Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 4739 insertions, 5126 deletions

diff --git a/56370-0.txt b/56370-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..7e2ac67
--- /dev/null
+++ b/56370-0.txt
@@ -0,0 +1,4739 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56370 ***
+
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+APOTTI JÉRÔME COIGNARDIN AJATUKSIA
+
+Poiminut hänen uskollinen oppilaansa Jacobus Paistinkääntäjä
+ja julaissut
+
+ANATOLE FRANCE
+
+Ranskan Akatemian jäsen
+
+Tekijän luvalla ranskankielestä suomentaneet
+
+Eino Leino ja Eino Palola
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusliike Minerva Oy,
+1920.
+
+Loviisan Sanomain Osakeyhtiön Kirjapaino.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Apotti Jérôme Coignard
+
+Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia
+
+     I. Valtiomiehet.
+    II. Pyhä Abraham.
+   III. Valtiomiehet. (Jatko ja loppu).
+    IV. Mississipin juttu.
+     V. Pääsiäismunat.
+    VI. Uusi hallitus.
+   VII. Uusi hallitus. (Jatko ja loppu).
+  VIII. Neuvosmiehet.
+    IX. Tiede.
+     X. Armeija.
+    XI. Armeija (jatkoa).
+   XII. Armeija. (Jatko ja loppu).
+  XIII. Akatemiat.
+   XIV. Kapinalliset.
+    XV. Valtiokaappaukset.
+   XVI. Historia.
+  XVII. Herra Nicodème.
+ XVIII. Oikeus.
+   XIX. Vahtimestarin kertomus.
+    XX. Oikeus. (Jatkoa).
+   XXI. Oikeus. (Jatkoa).
+  XXII. Oikeus. (Jatko ja loppu).
+
+
+
+
+
+
+Apotti Jérôme Coignard
+
+
+
+
+Octave Mirbeau'lle.
+
+
+Ei ole tarvis minun tässä hahmotella herra apotti Jérôme Coignardin
+elämää, hänen, joka oli kaunopuheisuuden professori Beauvais'n
+kollegiossa, hra de Séezin kirjastonhoitaja _Sagiensis episcopi
+bibliothecarius solertissimus_, kuten hänen hautakirjoituksensa
+mainitsee, myöhemmin Saint Innocent'in kirjuri, vihdoin tämän
+Astarac-kirjaston hoitaja, kaikkien kirjastojen kirjaston, jonka
+tuhoutuminen on iankaikkisesti valitettavaa. Hän kuoli salamurhattuna
+Lyon'in tiellä, erään kabalistisen juutalaisen käden kautta, jonka nimi
+oli _Mosaïde (Judaea manu nefandissima)_, jättäen jälkeensä useita
+keskeneräisiä teoksia ja muiston kauniista ja tuttavallisista
+keskusteluista. Kaikki hänen erikoista laatua olevan elämänsä lähemmät
+olosuhteet ja hänen traagillinen loppunsa on kertonut julki hänen
+oppilaansa Jacques Ménétrier, liikanimeltä _ournebroche_, koska hän oli
+paistintuvassa syntynyt Pyhän Jaakon kadulla. Tällä paistinkääntäjällä
+oli tätä kohtaan, jota hänen tapansa oli nimittää rakkaaksi
+mestarikseen, mitä hellin ja suurin ihailu. "Hän oli", sanoi
+paistinkääntäjä, "etevin henki, joka koskaan on maanpäällä kukkinut ja
+kukoistanut". Tämä paistinkääntäjä toimitti julkisuuteen ujosti ja
+uskollisesti herra apotti Coignardin muistelmat, joka elää tässä
+teoksessa niinkuin Sokrates Xenophon'in _Muistelmissa_.
+
+Tarkkana, tarkkaavaisena ja hyväntahtoisena hän teki herra apotista
+täysin elävän muotokuvan, jolla on herttaisen uskollisuuden leima. Se
+on teos, joka johtaa lukijan mieleen Holbeinin maalaamat Erasmuksen
+muotokuvat, nuo Louvressa nähtävissä olevat, myöskin Baselissa ja
+Hampton-Court'issa, joiden ihanuutta ei katsoja lakkaa ihmettelemästä.
+Lyhyesti, hän jätti meille mestariteoksen. On epäilemättä yllättävää,
+että hän ei pitänyt huolta sen painattamisesta. Kuitenkin hän voi itse
+toimittaa sen lopulliseen muotoon tultuaan kirjakauppiaaksi Pyhän
+Jaakon kadun varrelle, Pyhän Catharinan kirjakauppaan, jonka ennen hra
+Blaizot oli omistanut. Kenties hän kirjojen keskellä eläen, pelkäsi
+lisätä lehteäkään tuohon hirvittävään mustatun paperin kasaan, joka
+elää pimeydessä. Meillä on sama vastenmielisyys kävellessämme
+siltarannoilla noiden muutaman pennin kirjakauppojen ohitse, missä
+aurinko ja sade vitkaan kuluttavat sivuja, luotuja kuolemattomuutta
+varten. Huono selitys. Niinkuin ne kuoleman kuvat, varsin liikuttavat
+Bossuet'n lähettämät apotti de la Trappelle yksinäisen erakon
+huvitukseksi, antavat nämäkin aihetta mietelmiin kirjailijalle kaiken
+kirjoittamisen turhuudesta. Uskallan sanoa, että omasta puolestani
+Pont-Royal ja Pont-Neuf siltojen välillä olen täysin tuntenut tämän
+turhuuden. Olisin taipuvainen uskomaan, että hra apotti Coignardin
+oppilas ei painattanut teostaan siksi, että hän niin jalon mestarin
+kasvattamana ajatteli terveesti kirjallisesta kunniasta ja osasi sitä
+oikein arvostaa, se on, pitää sitä kokonaan mitättömänä. Hän tiesi sen
+olevan epävarman, oikullisen, kaikenlaisten vaarojen alaisen ja
+riippuvaisen asian haaroista jo itsessään sangen pienistä ja
+surkuteltavista. Nähdessään tietämättömät, arvostelukyvyttömät ja
+keskinkertaiset aikalaisensa, hänen mielestään ei ollut mitään syytä
+toivoa, että niiden jälkeentulevaiset äkkiä muuttuisivat tietäviksi,
+järkeviksi ja arvostelukykyisiksi. Hän ajatteli ainoastaan, että
+tulevaisuus, vieraana meidän riidoillemme, toki toisi mukanaan oman
+välinpitämättömyytensä, joskaan ei ehkä oikeutta. Me olemme melkein
+varmoja siitä, että tulevaisuus on yhdistävä meidät, suuret ja pienet,
+samaan unohdukseen ja levittävä meidän kaikkien ylle oman hiljaisen,
+rauhallisen tasa-arvoisuutensa. Mutta jos tämä toivo jonkun merkillisen
+sattuman kautta meidät pettäisi, jos tulevaisiin sukukuntiin säilyisi
+joku muisto meidän nimestämme tai meidän kirjoituksistamme, me voimme
+jo edeltäpäin aavistaa, että ne eivät tulisi nauttimaan meidän
+ajatuksistamme muulla tavalla kuin niiden nerokkaiden harhakuvitelmien
+ja harha-aistimusten kohdalta, jotka yksin jatkavat neron teoksia läpi
+aikojen. Mestariteosten pitempiaikainen elämä on mahdollinen ainoastaan
+ja yksinomaan säälittävien älyllisten kompastusten kautta, joissa
+yleisön aasimaisuus tarjoo kättä taiteellisten henkien kompasteleville
+hienouksille. En pelkää sanoa, että hetkenä, jota nyt elämme, me emme
+ymmärrä yhtään ainoata säettä _Iliaasta taikka Divina Commediasta_
+niiden alkuperäisessä merkityksessä. Elämä on iäistä muodonmuutosta,
+eikä meidän kirjoitettujen ajatustemme jälkeentulevaisuus muodosta
+mitään poikkeusta tästä laista: ne eivät jatku muuten kuin sillä
+ehdolla, että ne muuttuvat aina erilaatuisemmiksi siitä alkuperäisestä
+muodostaan, missä ne lähtivät meidän aivoistamme. Mitä meistä ehkä
+vastaisuudessa ihaillaan, on oleva kokonaan outoa meille.
+
+On luultavaa, että Jacobus Paistinkääntäjä, tunnettu mielensä
+yksinkertaisuudesta, ei asettanut itselleen kaikkia näitä kysymyksiä
+hänen omasta kädestään lähteneen pienen kirjasensa johdosta. Tekisimme
+vääryyttä hänellä, jos luulisimme, että hänellä oli itsestään mitään
+liioiteltuja ajatuksia.
+
+Uskon tuntevani hänet. Olen mietiskellyt hänen kirjaansa. Kaikki mitä
+hän sanoo ja kaikki minkä hän jättää sanomatta, ilmituo hänen sielunsa
+aivan erikoista kainoutta. Jos kuitenkaan hän ei ollut aivan
+itsetiedoton omasta kyvystään, hän tiesi myös, että se on se mikä
+kaikkein vähimmän on anteeksi annettavissa. On helppo anteeksiantaa
+ihmisille heidän mielensä alhaisuus ja heidän sydämensä kavaluus.
+Sietää mielellään, että he ovat konnia ja väärintekijöitä, eikä edes
+heidän omaisuutensakaan ole kadehdittavaa, jos näkee, että se on väärin
+ansaittua.
+
+Keskinkertaiset henget kohoavat helposti heitä ympäröivien
+keskinkertaisuuksien kautta, jotka heissä kunnioittavat omaa kuvaansa.
+Tavallisen ja keskinkertaisen ihmisen kunnia ei loukkaa ketään. Se on
+pikemminkin salaista tavallisen ja halvan imartelua. Mutta kyvyn
+käsitteeseen kuuluu röyhkeys, joka herättää epämääräistä vihaa ja syvän
+solvauksen tunnetta. Jos Jacobus Paistinkääntäjä viisaasti ja
+taitavasti kieltäytyi tuskallisesta kunniasta ärsyttää kauniisti
+kirjoitetulla teoksellaan typerien ja ilkeiden ihmisten määrätöntä
+lukua, ei voi muuta kuin ihailla hänen selkeätä järkeään ja pitää häntä
+sen mestariapotin ansiokkaana oppilaana, joka tunsi ihmiset. Kuinka lie
+sen asianlaita ollutkaan, Jacobus Paistinkääntäjän käsikirjoitus jäi
+julkaisemattomaksi ja oli kadoksissa kauemmin kuin vuosisadan. Minulla
+on ollut se erinomainen onni, että olen löytänyt sen erään boulevardi
+Montparnassen kaupustelijan luota, joka on puotinsa likaisten ruutujen
+taa latonut liljaristejä, St. Helenan muistomitaleja ja heinäkuun
+ritarimerkkejä itsekään aavistamatta, että hän täten antaa kokonaisille
+sukupolville surumielistä tyyneyden ja tyyntymisen opetusta. Tämä
+käsikirjoitus tuli minun toimestani julaistuksi vuonna 1893 nimellä
+_Kuningatar Hanhenjalan ravintola_[1] (1 nid. 18 painoarkkia). Suositan
+sitä lukijalle, jos hän ei tunne sitä, ja hän on löytävä siitä enemmän
+uutta kuin mitä tavallisesti vanhoista kirjoista haetaan. Mutta nyt ei
+ole kysymys siitä kirjasta.
