diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55520-8.txt | 3890 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55520-8.zip | bin | 51945 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3890 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5d18bc5 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55520 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55520) diff --git a/old/55520-8.txt b/old/55520-8.txt deleted file mode 100644 index a6911c6..0000000 --- a/old/55520-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3890 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Tuukkalan tappelu, by Gustaf von Numers, -Translated by Niilo Sala - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Tuukkalan tappelu - Kaksi-osainen näytelmä - - -Author: Gustaf von Numers - - - -Release Date: September 10, 2017 [eBook #55520] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TUUKKALAN TAPPELU*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -TUUKKALAN TAPPELU - -Kaksiosainen näytelmä, 7 kuvaelmaa - -Kirj. - -GUSTAF VON NUMERS - -Suomentanut - -Niilo Sala - - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1889. - - - - - "Parempi olisi ollut, - Parempi poloisen raukan, - Syntymättä, kasvamatta, - Suureksi sukeumatta, - Näille päiville pahoille, - Ilmoille ilottomille." - - Kalevala IV runo. - - - - -HENKILÖT: - -HANKA, Hankasen vanha isäntä, karjalainen. -ENNU, hänen poikansa. -IRJA, hänen tyttärensä. -VAINA, lappalais-akka, Hangan orja. -USU, Lauson nuori isäntä, rikas karjalainen. -TUUKKA, Tuukkalan nuori isäntä, rikas hämäläinen. -ELKKA, hänen äitinsä. -ORVO, hänen nuorempi veljensä. -ENSIMMÄINEN | -TOINEN | karjalainen. -KOLMAS | -ENSIMMÄINEN | -TOINEN | hämäläinen. -KOLMAS | -TUUKAN ORJA. -USUN ORJA. -ENSIMMÄINEN | hämäläis-nainen. -TOINEN | -Hämäläisiä ja karjalaisia. - -Tapahtuu noin v. 1200. Pieni joukko heimostaan eksyneitä hämäläisiä on -asettunut Pähkäselän rannoille. Siellä he ovat urheasti taistelleet -hyökkäileviä karjalaisia vastaan, joita asustaa läheisen Louhijärven -tienoilla. - - - - -ENSIMMÄINEN OSA. - - -ENSIMMÄINEN KUVAELMA. - -Kevätkesä. Lehdittynyt kaski Hankosen maalla. Ennu makaa selällään -maassa puolinukuksissa, kädet pään alla. Pari kerppua, vesuri, -eväskontti ja leili vähän matkan päässä hänestä. - -Käki kukkuu. - -IRJA (laulaa ulkopuolella). - - Kun mun kultani tulisi, - Armahani asteleisi, - Tuntisin ma tuon tulosta, - Arvoaisin astunnasta. - - (Huutaa.) - -Ennu! - -ENNU (oikoilee vastaamatta). - -IRJA (kovemmin). Ennu! - -ENNU (haukottelee liikahtamatta paikaltaan). - -IRJA. Ennu! Missä olet? - -ENNU. Täällä. - -IRJA (yhä ulkopuolelta). Joko sinulla on montakin? - -ENNU. Onpahan yksi. - -IRJA. Vetelys! Ja minulla on joka sormelle. - -ENNU. Mitä niin monella teet? - -IRJA. Johan nyt hulluja horiset! Kyllähän lampaat syövät. - -ENNU. Vai niin! Puhutko kerpuista? Minä luulin sinun huhuilevan -sulhasia. (Haukottelee.). Minulla on -- annas kun katson -- kaksi. - -IRJA. Ettes häpeä! - -ENNU (kohottautuen). Ei, varrohan! Tuolla pään pohjassa on vielä yksi. -(Heittäytyy jälleen pitkälleen ja nauraa virnistelee vasten aurinkoa.) - -IRJA (tulee vesuri kädessä, seisahtuu ja nauraa). Johan nyt jotakin! -- -Kehtaatkin torkkua koko päivän! - -ENNU. Minä tässä katselen aurinkoa ja ajattelen -- - -IRJA. Lyylikkiä tietysti? - -ENNU (haukottelee pitkään). Niin. - -IRJA. Etkö luule muilla silmiä olevankaan? Kyllä minä näin, kuinka sinä -eilen lähdit Lyytikkälän venheellä tanssista ja tulit kotiin vasta -aamulla, kun päivyt jo kultasi koivujen latvoja. - -ENNU. Vai niin! Väijyskeletkö sinä minun retkiäni? No, vähät siitä! -Pistäysin vain Parkasniemessä. Siellä olivat saaneet kontion kuopasta. - -IRJA. Ja kuitenkin venhe tuli aamulla Lyytikkälän puolelta! - -ENNU. Sitä et nähnyt. Järven selkä oli sumussa. - -IRJA. Kyllähän minä asiat arvaan. Lyylikki näet kuiskasi minulle jotain -eilen illalla. - -ENNU. Mitä sitten? - -IRJA. Kehaisi pitävänsä sinusta. Sinnepäin hän supatti. - -ENNU. Niinkuin en sitä tietäisi. Siksi olinkin yöjalassa hänen -luhdissaan. - -IRJA. Ja nyt sitten torkut koko päivän. - -ENNU. Enkä. Aamupäivän vain. Ruvetaanko ruoalle? - -IRJA (ottaa eväät esille). Niin, minä rupean syömään, mutta sinä saat -maata tyhjin suin, koska et ole tehnytkään mitään. Yksi, kaksi, kolme -kurjaa kerppua koko rupeamassa. Hyi, häpeä, laiskuri! - -ENNU (lyhyen äänettömyyden jälkeen). Minä lähdenkin tästä naimaan tänä -kesänä. - -IRJA. Hyi sinua! Sitten en välitä sinusta enää ollenkaan. - -ENNU. En minä viitsi enää jankuttaa sinun kanssasi kotosalla. Alati -sinä intät ja riitelet kuin hohkanärhi. - -IRJA. Ja mihin minä sitten menen? - -ENNU. Istut Vainan vieressä penkillä ja lyöt leikkiä sirkkain kanssa. -Minä muutan Lyytikkälään. - -IRJA. Etpäs pääse. Isä ei laske. - -ENNU. Mitä minä isästä! Ukko on ahne kuin vanha kaarne. Jos hän saisi -minusta Kymin kultarenkaan, niin nahkani olisi jo aikoja myyty. Ja -sinut hän myy ennen pitkää lampaan saparosta. - -IRJA (miettien). Niinkö luulet? - -ENNU. Ihan varmaan kun hän vain saa hinnan hyppysiinsä. - -IRJA (kiihkeästi). Mutta minuapa ei myydä! - -ENNU. Kuka käski sinun syntyä tytöksi. Olisit ruvennut mieheksi -niinkuin minä. - -ENNU. Entä kuka sitten olisi niin kärkäs ostamaan minut? - -ENNU (tyynesti). Usu. - -IRJA (pelästyen). Ei ikinä! Ennen hyppään Louhijärveen. - -ENNU. Kyllä sinut sieltä ylös ongitaan. - -IRJA (tosissaan). Minä menen salaa kenenkään näkemättä. - -ENNU. Usu on rikas. Sillä miehellä on uudet pirtit, monet lehmät ja -kolmet Kymin kullat. - -IRJA. Etkö sinä voisi estää tätä naimiskauppaa? - -ENNU. Mitä se minua liikuttaa. Minä menen tieheni, enkä välitä koko -asiasta. - -IRJA. Minä seuraan sinua. - -ENNU. Pian Usu sinut kiinni saa. Hänellä on pitkät koivet. - -IRJA. Minä lähden Lappiin Vainan kanssa. - -ENNU. Siellä laiha lappalainen sukii sinua vaivaiskoivuilla, kunnes saa -sinut viereensä peuran taljalle. - -IRJA. Minä soudan vetten poikki Hämeeseen. - -ENNU (irvistellen). Niin. Mene vain metsäsikojen pengottavaksi. Siellä -opit röhkimään ja kulkemaan valkoisissa kuin kaltattu porsas. - -IRJA. Mitä vielä! Olihan eilen illallakin kaksi Hämeen poikaa -tanssissa, ja hekös vasta panivat tyttöjen päät pyörälle. Kohta mekin -rupeamme pitämään valkeita nuttuja ja näin leveitä partaita. - -ENNU. Ja kaulassanne siansaparoita! -- Minä en vieläkään käsitä, kuinka -he pääsivät livahtamaan käsistämme selkäsaunatta -- semminkin se suuri, -valko-mekkoinen karju. - -IRJA. Mitäpä hänestä! Toista tuo toinen, jonka kanssa tanssissa pyörin. - -ENNU. Niin, se nuorempi! Kyllä minäkin teidät näin! Ettes vähän häpeä! -Karjalaistyttö -- ja kehtaa tanssia hämäläishölmön kanssa! - -IRJA. Minäpä tanssin kenen kanssa tahdon. - -ENNU. Vaikkapa metsäsikojen kanssa. (Matkii metsäsian ääntä). Ui, ui, -ui! Niin, mene sinä vaan Pähkään käsikiveä vääntämään. - -IRJA. Parempi sekin kuin virua täällä ja joutua myytäväksi kuin mikäkin -elukka. - -ENNU. Mitä minä sanoin: kuka kaski sinun syntyä tytöksi? - -IRJA. Kuule, jos Usu tulee, niin sinun pitää surmata hänet. - -ENNU. Älä luule. Hänellä on yhtä pitkä veli kuin hän itsekin. Ja minä -tahdon elää rauhassa Lyylini kanssa. - -IRJA. Sitten revin minä itse silmät hänen päästään. - -ENNU. Et sinä ulotu. - -IRJA. Sepähän nähdään. -- Minun tulee niin ikävä, kun sinä menet pois. -Etkö voisi tuoda Lyylikkiä meille? - -ENNU. Ei hän viitsi tulla mokomaan sikopalmaan. - -IRJA. Miksi minun sitten täytyy virua siellä? - -ENNU (kiusotellen). Ja minä teen, mitä vain Lyylikki tahtoo. - -IRJA. Etkö siis voi tehdä, mitä minä tahdon? - -ENNU. E-en, minä pidän enemmän Lyylikistä. - -IRJA. Ennen pidit minusta. - -ENNU. Niin -- ennen. Laita sinäkin asiat sille kannalle, että Usu on -mielesi mukaan, niin sitten kaikki käy hyvin. - -IRJA. Ei se karhu tottele ketään! -- Onko hyvinkin hupaista olla -noin --? - -ENNU. Miten noin? - -IRJA. No -- noin rakastunut. - -ENNU (haukotellen). Kyllä -- niin kauan kuin rakkautta riittää. - -IRJA. Lyylikki on käynyt niin ikäväksi. Mutta minäpä en liioin lähde -enää hänen luokseen, enkä myöskään viitsi katsella teidän hyväilyjänne. - -ENNU. Kukapa sinua on käskenyt? Mene sinä vaan Lausoon pilittelemään -Usua! - -IRJA (heittää kourallisen ruohoa hänen päällensä). Hyi sinua! Minä en -huoli kenestäkään, koska et sinäkään enää välitä minusta. Luulin minä -kuitenkin olevani kylliksi hyvä sinulle. - -ENNU. Sinähän olet vain sisko. Oma kulta on aina oma kulta. - -IRJA (suuttuen). Oma kulta! Ennen saatoin kertoa sinulle kaikki. Meillä -oli silloin niin hupaista. Nyt sinä lörpöttelet kaikki Lyylikille. - -ENNU. Rupata sinä Vainan kanssa. - -IRJA. Mitä Vainasta! Ei hänestä ratoksi ole. - -ENNU. Ehkäpä sinä kuitenkin tulet meille, kun juorut alkavat kieltäsi -kutkuttaa. - -IRJA. Enkä tule. Minä olen kyllästynyt teihin. Oi, kuinka olen turvaton -ja yksinäinen! - -ENNU. Kas, niin juuri rakkaus alkaa. Siitä se sitten kasvaa ja kypsyy. - -IRJA (surullisesti). Niin, kyllä teidän miesten kelpaa, kun saatte -mennä, mihin vain tahdotte. Toista on meidän tyttö-poloisten, joita -myydään ja laahataan pitkin maita mantereita. - -ENNU. Mitä minä sille voin? - -IRJA. Samaa virttä vedätte kaikki. (Vähän katkerasti). Etkö luule minun -tietävän, että sinä ostit Lyylikin viidestä lampaasta. - -ENNU. Se ei ole totta. Tinkasinhan minä yhden. - -IRJA. Ja sitä sinä vielä kehtaatkin kertoa! -- Lakkaa jo syömästä! Minä -tahdon soutaa kotiin. - -ENNU. Ensin lasketaan verkot vesille. Sinä saat kantaa eväskontin. - -IRJA. Entä nuo viheliäiset varvut sitten? (Osoittaa Ennun kerppuja) - -ENNU (haukottelee). Ja ne myös. Minä tässä sillä aikaa mietin, mihin -verkot lasketaan. - -IRJA (suuttuen). Kaikki sinä työnnätkin minun niskoilleni! - -ENNU. Kuka käski sinun syntyä --! - -IRJA. Ole vaiti! En viitsi kuulla alinomaa tuota typerää jaaritusta. -Sinä sait minut taas niin surulliseksi. - -ENNU. Niin, mitäpä sille mahtaa! Karjalan tytöt tavallisesti laulavat -ratoksensa. Silloin elämä tuntuu kevyeltä kuin lastu laineilla. -(Menee). - -IRJA. Niin, laulussa on ainoa lohdutus, ja sitä kyllä tyttö raukat -tarvitsevat. (Ottaa eväskontin ja kerput hartioilleen, paiskaa kontin -maahan). Ei -- ei! Tuon ainakin saat itse kantaa. Sinäpä siitä söitkin -suuremman veron. (Menee muutaman askeleen, heittää kerputkin kenttään). -Hullu ruvetkoon retustamaan laiskan miehen kantamuksia! (Menee). - -ORVO (tulee reippaasti). Tule, Tuukka! Hän se varmaan lauloi. - -TUUKKA (tulee tyynesti ja levollisesti). Juuri kuin en sitä tietäisi. - -ORVO. Hiljaa! Tuolla hän astua tepsuttelee veljensä rinnalla. - -TUUKKA. Hyvä, että hän edes on mukana. - -ORVO. Kyllä minä otan veljen osakseni. Kas vaan! Tuohon ovat jättäneet -eväät jälkeensä. - -TUUKKA. Tulevat kai niitä vielä noutamaan. -- Kuule, emmeköhän sentään -lähde takaisin Tuukkalaan? - -ORVO. Ei tuumaakaan. Sinun täytyy nyt kosia. Minä en tule enää toista -kertaa karjalaisten karkeloihin. Täällä voi saada kelpo selkäsaunan. - -TUUKKA. Kyllä kai! Kuule, eiköhän soudeta takaisin Tuukkalaan? - -ORVO. Ja jätetä tyttö tänne? - -TUUKKA. Niin, toistaiseksi. - -ORVO. Etkö luule hänellä olevan kyllin kosijoita täällä Louhijärven -kulmalla -- Usu-karhu etupäässä? - -TUUKKA. Entäs sitten? - -ORVO. Kenties saat jo huomenna hääkutsut! - -TUUKKA. No, voinhan minä sittenkin ryöstää hänet, jos niiksi tulee. - -ORVO. Kyllä kai. Minä vain tässä arvelen -- - -TUUKKA. Ja minä arvelen, että äiti jo vartoo meitä. - -ORVO (vakaasti). Niin, äiti ärmätti! Kuule! Jos otat tytön luoksesi, -niin pidä silmäsi auki, ettei muori tee hänen elämäänsä kovin -katkeraksi. - -TUUKKA. Ei äiti ole ilkeä. Tosin hän torailee totuttuun tapaansa, mutta -hyvää hän kuitenkin tarkoittaa. - -ORVO. En minä vaan tahtoisi ruveta Tuukkalan miniäksi. - -TUUKKA. Ole huoletta! Kyllä minä aina vaimoni varjelen. - -ORVO. Äiti puuhailee sinulle Immua sieltä kotiperukalta. - -TUUKKA (varmasti). Mutta minä tahdon tämän ja sillä hyvä. Pähkäjärven -tytöt venyvät pankolla ja torkkuvat päivät päästään. - -ORVO. Niin, kyllähän Karjalan kassapäät tanssivat paremmin kuin meidän -puolen tylleröt. - -TUUKKA (naurettavalla hilpeydellä). Niin, kelpaa vaan katsella, kun -Karjalan tyttö tanssissa pyörii -- (Matkii oravaa) -- kuin orava -oksalla. Häntä heilahtaa kuin västäräkin pyrstö ja silmät palavat kuin -nokkelan hiiren. - -ORVO (nauraa). Kovinpa olet rakastunut, poika parka! Ja miksi et itse -tanssinut eilen! - -TUUKKA. Mitä minusta tanssijaksi! Mutta reippaita ihmisiä on hauska -katsella. Ja kun se tyttö tulee Tuukkalaan, niin hän saa keikkua kaiket -päivät. - -ORVO (pilkallisesti). Sinunko kanssasi? - -TUUKKA. Ei, vaan sinun. Sinun koipesi ovat ketterämmät. - -ORVO. Ja mitä sinä silloin teet? - -TUUKKA. Makaan kiukaalla ja katselen teitä. - -ORVO (totisemmin). Sitten on parasta, että annat tytön heti minulle. - -TUUKKA (varmuudella). En! Minäpä hänet ensin näinkin. (Pilkaten). Ota -sinä Immu, niin äiti pitää suunsa kiinni. - -ORVO (närkästyen). Oletpa sinä viisas olevinasi. Lempo tiesi, kumpi -hänet ensin näki! - -TUUKKA (ottaa Irjan vesurin puun oksalta). Mitä, jos ottaisin tämän -mukaani? - -ORVO (ärtyisesti). Ota tuo piimäleili! Tyttö on kai siitä juoda -särpinyt. - -TUUKKA (ottaa esiin kultavitjat ja ripustaa ne vesurin sijalle). Ota -sinä se. Minä pistän nämä kultavitjat sijaan. - -ORVO (jälleen iloisesti). Kas niin! Nythän on päästy jo hyvään alkuun. -Niin, pidä sinä vaan tyttö omanasi! Mutta voithan vielä vartoa -ketjuinesi, kunnes hän itse tulee. - -TUUKKA. Enkä. Silloin minulla ei ole mitään sanottavaa. - -ORVO. Kyllä minä rupean puhemieheksi. - -TUUKKA. Sitä en tahdo. Sinä loruat liikoja. - -ORVO. Parempi sekin kuin seista jurrottaa tuppisuuna. Kas kas! Nyt he -jo laskevat rantaan! - -TUUKKA. Tule pois! (Aikoo mennä). - -ORVO (pidättää häntä). En, sinä et saa lähteä. - -TUUKKA. Mutta jos tyttö tulee tänne? - -ORVO. Sitä parempi. - -TUUKKA (päivitellen). Mitä sitten sanon hänelle? Tule pois! (Aikoo -mennä). - -ORVO. Nyt sinun täytyy kosia. - -TUUKKA. En, en! Minä en osaa. - -ORVO. Seiso nyt vaan siinä. Minä luistan tieheni. - -TUUKKA. Tää on vallan kamalata. - -ORVO. Ole nyt vaiti, äläkä peloita tyttöä! - -TUUKKA. Minä lähden tieheni ja heitän koko kosinnan. - -ORVO. Silloin minä kosin omasta puolestani. (Menee). - -TUUKKA (peljästyen). Seis! Sitä et saa tehdä! Tule takaisin, Orvo! -(Katsoo