Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 3252 insertions, 0 deletions

diff --git a/56366-0.txt b/56366-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..bd69fba
--- /dev/null
+++ b/56366-0.txt
@@ -0,0 +1,3252 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56366 ***
+
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+VARASTETTU BASILLI JA MUITA TAPAUKSIA
+
+Kirj.
+
+H. G. Wells
+
+Englannista suomensi V. Hämeen-Anttila
+
+Joutoaikoina 2 ja 5.
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa,
+1907.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ Varastettu basilli.
+ Tuntemattoman kämmekän kukkiminen.
+ Avu'n tähtitornissa.
+ Eläintentäyttäjän ennätyksiä.
+ Kameelikurkikauppaa.
+ Aarre metsässä.
+ Voimakoneitten Herra.
+ Æpyornis-saari.
+ Timantintekijä.
+ Perhonen -- "Genus Novo."
+
+
+
+
+VARASTETTU BASILLI.
+
+
+"Tämä taasen", virkkoi bakteriologi, työntäen mikroskopin alle
+lasilevyn, "on kuuluisan kolerabasillin valmiste --: koleran
+tarttuma-ainetta."
+
+Kalpea mies tähysti mikroskopin putkeen. Hän ei nähtävästi ollut
+tottunut sellaiseen, ja painoi vapaata silmäänsä hervottomalla
+valkealla kädellään. "Näen kovin vähän", hän sanoi.
+
+"Kiertäkää tätä ruuvia", huomautti bakteriologi, "kenties ei näköpiste
+osu kohdalle. Silmät ovat niin erilaisia. Aivan pieni käännös vain
+puoleen tai toiseen."
+
+"Ahaa! nytpä näen", huudahti vieras. "Ei siinä sentään kovinkaan suuria
+nähtäviä ole. Pieniä vaaleanpunaisia juovia ja rihmoja. Ja kuitenkin
+nuo pikku hiukkaset, nuo pelkät atomit, voisivat lisääntyä
+lukemattomaksi paljoudeksi ja tuhota kaupungin! Ihmeellistä!"
+
+Hän nousi seisaalleen, päästi lasilevyn mikroskopista ja piti sitä
+kädessään valoa vasten. "Tuskin näkyviä", hän sanoi, tarkastellen
+valmistetta.
+
+Hän epäröitsi. "Ovatko nämä -- eläviä? Ovatko ne nyt vaarallisia?"
+
+"Nuo ovat värjättyjä ja kuolleita", selitti bakteriologi. "Soisinpa
+puolestani että voisimme tappaa ja värjätä jok'ainoan koko
+luomakunnasta."
+
+"Tuskin huolisittekaan", hymähti kalpea mies, "pitää moisia olentoja
+elävinä ympärillänne -- toimivassa tilassa?"
+
+"Päinvastoin, meidän täytyy", vastasi bakteriologi. "Tässä
+esimerkiksi." -- Hän astui lattian poikki ja otti sinetityn lasiputken.
+"Tässä on eloa. Oikeita tauti-itiöitä viljeltyinä." Hän tavotteli
+sanaa. "Pulloon säilytettyä koleraa, niin sanoakseni."
+
+Huomaamaton tyydytyksen ilme vilahti hetkeksi kalpean miehen kasvoilla.
+"Siinä on teillä kuolema hallussanne", hän sanoi, ahnaasti silmäillen
+pikku putkea. Bakteriologi tarkkasi vieraansa kasvonpiirteillä
+kuvastuvaa sairaalloista mielihyvää. Tämä mies, joka nyt ehtoopäivällä
+oli vanhan ystävän suosituskirjeellä päässyt hänen vieraakseen, herätti
+hänessä mielenkiintoa heidän luonteittensa vastakkaisuuden vuoksi.
+Vieraan suora musta tukka ja syvälle painuneet harmaat silmät,
+kuihtunut muoto ja hermostunut käytös, oikullinen, mutta kiihkeä
+harrastus olivat hauskana vaihteluna bakteriologin tieteellisen
+työkumppanin tyynistä tuumailuista. Oli kenties luonnollista antaa
+asialle mitä tehokkain sävy, kuulijan ilmeisesti ollessa hyvin herkkä
+sen kuolettavaa puolta mietiskelemään.
+
+Hän piteli putkea miettiväisenä. "Niin, tässä on rutto vangittuna.
+Säreppäs vain tällainen pikku putki vesijuomasäiliöön, sano näille
+pienille elämän hitusille, joita täytyy nähdäkseen värjätä ja
+voimakkaimmalla mikroskopilla tutkia, ja joita ei voi haistaa eikä
+maistaa -- sano niille: 'menkää, kasvakaa ja lisääntykää, ja täyttäkää
+säiliöt', niin kuolema -- salaperäinen, jäljille pääsemätön kuolema,
+pikainen ja kauhea, täynnä tuskaa ja nöyryytystä -- pääsisi valloilleen
+tässä kaupungissa ja etsiskelisi uhrejaan joka taholta. Se riistäisi
+missä miehen vaimoltaan, missä lapsen äidiltään, missä valtiomiehen
+toimistaan, ja missä ahertajan uurastuksestaan. Se seuraisi
+vesiviemäreitä, hiipisi katuja pitkin, valitsisi rangaistakseen talon
+sieltä toisen täältä, missä juomavettä ei keitetä, tunkeutuisi
+kivennäisvesitehtailijain kaivoihin, huuhtoutuisi kasviksiin ja kävisi
+lepotilaan jäissä. Se väijyisi vuoroaan hevosten vesikaukaloissa ja
+vaanisi varomattomia lapsia yleisissä juomapaikoissa. Se liukenisi
+maahan, odottamattomasti ilmestyäkseen tuhansiin kaivoihin ja
+lähteisiin. Päästä se vain vesisäiliöön, niin se hävittää kymmeneksen
+kaupunkia ennen kuin saadaan jälleen saarroksiin ja kiinni."
+
+Hän vaikeni äkkiä. Hänen oli sanottu olevan liiaksi altis
+kaunopuheisuuteen.
+
+"Mutta tässähän se on varmassa tallessa -- aivan varmassa."
+
+Kalpea mies nyökäytti päätään. Hänen silmänsä kiiluivat. Hän rykäisi.
+"Nuo anarkisti -- roistot", hän huomautti, "ovat narreja, sokeita
+narreja -- käyttävät pommeja, kun on tällaista saavutettavissa.
+Luulisin --"
+
+Ovelta kuului hiljainen koputus, pelkkä kynsien kepeä kosketus.
+Bakteriologi avasi. "Minuutti vain, kultaseni", kuiskasi hänen
+vaimonsa.
+
+Hänen palatessaan laboratorioon katsoi vieras kelloaan. "En huomannut
+että olen haaskannut teiltä kokonaisen tunnin", hän pahotteli.
+"Kahtatoista vailla neljä. Minun olisi pitänyt lähteä puoli neljältä.
+Mutta teidän näytteenne olivat ylen merkillisiä. Ei, en voi enää viipyä
+hetkeäkään. Minun on neljältä oltava muualla."
+
+Hän poistui moneen kertaan kiitellen, ja bakteriologi saattoi häntä
+ulko-ovelle, palaten sitte mietteissään pitkin käytävää
+laboratorioonsa. Hän aprikoitsi vieraansa kansallisuutta. Mies ei
+voinut olla teutonilaista rotua eikä tavallista romanilaistakaan.
+"Sairaalloinen ilmiö joka tapauksessa, pelkään", bakteriologi virkkoi
+itsekseen. "Miten kiihkeästi hän tuijottikaan noihin tarttuma-aineitten
+valmisteihin!" Hänet valtasi levoton ajatus. Hän kääntyi höyrykaapin
+viereiseen työpöytään päin ja vilkaisi sitte hyvin nopeasti
+kirjotuspöydälleen. Sitte hän kiireisesti tunnusteli taskujaan, sitte
+ryntäsi ovelle. "Ehkä laskin sen eteisen pöydälle", jupisi hän.
+
+"Minnie!" hän huusi käheästi eteisessä.
+"Niin, kultaseni", kuului ääni kaukaa.
+
+"Oliko minulla mitään kädessäni puhellessani äsken sinun kanssasi?"
+
+Hiljaisuus.
+
+"Ei mitään, ystäväni, sillä muistan --"
+
+"Kadotus ja kuolema!" kiljaisi bakteriologi, syöksähtäen päistikkaa
+ulko-ovelle ja alas portaita kadulle.
+
+Kuullessaan ovea paiskattavan, Minnie säikähtäen juoksi ikkunaan.
+Etäämpänä kadulla nousi hento mies ajuriin. Bakteriologi juoksi,
+hatutta ja tohveleissa, hurjasti viittoillen tätä ryhmää kohti. Toinen
+tohveli putosi, vaan hän ei pysähtynyt. "Hän on _sekaisin_!" voivotti
+Minnie; "se tuosta kamalasta tieteestä tuli", ja avaten ikkunan hän
+tahtoi huutaa miehelleen. Hintelä mies silmäisi äkkiä taakseen ja
+näytti saaneen saman käsityksen. Hän viittasi hätäisesti
+bakteriologiin, sanoi jotakin ajurille, vaunujen suojustin
+läiskäytettiin kiinni, ruoska viuhahti, hevosen kaviot tömisivät, ja
+tuotapikaa olivat vaunut, bakteriologin kiivaasti ajaessa takaa,
+kadonneet kulman taakse.
+
+Minnie kurkotteli ikkunassa hetkisen. Sitte hän veti päänsä jälleen
+sisälle. Hän oli ällistyksissään. "Onhan hän muulloinkin omituinen",
+hän tuumiskeli. "Mutta juosta pitkin Lontoota -- väkirikkaimpana aikana
+vielä -- sukkasillaan!" Onnellinen aatos juolahti hänen mieleensä. Hän
+sieppasi äkkiä hatun päähänsä, otti miehensä kengät, kiirehti eteiseen,
+korjasi vaatenauloista käsivarrelleen hänen hattunsa ja keveän
+päällystakkinsa, hyökkäsi portaille ja huusi ajurin, joka onneksi juuri
+vetelehti ohi. "Antakaa mennä ylös katua ja kääntäkää Havelock
+Crescentille, ja katsokaa löydämmekö herrasmiehen, joka juoksee
+samettitakissa ja paljain päin."
+
+"Samettitakissa, rouva, ja paljain päin. Kyllä." Ja ajuri sivalsi
+tyynesti ruoskalla, ikäänkuin ajaisi tuollaisella osotteella joka
+päivä.
+
+Muutamia minuutteja myöhemmin se pikku ryhmä ajureita ja
+tyhjäntoimittajia, joka kärkkyy Haverstock Hillin ajuriaseman
+ympärillä, joutui hämmästyksiin keltaisen kaakin huimasti kiidättämistä
+ajoneuvoista.
+
+He olivat ääneti sen mennessä ohi, ja sitte perään tähystellen --
+"Katos, siinä meni Harry Hicks. Mikähän sitä lennätti?" sanoi ukko
+Tootlesiksi nimitetty ruumiikas kansalainen.
+
+"Se käyttelee ruoskaansa melko lujasti, sen tekee", lisäsi hevosia
+vartioitseva poika.
+
+"Hei!" murahti vanha Tom Byles parka.
+
+"Täältä porhaltaa toinen riivaantunut. Riivaantunut vissisti."
+
+"Se on vanha George", selitti ukko Tootles, "ja riivatusti ajaa, kuten
+sanot. Nääs kun on pudota roskista! Onkohan tuo Harry Hicksin perässä?"
+
+Ajuriasema alkoi joutua kiihdyksiin. Yhteen ääneen: "Anna laputtaa,
+George!" "Siinäpä kilpailu!" "Kiinni saatte!" "Lyö lujemmin!"
+
+"On siinä menijätä, on!" ihaili vartijapoika.
+
+"No vie sun turkanen!" huudahti ukko Tootles. "Katos! _minäkin_ kai
+vielä joudun matkaan. Tuolta tulee vielä yksi lisää. Ovatko kaikki
+Hampsteadin ajurit tänä aamuna villissä!"
+
+"Se on tällä kertaa helmaväkeä", sanoi vartijapoika.
+
+"Naikkonen miehenpuolen perässä", kummaili ukko Tootles. "Tavallisesti
+on toisin päin."
+
+"Mitä sillä on kädessä?"
+
+"Näyttää silinterihatulta."
+
+"Tämäpä kelpo leikkiä! Panen veikkaan kolme yhtä vastaan vanhan Georgen
+puolesta", sanoi vartijapoika. "Seuraava!"
+
+Minnie kiiti ohi myrskyisten suosionosotusten tervehtimänä. Hän ei
+pitänyt siitä, mutta tunsi tekevänsä velvollisuutensa ja riensi
+edelleen alas Haverstock Hilliä ja Camden Town High Streetiä katse
+herkeämättä tähdättynä levottomasti huiskivaan vanhaan Georgeen, joka
+niin käsittämättömästi oli viemässä pois hänen haihattelevaa miestänsä.
+
+Etumaisissa vaunuissa kyyristeli muukalainen käsivarret tiukasti
+rinnalla ristissä ja lujasti puristaen kädessään pikku putkea, joka
+sisälsi niin suunnattomat tuhon mahdollisuudet. Hänen mielialansa oli
+omituista pelon ja riemun yhtymää. Etupäässä pelkäsi hän joutuvansa
+kiinni ennen kuin ehtisi toteuttaa tarkotuksensa, mutta sen takana
+vapisutti hämärämpi vaan valtaavampi pelko hänen aikeensa kauheuden
+vuoksi. Mutta riemu oli pelkoa paljoa voimakkaampi. Yksikään anarkisti
+ei ennen häntä ollut edes uumoillut tällaista hanketta. Ravachol,
+Vaillant, kaikki nuo etevät miehet, joiden mainetta hän oli kadehtinut,
+kutistuivat mitättömiin hänen rinnallaan. Hänen tarvitsi vaan päästä
+vesisäiliölle ja tyhjentää tämä pikku putki siihen. Miten loistavasti
+olikaan hän valmistanut suunnitelmansa, väärentänyt suosituskirjeen ja
+päässyt laboratorioon, ja miten loistavasti olikaan hän osannut käyttää
+tilaisuutta hyväkseen! Maailma kuulisi hänestä vihdoinkin. Kaikki jotka
+olivat häntä pilkanneet, syrjäyttäneet, pitäneet muita huonompana,
+katsoneet seuraan sopimattomaksi, ottaisivat hänet vihdoinkin lukuun.
+Kuolemaa, kuolemaa, kuolemaa! Ne olivat aina kohdelleet häntä
+mitättömänä miehenä. Koko maailma oli yksissä tuumin sortanut häntä.
+Hän opettaisi heille mitä miehen eristäminen merkitsee. Mikä tämä tuttu
+katu oli? Great Saint Andrews Street tietysti! Missä mitassa olikaan
+takaa-ajo? Hän kurkisti ulos vaunuista. Bakteriologi oli tuskin
+viidenkymmenen metrin päässä. Se oli paha. Hän joutuisi vielä kiinni ja
+pysähdytetyksi. Hän tapaili taskustaan rahaa ja löysi puoli
+sovereignia. Tämän hän työnsi kuomujen kattoluukusta miehen nenän alle.
+"Lisää", hän karjaisi, "jos vaan saamme vauhtia."
+
+Raha tempaistiin hänen kädestään. "Hyvin menee", vakuutti ajuri, ja
+ruoska sivelteli hevosen kiiltävää kylkeä. Vaunut heilahtivat ja
+puolittain seisaalleen jäänyt anarkisti painoi lasiputkea pitelevän
+kätensä vaunujen suojustinta vasten, tasapainossa pysyäkseen. Hän tunsi
+hauraan lasin särähtävän, ja taittunut puolikas helähti vaunujen
+pohjalle. Kiroten vaipui hän istuimelleen ja tuijotti synkeästi
+suojustimella herneileviin pisaroihin.
+
+Häntä värisytti.
+
+"No niin! Minä tietenkin olen ensimäinen. _Huh!_ Marttyyri minusta
+kumminkin tulee. Onhan se jotakin. Mutta se on kaikessa tapauksessa
+likainen kuolema. Koskeneekohan se niin kovasti kuin sanotaan."
+
+Äkkiä hänen päähänsä pälkähti aatos -- hän hapuili jalkojensa välistä.
+Putken katkenneessa päässä oli vielä pikku pisara, ja hän joi varmuuden
+vuoksi sen. Oli parempi tehdä varmaa työtä. Häneen ainakin vaikuttaisi.
+
+Sitte hän älysi olevan turhaa enää yrittää paeta bakteriologia.
+Wellington Streetillä hän käski ajurin pysähtyä ja astui ulos. Hän
+liukahti portailla ja tunsi päässään humisevan. Tämä koleramyrkky oli
+nopeasti vaikuttavaa ainetta. Hän viittasi ajurin olemattomiin, niin
+sanoen, ja seisoi kadun vierustalla käsivarret rinnalla ristissä
+odottaen bakteriologin saapumista. Lähenevän kuoleman tunne loi häneen
+jotakin arvokkuutta. Hän tervehti vainoojaansa uhkamielisellä naurulla.
+
+"_Vire l'Anarchie!_ Myöhästyitte, hyvä ystävä. Olen juonut sen. Kolera
+on liikkeellä!"
+
+Bakteriologi tähysteli häntä uteliaasti vaunuistaan; silmälasiensa
+läpitse. "Olette juonut sen! Anarkisti! Nyt ymmärrän." Hän oli sanoa
+vielä jotakin, vaan hillitsi itsensä. Hänen suupielissään väreili hymy.
+Hän avasi vaunujen suojustimen ikäänkuin astuakseen ulos, mutta silloin
+anarkisti viittasi hänelle juhlalliset jäähyväiset ja harppaili
+Waterloosillalle päin tahallaan töyttien tartutetulla ruumiillaan niin
+monia ihmisiä kuin mahdollista. Bakteriologi tarkasteli miestä niin
+jännittyneellä mielenkiinnolla että tuskin ilmaisi pienintäkään
+hämmästystä Minnien ilmestyessä käytävälle mukanaan hänen hattunsa,
+kenkänsä ja päällystakkinsa. "Teit hyvin kun toit kapineeni", hän
+sanoi, mutta jäi yhä mietteissään tähystelemään katoavaa anarkistia.
+
+"Sinun olisi paras mennä sisälle", hän sanoi, aina vain tuijotellen.
+Minnie oli nyt täysin vakuutettu siitä että hän oli päästään sekaisin,
+ja käski omalla vastuullaan ajurin ajaa heidät kotiin. "Kengätkö
+jalkaan? Kernaasti, kultaseni", hän sanoi vaunujen alkaessa kääntyä ja
+kätkiessä näkyvistä harppailevan mustan olennon, joka kuvastui pienenä
+etäällä. Sitte hänet äkkiä valtasi jokin hullunkurinen ajatus, ja hän
+nauroi. Sitte hän huomautti: "Toden teolla on asia kuitenkin varsin
+vakava."
+
+"Näetkös, tuo mies tuli minua tapaamaan, ja hän on anarkisti. Ei -- älä
+pyörry, tahi en voi kertoa juttuani. Ja minä tahdoin miestä
+hämmästyttää, tietämättä häntä anarkistiksi, ja otin esille valmisteen
+sitä uutta bakterilajia, josta sinulle kerroin, sitä joka vaivaa useita
+apinoita ja luullakseni on niissä tavattavien sinisten täplien aiheena;
+ja minä hupsu sanoin sen olevan aasialaista koleraa ja hän karkasi
+sillä myrkyttämään Lontoon vettä, ja olisikin tosiaan voinut saada
+kaupunkimme elämän sinistymään. Ja nyt hän on niellyt sen. Tietysti en
+voi sanoa mitä tapahtuu, mutta muistathan että se sai kissanpojan
+siniseksi, ja nuo kolme koiranpentua -- paikullisiksi, ja varpusen --
+vaalean siniseksi. Mutta harmittaa että saan taas panna aikaa ja rahaa
+uuteen valmisteeseen.
+
+"Takki ylleni näin kuumana päivänä! Miksi? Kun saattaisimme tavata mrs.
+Japperin. Kultaseni, mrs. Japper ei vilustuta. Miksi pitäisi minun
+pitää takkia kuumana päivänä mrs. -- No! _olkoon_."
+
+
+
+
+TUNTEMATTOMAN KÄMMEKÄN KUKKIMINEN.
+
+
+Kämmekkäin ostamisessa on aina jonkinlaista keinottelun viehätystä. Saa
+eteensä ruskean käpertyneen kudoskimpaleen, ja lopusta on luottaminen
+arvostelukykyynsä, tahi vasaramieheen [Lontoossa myydään harvinaisia
+kämmeköitä erityisissä huutokaupoissa], tahi onneensa, miten mieli
+tekee. Kasvi voi sairastella kuolemaansa tahi olla kuollut, tahi kauppa
+voi olla juuri kunnollinen, rahan täysi vastine, tahi kenties -- sillä
+sitä on tapahtunut tuon tuostakin -- kehittyy onnellisen ostajan
+riemastuneiden silmien edessä hitaasti päivä päivältä joku uusi
+muunnos, joku outo loisto, merkillinen huulen koverrus, tahi hienompi
+värivivahdus tahi odottamaton matkimis-ilmiö. Ylpeys, kauneus ja
+rahallinen hyöty kukoistavat yhdessä yhdellä hennolla varrella, ja
+vieläpä ehkä kuolemattomuuskin. Sillä luonnon uusi ihme saattaa olla
+uuden erikoisen nimen tarpeessa, ja mikä on siksi sopivampi kuin
+keksijänsä? "Johnsmithin!" [John Smith on mitättömimmäksi kulunut nimi
+Englannissa] Nimiä on ollut huonompia.
+
+Kenties oli jonkin sellaisen onnellisen löydön toive saanut Winter
+Wedderburnin niin ahkerasti käymään noissa huutokaupoissa -- se toive,
+ja ehkä myöskin se seikka ettei hänellä ollut maailmassa mitään muuta
+pienintäkään harrastusta herättävää tehtävänä. Hän oli arka,
+yksinäinen, tarmottomanlainen mies, varoissaan juuri sen verran ettei
+ollut välttämättömyyden kannustettavissa, eikä kylliksi rauhaton
+etsiäkseen vaateliaampia puuhia. Hän olisi saattanut kerätä
+postimerkkejä tahi vanhoja rahoja, tahi kääntää Horatiusta, tahi sitoa
+kirjoja, tahi hakea uusia diatomeja. Mutta hän sattui kämmekkäin
+viljelijäksi, ja oli laittanut pienoisen melko hyvin varustetun
+lämpimän kasvihuoneen.
+
+"Minusta tuntuu", hän arveli kahvipöydässään, "että minulle tänään
+tapahtuu jotakin." Hän puhui -- kuten liikkui ja ajatteli -- hitaasti.
+
+"Oi älkää _niin_ ajatelko!" vastasi hänen emännöitsijänsä -- joka
+samalla oli hänen etäinen serkkunsa. Sillä "jonkin tapahtuminen"
+merkitsi hänelle yhtä ainoata asiaa.
+
+"Ymmärrätte minua väärin. En tarkota mitään epämieluista... vaikka
+tuskin tiedän mitä tarkotan."
+
+"Tänään", hän jatkoi tovin kuluttua, "aijotaan Petersillä myydä isompi
+erä Andamaneilta ja Taka-Intiasta saatuja kasveja. Minä menen katsomaan
+mitä niillä on. Voin sattua tietämättäni ostamaan jotakin hyvää. Niin
+voi käydä."
+
+Hän ojensi kuppinsa toistamiseen täytettäväksi.
+
+"Ovatko ne niitä sen nuoren miehen keräämiä, josta minulle äskettäin
+kerroitte?" kysyi serkku kuppia täyttäessään.
+
+"Niitä", vastasi toinen miettiväisenä pureskellen paahdettua leipää,
+
+"Minulle ei milloinkaan tapahdu mitään", hän tovin kuluttua huomautti,
+alkaen ajatella ääneensä. "Mikähän siinä on? Muille sattuu
+kaikenmoista. Esimerkiksi Harveylle. Toissa viikollakin; maanantaina
+hän löysi kadulta kuusi pennyä, keskiviikkona oli hänen kaikilla
+kananpojillaan pyörätauti, perjantaina hänen serkkunsa tuli kotiin
+Australiasta, ja lauvantaina hän katkaisi nilkkansa. Siinä vilinää ja
+hyörinää! -- minuun verraten."
+
+"Minä taitaisin mieluummin olla ilman niin suurta hyörinää", arveli
+emännöitsijä. "Sellainen ei voi olla teille terveellistä."
+
+"Kaiketi se on vaivaloista. Silti... nähkääs, minulle ei milloinkaan
+tapahdu mitään. Pikku poikana minulle ei koskaan sattunut tapaturmia,
+Kasvaneempana en kertaakaan rakastunut. En ole mennyt naimisiin...
+Miltähän mahtanee tuntua kun ihmiselle tapahtuu jotakin, jotakin
+todella merkillistä.
+
+"Tuo kämmekkäin kerääjä oli kuollessaan vasta kolmenkymmenenkuuden
+vanha -- kahtakymmentä vuotta nuorempi minua. Ja hän oli nainut
+kahdesti ja kerran saanut avioeron; neljästi oli hänellä ollut
+malariakuume, ja kerran hän katkaisi reitensä. Hän tappoi malaijin
+kerran, ja kerran sai haavan myrkytetystä nuolesta. Ja lopuksi
+viidakkoiilit hänet tappoivat. Vaivaloista se kaikki tietenkin on
+ollut, mutta sen on täytynyt olla sangen mieltäkiinnittävää -- paitsi
+ehkä iilit."
+
+"Varmastikaan ei se ollut hänelle hyväksi", virkkoi emännöitsijä
+lujasti.
+
+"Kenties ei." Wedderburn katsoi kelloaan. "Kaksikymmentäkolme minuuttia
+yli kahdeksan. Minä lähden neljännestä vailla kahdentoista junassa,
+joten on kylliksi aikaa. Otan kai alpakkanuttuni -- se on kyllin lämmin
+-- ja harmaan huopahattuni ja ruskeat kenkäni. Mitenkähän --"
+
+Hän vilkaisi ikkunasta pilvettömälle taivaalle ja päiväpaisteiseen
+puutarhaan, ja sitte hermostuneesti serkkunsa kasvoihin.
+
+"Luullakseni on teidän parasta ottaa sateenvarjo, jos Lontooseen
+lähdette", tämä sanoi äänellä, jota ei käynyt vastustaminen. "Tämän ja
+aseman välillä voi paljon muuttua."
+
+Palatessaan hän oli lievän kiihtymyksen vallassa. Hän oli tehnyt
+ostoksen. Harvoin hän sai tehdyksi päätöksensä kyllin nopeasti,
+saadakseen ostetuksi, mutta tällä kertaa hän oli sen tehnyt.
+
+"Siinä on pari Vandaa", hän selitti, "yksi Dendrobium ja muutamia
+Palaeonophis-lajeja." Hän silmäili ostoksiaan hellästi, särpiessään
+lientänsä. Ne oli ladottu puhtaalle pöytäliinalle hänen eteensä, ja hän
+kertoili serkulleen kaikki mitä niistä tiesi, verkalleen lipuessaan
+läpi päivällisensä. Hänen tapanaan oli iltaisin emännöitsijän ja omaksi
+huvikseen kerrata kaikki Lontoossa käyntinsä.
+
+"Tiesin että tänään jotain tapahtuisi. Ja olen ostanut kaikki nämä.
+Jotkut niistä -- jotkut niistä -- olen varma siitä, tietkää, että
+jotkut niistä osottautuvat merkillisiksi. En tiedä mistä syystä, mutta
+tuntuu minusta ihan niin varmasti kuin joku olisi sen sanonut, että
+joistakuista koituu merkillisiä.
+
+"Tuosta" -- hän viittasi käpertyneeseen juurakkoon -- "ei oltu saatu
+selvää. Se saattaa olla Palaeonophis -- saattaa olla muu. Se saattaa
+olla uusi laji, vieläpä uusi sukukin. Ja se oli viimeinen mitä Batten
+parka keräsi."
+
+"Minä en pidä sen näöstä", huomautti emännöitsijä. "Se on niin ruman
+muotoinen."
+
+"Minusta sillä tuskin näyttää olevan mitään muotoa."
+
+"En pidä noista lenkuroista", tuumi emännöitsijä.
+
+"Se pistetään pois kasviruukkuun huomenna."
+
+"Se näyttää kuolemaa teeskentelevältä hämähäkiltä."
+
+Wedderhurn hymyili ja silmäili juurakkoa pää kallellaan. "Ei se tosin
+mikään kaunis kimpale ole. Mutta näitä kapineita ei koskaan saa
+arvostella kuivasta ulkomuodostaan. Siitä voi todella koitua varsin
+kaunis kämmekkä. Tuleepa minulla huomenna puuhaa! Minun täytyy
+tän'iltana juurta jaksain tutkia mitä näille on tehtävä, ja huomenna
+ryhdyn työhön.