+
+Jacobus Paistinkääntäjä ei tyytynyt tekemään tunnetuiksi mestarinsa
+tekoja ja ajatuksia ainoastaan yhtäjaksoisessa kertomuksessa. Hän poimi
+huolellisesti myöskin paljon hra apotti Coignardin puheita ja
+keskusteluja, jotka eivät mahtuneet tähän muistelmateokseen (joka nimi
+parhaiten sopii _Kuningatar Hanhenjalan ravintolalle_), ja hän muodosti
+niistä pienen valikoiman, joka on joutunut minun käsiini samalla kuin
+nuo muutkin paperit.
+
+Se on tämä valikoima, jonka nyt olen julkaissut nimellä _Herra Jerôme
+Coignardin ajatuksia_. Se herttainen ja suosiollinen vastaanotto, mikä
+yleisön puolelta on tullut Jacobus Paistinkääntäjän edellisen teoksen
+osaksi, rohkaisee minua nyt julkaisemaan nämä keskustelemukset, joissa
+lukija jälleen tutustuu hra de Séez'in entiseen kirjastonhoitajaan ynnä
+hänen suvaitsevaiseen viisauteensa sekä hänen erikoisen laatuiseen,
+ylevämieliseen epäilemiseensä, missä hänen mielipiteensä ihmisistä
+yhtyvät hänen hyväntahtoiseen ylenkatseeseensa. En uskaltaisi ottaa
+vastatakseni tämän filosofin ajatuksista erinäisiin valtiollisiin ja
+siveellisiin asioihin nähden. Minun velvollisuuteni julkaisijana
+rajoittuvat ainoastaan siihen, että esitän kirjailijani ajatukset
+mahdollisimman edullisessa valossa. Hänen vapaa älynsä tallasi
+jalkoihinsa kaikki tavallisten ihmisten mielipiteet eikä suostunut
+niihin ilman tarkkaa ja itsenäistä tutkistelua, paitse siinä, mikä
+koski katoolista uskontoa, jossa hän oli järkkymätön. Kaikessa muussa
+hän uskalsi olla uppiniskainen vaikka koko vuosisadalleen. Jo tämä
+tekee hänet meidän kunnioituksemme arvoiseksi. Meidän täytyy olla
+kiitollisia ihmishengille, jotka ovat taistelleet ennakkoluuloja
+vastaan. Mutta on helpompaa heitä kiittää kuin olla heidän kaltaisiaan.
+Ennakkoluulot liittyvät toisiinsa ja muuttavat muotojaan lakkaamatta
+yhtä ikuisesti ja liukkaasti kuin pilvet. Kuuluu niiden olemukseen,
+että ne ovat häikäiseviä, ennenkuin ne käyvät inhottaviksi, ja ne
+ihmiset ovat harvinaisia, jotka ovat vapaat oman aikansa taikauskosta
+ja jotka katsovat silmäterään sitä, mitä laumayleisö ei uskalla
+vilaistakaan. Hra apotti Coignard oli vapaamielinen ja nöyrä ihminen,
+ja se riittänee luullakseni asettamaan hänet arvossa paljon yläpuolelle
+jonkun Bossuet'n ynnä kaikkien noiden suurmiesten, joiden kunnia
+kukoistaa kunkin kohdastaan perintätapojen ja perintäuskojen
+juhlapohjalta.
+
+Mutta jos täytyy katsoa, että hra apotti Coignard eli vapaana,
+vapautuneena yleisestä harhaluulosta ja ettei meidän intohimojemme
+särmäsäteillä eikä ennakkoluuloillamme ollut mitään valtaa hänen
+ylitseen, on vielä tunnustettava, että tällä etevällä hengellä oli omat
+ja itsenäiset mielipiteensä myöskin luontoon ja yhteiskuntaan nähden ja
+että häneltä puuttui ainoastaan taitavuutta tai tahtoa siroitella
+ympärilleen sofismeja totuuksiensa väliviivoiksi, jossa tapauksessa hän
+olisikin kummastuttanut ja ihastuttanut ihmisiä laajalla ja kauniilla
+älyllisellä rakenteellaan. Tällä tavalla yksin rakennetaan suuria
+viisaustieteellisiä järjestelmiä, jotka pitävät paikkansa vain
+sofistiikkansa kautta. Järjestelmän puute oli hänen henkinen
+ominaisuutensa (taikka jos niin tahdotaan sanoa), häneltä puuttui
+tasasuhdallinen järjestelmäkyky. Muuten hän esiintyisi sinä, mitä hän
+itse asiassa oli, s.o. viisaimpana kaikista siveyssaarnaajista, eräänä
+ihmeellisenä Epikuron ja pyhän Franciscus Assisilaisen välimuotona.
+
+He ovat mielestäni kaksi parhainta sielua, joita kärsivä ihmiskunta
+vielä on tavannut täysin epämääräisellä polullaan. Epikuros vapautti
+ihmishenget turhista kauhuntunteista ja opetti heille onnen ja heidän
+kurjan luontonsa, sekä heidän heikkojen voimiensa sopusoinnun, joka
+heidän itsensä on järjestettävä. Kun taas kunnon pyhä Franciscus,
+herkempänä, enemmän aistimaailmaan kuuluvana, johdatti heidät autuuteen
+sisäisen unelman tietä ja tahtoi, että ihmissielut hänen esimerkkinsä
+mukaan riemastuisivat ihastuttavan erakkoisuuden syvänteissä. He olivat
+molemmat herttaisia, toinen tappaessaan ihmisille tavallisia
+harhaluuloja, toinen luodessaan mielikuvia, joista ei ole mitään
+ylösnousemusta.
+
+Mutta ei pidä liioitella mitään. Herra apotti Coignard ei suinkaan
+ollut ei elämäntyönsä eikä ajatustensa kautta rohkein viisaista eikä
+hehkuvin pyhistä ihmisistä. Keksimiään totuuksia hän ei osannut heittää
+heihin niinkuin kuiluun. Hän säilytti uskaliaimmillakin henkisillä
+löytöretkillään rauhallisen käyskentelijän asenteen. Hän ei tehnyt
+mitään poikkeusta itsensä suhteen siihen yleiseen ylenkatseeseen
+nähden, jolla ihmiskunta oli hänet innoittanut. Häneltä puuttui se
+erinomainen mielle, joka piti pystyssä Baconin ja Descartesin uskon
+itseensä senjälkeen kuin he olivat lakanneet uskomasta kehenkään. Hän
+epäili totuutta, jota hän kantoi omassa sydämessään ja hän kylvi ilman
+mahtipontisuutta älynsä jalokiviä. Häneltä puuttui se luottamus, joka
+ylimalkaan on yhteinen kaikille ajatusten tekijöille, että hän olisi
+pitänyt itseään etevimpänä kaikista suurista neroista. Se on puute,
+joka kostaa itsensä, sillä maine ei tule sen osaksi, joka ei aja takaa
+sitä. Herra apotti Coignardissa se oli vielä lisäksi heikkoutta ja
+epäjohdonmukaisuutta. Koska hän johti ajattelijan rohkeuden sen
+äärimmille äyräille, ei hänen olisi pitänyt tuntea mitään
+tunnonvaivoja, joskin hän olisi julistanut itsensä ensimäiseksi
+kaikista ihmisistä. Mutta hänen sydämensä säilyi yksinkertaisena ja
+hänen sielunsa puhtaana, ja tämä älyn riittämättömyys, joka ei osannut
+pysytellä maailmankaikkeuden yläpuolella, saattoi aikaan hänelle
+korjaamattoman vaurion. Sanoisinko kuitenkin, että rakastan häntä
+enimmän juuri tällaisena?
+
+En tahdo väistyä vakuuttamasta, että ajattelija ja kristitty herra
+apotti Coignard yhdisti itsessään eräällä verrattomalla tavalla
+epikurealaisuuden, joka varjelee meidät elämäntuskasta ja pyhän
+yksinkertaisuuden, joka johtaa meidät taivaan autuuteen.
+
+On huomattavaa, että hän ei ainoastaan hyväksynyt oppia Jumalan
+olemassaolosta, sellaisena kuin katoolinen usko oli sen hänelle
+jättänyt, vaan vielä että hän koetti sitä ylläpitää järjellisen
+maailmanjärjestyksen todistuskappaleena. Hän ei matkinut koskaan niiden
+ammattijumalanuskojien taitavaa tapaa, jotka tekevät omaksi tarpeekseen
+siveellisen, ihmisrakkaan ja siveän Jumalan, jonka kanssa he yhdessä
+nauttivat täydellisen yhteisymmärryksen tyydytystä. Ne läheiset
+suhteet, joita he rakentavat Hänen kanssaan antavat heidän
+kirjoituksilleen paljon arvovaltaisuutta ja heille itselleen
+henkilökohtaisesti suurta kunnioitusta yleisön puolelta. Ja tätä
+hallinnollista jumalaa, niin hillittyä, juhlallista, vapaata kaikesta
+fanatismista ja joka on antanut meille maailman, he suosittelevat
+kansankokouksissa, seurapiireissä ja akatemioissa. Herra apotti
+Coignard ei edustanut näin edullista iäisyyttä. Mutta katsoen siihen,
+että on mahdotonta käsittää maailmankaikkeutta muuten kuin sen
+älyllisissä sarakkeissa ja on katsottava, että maailmankaikkeus on
+järjellinen, vieläpä siihenkin nähden, että voi todistaa sen
+järjettömyyden, hän löysi siitä järjen, jota hän nimitti Jumalaksi,
+jättäen tälle oppisanalle sen äärettömän epämääräisyyden ja suhtautuen
+kaiken lisäksi jumaluusoppiin niinkuin siihen on suhtauduttava, kun
+tiedetään, että se käsittelee tuntemattomuutta pikkuseikkoihin saakka
+menevällä täsmällisyydellä.