sivulle). Tuossa on tyttö! Ja niin kaunis, että silmiä -häikäisee. (Kääntyy Orvon puoleen, kuiskaa). Orvo, sinä sen vietävä! -- -Ei, häneen ei ole luottamista. Pysyköön hän vaan poissa! -- Tuo näätä -kultarinta on jo ansassa. Mutta kuinka saan hänet kuristumatta kotiin? - -IRJA (tulee). - -TUUKKA (rykäisee). - -IRJA (säikähtyen). Ken se? - -TUUKKA. Älä pelkää, kultakyyhky! Minä täällä vaan olen. - -IRJA (lyhyen äänettömyyden jälkeen). Vai niin. -- Sinä olit tanssissa -eilen. - -TUUKKA. Olin. - -IRJA. Mutta sinä et tanssinut. - -TUUKKA. En. Veljeni tanssi. - - (Äänettömyys) - -IRJA. Te olette Hämeen poikia! - -TUUKKA. Niin olemme -- tuolta Pähkäselän puolelta. - -IRJA. Ja nyt kai olette kotimatkalla? - -TUUKKA. Niin. Venhe jäi tuonne niemen kärkeen. - - (Äänettömyys). - -IRJA. Onko teillä hupaista kotonanne! - -TUUKKA. Eipä juuri. - -IRJA. Ja senkö vuoksi pistäysitte eilen tänne? - -TUUKKA. Niin kai. - -IRJA. Eikö sitten sillä kulmalla tanssita? - -TUUKKA. Tanssitaan mitä tanssitaan. Sen puolen tytöt ovat niin rumia. - -IRJA. Olemmeko me muka kauniimpia? - -TUUKKA. Tottahan toki. - -IRJA (nauraen). Olenko minäkin kaunis? - -TUUKKA. Sinä olet kaikista kaunein. - -IRJA (Äänettömyys). Vai niin. - -TUUKKA. Saanko viedä tämän vesurin muassani? - -IRJA (veitikkamaisesti). Eikö teillä ole Pähkälässä vesuria? - -TUUKKA. On -- mutta sinä saat sijaan nämä kultavitjat. - - (Äänettömyys). - -IRJA. Onko teillä niin viljalti kultia siellä päin? - -TUUKKA. Eikä, me vain lahjoitamme kultavitjat sille, jota -suosittelemme. Sellainen on meikäläisten tapa. - -IRJA. Ja suositteletko sinä minua? - -TUUKKA. Vielä häntä kysyy! - - (Äänettömyys) - -IRJA. Ettekö te hämäläiset ostakaan tyttöjänne? - -TUUKKA. Emme enää. Me vain annamme lunnaiksi lampaan ja saamme toisen -sijaan. - -IRJA (pilkallisesti). Täällä meitä myydään. - -TUUKKA (ylenkatseellisesti). Minä tiedän sen. - -IRJA. Se on kurja tapa. - -TUUKKA. Niin on. - - (Äänettömyys) - -IRJA. Mutta jos Hämeen tytöt eivät huolisi teistä? - -TUUKKA. Oh -- he eivät ajattele niin pitkälle. - -IRJA. He ovat siis typeriä? - -TUUKKA. Siksipä tulinkin sinun luoksesi. - - (Äänettömyys) - -IRJA (leikkii ketjuilla). Veljesi tanssitti minua eilen. - -TUUKKA. Niin teki. Hänkin on mieltynyt sinuun. - -IRJA. Miksi ei hän antanut minulle näitä vitjoja? - -TUUKKA. Vitjat ovat minun. Ja minähän sinut ensin näin. - -IRJA. Nämä ovat varmaan noidutut? - -TUUKKA. Niin ovat! - -IRJA. Sitten en uskalla niitä ottaa. - -TUUKKA. Ota vaan! Minä annoin pukin noitumispalkasta. - -IRJA. Mutta noiduttu kultahan lumoaa. Ja nyt varmaan minäkin joudun -lumotuksi. - -TUUKKA. Sitäpä juuri tahdonkin, sillä silloin sinä joudut minun -omakseni. - - (Äänettömyys.) - -IRJA. Isä tahtoisi myydä minut Usulle. - -TUUKKA. Vai niin! Ja paljonko Usu sinusta maksaa? - -IRJA (surullisesti). Usu on rikas -- monta lammasta. - -TUUKKA (ylpeästi). Tuukka on rikkaampi -- ja maksaa vielä enemmän. - - (Äänettömyys) - -IRJA. Tuletko sinä takaisin? - -TUUKKA. Tulen. - -IRJA. Koska? - -TUUKKA. Kun käki lakkaa kukkumasta. - - (Äänettömyys) - -IRJA. Minä otan vitjat sinulta. (Peloissaan). Mene, ettei veljeni saa -sinua nähdä. - -TUUKKA (kättään ojentamatta). Hyvästi! - -IRJA. Hyvästi! -- Tervehdä veljeäsi! (Tuukan mennessä kuiskaa hänelle). -Äläkä unhota minua! - -TUUKKA (kääntyy nopeasti takaisin ja tarttuu tulisesti hänen molempiin -käsiinsä). En, en ikinäni! (Menee nopeasti). - -IRJA (yksin). Voi, voi sentään! Tää on kovin kummallista. (Ihmetellen -vitjoja). Voi ihme, kuinka kauniit! (Käärii ne kaulansa ympäri, -huutaa). Ennu! (Katuu huutoaan). Ei, ei, hän ei saa niitä nähdä. Hän -riistäisi heti puolet Lyylikille. Eikä isä liioin! Hän veisi ne -kokonaan. Mihin minä kätkisin ne? Tuonne sammaliin. Ei, ei! Povessa -niiden täytyy olla. (Pistää ne poveensa). Ennu ei saa tietää mitään, ei -vihjaustakaan. Minä en hiisku hänelle en niin sanaakaan (Huutaa). Ennu! -Minua niin peloittaa. Kun hän vain ei huomaisi minun nauravan! -(Piilottaa käädyt). Kunhan vain pääsisin kotiin, niin soutaisin -Lyylikin luo. Häneltä sitten utelen, kuinka minun tulee olla silloin, -kun joku minua rakastaa. -- Kyllähän tuo velimies on sittenkin -kauniimpi. Oh, mitä vielä! Tuukka on paljoa pulskempi ja rotevampi. - -Koetanpa olla oikein vakaa ja totinen. Nyt kai ei Ennu huomaa mitään. -(Ottaa eväät ja kerput. Menee. Käki kukkuu). - -TUUKKA (tulee). Hän on mennyt. Vesuri pahus kun ihan unohtui -mielestäni! Kas vaan! Hän on jättänyt sen minulle. (Katsoo ylöspäin). -Kylläpä se nyt kukkuu vimmatusti! -- Jokohan nyt tulin kosineeksi? -(Menee. Käki kukkuu) - - Väliverho. - - -TOINEN KUVAELMA. - -Sydänkesä. Hankasen pirtti. Kaikki ränstynyttä, rutivanhaa ja huonoa. -Hanka, köyryselkä, laiha, ontuva ukko, istuu puupölkyllä vuoteen -vieressä, heiluskellen edes takaisin. - -HANKA (puhuen itsekseen) Usulla on kolme kultasormusta: kaksi pientä ja -yksi suuri, näin suuri, ja ne kaksi pientä. Kullat näin omin silmin, -kun hän sai ne. Viisi lammasta! Neljä olisin jo maksanut. Ei, ei! Kyllä -minun täytyy sittenkin saada nuo välkkyvät kullat! Minä koetan saada ne -neljästä lampaasta. Ah! Jospa vain tietäisin, mihin hän on ne kätkenyt. -Jospa voisin varastaa ne! (Hypähtää ja katsoo peloissaan oveen päin). -Mitä jos joku löytäisi minun kultani! (Muuttaa levotonna pölkyn -lähemmäksi vuodetta. Huutaa). Ken siellä? - -VAINA (tulee pilkallisesti). Joko taas pelkäsitte? - -HANKA. Vai niin! Sinäkö siellä vain olitkin. Sinä et saa noin -vaivihkaa hiipiä sisään. - -VAINA. Joko taasen tähystit, ovatko hiiret jyrsineet kultiasi? - -HANKA. Suus kiinni! -- Ajoitko jo karjan ha'asta? - -VAINA (nureissaan). En. Nälkäänhän se nääntyy kuivalla kankaalla. - -HANKA. Kyllä elukat aina ruokansa etsivät. Syökööt lehtiä ja varpuja! -Ja saavat ne kupunsa täyteen sammalistakin. - -VAINA. Karja kuolla kutjahtaa talvella, jos ei se kesästä kostu. - -HANKA. Luuletko, että minä syötän kuiviin itseni? Tästä koituu kaunis -syksy. Haka on vielä kertaalleen niitettävä. - -VAINA. Ja mitä teette tuolla heinän paljoudella? Ennestäänkin on monen -vuoden rehut syömättä. - -HANKA (heiluskellen edestakaisin). Eteenpäin elävän mieli, ja kukapa -tietää tulevat tuiskut. Minä voin köyhtyä, joutua keppikerjäläiseksi --- vielä köyhemmäksi kuin olen. - -VAINA (ivallisesti). Niin, ole vaan varoillasi, ettei Hiisi kaappaa -omaansa takaisin. Kyllä kaikki tietävät, että sinä kuolet köyhääkin -köyhempänä. Sinun ruumiistasi tulee viheliäisin raato koko Louhijärven -perukalla. - -HANKA. Kitas kiinni, kuotus! Sinä kuolet ennen minua. - -VAINA. Mitä vielä! Kyllä minä saan syljeskellä sinun haaskallesi. - -HANKA (lyhyen äänettömyyden jälkeen). Pitävätkö ihmiset minua köyhänä? - -VAINA. Eikö mitä! He vain uhkaavat tulla tänne sian tappajaisille. -Hankasen vanha karju, näet, tonkii iän kaiken kultakasojaan, eikä aio -koskaan manalle mennä. - -HANKA. Vaiti sinä, Lapin imisä! Ne, sen vietävät, valehtelevat. Minulla -ei ole mitään, ja jos olisikin jotain, niin sen kyllä sinä ja lapset -hotkitte suuhunne. - -VAINA. Me emme sinua kuiviin syö. Mutta sen tekevät ne Lapin pennut, -jotka ryöstit pois heimostaan ja myit pitkin maailmaa. Niitten nälkää -ei mikään sammuta, ja ne jäytävät sinua luihin saakka. - -HANKA. Kitas kiinni, Lapin narttu! Liikuttaako se sinua, naarassusi! - -VAINA. Pentuni ulvovat minua ja minä heitä, kunnes sinä nielet omat -kultasi ja tuskissasi kiemuroit Louhijärven pohjaan. - -HANKA. Sinut minä sinne syöksen! - -VAINA. Niin, tulenhan sinne minäkin katsomaan, kuinka ravut kaivavat -silmät päästäsi. Sitten riistän kullat suolistasi ja viskelen ne pitkin -rantoja, jotta korpit saavat leluja poikasilleen.. - -HANKA. Itse minä revin silmät päästäsi, jos et jo lakkaa rääkymästä, -tuonen kaarne! Lapset ovat kai vesillä vielä? - -VAINA. Vasta näkyivät kiskovan ruuhta maalle. - -HANKA. Joko jo? Pitihän heidän vaania verkkoja, etteivät saukot saa -kaloja syödä. - -VAINA. Onhan täällä kasoittain kalaa aina niiltä ajoilta, jolloin minut -tähän kotapahaan raahattiin. Vai aiotko pitää koko kyläkunnan hiiret -kapakalassa? - -HANKA. Lemmon hiiret! Ja miksi et pure niitä kuoliaaksi, ilveskissa? -Vai pitäisi minun sen vuoksi antaa kalojen takertua naapurini -pyydyksiin? - -VAINA. Kyllä niitä sittenkin mennä puikkelehtii sinun verkkojesi -lävitse. Usu saa viljalta kalaa. - -HANKA. Saako hän enemmän kuin me? - -VAINA. Saapa saatenki. Hän pieksää orjia, jos ei ruuhi ole lastissa. Ja -sitä varten orjat varastavat. - -HAINKA. Luuletko heidän varastavan minun verkoistani? - -VAINA. Nehän ovat lähinnä. - -HANKA. Ennu ja Irja saavat vahtia verkkoja. - -VAINA (virittää tulta takkaan). Pieksisit sinäkin heitä, niin ehkä -vartioisivat valppaammin. - -HANKA. Voi minua poloista! Koko kylä minua varastaa ja nylkee -- ja -lisäksi vielä sinä ja lapset! Kai ne laiskurit taaskin mankuvat ruokaa! - -VAINA. Sinä et kai soisi ruokaa muille kuin itsellesi? - -HANKA. Tänään en syö muruakaan. Täytyyhän edes itse säästää, kun kaikki -muut ahmivat ja tuhlaavat. - -VAINA. Niin, säästäkää, säästäkää! Kuoltuanne Ennu laahaa ruumiinne -kuoppaan ja kullastanne hän sulattaa rintasoljen Lyylille. - -HANKA. Minä kaivan hautani itse ja paneudun valmiiksi siihen. Ennun ei -tarvitse muuta kuin heittää mullat ruumiilleni. - -VAINA. Niin teki Hatukkakin. Mutta ensin ruumista käänneltiin ja pään -altapa keksittiinkin kaksi kourallista kultaa. Ja niin kullat maalle -heitettiin ja ruumis multaan peitettiin. - -HANKA. Akkain loruja! Kuka nyt kultia hautaansa kuljettaisi? - -VAINA. Vannomatta paras! Kun katsoo, niin tietää. - - (Äänettömyys) - - -HANKA. Luuletko minun kuolevan piankin? - -VAINA. Luulen. Sinä et elä talven yli. - -HANKA. Suus kiinni, Lapin haaska! Minä myyn sinut, pohjan peikko! - -VAINA (ylväällä vihalla). Kyllä myisit, jos voisit. Mutta sen verran -ihmiset sentään pitävät Hankasen saidasta, ettei kukaan minua häneltä -osta. Täytyyhän jonkun kiduttaa sinua vanhoillasi ja muistuttaa -mieleesi niitä aikoja, jolloin sinä vielä olit nuori ja väkevä, -voimakas ja mahtava. Sinä väijyit kuin ilvessusi heimoani, ryöstit -lapsiamme, myit orjiksi Sameksen tyttäriä ja keräsit kultaa kansani -kyyneleistä. Minä voisin varastaa aarteesi, jos tahtoisin. Vaan sitäpä -en tahdo. Saanhan minä kuoltuasikin siepata siitä osani. Nyt on riemuni -katsella, kuinka kulta polttaa sormiasi. Niin, niin. Kun hiisi hyväilee, -niin hän jättää vihlovat haavat jälkeensä. Hän kärventää luitasi yötä -ja päivää, ja minä lietson tulta, ett'ei se hetkeksikään sammu. Niin -Hanka, sinä et saa rauhaa lapsiltani, ennenkuin makaat kuopassasi -kylmänä ja ilkialastonna. - -HANKA. Sinä olet Hiiden henki! - -VAINA. Niin olenkin -- Lapin noitain nostattama. - -HANKA. Lemmon siittämä sikiö! - -VAINA. Niin, hornan peikkoinen para! Päivä päivältä, heitto heitolta -minä kaivan kuoppaa kuollaksesi. Ja siihen sinä vihdoinkin vaivut yhtä -köyhänä kuin laukesit äitisi kohdusta. Tähteet kyllä lapsesi korjaavat, -elleivät varasta sinua puti puhtaaksi jo sitä ennen. Tahi kenties -kaikki leimahtaa tuhkakasaksi. (Ottaa kekäleen takasta ja heiluttaa -sitä ilmassa) - -HANKA. Senkin hurjimus! Anna tänne kekäle! Poltat vielä koko pirtin! - -VAINA (nauraa ja katselee pölkyn kohdalla olevaa rakoa). - -HANKA (huutaa). Mitä siinä katselet? - -VAINA. Katselen vaan tuota kulunutta rakoa. - -HANKA (siirtää pölkyn raon päälle). Pois, hornan henki! - -VAINA. Niin, minä menen ja huudan salaisuutesi maailman tiedoksi. - -HANKA. Minä tapan sinut! - -VAINA. Mutta minäpä makaan kuin kissa yöni. Kaksi kertaa olet jo -hiipinyt päälleni. Vaan minulla on terävät kynnet, ja ne pystyvät -sinunkin nahkaasi. Sen sinä kyllä muistat. Muutatko kätkösi toiseen -paikkaan? -- Ha, ha, ha! Turha vaiva! Anna sen vain olla! En minä -siihen koske. En vielä. - -HANKA. Ole vaiti, kielikello, -- suulas harakka! - -VAINA (ivaten). Niin, pelkää, pelkää! Minuun ei ole koskaan -luottamista. Siirtele sinä vain kultiasi nurkasta nurkkaan, vapise ja -pelkää! Älä nauti yön lepoa, äläkä päivän rauhaa! Älä ummista uneen -silmääsi, vaan vaani ja vilkuile! Kas noin, noin! Ha, ha, ha! Nyt -kultasi polttaa sinua, ja se tekee sinulle hyvää! - -Kenties olenkin jo taas kerrakseen kiusannut sinua. Kuule, kuinka -hiiret nakertavat karsinan alla. Ha, ha, ha! (Menee). - -HANKA. Voi, voi, voi! (Salpaa oven, kohottaa lattiahirttä ja tirkistää -sen alle). Ääh, hiiret! (Paneutuu polvilleen). Onkohan siellä hiiren -reikiä? (Ottaa lattian alta nahkarihman kultarenkaineen). Tästä maksoin -kaksi nahkaa, -- olisi siitä kannattanut neljäkin antaa. Tämän sain -vielä helpommalla. Tapoin vain häkään kolme lammassaksaa, jotka -yöpyivät meillä. -- Hi, hi, hi! (Nauraa). - -Tämän varastin lemmenlähteestä. Kaikki muut olen saanut Lapin -pennuista. Tuon tuossa Vainan poikanulikasta. Ja tuon kaivoin Hatukan -muorin haudasta. Luulevat kai, että minäkin kätken kultani yhtä -huonosti. Enpäs! -- Ja minä en kuole hevillä. Elän vielä kauan, hyvin, -hyvin kauan! Enkä kuole koskaan! - - (Harakka tirkistelee räppänästä ja nauraa räkättää. - Hanka heittää sitä luudalla). - -Mene tiehesi, virnakka! Sinä väijyt kultiani. - - (Kuuntelee). - -Joku tulee! Jos he näkevät kultani, niin ehkä vielä tappavat minut. -(Pistää kullat mekkonsa alle). Ei! Jos he riisuvat vaatteeni, niin ne, -pahuukset, löytävät aarteeni. (Pistää nauhan takaisin lattian alle). -Ääh, hiiret! (Ovelle kolkutetaan). Vartokaa, vartokaa! No, vartokaahan! -Ken siellä? - -ENNU (ulkona, kiukkuisesti). Avaa ovi! - -HANKA. Ennuko siellä onkin? Ja minä jo pelkäsin, että akka ärmätti -kuljettaisi koko kylän kimppuuni. Ensi yönä minä sen vietävän kuristan! - -ENNU (kuin ennen). Ovi auki! - -HANKA. Liekö hän yksin! -- Hän on vihoissaan. (Avaa oven). - -ENNU (tulee sisään). Mitä nyt taas? Olenhan kieltänyt sulkemasta ovea. - -HANKA. Oletko yksin? Ei mitään, poikani! Ei mitään. Kun käy vanhaksi ja -saamattomaksi, niin tahtoopa vähän peloittaa. Mutta sinun pitää -puolustaa minua, jos joku -- - -ENNU. Minä en välitä mistään. Vielä tänään lähden tieheni koko talosta. - -HANKA. Tuota olet hokenut koko kesän. Saitko kaloja? - -ENNU. Sain kuusi suurta haukea. - -HANKA. Ne ovat kuivattavat. - -ENNU. Ne annoin jo Lyytikkälään. - -HANKA (katsoa tuijottaa häneen). Kuusi suurta haukea! - -ENNU. Niin. - -HANKA. Ja mistä hyvästä? Eihän sieltä ole meille mitään annettu. - -ENNU. Sitä en tiedä. Minä rupean