diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 09:04:58 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 09:04:58 -0800 |
| commit | 7cf66a189b6ff9da9387b54caf1e4c8f272db8a3 (patch) | |
| tree | fb54900dadf93706916bc02256ac52610678fb29 | |
| parent | 3418b342d5083a18a17adc7018d355a1209ad676 (diff) | |
As captured February 7, 2025
| -rw-r--r-- | 54802-0.txt | 10511 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54802-8.txt (renamed from 54802-8.txt) | 21816 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54802-8.zip (renamed from 54802-8.zip) | bin | 100836 -> 100836 bytes |
3 files changed, 21419 insertions, 10908 deletions
diff --git a/54802-0.txt b/54802-0.txt new file mode 100644 index 0000000..180d181 --- /dev/null +++ b/54802-0.txt @@ -0,0 +1,10511 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 54802 *** + +CYRANO DE BERGERAC + +Viisinäytöksinen runomittainen sankarinäytelmä + +Kirj. + +EDMOND ROSTAND + +Suomentanut Aukusti Simelius + + + + + + +Helsingissä, +Edistysseurojen Kustannus-O.Y., +1918. + + + + +HENKILÖT: + + Cyrano de Bergerac. + Christian de Neuvillette. + Kreivi de Guiche. + Ragueneau. + Le Bret. + Carbon de Castel-Jaloux. + Gaskonjalaissotilaita. + Lignière. + De Valvert. + I Markiisi. + II Markiisi. + III Markiisi. + Montfleury. + Bellerose. + Jodelet. + Cuigy. + Brissaille. + Tungetteleva mies. + I Muskettisoturi. + II Muskettisoturi. + Espanjalainen upseeri. + Rakuuna. + Ovenvartia. + Porvari. + Hänen poikansa. + Taskuvaras. + Katsoja. + Kaartilainen. + Huilunsoittaja Bertrandou. + Kapusiinimunkki. + Kaksi soittajaa. + Runoilijoita. + Sokerileipureita. + Roxane. + Sisar Marthe. + Lise. + Virvokkeiden myyjätär. + Äiti Marguerite. + Seuralaisnainen. + Sisar Claire. + Näyttelijätär. + Kamarineito. + Paashipoikia. + Kukkastyttö. + +Kansaa, porvareita, muskettisotureja, taskuvarkaita, sokerileipureita, +runoilijoita, gaskonjalaissotilaita, näyttelijöitä, viulunsoittajia, +paashipoikia, lapsia, sotilaita, espanjalaisia, katsojia, +näyttelijättäriä, porvarinaisia, nunnia y.m. + +Neljä ensimäistä näytöstä v. 1640, viides v. 1655. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS + + +Näytäntö Bourgognen hotellissa. + +Hotelli Bourgognen sali, v. 1640. Jonkunlainen pallopelihuone, joka on +siistitty ja järjestetty näytäntöjä varten. + +Sali on pitkulainen; se näkyy syrjittäin, siten että yksi sen sivuista +muodostaa taustan, joka lähtee etualalta, oikealta, ja jatkuu +vasemmalle taka-alalle, tehden kulman näyttämön kanssa. + +Tällä näyttämöllä, josta näkyy yksi nurkkaus, on pitkin kulisseja +asetettuja penkkejä. Esirippu on laitettu kahdesta kuvakudosmatosta, +jotka voi vetää syrjään. Koristeverhokkeen yläpuolella kuningassuvun +vaakunoita. Lavalta johtavat leveät portaat saliin. Portaiden molemmin +puolin viulunsoittajien paikat. Reunustavalona kynttilöitä. + +Kaksi riviä katsojapaikkoja, päälletysten. Ylärivi on jaettu aitioihin. +Permannolla, joka on teatterin näyttämö, ei ole istuimia; tämän +permannon taustassa, se on: oikealla, etunäyttämö, muutamia +porrasmaisesti kohoavia penkkirivejä sekä aitioihin johtavien, +ainoastaan osittain näkyvissä olevien portaiden alapäässä jonkunlainen +myymäpöytä, jolla on pieniä kynttilöitä, kukkamaljakolta, +kristallipikareita, leivoslautasia, pulloja j.n.e. + +Taustassa, keskellä, aitioiden alla, teatterin sisäänkäytävä. Suuri ovi +raollaan, jotta katsojat pääsisivät kulkemaan. Ovipuoliskoissa, +myymäläpöydän yläpuolella sekä monissa muissa paikoissa punaisia +ilmoituslehtiä, joissa on sanat _La Clorise_. + +Esiripun noustessa sali on hämärä ja vielä tyhjä. Kynttiläkruunut on +laskettu permannolle, jossa odottavat sytyttämistä. + + +I KOHTAUS + + Yleisöä, jota saapuu vähitellen. Sotilaita porvareita, + lakeijoita, paashipoikia, taskuvarkaita, ovenvartia y.m., + sitten markiiseja, CUIGY, BRISSAILLE, virvokkeiden + myyjätär, viulunsoittajia j.n.e. + + Oven takaa kuuluu äänten kohua, sitten muuan sotilas + tulee kiivaasti sisään. + +OVENVARTIA, ajaen häntä takaa. +Hoi, maksu myös! + +SOTILAS. + Ma tulen ilmaiseksi! + +OVENVARTIA. + Miksi? + +SOTILAS. +No! Tunnet kai sä minut kaartin soturiksi! + +OVENVARTIA, toiselle sisääntulevalle sotilaalle. +Te? + +TOINEN SOTILAS. + Maksa en! + +OVENVARTIA. + Vaan... kuinka?... + +TOINEN SOTILAS. + Musketööri oon. + +I SOTILAS, toiselle. +Se alkaa vasta kello kaksi. Katsomoon +ei ketään viel' oo tullut. Hiukan miekkailkaamme. + + Miekkailevat mukanansa tuomillaan floreteilla. + +LAKEIJA. +Pst! + +II LAKEIJA, jo saapunut. + Samppanjaa? + +I LAKEIJA, näyttäen hänelle pelivehkeitä, joita ottaa nuttunsa +taskuista. + Kas, nopat, kortit! Pelin saamme +nyt käyntiin. + + Istuutuu lattialle. + +II LAKEIJA, istuutuen myöskin lattialle. + Niinpä niin, sa vanha veikko! + +I LAKEIJA, vetää taskustaan kynttilänpätkän, jonka sytyttää ja +kiinnittää tiputtamalla talia lattiaan. + Kukaan +ei näe pimeässä. Siksi otin mukaan +mä kynttilän... sain salaa taskuun pistetyksi. + +II LAKEIJA. +Käy kiinni! Ruutua! + +TOINEN MIEKKAILIJOISTA. + Hei! Varuillasi! Yksi... + +KAARTILAINEN, ajaen kukkastyttöä takaa. +Voi pimeässä saada saaliin... + + Koettaa ottaa tyttöä vyötäisiltä kiinni. + +KUKKASTYTTÖ, irrottautuen. + Sangen niukan! + +KAARTILAINEN, seuraten yhä tyttöä. +Suo suukko! + +KUKKASTYTTÖ, pois pujahtaen. + Näkevät!... + +KAARTILAINEN, vetäen hänet pimeään nurkkaan. + Ei vaaraa! + +ERÄS MIES, istuutuen permannolle yhdessä muitten kanssa, joilla, +kuten hänelläkin, on ruokaa muassaan. + Syödään hiukan! +On aikaa! + +PORVARI, saattaen poikaansa. + Istutaanpas tähän, poikaseni. + +TOINEN PELAAJISTA. +Kas, tuoss' on mulla ässä! Näätkös, tikkis meni! + +ERÄS MIES, vetäen pullon vaippansa alta ja istuutuen hänkin. +Näin juon bourgognea... + + Juo. + + Bourgognessa! Hih! Heisaa! + +PORVARI, pojalleen. +Tää, kuule, ehkä joku huono paikka lie? + (Katsoo ympärilleen.) +Suupaltit... + Keskeyttää, kun muuan sotilas tyrkkää häntä. + peliveikot... + Kaatuu pelaajien keskelle. + juopot... + + Nousee nopeasti. + +KAARTILAINEN, hänen takanaan, kiusaten yhä tyttöä. + Suukko! + +KUKKASTYTTÖ, torjuen. + Ei saa! + +PORVARI, vieden nopeasti pois poikaansa. +Ei tajuta vois tässä, -- totta vieköön! -- ei, +ett' ohjelmassa on Rotrou! + +NUORUKAINEN. + Ja myös Corneille! + +JOUKKO PAASHIPOIKIA, tulee käsitysten, tanssien ja laulaen. +Tra la la la la la! + +OVENVARTIA, vakavasti. + Hoi, kuka siellä veisaa!? +Pois kujeet!... + +I PAASHIPOIKA, loukkautuneen-arvokkaasti. + Loukkaatte meit' aina epäilyllä! + + Vilkkaasti toiselle heti kun ovenvartia on kääntänyt selkänsä. + +Sull' onko lankaa? + +II PAASHIPOIKA. + On, ja koukkujakin! + +I PAASHIPOIKA. + Kyllä +taas meidän onkiimme käy peruukkeja! + +TASKUVARAS, epäilyttävän näköisiä miehiä ympärillään. + Tänne +toin teidät oppimaan. Nyt neuvon tehtävänne: +kun varastatte... + +II PAASHIPOIKA, huutaen toisille paashipojille, jotka jo +ovat asettuneet parvelle. + Missä putket lieneekään? + +III PAASHIPOIKA, parvelta. +Ja herneet? + + Puhaltaa herneitä katsomoon. + +NUORUKAINEN, isälleen. + Mitä täällä tänään näytellään? + +PORVARI. +Clorise. + +NUORUKAINEN. + Ja kirjoittaja? + +PORVARI. + Balthasar Baro. + +TASKUVARAS, kumppaneilleen. +Jos pitsi riippuu, sit' ei vedettävä oo, +se täytyy leikata! + +ERÄS KATSOJA, näyttäen toiselle syrjäistä paikkaa. + Kun täällä ensi kertaa +Cid näyteltiin, ma istuin tuolla. + +TASKUVARAS. + Kellon sulta +näin sieppaan... + + Näyttää. + +PORVARI, pojalleen. + Näyttelijät, joill' ei ole vertaa, +on täällä... + +TASKUVARAS, tehden pieniä salakähmäisiä vetoliikkeitä. + Nenäliinat... + +PORVARI. + Montfleury... + +KATSOJA, huutaen parvelta. + Hoi! Tulta! + +PORVARI. +... Bellerose, l'Epy, la Beaupré, Jodelet! + +PAASHIPOIKA, permannolla. +Kas, myyjätär on tuolla! + +MYYJÄTÄR, myymäpöytänsä takana. + Appelsiiniä... +ja maitoa... ja hyvää marjaviiniä... + + Hälinää ovella. + +FALSETTIÄÄNI. +Pois tieltä, roskaväki! + +ERÄS LAKEIJA, hämmästyksissään. + Tokko aikonee +markiisit permannolle!? + +ERÄS TOINEN LAKEIJA. + Kauaa ei he ole! + + Markiisit tulevat. + +ERÄS MARKIISI, nähdessään salin olevan miltei tyhjän. + +He! Näinkö tyhjää tääll' on, ettei ketään pole +ees varpaille! Ei tuota häiriötä! Niin +kuin moukat aikaisin me tänne saavuttiin! +Ah! hyi! hyi! hyi! + + Huomaa olevansa muiden vähää ennen + saapuneiden aatelismiesten edessä. + + Cuigy! Brissaille! + + Syleilyä. + +CUIGY. + Oh, onpa täällä +nyt pimeää! + +MARKIISI. + Siks oonkin pahalla mä päällä. + +II MARKIISI. +Nyt sytyttäjä saapuu! Sali valaistaan. + +YLEISÖ, tervehtien kynttilänsytyttäjän tuloa. +Ah!... + +Ryhmitytään sytytettävien kynttiläin ympärille. Joitakuita henkilöitä +on asettunut parvelle. Lignière tulee permannolle käsikkäin Christian +de Neuvilletten kanssa. Lignière hiukan huolettomassa asussa, juopon, +mutta silti hienon näköinen. Christian, joka on hienosti, vaikka hieman +vanhanaikaisesti puettu, näyttää olevan omiin ajatuksiinsa kiintyneenä +ja katselee aitioihin päin. + + +II KOHTAUS + + Samat, CHRISTIAN, LIGNIÈRE, sitten RAGUENEAU ja LE BRET. + +CUIGY. + Lignière! + +BRISSAILLE, nauraen. + Ja vielä selvänä. + +LIGNIÈRE, hiljaa Christianille. + Kai saan +mä teidät esittää? + Saatuaan Christianilta myöntävän viittauksen. + Parooni Neuvillette. + + Tervehtivät toisiaan. + +YLEISÖ, ensimäistä sytytettyä kynttiläkruunua nostettaessa. +Ah! + +CUIGY, Brissaillelle, katsoen Christiania. + Hän on kaunis mies! + +I MARKIISI, joka on kuullut. + Pyh! + +LIGNIÈRE, esittäen Christianille. + Herrat de Brissaille, +Cuigy ja... + +CHRISTIAN, kumartaen. + Hauska tutustua. + +I MARKIISI, toiselle. + Myöntänet: +hän kaunis on, vaikk' ovat vaatteet vanhaan muotiin! + +LIGNIÈRE, Cuigylle. +Tourainesta hän aivan äsken tänne tuotiin. + +CHRISTIAN. +Jo viikko tutkia mun Pariisia suotiin, +ja huomenna ma liityn kaartiin. + +I MARKIISI, katsoen aitioihin saapuvia ihmisiä. + Tunnet kai +sa presidentti Aubryn? + +MYYJÄTÄR. + Hoi! Hedelmiä, maitoa... + +VIULUNSOITTAJAT, virittäen koneitaan. +La... la... + +CUIGY, Christianille, viitaten täyttyvään saliin. + On väkeä! + +CHRISTIAN. + On! + +I MARKIISI. + Kauneutta ja taitoa! + + Tarkastavat naisia, jotka, koreihin vaatteisiin puettuina, + saapuvat aitioihin. Tervehdyksiä, hymyilyä. + +II MARKIISI. +Kas, neidit de Guéméné... + +CUIGY. + Bois-Dauphin... + +I MARKIISI. + Me heitä +olemme lempineet... + +BRISSAILLE. + De Chavigny... + +II MARKIISI. + Hän meitä +nyt pitää leikkinään; -- me oomme lemmen-hullut! + +LIGNIÈRE. +Kas, herra de Corneille Rouenista on tullut! + +NUORUKAINEN, isälleen. +Tääll' akateemikkoja myös kai nähdä saa? + +PORVARI. +Tuoll' on Cureau de la Chambre, Boudu ja Boissat, +Porchères, Colomby, Bourzeys, Bourdon, Arbaud... +Jos kuolevat, ei nimi silti kuollut oo. + +I MARKIISI. +Kas, tuolla sinisukkain parvi tiedokas: +Barthénoïde, Urimédonte, Cassandace, +Félixérie... + +II MARKIISI, ihmetellen. + No hitto, sull' on muistossas +nuo kaikki nimet? + +I MARKIISI. + Kaikki! + +LIGNIÈRE, vieden Christianin syrjään. + Tulin seurassanne, +mä että nähdä saisin tuntemattomanne. +Vaan hän ei saavu. Lähden krouviin, täältä pois. + +CHRISTIAN, pyytäen. +Ei, älkää! Nimeään en silloin kuulla vois! +Sen mulle sanotte; siks' ootte täällä tovin: +te tunnettehan koko kaupungin ja hovin. + +SOITONJOHTAJA, lyöden jousellaan nuottitelineensä laitaan. +No, herrat viuluniekat!... + + Nostaa jousen. + +MYYJÄTÄR. + Tulkaa ostamaan! +On makaroonia ja... + + Viuluniekat rupeavat soittamaan. + +CHRISTIAN. + Kun ei vain hän ois +niin kärkäs kieleltään kuin kaikki täällä ovat. +Mä pelkään, mull' on oikein syämen tuskat kovat: +en tohdi kirjoittaa, en tohdi haastaakaan. +Ma oon vain sotilas, ja puhetaidoton. + Näyttää taustaan oikealle. +-- Hän tuossa aitiossa joka kerta on. + +LIGNIÈRE, aikoen lähteä. +Mä lähden. + +CHRISTIAN, pidättäen häntä yhä. + Jääkää, pyydän! + +LIGNIÈRE. + D'Assoucy mua vuottaa. +Ja jano mulle täällä aivan surman tuottaa. +Oih! + +MYYJÄTÄR, kulkee hänen ohitseen tarjointa kantain. + Mehuvettä? + +LIGNIÈRE. + Hyi! + +MYYJÄTÄR. + Tai maitoa? + +LIGNIÈRE. + Hyi hiis! + +MYYJÄTÄR. +Rivesaltea? + +LIGNIÈRE. + Häh! + Christianille. + Hetken vielä viivyn siis. +-- En pitkään aikaan tätä... + Ottaa pullon käteensä. + ...maistanutkaan oo. + + Istuutuu myymäpöydän lähelle. Myyjätär kaataa + hänelle rivesaltea. + +HUUTOJA, pienen pyylevän ja rattoisan miehen saapuessa. +Ragueneau! Ah! + +LIGNIÈRE, Christianille. + Herkkutaidon mestari Ragueneau. + +RAGUENEAU, sokerileipurin pyhäpuvussa, tullen vilkkaasti +Lignièreä kohti. +Tääll' ehkä viel' ei ole herra Cyrano? + +LIGNIÈRE, esittäen Ragueneauta Christianille. +Täss' oivin leipoja ja torttuin täyttelijä; +sen vannoo runoilija, vannoo näyttelijä. + +RAGUENEAU. hämillään. +Oh! Ei! + +LIGNIERE. + Te, mesenaatti, muka arastelkaa! + +RAGUENEAU. +He syövät luonani... + +LIGNIÈRE. + Ja jäävät teille velkaa. + +RAGUENEAU. +Se kunniaksi mulle... + +LIGNIÈRE. + Itse runoilette! + +RAGUENEAU. +Niin, joskus, sanoivat, ma onnistuin... + +LIGNIÈRE. + Oh, ette +vain joskus! Taiteelle te uhrejanne kannatte. + +RAGUENEAU. +Mä kyllä sonetista... + +LIGNIÈRE. + Kaakun aina annatte. + +RAGUENEAU. +Vain tortun... + +LIGNIÈRE. + Turhaan ootte vaatimaton noin. +Ja ballaadista -- jos ma oikein muistaa voin! -- +annatte... + +RAGUENEAU. + Mesileivän. + +LIGNIÈRE, vakavasti. + Oikein sokeroidun. +-- Ja teatteri, sitä... + +RAGUENEAU. + Siitä haltioidun. + +LIGNIÈRE. +Te pääsyliput aina leivoksilla saatte. +Ne mitä tänään maksaa? Kuulkaa, kertokaatte +näin meidän kesken! + +RAGUENEAU. + Neljä munavanukasta +ja kaalipiirakkaa. + Katsoo kaikkiin suuntiin. + Tää ihmettä on vasta, +etten nää Cyranota täällä! + +LIGNIÈRE. + Niinkö! Miksi? + +RAGUENEAU. +Nyt näytteleehän Montfleury, -- kas, siin' on niksi! + +LIGNIÈRE. +Niin, lieneepihän sillä tynnyrillä tänään +Phédonin osa kyllä esitettävänään, +vaan mitä Cyrano voi siitä välittää? + +RAGUENEAU. +Siis ette ole kuullut? + +LIGNIÈRE. + En. + +RAGUENEAU. + No, tietäkää: +hän Montfleurytä vihaa, eikä tämän sallis +hän esiintyä, kun on taide hälle kallis. + +LIGNIÈRE, tyhjentäen neljättä lasia. +No, entä sitten? + +RAGUENEAU. + Sentään Montfleury... + +CUIGY, joka on tullut lähemmäksi. + Niin kyllä, +hän näyttelee. Ei häneen kaikkein kiellot yllä. + +RAGUENEAU. +Vai ei! No, nähdään! + +I MARKIISI. + Ken on Cyrano? + +CUIGY. + Hän on +mies muuan... yhtä, toista... hurja, huoleton. + +II MARKIISI. +Kai aatelia? + +CUIGY. + Kyllä. Kuuluu kaartiin hänkin. + Näyttää erästä aatelismiestä, joka kulkee + salissa kuin jotain etsien. +Tuoll' on Le Bret. Hän teille kertoo enemmänkin. + Kutsuu. +Le Bret! + Le Bret tulee heitä kohden. +Te Cyranota haette? + +LE BRET. + Niin haen. +Oon levoton!... + +CUIGY. + Hän on kai merkillinen mies? + +LE BRET, vakuuttavasti. +Ei hänen vertaistaan oo alla taivaan laen. + +RAGUENEAU. +Hän runoilija on! + +CUIGY. + Ja sanaseppä! + +LE BRET. + Niin, +ja soittoniekka! + +BRISSAILLE. + Fyysikko! + +LIGNIÈRE. + Ja Herra ties, +miks' oudon-kummat piirteet hälle annettiin! + +RAGUENEAU. +Niin, totta, luulen kyllä, kasvoillaan ei voisi +hän lumota, ei seuran kaunisteena oisi, +mut ylväin oikkuinensa, siitä varma oon, +ois oivin henkilö hän ollut Jacques Gallot'n, +tää riitelijä, vilkas, hupsu töyhtölakki, +joll' aina päällänsä kuusliepeinen on takki; +-- sit' ylpeänä hän kuin kukko sulkiansa +ain' ilmaan nostaa takaa... täältä!... huotrallansa -- +niin arka arvostaan kuin koskaan kukaan muu, +ken ylpeästä Gaskonjasta polveutuu; +ja nenä sitten -- sitä saattaa kuvitella, +kun muistaa, millainen on armas Pulcinella. -- +Kun ohi käydään, sitä aina arvioidaan +ja sanotaan: "Kas kuinka liiotella voidaan!" +tai nauretaan: "Pois kohta pannaan nenä tuo!" +Mut Cyrano sen siinä aina olla suo. + +LE BRET, kohauttaen päätään. +Jos sen sa huomaat vain, on silloin henkes halpa. + +RAGUENEAU, ylpeästi. +Kuin kuolon miekka iskee silloin miehen kalpa. + +I MARKIISI, olkapäitään kohauttaen. +Hän tule ei. + +RAGUENEAU. + Hän tulee. Vetoako lyödään. +Te saatte kanan... + +I MARKIISI, nauraen. + Hyvä! -- Milloinkas se syödään? -- + + Ihastuksen hälinää salissa. Roxane ilmestyy aitioonsa. + Hän istuutuu eteen; hänen seuralaisnaisensa asettuu taakse. + Christian, joka par'aikaa maksaa myyjättärelle, ei katso + sinnepäin. + +II MARKIISI, huudahtaen. +Ah, herrat, hän on aivan lumoava! + +I MARKIISI. + Näen: +hän on kuin mansikka, kuin marja viinimäen! + +II MARKIISI. +Niin viileä ja raitis, että pelkoon häätyy: +jos liki käy, niin varmaan sydän-parka jäätyy. + +CHRISTIAN, nostaa päätään, huomaa Roxanen ja tarttuu +kiivaasti Lignièren käsivarteen. +Se hän on! + +LIGNIÈRE, katsoen. + Hänkö? + +CHRISTIAN. + Hän. Nyt nimen kuulla saanen! +Mä pelkään niin! + +LIGNIÈRE, maistellen viiniään. + Magdeleine Robin. Vaan hän Roxanen +nimeä käyttää. -- Sinisukka! + +CHRISTIAN. + Oih! + +LIGNIÈRE. + Hän vapaa +on. Orpo. Serkku Cyranon... + +CHRISTIAN. + Vai sillä tapaa! + Tällä hetkellä tulee aitioon hieno herrasmies, jonka kaulassa + on sininen ritarinauha, ja haastelee hetkisen, seisten, + Roxanen kanssa. Christian hätkähtää. + Ken? + +LIGNIÈRE, alkaa juopua, vilkuttaa silmiään. +Kreivi... heh... De Guiche! Roxanea hän lempii, +vaan naimisiss' on -- siksi epäilee ja empii: +-- on kardinaali hänen rouvallensa sukua. +No, kreivi osaa hyvin järjestää ja laittaa: +Roxanen alikreivi Valvertille hän naittaa. +Valvert on tyytyväinen, tytöstä ei lukua: +vähätpä, iloinen hän olkoon taikka sureva! +De Guiche on mahtimies. He, he! Hän temput tietää! +-- Vaan siit' oon tehnyt komman... hyvän... kuulla sietää! +Sen loppu varsinkin on onnistunut... pureva! + + Nousee hoiperrellen, nostaa lasiaan, valmiina lausumaan. + +CHRISTIAN. +Ei! Jääkää hyvästi! + +LIGNIÈRE. + Te lähdettekö? + +CHRISTIAN. + Lähden +Valvertin luokse! + +LIGNIÈRE. + Älkää! Älkää Herran tähden! +Hän tappaa teidät! + Viittaa silmäniskulla Roxaneen. + Jääkää! Teitä katsotaan! + +CHRISTIAN. +Mä jään! + + On mietteissään. Taskuvarasjoukko, nähdessään hänen seisovan + ajatuksissaan, pää pystyssä, suu auki, lähestyy häntä. + +LIGNIÈRE. + Ja minä menen. Ehkä juoda saan +taas kerrankin. Mua jano vaivaa. Kapakassa +mua odotetaan. + + Menee hoippuen. + +LE BRET, joka on kiertänyt salin, tulee Ragueneauta +kohden; levollisesti. + Hän on poissa. + +RAGUENEAU, epäillen. + Vuotan tovin... + +LE BRET. +Ehk'ei hän tiedä mitä tääll' on ohjelmassa! + +YLEISÖ. +Hoi! Alkakaa jo! Heti! Myöhä on jo kovin! + + +III KOHTAUS + + Samat, paitsi Lignière; DE GUICHE, VALVERT, sitten MONTFLEURY. + +ERÄS MARKIISI, nähden De Guichen, joka, tullen Roxanen aitiosta, +kulkee permannon halki liehakoitsevien herrain ympäröimänä; joukossa +on m.m. alikreivi De Valvert. +De Guiche, hän kustantaapi itsellensä hovin. + +ERÄS TOINEN. +Hyi!... Hän on Gaskonjasta. Sen voi nähdä vielä. + +I MARKIISI. +Vaan hän on kylmä, viekas. Eespäin arvon tiellä +hän kulkee... Parast' että häntä tervehdimme. + + Menevät De Guicheä kohti. + +II MARKIISI. +Noin kauniit nauhat! Mitä värit merkinnevät? +"Suo-suukko-armaani?" vai: "Nyt-on-lemmen-kevät?" + +DE GUICHE. +Ei. "Sairast' Espanjaa" me niillä muistelimme. + +I MARKIISI. +Ne värit tosiaan ei valehtele. Pahoin +käy Espanjan. Se Flanderista ehein nahoin +ei pääse, kiitos teidän! + +DE GUICHE. + Ehkä lähtisimme +jo näyttämölle? + Suuntaa askeleensa, kaikkien markiisien ja aatelismiesten + seuraamana, näyttämölle. Kääntyy ja huutaa. + Hoi, Valvert! + +CHRISTIAN, joka kuuntelee heitä ja pitää silmällä, +hätkähtää tämän nimen kuullessaan. + Mä pyydän heittää +päin kasvojanne... + Pistää käden taskuunsa ja saa kiinni sitä tyhjentämässä + olevan taskuvarkaan kädestä. Kääntyy. + Mitä!? + +TASKUVARAS. + Ai! Ai! + +CHRISTIAN, irti päästämättä. + Hansikasta +ma etsin... + +TASKUVARAS, surkeasti hymyillen. + Löysittekin käden! + +CHRISTIAN. + Tääpä vasta!... + +TASKUVARAS, käytöstapaa muuttaen; nopeasti, hiljaa. +Voi, päästäkää! Mä kerron kaikki! Mitään peittää +en tahdo... + +CHRISTIAN, yhä pitäen hänestä kiinni. + Kerrotte? Ja mitä? + +TASKUVARAS. + Salaisuuden. +Lignière, ken jätti teidät, varomattomuuden +on suuren tehnyt... + +CHRISTIAN, kuten ennen. + Minkä? + +TASKUVARAS. + Jotain runoilullaan +on loukannut. Se hälle kostamaan nyt tullaan. +Hän hetken päästä voidaan kuoliaaksi piestä. +Par'aikaa vuottamassa hänt' on sata miestä. + +CHRISTIAN. +Mi... mitä? Sata!? Missä? + +TASKUVARAS. + Hiljaa! + +CHRISTIAN, olkapäitään kohauttaen. + Oh! + +TASKUVARAS, tärkeän näköisenä. + Hsst! + +CHRISTIAN. + Missä? +Mä... + +TASKUVARAS. + Neslen portilla. Te häntä varottakaa! + +CHRISTIAN, joka vihdoinkin irrottaa kätensä hänen ranteestaan. +Niin, jos mä hänet löydän. Mutta ken sen takaa! + +TASKUVARAS. +Te käykää kapakoissa: "Viiniämpärissä" +ja "Männynkävyssä" ja "Kultasiivilässä" +ja muissa sellaisissa häntä etsimässä; -- +ja jos te ette häntä silloin niissä nää, +niin sana asiasta aina jättäkää. + +CHRISTIAN. +Ma juoksen! Oh, nuo roistot! Sata yhtä vastaan! + Katsoo rakkaasti Roxaneen. +Vaan hän! + Katsoo kiukustuneena Valvertia. + Ja hän!... -- Ei, nyt on minun ainoastaan +Lignièreä muistettava. Pelastamaan hänet! + + Poistuu juosten. -- De Guiche, alikreivi, markiisit, kaikki + aatelismiehet ovat menneet näyttämölle, asettuakseen siellä + oleville istuimille. Permanto on aivan täynnä. Aitioissakaan + ei ole yhtään tyhjää paikkaa. + +YLEISÖ. +Hoi, alkakaa! + +ERÄS PORVARI, jonka peruukki nousee ilmaan, tartuttuaan +parvella olevan paashipojan onkeen. + Mun peruukkini! + +ILOISIA ÄÄNIÄ. + Kaljupää!... +Ha! ha! ha!... Hyvin pojat!... Tää on hauskaa, tää! + +PORVARI, raivoissaan, heristäen nyrkkiään. +Hyi, senkin rakki! Vielä tämän hyvittänet! + +NAURUA JA HUUTOJA, jotka alkavat äänekkäästi, mutta hiljenevät. +HA! HA! HA! ha! ha! ha! + + Täydellinen hiljaisuus. + +LE BRET, hämmästyneenä. + Tää äänettömyys miksi? + Muuan katsoja puhuu hänelle hiljaa. +Ah! + +KATSOJA. + Arveluni käyvät yhä varmemmiksi. + +ÄÄNTEN PORINAA. +Hst! -- Hän on tuolla! -- Ei! -- On. -- Nurkka-aitiossa. -- +Ken? -- Kardinaali. -- Niinkö? -- Kardinaali? -- Niin! + +PAASHIPOIKA. +Hyi, hitto! Ryhtyä ei nyt voi kujeisiin!... + + Näyttämöltä kuuluu lyöntejä. Kaikki liikkumattomina + paikoillaan. -- Odotusta. + +MARKIISIN ÄÄNI, hiljaisuudessa, esiripun takaa. +Hoi, niistäkää tää kynttilä! + +II MARKIISI, pistäen päänsä esiripun aukosta. + Hoi, tuoli, jossa +saan istua! + + Tuoli lähetetään päiden ylitse, siirtämällä sitä kädestä + käteen. Markiisi katoaa näkyvistä, heitettyään + lentosuukkosia aitioihin.; + +KATSOJA. + Ma vaadin hiljaisuutta! + + Kolme lyöntiä. Esirippu avautuu. Kuvaelma. Markiisit istuvat + näyttämön sivuilla huolettomissa asennoissa. Tausta esittää + sinertävään värituntuun viritettyä ihanteellista maisemaa. + Neljä pientä kristallikruunua valaisee näyttämöä. Viulut + soivat hiljaa. + +LE BRET, hiljaa Ragueneaulle. + Nyt +se alkaa. Montfleurykö? + +RAGUENEAU, hänkin hiljaa. + Niin. Hän ensimmäisnä. + +LE BRET. +Ei Cyrano oo täällä. + +RAGUENEAU. + Siispä hävinnyt +oon vedon. + +LE BRET. + Hyvä ettei tullut hurjapäisnä. + + Kuuluu kansansävel ja Montfleury ilmestyy näyttämölle; hän on + luonnottoman lihava, paimenpuvussa, ruusuilla koristettu hattu + päässä, toiselle korvalle kallellaan; puhaltaa säkkipilliä. + +PERMANNOLLA OLIJAT, käsiään taputtaen. +Hei, Montfleury! + +ÄÄNI. + Oot hyvin aina näytellyt! + +MONTFLEURY, tervehdittyään, näyttelee Phédonin osaa. +"Ah, onnekas, ken jätti kauas hovin melun +ja hiljaisuudess' alkoi aatos-askartelun, +ken, tuulen leikkiessä veessä, maassa, puussa..." + +MUUAN ÄÄNI, permannon keskeltä. +Sa lurjus, sanoinhan, sa ettet tässä kuussa +saa näytellä! + + Hämmästys. Kaikki kääntyvät katsomaan. Hälinää. + +ERI ÄÄNIÄ. + Hä? -- Mitä? -- Kuka?... + + Aitioissa istujat nousevat seisomaan, nähdäkseen. + +CUIGY. + Hän se on! + +LE BRET, pelästyen. +Oh! Cyrano! + +ÄÄNI. + Sä narrein narri! Katsomon +saat jättää rauhaan! Alas sieltä! + +YLEISÖ, Ioukkautuneena. + Oh! + +MONTFLEURY. +Vaan minä... + +ÄÄNI. + Vai ettet tottele?! Vai niskottelet sinä?! + +ERI ÄÄNIÄ, permannolta, aitioista. +Hst! -- Riittää! -- Montfleury, te näytelkää! -- Pois pelko! + +MONTFLEURY, epävarmalla äänellä. + +"Ah, onnekas, ken jätti..." + +ÄÄNI, uhkaavasti. + Eikö sull' oo selko +mun käskystäni? Taikka ehkä tahdot kuulla, +mitenkä huminaa voi korviin saada -- puulla!? + + Keppi näkyy ilmassa päiden yläpuolella. + +MONTFLEURY, yhä heikommalla äänellä. + +"Ah, onnekas, ken..." + + Keppi heiluu. + +ÄÄNI. + Ulos! + +PERMANNOLLA OLIJAT. + Oh! + +MONTFLEURY, tukahtuvalla äänellä. + "Ah, onnekas..." + +CYRANO, nousee seisomaan tuolille, käsivarret ristissä rinnalla, hattu +toisella korvalla, viikset ylös kierrettyinä; hirveä nenä. +Sa suututat mun itsepintaisuudellas! + + Hänen esiintymisensä aiheuttaa hämmennystä. + + +IV KOHTAUS + + Samat, CYRANO, sitten BELLEROSE, JODELET. + +MONTFLEURY, markiiseille. +Mua tulkaa auttamaan! + +ERÄS MARKIISI, välinpitämättömästi. + No, näytelkäähän! + +CYRANO. + Pelkään: +jos poistu et, mun täytyy antaa sulle selkään. + +MARKIISI. +Jo riittää! + +CYRANO. + Markiisit, jos vaikene jo ette, +niin kanssa miekkani te kohta haastelette! + +KAIKKI MARKIISIT, nousten seisomaan. +Tää liikaa on jo... Liikaa!... Montfleury... + +CYRANO. + Jos hän +ei mene, hänet, totta vieköön, höyhennän! + +MUUAN ÄÄNI. +Vaan... + +CYRANO. + Pois, ja pian! + +TOINEN ÄÄNI. + Mutta... + +CYRANO. + Viipyykö hän vielä? + Tekee sellaisen liikkeen kuin käärisi hihojaan ylös. +No, menen näyttämölle! Saatanhan ma siellä +tuon paksun rasvaruhon kyllä paloittaa. + +MONTFLEURY, kooten kaiken arvokkuutensa. +Ken mua loukkaa, loukkaa itse Thaliaa! + +CYRANO, hyvin kohteliaasti. +Jos Thalia vain tuntis herra Montfleuryn, +ken häntä loukkaa, -- varmaan nähdä saataisiin, +hän että koturninsa antais jonkun kerran +koskettaa jotain paikkaa tämän arvon herran. + +PERMANNOLLA OLIJAT. +Montfleury! Montfleury! Clorise! + +CYRANO, niille, jotka huutavat hänen ympärillään. + Mä pyydän, armahtakaa +mun huotraani! Jos jatkuu tää, niin min' en takaa, +se vaikka sisältänsä säilän sinkauttaisi! + + Piiri laajenee. + +JOUKKO, väistyen. +Heh! + +CYRANO, Montfleurylle. + Poistu! + +JOUKKO, lähestyen ja mutisten. + Ohhoh! + +CYRANO, kääntyen nopeasti. + Häntä enkö pois ma saisi! + + Hänestä etäännytään taas. + +ERÄS ÄÄNI. laulaa taustassa. + + Cyrano valtioi; + no, ei se haittaa ketään: + hän sill' ei mitään voi, + Clorise se esitetään. + +KAIKKI, laulavat. + + Clorise! Clorise! + +CYRANO. +Jos joku uskaltaa tuon laulun vielä laulaa, +niin hänet siihen paikkaan tämä miekka naulaa! + +ERÄS PORVARI. +Oh, ette ole Simson! + +CYRANO. + Aasin leukaluu +ois teillä ehkä antaa? + +ERÄS NAINEN, aitioisa. + Tää on hirveätä! + +ERÄS HERRA. +En tällaist' ole nähnyt! + +II NAINEN. + Tätä kauhistuu! + +PORVARI. +Hyi! Häpeänä täytyy minun pitää tätä! + +PAASHIPOIKA. +Hei, tää on hauskaa! + +PERMANNOLLA OLIJAT. + Kas! -- Montfleury! -- Cyrano! + +CYRANO. +Ma vaadin hiljaisuutta! + +PERMANNOLLA OLIJAT. + Oh! Mää! Muuh! Huu! Hoo! + +CYRANO. +Mä käs... + +PAASHIPOIKA. + Miau! + +CYRANO. + Mä käsken teidän vaiti olla! +Ja taistoon vaadin kaikki tässä, permannolla. +-- Nimenne, pyydän! -- Tänne, nuoret urhot, käykää! +Jokainen vuorollaan. No, pian järjestäykää! -- +Ken tahtoo alkaa leikin? Hän, sen vannon, saa +nyt oikein komeasti manaan matkustaa! +Te, herra? Ette? Te? Ei! Ymmällä mä oon. +-- Ken kuolla tahtoo nyt, hän sormen nostakoon! + Äänettömyys. +Heh! Kainojako oisi täällä nyt niin monta, +jotk' eivät kehtaa nähdä miekkaa alastonta? +Ei yhtään nimeä? -- Ei sormea? -- Siis näen, +ett' asiaan saan käydä. + Kääntyen näyttämöön päin, jossa Montfleury odottaa hädissään. + Aiot siellä seistä? +Oot paise, joka' täytyy saada kiirehtäen +pois näyttämöltä... + Käsi miekankahvassa. + -- toivon: ilman leikkuuveistä. + +MONTFLEURY. +Mä... + +CYRANO, laskeutuu alas tuolilta, istuutuu muodostuneen +piirin keskelle, kuin olisi kotonaan. + Kolme kertaa lyön nyt yhteen käsiäni. +Sa kolmannella poistut! + +PERMANTOYLEISÖ, huvitettuna. + Hyvä! Hah, hah! + +CYRANO, lyöden yhteen käsiään. + Yksi! + +MONTFLEURY. +Mä... + +ÄÄNI, aitiosta. + Jääkää! + +ÄÄNIÄ, permannolta. + Hän ei jää! -- Hän jää! -- Oon ihmeissäni! -- +Tää miten päättyneekään!?... + +MONTFLEURY. + Ehkä vältetyksi +mä... + +CYRANO. + Kaksi! + +MONTFLEURY. + Luulen että järkevämpää vois +kai olla... + +CYRANO. + Kolme! + + Montfleury katoaa kuin laskuluukun kautta. Naurun, + vihellysten, huutojen myrsky. + +ÄÄNIÄ YLEISÖN JOUKOSTA. + Eipä tuota luullut ois! -- +Huh! -- Raukka! -- Takaisin! + +CYRANO, mielissään, heittäytyy selkänojaan tuolilleen +ja panee jalkansa päälletysten ristiin. + Hän tuskin kuuntelee. + +ERÄS PORVARI. +Puhuja! + Bellerose tulee esiin ja tervehtii. + Ah!... Bellerose! + +BELLEROSE, hienosti. + Kun, herrat... + +PERMANTOYLEISÖ. + Ei! -- Jodelet! + +JODELET, tulee esiin, puhuu nenä-äänellä. +Te, karjalauma! + +PERMANTOYLEISÖ. + Hyvä! Oikein alotat sa! + +JODELET. +Se suuri taiteilija, joll' on suuri vatsa, +ja joka juuri siksi tääll' on suosiossa, +on tuntenut, ett' täytyy tuossa tuokiossa... + +PERMANTOYLEISÖ. +Se raukka! + +JODELET. + ... hänen päästä ulos... + +PERMANTOYLEISÖ. + Takaisin +hän tulkoon! + +JOTKUT. + Ei! + +TOISET. + Hän tulkoon! + +NUORUKAINEN, Cyranolle. + Mutta tietenkin +teill' on kai joku syy vihata Montfleurytä? + +CYRANO, kohteliaasti, yhä istuen. +Te nuori ankanpoika, onhan mulla niitä: +On kaksi, vaikka yksi riittäis hyvin. Nähkää: +Pro primo: hän on kurja näyttelijä, ähkää +ja puhkaa; runoa hän lausuu läähättäen +kuin nousis taakkaa kantain päälle jyrkän mäen! +-- Secundo: se on salaisuus... + +VANHA PORVARI, hänen takanaan. + Vaan kaikki luuli +tääll' että näytellään, ja te... + +CYRANO, kääntäen tuolinsa porvariin päin; kunnioittavasti. + Te vanha muuli! +Keskeytin Montfleuryn, ja mun on hyvä olla. +Baro!? Hm! Arvoltaan hän yhtä on kuin nolla! + +NEITOSET, aitioissa. +Baro! -- Oh, taivas! -- Miten sanoakaan voidaan?! -- +Ah! -- Oh! -- Sa kuulitko? -- Me häntä jumaloidaan! + +CYRANO, kääntäen istuimensa aitioita kohti, sirosti. +Te rakkaat kaunottaret! Kukoistakaa aina, +säteilkää, olkaa meille taivaan kallein laina, +ihanaks' elomme ja unelmamme luokaa, +iloitkaa! -- mutta meidän arvostella suokaa. + +BELLEROSE. +Vaan ken suo hyvityksen meille tappioista? + +CYRANO, kääntäen tuolinsa näyttämöön päin. +Se oli viisas sana. En oo kuullut toista +mä tänään. + Nousee, heittää rahakukkaron näyttämölle. + Thespiin vaippa jääköön eheäksi, +Tän ehkä tällä kertaa näätte riittäväksi. + +YLEISÖ, häikäistynä. +Ah!... Oh!... + +JODELET, siepaten vikkelästi rahapussin ja punniten sitä kädessään. + Te tähän hintaan saatte milloin vaan +Clorisen esityksen kesken loppumaan! + +YLEISÖ. +Huu!... Huu!... + +JODELET. + Niin! Huutakaa, on siitä laiha tulos! + +BELLEROSE. +Nyt sali tyhjäksi!... + +JODELET. + Niin! -- Menkää! Kaikki ulos! + + Ruvetaan tekemään lähtöä, Cyranon katsellessa tyytyväisenä. + Mutta yleisö pysähtyy piankin kuuntelemaan seuraavaa keskustelua, + ja lähtö keskeytyy. Aitioissa istuvat naiset, jotka jo olivat + nousseet seisomaan ja ottaneet vaippansa hartioilleen, pysähtyvät + kuuntelemaan ja istuutuvat viimein uudestaan. + +LE BRET, Cyranolle. +Tää oli hassua! + +TUNGETTELEVA MIES, joka on lähestynyt Cyranota. + Noin Montfleuryn te pois +ajoitte, mutta häll' on suuri suosijansa, +Candalen herttua! Vaan ehkä teillä kanssa +on suojelija? + +CYRANO. + Ei! + +TUNGETTELEVA. + Ei ketään, joka vois +suurella nimellään...? + +CYRANO. + Ei! + +TUNGETTELEVA. + Eikö? + +CYRANO, tuskastuneesta + Kaksi kertaa +sen sanoin jo. En sitä kolmannesti kertaa. + Käsi miekankahvassa. +Ja sentään monellakaan ei niin oivallista +oo suojelijaa! + +TUNGETTELEVA. + Mutta teidät kaupungista +pois karkotetaan. + +CYRANO. + Tuskin sentään teen sen matkan! + +TUNGETTELEVA. +Vaan käsi herttuan ulottuu kauas! + +CYRANO. + Kyllä! +Vaan s'ei niin pitkälle kuin tämä käsi yllä. +jos varsinkin ma sitä tällä... + Osottaa miekkaansa. + ... hiukan jatkan. + +TUNGETTELEVA. +Vaan ette vaatine kai...? + +CYRANO. + Vaadin. + +TUNGETTELEVA. + Mutta... + +CYRANO. + Nyt +täyskäännös! Ulos! + +TUNGETTELEVA. + Mutta... + +CYRANO. + Teitä sietänyt +oon liian kauan. Mitä siinä tirkistätte? +Mun nenäänikö? + +TUNGETTELEVA, typertyneenä. +Minä... min' en tietänyt... + +CYRANO. + Vai ette?... + +TUNGETTELEVA. +Min' en tiedä, muista... + +CYRANO, astuen häntä kohti. + Virkistätte +kai vielä muistoanne! -- Mikä nenässäni +niin hämmästyttää? + +TUNGETTELEVA, peräytyen. + Enhän... + +CYRANO. + Ehkä, ystäväni, +se heiluu, häilyy niin kuin vyöllä ruutisarvi? + +TUNGETTELEVA, kuten äsken. +En... + +CYRANO. + Ehkä nenälläni marssii kärpäsparvi? + +TUNGETTELEVA. +Vaan... + +CYRANO. + Ehkä siin' on joku liika kasvannainen? + +TUNGETTELEVA. +Ma... + +CYRANO. + Ehk' on liian käyrä, pöllön noukan lainen? + +TUNGETTELEVA. +Ei suinkaan... + +CYRANO. + Mitä sitten siin' on tavatonta? + +TUNGETTELEVA. +Oh... + +CYRANO. + Lienee luonnon-oikku, joit' ei ole monta? + +TUNGETTELEVA. +Oon koettanut olla katsomatta sitä. + +CYRANO. +Vai koettanut! Eikö miellytä se? Mitä? + +TUNGETTELEVA. +Vaan, herra... + +CYRANO. + Väri ehk' on mielestänne huono? +Tai muoto? Ehkä oon kuin mikä sarvikuono? + +TUNGETTELEVA. +Ei, ei... + +CYRANO. + No miksi sitten töllistellen seistä? -- +Kenties se lienee aivan liian suuri teistä? + +TUNGETTELEVA, änkyttäen. +Ei, se on pieni, pienen-pieni! + +CYRANO. + Tätä nenää +sanotte pieneksi! Mua tuskin voisi enää +pahemmin pilkata!... + +TUNGETTELEVA. + + Oh, taivas! + +CYRANO. + Niin, niin juuri! +Mun nenäni on suuri. Kuuletteko? Suuri! +Te lattanokka, tyhmä, tyhjä, kaistapää, +mä nenästäni ylpeilen, se tietäkää! +Se merkkinä on aina mielen hyvyydestä +ja neron lennosta ja hengen syvyydestä; +se vapaamieliseksi, suoraksi mun näyttää +ja rohkeaksi, kun on tarvis miekkaa käyttää, +niin, semmoiseksi, että itsestänne ette +voi milloinkaan -- ja sen te hyvin tietänette! -- +sellaista ajatella. Mutta teistä hohtaa, +te narrimainen lurjus, juuri tuolta kohtaa... + + Lyö korvalle. + +TUNGETTELEVA. +Ai!... + +CYRANO. + + ... Kasvoiltanne, puute tiedon, älyn, neron, +ja se se juuri tekee kahden miehen eron! + Kääntää hänet ympäri olkapäistä, antaa teon seurata + seuraavia sanoja. +Ja nenänykerönne on vain aihe huoleen: +se nytkin tuottaa teille potkun takapuoleen. + +TUNGETTELEVA. +Ai, apuun! + +CYRANO. + Tietäköön, ken töllistelee mua, +ken nenän vuoksi tahtoo mua halveksua, +jos hän on kunnon mies, niin näin en häntä päästä: +saa potku kyllä jäädä, mutt' en miekkaa säästä! + +DE GUICHE, joka on tullut näyttämöltä markiisien kanssa. +Tää käy jo ikäväksi. + +DE VALVERT, olkapäitään kohauttaen. + Tyhjää kerskailua! + +DE GUICHE. +Vaan miks' ei kukaan hälle vastaa?... + +DE VALVERT. + + Eikö kukaan! +No, eihän vastausta oo vielä tarvittukaan. +Vaan nyt hän saa sen, kunhan odotatte tovin. + Lähestyy Cyranota, asettuu hänen eteensä ja tarkastelee + häntä tyhmän-ylpeästi. +Hm. Teidän nenänne on kovin suuri. + +CYRANO, hyvin vakavasti. + Kovin. + +DE VALVERT, nauraen. +Haa! + +CYRANO, järkähtämättömän levollisesti. + Eikö muuta?... + +DE VALVERT. + Mutta... + +CYRANO. + Tuo ei suinkaan riitä! +Niin kovin paljonhan on sanomista siitä. -- +Vois mahtipontisesti lausua: "Jos saisin +ma moisen nenän, pois sen kohta leikkauttaisin!" +Ja ystävällisesti: "Katso toki tarkkaan, +sun nenäs ettei mene juodessasi sarkkaan!" +Tai kertoin: "Se on kuokka, särkkä, niemenkärki; +ei, niemimaa se on, -- sen sanoo selvä järki!" +Ja ihmetellen: "Kumma on tuo lippaan laatu: +kai siihen mahtumaan on musteet, kynät saatu!" +Hienosti: "Lienette kai lintuin suojelija, +kun mukananne ain' on niille leposija!" +Tai hurjasti: "Kun teidän tupakoidessanne +savua nousee tuosta savupiipustanne, +niin ette ihmetelle, vaikka naapurinne +tois, sammuttaakseen palon, sangon vettä sinne." +Ja varottaen: "Kuulkaa, kuulkaa! Katsokaahan, +tuon nenän paino ettei kaada teitä maahan!" +Tai hellästi: "Te tehkää päivänvarjo, jotta +nenänne kaunis väri säilyis vauriotta!" +Pedanttisesti näin: "Aristophanes keksi +sanoa hippocampelephantcamelokseksi +eläintä, joka on kuin pelkkää luuta ihan: +se kärsäänsä ois hyvin tarvinnut tuon lihan." +Tai seuramiessä: "Tuo lie viime muodin mukaan; +se oiva hattunaula, sit' ei kiellä kukaan!" +Tai liiotellen: "Ei tuon läpi tuulet pääse; +se ei siis kylmene, ja nuhattakin jää se!" +Tai draamallisesti: "Kas, tuohon mahtuu meri; +sen kantajaa ei veessä koskaan hukka peri." +Tai ihaillen: "Ma uskon: hajuvesipuotiin +kai nimikilveksi tuo uljas nenä luotiin." +Tai lyyrillisesti: "Tuo raakunkuori lienee +mi vedenhaltiaansa aaltoin yli vienee." +Tai naivisti: "Viivyn hetken mielin herkin +mä eessä tämän kauniin, jalon muistomerkin." +Tai kunnioittain: "Teill' on soma huvimaja; +te vasta ootte oikein talonomistaja!" +Tai maalaismaisesti: "Kas, tuoko nenä oisi! +Ei, kenties lanttu se tai nauris olla voisi!" +Tai sotilaallisesti: "Joukko ratsuväen +tuon tykin eestä lähtee pakoon säikähtäen." +Tai käytöllisesti: "Se pankaa arvontahan; +ken voittaa sen ja myy, saa varmaan suuren rahan." +Tai muka valitellen vuoksi onnettuuden: +"Tuo nenä riistää kasvoin sopusuhtaisuuden, +vaan niinpä onkin se noin punainen, kun siten +se isäntäänsä pettää aivan pahimmiten". +-- Noin, kutakuinkin, virkkaa olisitte voinut, +jos neron, taidon ääni hiukan teiss' ois soinut; +vaan milloinkaan ei nero, taito tyhmyreissä +oo sellaisissa saanut kotiaan kuin teissä. +Kirjallisuudesta te ehkä tietänette +kirjaimet t, y, h, m, ä, vaan muuta ette! +Ja jos ei kykyäkään teilt' ois puuttunut +huvittaa tällä tavoin näitä kuulijoita, +niin, ennenkuin te osan viisauksia noita +oisitte lausunut, ma oisin suuttunut +ja keskeyttänyt! -- Kyllä itseltäni kuulla +voin tuollaista. Vaan muilta!? Turha sit' on luulla! + +DE GUICHE, tahtoen viedä pois De Valvertin, joka on kuin kivettynyt. +Pois tulkaa! + +DE VALVERT, kuohuksissaan. +Tuo... tuo houkko... jaaritella julkee, +Tuo junkkari, ken ilman hansikkaita kulkee, +kell' ei oo ruusukkeita, röyhelöitä... + +CYRANO. + Niin, +mun täytyy tyytyä vain hengen kauneuksiin! +En pynttää itseäni niinkuin muotihullut: +ei koristeista koskaan miehen mieltä tullut. +Mä ylpeänä ylös otsan kirkkaan nostan +ja solvaajilleni ma solvaukset kostan. +Enemmän kammottaa mua kaikki syrjähypyt +pois kunniasta, kuin mun vaatteitteni rypyt. +Ei kullan kiiltoa mun puvussani tapaa, +vaan oonhan mieleltäni uljas, ylväs, vapaa. +En ruumistani pue muodin pakkopaitaan, +vaan hengen vainion ma jaloudella aitaan. +On rehellisyys mulle otsanauha oivin, +käyn vastaan valhetta ma sanoin salamoivin; +kun tietäni mä kuljen, korkealla pääni, +niin toden voittoa soi kannustinten ääni. + +DE VALVERT. +Vaan, herra... + +CYRANO. + Sanoitte: ei mull' oo hansikkaita. +On yks -- niin, pariton, vaan ei se mitään haita. +Voin silläkin kai jotain tehdä, jollei muuta, +niin saatanhan sen heittää vasten jonkun suuta! + +DE VALVERT. +Oh! -- Lurjus, vintiö, suupaltti, lörppähuuli... + +CYRANO, nostaen lakkiaan ja tervehtien niinkuin De Valvert +olisi esittänyt itsensä. +Ah! -- Cyrano Savinien de Bergerac. + + Naurua. + +DE VALVERT, vimmastuneena. + Te muuli, +te nauta, narri... + +CYRANO, huudahtaen kuin kivusta. + Ai!... + +DE VALVERT, ollen menossa poispäin, kääntyy. + No, mitä vielä? + +CYRANO, onnettoman-näköisesti irvistellen. + Käyttää +mun täytyy sitä, muuten turtuvan se näyttää. +Ai! + +DE VALVERT. + Mikä teill' on? + +CYRANO. + Pois se pyrkii huotrastansa, +tää miekka. + +DE VALVERT, paljastaen miekkansa. + Sama mulle! Mullakin on miekka! + +CYRANO. +Jo sitä epäilinkin. Totta tosiansa! +Te saatte multa kauniin piston! + +DE VALVERT, halveksien. +Runoniekka!... + +CYRANO. + Niin, runoniekka, niin. Sellainen, että kun +hän miekkailee, niin siinä, kesken miekkailun, +ballaadin sepittää hän! + +DE VALVERT. + Mitä!? + +CYRANO. + Epäilette! + +DE VALVERT. +Vaan... + +CYRANO. + Että: eikö aikaa? Että: usko ette! +Ma kolme säkeistöä sorvaan, jokaiseen +kahdeksan säettä. + +DE VALVERT, jalkaa polkien. + Oh! + +CYRANO, jatkaa entiseen tapaansa. + Sitten vielä teen +mä loppuun omistuksen. + +DE VALVERT. + Te... + +CYRANO. + Ja sitten vasta, +kun loppu tulee, pistän! + +DE VALVERT. + Kyllä kerskaamasta +te kohta lakkaatte! + +CYRANO. + Vai kerskaamasta! + +DE VALVERT. + Niin! + +CYRANO, lausuen. +"Baliaadi taistelusta herra Bergeracin +ja alikreivi Rakin." + +DE VALVERT. + No, mitä nyt? + +CYRANO. +Mä nimen vain tein ballaadiin! + +YLEISÖ, kiihottuneena. +"Hei! -- Tehkää tilaa! -- Hiljaa! -- Hauskaa nähdä saamme!" + + Yleisö muodostaa piirin permannolle; markiisit ja upseerit + joutuvat porvarien ja rahvaan sekaan; paashipojat kiipeevät + olkapäille paremmin nähdäkseen. Kaikki naiset seisovat + aitioissa. Oikealla De Guiche ja hänen seurueensa. Vasemmalla + Le Bret, Ragueneau, Cuigy y.m. + +CYRANO, sulkien hetkiseksi silmänsä. +Mä mietin hiukan... Olen valmis. Alkakaamme! + + Tekee niinkuin seuraavassa sanoo. + +Näin kauniisti pois otan lakin, +ja hitaasti liikehtäin +mä irroitan päältäni takin, +vedän miekkani huotrasta näin. +Pari askelta astun päin, +ja -- en sitä suinkaan peitä! -- +olen iloinen sydämessäin, +kun lopuksi pistän teitä. + + Miekkailevat. + +Miks ääneti ollut ette? +Mihin teille ma haavan teen? +Sen rintaanko toivonette? +Vai kaulaanko? Vai sydämeen? +Moni kerskuvi koruineen. -- +Ei miekkani työtään heitä, +käy kohti se täsmälleen: +mä lopuksi pistän teitä! + +Voi kohtalo olla nurja. +Joko katsotte kalventuin? +Oh, olette pelkuri kurja, +joka kulkevi suurin suin. +Ma puhtaaksi turkkinne puin. +On liiaksi monta meitä. +Ei vaalia muuta, kuin: +ma lopuksi pistän teitä. + + Ilmoittaa juhlallisesti. + Omistus: + +Hyvä prinssi, te outoja teitä +pian käytte, sen sanoa voin. +Suon anteeksi teille. Ja... + Asettuu hyökkäysasentoon. + ... noin!... + De Valvert horjuu. Cyrano tervehtii. +ma lopuksi pistän teitä! + +Hyväksymishuutoja. Aitioissa taputetaan käsiä; kukkasia ja +nenäliinoja heitetään. Upseerit ympäröivät Cyranon ja onnittelevat +häntä. Ragueneau hyppii ihastuksissaan. Le Bret on onnellinen ja +liikutettu. De Valvertin ystävät vievät hänet pois. + +YLEISÖ, huutaa pitkään. +Ah! + +ERÄS NAINEN. + Kaunista! + +RATSUMIES. + Niin suuremmoista! + +RAGUENEAU. + Loistavaa! + +ERÄS MARKIISI. +Ja uutta! + +LE BRET. + Mieletöntä! + +ÄÄNIÄ YLEISÖSTÄ, joka tungeksii Cyranon ympärillä. + Harvoin moista saa +ees kuulla! -- Saati nähdä! -- Onnittelen! + +NAISEN ÄÄNI. + Hän +on sankari. + +ERÄS MUSKETTISOTILAS, tulee nopeasti Cyranota kohti, +käsi ojennettuna. + Mun suokaa... Teitä tervehdän! +Teiss' itseni mä tunsin. Aivan haltioiduin. +Ma katsoin, poljin jalkaa, huusin, nauroin, noiduin... + + Poistuu. + +CYRANO. +Ken on hän? + +CUIGY. + D'Artagnan. + +LE BRET, Cyranolle, käyden hänen käsivarteensa. + Nyt hiukan haastellaanko? + +CYRANO. +Kun väki vähenee. + Belleroselle. + Bellerose, mä jäädä saanko? + +BELLEROSE, kunnioittavasti. +No, tietystikin, herra...! + + Ulkoa kuuluu huutoa. + +JODELET, joka on katsonut. + Montfleury se siellä... + +BELLEROSE, juhlallisesti. +Sic transit!... + Muuttaa ääntään; ovenvartialle ja kynttiläinsytyttäjälle. + Lakaiskaa ja sulkekaa. Vaan vielä +ei tarvis sammuttaa. Kun kohta palajamme, +niin pienen harjoituksen pitää halajamme. + + Jodelet ja Bellerose menevät, juhlallisesti + tervehdittyään Cyranota. + +OVENVARTIA, Cyranolle. +No, ettekö te syö? + +CYRANO. + En. + + Ovenvartia poistuu. + +LE BRET, Cyranolle. + Miksi? + +CYRANO. + Siksi, että... + Muuttaa ääntään nähdessään ovenvartian olevan loitolla. +... siks' ettei mull' oo rahaa!... + +LE BRET, tekee sellaisen liikkeen kuin heittäisi rahapussia. + Mutta äsken näytti... +Sun kukkarosi...? + +CYRANO. + Niin, sen kuukausraha täytti! + +LE BRET. +Ja millä elät nyt tän kuukauden? + +CYRANO, nauraen. + Juon vettä! + +LE BRET. +Sa naurat. Hassu oot. Sun olis itselleki... + +CYRANO, keskeyttäen. +Niin, mutta noin se vasta vaikutuksen teki!... + +MYYJÄTÄR, yskähtää pöytänsä takana. +Hm!... + Cyrano ja Le Bret kääntyvät. Myyjätär lähestyy arasti. + Herra... ruoattako jäätte?... sitä sietää +en toki saata. + Osottaen myymäpöytäänsä. + Tässä kaikkea on mulla. + Innokkaasti. +Oi, ottakaa! + +CYRANO, ottaen lakin päästään. + Sä rakas lapsi, ehkä tietää +et voi sa, että siten autetuksi tulla +mies Gaskonjan ei tahdo; ylpeä hän on. +Vaan ehkä kielto loukkais sua! Mahdoton +siis olla ottamatta... + Menee pöydän ääreen ja valitsee. + Rypäleitä, kas! + Tyttö tahtoo antaa hänelle rypäletertun, + hän ottaa vain yhden marjan. +Ei, yksi marja vain!... Ja sitten puolikas +hunajaleipää!... + Taittaa, panee takaisin toisen puolikkaan. + Noin! Ja... + Ottaa lasin, tyttö aikoo kaataa siihen viiniä. + Ei! Vain vettä lasi! + +MYYJÄTÄR. +Oh, eikö vielä jotain? + +LE BRET. + Oih sun hupsuuttasi! + +CYRANO. +Niin vielä jotain. Saanko suudella ma kättä? + + Suutelee tytön ojentamaa kättä kuin se olisi prinsessan käsi. + +MYYJÄTÄR. +Ah, kiitos, herra! + Niiaus. + Hyvää yötä! + + Menee. + + +V KOHTAUS + + CYRANO, LE BRET, sitten Ovenvartia. + +CYRANO, Le Bret'lle. + Kieltämättä +mun nälkä on. Vaan eihän tässä mitään puutu! + Asettuu myymäpöydän eteen ja panee eteensä mesileivän puolikkaan. +Kas, eturuoka!... + ... vesilasin... + Juoma! + ... viinirypälemarjan. + Jälkiruoka! + Istuutuu. + Syömään +siis! + Syöden. + Nyt voit haastella; ma kuulen. + +LE BRET. + Et kai suutu, +jos sua varotan. Nuo hupsut narrit pian +sun arvostelukykyä vie, kun heitä kuulet. +Oot silloin valmis vaikka pääsi seinään lyömään. +Sä nytkin minkälaisen vaikutuksen luulet +esiintymises tehneen? + +CYRANO, syöden mesileipänsä. + Aivan suuremmoisen! + +LE BRET. +Vaan aivan varmaan sentään moni myöskin toisen +sai ajatuksen siitä. Kardinaali... + +CYRANO, ilahtuen. + Hän +siis oli täällä? + +LE BRET. + Hänen mielestään... + +CYRANO. + Hän soi sen +niin kernaasti! + +LE BRET. + Vaan...? + +CYRANO. + Hän on itse kirjailija; +siks usko en, hän että toisten teoksia +sois rääkättävän... + +LE BRET + Näin sä yhä enemmän +saat vihamiehiä! + +CYRANO, syöden rypälemarjansa. + No, kuinka monta niitä +sain nyt? + +LE BRET. + Kuusviidettä. + +CYRANO. + Vähempi eikö riitä? +No, laske! + +LE BRET, + Montfleury, De Guiche, Valvert, Baro, +akatemiia... + +CYRANO. + Kuule, tuo ei muuta oo +kuin ylistystä! + +LE BRET. + Mutta mihin joudut näin sä? +Sä mitä ajattelet? Eihän tuo käy päinsä! + +CYRANO. +Oh, mulla montakin on järjestelmää, joita +voin seurata; on niissä aivan mainioita. + +LE BRET. +Ja mitä niistä seuraat? + +CYRANO. + Yksinkertaisinta. +Niin menetellä tahdon, että ihmetellään +mua aina, kaikessa! + +LE BRET, olkapäitään kohauttaen. + Vai niin. -- Vaan eihän kellään +lie syytä vihata kuin vihaat Montfleurytä! + +CYRANO, nousten. +Oh, sillä miehellä on paksu pää ja pinta, +ja paksu muutenkin hän niin on, ettei tapaa, +jos kuinka koettaa, hän sormellansa napaa. +Ja sentään, aatteles, tuo tynnyri on niitä, +jotk' uskaltavat luulla, että kaikki naiset +on heihin ihastuneet muka. Kaikellaiset +ne tässä! Silmätkin on niinkuin sammakolla. +Ja tuonnoin rohkeni niin röyhkeä hän olla, +ett' antoi katseensa hän suuntautua häneen... +Oh, etanan oon joskus nähnyt viivähtäneen +ma kukkasessa... + +LE BRET, ällistyneenä. + Oisko mahdollista? Sinä... + +CYRANO, katkerasti hymyillen. +Mä lemmin. Niin, niin! Katso! + Syvän vakavasti. + Minä. Juuri minä. + +LE BRET. +Ja saako tietää...? Mulle et oo mitään tästä... + +CYRANO. +En... Mua kyll' ei estä mikään lempimästä, +vaan kuka mua lempis, kuka, tämmöisenä, +kun kulkuani aina kuuluttaa tää nenä: +ei kaikkein ruminkaan, ei kaikkein viheliäisin! +Niin, ketäkö mä lemmin?... Kuinka selittäisin! +Hän kaunein on! + +LE BRET. + Oh! Niinkö! + +CYRANO. + Niin! Kuin kedon kukka, +niin hieno, loistava, niin puhdas. + Painokkaasti. + Kultatukka! + +LE BRET. +Ah, taivas! Ken hän on?... + +CYRANO. + Hän!? Kruunu kaikkien naisten +ja tietämättään vaara meidän, kuolevaisten; +niin, luonnon luoma ansa ihmislasten tiellä! +Hän ruusu on, miss' asuu Amor nuolinensa: +käy liki, katsahda, jo joudut uhriksensa! +Ah, täydellisempää et nähnyt koskaan vielä! +Diana, kulkiessaan teitään, ei niin norja, +ja Venus, noustessansa purteen, ei niin sorja +kuin hän, kun kantotuoliin astuu... + +LE BRET. + Arvaavani +jo luulen! + +CYRANO. + Niin, se kävi ilmi sanoistani. + +LE BRET. +Magdeleine Robin, sun serkkus! + +CYRANO. + Juuri hän. Roxane. + +LE BRET. +No hyvä. Kuuleppas, ma mitä ehdotan: +käy hänen luokseen, sano häntä lempiväsi, +hän sädekehän näkee ympärilläs tänään. + +CYRANO. +Oh! Katsos mua, virka, onko mielestäsi +tää ulkomuoto mulle hyvää tietävänään! +Ei, min' en luulottele! -- Sattuu joskus kyllä, +kun nenä-parkoineni olen kävelyllä +ja kevät-ilta ilmaan tuoksujansa valaa +ja tähdet uneksivin, himmein loistein palaa, +kuun hohdetta kun kaikki välkkyy hopeaista, +ma puistoss' että huomaan kaksi kulkevaista: +mies tukee naista, nainen miehen puoleen taipuu, +he astuu hiljalleen, he onnen-uniin vaipuu -- +niin, sattuu joskus silloin, että minäkin +voin hetkeks' unhottua lemmentoiveihin, +vaan pian herään niistä, pintaan puiston muurin +kun kuvastuupi nenä-raukka piirtein suurin. + +LE BRET, liikutettuna. +Mun kelpo ystäväni! + +CYRANO. + Tuntee toisinansa +niin ruma, hyljätty, niin yksin olevansa... + +LE BRET, tarttuen hänen käteensä. +Sä itket? + +CYRANO. + Minäkö? En! Tuskin koskaan itkin! +Ei! Naurettavaa ois, jos tätä nenää pitkin +sais kyynel vierrä. Minun mielestäni yhä +on kyynel jotain suurta; se on kaunis, pyhä. +En tahdo samentaa sen loistetta ma niin, +se että aiheeks' ivan, pilkan tehtäisiin, +ja siksi joutuis se, jos... + +LE BRET. + Pelkos heitä, veli! +Ma kuulin sanotun: on lempi uhkapeli. + +CYRANO, pudistaen päätään. +Jos lemmin Cleopatraa, silt' en Cesar oo. +Tai Bereniceä, en Titus... + +LE BRET. + Cyrano, +nuo puheet jätä! Entä neros! Rohkeutesi! +Sä näitkös: tyttönen, mi sinun syödäksesi +toi, mitä hällä oli, äsken katseellaan +sua ihaili -- sen saattoi nähdä kuka vaan! + +CYRANO, liikutettuna. +Niin, se on totta. + +LE BRET. + Ja Roxane, -- hän kalpeana +sun miekkailuas katsoi! + +CYRANO. + Niinkö!? + +LE BRET. + Tosi sana! +Hän hämmästynyt on ja ihastunut; enää +vain puhua on tarvis... + +CYRANO. + Jotta vasten nenää +hän naurais!... Muuta pelkää en kuin sitä vainen. + +OVENVARTIA, saattaen jotakin Cyranon luoksi. +Teit' etsitään... + +CYRANO. + No, ken? + Nähden seuralaisnaisen. + Roxanen seura-nainen! + + +VI KOHTAUS + + CYRANO, LE BRET, Seuralaisnainen. + +SEURALAISNAINEN, kohteliain tervehdyksin. +Uljaalta serkulta nyt kuulla haluttaisi, +milloinka hänet yksin, salaa, nähdä saisi. + +CYRANO, ymmällä. +Minutko nähdä?! + +SEURALAISNAINEN, niiaten. + Teidät. -- Olis asiaa. + +CYRANO. +Ois... Mitä...? + +SEURALAISNAINEN, taas niiaten. + Asiaa. + +CYRANO, epäröiden. + Ah, taivas! + +SEURALAISNAINEN. + Aamusella +Saint-Rochin kirkkoon mennään... + +CYRANO, Le Bret'lle. + Taivas! + Seuralaisnaiselle. + Missä saa... + +SEURALAISNAINEN. +Niin, missä haastella vois hetken? Sanokaa! + +CYRANO, ihastuksissaan. +Niin, missä? Missä? + +SEURALAISNAINEN. + Pian! + +CYRANO. + Koen ajatella!... + +SEURALAISNAINEN. +No?!... + +CYRANO. + Niin... Ragueneaun kai luona paras lie... + +SEURALAISNAINEN. +Se missä? + +CYRANO. + Saint-Honorén -- ah, taivas! -- varrella...! + +SEURALAISNAINEN, nousten. + Hyv' on. +Siell' ollaan. Tulkaa sinne. Kello seitsemältä! + +CYRANO. +Ma tulen varmaan. Tulen. + + Seuralaisnainen poistuu. + + +VII KOHTAUS + + CYRANO, LE BRET, sitten Näyttelijöitä, Näyttelijättäriä, + CUIGY, BRISSAILLE, LIGNIÈRE, Ovenvartia, Viulunsoittajia. + +CYRANO, heittäytyen syleilemään Le Bret'tä. + Ah, on mahdoton +mun tätä uskoa! Sain kutsun hältä, hältä!... + +LE BRET. +Viel' ootko surullinen? + +CYRANO. + Tuskin ihmisissä +lie onnellisempaa! Hän huomannut on minut! + +LE BRET. +Niin, tiesinhän mä sen. Oot turhaan murehtinut! + +CYRANO, ilosta suunniltaan. +Ah, on kuin syleillä mun täytyis maailmoita. +Nyt, tiedän, minua ei armeijatkaan voita! +Niin sykkii suoneni kuin tyrskyt vaahtopäiset. +Ei riitä ihmiset nyt mulle... + Huutaa täyttä kurkkua. + Jättiläiset +ma taistoon vaadin. + + Vähää ennen on näyttämölle, taustalle, ilmautunut näyttelijöitä + ja näyttelijättäriä ja sieltä on ruvennut kuulumaan kuiskailua: + harjoitus alkaa. Viulunsoittajat asettuvat paikoilleen. + +ÄÄNI, näyttämöltä. + Hst! Hst! Täällä näytellään! + +CYRANO, nauraen. +Me lähdemmekin pois! + + Nousee; suuresta taustaovesta tulevat Cuigy, Brissaille, useita + upseereja, jotka tukevat aivan juopunutta Lignièreä. + +CUIGY, Cyranolle. + Hoi, kuule! + +CYRANO. + Mikä hätä? + +CUIGY. +Sua muuan juoppolalli etsii! + +CYRANO. + Enhän nää... + +CUIGY. +Hän tässä on! + +CYRANO, tuntien Lignièren. + Lignière! Vaan enhän lainkaan tätä +voi ymmärtää. Hän miksi tulee? + +BRISSAILLE. + Kun ei saa +hän mennä kotiinsa! + +CYRANO. + Miks'ei? + +BRISSAILLE. + No kertokaa! + +LIGNIÈRE, soperrellen ja näyttäen aivan rypistynyttä paperia. +Sain kirjeen... sata miestä... Neslen portin luoksi +on tullut... vaanimaan mua... pienen runon vuoksi... +En kotiin muuta tietä pääse... Ehkä saan +sun luokses tulla... täksi... yöksi... nukkumaan. + +CYRANO. +Sa sanoit: sata miestä! Hyvä: kodissasi +sa nukut! + +LIGNIÈRE, kauhistuen. + Mutta... + +CYRANO, pelottavalla äänellä, näyttäen hänelle sytytettyä lyhtyä, +jota ovenvartia pitelee kuunnellen kummastuneena keskustelua. + Tuossa lyhty! + Lignière ottaa kiireesti lyhdyn. + Saattajasi +ma aion olla. Mars! + Upseereille. + Te, herrat, seuratkaatte, +niin todistajinani siellä olla saatte! + +CUIGY. +Vaan: sata miestä!? + +CYRANO. + Tänään vähempi ei riitä! + + Näyttelijät ja näyttelijättäret ovat tulleet näyttämöltä + erilaisissa puvuissaan. + +LE BRET. +Vaan miksi suojella...? + +CYRANO. + Sa torutko, Le Bret! + +LE BRET. +... tuollaista juoppoa! Ei kukaan siitä kiitä! + +CYRANO, lyöden Lignièreä olkapäille. +Vaan tämä juoppo, tämä viinaleili teki +niin kauniin teon, ettei monet moista tee! +Rakastamansa naisen messussa hän näki +sormensa kostuttavan hiukan vihkiveteen. +Hän, veden halveksija, astui maljan eteen, +sen nosti huulilleen, ja viime tippaan asti +sen joi hän tyhjäksi! + +ERÄS NÄYTTELIJÄTÄR, kamarineidon puvussa. + Ah, kuinka ihanasti +se oli tehty! + +CYRANO. + Eikö totta! + +NÄYTTELIJÄTÄR, toiselle. + Miksi vainoo +nuo sata miestä tuota runoilija-parkaa? + +CYRANO. +Lähdemme! + Upseereille. + Katsoa te saatte. Ykskään ainoo +ei apuun käydä saa, kun päälleni he karkaa! + +II NÄYTTELIJÄTÄR, juosten näyttämöltä. +Mä lähden... + +CYRANO. + Tulkaa! + +III NÄYTTELIJÄTÄR, juosten näyttämöltä; vanhalle näyttelijälle. + Lähde sinäkin, Cassandre!... + +CYRANO. +Niin, kaikki, tohtori ja Isabelle, Leandre, +te kaikki! Äsken täällä huvinäytelmää +mä näyttelin, nyt katsomaan te lähtekää, +mitenkä onnistun ma murhenäytelmässä. +On helyin ympäröimä aina tamburiini; +niin puheenne on hely näihin näytelmiini!... + +KAIKKI NAISET, ilosta hypähdellen. +Niin, mennään! -- Heti! -- Hyvä! -- Takkini? -- Kas tässä! + +JODELET. +Siis mukaan kaikki! + +CYRANO, viulunsoittajille. + Ja te, herrat, viulut soimaan! + Viulunsoittajat liittyvät muodostuvaan kulkueeseen. Näyttämön + reunustalta otetaan sytytetyt kynttilät ja jaetaan ne + yleisölle. Muodostuu soihtukulkue. +Kas, hyvä niin! Ma kuljen hiukan eeltäpäin, + Asettuu joukon etunenään. +mä yksin, luottain omaan miehuuteen ja voimaan +päin pystyin, hatun sulka liehumassa + Heiluttaa hattuaan. + näin, +ylväänä, kunniassaan. Liekkivänä povi +ja sydän hehkuen! Nyt mennään! Auki ovi! + Ovenvartia avaa molemmat ovenpuoliskot. Näkyy hauska + kolkka vanhaa Pariisia kuun valaisemana. +Kas, öinen Pariisi niin kiehtovana hohtaa, +kuun silta alhaalta pois pilvein piiriin johtaa +ja Seinen vaippana on kimmelteinen sumu; +työ taukos, melu laantui, päättyi päivän humu. +-- Niin kauniin näyttämön mä leikilleni saan! + +KAIKKI. +Siis Neslen portille! + +CYRANO, seisten kynnyksellä. + Niin, sinne kuljetaan! + Kääntyy ennen lähtöään I näyttelijättären puoleen. +Te kysyitte, miks' yhtä runoilijaa vastaan +käy sata miestä. Hyvä neiti, mielelläni +sen teille sanon. Siksi... + Vetää miekkansa huotrasta; levollisesti. + siksi ainoastaan, +ett' on tuo runoilija minun ystäväni! + + Lähtee. Kulkue -- Lignière hoiperrellen edellä, -- sitten + näyttelijättäret upseerien käsivarsiin nojaten, -- senjälkeen + näyttelijät hypähdellen, -- lähtee liikkeelle yöhön viulujen + soidessa, kynttiläin lekkuvassa valossa. + + + + +TOINEN NÄYTÖS + + +RUNOILIJAIN RUOKAPAIKKA + +Sokerileipuri Ragueneaun myymälä, avara huone Saint-Honoré ja +l'Arbre-Sec katujen kulmauksessa. Viimemainittu katu näkyy taustassa +oven lasien lävitse aamuruskon ensimäisten säteiden valossa. + +Vasemmalla, etualalla, myymäpöytä ja sen yläpuolella taidetakoinen +rautakaari, jossa riippuu hanhia, ankkoja, kalkkunoita. Suurissa +fajanssimaljakoissa suuria kukkakimppuja, etupäässä keltaisia +päivännoutoja. Samalla sivulla, taempana, laaja takka, jonka edessä, +suurien, pikku kasareita kannattavien rautakoukkujen välissä, paistit +ovat vartaissa pannujen yläpuolella. + +Oikealla, etualalla, ovi. Taka-alalla portaat, jotka johtavat +pieneen korokkeella olevaan huoneeseen; sen sisustus näkyy +avoimista oviluukuista; pöytä, jolla on hieno flanderilainen +kynttiläkruunu huonetta valaisemassa; huoneessa on tapana +syödä ja juoda. Portaiden jatkona oleva puinen pylväskäytävä +näyttää johtavan toisiin samallaisiin huoneisiin. + +Myymälän keskellä on suuri rautarengas, jonka voi nuoralla laskea +alas ja johon on kiinnitetty paisteja; se muodostaa jonkunmoisen +metsänriistakruunun. + +Portaiden alta, hämärästä, näkyy paistinuunin punertava tuli. +Kupariastiat välkkyvät. Paistinvartaita käännellään. Leivoksia +kasoittain. Liikkiöitä riippumassa. Aamukiire. Hätäiset kyökkipojat, +lihavat keittäjät ja pienet pojat tungeksivat toistensa ympärillä. +Päähineissä kanan sulkia ja helmikanan siipiä. Tarjottimilla ja +vasuissa kannetaan monenkaltaisia leivoksia. + +Pöydillä kaakkuja ja eri ruokalajeja. Toiset pöydät, joiden ympärillä +on istuimia, ovat valmiit vastaanottamaan syöjiä ja juojia. Eräässä +nurkassa on pieni pöytä, joka on paperien peittämä. Esiripun noustessa +Ragueneau istuu sen ääressä; hän kirjoittaa. + + +I KOHTAUS + + RAGUENEAU, leipojia, sitten LISE; Ragueneau kirjoittaa + pienen pöydän ääressä intoutuneen näköisenä, laskien sormillaan. + +I LEIPURI, kantaen suurta vatia. +Voikuorrutusta! + +II LEIPURI, kulho tarjottimella. + Parsaa! + +III LEIPURI, tuoden metallivatia. + Paistettua sientä! + +IV LEIPURI, kantaen kristallimaljaa. +Vadelmahyytelöä. + +V LEIPURI, kulho lautasella. + Häränhäntälientä! + +RAGUENEAU, lakaten kirjoittamasta ja nostaen päätään. +Kas, aamuruskon hohde kasareissa kiiltää. +Ragueneau, jo jätä runos, vaikka syäntäs viiltää. +Käy työhös, paista, keitä taaskin ahkerasti. + Nousee. Eräälle keittäjälle, kastia maistettuaan. +Tää liian kirpelää on. Mausta tämä kasti! + +KEITTÄJÄ. +Mitenkä paljon siihen?... + +RAGUENEAU, taas runojaan ajatellen. + Kolme runojalkaa... + Laskee sormillaan. + +KEITTÄJÄ. +Häh?! + +RAGUENEAU. + ... lisää panen... + +KEITTÄJÄ. + Kastiin? + +RAGUENEAU, mennen eteenpäin. + Näin se luistaa alkaa. + +I LEIPURI. +Omenavanukasta! + +II KEITTÄJÄ. + Kaalikääryleitä! + +II LEIPURI. +Sokerikaakku! + +RAGUENEAU, takan ääressä. + Ei! -- Runotar, silmäs peitä; +ne täällä samentaa vois käryävä hiillos! + Eräälle leipurille, näyttäen leivoksia. +Kas, tuohon leipään tuli väärään paikkaan viillos! +Se tehdään keskelle. Niin runon säkeeseen +sesuurin keskelle mä myöskin aina teen! + Toiselle leipurille, näyttäen krokaania. +Sun krokaaniisi tuohon pitäis torni panna! + Oppipojalle, joka paistaa lintuja vartaissa. +Ja sinä siinä oot niin kovin ahkerana. +Se hyvä! Niinhän paistuu makeaksi kana. +Niin, vuoroin paistua sa aina kahden anna, +tuon suuren ja tuon pienen. Niinhän lauluissaan +Malherbe myös vuoroin eri runomittaa käyttää; +se vaihtelua tuo, ja hauskalta se näyttää! + +II OPPIPOIKA, lähestyy, tuoden liinalla peitettyä tarjotinta. +Kun teitä aattelin, niin tätä leipomaan +ma ryhdyin... + + Ottaa liinan pois; näkyy suuri leivoslyyry. + +RAGUENEAU, ihastuneena. + Lyyry! + +OPPIPOIKA. + Niin. Se miellyttääkö teitä? +Se torttutaikinaa on!... + +RAGUENEAU, liikutettuna. + Heelmäleikkeleitä +on koristeina... + +OPPIPOIKA. + Kielet laitoin sokerista! + +RAGUENEAU, antaen hänelle rahaa. +Kas tuossa! Mene, juo mun onnekseni! + Huomaa Lisen, joka tulee. + Jätä +nyt minut! Piiloon raha! Vaimoni! + Liselle, näyttäen hänelle lyyryä. + Kas tätä, +tää eikö ole kaunis!? + +LISE. + Naurettava. + + Panee myymäpöydälle paperitötteröitä. + +RAGUENEAU. + Mutta!... -- + Huomaa tötteröt. +Ah, tötteröitä! -- Taivas! Runovihkosista +oot repinyt... Niin monta herkkää neron heelmää, +niin monta kaunista, niin ihanata teelmää, +niin syämen syvyyksistä suoraan kummunnutta! +Tää bakkantit ja Orfeuksen mieleen tuo! + +LISE, kuivasti. +Niit' enkö muka saisi käyttää hyödyksemme! +Sun runoveikkos syövät täällä, mutta emme +saa muuta maksua! No, edes... + +RAGUENEAU. + Ampiainen! +Sa herjaat! Runoilu on lahja taivahainen! + +LISE. +Ois parempi, kuin että ruo'illasi täytät +nuo taivaalliset, pois sun jättää kaikki nuo +ainaiset soimaukset! + +RAGUENEAU. + Vaan ettet olla suo +ees runojen! Kun niille halveksuntaa näytät... + +LISE. +No mitä? + +RAGUENEAU. + Miten sitten enää proosaa käytät? + + +II KOHTAUS + + Samat, kaksi lasta, jotka tulevat myymälään. + +RAGUENEAU. +Te mitä haluatte? + +I LAPSI. + Kolme piirakkaa. + +RAGUENEAU, antaen. +Kas tässä kolme oikein hyvää, ruskeaa. + +II LAPSI. +Ne saisko paperiin? + +RAGUENEAU, hämmästyneenä, itsekseen. + Yks tötteröistä!! + Lapsiin katsoen. + Että +siis paperiin!? + Ottaa yhden tötterön, ja aikoessaan panna siihen piirakat, lukee. + "Kun yksin Penelope..." -- Ei, +ei tätä! + Panee sen syrjään ja ottaa toisen. Ruvetessaan panemaan + siihen piirakoita lukee. + "Kultakutri Phoibos..." -- Eikä tätä! + Laskee syrjään. + +LISE, kärsimättömänä. +No, mitä vitkastelet? Turhaa viivykettä...! + +RAGUENEAU. +Kas tässä on... + Ottaa kolmannen ja alistuu. + "Philis"... + Itsekseen. + Nyt sonetin ne vei! + +LISE, olkapäitään kohauttaen. +Kai niin on, että ken sen sai, ei sill' oo hätä?! + + Rupeaa järjestämään lautasia eräälle pöydälle. + +RAGUENEAU, käyttäen tilaisuutta hyväkseen, kun Lise on kääntänyt +selkänsä, huutaa jo ovelle ehtineet lapset takaisin. +Pst! -- Lapset! -- Piirakoita saatte vaikka viis, +jos mulle tötterön vain annatte! + + Lapset antavat hänelle takaisin tötterön, ottavat nopeasti + leivokset ja poistuvat. Ragueneau suoristaa paperin ja + rupeaa ääneen lukemaan + + "Philis". +Sun nimees rasvatahra...! + + Cyrano tulee hätäisesti sisään. + + +III KOHTAUS + + RAGUENEAU, LISE, CYRANO, sitten muskettisoturi. + +CYRANO. + Mitä kello? + +RAGUENEAU, tervehtien touhukkaasti. + Kuusi. + +CYRANO, levottomasti. +Siis tunnin päästä!... + + Kulkee edestakaisin myymälässä. + +RAGUENEAU, seuraten häntä. + Bravo! Minä nä'in... + +CYRANO. + Mitä? + +RAGUENEAU. +Sen miekkailunne! + +CYRANO. + Kumman? + +RAGUENEAU. + On siis ollut uusi? +Sen, hotellissa... eilen... ajattelin sitä. + +CYRANO, ylenkatseellisesti. +Ah!... Senkö!... + +RAGUENEAU, ihaillen. + Osasitte uljaan runon laittaa! + +LISE. +Nyt siitä vain hän puhuu. + +CYRANO. + No, se ei kai haittaa! + +RAGUENEAU, asettuen miekkailuasentoon ja ottaen aseekseen +paistinvartaan. +"Mä lopuksi pistän teitä..." "Lopuksi pistän teitä..." + Yhä enemmän innostuen. +"Mä lopuksi..." + +CYRANO. + Mitä kello? + +RAGUENEAU, jää miekkailuasentoon ja katsoo kelloa. + Viisi minuuttia +on yli kuuden... "... pistän teitä!" + Vaihtaa asentoa. + Suuremmoista! +Yht'aikaa miekkailla ja tehdä ballaadia! + +LISE, Cyranolle, joka hänen ohitsensa mennessään on hajamielisesti +puristanut hänen kättään. +Kas, mit' on kädessänne? + +CYRANO. + Turha naarmu. + +LISE, sormeaan heristäen. + Meitä +te varmaan... + +RAGUENEAU. + Vaarassako ootte ollut? + +CYRANO. + Toista +on vaara! + +LISE, jatkaen; kuten äsken. +... varmaan uskotellette!... + +CYRANO. + No miksi +ma uskottelisin! Sen nenä vakuuttaako? +Ken uskottelee, hän näin suuren nenän saako? + Ääntään muuttaen. +Ma vuotan erästä. Näin varhain tulin siksi. +Mun täytyy hänen kanssaan saada yksin olla. + +RAGUENEAU. +Ei... ei se nyt... kun runoilijat... + +LISE, ivallisesti. + Syövät hänet +niin, hänet!... köyhdyttävät! + +CYRANO. + Tällä permannolla +en silloin tahdo muita nähdä. Ymmärtänet! +Ma merkin annan sitten... -- Mitä kello? + +RAGUENEAU. + Vain +kymmentä yli kuuden. + +CYRANO, istuutuen hermostuneesti Ragueneaun pöydän ääreen ja +ottaen paperia. + Kynä...? + +RAGUENEAU, antaen hänelle kynän, joka on hänen korvansa takana. + Tässä! Tää +on joutsenesta! + +MUSKETTISOTURI, suuriviiksinen, tulee ja sanoo jylisevällä äänellä. + Päivää! + + Lise, menee vilkkaasti häntä vastaan. + +CYRANO, kääntyen. + Kuka? + +RAGUENEAU. + Kerran sain +jo teille kertoa... Hän mua hirvittää... +vaan vaimoani... hm... + +CYRANO, loitontaen Ragueneaun viittauksella. + Hst!... Kirjoitanko hälle?... +Ja pyydän...? + Itsekseen. + Mitä tehdä arkuudelle tälle?! + Heittäen pois kynän. +En tohdi puhua, en kirjoittaakaan!... + Ragueneaulle. + Mitä +lie kello? + +RAGUENEAU. + Neljännestä yli kuuden!... + +CYRANO, lyöden rintaansa. + ... sitä, +mit' usein, hyvin usein, mietin... + Tarttuen kynään. + Aatteissani +sen käsi sadasti jo paperille pani, +Ja sanat hellät jäi mun sydämeeni soimaan, +niin että tarvis on vain käydä kopioimaan. +-- Siis kirjoitan! + + Hän kirjoittaa. -- Oven lasien lävitse näkyy ulkopuolella + kulkevien laihojen ja empivien ihmisten varjoja. + + +IV KOHTAUS + + RAGUENEAU, LISE, Muskettisoturi, CYRANO pienen + pöydän ääressä kirjoittaen. Runoilijoita, mustissa, + tahraisissa vaatteissa, sukat syltyssä. + +LISE, tullen Ragueneaun luokse. +Kas, eikös tuossa taas sun roskajoukkos tulle! + +I RUNOILIJA, tulee sisään; Ragueneaulle. +Hei, kunnon runoveikko! + +II RUNOILIJA, samoin; puristaa Ragueneaun käsiä. + Terve, terve sulle! + +III RUNOILIJA. +Sa kotka leipojain! + Haistellen. + Tää tuoksuu suloisalta! + +IV RUNOILIJA. +Sa Phoibos-paistaja! + +V RUNOILIJA. + On suuri taitos valta, +Apollo keittäjä! + + Ragueneau on runoilijain ympäröimänä, häntä syleillään, + hänen käsiään pudistetaan. + +RAGUENEAU. + Oh, teidän seurassanne +on hyvä, hauska olla! -- Tervetultuanne! + +II RUNOILIJA. +Me myöhästyimme hiukan. Neslen portin luoksi +niin paljon kansaa oli tullut. + +RAGUENEAU. + Minkä vuoksi? + +II RUNOILIJA. +Kahdeksan miestä siellä -- lurjuksiksi kuulin +ma heitä sanottavan -- kuoliaina makaa! + +CYRANO, hetkeksi kohottaen päätään. +Ei! Seitsemän kai niitä oli vain! Niin luulin. + + Jatkaa kirjoittamistaan. + +RAGUENEAU, Cyranolle. +Ja ehkä tunnette sen sankarinkin, ken...? + +CYRANO, välinpitämättömästi. +Minäkö? En. En suinkaan! + +LISE, muskettisoturille. + Entä te? + +MUSKETTISOTURI, kiertäen viiksiään. + Ken takaa! + +CYRANO, kirjoittaen; ääntää joskus itsekseen. +Mä lemmin teitä... + +I RUNOILIJA. + Siellä kansanjoukko ties, +ett' oli sata miestä pakoon yksi mies +ajanut... + +II RUNOILIJA. + Siellä oli maahan, sinne tänne, +heitetty aseita jos jotain!... + +CYRANO. + ... silmiänne... + +III RUNOILIJA. +Ja hattuja, niit' oli... + +CYRANO, äskeiseen tapaan. + ... huulienne hurmaa... + +III RUNOILIJA. +... jos kuinka kaukana!... + +I RUNOILIJA. + Ken tuolla tavoin surmaa, +on varmaan pelottava jättiläinen. Selko +hänestä olis hauska saada! + +CYRANO, kuten ennen. + Minut pelko +saa heti valtaansa, kun vain ma teidät näen! + +II RUNOILIJA, leivosta haukaten. +Ragueneau, taas säihkynyt kai lie sun neros säen, +vai kuinka? + +CYRANO, kuten ennen. + ... hän ken lempii teitä... + + Pysähtyy aikoessaan kirjoittaa nimensä alle, + nousee ja panee kirjeen taskuunsa. + + Turha tähän +on panna nimeäni! Itse jättämähän +sen tulen hälle. + +RAGUENEAU, II:lle runoilijalle. + Olen runomuotoon pukea +kokenut erään reseptin... + +III RUNOILIJA, asettuen kermaleivosten lähelle. + Kai meille lukea +sen tahdotte!... + +IV RUNOILIJA, katsoen erästä leivosta. + Tän kaakun vaahtolakki vähän +on vinossa!... + + Haukkaa "vaahtolakin" pois. + +I RUNOILIJA. + Kas, tämä mesileipä varmaan +voi helpommaksi tehdä runonteon vaivan, +kun mantelitkin välkkyy niinkuin silmät armaan! + + Haukkaa mesileipää. + +II RUNOILIJA. +Me kuuntelemme! + +III RUNOILIJA, ottaen leivoksen sormiensa väliin. + Tästä kerma kuohuu aivan. +Tää leivos nauraa! + +II RUNOILIJA, leikaten leivoslyyryä. + Tälle päivälle ei vertaa. +Mua lyyry ravitsee nyt ensimäistä kertaa. + +RAGUENEAU, valmistuu lukemaan runoaan, yskäsee, +laittaa päähinettään, asettuu asentoon. +Se runoresepti... + +II RUNOILIJA, ensimäiselle, tyrkäten häntä kyynärpäällään. + Sä syöt kai aamiaista?! + +I RUNOILIJA, toiselle. +Ja sinä päivällistä!? + +III RUNOILIJA. + Se lie harvinaista! + +RAGUENEAU. +Näin taikina sa tee ja sitten leivo, paista: + + Sokeri ja munat vatkattava on + ensin vaahtohon. + Siihen sopii sekottaa + pisaraisen sitruunaa. + Manteleita vielä sekaan, + niin ei muuta tarvitsekaan. + + Taikinan kun olet valmistanut näin, + muotin kiirehtäin + otat, voilla voidat sen, + siihen kaadat seoksen, + viet sen paikkaan lämpimähän, + siinä annat nousta vähän. + + Hetken päästä uuniin nosta muotti tuo, + siellä olla suo + paistumassa hiljalleen, + kunnes huomaat kypsyneen. + Tarjottava hillon kanssa + kylmänä tai kuumiltansa. + +RUNOILIJAT, suu täynnä. +Oh, mainiota! Hienon-hienoa! + +ERÄS RUNOILIJA, niellen niin että on tukehtua. + Hhh! + +CYRANO. + Kuule! +Sä näitkö, miten vieraas ahmivat? En luule! + +RAGUENEAU, hiljaa hymyillen. +Näin kyllä -- katsomatta! Heitä henno en +mä häiritä. He maksaa hyvin, kuunnellen +mun runojani. Niin, ja tunnen tyydytystä, +kun nerot nälkäiset voi multa saada ruokaa. + +CYRANO, lyöden häntä olkapäälle. +Mä pidän sinusta! + + Ragueneau liittyy ystäviensä seuraan. + + Cyrano seuraa häntä katseellaan, + sanoo sitten hiukan tiukasti: + + Lise! + + Lise, joka on vilkkaassa keskustelussa muskettisoturin + kanssa, hätkähtää ja tulee Cyranota kohti. + + Kysyä mun suokaa: +tuo upseeri, hän teitä..? + +LISE, loukattuna. + + Oh! Mä viettelystä +kyll' osaan välttää!... Tiedän voittaa katseellani! + +CYRANO. +Se katse juuri minut epäilemään pani, +ett' ootte voitettu... + +LISE, kuohuksissaan. + Vaan... + +CYRANO, jyrkästi. + Ystäväni on +Ragueneau! En hälle siksi naurettavan sallis. +Ja nimen kunnia on jokaiselle kallis! + +LISE. +Vaan... + +CYRANO, kohottaen ääntään sen verran että muskettisoturi kuulee. + Väärin ymmärtää lie teidän mahdoton!... + + Tervehtii muskettisoturia ja menee taustaovelle, + kelloa katsottuaan, ja rupeaa katselemaan ulos. + +LISE, muskettisoturille, joka yksinkertaisesti on vastannut +Cyranon tervehdykseen. +Mä oikein hämmästyn. Teit' ymmärrä en enää. +Vastatkaa... ivatkaahan nenää... + +MUSKETTISOTURI. + Nenää... nenää... + + Poistuu nopeasti; Lise seuraa. + +CYRANO, taustaovelta, tehden Ragueneaulle merkin, +että hänen on vietävä runoilijat pois. +Pst! + +RAGUENEAU, osoittaen runoilijoille oikeata ovea. + Paras mennä tuonne!... + +CYRANO, kärsimättömästi. + Pst! Pst!... + +RAGUENEAU, vieden pois runoilijat. + Siellä saamme +lukea runoja... + +I RUNOILIJA, epätoivossaan, suu täynnä. + Vaan kaakut!... + +II RUNOILIJA. + Ottakaamme +ne mukaan! + + He menevät kaikki Ragueneaun jälestä, kuin juhlasaatossa, + tyhjennettyään tarjottimia. + + +V KOHTAUS + + CYRANO, ROXANE, Seuralaisnainen. + +CYRANO. + Toivoa jos huomaan olevaksi, +niin otan kirjeen esiin. + + Roxane naamioituna, seuralaisnainen mukanaan, näkyy oven + lasien takaa. Cyrano avaa nopeasti oven. + + Sisään!... + + Menee seuralaisnaisen luo. + + Sanaa kaksi +vain! + +SEURALAISNAINEN. + Vaikka neljä! + +CYRANO. + Kuulkaa, tokko makeisista +te pitänette? + +SEURALAISNAINEN. + Pidän! Oikein kuollakseni. + +CYRANO, sieppaa paperitötteröitä myymäpöydältä. +Kas, Benseradin runo!... + +SEURALAISNAINEN, surkean näköisenä. + Oih!... + +CYRANO, täyttää tötterön. + Niin, sinne meni +kaneelikaakku! + +SEURALAISNAINEN, muotoaan muuttaen. + Ah! + +CYRANO. + Ja hillopiirahista +te pidättekö? + +SEURALAISNAINEN. + Oi, en parempaa ma tiedä! + +CYRANO. +Chapelainin lauluihin ma niitä kuusi panen. +Ja Saint-Amantin runoon kolme uskaltanen +sokeriässää...? + +SEURALAISNAINEN. + Luulen: enempää en siedä! + +CYRANO. +Jokunen leivos?... Eikö?! + Ojentaa hänelle täysinäiset tötteröt. + Ehkä menisitte +nyt hetkiseksi! + +SEURALAISNAINEN. + Mutta... + +CYRANO, työntäen häntä ulos. + Tulkaa vasta sitte, +kun kaikki ootte syönyt! + + Sulkee oven, kääntyy Roxaneen päin ja pysähtyy, + lakki kädessä, kunnioittavan välimatkan päähän. + + +VI KOHTAUS + + CYRANO, ROXANE, SEURALAISNAINEN, hetkisen. + +CYRANO. + Siunaan riemuisana +ma tätä hetkeä, kun näen, että ette +mua unhottanut, vaan mua joskus aattelette! +Tulitte kysymään... puhumaan...? + +ROXANE, joka on poistanut naamionsa. + Ensin sana +vain kiitokseksi siitä, mitä eilen teitte. +Tuon hupsun, josta miekkailussa voiton veitte, +on muuan suuri herra, joka minuun muka +on ihastunut... + +CYRANO. + Niin, de Guiche! + +ROXANE, katsoen maahan. + ... mun miehekseni +määrännyt... Ois kai pakko ottaa mun jos kuka! + +CYRANO, kumartaen. +Siis kun ma silloin hiukan leikin miekkoineni, +ei tapahtunut se vain suuren nenän vuoksi. +Ei! Silmienne loiston tähden verta juoksi! + +ROXANE. +Ja sitten... tahtoisin... Vaan jotta tehdä voisin +sen, mitä aion, taas ma olevani soisin +kuin sisar teille... niinkuin lasna, silloin kuin +me puistossanne juostiin leikein, kisailuin... + +CYRANO. +Kotiini joka kesä silloin tulitte!... + +ROXANE. +Puumiekoin taistelitte silloin urhon lailla!... + +CYRANO. +Te kukka kutreissanne aina kulitte... + +ROXANE. +Se oli leikin aikaa... + +CYRANO. + Aikaa huolta vailla... + +ROXANE. +Jos mitä pyysin, teitte aina riemuiten... + +CYRANO. +Te lyhyin hamein silloin olitte Madeleine... + +ROXANE. +Olinko kaunis silloin? + +CYRANO. + Ette ollut ruma. + +ROXANE. +On mielessäni vielä moni tapahtuma, +mi tuolloin sattui. Jos te haavan saitte milloin, +ma muka äitinänne olin aina silloin +ja sanoin ankarasti: + Tarttuen Cyranon käteen. + "Jokos taas sait haavan!" + Vaikenee hämmästyneenä. +Oh! Mitä?! + Cyrano tahtoo vetää pois kätensä. + Ei, mä katson!... Enpä luullut saavan +nyt, tällä kertaa... -- Mitä merkitsee tää tässä? + +CYRANO. +Ma Neslen postill' olin hiukan leikkimässä. + +ROXANE, istuutuu pöydälle, kastaa nenäliinansa vesilasissa. +Mun suokaa!... + +CYRANO, istuutuen hänkin. + Oh, niin hellä, äidillinen, hyvä! + +ROXANE. +Tää haavahan on oikein vaarallinen, syvä! +Sanokaa, kuinka monta oli teitä vastaan! + +CYRANO. +Ei kovin monta. Ehkä sata ainoastaan. + +ROXANE. +Mi... mitä!? Kertokaa! + +CYRANO. + Ei. Ensin kertonette +te mulle sen, mit' äsken uskaltanut ette! + +ROXANE, päästämättä hänen kättään. +Niin, äsken tosiaankin arvelutti mua. +Nyt lapsuusmuistoista oon saanut rohkaisua. +Mä lemmin... + +CYRANO. + Ah! + +ROXANE. + Vaan hän ei tiedä sitä vielä. + +CYRANO. +Ah! + +ROXANE. + Tuskin aavistaakaan... + +CYRANO. + Ah! + +ROXANE. + Vaan kohta saa +hän tietää sen. + +CYRANO. + Ah! + +ROXANE. + Hän mua, tiedän, rakastaa, +vaan salaa multa sitä yhä pelkomiellä. + +CYRANO. +Ah! + +ROXANE. + Teidän kädessänne kuumetta on varmaan! +-- Vaan usein katseestaan luin tunnustuksen armaan. + +CYRANO. +Ah! + +ROXANE, saaden valmiiksi nenäliinasta tekemänsä siteen. + Ajatelkaapas, hän samaan rykmenttiin, +kuin tekin, kuuluu... + +CYRANO. + Ah! + +ROXANE, nauraen. + Niin mulle kerrottiin. +Ja samaan komppaniaan... + +CYRANO. + Ah! + +ROXANE. + Hän, tietkää, on +niin viisas, nerokas, niin nuori, pelvoton +ja kaunis... + +CYRANO, nousee aivan kalpeana. + Kaunis! + +ROXANE. + Mitä!? Mikä teille tuli? + +CYRANO. +Ei mitään... Ei... + Näyttää kättänsä. Hymyillen. + Tää haava! + +ROXANE. + Sydämeni suli, +kun hänet näin! -- Oi niin, en tunne häntä, vain +.. niin... näytännöissä vain mä hänet nähdä sain! + +CYRANO. +Siis ette haastelleetkaan ole? + +ROXANE. + Katseillamme +vain! + +CYRANO. + Kuinka sitten tietää voitte...? + +ROXANE. + Kulkeissamme +me usein kuulemme, kun puhutaan. + +CYRANO. + Hän siis +-- vai kuinka? -- kuuluu kaartiin? + +ROXANE. + Niin. + +CYRANO. + Ja nimeltään? + +ROXANE. +Christian de Neuvillette. + +CYRANO. + Ei kaartiin sittenkään +hän kuulu! + +ROXANE. + Kapteeni Carbon de Castel-Jaloux +niin sanoi. + +CYRANO. + Siis hän kuuluu. -- Mutta siitä viis! -- +Nyt lemmenpaula hälle pian valmistuu! +-- Vaan te... + +SEURALAISNAINEN, avaten taustaoven. + Ne loppuivat. + +CYRANO. + Vaan jäihän pusseihinne +runoja, tarkemmin jos katsahdatte sinne! + +SEURALAISNAINEN. +Ah, niin... + + Poistuu. + +CYRANO. + Te rakastatte puhetta, mi sois +suloa, olis neron tulkki. Vaan jos ois +hän tyhmä! + +ROXANE. + Epäilyksen tuon jo kutrit poistaa! +D'Urfénkaan sankareilla niin ei voi ne loistaa! + +CYRANO. +Vaan ehkä sanoiltaan hän -- kukapa sen takaa! -- +on yhtä ruma kuin on kaunis kutreiltansa! + +ROXANE. +Ei, -- puheensa on niinkuin runoa! Se vakaa +on uskoni! + +CYRANO. + Niin, niin, kun viikset vain on somat, +niin silloin miehellä on taidot tavattomat! +-- Vaan jos hän sittenkin ois tyhmä?... + +ROXANE, jalkaa polkien. + Tosiansa! +Se kuolemani ois! + +CYRANO, hetken kuluttua. + Te kutsutitte tänne +mun teitä kuulemaan. Vaan miksi mielestänne +mun tämä tietää piti? + +ROXANE. + Sanottu on mulle, +kaikk' että miehet teidän komppaniassanne +lie Gaskonjasta... + +CYRANO. + Sekä ettei ketään tulle +tuon joukon pariin, ilman ettei siellä panne +he häntä tiukalle, jos vain ei Gaskonjasta +hän ole. Niinhän? + +ROXANE. + Juuri niin. Ja senpä vuoksi +mä hänen takiansa pelkäsin! + +CYRANO, hammasta purren. + Ei syyttä! + +ROXANE. +Vaan silloin ajattelin: lähden teidän luoksi; +kun teille puhun, ette pientä ystävyyttä +te multa kiellä -- te, jok' eilen olevanne +näytitte voimakas ja suuri taidoltanne, +kun pöyhkyriä kurititte! -- vaan te hälle +apua suotte. + +CYRANO. + Hyvä! Serkun ystävälle +ma lupaan puolustaja olla! + +ROXANE. + Kiitos! Teihin +ma aina kiintymystä tunsin. + +CYRANO. + Niin, niin, meihin! + +ROXANE. +Te hänen ystävänsä ootte? + +CYRANO. + Jos ei muun, +niin teidän vuoksi! + +ROXANE. + Hän ei kaksintaisteluun +kai joudu? Estättehän!? + +CYRANO. + Kyllä! Sen ma takaan! + +ROXANE. +Mä pidän teistä paljon! + Panee nopeasti kasvoilleen naamion ja harson; hajamielisesti. + Mutta todellakaan +te ette kertonut oo siitä yöllisestä!.. +Ei! Minun täytyy mennä! Varmaan kamalata +se oli kovin! Ajatella, että sata...! +Sanokaa hänelle, hän että kirjoittaisi... + Heittää hänelle lentosuukkosen. +Oh, pidän teistä paljon! + +CYRANO. + Niin, niin! + +ROXANE. + Ettei kestä +vain kauaa, ennenkuin ma kirjeen saan! -- Me kaksi, +me oomme ystäviä. Niinhän!? + +CYRANO. + Niin, niin! + +ROXANE. + Taisi +jo tulla viivytyksi liikaa. -- Rohkeaksi +oon teidät tiennyt. Mutta sata miestä! En +nyt kuitenkaan ma ehdi... Vaan niin uljast' ette +lie toista työtä tehnyt! Sen kai myöntänette! + +CYRANO, kumartaen. +Kentiesi uljaampi on työni viimeinen! + + Roxane menee. Cyrano jää liikkumattomana paikoilleen, katse + maahan luotuna. Hiljaisuus. Oikeanpuoleinen ovi avautuu. + Ragueneau pistää siitä päänsä. + + +VII KOHTAUS + + CYRANO, RAGUENEAU, Runoilijat, CARBON DE CASTEL-JALOUX, + Sotureita, Kansaa y.m., sitten DE GUICHE. + +RAGUENEAU. +Jo saako tulla? + +CYRANO, liikahtamatta. + Saa. + + Ragueneau antaa merkin ja hänen ystävänsä tulevat sisään. + Samassa näkyy taustaovella Carbon de Castel-Jaloux kaartin + kapteenin puvussa. Huomatessaan Cyranon hän rupeaa viittomaan. + +CARBON DE CASTEL-JALOUX. + Hän tääll' on! + +CYRANO, päätään nostaen. + Kapteenini!... + +CARBON, riemuissaan. +Me kaikki tiedämme! Sa urho! Upseerini +sua oottavat. Noin kolmekymmentä on meitä. + +CYRANO, epäröiden. +Vaan... + +CARBON. + Tule mukaan; kovin ilahdutat heitä! + Tahtoen viedä hänet muassaan. +No, tule! + +CYRANO. + En! + +CARBON. + He ovat tuossa vastapäätä +Kultaisen Tähden kapakassa. Pian päätä! + +CYRANO. +En tule! + +CARBON, menee ovelle ja huutaa siitä ulos jylisevällä äänellä. + Sankarimme kieltäytyy. Siis tänne +te tulkaa! + +ÄÄNI, ulkoa. + Mainiota! + + Ulkoa kuuluu lähestyvää hälyä, miekkojen kalinaa ja + saappaiden kolinaa. + +CARBON, käsiään hykertäen. + Kuule, ystäväsi +jo käyvät yli kadun!... + +GASKONJALAIS-UPSEERIT, tullen myymälään. + Suurta! -- Suuremmoista! -- +Hei! -- Urho! -- Miesten mies! -- Ei vertaistaan oo toista! -- + +RAGUENEAU, Cyranolle, peloissaan. +Kaikk' onko Gaskonjasta teidän ystävänne? + +UPSEERIT. +On! Kaikki! + +ERÄS UPSEERI, Cyranolle. + Hyvä! + +CYRANO. + Herra parooni! + +II UPSEERI, pudistaen Cyranon kättä. + Tää käsi +puristaa saako...? + +CYRANO. + Herra...! + +III UPSEERI. + Kaikki kerrassansa: +eläköön! + +IV UPSEERI. + Syleillä mun suokaa teitä nyt! + +CYRANO. +Oo, herra parooni! + +V UPSEERI. + Te kaikkein syleilyt +nyt saatte ottaa vastaan! + + Syleilyä. + +CYRANO, tietämättä kenelle vastata. + Parooni!... ah, minä...! + +RAGUENEAU. +Kaikk' ootte paroneita? + +UPSEERIT. + Kaikki! + +RAGUENEAU. + Tosiansa! + +I UPSEERI. +Ritarikilvistämme torni tulis! + +LE BRET, tulee sisään ja rientää Cyranon luokse. + Kansa +sua etsii. Kaikki ovat aivan innoissansa! +Ne eell' on, jotka yöllä kanssas oli... + +CYRANO, pelästyneenä. + Sinä +et kai oo sanonut, mä missä olen...? + +LE BRET, käsiään hykertäen. + Kyllä! + +ERÄS PORVARI, tulee sisään useiden seuraamana. +Marais'sta tuomme teille... koko korttelista... +sulimmat kiitokset! Me ihailemme teitä, +me kaikki! + + Ulkopuolella oleva katu tulee täyteen ihmisiä. Kantotuoleja + ja vaunuja pysähtyy sinne. + +LE BRET, hymyillen, matalalla äänellä Cyranolle. + Ja Roxane! + +CYRANO, nopeasti. + Sä kysymykses heitä! + +KANSANJOUKKO, huutaa ulkopuolella. +Hoi! Cyrano! + + Meluava väkijoukko tunkeutuu myymälään. Tungosta. Huudahduksia. + +RAGUENEAU, seisoo pöydällä. + Heh! Puoti täyttyy katsojista! +He särkee kaikki! Suuremmoista! + +ERI HENKILÖITÄ, Cyranon ympärillä. + Ystäväni!... +Mun ystäväni!... + +CYRANO. + On niin kummaa mielestäni, +ett' on näin paljon tänään ystäviä mulla!... + +LE BRET, ihastuneena. +Sun suuri tekos...! + +NUORI MARKIISI, kädet ojona. + Jospa tiedossa ois sulla...! + +CYRANO. +Vai sulla!... Sulla!... Millä ihmeen ilveilyllä +mua kummastutatte...! + +II MARKIISI. + Ois eräs nainen, kellä +ois halu... Esittäisin... + +CYRANO, kylmästi. + Kuka esitellä +saa teidät? + +LE BRET, ällistyneenä. + Mutta...! + +CYRANO. + Vaiti! + +KYNÄNIEKKA, kirjoitusneuvoineen, + Ehkä tohtia +vois tiedustella joitakuita kohtia!? + +CYRANO. +Ei! Turha vaiva! + +LE BRET, nykäisten häntä kyynärpäästä. + Se on Théophraste Renaudot, +sanoman julkaisija... + +CYRANO. + Minä siitä viis! + +LE BRET. +... paperin, joss' on uutisia! Etkö oo +sa kuullut siitä? Se on varmaan aate, jolla +on tulevaisuus eessään! + +RUNOILIJA, lähentyen Cyranota. + Herra... + +CYRANO. +Vielä siis! + +RUNOILIJA. + Niin rohkea ma olen uskaltanut olla, +ett' olen pentacrostikonin nimellenne +runoillut... + +JOKU, lähentyen. + Herra... + +CYRANO. + Riittää jo! + + Liikettä. Järjestäydytään. De Guiche tulee upseerien + saattamana, Cuigy Brissaille, upseerit jotka lähtivät + Cyranon mukaan ensi näytöksen alussa. Cuigy tulee + nopeasti Cyranon luokse. + +CUIGY. + De Guiche! + Mutinaa. Kaikki riveissä. + Hän lie +marsalkka Gastionin puolesta... + +DE GUICHE, tervehtien Cyranota. + Niin, sain +sen tänne tulla tuomaan teidän tiedoksenne, +hän että ihaileepi suurta urhotyötä, +jost' on hän kuullut... + +KANSA. + Hyvä! + +CYRANO, kumartaen. + Siinä tuntee kai +hän oman urhoutensa! + +DE GUICHE. + Jollei olleet myötä +nää herrat olis, tuskin uskonut hän ois, +ett' on se lainkaan totta! + +CUIGY. + Mutta nyt ei vois +hän epäillä! + +LE BRET, Cyranolle, joka näyttää olevan omissa ajatuksissaan. + Vaan... + +CYRANO. + Vaiti! + +LE BRET. + Tuskin ymmärtänen, +ett' annat kärsiväsi noin sä nähdä hänen. + +CYRANO, vavahtaen ja suoristautuen. +Ett' annan?! Tuskani tuon esiin kaikkein nähden!? + Käy kärsimättömäksi; pullistaa rintaansa. +Saat nähdä! + +DE GUICHE, jonka korvaan Cuigy on supattanut. + Tämän suuren urhotyönne tähden +te varmaan ylenette upseerina. -- Niinkö +lie, että Gaskonjasta ootte? + +ERÄS UPSEERI, jylhällä äänellä. + Totta vie! + +CYRANO. +Niin on! + +DE GUICHE, katsoen gaskonjalaisia, jotka ovat ryhmittyneet Cyranon +taakse. + Siis totta heihin, noihin ylpeisiinkö +te kuulutte? Se joukko hupsu on... + +II UPSEERI, uhkaavasti. + Vai on! + +DE GUICHE. +Ah, ah! Nää herrat kaikki lienevätkin heitä, +kosk' eivät uhmakasta mieltään nytkään peitä?... + +UPSEERI. +Niin oomme! + +CARBON. + Cyrano! + +CYRANO. + Kapteeni? + +CARBON. + Outohon +on seuraan, näen, kreivi tullut. Ehkä siksi +sä tahdot esitellä... tehdä tuttaviksi! + +CYRANO, astuu pari askelta De Guicheä kohti, näyttää tovereitaan. + + Täm' on Gaskonjan poikien joukko, + meill' on kapteeni Castel-Jaloux. + Ne sanovat: hupsu ja houkko + on Gaskonjan poikien joukko! + Vaan vaikka sen valheet saarti, + se sentään on kunnian kaarti + tämä Gaskonjan poikien joukko, + joll' on kapteeni Castel-Jaloux. + + Näkö kotkan ja kontion hampaat, + jalat haikaran meillä on. + Pois väistyvät konnat kuin lampaat, + näkö kotkan ja kontion hampaat + kun uhkaa, -- kun töyhtömme häilyy + ja miekkamme päivässä päilyy. + Näkö kotkan ja kontion hampaat + on vastustus voittamaton. + + Ne sättivät moukiksi meitä, + nimet öykkärin, uhmarin suo. + Vaan vaikka ne sättivät meitä, + ei varjoa meihin se heitä; + ja jos joku hampaita näyttää, + niin miekkaamme taidamme käyttää; + sitä huotraansa emme me peitä, + se puhdasta jälkeä luo! + + Moni lemmenkateeksi tullut + on vuoksemme aviomies. + Ovat naiset meihin kuin hullut. + Moni lemmenkateeksi tullut + on siksi. Meist' uljuus hohtaa, + se ei vastusta missään kohtaa! + Moni lemmenkateeks' on tullut! + ken oletkin, tiedä ties! + +DE GUICHE, huolimattomana istuen nojatuolissa, jonka Ragueneau +nopeasti on tuonut. +Koruna luonansa nyt moni pitää tapaa +runoilijaa. -- Te ehkä siksi ryhtyisitte +mun luokseni? + +CYRANO. + En, kreivi! Tahdon olla vapaa! + +DE GUICHE. +Mun enoani, Richelieutä, miellytitte +te eilen. Esittäisin teidät joskus hälle. + +LE BRET, häikäistynä. +Ah! Suuri Luoja! + +DE GUICHE. + Kuulin, että näytelmänkin +te ootte tehnyt? + +LE BRET, kuiskaa Cyranolle. + Ah, jos "Agrippines" hänkin +sais kuulla! + +DE GUICHE. + Lukekaa se hälle! + +CYRANO, kiusausta tuntien, hiukan ihastuneena. + Tosiaankin, +jos... + +DE GUICHE. + Hän on mestari. Hän runon tekijälle +voi monet neuvot antaa. Korjata hän voisi... + +CYRANO, jonka kasvot ovat heti synkenneet. +Oh, mahdotonta, kreivi! Min' en muuttaa soisi +ees yhtä pilkkua... + +DE GUICHE. + Vaan hyvä maksamaankin +hän on, jos joku runo häntä miellyttää. + +CYRANO. +Mut aina parhaimmaksi palkakseni jää +se, ett' oon tyytyväinen, itsellein kun luen +mä sitä, minkä ensin runopukuun puen. + +DE GUICHE. +Te ootte ylpeä! + +CYRANO. + Sen huomaatteko tekin! + +GASKONJALAIS-SOTURI, tulee miekkaansa pistettyinä lakkeja, joissa +on rikkinäiset töyhdöt ja jotka ovat tahrautuneita. +Kas, Cyrano! Kas, niitä, joita höyhennitte, +te eilis-iltana näin paljon köyhennitte: +nää hatut, töyhdöt ovat pakenijain... + +CARBON. + Sekin +on sotasaalis! + +LÄSNÄOLIJAT, nauraen. + Ah! Ah! Ah! + +CUIGY. + Kai senkin herran +sisua kirveltänee tänään jonkun verran, +ken järjesti tuon leikin! + +BRISSAILLE. + Kukahan se lie? + +DE GUICHE. +Se olen minä. + Nauru taukoaa. + Tahdoin hiukan opettaa +erästä riimiseppää... juoppoa... + + Kiusallinen äänettömyys. + +SOTURI, hiljaa Cyranolle, näyttäen saalistaan. + Vaan mitä +me näillä