+
+Tämä vaatimattomuus, joka täsmii hänen älyllisyytensä rajoja, oli
+sikäli paikallaan, niin kuin minä luulen, että se päästi hänet
+kiusauksesta haihtua johonkin ruokamittaiseen ajattelijajärjestelmään
+ja säästi hänet nuuskimasta niitä rotanloukkuja, joihin "vapautuneet
+henget" niin helposti joutuvat. Mukavasti eläeli vanhassa tilavassa
+loukussaan, hän keksi vain yhden keinon ilmituodakseen maailman
+käsitteen ja vaarinottaakseen luontoa. Minulla ei ole samat ajatukset
+uskonnosta ja luulen, että hän pettyi niihin nähden, niinkuin ne ovat
+pettäneet niin monen vuosisadan ajan ihmisiä, joko heidän onnekseen tai
+onnettomuudekseen. Mutta näyttää siltä kuin vanhat erehdykset olisivat
+vähemmän vauriollisia kuin uudet, ja koska meidän kerta kaikkiaan
+täytyy pettyä, on parasta pitää kiinni haalistuneistakin harhakuvista.
+
+On ainakin varmaa, että herra apotti Coignard myöntäessään kristillisen
+ja katoolisen uskon periaatteen ei kieltäytynyt tekemästä niistä sangen
+omaperäisiä jatkopäätöksiä. Oikeauskoisuuden juurista hänen upea
+sielunsa kukoisti erikoisesti epikurealaisuuteen ja nöyryyteen nähden.
+Olen sen jo sanonut, hän ponnisteli aina karkoittaakseen yöllisiä
+kummituksia, noita kauhunkuvia tai kuten hän niitä nimitti, noita
+goottilaisia pirullisuuksia, jotka tekevät yksinkertaisen porvarin
+elämästä eräänlaisen pikkumaisen ja jokapäiväisen sabatin. Aikamme
+teologit ovat syyttäneet häntä että hän liioitteli autuuden toivoa
+vieläpä rajattomuuksiin asti. Löydän tämän nuhteen erään etevän
+ajattelijan kynästä lähteneenä.[2] En tiedä, tokko herra Coignard itse
+asiassa luotti liioin jumalalliseen hyvyyteen. Mutta varmaa on, että
+hän käsitti jumalallisen armon sen laajassa ja luonnollisessa
+ymmärteessä ja että maailma muistutti vähemmän Theban erämaita kuin
+Epikuroksen puutarhoja. Hän käyskenteli siellä sillä uskaliaalla
+impeydellä, joka on hänen luonteensa ominaisin piirre ja hänen oppinsa
+periaate.
+
+Milloinkaan ei mikään ihmishenki ole kaikessa yhteydessään esiintynyt
+niin rohkeana ja niin rauhallisena eikä kostuttanut ylenkatsettaan niin
+suurella suloudella. Hänen siveys-opissaan yhtyy kyynillisten
+ajattelijain vapaus pyhän Portionculen ensimäisten munkkien puhtauteen.
+Hän halveksi ihmisiä herttaisuudella. Hän koetti opettaa heille, että
+koska heissä ei asunut mitään suurempaakaan kuin heidän kykynsä kärsiä,
+he eivät voi vaatia itseltään mitään sen hyödyllisempää eikä kauniimpaa
+kuin sääliväisyyden; kykeneväisinä ainoastaan aistillisesti toivomaan
+ja kärsimään heidän täytyy tehdä itselleen vain suvaitsevaisia ja
+herkullisia hyveitä. Hän pääsi siihen, että hän katsoi ylvästelyä
+kaiken pahan suurimmaksi lähteeksi ja suurimmaksi solvaukseksi luontoa
+vastaan.
+
+Näyttää todellakin siltä, että ihmiset tekevät itsensä onnettomiksi
+liioittelemalla hyvää uskoaan itseensä ja heidän kaltaisiinsa ja että,
+jos heillä olisi nöyrempi ja todellisempi käsitys inhimillisestä
+luonteesta, he olisivat herttaisempia toisilleen ja herttaisempia
+itselleen. Siis se oli hänen hyväntahtoisuutensa, joka pakoitti hänet
+nöyryyttämään kaltaisiaan heidän yhteiskunnallisiin laitoksiinsa
+nähden. Hänen oli sydämellään heille osoitettava, että heidän typerä
+luontonsa ei ole keksinyt eikä rakentanut mitään, joka kannattaisi
+mitään kiivaampaa hyökkäystä tai puolustusta ja että jos he tuntisivat
+suurimpien teelmiensä hauraan totuuden niinkuin tuntevat lait ja
+valtakunnat, he taistelisivat niitä vastaan vain leikkien ja huvikseen
+niinkuin lapset, jotka rakentavat hiekkalinnoja meren rannalla.
+
+Myöskään ei saa kummastua eikä tehdä mitään häväisyjuttua siitä, että
+hän halventeli kaikkia niitä ajatuksia, joiden kautta ihminen kohottaa
+omaa kunniaansa ja mainettansa oman sielunrauhansa kustannuksella.
+Lakien majesteetillisuudella ei ollut mitään arvovaltaa hänen
+selvänäköiseen sieluunsa nähden, ja hän valitti sitä, että on
+onnettomia, joiden täytyy alistua niin paljon sellaisen alaisiksi,
+minkä järki ja alkuperä useimminkaan ei ole mistään löydettävissä.
+Kaikki periaatteet olivat hänelle yhtä hylättäviä. Hän oli tullut
+siihen, että kanssaihmiset eivät tuomitsisi niin suurta lukua
+kaltaisiaan kurjuuteen, elleivät he nauttisi siitä vastakohdasta, joka
+on sen ja heidän omanarvontunteensa välillä. Tämä mielipide aikaansai
+sen, että hän piti huonoa seuraa parempana kuin hyvää seuraa, hänen
+esimerkkinsä mukaan, joka eli porttojen ja publikaanien keskuudessa.
+Hän säilytti siten sydämensä puhtauden, myötätuntonsa lahjan ja
+sääliväisyytensä aarteet. En puhu tässä hänen teoistaan, jotka ovat
+kerrotut _Kuningatar Hanhenjalan ravintolassa_. Minun tehtäväni ei ole
+tietää tässä oliko hän parempi kuin hänen elämänsä, kuten on väitetty
+madame du Mouchy'stä. Meidän tekomme eivät ole yksinomaan meidän, ne
+riippuvat vähemmän meistä kuin kohtalosta. Ne satavat meille kaikilta
+taivaan rannoilta. Me emme aina ansaitse niitä, meidän ahmiva
+ajatuksemme on ainoa, mikä on ominaista meille itsellemme. Siitä johtuu
+tämän maailman mielipiteiden turhuus. Joka tapauksessa totean
+mielihyvällä, että kaikki hengenmiehet, ilman poikkeusta, ovat pitäneet
+herra apotti Coignardia rakastettavana ja huvittavana. Täytyisi ollakin
+farisealainen, ellei näkisi hänessä kaunista Jumalan luontokappaletta.
+Tämän sanottuani minulla on kiire palata hänen oppeihinsa, jotka yksin
+ovat minut tähän johtaneet.
+
+Kaikkein vähimmän hänellä oli kunnioittamisen aistia. Luonto oli sen
+kieltänyt häneltä eikä hän tehnyt mitään sitä itselleen hankkiakseen.
+Hän pelkäsi, että hän toisia kohottaen alentaisi toisia ja hänen
+maailmoita syleilevä rakkautensa levittäytyi yhtä laajana sekä pienten
+että suurten yli. Hänen mielensä veti häntä enemmän elämän uhreihin,
+mutta pyövelitkin tuntuivat hänestä liian säälittäviltä, että ne
+olisivat mitään vihaa ansainneet. Hän ei toivonut heille pahaa ja
+surkutteli yksinomaan heidän ilkeyttään.
+
+Hän ei uskonut, että lailliset tai laittomat kiristykset saisivat
+aikaan muuta kuin lisäisivät pahaa pahan päälle. Häntä ei miellyttänyt
+yksityiskostojen virkeä välittömyys eikä lakien majesteetillinen
+julmuus, ja jos hän sattuikin hymyilemään, kun järjestyksenvalvojia
+haukuttiin, se oli lihan ja veren luonnollista vaikutusta ja pelkkää
+hyväntahtoisuutta.
+
+Hän oli nimittäin muodostanut pahan käsitteestä itselleen
+yksinkertaisen ja täsmällisen ajatuksen. Hän johti sen yksinomaan
+ihmisen elimistöstä ja hänen luonnollisista aistitunteistaan tekemättä
+sitä monimutkaiseksi kaikilla niillä ennakkoluuloilla, jotka
+lakikirjoissa vaikuttavat niin keinotekoisilta. Sanoin äsken, että hän
+ei ollut muodostanut mitään järjestelmää ollen varsin vähän taipuvainen
+ratkaisemaan vaikeuksia rikkiviisasteluilla. On silmin nähtävää, että
+ensimmäinen vaikeus pysäytti heti hänen mietiskelynsä, mikäli ne
+koskivat keinoja rakentaa onnea tai ainoastaan rauhaa maan päälle. Hän
+oli vakuutettu siitä, että ihminen on luonnostaan sangen paha eläin ja
+että yhteiskunnat ovat inhottavia vain siksi, että ihminen käyttää
+neroansa niitä muodostaakseen. Hän ei siis odottanut mitään hyvää
+luontoon palaamisesta. En usko, että hän olisi muuttanut
+mielipidettään, vaikka hän olisi elänytkin niin kauan että olisi
+lukenut Emilen. Hänen kuollessaan Jean-Jacques Rousseau ei ollut vielä
+järkyttänyt maailmaa kaunopuheisuudellaan, jossa mitä todellisin mielen
+herkkyys yhtyi mitä epätodellisimpaan logiikkaan. Hän ei ollut silloin
+kuin pieni piimäsuu, joka surullista kyllä hänelle itselleen, löysi
+muita apotteja kuin herra Jérôme Coignardin Lyonin yksinäisten
+käytävien penkeiltä. Voidaan valittaa, että herra Coignard, joka tunsi
+kaikenkaltaisia ihmisiä, ei tavannut edes sattumalta rva de Warensin
+nuorta ystävää. Mutta siitä ei olisi syntynyt muuta kuin huvittava
+kohtaus, romanttinen kuvaelma. Jean-Jacques olisi nauttinut sangen
+vähän meidän ajattelijamme välinpitämättömästä viisaudesta. Mikään ei
+muistuta vähemmän Rousseaun filosofiaa kuin hra apotti Coignardin
+ajattelutapa. Siihen sisältyi hyväntahtoinen iva, se oli keveää ja
+suvaitsevaista. Inhimilliseen heikkouteen perustuen se lepäsi vankalla
+pohjalla. Tuolta toiselta taas puuttui onnellinen epäily ja keveä hymy.