Lyytikkälän kotivävyksi, ja tänä -iltana saa koko kyläkunta juoda tupaantuliaisia. - -HANKA. Älä lörpöttele. Sinä et mene mihinkään. - -ENNU. Menen kuin menenkin. Tässä luolassa en enää viitsi venyä. -- -Miksi et rakenna uutta pirttiä? Eihän mokomassa enää lempokaan tule -toimeen. - -HANKA. Kestää se vielä minun ikäni. - -ENNU. Ehkä, -- mutta ensi talvena se kaikessa tapauksessa kaatua -kellahtaa. - -HANKA. Mikä sen kaataisi, kun pönkität hirsillä. - -ENNU. Pahuus häntä pönkitköön! Ja kurjasti tätä taloa muutenkin -asutaan. Miksi en saa uutta purtta enkä uusia verkkoja? - -HANKA. Laita pois! Laita pois! - -ENNU. Enkä laita! Mitä minä siitä hyötyisin? Vaimoa en kuitenkaan saata -tällaiseen ketunluolaan kuljettaa. - -HANKA (empien). Raada sitten ja rakenna oman mielesi mukaan. - -ENNU. Kyllä raadan ja rakennan, jos saan talon omakseni. - -HANKA (kiihkeästi). Et vielä, Ennu! Et vielä! - -ENNU. Jää sitten tänne yksinäsi maatumaan ja mätänemään. Minä muutan -Lyytikkälään. - -HANKA. Etkö voi askarrella täällä päivisin ja käydä siellä öitsimässä, -niinkuin tähänkin asti. - -ENNU. En. Minä tahdon Lyylikin luokseni. - -HANKA. Mene sitten! Sillä tänne et saa naistasi laahata. En minä jaksa -koko kylää elättää. - -ENNU. Enkä minä viitsi enää elättää sinua. - - (Äänettömyys) - -HANKA. Niin, parasta ettäs menet. Saanhan minä aina orjan sijaasi. Ja -orja tulee huokeammaksikin. Vielähän Usulla on tuo silmäpuoli -lappalainen, jolta hän löi keväällä säären poikki. Ehpäkä saankin -hänet? - -ENNU (ivallisesti). Ukko täyttää jo yhdeksänkymmentä. - -HANKA. Ehkäpä saankin hänet ilmaiseksi! Kysäisepäs Usulta. - -ENNU (naurahtaa). No, saanhan tuota kysäistä illalla. (Keräilee -tavaroitaan). - -HANKA. Koska aiot muuttaa? - -ENNU. Heti paikalla. - -HANKA. Tulet kai sentään Lyylin kanssa tänne työhön? - -ENNU. Vielä mitä. Etkö luule Lyytikkälässä työtä riittävän? - -HANKA. Oi voi, tule nyt sentään! -- Ja muistakin vaan lähettää kaikki -kalat minulle! - -ENNU. En niin evääkään. - -HANKA. Verkkoja et ainakaan saa viedä. - -ENNU. Uusi verkko on minun. (Ottaa seinältä tuohikontin ja panee siihen -kaikellaisia pikku kapineita). - -HANKA (tuskissaan). Älä vaan ota talon tavaroita. Kaikki on minun. - -ENNU (suutuksissaan). Minä otan, mitä itse tahdon. - -IRJA (tulee). - -HANKA. Ennu lähtee pois. - -IRJA. Niin tekee. - -HANKA. Voi minua poloista! Kyllä minä nyt kuolen nälkään. - -ENNU. Sitä pelkään minäkin. - -IRJA (surullisesti). Olkaa huoletta. Kyllä me teemme työtä, Vaina ja -minä. - -HANKA (rauhoittuen). Niin, eikö totta? Teettehän te. Menköön Ennu -menojaan. Enhän minä voi elättää koko kylän tyttöjä. - -ENNU (ilkeästi). Tee kerrassaan puhdasta talossasi ja myy tyttö -maailmalle, niin pääset hänestäkin. Paremmissa vaatteissa pitäisi -tuollaisen tytön käydä. - -HANKA (huolissaan, Irjalle). Ethän vain tahtonekaan uusia vaatteita? - -IRJA. En, en riepuakaan. - -ENNU (ivaten). Hän on naima-iässä, keikkuu yhtenään karkeloissa ja -tulee kalliiksi elättää. - -HANKA (tarkastelee Irjaa). Se on totta. Sinä olet jo täysikasvuinen, -lapsi. -- Ja niin kaunis sitten. -- Hm -- hm. -- Ehkäpä saisin sinusta -jotain. - -ENNU. Kenties Usun kullat! - -HANKA (kiihkeästi). Niin, Usun kiiltävät kullat! - -IRJA. Antakaa minun olla. Minä en mene Usulle. Hän on niin häijy. - -HANKA (itsekseen). Usu on rikas. Hän voi maksaa suuret lunnaat -- -vaikkapa kolmet Kymin kullat. - -IRJA (huolissaan). Älä myy minua, isä. Varro vielä vähän aikaa. - -ENNU. Usun mieli palaa sinuun. Hullu olet, jos vielä viitsit täällä -orjana raataa. Mene sinä vain Usulle. - -HANKA (kehoittaen). Niin, Usu tahtoo sinua, eikä malta enää odottaa. -Kolme kultarengasta! (Ennu aikoo mennä). Älä mene, Ennu. Tahdonpa -nähdä, mitä olet konttiisi haalinut. - -ENNU. Huoli sinä siitä. Karjasta otan mukaani vielä kymmenen lammasta. -Kai sinä, Irja, tulet illalla meille. -- Hyvästi! (Menee). - -HANKA. Seis, Ennu! Vaatteet ovat minun, soljet minun! Kuuletko, -hopeasoljet ovat minun! -- Ja konttikin -- -- (Menee). - -IRJA. Hän lupasi tulla, kun käki taukoo kukkumasta. Nyt on käki jo -haukkana eikä kuku enää. Tulleeko hän --? - -Isä kehuu kultaa niin kalliiksi. Kai hän tulee ottamaan edes vitjansa -takaisin? (Ottaa esiin vitjat. Katselee niitä). - -Minun kauniit ketjuni! Ovathan ne minun, sillä hän antoi ne minulle. -Kyllä hän voisi ottaa minut -- jo kullankin vuoksi. - -Tulisikohan Tuukka lunastamaan minua, jos minut myytäisiin Usulle. -Eihän se olisi minun syyni. Ei! Minä juoksen pitkin järven rantaa, jos -Usu tulee tänne. Juoksen kauas metsien lävitse ja pakenen Pähkälään -saakka. - -Ennu parjaa pähkäläisiä häijyiksi. Mutta eihän hän näyttänyt häijyltä. -Minä palvelen häntä, teen työtä, väännän hänen käsikiveään, kunnes -uuvun väsymyksestä. Ja jos he sittenkin pieksävät minua, niin syöksyn -järveen. Enhän minä muuta ansaitsekaan. (Kiivaasti). Miksen minä saa -tehdä samoin kuin Ennu, ja mennä mihin itse tahdon? Osaanhan minä -vääntää värttinätä ja kutoa kankaita. Ja siihen ei Ennu pystykään. Minä -ammun riistaa ja kudon verkkoa kuin mies. (Ottaa esille puukon). Minä -voisin iskeä puukon vihamieheni sydämeen. Ja kuitenkin veljeni nauraa -ja kiusoittelee minua siitä, että synnyin tytöksi. - -Oh, minä tahtoisin ravistaa maailman perustuksia! (Ottaa pölkyn -käsiinsä ja heittää sen lattialle). Enkö ole vahva ja voimakas? Miksi -minun siis täytyy totella? Siksikö, että olen nainen? Paiskaahan -naarassusikin koiraksen allensa ja Parkasniemen muori panee koko kylän -pakosalle, kun hän äkämystyy oikein pahalle päälle. -- Minua ei myydä, -ei sinä ilmoisna ikänä! (Nolostuen). Mutta kun sitte Ennu ja tytöt ja -kaikki ihmiset nauravat minulle, niin silloin taas tunnen itseni niin -mitättömäksi. - -Voi, jos tuo Hämeen poika sentään tulisi! Hän on niin roteva ja -voimakas. Häntä he eivät uskaltaisi pilkata. Hän kantaisi minua -käsivarrellaan ja minä hyväilisin häntä. Hän saisi pieksääkin minua ja -minä vain hymyilisin hänelle. - -Se olisi ihmeellistä. Mutta jos Usu tuppautuu minua hyväilemään, niin -minä riistän silmät hänen päästään. Sen teen. (Ihmetellen vitjojansa). -Kaunis minä olen, kun vitjat ovat kaulassani. Ihanalta näyttää muotoni -lähteessä. Ja kaunis muoto hurmaa miesten mielet. Ah! - -HANKA (tulee sisään, huutaa ovessa). Ennu! Älä vaan ota pässiä! -(Kääntyy ja huomaa Irjan vitjat). Mitä se oli --? Mitä, mitä? -- Ei, -ei! Näytä heti! (Riistää vitjat häneltä). Voi, kultaa! Ja kuinka -raskasta! Minä olenkin koko kesän vainunnut sinun piilottelevan -jotakin. Ei! Tää on minun. Sinulla ei ole mitään. Kaikki on minun! Voi, -kultaa! Puhdasta kultaa! - -IRJA (huutaa). Anna pois vitjat! Ne eivät ole minun! - -HANKA. Älä huuda! Ei kukaan hellitä kultaa minun kynsistäni. Onko -sinulla enemmänkin? (Tunnustelee häntä). - -IRJA. Anna minun olla! Minä tahdon vitjani takaisin! Minä tahdon -- - -HANKA. Luista tiehesi! - -IRJA (juoksee itkien ovelle). Minä huudan Ennun avukseni! Hän kyllä -riistää kullat sinulta. - -HANKA (peloissaan). Ei, ei! Älä huuda Ennua! - -IRJA (paiskaa äkisti oven auki). Ennu! Ennu hoi! (Ennu tulee). Ennu, -rakas Ennu, ota pois vitjat isältä! Ne ovat minun. Ei, ei! Ne eivät ole -minun. Minä olen saanut ne. - -HANKA (pistää käädyt kaulaansa. Ottaa halon käteensä). Jos vaan tulet, -niin paiskaan sinua halolla päähän. - -ENNU. Ken on antanut sinulle vitjat? - -IRJA. Ne antoi --. Sitä en tohdi sanoa. - -ENNU. Joku poika? - -IRJA. Niin. Hyvä Ennu, anna ne minulle! - -ENNU. Isä, anna tänne vitjat! - -HANKA (huutaa). En ikinäni! Hoi, auttakaa! auttakaa! - -ENNU (ottaa vitjat häneltä). Huuda mitä huudat! Vitjat tänne! -(Tarkastelee vitjoja). Katsos kummaa! Onko Usu antanut nämä sinulle? - -IRJA (pyytäen vitjoja). Eikä. Anna ne minulle! - -ENNU (miettien). Kenellä täällä olisi tällaisia kaluja? - -IRJA. Älä kysele, Ennu! Jos olet vaiti, niin Lyylikki saa ne lainata -täksi illaksi. - -ENNU (paiskaa vitjat ylenkatseellisesti lattiaan). Tää ei ole Karjalan -kultaa! Mitä lie pähkäläisten romua! - -IRJA (sieppaa vitjat lattialta, ennenkuin Hanka ehtii niihin käsiksi). - -ENNU (jalkaa polkien). Anna vitjain olla! Ei yksikään Karjalan tyttö -huoli hämäläisten kullasta. Anna lelut isälle. - -HANKA (kiihkeästi). Niin, niin, anna ne minulle! - -IRJA (paljastaa puukkonsa). Niitä ei ota kukaan minulta. Laske ulos, -Ennu! - -HANKA. Älä laske häntä. - -IRJA (hurjasti). Lasketko taikka isken puukolla! - -ENNU (hämmästyen). Mikä sinua riivaa? - -IRJA. Vitjat ovat minun! - -ENNU (ottaa hänestä kiinni). Metsäsiat eivät ikinä rehentele Karjalan -tyttöjen sulhasina. - -IRJA. Varo itseäsi! (Hosua huimii puukolla) - -VAINA (tulee). Mikä meteli täällä on? - -IRJA. Vaina, Vaina, auta minua! - -VAINA (menee väliin). Anna tytön olla, sanon minä. - -ENNU. Pois tieltä akka! - -VAINA (tempaisee voimakkaasti Ennua rinnasta kiinni). Hyi! Kaksi -miehistä miestä lapsi raukan kimpussa. Hyi! hävetkää, roikaleet! Hyi! -(Tuuppaa Ennun takaperin penkille). - -ENNU (istuu häpeissään). - -VAINA. Niin, pidä vain puoliasi, tyttö. Se on kyllä tarpeen! - -HANKA. Vitjat tänne! - -VAINA (ylenkatseellisesti Hangalle). Pysy sinä vaan pölkylläsi vuoteen -vieressä! Vai niin. Joko nyt olet iskenyt silmäsi niihin? (Irjalle). -Ole huoleti, Irja! Ei sinulta niitä kukaan saa! Suotta sinä minulta -vitjoja piiloittelet. Ne olen nähnyt jo ennen sinun syntymääsi. Tuota -lempikalua olet säilytellyt koko kesän. Sen olen kyllä huomannut. - -ENNU. Se on pähkäläisten kultaa. - -VAINA. Joko sinäkin kärkyt kullan perään? Hyi! - -HANKA. Vaina! - -VAINA. Vaiti sinä! (Ottaa kekäleen, piirtää ympyrän lattialle ja katsoa -tuijottaa siihen). Varro kiltisti, tyttäreni. Kyllä kihlojen antaja -tulee, -- hän tulee, tulee -- ja uljaasti tuleekin! - -HANKA (sopottaa hiljaa Irjalle). Irja, anna minulle vitjat. Hän noituu -ne näkymättömiin! Hiisi tempaa ne meiltä! - -VAINA. Varo itseäsi, Hanka! Tää on Lemmen kultaa. Jos vain kosket -siihen, niin omat kultasi kuihtuvat lehdiksi, kellastuneiksi lehdiksi, -joita syksyn myrsky pelmuttaa. Sinä olet joutunut Lemmen vihoihin. Varo -itseäsi! Lempo on mahtava, mutta Lempi vielä mahtavampi. - -HANKA (tuskissaan). Vaiti, Vaina! Älä noidu, Turjan noita! Lakkaa jo, -Lapin velho! - -ENNU (peloissaan). Hiljaa, isä! Älä ärsytä häntä! - -VAINA (hurjasti). Varokaa itseänne, verikoirat! Te mylläätte ja -poltatte Lapin lasten maita, samoja maita, joita heimoni ennen vapaana -kierteli karjoinensa. Hiisi oli leppyisä silloin. Mutta nyt hän on -julma -- ja teitä hän vainoo, niin -- juuri teitä, te kansani -hävittäjät. - -Te syöksitte kuin sudet idästä ja ajoitte meitä takaa, sillä te olitte -meitä mahtavammat. Nyt te kiistelette keskenänne samoista rannikoista, -joita me rauhassa syöttelimme, samoista kalavesistä, joita me sovussa -soutelimme. Varokaa itseänne, Karjalan sudet ja Hämeen ilvekset! Tosin -en näe kaikkea, mutta sen näen, että te revitte toisenne kappaleiksi -näillä raukoilla rannikoilla. Mene ulos, Irja, ja katso kuka siellä -laskea viiletti koskea alas. Kuulen kuohujen laulavan niin -kummallisesti. - -IRJA (kuiskaa peloissaan). Onko se Tuukka? - -VAINA. Eikä. Toisin silloin humu kuuluu, kun Häme-Tuukka liikkuu. -(Vaipuu tainnoksiin. Ennu ja Irja nostavat hänet ylös ja kuljettavat -hänet pankolle kiukaan viereen). - -HANKA (rauhoittuen). Kai se nyt jo kerrakseen taukosi. Ennu, älä koske -Lemmen kultaan. Minä sen kerran tein ja Lempi manasi ilveksen puremaan -minua sääreen. (Pitelee säärtään). - -ENNU. Minä tunnen Lemmen voiman ja varon kyllä koipeni. - -IRJA. Tahdotko vettä, Vaina? - -VAINA. En. - -HÄMÄLÄINEN ORJA (tulee sisään ylpeästi ja uhkamielisesti). - -ENNU. Katso lempoa! Hämäläinen! (Kiivaasti). Mitä tahdot täältä? - -HÄMÄLÄINEN. Hoi, vesimyyrät! - -ENNU. Mitä, metsäsiat? - -HÄMÄLÄINEN (menee Hangan luo). Oletko sinä Hanka, tuo ahnas Lapin ahma? - -ENNU. Pysyttele oven suussa, taikka syljen sinua vasten silmiä, -metsäsika! - -HÄMÄLÄINEN. Tuki turpasi, vesimyyrä! Isäntäni on uljas Tuukka -Pähkävedellä. Ja hän lähettää sinulle tämän sanoman: "Puhdista pirttisi -ja pese lavitsasi, että saatan astua kattosi alle ja istua -peräpenkille, sillä minä tulen kosimaan tytärtäsi." Niin sanoi Tuukka. - -IRJA. Ethän vaan valehtele! - -HÄMÄLÄINEN. Sinäkö olet tuleva Tuukkalan emäntä? Oudolta tuntuu sinun -astua tästä ketunluolasta Tuukkalan uhkeaan pirttiin. (Menee Irjan luo, -polvistuu hänen eteensä ja panee hänen kätensä päänsä päälle). Ollos -meille alati armas ja lempeä! Minä olen Tuukan orja. (Nousee äkkiä -ylös). - -ENNU. Älä koske häneen, orja! - -HÄMÄLÄINEN (ylpeästi). Hän on meidän! Kotonani olen orja, mutta täällä -Karjalassa vapaa mies. - -ENNU (ähisee). Missä kirveeni? - -HÄMÄLÄINEN (osoittaa kirvestään). Tässä ainakin on minun! Hyvästi, -vesimyyrät! (Menee). - -ENNU (aikoo rientää hänen jälkeensä). - -VAINA. Varo itseäsi, Ennu! Luuletko Häme-Tuukan tulevan kerjäläisenä -kosimaan? - -ENNU. Tänne hän ei ikinä tule! Isä, minä pistän sotakokon tuleen! - -IRJA (heittäytyy Vainan syliin). Oi, Vaina! - -HANKA (miettien). Älä mene vielä. Hän ei tule kerjäläisenä kosimaan, -sanoi Vaina. Niin, niin. Häme-Tuukka on rikas. - -ENNU. Hänelle et sisartani myy! - -HANKA. En, en! -- Onhan Usukin rikas. - -ENNU (kiihkeästi). Toimeen siis! Lempo tiesi, milloin he ovat -niskassamme! - -HANKA. Malta, Ennu! Antaa hämäläisten tulla. Souda sinä vaan Lausoon ja -kerro kaikki Usulle. Kyllä hänkin tulee kosimaan ja tuo kullat -tullessaan. (Kävelee edestakaisin, kämmeniään hieroskellen). Mainiota! -Tuukka on rikas ja Usu on rikas! -- Hi, hi, hi! (Nauraa). - -ENNU. Miksi naurat? - -HANKA. Etkö huomaa? Tuukka on rikas ja Usu on rikas. He tarjoovat -toistensa uhalla. - -ENNU (suuttuen). Sinä olet konna! Parasta että lähden! Muuten myisit -sisareni metsäsioille. (Aikoo mennä). - -IRJA. Ennu! - -ENNU (ivallisesti). Kaksi ostajaa karitsan kimpussa. -- Kyllä silloin -hinta nousee. - -IRJA. Ennu! - -ENNU. Ole huoleti, sisko. Usu sinut saa. Ja jos hän kohtelee sinua -pahasti, niin kyllä minä pehmitän hänen selkänsä. Mutta hämäläisen -morsianta sinusta ei ikinä tule. (Menee). - -HANKA (kävelee edes takaisin mielissään). Usu tarjoo kolme -kultarengasta, Tuukka neljä. Usu maksaa lampaan, Tuukka kaksi. Ha, ha, -ha! -- Täytyypä mennä katsomaan, lähtikö Ennu Lausoon. (Mennä nilkuttaa -ulos). - -IRJA (Äänettömyys. Kiihkeästi). Vaina, luuletko heidän kosivan minua -toistensa uhalla? - -VAINA. Ehkä. - - (Äänettömyys) - -IRJA (epävarmasti). Kumpi heistä on rikkaampi? - -VAINA. Tuukka on rakastunut sinuun. - -IRJA (kiihkeästi). Tule, Vaina! Minä sidon seppeleen ja soristan itseni -kauniiksi. - -VAINA. Voi sinua, kulta kyyhky! - -IRJA. Ei! Sehän olisi häpeällistä! Minä tahdon olla ruma, inhoittavan -ruma. - -VAINA. Tule metsään keräämään kukkia ja lehtiä! Me koristamme kotosi, -ennenkuin menet miehelään. - -IRJA. Niin, menkäämme! Minä sidon Lemmelle seppeleen. - -VAINA. Tee se! - - (Menevät). - -HANKA (tulee. Seisoo ovessa hetken aikaa, katsellen Irjan jälkeen). -Hänellä on vitjat kaulassaan. Ne minä varastan hää-yönä, kun he ovat -humalassa. Niin, niin, häissä sen teen. Tuukka on rikas ja Usu on -rikas. Ha, ha, ha! He tarjoovat toistensa uhalla. - - Väliverho - - -KOLMAS KUVAELMA. - -Paria tuntia myöhemmin. Irja istuu rahilla juhlapuvussaan, pää Vainan -sylissä. Vaina silittelee hiljaa hänen päätään. - -VAINA. Älä itke, Irja! - -IRJA. Miksi emoni synnytti minut tähän inhaan maailmaan? - -VAINA (hyväilee häntä). Sinä synnytät pojan, ja häntä sinä saat -vuorostasi hyväillä. - -IRJA. Minä en tahdo hyväillä ketään. Hyväilkööt muut minua. Olenhan -vielä niin nuori. - -VAINA. Sinä olit nuori. Mutta se aika on jo ollut ja mennyt. - -IRJA. Niinkö pian? Eilenhän vielä löin leikkiä hiekkakuopassa. - -VAINA. Vuokko puhkeaa kevään pälvessä. Kesän tultua se lakastuu. - -IRJA. Voi surkeutta! Eikö Tuukka voisi tappaa Usua? - -VAINA. Tahtoisitko siis mennä Tuukalle? - -IRJA. Sitä juuri ajattelin. -- Hän saisi pieksää ja tehdä minulle mitä -tahansa. Mutta Usun tapan, jos hän vaan suutelee minua. - -VAINA. Voi sua, sydänkäpyseni! Vieköön siis Lempi sinut kosken ylitse -Tuukan tiluksille. - - (Äänettömyys). - -IRJA. Onko Tuukka oikein upporikas? - -VAINA. Ainakin tarpeeksi rikas, jos vaan sinä olet hänestä kylliksi -kaunis. - -IRJA. Luuletko sitten olevani? - - (Äänettömyys) - -VAINA. Luulen. Sillä sinä olet ensimmäinen tyttö, johon hän on silmänsä -iskenyt. - -IRJA (iloisesti). Tiedätkö sen ihan varmaan? - -VAINA. Tiedän kuin tiedänkin. - - (Äänettömyys). - -IRJA. Kuinka paljon luulet isän pyytävän? - -VAINA. Niin paljon kuin hengestä irti saa. - -IRJA (peloissaan). Kuules, tarjoavatko he monta kertaa? - -VAINA (katkerasti). Niin ainakin isäsi toivoo. Sen tähden sinun pitää -näyttää kauniilta. - -IRJA (kiihkeästi). Hyi! Minä en istu kenenkään tarjokkina. (Heittää -pois seppeleensä). Ota pois nämä vaatteet ja tuo tänne vanha hameeni! - -VAINA. Istu vaan koreasti paikallasi. -- Etkö tahdo olla kaunis Tuukan -vuoksi? - -IRJA. Voi, voi! (Peittää päänsä Vainan syliin, katsoo äkkiä ylös). -Luuletko Tuukan tarjoavan monta kertaa? - -VAINA (katsoa tuijottaa eteensä vastaamatta). - -IRJA. Luuletko? - -VAINA (lempeästi ja verkalleen). Minä en puhu luulojani. Saathan tuon -kohta nähdä. Etkö välittäisi hänestä, jos hän tarjoaisi kahdesti? - -IRJA. En. Ja eihän hänkään välittäisi minusta, jos -- -- - -VAINA. Välittäisi kyllä. Olen nähnyt ennenkin haukan hätyyttävän -pääskysiä. Varpunen on luotu kotkan syötäväksi, särki hauen nieltäväksi -ja tyttö miehen vietäväksi. Heikko on voimakasta varten. Siinä elämän -ankara sääntö. - -IRJA (itkee). - -VAINA. Älä itke! Eihän sinulla ole surun syytä. Enhän minäkään itke, -vaikka olen nähnyt, kuinka heimoni tapettiin, kotani poltettiin ja -poikani myytiin mieron orjiksi. Voi Sameksen lasten kohtaloa! -- Täällä -olivat ennen Lapin laitumet, sen mehevät maat, rauhalliset rannikot ja -kalliit kalavedet. Mutta päällemme syöksyi Suomen susi, Karjalan kontio -kaasi ja Hämeen ilves hävitti. Ja nyt he kiistelevät keskenänsä -samoista rannikoista, joita me rauhassa syöttelimme, samoista -kalavesistä, joita me sovussa soutelimme. - -HANKA (tulee siistittynä ja hyvillä mielin). Mitä siinä tyttöä itketät? -Mene ennemmin Lyytikkälään lainaamaan olutta. Mutta ota vain nimeksi, -muista se! Vieraita kestitään vain sen verran kuin vähät varamme -sietävät. - -VAINA. Meillä on olutta lainaamattakin. - -HANKA. Oletko sinä pannut sitä? - -VAINA (kuivasti). Olen. Minä tiesin tästä ennenkuin te. - -HANKA. Ja kenen maltaista? - -VAINA. Teidän. - -HANKA. Voi, voi! Kaikki minua varastavat. Onko se hyvinkin väkevätä? - -VAINA (äreästi). Niin väkevätä kuin pitää ollakin, kun rikas Hanka -naittaa ainoan tyttärensä. (Menee). - -HANKA. Vaina saa myös patikoida tiehensä. Kuule Irja, ota hänet -mukaasi, kun menet miehelään. Voithan lähettää hänestä vaikka lampaan. -Ei -- kaksi lihavaa lammasta. Kyllä hän aina orjan paikan täyttää. - -Älä itke siinä! Vesisilmin näytät niin näivettyneeltä. Aseta vitjat -näkyviin! Kuuletkos? Ihan näkyviin, koska kerran saat niitä pitää. -Täytyyhän sinullakin olla jokin koristus, sillä milläpä köyhä isäsi -sinua koristeleisi. Kuuletkos, sinä et saa lainkaan myötäjäisiä. Mutta -älä hiisku siitä kenellekään. - -Katsele kosijoitasi näin ja hymyile ja naura ja näytä hampaitasi. -Sinulla on kauniit hampaat. Silloin he eivät kitsastele, vaan tarjoovat -mitä tahansa, varsinkin kun ensin juotat heidät humalaan. - -Älä siinä itkeä jollottele! Ei, ei! Pysy vain huoneessa. He tulevat -juuri! Etkö kuule? Ennu ja Usu. - -IRJA (kiivaasti). Ole vaiti, isä! - -HANKA (hyvitellen). Istu nyt koreasti, ihana tyttäreni! Ehkä se onkin -Tuukka. Rakastathan sinä häntä? Ja minäkin soisin sinut hänelle -emännäksi. - -Kas niin. Nyt ratkaistaan kohtalosi. Muistakin nyt vaan näyttää -kauniilta, lapseni. Siten ehkä voit hankkia lampaan lisää köyhälle -isällesi. - -IRJA (Aikoo mennä). Vaiti siinä! - -HANKA (pidättää häntä). Minähän olen elättänyt sinua niin kauan ja niin -hyvin. Nyt sinunkin täytyy tehdä jotain minun hyväkseni. (Kuuntelee). -Usu se onkin. Mutta kyllä Tuukkakin kohta tulee. Jos et sinä ole -silloin näkyvissä, niin hän menee tipo tiehensä. - - (Ennu, Usu ja kansaa tulee). - -USU. Terve, naapuri! Ääh, sinä visukinttu! Nyt kai luulet voivasi -pettää minua. - -HANKA (nauraa ja taputtelee häntä olalle). Sitä parempi myyjän, mitä -enemmän ostajia. - -USU (ivallisesti). Etkö ole saanut minulle parempaa syöttiä kuin -Pähkäniemen metsäkarjut? - -HANKA. Älä nyt intoile, Usu! Tuukka on rikas -- upporikas. - -USU (nauraen). Ei, vanhus! Sinä olet viekas kuin kettu. Mutta minä -väkevä kuin karhu. - -Tietääkseni ei yksikään karjalainen myy tytärtänsä hämäläiselle. Ja jos -hän uskaltaa tarjota saparonkaan verran enemmän kuin minä, niin silloin -litistän hänet kuoliaaksi kuin hiiren. - -HANKA (hätiköi edes takaisin levottomana). Minä en ole ikinä aikonut -antaa lastani Pähkään. Mutta enhän uskalla heitä suututtaakaan, kun -asun näin ypö yksin tällä perukalla. Mutta huuda sinä heidät kumoon, -Usu! Tarjoa enemmän kuin he! Siten pääset heistä parhaiten. Paljonko -sinä annat? - -USU (istuutuu tyynenä). Tavallisen hinnan -- viisi lammasta. - -HANKA (säpsähtää). Viisi! Viisikö vain? - -USU (nousee paikaltaan, menee Irjan eteen, tarkastelee häntä hetken -aikaa, kädet taskuissa. Palaa takaisin pöydän päähän. Istuutuu). - -Ei, ei! Tyttäresi on kutakuinkin heikko ja vähäväkinen. Viisi lammasta. -Enempää ei! - - (Ihmiset kuiskuttelevat keskenään). - -TUUKKALAN TAPPELU - -HANKA. Viisi lammasta! Onhan lapseni kylän kaunein tyttö! - -USU (nauraen). No kymmenen sitten, saituri. - -HANKA. Ei! Yksitoista! - -ENNU (suuttuen). Mitä tämä tietää? Viisi lammasta on tavallinen tytön -hinta. Minä en siedä sisartani arvosteltavan sinne tänne. Viisi -lammasta ja sillä hyvä. - -HANKA (peloissaan). Rakas Ennu, jo yksikin lammas on suuri lisä köyhän -läävässä. - -ENNU (ylenkatseellisesti). Pidä itse lampaasi! En minä niitä sinulta -anasta. - -HANKA. Toisin sinä puhuisit, jos olisit itse saanut elättää tyttären. -Ehkä Tuukka tarjoo enemmän? Kentiesi kaksitoista? - -ENNU (kiukkuisesti). Varo kinttujasi, isä! Ne lampaat leikkelen -lihoiksi tällä lattialla, sanon minä. - -VAINA (tulee). Jo tulevat, jo tulevat. Kaksi purtta tulla viilettää -taloa kohti. - - (Kaikki menevät ovea kohti, paitsi Ennu, Usu ja Irja). - -IRJA (on istunut koko ajan liikkumatonna, hypähtää ylös, heittäytyy -Vainan kaulaan). Hyvä, että tulit, Vaina. Minä olisin paennut täältä, -mutta kaikki katsoivat minua niin, etten voinut paikaltani hievahtaa. -Minua hävettää kuunnella heitä. En tahdo nähdä Tuukkaa. Hän on -samanlainen. Tule pois! - -VAINA (ikäänkuin itsekseen. Puoliääneen Irjalle). Ole huoletta, -lapseni. Minä arvasin oikein. Tuukalla on suuret lunnaat toisessa -venheessä. Paljoa suuremmat kuin Usulla. - -HANKA. Kuinka sanoit, Vaina? Minulla on heikot silmät. Vetää kai tuo -venhe vähintäin kaksikymmentä lammasta? - -ENSIMMÄINEN KARJALAINEN. Se on tyhjää täynnä. - -TOINEN KARJALAINEN (ivaten). Aikovat kai kuljettaa sillä myötäjäisiä -Pähkään. - -KOLMAS KARJALAINEN. Eikö mitä! Kyllä lampaat maata kellottavat venheen -pohjalla. Kovinhan tuo on lastissaan. - -ENSIMMÄINEN KARJALAINEN. Nyt he laskevat rantaan! - -HANKA (hiljaa Usulle). Ehkä hän tuokin kultia tullessaan! Usu, jos -annat kultarenkaasi, niin -- - -ENNU (hammasta parren Hangalle). Vaikka venhe olisi parrasta myöten -kultaa täynnä, niin siskoni ei mene Hämeeseen. Tiedä se! (Väelle). Ovi -kiinni! Mitä siinä seisoa tollotatte, ikäänkuin ovemme olisi auki -kaiken maailman kuokkavieraille. - - (Väki tulee jälleen sisään. Orja sulkee oven). - -HANKA (levotonna, hiljaa). Ajatteles, jos hänellä olisi kaksikymmentä -lammasta taikka neljä kultarengasta. - -USU. Usko minua! Koko Pähkäselän kulmalla ei ole kahtakymmentä -lammasta. Mistä olemattomat otti! Minä rutistan venheen miehineen -kamsuineen kouran-silmääni ja paiskaan koko roskan kosken ylitse omalle -puolelleen. - -HANKA. Juo, Usu! Olut on mietoa. Mutta juohan kuitenkin! (Kävelee edes -takaisin. Puoliääneen). Hyvä, että hän tuli yksin. Muuten tästä olisi -voinut tappelukin sähähtää. - -IRJA, katso ylös ja oikaise suoraksi vartalosi! Ole nyt kiltti, -kultamuruseni! Miksi kätket vitjasi? Aseta kullat niin, että Tuukka ne -huomaa. - -VAINA. Pitäkää te vain huoli itsestänne! Tuukka kyllä pitää omastaan! - -HANKA (yhä levottomampana). Niin, niin! Koska hän on kerran antanut -noin paljon, niin kai hänellä on vielä enemmänkin. Ei kukaan anna -kaikkeansa. Voi, voi, voi, nyt hän tulee! - -(Ovi temmataan auki, jotta koko pirtti jymähtää. Tuukka ja Orvo tulevat -miehineen, kaikki aseissa. Tuukka uljaana ja vakaana, erittäin -komeassa, kullalla kirjaillussa hämäläis-puvussa). - - (Pitkä äänettömyys). - -HANKA. Ennu, tarjoa vieraille olutta. - -ENNU (ivallisesti). Vaina, isäntäsi käskee kestitä vieraita. - -IRJA (nousee rivakasti, kaataa tuoppiin olutta ja vie sen Tuukalle). - -TUUKKA (lyhyesti). Kiitos! - -IRJA (täyttää toisen tuopin, vie sen Orvolle). - -ORVO (sievästi). Kiitoksia, sinä Karjalan kaunihin kukka! - -IRJA (menee paikallensa, istuutuu Vainan viereen). - - (Äänettömyys). - -HANKA. Eivätkö vieraat istu? - -TUUKKA. Kiitoksia! (Tulee esiin, istuu. Miehille). Te seisotte. - - (Äänettömyys). - -HANKA. Eipä ole aikoihin nähty Pähkäveden naapuria näillä main. - -TUUKKA (lyhyesti). Niin, meillä on ollut pitkä rauha. - - (Äänettömyys). - -HANKA. Kuinka sielläpäin on karttunut karjan rehua, metsän riistaa ja -veden viljaa? - -TUUKKA (lyhyesti). Onhan sitä. Rikkaat ovat Pähkäveden rannat. - - (Pitkä äänettömyys). - -HANKA. Vaikka lieneekin vastoin Karjalan tapoja, niin sallinette minun -kuitenkin kysäistä, mihin te retkeilette, kun olette noin täysissä -tamineissa? Kyminkö virralle orjien ostoon? - -TUUKKA. Toihan orjani sinulle viestin. - -HANKA (hämmästyvinään). Oletko siis Tuukka? - -TUUKKA. Sama mies. - - (Äänettömyys). - -HANKA. Me karjalaiset emme usko orjain puheita. - -TUUKKA (huuliansa pureskellen). Orvo, selitä heille asiamme! (Istuu -edelleen ylväänä ja jäykkänä). - -ORVO (miellyttävästi). - - Terve teille, terve meille, - Terve viljon veikkosille - Väkeville Louhijärven, - Terve tyynille tytöille, - Ihanille impysille - Tässä kaunossa kylässä! - - Nyt ma syntymme selitän, - Meikäläisten kannan kerron: - Häme-Tonni, heimon taatto, - Maitten kuulu mainehelta, - Hän se siitti pulskan poian, - Karhun vertoja vetävän: - Pähkä-Tuukan maille tuotti. - - Tuukka mahtavin on miesi - Tämän puolen päivän alla: - Tuima kuin on Turjan talvi, - Kosken kuohun kahlehtija, - Kaunis kuin on päivän silmä - Armahan suven sydännä, - Rikas kuin satoisa syksy - Aittasia ahtaessa. - - Tuukka tyttöjä tähysti, - Kanasia katsoskeli - Otavaisen olkapäältä, - Seitsentähtisen selältä. - Loihe kauas katsehensa - Louhilahden kainalohon, - Niemen neitsyisen nenähän. - Näki siinä salmen suussa - Ulpukan upi uhevan, - Valkolumpehen vedessä, - Lainehella lellumassa. - Siihen uppos urhon silmä, - Tarttui kiinni Tuukan katse: -- - Tulena povi palavi, - Rinta vallan valkeana. - - Suo'os hälle kauno kukka, - Anna armas lempilumme - Tuukkalahden lainehille, - Pähkän päiväpaistehille! - - Ilo siell' on Irjan olla, - Hyvä hemmun heiluskella - Suojassa suloisen saaren. - Silkkirannan siimeksessä. - - Naisen nuoren lunnahiksi, - Piian pienen päästimiksi - Tuukka tuottavi sinulle - Monin miehin, pursin, parsin - Härän, syötetyn suvella. - Apatetun appehilla. - Ehovallan suo hän sulle - Myötäjäiset määräellä, - Oman mielesi mukahan, - Kauno Karjalan tapahan. - -HANKA. Onko tämä täyttä totta, Tuukka? - -TUUKKA. On. - -HANKA (viekkaasti). Myöhään tulit sinä, Tonnin poika. Pähkä-Tuukkaa -kehutaan upporikkaaksi, ja hän kehtaa tarjota polkuhintaa. Tytärtäni ei -myydä kuin Lapin orjaa. Ja onhan Louhijärven kulmallakin sulhasia omain -tyttöimme varaksi. Karjalan kauneinta tyttöä ei tarvitse antaa -ilmaiseksi Hämeeseen. -- Mitä tarjoo Lauson Usu? - -USU (ylpeästi). Hävetköön Tuukka tarjoustaan! Mutta tietäähän -hämäläiset! Mitäpä mokomista! Minä annan kaksi härkää. - -TUUKKA (kumeasti). Vieläkö karjalaisten on tapana myydä markkinoilla -tyttäriään? - -HANKA (mielistellen). Tiedänpä teikäläisten luopuneen siitä tavasta. -Mutta maassa maan tavalla. Ja Karjalassa sinun täytyy tyytyä Karjalan -tapoihin. Kolme härkää -- ja tyttö on sinun! - -TUUKKA (inholla). Kotorauhan vuoksi uhraan Lemmelle vaikka kymmenen -härkää. Hännät kyllä lähetän Karjalaan. - -ENNU. Haa! - -TUUKKA (julmistuneena). Mutta lunnaiksi annan vain yhden härän. -Myötäjäisiäsi en vaadi. Saanko tytön vai enkö? - -HANKA. Ei niin kiivaasti! Ei niin kiivaasti! Sinä olet nuori, mutta -minä olen vanha ja kaupoissa kokenut. Irja, lisää olutta! Tuumitaan -asiata tyynesti. Olutta! Olutta! Näin jaloa vierasta täytyy kestitä. -Irja -- -- - -TUUKKA (uhaten). Istu alallasi, tyttö! (Polkee jalkaa). Saanko vai -enkö? - -HANKA (suoristautuu). Hiljaa, vieras, kattoni alla! (Jälleen viekkaasti -ja kavalasti). Kai minä sentään mieluummin annan tyttäreni oman heimon -miehelle. Ja Usu, Lauson rikas Usu, on myös ihastunut tyttöön ja -huomannut hänen kauneutensa. (Hävyttömästi). Kolme härkää! -- Tyttö on -nuori kuin heinä. Ei ole ikinä miehissä ollut. Ja niin täyteläinen! -Pulskat rinnat! Leveät lanteet! -- Kolme härkää! - -TUUKKA (menee äkkiä ihmisjoukon lävitse Irjan luo, nostaa hänet -olkapäälleen ja lähtee ovea kohti. Eräs karjalainen seisoo sattumalta -hänen tiellään. Tuukka tyrkkää hänet nyrkillään lattialle). - -Pois, orja, Häme-Tuukan tieltä! (Ennu syöksyy Tuukan päälle. Tuukka -tarraa kädellään häntä rintapielestä kiinni, nostaa hänet kohoksi -ilmaan ja heittää takaperin karjalaisten joukkoon). Orvo! Pidä hiiret -loukossa kunnes ehdin venheeseen. (Eräälle hämäläiselle). Seuraa minua. - -ORVO. Ole huoletta, veli! - - (Tuukka menee, kantaen Irjaa olallaan. - Eräs hämäläinen seuraa häntä). - -ORVO (ilkkuen). No, mitä te, myyrät, arvelette hämäläisten -kosimistavasta? Vahinko vain, etten voi kutsua teitä häihin. Mutta -kuokkain päivänä saatte halusta tulla rääpiäisille. - -ENNU (syöksähtää Orvon kimppuun. Kovaa tappelua. Ennu joutuu -häviölle.). - -ERÄS HÄMÄLÄINEN. Poltammeko heidät luolineen päivineen? - -ORVO. Tulkaa pois! Teljetkää ovi! -- Tervetuloa sukukantaan! (Menee -hämäläisineen. Ennu ja karjalaiset koettavat turhaan avata ovea). - -USU (älyää nyt vasta, mitä oikeastaan on tapahtunut. Nousee, menee -ovelle ja lyö nyrkillään sen pirstaleiksi). Kas, Hiiden hämäläistä! -Tänä iltana, Lempo soi, minä syötän Tuonen sikoja. (Menee. Kaikki, -paitsi Hanka ja Vaina, seuraavat häntä). - -HANKA (kömpii esiin). Hän ryösti tyttäreni! Vei kultakäätyni ja lihavat -härkäni. Kaikki livahti pois käsistäni. -- Tänne kalpa ja jousi! -(Juoksee ympäri pirttiä, etsiskellen aseitaan). - -VAINA (katselee ulos aukosta). Ha, ha, ha! Mitä sinä, vanha rahjus, -enää teet miesten joukossa? - -HANKA (voivottelee ja pitelee rintaansa). Voi, voi, voi! (Lyyhistyy -istumaan). Mitä he tekevät siellä? - -VAINA. Paiskaa jo jousi pankolle. Vanhuus vaivaa silmiäsi. (Katsoo -ulos). Ha, ha, ha! Tuolla Irja ui vapaana kuin joutsen, kultavitjat -kaulassaan, Pähkälän suvantoa kohti. Mikäpä tusinahangan uidessa. Ha, -ha, ha! Tuukka on hakannut reikiä täyteen kaikki sinun venheesi. - -HANKA. Voi, voi, voi! Entäs Ennu ja Usu? - -VAINA. Ulvovat rannalla, käpälät järvessä. -- Kyllä nyt pääsit -häähommista. (Istuu Hangan viereen). Poika parka! Niin, niin. Irja on -poissa ja Ennu on poissa. Nyt me jäämme ihan kahden kesken. -- -Muistatko sitä iltaa, jolloin myit poikani? Ja myit hänet pienimmästä -kultarenkaasta, mikä sinulla on kätkössäsi. Silloin sinä olit onnen -myyrä. - -HANKA (vääntelee tuskissaan). Lakkaa jo, Vaina! Voi, voi, voi! - -VAINA (nousee ylös, katsoo häntä silmiin). Haa! (ilkeästi). Ha, ha, ha! -Nyt sinä kuolet, vanha Hanka! - -HANKA. Kuolen! Kuolen! En! Sinä valehtelet. Minä en kuole! (Hoipertelee -aarteensa luo ja heittäytyy sen ylitse). Voi, voi, voi! Minä en tahdo -kuolla. Minä en saa kuolla. Voi, voi, voi! (Pistää kullat poveensa). -Vaina, kyllä minä kuitenkin kuolen. Käske Ennun haudata minut, näin, -täysissä vaatteissa. Pois, pois! Älkää koskeko minuun! (Katsoa -tuijottaa kauhistuneena). Hiisi! Pois, pois, Hiisi! Kulta on minun, -minun, minun! - -VAINA. Voi sinua, vanha kivisydäminen Hanka! Sinä, joka ahdistit -lappalaisia pitkin metsiä, -- joka surmasit rintalapsia ja myit heidän -äitinsä muukalaisten orjiksi! Voi sua, kansani kauhu! Sinä hirmuinen -Hanka! Kuinka kurjaksi olet joutunut! Et edes ehtinyt myydä omaa -lastasi. - -HANKA. Hiisi -- riisti -- minulta kalliit -- kultani! (Kaatuu, kullat -kirpoilevat pitkin permantoa). - -VAINA. Nyt hän kuolee! (Menee peloissaan hänen luokseen, huudahtaa, ja -heittäytyy hänen ylitseen). Ei, ei! Kuolla et saa! Et, et vielä! Minä -en ole vielä kostanut heimoni verta. (Hanka kuolee). Ah! - - Väliverho. - - - - -TOINEN OSA. - - -ENSIMMÄINEN KUVAELMA. - -Tuukkalassa. Perällä pirtti portaineen. Vasemmalla luhti. Oikealla -ulkohuoneita ja veräjä. Syyskesä. Varhainen aamu. Kuuluu lintujen -viserrystä. - -IRJA (tulee pirtistä, vasta valveutuneena). Raitis aamu! Kuinka täällä -on ihanata! Päivä kultaa Louhivaaran kukkuloita. Niiden takana oli -kotini -- nyt se on täällä. Ja tuolla, vielä kauvempana asuu Usu. -Onkohan Ennu Lyylikkinsä luona? Ja mitähän tehnee nyt Vaina? Hän kai -ikävöipi minua, raukka. - -Niin, niin, livertele sinä, kultakiuru! Jospa saisin sinulta siivet, -niin lentäisin hetkeksi tuonne vuorten taakse. Eikä kukaan tuntisi -minua, ei kukaan, paitsi Vaina, sillä hän on niin viisas ja järkevä. -(Istuu portaille ja rupeaa palmikoimaan hiuksiansa. Laulaa). - - Linnut ne laulaa ja käet ne kukkuu, - Paimenetki soittaa. - Päästä paimentyttö pois, - Jo nyt päivä koittaa! - -ORVO (tirkistää unisena luhdista). Hyvää huomenta, Tuukkalan pikku -kotopeippo. Vallanhan sinä herätät minut. - -IRJA (nauraa sydämellisesti). Hyvää se vain tekee. Nyt on niin ihana -aamu. - -ORVO. Se on totta. Hullu kaiket aamut torkkuu. Ennen sinun tuloasi minä -nukkua huristin päiväni puoleen. - -IRJA (nauraa). Tästä lähtein laulan sinut joka aamu valveille. - -ORVO. Tee se, niin saamme jutella ratoksemme. Tuukka, tiedän ma, vetää -vielä näille päivin makeinta untaan. - -IRJA. Samoin kuin Ennu kotiluhdissa. - -ORVO. Ikävöitkö kotiasi? - -IRJA. En, luullakseni. Sinä olet niin iloinen -- sinä. - -ORVO. Olen kai, kun sinä olet täällä. - -IRJA (tarkoituksella). Hyvä, että olen edes jollekin ratoksi. - -ORVO. No -- kyllähän Tuukkakin on iloinen. - -IRJA. Niin no, -- kai hän, -- mutta -- -- - -ORVO. Oh! Älä välitä äidistä. Hän pauhaa sekä tuulella että tyynellä. - -IRJA. Pitäneekö hän minusta? - -ORVO. Muorilla ovat omat oikkunsa. Ennen minä olin aina hänen -silmätikkunaan. Nyt olet sinä. - -IRJA. Mutta Tuukka --? - -ORVO. Niin, hän on äidin silmäterä. Oletko nähnyt Tuukan koskaan -suuttuvan! - -IRJA (säikähtyen). Enkä. Ja koskapa olisinkaan? - -ORVO. No, -- sitten äiti pitää suunsa kiinni. - - (Äänettömyys). - -IRJA. Suuttuuko Tuukka useinkin? - -ORVO. Kerran kymmenessä kesässä. - -IRJA. Eihän Tuukka vain minulle suuttune? - -ORVO. Ei. -- - - (Äänettömyys). - -IRJA. Mikset sinäkin ota naista itsellesi? - -ORVO. Minä katselen sinua -- ja onhan sitä siinäkin. - -IRJA (nauraen). No, katsele sitten! Enkä minä soisikaan sinun tuovan -ketään tänne. - -ORVO (merkityksellä). Sitä et tarvitse peljätä. - -IRJA. Kuinka te olettekin niin erilaiset -- Tuukka ja sinä? - -ORVO. Minä olen äitini luontoinen. - -IRJA (ajatellen). Se onkin totta, se. - -ORVO. Ja Tuukka taas on tullut isäänsä. - -Näetkös, kerran heimoni retkeili kauas suurta jokea myöten, suolaisten -vetten toiselle rannalle ja ryösteli itselleen orjia sen puolen -kansalta. Mutta retkeilijät pelkäsivät meriläisten kostoa. Ja niin he -päättivät uhrata Hiidelle orjista parhaan. Uhriksi valittiin ihanin -tyttö, ja se oli sitten kuristettava, olkiin käärittävä ja roviolla -poltettava, jotta Hiisi kääntäisi pois vierasten vainon. - -Äitini-isä, Ilja, oli silloinen tietäjä, ja häneltä rukoili tuo -orjatyttö henkeään. Ilja huomasi, että tyttö oli kaunis ja vikkelä kuin -ketun pentu -- sillä sellaisia ovat kaikki vieraan kansan tytöt. Mutta -samaan aikaan oli Hiisi joutunut Iljan vihoihin, se kun oli tappanut -Iljalta pukin samana päivänä. Ja niinpä ottikin Ilja kuolleen pukin, -kääri sen olkiin, laittoi vuorelle rovion ja illan tullen poltti -pukkinsa roviolla. Ja kansa katseli kokkoa ja arveli mielissään: "Siinä -se nyt palaa tuo takavetten kaunotar kultaisine kutrineen ja sinisine -silmineen." -- Mutta Ilja otti orjatytön luoksensa ja salasi hänet -ihmisiltä. - -Äitini on saman orjan tytär, ja siksipä hän ei olekaan heimomme -kaltainen, enkä minä liioin. Mutta Tuukka on tullut isäänsä, ja -ainoastaan vihapäissään hänessä kuohahtaa äitinsä sappi. - -IRJA. Olipa se omituinen satu. Ja pitikö Ilja kauankin tyttöä luonaan? - -ORVO. Piti kuin pitikin. Vihdoin hän selitti Hiiden lähettäneen tytön -takaisin, koska se muka oli hänestä liian lempeä ja hyvä. (Miltei -katkerasti). Vaan tiedätkö, mitä kansa siitä tarinoi? - -IRJA. No mitä? - -ORVO. Että Hiisi kuitenkin hyväili tyttöä tarpeeksi kauan, ja siksi -onkin äitini isänsä tytär --. - -IRJA. Hyi, kuinka olet ilkeä! Hyi! - -ORVO. Minäkö? Olenhan vain äitini poika. - -IRJA (heittää kiven luhdin seinään). Nyt en viitsi enää kuunnella -sinua. -- Hiljaa! Äiti nousee ylös. Tästä täytyy rientää laskemaan -lampaita. - -ORVO (nauraa). Niin, riennä kaikin mokomin. Muuten nousee aika jyräkkä. - -ELKKA (tulee pirtistä). Niin, enkö sitä arvannut? Lampaat määkyvät -nälissään. Niin, niin, vanha ruokkijanne tulee. Hän kyllä joutaa -teitäkin hoitamaan, raukat. - -IRJA. Ei, ei! Kyllä minä menen, äiti. - -ELKKA. Sinä? Pysy poissa. Minun karjani ei kaipaa karjalan naikkosia. -Irstaista sukua ja kummallisia tapoja tuolla Louhijärven kulmalla, kun -nuorikot supattavat päiväkaudet poikain kaulassa. - -ORVO (pilkallisesti). No, no, äiti! Vastahan nyt on aamu käsissä. - -ELKKA (äkeissään). Niin, tietäähän tuon! Hän on nyt talon kultalintu, -jota kaikki kilvan hyväilevät. Mutta minä en ole siihen tottunut. Minun -nuoruudessani täytyi tehdä työtä. Voi minua kurjaa, kun vielä -vanhoillani jouduin orjaksi toisen taloon! - -ORVO. Niin, se oli tosi sana. Irjahan täällä nyt emäntänä heiluu. - -ELKKA (myrkyllisesti). Voi minua kurjaa, jonka täytyy katsella, kuinka -poikaani petetään. - -ORVO (hieman suuttuen). Ettes jo häpeä, äiti! Varmaan olet noussut -nurin päin vuoteestasi, kun noin suotta kiukuttelet. (Merkityksellä). -Tuukka rakastaa kulta-kyyhkystään, ja jos sinä rupeat sen sulkia -nykimään, niin saat pian Tuukasta vastuksesi. - -ELKKA (jyrkästi). Tuukka rakastaa äitiään. - -ORVO. Ja vaimoaan! - -ELKKA. Hänellä sijansa ja minulla myös. - -ORVO. Pysy sitten paikallasi, äläkä tuppaudu toisen tilalle. - -ELKKA. Minä pysyn siinä, johon olen tottunut, enkä väisty tuumaakaan. - -ORVO. Pysy! Pysy! Mutta älä vain väliin tungettele, Irja on nyt -lähempänä Tuukkaa kuin sinä. - -ELKKA (huutaa). Ei ikinä! - -TUUKKA (tulee, syleilee Irjaa, ojentaa Eikalle kätensä ja nyökäyttää -hyvänhuomenen Orvolle). Hyvää huomenta! Kylläpä te olette virkkuja -tänään. Ihana aamu. (Irjalle). Tuopas minulle aamumaitoa, kultaseni! -Etkö laulanut äsken, pikku peippo? - -ELKKA. Hyväile sinä vain lapsukaista. Kyllähän minä maidon lypsän. - -TUUKKA. Ei, äiti, -- ei enää! Tästä puolin tahdon Irjalta aamumaitoni. - -IRJA (iloisesti). Sinä olet hyvä, Tuukka. (Menee veräjästä pihattoon). - -ORVO (ilkeästi). Älä huoli hyväillä vaimoasi! -- Äiti sitä kadehtii. - -TUUKKA (nauraen). Eikö mitä! Äiti kyllä tietää, että oma kulta on aina -oma kulta. Hän saa nyt lellitellä sinua. - -ELKKA. Tuukka! - -TUUKKA. Älä suutu! Panitko sen pahaksesi? - -ELKKA. En. - -TUUKKA. Mihin sinä menet? - -ELKKA. Menenpähän vanhaan pirttiin noutamaan hiiren loukkua. Tänne on -kulkenut hiiriä viime aikoina. - -ORVO. Niin, niitä näkyy juosta vilistävän pitkin nurkkia. - -ELKKA. Elleivät vain olisi kotikärppiä! (Menee pois vihoissaan). - -TUUKKA. Mitä hän tarkoitti? Hän oli vihoissaan. - -ORVO (katselee välinpitämättömästi pilviä). Ainahan äiti on vihoissaan. - -TUUKKA. Orvo, sinä et saa ärsyttää häntä! Äiti harrastaa meidän -kaikkien parasta. - - (Äänettömyys). - -ORVO (samoin kuin ennen). Rakastatko Irjaa? - -TUUKKA. Kuinka niin? - -ORVO. Pitäisit vain silmällä, ettei äiti ärsytä häntä. - -TUUKKA. Ei Irja ole puhunut siitä sanaakaan. - -ORVO (vihellellen). Ehkäpä ei. Ole kuitenkin varoillasi! - -TUUKKA. Enkä minäkään ole huomannut mitään. - -ORVO (kiihkeästi). Et, sinä et huomaa mitään. Ja se juuri onkin muorin -tarkoitus. Mutta minä -- - -TUUKKA. Sinä olet aina tyly äitiä kohtaan. - -ORVO. Kyllä kai! Mutta äidillä onkin kaksi nahkaa, toinen karvainen ja -toinen sileä. - -TUUKKA (närkästyen). Äiti on vanha. Mutta sitä sinä et huomaa. -- Onko -sinulla liikoja jousen kaaria? - -ORVO. On kyllä. - -TUUKKA. En tiedä, mikä lempo on jouseni noitunut. Se on veltto ja -höllä. Tulehan pirttiin katsomaan! - -ORVO. Se on kai karaistava. (Tuukka menee pirttiin). - -ORVO (yksin). Nyt on äiti saanut mielityötä itselleen: kartata mustia -villoja sukkalangaksi Tuukalle. Mutta muorilla on huonot silmät. Minä -sekoitan villat vielä kertaalleen. (Menee pirttiin). - -IRJA (tulee, maito-astia kädessä, kävelee hiljalleen näyttämön ylitse, -ettei maitoa läikkyisi maahan.). - -ELKKA (vanhan pirtin ovella). Ennen ei poikani tarvinnut pyytää -aamumaitoaan. - -IRJA (menee edelleen vastaamatta). - -ELKKA. Älä läikytä maitoa! Pesitkö edes astian puhtaaksi? - -IRJA (menee yhä edelleen). - -ELKKA. Etkö viitsi edes vastata? Mene takaisin ja aukaise kujaveräjä! -Aiotko tappaa karjan nälkään? - -IRJA (menee edelleen, läikäyttää maitoa). - -ELKKA. Etkö kuullut, mitä sanoin? Älä läikytä maitoa, hompsa! - -IRJA (rukoillen). Anna minun kulkea rauhassa, anoppi! - -ELKKA. Aukaise ensin veräjä, hötys! - -IRJA (kiihkeästi). En! Ensin vien maidon. Palattuani aukaisen. (Menee -pirttiin). - -ELKKA (yksin). Kas sitä! Hän näyttää koteutuvan täällä! Kohta kai hän -sylkee minua vasten silmiä! Ja mikä hän sitten on olevinaan? Tuukan -syli-kissa -- muutaman yön ratoksi. -- Ja nyt tuo etana jo tahrii -lattiani. E-ei! Sinä taikka minä! Kas siihen ahjoon lietson tulta! - -IRJA (tulee takaisin, avaa veräjän, kutsuu lampaita). - -ORVO (tulee heti jäljestä, kuuntelee heidän huomaamattaan.). - -ELKKA (tuuppaa Irjan pois veräjältä). Mene tiehesi! Kyllä minä itsekin -lasken lampaani. - -IRJA. Mitä olen tehnyt sinulle, kun minua näin kiusaat? - -ELKKA. Minä hoidan itse karjani, enkä kaipaa sinun apuasi. - -IRJA (koettaen hillitä itseään). Kyllä minä koetan tehdä mieliksesi. - -ELKKA. Vai niin! Koetitko äskenkin? - -IRJA. Sinä kiusaat minua yhtenään. Sitä en jaksa kärsiä. - -ELKKA. Mutta minäpä jaksan, minä, enkä usko emännyyttä kaikkien -kuotusten käsiin. - -IRJA. Opeta minua! - -ELKKA (nauraa ivallisesti). Käskee orjaa opettaa! - -IRJA (kiivaasti). Orjaa? - -ELKKA. Niin, mieron orjaa, Karjalan ryöstö-naista, Tuukan -lehtolemmikkiä -- - -IRJA (ylevästi). Sinä olit Tonnin vaimo ja minä olen Tuukan. - -ELKKA. Ha, ha, ha! Tänne raastettu naikkonen