teemme? + +CYRANO, ottaen miekan, jossa päähineet ovat, antaa niiden +liukua De Guichen jalkoihin, tekee kunniaa. + Ehkä herra kreivi vie +ne ystävilleen! Olkaa hyvä, ottakaa! + +DE GUICHE, nousee, jyrkästi. +Mä lähden. Kantajani tänne! + Cyranolle, rajusti. + Sanokaahan... + +CYRANO. +No! + +ÄÄNI, kadulla, huutaen. + Kreivin kantajat! + +DE GUICHE, joka on saanut itsensä hillityksi, hymyillen. + On kirja, jolla on +nimenä "Don Quichotte". Te ette ehkä sitä +oo lukenut? + +CYRANO. + Oon kyllä. On kuin oma suku +siin' esiintyisi! + +DE GUICHE. + Niinpä ajatelkaa... + +KANTAJA, tulee taustalle. + Täällä +on kantotuoli. + +DE GUICHE. + ... tuulimyllyseikkailua! + +CYRANO, kunniaa tehden. +Sen muistan aivan hyvin: kolmastoista luku. + +DE GUICHE. +Kun sellaisia vastaan alkaa taistelon... + +CYRANO. +Nyt luulen, herra kreivi, osuneenne harhaan... +Kai tuulihattuin kanss' en käy mä kamppailua? + +DE GUICHE. +... hän aivan arvaamattaan myllyn siiven päällä +voi lentää rapakkoon!... + +CYRANO. + Tai suoraan tähtitarhaan! + + De Guiche lähtee. Nähdään hänen nousevan kantotuoliin. Hänen + mukanaan tulleet herrat menevät myöskin, supattaen. Le Bret + saattelee heitä. Kansanjoukko poistuu. + + +VIII KOHTAUS + + CYRANO, LE BRET, Gaskonjalais-soturit, jotka ovat asettuneet + oikealle ja vasemmalle ja joille tuodaan juotavaa ja syötävää. + +CYRANO, tervehtien pilkallisesti lähteviä, jotka eivät uskalla +vastata tervehdyksiin. +Hyvästi, herrat! + +LE BRET, palaa saattamasta, murheissaan, kohauttaen käsivarsiaan. + Kyll' on siinä koreutta... + +CYRANO. +Ma arvaan, että nyt taas moitit!... + +LE BRET. + Niin, sa parhaan +suot tilaisuuden aina käsistäsi luistaa. +Sä liiottelet. + +CYRANO. + Niinkö?! Liiottelen! Mutta +sit' enhän kielläkään! + +LE BRET, riemuiten. + Ah! + +CYRANO. + Sun vain sopii muistaa, +ett' esimerkki muille on tää liiottelu, +ja mulle periaate -- eikä mikään lelu! + +LE BRET. +Soturikorskeutes jos joskus jäädä soisit, +niin suureen maineeseen ja arvoon nousta voisit. + +CYRANO. +Kai turvaks' etsittävä mun ois joku, kellä +on valtaa; murattina sitten kiemurrellen +omatta voimattaan niin päästä vähitellen +vois ylöspäin! Ei, kiitos, niin ei menetellä +voi koskaan kunnon mies! Tai ehkä runoin somin +mun pitäis ylistää mies kaikkein arvottomin, +ken kultaa antais? Narriks tulla vähin erin, +ett' ehkä nauramaan sais jonkun ministerin? +Ei, kiitos! Taikka ehkä vatsaa jumaloiden +ja valtain porstuvissa aina pokkuroiden +mun olis näytettävä, miten voittaa pelin +voi kontaten ja kulkein nöyrin, köyrin selin? +Ei, kiitos! Liehakoida siksi mun kai pitäis, +ett' itselleni siitä oiva laiho itäis? +Ei, kiitos! Ajatella: tuo on mustan-musta, +ja hälle tuhlata suloista suitsutusta! +Ei, kiitos! Tungeksia ylemmäksi yhä, +niin ett' on viimein pikku suuruus, tekopyhä! +Tai purjehtia eespäin pulskin runoriimein, +ett' ehkä vanhat naiset hymyn soisi viimein? +Ei, kiitos! Runoistansa maksaa De Sercylle, +hän että painatuksen arvon soisi niille? +Ei, kiitos! Olla paavi niiden, jotka aina +on kapakoissa, -- niiden, joit' ei järki paina? +Ei, kiitos, ei! Sen sijaan, että kannustimen +runoiluun etsis, hakee runollensa nimen? +Ei, kiitos! Kurjille vain näyttää neron voimaa, +pelätä, että joku kynäniekka soimaa; +alati aatteissansa käydä anomaan: +"kun kerran nimensä sais 'Ranskan Sanomaan'!" +Ei, kiitos! Punnita, mi hyvin kannattaisi, +mist' anomuksiin aina parhaan sanan saisi, +ja ajatella, että -- sitä toivotteko! -- +vierailut hauskempia on kuin runon teko? +Ei, kiitos! Ei! Ei! Ei! Vaan laulaa, unelmoida +ja naurain käydä, yksin, vapaa olla voida, +terästä katseessa ja sointuvana ääni +ja töyhtö liehumassa päällä pystyn pääni; +mist' asiasta hyvään taistoon vaatia +tai kaikki leikiks' ottaa, laulu laatia! +Työss' olla pyrkimättä kunniaan tai muuhun, +mutt' aatoksissaan tehdä retki vaikka kuuhun! +Vain sitä kirjoittaa, mi lähtee sydämestä, +ja olla iloinen myös aivan vähäisestä: +kukista, hedelmistä, lehdistäkin, jos +ne antimia on sun oman puistikkos! +Jos silloin sattuu, että mainetta saat niittää, +ei ketään Cesaria tarvitse sun kiittää, +et ole loinen, joka nousee toista pitkin, +on omaa työtäsi, jos kauas pääsisitkin; +parempi loitota kuin käydä lähetyksin, +ja paras pyrkiä on yksin -- aivan yksin! + +LE BRET. +Niin, aivan yksin! Hyvä! Mutta kaikki vastaan +jos ovat! -- Mikä hitto antoi oikeastaan +tuon taidon sulle: kaikki vihamielisiksi +itselles saada? + +CYRANO. + Kai sen taidon sain ma siksi, +ma etten ystäväksi tahdo teidän lailla +jokaista, jost' en tiedä, vaikk' ois mieltä vailla. +Ei, tervehdyksenäni aina, Herra ties, +ma huudan mieluisammin: uusi vihamies! + +LE BRET. +Oh, tuo on erhettä! + +CYRANO. + Se on mun vikojani. +Miellyttämättä olla on mun ilonani. +Mä pidän siitä, että mua vihataan! +Jos tietäisitte, kuinka hyvä kulkuaan +on tehdä väkipuukon välkkyessä surmaa, +ja kuinka mieltä nostaa, huvittaa ja hurmaa, +kun viha, kademieli lauluansa laulaa! +-- Nuo hupsut ystävät, joill' aina itseänne +te ympäröitte, on kuin röyhelö, mi kaulaa +mukamas koristaapi teidän mielestänne, +vaan joka tekee siitä naisellisen, hennon, +pois peittäin miehevyyden reimakkaan ja rennon; +se mukava on kyllä -- sit' ei kiellä kukaan! -- +vaan pään se häilyä suo kaikkein tuulten mukaan. +Kun Viha kylvää tielle kylmyyttään ja jäätään, +mies uljaastipa silloin pystyyn nostaa päätään: +ja joka kerta kun saan vihamiehen uuden, +mä lisääntyvän tunnen voiman, joustavuuden. +Kun kaulukseksesi saat vihan, tiedät työs: +se tautavalle lie, mut sädekehä myös! + +LE BRET, hetken hiljaisuuden jälkeen, ottaen Cyranon +käsivarren kainaloonsa. +Voit jatkaa äänekkäästi turhaa juttelua, +vaan hiljaa myönnä, että hän ei lemmi sua! + +CYRANO, kiivaasti. +Oh! Vaiti! + + Hetki sitten on Christian tullut. Hän on liittynyt gaskonjalaisten + joukkoon, mutta kun nämä eivät ole ruvenneet haastelemaan hänen + kanssaan, on hän lopuksi istuutunut erään pöydän ääreen, johon + Lise tuo hänelle syötävää. + + +IX KOHTAUS + + CYRANO, LE BRET, Gaskonjalais-soturi, CHRISTIAN DE NEUVILLETTE. + +ERÄS UPSEERI, istuu taustalla pöydän ääressä, lasi kädessä. + Cyrano! +Cyrano kääntyy. + Te kerrotteko? + +CYRANO. + Kyllä. + + Jatkaa hiljaa keskustelua Le Bret'n kanssa. + +UPSEERI, nousee ja kävelee etualalle. +Hän kertoo taistelustaan. Hyvin opettavaa +se sille on... + Pysähtyy Christianin pöydän ääreen. + ... ken vasta aakkosia tavaa! + +CHRISTIAN, nostaen päätään. +Häh? Aakkosia? + +II UPSEERI. + Pohjoisseudun raihnaiselle +alottelijalle! + +CHRISTIAN. + Mi... mitä? Kuinka? Kelle? + +I UPSEERI, pilkallisesti. +On hyvä teidän tietää: tääll' ei hymyilyllä, +ei liikkeell', eleellä saa erääst' asiasta +huomauttaa... + +II UPSEERI. + Niinpä niin, ma sanon teille suoraan: +hirttäyneen talossa ei viittaustakaan nuoraan! + +CHRISTIAN. +No, mikä asia se on? + +II UPSEERI, pelottavalla äänellä. + Hst! Katsokaahan! + Koskettaa salaperäisesti kolme kertaa nenäänsä. +Te ymmärrättekö? + +CHRISTIAN. + Se on... + +III UPSEERI. + Hst! Sanomasta +ma varotan... +Näyttää Cyranota, joka juttelee taustalla Le Bret'n kanssa. + Tai muuten hänen kanssaan voitte +te saada tekemistä! + +IV UPSEERI, joka, sill'aikaa kuin Christian oli edellisiin +kääntyneenä, on tullut istumaan hänen pöydälleen. + Kuoliaina maahan +äskettäin kaatui kaks, kun nenä-ääntä kuuli +hän heidän puheessaan ja pilkaksi sen luuli. + +V UPSEERI, kumealla äänellä; -- ilmestyy pöydän alta, +johon on ryöminyt nelinkontin. +Niin, parhaaks ehkä tekin nyt jo arvioitte, +ettette sinnepäin tee pientä viittaustakaan! + +VI UPSEERI, pannen kätensä hänen olkapäälleen. +Yks aivastus, yks ele liikaa on, sen takaan: +jos nenäliinan otan, kohta tuossa makaan! + + Hiljaisuus. Kaikki hänen ympärillään, käsivarret ristissä + rinnalla, häntä katsellen. Hän nousee ja menee Carbem de + Castel-Jaloux'n luokse, joka keskustelee erään upseerin + kanssa eikä ole mitään kuulevinaan. + +CHRISTIAN. +Mun kapteenini! + +CARBON, kääntyen ja mitellen häntä katseillaan. + Herra? + +CHRISTIAN. + Siltä hieman näyttää, +nää herrat että liian suurta suuta käyttää, +ja että etelässä... + +CARBON. + Pohjoismaista verta +kun teiss' on, näyttäkää nyt uljuuttanne kerta! + + Kääntää hänelle selkänsä. + +CHRISTIAN. +Mä kiitän. + +I UPSEERI, Cyranolle. + Kertoahan lupasitte. + +KAIKKI. + Niin, +niin! Kertokaa! + +CYRANO, astuen heitä kohden. + No, hyvä! + + Kaikki siirtävät istuimiaan lähemmäksi, ryhmittyvät hänen + ympärillensä, kurottavat kaulojaan. Christian on asettunut + hajareisin eräälle tuolille. + + Roskakansaa kohti +mä yksin lähdin. Kuu niin loistavana hohti, +se öisen seudun peitti kultasäteisiin. +Se välkkyi niinkuin kellon taulu. Silloin näen, +ett' on kuin kelloseppä saapuis kiirehtäen +ja tumman pilven käteens' ottain tahtois poistaa +pois pienimmätkin pilkut. Se ei voinut loistaa. +Kuin säkiss' olin. Oikein kulku teki tenää. +Vie hitto! Tuskin enää näki... + +CHRISTIAN. + Omaa nenää. + + Hiljaisuus. Kaikki nousevat hitaasti, katsovat Cyranota + kauhistuen. -- Cyrano on keskeyttänyt puheensa typertyneenä. + Odotusta. + +CYRANO. +Ken on tuo mies? + +ERÄS UPSEERI, hiljaisella äänellä. + Hän tänään kuuluu tulleen. + +CYRANO, astuen askeleen Christiania kohti. + Vai +niin? Tänään? + +CARBON, hiljaisella äänellä. + Nimeltään Christian de Neuvillette. + +CYRANO, vilkkaasti; pysähtyen. +Ah, hyvä... + + Hän kalpenee, punastuu, tekee jälleen liikkeen + hyökätäkseen Christianin kimppuun. + + Minä... + +Sitten hän hillitsee itsensä ja sanoo tukahdutetulla äänellä. + + Hyvin hyvä... + +Alkaa uudestaan kertoa. + + Askelet... + + Ääni raivoa väristen. + +Niin, piru vieköön! + + Jatkaa tavallisella äänellä. Kaikki ihmeissään; + istuutuvat jälleen toisiaan katsellen. + + Sanoin: siinä pimeässä +ma saatoin aatella, ett' olin rientämässä +jotakin suurta herraa vastaan; että saisin +ma... + +CHRISTIAN. + Pitkän nenän! + + Kaikki nousevat, Christian heilutteleikse tuolillaan. + +CYRANO, tukahtuvalla äänellä. + Kunnon vihamiehen. Tai +mä että rungon ynnä kuoren väliin taisin +nyt pistää... + +CHRISTIAN. + Nenäni... + +CYRANO, pyyhkien hikeä kasvoiltaan. + Ei! Miekkani! Niin sai +mun kuvittelu valtaansa! -- No, aattelin: +mies Gaskonjan käy aina eespäin kumminkin! +Ma kuljen, kunnes tunnen... + +CHRISTIAN. + Nenäpiuvin! + +CYRANO. + ... että +ma olen... + +CHRISTIAN. + Nenätysten! + +CYRANO, hypähtäen Christiania kohti. + Tuhat pentelettä! + Kaikki kiiruhtavat katsomaan. Christianin luokse + saavuttuaan Cyrano hillitsee itsensä ja jatkaa. +... ma olen aivan liki sataa juopunutta, +ja tunnen viinan tuoksun... + +CHRISTIAN. + Nenässäni! + +CYRANO. + Mutta +kun eespäin ponnistan, pää painuneena, niin... + +CHRISTIAN. +Vaan nenä pystyssä! + +CYRANO, kalpeana; hymyillen. + ... niin miekan iskemiin +heit' oitis sortuu kaksi. Pian kolmannenkin +ma kaadan. Silloin saan ma iskun: paf! Vaan senkin +ma torjun, vastaten... + +CHRISTIAN. + Tshäh! + +CYRANO, jyrkästi. + Tuhat tulimaista! +Pois kaikki! + +I UPSEERI. + Tuoss' on jotain jalopeuranlaista! + +CYRANO. +Pois! Haastella ma tahdon tämän miehen kanssa! + +II UPSEERI. +Hiis vieköön! Hänestä hän tekee hakkelusta! + +RAGUENEAU. +Mi... mitä! + +II UPSEERI. + Munakkaaseen teille! + +RAGUENEAU. + Tosiansa +ma kalpenen ja tunnen kummaa voipumusta! +Ma taivun kokoon niinkuin servietti! + +CARBON. + Paras +on meidän mennä. + +III UPSEERI. + Varmaan Cyrano ei jätä +ehyttä paikkaa häneen. + +IV UPSEERI. + Oikein pelkään tätä! + +I UPSEERI. +Tää kamalaa on. + +II UPSEERI, sulkien oikeata sivuovea. + Niinpä tiedät pitää varas! + + He ovat kaikki poistuneet, kuka taustalle, kuka sivuille, + jotkut portaita myöten. Cyrano ja Christian jäävät vastatusten + ja katsovat hetkisen toisiaan. + + +X KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN. + +CYRANO. +Käy syliini! + +CHRISTIAN. + Te, herra... + +CYRANO. + Hyvä! + +CHRISTIAN. + Niinkö!? Vaan... + +CYRANO. +Oh! Oikein hyvä. Pidän sinusta! + +CHRISTIAN. + Vaan... + +CYRANO. + Saan +kai syleillä? + +CHRISTIAN. + Niin, mutta!... + +CYRANO. + Etkö sitä tiedä: +oon hänen veljensä! + +CHRISTIAN. + Siis kenen? + +CYRANO. + Hänen! + +CHRISTIAN. + Kuka +se hän on? + +CYRANO. + Niinkuin et sä sitä tietäis muka! +Roxane! + +CHRISTIAN, rientäen hänen luokseen. + Ah, taivas! Veli!? + +CYRANO. + Harhaan sua viedä +en tahdo. Serkku olen. Lapsuudesta asti +me niinkuin sisarukset oomme olleet. + +CHRISTIAN. + Miten?... +Hän ehkä...? + +CYRANO. + Kertoi kaikki? Vallan varmimmasti! + +CHRISTIAN. +Hän mua lempiikö? + +CYRANO. + Kenties! + +CHRISTIAN, tarttuen hänen käsiinsä. + Oon onnellinen, +kun teihin tutustuin! + +CYRANO. + No, onpa sanominen, +se tunne että syntyi aivan pikimiten! + +CHRISTIAN. +Ah, anteeksi! + +CYRANO, katsoen häntä ja pannen käden hänen olalleen. + Hän kaunis on, ei kieltää saata! + +CHRISTIAN. +Teit' ihailemasta en milloinkaan voi laata! + +CYRANO. +Vaan nenästäni äsken... + +CHRISTIAN. + Tuskaa mulle tuottaa +sit' aatella! + +CYRANO. + Roxane tän'iltana jo vuottaa +kirjettä sulta! + +CHRISTIAN. + Mua onnetonta! + +CYRANO. + Mitä?! + +CHRISTIAN. +Mun hukka perii, jollen vaiti pysy! + +CYRANO. + Sitä +en ymmärrä! + +CHRISTIAN. + Mä olen tyhmä! + +CYRANO. + Etpä vainkaan! +Ei tyhmä koskaan myönnä tyhmä olevansa. +Ja mitä letkauksia äsken sulta sainkaan! + +CHRISTIAN. +Niin, kyllä puhua ma osaan miesten kanssa! +Ja äsken! Oli kuin ma taistoon käynyt oisin! +Vaan naisten kanssa! Ei! On silloin kaikki toisin! +Oh! Heidän katseensa, kun kuljen, lupaa mulle... + +CYRANO. +... niin paljon hyvää. Ja kun seisot, syämet sulle +vain sykkää! + +CHRISTIAN. + Ei! En ole vielä milloinkaan +kyennyt lemmestä -- sen myönnän! -- puhumaan! + +CYRANO. +No, puhumisen lahja mulle kyll' on suotu, +kun hiukan kauniimmaksi vain ma oisin luotu. + +CHRISTIAN. +Kun osais kieltään oikein kaunihisti käyttää! + +CYRANO. +Kun ohikulkeissaan vois kauniit kasvot näyttää! + +CHRISTIAN. +Roxane on vaativainen, ehkä piankin +hän tuntis pettyneensä! + +CYRANO, katsoen Christiania. + Ah, jos olisin +sun kasvos saanut! + +CHRISTIAN, epätoivoisena. + Mulla edes hiukan jos +ois puhetaitoa! + +CYRANO, äkisti. + Nyt tiedän! Kohtalos +sa minuun liität. Sin' oot kaunis, mutta minä +taas osaan puhua. Niin, ollen ystävinä, +kaks miestä aivan hyvin tulla sankariksi +voi yhteen romaaniin. + +CHRISTIAN. + En tajua... + +CYRANO. + Ma sulle +jo ennakolta laadin puheet valmihiksi. +Sä sitten sanelet... + +CHRISTIAN. + Siis ehdotat sa mulle?... + +CYRANO. +Roxane ei sillä tavoin pettyneeksi tulle! +Me yksin voimin sinuun suostutamme hänet. +No, mitä sanot? Saako nahkatakkimies +sinulle taitoansa tarjota kenties? + +CHRISTIAN. +Vaan, Cyrano!... + +CHRISTIAN. + Varmaan ymmärtänet, +mä, että... + +CYRANO. + Epäröit ja pelkäät, ehkä luullen, +hän että myöhemmin, sua joskus yksin kuullen, +taas sulle kylmenee. Ei hätää! Onni myötä +on meillä! Mitäs sanot? Tehdään yhteistyötä! + +CHRISTIAN. +Sun silmäs säihkyvät. + +CYRANO. + No, ruvetaanko? + +CHRISTIAN. + Sua +siis huvittaisi?... + +CYRANO, hurmaantuneena. + Niin. + Hillitymmin. + Se huvittaisi mua! +Tämmöinen runoniekkaa huvittaa, jos ketään! +Jos suostut, toistamme me silloin täydennetään +Ma seuraan varjossa, kun polkuas sa polet, +mä henkevyytes oon, sa kauneuteni olet! + +CHRISTIAN. +Vaan kirje, joka minun pitäis lähettää! +En osaa... + +CYRANO. + Valmis on se. + Ottaa esiin kirjoittamansa kirjeen. + Ota kirje tää! + +CHRISTIAN. +Vaan kuinka?... + +CYRANO. + Osote vain lisää, sillä hyvä. + +CHRISTIAN. +Ma... + +CYRANO. + Lähetä se! Hän on siihen mielistyvä. +Se hyvä on! + +CHRISTIAN. + Sull' oli?... + +CYRANO. + Taskuissamme meillä +on kirjeit' aina. Kelle? Mene tiedä! Heillä +on yhtä se, ett' ovat unten lainaa. Meitä +he eivät tunne; emme tunne mekään heitä! +Nää kirjeet lapsia on runohaaveiluni. +Todellisuudeksi nyt kerran muuta uni! +Tää ota! Heitän näitä lentoon sattumoisin, +sun niille antavan nyt osotteen ma soisin. +No, ota! Nähdä saat, siin' ett' on tulisuutta +ja voimaa, lentoa, ja runon soinnukkuutta! + +CHRISTIAN. +Vaan eikö siinä ole jotain muutettavaa? +Hän muuten ehkä huomaa, kun hän kirjeen avaa, +se ettei ole hälle! + +CYRANO. + Ei! Se sopii kyllä! + +CHRISTIAN. +Niin, mutta!... + +CYRANO. + Usko minuun, eikä mitään muttaa... +Näet: lempi itseens' aina kaikki sovelluttaa! + +CHRISTIAN. +Ah, ystäväni! + + Syleilee Cyranota. Jäävät syleilyasentoon. + + +Xl KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN, Gaskonjalaiset, Muskettisoturi, LISE. + +ERÄS UPSEERI, ovea raottaen. + Kuolon hiljaisuus!... En... en... +en tohdi katsoa! + Pistää päänsä ovesta. + Häh? Mitä!? + +KAIKKI SOTURIT, tulevat sisään ja näkevät Cyranon ja Christianin +syleilevän toisiaan. + Oh! + +ERÄS SOTURI. + Se oli... +se oli merkillistä! + + Yleinen hämmästys. + +MUSKETTISOTURI, pilkallisesti. + Nähkääs! + +CARBON. + Apostoli +ei olisi lempeämpi. Toisen korvan kääntää +hän kaiketi, jos toiselle lyöt häntä! + +MUSKETTISOTURI. + Ääntää +nyt muutkin uskaltaa! + Kutsuu Lisen luokseen; voitonriemuisella äänellä. + Heh! Lise! Saat kuulla pian, +kun perinpohjin nolaan pöyhkän kerskailijan! + Nuuskii. +Hhm! Täällä tuoksuu. + Menee Cyranon luo ja katselee hävyttömästi hänen nenäänsä. + Teillä lienee hyvä haisti. +Mikähän täällä tuoksuu? + +CYRANO, antaen hänelle korvapuustin. + Kaihan naudanpaisti! + +Iloa. Soturit ovat saaneet takaisin entisen Cyranonsa. Riemuissaan +he tekevät kuperkeikkoja. + + + + +KOLMAS NÄYTÖS + + +ROXANEN SUUDELMA. + +Pieni aukea Marais'n korttelissa. Vanhoja taloja. Katuperspektiivejä. +Oikealla Roxanen talo ja hänen puutarhansa muuri, jota peittää tiheä +lehvistö. Oven yläpuolella ikkuna ja parveke. Sisäänkäytävän edessä +penkki. + +Muratti kiertää muuria, jasmiinit köynnöstävät parveketta. + +Penkin ja muurista ulontuvien kivien avulla voi helposti kiivetä +parvekkeelle. + +Vasemmalla, vastapäätä, samantyylinen tiilistä ja hiekkakivestä +rakennettu talo ulko-ovineen, jonka kolkuttimeen on kääritty +pellavakangasta niinkuin kipeän sormen ympärille. + +Esiripun auetessa SEURALAISNAINEN istuu penkillä. Roxanen parvekkeen +yläpuolella oleva ikkuna on auki. + +Seuralaisnaisen lähellä seisoo RAGUENEAU jonkunlaiseen livreaan +puettuna; hän lopettaa par'aikaa kertomusta, pyyhkien silmiään. + + +I KOHTAUS + + RAGUENEAU, Seuralaisnainen, sitten ROXANE, + CYRANO ja kaksi SOITTAJAA. + +RAGUENEAU. +... Lise karkas "urhoineen"... se loppu tuli virteen. +Mä, rutiköyhänä ja yksin, menin hirteen +ja jätin mailman... Niin, vaan -- nähkääs! -- siihen juoksi +monsieur de Bergerac; hän köyden katkaisi +ja minut toi -- niin hän sen pulman ratkaisi! -- +taloudenhoitajaksi orpanansa luoksi. + +SEURALAISNAINEN. +Vaan mitkä olla voi syyt kovan kohtalonne? + +RAGUENEAU. +Lise sotureita lempi, minä puolestani +runoilijoita... Niin, niin... Siinähän ne on, ne +syyt... Minkä jätti Mars, Apollo puhtaaks pani. +Se -- ymmärrätte kai! -- ei vienyt kauaakaan. + +SEURALAISNAINEN, nousee, huutaa avoimeen ikkunaan päin. +Roxane! On kiire! Tulkaa! Meitä ootetaan. + +ROXANEN ÄÄNI ikkunan lävitse. +Ma tulen. Vaipan otan olkapäille vaan! + +SEURALAISNAINEN, Ragueneaulle, näyttäen hänelle vastapäätä olevaa ovea. +On aikomuksenamme mennä nyt vain tuonne +Clomiren luokse, kadun yli. Siellä tänään +on puhujalla meille esitettävänään +uus, hauska aihe: "Mikä Hellyyden on luonne!" + +RAGUENEAU. +Hellyyden? Niinkö? + +SEURALAISNAINEN, veikeästi. + Niin!... + Huutaa ikkunaan. + Roxane, jo rientäkää +tai puhe Hellyydestä kuulematta jää! + +ROXANEN ÄÄNI. + Ma tulen. + + Kuuluu lähestyvää kielisoitinten rimputusta. + +CYRANO, ulkopuolella laulaen. +La! la! la! + +SEURALAISNAINEN, hämmästyneenä. + Oi, soitetaanko meille? + +CYRANO, tulee kahden luuttuja kantavan soittajan seuraamana. +Sä hölmö, etkö tiedä, mitä merkitsee, +kun jonkun nuotin eessä risti on tai b?! + +I SOITTAJA, ivallisesti. +Musiikin ongelmat siis selvillä on teille? + +CYRANO. +Ken oppilas on ollut vanhan Gassendin, +hän osaa soittaakin, sen tietänet! + +SOITTAJA, soittaen ja laulaen. +La! laa! + +CYRANO, temmaten häneltä soittimen ja jatkaen säveltä. + La! laa! Ma jatkan itse. Vaiti! Kuunnelkaa! +La! la! La! la! + +ROXANE, näyttäytyen parvekkeella. + Te siellä? + +CYRANO, laulaa, jatkaen entistä säveltä. + Minä, aivan niin! +Mä tervehtimään teitä, serkku, saavuin tänne, +niin, teitä sekä kukkasry-yh-mi-i-änne! + +ROXANE. +Ma tulen! + + Poistuu parvekkeelta. + +SEURALAISNAINEN, soittajia osottaen. + Mistä ovat soittajanne nämä? + +CYRANO. +Ne d'Assoucylta voitin vedonlyönnissä mä. +Kun hänet tapasin, niin hetken väittelimme +me kieliopista. Nuo herrat junkkarimme, +nuo heittiöt, jotk' aina häll' on seuranansa, +valmiina rämpyttämään soittokoneitansa, +hän silloin huomasi ja sanoi touhuissansa: +"No, lyödään vetoa! Jos ootte voittajani, +niin päivän saavat soittaa teille soittajani!" +Me löimme vedon. Mutta tieshän kuinka kävisi. +hän vääräss' oli, tietysti, ja siis hän hävisi. +Siks kunnes ratansa on Phoibos kiertänyt, +on kintereilläni nuo soittoniekat nyt, +jos vaikka minne menen, vaikka mitä teen, +he sitä todistamass' ovat soittoineen. +Se ensin hauskaa oli, nyt jo uuvuttaa. + Soittajille. +Hei, kuulkaa! Menkää, Montfleurylle soittakaa. + Soittajat alkavat poistua... Seuralaisnaiselle. +Ma neidiltänne tulin taaskin kuulemaan -- + Poistuville soittajille. +Valitkaa kappaleenne aivan mielin määrin, +kun kauan soittanette hälle vain ja -- väärin! + Seuralaisnaiselle. +... viel' onko sydämensä tunteet ennallaan +ja yhä ystävänsä oiva, moitteeton, +kuin tähän asti. + +ROXANE, tullen rakennuksesta. + Ah! Hän on niin kallis mulle; +niin kaunis, herttainen, niin nerokas hän on! + +CYRANO, hymyillen. +Christianko nerokas?... + +ROXANE. + Niin, verroille ei tulle +ees teidän älynne! + +CYRANO. + No niin, en vertailulle +ma pyrikään! + +ROXANE. + Kuin hän ei kukaan haastaa voisi +tuot' turhaa kaunista, jot' ilman elo oisi +niin tuiki ilotonta. Mutta toisinaan +hän hajamielinen on, hänen sivultaan +Runotar väistyy. Sentään aina sanoissaan +hän suuremmoinen on! + +CYRANO, epäillen. + Oh, niinkö lie? + +ROXANE. + En tiedä, +miks kauneus teist' ei koskaan järjen seuraa siedä, +miks kaunis muka ei myös viisas olla voi! + +CYRANO. +No, sydämestäänkö hän teille tarinoi? + +ROXANE. +Se sana täss' ei sovi lainkaan! + +CYRANO. + Kirjoittaako? + +ROXANE. +Paremmin: runoilee! Oi, koskaan kuulla saako +tän kauniimpaa: + Lausuen. + "Kun, armas, otat sydämeni, +niin yhä enemmän se jää mun omakseni!" + Voitonriemuisena. +Se eikö ihanaa?! + +CYRANO. + Pyh! + +ROXANE. + Entä sitten tää: +"Jos sydämeni tahdot tuskilta sä säästää, +niin omas mulle suo, se kärsimästä päästää." + +CYRANO. +On liikaa joskus, toiste taaskin vaille jää, +vaan liekö koskaan oikein täsmälleen! + +ROXANE, jalkaa polkien. + + Oi, elkää +mua kiusatko! -- Ah, tiedän: herra serkku pelkää, +on mustasukkainen... + +CYRANO, hätkähtäen. + Minäkö?... + +ROXANE. + Maineestanne +runoilijana! Niin! -- Vaan pahaks' ette panne, +jos vielä erään kauniin kohdan teille luen: +"Oi, lennä, kaipuuni, luo armaan kohoutuen! +Jos voisin suudelmia näin mä lähettää, +lukisit huulillas sa kaikki sanat nää!" + +CYRANO, tahtomattaan hymyillen mielihyvästä. +He, he, tuo laatuun käy!... + Entiseen tapaan halveksuen. + Hm!... Jotenkuten luistaa! + +ROXANE. +Ja tää... + +CYRANO. + Noin voitteko kaikk' ulkoa te muistaa? + +ROXANE. +Voin, aivan kaikki! + +CYRANO, viiksiään vääntäen, + Sepä imartelevaa! + +ROXANE. +Hän mestari on! + +CYRANO, vaatimattomasti + Mestariko?! + +ROXANE, päättävästi. + Juuri niin, +hän mestari on! + +CYRANO, kunniaa tehden. + No, kai täytyy tunnustaa! + +SEURALAISNAINEN, joka oli mennyt yläkertaan, tulee vilkkaasti. +De Guiche! + Cyranolle, työntäen häntä taloa kohti. + Te menkää!... sillä jos te näkyviin +nyt jäätte, jos hän teidät neidin luona kohtaa, +se hänet kukatiesi voisi silloin johtaa... + +ROXANE, Cyranolle. +... sen ymmärtämään, jota muilta vielä salaan! +Hän mahtava on, lempii mua, saattais siksi +mun vuokseni hän käydä vaikka julmuriksi! + +CYRANO, mennen taloon. +Niin, niin! Ma menen kyllä. Ehkä kohta palaan! + + De Guiche tulee. + + +II KOHTAUS + + ROXANE, DE GUICHE, Seuralaisnainen, syrjässä. + +ROXANE, De Guichelle, kumartaen. +Oon lähdössä. + +DE GUICHE. + Jäähyväisille tulin. Tiellä +ma olen... + +ROXANE. + Mihin? + +DE GUICHE. + Sotaan. Lähden tänään vielä. + +ROXANE. +Ah! + +DE GUICHE. + Käskyn sain. Arras nyt juuri, tähän aikaan +on saarrettu. + +ROXANE. + Oh! Niinkö?! + +DE GUICHE. + Niin. Vaan tuskin saikaan +tää tieto lähdöstäni suruiseksi teitä! + +ROXANE. +Oh! + +DE GUICHE. + Toisin minun on... ja tuskaani en peitä: +teit' enään näänkö? milloin? -- Ehkä kerrottiin +jo teille, ett' on minut tehty everstiksi? + +ROXANE, välinpitämättömästi. +Ma onnittelen. + +DE GUICHE. + Kaartin rykmenttiin. + +ROXANE, rävähtäen. + Vai niin, +vai kaartin!? + +DE GUICHE. + Kaartin, niin, -- sen, jossa palvelee +suursuinen serkkunne... Ah, koston kohdannee +hän siellä viimeinkin! + +ROXANE, kauhtuneena. + Siis kaarti lähtee mukaan? + +DE GUICHE, nauraen. +Tietysti, rykmenttini! + +ROXANE, vaipuen istumaan penkille, itsekseen. + Oi, Christian! + +DE GUICHE. + Mik' on? +Te voitte pahoin? + +ROXANE, hyvin liikutettuna. + Ei... tuo äkkitieto vaan... +tuo sotaanlähtö koski kovin mieleheni... +kun lähtee sotaan hän, ken sai mun sydämeni... + +DE GUICHE, hämmästyneenä ja ihastuneena. +Oi, ensi kertaa teiltä moista kuulla saan +nyt, lähdön päivänä! + +ROXANE, ääntään muuttaen ja viuhkaansa leyhyttäen. + Siis kosto armoton +mun serkkuani vuottaa?... + +DE GUICHE, hymyillen. + Teille kallis on +hän varmaankin? + +ROXANE. + Ei suinkaan! + +DE GUICHE. + Useemmin kun kukaan, +hän käynee täällä? + +ROXANE. + Harvoin. + +DE GUICHE. + Aina nykyään +hän seurassa on erään upseerin... kas vaan, +en muista nimeä... Neuvill... Na... + +ROXANE. + + Näöltään +te hänet tuntenette. Pitkä? + +DE GUICHE. + Vaalea ja... + +ROXANE. +Hiusväri kellertävä? + +DE GUICHE. + ... kaunis... + +ROXANE. + Tosiaan! + +DE GUICHE. +.. vaan tyhmä... + +ROXANE. + Saattaa ehkä näyttää siltä! + Ääntään muuttaen. + Mutta. +kostonne Cyranolle! Sota olla voi +ei kosto hälle, joka sotaa jumaloi! +Ma koston kuolettavan tiedän. + +DE GUICHE. + Minkä? + +ROXANE. + Konsa +muut sotaan lähtee, hän ja joukko-osastonsa +Pariisiin jättäkää! Te kaartin komentaja +nyt oottehan! -- On hälle kovin kosto tää: +hän vaaraan pääse ei, vaan turvaan tänne jää! + +DE GUICHE. +Ah, moista keksiä voi yksin naisen vaisto! + +ROXANE. +Te katsoisittepa tuon koston kohdannutta: +hän surren raivois... hän ja hänen ystävänsä, +kun riistettäisiin heiltä täten vaara, taisto! + +DE GUICHE, mennen lähemmäs Roxanea. +Siis hiukan rakastatte mua! + Roxane hymyilee. + Kun te noin +mun kostoaikeisiini yhdytte, niin voin +sen lemmen merkkinä kai pitää? + +ROXANE. + Voitte. + +DE GUICHE, näyttäen sinetöityjä kirjeitä. + Tässä +on käskykirjeet... joukoilleni lähtemässä. +Muut lähtevät, vaan yks pysähtyy lähdössänsä.. + Ottaa yhden erilleen. +gaskonjalaisten... + Panee sen taskuunsa. + Nyt se satimeensa juoksi! + Nauraen. +Ah, hah, hah! Cyrano!... Se tappelija-kukko! +-- Te teette tepposia!... + +ROXANE, katsoen häneen. + Joskus, leikin vuoksi! + +DE GUICHE, aivan lähellä Roxanea. +Te minut lumoatte. Kuulkaa, tänään ois +mun lähdettävä. Ah, ken lähteä nyt vois, +kun teille tuskaa tuo se... + Ah, niin! Tosiansa! +On liki kapusiinein luostari... se tuolla +on Orleansin kadulla; sen aikoinansa +perusti Atanasius. Sen portin lukko +ei maallikoille aukee,... mutta ehkä saan +ma piilopaikan siellä. Voivat hihaan kaavun +mun isät pistää, niihin mahtuu. Enoani +he pelkää, Richelieutä, niin ett' ovat kuolla, +ja kenties saan ma siksi heidät auttamaan... +-- Mun luullaan lähteneen, ma naamiossa saavun. +Mä päiväks jään, te armas juonittelijani!... + +ROXANE, vilkkaasti. +Vaan teidän maineenne, jos tästä saadaan selko... + +DE GUICHE. +Pyh! + +ROXANE. + Entä piiritys! Mä pelkään... + +DE GUICHE. + Turha pelko! +Viis piirityksistä! Siis: suokaa! + +ROXANE. + En! + +DE GUICHE. Oi, suo'! + +ROXANE, hellästi. +Velvollisuuteni on kieltää teiltä tuo! + +DE GUICHE. + Ah! + +ROXANE. +Lähtekää! + Syrjään. + Christian, hän jää! + Ääneen. + Oi, Antoine, +te urho olkaa! + +DE GUICHE. + Ah! Tuo sana taivainen +on! Siis te rakastatte... + +ROXANE. + Sitä rakastan, +kenenkä vuoksi pelkään. + +DE GUICHE, ylen onnellisena. + Niinpä lähden, lähden! + Suutelee Roxanen kättä. +Nyt tyytyväinen ootteko? + +ROXANE. + Oon, ystäväni. + + De Guiche menee. + +SEURALAISNAINEN, koomillisesti kumartaen De Guichen selän takana +Oon, ystäväni! Hyvin, hyvin mielissäni! + +ROXANE, seuralaisnaiselle. +Se, mitä äsken kuulit, sellaista on, jota +ei Cyrano saa tietää. Suunniltaan sen tähden +hän joutuisi; näin hältä riistetäänhän sota! + Huutaa taloon päin. +Hoi, serkku! + + +III KOHTAUS + + ROXANE, Seuralaisnainen, CYRANO. + +ROXANE. + Lähdemme Clomiren luo. + Osottaa vastapäätä olevaa ovea. + Nyt siellä +Alcandre puhuu sekä Lysimon. + +SEURALAISNAINEN, painaen pikkusormeaan korvaansa vastaan. + + Vaan mulle +tää sormi kuiskaa: ethän liian myöhään tulle! + +CYRANO, Roxanelle. +Apinat oottaa. Menkää! Ehtinette vielä! +He ovat tulleet Clomiren ovelle. + +SEURALAISNAINEN, ihastuneena. +Oi! nähkää! Kolkutin on tehty pehmoiseksi!... + Kolkuttimelle. +Ne sitä varten sulle tämän puvun keksi, +ettet vois häiriötä tuottaa juttelulle +hellyyden luonteesta!! + + Nostaa kolkutinta hyvin varovasti ja lyö sillä hiljaa. + +ROXANE, ovea avattaessa. + Menemme. + Portailta, Cyranolle. + Kohta tänne +Christian kai tulee, hälle silloin sanokaa, +hän että vuottakoon. + +CYRANO, vilkkaasti, Roxanen aikoessa poistua. + Ah! + Roxane kääntyy takaisin. + Saako tiedustaa, +hän mistä teille tänään runoella saa, +mink' aiheen annatte! + +ROXANE. + Saa puhua hän... + +CYRANO. + Mistä? + +ROXANE. +Sen tiedon pidättekö varmaan itsellänne? + +CYRANO. +Kuin muuri vaiti oon. + +ROXANE. + Ma sanon hälle: suokaa +aatosten kohota nyt irti estehistä, +puhukaa, runoilkaa, lemmestä kuva luokaa +sanoja säästämättä! + +CYRANO, hymyillen. + Hyvä! + +ROXANE. + Hst!... + +CYRANO. + Hst!... + +ROXANE. + Tästä +ei sanaakaan!... + + Menee ovesta ja sulkee sen. + +CYRANO, kunniaa tehden, suljetun oven edessä. +Roxane, ma kiitän teitä! + + Ovi avautuu ja Roxane pistää siitä päänsä. + +ROXANE. + ... sillä +hän valmistaisi... + +CYRANO. + Ei, ei, totta vie!... + +MOLEMMAT, yhdessä. + Hst! Hiljaa + + Ovi sulkeutuu. + +CYRANO, huutaa. +Christian! + + +IV KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN. + +CYRANO. +Nyt kaikki taas on meillä tiettyvillä. +Valmista muistoas! Saat niittää voiton viljaa! +Pois murjotus! Jo joudu viivyttelemästä! +No, tule, mennään, niin ma opetan... + +CHRISTIAN. + En. + +CYRANO. + Etkö? + +CHRISTIAN. +En. Täällä vuotan. + +CYRANO. + Ootko hullu? Esteletkö?! +Ei, tule nopeasti! + +CHRISTIAN. + En! En! Etkö kuule! +Sanojas että aina lainaan, et kai luule! +Sain niitä kyllin jo. Täst' osast' enää en +ma huoli. Ilmitulemista peljäten +sit' aina näyttelin. Ja niinpä oonkin nyt +mä tähän narripeliin tuiki väsynyt. +Se aluks' oli hyvä. Nyt hän lempii mua. +Nyt itse puhun. Enää tarvitse en sua! + +CYRANO. +Vai niin. + +CHRISTIAN. + Ja enkö muka osais sitä tehdä! +En lopultakaan tyhmä ole. Sen saat nähdä! +Sä hyvän opetuksen antanut oot mulle, +nyt osaan itse... Ja jos muu ei neuvoks tulle, +voin häntä syleillä -- ja silloin poiss' on hätä! + Huomaten Roxanen, joka tulee takaisin Clomiren talosta. +Se hän on! -- Cyrano, ei, älä mua jätä! + +CYRANO, kunniaa tehden. +Puhukaa yksin nyt! + + Poistuu puutarhan muurin taakse. + + +V KOHTAUS + + CHRISTIAN, ROXANE, joitakuita Herroja ja Naisia, + sekä Seuralaisnainen, hetkisen. + +ROXANE, tulee Clomiren talosta, hyvästelee seuruettaan. + Alcandre, Grémionel -- +Barthénoïde!... + +SEURALAISNAINEN, epätoivoissaan. + Oi, meiltä hukkaan mennyt on +tää ilta. Kuultu ei puhetta Hellyydestä! + + Menee Roxanen taloon. + +ROXANE. +Urimédonte!... Ja... Näkemiin!... + Kaikki hyvästelevät Roxanea ja toisiaan, hajautuvat ja + poistuvat erikaduille. Roxane näkee Christianin. + Ah, tekö! + Menee Christianin luo. + Ilta +on tullut. Vuottakaa. He poistuu kuuluvilta. +ei ketään kulkijaa. On ilma lämmin. Estä +ei mikään puhettanne. Tähän istukaamme! +Ma kuuntelen. + +CHRISTIAN, istuu hänen viereensä penkille; hiljaisuus. + Ma lemmin teitä. + +ROXANE, sulkien silmänsä. + Niinpä saamme +siis kuulla lemmestä. + +CHRISTIAN. + Sua lemmin. + +ROXANE. + Aiheenanne +se on. Se kirjailkaa! + +CHRISTIAN. + Mä teitä... + +ROXANE. + Kirjailkaa! + +CHRISTIAN. +Sua lemmin niin! + +ROXANE. + Epäilemättä. Entä sitte? + +CHRISTIAN. +Ja sitte... jos te mua myöskin lempisitte, +niin tyytyväinen oisin. Suokaa huuliltanne, +Roxane, se kuulla mun! + +ROXANE, nyreästi. + Te lientä laimeaa +vain tarjoatte. Mausteit' enkö lainkaan saa? +Sanokaa kuinka lemmitte! + +CHRISTIAN. + Ma... paljon lemmin. + +ROXANE. +Oh, kuvatkaa tuo tunne kaunopuheisemmin! + +CHRISTIAN, on lähestynyt, ahmii katseillaan vaaleata niskaa. +Suo kaulaas suudella! + +ROXANE. + Christian! + +CHRISTIAN. + Sua lemmin! + +ROXANE, aikoen nousta. + Niin! + +CHRISTIAN, vilkkaasti, pidättäen häntä. +Ei, lemmi en! + +ROXANE, istuutuen jälleen. + No, hyvä! + +CHRISTIAN. + Sua jumaloin! + +ROXANE, nousten ja loitoten. + Oh! + +CHRISTIAN. +Niin... mä tyhmä olen!... + +ROXANE, kuivasti. + Se on ikävää, +niin ikävää kuin jos te ruma oisitte. + +CHRISTIAN. +Vaan... + +ROXANE. + Kauniit sananne nyt kokoon kerätkää, +ne pakeni... + +CHRISTIAN. + Ma... + +ROXANE. + Mua lemmitte, sen voin +jo tietää. Hyvästi! + + Menee taloa kohti. + +CHRISTIAN. + Sanoa soisitte...! + +ROXANE, avaa oven, mennäkseen sisään. +... mua että jumaloitte! Tiedän! Näkemiin! + +CHRISTIAN. +Vaan... + + Roxane sulkee oven hänen nenänsä edessä. + +CYRANO, on joku hetki sitten tullut kenenkään huomaamatta. + Oivaa menestystä tuossa voitettiin! + + +VI KOHTAUS + + CHRISTIAN, CYRANO, Soittajat, hetkisen. + +CHRISTIAN. +Käy apuun nyt! + +CYRANO. + En, herra. + +CHRISTIAN. + Kuolen, jollen pääse +taas heti suosioonsa... + +CYRANO. + Kuinka, hitto vie, +nyt, tässä, opettaa ma voisin...? + +CHRISTIAN, käyden kiinni hänen käsivarteensa. + Oh, kas, tuolla! +Parveke-ikkunasta näkyy valoa. + +CYRANO, liikutettuna. + Hän ikkunassaan! + +CHRISTIAN, huutaen. +Niin, hän! Ah, ma tahdon kuolla! + +CYRANO. +Hiljemmin! + +CHRISTIAN, aivan hiljaa. + Kuolla!... + +CYRANO. + Yö on synkkä... + +CHRISTIAN. + Mitä?! + +CYRANO. + Lie +korjattavissa kaikki. Mutta, tietäkää se, +ei teidän tähden, kurja. Eteen parvekkeen +te käytte... minä alle... kuiskaan sieltä teille. + +CHRISTIAN. +Vaan... minä... + +CYRANO. + Vaiti! + +SOITTAJAT, tulevat taka-alalle; Cyranolle. + Hoi! + +CYRANO. + Hst! + + Tekee soittajille merkin että he puhuisivat hiljaa. + +I SOITTAJA, puoliääneen. + Minkä työn nyt meille +määräätte? Montfleuryltä tullaan!... + +CYRANO, hiljaa, nopeasti. + Koitettava +on teidän ilmoittaa, ken tulee tännepäin + Sijoittaa soittajat, toisen toiselle, toisen + toiselle puolen näyttämöä. +-- sä menet tuonne noin, sa tulet tänne näin! -- +kun näätte kulkijan, on teidän soitettava! + +II SOITTAJA. +Ja, herra gassendisti, sävel minkälainen? + +CYRANO. +Jos mies, niin suruisaa, -- vaan hauskaa, jos on nainen! + Soittajat menevät kumpikin taholleen. Christianille. +No, kutsu nyt! + +CHRISTIAN. + Roxane! + +CYRANO, poimii pieniä kiviä, joita heittää ikkunaan. + Hän esiin saataneen, +kun autan, odotappas, kivillä mä vähän! + + +VII KOHTAUS + + ROXANE, CHRISTIAN, CYRANO, ensin piilossa parvekkeen alla. + +ROXANE, avaten ikkunansa. +Ken kutsui? + +CHRISTIAN. + Minä. + +ROXANE. + Ken? + +CHRISTIAN. + Christian. + +ROXANE, pilkallisesti. + Vai niin! Vai tekö?! + +CHRISTIAN. +Puhua tahtoisin ma teille... + +CYRANO, parvekkeen alla, Christianille. + Hiljaisemmin +vain. Hyvin tämä käy. + +ROXANE. + Ei! Pyydän lähtemähän! +Puhutte huonosti! + +CHRISTIAN. + Se armo suokaa!... + +ROXANE. + En! +Te ette lemmi mua! + +CHRISTIAN, jolle Cyrano kuiskaa, mitä hänen on sanottava. + Väärä syytös! Lemmin! +-- mä lemmin... niin, ett' äsken... puhua... siit' emmin! + +ROXANE, joka aikoi sulkea ikkunansa, pysähtyy. +Ah, sehän sointuu hyvin! + +CHRISTIAN, äskeiseen tapaan. + Multa sydämen... +on Amor... valloittanut... lemmenkujeinensa... +Tuo... julma piltti... luulee... sitä kehdoksensa! + +ROXANE, tullen ulommas parvekkeelle. +Parempaa yhä! -- Vaan jos Amor julma on, +hän surmattakoon kolkkaan sydänkammion. + +CHRISTIAN, samaten kuin äsken. +Ma sitä... koetin... vaan nä'in... turhan vaivan... +tuo piltti... varttunut on... Herkuleeksi aivan... + +ROXANE. +Ah, hyvä! + +CHRISTIAN, kuten äsken. + Surmannut... jo... käärmett' on... se kaksi... +Ylpeyden... Epäilyn... + +ROXANE, nojautuen parvekkeen reunukseen. + Ah, aina paremmaksi +tää käy. Mut hakkaillen niin lähtee joka sana, +kuin mielikuvitus ois leinin vaivaamana. + +CYRANO, vetää Christianin parvekkeen alle ja asettuu hänen paikalleen. +Tää vaikeaksi käy. Hst! + +ROXANE. + Tänään... miksi lie +puheenne katkonaista? + +CYRANO, puhuu puoliääneen, kuten Christian. + Yössä löytää tie +on sanain vaikeaa, siks arkaillen ne käy. + +ROXANE. +Vaan mulle olevan ei siitä haittaa näy. + +CYRANO. +Tien löytää sananne!? -- Oh niin, se tulee siitä, +mä että sydämeeni vastaanotan niitä; +on pieni korvanne, vaan sydän suuri mulla; +ja sanain ylhäältä on helppo tänne tulla, +vaan kiipeäminen käy aina vaikeasti. + +ROXANE. +Ne nythän nousevat jo paljon norjemmasti. + +CYRANO. +Ne voimisteluaan sai harjoittaa jo tovin. + +ROXANE. +Ma varmaan puhunenkin korkealta kovin. + +CYRANO. +Niin korkeelt', että sais mun saaliiksensa Mana, +jos syämeen' heitettäis sielt' ykskään kova sana. + +ROXANE. +Ma tulen alas. + +CYRANO, vilkkaasti. + Ei! + +ROXANE, näyttäen hänelle parvekkeen alla olevaa penkkiä. + Penkille kiivetkää! + +CYRANO, vetäytyen pelästyneenä varjoon. +Ei! + +ROXANE. + Eikö! + +CYRANO, tullen vähitellen yhä enemmän liikutetuksi. + Käyttäkäämme kallis hetki tää +nyt tulkitaksemme vain lemmentunteitamme +näin näkemättä... + +ROXANE. + Näkemättä toisiamme? + +CYRANO. +Niin ihmeellistä on se. Aavistaa vain toistaan: +mä näen kesäpuvun, valkeuttaan mi loistaa, +te mustan vaipan liikkeen, kun käy tuulahdus. +Ma oon vain varjo yön, te aamun kirkkaus. +Mit' on nää hetket mulle, ymmärrä sit' ette. +Jos joskus runoilin... + +ROXANE. + Te aina runoilette! + +CYRANO. +... niin sanat lähteneet ei suoraan sydämestä... + +ROXANE. +Miks' ei? + +CYRANO. + Siks että aina muulloin sanojani +saneli... + +ROXANE. + Kuka? + +CYRANO. + ... vavistus mun tuntemani, +jot' ilman yksikään ei katsettanne kestä. +On kuin ens kertaa teille puhumassa oisin. + +ROXANE. +Niin on kuin äänennekin kaikuis aivan toisin. + +CYRANO, lähestyen, kuumeisesti. +Niin, toisin -- sillä nyt yön turvin rohkenen +ma olla itseni... + Pysähtyy, hämmentyneenä. + Ah, mitä haastelen! +Oi, älkää tuomitko tunteeni kiihkoisuutta, +tää on niin suloista,... niin uutta mulle! + +ROXANE. + Uutta! + +CYRANO, hämmennyksissään, sanoja etsien. + +Niin, uutta: puhua... näin kaikki... suorin kielin! +Ah, pelkään, kuulija ett' ehk' on pilkkamielin... + +ROXANE. +Miks pilkkamielin? + +CYRANO. + Tunteen kiihkon vuoksi... Aina +siks ovat sydän, järki mulla pelokkaina: +Käy taivaan tähtiin halu, pilkan pelon vuoksi +ma tuskin tohdin käydä pienen kukan luoksi! + +ROXANE. +On kaunis kukkakin. + +CYRANO. + Vaan nyt en niitä kerää. + +ROXANE. +Sananne uusia on mulle tällä erää. + +CYRANO. +Ah, jääkööt kerrankin pois nuolet, viinet, soihdut, +ja tulkoot turvaksi elämän terveen loihdut! +Ken aina tyytyä vois äitelähän juomaan, +vain pieneen pisaraan, runojen meille suomaan! +Ei! Ehkä kerrankin nyt katse nähdä saisi, +mitenkä henkemme janonsa sammuttaisi +elämän virrassa! + +ROXANE. + Vaan järki?... + +CYRANO. + Ensin kyllä +mä hetken huvittaa teit' aioin järkeilyllä, +vaan yönä tällaisna ken sitä tehdä voisi! +Jos tänään sananne kuin Voituren soisi, +se luonnon, hetken tän, yön tuoksuin pilkkaa oisi! +-- Kas, tuolla yllämme yön kirkkaat tähdet loistaa, +ne saakoot kauaksi nyt teennäisyyden poistaa! +Jos terve elämä vain alkemiaan vaihtuu, +niin tunteen tuoreus ja totuus -- pelkään -- haihtuu, +ja hengen kukkaset jo surmaa syksyn tulo, +ja sulon sulo on vain tyhjyys, kulon kulo. + +ROXANE. +Vaan järki?... + +CYRANO. + Lemmessä en sitä siedä, en! +On rikos tuhlata pois aikaa järkeillen! +Ei! Kerran saapuvan sen hetken vielä näämme +-- se kelle saavu ei, me häntä säälikäämme! -- +me jolloin ymmärrämme korulauseillamme +pois jalon, puhtaan lemmentunteen poistavamme! + +ROXANE. +Ja meille jos ois nyt tuo hetki tullut, mitä +te mulle puhuisitte? + +CYRANO. + Kaikkea, ah, sitä +mi sydämeni täyttää -- teidät peittää mielin +ma lauseryöpyllä, en haastaa korukielin: +ma lemmin teitä, tunnen lemmen tuskan, huolen, +ma tukehdun, sua lemmin, hullu oon, ma kuolen. +Jäi nimes syämeeni kuin hely kulkuseen; +kun sydän värjyy aina lemmentunteitani, +soi kulkunen, ja helkkyy nimes sielussani. +Sua lemmin, muistan sua, jos miss' oon, mitä teen! +Ma viime toukokuusta muistaa kymmenennen +voin päivän; toisin olit kammattu kuin ennen! +Sun hiustes säihke aina silmissäni on +kuin sen, ken liian kauan katsoi valohon: +jos minne silmän luo, hän näkee auringon! +Niin kuljen minäkin, kun pois sun luotas lähden, +sun kirkkauttasi vain kaikkialla nähden. + +ROXANE, liikutetulla äänellä. +Oi, se on lempeä... + +CYRANO. + Niin, totta! Tunne tää, +mi minut valtasi, tää tuli, tämä jää, +tää mielen liikunta ain onnen, tuskan mailla +on lempeä -- vaan sentään itsekkyyttä vailla. +Ah, onnes lunnaiksi mun onneni ma soisin, +ja vaikka siitä et sä mitään tietäisikään, +niin riemun tunnetta ei riistäis multa mikään, +jos onnes naurun vain ees kaukaa kuulla voisin. +-- Sun joka sanasi luo minuun voimaa uutta, +luo uutta hyvettä, luo uutta urhokkuutta. +Ah, ymmärrätkö nyt? Ja tokko tuntees sanoo, +nyt kuinka henkeni sun luokses päästä janoo, +nyt, illan varjossa, tän illan ihanaisen. +Ah! Surmata tää voi, tää onni, sen, ken sai sen! +Sa kuuntelet, ja minä puhua saan sulle +mun tunteistani! Liian paljon on tää mulle! +En vallass' arintenkaan onnenhaaveitteni +näin suurta uskaltanut oottaa osakseni. +Nyt kuolla voisin jo! -- Kas, lausumani sanat +saa lehdet värjymään ja kukkasien vanat. +Ah, sinä värjyt myös, sen tuntea ma voin +-- ei, ei, sun kätes armaan kosketus se noin +vain värinänä saapuu kukkaisvartta pitkin! + + Suutelee tulisesti parvekkeen jasmiiniköynnöstä. + +ROXANE. +Ei, kieltää tahdo en, mä värjyin, ja ma itkin, +sua rakastan, sun oon, mun hurmasit... + +CYRANO. + Ah, nyt +voit tulla, kuolema! Tuon tunteen hurmion +mä sytytin. -- Vain yksi pyyntö mulla on, +mä pyydän... + +CHRISTIAN, parvekkeen alla. + Suudelmaa. + +ROXANE, vetäytyy nopeasti taaksepäin. + Te... kuinka...? + +CYRANO. + Oh! + +ROXANE. + Niin, mitä +te pyysitte? + +CYRANO. + Ma... niin... + Christianille hiljaa. + Tuon toiste ehtinyt +sä kyllä oisit tehdä! + +CHRISTIAN. + Tunteet häntä huumaa. +On taottava silloin, kun on rauta kuumaa. + +CYRANO, Roxanelle. +Ma pyysin äsken... niin, mä pyysin sulta... mutta +nyt pyydän anteeksi ma tuota rohkeutta. + +ROXANE, hiukan pettyneenä. +Siis ette enää pyydä? + +CYRANO. + Pyydän... En... ah, en! +Sua, armas, loukkasin ma sillä mitä sanoin. +Nyt pyydän: ällös suoko mitä sulta anoin! + +CHRISTIAN, vetäen Cyranota vaipasta. +Vaan miksi? + +CYRANO. + Vait, Christian! + +ROXANE, kumartuen katsomaan. + Ken teille haastelee? + +CYRANO. +Kun liian pitkälle mä menin, nuhtelen +vain itseäni: vait, Christian!... + Luuttujen soitto kuuluu. + Ken tullee, ken? + + Roxane sulkee ikkunan. Cyrano kuuntelee luuttuja, joista + toinen soittaa duuri-, toinen mollisäveltä. + +Soi sävel riemukas... nyt surun sävele. +Mit' on se? Miestäkö vai naista merkinnee? +-- Kas, eikös musta munkki tänne kävele! + + Kapusiinimunkki tulee lyhty kädessä, kulkee talolta + toiselle ja tarkastelee portteja. + + +VIII KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN, Munkki. + +CYRANO, munkille. +Te uus Diogenes, no, minne tienne vie? + +MUNKKI. +Ma etsin taloa... + +CHRISTIAN. + Hän meitä häiritsee! + +MUNKKI. +... Magdeleine Robinin... + +CHRISTIAN. + Mitä mielessänsä lie? + +CYRANO, osottaen munkille muuatta katua. +Se tuoll' on, oikealla, menkää eespäin vain... + +MUNKKI. +Suur kiitos avustanne. Puolestanne luen +ma monet rukoukset... + + Menee. + +CYRANO, hänen jälkeensä. + + Minä toiveillani +sun rukoustas, munkki, parhaan mukaan tuen. + + +IX KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN. + +CHRISTIAN. +Saat mulle hankkia nyt suudelman. + +CYRANO. + En. + +CHRISTIAN. + Miksi? -- +Ennemmin taikka myöhemmin... + +CYRANO. + Niin, totta,... niin! +Se hetki saapuu, jolloin suu on vasten suuta... +Kun sull' on viikset kellanvaaleat, ja hällä +on huulet punaiset, niin tarvita ei muuta! + Itsekseen. +Vaan mieluummin sen soisin tapahtuvan siksi... + + Aukenevien ikkunain kolinaa. Christian kätkeytyy parvekkeen alle. + + +X KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN, ROXANE. + +ROXANE, tullen parvekkeelle. + +Siell' ootteko? Me äsken juuri... puhuttiin... + +CYRANO. +Niin... Suudelmasta. Tenho sanalla on tällä. +En tiedä, huulenne miks ei nyt sitä soisi, +se niitä polttaa jo... ei syytä kieltoon oisi! +Pois arkuus, pois! Te miltei tiedottanne juuri +siirryitte hymyilystä huokailuun ja sitte +taas kyyneleihin. Ah, ei tuosta askel suuri +oo suudelmaan. Oi, jos sen nyt te ottaisitte, +sen askelen...! + +ROXANE. + Oh! Vaiti! + +CYRANO. + Suudelma, mit' on se? +On sanattoman pyynnön täyttö sanaton se, +on lujin varmennus se lupausten varmain, +on sydäntunteen tulkki, tiedonanto armain, +i:n ruusupiste, pantu pikku sanaan: lempi, +on valan kaava kallis, muita kaunoisempi, +on kuiske hellä, joka korvaks suumme luulee, +taivainen tuulahdus, min sydämemme kuulee, +ehtoollisviini, lääke tunteen-tuskiemme, +hengähdys vieno, jossa suomme sydämemme, +on pyhä atria, mi käyttää huulten pöytää +-- siin' yhtyy sielumme, ja henki hengen löytää. + +ROXANE. +Vait! + +CYRANO. + Kuulkaa, kuunnelkaa, haaveeni haltiatar! +Niin kaunist' on se, että Ranskan valtiatar +soi yhden hälle, ken ol' lordeist' onnekkain! + +ROXANE. +Siis... + +CYRANO, intomielin. + Niinkuin Buckingham mä kärsin vaiti vain, +kuin hän, niin jumaloin mä valtiaana sua, +kuin hän mä suruinen ja uskollinen oon... + +ROXANE. +Ja kaunis kuten hän! + +CYRANO, itsekseen; entisellään. + Niin, totta... unhottua +se oli multa! + +ROXANE. + Siis sun lempes ottakoon +nyt palkkansa! Ma vuotan! + +CYRANO, työntäen Christiania parveketta kohden. + Mene! + +ROXANE. + Ruusus poimi! +Juo syämen lääke! + +CYRANO. +Mene! Nopeasti toimi! + +CHRISTIAN, epäröiden. + Vaan tuntuu... tuntuu niinkuin olisi se väärin. + +ROXANE. +Ehtoollisviinis vuottaa, nauti mielin määrin! + +CYRANO, työntäen häntä. +No, mene, hölmö! + +CHRISTIAN, nousee penkille, josta pilarin ja oksien avulla +heilauttaa itsensä parvekkeelle. + Oi, Roxane! + + Sulkee Roxanen syliinsä ja kumartuu hänen huuliensa ylitse. + +CYRANO. + Ah, tyynny, rinta! +Oh, toisen kuolema on toisen onnen hinta! +-- Niin, suudelma on lemmen juhla, jossa olla +saan Latsarus. -- Vaan täällä, esikartanolla, +saan murun minäkin,... ma tunnen, että saan +sun sieluas, Roxane: ah, sitä minä sanoin, +sun huules suutelee nyt kuumin lemmenjanoin! + Luuttujen soittoa kuuluu. +Soi ilon sävel... surun nyt... siis munkki! + Menee poispäin, palaa nopein askelin, ikäänkuin + tulisi kaukaa, ja huutaa. + Hoi! + +ROXANE. +Ken siellä? + +CYRANO. + Cyrano. Ma ohi kulkemaan +täst' osuin. Vieläkö Christian lie täällä? + +CHRISTIAN, on hämmästyvinään. + Kas, +sinäkö?! + +ROXANE. + Hyvää iltaa. + +CYRANO, vastaten tervehdykseen. + Kuinka serkku voi? + +ROXANE. +Ma tulen sinne. + + Katoaa taloon. Taustalta tulee munkki. + +CHRISTIAN, huomaten munkin. + Taas tuo munkki peijakas! + + Seuraa Roxanea.. + +XI KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN, ROXANE, Munkki, RAGUENEAU. + +MUNKKI. +Magdeleine Robinin talo tässä on, niin kuulin. + +CYRANO. +Rolin te sanoittekin äsken; -- niin ma luulin. + +MUNKKI. +Ei: _bin! B, i, n, bin!_ + +ROXANE, ilmestyy talonsa kynnykselle; häntä seuraa Ragueneau lyhtyä +kantaen sekä Christian. + Mit' on se? + +MUNKKI. + Kirje. + +CHRISTIAN. + Keltä? + +MUNKKI. +No, onpahan tuo vain eräältä ylhäiseltä... + +ROXANE, Christianille. +Se Guichelt' on! + +CHRISTIAN. + Hän tohtii?... + +MUNKKI, Roxanelle. + Varmaan joku pyhä +asia häll' on... + +ROXANE, Christianille. + Oh! hän vaivaa mua yhä, +vaan kauaa ei. + Avaten kirjeen. + Sua lemmin. Jos hän... + Ragueneaun lyhdyn valossa hän lukee matalalla äänellä, syrjään. + + "Neiti! + Soivat +jo rummut. Rykmenttini lähtee. Kaikki voivat +mun luulla lähteneen; vaan minä jään, en lähde, +te vaikka käskitte; jään hymyilynne tähden! +Nyt luostarissa oon, vaan luoksenne ma saavun. +Sen tiedon tuomaan sain ma tyhmän mustakaavun, +jok' ymmärrä ei mitään. Hälle lausukaa +vain, milloin ootte yksin, että tulla saa +hän, jolle anteeksi kai sydämenne soi +jo rohkeutensa, kun ei sotaan mennä voi +hän teitä tapaamatta. Kunnioittain"... + Munkille. + Tämä +on, pyhä isä, teillekin. Oh, kuulkaa nämä +... asiat pyhät... + + Kaikki lähestyvät, hän lukee ääneen. + + "Neiti! + Käsky kardinaalin +vaikk' olis raskaskin, ei jätä valtaa vaalin, +vaan sit' on toteltava. Sitä teille tuomaan +lähetin viisaan pyhän isän, jonka huomaan +voi salaisuuden jättää. Tahtoni on, että +hän kodissanne heti, ilman viivykettä +suo kirkon siunauksen... + Kääntää lehteä. + ... teidän liitollenne +Christianin kanssa. Hänet määrään mieheksenne. +Hän teit' ei miellytä! Vaan sit' ei sovi näyttää. +Kentiesi onnellaan voi taivas liiton täyttää, +sit' toivokaa... ja olkaa vakuutettu aina, +ett' oomme armossa me... ja niin eespäin"... + +MUNKKI, ilosta säteillen. + Paina +ei enää epäilys... Ja hetihän sen ties, +ett' asiata pyhää ajoi suuri mies!... + +ROXANE, hiljaa Christianille. +No, osaanko ma lukea?... + +CHRISTIAN. + Hm! + +ROXANE, ääneen, teeskennellen epätoivoa. + Vaikeutta +on monta!... + +MUNKKI, on suunnannut lyhdyn valon Cyranon kasvoihin. + Tekö ootte?... + +CHRISTIAN. + Ei, vaan minä! + +MUNKKI, valaisee lyhdyllään Christiania ja huomaa hänen kauneutensa; +kuin epäillen. + Mutta... + +ROXANE, vilkkaasti. +Ah, jälkikirjoitus mun suokaa vielä lukea: +"Sadalla frangilla te voitte veljeskuntaa tukea!" + +MUNKKI. +Oi, hänen ylhäisyyttään!! + Roxanelle. + Alistukaa! + +ROXANE, kärsivän-alistuvaisesti. + Liene +ei muuta neuvoa! + + Ragueneaun avatessa ovea munkille, jota Christian kehottaa + astumaan sisään, Roxane sanoo hiljaa Cyranolle. + + Te, serkku, jääkää tänne. +De Guiche kun saapuu, pidättäkää täällä hän ne +minuutit... + +CYRANO. + Ymmärrän! + Munkille. + Ei kauaa teiltä viene +kai vihkiminen? + +MUNKKI. + Viisitoista minuuttia. + +CYRANO, työntäen heitä taloa kohti. +No, menkää. Minä jään! + +ROXANE. + Niin, mennään! + Christianille. + Tule pian. + + Menevät. + + +XII KOHTAUS + + CYRANO, yksin. + +CYRANO. +Neljännestunti! Kuinka saan sen kulumaan +De Guichen kanssa? + Luutut rupeavat soimaan surullista säveltä. + Nyt ne soittaa... Tosiaan +se tällä kertaa mies on! + Soitto käy voimakkaaksi. + Ho, ho! Kuulen kyllä! + Rientää penkille, tarkastaa muuria ja parveketta. +Nyt tiedän... Eiköhän käteni tuonne yllä! + + Kiipeää parvekkeelle, vetää lakin silmilleen, irroittaa + miekkansa, kietoutuu vaippaansa, kumartuu katsomaan alas. + Nousee parvekkeen suojuspuulle, tarttuu molemmin käsin + muurin yli ulottuvaan pitkään oksaan, valmiina milloin + tahansa pudottautumaan. + +Kas näin! -- Mä jäin. No niin. Kai jäämään saan ma sunkin! + + +XIII KOHTAUS + + CYRANO, DE GUICHE. + +DE GUICHE, tulee naamioituna, pimeässä haparoiden. +Piruko vienyt lie sen paksupäisen munkin!? + +CYRANO. +Vaan ääneni!... Jos hän sen tuntisi!... + + Päästää irti toisen kätensä ja tekee sellaisen liikkeen + kuin kääntäisi näkymätöntä avainta. + +Krik! Krak! + Juhlallisesti. + Cyrano, ääntele kuin aito Bergerac!... + +DE GUICHE, taloa katsellen. +Täss' on se! Naamio kun nähdä sois mun, muusta +en välittäis! + + Aikoo mennä sisään. Cyrano hyppää parvekkeelta, pitäen kiinni + taipuvasta oksasta, ja asettuu oven sekä De Guichen väliin; + on putoavinaan raskaasti, kuin hyvin korkealta, jää makaamaan + liikkumattomana, ikäänkuin pyörtyneenä. + +DE GUICHE, hypähtää taaksepäin. + Ken se? + + Katsoessaan ylöspäin hän näkee vain taivaan, sillä oksa + on vetäytynyt takaisin. Hän ei ymmärrä asianlaitaa. + + Hän mistä tullee? + +CYRANO, asettuu istumaan; ääntään muuttaen. +Kuusta! + +DE GUICHE. + Kuu... kuusta? + +CYRANO, kuin unessa. + Mitä kello? + +DE GUICHE. + Lienee mielipuoli! + +CYRANO. +Mik' aika? Mikä seutu? Mikä päivä? Hetki? + +DE GUICHE. +Vaan... + +CYRANO. + Pyörryksissä olen... + +DE GUICHE. + Herra... + +CYRANO. + Niinkuin nuoli +ma kuusta tulen. + +DE GUICHE, kärsimättömästi. + Niinkö?! + +CYRANO, nousten, huutaa uhkaavasti. + Sieltä on nyt retki. + +DE GUICHE, vetäytyen taaksepäin. +Niin, olkoon... Hulluksi tuon miehen tuntee suusta. + +CYRANO, mennen hänen lähelleen; äskeiseen tapaan. +Ma sananmukaisesti tulen suoraan kuusta. + +DE GUICHE. +Vaan... + +CYRANO. + Sata vuottako vai hetken matka kesti, +se mielestäin on mennyt... totta totisesti! +Vaan tuolta keltaisesta pallosta ma tulen! + +DE GUICHE, olkapäitään kohauttaen. +Nyt menen... + +CYRANO, asettuen eteen. + Anteeksi, jos hetkeks tienne sulen! +Te mennä tahdotte -- vaan sanonette ensin, +mä mihin seutuun nyt näin ilman halki lensin! + +DE GUICHE. +No, hitto... + +CYRANO. + Enhän tiedä, minne lentämällä +näin aina joudunkaan... ja väliäpä tällä! +Tää onko maa vai kuu vai kenties joku tähti, +johonka vetämään mua painovoima lähti? + +DE GUICHE. +Vaan minä sanon, herra... + +CYRANO, päästäen kauhun-huudon, niin että De Guiche +vetäytyy taaksepäin. + Oh, oh! Mitä näen!. +Mä tässä maassa tapaan aivan mustan väen! + +DE GUICHE, nostaen käden kasvoilleen. +Mi... mitä? + +CYRANO, kauheasti peläten. + Afrikanko alkuasukkaita?... + +DE GUICHE, joka on koskenut naamiotaan. + Tää naamio... + +CYRANO, ollen hiukan rauhoittuvinaan, +Ah, niin, -- nyt tiedän, niin on laita: +oon Venetsiassa?... + +DE GUICHE, tahtoen mennä. + Mua vuottaa eräs nainen!... + +CYRANO, täysin rauhoittuneena. +Siis Pariisissa oon? Te ootte ranskalainen? + +DE GUICHE, vasten tahtoaankin hymyillen. +On hullu aina hullu! + +CYRANO. + Hymyilette! + +DE GUICHE. + Niin, +vaan mennä tahdon! + +CYRANO, riemuissaan. + Siis oon tullut Pariisiin! + Tyytyväisenä, nauraen, pudistaen vaatteitaan. +Sain pilven harjalla mä äsken tänne ajaa. +Mua peittää eetteri kuin tomu matkustajaa. +On silmissäni tähtein tomua. Kas, nähkää: +jäi kannuksiin kaks pyrstötähden häntätähkää. + Ottaen jotakin hihansa päältä. +Ja kiertotähtein karvoja, kas, pukuun tarttui!... + + Puhaltaen ikäänkuin saadakseen ne lentämään. + +DE GUICHE, kärsimättömänä. +Vaan, herra!... + +CYRANO, asettaa jalkansa De Guichen eteen juuri kun tämä aikoo mennä +ja on näyttävinään siinä jotakin, pysähdyttäen siten De Guichen. + Ison Karhun sivuuttaissain tarttui +se nilkkaani, jäi hammas siihen siltä. Niinpä +mä ko'in karttaa Oinasta, vaan yhdyttiinpä: +se puski mua: niin sain hetken Vaakaa käyttää -- +sen neula siksi nyt mun painoani näyttää! + Estää De Guichen menemästä; pitää kiinni hänen takkinsa napista. +Vaan käsissänne, herra, nenäni jos oisi, +niin teille pärskäyttää se vesisuihkun voisi! + +DE GUICHE. +Mi... mitä?... + +CYRANO. + Käytyäni pitkin Linnunrataa +Vesimies lähestyi... ja taisi hieman sataa. + +DE GUICHE. +Oh, helvetti! + +CYRANO. + Ei! Taivas lähettääpi minut! + Panee käsivartensa ristiin. +Ah, tietäkää... yö, Sirius, on vaatehtinut +itsensä vaippaan, turbaaniin... Sen näin mä. + Tuttavallisesti. +On toinen karhu vielä pieni... henkiin jäin mä +sen vuoksi... + Nauraen. + Lyyryn läpi tullessani meni +yks kieli poikki! + Ylpeästi. + Mutta tästä vielä teen +ma kirjan! Niin, ja näille kultatähdilleni, +te joiden vaippaan tänne näätte tarttuneen +tien vaaroissa, ma paikan tiedän: niillä täytän +mä tyhjät kohdat, niitä koristeina käytän! + +DE GUICHE. +Ei, totta vie, ma... + +CYRANO. + Teidän lähestyvän huomaan. + +DE GUICHE. +Vaan, herra... + +CYRANO. + Pyydätte mun luultavasti suomaan +kuun rakenteesta hieman tietoja, -- ja kai +myös siitä, millaiset sen asujamet! -- Vai? + +DE GUICHE. +En. Minä tahdon... + +CYRANO. + ... tietää kuinka sinne tulin! +Oo, omaa keksintöä käyttämällä kulin! + +DE GUICHE, allapäin. +Oih! Hullu! + +CYRANO, ylimielisesti. + Jäljittele en; se ei oo kotka +Regiomontanuksen; -- ja ei se myöskään ole +Archytaan kyyhky!... + +DE GUICHE. + Siis on hullujakin, jotka +jotakin tietää! + +CYRANO. + Ei, en toisten teitä pole, +se oli omaa!... + + De Guichen on onnistunut mennä Cyranon ohitse; hän kulkee + Roxanen ovea kohti. Cyrano seuraa häntä, valmiina käymään + kiinni. + + Kun ma kuljen avaruutta, +voin silloin -- tietäkää! -- mä käyttää tapaa kuutta! + +DE GUICHE, kääntyen takaisin. +Vai kuutta! + +CYRANO, kielevästi. + Riisua jos vaatteeni ma voisin, +ja itseni jos pullovyöllä kapaloisin, +panisin joka pullon täyteen kastevettä +ja päivänpaisteess' oisin, niin on varmaa, että +kun päivä itsehensä imis kasteen, niin +myös minä kohoaisin silloin korkeuksiin. + +DE GUICHE, hämmästyneenä, astuen askeleen Cyranota kohti. +Hiis vieköön! Yks! + +CYRANO, etenee, viedäkseen Guichen kauemmas Roxanen talosta. + Ja sitten: väittäneekö kukaan, +ma etten lähteä voi lentoon tuulen mukaan! +Tekisin seetripuisen, lujan tynnyrin, +ja ilmalla sen sitten tarkoin täyttäisin, +icosaedrilla kun ilman ohentaisin, +niin lentää voisin minne vain ma haluaisin! + +DE GUICHE, astuen taas askeleen Cyranota kohti. +Kaks! + +CYRANO, yhä loitoten. + Entäs tämä keino: lujan, vahvan jousen +mä teräksestä laitan, pontimelle nousen, +ja ruutipanos vain kun lähtövauhdin antaa, +se kohta minut kauas tähtitarhaan kantaa. + +DE GUICHE, seuraa häntä, mitään epäilemättä; laskee sormillaan. +Siis: kolme! + +CYRANO. + Ylöspäin käy aina savun tie: +kun sitä palloon panen tarpeeksi, se vie +mun lentoon!? + +DE GUICHE, entiseen tapaan, hämmästyen yhä enemmän. + Neljä! + +CYRANO. + Tapana on Phoiboksen +imeä, saadaksensa voimaa, härkäin verta, +-- siis kohoon, itseni kun sillä voitelen! + +DE GUICHE, ymmällään. +Viis! + +CYRANO, on puhuessaan johtanut De Guichen aukeaman toiselle +puolelle, erään penkin lähelle. + Sitten tämä neuvo: asettukaa kerta +te teräslevylle, ja ilmaan heittäkäätte +magneetti voimakas, niin kyllä silloin näätte, +se että mukanaan vie rautaa sekä teitä. +Jos heittää taas, ja taas -- ja huonosti ei heitä! -- +voi nousta lakkaamatta avaruuksiin! + +DE GUICHE. + Kuusi! +Kuus oivaa keinoa!... No, herra, minkä niistä +te valitsitte? + +CYRANO. + Se on taaskin keino uusi, +hm, seitsemäs... + +DE GUICHE. + On teillä keinoja, en kiistä! + +CYRANO. +On, vaikka sata!... + +DE GUICHE. + Tämä ilta hauskemmaksi +vain käy! + +CYRANO, jäljitellen aaltojen pauhua suurin, salaperäisin liikkein. + U-yy! U-yy! + +DE GUICHE. + No, mitä! + +CYRANO, + Arvaatteko? + +DE GUICHE. + En. + +CYRANO. +Luode ynnä vuoksi! -- Helppo on se teko: +Kuu puoleensa kun vetää vettä, menkää rantaan +ja merikylvyn jälkeen istuutukaa santaan +pää ylöspäin -- niin silloin pian kohoovaksi +itsenne huomaatte, -- näet: hiuksissa on vettä! +Saa lentää enkelinä silloin estehettä +niin hiljaa, suloisesti... kunnes tuntee... + +DE GUICHE, uteliaisuuden innostamana istuutuu penkille. + Mitä? + +CYRANO, luonnollisella äänellään. +Ei mitään!... Viisitoista minuuttia meni. +He vihitty on! Vapaa ootte! Kiitokseni! + +DE GUICHE, hypähtäen seisomaan. +En mitään ymmärrä!... Tuo ääni... enkö sitä +oo kuullut?... + + Talon ovi avautuu; lakeijoita, kantaen sytytettyjä + haarakynttilöitä. Valoisaa. Cyrano panee hattunsa pöydälle. + + Ja tuo nenä... enkö nähnyt oo?... +Ah, Cyrano? + +CYRANO, kunniaa tehden. + Niin juuri, min' oon Cyrano. +Nyt sormukset on vaihdettu. + +DE GUICHE. + Kas, mitä siellä? + + Kääntyy. Hämmästys! Lakeijain jäljessä Roxane ja Christian + käsikkäin. Munkki seuraa heitä hymyillen. Ragueneaukin kantaa + kynttilää. Seuralaisnainen, hämmästyneenä, puolittain yöpuvussa, + päättää kulkueen. + +Ah, taivas! + + +XIV KOHTAUS + + Entiset, ROXANE, CHRISTIAN, Munkki, RAGUENEAU, + Lakeijoita, Seuralaisnainen. + +DE GUICHE, Roxanelle. + Te! + Ymmällään, tuntiessaan Christianin. + Ja hän!? + Tehden ihaillen kunniaa Roxanelle. + En koskaan teiltä kiellä +ma ihailuani! + Cyranolle. + Ja teille, keksijälle, +myös onnittelut! Paratiisin veräjälle +nuo jutut enkelinkin pysäyttäneet ois. +Ne muistiin pankaa! Niistä kirjan tehdä vois! + +CYRANO, kumartaen. +Suur' kiitos, herra kreivi! Seuraan neuvoanne! + +MUNKKI, näyttäen rakastavaisia De Guichelle ja sivellen tyytyväisenä +pitkää valkoista partaansa. +On tässä kaunis pari teidän toimestanne! + +DE GUICHE, katsoen häneen kylmästi. +Niin on. + Roxanelle. + Ja rouvaseni, nyt on aika teidän +jo jättää miehenne. Jäähyväi... + +ROXANE. + Oisko meidän +siis erottava?! + +DE GUICHE. + On. + Christianille. + Nyt lähtee rykmenttinne. +Te ilmoittaudutte nyt hetikohta sinne! + +ROXANE. +Vaan... ei kai sotaan? + +DE GUICHE. + Sotaan! + +ROXANE. +Mutta juuri äsken...! + +DE GUICHE. +Se oli äsken, se. Nyt lähtemään mä käsken. + Ottaen taskustaan sinne panemansa paperin. +On tässä käskykirje. + Christianille. + Viekää joukollenne! + +ROXANE, heittäytyen Christianin syliin. +Christian! Christian! + +DE GUICHE, ivallisesti hymyillen, Cyranolle. + No, arvatkaapa, eikö menne +mont' aikaa, ennenkuin häävuode noita vuottaa! + +CYRANO, syrjään. +Hän luulee kai, se että mulle tuskaa tuottaa! + +CHRISTIAN, Roxanelle. +Ah, vielä suudelma! + +CYRANO. + Jo lähtekäämme! Siedä +ei viivytellä! + +CHRISTIAN, yhä suudellen Roxanea. + Ethän, ystäväni, tiedä, +se kuinka raskast' on nyt juuri... juuri nyt! + +CYRANO, koettaen viedä pois Christiania. +Sen tiedän! + + Kaukaa kuuluu rummuilla soitettu marssi. + +DE GUICHE, on mennyt perälle. + Rykmenttini on jo lähtenyt! + +ROXANE, Cyranolle, pidättäen Christiania, jota Cyrano koettaa +yhä saada lähtemään. +Oh!... Teille uskon hänet. Kuulkaa, luvatkaa, +hän ettei henkeänsä vaaraan panna saa! + +CYRANO. +Hm... koetan, vaan kyllä hieman vaikeaa +on luvata... + +ROXANE, äskeiseen tapaan. + Ett' on hän aina viisas... + +CYRANO. + Kyllä, +vaan... + +ROXANE, samoin kun äsken. + Ettei vilustu hän,... että hällä yllä +on kyllin vaatteita... + +CYRANO. + Teen voitavani... + +ROXANE, samoin kuin äsken. + + Sitte +myös: etten siellä koskaan aatoksista armaan +ma unohdu. + +CYRANO. + Ma luulen... + +ROXANE, äskeiseen tapaan. + Jospa lupaisitte, +ett' usein kirjeen saan! + +CYRANO, pysähtyy. + No, sen, sen lupaan varmaan! + + + + +NELJÄS NÄYTÖS + + +GASKONJAN SOTURIT + +Carbon de Castel-Jaloux'n komppanian leiri Arras'n piirityksessä. + +Taustalla valli, joka ulottuu näyttämön laidasta laitaan. Sen ylitse +näkyy taistelukenttä piirityksen jättämine merkkeineen. Arras'n +kaupungin muurit ja tornit näkyvät varjoina kaukaa. + +Telttejä, hajallaan olevia aseita, rumpuja j.n.e. -- Päivä nousee. +Idästä näkyy sarastus. -- Siellä täällä vahtisotureita. Tulia. + +Vaippoihin kietoutuneina Gaskonjan soturit nukkuvat. Carbon de +Castel-Jaloux ja Le Bret valvovat. He ovat sangen kalpeat ja +laihtuneet. Christian nukkuu muiden joukossa etualalla, kaapuunsa +kääriytyneenä; nuotion tuli valaisee hänen kasvojaan. Hiljaisuus. + + +I KOHTAUS + + CHRISTIAN, CARBON DE CASTEL-JALOUX, LE BRET, + Soturit, sitten CYRANO. + +LE BRET. +Huh, kamalaa! + +CARBON. + On kaikki lopussa. + +LE BRET. + Hyi, senkin!... + +CARBON, antaen hänelle merkin, että hän puhuisi hiljemmin. +Hst! Miehet herätät! Viet ilon viimeisenkin! + Sotureille. +Niin, nukkukaa te vain! + Le Bret'lle. + Ken nukkuvi, hän syö! + +LE BRET. +Se mua ei ravitse; ma valvon joka yö. +Oih tätä nälkää! + + Kaukaa kuuluu joitakuita laukauksia. + +CARBON. + Hitto! Ampuvathan siellä! +Nyt pojat heräävät! + Sotureille, jotka nostavat päätään. + Ei, nukkukaa te! + + Soturit painautuvat jälleen nukkumaan. Uusia laukauksia lähempää. + +SOTILAS, liikahtaen. + Vielä? +Hiis vieköön! + +CYRANO. +Ei se mitään. Cyrano vain palaa. + + Päät laskeutuvat jälleen. + +VARTIOMIES, ulkopuolella. +Ken siellä? + +CYRANON ÄÄNI. + Bergerac. + +VARTIOMIES, vallilla. + Ken? + +CYRANO, ilmaantuen vallin harjalle. + Bergerac. -- Ei valaa +voi hölmöön viisautta kukaan. + + Astuu alas. Le Bret menee häntä vastaan; levottomasti. + +LE BRET. + Suuri luoja! + +CYRANO, tehden hänelle merkin, ettei hän herättäisi ketään. +Hst! + +LE BRET. + Haavan saitko? + +CYRANO. + Pani parastaan se ruoja, +mutt' ohi ampui taas kuin aina ennenkin. + +LE BRET. +On tyhmän-rohkeata aina aamuisin +sun asettaa noin henkes vaaraan alttihiksi +vain pienen kirjeen vuoksi! + +CYRANO, pysähtyen Christianin eteen. + Tiedät, teen sen siksi, +kun lupasin, hän että usein kirjoittaa. + Katselee Christiania. +Hän nukkuu. Kalvas on hän. Jospa tietää saa +Roxane, hän että nälkään kuolee täällä!... Mutta +hän kaunis on. + +LE BRET. + Nyt nukkumaan! + +CYRANO. + Et suuttunutta +saa näytellä!... Mä tiedän paikan rintamassa, +joss' ovat vihollisen miehet humalassa +yöt kaiket. Turha on sun olla tuskissasi. + +LE BRET. +Sa voisit joskus tuoda ruokaa mukanasi! + +CYRANO. +On kulku hankalaa, kun selässä on taakka. +Mut uusi aika alkaa ensi yöstä saakka: +me joko kuolemme tai saamme syödäksemme. +Mä nä'in... + +LE BRET. + Kerro! + +CYRANO. + En. Me kohta kokenemme +sen... taikka, en oo varma... + +CARBON. + Hullua on tämä: +piirittää itse sekä olla piirittämä +espanjalaisten samaan aikaan. + +LE BRET. + Niinpä niin, +hullumpaa tuskin ennen koskaan koettiin! +Arrasta piiritämme, silloin Espanjasta +infantti-kardinaali saapuu -- + +CYRANO. + Sehän vasta +on hauskaa! Kunpa joku hänet vuorostaan +nyt piirittäisi! + +LE BRET. + Min' en naura. + +CYRANO. + Katsos vaan! + +LE BRET. +Ja joka päivä vuoksi tyhmän urhokkuuden +sä henkes... + Nähdessään Cyranon suuntaavan kulkunsa erästä telttiä kohti. + Minne menet? + +CYRANO. + Kyhään kirjeen uuden. + + Nostaa verhoa ja katoaa. + + +II KOHTAUS + + Samat, paitsi CYRANO. + + On tullut hiukan valoisampaa. Ruusunpunaista hohtoa Arras'n + kaupunki kuultaa kullassa taivaanrannalla. Kuuluu tykinlaukaus + ja sitä seuraa heti rummunlyöntejä kaukaa vasemmalta. Toisia + rummunlyöntejä läheltä. Patterit vastaavat, pauke lähenee ja + loittonee jälleen, kulkien taistelukentän ääreltä toiselle. + Aamusoiton hälinää. Kaukaa upseerien ääniä. + +CARBON, huoaten. +Jo aamusoitto. + Soturit liikahtelevat vaipoissaan. Venytteleivät. + Loppuu ravitseva uni. +He mitä herätessään huutaa, arveluni +on siitä mulla! + +ERÄS SOTURI, asettuen istumaan. + Mun on nälkä. + +TOINEN. + Minä näännyn. + +KAIKKI. +Oh! + +CARBON. + Nouskaa! + +KOLMAS SOTURI. + Hyvä on, jos hiukan edes käännyn. + +IV SOTURI. +En liikahdakaan! + +I SOTURI, katsoen kuvaistaan haarniskansa kappaleesta. + Mull' on keltaisena kieli: +tän ajan ilmakaan, jos vaikka sitä nieli, +ei sula vatsassa... + +ERÄS MUU. + Jos ruokaa hiukan saan, +ritarikilpeni oon valmis antamaan. + +ERÄS MUU. +Jos aina oltava mun näin on ruokaa vailla, +niin telttiin sulkeudun ma Akilleuksen lailla. + +ERÄS MUU. +Niin, leipää! + +CARBON, mennen teltille, johon Cyrano on mennyt; hiljaa. + Cyrano! + +MUUT. + Me kuolemme! + +CARBON, yhäti hiljaa, teltin ovella. + Käy pian +nyt auttamaan! Voit heistä saada iloisia, +siis haasta, juttele! + +II SOTURI, lähestyen ensimäistä, joka imee jotain. + Sä imet jotain. Kas vaan! + +I SOTURI. +Vain rohdintukkoa, mi kastettu on rasvaan, +ja jolla voideltu lie tykin pyörän napaa. +Ei näiltä tienoin juuri metsänriistaa tapaa. + +ERÄS MUU, astuen esiin. +Mä kävin metsällä. + +ERÄS MUU. + Mä ongella. + +KAIKKI, nousten ja ympäröiden vastatulleet. + Vai niin! +Hei, missä saalis? Tänne! Tuokaa näkyviin! +Kai saitte fasaanin? Tai ehkä taimenen? + +ONKIJA. +Ma pienen kiiskin sain. + +METSÄSTÄJÄ. + Ma laihan varpusen. + +KAIKKI, epätoivoissaan. +Jo riittää! -- Kapinaan! + +CARBON. + Käy apuun, Cyrano! + + On tullut täysi päivä. + + +III KOHTAUS + + Samat, CYRANO. + +CYRANO, tulee teltistään, tyynenä ja kynä korvan takana, kirja kädessä. +No, mitä? + Ensimäiselle soturille. + Miksi laahaat? Miks' et suora oo? + +SOTURI. +On jotain, joka vetää mua kantapäästä. + +CYRANO. +No, mikä? + +SOTURI. + Vatsa. + +CYRANO. + Ei se minuakaan säästä! + +SOTURI. +Se sua vaivaa? + +CYRANO. + Ei, se mua lihottaapi! + +TOINEN SOTURI. +On mulla pitkät hampaat! + +CYRANO. + Paremminhan saapi +paksusta palan niillä. + +KOLMAS. + Mull' on tyhjä vatsa. + +CYRANO. +Heh! Siis, kun hyökätään, niin marssin rummutat sa! + +ERÄS MUU. +Mun korvissani soipi. + +CYRANO. + Valehtelet, kuoma! +Sun vatsassasi soi: hoi, ruoka, tänne, juoma! + +ERÄS MUU. +Jos kerran taas sais oikein rustolihaa purra! + +CYRANO. +No, pure kynsiäs, niin tarvis ei sun surra! + +ERÄS MUU. +Näin kovaan nälkäänsä mies nielis vaikka mitä. + +CYRANO, heittäen hänelle kirjan, jota pitää kädessään. +Kas, tuoss' on Iliaadi, ahmi, niele sitä! + +ERÄS MUU. +Vaan kardinaali, -- hän se Pariisissa ruokaa +saa kyllikseen! + +CYRANO. + Kai tahdot hälle huutaa: tuokaa +myös mulle paistia! + +SAMA. + Miks' ei! Ja viiniäkin! + +CYRANO. +Hoi, Richelieu, hoi, toimitappas tänne äkin +bourgognea -- nyt heti! + +ERÄS MUU. + Munkin kanssa lähetä. + +CYRANO. +Niin, ettei syömämiesten luku vain vois vähetä. + +ERÄS MUU. +Ois kuolla parempi. Tää leikki miest' ei elätä. + +CYRANO. +Vähemmän tarvitsee siis kuolemaa sun pelätä. + +I SOTURI, olkapäitään kohauttaen. +Sä leikit sanoilla. + +CYRANO. + Niin leikin, sit' en kiellä! +Ja Manan maahan kuljen riemuisalla miellä, +jos tehdä saan, kun kuulen Kuolon kellon soivan, +vuoks hyvän asian ma sanaleikin oivan. +-- Oh, jospa kuolla sais, kun leiskuu innon lies, +kun taistotantereella miehen kohtaa mies, +jos silloin vaipua sais, sanaleikki kielellä -- +ei tautivuotehelle nuutuneella mielellä! + +KAIKKI. +On nälkä mulla! + +CYRANO, pannen käsivartensa ristiin. + Se on aina mietteissänne! +-- Hoi, paimen, Bertrandou, tuo huilus, tule tänne +ja noita syömäreitä ravita sa koita. +Sa kotiseudun sävel, vieno, harras, soita! +Se jokaiselle on kuin sisko pieni, hellä, +kuin äänen sointi, joka lumoo lempeydellä, +se nousee korkeuteen kuin sauhu kotituvan +ja loihtii mieleen kirkkaan, viihdyttävän kuvan... + Vanhus istuutuu ja koettelee huiluaan. +Nyt soikoon riemua sun huilus ääni, jota +jo kauan aikaa on vain soitattanut sota! +Puhalla tanssihin kuin ennen metsätiellä, +kun norsunluut' ei olleet koskettimet vielä, +ja tuokoon soittos mieleen vuoripuroin juoksun +ja maalais-elämän, ja mullan tuoreen tuoksun! + Vanhus alkaa soittaa languedocilaista säveltä. +Hei, pojat Gaskonjan -- ei taistelua pelkkää +soi enää huilu nyt, se metsäin kieltä helkkää, +ei raiu raivoisaan kuin sodan soitto villi, +vaan hiljaa, lempeään kuin hento paimenpilli... +Kas, nummet, laaksot, metsät kiiltohelmin kastuu, +ja paimenpoikanen nyt soittain kotiin astuu, +Dordonjan lainehet ne rantojansa kaulaa... +"Oh, tää on Gaskonjaa"... Niin huilu teille laulaa! + + Kaikkien päät ovat taipuneet alas, silmiin tullut uneksiva ilme, + ja hiljaisia kyyneleitä kuivataan hihoihin ja nutun vuoriin. + +CARBON, Cyranolle hiljaa. +Saat heidät itkemään! + +CYRANO. + Sen tekee kotikaipuu. +Se jalo tunne on, -- noin ruumiin tuska haipuu! +Ei heidän mielessään oo nälän tuomat vaivat, +muun kaiken väistymään nyt kodin muistot saivat! + +CARBON. +Sä heidät heikennät, kun saatat heltymään. + +CYRANO, on tehnyt rummuttajalle merkin, että tämä lähestyisi. +En! Sankaruushan asuu heidän veressään, +se pian herää taas! + + Tekee liikkeen. Rumpu pärisee. + +KAIKKI, nousevat ja tarttuvat aseisiinsa. + Häh?... Mitä?... Mikä hätä? + +CYRANO, hymyillen. +Noin! Tarvittiin vain hiukan rummun pärinätä! +Jää hyvästi nyt uni, kodin, lemmen kaipuu. +Kun rumpu pärisee, muu kaikki unhoon vaipuu. + +ERÄS SOTURI, joka katselee taustalle. +Ah! Ah! De Guiche! + +KAIKKI, mutisten. + Mmm... + +CYRANO, hymyillen. + Eipä taida hyvää tietää +tuo tervehdys! + +ERÄS SOTURI. + Me emme saata häntä sietää. + +TOINEN. +Hän ikävystyttää! + +KOLMAS. + Tuo muotinukke täällä! +Kas, pitsikaulus häll' on haarniskansa päällä! + +ERÄS MUU. +On sekin muoti: peittää rautaa pellavalla! + +I SOTURI. +On kaulass' ehkä paise hällä pitsin alla! + +II SOTURI. +Hän hovimies on! + +ERÄS MUU. + Niin, hän sukuunsa on tullut. + +CARBON. +Hän Gaskonjasta on. + +1 SOTURI. + Niin kai. En usko häneen. +Jos pojat Gaskonjan on huimapäät ja hullut, +se laatuun käy, -- vaan hän on viisas, varovainen, +siks sanon hänestä: ken lienet, varo vainen! + +LE BRET. +Hän kalvas on! + +ERÄS MUU. + Niin näkyy nälkä kelmentäneen. +Saa nähdä nälkää hän kuin mikä köyhä piru. + +ERÄS MUU. +Vaan kas, kun haarniskansa auringossa loistaa, +se miehen kasvoilta voi kalvakkuuden poistaa +vatsankin vaivoissa. + +CYRANO, vilkkaasti. + Nyt emme tässä viru +me surren! Löytäköön hän meidät miehevinä! +Esille kortit, nopat... + + Kaikki rupeavat nopeasti pelaamaan, käyttäen pöytinään rumpuja, + jakkaroita, maata, vaippojaan; ja he sytyttävät palturilla + täytettyjä pitkiä piippujaan. + + Kirjan otan minä! + + Kävelee edestakaisin ja lukee pientä kirjaa, jonka on ottanut + taskustaan. De Guiche tulee. Kukaan ei käännä häneen huomiotaan. + Kaikki ovat tyytyväisen näköisiä. Hän on sangen kalpea. Hän + menee Carbonia kohti. + + +IV KOHTAUS + + Samat, DE GUICHE. + +DE GUICHE, Carbonille. +Ah! -- Hyvää päivää! + Tarkastavat toisiaan. Syrjään, tyytyväisenä. + Hän on vihreä. + +CARBON, itsekseen. + Ei muuta +kuin silmiä! + +DE GUICHE, katsellen sotureita. + No, herrat, murratteko suuta +taas mulle!? Kaikkialla, missä kuljenkaan, +ma panettelujanne aina kuulla saan. +Ja siltä minusta jo tuntui monet kerrat, +kuin vuorten aateli, Gaskonjan vapaaherrat, +te, maalaisparoonit, muut' ette tekis, kuin +minua haukkuisitte! Mua suurin suin +väitätte narriksi ja viekastelijaksi +-- ja saattaneehan teitä harmittaakin kyllä, +kun mull' on aina kaunis pitsikaulus yllä, +ja teill' ei ole!... niin, se vielä suuremmaksi +kai saattoi harminne, ett'en oo lurjus, vaikka +on Gaskonjanne myöskin mulle kotipaikka. + Hiljaisuus. Pelataan. Poltetaan. +Teit' antaisinkohan rankaista kapteeninne?! +En! + +CARBON. + Mun ei mukautua pakko käskyihinne. + +DE GUICHE. +Mi... mitä? + +CARBON. + Itse palkkaan joka sotilaan. +Päämaja mitä määrää, sen mä täytän vaan! + +DE GUICHE. +Ah?... Niinkö?... Totta vie, jo riittää... + Kääntyy sotureihin. + Kurjaa pilkkaa +ma halveksin. Se kääntyy kohti omaa nilkkaa. +Ei viitsi peljätä se sanaa sarvipäistä, +ken koskaan taisteluss' ei tosivaaraa väistä. +Ma eilen -- satuitte sen ehkä kuulemaan! -- +Bapaumen luona voitin kreivi Bucquoin. +Oh, oisittepa nähneet! Lailla myrskytuulen +ma eespäin rynnistin. Hän muistaa sen, ma luulen. +Löin hänen joukkonsa ma kolmasti; ja lyön ne +viel' uudelleen, jos tarvis on... + +CYRANO, nostamatta katsettaan kirjasta. + Vaan teidän vyönne? + +DE GUICHE, hämmästyneenä ja tyytyväisenä. +Siis tiedätte jo sen?... Kun taiston tuoksinassa +mä käänsin ratsuni -- ma olin johtamassa +jo toista hyökkäystä! -- niin kuinka käynyt lie, +mä näen: pakenevat muassaan mua vie +ja joudun vihollisten joukkoon. Vaara mulla +nyt oli vangiksi ja ammutuksi tulla. +Vaan mielenmaltillani henkeni mä säästin. +Mä vyöni irroitin ja putoamaan päästin +sen maahan; ken ma olin, tiennyt nyt ei kukaan; +mä pääsin joukkooni niin ettei huomattukaan. +Nyt kolmas hyökkäys, ja voitto myöskin, joskaan +ei lopullinen!... Mitäs sanotte? + + Soturit eivät ole kuuntelevinaan, mutta tällä hetkellä + kortit ja noppa-astiat jäävät kohotettuihin käsiin, + tupakan sauhu huulten taakse. Odotusta. + +CYRANO. + Ei koskaan +ois Henrik neljäs edes ylivoiman tähden +hyljännyt töyhtöä, mi liehui kaikkein nähden +kypärän kaunisteena! + + Hiljaista riemua. Kortit läiskyvät, nopat vyöryvät, + tupakan sauhu tupruaa. + +DE GUICHE. + Olkoon, mutta näin +mun voittaa onnistui! + + Äskeistä odotusta, joka saa pelin ja tupakoimisen taukoamaan. + +CYRANO. + No niin! Vaan käydä päin +ja olla maalitaulu, jot' ei mikään peitä, +kas, se on kunnia, jot' eivät kaikki heitä! + + Kortit, nopat, tupakan sauhu jälleen kuin ennenkin. + Yhä suurempaa tyytyväisyyttä. + +Jos vyönne pudotessa oisin ollut lässä, +niin -- uljuutemme on kai erilaista tässä!? -- +sen heti olisin mä käynyt etsimässä. + +DE GUICHE. +Oh, kerskailua! + +CYRANO. + Mitä?! Kerskailua!? Tuokaa +tuo vyönne tänne, mulle lainaksi se suokaa, +niin olkapäähäni sen kiinnittäen käyn +mä hyökkäämään -- ja aina ensimäisnä näyn. + +DE GUICHE. +On helppo kerskua. Ei sanat miestä kaada. +Te tiedättehän: vyötä mahdoton on saada! +Se siell' on, kentällä. Siell' luodit lentää, soi. +Ei sitä etsimäänkään kukaan mennä voi. + +CYRANO, vetäen taskustaan valkoisen vyön ja ojentaen sitä hänelle. +Se täss' on. + + Hiljaisuus. Sotilaat peittävät nauravat suunsa korteillaan + ja noppa-astioillaan. De Guiche kääntyy, katsoo heitä: heti he + tulevat vakaviksi, jatkavat peliään. Yksi heistä viheltelee + huolimattomasti Bertrandoun soittamaa vuoristolaissäveltä. + +DE GUICHE, ottaen vyön. + Kiitos. + + Menee taustalle, nousee vallille ja heilauttaa vyötä + useita kertoja ilmassa. + + Nyt se tehty on. Kas noin! +On merkki annettu, -- vaikk' kauan aprikoin! + +KAIKKI. +Häh? Mitä?! + +VARTIA, vallilla. + Muuan mies pois juoksee... + +DE GUICHE, tullen alas vallilta. + Vakoilija +vihollisleiristä. Parhaita auttajia! +Vie sinne tiedot, jotka täältä multa saa; +he sitten päätöksiin taas siellä vaikuttaa. + +CYRANO. +Siis konna! + +DE GUICHE, solmiten huolettomasti vyötään. + Se on hyvin mukavaa... Niin, mitä +me puhuimmekaan?!... Ah, te ette tiedä sitä! +Viim' yönä marsalkka Dourlensiin lähti; siellä +on muonavarastoja. Ettei häntä tiellä +kohtaisi vaara, otti mukaansa hän sinne +niin paljon sotilaita, että riveihinne +jäi suuri aukko. Nyt jos hyökkää vihollinen, +niin aivan helpoksi käy hälle voittaminen. + +CARBON. +Niin, vaarass' olemme -- sit' ajatella sietää. +Vaan vihollinen ehk' ei tiedä... + +DE GUICHE. + Kyllä tietää. +Ja hyökkää myös! + +CARBON. + Oh! + +DE GUICHE. + Mulle vakoilija äsken +toi sanan siitä. -- Niin, he hyökkää minne käsken. +Hän virkkoi näet mulle: "Paikka valitkaa, +jot' olis teidän kaikkein helpoin puolustaa; +ma sanon heille: siin' ei vastarinta kohtaa, +niin silloin joukkonsa he heti siihen johtaa." +Näin hän. Ma lausuin siihen: "Mistä merkin saatte, +te siihen kohtaan sitte hyökkäys suunnatkaatte!" + +CARBON, sotureille. +Siis, herrat, aseisiin! + + Kaikki nousevat. Miekkojen ja hankkilusten kalinaa, + kun niitä kiinnitetään paikoilleen. + +DE GUICHE, Carbonille. + On tunti aikaa vielä. + +I SOTURI. +Vai tunti vielä! No... + + Kaikki istuutuvat ja jatkavat keskeytynyttä peliään. + +DE GUICHE. + Ja apujoukko tiellä +on tänne. Tilaisuus on teillä hyvin käyttää +aikanne siihen asti. + +CARBON. + Miten? + +DE GUICHE. + Voitte näyttää +nyt, kuinka hupaisaa on olla maalitaulu: +se kunnia on -- niinhän kuului äsken laulu! + +CYRANO. +Siis näin te kostatte? + +DE GUICHE. + En teiltä sitä peitä: +jos teistä pitäisin, niin tuskin oisin teitä +mä valinnut. Vaan kun ei ole, ketä voin +ma teihin urhoudessa verrata, niin valikoin +ma teidät. Samalla kuin kostoani palvon, +näin myöskin kuninkaani parasta ma valvon. + +CYRANO, kunniaa tehden. +Te kiitokseni vastaanottaa suvainnette! + +DE GUICHE, vastaten Cyranon kunniantekoon. +Mä tiedän, että mieluisimmin taistelette +ei yksi yhtä, ei, vaan yksi sataa vastaan. +Ma varma oon, ett' on se riemu tänään teillä. + + Menee Carbonin kanssa taustalle. + +CYRANO, sotureille. +Hei, pojat Gaskonjan! On kilvessämme meillä +kuus taivaansinistä ja kultaist' olkahirttä. +Yks parru, verinen, nyt puuttuu ainoastaan. +Sen tänään noudamme me, laulain riemuvirttä. + + De Guiche puhuu taustalla hiljaa Carbon de Castel-Jaloux'n + kanssa. Käskyjä annetaan. Vastarintaan valmistaudutaan. Cyrano + menee kohti Christiania, joka on pysynyt liikkumatta, käsivarret + ristissä rinnalla, ja panee kätensä hänen olkapäälleen. + +Christian? + +CHRISTIAN, päätään pudistaen. + Roxane! + +CYRANO. + Niin, niin! + +CHRISTIAN. + Mä vielä kerran hälle +tahtoisin kirjoittaa, -- niin, pikku kirjelmälle +jäähyväistunteheni uskoa... + +CYRANO. + Sit' että +nyt tarvittaisiin, sen ma arvasin, ja siksi +tän kirjeen... + Ottaa esille kirjeen. + ... laadin -- sulta hälle hyvästiksi. + +CHRISTIAN. +Ah! Näytä! + +CYRANO. + Tuossa! + + Christian ottaa kirjeen, avaa sen, rupeaa lukemaan, pysähtyy äkkiä. + +CHRISTIAN. + Mitä!? Katso! + +CYRANO. + Kuinka?! -- Miksi? + +CHRISTIAN. +On tuossa pilkkuja... + +CYRANO, ottaa nopeasti kirjeen, katsoo sitä, naivia teeskellen. + Pilkk... + +CHRISTIAN. + Kaksi kyynelettä. + +CYRANO. +Niin... Runoniekka joskus heltyy sanoistaan. +Se suurin viehätys on hänen toimessaan. +Tää kirje... ymmärrät... mua liikutti... ma itkin, +kun kirjoitin... + +CHRISTIAN. + Sä itkit?... + +CYRANO. + Poskiani pitkin +tais vierrä joku kyynel. Näes, kuolemaa +en pelkää, tiedät sen, -- se mua kauhistaa, +mä etten häntä enää koskaan nähdä saa, +ett' en... + Christian katsoo häntä. + ett' emme... + Vilkkaasti. + ett'et sinä... + +CHRISTIAN, sieppaa häneltä kirjeen. + Anna mulle +se kirje! + + Kaukaa kentältä kuuluu kolinaa. + +VARTIAN ÄÄNI. + Hiisi vie! Ken siellä? + + Laukauksia, äänten kohua, kulkusten kilinää. + +II VARTIAN ÄÄNI. + Eikö tulle...? + +CARBON. +No, mikä? + +VARTIA, vallilla. + Vaunut. + + Kaikki rientävät katsomaan. + +HUUTOJA. + Mitä? -- Missä? -- Katsos tuota! -- +Vaan nehän tulee suoraan vihollisten luota! -- +Kas, hitto! -- Ampukaa! -- Ei! -- Kuski puhuu, kuulen! +Hän mitä sanoo? -- Niin! -- Hän sanoo: Kuninkaan +me asioilla oomme!... + + Kaikki ovat nousseet vallille, katsovat ulos. + Kulkusten kilinä lähenee. + +DE GUICHE. + Kuninkaan! Ma luulen... + + Soturit tulevat alas vallilta, järjestäytyvät riveihin. + +CARBON. +Hoi, lakit päästä pois! + +DE GUICHE. + Pois tieltä! Nopeaan! +Avatkaa rivit! Pian! Ei saa tietä saartaa, +niin kuski tullessaan voi kaunihisti kaartaa! + + Vaunut saapuvat täyttä ravia. Ne ovat lian ja pölyn peittämät. + Ikkunoissa verhot. Kaksi lakeijaa takana. Vaunut pysähtyvät + yht'äkkiä. + +CARBON, huutaen. +Nyt rumpu käymään! + + Rummun pärinää. Kaikki soturit paljastavat päänsä. + +DE GUICHE. + Alas jalustin! + Kaksi miestä kiiruhtaa esiin. + Kas noin! + Vaunujen ovi avautuu. Roxane ovella. +Te!? + +ROXANE, hypähtäen maahan vaunuista. + Päivää! + + Naisen äänen kuullessaan kaikki nostavat nopeasti + kumarruksissa olevat päänsä. Hämmästys. + + +V KOHTAUS + + Samat, ROXANE. + +DE GUICHE. + Kuninkaanko asioilla? + +ROXANE. + Voin +niin sanoa: on Amor kuninkaani nyt! + +CYRANO. +Ah! Taivas! + +CHRISTIAN, kiirehtien Roxanen luokse. + Sinä!? Miksi? + +ROXANE. + Kauan kestänyt +on piiritys. + +CHRISTIAN. + Vaan miksi?... + +ROXANE. + Sanon sitten!... + +CYRANO, joka Roxanen äänen kuullessaan on jäänyt paikalleen kuin kiinni +naulattuna eikä ole uskaltanut kääntää häneen katsettaan. + Vielä +mä hänet nähdä sainko! + +DE GUICHE. + Täällä ette... + +ROXANE, iloisesti. + Tiellä +oon ehkä! + +DE GUICHE. + Ette suinkaan... Mutta vaara... + +ROXANE. + Suokaa +siis anteeksi, jos jään! -- Mä pyydän: rumpu tuokaa! + Istuu rummulle, joka tuodaan. +Näin! Kiitos! + Nauraa. + Vaunujani ammuttiin, kun tänne +mä tulin. + Ylpeästi. + Muuan vahti. + Näyttää vaunujaan. + Eikö mielestänne +ne oo kuin kurpitsa! Ja kuski niinkuin rotta. +Ihan kuin tarinassa. Ihan! Eikö totta!? + Lähettää huulillaan suudelman Christianille. +Niin, hyvää päivää! + Katsellen kaikkia. + Miksi suruisia tälleen? +-- On tänne pitkä matka. -- + Huomaa Cyranon. + Hauska nähdä jälleen! + +CYRANO, lähestyen. +Vaan kuinka...? + +ROXANE. + Löysin tänne? Niinkö? -- Ilman vaivaa. +Tää sota autioiksi kaikki seudut raivaa, +tienviitat selvät siin' on. -- Uskoa en vois +ma sodan kamaluutta, jollen nähnyt ois! +Jos kuningastanne näin, herrat, palvelette, +parempi palvella on -- sen te myöntänette! -- +mun kuningastani... + +CYRANO. + Vaan kuinka?... Millä tavoin...? +Tie eihän kaikkialla ole yhtä avoin! + +ROXANE. +Ah, viholliset, niinkö? Heidän rintamansa +lävitse kuljin! + +I SOTURI. + Kuulkaa! Totta tosiansa! + +II SOTURI. +Te ootte leikkisä! + +DE GUICHE. + Mä pyydän, kertokaa +mitenkä pääsitte! + +LE BRET. + Se oli vaikeaa?! + +ROXANE. +Ei kovin. Hidalgo jos kulkuani esti, +mä hälle hymyilin ja katsoin suloisesti +-- niin kauniisti kuin voin! -- Ja myöntää täytyy, että +he ritarillisia ovat. Estehettä +sain mennä eteenpäin. + +CARBON. + Niin, kenpä vastustais, +kun moisen matkalipun nähdäksensä sais! +Vaan teiltä tiedusteltiin myöskin luultavasti, +mihinkä matkustitte? + +ROXANE. + Kyllä. Useasti. +Ma vastasin: "Oon tiellä rakastajan luoksi!" +Upseeri silloin mua auttamahan juoksi, +ja juhlalliset oli eleet, kumarrukset, +kun kiinni painoi hän mun vaunujeni ukset, +ja käskevästi heti, kuten majesteetti, +hän seurueellaan mulle kunniata teetti, +ja kohta tapparat, jo laskeutuneet tanaan, +valmiina saattamaan mua maailmasta Manaan, +pois pantiin, ja kun taas sain kulkuani jatkaa, +niin kuulin: "Señorita, onnellista matkaa!" +ja nä'in sulkahattuin sirot, kauniit kaarrot. + +CHRISTIAN. +Roxane... + +ROXANE. + Suo anteeksi, vaan minä vältin saarrot +vain siten, että neidiks' annoin heidän luulla +ma itseäni. Jos he olis saaneet kuulla, +mä että miestäni näin etsin, niin ei kukaan +ois auttanut, ei mua ois tänne laskettukaan. + +CHRISTIAN. +Vaan... + +ROXANE. + Mitä? + +DE GUICHE. + Parast' ois, jos poistuisitte! + +ROXANE. + Minä!? + +CYRANO. +Niin, pian. + +LE BRET. + Aivan heti! + +CHRISTIAN. + Heti! + +ROXANE. + Kuinka!? Miksi? + +CHRISTIAN, hädissään. +Nyt kohta... + +CYRANO, samoin. + Tunnin päästä... + +DE GUICHE, samoin. + Pikemminkin... + +CARBON, samoin. + Siksi +ois... + +LE BRET, samoin. + Niin, te voisitte... + +ROXANE. + Mä jään. Te ihmisinä +ja sotilaina silti teette tehtävänne: +te taistelette! + +KAIKKI. + Ei, ei! Menkää! + +ROXANE, heittäytyen Christianin syliin. + Mielestänne +siis puolisoni kanss' ei lupa mull' ois kuolla! + +CHRISTIAN. +Sun katsees loistaa! + +ROXANE. + Arvaa miksi! + +DE GUICHE, epätoivoissaan. + Kukaan puolla +ei päätöstänne. Tää on surman paikka. + + Roxane katsoo kysyvästi. + +CYRANO. + Niin, +me kreivin armosta nyt turmaan tuomittiin. + +ROXANE, De Guichelle. +Te toivonette, että leskeksi mä jään! + +DE GUICHE. +Ma vakuutan... + +ROXANE. + Niin, niin! Ah, mitä mietinkään! +Ja muutoin, tiedättekö, mun on hauska! + +CYRANO. + Voi +siis kaunis sinisukka urho olla! + +ROXANE. + Elkää +sit' ihmetelkö! Ken on serkkunne, ei pelkää! + +MUUAN SOTURI. +Me teitä puolustamme! + +ROXANE, kiihtyen. + Uskon! + +II SOTURI, innoissaan. + Mikä toi +tän ruusuin tuoksun! + +ROXANE. + Mull' on hattu, joka kai +mua pukee taistelussa! + Katsoen De Guicheä. + Eikö kreivin -- vai? +niin, mitä arvelette? -- ois jo aika mennä pois. +Tääll' ehkä kuolon leikki pian alkaa vois! + +DE GUICHE. +Oh, tuo on liikaa... Niin, ma menen, mutta kun +oon tarkastanut tykit, palaan tänne sieltä. +Kentiesi silloin ootte muuttanut jo mieltä! + +ROXANE. +En! Turha luulla! + + De Guiche menee. + + +VI KOHTAUS + + Samat, paitsi DE GUICHE. + +CHRISTIAN, pyytäen. +Oi, Roxane, mua kuule, sun... + +ROXANE. +En! + +I SOTURI, toisille. + Hei, hän jää! + +II SOTURI. + Hän jää! + +III SOTURI. + Ei väisty vaaran tieltä! + +KAIKKI, malttamattomina, tuuppien toisiaan, siistiytyen. +Mun saippuani! -- Kampa! -- Säärystintä on +mun korjattava: neula missä! -- Mahdoton +on löytää peiliä! -- On kalvostimes tässä! -- +Ma nauhaa tarvitsen! -- Ja minä partaveistä! + +ROXANE, Cyranolle, joka yhä pyytää häntä poistumaan. +En aio