+Perustuen meidän kaltaistemme luontokappaleiden alkuperäisen hyvyyden
+kuviteltuun kivijalkaan sen asenne on aina keinotekoinen ilman että se
+itsekään aina huomaa sen koko hullunkurisuutta. Se on niiden ihmisten
+opinkaavaa, jotka eivät ole koskaan hymyilleet. Sen puutteet näkyvät
+sen huonotuulisuudesta. Se ei ole suloista. Tuo nyt ei vielä olisi niin
+vaarallista; mutta se vie ihmisen takaisin apinaan ja menee
+suutuksissaan liikasanoihin huomatessaan, että apina ei ole
+hyveellinen. Tässä suhteessa se on järjetön ja julma. Se nähtiin kyllä
+silloin, kun valtiomiehet tahtoivat sovittaa _Contrat social'ia_
+parhaaseen kaikista tasavalloista.
+
+Robespierre kunnioitti Rousseaun muistoa. Hän olisi pitänyt hra apotti
+Coignardia huonona ihmisenä. En tahdo tehdä tähän sitä huomautusta,
+että Robespierre olisi ollut hirviö. Tiedemiehelle ei todella ole
+olemassa hirviöitä. Robespierre oli optimisti, joka uskoi hyveeseen.
+Hänen luonteisensa valtiomiehet tekevät niin paljon pahaa kuin
+mahdollista. Jos lähtee ihmisiä hallitsemaan ei ole unohdettava, että
+he ovat pahankurisia apinoita. Vain tällä ehdolla voi olla inhimillinen
+ja hyväntahtoinen politikko. Vallankumouksen hulluus oli siinä, että se
+tahtoi saattaa hyveen valtaan maan päällä. Jos tahdotaan tehdä ihmiset
+hyviksi, viisaiksi, vapaiksi, hillityiksi ja jalomielisiksi, joudutaan
+ikävä kyllä siihen, että tahdotaan tappaa heidät kaikki. Robespierre
+uskoi hyveeseen: hän oli Terrorin isä. Marat uskoi oikeuteen: hän
+vaati kaksisataatuhatta päätä. Hra apotti Coignard on ehkä kaikista
+18-sataluvun hengistä se, jonka periaatteet eroavat enimmän
+Vallankumoukset periaatteista. Hän ei olisi allekirjoittanut riviäkään
+Ihmisen oikeuksien julistuksista sen kiivaan ja kiihkeän eron vuoksi,
+mikä siinä tehdään ihmisen ja gorillan välillä.
+
+Luonani kävi viime viikolla eräs kuomani anarkisti, joka kunnioittaa
+minua ystävyydellään ja jota minä rakastan siksi, että koska hän ei
+vielä ole ottanut osaa maansa hallitukseen, hänessä on säilynyt paljon
+viattomuutta. Hän tahtoo räjähyttää kaikki ilmaan vain sen vuoksi, että
+hän uskoo ihmisten olevan luonnostaan hyviä ja hyveellisiä. Hän
+ajattelee, että jos heidät vapautetaan heidän lakiensa ja mammonansa
+pakkovallasta, he samalla riisuvat pois itsekkäisyytensä ja ilkeytensä.
+Mitä hellin optimismi on johtanut hänet mitä hurjimpaan julmuuteen.
+Koko hänen onnettomuutensa ja koko hänen rikollisuutensa oli siinä,
+että hänellä kokin ammattiin tuomittuna oli elysiumilainen,
+kulta-ajalle sopiva sielu. Hän on sangen yksinkertainen ja sangen
+kunniallinen Jean-Jacques, jota ei mikään rva Houdetot'n näky ole
+häirinnyt eikä minkään Luxembourgin marskin sivistynyt ylevämielisyys
+hellyttänyt. Hänen sielunsa puhtaus on loogillinen ja tekee hänet
+pelottavaksi. Hän puhuu paremmin kuin joku ministeri, mutta hän lähtee
+järjettömästä periaatteesta. Hän ei usko perisyntiin, joka kuitenkin on
+niin kiinteä ja todellinen totuus, että sille on voitu rakentaa mitä
+tahansa.
+
+Ah, jospa olisitte ollut hänen kanssaan minun kammiossani, hra apotti
+Coignard, todistaaksenne hänelle hänen oppikaavojensa nurinkurisuuden!
+Te ette olisi puhunut tälle jalolle uneksijalle sivistyksen hyvistä
+teoista ettekä valtion eduista. Te olisitte tiennyt, että ne ovat
+leikinlaskua, jota ei sovi käyttää onnettomiin nähden. Te olisitte
+tiennyt, että yhteiskunnallinen järjestys ei ole muuta kuin
+järjestelmällistä väkivaltaa, ja jokainen on sen edun tuomari, mikä
+hänellä siitä on, Mutta te olisitte piirtänyt hänen eteensä todellisen
+ja kauhistavan kuvan siitä luonnonjärjestyksestä, jonka hän tahtoo
+perustaa; te olisitte osoittanut hänelle siinä idyllissä mitä hän
+haaveilee lakkaamattomien kotoisten ja veristen murhenäytelmien
+äärettömyyden ja näyttänyt miten hänen autuas anarkiansa olisi mitä
+hirvittävimmän hirmuvallan alku.
+
+Tämä johtaa minut tarkoin määrittelemään sitä kantaa, mikä hra apotti
+Coignardilla oli Pienen Bachuksen ravintolassa hallituksiin ja
+kansoihin nähden. Hän ei pitänyt suuressa arvossa yhteiskuntien
+edustajia eikä valtakuntien voittokaaria. Hän piti epäilyn alaisena ja
+väittelyn esineenä itse pyhän Ampoulen hyvettä, joka oli hänen aikanaan
+valtion periaate aivan kuin nykyään yleinen äänioikeus. Tämä vapaus,
+joka olisi silloin ollut skandaali kaikille ranskalaisille, ei meitä
+loukkaa enää. Mutta käsittäisimme huonosti tätä ajattelijaa, jos
+johtaisimme hänen arvostelunsa kiivauden vanhan kuningasvallan
+väärinkäytöksistä. Hra apotti Coignard ei tehnyt suurta eroa niiden
+hallitusten välillä, joita nimitetään absoluuttisiksi eikä niiden,
+joita nimitetään vapaiksi hallitusmuodoiksi, ja me voimme edellyttää,
+että jos hän olisi elänyt meidän päivinämme, hänessä olisi säilynyt
+vankka annos sitä laajaa tyytymättömyyttä, mikä täytti hänen sydämensä.
+
+Koska hän rakensi kaiken periaatteille, hän epäilemättä olisi huomannut
+myöskin meidän periaatteittemme turhuuden. Päätän sen eräistä hänen
+sanoistaan, joka on säilynyt meille. "Kansanvallassa", sanoi apotti
+Coignard, "kansa on oman tahtonsa alainen, joka on kovaa orjuutta. Itse
+asiassa yhteinen rahvas on yhtä outo ja vastakkainen omalle tahdolleen
+kuin se saattaisi olla jonkun ruhtinaan tahdolle. Siliä yhteistä tahtoa
+on joko vähän tai ei ollenkaan kussakin henkilössä, joka kuitenkin saa
+kärsiä sen koko kouristuksen. Ja yleinen äänioikeus on vain hölmöjen
+pyydys, niinkuin kyyhkynen, joka kantoi pyhää öljypuun lehteä.
+Kansanvaltainen hallitusmuoto samoin kuin yksinvaltainenkin perustuu
+mielikuvitelmiin ja elää siitä miten sitä harjoitetaan. On tärkeätä
+ainoastaan, että nuo kuvitelmat tulevat hyväksytyiksi ja niiden
+toimeenpanijat onnellisiksi."
+
+Tämä viisaudenlauselma riittää saamaan meidät uskomaan, että hän olisi
+säilyttänyt meidänkin päivinämme sen hymyilevän ja ylpeän
+vapaamielisyyden, joka kaunisti hänen henkeään kuninkaitten
+aikakautena. Missään tapauksessa hän ei koskaan olisi ollut
+vallankumouksellinen. Hänessä oli liian vähän harhakuvitelmia sitä
+ollakseen eikä hän uskonut, että valtiomuodot ovat hävitettävissä
+muuten kuin niiden sokeiden ja himmeiden, hitaiden ja vastustamattomien
+voimien kautta, jotka kaatavat kaiken.
+
+Hän uskoi, että yhtä ja samaa kansaa ei voida hallita kuin yhdellä
+tavalla samana aikana, siitä syystä kansat, ollen eläviä elimistöjä,
+riippuvat kaikkine askareineen jäsentensä rakenteesta ja elimiensä
+tilasta, s.o. maasta ja sen asujista eivätkä hallituksistaan, joita
+heitetään kansakuntien ylle aivan kuin pukuja ihmisruumiiden verhoiksi.
+
+"Onnettomuus on siinä", myönsi hän, "että kansat pukeutuvat niihin
+niinkuin Arlequin tai Gilles marakatin tanssittaja. Heidän pukunsa on
+tavallisesti joko liian laaja tai liian pieni, epämukava, naurettava,
+tahrainen, pölyttynyt tai kiiltävä kuluneisuuttaan. Niitä voidaan
+jollakintavoin korjata järkevästi pölyttämällä, käyttämällä niihin
+siellä täällä neulaa tai tarpeen vaatiessa saksiakin, että välttyisi
+kustannukset toisesta vaatetuksesta, joka saattaisi olla yhtä huono.
+Kuitenkaan ei ole itsepintaisesti säilytettävä vanhaa senjälkeen kun
+ruumis on muuttanut muotoaan ijän mukaan."
+
+Tästä näkyy, että hra apotti Coignard harrasti sekä järjestystä että
+edistystä ja ettei hän ylimalkaan ollut huono kansalainen. Hän ei
+yllyttänyt ketään kapinaan ja toivoi, että yhteiskunnalliset laitokset
+kuluisivat ja hierautuisivat alituisessa käytännössä pikemmin kuin että
+niitä suurin iskuin kumottaisiin ja järkytettäisiin. Hän huomautti
+alituisesti oppilailleen, että kaikkein tiukimmatkin sievistyivät
+ihmeellisesti käytännössä ja että oli varmempaa luottaa lakien kuin
+ihmisten lempeyteen. Mitä tuli lakien muodottomuuksien äkkipikaiseen
+muuttamiseen hän ei sitä toivonut eikä toivottanut, koska hän oli
+varsin vähän vakuutettu liian nopean lainsäädännön siunauksesta. Joskus
+Jacobus Paistinkääntäjä kysyi häneltä eikö hän pelännyt, että hänen
+arvosteleva ajattelunsa välttämättömiin yhteiskunnallisiin laitoksiin
+kohdistuessaan, joita hän itsekin piti sellaisina, ikävästi järkyttäisi
+sitä mikä oli säilytettävää.
+
+-- Miksi, kysyi häneltä hänen uskollinen oppilaansa, miksi, oi
+mestarien parhain, lyödä tomuksi oikeuden käytön, lakien ja yleensä
+kaikkien siviili- ja sotilasvirkakuntien perustukset, jos te
+tunnustatte, että tarvitaan oikeutta, oikeuden käyttöä, armeijaa,
+maistraatteja ja järjestyksen valvojia?
