, mutta kun nämä eivät ole ruvenneet haastelemaan hänen - kanssaan, on hän lopuksi istuutunut erään pöydän ääreen, johon - Lise tuo hänelle syötävää. - - -IX KOHTAUS - - CYRANO, LE BRET, Gaskonjalais-soturi, CHRISTIAN DE NEUVILLETTE. - -ERÄS UPSEERI, istuu taustalla pöydän ääressä, lasi kädessä. - Cyrano! -Cyrano kääntyy. - Te kerrotteko? - -CYRANO. - Kyllä. - - Jatkaa hiljaa keskustelua Le Bret'n kanssa. - -UPSEERI, nousee ja kävelee etualalle. -Hän kertoo taistelustaan. Hyvin opettavaa -se sille on... - Pysähtyy Christianin pöydän ääreen. - ... ken vasta aakkosia tavaa! - -CHRISTIAN, nostaen päätään. -Häh? Aakkosia? - -II UPSEERI. - Pohjoisseudun raihnaiselle -alottelijalle! - -CHRISTIAN. - Mi... mitä? Kuinka? Kelle? - -I UPSEERI, pilkallisesti. -On hyvä teidän tietää: tääll' ei hymyilyllä, -ei liikkeell', eleellä saa erääst' asiasta -huomauttaa... - -II UPSEERI. - Niinpä niin, ma sanon teille suoraan: -hirttäyneen talossa ei viittaustakaan nuoraan! - -CHRISTIAN. -No, mikä asia se on? - -II UPSEERI, pelottavalla äänellä. - Hst! Katsokaahan! - Koskettaa salaperäisesti kolme kertaa nenäänsä. -Te ymmärrättekö? - -CHRISTIAN. - Se on... - -III UPSEERI. - Hst! Sanomasta -ma varotan... -Näyttää Cyranota, joka juttelee taustalla Le Bret'n kanssa. - Tai muuten hänen kanssaan voitte -te saada tekemistä! - -IV UPSEERI, joka, sill'aikaa kuin Christian oli edellisiin -kääntyneenä, on tullut istumaan hänen pöydälleen. - Kuoliaina maahan -äskettäin kaatui kaks, kun nenä-ääntä kuuli -hän heidän puheessaan ja pilkaksi sen luuli. - -V UPSEERI, kumealla äänellä; -- ilmestyy pöydän alta, -johon on ryöminyt nelinkontin. -Niin, parhaaks ehkä tekin nyt jo arvioitte, -ettette sinnepäin tee pientä viittaustakaan! - -VI UPSEERI, pannen kätensä hänen olkapäälleen. -Yks aivastus, yks ele liikaa on, sen takaan: -jos nenäliinan otan, kohta tuossa makaan! - - Hiljaisuus. Kaikki hänen ympärillään, käsivarret ristissä - rinnalla, häntä katsellen. Hän nousee ja menee Carbem de - Castel-Jaloux'n luokse, joka keskustelee erään upseerin - kanssa eikä ole mitään kuulevinaan. - -CHRISTIAN. -Mun kapteenini! - -CARBON, kääntyen ja mitellen häntä katseillaan. - Herra? - -CHRISTIAN. - Siltä hieman näyttää, -nää herrat että liian suurta suuta käyttää, -ja että etelässä... - -CARBON. - Pohjoismaista verta -kun teiss' on, näyttäkää nyt uljuuttanne kerta! - - Kääntää hänelle selkänsä. - -CHRISTIAN. -Mä kiitän. - -I UPSEERI, Cyranolle. - Kertoahan lupasitte. - -KAIKKI. - Niin, -niin! Kertokaa! - -CYRANO, astuen heitä kohden. - No, hyvä! - - Kaikki siirtävät istuimiaan lähemmäksi, ryhmittyvät hänen - ympärillensä, kurottavat kaulojaan. Christian on asettunut - hajareisin eräälle tuolille. - - Roskakansaa kohti -mä yksin lähdin. Kuu niin loistavana hohti, -se öisen seudun peitti kultasäteisiin. -Se välkkyi niinkuin kellon taulu. Silloin näen, -ett' on kuin kelloseppä saapuis kiirehtäen -ja tumman pilven käteens' ottain tahtois poistaa -pois pienimmätkin pilkut. Se ei voinut loistaa. -Kuin säkiss' olin. Oikein kulku teki tenää. -Vie hitto! Tuskin enää näki... - -CHRISTIAN. - Omaa nenää. - - Hiljaisuus. Kaikki nousevat hitaasti, katsovat Cyranota - kauhistuen. -- Cyrano on keskeyttänyt puheensa typertyneenä. - Odotusta. - -CYRANO. -Ken on tuo mies? - -ERÄS UPSEERI, hiljaisella äänellä. - Hän tänään kuuluu tulleen. - -CYRANO, astuen askeleen Christiania kohti. - Vai -niin? Tänään? - -CARBON, hiljaisella äänellä. - Nimeltään Christian de Neuvillette. - -CYRANO, vilkkaasti; pysähtyen. -Ah, hyvä... - - Hän kalpenee, punastuu, tekee jälleen liikkeen - hyökätäkseen Christianin kimppuun. - - Minä... - -Sitten hän hillitsee itsensä ja sanoo tukahdutetulla äänellä. - - Hyvin hyvä... - -Alkaa uudestaan kertoa. - - Askelet... - - Ääni raivoa väristen. - -Niin, piru vieköön! - - Jatkaa tavallisella äänellä. Kaikki ihmeissään; - istuutuvat jälleen toisiaan katsellen. - - Sanoin: siinä pimeässä -ma saatoin aatella, ett' olin rientämässä -jotakin suurta herraa vastaan; että saisin -ma... - -CHRISTIAN. - Pitkän nenän! - - Kaikki nousevat, Christian heilutteleikse tuolillaan. - -CYRANO, tukahtuvalla äänellä. - Kunnon vihamiehen. Tai -mä että rungon ynnä kuoren väliin taisin -nyt pistää... - -CHRISTIAN. - Nenäni... - -CYRANO, pyyhkien hikeä kasvoiltaan. - Ei! Miekkani! Niin sai -mun kuvittelu valtaansa! -- No, aattelin: -mies Gaskonjan käy aina eespäin kumminkin! -Ma kuljen, kunnes tunnen... - -CHRISTIAN. - Nenäpiuvin! - -CYRANO. - ... että -ma olen... - -CHRISTIAN. - Nenätysten! - -CYRANO, hypähtäen Christiania kohti. - Tuhat pentelettä! - Kaikki kiiruhtavat katsomaan. Christianin luokse - saavuttuaan Cyrano hillitsee itsensä ja jatkaa. -... ma olen aivan liki sataa juopunutta, -ja tunnen viinan tuoksun... - -CHRISTIAN. - Nenässäni! - -CYRANO. - Mutta -kun eespäin ponnistan, pää painuneena, niin... - -CHRISTIAN. -Vaan nenä pystyssä! - -CYRANO, kalpeana; hymyillen. - ... niin miekan iskemiin -heit' oitis sortuu kaksi. Pian kolmannenkin -ma kaadan. Silloin saan ma iskun: paf! Vaan senkin -ma torjun, vastaten... - -CHRISTIAN. - Tshäh! - -CYRANO, jyrkästi. - Tuhat tulimaista! -Pois kaikki! - -I UPSEERI. - Tuoss' on jotain jalopeuranlaista! - -CYRANO. -Pois! Haastella ma tahdon tämän miehen kanssa! - -II UPSEERI. -Hiis vieköön! Hänestä hän tekee hakkelusta! - -RAGUENEAU. -Mi... mitä! - -II UPSEERI. - Munakkaaseen teille! - -RAGUENEAU. - Tosiansa -ma kalpenen ja tunnen kummaa voipumusta! -Ma taivun kokoon niinkuin servietti! - -CARBON. - Paras -on meidän mennä. - -III UPSEERI. - Varmaan Cyrano ei jätä -ehyttä paikkaa häneen. - -IV UPSEERI. - Oikein pelkään tätä! - -I UPSEERI. -Tää kamalaa on. - -II UPSEERI, sulkien oikeata sivuovea. - Niinpä tiedät pitää varas! - - He ovat kaikki poistuneet, kuka taustalle, kuka sivuille, - jotkut portaita myöten. Cyrano ja Christian jäävät vastatusten - ja katsovat hetkisen toisiaan. - - -X KOHTAUS - - CYRANO, CHRISTIAN. - -CYRANO. -Käy syliini! - -CHRISTIAN. - Te, herra... - -CYRANO. - Hyvä! - -CHRISTIAN. - Niinkö!? Vaan... - -CYRANO. -Oh! Oikein hyvä. Pidän sinusta! - -CHRISTIAN. - Vaan... - -CYRANO. - Saan -kai syleillä? - -CHRISTIAN. - Niin, mutta!... - -CYRANO. - Etkö sitä tiedä: -oon hänen veljensä! - -CHRISTIAN. - Siis kenen? - -CYRANO. - Hänen! - -CHRISTIAN. - Kuka -se hän on? - -CYRANO. - Niinkuin et sä sitä tietäis muka! -Roxane! - -CHRISTIAN, rientäen hänen luokseen. - Ah, taivas! Veli!? - -CYRANO. - Harhaan sua viedä -en tahdo. Serkku olen. Lapsuudesta asti -me niinkuin sisarukset oomme olleet. - -CHRISTIAN. - Miten?... -Hän ehkä...? - -CYRANO. - Kertoi kaikki? Vallan varmimmasti! - -CHRISTIAN. -Hän mua lempiikö? - -CYRANO. - Kenties! - -CHRISTIAN, tarttuen hänen käsiinsä. - Oon onnellinen, -kun teihin tutustuin! - -CYRANO. - No, onpa sanominen, -se tunne että syntyi aivan pikimiten! - -CHRISTIAN. -Ah, anteeksi! - -CYRANO, katsoen häntä ja pannen käden hänen olalleen. - Hän kaunis on, ei kieltää saata! - -CHRISTIAN. -Teit' ihailemasta en milloinkaan voi laata! - -CYRANO. -Vaan nenästäni äsken... - -CHRISTIAN. - Tuskaa mulle tuottaa -sit' aatella! - -CYRANO. - Roxane tän'iltana jo vuottaa -kirjettä sulta! - -CHRISTIAN. - Mua onnetonta! - -CYRANO. - Mitä?! - -CHRISTIAN. -Mun hukka perii, jollen vaiti pysy! - -CYRANO. - Sitä -en ymmärrä! - -CHRISTIAN. - Mä olen tyhmä! - -CYRANO. - Etpä vainkaan! -Ei tyhmä koskaan myönnä tyhmä olevansa. -Ja mitä letkauksia äsken sulta sainkaan! - -CHRISTIAN. -Niin, kyllä puhua ma osaan miesten kanssa! -Ja äsken! Oli kuin ma taistoon käynyt oisin! -Vaan naisten kanssa! Ei! On silloin kaikki toisin! -Oh! Heidän katseensa, kun kuljen, lupaa mulle... - -CYRANO. -... niin paljon hyvää. Ja kun seisot, syämet sulle -vain sykkää! - -CHRISTIAN. - Ei! En ole vielä milloinkaan -kyennyt lemmestä -- sen myönnän! -- puhumaan! - -CYRANO. -No, puhumisen lahja mulle kyll' on suotu, -kun hiukan kauniimmaksi vain ma oisin luotu. - -CHRISTIAN. -Kun osais kieltään oikein kaunihisti käyttää! - -CYRANO. -Kun ohikulkeissaan vois kauniit kasvot näyttää! - -CHRISTIAN. -Roxane on vaativainen, ehkä piankin -hän tuntis pettyneensä! - -CYRANO, katsoen Christiania. - Ah, jos olisin -sun kasvos saanut! - -CHRISTIAN, epätoivoisena. - Mulla edes hiukan jos -ois puhetaitoa! - -CYRANO, äkisti. - Nyt tiedän! Kohtalos -sa minuun liität. Sin' oot kaunis, mutta minä -taas osaan puhua. Niin, ollen ystävinä, -kaks miestä aivan hyvin tulla sankariksi -voi yhteen romaaniin. - -CHRISTIAN. - En tajua... - -CYRANO. - Ma sulle -jo ennakolta laadin puheet valmihiksi. -Sä sitten sanelet... - -CHRISTIAN. - Siis ehdotat sa mulle?... - -CYRANO. -Roxane ei sillä tavoin pettyneeksi tulle! -Me yksin voimin sinuun suostutamme hänet. -No, mitä sanot? Saako nahkatakkimies -sinulle taitoansa tarjota kenties? - -CHRISTIAN. -Vaan, Cyrano!... - -CHRISTIAN. - Varmaan ymmärtänet, -mä, että... - -CYRANO. - Epäröit ja pelkäät, ehkä luullen, -hän että myöhemmin, sua joskus yksin kuullen, -taas sulle kylmenee. Ei hätää! Onni myötä -on meillä! Mitäs sanot? Tehdään yhteistyötä! - -CHRISTIAN. -Sun silmäs säihkyvät. - -CYRANO. - No, ruvetaanko? - -CHRISTIAN. - Sua -siis huvittaisi?... - -CYRANO, hurmaantuneena. - Niin. - Hillitymmin. - Se huvittaisi mua! -Tämmöinen runoniekkaa huvittaa, jos ketään! -Jos suostut, toistamme me silloin täydennetään -Ma seuraan varjossa, kun polkuas sa polet, -mä henkevyytes oon, sa kauneuteni olet! - -CHRISTIAN. -Vaan kirje, joka minun pitäis lähettää! -En osaa... - -CYRANO. - Valmis on se. - Ottaa esiin kirjoittamansa kirjeen. - Ota kirje tää! - -CHRISTIAN. -Vaan kuinka?... - -CYRANO. - Osote vain lisää, sillä hyvä. - -CHRISTIAN. -Ma... - -CYRANO. - Lähetä se! Hän on siihen mielistyvä. -Se hyvä on! - -CHRISTIAN. - Sull' oli?... - -CYRANO. - Taskuissamme meillä -on kirjeit' aina. Kelle? Mene tiedä! Heillä -on yhtä se, ett' ovat unten lainaa. Meitä -he eivät tunne; emme tunne mekään heitä! -Nää kirjeet lapsia on runohaaveiluni. -Todellisuudeksi nyt kerran muuta uni! -Tää ota! Heitän näitä lentoon sattumoisin, -sun niille antavan nyt osotteen ma soisin. -No, ota! Nähdä saat, siin' ett' on tulisuutta -ja voimaa, lentoa, ja runon soinnukkuutta! - -CHRISTIAN. -Vaan eikö siinä ole jotain muutettavaa? -Hän muuten ehkä huomaa, kun hän kirjeen avaa, -se ettei ole hälle! - -CYRANO. - Ei! Se sopii kyllä! - -CHRISTIAN. -Niin, mutta!... - -CYRANO. - Usko minuun, eikä mitään muttaa... -Näet: lempi itseens' aina kaikki sovelluttaa! - -CHRISTIAN. -Ah, ystäväni! - - Syleilee Cyranota. Jäävät syleilyasentoon. - - -Xl KOHTAUS - - CYRANO, CHRISTIAN, Gaskonjalaiset, Muskettisoturi, LISE. - -ERÄS UPSEERI, ovea raottaen. - Kuolon hiljaisuus!... En... en... -en tohdi katsoa! - Pistää päänsä ovesta. - Häh? Mitä!? - -KAIKKI SOTURIT, tulevat sisään ja näkevät Cyranon ja Christianin -syleilevän toisiaan. - Oh! - -ERÄS SOTURI. - Se oli... -se oli merkillistä! - - Yleinen hämmästys. - -MUSKETTISOTURI, pilkallisesti. - Nähkääs! - -CARBON. - Apostoli -ei olisi lempeämpi. Toisen korvan kääntää -hän kaiketi, jos toiselle lyöt häntä! - -MUSKETTISOTURI. - Ääntää -nyt muutkin uskaltaa! - Kutsuu Lisen luokseen; voitonriemuisella äänellä. - Heh! Lise! Saat kuulla pian, -kun perinpohjin nolaan pöyhkän kerskailijan! - Nuuskii. -Hhm! Täällä tuoksuu. - Menee Cyranon luo ja katselee hävyttömästi hänen nenäänsä. - Teillä lienee hyvä haisti. -Mikähän täällä tuoksuu? - -CYRANO, antaen hänelle korvapuustin. - Kaihan naudanpaisti! - -Iloa. Soturit ovat saaneet takaisin entisen Cyranonsa. Riemuissaan -he tekevät kuperkeikkoja. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS - - -ROXANEN SUUDELMA. - -Pieni aukea Marais'n korttelissa. Vanhoja taloja. Katuperspektiivejä. -Oikealla Roxanen talo ja hänen puutarhansa muuri, jota peittää tiheä -lehvistö. Oven yläpuolella ikkuna ja parveke. Sisäänkäytävän edessä -penkki. - -Muratti kiertää muuria, jasmiinit köynnöstävät parveketta. - -Penkin ja muurista ulontuvien kivien avulla voi helposti kiivetä -parvekkeelle. - -Vasemmalla, vastapäätä, samantyylinen tiilistä ja hiekkakivestä -rakennettu talo ulko-ovineen, jonka kolkuttimeen on kääritty -pellavakangasta niinkuin kipeän sormen ympärille. - -Esiripun auetessa SEURALAISNAINEN istuu penkillä. Roxanen parvekkeen -yläpuolella oleva ikkuna on auki. - -Seuralaisnaisen lähellä seisoo RAGUENEAU jonkunlaiseen livreaan -puettuna; hän lopettaa par'aikaa kertomusta, pyyhkien silmiään. - - -I KOHTAUS - - RAGUENEAU, Seuralaisnainen, sitten ROXANE, - CYRANO ja kaksi SOITTAJAA. - -RAGUENEAU. -... Lise karkas "urhoineen"... se loppu tuli virteen. -Mä, rutiköyhänä ja yksin, menin hirteen -ja jätin mailman... Niin, vaan -- nähkääs! -- siihen juoksi -monsieur de Bergerac; hän köyden katkaisi -ja minut toi -- niin hän sen pulman ratkaisi! -- -taloudenhoitajaksi orpanansa luoksi. - -SEURALAISNAINEN. -Vaan mitkä olla voi syyt kovan kohtalonne? - -RAGUENEAU. -Lise sotureita lempi, minä puolestani -runoilijoita... Niin, niin... Siinähän ne on, ne -syyt... Minkä jätti Mars, Apollo puhtaaks pani. -Se -- ymmärrätte kai! -- ei vienyt kauaakaan. - -SEURALAISNAINEN, nousee, huutaa avoimeen ikkunaan päin. -Roxane! On kiire! Tulkaa! Meitä ootetaan. - -ROXANEN ÄÄNI ikkunan lävitse. -Ma tulen. Vaipan otan olkapäille vaan! - -SEURALAISNAINEN, Ragueneaulle, näyttäen hänelle vastapäätä olevaa ovea. -On aikomuksenamme mennä nyt vain tuonne -Clomiren luokse, kadun yli. Siellä tänään -on puhujalla meille esitettävänään -uus, hauska aihe: "Mikä Hellyyden on luonne!" - -RAGUENEAU. -Hellyyden? Niinkö? - -SEURALAISNAINEN, veikeästi. - Niin!... - Huutaa ikkunaan. - Roxane, jo rientäkää -tai puhe Hellyydestä kuulematta jää! - -ROXANEN ÄÄNI. - Ma tulen. - - Kuuluu lähestyvää kielisoitinten rimputusta. - -CYRANO, ulkopuolella laulaen. -La! la! la! - -SEURALAISNAINEN, hämmästyneenä. - Oi, soitetaanko meille? - -CYRANO, tulee kahden luuttuja kantavan soittajan seuraamana. -Sä hölmö, etkö tiedä, mitä merkitsee, -kun jonkun nuotin eessä risti on tai b?! - -I SOITTAJA, ivallisesti. -Musiikin ongelmat siis selvillä on teille? - -CYRANO. -Ken oppilas on ollut vanhan Gassendin, -hän osaa soittaakin, sen tietänet! - -SOITTAJA, soittaen ja laulaen. -La! laa! - -CYRANO, temmaten häneltä soittimen ja jatkaen säveltä. - La! laa! Ma jatkan itse. Vaiti! Kuunnelkaa! -La! la! La! la! - -ROXANE, näyttäytyen parvekkeella. - Te siellä? - -CYRANO, laulaa, jatkaen entistä säveltä. - Minä, aivan niin! -Mä tervehtimään teitä, serkku, saavuin tänne, -niin, teitä sekä kukkasry-yh-mi-i-änne! - -ROXANE. -Ma tulen! - - Poistuu parvekkeelta. - -SEURALAISNAINEN, soittajia osottaen. - Mistä ovat soittajanne nämä? - -CYRANO. -Ne d'Assoucylta voitin vedonlyönnissä mä. -Kun hänet tapasin, niin hetken väittelimme -me kieliopista. Nuo herrat junkkarimme, -nuo heittiöt, jotk' aina häll' on seuranansa, -valmiina rämpyttämään soittokoneitansa, -hän silloin huomasi ja sanoi touhuissansa: -"No, lyödään vetoa! Jos ootte voittajani, -niin päivän saavat soittaa teille soittajani!" -Me löimme vedon. Mutta tieshän kuinka kävisi. -hän vääräss' oli, tietysti, ja siis hän hävisi. -Siks kunnes ratansa on Phoibos kiertänyt, -on kintereilläni nuo soittoniekat nyt, -jos vaikka minne menen, vaikka mitä teen, -he sitä todistamass' ovat soittoineen. -Se ensin hauskaa oli, nyt jo uuvuttaa. - Soittajille. -Hei, kuulkaa! Menkää, Montfleurylle soittakaa. - Soittajat alkavat poistua... Seuralaisnaiselle. -Ma neidiltänne tulin taaskin kuulemaan -- - Poistuville soittajille. -Valitkaa kappaleenne aivan mielin määrin, -kun kauan soittanette hälle vain ja -- väärin! - Seuralaisnaiselle. -... viel' onko sydämensä tunteet ennallaan -ja yhä ystävänsä oiva, moitteeton, -kuin tähän asti. - -ROXANE, tullen rakennuksesta. - Ah! Hän on niin kallis mulle; -niin kaunis, herttainen, niin nerokas hän on! - -CYRANO, hymyillen. -Christianko nerokas?... - -ROXANE. - Niin, verroille ei tulle -ees teidän älynne! - -CYRANO. - No niin, en vertailulle -ma pyrikään! - -ROXANE. - Kuin hän ei kukaan haastaa voisi -tuot' turhaa kaunista, jot' ilman elo oisi -niin tuiki ilotonta. Mutta toisinaan -hän hajamielinen on, hänen sivultaan -Runotar väistyy. Sentään aina sanoissaan -hän suuremmoinen on! - -CYRANO, epäillen. - Oh, niinkö lie? - -ROXANE. - En tiedä, -miks kauneus teist' ei koskaan järjen seuraa siedä, -miks kaunis muka ei myös viisas olla voi! - -CYRANO. -No, sydämestäänkö hän teille tarinoi? - -ROXANE. -Se sana täss' ei sovi lainkaan! - -CYRANO. - Kirjoittaako? - -ROXANE. -Paremmin: runoilee! Oi, koskaan kuulla saako -tän kauniimpaa: - Lausuen. - "Kun, armas, otat sydämeni, -niin yhä enemmän se jää mun omakseni!" - Voitonriemuisena. -Se eikö ihanaa?! - -CYRANO. - Pyh! - -ROXANE. - Entä sitten tää: -"Jos sydämeni tahdot tuskilta sä säästää, -niin omas mulle suo, se kärsimästä päästää." - -CYRANO. -On liikaa joskus, toiste taaskin vaille jää, -vaan liekö koskaan oikein täsmälleen! - -ROXANE, jalkaa polkien. - - Oi, elkää -mua kiusatko! -- Ah, tiedän: herra serkku pelkää, -on mustasukkainen... - -CYRANO, hätkähtäen. - Minäkö?... - -ROXANE. - Maineestanne -runoilijana! Niin! -- Vaan