+
+"Batten parka löydettiin kuolleena tai kuolemaisillaan
+mangrove-rämeestä -- en muista kumpaisena", Wedderhurn alkoi taas,
+"yksi juuri näitä kämmeköitä rusentuneena ruumiinsa alla. Hän oli
+joitakuita päiviä potenut jotakin sikäläistä kuumetautia ja pyörtynyt
+luultavasti. Nuo mangrove-rämeet ovat kovin epäterveellisiä. Sanotaan
+että viidakkoiilit olivat imeneet hänestä jok'ainoan veripisaran.
+Kukaties juuri tuo kasvi maksoi hänen henkensä."
+
+"En siitä silti sen parempaa ajattele."
+
+"Miehet työnsä tehkööt vaikk' itkee naiset niin", saneli Wedderhurn
+järkähtämättömän juhlallisesti.
+
+"Aatelkaas, kuolla kaukana kaiken hoidon puutteessa ilkeään rämeeseen!
+Potea kuumetta ilman muuta suuhun pantavaa kuin kloralia ja kininiä --
+ympärillä vain kamalia villejä! Sanotaan että Andaman-saarelaiset ovat
+mitä kurjimpia ilkiöitä -- eikä heistä ainakaan juuri hyviksi
+sairaanhoitajiksi liene, kun ovat tarpeellista harjaannusta vailla. Ja
+ainoastaan jotta ihmiset Englannissa saisivat kämmeköitä!"
+
+"Ei suinkaan se mukavaa ollut, mutta jotkut näkyvät olevan innoissaan
+semmoiseen", puheli Wedderhurn. "Joka tapauksessa olivat hänen
+puolelleen käyneet alkuasukkaat kyllin sivistyneitä pitääkseen huolen
+koko hänen keräelmästään kunnes hänen työtoverinsa, joka oli lintujen
+tutkija, palasi takaisin sisämaasta; vaikka he eivät osanneet
+määritellä kämmekän laatua ja olivat antaneet sen kuihtua. Ja se tekee
+nämä merkillisemmiksi."
+
+"Se tekee ne inhottaviksi. Minä pelkäisin että niissä vielä vaanii
+malaria. Ajatelkaahan toki, tuon kuvatuksen päällä on maannut kuolleen
+ruumis! Sitä en tullut ennemmin ajatelleeksi. Siinä! En voi enää
+haukata suupalaakaan."
+
+"Otan ne pois pöydältä jos tahdotte -- pistän ne ikkunalaudalle. Näen
+ne yhtä hyvin sieltä."
+
+Seuraavat päivät hän oli todella tavattoman uutterana höyryisessä pikku
+kasvihuoneessaan hommaillen kivihiilijauhetta, teak-puun palasia,
+sammalta ja kaikkia muita kämmekkäin viljelijän erityisyyksiä. Hän oli
+mielestään viettävinään ihmeen seikkarikkaita aikoja. Iltaisin hän
+puheli näistä uusista kämmeköistään ystävilleen, alituiseen hokien
+odottavansa jotakin harvinaista.
+
+Moniaita kappaleita Vandaa ja Dendrobium kuoli hänen hoteissaan, mutta
+tuntematon kämmekkä alkoi piankin ilmaista elon merkkejä. Hän oli
+riemuissaan ja vei emännöitsijänsä suoraa päätä sitä teosta oitis
+katsomaan, heti havaintonsa tehtyään.
+
+"Tuo on silmikko", hän selitti, "pian siitä puhkeaa monia lehtiä; nämä
+pikku rihmat tässä taasen ovat ilmajuuria."
+
+"Minusta ne näyttävät ikäänkuin pieniltä valkeilta sormilta
+kopeloimassa tietään tuosta ruskeasta aineesta", intti emännöitsijä.
+"En pidä niistä."
+
+"Miks'ette?"
+
+"Enpä tiedä. Ne ovat kuin sormia tapailemassa katsojaa. En mahda mitään
+mieliteoilleni ja vastenmielisyyksilleni."
+
+"En osaa varmasti sanoa, mutta _luullakseni_ ei millään tietämälläni
+kämmekällä ole aivan tuollaisia ilmajuuria. Se saattaa tietysti olla
+luulottelua. Näette että ne ovat päistään hieman litistyneitä."
+
+"En pidä mokomista", tokaisi emännöitsijä äkkiä värähtäen ja kääntyen
+pois. "Tietysti olen siinä typerä -- ja olen kovin pahoillani,
+varsinkin kun te olette niin kiintynyt tuohon. Mutta en voi olla
+ajattelematta sitä ruumista."
+
+"Vaan eihän sen tarvitse olla juuri tämä kasvi. Minä vain arvailin."
+
+Emännöitsijä kohautti olkapäitään. "En ainakaan pidä siitä", hän sanoi.
+
+Wedderburnia hiukan loukkasi serkkunsa vastenmielisyys kasvia kohtaan.
+Mutta se ei estänyt häntä haastelemasta tälle milloin halutti
+kämmeköistä yleensä ja tästä kämmekästä erittäin.
+
+"Kämmeköissä on monia kummallisuuksia", hän eräänäkin päivänä jutteli;
+"omituisia yllätyksen mahdollisuuksia. Darwin tutki niiden
+hedelmöittymistä ja osotti että tavallisen kämmekän kukan koko rakenne
+on muodostunut hyönteisiä varten, jotka kantavat siitepölyä kasvista
+kasviin. Kuitenkin näyttää olevan paljon tunnetuita kämmeköitä, joiden
+kukka ei mitenkään sovellu sellaiseen hedelmöittymiseen. Muutamat
+tikankontit esimerkiksi; ei tunneta mitään hyönteisiä jotka
+saattaisivat niitä hedelmöittää, eikä joidenkuiden siemeniä ole koskaan
+tavattu."
+
+"Mutta miten niistä syntyy uusia taimia?"
+
+"Lonkeroista ja mukuloista, monen moisista lisäkkeistä. Se on helppo
+selittää. Arvotuksena on mitä varten kukat ovat."
+
+"On hyvin mahdollista", hän lisäsi, "että _minun_ kämmekkäni on jokin
+merkillisyys siinä suhteessa. Jos niin käy, niin tutkin sitä. Olen
+useasti ajatellut tehdä tutkimuksia kuten Darwin teki. Mutta en ole
+tähän asti saanut aikaa, tahi on muuta estettä sattunut. Lehdet alkavat
+nyt kiertyä auki. Soisinpa että tulisitte niitä katsomaan!"
+
+Mutta toinen valitti kämmekkähuonetta niin kuumaksi että se tuotti
+päänkivistystä. Hän oli nähnyt kasvin vielä kerran, ja ilmajuuret,
+joista muutamat nyt olivat runsaasti jalan mittaiset, olivat
+onnettomuudeksi muistuttaneet häntä jotakin hapuilevista tuntosarvista;
+ja ne alkoivat vaivata häntä unissa, uskomattoman nopeasti kasvaen
+häntä hätyyttäessään. Sen vuoksi hän oli täydeksi tyytyväisyydekseen
+päättänyt olla kasvia enää näkemättä, ja Wedderburnin täytyi yksin
+ihailla sen lehtiä. Ne olivat tavallisen leveitä, tumman kiiltävän
+vihreitä, tyvipuolella tumman punaisia täpliä ja pilkkuja. Hän ei
+tiennyt mitään muita lehtiä ihan noiden kaltaisiksi. Kasvi oli asetettu
+matalalle rahille lähelle lämpömittaria, vieressä hana, josta tippui
+vettä kuumavesitorvelle, pitäen ilman höyryisenä. Ja hän vietti
+nyttemmin ehtoopäivänsä jokseenkin säännöllisesti pohtimassa tämän
+oudon kasvin lähestyvää kukkimista.
+
+Ja vihdoin tuo suuri tapaus sattui. Oitis pikku lasihuoneeseen
+saapuessaan hän tiesi tertun puhjenneen, vaikka suuri _Palaeonophis
+Lowii_ kätki sopen missä hänen uusi lemmikkinsä oli. Ilmassa oli uusi
+tuoksu, tavattoman voimakas ja suloinen, voittaen tiheään sullotussa
+höyryävässä pikku kasvihuoneessa kaiken muun.
+
+Tämän huomatessaan hän viipymättä riensi tuntemattoman kämmekän luo. Ja
+katso! riippuvilla vihreillä kukkavarsilla loisti nyt kolme suurta
+terttua, joista tämä huumaava tuoksu lähti. Hän pysähtyi niiden eteen
+ihastuksen hurmiossa.
+
+Kukat olivat valkeat, terälehdillä kullankeltaisia juovia;
+monikierteinen raskas huuli pistäysi pitkälle, ja siinä sekaantui
+kultaan ihmeellinen sinipunerva vivahdus. Hän havaitsi heti että suku
+oli uusi. Ja läkähdyttävä tuoksu! Miten kuuma oli huoneessa! Kukat
+vilisivät hänen silmissään.
+
+Hän tahtoi katsoa oliko lämpömäärä oikea. Hän astahti lämpömittaria
+kohti. Äkkiä kaikki kävi epävakaiseksi. Lattiatiilit tanssivat ylös
+alas. Sitte valkeat kukat, vihreät lehdet niiden takana, koko
+kasvihuone tuntuivat huiskahtavan sivulle päin ja sitte kaarena ylös
+ilmaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Puoli viideksi hänen serkkunsa valmisti teen, ainaisen poikeuksettoman
+tavan mukaan. Mutta Wedderburnia ei kuulunut teelle.
+
+"Hän on palvelemassa tuota kamalaa kämmekkää", mutisi emännöitsijä, ja
+odotti kymmenen minuuttia. "Hänen kellonsa on kai seisahtunut. Menen
+katsomaan."
+
+Hän lähti kasvihuoneelle, avasi oven ja huusi Wedderburnia. Ei tullut
+vastausta. Hän huomasi ilman kovin painostavaksi, ja tunsi voimakasta
+tuoksua. Sitte hän näki jotakin makaavan lattialla kuumavesitorvien
+välissä.
+
+Hän seisoi liikahtamatta ehkä minuutin.
+
+Wedderburn makasi seljällään tuntemattoman kämmekän vieressä.
+Tuntosarven näköiset ilmajuuret eivät enää heiluneet irrallaan, vaan
+olivat sulloutuneet yhteen kuin harmaaksi köysikimpuksi, kireälle
+pingottuneina ja kärjet tiukkaan kiinnitettyinä kaatuneen leukaan ja
+kaulaan ja käsiin.
+
+Emännöitsijä ei oivaltanut asian laitaa. Sitte hän näki miten yhden
+ahnaan tuntosarven alta kihoili pieni verijuova pitkin tajuttoman
+poskea.
+
+Tukahtuneesti huudahtaen hän juoksi tämän luo ja yritti rentoa häntä
+irti iilimäisistä imureista. Hän naksautti poikki kaksi lonkeroa, ja
+niiden neste tippuili punaisena.
+
+Sitte kukinnon huumaava tuoksu alkoi huimata päätä. Miten
+hellittämättömästi nuo olivatkaan juuttuneet kiinni! Hän tempoi
+sitkeitä säikeitä, ja Wedderburn ja valkea kukkasarja pyörivät yhtenä
+vilinänä hänen silmissään. Hän tunsi olevansa pyörtymäisillään, tiesi
+ettei niin saisi käydä. Hän jätti kaatuneen ja hoippuroitsi hätäisesti
+lähimmälle ovelle, missä tovin raitista ilmaa läähäteltyään sai
+loistavan aatteen. Hän sieppasi käsiinsä kukkaruukun ja paiskasi sillä
+rikki kasvihuoneen päätyikkunan. Sitte hän astui uudestaan sisään. Hän
+kiskoi nyt virkistynein voimin Wedderburnin liikkumatonta ruumista,
+tempaisten tuntemattoman kämmekän pirstouvine ruukkuineen lattialle.
+Julmalla sitkeydellä piteli se yhä uhriaan. Raivokkaasti laahasi hän
+sen ja ruumiin ulko-ilmaan.
+
+Sitte hän älysi katkoa imujuuret yksitellen, ja minuutin kuluttua hän
+oli vapauttanut ahdistetun ja veti tätä pois hirviön luota.
+
+Wedderburn oli lumivalkea ja kymmenkunnasta pyöreästä täplästä tihkui
+verta.
+
+Aputyömies saapui pitkin puutarhakäytävää lasin helinästä hämmästyneenä
+ja näki emännöitsijän verisin käsin laahaavan hervotonta ruumista.
+Mahdottomia aatoksia pälkähti ensi silmänräpäyksessä miehen mieleen.
+
+"Tuokaa vettä!" voihki emännöitsijä, ja äänen sointu hääti miehen
+kuvitelmat. Luonnottoman ripeästi palatessaan vesikannu kädessä hän
+tapasi emännöitsijän itkemässä kiihtymyksestä, Wedderburnin pää
+helmassaan ja hänen kasvoiltaan verta pyyhkien.
+
+"Mikä hätänä!" kysyi Wedderburn heikosti raottaen silmiään ja taas heti
+ne sulkien.
+
+"Menkää pyytämään Annieta tänne meille ja hakekaa sitte heti tohtori
+Haddon", määräili emännöitsijä aputyömiehelle, ja lisäsi nähdessään
+tämän epäröivän: "Kyllä sitte kerron teille kaikki takaisin tultuanne."
+
+Wedderburn avasi taas pian silmänsä, ja nähdessään asemansa arvotuksen
+potilaan mieltä kiusaavan emännöitsijä selitti: "Te pyörryitte
+kasvihuoneessa."
+
+"Entäs kämmekkä?"
+
+"Jättäkää se minun huolekseni", vastasi emännöitsijä.
+
+Wedderburn oli menettänyt jokseenkin paljon verta, vaan ei ollut
+muutoin kärsinyt suurempaa vauriota. Hänelle annettiin lihamehulla
+sekotettua konjakkia; sitte hänet kannettiin vuoteeseensa. Emännöitsijä
+kertoi uskomattoman juttunsa katkelmina tohtori Haddonille. "Tulkaa
+kämmekkähuoneeseen katsomaan", hän sanoi.
+
+Kylmä ulko-ilma puhalteli avoimesta ovesta sisälle, ja pyörryttävä
+tuoksu oli miltei hävinnyt. Useimmat revityt ilmajuuret lojuivat jo
+näivettyneinä lattian tummien tahrojen keskellä. Kukkavarsi oli kasvin
+kaatuessa taittunut ja kukat alkoivat nuokkua ja terälehtien reunat
+käydä ruskeiksi. Tohtori kumartui sitä kohti, näki sitte yhden
+ilmajuuren vielä heikosti liikkuvan ja epäröitsi.
+
+Seuraavana aamuna oli tuntematon kämmekkä vielä siellä, nyt mustana ja
+mätänemistilassa. Ovi läiski tuon tuostakin aamutuulahduksessa, ja
+Wedderburnin koko kämmekkävarasto letkotti surkastuneena. Mutta
+Wedderburn itse pakisi hilpeänä makuuhuoneessaan harvinaisen
+seikkailunsa innossa.
+
+
+
+
+AVU'N TÄHTITORNISSA.
+
+
+Avu'n tähtitorni Borneon saarella on rakennettu vuoren nyppylälle.
+Pohjoispuolella kohoaa vanha tulivuoren kraateri, öisin mustana,
+häämöttäen taivaan mittaamatonta sineä vasten. Pienikupuisesta
+pyörörakennuksesta syöksyvät rinteet jyrkkinä alas troopillisen metsän
+mustiin kätköihin. Pikku talo, jossa havaintojen tekijä apulaisen
+kanssa asuu, on noin viidenkymmenen metrin päässä tähtitornista, ja sen
+takana ovat alku-asukaspalvelijain mökit.
+
+Thaddy, havaintojen tekijä, makasi lievässä kuumeessa. Hänen
+apulaisensa Woodhouse pysähtyi hetkeksi äänettömänä tarkastelemaan
+troopillista yötä yksinäisen vartionsa edellä. Yö oli sangen hiljainen,
+silloin tällöin kuului ääniä ja naurua alkuasukasmökeistä, tahi jonkun
+oudon eläimen huuto metsän pimentolasta. Yöhyönteisiä ilmestyi
+aavemaisesti pimeästä liehumaan valon ympärille. Hän ajatteli kenties
+mitä kaikkia löytöjä allaan ammottava musta tiheikkö vielä kätki; sillä
+luonnontutkijalle ovat Borneon tutkimattomat metsät vielä ihmemaa
+täynnä outoja kysymyksiä ja puolittain uumoiltuja löytöjä. Woodhousella
+oli pieni lyhty kädessään, ja sen keltainen hohde oli eloisana
+vastakohtana laventelisinisen ja mustan vivahtelujen loppumattomalle
+sarjalle, jossa maisema kuvasti. Hänen kätensä ja kasvonsa olivat
+sivellyt voiteella moskiitojen hyökkäyksiä vastaan.
+
+Niin yleisesti kuin taivaan valokuvaamista nykyään harjotetaankin,
+vaatii aivan tilapäisessä rakennuksessa tehty työ, jossa kaukoputken
+apuna on ainoastaan mitä alkeellisimpia kojeita käytettävissä, hyvin
+paljoa liikkumatonta vartioimista ahtaaseen sullotussa tilassa. Hän
+huokasi ajatellessaan edessään olevaa uuvuttavaa valvontaa, venytteli
+jäseniään ja astui lopulta tähtitorniin.
+
+Lukija kai tuntee tavallisen tähtitieteellisen näkötornin rakenteen.
+Rakennus on ylimalkaan lieriömäinen muodoltaan, ja sen kevyttä
+puolipallomaista kattoa voidaan kääntää ympäri sisältäpäin. Keskustassa
+kannattaa kivinen pilari kaukoputkea, ja maan kiertoliikettä
+vastaamassa on kellolaite, jonka avulla voidaan kerran löydettyä tähteä
+keskeytymättömästi pitää silmällä. Tätäpaitsi on tukikohdalla liuta
+pyöriä ja ruuveja, joilla tähtitieteilijä kohdittelee putken asentoa.
+Liikkuvassa katossa on tietysti kaukoputken aukkoon mukautuva rako.
+Havaintojen tekijä istuu tai makaa viettävällä puisella laitteella,
+jonka saa työnnetyksi pyörillä mihin tahansa kaukoputken asento vaatii.
+Tähtitornissa on pidettävä mahdollisimman pimeätä, jotta tarkattavien
+tähtien valo loistaisi kirkkaimmin.
+
+Lyhdyn liekki lepatti Woodhousen astuessa ympyriäiseen soppeloonsa, ja
+pimeä pakeni mustiin varjoihin ison koneen taakse, mistä se taas pian
+valon hiipuessa tuntui hiipivän takaisin kaikkialle. Rako oli
+pohjatonta kuulakkaa sineä, missä kuusi tähteä tuikki troopillisella
+säihkyllä, ja niiden säteet soluivat kalpeana hohteena lieriön mustalle
+pinnalle. Woodhouse siirsi kattoa ja kaukoputken ääreen astuen käänsi
+pyörää ja toista, kunnes iso lieriö verkkaan kiertyi uuteen asentoon.
+Sitte hän tähysti löytäjästä, pienestä rinnakkaiskaukoputkesta, kohensi
+kattoa vielä hiukan, teki muutamia viimeisiä sovitteluja ja pani
+kellokoneiston käyntiin. Hän riisui takkinsa, sillä yö oli kovin
+helteinen, ja työnsi kohdalleen epämukavan istuimen, johon oli
+seuraaviksi neljäksi tunniksi tuomittu. Sitte hän huoahtaen mukaantui
+avaruuden ihmeitä tarkkailemaan.
+
+Tähtitornissa ei nyt kuulunut hivaustakaan, ja lyhdyn liekki himmeni
+yhtämittaa. Ulkoa tunkeusi toisinaan jonkun eläimen säikähdystä tahi
+tuskaa ilmaiseva parahdus tahi kumppaniaan kutsuva huuto, lomassa
+malaiji- ja dajakkipalvelijain ääniä. Tuokion kuluttua miehistä yksi
+alotti omituisen veisaavan laulun, johon toiset ajoittain yhtyivät.
+Tämän jälkeen he näyttivät käyneen levolle, sillä siltä suunnalta ei
+kuulunut sen enempää, ja kuiskiva hiljaisuus kävi yhä inhemmaksi.
+
+Kellokoneisto raksutti säännöllisesti. Moskiiton kimeä ininä tutkiskeli
+paikkaa ja kiihtyi Woodhousen voiteesta yhä kimeämmäksi. Lyhty sammui
+ja tähtitorni jäi mustaksi.
+
+Woodhouse muutti sittemmin asentoaan, kun kaukoputken vitkallinen
+liikunto oli liiaksi supistanut hänen mukavuuttaan.
+
+Hän oli tarkkaamassa muuatta pientä Linnunradan tähtisikermää, josta
+hänen esimiehensä oli yhdessä ollut näkevinään merkillistä
+värivaihtelua. Se ei kuulunut laitoksen vakinaiseen työhön ja siitä
+syystä kenties Woodhouse oli hartaasti kiintynyt tehtäväänsä. Hän oli
+unohtanut kaiken maallisen, koko huomio keskitettynä kaukoputken
+näköpiirin suureen siniseen kehään -- kehään, johon näytti olevan
+siroteltuna lukematon paljous tähtiä, mustaa taustaansa vasten valoa
+säteileviä. Tähystellessään hän ikäänkuin tunsi itsekin käyvänsä
+ruumiittomaksi, kuin olisi hänkin leijumassa avaruuden eetterissä.
+Äärettömän kaukana häämötti tähystettävä punainen täplä.
+
+Äkkiä tähdet katosivat. Pimeä sävähdys -- nyt ne näkyivät jälleen.
+
+"Omituista",, jupisi Woodhouse. "Lintu varmaankin."
+
+Sama toistui ja heti jälkeenpäin tärisi iso lieriö kuin kolhaistuna.
+Sitte kajahutteli tähtitornin kupua jymisevät iskut. Tähdet näyttivät
+heilahtavan syrjään, kun kaukoputki -- jota ei oltu kiinnitetty
+tapeillaan -- liukui ympäri ja pois katon raosta.
+
+"Hitto olkoon!" huudahti Woodhouse. "Mitä tämä?"
+
+Jokin suhdaton musta ikäänkuin siivellä läpsäyttelevä olento näytti
+rimpuilevan kattoaukossa. Seuraavassa hetkessä oli rako taas avoin, ja
+Linnunradan pilkotteleva usma hohti lämpimänä ja kirkkaana.
+
+Katon sisäpuoli oli pikimusta, ja ainoastaan raappiva ääni oli merkkinä
+tuntemattomasta tunkeilijasta.
+
+Woodhouse oli kömpinyt jaloilleen. Tapauksen äkillisyys pani hänet
+vapisemaan rajusti ja hikoilemaan. Oliko olento, mikä olikaan,
+sisäpuolella vai ulkona? Se oli iso, olipa mitä tahansa muuta. Jotakin
+syöksähti kattoaukeaman poikitse, ja kaukoputki horjui. Hän säpsähti
+rajusti ja nosti käsivartensa ylös. Se siis oli tähtitornissa, hänen
+seuranaan. Nähtävästi se piteli kiinni katosta. Mikä lempo se oli?
+Saattoiko se nähdä hänet?
+
+Hän seisoi ehkä minuutin tyhmistyneenä. Tuntematon peto kynsi kuvun
+lakea, ja sitte sipaisi jokin hänen kasvojaan ja hän näki tähtivalon
+hetkellisen kajastuksen öljyttyä nahkaa muistuttavalla iholla. Hänen
+vesipullonsa singahti pikku pöydältä pirstaleiksi.
+
+Jonkun tuntemattoman lintu-olennon liihottelu muutaman metrin päässä
+kasvoistaan pimeässä herätti Woodhousessa sanomattoman epämieluisen
+tunteen. Maltettuaan mielensä hän päätteli sen joksikin yölinnuksi tahi
+isoksi yököksi. Kaiken uhalla hän tahtoi katsoa mikä se oli, ja
+siepaten tulitikun taskustaan hän raapaisi sitä istuimeensa. Välähti
+fosforisavuinen valojuova, tulitikku leimahti silmänräpäykseksi ja hän
+näki jättiläismoisen siiven pyyhältävän päin, vilahduksen harmaan
+ruskeaa karvaa, ja sai sitte iskun kasvoihinsa, tulitikkunsa menettäen.
+Isku oli tähdätty ohimoon ja terävä kynsi repäisi haavan leukaan asti.
+Hän hoippuroitsi ja kaatui, ja kuuli sammuneen lyhdyn sirujen
+helähtävän. Toinen isku seurasi hänen kaatuessaan. Hän oli puolittain
+pökerryksissään, hän tunsi lämpimän verensä virtaavan kasvoilleen.
+Vaistomaisesti tajusi hän tavotellun silmiään ja käännähtäen vatsalleen
+niitä suojellakseen yritti ryömiä kaukoputken turviin.
+
+Hän sai taas iskun selkäänsä ja kuuli ihokkaansa ratkeavan; sitte
+ahdistaja tölmäsi lakeen. Hän työntyi niin pitkälle kuin pääsi puisen
+istuimen ja kaukoputken näkölasin rakoon, ja kääntyi niin että
+etupäässä jalat jäivät alttiiksi. Näillä hän ainakin saattoi potkia.
+Hän oli yhä ymmällä. Outo peto takoi pimeässä ja tarrasi kaukoputkeen,
+saaden sen tutisemaan ja koneiston ratisemaan. Kerran se lätki hänen
+lähellään, hän antoi hurjan potkauksen ja tapasi pehmeätä ruumista. Hän
+oli nyt hirveästi säikähdyksissään. Sen täytyi olla iso olento
+voidakseen noin huojutella kaukoputkea. Hetkisen kuvastui tähtivaloa
+vasten mustana pään hahmo, suipot pystykorvat ja harja niiden välissä.
+Se näytti hänestä yhtä isolta kuin kahlekoiran. Sitte hän äityi
+karjumaan apua niin äänekkäästi kuin kurkustaan sai.
+
+Tällä hän yllytti olennon taas kimppuunsa. Hänen kätensä koski johonkin
+vieressään lattialla. Hän potkaisi, ja samassa tarttui terävä
+hammasrivi häntä nilkkaan. Hän kiljaisi taas ja yritti toisella
+jalallaan potkien vapauttaa toista. Sitte hän tapasi särkyneen
+vesipullon kädellään ja siepaten sen ponnistautui istualleen, hamuili
+pimeässä jalkaansa kohti ja sai kiinni samettisesta korvasta, joka oli
+kuin ison kissan. Hän oli tarttunut vesipulloa kaulasta ja mäjäytti
+sillä outoa elukkaa päähän. Hän uudisti iskun ja sitte sohi ja seuhtoi
+sen säröisellä päällä pimeässä missä päin päätteli pedon kasvojen
+olevan.
+
+Pienet hampaat hellittivät, ja Woodhouse kiskaisi heti jalkansa
+vapaaksi ja potkaisi voimakkaasti. Hän tunsi karvan ja luun kuvottavaa
+hyllymistä saappaansa tiessä. Hänen käsivarttaan vihlaisi pureva
+repäisy ja hän läimäytti sen yli kasvoihin, kuten arveli, ja tapasi
+kosteata villaa.
+
+Seurasi pysähdys; sitte kuului kynsien rapsetta ja raskaan ruumiin
+laahautuniista pois päin yli lattian. Nyt vallitsi hiljaisuus, jota
+keskeytti ainoastaan hänen oma nyyhkyttävä hengityksensä ja
+nuolemiselta kuuluva lipotus. Kaikki oli mustaa paitsi tuikehtivan
+tähtitorniin kirjailema kattoaukeaman sininen suunnikas, jota vastaan
+kaukoputken huippu nyt näkyi varjokuvana. Hän odotti mielestään
+rajattoman ajan.
+
+Oliko peto palaamassa? Hän tunnusteli housuntaskustaan tulitikkuja ja
+huomasi yhden jääneen. Hän yritti raapaista tätä, mutta lattia oli
+märkä, tikku sihahti ja sammui. Hän kirosi. Hän ei voinut nähdä missä
+ovi oli, jouduttuaan säihkinässä kokonaan suunniltaan. Tulitikun
+kihahdus oli säpsäyttänyt pedon taas liikkeelle. "Rynnäkköön!" hoilasi
+Woodhouse äkillisessä hilpeyden purkauksessa, mutta hyökkäystä ei enää
+kuulunut. Se oli kai saanut vammoja särkyneestä pullosta.
+
+Hän tunsi säjöilevää kipua nilkassaan. Luultavasti siitä vuosi verta.