+
+-- Poikani, vastasi hra apotti Coignard, olen aina huomannut, että
+ihmisten onnettomuudet johtuvat heidän ennakkoluuloistaan niinkuin
+hämähäkit ja skorpionit tulevat kellarien pimeydestä. On hyvä käyttää
+hiukan luutaa ja tomuriepua kaikkien noiden synkkien soppien sokeuteen.
+On hyvä myöskin antaa siellä täällä myöskin pieni kuokanisku kellarien
+ja puutarhojen muureihin. Se säikyttää pölyä pois ja valmistaa
+välttämättömiä raunioita.
+
+-- Myönnän sen mielelläni, vastasi siihen tuo lempeä Paistinkääntäjä,
+mutta kun te saatte hävitetyiksi kaikki periaatteet, oi kunnon
+mestarini, mitä asetatte niiden sijaan?
+
+Johon mestari vastasi:
+
+-- Kaikkien väärien periaatteiden hävityksen jälkeen jää niiden tilalle
+yhteiskunta, koska se perustuu välttämättömyyteen, jonka lait ovat
+vanhemmat kuin Saturnus ja vallitsevat vielä sittenkin kuin Prometheus
+on saanut syöstyksi Jupiterin valtaistuimeltaan.
+
+Siitä saakka kuin apotti Coignard näin saneli, on Prometheus monta
+kertaa kukistanut Jupiterin, ja tämän viisaan ennustukset ovat käyneet
+toteen niin kirjaimellisesti, että voi epäillä nykyään, niin paljon
+muistuttaa uusi järjestys vanhaa, eikö valta sittenkin ole jäänyt
+vanhalle Jupiterille. Useat ihmiset menevät niinkin pitkälle, että
+kieltävät tuolta titaanilta olemassaolon. Ei näy enää, sanovat he,
+hänen rinnassaan haavaa, jonka kautta vääryyden kotka raateli hänen
+sydäntään ja jonka pitäisi vuotaa verta iankaikkisesti. Hän ei tiedä
+mitään tuskista eikä maanpakonsa vaivoista. Se ei ole se työläisjumala,
+joka oli meille luvattu ja jota me odotimme. Se on vanhan ja
+naurettavan Olympon lihava Jupiter. Milloin siis on ilmestyvä hän, tuo
+ihmisten roteva ystävä, tulensytyttäjä, tuo vielä kallioonsa naulittu
+titaani? Vuorilta kuuluva peljättävä ääni ilmoittaa, että hän nostaa jo
+ääretöntä paattaan raadelluille hartioilleen ja me tunnemme jo yllämme
+hänen kaukaisen hengityksensä lieskat.
+
+Vieraana tämän maailman asioille hra Coignard oli taipuvainen
+pelkästään spekulatiivisiin mietelmiin ja syventyi mielellään
+ylimalkaisiin ajatuksiin. Tämä mielenlaatu, joka saattoi vahingoittaa
+häntä hänen aikalaistensa keskuudessa, tekee hänen ajatelmansa
+puolentoista vuosisadan jälkeen varsin arvokkaiksi ja sangen
+hyödyllisiksi. Me voimme niistä oppia paremmin tuntemaan omia tapojamme
+ja selittämään niissä piilevää pahaa.
+
+Vääryydet, tuhmuudet ja julmuudet jäävät meiltä huomaamatta silloin kun
+ne ovat yleisiä. Me näemme esi-isiemme huonot puolet emmekä omiamme
+Koska ei ole yhtään aikakautta menneisyydessä, missä ihminen ei
+esiintyisi meille järjettömänä, raakana ja julmana, olisi ihmeellistä,
+että meidän vuosisatamme jonkun aivan erikoisen etuoikeuden kautta
+olisi vapaa kaikesta typeryydestä, kaikesta ilkeydestä ja kaikesta
+julmuudesta. Hra apotti Coignardin mielipiteet avittaisivat meitä
+tutkistelemaan omaatuntoamme, ellemme jo olisi niiden itsetyytyväisten
+kaltaisia, joiden silmät eivät näe ja joiden korvat eivät kuule.
+Käyttämällä vain hiukan hyvää uskoa ja unohtamalla vain hiukan omia
+etujamme me näkisimme pian, että meidän lakikirjamme ovat vieläkin
+vääryyden pesiä, että meidän tavoissamme säilyy ahneuden ja ylpeyden
+perinnöllinen kovuus, että me pidämme arvossa vain rikkautta emmekä
+kunnioita työtä. Meidän yhteiskunnallinen järjestelmämme näyttäisi
+meistä siltä, mitä se itse asiassa onkin, kurjalta ja vaaralliselta
+järjestelmältä, jonka todellisten olojen oikeus tuomitsee huolimatta
+ihmisten tekemästä oikeudesta ja jonka perikato jo on alkanut. Meidän
+pohattamme näyttäisivät meistä yhtä typeriltä kuin nuo turilaat, jotka
+syövät edelleen puiden lehtiä sillä aikaa kuin pienet syöpäläiset,
+jotka ovat heidän ruumiiseensa tunkeutuneet, ahmivat heidän
+sisuksiaan. Me emme salli enää valtiomiestemme väärien ja latteiden
+lausumisnumeroiden itseämme uinuttaa, meitä säälittäisi nuo
+taloustutkijamme, jotka väittelevät keskenään huonekalujen hinnoista
+talossa, joka palaa. Apotti Coignardin sanat ilmaisevat meille
+profeetallista ylenkatsetta noihin Vallankumouksen suuriin
+periaatteisiin ja noihin kansanvallan oikeuksiin nähden, joille me
+olemme sadan vuoden kuluessa perustaneet mitä väkivaltaisimman
+vallananastuksen pitkän, epäoikeudellisten hallitusten sarjan, samalla
+kun me ilman ivaa tuomitsemme kaikki epäoikeudet. Jos alkaisimme hiukan
+hymyillä noille typeryyksille, jotka ovat päivän selviä, mutta joskus
+verisiä, jos oivaltaisimme, että nykyaikaiset ennakkoluulot ovat
+niinkuin vanhatkin joko naurettavien tai inhottavien asianhaarojen
+tuloksia, jos arvostelisimme niitä kumpiakin lempeällä ja sääliväisellä
+epäilyllä[3] olisivat riidat maailman kauneimmassa maassa vähemmän
+kiivaita ja hra apotti Coignard olisi omalta osaltaan jotakin
+vaikuttanut ihmiskunnan onnellisuuteen.
+
+_Anatole France_.
+
+
+
+
+
+
+APOTTI COIGNARDIN AJATUKSIA
+
+
+
+
+I
+
+Valtiomiehet.
+
+
+Hra apotti Jérôme Coignard oli tänä iltapäivänä tavallisella
+käynnillään kirjakauppias hra Blaizot'n luona Pyhän Jaakon kadulla
+_Pyhän Katharinan Kuvassa_. Huomaten pöydillä Jean Racinen teoksia hän
+otti huolimattomasti selaillakseen yhtä noista niteistä.
+
+-- Tämä runoilija, sanoi hän, ei ollut vailla neroa ja jos hän olisi
+voinut kohottaa henkensä niin, että hän olisi kirjoittanut
+murhenäytelmänsä latinalaisilla säkeillä, hän olisi kiitostakin
+ansaitseva, erittäinkin _Athalie'nsa_ johdosta, jossa hän osoitti
+ymmärtävänsä sangen hyvin politiikkaa. Corneille ei ole häneen verraten
+muuta kuin turha deklamoija. Tämä Joaan tapausta kuvaileva
+murhenäytelmä paljastaa meille eräitä niistä voimaliikkeistä, jotka
+nostavat ja kukistavat valtakuntia. Ja täytyy uskoa, että hra Racine
+oli sangen ymmärtäväinen, mikä onkin enemmän arvoista kuin kaikki nuo
+runouden ja kaunopuheisuuden hienoudet, jotka itse asiassa eivät ole
+muuta kuin kaunopuhujien keksintöjä ja omiaan vain hupsuja huvittamaan.
+Kuuluu heikoille hengille koettaa kohottaa ihmistä hienoon ja ylevään.
+He erehtyvät Aatamin heimon todellisesta luonteesta, joka on kokonaan
+kurja ja säälittävä. Pidätyn väittämästä, että ihminen olisi naurettava
+eläin, vain siitä syystä, että Jeesus Kristus on sen kalliilla
+verellään lunastanut. Jos ihmisessä jotakin ylevää on, riippuu se
+yksinomaan tuosta käsittämättömästä mysteriosta, ja ihmislapset, suuret
+ja pienet, ovat itsessään vain julmia ja vastenmielisiä petoja.
+
+Hra Roman astui sisälle myymälään juuri sillä hetkellä, jolloin kunnon
+mestarini lausui nuo viimeiset sanat.
+
+-- Hohoo, hra apotti, huudahti tämä taitava mies. Te unohdatte, että
+nämä julmat ja vastenmieliset eläimet ovat ainakin Europassa ihailtavan
+poliisijärjestyksen alaisia ja että valtiot sellaiset kuin Ranskan
+kuningaskunta tai Hollannin tasavalta ovat hyvin kaukana tuosta
+barbariasta ja tuosta raakalaistilasta, jotka teitä niin loukkaavat.
+
+Kunnon mestarini heitti kädestään Racinen niteen ja vastasi hra
+Romanille tavallisella suloudellaan:
+
+-- Myönnän, hyvä herra, että valtiomiesten teoissa on jotakin
+järjestystä ja jotakin selvyyttä, silloin kun ajattelijat niitä
+kirjoituksissaan käsittelevät ja ihailen teidän teoksessanne
+_Monarchie_ ideain lumoa ja johdonmukaisuutta. Mutta sallikaa, hyvä
+herra, että teen kunniaa vain teille kaikista niistä kauniista
+ajatuksista, joita te sijoitatte vanhojen ja uusien aikojen suurten
+valtiomiesten sieluihin. Heillä ei ollut sitä henkevyyttä, minkä te
+annatte heille, ja nuo kuuluisat miehet, jotka näyttävät johtaneen
+maailmaa, olivat itse luonnon ja kohtalon leikkikaluja. He eivät
+kohonneet inhimillisen typeryyden yläpuolelle, eivätkä itse asiassa
+olleet muuta kuin kurjuuden loistoesimerkkejä.
+
+Tätä keskustelemusta kärsimättömänä kuunnellessaan hra Roman oli
+ottanut käteensä jonkun vanhan karttateoksen. Hän rupesi sitä
+paukuttamaan pöytään kiivaudella, joka yhtyi hänen oman äänensä
+meteliin.