poikani ratoksi. -(Pistelevästi). Mutta siitä ilosta tulee vielä nolo loppu, kunhan ensin -pyrstösulkasi pudota repsahtavat. - -TUUKKA (tulee sisään). - -ORVO. No, äiti! Mikset jatka samaa vauhtia? - -ELKKA (huomaa Orvon). Minä sanoin jo sanottavani. - -ORVO. Saisihan tuota Tuukkakin katsella, kuinka sinä opetat miniätäsi. - -ELKKA. Hänen ei tarvitse nähdä kaikkea kurjuutta. On sitä jo siinäkin, -että minä sen huomaan. (Menee jälleen vanhaan pirttiin). - -TUUKKA. Mitä tuo taas oli? Miksi itket, Irja? - -IRJA (puoleksi uhoitellen). Minun on vaikea oppia kaikkia anopin -temppuja. - -TUUKKA. Äiti on vanha -- sinun täytyy. - -IRJA (kuin ennen). Saahan tuota koettaa. - -ORVO (suuttuen). En minä vaan jättäisi vaimoani äidin kiusattavaksi. -(Menee luhtiin). - -TUUKKA. Minua alkaa suututtaa tämä rettelö. Orvon täytyy muuttaa -pois -- - -IRJA. Orvon? Eihän toki? Silloin minun tulee niin -- minä tarkoitin --- silloin sinun tulee niin ikävä. - -TUUKKA. Ehkäpä kyllä. Mutta olethan sinä luonani. - -IRJA (sydämellisesti). Ja lupaatko sinä rakastaa minua? - -TUUKKA. Kultalintuseni! -- Mene nyt auttamaan äitiä! - -IRJA (hyväillen häntä). Tule sinä kanssani! - -TUUKKA (nauraen). Miksi? - -IRJA. Näetkös -- minä -- pelkään niin kovin. - -TUUKKA. Pelkäät? - -IRJA. Niin, sinun -- sinun suurta härkääsi. - -TUUKKA (syleillen häntä). Lapsi raukka! Pysyttele sinä vain äidin -turvissa! - -IRJA. Suutele minua! - -TUUKKA (ihastuen). Rakas pikku peipposeni! - -IRJA (syleilee häntä). Ja rakastatko sinä minua alati? - -TUUKKA (hyväilee ja suutelee häntä). - -IRJA. Nyt en pelkää enää mitään. (Menee reippaasti veräjästä.). - -TUUKKA (yksin). Mitä tuo taas oli olevinaan? Naiset ovat kuin kissan -poikaset. Karvat nousevat pystyyn, ellei heitä alati silittele ja -mairittele. -- Niin, niin, Irja on hieman lapsekas ja äiti -- --. -(Rähinää taustalla). Mitä nyt on tekeillä? - - (Joukko hämäläisiä tulee rähisten, kuljettaen kahta karjalaista). - -ENSIMMÄINEN HÄMÄLÄINEN. Tuukka! Näetkös -- kaksi vesimyyrää! - -TOINEN HÄMÄLÄINEN. He räpäköivät tuolla lahdessa. - -KOLMAS HÄMÄLÄINEN. Ja kiskoivat ruuhensa Tuukkalan telakoille. - -TOINEN HÄMÄLÄINEN. Mitä teemme heille? - -ENSIMMÄINEN HÄMÄLÄINEN. Myyrillekö? - -TOINEN HÄMÄLÄINEN. Hakataan heiltä hännät poikki. - -KOLMAS HÄMÄLÄINEN. Ja heitetään ruhot tunkiolle. - -TOINEN HÄMÄLÄINEN. Niin saamme nähdä, kuinka he tonkia mylläävät. - -TUUKKA (jyrkästi). Antakaa heidän olla! Mitä tahdotte? - -ENSIMMÄINEN HÄMÄLÄINEN. Niin, ota heistä selko. Vaieta jurrottavat, -senkin Karjalan vesimyyrät. - -TOINEN HÄMÄLÄINEN. Varokaa! Jahka ensin nipistän heitä hännästä, niin -ehkä nuo vielä vikisevätkin. - -TUUKKA (ankarasti). Antakaa heidän olla, sanon minä! Väistykää syrjään! -(Karjalaisille). Millä asialla kuljette? - -ENSIMMÄINEN KARJALAINEN (vakaasti ja ivallisesti). Ratoksemme vain. -Onpahan lystiä kuunnella Pähkän puolen metsäsikain röhkinää. - -HÄMÄLÄISET. Nutista hänet hengiltä! - -TUUKKA (hämäläisille). Hiljaa! (Karjalaisille). Tuotteko minulle -sanomia Louhijärveltä? - -KARJALAINEN (ylpeästi). Oletko sinä Tuukka, tuo hämäläinen -immen-ryöstäjä? - -ENSIMMÄINEN HÄMÄLÄINEN. Tapa hänet, Tuukka! - -TUUKKA (verkalleen, osoittaen Irjaa, joka on tullut sisään keskustelun -aikana). Minä tempasin tytön mukaani kuin haukka, iskiessään -varpusparveen. - -KARJALAINEN. Ja pirstasit venheemme, kun pelkäsit Usun kostoa. - -TUUKKA. Tahdoin vain viettää rauhassa hääni. Siinä kaikki. Tulkoon Usu -tänne ja valitkoon itselleen uuden venheen! - -KARJALAINEN. Lauson Usu käskee sanoa sinulle, että hän on aprikoinut -asiata aina tähän saakka. Mutta nyt hän nousee sotajalalle, polttaa -talosi ja uhraa Hiidelle heimosi. Ja sinut itsesi hän merkitsee -orjakseen! - - (Melua). - -TUUKKA (hämäläisille). Hiljaa! (Karjalaisille). Minä olen valmis -vastarintaan. Jatka! - -KARJALAINEN. Mutta Louhijärven käräjissä arveltiin, että rauha on -sentään sotaa somempi. Ja jos sinä maksat sakkoa sata lammasta ja -lähetät Usulle kaksi kertaa saman määrän sekä omin käsin peset -puhtaiksi Usun pieksut, niin lautakunta asettuu välittäjäksenne. Ellet -sitä tee, niin koko Pähkän heimo juurineen hävitetään ja pirttinne -poroksi poltetaan. - -TUUKKA (kumeasti). Hyvä. Onko sinulla muuta sanottavaa? - -KARJALAINEN. Ei! (Irjalle). Mutta sinusta, Irja, on kerrottu, että -olisit vaihtanut karjalaisen pukusi hämäläisiin riepuihin. Ja siksi -Karjalan tytöt uhkaavat tallata sinut lokaan ja Karjalan pojat aikovat -sitoa sinut kiinni Usun käsikiven kahvaan. Mutta kuitenkin lähettää -Ennu sinulle terveisensä ja sanoo, että Lyylikki itkee sinua. - -TUUKKA (tuskin voi hillitä vihaansa). Entä ovatko jo viestisi -loppuneet? - -KARJALAINEN. Ovat. - -TUUKKA (hammasta purren). Irja, tuo tänne karjalaispukusi! - -IRJA (epäröi.). - -TUUKKA (kiivaasti). Tuo! - -IRJA (menee, tuo hetken perästä hameen.). - -TUUKKA (tempaisee hameen Irjalta ja heittää sen karjalaisen jalkoihin). -Kas tuossa! Siinä on Tuukan vastaus Usun orjalle! - -IRJA. Tuukka! Anna se takaisin! Se on minulle niin rakas. (Äänettömyys. -Orvolle). Orvo, rukoile sinäkin puolestani. Se on minun tyttöpukuni. - -ORVO. Tuukka, anna hame Irjalle! - -TUUKKA. En. - -ORVO. Saat vaikka sata lammasta, jos -- - -ELKKA. Vaiti, Orvo! -- Tuukka on isäntä talossaan. - -TUUKKA (karjalaiselle). Ota ylös hame! - -KARJALAINEN. Komenna itseäsi! - -TUUKKA (hurjasti). Ota se ylös! - -KARJALAINEN. En ikinä! - -TUUKKA (hurjasti). Orvo, tuo tänne karhunkeihääni! - -ELKKA. Niin, poikaseni, pistele ruojia kinttuniveliin, että he saavat -ryömiä täältä nelinkontin ruuhiinsa! (Eräs hämäläinen ojentaa Tuukalle -keihään). - -ORVO (asettuu väliin). Ei, Tuukka! Se kääntyy meille häpeäksi. - -IRJA (itkee). - -TUUKKA (katsoo Irjaan, epäilee hetken aikaa ja heittää keihään -karjalaisen eteen.). No, vie tuo sitte vastaukseksi Karjalaan! (Menee -pirttiin). - -KARJALAINEN (ottaa keihään). Se oli toista. (Orvolle). Kiitoksia, -hämäläinen! Saammeko nyt mennä? - -IRJA (hämäläisille). Saattakaa heidät pois! - -ELKKA (seuraa heitä pari askelta). Te Karjalan myyrät! (Sylkee heidän -jälkeensä.). - -KARJALAINEN (toverilleen). Tuo on kai itse Lempo. (Elkalle). Kuule -sinä, akka ärmätti, kun palaamme tänne toistamiseen, niin silloin -nykäisemme sinut siipisangasta siskosi luo Louhijärvelle. (Menevät -hämäläisten seuraamina). - -ELKKA (polkee Irjan hametta. Eräälle hämäläiselle). Möttö, ota tuo -karjalaisriekale ja ripusta se kurjimman orjasi kupeille! - -MÖTTÖ (ylpeästi). Minun orjani ovat liian hyvät käydäkseen Karjalaisten -ryysyissä. (Kääntää hänelle selkänsä ja seuraa toisia.). - -ORVO (ottaa ylös hameen). Älä itke, Irja! Kyllä minä hameesi talletan. -(Menee luhtiin.). - -ELKKA (kiukuissaan). Tästä leikistä tulee nolo loppu. Pahaa se tietää, -kun kärpät pihaan pesivät. (Menee.). - -IRJA (yksin menee luhdin ovelle ja nojautuu portaita vasten. Hiljaa). -Orvo! - -ORVO (kurkistaa luhdin aukosta). Ei tänne! -- Mene Tuukan luo -- ja -saata hänet iloiseksi jälleen! - -IRJA (säpsähtää ja menee verkalleen pirttiin). - -ORVO (katsoo hänen jälkeensä). Kun ei vain Tuukka heittäisi pois vielä -muitakin ryysyjä. -- Miksi juuri hän näki tytön ensin? -- Hm -- Irja on -hänen! Ja muuksi ei saa asia muuttua. - -Vaaralliseksi arveli äiti tätä leikkiä. No, oli miten oli. Saammehan -nyt kuitenkin tapella. Ja silloin kyllä huolet haihtuvat. Karjalasta -ryöstän sata nais-orjaa itselleni ja rakennan oman talon vuoren -kukkulalle. -- (Äänettömyys) -- Mutta pois kaikki mietteet! Nyt täytyy -vartioida kosken suuntaa yöt päivät ja pysyä alati valppaana. (Menee -luhtiin). - - Väliverho. - - -TOINEN KUVAELMA. - -Kolea syyspäivä. Tienhaara lähellä Tuukkalan taloa. Perällä puro. Sen -takana viidakko. Pestyjä puuastioita rivissä rahilla ja pari -pesemätöntä vieressä maassa. Vasemmalla puolen Tuukkalan kylän -hätärumpu: nahkalla päällystetty tynnyri. Sen suojaksi on heitetty -sudennahka. Elkka tulee kiireesti oikealta. - -ELKKA. Ei, tätä en siedä enää! Miniäni täytyy väistyä tieltäni. Tuukan -täytyy ajaa hänet mieroon -- tappaa -- myydä -- tai lähettää hänet -korvatonna ja nenätönnä takaisin Karjalaan. -- Niin, tavalla tai -toisella -- se ei liikuta minua -- kunhan vain pääsen erilleni hänestä. - -Hän ärsyttää minua, tuo Karjalan kaunotar -- mokomakin! Niin -- ja Orvo -sitten! Miniäni lyyhistyy hänen turviinsa. He ovat yksissä vehkeissä, -selvähän se. He pettävät poikaani, sen sokeakin näkee. Tuukka yksin ei -älyä mitään, mutta minä kyllä avaan hänen silmänsä. - -Entäpä jos Orvo --! Mitä hänestä! Orvoa en pelkää nyt enemmän kuin -silloinkaan, kun hän oli vielä kohdussani. (Huomaa astiat. Ottaa -pesemättömän astian). Tuo hourelias, kavala narttu! Täytyykö tässä itse -pestä astiatkin? Mitä teenkään mokomalla hohkanärhillä, joka vain -pettää poikaani? (Työntää kaikki pestyt astiat maahan). Tuukan ei -tarvitse vaalia tuollaista kainalokanaa vieressään. Kiskokoon -mieluummin vaikka orjaraiskan vuoteelleen! - -Olen koettanut säikäyttää häntä silläkin, että karjalaiset tulevat -tänne kostoretkelle. Kukaan ei ota sitä uskoakseen, ja tuo letukka itse -on liian viekas tarttuakseen siihen koukkuun. - -Pitäneeköhän Orvo yhteyttä Irjan kanssa? No, oli miten oli -- Orvon -täytyy muuttaa pois. Ja jos hän vie tuon västäräkin mennessään, niin -sitä parempi. Sopiihan koettaa sitäkin keinoa! (Poistuu kiireesti -vasemmalle). - -ORVO (tulee perältä jousineen ja nuolineen, ammuttu metso olkapäällä. -Kävelee vakavana ja synkkänä edes takaisin. Laskee linnun maahan ja -istuutuu rahille). - -Jospa vain tietäisin, kumpaako hän rakastaa, Tuukkaako vai minua? - -Voiko hän rakastaa Tuukkaa, -- miestä, joka ei edes huomaa, kuinka -tyttöparka kuihtuu ja lakastuu. (Kiivaasti). Mutta Tuukka onkin sokea. -Eikö hän näe, kuinka äiti kiusaa ja rääkkää Irja raukkaa? Eikö se mies -ymmärrä mitään? Tai onko hän niin kietoutunut äidin verkkoihin, ettei -hän pääse niistä irti? Tai pelkääkö hän äitiä? Sitä en usko. Ei, Tuukka -ei käsitä kerrassaan mitään. - -Mutta varo itseäsi, äiti, jos Tuukka kerran saa silmänsä auki ja -hyökkää päällesi, kun et arvaa olla varoillasi! Silloin olet hukassa! -Varo silloin henkeäsi! Ja sehän siitä lopuksi tulee, sillä sinä et ehdi -alati vaihtaa nahkaasi. - -Kun kerran heität verkkosi myrskyn valtaan, niin paikkaa sitten -repaleita perästä päin. - -Ja kuitenkin -- jompaakumpaa, joko Tuukkaa taikka minua tuo Karjalan -tyttö rakastaa. (Raivokkaasti). Jospa vain tietäisin hänen rakastavan -minua, niin silloin, väkevä veljeni, silloin olisi sinun rautakourasi -minulle liian heikko. Minä syöksyisin sisään, raastaisin Irjan -vuoteestasi ja veisin hänet ylös vuorelle. Sinne sitten rakentaisin -kotkanpesän -- semmoisen, johon sinä et ikinä uskaltaisi kiivetä. - -Kysynkö Irjalta? En! Siten vain pahentaisin asian. Silloin hän ei enää -hakisi turvaa minulta. En, minä en tärvele hyvää väliämme. - -He ajaisivat minut halusta pois -- äiti ja Tuukka. Sen kyllä älyän. -Mutta minä en väisty, en askeltakaan. - -Sinä olet sokea. Tuukka! Kuitenkin sentään rakastan sinua. Ja sinä -rakastat Irjaa. Jospa sinä vain kuuntelisit ja uskoisit minua, mutta -sitä et tee! Äiti on sokaissut silmäsi ja riippuu sinussa kiinni kuin -Hiiden iiliäinen. - - (Tuukka ja Elkka tulevat). - -TUUKKA (nyreästi). Hyvää iltaa! Olitko vahdissa yöllä? - -ORVO. Olin. - -TUUKKA. Orjiin ei ole luottamista. Ja saanhan tästä minäkin lähteä -vuorostani ensi yöksi. He saattavat hypätä niskaamme koska hyvänsä. - -ORVO. Oho! Sitä en ikinä usko. Eilen illalla pistäysin Parkasniemen -puolessa. Siellä näkyivät Lauson rannassa veistelevän uutta sotipurtta. - -TUUKKA. Vai niin! -- Oliko siellä paljonkin väkeä? - -ORVO. Olihan siinä joukkoa kuin muurahaista. - -TUUKKA. Pian ne sitten venheen veistävät. - -ORVO. Kyllä kai! Mutta minä aion ottaa ensi yönä poika-parven mukaani -ja soutaa sinne kokkotulille. - -TUUKKA (lyö häntä innoissaan olalle). Oiva tuuma! Tiedätkös, minä -lähden mukaan. Tulehan pirttiin, niin saamme neuvotella! - -ELKKA (väijyskellen). Orvo, anna tänne lintu, niin nykin sen. - -ORVO (nyreissään). Enkä, mieluummin annan sen Irjalle. (Menee.). - -ELKKA. Huomasitkos, Tuukka? -- Orvo on nuori -- vaimoa vailla, -ja Irja taas -- - -TUUKKA (suuttuen). Älä puhu enempää kuin kielesi kestää. - -ELKKA. Kyllähän minä naiset tunnen. Me emme voi ikinä vastustaa -kaunista miestä, ja Orvo on kaunis. - -TUUKKA. Irja on minun. - -ELKKA. Olkoon vaikka kymmenesti. Ei se naisen mieltä muuta. - -TUUKKA (kiivaasti). Sinä valehtelet. - -ELKKA. Ja miksi Irja olisikaan uskollinen? Ryöstithän sinä hänet -väkisin. Milloin orja on uskollinen? - -TUUKKA (laskee kätensä Elkan olalle, pudistaa häntä). Uskallatko -väittää, että Irja on uskoton? - -ELKKA (viekkaasti). Enhän sitä väitäkään. Ja jos hän pettäisikin sinua, -niin hän pettää vain oman veljesi kanssa. Mutta pahoin pelkään lopuksi -niin käyvän, jos ei jo ole käynytkin. - -Parasta, että jo ajoissa karkoitat hänet sen silkoisen tietä ja otat -itsellesi toisen naisen. Silloin edes vanha äitisi saa elää loppuikänsä -rauhassa. Silloin ei minun tarvitse kärsiä rivon karjalais-nartun -haukkumisia. - -TUUKKA. Hiljaa, äiti! Taikka --! - -ELKKA. Ja mikä onkaan karjalainen kaunotar? -- Lähde sinä vain tuonne -suolaisten vetten rannoille ja tuo sieltä tyttö itsellesi! Siellä ovat -naiset tulisemmat ja liekkinä he polttavat poveasi. Tämä vain riistää -leipäpalan suustani ja kiusaa minua. Oi, salli vanhan äitisi kuolla -rauhassa! - -TUUKKA (kääntyy pois hänestä). Tuo puhe ei miellytä minua. Se viiltää -korviani kuin käärmeen suhina ruohikossa. (Kääntyy Elkan puoleen). Varo -itseäsi, äiti! Jos valehtelet, niin tapan sinut. - -ELKKA. Mutta Irjaa sinä suutelet, vaikka hän on liukas ja kavala -kuin -- -- - -TUUKKA (hurjasti). Kavala? - -ELKKA. Niin, tarkoitan vain, että hänen suutelonsa näyttää niin -kavalalta. - -TUUKKA. Silloin minä --. (Seisoo hetken aikaa ja katsoa tuijottaa -maahan). Silloin antaisin hänet Orvolle ja karkoittaisin heidät iäksi -talostani. - -ELKKA (hellästi). Voi, voi mua kurjaa raukkaa, kun synnyinkin niin -häijysappiseksi! Mutta usko pois, Tuukka, minä rakastan Irjaa yhtä -hellästi kuin sinäkin! Ja juuri siksi surenkin hänen tähtensä. Mutta, -mutta --. (Osoittaa astioita). Näetkös tuotakin siivoa! Ei niin astiata -puhtaana. Kaikki vain ruokotonta ja likaista. Mutta sitä sinä et -ymmärrä. Sen huomaa vain äidin silmä. - -Sinun täytyy torua häntä usein