pahaks' ette panne, -jos vielä erään kauniin kohdan teille luen: -"Oi, lennä, kaipuuni, luo armaan kohoutuen! -Jos voisin suudelmia näin mä lähettää, -lukisit huulillas sa kaikki sanat nää!" - -CYRANO, tahtomattaan hymyillen mielihyvästä. -He, he, tuo laatuun käy!... - Entiseen tapaan halveksuen. - Hm!... Jotenkuten luistaa! - -ROXANE. -Ja tää... - -CYRANO. - Noin voitteko kaikk' ulkoa te muistaa? - -ROXANE. -Voin, aivan kaikki! - -CYRANO, viiksiään vääntäen, - Sepä imartelevaa! - -ROXANE. -Hän mestari on! - -CYRANO, vaatimattomasti - Mestariko?! - -ROXANE, päättävästi. - Juuri niin, -hän mestari on! - -CYRANO, kunniaa tehden. - No, kai täytyy tunnustaa! - -SEURALAISNAINEN, joka oli mennyt yläkertaan, tulee vilkkaasti. -De Guiche! - Cyranolle, työntäen häntä taloa kohti. - Te menkää!... sillä jos te näkyviin -nyt jäätte, jos hän teidät neidin luona kohtaa, -se hänet kukatiesi voisi silloin johtaa... - -ROXANE, Cyranolle. -... sen ymmärtämään, jota muilta vielä salaan! -Hän mahtava on, lempii mua, saattais siksi -mun vuokseni hän käydä vaikka julmuriksi! - -CYRANO, mennen taloon. -Niin, niin! Ma menen kyllä. Ehkä kohta palaan! - - De Guiche tulee. - - -II KOHTAUS - - ROXANE, DE GUICHE, Seuralaisnainen, syrjässä. - -ROXANE, De Guichelle, kumartaen. -Oon lähdössä. - -DE GUICHE. - Jäähyväisille tulin. Tiellä -ma olen... - -ROXANE. - Mihin? - -DE GUICHE. - Sotaan. Lähden tänään vielä. - -ROXANE. -Ah! - -DE GUICHE. - Käskyn sain. Arras nyt juuri, tähän aikaan -on saarrettu. - -ROXANE. - Oh! Niinkö?! - -DE GUICHE. - Niin. Vaan tuskin saikaan -tää tieto lähdöstäni suruiseksi teitä! - -ROXANE. -Oh! - -DE GUICHE. - Toisin minun on... ja tuskaani en peitä: -teit' enään näänkö? milloin? -- Ehkä kerrottiin -jo teille, ett' on minut tehty everstiksi? - -ROXANE, välinpitämättömästi. -Ma onnittelen. - -DE GUICHE. - Kaartin rykmenttiin. - -ROXANE, rävähtäen. - Vai niin, -vai kaartin!? - -DE GUICHE. - Kaartin, niin, -- sen, jossa palvelee -suursuinen serkkunne... Ah, koston kohdannee -hän siellä viimeinkin! - -ROXANE, kauhtuneena. - Siis kaarti lähtee mukaan? - -DE GUICHE, nauraen. -Tietysti, rykmenttini! - -ROXANE, vaipuen istumaan penkille, itsekseen. - Oi, Christian! - -DE GUICHE. - Mik' on? -Te voitte pahoin? - -ROXANE, hyvin liikutettuna. - Ei... tuo äkkitieto vaan... -tuo sotaanlähtö koski kovin mieleheni... -kun lähtee sotaan hän, ken sai mun sydämeni... - -DE GUICHE, hämmästyneenä ja ihastuneena. -Oi, ensi kertaa teiltä moista kuulla saan -nyt, lähdön päivänä! - -ROXANE, ääntään muuttaen ja viuhkaansa leyhyttäen. - Siis kosto armoton -mun serkkuani vuottaa?... - -DE GUICHE, hymyillen. - Teille kallis on -hän varmaankin? - -ROXANE. - Ei suinkaan! - -DE GUICHE. - Useemmin kun kukaan, -hän käynee täällä? - -ROXANE. - Harvoin. - -DE GUICHE. - Aina nykyään -hän seurassa on erään upseerin... kas vaan, -en muista nimeä... Neuvill... Na... - -ROXANE. - - Näöltään -te hänet tuntenette. Pitkä? - -DE GUICHE. - Vaalea ja... - -ROXANE. -Hiusväri kellertävä? - -DE GUICHE. - ... kaunis... - -ROXANE. - Tosiaan! - -DE GUICHE. -.. vaan tyhmä... - -ROXANE. - Saattaa ehkä näyttää siltä! - Ääntään muuttaen. - Mutta. -kostonne Cyranolle! Sota olla voi -ei kosto hälle, joka sotaa jumaloi! -Ma koston kuolettavan tiedän. - -DE GUICHE. - Minkä? - -ROXANE. - Konsa -muut sotaan lähtee, hän ja joukko-osastonsa -Pariisiin jättäkää! Te kaartin komentaja -nyt oottehan! -- On hälle kovin kosto tää: -hän vaaraan pääse ei, vaan turvaan tänne jää! - -DE GUICHE. -Ah, moista keksiä voi yksin naisen vaisto! - -ROXANE. -Te katsoisittepa tuon koston kohdannutta: -hän surren raivois... hän ja hänen ystävänsä, -kun riistettäisiin heiltä täten vaara, taisto! - -DE GUICHE, mennen lähemmäs Roxanea. -Siis hiukan rakastatte mua! - Roxane hymyilee. - Kun te noin -mun kostoaikeisiini yhdytte, niin voin -sen lemmen merkkinä kai pitää? - -ROXANE. - Voitte. - -DE GUICHE, näyttäen sinetöityjä kirjeitä. - Tässä -on käskykirjeet... joukoilleni lähtemässä. -Muut lähtevät, vaan yks pysähtyy lähdössänsä.. - Ottaa yhden erilleen. -gaskonjalaisten... - Panee sen taskuunsa. - Nyt se satimeensa juoksi! - Nauraen. -Ah, hah, hah! Cyrano!... Se tappelija-kukko! --- Te teette tepposia!... - -ROXANE, katsoen häneen. - Joskus, leikin vuoksi! - -DE GUICHE, aivan lähellä Roxanea. -Te minut lumoatte. Kuulkaa, tänään ois -mun lähdettävä. Ah, ken lähteä nyt vois, -kun teille tuskaa tuo se... - Ah, niin! Tosiansa! -On liki kapusiinein luostari... se tuolla -on Orleansin kadulla; sen aikoinansa -perusti Atanasius. Sen portin lukko -ei maallikoille aukee,... mutta ehkä saan -ma piilopaikan siellä. Voivat hihaan kaavun -mun isät pistää, niihin mahtuu. Enoani -he pelkää, Richelieutä, niin ett' ovat kuolla, -ja kenties saan ma siksi heidät auttamaan... --- Mun luullaan lähteneen, ma naamiossa saavun. -Mä päiväks jään, te armas juonittelijani!... - -ROXANE, vilkkaasti. -Vaan teidän maineenne, jos tästä saadaan selko... - -DE GUICHE. -Pyh! - -ROXANE. - Entä piiritys! Mä pelkään... - -DE GUICHE. - Turha pelko! -Viis piirityksistä! Siis: suokaa! - -ROXANE. - En! - -DE GUICHE. Oi, suo'! - -ROXANE, hellästi. -Velvollisuuteni on kieltää teiltä tuo! - -DE GUICHE. - Ah! - -ROXANE. -Lähtekää! - Syrjään. - Christian, hän jää! - Ääneen. - Oi, Antoine, -te urho olkaa! - -DE GUICHE. - Ah! Tuo sana taivainen -on! Siis te rakastatte... - -ROXANE. - Sitä rakastan, -kenenkä vuoksi pelkään. - -DE GUICHE, ylen onnellisena. - Niinpä lähden, lähden! - Suutelee Roxanen kättä. -Nyt tyytyväinen ootteko? - -ROXANE. - Oon, ystäväni. - - De Guiche menee. - -SEURALAISNAINEN, koomillisesti kumartaen De Guichen selän takana -Oon, ystäväni! Hyvin, hyvin mielissäni! - -ROXANE, seuralaisnaiselle. -Se, mitä äsken kuulit, sellaista on, jota -ei Cyrano saa tietää. Suunniltaan sen tähden -hän joutuisi; näin hältä riistetäänhän sota! - Huutaa taloon päin. -Hoi, serkku! - - -III KOHTAUS - - ROXANE, Seuralaisnainen, CYRANO. - -ROXANE. - Lähdemme Clomiren luo. - Osottaa vastapäätä olevaa ovea. - Nyt siellä -Alcandre puhuu sekä Lysimon. - -SEURALAISNAINEN, painaen pikkusormeaan korvaansa vastaan. - - Vaan mulle -tää sormi kuiskaa: ethän liian myöhään tulle! - -CYRANO, Roxanelle. -Apinat oottaa. Menkää! Ehtinette vielä! -He ovat tulleet Clomiren ovelle. - -SEURALAISNAINEN, ihastuneena. -Oi! nähkää! Kolkutin on tehty pehmoiseksi!... - Kolkuttimelle. -Ne sitä varten sulle tämän puvun keksi, -ettet vois häiriötä tuottaa juttelulle -hellyyden luonteesta!! - - Nostaa kolkutinta hyvin varovasti ja lyö sillä hiljaa. - -ROXANE, ovea avattaessa. - Menemme. - Portailta, Cyranolle. - Kohta tänne -Christian kai tulee, hälle silloin sanokaa, -hän että vuottakoon. - -CYRANO, vilkkaasti, Roxanen aikoessa poistua. - Ah! - Roxane kääntyy takaisin. - Saako tiedustaa, -hän mistä teille tänään runoella saa, -mink' aiheen annatte! - -ROXANE. - Saa puhua hän... - -CYRANO. - Mistä? - -ROXANE. -Sen tiedon pidättekö varmaan itsellänne? - -CYRANO. -Kuin muuri vaiti oon. - -ROXANE. - Ma sanon hälle: suokaa -aatosten kohota nyt irti estehistä, -puhukaa, runoilkaa, lemmestä kuva luokaa -sanoja säästämättä! - -CYRANO, hymyillen. - Hyvä! - -ROXANE. - Hst!... - -CYRANO. - Hst!... - -ROXANE. - Tästä -ei sanaakaan!... - - Menee ovesta ja sulkee sen. - -CYRANO, kunniaa tehden, suljetun oven edessä. -Roxane, ma kiitän teitä! - - Ovi avautuu ja Roxane pistää siitä päänsä. - -ROXANE. - ... sillä -hän valmistaisi... - -CYRANO. - Ei, ei, totta vie!... - -MOLEMMAT, yhdessä. - Hst! Hiljaa - - Ovi sulkeutuu. - -CYRANO, huutaa. -Christian! - - -IV KOHTAUS - - CYRANO, CHRISTIAN. - -CYRANO. -Nyt kaikki taas on meillä tiettyvillä. -Valmista muistoas! Saat niittää voiton viljaa! -Pois murjotus! Jo joudu viivyttelemästä! -No, tule, mennään, niin ma opetan... - -CHRISTIAN. - En. - -CYRANO. - Etkö? - -CHRISTIAN. -En. Täällä vuotan. - -CYRANO. - Ootko hullu? Esteletkö?! -Ei, tule nopeasti! - -CHRISTIAN. - En! En! Etkö kuule! -Sanojas että aina lainaan, et kai luule! -Sain niitä kyllin jo. Täst' osast' enää en -ma huoli. Ilmitulemista peljäten -sit' aina näyttelin. Ja niinpä oonkin nyt -mä tähän narripeliin tuiki väsynyt. -Se aluks' oli hyvä. Nyt hän lempii mua. -Nyt itse puhun. Enää tarvitse en sua! - -CYRANO. -Vai niin. - -CHRISTIAN. - Ja enkö muka osais sitä tehdä! -En lopultakaan tyhmä ole. Sen saat nähdä! -Sä hyvän opetuksen antanut oot mulle, -nyt osaan itse... Ja jos muu ei neuvoks tulle, -voin häntä syleillä -- ja silloin poiss' on hätä! - Huomaten Roxanen, joka tulee takaisin Clomiren talosta. -Se hän on! -- Cyrano, ei, älä mua jätä! - -CYRANO, kunniaa tehden. -Puhukaa yksin nyt! - - Poistuu puutarhan muurin taakse. - - -V KOHTAUS - - CHRISTIAN, ROXANE, joitakuita Herroja ja Naisia, - sekä Seuralaisnainen, hetkisen. - -ROXANE, tulee Clomiren talosta, hyvästelee seuruettaan. - Alcandre, Grémionel -- -Barthénoïde!... - -SEURALAISNAINEN, epätoivoissaan. - Oi, meiltä hukkaan mennyt on -tää ilta. Kuultu ei puhetta Hellyydestä! - - Menee Roxanen taloon. - -ROXANE. -Urimédonte!... Ja... Näkemiin!... - Kaikki hyvästelevät Roxanea ja toisiaan, hajautuvat ja - poistuvat erikaduille. Roxane näkee Christianin. - Ah, tekö! - Menee Christianin luo. - Ilta -on tullut. Vuottakaa. He poistuu kuuluvilta. -ei ketään kulkijaa. On ilma lämmin. Estä -ei mikään puhettanne. Tähän istukaamme! -Ma kuuntelen. - -CHRISTIAN, istuu hänen viereensä penkille; hiljaisuus. - Ma lemmin teitä. - -ROXANE, sulkien silmänsä. - Niinpä saamme -siis kuulla lemmestä. - -CHRISTIAN. - Sua lemmin. - -ROXANE. - Aiheenanne -se on. Se kirjailkaa! - -CHRISTIAN. - Mä teitä... - -ROXANE. - Kirjailkaa! - -CHRISTIAN. -Sua lemmin niin! - -ROXANE. - Epäilemättä. Entä sitte? - -CHRISTIAN. -Ja sitte... jos te mua myöskin lempisitte, -niin tyytyväinen oisin. Suokaa huuliltanne, -Roxane, se kuulla mun! - -ROXANE, nyreästi. - Te lientä laimeaa -vain tarjoatte. Mausteit' enkö lainkaan saa? -Sanokaa kuinka lemmitte! - -CHRISTIAN. - Ma... paljon lemmin. - -ROXANE. -Oh, kuvatkaa tuo tunne kaunopuheisemmin! - -CHRISTIAN, on lähestynyt, ahmii katseillaan vaaleata niskaa. -Suo kaulaas suudella! - -ROXANE. - Christian! - -CHRISTIAN. - Sua lemmin! - -ROXANE, aikoen nousta. - Niin! - -CHRISTIAN, vilkkaasti, pidättäen häntä. -Ei, lemmi en! - -ROXANE, istuutuen jälleen. - No, hyvä! - -CHRISTIAN. - Sua jumaloin! - -ROXANE, nousten ja loitoten. - Oh! - -CHRISTIAN. -Niin... mä tyhmä olen!... - -ROXANE, kuivasti. - Se on ikävää, -niin ikävää kuin jos te ruma oisitte. - -CHRISTIAN. -Vaan... - -ROXANE. - Kauniit sananne nyt kokoon kerätkää, -ne pakeni... - -CHRISTIAN. - Ma... - -ROXANE. - Mua lemmitte, sen voin -jo tietää. Hyvästi! - - Menee taloa kohti. - -CHRISTIAN. - Sanoa soisitte...! - -ROXANE, avaa oven, mennäkseen sisään. -... mua että jumaloitte! Tiedän! Näkemiin! - -CHRISTIAN. -Vaan... - - Roxane sulkee oven hänen nenänsä edessä. - -CYRANO, on joku hetki sitten tullut kenenkään huomaamatta. - Oivaa menestystä tuossa voitettiin! - - -VI KOHTAUS - - CHRISTIAN, CYRANO, Soittajat, hetkisen. - -CHRISTIAN. -Käy apuun nyt! - -CYRANO. - En, herra. - -CHRISTIAN. - Kuolen, jollen pääse -taas heti suosioonsa... - -CYRANO. - Kuinka, hitto vie, -nyt, tässä, opettaa ma voisin...? - -CHRISTIAN, käyden kiinni hänen käsivarteensa. - Oh, kas, tuolla! -Parveke-ikkunasta näkyy valoa. - -CYRANO, liikutettuna. - Hän ikkunassaan! - -CHRISTIAN, huutaen. -Niin, hän! Ah, ma tahdon kuolla! - -CYRANO. -Hiljemmin! - -CHRISTIAN, aivan hiljaa. - Kuolla!... - -CYRANO. - Yö on synkkä... - -CHRISTIAN. - Mitä?! - -CYRANO. - Lie -korjattavissa kaikki. Mutta, tietäkää se, -ei teidän tähden, kurja. Eteen parvekkeen -te käytte... minä alle... kuiskaan sieltä teille. - -CHRISTIAN. -Vaan... minä... - -CYRANO. - Vaiti! - -SOITTAJAT, tulevat taka-alalle; Cyranolle. - Hoi! - -CYRANO. - Hst! - - Tekee soittajille merkin että he puhuisivat hiljaa. - -I SOITTAJA, puoliääneen. - Minkä työn nyt meille -määräätte? Montfleuryltä tullaan!... - -CYRANO, hiljaa, nopeasti. - Koitettava -on teidän ilmoittaa, ken tulee tännepäin - Sijoittaa soittajat, toisen toiselle, toisen - toiselle puolen näyttämöä. --- sä menet tuonne noin, sa tulet tänne näin! -- -kun näätte kulkijan, on teidän soitettava! - -II SOITTAJA. -Ja, herra gassendisti, sävel minkälainen? - -CYRANO. -Jos mies, niin suruisaa, -- vaan hauskaa, jos on nainen! - Soittajat menevät kumpikin taholleen. Christianille. -No, kutsu nyt! - -CHRISTIAN. - Roxane! - -CYRANO, poimii pieniä kiviä, joita heittää ikkunaan. - Hän esiin saataneen, -kun autan, odotappas, kivillä mä vähän! - - -VII KOHTAUS - - ROXANE, CHRISTIAN, CYRANO, ensin piilossa parvekkeen alla. - -ROXANE, avaten ikkunansa. -Ken kutsui? - -CHRISTIAN. - Minä. - -ROXANE. - Ken? - -CHRISTIAN. - Christian. - -ROXANE, pilkallisesti. - Vai niin! Vai tekö?! - -CHRISTIAN. -Puhua tahtoisin ma teille... - -CYRANO, parvekkeen alla, Christianille. - Hiljaisemmin -vain. Hyvin tämä käy. - -ROXANE. - Ei! Pyydän lähtemähän! -Puhutte huonosti! - -CHRISTIAN. - Se armo suokaa!... - -ROXANE. - En! -Te ette lemmi mua! - -CHRISTIAN, jolle Cyrano kuiskaa, mitä hänen on sanottava. - Väärä syytös! Lemmin! --- mä lemmin... niin, ett' äsken... puhua... siit' emmin! - -ROXANE, joka aikoi sulkea ikkunansa, pysähtyy. -Ah, sehän sointuu hyvin! - -CHRISTIAN, äskeiseen tapaan. - Multa sydämen... -on Amor... valloittanut... lemmenkujeinensa... -Tuo... julma piltti... luulee... sitä kehdoksensa! - -ROXANE, tullen ulommas parvekkeelle. -Parempaa yhä! -- Vaan jos Amor julma on, -hän surmattakoon kolkkaan sydänkammion. - -CHRISTIAN, samaten kuin äsken. -Ma sitä... koetin... vaan nä'in... turhan vaivan... -tuo piltti... varttunut on... Herkuleeksi aivan... - -ROXANE. -Ah, hyvä! - -CHRISTIAN, kuten äsken. - Surmannut... jo... käärmett' on... se kaksi... -Ylpeyden... Epäilyn... - -ROXANE, nojautuen parvekkeen reunukseen. - Ah, aina paremmaksi -tää käy. Mut hakkaillen niin lähtee joka sana, -kuin mielikuvitus ois leinin vaivaamana. - -CYRANO, vetää Christianin parvekkeen alle ja asettuu hänen paikalleen. -Tää vaikeaksi käy. Hst! - -ROXANE. - Tänään... miksi lie -puheenne katkonaista? - -CYRANO, puhuu puoliääneen, kuten Christian. - Yössä löytää tie -on sanain vaikeaa, siks arkaillen ne käy. - -ROXANE. -Vaan mulle olevan ei siitä haittaa näy. - -CYRANO. -Tien löytää sananne!? -- Oh niin, se tulee siitä, -mä että sydämeeni vastaanotan niitä; -on pieni korvanne, vaan sydän suuri mulla; -ja sanain ylhäältä on helppo tänne tulla, -vaan kiipeäminen käy aina vaikeasti. - -ROXANE. -Ne nythän nousevat jo paljon norjemmasti. - -CYRANO. -Ne voimisteluaan sai harjoittaa jo tovin. - -ROXANE. -Ma varmaan puhunenkin korkealta kovin. - -CYRANO. -Niin korkeelt', että sais mun saaliiksensa Mana, -jos syämeen' heitettäis sielt' ykskään kova sana. - -ROXANE. -Ma tulen alas. - -CYRANO, vilkkaasti. - Ei! - -ROXANE, näyttäen hänelle parvekkeen alla olevaa penkkiä. - Penkille kiivetkää! - -CYRANO, vetäytyen pelästyneenä varjoon. -Ei! - -ROXANE. - Eikö! - -CYRANO, tullen vähitellen yhä enemmän liikutetuksi. - Käyttäkäämme kallis hetki tää -nyt tulkitaksemme vain lemmentunteitamme -näin näkemättä... - -ROXANE. - Näkemättä toisiamme? - -CYRANO. -Niin ihmeellistä on se. Aavistaa vain toistaan: -mä näen kesäpuvun, valkeuttaan mi loistaa, -te mustan vaipan liikkeen, kun käy tuulahdus. -Ma oon vain varjo yön, te aamun kirkkaus. -Mit' on nää hetket mulle, ymmärrä sit' ette. -Jos joskus runoilin... - -ROXANE. - Te aina runoilette! - -CYRANO. -... niin sanat lähteneet ei suoraan sydämestä... - -ROXANE. -Miks' ei? - -CYRANO. - Siks että aina muulloin sanojani -saneli... - -ROXANE. - Kuka? - -CYRANO. - ... vavistus mun tuntemani, -jot' ilman yksikään ei katsettanne kestä. -On kuin ens kertaa teille puhumassa oisin. - -ROXANE. -Niin on kuin äänennekin kaikuis aivan toisin. - -CYRANO, lähestyen, kuumeisesti. -Niin, toisin -- sillä nyt yön turvin rohkenen -ma olla itseni... - Pysähtyy, hämmentyneenä. - Ah, mitä haastelen! -Oi, älkää tuomitko tunteeni kiihkoisuutta, -tää on niin suloista,... niin uutta mulle! - -ROXANE. - Uutta! - -CYRANO, hämmennyksissään, sanoja etsien. - -Niin, uutta: puhua... näin kaikki... suorin kielin! -Ah, pelkään, kuulija ett' ehk' on pilkkamielin... - -ROXANE. -Miks pilkkamielin? - -CYRANO. - Tunteen kiihkon vuoksi... Aina -siks ovat sydän, järki mulla pelokkaina: -Käy taivaan tähtiin halu, pilkan pelon vuoksi -ma tuskin tohdin käydä pienen kukan luoksi! - -ROXANE. -On kaunis kukkakin. - -CYRANO. - Vaan nyt en niitä kerää. - -ROXANE. -Sananne uusia on mulle tällä erää. - -CYRANO. -Ah, jääkööt kerrankin pois nuolet, viinet, soihdut, -ja tulkoot turvaksi elämän terveen loihdut! -Ken aina tyytyä vois äitelähän juomaan, -vain pieneen pisaraan, runojen meille suomaan! -Ei! Ehkä kerrankin nyt katse nähdä saisi, -mitenkä henkemme janonsa sammuttaisi -elämän virrassa! - -ROXANE. - Vaan järki?... - -CYRANO. - Ensin kyllä -mä hetken huvittaa teit' aioin järkeilyllä, -vaan yönä tällaisna ken sitä tehdä voisi! -Jos tänään sananne kuin Voituren soisi, -se luonnon, hetken tän, yön tuoksuin pilkkaa oisi! --- Kas, tuolla