+
+-- Mikä sokeus! sanoi hän. Kuinka olla näin tunnustamatta suurten
+hallitusmiesten, suurten kansalaisten tekoja! Tunnetteko niin huonosti
+historiaa, ettette huomaa kuinka joku Caesar, joku Richelieu, joku
+Cromwell muodosti kansoja niinkuin savenvalaja ruukkujaan? Ettekö näe,
+että valtio käy niinkuin kello kellosepän käsissä?
+
+-- Minä en sitä näe, sanoi kunnon mestarini, ja niiden viidenkymmenen
+vuoden aikana, jotka olen elänyt, olen huomannut vain, että tämä maa on
+vaihtanut useampia kertoja hallitustaan ilman että ihmisten elinehdot
+ovat siitä muuttuneet, paitsi ehkä erään näkymättömän prosessin kautta,
+joka ei ollenkaan riipu ihmisten tahdoista. Siitä päätän, että on
+jotakuinkin samantekevää tulla hallituksi tuolla taikka tällä tavalla
+ja ettei hallitusmiehissä ole muuta arvossapidettävää kuin heidän
+vaununsa ja heidän vaatteuksensa.
+
+-- Voitteko puhua niin, vastasi hra Roman, sen valtiomiehen kuoleman
+jälkeisenä päivänä, joka otti niin suurta osaa maan asioiden hoitoon ja
+joka pitkän epäsuosionsa jälkeen veti viimeisen henkäyksensä hetkellä,
+jolloin valta kaikkine kunnioineen oli jälleen hänen käsissään? Kansan
+huminasta, joka seuraa hänen hautakirstuaan, te voitte päättää, mitä
+hänen työnsä merkitsevät. Niiden merkitys kestää kauan hänen kuoltuaan.
+
+-- Hyvä herra, sanoi siihen kunnon mestarini, tämä valtiomies oli
+kunnollinen, harras ja työteliäs ihminen eikä voi väittää hänestä
+niinkuin hra Vaubanista, että hän olisi ollut liian kohtelias
+teeskennelläkseen sitä muille, sillä hän ei koskaan pitänyt lukua
+kenenkään miellyttämisestä. Ylistän häntä erikoisesti siitä, että hän
+kävi paremmaksi maan asioiden hoidossa, joissa niin monet muut
+turmeltuvat.
+
+Hänellä oli luja sielu ja virkeä tunne maansa suuruudesta. Hän on
+kiitettävä vielä siitä, että hän kantoi tyynesti laajoilla hartioillaan
+sekä ammattipilkkaajien että pikkumarkiisien viat. Hänen
+vihollisensakin tunsivat häntä kohtaan salaista kunnioitusta. Mutta
+mitä hän on tehnyt merkittävää ja minkä kautta hän esiintyy teille
+muuna kuin niiden tuulien leikkikaluna, jotka puhalsivat hänen
+ympärillään? Jesuiitat, jotka hän karkoitti, ovat palanneet; tuo pieni
+uskontosota, jonka hän sytytti kansan hukutukseksi, on sammunut, eikä
+jättänyt juhlan jälkeen muuta kuin huonon ilotulituksen käryävät
+jätteet. Hänellä oli, myönnän teille, huvittamisen tai pikemmin
+ajanvietteen neroutta. Hänen elämäntehtävälleen, joka ei ollut muuta
+kuin tilaisuuden ja sen toimeenpanemisen palvelusta, tuli hänen
+kuolemansa odottamatta, mutta sen ei ole tarvis muuttaa muuta kuin
+nimeään ja johtajaansa opinkaavaansa muuttamatta. Hänen kavaluutensa
+pysyy uskollisena mestarilleen ja itselleen jatkuvasti asianhaaroja
+noudattaen. Onko tuo siis mikään elämäntyö, joka suuruudellaaan
+hämmästyttää?
+
+-- On, se hämmästyttää todellakin, vastasi hra Roman. Ja tämä
+valtiomies puhdisti hallitsemisen taidon metafysiikan pilvistä vieden
+sen asioiden todellisuuteen, josta minä häntä suuresti ylistän. Hänen
+tehtävänsä, sanotte te, oli vain tilaisuuden ja sen toimeenpanemisen
+palvelusta. Mutta mitä vaaditaankaan ollakseen etevä inhimillisten
+asiain hoidossa muuta kuin tarttua suosiolliseen, suotuisaan
+tilaisuuteen ja käyttää sen toimeenpanemiseen hyödyllisiä palvelijoita?
+Tämän hän teki, tai tämän hän olisi ainakin tehnyt, ellei hänen
+ystäviensä pikkumainen petollisuus ja hänen vastustajiensa salakavala
+rohkeus olisi riistänyt kaikkea rauhaa häneltä. Mutta hän kulutti
+itsensä turhaan jälkimäisiä hillitessään ja edellisiä rohkaistessaan,
+Aika ja ihmiset, nuo välttämättömät välikappaleet, puuttuivat häneltä,
+hänen hyväätekevä despotisminsa perustamiseksi. Hän hahmotteli
+kuitenkin ihailtavia suunnitelmia sisäpolitiikkaan nähden. Teidän ei
+tulisi unohtaa, että ulkopolitiikkaan nähden taas hän lahjoitti
+isänmaalleen laajoja ja viljavia alueita. Ja meidän on oltava siitä
+hänelle sitäkin kiitollisempia, että hän teki nämä onnistuneet
+valloitukset yksin ja parlamentista huolimatta, josta hän oli
+riippuvainen.
+
+-- Hyvä herra, vastasi kunnon mestarini, hän osoitti tarmoa ja taitoa
+siirtomaa-asioiden hoidossa, mutta ei ehkä enempää kuin mitä tavallinen
+porvari tarvitsee jonkun maatilan ostoon. Ja minusta nuo merentakaiset
+asiat eivät ole minkään arvoisia siihen nähden, miten europalaisten on
+tapa käyttäytyä Afrikan ja Amerikan kansojen suhteen. Valkoiset,
+ollessaan tekemisessä keltaisten tai mustien kanssa, katsovat olevansa
+pakoitettuja tekemään heidät maattomiksi. Ei päästä mihinkään
+päätökseen villikansojen kanssa muuten kuin vielä täydellisemmällä
+raakuudella. Tähän äärimmäisyyteen johtavat kaikki siirtomaita koskevat
+yritykset. En tahdo kieltää, etteikö espanjalaiset, hollantilaiset ja
+englantilaiset olisi saaneet niistä jotakin hyötyä itselleen. Mutta
+tavallisesti antaudutaan aivan sattuman ja seikkailun valtaan
+lähettämällä suuria ja julmia retkikuntia. Mitä on yksilön taito ja
+tahto noissa yrityksissä, jotka koskevat kaupan, maanviljelyksen ja
+merenkulun etuja, jotka sentähden riippuvat äärettömästä määrästä
+toisia olentoja? Hallitusmiehen osa näissä asioissa on sangen pieni, ja
+jos se näyttää meistä huomattavalta, on se vain siksi, että meidän
+jumaluustarustoon taipuvainen henkemme tahtoo antaa nimen ja hahmon
+kaikille luonnon salaperäisille voimille. Mitä hän on keksinyt tuo
+meidän hallitusmiehemme siirtomaihin nähden, jota jo foinikialaiset
+eivät Kadmuksen aikaan tunteneet?
+
+Nämä sanat kuullessaan herra Roman pudotti karttateoksen, jota
+kirjakauppias riensi kohteliaasti maasta nostamaan.
+
+-- Herra apotti, sanoi hän, minä huomaan, että te valitettavasti olette
+rikkiviisastelija. Sillä täytyy olla sofisti sekottaakseen Kadmukseen
+ja foinikialaisiin kuolleen valtiomiehemme siirtomaayrityksiä. Te ette
+ole voineet kieltää, että nämä yritykset olivat hänen työtään ja olette
+häiritsevällä tavalla tuoneet keskusteluumme tämän Kadmuksen
+saattaaksenne meidät hämille.
+
+-- Hyvä herra, sanoi apotti, jättäkäämme Kadmus sikseen, koska se teitä
+vihastuttaa. Tahdon sanoa ainoastaan, että valtiomiehellä on vähän
+osuutta omiin yrityksiinsä eikä hän ansaitse niistä kunniaa eikä
+häpeää. Tahdon sanoa, että elämän surkuteltavassa komediassa
+hallitusten päämiehet näyttävät käskevän, niinkuin kansat tottelevan,
+mutta se ei ole muuta kuin leikkiä, turhaa näennäisyyttä ja itse
+asiassa sekä toisia että toisia näkymätön voima johdattaa.
+
+
+
+
+II
+
+Pyhä Abraham.
+
+
+Tuona kesäisenä yönä hyttysten hypellessä _Pienen Bachuksen_
+lyhdyn ympärillä hra apotti Coignard otti raitista ilmaa
+Saint-Benoît-le-Bétournén kirkon kaaren alla. Hän mietiskeli siinä
+tapansa mukaan Cathérinen saapuessa istumaan hänen vierelleen
+kivipenkille. Kunnon mestarini oli taipuvainen kiittämään Jumalaa hänen
+töistään. Hän katseli mielihyvällä tätä kaunista tyttöä, ja koska hänen
+henkensä oli hymyilevä ja viljeltynyt, hän puheli tälle miellyttäviä
+sanoja. Hän kiitti Catherinen pirteyttä, joka ei esiintynyt ainoastaan
+hänen kielellään vaan myöskin hänen kurkussaan ja kaikessa muussakin
+hänen henkilössään sekä siitä, että tämä tosin hymyili huulillaan ja
+poskillaan, mutta vielä enemmän lihansa kaikilla kauniilla poimuilla ja
+syvennyksillä, minkä vuoksi oli varsin vaikeata sietää hänen verhojaan,
+jotka estivät näkemästä hänen kokonaan hymyävän.
+
+-- Koska yleensä, sanoi hän, on tehtävä syntiä maan päällä ja koska
+kukaan paitsi öykkäri, ei voi uskoa itseään erehtymättömäksi, tahtoisin
+juuri teihin nähden, hyvä neiti, että taivaallinen armo hetkeksi
+heittäisi minut erikoisesta suojeluksestaan, jos varsinkin se voisi
+tuottaa teillekin jotain mielihyvää. Minulle se tuottaisi kaksi mitä
+kallisarvoisinta etua, nimittäin: ensiksi, että tekisin syntiä
+harvinaisella ilolla ja valikoidulla herkullisuudella, toiseksi, että
+samassa saisin anteeksiannon teidän sulojenne voimasta, sillä on
+epäilemättä kirjoitettu Tuomion kirjaan, että teidän viehätyskeinonne
+ovat vastustamattomia. Tämä täytyy ottaa huomioon. Näkee älyttömiä
+miehiä, jotka huvittelevat rumien ja sulottomien naisten kanssa. Nämä
+onnettomat tuohon tapaan toimien syöksyvät vaaraan kadottaa sielunsa,
+sillä he tekevät sen vain syntiä tehdäkseen ja heidän työläs
+rikkomuksensa on täynnä raadollisuutta. Sen sijaan niin kaunis iho kuin
+teidän, Cathérine, on jo sellaisenaan puolustus Iäisen silmien edessä.