poistua, vaan paikallani seistä! + +CARBON, joka samaten kuin toiset on kiristänyt vyötään, harjannut +pukuaan ja lakkiaan, korjannut lakkinsa sulkaa, vetänyt päälleen +kalvostimet, lähestyy Roxanea ja sanoo kohteliaasti. +Kun kerran, hyvä rouva, ootte näkemässä +kun soturini käyvät kuoloon, sallisitte +mun ehkä esitellä joitakuita heistä! +Parooni Peyrescous de Colignac! Ja sitte: +parooni Casterac de Cahuzac! Ja tässä: +de Malgoyre Estressac Lésbas d'Escarabiot! -- +Parooni, tulkaa tänne! Parooni Hillot +de Blagnac-Salechan! De Crabioules-Juzet! + +ROXANE. +Niin paljon nimiä! + +PAROONI HILLOT. + Niin, kai ne riittänee! + +CARBON, Roxanelle. +Avatkaa käsi, jossa nenäliina teill' on! + +ROXANE, avaa kätensä ja nenäliina putoaa maahan. +Vaan miksi? + + Koko komppania tekee liikkeen nostaakseen nenäliinan maasta. + +CARBON, ottaa sen kiireesti. + Liputta me oltiin tähän asti. +Vaan nyt kun saimme tän, nyt lippu myöskin meill' on! +Se taistoon käytäessä liehuu kauneimmasti. + +ROXANE, nauraen. +Se hiukan pieni on. + +CARBON, kiinnittäen nenäliinan hilparinsa päähän. + Vaan pitsiä! + +SOTURI, toisille. + Nyt vois +vaikk' kuolla, kun nuo ihmeen kauniit kasvot näki, +jos vatsan täytteenä ees pähkinäkään ois! + +CARBON, joka kuulee tämän, harmistuen. +Hyi! Hieno nainen tääll' on, moinen puhe pois! + +ROXANE. +Tää ilma hiukaisee; on mulla itselläki +jo nälkä: lintua ja leivoksia, voita, +ja viiniä, ma pyydän! + + Hämmästystä. + +ERÄS SOTURI. + Kaikkiako noita? + +TOINEN SOTURI. +Niin, Luojan tähden, mistä ottaa!? + +ROXANE, levollisesti. + Vaunuistani! + +KAIKKI. +Mi -- mitä! + +ROXANE. + Katsokaapas hiukan kuskiani! +Hän viinit, paistit, keitot eväiksemme pani +on vaunuissani kaikki valmihina aivan, +jos nähdä tahdotte vain palottelun vaivan! + +SOTURIT, tunkeillen vaunujen ympäri. +Ragueneau! + Huudahduksia: + Oh! oh! + +ROXANE, seuraten heitä katseillaan. + Mies parat! + +CYRANO, suudellen Roxanea kädelle. + Hyvä haltiamme! + +RAGUENEAU, nousee seisomaan istuimelle; kuten markkina-ilveilijä. +Niin, hyvät herrat... + + Innostusta. + +SOTURIT. + Hyvä! Hyvä! + +RAGUENEAU. + Vaunuissamme +espanjalaiset näki kauneutta ja suloa, +ei muuta -- niin he auttoi muonavarain tuloa! + + Kättentaputusta. + +CYRANO, hiljaa Christianille. +Christian... + +RAGUENEAU. + On heillä kovin herkkä kaunoaisti, +sit' ilahduttaa lintu, vaan ei... + Ottaa kuskipenkin laatikosta linnun, nostaa sitä. + ... linnunpaisti! + Kättentaputusta, lintu kulkee kädestä käteen. + +CYRANO, hiljaa Christianille. +Vain sana... + +RAGUENEAU. + Venus heidät lumos katseellansa, +niin että Diana sai salaa, tullessansa, +tän kauriin tuoda! + + Näyttää kauriin lapaa. Ihastusta. Ragueneau panee + paistin käsiin, joita ojennetaan esiin. + +CYRANO, hiljaa Christianille. + Kanssas puhua nyt saahan!? + +ROXANE, sotureille, joilla on kädet täynnä ruokatavaroita. +Niin, olkaa hyvät vain ja pankaa kaikki maahan! + + "Kattaa pöydän" ruoholle kahden vaunujen takana istuneen, koko + ajan järkähtämättömän vakavana pysyvän lakeijan avulla. Lausuu + Christianille, juuri kun Cyrano on viemässä häntä syrjään. + +No, auta sinäkin! + + Christian rupeaa auttamaan. Cyrano liikehtii levottomasti. + +RAGUENEAU. + Kas, täss' on kalkkunaa! + +I SOTURI, tulee kantaen raskasta lihapalaa. +No, hitto, tarvittu ei jättää maailmaa +nyt aito syömingeittä! + Huomaa Roxanen, nopeasti. + Hm... Hm... Anteeks suokaa. +On hauska että vielä kerran saimme ruokaa. + +RAGUENEAU, heittäen alas istuinpatjat. +Hei, pojat, patjat ovat täynnä peltopyytä! + + Melua. Patjat tyhjennetään. Naurua. Iloa. + +III SOTURI. +Hiis vieköön! + +RAGUENEAU, ojentaen punaviinipulloja. + Täss' on aito rubiini, ja tää... + Antaa valkoviinipullon. +... on topaasi! + +ROXANE, heittäen pöytäliinan Cyranon kasvoille. + Te, serkku, heti rientäkää +tää liina levittämään! Luulen, että syytä +on kiiruhtaa! + +RAGUENEAU, heiluttaen irrotettua vaununlyhtyä. + On lyhdyt ruokasäilyjäni! + +CYRANO, hiljaa Christianille, heidän asetellessaan yhdessä pöytäliinaa. +Sun kanssas haastella ma tahdon, ystäväni!... + +RAGUENEAU, yhä riemastuneemmin. +Tää piiskanvarsi, tää on -- nähkääs! -- makkaraa! + +ROXANE, kaataen viiniä, tarjoten. +Kun kohta kuljemme me kohti kuolemaa, +niin tarvis muit' ei muistaa. Kaikki Gaskonjalle! +De Guiche jos saapuu, hän ei meiltä mitään saa. + Kulkee yhden luota toisen luo. +No, nyt on aika syödä! Herrat, atrialle! -- +Ja juokaa myöskin! -- Miksi itkette? + +I SOTURI. + Tää... liian... +on hyvää. + +ROXANE, Carbon de Castel-Jaloux'lle. +Kapteeni! Toin teille tämän siian! + Puuhaa emäntänä. +Täss' olis veitsi! -- Leipää! -- Lautasenne! -- Alkaa +on aika teidänkin! -- No, kalaa! -- Linnun jalkaa! -- +Ja viiniä! + +CYRANO, seuraa Roxanea, kädet täynnä lautasia, ja auttaa tarjoilemaan. + Mä häntä jumaloin! + +ROXANE, mennen Christiania kohden. + Ja sulle? + +CHRISTIAN. +Ei mitään. + +ROXANE. + Pieni leivos! Tee se ilo mulle! + +CHRISTIAN, koettaen pidättää Roxanea. +Roxane, sa miksi tulit tänne? + +ROXANE. + Tunnon ääni +mun tulla käski. Myöskin toista käskijääni +ma tottelin. Vaan... hst... ma sitten puhun siitä. + +LE BRET, joka oli mennyt taustalle, antaakseen keihäänsä kärjessä +leivän vallilla olevalle vartialle. +De Guiche! + +CYRANO. + Pois ruoat, juomat, vadit, kulhot! Niitä +ei näyttää saa! Ja olkaa niinkuin kaikki täällä +ois ennallaan... + Ragueneaulle. + Ragueneau, saat kuskipenkin päällä +taas hetken istua! + No, kaikki kai on poissa? + + Kaikki piilotetaan hetkessä teltteihin, vaatteitten, + takkien ja lakkien alle. -- De Guiche tulee äkkiä -- + pysähtyy, nyrpistää nenäänsä. -- Hiljaisuus. + + +VII KOHTAUS + + Samat, DE GUICHE. + +DE GUICHE. +Ah, mikä tuoksu! + +SOTURI, laulaen huolettomasti. + To lo lo!... + +DE GUICHE, pysähtyen ja katsellen häntä. + Mik' ollee noissa!? +-- Te ootte aivan punainen! + +SOTURI. + Ma? Sit' en usko! +Tai ehk' on poskillani taiston verirusko! + +TOINEN. +Pum... pum... + +DE GUICHE, kääntyen. + No mitä? + +SOTURI, hieman hutikassa. + Pum... Ei mitään... Laulan vain. + +DE GUICHE. +On teillä hauskaa, mies! + +SOTURI. + Niin, onhan vaara Iässä! + +DE GUICHE, kutsuen Carbon de Castel-Jaloux'ta antaakseen +hänelle määräyksen. +Mä, kapteeni... + Pysähtyy hänet nähdessään. + No hiis... Myös teidät näen tässä +niin naurusuuna... + +CARBON, tulipunasena, piilottaen pulloa selkänsä taakse, +kiertelevästi. + Oh! + +DE GUICHE. + Mä tykin tuonne viedä +oon antanut... + Viittaa taustalle. + Se ehk' on tarpeen, mene tiedä! + +SOTURI, käydä laahustaen +Oo, mikä huomaavaisuus! + +TOINEN, hymyten viehkeästi. + Huolenpito hellä! + +DE GUICHE. +He ovat hulluja! + Kuivasti. + ... Jos halua ei kellä +he käyttää tykkiä, voi käyttää koipiansa. + +SOTURI. +Pfft! + +DE GUICHE, mennen häntä kohden, raivoissaan. + Te! + +SOTURI. + Mies Gaskonjan ei väisty paikaltansa! + +DE GUICHE, käyden kiinni hänen käsivarrestaan ja ravistaen häntä. +Oot juovuksissa!... Miksi? + +SOTURI, ylpeästi. + Ruudin tuoksinasta! + +DE GUICHE, kohauttaa olkapäitään, jättää hänet ja +menee nopeasti Roxanen luokse. +No, mik' on päätöksenne? -- Ette poistumasta +kai kieltäytyne? + +ROXANE. + Kyllä! Jään. + +DE GUICHE. + Ei, paetkaa! + +ROXANE. +En! + +DE GUICHE. + Niin jos on, kai täältä ehkä pyssyn saa! + +CARBON. +Oh! Mitä?! + +DE GUICHE. + Tänne jään myös minä. + +CYRANO. + Kuunnelkaa! +Tuo, herrat, kerrankin on uljuutt' oikeaa! + +I SOTURI. +Teiss' ehkä sittenkin on jotain miehenlaista, +vaikk' ootte pitsiniekka... + +ROXANE. + Kuinka...! + +DE GUICHE. + Koskaan naista +en vaaraan jätä! + +II SOTURI, ensimäiselle. + Kas, no, tuota kuuntelee. +Ma luulen, että hän jo ruokaa ansaitsee. + + Kuin taika-iskulla tulevat ruokavarat näkyviin. + +DE GUICHE, jonka silmät välkähtävät. +Kas, herkkuja! + +III SOTURI. + Niin! Oivat meill' on ruoan lähteet! + +DE GUICHE, hilliten itsensä, ylevästi. +Ja luuletteko, että mulle kelpais tähteet!? + +CYRANO, kunniaa tehden. +Hän edistyy! + +DE GUICHE, arvaten Cyranon sanojen pilkan, tulisesti. + Ken muistais taistelussa ruokaa! + +I SOTURI, riemastuksissaan. +Hän meikäläinen on! + + Soturit rupeavat ilosta hyppimään. + +CARBON DE CASTEL-JALOUX, joka on hetki sitten poistunut vallin +taakse, nousee vallin harjalle. + Mä keihäsmiehet tuonne +asetin. Heill' on jäykkä, järkkymätön luonne! +He eivät väisty! + + Näyttää, kädellään viitaten. Vallin taitse kulkee + keihäsmiehiä, joiden keihäät näkyvät vallin ylitse. + +DE GUICHE, Roxanelle, kumartaen. + Rouva, tarjota mun suokaa +käteni teille. Joukot katsastamme. + + Roxane tarttuu De Guichen käsivarteen; he kulkevat vallia kohti. + Kaikki ottavat lakit päästään ja seuraavat heitä. + +CHRISTIAN, mennen Cyranon luo, vilkkaasti. + Nyt +on oiva tilaisuus. Nyt puhu! + + Roxanen ilmestyessä vallille katoavat keihäät näkyvistä, kun + ne lasketaan alas kunniantekoon, ja tervehdyshuuto kuuluu; + Roxane kumartaa vastaukseksi. + +KEIHÄSMIEHET, ulkopuolella. + Eläköön! + +CHRISTIAN. +Mit' aiot sanoa? Mit' olet miettinyt? + +CYRANO. +Jos, ennenkuin me käymme miekan mittelöön, +Roxane... + +CHRISTIAN. + No, mitä!... + +CYRANO. + Puhuis sulle kirjeistäsi... + +CHRISTIAN. +Niin, niin, mä tiedän... + +CYRANO. + Älä ole ihmeissäsi... + +CHRISTIAN. +Mi..., miksi? + +CYRANO. + Parast' on, sä että kaiken kuulet. +Sä hälle kirjoitit... + +CHRISTIAN. + No? + +CYRANO. + Useemmin kuin luulet. + +CHRISTIAN. +Vai niin. + +CYRANO. + Niin, niin. Se kävi aivan itsestään. +Ja sitäpaitsi... + +CHRISTIAN. + Mitä? + +CYRANO. + Itse tekemään +mun niin sä kehoitit, hän että tuntees tietäis, +enk' aina kertoneeksi tullut, milloin... + +CHRISTIAN. + Sietäis +mun sentään saada kuulla, viholliset miten +sä saatoit välttää, kun veit kirjeitäsi... + +CYRANO. + Siten, +mä että hämärissä kuljin. + +CHRISTIAN, käsivarret rinnan yli. + Kaipa sekin +noin aivan itsestänsä käy. Vaan minullekin +sanonet, jotta tarpeen tullen tietää voin, +mitenkä monta kirjettä sä hälle noin +lähetit. Ehkä kaksi viikossa? Tai -- arvaan! -- +kentiesi kolmekin? + +CYRANO. + Ei toki, ei niin harvaan! + +CHRISTIAN. +No, neljä? + Cyrano pudistaa päätään. + Arvaaminen käy jo vaikeaksi. +Siis: joka päivä? + +CYRANO. + Niin, niin, joka päivä -- kaksi! + +CHRISTIAN, rajusti. +Tuo sinut hurmasi, niin että kuolemaa +sa uhmasit... + +CYRANO, huomaten Roxanen palaavan. + Hst! Hän ei tätä tietää saa! + + Menee kiireesti telttiinsä. + + +VIII KOHTAUS + + ROXANE, CHRISTIAN; taustalla kulkevat edestakaisin + soturit. CARBON ja DE GUICHE antavat määräyksiä. + +ROXANE, juosten Christianin luo. +Ja nyt, Christian!... + +CHRISTIAN, tarttuen hänen käsiinsä. + Niin, sano, miksi tänne tulit, +miks sodan kentälle mua tapaamaan sa kulit, +samoten vaarojen ja väijytysten kautta! +Kuink', armas, uskalsit? + +ROXANE. + Sun kirjeittesi tautta. + +CHRISTIAN. +Oh, mitä sanot? + +ROXANE. + Niin, sun kirjeittesi vuoksi +en vaaraa muistanut, vaan rientäin tulin luoksi. +Sun kirjees hurmas mun. Ei niillä ole vertaa! +Ja sinä kirjoitit niin monta, monta kertaa. + +CHRISTIAN. +Nuo pienet lemmenkirjeet... + +ROXANE. + Ymmärrä et tätä! +Sua lemmin enemmän kuin koko elämätä, +siit' illast asti, kun mun parvekkeeni alta +sa puhuit mulle. Äänes oudon-kiehtovalta +soi silloin korviini. Ja kirjeittesi kanssa +sen äänen kaiun saan ma kuulla uudestansa, +sun sielus niissä saapuu luokseni, sun hellä +ja puhdas sielusi. En voinut viivytellä, +mun täytyi lähteä. Ja Penelope varmaan, +jos sellaisia kirjeit' olis saanut, armaan +ois etsinyt, -- ois, jättäin kodin toimet, +unohtain sukkulat ja käämit, kuteet, loimet, +luo Odysseun hän rientänyt... + +CHRISTIAN. + Vaan... + +ROXANE. + Kirjeitäsi, +joiss' annoit tuntea ja nähdä lempeäsi, +ma lu'in, lu'in jälleen. Joka rivi, sana +sun sielus kuiskeena soi mulle armahana, +ja kertoi vilpitöntä, suurta rakkautta. + +CHRISTIAN. +Oh, vilpitöntä, suurta... + +ROXANE. + Valtavata. + +CHRISTIAN. + Mutta +tuot' ei kai kirjeistä voi nähdä? + +ROXANE. + Voi, ah, voi! +Sen näkee, tuntee myös. Se mielen haltioi. + +CHRISTIAN. +Sä tulet...? + +ROXANE. + Niin, ma tulen (ah, Christian, jos tähän +mä etees polvistuisin, siitä kieltämähän +mua kiiruhtaisit -- mutta sit' et estää voi, +sua että henkeni nyt kiittäin ihannoi, +sun etees polvistuen) -- tulen saadakseni +sun anteeks'annostasi rauhan mielelleni. +Niin, anteeks', armas, suo (sit' aika pyytää lie, +kun kohta aueta voi meille kuolon tie), +suo anteeksi -- ah, sitä sanoakin emmin! +ma että ensiksi vain kauneuttasi lemmin! + +CHRISTIAN, kauhistuen. +Roxane! + +ROXANE. + Ja sittemmin, kun kirjeesi ma sain, +kun lintuina ne lensi täältä liihottain, +kauneutes lumoissa kun henkes antimia +luin, silloin lempimään niit' opin molempia. + +CHRISTIAN. +Ja nyt? + +ROXANE. + Nyt silmät aukes, oikeen arvos nähden +nyt sua rakastan vain jalon sielus tähden. + +CHRISTIAN, epäröiden. +Roxane! + +ROXANE. + Oo onnellinen! Kun sua lemmin siksi, +ett' oli luonto luonut sinut kaunihiksi, +sen täytyi loukata sun herkkää sieluasi. +Niin paljon kauniimpi sa olit aatteiltasi, +sun henkes hehkumaan loi suuren neron säen. +Sen näet nyt vain, ja sentään enempi mä näen +kuin ennen! + +CHRISTIAN. + Oh! + +ROXANE. + Sa voittoasi epäiletkö?... + +CHRISTIAN, surumielisesti. +Roxane! + +ROXANE. + Ah, etkö luottaa saata, armas, etkö, +sä tähän lempeen...? + +CHRISTIAN. + Siitä älä puhu mulle! +Mua älä lemmi niin, vaan kuten ennen... + +ROXANE. + Sulle +ei riittää voi se lempi, jota tuhlas naiset +sun kauneudelles. Niinkuin suuret, harvinaiset +on henkes lahjat, niin mun uusi rakkauteni +on suuremp', ihanampi kuin mun entiseni. + +CHRISTIAN. +Ei, paremp' oli... + +ROXANE. + Ah, et tahdo kuulla! Ennen +ma lemmin sitä, mikä haihtuu aikain mennen! +nyt sitä, mik' ei muutu. + +CHRISTIAN. + Vaikene! + +ROXANE. + Ja jos +sun rumaks' äkkiä nyt muuttais kohtalos, +niin sua lempisin... + +CHRISTIAN. + Oh, vaiti! + +ROXANE. + Armas, vannoin +ma vakuutan: sun sielus kauneudelle annoin +ma lempeni... + +CHRISTIAN. + Vaikk' oisin ruma...? + +ROXANE. + Lempimästä +ei estäisi se... + +CHRISTIAN. + Taivas! + +ROXANE. + Iloitsethan tästä?! + +CHRISTIAN, tukahdutetusti. +Niin... kyllä... + +ROXANE. + Mitä nyt? + +CHRISTIAN, työntäen häntä hellästi pois. + Ei mitään... Hetki vain... + +ROXANE. +Vaan... + +CHRISTIAN, osottaen hänelle taustassa olevaa soturiparvea. + Lempes vuoksi riensit tänne kiiruhtain. +Ma pyydän: hymylläs käy rohkaisemaan heitä, +jotk' ehkä kulkemaan käy kohta kuolon teitä! + +ROXANE, liikutettuna. +Sä rakas!... + + Menee Gaskonjalaisten luokse; he kiiruhtavat + kunnioittavina hänen ympärilleen. + + +IX KOHTAUS + + CHRISTIAN, CYRANO, taustalla ROXANE puhuen + CARBONIN ja muutamien soturien kanssa. + +CHRISTIAN, huutaen Cyranon telttiin. + Cyrano! + +CYRANO tulee, asestettuna taistelua varten. + No, mitä? Mikä hätä? + +CHRISTIAN. +Roxane ei lemmi mua. Oh, en kestä tätä! + +CYRANO. +Sä mitä sanot?... + +CHRISTIAN. + Niin... hän lempii sua... sua! + +CYRANO. +Ei! + +CHRISTIAN. + Sieluani vain hän lempii. + +CYRANO. + Hourailua! + +CHRISTIAN. +Siis lempii sua hän. Ja sinä häntä lemmit +myös. + +CYRANO. + Minä? + +CHRISTIAN. + Tiedän sen. Sit' tunnustaako emmit? + +CYRANO. +En, myönnän sen. + +CHRISTIAN. + Kuin hullu lemmit? + +CYRANO. + Enemmänkin. + +CHRISTIAN. +Se sano hälle, että tietää saa sen hänkin. + +CYRANO. +En. + +CHRISTIAN. + Miksi? + +CYRANO. + Ystäväni, katso kasvojani. + +CHRISTIAN. +Jos ruma olisin, hän lempis rumuuttani. + +CYRANO. +Sen sanoiko hän sulle? + +CHRISTIAN. + Sanoi. + +CYRANO. + Hauska kuulla! +Vaan et kai tuollaista voi todeksi sa luulla! +Voin kyllä tyytyväinen olla, kun hän noin +on sanonut, vaan sentään parhaaks' arvioin, +ett' oot se uljas, kaunis mies, sun Luoja joksi +on luonut -- rumuutes ois mulle vahingoksi. + +CHRISTIAN. +Sen nähdä haluan. + +CYRANO. + Ei, ei. + +CHRISTIAN. + Hän valitkoon! +Käy, kerro hälle. + +CYRANO. + En! En koskaan! Vaiti oon +kuin muuri. Tuskaa vain tää turhaa meille tuottaa. + +CHRISTIAN. +Ja sinä, Cyrano, sa kuinka saatat vuottaa, +ett' onnes surmaisin, siks että sattumoisin +ma kaunis olen. Ei! + +CYRANO. + Ja kuinka minä oisin +sun lempes tiellä siksi, että syntymähän +yht' aikaa kanssas satuin maailmahan tähän, +ja että ehkä toin ma sanoillani julki +ne tunteet, jotka syämes syvyyteensä sulki! + +CHRISTIAN. +Käy, kerro hälle kaikki! + +CYRANO. + Miksi kiusaat? + +CHRISTIAN. + Mua +ei haluta nyt enää jatkaa kilpailua +itseni kanssa! + +CYRANO. + Kuule...! + +CHRISTIAN. + Liittomme on salaa, +todistajitta tehty, kuulemassa valaa +vain munkki oli; -- jos me vielä eloon jäämme, +sen voipi purkaa, ja... + +CYRANO. + Tää puhe jättäkäämme! + +CHRISTIAN. +En huoli lemmestä, min muitten tähden saan. +-- Jää tänne, minä lähden tuonne katsomaan, +käyn juoksuhaudoissamme. Sa Roxanen kanssa +saat puhua. Kun palaan, kuulen valintansa. + +CYRANO. +Hän sinut valitsee. + +CHRISTIAN. + Ah, niin jos käydä vois! + Kutsuu Roxanea. +Roxane! + +CYRANO. + Ei, ei! + +ROXANE, juosten. + No, mitä? + +CHRISTIAN. + Cyranolla ois +sinulle tärkeätä puhumista. + + Roxane menee kiirehtien Cyranon luo. Christian poistuu. + + +X KOHTAUS + + ROXANE, CYRANO, sitäpaitsi LE BRET, CARBON DE CASTEL-JALOUX, + Sotilaita, RAGUENEAU, DE GUICHE, j.n.e. + +ROXANE. + Mulle? +Ja tärkeää! + +CYRANO, epätoivoissaan. + Hän menee! + Roxanelle. + Tälle haastelulle +ei aihett' ole. Erittäinkin tänäpänä +hän näyttää voivan pitää turhaa tärkeänä. + +ROXANE, vilkkaasti. +Mä puhuin äsken hälle. Sitä ehkä nyt +hän epäili. Mä tiedän: hän on epäillyt! + +CYRANO, ottaen Roxanen käden omaansa. +Hän totuuden sai kuulla teiltä todellakin? + +ROXANE. +Mä häntä lempisin... + + Empii hetkisen. + +CYRANO, surullisesti hymyten. + Ah, turhaa arkailua. +Se sana millään tavoin pahoita ei mua. + +ROXANE. +Vaan... + +CYRANO. + Lempisittekö siis häntä rumanakin. + +ROXANE. +Niin, rumanakin! + Yhteislaukaus kuuluu ulkoa. + Kuulkaa, siellä ammuttiin. + +CYRANO, kiihkoisasti. +Ja kamalana? + +ROXANE. + Niin!! + +CYRANO. + Tai muodotonna? + +ROXANE. + Niin, +mä häntä lempisin. + +CYRANO. + Vaikk' kaikki naurais hälle? + +ROXANE. +Ei toisten naurusta oo esteeks lempivälle. + +CYRANO. +Te siitä huolimatta... + +ROXANE. + Niin, ja senkin vuoksi! + +CYRANO, joutuen aivan ymmälle. +Siis totta! Onnetar jo Cyranonkin luoksi +suuntaisko askeleensa! Sekin nähtäisiinkö! + +LE BRET, tulee kiiresti sinne, huutaa matalalla äänellä. +Hoi, Cyrano! + +CYRANO, kääntyen häneen päin. + No, mitä? + +LE BRET. + Hst! + + Sanoo Cyranolle jotakin aivan hiljaa. + +CYRANO, päästää Roxanen käden, huutaen. + Ah! Niinkö, niinkö!... + +ROXANE. +Te säpsähditte... + +CYRANO, itsekseen, hämmästyneenä. + Niin se loppui... + + Kuuluu uusia laukauksia. + +ROXANE. + Kuinka!? Mitä +on tapahtunut! Siellä ammutaan! + + Yrittää nousta kohokkeelle ja katsella ulos. + +CYRANO. + Oh, sitä +ei pidä ihmetellä! + Enää sit' en hälle +voi sanoa! + +ROXANE, tahtoen mennä edemmäs. + Mä tahdon nähdä, nousen tälle. + +CYRANO, nopeasti, pidätetysti. +Ei siellä mitään. + + Sotilaat ovat tulleet sinne; he piilottavat jotakin, jota kantavat, + ja muodostavat ryhmän estääkseen Roxanea lähestymästä sitä. + +ROXANE. + Nämä miehet...? + +CYRANO, pitäen häntä loitommalla. + Niin, on sota! + +ROXANE. +Vaan mikä olikaan se asianne, jota +aioitte kertoa... + +CYRANO. + En muista... vuottakaa! +Ah, niin, ei mitään, ei... Roxane, oh, luottakaa +mun sanaani! + Juhlallisesti. + Christian, hän oli suuri sielu, +hän oli... + Kauhistuneena. + hän on... + +ROXANE. + Oli! Taivas! + +CYRANO, itsekseen. + Surman nielu +nyt auetkoon! + +ROXANE, nähtyään Christianin makaavan päällysviitassaan. +Christian! + +LE BRET, Cyranolle. + Vei hänet kuolon tiehen +ens laukaus! + + Roxane heittäytyy Christianin ruumiin yli. Uusia laukauksia. + Kalsketta. Väkijoukon melskettä. Rummunpärinää. + +CARBON DE CASTEL-JALOUX, miekka kädessä. + On tarvis käydä joka miehen +jo paikalleen. + + Sotilaitten seuraamana hän siirtyy vallin toiselle puolelle. + +ROXANE. + Christian! + Carbonin ääni vallin takaa. + Jokainen olkoon vakaa! +Nyt alkaa hyökkäys! + +ROXANE. + Christian! + +CARBONIN ÄÄNI. + Hei, kiiruhtakaa! + +ROXANE. +Christian! Ah! + +CARBON. + Ojennus! Ja ketjuun järjestäykää. + + Ragueneau on palannut tuoden vettä kypärässään. + +CHRISTIAN, sammuvalla äänellä. +Roxane! + +CYRANO, kuiskaa, hiljaa ja kiireesti Christianin korvaan sillävälin kun +Roxane huumaantuneena ja poissa suunniltaan kostuttaa veteen palasen +liinavaatetta, jonka hän on irroittanut pukunsa rintamuksesta, sillä +hoitaakseen Christianin haavaa. + Mä kaikki kerroin, sua rakkaimpana +hän pitää! + + Christian sulkee silmänsä. + +ROXANE. + Oma armas! + +CARBON. + Askel eespäin! Käykää! + +ROXANE, Cyranolle. +Hän elää. + +CARBON. + Tuelle kivääri! Auki hana! + +ROXANE. +Oi, ei! Hän kuolee! Tunnen: kuolo kylmentää +jo hänen poskiansa. + +CARBON. + Kaikki: tähdätkää! + +ROXANE. +Ah, kirje täällä! + Avaa sen. + Mulle! + +CYRANO, itsekseen. + Niin, mun kirjeheni! + +CARBON. +Nyt: ampukaa! + + Muskettitulta. Huutoja. Taistelun melskettä. + +CYRANO, tahtoen irroittaa kättään johon polvistuva Roxane nojautuu. + Mun mennä täytyy! + +ROXANE, estäen. + Seurakseni +hetkeksi jääkää! Hän on kuollut. Ystävänne +hän oli. Tiedätte, ei hänen moistaan tänne +jää toista. Jalo hän ja ylväs oli! + + Itkee hiljaa. + +CYRANO, pystyssä, paljastetuin päin. + Niin, +Roxane! + +ROXANE. + Hän kuului runoseppiin suurimpiin! + +CYRANO. +Niin, niin, Roxane. + +ROXANE. + Hän oli hellä, uljas, hyvä, +ja suurisieluinen! + +CYRANO. + Niin! + +ROXANE. + Luonteeltansa syvä; -- +ei aatteissansa ollut arkipäiväisyyttä, +vaan neron lentoa ja hengen ylevyyttä. + +CYRANO, varmasti. +Niin, niin, Roxane. + +ROXANE, heittäytyen Christianin ruumiin yli. + Ja nyt hän kuollut on! + +CYRANO, sivulla, vetäen miekkansa. + Ja minä +oon kuoloon valmis. Kyynelvirrat vierii vetrehinä +ja vuokseni, hän vaikk' ei itse sitä tiedä. + + Rumpujen pärinää kuuluu kaukaa. + +DE GUICHE, tullen vallille, tukka epäjärjestyksessä, haava otsassa, +jyrisevällä äänellä. +Ei hätää! Meikäläiset muonavarain kanssa. +Jos hetken miehemme vois seistä paikallansa, +niin vihollisten myöhä voittoa ois viedä! + +ROXANE. +Kas, hänen kirjeellään on verta, kyyneleitä. + +ÄÄNI, ulkoa, huutaen. +Hoi, antautukaa! + +SOTURIEN ÄÄNET. + Emme! + +RAGUENEAU, joka on kiivennyt vaunuihinsa, katsellen +taistelua vallin ylitse. + Surma uhkaa meitä! + +CYRANO, Guichelle, näyttäen Roxanea. +Pois hänet viekää! + +ROXANE, suudellen kirjettä, sortuneella äänellä. + Hänen... kyyneleitään, vertaan. + +RAGUENEAU, hypäten alas vaunuista, juosten Roxanen luo. +Hän pyörtyy. + +DE GUICHE, vallilla, sanoo sotilaille kiihkoisesti. + Eespäin! + +ÄÄNI, ulkoa. + Aseet pois! + +SOTURIEN ÄÄNIÄ. + Ei! + +CYRANO, de Guichelle. + Moneen kertaan +jo uljuutenne näimme; nyt mä pyydän: + Osottaen Roxanea. + pois +te hänet viekää! Menkää! + +DE GUICHE, kiiruhtaen Roxanen luo, jonka nostaa käsivarsilleen. + Lähden, enhän vois +ma toisin tehdä! Vielä hetki kestäkäätte, +niin apu saapuu, ja te voittajiksi jäätte. + +CYRANO. +Hyv' on! + + Huutaa Roxanelle, joka on pyörtynyt ja jota de Guiche + Ragueneaun avustamana kantaa pois. + + Jää hyvästi, Roxane! + + Melua. Huutoja. Sotureita tulee haavoittuneina näyttämölle, + johon kaatuvat. Cyrano, joka kiiruhtaa taisteluun, on pysähtynyt + vallin harjalle verissään olevan Carbon de Castel-Jaloux'n viereen. + +CARBON. + Me pakenemme. +Jo kaksi haavaa sain! + +CYRANO, huutaa sotureille. + Pois pelko! Väisty emme! + Carbonille, jota hän tukee. +Christianin kuolema ja oman onnen surma +mun kostettava on! Ja sitten tulkoon turma! + + He laskeutuvat vallilta. Cyrano lyö maahan pystyyn keihään, + jonka päähän Roxanen nenäliina on kiinnitetty. + +Sa haasta, lippu, meille: kuole taikka voita! + Huutaa sotilaille. +Hei miehet, käykää päin! Uus hyökkäys! + Huilunsoittajalle. + Paimen, soita! + + Huilu soi. Haavoittuneita nousee seisomaan. Sotureita hyökkää + alas valleilta. He ryhmittyvät Cyranon ja pikku lipun ympärille. + Vaunut peittyvät ja täyttyvät ihmisistä, niistä tulee jonkunlainen + rintavarustus. + +SOTURI, tulee, peräytyen vallin harjalle, taistelee; huutaa. +He nousee vallille! + + Kaatuu kuolleena maahan. + +CYRANO. + Me heitä tervehdämme! + + Vallin harjalle ilmenee äkkiä suuria espanjalaisjoukkoja. + Keisarilliset liput liehuvat. + +Nyt ampukaa! + Laukaus. + Noin! + +HUUTO, vihollisen riveistä. + Ampukaa! + + Gaskonjalaisia kaatuu joka puolella. + +ESPANJALAINEN UPSEERI, paljastaen päänsä. + Ket' edessämme +on tässä, itsensä noin surmata kun soivat, +vaikk' aseet laskien he hengen säästää voivat? + +CYRANO, keskellä luotisadetta. +Täm' on Gaskonjan poikien joukko, +Meill' on kapteeni Castel-Jaloux. + Hyökkää eteenpäin muutamien eloonjääneiden seuraamana. +Ne sanovat: hupsu ja houkko +on Gaskonjan poikien joukko... + + Loppu häipyy taistelun meluun. Esirippu. + + + + +VIIDES NÄYTÖS + + +CYRANON UUTISET. + +Viisitoista vuotta myöhemmin, v. 1655. Ristin Sisarten luostarin +puutarha Pariisissa. + +Komeita puita ja pensaita. Vasemmalla rakennus; tilava porraspengermä, +johon avautuu useita ovia. Hyvin suuri puu näyttämön keskellä. +Oikealla, etualalla, suurten puksipensaiden varjossa, puolipyöreä +kivisohva. + +Taustalla johtaa näyttämön poikki kastanjain reunustama käytävä, joka +päättyy oikealla lehväin välitse näkyvään kappeliin. Tämän käytävän +puiden muodostaman kaksinkertaisen verhon lävitse näkyy ruohokenttiä, +toisia puistokäytäviä, pensaikkoja, taivasta. + +Kappelin sivuovelta johtaa viiniköynnösten kaunistama pylväikkö +oikealle, etualalle, puksipensaiden taakse. + +On syksy. Koko lehdistö on kellertävä; ruohokenttä viheriä, samaten +kuin myöskin puksipensasten ja marjakuusien varjossapysyvät osat. Joka +puun alla keltaisia lehtiä. Varisseita lehtiä on pitkin koko näyttämöä, +ne rapisevat käytävillä askelten alla ja peittävät puolittain +porraspengermän ynnä penkit. + +Oikealla olevan penkin ja puun välillä on suuri koruompelukehys, jonka +edessä pieni istuin. Koreja, joissa on vyyhtejä ja keriä. Neule on +alettu. + +Esiripun noustessa kulkee nunnia edestakaisin puistossa; joitakuita +istuu penkillä vanhemman nunnan ympärillä. Lehdet varisevat. + + +I KOHTAUS + + Äiti MARGUERITE, sisar MARTHE, sisar CLAIRE, Sisaria. + +SISAR MARTHE, äiti Margueritelle. +Claire-sisar kaksi kertaa peilin edessä koitti +mitenkä hattu pukee... + +ÄITI MARGUERITE, sisar Clairelle. + Niinkö kiusaus voitti! + +SISAR CLAIRE. +Vaan sisar Marthe kun tänään leivoksia täytti, +niin söi hän luumun... + +ÄITI MARGUERITE, sisar Marthelle. + Synti valtaansa taas näytti! + +SISAR CLAIRE. +Vain lyhyt silmäys! + +SISAR MARTHE. + Vain pieni luumu! + +ÄITI MARGUERITE, ankarasti. + Niin,... +tän Cyranolle kerron, kun hän tänne tänään +taas tulee. + +SISAR CLAIRE, pelästyneenä. + Ei! Hän siitä uusiin ilveisiin +saa aiheen... + +SISAR MARTHE. + Niin, on siitä muka tietävänään, +ett' oomme koketteja... + +SISAR CLAIRE. + Herkuttelijoita! + +ÄITI MARGUERITE, nauraen. +Ja ettei kiltteydessä teitä kukaan voita! + +SISAR CLAIRE. +On kymmennä jo vuonna -- eikö totta? -- aina +hän tullut käymään täällä joka lauantaina. + +ÄITI MARGUERITE. +Jo kauemmankin aikaa. Siitä saakka, kuin +serkkunsa, tänne luostariimme piiloutuin, +maailman melun jätti, jätti kodin, suvun, +ja nunnain valkopukuin joukkoon murhepuvun +toi mustan, -- siitä saakka hän on käynyt täällä +-- kuin suuri musta lintu valkoisien luona -- +jo kaikkiansa neljänätoista vuonna! + +SISAR MARTHE. +Kun hän on täällä, silloin iloisella päällä +on hetken myös Roxane -- hän tietää murheen poistaa. + +KAIKKI SISARET. +Hän on niin reima! -- Nerous silmistänsä loistaa! -- +Hän kiusottaa! -- Mut on myös aihe hauskuuteemme! +Hän hyvä on! -- Me hälle parhaan tortun teemme! + +SISAR MARTHE. +Vaan hän ei varmaan ole oikein uskovainen! + +SISAR CLAIRE. +Me hänet käännytämme! + +KAIKKI SISARET. + Niin! Niin! + +ÄITI MARGUERITE, Marthelle. + Lapsukainen, +sua kiellän -- teitä muita myöskin: sitä ette +saa tehdä. Rauhaansa te sillä häiritsette! +Ehk' ei hän sitten tänne tulis -- ajatelkaa! + +SISAR MARTHE. +Vaan... Jumala...! + +ÄITI MARGUERITE. + Niin, Hänen edessänsä velkaa +on jokainen. Hän tuntee kaikki. + +SISAR MARTHE. + Kyllä, mutta... +kun lauantaisin tapaan tällä Cyranon, +hän sanoo: "eilen taas ma lihaa syönyt oon". + +ÄITI MARGUERITE. +Vai niin... ja sittenkään niin paljon paastonnutta +ei monta lie! Hän täällä viimeks ollessaan +ei ollut kahteen päivään syönyt palaakaan! + +SISAR MARTHE. +Ah...? + +ÄITI MARGUERITE. + Hän on köyhä. + +SISAR MARTHE. + Niinkö? + +ÄITI MARGUERITE. + Niin, monsieur le Bret +sen kertoi. + +SISAR MARTHE. + Varmaanpa hän sitten auttanee +myös ystäväänsä! + +ÄITI MARGUERITE. + Ei, sit' ei hän silti tee, +ei uskalla, se loukkais Cyranota kovin! + + Taustalla näkyy Roxane puettuna mustiin, lesken hunnussa + ja suruharsoissa; de Guiche komeaan hovipukuun puettuna seuraa + häntä. He kävelevät hyvin hitaasti. Äiti Marguerite nousee + seisomaan. + +Vaan tuolta joku saapuu tänne nyt -- ma kuulen. +Ah, näenkin: madame Madleine... ja sitten vielä +jokunen vieras... ovat tuolla puiston tiellä +he tulossa... + +SISAR MARTHE, hiljaa sisar Clairelle. + Grammontin herttua?! + +SISAR CLAIRE, katsoen. + Niin luulen! + +SISAR MARTHE. +On kuukausia siitä kun hän täällä kävi! + +SISARET. +Häll' ei oo aikaa. -- Niin -- se menee töissä hovin... +Ja sodan... + +SISAR CLAIRE. + Maiset työt ne häntä pidättävi! + +ÄITI MARGUERITE. +No tulkaa! + + Sisaret poistuvat. De Guiche ja Roxane tulevat ääneti ja + pysähtyvät ompelukehyksen lähelle. Hetkisen äänettömyys. + + +II KOHTAUS + + ROXANE, GRAMMONTIN HERTTUA, entinen kreivi DE GUICHE, + sitten LE BRET ja RAGUENEAU. + +HERTTUA. + Täällä siis te oleksitte yhä, +noin suruharsoon peittäin kirkkaan kauneutenne? + +ROXANE. +Niin, täällä! + +HERTTUA. + Teille on hän aina yhtä pyhä? + +ROXANE. +On, aina! + +HERTTUA. + Yhtä uskollinen ootte!? + +ROXANE. + Menne +ei mielestäni murhe enää koskaan...! + +HERTTUA, hetken kuluttua. + Mulle +jo anteeks' annoitteko? + +ROXANE, yksinkertaisesti, katsoen luostarin ristiä. + Ammoin. Tänne tulle +ei se, ken vihaa toista... + + Uusi hiljaisuus. + +HERTTUA. + Teidän arvoisenne +hän oli siis?... + +ROXANE. + Ah, niin... Sen tuli tietämähän, +ken hänet tunsi... + +HERTTUA. + Tunsinkin vain hyvin vähän +mä häntä. -- Entä: hänen viime kirjettään +yhäkö säilytätte povellanne? + +ROXANE. + Aina +se riippuu tässä, nauhassaan... Kuin taivaan laina +se suotiin mulle kaipuun tuskaa lientämään! + +HERTTUA. +Siis teidän lempenne on yhä vainajalla? + +ROXANE. +Vaan tuntuu toisinaan niin kuin ei kuolemalla +ois valtaa lempeämme surmata... kuin eläis +hän vielä, ja kuin mulle ääni hellä heläis! + +HERTTUA, heidän oltuaan taas hetkisen ääneti. +Tuleeko Cyrano teit' usein katsomaan! + +ROXANE. +Ah! tulee! Unhoita ei mua konsanaan +tuo kelpo ystävä. Hän aina lauantaisin +käy mulle kertomassa, mitä tietää uutta. +Hän saapuu säntillensä, kello kun lyö kuutta. +Jos nyt se hetki ois, niin heti kuulla saisin +ma askeleensa! -- niin, ja vaikk' en käänny lainkaan, +niin tiedän: hän se on! -- Hän tulee, saapi tuolin +tuon tammen alle, tiedustelee hellin huolin +mun vointiani, kysyy naurain, tokko sainkaan +ma koskaan valmihiksi neulomusta tätä, +jot' aina silloin neulon... eikä mua jätä +hän ennen kuin on ilta... + Le Bret näkyy pengermällä. + Kas, Le Bret! + Le Bret laskeutuu alas pengermältä. + No, miten +on ystävänne laita? + +LE BRET. + Pahoin. + +HERTTUA. + Oh! + +ROXANE, herttualle. + Hän siten +vain pelottelee mua! + +LE BRET. + En. Useinhan jo ennen +ma sanoin, että vielä kerran, aikain mennen, +hän kynällänsä monet vihamiehet saa, +kun sillä kaikkia hän tahtoo kurittaa. +Sa suututat -- niin sanoin hälle! -- hullut, hurskaat, +ja vihdoin, sen saat nähdä, oman pääsi murskaat. +Se nähdään nyt! + +ROXANE. + Hän antaa iskut säkenöivät. +Ne uhkaajien joukot aina pakoon löivät. + +HERTTUA, päätään pudistaen. +Ken tietää!? + +LE BRET. + Rouvani, niin tuiki varma älkää +te olko! Enemmän kuin kamppailua moista +nyt sentään pelkäänkin mä jotain aivan toista: +yksinäisyyttä, kylmää talvea ja nälkää! +Kuin susi hiipivät ne hänen luokseen salaa +ja hänen maljaansa ne kuolinmyrkyn valaa. +-- Hän joka päivä saa jo vyötään kiristää, +ja huomanneet te tokko lienettekään nenää: +se on kuin vanhaa norsunluuta, -- niin, ja enää +vain yks on puku hällä... + +HERTTUA. + Totta kyllä tää, +vaan hänt' ei surkutella tarvis sillä tapaa! + +LE BRET, katkerasti hymyillen. +Vaan, herra marsalkka... + +HERTTUA. + Niin, voittaja on hän: +niin aatoksissaan kuin myös töissään on hän vapaa! + +LE BRET, äskeiseen tapaan. +Te, herttua... + +HERTTUA, ylevästi. + Mä tiedän: paljon enemmän +on mulla kuin on hällä. -- Mutta jos mä saisin, +niin kättään mielelläni tässä puristaisin. + Tehden kunniaa Roxanelle. +Hyvästi jääkää. + +ROXANE. + Seuraan teitä! + + Herttua tervehtii Le Bret'tä ja lähtee Roxanen kanssa + kulkemaan pengermää kohti. + +HERTTUA, pysähtyy, Roxanen noustua pengermälle. + Tosiaan +mä häntä kadehtinut olen toisinaan! +-- Niin, nähkääs, kun on ollut onnen lempilasna +ja arvost' aina toiseen noussut voitokasna, +on niinkuin itseänsä häpeäisi, joskaan +ei varsinaista pahaa olis tehnyt koskaan, +niin että rikokset ei tunnonrauhaa riistä. +Kun joutuu käymään valtain portaita, niin niistä +kyll' usein kärpännahkavaipan liepeisiin! +käy kiinni kaikellaista: turhat mielikuvat, +kadonneet kangastukset niihin takertuvat +-- kuin suruvaippaanne, kun käytte puiston teitä, +takertuu lehtiä syystuuleen lentäneitä. + +ROXANE, ivallisesti. +Te uneksija, te!? + +HERTTUA. + Niin, uneksija, niin! + Aikoessaan lähteä, nopeasti Le Bret'lle. +Le Bret! + Roxanelle. + Te sallinette? Sana vain! + Menee Le Bret'n luo, puhuu hiljaa. + Sen kyllä +mä tiedän, ettei uhka ystäväänne yllä, +ja että tuskin yhtään lie niin pelvotonta, +ett' avoimesti häntä ahdistais. Vaan monta +on hällä vihamiestä. Äsken kun ma tuolla +hovissa olin, joku mulle leikillään +näin lausui; "Saattaisihan aivan äkkiään +Cyrano tapaturmaan -- sattumalta -- kuolla!" + +LE BRET. +Ah! kerraksipa siinä kyllä uhkaa piisas. + +HERTTUA. +Hän olkoon varovainen sekä viisas. + +LE BRET, nostaen käsiään. + Viisas! +... Hän tulee tänne. Kerron hälle kaikki. Vaan... + +ROXANE, joka on jäänyt pengermälle, sanoo häntä lähestyvälle sisarelle. +Ken siellä nyt? + +SISAR. + Ragueneau on tullut tapaamaan +taas teitä, rouva. + +ROXANE. + Tulkoon tänne! + Herttualle ja Le Bret'lle. + Eikö tulle +hän taaskin kurjuuttansa valittamaan mulle! +Hän yrittänyt on jos jotain. Viikon aikaan +hän oli runoilija, laulaja... + +LE BRET. + Ja sitte +taas kylvettäjä... + +ROXANE. + Näyttelijä... + +LE BRET. + Niinpä niin, +parturi... + +ROXANE. + Soittaja. -- Ja tiespä minkä saikaan +hän toimen nyt! + +RAGUENEAU, tulee hätäisenä, kumartaa. + Hyv' iltaa! + +ROXANE, hymyillen. + Ehkä kertoisitte +Le Bret'lle huolenne täll' erää. Näkemiin! + +RAGUENEAU. +Vaan, rouva, minä... + + Roxane menee, häntä kuulematta, herttuan kanssa. + Ragueneau lähestyy Le Bret'tä. + + +III KOHTAUS + + LE BRET, RAGUENEAU. + +RAGUENEAU. + No, kun pois hän kerran meni, +lie parast' että teille kerron uutiseni, +niin säästyy hän. -- Juur' äsken lähdin tapaamaan +ma ystäväämme. Vaan jo kaukaa nähdä saan, +hän että menossa on kotoansa pois. +"No, ehkä hänet vielä kiinni saada vois!" +niin mietin, lähdin perään juoksemaan. Hän juuri +on kadun kulmassa. Hän kääntyy. Silloin suuri +puu -- halko! -- ikkunasta putoo korkealta +... en tiedä, heitettynäkö vai sattumalta, +ma lakeijan vaan nään... + +LE BRET. + Ne roistot!... + +RAGUENEAU. + Mutt' en malta +ma häntä tarkastaa, vaan riennän hengen hä'ässä +luo ystävämme. Näen... + +LE BRET. + Kauheata! + +RAGUENEAU. + Näen, +häll' ett' on suuri halon lyömä haava päässä. + +LE BRET. +Hän kuollut onko? + +RAGUENEAU. + Ei, ei. Kannan kiirehtäen +mä hänet huoneeseensa, -- komeroonsa. Siellä +hän nyt on. + +LE BRET. + Tuskia lie hällä? + +RAGUENEAU. + Ei! Hän vielä +ei liene tajuissaan. + +LE BRET. + Ja lääkäri? + +RAGUENEAU. + Hän sinne +myös heti saatiin. + +LE BRET. + Niin sun kävi, Cyrano! +... Roxanelle ei tätä ilmaistava oo!... +Niin, niin!... Ja mitä mieltä oli lääkärinne? + +RAGUENEAU. +Hän puhui kuumeesta, ja... luulen... aivokalvon +tulehduksesta. -- Jospa nähdä saisitte +nyt Cyranon, niin kaiken koettaisitte +hänt' auttaaksenne tekin. Hän on yksin aivan. +Ah! Tulkaa, mennään sinne! Huojentaa voin vaivan +-- niin luulen -- ensi yön jos hänen luonaan valvon. +Nyt vois hän kuolla pienimmänkin liikkeen tautta. + +LE BRET, johtaa Ragueneauta oikealle. +No, tulkaa! Tätä tietä! Mennään kirkon kautta! + +ROXANE, ilmestyy pengermälle ja näkee Le Bret'n poistuvan pitkin +pylväskäytävää, joka vie kappelin pikkuportille. +Le Bret! + Le Bret ja Ragueneau poistuvat vastaamatta. + Hän kuule ei. Hän vastaamatta poistuu. +-- Ragueneaunkin valituksiin tottuu, kun ne toistuu. + + Astuu alas pengermältä. + + +IV KOHTAUS + + ROXANE yksin, sitten kaksi Sisarta, hetkisen. + +ROXANE. +Niin ihmeen kaunis on tää syyskuun viime ilta. +On niinkuin viestin vienon kevättuulosilta +nyt saisi. Lämpeneepi rinta, poistuu huoli. + + Istuu neulomuksensa ääreen. Kaksi sisarta tulee talosta, + tuovat suuren nojatuolin, jonka asettavat puun alle. + +Kas, siin' on vanhan ystäväni tuttu tuoli. +Siin' istuu hän. + +SISAR MARTHE. + Se paras onkin, mit' on meillä. + +ROXANE. +Oi, kiitos! + Sisaret poistuvat. Roxane asettuu istumaan. Kellon lyönti kuuluu. + Kello lyö. -- Nyt koottava on yhteen +taas neuletarpeet. Kas, on on solmu tullut vyhteen. +... Vaan kellohan jo löi!... Mult' onko hukkateillä +taas sormustimeni? Ei, tuossa! -- Tänkään vertaa +hän ei oo myöhästynyt... tää on ensi kertaa. -- +Ah... luulen sisar portinvahdin pysäyttäneen +nyt hänet saarnoillaan... vaikkei ne pysty häneen. + Hetken äänettömyys. +... On varmaan hän sen tehnyt. -- Sakset. Paikoillansa! -- +Muu ei ois voinut estää hänen tuloansa. + + Poimii pois neuleelle varisseita lehtiä. + +MUUAN SISAR, tulee pengermälle. +De Bergerac! + + +V KOHTAUS + + ROXANE, CYRANO ja, hetkisen, sisar MARTHE. + +ROXANE, kääntymättä. + Sen tiesinhän! + + Ja Roxane neuloo. Cyrano tulee hyvin kalpeana. Sisar, joka + on häntä saattanut, poistuu. Cyrano astuu, lakki alas otsalle + painettuna, hitaasti pengermältä, koettaen, keppiinsä nojautuen, + suurella vaivalla pysyä suorana. Roxane on työhönsä syventyneenä. + + Ah, kuinka vois +nuo värit sijoittaa, ne että kauniit ois! + Cyranolle, ystävällisesti nuhdellen. +Nyt myöhästyitte kerran, serkku hyvä, vaikka +ei ennen sattunut se! + +CYRANO, joka on saapunut nojatuolin luokse ja istuutunut siihen, +puhuu iloisella äänellä, joka on jyrkkä vastakohta hänen +ulkomuodolleen. + Harmillinen paikka! +Oon suunniltani! Mua tulemasta esti +vierailu... + +ROXANE, hajamielisesti, neuloen. + Ikäväkö? + +CYRANO. + Eipä totisesti +se hauska ollut! + +ROXANE. + Vieras sentään poistui? + +CYRANO. + Sain +mä hänet lähtemään, kun sanoin: lauantain +on ilta; ehkä voitte tulla tunnin päästä, +mun täytyy juuri nyt pois toiseen paikkaan päästä. + +ROXANE, kevyesti. +Ja kun hän silloin saapuu, ei hän teitä tapaa: +niin pian ette suinkaan ole täältä vapaa! + +CYRANO, lempeästi. +Kenties mun ennemmin jo täytyy... + +ROXANE. + Mitä varten? + + Huomaa Sisar Marthen, joka pengertä pitkin kulkee ohitse; + tekee hänelle pienen merkin päällään. Sanoo Cyranolle, + joka on sulkenut silmänsä ja ollut hetkisen vaiti. + +No, kiusottelemattako te sisar Marthen +nyt päästätte? + +CYRANO, vilkkaasti, avaten silmänsä. + En suinkaan! + Liiotellun iloisesti. + Sisar! Vuottakaahan! + Sisar tulee Cyranon lähelle. +Miks kauniit silmänne noin luotte alas maahan! + +SISAR MARTHE, kohottaa katseensa, hymyillen. +Vaan, miten... + Nähdessään Cyranon kasvot tekee hän hämmästyneen liikkeen. + Oh! Te... + +CYRANO, hiljaa, näyttäen Roxanea. + Hst! Ei mua vaivaa mikään! -- + Äänekkäästi, kerskaten. +Söin lihaa eilen taas kuin protestantti ikään. + +SISAR MARTHE. +Sen tiedän. + Syrjään. + Siksi kalvas on hän! + Nopeasti ja hiljaa. + Ette pientä +kai pyyntöäni hylkää: lähtekää nyt mukaan, +niin teille tarjoan ma kulhon lihalientä. +Ah, tuletteko? + +CYRANO. + Sitten... + +SISAR MARTHE. + Ette kiivastukaan +nyt, tänään, ette pilkkaa... + +ROXANE, kuullessaan heidän kuiskailevan. + Joko teidät saa +hän käännetyksi? + +SISAR MARTHE. + Varon sitä tekemästä! + +CYRANO. +Niin, totta! Mitä oikein aattelenkaan tästä, +kun hurskas sisar saarnan tuiki unhottaa! + Ilveillen. +Mä hämmästyn... Vaan ilman tekään pääse ette. +Ma sallin... + On etsivinään sopivaa pilaa ja sen löytävinään. + Ah, te uutta saatte kuulla nyt!... +... ett' eestäni te tänään vielä rukoilette! + +ROXANE. +Oh! oh! + +CYRANO, nauraen. + Kas, sisar Marthe on aivan hämmennyt! + +SISAR MARTHE, lempeästi. +Sen tehnyt oisin ilman teidän lupaannekin. + + Menee. + +CYRANO, mennen taas neuleensa yli kumartuneen Roxanen luokse. +No horna! Aina samaa ompelette tekin! +Ties, valmistuuko koskaan! + +ROXANE, päätään nostamatta. + Kuultu on siis sekin! + + Samalla tuulen henkäys varisuttaa lehtiä. + +CYRANO. +Kas, lehdet! + +ROXANE, nostaen päätään ja katsoen loitolle puistokäytäviin. + Maalle ne niin kauniin vaipan kutoo! +Ne viime matkallaan on. + +CYRANO. + Sorjasti ne putoo! +On lyhyt niiden tie tuost' oksalt' alas maahan; +vaan kaunein kaartein ne sen lentää. Katsokaahan! +Ja vaikka kauhistuin ne katsoo kuolon tuloon, +niin pelon peittävät ne sorjuuteen ja suloon! + +ROXANE. +Te surullinen, te!? + +CYRANO, ääntään muuttaen. + Oh, turha luulo! En! + +ROXANE. +Siis antakaamme vain me lentää lehtien +ja kertokaa nyt mulle tässä kaikenmoista +taas uutta. + +CYRANO. + Alan! + +ROXANE. + No! + +CYRANO, yhä kalpeampana ja taistellen tuskaa vastaan. + Lauantai, yhdestoista: +Kuningas, liian paljon soppaa syötyään, +sai kuumeen; lääkäri sen, suonta lyötyään, +pois karkotti -- sai rikos rangaistuksen jälleen, +ja majesteetin suonet kuumeetta on jälleen. -- +Sunnuntai: hovibaalit; pimeys vältetyksi +kai saatiin, kuusisataaneljäkymment'yksi +kun tuohust' oli siellä; samaan aikaan, niin +ma luulen, neljä noita-akkaa hirtettiin; +ja sitten, kuinka lienee, sunnuntainakohan +myös voitto saatiin, lyötiin Itävallan Johan; +niin muistan kerrotuksi. -- Sitten maanantai: +Madame d'Athis'n -- hm -- koira peräruiskeen sai... + +ROXANE. +Oh, vaiti, serkku, vaiti! + +CYRANO. + Hiukan emmittyään +tiistaina Lygdamire taas vaihtoi lemmittyään. + +ROXANE. +Oh! + +CYRANO, jonka kasvot tulevat yhä sairaamman näköisiksi. + Sitten keskiviikko: huviretki hovin +Fontainebleaun linnaan. -- Torstai: tuohtuneena kovin +Montglat pois kiiruhti, kun sanoin sekä elkein +Fiesquen kreivi hältä rakkautta anoi. -- +Perjantai: Mancini maan kuningatar... melkein; +Monglat Fiesqueä jo lempivänsä sanoi. -- +Ja sitten tänään... + + Sulkee silmänsä, pää painuu alaspäin. Hiljaisuus. + +ROXANE, hämmästyneenä siitä ettei kuule enää mitään, kääntyy, +katsoo häntä ja nousee pelästyksissään. + Ah, hän pyörtyi! + Kiiruhtaa hänen luokseen, huutaen. + Cyrano! + +CYRANO, sopertaen. +Mi... mitä? + + Näkee Roxanen ylitseen kumartuneena ja suoristautuu + äkkiä, säikähtäen, tuolissaan. + + Oh, ei hätää mitään tässä oo! +Voin hyvin! + +ROXANE. + Mutta kuinka...? + +CYRANO. + Vanha haava vain -- +... Arras'nhan luona... sen... ma silloin... kerran... sain -- +mua joskus vaivaa... + +ROXANE, osanottavaisesti. + Kelpo ystäväni! + +CYRANO. + Nyt +se päättyy taas... + Hymyilee väkinäisesti. + Se on jo aivan päättynyt! + +ROXANE, seisten hänen lähellään. +Niin, kullakin on meillä haavansa; myös mulla. +Sen vaiva milloinkaan ei saata unhoon tulla. + Panee kätensä rinnalleen. +Se tääll' on, alla vanhan kirjeen, jonka kerta +sain hältä; siin' on vielä kyyneleitä, verta. + + Hämärtyy. + +CYRANO. +Ah, hänen kirjeensä!... Te tuonnoin, kauan sitte, +mun kerran lukea tuon kirjeen lupasitte! + +ROXANE. +Nyt tahdotteko? + +CYRANO. + Kyllä... tänään... tahdon... + +ROXANE, antaen hänelle kaulassaan riippuvan silkkipussin. + Tässä! + +CYRANO, ottaen sen. +Sen avatako saan? + +ROXANE. + Mik' olis estämässä! +Avatkaa... lukekaa!... + + Menee ompelukehyksensä luokse, panee kokoon neuleensa, + järjestää lankojaan. + +CYRANO, lukien. + "Roxane, ma kuoloon lähden!..." + +ROXANE, pysähtyen työstään, ihmeissään. +Ah, ääneen!? + +CYRANO, lukien. + "Armaani, sen yhden illan tähden... +On raskas rintani. On painamassa siellä +ne tunteet, joit' en sulle kertonut oo vielä. +Ja nyt mä kuolen; peittää tuoni silmät multa. +En enää nähdä saa sun silmiesi tulta..." + +ROXANE. +Ah, kuinka luette! + +CYRANO, jatkaen. + "... Ei saa mun katseheni, +kun onni riemullansa täyttää sydämeni, +sun liikkeittesi suloon painaa suudelmaa, +sun otsaas koskaan nähdä kirkkaan-kaarevaa. +Ma huutaa tahtoisin... ma huudan mielin karmain..." + +ROXANE, liikutettuna. +Ah, kuinka luette! + + Ilta pimenee. + +CYRANO. + "Jää hyvästi!, sa armain!" + +ROXANE. +Te luette... + +CYRANO. + "Mun kallein aarteeni..." + +ROXANE, uneksien. + Tuo ääni... + +CYRANO. +"Mun lempeni..." + +ROXANE. + Tuo ääni... + Säpsähtäen. + Ah, ei ensi kertaa +tuo äänen sointu tänään kaiu elämääni! + + Lähestyy Cyranota hiljaa, hänen huomaamattaan, asettuu + tuolin taakse, kumartuu katsomaan kirjettä. -- Pimenee. + +CYRANO. +"Et aatteistani jäänyt koskaan hetkeksikään, +mua sinust' erota ei kuolema, ei mikään, +on lempen' ääretön, vain sulle rinta lyö..." + +ROXANE, pannen kätensä hänen olalleen. +Te kuinka näättekään nyt lukea? On yö! + + Cyrano vavahtaa, kääntyy, näkee Roxanen aivan lähellään, + tekee pelästyneen liikkeen, painaa alas päänsä. Pitkä + äänettömyys. Sitten, aivan pimeässä, hän sanoo hitaasti, + pannen kätensä ristiin. + +Ja neljätoista pitkää vuotta osaa tätä +te näyttelitte: vanhaa kelpo ystävätä! + +CYRANO. +Roxane! + +ROXANE. + Te olitte se! + +CYRANO. + En, Roxane, en, en! + +ROXANE. +Oi, arvatahan oisin siitä voinut sen, +mitenkä nimeni te lausuitte! + +CYRANO. + Ei, minä +en ollut se, en! + +ROXANE. + Olitte! + +CYRANO. + Ma vannon, en... + +ROXANE. +Te molemmat, te esiinnyitte pettäjinä... +nyt näen petoksenne, serkku, suuremmoisen. +Te kirjeet kirjoititte... + +CYRANO. + En! + +ROXANE. + Ah, joka sana, +nuo rakkaat sanat, teidän oli ne... + +CYRANO. + Ei, ei! + +ROXANE. +Ja ääni, joka yössä kaikui armahana, +se oli... + +CYRANO. + Älkää... + +ROXANE. + Henki teidän... ei tuon toisen +Ma tiedän, mikä teidät petokseenne vei: +te rakastitte mua! + +CYRANO. + En! + +ROXANE. + Rakastitte! + +CYRANO. + Miksi +niin väitätte!? + Taistellen itseään vastaan. + Ei, hän, Christian, se oli! + +ROXANE. + Siksi, +kun te se olitte! + +CYRANO, heikommalla äänellä. + En. + +ROXANE. + Hiljempään jo nyt +sen sanotte. + +CYRANO. + En, armas, sua lempinyt! + +ROXANE. +Ah, paljon surmasi nää neljätoista vuotta: +te turhaan kärsinyt, ma kaihonnut oon suotta. +Ja kirje tuo... tät' oikein tuskin ymmärtänen... +sen kyyneleet on teidän... + +CYRANO, ojentaen hänelle kirjeen. + Mutta veri hänen! + +ROXANE. +Vaan miksi katkaisitte jalon hiljaisuuden +nyt, tänään? + + Le Bret ja Ragueneau tulevat juosten. + + +VI KOHTAUS + + Samat, LE BRET ja RAGUENEAU. + +LE BRET. + Arvasin tuon varomattomuuden. +Hän tääll' on! + +CYRANO, hymyillen ja suoristautuen. + Lempo soi! + +LE BRET. + Nyt, rouva, hän on mennyt +mies; surmaan kulki hän... + +ROXANE. + Oh, taivaan Luoja. En nyt +niin mitään tajua. Vaan äsken... äsken juuri +täss' istuissamme, kalpeni hän, niinkuin suuri +ois tuska vallannut... + +CYRANO. + Kas, totta, enhän vielä +ma loppuun uutisia kertonutkaan: tiellä +kodistaan lauantaina, tänään... kello... puoli... +kuus... Cyrano sai iskun, josta sitten kuoli. + + Ottaa hatun päästään; pään ympärillä on kääreitä. + +ROXANE. +Hän mitä sanoo? Kääreet miksi? Mitä on +hänelle tehty? + +CYRANO. + Toivoin riehuun taistelon +ma urhon miekan-iskuun kerran kaatuvani, +kun sydänveri punais taistotannertani. +-- Niin toivoin... kohtalo vain nauroi toivolleni. +Sain salaväijytyksen kurjan surmakseni; +mun tappoi lakeija. Ja millä sitten? Puulla, +halolla! Yhtäkaikki! Mutt' en voinut luulla +näin kuolon pettävän, jos petti kaikki muu! + +RAGUENEAU. +Ah! Herra!... + +CYRANO. + Itku pois, Ragueneau, ja hymyyn suu + Ojentaa hänelle kätensä. +No, kuink' on laitas nyt? Sull' onko tointa, töitä? + +RAGUENEAU, kyynelten välitse, + +Molièren luona nyt... mä... niistän... kynttilöitä. + +CYRANO. +Molièren? + +RAGUENEAU. + Niin. Vaan heti hänen luotaan lähden. +Oon loukkautunut hänen varkautensa tähden. +Kun eilen näyteltiin "Scapinin vehkeilyt", +niin eikös ollutkin hän siihen ryöstänyt +teilt' yhtä kohtausta... + +LE BRET. + Ma olin katsomassa! + +RAGUENEAU. +"Vaan mitä hittoa hän teki galeijassa..." +Se kohtaus se on. + +LE BRET, raivoissaan. + Niin, sen hän vei, tuo varas! + +CYRANO. +Hst! Hst! Ei kiivastuta! Niin kai oli paras! + Ragueneaulle. +Hän sillä saavutti -- vai kuinka? -- suosion! + +RAGUENEAU, nyyhkyttäen. +Oh! Nauru, tirske täytti koko katsomon! + +CYRANO. +Niin, ystäväni, niin, -- on kohtaloni tää: +vain olla kuiskaaja, mi unhon varjoon jää. + Roxanelle. +Roxane, sa vaipunet kai joskus valtaan muiston, +sen illan muistanet, kun, himmetessä puiston, +soi alta parvekkees Christianin hellä ääni; +se ilta kuvastaa mun koko elämääni: +ma alas, varjoon jäin, muut läksi toimimaan, +he maineen suudelmia nousi poimimaan. +Näin, kuollen, todistan: mä tiedän, miss' on ero: +Christian, hän kaunis oli, Molière on nero! + + Tällä hetkellä soi luostarin kello ja nunnia nähdään + taustalla, lehtikujassa, kulkemassa jumalanpalvelukseen. + +On hetki rukoilun. Ma kuulen: kellot kaikaa. + +ROXANE, nousee, kutsuakseen nunnia auttamaan. +Sisaret! + +CYRANO, pidättäen häntä. + Etsiä ei heit' oo enää aikaa: +jos täältä poistutte, sill' aikaa ehdin kuolla. + Nunnat ovat menneet kappeliin, kuuluu urkujen soittoa. +Niin, puuttui sointuja... nyt kaikuvat ne tuolla! + +ROXANE. +Mä teitä rakastan, ah, eläkää! + +CYRANO. + Ei! Ei! +Vain tarinoissa se, kelt' elo kaiken vei, +ken siipirikko on, saa jäntevyyttä käteen, +voi lentoon kohota, kun lailla päivän säteen +nuo sanat viittoo hälle tietä elämään. +Vaan mua ei ne auta: kuolon valtaan jään. + +ROXANE. +Ja min' oon ollut syy tään kaiken onnettuuden! + +CYRANO. +Päinvastoin: näyttänyt oot mulle onnen uuden. +Ei naisen hellyyttä oo tullut osakseni, +mua oma äiti karttoi vuoksi rumuuteni, +ja siskoja ei ollut. Kaunotar kun hymyin +mua lähestyi, ma pilkkaa aavistaen lymyin. +Roxane, sä ystäväni olit ainokainen, +sä elämässäni oot ollut ainut nainen! + +LE BRET, osottaen kuuta, joka loistaa lehvien välitse. +Kas! Toinen ystäväs, joll' ei oo myöskään vertaa! + +CYRANO, hymyillen kuulle. +Niin! + +ROXANE. + Armaan ainoan menetän kaksi kertaa! + +CYRANO. +Käy kuuhun retkeni nyt ilman vaaraa, vaivaa, +ja tänään tarvita ei siihen ilmalaivaa. + +ROXANE. +Te mitä sanotte? + +CYRANO. + Te käytte ihmeihinne? +Niin, mulle valmistetaan paratiisi sinne. +Ne monta ystävää jo ennen sinne vei: +nään siellä Sokrateen, ja siell' on Galilei! + +LE BRET, kuohuksissaan. +Ei! Miss' on oikeus ja järjellisyys? Missä? +Ei hänen vertaistaan oo monta ihmisissä, +niin jalohenkistä, etevää, lahjakasta! +Noin kuoleeko hän nyt, noin eroo maailmasta? + +CYRANO. +Le Bret, te mutisette! + +LE BRET, kylpien kyynelissä. + Kelpo ystäväni! + +CYRANO, nousee, sekavin katsein. +Soturit Gaskonjan, kas, tuoss' on edessäni... +-- Oh... alkuaineet... luomus... mailman rakennus... + +LE BRET. +Hän tieteestänsä hourii noin! + +CYRANO. + Copernicus +on sanonut... + +ROXANE. + Oh! + +CYRANO. + Oot kai ollut katsomassa? +Vaan mitä hittoa hän teki galeijassa?... + + Viimeistä untaan lepäämässä + monsieur de Bergerac on tässä: + fyysikko, ilmapurjehtija, + ja filosoofi, runoilija, + suur' sanaseppä, soittoniekka, + mies, jolla oli nopsa miekka + ja joka suin päin vaaraan juoksi, + myös lempi -- muiden onnen vuoksi. + Kaikk' oli hän, ja kuitenkaan + ei mitään kerrassaan. + +... Vaan anteeksi, en enää satu joutamaan: +kuun säde, nähkääs, saapui mua noutamaan! + + On vaipunut istumaan; Roxanen kyyneleet palauttavat + hänet todellisuuteen, hän hyväilee Roxanen huntua. + +Hänt' älkää vähemmän te surko tämän tähden, +hän hyvä, kaunis oli. Mutta kun ma lähden, +kun ruumis kylmenee, kun olen kalman ruokaa, +niin kahta merkitä te suruhunnun suokaa, +mä pyydän: minuakin hiukan! + +ROXANE. + Vannon sen! + +CYRANO, ankaran vilunväristyksen vavistuttamana, nousee äkkiä. +Ei tässä tuolissa! Ei! Ei! Ei istuen... + Läsnäolijat aikovat kiiruhtaa hänen luokseen. +Ei, älkää auttako!... + Nojautuu puuta vastaan. + Puu vain!... + Äänettömyys. + Se tulee. Kaappaat +kai minut nyt!? Mull' on jo marmoriset saappaat +ja lyijykintaat. Tulee, että narskuu hiekka! + Ojentautuu. +No, vuotan seisoen... + Vetää miekan huotrasta. + ... ja kädessäni miekka! + +LE BRET. +Cyrano! + +ROXANE, voipuneena. + Cyrano! + + Kaikki vetäytyvät kauhuissaan taaksepäin. + +CYRANO. + Tuo lattanoukka, luulen, +nenääni tirkisti ja nauruun veti huulen. + Nostaa miekkansa. +Tää turhaako? Kai niin! Kai kohta tuossa makaan! +... Vaan voiton toivossa ei aina taistellakaan... +On taisto kauniimpaa, kun tietää: se on turhaa... +-- Kas, tuhat tutkainta tuoss' uhkaa mulle murhaa. +Jo ennalta ne kaikki tuntea ma voin! +Seis, Valhe! + Iskee ilmaa miekallaan. + Tuossa sait! -- Ja vääryys, katsos, noin! + Iskee. +Ennakkoluulot, Kierous... kaikki tulkaa tänne, +ma maksan velkani, varokaa itseänne! +-- Häh? Sovintoako ma hieroisin!? En koskaan! +-- Ja Tyhmyys, sinä siinä, esiin astu! Joskaan +en voita, älkää luulko, että kesken lakkaan! +Ei! Loppuun asti näin mä pistän, isken, hakkaan! + Huitoo ilmaa, pysähtyy sitten läähättäen. +Te veitte ruusuni, te laakerini veitte, +mut yksi mulle jäi, vaikk' köyhäksi mun teitte, +se kirkas, kaunis on ja vailla vammaa, vikaa, +ei siinä pienintä oo tahraa eikä likaa, +ja tänä iltana, kun Luojani mä näen, +kun taivaan portista käyn sisään tervehtäen, +niin liikkein kaunehin ja siroin uljahasti +se kaartuu alas auerkynnyksehen asti, +ja korvissani kun soi kutsu: sisään tulkaa, +se mull' on... + Astuu eteenpäin, miekka kohotettuna. + ... kannan... + + Miekka putoaa hänen kädestään, hän horjuu ja kaatuu + Le Bret'n ja Ragueneaun käsiin. + +ROXANE, kumartuu hänen puoleensa ja suutelee hänen otsaansa. + Mitä? + +CYRANO, avaa silmänsä, tuntee Roxanen ja sanoo hymyillen. + Hatun töyhtösulkaa. + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 54802 *** diff --git a/54802-8.txt b/old/54802-8.txt index 2227f4c..2b9c5b3 100644 --- a/54802-8.txt +++ b/old/54802-8.txt @@ -1,10908 +1,10908 @@ -The Project Gutenberg eBook, Cyrano de Bergerac, by Edmond Rostand,
-Translated by Aukusti Simelius
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Cyrano de Bergerac
- Viisinäytöksinen runomittainen sankarinäytelmä
-
-
-Author: Edmond Rostand
-
-
-
-Release Date: May 28, 2017 [eBook #54802]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK CYRANO DE BERGERAC***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-CYRANO DE BERGERAC
-
-Viisinäytöksinen runomittainen sankarinäytelmä
-
-Kirj.
-
-EDMOND ROSTAND
-
-Suomentanut Aukusti Simelius
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Edistysseurojen Kustannus-O.Y.,
-1918.
-
-
-
-
-HENKILÖT:
-
- Cyrano de Bergerac.
- Christian de Neuvillette.
- Kreivi de Guiche.
- Ragueneau.
- Le Bret.
- Carbon de Castel-Jaloux.
- Gaskonjalaissotilaita.
- Lignière.
- De Valvert.
- I Markiisi.
- II Markiisi.
- III Markiisi.
- Montfleury.
- Bellerose.
- Jodelet.
- Cuigy.
- Brissaille.
- Tungetteleva mies.
- I Muskettisoturi.
- II Muskettisoturi.
- Espanjalainen upseeri.
- Rakuuna.
- Ovenvartia.
- Porvari.
- Hänen poikansa.
- Taskuvaras.
- Katsoja.
- Kaartilainen.
- Huilunsoittaja Bertrandou.
- Kapusiinimunkki.
- Kaksi soittajaa.
- Runoilijoita.
- Sokerileipureita.
- Roxane.
- Sisar Marthe.
- Lise.
- Virvokkeiden myyjätär.
- Äiti Marguerite.
- Seuralaisnainen.
- Sisar Claire.
- Näyttelijätär.
- Kamarineito.
- Paashipoikia.
- Kukkastyttö.
-
-Kansaa, porvareita, muskettisotureja, taskuvarkaita, sokerileipureita,
-runoilijoita, gaskonjalaissotilaita, näyttelijöitä, viulunsoittajia,
-paashipoikia, lapsia, sotilaita, espanjalaisia, katsojia,
-näyttelijättäriä, porvarinaisia, nunnia y.m.
-
-Neljä ensimäistä näytöstä v. 1640, viides v. 1655.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN NÄYTÖS
-
-
-Näytäntö Bourgognen hotellissa.
-
-Hotelli Bourgognen sali, v. 1640. Jonkunlainen pallopelihuone, joka on
-siistitty ja järjestetty näytäntöjä varten.
-
-Sali on pitkulainen; se näkyy syrjittäin, siten että yksi sen sivuista
-muodostaa taustan, joka lähtee etualalta, oikealta, ja jatkuu
-vasemmalle taka-alalle, tehden kulman näyttämön kanssa.
-
-Tällä näyttämöllä, josta näkyy yksi nurkkaus, on pitkin kulisseja
-asetettuja penkkejä. Esirippu on laitettu kahdesta kuvakudosmatosta,
-jotka voi vetää syrjään. Koristeverhokkeen yläpuolella kuningassuvun
-vaakunoita. Lavalta johtavat leveät portaat saliin. Portaiden molemmin
-puolin viulunsoittajien paikat. Reunustavalona kynttilöitä.
-
-Kaksi riviä katsojapaikkoja, päälletysten. Ylärivi on jaettu aitioihin.
-Permannolla, joka on teatterin näyttämö, ei ole istuimia; tämän
-permannon taustassa, se on: oikealla, etunäyttämö, muutamia
-porrasmaisesti kohoavia penkkirivejä sekä aitioihin johtavien,
-ainoastaan osittain näkyvissä olevien portaiden alapäässä jonkunlainen
-myymäpöytä, jolla on pieniä kynttilöitä, kukkamaljakolta,
-kristallipikareita, leivoslautasia, pulloja j.n.e.
-
-Taustassa, keskellä, aitioiden alla, teatterin sisäänkäytävä. Suuri ovi
-raollaan, jotta katsojat pääsisivät kulkemaan. Ovipuoliskoissa,
-myymäläpöydän yläpuolella sekä monissa muissa paikoissa punaisia
-ilmoituslehtiä, joissa on sanat _La Clorise_.
-
-Esiripun noustessa sali on hämärä ja vielä tyhjä. Kynttiläkruunut on
-laskettu permannolle, jossa odottavat sytyttämistä.
-
-
-I KOHTAUS
-
- Yleisöä, jota saapuu vähitellen. Sotilaita porvareita,
- lakeijoita, paashipoikia, taskuvarkaita, ovenvartia y.m.,
- sitten markiiseja, CUIGY, BRISSAILLE, virvokkeiden
- myyjätär, viulunsoittajia j.n.e.
-
- Oven takaa kuuluu äänten kohua, sitten muuan sotilas
- tulee kiivaasti sisään.
-
-OVENVARTIA, ajaen häntä takaa.
-Hoi, maksu myös!
-
-SOTILAS.
- Ma tulen ilmaiseksi!
-
-OVENVARTIA.
- Miksi?
-
-SOTILAS.
-No! Tunnet kai sä minut kaartin soturiksi!
-
-OVENVARTIA, toiselle sisääntulevalle sotilaalle.
-Te?
-
-TOINEN SOTILAS.
- Maksa en!
-
-OVENVARTIA.
- Vaan... kuinka?...
-
-TOINEN SOTILAS.
- Musketööri oon.
-
-I SOTILAS, toiselle.
-Se alkaa vasta kello kaksi. Katsomoon
-ei ketään viel' oo tullut. Hiukan miekkailkaamme.
-
- Miekkailevat mukanansa tuomillaan floreteilla.
-
-LAKEIJA.
-Pst!
-
-II LAKEIJA, jo saapunut.
- Samppanjaa?
-
-I LAKEIJA, näyttäen hänelle pelivehkeitä, joita ottaa nuttunsa
-taskuista.
- Kas, nopat, kortit! Pelin saamme
-nyt käyntiin.
-
- Istuutuu lattialle.
-
-II LAKEIJA, istuutuen myöskin lattialle.
- Niinpä niin, sa vanha veikko!
-
-I LAKEIJA, vetää taskustaan kynttilänpätkän, jonka sytyttää ja
-kiinnittää tiputtamalla talia lattiaan.
- Kukaan
-ei näe pimeässä. Siksi otin mukaan
-mä kynttilän... sain salaa taskuun pistetyksi.
-
-II LAKEIJA.
-Käy kiinni! Ruutua!
-
-TOINEN MIEKKAILIJOISTA.
- Hei! Varuillasi! Yksi...
-
-KAARTILAINEN, ajaen kukkastyttöä takaa.
-Voi pimeässä saada saaliin...
-
- Koettaa ottaa tyttöä vyötäisiltä kiinni.
-
-KUKKASTYTTÖ, irrottautuen.
- Sangen niukan!
-
-KAARTILAINEN, seuraten yhä tyttöä.
-Suo suukko!
-
-KUKKASTYTTÖ, pois pujahtaen.
- Näkevät!...
-
-KAARTILAINEN, vetäen hänet pimeään nurkkaan.
- Ei vaaraa!
-
-ERÄS MIES, istuutuen permannolle yhdessä muitten kanssa, joilla,
-kuten hänelläkin, on ruokaa muassaan.
- Syödään hiukan!
-On aikaa!
-
-PORVARI, saattaen poikaansa.
- Istutaanpas tähän, poikaseni.
-
-TOINEN PELAAJISTA.
-Kas, tuoss' on mulla ässä! Näätkös, tikkis meni!
-
-ERÄS MIES, vetäen pullon vaippansa alta ja istuutuen hänkin.
-Näin juon bourgognea...
-
- Juo.
-
- Bourgognessa! Hih! Heisaa!
-
-PORVARI, pojalleen.
-Tää, kuule, ehkä joku huono paikka lie?
- (Katsoo ympärilleen.)
-Suupaltit...
- Keskeyttää, kun muuan sotilas tyrkkää häntä.
- peliveikot...
- Kaatuu pelaajien keskelle.
- juopot...
-
- Nousee nopeasti.
-
-KAARTILAINEN, hänen takanaan, kiusaten yhä tyttöä.
- Suukko!
-
-KUKKASTYTTÖ, torjuen.
- Ei saa!
-
-PORVARI, vieden nopeasti pois poikaansa.
-Ei tajuta vois tässä, -- totta vieköön! -- ei,
-ett' ohjelmassa on Rotrou!
-
-NUORUKAINEN.
- Ja myös Corneille!
-
-JOUKKO PAASHIPOIKIA, tulee käsitysten, tanssien ja laulaen.
-Tra la la la la la!
-
-OVENVARTIA, vakavasti.
- Hoi, kuka siellä veisaa!?
-Pois kujeet!...
-
-I PAASHIPOIKA, loukkautuneen-arvokkaasti.
- Loukkaatte meit' aina epäilyllä!
-
- Vilkkaasti toiselle heti kun ovenvartia on kääntänyt selkänsä.
-
-Sull' onko lankaa?
-
-II PAASHIPOIKA.
- On, ja koukkujakin!
-
-I PAASHIPOIKA.
- Kyllä
-taas meidän onkiimme käy peruukkeja!
-
-TASKUVARAS, epäilyttävän näköisiä miehiä ympärillään.
- Tänne
-toin teidät oppimaan. Nyt neuvon tehtävänne:
-kun varastatte...
-
-II PAASHIPOIKA, huutaen toisille paashipojille, jotka jo
-ovat asettuneet parvelle.
- Missä putket lieneekään?
-
-III PAASHIPOIKA, parvelta.
-Ja herneet?
-
- Puhaltaa herneitä katsomoon.
-
-NUORUKAINEN, isälleen.
- Mitä täällä tänään näytellään?
-
-PORVARI.
-Clorise.
-
-NUORUKAINEN.
- Ja kirjoittaja?
-
-PORVARI.
- Balthasar Baro.
-
-TASKUVARAS, kumppaneilleen.
-Jos pitsi riippuu, sit' ei vedettävä oo,
-se täytyy leikata!
-
-ERÄS KATSOJA, näyttäen toiselle syrjäistä paikkaa.
- Kun täällä ensi kertaa
-Cid näyteltiin, ma istuin tuolla.
-
-TASKUVARAS.
- Kellon sulta
-näin sieppaan...
-
- Näyttää.
-
-PORVARI, pojalleen.
- Näyttelijät, joill' ei ole vertaa,
-on täällä...
-
-TASKUVARAS, tehden pieniä salakähmäisiä vetoliikkeitä.
- Nenäliinat...
-
-PORVARI.
- Montfleury...
-
-KATSOJA, huutaen parvelta.
- Hoi! Tulta!
-
-PORVARI.
-... Bellerose, l'Epy, la Beaupré, Jodelet!
-
-PAASHIPOIKA, permannolla.
-Kas, myyjätär on tuolla!
-
-MYYJÄTÄR, myymäpöytänsä takana.
- Appelsiiniä...
-ja maitoa... ja hyvää marjaviiniä...
-
- Hälinää ovella.
-
-FALSETTIÄÄNI.
-Pois tieltä, roskaväki!
-
-ERÄS LAKEIJA, hämmästyksissään.
- Tokko aikonee
-markiisit permannolle!?
-
-ERÄS TOINEN LAKEIJA.
- Kauaa ei he ole!
-
- Markiisit tulevat.
-
-ERÄS MARKIISI, nähdessään salin olevan miltei tyhjän.
-
-He! Näinkö tyhjää tääll' on, ettei ketään pole
-ees varpaille! Ei tuota häiriötä! Niin
-kuin moukat aikaisin me tänne saavuttiin!
-Ah! hyi! hyi! hyi!
-
- Huomaa olevansa muiden vähää ennen
- saapuneiden aatelismiesten edessä.
-
- Cuigy! Brissaille!
-
- Syleilyä.
-
-CUIGY.
- Oh, onpa täällä
-nyt pimeää!
-
-MARKIISI.
- Siks oonkin pahalla mä päällä.
-
-II MARKIISI.
-Nyt sytyttäjä saapuu! Sali valaistaan.
-
-YLEISÖ, tervehtien kynttilänsytyttäjän tuloa.
-Ah!...
-
-Ryhmitytään sytytettävien kynttiläin ympärille. Joitakuita henkilöitä
-on asettunut parvelle. Lignière tulee permannolle käsikkäin Christian
-de Neuvilletten kanssa. Lignière hiukan huolettomassa asussa, juopon,
-mutta silti hienon näköinen. Christian, joka on hienosti, vaikka hieman
-vanhanaikaisesti puettu, näyttää olevan omiin ajatuksiinsa kiintyneenä
-ja katselee aitioihin päin.
-
-
-II KOHTAUS
-
- Samat, CHRISTIAN, LIGNIÈRE, sitten RAGUENEAU ja LE BRET.
-
-CUIGY.
- Lignière!
-
-BRISSAILLE, nauraen.
- Ja vielä selvänä.
-
-LIGNIÈRE, hiljaa Christianille.
- Kai saan
-mä teidät esittää?
- Saatuaan Christianilta myöntävän viittauksen.
- Parooni Neuvillette.
-
- Tervehtivät toisiaan.
-
-YLEISÖ, ensimäistä sytytettyä kynttiläkruunua nostettaessa.
-Ah!
-
-CUIGY, Brissaillelle, katsoen Christiania.
- Hän on kaunis mies!
-
-I MARKIISI, joka on kuullut.
- Pyh!
-
-LIGNIÈRE, esittäen Christianille.
- Herrat de Brissaille,
-Cuigy ja...
-
-CHRISTIAN, kumartaen.
- Hauska tutustua.
-
-I MARKIISI, toiselle.
- Myöntänet:
-hän kaunis on, vaikk' ovat vaatteet vanhaan muotiin!
-
-LIGNIÈRE, Cuigylle.
-Tourainesta hän aivan äsken tänne tuotiin.
-
-CHRISTIAN.
-Jo viikko tutkia mun Pariisia suotiin,
-ja huomenna ma liityn kaartiin.
-
-I MARKIISI, katsoen aitioihin saapuvia ihmisiä.
- Tunnet kai
-sa presidentti Aubryn?
-
-MYYJÄTÄR.
- Hoi! Hedelmiä, maitoa...
-
-VIULUNSOITTAJAT, virittäen koneitaan.
-La... la...
-
-CUIGY, Christianille, viitaten täyttyvään saliin.
- On väkeä!
-
-CHRISTIAN.
- On!
-
-I MARKIISI.
- Kauneutta ja taitoa!
-
- Tarkastavat naisia, jotka, koreihin vaatteisiin puettuina,
- saapuvat aitioihin. Tervehdyksiä, hymyilyä.
-
-II MARKIISI.
-Kas, neidit de Guéméné...
-
-CUIGY.
- Bois-Dauphin...
-
-I MARKIISI.
- Me heitä
-olemme lempineet...
-
-BRISSAILLE.
- De Chavigny...
-
-II MARKIISI.
- Hän meitä
-nyt pitää leikkinään; -- me oomme lemmen-hullut!
-
-LIGNIÈRE.
-Kas, herra de Corneille Rouenista on tullut!
-
-NUORUKAINEN, isälleen.
-Tääll' akateemikkoja myös kai nähdä saa?
-
-PORVARI.
-Tuoll' on Cureau de la Chambre, Boudu ja Boissat,
-Porchères, Colomby, Bourzeys, Bourdon, Arbaud...
-Jos kuolevat, ei nimi silti kuollut oo.
-
-I MARKIISI.
-Kas, tuolla sinisukkain parvi tiedokas:
-Barthénoïde, Urimédonte, Cassandace,
-Félixérie...
-
-II MARKIISI, ihmetellen.
- No hitto, sull' on muistossas
-nuo kaikki nimet?
-
-I MARKIISI.
- Kaikki!
-
-LIGNIÈRE, vieden Christianin syrjään.
- Tulin seurassanne,
-mä että nähdä saisin tuntemattomanne.
-Vaan hän ei saavu. Lähden krouviin, täältä pois.
-
-CHRISTIAN, pyytäen.
-Ei, älkää! Nimeään en silloin kuulla vois!
-Sen mulle sanotte; siks' ootte täällä tovin:
-te tunnettehan koko kaupungin ja hovin.
-
-SOITONJOHTAJA, lyöden jousellaan nuottitelineensä laitaan.
-No, herrat viuluniekat!...
-
- Nostaa jousen.
-
-MYYJÄTÄR.
- Tulkaa ostamaan!
-On makaroonia ja...
-
- Viuluniekat rupeavat soittamaan.
-
-CHRISTIAN.
- Kun ei vain hän ois
-niin kärkäs kieleltään kuin kaikki täällä ovat.
-Mä pelkään, mull' on oikein syämen tuskat kovat:
-en tohdi kirjoittaa, en tohdi haastaakaan.
-Ma oon vain sotilas, ja puhetaidoton.
- Näyttää taustaan oikealle.
--- Hän tuossa aitiossa joka kerta on.
-
-LIGNIÈRE, aikoen lähteä.
-Mä lähden.
-
-CHRISTIAN, pidättäen häntä yhä.
- Jääkää, pyydän!
-
-LIGNIÈRE.
- D'Assoucy mua vuottaa.
-Ja jano mulle täällä aivan surman tuottaa.
-Oih!
-
-MYYJÄTÄR, kulkee hänen ohitseen tarjointa kantain.
- Mehuvettä?
-
-LIGNIÈRE.
- Hyi!
-
-MYYJÄTÄR.
- Tai maitoa?
-
-LIGNIÈRE.
- Hyi hiis!
-
-MYYJÄTÄR.
-Rivesaltea?
-
-LIGNIÈRE.
- Häh!
- Christianille.
- Hetken vielä viivyn siis.
--- En pitkään aikaan tätä...
- Ottaa pullon käteensä.
- ...maistanutkaan oo.
-
- Istuutuu myymäpöydän lähelle. Myyjätär kaataa
- hänelle rivesaltea.
-
-HUUTOJA, pienen pyylevän ja rattoisan miehen saapuessa.
-Ragueneau! Ah!
-
-LIGNIÈRE, Christianille.
- Herkkutaidon mestari Ragueneau.
-
-RAGUENEAU, sokerileipurin pyhäpuvussa, tullen vilkkaasti
-Lignièreä kohti.
-Tääll' ehkä viel' ei ole herra Cyrano?
-
-LIGNIÈRE, esittäen Ragueneauta Christianille.
-Täss' oivin leipoja ja torttuin täyttelijä;
-sen vannoo runoilija, vannoo näyttelijä.
-
-RAGUENEAU. hämillään.
-Oh! Ei!
-
-LIGNIERE.
- Te, mesenaatti, muka arastelkaa!
-
-RAGUENEAU.
-He syövät luonani...
-
-LIGNIÈRE.
- Ja jäävät teille velkaa.
-
-RAGUENEAU.
-Se kunniaksi mulle...
-
-LIGNIÈRE.
- Itse runoilette!
-
-RAGUENEAU.
-Niin, joskus, sanoivat, ma onnistuin...
-
-LIGNIÈRE.
- Oh, ette
-vain joskus! Taiteelle te uhrejanne kannatte.
-
-RAGUENEAU.
-Mä kyllä sonetista...
-
-LIGNIÈRE.
- Kaakun aina annatte.
-
-RAGUENEAU.
-Vain tortun...
-
-LIGNIÈRE.
- Turhaan ootte vaatimaton noin.
-Ja ballaadista -- jos ma oikein muistaa voin! --
-annatte...
-
-RAGUENEAU.
- Mesileivän.
-
-LIGNIÈRE, vakavasti.
- Oikein sokeroidun.
--- Ja teatteri, sitä...
-
-RAGUENEAU.
- Siitä haltioidun.
-
-LIGNIÈRE.
-Te pääsyliput aina leivoksilla saatte.
-Ne mitä tänään maksaa? Kuulkaa, kertokaatte
-näin meidän kesken!
-
-RAGUENEAU.
- Neljä munavanukasta
-ja kaalipiirakkaa.
- Katsoo kaikkiin suuntiin.
- Tää ihmettä on vasta,
-etten nää Cyranota täällä!
-
-LIGNIÈRE.
- Niinkö! Miksi?
-
-RAGUENEAU.
-Nyt näytteleehän Montfleury, -- kas, siin' on niksi!
-
-LIGNIÈRE.
-Niin, lieneepihän sillä tynnyrillä tänään
-Phédonin osa kyllä esitettävänään,
-vaan mitä Cyrano voi siitä välittää?
-
-RAGUENEAU.
-Siis ette ole kuullut?
-
-LIGNIÈRE.
- En.
-
-RAGUENEAU.
- No, tietäkää:
-hän Montfleurytä vihaa, eikä tämän sallis
-hän esiintyä, kun on taide hälle kallis.
-
-LIGNIÈRE, tyhjentäen neljättä lasia.
-No, entä sitten?
-
-RAGUENEAU.
- Sentään Montfleury...
-
-CUIGY, joka on tullut lähemmäksi.
- Niin kyllä,
-hän näyttelee. Ei häneen kaikkein kiellot yllä.
-
-RAGUENEAU.
-Vai ei! No, nähdään!
-
-I MARKIISI.
- Ken on Cyrano?
-
-CUIGY.
- Hän on
-mies muuan... yhtä, toista... hurja, huoleton.
-
-II MARKIISI.
-Kai aatelia?
-
-CUIGY.
- Kyllä. Kuuluu kaartiin hänkin.
- Näyttää erästä aatelismiestä, joka kulkee
- salissa kuin jotain etsien.
-Tuoll' on Le Bret. Hän teille kertoo enemmänkin.
- Kutsuu.
-Le Bret!
- Le Bret tulee heitä kohden.
-Te Cyranota haette?
-
-LE BRET.
- Niin haen.
-Oon levoton!...
-
-CUIGY.
- Hän on kai merkillinen mies?
-
-LE BRET, vakuuttavasti.
-Ei hänen vertaistaan oo alla taivaan laen.
-
-RAGUENEAU.
-Hän runoilija on!
-
-CUIGY.
- Ja sanaseppä!
-
-LE BRET.
- Niin,
-ja soittoniekka!
-
-BRISSAILLE.
- Fyysikko!
-
-LIGNIÈRE.
- Ja Herra ties,
-miks' oudon-kummat piirteet hälle annettiin!
-
-RAGUENEAU.
-Niin, totta, luulen kyllä, kasvoillaan ei voisi
-hän lumota, ei seuran kaunisteena oisi,
-mut ylväin oikkuinensa, siitä varma oon,
-ois oivin henkilö hän ollut Jacques Gallot'n,
-tää riitelijä, vilkas, hupsu töyhtölakki,
-joll' aina päällänsä kuusliepeinen on takki;
--- sit' ylpeänä hän kuin kukko sulkiansa
-ain' ilmaan nostaa takaa... täältä!... huotrallansa --
-niin arka arvostaan kuin koskaan kukaan muu,
-ken ylpeästä Gaskonjasta polveutuu;
-ja nenä sitten -- sitä saattaa kuvitella,
-kun muistaa, millainen on armas Pulcinella. --
-Kun ohi käydään, sitä aina arvioidaan
-ja sanotaan: "Kas kuinka liiotella voidaan!"
-tai nauretaan: "Pois kohta pannaan nenä tuo!"
-Mut Cyrano sen siinä aina olla suo.
-
-LE BRET, kohauttaen päätään.
-Jos sen sa huomaat vain, on silloin henkes halpa.
-
-RAGUENEAU, ylpeästi.
-Kuin kuolon miekka iskee silloin miehen kalpa.
-
-I MARKIISI, olkapäitään kohauttaen.
-Hän tule ei.
-
-RAGUENEAU.
- Hän tulee. Vetoako lyödään.
-Te saatte kanan...
-
-I MARKIISI, nauraen.
- Hyvä! -- Milloinkas se syödään? --
-
- Ihastuksen hälinää salissa. Roxane ilmestyy aitioonsa.
- Hän istuutuu eteen; hänen seuralaisnaisensa asettuu taakse.
- Christian, joka par'aikaa maksaa myyjättärelle, ei katso
- sinnepäin.
-
-II MARKIISI, huudahtaen.
-Ah, herrat, hän on aivan lumoava!
-
-I MARKIISI.
- Näen:
-hän on kuin mansikka, kuin marja viinimäen!
-
-II MARKIISI.
-Niin viileä ja raitis, että pelkoon häätyy:
-jos liki käy, niin varmaan sydän-parka jäätyy.
-
-CHRISTIAN, nostaa päätään, huomaa Roxanen ja tarttuu
-kiivaasti Lignièren käsivarteen.
-Se hän on!
-
-LIGNIÈRE, katsoen.
- Hänkö?
-
-CHRISTIAN.
- Hän. Nyt nimen kuulla saanen!
-Mä pelkään niin!
-
-LIGNIÈRE, maistellen viiniään.
- Magdeleine Robin. Vaan hän Roxanen
-nimeä käyttää. -- Sinisukka!
-
-CHRISTIAN.
- Oih!
-
-LIGNIÈRE.
- Hän vapaa
-on. Orpo. Serkku Cyranon...
-
-CHRISTIAN.
- Vai sillä tapaa!
- Tällä hetkellä tulee aitioon hieno herrasmies, jonka kaulassa
- on sininen ritarinauha, ja haastelee hetkisen, seisten,
- Roxanen kanssa. Christian hätkähtää.
- Ken?
-
-LIGNIÈRE, alkaa juopua, vilkuttaa silmiään.
-Kreivi... heh... De Guiche! Roxanea hän lempii,
-vaan naimisiss' on -- siksi epäilee ja empii:
--- on kardinaali hänen rouvallensa sukua.
-No, kreivi osaa hyvin järjestää ja laittaa:
-Roxanen alikreivi Valvertille hän naittaa.
-Valvert on tyytyväinen, tytöstä ei lukua:
-vähätpä, iloinen hän olkoon taikka sureva!
-De Guiche on mahtimies. He, he! Hän temput tietää!
--- Vaan siit' oon tehnyt komman... hyvän... kuulla sietää!
-Sen loppu varsinkin on onnistunut... pureva!
-
- Nousee hoiperrellen, nostaa lasiaan, valmiina lausumaan.
-
-CHRISTIAN.
-Ei! Jääkää hyvästi!
-
-LIGNIÈRE.
- Te lähdettekö?
-
-CHRISTIAN.
- Lähden
-Valvertin luokse!
-
-LIGNIÈRE.
- Älkää! Älkää Herran tähden!
-Hän tappaa teidät!
- Viittaa silmäniskulla Roxaneen.
- Jääkää! Teitä katsotaan!
-
-CHRISTIAN.
-Mä jään!
-
- On mietteissään. Taskuvarasjoukko, nähdessään hänen seisovan
- ajatuksissaan, pää pystyssä, suu auki, lähestyy häntä.
-
-LIGNIÈRE.
- Ja minä menen. Ehkä juoda saan
-taas kerrankin. Mua jano vaivaa. Kapakassa
-mua odotetaan.
-
- Menee hoippuen.
-
-LE BRET, joka on kiertänyt salin, tulee Ragueneauta
-kohden; levollisesti.
- Hän on poissa.
-
-RAGUENEAU, epäillen.
- Vuotan tovin...
-
-LE BRET.
-Ehk'ei hän tiedä mitä tääll' on ohjelmassa!
-
-YLEISÖ.
-Hoi! Alkakaa jo! Heti! Myöhä on jo kovin!
-
-
-III KOHTAUS
-
- Samat, paitsi Lignière; DE GUICHE, VALVERT, sitten MONTFLEURY.
-
-ERÄS MARKIISI, nähden De Guichen, joka, tullen Roxanen aitiosta,
-kulkee permannon halki liehakoitsevien herrain ympäröimänä; joukossa
-on m.m. alikreivi De Valvert.
-De Guiche, hän kustantaapi itsellensä hovin.
-
-ERÄS TOINEN.
-Hyi!... Hän on Gaskonjasta. Sen voi nähdä vielä.
-
-I MARKIISI.
-Vaan hän on kylmä, viekas. Eespäin arvon tiellä
-hän kulkee... Parast' että häntä tervehdimme.
-
- Menevät De Guicheä kohti.
-
-II MARKIISI.
-Noin kauniit nauhat! Mitä värit merkinnevät?
-"Suo-suukko-armaani?" vai: "Nyt-on-lemmen-kevät?"
-
-DE GUICHE.
-Ei. "Sairast' Espanjaa" me niillä muistelimme.
-
-I MARKIISI.
-Ne värit tosiaan ei valehtele. Pahoin
-käy Espanjan. Se Flanderista ehein nahoin
-ei pääse, kiitos teidän!
-
-DE GUICHE.
- Ehkä lähtisimme
-jo näyttämölle?
- Suuntaa askeleensa, kaikkien markiisien ja aatelismiesten
- seuraamana, näyttämölle. Kääntyy ja huutaa.
- Hoi, Valvert!
-
-CHRISTIAN, joka kuuntelee heitä ja pitää silmällä,
-hätkähtää tämän nimen kuullessaan.
- Mä pyydän heittää
-päin kasvojanne...
- Pistää käden taskuunsa ja saa kiinni sitä tyhjentämässä
- olevan taskuvarkaan kädestä. Kääntyy.
- Mitä!?
-
-TASKUVARAS.
- Ai! Ai!
-
-CHRISTIAN, irti päästämättä.
- Hansikasta
-ma etsin...
-
-TASKUVARAS, surkeasti hymyillen.
- Löysittekin käden!
-
-CHRISTIAN.
- Tääpä vasta!...
-
-TASKUVARAS, käytöstapaa muuttaen; nopeasti, hiljaa.
-Voi, päästäkää! Mä kerron kaikki! Mitään peittää
-en tahdo...
-
-CHRISTIAN, yhä pitäen hänestä kiinni.
- Kerrotte? Ja mitä?
-
-TASKUVARAS.
- Salaisuuden.
-Lignière, ken jätti teidät, varomattomuuden
-on suuren tehnyt...
-
-CHRISTIAN, kuten ennen.
- Minkä?
-
-TASKUVARAS.
- Jotain runoilullaan
-on loukannut. Se hälle kostamaan nyt tullaan.
-Hän hetken päästä voidaan kuoliaaksi piestä.
-Par'aikaa vuottamassa hänt' on sata miestä.
-
-CHRISTIAN.
-Mi... mitä? Sata!? Missä?
-
-TASKUVARAS.
- Hiljaa!
-
-CHRISTIAN, olkapäitään kohauttaen.
- Oh!
-
-TASKUVARAS, tärkeän näköisenä.
- Hsst!
-
-CHRISTIAN.
- Missä?
-Mä...
-
-TASKUVARAS.
- Neslen portilla. Te häntä varottakaa!
-
-CHRISTIAN, joka vihdoinkin irrottaa kätensä hänen ranteestaan.
-Niin, jos mä hänet löydän. Mutta ken sen takaa!
-
-TASKUVARAS.
-Te käykää kapakoissa: "Viiniämpärissä"
-ja "Männynkävyssä" ja "Kultasiivilässä"
-ja muissa sellaisissa häntä etsimässä; --
-ja jos te ette häntä silloin niissä nää,
-niin sana asiasta aina jättäkää.
-
-CHRISTIAN.
-Ma juoksen! Oh, nuo roistot! Sata yhtä vastaan!
- Katsoo rakkaasti Roxaneen.
-Vaan hän!
- Katsoo kiukustuneena Valvertia.
- Ja hän!... -- Ei, nyt on minun ainoastaan
-Lignièreä muistettava. Pelastamaan hänet!
-
- Poistuu juosten. -- De Guiche, alikreivi, markiisit, kaikki
- aatelismiehet ovat menneet näyttämölle, asettuakseen siellä
- oleville istuimille. Permanto on aivan täynnä. Aitioissakaan
- ei ole yhtään tyhjää paikkaa.
-
-YLEISÖ.
-Hoi, alkakaa!
-
-ERÄS PORVARI, jonka peruukki nousee ilmaan, tartuttuaan
-parvella olevan paashipojan onkeen.
- Mun peruukkini!
-
-ILOISIA ÄÄNIÄ.
- Kaljupää!...
-Ha! ha! ha!... Hyvin pojat!... Tää on hauskaa, tää!
-
-PORVARI, raivoissaan, heristäen nyrkkiään.
-Hyi, senkin rakki! Vielä tämän hyvittänet!
-
-NAURUA JA HUUTOJA, jotka alkavat äänekkäästi, mutta hiljenevät.
-HA! HA! HA! ha! ha! ha!
-
- Täydellinen hiljaisuus.
-
-LE BRET, hämmästyneenä.
- Tää äänettömyys miksi?
- Muuan katsoja puhuu hänelle hiljaa.
-Ah!
-
-KATSOJA.
- Arveluni käyvät yhä varmemmiksi.
-
-ÄÄNTEN PORINAA.
-Hst! -- Hän on tuolla! -- Ei! -- On. -- Nurkka-aitiossa. --
-Ken? -- Kardinaali. -- Niinkö? -- Kardinaali? -- Niin!
-
-PAASHIPOIKA.
-Hyi, hitto! Ryhtyä ei nyt voi kujeisiin!...
-
- Näyttämöltä kuuluu lyöntejä. Kaikki liikkumattomina
- paikoillaan. -- Odotusta.
-
-MARKIISIN ÄÄNI, hiljaisuudessa, esiripun takaa.
-Hoi, niistäkää tää kynttilä!
-
-II MARKIISI, pistäen päänsä esiripun aukosta.
- Hoi, tuoli, jossa
-saan istua!
-
- Tuoli lähetetään päiden ylitse, siirtämällä sitä kädestä
- käteen. Markiisi katoaa näkyvistä, heitettyään
- lentosuukkosia aitioihin.;
-
-KATSOJA.
- Ma vaadin hiljaisuutta!
-
- Kolme lyöntiä. Esirippu avautuu. Kuvaelma. Markiisit istuvat
- näyttämön sivuilla huolettomissa asennoissa. Tausta esittää
- sinertävään värituntuun viritettyä ihanteellista maisemaa.
- Neljä pientä kristallikruunua valaisee näyttämöä. Viulut
- soivat hiljaa.
-
-LE BRET, hiljaa Ragueneaulle.
- Nyt
-se alkaa. Montfleurykö?
-
-RAGUENEAU, hänkin hiljaa.
- Niin. Hän ensimmäisnä.
-
-LE BRET.
-Ei Cyrano oo täällä.
-
-RAGUENEAU.
- Siispä hävinnyt
-oon vedon.
-
-LE BRET.
- Hyvä ettei tullut hurjapäisnä.
-
- Kuuluu kansansävel ja Montfleury ilmestyy näyttämölle; hän on
- luonnottoman lihava, paimenpuvussa, ruusuilla koristettu hattu
- päässä, toiselle korvalle kallellaan; puhaltaa säkkipilliä.
-
-PERMANNOLLA OLIJAT, käsiään taputtaen.
-Hei, Montfleury!
-
-ÄÄNI.
- Oot hyvin aina näytellyt!
-
-MONTFLEURY, tervehdittyään, näyttelee Phédonin osaa.
-"Ah, onnekas, ken jätti kauas hovin melun
-ja hiljaisuudess' alkoi aatos-askartelun,
-ken, tuulen leikkiessä veessä, maassa, puussa..."
-
-MUUAN ÄÄNI, permannon keskeltä.
-Sa lurjus, sanoinhan, sa ettet tässä kuussa
-saa näytellä!
-
- Hämmästys. Kaikki kääntyvät katsomaan. Hälinää.
-
-ERI ÄÄNIÄ.
- Hä? -- Mitä? -- Kuka?...
-
- Aitioissa istujat nousevat seisomaan, nähdäkseen.
-
-CUIGY.
- Hän se on!
-
-LE BRET, pelästyen.
-Oh! Cyrano!
-
-ÄÄNI.
- Sä narrein narri! Katsomon
-saat jättää rauhaan! Alas sieltä!
-
-YLEISÖ, Ioukkautuneena.
- Oh!
-
-MONTFLEURY.
-Vaan minä...
-
-ÄÄNI.
- Vai ettet tottele?! Vai niskottelet sinä?!
-
-ERI ÄÄNIÄ, permannolta, aitioista.
-Hst! -- Riittää! -- Montfleury, te näytelkää! -- Pois pelko!
-
-MONTFLEURY, epävarmalla äänellä.
-
-"Ah, onnekas, ken jätti..."
-
-ÄÄNI, uhkaavasti.
- Eikö sull' oo selko
-mun käskystäni? Taikka ehkä tahdot kuulla,
-mitenkä huminaa voi korviin saada -- puulla!?
-
- Keppi näkyy ilmassa päiden yläpuolella.
-
-MONTFLEURY, yhä heikommalla äänellä.
-
-"Ah, onnekas, ken..."
-
- Keppi heiluu.
-
-ÄÄNI.
- Ulos!
-
-PERMANNOLLA OLIJAT.
- Oh!
-
-MONTFLEURY, tukahtuvalla äänellä.
- "Ah, onnekas..."
-
-CYRANO, nousee seisomaan tuolille, käsivarret ristissä rinnalla, hattu
-toisella korvalla, viikset ylös kierrettyinä; hirveä nenä.
-Sa suututat mun itsepintaisuudellas!
-
- Hänen esiintymisensä aiheuttaa hämmennystä.
-
-
-IV KOHTAUS
-
- Samat, CYRANO, sitten BELLEROSE, JODELET.
-
-MONTFLEURY, markiiseille.
-Mua tulkaa auttamaan!
-
-ERÄS MARKIISI, välinpitämättömästi.
- No, näytelkäähän!
-
-CYRANO.
- Pelkään:
-jos poistu et, mun täytyy antaa sulle selkään.
-
-MARKIISI.
-Jo riittää!
-
-CYRANO.
- Markiisit, jos vaikene jo ette,
-niin kanssa miekkani te kohta haastelette!
-
-KAIKKI MARKIISIT, nousten seisomaan.
-Tää liikaa on jo... Liikaa!... Montfleury...
-
-CYRANO.
- Jos hän
-ei mene, hänet, totta vieköön, höyhennän!
-
-MUUAN ÄÄNI.
-Vaan...
-
-CYRANO.
- Pois, ja pian!
-
-TOINEN ÄÄNI.
- Mutta...
-
-CYRANO.
- Viipyykö hän vielä?
- Tekee sellaisen liikkeen kuin käärisi hihojaan ylös.
-No, menen näyttämölle! Saatanhan ma siellä
-tuon paksun rasvaruhon kyllä paloittaa.
-
-MONTFLEURY, kooten kaiken arvokkuutensa.
-Ken mua loukkaa, loukkaa itse Thaliaa!
-
-CYRANO, hyvin kohteliaasti.
-Jos Thalia vain tuntis herra Montfleuryn,
-ken häntä loukkaa, -- varmaan nähdä saataisiin,
-hän että koturninsa antais jonkun kerran
-koskettaa jotain paikkaa tämän arvon herran.
-
-PERMANNOLLA OLIJAT.
-Montfleury! Montfleury! Clorise!
-
-CYRANO, niille, jotka huutavat hänen ympärillään.
- Mä pyydän, armahtakaa
-mun huotraani! Jos jatkuu tää, niin min' en takaa,
-se vaikka sisältänsä säilän sinkauttaisi!
-
- Piiri laajenee.
-
-JOUKKO, väistyen.
-Heh!
-
-CYRANO, Montfleurylle.
- Poistu!
-
-JOUKKO, lähestyen ja mutisten.
- Ohhoh!
-
-CYRANO, kääntyen nopeasti.
- Häntä enkö pois ma saisi!
-
- Hänestä etäännytään taas.
-
-ERÄS ÄÄNI. laulaa taustassa.
-
- Cyrano valtioi;
- no, ei se haittaa ketään:
- hän sill' ei mitään voi,
- Clorise se esitetään.
-
-KAIKKI, laulavat.
-
- Clorise! Clorise!
-
-CYRANO.
-Jos joku uskaltaa tuon laulun vielä laulaa,
-niin hänet siihen paikkaan tämä miekka naulaa!
-
-ERÄS PORVARI.
-Oh, ette ole Simson!
-
-CYRANO.
- Aasin leukaluu
-ois teillä ehkä antaa?
-
-ERÄS NAINEN, aitioisa.
- Tää on hirveätä!
-
-ERÄS HERRA.
-En tällaist' ole nähnyt!
-
-II NAINEN.
- Tätä kauhistuu!
-
-PORVARI.
-Hyi! Häpeänä täytyy minun pitää tätä!
-
-PAASHIPOIKA.
-Hei, tää on hauskaa!
-
-PERMANNOLLA OLIJAT.
- Kas! -- Montfleury! -- Cyrano!
-
-CYRANO.
-Ma vaadin hiljaisuutta!
-
-PERMANNOLLA OLIJAT.
- Oh! Mää! Muuh! Huu! Hoo!
-
-CYRANO.
-Mä käs...
-
-PAASHIPOIKA.
- Miau!
-
-CYRANO.
- Mä käsken teidän vaiti olla!
-Ja taistoon vaadin kaikki tässä, permannolla.
--- Nimenne, pyydän! -- Tänne, nuoret urhot, käykää!
-Jokainen vuorollaan. No, pian järjestäykää! --
-Ken tahtoo alkaa leikin? Hän, sen vannon, saa
-nyt oikein komeasti manaan matkustaa!
-Te, herra? Ette? Te? Ei! Ymmällä mä oon.
--- Ken kuolla tahtoo nyt, hän sormen nostakoon!
- Äänettömyys.
-Heh! Kainojako oisi täällä nyt niin monta,
-jotk' eivät kehtaa nähdä miekkaa alastonta?
-Ei yhtään nimeä? -- Ei sormea? -- Siis näen,
-ett' asiaan saan käydä.
- Kääntyen näyttämöön päin, jossa Montfleury odottaa hädissään.
- Aiot siellä seistä?
-Oot paise, joka' täytyy saada kiirehtäen
-pois näyttämöltä...
- Käsi miekankahvassa.
- -- toivon: ilman leikkuuveistä.
-
-MONTFLEURY.
-Mä...
-
-CYRANO, laskeutuu alas tuolilta, istuutuu muodostuneen
-piirin keskelle, kuin olisi kotonaan.
- Kolme kertaa lyön nyt yhteen käsiäni.
-Sa kolmannella poistut!
-
-PERMANTOYLEISÖ, huvitettuna.
- Hyvä! Hah, hah!
-
-CYRANO, lyöden yhteen käsiään.
- Yksi!
-
-MONTFLEURY.
-Mä...
-
-ÄÄNI, aitiosta.
- Jääkää!
-
-ÄÄNIÄ, permannolta.
- Hän ei jää! -- Hän jää! -- Oon ihmeissäni! --
-Tää miten päättyneekään!?...
-
-MONTFLEURY.
- Ehkä vältetyksi
-mä...
-
-CYRANO.
- Kaksi!
-
-MONTFLEURY.
- Luulen että järkevämpää vois
-kai olla...
-
-CYRANO.
- Kolme!
-
- Montfleury katoaa kuin laskuluukun kautta. Naurun,
- vihellysten, huutojen myrsky.
-
-ÄÄNIÄ YLEISÖN JOUKOSTA.
- Eipä tuota luullut ois! --
-Huh! -- Raukka! -- Takaisin!
-
-CYRANO, mielissään, heittäytyy selkänojaan tuolilleen
-ja panee jalkansa päälletysten ristiin.
- Hän tuskin kuuntelee.
-
-ERÄS PORVARI.
-Puhuja!
- Bellerose tulee esiin ja tervehtii.
- Ah!... Bellerose!
-
-BELLEROSE, hienosti.
- Kun, herrat...
-
-PERMANTOYLEISÖ.
- Ei! -- Jodelet!
-
-JODELET, tulee esiin, puhuu nenä-äänellä.
-Te, karjalauma!
-
-PERMANTOYLEISÖ.
- Hyvä! Oikein alotat sa!
-
-JODELET.
-Se suuri taiteilija, joll' on suuri vatsa,
-ja joka juuri siksi tääll' on suosiossa,
-on tuntenut, ett' täytyy tuossa tuokiossa...
-
-PERMANTOYLEISÖ.
-Se raukka!
-
-JODELET.
- ... hänen päästä ulos...
-
-PERMANTOYLEISÖ.
- Takaisin
-hän tulkoon!
-
-JOTKUT.
- Ei!
-
-TOISET.
- Hän tulkoon!
-
-NUORUKAINEN, Cyranolle.
- Mutta tietenkin
-teill' on kai joku syy vihata Montfleurytä?
-
-CYRANO, kohteliaasti, yhä istuen.
-Te nuori ankanpoika, onhan mulla niitä:
-On kaksi, vaikka yksi riittäis hyvin. Nähkää:
-Pro primo: hän on kurja näyttelijä, ähkää
-ja puhkaa; runoa hän lausuu läähättäen
-kuin nousis taakkaa kantain päälle jyrkän mäen!
--- Secundo: se on salaisuus...
-
-VANHA PORVARI, hänen takanaan.
- Vaan kaikki luuli
-tääll' että näytellään, ja te...
-
-CYRANO, kääntäen tuolinsa porvariin päin; kunnioittavasti.
- Te vanha muuli!
-Keskeytin Montfleuryn, ja mun on hyvä olla.
-Baro!? Hm! Arvoltaan hän yhtä on kuin nolla!
-
-NEITOSET, aitioissa.
-Baro! -- Oh, taivas! -- Miten sanoakaan voidaan?! --
-Ah! -- Oh! -- Sa kuulitko? -- Me häntä jumaloidaan!
-
-CYRANO, kääntäen istuimensa aitioita kohti, sirosti.
-Te rakkaat kaunottaret! Kukoistakaa aina,
-säteilkää, olkaa meille taivaan kallein laina,
-ihanaks' elomme ja unelmamme luokaa,
-iloitkaa! -- mutta meidän arvostella suokaa.
-
-BELLEROSE.
-Vaan ken suo hyvityksen meille tappioista?
-
-CYRANO, kääntäen tuolinsa näyttämöön päin.
-Se oli viisas sana. En oo kuullut toista
-mä tänään.
- Nousee, heittää rahakukkaron näyttämölle.
- Thespiin vaippa jääköön eheäksi,
-Tän ehkä tällä kertaa näätte riittäväksi.
-
-YLEISÖ, häikäistynä.
-Ah!... Oh!...
-
-JODELET, siepaten vikkelästi rahapussin ja punniten sitä kädessään.
- Te tähän hintaan saatte milloin vaan
-Clorisen esityksen kesken loppumaan!
-
-YLEISÖ.
-Huu!... Huu!...
-
-JODELET.
- Niin! Huutakaa, on siitä laiha tulos!
-
-BELLEROSE.
-Nyt sali tyhjäksi!...
-
-JODELET.
- Niin! -- Menkää! Kaikki ulos!
-
- Ruvetaan tekemään lähtöä, Cyranon katsellessa tyytyväisenä.
- Mutta yleisö pysähtyy piankin kuuntelemaan seuraavaa keskustelua,
- ja lähtö keskeytyy. Aitioissa istuvat naiset, jotka jo olivat
- nousseet seisomaan ja ottaneet vaippansa hartioilleen, pysähtyvät
- kuuntelemaan ja istuutuvat viimein uudestaan.
-
-LE BRET, Cyranolle.
-Tää oli hassua!
-
-TUNGETTELEVA MIES, joka on lähestynyt Cyranota.
- Noin Montfleuryn te pois
-ajoitte, mutta häll' on suuri suosijansa,
-Candalen herttua! Vaan ehkä teillä kanssa
-on suojelija?
-
-CYRANO.
- Ei!
-
-TUNGETTELEVA.
- Ei ketään, joka vois
-suurella nimellään...?
-
-CYRANO.
- Ei!
-
-TUNGETTELEVA.
- Eikö?
-
-CYRANO, tuskastuneesta
- Kaksi kertaa
-sen sanoin jo. En sitä kolmannesti kertaa.
- Käsi miekankahvassa.
-Ja sentään monellakaan ei niin oivallista
-oo suojelijaa!
-
-TUNGETTELEVA.
- Mutta teidät kaupungista
-pois karkotetaan.
-
-CYRANO.
- Tuskin sentään teen sen matkan!
-
-TUNGETTELEVA.
-Vaan käsi herttuan ulottuu kauas!
-
-CYRANO.
- Kyllä!
-Vaan s'ei niin pitkälle kuin tämä käsi yllä.
-jos varsinkin ma sitä tällä...
- Osottaa miekkaansa.
- ... hiukan jatkan.
-
-TUNGETTELEVA.
-Vaan ette vaatine kai...?
-
-CYRANO.
- Vaadin.
-
-TUNGETTELEVA.
- Mutta...
-
-CYRANO.
- Nyt
-täyskäännös! Ulos!
-
-TUNGETTELEVA.
- Mutta...
-
-CYRANO.
- Teitä sietänyt
-oon liian kauan. Mitä siinä tirkistätte?
-Mun nenäänikö?
-
-TUNGETTELEVA, typertyneenä.
-Minä... min' en tietänyt...
-
-CYRANO.
- Vai ette?...
-
-TUNGETTELEVA.
-Min' en tiedä, muista...
-
-CYRANO, astuen häntä kohti.
- Virkistätte
-kai vielä muistoanne! -- Mikä nenässäni
-niin hämmästyttää?
-
-TUNGETTELEVA, peräytyen.
- Enhän...
-
-CYRANO.
- Ehkä, ystäväni,
-se heiluu, häilyy niin kuin vyöllä ruutisarvi?
-
-TUNGETTELEVA, kuten äsken.
-En...
-
-CYRANO.
- Ehkä nenälläni marssii kärpäsparvi?
-
-TUNGETTELEVA.
-Vaan...
-
-CYRANO.
- Ehkä siin' on joku liika kasvannainen?
-
-TUNGETTELEVA.
-Ma...
-
-CYRANO.
- Ehk' on liian käyrä, pöllön noukan lainen?
-
-TUNGETTELEVA.
-Ei suinkaan...
-
-CYRANO.
- Mitä sitten siin' on tavatonta?
-
-TUNGETTELEVA.
-Oh...
-
-CYRANO.
- Lienee luonnon-oikku, joit' ei ole monta?
-
-TUNGETTELEVA.
-Oon koettanut olla katsomatta sitä.
-
-CYRANO.
-Vai koettanut! Eikö miellytä se? Mitä?
-
-TUNGETTELEVA.
-Vaan, herra...
-
-CYRANO.
- Väri ehk' on mielestänne huono?
-Tai muoto? Ehkä oon kuin mikä sarvikuono?
-
-TUNGETTELEVA.
-Ei, ei...
-
-CYRANO.
- No miksi sitten töllistellen seistä? --
-Kenties se lienee aivan liian suuri teistä?
-
-TUNGETTELEVA, änkyttäen.
-Ei, se on pieni, pienen-pieni!
-
-CYRANO.
- Tätä nenää
-sanotte pieneksi! Mua tuskin voisi enää
-pahemmin pilkata!...
-
-TUNGETTELEVA.
-
- Oh, taivas!
-
-CYRANO.
- Niin, niin juuri!
-Mun nenäni on suuri. Kuuletteko? Suuri!