+Hän arvaili tokko se pystyäsi kannattamaan, jos yrittäisi nousta
+seisomaan. Ulkona oli hyvin hiljaista. Ei kuulunut mitään liikettä. Nuo
+uniset tomppelit eivät olleet kuulleet siipien läikinää eivätkä hänen
+huutojaan. Oli turha tuhlata voimiaan huutamiseen. Hirviö sätkytti
+siipiään ja sai hänet kavahtamaan puolustusasentoon. Hän satutti
+kyynäspäänsä istuimeen ja tämä rämähti kumoon. Hän kirosi tätä, ja
+kirosi sitte pimeyttä.
+
+Äkkiä näytti soikea tähtivalon pälvi keijuvan edes takaisin. Oliko hän
+pyörtymässä? Pyörtyä ei saisi millään muotoa. Hän puristi kätensä
+nyrkkiin ja puri hampaansa yhteen pysyäkseen tajullaan. Mihin oli ovi
+joutunut? Hän arveli voivansa saada suunnista selvän kattoaukeamassa
+näkyvien tähtien kautta. Kohdalla oleva sikermä oli Jousimiehessä ja
+kaakossa; ovi oli pohjoisessa -- vai oliko se luoteisessa? Hän koetti
+ajatella. Jos saisi oven auki, niin pääsisi kenties peräytymään. Peto
+saattoi olla haavottunut. "Kuuleppas!" hän ärähti, "jos sinä et käy
+päälle, niin minä hyökkään."
+
+Sitte alkoi olento kiivetä ylös tähtitornin seinää, ja hän näki sen
+mustan hahmon vähitellen peittävän kattoaukeaman. Peräytyikö se? Hän
+unohti oven ja katseli miten kupu naristen liikkui. Jollakin tavoin oli
+hän nyt käynyt rohkeammaksi ja rauhallisemmaksi. Hän tunsi omituista
+riudutusta. Selväpiirteinen valopälvi, jonka poikki musta muoto
+liikehti, näytti pienenemistään pienenevän. Tuo oli kummallista. Häntä
+alkoi kovasti janottaa, eikä hän kuitenkaan tuntenut halua hankkia
+juotavaa. Hän oli lipuvinaan alas pitkää suppiloa.
+
+Hän tunsi kirvelevää poltetta kurkussaan ja huomasi sitte että oli ilmi
+päivä ja että dajakkipalvelija omituisin ilmein silmäili häntä, Sitte
+näkyi Thaddyn kasvojen yläosa ylösalaisin. Lystikäs mies tuo Thaddy,
+kun kävelee noin päin! Pian hän älysi aseman paremmin ja huomasi päänsä
+olevan Thaddyn polvella, tämän antaessa hänelle konjakkia. Ja sitte hän
+näki kaukoputken näkölasin punaisten tahrojen ryvettämänä. Hän alkoi
+muistaa.
+
+"Oletpa tehnyt kaunista siivoa täällä tähtitornissa", virkkoi Thaddy.
+Dajakkipoika vatkasi munaa konjakkiin. Woodhouse nautti annoksen ja
+nousi istualleen. Hän tunsi vihlovan kivun säjäyksen. Hänen nilkkansa
+oli sidottu, samoin käsivartensa ja toinen puoli kasvojaan. Punaisiksi
+tahrautuneita lasin sirpaleita oli lattialla, istuin oli kumossa ja
+vastakkaisen seinän vierellä näkyi tumma lammikko. Ovi oli auki, ja hän
+näki vuoren harmaan huipun sinisen taivaan kirkasta taustaa vasten.
+
+"Hyi!" puhkui Woodhouse. "Kuka täällä on tappanut vasikoita? Viekää
+minut pois."
+
+Sitte hän muisti hirviön ja tappelunsa.
+
+"Mikä _oli_ se?" hän sanoi Thaddylle. "Kummitus, jonka kanssa
+taistelin?"
+
+"Itse sen paremmin tiedät", vastasi toinen. "Mutta älähän toki nyt
+sillä mieltäsi rasita. Ota vielä kulaus."
+
+Thaddy oli sentään hyvinkin utelias, ja oli kovaa taistelua
+velvollisuuden ja halun välillä pysytellä Woodhouse hiljaisena, kunnes
+hänet saatiin koreasti vuoteeseensa nukkumaan runsaan lihamehuannoksen
+jälkeen minkä Thaddy oli otolliseksi katsonut. Myöhemmällä he
+haastelivat seikkailusta.
+
+"Se oli", selitteli Woodhouse, "enemmän ison yökön kuin minkään muun
+kaltainen. Sillä oli lyhyet suippokorvat, pehmeä turkki ja nahkamaiset
+siivet. Hampaat olivat pienet, mutta hiton terävät, eivätkä leuat
+voineet olla järin lujat tai muutoin olisi se purrut läpi nilkan."
+
+"Melkein onkin", ilmotti Thaddy.
+
+"Se tuntui sätkivän kynsillään jokseenkin vapaasti. Siinä jokseenkin
+kaikki mitä pedosta tiedän. Keskustelumme oli niin sanoakseni likeinen,
+vaan ei kuitenkaan tutunomainen."
+
+"Dajakit höpisivät isosta kolugosta, klang-utangista -- mikä se sitten
+lieneekään. Se ei usein ahdista ihmistä, mutta sinä varmaankin sait sen
+rauhattomaksi. Ne sanovat että löytyy iso kolugo ja pieni kolugo ja
+vielä jokin muu koluajalta kuuluva. Ne kaikki lentävät öisin. Itse
+tiedän täällä löytyvän lentäviä kettuja ja siivekkäitä maki-apinoita,
+mutta ne eivät ole mitään kovin isoja elukoita."
+
+"On enemmän asioita taivaassa ja maassa", sanoi Woodhouse -- ja Thaddy
+huokasi tällaisessa kohdassa valittua sitaattia [Hamletin tunnettu
+huomautus Horatiolle] -- "ja eritoten Borneon metsissä, kuin
+viisaustieteissämme uneksitaankaan. Ylipäätään, jos Borneon eläinkunta
+syytää vielä lisää uutuuksia niskaani, niin soisin sen mieluummin
+tapahtuvan muulloin kuin ollessani työssä tähtitornissa yöllä ja
+yksinäni."
+
+
+
+
+ELÄINTENTÄYTTÄJÄN ENNÄTYKSIÄ.
+
+
+Tässä on muutamia eläintentäyttämistaidon salaisuuksia, Ne kertoi
+eläintentäyttäjä minulle pöyhistelevällä päällä ollessaan. Hän kertoi
+ne minulle ensimäisen ja neljännen whiskylasin välillä, jolloin mies ei
+enää ole varovainen eikä vielä päissään. Me istuimme hänen kopissaan
+kahden; hänen kirjastonsa se oli, vieras- ja ruokahuoneensa, säleverhon
+erottama, mitä näköön tuli, siitä meluisesta sopesta, missä hän
+ammattiaan harjotti.
+
+Hän istui päällystetyssä tuolissa, ja milloin ei syydellyt
+vastahakoisia kivihiilen muruja tulipesään niillä, piti jalkansa --
+joissa hänellä oli sandaalien tapaan kankaisen tohveliparin pyhät
+jäännökset -- poissa tieltä tulisijan reunuksella lasisilmäin seassa.
+Ja hänen housunsa, sivumennen sanoen -- vaikk'ei niillä ole mitään
+tekemistä hänen ennätystensä kanssa -- olivat mitä kamalinta keltaista
+ristiraitaista villakangasta, jollaisia siihen aikaan tehtiin kun
+isämme käyttivät poskipartaa ja vannehameet vallitsivat maassa. Tukka
+oli musta, kasvot rusottavat ja silmät tulisen ruskeat, ja takki oli
+etupäässä rasvaa samettisella pohjalla. Piipussa oli sulotarten
+koristama porsliinipesä, ja silmälasit keikkuivat aina viistossa, vasen
+silmä tuikeasti tähystämässä paljaaltaan, pienenä ja läpitunkevana;
+oikea lasin läpi hämärästi kuvastumassa suurentuneena ja lauhkeana.
+Tähän tapaan hänen haastelunsa kävi: "Ei ole ollut koskaan ketään joka
+voi täyttää niin kuin minä, Bellows, ei koskaan. Olen täyttänyt
+elefantteja ja olen täyttänyt hyönteisiä, ja ne ovat näyttäneet vain
+eloisammilta ja paremmilta siitä. Ja olen täyttänyt ihmisiä --
+etupäässä lintujen tutkimista harrastaneita. Mutta kerran olen
+täyttänyt neekerin.
+
+"Ei, sitä vastaan ei ole lakia. Minä laitoin kaikki sormet oikoisiksi
+ja käytin häntä hattutelineenä, mutta tuo Homersby hupsu teki hänen
+kanssaan kerran myöhään yöllä riidan ja tärveli hänet. Se tapahtui
+ennen sinun tänne muuttoasi. On vaikea saada nahkoja, muutoin tekisin
+toisen.
+
+"Vastenmielistä? Ei minusta. Pikemmin on eläintentäyttämistaito
+kelvollinen kolmas keino hautauksen ja ruumiinpolton lisäksi. Voisi
+pitää kaikki rakkaat omaisensa luonansa. Tuollainen pitkin taloa
+aseteltu korutavara olisi yhtä hyvää kuin melkein mikä seura tahansa ja
+paljoa vähemmän kuluttavaa. Niihin voisi sovittaa kellolaitteen
+kaikenmoisia tehtäviä varten.
+
+"Tietysti ne olisivat öljyttävät, mutta ei niiden tarvitsisi kiiltää
+enempää kuin monet ihmiset luonnostaan. Vanhan Manningtreen kalju
+pää... Ainakin voisi niille keskeytyksittä jutella. Tädeillekin.
+
+"Eläintentäyttämisellä on suuri tulevaisuus edessään, ole varma siitä.
+On kivettyneitä..."
+
+Hän vaikeni äkkiä,
+
+"Ei, minun ei sopine puhua sinulle siitä." Hän imi miettiväisenä
+piippuaan. "Kiitos, kaada vain. Ei liiaksi vettä.
+
+"Tietysti ei se mitä sinulle nyt sanon mene sen pitemmälle. Tiedäthän
+että olen tehnyt joitakuita drontteja ja ison ruokin? Et! Nähtävästi
+olet vast'alkava eläintentäyttämisessä. Hyvä ystävä, puolet maailman
+isoista ruokeista ovat jokseenkin yhtä alkuperäisiä kuin Pyhän
+Veronikan nenäliina, kuin Trevesin pyhä kaapu. Me teemme niitä
+jouhiuikujen höyhenistä ja sen semmoisista. Ja isot ruokinmunat
+samaten!"
+
+"Hyväinen aika!"
+
+"Niin juuri, me teemme niitä hienosta porsliinista. Se se maksaa
+vaivan. Niistä saa -- yhdestäkin vastikään maksettiin 300 puntaa. Se
+oli luullakseni todella oikea, mutta tietysti ei voi koskaan olla
+varma. Se on peräti hienoa työtä, ja jälkeenpäin on ne tehtävä
+tomuttuneiksi, sillä yhdelläkään tuollaisen kallisarvoisen munan
+omistajalla ei konsanaan ole uskallusta sitä puhdistaa. Se on tämän
+liikkeen vahvana puolena. Jos epäilevätkin munaa, niin heitä ei haluta
+tutkia sitä liian tyystin. Se on parhaimmillaankin ylen haperaa
+omaisuutta.
+
+"Et tiennyt että eläintentäyttämistaito kohoo niin korkealle. On se
+korkeammallekin kohonnut, poikaseni. Olen kilpaillut itse luonnon
+käsien kanssa. Yksi _alkuperäisistä_ isoista ruokeista" -- hänen
+äänensä aleni kuiskaukseksi -- "yksi _alkuperäisistä_ isoista ruokeista
+_on minun tekemäni_.
+
+"Ei. Sinun täytyy perehtyä lintujentutkimiseen ja ottaa itse selville
+mikä se niistä on. Mutta jatkaakseni, onpa puoleeni kääntynyt ryhmä
+kauppiaitakin, jotta täyttäisin Islannin pohjoispuolella olevista
+tutkimattomista kallioluodoista jonkun näillä muinaisajan linnuilla.
+Ehkä -- joskus. Mutta minulla on parhaillaan toinen pikku tehtävä
+käsillä. Oietko milloinkaan kuullut dinorniksesta?
+
+"Se on noita Uudessa Seelannissa äskettäin sukupuuttoon kuolleita
+jättiläislintuja. 'Moaksi' sitä alkuasukkaat kutsuvat, Niistä nimittäin
+on löydetty luita ja muutamista nevoista höyheniäkin ja kuivia nahan
+palasia. No niin, minä aijon -- no, turhapa siitä on sinulle
+salaisuutta tehdä -- aijon _väärentää_ täydellisen täytetyn moan.
+Tiedän siellä miehen joka on sen löytävinään jonkinlaisesta mätänemistä
+estävästä suosta ja sanoo täyttäneensä sen oitis, kun se uhkasi hajota
+käsiin. Höyhenet ovat eriskummallisia, mutta minulla on ovela keino
+kärvennellä kamelikurjen sulan palasia. Niin, siitä se outo haju minkä
+huomasit. Petos voidaan keksiä vain mikroskopilla, ja tuskinpa
+huolitaan sitä varten repiä pilalle hyvin säilynyttä kappaletta.
+
+"Tällä tavalla, näetsen, minä pieneltä osaltani avittelen tieteen
+edistystä.
+
+"Mutta kaikki tämä on pelkkää luonnon matkimista, Olen aikoinani tehnyt
+enemmänkin. Olen -- vienyt voiton luonnosta."
+
+Hän pudotti jalkansa alas tulisijan reunustalta ja kumartui
+tutunomaisesti minun päin. "Olen _luonut_ lintuja", hän sanoi matalalla
+äänellä. "_Uusia_ lintuja, Parannuksia. Erilaisia kuin yksikään ennen
+nähty lintu."
+
+Hän otti entisen asentonsa vaikuttavan vaitiolon seuratessa.
+
+"Luomakunnan rikastuttamista -- ky-yllä. Jotkut tekemistäni linnuista
+olivat uusia mesilinnun lajeja ja sangen ihania pikku olentoja, mutta
+toiset taasen suorastaan hupaisia, Hupaisin luullakseni oli
+_Anomalopteryx Jejuna. Jejunus-a-um_ -- tyhjä -- niin kutsuttu syystä
+ettei sen sisällä tosiaankaan ollut mitään; läpeensä tyhjä lintu --
+täytettä lukuunottamatta. Olento on nyt vanhalla Javversilla, ja hän
+lienee siitä yhtä ylpeä kuin minä. Se on mestariteos, Bellows. Sillä on
+kaikki pelikaanin tyhmä kömpelyys, kaikki papukaijan juhlallinen
+arvokkuuden puute, kaikki flamingon laiha isoraajaisuus, kaikki
+mandarinisorsan ylenpalttinen kirjavuus. Uhkakomea lintu. Minä tein sen
+haikaran ja tukaanin luurangoista ja sekalaisesta höyhenvalikoimasta.
+Moinen eläintentäyttely on puhdasta iloa, Bellows, todelliselle
+ammattimiehelle.
+
+"Miten tulin sen tehneeksi? Aihe oli yksinkertainen kylläkin, kuten
+kaikkien suurten keksintöjen. Muuan noita nuoria neroja, jotka
+kirjottelevat tieteellisiä pätkiä sanomalehtiin, sai käsiinsä
+saksankielisen lentolehtisen Uuden Seelannin linnuista ja käänsi osan
+siitä sanakirjan ja syntyperäisen älynsä avulla -- hän lienee ollut
+kovin suuresta perheestä ja pienistä vanhemmista -- ja hän joutui
+sekaannuksiin -- elävästä apteryxistä ja sukupuuttoon kuolleesta
+anomalopteryxistä; puhui viittä jalkaa korkeasta linnusta, joka eleli
+Pohjois-Islannin tiheiköissä, oli harvinainen, arka, vaikeasti
+tavattava, ja niin edespäin. Javvers, joka kerääjäksikin on
+ihmeteltävän tietämätön mies, luki nämä pätkät ja vannoi hankkivansa
+itselleen moisen otuksen hinnalla millä tahansa. Pisti välittäjät
+ahtaalle tiedusteluillaan. Se osottaa mitä mies saa aikaan
+itsepintaisuudella -- tahdonvoimalla. Tässä oli lintujen kerääjä, joka
+vannoi hankkivansa kappaleen lintulajia jota ei ollut olemassa, jota ei
+ollut koskaan löytynyt ja joka pelkästä oman viheliäisen kömpelyytensä
+häpeästä ei varmaankaan olisi olemassa nyt, jos voisi asialle mitään.
+Ja hän sai sen. _Hän sai sen_."
+
+"Lisää whiskyä, Bellows?" kysyi eläintentäyttäjä, irtautuen
+tahdonvoiman ja keräilevän mielenlaadun merkillisyyksien hetkellisestä
+mietiskelystä. Ja saatuaan lasinsa täyteen hän ryhtyi kertomaan minulle
+miten paikkaili kokoon mitä viehättävimmän merenneidon, ja miten muuan
+kiertävä saarnaaja, joka sen takia ei saanut kuulijakuntaa, Burslemin
+markkinoilla murskasi sen, koska se oli epäjumalan palvelusta tahi
+pahempaa. Mutta koska tämän jutun kaikkien osallisten, luojan,
+säilyttäjän ja tuhoajan välinen keskustelu oli kauttaaltaan sopimatonta
+julkisuuteen, niin tämän hauskan tapauksen täytyy vielä jäädä
+painattamatta.
+
+Keräilijäin outoihin aloihin perehtymätön lukija on taipuvainen
+epäilemään eläintentäyttäjääni, mutta mitä isoihin ruokinmuniin ja
+väärin täytettyihin lintuihin tulee, niin huomaan että hänen
+selityksensä ovat etevien lintutieteellisten tutkijain vahvistamia. Ja
+kuvaus tuosta Uuden Seelannin linnusta ilmestyi totisesti eräässä
+moitteettoman maineen saaneessa aamulehdessä, sillä eläintentäyttäjällä
+on numero hallussaan ja hän näytti sen minulle.
+
+
+
+
+KAMEELIKURKIKAUPPAA.
+
+
+"Lintujen hinnoista puhuessa, olenpa nähnyt kameelikurjen maksavan
+kolmesataa puntaa", sanoi eläintentäyttäjä tarinoidessaan nuoruutensa
+matkustuksista. "Kolmesataa puntaa!"
+
+Hän tähysteli minua silmälasiensa yli. "Ja toisenkin, josta ei huolittu
+neljääsataa."
+
+"Ei", hän sanoi, "niissä ei ollut mitään erityisen rodun merkkejä. Ne
+olivat vaan tavallisia kameelikurkia. Olivat hieman värinsäkin
+menettäneitä -- ruokahoidon vuoksi. Eikä ollut mitään rajotettua
+saantiakaan. Olisi luullut viiden kameelikurjen olleen halvassa
+hinnassa Taka-Intiasta tulevalla laivalla. Mutta seikka oli se että
+yksi niistä oli niellyt timantin.
+
+"Mies, jolta se sen sai oli Sri Mollini padisha, hirmuinen keikari,
+voisi sanoa pääkaupunkilaiskeikari kantapäästä kaulaan, ja sitte ruma
+musta pää ja pyllähtelevä turbaani, jossa tämä timantti välkkyi. Linnun
+peijakas noukkasi sen ja kun mies nosti hälinän se kai älysi tehneensä
+väärin ja meni toisten joukkoon säilyttääkseen tuntemattomuutensa.
+
+"Kaikki tapahtui minuutissa. Minä olin ensimäisiä saapumaan, ja siinä
+tuo pakana ruikutti jumaliaan ja kaksi merimiestä sekä lintujen hoitaja
+nauroivat pakahtuakseen. Se oli lystikäs tapa menettää timanttinsa.
+Lintujen hoitaja ei ollut sattunut juuri silloin saapuville, joten hän
+ei tiennyt mikä lintu kolttosen teki. Aivan hukassa siis. Totta puhuen
+en ollut puoleksikaan pahoillani. Tuo mokoma oli kerskunut
+timanttipahaisestaan siitä asti kuin laivaan tuli.
+
+"Tuollainen asia kulkee siunaaman ajassa laivan keulasta perään.
+Jokainen puhui siitä. Padisha meni alas kajuuttiin tunteitaan
+salatakseen. Päivällisellä -- hän söhri suihinsa oman pöydän ääressä
+kahden muun hindun kanssa -- kapteeni pyrki irvistelemään hänelle siitä
+ja hän joutui kovaan kiihkoon. Hän kääntyi istuimellaan ja puhui
+korvaani. Hän ei ostaisi lintuja; hän tahtoisi timanttinsa. Hän vetosi
+oikeuksiinsa Englannin alamaisena. Hänen timanttinsa täytyi löytyä. Hän
+oli luja siinä. Hän valittaisi Ylähuoneeseen. Lintujen hoitaja oli
+noita pölkkypäitä, joihin ei missään nimessä saa uutta ajatusta
+mahtumaan. Hän torjui kaikki ehdotukset minkäänlaisesta
+lääkäröimisestä. Hänen ohjeinaan oli ruokkia niitä sillä ja sillä
+tavalla ja kohdella niitä sillä ja sillä tavalla, ja poikkeeminen
+niiden ruokkimisesta sillä ja sillä tavalla ja niiden kohtelemisesta
+sillä ja sillä tavalla saattoi toimittaa hänelle potkut toimestaan.
+Padisha oli vaatinut mahapumppua -- vaikk'eihän sitä voi linnulle
+tehdä. Tämä padisha oli päntännyt päähänsä runsaat määrät pintapuolista
+lakituntemusta, kuten bengali vietävät yleensä, ja hoki hakevansa
+pidätysoikeuden lintuihin, ja sen semmoista. Mutta muuan vanhempi mies,
+joka sanoi poikansa olevan Lontoossa asianajajana, kiisti sen mitä
+lintu nielee _ipso facto_ jäävän eriämättömäksi osaksi linnusta, ja
+padishan ainoan keinon olevan etsiä vahingonkorvausta, ja siinäkin
+tapauksessa saattaisi olla mahdollista todistaa hänen oman
+huolimattomuutensa myötävaikuttaneen vahingon aiheutumiseen. Hänellä ei
+ollut mitään menettelyvapautta kameelikurkeen nähden joka ei ollut
+hänen omansa. Tuo sai padishan suunniltaan, etenkin kun useimmat meistä
+mielipiteenään lausuivat että tämä käsitys oli ainoa järjellinen.
+Laivassa ei ollut ainoatakaan lakimiestä kysymystä ratkaisemassa, joten
+puhelimme kaikki kutakuinkin vapaasti. Vihdoin Adenista lähdettyä
+hänkin näytti taipuneen yleiseen mielipiteeseen ja meni vaivihkaa
+hoitajan luo tekemään tarjouksen kaikista viidestä kameelikurjesta.
+
+"Seuraavana aamuna nousi aamiaispöydässä aika metakka. Miehellä ei
+ollut mitään valtuutta lintujen myymiseen eikä mikään mahti saanut
+häntä ottamaan sellaista kuuleviin korviinsakaan; mutta hän kuului
+kertoneen padishalle että muuan puoliverinen europalainen nimeltä
+Potter oli jo tehnyt hänelle tarjouksen, ja sillä perusteella padisha
+meidän kaikkien edessä syytti Potteria kunniattomaksi. Mutta luulenpa
+että useimmat meistä katsoivat Potterin menetelleen hyvinkin
+nokkelasti, ja tiedän että kun Potter ilmaisi Adenista lähettäneensä
+Lontooseen lintujen omistajille sähköteitse ostotarjouksen ja saavansa
+vastauksen Suetsiin, minä hyvänlaisesti kirosin menetettyä tilaisuutta.
+
+"Suetsissa padisha puhkesi kyyneliin -- todellisiin karpaloitseviin
+kyyneliin -- kun Potterista tuli lintujen omistaja, ja tarjosi hänelle
+suoraapäätä kaksisataa viisikymmentä puntaa koko erästä, enemmän kuin
+kaksisataa prosenttia Potterin maksamasta hinnasta. Potter sanoi ennen
+menevänsä hirteen kuin luopuvansa höyhenestäkään -- aikovansa tappaa ne
+yksitellen ja etsiä timantin; mutta jälkeenpäin punnittuansa asiaa hän
+hiukan pehmeni. Hän oli pelaaja ennen kaikkea tämä Potter, hieman
+omituinen kortinlyönnissä, ja tällainen onkimisarvonta oli kai vasiten
+omiaan hänen ohjelmaansa. Ainakin hän leikin innossa tarjoutui myymään
+linnut erikseen eri henkilöille huutokaupalla, pohjahintana 80 puntaa
+linnulta. Mutta yhden niistä hän sanoi aikovansa pitää omaa onneansa
+koettaakseen.
+
+"Ota huomioon että timantti oli kallisarvoinen -- eräs pikkarainen
+juutalais-ukko, timanttikauppias, joka oli matkassamme, oli arvioinut
+sen kolmeen neljään tuhanteen, padishan näyttäessä sitä hänelle -- ja
+tämä kameelikurkipeluun aate tarttui lujasti mieliin. Sattuipa että
+minä olin parina kertana ollut puheissa kameelikurkien hoitajan kanssa
+kaikenlaisista asioista, ja aivan sattumalta hän oli sanonut
+erään linnuista käyneen huonovointiseksi, ja hän epäili huonoa
+ruuansulatusta. Sillä oli yksi häntäsulka miltei kauttaaltaan valkea,
+joten se oli tunnettavissa, ja kun siis seuraavana päivänä huutokauppa
+alkoi siitä, minä korottaa tohautin padishan kahdeksankymmentäviisi
+yhdeksäänkymmeneen. Taisin olla hiukkasen liian varma ja kiihkeä
+tarjouksessani ja jotkut toisista äkkäsivät minun vainunneen jotakin.
+Ja padisha äityi tavottamaan lintua kuin järkensä menettänyt. Vihdoin
+juutalainen timanttikauppias sai sen 175 punnasta ja padisha huusi 180
+juuri vasaran pudottua pöytään -- niin Potter selitti. Kaikessa
+tapauksessa juutalainen sen sai, ja siinä paikassa hän haki pyssyn ja
+ampui sen. Potter nosti sen päiväisen mekkalan, sanoen sen vaikeuttavan
+toisien kolmen myyntiä, ja padisha tietysti käyttäysi kuin löyhkäpää;
+mutta kaikki olimme hirmuisessa kiihkossa. Olinpa iki iloissani, sen
+takaan, kun leikkely ei saanutkaan mitään timanttia näkyviin -- iki
+iloissani. Olin itse mennyt sataanneljäänkynnneneen.
+
+"Pikku juutalainen käyttäysi kuten juutalaiset yleensä -- hän ei
+näyttänyt olevan erityisemmästi millänsäkään huonosta onnestaan; mutta
+Potter kieltäysi pitkittämästä huutokauppaa ennen kuin oli sovittu
+ettei tavaroita luovutettaisi myynnin ollessa kesken. Pikku juutalainen
+tahtoi kiistää että tapaus oli poikkeuksellinen, ja koska mielipiteet
+sattuivat jokseenkin tasan, niin toimitus lykättiin seuraavaan aamuun.
+Meillä oli vilkas päivällispöytä sinä päivänä, usko pois, mutta lopulta
+Potter sai tahtonsa tapahtumaan, koska oli järkeen menevää että hänen
+oli turvallisinta pitää kaikki linnut ja että meidän piti antaa hänelle
+jonkin verran vastinetta urheilijamaisesta käytöksestään. Ja se vanha
+herrasmies, jonka poika oli lakimies, sanoi tuumiskelleensa asiaa päin
+ja toisin ja vahvasti epäilevänsä, eikö linnun tultua avatuksi ja
+timantin löydetyksi sitä pitänyt antaa takaisin oikealle omistajalle.
+Muistan vetäneeni esille että tähän kohtaan ulottui aarteenlöytöä
+koskeva laki -- niinkuin asianlaita totisesti olikin. Syntyi kuuma
+väittely ja me sovimme siitä että oli toden teolla hupsua tappaa lintu
+laivan kannella. Sitte vanha herrasmies, ryhtyen laajasti lavertelemaan
+lakitiedettä, yritti tehdä selväksi että myynti oli arpajaisten pitoa
+ja laitonta, ja vetosi kapteeniin; mutta Potter sanoi myyvänsä linnut
+pelkästään kameelikurkina. Hän ei tahtonut kaupita timantteja, hän
+sanoi, eikä tarjonnut sitä houkutukseksi. Hänen kaupaksi asettamansa
+kolme lintua _eivät_ sikäli kuin hän osasi tietää ja uskoa sisältäneet
+timantteja. Se oli siinä jonka hän piti -- niin hän toivoi.