+Teidän sulonne helpottavat ihmeellisesti rikkomusta, joka käy
+anteeksiannettavaksi, ollen riippumaton meidän tahdostamme. Ollakseni
+oikein suora, hyvä neiti, minä tunnen, että teidän läheisyydessänne
+taivaan armo jättää minut ja pakenee linnunlentimillä. Siinä
+silmänräpäyksessä, kun nyt puhun teille, siitä ei ole jäljellä enää
+kuin pieni valkea pilkku noiden kattojen päällä, joiden räystäillä
+kissat rakastelevat raivokkain huudoin ja lapsellisin valituksin kuun
+istuessa aivan julkeana eräällä savutorvella. Kaikki mitä näen teidän
+olemuksestanne, Cathérine, vaikuttaa aistillisesti ja se, mitä en näe,
+vielä aistillisemmin.
+
+Hänen näin puhuessaan Cathérine loi silmänsä alas polviinsa ja käänsi
+ne sitten aivan kimmeltävinä hra apotti Coignardiin:
+
+Ja virkahti varsin vienolla äänellä:
+
+-- Koska te tarkoitatte minulle hyvää, herra Jérôme, sanoi hän,
+luvatkaa minulle suostua pyyntöön, jonka aion tehdä teille. Olisin
+teille siitä hyvin kiitollinen.
+
+Kunnon mestarini lupasi. Kuka ei olisi tehnyt samoin hänen sijassaan?
+
+Cathérine sanoi hänelle silloin vilkkaasti:
+
+-- Te tiedätte, hra Jérôme, että apotti La Perruque, Saint-Benoît'n
+apupappi, syyttää veli Angea, että tämä muka olisi varastanut hänen
+aasinsa ja tuosta on apupappi tehnyt virallisen kantelun. Ei voi olla
+väärempää syytöstä. Tämä kunnon munkki oli lainannut aasin
+kuljettaakseen pyhäinjäännöksiä maalaiskyliin. Aasi hävisi tiellä.
+Pyhäin jäännökset löydettiin. Se on asiassa oleellista, kuten veli Ange
+sanoo. Mutta apotti La Perruque vaatii takaisin aasiaan eikä anna sijaa
+järjen äänelle. Hän tahtoo sulkea tuon pikku munkin piispan vankilaan.
+Te yksin voitte saada viihtymään hänen vihansa ja ottamaan takaisin
+kanteensa.
+
+-- Mutta, hyvä neiti, sanoi apotti Coignard, siihen minulla ei ole
+voimaa eikä halua.
+
+-- Oh! jatkoi Cathérine puhettaan liukuen hänen lähelleen ja katsoen
+häntä keskitetyllä hellyydellä. Mitä haluun tulee, olisin sangen
+onneton ellen onnistuisi sitä teihin lietsomaan. Mitä taas voimaan
+tulee, hra Jérôme, se teillä on. Eikä mikään olisi teille helpompaa
+kuin pelastaa tuo pikku munkki. Riittäisi, että te antaisitte herra La
+Perruquelle kahdeksan saarnaa laskiaiseksi ja neljä adventiksi. Te
+kirjoitatte niin hyviä saarnoja, että täytyy tuottaa teille suurinta
+mielihyvää niitä kirjoittaa. Sommitelkaa nuo kaksitoista saarnaa, hra
+Jérôme, sommitelkaa ne heti. Käyn itse hakemassa ne teiltä asunnostanne
+Saint-Innocent'issa.
+
+-- Herra La Perruque, jolla on korkeat ajatukset tiedoistanne ja
+ansioistanne, pitää varmaan kahtatoista saarnaanne aasin arvoisena.
+Heti kun hänellä on nuo kaksitoista saarnaa hän on peruuttava
+kanteensa. Hän on sen sanonut. Mitä on teille kaksitoista saarnaa, hra
+Jérôme? Ja minä lupaan kirjoittaa aameneni niistä viimeisen alle. Te
+lupaatte, lisäsi hän kiertäen käsivartensa hänen kaulaansa.
+
+-- Tästä, sanoi ankarasti hra Coignard irroittaen kauniit kätöset
+kaulaltaan, minä kieltäydyn ehdottomasti. Lupaukset, joita kauniille
+tytölle annetaan, ovat sitovia vain lihalle eikä ole mikään synti evätä
+niitä. Älkää luottako minun apuuni, sorja tyttöseni, että tahtoisin
+pelastaa tuon parrakkaan viettelijän oikeuden käsistä. Jos
+kirjoittaisin yhden tai kaksi tai kaksitoista saarnaa, niin tekisin sen
+noita huonotapaisia munkkeja vastaan, jotka ovat Pyhän Kirkon häpeä ja
+kirppujen kaltaisia, jotka ovat tarttuneet Pyhän Pietarin vaatetukseen.
+Tuo veli Ange on konna. Hän antaa kunnon naisten kosketella muka pyhäin
+jäännöksinä jotakin lampaan tai porsaan luuta, jonka hän itse on
+kalunnut puhtaaksi ällöttävällä ahmattiudella. Lyönpä vetoa, että hän
+on kuljettanut hra La Perruquen aasin selässä jotakin enkeli Gabrielin
+siivensulkaa, sädettä tietäjien tähdestä ja jossakin pienessä
+jouhisoittimessa niiden kellojen kaikua, jotka soivat Salomonin
+temppelin tapulissa. Hän on oppimaton, hän on valehtelija, ja te
+rakastatte häntä. Siinä on kolme syytä, joiden vuoksi hän on minulle
+vastenmielinen. Jätän teidän arvosteltavaksenne, hyvä neiti, mikä
+noista kolmesta on painavin. Se voi olla myöskin niistä vähimmän
+kunniallinen, sillä toden totta, olin viehtynyt juurikään niin
+väkivaltaisesti, että se ei ole ollenkaan minun ikäni eikä säätyni
+mukaista. Mutta älkää pettykö. Tunnen varsin vilkkaasti sen herjan,
+minkä tuo teidän niskapussillinen kaapukonnanne muodostaa Herramme
+Jeesuksen Kirstuksen Kirkolle, jonka sangen arvoton jäsen minä olen, ja
+tuo kapusiini vaikuttaa minuun niin vastenmielisesti, että minut valtaa
+äkillinen halu mietiskellä jotakin Pyhän Johannes Chrysostomuksen
+kaunista kohtaan sensijaan, että hieroisin tässä polviani teidän
+polviinne, hyvä neiti, kuten olen neljännestunnin tehnyt. Sillä
+syntisen himo on katoavaista, mutta Jumalan kunnia pysyy
+iankaikkisesti. En ole koskaan liioitellut lihan synnin käsitettä, se
+oikeus täytyy antaa minulle.
+
+En säiky niinkuin hra Nikodemus niin pientä seikkaa kuin huvitella
+jonkun sievän tyttösen kanssa. Mutta en voi ensinkään sietää mielen
+alhaisuutta, en tekopyhyyttä, en valhetta, enkä tuota raakaa
+tietämättömyyttä, jotka tekevät teidän veli Angestanne täydellisen
+kapusinin. Teihin tarttuu hänen hommastaan, hyvä neiti, rentustelun
+tapa, joka vetää teidät paljon alapuolelle teidän säätyänne, ilotytön
+säätyä. Tunnen sen häpeät ja kurjuudet, mutta se on paljon korkeammalla
+kapusiinien säätyä. Tuo lurjus häväisee teidät samoin kuin hän on häpeä
+itse Pyhän Jaakon kadun lokavirroillekin niihin astuen jalallaan.
+Ajatelkaa, hyvä neiti, kaikkia niitä hyveitä, joilla te vielä voisitte
+epämääräisessä ammatissanne kaunistauta ja joista yksikin ehkä voisi
+avata teille eräänä päivänä Paratiisin, ellette olisi tuon saastaisen
+sian nöyrin orja ja palvelija.
+
+Sallien kaiken teissä muodostua siksi mikä lopuksi on tarpeellista,
+että voisi jättää teidät teistä erotessaan, te voisitte, Cathérine,
+kukoistaa uskossa, toivossa ja rakkaudessa, rakastaa köyhiä ja käydä
+katsomassa sairaita. Te voisitte olla almujen antaja ja myötäkärsijä ja
+te voisitte iloita kainosti taivaan pilvistä, merien, metsien ja
+ketojen kauneudesta. Te voisitte aamulla ikkunanne aukaistessanne
+ylistää Jumalaa kuunnellen lintujen laulua, te voisitte
+pyhiinvaellusten päivinä nousta Pyhän Valeriuksen kukkulalle ja itkeä
+siellä, ristin alla, suloisesti kadotettua viattomuuttanne, te voisitte
+tehdä samoin kuin Hän, joka yksin lukee ihmissydänten salaisuudet, te
+voisitte tehdä niin, että Hän voisi sanoa: 'Cathérine on minun
+luontokappaleeni ja minä tunnen hänet sen kauniin valon jätteistä, joka
+ei suinkaan ole sammunut hänessä'.
+
+Cathérine keskeytti hänet.
+
+-- Mutta, apotti, sanoi hän kuivasti, sehän on saarna, minkä te tuossa
+minulle taritsette.
+
+-- Tehän pyysitte minulta kahtatoista, vastasi apotti.
+
+Cathérine alkoi suuttua:
+
+-- Varokaa, apotti. Riippuu teistä, olemmeko ystäviä vai vihollisia.
+Tahdotteko kirjoittaa nuo kaksitoista saarnaa? Ajatelkaa tarkoin
+ennenkuin vastaatte.
+
+-- Hyvä neiti, sanoi hra apotti Coignard. Minä olen tehnyt hävettäviä
+tekoja elämässäni, mutta ilman niitä ajattelemattani.
+
+-- Te ette tahdo? Onko se varmaa? Yksi, kaksi... Te kieltäydytte?...
+Apotti, minä kostan.
+
+Hän murjotti jonkun aikaa mykkänä ja ärtyisenä penkillä. Sitten hän
+äkkiä rupesi huutamaan:
+
+-- Lopettakaa, hra apotti Coignard. Teidän iällänne tuossa arvokkaassa
+puvussa kohdella minua täten, hyi! Herra apotti, hyi! Mikä häpeä, herra
+apotti!