-Te lattanokka, tyhmä, tyhjä, kaistapää,
-mä nenästäni ylpeilen, se tietäkää!
-Se merkkinä on aina mielen hyvyydestä
-ja neron lennosta ja hengen syvyydestä;
-se vapaamieliseksi, suoraksi mun näyttää
-ja rohkeaksi, kun on tarvis miekkaa käyttää,
-niin, semmoiseksi, että itsestänne ette
-voi milloinkaan -- ja sen te hyvin tietänette! --
-sellaista ajatella. Mutta teistä hohtaa,
-te narrimainen lurjus, juuri tuolta kohtaa...
-
- Lyö korvalle.
-
-TUNGETTELEVA.
-Ai!...
-
-CYRANO.
-
- ... Kasvoiltanne, puute tiedon, älyn, neron,
-ja se se juuri tekee kahden miehen eron!
- Kääntää hänet ympäri olkapäistä, antaa teon seurata
- seuraavia sanoja.
-Ja nenänykerönne on vain aihe huoleen:
-se nytkin tuottaa teille potkun takapuoleen.
-
-TUNGETTELEVA.
-Ai, apuun!
-
-CYRANO.
- Tietäköön, ken töllistelee mua,
-ken nenän vuoksi tahtoo mua halveksua,
-jos hän on kunnon mies, niin näin en häntä päästä:
-saa potku kyllä jäädä, mutt' en miekkaa säästä!
-
-DE GUICHE, joka on tullut näyttämöltä markiisien kanssa.
-Tää käy jo ikäväksi.
-
-DE VALVERT, olkapäitään kohauttaen.
- Tyhjää kerskailua!
-
-DE GUICHE.
-Vaan miks' ei kukaan hälle vastaa?...
-
-DE VALVERT.
-
- Eikö kukaan!
-No, eihän vastausta oo vielä tarvittukaan.
-Vaan nyt hän saa sen, kunhan odotatte tovin.
- Lähestyy Cyranota, asettuu hänen eteensä ja tarkastelee
- häntä tyhmän-ylpeästi.
-Hm. Teidän nenänne on kovin suuri.
-
-CYRANO, hyvin vakavasti.
- Kovin.
-
-DE VALVERT, nauraen.
-Haa!
-
-CYRANO, järkähtämättömän levollisesti.
- Eikö muuta?...
-
-DE VALVERT.
- Mutta...
-
-CYRANO.
- Tuo ei suinkaan riitä!
-Niin kovin paljonhan on sanomista siitä. --
-Vois mahtipontisesti lausua: "Jos saisin
-ma moisen nenän, pois sen kohta leikkauttaisin!"
-Ja ystävällisesti: "Katso toki tarkkaan,
-sun nenäs ettei mene juodessasi sarkkaan!"
-Tai kertoin: "Se on kuokka, särkkä, niemenkärki;
-ei, niemimaa se on, -- sen sanoo selvä järki!"
-Ja ihmetellen: "Kumma on tuo lippaan laatu:
-kai siihen mahtumaan on musteet, kynät saatu!"
-Hienosti: "Lienette kai lintuin suojelija,
-kun mukananne ain' on niille leposija!"
-Tai hurjasti: "Kun teidän tupakoidessanne
-savua nousee tuosta savupiipustanne,
-niin ette ihmetelle, vaikka naapurinne
-tois, sammuttaakseen palon, sangon vettä sinne."
-Ja varottaen: "Kuulkaa, kuulkaa! Katsokaahan,
-tuon nenän paino ettei kaada teitä maahan!"
-Tai hellästi: "Te tehkää päivänvarjo, jotta
-nenänne kaunis väri säilyis vauriotta!"
-Pedanttisesti näin: "Aristophanes keksi
-sanoa hippocampelephantcamelokseksi
-eläintä, joka on kuin pelkkää luuta ihan:
-se kärsäänsä ois hyvin tarvinnut tuon lihan."
-Tai seuramiessä: "Tuo lie viime muodin mukaan;
-se oiva hattunaula, sit' ei kiellä kukaan!"
-Tai liiotellen: "Ei tuon läpi tuulet pääse;
-se ei siis kylmene, ja nuhattakin jää se!"
-Tai draamallisesti: "Kas, tuohon mahtuu meri;
-sen kantajaa ei veessä koskaan hukka peri."
-Tai ihaillen: "Ma uskon: hajuvesipuotiin
-kai nimikilveksi tuo uljas nenä luotiin."
-Tai lyyrillisesti: "Tuo raakunkuori lienee
-mi vedenhaltiaansa aaltoin yli vienee."
-Tai naivisti: "Viivyn hetken mielin herkin
-mä eessä tämän kauniin, jalon muistomerkin."
-Tai kunnioittain: "Teill' on soma huvimaja;
-te vasta ootte oikein talonomistaja!"
-Tai maalaismaisesti: "Kas, tuoko nenä oisi!
-Ei, kenties lanttu se tai nauris olla voisi!"
-Tai sotilaallisesti: "Joukko ratsuväen
-tuon tykin eestä lähtee pakoon säikähtäen."
-Tai käytöllisesti: "Se pankaa arvontahan;
-ken voittaa sen ja myy, saa varmaan suuren rahan."
-Tai muka valitellen vuoksi onnettuuden:
-"Tuo nenä riistää kasvoin sopusuhtaisuuden,
-vaan niinpä onkin se noin punainen, kun siten
-se isäntäänsä pettää aivan pahimmiten".
--- Noin, kutakuinkin, virkkaa olisitte voinut,
-jos neron, taidon ääni hiukan teiss' ois soinut;
-vaan milloinkaan ei nero, taito tyhmyreissä
-oo sellaisissa saanut kotiaan kuin teissä.
-Kirjallisuudesta te ehkä tietänette
-kirjaimet t, y, h, m, ä, vaan muuta ette!
-Ja jos ei kykyäkään teilt' ois puuttunut
-huvittaa tällä tavoin näitä kuulijoita,
-niin, ennenkuin te osan viisauksia noita
-oisitte lausunut, ma oisin suuttunut
-ja keskeyttänyt! -- Kyllä itseltäni kuulla
-voin tuollaista. Vaan muilta!? Turha sit' on luulla!
-
-DE GUICHE, tahtoen viedä pois De Valvertin, joka on kuin kivettynyt.
-Pois tulkaa!
-
-DE VALVERT, kuohuksissaan.
-Tuo... tuo houkko... jaaritella julkee,
-Tuo junkkari, ken ilman hansikkaita kulkee,
-kell' ei oo ruusukkeita, röyhelöitä...
-
-CYRANO.
- Niin,
-mun täytyy tyytyä vain hengen kauneuksiin!
-En pynttää itseäni niinkuin muotihullut:
-ei koristeista koskaan miehen mieltä tullut.
-Mä ylpeänä ylös otsan kirkkaan nostan
-ja solvaajilleni ma solvaukset kostan.
-Enemmän kammottaa mua kaikki syrjähypyt
-pois kunniasta, kuin mun vaatteitteni rypyt.
-Ei kullan kiiltoa mun puvussani tapaa,
-vaan oonhan mieleltäni uljas, ylväs, vapaa.
-En ruumistani pue muodin pakkopaitaan,
-vaan hengen vainion ma jaloudella aitaan.
-On rehellisyys mulle otsanauha oivin,
-käyn vastaan valhetta ma sanoin salamoivin;
-kun tietäni mä kuljen, korkealla pääni,
-niin toden voittoa soi kannustinten ääni.
-
-DE VALVERT.
-Vaan, herra...
-
-CYRANO.
- Sanoitte: ei mull' oo hansikkaita.
-On yks -- niin, pariton, vaan ei se mitään haita.
-Voin silläkin kai jotain tehdä, jollei muuta,
-niin saatanhan sen heittää vasten jonkun suuta!
-
-DE VALVERT.
-Oh! -- Lurjus, vintiö, suupaltti, lörppähuuli...
-
-CYRANO, nostaen lakkiaan ja tervehtien niinkuin De Valvert
-olisi esittänyt itsensä.
-Ah! -- Cyrano Savinien de Bergerac.
-
- Naurua.
-
-DE VALVERT, vimmastuneena.
- Te muuli,
-te nauta, narri...
-
-CYRANO, huudahtaen kuin kivusta.
- Ai!...
-
-DE VALVERT, ollen menossa poispäin, kääntyy.
- No, mitä vielä?
-
-CYRANO, onnettoman-näköisesti irvistellen.
- Käyttää
-mun täytyy sitä, muuten turtuvan se näyttää.
-Ai!
-
-DE VALVERT.
- Mikä teill' on?
-
-CYRANO.
- Pois se pyrkii huotrastansa,
-tää miekka.
-
-DE VALVERT, paljastaen miekkansa.
- Sama mulle! Mullakin on miekka!
-
-CYRANO.
-Jo sitä epäilinkin. Totta tosiansa!
-Te saatte multa kauniin piston!
-
-DE VALVERT, halveksien.
-Runoniekka!...
-
-CYRANO.
- Niin, runoniekka, niin. Sellainen, että kun
-hän miekkailee, niin siinä, kesken miekkailun,
-ballaadin sepittää hän!
-
-DE VALVERT.
- Mitä!?
-
-CYRANO.
- Epäilette!
-
-DE VALVERT.
-Vaan...
-
-CYRANO.
- Että: eikö aikaa? Että: usko ette!
-Ma kolme säkeistöä sorvaan, jokaiseen
-kahdeksan säettä.
-
-DE VALVERT, jalkaa polkien.
- Oh!
-
-CYRANO, jatkaa entiseen tapaansa.
- Sitten vielä teen
-mä loppuun omistuksen.
-
-DE VALVERT.
- Te...
-
-CYRANO.
- Ja sitten vasta,
-kun loppu tulee, pistän!
-
-DE VALVERT.
- Kyllä kerskaamasta
-te kohta lakkaatte!
-
-CYRANO.
- Vai kerskaamasta!
-
-DE VALVERT.
- Niin!
-
-CYRANO, lausuen.
-"Baliaadi taistelusta herra Bergeracin
-ja alikreivi Rakin."
-
-DE VALVERT.
- No, mitä nyt?
-
-CYRANO.
-Mä nimen vain tein ballaadiin!
-
-YLEISÖ, kiihottuneena.
-"Hei! -- Tehkää tilaa! -- Hiljaa! -- Hauskaa nähdä saamme!"
-
- Yleisö muodostaa piirin permannolle; markiisit ja upseerit
- joutuvat porvarien ja rahvaan sekaan; paashipojat kiipeevät
- olkapäille paremmin nähdäkseen. Kaikki naiset seisovat
- aitioissa. Oikealla De Guiche ja hänen seurueensa. Vasemmalla
- Le Bret, Ragueneau, Cuigy y.m.
-
-CYRANO, sulkien hetkiseksi silmänsä.
-Mä mietin hiukan... Olen valmis. Alkakaamme!
-
- Tekee niinkuin seuraavassa sanoo.
-
-Näin kauniisti pois otan lakin,
-ja hitaasti liikehtäin
-mä irroitan päältäni takin,
-vedän miekkani huotrasta näin.
-Pari askelta astun päin,
-ja -- en sitä suinkaan peitä! --
-olen iloinen sydämessäin,
-kun lopuksi pistän teitä.
-
- Miekkailevat.
-
-Miks ääneti ollut ette?
-Mihin teille ma haavan teen?
-Sen rintaanko toivonette?
-Vai kaulaanko? Vai sydämeen?
-Moni kerskuvi koruineen. --
-Ei miekkani työtään heitä,
-käy kohti se täsmälleen:
-mä lopuksi pistän teitä!
-
-Voi kohtalo olla nurja.
-Joko katsotte kalventuin?
-Oh, olette pelkuri kurja,
-joka kulkevi suurin suin.
-Ma puhtaaksi turkkinne puin.
-On liiaksi monta meitä.
-Ei vaalia muuta, kuin:
-ma lopuksi pistän teitä.
-
- Ilmoittaa juhlallisesti.
- Omistus:
-
-Hyvä prinssi, te outoja teitä
-pian käytte, sen sanoa voin.
-Suon anteeksi teille. Ja...
- Asettuu hyökkäysasentoon.
- ... noin!...
- De Valvert horjuu. Cyrano tervehtii.
-ma lopuksi pistän teitä!
-
-Hyväksymishuutoja. Aitioissa taputetaan käsiä; kukkasia ja
-nenäliinoja heitetään. Upseerit ympäröivät Cyranon ja onnittelevat
-häntä. Ragueneau hyppii ihastuksissaan. Le Bret on onnellinen ja
-liikutettu. De Valvertin ystävät vievät hänet pois.
-
-YLEISÖ, huutaa pitkään.
-Ah!
-
-ERÄS NAINEN.
- Kaunista!
-
-RATSUMIES.
- Niin suuremmoista!
-
-RAGUENEAU.
- Loistavaa!
-
-ERÄS MARKIISI.
-Ja uutta!
-
-LE BRET.
- Mieletöntä!
-
-ÄÄNIÄ YLEISÖSTÄ, joka tungeksii Cyranon ympärillä.
- Harvoin moista saa
-ees kuulla! -- Saati nähdä! -- Onnittelen!
-
-NAISEN ÄÄNI.
- Hän
-on sankari.
-
-ERÄS MUSKETTISOTILAS, tulee nopeasti Cyranota kohti,
-käsi ojennettuna.
- Mun suokaa... Teitä tervehdän!
-Teiss' itseni mä tunsin. Aivan haltioiduin.
-Ma katsoin, poljin jalkaa, huusin, nauroin, noiduin...
-
- Poistuu.
-
-CYRANO.
-Ken on hän?
-
-CUIGY.
- D'Artagnan.
-
-LE BRET, Cyranolle, käyden hänen käsivarteensa.
- Nyt hiukan haastellaanko?
-
-CYRANO.
-Kun väki vähenee.
- Belleroselle.
- Bellerose, mä jäädä saanko?
-
-BELLEROSE, kunnioittavasti.
-No, tietystikin, herra...!
-
- Ulkoa kuuluu huutoa.
-
-JODELET, joka on katsonut.
- Montfleury se siellä...
-
-BELLEROSE, juhlallisesti.
-Sic transit!...
- Muuttaa ääntään; ovenvartialle ja kynttiläinsytyttäjälle.
- Lakaiskaa ja sulkekaa. Vaan vielä
-ei tarvis sammuttaa. Kun kohta palajamme,
-niin pienen harjoituksen pitää halajamme.
-
- Jodelet ja Bellerose menevät, juhlallisesti
- tervehdittyään Cyranota.
-
-OVENVARTIA, Cyranolle.
-No, ettekö te syö?
-
-CYRANO.
- En.
-
- Ovenvartia poistuu.
-
-LE BRET, Cyranolle.
- Miksi?
-
-CYRANO.
- Siksi, että...
- Muuttaa ääntään nähdessään ovenvartian olevan loitolla.
-... siks' ettei mull' oo rahaa!...
-
-LE BRET, tekee sellaisen liikkeen kuin heittäisi rahapussia.
- Mutta äsken näytti...
-Sun kukkarosi...?
-
-CYRANO.
- Niin, sen kuukausraha täytti!
-
-LE BRET.
-Ja millä elät nyt tän kuukauden?
-
-CYRANO, nauraen.
- Juon vettä!
-
-LE BRET.
-Sa naurat. Hassu oot. Sun olis itselleki...
-
-CYRANO, keskeyttäen.
-Niin, mutta noin se vasta vaikutuksen teki!...
-
-MYYJÄTÄR, yskähtää pöytänsä takana.
-Hm!...
- Cyrano ja Le Bret kääntyvät. Myyjätär lähestyy arasti.
- Herra... ruoattako jäätte?... sitä sietää
-en toki saata.
- Osottaen myymäpöytäänsä.
- Tässä kaikkea on mulla.
- Innokkaasti.
-Oi, ottakaa!
-
-CYRANO, ottaen lakin päästään.
- Sä rakas lapsi, ehkä tietää
-et voi sa, että siten autetuksi tulla
-mies Gaskonjan ei tahdo; ylpeä hän on.
-Vaan ehkä kielto loukkais sua! Mahdoton
-siis olla ottamatta...
- Menee pöydän ääreen ja valitsee.
- Rypäleitä, kas!
- Tyttö tahtoo antaa hänelle rypäletertun,
- hän ottaa vain yhden marjan.
-Ei, yksi marja vain!... Ja sitten puolikas
-hunajaleipää!...
- Taittaa, panee takaisin toisen puolikkaan.
- Noin! Ja...
- Ottaa lasin, tyttö aikoo kaataa siihen viiniä.
- Ei! Vain vettä lasi!
-
-MYYJÄTÄR.
-Oh, eikö vielä jotain?
-
-LE BRET.
- Oih sun hupsuuttasi!
-
-CYRANO.
-Niin vielä jotain. Saanko suudella ma kättä?
-
- Suutelee tytön ojentamaa kättä kuin se olisi prinsessan käsi.
-
-MYYJÄTÄR.
-Ah, kiitos, herra!
- Niiaus.
- Hyvää yötä!
-
- Menee.
-
-
-V KOHTAUS
-
- CYRANO, LE BRET, sitten Ovenvartia.
-
-CYRANO, Le Bret'lle.
- Kieltämättä
-mun nälkä on. Vaan eihän tässä mitään puutu!
- Asettuu myymäpöydän eteen ja panee eteensä mesileivän puolikkaan.
-Kas, eturuoka!...
- ... vesilasin...
- Juoma!
- ... viinirypälemarjan.
- Jälkiruoka!
- Istuutuu.
- Syömään
-siis!
- Syöden.
- Nyt voit haastella; ma kuulen.
-
-LE BRET.
- Et kai suutu,
-jos sua varotan. Nuo hupsut narrit pian
-sun arvostelukykyä vie, kun heitä kuulet.
-Oot silloin valmis vaikka pääsi seinään lyömään.
-Sä nytkin minkälaisen vaikutuksen luulet
-esiintymises tehneen?
-
-CYRANO, syöden mesileipänsä.
- Aivan suuremmoisen!
-
-LE BRET.
-Vaan aivan varmaan sentään moni myöskin toisen
-sai ajatuksen siitä. Kardinaali...
-
-CYRANO, ilahtuen.
- Hän
-siis oli täällä?
-
-LE BRET.
- Hänen mielestään...
-
-CYRANO.
- Hän soi sen
-niin kernaasti!
-
-LE BRET.
- Vaan...?
-
-CYRANO.
- Hän on itse kirjailija;
-siks usko en, hän että toisten teoksia
-sois rääkättävän...
-
-LE BRET
- Näin sä yhä enemmän
-saat vihamiehiä!
-
-CYRANO, syöden rypälemarjansa.
- No, kuinka monta niitä
-sain nyt?
-
-LE BRET.
- Kuusviidettä.
-
-CYRANO.
- Vähempi eikö riitä?
-No, laske!
-
-LE BRET,
- Montfleury, De Guiche, Valvert, Baro,
-akatemiia...
-
-CYRANO.
- Kuule, tuo ei muuta oo
-kuin ylistystä!
-
-LE BRET.
- Mutta mihin joudut näin sä?
-Sä mitä ajattelet? Eihän tuo käy päinsä!
-
-CYRANO.
-Oh, mulla montakin on järjestelmää, joita
-voin seurata; on niissä aivan mainioita.
-
-LE BRET.
-Ja mitä niistä seuraat?
-
-CYRANO.
- Yksinkertaisinta.
-Niin menetellä tahdon, että ihmetellään
-mua aina, kaikessa!
-
-LE BRET, olkapäitään kohauttaen.
- Vai niin. -- Vaan eihän kellään
-lie syytä vihata kuin vihaat Montfleurytä!
-
-CYRANO, nousten.
-Oh, sillä miehellä on paksu pää ja pinta,
-ja paksu muutenkin hän niin on, ettei tapaa,
-jos kuinka koettaa, hän sormellansa napaa.
-Ja sentään, aatteles, tuo tynnyri on niitä,
-jotk' uskaltavat luulla, että kaikki naiset
-on heihin ihastuneet muka. Kaikellaiset
-ne tässä! Silmätkin on niinkuin sammakolla.
-Ja tuonnoin rohkeni niin röyhkeä hän olla,
-ett' antoi katseensa hän suuntautua häneen...
-Oh, etanan oon joskus nähnyt viivähtäneen
-ma kukkasessa...
-
-LE BRET, ällistyneenä.
- Oisko mahdollista? Sinä...
-
-CYRANO, katkerasti hymyillen.
-Mä lemmin. Niin, niin! Katso!
- Syvän vakavasti.
- Minä. Juuri minä.
-
-LE BRET.
-Ja saako tietää...? Mulle et oo mitään tästä...
-
-CYRANO.
-En... Mua kyll' ei estä mikään lempimästä,
-vaan kuka mua lempis, kuka, tämmöisenä,
-kun kulkuani aina kuuluttaa tää nenä:
-ei kaikkein ruminkaan, ei kaikkein viheliäisin!
-Niin, ketäkö mä lemmin?... Kuinka selittäisin!
-Hän kaunein on!
-
-LE BRET.
- Oh! Niinkö!
-
-CYRANO.
- Niin! Kuin kedon kukka,
-niin hieno, loistava, niin puhdas.
- Painokkaasti.
- Kultatukka!
-
-LE BRET.
-Ah, taivas! Ken hän on?...
-
-CYRANO.
- Hän!? Kruunu kaikkien naisten
-ja tietämättään vaara meidän, kuolevaisten;
-niin, luonnon luoma ansa ihmislasten tiellä!
-Hän ruusu on, miss' asuu Amor nuolinensa:
-käy liki, katsahda, jo joudut uhriksensa!
-Ah, täydellisempää et nähnyt koskaan vielä!
-Diana, kulkiessaan teitään, ei niin norja,
-ja Venus, noustessansa purteen, ei niin sorja
-kuin hän, kun kantotuoliin astuu...
-
-LE BRET.
- Arvaavani
-jo luulen!
-
-CYRANO.
- Niin, se kävi ilmi sanoistani.
-
-LE BRET.
-Magdeleine Robin, sun serkkus!
-
-CYRANO.
- Juuri hän. Roxane.
-
-LE BRET.
-No hyvä. Kuuleppas, ma mitä ehdotan:
-käy hänen luokseen, sano häntä lempiväsi,
-hän sädekehän näkee ympärilläs tänään.
-
-CYRANO.
-Oh! Katsos mua, virka, onko mielestäsi
-tää ulkomuoto mulle hyvää tietävänään!
-Ei, min' en luulottele! -- Sattuu joskus kyllä,
-kun nenä-parkoineni olen kävelyllä
-ja kevät-ilta ilmaan tuoksujansa valaa
-ja tähdet uneksivin, himmein loistein palaa,
-kuun hohdetta kun kaikki välkkyy hopeaista,
-ma puistoss' että huomaan kaksi kulkevaista:
-mies tukee naista, nainen miehen puoleen taipuu,
-he astuu hiljalleen, he onnen-uniin vaipuu --
-niin, sattuu joskus silloin, että minäkin
-voin hetkeks' unhottua lemmentoiveihin,
-vaan pian herään niistä, pintaan puiston muurin
-kun kuvastuupi nenä-raukka piirtein suurin.
-
-LE BRET, liikutettuna.
-Mun kelpo ystäväni!
-
-CYRANO.
- Tuntee toisinansa
-niin ruma, hyljätty, niin yksin olevansa...
-
-LE BRET, tarttuen hänen käteensä.
-Sä itket?
-
-CYRANO.
- Minäkö? En! Tuskin koskaan itkin!
-Ei! Naurettavaa ois, jos tätä nenää pitkin
-sais kyynel vierrä. Minun mielestäni yhä
-on kyynel jotain suurta; se on kaunis, pyhä.
-En tahdo samentaa sen loistetta ma niin,
-se että aiheeks' ivan, pilkan tehtäisiin,
-ja siksi joutuis se, jos...
-
-LE BRET.
- Pelkos heitä, veli!
-Ma kuulin sanotun: on lempi uhkapeli.
-
-CYRANO, pudistaen päätään.
-Jos lemmin Cleopatraa, silt' en Cesar oo.
-Tai Bereniceä, en Titus...
-
-LE BRET.
- Cyrano,
-nuo puheet jätä! Entä neros! Rohkeutesi!
-Sä näitkös: tyttönen, mi sinun syödäksesi
-toi, mitä hällä oli, äsken katseellaan
-sua ihaili -- sen saattoi nähdä kuka vaan!
-
-CYRANO, liikutettuna.
-Niin, se on totta.
-
-LE BRET.
- Ja Roxane, -- hän kalpeana
-sun miekkailuas katsoi!
-
-CYRANO.
- Niinkö!?
-
-LE BRET.
- Tosi sana!
-Hän hämmästynyt on ja ihastunut; enää
-vain puhua on tarvis...
-
-CYRANO.
- Jotta vasten nenää
-hän naurais!... Muuta pelkää en kuin sitä vainen.
-
-OVENVARTIA, saattaen jotakin Cyranon luoksi.
-Teit' etsitään...
-
-CYRANO.
- No, ken?
- Nähden seuralaisnaisen.
- Roxanen seura-nainen!
-
-
-VI KOHTAUS
-
- CYRANO, LE BRET, Seuralaisnainen.
-
-SEURALAISNAINEN, kohteliain tervehdyksin.
-Uljaalta serkulta nyt kuulla haluttaisi,
-milloinka hänet yksin, salaa, nähdä saisi.
-
-CYRANO, ymmällä.
-Minutko nähdä?!
-
-SEURALAISNAINEN, niiaten.
- Teidät. -- Olis asiaa.
-
-CYRANO.
-Ois... Mitä...?
-
-SEURALAISNAINEN, taas niiaten.
- Asiaa.
-
-CYRANO, epäröiden.
- Ah, taivas!
-
-SEURALAISNAINEN.
- Aamusella
-Saint-Rochin kirkkoon mennään...
-
-CYRANO, Le Bret'lle.
- Taivas!
- Seuralaisnaiselle.
- Missä saa...
-
-SEURALAISNAINEN.
-Niin, missä haastella vois hetken? Sanokaa!
-
-CYRANO, ihastuksissaan.
-Niin, missä? Missä?
-
-SEURALAISNAINEN.
- Pian!
-
-CYRANO.
- Koen ajatella!...
-
-SEURALAISNAINEN.
-No?!...
-
-CYRANO.
- Niin... Ragueneaun kai luona paras lie...
-
-SEURALAISNAINEN.
-Se missä?
-
-CYRANO.
- Saint-Honorén -- ah, taivas! -- varrella...!
-
-SEURALAISNAINEN, nousten.
- Hyv' on.
-Siell' ollaan. Tulkaa sinne. Kello seitsemältä!
-
-CYRANO.
-Ma tulen varmaan. Tulen.
-
- Seuralaisnainen poistuu.
-
-
-VII KOHTAUS
-
- CYRANO, LE BRET, sitten Näyttelijöitä, Näyttelijättäriä,
- CUIGY, BRISSAILLE, LIGNIÈRE, Ovenvartia, Viulunsoittajia.
-
-CYRANO, heittäytyen syleilemään Le Bret'tä.
- Ah, on mahdoton
-mun tätä uskoa! Sain kutsun hältä, hältä!...
-
-LE BRET.
-Viel' ootko surullinen?
-
-CYRANO.
- Tuskin ihmisissä
-lie onnellisempaa! Hän huomannut on minut!
-
-LE BRET.
-Niin, tiesinhän mä sen. Oot turhaan murehtinut!
-
-CYRANO, ilosta suunniltaan.
-Ah, on kuin syleillä mun täytyis maailmoita.
-Nyt, tiedän, minua ei armeijatkaan voita!
-Niin sykkii suoneni kuin tyrskyt vaahtopäiset.
-Ei riitä ihmiset nyt mulle...
- Huutaa täyttä kurkkua.
- Jättiläiset
-ma taistoon vaadin.
-
- Vähää ennen on näyttämölle, taustalle, ilmautunut näyttelijöitä
- ja näyttelijättäriä ja sieltä on ruvennut kuulumaan kuiskailua:
- harjoitus alkaa. Viulunsoittajat asettuvat paikoilleen.
-
-ÄÄNI, näyttämöltä.
- Hst! Hst! Täällä näytellään!
-
-CYRANO, nauraen.
-Me lähdemmekin pois!
-
- Nousee; suuresta taustaovesta tulevat Cuigy, Brissaille, useita
- upseereja, jotka tukevat aivan juopunutta Lignièreä.
-
-CUIGY, Cyranolle.
- Hoi, kuule!
-
-CYRANO.
- Mikä hätä?
-
-CUIGY.
-Sua muuan juoppolalli etsii!
-
-CYRANO.
- Enhän nää...
-
-CUIGY.
-Hän tässä on!
-
-CYRANO, tuntien Lignièren.
- Lignière! Vaan enhän lainkaan tätä
-voi ymmärtää. Hän miksi tulee?
-
-BRISSAILLE.
- Kun ei saa
-hän mennä kotiinsa!
-
-CYRANO.
- Miks'ei?
-
-BRISSAILLE.
- No kertokaa!
-
-LIGNIÈRE, soperrellen ja näyttäen aivan rypistynyttä paperia.
-Sain kirjeen... sata miestä... Neslen portin luoksi
-on tullut... vaanimaan mua... pienen runon vuoksi...
-En kotiin muuta tietä pääse... Ehkä saan
-sun luokses tulla... täksi... yöksi... nukkumaan.
-
-CYRANO.
-Sa sanoit: sata miestä! Hyvä: kodissasi
-sa nukut!
-
-LIGNIÈRE, kauhistuen.
- Mutta...
-
-CYRANO, pelottavalla äänellä, näyttäen hänelle sytytettyä lyhtyä,
-jota ovenvartia pitelee kuunnellen kummastuneena keskustelua.
- Tuossa lyhty!
- Lignière ottaa kiireesti lyhdyn.
- Saattajasi
-ma aion olla. Mars!
- Upseereille.
- Te, herrat, seuratkaatte,
-niin todistajinani siellä olla saatte!
-
-CUIGY.
-Vaan: sata miestä!?
-
-CYRANO.
- Tänään vähempi ei riitä!
-
- Näyttelijät ja näyttelijättäret ovat tulleet näyttämöltä
- erilaisissa puvuissaan.
-
-LE BRET.
-Vaan miksi suojella...?
-
-CYRANO.
- Sa torutko, Le Bret!
-
-LE BRET.
-... tuollaista juoppoa! Ei kukaan siitä kiitä!
-
-CYRANO, lyöden Lignièreä olkapäille.
-Vaan tämä juoppo, tämä viinaleili teki
-niin kauniin teon, ettei monet moista tee!
-Rakastamansa naisen messussa hän näki
-sormensa kostuttavan hiukan vihkiveteen.
-Hän, veden halveksija, astui maljan eteen,
-sen nosti huulilleen, ja viime tippaan asti
-sen joi hän tyhjäksi!
-
-ERÄS NÄYTTELIJÄTÄR, kamarineidon puvussa.
- Ah, kuinka ihanasti
-se oli tehty!
-
-CYRANO.
- Eikö totta!
-
-NÄYTTELIJÄTÄR, toiselle.
- Miksi vainoo
-nuo sata miestä tuota runoilija-parkaa?
-
-CYRANO.
-Lähdemme!
- Upseereille.
- Katsoa te saatte. Ykskään ainoo
-ei apuun käydä saa, kun päälleni he karkaa!
-
-II NÄYTTELIJÄTÄR, juosten näyttämöltä.
-Mä lähden...
-
-CYRANO.
- Tulkaa!
-
-III NÄYTTELIJÄTÄR, juosten näyttämöltä; vanhalle näyttelijälle.
- Lähde sinäkin, Cassandre!...
-
-CYRANO.
-Niin, kaikki, tohtori ja Isabelle, Leandre,
-te kaikki! Äsken täällä huvinäytelmää
-mä näyttelin, nyt katsomaan te lähtekää,
-mitenkä onnistun ma murhenäytelmässä.
-On helyin ympäröimä aina tamburiini;
-niin puheenne on hely näihin näytelmiini!...
-
-KAIKKI NAISET, ilosta hypähdellen.
-Niin, mennään! -- Heti! -- Hyvä! -- Takkini? -- Kas tässä!
-
-JODELET.
-Siis mukaan kaikki!
-
-CYRANO, viulunsoittajille.
- Ja te, herrat, viulut soimaan!
- Viulunsoittajat liittyvät muodostuvaan kulkueeseen. Näyttämön
- reunustalta otetaan sytytetyt kynttilät ja jaetaan ne
- yleisölle. Muodostuu soihtukulkue.
-Kas, hyvä niin! Ma kuljen hiukan eeltäpäin,
- Asettuu joukon etunenään.
-mä yksin, luottain omaan miehuuteen ja voimaan
-päin pystyin, hatun sulka liehumassa
- Heiluttaa hattuaan.
- näin,
-ylväänä, kunniassaan. Liekkivänä povi
-ja sydän hehkuen! Nyt mennään! Auki ovi!
- Ovenvartia avaa molemmat ovenpuoliskot. Näkyy hauska
- kolkka vanhaa Pariisia kuun valaisemana.
-Kas, öinen Pariisi niin kiehtovana hohtaa,
-kuun silta alhaalta pois pilvein piiriin johtaa
-ja Seinen vaippana on kimmelteinen sumu;
-työ taukos, melu laantui, päättyi päivän humu.
--- Niin kauniin näyttämön mä leikilleni saan!
-
-KAIKKI.
-Siis Neslen portille!
-
-CYRANO, seisten kynnyksellä.
- Niin, sinne kuljetaan!
- Kääntyy ennen lähtöään I näyttelijättären puoleen.
-Te kysyitte, miks' yhtä runoilijaa vastaan
-käy sata miestä. Hyvä neiti, mielelläni
-sen teille sanon. Siksi...
- Vetää miekkansa huotrasta; levollisesti.
- siksi ainoastaan,
-ett' on tuo runoilija minun ystäväni!
-
- Lähtee. Kulkue -- Lignière hoiperrellen edellä, -- sitten
- näyttelijättäret upseerien käsivarsiin nojaten, -- senjälkeen
- näyttelijät hypähdellen, -- lähtee liikkeelle yöhön viulujen
- soidessa, kynttiläin lekkuvassa valossa.
-
-
-
-
-TOINEN NÄYTÖS
-
-
-RUNOILIJAIN RUOKAPAIKKA
-
-Sokerileipuri Ragueneaun myymälä, avara huone Saint-Honoré ja
-l'Arbre-Sec katujen kulmauksessa. Viimemainittu katu näkyy taustassa
-oven lasien lävitse aamuruskon ensimäisten säteiden valossa.
-
-Vasemmalla, etualalla, myymäpöytä ja sen yläpuolella taidetakoinen
-rautakaari, jossa riippuu hanhia, ankkoja, kalkkunoita. Suurissa
-fajanssimaljakoissa suuria kukkakimppuja, etupäässä keltaisia
-päivännoutoja. Samalla sivulla, taempana, laaja takka, jonka edessä,
-suurien, pikku kasareita kannattavien rautakoukkujen välissä, paistit
-ovat vartaissa pannujen yläpuolella.
-
-Oikealla, etualalla, ovi. Taka-alalla portaat, jotka johtavat
-pieneen korokkeella olevaan huoneeseen; sen sisustus näkyy
-avoimista oviluukuista; pöytä, jolla on hieno flanderilainen
-kynttiläkruunu huonetta valaisemassa; huoneessa on tapana
-syödä ja juoda. Portaiden jatkona oleva puinen pylväskäytävä
-näyttää johtavan toisiin samallaisiin huoneisiin.
-
-Myymälän keskellä on suuri rautarengas, jonka voi nuoralla laskea
-alas ja johon on kiinnitetty paisteja; se muodostaa jonkunmoisen
-metsänriistakruunun.
-
-Portaiden alta, hämärästä, näkyy paistinuunin punertava tuli.
-Kupariastiat välkkyvät. Paistinvartaita käännellään. Leivoksia
-kasoittain. Liikkiöitä riippumassa. Aamukiire. Hätäiset kyökkipojat,
-lihavat keittäjät ja pienet pojat tungeksivat toistensa ympärillä.
-Päähineissä kanan sulkia ja helmikanan siipiä. Tarjottimilla ja
-vasuissa kannetaan monenkaltaisia leivoksia.
-
-Pöydillä kaakkuja ja eri ruokalajeja. Toiset pöydät, joiden ympärillä
-on istuimia, ovat valmiit vastaanottamaan syöjiä ja juojia. Eräässä
-nurkassa on pieni pöytä, joka on paperien peittämä. Esiripun noustessa
-Ragueneau istuu sen ääressä; hän kirjoittaa.
-
-
-I KOHTAUS
-
- RAGUENEAU, leipojia, sitten LISE; Ragueneau kirjoittaa
- pienen pöydän ääressä intoutuneen näköisenä, laskien sormillaan.
-
-I LEIPURI, kantaen suurta vatia.
-Voikuorrutusta!
-
-II LEIPURI, kulho tarjottimella.
- Parsaa!
-
-III LEIPURI, tuoden metallivatia.
- Paistettua sientä!
-
-IV LEIPURI, kantaen kristallimaljaa.
-Vadelmahyytelöä.
-
-V LEIPURI, kulho lautasella.
- Häränhäntälientä!
-
-RAGUENEAU, lakaten kirjoittamasta ja nostaen päätään.
-Kas, aamuruskon hohde kasareissa kiiltää.
-Ragueneau, jo jätä runos, vaikka syäntäs viiltää.
-Käy työhös, paista, keitä taaskin ahkerasti.
- Nousee. Eräälle keittäjälle, kastia maistettuaan.
-Tää liian kirpelää on. Mausta tämä kasti!
-
-KEITTÄJÄ.
-Mitenkä paljon siihen?...
-
-RAGUENEAU, taas runojaan ajatellen.
- Kolme runojalkaa...
- Laskee sormillaan.
-
-KEITTÄJÄ.
-Häh?!
-
-RAGUENEAU.
- ... lisää panen...
-
-KEITTÄJÄ.
- Kastiin?
-
-RAGUENEAU, mennen eteenpäin.
- Näin se luistaa alkaa.
-
-I LEIPURI.
-Omenavanukasta!
-
-II KEITTÄJÄ.
- Kaalikääryleitä!
-
-II LEIPURI.
-Sokerikaakku!
-
-RAGUENEAU, takan ääressä.
- Ei! -- Runotar, silmäs peitä;
-ne täällä samentaa vois käryävä hiillos!
- Eräälle leipurille, näyttäen leivoksia.
-Kas, tuohon leipään tuli väärään paikkaan viillos!
-Se tehdään keskelle. Niin runon säkeeseen
-sesuurin keskelle mä myöskin aina teen!
- Toiselle leipurille, näyttäen krokaania.
-Sun krokaaniisi tuohon pitäis torni panna!
- Oppipojalle, joka paistaa lintuja vartaissa.
-Ja sinä siinä oot niin kovin ahkerana.
-Se hyvä! Niinhän paistuu makeaksi kana.
-Niin, vuoroin paistua sa aina kahden anna,
-tuon suuren ja tuon pienen. Niinhän lauluissaan
-Malherbe myös vuoroin eri runomittaa käyttää;
-se vaihtelua tuo, ja hauskalta se näyttää!
-
-II OPPIPOIKA, lähestyy, tuoden liinalla peitettyä tarjotinta.
-Kun teitä aattelin, niin tätä leipomaan
-ma ryhdyin...
-
- Ottaa liinan pois; näkyy suuri leivoslyyry.
-
-RAGUENEAU, ihastuneena.
- Lyyry!
-
-OPPIPOIKA.
- Niin. Se miellyttääkö teitä?
-Se torttutaikinaa on!...
-
-RAGUENEAU, liikutettuna.
- Heelmäleikkeleitä
-on koristeina...
-
-OPPIPOIKA.
- Kielet laitoin sokerista!
-
-RAGUENEAU, antaen hänelle rahaa.
-Kas tuossa! Mene, juo mun onnekseni!
- Huomaa Lisen, joka tulee.
- Jätä
-nyt minut! Piiloon raha! Vaimoni!
- Liselle, näyttäen hänelle lyyryä.
- Kas tätä,
-tää eikö ole kaunis!?
-
-LISE.
- Naurettava.
-
- Panee myymäpöydälle paperitötteröitä.
-
-RAGUENEAU.
- Mutta!... --
- Huomaa tötteröt.
-Ah, tötteröitä! -- Taivas! Runovihkosista
-oot repinyt... Niin monta herkkää neron heelmää,
-niin monta kaunista, niin ihanata teelmää,
-niin syämen syvyyksistä suoraan kummunnutta!
-Tää bakkantit ja Orfeuksen mieleen tuo!
-
-LISE, kuivasti.
-Niit' enkö muka saisi käyttää hyödyksemme!
-Sun runoveikkos syövät täällä, mutta emme
-saa muuta maksua! No, edes...
-
-RAGUENEAU.
- Ampiainen!
-Sa herjaat! Runoilu on lahja taivahainen!
-
-LISE.
-Ois parempi, kuin että ruo'illasi täytät
-nuo taivaalliset, pois sun jättää kaikki nuo
-ainaiset soimaukset!
-
-RAGUENEAU.
- Vaan ettet olla suo
-ees runojen! Kun niille halveksuntaa näytät...
-
-LISE.
-No mitä?
-
-RAGUENEAU.
- Miten sitten enää proosaa käytät?
-
-
-II KOHTAUS
-
- Samat, kaksi lasta, jotka tulevat myymälään.
-
-RAGUENEAU.
-Te mitä haluatte?
-
-I LAPSI.
- Kolme piirakkaa.
-
-RAGUENEAU, antaen.
-Kas tässä kolme oikein hyvää, ruskeaa.
-
-II LAPSI.
-Ne saisko paperiin?
-
-RAGUENEAU, hämmästyneenä, itsekseen.
- Yks tötteröistä!!
- Lapsiin katsoen.
- Että
-siis paperiin!?
- Ottaa yhden tötterön, ja aikoessaan panna siihen piirakat, lukee.
- "Kun yksin Penelope..." -- Ei,
-ei tätä!
- Panee sen syrjään ja ottaa toisen. Ruvetessaan panemaan
- siihen piirakoita lukee.
- "Kultakutri Phoibos..." -- Eikä tätä!
- Laskee syrjään.
-
-LISE, kärsimättömänä.
-No, mitä vitkastelet? Turhaa viivykettä...!
-
-RAGUENEAU.
-Kas tässä on...
- Ottaa kolmannen ja alistuu.
- "Philis"...
- Itsekseen.
- Nyt sonetin ne vei!
-
-LISE, olkapäitään kohauttaen.
-Kai niin on, että ken sen sai, ei sill' oo hätä?!
-
- Rupeaa järjestämään lautasia eräälle pöydälle.
-
-RAGUENEAU, käyttäen tilaisuutta hyväkseen, kun Lise on kääntänyt
-selkänsä, huutaa jo ovelle ehtineet lapset takaisin.
-Pst! -- Lapset! -- Piirakoita saatte vaikka viis,
-jos mulle tötterön vain annatte!
-
- Lapset antavat hänelle takaisin tötterön, ottavat nopeasti
- leivokset ja poistuvat. Ragueneau suoristaa paperin ja
- rupeaa ääneen lukemaan
-
- "Philis".
-Sun nimees rasvatahra...!
-
- Cyrano tulee hätäisesti sisään.
-
-
-III KOHTAUS
-
- RAGUENEAU, LISE, CYRANO, sitten muskettisoturi.
-
-CYRANO.
- Mitä kello?
-
-RAGUENEAU, tervehtien touhukkaasti.
- Kuusi.
-
-CYRANO, levottomasti.
-Siis tunnin päästä!...
-
- Kulkee edestakaisin myymälässä.
-
-RAGUENEAU, seuraten häntä.
- Bravo! Minä nä'in...
-
-CYRANO.
- Mitä?
-
-RAGUENEAU.
-Sen miekkailunne!
-
-CYRANO.
- Kumman?
-
-RAGUENEAU.
- On siis ollut uusi?
-Sen, hotellissa... eilen... ajattelin sitä.
-
-CYRANO, ylenkatseellisesti.
-Ah!... Senkö!...
-
-RAGUENEAU, ihaillen.
- Osasitte uljaan runon laittaa!
-
-LISE.
-Nyt siitä vain hän puhuu.
-
-CYRANO.
- No, se ei kai haittaa!
-
-RAGUENEAU, asettuen miekkailuasentoon ja ottaen aseekseen
-paistinvartaan.
-"Mä lopuksi pistän teitä..." "Lopuksi pistän teitä..."
- Yhä enemmän innostuen.
-"Mä lopuksi..."
-
-CYRANO.
- Mitä kello?
-
-RAGUENEAU, jää miekkailuasentoon ja katsoo kelloa.
- Viisi minuuttia
-on yli kuuden... "... pistän teitä!"
- Vaihtaa asentoa.
- Suuremmoista!
-Yht'aikaa miekkailla ja tehdä ballaadia!
-
-LISE, Cyranolle, joka hänen ohitsensa mennessään on hajamielisesti
-puristanut hänen kättään.
-Kas, mit' on kädessänne?
-
-CYRANO.
- Turha naarmu.
-
-LISE, sormeaan heristäen.
- Meitä
-te varmaan...
-
-RAGUENEAU.
- Vaarassako ootte ollut?
-
-CYRANO.
- Toista
-on vaara!
-
-LISE, jatkaen; kuten äsken.
-... varmaan uskotellette!...
-
-CYRANO.
- No miksi
-ma uskottelisin! Sen nenä vakuuttaako?
-Ken uskottelee, hän näin suuren nenän saako?
- Ääntään muuttaen.
-Ma vuotan erästä. Näin varhain tulin siksi.
-Mun täytyy hänen kanssaan saada yksin olla.
-
-RAGUENEAU.
-Ei... ei se nyt... kun runoilijat...
-
-LISE, ivallisesti.
- Syövät hänet
-niin, hänet!... köyhdyttävät!
-
-CYRANO.
- Tällä permannolla
-en silloin tahdo muita nähdä. Ymmärtänet!
-Ma merkin annan sitten... -- Mitä kello?
-
-RAGUENEAU.
- Vain
-kymmentä yli kuuden.
-
-CYRANO, istuutuen hermostuneesti Ragueneaun pöydän ääreen ja
-ottaen paperia.
- Kynä...?
-
-RAGUENEAU, antaen hänelle kynän, joka on hänen korvansa takana.
- Tässä! Tää
-on joutsenesta!
-
-MUSKETTISOTURI, suuriviiksinen, tulee ja sanoo jylisevällä äänellä.
- Päivää!
-
- Lise, menee vilkkaasti häntä vastaan.
-
-CYRANO, kääntyen.
- Kuka?
-
-RAGUENEAU.
- Kerran sain
-jo teille kertoa... Hän mua hirvittää...
-vaan vaimoani... hm...
-
-CYRANO, loitontaen Ragueneaun viittauksella.
- Hst!... Kirjoitanko hälle?...
-Ja pyydän...?
- Itsekseen.
- Mitä tehdä arkuudelle tälle?!
- Heittäen pois kynän.
-En tohdi puhua, en kirjoittaakaan!...
- Ragueneaulle.
- Mitä
-lie kello?
-
-RAGUENEAU.
- Neljännestä yli kuuden!...
-
-CYRANO, lyöden rintaansa.
- ... sitä,
-mit' usein, hyvin usein, mietin...
- Tarttuen kynään.
- Aatteissani
-sen käsi sadasti jo paperille pani,
-Ja sanat hellät jäi mun sydämeeni soimaan,
-niin että tarvis on vain käydä kopioimaan.
--- Siis kirjoitan!
-
- Hän kirjoittaa. -- Oven lasien lävitse näkyy ulkopuolella
- kulkevien laihojen ja empivien ihmisten varjoja.
-
-
-IV KOHTAUS
-
- RAGUENEAU, LISE, Muskettisoturi, CYRANO pienen
- pöydän ääressä kirjoittaen. Runoilijoita, mustissa,
- tahraisissa vaatteissa, sukat syltyssä.
-
-LISE, tullen Ragueneaun luokse.
-Kas, eikös tuossa taas sun roskajoukkos tulle!
-
-I RUNOILIJA, tulee sisään; Ragueneaulle.
-Hei, kunnon runoveikko!
-
-II RUNOILIJA, samoin; puristaa Ragueneaun käsiä.
- Terve, terve sulle!
-
-III RUNOILIJA.
-Sa kotka leipojain!
- Haistellen.
- Tää tuoksuu suloisalta!
-
-IV RUNOILIJA.
-Sa Phoibos-paistaja!
-
-V RUNOILIJA.
- On suuri taitos valta,
-Apollo keittäjä!
-
- Ragueneau on runoilijain ympäröimänä, häntä syleillään,
- hänen käsiään pudistetaan.
-
-RAGUENEAU.
- Oh, teidän seurassanne
-on hyvä, hauska olla! -- Tervetultuanne!
-
-II RUNOILIJA.
-Me myöhästyimme hiukan. Neslen portin luoksi
-niin paljon kansaa oli tullut.
-
-RAGUENEAU.
- Minkä vuoksi?
-
-II RUNOILIJA.
-Kahdeksan miestä siellä -- lurjuksiksi kuulin
-ma heitä sanottavan -- kuoliaina makaa!
-
-CYRANO, hetkeksi kohottaen päätään.
-Ei! Seitsemän kai niitä oli vain! Niin luulin.
-
- Jatkaa kirjoittamistaan.
-
-RAGUENEAU, Cyranolle.
-Ja ehkä tunnette sen sankarinkin, ken...?
-
-CYRANO, välinpitämättömästi.
-Minäkö? En. En suinkaan!
-
-LISE, muskettisoturille.
- Entä te?
-
-MUSKETTISOTURI, kiertäen viiksiään.
- Ken takaa!
-
-CYRANO, kirjoittaen; ääntää joskus itsekseen.
-Mä lemmin teitä...
-
-I RUNOILIJA.
- Siellä kansanjoukko ties,
-ett' oli sata miestä pakoon yksi mies
-ajanut...
-
-II RUNOILIJA.
- Siellä oli maahan, sinne tänne,
-heitetty aseita jos jotain!...
-
-CYRANO.
- ... silmiänne...
-
-III RUNOILIJA.
-Ja hattuja, niit' oli...
-
-CYRANO, äskeiseen tapaan.
- ... huulienne hurmaa...
-
-III RUNOILIJA.
-... jos kuinka kaukana!...
-
-I RUNOILIJA.
- Ken tuolla tavoin surmaa,
-on varmaan pelottava jättiläinen. Selko
-hänestä olis hauska saada!
-
-CYRANO, kuten ennen.
- Minut pelko
-saa heti valtaansa, kun vain ma teidät näen!
-
-II RUNOILIJA, leivosta haukaten.
-Ragueneau, taas säihkynyt kai lie sun neros säen,
-vai kuinka?
-
-CYRANO, kuten ennen.
- ... hän ken lempii teitä...
-
- Pysähtyy aikoessaan kirjoittaa nimensä alle,
- nousee ja panee kirjeen taskuunsa.
-
- Turha tähän
-on panna nimeäni! Itse jättämähän
-sen tulen hälle.
-
-RAGUENEAU, II:lle runoilijalle.
- Olen runomuotoon pukea
-kokenut erään reseptin...
-
-III RUNOILIJA, asettuen kermaleivosten lähelle.
- Kai meille lukea
-sen tahdotte!...
-
-IV RUNOILIJA, katsoen erästä leivosta.
- Tän kaakun vaahtolakki vähän
-on vinossa!...
-
- Haukkaa "vaahtolakin" pois.
-
-I RUNOILIJA.
- Kas, tämä mesileipä varmaan
-voi helpommaksi tehdä runonteon vaivan,
-kun mantelitkin välkkyy niinkuin silmät armaan!
-
- Haukkaa mesileipää.
-
-II RUNOILIJA.
-Me kuuntelemme!
-
-III RUNOILIJA, ottaen leivoksen sormiensa väliin.
- Tästä kerma kuohuu aivan.
-Tää leivos nauraa!
-
-II RUNOILIJA, leikaten leivoslyyryä.
- Tälle päivälle ei vertaa.
-Mua lyyry ravitsee nyt ensimäistä kertaa.
-
-RAGUENEAU, valmistuu lukemaan runoaan, yskäsee,
-laittaa päähinettään, asettuu asentoon.
-Se runoresepti...
-
-II RUNOILIJA, ensimäiselle, tyrkäten häntä kyynärpäällään.
- Sä syöt kai aamiaista?!
-
-I RUNOILIJA, toiselle.
-Ja sinä päivällistä!?
-
-III RUNOILIJA.
- Se lie harvinaista!
-
-RAGUENEAU.
-Näin taikina sa tee ja sitten leivo, paista:
-
- Sokeri ja munat vatkattava on
- ensin vaahtohon.
- Siihen sopii sekottaa
- pisaraisen sitruunaa.
- Manteleita vielä sekaan,
- niin ei muuta tarvitsekaan.
-
- Taikinan kun olet valmistanut näin,
- muotin kiirehtäin
- otat, voilla voidat sen,
- siihen kaadat seoksen,
- viet sen paikkaan lämpimähän,
- siinä annat nousta vähän.
-
- Hetken päästä uuniin nosta muotti tuo,
- siellä olla suo
- paistumassa hiljalleen,
- kunnes huomaat kypsyneen.
- Tarjottava hillon kanssa
- kylmänä tai kuumiltansa.
-
-RUNOILIJAT, suu täynnä.
-Oh, mainiota! Hienon-hienoa!
-
-ERÄS RUNOILIJA, niellen niin että on tukehtua.
- Hhh!
-
-CYRANO.
- Kuule!
-Sä näitkö, miten vieraas ahmivat? En luule!
-
-RAGUENEAU, hiljaa hymyillen.
-Näin kyllä -- katsomatta! Heitä henno en
-mä häiritä. He maksaa hyvin, kuunnellen
-mun runojani. Niin, ja tunnen tyydytystä,
-kun nerot nälkäiset voi multa saada ruokaa.
-
-CYRANO, lyöden häntä olkapäälle.
-Mä pidän sinusta!
-
- Ragueneau liittyy ystäviensä seuraan.
-
- Cyrano seuraa häntä katseellaan,
- sanoo sitten hiukan tiukasti:
-
- Lise!
-
- Lise, joka on vilkkaassa keskustelussa muskettisoturin
- kanssa, hätkähtää ja tulee Cyranota kohti.
-
- Kysyä mun suokaa:
-tuo upseeri, hän teitä..?
-
-LISE, loukattuna.
-
- Oh! Mä viettelystä
-kyll' osaan välttää!... Tiedän voittaa katseellani!
-
-CYRANO.
-Se katse juuri minut epäilemään pani,
-ett' ootte voitettu...
-
-LISE, kuohuksissaan.
- Vaan...
-
-CYRANO, jyrkästi.
- Ystäväni on
-Ragueneau! En hälle siksi naurettavan sallis.
-Ja nimen kunnia on jokaiselle kallis!
-
-LISE.
-Vaan...
-
-CYRANO, kohottaen ääntään sen verran että muskettisoturi kuulee.
- Väärin ymmärtää lie teidän mahdoton!...
-
- Tervehtii muskettisoturia ja menee taustaovelle,
- kelloa katsottuaan, ja rupeaa katselemaan ulos.
-
-LISE, muskettisoturille, joka yksinkertaisesti on vastannut
-Cyranon tervehdykseen.
-Mä oikein hämmästyn. Teit' ymmärrä en enää.
-Vastatkaa... ivatkaahan nenää...
-
-MUSKETTISOTURI.
- Nenää... nenää...
-
- Poistuu nopeasti; Lise seuraa.
-
-CYRANO, taustaovelta, tehden Ragueneaulle merkin,
-että hänen on vietävä runoilijat pois.
-Pst!
-
-RAGUENEAU, osoittaen runoilijoille oikeata ovea.
- Paras mennä tuonne!...
-
-CYRANO, kärsimättömästi.
- Pst! Pst!...
-
-RAGUENEAU, vieden pois runoilijat.
- Siellä saamme
-lukea runoja...
-
-I RUNOILIJA, epätoivossaan, suu täynnä.
- Vaan kaakut!...
-
-II RUNOILIJA.
- Ottakaamme
-ne mukaan!
-
- He menevät kaikki Ragueneaun jälestä, kuin juhlasaatossa,
- tyhjennettyään tarjottimia.
-
-
-V KOHTAUS
-
- CYRANO, ROXANE, Seuralaisnainen.
-
-CYRANO.
- Toivoa jos huomaan olevaksi,
-niin otan kirjeen esiin.
-
- Roxane naamioituna, seuralaisnainen mukanaan, näkyy oven
- lasien takaa. Cyrano avaa nopeasti oven.
-
- Sisään!...
-
- Menee seuralaisnaisen luo.
-
- Sanaa kaksi
-vain!
-
-SEURALAISNAINEN.
- Vaikka neljä!
-
-CYRANO.
- Kuulkaa, tokko makeisista
-te pitänette?
-
-SEURALAISNAINEN.
- Pidän! Oikein kuollakseni.
-
-CYRANO, sieppaa paperitötteröitä myymäpöydältä.
-Kas, Benseradin runo!...
-
-SEURALAISNAINEN, surkean näköisenä.
- Oih!...
-
-CYRANO, täyttää tötterön.
- Niin, sinne meni
-kaneelikaakku!
-
-SEURALAISNAINEN, muotoaan muuttaen.
- Ah!
-
-CYRANO.
- Ja hillopiirahista
-te pidättekö?
-
-SEURALAISNAINEN.
- Oi, en parempaa ma tiedä!
-
-CYRANO.
-Chapelainin lauluihin ma niitä kuusi panen.
-Ja Saint-Amantin runoon kolme uskaltanen
-sokeriässää...?
-
-SEURALAISNAINEN.
- Luulen: enempää en siedä!
-
-CYRANO.
-Jokunen leivos?... Eikö?!
- Ojentaa hänelle täysinäiset tötteröt.
- Ehkä menisitte
-nyt hetkiseksi!
-
-SEURALAISNAINEN.
- Mutta...
-
-CYRANO, työntäen häntä ulos.
- Tulkaa vasta sitte,
-kun kaikki ootte syönyt!
-
- Sulkee oven, kääntyy Roxaneen päin ja pysähtyy,
- lakki kädessä, kunnioittavan välimatkan päähän.
-
-
-VI KOHTAUS
-
- CYRANO, ROXANE, SEURALAISNAINEN, hetkisen.
-
-CYRANO.
- Siunaan riemuisana
-ma tätä hetkeä, kun näen, että ette
-mua unhottanut, vaan mua joskus aattelette!
-Tulitte kysymään... puhumaan...?
-
-ROXANE, joka on poistanut naamionsa.
- Ensin sana
-vain kiitokseksi siitä, mitä eilen teitte.
-Tuon hupsun, josta miekkailussa voiton veitte,
-on muuan suuri herra, joka minuun muka
-on ihastunut...
-
-CYRANO.
- Niin, de Guiche!
-
-ROXANE, katsoen maahan.
- ... mun miehekseni
-määrännyt... Ois kai pakko ottaa mun jos kuka!
-
-CYRANO, kumartaen.
-Siis kun ma silloin hiukan leikin miekkoineni,
-ei tapahtunut se vain suuren nenän vuoksi.
-Ei! Silmienne loiston tähden verta juoksi!
-
-ROXANE.
-Ja sitten... tahtoisin... Vaan jotta tehdä voisin
-sen, mitä aion, taas ma olevani soisin
-kuin sisar teille... niinkuin lasna, silloin kuin
-me puistossanne juostiin leikein, kisailuin...
-
-CYRANO.
-Kotiini joka kesä silloin tulitte!...
-
-ROXANE.
-Puumiekoin taistelitte silloin urhon lailla!...
-
-CYRANO.
-Te kukka kutreissanne aina kulitte...
-
-ROXANE.
-Se oli leikin aikaa...
-
-CYRANO.
- Aikaa huolta vailla...
-
-ROXANE.
-Jos mitä pyysin, teitte aina riemuiten...
-
-CYRANO.
-Te lyhyin hamein silloin olitte Madeleine...
-
-ROXANE.
-Olinko kaunis silloin?
-
-CYRANO.
- Ette ollut ruma.
-
-ROXANE.
-On mielessäni vielä moni tapahtuma,
-mi tuolloin sattui. Jos te haavan saitte milloin,
-ma muka äitinänne olin aina silloin
-ja sanoin ankarasti:
- Tarttuen Cyranon käteen.
- "Jokos taas sait haavan!"
- Vaikenee hämmästyneenä.
-Oh! Mitä?!
- Cyrano tahtoo vetää pois kätensä.
- Ei, mä katson!... Enpä luullut saavan
-nyt, tällä kertaa... -- Mitä merkitsee tää tässä?
-
-CYRANO.
-Ma Neslen postill' olin hiukan leikkimässä.
-
-ROXANE, istuutuu pöydälle, kastaa nenäliinansa vesilasissa.
-Mun suokaa!...
-
-CYRANO, istuutuen hänkin.
- Oh, niin hellä, äidillinen, hyvä!
-
-ROXANE.
-Tää haavahan on oikein vaarallinen, syvä!
-Sanokaa, kuinka monta oli teitä vastaan!
-
-CYRANO.
-Ei kovin monta. Ehkä sata ainoastaan.
-
-ROXANE.
-Mi... mitä!? Kertokaa!
-
-CYRANO.
- Ei. Ensin kertonette
-te mulle sen, mit' äsken uskaltanut ette!
-
-ROXANE, päästämättä hänen kättään.
-Niin, äsken tosiaankin arvelutti mua.
-Nyt lapsuusmuistoista oon saanut rohkaisua.
-Mä lemmin...
-
-CYRANO.
- Ah!
-
-ROXANE.
- Vaan hän ei tiedä sitä vielä.
-
-CYRANO.
-Ah!
-
-ROXANE.
- Tuskin aavistaakaan...
-
-CYRANO.
- Ah!
-
-ROXANE.
- Vaan kohta saa
-hän tietää sen.
-
-CYRANO.
- Ah!
-
-ROXANE.
- Hän mua, tiedän, rakastaa,
-vaan salaa multa sitä yhä pelkomiellä.
-
-CYRANO.
-Ah!
-
-ROXANE.
- Teidän kädessänne kuumetta on varmaan!
--- Vaan usein katseestaan luin tunnustuksen armaan.
-
-CYRANO.
-Ah!
-
-ROXANE, saaden valmiiksi nenäliinasta tekemänsä siteen.
- Ajatelkaapas, hän samaan rykmenttiin,
-kuin tekin, kuuluu...
-
-CYRANO.
- Ah!
-
-ROXANE, nauraen.
- Niin mulle kerrottiin.
-Ja samaan komppaniaan...
-
-CYRANO.
- Ah!
-
-ROXANE.
- Hän, tietkää, on
-niin viisas, nerokas, niin nuori, pelvoton
-ja kaunis...
-
-CYRANO, nousee aivan kalpeana.
- Kaunis!
-
-ROXANE.
- Mitä!? Mikä teille tuli?
-
-CYRANO.
-Ei mitään... Ei...
- Näyttää kättänsä. Hymyillen.
- Tää haava!
-
-ROXANE.
- Sydämeni suli,
-kun hänet näin! -- Oi niin, en tunne häntä, vain
-.. niin... näytännöissä vain mä hänet nähdä sain!
-
-CYRANO.
-Siis ette haastelleetkaan ole?
-
-ROXANE.
- Katseillamme
-vain!
-
-CYRANO.
- Kuinka sitten tietää voitte...?
-
-ROXANE.
- Kulkeissamme
-me usein kuulemme, kun puhutaan.
-
-CYRANO.
- Hän siis
--- vai kuinka? -- kuuluu kaartiin?
-
-ROXANE.
- Niin.
-
-CYRANO.
- Ja nimeltään?
-
-ROXANE.
-Christian de Neuvillette.
-
-CYRANO.
- Ei kaartiin sittenkään
-hän kuulu!
-
-ROXANE.
- Kapteeni Carbon de Castel-Jaloux
-niin sanoi.
-
-CYRANO.
- Siis hän kuuluu. -- Mutta siitä viis! --
-Nyt lemmenpaula hälle pian valmistuu!
--- Vaan te...
-
-SEURALAISNAINEN, avaten taustaoven.
- Ne loppuivat.
-
-CYRANO.
- Vaan jäihän pusseihinne
-runoja, tarkemmin jos katsahdatte sinne!
-
-SEURALAISNAINEN.
-Ah, niin...
-
- Poistuu.
-
-CYRANO.
- Te rakastatte puhetta, mi sois
-suloa, olis neron tulkki. Vaan jos ois
-hän tyhmä!
-
-ROXANE.
- Epäilyksen tuon jo kutrit poistaa!
-D'Urfénkaan sankareilla niin ei voi ne loistaa!
-
-CYRANO.
-Vaan ehkä sanoiltaan hän -- kukapa sen takaa! --
-on yhtä ruma kuin on kaunis kutreiltansa!
-
-ROXANE.
-Ei, -- puheensa on niinkuin runoa! Se vakaa
-on uskoni!
-
-CYRANO.
- Niin, niin, kun viikset vain on somat,
-niin silloin miehellä on taidot tavattomat!
--- Vaan jos hän sittenkin ois tyhmä?...
-
-ROXANE, jalkaa polkien.
- Tosiansa!
-Se kuolemani ois!
-
-CYRANO, hetken kuluttua.
- Te kutsutitte tänne
-mun teitä kuulemaan. Vaan miksi mielestänne
-mun tämä tietää piti?
-
-ROXANE.
- Sanottu on mulle,
-kaikk' että miehet teidän komppaniassanne
-lie Gaskonjasta...
-
-CYRANO.
- Sekä ettei ketään tulle
-tuon joukon pariin, ilman ettei siellä panne
-he häntä tiukalle, jos vain ei Gaskonjasta
-hän ole. Niinhän?
-
-ROXANE.
- Juuri niin. Ja senpä vuoksi
-mä hänen takiansa pelkäsin!
-
-CYRANO, hammasta purren.
- Ei syyttä!
-
-ROXANE.
-Vaan silloin ajattelin: lähden teidän luoksi;
-kun teille puhun, ette pientä ystävyyttä
-te multa kiellä -- te, jok' eilen olevanne
-näytitte voimakas ja suuri taidoltanne,
-kun pöyhkyriä kurititte! -- vaan te hälle
-apua suotte.
-
-CYRANO.
- Hyvä! Serkun ystävälle
-ma lupaan puolustaja olla!
-
-ROXANE.
- Kiitos! Teihin
-ma aina kiintymystä tunsin.
-
-CYRANO.
- Niin, niin, meihin!
-
-ROXANE.
-Te hänen ystävänsä ootte?
-
-CYRANO.
- Jos ei muun,
-niin teidän vuoksi!
-
-ROXANE.
- Hän ei kaksintaisteluun
-kai joudu? Estättehän!?
-
-CYRANO.
- Kyllä! Sen ma takaan!
-
-ROXANE.
-Mä pidän teistä paljon!
- Panee nopeasti kasvoilleen naamion ja harson; hajamielisesti.
- Mutta todellakaan
-te ette kertonut oo siitä yöllisestä!..
-Ei! Minun täytyy mennä! Varmaan kamalata
-se oli kovin! Ajatella, että sata...!
-Sanokaa hänelle, hän että kirjoittaisi...
- Heittää hänelle lentosuukkosen.
-Oh, pidän teistä paljon!
-
-CYRANO.
- Niin, niin!
-
-ROXANE.
- Ettei kestä
-vain kauaa, ennenkuin ma kirjeen saan! -- Me kaksi,
-me oomme ystäviä. Niinhän!?
-
-CYRANO.
- Niin, niin!
-
-ROXANE.
- Taisi
-jo tulla viivytyksi liikaa. -- Rohkeaksi
-oon teidät tiennyt. Mutta sata miestä! En
-nyt kuitenkaan ma ehdi... Vaan niin uljast' ette
-lie toista työtä tehnyt! Sen kai myöntänette!
-
-CYRANO, kumartaen.
-Kentiesi uljaampi on työni viimeinen!
-
- Roxane menee. Cyrano jää liikkumattomana paikoilleen, katse
- maahan luotuna. Hiljaisuus. Oikeanpuoleinen ovi avautuu.
- Ragueneau pistää siitä päänsä.
-
-
-VII KOHTAUS
-
- CYRANO, RAGUENEAU, Runoilijat, CARBON DE CASTEL-JALOUX,
- Sotureita, Kansaa y.m., sitten DE GUICHE.
-
-RAGUENEAU.
-Jo saako tulla?
-
-CYRANO, liikahtamatta.
- Saa.
-
- Ragueneau antaa merkin ja hänen ystävänsä tulevat sisään.
- Samassa näkyy taustaovella Carbon de Castel-Jaloux kaartin
- kapteenin puvussa. Huomatessaan Cyranon hän rupeaa viittomaan.
-
-CARBON DE CASTEL-JALOUX.
- Hän tääll' on!
-
-CYRANO, päätään nostaen.
- Kapteenini!...
-
-CARBON, riemuissaan.
-Me kaikki tiedämme! Sa urho! Upseerini
-sua oottavat. Noin kolmekymmentä on meitä.
-
-CYRANO, epäröiden.
-Vaan...
-
-CARBON.
- Tule mukaan; kovin ilahdutat heitä!
- Tahtoen viedä hänet muassaan.
-No, tule!
-
-CYRANO.
- En!
-
-CARBON.
- He ovat tuossa vastapäätä
-Kultaisen Tähden kapakassa. Pian päätä!
-
-CYRANO.
-En tule!
-
-CARBON, menee ovelle ja huutaa siitä ulos jylisevällä äänellä.
- Sankarimme kieltäytyy. Siis tänne
-te tulkaa!
-
-ÄÄNI, ulkoa.
- Mainiota!
-
- Ulkoa kuuluu lähestyvää hälyä, miekkojen kalinaa ja
- saappaiden kolinaa.
-
-CARBON, käsiään hykertäen.
- Kuule, ystäväsi
-jo käyvät yli kadun!...
-
-GASKONJALAIS-UPSEERIT, tullen myymälään.
- Suurta! -- Suuremmoista! --
-Hei! -- Urho! -- Miesten mies! -- Ei vertaistaan oo toista! --
-
-RAGUENEAU, Cyranolle, peloissaan.
-Kaikk' onko Gaskonjasta teidän ystävänne?
-
-UPSEERIT.
-On! Kaikki!
-
-ERÄS UPSEERI, Cyranolle.
- Hyvä!
-
-CYRANO.
- Herra parooni!
-
-II UPSEERI, pudistaen Cyranon kättä.
- Tää käsi
-puristaa saako...?
-
-CYRANO.
- Herra...!
-
-III UPSEERI.
- Kaikki kerrassansa:
-eläköön!
-
-IV UPSEERI.
- Syleillä mun suokaa teitä nyt!
-
-CYRANO.
-Oo, herra parooni!
-
-V UPSEERI.
- Te kaikkein syleilyt
-nyt saatte ottaa vastaan!
-
- Syleilyä.
-
-CYRANO, tietämättä kenelle vastata.
- Parooni!... ah, minä...!
-
-RAGUENEAU.
-Kaikk' ootte paroneita?
-
-UPSEERIT.
- Kaikki!
-
-RAGUENEAU.
- Tosiansa!
-
-I UPSEERI.
-Ritarikilvistämme torni tulis!
-
-LE BRET, tulee sisään ja rientää Cyranon luokse.
- Kansa
-sua etsii. Kaikki ovat aivan innoissansa!
-Ne eell' on, jotka yöllä kanssas oli...
-
-CYRANO, pelästyneenä.
- Sinä
-et kai oo sanonut, mä missä olen...?
-
-LE BRET, käsiään hykertäen.
- Kyllä!
-
-ERÄS PORVARI, tulee sisään useiden seuraamana.
-Marais'sta tuomme teille... koko korttelista...
-sulimmat kiitokset! Me ihailemme teitä,
-me kaikki!
-
- Ulkopuolella oleva katu tulee täyteen ihmisiä. Kantotuoleja
- ja vaunuja pysähtyy sinne.
-
-LE BRET, hymyillen, matalalla äänellä Cyranolle.
- Ja Roxane!
-
-CYRANO, nopeasti.
- Sä kysymykses heitä!
-
-KANSANJOUKKO, huutaa ulkopuolella.
-Hoi! Cyrano!
-
- Meluava väkijoukko tunkeutuu myymälään. Tungosta. Huudahduksia.
-
-RAGUENEAU, seisoo pöydällä.
- Heh! Puoti täyttyy katsojista!
-He särkee kaikki! Suuremmoista!
-
-ERI HENKILÖITÄ, Cyranon ympärillä.
- Ystäväni!...
-Mun ystäväni!...
-
-CYRANO.
- On niin kummaa mielestäni,
-ett' on näin paljon tänään ystäviä mulla!...
-
-LE BRET, ihastuneena.
-Sun suuri tekos...!
-
-NUORI MARKIISI, kädet ojona.
- Jospa tiedossa ois sulla...!
-
-CYRANO.
-Vai sulla!... Sulla!... Millä ihmeen ilveilyllä
-mua kummastutatte...!
-
-II MARKIISI.
- Ois eräs nainen, kellä
-ois halu... Esittäisin...
-
-CYRANO, kylmästi.
- Kuka esitellä
-saa teidät?
-
-LE BRET, ällistyneenä.
- Mutta...!
-
-CYRANO.
- Vaiti!
-
-KYNÄNIEKKA, kirjoitusneuvoineen,
- Ehkä tohtia
-vois tiedustella joitakuita kohtia!?
-
-CYRANO.
-Ei! Turha vaiva!
-
-LE BRET, nykäisten häntä kyynärpäästä.
- Se on Théophraste Renaudot,
-sanoman julkaisija...
-
-CYRANO.
- Minä siitä viis!
-
-LE BRET.
-... paperin, joss' on uutisia! Etkö oo
-sa kuullut siitä? Se on varmaan aate, jolla
-on tulevaisuus eessään!
-
-RUNOILIJA, lähentyen Cyranota.
- Herra...
-
-CYRANO.
-Vielä siis!
-
-RUNOILIJA.
- Niin rohkea ma olen uskaltanut olla,
-ett' olen pentacrostikonin nimellenne
-runoillut...
-
-JOKU, lähentyen.
- Herra...
-
-CYRANO.
- Riittää jo!
-
- Liikettä. Järjestäydytään. De Guiche tulee upseerien
- saattamana, Cuigy Brissaille, upseerit jotka lähtivät
- Cyranon mukaan ensi näytöksen alussa. Cuigy tulee
- nopeasti Cyranon luokse.
-
-CUIGY.
- De Guiche!
- Mutinaa. Kaikki riveissä.
- Hän lie
-marsalkka Gastionin puolesta...
-
-DE GUICHE, tervehtien Cyranota.
- Niin, sain
-sen tänne tulla tuomaan teidän tiedoksenne,
-hän että ihaileepi suurta urhotyötä,
-jost' on hän kuullut...
-
-KANSA.
- Hyvä!
-
-CYRANO, kumartaen.
- Siinä tuntee kai
-hän oman urhoutensa!
-
-DE GUICHE.
- Jollei olleet myötä
-nää herrat olis, tuskin uskonut hän ois,
-ett' on se lainkaan totta!
-
-CUIGY.
- Mutta nyt ei vois
-hän epäillä!
-
-LE BRET, Cyranolle, joka näyttää olevan omissa ajatuksissaan.
- Vaan...
-
-CYRANO.
- Vaiti!
-
-LE BRET.
- Tuskin ymmärtänen,
-ett' annat kärsiväsi noin sä nähdä hänen.
-
-CYRANO, vavahtaen ja suoristautuen.
-Ett' annan?! Tuskani tuon esiin kaikkein nähden!?
- Käy kärsimättömäksi; pullistaa rintaansa.
-Saat nähdä!
-
-DE GUICHE, jonka korvaan Cuigy on supattanut.
- Tämän suuren urhotyönne tähden
-te varmaan ylenette upseerina. -- Niinkö
-lie, että Gaskonjasta ootte?
-
-ERÄS UPSEERI, jylhällä äänellä.
- Totta vie!
-
-CYRANO.
-Niin on!
-
-DE GUICHE, katsoen gaskonjalaisia, jotka ovat ryhmittyneet Cyranon
-taakse.
- Siis totta heihin, noihin ylpeisiinkö
-te kuulutte? Se joukko hupsu on...
-
-II UPSEERI, uhkaavasti.
- Vai on!
-
-DE GUICHE.
-Ah, ah! Nää herrat kaikki lienevätkin heitä,
-kosk' eivät uhmakasta mieltään nytkään peitä?...
-
-UPSEERI.
-Niin oomme!
-
-CARBON.
- Cyrano!
-
-CYRANO.
- Kapteeni?
-
-CARBON.
- Outohon
-on seuraan, näen, kreivi tullut. Ehkä siksi
-sä tahdot esitellä... tehdä tuttaviksi!
-
-CYRANO, astuu pari askelta De Guicheä kohti, näyttää tovereitaan.
-
- Täm' on Gaskonjan poikien joukko,
- meill' on kapteeni Castel-Jaloux.
- Ne sanovat: hupsu ja houkko
- on Gaskonjan poikien joukko!
- Vaan vaikka sen valheet saarti,
- se sentään on kunnian kaarti
- tämä Gaskonjan poikien joukko,
- joll' on kapteeni Castel-Jaloux.
-
- Näkö kotkan ja kontion hampaat,
- jalat haikaran meillä on.
- Pois väistyvät konnat kuin lampaat,
- näkö kotkan ja kontion hampaat
- kun uhkaa, -- kun töyhtömme häilyy
- ja miekkamme päivässä päilyy.
- Näkö kotkan ja kontion hampaat
- on vastustus voittamaton.
-
- Ne sättivät moukiksi meitä,
- nimet öykkärin, uhmarin suo.
- Vaan vaikka ne sättivät meitä,
- ei varjoa meihin se heitä;
- ja jos joku hampaita näyttää,
- niin miekkaamme taidamme käyttää;
- sitä huotraansa emme me peitä,
- se puhdasta jälkeä luo!
-
- Moni lemmenkateeksi tullut
- on vuoksemme aviomies.
- Ovat naiset meihin kuin hullut.
- Moni lemmenkateeksi tullut
- on siksi. Meist' uljuus hohtaa,
- se ei vastusta missään kohtaa!
- Moni lemmenkateeks' on tullut!
- ken oletkin, tiedä ties!
-
-DE GUICHE, huolimattomana istuen nojatuolissa, jonka Ragueneau
-nopeasti on tuonut.
-Koruna luonansa nyt moni pitää tapaa
-runoilijaa. -- Te ehkä siksi ryhtyisitte
-mun luokseni?
-
-CYRANO.
- En, kreivi! Tahdon olla vapaa!
-
-DE GUICHE.
-Mun enoani, Richelieutä, miellytitte
-te eilen. Esittäisin teidät joskus hälle.
-
-LE BRET, häikäistynä.
-Ah! Suuri Luoja!
-
-DE GUICHE.
- Kuulin, että näytelmänkin
-te ootte tehnyt?
-
-LE BRET, kuiskaa Cyranolle.
- Ah, jos "Agrippines" hänkin
-sais kuulla!
-
-DE GUICHE.
- Lukekaa se hälle!
-
-CYRANO, kiusausta tuntien, hiukan ihastuneena.
- Tosiaankin,
-jos...
-
-DE GUICHE.
- Hän on mestari. Hän runon tekijälle
-voi monet neuvot antaa. Korjata hän voisi...
-
-CYRANO, jonka kasvot ovat heti synkenneet.
-Oh, mahdotonta, kreivi! Min' en muuttaa soisi
-ees yhtä pilkkua...
-
-DE GUICHE.
- Vaan hyvä maksamaankin
-hän on, jos joku runo häntä miellyttää.
-
-CYRANO.
-Mut aina parhaimmaksi palkakseni jää
-se, ett' oon tyytyväinen, itsellein kun luen
-mä sitä, minkä ensin runopukuun puen.
-
-DE GUICHE.
-Te ootte ylpeä!
-
-CYRANO.
- Sen huomaatteko tekin!
-
-GASKONJALAIS-SOTURI, tulee miekkaansa pistettyinä lakkeja, joissa
-on rikkinäiset töyhdöt ja jotka ovat tahrautuneita.
-Kas, Cyrano! Kas, niitä, joita höyhennitte,
-te eilis-iltana näin paljon köyhennitte:
-nää hatut, töyhdöt ovat pakenijain...
-
-CARBON.
- Sekin
-on sotasaalis!
-
-LÄSNÄOLIJAT, nauraen.
- Ah! Ah! Ah!
-
-CUIGY.
- Kai senkin herran
-sisua kirveltänee tänään jonkun verran,
-ken järjesti tuon leikin!
-
-BRISSAILLE.
- Kukahan se lie?
-
-DE GUICHE.
-Se olen minä.
- Nauru taukoaa.
- Tahdoin hiukan opettaa
-erästä riimiseppää... juoppoa...
-
- Kiusallinen äänettömyys.
-
-SOTURI, hiljaa Cyranolle, näyttäen saalistaan.
- Vaan mitä
-me näillä teemme?
-
-CYRANO, ottaen miekan, jossa päähineet ovat, antaa niiden
-liukua De Guichen jalkoihin, tekee kunniaa.
- Ehkä herra kreivi vie
-ne ystävilleen! Olkaa hyvä, ottakaa!
-
-DE GUICHE, nousee, jyrkästi.
-Mä lähden. Kantajani tänne!
- Cyranolle, rajusti.
- Sanokaahan...
-
-CYRANO.
-No!
-
-ÄÄNI, kadulla, huutaen.
- Kreivin kantajat!
-
-DE GUICHE, joka on saanut itsensä hillityksi, hymyillen.
- On kirja, jolla on
-nimenä "Don Quichotte". Te ette ehkä sitä
-oo lukenut?
-
-CYRANO.
- Oon kyllä. On kuin oma suku
-siin' esiintyisi!
-
-DE GUICHE.
- Niinpä ajatelkaa...
-
-KANTAJA, tulee taustalle.
- Täällä
-on kantotuoli.
-
-DE GUICHE.
- ... tuulimyllyseikkailua!
-
-CYRANO, kunniaa tehden.
-Sen muistan aivan hyvin: kolmastoista luku.
-
-DE GUICHE.
-Kun sellaisia vastaan alkaa taistelon...
-
-CYRANO.
-Nyt luulen, herra kreivi, osuneenne harhaan...
-Kai tuulihattuin kanss' en käy mä kamppailua?
-
-DE GUICHE.
-... hän aivan arvaamattaan myllyn siiven päällä
-voi lentää rapakkoon!...
-
-CYRANO.
- Tai suoraan tähtitarhaan!
-
- De Guiche lähtee. Nähdään hänen nousevan kantotuoliin. Hänen
- mukanaan tulleet herrat menevät myöskin, supattaen. Le Bret
- saattelee heitä. Kansanjoukko poistuu.
-
-
-VIII KOHTAUS
-
- CYRANO, LE BRET, Gaskonjalais-soturit, jotka ovat asettuneet
- oikealle ja vasemmalle ja joille tuodaan juotavaa ja syötävää.
-
-CYRANO, tervehtien pilkallisesti lähteviä, jotka eivät uskalla
-vastata tervehdyksiin.
-Hyvästi, herrat!
-
-LE BRET, palaa saattamasta, murheissaan, kohauttaen käsivarsiaan.
- Kyll' on siinä koreutta...
-
-CYRANO.
-Ma arvaan, että nyt taas moitit!...
-
-LE BRET.
- Niin, sa parhaan
-suot tilaisuuden aina käsistäsi luistaa.
-Sä liiottelet.
-
-CYRANO.
- Niinkö?! Liiottelen! Mutta
-sit' enhän kielläkään!
-
-LE BRET, riemuiten.
- Ah!
-
-CYRANO.
- Sun vain sopii muistaa,
-ett' esimerkki muille on tää liiottelu,
-ja mulle periaate -- eikä mikään lelu!
-
-LE BRET.
-Soturikorskeutes jos joskus jäädä soisit,
-niin suureen maineeseen ja arvoon nousta voisit.
-
-CYRANO.
-Kai turvaks' etsittävä mun ois joku, kellä
-on valtaa; murattina sitten kiemurrellen
-omatta voimattaan niin päästä vähitellen
-vois ylöspäin! Ei, kiitos, niin ei menetellä
-voi koskaan kunnon mies! Tai ehkä runoin somin
-mun pitäis ylistää mies kaikkein arvottomin,
-ken kultaa antais? Narriks tulla vähin erin,
-ett' ehkä nauramaan sais jonkun ministerin?
-Ei, kiitos! Taikka ehkä vatsaa jumaloiden
-ja valtain porstuvissa aina pokkuroiden
-mun olis näytettävä, miten voittaa pelin
-voi kontaten ja kulkein nöyrin, köyrin selin?
-Ei, kiitos! Liehakoida siksi mun kai pitäis,
-ett' itselleni siitä oiva laiho itäis?
-Ei, kiitos! Ajatella: tuo on mustan-musta,
-ja hälle tuhlata suloista suitsutusta!
-Ei, kiitos! Tungeksia ylemmäksi yhä,
-niin ett' on viimein pikku suuruus, tekopyhä!
-Tai purjehtia eespäin pulskin runoriimein,
-ett' ehkä vanhat naiset hymyn soisi viimein?
-Ei, kiitos! Runoistansa maksaa De Sercylle,
-hän että painatuksen arvon soisi niille?
-Ei, kiitos! Olla paavi niiden, jotka aina
-on kapakoissa, -- niiden, joit' ei järki paina?
-Ei, kiitos, ei! Sen sijaan, että kannustimen
-runoiluun etsis, hakee runollensa nimen?
-Ei, kiitos! Kurjille vain näyttää neron voimaa,
-pelätä, että joku kynäniekka soimaa;
-alati aatteissansa käydä anomaan:
-"kun kerran nimensä sais 'Ranskan Sanomaan'!"
-Ei, kiitos! Punnita, mi hyvin kannattaisi,
-mist' anomuksiin aina parhaan sanan saisi,
-ja ajatella, että -- sitä toivotteko! --
-vierailut hauskempia on kuin runon teko?
-Ei, kiitos! Ei! Ei! Ei! Vaan laulaa, unelmoida
-ja naurain käydä, yksin, vapaa olla voida,
-terästä katseessa ja sointuvana ääni
-ja töyhtö liehumassa päällä pystyn pääni;
-mist' asiasta hyvään taistoon vaatia
-tai kaikki leikiks' ottaa, laulu laatia!
-Työss' olla pyrkimättä kunniaan tai muuhun,
-mutt' aatoksissaan tehdä retki vaikka kuuhun!
-Vain sitä kirjoittaa, mi lähtee sydämestä,
-ja olla iloinen myös aivan vähäisestä:
-kukista, hedelmistä, lehdistäkin, jos
-ne antimia on sun oman puistikkos!
-Jos silloin sattuu, että mainetta saat niittää,
-ei ketään Cesaria tarvitse sun kiittää,
-et ole loinen, joka nousee toista pitkin,
-on omaa työtäsi, jos kauas pääsisitkin;
-parempi loitota kuin käydä lähetyksin,
-ja paras pyrkiä on yksin -- aivan yksin!
-
-LE BRET.
-Niin, aivan yksin! Hyvä! Mutta kaikki vastaan
-jos ovat! -- Mikä hitto antoi oikeastaan
-tuon taidon sulle: kaikki vihamielisiksi
-itselles saada?
-
-CYRANO.
- Kai sen taidon sain ma siksi,
-ma etten ystäväksi tahdo teidän lailla
-jokaista, jost' en tiedä, vaikk' ois mieltä vailla.
-Ei, tervehdyksenäni aina, Herra ties,
-ma huudan mieluisammin: uusi vihamies!
-
-LE BRET.
-Oh, tuo on erhettä!
-
-CYRANO.
- Se on mun vikojani.
-Miellyttämättä olla on mun ilonani.
-Mä pidän siitä, että mua vihataan!
-Jos tietäisitte, kuinka hyvä kulkuaan
-on tehdä väkipuukon välkkyessä surmaa,
-ja kuinka mieltä nostaa, huvittaa ja hurmaa,
-kun viha, kademieli lauluansa laulaa!
--- Nuo hupsut ystävät, joill' aina itseänne
-te ympäröitte, on kuin röyhelö, mi kaulaa
-mukamas koristaapi teidän mielestänne,
-vaan joka tekee siitä naisellisen, hennon,
-pois peittäin miehevyyden reimakkaan ja rennon;
-se mukava on kyllä -- sit' ei kiellä kukaan! --
-vaan pään se häilyä suo kaikkein tuulten mukaan.
-Kun Viha kylvää tielle kylmyyttään ja jäätään,
-mies uljaastipa silloin pystyyn nostaa päätään:
-ja joka kerta kun saan vihamiehen uuden,
-mä lisääntyvän tunnen voiman, joustavuuden.
-Kun kaulukseksesi saat vihan, tiedät työs:
-se tautavalle lie, mut sädekehä myös!
-
-LE BRET, hetken hiljaisuuden jälkeen, ottaen Cyranon
-käsivarren kainaloonsa.
-Voit jatkaa äänekkäästi turhaa juttelua,
-vaan hiljaa myönnä, että hän ei lemmi sua!
-
-CYRANO, kiivaasti.
-Oh! Vaiti!
-
- Hetki sitten on Christian tullut. Hän on liittynyt gaskonjalaisten
- joukkoon, mutta kun nämä eivät ole ruvenneet haastelemaan hänen
- kanssaan, on hän lopuksi istuutunut erään pöydän ääreen, johon
- Lise tuo hänelle syötävää.
-
-
-IX KOHTAUS
-
- CYRANO, LE BRET, Gaskonjalais-soturi, CHRISTIAN DE NEUVILLETTE.
-
-ERÄS UPSEERI, istuu taustalla pöydän ääressä, lasi kädessä.
- Cyrano!
-Cyrano kääntyy.
- Te kerrotteko?
-
-CYRANO.
- Kyllä.
-
- Jatkaa hiljaa keskustelua Le Bret'n kanssa.
-
-UPSEERI, nousee ja kävelee etualalle.
-Hän kertoo taistelustaan. Hyvin opettavaa
-se sille on...
- Pysähtyy Christianin pöydän ääreen.
- ... ken vasta aakkosia tavaa!
-
-CHRISTIAN, nostaen päätään.
-Häh? Aakkosia?
-
-II UPSEERI.
- Pohjoisseudun raihnaiselle
-alottelijalle!
-
-CHRISTIAN.
- Mi... mitä? Kuinka? Kelle?
-
-I UPSEERI, pilkallisesti.
-On hyvä teidän tietää: tääll' ei hymyilyllä,
-ei liikkeell', eleellä saa erääst' asiasta
-huomauttaa...
-
-II UPSEERI.
- Niinpä niin, ma sanon teille suoraan:
-hirttäyneen talossa ei viittaustakaan nuoraan!
-
-CHRISTIAN.
-No, mikä asia se on?
-
-II UPSEERI, pelottavalla äänellä.
- Hst! Katsokaahan!
- Koskettaa salaperäisesti kolme kertaa nenäänsä.
-Te ymmärrättekö?
-
-CHRISTIAN.
- Se on...
-
-III UPSEERI.
- Hst! Sanomasta
-ma varotan...
-Näyttää Cyranota, joka juttelee taustalla Le Bret'n kanssa.
- Tai muuten hänen kanssaan voitte
-te saada tekemistä!
-
-IV UPSEERI, joka, sill'aikaa kuin Christian oli edellisiin
-kääntyneenä, on tullut istumaan hänen pöydälleen.
- Kuoliaina maahan
-äskettäin kaatui kaks, kun nenä-ääntä kuuli
-hän heidän puheessaan ja pilkaksi sen luuli.
-
-V UPSEERI, kumealla äänellä; -- ilmestyy pöydän alta,
-johon on ryöminyt nelinkontin.
-Niin, parhaaks ehkä tekin nyt jo arvioitte,
-ettette sinnepäin tee pientä viittaustakaan!
-
-VI UPSEERI, pannen kätensä hänen olkapäälleen.
-Yks aivastus, yks ele liikaa on, sen takaan:
-jos nenäliinan otan, kohta tuossa makaan!
-
- Hiljaisuus. Kaikki hänen ympärillään, käsivarret ristissä
- rinnalla, häntä katsellen. Hän nousee ja menee Carbem de
- Castel-Jaloux'n luokse, joka keskustelee erään upseerin
- kanssa eikä ole mitään kuulevinaan.
-
-CHRISTIAN.
-Mun kapteenini!
-
-CARBON, kääntyen ja mitellen häntä katseillaan.
- Herra?
-
-CHRISTIAN.
- Siltä hieman näyttää,
-nää herrat että liian suurta suuta käyttää,
-ja että etelässä...
-
-CARBON.
- Pohjoismaista verta
-kun teiss' on, näyttäkää nyt uljuuttanne kerta!
-
- Kääntää hänelle selkänsä.
-
-CHRISTIAN.
-Mä kiitän.
-
-I UPSEERI, Cyranolle.
- Kertoahan lupasitte.
-
-KAIKKI.
- Niin,
-niin! Kertokaa!
-
-CYRANO, astuen heitä kohden.
- No, hyvä!
-
- Kaikki siirtävät istuimiaan lähemmäksi, ryhmittyvät hänen
- ympärillensä, kurottavat kaulojaan. Christian on asettunut
- hajareisin eräälle tuolille.
-
- Roskakansaa kohti
-mä yksin lähdin. Kuu niin loistavana hohti,
-se öisen seudun peitti kultasäteisiin.
-Se välkkyi niinkuin kellon taulu. Silloin näen,
-ett' on kuin kelloseppä saapuis kiirehtäen
-ja tumman pilven käteens' ottain tahtois poistaa
-pois pienimmätkin pilkut. Se ei voinut loistaa.
-Kuin säkiss' olin. Oikein kulku teki tenää.
-Vie hitto! Tuskin enää näki...
-
-CHRISTIAN.
- Omaa nenää.
-
- Hiljaisuus. Kaikki nousevat hitaasti, katsovat Cyranota
- kauhistuen. -- Cyrano on keskeyttänyt puheensa typertyneenä.
- Odotusta.
-
-CYRANO.
-Ken on tuo mies?
-
-ERÄS UPSEERI, hiljaisella äänellä.
- Hän tänään kuuluu tulleen.
-
-CYRANO, astuen askeleen Christiania kohti.
- Vai
-niin? Tänään?
-
-CARBON, hiljaisella äänellä.
- Nimeltään Christian de Neuvillette.
-
-CYRANO, vilkkaasti; pysähtyen.
-Ah, hyvä...
-
- Hän kalpenee, punastuu, tekee jälleen liikkeen
- hyökätäkseen Christianin kimppuun.
-
- Minä...
-
-Sitten hän hillitsee itsensä ja sanoo tukahdutetulla äänellä.
-
- Hyvin hyvä...
-
-Alkaa uudestaan kertoa.
-
- Askelet...
-
- Ääni raivoa väristen.
-
-Niin, piru vieköön!
-
- Jatkaa tavallisella äänellä. Kaikki ihmeissään;
- istuutuvat jälleen toisiaan katsellen.
-
- Sanoin: siinä pimeässä
-ma saatoin aatella, ett' olin rientämässä
-jotakin suurta herraa vastaan; että saisin
-ma...
-
-CHRISTIAN.
- Pitkän nenän!
-
- Kaikki nousevat, Christian heilutteleikse tuolillaan.
-
-CYRANO, tukahtuvalla äänellä.
- Kunnon vihamiehen. Tai
-mä että rungon ynnä kuoren väliin taisin
-nyt pistää...
-
-CHRISTIAN.
- Nenäni...
-
-CYRANO, pyyhkien hikeä kasvoiltaan.
- Ei! Miekkani! Niin sai
-mun kuvittelu valtaansa! -- No, aattelin:
-mies Gaskonjan käy aina eespäin kumminkin!
-Ma kuljen, kunnes tunnen...
-
-CHRISTIAN.
- Nenäpiuvin!
-
-CYRANO.
- ... että
-ma olen...
-
-CHRISTIAN.
- Nenätysten!
-
-CYRANO, hypähtäen Christiania kohti.
- Tuhat pentelettä!
- Kaikki kiiruhtavat katsomaan. Christianin luokse
- saavuttuaan Cyrano hillitsee itsensä ja jatkaa.
-... ma olen aivan liki sataa juopunutta,
-ja tunnen viinan tuoksun...
-
-CHRISTIAN.
- Nenässäni!
-
-CYRANO.
- Mutta
-kun eespäin ponnistan, pää painuneena, niin...
-
-CHRISTIAN.
-Vaan nenä pystyssä!
-
-CYRANO, kalpeana; hymyillen.
- ... niin miekan iskemiin
-heit' oitis sortuu kaksi. Pian kolmannenkin
-ma kaadan. Silloin saan ma iskun: paf! Vaan senkin
-ma torjun, vastaten...
-
-CHRISTIAN.
- Tshäh!
-
-CYRANO, jyrkästi.
- Tuhat tulimaista!
-Pois kaikki!
-
-I UPSEERI.
- Tuoss' on jotain jalopeuranlaista!
-
-CYRANO.
-Pois! Haastella ma tahdon tämän miehen kanssa!
-
-II UPSEERI.
-Hiis vieköön! Hänestä hän tekee hakkelusta!
-
-RAGUENEAU.
-Mi... mitä!
-
-II UPSEERI.
- Munakkaaseen teille!
-
-RAGUENEAU.
- Tosiansa
-ma kalpenen ja tunnen kummaa voipumusta!
-Ma taivun kokoon niinkuin servietti!
-
-CARBON.
- Paras
-on meidän mennä.
-
-III UPSEERI.
- Varmaan Cyrano ei jätä
-ehyttä paikkaa häneen.
-
-IV UPSEERI.
- Oikein pelkään tätä!
-
-I UPSEERI.
-Tää kamalaa on.
-
-II UPSEERI, sulkien oikeata sivuovea.
- Niinpä tiedät pitää varas!
-
- He ovat kaikki poistuneet, kuka taustalle, kuka sivuille,
- jotkut portaita myöten. Cyrano ja Christian jäävät vastatusten
- ja katsovat hetkisen toisiaan.
-
-
-X KOHTAUS
-
- CYRANO, CHRISTIAN.
-
-CYRANO.
-Käy syliini!
-
-CHRISTIAN.
- Te, herra...
-
-CYRANO.
- Hyvä!
-
-CHRISTIAN.
- Niinkö!? Vaan...
-
-CYRANO.
-Oh! Oikein hyvä. Pidän sinusta!
-
-CHRISTIAN.
- Vaan...
-
-CYRANO.
- Saan
-kai syleillä?
-
-CHRISTIAN.
- Niin, mutta!...
-
-CYRANO.
- Etkö sitä tiedä:
-oon hänen veljensä!
-
-CHRISTIAN.
- Siis kenen?
-
-CYRANO.
- Hänen!
-
-CHRISTIAN.
- Kuka
-se hän on?
-
-CYRANO.
- Niinkuin et sä sitä tietäis muka!
-Roxane!
-
-CHRISTIAN, rientäen hänen luokseen.
- Ah, taivas! Veli!?
-
-CYRANO.
- Harhaan sua viedä
-en tahdo. Serkku olen. Lapsuudesta asti
-me niinkuin sisarukset oomme olleet.
-
-CHRISTIAN.
- Miten?...
-Hän ehkä...?
-
-CYRANO.
- Kertoi kaikki? Vallan varmimmasti!
-
-CHRISTIAN.
-Hän mua lempiikö?
-
-CYRANO.
- Kenties!
-
-CHRISTIAN, tarttuen hänen käsiinsä.
- Oon onnellinen,
-kun teihin tutustuin!
-
-CYRANO.
- No, onpa sanominen,
-se tunne että syntyi aivan pikimiten!
-
-CHRISTIAN.
-Ah, anteeksi!
-
-CYRANO, katsoen häntä ja pannen käden hänen olalleen.
- Hän kaunis on, ei kieltää saata!
-
-CHRISTIAN.
-Teit' ihailemasta en milloinkaan voi laata!
-
-CYRANO.
-Vaan nenästäni äsken...
-
-CHRISTIAN.
- Tuskaa mulle tuottaa
-sit' aatella!
-
-CYRANO.
- Roxane tän'iltana jo vuottaa
-kirjettä sulta!
-
-CHRISTIAN.
- Mua onnetonta!
-
-CYRANO.
- Mitä?!
-
-CHRISTIAN.
-Mun hukka perii, jollen vaiti pysy!
-
-CYRANO.
- Sitä
-en ymmärrä!
-
-CHRISTIAN.
- Mä olen tyhmä!
-
-CYRANO.
- Etpä vainkaan!
-Ei tyhmä koskaan myönnä tyhmä olevansa.
-Ja mitä letkauksia äsken sulta sainkaan!
-
-CHRISTIAN.
-Niin, kyllä puhua ma osaan miesten kanssa!
-Ja äsken! Oli kuin ma taistoon käynyt oisin!
-Vaan naisten kanssa! Ei! On silloin kaikki toisin!
-Oh! Heidän katseensa, kun kuljen, lupaa mulle...
-
-CYRANO.
-... niin paljon hyvää. Ja kun seisot, syämet sulle
-vain sykkää!
-
-CHRISTIAN.
- Ei! En ole vielä milloinkaan
-kyennyt lemmestä -- sen myönnän! -- puhumaan!
-
-CYRANO.
-No, puhumisen lahja mulle kyll' on suotu,
-kun hiukan kauniimmaksi vain ma oisin luotu.
-
-CHRISTIAN.
-Kun osais kieltään oikein kaunihisti käyttää!
-
-CYRANO.
-Kun ohikulkeissaan vois kauniit kasvot näyttää!
-
-CHRISTIAN.
-Roxane on vaativainen, ehkä piankin
-hän tuntis pettyneensä!
-
-CYRANO, katsoen Christiania.
- Ah, jos olisin
-sun kasvos saanut!
-
-CHRISTIAN, epätoivoisena.
- Mulla edes hiukan jos
-ois puhetaitoa!
-
-CYRANO, äkisti.
- Nyt tiedän! Kohtalos
-sa minuun liität. Sin' oot kaunis, mutta minä
-taas osaan puhua. Niin, ollen ystävinä,
-kaks miestä aivan hyvin tulla sankariksi
-voi yhteen romaaniin.
-
-CHRISTIAN.
- En tajua...
-
-CYRANO.
- Ma sulle
-jo ennakolta laadin puheet valmihiksi.
-Sä sitten sanelet...
-
-CHRISTIAN.
- Siis ehdotat sa mulle?...
-
-CYRANO.
-Roxane ei sillä tavoin pettyneeksi tulle!
-Me yksin voimin sinuun suostutamme hänet.
-No, mitä sanot? Saako nahkatakkimies
-sinulle taitoansa tarjota kenties?
-
-CHRISTIAN.
-Vaan, Cyrano!...
-
-CHRISTIAN.
- Varmaan ymmärtänet,
-mä, että...
-
-CYRANO.
- Epäröit ja pelkäät, ehkä luullen,
-hän että myöhemmin, sua joskus yksin kuullen,
-taas sulle kylmenee. Ei hätää! Onni myötä
-on meillä! Mitäs sanot? Tehdään yhteistyötä!
-
-CHRISTIAN.
-Sun silmäs säihkyvät.
-
-CYRANO.
- No, ruvetaanko?
-
-CHRISTIAN.
- Sua
-siis huvittaisi?...
-
-CYRANO, hurmaantuneena.
- Niin.
- Hillitymmin.
- Se huvittaisi mua!
-Tämmöinen runoniekkaa huvittaa, jos ketään!
-Jos suostut, toistamme me silloin täydennetään
-Ma seuraan varjossa, kun polkuas sa polet,
-mä henkevyytes oon, sa kauneuteni olet!
-
-CHRISTIAN.
-Vaan kirje, joka minun pitäis lähettää!
-En osaa...
-
-CYRANO.
- Valmis on se.
- Ottaa esiin kirjoittamansa kirjeen.
- Ota kirje tää!
-
-CHRISTIAN.
-Vaan kuinka?...
-
-CYRANO.
- Osote vain lisää, sillä hyvä.
-
-CHRISTIAN.
-Ma...
-
-CYRANO.
- Lähetä se! Hän on siihen mielistyvä.
-Se hyvä on!
-
-CHRISTIAN.
- Sull' oli?...
-
-CYRANO.
- Taskuissamme meillä
-on kirjeit' aina. Kelle? Mene tiedä! Heillä
-on yhtä se, ett' ovat unten lainaa. Meitä
-he eivät tunne; emme tunne mekään heitä!
-Nää kirjeet lapsia on runohaaveiluni.
-Todellisuudeksi nyt kerran muuta uni!
-Tää ota! Heitän näitä lentoon sattumoisin,
-sun niille antavan nyt osotteen ma soisin.
-No, ota! Nähdä saat, siin' ett' on tulisuutta
-ja voimaa, lentoa, ja runon soinnukkuutta!
-
-CHRISTIAN.
-Vaan eikö siinä ole jotain muutettavaa?
-Hän muuten ehkä huomaa, kun hän kirjeen avaa,
-se ettei ole hälle!
-
-CYRANO.
- Ei! Se sopii kyllä!
-
-CHRISTIAN.
-Niin, mutta!...
-
-CYRANO.
- Usko minuun, eikä mitään muttaa...
-Näet: lempi itseens' aina kaikki sovelluttaa!
-
-CHRISTIAN.
-Ah, ystäväni!
-
- Syleilee Cyranota. Jäävät syleilyasentoon.
-
-
-Xl KOHTAUS
-
- CYRANO, CHRISTIAN, Gaskonjalaiset, Muskettisoturi, LISE.
-
-ERÄS UPSEERI, ovea raottaen.
- Kuolon hiljaisuus!... En... en...
-en tohdi katsoa!
- Pistää päänsä ovesta.
- Häh? Mitä!?
-
-KAIKKI SOTURIT, tulevat sisään ja näkevät Cyranon ja Christianin
-syleilevän toisiaan.
- Oh!
-
-ERÄS SOTURI.
- Se oli...
-se oli merkillistä!
-
- Yleinen hämmästys.
-
-MUSKETTISOTURI, pilkallisesti.
- Nähkääs!
-
-CARBON.
- Apostoli
-ei olisi lempeämpi. Toisen korvan kääntää
-hän kaiketi, jos toiselle lyöt häntä!
-
-MUSKETTISOTURI.
- Ääntää
-nyt muutkin uskaltaa!
- Kutsuu Lisen luokseen; voitonriemuisella äänellä.
- Heh! Lise! Saat kuulla pian,
-kun perinpohjin nolaan pöyhkän kerskailijan!
- Nuuskii.
-Hhm! Täällä tuoksuu.
- Menee Cyranon luo ja katselee hävyttömästi hänen nenäänsä.
- Teillä lienee hyvä haisti.
-Mikähän täällä tuoksuu?
-
-CYRANO, antaen hänelle korvapuustin.
- Kaihan naudanpaisti!
-
-Iloa. Soturit ovat saaneet takaisin entisen Cyranonsa. Riemuissaan
-he tekevät kuperkeikkoja.
-
-
-
-
-KOLMAS NÄYTÖS
-
-
-ROXANEN SUUDELMA.
-
-Pieni aukea Marais'n korttelissa. Vanhoja taloja. Katuperspektiivejä.
-Oikealla Roxanen talo ja hänen puutarhansa muuri, jota peittää tiheä
-lehvistö. Oven yläpuolella ikkuna ja parveke. Sisäänkäytävän edessä
-penkki.
-
-Muratti kiertää muuria, jasmiinit köynnöstävät parveketta.
-
-Penkin ja muurista ulontuvien kivien avulla voi helposti kiivetä
-parvekkeelle.
-
-Vasemmalla, vastapäätä, samantyylinen tiilistä ja hiekkakivestä
-rakennettu talo ulko-ovineen, jonka kolkuttimeen on kääritty
-pellavakangasta niinkuin kipeän sormen ympärille.
-
-Esiripun auetessa SEURALAISNAINEN istuu penkillä. Roxanen parvekkeen
-yläpuolella oleva ikkuna on auki.
-
-Seuralaisnaisen lähellä seisoo RAGUENEAU jonkunlaiseen livreaan
-puettuna; hän lopettaa par'aikaa kertomusta, pyyhkien silmiään.
-
-
-I KOHTAUS
-
- RAGUENEAU, Seuralaisnainen, sitten ROXANE,
- CYRANO ja kaksi SOITTAJAA.
-
-RAGUENEAU.
-... Lise karkas "urhoineen"... se loppu tuli virteen.
-Mä, rutiköyhänä ja yksin, menin hirteen
-ja jätin mailman... Niin, vaan -- nähkääs! -- siihen juoksi
-monsieur de Bergerac; hän köyden katkaisi
-ja minut toi -- niin hän sen pulman ratkaisi! --
-taloudenhoitajaksi orpanansa luoksi.
-
-SEURALAISNAINEN.
-Vaan mitkä olla voi syyt kovan kohtalonne?
-
-RAGUENEAU.
-Lise sotureita lempi, minä puolestani
-runoilijoita... Niin, niin... Siinähän ne on, ne
-syyt... Minkä jätti Mars, Apollo puhtaaks pani.
-Se -- ymmärrätte kai! -- ei vienyt kauaakaan.
-
-SEURALAISNAINEN, nousee, huutaa avoimeen ikkunaan päin.
-Roxane! On kiire! Tulkaa! Meitä ootetaan.
-
-ROXANEN ÄÄNI ikkunan lävitse.
-Ma tulen. Vaipan otan olkapäille vaan!
-
-SEURALAISNAINEN, Ragueneaulle, näyttäen hänelle vastapäätä olevaa ovea.
-On aikomuksenamme mennä nyt vain tuonne
-Clomiren luokse, kadun yli. Siellä tänään
-on puhujalla meille esitettävänään
-uus, hauska aihe: "Mikä Hellyyden on luonne!"
-
-RAGUENEAU.
-Hellyyden? Niinkö?
-
-SEURALAISNAINEN, veikeästi.
- Niin!...
- Huutaa ikkunaan.
- Roxane, jo rientäkää
-tai puhe Hellyydestä kuulematta jää!
-
-ROXANEN ÄÄNI.
- Ma tulen.
-
- Kuuluu lähestyvää kielisoitinten rimputusta.
-
-CYRANO, ulkopuolella laulaen.
-La! la! la!
-
-SEURALAISNAINEN, hämmästyneenä.
- Oi, soitetaanko meille?
-
-CYRANO, tulee kahden luuttuja kantavan soittajan seuraamana.
-Sä hölmö, etkö tiedä, mitä merkitsee,
-kun jonkun nuotin eessä risti on tai b?!
-
-I SOITTAJA, ivallisesti.
-Musiikin ongelmat siis selvillä on teille?
-
-CYRANO.
-Ken oppilas on ollut vanhan Gassendin,
-hän osaa soittaakin, sen tietänet!
-
-SOITTAJA, soittaen ja laulaen.
-La! laa!
-
-CYRANO, temmaten häneltä soittimen ja jatkaen säveltä.
- La! laa! Ma jatkan itse. Vaiti! Kuunnelkaa!
-La! la! La! la!
-
-ROXANE, näyttäytyen parvekkeella.
- Te siellä?
-
-CYRANO, laulaa, jatkaen entistä säveltä.
- Minä, aivan niin!
-Mä tervehtimään teitä, serkku, saavuin tänne,
-niin, teitä sekä kukkasry-yh-mi-i-änne!
-
-ROXANE.
-Ma tulen!
-
- Poistuu parvekkeelta.
-
-SEURALAISNAINEN, soittajia osottaen.
- Mistä ovat soittajanne nämä?
-
-CYRANO.
-Ne d'Assoucylta voitin vedonlyönnissä mä.
-Kun hänet tapasin, niin hetken väittelimme
-me kieliopista. Nuo herrat junkkarimme,
-nuo heittiöt, jotk' aina häll' on seuranansa,
-valmiina rämpyttämään soittokoneitansa,
-hän silloin huomasi ja sanoi touhuissansa:
-"No, lyödään vetoa! Jos ootte voittajani,
-niin päivän saavat soittaa teille soittajani!"
-Me löimme vedon. Mutta tieshän kuinka kävisi.
-hän vääräss' oli, tietysti, ja siis hän hävisi.
-Siks kunnes ratansa on Phoibos kiertänyt,
-on kintereilläni nuo soittoniekat nyt,
-jos vaikka minne menen, vaikka mitä teen,
-he sitä todistamass' ovat soittoineen.
-Se ensin hauskaa oli, nyt jo uuvuttaa.
- Soittajille.
-Hei, kuulkaa! Menkää, Montfleurylle soittakaa.
- Soittajat alkavat poistua... Seuralaisnaiselle.
-Ma neidiltänne tulin taaskin kuulemaan --
- Poistuville soittajille.
-Valitkaa kappaleenne aivan mielin määrin,
-kun kauan soittanette hälle vain ja -- väärin!
- Seuralaisnaiselle.
-... viel' onko sydämensä tunteet ennallaan
-ja yhä ystävänsä oiva, moitteeton,
-kuin tähän asti.
-
-ROXANE, tullen rakennuksesta.
- Ah! Hän on niin kallis mulle;
-niin kaunis, herttainen, niin nerokas hän on!
-
-CYRANO, hymyillen.
-Christianko nerokas?...
-
-ROXANE.
- Niin, verroille ei tulle
-ees teidän älynne!
-
-CYRANO.
- No niin, en vertailulle
-ma pyrikään!
-
-ROXANE.
- Kuin hän ei kukaan haastaa voisi
-tuot' turhaa kaunista, jot' ilman elo oisi
-niin tuiki ilotonta. Mutta toisinaan
-hän hajamielinen on, hänen sivultaan
-Runotar väistyy. Sentään aina sanoissaan
-hän suuremmoinen on!
-
-CYRANO, epäillen.
- Oh, niinkö lie?
-
-ROXANE.
- En tiedä,
-miks kauneus teist' ei koskaan järjen seuraa siedä,
-miks kaunis muka ei myös viisas olla voi!
-
-CYRANO.
-No, sydämestäänkö hän teille tarinoi?
-
-ROXANE.
-Se sana täss' ei sovi lainkaan!
-
-CYRANO.
- Kirjoittaako?
-
-ROXANE.
-Paremmin: runoilee! Oi, koskaan kuulla saako
-tän kauniimpaa:
- Lausuen.
- "Kun, armas, otat sydämeni,
-niin yhä enemmän se jää mun omakseni!"
- Voitonriemuisena.
-Se eikö ihanaa?!
-
-CYRANO.
- Pyh!
-
-ROXANE.
- Entä sitten tää:
-"Jos sydämeni tahdot tuskilta sä säästää,
-niin omas mulle suo, se kärsimästä päästää."
-
-CYRANO.
-On liikaa joskus, toiste taaskin vaille jää,
-vaan liekö koskaan oikein täsmälleen!
-
-ROXANE, jalkaa polkien.
-
- Oi, elkää
-mua kiusatko! -- Ah, tiedän: herra serkku pelkää,
-on mustasukkainen...
-
-CYRANO, hätkähtäen.
- Minäkö?...
-
-ROXANE.
- Maineestanne
-runoilijana! Niin! -- Vaan pahaks' ette panne,
-jos vielä erään kauniin kohdan teille luen:
-"Oi, lennä, kaipuuni, luo armaan kohoutuen!
-Jos voisin suudelmia näin mä lähettää,
-lukisit huulillas sa kaikki sanat nää!"
-
-CYRANO, tahtomattaan hymyillen mielihyvästä.
-He, he, tuo laatuun käy!...
- Entiseen tapaan halveksuen.
- Hm!... Jotenkuten luistaa!
-
-ROXANE.
-Ja tää...
-
-CYRANO.
- Noin voitteko kaikk' ulkoa te muistaa?
-
-ROXANE.
-Voin, aivan kaikki!
-
-CYRANO, viiksiään vääntäen,
- Sepä imartelevaa!
-
-ROXANE.
-Hän mestari on!
-
-CYRANO, vaatimattomasti
- Mestariko?!
-
-ROXANE, päättävästi.
- Juuri niin,
-hän mestari on!
-
-CYRANO, kunniaa tehden.
- No, kai täytyy tunnustaa!
-
-SEURALAISNAINEN, joka oli mennyt yläkertaan, tulee vilkkaasti.
-De Guiche!
- Cyranolle, työntäen häntä taloa kohti.
- Te menkää!... sillä jos te näkyviin
-nyt jäätte, jos hän teidät neidin luona kohtaa,
-se hänet kukatiesi voisi silloin johtaa...
-
-ROXANE, Cyranolle.
-... sen ymmärtämään, jota muilta vielä salaan!
-Hän mahtava on, lempii mua, saattais siksi
-mun vuokseni hän käydä vaikka julmuriksi!
-
-CYRANO, mennen taloon.
-Niin, niin! Ma menen kyllä. Ehkä kohta palaan!
-
- De Guiche tulee.
-
-
-II KOHTAUS
-
- ROXANE, DE GUICHE, Seuralaisnainen, syrjässä.
-
-ROXANE, De Guichelle, kumartaen.
-Oon lähdössä.
-
-DE GUICHE.
- Jäähyväisille tulin. Tiellä
-ma olen...
-
-ROXANE.
- Mihin?
-
-DE GUICHE.
- Sotaan. Lähden tänään vielä.
-
-ROXANE.
-Ah!
-
-DE GUICHE.
- Käskyn sain. Arras nyt juuri, tähän aikaan
-on saarrettu.
-
-ROXANE.
- Oh! Niinkö?!
-
-DE GUICHE.
- Niin. Vaan tuskin saikaan
-tää tieto lähdöstäni suruiseksi teitä!
-
-ROXANE.
-Oh!
-
-DE GUICHE.
- Toisin minun on... ja tuskaani en peitä:
-teit' enään näänkö? milloin? -- Ehkä kerrottiin
-jo teille, ett' on minut tehty everstiksi?
-
-ROXANE, välinpitämättömästi.
-Ma onnittelen.
-
-DE GUICHE.
- Kaartin rykmenttiin.
-
-ROXANE, rävähtäen.
- Vai niin,
-vai kaartin!?
-
-DE GUICHE.
- Kaartin, niin, -- sen, jossa palvelee
-suursuinen serkkunne... Ah, koston kohdannee
-hän siellä viimeinkin!
-
-ROXANE, kauhtuneena.
- Siis kaarti lähtee mukaan?
-
-DE GUICHE, nauraen.
-Tietysti, rykmenttini!
-
-ROXANE, vaipuen istumaan penkille, itsekseen.
- Oi, Christian!
-
-DE GUICHE.
- Mik' on?
-Te voitte pahoin?
-
-ROXANE, hyvin liikutettuna.
- Ei... tuo äkkitieto vaan...
-tuo sotaanlähtö koski kovin mieleheni...
-kun lähtee sotaan hän, ken sai mun sydämeni...
-
-DE GUICHE, hämmästyneenä ja ihastuneena.
-Oi, ensi kertaa teiltä moista kuulla saan
-nyt, lähdön päivänä!
-
-ROXANE, ääntään muuttaen ja viuhkaansa leyhyttäen.
- Siis kosto armoton
-mun serkkuani vuottaa?...
-
-DE GUICHE, hymyillen.
- Teille kallis on
-hän varmaankin?
-
-ROXANE.
- Ei suinkaan!
-
-DE GUICHE.
- Useemmin kun kukaan,
-hän käynee täällä?
-
-ROXANE.
- Harvoin.
-
-DE GUICHE.
- Aina nykyään
-hän seurassa on erään upseerin... kas vaan,
-en muista nimeä... Neuvill... Na...
-
-ROXANE.
-
- Näöltään
-te hänet tuntenette. Pitkä?
-
-DE GUICHE.
- Vaalea ja...
-
-ROXANE.
-Hiusväri kellertävä?
-
-DE GUICHE.
- ... kaunis...
-
-ROXANE.
- Tosiaan!
-
-DE GUICHE.
-.. vaan tyhmä...
-
-ROXANE.
- Saattaa ehkä näyttää siltä!
- Ääntään muuttaen.
- Mutta.
-kostonne Cyranolle! Sota olla voi
-ei kosto hälle, joka sotaa jumaloi!
-Ma koston kuolettavan tiedän.
-
-DE GUICHE.
- Minkä?
-
-ROXANE.
- Konsa
-muut sotaan lähtee, hän ja joukko-osastonsa
-Pariisiin jättäkää! Te kaartin komentaja
-nyt oottehan! -- On hälle kovin kosto tää:
-hän vaaraan pääse ei, vaan turvaan tänne jää!
-
-DE GUICHE.
-Ah, moista keksiä voi yksin naisen vaisto!
-
-ROXANE.
-Te katsoisittepa tuon koston kohdannutta:
-hän surren raivois... hän ja hänen ystävänsä,
-kun riistettäisiin heiltä täten vaara, taisto!
-
-DE GUICHE, mennen lähemmäs Roxanea.
-Siis hiukan rakastatte mua!
- Roxane hymyilee.
- Kun te noin
-mun kostoaikeisiini yhdytte, niin voin
-sen lemmen merkkinä kai pitää?
-
-ROXANE.
- Voitte.
-
-DE GUICHE, näyttäen sinetöityjä kirjeitä.
- Tässä
-on käskykirjeet... joukoilleni lähtemässä.
-Muut lähtevät, vaan yks pysähtyy lähdössänsä..
- Ottaa yhden erilleen.
-gaskonjalaisten...
- Panee sen taskuunsa.
- Nyt se satimeensa juoksi!
- Nauraen.
-Ah, hah, hah! Cyrano!... Se tappelija-kukko!
--- Te teette tepposia!...
-
-ROXANE, katsoen häneen.
- Joskus, leikin vuoksi!
-
-DE GUICHE, aivan lähellä Roxanea.
-Te minut lumoatte. Kuulkaa, tänään ois
-mun lähdettävä. Ah, ken lähteä nyt vois,
-kun teille tuskaa tuo se...
- Ah, niin! Tosiansa!
-On liki kapusiinein luostari... se tuolla
-on Orleansin kadulla; sen aikoinansa
-perusti Atanasius. Sen portin lukko
-ei maallikoille aukee,... mutta ehkä saan
-ma piilopaikan siellä. Voivat hihaan kaavun
-mun isät pistää, niihin mahtuu. Enoani
-he pelkää, Richelieutä, niin ett' ovat kuolla,
-ja kenties saan ma siksi heidät auttamaan...
--- Mun luullaan lähteneen, ma naamiossa saavun.
-Mä päiväks jään, te armas juonittelijani!...
-
-ROXANE, vilkkaasti.
-Vaan teidän maineenne, jos tästä saadaan selko...
-
-DE GUICHE.
-Pyh!
-
-ROXANE.
- Entä piiritys! Mä pelkään...
-
-DE GUICHE.
- Turha pelko!
-Viis piirityksistä! Siis: suokaa!
-
-ROXANE.
- En!
-
-DE GUICHE. Oi, suo'!
-
-ROXANE, hellästi.
-Velvollisuuteni on kieltää teiltä tuo!
-
-DE GUICHE.
- Ah!
-
-ROXANE.
-Lähtekää!
- Syrjään.
- Christian, hän jää!
- Ääneen.
- Oi, Antoine,
-te urho olkaa!
-
-DE GUICHE.
- Ah! Tuo sana taivainen
-on! Siis te rakastatte...
-
-ROXANE.
- Sitä rakastan,
-kenenkä vuoksi pelkään.
-
-DE GUICHE, ylen onnellisena.
- Niinpä lähden, lähden!
- Suutelee Roxanen kättä.
-Nyt tyytyväinen ootteko?
-
-ROXANE.
- Oon, ystäväni.
-
- De Guiche menee.