yllämme yön kirkkaat tähdet loistaa, -ne saakoot kauaksi nyt teennäisyyden poistaa! -Jos terve elämä vain alkemiaan vaihtuu, -niin tunteen tuoreus ja totuus -- pelkään -- haihtuu, -ja hengen kukkaset jo surmaa syksyn tulo, -ja sulon sulo on vain tyhjyys, kulon kulo. - -ROXANE. -Vaan järki?... - -CYRANO. - Lemmessä en sitä siedä, en! -On rikos tuhlata pois aikaa järkeillen! -Ei! Kerran saapuvan sen hetken vielä näämme --- se kelle saavu ei, me häntä säälikäämme! -- -me jolloin ymmärrämme korulauseillamme -pois jalon, puhtaan lemmentunteen poistavamme! - -ROXANE. -Ja meille jos ois nyt tuo hetki tullut, mitä -te mulle puhuisitte? - -CYRANO. - Kaikkea, ah, sitä -mi sydämeni täyttää -- teidät peittää mielin -ma lauseryöpyllä, en haastaa korukielin: -ma lemmin teitä, tunnen lemmen tuskan, huolen, -ma tukehdun, sua lemmin, hullu oon, ma kuolen. -Jäi nimes syämeeni kuin hely kulkuseen; -kun sydän värjyy aina lemmentunteitani, -soi kulkunen, ja helkkyy nimes sielussani. -Sua lemmin, muistan sua, jos miss' oon, mitä teen! -Ma viime toukokuusta muistaa kymmenennen -voin päivän; toisin olit kammattu kuin ennen! -Sun hiustes säihke aina silmissäni on -kuin sen, ken liian kauan katsoi valohon: -jos minne silmän luo, hän näkee auringon! -Niin kuljen minäkin, kun pois sun luotas lähden, -sun kirkkauttasi vain kaikkialla nähden. - -ROXANE, liikutetulla äänellä. -Oi, se on lempeä... - -CYRANO. - Niin, totta! Tunne tää, -mi minut valtasi, tää tuli, tämä jää, -tää mielen liikunta ain onnen, tuskan mailla -on lempeä -- vaan sentään itsekkyyttä vailla. -Ah, onnes lunnaiksi mun onneni ma soisin, -ja vaikka siitä et sä mitään tietäisikään, -niin riemun tunnetta ei riistäis multa mikään, -jos onnes naurun vain ees kaukaa kuulla voisin. --- Sun joka sanasi luo minuun voimaa uutta, -luo uutta hyvettä, luo uutta urhokkuutta. -Ah, ymmärrätkö nyt? Ja tokko tuntees sanoo, -nyt kuinka henkeni sun luokses päästä janoo, -nyt, illan varjossa, tän illan ihanaisen. -Ah! Surmata tää voi, tää onni, sen, ken sai sen! -Sa kuuntelet, ja minä puhua saan sulle -mun tunteistani! Liian paljon on tää mulle! -En vallass' arintenkaan onnenhaaveitteni -näin suurta uskaltanut oottaa osakseni. -Nyt kuolla voisin jo! -- Kas, lausumani sanat -saa lehdet värjymään ja kukkasien vanat. -Ah, sinä värjyt myös, sen tuntea ma voin --- ei, ei, sun kätes armaan kosketus se noin -vain värinänä saapuu kukkaisvartta pitkin! - - Suutelee tulisesti parvekkeen jasmiiniköynnöstä. - -ROXANE. -Ei, kieltää tahdo en, mä värjyin, ja ma itkin, -sua rakastan, sun oon, mun hurmasit... - -CYRANO. - Ah, nyt -voit tulla, kuolema! Tuon tunteen hurmion -mä sytytin. -- Vain yksi pyyntö mulla on, -mä pyydän... - -CHRISTIAN, parvekkeen alla. - Suudelmaa. - -ROXANE, vetäytyy nopeasti taaksepäin. - Te... kuinka...? - -CYRANO. - Oh! - -ROXANE. - Niin, mitä -te pyysitte? - -CYRANO. - Ma... niin... - Christianille hiljaa. - Tuon toiste ehtinyt -sä kyllä oisit tehdä! - -CHRISTIAN. - Tunteet häntä huumaa. -On taottava silloin, kun on rauta kuumaa. - -CYRANO, Roxanelle. -Ma pyysin äsken... niin, mä pyysin sulta... mutta -nyt pyydän anteeksi ma tuota rohkeutta. - -ROXANE, hiukan pettyneenä. -Siis ette enää pyydä? - -CYRANO. - Pyydän... En... ah, en! -Sua, armas, loukkasin ma sillä mitä sanoin. -Nyt pyydän: ällös suoko mitä sulta anoin! - -CHRISTIAN, vetäen Cyranota vaipasta. -Vaan miksi? - -CYRANO. - Vait, Christian! - -ROXANE, kumartuen katsomaan. - Ken teille haastelee? - -CYRANO. -Kun liian pitkälle mä menin, nuhtelen -vain itseäni: vait, Christian!... - Luuttujen soitto kuuluu. - Ken tullee, ken? - - Roxane sulkee ikkunan. Cyrano kuuntelee luuttuja, joista - toinen soittaa duuri-, toinen mollisäveltä. - -Soi sävel riemukas... nyt surun sävele. -Mit' on se? Miestäkö vai naista merkinnee? --- Kas, eikös musta munkki tänne kävele! - - Kapusiinimunkki tulee lyhty kädessä, kulkee talolta - toiselle ja tarkastelee portteja. - - -VIII KOHTAUS - - CYRANO, CHRISTIAN, Munkki. - -CYRANO, munkille. -Te uus Diogenes, no, minne tienne vie? - -MUNKKI. -Ma etsin taloa... - -CHRISTIAN. - Hän meitä häiritsee! - -MUNKKI. -... Magdeleine Robinin... - -CHRISTIAN. - Mitä mielessänsä lie? - -CYRANO, osottaen munkille muuatta katua. -Se tuoll' on, oikealla, menkää eespäin vain... - -MUNKKI. -Suur kiitos avustanne. Puolestanne luen -ma monet rukoukset... - - Menee. - -CYRANO, hänen jälkeensä. - - Minä toiveillani -sun rukoustas, munkki, parhaan mukaan tuen. - - -IX KOHTAUS - - CYRANO, CHRISTIAN. - -CHRISTIAN. -Saat mulle hankkia nyt suudelman. - -CYRANO. - En. - -CHRISTIAN. - Miksi? -- -Ennemmin taikka myöhemmin... - -CYRANO. - Niin, totta,... niin! -Se hetki saapuu, jolloin suu on vasten suuta... -Kun sull' on viikset kellanvaaleat, ja hällä -on huulet punaiset, niin tarvita ei muuta! - Itsekseen. -Vaan mieluummin sen soisin tapahtuvan siksi... - - Aukenevien ikkunain kolinaa. Christian kätkeytyy parvekkeen alle. - - -X KOHTAUS - - CYRANO, CHRISTIAN, ROXANE. - -ROXANE, tullen parvekkeelle. - -Siell' ootteko? Me äsken juuri... puhuttiin... - -CYRANO. -Niin... Suudelmasta. Tenho sanalla on tällä. -En tiedä, huulenne miks ei nyt sitä soisi, -se niitä polttaa jo... ei syytä kieltoon oisi! -Pois arkuus, pois! Te miltei tiedottanne juuri -siirryitte hymyilystä huokailuun ja sitte -taas kyyneleihin. Ah, ei tuosta askel suuri -oo suudelmaan. Oi, jos sen nyt te ottaisitte, -sen askelen...! - -ROXANE. - Oh! Vaiti! - -CYRANO. - Suudelma, mit' on se? -On sanattoman pyynnön täyttö sanaton se, -on lujin varmennus se lupausten varmain, -on sydäntunteen tulkki, tiedonanto armain, -i:n ruusupiste, pantu pikku sanaan: lempi, -on valan kaava kallis, muita kaunoisempi, -on kuiske hellä, joka korvaks suumme luulee, -taivainen tuulahdus, min sydämemme kuulee, -ehtoollisviini, lääke tunteen-tuskiemme, -hengähdys vieno, jossa suomme sydämemme, -on pyhä atria, mi käyttää huulten pöytää --- siin' yhtyy sielumme, ja henki hengen löytää. - -ROXANE. -Vait! - -CYRANO. - Kuulkaa, kuunnelkaa, haaveeni haltiatar! -Niin kaunist' on se, että Ranskan valtiatar -soi yhden hälle, ken ol' lordeist' onnekkain! - -ROXANE. -Siis... - -CYRANO, intomielin. - Niinkuin Buckingham mä kärsin vaiti vain, -kuin hän, niin jumaloin mä valtiaana sua, -kuin hän mä suruinen ja uskollinen oon... - -ROXANE. -Ja kaunis kuten hän! - -CYRANO, itsekseen; entisellään. - Niin, totta... unhottua -se oli multa! - -ROXANE. - Siis sun lempes ottakoon -nyt palkkansa! Ma vuotan! - -CYRANO, työntäen Christiania parveketta kohden. - Mene! - -ROXANE. - Ruusus poimi! -Juo syämen lääke! - -CYRANO. -Mene! Nopeasti toimi! - -CHRISTIAN, epäröiden. - Vaan tuntuu... tuntuu niinkuin olisi se väärin. - -ROXANE. -Ehtoollisviinis vuottaa, nauti mielin määrin! - -CYRANO, työntäen häntä. -No, mene, hölmö! - -CHRISTIAN, nousee penkille, josta pilarin ja oksien avulla -heilauttaa itsensä parvekkeelle. - Oi, Roxane! - - Sulkee Roxanen syliinsä ja kumartuu hänen huuliensa ylitse. - -CYRANO. - Ah, tyynny, rinta! -Oh, toisen kuolema on toisen onnen hinta! --- Niin, suudelma on lemmen juhla, jossa olla -saan Latsarus. -- Vaan täällä, esikartanolla, -saan murun minäkin,... ma tunnen, että saan -sun sieluas, Roxane: ah, sitä minä sanoin, -sun huules suutelee nyt kuumin lemmenjanoin! - Luuttujen soittoa kuuluu. -Soi ilon sävel... surun nyt... siis munkki! - Menee poispäin, palaa nopein askelin, ikäänkuin - tulisi kaukaa, ja huutaa. - Hoi! - -ROXANE. -Ken siellä? - -CYRANO. - Cyrano. Ma ohi kulkemaan -täst' osuin. Vieläkö Christian lie täällä? - -CHRISTIAN, on hämmästyvinään. - Kas, -sinäkö?! - -ROXANE. - Hyvää iltaa. - -CYRANO, vastaten tervehdykseen. - Kuinka serkku voi? - -ROXANE. -Ma tulen sinne. - - Katoaa taloon. Taustalta tulee munkki. - -CHRISTIAN, huomaten munkin. - Taas tuo munkki peijakas! - - Seuraa Roxanea.. - -XI KOHTAUS - - CYRANO, CHRISTIAN, ROXANE, Munkki, RAGUENEAU. - -MUNKKI. -Magdeleine Robinin talo tässä on, niin kuulin. - -CYRANO. -Rolin te sanoittekin äsken; -- niin ma luulin. - -MUNKKI. -Ei: _bin! B, i, n, bin!_ - -ROXANE, ilmestyy talonsa kynnykselle; häntä seuraa Ragueneau lyhtyä -kantaen sekä Christian. - Mit' on se? - -MUNKKI. - Kirje. - -CHRISTIAN. - Keltä? - -MUNKKI. -No, onpahan tuo vain eräältä ylhäiseltä... - -ROXANE, Christianille. -Se Guichelt' on! - -CHRISTIAN. - Hän tohtii?... - -MUNKKI, Roxanelle. - Varmaan joku pyhä -asia häll' on... - -ROXANE, Christianille. - Oh! hän vaivaa mua yhä, -vaan kauaa ei. - Avaten kirjeen. - Sua lemmin. Jos hän... - Ragueneaun lyhdyn valossa hän lukee matalalla äänellä, syrjään. - - "Neiti! - Soivat -jo rummut. Rykmenttini lähtee. Kaikki voivat -mun luulla lähteneen; vaan minä jään, en lähde, -te vaikka käskitte; jään hymyilynne tähden! -Nyt luostarissa oon, vaan luoksenne ma saavun. -Sen tiedon tuomaan sain ma tyhmän mustakaavun, -jok' ymmärrä ei mitään. Hälle lausukaa -vain, milloin ootte yksin, että tulla saa -hän, jolle anteeksi kai sydämenne soi -jo rohkeutensa, kun ei sotaan mennä voi -hän teitä tapaamatta. Kunnioittain"... - Munkille. - Tämä -on, pyhä isä, teillekin. Oh, kuulkaa nämä -... asiat pyhät... - - Kaikki lähestyvät, hän lukee ääneen. - - "Neiti! - Käsky kardinaalin -vaikk' olis raskaskin, ei jätä valtaa vaalin, -vaan sit' on toteltava. Sitä teille tuomaan -lähetin viisaan pyhän isän, jonka huomaan -voi salaisuuden jättää. Tahtoni on, että -hän kodissanne heti, ilman viivykettä -suo kirkon siunauksen... - Kääntää lehteä. - ... teidän liitollenne -Christianin kanssa. Hänet määrään mieheksenne. -Hän teit' ei miellytä! Vaan sit' ei sovi näyttää. -Kentiesi onnellaan voi taivas liiton täyttää, -sit' toivokaa... ja olkaa vakuutettu aina, -ett' oomme armossa me... ja niin eespäin"... - -MUNKKI, ilosta säteillen. - Paina -ei enää epäilys... Ja hetihän sen ties, -ett' asiata pyhää ajoi suuri mies!... - -ROXANE, hiljaa Christianille. -No, osaanko ma lukea?... - -CHRISTIAN. - Hm! - -ROXANE, ääneen, teeskennellen epätoivoa. - Vaikeutta -on monta!... - -MUNKKI, on suunnannut lyhdyn valon Cyranon kasvoihin. - Tekö ootte?... - -CHRISTIAN. - Ei, vaan minä! - -MUNKKI, valaisee lyhdyllään Christiania ja huomaa hänen kauneutensa; -kuin epäillen. - Mutta... - -ROXANE, vilkkaasti. -Ah, jälkikirjoitus mun suokaa vielä lukea: -"Sadalla frangilla te voitte veljeskuntaa tukea!" - -MUNKKI. -Oi, hänen ylhäisyyttään!! - Roxanelle. - Alistukaa! - -ROXANE, kärsivän-alistuvaisesti. - Liene -ei muuta neuvoa! - - Ragueneaun avatessa ovea munkille, jota Christian kehottaa - astumaan sisään, Roxane sanoo hiljaa Cyranolle. - - Te, serkku, jääkää tänne. -De Guiche kun saapuu, pidättäkää täällä hän ne -minuutit... - -CYRANO. - Ymmärrän! - Munkille. - Ei kauaa teiltä viene -kai vihkiminen? - -MUNKKI. - Viisitoista minuuttia. - -CYRANO, työntäen heitä taloa kohti. -No, menkää. Minä jään! - -ROXANE. - Niin, mennään! - Christianille. - Tule pian. - - Menevät. - - -XII KOHTAUS - - CYRANO, yksin. - -CYRANO. -Neljännestunti! Kuinka saan sen kulumaan -De Guichen kanssa? - Luutut rupeavat soimaan surullista säveltä. - Nyt ne soittaa... Tosiaan -se tällä kertaa mies on! - Soitto käy voimakkaaksi. - Ho, ho! Kuulen kyllä! - Rientää penkille, tarkastaa muuria ja parveketta. -Nyt tiedän... Eiköhän käteni tuonne yllä! - - Kiipeää parvekkeelle, vetää lakin silmilleen, irroittaa - miekkansa, kietoutuu vaippaansa, kumartuu katsomaan alas. - Nousee parvekkeen suojuspuulle, tarttuu molemmin käsin - muurin yli ulottuvaan pitkään oksaan, valmiina milloin - tahansa pudottautumaan. - -Kas näin! -- Mä jäin. No niin. Kai jäämään saan ma sunkin! - - -XIII KOHTAUS - - CYRANO, DE GUICHE. - -DE GUICHE, tulee naamioituna, pimeässä haparoiden. -Piruko vienyt lie sen paksupäisen munkin!? - -CYRANO. -Vaan ääneni!... Jos hän sen tuntisi!... - - Päästää irti toisen kätensä ja tekee sellaisen liikkeen - kuin kääntäisi näkymätöntä avainta. - -Krik! Krak! - Juhlallisesti. - Cyrano, ääntele kuin aito Bergerac!... - -DE GUICHE, taloa katsellen. -Täss' on se! Naamio kun nähdä sois mun, muusta -en välittäis! - - Aikoo mennä sisään. Cyrano hyppää parvekkeelta, pitäen kiinni - taipuvasta oksasta, ja asettuu oven sekä De Guichen väliin; - on putoavinaan raskaasti, kuin hyvin korkealta, jää makaamaan - liikkumattomana, ikäänkuin pyörtyneenä. - -DE GUICHE, hypähtää taaksepäin. - Ken se? - - Katsoessaan ylöspäin hän näkee vain taivaan, sillä oksa - on vetäytynyt takaisin. Hän ei ymmärrä asianlaitaa. - - Hän mistä tullee? - -CYRANO, asettuu istumaan; ääntään muuttaen. -Kuusta! - -DE GUICHE. - Kuu... kuusta? - -CYRANO, kuin unessa. - Mitä kello? - -DE GUICHE. - Lienee mielipuoli! - -CYRANO. -Mik' aika? Mikä seutu? Mikä päivä? Hetki? - -DE GUICHE. -Vaan... - -CYRANO. - Pyörryksissä olen... - -DE GUICHE. - Herra... - -CYRANO. - Niinkuin nuoli -ma kuusta tulen. - -DE GUICHE, kärsimättömästi. - Niinkö?! - -CYRANO, nousten, huutaa uhkaavasti. - Sieltä on nyt retki. - -DE GUICHE, vetäytyen taaksepäin. -Niin, olkoon... Hulluksi tuon miehen tuntee suusta. - -CYRANO, mennen hänen lähelleen; äskeiseen tapaan. -Ma sananmukaisesti tulen suoraan kuusta. - -DE GUICHE. -Vaan... - -CYRANO. - Sata vuottako vai hetken matka kesti, -se mielestäin on mennyt... totta totisesti! -Vaan tuolta keltaisesta pallosta ma tulen! - -DE GUICHE, olkapäitään kohauttaen. -Nyt menen... - -CYRANO, asettuen eteen. - Anteeksi, jos hetkeks tienne sulen! -Te mennä tahdotte -- vaan sanonette ensin, -mä mihin seutuun nyt näin ilman halki lensin! - -DE GUICHE. -No, hitto... - -CYRANO. - Enhän tiedä, minne lentämällä -näin aina joudunkaan... ja väliäpä tällä! -Tää onko maa vai kuu vai kenties joku tähti, -johonka vetämään mua painovoima lähti? - -DE GUICHE. -Vaan minä sanon, herra... - -CYRANO, päästäen kauhun-huudon, niin että De Guiche -vetäytyy taaksepäin. - Oh, oh! Mitä näen!. -Mä tässä maassa tapaan aivan mustan väen! - -DE GUICHE, nostaen käden kasvoilleen. -Mi... mitä? - -CYRANO, kauheasti peläten. - Afrikanko alkuasukkaita?... - -DE GUICHE, joka on koskenut naamiotaan. - Tää naamio... - -CYRANO, ollen hiukan rauhoittuvinaan, -Ah, niin, -- nyt tiedän, niin on laita: -oon Venetsiassa?... - -DE GUICHE, tahtoen mennä. - Mua vuottaa eräs nainen!... - -CYRANO, täysin rauhoittuneena. -Siis Pariisissa oon? Te ootte ranskalainen? - -DE GUICHE, vasten tahtoaankin hymyillen. -On hullu aina hullu! - -CYRANO. - Hymyilette! - -DE GUICHE. - Niin, -vaan mennä tahdon! - -CYRANO, riemuissaan. - Siis oon tullut Pariisiin! - Tyytyväisenä, nauraen, pudistaen vaatteitaan. -Sain pilven harjalla mä äsken tänne ajaa. -Mua peittää eetteri kuin tomu matkustajaa. -On silmissäni tähtein tomua. Kas, nähkää: -jäi kannuksiin kaks pyrstötähden häntätähkää. - Ottaen jotakin hihansa päältä. -Ja kiertotähtein karvoja, kas, pukuun tarttui!... - - Puhaltaen ikäänkuin saadakseen ne lentämään. - -DE GUICHE, kärsimättömänä. -Vaan, herra!... - -CYRANO, asettaa jalkansa De Guichen eteen juuri kun tämä aikoo mennä -ja on näyttävinään siinä jotakin, pysähdyttäen siten De Guichen. - Ison Karhun sivuuttaissain tarttui -se nilkkaani, jäi hammas siihen siltä. Niinpä -mä ko'in karttaa Oinasta, vaan yhdyttiinpä: -se puski mua: niin sain hetken Vaakaa käyttää -- -sen neula siksi nyt mun painoani näyttää! - Estää De Guichen menemästä; pitää kiinni hänen takkinsa napista. -Vaan käsissänne, herra, nenäni jos oisi, -niin teille pärskäyttää se vesisuihkun voisi! - -DE GUICHE. -Mi... mitä?... - -CYRANO. - Käytyäni pitkin Linnunrataa -Vesimies lähestyi... ja taisi hieman sataa. - -DE GUICHE. -Oh, helvetti! - -CYRANO. - Ei! Taivas lähettääpi minut! - Panee käsivartensa ristiin. -Ah, tietäkää... yö, Sirius, on vaatehtinut -itsensä vaippaan, turbaaniin... Sen näin mä. - Tuttavallisesti. -On toinen karhu vielä pieni... henkiin jäin mä -sen vuoksi... - Nauraen. - Lyyryn läpi tullessani meni -yks kieli poikki! - Ylpeästi. - Mutta tästä vielä teen -ma kirjan! Niin, ja näille kultatähdilleni, -te joiden vaippaan tänne näätte tarttuneen -tien vaaroissa, ma paikan tiedän: niillä täytän -mä tyhjät kohdat, niitä koristeina käytän! - -DE GUICHE. -Ei, totta vie, ma... - -CYRANO. - Teidän lähestyvän huomaan. - -DE GUICHE. -Vaan, herra... - -CYRANO. - Pyydätte mun luultavasti suomaan -kuun rakenteesta hieman tietoja, -- ja kai -myös siitä, millaiset sen asujamet! -- Vai? - -DE GUICHE. -En. Minä tahdon... - -CYRANO. - ... tietää kuinka sinne tulin! -Oo, omaa keksintöä käyttämällä kulin! - -DE GUICHE, allapäin. -Oih! Hullu! - -CYRANO, ylimielisesti. - Jäljittele en; se ei oo kotka -Regiomontanuksen; -- ja ei se myöskään ole -Archytaan kyyhky!... - -DE GUICHE. - Siis on hullujakin, jotka -jotakin tietää! - -CYRANO. - Ei, en toisten teitä pole, -se oli omaa!... - - De Guichen on onnistunut mennä Cyranon ohitse; hän kulkee - Roxanen ovea kohti. Cyrano seuraa häntä, valmiina käymään - kiinni. - - Kun ma kuljen avaruutta, -voin silloin -- tietäkää! -- mä käyttää tapaa kuutta! - -DE GUICHE, kääntyen takaisin. -Vai kuutta! - -CYRANO, kielevästi. - Riisua jos vaatteeni ma voisin, -ja itseni jos pullovyöllä kapaloisin, -panisin joka pullon täyteen kastevettä -ja päivänpaisteess' oisin, niin