+
+"Hinnat olivat siitä huolimatta korkealla seuraavana päivänä. Nousun
+aiheutti tietysti se että nyt oli neljä mahdollisuutta viiden asemesta.
+Linnut peijakkaat nousivat keskimäärin 227 puntaan, eikä tämä padisha,
+kumma kyllä, hankkinut ainoatakaan niistä itselleen -- ei ainoatakaan.
+Hän piti liian suurta hälinää, ja kun olisi pitänyt tehdä tarjouksia
+hölisi pidätysoikeuksista; sitäpaitsi oli Potter hieman liian tuikea
+häntä kohtaan. Yksi joutui eräälle hiljaiselle upseerille, toinen
+tuolle pikku juutalaiselle, ja kolmannen saivat laivan koneenkäyttäjät
+yhtiössä. Ja sitte Potterin näytti äkkiä tulevan surku kauppojansa ja
+hän sanoi heittäneensä menemään varmat tuhannen puntaa ja varsin
+luultavasti saavansa tyhjän arvan ja aina olleensa pöhkö, mutta kun
+minä menin häntä pikkuisen haastattamaan, aikoen saada hänet panemaan
+viimeisen mahdollisuutensa puoliksi, niin huomasin hänen jo myyneen
+pidättämänsä linnun eräälle valtiomiehelle, joka oli lomakautenaan
+käynyt tutkimassa intialaisia tapoja ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.
+Tuo viimeinen oli se kolmensadan punnan lintu. No, kolme noita mokomia
+vietiin maihin Brindisissä -- vaikka vanha herrasmies intti sen olevan
+tulliasetusten rikkomista -- ja Potter ja padisha astuivat myös maihin.
+Hindu näytti olevan puolittain päästään vialla nähdessään rakkaan
+timanttinsa menevän niin sanoakseni sen ja tämän tien. Herkeämättä hoki
+hän hankkivansa pidätysoikeuden -- hänellä oli se aivoihinsa
+lyöttyneenä -- ja antoi nimensä ja osotteensa lintujen ostajille, jotta
+he tietäisivät minne lähettää hänen timanttinsa. Yksikään heistä ei
+halunnut hänen nimeään eikä osotettaan, eikä suostunut omaa
+olopaikkaansa ilmoittamaan. Kävipä siinä aika suukopu -- laivasillalla.
+Kaikki lähtivät eri junilla. Minä jatkoin matkaani Southamptoniin ja
+näin siellä maihin astuessani linnuista viimeisen; se oli tuo
+koneenkäyttäjien ostama ja seisoi komentosillan lähellä isossa
+tavaravasussa, näyttäen niin luisevalta ja hullunkuriselta puitteelta
+kallisarvoiselle timantille kuin konsanaan saa nähdä -- jos se _oli_
+puitteena kallisarvoiselle timantille.
+
+"_Miten se päättyi?_ Oh! niin vaan. Niin -- kenties. Tosiaankin, eräs
+seikka vielä voi olla valaistukseksi. Noin viikkoa jälkeen maihin
+tuloani minä kävelin Regent-katua ostoksillani, ja kenenkä näinkään
+käsikynkässä mitä iloisimmalla tuulella patikoivan edelläni muun kuin
+padishan ja Potterin. Kun sitä ajattelee -- --
+
+"Niin. _Olen_ sitä ajatellut. Ei vain, katsos, ole epäilemistäkään
+siitä että timantti oli oikea. Ja padisha oli ylhäinen hindu. Olen
+nähnyt hänen nimensä sanomalehdissä -- usein. Mutta tokko lintu todella
+nieli timantin, se on toinen asia, kuten sanot."
+
+
+
+
+AARRE METSÄSSÄ.
+
+
+Kanootti lähestyi nyt maata. Lahti laveni ja riutan vaahtoavassa
+aallokossa ilmaisi aukeama pienen joen suun olevan kohdalla; jalan
+astumattoman metsän tiheämpi ja tummempi vehreys osotti sen juoksua
+alas etäistä rinnettä. Metsä ulottui tässä rannan hietikkoon asti.
+Kaukana taampana, häämyisinä ja melkein pilvimäisinä piirteiltään,
+nousivat vuoret kuin jäätyneet aallot. Meri oli tyven, paitsi melkein
+huomaamatonta kohoilua. Aurinko paahtoi täydeltä terältä.
+
+Kaiverruksilla kirjailtua melaa pitelevä mies pysähtyi. "Sen pitäisi
+olla täällä jossakin", hän huomautti. Hän veti melan kanoottiin ja
+antoi käsivartensa valahtaa polville.
+
+Toinen mies oli istunut kanootin keulassa, tiukkaan tähystellen maata.
+Hänellä oli keltainen paperiarkki polvellaan.
+
+"Tules katsomaan tätä, Evans", hän pyysi.
+
+Kumpainenkin puhui matalalla äänellä ja heidän huulensa olivat
+sierottuneet ja kuivat.
+
+Evansiksi nimitetty mies tuli hoipertaen pitkin kanoottia kunnes
+saattoi katsella toverinsa olan yli.
+
+Paperi oli järeästi töherretyn kartan näköinen. Paljosta laskoksille
+taittamisesta se oli rutistunut ja miltei hajalle kulunut, ja toinen
+mies piteli virttyneitä kappaleita yhdessä repeytymäin kohdalta. Siitä
+saattoi hämärästi erottaa melkein haihtuneena lyijykynäpiirroksena
+lahden ääriviivat.
+
+"Tässä", virkkoi Evans, "on riutta ja tässä on aukeama." Hän siirsi
+peukalonsa kynttä kartalla. "Tämä käyrä ja polveileva viiva on joki --
+kelpaisipa siitä nyt saada siemaus! -- ja tämä tähti on itse paikka."
+
+"Katsos tätä pisteviivaa", sanoi karttaa pitelevä mies; "se on suora
+viiva, ja se kulkee riutan halkeamasta palmupuurykelmään. Tähti tulee
+juuri siinä missä se leikkaa jokea. Meidän täytyy panna merkille paikka
+meloessamme lantaisiin."
+
+"Minua ihmetyttää", tuumi Evans tovin kuluttua, "mitä nämä pienet
+merkit tässä alhaalla ovat. Näyttävät talon asemakaavalta tahi
+sellaiselta; mutta mitä kaikki nämä sinne tänne viittovat ajatusviivat
+pyhittävät, sitä en osaa aavistaa. Ja mitä kirjotusta tuossa on?"
+
+"Kiinankieltä", selitti karttaa pitelevä.
+
+"Tietysti niin! _Hän_ oli kiinalainen", myönsi Evans.
+
+"Ne kaikki olivat", lisäsi kartan pitelijä.
+
+Molemmat istuivat muutaman minuutin maihin tuijottaen, kanootin
+ajelehtaessa verkalleen. Sitte Evans vilkaisi melaan.
+
+"Sinun vuorosi meloa nyt, Hooker", hän muistutti.
+
+Ja toinen käänsi karttansa tyynesti kokoon, pisti sen taskuunsa,
+siirtyi varovasti Evansin ohi ja alkoi meloa. Hänen liikkeensä olivat
+raukeat kuin melkein lopulleen voimansa uuvuttaneen miehen.
+
+Evans istui silmät puoli ummessa, katsellen koralliriutan kuohuisen
+hyrskyn hiipimistä lähemmä ja lähemmä. Taivas oli nyt kuin ahjo, sillä
+aurinko alkoi olla korkeimmillaan. Vaikka he olivat niin lähellä
+aarretta, hän ei tuntenut riemua mitä oli odottanut. Asemakaavan
+anastamiseksi kestetyn nujakan kiihkeä jännitys ja pitkällinen öinen
+matka varustamattomassa kanootissa mannermaalta oli, hänen omia
+sanojaan käyttääkseen, "saanut sen kuivumaan". Hän koetti reipastuttaa
+itseään kohdistamalla mielensä kultakankiin, joista kiinalaiset olivat
+puhuneet, mutta se ei pysynyt niissä; se palasi päätähavin ajattelemaan
+joessa lorisevaa suolatonta vettä ja huulien ja kurkun miltei
+sietämätöntä kuivuutta. Meren tasainen loiskuminen riutalle kävi nyt
+kuuluviin, ja sillä oli miellyttävä sointu hänen korvissaan; vesi
+lipatti kanootin kylkeen ja mela tippuili joka vetäisyn välillä. Hän
+alkoi torkkua.
+
+Hän tajusi vielä hämärästi ympäristönsä, mutta omituinen unikudos
+punoutui hänen aistimuksiinsa, Jälleenkin oli yö jona hän ja Hooker
+olivat päässeet kiinalaisten salaisuuden perille; hän näki puut
+kuutamossa, pikku nuotion ja kolmen kiinalaisen mustat hahmot -- joita
+toisaalta kuutamo hopeoitsi ja toisaalta liekkien roihu punasi -- ja
+kuuli heidän puhelevan kiinalaisenglantia - sillä he olivat eri
+maakunnista kotoisin. Hooker oli ensin älynnyt heidän keskustelunsa
+suunnan ja viitannut häntä kuuntelemaan. Katkelmia keskustelusta jäi
+kuulematta ja katkelmia käsittämättä. Espanjalainen kaljuuna
+Filippineiltä toivottomasti karilla, sen aarre haudattuna vastedes
+noudettavaksi, siinä tarinan tausta; haaksirikkoutunut taudin
+harventama miehistö, riita tahi käsirysy, ja kurin puute, ja viimein
+veneisiinsä lähteminen tietymättömiin jääden. Sitte Tshang-hi vain
+vuosi takaperin maissa samoillessaan oli tavannut kaksisataa vuotta
+kätkössä olleet kanget, karannut junkistaan ja suunnattomalla työllä
+haudannut ne uudestaan yksinänsä, mutta peräti turvallisella tavalla.
+Hän pani suurta painoa tälle turvallisuudelle -- se oli hänen
+salaisuutensa. Nyt hän tarvitsi apua palatakseen ja ne ylös
+kaivaakseen. Äkkiä pikku kartta liehahti ja äänet alenivat. Oiva juttu
+kahden haaksirikkoutuneen brittiläisen vetelehtijän kuultaviin! Evansin
+uni siirtyi hetkeen jolloin hänellä oli Tshang-hin kankipalmikko
+kädessään. Kiinalaisen henki tuskin on pyhä kuten europalaisen.
+Tshang-hin viekkaat pienet kasvot, ensin tuikeat ja raivokkaat kuin
+säikähdytetty käärme, ja sitte pelokkaat, petolliset ja surkeat,
+kävivät unessa valtaisen näkösälle. Lopulta Tshang-hi oli irvistänyt,
+mitä käsittämättömimmällä ja ylen oudolla tavalla. Yhtäkkiä tapausten
+sarja sukeusi kovin epämieluiseksi, kuten unessa väliin käy. Tshang-hi
+sopotti häntä uhaten. Hän näki unissaan kasoittain kultaa, ja
+Tshang-hin ehättävän väliin ja ponnistelevan pidättääkseen häntä
+loitompana. Hän tarrasi Tshang-hia kankipalmikkoon -- miten iso tuo
+keltainen vinosilmä olikaan, ja miten hän rimpuili ja irvisteli! Hän
+yhä kasvoi isommaksikin. Sitte kiiltävät kultakasat muuttuivat
+tohisevaksi ahjoksi, ja jättiläismäinen paholainen, hämmästyttävästi
+Tshang-hin näköinen, isoa mustaa häntää lukuunottamatta, alkoi syöttää
+häntä hiilillä. Ne polttivat suuta hirveästi. Toinen paholainen kiljui
+hänen nimeään: "Evans, Evans, sinä unikeko!" vai oliko se Hooker?
+
+Hän heräsi. He olivat lantaitten suussa.
+
+"Tuolla ovat ne kolme palmua. Paikan täytyy olla suorassa suunnassa
+tuohon pensasryhmään nähden", virkkoi hänen kumppaninsa. "Pane se
+merkille. Jos menemme noiden pensaiden luo ja sitte työnnymme
+tiheikköön suorassa suunnassa täältä, niin jokirantaan päästessäni me
+tulemme paikalle."
+
+He näkivät nyt missä joen suu avautui. Näkö virkisti Evansia. "Pian,
+mies", hän huudahti, "tai minun jumaliste täytyy ryypätä merivettä!"
+Hän jyrsi kättään ja tuijotti kallioitten ja vehmaan viidakon lomissa
+kiertelevään hopeaiseen juovaan.
+
+Äkkiä hän kääntyi melkein tuimasti Hookeriin. "Anna _minulle_ mela",
+hän sanoi.
+
+Niin he saapuivat joen suulle. Kappaleen matkaa ylemmä tultua Hooker
+otti vettä kämmeneensä, maistoi sitä ja sylkäisi pois. Hiukan edempänä
+hän yritti taas. "Tämä kelpaa", hän sanoi, ja he alkoivat ahnaasti
+juoda.
+
+"Hiiteen tämä!" tokaisi Evans. "Liian hidasta." Ja vaarallisesti
+nojautuen kanootin keulan yli hän alkoi imeä vettä huulillaan.
+
+Juotuansa he ohjasivat kanootin pienen puronuomaan ja olivat
+astumaisillaan maihin rehevään vesaikkoon, joka riippui vesirajan yli.
+
+"Meidän täytyy kömpiä tämän läpi rannalle löytääksemme pensaamme ja
+päästäksemme samalle viivalle aarrepaikkaan nähden", huomautti Evans.
+
+"Meidän olisi parempi meloa ympäri", vastasi Hooker.
+
+He työnsivät siis kanoottinsa takaisin joelle ja meloivat alas merelle
+ja pitkin rantaa siihen kohtaan missä pensasryhmä kasvoi. Tässä he
+kävivät maihin, kiskaisivat keveän kanootin kauvas hietikolle ja
+astelivat viidakon reunaa kohden kunnes näkivät riutan aukeaman ja
+pensaat suorassa suunnassa. Evans oli ottanut erään alkuasukkaitten
+käyttämän kapineen kanootista. Se oli L-muotoinen, ja poikkipiena
+kiillotetulla kivellä silattu. "Se on nyt suoraan tätä suuntaa", hän
+selitti; "meidän täytyy tunkeutua tästä läpi kunnes saavumme joelle,
+Sitte on haeskeltava."
+
+He raivasivat tietään ruokojen, leveitten lehtien ja nuorten puitten
+tiuhassa kudoksessa, ja se oli ensimältä tukalaa tehtävää, mutta varsin
+pian puut isonivat ja maa niiden alla muuttui ankeammaksi. Auringon
+helteen sijalle tuli huomaamattomin erin viileä siimes. Puut koituivat
+lopulla suunnattomiksi pylväiksi jotka ylhäällä ilmassa yhtyivät
+lehteväksi katokseksi. Himmeitä valkeita kukkia riippui niiden
+rungoista ja nuoramaisia suikertelevia kasveja kiertyili puusta puhun.
+Siimes tummui. Maan pinnalla alkoi ylt'yleensä näkyä nystyisiä sieniä
+ja punaisen ruskeata hilsettä.
+
+Evansia värisytti. "Täällä tuntuu melkein kylmältä tuolta helteestä
+päästyä."
+
+"Toivottavasti olemme oikealla ladulla", sanoi Hooker.
+
+Lopulta he näkivät etäällä edessään keskellä jylhää hämyä aukon, missä
+kuuman päiväpaisteen kimmellys syöksähti metsään. Siellä vihannoitsi
+heleänä nurmi ja kukkaset kirjasivat maan. Sitte he kuulivat veden
+lorinaa.
+
+"Täällä on joki. Paikan pitäisi olla nyt lähellä", arveli Hooker.
+
+Kasvullisuus oli joen äyräällä rehevää. Suuria kasveja, vielä
+nimettömiä, versoi isojen puitten juurilla ja levitti suunnattomia
+vihreitä viuhkaruusukkeita taivaankaistaletta kohti. Runsaasti kukkasia
+ja kiiltävälehtinen suikertelijalaji riippui valonpuoleisilla
+rungoilla. Leveän, tyvenen lammen pinnalla, joka nyt aukesi
+aarteenetsijäin nähtäviin, kellui isoja puikeita lehtiä ja vahamaisia
+lumpeen näköisiä punertavan valkeita kukkia. Etäämpänä joen mutkassa
+vesi vaahdoten syöksyi pauhaavana koskena näkyvistä.
+
+"No!" tiedusti Evans.
+
+"Me olemme hiukan hairahtaneet suunnalta", arveli Hooker. "Sitä saattoi
+arvatakin."
+
+Hän kääntyi katsomaan taakse jääneen hiljaisen metsän viileän katveen
+hämyyn. "Jos tunkeudumme kappaleen matkaa ylös ja alas jokea, niin
+tavannemme jotakin."
+
+"Sanoit --" alotti Evans.
+
+"_Hän_ sanoi että siinä on kivikasa", oikaisi Hooker.
+
+Miehet silmäilivät toisiaan tuokion.
+
+"Yritetäänpäs hiukan alas jokea ensin", ehdotti Evans.
+
+He etenivät verkalleen, uteliaasti tähystäen ympärilleen. Äkkiä Evans
+seisahtui. "Mikä lempo tuo on?" hän huudahti.
+
+Hooker seurasi hänen sormensa suuntaa. "Jotakin sinistä", hän virkkoi.
+Se oli tullut näkyviin heidän noustessaan pienelle kohokkeelle. Sitte
+hän alkoi erottaa, mikä se oli.
+
+Hän riensi äkkiä eteenpäin, kunnes hervottomaan käteen ja käsivarteen
+kuuluva ruumis oli näkyvissä. Hän tarttui lujemmin kantamaansa
+työaseeseen. Olento oli vatsallaan loikova kiinalainen. Asennon
+toivottomuus oli silmäänpistävä.
+
+Miehet vetäysivät likemmäs toisiaan ja seisoivat äänettöminä
+tuijotellen pahaenteistä vainajaa. Se makasi puiden ympäröimällä
+avoimella paikalla. Meressä oli kiinalaismallinen lapio ja etäämpänä
+hajoteltu kiviröykkiö äskettäin kaivetun kuopan äärellä.
+
+"Joku on käynyt täällä ennen", ähkäisi Hooker käheästi.
+
+Sitte Evans yltyi kiroamaan ja riehumaan polkien maata.
+
+Hooker vaaleni, vaan ei puhunut mitään. Hän astahti ruumista kohti.
+Niska oli pöhistynyt ja sinipunainen, kädet ja nilkat turvonneet.
+"Hui!" huudahti hän, käännähti pois ja meni kuopalle päin. Hän parkaisi
+hämmästyksestä ja hoilasi Evansille, joka oli hitaasti seuraamassa
+perässä.
+
+"Sinä hupsu! Kaikki hyvin. Se on täällä vielä." Sitte hän kääntyi taas
+katsomaan kuollutta kiinalaista, ja sitte jälleen kuoppaa.
+
+Evans hyökkäsi paikalle. Heidän vieressään lojuvan kovaonnisen raukan
+jo puoleksi esille kaivamina näkyi joukko himmeitä keltaisia kankia.
+Hän kumartui alas kuoppaan, kaapi multaa syrjään paljain käsin ja veti
+nopeasti yhden tuollaisen raskaan möhkäleen ylös. Siinä pisti hänen
+kättään pieni oka. Hän nyppäisi hienon piikin pois sormillaan ja nosti
+nurmelle kangen.
+
+"Ainoastaan kulta tai lyijy voi olla tämän painoista", hän riemuitsi.
+
+Hooker yhä katseli kuollutta kiinalaista, Hän oli ymmällä.
+
+"Hän varastautui edelle ystävistään", hän vihdoin sanoi. "Mies saapui
+tänne yksinään ja joku myrkyllinen käärme on hänet tappanut...
+Ihmettelen miten hän löysi paikan."
+
+Evans punnitsi kankea käsissään. Mitä merkitsi yksi kuollut
+kiinalainen? "Meidän on vietävä tämä tavara vähin erin mannermaalle ja
+joksikin aikaa kuopattava se siellä. Miten saammekaan sen kanoottiin?"
+
+Hän riisui takkinsa, levitti sen nurmelle ja paiskasi sen päälle pari
+kolme kankea. Silloin hän havaitsi toisen pikku piikin lävistäneen
+ihonsa.
+
+"Tuossa on meille täysi kantamus", hän sanoi. Sitte äkkiä omituisen
+ärtymyksen puuskassa: "Mitä tuijotat?"
+
+Hooker kääntyi häneen. "En voi sietää... häntä." Hän nyökäytti
+ruumiiseen päin. "Se niin muistuttaa --"
+
+"Lorua!" tuumi Evans. "Kaikki kiinalaiset ovat yhden näköisiä."
+
+Hooker katsoi häntä kasvoihin. "Aijon kuitenkin haudata _tuon_, ennen
+kuin käyn käsiksi tähän tavaraan."
+
+"Älä joutavoitse, Hooker", kehotteli Evans. "Anna tuon lahonneen raadon
+odotella."
+
+Hooker epäröitsi, ja sitte hänen silmänsä huolellisesti tähysteli
+ruskeata maaperää. "Se säikyttelee minua jollakin tavoin", hän
+tunnusti.
+
+"Kysymyksenä on", jatkoi Evans, "mitä tehdä näillä kangilla.
+Hautaammeko ne uudestaan täällä vai viemmekö ne salmen poikki
+kanootilla?"
+
+Hooker mietiskeli. Hänen hämmentynyt katseensa kiersi jättiläismäisiä
+runkoja pitkin kauvas ylös latvojen päiväpaisteiseen vehreyteen. Hän
+värähti taas silmänsä sattuessa kiinalaisen siniseen haamuun. Hän
+tähysti etsivästi puitten lomien harmaisiin syvyyksiin.
+
+"Mikä sinua vaivaa, Hooker!" tuskitteli Evans. "Oletko järjiltäsi?"
+
+"Toimittakaamme kulta ainakin pois täältä", lausui Hooker.
+
+Hän tarttui takin kaulukseen, Evans liepeisiin, ja he nostivat
+kantamuksen koholle. "Mitä tietä?" kysyi Evans. "Kanootille?"
+
+"On omituista", valitti Evans heidän astuttuaan vasta muutaman
+askeleen, "että käsivarsiani vielä kolottaa tuosta melomisesta."
+
+"Hitto!" hän noitui. "Niitäpä kivistää! Minun on levähdettävä."
+
+He laskivat takin maahan. Evansin kasvot olivat valkeat ja pieniä
+hikipisaroita kihoili hänen otsalleen. "Täällä metsässä on jollakin
+tavoin ummehtunutta."
+
+Sitte yht'äkkiä heittyen järjettömään suuttumukseen: "Mitä hyödyttää
+odotella tässä kaiken päivää? Käy käsiksi, kuule! Et ole muuta tehnyt
+kun vetelehtinyt sen koommin kun ruumiin näimme."
+
+Hooker katseli vakaasti toverinsa kasvoja. He ottivat taakkansa ja
+kulkivat ehkä sata metriä äänettöminä eteenpäin. Evans alkoi raskaasti
+huohottaa.
+
+"Etkö voi puhua?" hän tiuskaisi.
+
+"Mikä sinua vaivaa?" kysyi Hooker.
+
+Evans kompastui ja sinkautti sitte äkkiä kiroten takin käsistään. Hän
+seisoi tovin Hookeria tuijotellen ja tarttui voihkaten kurkkuunsa.
+
+"Älä tule lähelle", hän sanoi ja meni nojautumaan puuta vasten. Sitten
+lujemmasti: "Olen tuotapikaa parempivointinen."
+
+Pian hänen kätensä irtausivat rungosta ja hän luisti hitaasti alas sitä
+myöten kunnes kyyristeli kasaksi luhistuneena sen juurella. Hänen
+kätensä kouristuivat nyrkkiin. Kasvot olivat kivusta vääntyneet. Hooker
+lähestyi häntä.
+
+"Älä koske minuun! Älä koske minuun!" Evans hoki tukahtuneella äänellä.
+"Nosta kulta takaisin takille."
+
+"Enkö voi millään auttaa sinua?" kysyi Hooker.
+
+"Nosta kulta takaisin takille."
+
+Hooker tunsi kultakankia pidellessään pienen pistoksen peukalossaan.
+Hän katseli kättään ja näki hennon piikin, pari tuumaa pitkän.
+
+Evans korahti ja vieri ympäri.
+
+Hookerin leuka valahti alas. Hän tuijotti tovin okaan suurenevin
+silmin. Sitte hän katsahti Evansiin, joka nyt makasi käpertyneenä
+maassa, selkä värveellisesti köyristyen ja oijeten. Sitte hän katseli
+puitten pylväikön ja suikertelijakasvien verkon lomitse sinne missä
+sinikaapuisen kiinalaisen ruumis vielä oli epäselvästi näkyvissä
+harmaasta hämystä. Hän ajatteli asemakaavan kulmassa olleita pikku
+viivoja, ja paikalla hän tajusi.
+
+"Jumala armahda!" hän huudahti. Sillä oat olivat samanlaisia kuin ne,
+joita dajakit myrkyttävät ja käyttävät puhallusputkissaan. Hän ymmärsi
+nyt mitä Tshang-hin vakuuttelu aarteensa turvallisuudesta tarkotti. Hän
+ymmärsi nyt tuon irvistyksen.
+
+"Evans!" hän karjaisi.
+
+Mutta Evans oli nyt äänetön ja liikkumaton, paitsi jäsenten kamalaa
+värveellistä nytkähtelyä. Pohjaton äänettömyys vallitsi metsässä.
+
+Sitte Hooker alkoi raivokkaasti imeä pientä vaalean punaista pilkkua
+peukalossaan -- imeä henkensä edestä. Pian hän tunsi omituista
+mojotusta käsivarsissaan ja hartioissaan, ja sormia tuntui olevan
+vaikea taivuttaa. Silloin hän tiesi ettei imemisestä ollut apua.
+
+Yht'äkkiä hän pysähtyi, istuutui kultapinon viereen ja leuka käsien
+varassa, kyynäspäät polvia vasten, tuijotteli toverinsa vääntynyttä
+mutta vielä vavahtelevaa ruumista.
+
+Tshang-hin irvistys tuli taaskin hänen mieleensä. Jumottava kipu levisi
+kurkkua kohti ja kävi hiljalleen tuimemmaksi. Korkealla hänen
+yläpuolellaan heikko tuulahdus viipotti lehviä, ja jonkun tuntemattoman
+kukkasen valkeita terälehtiä leijui alas hämyssä.
+
+
+
+
+Voimakoneitten Herra.
+
+
+Camberwellissa sähkörautatien voimansiirtäjinä olevien surisevien ja
+sälisevien voimakoneitten päähoitaja oli Yorkshiresta ja nimeltään
+James Holroyd. Hän oli käytännöllinen sähkötaituri, mutta hetas
+whiskylle, vanttera punatukkainen törkiö, jolla oli säännöttömät
+hampaat. Hän epäili jumaluuden olemassaoloa, mutta uskoi Carnot'n
+kehityskierroksen, oli lukenut Shakespearea ja havainnut hänet heikoksi
+kemiassa. Hänen apulaisensa oli salaperäisestä Idästä kotoisin ja
+nimeltään Azuma-zi. Mutta Holroydin puheessa oli hänen nimenään
+Hyh-höh. Holroyd piti neekeriapulaisesta syystä että sellainen sieti
+potkuja -- Holroydin tapoja -- eikä kurkkaillut koneistoon yrittääkseen
+oppia sitä tuntemaan. Eräitä omituisia sivistyksemme korkeimman
+kehityksen keskeen äkkiä joutuneen neekerimielen mahdollisuuksia
+Holroyd ei koskaan täysin tajunnut, vaikkakin juuri lopulla sai niistä
+hieman vihiä.