-
-SEURALAISNAINEN, koomillisesti kumartaen De Guichen selän takana
-Oon, ystäväni! Hyvin, hyvin mielissäni!
-
-ROXANE, seuralaisnaiselle.
-Se, mitä äsken kuulit, sellaista on, jota
-ei Cyrano saa tietää. Suunniltaan sen tähden
-hän joutuisi; näin hältä riistetäänhän sota!
- Huutaa taloon päin.
-Hoi, serkku!
-
-
-III KOHTAUS
-
- ROXANE, Seuralaisnainen, CYRANO.
-
-ROXANE.
- Lähdemme Clomiren luo.
- Osottaa vastapäätä olevaa ovea.
- Nyt siellä
-Alcandre puhuu sekä Lysimon.
-
-SEURALAISNAINEN, painaen pikkusormeaan korvaansa vastaan.
-
- Vaan mulle
-tää sormi kuiskaa: ethän liian myöhään tulle!
-
-CYRANO, Roxanelle.
-Apinat oottaa. Menkää! Ehtinette vielä!
-He ovat tulleet Clomiren ovelle.
-
-SEURALAISNAINEN, ihastuneena.
-Oi! nähkää! Kolkutin on tehty pehmoiseksi!...
- Kolkuttimelle.
-Ne sitä varten sulle tämän puvun keksi,
-ettet vois häiriötä tuottaa juttelulle
-hellyyden luonteesta!!
-
- Nostaa kolkutinta hyvin varovasti ja lyö sillä hiljaa.
-
-ROXANE, ovea avattaessa.
- Menemme.
- Portailta, Cyranolle.
- Kohta tänne
-Christian kai tulee, hälle silloin sanokaa,
-hän että vuottakoon.
-
-CYRANO, vilkkaasti, Roxanen aikoessa poistua.
- Ah!
- Roxane kääntyy takaisin.
- Saako tiedustaa,
-hän mistä teille tänään runoella saa,
-mink' aiheen annatte!
-
-ROXANE.
- Saa puhua hän...
-
-CYRANO.
- Mistä?
-
-ROXANE.
-Sen tiedon pidättekö varmaan itsellänne?
-
-CYRANO.
-Kuin muuri vaiti oon.
-
-ROXANE.
- Ma sanon hälle: suokaa
-aatosten kohota nyt irti estehistä,
-puhukaa, runoilkaa, lemmestä kuva luokaa
-sanoja säästämättä!
-
-CYRANO, hymyillen.
- Hyvä!
-
-ROXANE.
- Hst!...
-
-CYRANO.
- Hst!...
-
-ROXANE.
- Tästä
-ei sanaakaan!...
-
- Menee ovesta ja sulkee sen.
-
-CYRANO, kunniaa tehden, suljetun oven edessä.
-Roxane, ma kiitän teitä!
-
- Ovi avautuu ja Roxane pistää siitä päänsä.
-
-ROXANE.
- ... sillä
-hän valmistaisi...
-
-CYRANO.
- Ei, ei, totta vie!...
-
-MOLEMMAT, yhdessä.
- Hst! Hiljaa
-
- Ovi sulkeutuu.
-
-CYRANO, huutaa.
-Christian!
-
-
-IV KOHTAUS
-
- CYRANO, CHRISTIAN.
-
-CYRANO.
-Nyt kaikki taas on meillä tiettyvillä.
-Valmista muistoas! Saat niittää voiton viljaa!
-Pois murjotus! Jo joudu viivyttelemästä!
-No, tule, mennään, niin ma opetan...
-
-CHRISTIAN.
- En.
-
-CYRANO.
- Etkö?
-
-CHRISTIAN.
-En. Täällä vuotan.
-
-CYRANO.
- Ootko hullu? Esteletkö?!
-Ei, tule nopeasti!
-
-CHRISTIAN.
- En! En! Etkö kuule!
-Sanojas että aina lainaan, et kai luule!
-Sain niitä kyllin jo. Täst' osast' enää en
-ma huoli. Ilmitulemista peljäten
-sit' aina näyttelin. Ja niinpä oonkin nyt
-mä tähän narripeliin tuiki väsynyt.
-Se aluks' oli hyvä. Nyt hän lempii mua.
-Nyt itse puhun. Enää tarvitse en sua!
-
-CYRANO.
-Vai niin.
-
-CHRISTIAN.
- Ja enkö muka osais sitä tehdä!
-En lopultakaan tyhmä ole. Sen saat nähdä!
-Sä hyvän opetuksen antanut oot mulle,
-nyt osaan itse... Ja jos muu ei neuvoks tulle,
-voin häntä syleillä -- ja silloin poiss' on hätä!
- Huomaten Roxanen, joka tulee takaisin Clomiren talosta.
-Se hän on! -- Cyrano, ei, älä mua jätä!
-
-CYRANO, kunniaa tehden.
-Puhukaa yksin nyt!
-
- Poistuu puutarhan muurin taakse.
-
-
-V KOHTAUS
-
- CHRISTIAN, ROXANE, joitakuita Herroja ja Naisia,
- sekä Seuralaisnainen, hetkisen.
-
-ROXANE, tulee Clomiren talosta, hyvästelee seuruettaan.
- Alcandre, Grémionel --
-Barthénoïde!...
-
-SEURALAISNAINEN, epätoivoissaan.
- Oi, meiltä hukkaan mennyt on
-tää ilta. Kuultu ei puhetta Hellyydestä!
-
- Menee Roxanen taloon.
-
-ROXANE.
-Urimédonte!... Ja... Näkemiin!...
- Kaikki hyvästelevät Roxanea ja toisiaan, hajautuvat ja
- poistuvat erikaduille. Roxane näkee Christianin.
- Ah, tekö!
- Menee Christianin luo.
- Ilta
-on tullut. Vuottakaa. He poistuu kuuluvilta.
-ei ketään kulkijaa. On ilma lämmin. Estä
-ei mikään puhettanne. Tähän istukaamme!
-Ma kuuntelen.
-
-CHRISTIAN, istuu hänen viereensä penkille; hiljaisuus.
- Ma lemmin teitä.
-
-ROXANE, sulkien silmänsä.
- Niinpä saamme
-siis kuulla lemmestä.
-
-CHRISTIAN.
- Sua lemmin.
-
-ROXANE.
- Aiheenanne
-se on. Se kirjailkaa!
-
-CHRISTIAN.
- Mä teitä...
-
-ROXANE.
- Kirjailkaa!
-
-CHRISTIAN.
-Sua lemmin niin!
-
-ROXANE.
- Epäilemättä. Entä sitte?
-
-CHRISTIAN.
-Ja sitte... jos te mua myöskin lempisitte,
-niin tyytyväinen oisin. Suokaa huuliltanne,
-Roxane, se kuulla mun!
-
-ROXANE, nyreästi.
- Te lientä laimeaa
-vain tarjoatte. Mausteit' enkö lainkaan saa?
-Sanokaa kuinka lemmitte!
-
-CHRISTIAN.
- Ma... paljon lemmin.
-
-ROXANE.
-Oh, kuvatkaa tuo tunne kaunopuheisemmin!
-
-CHRISTIAN, on lähestynyt, ahmii katseillaan vaaleata niskaa.
-Suo kaulaas suudella!
-
-ROXANE.
- Christian!
-
-CHRISTIAN.
- Sua lemmin!
-
-ROXANE, aikoen nousta.
- Niin!
-
-CHRISTIAN, vilkkaasti, pidättäen häntä.
-Ei, lemmi en!
-
-ROXANE, istuutuen jälleen.
- No, hyvä!
-
-CHRISTIAN.
- Sua jumaloin!
-
-ROXANE, nousten ja loitoten.
- Oh!
-
-CHRISTIAN.
-Niin... mä tyhmä olen!...
-
-ROXANE, kuivasti.
- Se on ikävää,
-niin ikävää kuin jos te ruma oisitte.
-
-CHRISTIAN.
-Vaan...
-
-ROXANE.
- Kauniit sananne nyt kokoon kerätkää,
-ne pakeni...
-
-CHRISTIAN.
- Ma...
-
-ROXANE.
- Mua lemmitte, sen voin
-jo tietää. Hyvästi!
-
- Menee taloa kohti.
-
-CHRISTIAN.
- Sanoa soisitte...!
-
-ROXANE, avaa oven, mennäkseen sisään.
-... mua että jumaloitte! Tiedän! Näkemiin!
-
-CHRISTIAN.
-Vaan...
-
- Roxane sulkee oven hänen nenänsä edessä.
-
-CYRANO, on joku hetki sitten tullut kenenkään huomaamatta.
- Oivaa menestystä tuossa voitettiin!
-
-
-VI KOHTAUS
-
- CHRISTIAN, CYRANO, Soittajat, hetkisen.
-
-CHRISTIAN.
-Käy apuun nyt!
-
-CYRANO.
- En, herra.
-
-CHRISTIAN.
- Kuolen, jollen pääse
-taas heti suosioonsa...
-
-CYRANO.
- Kuinka, hitto vie,
-nyt, tässä, opettaa ma voisin...?
-
-CHRISTIAN, käyden kiinni hänen käsivarteensa.
- Oh, kas, tuolla!
-Parveke-ikkunasta näkyy valoa.
-
-CYRANO, liikutettuna.
- Hän ikkunassaan!
-
-CHRISTIAN, huutaen.
-Niin, hän! Ah, ma tahdon kuolla!
-
-CYRANO.
-Hiljemmin!
-
-CHRISTIAN, aivan hiljaa.
- Kuolla!...
-
-CYRANO.
- Yö on synkkä...
-
-CHRISTIAN.
- Mitä?!
-
-CYRANO.
- Lie
-korjattavissa kaikki. Mutta, tietäkää se,
-ei teidän tähden, kurja. Eteen parvekkeen
-te käytte... minä alle... kuiskaan sieltä teille.
-
-CHRISTIAN.
-Vaan... minä...
-
-CYRANO.
- Vaiti!
-
-SOITTAJAT, tulevat taka-alalle; Cyranolle.
- Hoi!
-
-CYRANO.
- Hst!
-
- Tekee soittajille merkin että he puhuisivat hiljaa.
-
-I SOITTAJA, puoliääneen.
- Minkä työn nyt meille
-määräätte? Montfleuryltä tullaan!...
-
-CYRANO, hiljaa, nopeasti.
- Koitettava
-on teidän ilmoittaa, ken tulee tännepäin
- Sijoittaa soittajat, toisen toiselle, toisen
- toiselle puolen näyttämöä.
--- sä menet tuonne noin, sa tulet tänne näin! --
-kun näätte kulkijan, on teidän soitettava!
-
-II SOITTAJA.
-Ja, herra gassendisti, sävel minkälainen?
-
-CYRANO.
-Jos mies, niin suruisaa, -- vaan hauskaa, jos on nainen!
- Soittajat menevät kumpikin taholleen. Christianille.
-No, kutsu nyt!
-
-CHRISTIAN.
- Roxane!
-
-CYRANO, poimii pieniä kiviä, joita heittää ikkunaan.
- Hän esiin saataneen,
-kun autan, odotappas, kivillä mä vähän!
-
-
-VII KOHTAUS
-
- ROXANE, CHRISTIAN, CYRANO, ensin piilossa parvekkeen alla.
-
-ROXANE, avaten ikkunansa.
-Ken kutsui?
-
-CHRISTIAN.
- Minä.
-
-ROXANE.
- Ken?
-
-CHRISTIAN.
- Christian.
-
-ROXANE, pilkallisesti.
- Vai niin! Vai tekö?!
-
-CHRISTIAN.
-Puhua tahtoisin ma teille...
-
-CYRANO, parvekkeen alla, Christianille.
- Hiljaisemmin
-vain. Hyvin tämä käy.
-
-ROXANE.
- Ei! Pyydän lähtemähän!
-Puhutte huonosti!
-
-CHRISTIAN.
- Se armo suokaa!...
-
-ROXANE.
- En!
-Te ette lemmi mua!
-
-CHRISTIAN, jolle Cyrano kuiskaa, mitä hänen on sanottava.
- Väärä syytös! Lemmin!
--- mä lemmin... niin, ett' äsken... puhua... siit' emmin!
-
-ROXANE, joka aikoi sulkea ikkunansa, pysähtyy.
-Ah, sehän sointuu hyvin!
-
-CHRISTIAN, äskeiseen tapaan.
- Multa sydämen...
-on Amor... valloittanut... lemmenkujeinensa...
-Tuo... julma piltti... luulee... sitä kehdoksensa!
-
-ROXANE, tullen ulommas parvekkeelle.
-Parempaa yhä! -- Vaan jos Amor julma on,
-hän surmattakoon kolkkaan sydänkammion.
-
-CHRISTIAN, samaten kuin äsken.
-Ma sitä... koetin... vaan nä'in... turhan vaivan...
-tuo piltti... varttunut on... Herkuleeksi aivan...
-
-ROXANE.
-Ah, hyvä!
-
-CHRISTIAN, kuten äsken.
- Surmannut... jo... käärmett' on... se kaksi...
-Ylpeyden... Epäilyn...
-
-ROXANE, nojautuen parvekkeen reunukseen.
- Ah, aina paremmaksi
-tää käy. Mut hakkaillen niin lähtee joka sana,
-kuin mielikuvitus ois leinin vaivaamana.
-
-CYRANO, vetää Christianin parvekkeen alle ja asettuu hänen paikalleen.
-Tää vaikeaksi käy. Hst!
-
-ROXANE.
- Tänään... miksi lie
-puheenne katkonaista?
-
-CYRANO, puhuu puoliääneen, kuten Christian.
- Yössä löytää tie
-on sanain vaikeaa, siks arkaillen ne käy.
-
-ROXANE.
-Vaan mulle olevan ei siitä haittaa näy.
-
-CYRANO.
-Tien löytää sananne!? -- Oh niin, se tulee siitä,
-mä että sydämeeni vastaanotan niitä;
-on pieni korvanne, vaan sydän suuri mulla;
-ja sanain ylhäältä on helppo tänne tulla,
-vaan kiipeäminen käy aina vaikeasti.
-
-ROXANE.
-Ne nythän nousevat jo paljon norjemmasti.
-
-CYRANO.
-Ne voimisteluaan sai harjoittaa jo tovin.
-
-ROXANE.
-Ma varmaan puhunenkin korkealta kovin.
-
-CYRANO.
-Niin korkeelt', että sais mun saaliiksensa Mana,
-jos syämeen' heitettäis sielt' ykskään kova sana.
-
-ROXANE.
-Ma tulen alas.
-
-CYRANO, vilkkaasti.
- Ei!
-
-ROXANE, näyttäen hänelle parvekkeen alla olevaa penkkiä.
- Penkille kiivetkää!
-
-CYRANO, vetäytyen pelästyneenä varjoon.
-Ei!
-
-ROXANE.
- Eikö!
-
-CYRANO, tullen vähitellen yhä enemmän liikutetuksi.
- Käyttäkäämme kallis hetki tää
-nyt tulkitaksemme vain lemmentunteitamme
-näin näkemättä...
-
-ROXANE.
- Näkemättä toisiamme?
-
-CYRANO.
-Niin ihmeellistä on se. Aavistaa vain toistaan:
-mä näen kesäpuvun, valkeuttaan mi loistaa,
-te mustan vaipan liikkeen, kun käy tuulahdus.
-Ma oon vain varjo yön, te aamun kirkkaus.
-Mit' on nää hetket mulle, ymmärrä sit' ette.
-Jos joskus runoilin...
-
-ROXANE.
- Te aina runoilette!
-
-CYRANO.
-... niin sanat lähteneet ei suoraan sydämestä...
-
-ROXANE.
-Miks' ei?
-
-CYRANO.
- Siks että aina muulloin sanojani
-saneli...
-
-ROXANE.
- Kuka?
-
-CYRANO.
- ... vavistus mun tuntemani,
-jot' ilman yksikään ei katsettanne kestä.
-On kuin ens kertaa teille puhumassa oisin.
-
-ROXANE.
-Niin on kuin äänennekin kaikuis aivan toisin.
-
-CYRANO, lähestyen, kuumeisesti.
-Niin, toisin -- sillä nyt yön turvin rohkenen
-ma olla itseni...
- Pysähtyy, hämmentyneenä.
- Ah, mitä haastelen!
-Oi, älkää tuomitko tunteeni kiihkoisuutta,
-tää on niin suloista,... niin uutta mulle!
-
-ROXANE.
- Uutta!
-
-CYRANO, hämmennyksissään, sanoja etsien.
-
-Niin, uutta: puhua... näin kaikki... suorin kielin!
-Ah, pelkään, kuulija ett' ehk' on pilkkamielin...
-
-ROXANE.
-Miks pilkkamielin?
-
-CYRANO.
- Tunteen kiihkon vuoksi... Aina
-siks ovat sydän, järki mulla pelokkaina:
-Käy taivaan tähtiin halu, pilkan pelon vuoksi
-ma tuskin tohdin käydä pienen kukan luoksi!
-
-ROXANE.
-On kaunis kukkakin.
-
-CYRANO.
- Vaan nyt en niitä kerää.
-
-ROXANE.
-Sananne uusia on mulle tällä erää.
-
-CYRANO.
-Ah, jääkööt kerrankin pois nuolet, viinet, soihdut,
-ja tulkoot turvaksi elämän terveen loihdut!
-Ken aina tyytyä vois äitelähän juomaan,
-vain pieneen pisaraan, runojen meille suomaan!
-Ei! Ehkä kerrankin nyt katse nähdä saisi,
-mitenkä henkemme janonsa sammuttaisi
-elämän virrassa!
-
-ROXANE.
- Vaan järki?...
-
-CYRANO.
- Ensin kyllä
-mä hetken huvittaa teit' aioin järkeilyllä,
-vaan yönä tällaisna ken sitä tehdä voisi!
-Jos tänään sananne kuin Voituren soisi,
-se luonnon, hetken tän, yön tuoksuin pilkkaa oisi!
--- Kas, tuolla yllämme yön kirkkaat tähdet loistaa,
-ne saakoot kauaksi nyt teennäisyyden poistaa!
-Jos terve elämä vain alkemiaan vaihtuu,
-niin tunteen tuoreus ja totuus -- pelkään -- haihtuu,
-ja hengen kukkaset jo surmaa syksyn tulo,
-ja sulon sulo on vain tyhjyys, kulon kulo.
-
-ROXANE.
-Vaan järki?...
-
-CYRANO.
- Lemmessä en sitä siedä, en!
-On rikos tuhlata pois aikaa järkeillen!
-Ei! Kerran saapuvan sen hetken vielä näämme
--- se kelle saavu ei, me häntä säälikäämme! --
-me jolloin ymmärrämme korulauseillamme
-pois jalon, puhtaan lemmentunteen poistavamme!
-
-ROXANE.
-Ja meille jos ois nyt tuo hetki tullut, mitä
-te mulle puhuisitte?
-
-CYRANO.
- Kaikkea, ah, sitä
-mi sydämeni täyttää -- teidät peittää mielin
-ma lauseryöpyllä, en haastaa korukielin:
-ma lemmin teitä, tunnen lemmen tuskan, huolen,
-ma tukehdun, sua lemmin, hullu oon, ma kuolen.
-Jäi nimes syämeeni kuin hely kulkuseen;
-kun sydän värjyy aina lemmentunteitani,
-soi kulkunen, ja helkkyy nimes sielussani.
-Sua lemmin, muistan sua, jos miss' oon, mitä teen!
-Ma viime toukokuusta muistaa kymmenennen
-voin päivän; toisin olit kammattu kuin ennen!
-Sun hiustes säihke aina silmissäni on
-kuin sen, ken liian kauan katsoi valohon:
-jos minne silmän luo, hän näkee auringon!
-Niin kuljen minäkin, kun pois sun luotas lähden,
-sun kirkkauttasi vain kaikkialla nähden.
-
-ROXANE, liikutetulla äänellä.
-Oi, se on lempeä...
-
-CYRANO.
- Niin, totta! Tunne tää,
-mi minut valtasi, tää tuli, tämä jää,
-tää mielen liikunta ain onnen, tuskan mailla
-on lempeä -- vaan sentään itsekkyyttä vailla.
-Ah, onnes lunnaiksi mun onneni ma soisin,
-ja vaikka siitä et sä mitään tietäisikään,
-niin riemun tunnetta ei riistäis multa mikään,
-jos onnes naurun vain ees kaukaa kuulla voisin.
--- Sun joka sanasi luo minuun voimaa uutta,
-luo uutta hyvettä, luo uutta urhokkuutta.
-Ah, ymmärrätkö nyt? Ja tokko tuntees sanoo,
-nyt kuinka henkeni sun luokses päästä janoo,
-nyt, illan varjossa, tän illan ihanaisen.
-Ah! Surmata tää voi, tää onni, sen, ken sai sen!
-Sa kuuntelet, ja minä puhua saan sulle
-mun tunteistani! Liian paljon on tää mulle!
-En vallass' arintenkaan onnenhaaveitteni
-näin suurta uskaltanut oottaa osakseni.
-Nyt kuolla voisin jo! -- Kas, lausumani sanat
-saa lehdet värjymään ja kukkasien vanat.
-Ah, sinä värjyt myös, sen tuntea ma voin
--- ei, ei, sun kätes armaan kosketus se noin
-vain värinänä saapuu kukkaisvartta pitkin!
-
- Suutelee tulisesti parvekkeen jasmiiniköynnöstä.
-
-ROXANE.
-Ei, kieltää tahdo en, mä värjyin, ja ma itkin,
-sua rakastan, sun oon, mun hurmasit...
-
-CYRANO.
- Ah, nyt
-voit tulla, kuolema! Tuon tunteen hurmion
-mä sytytin. -- Vain yksi pyyntö mulla on,
-mä pyydän...
-
-CHRISTIAN, parvekkeen alla.
- Suudelmaa.
-
-ROXANE, vetäytyy nopeasti taaksepäin.
- Te... kuinka...?
-
-CYRANO.
- Oh!
-
-ROXANE.
- Niin, mitä
-te pyysitte?
-
-CYRANO.
- Ma... niin...
- Christianille hiljaa.
- Tuon toiste ehtinyt
-sä kyllä oisit tehdä!
-
-CHRISTIAN.
- Tunteet häntä huumaa.
-On taottava silloin, kun on rauta kuumaa.
-
-CYRANO, Roxanelle.
-Ma pyysin äsken... niin, mä pyysin sulta... mutta
-nyt pyydän anteeksi ma tuota rohkeutta.
-
-ROXANE, hiukan pettyneenä.
-Siis ette enää pyydä?
-
-CYRANO.
- Pyydän... En... ah, en!
-Sua, armas, loukkasin ma sillä mitä sanoin.
-Nyt pyydän: ällös suoko mitä sulta anoin!
-
-CHRISTIAN, vetäen Cyranota vaipasta.
-Vaan miksi?
-
-CYRANO.
- Vait, Christian!
-
-ROXANE, kumartuen katsomaan.
- Ken teille haastelee?
-
-CYRANO.
-Kun liian pitkälle mä menin, nuhtelen
-vain itseäni: vait, Christian!...
- Luuttujen soitto kuuluu.
- Ken tullee, ken?
-
- Roxane sulkee ikkunan. Cyrano kuuntelee luuttuja, joista
- toinen soittaa duuri-, toinen mollisäveltä.
-
-Soi sävel riemukas... nyt surun sävele.
-Mit' on se? Miestäkö vai naista merkinnee?
--- Kas, eikös musta munkki tänne kävele!
-
- Kapusiinimunkki tulee lyhty kädessä, kulkee talolta
- toiselle ja tarkastelee portteja.
-
-
-VIII KOHTAUS
-
- CYRANO, CHRISTIAN, Munkki.
-
-CYRANO, munkille.
-Te uus Diogenes, no, minne tienne vie?
-
-MUNKKI.
-Ma etsin taloa...
-
-CHRISTIAN.
- Hän meitä häiritsee!
-
-MUNKKI.
-... Magdeleine Robinin...
-
-CHRISTIAN.
- Mitä mielessänsä lie?
-
-CYRANO, osottaen munkille muuatta katua.
-Se tuoll' on, oikealla, menkää eespäin vain...
-
-MUNKKI.
-Suur kiitos avustanne. Puolestanne luen
-ma monet rukoukset...
-
- Menee.
-
-CYRANO, hänen jälkeensä.
-
- Minä toiveillani
-sun rukoustas, munkki, parhaan mukaan tuen.
-
-
-IX KOHTAUS
-
- CYRANO, CHRISTIAN.
-
-CHRISTIAN.
-Saat mulle hankkia nyt suudelman.
-
-CYRANO.
- En.
-
-CHRISTIAN.
- Miksi? --
-Ennemmin taikka myöhemmin...
-
-CYRANO.
- Niin, totta,... niin!
-Se hetki saapuu, jolloin suu on vasten suuta...
-Kun sull' on viikset kellanvaaleat, ja hällä
-on huulet punaiset, niin tarvita ei muuta!
- Itsekseen.
-Vaan mieluummin sen soisin tapahtuvan siksi...
-
- Aukenevien ikkunain kolinaa. Christian kätkeytyy parvekkeen alle.
-
-
-X KOHTAUS
-
- CYRANO, CHRISTIAN, ROXANE.
-
-ROXANE, tullen parvekkeelle.
-
-Siell' ootteko? Me äsken juuri... puhuttiin...
-
-CYRANO.
-Niin... Suudelmasta. Tenho sanalla on tällä.
-En tiedä, huulenne miks ei nyt sitä soisi,
-se niitä polttaa jo... ei syytä kieltoon oisi!
-Pois arkuus, pois! Te miltei tiedottanne juuri
-siirryitte hymyilystä huokailuun ja sitte
-taas kyyneleihin. Ah, ei tuosta askel suuri
-oo suudelmaan. Oi, jos sen nyt te ottaisitte,
-sen askelen...!
-
-ROXANE.
- Oh! Vaiti!
-
-CYRANO.
- Suudelma, mit' on se?
-On sanattoman pyynnön täyttö sanaton se,
-on lujin varmennus se lupausten varmain,
-on sydäntunteen tulkki, tiedonanto armain,
-i:n ruusupiste, pantu pikku sanaan: lempi,
-on valan kaava kallis, muita kaunoisempi,
-on kuiske hellä, joka korvaks suumme luulee,
-taivainen tuulahdus, min sydämemme kuulee,
-ehtoollisviini, lääke tunteen-tuskiemme,
-hengähdys vieno, jossa suomme sydämemme,
-on pyhä atria, mi käyttää huulten pöytää
--- siin' yhtyy sielumme, ja henki hengen löytää.
-
-ROXANE.
-Vait!
-
-CYRANO.
- Kuulkaa, kuunnelkaa, haaveeni haltiatar!
-Niin kaunist' on se, että Ranskan valtiatar
-soi yhden hälle, ken ol' lordeist' onnekkain!
-
-ROXANE.
-Siis...
-
-CYRANO, intomielin.
- Niinkuin Buckingham mä kärsin vaiti vain,
-kuin hän, niin jumaloin mä valtiaana sua,
-kuin hän mä suruinen ja uskollinen oon...
-
-ROXANE.
-Ja kaunis kuten hän!
-
-CYRANO, itsekseen; entisellään.
- Niin, totta... unhottua
-se oli multa!
-
-ROXANE.
- Siis sun lempes ottakoon
-nyt palkkansa! Ma vuotan!
-
-CYRANO, työntäen Christiania parveketta kohden.
- Mene!
-
-ROXANE.
- Ruusus poimi!
-Juo syämen lääke!
-
-CYRANO.
-Mene! Nopeasti toimi!
-
-CHRISTIAN, epäröiden.
- Vaan tuntuu... tuntuu niinkuin olisi se väärin.
-
-ROXANE.
-Ehtoollisviinis vuottaa, nauti mielin määrin!
-
-CYRANO, työntäen häntä.
-No, mene, hölmö!
-
-CHRISTIAN, nousee penkille, josta pilarin ja oksien avulla
-heilauttaa itsensä parvekkeelle.
- Oi, Roxane!
-
- Sulkee Roxanen syliinsä ja kumartuu hänen huuliensa ylitse.
-
-CYRANO.
- Ah, tyynny, rinta!
-Oh, toisen kuolema on toisen onnen hinta!
--- Niin, suudelma on lemmen juhla, jossa olla
-saan Latsarus. -- Vaan täällä, esikartanolla,
-saan murun minäkin,... ma tunnen, että saan
-sun sieluas, Roxane: ah, sitä minä sanoin,
-sun huules suutelee nyt kuumin lemmenjanoin!
- Luuttujen soittoa kuuluu.
-Soi ilon sävel... surun nyt... siis munkki!
- Menee poispäin, palaa nopein askelin, ikäänkuin
- tulisi kaukaa, ja huutaa.
- Hoi!
-
-ROXANE.
-Ken siellä?
-
-CYRANO.
- Cyrano. Ma ohi kulkemaan
-täst' osuin. Vieläkö Christian lie täällä?
-
-CHRISTIAN, on hämmästyvinään.
- Kas,
-sinäkö?!
-
-ROXANE.
- Hyvää iltaa.
-
-CYRANO, vastaten tervehdykseen.
- Kuinka serkku voi?
-
-ROXANE.
-Ma tulen sinne.
-
- Katoaa taloon. Taustalta tulee munkki.
-
-CHRISTIAN, huomaten munkin.
- Taas tuo munkki peijakas!
-
- Seuraa Roxanea..
-
-XI KOHTAUS
-
- CYRANO, CHRISTIAN, ROXANE, Munkki, RAGUENEAU.
-
-MUNKKI.
-Magdeleine Robinin talo tässä on, niin kuulin.
-
-CYRANO.
-Rolin te sanoittekin äsken; -- niin ma luulin.
-
-MUNKKI.
-Ei: _bin! B, i, n, bin!_
-
-ROXANE, ilmestyy talonsa kynnykselle; häntä seuraa Ragueneau lyhtyä
-kantaen sekä Christian.
- Mit' on se?
-
-MUNKKI.
- Kirje.
-
-CHRISTIAN.
- Keltä?
-
-MUNKKI.
-No, onpahan tuo vain eräältä ylhäiseltä...
-
-ROXANE, Christianille.
-Se Guichelt' on!
-
-CHRISTIAN.
- Hän tohtii?...
-
-MUNKKI, Roxanelle.
- Varmaan joku pyhä
-asia häll' on...
-
-ROXANE, Christianille.
- Oh! hän vaivaa mua yhä,
-vaan kauaa ei.
- Avaten kirjeen.
- Sua lemmin. Jos hän...
- Ragueneaun lyhdyn valossa hän lukee matalalla äänellä, syrjään.
-
- "Neiti!
- Soivat
-jo rummut. Rykmenttini lähtee. Kaikki voivat
-mun luulla lähteneen; vaan minä jään, en lähde,
-te vaikka käskitte; jään hymyilynne tähden!
-Nyt luostarissa oon, vaan luoksenne ma saavun.
-Sen tiedon tuomaan sain ma tyhmän mustakaavun,
-jok' ymmärrä ei mitään. Hälle lausukaa
-vain, milloin ootte yksin, että tulla saa
-hän, jolle anteeksi kai sydämenne soi
-jo rohkeutensa, kun ei sotaan mennä voi
-hän teitä tapaamatta. Kunnioittain"...
- Munkille.
- Tämä
-on, pyhä isä, teillekin. Oh, kuulkaa nämä
-... asiat pyhät...
-
- Kaikki lähestyvät, hän lukee ääneen.
-
- "Neiti!
- Käsky kardinaalin
-vaikk' olis raskaskin, ei jätä valtaa vaalin,
-vaan sit' on toteltava. Sitä teille tuomaan
-lähetin viisaan pyhän isän, jonka huomaan
-voi salaisuuden jättää. Tahtoni on, että
-hän kodissanne heti, ilman viivykettä
-suo kirkon siunauksen...
- Kääntää lehteä.
- ... teidän liitollenne
-Christianin kanssa. Hänet määrään mieheksenne.
-Hän teit' ei miellytä! Vaan sit' ei sovi näyttää.
-Kentiesi onnellaan voi taivas liiton täyttää,
-sit' toivokaa... ja olkaa vakuutettu aina,
-ett' oomme armossa me... ja niin eespäin"...
-
-MUNKKI, ilosta säteillen.
- Paina
-ei enää epäilys... Ja hetihän sen ties,
-ett' asiata pyhää ajoi suuri mies!...
-
-ROXANE, hiljaa Christianille.
-No, osaanko ma lukea?...
-
-CHRISTIAN.
- Hm!
-
-ROXANE, ääneen, teeskennellen epätoivoa.
- Vaikeutta
-on monta!...
-
-MUNKKI, on suunnannut lyhdyn valon Cyranon kasvoihin.
- Tekö ootte?...
-
-CHRISTIAN.
- Ei, vaan minä!
-
-MUNKKI, valaisee lyhdyllään Christiania ja huomaa hänen kauneutensa;
-kuin epäillen.
- Mutta...
-
-ROXANE, vilkkaasti.
-Ah, jälkikirjoitus mun suokaa vielä lukea:
-"Sadalla frangilla te voitte veljeskuntaa tukea!"
-
-MUNKKI.
-Oi, hänen ylhäisyyttään!!
- Roxanelle.
- Alistukaa!
-
-ROXANE, kärsivän-alistuvaisesti.
- Liene
-ei muuta neuvoa!
-
- Ragueneaun avatessa ovea munkille, jota Christian kehottaa
- astumaan sisään, Roxane sanoo hiljaa Cyranolle.
-
- Te, serkku, jääkää tänne.
-De Guiche kun saapuu, pidättäkää täällä hän ne
-minuutit...
-
-CYRANO.
- Ymmärrän!
- Munkille.
- Ei kauaa teiltä viene
-kai vihkiminen?
-
-MUNKKI.
- Viisitoista minuuttia.
-
-CYRANO, työntäen heitä taloa kohti.
-No, menkää. Minä jään!
-
-ROXANE.
- Niin, mennään!
- Christianille.
- Tule pian.
-
- Menevät.
-
-
-XII KOHTAUS
-
- CYRANO, yksin.
-
-CYRANO.
-Neljännestunti! Kuinka saan sen kulumaan
-De Guichen kanssa?
- Luutut rupeavat soimaan surullista säveltä.
- Nyt ne soittaa... Tosiaan
-se tällä kertaa mies on!
- Soitto käy voimakkaaksi.
- Ho, ho! Kuulen kyllä!
- Rientää penkille, tarkastaa muuria ja parveketta.
-Nyt tiedän... Eiköhän käteni tuonne yllä!
-
- Kiipeää parvekkeelle, vetää lakin silmilleen, irroittaa
- miekkansa, kietoutuu vaippaansa, kumartuu katsomaan alas.
- Nousee parvekkeen suojuspuulle, tarttuu molemmin käsin
- muurin yli ulottuvaan pitkään oksaan, valmiina milloin
- tahansa pudottautumaan.
-
-Kas näin! -- Mä jäin. No niin. Kai jäämään saan ma sunkin!
-
-
-XIII KOHTAUS
-
- CYRANO, DE GUICHE.
-
-DE GUICHE, tulee naamioituna, pimeässä haparoiden.
-Piruko vienyt lie sen paksupäisen munkin!?
-
-CYRANO.
-Vaan ääneni!... Jos hän sen tuntisi!...
-
- Päästää irti toisen kätensä ja tekee sellaisen liikkeen
- kuin kääntäisi näkymätöntä avainta.
-
-Krik! Krak!
- Juhlallisesti.
- Cyrano, ääntele kuin aito Bergerac!...
-
-DE GUICHE, taloa katsellen.
-Täss' on se! Naamio kun nähdä sois mun, muusta
-en välittäis!
-
- Aikoo mennä sisään. Cyrano hyppää parvekkeelta, pitäen kiinni
- taipuvasta oksasta, ja asettuu oven sekä De Guichen väliin;
- on putoavinaan raskaasti, kuin hyvin korkealta, jää makaamaan
- liikkumattomana, ikäänkuin pyörtyneenä.
-
-DE GUICHE, hypähtää taaksepäin.
- Ken se?
-
- Katsoessaan ylöspäin hän näkee vain taivaan, sillä oksa
- on vetäytynyt takaisin. Hän ei ymmärrä asianlaitaa.
-
- Hän mistä tullee?
-
-CYRANO, asettuu istumaan; ääntään muuttaen.
-Kuusta!
-
-DE GUICHE.
- Kuu... kuusta?
-
-CYRANO, kuin unessa.
- Mitä kello?
-
-DE GUICHE.
- Lienee mielipuoli!
-
-CYRANO.
-Mik' aika? Mikä seutu? Mikä päivä? Hetki?
-
-DE GUICHE.
-Vaan...
-
-CYRANO.
- Pyörryksissä olen...
-
-DE GUICHE.
- Herra...
-
-CYRANO.
- Niinkuin nuoli
-ma kuusta tulen.
-
-DE GUICHE, kärsimättömästi.
- Niinkö?!
-
-CYRANO, nousten, huutaa uhkaavasti.
- Sieltä on nyt retki.
-
-DE GUICHE, vetäytyen taaksepäin.
-Niin, olkoon... Hulluksi tuon miehen tuntee suusta.
-
-CYRANO, mennen hänen lähelleen; äskeiseen tapaan.
-Ma sananmukaisesti tulen suoraan kuusta.
-
-DE GUICHE.
-Vaan...
-
-CYRANO.
- Sata vuottako vai hetken matka kesti,
-se mielestäin on mennyt... totta totisesti!
-Vaan tuolta keltaisesta pallosta ma tulen!
-
-DE GUICHE, olkapäitään kohauttaen.
-Nyt menen...
-
-CYRANO, asettuen eteen.
- Anteeksi, jos hetkeks tienne sulen!
-Te mennä tahdotte -- vaan sanonette ensin,
-mä mihin seutuun nyt näin ilman halki lensin!
-
-DE GUICHE.
-No, hitto...
-
-CYRANO.
- Enhän tiedä, minne lentämällä
-näin aina joudunkaan... ja väliäpä tällä!
-Tää onko maa vai kuu vai kenties joku tähti,
-johonka vetämään mua painovoima lähti?
-
-DE GUICHE.
-Vaan minä sanon, herra...
-
-CYRANO, päästäen kauhun-huudon, niin että De Guiche
-vetäytyy taaksepäin.
- Oh, oh! Mitä näen!.
-Mä tässä maassa tapaan aivan mustan väen!
-
-DE GUICHE, nostaen käden kasvoilleen.
-Mi... mitä?
-
-CYRANO, kauheasti peläten.
- Afrikanko alkuasukkaita?...
-
-DE GUICHE, joka on koskenut naamiotaan.
- Tää naamio...
-
-CYRANO, ollen hiukan rauhoittuvinaan,
-Ah, niin, -- nyt tiedän, niin on laita:
-oon Venetsiassa?...
-
-DE GUICHE, tahtoen mennä.
- Mua vuottaa eräs nainen!...
-
-CYRANO, täysin rauhoittuneena.
-Siis Pariisissa oon? Te ootte ranskalainen?
-
-DE GUICHE, vasten tahtoaankin hymyillen.
-On hullu aina hullu!
-
-CYRANO.
- Hymyilette!
-
-DE GUICHE.
- Niin,
-vaan mennä tahdon!
-
-CYRANO, riemuissaan.
- Siis oon tullut Pariisiin!
- Tyytyväisenä, nauraen, pudistaen vaatteitaan.
-Sain pilven harjalla mä äsken tänne ajaa.
-Mua peittää eetteri kuin tomu matkustajaa.
-On silmissäni tähtein tomua. Kas, nähkää:
-jäi kannuksiin kaks pyrstötähden häntätähkää.
- Ottaen jotakin hihansa päältä.
-Ja kiertotähtein karvoja, kas, pukuun tarttui!...
-
- Puhaltaen ikäänkuin saadakseen ne lentämään.
-
-DE GUICHE, kärsimättömänä.
-Vaan, herra!...
-
-CYRANO, asettaa jalkansa De Guichen eteen juuri kun tämä aikoo mennä
-ja on näyttävinään siinä jotakin, pysähdyttäen siten De Guichen.
- Ison Karhun sivuuttaissain tarttui
-se nilkkaani, jäi hammas siihen siltä. Niinpä
-mä ko'in karttaa Oinasta, vaan yhdyttiinpä:
-se puski mua: niin sain hetken Vaakaa käyttää --
-sen neula siksi nyt mun painoani näyttää!
- Estää De Guichen menemästä; pitää kiinni hänen takkinsa napista.
-Vaan käsissänne, herra, nenäni jos oisi,
-niin teille pärskäyttää se vesisuihkun voisi!
-
-DE GUICHE.
-Mi... mitä?...
-
-CYRANO.
- Käytyäni pitkin Linnunrataa
-Vesimies lähestyi... ja taisi hieman sataa.
-
-DE GUICHE.
-Oh, helvetti!
-
-CYRANO.
- Ei! Taivas lähettääpi minut!
- Panee käsivartensa ristiin.
-Ah, tietäkää... yö, Sirius, on vaatehtinut
-itsensä vaippaan, turbaaniin... Sen näin mä.
- Tuttavallisesti.
-On toinen karhu vielä pieni... henkiin jäin mä
-sen vuoksi...
- Nauraen.
- Lyyryn läpi tullessani meni
-yks kieli poikki!
- Ylpeästi.
- Mutta tästä vielä teen
-ma kirjan! Niin, ja näille kultatähdilleni,
-te joiden vaippaan tänne näätte tarttuneen
-tien vaaroissa, ma paikan tiedän: niillä täytän
-mä tyhjät kohdat, niitä koristeina käytän!
-
-DE GUICHE.
-Ei, totta vie, ma...
-
-CYRANO.
- Teidän lähestyvän huomaan.
-
-DE GUICHE.
-Vaan, herra...
-
-CYRANO.
- Pyydätte mun luultavasti suomaan
-kuun rakenteesta hieman tietoja, -- ja kai
-myös siitä, millaiset sen asujamet! -- Vai?
-
-DE GUICHE.
-En. Minä tahdon...
-
-CYRANO.
- ... tietää kuinka sinne tulin!
-Oo, omaa keksintöä käyttämällä kulin!
-
-DE GUICHE, allapäin.
-Oih! Hullu!
-
-CYRANO, ylimielisesti.
- Jäljittele en; se ei oo kotka
-Regiomontanuksen; -- ja ei se myöskään ole
-Archytaan kyyhky!...
-
-DE GUICHE.
- Siis on hullujakin, jotka
-jotakin tietää!
-
-CYRANO.
- Ei, en toisten teitä pole,
-se oli omaa!...
-
- De Guichen on onnistunut mennä Cyranon ohitse; hän kulkee
- Roxanen ovea kohti. Cyrano seuraa häntä, valmiina käymään
- kiinni.
-
- Kun ma kuljen avaruutta,
-voin silloin -- tietäkää! -- mä käyttää tapaa kuutta!
-
-DE GUICHE, kääntyen takaisin.
-Vai kuutta!
-
-CYRANO, kielevästi.
- Riisua jos vaatteeni ma voisin,
-ja itseni jos pullovyöllä kapaloisin,
-panisin joka pullon täyteen kastevettä
-ja päivänpaisteess' oisin, niin on varmaa, että
-kun päivä itsehensä imis kasteen, niin
-myös minä kohoaisin silloin korkeuksiin.
-
-DE GUICHE, hämmästyneenä, astuen askeleen Cyranota kohti.
-Hiis vieköön! Yks!
-
-CYRANO, etenee, viedäkseen Guichen kauemmas Roxanen talosta.
- Ja sitten: väittäneekö kukaan,
-ma etten lähteä voi lentoon tuulen mukaan!
-Tekisin seetripuisen, lujan tynnyrin,
-ja ilmalla sen sitten tarkoin täyttäisin,
-icosaedrilla kun ilman ohentaisin,
-niin lentää voisin minne vain ma haluaisin!
-
-DE GUICHE, astuen taas askeleen Cyranota kohti.
-Kaks!
-
-CYRANO, yhä loitoten.
- Entäs tämä keino: lujan, vahvan jousen
-mä teräksestä laitan, pontimelle nousen,
-ja ruutipanos vain kun lähtövauhdin antaa,
-se kohta minut kauas tähtitarhaan kantaa.
-
-DE GUICHE, seuraa häntä, mitään epäilemättä; laskee sormillaan.
-Siis: kolme!
-
-CYRANO.
- Ylöspäin käy aina savun tie:
-kun sitä palloon panen tarpeeksi, se vie
-mun lentoon!?
-
-DE GUICHE, entiseen tapaan, hämmästyen yhä enemmän.
- Neljä!
-
-CYRANO.
- Tapana on Phoiboksen
-imeä, saadaksensa voimaa, härkäin verta,
--- siis kohoon, itseni kun sillä voitelen!
-
-DE GUICHE, ymmällään.
-Viis!
-
-CYRANO, on puhuessaan johtanut De Guichen aukeaman toiselle
-puolelle, erään penkin lähelle.
- Sitten tämä neuvo: asettukaa kerta
-te teräslevylle, ja ilmaan heittäkäätte
-magneetti voimakas, niin kyllä silloin näätte,
-se että mukanaan vie rautaa sekä teitä.
-Jos heittää taas, ja taas -- ja huonosti ei heitä! --
-voi nousta lakkaamatta avaruuksiin!
-
-DE GUICHE.
- Kuusi!
-Kuus oivaa keinoa!... No, herra, minkä niistä
-te valitsitte?
-
-CYRANO.
- Se on taaskin keino uusi,
-hm, seitsemäs...
-
-DE GUICHE.
- On teillä keinoja, en kiistä!
-
-CYRANO.
-On, vaikka sata!...
-
-DE GUICHE.
- Tämä ilta hauskemmaksi
-vain käy!
-
-CYRANO, jäljitellen aaltojen pauhua suurin, salaperäisin liikkein.
- U-yy! U-yy!
-
-DE GUICHE.
- No, mitä!
-
-CYRANO,
- Arvaatteko?
-
-DE GUICHE.
- En.
-
-CYRANO.
-Luode ynnä vuoksi! -- Helppo on se teko:
-Kuu puoleensa kun vetää vettä, menkää rantaan
-ja merikylvyn jälkeen istuutukaa santaan
-pää ylöspäin -- niin silloin pian kohoovaksi
-itsenne huomaatte, -- näet: hiuksissa on vettä!
-Saa lentää enkelinä silloin estehettä
-niin hiljaa, suloisesti... kunnes tuntee...
-
-DE GUICHE, uteliaisuuden innostamana istuutuu penkille.
- Mitä?
-
-CYRANO, luonnollisella äänellään.
-Ei mitään!... Viisitoista minuuttia meni.
-He vihitty on! Vapaa ootte! Kiitokseni!
-
-DE GUICHE, hypähtäen seisomaan.
-En mitään ymmärrä!... Tuo ääni... enkö sitä
-oo kuullut?...
-
- Talon ovi avautuu; lakeijoita, kantaen sytytettyjä
- haarakynttilöitä. Valoisaa. Cyrano panee hattunsa pöydälle.
-
- Ja tuo nenä... enkö nähnyt oo?...
-Ah, Cyrano?
-
-CYRANO, kunniaa tehden.
- Niin juuri, min' oon Cyrano.
-Nyt sormukset on vaihdettu.
-
-DE GUICHE.
- Kas, mitä siellä?
-
- Kääntyy. Hämmästys! Lakeijain jäljessä Roxane ja Christian
- käsikkäin. Munkki seuraa heitä hymyillen. Ragueneaukin kantaa
- kynttilää. Seuralaisnainen, hämmästyneenä, puolittain yöpuvussa,
- päättää kulkueen.
-
-Ah, taivas!
-
-
-XIV KOHTAUS
-
- Entiset, ROXANE, CHRISTIAN, Munkki, RAGUENEAU,
- Lakeijoita, Seuralaisnainen.
-
-DE GUICHE, Roxanelle.
- Te!
- Ymmällään, tuntiessaan Christianin.
- Ja hän!?
- Tehden ihaillen kunniaa Roxanelle.
- En koskaan teiltä kiellä
-ma ihailuani!
- Cyranolle.
- Ja teille, keksijälle,
-myös onnittelut! Paratiisin veräjälle
-nuo jutut enkelinkin pysäyttäneet ois.
-Ne muistiin pankaa! Niistä kirjan tehdä vois!
-
-CYRANO, kumartaen.
-Suur' kiitos, herra kreivi! Seuraan neuvoanne!
-
-MUNKKI, näyttäen rakastavaisia De Guichelle ja sivellen tyytyväisenä
-pitkää valkoista partaansa.
-On tässä kaunis pari teidän toimestanne!
-
-DE GUICHE, katsoen häneen kylmästi.
-Niin on.
- Roxanelle.
- Ja rouvaseni, nyt on aika teidän
-jo jättää miehenne. Jäähyväi...
-
-ROXANE.
- Oisko meidän
-siis erottava?!
-
-DE GUICHE.
- On.
- Christianille.
- Nyt lähtee rykmenttinne.
-Te ilmoittaudutte nyt hetikohta sinne!
-
-ROXANE.
-Vaan... ei kai sotaan?
-
-DE GUICHE.
- Sotaan!
-
-ROXANE.
-Mutta juuri äsken...!
-
-DE GUICHE.
-Se oli äsken, se. Nyt lähtemään mä käsken.
- Ottaen taskustaan sinne panemansa paperin.
-On tässä käskykirje.
- Christianille.
- Viekää joukollenne!
-
-ROXANE, heittäytyen Christianin syliin.
-Christian! Christian!
-
-DE GUICHE, ivallisesti hymyillen, Cyranolle.
- No, arvatkaapa, eikö menne
-mont' aikaa, ennenkuin häävuode noita vuottaa!
-
-CYRANO, syrjään.
-Hän luulee kai, se että mulle tuskaa tuottaa!
-
-CHRISTIAN, Roxanelle.
-Ah, vielä suudelma!
-
-CYRANO.
- Jo lähtekäämme! Siedä
-ei viivytellä!
-
-CHRISTIAN, yhä suudellen Roxanea.
- Ethän, ystäväni, tiedä,
-se kuinka raskast' on nyt juuri... juuri nyt!
-
-CYRANO, koettaen viedä pois Christiania.
-Sen tiedän!
-
- Kaukaa kuuluu rummuilla soitettu marssi.
-
-DE GUICHE, on mennyt perälle.
- Rykmenttini on jo lähtenyt!
-
-ROXANE, Cyranolle, pidättäen Christiania, jota Cyrano koettaa
-yhä saada lähtemään.
-Oh!... Teille uskon hänet. Kuulkaa, luvatkaa,
-hän ettei henkeänsä vaaraan panna saa!
-
-CYRANO.
-Hm... koetan, vaan kyllä hieman vaikeaa
-on luvata...
-
-ROXANE, äskeiseen tapaan.
- Ett' on hän aina viisas...
-
-CYRANO.
- Kyllä,
-vaan...
-
-ROXANE, samoin kun äsken.
- Ettei vilustu hän,... että hällä yllä
-on kyllin vaatteita...
-
-CYRANO.
- Teen voitavani...
-
-ROXANE, samoin kuin äsken.
-
- Sitte
-myös: etten siellä koskaan aatoksista armaan
-ma unohdu.
-
-CYRANO.
- Ma luulen...
-
-ROXANE, äskeiseen tapaan.
- Jospa lupaisitte,
-ett' usein kirjeen saan!
-
-CYRANO, pysähtyy.
- No, sen, sen lupaan varmaan!
-
-
-
-
-NELJÄS NÄYTÖS
-
-
-GASKONJAN SOTURIT
-
-Carbon de Castel-Jaloux'n komppanian leiri Arras'n piirityksessä.
-
-Taustalla valli, joka ulottuu näyttämön laidasta laitaan. Sen ylitse
-näkyy taistelukenttä piirityksen jättämine merkkeineen. Arras'n
-kaupungin muurit ja tornit näkyvät varjoina kaukaa.
-
-Telttejä, hajallaan olevia aseita, rumpuja j.n.e. -- Päivä nousee.
-Idästä näkyy sarastus. -- Siellä täällä vahtisotureita. Tulia.
-
-Vaippoihin kietoutuneina Gaskonjan soturit nukkuvat. Carbon de
-Castel-Jaloux ja Le Bret valvovat. He ovat sangen kalpeat ja
-laihtuneet. Christian nukkuu muiden joukossa etualalla, kaapuunsa
-kääriytyneenä; nuotion tuli valaisee hänen kasvojaan. Hiljaisuus.
-
-
-I KOHTAUS
-
- CHRISTIAN, CARBON DE CASTEL-JALOUX, LE BRET,
- Soturit, sitten CYRANO.
-
-LE BRET.
-Huh, kamalaa!
-
-CARBON.
- On kaikki lopussa.
-
-LE BRET.
- Hyi, senkin!...
-
-CARBON, antaen hänelle merkin, että hän puhuisi hiljemmin.
-Hst! Miehet herätät! Viet ilon viimeisenkin!
- Sotureille.
-Niin, nukkukaa te vain!
- Le Bret'lle.
- Ken nukkuvi, hän syö!
-
-LE BRET.
-Se mua ei ravitse; ma valvon joka yö.
-Oih tätä nälkää!
-
- Kaukaa kuuluu joitakuita laukauksia.
-
-CARBON.
- Hitto! Ampuvathan siellä!
-Nyt pojat heräävät!
- Sotureille, jotka nostavat päätään.
- Ei, nukkukaa te!
-
- Soturit painautuvat jälleen nukkumaan. Uusia laukauksia lähempää.
-
-SOTILAS, liikahtaen.
- Vielä?
-Hiis vieköön!
-
-CYRANO.
-Ei se mitään. Cyrano vain palaa.
-
- Päät laskeutuvat jälleen.
-
-VARTIOMIES, ulkopuolella.
-Ken siellä?
-
-CYRANON ÄÄNI.
- Bergerac.
-
-VARTIOMIES, vallilla.
- Ken?
-
-CYRANO, ilmaantuen vallin harjalle.
- Bergerac. -- Ei valaa
-voi hölmöön viisautta kukaan.
-
- Astuu alas. Le Bret menee häntä vastaan; levottomasti.
-
-LE BRET.
- Suuri luoja!
-
-CYRANO, tehden hänelle merkin, ettei hän herättäisi ketään.
-Hst!
-
-LE BRET.
- Haavan saitko?
-
-CYRANO.
- Pani parastaan se ruoja,
-mutt' ohi ampui taas kuin aina ennenkin.
-
-LE BRET.
-On tyhmän-rohkeata aina aamuisin
-sun asettaa noin henkes vaaraan alttihiksi
-vain pienen kirjeen vuoksi!
-
-CYRANO, pysähtyen Christianin eteen.
- Tiedät, teen sen siksi,
-kun lupasin, hän että usein kirjoittaa.
- Katselee Christiania.
-Hän nukkuu. Kalvas on hän. Jospa tietää saa
-Roxane, hän että nälkään kuolee täällä!... Mutta
-hän kaunis on.
-
-LE BRET.
- Nyt nukkumaan!
-
-CYRANO.
- Et suuttunutta
-saa näytellä!... Mä tiedän paikan rintamassa,
-joss' ovat vihollisen miehet humalassa
-yöt kaiket. Turha on sun olla tuskissasi.
-
-LE BRET.
-Sa voisit joskus tuoda ruokaa mukanasi!
-
-CYRANO.
-On kulku hankalaa, kun selässä on taakka.
-Mut uusi aika alkaa ensi yöstä saakka:
-me joko kuolemme tai saamme syödäksemme.
-Mä nä'in...
-
-LE BRET.
- Kerro!
-
-CYRANO.
- En. Me kohta kokenemme
-sen... taikka, en oo varma...
-
-CARBON.
- Hullua on tämä:
-piirittää itse sekä olla piirittämä
-espanjalaisten samaan aikaan.
-
-LE BRET.
- Niinpä niin,
-hullumpaa tuskin ennen koskaan koettiin!
-Arrasta piiritämme, silloin Espanjasta
-infantti-kardinaali saapuu --
-
-CYRANO.
- Sehän vasta
-on hauskaa! Kunpa joku hänet vuorostaan
-nyt piirittäisi!
-
-LE BRET.
- Min' en naura.
-
-CYRANO.
- Katsos vaan!
-
-LE BRET.
-Ja joka päivä vuoksi tyhmän urhokkuuden
-sä henkes...
- Nähdessään Cyranon suuntaavan kulkunsa erästä telttiä kohti.
- Minne menet?
-
-CYRANO.
- Kyhään kirjeen uuden.
-
- Nostaa verhoa ja katoaa.
-
-
-II KOHTAUS
-
- Samat, paitsi CYRANO.
-
- On tullut hiukan valoisampaa. Ruusunpunaista hohtoa Arras'n
- kaupunki kuultaa kullassa taivaanrannalla. Kuuluu tykinlaukaus
- ja sitä seuraa heti rummunlyöntejä kaukaa vasemmalta. Toisia
- rummunlyöntejä läheltä. Patterit vastaavat, pauke lähenee ja
- loittonee jälleen, kulkien taistelukentän ääreltä toiselle.
- Aamusoiton hälinää. Kaukaa upseerien ääniä.
-
-CARBON, huoaten.
-Jo aamusoitto.
- Soturit liikahtelevat vaipoissaan. Venytteleivät.
- Loppuu ravitseva uni.
-He mitä herätessään huutaa, arveluni
-on siitä mulla!
-
-ERÄS SOTURI, asettuen istumaan.
- Mun on nälkä.
-
-TOINEN.
- Minä näännyn.
-
-KAIKKI.
-Oh!
-
-CARBON.
- Nouskaa!
-
-KOLMAS SOTURI.
- Hyvä on, jos hiukan edes käännyn.
-
-IV SOTURI.
-En liikahdakaan!
-
-I SOTURI, katsoen kuvaistaan haarniskansa kappaleesta.
- Mull' on keltaisena kieli:
-tän ajan ilmakaan, jos vaikka sitä nieli,
-ei sula vatsassa...
-
-ERÄS MUU.
- Jos ruokaa hiukan saan,
-ritarikilpeni oon valmis antamaan.
-
-ERÄS MUU.
-Jos aina oltava mun näin on ruokaa vailla,
-niin telttiin sulkeudun ma Akilleuksen lailla.
-
-ERÄS MUU.
-Niin, leipää!
-
-CARBON, mennen teltille, johon Cyrano on mennyt; hiljaa.
- Cyrano!
-
-MUUT.
- Me kuolemme!
-
-CARBON, yhäti hiljaa, teltin ovella.
- Käy pian
-nyt auttamaan! Voit heistä saada iloisia,
-siis haasta, juttele!
-
-II SOTURI, lähestyen ensimäistä, joka imee jotain.
- Sä imet jotain. Kas vaan!
-
-I SOTURI.
-Vain rohdintukkoa, mi kastettu on rasvaan,
-ja jolla voideltu lie tykin pyörän napaa.
-Ei näiltä tienoin juuri metsänriistaa tapaa.
-
-ERÄS MUU, astuen esiin.
-Mä kävin metsällä.
-
-ERÄS MUU.
- Mä ongella.
-
-KAIKKI, nousten ja ympäröiden vastatulleet.
- Vai niin!
-Hei, missä saalis? Tänne! Tuokaa näkyviin!
-Kai saitte fasaanin? Tai ehkä taimenen?
-
-ONKIJA.
-Ma pienen kiiskin sain.
-
-METSÄSTÄJÄ.
- Ma laihan varpusen.
-
-KAIKKI, epätoivoissaan.
-Jo riittää! -- Kapinaan!
-
-CARBON.
- Käy apuun, Cyrano!
-
- On tullut täysi päivä.
-
-
-III KOHTAUS
-
- Samat, CYRANO.
-
-CYRANO, tulee teltistään, tyynenä ja kynä korvan takana, kirja kädessä.
-No, mitä?
- Ensimäiselle soturille.
- Miksi laahaat? Miks' et suora oo?
-
-SOTURI.
-On jotain, joka vetää mua kantapäästä.
-
-CYRANO.
-No, mikä?
-
-SOTURI.
- Vatsa.
-
-CYRANO.
- Ei se minuakaan säästä!
-
-SOTURI.
-Se sua vaivaa?
-
-CYRANO.
- Ei, se mua lihottaapi!
-
-TOINEN SOTURI.
-On mulla pitkät hampaat!
-
-CYRANO.
- Paremminhan saapi
-paksusta palan niillä.
-
-KOLMAS.
- Mull' on tyhjä vatsa.
-
-CYRANO.
-Heh! Siis, kun hyökätään, niin marssin rummutat sa!
-
-ERÄS MUU.
-Mun korvissani soipi.
-
-CYRANO.
- Valehtelet, kuoma!
-Sun vatsassasi soi: hoi, ruoka, tänne, juoma!
-
-ERÄS MUU.
-Jos kerran taas sais oikein rustolihaa purra!
-
-CYRANO.
-No, pure kynsiäs, niin tarvis ei sun surra!
-
-ERÄS MUU.
-Näin kovaan nälkäänsä mies nielis vaikka mitä.
-
-CYRANO, heittäen hänelle kirjan, jota pitää kädessään.
-Kas, tuoss' on Iliaadi, ahmi, niele sitä!
-
-ERÄS MUU.
-Vaan kardinaali, -- hän se Pariisissa ruokaa
-saa kyllikseen!
-
-CYRANO.
- Kai tahdot hälle huutaa: tuokaa
-myös mulle paistia!
-
-SAMA.
- Miks' ei! Ja viiniäkin!
-
-CYRANO.
-Hoi, Richelieu, hoi, toimitappas tänne äkin
-bourgognea -- nyt heti!
-
-ERÄS MUU.
- Munkin kanssa lähetä.
-
-CYRANO.
-Niin, ettei syömämiesten luku vain vois vähetä.
-
-ERÄS MUU.
-Ois kuolla parempi. Tää leikki miest' ei elätä.
-
-CYRANO.
-Vähemmän tarvitsee siis kuolemaa sun pelätä.
-
-I SOTURI, olkapäitään kohauttaen.
-Sä leikit sanoilla.
-
-CYRANO.
- Niin leikin, sit' en kiellä!
-Ja Manan maahan kuljen riemuisalla miellä,
-jos tehdä saan, kun kuulen Kuolon kellon soivan,
-vuoks hyvän asian ma sanaleikin oivan.
--- Oh, jospa kuolla sais, kun leiskuu innon lies,
-kun taistotantereella miehen kohtaa mies,
-jos silloin vaipua sais, sanaleikki kielellä --
-ei tautivuotehelle nuutuneella mielellä!
-
-KAIKKI.
-On nälkä mulla!
-
-CYRANO, pannen käsivartensa ristiin.
- Se on aina mietteissänne!
--- Hoi, paimen, Bertrandou, tuo huilus, tule tänne
-ja noita syömäreitä ravita sa koita.
-Sa kotiseudun sävel, vieno, harras, soita!
-Se jokaiselle on kuin sisko pieni, hellä,
-kuin äänen sointi, joka lumoo lempeydellä,
-se nousee korkeuteen kuin sauhu kotituvan
-ja loihtii mieleen kirkkaan, viihdyttävän kuvan...
- Vanhus istuutuu ja koettelee huiluaan.
-Nyt soikoon riemua sun huilus ääni, jota
-jo kauan aikaa on vain soitattanut sota!
-Puhalla tanssihin kuin ennen metsätiellä,
-kun norsunluut' ei olleet koskettimet vielä,
-ja tuokoon soittos mieleen vuoripuroin juoksun
-ja maalais-elämän, ja mullan tuoreen tuoksun!
- Vanhus alkaa soittaa languedocilaista säveltä.
-Hei, pojat Gaskonjan -- ei taistelua pelkkää
-soi enää huilu nyt, se metsäin kieltä helkkää,
-ei raiu raivoisaan kuin sodan soitto villi,
-vaan hiljaa, lempeään kuin hento paimenpilli...
-Kas, nummet, laaksot, metsät kiiltohelmin kastuu,
-ja paimenpoikanen nyt soittain kotiin astuu,
-Dordonjan lainehet ne rantojansa kaulaa...
-"Oh, tää on Gaskonjaa"... Niin huilu teille laulaa!
-
- Kaikkien päät ovat taipuneet alas, silmiin tullut uneksiva ilme,
- ja hiljaisia kyyneleitä kuivataan hihoihin ja nutun vuoriin.
-
-CARBON, Cyranolle hiljaa.
-Saat heidät itkemään!
-
-CYRANO.
- Sen tekee kotikaipuu.
-Se jalo tunne on, -- noin ruumiin tuska haipuu!
-Ei heidän mielessään oo nälän tuomat vaivat,
-muun kaiken väistymään nyt kodin muistot saivat!
-
-CARBON.
-Sä heidät heikennät, kun saatat heltymään.
-
-CYRANO, on tehnyt rummuttajalle merkin, että tämä lähestyisi.
-En! Sankaruushan asuu heidän veressään,
-se pian herää taas!
-
- Tekee liikkeen. Rumpu pärisee.
-
-KAIKKI, nousevat ja tarttuvat aseisiinsa.
- Häh?... Mitä?... Mikä hätä?
-
-CYRANO, hymyillen.
-Noin! Tarvittiin vain hiukan rummun pärinätä!
-Jää hyvästi nyt uni, kodin, lemmen kaipuu.
-Kun rumpu pärisee, muu kaikki unhoon vaipuu.
-
-ERÄS SOTURI, joka katselee taustalle.
-Ah! Ah! De Guiche!
-
-KAIKKI, mutisten.
- Mmm...
-
-CYRANO, hymyillen.
- Eipä taida hyvää tietää
-tuo tervehdys!
-
-ERÄS SOTURI.
- Me emme saata häntä sietää.
-
-TOINEN.
-Hän ikävystyttää!
-
-KOLMAS.
- Tuo muotinukke täällä!
-Kas, pitsikaulus häll' on haarniskansa päällä!
-
-ERÄS MUU.
-On sekin muoti: peittää rautaa pellavalla!
-
-I SOTURI.
-On kaulass' ehkä paise hällä pitsin alla!
-
-II SOTURI.
-Hän hovimies on!
-
-ERÄS MUU.
- Niin, hän sukuunsa on tullut.
-
-CARBON.
-Hän Gaskonjasta on.
-
-1 SOTURI.
- Niin kai. En usko häneen.
-Jos pojat Gaskonjan on huimapäät ja hullut,
-se laatuun käy, -- vaan hän on viisas, varovainen,
-siks sanon hänestä: ken lienet, varo vainen!
-
-LE BRET.
-Hän kalvas on!
-
-ERÄS MUU.
- Niin näkyy nälkä kelmentäneen.
-Saa nähdä nälkää hän kuin mikä köyhä piru.
-
-ERÄS MUU.
-Vaan kas, kun haarniskansa auringossa loistaa,
-se miehen kasvoilta voi kalvakkuuden poistaa
-vatsankin vaivoissa.
-
-CYRANO, vilkkaasti.
- Nyt emme tässä viru
-me surren! Löytäköön hän meidät miehevinä!
-Esille kortit, nopat...
-
- Kaikki rupeavat nopeasti pelaamaan, käyttäen pöytinään rumpuja,
- jakkaroita, maata, vaippojaan; ja he sytyttävät palturilla
- täytettyjä pitkiä piippujaan.
-
- Kirjan otan minä!
-
- Kävelee edestakaisin ja lukee pientä kirjaa, jonka on ottanut
- taskustaan. De Guiche tulee. Kukaan ei käännä häneen huomiotaan.
- Kaikki ovat tyytyväisen näköisiä. Hän on sangen kalpea. Hän
- menee Carbonia kohti.
-
-
-IV KOHTAUS
-
- Samat, DE GUICHE.
-
-DE GUICHE, Carbonille.
-Ah! -- Hyvää päivää!
- Tarkastavat toisiaan. Syrjään, tyytyväisenä.
- Hän on vihreä.
-
-CARBON, itsekseen.
- Ei muuta
-kuin silmiä!
-
-DE GUICHE, katsellen sotureita.
- No, herrat, murratteko suuta
-taas mulle!? Kaikkialla, missä kuljenkaan,
-ma panettelujanne aina kuulla saan.
-Ja siltä minusta jo tuntui monet kerrat,
-kuin vuorten aateli, Gaskonjan vapaaherrat,
-te, maalaisparoonit, muut' ette tekis, kuin
-minua haukkuisitte! Mua suurin suin
-väitätte narriksi ja viekastelijaksi
--- ja saattaneehan teitä harmittaakin kyllä,
-kun mull' on aina kaunis pitsikaulus yllä,
-ja teill' ei ole!... niin, se vielä suuremmaksi
-kai saattoi harminne, ett'en oo lurjus, vaikka
-on Gaskonjanne myöskin mulle kotipaikka.
- Hiljaisuus. Pelataan. Poltetaan.
-Teit' antaisinkohan rankaista kapteeninne?!
-En!
-
-CARBON.
- Mun ei mukautua pakko käskyihinne.
-
-DE GUICHE.
-Mi... mitä?
-
-CARBON.
- Itse palkkaan joka sotilaan.
-Päämaja mitä määrää, sen mä täytän vaan!
-
-DE GUICHE.
-Ah?... Niinkö?... Totta vie, jo riittää...
- Kääntyy sotureihin.
- Kurjaa pilkkaa
-ma halveksin. Se kääntyy kohti omaa nilkkaa.
-Ei viitsi peljätä se sanaa sarvipäistä,
-ken koskaan taisteluss' ei tosivaaraa väistä.
-Ma eilen -- satuitte sen ehkä kuulemaan! --
-Bapaumen luona voitin kreivi Bucquoin.
-Oh, oisittepa nähneet! Lailla myrskytuulen
-ma eespäin rynnistin. Hän muistaa sen, ma luulen.
-Löin hänen joukkonsa ma kolmasti; ja lyön ne
-viel' uudelleen, jos tarvis on...
-
-CYRANO, nostamatta katsettaan kirjasta.
- Vaan teidän vyönne?
-
-DE GUICHE, hämmästyneenä ja tyytyväisenä.
-Siis tiedätte jo sen?... Kun taiston tuoksinassa
-mä käänsin ratsuni -- ma olin johtamassa
-jo toista hyökkäystä! -- niin kuinka käynyt lie,
-mä näen: pakenevat muassaan mua vie
-ja joudun vihollisten joukkoon. Vaara mulla
-nyt oli vangiksi ja ammutuksi tulla.
-Vaan mielenmaltillani henkeni mä säästin.
-Mä vyöni irroitin ja putoamaan päästin
-sen maahan; ken ma olin, tiennyt nyt ei kukaan;
-mä pääsin joukkooni niin ettei huomattukaan.
-Nyt kolmas hyökkäys, ja voitto myöskin, joskaan
-ei lopullinen!... Mitäs sanotte?
-
- Soturit eivät ole kuuntelevinaan, mutta tällä hetkellä
- kortit ja noppa-astiat jäävät kohotettuihin käsiin,
- tupakan sauhu huulten taakse. Odotusta.
-
-CYRANO.
- Ei koskaan
-ois Henrik neljäs edes ylivoiman tähden
-hyljännyt töyhtöä, mi liehui kaikkein nähden
-kypärän kaunisteena!
-
- Hiljaista riemua. Kortit läiskyvät, nopat vyöryvät,
- tupakan sauhu tupruaa.
-
-DE GUICHE.
- Olkoon, mutta näin
-mun voittaa onnistui!
-
- Äskeistä odotusta, joka saa pelin ja tupakoimisen taukoamaan.
-
-CYRANO.
- No niin! Vaan käydä päin
-ja olla maalitaulu, jot' ei mikään peitä,
-kas, se on kunnia, jot' eivät kaikki heitä!
-
- Kortit, nopat, tupakan sauhu jälleen kuin ennenkin.
- Yhä suurempaa tyytyväisyyttä.
-
-Jos vyönne pudotessa oisin ollut lässä,
-niin -- uljuutemme on kai erilaista tässä!? --
-sen heti olisin mä käynyt etsimässä.
-
-DE GUICHE.
-Oh, kerskailua!
-
-CYRANO.
- Mitä?! Kerskailua!? Tuokaa
-tuo vyönne tänne, mulle lainaksi se suokaa,
-niin olkapäähäni sen kiinnittäen käyn
-mä hyökkäämään -- ja aina ensimäisnä näyn.
-
-DE GUICHE.
-On helppo kerskua. Ei sanat miestä kaada.
-Te tiedättehän: vyötä mahdoton on saada!
-Se siell' on, kentällä. Siell' luodit lentää, soi.
-Ei sitä etsimäänkään kukaan mennä voi.
-
-CYRANO, vetäen taskustaan valkoisen vyön ja ojentaen sitä hänelle.
-Se täss' on.
-
- Hiljaisuus. Sotilaat peittävät nauravat suunsa korteillaan
- ja noppa-astioillaan. De Guiche kääntyy, katsoo heitä: heti he
- tulevat vakaviksi, jatkavat peliään. Yksi heistä viheltelee
- huolimattomasti Bertrandoun soittamaa vuoristolaissäveltä.
-
-DE GUICHE, ottaen vyön.
- Kiitos.
-
- Menee taustalle, nousee vallille ja heilauttaa vyötä
- useita kertoja ilmassa.
-
- Nyt se tehty on. Kas noin!
-On merkki annettu, -- vaikk' kauan aprikoin!
-
-KAIKKI.
-Häh? Mitä?!
-
-VARTIA, vallilla.
- Muuan mies pois juoksee...
-
-DE GUICHE, tullen alas vallilta.
- Vakoilija
-vihollisleiristä. Parhaita auttajia!
-Vie sinne tiedot, jotka täältä multa saa;
-he sitten päätöksiin taas siellä vaikuttaa.
-
-CYRANO.
-Siis konna!
-
-DE GUICHE, solmiten huolettomasti vyötään.
- Se on hyvin mukavaa... Niin, mitä
-me puhuimmekaan?!... Ah, te ette tiedä sitä!
-Viim' yönä marsalkka Dourlensiin lähti; siellä
-on muonavarastoja. Ettei häntä tiellä
-kohtaisi vaara, otti mukaansa hän sinne
-niin paljon sotilaita, että riveihinne
-jäi suuri aukko. Nyt jos hyökkää vihollinen,
-niin aivan helpoksi käy hälle voittaminen.
-
-CARBON.
-Niin, vaarass' olemme -- sit' ajatella sietää.
-Vaan vihollinen ehk' ei tiedä...
-
-DE GUICHE.
- Kyllä tietää.
-Ja hyökkää myös!
-
-CARBON.
- Oh!
-
-DE GUICHE.
- Mulle vakoilija äsken
-toi sanan siitä. -- Niin, he hyökkää minne käsken.
-Hän virkkoi näet mulle: "Paikka valitkaa,
-jot' olis teidän kaikkein helpoin puolustaa;
-ma sanon heille: siin' ei vastarinta kohtaa,
-niin silloin joukkonsa he heti siihen johtaa."
-Näin hän. Ma lausuin siihen: "Mistä merkin saatte,
-te siihen kohtaan sitte hyökkäys suunnatkaatte!"
-
-CARBON, sotureille.
-Siis, herrat, aseisiin!
-
- Kaikki nousevat. Miekkojen ja hankkilusten kalinaa,
- kun niitä kiinnitetään paikoilleen.
-
-DE GUICHE, Carbonille.
- On tunti aikaa vielä.
-
-I SOTURI.
-Vai tunti vielä! No...
-
- Kaikki istuutuvat ja jatkavat keskeytynyttä peliään.
-
-DE GUICHE.
- Ja apujoukko tiellä
-on tänne. Tilaisuus on teillä hyvin käyttää
-aikanne siihen asti.
-
-CARBON.
- Miten?
-
-DE GUICHE.
- Voitte näyttää
-nyt, kuinka hupaisaa on olla maalitaulu:
-se kunnia on -- niinhän kuului äsken laulu!
-
-CYRANO.
-Siis näin te kostatte?
-
-DE GUICHE.
- En teiltä sitä peitä:
-jos teistä pitäisin, niin tuskin oisin teitä
-mä valinnut. Vaan kun ei ole, ketä voin
-ma teihin urhoudessa verrata, niin valikoin
-ma teidät. Samalla kuin kostoani palvon,
-näin myöskin kuninkaani parasta ma valvon.
-
-CYRANO, kunniaa tehden.
-Te kiitokseni vastaanottaa suvainnette!
-
-DE GUICHE, vastaten Cyranon kunniantekoon.
-Mä tiedän, että mieluisimmin taistelette
-ei yksi yhtä, ei, vaan yksi sataa vastaan.
-Ma varma oon, ett' on se riemu tänään teillä.
-
- Menee Carbonin kanssa taustalle.
-
-CYRANO, sotureille.
-Hei, pojat Gaskonjan! On kilvessämme meillä
-kuus taivaansinistä ja kultaist' olkahirttä.
-Yks parru, verinen, nyt puuttuu ainoastaan.
-Sen tänään noudamme me, laulain riemuvirttä.
-
- De Guiche puhuu taustalla hiljaa Carbon de Castel-Jaloux'n
- kanssa. Käskyjä annetaan. Vastarintaan valmistaudutaan. Cyrano
- menee kohti Christiania, joka on pysynyt liikkumatta, käsivarret
- ristissä rinnalla, ja panee kätensä hänen olkapäälleen.
-
-Christian?
-
-CHRISTIAN, päätään pudistaen.
- Roxane!
-
-CYRANO.
- Niin, niin!
-
-CHRISTIAN.
- Mä vielä kerran hälle
-tahtoisin kirjoittaa, -- niin, pikku kirjelmälle
-jäähyväistunteheni uskoa...
-
-CYRANO.
- Sit' että
-nyt tarvittaisiin, sen ma arvasin, ja siksi
-tän kirjeen...
- Ottaa esille kirjeen.
- ... laadin -- sulta hälle hyvästiksi.
-
-CHRISTIAN.
-Ah! Näytä!
-
-CYRANO.
- Tuossa!
-
- Christian ottaa kirjeen, avaa sen, rupeaa lukemaan, pysähtyy äkkiä.
-
-CHRISTIAN.
- Mitä!? Katso!
-
-CYRANO.
- Kuinka?! -- Miksi?
-
-CHRISTIAN.
-On tuossa pilkkuja...
-
-CYRANO, ottaa nopeasti kirjeen, katsoo sitä, naivia teeskellen.
- Pilkk...
-
-CHRISTIAN.
- Kaksi kyynelettä.
-
-CYRANO.
-Niin... Runoniekka joskus heltyy sanoistaan.
-Se suurin viehätys on hänen toimessaan.
-Tää kirje... ymmärrät... mua liikutti... ma itkin,
-kun kirjoitin...
-
-CHRISTIAN.
- Sä itkit?...
-
-CYRANO.
- Poskiani pitkin
-tais vierrä joku kyynel. Näes, kuolemaa
-en pelkää, tiedät sen, -- se mua kauhistaa,
-mä etten häntä enää koskaan nähdä saa,
-ett' en...
- Christian katsoo häntä.
- ett' emme...
- Vilkkaasti.
- ett'et sinä...
-
-CHRISTIAN, sieppaa häneltä kirjeen.
- Anna mulle
-se kirje!
-
- Kaukaa kentältä kuuluu kolinaa.
-
-VARTIAN ÄÄNI.
- Hiisi vie! Ken siellä?
-
- Laukauksia, äänten kohua, kulkusten kilinää.
-
-II VARTIAN ÄÄNI.
- Eikö tulle...?
-
-CARBON.
-No, mikä?
-
-VARTIA, vallilla.
- Vaunut.
-
- Kaikki rientävät katsomaan.
-
-HUUTOJA.
- Mitä? -- Missä? -- Katsos tuota! --
-Vaan nehän tulee suoraan vihollisten luota! --
-Kas, hitto! -- Ampukaa! -- Ei! -- Kuski puhuu, kuulen!
-Hän mitä sanoo? -- Niin! -- Hän sanoo: Kuninkaan
-me asioilla oomme!...
-
- Kaikki ovat nousseet vallille, katsovat ulos.
- Kulkusten kilinä lähenee.
-
-DE GUICHE.
- Kuninkaan! Ma luulen...
-
- Soturit tulevat alas vallilta, järjestäytyvät riveihin.
-
-CARBON.
-Hoi, lakit päästä pois!
-
-DE GUICHE.
- Pois tieltä! Nopeaan!
-Avatkaa rivit! Pian! Ei saa tietä saartaa,
-niin kuski tullessaan voi kaunihisti kaartaa!
-
- Vaunut saapuvat täyttä ravia. Ne ovat lian ja pölyn peittämät.
- Ikkunoissa verhot. Kaksi lakeijaa takana. Vaunut pysähtyvät
- yht'äkkiä.
-
-CARBON, huutaen.
-Nyt rumpu käymään!
-
- Rummun pärinää. Kaikki soturit paljastavat päänsä.
-
-DE GUICHE.
- Alas jalustin!
- Kaksi miestä kiiruhtaa esiin.
- Kas noin!
- Vaunujen ovi avautuu. Roxane ovella.
-Te!?
-
-ROXANE, hypähtäen maahan vaunuista.
- Päivää!
-
- Naisen äänen kuullessaan kaikki nostavat nopeasti
- kumarruksissa olevat päänsä. Hämmästys.
-
-
-V KOHTAUS
-
- Samat, ROXANE.
-
-DE GUICHE.
- Kuninkaanko asioilla?
-
-ROXANE.
- Voin
-niin sanoa: on Amor kuninkaani nyt!
-
-CYRANO.
-Ah! Taivas!
-
-CHRISTIAN, kiirehtien Roxanen luokse.
- Sinä!? Miksi?
-
-ROXANE.
- Kauan kestänyt
-on piiritys.
-
-CHRISTIAN.
- Vaan miksi?...
-
-ROXANE.
- Sanon sitten!...
-
-CYRANO, joka Roxanen äänen kuullessaan on jäänyt paikalleen kuin kiinni
-naulattuna eikä ole uskaltanut kääntää häneen katsettaan.
- Vielä
-mä hänet nähdä sainko!
-
-DE GUICHE.
- Täällä ette...
-
-ROXANE, iloisesti.
- Tiellä
-oon ehkä!
-
-DE GUICHE.
- Ette suinkaan... Mutta vaara...
-
-ROXANE.
- Suokaa
-siis anteeksi, jos jään! -- Mä pyydän: rumpu tuokaa!
- Istuu rummulle, joka tuodaan.
-Näin! Kiitos!
- Nauraa.
- Vaunujani ammuttiin, kun tänne
-mä tulin.
- Ylpeästi.
- Muuan vahti.
- Näyttää vaunujaan.
- Eikö mielestänne
-ne oo kuin kurpitsa! Ja kuski niinkuin rotta.
-Ihan kuin tarinassa. Ihan! Eikö totta!?
- Lähettää huulillaan suudelman Christianille.
-Niin, hyvää päivää!
- Katsellen kaikkia.
- Miksi suruisia tälleen?
--- On tänne pitkä matka. --
- Huomaa Cyranon.
- Hauska nähdä jälleen!
-
-CYRANO, lähestyen.
-Vaan kuinka...?
-
-ROXANE.
- Löysin tänne? Niinkö? -- Ilman vaivaa.
-Tää sota autioiksi kaikki seudut raivaa,
-tienviitat selvät siin' on. -- Uskoa en vois
-ma sodan kamaluutta, jollen nähnyt ois!
-Jos kuningastanne näin, herrat, palvelette,
-parempi palvella on -- sen te myöntänette! --
-mun kuningastani...
-
-CYRANO.
- Vaan kuinka?... Millä tavoin...?
-Tie eihän kaikkialla ole yhtä avoin!
-
-ROXANE.
-Ah, viholliset, niinkö? Heidän rintamansa
-lävitse kuljin!
-
-I SOTURI.
- Kuulkaa! Totta tosiansa!
-
-II SOTURI.
-Te ootte leikkisä!
-
-DE GUICHE.
- Mä pyydän, kertokaa
-mitenkä pääsitte!
-
-LE BRET.
- Se oli vaikeaa?!
-
-ROXANE.
-Ei kovin. Hidalgo jos kulkuani esti,
-mä hälle hymyilin ja katsoin suloisesti
--- niin kauniisti kuin voin! -- Ja myöntää täytyy, että
-he ritarillisia ovat. Estehettä
-sain mennä eteenpäin.
-
-CARBON.
- Niin, kenpä vastustais,
-kun moisen matkalipun nähdäksensä sais!
-Vaan teiltä tiedusteltiin myöskin luultavasti,
-mihinkä matkustitte?
-
-ROXANE.
- Kyllä. Useasti.
-Ma vastasin: "Oon tiellä rakastajan luoksi!"
-Upseeri silloin mua auttamahan juoksi,
-ja juhlalliset oli eleet, kumarrukset,
-kun kiinni painoi hän mun vaunujeni ukset,
-ja käskevästi heti, kuten majesteetti,
-hän seurueellaan mulle kunniata teetti,
-ja kohta tapparat, jo laskeutuneet tanaan,
-valmiina saattamaan mua maailmasta Manaan,
-pois pantiin, ja kun taas sain kulkuani jatkaa,
-niin kuulin: "Señorita, onnellista matkaa!"
-ja nä'in sulkahattuin sirot, kauniit kaarrot.
-
-CHRISTIAN.
-Roxane...
-
-ROXANE.
- Suo anteeksi, vaan minä vältin saarrot
-vain siten, että neidiks' annoin heidän luulla
-ma itseäni. Jos he olis saaneet kuulla,
-mä että miestäni näin etsin, niin ei kukaan
-ois auttanut, ei mua ois tänne laskettukaan.
-
-CHRISTIAN.
-Vaan...
-
-ROXANE.
- Mitä?
-
-DE GUICHE.
- Parast' ois, jos poistuisitte!
-
-ROXANE.
- Minä!?
-
-CYRANO.
-Niin, pian.
-
-LE BRET.
- Aivan heti!
-
-CHRISTIAN.
- Heti!
-
-ROXANE.
- Kuinka!? Miksi?
-
-CHRISTIAN, hädissään.
-Nyt kohta...
-
-CYRANO, samoin.
- Tunnin päästä...
-
-DE GUICHE, samoin.
- Pikemminkin...
-
-CARBON, samoin.
- Siksi
-ois...
-
-LE BRET, samoin.
- Niin, te voisitte...
-
-ROXANE.
- Mä jään. Te ihmisinä
-ja sotilaina silti teette tehtävänne:
-te taistelette!
-
-KAIKKI.
- Ei, ei! Menkää!
-
-ROXANE, heittäytyen Christianin syliin.
- Mielestänne
-siis puolisoni kanss' ei lupa mull' ois kuolla!
-
-CHRISTIAN.
-Sun katsees loistaa!
-
-ROXANE.
- Arvaa miksi!
-
-DE GUICHE, epätoivoissaan.
- Kukaan puolla
-ei päätöstänne. Tää on surman paikka.
-
- Roxane katsoo kysyvästi.
-
-CYRANO.
- Niin,
-me kreivin armosta nyt turmaan tuomittiin.
-
-ROXANE, De Guichelle.
-Te toivonette, että leskeksi mä jään!
-
-DE GUICHE.
-Ma vakuutan...
-
-ROXANE.
- Niin, niin! Ah, mitä mietinkään!
-Ja muutoin, tiedättekö, mun on hauska!
-
-CYRANO.
- Voi
-siis kaunis sinisukka urho olla!
-
-ROXANE.
- Elkää
-sit' ihmetelkö! Ken on serkkunne, ei pelkää!
-
-MUUAN SOTURI.
-Me teitä puolustamme!
-
-ROXANE, kiihtyen.
- Uskon!
-
-II SOTURI, innoissaan.
- Mikä toi
-tän ruusuin tuoksun!
-
-ROXANE.
- Mull' on hattu, joka kai
-mua pukee taistelussa!
- Katsoen De Guicheä.
- Eikö kreivin -- vai?
-niin, mitä arvelette? -- ois jo aika mennä pois.
-Tääll' ehkä kuolon leikki pian alkaa vois!
-
-DE GUICHE.
-Oh, tuo on liikaa... Niin, ma menen, mutta kun
-oon tarkastanut tykit, palaan tänne sieltä.
-Kentiesi silloin ootte muuttanut jo mieltä!
-
-ROXANE.
-En! Turha luulla!
-
- De Guiche menee.
-
-
-VI KOHTAUS
-
- Samat, paitsi DE GUICHE.
-
-CHRISTIAN, pyytäen.
-Oi, Roxane, mua kuule, sun...
-
-ROXANE.
-En!
-
-I SOTURI, toisille.
- Hei, hän jää!
-
-II SOTURI.
- Hän jää!
-
-III SOTURI.
- Ei väisty vaaran tieltä!
-
-KAIKKI, malttamattomina, tuuppien toisiaan, siistiytyen.
-Mun saippuani! -- Kampa! -- Säärystintä on
-mun korjattava: neula missä! -- Mahdoton
-on löytää peiliä! -- On kalvostimes tässä! --
-Ma nauhaa tarvitsen! -- Ja minä partaveistä!
-
-ROXANE, Cyranolle, joka yhä pyytää häntä poistumaan.
-En aio poistua, vaan paikallani seistä!
-
-CARBON, joka samaten kuin toiset on kiristänyt vyötään, harjannut
-pukuaan ja lakkiaan, korjannut lakkinsa sulkaa, vetänyt päälleen
-kalvostimet, lähestyy Roxanea ja sanoo kohteliaasti.
-Kun kerran, hyvä rouva, ootte näkemässä
-kun soturini käyvät kuoloon, sallisitte
-mun ehkä esitellä joitakuita heistä!
-Parooni Peyrescous de Colignac! Ja sitte:
-parooni Casterac de Cahuzac! Ja tässä:
-de Malgoyre Estressac Lésbas d'Escarabiot! --
-Parooni, tulkaa tänne! Parooni Hillot
-de Blagnac-Salechan! De Crabioules-Juzet!
-
-ROXANE.
-Niin paljon nimiä!
-
-PAROONI HILLOT.
- Niin, kai ne riittänee!
-
-CARBON, Roxanelle.
-Avatkaa käsi, jossa nenäliina teill' on!
-
-ROXANE, avaa kätensä ja nenäliina putoaa maahan.
-Vaan miksi?
-
- Koko komppania tekee liikkeen nostaakseen nenäliinan maasta.
-
-CARBON, ottaa sen kiireesti.
- Liputta me oltiin tähän asti.
-Vaan nyt kun saimme tän, nyt lippu myöskin meill' on!
-Se taistoon käytäessä liehuu kauneimmasti.
-
-ROXANE, nauraen.
-Se hiukan pieni on.
-
-CARBON, kiinnittäen nenäliinan hilparinsa päähän.
- Vaan pitsiä!
-
-SOTURI, toisille.
- Nyt vois
-vaikk' kuolla, kun nuo ihmeen kauniit kasvot näki,
-jos vatsan täytteenä ees pähkinäkään ois!
-
-CARBON, joka kuulee tämän, harmistuen.
-Hyi! Hieno nainen tääll' on, moinen puhe pois!
-
-ROXANE.
-Tää ilma hiukaisee; on mulla itselläki
-jo nälkä: lintua ja leivoksia, voita,
-ja viiniä, ma pyydän!
-
- Hämmästystä.
-
-ERÄS SOTURI.
- Kaikkiako noita?
-
-TOINEN SOTURI.
-Niin, Luojan tähden, mistä ottaa!?
-
-ROXANE, levollisesti.
- Vaunuistani!
-
-KAIKKI.
-Mi -- mitä!
-
-ROXANE.
- Katsokaapas hiukan kuskiani!
-Hän viinit, paistit, keitot eväiksemme pani
-on vaunuissani kaikki valmihina aivan,
-jos nähdä tahdotte vain palottelun vaivan!
-
-SOTURIT, tunkeillen vaunujen ympäri.
-Ragueneau!
- Huudahduksia:
- Oh! oh!
-
-ROXANE, seuraten heitä katseillaan.
- Mies parat!
-
-CYRANO, suudellen Roxanea kädelle.
- Hyvä haltiamme!
-
-RAGUENEAU, nousee seisomaan istuimelle; kuten markkina-ilveilijä.
-Niin, hyvät herrat...
-
- Innostusta.
-
-SOTURIT.
- Hyvä! Hyvä!
-
-RAGUENEAU.
- Vaunuissamme
-espanjalaiset näki kauneutta ja suloa,
-ei muuta -- niin he auttoi muonavarain tuloa!
-
- Kättentaputusta.
-
-CYRANO, hiljaa Christianille.
-Christian...
-
-RAGUENEAU.
- On heillä kovin herkkä kaunoaisti,
-sit' ilahduttaa lintu, vaan ei...
- Ottaa kuskipenkin laatikosta linnun, nostaa sitä.
- ... linnunpaisti!
- Kättentaputusta, lintu kulkee kädestä käteen.
-
-CYRANO, hiljaa Christianille.
-Vain sana...
-
-RAGUENEAU.
- Venus heidät lumos katseellansa,
-niin että Diana sai salaa, tullessansa,
-tän kauriin tuoda!
-
- Näyttää kauriin lapaa. Ihastusta. Ragueneau panee
- paistin käsiin, joita ojennetaan esiin.
-
-CYRANO, hiljaa Christianille.
- Kanssas puhua nyt saahan!?
-
-ROXANE, sotureille, joilla on kädet täynnä ruokatavaroita.
-Niin, olkaa hyvät vain ja pankaa kaikki maahan!
-
- "Kattaa pöydän" ruoholle kahden vaunujen takana istuneen, koko
- ajan järkähtämättömän vakavana pysyvän lakeijan avulla. Lausuu
- Christianille, juuri kun Cyrano on viemässä häntä syrjään.
-
-No, auta sinäkin!
-
- Christian rupeaa auttamaan. Cyrano liikehtii levottomasti.
-
-RAGUENEAU.
- Kas, täss' on kalkkunaa!
-
-I SOTURI, tulee kantaen raskasta lihapalaa.
-No, hitto, tarvittu ei jättää maailmaa
-nyt aito syömingeittä!
- Huomaa Roxanen, nopeasti.
- Hm... Hm... Anteeks suokaa.
-On hauska että vielä kerran saimme ruokaa.
-
-RAGUENEAU, heittäen alas istuinpatjat.
-Hei, pojat, patjat ovat täynnä peltopyytä!
-
- Melua. Patjat tyhjennetään. Naurua. Iloa.
-
-III SOTURI.
-Hiis vieköön!
-
-RAGUENEAU, ojentaen punaviinipulloja.
- Täss' on aito rubiini, ja tää...
- Antaa valkoviinipullon.
-... on topaasi!
-
-ROXANE, heittäen pöytäliinan Cyranon kasvoille.
- Te, serkku, heti rientäkää
-tää liina levittämään! Luulen, että syytä
-on kiiruhtaa!
-
-RAGUENEAU, heiluttaen irrotettua vaununlyhtyä.
- On lyhdyt ruokasäilyjäni!
-
-CYRANO, hiljaa Christianille, heidän asetellessaan yhdessä pöytäliinaa.
-Sun kanssas haastella ma tahdon, ystäväni!...
-
-RAGUENEAU, yhä riemastuneemmin.
-Tää piiskanvarsi, tää on -- nähkääs! -- makkaraa!
-
-ROXANE, kaataen viiniä, tarjoten.
-Kun kohta kuljemme me kohti kuolemaa,
-niin tarvis muit' ei muistaa. Kaikki Gaskonjalle!
-De Guiche jos saapuu, hän ei meiltä mitään saa.
- Kulkee yhden luota toisen luo.
-No, nyt on aika syödä! Herrat, atrialle! --
-Ja juokaa myöskin! -- Miksi itkette?
-
-I SOTURI.
- Tää... liian...
-on hyvää.
-
-ROXANE, Carbon de Castel-Jaloux'lle.
-Kapteeni! Toin teille tämän siian!
- Puuhaa emäntänä.
-Täss' olis veitsi! -- Leipää! -- Lautasenne! -- Alkaa
-on aika teidänkin! -- No, kalaa! -- Linnun jalkaa! --
-Ja viiniä!
-
-CYRANO, seuraa Roxanea, kädet täynnä lautasia, ja auttaa tarjoilemaan.
- Mä häntä jumaloin!
-
-ROXANE, mennen Christiania kohden.
- Ja sulle?
-
-CHRISTIAN.
-Ei mitään.
-
-ROXANE.
- Pieni leivos! Tee se ilo mulle!
-
-CHRISTIAN, koettaen pidättää Roxanea.
-Roxane, sa miksi tulit tänne?
-
-ROXANE.
- Tunnon ääni
-mun tulla käski. Myöskin toista käskijääni
-ma tottelin. Vaan... hst... ma sitten puhun siitä.
-
-LE BRET, joka oli mennyt taustalle, antaakseen keihäänsä kärjessä
-leivän vallilla olevalle vartialle.
-De Guiche!
-
-CYRANO.
- Pois ruoat, juomat, vadit, kulhot! Niitä
-ei näyttää saa! Ja olkaa niinkuin kaikki täällä
-ois ennallaan...
- Ragueneaulle.
- Ragueneau, saat kuskipenkin päällä
-taas hetken istua!
- No, kaikki kai on poissa?
-
- Kaikki piilotetaan hetkessä teltteihin, vaatteitten,
- takkien ja lakkien alle. -- De Guiche tulee äkkiä --
- pysähtyy, nyrpistää nenäänsä. -- Hiljaisuus.
-
-
-VII KOHTAUS
-
- Samat, DE GUICHE.
-
-DE GUICHE.
-Ah, mikä tuoksu!
-
-SOTURI, laulaen huolettomasti.
- To lo lo!...
-
-DE GUICHE, pysähtyen ja katsellen häntä.
- Mik' ollee noissa!?
--- Te ootte aivan punainen!
-
-SOTURI.
- Ma? Sit' en usko!
-Tai ehk' on poskillani taiston verirusko!
-
-TOINEN.
-Pum... pum...
-
-DE GUICHE, kääntyen.
- No mitä?
-
-SOTURI, hieman hutikassa.
- Pum... Ei mitään... Laulan vain.
-
-DE GUICHE.
-On teillä hauskaa, mies!
-
-SOTURI.
- Niin, onhan vaara Iässä!
-
-DE GUICHE, kutsuen Carbon de Castel-Jaloux'ta antaakseen
-hänelle määräyksen.
-Mä, kapteeni...
- Pysähtyy hänet nähdessään.
- No hiis... Myös teidät näen tässä
-niin naurusuuna...
-
-CARBON, tulipunasena, piilottaen pulloa selkänsä taakse,
-kiertelevästi.
- Oh!
-
-DE GUICHE.
- Mä tykin tuonne viedä
-oon antanut...
- Viittaa taustalle.
- Se ehk' on tarpeen, mene tiedä!
-
-SOTURI, käydä laahustaen
-Oo, mikä huomaavaisuus!
-
-TOINEN, hymyten viehkeästi.
- Huolenpito hellä!
-
-DE GUICHE.
-He ovat hulluja!
- Kuivasti.
- ... Jos halua ei kellä
-he käyttää tykkiä, voi käyttää koipiansa.
-
-SOTURI.
-Pfft!
-
-DE GUICHE, mennen häntä kohden, raivoissaan.
- Te!
-
-SOTURI.
- Mies Gaskonjan ei väisty paikaltansa!
-
-DE GUICHE, käyden kiinni hänen käsivarrestaan ja ravistaen häntä.
-Oot juovuksissa!... Miksi?
-
-SOTURI, ylpeästi.
- Ruudin tuoksinasta!
-
-DE GUICHE, kohauttaa olkapäitään, jättää hänet ja
-menee nopeasti Roxanen luokse.
-No, mik' on päätöksenne? -- Ette poistumasta
-kai kieltäytyne?
-
-ROXANE.
- Kyllä! Jään.
-
-DE GUICHE.
- Ei, paetkaa!
-
-ROXANE.
-En!
-
-DE GUICHE.
- Niin jos on, kai täältä ehkä pyssyn saa!
-
-CARBON.
-Oh! Mitä?!
-
-DE GUICHE.
- Tänne jään myös minä.
-
-CYRANO.
- Kuunnelkaa!
-Tuo, herrat, kerrankin on uljuutt' oikeaa!
-
-I SOTURI.
-Teiss' ehkä sittenkin on jotain miehenlaista,
-vaikk' ootte pitsiniekka...
-
-ROXANE.
- Kuinka...!
-
-DE GUICHE.
- Koskaan naista
-en vaaraan jätä!
-
-II SOTURI, ensimäiselle.
- Kas, no, tuota kuuntelee.
-Ma luulen, että hän jo ruokaa ansaitsee.
-
- Kuin taika-iskulla tulevat ruokavarat näkyviin.
-
-DE GUICHE, jonka silmät välkähtävät.
-Kas, herkkuja!
-
-III SOTURI.
- Niin! Oivat meill' on ruoan lähteet!
-
-DE GUICHE, hilliten itsensä, ylevästi.
-Ja luuletteko, että mulle kelpais tähteet!?
-
-CYRANO, kunniaa tehden.
-Hän edistyy!
-
-DE GUICHE, arvaten Cyranon sanojen pilkan, tulisesti.
- Ken muistais taistelussa ruokaa!
-
-I SOTURI, riemastuksissaan.
-Hän meikäläinen on!
-
- Soturit rupeavat ilosta hyppimään.
-
-CARBON DE CASTEL-JALOUX, joka on hetki sitten poistunut vallin
-taakse, nousee vallin harjalle.
- Mä keihäsmiehet tuonne
-asetin. Heill' on jäykkä, järkkymätön luonne!
-He eivät väisty!
-
- Näyttää, kädellään viitaten. Vallin taitse kulkee
- keihäsmiehiä, joiden keihäät näkyvät vallin ylitse.
-
-DE GUICHE, Roxanelle, kumartaen.
- Rouva, tarjota mun suokaa
-käteni teille. Joukot katsastamme.
-
- Roxane tarttuu De Guichen käsivarteen; he kulkevat vallia kohti.
- Kaikki ottavat lakit päästään ja seuraavat heitä.
-
-CHRISTIAN, mennen Cyranon luo, vilkkaasti.
- Nyt
-on oiva tilaisuus. Nyt puhu!
-
- Roxanen ilmestyessä vallille katoavat keihäät näkyvistä, kun
- ne lasketaan alas kunniantekoon, ja tervehdyshuuto kuuluu;
- Roxane kumartaa vastaukseksi.
-
-KEIHÄSMIEHET, ulkopuolella.
- Eläköön!
-
-CHRISTIAN.
-Mit' aiot sanoa? Mit' olet miettinyt?
-
-CYRANO.
-Jos, ennenkuin me käymme miekan mittelöön,
-Roxane...
-
-CHRISTIAN.
- No, mitä!...
-
-CYRANO.
- Puhuis sulle kirjeistäsi...
-
-CHRISTIAN.
-Niin, niin, mä tiedän...
-
-CYRANO.
- Älä ole ihmeissäsi...
-
-CHRISTIAN.
-Mi..., miksi?
-
-CYRANO.
- Parast' on, sä että kaiken kuulet.
-Sä hälle kirjoitit...
-
-CHRISTIAN.
- No?
-
-CYRANO.
- Useemmin kuin luulet.
-
-CHRISTIAN.
-Vai niin.
-
-CYRANO.
- Niin, niin. Se kävi aivan itsestään.
-Ja sitäpaitsi...
-
-CHRISTIAN.
- Mitä?
-
-CYRANO.
- Itse tekemään
-mun niin sä kehoitit, hän että tuntees tietäis,
-enk' aina kertoneeksi tullut, milloin...
-
-CHRISTIAN.
- Sietäis
-mun sentään saada kuulla, viholliset miten
-sä saatoit välttää, kun veit kirjeitäsi...
-
-CYRANO.
- Siten,
-mä että hämärissä kuljin.
-
-CHRISTIAN, käsivarret rinnan yli.
- Kaipa sekin
-noin aivan itsestänsä käy. Vaan minullekin
-sanonet, jotta tarpeen tullen tietää voin,
-mitenkä monta kirjettä sä hälle noin
-lähetit. Ehkä kaksi viikossa? Tai -- arvaan! --
-kentiesi kolmekin?
-
-CYRANO.
- Ei toki, ei niin harvaan!
-
-CHRISTIAN.
-No, neljä?
- Cyrano pudistaa päätään.
- Arvaaminen käy jo vaikeaksi.
-Siis: joka päivä?
-
-CYRANO.
- Niin, niin, joka päivä -- kaksi!
-
-CHRISTIAN, rajusti.
-Tuo sinut hurmasi, niin että kuolemaa
-sa uhmasit...
-
-CYRANO, huomaten Roxanen palaavan.
- Hst! Hän ei tätä tietää saa!
-
- Menee kiireesti telttiinsä.
-
-
-VIII KOHTAUS
-
- ROXANE, CHRISTIAN; taustalla kulkevat edestakaisin
- soturit. CARBON ja DE GUICHE antavat määräyksiä.
-
-ROXANE, juosten Christianin luo.
-Ja nyt, Christian!...
-
-CHRISTIAN, tarttuen hänen käsiinsä.
- Niin, sano, miksi tänne tulit,
-miks sodan kentälle mua tapaamaan sa kulit,
-samoten vaarojen ja väijytysten kautta!
-Kuink', armas, uskalsit?
-
-ROXANE.
- Sun kirjeittesi tautta.
-
-CHRISTIAN.
-Oh, mitä sanot?
-
-ROXANE.
- Niin, sun kirjeittesi vuoksi
-en vaaraa muistanut, vaan rientäin tulin luoksi.
-Sun kirjees hurmas mun. Ei niillä ole vertaa!
-Ja sinä kirjoitit niin monta, monta kertaa.
-
-CHRISTIAN.
-Nuo pienet lemmenkirjeet...
-
-ROXANE.
- Ymmärrä et tätä!
-Sua lemmin enemmän kuin koko elämätä,
-siit' illast asti, kun mun parvekkeeni alta
-sa puhuit mulle. Äänes oudon-kiehtovalta
-soi silloin korviini. Ja kirjeittesi kanssa
-sen äänen kaiun saan ma kuulla uudestansa,
-sun sielus niissä saapuu luokseni, sun hellä
-ja puhdas sielusi. En voinut viivytellä,
-mun täytyi lähteä. Ja Penelope varmaan,
-jos sellaisia kirjeit' olis saanut, armaan
-ois etsinyt, -- ois, jättäin kodin toimet,
-unohtain sukkulat ja käämit, kuteet, loimet,
-luo Odysseun hän rientänyt...
-
-CHRISTIAN.
- Vaan...
-
-ROXANE.
- Kirjeitäsi,
-joiss' annoit tuntea ja nähdä lempeäsi,
-ma lu'in, lu'in jälleen. Joka rivi, sana
-sun sielus kuiskeena soi mulle armahana,
-ja kertoi vilpitöntä, suurta rakkautta.
-
-CHRISTIAN.
-Oh, vilpitöntä, suurta...
-
-ROXANE.
- Valtavata.
-
-CHRISTIAN.
- Mutta
-tuot' ei kai kirjeistä voi nähdä?
-
-ROXANE.
- Voi, ah, voi!
-Sen näkee, tuntee myös. Se mielen haltioi.
-
-CHRISTIAN.
-Sä tulet...?
-
-ROXANE.
- Niin, ma tulen (ah, Christian, jos tähän
-mä etees polvistuisin, siitä kieltämähän
-mua kiiruhtaisit -- mutta sit' et estää voi,
-sua että henkeni nyt kiittäin ihannoi,
-sun etees polvistuen) -- tulen saadakseni
-sun anteeks'annostasi rauhan mielelleni.
-Niin, anteeks', armas, suo (sit' aika pyytää lie,
-kun kohta aueta voi meille kuolon tie),
-suo anteeksi -- ah, sitä sanoakin emmin!
-ma että ensiksi vain kauneuttasi lemmin!
-
-CHRISTIAN, kauhistuen.
-Roxane!
-
-ROXANE.
- Ja sittemmin, kun kirjeesi ma sain,
-kun lintuina ne lensi täältä liihottain,
-kauneutes lumoissa kun henkes antimia
-luin, silloin lempimään niit' opin molempia.
-
-CHRISTIAN.
-Ja nyt?
-
-ROXANE.
- Nyt silmät aukes, oikeen arvos nähden
-nyt sua rakastan vain jalon sielus tähden.
-
-CHRISTIAN, epäröiden.
-Roxane!
-
-ROXANE.
- Oo onnellinen! Kun sua lemmin siksi,
-ett' oli luonto luonut sinut kaunihiksi,
-sen täytyi loukata sun herkkää sieluasi.
-Niin paljon kauniimpi sa olit aatteiltasi,
-sun henkes hehkumaan loi suuren neron säen.
-Sen näet nyt vain, ja sentään enempi mä näen
-kuin ennen!
-
-CHRISTIAN.
- Oh!
-
-ROXANE.
- Sa voittoasi epäiletkö?...
-
-CHRISTIAN, surumielisesti.
-Roxane!
-
-ROXANE.
- Ah, etkö luottaa saata, armas, etkö,
-sä tähän lempeen...?
-
-CHRISTIAN.
- Siitä älä puhu mulle!
-Mua älä lemmi niin, vaan kuten ennen...
-
-ROXANE.
- Sulle
-ei riittää voi se lempi, jota tuhlas naiset
-sun kauneudelles. Niinkuin suuret, harvinaiset
-on henkes lahjat, niin mun uusi rakkauteni
-on suuremp', ihanampi kuin mun entiseni.
-
-CHRISTIAN.
-Ei, paremp' oli...
-
-ROXANE.
- Ah, et tahdo kuulla! Ennen
-ma lemmin sitä, mikä haihtuu aikain mennen!
-nyt sitä, mik' ei muutu.
-
-CHRISTIAN.
- Vaikene!
-
-ROXANE.
- Ja jos
-sun rumaks' äkkiä nyt muuttais kohtalos,
-niin sua lempisin...
-
-CHRISTIAN.
- Oh, vaiti!
-
-ROXANE.
- Armas, vannoin
-ma vakuutan: sun sielus kauneudelle annoin
-ma lempeni...
-
-CHRISTIAN.
- Vaikk' oisin ruma...?
-
-ROXANE.
- Lempimästä
-ei estäisi se...
-
-CHRISTIAN.
- Taivas!
-
-ROXANE.
- Iloitsethan tästä?!
-
-CHRISTIAN, tukahdutetusti.
-Niin... kyllä...
-
-ROXANE.
- Mitä nyt?
-
-CHRISTIAN, työntäen häntä hellästi pois.
- Ei mitään... Hetki vain...
-
-ROXANE.
-Vaan...
-
-CHRISTIAN, osottaen hänelle taustassa olevaa soturiparvea.
- Lempes vuoksi riensit tänne kiiruhtain.
-Ma pyydän: hymylläs käy rohkaisemaan heitä,
-jotk' ehkä kulkemaan käy kohta kuolon teitä!
-
-ROXANE, liikutettuna.
-Sä rakas!...
-
- Menee Gaskonjalaisten luokse; he kiiruhtavat
- kunnioittavina hänen ympärilleen.
-
-
-IX KOHTAUS
-
- CHRISTIAN, CYRANO, taustalla ROXANE puhuen
- CARBONIN ja muutamien soturien kanssa.
-
-CHRISTIAN, huutaen Cyranon telttiin.
- Cyrano!
-
-CYRANO tulee, asestettuna taistelua varten.
- No, mitä? Mikä hätä?
-
-CHRISTIAN.
-Roxane ei lemmi mua. Oh, en kestä tätä!
-
-CYRANO.
-Sä mitä sanot?...
-
-CHRISTIAN.
- Niin... hän lempii sua... sua!
-
-CYRANO.
-Ei!
-
-CHRISTIAN.
- Sieluani vain hän lempii.
-
-CYRANO.
- Hourailua!
-
-CHRISTIAN.
-Siis lempii sua hän. Ja sinä häntä lemmit
-myös.
-
-CYRANO.
- Minä?
-
-CHRISTIAN.
- Tiedän sen. Sit' tunnustaako emmit?
-
-CYRANO.
-En, myönnän sen.
-
-CHRISTIAN.
- Kuin hullu lemmit?
-
-CYRANO.
- Enemmänkin.
-
-CHRISTIAN.
-Se sano hälle, että tietää saa sen hänkin.
-
-CYRANO.
-En.
-
-CHRISTIAN.
- Miksi?
-
-CYRANO.
- Ystäväni, katso kasvojani.
-
-CHRISTIAN.
-Jos ruma olisin, hän lempis rumuuttani.
-
-CYRANO.
-Sen sanoiko hän sulle?
-
-CHRISTIAN.
- Sanoi.
-
-CYRANO.
- Hauska kuulla!
-Vaan et kai tuollaista voi todeksi sa luulla!
-Voin kyllä tyytyväinen olla, kun hän noin
-on sanonut, vaan sentään parhaaks' arvioin,
-ett' oot se uljas, kaunis mies, sun Luoja joksi
-on luonut -- rumuutes ois mulle vahingoksi.
-
-CHRISTIAN.
-Sen nähdä haluan.
-
-CYRANO.
- Ei, ei.
-
-CHRISTIAN.
- Hän valitkoon!
-Käy, kerro hälle.
-
-CYRANO.
- En! En koskaan! Vaiti oon
-kuin muuri. Tuskaa vain tää turhaa meille tuottaa.
-
-CHRISTIAN.
-Ja sinä, Cyrano, sa kuinka saatat vuottaa,
-ett' onnes surmaisin, siks että sattumoisin
-ma kaunis olen. Ei!
-
-CYRANO.
- Ja kuinka minä oisin
-sun lempes tiellä siksi, että syntymähän
-yht' aikaa kanssas satuin maailmahan tähän,
-ja että ehkä toin ma sanoillani julki
-ne tunteet, jotka syämes syvyyteensä sulki!
-
-CHRISTIAN.
-Käy, kerro hälle kaikki!
-
-CYRANO.
- Miksi kiusaat?
-
-CHRISTIAN.
- Mua
-ei haluta nyt enää jatkaa kilpailua
-itseni kanssa!
-
-CYRANO.
- Kuule...!
-
-CHRISTIAN.
- Liittomme on salaa,
-todistajitta tehty, kuulemassa valaa
-vain munkki oli; -- jos me vielä eloon jäämme,
-sen voipi purkaa, ja...
-
-CYRANO.
- Tää puhe jättäkäämme!
-
-CHRISTIAN.
-En huoli lemmestä, min muitten tähden saan.
--- Jää tänne, minä lähden tuonne katsomaan,
-käyn juoksuhaudoissamme. Sa Roxanen kanssa
-saat puhua. Kun palaan, kuulen valintansa.
-
-CYRANO.
-Hän sinut valitsee.
-
-CHRISTIAN.
- Ah, niin jos käydä vois!
- Kutsuu Roxanea.
-Roxane!
-
-CYRANO.
- Ei, ei!
-
-ROXANE, juosten.
- No, mitä?
-
-CHRISTIAN.
- Cyranolla ois
-sinulle tärkeätä puhumista.
-
- Roxane menee kiirehtien Cyranon luo. Christian poistuu.
-
-
-X KOHTAUS
-
- ROXANE, CYRANO, sitäpaitsi LE BRET, CARBON DE CASTEL-JALOUX,
- Sotilaita, RAGUENEAU, DE GUICHE, j.n.e.
-
-ROXANE.
- Mulle?
-Ja tärkeää!
-
-CYRANO, epätoivoissaan.
- Hän menee!
- Roxanelle.
- Tälle haastelulle
-ei aihett' ole. Erittäinkin tänäpänä
-hän näyttää voivan pitää turhaa tärkeänä.
-
-ROXANE, vilkkaasti.
-Mä puhuin äsken hälle. Sitä ehkä nyt
-hän epäili. Mä tiedän: hän on epäillyt!
-
-CYRANO, ottaen Roxanen käden omaansa.
-Hän totuuden sai kuulla teiltä todellakin?
-
-ROXANE.
-Mä häntä lempisin...
-
- Empii hetkisen.
-
-CYRANO, surullisesti hymyten.
- Ah, turhaa arkailua.
-Se sana millään tavoin pahoita ei mua.
-
-ROXANE.
-Vaan...
-
-CYRANO.
- Lempisittekö siis häntä rumanakin.
-
-ROXANE.
-Niin, rumanakin!
- Yhteislaukaus kuuluu ulkoa.
- Kuulkaa, siellä ammuttiin.
-
-CYRANO, kiihkoisasti.
-Ja kamalana?
-
-ROXANE.
- Niin!!
-
-CYRANO.
- Tai muodotonna?
-
-ROXANE.
- Niin,
-mä häntä lempisin.
-
-CYRANO.
- Vaikk' kaikki naurais hälle?
-
-ROXANE.
-Ei toisten naurusta oo esteeks lempivälle.
-
-CYRANO.
-Te siitä huolimatta...
-
-ROXANE.
- Niin, ja senkin vuoksi!
-
-CYRANO, joutuen aivan ymmälle.
-Siis totta! Onnetar jo Cyranonkin luoksi
-suuntaisko askeleensa! Sekin nähtäisiinkö!
-
-LE BRET, tulee kiiresti sinne, huutaa matalalla äänellä.
-Hoi, Cyrano!
-
-CYRANO, kääntyen häneen päin.
- No, mitä?
-
-LE BRET.
- Hst!
-
- Sanoo Cyranolle jotakin aivan hiljaa.
-
-CYRANO, päästää Roxanen käden, huutaen.
- Ah! Niinkö, niinkö!...
-
-ROXANE.
-Te säpsähditte...
-
-CYRANO, itsekseen, hämmästyneenä.
- Niin se loppui...
-
- Kuuluu uusia laukauksia.
-
-ROXANE.
- Kuinka!? Mitä
-on tapahtunut! Siellä ammutaan!
-
- Yrittää nousta kohokkeelle ja katsella ulos.
-
-CYRANO.
- Oh, sitä
-ei pidä ihmetellä!
- Enää sit' en hälle
-voi sanoa!
-
-ROXANE, tahtoen mennä edemmäs.
- Mä tahdon nähdä, nousen tälle.
-
-CYRANO, nopeasti, pidätetysti.
-Ei siellä mitään.
-
- Sotilaat ovat tulleet sinne; he piilottavat jotakin, jota kantavat,
- ja muodostavat ryhmän estääkseen Roxanea lähestymästä sitä.
-
-ROXANE.
- Nämä miehet...?
-
-CYRANO, pitäen häntä loitommalla.
- Niin, on sota!
-
-ROXANE.
-Vaan mikä olikaan se asianne, jota
-aioitte kertoa...
-
-CYRANO.
- En muista... vuottakaa!
-Ah, niin, ei mitään, ei... Roxane, oh, luottakaa
-mun sanaani!
- Juhlallisesti.
- Christian, hän oli suuri sielu,
-hän oli...
- Kauhistuneena.
- hän on...
-
-ROXANE.
- Oli! Taivas!
-
-CYRANO, itsekseen.
- Surman nielu
-nyt auetkoon!
-
-ROXANE, nähtyään Christianin makaavan päällysviitassaan.
-Christian!
-
-LE BRET, Cyranolle.
- Vei hänet kuolon tiehen
-ens laukaus!
-
- Roxane heittäytyy Christianin ruumiin yli. Uusia laukauksia.
- Kalsketta. Väkijoukon melskettä. Rummunpärinää.
-
-CARBON DE CASTEL-JALOUX, miekka kädessä.
- On tarvis käydä joka miehen
-jo paikalleen.
-
- Sotilaitten seuraamana hän siirtyy vallin toiselle puolelle.
-
-ROXANE.
- Christian!
- Carbonin ääni vallin takaa.
- Jokainen olkoon vakaa!
-Nyt alkaa hyökkäys!
-
-ROXANE.
- Christian!
-
-CARBONIN ÄÄNI.
- Hei, kiiruhtakaa!
-
-ROXANE.
-Christian! Ah!
-
-CARBON.
- Ojennus! Ja ketjuun järjestäykää.
-
- Ragueneau on palannut tuoden vettä kypärässään.
-
-CHRISTIAN, sammuvalla äänellä.
-Roxane!
-
-CYRANO, kuiskaa, hiljaa ja kiireesti Christianin korvaan sillävälin kun
-Roxane huumaantuneena ja poissa suunniltaan kostuttaa veteen palasen
-liinavaatetta, jonka hän on irroittanut pukunsa rintamuksesta, sillä
-hoitaakseen Christianin haavaa.
- Mä kaikki kerroin, sua rakkaimpana
-hän pitää!
-
- Christian sulkee silmänsä.
-
-ROXANE.
- Oma armas!
-
-CARBON.
- Askel eespäin! Käykää!
-
-ROXANE, Cyranolle.
-Hän elää.
-
-CARBON.
- Tuelle kivääri! Auki hana!
-
-ROXANE.
-Oi, ei! Hän kuolee! Tunnen: kuolo kylmentää
-jo hänen poskiansa.
-
-CARBON.
- Kaikki: tähdätkää!
-
-ROXANE.
-Ah, kirje täällä!
- Avaa sen.
- Mulle!
-
-CYRANO, itsekseen.
- Niin, mun kirjeheni!
-
-CARBON.
-Nyt: ampukaa!
-
- Muskettitulta. Huutoja. Taistelun melskettä.
-
-CYRANO, tahtoen irroittaa kättään johon polvistuva Roxane nojautuu.
- Mun mennä täytyy!
-
-ROXANE, estäen.
- Seurakseni
-hetkeksi jääkää! Hän on kuollut. Ystävänne
-hän oli. Tiedätte, ei hänen moistaan tänne
-jää toista. Jalo hän ja ylväs oli!
-
- Itkee hiljaa.
-
-CYRANO, pystyssä, paljastetuin päin.
- Niin,
-Roxane!
-
-ROXANE.
- Hän kuului runoseppiin suurimpiin!
-
-CYRANO.
-Niin, niin, Roxane.
-
-ROXANE.
- Hän oli hellä, uljas, hyvä,
-ja suurisieluinen!
-
-CYRANO.
- Niin!
-
-ROXANE.
- Luonteeltansa syvä; --
-ei aatteissansa ollut arkipäiväisyyttä,
-vaan neron lentoa ja hengen ylevyyttä.
-
-CYRANO, varmasti.
-Niin, niin, Roxane.
-
-ROXANE, heittäytyen Christianin ruumiin yli.
- Ja nyt hän kuollut on!
-
-CYRANO, sivulla, vetäen miekkansa.
- Ja minä
-oon kuoloon valmis. Kyynelvirrat vierii vetrehinä
-ja vuokseni, hän vaikk' ei itse sitä tiedä.
-
- Rumpujen pärinää kuuluu kaukaa.
-
-DE GUICHE, tullen vallille, tukka epäjärjestyksessä, haava otsassa,
-jyrisevällä äänellä.
-Ei hätää! Meikäläiset muonavarain kanssa.
-Jos hetken miehemme vois seistä paikallansa,
-niin vihollisten myöhä voittoa ois viedä!
-
-ROXANE.
-Kas, hänen kirjeellään on verta, kyyneleitä.
-
-ÄÄNI, ulkoa, huutaen.
-Hoi, antautukaa!
-
-SOTURIEN ÄÄNET.
- Emme!
-
-RAGUENEAU, joka on kiivennyt vaunuihinsa, katsellen
-taistelua vallin ylitse.
- Surma uhkaa meitä!
-
-CYRANO, Guichelle, näyttäen Roxanea.
-Pois hänet viekää!
-
-ROXANE, suudellen kirjettä, sortuneella äänellä.
- Hänen... kyyneleitään, vertaan.
-
-RAGUENEAU, hypäten alas vaunuista, juosten Roxanen luo.
-Hän pyörtyy.
-
-DE GUICHE, vallilla, sanoo sotilaille kiihkoisesti.
- Eespäin!
-
-ÄÄNI, ulkoa.
- Aseet pois!
-
-SOTURIEN ÄÄNIÄ.
- Ei!
-
-CYRANO, de Guichelle.