on varmaa, että -kun päivä itsehensä imis kasteen, niin -myös minä kohoaisin silloin korkeuksiin. - -DE GUICHE, hämmästyneenä, astuen askeleen Cyranota kohti. -Hiis vieköön! Yks! - -CYRANO, etenee, viedäkseen Guichen kauemmas Roxanen talosta. - Ja sitten: väittäneekö kukaan, -ma etten lähteä voi lentoon tuulen mukaan! -Tekisin seetripuisen, lujan tynnyrin, -ja ilmalla sen sitten tarkoin täyttäisin, -icosaedrilla kun ilman ohentaisin, -niin lentää voisin minne vain ma haluaisin! - -DE GUICHE, astuen taas askeleen Cyranota kohti. -Kaks! - -CYRANO, yhä loitoten. - Entäs tämä keino: lujan, vahvan jousen -mä teräksestä laitan, pontimelle nousen, -ja ruutipanos vain kun lähtövauhdin antaa, -se kohta minut kauas tähtitarhaan kantaa. - -DE GUICHE, seuraa häntä, mitään epäilemättä; laskee sormillaan. -Siis: kolme! - -CYRANO. - Ylöspäin käy aina savun tie: -kun sitä palloon panen tarpeeksi, se vie -mun lentoon!? - -DE GUICHE, entiseen tapaan, hämmästyen yhä enemmän. - Neljä! - -CYRANO. - Tapana on Phoiboksen -imeä, saadaksensa voimaa, härkäin verta, --- siis kohoon, itseni kun sillä voitelen! - -DE GUICHE, ymmällään. -Viis! - -CYRANO, on puhuessaan johtanut De Guichen aukeaman toiselle -puolelle, erään penkin lähelle. - Sitten tämä neuvo: asettukaa kerta -te teräslevylle, ja ilmaan heittäkäätte -magneetti voimakas, niin kyllä silloin näätte, -se että mukanaan vie rautaa sekä teitä. -Jos heittää taas, ja taas -- ja huonosti ei heitä! -- -voi nousta lakkaamatta avaruuksiin! - -DE GUICHE. - Kuusi! -Kuus oivaa keinoa!... No, herra, minkä niistä -te valitsitte? - -CYRANO. - Se on taaskin keino uusi, -hm, seitsemäs... - -DE GUICHE. - On teillä keinoja, en kiistä! - -CYRANO. -On, vaikka sata!... - -DE GUICHE. - Tämä ilta hauskemmaksi -vain käy! - -CYRANO, jäljitellen aaltojen pauhua suurin, salaperäisin liikkein. - U-yy! U-yy! - -DE GUICHE. - No, mitä! - -CYRANO, - Arvaatteko? - -DE GUICHE. - En. - -CYRANO. -Luode ynnä vuoksi! -- Helppo on se teko: -Kuu puoleensa kun vetää vettä, menkää rantaan -ja merikylvyn jälkeen istuutukaa santaan -pää ylöspäin -- niin silloin pian kohoovaksi -itsenne huomaatte, -- näet: hiuksissa on vettä! -Saa lentää enkelinä silloin estehettä -niin hiljaa, suloisesti... kunnes tuntee... - -DE GUICHE, uteliaisuuden innostamana istuutuu penkille. - Mitä? - -CYRANO, luonnollisella äänellään. -Ei mitään!... Viisitoista minuuttia meni. -He vihitty on! Vapaa ootte! Kiitokseni! - -DE GUICHE, hypähtäen seisomaan. -En mitään ymmärrä!... Tuo ääni... enkö sitä -oo kuullut?... - - Talon ovi avautuu; lakeijoita, kantaen sytytettyjä - haarakynttilöitä. Valoisaa. Cyrano panee hattunsa pöydälle. - - Ja tuo nenä... enkö nähnyt oo?... -Ah, Cyrano? - -CYRANO, kunniaa tehden. - Niin juuri, min' oon Cyrano. -Nyt sormukset on vaihdettu. - -DE GUICHE. - Kas, mitä siellä? - - Kääntyy. Hämmästys! Lakeijain jäljessä Roxane ja Christian - käsikkäin. Munkki seuraa heitä hymyillen. Ragueneaukin kantaa - kynttilää. Seuralaisnainen, hämmästyneenä, puolittain yöpuvussa, - päättää kulkueen. - -Ah, taivas! - - -XIV KOHTAUS - - Entiset, ROXANE, CHRISTIAN, Munkki, RAGUENEAU, - Lakeijoita, Seuralaisnainen. - -DE GUICHE, Roxanelle. - Te! - Ymmällään, tuntiessaan Christianin. - Ja hän!? - Tehden ihaillen kunniaa Roxanelle. - En koskaan teiltä kiellä -ma ihailuani! - Cyranolle. - Ja teille, keksijälle, -myös onnittelut! Paratiisin veräjälle -nuo jutut enkelinkin pysäyttäneet ois. -Ne muistiin pankaa! Niistä kirjan tehdä vois! - -CYRANO, kumartaen. -Suur' kiitos, herra kreivi! Seuraan neuvoanne! - -MUNKKI, näyttäen rakastavaisia De Guichelle ja sivellen tyytyväisenä -pitkää valkoista partaansa. -On tässä kaunis pari teidän toimestanne! - -DE GUICHE, katsoen häneen kylmästi. -Niin on. - Roxanelle. - Ja rouvaseni, nyt on aika teidän -jo jättää miehenne. Jäähyväi... - -ROXANE. - Oisko meidän -siis erottava?! - -DE GUICHE. - On. - Christianille. - Nyt lähtee rykmenttinne. -Te ilmoittaudutte nyt hetikohta sinne! - -ROXANE. -Vaan... ei kai sotaan? - -DE GUICHE. - Sotaan! - -ROXANE. -Mutta juuri äsken...! - -DE GUICHE. -Se oli äsken, se. Nyt lähtemään mä käsken. - Ottaen taskustaan sinne panemansa paperin. -On tässä käskykirje. - Christianille. - Viekää joukollenne! - -ROXANE, heittäytyen Christianin syliin. -Christian! Christian! - -DE GUICHE, ivallisesti hymyillen, Cyranolle. - No, arvatkaapa, eikö menne -mont' aikaa, ennenkuin häävuode noita vuottaa! - -CYRANO, syrjään. -Hän luulee kai, se että mulle tuskaa tuottaa! - -CHRISTIAN, Roxanelle. -Ah, vielä suudelma! - -CYRANO. - Jo lähtekäämme! Siedä -ei viivytellä! - -CHRISTIAN, yhä suudellen Roxanea. - Ethän, ystäväni, tiedä, -se kuinka raskast' on nyt juuri... juuri nyt! - -CYRANO, koettaen viedä pois Christiania. -Sen tiedän! - - Kaukaa kuuluu rummuilla soitettu marssi. - -DE GUICHE, on mennyt perälle. - Rykmenttini on jo lähtenyt! - -ROXANE, Cyranolle, pidättäen Christiania, jota Cyrano koettaa -yhä saada lähtemään. -Oh!... Teille uskon hänet. Kuulkaa, luvatkaa, -hän ettei henkeänsä vaaraan panna saa! - -CYRANO. -Hm... koetan, vaan kyllä hieman vaikeaa -on luvata... - -ROXANE, äskeiseen tapaan. - Ett' on hän aina viisas... - -CYRANO. - Kyllä, -vaan... - -ROXANE, samoin kun äsken. - Ettei vilustu hän,... että hällä yllä -on kyllin vaatteita... - -CYRANO. - Teen voitavani... - -ROXANE, samoin kuin äsken. - - Sitte -myös: etten siellä koskaan aatoksista armaan -ma unohdu. - -CYRANO. - Ma luulen... - -ROXANE, äskeiseen tapaan. - Jospa lupaisitte, -ett' usein kirjeen saan! - -CYRANO, pysähtyy. - No, sen, sen lupaan varmaan! - - - - -NELJÄS NÄYTÖS - - -GASKONJAN SOTURIT - -Carbon de Castel-Jaloux'n komppanian leiri Arras'n piirityksessä. - -Taustalla valli, joka ulottuu näyttämön laidasta laitaan. Sen ylitse -näkyy taistelukenttä piirityksen jättämine merkkeineen. Arras'n -kaupungin muurit ja tornit näkyvät varjoina kaukaa. - -Telttejä, hajallaan olevia aseita, rumpuja j.n.e. -- Päivä nousee. -Idästä näkyy sarastus. -- Siellä täällä vahtisotureita. Tulia. - -Vaippoihin kietoutuneina Gaskonjan soturit nukkuvat. Carbon de -Castel-Jaloux ja Le Bret valvovat. He ovat sangen kalpeat ja -laihtuneet. Christian nukkuu muiden joukossa etualalla, kaapuunsa -kääriytyneenä; nuotion tuli valaisee hänen kasvojaan. Hiljaisuus. - - -I KOHTAUS - - CHRISTIAN, CARBON DE CASTEL-JALOUX, LE BRET, - Soturit, sitten CYRANO. - -LE BRET. -Huh, kamalaa! - -CARBON. - On kaikki lopussa. - -LE BRET. - Hyi, senkin!... - -CARBON, antaen hänelle merkin, että hän puhuisi hiljemmin. -Hst! Miehet herätät! Viet ilon viimeisenkin! - Sotureille. -Niin, nukkukaa te vain! - Le Bret'lle. - Ken nukkuvi, hän syö! - -LE BRET. -Se mua ei ravitse; ma valvon joka yö. -Oih tätä nälkää! - - Kaukaa kuuluu joitakuita laukauksia. - -CARBON. - Hitto! Ampuvathan siellä! -Nyt pojat heräävät! - Sotureille, jotka nostavat päätään. - Ei, nukkukaa te! - - Soturit painautuvat jälleen nukkumaan. Uusia laukauksia lähempää. - -SOTILAS, liikahtaen. - Vielä? -Hiis vieköön! - -CYRANO. -Ei se mitään. Cyrano vain palaa. - - Päät laskeutuvat jälleen. - -VARTIOMIES, ulkopuolella. -Ken siellä? - -CYRANON ÄÄNI. - Bergerac. - -VARTIOMIES, vallilla. - Ken? - -CYRANO, ilmaantuen vallin harjalle. - Bergerac. -- Ei valaa -voi hölmöön viisautta kukaan. - - Astuu alas. Le Bret menee häntä vastaan; levottomasti. - -LE BRET. - Suuri luoja! - -CYRANO, tehden hänelle merkin, ettei hän herättäisi ketään. -Hst! - -LE BRET. - Haavan saitko? - -CYRANO. - Pani parastaan se ruoja, -mutt' ohi ampui taas kuin aina ennenkin. - -LE BRET. -On tyhmän-rohkeata aina aamuisin -sun asettaa noin henkes vaaraan alttihiksi -vain pienen kirjeen vuoksi! - -CYRANO, pysähtyen Christianin eteen. - Tiedät, teen sen siksi, -kun lupasin, hän että usein kirjoittaa. - Katselee Christiania. -Hän nukkuu. Kalvas on hän. Jospa tietää saa -Roxane, hän että nälkään kuolee täällä!... Mutta -hän kaunis on. - -LE BRET. - Nyt nukkumaan! - -CYRANO. - Et suuttunutta -saa näytellä!... Mä tiedän paikan rintamassa, -joss' ovat vihollisen miehet humalassa -yöt kaiket. Turha on sun olla tuskissasi. - -LE BRET. -Sa voisit joskus tuoda ruokaa mukanasi! - -CYRANO. -On kulku hankalaa, kun selässä on taakka. -Mut uusi aika alkaa ensi yöstä saakka: -me joko kuolemme tai saamme syödäksemme. -Mä nä'in... - -LE BRET. - Kerro! - -CYRANO. - En. Me kohta kokenemme -sen... taikka, en oo varma... - -CARBON. - Hullua on tämä: -piirittää itse sekä olla piirittämä -espanjalaisten samaan aikaan. - -LE BRET. - Niinpä niin, -hullumpaa tuskin ennen koskaan koettiin! -Arrasta piiritämme, silloin Espanjasta -infantti-kardinaali saapuu -- - -CYRANO. - Sehän vasta -on hauskaa! Kunpa joku hänet vuorostaan -nyt piirittäisi! - -LE BRET. - Min' en naura. - -CYRANO. - Katsos vaan! - -LE BRET. -Ja joka päivä vuoksi tyhmän urhokkuuden -sä henkes... - Nähdessään Cyranon suuntaavan kulkunsa erästä telttiä kohti. - Minne menet? - -CYRANO. - Kyhään kirjeen uuden. - - Nostaa verhoa ja katoaa. - - -II KOHTAUS - - Samat, paitsi CYRANO. - - On tullut hiukan valoisampaa. Ruusunpunaista hohtoa Arras'n - kaupunki kuultaa kullassa taivaanrannalla. Kuuluu tykinlaukaus - ja sitä seuraa heti rummunlyöntejä kaukaa vasemmalta. Toisia - rummunlyöntejä läheltä. Patterit vastaavat, pauke lähenee ja - loittonee jälleen, kulkien taistelukentän ääreltä toiselle. - Aamusoiton hälinää. Kaukaa upseerien ääniä. - -CARBON, huoaten. -Jo aamusoitto. - Soturit liikahtelevat vaipoissaan. Venytteleivät. - Loppuu ravitseva uni. -He mitä herätessään huutaa, arveluni -on siitä mulla! - -ERÄS SOTURI, asettuen istumaan. - Mun on nälkä. - -TOINEN. - Minä näännyn. - -KAIKKI. -Oh! - -CARBON. - Nouskaa! - -KOLMAS SOTURI. - Hyvä on, jos hiukan edes käännyn. - -IV SOTURI. -En liikahdakaan! - -I SOTURI, katsoen kuvaistaan haarniskansa kappaleesta. - Mull' on keltaisena kieli: -tän ajan ilmakaan, jos vaikka sitä nieli, -ei sula vatsassa... - -ERÄS MUU. - Jos ruokaa hiukan saan, -ritarikilpeni oon valmis antamaan. - -ERÄS MUU. -Jos aina oltava mun näin on ruokaa vailla, -niin telttiin sulkeudun ma Akilleuksen lailla. - -ERÄS MUU. -Niin, leipää! - -CARBON, mennen teltille, johon Cyrano on mennyt; hiljaa. - Cyrano! - -MUUT. - Me kuolemme! - -CARBON, yhäti hiljaa, teltin ovella. - Käy pian -nyt auttamaan! Voit heistä saada iloisia, -siis haasta, juttele! - -II SOTURI, lähestyen ensimäistä, joka imee jotain. - Sä imet jotain. Kas vaan! - -I SOTURI. -Vain rohdintukkoa, mi kastettu on rasvaan, -ja jolla voideltu lie tykin pyörän napaa. -Ei näiltä tienoin juuri metsänriistaa tapaa. - -ERÄS MUU, astuen esiin. -Mä kävin metsällä. - -ERÄS MUU. - Mä ongella. - -KAIKKI, nousten ja ympäröiden vastatulleet. - Vai niin! -Hei, missä saalis? Tänne! Tuokaa näkyviin! -Kai saitte fasaanin? Tai ehkä taimenen? - -ONKIJA. -Ma pienen kiiskin sain. - -METSÄSTÄJÄ. - Ma laihan varpusen. - -KAIKKI, epätoivoissaan. -Jo riittää! -- Kapinaan! - -CARBON. - Käy apuun, Cyrano! - - On tullut täysi päivä. - - -III KOHTAUS - - Samat, CYRANO. - -CYRANO, tulee teltistään, tyynenä ja kynä korvan takana, kirja kädessä. -No, mitä? - Ensimäiselle soturille. - Miksi laahaat? Miks' et suora oo? - -SOTURI. -On jotain, joka vetää mua kantapäästä. - -CYRANO. -No, mikä? - -SOTURI. - Vatsa. - -CYRANO. - Ei se minuakaan säästä! - -SOTURI. -Se sua vaivaa? - -CYRANO. - Ei, se mua lihottaapi! - -TOINEN SOTURI. -On mulla pitkät hampaat! - -CYRANO. - Paremminhan saapi -paksusta palan niillä. - -KOLMAS. - Mull' on tyhjä vatsa. - -CYRANO. -Heh! Siis, kun hyökätään, niin marssin rummutat sa! - -ERÄS MUU. -Mun korvissani soipi. - -CYRANO. - Valehtelet, kuoma! -Sun vatsassasi soi: hoi, ruoka, tänne, juoma! - -ERÄS MUU. -Jos kerran taas sais oikein rustolihaa purra! - -CYRANO. -No, pure kynsiäs, niin tarvis ei sun surra! - -ERÄS MUU. -Näin kovaan nälkäänsä mies nielis vaikka mitä. - -CYRANO, heittäen hänelle kirjan, jota pitää kädessään. -Kas, tuoss' on Iliaadi, ahmi, niele sitä! - -ERÄS MUU. -Vaan kardinaali, -- hän se Pariisissa ruokaa -saa kyllikseen! - -CYRANO. - Kai tahdot hälle huutaa: tuokaa -myös mulle paistia! - -SAMA. - Miks' ei! Ja viiniäkin! - -CYRANO. -Hoi, Richelieu, hoi, toimitappas tänne äkin -bourgognea -- nyt heti! - -ERÄS MUU. - Munkin kanssa lähetä. - -CYRANO. -Niin, ettei syömämiesten luku vain vois vähetä. - -ERÄS MUU. -Ois kuolla parempi. Tää leikki miest' ei elätä. - -CYRANO. -Vähemmän tarvitsee siis kuolemaa sun pelätä. - -I SOTURI, olkapäitään kohauttaen. -Sä leikit sanoilla. - -CYRANO. - Niin leikin, sit' en kiellä! -Ja Manan maahan kuljen riemuisalla miellä, -jos tehdä saan, kun kuulen Kuolon kellon soivan, -vuoks hyvän asian ma sanaleikin oivan. --- Oh, jospa kuolla sais, kun leiskuu innon lies, -kun taistotantereella miehen kohtaa mies, -jos silloin vaipua sais, sanaleikki kielellä -- -ei tautivuotehelle nuutuneella mielellä! - -KAIKKI. -On nälkä mulla! - -CYRANO, pannen käsivartensa ristiin. - Se on aina mietteissänne! --- Hoi, paimen, Bertrandou, tuo huilus, tule tänne -ja noita syömäreitä ravita sa koita. -Sa kotiseudun sävel, vieno, harras, soita! -Se jokaiselle on kuin sisko pieni, hellä, -kuin äänen sointi, joka lumoo lempeydellä, -se nousee korkeuteen kuin sauhu kotituvan -ja loihtii mieleen kirkkaan, viihdyttävän kuvan... - Vanhus istuutuu ja koettelee huiluaan. -Nyt soikoon riemua sun huilus ääni, jota -jo kauan aikaa on vain soitattanut sota! -Puhalla tanssihin kuin ennen metsätiellä, -kun norsunluut' ei olleet koskettimet vielä, -ja tuokoon soittos mieleen vuoripuroin juoksun -ja maalais-elämän, ja mullan tuoreen tuoksun! - Vanhus alkaa soittaa languedocilaista säveltä. -Hei, pojat Gaskonjan -- ei taistelua pelkkää -soi enää huilu nyt, se metsäin kieltä helkkää, -ei raiu raivoisaan kuin sodan soitto villi, -vaan hiljaa, lempeään kuin hento paimenpilli... -Kas, nummet, laaksot, metsät kiiltohelmin kastuu, -ja paimenpoikanen nyt soittain kotiin astuu, -Dordonjan lainehet ne rantojansa kaulaa... -"Oh, tää on Gaskonjaa"... Niin huilu teille laulaa! - - Kaikkien päät ovat taipuneet alas, silmiin tullut uneksiva ilme, - ja hiljaisia kyyneleitä kuivataan hihoihin ja nutun vuoriin. - -CARBON, Cyranolle hiljaa. -Saat heidät itkemään! - -CYRANO. - Sen tekee kotikaipuu. -Se jalo tunne on, -- noin ruumiin tuska haipuu! -Ei heidän mielessään oo nälän tuomat vaivat, -muun kaiken väistymään nyt kodin muistot saivat! - -CARBON. -Sä heidät heikennät, kun saatat heltymään. - -CYRANO, on tehnyt rummuttajalle merkin, että tämä lähestyisi. -En! Sankaruushan asuu heidän veressään, -se pian herää taas! - - Tekee liikkeen. Rumpu pärisee. - -KAIKKI, nousevat ja tarttuvat aseisiinsa. - Häh?... Mitä?... Mikä hätä? - -CYRANO, hymyillen. -Noin! Tarvittiin vain hiukan rummun pärinätä! -Jää hyvästi nyt uni, kodin, lemmen kaipuu. -Kun rumpu pärisee, muu kaikki unhoon vaipuu. - -ERÄS SOTURI, joka katselee taustalle. -Ah! Ah! De Guiche! - -KAIKKI, mutisten. - Mmm... - -CYRANO, hymyillen. - Eipä taida hyvää tietää -tuo tervehdys! - -ERÄS SOTURI. - Me emme saata häntä sietää. - -TOINEN. -Hän ikävystyttää! - -KOLMAS. - Tuo muotinukke täällä! -Kas, pitsikaulus häll' on haarniskansa päällä! - -ERÄS MUU. -On sekin muoti: peittää rautaa pellavalla! - -I SOTURI. -On kaulass' ehkä paise hällä pitsin alla! - -II SOTURI. -Hän hovimies on! - -ERÄS MUU. - Niin, hän sukuunsa on tullut. - -CARBON. -Hän Gaskonjasta on. - -1 SOTURI. - Niin kai. En usko häneen. -Jos pojat Gaskonjan on huimapäät ja hullut, -se laatuun käy, -- vaan hän on viisas, varovainen, -siks sanon hänestä: ken lienet, varo vainen! - -LE BRET. -Hän kalvas on! - -ERÄS MUU. - Niin näkyy nälkä kelmentäneen. -Saa nähdä nälkää hän kuin mikä köyhä piru. - -ERÄS MUU. -Vaan kas, kun haarniskansa auringossa loistaa, -se miehen kasvoilta voi kalvakkuuden poistaa -vatsankin vaivoissa. - -CYRANO, vilkkaasti. - Nyt emme tässä viru -me surren! Löytäköön hän meidät miehevinä! -Esille kortit, nopat... - - Kaikki rupeavat nopeasti pelaamaan, käyttäen pöytinään rumpuja, - jakkaroita, maata, vaippojaan; ja he sytyttävät palturilla - täytettyjä pitkiä piippujaan. - - Kirjan otan minä! - - Kävelee edestakaisin ja lukee pientä kirjaa, jonka on ottanut - taskustaan. De Guiche tulee. Kukaan ei käännä häneen huomiotaan. - Kaikki ovat tyytyväisen näköisiä. Hän on sangen kalpea. Hän - menee Carbonia kohti. - - -IV KOHTAUS - - Samat, DE GUICHE. - -DE GUICHE, Carbonille. -Ah! -- Hyvää päivää! - Tarkastavat toisiaan. Syrjään, tyytyväisenä. - Hän on vihreä. - -CARBON, itsekseen. - Ei muuta -kuin silmiä! - -DE GUICHE, katsellen sotureita. - No, herrat, murratteko suuta -taas mulle!? Kaikkialla, missä kuljenkaan, -ma panettelujanne aina kuulla saan. -Ja siltä minusta jo tuntui monet kerrat, -kuin vuorten aateli, Gaskonjan vapaaherrat, -te, maalaisparoonit, muut' ette tekis, kuin -minua haukkuisitte! Mua suurin suin -väitätte narriksi ja viekastelijaksi --- ja saattaneehan teitä harmittaakin kyllä, -kun mull' on aina kaunis pitsikaulus yllä, -ja teill' ei ole!... niin, se vielä suuremmaksi -kai saattoi harminne, ett'en oo lurjus, vaikka -on Gaskonjanne myöskin mulle