+
+Azuma-zin määritteleminen oli kansatieteen ulkopuolella. Hän oli
+kenties enemmän neekeri kuin mitään muuta, vaikka tukka oli pikemmin
+kihara kuin villainen ja nenävarsi selvästi näkyvä, Ihokin oli enemmän
+ruskea kuin musta, ja silmänvalkuaiset keltaiset. Leveät poskiluut ja
+kapea leuka loivat kasvoille käärmemäisen V-muodon. Pääkin oli takaa
+leveä ja otsalta kaita, ikäänkuin olisivat aivot vääntyneet toisin päin
+kuin europalaisen. Hän oli kitulias kasvultaan ja vielä kituliaampi
+kielitaidoltaan. Keskustelussa hän päästeli monenmoisia merkitykseltään
+tuiki tuntemattomia kummallisia ääniä, ja harvakseltaan lausumansa
+sanat hän muokkasi luonnottoman mutkaisiksi. Holroyd yritteli valaista
+hänen uskonnollisia käsityksiään ja -- varsinkin whiskyä naukkailtuaan
+-- luennoitsi hänelle taikauskoa ja lähetyssaarnaajia vastaan. Mutta
+Azuma-zi vältteli jumalistansa puhumista, vaikka sai potkujakin siitä,
+Azuma-zi oli tullut Lontooseen Malakasta ja sen takaa saapuneen _Lord
+Clive_ laivan kivihiilikomerossa, verhottuna valkeaan mutta
+riittämättömään pukuun. Hän oli nuorellakin ijällään kuullut Lontoon
+suuruudesta ja rikkauksista, missä kaikki naiset ovat valkeita ja
+kauniita, ja kerjäläisetkin kadulla valkeita, ja hän oli joukko
+äsken ansaittuja kultakolikolta taskussaan saapunut pitämään
+hartausharjotuksia sivistyksen alttarilla. Tulopäivä oli kolea; taivas
+oli sumea ja tuulen tuiskauttelemaa vihmaa tihkui lokaisille kaduille,
+mutta hän heittäysi rohkeasti Shadwellin nähtävyyksiä ihailemaan, ja
+ajautui ennen pitkää terveydeltään ränstyneenä, vaatetukseltaan
+sivistyneenä, pennittömänä ja muissa kuin välttämättömimpiä tarpeita
+koskevissa asioissa mykkänä eläimenä ahertamaan James Holroydille ja
+hänen pöyhkyriyttään kärsimään Camberwellin voimakonevajassa. Ja
+pöyhkeä kohtelu oli James Holroydille lempityötä.
+
+Oamberwellissa oli kolme voimakonetta käyttökoneineen. Kaksi alusta
+asti ollutta ovat pieniä; isompi oli uusi. Pienemmät koneet pitivät
+kohtalaista ääntä; niiden remmit surisivat pyöriensä yli, aina silloin
+tällöin sähköiset sädekimput rätisivät ja sihisivät ja ilma herkeämättä
+hyrisi huu-uu-uu niiden napojen välillä. Toinen hölskyi perustuksiltaan
+ja piti vajan täräjämässä. Mutta iso voimakone hukutti tykkänään kaikki
+nämä äänet rautaisen ytimensä ehtymättömällä järinällä, joka sai
+muitakin rautaosia jymisemään. Tuota katsomassa kävijän päätä pyörrytti
+käyttökoneitten tyk-tyk-tyk, isojen pyörien vilinä, vinhasti kieppuvat
+pallolämsät, höyryn ajoittaiset pihahdukset, ja kaiken yli jyrisevä
+ison voimakoneen kumea, herkeämätön, hyökyilevä pauhu. Viimeksi
+mainittu ominaisuus oli konerakennustaidon kannalta vika, mutta
+Azuma-zi laski sen luonnostaan kuuluvaksi tuolle valtaisen ylväälle
+ihmeoliolle.
+
+Pitäisimme tuon vajan äänet aina lukijan korvissa hänen lukiessaan, jos
+se olisi mahdollista; kertoisimme koko tarinamme sellaisella
+säestyksellä. Se oli loppumatonta paukkinan virtaa, josta korva erotti
+ensin yhden säikeen ja sitte toisen; siinä oli höyry-käyttö koneitten
+aikavälistä kuorsumista, puuskuntaa ja pihinää, niiden mäntien imentää
+ja hytkähtelyä, isojen vauhtipyöräin puolaimien jälseää huisketta ilmaa
+vasten, nahkaremmien väljempinä ja kireämpinä soljuessaan vaihtelevaa
+siukumista ja voimakoneitten kiukkuista hyrinää; ja kaiken yläpuolella,
+toisinaan kuulumattomana, kun korva siihen väsyi, ja sitte taas hiipien
+takaisin tajuntaan oli tämä ison koneen pasuunan pauhu. Lattia jalkain
+alla ei koskaan tuntunut vakaiselta ja liikkumattomalta, vaan tärisi ja
+nauskui. Se oli huumaava, hyllyilevä paikka, ja hytkäytteli kenen
+tahansa ajatukset oudosti vinkkuroimaan. Ja kolmeen kuukauteen,
+koneenkäyttäjien ison lakon kestäessä, Holroyd, joka oli rikkuri, ja
+Azuma-zi, joka oli pelkkä neekeri, eivät kertaakaan olleet ulkona
+tuosta sekamelskaisesta kurimuksesta, vaan nukkuivat ja söivät pienessä
+puukojussa vajan ja veräjän välissä.
+
+Holroyd piti pian Azuma-zin tultua jumaluusopillisen luennon ison
+koneensa tekstistä. Hänen täytyi huutaa saadakseen sanansa jymyssä
+kuuluviin. "Katsos tuota", kehui Holroyd; "mikä pakanallinen
+epäjumalasi vetää sille vertoja?" Ja Azuma-zi töllisteli. Hetkeksi
+Holroydin puhe häipyi, ja sitte Azuma-zi kuuli: "Tappaisi sata miestä,
+Siinä sitä on herraa!"
+
+Holroyd oli ylpeä isosta voimakoneestaan, ja laajasti selitteli sen
+kokoa ja voimaa Azuma-zille kunnes ties mitä merkillisiä aatoksia se ja
+herkeämätön vilinä ja tohina sai risteilemään kiharaisessa mustassa
+kallossa. Hän valaisi mitä havainnollisimmin millä kaikilla
+kymmenkunnalla tavalla mies voisi siitä saada surmansa, ja kerran hän
+antoi Azuma-zille sähkötäräyksen näytteeksi sen laadusta. Siitä asti
+Azuma-zi työnsä hengähdyslomina -- se oli raskasta työtä, käsittäen ei
+ainoastaan hänen omansa, vaan enimmän osan Holroydinkin toimista --
+istui katselemassa isoa konetta. Silloin tällöin sähkökimput rätisivät
+ja kipinöitsivät sinisiä leimahduksia, joita Holroyd sadatteli, mutta
+muutoin kaikki kävi tasaisesti ja tahdikkaasti kuin hengitys. Remmi
+kieppui vonkuen voimansiirtoakselin ympäri, ja takaa aina kuului männän
+ystävällinen jytkytys. Niin se eleskeli kaiken päivää tässä isossa
+ilmavassa majassa, hän ja Holroyd palvelijoinansa; ei vangittuna ja
+orjuutettuna kuin muut hänen tuntemansa koneet olivat olleet, vaan
+valtaistuimelle korotettuna mahtina. Noita kahta pienempää voimakonetta
+Azuma-zi vastakohdan voimasta halveksi; isomman hän itsekseen risti
+Voimakoneitten Herraksi. Nuo olivat ärtyneitä ja säännöttömiä, mutta
+iso voimakone oli vakaa. Miten suuri se olikaan! Miten levollinen ja
+keveä käynniltään! Suurempi ja tyynempi vielä kuin Rangoonissa
+näkemänsä Buddat, eikä kuitenkaan liikkumaton, vaan elävä! Isot mustat
+telat kieppuivat, kieppuivat, kieppuivat, kehät vilisivät sädekimppujen
+alla ja lieriön kumea jymy ohjasi kaikkea. Se vaikutti Azuma-ziin
+omituisesti.
+
+Azuma-zille ei työ ollut mieluista. Hän istuskeli katselemassa
+Voimakoneitten Herraa Holroydin poiketessa houkuttelemaan ratapihan
+veräjänvartijaa whiskyä noutamaan, vaikka hänen oikea paikkansa ei
+ollut voimakonesuojuksessa vaan käyttökoneitten takana, ja vaikka
+Holroyd sivalteli häntä tukevan vaskilangan pätkällä milloin tapasi
+hänet kurkkailemassa. Hänellä oli tapana hiipiä seisoskelemaan
+jättiläisen lähelle ja katsella päänsä yllä kieppuvaa isoa nahkaremmiä.
+Remmissä oli musta tilka, ja häntä jotenkuten huvitti kaikessa tässä
+hälinässä katsella sen alituista palaamista. Outoja ajatuksia kehräytyi
+sen viipotuksen mukana. Tieteilijät kertovat että villit elähyttävät
+kiviä ja puita hengellä -- ja kone on tuhannen vertaa elävämpi kuin
+kivi tai puu. Ja Azuma-zi oli pohjaltaan vielä villi. Sivistyksen kuori
+ei ollut syvemmällä kuin hänen työpuseronsa, sinelmänsä ja kasvojansa
+ja käsiänsä peittävä kivihiilen lika. Hänen isänsä oli palvellut
+meteoria; hänen sukunsa verta oli kenties roiskunut Juggernautin
+leveisiin pyöriin. [Juggernaut on epäjumala, jonka raskaitten
+vankkurien alle uskovaisia hinduja heittäytyy sovitus-uhriksi
+vuotuisesti uusiintuvassa juhlassa. Suom. muist.]
+
+Hän käytti kaikkia Holroydin antamia tilaisuuksia kosketella ja
+käsitellä isoa voimakonetta, joka oli alkanut häntä lumota. Hän
+kiillotti ja puhdisti sitä kunnes metalliosat häikäisivät
+päiväpaisteessa. Hänet valtasi salaperäinen palveluksen tunne tätä
+tehdessään. Hänellä oli tapana astua sen luo ja hellästi kosketella sen
+kieppuvia induktioteloja. Hänen palvelemansa jumalat olivat kaikki
+kaukana, Lontoon ihmiset kätkivät jumalansa.
+
+Viimein hänen hämärät tunteensa kävivät selvemmiksi, sukeusivat
+ajatuksiksi ja lopulta teoiksi. Tullessaan jymisevään vajaan eräänä
+aamuna hän lausui salaaminsa [Salaam on muhamettilainen kunnioittava
+tervehdyssana; osa Intian asukkaita on muhamettilaisia. Suom. muist]
+Voimakoneitten Herralle ja sitte Holroydin poissa ollessa meni
+kuiskaamaan jyrisevälle koneelle olevansa sen palvelija, rukoillen sitä
+armahtamaan häntä ja pelastamaan hänet Holroydilta. Hänen niin
+tehdessään tunkeusi tutisevan konesuojuksen avoimesta kupukäytävästä
+siihen harvoin ulottuva päiväpaisteen heijastus ja Voimakoneitten Herra
+tohisi ja hyrisi kelmeässä kultahohteessa säteilevänä. Silloin Azuma-zi
+tiesi palveluksensa otolliseksi Herralleen. Sen jälkeen hänestä ei enää
+tuntunut niin yksinäiseltä kuin ennen, ja hän olikin tosiaan ollut
+kovin yksikseen Lontoossa. Ja työaikansakin päätyttyä, mikä harvoin
+sattui, maleksi hän suojuksen ympärillä.
+
+Sitte Holroydin seuraavalla kerralla kolhittua häntä meni Azuma-zi ensi
+tilassa Voimakoneitten Herran eteen ja kuiskasi: "sinä näet, oi Herra!"
+ja koneiston vihainen hurina tuntui vastaavan hänelle. Tuosta alkaen
+tuntui hänestä voimakoneen ääniin tulevan eri sointu aina Holroydin
+tullessa suojukseen. "Herrani odottaa aikansa", lohduttausi Asuma-zi
+itsekseen. "Tämän narrin synnillisyys ei ole vielä kypsä." Ja hän
+odotteli ja vaani tilinteon päivää. Erään kerran näkyi merkkejä
+sähkövirtojen ristiinmenosta ja Holroyd sai varomatonta tutkimusta
+toimittaessaan -- se tapahtui ehtoopäivällä -- jokseenkin ankaran
+täräyksen. Käyttökoneen takaa näki Azuma-zi hänen hypähtävän sivulle ja
+kiroovan telan ilkiöitä.
+
+"Hän on saanut varotuksen", virkkoi Azuma-zi itsekseen. "Totisesti on
+Herrani kärsivällinen."
+
+Holroyd oli ensinnä opastanut neekeriänsä sellaisissa voimakoneen
+toiminnan alkeiskäsitteissä, joiden avulla tämä voisi hänen poissa
+ollessaan tulla tilapäisesti toimeen vajassa. Mutta havaitessaan millä
+tavoin Azuma-zi loikaroitsi jättiläiskoneen ympärillä hän kävi
+epäluuloiseksi. Hän tajusi hämärästi apulaisellaan olevan jotakin
+mielessä ja päätellen hänellä olleen tekemistä telain voitelemisessa
+öljyllä joka oli eräästä kohti syövyttänyt pois kiillon, hän antoi
+koneiston hälyn yli karjutun julistuksen: "älä sinä enää mene lähelle
+tuota isoa voimakonetta, Hyh-höh, taikka nyljen nahkasi!" Ja muutenkin,
+jos Azuma-zia miellytti olla ison koneen lähellä, vaati selvä järki ja
+säädyllisyys pidättämään häntä loitolla siitä.
+
+Azuma-zi totteli sillä kertaa, mutta myöhemmällä hän joutui kiinni
+kumarrellessaan Voimakoneitten Herraa. Silloin Holroyd tempaisi
+käsivarresta ja potkaisi häntä hänen kääntyessään poistumaan. Azuma-zin
+sitte seisoessa käyttökoneen takana ja Holroydin vihattua selkää
+tuijotellessa saivat koneiston äänet uuden tahdin ja kuulostivat
+neljältä hänen äidinkielensä sanalta.
+
+On vaikea tarkalleen sanoa mitä mielipuolisuus on. Luullakseni Azuma-zi
+oli mielipuoli. Voimakonevajan lakkaamaton paukkina ja vilske oli
+saattanut huiskuttaa hänen pienet tietonsa ja runsaat taikauskoiset
+kuvitelmansa vihdoin jonkinlaiseksi riivaannukseksi. Ainakin, kun hänen
+mieleensä juohtui aatos tehdä Holroydista uhri voimakoneen
+jumaluudelle, hän joutui omituisen ylvästelevän tunnekuohun valtaan.
+Sinä yönä nuo kaksi miestä ja heidän mustat varjonsa olivat vajassa
+yksikseen. Vajaa valaisi iso vilkkuva ja punaisena vilahteleva
+kaarilamppu. Varjot venyivät mustina voimakoneitten taakse,
+käyttökoneitten heilurikuulat syöksähtelivät valosta pimeyteen ja
+niiden männät jytkyivät äänekkäästi ja tasaisesti. Vajan avoimesta
+päästä näkyvä ulkopuolinen ilma häämötti uskomattoman etäisenä. Se
+tuntui aivan kuolleeltakin, kun koneiston jymy tukehdutti kaikki
+ulkoiset äänet. Etäällä kuvastui pihan musta aita ja sen takana talojen
+harmaita ääriviivoja, ja ylhäällä kaareili tummansininen taivas
+kelmeine tähtösineen. Azuma-zi astui äkkiä vajan keskuksen poikki
+remmien alitse ja katosi ison voimakoneen varjoon. Holroyd kuuli
+lipsahduksen ja vauhdin tahti muuttui.
+
+"Mitä hiivattia sinä vaihteelle teet?" hän ulvahti hämmästyneenä. "Enkö
+ole sulle sanonut --"
+
+Silloin hän näki Azuma-zin silmien päättäväisen ilmeen, aasialaisen
+astuessa varjosta häntä kohti.
+
+Seuraavassa silmänräpäyksessä miehet olivat hurjassa ottelussa ison
+voimakoneen edessä.
+
+"Sinä paksupää hullu!" hönkäisi Holroyd ruskean käden kuristaessa
+kurkkuaan. "Pysy erilläsi noista kosketusrenkaista." Samassa hän
+suistui jaloiltaan ja horjui Voimakoneitten Herraa kohti. Hän hellitti
+vaistomaisesti irti vastustajastaan pelastuakseen koneesta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Lähetti, joka oli hurjalla kiireellä pantu asemalta tutkimaan mitä
+voimakonevajassa oli tapahtunut, tapasi Azuma-zin veräjänvartijan
+kojusta. Azuma-zi yritti selittää jotakin, mutta lähetti ei saanut
+mitään selvää hänen katkonaisesta solkkauksestaan, vaan riensi vajaan.
+Koneet olivat kaikki meluisesti työssä eikä mitään näyttänyt olevan
+epäkunnossa. Tuntui kuitenkin omituista kärventyneiden hiuksien hajua.
+Sitte hän näki kummallisen kurtistuneen kasan roikkumassa ison
+voimakoneen etumuksessa ja lähemmäksi astuessaan tunsi Holroydin
+vääntyneet jäännökset.
+
+Mies tuijotti ja empi tuokion. Sitte hän näki kasvot ja sulki silmänsä
+vavahtaen. Hän pyörähti pois ennen kuin avasi ne, jottei olisi enää
+nähnyt Holroydia, ja meni ulos vajasta neuvoa ja apua hakemaan.
+
+Nähdessään Holroydin kuolevan Suuren Voimakoneen kouristuksessa oli
+Azuma-zi ollut hiukan säikähdyksissään tekonsa seurauksista. Silti oli
+hän omituisesti ylpeissään ja tiesi Voimakoneitten Herran armon olevan
+puolellaan. Hänen suunnitelmansa oli jo valmis miehen tullessa
+asemalta, ja kiireesti paikalle saapunut teknillinen johtaja hyväksyi
+heti ilmeisen johtopäätöksen itsemurhan tapahtumisesta. Tämä
+asiantuntija tuskin otti huomatakseenkaan Azuma-zia, muutamia
+kysymyksiä hänelle vain tehden. Näkikö hän Holroydin epätoivoista
+tekoa? Azuma-zi selitti olleensa poissa näkyvistä tulipesän luona
+kunnes kuuli voimakoneen soinnun muuttuvan. Tutkinto ei ollut
+rasittava, ollen epäluuloista vapaa.
+
+Holroydin vääntyneet jäännökset, jotka sähkötaituri irrotti koneesta,
+verhosi joutuin veräjänvartija kahvitahraisella pöytäliinalla. Jonkun
+kekseliääseen mieleen juolahti etsiä lääkäri. Asiantuntija puuhasi
+etupäässä koneen laittamisessa taas käyntiin, sillä sähkörautatien
+tunkkaisiin tunneleihin oli pysähtynyt seitsemän kahdeksan junaa.
+Azuma-zin, joka vastaili tahi väärin ymmärsi vajaan valtansa tahi
+tunkeilevaisuutensa nojalla tulleiden ihmisten kysymyksiä, lähetti
+teknillinen johtaja pian takaisin kivihiilikomeroon. Veräjän
+ulkopuolelle kerääntyi tietysti väkijoukko -- kenellekään
+tuntemattomasta syystä oleksii Lontoossa aina väkijoukko päivän tai
+pari äkillisen kuolemantapauksen näyttämön lähettyvillä -- pari kolme
+sanomalehtikertojaa siivilöityi tavalla tai toisella konesuojukseen ja
+yksi pääsi Azuma-ziinkin asti; mutta johtaja ajoi heidät pellolle,
+ollen itse hiukan sanomalehtimieskin.
+
+Aikanaan kannettiin ruumis pois ja yleisön mielenkiinto häipyi sen
+mukana. Azuma-zi pysyi hyvin hiljaisesti tulipesänsä ääressä,
+lakkaamattomasti nähden hiilissä olennon joka tempoili rajusti ja kävi
+liikkumattomaksi. Tunnin kuluttua murhasta näytti vaja siltä kuin ei
+siellä milloinkaan olisi mitään merkillistä tapahtunut. Kurkistaessaan
+konehuoneestaan näki villi Voimakoneitten Herran jyräjävän ja tohisevan
+pienten veljiensä vieressä, ja vauhtipyörät humisivat ympäri ja höyry
+sihahteli mäntien tiessä ihan kuin aikaisemminkin illalla. Lopultakin
+oli se pelkästään konetaidolliselta kannalta katsoen ollut peräti
+vähäpätöinen tapaus -- pelkkä sähkövirran tilapäinen poikkeeminen.
+Mutta nyt oli teknillisen johtajan hento vartalo ja hento varjo
+Holroydin vantteran hahmon asemesta astelemassa valokujaa edestakaisin
+pitkin täräjäviä lattiapalkkeja remmien alla käyttökoneiden ja
+voimakoneiden välissä.
+
+"Enkö ole palvellut Herraani?" kysyi Azuma-zi kuulumattomasti
+varjoltaan, ja ison voimakoneen sointu kajahteli täyteläisenä ja
+puhtaana. Katsellessaan vilisevää koneistoa joutui hän jälleen sen
+lumouksen valtaan joka Holroydin kuoltua oli hiukan heikentynyt.
+
+Ei koskaan ollut Azuma-zi nähnyt miehen saavan surmaansa niin väleen ja
+säälimättömästi. Iso suriseva kone oli tappanut uhrinsa sekunniksikaan
+horjahtamatta tasaisesta tahdistaan. Se oli todellakin mahtava jumala.
+
+Mitään aavistamaton teknillinen johtaja seisoi selkä häneen päin,
+kirjottaa sohien paperipalaselle, Hänen varjonsa osui jättiläiskoneen
+jalustaan.
+
+"Oliko Voimakoneitten Herra vielä nälissään? Hänen palvelijansa oli
+valmis."
+
+Azuma-zi astahti vaivihkaa eteenpäin; sitte seisahtui. Teknillinen
+johtaja herkesi äkkiä kirjottamasta ja takimaisen voimakoneen ääreen
+astuen alkoi tarkastaa sädekimppuja.
+
+Azuma-zi epäröitsi, ja puikahti sitte äänettömästi vaihteen luo
+varjoon. Siellä hän odotteli. Pian kuuluivat johtajan askeleet
+palaavan. Hän seisahtui entiseen asemaansa, tietämättömänä kymmenen
+jalan päässä kyyristelevästä lämmittäjästä. Sitte iso voimakone äkkiä
+sihahti, ja seuraavassa silmänräpäyksessä Azuma-zi pimeästä hyökkäsi
+hänen niskaansa.
+
+Ensin johtaja vyötäisiltä siepattuna heilahti isoa voimakonetta kohti,
+sitte polvellaan potkaisten ja käsillään vastustajansa pään alas
+nykertäen hän tempautui irti syleilystä ja keikahti pois päin koneesta.
+Sitte villi tarttui häneen taas, puskien kiharaisella päällään hänen
+rintaansa, ja he hoippuroitsivat ja huohottivat kuten tuntui koko
+ikuisuuden. Sitte johtaja tuli temmanneeksi mustan korvan hampaisiinsa
+ja puri raivokkaasti. Neekeri ulvoi hirveästi.
+
+He kieriskelivät lattialla, ja neekeri, joka oli luiskahtanut hampaiden
+pinteestä tahi menettänyt palan korvastaan -- johtaja arvaili sitä
+siinä -- yritti kuristaa häntä. Johtaja teki tehottomia ponnistuksia
+saadakseen hapuilluksi jotakin käsiinsä ja potkituksi, kun lattialta
+kuului askeleen tervetullutta kopsetta. Seuraavassa hetkessä Azuma-zi
+oli jättänyt hänet ja syöksähtänyt isoa voimakonetta kohti. Pauhinassa
+kuului sähähdys.
+
+Sisään astunut yhtiön virkamies seisoi tuijotellen, kun Azuma-zi
+sieppasi paljaat päätejohdot käsiinsä, väännähti kamalasti ja killui
+sitte liikahtamattomana koneessa, kasvot rajusti vääristyneinä.
+
+"Olenpa kerrassaan iloissani siitä että saavuit juuri nyt", sanoi
+teknillinen johtaja yhä lattialla istuen.
+
+Hän katseli vielä värisevää olentoa. "Tuo ei ole näköjään kaunis
+kuolema -- mutta se on nopea."
+
+Virkamies yhä tuijotti ruumiseen. Hän oli hidas-älyinen mies.
+
+Syntyi vaitiolo.
+
+Johtaja kompuroitsi jaloilleen. Hän siveli miettivästi kauluksensa
+sisäpuolta sormillaan ja liikutti päätään useaan kertaan edestakaisin.
+
+"Holroyd parka! Nyt käsitän." Sitte hän melkein koneellisesti astui
+varjossa olevan vaihteen luo ja käänsi sähkövirran rautatien johtoon.
+Hänen niin tehdessään heltisi korventunut ruumis koneesta ja putosi
+kasvoilleen maahan. Voimakoneen sisus pauhasi äänekkäänä ja
+puhdassointuisena, ja voimansiirtolaitos viuhtoi ilmaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin päättyi ennenaikaisesti voimakonejumaluuden palvelus, kenties
+lyhyt-ikäisin kaikista uskonnoista. Kuitenkin se saattoi samalla
+upeilla ainakin yhdestä marttyyristä ja yhdestä ihmisuhrista.
+
+
+
+
+Æpyornis-saari.
+
+
+Arpikasvoinen mies kumartui pöydän yli ja katseli kimppuani.
+
+"Kämmeköitä?" hän kysyi.
+
+"Muutamia", sanoin.
+
+"Tikankontteja", hän virkkoi.
+
+"Etupäässä", vastasin.
+
+"Mitään uutta? Sen arvasin. _Minä_ nuuskin nuo saaret viisikolmatta --
+seitsemänkolmatta vuotta takaperin. Jos löydätte mitään uutta sieltä --
+niin se on totisesti ihka uutta. En jättänyt paljoa."
+
+"En ole keräilijä", selitin.
+
+"Olin nuori silloin", hän pitkitti. "Voi hitto kuinka samoilinkin." Hän
+näytti ottavan minusta mittaa silmillään. "Olin Taka-Intiassa kaksi
+vuotta, ja Brasiliassa seitsemän. Sitte menin Madagaskarille."
+
+"Tunnen muutamia tutkijoita", sanoin jotakin tarinaa aavistaen.
+"Kenelle keräsitte?"
+
+"Dawsoneille. Lienetteköhän koskaan kuullut Butcheria mainittavan?"
+
+"Butcher -- Butcher?" Nimi tuntui häämöttävän muistissani; sitte
+muistin oikeusjutun "Butcher Dawsonia vastaan". "Hei!" huudahdin,
+"tehän olette se mies, joka manuutti heidät neljän vuoden palkasta --
+jouduitte autiolle saarelle..."
+
+"Sama juuri", myönsi arpikasvoinen mies kumartaen. "Lystikäs
+oikeustapaus, vai mitä? Siellä olin, keräten pikku omaisuutta palkkani
+säästymisen kautta tuolla saarella, panematta rikkaa ristiin
+kumpaisenkaan hyväksi, heidän mitenkään kykenemättä antamaan minulle
+lähtöpassia palveluksestaan. Useasti siellä ollessani huvitti minua
+sitä ajatella. Tein siitä arviolaskuja -- isoja -- korukuvioina pitkin
+koko siunattua koralliriuttaa."
+
+"Miten se tapahtui?" kysyin. "En oikein muista asiaa."
+
+"No... Olettehan kuullut æpyorniksista?"
+
+"Kyllähän. Andrews kertoi minulle uudesta lajista, jota oli
+laittelemassa noin kuukausi takaperin. Juuri ennen kuin läksin merelle.
+Kuuluivat saaneen lähes metrin pituisen reisiluun. Jättiläis-otus on
+sen täytynyt olla!"
+
+"Sen uskon", virkkoi arpikasvoinen mies. "Sindbadin vaakalintu oli vain
+haikua niistä. Mutta milloin noita luita löydettiin?"
+
+"Kolme tai neljä vuotta takaperin -- '91, muistelen. Miksi?"
+
+"Miksi? Syystä että _minä_ löysin niitä -- helkkarissa -- siitä on jo
+melkein kaksikymmentä vuotta. Elleivät Dawsonit olisi olleet typeriä
+tuohon palkkaan nähden, niin he olisivat saattaneet ottaa koko myynnin
+yksinomaan haltuunsa.... _Minä_ en voinut estää tuota veneen pahusta
+joutumasta vesiajolle."
+
+Hän pysähtyi. "Paikka on arvatenkin sama. Suon tapainen runsaan
+puolentoista sadan kilometrin päässä Antananarivosta. Sattuuko teillä
+olemaan tietoa? Sinne on mentävä veneillä rannikkoa pitkin. Ette
+kenties satu muistamaan?"
+
+"En. Luullakseni Andrews sanoi jotakin suosta."
+
+"Sen täytyy olla sama. Se on itärannikolla. Ja vedessä on jotakin mikä
+säilyttää mätänemiseltä. Kreosotilta se haisee. Muistutti minua
+Trinidadista. Vieläkö munia löysivät? Muutamat minun löytämistäni
+munista olivat puolentoista jalan mittaisia. Suo kaartaa ympäri,
+nähkääs, saartaen erilleen tuon jättöalueen. Kovin suolainenkin se on.