- Moneen kertaan
-jo uljuutenne näimme; nyt mä pyydän:
- Osottaen Roxanea.
- pois
-te hänet viekää! Menkää!
-
-DE GUICHE, kiiruhtaen Roxanen luo, jonka nostaa käsivarsilleen.
- Lähden, enhän vois
-ma toisin tehdä! Vielä hetki kestäkäätte,
-niin apu saapuu, ja te voittajiksi jäätte.
-
-CYRANO.
-Hyv' on!
-
- Huutaa Roxanelle, joka on pyörtynyt ja jota de Guiche
- Ragueneaun avustamana kantaa pois.
-
- Jää hyvästi, Roxane!
-
- Melua. Huutoja. Sotureita tulee haavoittuneina näyttämölle,
- johon kaatuvat. Cyrano, joka kiiruhtaa taisteluun, on pysähtynyt
- vallin harjalle verissään olevan Carbon de Castel-Jaloux'n viereen.
-
-CARBON.
- Me pakenemme.
-Jo kaksi haavaa sain!
-
-CYRANO, huutaa sotureille.
- Pois pelko! Väisty emme!
- Carbonille, jota hän tukee.
-Christianin kuolema ja oman onnen surma
-mun kostettava on! Ja sitten tulkoon turma!
-
- He laskeutuvat vallilta. Cyrano lyö maahan pystyyn keihään,
- jonka päähän Roxanen nenäliina on kiinnitetty.
-
-Sa haasta, lippu, meille: kuole taikka voita!
- Huutaa sotilaille.
-Hei miehet, käykää päin! Uus hyökkäys!
- Huilunsoittajalle.
- Paimen, soita!
-
- Huilu soi. Haavoittuneita nousee seisomaan. Sotureita hyökkää
- alas valleilta. He ryhmittyvät Cyranon ja pikku lipun ympärille.
- Vaunut peittyvät ja täyttyvät ihmisistä, niistä tulee jonkunlainen
- rintavarustus.
-
-SOTURI, tulee, peräytyen vallin harjalle, taistelee; huutaa.
-He nousee vallille!
-
- Kaatuu kuolleena maahan.
-
-CYRANO.
- Me heitä tervehdämme!
-
- Vallin harjalle ilmenee äkkiä suuria espanjalaisjoukkoja.
- Keisarilliset liput liehuvat.
-
-Nyt ampukaa!
- Laukaus.
- Noin!
-
-HUUTO, vihollisen riveistä.
- Ampukaa!
-
- Gaskonjalaisia kaatuu joka puolella.
-
-ESPANJALAINEN UPSEERI, paljastaen päänsä.
- Ket' edessämme
-on tässä, itsensä noin surmata kun soivat,
-vaikk' aseet laskien he hengen säästää voivat?
-
-CYRANO, keskellä luotisadetta.
-Täm' on Gaskonjan poikien joukko,
-Meill' on kapteeni Castel-Jaloux.
- Hyökkää eteenpäin muutamien eloonjääneiden seuraamana.
-Ne sanovat: hupsu ja houkko
-on Gaskonjan poikien joukko...
-
- Loppu häipyy taistelun meluun. Esirippu.
-
-
-
-
-VIIDES NÄYTÖS
-
-
-CYRANON UUTISET.
-
-Viisitoista vuotta myöhemmin, v. 1655. Ristin Sisarten luostarin
-puutarha Pariisissa.
-
-Komeita puita ja pensaita. Vasemmalla rakennus; tilava porraspengermä,
-johon avautuu useita ovia. Hyvin suuri puu näyttämön keskellä.
-Oikealla, etualalla, suurten puksipensaiden varjossa, puolipyöreä
-kivisohva.
-
-Taustalla johtaa näyttämön poikki kastanjain reunustama käytävä, joka
-päättyy oikealla lehväin välitse näkyvään kappeliin. Tämän käytävän
-puiden muodostaman kaksinkertaisen verhon lävitse näkyy ruohokenttiä,
-toisia puistokäytäviä, pensaikkoja, taivasta.
-
-Kappelin sivuovelta johtaa viiniköynnösten kaunistama pylväikkö
-oikealle, etualalle, puksipensaiden taakse.
-
-On syksy. Koko lehdistö on kellertävä; ruohokenttä viheriä, samaten
-kuin myöskin puksipensasten ja marjakuusien varjossapysyvät osat. Joka
-puun alla keltaisia lehtiä. Varisseita lehtiä on pitkin koko näyttämöä,
-ne rapisevat käytävillä askelten alla ja peittävät puolittain
-porraspengermän ynnä penkit.
-
-Oikealla olevan penkin ja puun välillä on suuri koruompelukehys, jonka
-edessä pieni istuin. Koreja, joissa on vyyhtejä ja keriä. Neule on
-alettu.
-
-Esiripun noustessa kulkee nunnia edestakaisin puistossa; joitakuita
-istuu penkillä vanhemman nunnan ympärillä. Lehdet varisevat.
-
-
-I KOHTAUS
-
- Äiti MARGUERITE, sisar MARTHE, sisar CLAIRE, Sisaria.
-
-SISAR MARTHE, äiti Margueritelle.
-Claire-sisar kaksi kertaa peilin edessä koitti
-mitenkä hattu pukee...
-
-ÄITI MARGUERITE, sisar Clairelle.
- Niinkö kiusaus voitti!
-
-SISAR CLAIRE.
-Vaan sisar Marthe kun tänään leivoksia täytti,
-niin söi hän luumun...
-
-ÄITI MARGUERITE, sisar Marthelle.
- Synti valtaansa taas näytti!
-
-SISAR CLAIRE.
-Vain lyhyt silmäys!
-
-SISAR MARTHE.
- Vain pieni luumu!
-
-ÄITI MARGUERITE, ankarasti.
- Niin,...
-tän Cyranolle kerron, kun hän tänne tänään
-taas tulee.
-
-SISAR CLAIRE, pelästyneenä.
- Ei! Hän siitä uusiin ilveisiin
-saa aiheen...
-
-SISAR MARTHE.
- Niin, on siitä muka tietävänään,
-ett' oomme koketteja...
-
-SISAR CLAIRE.
- Herkuttelijoita!
-
-ÄITI MARGUERITE, nauraen.
-Ja ettei kiltteydessä teitä kukaan voita!
-
-SISAR CLAIRE.
-On kymmennä jo vuonna -- eikö totta? -- aina
-hän tullut käymään täällä joka lauantaina.
-
-ÄITI MARGUERITE.
-Jo kauemmankin aikaa. Siitä saakka, kuin
-serkkunsa, tänne luostariimme piiloutuin,
-maailman melun jätti, jätti kodin, suvun,
-ja nunnain valkopukuin joukkoon murhepuvun
-toi mustan, -- siitä saakka hän on käynyt täällä
--- kuin suuri musta lintu valkoisien luona --
-jo kaikkiansa neljänätoista vuonna!
-
-SISAR MARTHE.
-Kun hän on täällä, silloin iloisella päällä
-on hetken myös Roxane -- hän tietää murheen poistaa.
-
-KAIKKI SISARET.
-Hän on niin reima! -- Nerous silmistänsä loistaa! --
-Hän kiusottaa! -- Mut on myös aihe hauskuuteemme!
-Hän hyvä on! -- Me hälle parhaan tortun teemme!
-
-SISAR MARTHE.
-Vaan hän ei varmaan ole oikein uskovainen!
-
-SISAR CLAIRE.
-Me hänet käännytämme!
-
-KAIKKI SISARET.
- Niin! Niin!
-
-ÄITI MARGUERITE, Marthelle.
- Lapsukainen,
-sua kiellän -- teitä muita myöskin: sitä ette
-saa tehdä. Rauhaansa te sillä häiritsette!
-Ehk' ei hän sitten tänne tulis -- ajatelkaa!
-
-SISAR MARTHE.
-Vaan... Jumala...!
-
-ÄITI MARGUERITE.
- Niin, Hänen edessänsä velkaa
-on jokainen. Hän tuntee kaikki.
-
-SISAR MARTHE.
- Kyllä, mutta...
-kun lauantaisin tapaan tällä Cyranon,
-hän sanoo: "eilen taas ma lihaa syönyt oon".
-
-ÄITI MARGUERITE.
-Vai niin... ja sittenkään niin paljon paastonnutta
-ei monta lie! Hän täällä viimeks ollessaan
-ei ollut kahteen päivään syönyt palaakaan!
-
-SISAR MARTHE.
-Ah...?
-
-ÄITI MARGUERITE.
- Hän on köyhä.
-
-SISAR MARTHE.
- Niinkö?
-
-ÄITI MARGUERITE.
- Niin, monsieur le Bret
-sen kertoi.
-
-SISAR MARTHE.
- Varmaanpa hän sitten auttanee
-myös ystäväänsä!
-
-ÄITI MARGUERITE.
- Ei, sit' ei hän silti tee,
-ei uskalla, se loukkais Cyranota kovin!
-
- Taustalla näkyy Roxane puettuna mustiin, lesken hunnussa
- ja suruharsoissa; de Guiche komeaan hovipukuun puettuna seuraa
- häntä. He kävelevät hyvin hitaasti. Äiti Marguerite nousee
- seisomaan.
-
-Vaan tuolta joku saapuu tänne nyt -- ma kuulen.
-Ah, näenkin: madame Madleine... ja sitten vielä
-jokunen vieras... ovat tuolla puiston tiellä
-he tulossa...
-
-SISAR MARTHE, hiljaa sisar Clairelle.
- Grammontin herttua?!
-
-SISAR CLAIRE, katsoen.
- Niin luulen!
-
-SISAR MARTHE.
-On kuukausia siitä kun hän täällä kävi!
-
-SISARET.
-Häll' ei oo aikaa. -- Niin -- se menee töissä hovin...
-Ja sodan...
-
-SISAR CLAIRE.
- Maiset työt ne häntä pidättävi!
-
-ÄITI MARGUERITE.
-No tulkaa!
-
- Sisaret poistuvat. De Guiche ja Roxane tulevat ääneti ja
- pysähtyvät ompelukehyksen lähelle. Hetkisen äänettömyys.
-
-
-II KOHTAUS
-
- ROXANE, GRAMMONTIN HERTTUA, entinen kreivi DE GUICHE,
- sitten LE BRET ja RAGUENEAU.
-
-HERTTUA.
- Täällä siis te oleksitte yhä,
-noin suruharsoon peittäin kirkkaan kauneutenne?
-
-ROXANE.
-Niin, täällä!
-
-HERTTUA.
- Teille on hän aina yhtä pyhä?
-
-ROXANE.
-On, aina!
-
-HERTTUA.
- Yhtä uskollinen ootte!?
-
-ROXANE.
- Menne
-ei mielestäni murhe enää koskaan...!
-
-HERTTUA, hetken kuluttua.
- Mulle
-jo anteeks' annoitteko?
-
-ROXANE, yksinkertaisesti, katsoen luostarin ristiä.
- Ammoin. Tänne tulle
-ei se, ken vihaa toista...
-
- Uusi hiljaisuus.
-
-HERTTUA.
- Teidän arvoisenne
-hän oli siis?...
-
-ROXANE.
- Ah, niin... Sen tuli tietämähän,
-ken hänet tunsi...
-
-HERTTUA.
- Tunsinkin vain hyvin vähän
-mä häntä. -- Entä: hänen viime kirjettään
-yhäkö säilytätte povellanne?
-
-ROXANE.
- Aina
-se riippuu tässä, nauhassaan... Kuin taivaan laina
-se suotiin mulle kaipuun tuskaa lientämään!
-
-HERTTUA.
-Siis teidän lempenne on yhä vainajalla?
-
-ROXANE.
-Vaan tuntuu toisinaan niin kuin ei kuolemalla
-ois valtaa lempeämme surmata... kuin eläis
-hän vielä, ja kuin mulle ääni hellä heläis!
-
-HERTTUA, heidän oltuaan taas hetkisen ääneti.
-Tuleeko Cyrano teit' usein katsomaan!
-
-ROXANE.
-Ah! tulee! Unhoita ei mua konsanaan
-tuo kelpo ystävä. Hän aina lauantaisin
-käy mulle kertomassa, mitä tietää uutta.
-Hän saapuu säntillensä, kello kun lyö kuutta.
-Jos nyt se hetki ois, niin heti kuulla saisin
-ma askeleensa! -- niin, ja vaikk' en käänny lainkaan,
-niin tiedän: hän se on! -- Hän tulee, saapi tuolin
-tuon tammen alle, tiedustelee hellin huolin
-mun vointiani, kysyy naurain, tokko sainkaan
-ma koskaan valmihiksi neulomusta tätä,
-jot' aina silloin neulon... eikä mua jätä
-hän ennen kuin on ilta...
- Le Bret näkyy pengermällä.
- Kas, Le Bret!
- Le Bret laskeutuu alas pengermältä.
- No, miten
-on ystävänne laita?
-
-LE BRET.
- Pahoin.
-
-HERTTUA.
- Oh!
-
-ROXANE, herttualle.
- Hän siten
-vain pelottelee mua!
-
-LE BRET.
- En. Useinhan jo ennen
-ma sanoin, että vielä kerran, aikain mennen,
-hän kynällänsä monet vihamiehet saa,
-kun sillä kaikkia hän tahtoo kurittaa.
-Sa suututat -- niin sanoin hälle! -- hullut, hurskaat,
-ja vihdoin, sen saat nähdä, oman pääsi murskaat.
-Se nähdään nyt!
-
-ROXANE.
- Hän antaa iskut säkenöivät.
-Ne uhkaajien joukot aina pakoon löivät.
-
-HERTTUA, päätään pudistaen.
-Ken tietää!?
-
-LE BRET.
- Rouvani, niin tuiki varma älkää
-te olko! Enemmän kuin kamppailua moista
-nyt sentään pelkäänkin mä jotain aivan toista:
-yksinäisyyttä, kylmää talvea ja nälkää!
-Kuin susi hiipivät ne hänen luokseen salaa
-ja hänen maljaansa ne kuolinmyrkyn valaa.
--- Hän joka päivä saa jo vyötään kiristää,
-ja huomanneet te tokko lienettekään nenää:
-se on kuin vanhaa norsunluuta, -- niin, ja enää
-vain yks on puku hällä...
-
-HERTTUA.
- Totta kyllä tää,
-vaan hänt' ei surkutella tarvis sillä tapaa!
-
-LE BRET, katkerasti hymyillen.
-Vaan, herra marsalkka...
-
-HERTTUA.
- Niin, voittaja on hän:
-niin aatoksissaan kuin myös töissään on hän vapaa!
-
-LE BRET, äskeiseen tapaan.
-Te, herttua...
-
-HERTTUA, ylevästi.
- Mä tiedän: paljon enemmän
-on mulla kuin on hällä. -- Mutta jos mä saisin,
-niin kättään mielelläni tässä puristaisin.
- Tehden kunniaa Roxanelle.
-Hyvästi jääkää.
-
-ROXANE.
- Seuraan teitä!
-
- Herttua tervehtii Le Bret'tä ja lähtee Roxanen kanssa
- kulkemaan pengermää kohti.
-
-HERTTUA, pysähtyy, Roxanen noustua pengermälle.
- Tosiaan
-mä häntä kadehtinut olen toisinaan!
--- Niin, nähkääs, kun on ollut onnen lempilasna
-ja arvost' aina toiseen noussut voitokasna,
-on niinkuin itseänsä häpeäisi, joskaan
-ei varsinaista pahaa olis tehnyt koskaan,
-niin että rikokset ei tunnonrauhaa riistä.
-Kun joutuu käymään valtain portaita, niin niistä
-kyll' usein kärpännahkavaipan liepeisiin!
-käy kiinni kaikellaista: turhat mielikuvat,
-kadonneet kangastukset niihin takertuvat
--- kuin suruvaippaanne, kun käytte puiston teitä,
-takertuu lehtiä syystuuleen lentäneitä.
-
-ROXANE, ivallisesti.
-Te uneksija, te!?
-
-HERTTUA.
- Niin, uneksija, niin!
- Aikoessaan lähteä, nopeasti Le Bret'lle.
-Le Bret!
- Roxanelle.
- Te sallinette? Sana vain!
- Menee Le Bret'n luo, puhuu hiljaa.
- Sen kyllä
-mä tiedän, ettei uhka ystäväänne yllä,
-ja että tuskin yhtään lie niin pelvotonta,
-ett' avoimesti häntä ahdistais. Vaan monta
-on hällä vihamiestä. Äsken kun ma tuolla
-hovissa olin, joku mulle leikillään
-näin lausui; "Saattaisihan aivan äkkiään
-Cyrano tapaturmaan -- sattumalta -- kuolla!"
-
-LE BRET.
-Ah! kerraksipa siinä kyllä uhkaa piisas.
-
-HERTTUA.
-Hän olkoon varovainen sekä viisas.
-
-LE BRET, nostaen käsiään.
- Viisas!
-... Hän tulee tänne. Kerron hälle kaikki. Vaan...
-
-ROXANE, joka on jäänyt pengermälle, sanoo häntä lähestyvälle sisarelle.
-Ken siellä nyt?
-
-SISAR.
- Ragueneau on tullut tapaamaan
-taas teitä, rouva.
-
-ROXANE.
- Tulkoon tänne!
- Herttualle ja Le Bret'lle.
- Eikö tulle
-hän taaskin kurjuuttansa valittamaan mulle!
-Hän yrittänyt on jos jotain. Viikon aikaan
-hän oli runoilija, laulaja...
-
-LE BRET.
- Ja sitte
-taas kylvettäjä...
-
-ROXANE.
- Näyttelijä...
-
-LE BRET.
- Niinpä niin,
-parturi...
-
-ROXANE.
- Soittaja. -- Ja tiespä minkä saikaan
-hän toimen nyt!
-
-RAGUENEAU, tulee hätäisenä, kumartaa.
- Hyv' iltaa!
-
-ROXANE, hymyillen.
- Ehkä kertoisitte
-Le Bret'lle huolenne täll' erää. Näkemiin!
-
-RAGUENEAU.
-Vaan, rouva, minä...
-
- Roxane menee, häntä kuulematta, herttuan kanssa.
- Ragueneau lähestyy Le Bret'tä.
-
-
-III KOHTAUS
-
- LE BRET, RAGUENEAU.
-
-RAGUENEAU.
- No, kun pois hän kerran meni,
-lie parast' että teille kerron uutiseni,
-niin säästyy hän. -- Juur' äsken lähdin tapaamaan
-ma ystäväämme. Vaan jo kaukaa nähdä saan,
-hän että menossa on kotoansa pois.
-"No, ehkä hänet vielä kiinni saada vois!"
-niin mietin, lähdin perään juoksemaan. Hän juuri
-on kadun kulmassa. Hän kääntyy. Silloin suuri
-puu -- halko! -- ikkunasta putoo korkealta
-... en tiedä, heitettynäkö vai sattumalta,
-ma lakeijan vaan nään...
-
-LE BRET.
- Ne roistot!...
-
-RAGUENEAU.
- Mutt' en malta
-ma häntä tarkastaa, vaan riennän hengen hä'ässä
-luo ystävämme. Näen...
-
-LE BRET.
- Kauheata!
-
-RAGUENEAU.
- Näen,
-häll' ett' on suuri halon lyömä haava päässä.
-
-LE BRET.
-Hän kuollut onko?
-
-RAGUENEAU.
- Ei, ei. Kannan kiirehtäen
-mä hänet huoneeseensa, -- komeroonsa. Siellä
-hän nyt on.
-
-LE BRET.
- Tuskia lie hällä?
-
-RAGUENEAU.
- Ei! Hän vielä
-ei liene tajuissaan.
-
-LE BRET.
- Ja lääkäri?
-
-RAGUENEAU.
- Hän sinne
-myös heti saatiin.
-
-LE BRET.
- Niin sun kävi, Cyrano!
-... Roxanelle ei tätä ilmaistava oo!...
-Niin, niin!... Ja mitä mieltä oli lääkärinne?
-
-RAGUENEAU.
-Hän puhui kuumeesta, ja... luulen... aivokalvon
-tulehduksesta. -- Jospa nähdä saisitte
-nyt Cyranon, niin kaiken koettaisitte
-hänt' auttaaksenne tekin. Hän on yksin aivan.
-Ah! Tulkaa, mennään sinne! Huojentaa voin vaivan
--- niin luulen -- ensi yön jos hänen luonaan valvon.
-Nyt vois hän kuolla pienimmänkin liikkeen tautta.
-
-LE BRET, johtaa Ragueneauta oikealle.
-No, tulkaa! Tätä tietä! Mennään kirkon kautta!
-
-ROXANE, ilmestyy pengermälle ja näkee Le Bret'n poistuvan pitkin
-pylväskäytävää, joka vie kappelin pikkuportille.
-Le Bret!
- Le Bret ja Ragueneau poistuvat vastaamatta.
- Hän kuule ei. Hän vastaamatta poistuu.
--- Ragueneaunkin valituksiin tottuu, kun ne toistuu.
-
- Astuu alas pengermältä.
-
-
-IV KOHTAUS
-
- ROXANE yksin, sitten kaksi Sisarta, hetkisen.
-
-ROXANE.
-Niin ihmeen kaunis on tää syyskuun viime ilta.
-On niinkuin viestin vienon kevättuulosilta
-nyt saisi. Lämpeneepi rinta, poistuu huoli.
-
- Istuu neulomuksensa ääreen. Kaksi sisarta tulee talosta,
- tuovat suuren nojatuolin, jonka asettavat puun alle.
-
-Kas, siin' on vanhan ystäväni tuttu tuoli.
-Siin' istuu hän.
-
-SISAR MARTHE.
- Se paras onkin, mit' on meillä.
-
-ROXANE.
-Oi, kiitos!
- Sisaret poistuvat. Roxane asettuu istumaan. Kellon lyönti kuuluu.
- Kello lyö. -- Nyt koottava on yhteen
-taas neuletarpeet. Kas, on on solmu tullut vyhteen.
-... Vaan kellohan jo löi!... Mult' onko hukkateillä
-taas sormustimeni? Ei, tuossa! -- Tänkään vertaa
-hän ei oo myöhästynyt... tää on ensi kertaa. --
-Ah... luulen sisar portinvahdin pysäyttäneen
-nyt hänet saarnoillaan... vaikkei ne pysty häneen.
- Hetken äänettömyys.
-... On varmaan hän sen tehnyt. -- Sakset. Paikoillansa! --
-Muu ei ois voinut estää hänen tuloansa.
-
- Poimii pois neuleelle varisseita lehtiä.
-
-MUUAN SISAR, tulee pengermälle.
-De Bergerac!
-
-
-V KOHTAUS
-
- ROXANE, CYRANO ja, hetkisen, sisar MARTHE.
-
-ROXANE, kääntymättä.
- Sen tiesinhän!
-
- Ja Roxane neuloo. Cyrano tulee hyvin kalpeana. Sisar, joka
- on häntä saattanut, poistuu. Cyrano astuu, lakki alas otsalle
- painettuna, hitaasti pengermältä, koettaen, keppiinsä nojautuen,
- suurella vaivalla pysyä suorana. Roxane on työhönsä syventyneenä.
-
- Ah, kuinka vois
-nuo värit sijoittaa, ne että kauniit ois!
- Cyranolle, ystävällisesti nuhdellen.
-Nyt myöhästyitte kerran, serkku hyvä, vaikka
-ei ennen sattunut se!
-
-CYRANO, joka on saapunut nojatuolin luokse ja istuutunut siihen,
-puhuu iloisella äänellä, joka on jyrkkä vastakohta hänen
-ulkomuodolleen.
- Harmillinen paikka!
-Oon suunniltani! Mua tulemasta esti
-vierailu...
-
-ROXANE, hajamielisesti, neuloen.
- Ikäväkö?
-
-CYRANO.
- Eipä totisesti
-se hauska ollut!
-
-ROXANE.
- Vieras sentään poistui?
-
-CYRANO.
- Sain
-mä hänet lähtemään, kun sanoin: lauantain
-on ilta; ehkä voitte tulla tunnin päästä,
-mun täytyy juuri nyt pois toiseen paikkaan päästä.
-
-ROXANE, kevyesti.
-Ja kun hän silloin saapuu, ei hän teitä tapaa:
-niin pian ette suinkaan ole täältä vapaa!
-
-CYRANO, lempeästi.
-Kenties mun ennemmin jo täytyy...
-
-ROXANE.
- Mitä varten?
-
- Huomaa Sisar Marthen, joka pengertä pitkin kulkee ohitse;
- tekee hänelle pienen merkin päällään. Sanoo Cyranolle,
- joka on sulkenut silmänsä ja ollut hetkisen vaiti.
-
-No, kiusottelemattako te sisar Marthen
-nyt päästätte?
-
-CYRANO, vilkkaasti, avaten silmänsä.
- En suinkaan!
- Liiotellun iloisesti.
- Sisar! Vuottakaahan!
- Sisar tulee Cyranon lähelle.
-Miks kauniit silmänne noin luotte alas maahan!
-
-SISAR MARTHE, kohottaa katseensa, hymyillen.
-Vaan, miten...
- Nähdessään Cyranon kasvot tekee hän hämmästyneen liikkeen.
- Oh! Te...
-
-CYRANO, hiljaa, näyttäen Roxanea.
- Hst! Ei mua vaivaa mikään! --
- Äänekkäästi, kerskaten.
-Söin lihaa eilen taas kuin protestantti ikään.
-
-SISAR MARTHE.
-Sen tiedän.
- Syrjään.
- Siksi kalvas on hän!
- Nopeasti ja hiljaa.
- Ette pientä
-kai pyyntöäni hylkää: lähtekää nyt mukaan,
-niin teille tarjoan ma kulhon lihalientä.
-Ah, tuletteko?
-
-CYRANO.
- Sitten...
-
-SISAR MARTHE.
- Ette kiivastukaan
-nyt, tänään, ette pilkkaa...
-
-ROXANE, kuullessaan heidän kuiskailevan.
- Joko teidät saa
-hän käännetyksi?
-
-SISAR MARTHE.
- Varon sitä tekemästä!
-
-CYRANO.
-Niin, totta! Mitä oikein aattelenkaan tästä,
-kun hurskas sisar saarnan tuiki unhottaa!
- Ilveillen.
-Mä hämmästyn... Vaan ilman tekään pääse ette.
-Ma sallin...
- On etsivinään sopivaa pilaa ja sen löytävinään.
- Ah, te uutta saatte kuulla nyt!...
-... ett' eestäni te tänään vielä rukoilette!
-
-ROXANE.
-Oh! oh!
-
-CYRANO, nauraen.
- Kas, sisar Marthe on aivan hämmennyt!
-
-SISAR MARTHE, lempeästi.
-Sen tehnyt oisin ilman teidän lupaannekin.
-
- Menee.
-
-CYRANO, mennen taas neuleensa yli kumartuneen Roxanen luokse.
-No horna! Aina samaa ompelette tekin!
-Ties, valmistuuko koskaan!
-
-ROXANE, päätään nostamatta.
- Kuultu on siis sekin!
-
- Samalla tuulen henkäys varisuttaa lehtiä.
-
-CYRANO.
-Kas, lehdet!
-
-ROXANE, nostaen päätään ja katsoen loitolle puistokäytäviin.
- Maalle ne niin kauniin vaipan kutoo!
-Ne viime matkallaan on.
-
-CYRANO.
- Sorjasti ne putoo!
-On lyhyt niiden tie tuost' oksalt' alas maahan;
-vaan kaunein kaartein ne sen lentää. Katsokaahan!
-Ja vaikka kauhistuin ne katsoo kuolon tuloon,
-niin pelon peittävät ne sorjuuteen ja suloon!
-
-ROXANE.
-Te surullinen, te!?
-
-CYRANO, ääntään muuttaen.
- Oh, turha luulo! En!
-
-ROXANE.
-Siis antakaamme vain me lentää lehtien
-ja kertokaa nyt mulle tässä kaikenmoista
-taas uutta.
-
-CYRANO.
- Alan!
-
-ROXANE.
- No!
-
-CYRANO, yhä kalpeampana ja taistellen tuskaa vastaan.
- Lauantai, yhdestoista:
-Kuningas, liian paljon soppaa syötyään,
-sai kuumeen; lääkäri sen, suonta lyötyään,
-pois karkotti -- sai rikos rangaistuksen jälleen,
-ja majesteetin suonet kuumeetta on jälleen. --
-Sunnuntai: hovibaalit; pimeys vältetyksi
-kai saatiin, kuusisataaneljäkymment'yksi
-kun tuohust' oli siellä; samaan aikaan, niin
-ma luulen, neljä noita-akkaa hirtettiin;
-ja sitten, kuinka lienee, sunnuntainakohan
-myös voitto saatiin, lyötiin Itävallan Johan;
-niin muistan kerrotuksi. -- Sitten maanantai:
-Madame d'Athis'n -- hm -- koira peräruiskeen sai...
-
-ROXANE.
-Oh, vaiti, serkku, vaiti!
-
-CYRANO.
- Hiukan emmittyään
-tiistaina Lygdamire taas vaihtoi lemmittyään.
-
-ROXANE.
-Oh!
-
-CYRANO, jonka kasvot tulevat yhä sairaamman näköisiksi.
- Sitten keskiviikko: huviretki hovin
-Fontainebleaun linnaan. -- Torstai: tuohtuneena kovin
-Montglat pois kiiruhti, kun sanoin sekä elkein
-Fiesquen kreivi hältä rakkautta anoi. --
-Perjantai: Mancini maan kuningatar... melkein;
-Monglat Fiesqueä jo lempivänsä sanoi. --
-Ja sitten tänään...
-
- Sulkee silmänsä, pää painuu alaspäin. Hiljaisuus.
-
-ROXANE, hämmästyneenä siitä ettei kuule enää mitään, kääntyy,
-katsoo häntä ja nousee pelästyksissään.
- Ah, hän pyörtyi!
- Kiiruhtaa hänen luokseen, huutaen.
- Cyrano!
-
-CYRANO, sopertaen.
-Mi... mitä?
-
- Näkee Roxanen ylitseen kumartuneena ja suoristautuu
- äkkiä, säikähtäen, tuolissaan.
-
- Oh, ei hätää mitään tässä oo!
-Voin hyvin!
-
-ROXANE.
- Mutta kuinka...?
-
-CYRANO.
- Vanha haava vain --
-... Arras'nhan luona... sen... ma silloin... kerran... sain --
-mua joskus vaivaa...
-
-ROXANE, osanottavaisesti.
- Kelpo ystäväni!
-
-CYRANO.
- Nyt
-se päättyy taas...
- Hymyilee väkinäisesti.
- Se on jo aivan päättynyt!
-
-ROXANE, seisten hänen lähellään.
-Niin, kullakin on meillä haavansa; myös mulla.
-Sen vaiva milloinkaan ei saata unhoon tulla.
- Panee kätensä rinnalleen.
-Se tääll' on, alla vanhan kirjeen, jonka kerta
-sain hältä; siin' on vielä kyyneleitä, verta.
-
- Hämärtyy.
-
-CYRANO.
-Ah, hänen kirjeensä!... Te tuonnoin, kauan sitte,
-mun kerran lukea tuon kirjeen lupasitte!
-
-ROXANE.
-Nyt tahdotteko?
-
-CYRANO.
- Kyllä... tänään... tahdon...
-
-ROXANE, antaen hänelle kaulassaan riippuvan silkkipussin.
- Tässä!
-
-CYRANO, ottaen sen.
-Sen avatako saan?
-
-ROXANE.
- Mik' olis estämässä!
-Avatkaa... lukekaa!...
-
- Menee ompelukehyksensä luokse, panee kokoon neuleensa,
- järjestää lankojaan.
-
-CYRANO, lukien.
- "Roxane, ma kuoloon lähden!..."
-
-ROXANE, pysähtyen työstään, ihmeissään.
-Ah, ääneen!?
-
-CYRANO, lukien.
- "Armaani, sen yhden illan tähden...
-On raskas rintani. On painamassa siellä
-ne tunteet, joit' en sulle kertonut oo vielä.
-Ja nyt mä kuolen; peittää tuoni silmät multa.
-En enää nähdä saa sun silmiesi tulta..."
-
-ROXANE.
-Ah, kuinka luette!
-
-CYRANO, jatkaen.
- "... Ei saa mun katseheni,
-kun onni riemullansa täyttää sydämeni,
-sun liikkeittesi suloon painaa suudelmaa,
-sun otsaas koskaan nähdä kirkkaan-kaarevaa.
-Ma huutaa tahtoisin... ma huudan mielin karmain..."
-
-ROXANE, liikutettuna.
-Ah, kuinka luette!
-
- Ilta pimenee.
-
-CYRANO.
- "Jää hyvästi!, sa armain!"
-
-ROXANE.
-Te luette...
-
-CYRANO.
- "Mun kallein aarteeni..."
-
-ROXANE, uneksien.
- Tuo ääni...
-
-CYRANO.
-"Mun lempeni..."
-
-ROXANE.
- Tuo ääni...
- Säpsähtäen.
- Ah, ei ensi kertaa
-tuo äänen sointu tänään kaiu elämääni!
-
- Lähestyy Cyranota hiljaa, hänen huomaamattaan, asettuu
- tuolin taakse, kumartuu katsomaan kirjettä. -- Pimenee.
-
-CYRANO.
-"Et aatteistani jäänyt koskaan hetkeksikään,
-mua sinust' erota ei kuolema, ei mikään,
-on lempen' ääretön, vain sulle rinta lyö..."
-
-ROXANE, pannen kätensä hänen olalleen.
-Te kuinka näättekään nyt lukea? On yö!
-
- Cyrano vavahtaa, kääntyy, näkee Roxanen aivan lähellään,
- tekee pelästyneen liikkeen, painaa alas päänsä. Pitkä
- äänettömyys. Sitten, aivan pimeässä, hän sanoo hitaasti,
- pannen kätensä ristiin.
-
-Ja neljätoista pitkää vuotta osaa tätä
-te näyttelitte: vanhaa kelpo ystävätä!
-
-CYRANO.
-Roxane!
-
-ROXANE.
- Te olitte se!
-
-CYRANO.
- En, Roxane, en, en!
-
-ROXANE.
-Oi, arvatahan oisin siitä voinut sen,
-mitenkä nimeni te lausuitte!
-
-CYRANO.
- Ei, minä
-en ollut se, en!
-
-ROXANE.
- Olitte!
-
-CYRANO.
- Ma vannon, en...
-
-ROXANE.
-Te molemmat, te esiinnyitte pettäjinä...
-nyt näen petoksenne, serkku, suuremmoisen.
-Te kirjeet kirjoititte...
-
-CYRANO.
- En!
-
-ROXANE.
- Ah, joka sana,
-nuo rakkaat sanat, teidän oli ne...
-
-CYRANO.
- Ei, ei!
-
-ROXANE.
-Ja ääni, joka yössä kaikui armahana,
-se oli...
-
-CYRANO.
- Älkää...
-
-ROXANE.
- Henki teidän... ei tuon toisen
-Ma tiedän, mikä teidät petokseenne vei:
-te rakastitte mua!
-
-CYRANO.
- En!
-
-ROXANE.
- Rakastitte!
-
-CYRANO.
- Miksi
-niin väitätte!?
- Taistellen itseään vastaan.
- Ei, hän, Christian, se oli!
-
-ROXANE.
- Siksi,
-kun te se olitte!
-
-CYRANO, heikommalla äänellä.
- En.
-
-ROXANE.
- Hiljempään jo nyt
-sen sanotte.
-
-CYRANO.
- En, armas, sua lempinyt!
-
-ROXANE.
-Ah, paljon surmasi nää neljätoista vuotta:
-te turhaan kärsinyt, ma kaihonnut oon suotta.
-Ja kirje tuo... tät' oikein tuskin ymmärtänen...
-sen kyyneleet on teidän...
-
-CYRANO, ojentaen hänelle kirjeen.
- Mutta veri hänen!
-
-ROXANE.
-Vaan miksi katkaisitte jalon hiljaisuuden
-nyt, tänään?
-
- Le Bret ja Ragueneau tulevat juosten.
-
-
-VI KOHTAUS
-
- Samat, LE BRET ja RAGUENEAU.
-
-LE BRET.
- Arvasin tuon varomattomuuden.
-Hän tääll' on!
-
-CYRANO, hymyillen ja suoristautuen.
- Lempo soi!
-
-LE BRET.
- Nyt, rouva, hän on mennyt
-mies; surmaan kulki hän...
-
-ROXANE.
- Oh, taivaan Luoja. En nyt
-niin mitään tajua. Vaan äsken... äsken juuri
-täss' istuissamme, kalpeni hän, niinkuin suuri
-ois tuska vallannut...
-
-CYRANO.
- Kas, totta, enhän vielä
-ma loppuun uutisia kertonutkaan: tiellä
-kodistaan lauantaina, tänään... kello... puoli...
-kuus... Cyrano sai iskun, josta sitten kuoli.
-
- Ottaa hatun päästään; pään ympärillä on kääreitä.
-
-ROXANE.
-Hän mitä sanoo? Kääreet miksi? Mitä on
-hänelle tehty?
-
-CYRANO.
- Toivoin riehuun taistelon
-ma urhon miekan-iskuun kerran kaatuvani,
-kun sydänveri punais taistotannertani.
--- Niin toivoin... kohtalo vain nauroi toivolleni.
-Sain salaväijytyksen kurjan surmakseni;
-mun tappoi lakeija. Ja millä sitten? Puulla,
-halolla! Yhtäkaikki! Mutt' en voinut luulla
-näin kuolon pettävän, jos petti kaikki muu!
-
-RAGUENEAU.
-Ah! Herra!...
-
-CYRANO.
- Itku pois, Ragueneau, ja hymyyn suu
- Ojentaa hänelle kätensä.
-No, kuink' on laitas nyt? Sull' onko tointa, töitä?
-
-RAGUENEAU, kyynelten välitse,
-
-Molièren luona nyt... mä... niistän... kynttilöitä.
-
-CYRANO.
-Molièren?
-
-RAGUENEAU.
- Niin. Vaan heti hänen luotaan lähden.
-Oon loukkautunut hänen varkautensa tähden.
-Kun eilen näyteltiin "Scapinin vehkeilyt",
-niin eikös ollutkin hän siihen ryöstänyt
-teilt' yhtä kohtausta...
-
-LE BRET.
- Ma olin katsomassa!
-
-RAGUENEAU.
-"Vaan mitä hittoa hän teki galeijassa..."
-Se kohtaus se on.
-
-LE BRET, raivoissaan.
- Niin, sen hän vei, tuo varas!
-
-CYRANO.
-Hst! Hst! Ei kiivastuta! Niin kai oli paras!
- Ragueneaulle.
-Hän sillä saavutti -- vai kuinka? -- suosion!
-
-RAGUENEAU, nyyhkyttäen.
-Oh! Nauru, tirske täytti koko katsomon!
-
-CYRANO.
-Niin, ystäväni, niin, -- on kohtaloni tää:
-vain olla kuiskaaja, mi unhon varjoon jää.
- Roxanelle.
-Roxane, sa vaipunet kai joskus valtaan muiston,
-sen illan muistanet, kun, himmetessä puiston,
-soi alta parvekkees Christianin hellä ääni;
-se ilta kuvastaa mun koko elämääni:
-ma alas, varjoon jäin, muut läksi toimimaan,
-he maineen suudelmia nousi poimimaan.
-Näin, kuollen, todistan: mä tiedän, miss' on ero:
-Christian, hän kaunis oli, Molière on nero!
-
- Tällä hetkellä soi luostarin kello ja nunnia nähdään
- taustalla, lehtikujassa, kulkemassa jumalanpalvelukseen.
-
-On hetki rukoilun. Ma kuulen: kellot kaikaa.
-
-ROXANE, nousee, kutsuakseen nunnia auttamaan.
-Sisaret!
-
-CYRANO, pidättäen häntä.
- Etsiä ei heit' oo enää aikaa:
-jos täältä poistutte, sill' aikaa ehdin kuolla.
- Nunnat ovat menneet kappeliin, kuuluu urkujen soittoa.
-Niin, puuttui sointuja... nyt kaikuvat ne tuolla!
-
-ROXANE.
-Mä teitä rakastan, ah, eläkää!
-
-CYRANO.
- Ei! Ei!
-Vain tarinoissa se, kelt' elo kaiken vei,
-ken siipirikko on, saa jäntevyyttä käteen,
-voi lentoon kohota, kun lailla päivän säteen
-nuo sanat viittoo hälle tietä elämään.
-Vaan mua ei ne auta: kuolon valtaan jään.
-
-ROXANE.
-Ja min' oon ollut syy tään kaiken onnettuuden!
-
-CYRANO.
-Päinvastoin: näyttänyt oot mulle onnen uuden.
-Ei naisen hellyyttä oo tullut osakseni,
-mua oma äiti karttoi vuoksi rumuuteni,
-ja siskoja ei ollut. Kaunotar kun hymyin
-mua lähestyi, ma pilkkaa aavistaen lymyin.
-Roxane, sä ystäväni olit ainokainen,
-sä elämässäni oot ollut ainut nainen!
-
-LE BRET, osottaen kuuta, joka loistaa lehvien välitse.
-Kas! Toinen ystäväs, joll' ei oo myöskään vertaa!
-
-CYRANO, hymyillen kuulle.
-Niin!
-
-ROXANE.
- Armaan ainoan menetän kaksi kertaa!
-
-CYRANO.
-Käy kuuhun retkeni nyt ilman vaaraa, vaivaa,
-ja tänään tarvita ei siihen ilmalaivaa.
-
-ROXANE.
-Te mitä sanotte?
-
-CYRANO.
- Te käytte ihmeihinne?
-Niin, mulle valmistetaan paratiisi sinne.
-Ne monta ystävää jo ennen sinne vei:
-nään siellä Sokrateen, ja siell' on Galilei!
-
-LE BRET, kuohuksissaan.
-Ei! Miss' on oikeus ja järjellisyys? Missä?
-Ei hänen vertaistaan oo monta ihmisissä,
-niin jalohenkistä, etevää, lahjakasta!
-Noin kuoleeko hän nyt, noin eroo maailmasta?
-
-CYRANO.
-Le Bret, te mutisette!
-
-LE BRET, kylpien kyynelissä.
- Kelpo ystäväni!
-
-CYRANO, nousee, sekavin katsein.
-Soturit Gaskonjan, kas, tuoss' on edessäni...
--- Oh... alkuaineet... luomus... mailman rakennus...
-
-LE BRET.
-Hän tieteestänsä hourii noin!
-
-CYRANO.
- Copernicus
-on sanonut...
-
-ROXANE.
- Oh!
-
-CYRANO.
- Oot kai ollut katsomassa?
-Vaan mitä hittoa hän teki galeijassa?...
-
- Viimeistä untaan lepäämässä
- monsieur de Bergerac on tässä:
- fyysikko, ilmapurjehtija,
- ja filosoofi, runoilija,
- suur' sanaseppä, soittoniekka,
- mies, jolla oli nopsa miekka
- ja joka suin päin vaaraan juoksi,
- myös lempi -- muiden onnen vuoksi.
- Kaikk' oli hän, ja kuitenkaan
- ei mitään kerrassaan.
-
-... Vaan anteeksi, en enää satu joutamaan:
-kuun säde, nähkääs, saapui mua noutamaan!
-
- On vaipunut istumaan; Roxanen kyyneleet palauttavat
- hänet todellisuuteen, hän hyväilee Roxanen huntua.
-
-Hänt' älkää vähemmän te surko tämän tähden,
-hän hyvä, kaunis oli. Mutta kun ma lähden,
-kun ruumis kylmenee, kun olen kalman ruokaa,
-niin kahta merkitä te suruhunnun suokaa,
-mä pyydän: minuakin hiukan!
-
-ROXANE.
- Vannon sen!
-
-CYRANO, ankaran vilunväristyksen vavistuttamana, nousee äkkiä.
-Ei tässä tuolissa! Ei! Ei! Ei istuen...
- Läsnäolijat aikovat kiiruhtaa hänen luokseen.
-Ei, älkää auttako!...
- Nojautuu puuta vastaan.
- Puu vain!...
- Äänettömyys.
- Se tulee. Kaappaat
-kai minut nyt!? Mull' on jo marmoriset saappaat
-ja lyijykintaat. Tulee, että narskuu hiekka!
- Ojentautuu.
-No, vuotan seisoen...
- Vetää miekan huotrasta.
- ... ja kädessäni miekka!
-
-LE BRET.
-Cyrano!
-
-ROXANE, voipuneena.
- Cyrano!
-
- Kaikki vetäytyvät kauhuissaan taaksepäin.
-
-CYRANO.
- Tuo lattanoukka, luulen,
-nenääni tirkisti ja nauruun veti huulen.
- Nostaa miekkansa.
-Tää turhaako? Kai niin! Kai kohta tuossa makaan!
-... Vaan voiton toivossa ei aina taistellakaan...
-On taisto kauniimpaa, kun tietää: se on turhaa...
--- Kas, tuhat tutkainta tuoss' uhkaa mulle murhaa.
-Jo ennalta ne kaikki tuntea ma voin!
-Seis, Valhe!
- Iskee ilmaa miekallaan.
- Tuossa sait! -- Ja vääryys, katsos, noin!
- Iskee.
-Ennakkoluulot, Kierous... kaikki tulkaa tänne,
-ma maksan velkani, varokaa itseänne!
--- Häh? Sovintoako ma hieroisin!? En koskaan!
--- Ja Tyhmyys, sinä siinä, esiin astu! Joskaan
-en voita, älkää luulko, että kesken lakkaan!
-Ei! Loppuun asti näin mä pistän, isken, hakkaan!
- Huitoo ilmaa, pysähtyy sitten läähättäen.
-Te veitte ruusuni, te laakerini veitte,
-mut yksi mulle jäi, vaikk' köyhäksi mun teitte,
-se kirkas, kaunis on ja vailla vammaa, vikaa,
-ei siinä pienintä oo tahraa eikä likaa,
-ja tänä iltana, kun Luojani mä näen,
-kun taivaan portista käyn sisään tervehtäen,
-niin liikkein kaunehin ja siroin uljahasti
-se kaartuu alas auerkynnyksehen asti,
-ja korvissani kun soi kutsu: sisään tulkaa,
-se mull' on...
- Astuu eteenpäin, miekka kohotettuna.
- ... kannan...
-
- Miekka putoaa hänen kädestään, hän horjuu ja kaatuu
- Le Bret'n ja Ragueneaun käsiin.
-
-ROXANE, kumartuu hänen puoleensa ja suutelee hänen otsaansa.
- Mitä?
-
-CYRANO, avaa silmänsä, tuntee Roxanen ja sanoo hymyillen.
- Hatun töyhtösulkaa.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK CYRANO DE BERGERAC***
-
-
-******* This file should be named 54802-8.txt or 54802-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/8/0/54802
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
- This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
- most other parts of the world at no cost and with almost no
- restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
- under the terms of the Project Gutenberg License included with this
- eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
- United States, you'll have to check the laws of the country where you
- are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
- the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
- you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
- to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
- agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
- Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
- within 60 days following each date on which you prepare (or are
- legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
- payments should be clearly marked as such and sent to the Project
- Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
- Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
- Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
- you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
- does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
- License. You must require such a user to return or destroy all
- copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
- all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
- works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
- any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
- electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
- receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
- distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
- Dr. Gregory B. Newby
- Chief Executive and Director
- gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
+The Project Gutenberg eBook, Cyrano de Bergerac, by Edmond Rostand, +Translated by Aukusti Simelius + + +This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most +other parts of the world at no cost and with almost no restrictions +whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of +the Project Gutenberg License included with this eBook or online at +www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have +to check the laws of the country where you are located before using this ebook. + + + + +Title: Cyrano de Bergerac + Viisinäytöksinen runomittainen sankarinäytelmä + + +Author: Edmond Rostand + + + +Release Date: May 28, 2017 [eBook #54802] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + + +***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK CYRANO DE BERGERAC*** + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +CYRANO DE BERGERAC + +Viisinäytöksinen runomittainen sankarinäytelmä + +Kirj. + +EDMOND ROSTAND + +Suomentanut Aukusti Simelius + + + + + + +Helsingissä, +Edistysseurojen Kustannus-O.Y., +1918. + + + + +HENKILÖT: + + Cyrano de Bergerac. + Christian de Neuvillette. + Kreivi de Guiche. + Ragueneau. + Le Bret. + Carbon de Castel-Jaloux. + Gaskonjalaissotilaita. + Lignière. + De Valvert. + I Markiisi. + II Markiisi. + III Markiisi. + Montfleury. + Bellerose. + Jodelet. + Cuigy. + Brissaille. + Tungetteleva mies. + I Muskettisoturi. + II Muskettisoturi. + Espanjalainen upseeri. + Rakuuna. + Ovenvartia. + Porvari. + Hänen poikansa. + Taskuvaras. + Katsoja. + Kaartilainen. + Huilunsoittaja Bertrandou. + Kapusiinimunkki. + Kaksi soittajaa. + Runoilijoita. + Sokerileipureita. + Roxane. + Sisar Marthe. + Lise. + Virvokkeiden myyjätär. + Äiti Marguerite. + Seuralaisnainen. + Sisar Claire. + Näyttelijätär. + Kamarineito. + Paashipoikia. + Kukkastyttö. + +Kansaa, porvareita, muskettisotureja, taskuvarkaita, sokerileipureita, +runoilijoita, gaskonjalaissotilaita, näyttelijöitä, viulunsoittajia, +paashipoikia, lapsia, sotilaita, espanjalaisia, katsojia, +näyttelijättäriä, porvarinaisia, nunnia y.m. + +Neljä ensimäistä näytöstä v. 1640, viides v. 1655. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS + + +Näytäntö Bourgognen hotellissa. + +Hotelli Bourgognen sali, v. 1640. Jonkunlainen pallopelihuone, joka on +siistitty ja järjestetty näytäntöjä varten. + +Sali on pitkulainen; se näkyy syrjittäin, siten että yksi sen sivuista +muodostaa taustan, joka lähtee etualalta, oikealta, ja jatkuu +vasemmalle taka-alalle, tehden kulman näyttämön kanssa. + +Tällä näyttämöllä, josta näkyy yksi nurkkaus, on pitkin kulisseja +asetettuja penkkejä. Esirippu on laitettu kahdesta kuvakudosmatosta, +jotka voi vetää syrjään. Koristeverhokkeen yläpuolella kuningassuvun +vaakunoita. Lavalta johtavat leveät portaat saliin. Portaiden molemmin +puolin viulunsoittajien paikat. Reunustavalona kynttilöitä. + +Kaksi riviä katsojapaikkoja, päälletysten. Ylärivi on jaettu aitioihin. +Permannolla, joka on teatterin näyttämö, ei ole istuimia; tämän +permannon taustassa, se on: oikealla, etunäyttämö, muutamia +porrasmaisesti kohoavia penkkirivejä sekä aitioihin johtavien, +ainoastaan osittain näkyvissä olevien portaiden alapäässä jonkunlainen +myymäpöytä, jolla on pieniä kynttilöitä, kukkamaljakolta, +kristallipikareita, leivoslautasia, pulloja j.n.e. + +Taustassa, keskellä, aitioiden alla, teatterin sisäänkäytävä. Suuri ovi +raollaan, jotta katsojat pääsisivät kulkemaan. Ovipuoliskoissa, +myymäläpöydän yläpuolella sekä monissa muissa paikoissa punaisia +ilmoituslehtiä, joissa on sanat _La Clorise_. + +Esiripun noustessa sali on hämärä ja vielä tyhjä. Kynttiläkruunut on +laskettu permannolle, jossa odottavat sytyttämistä. + + +I KOHTAUS + + Yleisöä, jota saapuu vähitellen. Sotilaita porvareita, + lakeijoita, paashipoikia, taskuvarkaita, ovenvartia y.m., + sitten markiiseja, CUIGY, BRISSAILLE, virvokkeiden + myyjätär, viulunsoittajia j.n.e. + + Oven takaa kuuluu äänten kohua, sitten muuan sotilas + tulee kiivaasti sisään. + +OVENVARTIA, ajaen häntä takaa. +Hoi, maksu myös! + +SOTILAS. + Ma tulen ilmaiseksi! + +OVENVARTIA. + Miksi? + +SOTILAS. +No! Tunnet kai sä minut kaartin soturiksi! + +OVENVARTIA, toiselle sisääntulevalle sotilaalle. +Te? + +TOINEN SOTILAS. + Maksa en! + +OVENVARTIA. + Vaan... kuinka?... + +TOINEN SOTILAS. + Musketööri oon. + +I SOTILAS, toiselle. +Se alkaa vasta kello kaksi. Katsomoon +ei ketään viel' oo tullut. Hiukan miekkailkaamme. + + Miekkailevat mukanansa tuomillaan floreteilla. + +LAKEIJA. +Pst! + +II LAKEIJA, jo saapunut. + Samppanjaa? + +I LAKEIJA, näyttäen hänelle pelivehkeitä, joita ottaa nuttunsa +taskuista. + Kas, nopat, kortit! Pelin saamme +nyt käyntiin. + + Istuutuu lattialle. + +II LAKEIJA, istuutuen myöskin lattialle. + Niinpä niin, sa vanha veikko! + +I LAKEIJA, vetää taskustaan kynttilänpätkän, jonka sytyttää ja +kiinnittää tiputtamalla talia lattiaan. + Kukaan +ei näe pimeässä. Siksi otin mukaan +mä kynttilän... sain salaa taskuun pistetyksi. + +II LAKEIJA. +Käy kiinni! Ruutua! + +TOINEN MIEKKAILIJOISTA. + Hei! Varuillasi! Yksi... + +KAARTILAINEN, ajaen kukkastyttöä takaa. +Voi pimeässä saada saaliin... + + Koettaa ottaa tyttöä vyötäisiltä kiinni. + +KUKKASTYTTÖ, irrottautuen. + Sangen niukan! + +KAARTILAINEN, seuraten yhä tyttöä. +Suo suukko! + +KUKKASTYTTÖ, pois pujahtaen. + Näkevät!... + +KAARTILAINEN, vetäen hänet pimeään nurkkaan. + Ei vaaraa! + +ERÄS MIES, istuutuen permannolle yhdessä muitten kanssa, joilla, +kuten hänelläkin, on ruokaa muassaan. + Syödään hiukan! +On aikaa! + +PORVARI, saattaen poikaansa. + Istutaanpas tähän, poikaseni. + +TOINEN PELAAJISTA. +Kas, tuoss' on mulla ässä! Näätkös, tikkis meni! + +ERÄS MIES, vetäen pullon vaippansa alta ja istuutuen hänkin. +Näin juon bourgognea... + + Juo. + + Bourgognessa! Hih! Heisaa! + +PORVARI, pojalleen. +Tää, kuule, ehkä joku huono paikka lie? + (Katsoo ympärilleen.) +Suupaltit... + Keskeyttää, kun muuan sotilas tyrkkää häntä. + peliveikot... + Kaatuu pelaajien keskelle. + juopot... + + Nousee nopeasti. + +KAARTILAINEN, hänen takanaan, kiusaten yhä tyttöä. + Suukko! + +KUKKASTYTTÖ, torjuen. + Ei saa! + +PORVARI, vieden nopeasti pois poikaansa. +Ei tajuta vois tässä, -- totta vieköön! -- ei, +ett' ohjelmassa on Rotrou! + +NUORUKAINEN. + Ja myös Corneille! + +JOUKKO PAASHIPOIKIA, tulee käsitysten, tanssien ja laulaen. +Tra la la la la la! + +OVENVARTIA, vakavasti. + Hoi, kuka siellä veisaa!? +Pois kujeet!... + +I PAASHIPOIKA, loukkautuneen-arvokkaasti. + Loukkaatte meit' aina epäilyllä! + + Vilkkaasti toiselle heti kun ovenvartia on kääntänyt selkänsä. + +Sull' onko lankaa? + +II PAASHIPOIKA. + On, ja koukkujakin! + +I PAASHIPOIKA. + Kyllä +taas meidän onkiimme käy peruukkeja! + +TASKUVARAS, epäilyttävän näköisiä miehiä ympärillään. + Tänne +toin teidät oppimaan. Nyt neuvon tehtävänne: +kun varastatte... + +II PAASHIPOIKA, huutaen toisille paashipojille, jotka jo +ovat asettuneet parvelle. + Missä putket lieneekään? + +III PAASHIPOIKA, parvelta. +Ja herneet? + + Puhaltaa herneitä katsomoon. + +NUORUKAINEN, isälleen. + Mitä täällä tänään näytellään? + +PORVARI. +Clorise. + +NUORUKAINEN. + Ja kirjoittaja? + +PORVARI. + Balthasar Baro. + +TASKUVARAS, kumppaneilleen. +Jos pitsi riippuu, sit' ei vedettävä oo, +se täytyy leikata! + +ERÄS KATSOJA, näyttäen toiselle syrjäistä paikkaa. + Kun täällä ensi kertaa +Cid näyteltiin, ma istuin tuolla. + +TASKUVARAS. + Kellon sulta +näin sieppaan... + + Näyttää. + +PORVARI, pojalleen. + Näyttelijät, joill' ei ole vertaa, +on täällä... + +TASKUVARAS, tehden pieniä salakähmäisiä vetoliikkeitä. + Nenäliinat... + +PORVARI. + Montfleury... + +KATSOJA, huutaen parvelta. + Hoi! Tulta! + +PORVARI. +... Bellerose, l'Epy, la Beaupré, Jodelet! + +PAASHIPOIKA, permannolla. +Kas, myyjätär on tuolla! + +MYYJÄTÄR, myymäpöytänsä takana. + Appelsiiniä... +ja maitoa... ja hyvää marjaviiniä... + + Hälinää ovella. + +FALSETTIÄÄNI. +Pois tieltä, roskaväki! + +ERÄS LAKEIJA, hämmästyksissään. + Tokko aikonee +markiisit permannolle!? + +ERÄS TOINEN LAKEIJA. + Kauaa ei he ole! + + Markiisit tulevat. + +ERÄS MARKIISI, nähdessään salin olevan miltei tyhjän. + +He! Näinkö tyhjää tääll' on, ettei ketään pole +ees varpaille! Ei tuota häiriötä! Niin +kuin moukat aikaisin me tänne saavuttiin! +Ah! hyi! hyi! hyi! + + Huomaa olevansa muiden vähää ennen + saapuneiden aatelismiesten edessä. + + Cuigy! Brissaille! + + Syleilyä. + +CUIGY. + Oh, onpa täällä +nyt pimeää! + +MARKIISI. + Siks oonkin pahalla mä päällä. + +II MARKIISI. +Nyt sytyttäjä saapuu! Sali valaistaan. + +YLEISÖ, tervehtien kynttilänsytyttäjän tuloa. +Ah!... + +Ryhmitytään sytytettävien kynttiläin ympärille. Joitakuita henkilöitä +on asettunut parvelle. Lignière tulee permannolle käsikkäin Christian +de Neuvilletten kanssa. Lignière hiukan huolettomassa asussa, juopon, +mutta silti hienon näköinen. Christian, joka on hienosti, vaikka hieman +vanhanaikaisesti puettu, näyttää olevan omiin ajatuksiinsa kiintyneenä +ja katselee aitioihin päin. + + +II KOHTAUS + + Samat, CHRISTIAN, LIGNIÈRE, sitten RAGUENEAU ja LE BRET. + +CUIGY. + Lignière! + +BRISSAILLE, nauraen. + Ja vielä selvänä. + +LIGNIÈRE, hiljaa Christianille. + Kai saan +mä teidät esittää? + Saatuaan Christianilta myöntävän viittauksen. + Parooni Neuvillette. + + Tervehtivät toisiaan. + +YLEISÖ, ensimäistä sytytettyä kynttiläkruunua nostettaessa. +Ah! + +CUIGY, Brissaillelle, katsoen Christiania. + Hän on kaunis mies! + +I MARKIISI, joka on kuullut. + Pyh! + +LIGNIÈRE, esittäen Christianille. + Herrat de Brissaille, +Cuigy ja... + +CHRISTIAN, kumartaen. + Hauska tutustua. + +I MARKIISI, toiselle. + Myöntänet: +hän kaunis on, vaikk' ovat vaatteet vanhaan muotiin! + +LIGNIÈRE, Cuigylle. +Tourainesta hän aivan äsken tänne tuotiin. + +CHRISTIAN. +Jo viikko tutkia mun Pariisia suotiin, +ja huomenna ma liityn kaartiin. + +I MARKIISI, katsoen aitioihin saapuvia ihmisiä. + Tunnet kai +sa presidentti Aubryn? + +MYYJÄTÄR. + Hoi! Hedelmiä, maitoa... + +VIULUNSOITTAJAT, virittäen koneitaan. +La... la... + +CUIGY, Christianille, viitaten täyttyvään saliin. + On väkeä! + +CHRISTIAN. + On! + +I MARKIISI. + Kauneutta ja taitoa! + + Tarkastavat naisia, jotka, koreihin vaatteisiin puettuina, + saapuvat aitioihin. Tervehdyksiä, hymyilyä. + +II MARKIISI. +Kas, neidit de Guéméné... + +CUIGY. + Bois-Dauphin... + +I MARKIISI. + Me heitä +olemme lempineet... + +BRISSAILLE. + De Chavigny... + +II MARKIISI. + Hän meitä +nyt pitää leikkinään; -- me oomme lemmen-hullut! + +LIGNIÈRE. +Kas, herra de Corneille Rouenista on tullut! + +NUORUKAINEN, isälleen. +Tääll' akateemikkoja myös kai nähdä saa? + +PORVARI. +Tuoll' on Cureau de la Chambre, Boudu ja Boissat, +Porchères, Colomby, Bourzeys, Bourdon, Arbaud... +Jos kuolevat, ei nimi silti kuollut oo. + +I MARKIISI. +Kas, tuolla sinisukkain parvi tiedokas: +Barthénoïde, Urimédonte, Cassandace, +Félixérie... + +II MARKIISI, ihmetellen. + No hitto, sull' on muistossas +nuo kaikki nimet? + +I MARKIISI. + Kaikki! + +LIGNIÈRE, vieden Christianin syrjään. + Tulin seurassanne, +mä että nähdä saisin tuntemattomanne. +Vaan hän ei saavu. Lähden krouviin, täältä pois. + +CHRISTIAN, pyytäen. +Ei, älkää! Nimeään en silloin kuulla vois! +Sen mulle sanotte; siks' ootte täällä tovin: +te tunnettehan koko kaupungin ja hovin. + +SOITONJOHTAJA, lyöden jousellaan nuottitelineensä laitaan. +No, herrat viuluniekat!... + + Nostaa jousen. + +MYYJÄTÄR. + Tulkaa ostamaan! +On makaroonia ja... + + Viuluniekat rupeavat soittamaan. + +CHRISTIAN. + Kun ei vain hän ois +niin kärkäs kieleltään kuin kaikki täällä ovat. +Mä pelkään, mull' on oikein syämen tuskat kovat: +en tohdi kirjoittaa, en tohdi haastaakaan. +Ma oon vain sotilas, ja puhetaidoton. + Näyttää taustaan oikealle. +-- Hän tuossa aitiossa joka kerta on. + +LIGNIÈRE, aikoen lähteä. +Mä lähden. + +CHRISTIAN, pidättäen häntä yhä. + Jääkää, pyydän! + +LIGNIÈRE. + D'Assoucy mua vuottaa. +Ja jano mulle täällä aivan surman tuottaa. +Oih! + +MYYJÄTÄR, kulkee hänen ohitseen tarjointa kantain. + Mehuvettä? + +LIGNIÈRE. + Hyi! + +MYYJÄTÄR. + Tai maitoa? + +LIGNIÈRE. + Hyi hiis! + +MYYJÄTÄR. +Rivesaltea? + +LIGNIÈRE. + Häh! + Christianille. + Hetken vielä viivyn siis. +-- En pitkään aikaan tätä... + Ottaa pullon käteensä. + ...maistanutkaan oo. + + Istuutuu myymäpöydän lähelle. Myyjätär kaataa + hänelle rivesaltea. + +HUUTOJA, pienen pyylevän ja rattoisan miehen saapuessa. +Ragueneau! Ah! + +LIGNIÈRE, Christianille. + Herkkutaidon mestari Ragueneau. + +RAGUENEAU, sokerileipurin pyhäpuvussa, tullen vilkkaasti +Lignièreä kohti. +Tääll' ehkä viel' ei ole herra Cyrano? + +LIGNIÈRE, esittäen Ragueneauta Christianille. +Täss' oivin leipoja ja torttuin täyttelijä; +sen vannoo runoilija, vannoo näyttelijä. + +RAGUENEAU. hämillään. +Oh! Ei! + +LIGNIERE. + Te, mesenaatti, muka arastelkaa! + +RAGUENEAU. +He syövät luonani... + +LIGNIÈRE. + Ja jäävät teille velkaa. + +RAGUENEAU. +Se kunniaksi mulle... + +LIGNIÈRE. + Itse runoilette! + +RAGUENEAU. +Niin, joskus, sanoivat, ma onnistuin... + +LIGNIÈRE. + Oh, ette +vain joskus! Taiteelle te uhrejanne kannatte. + +RAGUENEAU. +Mä kyllä sonetista... + +LIGNIÈRE. + Kaakun aina annatte. + +RAGUENEAU. +Vain tortun... + +LIGNIÈRE. + Turhaan ootte vaatimaton noin. +Ja ballaadista -- jos ma oikein muistaa voin! -- +annatte... + +RAGUENEAU. + Mesileivän. + +LIGNIÈRE, vakavasti. + Oikein sokeroidun. +-- Ja teatteri, sitä... + +RAGUENEAU. + Siitä haltioidun. + +LIGNIÈRE. +Te pääsyliput aina leivoksilla saatte. +Ne mitä tänään maksaa? Kuulkaa, kertokaatte +näin meidän kesken! + +RAGUENEAU. + Neljä munavanukasta +ja kaalipiirakkaa. + Katsoo kaikkiin suuntiin. + Tää ihmettä on vasta, +etten nää Cyranota täällä! + +LIGNIÈRE. + Niinkö! Miksi? + +RAGUENEAU. +Nyt näytteleehän Montfleury, -- kas, siin' on niksi! + +LIGNIÈRE. +Niin, lieneepihän sillä tynnyrillä tänään +Phédonin osa kyllä esitettävänään, +vaan mitä Cyrano voi siitä välittää? + +RAGUENEAU. +Siis ette ole kuullut? + +LIGNIÈRE. + En. + +RAGUENEAU. + No, tietäkää: +hän Montfleurytä vihaa, eikä tämän sallis +hän esiintyä, kun on taide hälle kallis. + +LIGNIÈRE, tyhjentäen neljättä lasia. +No, entä sitten? + +RAGUENEAU. + Sentään Montfleury... + +CUIGY, joka on tullut lähemmäksi. + Niin kyllä, +hän näyttelee. Ei häneen kaikkein kiellot yllä. + +RAGUENEAU. +Vai ei! No, nähdään! + +I MARKIISI. + Ken on Cyrano? + +CUIGY. + Hän on +mies muuan... yhtä, toista... hurja, huoleton. + +II MARKIISI. +Kai aatelia? + +CUIGY. + Kyllä. Kuuluu kaartiin hänkin. + Näyttää erästä aatelismiestä, joka kulkee + salissa kuin jotain etsien. +Tuoll' on Le Bret. Hän teille kertoo enemmänkin. + Kutsuu. +Le Bret! + Le Bret tulee heitä kohden. +Te Cyranota haette? + +LE BRET. + Niin haen. +Oon levoton!... + +CUIGY. + Hän on kai merkillinen mies? + +LE BRET, vakuuttavasti. +Ei hänen vertaistaan oo alla taivaan laen. + +RAGUENEAU. +Hän runoilija on! + +CUIGY. + Ja sanaseppä! + +LE BRET. + Niin, +ja soittoniekka! + +BRISSAILLE. + Fyysikko! + +LIGNIÈRE. + Ja Herra ties, +miks' oudon-kummat piirteet hälle annettiin! + +RAGUENEAU. +Niin, totta, luulen kyllä, kasvoillaan ei voisi +hän lumota, ei seuran kaunisteena oisi, +mut ylväin oikkuinensa, siitä varma oon, +ois oivin henkilö hän ollut Jacques Gallot'n, +tää riitelijä, vilkas, hupsu töyhtölakki, +joll' aina päällänsä kuusliepeinen on takki; +-- sit' ylpeänä hän kuin kukko sulkiansa +ain' ilmaan nostaa takaa... täältä!... huotrallansa -- +niin arka arvostaan kuin koskaan kukaan muu, +ken ylpeästä Gaskonjasta polveutuu; +ja nenä sitten -- sitä saattaa kuvitella, +kun muistaa, millainen on armas Pulcinella. -- +Kun ohi käydään, sitä aina arvioidaan +ja sanotaan: "Kas kuinka liiotella voidaan!" +tai nauretaan: "Pois kohta pannaan nenä tuo!" +Mut Cyrano sen siinä aina olla suo. + +LE BRET, kohauttaen päätään. +Jos sen sa huomaat vain, on silloin henkes halpa. + +RAGUENEAU, ylpeästi. +Kuin kuolon miekka iskee silloin miehen kalpa. + +I MARKIISI, olkapäitään kohauttaen. +Hän tule ei. + +RAGUENEAU. + Hän tulee. Vetoako lyödään. +Te saatte kanan... + +I MARKIISI, nauraen. + Hyvä! -- Milloinkas se syödään? -- + + Ihastuksen hälinää salissa. Roxane ilmestyy aitioonsa. + Hän istuutuu eteen; hänen seuralaisnaisensa asettuu taakse. + Christian, joka par'aikaa maksaa myyjättärelle, ei katso + sinnepäin. + +II MARKIISI, huudahtaen. +Ah, herrat, hän on aivan lumoava! + +I MARKIISI. + Näen: +hän on kuin mansikka, kuin marja viinimäen! + +II MARKIISI. +Niin viileä ja raitis, että pelkoon häätyy: +jos liki käy, niin varmaan sydän-parka jäätyy. + +CHRISTIAN, nostaa päätään, huomaa Roxanen ja tarttuu +kiivaasti Lignièren käsivarteen. +Se hän on! + +LIGNIÈRE, katsoen. + Hänkö? + +CHRISTIAN. + Hän. Nyt nimen kuulla saanen! +Mä pelkään niin! + +LIGNIÈRE, maistellen viiniään. + Magdeleine Robin. Vaan hän Roxanen +nimeä käyttää. -- Sinisukka! + +CHRISTIAN. + Oih! + +LIGNIÈRE. + Hän vapaa +on. Orpo. Serkku Cyranon... + +CHRISTIAN. + Vai sillä tapaa! + Tällä hetkellä tulee aitioon hieno herrasmies, jonka kaulassa + on sininen ritarinauha, ja haastelee hetkisen, seisten, + Roxanen kanssa. Christian hätkähtää. + Ken? + +LIGNIÈRE, alkaa juopua, vilkuttaa silmiään. +Kreivi... heh... De Guiche! Roxanea hän lempii, +vaan naimisiss' on -- siksi epäilee ja empii: +-- on kardinaali hänen rouvallensa sukua. +No, kreivi osaa hyvin järjestää ja laittaa: +Roxanen alikreivi Valvertille hän naittaa. +Valvert on tyytyväinen, tytöstä ei lukua: +vähätpä, iloinen hän olkoon taikka sureva! +De Guiche on mahtimies. He, he! Hän temput tietää! +-- Vaan siit' oon tehnyt komman... hyvän... kuulla sietää! +Sen loppu varsinkin on onnistunut... pureva! + + Nousee hoiperrellen, nostaa lasiaan, valmiina lausumaan. + +CHRISTIAN. +Ei! Jääkää hyvästi! + +LIGNIÈRE. + Te lähdettekö? + +CHRISTIAN. + Lähden +Valvertin luokse! + +LIGNIÈRE. + Älkää! Älkää Herran tähden! +Hän tappaa teidät! + Viittaa silmäniskulla Roxaneen. + Jääkää! Teitä katsotaan! + +CHRISTIAN. +Mä jään! + + On mietteissään. Taskuvarasjoukko, nähdessään hänen seisovan + ajatuksissaan, pää pystyssä, suu auki, lähestyy häntä. + +LIGNIÈRE. + Ja minä menen. Ehkä juoda saan +taas kerrankin. Mua jano vaivaa. Kapakassa +mua odotetaan. + + Menee hoippuen. + +LE BRET, joka on kiertänyt salin, tulee Ragueneauta +kohden; levollisesti. + Hän on poissa. + +RAGUENEAU, epäillen. + Vuotan tovin... + +LE BRET. +Ehk'ei hän tiedä mitä tääll' on ohjelmassa! + +YLEISÖ. +Hoi! Alkakaa jo! Heti! Myöhä on jo kovin! + + +III KOHTAUS + + Samat, paitsi Lignière; DE GUICHE, VALVERT, sitten MONTFLEURY. + +ERÄS MARKIISI, nähden De Guichen, joka, tullen Roxanen aitiosta, +kulkee permannon halki liehakoitsevien herrain ympäröimänä; joukossa +on m.m. alikreivi De Valvert. +De Guiche, hän kustantaapi itsellensä hovin. + +ERÄS TOINEN. +Hyi!... Hän on Gaskonjasta. Sen voi nähdä vielä. + +I MARKIISI. +Vaan hän on kylmä, viekas. Eespäin arvon tiellä +hän kulkee... Parast' että häntä tervehdimme. + + Menevät De Guicheä kohti. + +II MARKIISI. +Noin kauniit nauhat! Mitä värit merkinnevät? +"Suo-suukko-armaani?" vai: "Nyt-on-lemmen-kevät?" + +DE GUICHE. +Ei. "Sairast' Espanjaa" me niillä muistelimme. + +I MARKIISI. +Ne värit tosiaan ei valehtele. Pahoin +käy Espanjan. Se Flanderista ehein nahoin +ei pääse, kiitos teidän! + +DE GUICHE. + Ehkä lähtisimme +jo näyttämölle? + Suuntaa askeleensa, kaikkien markiisien ja aatelismiesten + seuraamana, näyttämölle. Kääntyy ja huutaa. + Hoi, Valvert! + +CHRISTIAN, joka kuuntelee heitä ja pitää silmällä, +hätkähtää tämän nimen kuullessaan. + Mä pyydän heittää +päin kasvojanne... + Pistää käden taskuunsa ja saa kiinni sitä tyhjentämässä + olevan taskuvarkaan kädestä. Kääntyy. + Mitä!? + +TASKUVARAS. + Ai! Ai! + +CHRISTIAN, irti päästämättä. + Hansikasta +ma etsin... + +TASKUVARAS, surkeasti hymyillen. + Löysittekin käden! + +CHRISTIAN. + Tääpä vasta!... + +TASKUVARAS, käytöstapaa muuttaen; nopeasti, hiljaa. +Voi, päästäkää! Mä kerron kaikki! Mitään peittää +en tahdo... + +CHRISTIAN, yhä pitäen hänestä kiinni. + Kerrotte? Ja mitä? + +TASKUVARAS. + Salaisuuden. +Lignière, ken jätti teidät, varomattomuuden +on suuren tehnyt... + +CHRISTIAN, kuten ennen. + Minkä? + +TASKUVARAS. + Jotain runoilullaan +on loukannut. Se hälle kostamaan nyt tullaan. +Hän hetken päästä voidaan kuoliaaksi piestä. +Par'aikaa vuottamassa hänt' on sata miestä. + +CHRISTIAN. +Mi... mitä? Sata!? Missä? + +TASKUVARAS. + Hiljaa! + +CHRISTIAN, olkapäitään kohauttaen. + Oh! + +TASKUVARAS, tärkeän näköisenä. + Hsst! + +CHRISTIAN. + Missä? +Mä... + +TASKUVARAS. + Neslen portilla. Te häntä varottakaa! + +CHRISTIAN, joka vihdoinkin irrottaa kätensä hänen ranteestaan. +Niin, jos mä hänet löydän. Mutta ken sen takaa! + +TASKUVARAS. +Te käykää kapakoissa: "Viiniämpärissä" +ja "Männynkävyssä" ja "Kultasiivilässä" +ja muissa sellaisissa häntä etsimässä; -- +ja jos te ette häntä silloin niissä nää, +niin sana asiasta aina jättäkää. + +CHRISTIAN. +Ma juoksen! Oh, nuo roistot! Sata yhtä vastaan! + Katsoo rakkaasti Roxaneen. +Vaan hän! + Katsoo kiukustuneena Valvertia. + Ja hän!... -- Ei, nyt on minun ainoastaan +Lignièreä muistettava. Pelastamaan hänet! + + Poistuu juosten. -- De Guiche, alikreivi, markiisit, kaikki + aatelismiehet ovat menneet näyttämölle, asettuakseen siellä + oleville istuimille. Permanto on aivan täynnä. Aitioissakaan + ei ole yhtään tyhjää paikkaa. + +YLEISÖ. +Hoi, alkakaa! + +ERÄS PORVARI, jonka peruukki nousee ilmaan, tartuttuaan +parvella olevan paashipojan onkeen. + Mun peruukkini! + +ILOISIA ÄÄNIÄ. + Kaljupää!... +Ha! ha! ha!... Hyvin pojat!... Tää on hauskaa, tää! + +PORVARI, raivoissaan, heristäen nyrkkiään. +Hyi, senkin rakki! Vielä tämän hyvittänet! + +NAURUA JA HUUTOJA, jotka alkavat äänekkäästi, mutta hiljenevät. +HA! HA! HA! ha! ha! ha! + + Täydellinen hiljaisuus. + +LE BRET, hämmästyneenä. + Tää äänettömyys miksi? + Muuan katsoja puhuu hänelle hiljaa. +Ah! + +KATSOJA. + Arveluni käyvät yhä varmemmiksi. + +ÄÄNTEN PORINAA. +Hst! -- Hän on tuolla! -- Ei! -- On. -- Nurkka-aitiossa. -- +Ken? -- Kardinaali. -- Niinkö? -- Kardinaali? -- Niin! + +PAASHIPOIKA. +Hyi, hitto! Ryhtyä ei nyt voi kujeisiin!... + + Näyttämöltä kuuluu lyöntejä. Kaikki liikkumattomina + paikoillaan. -- Odotusta. + +MARKIISIN ÄÄNI, hiljaisuudessa, esiripun takaa. +Hoi, niistäkää tää kynttilä! + +II MARKIISI, pistäen päänsä esiripun aukosta. + Hoi, tuoli, jossa +saan istua! + + Tuoli lähetetään päiden ylitse, siirtämällä sitä kädestä + käteen. Markiisi katoaa näkyvistä, heitettyään + lentosuukkosia aitioihin.; + +KATSOJA. + Ma vaadin hiljaisuutta! + + Kolme lyöntiä. Esirippu avautuu. Kuvaelma. Markiisit istuvat + näyttämön sivuilla huolettomissa asennoissa. Tausta esittää + sinertävään värituntuun viritettyä ihanteellista maisemaa. + Neljä pientä kristallikruunua valaisee näyttämöä. Viulut + soivat hiljaa. + +LE BRET, hiljaa Ragueneaulle. + Nyt +se alkaa. Montfleurykö? + +RAGUENEAU, hänkin hiljaa. + Niin. Hän ensimmäisnä. + +LE BRET. +Ei Cyrano oo täällä. + +RAGUENEAU. + Siispä hävinnyt +oon vedon. + +LE BRET. + Hyvä ettei tullut hurjapäisnä. + + Kuuluu kansansävel ja Montfleury ilmestyy näyttämölle; hän on + luonnottoman lihava, paimenpuvussa, ruusuilla koristettu hattu + päässä, toiselle korvalle kallellaan; puhaltaa säkkipilliä. + +PERMANNOLLA OLIJAT, käsiään taputtaen. +Hei, Montfleury! + +ÄÄNI. + Oot hyvin aina näytellyt! + +MONTFLEURY, tervehdittyään, näyttelee Phédonin osaa. +"Ah, onnekas, ken jätti kauas hovin melun +ja hiljaisuudess' alkoi aatos-askartelun, +ken, tuulen leikkiessä veessä, maassa, puussa..." + +MUUAN ÄÄNI, permannon keskeltä. +Sa lurjus, sanoinhan, sa ettet tässä kuussa +saa näytellä! + + Hämmästys. Kaikki kääntyvät katsomaan. Hälinää. + +ERI ÄÄNIÄ. + Hä? -- Mitä? -- Kuka?... + + Aitioissa istujat nousevat seisomaan, nähdäkseen. + +CUIGY. + Hän se on! + +LE BRET, pelästyen. +Oh! Cyrano! + +ÄÄNI. + Sä narrein narri! Katsomon +saat jättää rauhaan! Alas sieltä! + +YLEISÖ, Ioukkautuneena. + Oh! + +MONTFLEURY. +Vaan minä... + +ÄÄNI. + Vai ettet tottele?! Vai niskottelet sinä?! + +ERI ÄÄNIÄ, permannolta, aitioista. +Hst! -- Riittää! -- Montfleury, te näytelkää! -- Pois pelko! + +MONTFLEURY, epävarmalla äänellä. + +"Ah, onnekas, ken jätti..." + +ÄÄNI, uhkaavasti. + Eikö sull' oo selko +mun käskystäni? Taikka ehkä tahdot kuulla, +mitenkä huminaa voi korviin saada -- puulla!? + + Keppi näkyy ilmassa päiden yläpuolella. + +MONTFLEURY, yhä heikommalla äänellä. + +"Ah, onnekas, ken..." + + Keppi heiluu. + +ÄÄNI. + Ulos! + +PERMANNOLLA OLIJAT. + Oh! + +MONTFLEURY, tukahtuvalla äänellä. + "Ah, onnekas..." + +CYRANO, nousee seisomaan tuolille, käsivarret ristissä rinnalla, hattu +toisella korvalla, viikset ylös kierrettyinä; hirveä nenä. +Sa suututat mun itsepintaisuudellas! + + Hänen esiintymisensä aiheuttaa hämmennystä. + + +IV KOHTAUS + + Samat, CYRANO, sitten BELLEROSE, JODELET. + +MONTFLEURY, markiiseille. +Mua tulkaa auttamaan! + +ERÄS MARKIISI, välinpitämättömästi. + No, näytelkäähän! + +CYRANO. + Pelkään: +jos poistu et, mun täytyy antaa sulle selkään. + +MARKIISI. +Jo riittää! + +CYRANO. + Markiisit, jos vaikene jo ette, +niin kanssa miekkani te kohta haastelette! + +KAIKKI MARKIISIT, nousten seisomaan. +Tää liikaa on jo... Liikaa!... Montfleury... + +CYRANO. + Jos hän +ei mene, hänet, totta vieköön, höyhennän! + +MUUAN ÄÄNI. +Vaan... + +CYRANO. + Pois, ja pian! + +TOINEN ÄÄNI. + Mutta... + +CYRANO. + Viipyykö hän vielä? + Tekee sellaisen liikkeen kuin käärisi hihojaan ylös. +No, menen näyttämölle! Saatanhan ma siellä +tuon paksun rasvaruhon kyllä paloittaa. + +MONTFLEURY, kooten kaiken arvokkuutensa. +Ken mua loukkaa, loukkaa itse Thaliaa! + +CYRANO, hyvin kohteliaasti. +Jos Thalia vain tuntis herra Montfleuryn, +ken häntä loukkaa, -- varmaan nähdä saataisiin, +hän että koturninsa antais jonkun kerran +koskettaa jotain paikkaa tämän arvon herran. + +PERMANNOLLA OLIJAT. +Montfleury! Montfleury! Clorise! + +CYRANO, niille, jotka huutavat hänen ympärillään. + Mä pyydän, armahtakaa +mun huotraani! Jos jatkuu tää, niin min' en takaa, +se vaikka sisältänsä säilän sinkauttaisi! + + Piiri laajenee. + +JOUKKO, väistyen. +Heh! + +CYRANO, Montfleurylle. + Poistu! + +JOUKKO, lähestyen ja mutisten. + Ohhoh! + +CYRANO, kääntyen nopeasti. + Häntä enkö pois ma saisi! + + Hänestä etäännytään taas. + +ERÄS ÄÄNI. laulaa taustassa. + + Cyrano valtioi; + no, ei se haittaa ketään: + hän sill' ei mitään voi, + Clorise se esitetään. + +KAIKKI, laulavat. + + Clorise! Clorise! + +CYRANO. +Jos joku uskaltaa tuon laulun vielä laulaa, +niin hänet siihen paikkaan tämä miekka naulaa! + +ERÄS PORVARI. +Oh, ette ole Simson! + +CYRANO. + Aasin leukaluu +ois teillä ehkä antaa? + +ERÄS NAINEN, aitioisa. + Tää on hirveätä! + +ERÄS HERRA. +En tällaist' ole nähnyt! + +II NAINEN. + Tätä kauhistuu! + +PORVARI. +Hyi! Häpeänä täytyy minun pitää tätä! + +PAASHIPOIKA. +Hei, tää on hauskaa! + +PERMANNOLLA OLIJAT. + Kas! -- Montfleury! -- Cyrano! + +CYRANO. +Ma vaadin hiljaisuutta! + +PERMANNOLLA OLIJAT. + Oh! Mää! Muuh! Huu! Hoo! + +CYRANO. +Mä käs... + +PAASHIPOIKA. + Miau! + +CYRANO. + Mä käsken teidän vaiti olla! +Ja taistoon vaadin kaikki tässä, permannolla. +-- Nimenne, pyydän! -- Tänne, nuoret urhot, käykää! +Jokainen vuorollaan. No, pian järjestäykää! -- +Ken tahtoo alkaa leikin? Hän, sen vannon, saa +nyt oikein komeasti manaan matkustaa! +Te, herra? Ette? Te? Ei! Ymmällä mä oon. +-- Ken kuolla tahtoo nyt, hän sormen nostakoon! + Äänettömyys. +Heh! Kainojako oisi täällä nyt niin monta, +jotk' eivät kehtaa nähdä miekkaa alastonta? +Ei yhtään nimeä? -- Ei sormea? -- Siis näen, +ett' asiaan saan käydä. + Kääntyen näyttämöön päin, jossa Montfleury odottaa hädissään. + Aiot siellä seistä? +Oot paise, joka' täytyy saada kiirehtäen +pois näyttämöltä... + Käsi miekankahvassa. + -- toivon: ilman leikkuuveistä. + +MONTFLEURY. +Mä... + +CYRANO, laskeutuu alas tuolilta, istuutuu muodostuneen +piirin keskelle, kuin olisi kotonaan. + Kolme kertaa lyön nyt yhteen käsiäni. +Sa kolmannella poistut! + +PERMANTOYLEISÖ, huvitettuna. + Hyvä! Hah, hah! + +CYRANO, lyöden yhteen käsiään. + Yksi! + +MONTFLEURY. +Mä... + +ÄÄNI, aitiosta. + Jääkää! + +ÄÄNIÄ, permannolta. + Hän ei jää! -- Hän jää! -- Oon ihmeissäni! -- +Tää miten päättyneekään!?... + +MONTFLEURY. + Ehkä vältetyksi +mä... + +CYRANO. + Kaksi! + +MONTFLEURY. + Luulen että järkevämpää vois +kai olla... + +CYRANO. + Kolme! + + Montfleury katoaa kuin laskuluukun kautta. Naurun, + vihellysten, huutojen myrsky. + +ÄÄNIÄ YLEISÖN JOUKOSTA. + Eipä tuota luullut ois! -- +Huh! -- Raukka! -- Takaisin! + +CYRANO, mielissään, heittäytyy selkänojaan tuolilleen +ja panee jalkansa päälletysten ristiin. + Hän tuskin kuuntelee. + +ERÄS PORVARI. +Puhuja! + Bellerose tulee esiin ja tervehtii. + Ah!... Bellerose! + +BELLEROSE, hienosti. + Kun, herrat... + +PERMANTOYLEISÖ. + Ei! -- Jodelet! + +JODELET, tulee esiin, puhuu nenä-äänellä. +Te, karjalauma! + +PERMANTOYLEISÖ. + Hyvä! Oikein alotat sa! + +JODELET. +Se suuri taiteilija, joll' on suuri vatsa, +ja joka juuri siksi tääll' on suosiossa, +on tuntenut, ett' täytyy tuossa tuokiossa... + +PERMANTOYLEISÖ. +Se raukka! + +JODELET. + ... hänen päästä ulos... + +PERMANTOYLEISÖ. + Takaisin +hän tulkoon! + +JOTKUT. + Ei! + +TOISET. + Hän tulkoon! + +NUORUKAINEN, Cyranolle. + Mutta tietenkin +teill' on kai joku syy vihata Montfleurytä? + +CYRANO, kohteliaasti, yhä istuen. +Te nuori ankanpoika, onhan mulla niitä: +On kaksi, vaikka yksi riittäis hyvin. Nähkää: +Pro primo: hän on kurja näyttelijä, ähkää +ja puhkaa; runoa hän lausuu läähättäen +kuin nousis taakkaa kantain päälle jyrkän mäen! +-- Secundo: se on salaisuus... + +VANHA PORVARI, hänen takanaan. + Vaan kaikki luuli +tääll' että näytellään, ja te... + +CYRANO, kääntäen tuolinsa porvariin päin; kunnioittavasti. + Te vanha muuli! +Keskeytin Montfleuryn, ja mun on hyvä olla. +Baro!? Hm! Arvoltaan hän yhtä on kuin nolla! + +NEITOSET, aitioissa. +Baro! -- Oh, taivas! -- Miten sanoakaan voidaan?! -- +Ah! -- Oh! -- Sa kuulitko? -- Me häntä jumaloidaan! + +CYRANO, kääntäen istuimensa aitioita kohti, sirosti. +Te rakkaat kaunottaret! Kukoistakaa aina, +säteilkää, olkaa meille taivaan kallein laina, +ihanaks' elomme ja unelmamme luokaa, +iloitkaa! -- mutta meidän arvostella suokaa. + +BELLEROSE. +Vaan ken suo hyvityksen meille tappioista? + +CYRANO, kääntäen tuolinsa näyttämöön päin. +Se oli viisas sana. En oo kuullut toista +mä tänään. + Nousee, heittää rahakukkaron näyttämölle. + Thespiin vaippa jääköön eheäksi, +Tän ehkä tällä kertaa näätte riittäväksi. + +YLEISÖ, häikäistynä. +Ah!... Oh!... + +JODELET, siepaten vikkelästi rahapussin ja punniten sitä kädessään. + Te tähän hintaan saatte milloin vaan +Clorisen esityksen kesken loppumaan! + +YLEISÖ. +Huu!... Huu!... + +JODELET. + Niin! Huutakaa, on siitä laiha tulos! + +BELLEROSE. +Nyt sali tyhjäksi!... + +JODELET. + Niin! -- Menkää! Kaikki ulos! + + Ruvetaan tekemään lähtöä, Cyranon katsellessa tyytyväisenä. + Mutta yleisö pysähtyy piankin kuuntelemaan seuraavaa keskustelua, + ja lähtö keskeytyy. Aitioissa istuvat naiset, jotka jo olivat + nousseet seisomaan ja ottaneet vaippansa hartioilleen, pysähtyvät + kuuntelemaan ja istuutuvat viimein uudestaan. + +LE BRET, Cyranolle. +Tää oli hassua! + +TUNGETTELEVA MIES, joka on lähestynyt Cyranota. + Noin Montfleuryn te pois +ajoitte, mutta häll' on suuri suosijansa, +Candalen herttua! Vaan ehkä teillä kanssa +on suojelija? + +CYRANO. + Ei! + +TUNGETTELEVA. + Ei ketään, joka vois +suurella nimellään...? + +CYRANO. + Ei! + +TUNGETTELEVA. + Eikö? + +CYRANO, tuskastuneesta + Kaksi kertaa +sen sanoin jo. En sitä kolmannesti kertaa. + Käsi miekankahvassa. +Ja sentään monellakaan ei niin oivallista +oo suojelijaa! + +TUNGETTELEVA. + Mutta teidät kaupungista +pois karkotetaan. + +CYRANO. + Tuskin sentään teen sen matkan! + +TUNGETTELEVA. +Vaan käsi herttuan ulottuu kauas! + +CYRANO. + Kyllä! +Vaan s'ei niin pitkälle kuin tämä käsi yllä. +jos varsinkin ma sitä tällä... + Osottaa miekkaansa. + ... hiukan jatkan. + +TUNGETTELEVA. +Vaan ette vaatine kai...? + +CYRANO. + Vaadin. + +TUNGETTELEVA. + Mutta... + +CYRANO. + Nyt +täyskäännös! Ulos! + +TUNGETTELEVA. + Mutta... + +CYRANO. + Teitä sietänyt +oon liian kauan. Mitä siinä tirkistätte? +Mun nenäänikö? + +TUNGETTELEVA, typertyneenä. +Minä... min' en tietänyt... + +CYRANO. + Vai ette?... + +TUNGETTELEVA. +Min' en tiedä, muista... + +CYRANO, astuen häntä kohti. + Virkistätte +kai vielä muistoanne! -- Mikä nenässäni +niin hämmästyttää? + +TUNGETTELEVA, peräytyen. + Enhän... + +CYRANO. + Ehkä, ystäväni, +se heiluu, häilyy niin kuin vyöllä ruutisarvi? + +TUNGETTELEVA, kuten äsken. +En... + +CYRANO. + Ehkä nenälläni marssii kärpäsparvi? + +TUNGETTELEVA. +Vaan... + +CYRANO. + Ehkä siin' on joku liika kasvannainen? + +TUNGETTELEVA. +Ma... + +CYRANO. + Ehk' on liian käyrä, pöllön noukan lainen? + +TUNGETTELEVA. +Ei suinkaan... + +CYRANO. + Mitä sitten siin' on tavatonta? + +TUNGETTELEVA. +Oh... + +CYRANO. + Lienee luonnon-oikku, joit' ei ole monta? + +TUNGETTELEVA. +Oon koettanut olla katsomatta sitä. + +CYRANO. +Vai koettanut! Eikö miellytä se? Mitä? + +TUNGETTELEVA. +Vaan, herra... + +CYRANO. + Väri ehk' on mielestänne huono? +Tai muoto? Ehkä oon kuin mikä sarvikuono? + +TUNGETTELEVA. +Ei, ei... + +CYRANO. + No miksi sitten töllistellen seistä? -- +Kenties se lienee aivan liian suuri teistä? + +TUNGETTELEVA, änkyttäen. +Ei, se on pieni, pienen-pieni! + +CYRANO. + Tätä nenää +sanotte pieneksi! Mua tuskin voisi enää +pahemmin pilkata!... + +TUNGETTELEVA. + + Oh, taivas! + +CYRANO. + Niin, niin juuri! +Mun nenäni on suuri. Kuuletteko? Suuri! +Te lattanokka, tyhmä, tyhjä, kaistapää, +mä nenästäni ylpeilen, se tietäkää! +Se merkkinä on aina mielen hyvyydestä +ja neron lennosta ja hengen syvyydestä; +se vapaamieliseksi, suoraksi mun näyttää +ja rohkeaksi, kun on tarvis miekkaa käyttää, +niin, semmoiseksi, että itsestänne ette +voi milloinkaan -- ja sen te hyvin tietänette! -- +sellaista ajatella. Mutta teistä hohtaa, +te narrimainen lurjus, juuri tuolta kohtaa... + + Lyö korvalle. + +TUNGETTELEVA. +Ai!... + +CYRANO. + + ... Kasvoiltanne, puute tiedon, älyn, neron, +ja se se juuri tekee kahden miehen eron! + Kääntää hänet ympäri olkapäistä, antaa teon seurata + seuraavia sanoja. +Ja nenänykerönne on vain aihe huoleen: +se nytkin tuottaa teille potkun takapuoleen. + +TUNGETTELEVA. +Ai, apuun! + +CYRANO. + Tietäköön, ken töllistelee mua, +ken nenän vuoksi tahtoo mua halveksua, +jos hän on kunnon mies, niin näin en häntä päästä: +saa potku kyllä jäädä, mutt' en miekkaa säästä! + +DE GUICHE, joka on tullut näyttämöltä markiisien kanssa. +Tää käy jo ikäväksi. + +DE VALVERT, olkapäitään kohauttaen. + Tyhjää kerskailua! + +DE GUICHE. +Vaan miks' ei kukaan hälle vastaa?... + +DE VALVERT. + + Eikö kukaan! +No, eihän vastausta oo vielä tarvittukaan. +Vaan nyt hän saa sen, kunhan odotatte tovin. + Lähestyy Cyranota, asettuu hänen eteensä ja tarkastelee + häntä tyhmän-ylpeästi. +Hm. Teidän nenänne on kovin suuri. + +CYRANO, hyvin vakavasti. + Kovin. + +DE VALVERT, nauraen. +Haa! + +CYRANO, järkähtämättömän levollisesti. + Eikö muuta?... + +DE VALVERT. + Mutta... + +CYRANO. + Tuo ei suinkaan riitä! +Niin kovin paljonhan on sanomista siitä. -- +Vois mahtipontisesti lausua: "Jos saisin +ma moisen nenän, pois sen kohta leikkauttaisin!" +Ja ystävällisesti: "Katso toki tarkkaan, +sun nenäs ettei mene juodessasi sarkkaan!" +Tai kertoin: "Se on kuokka, särkkä, niemenkärki; +ei, niemimaa se on, -- sen sanoo selvä järki!" +Ja ihmetellen: "Kumma on tuo lippaan laatu: +kai siihen mahtumaan on musteet, kynät saatu!" +Hienosti: "Lienette kai lintuin suojelija, +kun mukananne ain' on niille leposija!" +Tai hurjasti: "Kun teidän tupakoidessanne +savua nousee tuosta savupiipustanne, +niin ette ihmetelle, vaikka naapurinne +tois, sammuttaakseen palon, sangon vettä sinne." +Ja varottaen: "Kuulkaa, kuulkaa! Katsokaahan, +tuon nenän paino ettei kaada teitä maahan!" +Tai hellästi: "Te tehkää päivänvarjo, jotta +nenänne kaunis väri säilyis vauriotta!" +Pedanttisesti näin: "Aristophanes keksi +sanoa hippocampelephantcamelokseksi +eläintä, joka on kuin pelkkää luuta ihan: +se kärsäänsä ois hyvin tarvinnut tuon lihan." +Tai seuramiessä: "Tuo lie viime muodin mukaan; +se oiva hattunaula, sit' ei kiellä kukaan!" +Tai liiotellen: "Ei tuon läpi tuulet pääse; +se ei siis kylmene, ja nuhattakin jää se!" +Tai draamallisesti: "Kas, tuohon mahtuu meri; +sen kantajaa ei veessä koskaan hukka peri." +Tai ihaillen: "Ma uskon: hajuvesipuotiin +kai nimikilveksi tuo uljas nenä luotiin." +Tai lyyrillisesti: "Tuo raakunkuori lienee +mi vedenhaltiaansa aaltoin yli vienee." +Tai naivisti: "Viivyn hetken mielin herkin +mä eessä tämän kauniin, jalon muistomerkin." +Tai kunnioittain: "Teill' on soma huvimaja; +te vasta ootte oikein talonomistaja!" +Tai maalaismaisesti: "Kas, tuoko nenä oisi! +Ei, kenties lanttu se tai nauris olla voisi!" +Tai sotilaallisesti: "Joukko ratsuväen +tuon tykin eestä lähtee pakoon säikähtäen." +Tai käytöllisesti: "Se pankaa arvontahan; +ken voittaa sen ja myy, saa varmaan suuren rahan." +Tai muka valitellen vuoksi onnettuuden: +"Tuo nenä riistää kasvoin sopusuhtaisuuden, +vaan niinpä onkin se noin punainen, kun siten +se isäntäänsä pettää aivan pahimmiten". +-- Noin, kutakuinkin, virkkaa olisitte voinut, +jos neron, taidon ääni hiukan teiss' ois soinut; +vaan milloinkaan ei nero, taito tyhmyreissä +oo sellaisissa saanut kotiaan kuin teissä. +Kirjallisuudesta te ehkä tietänette +kirjaimet t, y, h, m, ä, vaan muuta ette! +Ja jos ei kykyäkään teilt' ois puuttunut +huvittaa tällä tavoin näitä kuulijoita, +niin, ennenkuin te osan viisauksia noita +oisitte lausunut, ma oisin suuttunut +ja keskeyttänyt! -- Kyllä itseltäni kuulla +voin tuollaista. Vaan muilta!? Turha sit' on luulla! + +DE GUICHE, tahtoen viedä pois De Valvertin, joka on kuin kivettynyt. +Pois tulkaa! + +DE VALVERT, kuohuksissaan. +Tuo... tuo houkko... jaaritella julkee, +Tuo junkkari, ken ilman hansikkaita kulkee, +kell' ei oo ruusukkeita, röyhelöitä... + +CYRANO. + Niin, +mun täytyy tyytyä vain hengen kauneuksiin! +En pynttää itseäni niinkuin muotihullut: +ei koristeista koskaan miehen mieltä tullut. +Mä ylpeänä ylös otsan kirkkaan nostan +ja solvaajilleni ma solvaukset kostan. +Enemmän kammottaa mua kaikki syrjähypyt +pois kunniasta, kuin mun vaatteitteni rypyt. +Ei kullan kiiltoa mun puvussani tapaa, +vaan oonhan mieleltäni uljas, ylväs, vapaa. +En ruumistani pue muodin pakkopaitaan, +vaan hengen vainion ma jaloudella aitaan. +On rehellisyys mulle otsanauha oivin, +käyn vastaan valhetta ma sanoin salamoivin; +kun tietäni mä kuljen, korkealla pääni, +niin toden voittoa soi kannustinten ääni. + +DE VALVERT. +Vaan, herra... + +CYRANO. + Sanoitte: ei mull' oo hansikkaita. +On yks -- niin, pariton, vaan ei se mitään haita. +Voin silläkin kai jotain tehdä, jollei muuta, +niin saatanhan sen heittää vasten jonkun suuta! + +DE VALVERT. +Oh! -- Lurjus, vintiö, suupaltti, lörppähuuli... + +CYRANO, nostaen lakkiaan ja tervehtien niinkuin De Valvert +olisi esittänyt itsensä. +Ah! -- Cyrano Savinien de Bergerac. + + Naurua. + +DE VALVERT, vimmastuneena. + Te muuli, +te nauta, narri... + +CYRANO, huudahtaen kuin kivusta. + Ai!... + +DE VALVERT, ollen menossa poispäin, kääntyy. + No, mitä vielä? + +CYRANO, onnettoman-näköisesti irvistellen. + Käyttää +mun täytyy sitä, muuten turtuvan se näyttää. +Ai! + +DE VALVERT. + Mikä teill' on? + +CYRANO. + Pois se pyrkii huotrastansa, +tää miekka. + +DE VALVERT, paljastaen miekkansa. + Sama mulle! Mullakin on miekka! + +CYRANO. +Jo sitä epäilinkin. Totta tosiansa! +Te saatte multa kauniin piston! + +DE VALVERT, halveksien. +Runoniekka!... + +CYRANO. + Niin, runoniekka, niin. Sellainen, että kun +hän miekkailee, niin siinä, kesken miekkailun, +ballaadin sepittää hän! + +DE VALVERT. + Mitä!? + +CYRANO. + Epäilette! + +DE VALVERT. +Vaan... + +CYRANO. + Että: eikö aikaa? Että: usko ette! +Ma kolme säkeistöä sorvaan, jokaiseen +kahdeksan säettä. + +DE VALVERT, jalkaa polkien. + Oh! + +CYRANO, jatkaa entiseen tapaansa. + Sitten vielä teen +mä loppuun omistuksen. + +DE VALVERT. + Te... + +CYRANO. + Ja sitten vasta, +kun loppu tulee, pistän! + +DE VALVERT. + Kyllä kerskaamasta +te kohta lakkaatte! + +CYRANO. + Vai kerskaamasta! + +DE VALVERT. + Niin! + +CYRANO, lausuen. +"Baliaadi taistelusta herra Bergeracin +ja alikreivi Rakin." + +DE VALVERT. + No, mitä nyt? + +CYRANO. +Mä nimen vain tein ballaadiin! + +YLEISÖ, kiihottuneena. +"Hei! -- Tehkää tilaa! -- Hiljaa! -- Hauskaa nähdä saamme!" + + Yleisö muodostaa piirin permannolle; markiisit ja upseerit + joutuvat porvarien ja rahvaan sekaan; paashipojat kiipeevät + olkapäille paremmin nähdäkseen. Kaikki naiset seisovat + aitioissa. Oikealla De Guiche ja hänen seurueensa. Vasemmalla + Le Bret, Ragueneau, Cuigy y.m. + +CYRANO, sulkien hetkiseksi silmänsä. +Mä mietin hiukan... Olen valmis. Alkakaamme! + + Tekee niinkuin seuraavassa sanoo. + +Näin kauniisti pois otan lakin, +ja hitaasti liikehtäin +mä irroitan päältäni takin, +vedän miekkani huotrasta näin. +Pari askelta astun päin, +ja -- en sitä suinkaan peitä! -- +olen iloinen sydämessäin, +kun lopuksi pistän teitä. + + Miekkailevat. + +Miks ääneti ollut ette? +Mihin teille ma haavan teen? +Sen rintaanko toivonette? +Vai kaulaanko? Vai sydämeen? +Moni kerskuvi koruineen. -- +Ei miekkani työtään heitä, +käy kohti se täsmälleen: +mä lopuksi pistän teitä! + +Voi kohtalo olla nurja. +Joko katsotte kalventuin? +Oh, olette pelkuri kurja, +joka kulkevi suurin suin. +Ma puhtaaksi turkkinne puin. +On liiaksi monta meitä. +Ei vaalia muuta, kuin: +ma lopuksi pistän teitä. + + Ilmoittaa juhlallisesti. + Omistus: + +Hyvä prinssi, te outoja teitä +pian käytte, sen sanoa voin. +Suon anteeksi teille. Ja... + Asettuu hyökkäysasentoon. + ... noin!... + De Valvert horjuu. Cyrano tervehtii. +ma lopuksi pistän teitä! + +Hyväksymishuutoja. Aitioissa taputetaan käsiä; kukkasia ja +nenäliinoja heitetään. Upseerit ympäröivät Cyranon ja onnittelevat +häntä. Ragueneau hyppii ihastuksissaan. Le Bret on onnellinen ja +liikutettu. De Valvertin ystävät vievät hänet pois. + +YLEISÖ, huutaa pitkään. +Ah! + +ERÄS NAINEN. + Kaunista! + +RATSUMIES. + Niin suuremmoista! + +RAGUENEAU. + Loistavaa! + +ERÄS MARKIISI. +Ja uutta! + +LE BRET. + Mieletöntä! + +ÄÄNIÄ YLEISÖSTÄ, joka tungeksii Cyranon ympärillä. + Harvoin moista saa +ees kuulla! -- Saati nähdä! -- Onnittelen! + +NAISEN ÄÄNI. + Hän +on sankari. + +ERÄS MUSKETTISOTILAS, tulee nopeasti Cyranota kohti, +käsi ojennettuna. + Mun suokaa... Teitä tervehdän! +Teiss' itseni mä tunsin. Aivan haltioiduin. +Ma katsoin, poljin jalkaa, huusin, nauroin, noiduin... + + Poistuu. + +CYRANO. +Ken on hän? + +CUIGY. + D'Artagnan. + +LE BRET, Cyranolle, käyden hänen käsivarteensa. + Nyt hiukan haastellaanko? + +CYRANO. +Kun väki vähenee. + Belleroselle. + Bellerose, mä jäädä saanko? + +BELLEROSE, kunnioittavasti. +No, tietystikin, herra...! + + Ulkoa kuuluu huutoa. + +JODELET, joka on katsonut. + Montfleury se siellä... + +BELLEROSE, juhlallisesti. +Sic transit!... + Muuttaa ääntään; ovenvartialle ja kynttiläinsytyttäjälle. + Lakaiskaa ja sulkekaa. Vaan vielä +ei tarvis sammuttaa. Kun kohta palajamme, +niin pienen harjoituksen pitää halajamme. + + Jodelet ja Bellerose menevät, juhlallisesti + tervehdittyään Cyranota. + +OVENVARTIA, Cyranolle. +No, ettekö te syö? + +CYRANO. + En. + + Ovenvartia poistuu. + +LE BRET, Cyranolle. + Miksi? + +CYRANO. + Siksi, että... + Muuttaa ääntään nähdessään ovenvartian olevan loitolla. +... siks' ettei mull' oo rahaa!... + +LE BRET, tekee sellaisen liikkeen kuin heittäisi rahapussia. + Mutta äsken näytti... +Sun kukkarosi...? + +CYRANO. + Niin, sen kuukausraha täytti! + +LE BRET. +Ja millä elät nyt tän kuukauden? + +CYRANO, nauraen. + Juon vettä! + +LE BRET. +Sa naurat. Hassu oot. Sun olis itselleki... + +CYRANO, keskeyttäen. +Niin, mutta noin se vasta vaikutuksen teki!... + +MYYJÄTÄR, yskähtää pöytänsä takana. +Hm!... + Cyrano ja Le Bret kääntyvät. Myyjätär lähestyy arasti. + Herra... ruoattako jäätte?... sitä sietää +en toki saata. + Osottaen myymäpöytäänsä. + Tässä kaikkea on mulla. + Innokkaasti. +Oi, ottakaa! + +CYRANO, ottaen lakin päästään. + Sä rakas lapsi, ehkä tietää +et voi sa, että siten autetuksi tulla +mies Gaskonjan ei tahdo; ylpeä hän on. +Vaan ehkä kielto loukkais sua! Mahdoton +siis olla ottamatta... + Menee pöydän ääreen ja valitsee. + Rypäleitä, kas! + Tyttö tahtoo antaa hänelle rypäletertun, + hän ottaa vain yhden marjan. +Ei, yksi marja vain!... Ja sitten puolikas +hunajaleipää!... + Taittaa, panee takaisin toisen puolikkaan. + Noin! Ja... + Ottaa lasin, tyttö aikoo kaataa siihen viiniä. + Ei! Vain vettä lasi! + +MYYJÄTÄR. +Oh, eikö vielä jotain? + +LE BRET. + Oih sun hupsuuttasi! + +CYRANO. +Niin vielä jotain. Saanko suudella ma kättä? + + Suutelee tytön ojentamaa kättä kuin se olisi prinsessan käsi. + +MYYJÄTÄR. +Ah, kiitos, herra! + Niiaus. + Hyvää yötä! + + Menee. + + +V KOHTAUS + + CYRANO, LE BRET, sitten Ovenvartia. + +CYRANO, Le Bret'lle. + Kieltämättä +mun nälkä on. Vaan eihän tässä mitään puutu! + Asettuu myymäpöydän eteen ja panee eteensä mesileivän puolikkaan. +Kas, eturuoka!... + ... vesilasin... + Juoma! + ... viinirypälemarjan. + Jälkiruoka! + Istuutuu. + Syömään +siis! + Syöden. + Nyt voit haastella; ma kuulen. + +LE BRET. + Et kai suutu, +jos sua varotan. Nuo hupsut narrit pian +sun arvostelukykyä vie, kun heitä kuulet. +Oot silloin valmis vaikka pääsi seinään lyömään. +Sä nytkin minkälaisen vaikutuksen luulet +esiintymises tehneen? + +CYRANO, syöden mesileipänsä. + Aivan suuremmoisen! + +LE BRET. +Vaan aivan varmaan sentään moni myöskin toisen +sai ajatuksen siitä. Kardinaali... + +CYRANO, ilahtuen. + Hän +siis oli täällä? + +LE BRET. + Hänen mielestään... + +CYRANO. + Hän soi sen +niin kernaasti! + +LE BRET. + Vaan...? + +CYRANO. + Hän on itse kirjailija; +siks usko en, hän että toisten teoksia +sois rääkättävän... + +LE BRET + Näin sä yhä enemmän +saat vihamiehiä! + +CYRANO, syöden rypälemarjansa. + No, kuinka monta niitä +sain nyt? + +LE BRET. + Kuusviidettä. + +CYRANO. + Vähempi eikö riitä? +No, laske! + +LE BRET, + Montfleury, De Guiche, Valvert, Baro, +akatemiia... + +CYRANO. + Kuule, tuo ei muuta oo +kuin ylistystä! + +LE BRET. + Mutta mihin joudut näin sä? +Sä mitä ajattelet? Eihän tuo käy päinsä! + +CYRANO. +Oh, mulla montakin on järjestelmää, joita +voin seurata; on niissä aivan mainioita. + +LE BRET. +Ja mitä niistä seuraat? + +CYRANO. + Yksinkertaisinta. +Niin menetellä tahdon, että ihmetellään +mua aina, kaikessa! + +LE BRET, olkapäitään kohauttaen. + Vai niin. -- Vaan eihän kellään +lie syytä vihata kuin vihaat Montfleurytä! + +CYRANO, nousten. +Oh, sillä miehellä on paksu pää ja pinta, +ja paksu muutenkin hän niin on, ettei tapaa, +jos kuinka koettaa, hän sormellansa napaa. +Ja sentään, aatteles, tuo tynnyri on niitä, +jotk' uskaltavat luulla, että kaikki naiset +on heihin ihastuneet muka. Kaikellaiset +ne tässä! Silmätkin on niinkuin sammakolla. +Ja tuonnoin rohkeni niin röyhkeä hän olla, +ett' antoi katseensa hän suuntautua häneen... +Oh, etanan oon joskus nähnyt viivähtäneen +ma kukkasessa... + +LE BRET, ällistyneenä. + Oisko mahdollista? Sinä... + +CYRANO, katkerasti hymyillen. +Mä lemmin. Niin, niin! Katso! + Syvän vakavasti. + Minä. Juuri minä. + +LE BRET. +Ja saako tietää...? Mulle et oo mitään tästä... + +CYRANO. +En... Mua kyll' ei estä mikään lempimästä, +vaan kuka mua lempis, kuka, tämmöisenä, +kun kulkuani aina kuuluttaa tää nenä: +ei kaikkein ruminkaan, ei kaikkein viheliäisin! +Niin, ketäkö mä lemmin?... Kuinka selittäisin! +Hän kaunein on! + +LE BRET. + Oh! Niinkö! + +CYRANO. + Niin! Kuin kedon kukka, +niin hieno, loistava, niin puhdas. + Painokkaasti. + Kultatukka! + +LE BRET. +Ah, taivas! Ken hän on?... + +CYRANO. + Hän!? Kruunu kaikkien naisten +ja tietämättään vaara meidän, kuolevaisten; +niin, luonnon luoma ansa ihmislasten tiellä! +Hän ruusu on, miss' asuu Amor nuolinensa: +käy liki, katsahda, jo joudut uhriksensa! +Ah, täydellisempää et nähnyt koskaan vielä! +Diana, kulkiessaan teitään, ei niin norja, +ja Venus, noustessansa purteen, ei niin sorja +kuin hän, kun kantotuoliin astuu... + +LE BRET. + Arvaavani +jo luulen! + +CYRANO. + Niin, se kävi ilmi sanoistani. + +LE BRET. +Magdeleine Robin, sun serkkus! + +CYRANO. + Juuri hän. Roxane. + +LE BRET. +No hyvä. Kuuleppas, ma mitä ehdotan: +käy hänen luokseen, sano häntä lempiväsi, +hän sädekehän näkee ympärilläs tänään. + +CYRANO. +Oh! Katsos mua, virka, onko mielestäsi +tää ulkomuoto mulle hyvää tietävänään! +Ei, min' en luulottele! -- Sattuu joskus kyllä, +kun nenä-parkoineni olen kävelyllä +ja kevät-ilta ilmaan tuoksujansa valaa +ja tähdet uneksivin, himmein loistein palaa, +kuun hohdetta kun kaikki välkkyy hopeaista, +ma puistoss' että huomaan kaksi kulkevaista: +mies tukee naista, nainen miehen puoleen taipuu, +he astuu hiljalleen, he onnen-uniin vaipuu -- +niin, sattuu joskus silloin, että minäkin +voin hetkeks' unhottua lemmentoiveihin, +vaan pian herään niistä, pintaan puiston muurin +kun kuvastuupi nenä-raukka piirtein suurin. + +LE BRET, liikutettuna. +Mun kelpo ystäväni! + +CYRANO. + Tuntee toisinansa +niin ruma, hyljätty, niin yksin olevansa... + +LE BRET, tarttuen hänen käteensä. +Sä itket? + +CYRANO. + Minäkö? En! Tuskin koskaan itkin! +Ei! Naurettavaa ois, jos tätä nenää pitkin +sais kyynel vierrä. Minun mielestäni yhä +on kyynel jotain suurta; se on kaunis, pyhä. +En tahdo samentaa sen loistetta ma niin, +se että aiheeks' ivan, pilkan tehtäisiin, +ja siksi joutuis se, jos... + +LE BRET. + Pelkos heitä, veli! +Ma kuulin sanotun: on lempi uhkapeli. + +CYRANO, pudistaen päätään. +Jos lemmin Cleopatraa, silt' en Cesar oo. +Tai Bereniceä, en Titus... + +LE BRET. + Cyrano, +nuo puheet jätä! Entä neros! Rohkeutesi! +Sä näitkös: tyttönen, mi sinun syödäksesi +toi, mitä hällä oli, äsken katseellaan +sua ihaili -- sen saattoi nähdä kuka vaan! + +CYRANO, liikutettuna. +Niin, se on totta. + +LE BRET. + Ja Roxane, -- hän kalpeana +sun miekkailuas katsoi! + +CYRANO. + Niinkö!? + +LE BRET. + Tosi sana! +Hän hämmästynyt on ja ihastunut; enää +vain puhua on tarvis... + +CYRANO. + Jotta vasten nenää +hän naurais!... Muuta pelkää en kuin sitä vainen. + +OVENVARTIA, saattaen jotakin Cyranon luoksi. +Teit' etsitään... + +CYRANO. + No, ken? + Nähden seuralaisnaisen. + Roxanen seura-nainen! + + +VI KOHTAUS + + CYRANO, LE BRET, Seuralaisnainen. + +SEURALAISNAINEN, kohteliain tervehdyksin. +Uljaalta serkulta nyt kuulla haluttaisi, +milloinka hänet yksin, salaa, nähdä saisi. + +CYRANO, ymmällä. +Minutko nähdä?! + +SEURALAISNAINEN, niiaten. + Teidät. -- Olis asiaa. + +CYRANO. +Ois... Mitä...? + +SEURALAISNAINEN, taas niiaten. + Asiaa. + +CYRANO, epäröiden. + Ah, taivas! + +SEURALAISNAINEN. + Aamusella +Saint-Rochin kirkkoon mennään... + +CYRANO, Le Bret'lle. + Taivas! + Seuralaisnaiselle. + Missä saa... + +SEURALAISNAINEN. +Niin, missä haastella vois hetken? Sanokaa! + +CYRANO, ihastuksissaan. +Niin, missä? Missä? + +SEURALAISNAINEN. + Pian! + +CYRANO. + Koen ajatella!... + +SEURALAISNAINEN. +No?!... + +CYRANO. + Niin... Ragueneaun kai luona paras lie... + +SEURALAISNAINEN. +Se missä? + +CYRANO. + Saint-Honorén -- ah, taivas! -- varrella...! + +SEURALAISNAINEN, nousten. + Hyv' on. +Siell' ollaan. Tulkaa sinne. Kello seitsemältä! + +CYRANO. +Ma tulen varmaan. Tulen. + + Seuralaisnainen poistuu. + + +VII KOHTAUS + + CYRANO, LE BRET, sitten Näyttelijöitä, Näyttelijättäriä, + CUIGY, BRISSAILLE, LIGNIÈRE, Ovenvartia, Viulunsoittajia. + +CYRANO, heittäytyen syleilemään Le Bret'tä. + Ah, on mahdoton +mun tätä uskoa! Sain kutsun hältä, hältä!... + +LE BRET. +Viel' ootko surullinen? + +CYRANO. + Tuskin ihmisissä +lie onnellisempaa! Hän huomannut on minut! + +LE BRET. +Niin, tiesinhän mä sen. Oot turhaan murehtinut! + +CYRANO, ilosta suunniltaan. +Ah, on kuin syleillä mun täytyis maailmoita. +Nyt, tiedän, minua ei armeijatkaan voita! +Niin sykkii suoneni kuin tyrskyt vaahtopäiset. +Ei riitä ihmiset nyt mulle... + Huutaa täyttä kurkkua. + Jättiläiset +ma taistoon vaadin. + + Vähää ennen on näyttämölle, taustalle, ilmautunut näyttelijöitä + ja näyttelijättäriä ja sieltä on ruvennut kuulumaan kuiskailua: + harjoitus alkaa. Viulunsoittajat asettuvat paikoilleen. + +ÄÄNI, näyttämöltä. + Hst! Hst! Täällä näytellään! + +CYRANO, nauraen. +Me lähdemmekin pois! + + Nousee; suuresta taustaovesta tulevat Cuigy, Brissaille, useita + upseereja, jotka tukevat aivan juopunutta Lignièreä. + +CUIGY, Cyranolle. + Hoi, kuule! + +CYRANO. + Mikä hätä? + +CUIGY. +Sua muuan juoppolalli etsii! + +CYRANO. + Enhän nää... + +CUIGY. +Hän tässä on! + +CYRANO, tuntien Lignièren. + Lignière! Vaan enhän lainkaan tätä +voi ymmärtää. Hän miksi tulee? + +BRISSAILLE. + Kun ei saa +hän mennä kotiinsa! + +CYRANO. + Miks'ei? + +BRISSAILLE. + No kertokaa! + +LIGNIÈRE, soperrellen ja näyttäen aivan rypistynyttä paperia. +Sain kirjeen... sata miestä... Neslen portin luoksi +on tullut... vaanimaan mua... pienen runon vuoksi... +En kotiin muuta tietä pääse... Ehkä saan +sun luokses tulla... täksi... yöksi... nukkumaan. + +CYRANO. +Sa sanoit: sata miestä! Hyvä: kodissasi +sa nukut! + +LIGNIÈRE, kauhistuen. + Mutta... + +CYRANO, pelottavalla äänellä, näyttäen hänelle sytytettyä lyhtyä, +jota ovenvartia pitelee kuunnellen kummastuneena keskustelua. + Tuossa lyhty! + Lignière ottaa kiireesti lyhdyn. + Saattajasi +ma aion olla. Mars! + Upseereille. + Te, herrat, seuratkaatte, +niin todistajinani siellä olla saatte! + +CUIGY. +Vaan: sata miestä!? + +CYRANO. + Tänään vähempi ei riitä! + + Näyttelijät ja näyttelijättäret ovat tulleet näyttämöltä + erilaisissa puvuissaan. + +LE BRET. +Vaan miksi suojella...? + +CYRANO. + Sa torutko, Le Bret! + +LE BRET. +... tuollaista juoppoa! Ei kukaan siitä kiitä! + +CYRANO, lyöden Lignièreä olkapäille. +Vaan tämä juoppo, tämä viinaleili teki +niin kauniin teon, ettei monet moista tee! +Rakastamansa naisen messussa hän näki +sormensa kostuttavan hiukan vihkiveteen. +Hän, veden halveksija, astui maljan eteen, +sen nosti huulilleen, ja viime tippaan asti +sen joi hän tyhjäksi! + +ERÄS NÄYTTELIJÄTÄR, kamarineidon puvussa. + Ah, kuinka ihanasti +se oli tehty! + +CYRANO. + Eikö totta! + +NÄYTTELIJÄTÄR, toiselle. + Miksi vainoo +nuo sata miestä tuota runoilija-parkaa? + +CYRANO. +Lähdemme! + Upseereille. + Katsoa te saatte. Ykskään ainoo +ei apuun käydä saa, kun päälleni he karkaa! + +II NÄYTTELIJÄTÄR, juosten näyttämöltä. +Mä lähden... + +CYRANO. + Tulkaa! + +III NÄYTTELIJÄTÄR, juosten näyttämöltä; vanhalle näyttelijälle. + Lähde sinäkin, Cassandre!... + +CYRANO. +Niin, kaikki, tohtori ja Isabelle, Leandre, +te kaikki! Äsken täällä huvinäytelmää +mä näyttelin, nyt katsomaan te lähtekää, +mitenkä onnistun ma murhenäytelmässä. +On helyin ympäröimä aina tamburiini; +niin puheenne on hely näihin näytelmiini!... + +KAIKKI NAISET, ilosta hypähdellen. +Niin, mennään! -- Heti! -- Hyvä! -- Takkini? -- Kas tässä! + +JODELET. +Siis mukaan kaikki! + +CYRANO, viulunsoittajille. + Ja te, herrat, viulut soimaan! + Viulunsoittajat liittyvät muodostuvaan kulkueeseen. Näyttämön + reunustalta otetaan sytytetyt kynttilät ja jaetaan ne + yleisölle. Muodostuu soihtukulkue. +Kas, hyvä niin! Ma kuljen hiukan eeltäpäin, + Asettuu joukon etunenään. +mä yksin, luottain omaan miehuuteen ja voimaan +päin pystyin, hatun sulka liehumassa + Heiluttaa hattuaan. + näin, +ylväänä, kunniassaan. Liekkivänä povi +ja sydän hehkuen! Nyt mennään! Auki ovi! + Ovenvartia avaa molemmat ovenpuoliskot. Näkyy hauska + kolkka vanhaa Pariisia kuun valaisemana. +Kas, öinen Pariisi niin kiehtovana hohtaa, +kuun silta alhaalta pois pilvein piiriin johtaa +ja Seinen vaippana on kimmelteinen sumu; +työ taukos, melu laantui, päättyi päivän humu. +-- Niin kauniin näyttämön mä leikilleni saan! + +KAIKKI. +Siis Neslen portille! + +CYRANO, seisten kynnyksellä. + Niin, sinne kuljetaan! + Kääntyy ennen lähtöään I näyttelijättären puoleen. +Te kysyitte, miks' yhtä runoilijaa vastaan +käy sata miestä. Hyvä neiti, mielelläni +sen teille sanon. Siksi... + Vetää miekkansa huotrasta; levollisesti. + siksi ainoastaan, +ett' on tuo runoilija minun ystäväni! + + Lähtee. Kulkue -- Lignière hoiperrellen edellä, -- sitten + näyttelijättäret upseerien käsivarsiin nojaten, -- senjälkeen + näyttelijät hypähdellen, -- lähtee liikkeelle yöhön viulujen + soidessa, kynttiläin lekkuvassa valossa. + + + + +TOINEN NÄYTÖS + + +RUNOILIJAIN RUOKAPAIKKA + +Sokerileipuri Ragueneaun myymälä, avara huone Saint-Honoré ja +l'Arbre-Sec katujen kulmauksessa. Viimemainittu katu näkyy taustassa +oven lasien lävitse aamuruskon ensimäisten säteiden valossa. + +Vasemmalla, etualalla, myymäpöytä ja sen yläpuolella taidetakoinen +rautakaari, jossa riippuu hanhia, ankkoja, kalkkunoita. Suurissa +fajanssimaljakoissa suuria kukkakimppuja, etupäässä keltaisia +päivännoutoja. Samalla sivulla, taempana, laaja takka, jonka edessä, +suurien, pikku kasareita kannattavien rautakoukkujen välissä, paistit +ovat vartaissa pannujen yläpuolella. + +Oikealla, etualalla, ovi. Taka-alalla portaat, jotka johtavat +pieneen korokkeella olevaan huoneeseen; sen sisustus näkyy +avoimista oviluukuista; pöytä, jolla on hieno flanderilainen +kynttiläkruunu huonetta valaisemassa; huoneessa on tapana +syödä ja juoda. Portaiden jatkona oleva puinen pylväskäytävä +näyttää johtavan toisiin samallaisiin huoneisiin. + +Myymälän keskellä on suuri rautarengas, jonka voi nuoralla laskea +alas ja johon on kiinnitetty paisteja; se muodostaa jonkunmoisen +metsänriistakruunun. + +Portaiden alta, hämärästä, näkyy paistinuunin punertava tuli. +Kupariastiat välkkyvät. Paistinvartaita käännellään. Leivoksia +kasoittain. Liikkiöitä