kotipaikka. - Hiljaisuus. Pelataan. Poltetaan. -Teit' antaisinkohan rankaista kapteeninne?! -En! - -CARBON. - Mun ei mukautua pakko käskyihinne. - -DE GUICHE. -Mi... mitä? - -CARBON. - Itse palkkaan joka sotilaan. -Päämaja mitä määrää, sen mä täytän vaan! - -DE GUICHE. -Ah?... Niinkö?... Totta vie, jo riittää... - Kääntyy sotureihin. - Kurjaa pilkkaa -ma halveksin. Se kääntyy kohti omaa nilkkaa. -Ei viitsi peljätä se sanaa sarvipäistä, -ken koskaan taisteluss' ei tosivaaraa väistä. -Ma eilen -- satuitte sen ehkä kuulemaan! -- -Bapaumen luona voitin kreivi Bucquoin. -Oh, oisittepa nähneet! Lailla myrskytuulen -ma eespäin rynnistin. Hän muistaa sen, ma luulen. -Löin hänen joukkonsa ma kolmasti; ja lyön ne -viel' uudelleen, jos tarvis on... - -CYRANO, nostamatta katsettaan kirjasta. - Vaan teidän vyönne? - -DE GUICHE, hämmästyneenä ja tyytyväisenä. -Siis tiedätte jo sen?... Kun taiston tuoksinassa -mä käänsin ratsuni -- ma olin johtamassa -jo toista hyökkäystä! -- niin kuinka käynyt lie, -mä näen: pakenevat muassaan mua vie -ja joudun vihollisten joukkoon. Vaara mulla -nyt oli vangiksi ja ammutuksi tulla. -Vaan mielenmaltillani henkeni mä säästin. -Mä vyöni irroitin ja putoamaan päästin -sen maahan; ken ma olin, tiennyt nyt ei kukaan; -mä pääsin joukkooni niin ettei huomattukaan. -Nyt kolmas hyökkäys, ja voitto myöskin, joskaan -ei lopullinen!... Mitäs sanotte? - - Soturit eivät ole kuuntelevinaan, mutta tällä hetkellä - kortit ja noppa-astiat jäävät kohotettuihin käsiin, - tupakan sauhu huulten taakse. Odotusta. - -CYRANO. - Ei koskaan -ois Henrik neljäs edes ylivoiman tähden -hyljännyt töyhtöä, mi liehui kaikkein nähden -kypärän kaunisteena! - - Hiljaista riemua. Kortit läiskyvät, nopat vyöryvät, - tupakan sauhu tupruaa. - -DE GUICHE. - Olkoon, mutta näin -mun voittaa onnistui! - - Äskeistä odotusta, joka saa pelin ja tupakoimisen taukoamaan. - -CYRANO. - No niin! Vaan käydä päin -ja olla maalitaulu, jot' ei mikään peitä, -kas, se on kunnia, jot' eivät kaikki heitä! - - Kortit, nopat, tupakan sauhu jälleen kuin ennenkin. - Yhä suurempaa tyytyväisyyttä. - -Jos vyönne pudotessa oisin ollut lässä, -niin -- uljuutemme on kai erilaista tässä!? -- -sen heti olisin mä käynyt etsimässä. - -DE GUICHE. -Oh, kerskailua! - -CYRANO. - Mitä?! Kerskailua!? Tuokaa -tuo vyönne tänne, mulle lainaksi se suokaa, -niin olkapäähäni sen kiinnittäen käyn -mä hyökkäämään -- ja aina ensimäisnä näyn. - -DE GUICHE. -On helppo kerskua. Ei sanat miestä kaada. -Te tiedättehän: vyötä mahdoton on saada! -Se siell' on, kentällä. Siell' luodit lentää, soi. -Ei sitä etsimäänkään kukaan mennä voi. - -CYRANO, vetäen taskustaan valkoisen vyön ja ojentaen sitä hänelle. -Se täss' on. - - Hiljaisuus. Sotilaat peittävät nauravat suunsa korteillaan - ja noppa-astioillaan. De Guiche kääntyy, katsoo heitä: heti he - tulevat vakaviksi, jatkavat peliään. Yksi heistä viheltelee - huolimattomasti Bertrandoun soittamaa vuoristolaissäveltä. - -DE GUICHE, ottaen vyön. - Kiitos. - - Menee taustalle, nousee vallille ja heilauttaa vyötä - useita kertoja ilmassa. - - Nyt se tehty on. Kas noin! -On merkki annettu, -- vaikk' kauan aprikoin! - -KAIKKI. -Häh? Mitä?! - -VARTIA, vallilla. - Muuan mies pois juoksee... - -DE GUICHE, tullen alas vallilta. - Vakoilija -vihollisleiristä. Parhaita auttajia! -Vie sinne tiedot, jotka täältä multa saa; -he sitten päätöksiin taas siellä vaikuttaa. - -CYRANO. -Siis konna! - -DE GUICHE, solmiten huolettomasti vyötään. - Se on hyvin mukavaa... Niin, mitä -me puhuimmekaan?!... Ah, te ette tiedä sitä! -Viim' yönä marsalkka Dourlensiin lähti; siellä -on muonavarastoja. Ettei häntä tiellä -kohtaisi vaara, otti mukaansa hän sinne -niin paljon sotilaita, että riveihinne -jäi suuri aukko. Nyt jos hyökkää vihollinen, -niin aivan helpoksi käy hälle voittaminen. - -CARBON. -Niin, vaarass' olemme -- sit' ajatella sietää. -Vaan vihollinen ehk' ei tiedä... - -DE GUICHE. - Kyllä tietää. -Ja hyökkää myös! - -CARBON. - Oh! - -DE GUICHE. - Mulle vakoilija äsken -toi sanan siitä. -- Niin, he hyökkää minne käsken. -Hän virkkoi näet mulle: "Paikka valitkaa, -jot' olis teidän kaikkein helpoin puolustaa; -ma sanon heille: siin' ei vastarinta kohtaa, -niin silloin joukkonsa he heti siihen johtaa." -Näin hän. Ma lausuin siihen: "Mistä merkin saatte, -te siihen kohtaan sitte hyökkäys suunnatkaatte!" - -CARBON, sotureille. -Siis, herrat, aseisiin! - - Kaikki nousevat. Miekkojen ja hankkilusten kalinaa, - kun niitä kiinnitetään paikoilleen. - -DE GUICHE, Carbonille. - On tunti aikaa vielä. - -I SOTURI. -Vai tunti vielä! No... - - Kaikki istuutuvat ja jatkavat keskeytynyttä peliään. - -DE GUICHE. - Ja apujoukko tiellä -on tänne. Tilaisuus on teillä hyvin käyttää -aikanne siihen asti. - -CARBON. - Miten? - -DE GUICHE. - Voitte näyttää -nyt, kuinka hupaisaa on olla maalitaulu: -se kunnia on -- niinhän kuului äsken laulu! - -CYRANO. -Siis näin te kostatte? - -DE GUICHE. - En teiltä sitä peitä: -jos teistä pitäisin, niin tuskin oisin teitä -mä valinnut. Vaan kun ei ole, ketä voin -ma teihin urhoudessa verrata, niin valikoin -ma teidät. Samalla kuin kostoani palvon, -näin myöskin kuninkaani parasta ma valvon. - -CYRANO, kunniaa tehden. -Te kiitokseni vastaanottaa suvainnette! - -DE GUICHE, vastaten Cyranon kunniantekoon. -Mä tiedän, että mieluisimmin taistelette -ei yksi yhtä, ei, vaan yksi sataa vastaan. -Ma varma oon, ett' on se riemu tänään teillä. - - Menee Carbonin kanssa taustalle. - -CYRANO, sotureille. -Hei, pojat Gaskonjan! On kilvessämme meillä -kuus taivaansinistä ja kultaist' olkahirttä. -Yks parru, verinen, nyt puuttuu ainoastaan. -Sen tänään noudamme me, laulain riemuvirttä. - - De Guiche puhuu taustalla hiljaa Carbon de Castel-Jaloux'n - kanssa. Käskyjä annetaan. Vastarintaan valmistaudutaan. Cyrano - menee kohti Christiania, joka on pysynyt liikkumatta, käsivarret - ristissä rinnalla, ja panee kätensä hänen olkapäälleen. - -Christian? - -CHRISTIAN, päätään pudistaen. - Roxane! - -CYRANO. - Niin, niin! - -CHRISTIAN. - Mä vielä kerran hälle -tahtoisin kirjoittaa, -- niin, pikku kirjelmälle -jäähyväistunteheni uskoa... - -CYRANO. - Sit' että -nyt tarvittaisiin, sen ma arvasin, ja siksi -tän kirjeen... - Ottaa esille kirjeen. - ... laadin -- sulta hälle hyvästiksi. - -CHRISTIAN. -Ah! Näytä! - -CYRANO. - Tuossa! - - Christian ottaa kirjeen, avaa sen, rupeaa lukemaan, pysähtyy äkkiä. - -CHRISTIAN. - Mitä!? Katso! - -CYRANO. - Kuinka?! -- Miksi? - -CHRISTIAN. -On tuossa pilkkuja... - -CYRANO, ottaa nopeasti kirjeen, katsoo sitä, naivia teeskellen. - Pilkk... - -CHRISTIAN. - Kaksi kyynelettä. - -CYRANO. -Niin... Runoniekka joskus heltyy sanoistaan. -Se suurin viehätys on hänen toimessaan. -Tää kirje... ymmärrät... mua liikutti... ma itkin, -kun kirjoitin... - -CHRISTIAN. - Sä itkit?... - -CYRANO. - Poskiani pitkin -tais vierrä joku kyynel. Näes, kuolemaa -en pelkää, tiedät sen, -- se mua kauhistaa, -mä etten häntä enää koskaan nähdä saa, -ett' en... - Christian katsoo häntä. - ett' emme... - Vilkkaasti. - ett'et sinä... - -CHRISTIAN, sieppaa häneltä kirjeen. - Anna mulle -se kirje! - - Kaukaa kentältä kuuluu kolinaa. - -VARTIAN ÄÄNI. - Hiisi vie! Ken siellä? - - Laukauksia, äänten kohua, kulkusten kilinää. - -II VARTIAN ÄÄNI. - Eikö tulle...? - -CARBON. -No, mikä? - -VARTIA, vallilla. - Vaunut. - - Kaikki rientävät katsomaan. - -HUUTOJA. - Mitä? -- Missä? -- Katsos tuota! -- -Vaan nehän tulee suoraan vihollisten luota! -- -Kas, hitto! -- Ampukaa! -- Ei! -- Kuski puhuu, kuulen! -Hän mitä sanoo? -- Niin! -- Hän sanoo: Kuninkaan -me asioilla oomme!... - - Kaikki ovat nousseet vallille, katsovat ulos. - Kulkusten kilinä lähenee. - -DE GUICHE. - Kuninkaan! Ma luulen... - - Soturit tulevat alas vallilta, järjestäytyvät riveihin. - -CARBON. -Hoi, lakit päästä pois! - -DE GUICHE. - Pois tieltä! Nopeaan! -Avatkaa rivit! Pian! Ei saa tietä saartaa, -niin kuski tullessaan voi kaunihisti kaartaa! - - Vaunut saapuvat täyttä ravia. Ne ovat lian ja pölyn peittämät. - Ikkunoissa verhot. Kaksi lakeijaa takana. Vaunut pysähtyvät - yht'äkkiä. - -CARBON, huutaen. -Nyt rumpu käymään! - - Rummun pärinää. Kaikki soturit paljastavat päänsä. - -DE GUICHE. - Alas jalustin! - Kaksi miestä kiiruhtaa esiin. - Kas noin! - Vaunujen ovi avautuu. Roxane ovella. -Te!? - -ROXANE, hypähtäen maahan vaunuista. - Päivää! - - Naisen äänen kuullessaan kaikki nostavat nopeasti - kumarruksissa olevat päänsä. Hämmästys. - - -V KOHTAUS - - Samat, ROXANE. - -DE GUICHE. - Kuninkaanko asioilla? - -ROXANE. - Voin -niin sanoa: on Amor kuninkaani nyt! - -CYRANO. -Ah! Taivas! - -CHRISTIAN, kiirehtien Roxanen luokse. - Sinä!? Miksi? - -ROXANE. - Kauan kestänyt -on piiritys. - -CHRISTIAN. - Vaan miksi?... - -ROXANE. - Sanon sitten!... - -CYRANO, joka Roxanen äänen kuullessaan on jäänyt paikalleen kuin kiinni -naulattuna eikä ole uskaltanut kääntää häneen katsettaan. - Vielä -mä hänet nähdä sainko! - -DE GUICHE. - Täällä ette... - -ROXANE, iloisesti. - Tiellä -oon ehkä! - -DE GUICHE. - Ette suinkaan... Mutta vaara... - -ROXANE. - Suokaa -siis anteeksi, jos jään! -- Mä pyydän: rumpu tuokaa! - Istuu rummulle, joka tuodaan. -Näin! Kiitos! - Nauraa. - Vaunujani ammuttiin, kun tänne -mä tulin. - Ylpeästi. - Muuan vahti. - Näyttää vaunujaan. - Eikö mielestänne -ne oo kuin kurpitsa! Ja kuski niinkuin rotta. -Ihan kuin tarinassa. Ihan! Eikö totta!? - Lähettää huulillaan suudelman Christianille. -Niin, hyvää päivää! - Katsellen kaikkia. - Miksi suruisia tälleen? --- On tänne pitkä matka. -- - Huomaa Cyranon. - Hauska nähdä jälleen! - -CYRANO, lähestyen. -Vaan kuinka...? - -ROXANE. - Löysin tänne? Niinkö? -- Ilman vaivaa. -Tää sota autioiksi kaikki seudut raivaa, -tienviitat selvät siin' on. -- Uskoa en vois -ma sodan kamaluutta, jollen nähnyt ois! -Jos kuningastanne näin, herrat, palvelette, -parempi palvella on -- sen te myöntänette! -- -mun kuningastani... - -CYRANO. - Vaan kuinka?... Millä tavoin...? -Tie eihän kaikkialla ole yhtä avoin! - -ROXANE. -Ah, viholliset, niinkö? Heidän rintamansa -lävitse kuljin! - -I SOTURI. - Kuulkaa! Totta tosiansa! - -II SOTURI. -Te ootte leikkisä! - -DE GUICHE. - Mä pyydän, kertokaa -mitenkä pääsitte! - -LE BRET. - Se oli vaikeaa?! - -ROXANE. -Ei kovin. Hidalgo jos kulkuani esti, -mä hälle hymyilin ja katsoin suloisesti --- niin kauniisti kuin voin! -- Ja myöntää täytyy, että -he ritarillisia ovat. Estehettä -sain mennä eteenpäin. - -CARBON. - Niin, kenpä vastustais, -kun moisen matkalipun nähdäksensä sais! -Vaan teiltä tiedusteltiin myöskin luultavasti, -mihinkä matkustitte? - -ROXANE. - Kyllä. Useasti. -Ma vastasin: "Oon tiellä rakastajan luoksi!" -Upseeri silloin mua auttamahan juoksi, -ja juhlalliset oli eleet, kumarrukset, -kun kiinni painoi hän mun vaunujeni ukset, -ja käskevästi heti, kuten majesteetti, -hän seurueellaan mulle kunniata teetti, -ja kohta tapparat, jo laskeutuneet tanaan, -valmiina saattamaan mua maailmasta Manaan, -pois pantiin, ja kun taas sain kulkuani jatkaa, -niin kuulin: "Señorita, onnellista matkaa!" -ja nä'in sulkahattuin sirot, kauniit kaarrot. - -CHRISTIAN. -Roxane... - -ROXANE. - Suo anteeksi, vaan minä vältin saarrot -vain siten, että neidiks' annoin heidän luulla -ma itseäni. Jos he olis saaneet kuulla, -mä että miestäni näin etsin, niin ei kukaan -ois auttanut, ei mua ois tänne laskettukaan. - -CHRISTIAN. -Vaan... - -ROXANE. - Mitä? - -DE GUICHE. - Parast' ois, jos poistuisitte! - -ROXANE. - Minä!? - -CYRANO. -Niin, pian. - -LE BRET. - Aivan heti! - -CHRISTIAN. - Heti! - -ROXANE. - Kuinka!? Miksi? - -CHRISTIAN, hädissään. -Nyt kohta... - -CYRANO, samoin. - Tunnin päästä... - -DE GUICHE, samoin. - Pikemminkin... - -CARBON, samoin. - Siksi -ois... - -LE BRET, samoin. - Niin, te voisitte... - -ROXANE. - Mä jään. Te ihmisinä -ja sotilaina silti teette tehtävänne: -te taistelette! - -KAIKKI. - Ei, ei! Menkää! - -ROXANE, heittäytyen Christianin syliin. - Mielestänne -siis puolisoni kanss' ei lupa mull' ois kuolla! - -CHRISTIAN. -Sun katsees loistaa! - -ROXANE. - Arvaa miksi! - -DE GUICHE, epätoivoissaan. - Kukaan puolla -ei päätöstänne. Tää on surman paikka. - - Roxane katsoo kysyvästi. - -CYRANO. - Niin, -me kreivin armosta nyt turmaan tuomittiin. - -ROXANE, De Guichelle. -Te toivonette, että leskeksi mä jään! - -DE GUICHE. -Ma vakuutan... - -ROXANE. - Niin, niin! Ah, mitä mietinkään! -Ja muutoin, tiedättekö, mun on hauska! - -CYRANO. - Voi -siis kaunis sinisukka urho olla! - -ROXANE. - Elkää -sit' ihmetelkö! Ken on serkkunne, ei pelkää! - -MUUAN SOTURI. -Me teitä puolustamme! - -ROXANE, kiihtyen. - Uskon! - -II SOTURI, innoissaan. - Mikä toi -tän ruusuin tuoksun! - -ROXANE. - Mull' on hattu, joka kai -mua pukee taistelussa! - Katsoen De Guicheä. - Eikö kreivin -- vai? -niin, mitä arvelette? -- ois jo aika mennä pois. -Tääll' ehkä kuolon leikki pian alkaa vois! - -DE GUICHE. -Oh, tuo on liikaa... Niin, ma menen, mutta kun -oon tarkastanut tykit, palaan tänne sieltä. -Kentiesi silloin ootte muuttanut jo mieltä! - -ROXANE. -En! Turha luulla! - - De Guiche menee. - - -VI KOHTAUS - - Samat, paitsi DE GUICHE. - -CHRISTIAN, pyytäen. -Oi, Roxane, mua kuule, sun... - -ROXANE. -En! - -I SOTURI, toisille. - Hei, hän jää! - -II SOTURI. - Hän jää! - -III SOTURI. - Ei väisty vaaran tieltä! - -KAIKKI, malttamattomina, tuuppien toisiaan, siistiytyen. -Mun saippuani! -- Kampa! -- Säärystintä on -mun korjattava: neula missä! -- Mahdoton -on löytää peiliä! -- On kalvostimes tässä! -- -Ma nauhaa tarvitsen! -- Ja minä partaveistä! - -ROXANE, Cyranolle, joka yhä pyytää häntä poistumaan. -En aio poistua, vaan paikallani seistä! - -CARBON, joka samaten kuin toiset on kiristänyt vyötään, harjannut -pukuaan ja lakkiaan, korjannut lakkinsa sulkaa, vetänyt päälleen -kalvostimet, lähestyy Roxanea ja sanoo kohteliaasti. -Kun kerran, hyvä rouva, ootte näkemässä -kun soturini käyvät kuoloon, sallisitte -mun ehkä esitellä joitakuita heistä! -Parooni Peyrescous de Colignac! Ja sitte: -parooni Casterac de Cahuzac! Ja tässä: -de Malgoyre Estressac Lésbas d'Escarabiot! -- -Parooni, tulkaa tänne! Parooni Hillot -de Blagnac-Salechan! De Crabioules-Juzet! - -ROXANE. -Niin paljon nimiä! - -PAROONI HILLOT. - Niin, kai ne riittänee! - -CARBON, Roxanelle. -Avatkaa käsi, jossa nenäliina teill' on! - -ROXANE, avaa kätensä ja nenäliina putoaa maahan. -Vaan miksi? - - Koko komppania tekee liikkeen nostaakseen nenäliinan maasta. - -CARBON, ottaa sen kiireesti. - Liputta me oltiin tähän asti. -Vaan nyt kun saimme tän, nyt lippu myöskin meill' on! -Se taistoon käytäessä liehuu kauneimmasti. - -ROXANE, nauraen. -Se hiukan pieni on. - -CARBON, kiinnittäen nenäliinan hilparinsa päähän. - Vaan pitsiä! - -SOTURI, toisille. - Nyt vois -vaikk' kuolla, kun nuo ihmeen kauniit kasvot näki, -jos vatsan täytteenä ees pähkinäkään ois! - -CARBON, joka kuulee tämän, harmistuen. -Hyi! Hieno nainen tääll' on, moinen puhe pois! - -ROXANE. -Tää ilma hiukaisee; on mulla itselläki -jo nälkä: lintua ja leivoksia, voita, -ja viiniä, ma pyydän! - - Hämmästystä. - -ERÄS SOTURI. - Kaikkiako noita? - -TOINEN SOTURI. -Niin, Luojan tähden, mistä ottaa!? - -ROXANE, levollisesti. - Vaunuistani! - -KAIKKI. -Mi -- mitä! - -ROXANE. - Katsokaapas hiukan kuskiani! -Hän viinit, paistit, keitot eväiksemme pani -on vaunuissani kaikki valmihina aivan, -jos nähdä tahdotte vain palottelun vaivan! - -SOTURIT, tunkeillen vaunujen ympäri. -Ragueneau! - Huudahduksia: - Oh! oh! - -ROXANE, seuraten heitä katseillaan. - Mies parat! - -CYRANO, suudellen Roxanea kädelle. - Hyvä haltiamme! - -RAGUENEAU, nousee seisomaan istuimelle; kuten markkina-ilveilijä. -Niin, hyvät herrat... - - Innostusta. - -SOTURIT. - Hyvä! Hyvä! - -RAGUENEAU. - Vaunuissamme -espanjalaiset näki kauneutta ja suloa, -ei muuta -- niin he auttoi muonavarain tuloa! - - Kättentaputusta. - -CYRANO, hiljaa Christianille. -Christian... - -RAGUENEAU. - On heillä kovin herkkä kaunoaisti, -sit' ilahduttaa lintu, vaan ei... - Ottaa kuskipenkin laatikosta linnun, nostaa sitä. - ... linnunpaisti! - Kättentaputusta, lintu kulkee kädestä käteen. - -CYRANO, hiljaa Christianille. -Vain sana... - -RAGUENEAU. - Venus heidät lumos katseellansa, -niin että Diana sai salaa, tullessansa, -tän kauriin tuoda! - - Näyttää kauriin lapaa. Ihastusta. Ragueneau panee - paistin käsiin, joita ojennetaan esiin. - -CYRANO, hiljaa Christianille. - Kanssas puhua nyt saahan!? - -ROXANE, sotureille, joilla on kädet täynnä ruokatavaroita. -Niin, olkaa hyvät vain ja pankaa kaikki maahan! - - "Kattaa pöydän" ruoholle kahden vaunujen takana istuneen, koko - ajan järkähtämättömän vakavana pysyvän lakeijan avulla. Lausuu - Christianille, juuri kun Cyrano on viemässä häntä syrjään. - -No, auta sinäkin! - - Christian rupeaa auttamaan. Cyrano liikehtii levottomasti. - -RAGUENEAU. - Kas, täss' on kalkkunaa! - -I SOTURI, tulee kantaen raskasta lihapalaa. -No, hitto, tarvittu ei jättää maailmaa -nyt aito syömingeittä! - Huomaa Roxanen, nopeasti. - Hm... Hm... Anteeks suokaa. -On hauska että vielä kerran saimme ruokaa. - -RAGUENEAU, heittäen alas istuinpatjat. -Hei, pojat, patjat ovat täynnä