ja ankarasti. Minulle hän vain on kopea -ja ynseä; vaikka hän sinun seurassasi liikkuu liukkaana ja kavalana -kuin ketun pentu. Ja Orvon parissa hän vasta sulava onkin. Niin, anna -sinä vain hänet Orvolle ja rakenna heille pirtti vuoren taakse. Sillä, -usko minua, minä olen nähnyt jo niin paljon. - -TUUKKA. Joko jälleen suhiset? (Ankarasti). Mitä olet nähnyt? Kerro! - -ELKKA. Sitä eivät korvasi kestä. - -TUUKKA (kiivaasti). Sano heti! - -ELKKA (karttaen). No, esimerkiksi nuo astiat tuossa. - -TUUKKA. Älä siinä kiertele! Sinä tarkoitit Orvoa ja Irjaa. - -ELKKA. Sitä en sanonut. - -TUUKKA. Sanoit kyllä. - -ELKKA. No niin, tulin vain ajatelleeksi, mistä syystä Orvo tallensi -hänen hameensa. - -TUUKKA. Jollen itse olisi suonut, niin hän ei olisi sitä tallettanut. -Nyt tahdon hameen takaisin ja ripustan sen seinälle naisryöstöni -muistoksi ja karjalaisten häpeäksi. -- Entä mitä muuta tiedät? - -ELKKA. Minun täytyy jo lähteä. - -TUUKKA. Et askeltakaan. Sano, mitä tiedät! - -ELKKA. No, entäs lintu sitten! Mielinpä juuri katsastaa, istuvatko he -yhdessä sitä kynimässä. (Menee). - -TUUKKA (yksin). Minä en saa selvää äidistä! Entisellään hän vain ei -ole. Ja Irja sitten? Sureeko hänkin jotain? Entäs Orvo? Tyly ja nyreä. -Mikä häneen on mennyt? Lempoko heitä riivaa? Olisiko Orvo sittenkin -oikeassa? Kiusaisiko äiti todellakin Irjaa? Mutta miks'en minä olisi -huomannut sitä? Irja on kai kovin kiivas? Mutta minä tahdon, että äitiä -kunnioitetaan, ja -- Irja on kovin kiivas. - -IRJA (tulee. Seisahtuu hetkeksi huomatessaan, että astiat ovat maassa. -Rupeaa niitä pesemään toistamiseen. Katsoo vähän ajan kuluttua -Tuukkaa). Sinä puhelit äidin kanssa? - -TUUKKA. Niin tein. - -IRJA (vähän pistelevästi). Kaiketikin minusta? - -TUUKKA. Niin -- sinusta. - -IRJA (äänettömyyden jälkeen). Teillä on ollut paljo puhuttavaa minusta -viime aikoina -- sinulla ja äidillä. - -TUUKKA. Onpa kyllä. - -IRJA. Ja valittamista on kai molemmilla? - -TUUKKA. Äiti rakastaa sinua samoin kuin minäkin. - -IRJA. Vai niin -- samoin kuin sinäkin? - -TUUKKA. Niin hän sanoi. - -IRJA. Sanoiko todellakin? -- Oletko koskaan kuullut äitisi -valehtelevan? - -TUUKKA. En. - -IRJA. Vai et! No, kai se sitten totena pysyy. - -TUUKKA. Miksi sinä olet noin --? - -IRJA (lyhistyy maahan ja tyrskähtää itkuun). Minä olen niin väsynyt ja -riutunut. - -TUUKKA (hellästi). Onko äiti sinulle ilkeä? - -IRJA (kiivaasti). Sinä et kuitenkaan usko minua. Katso itse! - -TUUKKA. Minä en käsitä teitä naisia. Aina te vain itkette. Ettekö voi -elää sovussa? - -IRJA. Onko se minun syyni? Kysy Orvolta! - -TUUKKA (kiivaasti). Orvolta! Näkeekö hän muka paremmin kuin minä? - -IRJA. Niinpä luulisin. - -TUUKKA (katkerasti). Hän tietysti pitää sinusta hellempää huolta kuin -minä. - -IRJA (katsoo häneen). Mitä ihmettä sinä tarkoitat? - -TUUKKA. En mitään. Aion vain ruveta tästä puolin yhtä huolelliseksi -kuin Orvokin. Minä en kärsi enää näitä rettelöitä! Tarkoitan -- sinun -täytyy koettaa totella äitiä! - -IRJA (pahastuen). Miks'et manaa Orvoakin nöyryyteen? - -TUUKKA (kiivaasti). Orvo -- ja aina vain Orvo! - -IRJA (hypähtää ylös ja nauraa). Ei mutta -- ethän vain ole lemmenkade? - -TUUKKA (hämillään). Tule ja suutele minua! - -IRJA (kietoo kätensä hänen kaulaansa). Oi, Tuukka! Älä laske ketään -väliimme! - -TUUKKA. Ja kenenkä laskisinkaan, kultakäköseni! Minä en ole täydessä -tajussani tänään. Mutta suothan sen anteeksi. Hiivi, hiivi likemmäksi, -kyyhkyseni, ja kuhertele jälleen povellani. Äiti keittää sappeaan ja -suhisee kuin käärme. - -IRJA. Usko minua, Tuukka -- kyllä hän pistääkin osaa. - -TUUKKA. Onko hän pistänyt sinua? - -IRJA (kiivaasti). Jollet minua usko, niin älä sitten hyväilekään. -Hylkää minut tahi polta otsaani orjan merkki! - -TUUKKA (kummastellen). Joko jälleen kiivastut? - -IRJA. Karkoita minut pois luotasi! (Syleilee häntä jälleen). Mutta -silloin minä syöksyisin järven pohjaan. - -TUUKKA. Kai Orvo sinut maalle vetää. - -IRJA (työntää Tuukan luotaan. Uhkamielisesti). Haa, anoppi, anoppi! -Niin, Tuukka, minä vihaan äitiäsi! Nyt en voi enää jutella kanssasi. -Miksi puhutkin alati tuosta --? - -TUUKKA (syleilee ja suutelee häntä). Niin, Irja, pahasti se oli. Nyt -alan jo itsekin ymmärtää, että Hiisi on noitunut äidin kielen. - -IRJA (yksin). Vai niin, anoppi! Sinä koetat vainota minua. Hyvä! Sinun -vuoksesi olen jo itkenyt ihanan kesäni hukkaan. Mutta nyt: kyyneleet -pois ja viha vihaa vastaan! Minä taistelen sinun kanssasi! Tappelen -kuin naarassusi rakkaimmastani ilman alla. Ja varo itseäsi, -ilveshurtta! Jos vielä koetat riistää miestäni minulta, niin saatpa -nähdä, että Karjalassa on vielä julmempia kissoja kuin sinä itse, -Hämeen emä-ilves. Orvo -- niin -- nyt kerron hänelle kaikki. (Pesee -kiihtyneenä astioita.). - -ELKKA (tulee Irjan huomaamatta). He suutelivat toisiaan. Ja Tuukka meni -ohitseni eikä ollut minua näkevinäänkään. Hän on vihoissaan. Miniäni on -viekas, mutta minä vielä viekkaampi. (Huomaa Irjan, menee hänen -luokseen, sanoo ystävällisesti). Annapas minun auttaa -- pestäänhän -yhdessä! - -IRJA (osoittaen astioita). Kaunista auttamista! - -ELKKA. Voi, voi! Tuuppasinko ne vahingossa maahan? Sitä en tullut -huomanneeksi. Älä nyt ole nureillasi, lapsi kulta. Me vanhat muutumme -äreiksi ja kärtyisiksi. Tosin pieksän suutani ja räkätän kuin harakka, -mutta enhän minä sen vuoksi pahaa tarkoita. - -IRJA (kylmästi). Sinä et ole vielä koskaan puhutellut minua näin. - -ELKKA (pesten). En ole. - -IRJA (pesee). Ja mikä nyt on mielesi muuttanut? - -ELKKA. Tietysti Tuukka. - -IRJA. Vai niin. - - (Äänettömyys). - -ELKKA. Minä puhuttelin juuri häntä. - -IRJA. Niin minäkin. - -ELKKA. Johan tuon Tuukka sanoi. - - (Äänettömyys). - -IRJA. Minä kerroin Tuukalle, että sinä -- -- - -ELKKA. Tiedän, tiedän. Tuukka sanoi minulle jo kaikki. - -IRJA. Vai niin. - -ELKKA. Tuukan mieli on muuttuvainen. Häneen ei ole luottamista. - -IRJA (jyrkästi). Sitäpä en ennen tiennyt. - -ELKKA. Mutta Orvo on luotettava ja vakaa. - -IRJA (itsekseen). Vai niin. (Ääneen). Niin, Orvo on hyvä poika. - -ELKKA. Hyvähän Tuukkakin on, mutta -- - -IRJA (vilkkaasti). Hm! Mutta Orvo on niin reipas ja iloinen. Eikö -totta, anoppi? - -ELKKA. Sinä kai pidät Orvosta. - -IRJA (empien). No, aina vähin. - -ELKKA. Hm -- eihän asia enää salaten parane. Näetkös, Tuukan rakkaus -rupeaa jo ruostumaan, ja hän arvelee, että sinä et sovi hänelle. - -IRJA (iloisesti). Sanoiko Tuukka niin? - -ELKKA. Hän arvelee, että sinä sopisit paremmin Orvolle. - -IRJA (nauraa sydämellisesti). Voi sitä Tuukkaa! -- kaikkia se puhuukin. - - (Äänettömyys). - -ELKKA. Orvo on mieltynyt sinuun. - -IRJA (katsoo maahan). Onkohan vain? - -ELKKA. Ja Tuukka ei voi ikinä rakastaa naista. - -IRJA. Ehkäpä ei! Sinä kai hänet parhaiten tunnet. - -ELKKA. No niin, ehkäpä ihanaa orjatarta, mutta sehän on vallan toista. -Tuukka rakastaa vain äitiään, Orvoa ja -- sitten -- - -IRJA. Ja sitten? - -ELKKA. Hän katuu ottaneensa -- - -IRJA. Mitä? Sano suoraan vaan. - -ELKKA. Sinä näytät olevan tyynellä mielellä. Niin, Tuukka katuu sitä, -että hän anasti sinut Orvolta. - -IRJA (vilkkaasti). Ja nyt hän tahtoisi antaa minut hänelle. - -ELKKA. Niin, Orvo saa oman pirttinsä vuorelle. - -IRJA. Ja ottaa minut mukaansa? - -ELKKA. Ottaa kyllä, kun hän vain tietäisi, rakastatko sinä häntä. - -IRJA. Ja nyt Tuukka tahtoo, että minä sanoisin sen Orvolle. - -ELKKA. Niin -- Orvo ujostelee. Me naiset saamme usein ottaa ensi -askeleen. - -IRJA (avomielisestä). Ja kaiken tämän on Tuukka sanonut sinulle? - -ELKKA. Niin. - -IRJA (kiihkeästi). Kaiken tämän? - -ELKKA (empien). Niin -- kaikki tyyni. - -IRJA. Miksi hän ei sanonut sitä minulle itselleni? - -ELKKA. Tuukka -- pelkää -- ja siksi hän valehtelee sinulle. - -IRJA (hypähtää). Ha, ha, ha! Sinä kavala ilves! Sinä vaanit ja väijyt, -hyökätäksesi niskaani puremaan minua. Mutta minäpä houkuttelinkin sinut -satimeen. Sinä ilkeä Louhi! Luulit kai, että minä tyhjentäisin sydämeni -sinulle. (Ylenkatseellisesti). Mene, anoppi, miniäsi on sinua -viekkaampi. Kehrää paremmin! Puno ansasi hienommasta langasta, sillä -nyt sodin sinua vastaan elämän ja kuoleman kaupalla. - -ORVO (tulee jousineen ja nuolineen). No, mitä nyt taas? - -IRJA. Äitisi täällä kärkkyy päälleni. - -ORVO. Mitäpä uutta siinä on? - -IRJA. Kyllä sentään. Sillä nyt saat kerrankin kuulla -- - -ELKKA. Niin, jutelkaa te vain. Minua ei kuitenkaan kukaan usko. (Aikoo -lähteä). - -ORVO. Ei, äiti! Sinä jäät tänne. - -IRJA. Laske hänet, Orvo! Hän menee vain Tuukan luo. - -ORVO. En. Minä tahdon tietää jupakan syyn. Jos tätä yhä kestää, niin -jonkun tästä todellakin täytyy väistyä. - -ELKKA. Niin, muuta pois! Se on Tuukan hartain toivo. - -ORVO. En ainakaan niin kauan kuin sinä olet talossa miniäsi kiusana. - -IRJA (pilkallisesti). Minunhan onkin määrä seurata sinua. - -ELKKA. Niin, Orvo, lähde sinä vaan ja ota Irja mukaasi! Se on paras -kaikille. - -ORVO. Joko sinä nyt himoitset omaa vertasi? - -ELKKA. Ei Tuukka sinua tapa. - -ORVO. Mutta kenties hän tappaa sinut? - -ELKKA. Tuukka? - -ORVO. Taikka minä? - -ELKKA. Juovathan valkoisetkin kärpät verta -- ja tulevat siitä yhä -valkeammiksi. - -ORVO. Ja korpit myös -- ja muuttuvat vielä mustemmiksi. - -IRJA. Lakkaa jo! - -ELKKA (päivitellen). Voi, lapset, -- miksi te yhtenään kiusaatte minua? -Minä olen vanha ja nuoret vetävät aina yhtä köyttä. Selvähän se. Minä -olen ärtyinen ja etsin riitaa. Oikein Orvo, että pidät Irjan puolta -- -kun ei Tuukka kuitenkaan välitä hänestä. Että minäkin, vanha ihminen, -vielä viitsin tulistua! Pitäisihän minun jo olla ymmärtäväisempi. Älkää -nyt olko pahoillanne, lapsikullat! Ja kävi, miten kävi, mutta sen vain -sanon, että paremmin te olisitte sopineet toisillenne kuin Tuukka -ja --. - -Voi sua, orpo-raukka! Niin, niin -- minua sinun ei tarvitse peljätä. -Olettehan te kaikki kolme minun rakkaita lempilapsiani! (Menee. -Äänettömyys). - -IRJA. Ole varoillasi, Orvo! - -ORVO (hammasta purren). Villikissa kyyristyy väijyksiin --! - -IRJA. Lähde pois Tuukkalasta! - -ORVO (kuin ennen) -- Ja liehuttaa häntäänsä! - -IRJA. Äläkä koskaan palaja! - -ORVO. Nyt se asettaa takajalkansa hyökkäykseen. - -IRJA. Oi, Orvo, -- mitä jos hyökkäys onnistuu? - -ORVO. Ha, ha, ha! Nyt se syöksähti saalistaan kohti ja keikahti -kuoppaan. -- Kutsulintu laulaa kuten ennenkin häkissään, ja metsästäjä -vie sen kotiinsa. (Seisoo hetken aikaa Irjaa katsellen. Kiivaasti). -Mutta ken on metsästäjä? (Poistuu kiireesti, unohtaen jousensa). - -IRJA (yksin). Ketä hän tarkoitti? Mitä jos anoppi sittenkin puhuisi -totta --? Olenko minä kutsulintu? Tuukka -- Orvo! -- Oi miksi en saa -nauttia elämätä juuri silloin, kun se tuntuu niin ihanalta, kun kaikki -on niin uutta ja suloista. Orvo ei saa lähteä. Ei! Minun tästä on -väistyminen. -- Mutta minne? Kotiinko? - -Nyt kaksi heimoa vihaa ja vainoo toisiaan. Täytyykö heidän tappaa -toisensa minun tähteni? - -Oi, minun täytyisi lähteä manan maille! Mutta sitä en voi. En vielä. -Elämä tuntuu niin ihanalta. Mieluummin lähden kotiin. Vaan missä on -kurjan koti? - -ENNU (hiljaa pensaikosta). Irja! - -IRJA (säikähtyen). Ken siellä? - -ENNU (tulee esille varovasti). Irja, oletko yksin? - -IRJA (juoksee hänen syliinsä). Oi, Ennu, Ennu! - -ENNU. Joudu, pakene kanssani! - -(Elkka ja Orvo tulevat yhtaikaa eri puolilta. Elkka peräytyy heti -nähdessään Irjan olevan Ennun sylissä. Orvo tulee noutamaan joustaan, -vaan jää seisomaan paikalleen huomatessaan Irjan ja Ennun. Elkka ei -huomaa Orvoa). - -IRJA. Mihin? - -ENNU. Meille -- Lyylikin luo. - -IRJA. Teillekö? - -ENNU. Tule -- venheeni on tuolla pehkojen suojassa! - -IRJA. Niin, teidän, ja Vainan luo, mutta en isän. - -ENNU. Isä on jo -- - -IRJA (säpsähtää). Eihän isä vain ole täällä? - -ENNU. Ei. Isä on kuollut. - -IRJA. Kuollut! - -ENNU. Kyllähän sitten kerron. Joudu nyt vain! - -IRJA (liikkumatta). Vai kuollut! - -ENNU. Meitä varrotaan venheeseen. - -IRJA (nopeasti, vetäytyy oikealle). Onko -- onko teitä montakin? - -ENNU. Eikä. Ainoastaan kolme. - -IRJA. Kolmeko vain? - -ENNU (tulee alemmaksi). Onko täällä ketään lähistöllä? - -IRJA. Väki on pirtissä. - -ENNU (tulee vielä lähemmäksi, hyvin tarkasti katsellen). Niin, isä on -kuollut ja Vaina on hulluna. Ja nyt hän viruu puolialastomana -karjapihassa ja pitelee yhtenään tuota sormusta, jonka isä sai hänen -poikansa hinnaksi. Luuletko tänne tulevan ihmisiä? - -IRJA. Älä mene sinne! - -ENNU. Milloin hän kaivaa sen lantakasaan, milloin taas penkoo sieltä -ylös. - -IRJA (levottomasti). Mitä katselet? - -ENNU. En mitään. -- Hän luulee sormuksen kasvavan ja muuttuvan -pojakseen. - -IRJA (yhä levottomammin). Miksi menet sinne? - -ENNU (vetäytyy takaisin). Hyvähän on tuntea paikkoja jo vähän -edeltäkäsin. - -IRJA. Aiotteko tulla tänne? - -ENNU. Kenties. Tule nyt! - -IRJA (jännittyneenä). Joko piankin? - -ENNU. Saathan nähdä. Tule nyt vain! - -IRJA (hyvin levottomana). En! Mene, mene! - -ENNU (kummastellen). Mikä sinun on? - -IRJA. Mene pian! Minä en tule! - -ENNU (aikoo viedä hänet muassaan). Sinun täytyy! - -IRJA (riistäytyy irti). Minä huudan apua! - -ENNU. Irja -- oletko järjiltäsi? - -IRJA. Älä koske minuun! Minä olen uhrannut Lemmelle! - -ENNU. Haa! - -IRJA. Mene ja jätä minut rauhaan! He voisivat tulla. - -ENNU. Minäpä huudan väkeni avuksi. - -IRJA. Minun väkeni on likempänä. - -ENNU. Sinun väkesi! - -IRJA (juoksee rummun luo ja tempaisee pois sudennahkan rummulta). -Paetkaa täältä taikka nostatan koko kylän sotajalalle! - -ENNU. Haa! -- Sinä olet hämäläinen! -- Jospa vain olisin sen tiennyt! -(Poistuu kiireesti). - -IRJA (laskee kätensä rummulle). Oi, Ennu! (Miettii vähän aikaa, -rummuttaako vai eikö.). - -ORVO (itsekseen). Hän ei seurannut! (Ääneensä). Irja, älä rummuta! - -IRJA. Orvo! - -ORVO (tyynesti). Anna olla. Älä huoli suotta rummuttaa. Minä kyllä -tiesin venheen olevan kulkusalla. Mutta heistä ei ole vaaraa. - -IRJA. Sinä et ampunut? - -ORVO. Sinun veljeäsi! Ja mitä varten? - -IRJA (rukoillen). Oi, älä virka mitään! Anna hänen paeta! - -ORVO. En minä hänen surmaansa tahdo. Ja hän tekikin asemassaan aivan -oikein. Miksi et seurannut veljeäsi? - -IRJA. En, en! Tiedä, he tulevat tänne -- Usu ja -- - -ORVO. Ei Usu uskalla tulla tänne. - -IRJA. Sanotaan kuitenkin Tuukalle. - -ORVO. Ensi yönä lähden Tuukan kanssa liikkeelle ja poltan heidän -venheensä. Ja sittenhän jo jäätyvät järvetkin. - -IRJA. Kyllä he kuitenkin hiipivät päällemme. - -ORVO. Meillä