riippumassa. Aamukiire. Hätäiset kyökkipojat, +lihavat keittäjät ja pienet pojat tungeksivat toistensa ympärillä. +Päähineissä kanan sulkia ja helmikanan siipiä. Tarjottimilla ja +vasuissa kannetaan monenkaltaisia leivoksia. + +Pöydillä kaakkuja ja eri ruokalajeja. Toiset pöydät, joiden ympärillä +on istuimia, ovat valmiit vastaanottamaan syöjiä ja juojia. Eräässä +nurkassa on pieni pöytä, joka on paperien peittämä. Esiripun noustessa +Ragueneau istuu sen ääressä; hän kirjoittaa. + + +I KOHTAUS + + RAGUENEAU, leipojia, sitten LISE; Ragueneau kirjoittaa + pienen pöydän ääressä intoutuneen näköisenä, laskien sormillaan. + +I LEIPURI, kantaen suurta vatia. +Voikuorrutusta! + +II LEIPURI, kulho tarjottimella. + Parsaa! + +III LEIPURI, tuoden metallivatia. + Paistettua sientä! + +IV LEIPURI, kantaen kristallimaljaa. +Vadelmahyytelöä. + +V LEIPURI, kulho lautasella. + Häränhäntälientä! + +RAGUENEAU, lakaten kirjoittamasta ja nostaen päätään. +Kas, aamuruskon hohde kasareissa kiiltää. +Ragueneau, jo jätä runos, vaikka syäntäs viiltää. +Käy työhös, paista, keitä taaskin ahkerasti. + Nousee. Eräälle keittäjälle, kastia maistettuaan. +Tää liian kirpelää on. Mausta tämä kasti! + +KEITTÄJÄ. +Mitenkä paljon siihen?... + +RAGUENEAU, taas runojaan ajatellen. + Kolme runojalkaa... + Laskee sormillaan. + +KEITTÄJÄ. +Häh?! + +RAGUENEAU. + ... lisää panen... + +KEITTÄJÄ. + Kastiin? + +RAGUENEAU, mennen eteenpäin. + Näin se luistaa alkaa. + +I LEIPURI. +Omenavanukasta! + +II KEITTÄJÄ. + Kaalikääryleitä! + +II LEIPURI. +Sokerikaakku! + +RAGUENEAU, takan ääressä. + Ei! -- Runotar, silmäs peitä; +ne täällä samentaa vois käryävä hiillos! + Eräälle leipurille, näyttäen leivoksia. +Kas, tuohon leipään tuli väärään paikkaan viillos! +Se tehdään keskelle. Niin runon säkeeseen +sesuurin keskelle mä myöskin aina teen! + Toiselle leipurille, näyttäen krokaania. +Sun krokaaniisi tuohon pitäis torni panna! + Oppipojalle, joka paistaa lintuja vartaissa. +Ja sinä siinä oot niin kovin ahkerana. +Se hyvä! Niinhän paistuu makeaksi kana. +Niin, vuoroin paistua sa aina kahden anna, +tuon suuren ja tuon pienen. Niinhän lauluissaan +Malherbe myös vuoroin eri runomittaa käyttää; +se vaihtelua tuo, ja hauskalta se näyttää! + +II OPPIPOIKA, lähestyy, tuoden liinalla peitettyä tarjotinta. +Kun teitä aattelin, niin tätä leipomaan +ma ryhdyin... + + Ottaa liinan pois; näkyy suuri leivoslyyry. + +RAGUENEAU, ihastuneena. + Lyyry! + +OPPIPOIKA. + Niin. Se miellyttääkö teitä? +Se torttutaikinaa on!... + +RAGUENEAU, liikutettuna. + Heelmäleikkeleitä +on koristeina... + +OPPIPOIKA. + Kielet laitoin sokerista! + +RAGUENEAU, antaen hänelle rahaa. +Kas tuossa! Mene, juo mun onnekseni! + Huomaa Lisen, joka tulee. + Jätä +nyt minut! Piiloon raha! Vaimoni! + Liselle, näyttäen hänelle lyyryä. + Kas tätä, +tää eikö ole kaunis!? + +LISE. + Naurettava. + + Panee myymäpöydälle paperitötteröitä. + +RAGUENEAU. + Mutta!... -- + Huomaa tötteröt. +Ah, tötteröitä! -- Taivas! Runovihkosista +oot repinyt... Niin monta herkkää neron heelmää, +niin monta kaunista, niin ihanata teelmää, +niin syämen syvyyksistä suoraan kummunnutta! +Tää bakkantit ja Orfeuksen mieleen tuo! + +LISE, kuivasti. +Niit' enkö muka saisi käyttää hyödyksemme! +Sun runoveikkos syövät täällä, mutta emme +saa muuta maksua! No, edes... + +RAGUENEAU. + Ampiainen! +Sa herjaat! Runoilu on lahja taivahainen! + +LISE. +Ois parempi, kuin että ruo'illasi täytät +nuo taivaalliset, pois sun jättää kaikki nuo +ainaiset soimaukset! + +RAGUENEAU. + Vaan ettet olla suo +ees runojen! Kun niille halveksuntaa näytät... + +LISE. +No mitä? + +RAGUENEAU. + Miten sitten enää proosaa käytät? + + +II KOHTAUS + + Samat, kaksi lasta, jotka tulevat myymälään. + +RAGUENEAU. +Te mitä haluatte? + +I LAPSI. + Kolme piirakkaa. + +RAGUENEAU, antaen. +Kas tässä kolme oikein hyvää, ruskeaa. + +II LAPSI. +Ne saisko paperiin? + +RAGUENEAU, hämmästyneenä, itsekseen. + Yks tötteröistä!! + Lapsiin katsoen. + Että +siis paperiin!? + Ottaa yhden tötterön, ja aikoessaan panna siihen piirakat, lukee. + "Kun yksin Penelope..." -- Ei, +ei tätä! + Panee sen syrjään ja ottaa toisen. Ruvetessaan panemaan + siihen piirakoita lukee. + "Kultakutri Phoibos..." -- Eikä tätä! + Laskee syrjään. + +LISE, kärsimättömänä. +No, mitä vitkastelet? Turhaa viivykettä...! + +RAGUENEAU. +Kas tässä on... + Ottaa kolmannen ja alistuu. + "Philis"... + Itsekseen. + Nyt sonetin ne vei! + +LISE, olkapäitään kohauttaen. +Kai niin on, että ken sen sai, ei sill' oo hätä?! + + Rupeaa järjestämään lautasia eräälle pöydälle. + +RAGUENEAU, käyttäen tilaisuutta hyväkseen, kun Lise on kääntänyt +selkänsä, huutaa jo ovelle ehtineet lapset takaisin. +Pst! -- Lapset! -- Piirakoita saatte vaikka viis, +jos mulle tötterön vain annatte! + + Lapset antavat hänelle takaisin tötterön, ottavat nopeasti + leivokset ja poistuvat. Ragueneau suoristaa paperin ja + rupeaa ääneen lukemaan + + "Philis". +Sun nimees rasvatahra...! + + Cyrano tulee hätäisesti sisään. + + +III KOHTAUS + + RAGUENEAU, LISE, CYRANO, sitten muskettisoturi. + +CYRANO. + Mitä kello? + +RAGUENEAU, tervehtien touhukkaasti. + Kuusi. + +CYRANO, levottomasti. +Siis tunnin päästä!... + + Kulkee edestakaisin myymälässä. + +RAGUENEAU, seuraten häntä. + Bravo! Minä nä'in... + +CYRANO. + Mitä? + +RAGUENEAU. +Sen miekkailunne! + +CYRANO. + Kumman? + +RAGUENEAU. + On siis ollut uusi? +Sen, hotellissa... eilen... ajattelin sitä. + +CYRANO, ylenkatseellisesti. +Ah!... Senkö!... + +RAGUENEAU, ihaillen. + Osasitte uljaan runon laittaa! + +LISE. +Nyt siitä vain hän puhuu. + +CYRANO. + No, se ei kai haittaa! + +RAGUENEAU, asettuen miekkailuasentoon ja ottaen aseekseen +paistinvartaan. +"Mä lopuksi pistän teitä..." "Lopuksi pistän teitä..." + Yhä enemmän innostuen. +"Mä lopuksi..." + +CYRANO. + Mitä kello? + +RAGUENEAU, jää miekkailuasentoon ja katsoo kelloa. + Viisi minuuttia +on yli kuuden... "... pistän teitä!" + Vaihtaa asentoa. + Suuremmoista! +Yht'aikaa miekkailla ja tehdä ballaadia! + +LISE, Cyranolle, joka hänen ohitsensa mennessään on hajamielisesti +puristanut hänen kättään. +Kas, mit' on kädessänne? + +CYRANO. + Turha naarmu. + +LISE, sormeaan heristäen. + Meitä +te varmaan... + +RAGUENEAU. + Vaarassako ootte ollut? + +CYRANO. + Toista +on vaara! + +LISE, jatkaen; kuten äsken. +... varmaan uskotellette!... + +CYRANO. + No miksi +ma uskottelisin! Sen nenä vakuuttaako? +Ken uskottelee, hän näin suuren nenän saako? + Ääntään muuttaen. +Ma vuotan erästä. Näin varhain tulin siksi. +Mun täytyy hänen kanssaan saada yksin olla. + +RAGUENEAU. +Ei... ei se nyt... kun runoilijat... + +LISE, ivallisesti. + Syövät hänet +niin, hänet!... köyhdyttävät! + +CYRANO. + Tällä permannolla +en silloin tahdo muita nähdä. Ymmärtänet! +Ma merkin annan sitten... -- Mitä kello? + +RAGUENEAU. + Vain +kymmentä yli kuuden. + +CYRANO, istuutuen hermostuneesti Ragueneaun pöydän ääreen ja +ottaen paperia. + Kynä...? + +RAGUENEAU, antaen hänelle kynän, joka on hänen korvansa takana. + Tässä! Tää +on joutsenesta! + +MUSKETTISOTURI, suuriviiksinen, tulee ja sanoo jylisevällä äänellä. + Päivää! + + Lise, menee vilkkaasti häntä vastaan. + +CYRANO, kääntyen. + Kuka? + +RAGUENEAU. + Kerran sain +jo teille kertoa... Hän mua hirvittää... +vaan vaimoani... hm... + +CYRANO, loitontaen Ragueneaun viittauksella. + Hst!... Kirjoitanko hälle?... +Ja pyydän...? + Itsekseen. + Mitä tehdä arkuudelle tälle?! + Heittäen pois kynän. +En tohdi puhua, en kirjoittaakaan!... + Ragueneaulle. + Mitä +lie kello? + +RAGUENEAU. + Neljännestä yli kuuden!... + +CYRANO, lyöden rintaansa. + ... sitä, +mit' usein, hyvin usein, mietin... + Tarttuen kynään. + Aatteissani +sen käsi sadasti jo paperille pani, +Ja sanat hellät jäi mun sydämeeni soimaan, +niin että tarvis on vain käydä kopioimaan. +-- Siis kirjoitan! + + Hän kirjoittaa. -- Oven lasien lävitse näkyy ulkopuolella + kulkevien laihojen ja empivien ihmisten varjoja. + + +IV KOHTAUS + + RAGUENEAU, LISE, Muskettisoturi, CYRANO pienen + pöydän ääressä kirjoittaen. Runoilijoita, mustissa, + tahraisissa vaatteissa, sukat syltyssä. + +LISE, tullen Ragueneaun luokse. +Kas, eikös tuossa taas sun roskajoukkos tulle! + +I RUNOILIJA, tulee sisään; Ragueneaulle. +Hei, kunnon runoveikko! + +II RUNOILIJA, samoin; puristaa Ragueneaun käsiä. + Terve, terve sulle! + +III RUNOILIJA. +Sa kotka leipojain! + Haistellen. + Tää tuoksuu suloisalta! + +IV RUNOILIJA. +Sa Phoibos-paistaja! + +V RUNOILIJA. + On suuri taitos valta, +Apollo keittäjä! + + Ragueneau on runoilijain ympäröimänä, häntä syleillään, + hänen käsiään pudistetaan. + +RAGUENEAU. + Oh, teidän seurassanne +on hyvä, hauska olla! -- Tervetultuanne! + +II RUNOILIJA. +Me myöhästyimme hiukan. Neslen portin luoksi +niin paljon kansaa oli tullut. + +RAGUENEAU. + Minkä vuoksi? + +II RUNOILIJA. +Kahdeksan miestä siellä -- lurjuksiksi kuulin +ma heitä sanottavan -- kuoliaina makaa! + +CYRANO, hetkeksi kohottaen päätään. +Ei! Seitsemän kai niitä oli vain! Niin luulin. + + Jatkaa kirjoittamistaan. + +RAGUENEAU, Cyranolle. +Ja ehkä tunnette sen sankarinkin, ken...? + +CYRANO, välinpitämättömästi. +Minäkö? En. En suinkaan! + +LISE, muskettisoturille. + Entä te? + +MUSKETTISOTURI, kiertäen viiksiään. + Ken takaa! + +CYRANO, kirjoittaen; ääntää joskus itsekseen. +Mä lemmin teitä... + +I RUNOILIJA. + Siellä kansanjoukko ties, +ett' oli sata miestä pakoon yksi mies +ajanut... + +II RUNOILIJA. + Siellä oli maahan, sinne tänne, +heitetty aseita jos jotain!... + +CYRANO. + ... silmiänne... + +III RUNOILIJA. +Ja hattuja, niit' oli... + +CYRANO, äskeiseen tapaan. + ... huulienne hurmaa... + +III RUNOILIJA. +... jos kuinka kaukana!... + +I RUNOILIJA. + Ken tuolla tavoin surmaa, +on varmaan pelottava jättiläinen. Selko +hänestä olis hauska saada! + +CYRANO, kuten ennen. + Minut pelko +saa heti valtaansa, kun vain ma teidät näen! + +II RUNOILIJA, leivosta haukaten. +Ragueneau, taas säihkynyt kai lie sun neros säen, +vai kuinka? + +CYRANO, kuten ennen. + ... hän ken lempii teitä... + + Pysähtyy aikoessaan kirjoittaa nimensä alle, + nousee ja panee kirjeen taskuunsa. + + Turha tähän +on panna nimeäni! Itse jättämähän +sen tulen hälle. + +RAGUENEAU, II:lle runoilijalle. + Olen runomuotoon pukea +kokenut erään reseptin... + +III RUNOILIJA, asettuen kermaleivosten lähelle. + Kai meille lukea +sen tahdotte!... + +IV RUNOILIJA, katsoen erästä leivosta. + Tän kaakun vaahtolakki vähän +on vinossa!... + + Haukkaa "vaahtolakin" pois. + +I RUNOILIJA. + Kas, tämä mesileipä varmaan +voi helpommaksi tehdä runonteon vaivan, +kun mantelitkin välkkyy niinkuin silmät armaan! + + Haukkaa mesileipää. + +II RUNOILIJA. +Me kuuntelemme! + +III RUNOILIJA, ottaen leivoksen sormiensa väliin. + Tästä kerma kuohuu aivan. +Tää leivos nauraa! + +II RUNOILIJA, leikaten leivoslyyryä. + Tälle päivälle ei vertaa. +Mua lyyry ravitsee nyt ensimäistä kertaa. + +RAGUENEAU, valmistuu lukemaan runoaan, yskäsee, +laittaa päähinettään, asettuu asentoon. +Se runoresepti... + +II RUNOILIJA, ensimäiselle, tyrkäten häntä kyynärpäällään. + Sä syöt kai aamiaista?! + +I RUNOILIJA, toiselle. +Ja sinä päivällistä!? + +III RUNOILIJA. + Se lie harvinaista! + +RAGUENEAU. +Näin taikina sa tee ja sitten leivo, paista: + + Sokeri ja munat vatkattava on + ensin vaahtohon. + Siihen sopii sekottaa + pisaraisen sitruunaa. + Manteleita vielä sekaan, + niin ei muuta tarvitsekaan. + + Taikinan kun olet valmistanut näin, + muotin kiirehtäin + otat, voilla voidat sen, + siihen kaadat seoksen, + viet sen paikkaan lämpimähän, + siinä annat nousta vähän. + + Hetken päästä uuniin nosta muotti tuo, + siellä olla suo + paistumassa hiljalleen, + kunnes huomaat kypsyneen. + Tarjottava hillon kanssa + kylmänä tai kuumiltansa. + +RUNOILIJAT, suu täynnä. +Oh, mainiota! Hienon-hienoa! + +ERÄS RUNOILIJA, niellen niin että on tukehtua. + Hhh! + +CYRANO. + Kuule! +Sä näitkö, miten vieraas ahmivat? En luule! + +RAGUENEAU, hiljaa hymyillen. +Näin kyllä -- katsomatta! Heitä henno en +mä häiritä. He maksaa hyvin, kuunnellen +mun runojani. Niin, ja tunnen tyydytystä, +kun nerot nälkäiset voi multa saada ruokaa. + +CYRANO, lyöden häntä olkapäälle. +Mä pidän sinusta! + + Ragueneau liittyy ystäviensä seuraan. + + Cyrano seuraa häntä katseellaan, + sanoo sitten hiukan tiukasti: + + Lise! + + Lise, joka on vilkkaassa keskustelussa muskettisoturin + kanssa, hätkähtää ja tulee Cyranota kohti. + + Kysyä mun suokaa: +tuo upseeri, hän teitä..? + +LISE, loukattuna. + + Oh! Mä viettelystä +kyll' osaan välttää!... Tiedän voittaa katseellani! + +CYRANO. +Se katse juuri minut epäilemään pani, +ett' ootte voitettu... + +LISE, kuohuksissaan. + Vaan... + +CYRANO, jyrkästi. + Ystäväni on +Ragueneau! En hälle siksi naurettavan sallis. +Ja nimen kunnia on jokaiselle kallis! + +LISE. +Vaan... + +CYRANO, kohottaen ääntään sen verran että muskettisoturi kuulee. + Väärin ymmärtää lie teidän mahdoton!... + + Tervehtii muskettisoturia ja menee taustaovelle, + kelloa katsottuaan, ja rupeaa katselemaan ulos. + +LISE, muskettisoturille, joka yksinkertaisesti on vastannut +Cyranon tervehdykseen. +Mä oikein hämmästyn. Teit' ymmärrä en enää. +Vastatkaa... ivatkaahan nenää... + +MUSKETTISOTURI. + Nenää... nenää... + + Poistuu nopeasti; Lise seuraa. + +CYRANO, taustaovelta, tehden Ragueneaulle merkin, +että hänen on vietävä runoilijat pois. +Pst! + +RAGUENEAU, osoittaen runoilijoille oikeata ovea. + Paras mennä tuonne!... + +CYRANO, kärsimättömästi. + Pst! Pst!... + +RAGUENEAU, vieden pois runoilijat. + Siellä saamme +lukea runoja... + +I RUNOILIJA, epätoivossaan, suu täynnä. + Vaan kaakut!... + +II RUNOILIJA. + Ottakaamme +ne mukaan! + + He menevät kaikki Ragueneaun jälestä, kuin juhlasaatossa, + tyhjennettyään tarjottimia. + + +V KOHTAUS + + CYRANO, ROXANE, Seuralaisnainen. + +CYRANO. + Toivoa jos huomaan olevaksi, +niin otan kirjeen esiin. + + Roxane naamioituna, seuralaisnainen mukanaan, näkyy oven + lasien takaa. Cyrano avaa nopeasti oven. + + Sisään!... + + Menee seuralaisnaisen luo. + + Sanaa kaksi +vain! + +SEURALAISNAINEN. + Vaikka neljä! + +CYRANO. + Kuulkaa, tokko makeisista +te pitänette? + +SEURALAISNAINEN. + Pidän! Oikein kuollakseni. + +CYRANO, sieppaa paperitötteröitä myymäpöydältä. +Kas, Benseradin runo!... + +SEURALAISNAINEN, surkean näköisenä. + Oih!... + +CYRANO, täyttää tötterön. + Niin, sinne meni +kaneelikaakku! + +SEURALAISNAINEN, muotoaan muuttaen. + Ah! + +CYRANO. + Ja hillopiirahista +te pidättekö? + +SEURALAISNAINEN. + Oi, en parempaa ma tiedä! + +CYRANO. +Chapelainin lauluihin ma niitä kuusi panen. +Ja Saint-Amantin runoon kolme uskaltanen +sokeriässää...? + +SEURALAISNAINEN. + Luulen: enempää en siedä! + +CYRANO. +Jokunen leivos?... Eikö?! + Ojentaa hänelle täysinäiset tötteröt. + Ehkä menisitte +nyt hetkiseksi! + +SEURALAISNAINEN. + Mutta... + +CYRANO, työntäen häntä ulos. + Tulkaa vasta sitte, +kun kaikki ootte syönyt! + + Sulkee oven, kääntyy Roxaneen päin ja pysähtyy, + lakki kädessä, kunnioittavan välimatkan päähän. + + +VI KOHTAUS + + CYRANO, ROXANE, SEURALAISNAINEN, hetkisen. + +CYRANO. + Siunaan riemuisana +ma tätä hetkeä, kun näen, että ette +mua unhottanut, vaan mua joskus aattelette! +Tulitte kysymään... puhumaan...? + +ROXANE, joka on poistanut naamionsa. + Ensin sana +vain kiitokseksi siitä, mitä eilen teitte. +Tuon hupsun, josta miekkailussa voiton veitte, +on muuan suuri herra, joka minuun muka +on ihastunut... + +CYRANO. + Niin, de Guiche! + +ROXANE, katsoen maahan. + ... mun miehekseni +määrännyt... Ois kai pakko ottaa mun jos kuka! + +CYRANO, kumartaen. +Siis kun ma silloin hiukan leikin miekkoineni, +ei tapahtunut se vain suuren nenän vuoksi. +Ei! Silmienne loiston tähden verta juoksi! + +ROXANE. +Ja sitten... tahtoisin... Vaan jotta tehdä voisin +sen, mitä aion, taas ma olevani soisin +kuin sisar teille... niinkuin lasna, silloin kuin +me puistossanne juostiin leikein, kisailuin... + +CYRANO. +Kotiini joka kesä silloin tulitte!... + +ROXANE. +Puumiekoin taistelitte silloin urhon lailla!... + +CYRANO. +Te kukka kutreissanne aina kulitte... + +ROXANE. +Se oli leikin aikaa... + +CYRANO. + Aikaa huolta vailla... + +ROXANE. +Jos mitä pyysin, teitte aina riemuiten... + +CYRANO. +Te lyhyin hamein silloin olitte Madeleine... + +ROXANE. +Olinko kaunis silloin? + +CYRANO. + Ette ollut ruma. + +ROXANE. +On mielessäni vielä moni tapahtuma, +mi tuolloin sattui. Jos te haavan saitte milloin, +ma muka äitinänne olin aina silloin +ja sanoin ankarasti: + Tarttuen Cyranon käteen. + "Jokos taas sait haavan!" + Vaikenee hämmästyneenä. +Oh! Mitä?! + Cyrano tahtoo vetää pois kätensä. + Ei, mä katson!... Enpä luullut saavan +nyt, tällä kertaa... -- Mitä merkitsee tää tässä? + +CYRANO. +Ma Neslen postill' olin hiukan leikkimässä. + +ROXANE, istuutuu pöydälle, kastaa nenäliinansa vesilasissa. +Mun suokaa!... + +CYRANO, istuutuen hänkin. + Oh, niin hellä, äidillinen, hyvä! + +ROXANE. +Tää haavahan on oikein vaarallinen, syvä! +Sanokaa, kuinka monta oli teitä vastaan! + +CYRANO. +Ei kovin monta. Ehkä sata ainoastaan. + +ROXANE. +Mi... mitä!? Kertokaa! + +CYRANO. + Ei. Ensin kertonette +te mulle sen, mit' äsken uskaltanut ette! + +ROXANE, päästämättä hänen kättään. +Niin, äsken tosiaankin arvelutti mua. +Nyt lapsuusmuistoista oon saanut rohkaisua. +Mä lemmin... + +CYRANO. + Ah! + +ROXANE. + Vaan hän ei tiedä sitä vielä. + +CYRANO. +Ah! + +ROXANE. + Tuskin aavistaakaan... + +CYRANO. + Ah! + +ROXANE. + Vaan kohta saa +hän tietää sen. + +CYRANO. + Ah! + +ROXANE. + Hän mua, tiedän, rakastaa, +vaan salaa multa sitä yhä pelkomiellä. + +CYRANO. +Ah! + +ROXANE. + Teidän kädessänne kuumetta on varmaan! +-- Vaan usein katseestaan luin tunnustuksen armaan. + +CYRANO. +Ah! + +ROXANE, saaden valmiiksi nenäliinasta tekemänsä siteen. + Ajatelkaapas, hän samaan rykmenttiin, +kuin tekin, kuuluu... + +CYRANO. + Ah! + +ROXANE, nauraen. + Niin mulle kerrottiin. +Ja samaan komppaniaan... + +CYRANO. + Ah! + +ROXANE. + Hän, tietkää, on +niin viisas, nerokas, niin nuori, pelvoton +ja kaunis... + +CYRANO, nousee aivan kalpeana. + Kaunis! + +ROXANE. + Mitä!? Mikä teille tuli? + +CYRANO. +Ei mitään... Ei... + Näyttää kättänsä. Hymyillen. + Tää haava! + +ROXANE. + Sydämeni suli, +kun hänet näin! -- Oi niin, en tunne häntä, vain +.. niin... näytännöissä vain mä hänet nähdä sain! + +CYRANO. +Siis ette haastelleetkaan ole? + +ROXANE. + Katseillamme +vain! + +CYRANO. + Kuinka sitten tietää voitte...? + +ROXANE. + Kulkeissamme +me usein kuulemme, kun puhutaan. + +CYRANO. + Hän siis +-- vai kuinka? -- kuuluu kaartiin? + +ROXANE. + Niin. + +CYRANO. + Ja nimeltään? + +ROXANE. +Christian de Neuvillette. + +CYRANO. + Ei kaartiin sittenkään +hän kuulu! + +ROXANE. + Kapteeni Carbon de Castel-Jaloux +niin sanoi. + +CYRANO. + Siis hän kuuluu. -- Mutta siitä viis! -- +Nyt lemmenpaula hälle pian valmistuu! +-- Vaan te... + +SEURALAISNAINEN, avaten taustaoven. + Ne loppuivat. + +CYRANO. + Vaan jäihän pusseihinne +runoja, tarkemmin jos katsahdatte sinne! + +SEURALAISNAINEN. +Ah, niin... + + Poistuu. + +CYRANO. + Te rakastatte puhetta, mi sois +suloa, olis neron tulkki. Vaan jos ois +hän tyhmä! + +ROXANE. + Epäilyksen tuon jo kutrit poistaa! +D'Urfénkaan sankareilla niin ei voi ne loistaa! + +CYRANO. +Vaan ehkä sanoiltaan hän -- kukapa sen takaa! -- +on yhtä ruma kuin on kaunis kutreiltansa! + +ROXANE. +Ei, -- puheensa on niinkuin runoa! Se vakaa +on uskoni! + +CYRANO. + Niin, niin, kun viikset vain on somat, +niin silloin miehellä on taidot tavattomat! +-- Vaan jos hän sittenkin ois tyhmä?... + +ROXANE, jalkaa polkien. + Tosiansa! +Se kuolemani ois! + +CYRANO, hetken kuluttua. + Te kutsutitte tänne +mun teitä kuulemaan. Vaan miksi mielestänne +mun tämä tietää piti? + +ROXANE. + Sanottu on mulle, +kaikk' että miehet teidän komppaniassanne +lie Gaskonjasta... + +CYRANO. + Sekä ettei ketään tulle +tuon joukon pariin, ilman ettei siellä panne +he häntä tiukalle, jos vain ei Gaskonjasta +hän ole. Niinhän? + +ROXANE. + Juuri niin. Ja senpä vuoksi +mä hänen takiansa pelkäsin! + +CYRANO, hammasta purren. + Ei syyttä! + +ROXANE. +Vaan silloin ajattelin: lähden teidän luoksi; +kun teille puhun, ette pientä ystävyyttä +te multa kiellä -- te, jok' eilen olevanne +näytitte voimakas ja suuri taidoltanne, +kun pöyhkyriä kurititte! -- vaan te hälle +apua suotte. + +CYRANO. + Hyvä! Serkun ystävälle +ma lupaan puolustaja olla! + +ROXANE. + Kiitos! Teihin +ma aina kiintymystä tunsin. + +CYRANO. + Niin, niin, meihin! + +ROXANE. +Te hänen ystävänsä ootte? + +CYRANO. + Jos ei muun, +niin teidän vuoksi! + +ROXANE. + Hän ei kaksintaisteluun +kai joudu? Estättehän!? + +CYRANO. + Kyllä! Sen ma takaan! + +ROXANE. +Mä pidän teistä paljon! + Panee nopeasti kasvoilleen naamion ja harson; hajamielisesti. + Mutta todellakaan +te ette kertonut oo siitä yöllisestä!.. +Ei! Minun täytyy mennä! Varmaan kamalata +se oli kovin! Ajatella, että sata...! +Sanokaa hänelle, hän että kirjoittaisi... + Heittää hänelle lentosuukkosen. +Oh, pidän teistä paljon! + +CYRANO. + Niin, niin! + +ROXANE. + Ettei kestä +vain kauaa, ennenkuin ma kirjeen saan! -- Me kaksi, +me oomme ystäviä. Niinhän!? + +CYRANO. + Niin, niin! + +ROXANE. + Taisi +jo tulla viivytyksi liikaa. -- Rohkeaksi +oon teidät tiennyt. Mutta sata miestä! En +nyt kuitenkaan ma ehdi... Vaan niin uljast' ette +lie toista työtä tehnyt! Sen kai myöntänette! + +CYRANO, kumartaen. +Kentiesi uljaampi on työni viimeinen! + + Roxane menee. Cyrano jää liikkumattomana paikoilleen, katse + maahan luotuna. Hiljaisuus. Oikeanpuoleinen ovi avautuu. + Ragueneau pistää siitä päänsä. + + +VII KOHTAUS + + CYRANO, RAGUENEAU, Runoilijat, CARBON DE CASTEL-JALOUX, + Sotureita, Kansaa y.m., sitten DE GUICHE. + +RAGUENEAU. +Jo saako tulla? + +CYRANO, liikahtamatta. + Saa. + + Ragueneau antaa merkin ja hänen ystävänsä tulevat sisään. + Samassa näkyy taustaovella Carbon de Castel-Jaloux kaartin + kapteenin puvussa. Huomatessaan Cyranon hän rupeaa viittomaan. + +CARBON DE CASTEL-JALOUX. + Hän tääll' on! + +CYRANO, päätään nostaen. + Kapteenini!... + +CARBON, riemuissaan. +Me kaikki tiedämme! Sa urho! Upseerini +sua oottavat. Noin kolmekymmentä on meitä. + +CYRANO, epäröiden. +Vaan... + +CARBON. + Tule mukaan; kovin ilahdutat heitä! + Tahtoen viedä hänet muassaan. +No, tule! + +CYRANO. + En! + +CARBON. + He ovat tuossa vastapäätä +Kultaisen Tähden kapakassa. Pian päätä! + +CYRANO. +En tule! + +CARBON, menee ovelle ja huutaa siitä ulos jylisevällä äänellä. + Sankarimme kieltäytyy. Siis tänne +te tulkaa! + +ÄÄNI, ulkoa. + Mainiota! + + Ulkoa kuuluu lähestyvää hälyä, miekkojen kalinaa ja + saappaiden kolinaa. + +CARBON, käsiään hykertäen. + Kuule, ystäväsi +jo käyvät yli kadun!... + +GASKONJALAIS-UPSEERIT, tullen myymälään. + Suurta! -- Suuremmoista! -- +Hei! -- Urho! -- Miesten mies! -- Ei vertaistaan oo toista! -- + +RAGUENEAU, Cyranolle, peloissaan. +Kaikk' onko Gaskonjasta teidän ystävänne? + +UPSEERIT. +On! Kaikki! + +ERÄS UPSEERI, Cyranolle. + Hyvä! + +CYRANO. + Herra parooni! + +II UPSEERI, pudistaen Cyranon kättä. + Tää käsi +puristaa saako...? + +CYRANO. + Herra...! + +III UPSEERI. + Kaikki kerrassansa: +eläköön! + +IV UPSEERI. + Syleillä mun suokaa teitä nyt! + +CYRANO. +Oo, herra parooni! + +V UPSEERI. + Te kaikkein syleilyt +nyt saatte ottaa vastaan! + + Syleilyä. + +CYRANO, tietämättä kenelle vastata. + Parooni!... ah, minä...! + +RAGUENEAU. +Kaikk' ootte paroneita? + +UPSEERIT. + Kaikki! + +RAGUENEAU. + Tosiansa! + +I UPSEERI. +Ritarikilvistämme torni tulis! + +LE BRET, tulee sisään ja rientää Cyranon luokse. + Kansa +sua etsii. Kaikki ovat aivan innoissansa! +Ne eell' on, jotka yöllä kanssas oli... + +CYRANO, pelästyneenä. + Sinä +et kai oo sanonut, mä missä olen...? + +LE BRET, käsiään hykertäen. + Kyllä! + +ERÄS PORVARI, tulee sisään useiden seuraamana. +Marais'sta tuomme teille... koko korttelista... +sulimmat kiitokset! Me ihailemme teitä, +me kaikki! + + Ulkopuolella oleva katu tulee täyteen ihmisiä. Kantotuoleja + ja vaunuja pysähtyy sinne. + +LE BRET, hymyillen, matalalla äänellä Cyranolle. + Ja Roxane! + +CYRANO, nopeasti. + Sä kysymykses heitä! + +KANSANJOUKKO, huutaa ulkopuolella. +Hoi! Cyrano! + + Meluava väkijoukko tunkeutuu myymälään. Tungosta. Huudahduksia. + +RAGUENEAU, seisoo pöydällä. + Heh! Puoti täyttyy katsojista! +He särkee kaikki! Suuremmoista! + +ERI HENKILÖITÄ, Cyranon ympärillä. + Ystäväni!... +Mun ystäväni!... + +CYRANO. + On niin kummaa mielestäni, +ett' on näin paljon tänään ystäviä mulla!... + +LE BRET, ihastuneena. +Sun suuri tekos...! + +NUORI MARKIISI, kädet ojona. + Jospa tiedossa ois sulla...! + +CYRANO. +Vai sulla!... Sulla!... Millä ihmeen ilveilyllä +mua kummastutatte...! + +II MARKIISI. + Ois eräs nainen, kellä +ois halu... Esittäisin... + +CYRANO, kylmästi. + Kuka esitellä +saa teidät? + +LE BRET, ällistyneenä. + Mutta...! + +CYRANO. + Vaiti! + +KYNÄNIEKKA, kirjoitusneuvoineen, + Ehkä tohtia +vois tiedustella joitakuita kohtia!? + +CYRANO. +Ei! Turha vaiva! + +LE BRET, nykäisten häntä kyynärpäästä. + Se on Théophraste Renaudot, +sanoman julkaisija... + +CYRANO. + Minä siitä viis! + +LE BRET. +... paperin, joss' on uutisia! Etkö oo +sa kuullut siitä? Se on varmaan aate, jolla +on tulevaisuus eessään! + +RUNOILIJA, lähentyen Cyranota. + Herra... + +CYRANO. +Vielä siis! + +RUNOILIJA. + Niin rohkea ma olen uskaltanut olla, +ett' olen pentacrostikonin nimellenne +runoillut... + +JOKU, lähentyen. + Herra... + +CYRANO. + Riittää jo! + + Liikettä. Järjestäydytään. De Guiche tulee upseerien + saattamana, Cuigy Brissaille, upseerit jotka lähtivät + Cyranon mukaan ensi näytöksen alussa. Cuigy tulee + nopeasti Cyranon luokse. + +CUIGY. + De Guiche! + Mutinaa. Kaikki riveissä. + Hän lie +marsalkka Gastionin puolesta... + +DE GUICHE, tervehtien Cyranota. + Niin, sain +sen tänne tulla tuomaan teidän tiedoksenne, +hän että ihaileepi suurta urhotyötä, +jost' on hän kuullut... + +KANSA. + Hyvä! + +CYRANO, kumartaen. + Siinä tuntee kai +hän oman urhoutensa! + +DE GUICHE. + Jollei olleet myötä +nää herrat olis, tuskin uskonut hän ois, +ett' on se lainkaan totta! + +CUIGY. + Mutta nyt ei vois +hän epäillä! + +LE BRET, Cyranolle, joka näyttää olevan omissa ajatuksissaan. + Vaan... + +CYRANO. + Vaiti! + +LE BRET. + Tuskin ymmärtänen, +ett' annat kärsiväsi noin sä nähdä hänen. + +CYRANO, vavahtaen ja suoristautuen. +Ett' annan?! Tuskani tuon esiin kaikkein nähden!? + Käy kärsimättömäksi; pullistaa rintaansa. +Saat nähdä! + +DE GUICHE, jonka korvaan Cuigy on supattanut. + Tämän suuren urhotyönne tähden +te varmaan ylenette upseerina. -- Niinkö +lie, että Gaskonjasta ootte? + +ERÄS UPSEERI, jylhällä äänellä. + Totta vie! + +CYRANO. +Niin on! + +DE GUICHE, katsoen gaskonjalaisia, jotka ovat ryhmittyneet Cyranon +taakse. + Siis totta heihin, noihin ylpeisiinkö +te kuulutte? Se joukko hupsu on... + +II UPSEERI, uhkaavasti. + Vai on! + +DE GUICHE. +Ah, ah! Nää herrat kaikki lienevätkin heitä, +kosk' eivät uhmakasta mieltään nytkään peitä?... + +UPSEERI. +Niin oomme! + +CARBON. + Cyrano! + +CYRANO. + Kapteeni? + +CARBON. + Outohon +on seuraan, näen, kreivi tullut. Ehkä siksi +sä tahdot esitellä... tehdä tuttaviksi! + +CYRANO, astuu pari askelta De Guicheä kohti, näyttää tovereitaan. + + Täm' on Gaskonjan poikien joukko, + meill' on kapteeni Castel-Jaloux. + Ne sanovat: hupsu ja houkko + on Gaskonjan poikien joukko! + Vaan vaikka sen valheet saarti, + se sentään on kunnian kaarti + tämä Gaskonjan poikien joukko, + joll' on kapteeni Castel-Jaloux. + + Näkö kotkan ja kontion hampaat, + jalat haikaran meillä on. + Pois väistyvät konnat kuin lampaat, + näkö kotkan ja kontion hampaat + kun uhkaa, -- kun töyhtömme häilyy + ja miekkamme päivässä päilyy. + Näkö kotkan ja kontion hampaat + on vastustus voittamaton. + + Ne sättivät moukiksi meitä, + nimet öykkärin, uhmarin suo. + Vaan vaikka ne sättivät meitä, + ei varjoa meihin se heitä; + ja jos joku hampaita näyttää, + niin miekkaamme taidamme käyttää; + sitä huotraansa emme me peitä, + se puhdasta jälkeä luo! + + Moni lemmenkateeksi tullut + on vuoksemme aviomies. + Ovat naiset meihin kuin hullut. + Moni lemmenkateeksi tullut + on siksi. Meist' uljuus hohtaa, + se ei vastusta missään kohtaa! + Moni lemmenkateeks' on tullut! + ken oletkin, tiedä ties! + +DE GUICHE, huolimattomana istuen nojatuolissa, jonka Ragueneau +nopeasti on tuonut. +Koruna luonansa nyt moni pitää tapaa +runoilijaa. -- Te ehkä siksi ryhtyisitte +mun luokseni? + +CYRANO. + En, kreivi! Tahdon olla vapaa! + +DE GUICHE. +Mun enoani, Richelieutä, miellytitte +te eilen. Esittäisin teidät joskus hälle. + +LE BRET, häikäistynä. +Ah! Suuri Luoja! + +DE GUICHE. + Kuulin, että näytelmänkin +te ootte tehnyt? + +LE BRET, kuiskaa Cyranolle. + Ah, jos "Agrippines" hänkin +sais kuulla! + +DE GUICHE. + Lukekaa se hälle! + +CYRANO, kiusausta tuntien, hiukan ihastuneena. + Tosiaankin, +jos... + +DE GUICHE. + Hän on mestari. Hän runon tekijälle +voi monet neuvot antaa. Korjata hän voisi... + +CYRANO, jonka kasvot ovat heti synkenneet. +Oh, mahdotonta, kreivi! Min' en muuttaa soisi +ees yhtä pilkkua... + +DE GUICHE. + Vaan hyvä maksamaankin +hän on, jos joku runo häntä miellyttää. + +CYRANO. +Mut aina parhaimmaksi palkakseni jää +se, ett' oon tyytyväinen, itsellein kun luen +mä sitä, minkä ensin runopukuun puen. + +DE GUICHE. +Te ootte ylpeä! + +CYRANO. + Sen huomaatteko tekin! + +GASKONJALAIS-SOTURI, tulee miekkaansa pistettyinä lakkeja, joissa +on rikkinäiset töyhdöt ja jotka ovat tahrautuneita. +Kas, Cyrano! Kas, niitä, joita höyhennitte, +te eilis-iltana näin paljon köyhennitte: +nää hatut, töyhdöt ovat pakenijain... + +CARBON. + Sekin +on sotasaalis! + +LÄSNÄOLIJAT, nauraen. + Ah! Ah! Ah! + +CUIGY. + Kai senkin herran +sisua kirveltänee tänään jonkun verran, +ken järjesti tuon leikin! + +BRISSAILLE. + Kukahan se lie? + +DE GUICHE. +Se olen minä. + Nauru taukoaa. + Tahdoin hiukan opettaa +erästä riimiseppää... juoppoa... + + Kiusallinen äänettömyys. + +SOTURI, hiljaa Cyranolle, näyttäen saalistaan. + Vaan mitä +me näillä teemme? + +CYRANO, ottaen miekan, jossa päähineet ovat, antaa niiden +liukua De Guichen jalkoihin, tekee kunniaa. + Ehkä herra kreivi vie +ne ystävilleen! Olkaa hyvä, ottakaa! + +DE GUICHE, nousee, jyrkästi. +Mä lähden. Kantajani tänne! + Cyranolle, rajusti. + Sanokaahan... + +CYRANO. +No! + +ÄÄNI, kadulla, huutaen. + Kreivin kantajat! + +DE GUICHE, joka on saanut itsensä hillityksi, hymyillen. + On kirja, jolla on +nimenä "Don Quichotte". Te ette ehkä sitä +oo lukenut? + +CYRANO. + Oon kyllä. On kuin oma suku +siin' esiintyisi! + +DE GUICHE. + Niinpä ajatelkaa... + +KANTAJA, tulee taustalle. + Täällä +on kantotuoli. + +DE GUICHE. + ... tuulimyllyseikkailua! + +CYRANO, kunniaa tehden. +Sen muistan aivan hyvin: kolmastoista luku. + +DE GUICHE. +Kun sellaisia vastaan alkaa taistelon... + +CYRANO. +Nyt luulen, herra kreivi, osuneenne harhaan... +Kai tuulihattuin kanss' en käy mä kamppailua? + +DE GUICHE. +... hän aivan arvaamattaan myllyn siiven päällä +voi lentää rapakkoon!... + +CYRANO. + Tai suoraan tähtitarhaan! + + De Guiche lähtee. Nähdään hänen nousevan kantotuoliin. Hänen + mukanaan tulleet herrat menevät myöskin, supattaen. Le Bret + saattelee heitä. Kansanjoukko poistuu. + + +VIII KOHTAUS + + CYRANO, LE BRET, Gaskonjalais-soturit, jotka ovat asettuneet + oikealle ja vasemmalle ja joille tuodaan juotavaa ja syötävää. + +CYRANO, tervehtien pilkallisesti lähteviä, jotka eivät uskalla +vastata tervehdyksiin. +Hyvästi, herrat! + +LE BRET, palaa saattamasta, murheissaan, kohauttaen käsivarsiaan. + Kyll' on siinä koreutta... + +CYRANO. +Ma arvaan, että nyt taas moitit!... + +LE BRET. + Niin, sa parhaan +suot tilaisuuden aina käsistäsi luistaa. +Sä liiottelet. + +CYRANO. + Niinkö?! Liiottelen! Mutta +sit' enhän kielläkään! + +LE BRET, riemuiten. + Ah! + +CYRANO. + Sun vain sopii muistaa, +ett' esimerkki muille on tää liiottelu, +ja mulle periaate -- eikä mikään lelu! + +LE BRET. +Soturikorskeutes jos joskus jäädä soisit, +niin suureen maineeseen ja arvoon nousta voisit. + +CYRANO. +Kai turvaks' etsittävä mun ois joku, kellä +on valtaa; murattina sitten kiemurrellen +omatta voimattaan niin päästä vähitellen +vois ylöspäin! Ei, kiitos, niin ei menetellä +voi koskaan kunnon mies! Tai ehkä runoin somin +mun pitäis ylistää mies kaikkein arvottomin, +ken kultaa antais? Narriks tulla vähin erin, +ett' ehkä nauramaan sais jonkun ministerin? +Ei, kiitos! Taikka ehkä vatsaa jumaloiden +ja valtain porstuvissa aina pokkuroiden +mun olis näytettävä, miten voittaa pelin +voi kontaten ja kulkein nöyrin, köyrin selin? +Ei, kiitos! Liehakoida siksi mun kai pitäis, +ett' itselleni siitä oiva laiho itäis? +Ei, kiitos! Ajatella: tuo on mustan-musta, +ja hälle tuhlata suloista suitsutusta! +Ei, kiitos! Tungeksia ylemmäksi yhä, +niin ett' on viimein pikku suuruus, tekopyhä! +Tai purjehtia eespäin pulskin runoriimein, +ett' ehkä vanhat naiset hymyn soisi viimein? +Ei, kiitos! Runoistansa maksaa De Sercylle, +hän että painatuksen arvon soisi niille? +Ei, kiitos! Olla paavi niiden, jotka aina +on kapakoissa, -- niiden, joit' ei järki paina? +Ei, kiitos, ei! Sen sijaan, että kannustimen +runoiluun etsis, hakee runollensa nimen? +Ei, kiitos! Kurjille vain näyttää neron voimaa, +pelätä, että joku kynäniekka soimaa; +alati aatteissansa käydä anomaan: +"kun kerran nimensä sais 'Ranskan Sanomaan'!" +Ei, kiitos! Punnita, mi hyvin kannattaisi, +mist' anomuksiin aina parhaan sanan saisi, +ja ajatella, että -- sitä toivotteko! -- +vierailut hauskempia on kuin runon teko? +Ei, kiitos! Ei! Ei! Ei! Vaan laulaa, unelmoida +ja naurain käydä, yksin, vapaa olla voida, +terästä katseessa ja sointuvana ääni +ja töyhtö liehumassa päällä pystyn pääni; +mist' asiasta hyvään taistoon vaatia +tai kaikki leikiks' ottaa, laulu laatia! +Työss' olla pyrkimättä kunniaan tai muuhun, +mutt' aatoksissaan tehdä retki vaikka kuuhun! +Vain sitä kirjoittaa, mi lähtee sydämestä, +ja olla iloinen myös aivan vähäisestä: +kukista, hedelmistä, lehdistäkin, jos +ne antimia on sun oman puistikkos! +Jos silloin sattuu, että mainetta saat niittää, +ei ketään Cesaria tarvitse sun kiittää, +et ole loinen, joka nousee toista pitkin, +on omaa työtäsi, jos kauas pääsisitkin; +parempi loitota kuin käydä lähetyksin, +ja paras pyrkiä on yksin -- aivan yksin! + +LE BRET. +Niin, aivan yksin! Hyvä! Mutta kaikki vastaan +jos ovat! -- Mikä hitto antoi oikeastaan +tuon taidon sulle: kaikki vihamielisiksi +itselles saada? + +CYRANO. + Kai sen taidon sain ma siksi, +ma etten ystäväksi tahdo teidän lailla +jokaista, jost' en tiedä, vaikk' ois mieltä vailla. +Ei, tervehdyksenäni aina, Herra ties, +ma huudan mieluisammin: uusi vihamies! + +LE BRET. +Oh, tuo on erhettä! + +CYRANO. + Se on mun vikojani. +Miellyttämättä olla on mun ilonani. +Mä pidän siitä, että mua vihataan! +Jos tietäisitte, kuinka hyvä kulkuaan +on tehdä väkipuukon välkkyessä surmaa, +ja kuinka mieltä nostaa, huvittaa ja hurmaa, +kun viha, kademieli lauluansa laulaa! +-- Nuo hupsut ystävät, joill' aina itseänne +te ympäröitte, on kuin röyhelö, mi kaulaa +mukamas koristaapi teidän mielestänne, +vaan joka tekee siitä naisellisen, hennon, +pois peittäin miehevyyden reimakkaan ja rennon; +se mukava on kyllä -- sit' ei kiellä kukaan! -- +vaan pään se häilyä suo kaikkein tuulten mukaan. +Kun Viha kylvää tielle kylmyyttään ja jäätään, +mies uljaastipa silloin pystyyn nostaa päätään: +ja joka kerta kun saan vihamiehen uuden, +mä lisääntyvän tunnen voiman, joustavuuden. +Kun kaulukseksesi saat vihan, tiedät työs: +se tautavalle lie, mut sädekehä myös! + +LE BRET, hetken hiljaisuuden jälkeen, ottaen Cyranon +käsivarren kainaloonsa. +Voit jatkaa äänekkäästi turhaa juttelua, +vaan hiljaa myönnä, että hän ei lemmi sua! + +CYRANO, kiivaasti. +Oh! Vaiti! + + Hetki sitten on Christian tullut. Hän on liittynyt gaskonjalaisten + joukkoon, mutta kun nämä eivät ole ruvenneet haastelemaan hänen + kanssaan, on hän lopuksi istuutunut erään pöydän ääreen, johon + Lise tuo hänelle syötävää. + + +IX KOHTAUS + + CYRANO, LE BRET, Gaskonjalais-soturi, CHRISTIAN DE NEUVILLETTE. + +ERÄS UPSEERI, istuu taustalla pöydän ääressä, lasi kädessä. + Cyrano! +Cyrano kääntyy. + Te kerrotteko? + +CYRANO. + Kyllä. + + Jatkaa hiljaa keskustelua Le Bret'n kanssa. + +UPSEERI, nousee ja kävelee etualalle. +Hän kertoo taistelustaan. Hyvin opettavaa +se sille on... + Pysähtyy Christianin pöydän ääreen. + ... ken vasta aakkosia tavaa! + +CHRISTIAN, nostaen päätään. +Häh? Aakkosia? + +II UPSEERI. + Pohjoisseudun raihnaiselle +alottelijalle! + +CHRISTIAN. + Mi... mitä? Kuinka? Kelle? + +I UPSEERI, pilkallisesti. +On hyvä teidän tietää: tääll' ei hymyilyllä, +ei liikkeell', eleellä saa erääst' asiasta +huomauttaa... + +II UPSEERI. + Niinpä niin, ma sanon teille suoraan: +hirttäyneen talossa ei viittaustakaan nuoraan! + +CHRISTIAN. +No, mikä asia se on? + +II UPSEERI, pelottavalla äänellä. + Hst! Katsokaahan! + Koskettaa salaperäisesti kolme kertaa nenäänsä. +Te ymmärrättekö? + +CHRISTIAN. + Se on... + +III UPSEERI. + Hst! Sanomasta +ma varotan... +Näyttää Cyranota, joka juttelee taustalla Le Bret'n kanssa. + Tai muuten hänen kanssaan voitte +te saada tekemistä! + +IV UPSEERI, joka, sill'aikaa kuin Christian oli edellisiin +kääntyneenä, on tullut istumaan hänen pöydälleen. + Kuoliaina maahan +äskettäin kaatui kaks, kun nenä-ääntä kuuli +hän heidän puheessaan ja pilkaksi sen luuli. + +V UPSEERI, kumealla äänellä; -- ilmestyy pöydän alta, +johon on ryöminyt nelinkontin. +Niin, parhaaks ehkä tekin nyt jo arvioitte, +ettette sinnepäin tee pientä viittaustakaan! + +VI UPSEERI, pannen kätensä hänen olkapäälleen. +Yks aivastus, yks ele liikaa on, sen takaan: +jos nenäliinan otan, kohta tuossa makaan! + + Hiljaisuus. Kaikki hänen ympärillään, käsivarret ristissä + rinnalla, häntä katsellen. Hän nousee ja menee Carbem de + Castel-Jaloux'n luokse, joka keskustelee erään upseerin + kanssa eikä ole mitään kuulevinaan. + +CHRISTIAN. +Mun kapteenini! + +CARBON, kääntyen ja mitellen häntä katseillaan. + Herra? + +CHRISTIAN. + Siltä hieman näyttää, +nää herrat että liian suurta suuta käyttää, +ja että etelässä... + +CARBON. + Pohjoismaista verta +kun teiss' on, näyttäkää nyt uljuuttanne kerta! + + Kääntää hänelle selkänsä. + +CHRISTIAN. +Mä kiitän. + +I UPSEERI, Cyranolle. + Kertoahan lupasitte. + +KAIKKI. + Niin, +niin! Kertokaa! + +CYRANO, astuen heitä kohden. + No, hyvä! + + Kaikki siirtävät istuimiaan lähemmäksi, ryhmittyvät hänen + ympärillensä, kurottavat kaulojaan. Christian on asettunut + hajareisin eräälle tuolille. + + Roskakansaa kohti +mä yksin lähdin. Kuu niin loistavana hohti, +se öisen seudun peitti kultasäteisiin. +Se välkkyi niinkuin kellon taulu. Silloin näen, +ett' on kuin kelloseppä saapuis kiirehtäen +ja tumman pilven käteens' ottain tahtois poistaa +pois pienimmätkin pilkut. Se ei voinut loistaa. +Kuin säkiss' olin. Oikein kulku teki tenää. +Vie hitto! Tuskin enää näki... + +CHRISTIAN. + Omaa nenää. + + Hiljaisuus. Kaikki nousevat hitaasti, katsovat Cyranota + kauhistuen. -- Cyrano on keskeyttänyt puheensa typertyneenä. + Odotusta. + +CYRANO. +Ken on tuo mies? + +ERÄS UPSEERI, hiljaisella äänellä. + Hän tänään kuuluu tulleen. + +CYRANO, astuen askeleen Christiania kohti. + Vai +niin? Tänään? + +CARBON, hiljaisella äänellä. + Nimeltään Christian de Neuvillette. + +CYRANO, vilkkaasti; pysähtyen. +Ah, hyvä... + + Hän kalpenee, punastuu, tekee jälleen liikkeen + hyökätäkseen Christianin kimppuun. + + Minä... + +Sitten hän hillitsee itsensä ja sanoo tukahdutetulla äänellä. + + Hyvin hyvä... + +Alkaa uudestaan kertoa. + + Askelet... + + Ääni raivoa väristen. + +Niin, piru vieköön! + + Jatkaa tavallisella äänellä. Kaikki ihmeissään; + istuutuvat jälleen toisiaan katsellen. + + Sanoin: siinä pimeässä +ma saatoin aatella, ett' olin rientämässä +jotakin suurta herraa vastaan; että saisin +ma... + +CHRISTIAN. + Pitkän nenän! + + Kaikki nousevat, Christian heilutteleikse tuolillaan. + +CYRANO, tukahtuvalla äänellä. + Kunnon vihamiehen. Tai +mä että rungon ynnä kuoren väliin taisin +nyt pistää... + +CHRISTIAN. + Nenäni... + +CYRANO, pyyhkien hikeä kasvoiltaan. + Ei! Miekkani! Niin sai +mun kuvittelu valtaansa! -- No, aattelin: +mies Gaskonjan käy aina eespäin kumminkin! +Ma kuljen, kunnes tunnen... + +CHRISTIAN. + Nenäpiuvin! + +CYRANO. + ... että +ma olen... + +CHRISTIAN. + Nenätysten! + +CYRANO, hypähtäen Christiania kohti. + Tuhat pentelettä! + Kaikki kiiruhtavat katsomaan. Christianin luokse + saavuttuaan Cyrano hillitsee itsensä ja jatkaa. +... ma olen aivan liki sataa juopunutta, +ja tunnen viinan tuoksun... + +CHRISTIAN. + Nenässäni! + +CYRANO. + Mutta +kun eespäin ponnistan, pää painuneena, niin... + +CHRISTIAN. +Vaan nenä pystyssä! + +CYRANO, kalpeana; hymyillen. + ... niin miekan iskemiin +heit' oitis sortuu kaksi. Pian kolmannenkin +ma kaadan. Silloin saan ma iskun: paf! Vaan senkin +ma torjun, vastaten... + +CHRISTIAN. + Tshäh! + +CYRANO, jyrkästi. + Tuhat tulimaista! +Pois kaikki! + +I UPSEERI. + Tuoss' on jotain jalopeuranlaista! + +CYRANO. +Pois! Haastella ma tahdon tämän miehen kanssa! + +II UPSEERI. +Hiis vieköön! Hänestä hän tekee hakkelusta! + +RAGUENEAU. +Mi... mitä! + +II UPSEERI. + Munakkaaseen teille! + +RAGUENEAU. + Tosiansa +ma kalpenen ja tunnen kummaa voipumusta! +Ma taivun kokoon niinkuin servietti! + +CARBON. + Paras +on meidän mennä. + +III UPSEERI. + Varmaan Cyrano ei jätä +ehyttä paikkaa häneen. + +IV UPSEERI. + Oikein pelkään tätä! + +I UPSEERI. +Tää kamalaa on. + +II UPSEERI, sulkien oikeata sivuovea. + Niinpä tiedät pitää varas! + + He ovat kaikki poistuneet, kuka taustalle, kuka sivuille, + jotkut portaita myöten. Cyrano ja Christian jäävät vastatusten + ja katsovat hetkisen toisiaan. + + +X KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN. + +CYRANO. +Käy syliini! + +CHRISTIAN. + Te, herra... + +CYRANO. + Hyvä! + +CHRISTIAN. + Niinkö!? Vaan... + +CYRANO. +Oh! Oikein hyvä. Pidän sinusta! + +CHRISTIAN. + Vaan... + +CYRANO. + Saan +kai syleillä? + +CHRISTIAN. + Niin, mutta!... + +CYRANO. + Etkö sitä tiedä: +oon hänen veljensä! + +CHRISTIAN. + Siis kenen? + +CYRANO. + Hänen! + +CHRISTIAN. + Kuka +se hän on? + +CYRANO. + Niinkuin et sä sitä tietäis muka! +Roxane! + +CHRISTIAN, rientäen hänen luokseen. + Ah, taivas! Veli!? + +CYRANO. + Harhaan sua viedä +en tahdo. Serkku olen. Lapsuudesta asti +me niinkuin sisarukset oomme olleet. + +CHRISTIAN. + Miten?... +Hän ehkä...? + +CYRANO. + Kertoi kaikki? Vallan varmimmasti! + +CHRISTIAN. +Hän mua lempiikö? + +CYRANO. + Kenties! + +CHRISTIAN, tarttuen hänen käsiinsä. + Oon onnellinen, +kun teihin tutustuin! + +CYRANO. + No, onpa sanominen, +se tunne että syntyi aivan pikimiten! + +CHRISTIAN. +Ah, anteeksi! + +CYRANO, katsoen häntä ja pannen käden hänen olalleen. + Hän kaunis on, ei kieltää saata! + +CHRISTIAN. +Teit' ihailemasta en milloinkaan voi laata! + +CYRANO. +Vaan nenästäni äsken... + +CHRISTIAN. + Tuskaa mulle tuottaa +sit' aatella! + +CYRANO. + Roxane tän'iltana jo vuottaa +kirjettä sulta! + +CHRISTIAN. + Mua onnetonta! + +CYRANO. + Mitä?! + +CHRISTIAN. +Mun hukka perii, jollen vaiti pysy! + +CYRANO. + Sitä +en ymmärrä! + +CHRISTIAN. + Mä olen tyhmä! + +CYRANO. + Etpä vainkaan! +Ei tyhmä koskaan myönnä tyhmä olevansa. +Ja mitä letkauksia äsken sulta sainkaan! + +CHRISTIAN. +Niin, kyllä puhua ma osaan miesten kanssa! +Ja äsken! Oli kuin ma taistoon käynyt oisin! +Vaan naisten kanssa! Ei! On silloin kaikki toisin! +Oh! Heidän katseensa, kun kuljen, lupaa mulle... + +CYRANO. +... niin paljon hyvää. Ja kun seisot, syämet sulle +vain sykkää! + +CHRISTIAN. + Ei! En ole vielä milloinkaan +kyennyt lemmestä -- sen myönnän! -- puhumaan! + +CYRANO. +No, puhumisen lahja mulle kyll' on suotu, +kun hiukan kauniimmaksi vain ma oisin luotu. + +CHRISTIAN. +Kun osais kieltään oikein kaunihisti käyttää! + +CYRANO. +Kun ohikulkeissaan vois kauniit kasvot näyttää! + +CHRISTIAN. +Roxane on vaativainen, ehkä piankin +hän tuntis pettyneensä! + +CYRANO, katsoen Christiania. + Ah, jos olisin +sun kasvos saanut! + +CHRISTIAN, epätoivoisena. + Mulla edes hiukan jos +ois puhetaitoa! + +CYRANO, äkisti. + Nyt tiedän! Kohtalos +sa minuun liität. Sin' oot kaunis, mutta minä +taas osaan puhua. Niin, ollen ystävinä, +kaks miestä aivan hyvin tulla sankariksi +voi yhteen romaaniin. + +CHRISTIAN. + En tajua... + +CYRANO. + Ma sulle +jo ennakolta laadin puheet valmihiksi. +Sä sitten sanelet... + +CHRISTIAN. + Siis ehdotat sa mulle?... + +CYRANO. +Roxane ei sillä tavoin pettyneeksi tulle! +Me yksin voimin sinuun suostutamme hänet. +No, mitä sanot? Saako nahkatakkimies +sinulle taitoansa tarjota kenties? + +CHRISTIAN. +Vaan, Cyrano!... + +CHRISTIAN. + Varmaan ymmärtänet, +mä, että... + +CYRANO. + Epäröit ja pelkäät, ehkä luullen, +hän että myöhemmin, sua joskus yksin kuullen, +taas sulle kylmenee. Ei hätää! Onni myötä +on meillä! Mitäs sanot? Tehdään yhteistyötä! + +CHRISTIAN. +Sun silmäs säihkyvät. + +CYRANO. + No, ruvetaanko? + +CHRISTIAN. + Sua +siis huvittaisi?... + +CYRANO, hurmaantuneena. + Niin. + Hillitymmin. + Se huvittaisi mua! +Tämmöinen runoniekkaa huvittaa, jos ketään! +Jos suostut, toistamme me silloin täydennetään +Ma seuraan varjossa, kun polkuas sa polet, +mä henkevyytes oon, sa kauneuteni olet! + +CHRISTIAN. +Vaan kirje, joka minun pitäis lähettää! +En osaa... + +CYRANO. + Valmis on se. + Ottaa esiin kirjoittamansa kirjeen. + Ota kirje tää! + +CHRISTIAN. +Vaan kuinka?... + +CYRANO. + Osote vain lisää, sillä hyvä. + +CHRISTIAN. +Ma... + +CYRANO. + Lähetä se! Hän on siihen mielistyvä. +Se hyvä on! + +CHRISTIAN. + Sull' oli?... + +CYRANO. + Taskuissamme meillä +on kirjeit' aina. Kelle? Mene tiedä! Heillä +on yhtä se, ett' ovat unten lainaa. Meitä +he eivät tunne; emme tunne mekään heitä! +Nää kirjeet lapsia on runohaaveiluni. +Todellisuudeksi nyt kerran muuta uni! +Tää ota! Heitän näitä lentoon sattumoisin, +sun niille antavan nyt osotteen ma soisin. +No, ota! Nähdä saat, siin' ett' on tulisuutta +ja voimaa, lentoa, ja runon soinnukkuutta! + +CHRISTIAN. +Vaan eikö siinä ole jotain muutettavaa? +Hän muuten ehkä huomaa, kun hän kirjeen avaa, +se ettei ole hälle! + +CYRANO. + Ei! Se sopii kyllä! + +CHRISTIAN. +Niin, mutta!... + +CYRANO. + Usko minuun, eikä mitään muttaa... +Näet: lempi itseens' aina kaikki sovelluttaa! + +CHRISTIAN. +Ah, ystäväni! + + Syleilee Cyranota. Jäävät syleilyasentoon. + + +Xl KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN, Gaskonjalaiset, Muskettisoturi, LISE. + +ERÄS UPSEERI, ovea raottaen. + Kuolon hiljaisuus!... En... en... +en tohdi katsoa! + Pistää päänsä ovesta. + Häh? Mitä!? + +KAIKKI SOTURIT, tulevat sisään ja näkevät Cyranon ja Christianin +syleilevän toisiaan. + Oh! + +ERÄS SOTURI. + Se oli... +se oli merkillistä! + + Yleinen hämmästys. + +MUSKETTISOTURI, pilkallisesti. + Nähkääs! + +CARBON. + Apostoli +ei olisi lempeämpi. Toisen korvan kääntää +hän kaiketi, jos toiselle lyöt häntä! + +MUSKETTISOTURI. + Ääntää +nyt muutkin uskaltaa! + Kutsuu Lisen luokseen; voitonriemuisella äänellä. + Heh! Lise! Saat kuulla pian, +kun perinpohjin nolaan pöyhkän kerskailijan! + Nuuskii. +Hhm! Täällä tuoksuu. + Menee Cyranon luo ja katselee hävyttömästi hänen nenäänsä. + Teillä lienee hyvä haisti. +Mikähän täällä tuoksuu? + +CYRANO, antaen hänelle korvapuustin. + Kaihan naudanpaisti! + +Iloa. Soturit ovat saaneet takaisin entisen Cyranonsa. Riemuissaan +he tekevät kuperkeikkoja. + + + + +KOLMAS NÄYTÖS + + +ROXANEN SUUDELMA. + +Pieni aukea Marais'n korttelissa. Vanhoja taloja. Katuperspektiivejä. +Oikealla Roxanen talo ja hänen puutarhansa muuri, jota peittää tiheä +lehvistö. Oven yläpuolella ikkuna ja parveke. Sisäänkäytävän edessä +penkki. + +Muratti kiertää muuria, jasmiinit köynnöstävät parveketta. + +Penkin ja muurista ulontuvien kivien avulla voi helposti kiivetä +parvekkeelle. + +Vasemmalla, vastapäätä, samantyylinen tiilistä ja hiekkakivestä +rakennettu talo ulko-ovineen, jonka kolkuttimeen on kääritty +pellavakangasta niinkuin kipeän sormen ympärille. + +Esiripun auetessa SEURALAISNAINEN istuu penkillä. Roxanen parvekkeen +yläpuolella oleva ikkuna on auki. + +Seuralaisnaisen lähellä seisoo RAGUENEAU jonkunlaiseen livreaan +puettuna; hän lopettaa par'aikaa kertomusta, pyyhkien silmiään. + + +I KOHTAUS + + RAGUENEAU, Seuralaisnainen, sitten ROXANE, + CYRANO ja kaksi SOITTAJAA. + +RAGUENEAU. +... Lise karkas "urhoineen"... se loppu tuli virteen. +Mä, rutiköyhänä ja yksin, menin hirteen +ja jätin mailman... Niin, vaan -- nähkääs! -- siihen juoksi +monsieur de Bergerac; hän köyden katkaisi +ja minut toi -- niin hän sen pulman ratkaisi! -- +taloudenhoitajaksi orpanansa luoksi. + +SEURALAISNAINEN. +Vaan mitkä olla voi syyt kovan kohtalonne? + +RAGUENEAU. +Lise sotureita lempi, minä puolestani +runoilijoita... Niin, niin... Siinähän ne on, ne +syyt... Minkä jätti Mars, Apollo puhtaaks pani. +Se -- ymmärrätte kai! -- ei vienyt kauaakaan. + +SEURALAISNAINEN, nousee, huutaa avoimeen ikkunaan päin. +Roxane! On kiire! Tulkaa! Meitä ootetaan. + +ROXANEN ÄÄNI ikkunan lävitse. +Ma tulen. Vaipan otan olkapäille vaan! + +SEURALAISNAINEN, Ragueneaulle, näyttäen hänelle vastapäätä olevaa ovea. +On aikomuksenamme mennä nyt vain tuonne +Clomiren luokse, kadun yli. Siellä tänään +on puhujalla meille esitettävänään +uus, hauska aihe: "Mikä Hellyyden on luonne!" + +RAGUENEAU. +Hellyyden? Niinkö? + +SEURALAISNAINEN, veikeästi. + Niin!... + Huutaa ikkunaan. + Roxane, jo rientäkää +tai puhe Hellyydestä kuulematta jää! + +ROXANEN ÄÄNI. + Ma tulen. + + Kuuluu lähestyvää kielisoitinten rimputusta. + +CYRANO, ulkopuolella laulaen. +La! la! la! + +SEURALAISNAINEN, hämmästyneenä. + Oi, soitetaanko meille? + +CYRANO, tulee kahden luuttuja kantavan soittajan seuraamana. +Sä hölmö, etkö tiedä, mitä merkitsee, +kun jonkun nuotin eessä risti on tai b?! + +I SOITTAJA, ivallisesti. +Musiikin ongelmat siis selvillä on teille? + +CYRANO. +Ken oppilas on ollut vanhan Gassendin, +hän osaa soittaakin, sen tietänet! + +SOITTAJA, soittaen ja laulaen. +La! laa! + +CYRANO, temmaten häneltä soittimen ja jatkaen säveltä. + La! laa! Ma jatkan itse. Vaiti! Kuunnelkaa! +La! la! La! la! + +ROXANE, näyttäytyen parvekkeella. + Te siellä? + +CYRANO, laulaa, jatkaen entistä säveltä. + Minä, aivan niin! +Mä tervehtimään teitä, serkku, saavuin tänne, +niin, teitä sekä kukkasry-yh-mi-i-änne! + +ROXANE. +Ma tulen! + + Poistuu parvekkeelta. + +SEURALAISNAINEN, soittajia osottaen. + Mistä ovat soittajanne nämä? + +CYRANO. +Ne d'Assoucylta voitin vedonlyönnissä mä. +Kun hänet tapasin, niin hetken väittelimme +me kieliopista. Nuo herrat junkkarimme, +nuo heittiöt, jotk' aina häll' on seuranansa, +valmiina rämpyttämään soittokoneitansa, +hän silloin huomasi ja sanoi touhuissansa: +"No, lyödään vetoa! Jos ootte voittajani, +niin päivän saavat soittaa teille soittajani!" +Me löimme vedon. Mutta tieshän kuinka kävisi. +hän vääräss' oli, tietysti, ja siis hän hävisi. +Siks kunnes ratansa on Phoibos kiertänyt, +on kintereilläni nuo soittoniekat nyt, +jos vaikka minne menen, vaikka mitä teen, +he sitä todistamass' ovat soittoineen. +Se ensin hauskaa oli, nyt jo uuvuttaa. + Soittajille. +Hei, kuulkaa! Menkää, Montfleurylle soittakaa. + Soittajat alkavat poistua... Seuralaisnaiselle. +Ma neidiltänne tulin taaskin kuulemaan -- + Poistuville soittajille. +Valitkaa kappaleenne aivan mielin määrin, +kun kauan soittanette hälle vain ja -- väärin! + Seuralaisnaiselle. +... viel' onko sydämensä tunteet ennallaan +ja yhä ystävänsä oiva, moitteeton, +kuin tähän asti. + +ROXANE, tullen rakennuksesta. + Ah! Hän on niin kallis mulle; +niin kaunis, herttainen, niin nerokas hän on! + +CYRANO, hymyillen. +Christianko nerokas?... + +ROXANE. + Niin, verroille ei tulle +ees teidän älynne! + +CYRANO. + No niin, en vertailulle +ma pyrikään! + +ROXANE. + Kuin hän ei kukaan haastaa voisi +tuot' turhaa kaunista, jot' ilman elo oisi +niin tuiki ilotonta. Mutta toisinaan +hän hajamielinen on, hänen sivultaan +Runotar väistyy. Sentään aina sanoissaan +hän suuremmoinen on! + +CYRANO, epäillen. + Oh, niinkö lie? + +ROXANE. + En tiedä, +miks kauneus teist' ei koskaan järjen seuraa siedä, +miks kaunis muka ei myös viisas olla voi! + +CYRANO. +No, sydämestäänkö hän teille tarinoi? + +ROXANE. +Se sana täss' ei sovi lainkaan! + +CYRANO. + Kirjoittaako? + +ROXANE. +Paremmin: runoilee! Oi, koskaan kuulla saako +tän kauniimpaa: + Lausuen. + "Kun, armas, otat sydämeni, +niin yhä enemmän se jää mun omakseni!" + Voitonriemuisena. +Se eikö ihanaa?! + +CYRANO. + Pyh! + +ROXANE. + Entä sitten tää: +"Jos sydämeni tahdot tuskilta sä säästää, +niin omas mulle suo, se kärsimästä päästää." + +CYRANO. +On liikaa joskus, toiste taaskin vaille jää, +vaan liekö koskaan oikein täsmälleen! + +ROXANE, jalkaa polkien. + + Oi, elkää +mua kiusatko! -- Ah, tiedän: herra serkku pelkää, +on mustasukkainen... + +CYRANO, hätkähtäen. + Minäkö?... + +ROXANE. + Maineestanne +runoilijana! Niin! -- Vaan pahaks' ette panne, +jos vielä erään kauniin kohdan teille luen: +"Oi, lennä, kaipuuni, luo armaan kohoutuen! +Jos voisin suudelmia näin mä lähettää, +lukisit huulillas sa kaikki sanat nää!" + +CYRANO, tahtomattaan hymyillen mielihyvästä. +He, he, tuo laatuun käy!... + Entiseen tapaan halveksuen. + Hm!... Jotenkuten luistaa! + +ROXANE. +Ja tää... + +CYRANO. + Noin voitteko kaikk' ulkoa te muistaa? + +ROXANE. +Voin, aivan kaikki! + +CYRANO, viiksiään vääntäen, + Sepä imartelevaa! + +ROXANE. +Hän mestari on! + +CYRANO, vaatimattomasti + Mestariko?! + +ROXANE, päättävästi. + Juuri niin, +hän mestari on! + +CYRANO, kunniaa tehden. + No, kai täytyy tunnustaa! + +SEURALAISNAINEN, joka oli mennyt yläkertaan, tulee vilkkaasti. +De Guiche! + Cyranolle, työntäen häntä taloa kohti. + Te menkää!... sillä jos te näkyviin +nyt jäätte, jos hän teidät neidin luona kohtaa, +se hänet kukatiesi voisi silloin johtaa... + +ROXANE, Cyranolle. +... sen ymmärtämään, jota muilta vielä salaan! +Hän mahtava on, lempii mua, saattais siksi +mun vuokseni hän käydä vaikka julmuriksi! + +CYRANO, mennen taloon. +Niin, niin! Ma menen kyllä. Ehkä kohta palaan! + + De Guiche tulee. + + +II KOHTAUS + + ROXANE, DE GUICHE, Seuralaisnainen, syrjässä. + +ROXANE, De Guichelle, kumartaen. +Oon lähdössä. + +DE GUICHE. + Jäähyväisille tulin. Tiellä +ma olen... + +ROXANE. + Mihin? + +DE GUICHE. + Sotaan. Lähden tänään vielä. + +ROXANE. +Ah! + +DE GUICHE. + Käskyn sain. Arras nyt juuri, tähän aikaan +on saarrettu. + +ROXANE. + Oh! Niinkö?! + +DE GUICHE. + Niin. Vaan tuskin saikaan +tää tieto lähdöstäni suruiseksi teitä! + +ROXANE. +Oh! + +DE GUICHE. + Toisin minun on... ja tuskaani en peitä: +teit' enään näänkö? milloin? -- Ehkä kerrottiin +jo teille, ett' on minut tehty everstiksi? + +ROXANE, välinpitämättömästi. +Ma onnittelen. + +DE GUICHE. + Kaartin rykmenttiin. + +ROXANE, rävähtäen. + Vai niin, +vai kaartin!? + +DE GUICHE. + Kaartin, niin, -- sen, jossa palvelee +suursuinen serkkunne... Ah, koston kohdannee +hän siellä viimeinkin! + +ROXANE, kauhtuneena. + Siis kaarti lähtee mukaan? + +DE GUICHE, nauraen. +Tietysti, rykmenttini! + +ROXANE, vaipuen istumaan penkille, itsekseen. + Oi, Christian! + +DE GUICHE. + Mik' on? +Te voitte pahoin? + +ROXANE, hyvin liikutettuna. + Ei... tuo äkkitieto vaan... +tuo sotaanlähtö koski kovin mieleheni... +kun lähtee sotaan hän, ken sai mun sydämeni... + +DE GUICHE, hämmästyneenä ja ihastuneena. +Oi, ensi kertaa teiltä moista kuulla saan +nyt, lähdön päivänä! + +ROXANE, ääntään muuttaen ja viuhkaansa leyhyttäen. + Siis kosto armoton +mun serkkuani vuottaa?... + +DE GUICHE, hymyillen. + Teille kallis on +hän varmaankin? + +ROXANE. + Ei suinkaan! + +DE GUICHE. + Useemmin kun kukaan, +hän käynee täällä? + +ROXANE. + Harvoin. + +DE GUICHE. + Aina nykyään +hän seurassa on erään upseerin... kas vaan, +en muista nimeä... Neuvill... Na... + +ROXANE. + + Näöltään +te hänet tuntenette. Pitkä? + +DE GUICHE. + Vaalea ja... + +ROXANE. +Hiusväri kellertävä? + +DE GUICHE. + ... kaunis... + +ROXANE. + Tosiaan! + +DE GUICHE. +.. vaan tyhmä... + +ROXANE. + Saattaa ehkä näyttää siltä! + Ääntään muuttaen. + Mutta. +kostonne Cyranolle! Sota olla voi +ei kosto hälle, joka sotaa jumaloi! +Ma koston kuolettavan tiedän. + +DE GUICHE. + Minkä? + +ROXANE. + Konsa +muut sotaan lähtee, hän ja joukko-osastonsa +Pariisiin jättäkää! Te kaartin komentaja +nyt oottehan! -- On hälle kovin kosto tää: +hän vaaraan pääse ei, vaan turvaan tänne jää! + +DE GUICHE. +Ah, moista keksiä voi yksin naisen vaisto! + +ROXANE. +Te katsoisittepa tuon koston kohdannutta: +hän surren raivois... hän ja hänen ystävänsä, +kun riistettäisiin heiltä täten vaara, taisto! + +DE GUICHE, mennen lähemmäs Roxanea. +Siis hiukan rakastatte mua! + Roxane hymyilee. + Kun te noin +mun kostoaikeisiini yhdytte, niin voin +sen lemmen merkkinä kai pitää? + +ROXANE. + Voitte. + +DE GUICHE, näyttäen sinetöityjä kirjeitä. + Tässä +on käskykirjeet... joukoilleni lähtemässä. +Muut lähtevät, vaan yks pysähtyy lähdössänsä.. + Ottaa yhden erilleen. +gaskonjalaisten... + Panee sen taskuunsa. + Nyt se satimeensa juoksi! + Nauraen. +Ah, hah, hah! Cyrano!... Se tappelija-kukko! +-- Te teette tepposia!... + +ROXANE, katsoen häneen. + Joskus, leikin vuoksi! + +DE GUICHE, aivan lähellä Roxanea. +Te minut lumoatte. Kuulkaa, tänään ois +mun lähdettävä. Ah, ken lähteä nyt vois, +kun teille tuskaa tuo se... + Ah, niin! Tosiansa! +On liki kapusiinein luostari... se tuolla +on Orleansin kadulla; sen aikoinansa +perusti Atanasius. Sen portin lukko +ei maallikoille aukee,... mutta ehkä saan +ma piilopaikan siellä. Voivat hihaan kaavun +mun isät pistää, niihin mahtuu. Enoani +he pelkää, Richelieutä, niin ett' ovat kuolla, +ja kenties saan ma siksi heidät auttamaan... +-- Mun luullaan lähteneen, ma naamiossa saavun. +Mä päiväks jään, te armas juonittelijani!... + +ROXANE, vilkkaasti. +Vaan teidän maineenne, jos tästä saadaan selko... + +DE GUICHE. +Pyh! + +ROXANE. + Entä piiritys! Mä pelkään... + +DE GUICHE. + Turha pelko! +Viis piirityksistä! Siis: suokaa! + +ROXANE. + En! + +DE GUICHE. Oi, suo'! + +ROXANE, hellästi. +Velvollisuuteni on kieltää teiltä tuo! + +DE GUICHE. + Ah! + +ROXANE. +Lähtekää! + Syrjään. + Christian, hän jää! + Ääneen. + Oi, Antoine, +te urho olkaa! + +DE GUICHE. + Ah! Tuo sana taivainen +on! Siis te rakastatte... + +ROXANE. + Sitä rakastan, +kenenkä vuoksi pelkään. + +DE GUICHE, ylen onnellisena. + Niinpä lähden, lähden! + Suutelee Roxanen kättä. +Nyt tyytyväinen ootteko? + +ROXANE. + Oon, ystäväni. + + De Guiche menee. + +SEURALAISNAINEN, koomillisesti kumartaen De Guichen selän takana +Oon, ystäväni! Hyvin, hyvin mielissäni! + +ROXANE, seuralaisnaiselle. +Se, mitä äsken kuulit, sellaista on, jota +ei Cyrano saa tietää. Suunniltaan sen tähden +hän joutuisi; näin hältä riistetäänhän sota! + Huutaa taloon päin. +Hoi, serkku! + + +III KOHTAUS + + ROXANE, Seuralaisnainen, CYRANO. + +ROXANE. + Lähdemme Clomiren luo. + Osottaa vastapäätä olevaa ovea. + Nyt siellä +Alcandre puhuu sekä Lysimon. + +SEURALAISNAINEN, painaen pikkusormeaan korvaansa vastaan. + + Vaan mulle +tää sormi kuiskaa: ethän liian myöhään tulle! + +CYRANO, Roxanelle. +Apinat oottaa. Menkää! Ehtinette vielä! +He ovat tulleet Clomiren ovelle. + +SEURALAISNAINEN, ihastuneena. +Oi! nähkää! Kolkutin on tehty pehmoiseksi!... + Kolkuttimelle. +Ne sitä varten sulle tämän puvun keksi, +ettet vois häiriötä tuottaa juttelulle +hellyyden luonteesta!! + + Nostaa kolkutinta hyvin varovasti ja lyö sillä hiljaa. + +ROXANE, ovea avattaessa. + Menemme. + Portailta, Cyranolle. + Kohta tänne +Christian kai tulee, hälle silloin sanokaa, +hän että vuottakoon. + +CYRANO, vilkkaasti, Roxanen aikoessa poistua. + Ah! + Roxane kääntyy takaisin. + Saako tiedustaa, +hän mistä teille tänään runoella saa, +mink' aiheen annatte! + +ROXANE. + Saa puhua hän... + +CYRANO. + Mistä? + +ROXANE. +Sen tiedon pidättekö varmaan itsellänne? + +CYRANO. +Kuin muuri vaiti oon. + +ROXANE. + Ma sanon hälle: suokaa +aatosten kohota nyt irti estehistä, +puhukaa, runoilkaa, lemmestä kuva luokaa +sanoja säästämättä! + +CYRANO, hymyillen. + Hyvä! + +ROXANE. + Hst!... + +CYRANO. + Hst!... + +ROXANE. + Tästä +ei sanaakaan!... + + Menee ovesta ja sulkee sen. + +CYRANO, kunniaa tehden, suljetun oven edessä. +Roxane, ma kiitän teitä! + + Ovi avautuu ja Roxane pistää siitä päänsä. + +ROXANE. + ... sillä +hän valmistaisi... + +CYRANO. + Ei, ei, totta vie!... + +MOLEMMAT, yhdessä. + Hst! Hiljaa + + Ovi sulkeutuu. + +CYRANO, huutaa. +Christian! + + +IV KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN. + +CYRANO. +Nyt kaikki taas on meillä tiettyvillä. +Valmista muistoas! Saat niittää voiton viljaa! +Pois murjotus! Jo joudu viivyttelemästä! +No, tule, mennään, niin ma opetan... + +CHRISTIAN. + En. + +CYRANO. + Etkö? + +CHRISTIAN. +En. Täällä vuotan. + +CYRANO. + Ootko hullu? Esteletkö?! +Ei, tule nopeasti! + +CHRISTIAN. + En! En! Etkö kuule! +Sanojas että aina lainaan, et kai luule! +Sain niitä kyllin jo. Täst' osast' enää en +ma huoli. Ilmitulemista peljäten +sit' aina näyttelin. Ja niinpä oonkin nyt +mä tähän narripeliin tuiki väsynyt. +Se aluks' oli hyvä. Nyt hän lempii mua. +Nyt itse puhun. Enää tarvitse en sua! + +CYRANO. +Vai niin. + +CHRISTIAN. + Ja enkö muka osais sitä tehdä! +En lopultakaan tyhmä ole. Sen saat nähdä! +Sä hyvän opetuksen antanut oot mulle, +nyt osaan itse... Ja jos muu ei neuvoks tulle, +voin häntä syleillä -- ja silloin poiss' on hätä! + Huomaten Roxanen, joka tulee takaisin Clomiren talosta. +Se hän on! -- Cyrano, ei, älä mua jätä! + +CYRANO, kunniaa tehden. +Puhukaa yksin nyt! + + Poistuu puutarhan muurin taakse. + + +V KOHTAUS + + CHRISTIAN, ROXANE, joitakuita Herroja ja Naisia, + sekä Seuralaisnainen, hetkisen. + +ROXANE, tulee Clomiren talosta, hyvästelee seuruettaan. + Alcandre, Grémionel -- +Barthénoïde!... + +SEURALAISNAINEN, epätoivoissaan. + Oi, meiltä hukkaan mennyt on +tää ilta. Kuultu ei puhetta Hellyydestä! + + Menee Roxanen taloon. + +ROXANE. +Urimédonte!... Ja... Näkemiin!... + Kaikki hyvästelevät Roxanea ja toisiaan, hajautuvat ja + poistuvat erikaduille. Roxane näkee Christianin. + Ah, tekö! + Menee Christianin luo. + Ilta +on tullut. Vuottakaa. He poistuu kuuluvilta. +ei ketään kulkijaa. On ilma lämmin. Estä +ei mikään puhettanne. Tähän istukaamme! +Ma kuuntelen. + +CHRISTIAN, istuu hänen viereensä penkille; hiljaisuus. + Ma lemmin teitä. + +ROXANE, sulkien silmänsä. + Niinpä saamme +siis kuulla lemmestä. + +CHRISTIAN. + Sua lemmin. + +ROXANE. + Aiheenanne +se on. Se kirjailkaa! + +CHRISTIAN. + Mä teitä... + +ROXANE. + Kirjailkaa! + +CHRISTIAN. +Sua lemmin niin! + +ROXANE. + Epäilemättä. Entä sitte? + +CHRISTIAN. +Ja sitte... jos te mua myöskin lempisitte, +niin tyytyväinen oisin. Suokaa huuliltanne, +Roxane, se kuulla mun! + +ROXANE, nyreästi. + Te lientä laimeaa +vain tarjoatte. Mausteit' enkö lainkaan saa? +Sanokaa kuinka lemmitte! + +CHRISTIAN. + Ma... paljon lemmin. + +ROXANE. +Oh, kuvatkaa tuo tunne kaunopuheisemmin! + +CHRISTIAN, on lähestynyt, ahmii katseillaan vaaleata niskaa. +Suo kaulaas suudella! + +ROXANE. + Christian! + +CHRISTIAN. + Sua lemmin! + +ROXANE, aikoen nousta. + Niin! + +CHRISTIAN, vilkkaasti, pidättäen häntä. +Ei, lemmi en! + +ROXANE, istuutuen jälleen. + No, hyvä! + +CHRISTIAN. + Sua jumaloin! + +ROXANE, nousten ja loitoten. + Oh! + +CHRISTIAN. +Niin... mä tyhmä olen!... + +ROXANE, kuivasti. + Se on ikävää, +niin ikävää kuin jos te ruma oisitte. + +CHRISTIAN. +Vaan... + +ROXANE. + Kauniit sananne nyt kokoon kerätkää, +ne pakeni... + +CHRISTIAN. + Ma... + +ROXANE. + Mua lemmitte, sen voin +jo tietää. Hyvästi! + + Menee taloa kohti. + +CHRISTIAN. + Sanoa soisitte...! + +ROXANE, avaa oven, mennäkseen sisään. +... mua että jumaloitte! Tiedän! Näkemiin! + +CHRISTIAN. +Vaan... + + Roxane sulkee oven hänen nenänsä edessä. + +CYRANO, on joku hetki sitten tullut kenenkään huomaamatta. + Oivaa menestystä tuossa voitettiin! + + +VI KOHTAUS + + CHRISTIAN, CYRANO, Soittajat, hetkisen. + +CHRISTIAN. +Käy apuun nyt! + +CYRANO. + En, herra. + +CHRISTIAN. + Kuolen, jollen pääse +taas heti suosioonsa... + +CYRANO. + Kuinka, hitto vie, +nyt, tässä, opettaa ma voisin...? + +CHRISTIAN, käyden kiinni hänen käsivarteensa. + Oh, kas, tuolla! +Parveke-ikkunasta näkyy valoa. + +CYRANO, liikutettuna. + Hän ikkunassaan! + +CHRISTIAN, huutaen. +Niin, hän! Ah, ma tahdon kuolla! + +CYRANO. +Hiljemmin! + +CHRISTIAN, aivan hiljaa. + Kuolla!... + +CYRANO. + Yö on synkkä... + +CHRISTIAN. + Mitä?! + +CYRANO. + Lie +korjattavissa kaikki. Mutta, tietäkää se, +ei teidän tähden, kurja. Eteen parvekkeen +te käytte... minä alle... kuiskaan sieltä teille. + +CHRISTIAN. +Vaan... minä... + +CYRANO. + Vaiti! + +SOITTAJAT, tulevat taka-alalle; Cyranolle. + Hoi! + +CYRANO. + Hst! + + Tekee soittajille merkin että he puhuisivat hiljaa. + +I SOITTAJA, puoliääneen. + Minkä työn nyt meille +määräätte? Montfleuryltä tullaan!... + +CYRANO, hiljaa, nopeasti. + Koitettava +on teidän ilmoittaa, ken tulee tännepäin + Sijoittaa soittajat, toisen toiselle, toisen + toiselle puolen näyttämöä. +-- sä menet tuonne noin, sa tulet tänne näin! -- +kun näätte kulkijan, on teidän soitettava! + +II SOITTAJA. +Ja, herra gassendisti, sävel minkälainen? + +CYRANO. +Jos mies, niin suruisaa, -- vaan hauskaa, jos on nainen! + Soittajat menevät kumpikin taholleen. Christianille. +No, kutsu nyt! + +CHRISTIAN. + Roxane! + +CYRANO, poimii pieniä kiviä, joita heittää ikkunaan. + Hän esiin saataneen, +kun autan, odotappas, kivillä mä vähän! + + +VII KOHTAUS + + ROXANE, CHRISTIAN, CYRANO, ensin piilossa parvekkeen alla. + +ROXANE, avaten ikkunansa. +Ken kutsui? + +CHRISTIAN. + Minä. + +ROXANE. + Ken? + +CHRISTIAN. + Christian. + +ROXANE, pilkallisesti. + Vai niin! Vai tekö?! + +CHRISTIAN. +Puhua tahtoisin ma teille... + +CYRANO, parvekkeen alla, Christianille. + Hiljaisemmin +vain. Hyvin tämä käy. + +ROXANE. + Ei! Pyydän lähtemähän! +Puhutte huonosti! + +CHRISTIAN. + Se armo suokaa!... + +ROXANE. + En! +Te ette lemmi mua! + +CHRISTIAN, jolle Cyrano kuiskaa, mitä hänen on sanottava. + Väärä syytös! Lemmin! +-- mä lemmin... niin, ett' äsken... puhua... siit' emmin! + +ROXANE, joka aikoi sulkea ikkunansa, pysähtyy. +Ah, sehän sointuu hyvin! + +CHRISTIAN, äskeiseen tapaan. + Multa sydämen... +on Amor... valloittanut... lemmenkujeinensa... +Tuo... julma piltti... luulee... sitä kehdoksensa! + +ROXANE, tullen ulommas parvekkeelle. +Parempaa yhä! -- Vaan jos Amor julma on, +hän surmattakoon kolkkaan sydänkammion. + +CHRISTIAN, samaten kuin äsken. +Ma sitä... koetin... vaan nä'in... turhan vaivan... +tuo piltti... varttunut on... Herkuleeksi aivan... + +ROXANE. +Ah, hyvä! + +CHRISTIAN, kuten äsken. + Surmannut... jo... käärmett' on... se kaksi... +Ylpeyden... Epäilyn... + +ROXANE, nojautuen parvekkeen reunukseen. + Ah, aina paremmaksi +tää käy. Mut hakkaillen niin lähtee joka sana, +kuin mielikuvitus ois leinin vaivaamana. + +CYRANO, vetää Christianin parvekkeen alle ja asettuu hänen paikalleen. +Tää vaikeaksi käy. Hst! + +ROXANE. + Tänään... miksi lie +puheenne katkonaista? + +CYRANO, puhuu puoliääneen, kuten Christian. + Yössä löytää tie +on sanain vaikeaa, siks arkaillen ne käy. + +ROXANE. +Vaan mulle olevan ei siitä haittaa näy. + +CYRANO. +Tien löytää sananne!? -- Oh niin, se tulee siitä, +mä että sydämeeni vastaanotan niitä; +on pieni korvanne, vaan sydän suuri mulla; +ja sanain ylhäältä on helppo tänne tulla, +vaan kiipeäminen käy aina vaikeasti. + +ROXANE. +Ne nythän nousevat jo paljon norjemmasti. + +CYRANO. +Ne voimisteluaan sai harjoittaa jo tovin. + +ROXANE. +Ma varmaan puhunenkin korkealta kovin. + +CYRANO. +Niin korkeelt', että sais mun saaliiksensa Mana, +jos syämeen' heitettäis sielt' ykskään kova sana. + +ROXANE. +Ma tulen alas. + +CYRANO, vilkkaasti. + Ei! + +ROXANE, näyttäen hänelle parvekkeen alla olevaa penkkiä. + Penkille kiivetkää! + +CYRANO, vetäytyen pelästyneenä varjoon. +Ei! + +ROXANE. + Eikö! + +CYRANO, tullen vähitellen yhä enemmän liikutetuksi. + Käyttäkäämme kallis hetki tää +nyt tulkitaksemme vain lemmentunteitamme +näin näkemättä... + +ROXANE. + Näkemättä toisiamme? + +CYRANO. +Niin ihmeellistä on se. Aavistaa vain toistaan: +mä näen kesäpuvun, valkeuttaan mi loistaa, +te mustan vaipan liikkeen, kun käy tuulahdus. +Ma oon vain varjo yön, te aamun kirkkaus. +Mit' on nää hetket mulle, ymmärrä sit' ette. +Jos joskus runoilin... + +ROXANE. + Te aina runoilette! + +CYRANO. +... niin sanat lähteneet ei suoraan sydämestä... + +ROXANE. +Miks' ei? + +CYRANO. + Siks että aina muulloin sanojani +saneli... + +ROXANE. + Kuka? + +CYRANO. + ... vavistus mun tuntemani, +jot' ilman yksikään ei katsettanne kestä. +On kuin ens kertaa teille puhumassa oisin. + +ROXANE. +Niin on kuin äänennekin kaikuis aivan toisin. + +CYRANO, lähestyen, kuumeisesti. +Niin, toisin -- sillä nyt yön turvin rohkenen +ma olla itseni... + Pysähtyy, hämmentyneenä. + Ah, mitä haastelen! +Oi, älkää tuomitko tunteeni kiihkoisuutta, +tää on niin suloista,... niin uutta mulle! + +ROXANE. + Uutta! + +CYRANO, hämmennyksissään, sanoja etsien. + +Niin, uutta: puhua... näin kaikki... suorin kielin! +Ah, pelkään, kuulija ett' ehk' on pilkkamielin... + +ROXANE. +Miks pilkkamielin? + +CYRANO. + Tunteen kiihkon vuoksi... Aina +siks ovat sydän, järki mulla pelokkaina: +Käy taivaan tähtiin halu, pilkan pelon vuoksi +ma tuskin tohdin käydä pienen kukan luoksi! + +ROXANE. +On kaunis kukkakin. + +CYRANO. + Vaan nyt en niitä kerää. + +ROXANE. +Sananne uusia on mulle tällä erää. + +CYRANO. +Ah, jääkööt kerrankin pois nuolet, viinet, soihdut, +ja tulkoot turvaksi elämän terveen loihdut! +Ken aina tyytyä vois äitelähän juomaan, +vain pieneen pisaraan, runojen meille suomaan! +Ei! Ehkä kerrankin nyt katse nähdä saisi, +mitenkä henkemme janonsa sammuttaisi +elämän virrassa! + +ROXANE. + Vaan järki?... + +CYRANO. + Ensin kyllä +mä hetken huvittaa teit' aioin järkeilyllä, +vaan yönä tällaisna ken sitä tehdä voisi! +Jos tänään sananne kuin Voituren soisi, +se luonnon, hetken tän, yön tuoksuin pilkkaa oisi! +-- Kas, tuolla yllämme yön kirkkaat tähdet loistaa, +ne saakoot kauaksi nyt teennäisyyden poistaa! +Jos terve elämä vain alkemiaan vaihtuu, +niin tunteen tuoreus ja totuus -- pelkään -- haihtuu, +ja hengen kukkaset jo surmaa syksyn tulo, +ja sulon sulo on vain tyhjyys, kulon kulo. + +ROXANE. +Vaan järki?... + +CYRANO. + Lemmessä en sitä siedä, en! +On rikos tuhlata pois aikaa järkeillen! +Ei! Kerran saapuvan sen hetken vielä näämme +-- se kelle saavu ei, me häntä säälikäämme! -- +me jolloin ymmärrämme korulauseillamme +pois jalon, puhtaan lemmentunteen poistavamme! + +ROXANE. +Ja meille jos ois nyt tuo hetki tullut, mitä +te mulle puhuisitte? + +CYRANO. + Kaikkea, ah, sitä +mi sydämeni täyttää -- teidät peittää mielin +ma lauseryöpyllä, en haastaa korukielin: +ma lemmin teitä, tunnen lemmen tuskan, huolen, +ma tukehdun, sua lemmin, hullu oon, ma kuolen. +Jäi nimes syämeeni kuin hely kulkuseen; +kun sydän värjyy aina lemmentunteitani, +soi kulkunen, ja helkkyy nimes sielussani. +Sua lemmin, muistan sua, jos miss' oon, mitä teen! +Ma viime toukokuusta muistaa kymmenennen +voin päivän; toisin olit kammattu kuin ennen! +Sun hiustes säihke aina silmissäni on +kuin sen, ken liian kauan katsoi valohon: +jos minne silmän luo, hän näkee auringon! +Niin kuljen minäkin, kun pois sun luotas lähden, +sun kirkkauttasi vain kaikkialla nähden. + +ROXANE, liikutetulla äänellä. +Oi, se on lempeä... + +CYRANO. + Niin, totta! Tunne tää, +mi minut valtasi, tää tuli, tämä jää, +tää mielen liikunta ain onnen, tuskan mailla +on lempeä -- vaan sentään itsekkyyttä vailla. +Ah, onnes lunnaiksi mun onneni ma soisin, +ja vaikka siitä et sä mitään tietäisikään, +niin riemun tunnetta ei riistäis multa mikään, +jos onnes naurun vain ees kaukaa kuulla voisin. +-- Sun joka sanasi luo minuun voimaa uutta, +luo uutta hyvettä, luo uutta urhokkuutta. +Ah, ymmärrätkö nyt? Ja tokko tuntees sanoo, +nyt kuinka henkeni sun luokses päästä janoo, +nyt, illan varjossa, tän illan ihanaisen. +Ah! Surmata tää voi, tää onni, sen, ken sai sen! +Sa kuuntelet, ja minä puhua saan sulle +mun tunteistani! Liian paljon on tää mulle! +En vallass' arintenkaan onnenhaaveitteni +näin suurta uskaltanut oottaa osakseni. +Nyt kuolla voisin jo! -- Kas, lausumani sanat +saa lehdet värjymään ja kukkasien vanat. +Ah, sinä värjyt myös, sen tuntea ma voin +-- ei, ei, sun kätes armaan kosketus se noin +vain värinänä saapuu kukkaisvartta pitkin! + + Suutelee tulisesti parvekkeen jasmiiniköynnöstä. + +ROXANE. +Ei, kieltää tahdo en, mä värjyin, ja ma itkin, +sua rakastan, sun oon, mun hurmasit... + +CYRANO. + Ah, nyt +voit tulla, kuolema! Tuon tunteen hurmion +mä sytytin. -- Vain yksi pyyntö mulla on, +mä pyydän... + +CHRISTIAN, parvekkeen alla. + Suudelmaa. + +ROXANE, vetäytyy nopeasti taaksepäin. + Te... kuinka...? + +CYRANO. + Oh! + +ROXANE. + Niin, mitä +te pyysitte? + +CYRANO. + Ma... niin... + Christianille hiljaa. + Tuon toiste ehtinyt +sä kyllä oisit tehdä! + +CHRISTIAN. + Tunteet häntä huumaa. +On taottava silloin, kun on rauta kuumaa. + +CYRANO, Roxanelle. +Ma pyysin äsken... niin, mä pyysin sulta... mutta +nyt pyydän anteeksi ma tuota rohkeutta. + +ROXANE, hiukan pettyneenä. +Siis ette enää pyydä? + +CYRANO. + Pyydän... En... ah, en! +Sua, armas, loukkasin ma sillä mitä sanoin. +Nyt pyydän: ällös suoko mitä sulta anoin! + +CHRISTIAN, vetäen Cyranota vaipasta. +Vaan miksi? + +CYRANO. + Vait, Christian! + +ROXANE, kumartuen katsomaan. + Ken teille haastelee? + +CYRANO. +Kun liian pitkälle mä menin, nuhtelen +vain itseäni: vait, Christian!... + Luuttujen soitto kuuluu. + Ken tullee, ken? + + Roxane sulkee ikkunan. Cyrano kuuntelee luuttuja, joista + toinen soittaa duuri-, toinen mollisäveltä. + +Soi sävel riemukas... nyt surun sävele. +Mit' on se? Miestäkö vai naista merkinnee? +-- Kas, eikös musta munkki tänne kävele! + + Kapusiinimunkki tulee lyhty kädessä, kulkee talolta + toiselle ja tarkastelee portteja. + + +VIII KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN, Munkki. + +CYRANO, munkille. +Te uus Diogenes, no, minne tienne vie? + +MUNKKI. +Ma etsin taloa... + +CHRISTIAN. + Hän meitä häiritsee! + +MUNKKI. +... Magdeleine Robinin... + +CHRISTIAN. + Mitä mielessänsä lie? + +CYRANO, osottaen munkille muuatta katua. +Se tuoll' on, oikealla, menkää eespäin vain... + +MUNKKI. +Suur kiitos avustanne. Puolestanne luen +ma monet rukoukset... + + Menee. + +CYRANO, hänen jälkeensä. + + Minä toiveillani +sun rukoustas, munkki, parhaan mukaan tuen. + + +IX KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN. + +CHRISTIAN. +Saat mulle hankkia nyt suudelman. + +CYRANO. + En. + +CHRISTIAN. + Miksi? -- +Ennemmin taikka myöhemmin... + +CYRANO. + Niin, totta,... niin! +Se hetki saapuu, jolloin suu on vasten suuta... +Kun sull' on viikset kellanvaaleat, ja hällä +on huulet punaiset, niin tarvita ei muuta! + Itsekseen. +Vaan mieluummin sen soisin tapahtuvan siksi... + + Aukenevien ikkunain kolinaa. Christian kätkeytyy parvekkeen alle. + + +X KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN, ROXANE. + +ROXANE, tullen parvekkeelle. + +Siell' ootteko? Me äsken juuri... puhuttiin... + +CYRANO. +Niin... Suudelmasta. Tenho sanalla on tällä. +En tiedä, huulenne miks ei nyt sitä soisi, +se niitä polttaa jo... ei syytä kieltoon oisi! +Pois arkuus, pois! Te miltei tiedottanne juuri +siirryitte hymyilystä huokailuun ja sitte +taas kyyneleihin. Ah, ei tuosta askel suuri +oo suudelmaan. Oi, jos sen nyt te ottaisitte, +sen askelen...! + +ROXANE. + Oh! Vaiti! + +CYRANO. + Suudelma, mit' on se? +On sanattoman pyynnön täyttö sanaton se, +on lujin varmennus se lupausten varmain, +on sydäntunteen tulkki, tiedonanto armain, +i:n ruusupiste, pantu pikku sanaan: lempi, +on valan kaava kallis, muita kaunoisempi, +on kuiske hellä, joka korvaks suumme luulee, +taivainen tuulahdus, min sydämemme kuulee, +ehtoollisviini, lääke tunteen-tuskiemme, +hengähdys vieno, jossa suomme sydämemme, +on pyhä atria, mi käyttää huulten pöytää +-- siin' yhtyy sielumme, ja henki hengen löytää. + +ROXANE. +Vait! + +CYRANO. + Kuulkaa, kuunnelkaa, haaveeni haltiatar! +Niin kaunist' on se, että Ranskan valtiatar +soi yhden hälle, ken ol' lordeist' onnekkain! + +ROXANE. +Siis... + +CYRANO, intomielin. + Niinkuin Buckingham mä kärsin vaiti vain, +kuin hän, niin jumaloin mä valtiaana sua, +kuin hän mä suruinen ja uskollinen oon... + +ROXANE. +Ja kaunis kuten hän! + +CYRANO, itsekseen; entisellään. + Niin, totta... unhottua +se oli multa! + +ROXANE. + Siis sun lempes ottakoon +nyt palkkansa! Ma vuotan! + +CYRANO, työntäen Christiania parveketta kohden. + Mene! + +ROXANE. + Ruusus poimi! +Juo syämen lääke! + +CYRANO. +Mene! Nopeasti toimi! + +CHRISTIAN, epäröiden. + Vaan tuntuu... tuntuu niinkuin olisi se väärin. + +ROXANE. +Ehtoollisviinis vuottaa, nauti mielin määrin! + +CYRANO, työntäen häntä. +No, mene, hölmö! + +CHRISTIAN, nousee penkille, josta pilarin ja oksien avulla +heilauttaa itsensä parvekkeelle. + Oi, Roxane! + + Sulkee Roxanen syliinsä ja kumartuu hänen huuliensa ylitse. + +CYRANO. + Ah, tyynny, rinta! +Oh, toisen kuolema on toisen onnen hinta! +-- Niin, suudelma on lemmen juhla, jossa olla +saan Latsarus. -- Vaan täällä, esikartanolla, +saan murun minäkin,... ma tunnen, että saan +sun sieluas, Roxane: ah, sitä minä sanoin, +sun huules suutelee nyt kuumin lemmenjanoin! + Luuttujen soittoa kuuluu. +Soi ilon sävel... surun nyt... siis munkki! + Menee poispäin, palaa nopein askelin, ikäänkuin + tulisi kaukaa, ja huutaa. + Hoi! + +ROXANE. +Ken siellä? + +CYRANO. + Cyrano. Ma ohi kulkemaan +täst' osuin. Vieläkö Christian lie täällä? + +CHRISTIAN, on hämmästyvinään. + Kas, +sinäkö?! + +ROXANE. + Hyvää iltaa. + +CYRANO, vastaten tervehdykseen. + Kuinka serkku voi? + +ROXANE. +Ma tulen sinne. + + Katoaa taloon. Taustalta tulee munkki. + +CHRISTIAN, huomaten munkin. + Taas tuo munkki peijakas! + + Seuraa Roxanea.. + +XI KOHTAUS + + CYRANO, CHRISTIAN, ROXANE, Munkki, RAGUENEAU. + +MUNKKI. +Magdeleine Robinin talo tässä on, niin kuulin. + +CYRANO. +Rolin te sanoittekin äsken; -- niin ma luulin. + +MUNKKI. +Ei: _bin! B, i, n, bin!