peltopyytä! - - Melua. Patjat tyhjennetään. Naurua. Iloa. - -III SOTURI. -Hiis vieköön! - -RAGUENEAU, ojentaen punaviinipulloja. - Täss' on aito rubiini, ja tää... - Antaa valkoviinipullon. -... on topaasi! - -ROXANE, heittäen pöytäliinan Cyranon kasvoille. - Te, serkku, heti rientäkää -tää liina levittämään! Luulen, että syytä -on kiiruhtaa! - -RAGUENEAU, heiluttaen irrotettua vaununlyhtyä. - On lyhdyt ruokasäilyjäni! - -CYRANO, hiljaa Christianille, heidän asetellessaan yhdessä pöytäliinaa. -Sun kanssas haastella ma tahdon, ystäväni!... - -RAGUENEAU, yhä riemastuneemmin. -Tää piiskanvarsi, tää on -- nähkääs! -- makkaraa! - -ROXANE, kaataen viiniä, tarjoten. -Kun kohta kuljemme me kohti kuolemaa, -niin tarvis muit' ei muistaa. Kaikki Gaskonjalle! -De Guiche jos saapuu, hän ei meiltä mitään saa. - Kulkee yhden luota toisen luo. -No, nyt on aika syödä! Herrat, atrialle! -- -Ja juokaa myöskin! -- Miksi itkette? - -I SOTURI. - Tää... liian... -on hyvää. - -ROXANE, Carbon de Castel-Jaloux'lle. -Kapteeni! Toin teille tämän siian! - Puuhaa emäntänä. -Täss' olis veitsi! -- Leipää! -- Lautasenne! -- Alkaa -on aika teidänkin! -- No, kalaa! -- Linnun jalkaa! -- -Ja viiniä! - -CYRANO, seuraa Roxanea, kädet täynnä lautasia, ja auttaa tarjoilemaan. - Mä häntä jumaloin! - -ROXANE, mennen Christiania kohden. - Ja sulle? - -CHRISTIAN. -Ei mitään. - -ROXANE. - Pieni leivos! Tee se ilo mulle! - -CHRISTIAN, koettaen pidättää Roxanea. -Roxane, sa miksi tulit tänne? - -ROXANE. - Tunnon ääni -mun tulla käski. Myöskin toista käskijääni -ma tottelin. Vaan... hst... ma sitten puhun siitä. - -LE BRET, joka oli mennyt taustalle, antaakseen keihäänsä kärjessä -leivän vallilla olevalle vartialle. -De Guiche! - -CYRANO. - Pois ruoat, juomat, vadit, kulhot! Niitä -ei näyttää saa! Ja olkaa niinkuin kaikki täällä -ois ennallaan... - Ragueneaulle. - Ragueneau, saat kuskipenkin päällä -taas hetken istua! - No, kaikki kai on poissa? - - Kaikki piilotetaan hetkessä teltteihin, vaatteitten, - takkien ja lakkien alle. -- De Guiche tulee äkkiä -- - pysähtyy, nyrpistää nenäänsä. -- Hiljaisuus. - - -VII KOHTAUS - - Samat, DE GUICHE. - -DE GUICHE. -Ah, mikä tuoksu! - -SOTURI, laulaen huolettomasti. - To lo lo!... - -DE GUICHE, pysähtyen ja katsellen häntä. - Mik' ollee noissa!? --- Te ootte aivan punainen! - -SOTURI. - Ma? Sit' en usko! -Tai ehk' on poskillani taiston verirusko! - -TOINEN. -Pum... pum... - -DE GUICHE, kääntyen. - No mitä? - -SOTURI, hieman hutikassa. - Pum... Ei mitään... Laulan vain. - -DE GUICHE. -On teillä hauskaa, mies! - -SOTURI. - Niin, onhan vaara Iässä! - -DE GUICHE, kutsuen Carbon de Castel-Jaloux'ta antaakseen -hänelle määräyksen. -Mä, kapteeni... - Pysähtyy hänet nähdessään. - No hiis... Myös teidät näen tässä -niin naurusuuna... - -CARBON, tulipunasena, piilottaen pulloa selkänsä taakse, -kiertelevästi. - Oh! - -DE GUICHE. - Mä tykin tuonne viedä -oon antanut... - Viittaa taustalle. - Se ehk' on tarpeen, mene tiedä! - -SOTURI, käydä laahustaen -Oo, mikä huomaavaisuus! - -TOINEN, hymyten viehkeästi. - Huolenpito hellä! - -DE GUICHE. -He ovat hulluja! - Kuivasti. - ... Jos halua ei kellä -he käyttää tykkiä, voi käyttää koipiansa. - -SOTURI. -Pfft! - -DE GUICHE, mennen häntä kohden, raivoissaan. - Te! - -SOTURI. - Mies Gaskonjan ei väisty paikaltansa! - -DE GUICHE, käyden kiinni hänen käsivarrestaan ja ravistaen häntä. -Oot juovuksissa!... Miksi? - -SOTURI, ylpeästi. - Ruudin tuoksinasta! - -DE GUICHE, kohauttaa olkapäitään, jättää hänet ja -menee nopeasti Roxanen luokse. -No, mik' on päätöksenne? -- Ette poistumasta -kai kieltäytyne? - -ROXANE. - Kyllä! Jään. - -DE GUICHE. - Ei, paetkaa! - -ROXANE. -En! - -DE GUICHE. - Niin jos on, kai täältä ehkä pyssyn saa! - -CARBON. -Oh! Mitä?! - -DE GUICHE. - Tänne jään myös minä. - -CYRANO. - Kuunnelkaa! -Tuo, herrat, kerrankin on uljuutt' oikeaa! - -I SOTURI. -Teiss' ehkä sittenkin on jotain miehenlaista, -vaikk' ootte pitsiniekka... - -ROXANE. - Kuinka...! - -DE GUICHE. - Koskaan naista -en vaaraan jätä! - -II SOTURI, ensimäiselle. - Kas, no, tuota kuuntelee. -Ma luulen, että hän jo ruokaa ansaitsee. - - Kuin taika-iskulla tulevat ruokavarat näkyviin. - -DE GUICHE, jonka silmät välkähtävät. -Kas, herkkuja! - -III SOTURI. - Niin! Oivat meill' on ruoan lähteet! - -DE GUICHE, hilliten itsensä, ylevästi. -Ja luuletteko, että mulle kelpais tähteet!? - -CYRANO, kunniaa tehden. -Hän edistyy! - -DE GUICHE, arvaten Cyranon sanojen pilkan, tulisesti. - Ken muistais taistelussa ruokaa! - -I SOTURI, riemastuksissaan. -Hän meikäläinen on! - - Soturit rupeavat ilosta hyppimään. - -CARBON DE CASTEL-JALOUX, joka on hetki sitten poistunut vallin -taakse, nousee vallin harjalle. - Mä keihäsmiehet tuonne -asetin. Heill' on jäykkä, järkkymätön luonne! -He eivät väisty! - - Näyttää, kädellään viitaten. Vallin taitse kulkee - keihäsmiehiä, joiden keihäät näkyvät vallin ylitse. - -DE GUICHE, Roxanelle, kumartaen. - Rouva, tarjota mun suokaa -käteni teille. Joukot katsastamme. - - Roxane tarttuu De Guichen käsivarteen; he kulkevat vallia kohti. - Kaikki ottavat lakit päästään ja seuraavat heitä. - -CHRISTIAN, mennen Cyranon luo, vilkkaasti. - Nyt -on oiva tilaisuus. Nyt puhu! - - Roxanen ilmestyessä vallille katoavat keihäät näkyvistä, kun - ne lasketaan alas kunniantekoon, ja tervehdyshuuto kuuluu; - Roxane kumartaa vastaukseksi. - -KEIHÄSMIEHET, ulkopuolella. - Eläköön! - -CHRISTIAN. -Mit' aiot sanoa? Mit' olet miettinyt? - -CYRANO. -Jos, ennenkuin me käymme miekan mittelöön, -Roxane... - -CHRISTIAN. - No, mitä!... - -CYRANO. - Puhuis sulle kirjeistäsi... - -CHRISTIAN. -Niin, niin, mä tiedän... - -CYRANO. - Älä ole ihmeissäsi... - -CHRISTIAN. -Mi..., miksi? - -CYRANO. - Parast' on, sä että kaiken kuulet. -Sä hälle kirjoitit... - -CHRISTIAN. - No? - -CYRANO. - Useemmin kuin luulet. - -CHRISTIAN. -Vai niin. - -CYRANO. - Niin, niin. Se kävi aivan itsestään. -Ja sitäpaitsi... - -CHRISTIAN. - Mitä? - -CYRANO. - Itse tekemään -mun niin sä kehoitit, hän että tuntees tietäis, -enk' aina kertoneeksi tullut, milloin... - -CHRISTIAN. - Sietäis -mun sentään saada kuulla, viholliset miten -sä saatoit välttää, kun veit kirjeitäsi... - -CYRANO. - Siten, -mä että hämärissä kuljin. - -CHRISTIAN, käsivarret rinnan yli. - Kaipa sekin -noin aivan itsestänsä käy. Vaan minullekin -sanonet, jotta tarpeen tullen tietää voin, -mitenkä monta kirjettä sä hälle noin -lähetit. Ehkä kaksi viikossa? Tai -- arvaan! -- -kentiesi kolmekin? - -CYRANO. - Ei toki, ei niin harvaan! - -CHRISTIAN. -No, neljä? - Cyrano pudistaa päätään. - Arvaaminen käy jo vaikeaksi. -Siis: joka päivä? - -CYRANO. - Niin, niin, joka päivä -- kaksi! - -CHRISTIAN, rajusti. -Tuo sinut hurmasi, niin että kuolemaa -sa uhmasit... - -CYRANO, huomaten Roxanen palaavan. - Hst! Hän ei tätä tietää saa! - - Menee kiireesti telttiinsä. - - -VIII KOHTAUS - - ROXANE, CHRISTIAN; taustalla kulkevat edestakaisin - soturit. CARBON ja DE GUICHE antavat määräyksiä. - -ROXANE, juosten Christianin luo. -Ja nyt, Christian!... - -CHRISTIAN, tarttuen hänen käsiinsä. - Niin, sano, miksi tänne tulit, -miks sodan kentälle mua tapaamaan sa kulit, -samoten vaarojen ja väijytysten kautta! -Kuink', armas, uskalsit? - -ROXANE. - Sun kirjeittesi tautta. - -CHRISTIAN. -Oh, mitä sanot? - -ROXANE. - Niin, sun kirjeittesi vuoksi -en vaaraa muistanut, vaan rientäin tulin luoksi. -Sun kirjees hurmas mun. Ei niillä ole vertaa! -Ja sinä kirjoitit niin monta, monta kertaa. - -CHRISTIAN. -Nuo pienet lemmenkirjeet... - -ROXANE. - Ymmärrä et tätä! -Sua lemmin enemmän kuin koko elämätä, -siit' illast asti, kun mun parvekkeeni alta -sa puhuit mulle. Äänes oudon-kiehtovalta -soi silloin korviini. Ja kirjeittesi kanssa -sen äänen kaiun saan ma kuulla uudestansa, -sun sielus niissä saapuu luokseni, sun hellä -ja puhdas sielusi. En voinut viivytellä, -mun täytyi lähteä. Ja Penelope varmaan, -jos sellaisia kirjeit' olis saanut, armaan -ois etsinyt, -- ois, jättäin kodin toimet, -unohtain sukkulat ja käämit, kuteet, loimet, -luo Odysseun hän rientänyt... - -CHRISTIAN. - Vaan... - -ROXANE. - Kirjeitäsi, -joiss' annoit tuntea ja nähdä lempeäsi, -ma lu'in, lu'in jälleen. Joka rivi, sana -sun sielus kuiskeena soi mulle armahana, -ja kertoi vilpitöntä, suurta rakkautta. - -CHRISTIAN. -Oh, vilpitöntä, suurta... - -ROXANE. - Valtavata. - -CHRISTIAN. - Mutta -tuot' ei kai kirjeistä voi nähdä? - -ROXANE. - Voi, ah, voi! -Sen näkee, tuntee myös. Se mielen haltioi. - -CHRISTIAN. -Sä tulet...? - -ROXANE. - Niin, ma tulen (ah, Christian, jos tähän -mä etees polvistuisin, siitä kieltämähän -mua kiiruhtaisit -- mutta sit' et estää voi, -sua että henkeni nyt kiittäin ihannoi, -sun etees polvistuen) -- tulen saadakseni -sun anteeks'annostasi rauhan mielelleni. -Niin, anteeks', armas, suo (sit' aika pyytää lie, -kun kohta aueta voi meille kuolon tie), -suo anteeksi -- ah, sitä sanoakin emmin! -ma että ensiksi vain kauneuttasi lemmin! - -CHRISTIAN, kauhistuen. -Roxane! - -ROXANE. - Ja sittemmin, kun kirjeesi ma sain, -kun lintuina ne lensi täältä liihottain, -kauneutes lumoissa kun henkes antimia -luin, silloin lempimään niit' opin molempia. - -CHRISTIAN. -Ja nyt? - -ROXANE. - Nyt silmät aukes, oikeen arvos nähden -nyt sua rakastan vain jalon sielus tähden. - -CHRISTIAN, epäröiden. -Roxane! - -ROXANE. - Oo onnellinen! Kun sua lemmin siksi, -ett' oli luonto luonut sinut kaunihiksi, -sen täytyi loukata sun herkkää sieluasi. -Niin paljon kauniimpi sa olit aatteiltasi, -sun henkes hehkumaan loi suuren neron säen. -Sen näet nyt vain, ja sentään enempi mä näen -kuin ennen! - -CHRISTIAN. - Oh! - -ROXANE. - Sa voittoasi epäiletkö?... - -CHRISTIAN, surumielisesti. -Roxane! - -ROXANE. - Ah, etkö luottaa saata, armas, etkö, -sä tähän lempeen...? - -CHRISTIAN. - Siitä älä puhu mulle! -Mua älä lemmi niin, vaan kuten ennen... - -ROXANE. - Sulle -ei riittää voi se lempi, jota tuhlas naiset -sun kauneudelles. Niinkuin suuret, harvinaiset -on henkes lahjat, niin mun uusi rakkauteni -on suuremp', ihanampi kuin mun entiseni. - -CHRISTIAN. -Ei, paremp' oli... - -ROXANE. - Ah, et tahdo kuulla! Ennen -ma lemmin sitä, mikä haihtuu aikain mennen! -nyt sitä, mik' ei muutu. - -CHRISTIAN. - Vaikene! - -ROXANE. - Ja jos -sun rumaks' äkkiä nyt muuttais kohtalos, -niin sua lempisin... - -CHRISTIAN. - Oh, vaiti! - -ROXANE. - Armas, vannoin -ma vakuutan: sun sielus kauneudelle annoin -ma lempeni... - -CHRISTIAN. - Vaikk' oisin ruma...? - -ROXANE. - Lempimästä -ei estäisi se... - -CHRISTIAN. - Taivas! - -ROXANE. - Iloitsethan tästä?! - -CHRISTIAN, tukahdutetusti. -Niin... kyllä... - -ROXANE. - Mitä nyt? - -CHRISTIAN, työntäen häntä hellästi pois. - Ei mitään... Hetki vain... - -ROXANE. -Vaan... - -CHRISTIAN, osottaen hänelle taustassa olevaa soturiparvea. - Lempes vuoksi riensit tänne kiiruhtain. -Ma pyydän: hymylläs käy rohkaisemaan heitä, -jotk' ehkä kulkemaan käy kohta kuolon teitä! - -ROXANE, liikutettuna. -Sä rakas!... - - Menee Gaskonjalaisten luokse; he kiiruhtavat - kunnioittavina hänen ympärilleen. - - -IX KOHTAUS - - CHRISTIAN, CYRANO, taustalla ROXANE puhuen - CARBONIN ja muutamien soturien kanssa. - -CHRISTIAN, huutaen Cyranon telttiin. - Cyrano! - -CYRANO tulee, asestettuna taistelua varten. - No, mitä? Mikä hätä? - -CHRISTIAN. -Roxane ei lemmi mua. Oh, en kestä tätä! - -CYRANO. -Sä mitä sanot?... - -CHRISTIAN. - Niin... hän lempii sua... sua! - -CYRANO. -Ei! - -CHRISTIAN. - Sieluani vain hän lempii. - -CYRANO. - Hourailua! - -CHRISTIAN. -Siis lempii sua hän. Ja sinä häntä lemmit -myös. - -CYRANO. - Minä? - -CHRISTIAN. - Tiedän sen. Sit' tunnustaako emmit? - -CYRANO. -En, myönnän sen. - -CHRISTIAN. - Kuin hullu lemmit? - -CYRANO. - Enemmänkin. - -CHRISTIAN. -Se sano hälle, että tietää saa sen hänkin. - -CYRANO. -En. - -CHRISTIAN. - Miksi? - -CYRANO. - Ystäväni, katso kasvojani. - -CHRISTIAN. -Jos ruma olisin, hän lempis rumuuttani. - -CYRANO. -Sen sanoiko hän sulle? - -CHRISTIAN. - Sanoi. - -CYRANO. - Hauska kuulla! -Vaan et kai tuollaista voi todeksi sa luulla! -Voin kyllä tyytyväinen olla, kun hän noin -on sanonut, vaan sentään parhaaks' arvioin, -ett' oot se uljas, kaunis mies, sun Luoja joksi -on luonut -- rumuutes ois mulle vahingoksi. - -CHRISTIAN. -Sen nähdä haluan. - -CYRANO. - Ei, ei. - -CHRISTIAN. - Hän valitkoon! -Käy, kerro hälle. - -CYRANO. - En! En koskaan! Vaiti oon -kuin muuri. Tuskaa vain tää turhaa meille tuottaa. - -CHRISTIAN. -Ja sinä, Cyrano, sa kuinka saatat vuottaa, -ett' onnes surmaisin, siks että sattumoisin -ma kaunis olen. Ei! - -CYRANO. - Ja kuinka minä oisin -sun lempes tiellä siksi, että syntymähän -yht' aikaa kanssas satuin maailmahan tähän, -ja että ehkä toin ma sanoillani julki -ne tunteet, jotka syämes syvyyteensä sulki! - -CHRISTIAN. -Käy, kerro hälle kaikki! - -CYRANO. - Miksi kiusaat? - -CHRISTIAN. - Mua -ei haluta nyt enää jatkaa kilpailua -itseni kanssa! - -CYRANO. - Kuule...! - -CHRISTIAN. - Liittomme on salaa, -todistajitta tehty, kuulemassa valaa -vain munkki oli; -- jos me vielä eloon jäämme, -sen voipi purkaa, ja... - -CYRANO. - Tää puhe jättäkäämme! - -CHRISTIAN. -En huoli lemmestä, min muitten tähden saan. --- Jää tänne, minä lähden tuonne katsomaan, -käyn juoksuhaudoissamme. Sa Roxanen kanssa -saat puhua. Kun palaan, kuulen valintansa. - -CYRANO. -Hän sinut valitsee. - -CHRISTIAN. - Ah, niin jos käydä vois! - Kutsuu Roxanea. -Roxane! - -CYRANO. - Ei, ei! - -ROXANE, juosten. - No, mitä? - -CHRISTIAN. - Cyranolla ois -sinulle tärkeätä puhumista. - - Roxane menee kiirehtien Cyranon luo. Christian poistuu. - - -X KOHTAUS - - ROXANE, CYRANO, sitäpaitsi LE BRET, CARBON DE CASTEL-JALOUX, - Sotilaita, RAGUENEAU, DE GUICHE, j.n.e. - -ROXANE. - Mulle? -Ja tärkeää! - -CYRANO, epätoivoissaan. - Hän menee! - Roxanelle. - Tälle haastelulle -ei aihett' ole. Erittäinkin tänäpänä -hän näyttää voivan pitää turhaa tärkeänä. - -ROXANE, vilkkaasti. -Mä puhuin äsken hälle. Sitä ehkä nyt -hän epäili. Mä tiedän: hän on epäillyt! - -CYRANO, ottaen Roxanen käden omaansa. -Hän totuuden sai kuulla teiltä todellakin? - -ROXANE. -Mä häntä lempisin... - - Empii hetkisen. - -CYRANO, surullisesti hymyten. - Ah, turhaa arkailua. -Se sana millään tavoin pahoita ei mua. - -ROXANE. -Vaan... - -CYRANO. - Lempisittekö siis häntä rumanakin. - -ROXANE. -Niin, rumanakin! - Yhteislaukaus kuuluu ulkoa. - Kuulkaa, siellä ammuttiin. - -CYRANO, kiihkoisasti. -Ja kamalana? - -ROXANE. - Niin!! - -CYRANO. - Tai muodotonna? - -ROXANE. - Niin, -mä häntä lempisin. - -CYRANO. - Vaikk' kaikki naurais hälle? - -ROXANE. -Ei toisten naurusta oo esteeks lempivälle. - -CYRANO. -Te siitä huolimatta... - -ROXANE. - Niin, ja senkin vuoksi! - -CYRANO, joutuen aivan ymmälle. -Siis totta! Onnetar jo Cyranonkin luoksi -suuntaisko askeleensa! Sekin nähtäisiinkö! - -LE BRET, tulee kiiresti sinne, huutaa matalalla äänellä. -Hoi, Cyrano! - -CYRANO, kääntyen häneen päin. - No, mitä? - -LE BRET. - Hst! - - Sanoo Cyranolle jotakin aivan hiljaa. - -CYRANO, päästää Roxanen käden, huutaen. - Ah! Niinkö, niinkö!... - -ROXANE. -Te säpsähditte... - -CYRANO, itsekseen, hämmästyneenä. - Niin se loppui... - - Kuuluu uusia laukauksia. - -ROXANE. - Kuinka!? Mitä -on tapahtunut! Siellä ammutaan! - - Yrittää nousta kohokkeelle ja katsella ulos. - -CYRANO. - Oh, sitä -ei pidä ihmetellä! - Enää sit' en hälle -voi sanoa! - -ROXANE, tahtoen mennä edemmäs. - Mä tahdon nähdä, nousen tälle. - -CYRANO, nopeasti, pidätetysti. -Ei siellä mitään. - - Sotilaat ovat tulleet sinne; he piilottavat jotakin, jota kantavat, - ja muodostavat ryhmän estääkseen Roxanea lähestymästä sitä. - -ROXANE. - Nämä miehet...? - -CYRANO, pitäen häntä loitommalla. - Niin, on sota! - -ROXANE. -Vaan mikä olikaan se asianne, jota -aioitte kertoa... - -CYRANO. - En muista... vuottakaa! -Ah, niin, ei mitään, ei... Roxane, oh, luottakaa -mun sanaani! - Juhlallisesti. - Christian, hän oli suuri sielu, -hän oli... - Kauhistuneena. - hän on... - -ROXANE. - Oli! Taivas! - -CYRANO, itsekseen. - Surman nielu -nyt auetkoon! - -ROXANE, nähtyään Christianin makaavan päällysviitassaan. -Christian! - -LE BRET, Cyranolle. - Vei hänet kuolon tiehen -ens laukaus! - - Roxane heittäytyy Christianin ruumiin yli. Uusia laukauksia. - Kalsketta. Väkijoukon melskettä. Rummunpärinää. - -CARBON DE CASTEL-JALOUX, miekka kädessä. - On tarvis käydä joka miehen -jo paikalleen. - - Sotilaitten seuraamana hän siirtyy vallin toiselle puolelle. - -ROXANE. - Christian! - Carbonin ääni vallin takaa. - Jokainen olkoon vakaa! -Nyt alkaa hyökkäys! - -ROXANE. - Christian! - -CARBONIN ÄÄNI. - Hei, kiiruhtakaa! - -ROXANE. -Christian! Ah! - -CARBON. - Ojennus! Ja ketjuun järjestäykää. - - Ragueneau on palannut tuoden vettä kypärässään. - -CHRISTIAN, sammuvalla äänellä. -Roxane! - -CYRANO, kuiskaa, hiljaa ja kiireesti Christianin korvaan sillävälin kun -Roxane huumaantuneena ja poissa suunniltaan kostuttaa veteen palasen -liinavaatetta, jonka hän on irroittanut pukunsa rintamuksesta, sillä -hoitaakseen Christianin haavaa. - Mä kaikki kerroin, sua rakkaimpana -hän pitää! - - Christian sulkee silmänsä. - -ROXANE. - Oma armas! - -CARBON. - Askel