+No... Olipa minulla merkillisiä hetkiä siellä! Löysin jäännökset aivan
+sattumalta. Läksimme munia hakemaan, minä ja kaksi alkuasukasta, kaikki
+tiukkaan sullottuina tuollaiseen kummalliseen kanoottiin mitä siellä
+käytetään, ja samalla löysimme nuo luut. Meillä oli teltti ja neljäksi
+päiväksi muonavaroja, ja asetuimme majailemaan eräällä lujapohjaisella
+kohdalla, Sen ajatteleminen saa omituisen tervankatkun vieläkin
+tuntumaan nenässäni. Se on lystikästä työtä. Käydään sohiskelemassa
+liejua rautariu'uilla. Tavallisesti muna rusentuu. Kuinkahan kauvan
+siitä lienee kun noita æpyorniksia todella eli. Lähetyssaarnaajat
+sanovat alkuasukasten kertovan juttuja ajoilta, jolloin niitä oli
+elossa, mutta itse en ole sellaisia milloinkaan kuullut. [Kenenkään
+europalaisen ei tiedetä nähneen elävää æpyornista; epäiltävänä
+poikkeuksena on MacAndrew joka kävi Madagaskarilla v. 1745. Tekijän
+muist.] Mutta varmasti olivat meidän saamamme munat yhtä tuoreita kuin
+olisivat olleet äsken munittuja. Tuoreita! Kantaessaan niitä alas
+veneelle toinen neekerini pudotti yhden kiveen ja se murskaantui.
+Kylläpä pöllytin sitä koheloa! Mutta pahenematon se oli, ei
+tuoksahtanutkaan, ja kuitenkin oli emä ollut kuolleena ehkä neljäsataa
+vuotta. Syytti tuhatjalkaisen purreen. Vaan olenpa harhaantumassa
+tarinani tolalta. Meiltä oli mennyt koko päivä rapakon tonkimiseen ja
+munien penkomiseen eheinä esille, ja olimme kaikki mustan mutakuoren
+peitossa, ja luonnollisesti olin ärtyinen. Mikäli tiesin olivat nuo
+ainoat munat mitä konsanaan on saatu ilman ainoatakaan säröä talteen
+otetuksi. Kävin jälkeenpäin katsomassa Lontoon luonnontieteellisessä
+museossa; ne olivat kaikki säröisiä, kokoonliitettyjä kuin mosaiikki,
+ja oli palasia poissakin. Minun olivat täydellisiä ja aijoin takaisin
+päästyäni puhaltaa ne tyhjiksi. Tietysti minua suututti typerä
+tomppeli, joka pelkän tuhatjalkaisen vuoksi tipautti hukkaan kolmen
+tunnin työn. Ympäri korvia annoin runsaalla mitalla."
+
+Arpikasvoinen mies otti taskustaan savipiipun. Asetin tupakkakukkaroni
+hänen eteensä. Hän pisti hajamielisenä piippuunsa.
+
+"Entä muut? Saitteko ne kotiin? En muista --"
+
+"Siinä on tarinan jatkon kummallisuus. Minulla oli kolme muuta. Aivan
+tuoreita munia. No, me panimme ne veneeseen, ja sitten läksin telttiin
+kiehauttamaan kahvia, jättäen nuo kaksi pakanaa alas rantahietikolle --
+toisen pistostansa mukamas parantelemaan ja toisen häntä avustelemaan.
+Mieleeni ei juolahtanut että nuo peijakkaat saattaisivat käyttää
+hyväkseen omituista asemaani tehdäkseen riidan. Mutta kaiketi oli
+tuhatjalkaisen myrkky ja saamansa potkaisu saanut toisen suunniltaan --
+äkäpäinen hän oli aina ollut -- ja hän viekotteli toisen.
+
+"Muistan istuneeni tupakoimassa ja vettä keittämässä väkiviinalampun
+avulla, joka minulla tavallisesti oli mukanani tällaisilla matkoilla.
+Aina väliin ihailin päivänlaskussa väilyvää suomaisemaa. Kaikki mustina
+ja veripunaisina juovina -- kaunis näky. Ja ylhäällä taampana nousi maa
+harmaana ja häämyisenä vuoriksi, joiden kohdalla taivas hehkui
+punaisena kuin sulattimon suu. Ja viidenkymmenen metrin päässä selkäni
+takana nuo villityt pakanat -- vähääkään piittaamatta ympäristön
+rauhallisesta sävystä -- vehkeilivät karkumatkaa veneellä, jättääkseen
+minut ypö yksikseni kolmen päivän muonavaroille ja kangastelttiin,
+ainoana juomavarastona pienoinen vesinassakka. Kuulin jonkinlaisen
+haukahduksen takaapäin, ja jo olivat kanootissa -- veneeksi sitä ei
+oikeastaan voinut sanoa -- parinkymmenen metrin päässä rannasta. Älysin
+oitis mitä oli tekeillä. Pyssyni oli teltissä eikä minulla sitäpaitsi
+ollut luoteja -- ainoastaan linnunhauleja. He tiesivät sen. Mutta
+minulla oli taskussani pieni revolveri ja sieppasin sen käteeni
+hietikolle juostessani.
+
+"'Tulkaa takaisin!' sanoin sitä heristellen.
+
+"He höpöttivät minulle jotakin ja munansärkijä ilkamoitsi. Tähtäsin
+toiseen -- sillä hän oli haavottumaton ja piteli melaa, mutta ammuin
+ohi. He nauroivat. En silti heittänyt. Tiesin että minun täytyi pysyä
+kylmäverisenä, ja yritin häntä uudestaan, saaden hänet luodin
+viuhahduksesta hypähtämään. Tällä kertaa hän ei nauranut. Kolmannella
+kerralla osasin päähän ja yli laidan hän mulahti meloinensa. Se oli
+revolverin laukaukseksi harvinaisen hyvä sattuma. Välimatka oli
+luullakseni viisikymmentä metriä. Hän vajosi heti upoksiin. En tiedä
+tappoiko hänet luoti vai hukkuiko hän pökertyneenä. Sitte aloin hoilata
+toista miestä tulemaan takaisin, mutta hän kyyristäytyi kanootin
+sopukkaan eikä vastannut. Laukaisin siis revolverini häntä kohti enkä
+osannut lähellekään.
+
+"Olin kuin puusta pudonnut, sen sanon. Siinä sitä seisoin haisevalla
+liejuisella rannikolla, hyllyvä suo kaikkialla takanani, päivänlaskun
+jälkeen kylmää huokuva ulappa edessäni ja tuo musta kanootti yhtämittaa
+ajautumassa edemmäs näkyvistäni. Vakuutanpa kironneeni Dawsonit ja
+Jamrachit ja museot ja koko höskät oikein ansionsa mukaan. Karjuin
+tuota neekeriä takaisin, kunnes ääneni särkyi vingahduksiksi.
+
+"Ei auttanut muu kuin haijienkin uhalla uida hänen perässään. Avasin
+siis kääntöpään veitseni ja otin sen hampaisiini, riisuin yltäni ja
+kahlasin veteen. Silloin menetin kanootin heti näkyvistäni, mutta
+koetin harkinnan avulla ehättää sen tielle. Toivoakseni oli mies
+liian kehno käyttelemään sitä, joten se pysyisi ajelehtimassa
+entiseen suuntaansa. Pian se tulikin jälleen näkyviin lounaisella
+taivaanrannalla, Päivänlaskun jälkihehku oli jo tykkänään häipynyt ja
+yön hämärä hiipi ylitseni. Tähdet alkoivat pilkotella siniseltä
+taivaanlaelta. Uin kuin urheilumestari, vaikka sääriäni ja käsivarsiani
+alkoi pian kivistää.
+
+"Kuitenkin saavutin hänet tähtien jo tuikkiessa täydesti. Pimetessä
+aloin nähdä kaikenmoista kimmellystä vedessä -- fosforiolioita
+tietenkin. Aika ajottain se huimasi päätäni. Tiesin tuskin mikä oli
+tähtiä ja mikä fosforikimaltelua, ja uinko päälläni vai kantapäilläni.
+Kanootti oli musta kuin synti ja väreet kaareilivat sen keulassa
+valuvana tulena. Luonnollisesti olin tuiki varovainen kiivetessäni
+siihen. Tahdoin ensin tarkata mitä hänellä oli mielessä. Hän näytti
+makaavan kyykistyneenä kasana keulassa, ja perä oli koholla vedestä.
+Alus kieppui ajelehtiessaan hitaasti ympäri -- jonkinlaista valssin
+tapaista menoa. Menin perään ja vedin sen alas, odottaen hänen
+heräävän. Sitte aloin hinautua sisään veitsi kädessä ja rynnäkköön
+valmiina. Mutta hän ei hievahtanutkaan. Siinä siis istuin pienen
+kanootin perässä ajautumassa pitkin tyventä fosforikiiltoista ulappaa,
+tähtien lukemattoman paljouden loistellessa ylläni, ja odottelin
+jotakin tapahtuvaksi.
+
+"Pitkän tovin kuluttua huusin häntä nimeltä, mutta hän ei
+äännähtänytkään. Olin liian väsynyt käymään mihinkään vaaraan astumalla
+hänen luokseen. Istuimme siis alallamme. Taisin pari kertaa torkahtaa.
+Aamuhämärissä huomasin hänet kuolleeksi, ruumis oli aivan pöhistynyt ja
+nassakka sekä pikku erä kahvia ja laivakorppuja Kapkaupungin
+_Argukseen_ käärittyinä hänen jaloissaan, ja tina-astiallinen
+nautittavaksi kelpaamatonta väkiviinaa hänen allaan. Ei ollut melaa
+eikä totisesti mitään muuta sellaiseksi kelpaavaa kuin väkiviina-astia,
+joten päätin ajelehtaa kunnes minut korjattaisiin. Toimitin
+ruumiskatselmuksen vainajasta, julistin päätöksen jonkin tuntemattoman
+käärmeen, skorpionin tai tuhatjalkaisen syyllisyydestä, ja työnsin
+hänet yli laidan.
+
+"Sen jälkeen maistoin kulauksen vettä ja muutamia laivakorppuja, ja
+tarkastelin ympäristöä. Noin matalalla oleva mies ei tietenkään voi
+nähdä kovinkaan kauvas; ainakin oli Madagaskar ja kaikki muukin maa
+ihan näkymättömissä. Näin purjeen kulkevan lounaaseen -- näytti
+kuunarilta, mutta sen runko ei noussut näkösälle. Pian kohosi aurinko
+korkealle taivaalle ja alkoi paistella minua paahteellaan. Voi
+turkanen! Se oli saada aivoni kiehumaan. Yrittelin pistellä päätäni
+mereen, mutta tovin kuluttua osui katseeni Kapkaupungin _Argukseen_, ja
+pitkäkseni kanootin pohjalle laskeutuen levitin sen ylitseni.
+Ihmeellisiä kapineita nuo sanomalehdet. En ollut sitä ennen lukenut
+ainoatakaan perinjuurin läpi, mutta on omituista mihin kaikkeen sitä
+joutuu yksikseen ollessaan, kuten minä olin. Luin luullakseni
+kahteenkymmeneen kertaan tuon siunatun sanomalehtinumeron pahaisen.
+Piki kanootissa suorastaan höyrysi kuumuudesta ja pursusi suurina
+rakkoina saumoista.
+
+"Ajelehdin kymmenen päivää", pitkitti arpikasvoinen mies. "Sanottuna se
+on pieni asia, vai mitä? Jokainen päivä oli viimeisen kaltainen.
+Muulloin kuin aamuisin ja iltaisin en edes tähystystä pitänyt -- helle
+oli niin kammottava. En nähnyt ainoatakaan purjetta ensimäisten kolmen
+päivän perästä, eivätkä näkemäni ottaneet minua huomatakseen. Noin
+kuudentena iltana sivuutti minut tuskin kilometrin päässä laiva kaikki
+lyhdyt säihkyvinä ja sivuaukot ammollaan, tulikärpäsen näköisenä.
+Kannelta kuului soiton säveliä. Nousin seisaalleni, huikkailin ja
+kiruin. Matkani toisena päivänä puhkaisin æpyorniksenmunista yhden
+raappimalla toisesta päästä kuoren pala palalta pois, ja muistaessani
+huomasin ilokseni sen kyllin hyväksi syödä, Hiukan tuoksahtava -- en
+tarkota pahentunut, vaan tavallaan sorsanmunan makuinen. Ruskuaisen
+toisessa kyljessä oli jonkinlainen pyöreä kohta, noin kuusi tuumaa
+läpimitaten, ja siinä kierteli verijuovia tikkailta näyttävän valkean
+täplän ympärillä, jota oudoksuin, mutta en sen merkitystä silloin
+oivaltanut enkä suuresti ollut halukaskaan rupeamaan tyystäksi. Muna
+riitti minulle laivakorppujen ja vesikulausten särpimenä kolmisen
+päivää. Pureskelin kahvipapujakin -- elähyttävää ainetta, Toisen munan
+avasin noin kahdeksantena päivänä, ja se minua säikähdytti."
+
+Arpikasvoinen mies pysähtyi. "Niin", hän sanoi, "hautumassa.
+
+"Tietenkin on se teille vaikea uskoa. _Minullekin_ oli, vaikka sain
+käyttää silmiäni. Muna oli ollut uponneena kylmään mustaan mutaan
+kenties kolmesataa vuotta. Mutta asiassa ei ollut erehdykselle tilaa.
+Siinä oli -- miksi sitä nimitetäänkään? -- alkio: pää oli iso, selkä
+köyry, sydän tykytti kurkun alla, ruskuainen oli kurtistunut kokoon ja
+pitkin sitä ja kuoren sisäpuolta risteili isoja kelmuja. Siinä olin
+kaikista sukupuuttoon kuolleista linnuista isoimman munia poikasiksi
+hautomassa kanootin pahasessa keskellä Intian Valtamerta. Olisipa
+Dawson äijä tuon tiennyt! Se kannatti neljän vuoden palkan. Mitä _te_
+arvelette?
+
+"Kuitenkin täytyi minun pistellä suihini tuo eriskummallisuus, joka
+pala, ennenkuin sain koralliriutan näkyviini, ja muutamat suuntäydet
+olivat hiton vastenmielisiä. Kolmannen jätin rauhaan. Pitelin sitä
+valoa vasten, mutta kuori oli liian paksu voidakseni päästä hajullekaan
+siitä mitä sisällä tapahtui; ja vaikka olin kuulevinani veren
+tykytystä, niin saattoi se olla omien korvieni huminaa.
+
+"Sitte ilmestyi kehäriutta. Ilmestyi päivännoususta, niin sanoakseni,
+äkkiä ihan lähelleni. Ajauduin suoraan sitä kohti kunnes olin noin
+kilometrin päässä rannasta, en enempää, vaan silloin virta kääntyi ja
+minun täytyi maihin päästäkseni meloa niin navakasti kuin saatoin
+käsilläni ja æpyornismunan kuoren siekaleilla. Perille kumminkin
+pääsin. Se oli aivan tavallinen kehäriutta, noin kahdeksan kilometriä
+ympärimitaten; puita oli harvakseltaan, keskemmällä pulppusi lähde ja
+lantaat vilisivät täynnä papukaijakalaa. Munan maihin vietyäni asetin
+sen sopivaan aurinkoiseen paikkaan nousuvesirajan yläpuolelle,
+antaakseni sille kaikki kehitysmahdollisuudet mitä vallassani oli;
+laahasin sitte kanootin turvaan ja samosin tutkiskelemaan seutua.
+Kylläpä kehäriutta on merkillisen yksitoikkoinen asumasija! Heti
+lähteen löydettyäni tuntui kaikki mielenkiinto hälvenevän.
+Poikuusvuosina en tiennyt mitään muhkeampaa ja urheampaa kuin Robinson
+Crusoelaisuus, mutta tuo paikka oli pitkäpiimäinen kuin saarnakirja.
+Kuljeskelin etsimässä syötävää ja tuumiskelin sitä ja tätä; mutta kyllä
+jo ennen ensimäisen päivän loppua olin ikävään kuolla. Hyvää onneani
+osottaa se että jo samana päivänä sää vaihtui. Nousi pohjoisesta
+ukkosmyrsky ja sipaisi saartani, ja yöllä sain rajutuulen mukana
+niskaani rankkasateen. Eihän olisi kanootin kumoon menemiseen paljoa
+tarvittu.
+
+"Olin nukkumassa kanootin alla, ja muna oli onnellisesti hiedassa
+ylempänä, ja ensimäinen mitä muistan oli tohina kuin sadan piikiven
+takominen veneen pohjaa vasten ja vesivirtojen syöksähtely ylitseni.
+Olin nähnyt unta Antananarivosta, ja nousin istualleni ja hoilasin
+Intoshia kysyäkseni akalta mitä oli tekeillä, ja hapuilin tuolia, jolla
+tulitikut olivat. Sitte muistin missä olin. Rantaan vyöryi
+fosforihohteisia aaltoja ikäänkuin minut nielläkseen, ja muu oli yössä
+pikimustaa. Ilma ihan ulvahteli. Pilvet tuntuivat melkein maata
+hiipovan ja sadetta tulvi kuin olisi taivas ollut uppoamassa ja sieltä
+ammenneltu vettä pitkin kansiräystäitä. Summaton vesivuori kiemurteli
+minua kohti kuin tulinen käärme, ja minä pötkin pakoon. Sitte muistin
+kanootin ja juoksin alas sen luo aallon vetäytyessä sihisten takaisin;
+mutta se oli kadonnut. Nyt johtui muna mieleeni ja tunnustelin tietäni
+sinne asti. Se oli koskemattomana ja hyvässä turvassa ankarimmiltakin
+aalloilta, joten istahdin sen viereen ja värjöttelin seurana. Voi
+tavatonta millainen yö se oli!
+
+"Myrsky taukosi ennen aamua. Päivän koittaessa ei ollut pilven
+rippeitäkään taivaalla, ja pitkin rantaa oli laudanpalasia hajallaan --
+siinä oli niin sanoakseni kanoottini luuranko nivelistään irrallaan.
+Mutta siitä sain kuitenkin jotakin tekemistä, sillä kahta likekkäin
+kasvavaa puuta käyttäen rakensin noista jäännöksistä jonkinlaisen
+myrskysuojan. Ja sinä päivänä muna kuoriutui.
+
+"Kuoriutui, niin, kun olin nukkumassa sitä päänalusena käyttäen. Kuulin
+hutkauksen ja tunsin täräyksen ja hätkähdin istualleni; munan toinen
+pää oli nokkaistu pois ja oudon näköinen pieni ruskea pää vilkuili
+minuun. 'Hei!' sanoin, 'terve tuloa!' ja hiukan työläästi se kapusi
+ulos.
+
+"Tulokas oli näpsä herttainen pienokainen ensimältä, pienen kanan
+kokoinen -- jokseenkin muiden linnunpoikasien kaltainen, ainoastaan
+isompi. Sen höyhenpuku oli aluksi likaisen ruskea, ja sitä peitti jokin
+pian pois kuoriutuva harmaa rohtuma, ja tuskin sitä saattoikaan
+höyheniseksi sanoa -- pikemmin oli se untuvaista karvaa. Voin tuskin
+sanoin ilmaista kuinka mielissäni olin tulokkaasta. Robinson Crusoe ei
+lähestulkoonkaan riittävästi kuvaile yksinäisyyttänsä. Mutta tässä oli
+hauskaa seuraa. Se tirkisteli minua ja iski silmää sitä kanan tavoin
+edestä taaksepäin liikuttaen, piipahti ja alkoi heti nokkia kuin ei
+olisi mitään tulla haudotuksi kolmesataa vuotta myöhästyneenä. 'Hauskaa
+nähdä sinua, Perjantai!' virkahdin, sillä tietysti olin heti munan
+kehittymisen kanootissa huomatessani päättänyt nimittää sen
+Perjantaiksi, jos siitä poikanen sukeutuisi. Olin hiukan huolissani sen
+ravinnosta, joten annoin sille oitis palasen papukaijakalaa. Se
+nielaisi sen ja avasi nokkansa lisää saadakseen. Se minua ilahutti,
+sillä jos se noissa olosuhteissa olisi ollut vähääkään nirsu, niin
+olisi minun ollut pakko lopultakin syödä se.
+
+"Ette usko kuinka hauska lintu tuo æpyorniksenpoikanen oli. Se seurasi
+kintereilläni heti alusta. Se seisoskeli vieressäni, katselemassa
+kalastellessani lantaissa ja kävi osakkaaksi kaikkeen mitä pyydystin.
+Ja järkeväkin se oli. Rannalla oli iljettäviä vihreitä känsäisiä
+olioita, etikkakurkun kaltaisia, ja yhtä sellaista yritettyään se sai
+vatsanväänteitä. Sen koommin ei se niihin enää edes vilkaissut.
+
+"Ja se kasvoi. Melkein silmin nähden. Ja minä kun en milloinkaan ole
+ollut suuresti seuramies, niin sen hiljaiset, ystävälliset tavat
+sattuivat minulle paki parahiksi. Lähes kahden vuoden ajan me olimme
+niin onnellisia kuin tuollaisella saarella saattoi olla. Mitään
+liikehuolia minulla ei ollut, tiesinhän palkkani keräytyvän säästöön
+Dawsoneilla. Silloin tällöin näimme purjelaivan, mutta yksikään ei
+tullut lähelle. Huvikseni koristelin saarta merisiileistä ja
+monenmoisista kirjavista näkinkengistä sommittelemillani kuvioilla.
+Melkein ylt'ympäri riutan sovitin isoilla kirjaimilla ÆPYORNIS-SAARI
+nimen, samaan tapaan kuin vanhassamaassa näkee rautatieasemilla
+värillisistä kivistä muodosteltavan, ja kaikenlaisia suuretieteellisiä
+tehtäviä ja piirroksia. Aikaani vietin myös katsellen miten tuo
+ihmelintu harppaili pitkin riuttaa ja kasvoi, kasvamistaan kasvoi; ja
+laskeskelin miten voisin saada sitä näyttelemällä toimeentuloni, jos
+konsanaan ihmis-ilmoille pääsisin. Ensimäisen sulkasadon jälkeen se
+komistui, sai harjan ja sinisen heltan sekä pyrstökseen vihreän
+töyhdön. Ja sitten yritin aprikoida oliko Dawsoneilla mitään oikeutta
+vaatia sitä omakseen vai ei. Myrskysäillä ja sadekautena lojuimme
+lämpöisesti vanhasta kanootista laittamani suojuksen alla, ja minä
+juttelin sille valeita kotimaahan jääneistä ystävistäni. Ja myrskyn
+jälkeen aina teimme kierroksen saarella nähdäksemme oliko mitään
+ajautunut rantaan. Se oli tavallaan paimentolais-idylliä. Jos minulla
+vaan olisi ollut tupakkaa, niin tuo olisi suorastaan taivaalta
+tuntunut.
+
+"Toisen vuoden lopulla tärveltyi pikku paratiisimme. Perjantai oli
+silloin noin neljätoista jalkaa korkea maasta nokan kärkeen, iso pää
+oli leveä kuin kuokanterä ja suunnattomat keltakehäiset ruskeat silmät
+samassa asennossa kuin ihmisen -- ei näkymättömissä toinen toisestaan
+kuin kanan. Höyhenpuku oli hieno -- ei kameelikurjen puolittaista
+suruvaatetusta -- väriltään ja kudokseltaan kasuaria muistuttava. Ja
+silloin se alkoi pörhistellä harjaansa minulle ja olla olevinansa ja
+ilmaista äkäistä luonnetta...
+
+"Vihdoin sattui minulle pitkäksi aikaa huonohko kalaonni, ja se äityi
+kummallisen miettiväisenä kärkkymään kintereilläni. Luulin sen syöneen
+merikurkkuja tahi muuta vaikeasti sulavaa, vaan se olikin todella vain
+tyytymätön puolestaan. Minäkin olin nälissäni ja viimein kalan
+saadessani tahdoin sen itselleni. Olimme kumpikin ärtyisellä tuulella
+sinä aamuna. Se tavotteli sitä nokallaan ja tarrasi siihen kiinni ja
+minä kopautin sitä päähän saadakseni sen hellittämään. Ja silloin se
+hyökkäsi päin. Voi turkanen!...
+
+"Sain siltä tämän kasvoihini." Mies osotti arpeaan. "Sitte se potkaisi
+minua. Tärähytti kuin ajohevonen. Ryntäsin jaloilleni ja nähdessäni
+jatkoa olevan tulossa otin käpälät alleni, kasvot käsilläni peittäen.
+Mutta se juoksi kömpelöillä säärillään nopeammin kuin kilparatsu ja
+moksautteli minua sorkkamoukareillaan, samalla kun kuokallaan takoi
+takaraivoani. Suuntasin pakoni lantaisiin ja kahlasin kaulaani myöten
+veteen. Se pysähtyi rannalle, jalkojensa kastumista kammoten, ja nosti
+metelin kuin riikinkukko, vain käheämmän. Se alkoi teiskaroida edes
+takaisin hietiköllä. Tunnustan tunteneeni mitättömyyteni katsellessani
+tuon riivatun muinaisjäännöksen herrastelua. Ja pääni ja kasvoni olivat
+verissä, ruumiini hilloksi pehmitettynä.
+
+"Päätin uida lanteitten poikki ja jättää sen toviksi yksikseen kunnes
+juttu tasaantuisi. Kapusin isoimpaan palmupuuhun ja istuin siellä
+asiain menoa pohtimassa. En liene koskaan ennen enkä jälkeen tuntenut
+olevani niin loukattu. Elukan törkeä kiittämättömyys sen teki. Olin
+ollut sille enemmän kuin veli. Olin sen hautonut, kasvattanut. Kömpelö,
+muodista pois jäänyt linnun kohelo! Ja minä olin ihmis-olento --
+kehityskausien perillinen ja tuota kaikkea.
+
+"Arvelin sen ajan mittaan itsekin alkavan nähdä asioita siinä valossa
+ja joutuvan hiukan pahoille mielin käytöksestään. Tuumasin että jos
+pyydystäisin muutamia sievoisia kaloja ja ikäänkuin ohimennen
+pistäytyisin niitä sille tarjoamassa, niin se kenties tulisi järkiinsä.
+Vasta vähitellen opin tuntemaan kuinka leppymätön ja rettelöitsevä
+sukupuuttoon kuollut lintu voi olla. Pahansuopaisuutta!
+
+"En viitsi kertoa mitä kaikkia pikku juonia koetin saadakseni linnun
+jälleen entiselleen. En kehtaa. Poskeni vielä nytkin hehkuvat häpeästä,
+kun ajattelen kuinka tuo kaistapää harvinaisuus minua nolaili ja
+tuuppi. Yritin väkivaltaa. Viskelin sitä korallinlohkareilla
+turvallisen matkan päästä, mutta se vain nieli ne. Heristelin sitä
+veitselläni ja olin tämän menettää, vaikka se oli liian iso sen niellä.
+Koetin saada sitä nälkiinnytetyksi ja tein kalastuslakon, mutta sepä
+rupesi rannalta matalan veden aikana matoja poimiskelemaan ja elää
+kituutteli sillä. Puolet aikaani vietin kaulaa myöten lantaissa ja
+lopun palmupuissa. Yksi niistä ei ollut oikein riittävän korkea, ja
+häätäessään minut siihen se järsi itselleen pohkeistani juhla-aterian.
+Tila kävi sietämättömäksi. En tiedä oletteko milloinkaan koettanut
+palmupuun latvassa nukkumista. Minua ahdisteli mitä kamalin
+painajainen. Ja sitä häpeätä sitten! Tuossa tuo sukupuuttoon kuollut
+elukka vetelehti saarellani kuin jurrittava ruhtinas, minun saamattani
+jalkaani levähyttää koko paikassa. Useasti pääsi minulta itku
+nääntymyksestä ja kiukusta. Sanoin sille suoraan etten voinut sallia
+minkään kirotun ajanhaireen kaahaavan itseäni autiolla saarella. Käskin
+sitä menemään jotakuta oman aikakautensa matkailijaa nokkimaan. Mutta
+se vain näpäytteli nokkaansa minulle. Iso ruma kuvatus -- pelkkää
+säärtä ja kaulaa!
+
+"Ei tee mieleni sanoa kuinka kauvan tuota menoa kesti. Olisin tappanut
+sen aikaisemmin, jos olisin tiennyt miten. Viimein kuitenkin keksin
+keinon suoriutua siitä. Se on eteläamerikalainen juoni. Kauroilla ja
+muilla merikasveilla sidoin kaikki siimani yhteen ja sain runsaasti
+kahdentoista metrin mittaisen tukevanlaisen narun, jonka päihin
+kiinnitin kaksi korallinlohkaretta. Homma vei minulta aikaa, kun sain
+tuon tuostakin kahlata lantaisiin tai kavuta puuhun miten kulloinkin
+päähäni pälkähti. Tätä viipotin vinhasti pääni ympäri ja paiskasin
+sitte lintua kohti. Ensi heitto ei onnistunut, mutta seuraavalla
+kerralla naru takertui kauniisti sen sääriin ja kietoutui vyyhdiksi
+niihin. Nurin se tuupertui. Ansani heitin vyötäisiä myöten lantaissa
+seisten ja heti sen nujertuessa olin kuivalla maalla sahaamassa sen
+kaulaa veitselläni.