_ + +ROXANE, ilmestyy talonsa kynnykselle; häntä seuraa Ragueneau lyhtyä +kantaen sekä Christian. + Mit' on se? + +MUNKKI. + Kirje. + +CHRISTIAN. + Keltä? + +MUNKKI. +No, onpahan tuo vain eräältä ylhäiseltä... + +ROXANE, Christianille. +Se Guichelt' on! + +CHRISTIAN. + Hän tohtii?... + +MUNKKI, Roxanelle. + Varmaan joku pyhä +asia häll' on... + +ROXANE, Christianille. + Oh! hän vaivaa mua yhä, +vaan kauaa ei. + Avaten kirjeen. + Sua lemmin. Jos hän... + Ragueneaun lyhdyn valossa hän lukee matalalla äänellä, syrjään. + + "Neiti! + Soivat +jo rummut. Rykmenttini lähtee. Kaikki voivat +mun luulla lähteneen; vaan minä jään, en lähde, +te vaikka käskitte; jään hymyilynne tähden! +Nyt luostarissa oon, vaan luoksenne ma saavun. +Sen tiedon tuomaan sain ma tyhmän mustakaavun, +jok' ymmärrä ei mitään. Hälle lausukaa +vain, milloin ootte yksin, että tulla saa +hän, jolle anteeksi kai sydämenne soi +jo rohkeutensa, kun ei sotaan mennä voi +hän teitä tapaamatta. Kunnioittain"... + Munkille. + Tämä +on, pyhä isä, teillekin. Oh, kuulkaa nämä +... asiat pyhät... + + Kaikki lähestyvät, hän lukee ääneen. + + "Neiti! + Käsky kardinaalin +vaikk' olis raskaskin, ei jätä valtaa vaalin, +vaan sit' on toteltava. Sitä teille tuomaan +lähetin viisaan pyhän isän, jonka huomaan +voi salaisuuden jättää. Tahtoni on, että +hän kodissanne heti, ilman viivykettä +suo kirkon siunauksen... + Kääntää lehteä. + ... teidän liitollenne +Christianin kanssa. Hänet määrään mieheksenne. +Hän teit' ei miellytä! Vaan sit' ei sovi näyttää. +Kentiesi onnellaan voi taivas liiton täyttää, +sit' toivokaa... ja olkaa vakuutettu aina, +ett' oomme armossa me... ja niin eespäin"... + +MUNKKI, ilosta säteillen. + Paina +ei enää epäilys... Ja hetihän sen ties, +ett' asiata pyhää ajoi suuri mies!... + +ROXANE, hiljaa Christianille. +No, osaanko ma lukea?... + +CHRISTIAN. + Hm! + +ROXANE, ääneen, teeskennellen epätoivoa. + Vaikeutta +on monta!... + +MUNKKI, on suunnannut lyhdyn valon Cyranon kasvoihin. + Tekö ootte?... + +CHRISTIAN. + Ei, vaan minä! + +MUNKKI, valaisee lyhdyllään Christiania ja huomaa hänen kauneutensa; +kuin epäillen. + Mutta... + +ROXANE, vilkkaasti. +Ah, jälkikirjoitus mun suokaa vielä lukea: +"Sadalla frangilla te voitte veljeskuntaa tukea!" + +MUNKKI. +Oi, hänen ylhäisyyttään!! + Roxanelle. + Alistukaa! + +ROXANE, kärsivän-alistuvaisesti. + Liene +ei muuta neuvoa! + + Ragueneaun avatessa ovea munkille, jota Christian kehottaa + astumaan sisään, Roxane sanoo hiljaa Cyranolle. + + Te, serkku, jääkää tänne. +De Guiche kun saapuu, pidättäkää täällä hän ne +minuutit... + +CYRANO. + Ymmärrän! + Munkille. + Ei kauaa teiltä viene +kai vihkiminen? + +MUNKKI. + Viisitoista minuuttia. + +CYRANO, työntäen heitä taloa kohti. +No, menkää. Minä jään! + +ROXANE. + Niin, mennään! + Christianille. + Tule pian. + + Menevät. + + +XII KOHTAUS + + CYRANO, yksin. + +CYRANO. +Neljännestunti! Kuinka saan sen kulumaan +De Guichen kanssa? + Luutut rupeavat soimaan surullista säveltä. + Nyt ne soittaa... Tosiaan +se tällä kertaa mies on! + Soitto käy voimakkaaksi. + Ho, ho! Kuulen kyllä! + Rientää penkille, tarkastaa muuria ja parveketta. +Nyt tiedän... Eiköhän käteni tuonne yllä! + + Kiipeää parvekkeelle, vetää lakin silmilleen, irroittaa + miekkansa, kietoutuu vaippaansa, kumartuu katsomaan alas. + Nousee parvekkeen suojuspuulle, tarttuu molemmin käsin + muurin yli ulottuvaan pitkään oksaan, valmiina milloin + tahansa pudottautumaan. + +Kas näin! -- Mä jäin. No niin. Kai jäämään saan ma sunkin! + + +XIII KOHTAUS + + CYRANO, DE GUICHE. + +DE GUICHE, tulee naamioituna, pimeässä haparoiden. +Piruko vienyt lie sen paksupäisen munkin!? + +CYRANO. +Vaan ääneni!... Jos hän sen tuntisi!... + + Päästää irti toisen kätensä ja tekee sellaisen liikkeen + kuin kääntäisi näkymätöntä avainta. + +Krik! Krak! + Juhlallisesti. + Cyrano, ääntele kuin aito Bergerac!... + +DE GUICHE, taloa katsellen. +Täss' on se! Naamio kun nähdä sois mun, muusta +en välittäis! + + Aikoo mennä sisään. Cyrano hyppää parvekkeelta, pitäen kiinni + taipuvasta oksasta, ja asettuu oven sekä De Guichen väliin; + on putoavinaan raskaasti, kuin hyvin korkealta, jää makaamaan + liikkumattomana, ikäänkuin pyörtyneenä. + +DE GUICHE, hypähtää taaksepäin. + Ken se? + + Katsoessaan ylöspäin hän näkee vain taivaan, sillä oksa + on vetäytynyt takaisin. Hän ei ymmärrä asianlaitaa. + + Hän mistä tullee? + +CYRANO, asettuu istumaan; ääntään muuttaen. +Kuusta! + +DE GUICHE. + Kuu... kuusta? + +CYRANO, kuin unessa. + Mitä kello? + +DE GUICHE. + Lienee mielipuoli! + +CYRANO. +Mik' aika? Mikä seutu? Mikä päivä? Hetki? + +DE GUICHE. +Vaan... + +CYRANO. + Pyörryksissä olen... + +DE GUICHE. + Herra... + +CYRANO. + Niinkuin nuoli +ma kuusta tulen. + +DE GUICHE, kärsimättömästi. + Niinkö?! + +CYRANO, nousten, huutaa uhkaavasti. + Sieltä on nyt retki. + +DE GUICHE, vetäytyen taaksepäin. +Niin, olkoon... Hulluksi tuon miehen tuntee suusta. + +CYRANO, mennen hänen lähelleen; äskeiseen tapaan. +Ma sananmukaisesti tulen suoraan kuusta. + +DE GUICHE. +Vaan... + +CYRANO. + Sata vuottako vai hetken matka kesti, +se mielestäin on mennyt... totta totisesti! +Vaan tuolta keltaisesta pallosta ma tulen! + +DE GUICHE, olkapäitään kohauttaen. +Nyt menen... + +CYRANO, asettuen eteen. + Anteeksi, jos hetkeks tienne sulen! +Te mennä tahdotte -- vaan sanonette ensin, +mä mihin seutuun nyt näin ilman halki lensin! + +DE GUICHE. +No, hitto... + +CYRANO. + Enhän tiedä, minne lentämällä +näin aina joudunkaan... ja väliäpä tällä! +Tää onko maa vai kuu vai kenties joku tähti, +johonka vetämään mua painovoima lähti? + +DE GUICHE. +Vaan minä sanon, herra... + +CYRANO, päästäen kauhun-huudon, niin että De Guiche +vetäytyy taaksepäin. + Oh, oh! Mitä näen!. +Mä tässä maassa tapaan aivan mustan väen! + +DE GUICHE, nostaen käden kasvoilleen. +Mi... mitä? + +CYRANO, kauheasti peläten. + Afrikanko alkuasukkaita?... + +DE GUICHE, joka on koskenut naamiotaan. + Tää naamio... + +CYRANO, ollen hiukan rauhoittuvinaan, +Ah, niin, -- nyt tiedän, niin on laita: +oon Venetsiassa?... + +DE GUICHE, tahtoen mennä. + Mua vuottaa eräs nainen!... + +CYRANO, täysin rauhoittuneena. +Siis Pariisissa oon? Te ootte ranskalainen? + +DE GUICHE, vasten tahtoaankin hymyillen. +On hullu aina hullu! + +CYRANO. + Hymyilette! + +DE GUICHE. + Niin, +vaan mennä tahdon! + +CYRANO, riemuissaan. + Siis oon tullut Pariisiin! + Tyytyväisenä, nauraen, pudistaen vaatteitaan. +Sain pilven harjalla mä äsken tänne ajaa. +Mua peittää eetteri kuin tomu matkustajaa. +On silmissäni tähtein tomua. Kas, nähkää: +jäi kannuksiin kaks pyrstötähden häntätähkää. + Ottaen jotakin hihansa päältä. +Ja kiertotähtein karvoja, kas, pukuun tarttui!... + + Puhaltaen ikäänkuin saadakseen ne lentämään. + +DE GUICHE, kärsimättömänä. +Vaan, herra!... + +CYRANO, asettaa jalkansa De Guichen eteen juuri kun tämä aikoo mennä +ja on näyttävinään siinä jotakin, pysähdyttäen siten De Guichen. + Ison Karhun sivuuttaissain tarttui +se nilkkaani, jäi hammas siihen siltä. Niinpä +mä ko'in karttaa Oinasta, vaan yhdyttiinpä: +se puski mua: niin sain hetken Vaakaa käyttää -- +sen neula siksi nyt mun painoani näyttää! + Estää De Guichen menemästä; pitää kiinni hänen takkinsa napista. +Vaan käsissänne, herra, nenäni jos oisi, +niin teille pärskäyttää se vesisuihkun voisi! + +DE GUICHE. +Mi... mitä?... + +CYRANO. + Käytyäni pitkin Linnunrataa +Vesimies lähestyi... ja taisi hieman sataa. + +DE GUICHE. +Oh, helvetti! + +CYRANO. + Ei! Taivas lähettääpi minut! + Panee käsivartensa ristiin. +Ah, tietäkää... yö, Sirius, on vaatehtinut +itsensä vaippaan, turbaaniin... Sen näin mä. + Tuttavallisesti. +On toinen karhu vielä pieni... henkiin jäin mä +sen vuoksi... + Nauraen. + Lyyryn läpi tullessani meni +yks kieli poikki! + Ylpeästi. + Mutta tästä vielä teen +ma kirjan! Niin, ja näille kultatähdilleni, +te joiden vaippaan tänne näätte tarttuneen +tien vaaroissa, ma paikan tiedän: niillä täytän +mä tyhjät kohdat, niitä koristeina käytän! + +DE GUICHE. +Ei, totta vie, ma... + +CYRANO. + Teidän lähestyvän huomaan. + +DE GUICHE. +Vaan, herra... + +CYRANO. + Pyydätte mun luultavasti suomaan +kuun rakenteesta hieman tietoja, -- ja kai +myös siitä, millaiset sen asujamet! -- Vai? + +DE GUICHE. +En. Minä tahdon... + +CYRANO. + ... tietää kuinka sinne tulin! +Oo, omaa keksintöä käyttämällä kulin! + +DE GUICHE, allapäin. +Oih! Hullu! + +CYRANO, ylimielisesti. + Jäljittele en; se ei oo kotka +Regiomontanuksen; -- ja ei se myöskään ole +Archytaan kyyhky!... + +DE GUICHE. + Siis on hullujakin, jotka +jotakin tietää! + +CYRANO. + Ei, en toisten teitä pole, +se oli omaa!... + + De Guichen on onnistunut mennä Cyranon ohitse; hän kulkee + Roxanen ovea kohti. Cyrano seuraa häntä, valmiina käymään + kiinni. + + Kun ma kuljen avaruutta, +voin silloin -- tietäkää! -- mä käyttää tapaa kuutta! + +DE GUICHE, kääntyen takaisin. +Vai kuutta! + +CYRANO, kielevästi. + Riisua jos vaatteeni ma voisin, +ja itseni jos pullovyöllä kapaloisin, +panisin joka pullon täyteen kastevettä +ja päivänpaisteess' oisin, niin on varmaa, että +kun päivä itsehensä imis kasteen, niin +myös minä kohoaisin silloin korkeuksiin. + +DE GUICHE, hämmästyneenä, astuen askeleen Cyranota kohti. +Hiis vieköön! Yks! + +CYRANO, etenee, viedäkseen Guichen kauemmas Roxanen talosta. + Ja sitten: väittäneekö kukaan, +ma etten lähteä voi lentoon tuulen mukaan! +Tekisin seetripuisen, lujan tynnyrin, +ja ilmalla sen sitten tarkoin täyttäisin, +icosaedrilla kun ilman ohentaisin, +niin lentää voisin minne vain ma haluaisin! + +DE GUICHE, astuen taas askeleen Cyranota kohti. +Kaks! + +CYRANO, yhä loitoten. + Entäs tämä keino: lujan, vahvan jousen +mä teräksestä laitan, pontimelle nousen, +ja ruutipanos vain kun lähtövauhdin antaa, +se kohta minut kauas tähtitarhaan kantaa. + +DE GUICHE, seuraa häntä, mitään epäilemättä; laskee sormillaan. +Siis: kolme! + +CYRANO. + Ylöspäin käy aina savun tie: +kun sitä palloon panen tarpeeksi, se vie +mun lentoon!? + +DE GUICHE, entiseen tapaan, hämmästyen yhä enemmän. + Neljä! + +CYRANO. + Tapana on Phoiboksen +imeä, saadaksensa voimaa, härkäin verta, +-- siis kohoon, itseni kun sillä voitelen! + +DE GUICHE, ymmällään. +Viis! + +CYRANO, on puhuessaan johtanut De Guichen aukeaman toiselle +puolelle, erään penkin lähelle. + Sitten tämä neuvo: asettukaa kerta +te teräslevylle, ja ilmaan heittäkäätte +magneetti voimakas, niin kyllä silloin näätte, +se että mukanaan vie rautaa sekä teitä. +Jos heittää taas, ja taas -- ja huonosti ei heitä! -- +voi nousta lakkaamatta avaruuksiin! + +DE GUICHE. + Kuusi! +Kuus oivaa keinoa!... No, herra, minkä niistä +te valitsitte? + +CYRANO. + Se on taaskin keino uusi, +hm, seitsemäs... + +DE GUICHE. + On teillä keinoja, en kiistä! + +CYRANO. +On, vaikka sata!... + +DE GUICHE. + Tämä ilta hauskemmaksi +vain käy! + +CYRANO, jäljitellen aaltojen pauhua suurin, salaperäisin liikkein. + U-yy! U-yy! + +DE GUICHE. + No, mitä! + +CYRANO, + Arvaatteko? + +DE GUICHE. + En. + +CYRANO. +Luode ynnä vuoksi! -- Helppo on se teko: +Kuu puoleensa kun vetää vettä, menkää rantaan +ja merikylvyn jälkeen istuutukaa santaan +pää ylöspäin -- niin silloin pian kohoovaksi +itsenne huomaatte, -- näet: hiuksissa on vettä! +Saa lentää enkelinä silloin estehettä +niin hiljaa, suloisesti... kunnes tuntee... + +DE GUICHE, uteliaisuuden innostamana istuutuu penkille. + Mitä? + +CYRANO, luonnollisella äänellään. +Ei mitään!... Viisitoista minuuttia meni. +He vihitty on! Vapaa ootte! Kiitokseni! + +DE GUICHE, hypähtäen seisomaan. +En mitään ymmärrä!... Tuo ääni... enkö sitä +oo kuullut?... + + Talon ovi avautuu; lakeijoita, kantaen sytytettyjä + haarakynttilöitä. Valoisaa. Cyrano panee hattunsa pöydälle. + + Ja tuo nenä... enkö nähnyt oo?... +Ah, Cyrano? + +CYRANO, kunniaa tehden. + Niin juuri, min' oon Cyrano. +Nyt sormukset on vaihdettu. + +DE GUICHE. + Kas, mitä siellä? + + Kääntyy. Hämmästys! Lakeijain jäljessä Roxane ja Christian + käsikkäin. Munkki seuraa heitä hymyillen. Ragueneaukin kantaa + kynttilää. Seuralaisnainen, hämmästyneenä, puolittain yöpuvussa, + päättää kulkueen. + +Ah, taivas! + + +XIV KOHTAUS + + Entiset, ROXANE, CHRISTIAN, Munkki, RAGUENEAU, + Lakeijoita, Seuralaisnainen. + +DE GUICHE, Roxanelle. + Te! + Ymmällään, tuntiessaan Christianin. + Ja hän!? + Tehden ihaillen kunniaa Roxanelle. + En koskaan teiltä kiellä +ma ihailuani! + Cyranolle. + Ja teille, keksijälle, +myös onnittelut! Paratiisin veräjälle +nuo jutut enkelinkin pysäyttäneet ois. +Ne muistiin pankaa! Niistä kirjan tehdä vois! + +CYRANO, kumartaen. +Suur' kiitos, herra kreivi! Seuraan neuvoanne! + +MUNKKI, näyttäen rakastavaisia De Guichelle ja sivellen tyytyväisenä +pitkää valkoista partaansa. +On tässä kaunis pari teidän toimestanne! + +DE GUICHE, katsoen häneen kylmästi. +Niin on. + Roxanelle. + Ja rouvaseni, nyt on aika teidän +jo jättää miehenne. Jäähyväi... + +ROXANE. + Oisko meidän +siis erottava?! + +DE GUICHE. + On. + Christianille. + Nyt lähtee rykmenttinne. +Te ilmoittaudutte nyt hetikohta sinne! + +ROXANE. +Vaan... ei kai sotaan? + +DE GUICHE. + Sotaan! + +ROXANE. +Mutta juuri äsken...! + +DE GUICHE. +Se oli äsken, se. Nyt lähtemään mä käsken. + Ottaen taskustaan sinne panemansa paperin. +On tässä käskykirje. + Christianille. + Viekää joukollenne! + +ROXANE, heittäytyen Christianin syliin. +Christian! Christian! + +DE GUICHE, ivallisesti hymyillen, Cyranolle. + No, arvatkaapa, eikö menne +mont' aikaa, ennenkuin häävuode noita vuottaa! + +CYRANO, syrjään. +Hän luulee kai, se että mulle tuskaa tuottaa! + +CHRISTIAN, Roxanelle. +Ah, vielä suudelma! + +CYRANO. + Jo lähtekäämme! Siedä +ei viivytellä! + +CHRISTIAN, yhä suudellen Roxanea. + Ethän, ystäväni, tiedä, +se kuinka raskast' on nyt juuri... juuri nyt! + +CYRANO, koettaen viedä pois Christiania. +Sen tiedän! + + Kaukaa kuuluu rummuilla soitettu marssi. + +DE GUICHE, on mennyt perälle. + Rykmenttini on jo lähtenyt! + +ROXANE, Cyranolle, pidättäen Christiania, jota Cyrano koettaa +yhä saada lähtemään. +Oh!... Teille uskon hänet. Kuulkaa, luvatkaa, +hän ettei henkeänsä vaaraan panna saa! + +CYRANO. +Hm... koetan, vaan kyllä hieman vaikeaa +on luvata... + +ROXANE, äskeiseen tapaan. + Ett' on hän aina viisas... + +CYRANO. + Kyllä, +vaan... + +ROXANE, samoin kun äsken. + Ettei vilustu hän,... että hällä yllä +on kyllin vaatteita... + +CYRANO. + Teen voitavani... + +ROXANE, samoin kuin äsken. + + Sitte +myös: etten siellä koskaan aatoksista armaan +ma unohdu. + +CYRANO. + Ma luulen... + +ROXANE, äskeiseen tapaan. + Jospa lupaisitte, +ett' usein kirjeen saan! + +CYRANO, pysähtyy. + No, sen, sen lupaan varmaan! + + + + +NELJÄS NÄYTÖS + + +GASKONJAN SOTURIT + +Carbon de Castel-Jaloux'n komppanian leiri Arras'n piirityksessä. + +Taustalla valli, joka ulottuu näyttämön laidasta laitaan. Sen ylitse +näkyy taistelukenttä piirityksen jättämine merkkeineen. Arras'n +kaupungin muurit ja tornit näkyvät varjoina kaukaa. + +Telttejä, hajallaan olevia aseita, rumpuja j.n.e. -- Päivä nousee. +Idästä näkyy sarastus. -- Siellä täällä vahtisotureita. Tulia. + +Vaippoihin kietoutuneina Gaskonjan soturit nukkuvat. Carbon de +Castel-Jaloux ja Le Bret valvovat. He ovat sangen kalpeat ja +laihtuneet. Christian nukkuu muiden joukossa etualalla, kaapuunsa +kääriytyneenä; nuotion tuli valaisee hänen kasvojaan. Hiljaisuus. + + +I KOHTAUS + + CHRISTIAN, CARBON DE CASTEL-JALOUX, LE BRET, + Soturit, sitten CYRANO. + +LE BRET. +Huh, kamalaa! + +CARBON. + On kaikki lopussa. + +LE BRET. + Hyi, senkin!... + +CARBON, antaen hänelle merkin, että hän puhuisi hiljemmin. +Hst! Miehet herätät! Viet ilon viimeisenkin! + Sotureille. +Niin, nukkukaa te vain! + Le Bret'lle. + Ken nukkuvi, hän syö! + +LE BRET. +Se mua ei ravitse; ma valvon joka yö. +Oih tätä nälkää! + + Kaukaa kuuluu joitakuita laukauksia. + +CARBON. + Hitto! Ampuvathan siellä! +Nyt pojat heräävät! + Sotureille, jotka nostavat päätään. + Ei, nukkukaa te! + + Soturit painautuvat jälleen nukkumaan. Uusia laukauksia lähempää. + +SOTILAS, liikahtaen. + Vielä? +Hiis vieköön! + +CYRANO. +Ei se mitään. Cyrano vain palaa. + + Päät laskeutuvat jälleen. + +VARTIOMIES, ulkopuolella. +Ken siellä? + +CYRANON ÄÄNI. + Bergerac. + +VARTIOMIES, vallilla. + Ken? + +CYRANO, ilmaantuen vallin harjalle. + Bergerac. -- Ei valaa +voi hölmöön viisautta kukaan. + + Astuu alas. Le Bret menee häntä vastaan; levottomasti. + +LE BRET. + Suuri luoja! + +CYRANO, tehden hänelle merkin, ettei hän herättäisi ketään. +Hst! + +LE BRET. + Haavan saitko? + +CYRANO. + Pani parastaan se ruoja, +mutt' ohi ampui taas kuin aina ennenkin. + +LE BRET. +On tyhmän-rohkeata aina aamuisin +sun asettaa noin henkes vaaraan alttihiksi +vain pienen kirjeen vuoksi! + +CYRANO, pysähtyen Christianin eteen. + Tiedät, teen sen siksi, +kun lupasin, hän että usein kirjoittaa. + Katselee Christiania. +Hän nukkuu. Kalvas on hän. Jospa tietää saa +Roxane, hän että nälkään kuolee täällä!... Mutta +hän kaunis on. + +LE BRET. + Nyt nukkumaan! + +CYRANO. + Et suuttunutta +saa näytellä!... Mä tiedän paikan rintamassa, +joss' ovat vihollisen miehet humalassa +yöt kaiket. Turha on sun olla tuskissasi. + +LE BRET. +Sa voisit joskus tuoda ruokaa mukanasi! + +CYRANO. +On kulku hankalaa, kun selässä on taakka. +Mut uusi aika alkaa ensi yöstä saakka: +me joko kuolemme tai saamme syödäksemme. +Mä nä'in... + +LE BRET. + Kerro! + +CYRANO. + En. Me kohta kokenemme +sen... taikka, en oo varma... + +CARBON. + Hullua on tämä: +piirittää itse sekä olla piirittämä +espanjalaisten samaan aikaan. + +LE BRET. + Niinpä niin, +hullumpaa tuskin ennen koskaan koettiin! +Arrasta piiritämme, silloin Espanjasta +infantti-kardinaali saapuu -- + +CYRANO. + Sehän vasta +on hauskaa! Kunpa joku hänet vuorostaan +nyt piirittäisi! + +LE BRET. + Min' en naura. + +CYRANO. + Katsos vaan! + +LE BRET. +Ja joka päivä vuoksi tyhmän urhokkuuden +sä henkes... + Nähdessään Cyranon suuntaavan kulkunsa erästä telttiä kohti. + Minne menet? + +CYRANO. + Kyhään kirjeen uuden. + + Nostaa verhoa ja katoaa. + + +II KOHTAUS + + Samat, paitsi CYRANO. + + On tullut hiukan valoisampaa. Ruusunpunaista hohtoa Arras'n + kaupunki kuultaa kullassa taivaanrannalla. Kuuluu tykinlaukaus + ja sitä seuraa heti rummunlyöntejä kaukaa vasemmalta. Toisia + rummunlyöntejä läheltä. Patterit vastaavat, pauke lähenee ja + loittonee jälleen, kulkien taistelukentän ääreltä toiselle. + Aamusoiton hälinää. Kaukaa upseerien ääniä. + +CARBON, huoaten. +Jo aamusoitto. + Soturit liikahtelevat vaipoissaan. Venytteleivät. + Loppuu ravitseva uni. +He mitä herätessään huutaa, arveluni +on siitä mulla! + +ERÄS SOTURI, asettuen istumaan. + Mun on nälkä. + +TOINEN. + Minä näännyn. + +KAIKKI. +Oh! + +CARBON. + Nouskaa! + +KOLMAS SOTURI. + Hyvä on, jos hiukan edes käännyn. + +IV SOTURI. +En liikahdakaan! + +I SOTURI, katsoen kuvaistaan haarniskansa kappaleesta. + Mull' on keltaisena kieli: +tän ajan ilmakaan, jos vaikka sitä nieli, +ei sula vatsassa... + +ERÄS MUU. + Jos ruokaa hiukan saan, +ritarikilpeni oon valmis antamaan. + +ERÄS MUU. +Jos aina oltava mun näin on ruokaa vailla, +niin telttiin sulkeudun ma Akilleuksen lailla. + +ERÄS MUU. +Niin, leipää! + +CARBON, mennen teltille, johon Cyrano on mennyt; hiljaa. + Cyrano! + +MUUT. + Me kuolemme! + +CARBON, yhäti hiljaa, teltin ovella. + Käy pian +nyt auttamaan! Voit heistä saada iloisia, +siis haasta, juttele! + +II SOTURI, lähestyen ensimäistä, joka imee jotain. + Sä imet jotain. Kas vaan! + +I SOTURI. +Vain rohdintukkoa, mi kastettu on rasvaan, +ja jolla voideltu lie tykin pyörän napaa. +Ei näiltä tienoin juuri metsänriistaa tapaa. + +ERÄS MUU, astuen esiin. +Mä kävin metsällä. + +ERÄS MUU. + Mä ongella. + +KAIKKI, nousten ja ympäröiden vastatulleet. + Vai niin! +Hei, missä saalis? Tänne! Tuokaa näkyviin! +Kai saitte fasaanin? Tai ehkä taimenen? + +ONKIJA. +Ma pienen kiiskin sain. + +METSÄSTÄJÄ. + Ma laihan varpusen. + +KAIKKI, epätoivoissaan. +Jo riittää! -- Kapinaan! + +CARBON. + Käy apuun, Cyrano! + + On tullut täysi päivä. + + +III KOHTAUS + + Samat, CYRANO. + +CYRANO, tulee teltistään, tyynenä ja kynä korvan takana, kirja kädessä. +No, mitä? + Ensimäiselle soturille. + Miksi laahaat? Miks' et suora oo? + +SOTURI. +On jotain, joka vetää mua kantapäästä. + +CYRANO. +No, mikä? + +SOTURI. + Vatsa. + +CYRANO. + Ei se minuakaan säästä! + +SOTURI. +Se sua vaivaa? + +CYRANO. + Ei, se mua lihottaapi! + +TOINEN SOTURI. +On mulla pitkät hampaat! + +CYRANO. + Paremminhan saapi +paksusta palan niillä. + +KOLMAS. + Mull' on tyhjä vatsa. + +CYRANO. +Heh! Siis, kun hyökätään, niin marssin rummutat sa! + +ERÄS MUU. +Mun korvissani soipi. + +CYRANO. + Valehtelet, kuoma! +Sun vatsassasi soi: hoi, ruoka, tänne, juoma! + +ERÄS MUU. +Jos kerran taas sais oikein rustolihaa purra! + +CYRANO. +No, pure kynsiäs, niin tarvis ei sun surra! + +ERÄS MUU. +Näin kovaan nälkäänsä mies nielis vaikka mitä. + +CYRANO, heittäen hänelle kirjan, jota pitää kädessään. +Kas, tuoss' on Iliaadi, ahmi, niele sitä! + +ERÄS MUU. +Vaan kardinaali, -- hän se Pariisissa ruokaa +saa kyllikseen! + +CYRANO. + Kai tahdot hälle huutaa: tuokaa +myös mulle paistia! + +SAMA. + Miks' ei! Ja viiniäkin! + +CYRANO. +Hoi, Richelieu, hoi, toimitappas tänne äkin +bourgognea -- nyt heti! + +ERÄS MUU. + Munkin kanssa lähetä. + +CYRANO. +Niin, ettei syömämiesten luku vain vois vähetä. + +ERÄS MUU. +Ois kuolla parempi. Tää leikki miest' ei elätä. + +CYRANO. +Vähemmän tarvitsee siis kuolemaa sun pelätä. + +I SOTURI, olkapäitään kohauttaen. +Sä leikit sanoilla. + +CYRANO. + Niin leikin, sit' en kiellä! +Ja Manan maahan kuljen riemuisalla miellä, +jos tehdä saan, kun kuulen Kuolon kellon soivan, +vuoks hyvän asian ma sanaleikin oivan. +-- Oh, jospa kuolla sais, kun leiskuu innon lies, +kun taistotantereella miehen kohtaa mies, +jos silloin vaipua sais, sanaleikki kielellä -- +ei tautivuotehelle nuutuneella mielellä! + +KAIKKI. +On nälkä mulla! + +CYRANO, pannen käsivartensa ristiin. + Se on aina mietteissänne! +-- Hoi, paimen, Bertrandou, tuo huilus, tule tänne +ja noita syömäreitä ravita sa koita. +Sa kotiseudun sävel, vieno, harras, soita! +Se jokaiselle on kuin sisko pieni, hellä, +kuin äänen sointi, joka lumoo lempeydellä, +se nousee korkeuteen kuin sauhu kotituvan +ja loihtii mieleen kirkkaan, viihdyttävän kuvan... + Vanhus istuutuu ja koettelee huiluaan. +Nyt soikoon riemua sun huilus ääni, jota +jo kauan aikaa on vain soitattanut sota! +Puhalla tanssihin kuin ennen metsätiellä, +kun norsunluut' ei olleet koskettimet vielä, +ja tuokoon soittos mieleen vuoripuroin juoksun +ja maalais-elämän, ja mullan tuoreen tuoksun! + Vanhus alkaa soittaa languedocilaista säveltä. +Hei, pojat Gaskonjan -- ei taistelua pelkkää +soi enää huilu nyt, se metsäin kieltä helkkää, +ei raiu raivoisaan kuin sodan soitto villi, +vaan hiljaa, lempeään kuin hento paimenpilli... +Kas, nummet, laaksot, metsät kiiltohelmin kastuu, +ja paimenpoikanen nyt soittain kotiin astuu, +Dordonjan lainehet ne rantojansa kaulaa... +"Oh, tää on Gaskonjaa"... Niin huilu teille laulaa! + + Kaikkien päät ovat taipuneet alas, silmiin tullut uneksiva ilme, + ja hiljaisia kyyneleitä kuivataan hihoihin ja nutun vuoriin. + +CARBON, Cyranolle hiljaa. +Saat heidät itkemään! + +CYRANO. + Sen tekee kotikaipuu. +Se jalo tunne on, -- noin ruumiin tuska haipuu! +Ei heidän mielessään oo nälän tuomat vaivat, +muun kaiken väistymään nyt kodin muistot saivat! + +CARBON. +Sä heidät heikennät, kun saatat heltymään. + +CYRANO, on tehnyt rummuttajalle merkin, että tämä lähestyisi. +En! Sankaruushan asuu heidän veressään, +se pian herää taas! + + Tekee liikkeen. Rumpu pärisee. + +KAIKKI, nousevat ja tarttuvat aseisiinsa. + Häh?... Mitä?... Mikä hätä? + +CYRANO, hymyillen. +Noin! Tarvittiin vain hiukan rummun pärinätä! +Jää hyvästi nyt uni, kodin, lemmen kaipuu. +Kun rumpu pärisee, muu kaikki unhoon vaipuu. + +ERÄS SOTURI, joka katselee taustalle. +Ah! Ah! De Guiche! + +KAIKKI, mutisten. + Mmm... + +CYRANO, hymyillen. + Eipä taida hyvää tietää +tuo tervehdys! + +ERÄS SOTURI. + Me emme saata häntä sietää. + +TOINEN. +Hän ikävystyttää! + +KOLMAS. + Tuo muotinukke täällä! +Kas, pitsikaulus häll' on haarniskansa päällä! + +ERÄS MUU. +On sekin muoti: peittää rautaa pellavalla! + +I SOTURI. +On kaulass' ehkä paise hällä pitsin alla! + +II SOTURI. +Hän hovimies on! + +ERÄS MUU. + Niin, hän sukuunsa on tullut. + +CARBON. +Hän Gaskonjasta on. + +1 SOTURI. + Niin kai. En usko häneen. +Jos pojat Gaskonjan on huimapäät ja hullut, +se laatuun käy, -- vaan hän on viisas, varovainen, +siks sanon hänestä: ken lienet, varo vainen! + +LE BRET. +Hän kalvas on! + +ERÄS MUU. + Niin näkyy nälkä kelmentäneen. +Saa nähdä nälkää hän kuin mikä köyhä piru. + +ERÄS MUU. +Vaan kas, kun haarniskansa auringossa loistaa, +se miehen kasvoilta voi kalvakkuuden poistaa +vatsankin vaivoissa. + +CYRANO, vilkkaasti. + Nyt emme tässä viru +me surren! Löytäköön hän meidät miehevinä! +Esille kortit, nopat... + + Kaikki rupeavat nopeasti pelaamaan, käyttäen pöytinään rumpuja, + jakkaroita, maata, vaippojaan; ja he sytyttävät palturilla + täytettyjä pitkiä piippujaan. + + Kirjan otan minä! + + Kävelee edestakaisin ja lukee pientä kirjaa, jonka on ottanut + taskustaan. De Guiche tulee. Kukaan ei käännä häneen huomiotaan. + Kaikki ovat tyytyväisen näköisiä. Hän on sangen kalpea. Hän + menee Carbonia kohti. + + +IV KOHTAUS + + Samat, DE GUICHE. + +DE GUICHE, Carbonille. +Ah! -- Hyvää päivää! + Tarkastavat toisiaan. Syrjään, tyytyväisenä. + Hän on vihreä. + +CARBON, itsekseen. + Ei muuta +kuin silmiä! + +DE GUICHE, katsellen sotureita. + No, herrat, murratteko suuta +taas mulle!? Kaikkialla, missä kuljenkaan, +ma panettelujanne aina kuulla saan. +Ja siltä minusta jo tuntui monet kerrat, +kuin vuorten aateli, Gaskonjan vapaaherrat, +te, maalaisparoonit, muut' ette tekis, kuin +minua haukkuisitte! Mua suurin suin +väitätte narriksi ja viekastelijaksi +-- ja saattaneehan teitä harmittaakin kyllä, +kun mull' on aina kaunis pitsikaulus yllä, +ja teill' ei ole!... niin, se vielä suuremmaksi +kai saattoi harminne, ett'en oo lurjus, vaikka +on Gaskonjanne myöskin mulle kotipaikka. + Hiljaisuus. Pelataan. Poltetaan. +Teit' antaisinkohan rankaista kapteeninne?! +En! + +CARBON. + Mun ei mukautua pakko käskyihinne. + +DE GUICHE. +Mi... mitä? + +CARBON. + Itse palkkaan joka sotilaan. +Päämaja mitä määrää, sen mä täytän vaan! + +DE GUICHE. +Ah?... Niinkö?... Totta vie, jo riittää... + Kääntyy sotureihin. + Kurjaa pilkkaa +ma halveksin. Se kääntyy kohti omaa nilkkaa. +Ei viitsi peljätä se sanaa sarvipäistä, +ken koskaan taisteluss' ei tosivaaraa väistä. +Ma eilen -- satuitte sen ehkä kuulemaan! -- +Bapaumen luona voitin kreivi Bucquoin. +Oh, oisittepa nähneet! Lailla myrskytuulen +ma eespäin rynnistin. Hän muistaa sen, ma luulen. +Löin hänen joukkonsa ma kolmasti; ja lyön ne +viel' uudelleen, jos tarvis on... + +CYRANO, nostamatta katsettaan kirjasta. + Vaan teidän vyönne? + +DE GUICHE, hämmästyneenä ja tyytyväisenä. +Siis tiedätte jo sen?... Kun taiston tuoksinassa +mä käänsin ratsuni -- ma olin johtamassa +jo toista hyökkäystä! -- niin kuinka käynyt lie, +mä näen: pakenevat muassaan mua vie +ja joudun vihollisten joukkoon. Vaara mulla +nyt oli vangiksi ja ammutuksi tulla. +Vaan mielenmaltillani henkeni mä säästin. +Mä vyöni irroitin ja putoamaan päästin +sen maahan; ken ma olin, tiennyt nyt ei kukaan; +mä pääsin joukkooni niin ettei huomattukaan. +Nyt kolmas hyökkäys, ja voitto myöskin, joskaan +ei lopullinen!... Mitäs sanotte? + + Soturit eivät ole kuuntelevinaan, mutta tällä hetkellä + kortit ja noppa-astiat jäävät kohotettuihin käsiin, + tupakan sauhu huulten taakse. Odotusta. + +CYRANO. + Ei koskaan +ois Henrik neljäs edes ylivoiman tähden +hyljännyt töyhtöä, mi liehui kaikkein nähden +kypärän kaunisteena! + + Hiljaista riemua. Kortit läiskyvät, nopat vyöryvät, + tupakan sauhu tupruaa. + +DE GUICHE. + Olkoon, mutta näin +mun voittaa onnistui! + + Äskeistä odotusta, joka saa pelin ja tupakoimisen taukoamaan. + +CYRANO. + No niin! Vaan käydä päin +ja olla maalitaulu, jot' ei mikään peitä, +kas, se on kunnia, jot' eivät kaikki heitä! + + Kortit, nopat, tupakan sauhu jälleen kuin ennenkin. + Yhä suurempaa tyytyväisyyttä. + +Jos vyönne pudotessa oisin ollut lässä, +niin -- uljuutemme on kai erilaista tässä!? -- +sen heti olisin mä käynyt etsimässä. + +DE GUICHE. +Oh, kerskailua! + +CYRANO. + Mitä?! Kerskailua!? Tuokaa +tuo vyönne tänne, mulle lainaksi se suokaa, +niin olkapäähäni sen kiinnittäen käyn +mä hyökkäämään -- ja aina ensimäisnä näyn. + +DE GUICHE. +On helppo kerskua. Ei sanat miestä kaada. +Te tiedättehän: vyötä mahdoton on saada! +Se siell' on, kentällä. Siell' luodit lentää, soi. +Ei sitä etsimäänkään kukaan mennä voi. + +CYRANO, vetäen taskustaan valkoisen vyön ja ojentaen sitä hänelle. +Se täss' on. + + Hiljaisuus. Sotilaat peittävät nauravat suunsa korteillaan + ja noppa-astioillaan. De Guiche kääntyy, katsoo heitä: heti he + tulevat vakaviksi, jatkavat peliään. Yksi heistä viheltelee + huolimattomasti Bertrandoun soittamaa vuoristolaissäveltä. + +DE GUICHE, ottaen vyön. + Kiitos. + + Menee taustalle, nousee vallille ja heilauttaa vyötä + useita kertoja ilmassa. + + Nyt se tehty on. Kas noin! +On merkki annettu, -- vaikk' kauan aprikoin! + +KAIKKI. +Häh? Mitä?! + +VARTIA, vallilla. + Muuan mies pois juoksee... + +DE GUICHE, tullen alas vallilta. + Vakoilija +vihollisleiristä. Parhaita auttajia! +Vie sinne tiedot, jotka täältä multa saa; +he sitten päätöksiin taas siellä vaikuttaa. + +CYRANO. +Siis konna! + +DE GUICHE, solmiten huolettomasti vyötään. + Se on hyvin mukavaa... Niin, mitä +me puhuimmekaan?!... Ah, te ette tiedä sitä! +Viim' yönä marsalkka Dourlensiin lähti; siellä +on muonavarastoja. Ettei häntä tiellä +kohtaisi vaara, otti mukaansa hän sinne +niin paljon sotilaita, että riveihinne +jäi suuri aukko. Nyt jos hyökkää vihollinen, +niin aivan helpoksi käy hälle voittaminen. + +CARBON. +Niin, vaarass' olemme -- sit' ajatella sietää. +Vaan vihollinen ehk' ei tiedä... + +DE GUICHE. + Kyllä tietää. +Ja hyökkää myös! + +CARBON. + Oh! + +DE GUICHE. + Mulle vakoilija äsken +toi sanan siitä. -- Niin, he hyökkää minne käsken. +Hän virkkoi näet mulle: "Paikka valitkaa, +jot' olis teidän kaikkein helpoin puolustaa; +ma sanon heille: siin' ei vastarinta kohtaa, +niin silloin joukkonsa he heti siihen johtaa." +Näin hän. Ma lausuin siihen: "Mistä merkin saatte, +te siihen kohtaan sitte hyökkäys suunnatkaatte!" + +CARBON, sotureille. +Siis, herrat, aseisiin! + + Kaikki nousevat. Miekkojen ja hankkilusten kalinaa, + kun niitä kiinnitetään paikoilleen. + +DE GUICHE, Carbonille. + On tunti aikaa vielä. + +I SOTURI. +Vai tunti vielä! No... + + Kaikki istuutuvat ja jatkavat keskeytynyttä peliään. + +DE GUICHE. + Ja apujoukko tiellä +on tänne. Tilaisuus on teillä hyvin käyttää +aikanne siihen asti. + +CARBON. + Miten? + +DE GUICHE. + Voitte näyttää +nyt, kuinka hupaisaa on olla maalitaulu: +se kunnia on -- niinhän kuului äsken laulu! + +CYRANO. +Siis näin te kostatte? + +DE GUICHE. + En teiltä sitä peitä: +jos teistä pitäisin, niin tuskin oisin teitä +mä valinnut. Vaan kun ei ole, ketä voin +ma teihin urhoudessa verrata, niin valikoin +ma teidät. Samalla kuin kostoani palvon, +näin myöskin kuninkaani parasta ma valvon. + +CYRANO, kunniaa tehden. +Te kiitokseni vastaanottaa suvainnette! + +DE GUICHE, vastaten Cyranon kunniantekoon. +Mä tiedän, että mieluisimmin taistelette +ei yksi yhtä, ei, vaan yksi sataa vastaan. +Ma varma oon, ett' on se riemu tänään teillä. + + Menee Carbonin kanssa taustalle. + +CYRANO, sotureille. +Hei, pojat Gaskonjan! On kilvessämme meillä +kuus taivaansinistä ja kultaist' olkahirttä. +Yks parru, verinen, nyt puuttuu ainoastaan. +Sen tänään noudamme me, laulain riemuvirttä. + + De Guiche puhuu taustalla hiljaa Carbon de Castel-Jaloux'n + kanssa. Käskyjä annetaan. Vastarintaan valmistaudutaan. Cyrano + menee kohti Christiania, joka on pysynyt liikkumatta, käsivarret + ristissä rinnalla, ja panee kätensä hänen olkapäälleen. + +Christian? + +CHRISTIAN, päätään pudistaen. + Roxane! + +CYRANO. + Niin, niin! + +CHRISTIAN. + Mä vielä kerran hälle +tahtoisin kirjoittaa, -- niin, pikku kirjelmälle +jäähyväistunteheni uskoa... + +CYRANO. + Sit' että +nyt tarvittaisiin, sen ma arvasin, ja siksi +tän kirjeen... + Ottaa esille kirjeen. + ... laadin -- sulta hälle hyvästiksi. + +CHRISTIAN. +Ah! Näytä! + +CYRANO. + Tuossa! + + Christian ottaa kirjeen, avaa sen, rupeaa lukemaan, pysähtyy äkkiä. + +CHRISTIAN. + Mitä!? Katso! + +CYRANO. + Kuinka?! -- Miksi? + +CHRISTIAN. +On tuossa pilkkuja... + +CYRANO, ottaa nopeasti kirjeen, katsoo sitä, naivia teeskellen. + Pilkk... + +CHRISTIAN. + Kaksi kyynelettä. + +CYRANO. +Niin... Runoniekka joskus heltyy sanoistaan. +Se suurin viehätys on hänen toimessaan. +Tää kirje... ymmärrät... mua liikutti... ma itkin, +kun kirjoitin... + +CHRISTIAN. + Sä itkit?... + +CYRANO. + Poskiani pitkin +tais vierrä joku kyynel. Näes, kuolemaa +en pelkää, tiedät sen, -- se mua kauhistaa, +mä etten häntä enää koskaan nähdä saa, +ett' en... + Christian katsoo häntä. + ett' emme... + Vilkkaasti. + ett'et sinä... + +CHRISTIAN, sieppaa häneltä kirjeen. + Anna mulle +se kirje! + + Kaukaa kentältä kuuluu kolinaa. + +VARTIAN ÄÄNI. + Hiisi vie! Ken siellä? + + Laukauksia, äänten kohua, kulkusten kilinää. + +II VARTIAN ÄÄNI. + Eikö tulle...? + +CARBON. +No, mikä? + +VARTIA, vallilla. + Vaunut. + + Kaikki rientävät katsomaan. + +HUUTOJA. + Mitä? -- Missä? -- Katsos tuota! -- +Vaan nehän tulee suoraan vihollisten luota! -- +Kas, hitto! -- Ampukaa! -- Ei! -- Kuski puhuu, kuulen! +Hän mitä sanoo? -- Niin! -- Hän sanoo: Kuninkaan +me asioilla oomme!... + + Kaikki ovat nousseet vallille, katsovat ulos. + Kulkusten kilinä lähenee. + +DE GUICHE. + Kuninkaan! Ma luulen... + + Soturit tulevat alas vallilta, järjestäytyvät riveihin. + +CARBON. +Hoi, lakit päästä pois! + +DE GUICHE. + Pois tieltä! Nopeaan! +Avatkaa rivit! Pian! Ei saa tietä saartaa, +niin kuski tullessaan voi kaunihisti kaartaa! + + Vaunut saapuvat täyttä ravia. Ne ovat lian ja pölyn peittämät. + Ikkunoissa verhot. Kaksi lakeijaa takana. Vaunut pysähtyvät + yht'äkkiä. + +CARBON, huutaen. +Nyt rumpu käymään! + + Rummun pärinää. Kaikki soturit paljastavat päänsä. + +DE GUICHE. + Alas jalustin! + Kaksi miestä kiiruhtaa esiin. + Kas noin! + Vaunujen ovi avautuu. Roxane ovella. +Te!? + +ROXANE, hypähtäen maahan vaunuista. + Päivää! + + Naisen äänen kuullessaan kaikki nostavat nopeasti + kumarruksissa olevat päänsä. Hämmästys. + + +V KOHTAUS + + Samat, ROXANE. + +DE GUICHE. + Kuninkaanko asioilla? + +ROXANE. + Voin +niin sanoa: on Amor kuninkaani nyt! + +CYRANO. +Ah! Taivas! + +CHRISTIAN, kiirehtien Roxanen luokse. + Sinä!? Miksi? + +ROXANE. + Kauan kestänyt +on piiritys. + +CHRISTIAN. + Vaan miksi?... + +ROXANE. + Sanon sitten!... + +CYRANO, joka Roxanen äänen kuullessaan on jäänyt paikalleen kuin kiinni +naulattuna eikä ole uskaltanut kääntää häneen katsettaan. + Vielä +mä hänet nähdä sainko! + +DE GUICHE. + Täällä ette... + +ROXANE, iloisesti. + Tiellä +oon ehkä! + +DE GUICHE. + Ette suinkaan... Mutta vaara... + +ROXANE. + Suokaa +siis anteeksi, jos jään! -- Mä pyydän: rumpu tuokaa! + Istuu rummulle, joka tuodaan. +Näin! Kiitos! + Nauraa. + Vaunujani ammuttiin, kun tänne +mä tulin. + Ylpeästi. + Muuan vahti. + Näyttää vaunujaan. + Eikö mielestänne +ne oo kuin kurpitsa! Ja kuski niinkuin rotta. +Ihan kuin tarinassa. Ihan! Eikö totta!? + Lähettää huulillaan suudelman Christianille. +Niin, hyvää päivää! + Katsellen kaikkia. + Miksi suruisia tälleen? +-- On tänne pitkä matka. -- + Huomaa Cyranon. + Hauska nähdä jälleen! + +CYRANO, lähestyen. +Vaan kuinka...? + +ROXANE. + Löysin tänne? Niinkö? -- Ilman vaivaa. +Tää sota autioiksi kaikki seudut raivaa, +tienviitat selvät siin' on. -- Uskoa en vois +ma sodan kamaluutta, jollen nähnyt ois! +Jos kuningastanne näin, herrat, palvelette, +parempi palvella on -- sen te myöntänette! -- +mun kuningastani... + +CYRANO. + Vaan kuinka?... Millä tavoin...? +Tie eihän kaikkialla ole yhtä avoin! + +ROXANE. +Ah, viholliset, niinkö? Heidän rintamansa +lävitse kuljin! + +I SOTURI. + Kuulkaa! Totta tosiansa! + +II SOTURI. +Te ootte leikkisä! + +DE GUICHE. + Mä pyydän, kertokaa +mitenkä pääsitte! + +LE BRET. + Se oli vaikeaa?! + +ROXANE. +Ei kovin. Hidalgo jos kulkuani esti, +mä hälle hymyilin ja katsoin suloisesti +-- niin kauniisti kuin voin! -- Ja myöntää täytyy, että +he ritarillisia ovat. Estehettä +sain mennä eteenpäin. + +CARBON. + Niin, kenpä vastustais, +kun moisen matkalipun nähdäksensä sais! +Vaan teiltä tiedusteltiin myöskin luultavasti, +mihinkä matkustitte? + +ROXANE. + Kyllä. Useasti. +Ma vastasin: "Oon tiellä rakastajan luoksi!" +Upseeri silloin mua auttamahan juoksi, +ja juhlalliset oli eleet, kumarrukset, +kun kiinni painoi hän mun vaunujeni ukset, +ja käskevästi heti, kuten majesteetti, +hän seurueellaan mulle kunniata teetti, +ja kohta tapparat, jo laskeutuneet tanaan, +valmiina saattamaan mua maailmasta Manaan, +pois pantiin, ja kun taas sain kulkuani jatkaa, +niin kuulin: "Señorita, onnellista matkaa!" +ja nä'in sulkahattuin sirot, kauniit kaarrot. + +CHRISTIAN. +Roxane... + +ROXANE. + Suo anteeksi, vaan minä vältin saarrot +vain siten, että neidiks' annoin heidän luulla +ma itseäni. Jos he olis saaneet kuulla, +mä että miestäni näin etsin, niin ei kukaan +ois auttanut, ei mua ois tänne laskettukaan. + +CHRISTIAN. +Vaan... + +ROXANE. + Mitä? + +DE GUICHE. + Parast' ois, jos poistuisitte! + +ROXANE. + Minä!? + +CYRANO. +Niin, pian. + +LE BRET. + Aivan heti! + +CHRISTIAN. + Heti! + +ROXANE. + Kuinka!? Miksi? + +CHRISTIAN, hädissään. +Nyt kohta... + +CYRANO, samoin. + Tunnin päästä... + +DE GUICHE, samoin. + Pikemminkin... + +CARBON, samoin. + Siksi +ois... + +LE BRET, samoin. + Niin, te voisitte... + +ROXANE. + Mä jään. Te ihmisinä +ja sotilaina silti teette tehtävänne: +te taistelette! + +KAIKKI. + Ei, ei! Menkää! + +ROXANE, heittäytyen Christianin syliin. + Mielestänne +siis puolisoni kanss' ei lupa mull' ois kuolla! + +CHRISTIAN. +Sun katsees loistaa! + +ROXANE. + Arvaa miksi! + +DE GUICHE, epätoivoissaan. + Kukaan puolla +ei päätöstänne. Tää on surman paikka. + + Roxane katsoo kysyvästi. + +CYRANO. + Niin, +me kreivin armosta nyt turmaan tuomittiin. + +ROXANE, De Guichelle. +Te toivonette, että leskeksi mä jään! + +DE GUICHE. +Ma vakuutan... + +ROXANE. + Niin, niin! Ah, mitä mietinkään! +Ja muutoin, tiedättekö, mun on hauska! + +CYRANO. + Voi +siis kaunis sinisukka urho olla! + +ROXANE. + Elkää +sit' ihmetelkö! Ken on serkkunne, ei pelkää! + +MUUAN SOTURI. +Me teitä puolustamme! + +ROXANE, kiihtyen. + Uskon! + +II SOTURI, innoissaan. + Mikä toi +tän ruusuin tuoksun! + +ROXANE. + Mull' on hattu, joka kai +mua pukee taistelussa! + Katsoen De Guicheä. + Eikö kreivin -- vai? +niin, mitä arvelette? -- ois jo aika mennä pois. +Tääll' ehkä kuolon leikki pian alkaa vois! + +DE GUICHE. +Oh, tuo on liikaa... Niin, ma menen, mutta kun +oon tarkastanut tykit, palaan tänne sieltä. +Kentiesi silloin ootte muuttanut jo mieltä! + +ROXANE. +En! Turha luulla! + + De Guiche menee. + + +VI KOHTAUS + + Samat, paitsi DE GUICHE. + +CHRISTIAN, pyytäen. +Oi, Roxane, mua kuule, sun... + +ROXANE. +En! + +I SOTURI, toisille. + Hei, hän jää! + +II SOTURI. + Hän jää! + +III SOTURI. + Ei väisty vaaran tieltä! + +KAIKKI, malttamattomina, tuuppien toisiaan, siistiytyen. +Mun saippuani! -- Kampa! -- Säärystintä on +mun korjattava: neula missä! -- Mahdoton +on löytää peiliä! -- On kalvostimes tässä! -- +Ma nauhaa tarvitsen! -- Ja minä partaveistä! + +ROXANE, Cyranolle, joka yhä pyytää häntä poistumaan. +En aio poistua, vaan paikallani seistä! + +CARBON, joka samaten kuin toiset on kiristänyt vyötään, harjannut +pukuaan ja lakkiaan, korjannut lakkinsa sulkaa, vetänyt päälleen +kalvostimet, lähestyy Roxanea ja sanoo kohteliaasti. +Kun kerran, hyvä rouva, ootte näkemässä +kun soturini käyvät kuoloon, sallisitte +mun ehkä esitellä joitakuita heistä! +Parooni Peyrescous de Colignac! Ja sitte: +parooni Casterac de Cahuzac! Ja tässä: +de Malgoyre Estressac Lésbas d'Escarabiot! -- +Parooni, tulkaa tänne! Parooni Hillot +de Blagnac-Salechan! De Crabioules-Juzet! + +ROXANE. +Niin paljon nimiä! + +PAROONI HILLOT. + Niin, kai ne riittänee! + +CARBON, Roxanelle. +Avatkaa käsi, jossa nenäliina teill' on! + +ROXANE, avaa kätensä ja nenäliina putoaa maahan. +Vaan miksi? + + Koko komppania tekee liikkeen nostaakseen nenäliinan maasta. + +CARBON, ottaa sen kiireesti. + Liputta me oltiin tähän asti. +Vaan nyt kun saimme tän, nyt lippu myöskin meill' on! +Se taistoon käytäessä liehuu kauneimmasti. + +ROXANE, nauraen. +Se hiukan pieni on. + +CARBON, kiinnittäen nenäliinan hilparinsa päähän. + Vaan pitsiä! + +SOTURI, toisille. + Nyt vois +vaikk' kuolla, kun nuo ihmeen kauniit kasvot näki, +jos vatsan täytteenä ees pähkinäkään ois! + +CARBON, joka kuulee tämän, harmistuen. +Hyi! Hieno nainen tääll' on, moinen puhe pois! + +ROXANE. +Tää ilma hiukaisee; on mulla itselläki +jo nälkä: lintua ja leivoksia, voita, +ja viiniä, ma pyydän! + + Hämmästystä. + +ERÄS SOTURI. + Kaikkiako noita? + +TOINEN SOTURI. +Niin, Luojan tähden, mistä ottaa!? + +ROXANE, levollisesti. + Vaunuistani! + +KAIKKI. +Mi -- mitä! + +ROXANE. + Katsokaapas hiukan kuskiani! +Hän viinit, paistit, keitot eväiksemme pani +on vaunuissani kaikki valmihina aivan, +jos nähdä tahdotte vain palottelun vaivan! + +SOTURIT, tunkeillen vaunujen ympäri. +Ragueneau! + Huudahduksia: + Oh! oh! + +ROXANE, seuraten heitä katseillaan. + Mies parat! + +CYRANO, suudellen Roxanea kädelle. + Hyvä haltiamme! + +RAGUENEAU, nousee seisomaan istuimelle; kuten markkina-ilveilijä. +Niin, hyvät herrat... + + Innostusta. + +SOTURIT. + Hyvä! Hyvä! + +RAGUENEAU. + Vaunuissamme +espanjalaiset näki kauneutta ja suloa, +ei muuta -- niin he auttoi muonavarain tuloa! + + Kättentaputusta. + +CYRANO, hiljaa Christianille. +Christian... + +RAGUENEAU. + On heillä kovin herkkä kaunoaisti, +sit' ilahduttaa lintu, vaan ei... + Ottaa kuskipenkin laatikosta linnun, nostaa sitä. + ... linnunpaisti! + Kättentaputusta, lintu kulkee kädestä käteen. + +CYRANO, hiljaa Christianille. +Vain sana... + +RAGUENEAU. + Venus heidät lumos katseellansa, +niin että Diana sai salaa, tullessansa, +tän kauriin tuoda! + + Näyttää kauriin lapaa. Ihastusta. Ragueneau panee + paistin käsiin, joita ojennetaan esiin. + +CYRANO, hiljaa Christianille. + Kanssas puhua nyt saahan!? + +ROXANE, sotureille, joilla on kädet täynnä ruokatavaroita. +Niin, olkaa hyvät vain ja pankaa kaikki maahan! + + "Kattaa pöydän" ruoholle kahden vaunujen takana istuneen, koko + ajan järkähtämättömän vakavana pysyvän lakeijan avulla. Lausuu + Christianille, juuri kun Cyrano on viemässä häntä syrjään. + +No, auta sinäkin! + + Christian rupeaa auttamaan. Cyrano liikehtii levottomasti. + +RAGUENEAU. + Kas, täss' on kalkkunaa! + +I SOTURI, tulee kantaen raskasta lihapalaa. +No, hitto, tarvittu ei jättää maailmaa +nyt aito syömingeittä! + Huomaa Roxanen, nopeasti. + Hm... Hm... Anteeks suokaa. +On hauska että vielä kerran saimme ruokaa. + +RAGUENEAU, heittäen alas istuinpatjat. +Hei, pojat, patjat ovat täynnä peltopyytä! + + Melua. Patjat tyhjennetään. Naurua. Iloa. + +III SOTURI. +Hiis vieköön! + +RAGUENEAU, ojentaen punaviinipulloja. + Täss' on aito rubiini, ja tää... + Antaa valkoviinipullon. +... on topaasi! + +ROXANE, heittäen pöytäliinan Cyranon kasvoille. + Te, serkku, heti rientäkää +tää liina levittämään! Luulen, että syytä +on kiiruhtaa! + +RAGUENEAU, heiluttaen irrotettua vaununlyhtyä. + On lyhdyt ruokasäilyjäni! + +CYRANO, hiljaa Christianille, heidän asetellessaan yhdessä pöytäliinaa. +Sun kanssas haastella ma tahdon, ystäväni!... + +RAGUENEAU, yhä riemastuneemmin. +Tää piiskanvarsi, tää on -- nähkääs! -- makkaraa! + +ROXANE, kaataen viiniä, tarjoten. +Kun kohta kuljemme me kohti kuolemaa, +niin tarvis muit' ei muistaa. Kaikki Gaskonjalle! +De Guiche jos saapuu, hän ei meiltä mitään saa. + Kulkee yhden luota toisen luo. +No, nyt on aika syödä! Herrat, atrialle! -- +Ja juokaa myöskin! -- Miksi itkette? + +I SOTURI. + Tää... liian... +on hyvää. + +ROXANE, Carbon de Castel-Jaloux'lle. +Kapteeni! Toin teille tämän siian! + Puuhaa emäntänä. +Täss' olis veitsi! -- Leipää! -- Lautasenne! -- Alkaa +on aika teidänkin! -- No, kalaa! -- Linnun jalkaa! -- +Ja viiniä! + +CYRANO, seuraa Roxanea, kädet täynnä lautasia, ja auttaa tarjoilemaan. + Mä häntä jumaloin! + +ROXANE, mennen Christiania kohden. + Ja sulle? + +CHRISTIAN. +Ei mitään. + +ROXANE. + Pieni leivos! Tee se ilo mulle! + +CHRISTIAN, koettaen pidättää Roxanea. +Roxane, sa miksi tulit tänne? + +ROXANE. + Tunnon ääni +mun tulla käski. Myöskin toista käskijääni +ma tottelin. Vaan... hst... ma sitten puhun siitä. + +LE BRET, joka oli mennyt taustalle, antaakseen keihäänsä kärjessä +leivän vallilla olevalle vartialle. +De Guiche! + +CYRANO. + Pois ruoat, juomat, vadit, kulhot! Niitä +ei näyttää saa! Ja olkaa niinkuin kaikki täällä +ois ennallaan... + Ragueneaulle. + Ragueneau, saat kuskipenkin päällä +taas hetken istua! + No, kaikki kai on poissa? + + Kaikki piilotetaan hetkessä teltteihin, vaatteitten, + takkien ja lakkien alle. -- De Guiche tulee äkkiä -- + pysähtyy, nyrpistää nenäänsä. -- Hiljaisuus. + + +VII KOHTAUS + + Samat, DE GUICHE. + +DE GUICHE. +Ah, mikä tuoksu! + +SOTURI, laulaen huolettomasti. + To lo lo!... + +DE GUICHE, pysähtyen ja katsellen häntä. + Mik' ollee noissa!? +-- Te ootte aivan punainen! + +SOTURI. + Ma? Sit' en usko! +Tai ehk' on poskillani taiston verirusko! + +TOINEN. +Pum... pum... + +DE GUICHE, kääntyen. + No mitä? + +SOTURI, hieman hutikassa. + Pum... Ei mitään... Laulan vain. + +DE GUICHE. +On teillä hauskaa, mies! + +SOTURI. + Niin, onhan vaara Iässä! + +DE GUICHE, kutsuen Carbon de Castel-Jaloux'ta antaakseen +hänelle määräyksen. +Mä, kapteeni... + Pysähtyy hänet nähdessään. + No hiis... Myös teidät näen tässä +niin naurusuuna... + +CARBON, tulipunasena, piilottaen pulloa selkänsä taakse, +kiertelevästi. + Oh! + +DE GUICHE. + Mä tykin tuonne viedä +oon antanut... + Viittaa taustalle. + Se ehk' on tarpeen, mene tiedä! + +SOTURI, käydä laahustaen +Oo, mikä huomaavaisuus! + +TOINEN, hymyten viehkeästi. + Huolenpito hellä! + +DE GUICHE. +He ovat hulluja! + Kuivasti. + ... Jos halua ei kellä +he käyttää tykkiä, voi käyttää koipiansa. + +SOTURI. +Pfft! + +DE GUICHE, mennen häntä kohden, raivoissaan. + Te! + +SOTURI. + Mies Gaskonjan ei väisty paikaltansa! + +DE GUICHE, käyden kiinni hänen käsivarrestaan ja ravistaen häntä. +Oot juovuksissa!... Miksi? + +SOTURI, ylpeästi. + Ruudin tuoksinasta! + +DE GUICHE, kohauttaa olkapäitään, jättää hänet ja +menee nopeasti Roxanen luokse. +No, mik' on päätöksenne? -- Ette poistumasta +kai kieltäytyne? + +ROXANE. + Kyllä! Jään. + +DE GUICHE. + Ei, paetkaa! + +ROXANE. +En! + +DE GUICHE. + Niin jos on, kai täältä ehkä pyssyn saa! + +CARBON. +Oh! Mitä?! + +DE GUICHE. + Tänne jään myös minä. + +CYRANO. + Kuunnelkaa! +Tuo, herrat, kerrankin on uljuutt' oikeaa! + +I SOTURI. +Teiss' ehkä sittenkin on jotain miehenlaista, +vaikk' ootte pitsiniekka... + +ROXANE. + Kuinka...! + +DE GUICHE. + Koskaan naista +en vaaraan jätä! + +II SOTURI, ensimäiselle. + Kas, no, tuota kuuntelee. +Ma luulen, että hän jo ruokaa ansaitsee. + + Kuin taika-iskulla tulevat ruokavarat näkyviin. + +DE GUICHE, jonka silmät välkähtävät. +Kas, herkkuja! + +III SOTURI. + Niin! Oivat meill' on ruoan lähteet! + +DE GUICHE, hilliten itsensä, ylevästi. +Ja luuletteko, että mulle kelpais tähteet!? + +CYRANO, kunniaa tehden. +Hän edistyy! + +DE GUICHE, arvaten Cyranon sanojen pilkan, tulisesti. + Ken muistais taistelussa ruokaa! + +I SOTURI, riemastuksissaan. +Hän meikäläinen on! + + Soturit rupeavat ilosta hyppimään. + +CARBON DE CASTEL-JALOUX, joka on hetki sitten poistunut vallin +taakse, nousee vallin harjalle. + Mä keihäsmiehet tuonne +asetin. Heill' on jäykkä, järkkymätön luonne! +He eivät väisty! + + Näyttää, kädellään viitaten. Vallin taitse kulkee + keihäsmiehiä, joiden keihäät näkyvät vallin ylitse. + +DE GUICHE, Roxanelle, kumartaen. + Rouva, tarjota mun suokaa +käteni teille. Joukot katsastamme. + + Roxane tarttuu De Guichen käsivarteen; he kulkevat vallia kohti. + Kaikki ottavat lakit päästään ja seuraavat heitä. + +CHRISTIAN, mennen Cyranon luo, vilkkaasti. + Nyt +on oiva tilaisuus. Nyt puhu! + + Roxanen ilmestyessä vallille katoavat keihäät näkyvistä, kun + ne lasketaan alas kunniantekoon, ja tervehdyshuuto kuuluu; + Roxane kumartaa vastaukseksi. + +KEIHÄSMIEHET, ulkopuolella. + Eläköön! + +CHRISTIAN. +Mit' aiot sanoa? Mit' olet miettinyt? + +CYRANO. +Jos, ennenkuin me käymme miekan mittelöön, +Roxane... + +CHRISTIAN. + No, mitä!... + +CYRANO. + Puhuis sulle kirjeistäsi... + +CHRISTIAN. +Niin, niin, mä tiedän... + +CYRANO. + Älä ole ihmeissäsi... + +CHRISTIAN. +Mi..., miksi? + +CYRANO. + Parast' on, sä että kaiken kuulet. +Sä hälle kirjoitit... + +CHRISTIAN. + No? + +CYRANO. + Useemmin kuin luulet. + +CHRISTIAN. +Vai niin. + +CYRANO. + Niin, niin. Se kävi aivan itsestään. +Ja sitäpaitsi... + +CHRISTIAN. + Mitä? + +CYRANO. + Itse tekemään +mun niin sä kehoitit, hän että tuntees tietäis, +enk' aina kertoneeksi tullut, milloin... + +CHRISTIAN. + Sietäis +mun sentään saada kuulla, viholliset miten +sä saatoit välttää, kun veit kirjeitäsi... + +CYRANO. + Siten, +mä että hämärissä kuljin. + +CHRISTIAN, käsivarret rinnan yli. + Kaipa sekin +noin aivan itsestänsä käy. Vaan minullekin +sanonet, jotta tarpeen tullen tietää voin, +mitenkä monta kirjettä sä hälle noin +lähetit. Ehkä kaksi viikossa? Tai -- arvaan! -- +kentiesi kolmekin? + +CYRANO. + Ei toki, ei niin harvaan! + +CHRISTIAN. +No, neljä? + Cyrano pudistaa päätään. + Arvaaminen käy jo vaikeaksi. +Siis: joka päivä? + +CYRANO. + Niin, niin, joka päivä -- kaksi! + +CHRISTIAN, rajusti. +Tuo sinut hurmasi, niin että kuolemaa +sa uhmasit... + +CYRANO, huomaten Roxanen palaavan. + Hst! Hän ei tätä tietää saa! + + Menee kiireesti telttiinsä. + + +VIII KOHTAUS + + ROXANE, CHRISTIAN; taustalla kulkevat edestakaisin + soturit. CARBON ja DE GUICHE antavat määräyksiä. + +ROXANE, juosten Christianin luo. +Ja nyt, Christian!... + +CHRISTIAN, tarttuen hänen käsiinsä. + Niin, sano, miksi tänne tulit, +miks sodan kentälle mua tapaamaan sa kulit, +samoten vaarojen ja väijytysten kautta! +Kuink', armas, uskalsit? + +ROXANE. + Sun kirjeittesi tautta. + +CHRISTIAN. +Oh, mitä sanot? + +ROXANE. + Niin, sun kirjeittesi vuoksi +en vaaraa muistanut, vaan rientäin tulin luoksi. +Sun kirjees hurmas mun. Ei niillä ole vertaa! +Ja sinä kirjoitit niin monta, monta kertaa. + +CHRISTIAN. +Nuo pienet lemmenkirjeet... + +ROXANE. + Ymmärrä et tätä! +Sua lemmin enemmän kuin koko elämätä, +siit' illast asti, kun mun parvekkeeni alta +sa puhuit mulle. Äänes oudon-kiehtovalta +soi silloin korviini. Ja kirjeittesi kanssa +sen äänen kaiun saan ma kuulla uudestansa, +sun sielus niissä saapuu luokseni, sun hellä +ja puhdas sielusi. En voinut viivytellä, +mun täytyi lähteä. Ja Penelope varmaan, +jos sellaisia kirjeit' olis saanut, armaan +ois etsinyt, -- ois, jättäin kodin toimet, +unohtain sukkulat ja käämit, kuteet, loimet, +luo Odysseun hän rientänyt... + +CHRISTIAN. + Vaan... + +ROXANE. + Kirjeitäsi, +joiss' annoit tuntea ja nähdä lempeäsi, +ma lu'in, lu'in jälleen. Joka rivi, sana +sun sielus kuiskeena soi mulle armahana, +ja kertoi vilpitöntä, suurta rakkautta. + +CHRISTIAN. +Oh, vilpitöntä, suurta... + +ROXANE. + Valtavata. + +CHRISTIAN. + Mutta +tuot' ei kai kirjeistä voi nähdä? + +ROXANE. + Voi, ah, voi! +Sen näkee, tuntee myös. Se mielen haltioi. + +CHRISTIAN. +Sä tulet...? + +ROXANE. + Niin, ma tulen (ah, Christian, jos tähän +mä etees polvistuisin, siitä kieltämähän +mua kiiruhtaisit -- mutta sit' et estää voi, +sua että henkeni nyt kiittäin ihannoi, +sun etees polvistuen) -- tulen saadakseni +sun anteeks'annostasi rauhan mielelleni. +Niin, anteeks', armas, suo (sit' aika pyytää lie, +kun kohta aueta voi meille kuolon tie), +suo anteeksi -- ah, sitä sanoakin emmin! +ma että ensiksi vain kauneuttasi lemmin! + +CHRISTIAN, kauhistuen. +Roxane! + +ROXANE. + Ja sittemmin, kun kirjeesi ma sain, +kun lintuina ne lensi täältä liihottain, +kauneutes lumoissa kun henkes antimia +luin, silloin lempimään niit' opin molempia. + +CHRISTIAN. +Ja nyt? + +ROXANE. + Nyt silmät aukes, oikeen arvos nähden +nyt sua rakastan vain jalon sielus tähden. + +CHRISTIAN, epäröiden. +Roxane! + +ROXANE. + Oo onnellinen! Kun sua lemmin siksi, +ett' oli luonto luonut sinut kaunihiksi, +sen täytyi loukata sun herkkää sieluasi. +Niin paljon kauniimpi sa olit aatteiltasi, +sun henkes hehkumaan loi suuren neron säen. +Sen näet nyt vain, ja sentään enempi mä näen +kuin ennen! + +CHRISTIAN. + Oh! + +ROXANE. + Sa voittoasi epäiletkö?... + +CHRISTIAN, surumielisesti. +Roxane! + +ROXANE. + Ah, etkö luottaa saata, armas, etkö, +sä tähän lempeen...? + +CHRISTIAN. + Siitä älä puhu mulle! +Mua älä lemmi niin, vaan kuten ennen... + +ROXANE. + Sulle +ei riittää voi se lempi, jota tuhlas naiset +sun kauneudelles. Niinkuin suuret, harvinaiset +on henkes lahjat, niin mun uusi rakkauteni +on suuremp', ihanampi kuin mun entiseni. + +CHRISTIAN. +Ei, paremp' oli... + +ROXANE. + Ah, et tahdo kuulla! Ennen +ma lemmin sitä, mikä haihtuu aikain mennen! +nyt sitä, mik' ei muutu. + +CHRISTIAN. + Vaikene! + +ROXANE. + Ja jos +sun rumaks' äkkiä nyt muuttais kohtalos, +niin sua lempisin... + +CHRISTIAN. + Oh, vaiti! + +ROXANE. + Armas, vannoin +ma vakuutan: sun sielus kauneudelle annoin +ma lempeni... + +CHRISTIAN. + Vaikk' oisin ruma...? + +ROXANE. + Lempimästä +ei estäisi se... + +CHRISTIAN. + Taivas! + +ROXANE. + Iloitsethan tästä?! + +CHRISTIAN, tukahdutetusti. +Niin... kyllä... + +ROXANE. + Mitä nyt? + +CHRISTIAN, työntäen häntä hellästi pois. + Ei mitään... Hetki vain... + +ROXANE. +Vaan... + +CHRISTIAN, osottaen hänelle taustassa olevaa soturiparvea. + Lempes vuoksi riensit tänne kiiruhtain. +Ma pyydän: hymylläs käy rohkaisemaan heitä, +jotk' ehkä kulkemaan käy kohta kuolon teitä! + +ROXANE, liikutettuna. +Sä rakas!... + + Menee Gaskonjalaisten luokse; he kiiruhtavat + kunnioittavina hänen ympärilleen. + + +IX KOHTAUS + + CHRISTIAN, CYRANO, taustalla ROXANE puhuen + CARBONIN ja muutamien soturien kanssa. + +CHRISTIAN, huutaen Cyranon telttiin. + Cyrano! + +CYRANO tulee, asestettuna taistelua varten. + No, mitä? Mikä hätä? + +CHRISTIAN. +Roxane ei lemmi mua. Oh, en kestä tätä! + +CYRANO. +Sä mitä sanot?... + +CHRISTIAN. + Niin... hän lempii sua... sua! + +CYRANO. +Ei! + +CHRISTIAN. + Sieluani vain hän lempii. + +CYRANO. + Hourailua! + +CHRISTIAN. +Siis lempii sua hän. Ja sinä häntä lemmit +myös. + +CYRANO. + Minä? + +CHRISTIAN. + Tiedän sen. Sit' tunnustaako emmit? + +CYRANO. +En, myönnän sen. + +CHRISTIAN. + Kuin hullu lemmit? + +CYRANO. + Enemmänkin. + +CHRISTIAN. +Se sano hälle, että tietää saa sen hänkin. + +CYRANO. +En. + +CHRISTIAN. + Miksi? + +CYRANO. + Ystäväni, katso kasvojani. + +CHRISTIAN. +Jos ruma olisin, hän lempis rumuuttani. + +CYRANO. +Sen sanoiko hän sulle? + +CHRISTIAN. + Sanoi. + +CYRANO. + Hauska kuulla! +Vaan et kai tuollaista voi todeksi sa luulla! +Voin kyllä tyytyväinen olla, kun hän noin +on sanonut, vaan sentään parhaaks' arvioin, +ett' oot se uljas, kaunis mies, sun Luoja joksi +on luonut -- rumuutes ois mulle vahingoksi. + +CHRISTIAN. +Sen nähdä haluan. + +CYRANO. + Ei, ei. + +CHRISTIAN. + Hän valitkoon! +Käy, kerro hälle. + +CYRANO. + En! En koskaan! Vaiti oon +kuin muuri. Tuskaa vain tää turhaa meille tuottaa. + +CHRISTIAN. +Ja sinä, Cyrano, sa kuinka saatat vuottaa, +ett' onnes surmaisin, siks että sattumoisin +ma kaunis olen. Ei! + +CYRANO. + Ja kuinka minä oisin +sun lempes tiellä siksi, että syntymähän +yht' aikaa kanssas satuin maailmahan tähän, +ja että ehkä toin ma sanoillani julki +ne tunteet, jotka syämes syvyyteensä sulki! + +CHRISTIAN. +Käy, kerro hälle kaikki! + +CYRANO. + Miksi kiusaat? + +CHRISTIAN. + Mua +ei haluta nyt enää jatkaa kilpailua +itseni kanssa! + +CYRANO. + Kuule...! + +CHRISTIAN. + Liittomme on salaa, +todistajitta tehty, kuulemassa valaa +vain munkki oli; -- jos me vielä eloon jäämme, +sen voipi purkaa, ja... + +CYRANO. + Tää puhe jättäkäämme! + +CHRISTIAN. +En huoli lemmestä, min muitten tähden saan. +-- Jää tänne, minä lähden tuonne katsomaan, +käyn juoksuhaudoissamme. Sa Roxanen kanssa +saat puhua. Kun palaan, kuulen valintansa. + +CYRANO. +Hän sinut valitsee. + +CHRISTIAN. + Ah, niin jos käydä vois! + Kutsuu Roxanea. +Roxane! + +CYRANO. + Ei, ei! + +ROXANE, juosten. + No, mitä? + +CHRISTIAN. + Cyranolla ois +sinulle tärkeätä puhumista. + + Roxane menee kiirehtien Cyranon luo. Christian poistuu. + + +X KOHTAUS + + ROXANE, CYRANO, sitäpaitsi LE BRET, CARBON DE CASTEL-JALOUX, + Sotilaita, RAGUENEAU, DE GUICHE, j.n.e. + +ROXANE. + Mulle? +Ja tärkeää! + +CYRANO, epätoivoissaan. + Hän menee! + Roxanelle. + Tälle haastelulle +ei aihett' ole. Erittäinkin tänäpänä +hän näyttää voivan pitää turhaa tärkeänä. + +ROXANE, vilkkaasti. +Mä puhuin äsken hälle. Sitä ehkä nyt +hän epäili. Mä tiedän: hän on epäillyt! + +CYRANO, ottaen Roxanen käden omaansa. +Hän totuuden sai kuulla teiltä todellakin? + +ROXANE. +Mä häntä lempisin... + + Empii hetkisen. + +CYRANO, surullisesti hymyten. + Ah, turhaa arkailua. +Se sana millään tavoin pahoita ei mua. + +ROXANE. +Vaan... + +CYRANO. + Lempisittekö siis häntä rumanakin. + +ROXANE. +Niin, rumanakin! + Yhteislaukaus kuuluu ulkoa. + Kuulkaa, siellä ammuttiin. + +CYRANO, kiihkoisasti. +Ja kamalana? + +ROXANE. + Niin!! + +CYRANO. + Tai muodotonna? + +ROXANE. + Niin, +mä häntä lempisin. + +CYRANO. + Vaikk' kaikki naurais hälle? + +ROXANE. +Ei toisten naurusta oo esteeks lempivälle. + +CYRANO. +Te siitä huolimatta... + +ROXANE. + Niin, ja senkin vuoksi! + +CYRANO, joutuen aivan ymmälle. +Siis totta! Onnetar jo Cyranonkin luoksi +suuntaisko askeleensa! Sekin nähtäisiinkö! + +LE BRET, tulee kiiresti sinne, huutaa matalalla äänellä. +Hoi, Cyrano! + +CYRANO, kääntyen häneen päin. + No, mitä? + +LE BRET. + Hst! + + Sanoo Cyranolle jotakin aivan hiljaa. + +CYRANO, päästää Roxanen käden, huutaen. + Ah! Niinkö, niinkö!... + +ROXANE. +Te säpsähditte... + +CYRANO, itsekseen, hämmästyneenä. + Niin se loppui... + + Kuuluu uusia laukauksia. + +ROXANE. + Kuinka!? Mitä +on tapahtunut! Siellä ammutaan! + + Yrittää nousta kohokkeelle ja katsella ulos. + +CYRANO. + Oh, sitä +ei pidä ihmetellä! + Enää sit' en hälle +voi sanoa! + +ROXANE, tahtoen mennä edemmäs. + Mä tahdon nähdä, nousen tälle. + +CYRANO, nopeasti, pidätetysti. +Ei siellä mitään. + + Sotilaat ovat tulleet sinne; he piilottavat jotakin, jota kantavat, + ja muodostavat ryhmän estääkseen Roxanea lähestymästä sitä. + +ROXANE. + Nämä miehet...? + +CYRANO, pitäen häntä loitommalla. + Niin, on sota! + +ROXANE. +Vaan mikä olikaan se asianne, jota +aioitte kertoa... + +CYRANO. + En muista... vuottakaa! +Ah, niin, ei mitään, ei... Roxane, oh, luottakaa +mun sanaani! + Juhlallisesti. + Christian, hän oli suuri sielu, +hän oli... + Kauhistuneena. + hän on... + +ROXANE. + Oli! Taivas! + +CYRANO, itsekseen. + Surman nielu +nyt auetkoon! + +ROXANE, nähtyään Christianin makaavan päällysviitassaan. +Christian! + +LE BRET, Cyranolle. + Vei hänet kuolon tiehen +ens laukaus! + + Roxane heittäytyy Christianin ruumiin yli. Uusia laukauksia. + Kalsketta. Väkijoukon melskettä. Rummunpärinää. + +CARBON DE CASTEL-JALOUX, miekka kädessä. + On tarvis käydä joka miehen +jo paikalleen. + + Sotilaitten seuraamana hän siirtyy vallin toiselle puolelle. + +ROXANE. + Christian! + Carbonin ääni vallin takaa. + Jokainen olkoon vakaa! +Nyt alkaa hyökkäys! + +ROXANE. + Christian! + +CARBONIN ÄÄNI. + Hei, kiiruhtakaa! + +ROXANE. +Christian! Ah! + +CARBON. + Ojennus! Ja ketjuun järjestäykää. + + Ragueneau on palannut tuoden vettä kypärässään. + +CHRISTIAN, sammuvalla äänellä. +Roxane! + +CYRANO, kuiskaa, hiljaa ja kiireesti Christianin korvaan sillävälin kun +Roxane huumaantuneena ja poissa suunniltaan kostuttaa veteen palasen +liinavaatetta, jonka hän on irroittanut pukunsa rintamuksesta, sillä +hoitaakseen Christianin haavaa. + Mä kaikki kerroin, sua rakkaimpana +hän pitää! + + Christian sulkee silmänsä. + +ROXANE. + Oma armas! + +CARBON. + Askel eespäin! Käykää! + +ROXANE, Cyranolle. +Hän elää. + +CARBON. + Tuelle kivääri! Auki hana! + +ROXANE. +Oi, ei! Hän kuolee! Tunnen: kuolo kylmentää +jo hänen poskiansa. + +CARBON. + Kaikki: tähdätkää! + +ROXANE. +Ah, kirje täällä! + Avaa sen. + Mulle! + +CYRANO, itsekseen. + Niin, mun kirjeheni! + +CARBON. +Nyt: ampukaa! + + Muskettitulta. Huutoja. Taistelun melskettä. + +CYRANO, tahtoen irroittaa kättään johon polvistuva Roxane nojautuu. + Mun mennä täytyy! + +ROXANE, estäen. + Seurakseni +hetkeksi jääkää! Hän on kuollut. Ystävänne +hän oli. Tiedätte, ei hänen moistaan tänne +jää toista. Jalo hän ja ylväs oli! + + Itkee hiljaa. + +CYRANO, pystyssä, paljastetuin päin. + Niin, +Roxane! + +ROXANE. + Hän kuului runoseppiin suurimpiin! + +CYRANO. +Niin, niin, Roxane. + +ROXANE. + Hän oli hellä, uljas, hyvä, +ja suurisieluinen! + +CYRANO. + Niin! + +ROXANE. + Luonteeltansa syvä; -- +ei aatteissansa ollut arkipäiväisyyttä, +vaan neron lentoa ja hengen ylevyyttä. + +CYRANO, varmasti. +Niin, niin, Roxane. + +ROXANE, heittäytyen Christianin ruumiin yli. + Ja nyt hän kuollut on! + +CYRANO, sivulla, vetäen miekkansa. + Ja minä +oon kuoloon valmis. Kyynelvirrat vierii vetrehinä +ja vuokseni, hän vaikk' ei itse sitä tiedä. + + Rumpujen pärinää kuuluu kaukaa. + +DE GUICHE, tullen vallille, tukka epäjärjestyksessä, haava otsassa, +jyrisevällä äänellä. +Ei hätää! Meikäläiset muonavarain kanssa. +Jos hetken miehemme vois seistä paikallansa, +niin vihollisten myöhä voittoa ois viedä! + +ROXANE. +Kas, hänen kirjeellään on verta, kyyneleitä. + +ÄÄNI, ulkoa, huutaen. +Hoi, antautukaa! + +SOTURIEN ÄÄNET. + Emme! + +RAGUENEAU, joka on kiivennyt vaunuihinsa, katsellen +taistelua vallin ylitse. + Surma uhkaa meitä! + +CYRANO, Guichelle, näyttäen Roxanea. +Pois hänet viekää! + +ROXANE, suudellen kirjettä, sortuneella äänellä. + Hänen... kyyneleitään, vertaan. + +RAGUENEAU, hypäten alas vaunuista, juosten Roxanen luo. +Hän pyörtyy. + +DE GUICHE, vallilla, sanoo sotilaille kiihkoisesti. + Eespäin! + +ÄÄNI, ulkoa. + Aseet pois! + +SOTURIEN ÄÄNIÄ. + Ei! + +CYRANO, de Guichelle. + Moneen kertaan +jo uljuutenne näimme; nyt mä pyydän: + Osottaen Roxanea. + pois +te hänet viekää! Menkää! + +DE GUICHE, kiiruhtaen Roxanen luo, jonka nostaa käsivarsilleen. + Lähden, enhän vois +ma toisin tehdä! Vielä hetki kestäkäätte, +niin apu saapuu, ja te voittajiksi jäätte. + +CYRANO. +Hyv' on! + + Huutaa Roxanelle, joka on pyörtynyt ja jota de Guiche + Ragueneaun avustamana kantaa pois. + + Jää hyvästi, Roxane! + + Melua. Huutoja. Sotureita tulee haavoittuneina näyttämölle, + johon kaatuvat. Cyrano, joka kiiruhtaa taisteluun, on pysähtynyt + vallin harjalle verissään olevan Carbon de Castel-Jaloux'n viereen. + +CARBON. + Me pakenemme. +Jo kaksi haavaa sain! + +CYRANO, huutaa sotureille. + Pois pelko! Väisty emme! + Carbonille, jota hän tukee. +Christianin kuolema ja oman onnen surma +mun kostettava on! Ja sitten tulkoon turma! + + He laskeutuvat vallilta. Cyrano lyö maahan pystyyn keihään, + jonka päähän Roxanen nenäliina on kiinnitetty. + +Sa haasta, lippu, meille: kuole taikka voita! + Huutaa sotilaille. +Hei miehet, käykää päin! Uus hyökkäys! + Huilunsoittajalle. + Paimen, soita! + + Huilu soi. Haavoittuneita nousee seisomaan. Sotureita hyökkää + alas valleilta. He ryhmittyvät Cyranon ja pikku lipun ympärille. + Vaunut peittyvät ja täyttyvät ihmisistä, niistä tulee jonkunlainen + rintavarustus. + +SOTURI, tulee, peräytyen vallin harjalle, taistelee; huutaa. +He nousee vallille! + + Kaatuu kuolleena maahan. + +CYRANO. + Me heitä tervehdämme! + + Vallin harjalle ilmenee äkkiä suuria espanjalaisjoukkoja. + Keisarilliset liput liehuvat. + +Nyt ampukaa! + Laukaus. + Noin! + +HUUTO, vihollisen riveistä. + Ampukaa! + + Gaskonjalaisia kaatuu joka puolella. + +ESPANJALAINEN UPSEERI, paljastaen päänsä. + Ket' edessämme +on tässä, itsensä noin surmata kun soivat, +vaikk' aseet laskien he hengen säästää voivat? + +CYRANO, keskellä luotisadetta. +Täm' on Gaskonjan poikien joukko, +Meill' on kapteeni Castel-Jaloux. + Hyökkää eteenpäin muutamien eloonjääneiden seuraamana. +Ne sanovat: hupsu ja houkko +on Gaskonjan poikien joukko... + + Loppu häipyy taistelun meluun. Esirippu. + + + + +VIIDES NÄYTÖS + + +CYRANON UUTISET. + +Viisitoista vuotta myöhemmin, v. 1655. Ristin Sisarten luostarin +puutarha Pariisissa. + +Komeita puita ja pensaita. Vasemmalla rakennus; tilava porraspengermä, +johon avautuu useita ovia. Hyvin suuri puu näyttämön keskellä. +Oikealla, etualalla, suurten puksipensaiden varjossa, puolipyöreä +kivisohva. + +Taustalla johtaa näyttämön poikki kastanjain reunustama käytävä, joka +päättyy oikealla lehväin välitse näkyvään kappeliin. Tämän käytävän +puiden muodostaman kaksinkertaisen verhon lävitse näkyy ruohokenttiä, +toisia puistokäytäviä, pensaikkoja, taivasta. + +Kappelin sivuovelta johtaa viiniköynnösten kaunistama pylväikkö +oikealle, etualalle, puksipensaiden taakse. + +On syksy. Koko lehdistö on kellertävä; ruohokenttä viheriä, samaten +kuin myöskin puksipensasten ja marjakuusien varjossapysyvät osat. Joka +puun alla keltaisia lehtiä. Varisseita lehtiä on pitkin koko näyttämöä, +ne rapisevat käytävillä askelten alla ja peittävät puolittain +porraspengermän ynnä penkit. + +Oikealla olevan penkin ja puun välillä on suuri koruompelukehys, jonka +edessä pieni istuin. Koreja, joissa on vyyhtejä ja keriä. Neule on +alettu. + +Esiripun noustessa kulkee nunnia edestakaisin puistossa; joitakuita +istuu penkillä vanhemman nunnan ympärillä. Lehdet varisevat. + + +I KOHTAUS + + Äiti MARGUERITE, sisar MARTHE, sisar CLAIRE, Sisaria. + +SISAR MARTHE, äiti Margueritelle. +Claire-sisar kaksi kertaa peilin edessä koitti +mitenkä hattu pukee... + +ÄITI MARGUERITE, sisar Clairelle. + Niinkö kiusaus voitti! + +SISAR CLAIRE. +Vaan sisar Marthe kun tänään leivoksia täytti, +niin söi hän luumun... + +ÄITI MARGUERITE, sisar Marthelle. + Synti valtaansa taas näytti! + +SISAR CLAIRE. +Vain lyhyt silmäys! + +SISAR MARTHE. + Vain pieni luumu! + +ÄITI MARGUERITE, ankarasti. + Niin,... +tän Cyranolle kerron, kun hän tänne tänään +taas tulee. + +SISAR CLAIRE, pelästyneenä. + Ei! Hän siitä uusiin ilveisiin +saa aiheen... + +SISAR MARTHE. + Niin, on siitä muka tietävänään, +ett' oomme koketteja... + +SISAR CLAIRE. + Herkuttelijoita! + +ÄITI MARGUERITE, nauraen. +Ja ettei kiltteydessä teitä kukaan voita! + +SISAR CLAIRE. +On kymmennä jo vuonna -- eikö totta? -- aina +hän tullut käymään täällä joka lauantaina. + +ÄITI MARGUERITE. +Jo kauemmankin aikaa. Siitä saakka, kuin +serkkunsa, tänne luostariimme piiloutuin, +maailman melun jätti, jätti kodin, suvun, +ja nunnain valkopukuin joukkoon murhepuvun +toi mustan, -- siitä saakka hän on käynyt täällä +-- kuin suuri musta lintu valkoisien luona -- +jo kaikkiansa neljänätoista vuonna! + +SISAR MARTHE. +Kun hän on täällä, silloin iloisella päällä +on hetken myös Roxane -- hän tietää murheen poistaa. + +KAIKKI SISARET. +Hän on niin reima! -- Nerous silmistänsä loistaa! -- +Hän kiusottaa! -- Mut on myös aihe hauskuuteemme! +Hän hyvä on! -- Me hälle parhaan tortun teemme! + +SISAR MARTHE. +Vaan hän ei varmaan ole oikein uskovainen! + +SISAR CLAIRE. +Me hänet käännytämme! + +KAIKKI SISARET. + Niin! Niin! + +ÄITI MARGUERITE, Marthelle. + Lapsukainen, +sua kiellän -- teitä muita myöskin: sitä ette +saa tehdä. Rauhaansa te sillä häiritsette! +Ehk' ei hän sitten tänne tulis -- ajatelkaa! + +SISAR MARTHE. +Vaan... Jumala...! + +ÄITI MARGUERITE. + Niin, Hänen edessänsä velkaa +on jokainen. Hän tuntee kaikki. + +SISAR MARTHE. + Kyllä, mutta... +kun lauantaisin tapaan tällä Cyranon, +hän sanoo: "eilen taas ma lihaa syönyt oon". + +ÄITI MARGUERITE. +Vai niin... ja sittenkään niin paljon paastonnutta +ei monta lie! Hän täällä viimeks ollessaan +ei ollut kahteen päivään syönyt palaakaan! + +SISAR MARTHE. +Ah...? + +ÄITI MARGUERITE. + Hän on köyhä. + +SISAR MARTHE. + Niinkö? + +ÄITI MARGUERITE. + Niin, monsieur le Bret +sen kertoi. + +SISAR MARTHE. + Varmaanpa hän sitten auttanee +myös ystäväänsä! + +ÄITI MARGUERITE. + Ei, sit' ei hän silti tee, +ei uskalla, se loukkais Cyranota kovin! + + Taustalla näkyy Roxane puettuna mustiin, lesken hunnussa + ja suruharsoissa; de Guiche komeaan hovipukuun puettuna seuraa + häntä. He kävelevät hyvin hitaasti. Äiti Marguerite nousee + seisomaan. + +Vaan tuolta joku saapuu tänne nyt -- ma kuulen. +Ah, näenkin: madame Madleine... ja sitten vielä +jokunen vieras... ovat tuolla puiston tiellä +he tulossa... + +SISAR MARTHE, hiljaa sisar Clairelle. + Grammontin herttua?! + +SISAR CLAIRE, katsoen. + Niin luulen! + +SISAR MARTHE. +On kuukausia siitä kun hän täällä kävi! + +SISARET. +Häll' ei oo aikaa. -- Niin -- se menee töissä hovin... +Ja sodan... + +SISAR CLAIRE. + Maiset työt ne häntä pidättävi! + +ÄITI MARGUERITE. +No tulkaa! + + Sisaret poistuvat. De Guiche ja Roxane tulevat ääneti ja + pysähtyvät ompelukehyksen lähelle. Hetkisen äänettömyys. + + +II KOHTAUS + + ROXANE, GRAMMONTIN HERTTUA, entinen kreivi DE GUICHE, + sitten LE BRET ja RAGUENEAU. + +HERTTUA. + Täällä siis te oleksitte yhä, +noin suruharsoon peittäin kirkkaan kauneutenne? + +ROXANE. +Niin, täällä! + +HERTTUA. + Teille on hän aina yhtä pyhä? + +ROXANE. +On, aina! + +HERTTUA. + Yhtä uskollinen ootte!? + +ROXANE. + Menne +ei mielestäni murhe enää koskaan...! + +HERTTUA, hetken kuluttua. + Mulle +jo anteeks' annoitteko? + +ROXANE, yksinkertaisesti, katsoen luostarin ristiä. + Ammoin. Tänne tulle +ei se, ken vihaa toista... + + Uusi hiljaisuus. + +HERTTUA. + Teidän arvoisenne +hän oli siis?... + +ROXANE. + Ah, niin... Sen tuli tietämähän, +ken hänet tunsi... + +HERTTUA. + Tunsinkin vain hyvin vähän +mä häntä. -- Entä: hänen viime kirjettään +yhäkö säilytätte povellanne? + +ROXANE. + Aina +se riippuu tässä, nauhassaan... Kuin taivaan laina +se suotiin mulle kaipuun tuskaa lientämään! + +HERTTUA. +Siis teidän lempenne on yhä vainajalla? + +ROXANE. +Vaan tuntuu toisinaan niin kuin ei kuolemalla +ois valtaa lempeämme surmata... kuin eläis +hän vielä, ja kuin mulle ääni hellä heläis! + +HERTTUA, heidän oltuaan taas hetkisen ääneti. +Tuleeko Cyrano teit' usein katsomaan! + +ROXANE. +Ah! tulee! Unhoita ei mua konsanaan +tuo kelpo ystävä. Hän aina lauantaisin +käy mulle kertomassa, mitä tietää uutta. +Hän saapuu säntillensä, kello kun lyö kuutta. +Jos nyt se hetki ois, niin heti kuulla saisin +ma askeleensa! -- niin, ja vaikk' en käänny lainkaan, +niin tiedän: hän se on! -- Hän tulee, saapi tuolin +tuon tammen alle, tiedustelee hellin huolin +mun vointiani, kysyy naurain, tokko sainkaan +ma koskaan valmihiksi neulomusta tätä, +jot' aina silloin neulon... eikä mua jätä +hän ennen kuin on ilta... + Le Bret näkyy pengermällä. + Kas, Le Bret! + Le Bret laskeutuu alas pengermältä. + No, miten +on ystävänne laita? + +LE BRET. + Pahoin. + +HERTTUA. + Oh! + +ROXANE, herttualle. + Hän siten +vain pelottelee mua! + +LE BRET. + En. Useinhan jo ennen +ma sanoin, että vielä kerran, aikain mennen, +hän kynällänsä monet vihamiehet saa, +kun sillä kaikkia hän tahtoo kurittaa. +Sa suututat -- niin sanoin hälle! -- hullut, hurskaat, +ja vihdoin, sen saat nähdä, oman pääsi murskaat. +Se nähdään nyt! + +ROXANE. + Hän antaa iskut säkenöivät. +Ne uhkaajien joukot aina pakoon löivät. + +HERTTUA, päätään pudistaen. +Ken tietää!? + +LE BRET. + Rouvani, niin tuiki varma älkää +te olko! Enemmän kuin kamppailua moista +nyt sentään pelkäänkin mä jotain aivan toista: +yksinäisyyttä, kylmää talvea ja nälkää! +Kuin susi hiipivät ne hänen luokseen salaa +ja hänen maljaansa ne kuolinmyrkyn valaa. +-- Hän joka päivä saa jo vyötään kiristää, +ja huomanneet te tokko lienettekään nenää: +se on kuin vanhaa norsunluuta, -- niin, ja enää +vain yks on puku hällä... + +HERTTUA. + Totta kyllä tää, +vaan hänt' ei surkutella tarvis sillä tapaa! + +LE BRET, katkerasti hymyillen. +Vaan, herra marsalkka... + +HERTTUA. + Niin, voittaja on hän: +niin aatoksissaan kuin myös töissään on hän vapaa! + +LE BRET, äskeiseen tapaan. +Te, herttua... + +HERTTUA, ylevästi. + Mä tiedän: paljon enemmän +on mulla kuin on hällä. -- Mutta jos mä saisin, +niin kättään mielelläni tässä puristaisin. + Tehden kunniaa Roxanelle. +Hyvästi jääkää. + +ROXANE. + Seuraan teitä! + + Herttua tervehtii Le Bret'tä ja lähtee Roxanen kanssa + kulkemaan pengermää kohti. + +HERTTUA, pysähtyy, Roxanen noustua pengermälle. + Tosiaan +mä häntä kadehtinut olen toisinaan! +-- Niin, nähkääs, kun on ollut onnen lempilasna +ja arvost' aina toiseen noussut voitokasna, +on niinkuin itseänsä häpeäisi, joskaan +ei varsinaista pahaa olis tehnyt koskaan, +niin että rikokset ei tunnonrauhaa riistä. +Kun joutuu käymään valtain portaita, niin niistä +kyll' usein kärpännahkavaipan liepeisiin! +käy kiinni kaikellaista: turhat mielikuvat, +kadonneet kangastukset niihin takertuvat +-- kuin suruvaippaanne, kun käytte puiston teitä, +takertuu lehtiä syystuuleen lentäneitä. + +ROXANE, ivallisesti. +Te uneksija, te!? + +HERTTUA. + Niin, uneksija, niin! + Aikoessaan lähteä, nopeasti Le Bret'lle. +Le Bret! + Roxanelle. + Te sallinette? Sana vain! + Menee Le Bret'n luo, puhuu hiljaa. + Sen kyllä +mä tiedän, ettei uhka ystäväänne yllä, +ja että tuskin yhtään lie niin pelvotonta, +ett' avoimesti häntä ahdistais. Vaan monta +on hällä vihamiestä. Äsken kun ma tuolla +hovissa olin, joku mulle leikillään +näin lausui; "Saattaisihan aivan äkkiään +Cyrano tapaturmaan -- sattumalta -- kuolla!" + +LE BRET. +Ah! kerraksipa siinä kyllä uhkaa piisas. + +HERTTUA. +Hän olkoon varovainen sekä viisas. + +LE BRET, nostaen käsiään. + Viisas! +... Hän tulee tänne. Kerron hälle kaikki. Vaan... + +ROXANE, joka on jäänyt pengermälle, sanoo häntä lähestyvälle sisarelle. +Ken siellä nyt? + +SISAR. + Ragueneau on tullut tapaamaan +taas teitä, rouva. + +ROXANE. + Tulkoon tänne! + Herttualle ja Le Bret'lle. + Eikö tulle +hän taaskin kurjuuttansa valittamaan mulle! +Hän yrittänyt on jos jotain. Viikon aikaan +hän oli runoilija, laulaja... + +LE BRET. + Ja sitte +taas kylvettäjä... + +ROXANE. + Näyttelijä... + +LE BRET. + Niinpä niin, +parturi... + +ROXANE. + Soittaja. -- Ja tiespä minkä saikaan +hän toimen nyt! + +RAGUENEAU, tulee hätäisenä, kumartaa. + Hyv' iltaa! + +ROXANE, hymyillen. + Ehkä kertoisitte +Le Bret'lle huolenne täll' erää. Näkemiin! + +RAGUENEAU. +Vaan, rouva, minä... + + Roxane menee, häntä kuulematta, herttuan kanssa. + Ragueneau lähestyy Le Bret'tä. + + +III KOHTAUS + + LE BRET, RAGUENEAU. + +RAGUENEAU. + No, kun pois hän kerran meni, +lie parast' että teille kerron uutiseni, +niin säästyy hän. -- Juur' äsken lähdin tapaamaan +ma ystäväämme. Vaan jo kaukaa nähdä saan, +hän että menossa on kotoansa pois. +"No, ehkä hänet vielä kiinni saada vois!" +niin mietin, lähdin perään juoksemaan. Hän juuri +on kadun kulmassa. Hän kääntyy. Silloin suuri +puu -- halko! -- ikkunasta putoo korkealta +... en tiedä, heitettynäkö vai sattumalta, +ma lakeijan vaan nään... + +LE BRET. + Ne roistot!... + +RAGUENEAU. + Mutt' en malta +ma häntä tarkastaa, vaan riennän hengen hä'ässä +luo ystävämme. Näen... + +LE BRET. + Kauheata! + +RAGUENEAU. + Näen, +häll' ett' on suuri halon lyömä haava päässä. + +LE BRET. +Hän kuollut onko? + +RAGUENEAU. + Ei, ei. Kannan kiirehtäen +mä hänet huoneeseensa, -- komeroonsa. Siellä +hän nyt on. + +LE BRET. + Tuskia lie hällä? + +RAGUENEAU. + Ei! Hän vielä +ei liene tajuissaan. + +LE BRET. + Ja lääkäri? + +RAGUENEAU. + Hän sinne +myös heti saatiin. + +LE BRET. + Niin sun kävi, Cyrano! +... Roxanelle ei tätä ilmaistava oo!... +Niin, niin!... Ja mitä mieltä oli lääkärinne? + +RAGUENEAU. +Hän puhui kuumeesta, ja... luulen... aivokalvon +tulehduksesta. -- Jospa nähdä saisitte +nyt Cyranon, niin kaiken koettaisitte +hänt' auttaaksenne tekin. Hän on yksin aivan. +Ah! Tulkaa, mennään sinne! Huojentaa voin vaivan +-- niin luulen -- ensi yön jos hänen luonaan valvon. +Nyt vois hän kuolla pienimmänkin liikkeen tautta. + +LE BRET, johtaa Ragueneauta oikealle. +No, tulkaa! Tätä tietä! Mennään kirkon kautta! + +ROXANE, ilmestyy pengermälle ja näkee Le Bret'n poistuvan pitkin +pylväskäytävää, joka vie kappelin pikkuportille. +Le Bret! + Le Bret ja Ragueneau poistuvat vastaamatta. + Hän kuule ei. Hän vastaamatta poistuu. +-- Ragueneaunkin valituksiin tottuu, kun ne toistuu. + + Astuu alas pengermältä. + + +IV KOHTAUS + + ROXANE yksin, sitten kaksi Sisarta, hetkisen. + +ROXANE. +Niin ihmeen kaunis on tää syyskuun viime ilta. +On niinkuin viestin vienon kevättuulosilta +nyt saisi. Lämpeneepi rinta, poistuu huoli. + + Istuu neulomuksensa ääreen. Kaksi sisarta tulee talosta, + tuovat suuren nojatuolin, jonka asettavat puun alle. + +Kas, siin' on vanhan ystäväni tuttu tuoli. +Siin' istuu hän. + +SISAR MARTHE. + Se paras onkin, mit' on meillä. + +ROXANE. +Oi, kiitos! + Sisaret poistuvat. Roxane asettuu istumaan. Kellon lyönti kuuluu. + Kello lyö. -- Nyt koottava on yhteen +taas neuletarpeet. Kas, on on solmu tullut vyhteen. +... Vaan kellohan jo löi!... Mult' onko hukkateillä +taas sormustimeni? Ei, tuossa! -- Tänkään vertaa +hän ei oo myöhästynyt... tää on ensi kertaa. -- +Ah... luulen sisar portinvahdin pysäyttäneen +nyt hänet saarnoillaan... vaikkei ne pysty häneen. + Hetken äänettömyys. +... On varmaan hän sen tehnyt. -- Sakset. Paikoillansa! -- +Muu ei ois voinut estää hänen tuloansa. + + Poimii pois neuleelle varisseita lehtiä. + +MUUAN SISAR, tulee pengermälle. +De Bergerac! + + +V KOHTAUS + + ROXANE, CYRANO ja, hetkisen, sisar MARTHE. + +ROXANE, kääntymättä. + Sen tiesinhän! + + Ja Roxane neuloo. Cyrano tulee hyvin kalpeana. Sisar, joka + on häntä saattanut, poistuu. Cyrano astuu, lakki alas otsalle + painettuna, hitaasti pengermältä, koettaen, keppiinsä nojautuen, + suurella vaivalla pysyä suorana. Roxane on työhönsä syventyneenä. + + Ah, kuinka vois +nuo värit sijoittaa, ne että kauniit ois! + Cyranolle, ystävällisesti nuhdellen. +Nyt myöhästyitte kerran, serkku hyvä, vaikka +ei ennen sattunut se! + +CYRANO, joka on saapunut nojatuolin luokse ja istuutunut siihen, +puhuu iloisella äänellä, joka on jyrkkä vastakohta hänen +ulkomuodolleen. + Harmillinen paikka! +Oon suunniltani! Mua tulemasta esti +vierailu... + +ROXANE, hajamielisesti, neuloen. + Ikäväkö? + +CYRANO. + Eipä totisesti +se hauska ollut! + +ROXANE. + Vieras sentään poistui? + +CYRANO. + Sain +mä hänet lähtemään, kun sanoin: lauantain +on ilta; ehkä voitte tulla tunnin päästä, +mun täytyy juuri nyt pois toiseen paikkaan päästä. + +ROXANE, kevyesti. +Ja kun hän silloin saapuu, ei hän teitä tapaa: +niin pian ette suinkaan ole täältä vapaa! + +CYRANO, lempeästi. +Kenties mun ennemmin jo täytyy... + +ROXANE. + Mitä varten? + + Huomaa Sisar Marthen, joka pengertä pitkin kulkee ohitse; + tekee hänelle pienen merkin päällään. Sanoo Cyranolle, + joka on sulkenut silmänsä ja ollut hetkisen vaiti. + +No, kiusottelemattako te sisar Marthen +nyt päästätte? + +CYRANO, vilkkaasti, avaten silmänsä. + En suinkaan! + Liiotellun iloisesti. + Sisar! Vuottakaahan! + Sisar tulee Cyranon lähelle. +Miks kauniit silmänne noin luotte alas maahan! + +SISAR MARTHE, kohottaa katseensa, hymyillen. +Vaan, miten... + Nähdessään Cyranon kasvot tekee hän hämmästyneen liikkeen. + Oh! Te... + +CYRANO, hiljaa, näyttäen Roxanea. + Hst! Ei mua vaivaa mikään! -- + Äänekkäästi, kerskaten. +Söin lihaa eilen taas kuin protestantti ikään. + +SISAR MARTHE. +Sen tiedän. + Syrjään. + Siksi kalvas on hän! + Nopeasti ja hiljaa. + Ette pientä +kai pyyntöäni hylkää: lähtekää nyt mukaan, +niin teille tarjoan ma kulhon lihalientä. +Ah, tuletteko? + +CYRANO. + Sitten... + +SISAR MARTHE. + Ette kiivastukaan +nyt, tänään, ette pilkkaa... + +ROXANE, kuullessaan heidän kuiskailevan. + Joko teidät saa +hän käännetyksi? + +SISAR MARTHE. + Varon sitä tekemästä! + +CYRANO. +Niin, totta! Mitä oikein aattelenkaan tästä, +kun hurskas sisar saarnan tuiki unhottaa! + Ilveillen. +Mä hämmästyn... Vaan ilman tekään pääse ette. +Ma sallin... + On etsivinään sopivaa pilaa ja sen löytävinään. + Ah, te uutta saatte kuulla nyt!... +... ett' eestäni te tänään vielä rukoilette! + +ROXANE. +Oh! oh! + +CYRANO, nauraen. + Kas, sisar Marthe on aivan hämmennyt! + +SISAR MARTHE, lempeästi. +Sen tehnyt oisin ilman teidän lupaannekin. + + Menee. + +CYRANO, mennen taas neuleensa yli kumartuneen Roxanen luokse. +No horna! Aina samaa ompelette tekin! +Ties, valmistuuko koskaan! + +ROXANE, päätään nostamatta. + Kuultu on siis sekin! + + Samalla tuulen henkäys varisuttaa lehtiä. + +CYRANO. +Kas, lehdet! + +ROXANE, nostaen päätään ja katsoen loitolle puistokäytäviin. + Maalle ne niin kauniin vaipan kutoo! +Ne viime matkallaan on. + +CYRANO. + Sorjasti ne putoo! +On lyhyt niiden tie tuost' oksalt' alas maahan; +vaan kaunein kaartein ne sen lentää. Katsokaahan! +Ja vaikka kauhistuin ne katsoo kuolon tuloon, +niin pelon peittävät ne sorjuuteen ja suloon! + +ROXANE. +Te surullinen, te!? + +CYRANO, ääntään muuttaen. + Oh, turha luulo! En! + +ROXANE. +Siis antakaamme vain me lentää lehtien +ja kertokaa nyt mulle tässä kaikenmoista +taas uutta. + +CYRANO. + Alan! + +ROXANE. + No! + +CYRANO, yhä kalpeampana ja taistellen tuskaa vastaan. + Lauantai, yhdestoista: +Kuningas, liian paljon soppaa syötyään, +sai kuumeen; lääkäri sen, suonta lyötyään, +pois karkotti -- sai rikos rangaistuksen jälleen, +ja majesteetin suonet kuumeetta on jälleen. -- +Sunnuntai: hovibaalit; pimeys vältetyksi +kai saatiin, kuusisataaneljäkymment'yksi +kun tuohust' oli siellä; samaan aikaan, niin +ma luulen, neljä noita-akkaa hirtettiin; +ja sitten, kuinka lienee, sunnuntainakohan +myös voitto saatiin, lyötiin Itävallan Johan; +niin muistan kerrotuksi. -- Sitten maanantai: +Madame d'Athis'n -- hm -- koira peräruiskeen sai... + +ROXANE. +Oh, vaiti, serkku, vaiti! + +CYRANO. + Hiukan emmittyään +tiistaina Lygdamire taas vaihtoi lemmittyään. + +ROXANE. +Oh! + +CYRANO, jonka kasvot tulevat yhä sairaamman näköisiksi. + Sitten keskiviikko: huviretki hovin +Fontainebleaun linnaan. -- Torstai: tuohtuneena kovin +Montglat pois kiiruhti, kun sanoin sekä elkein +Fiesquen kreivi hältä rakkautta anoi. -- +Perjantai: Mancini maan kuningatar... melkein; +Monglat Fiesqueä jo lempivänsä sanoi. -- +Ja sitten tänään... + + Sulkee silmänsä, pää painuu alaspäin. Hiljaisuus. + +ROXANE, hämmästyneenä siitä ettei kuule enää mitään, kääntyy, +katsoo häntä ja nousee pelästyksissään. + Ah, hän pyörtyi! + Kiiruhtaa hänen luokseen, huutaen. + Cyrano! + +CYRANO, sopertaen. +Mi... mitä? + + Näkee Roxanen ylitseen kumartuneena ja suoristautuu + äkkiä, säikähtäen, tuolissaan. + + Oh, ei hätää mitään tässä oo! +Voin hyvin! + +ROXANE. + Mutta kuinka...? + +CYRANO. + Vanha haava vain -- +... Arras'nhan luona... sen... ma silloin... kerran... sain -- +mua joskus vaivaa... + +ROXANE, osanottavaisesti. + Kelpo ystäväni! + +CYRANO. + Nyt +se päättyy taas... + Hymyilee väkinäisesti. + Se on jo aivan päättynyt! + +ROXANE, seisten hänen lähellään. +Niin, kullakin on meillä haavansa; myös mulla. +Sen vaiva milloinkaan ei saata unhoon tulla. + Panee kätensä rinnalleen. +Se tääll' on, alla vanhan kirjeen, jonka kerta +sain hältä; siin' on vielä kyyneleitä, verta. + + Hämärtyy. + +CYRANO. +Ah, hänen kirjeensä!... Te tuonnoin, kauan sitte, +mun kerran lukea tuon kirjeen lupasitte! + +ROXANE. +Nyt tahdotteko? + +CYRANO. + Kyllä... tänään... tahdon... + +ROXANE, antaen hänelle kaulassaan riippuvan silkkipussin. + Tässä! + +CYRANO, ottaen sen. +Sen avatako saan? + +ROXANE. + Mik' olis estämässä! +Avatkaa... lukekaa!... + + Menee ompelukehyksensä luokse, panee kokoon neuleensa, + järjestää lankojaan. + +CYRANO, lukien. + "Roxane, ma kuoloon lähden!..." + +ROXANE, pysähtyen työstään, ihmeissään. +Ah, ääneen!? + +CYRANO, lukien. + "Armaani, sen yhden illan tähden... +On raskas rintani. On painamassa siellä +ne tunteet, joit' en sulle kertonut oo vielä. +Ja nyt mä kuolen; peittää tuoni silmät multa. +En enää nähdä saa sun silmiesi tulta..." + +ROXANE. +Ah, kuinka luette! + +CYRANO, jatkaen. + "... Ei saa mun katseheni, +kun onni riemullansa täyttää sydämeni, +sun liikkeittesi suloon painaa suudelmaa, +sun otsaas koskaan nähdä kirkkaan-kaarevaa. +Ma huutaa tahtoisin... ma huudan mielin karmain..." + +ROXANE, liikutettuna. +Ah, kuinka luette! + + Ilta pimenee. + +CYRANO. + "Jää hyvästi!, sa armain!" + +ROXANE. +Te luette... + +CYRANO. + "Mun kallein aarteeni..." + +ROXANE, uneksien. + Tuo ääni... + +CYRANO. +"Mun lempeni..." + +ROXANE. + Tuo ääni... + Säpsähtäen. + Ah, ei ensi kertaa +tuo äänen sointu tänään kaiu elämääni! + + Lähestyy Cyranota hiljaa, hänen huomaamattaan, asettuu + tuolin taakse, kumartuu katsomaan kirjettä. -- Pimenee. + +CYRANO. +"Et aatteistani jäänyt koskaan hetkeksikään, +mua sinust' erota ei kuolema, ei mikään, +on lempen' ääretön, vain sulle rinta lyö..." + +ROXANE, pannen kätensä hänen olalleen. +Te kuinka näättekään nyt lukea? On yö! + + Cyrano vavahtaa, kääntyy, näkee Roxanen aivan lähellään, + tekee pelästyneen liikkeen, painaa alas päänsä. Pitkä + äänettömyys. Sitten, aivan pimeässä, hän sanoo hitaasti, + pannen kätensä ristiin. + +Ja neljätoista pitkää vuotta osaa tätä +te näyttelitte: vanhaa kelpo ystävätä! + +CYRANO. +Roxane! + +ROXANE. + Te olitte se! + +CYRANO. + En, Roxane, en, en! + +ROXANE. +Oi, arvatahan oisin siitä voinut sen, +mitenkä nimeni te lausuitte! + +CYRANO. + Ei, minä +en ollut se, en! + +ROXANE. + Olitte! + +CYRANO. + Ma vannon, en... + +ROXANE. +Te molemmat, te esiinnyitte pettäjinä... +nyt näen petoksenne, serkku, suuremmoisen. +Te kirjeet kirjoititte... + +CYRANO. + En! + +ROXANE. + Ah, joka sana, +nuo rakkaat sanat, teidän oli ne... + +CYRANO. + Ei, ei! + +ROXANE. +Ja ääni, joka yössä kaikui armahana, +se oli... + +CYRANO. + Älkää... + +ROXANE. + Henki teidän... ei tuon toisen +Ma tiedän, mikä teidät petokseenne vei: +te rakastitte mua! + +CYRANO. + En! + +ROXANE. + Rakastitte! + +CYRANO. + Miksi +niin väitätte!? + Taistellen itseään vastaan. + Ei, hän, Christian, se oli! + +ROXANE. + Siksi, +kun te se olitte! + +CYRANO, heikommalla äänellä. + En. + +ROXANE. + Hiljempään jo nyt +sen sanotte. + +CYRANO. + En, armas, sua lempinyt! + +ROXANE. +Ah, paljon surmasi nää neljätoista vuotta: +te turhaan kärsinyt, ma kaihonnut oon suotta. +Ja kirje tuo... tät' oikein tuskin ymmärtänen... +sen kyyneleet on teidän... + +CYRANO, ojentaen hänelle kirjeen. + Mutta veri hänen! + +ROXANE. +Vaan miksi katkaisitte jalon hiljaisuuden +nyt, tänään? + + Le Bret ja Ragueneau tulevat juosten. + + +VI KOHTAUS + + Samat, LE BRET ja RAGUENEAU. + +LE BRET. + Arvasin tuon varomattomuuden. +Hän tääll' on! + +CYRANO, hymyillen ja suoristautuen. + Lempo soi! + +LE BRET. + Nyt, rouva, hän on mennyt +mies; surmaan kulki hän... + +ROXANE. + Oh, taivaan Luoja. En nyt +niin mitään tajua. Vaan äsken... äsken juuri +täss' istuissamme, kalpeni hän, niinkuin suuri +ois tuska vallannut... + +CYRANO. + Kas, totta, enhän vielä +ma loppuun uutisia kertonutkaan: tiellä +kodistaan lauantaina, tänään... kello... puoli... +kuus... Cyrano sai iskun, josta sitten kuoli. + + Ottaa hatun päästään; pään ympärillä on kääreitä. + +ROXANE. +Hän mitä sanoo? Kääreet miksi? Mitä on +hänelle tehty? + +CYRANO. + Toivoin riehuun taistelon +ma urhon miekan-iskuun kerran kaatuvani, +kun sydänveri punais taistotannertani. +-- Niin toivoin... kohtalo vain nauroi toivolleni. +Sain salaväijytyksen kurjan surmakseni; +mun tappoi lakeija. Ja millä sitten? Puulla, +halolla! Yhtäkaikki! Mutt' en voinut luulla +näin kuolon pettävän, jos petti kaikki muu! + +RAGUENEAU. +Ah! Herra!... + +CYRANO. + Itku pois, Ragueneau, ja hymyyn suu + Ojentaa hänelle kätensä. +No, kuink' on laitas nyt? Sull' onko tointa, töitä? + +RAGUENEAU, kyynelten välitse, + +Molièren luona nyt... mä... niistän... kynttilöitä. + +CYRANO. +Molièren? + +RAGUENEAU. + Niin. Vaan heti hänen luotaan lähden. +Oon loukkautunut hänen varkautensa tähden. +Kun eilen näyteltiin "Scapinin vehkeilyt", +niin eikös ollutkin hän siihen ryöstänyt +teilt' yhtä kohtausta... + +LE BRET. + Ma olin katsomassa! + +RAGUENEAU. +"Vaan mitä hittoa hän teki galeijassa..." +Se kohtaus se on. + +LE BRET, raivoissaan. + Niin, sen hän vei, tuo varas! + +CYRANO. +Hst! Hst! Ei kiivastuta! Niin kai oli paras! + Ragueneaulle. +Hän sillä saavutti -- vai kuinka? -- suosion! + +RAGUENEAU, nyyhkyttäen. +Oh! Nauru, tirske täytti koko katsomon! + +CYRANO. +Niin, ystäväni, niin, -- on kohtaloni tää: +vain olla kuiskaaja, mi unhon varjoon jää. + Roxanelle. +Roxane, sa vaipunet kai joskus valtaan muiston, +sen illan muistanet, kun, himmetessä puiston, +soi alta parvekkees Christianin hellä ääni; +se ilta kuvastaa mun koko elämääni: +ma alas, varjoon jäin, muut läksi toimimaan, +he maineen suudelmia nousi poimimaan. +Näin, kuollen, todistan: mä tiedän, miss' on ero: +Christian, hän kaunis oli, Molière on nero! + + Tällä hetkellä soi luostarin kello ja nunnia nähdään + taustalla, lehtikujassa, kulkemassa jumalanpalvelukseen. + +On hetki rukoilun. Ma kuulen: kellot kaikaa. + +ROXANE, nousee, kutsuakseen nunnia auttamaan. +Sisaret! + +CYRANO, pidättäen häntä. + Etsiä ei heit' oo enää aikaa: +jos täältä poistutte, sill' aikaa ehdin kuolla. + Nunnat ovat menneet kappeliin, kuuluu urkujen soittoa. +Niin, puuttui sointuja... nyt kaikuvat ne tuolla! + +ROXANE. +Mä teitä rakastan, ah, eläkää! + +CYRANO. + Ei! Ei! +Vain tarinoissa se, kelt' elo kaiken vei, +ken siipirikko on, saa jäntevyyttä käteen, +voi lentoon kohota, kun lailla päivän säteen +nuo sanat viittoo hälle tietä elämään. +Vaan mua ei ne auta: kuolon valtaan jään. + +ROXANE. +Ja min' oon ollut syy tään kaiken onnettuuden! + +CYRANO. +Päinvastoin: näyttänyt oot mulle onnen uuden. +Ei naisen hellyyttä oo tullut osakseni, +mua oma äiti karttoi vuoksi rumuuteni, +ja siskoja ei ollut. Kaunotar kun hymyin +mua lähestyi, ma pilkkaa aavistaen lymyin. +Roxane, sä ystäväni olit ainokainen, +sä elämässäni oot ollut ainut nainen! + +LE BRET, osottaen kuuta, joka loistaa lehvien välitse. +Kas! Toinen ystäväs, joll' ei oo myöskään vertaa! + +CYRANO, hymyillen kuulle. +Niin! + +ROXANE. + Armaan ainoan menetän kaksi kertaa! + +CYRANO. +Käy kuuhun retkeni nyt ilman vaaraa, vaivaa, +ja tänään tarvita ei siihen ilmalaivaa. + +ROXANE. +Te mitä sanotte? + +CYRANO. + Te käytte ihmeihinne? +Niin, mulle valmistetaan paratiisi sinne. +Ne monta ystävää jo ennen sinne vei: +nään siellä Sokrateen, ja siell' on Galilei! + +LE BRET, kuohuksissaan. +Ei! Miss' on oikeus ja järjellisyys? Missä? +Ei hänen vertaistaan oo monta ihmisissä, +niin jalohenkistä, etevää, lahjakasta! +Noin kuoleeko hän nyt, noin eroo maailmasta? + +CYRANO. +Le Bret, te mutisette! + +LE BRET, kylpien kyynelissä. + Kelpo ystäväni! + +CYRANO, nousee, sekavin katsein. +Soturit Gaskonjan, kas, tuoss' on edessäni... +-- Oh... alkuaineet... luomus... mailman rakennus... + +LE BRET. +Hän tieteestänsä hourii noin! + +CYRANO. + Copernicus +on sanonut... + +ROXANE. + Oh! + +CYRANO. + Oot kai ollut katsomassa? +Vaan mitä hittoa hän teki galeijassa?... + + Viimeistä untaan lepäämässä + monsieur de Bergerac on tässä: + fyysikko, ilmapurjehtija, + ja filosoofi, runoilija, + suur' sanaseppä, soittoniekka, + mies, jolla oli nopsa miekka + ja joka suin päin vaaraan juoksi, + myös lempi -- muiden onnen vuoksi. + Kaikk' oli hän, ja kuitenkaan + ei mitään kerrassaan. + +... Vaan anteeksi, en enää satu joutamaan: +kuun säde, nähkääs, saapui mua noutamaan! + + On vaipunut istumaan; Roxanen kyyneleet palauttavat + hänet todellisuuteen, hän hyväilee Roxanen huntua. + +Hänt' älkää vähemmän te surko tämän tähden, +hän hyvä, kaunis oli. Mutta kun ma lähden, +kun ruumis kylmenee, kun olen kalman ruokaa, +niin kahta merkitä te suruhunnun suokaa, +mä pyydän: minuakin hiukan! + +ROXANE. + Vannon sen! + +CYRANO, ankaran vilunväristyksen vavistuttamana, nousee äkkiä. +Ei tässä tuolissa! Ei! Ei! Ei istuen... + Läsnäolijat aikovat kiiruhtaa hänen luokseen. +Ei, älkää auttako!... + Nojautuu puuta vastaan. + Puu vain!... + Äänettömyys. + Se tulee. Kaappaat +kai minut nyt!? Mull' on jo marmoriset saappaat +ja lyijykintaat. Tulee, että narskuu hiekka! + Ojentautuu. +No, vuotan seisoen... + Vetää miekan huotrasta. + ... ja kädessäni miekka! + +LE BRET. +Cyrano! + +ROXANE, voipuneena. + Cyrano! + + Kaikki vetäytyvät kauhuissaan taaksepäin. + +CYRANO. + Tuo lattanoukka, luulen, +nenääni tirkisti ja nauruun veti huulen. + Nostaa miekkansa. +Tää turhaako? Kai niin! Kai kohta tuossa makaan! +... Vaan voiton toivossa ei aina taistellakaan... +On taisto kauniimpaa, kun tietää: se on turhaa... +-- Kas, tuhat tutkainta tuoss' uhkaa mulle murhaa. +Jo ennalta ne kaikki tuntea ma voin! +Seis, Valhe! + Iskee ilmaa miekallaan. + Tuossa sait! -- Ja vääryys, katsos, noin! + Iskee. +Ennakkoluulot, Kierous... kaikki tulkaa tänne, +ma maksan velkani, varokaa itseänne! +-- Häh? Sovintoako ma hieroisin!? En koskaan! +-- Ja Tyhmyys, sinä siinä, esiin astu! Joskaan +en voita, älkää luulko, että kesken lakkaan! +Ei! Loppuun asti näin mä pistän, isken, hakkaan! + Huitoo ilmaa, pysähtyy sitten läähättäen. +Te veitte ruusuni, te laakerini veitte, +mut yksi mulle jäi, vaikk' köyhäksi mun teitte, +se kirkas, kaunis on ja vailla vammaa, vikaa, +ei siinä pienintä oo tahraa eikä likaa, +ja tänä iltana, kun Luojani mä näen, +kun taivaan portista käyn sisään tervehtäen, +niin liikkein kaunehin ja siroin uljahasti +se kaartuu alas auerkynnyksehen asti, +ja korvissani kun soi kutsu: sisään tulkaa, +se mull' on... + Astuu eteenpäin, miekka kohotettuna. + ... kannan... + + Miekka putoaa hänen kädestään, hän horjuu ja kaatuu + Le Bret'n ja Ragueneaun käsiin. + +ROXANE, kumartuu hänen puoleensa ja suutelee hänen otsaansa. + Mitä? + +CYRANO, avaa silmänsä, tuntee Roxanen ja sanoo hymyillen. + Hatun töyhtösulkaa. + + + +***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK CYRANO DE BERGERAC*** + + +******* This file should be named 54802-8.txt or 54802-8.zip ******* + + +This and all associated files of various formats will be found in: +http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/8/0/54802 + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions will +be renamed. + +Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright +law means that no one owns a United States copyright in these works, +so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United +States without permission and without paying copyright +royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part +of this license, apply to copying and distributing Project +Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm +concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, +and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive +specific permission. If you do not charge anything for copies of this +eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook +for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, +performances and research. They may be modified and printed and given +away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks +not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the +trademark license, especially commercial redistribution. + +START: FULL LICENSE + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full +Project Gutenberg-tm License available with this file or online at +www.gutenberg.org/license. + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project +Gutenberg-tm electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or +destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your +possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a +Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound +by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the +person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph +1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this +agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm +electronic works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the +Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection +of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual +works in the collection are in the public domain in the United +States. If an individual work is unprotected by copyright law in the +United States and you are located in the United States, we do not +claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, +displaying or creating derivative works based on the work as long as +all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope +that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting +free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm +works in compliance with the terms of this agreement for keeping the +Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily +comply with the terms of this agreement by keeping this work in the +same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when +you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are +in a constant state of change. If you are outside the United States, +check the laws of your country in addition to the terms of this +agreement before downloading, copying, displaying, performing, +distributing or creating derivative works based on this work or any +other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no +representations concerning the copyright status of any work in any +country outside the United States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other +immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear +prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work +on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the +phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, +performed, viewed, copied or distributed: + + This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and + most other parts of the world at no cost and with almost no + restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it + under the terms of the Project Gutenberg License included with this + eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the + United States, you'll have to check the laws of the country where you + are located before using this ebook. + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is +derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not +contain a notice indicating that it is posted with permission of the +copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in +the United States without paying any fees or charges. If you are +redistributing or providing access to a work with the phrase "Project +Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply +either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or +obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm +trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any +additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms +will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works +posted with the permission of the copyright holder found at the +beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including +any word processing or hypertext form. However, if you provide access +to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format +other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official +version posted on the official Project Gutenberg-tm web site +(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense +to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means +of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain +Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the +full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works +provided that + +* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed + to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has + agreed to donate royalties under this paragraph to the Project + Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid + within 60 days following each date on which you prepare (or are + legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty + payments should be clearly marked as such and sent to the Project + Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in + Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg + Literary Archive Foundation." + +* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or destroy all + copies of the works possessed in a physical medium and discontinue + all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm + works. + +* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of + any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days of + receipt of the work. + +* You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project +Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than +are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing +from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The +Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm +trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +works not protected by U.S. copyright law in creating the Project +Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm +electronic works, and the medium on which they may be stored, may +contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate +or corrupt data, transcription errors, a copyright or other +intellectual property infringement, a defective or damaged disk or +other medium, a computer virus, or computer codes that damage or +cannot be read by your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium +with your written explanation. The person or entity that provided you +with the defective work may elect to provide a replacement copy in +lieu of a refund. If you received the work electronically, the person +or entity providing it to you may choose to give you a second +opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If +the second copy is also defective, you may demand a refund in writing +without further opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO +OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT +LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of +damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement +violates the law of the state applicable to this agreement, the +agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or +limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or +unenforceability of any provision of this agreement shall not void the +remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in +accordance with this agreement, and any volunteers associated with the +production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm +electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, +including legal fees, that arise directly or indirectly from any of +the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this +or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or +additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any +Defect you cause. + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of +computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It +exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations +from people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future +generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see +Sections 3 and 4 and the Foundation information page at +www.gutenberg.org + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by +U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the +mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its +volunteers and employees are scattered throughout numerous +locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt +Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to +date contact information can be found at the Foundation's web site and +official page at www.gutenberg.org/contact + +For additional contact information: + + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To SEND +DONATIONS or determine the status of compliance for any particular +state visit www.gutenberg.org/donate + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. To +donate, please visit: www.gutenberg.org/donate + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project +Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be +freely shared with anyone. For forty years, he produced and +distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of +volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in +the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not +necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper +edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search +facility: www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + diff --git a/54802-8.zip b/old/54802-8.zip Binary files differindex 0d52066..0d52066 100644 --- a/54802-8.zip +++ b/old/54802-8.zip |