eespäin! Käykää! - -ROXANE, Cyranolle. -Hän elää. - -CARBON. - Tuelle kivääri! Auki hana! - -ROXANE. -Oi, ei! Hän kuolee! Tunnen: kuolo kylmentää -jo hänen poskiansa. - -CARBON. - Kaikki: tähdätkää! - -ROXANE. -Ah, kirje täällä! - Avaa sen. - Mulle! - -CYRANO, itsekseen. - Niin, mun kirjeheni! - -CARBON. -Nyt: ampukaa! - - Muskettitulta. Huutoja. Taistelun melskettä. - -CYRANO, tahtoen irroittaa kättään johon polvistuva Roxane nojautuu. - Mun mennä täytyy! - -ROXANE, estäen. - Seurakseni -hetkeksi jääkää! Hän on kuollut. Ystävänne -hän oli. Tiedätte, ei hänen moistaan tänne -jää toista. Jalo hän ja ylväs oli! - - Itkee hiljaa. - -CYRANO, pystyssä, paljastetuin päin. - Niin, -Roxane! - -ROXANE. - Hän kuului runoseppiin suurimpiin! - -CYRANO. -Niin, niin, Roxane. - -ROXANE. - Hän oli hellä, uljas, hyvä, -ja suurisieluinen! - -CYRANO. - Niin! - -ROXANE. - Luonteeltansa syvä; -- -ei aatteissansa ollut arkipäiväisyyttä, -vaan neron lentoa ja hengen ylevyyttä. - -CYRANO, varmasti. -Niin, niin, Roxane. - -ROXANE, heittäytyen Christianin ruumiin yli. - Ja nyt hän kuollut on! - -CYRANO, sivulla, vetäen miekkansa. - Ja minä -oon kuoloon valmis. Kyynelvirrat vierii vetrehinä -ja vuokseni, hän vaikk' ei itse sitä tiedä. - - Rumpujen pärinää kuuluu kaukaa. - -DE GUICHE, tullen vallille, tukka epäjärjestyksessä, haava otsassa, -jyrisevällä äänellä. -Ei hätää! Meikäläiset muonavarain kanssa. -Jos hetken miehemme vois seistä paikallansa, -niin vihollisten myöhä voittoa ois viedä! - -ROXANE. -Kas, hänen kirjeellään on verta, kyyneleitä. - -ÄÄNI, ulkoa, huutaen. -Hoi, antautukaa! - -SOTURIEN ÄÄNET. - Emme! - -RAGUENEAU, joka on kiivennyt vaunuihinsa, katsellen -taistelua vallin ylitse. - Surma uhkaa meitä! - -CYRANO, Guichelle, näyttäen Roxanea. -Pois hänet viekää! - -ROXANE, suudellen kirjettä, sortuneella äänellä. - Hänen... kyyneleitään, vertaan. - -RAGUENEAU, hypäten alas vaunuista, juosten Roxanen luo. -Hän pyörtyy. - -DE GUICHE, vallilla, sanoo sotilaille kiihkoisesti. - Eespäin! - -ÄÄNI, ulkoa. - Aseet pois! - -SOTURIEN ÄÄNIÄ. - Ei! - -CYRANO, de Guichelle. - Moneen kertaan -jo uljuutenne näimme; nyt mä pyydän: - Osottaen Roxanea. - pois -te hänet viekää! Menkää! - -DE GUICHE, kiiruhtaen Roxanen luo, jonka nostaa käsivarsilleen. - Lähden, enhän vois -ma toisin tehdä! Vielä hetki kestäkäätte, -niin apu saapuu, ja te voittajiksi jäätte. - -CYRANO. -Hyv' on! - - Huutaa Roxanelle, joka on pyörtynyt ja jota de Guiche - Ragueneaun avustamana kantaa pois. - - Jää hyvästi, Roxane! - - Melua. Huutoja. Sotureita tulee haavoittuneina näyttämölle, - johon kaatuvat. Cyrano, joka kiiruhtaa taisteluun, on pysähtynyt - vallin harjalle verissään olevan Carbon de Castel-Jaloux'n viereen. - -CARBON. - Me pakenemme. -Jo kaksi haavaa sain! - -CYRANO, huutaa sotureille. - Pois pelko! Väisty emme! - Carbonille, jota hän tukee. -Christianin kuolema ja oman onnen surma -mun kostettava on! Ja sitten tulkoon turma! - - He laskeutuvat vallilta. Cyrano lyö maahan pystyyn keihään, - jonka päähän Roxanen nenäliina on kiinnitetty. - -Sa haasta, lippu, meille: kuole taikka voita! - Huutaa sotilaille. -Hei miehet, käykää päin! Uus hyökkäys! - Huilunsoittajalle. - Paimen, soita! - - Huilu soi. Haavoittuneita nousee seisomaan. Sotureita hyökkää - alas valleilta. He ryhmittyvät Cyranon ja pikku lipun ympärille. - Vaunut peittyvät ja täyttyvät ihmisistä, niistä tulee jonkunlainen - rintavarustus. - -SOTURI, tulee, peräytyen vallin harjalle, taistelee; huutaa. -He nousee vallille! - - Kaatuu kuolleena maahan. - -CYRANO. - Me heitä tervehdämme! - - Vallin harjalle ilmenee äkkiä suuria espanjalaisjoukkoja. - Keisarilliset liput liehuvat. - -Nyt ampukaa! - Laukaus. - Noin! - -HUUTO, vihollisen riveistä. - Ampukaa! - - Gaskonjalaisia kaatuu joka puolella. - -ESPANJALAINEN UPSEERI, paljastaen päänsä. - Ket' edessämme -on tässä, itsensä noin surmata kun soivat, -vaikk' aseet laskien he hengen säästää voivat? - -CYRANO, keskellä luotisadetta. -Täm' on Gaskonjan poikien joukko, -Meill' on kapteeni Castel-Jaloux. - Hyökkää eteenpäin muutamien eloonjääneiden seuraamana. -Ne sanovat: hupsu ja houkko -on Gaskonjan poikien joukko... - - Loppu häipyy taistelun meluun. Esirippu. - - - - -VIIDES NÄYTÖS - - -CYRANON UUTISET. - -Viisitoista vuotta myöhemmin, v. 1655. Ristin Sisarten luostarin -puutarha Pariisissa. - -Komeita puita ja pensaita. Vasemmalla rakennus; tilava porraspengermä, -johon avautuu useita ovia. Hyvin suuri puu näyttämön keskellä. -Oikealla, etualalla, suurten puksipensaiden varjossa, puolipyöreä -kivisohva. - -Taustalla johtaa näyttämön poikki kastanjain reunustama käytävä, joka -päättyy oikealla lehväin välitse näkyvään kappeliin. Tämän käytävän -puiden muodostaman kaksinkertaisen verhon lävitse näkyy ruohokenttiä, -toisia puistokäytäviä, pensaikkoja, taivasta. - -Kappelin sivuovelta johtaa viiniköynnösten kaunistama pylväikkö -oikealle, etualalle, puksipensaiden taakse. - -On syksy. Koko lehdistö on kellertävä; ruohokenttä viheriä, samaten -kuin myöskin puksipensasten ja marjakuusien varjossapysyvät osat. Joka -puun alla keltaisia lehtiä. Varisseita lehtiä on pitkin koko näyttämöä, -ne rapisevat käytävillä askelten alla ja peittävät puolittain -porraspengermän ynnä penkit. - -Oikealla olevan penkin ja puun välillä on suuri koruompelukehys, jonka -edessä pieni istuin. Koreja, joissa on vyyhtejä ja keriä. Neule on -alettu. - -Esiripun noustessa kulkee nunnia edestakaisin puistossa; joitakuita -istuu penkillä vanhemman nunnan ympärillä. Lehdet varisevat. - - -I KOHTAUS - - Äiti MARGUERITE, sisar MARTHE, sisar CLAIRE, Sisaria. - -SISAR MARTHE, äiti Margueritelle. -Claire-sisar kaksi kertaa peilin edessä koitti -mitenkä hattu pukee... - -ÄITI MARGUERITE, sisar Clairelle. - Niinkö kiusaus voitti! - -SISAR CLAIRE. -Vaan sisar Marthe kun tänään leivoksia täytti, -niin söi hän luumun... - -ÄITI MARGUERITE, sisar Marthelle. - Synti valtaansa taas näytti! - -SISAR CLAIRE. -Vain lyhyt silmäys! - -SISAR MARTHE. - Vain pieni luumu! - -ÄITI MARGUERITE, ankarasti. - Niin,... -tän Cyranolle kerron, kun hän tänne tänään -taas tulee. - -SISAR CLAIRE, pelästyneenä. - Ei! Hän siitä uusiin ilveisiin -saa aiheen... - -SISAR MARTHE. - Niin, on siitä muka tietävänään, -ett' oomme koketteja... - -SISAR CLAIRE. - Herkuttelijoita! - -ÄITI MARGUERITE, nauraen. -Ja ettei kiltteydessä teitä kukaan voita! - -SISAR CLAIRE. -On kymmennä jo vuonna -- eikö totta? -- aina -hän tullut käymään täällä joka lauantaina. - -ÄITI MARGUERITE. -Jo kauemmankin aikaa. Siitä saakka, kuin -serkkunsa, tänne luostariimme piiloutuin, -maailman melun jätti, jätti kodin, suvun, -ja nunnain valkopukuin joukkoon murhepuvun -toi mustan, -- siitä saakka hän on käynyt täällä --- kuin suuri musta lintu valkoisien luona -- -jo kaikkiansa neljänätoista vuonna! - -SISAR MARTHE. -Kun hän on täällä, silloin iloisella päällä -on hetken myös Roxane -- hän tietää murheen poistaa. - -KAIKKI SISARET. -Hän on niin reima! -- Nerous silmistänsä loistaa! -- -Hän kiusottaa! -- Mut on myös aihe hauskuuteemme! -Hän hyvä on! -- Me hälle parhaan tortun teemme! - -SISAR MARTHE. -Vaan hän ei varmaan ole oikein uskovainen! - -SISAR CLAIRE. -Me hänet käännytämme! - -KAIKKI SISARET. - Niin! Niin! - -ÄITI MARGUERITE, Marthelle. - Lapsukainen, -sua kiellän -- teitä muita myöskin: sitä ette -saa tehdä. Rauhaansa te sillä häiritsette! -Ehk' ei hän sitten tänne tulis -- ajatelkaa! - -SISAR MARTHE. -Vaan... Jumala...! - -ÄITI MARGUERITE. - Niin, Hänen edessänsä velkaa -on jokainen. Hän tuntee kaikki. - -SISAR MARTHE. - Kyllä, mutta... -kun lauantaisin tapaan tällä Cyranon, -hän sanoo: "eilen taas ma lihaa syönyt oon". - -ÄITI MARGUERITE. -Vai niin... ja sittenkään niin paljon paastonnutta -ei monta lie! Hän täällä viimeks ollessaan -ei ollut kahteen päivään syönyt palaakaan! - -SISAR MARTHE. -Ah...? - -ÄITI MARGUERITE. - Hän on köyhä. - -SISAR MARTHE. - Niinkö? - -ÄITI MARGUERITE. - Niin, monsieur le Bret -sen kertoi. - -SISAR MARTHE. - Varmaanpa hän sitten auttanee -myös ystäväänsä! - -ÄITI MARGUERITE. - Ei, sit' ei hän silti tee, -ei uskalla, se loukkais Cyranota kovin! - - Taustalla näkyy Roxane puettuna mustiin, lesken hunnussa - ja suruharsoissa; de Guiche komeaan hovipukuun puettuna seuraa - häntä. He kävelevät hyvin hitaasti. Äiti Marguerite nousee - seisomaan. - -Vaan tuolta joku saapuu tänne nyt -- ma kuulen. -Ah, näenkin: madame Madleine... ja sitten vielä -jokunen vieras... ovat tuolla puiston tiellä -he tulossa... - -SISAR MARTHE, hiljaa sisar Clairelle. - Grammontin herttua?! - -SISAR CLAIRE, katsoen. - Niin luulen! - -SISAR MARTHE. -On kuukausia siitä kun hän täällä kävi! - -SISARET. -Häll' ei oo aikaa. -- Niin -- se menee töissä hovin... -Ja sodan... - -SISAR CLAIRE. - Maiset työt ne häntä pidättävi! - -ÄITI MARGUERITE. -No tulkaa! - - Sisaret poistuvat. De Guiche ja Roxane tulevat ääneti ja - pysähtyvät ompelukehyksen lähelle. Hetkisen äänettömyys. - - -II KOHTAUS - - ROXANE, GRAMMONTIN HERTTUA, entinen kreivi DE GUICHE, - sitten LE BRET ja RAGUENEAU. - -HERTTUA. - Täällä siis te oleksitte yhä, -noin suruharsoon peittäin kirkkaan kauneutenne? - -ROXANE. -Niin, täällä! - -HERTTUA. - Teille on hän aina yhtä pyhä? - -ROXANE. -On, aina! - -HERTTUA. - Yhtä uskollinen ootte!? - -ROXANE. - Menne -ei mielestäni murhe enää koskaan...! - -HERTTUA, hetken kuluttua. - Mulle -jo anteeks' annoitteko? - -ROXANE, yksinkertaisesti, katsoen luostarin ristiä. - Ammoin. Tänne tulle -ei se, ken vihaa toista... - - Uusi hiljaisuus. - -HERTTUA. - Teidän arvoisenne -hän oli siis?... - -ROXANE. - Ah, niin... Sen tuli tietämähän, -ken hänet tunsi... - -HERTTUA. - Tunsinkin vain hyvin vähän -mä häntä. -- Entä: hänen viime kirjettään -yhäkö säilytätte povellanne? - -ROXANE. - Aina -se riippuu tässä, nauhassaan... Kuin taivaan laina -se suotiin mulle kaipuun tuskaa lientämään! - -HERTTUA. -Siis teidän lempenne on yhä vainajalla? - -ROXANE. -Vaan tuntuu toisinaan niin kuin ei kuolemalla -ois valtaa lempeämme surmata... kuin eläis -hän vielä, ja kuin mulle ääni hellä heläis! - -HERTTUA, heidän oltuaan taas hetkisen ääneti. -Tuleeko Cyrano teit' usein katsomaan! - -ROXANE. -Ah! tulee! Unhoita ei mua konsanaan -tuo kelpo ystävä. Hän aina lauantaisin -käy mulle kertomassa, mitä tietää uutta. -Hän saapuu säntillensä, kello kun lyö kuutta. -Jos nyt se hetki ois, niin heti kuulla saisin -ma askeleensa! -- niin, ja vaikk' en käänny lainkaan, -niin tiedän: hän se on! -- Hän tulee, saapi tuolin -tuon tammen alle, tiedustelee hellin huolin -mun vointiani, kysyy naurain, tokko sainkaan -ma koskaan valmihiksi neulomusta tätä, -jot' aina silloin neulon... eikä mua jätä -hän ennen kuin on ilta... - Le Bret näkyy pengermällä. - Kas, Le Bret! - Le Bret laskeutuu alas pengermältä. - No, miten -on ystävänne laita? - -LE BRET. - Pahoin. - -HERTTUA. - Oh! - -ROXANE, herttualle. - Hän siten -vain pelottelee mua! - -LE BRET. - En. Useinhan jo ennen -ma sanoin, että vielä kerran, aikain mennen, -hän kynällänsä monet vihamiehet saa, -kun sillä kaikkia hän tahtoo kurittaa. -Sa suututat -- niin sanoin hälle! -- hullut, hurskaat, -ja vihdoin, sen saat nähdä, oman pääsi murskaat. -Se nähdään nyt! - -ROXANE. - Hän antaa iskut säkenöivät. -Ne uhkaajien joukot aina pakoon löivät. - -HERTTUA, päätään pudistaen. -Ken tietää!? - -LE BRET. - Rouvani, niin tuiki varma älkää -te olko! Enemmän kuin kamppailua moista -nyt sentään pelkäänkin mä jotain aivan toista: -yksinäisyyttä, kylmää talvea ja nälkää! -Kuin susi hiipivät ne hänen luokseen salaa -ja hänen maljaansa ne kuolinmyrkyn valaa. --- Hän joka päivä saa jo vyötään kiristää, -ja huomanneet te tokko lienettekään nenää: -se on kuin vanhaa norsunluuta, -- niin, ja enää -vain yks on puku hällä... - -HERTTUA. - Totta kyllä tää, -vaan hänt' ei surkutella tarvis sillä tapaa! - -LE BRET, katkerasti hymyillen. -Vaan, herra marsalkka... - -HERTTUA. - Niin, voittaja on hän: -niin aatoksissaan kuin myös töissään on hän vapaa! - -LE BRET, äskeiseen tapaan. -Te, herttua... - -HERTTUA, ylevästi. - Mä tiedän: paljon enemmän -on mulla kuin on hällä. -- Mutta jos mä saisin, -niin kättään mielelläni tässä puristaisin. - Tehden kunniaa Roxanelle. -Hyvästi jääkää. - -ROXANE. - Seuraan teitä! - - Herttua tervehtii Le Bret'tä ja lähtee Roxanen kanssa - kulkemaan pengermää kohti. - -HERTTUA, pysähtyy, Roxanen noustua pengermälle. - Tosiaan -mä häntä kadehtinut olen toisinaan! --- Niin, nähkääs, kun on ollut onnen lempilasna -ja arvost' aina toiseen noussut voitokasna, -on niinkuin itseänsä häpeäisi, joskaan -ei varsinaista pahaa olis tehnyt koskaan, -niin että rikokset ei tunnonrauhaa riistä. -Kun joutuu käymään valtain portaita, niin niistä -kyll' usein kärpännahkavaipan liepeisiin! -käy kiinni kaikellaista: turhat mielikuvat, -kadonneet kangastukset niihin takertuvat --- kuin suruvaippaanne, kun käytte puiston teitä, -takertuu lehtiä syystuuleen lentäneitä. - -ROXANE, ivallisesti. -Te uneksija, te!? - -HERTTUA. - Niin, uneksija, niin! - Aikoessaan lähteä, nopeasti Le Bret'lle. -Le Bret! - Roxanelle. - Te sallinette? Sana vain! - Menee Le Bret'n luo, puhuu hiljaa. - Sen kyllä -mä tiedän, ettei uhka ystäväänne yllä, -ja että tuskin yhtään lie niin pelvotonta, -ett' avoimesti häntä ahdistais. Vaan monta -on hällä vihamiestä. Äsken kun ma tuolla -hovissa olin, joku mulle leikillään -näin lausui; "Saattaisihan aivan äkkiään -Cyrano tapaturmaan -- sattumalta -- kuolla!" - -LE BRET. -Ah! kerraksipa siinä kyllä uhkaa piisas. - -HERTTUA. -Hän olkoon varovainen sekä viisas. - -LE BRET, nostaen käsiään. - Viisas! -... Hän tulee tänne. Kerron hälle kaikki. Vaan... - -ROXANE, joka on jäänyt pengermälle, sanoo häntä lähestyvälle sisarelle. -Ken siellä nyt? - -SISAR. - Ragueneau on tullut tapaamaan -taas teitä, rouva. - -ROXANE. - Tulkoon tänne! - Herttualle ja Le Bret'lle. - Eikö tulle -hän taaskin kurjuuttansa valittamaan mulle! -Hän yrittänyt on jos jotain. Viikon aikaan -hän oli runoilija, laulaja... - -LE BRET. - Ja sitte -taas kylvettäjä... - -ROXANE. - Näyttelijä... - -LE BRET. - Niinpä niin, -parturi... - -ROXANE. - Soittaja. -- Ja tiespä minkä saikaan -hän toimen nyt! - -RAGUENEAU, tulee hätäisenä, kumartaa. - Hyv' iltaa! - -ROXANE, hymyillen. - Ehkä kertoisitte -Le Bret'lle huolenne täll' erää. Näkemiin! - -RAGUENEAU. -Vaan, rouva, minä... - - Roxane menee, häntä kuulematta, herttuan kanssa. - Ragueneau lähestyy Le Bret'tä. - - -III KOHTAUS - - LE BRET, RAGUENEAU. - -RAGUENEAU. - No, kun pois hän kerran meni, -lie parast' että teille kerron uutiseni, -niin säästyy hän. -- Juur' äsken lähdin tapaamaan -ma ystäväämme. Vaan jo kaukaa nähdä saan, -hän että menossa on kotoansa pois. -"No, ehkä hänet vielä kiinni saada vois!" -niin mietin, lähdin perään juoksemaan. Hän juuri -on kadun kulmassa. Hän kääntyy. Silloin suuri -puu -- halko! -- ikkunasta putoo korkealta -... en tiedä, heitettynäkö vai sattumalta, -ma lakeijan vaan nään... - -LE BRET. - Ne roistot!... - -RAGUENEAU. - Mutt' en malta -ma häntä tarkastaa, vaan riennän hengen hä'ässä -luo ystävämme. Näen... - -LE BRET. - Kauheata! - -RAGUENEAU. - Näen, -häll' ett' on suuri halon lyömä haava päässä. - -LE BRET. -Hän kuollut onko? - -RAGUENEAU. - Ei, ei. Kannan kiirehtäen -mä hänet huoneeseensa, -- komeroonsa. Siellä -hän nyt on. - -LE BRET. - Tuskia lie hällä? - -RAGUENEAU. - Ei! Hän vielä -ei liene tajuissaan. - -LE BRET. - Ja lääkäri? - -RAGUENEAU. - Hän sinne -myös heti saatiin. - -LE BRET. - Niin sun kävi, Cyrano! -... Roxanelle ei tätä ilmaistava oo!... -Niin, niin!... Ja mitä mieltä oli lääkärinne? - -RAGUENEAU. -Hän puhui kuumeesta, ja... luulen... aivokalvon -tulehduksesta. -- Jospa nähdä saisitte -nyt Cyranon, niin kaiken koettaisitte -hänt' auttaaksenne tekin. Hän on yksin aivan. -Ah! Tulkaa, mennään sinne! Huojentaa voin vaivan --- niin luulen -- ensi yön jos hänen luonaan valvon. -Nyt vois hän kuolla pienimmänkin liikkeen tautta. - -LE BRET, johtaa Ragueneauta oikealle. -No, tulkaa! Tätä tietä! Mennään kirkon kautta! - -ROXANE, ilmestyy pengermälle ja näkee Le Bret'n poistuvan pitkin -pylväskäytävää, joka vie kappelin pikkuportille. -Le Bret! - Le Bret ja Ragueneau poistuvat vastaamatta. - Hän kuule ei. Hän vastaamatta poistuu. --- Ragueneaunkin valituksiin tottuu, kun ne toistuu. - - Astuu alas pengermältä. - - -IV KOHTAUS - - ROXANE yksin, sitten kaksi Sisarta, hetkisen. - -ROXANE. -Niin ihmeen kaunis on tää syyskuun viime ilta. -On niinkuin viestin vienon kevättuulosilta -nyt saisi. Lämpeneepi rinta, poistuu huoli. - - Istuu neulomuksensa ääreen. Kaksi sisarta tulee talosta, - tuovat suuren nojatuolin, jonka asettavat puun alle. - -Kas, siin' on vanhan ystäväni tuttu tuoli. -Siin' istuu hän. - -SISAR MARTHE. - Se paras onkin, mit' on meillä. - -ROXANE. -Oi, kiitos! - Sisaret poistuvat. Roxane asettuu istumaan. Kellon lyönti kuuluu. - Kello lyö. -- Nyt koottava on yhteen -taas neuletarpeet. Kas, on on solmu tullut vyhteen. -... Vaan kellohan jo löi!... Mult' onko hukkateillä -taas sormustimeni? Ei, tuossa! -- Tänkään vertaa -hän ei oo