+
+"Ilkeittää sitä vieläkään ajatella. Olin mielestäni kuin murhaaja,
+vaikkakin vihani kiehui. Seistessäni katselemassa miten sen veri valui
+valkealle hiekalle ja kauniit isot sääret ja kaula tempoilivat
+viimeisessä tuskassa... huh!
+
+"Tämä murhenäytelmä saattoi yksinäisyyden ahdistamaan minua kirouksen
+lailla. Jumalani! ette voi mielessänne kuvitella miten haikeasti
+kaipasin lintua. Istuin sen ruumiin ääressä suremassa ja värisin
+silmäillessäni autiota, äänetöntä riuttaa. Muistelin millainen lystikäs
+pikku veitikka se oli pienenä ollut ja sen tuhansia hauskoja kujeita
+ennen harhaantumistansa. Arvelin että jos olisin vain haavottanut sitä,
+niin olisin ehkä voinut vaalia sen parempaan ymmärrykseen. Jos olisin
+saanut millään kurin koverretuksi korallikalliota, niin olisin
+haudannut sen. Olin aivan kuin olisi se ollut inhimillinen. Noin ollen
+en voinut ajatella sen syömistä, vaan raahasin sen lantaisiin ja pikku
+kalat kalusivat sen puhtaaksi. En edes höyheniä pelastanut. Sitte
+eräänä päivänä juolahti muutaman huvijahdilla purjehtijan päähän
+silmätä vieläkö kehäriuttani oli olemassa.
+
+"Hän ei tullut hetkeäkään liian aikaisin, sillä olin jo kyllin
+nääntynyt tyhjyyteen ja ainoastaan epäröimässä kahlaisinko mereen
+lopettamaan jutun sitä tietä, vai noita känsäisiä kasvejako rohdoksi
+ottaisin...
+
+"Möin luut Winslow nimiselle miehelle -- lähellä British museumia
+asuvalle kauppiaalle, ja hän sanoi myyneensä ne vanhalle Haversille.
+Havers ei näy oivaltaneen että ne olivat tavallista isompia, ja vasta
+hänen kuoltuaan ne herättivät huomiota. Lajille annettiin nimeksi
+_Æpyornis_ -- mikä se olikaan?"
+
+"_Æpyornis vastus_", tokaisin. "Omituista kyllä, muuan ystäväni
+mainitsi minulle juuri samaa seikkaa. Kun löydettiin metrin mittainen
+æpyorniksen reisiluu, niin luultiin isoin laji tavatuksi ja annettiin
+sille nimeksi _Æpyornis maximus_. Sitte joku kaivoi esille neljä jalkaa
+kuusi tuumaa pitkän reisiluun ja siitä saatiin _Æpyornis Titan_. Sitte
+tuo teidän _vastus_ havaittiin Havers vainajan keräelmissä, ja
+jälkeenpäin on vielä _vastissimus_ ilmaantunut."
+
+"Sitä Winslowkin jutteli", sanoi arpikasvoinen mies. "Hän arvelee että
+jos vielä löydetään uusia æpyornis-lajeja, niin joku tiedemies pohtii
+päänsä pyörälle. [Nimen keksimisessä: _maximus_ merkitsee 'suurin',
+_Titan_ 'jättiläinen', _vastus_ 'suunnaton' ja _vastissimus_
+'suunnattomin'. Suom. muist.] Mutta se oli outo seikkailu, vai mitä --
+pohjaltaan?"
+
+
+
+
+Timantintekijä.
+
+
+Asiat olivat minua pidättäneet Chancery-kujassa kello yhdeksään
+illalla, ja tuntien hiukan päätäni kivistävän olin sen jälkeen haluton
+sekä huvitteluun että enempään työhön. Se taivaan suikale mikä tuossa
+ahtaassa liikekuilussa jäi korkeitten äärien yltä näkösälle ennusti
+seestä yötä, ja päätin astuskella alas Westminster-äyräälle
+levähyttämään silmiäni ja raikastuttamaan päätäni katselemalla pitkin
+virtaa vilahtelevia vaihtelevia valoja. Ehdottomasti on tämä paikka
+öiseen aikaan parhaimmillansa; armelias pimeys kätkee vesien lian, ja
+tämän murroskauden keskenään kilpailevat valot, punainen, räikeän
+tummankeltainen, kaasun keltainen ja sähkön valkoinen saavat
+häämyisiksi reunapiirteikseen kaikki mahdolliset vivahdukset harmaan ja
+tummanpunaisen väliltä. Waterloo-sillan holvikaarien läpi näkyy satoina
+valopisteinä rantalaiturin kaareutuma ja sillan rintanojan yli kohoavat
+Westminsterin tornit lämpimän harmaina tähtituiketta vasten kuvastuen.
+Musta virta soluu ohitse vain satunnaisen väreilyn keskeyttäessä
+sen äänettömyyttä ja hämmentäessä sen kalvossa uiskentelevia
+valoheijastuksia.
+
+"Lämmin yö", virkkoi ääni vieressäni.
+
+Käänsin päätäni ja näin rintanojaan sivullani nojailevan miehen
+kasvojen reunapiirteet. Kasvot olivat hienostuneet, sievätkin, vaikka
+kyllä pinnistyneet ja kalpeat, ja leuan alle ylös käännetty ja neulalla
+kiinnitetty takinkaulus ilmaisi hänen asemansa elämässä yhtä jyrkästi
+kuin virkapuku. Tunsin joutuvani verotetuksi yösijan ja aamiaisen
+hinnalla, jos hänelle vastaisin.
+
+Silmäilin miestä uteliaasti. Olisiko hänellä mitään kerrottavaa minulle
+almunsa arvoista, vai oliko hän tuollainen tavallinen kykenemätön --
+kykenemätön edes kertomaan omaa tarinaansa? Hänen otsallaan ja
+silmissään loisti älykkäisyyttä ja alahuuli värähteli tavalla mikä
+ratkaisi kantani.
+
+"Hyvin lämmin", vastasin; "vaan ei liian lämmin meille täällä."
+
+"Ei", hän myönsi, yhä katsellen virralle, "täällä on kylläkin
+miellyttävää... juuri nyt."
+
+"On hyvä", hän pitkitti kotvan vaiti oltuaan, "löytää mitään näin
+rauhaisaa Lontoossa. Puuhailtuansa liikeasioissa päivän pitkän,
+eteenpäin hommailemisessa, sitoumusten suorittamisessa ja vaarojen
+välttämisessä, mitä tekisikään ellei olisi tällaisia tyynnyttäviä
+soppia." Hän piti pitkiä pysähdyksiä lauseenosien välillä. "Teillä
+täytyy olla jotakin kokemuksia arki-elämän näännyttävästä uurastelusta,
+muutoin ette olisi täällä. Mutta epäilenpä tokko voitte olla niin
+henkisesti nääntynyt ja ruumiillisestikin raihnaantunnt kuin minä...
+Hohoi! Toisinaan epäilen lieneekö peli sakaamisen arvoinen. Tunnen
+halua heittää sikseen kaikki -- nimen, varallisuuden, aseman -- ja
+ryhtyä johonkin vaatimattomaan ammattiin. Mutta tiedän että jos
+pyrkimykseni hylkäisin -- niin kovilla kuin se minua piteleekin -- niin
+ei minulla olisi loppu-ijäkseni muuta jäljellä kuin katumusta."
+
+Hän vaikeni. Katselin häntä ihmeissäni. Jos olin konsanaan nähnyt
+miehen toivottomasti ahtaalla, niin se oli tuo edessäni. Hän oli
+risainen ja hän oli likainen, parrottunut ja kampaamaton; olisi voinut
+luulla hänen lojuneen viikon rikkaläjällä. Ja hän puheli _minulle_
+suuren liikkeen rasittavista huolista. Olin nauraa hänelle päin silmiä.
+Joko oli hän hullu tahi teki surullista pilaa omasta köyhyydestään.
+
+"Jos korkeilla tarkotusperillä ja korkeilla asemilla", sanoin, "on
+vastuksinansa ankara työ ja huolehtiminen, niin saavat ne
+korvauksensakin. Vaikutusvalta, tilaisuus tehdä hyvää, auttaa heikompia
+ja köyhempiä kuin itse olemme; ja jonkinlaisella tyydytykselläkin
+näytämme..."
+
+Naljailuni oli noissa olosuhteissa kovin huonosti valittu. Viisastelin
+hänen ulkomuotonsa ja puheensa ristiriitaisuuden yllättämänä. Olin
+pahoillani jo kesken haasteluni.
+
+Hän käänsi menehtyneet mutta sangen levolliset kasvonsa minuun. Sanoi:
+"Unohdin. Tietysti ette saattanut ymmärtää."
+
+Hän mitteli minua tovin silmillään. "Epäilemättä teen kovin
+järjettömästi. Ette usko omia sanojani, joten voin teille jokseenkin
+turvallisesti kertoa oloni. Ja on viihdyttävää kertoa jollekulle.
+Minulla on todellakin käsillä iso liikehomma, varsin iso liikehomma,
+mutta juuri tällä haavaa on siinä vaikeuksia. Asian laita on... se että
+minä teen timantteja."
+
+"Kaiketikin", huomautin, "olette tätä nykyä työn puutteessa?"
+
+"Olen kuollakseni väsynyt uskomattomuuden huomautteluihin", vastasi hän
+kärsimättömästi, ja viheliäisen takkinsa napit äkkiä auki temmaten hän
+sieppasi esille kaulassaan riippuvan pienen kangaspussin. Siitä hän
+otti ruskean kivenmurun. "Lieneekö teillä kylliksi tietoja tätä
+tunteaksenne?" Hän ojensi sen minulle.
+
+No, noin vuotta aikaisemmin olin käyttänyt joutoaikaani ottaakseni
+tieteellisen arvolauseen Lontoon yliopistossa, joten olin hajulla
+luonnonopista ja kivennäistieteestä. Muru muistutti tummemmanlaista
+hiomatonta timanttia, vaikka oli aivan liian iso, melkein peukalonpään
+kokoinen. Otin sen ja huomasin sen olevan säännöllisen kahdeksansärmiön
+muotoinen, pinnat kaarevia kuin kivennäisistä kallisarvoisimmalle on
+ominaista. Kynäveitselläni koetin raappia sitä -- turhaan. Nojautuen
+eteenpäin kaasulyhtyä kohti koetin kiveä kellon lasiin ja vedin aivan
+huokeasti valkean viivan sen poikki.
+
+Tähystelin seuralaistani yltyvällä uteliaisuudella. "Se on tosiaan
+jokseenkin timantin kaltainen. Mutta siinä tapauksessa on se
+jättiläinen lajiaan. Mistä sen saitte?"
+
+"Vakuutan että tein sen", hän sanoi. "Antakaa takaisin."
+
+Hän pisti sen kiireisesti säilöönsä ja napitti takkinsa. "Myyn sen
+teille sadasta punnasta", hän äkkiä kuiskasi kiihkeästi. Se sai kaikki
+epäluuloni palaamaan. Muru saattoi lopultakin olla pelkkä korundumin
+palanen, mikä on melkein yhtä kovaa ainetta kuin timantti, joskin oli
+sattumalta muodoltaankin suuresti timantin kaltainen. Tahi jos se oli
+timantti, niin miten se hänen haltuunsa oli tullut ja miksi tarjoaisi
+hän sitä sadasta punnasta?
+
+Katselimme toinen toistamme silmiin. Hän näytti innokkaalta, mutta
+rehellisesti innokkaalta. Sillä hetkellä uskoin että hänen kauppaamansa
+esine oli timantti. Mutta minä olen köyhä mies, sata puntaa tekisi
+tuntuvan loven varoihini eikä yksikään järjellinen mies ostaisi
+timanttia kaasulyhdyn valossa resuiselta kulkurilta hänen pelkällä
+itsekohtaisella takuullaan. Kuitenkin taasen tuon kokoinen timantti
+loihti mieleen monia tuhansia puntia. Ajattelin sitäkin että tuollaista
+jalokiveä voisi tuskin olla olemassa tulematta mainituksi jokaisessa
+jalokiviä käsittelevässä teoksessa, mutta toiselta puolen muistelin
+kertomuksia Kapmaan timanttikaivoksilta salakuljetuksesta ja
+pitkäkyntisistä kaffereista. Kysymyksen ostamisesta panin kaikkea tätä
+vastaan.
+
+"Miten saitte sen?" tiedustin.
+
+"Tein sen."
+
+Olin kuullut Moissanista, mutta tiesin että hänen keinotekoiset
+timanttinsa olivat pieniä jyväsiä. Pudistin päätäni.
+
+"Näytte tietävän tällaisista asioista jotakin. Kerronpa teille hiukan
+itsestäni. Kenties sitte paremmin suostutte kauppaan." Hän käänsi
+selkänsä virralle päin ja upotti kätensä taskuihin. Hän huokasi.
+"Tiedän ettette minua usko."
+
+"Timantit", hän alotti -- ja hänen puhuessaan menetti ääni sen heikon
+vivahduksen mikä siinä kulkuria muistutti ja sai opiskelleen miehen
+keveätä sävyä -- "ovat tehtävät saattamalla hiille aineyhtymästänsä
+hajalleen sopivassa salauksessa ja sopivan paineen alla; hiille
+kiteytyy, ei lyijyskiveksi tai kivihiilitomuksi, vaan pieniksi
+timanteiksi. Sen verran on ollut tiettyä kemisteille vuosikausia, mutta
+yksikään ei ole vielä tavannut ihan oikeata sulatusastetta tahi ihan
+oikeata painetta parhaimpien tuloksien saavuttamiseksi. Siten ovat
+kemistien tekemät timantit pieniä ja tummia sekä jalokivinä arvottomia.
+No, minä nähkääs olen omistanut elämäni tälle tehtävälle -- antanut
+elämäni sille.
+
+"Aloin työskennellä timantintekemisen ehtojen tutkiskelemisessa
+seitsemäntoista vuoden ijässä ja nyt olen kolmenkymmenen kahden.
+Minusta näytti että se saattaisi vaatia miehen kaiken ajattelun ja
+tarmon kymmeneksi vuodeksi, tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi, mutta
+niinkin ollen kannatti peli sakaamisen. Vihdoin juuri tavattuansa
+oikean yhdistelmän voisi hankkia miljonia ennenkuin salaisuus tulisi
+ilmi ja timantit kävisivät yhtä yleisiksi kuin kivihiili. Miljonia!"
+
+Hän pysähtyi ja etsi katseellaan myötätuntoani. Hänen silmänsä
+hehkuivat nälkäisesti. "Ajatellakin", hän huudahti, "että olen tuon
+kaiken partaalla, ja tässä!
+
+"Minulla oli", hän pitkitti, "tuhannen punnan paikkeilla yhdenkolmatta
+ijässä, ja tämän arvelin pikku opetustyöllä aviteltuna pitävän
+tutkimukseni käynnissä. Vuoden pari käytin lueskeluun, etupäässä
+Berlinissä, ja sitte jatkoin omin päin. Vastuksena oli salailu.
+Nähkääs, jos kerran olisin antanut vihiä puuhistani, niin uskoni
+aatteen toteuttamismahdollisuuteen olisi saattanut kannustaa toisia;
+enkä ole olevinani sellainen nero, joka keksintöä kilvan tavoteltaessa
+on muka ollut varma ehättämisestänsä ensimäiseksi. Ja olihan tärkeätä
+että jos todella mielin kerätä varallisuutta, ihmiset eivät saisi
+päästä tietämään että kysymyksessä oli koneellinen menettely, joka
+kykenisi syytämään timantteja tonnittain. Minun oli siis työskenneltävä
+ypö yksikseni. Ensimältä oli minulla pieni laboratorio, mutta varojeni
+alkaessa ehtyä oli minun toimitettava kokeitani viheliäisessä
+kalustamattomassa pöksässä Kentish Townin kaupunginosassa, missä
+vihdoin nukuin olkilyhteellä lattialla kaikkien laitteitteni seassa.
+Raha suorastaan vuoti kukkarostani. Kaihdin itseltäni kaikkea paitsi
+tieteellisiä apuneuvoja. Koetin pikku opetustyöllä pitää asioitani
+käynnissä, mutta en ole mikään hyvä opettaja eikä minulla ole
+yliopistollista arvoastetta eikä kovinkaan laajoja tietoja muussa kuin
+kemiassa, ja huomasin että minun oli uhrattava aika lailla aikaa ja
+vaivaa perin mitättömästä korvauksesta. Mutta pääsin lähemmä ja lähemmä
+päämäärääni. Kolme vuotta takaperin sain ratkaistuksi sulauksen
+yhdistelmän ja pääsin lähelle oikeata painetta valuttamalla tämän
+sulaukseni ja erään hiilleyhdistelmän tukittuun pyssynpiippuun,
+täyttäen sen lopuksi vedellä, sinetiten tiukkaan ja kuumentaen."
+
+Hän pysähtyi.
+
+"Jokseenkin vaaranalaista", huomautin.
+
+"Kyllä. Se halkesi ja löi kaikki ikkunat ja joukon laitteitani
+säpäleiksi; mutta jonkinlaista timanttimöyhettä silti sain. Yhä
+kokeillessani miten saada suuri paine sulaan sekotukseen josta
+jalokivet kiteytyisivät, tapasin selostuksen muutamista Daubréen
+Parisissa _Laboratorie des Poudres et Salpetres'issa_ tekemistä
+tutkimuksista. Hän räjäytteli dynamiittia tiukasti kiinni ruuvatussa
+teräslieriössä, niin vahvassa ettei se voinut haljeta, ja huomasin
+hänen voineen rusentaa kiviä ravaksi joka oli kutakuinkin samanlaista
+kuin se eteläafrikalainen kerrostuma mistä timantteja löydetään.
+Apulähteeni joutuivat julman lujalle, mutta sain hänen mallinsa
+mukaisesti teetetyksi teräslieriön tarkotustani varten. Sulloin siihen
+kaiken sekotelmani ja kaikki räjähdys-aineeni, tein tulen ahjooni,
+pistin koko hökötykseni siihen ja -- läksin kävelylle."
+
+En voinut olla nauramatta hänen kuivakiskoista sävyään. "Ettekö
+ajatellut että se räjäyttäisi talon ilmaan? Asuiko siellä muita
+ihmisiä?"
+
+"Se tapahtui tieteen hyväksi", hän vihdoin virkkoi. "Alakerrassa asui
+hedelmäkaupittelijan perhe, minun huoneeni takana kerjuukirjeitten
+sepustelija, yläkerrassa kaksi kukkaismyyjätärtä. Kenties oli tuo
+hiukan ajattelematonta. Mutta mahdollisesti oli toisia heistä
+ulkosalla.
+
+"Palatessani oli laite paikoillaan, valkeina hehkuvien hiilten
+keskessä. Räjähdysaine ei ollut saanut lieriötä halkeamaan. Ja sitten
+oli minulla ongelma edessäni. Tiedättehän että aika on tärkeä tekiö
+kiteytymisessä. Jos kehittymistä joudutetaan, niin kiteet ovat pieniä
+-- ainoastaan verkalleen muodostaessaan ne saavat mainittavampaa kokoa.
+Päätin antaa tämän laitteen jäähtyä kaksi vuotta, päästäen lämpömäärän
+hitaasti alenemaan pitkin aikaa. Ja olin nyt aivan rahaton; iso tuli,
+vuokra ja nälkäni oli hoidettava, ja minulla tuskin oli penniäkään.
+
+"Voin tuskin kertoa teille kaikkia niitä vaiheita mitä timanttien
+valmistusaikana sain kokea. Olen myynyt sanomalehtiä, vartioinut
+hevosia, availlut vaunun-ovia. Viikkokausia kirjottelin osotteita.
+Minulla oli apulaisen paikka miehellä, joka omisti työntörattaat, ja
+keräilin talousjätteitä toiselta puolen katua hänen hoidellessaan
+toista puolta. Kerran minulla ei ollut viikkoon mitään tehtävää ja
+minä kerjäsin. Se viikko otti lujalle! Eräänä päivänä oli tuli
+sammumaisillaan enkä ollut päivän mittaan ruuan murua maistanut, ja
+muuan henttunsa keralla kävelylle lähtevä nuorukainen antoi minulle
+kuusi pennyä -- komeillakseen. Taivaalle kiitos turhamaisuudesta!
+Kylläpä ruokaloista lemahti tuoksua! Mutta minä käytin koko rahan
+kivihiilten ostoon ja panin ahjon jälleen kirkkaan punaisena hehkumaan,
+ja sitte -- niin, nälkä tekee miehestä narrin.
+
+"Vihdoin kolme viikkoa takaperin annoin tulen sammua. Otin lieriöni ja
+ruuvasin sen auki sen ollessa vielä niin kuuma että hyppysiini paloi
+rakkoja, ja taltalla kaavin murenevan laavamaisen sisällön pöydälle ja
+taoin sen rautalevyn päällä tomuksi. Ja löysin kolme isoa timanttia ja
+viisi pientä. Istuessani lattialla takomassa avautui oveni ja sisälle
+astui naapurini, kerjuukirjeiden sepustelija. Hän oli päissään -- kuten
+tavallisesti. 'Anarkkisti', sanoi hän. 'Olet humalassa', vastasin minä.
+'Tuhoava roisto', pitkitti hän. 'Mene isäsi luo', kehotin minä,
+tarkottaen valheiden isää. 'Äläst', tuumasi hän viekkaasti iskien
+silmää, ja oveen nojaten, toinen silmä pihtipieltä vasten, hän alkoi
+nikotellen lörpötellä miten oli kurkkaillut kamariini ja sinä aamuna
+mennyt poliisikonttoriin, missä oli merkitty pöytäkirjaan kaikki mitä
+hän oli ilmiantanut -- 'sanani saat sen päälle', hän vakuutti. Silloin
+äkkiä älysin olevani pinteessä. Joko pitäisi minun ilmaista poliiseille
+pikku salaisuuteni ja tärvellä koko homma, tahi joutuisin käähkänään
+anarkistina. Astuinpa siis naapurini luo, kävin häntä kaulukseen ja
+tuivertelin häntä hiukan, ja sitte livistin timantteineni. Iltalehdet
+nimittivät pöksääni Kentish Townin pommitehtaaksi. Enkä nyt voi saada
+kalleuksiani rahalla enkä rakkaudella menemään.
+
+"Jos menen kunnolliseen jalokivimyymälään, niin minun käsketään
+odottaa, apulaiselle kuiskataan että hänen on haettava poliisi, ja
+silloin sanon etten voi odottaa. Ja löysin varastetun tavaran salaajan,
+ja tämä vain piti hyvänään timantin, jonka hänelle näytin, käskien
+minua perimään sen laillista tietä. Kuljeskelen nyt useamman sadan
+tuhannen punnan arvosta timantteja kaulassani, ja ilman ruokaa ja
+yösijaa. Te olette ensimäinen, jolle olen asemani ilmaissut. Mutta
+kasvonne minua miellyttävät ja olen ahtaalla."
+
+Hän katsoi minua silmiin.
+
+"Olisi hulluutta", sanoin, "minun ostaa timantti näissä olosuhteissa.
+En sitäpaitsi pidä satoja puntia taskussani. Kuitenkin uskon
+kertomustanne enemmän kuin puoliksi. Jos haluatte, olen valmis tähän:
+tulette toimistooni huomenna..."
+
+"Epäilette minua varkaaksi!" hän keskeytti terävästi. "Ilmaisette
+poliisille. En tule ansaan."
+
+"Vaistomaisesti olen vakuutettu siitä ettette varas ole. Tässä
+nimikorttini. Ottakaa se edes. Teidän ei tarvitse tulla millään
+sovitulla hetkellä. Tulkaa milloin tahdotte."
+
+Hän otti kortin ja pikku näytteen hyvästä harrastuksestani.
+
+"Ajatelkaa asiaa paremmin ja tulkaa", kehotin.
+
+Hän pudisti päätään epäilevästi. "Maksan puoli kruunuanne jonakuna
+päivänä koron kanssa takaisin -- sellaisen koron kanssa että
+hämmästytte", hän vakuutti. "Säilytättehän toki salaisuuden?... Älkää
+seuratko minua."
+
+Hän astui tien poikki ja katosi pimeään Essexkadulle johtavan
+holvikäytävän alla olevia pikku portaita kohti, ja minä annoin hänen
+mennä. Enkä ole häntä sen koommin nähnyt.
+
+Jälkeenpäin sain häneltä kaksi kirjettä, joissa pyydettiin lähettämään
+pankinseteleitä -- ei maksuosotuksia -- lähemmin mainituilla
+osotteilla. Punnitsin asiaa ja menettelin sikäli kuin viisaimmaksi
+katsoin. Kerran hän poissa ollessani kävi minua tapaamassa.
+Konttoripoikani kuvasi hänet hyvin laihaksi, likaiseksi ja ryysyiseksi
+mieheksi, joka ryiskeli kamalasti. Hän ei jättänyt mitään sanomaa,
+Siinä hänen loppunsa mikäli minun tarinani tietää. Toisinaan kummailen
+mihin hän lie joutunut. Oliko hän teräväpäinen mielipuoli, vai
+petollinen kivimurujen kaupitsija, vai onko hän todella valmistanut
+timantteja kuten vakuutti? Jälkimäinen on juuri kyllin luultavaa
+saamaan minut joskus tuumimaan että olen menettänyt elämäni
+loistavimman tilaisuuden. Hän saattaa tietysti olla kuollut ja hänen
+timanttinsa huolettomasti heitetyt pellolle -- yksi, toistan vielä, oli
+melkein peukalonpään kokoinen. Tai saattaa hän vielä kierrellä
+yrittämässä myydä kalleuksiaan. On juuri mahdollista että hän vielä
+ilmestyy yhteiskunnan keskeen ja minun taivaitteni poikitse äveriäille
+ja kuuluisuuksille pyhitetyissä korkeuksissa kulkiessaan hiljaisesti
+moittii minua yritteliäisyydenpuutteestani. Toisinaan arvelen että
+olisin saattanut ainakin viisi puntaa panna likoon.
+
+
+
+
+Perhonen -- "Genus Novo."
+
+
+Kaiketi olette Hapleystä kuulleet -- en tarkota W.T. Hapleytä, poikaa,
+vaan kuuluisaa Hapleytä, _Periplaneta Hapliian_ Hapleytä,
+hyönteistutkija Hapleytä. Siinä tapauksessa ainakin tiedätte Hapleyn ja
+professori Pawkinsin välisen sitkeän kahakan. Kuitenkin saattavat eräät
+sen tulokset olla teille uutta. Syrjäisille on tarpeen sana tai pari
+selitykseksi, jonka haluton lukija voi päällisin puolin vilkaisemalla
+sivuuttaa, jos niin velttous vetää.
+
+On hämmästyttävää että sellaisista todella tärkeistä asioista kuin
+tästä Hapley--Pawkinsin riidasta voidaan olla varsin yleisesti
+tietämättömiä. Ja uskonpa totisesti että nuokin käänteentekevät
+jupakat, jotka ovat Geologista Seuraa järkytelleet, pysyvät melkein
+tuntemattomina oman jäsenpiirinsä ulkopuolella. Olen kuullut varsin
+hyvän yleisen sivistyksenkin saaneitten miesten nimittävän
+noissa kokouksissa sattuneita suuria kohtauksia pelkiksi
+kirkkoraatikinasteluiksi. Ja kuitenkin on englantilaisten ja
+skotlantilaisten geologien välistä Isoavihaa jo kestänyt puolen
+vuosisadan ajan ja "jättänyt syviä ja lukuisia jälkiä tieteen
+ruumiiseen". Ja tämä Hapley--Pawkinsin juttu, joskin ehkä laatuaan
+yksityisempi, kuohutteli intohimoja yhtä valtaisia, ehkä
+valtaisempiakin. Tavallisella maallikolla ei ole käsitystäkään siitä
+kiihkosta mikä tieteellistä tutkijaa elähyttää, siitä vastaväittelyn
+vimmasta minkä hänessä voi herättää. Se on _odium theologicum_
+[hengenmiesten suvaitsemattomuus. -- Suom. muist.] uudessa muodossa. On
+esim. miehiä, jotka ilomielin polttaisivat smithfieldiläisen
+professorin Ray Lankesterin hänen tietosanakirjaan nilviäisistä
+laatimansa esityksen johdosta. Tuo haaveellinen cephalopodien laajennus
+pteropodit käsittäviksi... mutta harhaannun Hapleystä ja Pawkinsista.
+
+Jupakan alotti ammoisina vuosina Pawkinsin uusi microlepidopterain
+(mitä nämä sitte lienevätkään) luokittelu, jossa hän nuijasi Hapleyn
+luoman uuden lajin. Hapley, joka oli aina riidanhaluinen, vastasi
+purevalla hyökkäyksellä Pawkinsin koko järjestelmää vastaan
+["Huomautuksia eräästä äskeisestä microlepidopterain luokittelusta."