on vartija koskella. - -IRJA. He tulevat metsän lävitse! - -ORVO. Vahteja on kaikkialla. - -IRJA. He tulevat yön aikaan ja polttavat. - -ORVO. Älä pelkää. Eivät he uskalla. Miksi et lähtenyt? - -IRJA (käsiään väännellen). Kyllä he kuitenkin tulevat. - -ORVO. No, antaa heidän tulla. Me olemme valmiit. - -IRJA. Oi, tappelu siitä vaan syntyy. - -ORVO (hymyillen). Niin, verinen tappelu sinun tähtesi. - -IRJA (nojaa puuta vasten ja painaa päänsä alas). Minun tähteni! -- - -ORVO (hellästi). Miksi et lähtenyt Ennun kanssa? - -IRJA. Enhän voinut. Olenhan minä nyt teidän! - -ORVO (laskee kätensä hänen olalleen. Tulisesti). Meidän! Kenenkä? - -IRJA (katsoo häneen). Pitääkö minun lähteä? - -ORVO (yltyvällä intohimolla). Sinä et saa lähteä. - -IRJA. Oi, jospa vain tietäisin sen varmaan. - -ORVO. Minä kyllä noutaisin sinut takaisin. - -IRJA. Sinä! Ei, ei! Sitten vasta verta vuotaisi! Mieluummin syöksyn -järveen. - -ORVO (syleilee häntä). Minä rakennan sinulle oman kodin vuoren taakse. - -IRJA. Ei, Orvo. (Riistäytyy irti). Äitisi sanat --! - -ORVO. Mitä äidistä. Hän valehtelee. - -IRJA (itkee katkerasti). Ei, ei, hän ei valehtele. - -ORVO. Pelkäätkö äitiä? Minä kyllä suojelen sinua. - -IRJA. En, en! Minä en pelkää äitiäsi. Nyt pelkään sinua. - -ORVO. Irja, -- kumpaako sinä rakastat, Tuukkaako vai minua? - -IRJA. Orvo, miksi sinä kiusaat ja viettelet minua? (Elkka ja Tuukka -tulevat nopeasti samassa kuin Irja riistäytyy irti Orvon sylistä. Elkka -osoittaa Irjaa Tuukalle). - -ELKKA. Katsos! Valehtelenko minä? Hän on vieläkin Orvon sylissä. Varro -vähän aikaa, niin saat kyllä nähdä. - -TUUKKA (työntää äitinsä syrjään ja astuu esiin). Irja! Orvo! - -ELKKA. Älä koske Orvoon! Tuo luuska on hänet vietellyt. - -TUUKKA. Orvo! - -ELKKA (huutaa). Pakene, Orvo! - -TUUKKA. Pysy paikallasi! Minä tapan sinut! - -ORVO. Minä olen puolustanut Irjaa siitä saakka kuin hän tuli taloosi, -ja puolustan häntä vieläkin. - - (Veljekset tappelevat. Tuukka haavoittaa Orvoa kirveellään, - mutta joutuu heti tunnonvaivoihin. Tappelu taukoo). - -IRJA. Tuukka! Nyt olet Hiiden hallussa! - -TUUKKA. Äiti, äiti! Oletko valehdellut? (Heittää kirveen kädestään). - -ORVO (istuu kivelle, koettaen sulkea haavaansa. Hammasta purren). Irja, -sano vain, että sinä rakastat minua -- ja minä nousen ylös ja tapan -veljeni. (Orvo hyökkää Tuukan päälle). - -IRJA (asettuu väliin). Kirves pois! Meidät on Lempi liittänyt toisiimme -niin lujasti, ettei kukaan voi meitä eroittaa. Kuuletko, ei kukaan! -Tuukka, armahda veljeäsi! Suo hänelle anteeksi! - -ORVO. Sinuako siis tuo Karjalan tyttö rakastaa? - -ELKKA. Olisinko minä erehtynyt? - -VAINA (mielipuolen ja hurjan näköisenä nousee vuorelle ja viittaa -sauvallansa itää kohti). - -IRJA. Vaina! (Juoksee rummuttamaan). Vihollinen tulee. Sotaan, -hämäläiset! Tuukka, puolusta vaimoasi! Orvo, puolusta kotiamme! Sotaan, -hämäläiset! He eivät ole minun kansaani. - -ORVO. Sotaan, hämäläiset! Kultarengas jokaisesta Karjalan tytöstä, -jonka käsiinne saatte. (Rientää pois). - -TUUKKA. Irja, aja karja vuorille. (Elkalle). Kun palajan takaisin, niin -vaadin sinun suonistasi veljeni veren. (Menee). - - (Hämäläisiä juoksee näyttämön ylitse. Sotamelske lähenee). - -ELKKA. Minä tahdon katsella tappelua -- nähdä, kuinka uljaat poikani -raatelevat heimoni vihollisia! (Menee vuorelle. Joukko naisia tulee). - -(Hurjasti). Kas, kas! Tuolla he kiemuroivat kuin kaksi suhisevaa -käärmettä. Toinen sininen, toinen valkoinen. Ja minun väkevät poikani -loistavat siellä kuin pari säihkyvää silmää tuon valkean hirviön -päässä. - -Juo nyt verta, sinä valkoinen käärme! Revi heidät palasiksi! Heittele -renkaita vihollistesi ympärille! Rusenna heidät niin, että louhelaisten -veri paisuu kevättulvana seutujemme ylitse ja iäksi lannoittaa Hämeen -maan. - -Kirotut olkoot Louhelan miehet! Uljuutta, valkoinen käärme! Karkoita -heidät rantaan! Syökse heidät alas kallioilta! Hukuta heitä kuin -hiiret! Aallot kyllä kuljettavat haaskat Louhijärven rantamille! -Kirotut olkoot Louhelan naiset! Hämeen miehet polttavat kaskekseen -pyhät lehtonne, ja teidän täytyy muokata maata ja korjata viljaa -sortajainne aittoihin. Poikamme ottavat orjikseen teidän tyttärenne, ja -Hämeen nuoriso tanssii heimonne haudoilla. - -Kirottu olkoon koko Hiiden heimo! Tuoni avaa veräjänsä. Sen musta joki -kohisee ja pauhaa! Manalan koirat ulvovat! Niin! -- Kirottu ollos, -Karjalan kansa! - - (Sotamelske lähenee ja yltyy yhä hurjemmaksi). - -IRJA (hajalla hiuksin, juoksee epätoivoissaan edestakaisin. Vaipuu -vihdoin maahan, käsiään väännellen). Oi, kaikki tää veri vuotaa minun -tähteni! -- Haa, Usu! - -USU (tulee kallioiden välitse. Näkee Irjan. Syöksyy heti hänen -päällensä ja sitoo hänen kätensä ja jalkansa). Kas, siinähän se! -- Nyt -on kosto minun! - - (Aikoo viedä hänet pois. Samassa tulee Tuukka). - -TUUKKA. Usu! - - (Tulinen tappelu Irjasta). - -VAINA (vuorella). Katsokaa, kuinka Lapin Jumalat kostavat! Ha, ha, ha! - - Väliverho. - - -KUUDES KUVAELMA - - Metsä. Yö. - -VAINA. Naiset itkevät. Sudet ovat nähneet verta ja repivät nyt -toisiaan. Ha, ha, ha! Mitäpä se minua liikuttaa. He eivät ole minun -heimoani. - -USU (tulee kantaen Irjaa, joka on sidottu käsistä ja jaloista. -Karjalaiset kuljettavat naisia ja lapsia näyttämön ylitse. Huutoa, -itkua ja melua). - -Mitä lemmon leikkiä? Miksi laahaatte tänne akkoja ja sikiöitä? -Tappakaa, mitä ei kannata kotiin kuljettaa! Taikka laskekaa heidät -lietsuun! Kyllähän susiparvi haaskasta puhdasta tekee. (Heittää Irjan -maahan, istuu kivelle ja pyyhkii otsaansa). Utto! Nuo tytöt ovat minun -orjiani! Sido heidät kiinni johonkin mäntyyn. Mutta muista, että minä -kaivan maksasi maalle, jos he saavat jyrsiä paulansa poikki. - -Irja, missä on olutta? - -IRJA (vaikenee). - -USU. No! Etkö saa suutasi auki? Pitääkö minun vääntää sinulta -leukapielet longalleen? (Parvi karjalaisia tuo meluten oluttynnyrin -näyttämölle). Ahaa! Oikein, veikot! Antakaa tänne sangollinen ensi -janooni. - - (Eräs karjalainen laskee ja tuo hänelle olutta. Usu juo - yhtä päätä ja muuttuu sitä lempeämmäksi, mitä enemmän päihtyy). - -Kuulepas, Irja! Taltu nyt elämään mielin kielin, sillä sinä olet minun -vallassani! Hoi, miehet! Sytyttäkää kylä tuleen, niin saamme paistaa -Tuukkalan härkiä hääateriaksi. Talon saatte säästää morsiusvuoteekseni. -Ulvokaa, tytöt! Sillä nyt on Lauson Usu sotaretkellä Pähkän kirotulla -perukalla ja kostaa karvaasti jokaiselle, jossa vain henki on. Ulvokaa -ja uliskaa, Hämeen naiset! Huomenna ovat kurkkunne käheät kuin -ruokaansa rääkkyvien varisten. - -Lisää olutta! Lauso pitää nyt kestiä Pähkälässä. - - (Eräs karjalainen laahaa näyttämölle nuoren tytön). - -Kas Mettu! Mistä olet sen kaunoisen kalan kaapannut? Annas kun katson! --- Tyttö on liian kaunis sinulle. Hän on minun! - -METTU (suuttuen). Eipä kun minun! - -USU (hypähtää seisaalleen). Minun, sanon minä! - -METTU (raivostuen). Ja minä sanon, että hän on minun! - -USU (paiskaa kirveen Metun päätä kohti, mutta heittää harhaan). Ja -kenen hän nyt on? - -METTU (raivoissaan). Varo itseäsi, Usu! - -USU (istuu jälleen, nauraa hohottaen). Mitä suotta riidellään! Ha, ha, -ha! Pidä hänet sitten, koska en osannutkaan kalloosi. (Ojentaa hänelle -olutsangon). Oivaa olutta! Juo, Mettu, äläkä siinä mörköile! Tänä -iltana iloitaan ja juodaan hämäläisten hautajaisia. (Nostaa Irjan -polvelleen ja hyväilee häntä). Istu vain koreasti, sanon minä! Sillä -nyt olet minun vallassani. Niin, pikku pulmuseni, sinuun on aina -mieleni palanut ja nyt tahdon rakastella sinua Tuonen tuville saakka. -Kymmenen poikaa täytyy sinun synnyttää. Älä siinä suotta tempoile! -Kyllä paulat kestävät, eivät ne kortena katkeile. Niin, niin. Minä -tunnen tapasi, enkä laskekaan sinua vapaalle jalalle. Mutta huomenna, -sen lupaan ja vannon, olet sinä masea kuin uitettu kissanpoika. Mitä -teet tuolla puukolla? Anna se pois -- muuten voisit sillä vielä tuhoja -tehdä. (Ottaa puukon hänen vyöltään ja heittää sen kiviröykkiöön. Vaina -on istunut siellä kenenkään huomaamatta. Havaitsee puukon, ottaa sen -käteensä ja näyttää terävin katsein tarkastelevan Usua). Hoi, miehet! -Sytyttäkää nuotio ja tuokaa tänne olutta ja olkia! Kohta on ilo -ylimmillään, ja silloin Usu viettää häitänsä Irjan kanssa. (Aikoo -hyväillä häntä, mutta Irja puree Usua sormeen. Usu työntää hänet pois -luotaan). Kirottu ilveskissa! Sinulla on terävät hampaat. (Pudistelee -kättään). Kas tuossa! (Ojentaa hänelle sangon). Juo, tyttö! Sinä -miellytät minua! Kuulkaa, miehet! Metsäsiat eivät ole saaneet Karjalan -ketunpentua lannistetuksi. Ja sekös vasta Usua miellyttää! Niin, lempo -soi! (Juo). Juo, Irja! - -VAINA (on noussut kuullessaan mainittavan Irjan nimen). Irja -- Irja! - -USU. Hiisikö sinutkin on tänne laahannut? - -VAINA (pitelee päätään). Irja -- Irja -- Kuka onkaan Irja? - -USU (nauraa ja menee miesten joukkoon). - -IRJA (kääntyy Vainan puoleen). - -VAINA. Niin, Irja! Irjahan oli suden tytär. (Tulee Irjan luo ja pyyhkii -pois hiukset hänen otsaltaan). Tyttö, oletko nähnyt Irjaa? - -IRJA (hiljaa). Vaina, tapa minut! - -VAINA (työntää Irjan pois luotaan). Ei! Sinä olet vierasta heimoa! -(Lempeästi). Voi, kuinka sinä olet kalvas, niin kalvas! - -IRJA. Vaina! - -VAINA (kuuntelee). Vaina! - -IRJA. Vaina -- älä mene! - -VAINA. Minä olen kai nähnyt unta sinusta! Sinä näytät niin lempeältä. -(Synkästi). Kuule -- (Osoittaa Usua) -- tahtooko tuo tehdä sinulle -pahaa? - -IRJA. Oi, tahtoo. -- Vaina, pelasta minut! (Usu kääntyy toisaalle. -Vaina leikkaa poikki Irjan paulat ja antaa Irjalle puukon). - -USU. Hei, miehet! Nyt on ilo ylimmillään. Joudu nyt, Irja, häiden -viettoon sulhosi kanssa. (Hoipertelee Irjan luo). - -IRJA (hypähtää Usun luo ja iskee puukkonsa hänen rintaansa, häviten -heti yön pimeyteen). - - Väliverho. - - -SEITSEMÄS KUVAELMA. - -Tuukkalassa. Talo on rauniona. Ruumiita kasoittain tanterella. -Kuolleiden joukossa Tuukka, Orvo, Ennu y.m. Yö. - - (Äänettömyys). - -ELKKA (tulee, kulkee kuolleiden keskellä, kunnes löytää Orvon ja Tuukan -ruumiit. Istuu Tuukan jalkain juureen, huojuskellen edes takaisin ja -laulaen kuolinvirttä, Kirkas tulen kajastus valaisee silloin tällöin -näyttämöä). (Laulaa): - - Läntehen jo laski päivä, - Pähkän päivä, Tuukan tähti, - Pimeys Hämehen peitti, - Iki-yö pimitti ilman. - Hiiden heimo hirmulainen, - Verikoira karjalainen - Orjaksi Hämehen hääti, - Miehet miekkahan upotti, - Pilloi piiat, riistat ryösti, - Pirtit poltteli poroksi. - Oi Hämehen onnettuutta, - Hävitystä Tonnin heimon! - Voi, voi Tuukan turmiota, - Kaunokaiseni katoa! - Voi, voi vaivaista emoa, - Heimon murhe hartioilla. - Silmät itkuhun sulavi, - Suru syömen halkaisevi. - -IRJA (tulee, kulkee ruumiilta ruumiille. Seisahtuu hetkeksi Ennun, -sitten Orvon ruumiin luo, jää vihdoin, surusta vavisten, Tuukan -viereen, heittäytyen hänen ruumiinsa ylitse. Elkka kohottautuu -verkalleen, suoristautuu ja vetäytyy askeleen taapäin, katsellen Irjaa -säihkyvin silmin). - -ELKKA. Myöhään tulit sinä, Tuukan vaimo! - -IRJA (huomaa Elkan, huudahtaa). Sinäkö? -- He sitoivat minut -vangikseen. Nyt vasta pääsin irti --. - -ELKKA. Lähde takaisin! Olethan vielä nuori. Häme on hävitetty! -Riemuitse! Sinä olet vapaa. Ryöstäjäsi on kostettu! - -IRJA. Älä pilkkaa kurjaa! - -ELKKA. Mene matkoihisi! Mitä teetkään täällä? -- Sinä olet Karjalan -heimoa, ja minä vihaan sinua! - -IRJA. Anoppi! - -ELKKA. Minä olen Hämeen naarassusi. Sinä riistit minulta penikkani ja -tapoit ne. - -IRJA. Minäkö? - -ELKKA. Niin, sinä! - -IRJA (peittää käsin kasvonsa). Oi, minäkö? - -ELKKA. Miksi et repinyt silmiä päästäsi, kun poikani näki sinut? - -IRJA. Oi, mua kurjaa! Miksi äitini synnytti minut? - -ELKKA. Miksi et purrut huuliasi rikki, kun poikani suuteli sinua! - -IRJA (vääntelee käsiään). - - Parempi mun oisi ollut, - Parempi poloisen raukan - Syntymättä, kasvamatta - Näille päiville pahoille, - Ilmoille ilottomille. - -Oi tapahtuuko tää kaikki minun tähteni? - -ELKKA. Niin, juuri sinun! Miksi en minä kuristanut sinua silloin heti, -kun Tuukka toi sinut morsiamenaan meille? Ole kirottu sinä, kansani -turma! - -IRJA (pitelee sydänalaansa). Oi, auta! Älä kiroa minua! Muuten kuolee -Tuukan lapsi sydämeni alla. - -ELKKA (huudahtaa). Irja! Oletko raskaana Tuukalle? - -IRJA. Oi olen. - -ELKKA (juoksee hänen luokseen, tempaisee hänet raivokkaasti syliinsä). -Tule, lapseni, tule! Karjalaiset hakevat sinua. Paetkaamme vuorille! -Haa! Me kasvatamme sinun lapsestasi sukumme kostajan. Haa. Tuukalla on -poika! (Ottaa kovasti kiinni Irjan kädestä ja pudistaa sitä kajastusta -kohti). Niin, varo itseäsi, Louhen heimo! Tuukka elää vielä. Ja kerran -kostetaan Hämeen häväistys! Tule! - - (Korpit koikkuvat.) - -IRJA. Ei, ei. Haudatkaamme ruumiit. Korpit jo kokoontuvat. - -ELKKA. Rientäkäämme. Nyt ovat elossa olevat kalliimmat kuin kuolleet! - -IRJA (heittäytyy Tuukan ruumiin yli). Oi, en voi -- - -ELKKA (kuiskuttaen). Tule pois! Piiloudu! Karjalaiset lähestyvät. -(Vetää Irjan mukanaan kallion rotkoon.). - -ENSIMMÄINEN KARJALAINEN. Mitä tässä suotta laukkoo? Antaa tytön juosta -jolkutella. Ja johan nyt on jo pilkkoisen pimeäkin. Toista on istua -lekottaa nuotion ääressä ja juoda pähkäläisten oluvia. - -TOINEN KARJALAINEN. Äläs nyt! Hanka on rikas. Se joka sieppaa Irjan -käsiinsä, saa periä ukon. Usu, näet, korahti jo äsken viimeisillään. - -ENSIMMÄINEN KARJALAINEN. Silloin saat myös Pähkän penikan -vastuksiksesi, sillä kyllä kai tyttö jo raskaana on. - -TOINEN KARJALAINEN. Entäs sitte! Pianhan pojan hengiltä nutistaa. - -ENSIMMÄINEN KARJALAINEN. Niin, käyhän sekin laatuun. Mutta minä nyt -luistan kumminkin tieheni! (Häviää). - -TOINEN KARJALAINEN. Minäpä etsin tytön käsiini. Usu on kuollut, ja -minusta voi tulla Hangan talon isäntä, jos Irjan löydän. (Pois). - -IRJA (hiipii esiin). Elkka, paetkaamme täältä! - -ELKKA. Minä kannan sinua, kultakyyhkyseni. Sinussa elää Hämeen heimon -kosto! - -(Menevät nopeasti. Lunta sataa. Korppiparvi laskeutuu -taistelukentälle). - - Väliverho. - -Loppu - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TUUKKALAN TAPPELU*** - - -******* This file should be named 55520-8.txt or 55520-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/5/5/2/55520 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55520-8.zip b/old/55520-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d94cc73..0000000 --- a/old/55520-8.zip +++ /dev/null |