myöhästynyt... tää on ensi kertaa. -- -Ah... luulen sisar portinvahdin pysäyttäneen -nyt hänet saarnoillaan... vaikkei ne pysty häneen. - Hetken äänettömyys. -... On varmaan hän sen tehnyt. -- Sakset. Paikoillansa! -- -Muu ei ois voinut estää hänen tuloansa. - - Poimii pois neuleelle varisseita lehtiä. - -MUUAN SISAR, tulee pengermälle. -De Bergerac! - - -V KOHTAUS - - ROXANE, CYRANO ja, hetkisen, sisar MARTHE. - -ROXANE, kääntymättä. - Sen tiesinhän! - - Ja Roxane neuloo. Cyrano tulee hyvin kalpeana. Sisar, joka - on häntä saattanut, poistuu. Cyrano astuu, lakki alas otsalle - painettuna, hitaasti pengermältä, koettaen, keppiinsä nojautuen, - suurella vaivalla pysyä suorana. Roxane on työhönsä syventyneenä. - - Ah, kuinka vois -nuo värit sijoittaa, ne että kauniit ois! - Cyranolle, ystävällisesti nuhdellen. -Nyt myöhästyitte kerran, serkku hyvä, vaikka -ei ennen sattunut se! - -CYRANO, joka on saapunut nojatuolin luokse ja istuutunut siihen, -puhuu iloisella äänellä, joka on jyrkkä vastakohta hänen -ulkomuodolleen. - Harmillinen paikka! -Oon suunniltani! Mua tulemasta esti -vierailu... - -ROXANE, hajamielisesti, neuloen. - Ikäväkö? - -CYRANO. - Eipä totisesti -se hauska ollut! - -ROXANE. - Vieras sentään poistui? - -CYRANO. - Sain -mä hänet lähtemään, kun sanoin: lauantain -on ilta; ehkä voitte tulla tunnin päästä, -mun täytyy juuri nyt pois toiseen paikkaan päästä. - -ROXANE, kevyesti. -Ja kun hän silloin saapuu, ei hän teitä tapaa: -niin pian ette suinkaan ole täältä vapaa! - -CYRANO, lempeästi. -Kenties mun ennemmin jo täytyy... - -ROXANE. - Mitä varten? - - Huomaa Sisar Marthen, joka pengertä pitkin kulkee ohitse; - tekee hänelle pienen merkin päällään. Sanoo Cyranolle, - joka on sulkenut silmänsä ja ollut hetkisen vaiti. - -No, kiusottelemattako te sisar Marthen -nyt päästätte? - -CYRANO, vilkkaasti, avaten silmänsä. - En suinkaan! - Liiotellun iloisesti. - Sisar! Vuottakaahan! - Sisar tulee Cyranon lähelle. -Miks kauniit silmänne noin luotte alas maahan! - -SISAR MARTHE, kohottaa katseensa, hymyillen. -Vaan, miten... - Nähdessään Cyranon kasvot tekee hän hämmästyneen liikkeen. - Oh! Te... - -CYRANO, hiljaa, näyttäen Roxanea. - Hst! Ei mua vaivaa mikään! -- - Äänekkäästi, kerskaten. -Söin lihaa eilen taas kuin protestantti ikään. - -SISAR MARTHE. -Sen tiedän. - Syrjään. - Siksi kalvas on hän! - Nopeasti ja hiljaa. - Ette pientä -kai pyyntöäni hylkää: lähtekää nyt mukaan, -niin teille tarjoan ma kulhon lihalientä. -Ah, tuletteko? - -CYRANO. - Sitten... - -SISAR MARTHE. - Ette kiivastukaan -nyt, tänään, ette pilkkaa... - -ROXANE, kuullessaan heidän kuiskailevan. - Joko teidät saa -hän käännetyksi? - -SISAR MARTHE. - Varon sitä tekemästä! - -CYRANO. -Niin, totta! Mitä oikein aattelenkaan tästä, -kun hurskas sisar saarnan tuiki unhottaa! - Ilveillen. -Mä hämmästyn... Vaan ilman tekään pääse ette. -Ma sallin... - On etsivinään sopivaa pilaa ja sen löytävinään. - Ah, te uutta saatte kuulla nyt!... -... ett' eestäni te tänään vielä rukoilette! - -ROXANE. -Oh! oh! - -CYRANO, nauraen. - Kas, sisar Marthe on aivan hämmennyt! - -SISAR MARTHE, lempeästi. -Sen tehnyt oisin ilman teidän lupaannekin. - - Menee. - -CYRANO, mennen taas neuleensa yli kumartuneen Roxanen luokse. -No horna! Aina samaa ompelette tekin! -Ties, valmistuuko koskaan! - -ROXANE, päätään nostamatta. - Kuultu on siis sekin! - - Samalla tuulen henkäys varisuttaa lehtiä. - -CYRANO. -Kas, lehdet! - -ROXANE, nostaen päätään ja katsoen loitolle puistokäytäviin. - Maalle ne niin kauniin vaipan kutoo! -Ne viime matkallaan on. - -CYRANO. - Sorjasti ne putoo! -On lyhyt niiden tie tuost' oksalt' alas maahan; -vaan kaunein kaartein ne sen lentää. Katsokaahan! -Ja vaikka kauhistuin ne katsoo kuolon tuloon, -niin pelon peittävät ne sorjuuteen ja suloon! - -ROXANE. -Te surullinen, te!? - -CYRANO, ääntään muuttaen. - Oh, turha luulo! En! - -ROXANE. -Siis antakaamme vain me lentää lehtien -ja kertokaa nyt mulle tässä kaikenmoista -taas uutta. - -CYRANO. - Alan! - -ROXANE. - No! - -CYRANO, yhä kalpeampana ja taistellen tuskaa vastaan. - Lauantai, yhdestoista: -Kuningas, liian paljon soppaa syötyään, -sai kuumeen; lääkäri sen, suonta lyötyään, -pois karkotti -- sai rikos rangaistuksen jälleen, -ja majesteetin suonet kuumeetta on jälleen. -- -Sunnuntai: hovibaalit; pimeys vältetyksi -kai saatiin, kuusisataaneljäkymment'yksi -kun tuohust' oli siellä; samaan aikaan, niin -ma luulen, neljä noita-akkaa hirtettiin; -ja sitten, kuinka lienee, sunnuntainakohan -myös voitto saatiin, lyötiin Itävallan Johan; -niin muistan kerrotuksi. -- Sitten maanantai: -Madame d'Athis'n -- hm -- koira peräruiskeen sai... - -ROXANE. -Oh, vaiti, serkku, vaiti! - -CYRANO. - Hiukan emmittyään -tiistaina Lygdamire taas vaihtoi lemmittyään. - -ROXANE. -Oh! - -CYRANO, jonka kasvot tulevat yhä sairaamman näköisiksi. - Sitten keskiviikko: huviretki hovin -Fontainebleaun linnaan. -- Torstai: tuohtuneena kovin -Montglat pois kiiruhti, kun sanoin sekä elkein -Fiesquen kreivi hältä rakkautta anoi. -- -Perjantai: Mancini maan kuningatar... melkein; -Monglat Fiesqueä jo lempivänsä sanoi. -- -Ja sitten tänään... - - Sulkee silmänsä, pää painuu alaspäin. Hiljaisuus. - -ROXANE, hämmästyneenä siitä ettei kuule enää mitään, kääntyy, -katsoo häntä ja nousee pelästyksissään. - Ah, hän pyörtyi! - Kiiruhtaa hänen luokseen, huutaen. - Cyrano! - -CYRANO, sopertaen. -Mi... mitä? - - Näkee Roxanen ylitseen kumartuneena ja suoristautuu - äkkiä, säikähtäen, tuolissaan. - - Oh, ei hätää mitään tässä oo! -Voin hyvin! - -ROXANE. - Mutta kuinka...? - -CYRANO. - Vanha haava vain -- -... Arras'nhan luona... sen... ma silloin... kerran... sain -- -mua joskus vaivaa... - -ROXANE, osanottavaisesti. - Kelpo ystäväni! - -CYRANO. - Nyt -se päättyy taas... - Hymyilee väkinäisesti. - Se on jo aivan päättynyt! - -ROXANE, seisten hänen lähellään. -Niin, kullakin on meillä haavansa; myös mulla. -Sen vaiva milloinkaan ei saata unhoon tulla. - Panee kätensä rinnalleen. -Se tääll' on, alla vanhan kirjeen, jonka kerta -sain hältä; siin' on vielä kyyneleitä, verta. - - Hämärtyy. - -CYRANO. -Ah, hänen kirjeensä!... Te tuonnoin, kauan sitte, -mun kerran lukea tuon kirjeen lupasitte! - -ROXANE. -Nyt tahdotteko? - -CYRANO. - Kyllä... tänään... tahdon... - -ROXANE, antaen hänelle kaulassaan riippuvan silkkipussin. - Tässä! - -CYRANO, ottaen sen. -Sen avatako saan? - -ROXANE. - Mik' olis estämässä! -Avatkaa... lukekaa!... - - Menee ompelukehyksensä luokse, panee kokoon neuleensa, - järjestää lankojaan. - -CYRANO, lukien. - "Roxane, ma kuoloon lähden!..." - -ROXANE, pysähtyen työstään, ihmeissään. -Ah, ääneen!? - -CYRANO, lukien. - "Armaani, sen yhden illan tähden... -On raskas rintani. On painamassa siellä -ne tunteet, joit' en sulle kertonut oo vielä. -Ja nyt mä kuolen; peittää tuoni silmät multa. -En enää nähdä saa sun silmiesi tulta..." - -ROXANE. -Ah, kuinka luette! - -CYRANO, jatkaen. - "... Ei saa mun katseheni, -kun onni riemullansa täyttää sydämeni, -sun liikkeittesi suloon painaa suudelmaa, -sun otsaas koskaan nähdä kirkkaan-kaarevaa. -Ma huutaa tahtoisin... ma huudan mielin karmain..." - -ROXANE, liikutettuna. -Ah, kuinka luette! - - Ilta pimenee. - -CYRANO. - "Jää hyvästi!, sa armain!" - -ROXANE. -Te luette... - -CYRANO. - "Mun kallein aarteeni..." - -ROXANE, uneksien. - Tuo ääni... - -CYRANO. -"Mun lempeni..." - -ROXANE. - Tuo ääni... - Säpsähtäen. - Ah, ei ensi kertaa -tuo äänen sointu tänään kaiu elämääni! - - Lähestyy Cyranota hiljaa, hänen huomaamattaan, asettuu - tuolin taakse, kumartuu katsomaan kirjettä. -- Pimenee. - -CYRANO. -"Et aatteistani jäänyt koskaan hetkeksikään, -mua sinust' erota ei kuolema, ei mikään, -on lempen' ääretön, vain sulle rinta lyö..." - -ROXANE, pannen kätensä hänen olalleen. -Te kuinka näättekään nyt lukea? On yö! - - Cyrano vavahtaa, kääntyy, näkee Roxanen aivan lähellään, - tekee pelästyneen liikkeen, painaa alas päänsä. Pitkä - äänettömyys. Sitten, aivan pimeässä, hän sanoo hitaasti, - pannen kätensä ristiin. - -Ja neljätoista pitkää vuotta osaa tätä -te näyttelitte: vanhaa kelpo ystävätä! - -CYRANO. -Roxane! - -ROXANE. - Te olitte se! - -CYRANO. - En, Roxane, en, en! - -ROXANE. -Oi, arvatahan oisin siitä voinut sen, -mitenkä nimeni te lausuitte! - -CYRANO. - Ei, minä -en ollut se, en! - -ROXANE. - Olitte! - -CYRANO. - Ma vannon, en... - -ROXANE. -Te molemmat, te esiinnyitte pettäjinä... -nyt näen petoksenne, serkku, suuremmoisen. -Te kirjeet kirjoititte... - -CYRANO. - En! - -ROXANE. - Ah, joka sana, -nuo rakkaat sanat, teidän oli ne... - -CYRANO. - Ei, ei! - -ROXANE. -Ja ääni, joka yössä kaikui armahana, -se oli... - -CYRANO. - Älkää... - -ROXANE. - Henki teidän... ei tuon toisen -Ma tiedän, mikä teidät petokseenne vei: -te rakastitte mua! - -CYRANO. - En! - -ROXANE. - Rakastitte! - -CYRANO. - Miksi -niin väitätte!? - Taistellen itseään vastaan. - Ei, hän, Christian, se oli! - -ROXANE. - Siksi, -kun te se olitte! - -CYRANO, heikommalla äänellä. - En. - -ROXANE. - Hiljempään jo nyt -sen sanotte. - -CYRANO. - En, armas, sua lempinyt! - -ROXANE. -Ah, paljon surmasi nää neljätoista vuotta: -te turhaan kärsinyt, ma kaihonnut oon suotta. -Ja kirje tuo... tät' oikein tuskin ymmärtänen... -sen kyyneleet on teidän... - -CYRANO, ojentaen hänelle kirjeen. - Mutta veri hänen! - -ROXANE. -Vaan miksi katkaisitte jalon hiljaisuuden -nyt, tänään? - - Le Bret ja Ragueneau tulevat juosten. - - -VI KOHTAUS - - Samat, LE BRET ja RAGUENEAU. - -LE BRET. - Arvasin tuon varomattomuuden. -Hän tääll' on! - -CYRANO, hymyillen ja suoristautuen. - Lempo soi! - -LE BRET. - Nyt, rouva, hän on mennyt -mies; surmaan kulki hän... - -ROXANE. - Oh, taivaan Luoja. En nyt -niin mitään tajua. Vaan äsken... äsken juuri -täss' istuissamme, kalpeni hän, niinkuin suuri -ois tuska vallannut... - -CYRANO. - Kas, totta, enhän vielä -ma loppuun uutisia kertonutkaan: tiellä -kodistaan lauantaina, tänään... kello... puoli... -kuus... Cyrano sai iskun, josta sitten kuoli. - - Ottaa hatun päästään; pään ympärillä on kääreitä. - -ROXANE. -Hän mitä sanoo? Kääreet miksi? Mitä on -hänelle tehty? - -CYRANO. - Toivoin riehuun taistelon -ma urhon miekan-iskuun kerran kaatuvani, -kun sydänveri punais taistotannertani. --- Niin toivoin... kohtalo vain nauroi toivolleni. -Sain salaväijytyksen kurjan surmakseni; -mun tappoi lakeija. Ja millä sitten? Puulla, -halolla! Yhtäkaikki! Mutt' en voinut luulla -näin kuolon pettävän, jos petti kaikki muu! - -RAGUENEAU. -Ah! Herra!... - -CYRANO. - Itku pois, Ragueneau, ja hymyyn suu - Ojentaa hänelle kätensä. -No, kuink' on laitas nyt? Sull' onko tointa, töitä? - -RAGUENEAU, kyynelten välitse, - -Molièren luona nyt... mä... niistän... kynttilöitä. - -CYRANO. -Molièren? - -RAGUENEAU. - Niin. Vaan heti hänen luotaan lähden. -Oon loukkautunut hänen varkautensa tähden. -Kun eilen näyteltiin "Scapinin vehkeilyt", -niin eikös ollutkin hän siihen ryöstänyt -teilt' yhtä kohtausta... - -LE BRET. - Ma olin katsomassa! - -RAGUENEAU. -"Vaan mitä hittoa hän teki galeijassa..." -Se kohtaus se on. - -LE BRET, raivoissaan. - Niin, sen hän vei, tuo varas! - -CYRANO. -Hst! Hst! Ei kiivastuta! Niin kai oli paras! - Ragueneaulle. -Hän sillä saavutti -- vai kuinka? -- suosion! - -RAGUENEAU, nyyhkyttäen. -Oh! Nauru, tirske täytti koko katsomon! - -CYRANO. -Niin, ystäväni, niin, -- on kohtaloni tää: -vain olla kuiskaaja, mi unhon varjoon jää. - Roxanelle. -Roxane, sa vaipunet kai joskus valtaan muiston, -sen illan muistanet, kun, himmetessä puiston, -soi alta parvekkees Christianin hellä ääni; -se ilta kuvastaa mun koko elämääni: -ma alas, varjoon jäin, muut läksi toimimaan, -he maineen suudelmia nousi poimimaan. -Näin, kuollen, todistan: mä tiedän, miss' on ero: -Christian, hän kaunis oli, Molière on nero! - - Tällä hetkellä soi luostarin kello ja nunnia nähdään - taustalla, lehtikujassa, kulkemassa jumalanpalvelukseen. - -On hetki rukoilun. Ma kuulen: kellot kaikaa. - -ROXANE, nousee, kutsuakseen nunnia auttamaan. -Sisaret! - -CYRANO, pidättäen häntä. - Etsiä ei heit' oo enää aikaa: -jos täältä poistutte, sill' aikaa ehdin kuolla. - Nunnat ovat menneet kappeliin, kuuluu urkujen soittoa. -Niin, puuttui sointuja... nyt kaikuvat ne tuolla! - -ROXANE. -Mä teitä rakastan, ah, eläkää! - -CYRANO. - Ei! Ei! -Vain tarinoissa se, kelt' elo kaiken vei, -ken siipirikko on, saa jäntevyyttä käteen, -voi lentoon kohota, kun lailla päivän säteen -nuo sanat viittoo hälle tietä elämään. -Vaan mua ei ne auta: kuolon valtaan jään. - -ROXANE. -Ja min' oon ollut syy tään kaiken onnettuuden! - -CYRANO. -Päinvastoin: näyttänyt oot mulle onnen uuden. -Ei naisen hellyyttä oo tullut osakseni, -mua oma äiti karttoi vuoksi rumuuteni, -ja siskoja ei ollut. Kaunotar kun hymyin -mua lähestyi, ma pilkkaa aavistaen lymyin. -Roxane, sä ystäväni olit ainokainen, -sä elämässäni oot ollut ainut nainen! - -LE BRET, osottaen kuuta, joka loistaa lehvien välitse. -Kas! Toinen ystäväs, joll' ei oo myöskään vertaa! - -CYRANO, hymyillen kuulle. -Niin! - -ROXANE. - Armaan ainoan menetän kaksi kertaa! - -CYRANO. -Käy kuuhun retkeni nyt ilman vaaraa, vaivaa, -ja tänään tarvita ei siihen ilmalaivaa. - -ROXANE. -Te mitä sanotte? - -CYRANO. - Te käytte ihmeihinne? -Niin, mulle valmistetaan paratiisi sinne. -Ne monta ystävää jo ennen sinne vei: -nään siellä Sokrateen, ja siell' on Galilei! - -LE BRET, kuohuksissaan. -Ei! Miss' on oikeus ja järjellisyys? Missä? -Ei hänen vertaistaan oo monta ihmisissä, -niin jalohenkistä, etevää, lahjakasta! -Noin kuoleeko hän nyt, noin eroo maailmasta? - -CYRANO. -Le Bret, te mutisette! - -LE BRET, kylpien kyynelissä. - Kelpo ystäväni! - -CYRANO, nousee, sekavin katsein. -Soturit Gaskonjan, kas, tuoss' on edessäni... --- Oh... alkuaineet... luomus... mailman rakennus... - -LE BRET. -Hän tieteestänsä hourii noin! - -CYRANO. - Copernicus -on sanonut... - -ROXANE. - Oh! - -CYRANO. - Oot kai ollut katsomassa? -Vaan mitä hittoa hän teki galeijassa?... - - Viimeistä untaan lepäämässä - monsieur de Bergerac on tässä: - fyysikko, ilmapurjehtija, - ja filosoofi, runoilija, - suur' sanaseppä, soittoniekka, - mies, jolla oli nopsa miekka - ja joka suin päin vaaraan juoksi, - myös lempi -- muiden onnen vuoksi. - Kaikk' oli hän, ja kuitenkaan - ei mitään kerrassaan. - -... Vaan anteeksi, en enää satu joutamaan: -kuun säde, nähkääs, saapui mua noutamaan! - - On vaipunut istumaan; Roxanen kyyneleet palauttavat - hänet todellisuuteen, hän hyväilee Roxanen huntua. - -Hänt' älkää vähemmän te surko tämän tähden, -hän hyvä, kaunis oli. Mutta kun ma lähden, -kun ruumis kylmenee, kun olen kalman ruokaa, -niin kahta merkitä te suruhunnun suokaa, -mä pyydän: minuakin hiukan! - -ROXANE. - Vannon sen! - -CYRANO, ankaran vilunväristyksen vavistuttamana, nousee äkkiä. -Ei tässä tuolissa! Ei! Ei! Ei istuen... - Läsnäolijat aikovat kiiruhtaa hänen luokseen. -Ei, älkää auttako!... - Nojautuu puuta vastaan. - Puu vain!... - Äänettömyys. - Se tulee. Kaappaat -kai minut nyt!? Mull' on jo marmoriset saappaat -ja lyijykintaat. Tulee, että narskuu hiekka! - Ojentautuu. -No, vuotan seisoen... - Vetää miekan huotrasta. - ... ja kädessäni miekka! - -LE BRET. -Cyrano! - -ROXANE, voipuneena. - Cyrano! - - Kaikki vetäytyvät kauhuissaan taaksepäin. - -CYRANO. - Tuo lattanoukka, luulen, -nenääni tirkisti ja nauruun veti huulen. - Nostaa miekkansa. -Tää turhaako? Kai niin! Kai kohta tuossa makaan! -... Vaan voiton toivossa ei aina taistellakaan... -On taisto kauniimpaa, kun tietää: se on turhaa... --- Kas, tuhat tutkainta tuoss' uhkaa mulle murhaa. -Jo ennalta ne kaikki tuntea ma voin! -Seis, Valhe! - Iskee ilmaa miekallaan. - Tuossa sait! -- Ja vääryys, katsos, noin! - Iskee. -Ennakkoluulot, Kierous... kaikki tulkaa tänne, -ma maksan velkani, varokaa itseänne! --- Häh? Sovintoako ma hieroisin!? En koskaan! --- Ja Tyhmyys, sinä siinä, esiin astu! Joskaan -en voita, älkää luulko, että kesken lakkaan! -Ei! Loppuun asti näin mä pistän, isken, hakkaan! - Huitoo ilmaa, pysähtyy sitten läähättäen. -Te veitte ruusuni, te laakerini veitte, -mut yksi mulle jäi, vaikk' köyhäksi mun teitte, -se kirkas, kaunis on ja vailla vammaa, vikaa, -ei siinä pienintä oo tahraa eikä likaa, -ja tänä iltana, kun Luojani mä näen, -kun taivaan portista käyn sisään tervehtäen, -niin liikkein kaunehin ja siroin uljahasti -se kaartuu alas auerkynnyksehen asti, -ja korvissani kun soi kutsu: sisään tulkaa, -se mull' on... - Astuu eteenpäin, miekka kohotettuna. - ... kannan... - - Miekka putoaa hänen kädestään, hän horjuu ja kaatuu - Le Bret'n ja Ragueneaun käsiin. - -ROXANE, kumartuu hänen puoleensa ja suutelee hänen otsaansa. - Mitä? - -CYRANO, avaa silmänsä, tuntee Roxanen ja sanoo hymyillen. - Hatun töyhtösulkaa. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK CYRANO DE BERGERAC*** - - -******* This file should be named 54802-8.txt or 54802-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/8/0/54802 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54802-8.zip b/old/54802-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 0d52066..0000000 --- a/old/54802-8.zip +++ /dev/null |