+_Quart. Journ. Entomological Soc._ 1863.] Pawkins vastineessaan
+["Vastine eräisiin huomautuksiin" j.n.e. Sama 1864] vihjaili että
+Hapleyn mikroskopi oli yhtä vajanainen kuin hänen havaintokykynsäkin ja
+nimitti häntä "syyntakeettomaksi sekaantujaksi" -- Hapley ei
+siihen aikaan vielä ollut professori. Hapley vastaselityksessään
+["Lisähuomautuksia" j.n.e. Sama] puhui "haihattelevista keräilijöistä"
+ja kuvasi, ikäänkuin huomaamattaan, Pawkinsin luokittelun
+"järjettömyyden ihmeeksi". Se oli sotaa kaikin asein. Lukijaa tuskin
+kuitenkaan huvittaisi yksityiskohdittain seurata näiden kahden suuren
+miehen kiistaa ja heidän välisen juopansa lavenemista kunnes he
+microlepidopteroista joutuivat sotasille jokaisesta hyönteistutkimuksen
+avonaisesta kysymyksestä. Sattui muistettavia tilaisuuksia. Toisinaan
+Kuninkaallisen Entomologisen Seuran kokoukset elävästi muistuttivat
+eduskunta-istuntoa. Ylipäänsä lienee Pawkins ollut lähempänä totuutta
+kuin Hapley. Mutta Hapley oli taitava väittelijä, hänellä oli
+tiedemiehelle harvinainen ivailukyky, tavatonta tarmokkuutta ja hieno
+loukkaantumisen sävy tuon pyyhityn lajin johdosta; Pawkins taasen oli
+hidasmielinen, arkisanainen, ruumiiltaan vesitynnörin muotoinen, turhan
+tunnollinen todistuksissaan ja museon palveluspaikkojen puolueellisesta
+täyttämisestä epäilty. Nuoret miehet keräysivät siis Hapleyn ympärille
+ja osottivat hänelle suosiotaan. Kamppailu oli pitkällinen, alusta asti
+häijy ja lopulta säälimättömäksi vihollisuudeksi yltyvä. Eri
+onnenvaiheet, puolelta toiselle kiekkuva etevämmyys -- milloin Hapley
+Pawkinsin saavuttaman menestyksen kiusaamana, milloin Pawkins Hapleyn
+tieltä varjoon joutuneena, kuuluvat paremmin hyönteistutkimuksen
+historiaan kuin tähän kertomukseen.
+
+Mutta vuonna 1891 Pawkins, joka oli jonkun aikaa ollut kivuloinen,
+julkaisi jonkun teoksen kuolleenkalloperhosen "mesoblastista". Mitä
+kuolleenkalloperhosen mesoblasti lienee, sillä seikalla ei ole
+hituistakaan väliä tässä kertomuksessa. Mutta teos oli paljon
+alapuolella hänen tavallisen mittansa, ja antoi Hapleylle vuosikausia
+himoitsemansa aiheen. Hän arvattavasti uurasti yötä päivää saadakseen
+saavuttamansa edun parhaiten käytetyksi.
+
+Seikkaperäisessä arvostelussa hän reposteli Pawkinsin rääsyiksi --
+saattaa mielessään kuvitella miehen pörhistyneen mustan tukan, ja
+omituisesti välkähtelevät silmät hänen karatessaan vihollisensa
+kimppuun -- ja Pawkinsin vastaus oli onnahteleva, tehoton,
+kiusallisesti änkkäilevä ja silti ilkeämielinen. Ilmeinen oli hänen
+tahtonsa haavottaa Hapleytä ja kykenemättömyytensä sitä tekemään. Vain
+harvat kuulijat -- minä en siinä kokouksessa ollut -- tajusivat kuinka
+sairas hän oli.
+
+Hapley oli kaatanut vastustajansa ja aikoi tehdä lopun hänestä. Hän
+jatkoi suorastaan raa'alla hyökkäyksellä Pawkinsia vastaan,
+kirjotelmana perhosten kehityksestä yleensä, mikä kirjotelma ilmaisi
+suunnatonta henkistä työtä ja samalla kuitenkin oli rajun
+riitakirjoituksen sävyyn laadittu. Niin kiukkuinen kuin se olikin
+todistaa toimituksen liittämä huomautus että sitä oli lievennetty. Se
+arvattavasti sai Pawkinsin syvästi häpeämään ja hämmentymään. Se ei
+jättänyt ainoatakaan pelastus-solaa; sen todistelu oli murhaavaa ja
+sävy tuiki halveksivaa -- kamala koettelemus miehen uran loppuvuosille.
+
+Hyönteistutkijamaailma odotteli hengitystään pidätellen Pawkinsin
+vastinetta. Hän yrittäisi jotakin, sillä Pawkins oli aina pysynyt
+urheana. Mutta sen tullessa he hämmästyivät. Pawkins nimittäin sai
+lentsun, joutui siitä keuhkotulehdukseen ja kuoli.
+
+Tuo oli kenties niin tehokas vastine kuin hän noissa olosuhteissa
+saattoikaan antaa ja käänsi suuressa määrin yleisön tunteet Hapleytä
+vastaan. Samat ihmiset, jotka olivat mitä riemukkaimmin hurranneet
+hyvä-huutojaan näille kilpataistelijoille, kävivät tuloksen johdosta
+totisiksi. Ei voinut olla mitään järjellistä syytä epäillä ettei
+tappion ärtymys ollut edistänyt Pawkinsin kuolemaa. Tieteelliselläkin
+väittelyllä on rajansa, sanoivat vakavat ihmiset. Toinen musertava
+hyökkäys oli jo painatettavana ja ilmestyi hautajaisten edellisenä
+päivänä. En luule Hapleyn yrittäneen ehkäistä sitä. Ihmiset muistivat
+miten Hapley oli ajometsästyksellään tehnyt lopun kilpailijastaan ja
+unohtivat tuon kilpailijan puutteet. Suomiva iva kuulostaa pahalta
+hautakummulla. Sanomalehdet tekivät siitä huomautuksia. Tämä se sai
+minun ajattelemaan että olitte luultavasti kuulleet Hapleystä ja hänen
+jupakastaan. Mutta, kuten jo huomautin, tieteelliset työskentelijät
+elävät varsin suuresti omassa maailmassaan; voinpa väittää että puolet
+ihmisistä, jotka astelevat Piccadillyä pitkin akatemiaan joka vuosi,
+eivät tietäisi sanoa missä tiedeseurain huoneustot ovat.
+
+Yksityisissä ajatuksissaan Hapley ei voinut antaa Pawkinsille hänen
+kuolemaansa anteeksi. Ensinnäkin se oli kehno keino paeta täydelliseltä
+nitistämiseltä mikä Hapleyllä oli käsillä häntä varten, ja toisekseen
+se jätti Hapleyn mieleen omituisen aukon. Kaksikymmentä vuotta hän oli
+tehnyt kovaa työtä, seitsemän päivää viikossa ja toisinaan pitkälle
+yöhön, mikroskopilla, leikkelyveitsellä, keräysverkolla ja kynällä, ja
+miltei yksinomaan Pawkinsia koskevaa. Hänen saavuttamansa europalainen
+maine oli tullut tuon suuren vihollisuuden sivussa. Hän oli vähitellen
+yltynyt huippukohtaan tässä viimeisessä väittelyssä. Se oli tappanut
+Pawkinsin, mutta myöskin tavallaan suistanut Hapleyn tolaltansa, ja
+lääkäri neuvoi häntä joksikin aikaa herkeämään työstä, levähtääkseen.
+Hapley siis matkusti hiljaiseen kentiläiseen kylään ja ajatteli yöt
+päivät Pawkinsia, ja mahdotonta oli nyt sanoa hyvää hänestä.
+
+Vihdoin Hapley alkoi käsittää mihin suuntaan hänen ajatus-elämänsä oli
+haavautumassa. Hän päätti nousta taistelemaan vastaan ja alotti
+yrittämällä lueskella romaaneja. Mutta väkisinkin kuvastui hänen
+mielessään Pawkins, valkeana kasvoiltaan ja viimeistä puhettaan
+pitämässä -- jokainen lause mainiona aiheena Hapleylle. Hän kääntyi
+satuihin -- ja havaitsi etteivät ne herättäneet mielenkiintoa. Hän luki
+"Tuhat yksi yötä" kunnes Pulloon suljettu Henki sietämättömästi
+loukkasi hänen "alkusyy-tunnettaan".
+
+Hapleyn oli koetettava shakkipeliä ja se tuntuikin viihdyttävämmältä.
+Pian oppi hän siirrot, päägambitit ja tavallisemmat sulkuasennot, ja
+alkoi ajaa pastoria häviölle. Mutta sitte vastakuninkaan liereät
+piirteet alkoivat muistuttaa Pawkinsia seisomassa tehottomasti
+soperrellen shakkimatiksi joutumista vastaan, ja Hapley päätti heittää
+shakkipelin.
+
+Kenties tuottaisi jonkun uuden tiedehaaran tutkiminen lopultakin
+parempaa virkistystä. Paras lepo on toiminnan vaihdos. Hapley päätti
+käydä diatomeihin käsiksi ja toimitti itselleen Lontoosta yhden
+pienemmistä mikroskopeistaan ja Halibutin käsikirjan. Hän tuumi että
+jos saisi syntymään tuiman riidan Halibutin kanssa, hän kenties saisi
+silotetuksi elämänsä uudelleen ja unohdetuksi Pawkinsin. Tuotapikaa oli
+hän kovassa työssä, ainaiseen uuraaseen tapaansa tutkien noita
+suurennuslasilla tähysteltäviä lammikkoasujamia.
+
+Diatomitutkimusten kolmantena päivänä Hapley äkkäsi merkillisen lisän
+paikkakunnalliseen hyönteismaailmaan. Hän työskenteli myöhään illalla
+mikroskopilla, ja ainoana valona huoneessa oli erikoisen mallisella
+vihreällä kaihtimella varustettu kirkas lamppu. Kuten kaikki tottuneet
+mikroskopin käyttäjät hän piti molemmat silmät avoinna. Se on ainoa
+keino välttää ylenmääräistä uupumusta. Toinen silmä oli näköputken
+kohdalla ja kirkkaana ja selvänä oli sen edessä mikroskopin ympyriäinen
+näkölevy, jonka poikitse ruskea diatomi vitkallisesti matoi. Toisella
+silmällään Hapley ikäänkuin näki näkemättömästi. [Mikroskopeihin
+perehtymätön lukija voi helposti käsittää tämän kiertämällä
+sanomalehden torvelle ja katselemalla sen läpi kirjaa toisen
+silmänsä avoinna pitäen.] Hän oli vain hämärästi tietoinen
+tähystyskapineen messinkilaidasta, pöytäliinan valaistusta liepeestä,
+kirjepaperiarkista, lampunjalasta ja huoneen pimeämmästä takaosasta.
+
+Äkkiä hänen tarkkaavaisuutensa siirtyi toisesta silmästä toiseen.
+Pöytäliina oli korukirjailulla tehty ja jokseenkin heleävärinen. Kuvio
+oli ommeltu kultalangoista, harmahtavalle pohjalle, seassa hiukkanen
+tulipunaista ja vaaleansinistä. Eräällä kohdalla näytti kuvio sekavalta
+ja värit tuntuivat siinä väreilevän.
+
+Hapley nykäisi äkkiä päänsä taaksepäin ja katseli molemmin silmin.
+Hänellä jäi suu hämmästyksestä auki.
+
+Se oli iso perhonen, siivet levällään päiväperhosen tapaan!
+
+Oli omituista että sitä oli huoneessa lainkaan, sillä ikkunat olivat
+kiinni. Omituista ettei se ollut nykyiseen asemaansa liehuessaan
+herättänyt hänen huomiotansa. Omituista että se oli yhdenmukainen
+pöytäliinan värien kanssa. Vielä paljoa omituisempaa että se oli
+hänelle, Hapleylle, suurelle hyönteistutkijalle, tuiki tuntematon.
+Mitään hairausta ei siinä ollut. Se ryömiskeli hitaasti lampunjalkaa
+kohti.
+
+"_Genus Novo_, totisesti! Ja Englannissa!" virkkoi Hapley tuijottaen.
+
+Sitte hänen mieleensä välähti Pawkins, Mikään ei olisi enemmän
+äköittänyt Pawkinsia... Ja Pawkins oli kuollut!
+
+Hyönteisen päässä ja ruumiissa alkoi jokin kummallisesti muistuttaa
+Pawkinsia ihan kuin shakkikuningaskin.
+
+"Hiiteen Pawkins!" ärähti Hapley. "Mutta minun täytyy pyydystää tämä."
+Ja katsellen ympärilleen jotakin sieppaamiskeinoa tavotellen hän nousi
+verkalleen tuoliltaan. Äkkiä hyönteinen lehahti liikkeelle, törmäsi
+lampunkaihtimen reunaan -- Hapley kuuli sälähdyksen -- ja katosi
+varjoon.
+
+Silmänräpäyksessä oli Hapley sipaissut kaihtimen pois, joten koko huone
+kävi valoisaksi. Perhonen oli hävinnyt, mutta pian keksi hänen tottunut
+silmänsä sen ovipielestä seinäpaperilta. Hän astui päin, pidellen
+kaihdinta hyökkäys-asennossa. Mutta ennen kuin hän pääsi tarpeeksi
+lähelle ennätti se nousta lentoon ja liipotteli ympäri huonetta.
+Tuollaisten perhosien tapaan se lenteli äkillisin nytkähdyksin ja
+kääntein, tuon tuostakin häipyen ja aavistamattomasti jälleen näkyviin
+ilmestyen. Kerran Hapley pääsi tavottamaan ja iski harhaan; sitte taas.
+
+Kolmannella kerralla hän kolhasi mikroskopiansa. Tämä vaappui, keikahti
+nurin ja lattialle kolahtaessaan pyyhkäisi lampun kumoon. Lamppu pysyi
+pöydällä ja hyväksi onneksi sammui. Hapley jäi pimeään. Hätkähtäen hän
+tunsi oudon perhosen räpähtävän kasvoihinsa.
+
+Tämä oli sisuttavaa. Hänellä ei ollut tulitikkuja, Jos oven avaisi,
+niin hyönteinen pääsisi karkuun. Pimeässä hän näki Pawkinsin aivan
+selvästi nauravan hänen pulaansa. Pawkinsilla oli aina ollut öljyinen
+nauru. Hän kirosi raivostuneesti ja polki jalkaa.
+
+Ovelta kuului arka koputus.
+
+Sitte se avautui jalan verran, hyvin hitaasti. Emännän säikähtäneet
+kasvot näkyivät kynttilän vaaleanpunaisen liekin takaa; hänen harmaita
+hiuksiaan verhosi yömyssy ja hartioita jokin punainen vaatekappale.
+"Mikä oli se kamala räiskähdys?" hän tiedusti. "Onko mitään --." Outo
+perhonen lennähteli ovenraon kohdalla. "Sulkekaa se ovi!" äyskähti
+Hapley ja syöksähti häntä kohti.
+
+Ovi läiskähti kiinni. Hapley jäi yksikseen pimeään. Hän kuuli emäntänsä
+tormaavan yläkertaan, lukitsevan ovensa ja laahaavan jotakin raskasta
+lattian poikki ovea vasten.
+
+Hapley älysi käytöksensä ja esiintymisensä olleen outoa ja
+levottomuutta herättävää, Kirottu itikka! ja Pawkins! Kuitenkin oli
+sääli menettää perhosta enää. Hän hapuili eteiseen ja löysi tulitikut,
+pyyhkäistyään silinterihattunsa poukkuilemaan lattialla kuin rumpu.
+Palava kynttilä kädessään hän palasi huoneeseensa. Mitään itikkaa ei
+näkynyt. Silmänräpäyksen ajan se kuitenkin kerran näytti liehahtavan
+hänen päänsä ympärillä. Hapley hyvin äkillisesti päätti luopua
+hyönteisestä ja käydä levolle. Mutta hän oli kiihdyksissään. Pitkin
+yötä tunkeusi hänen uneensa näkyjä perhosesta, Pawkinsista ja
+emännästä. Kahdesti hän nousi vuoteeltaan ja valeli päätään kylmällä
+vedellä.
+
+Eräs seikka oli hänelle täysin selvillä. Hänen emäntänsä ei ollut
+mahdollista ymmärtää tätä tuntemattoman perhosen juttua, varsinkaan kun
+hänen ei ollut onnistunut saada sitä kiinni. Kukaan muu kuin
+hyönteistutkija ei voisi täydellisesti käsittää miltä hänestä tuntui.
+Emäntä oli luultavasti säikähdyksissään hänen käytöksestään eikä hän
+kuitenkaan pystynyt näkemään miten voisi sen selittää. Hän päätti olla
+sen enempää puhumatta edellisen yön tapauksista. Aamiaisen jälkeen
+Hapley näki hänet puutarhassa ja päätti hänen rauhottamisekseen poiketa
+sinne pakinoimaan. Hän haasteli pavuista ja perunoista, mehiläisistä,
+toukista ja hedelmien hinnoista. Toinen vastasi tavalliseen tapaansa,
+mutta silmäili häntä hieman epäluuloisesti ja käveli hänen
+kävellessään, niin että heidän välissään aina oli kukkapyörylä,
+papulava tahi muuta sellaista. Tovin kuluttua tämä alkoi tuntua
+tavattoman ärsyttävältä ja kiusaantumistansa salatakseen Hapley palasi
+sisälle, sitte pian lähtien kävelylle.
+
+Perhonen, selittämätöntä muistoa Pawkinsista mukanansa tuoden,
+tunkeutui yhtämittaa matkaan, vaikka hän parhaansa mukaan torjui sitä
+mielestään. Kerran hän näki sen aivan selvästi siivet harallaan puiston
+länsireunaa rajottavan vanhan kivimuurin seinämässä, mutta mennessään
+lähelle hän havaitsi siinä vain kaksi harmaata ja keltaista
+lehtisammaleen haaraa. "Tämä", virkahti Hapley, "on nurinpäistä
+matkintaa. Sen sijaan että perhonen olisi kiven näköinen, on tässä kivi
+perhosen näköinen!" Kerran rapisteli ja liihotteli jotakin hänen päänsä
+ympärillä, mutta tahdon ponnistuksella hän sen mielteen taas hääti.
+
+Ehtoopäivällä pistäysi Hapley pastorin luo ja puheli hänen
+kanssaan uskonnollisista kysymyksistä, He istuivat pienessä
+orjantappurapensasten varjoamassa huvilehdossa ja tupakoitsivat
+väitellessään.
+
+"Katsokaa tuota perhosta!" huudahti Hapley äkkiä, viitaten puisen
+pöydän laitaan.
+
+"Missä?" kysyi pastori.
+
+"Ettekö näe perhosta tuossa pöydän laidalla?" toisti Hapley.
+
+"En todellakaan", vakuutti pastori.
+
+Hapley oli aivan ällistyksissään. Hän tapaili ilmaa. Pastori tuijotteli
+häneen. Ilmeisesti mies ei nähnyt mitään. "Uskon silmä ei ole tieteen
+silmää terävämpi", huomautti Hapley kankeasti.
+
+"En näe ponttanne", tuumasi pastori luullen huomautuksen kuuluvan
+väittelyyn.
+
+Seuraavana yönä Hapley huomasi perhosen peitteellänsä ryömimässä. Hän
+nousi paitahihasillaan vuoteensa reunalle istumaan ja todisteli syillä
+ja perusteilla itselleen. Oliko se pelkkää näköhäiriötä? Hän tunsi
+olevansa luisumassa ja taisteli järkensä puolesta samalla hiljaisella
+sitkeydellä jota oli aikasemmin käyttänyt Pawkinsia vastaan. Niin
+itsepintainen on mieleen lyöttyminen, että hänestä tuntui kuin olisi
+tämä vieläkin ollut kamppailua Pawkinsin kanssa. Hän oli varsin
+perehtynyt sielutieteeseen. Hän tiesi tuollaisia näköhairahduksia
+johtuvan henkisestä rasituksesta. Mutta merkillistä oli ettei hän
+ainoastaan _nähnyt_ perhosta, hän kuulikin sen, kun se kosketteli
+lampunkaihtimen reunaa ja jälkeenpäin törmäsi seinään, ja hän oli
+pimeässä tuntenut sen sattuvan kasvoihinsa.
+
+Hän katseli sitä. Se ei ollut lainkaan unennäön kaltainen, vaan aivan
+selvä ja aineellinen kynttilänvalossa. Hän näki karvaisen ruumiin ja
+lyhyet untuvaiset tuntosarvet, niveliset jalat, vieläpä siivissä kohdan
+mistä hilse oli kahnaantunut pois. Hän suuttui äkkiä omalle itselleen
+moisen pikku itikan pelkäämisestä.
+
+Emäntä oli ottanut palvelijattaren kerallaan nukkumaan sen yötä, kun
+pelkäsi olla yksinään. Lisäksi oli hän lukinnut oven ja pystyttänyt
+lipaston sitä vastaan. Levolle mentyään he kuuntelivat ja puhelivat
+kuiskien, mutta mitään säikähdyttävää ei tapahtunut. Yhdentoista
+seuduissa he olivat uskaltaneet sammuttaa kynttilän ja kumpikin
+torkahtaneet. He heräsivät hätkähtäen ja kavahtivat istualleen
+vuoteellaan kuunnellen pimeässä.
+
+Sitte he kuulivat tohvelien tassuttelua Hapleyn huoneesta. Tuoli
+kolahti kumoon, ja seinä jysähti. Sitte pirstoutui porsliininen
+uuninreunuskoriste tuliristikkoon. Äkkiä avautui huoneen ovi ja he
+kuulivat hänet porrastaivakkeella, He kyyristäysivät toisiinsa kiinni
+ja höristivät korviaan. Hän tuntui tanssivan portaissa. Milloin
+laskeusi hän äkkiä kolme tai neljä astuinta, milloin hyppäili taas
+ylös, ja riensi lopulta eteiseen. He kuulivat sateenvarjotelineen
+keikahtavan kumoon ja pyörö-ikkunan särkyvän. Sitte ratisi telki ja
+ketjut kalisivat. Hän availi ovea.
+
+He kiirehtivät ikkunaan. Yö oli häämyisen harmaa; melkein yhtäjaksoinen
+vesinen pilvikerros leijaili kuun poikitse, ja pensas-aita ja puut
+talon edustalla olivat vaaleata maantietä vasten kuvastuen mustat. He
+näkivät Hapleyn aavemaisena paidassaan ja valkeissa housuissaan
+juoksentelevan edes takaisin tiellä viuhtoen ilmaa käsillään. Väliin
+hän seisahtui, väliin syöksähti huimasti jotakin näkymätöntä kohti,
+väliin hiippaili väijyvin askelin eteenpäin. Vihdoin hän katosi
+näkyvistä kaupunkiin päin. Sitte, heidän kinaillessaan siitä kuka
+menisi alas sulkemaan oven, hän palasi. Hän käveli hyvin nopeasti, tuli
+suoraa päätä sisälle, lukitsi oven huolellisesti ja vetäytyi
+hiljaisesti makuuhuoneeseensa. Kaikki oli sitte hiljaista.
+
+"Mrs. Colville", huusi Hapley alas portaita seuraavana aamuna.
+"Toivoakseni en säikähdyttänyt teitä viime yönä."
+
+"Kyllä kannattaa teidän sitä kysyä!" vastasi mrs. Colville.
+
+"Asian laita on se että olen unissakävijä ja nyt ei minulla ole kahteen
+yöhön ollut unijuomaani. Siinä ei toden totta ole mitään syytä pelkoon.
+Pahottelen että olen niin tyhmässä valossa esiintynyt. Lähden nummen
+poikki Shorehamiin ja ostan jotakin ainetta millä pääsen sikeästi
+nukkumaan. Minun olisi pitänyt se jo eilen tehdä."
+
+Mutta puolitiehen nummen yli päästyään sai Hapley kalkkikuoppain luona
+perhosen taas kimppuunsa. Hän pitkitti matkaansa koettaen kiinnittää
+mieltänsä shakkiongelmiin, mutta siitä ei lähtenyt apua. Itikka
+räpähteli hänen kasvoihinsa ja itseään puolustaakseen hän sohaisi sitä
+hatullaan. Sitte raivo, tuo vanha raivo. -- raivo jota hän oli useasti
+tuntenut Pawkinsia vastaan -- valtasi hänet taas. Hän hypähteli
+eteenpäin hosuen viipottelevaa hyönteistä. Äkkiä hän astui tyhjään ja
+putosi suin päin.
+
+Hänen tajunnassaan syntyi aukko, ja Hapley havaitsi istuvansa
+kalkkikaivosten aukon edustalla limsiökasassa toinen jalkansa
+taaksepäin alleen vääntyneenä. Outo perhonen liihotteli vielä
+ympärillä. Hän hotaisi sitä kädellään ja päänsä kääntäessään näki
+kahden miehen lähestyvän. Toinen oli kylätohtori. Hapleyn mieleen
+juolahti että tämä oli onnellinen sattuma, Sitte hän tavattoman
+elävästi muisti ettei kukaan muu kuin hän itse voisi konsanaan kyetä
+näkemään tuota outoa perhosta ja että hänen oli paras pysyä vaiti
+siitä.
+
+Myöhään yöllä hän kuitenkin katkenneen säärensä lastotuksi saatuaan oli
+kuumeinen ja unohti hillitsemisensä. Hän makasi pitkällään vuoteellaan
+ja alkoi silmäillä pitkin huonetta nähdäkseen vieläkö perhonen kärkkyi
+ympäristöllä. Hän yritti olla tätä tekemättä, vaan ei voinut pidättää
+itseään. Pian sai hän häiritsijänsä näkyviinsä kätensä vieressä
+lepäämästä, yölampun valaisemalta vihreältä pöytäliinalta. Siivet
+lepattivat. Äkillisessä vihastuksen puuskauksessa hän iski sitä kohti
+nyrkillään, ja hoitajatar heräsi kirkaisten.
+
+"Tuo perhonen!" hän selitti; ja sitte: "Se oli mielikuvitusta. Ei
+mitään!"
+
+Kaiken aikaa hän aivan selvästi näki hyönteisen kävelevän pöydänkulman
+ympäri ja lennähtävän huoneen poikki, ja samalla hän huomasi ettei
+hoitajatar mitään nähnyt, silmäili vaan häntä kummallisesti. Hänen
+täytyi pitää itsensä aisoissa. Hän tiesi olevansa hukassa ellei pitäisi
+itseänsä aisoissa. Mutta yön mittaan kuume sai hänet yhä lujemmin
+valtoihinsa, ja juuri hänen kammoileva pelkonsa perhosen mahdollisesta
+ilmestymisestä sai sen näyttäytymään. Kello viiden tienoissa,
+aamunkoitteen juuri sarastaessa, hän yritti päästä ulos vuoteestaan
+sitä pyydystämään, vaikka hänen säärtänsä poltteli kuin tulessa.
+Hoitajattaren täytyi rinnustella hänen kanssaan.
+
+Tämän johdosta hänet sidottiin vuoteeseensa. Tästä perhonen kävi
+rohkeammaksi, ja kerran hän tunsi sen laskeutuvan tukkaansa. Sitte
+häneltä sidottiin kädetkin, kun hän reuhtoi niillä rajusti. Nyt
+hyönteinen alkoi ryömiä hänen kasvoillaan, ja Hapley itki, kirosi,
+kirkui, rukoili ottamaan sitä pois, apua saamatta.
+
+Tohtori oli tyhmyri, puolivalmis rohdonsekottaja ja aivan tietämätön
+sielunelämän omituisuuksista, Jos hänellä olisi ollut nokkeluutta, niin
+hän olisi ehkä vielä pelastanut Hapleyn kohtaloltaan antautumalla hänen
+luulotteluunsa ja peittämällä hänen kasvonsa harsolla, kuten hän
+rukoili tehtäväksi. Mutta tohtori, kuten sanottu, oli tyhmyri, ja
+säärensä paranemiseen asti pidettiin Hapleytä sidottuna vuoteeseensa,
+haavehyönteinen ryömimässä ylitseen. Se ei kertaakaan jättänyt häntä
+hänen valveilla ollessaan ja paisui hirviöksi hänen unessaan. Hereillä
+ollessaan hän kaipaili unta ja unesta heräsi kiljuen.
+
+Nyt siis Hapley viettää lopun ikäänsä patjoilla sisustetussa huoneessa,
+perhosen kiusaamana jota kukaan ei voi nähdä. Hoitolan lääkäri nimittää
+sitä näköhäiriöksi; mutta Hapley keveämmässä mielentilassa ollessaan ja
+puhumaan kyetessään selittää että se on Pawkinsin aave ja siis ainoana
+laatuaan hyvin kannattaa pyydystämisen vaivan.
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56366 ***