+
+Juuri kun hän kirkui kiihkeimmin näki apotti neiti Lecoeur'in
+_Trois-Pucelles'in_ kauppiattaren, joka kulki kaarten ali. Hän oli
+matkalla tänä myöhäisenä hetkenä tunnustautumaan Saint-Benoît'n
+kolmannelle apupapille ja käänsi päätään suurimman vastenmielisyytensä
+merkiksi.
+
+Apotti tunnusti mielessään, että Cathérinen kosto oli nopea ja varma,
+sillä neiti Lecoeur'in hyve oli ijän vahvistamana käynyt niin
+ankaraksi, että hän tarttui kaikkiin ympäristönsä riettauksiin ja
+lävisti seitsemän kertaa päivässä kielensä kärjellä kaikki Pyhän Jaakon
+kadun lihalliset synnintekijät.
+
+Mutta Cathérine ei itsekään tiennyt kuinka täydellinen hänen kostonsa
+oli. Hän oli nähnyt saapuvan paikalle neiti Lecoeur'in. Mutta hän ei
+ollut nähnyt isääni, joka saapui heti perästä.
+
+Hän tuli minun kanssani hakemaan kaariholvin alta apottia noutaakseen
+hänet Pieneen Bachukseen. Isäni piti paljon Cathérinestä. Mikään ei
+häntä suututtanut niin kuin jos hän näki tämän lähentelevien miesten
+seurassa. Hänellä ei ollut liioiteltuja käsityksiä apotin siveydestä.
+Mutta, kuten hän sanoi, tietää ja nähdä on kaksi eri asiaa. Cathérinen
+huudot olivat saapuneet sangen selvinä hänen korviinsa. Hän oli kiivas
+ja kykenemätön itseään hillitsemään. Pelkäsin suuresti, että hänen
+vihansa purkautuisi sivistymättömiin sanoihin ja vähemmän hienoon
+käytökseen. Näin hänen jo vetävän esiin rasvapannunsa, jota hän kantoi
+mekkonsa nauhoissa kunnia-aseenaan, sillä hän ei hävennyt suinkaan
+paistajan ammattia.
+
+Pelkoni oli vain puoleksi perusteltu. Tilanne, missä Cathérine
+esiintyi hyveellisenä, oli pikemmin hämmästyttävä kuin epämiellyttävä
+hänelle ja tyytyväisyys voitti vihan hänen sielussaan.
+
+Hän lähestyi kunnon mestariani sangen kohteliaana ja sanoi hänelle
+ivallisen juhlallisesti:
+
+-- Herra Coignard, kaikki papit, jotka etsivät ilotyttöjen seuraa,
+menettävät siinä hyveensä ja hyvän maineensa. Ja se on oikein
+silloinkin, kun ei mikään nautinto ole maksamassa heidän häpeänsä
+hintaa.
+
+Cathérine jätti paikkansa erinomaisella loukatun kainouden ilmeellä ja
+kunnon mestarini vastasi isälleni lempeällä ja hymyilevällä
+kaunopuheisuudella:.
+
+-- Tämä viisaudenlauselma, mestari Léonard, on suurenmoinen. Sitä
+tulisi sovittaa kaikkiin ilman erotusta ja ripustaa se joka
+tilanteeseen kuin tuo nimilappunen "Kuusivaltaista", jonka ontuva
+veitsiseppä panee kaikkiin veitsiinsä. En tahdo tutkistella, miksi en
+ole yhtä paljon ansainnut sen kiinnittämistä. Eikö riitä, että
+tunnustan sen ansainneeni?
+
+On sopimatonta puhua itsestään ja se loukkaisi liian paljon
+kainouttani, jos pakotettaisiin minut keskustelemaan siitä mikä on
+minulle erikoista. Tahdon mieluummin esittää teille, mestari Léonard,
+kunnioitettavan Robert d'Arbrissel'in esimerkin, joka käyden
+ilotyttöjen luona saavutti siitä suuria ansioita. Voisin myöskin kertoa
+pyhästä Abrahamista, Syyrian Anakoreetasta, joka ei pelännyt tunkeutua
+pahamaineiseen taloon.
+
+-- Kuka on tuo Pyhä Abraham? kysyi isäni, jonka kaikki ajatukset olivat
+järkähtyneet.
+
+-- Istahtakaamme teidän porttinne eteen, sanoi kunnon mestarini. Tuokaa
+ruukku viiniä ja minä olen kertova teille tarinan tästä suuresta
+pyhimyksestä sellaisena kuin itse Pyhä Efremus on sen meille opettanut.
+
+Isäni viittasi, että hän tahtoi kuulla sitä. Me istuimme kaikki
+katoksen alle ja kunnon mestarini loihe lausumaan seuraavasti:
+
+-- Pyhä Abraham oli vanha ja eli yksin erämaassa vähäisessä majassaan,
+kun hänen veljensä kuoli jättäen jälkeensä kovin kauniin tyttären
+nimeltä Maria. Vakuutettuna siitä, että hänen itsensä viettämä elämä
+olisi mitä sopivinta hänen veljentyttärelleen, Abraham rakennutti tälle
+kopin lähelle omaansa, josta opetti häntä pienen seinään tekemänsä
+ikkunan kautta.
+
+Hän piti huolta siitä, että tyttö paastosi, valvoi ja lauloi psalmeja.
+Mutta eräs munkki, joka oli väärä munkki, kuten luullaan, oli
+lähestynyt Mariaa pyhän miehen Abrahamin mietiskellessä raamattua ja
+johdattanut syntiin tuon nuoren tytön, joka silloin sanoi itselleen:
+
+"On parempi, koska nyt olen kuollut Jumalalle, että menen maahan, missä
+kukaan ei tunne minua."
+
+Hän jätti koppinsa ja meni läheiseen kaupunkiin, jonka nimi oli Edessa
+ja jossa oli ihania puutarhoja ynnä raikkaita lähteitä. Se on vieläkin
+Syyrian kaikkein suloisin kaupunki.
+
+Sillä aikaa tuo pyhä mies Abraham istui yhä vaipuneena syviin
+mietiskelyihin. Hänen veljentyttärensä oli lähtenyt jo monta päivää
+sitten, kun hän vasta aukaisi pienen ikkunansa ja kysyi:
+
+"Maria, miksi et laula enää psalmeja, joita osasit niin hyvin?"
+
+Kun hän ei saanut mitään vastausta, hän arvasi totuuden ja huudahti:
+
+"Julma susi on ryöstänyt karitsani!"
+
+Hänen murheensa ei jättänyt häntä kahteen vuoteen. Niiden kuluttua hän
+kuuli, että hänen veljentyttärensä vietti huonoa elämää. Toimien
+järkevästi hau pyysi erästä ystäväänsä lähtemään kaupunkiin ja ottamaan
+tarkan selon siitä kuinka asian laita on.
+
+Ystävä toi tiedon, että Maria vietti todellakin huonoa elämää. Tämän
+kuultuaan pyhä mies pyysi ystäväänsä hankkimaan hänelle ylhäisen herran
+puvun ja hevosen. Pantuaan päähänsä, ettei häntä tunnettaisi, suuren
+hatun, joka peitti hänen kasvonsa, hän lähti majapaikkaan, missä oli
+sanottu hänen veljentyttärensä asuvan. Hän katseli joka taholle
+nähdäkseen, eikö hän löytäisi tätä. Mutta kun tyttöä ei näkynyt, hän
+sanoi majapaikan isännälle teeskentelevästi hymyillen:
+
+"Kunnon mies, sanotaan, että teillä on täällä kaunis tyttö, enkö voisi
+nähdä häntä?"
+
+Isäntä, joka oli kohtelias mies, kutsutti tämän esiin ja Maria
+esittäytyi puvussa, joka Pyhän Efremuksen oman sanatavan mukaan riitti
+ilmaisemaan hänen käytöksensä. Pyhä mies tuli tuosta hyvin
+surulliseksi. Hän teeskenteli kuitenkin iloisuutta ja tilasi hyvän
+aterian, Maria oli sinä päivänä synkällä tuulella. Antaessaan
+nautintoa, ei aina itse nauti siitä, ja tuon vanhuksen näky, jota hän
+ei tuntenut, sillä tämä ei ollut riisunut hattuaan, ei ollut omiaan
+häntä yksinomaan ilahuttamaan. Isäntä nuhteli häntä noin huonosta
+käyttäytymisestä, joka sitäpaitsi oli aivan vastakkainen hänen
+ammattinsa velvollisuuksille. Mutta Maria sanoi huoaten:
+
+"Jospa Jumala olisi sallinut minun kuolla kolme vuotta sitten!"
+
+Pyhä mies Abraham puhui taitavasti ylhäisen ja kevytmielisen herran
+tapaan, niinkuin hän oli pukeutunutkin, ja sanoi:
+
+"Tyttäreni, en tule tänne itkemään sinun syntejäsi, vaan jakamaan sinun
+rakkauttasi."
+
+Mutta kun isäntä oli jättänyt hänet yksin Marian kanssa, hän lakkasi
+teeskentelemästä, heitti pois hatun ja sanoi itkien:
+
+"Tyttäreni Maria, etkö tunne minua? Olenhan Abraham, joka on ollut
+sinulle isän sijaisena."
+
+Hän otti tyttöä kädestä ja koetti taivuttaa häntä koko yön katumukseen
+ja parannukseen. Varsinkin hän piti huolta siitä, että tyttö ei
+joutuisi epätoivoon. Hän toisti tälle alituisesti: -- "Tyttäreni,
+ainoastaan Jumala on synnitön!"
+
+Marian sielu oli luonnostaan lempeä. Hän suostui palajamaan erakon
+luoksi. He lähtivät matkaan päivän koittaessa. Maria tahtoi ottaa
+mukaan pukunsa ja jalokivensä. Mutta pyhä mies teki hänelle
+ymmärrettäväksi, että oli sopivampaa luopua niistä. Hän nostatti hänet
+hevosensa selkään, johdatti hänet majoihin, missä he alkoivat uudestaan
+entisen elämänsä. Pyhä mies piti ainoastaan huolta siitä tällä kertaa,
+että Marian kammio ei ollut missään yhteydessä ulkomaailman kanssa ja
+että siitä ei voinut mennä ulos, kulkematta huoneen kautta, missä hän
+itse asui. Näillä keinoin hän Jumalan armosta säilytti karitsansa.
+
+Sellainen on tarina Pyhästä Abrahamista, sanoi kunnon mestarini,
+kumoten viinipikarinsa.
+
+-- Se on tosiaankin kaunis, sanoi isäni, ja Maria raukan onnettomuus on
+saanut silmäni kyyneliin.
+
+
+
+
+III
+
+Valtiomiehet.
+
+(Jatko ja loppu)
+
+
+Sinä päivänä hämmästyimme suuresti, mestarini ja minä, tavatessamme
+herra Blaizot'n luona, Pyhän Katariinan kirjakaupassa, pienen, laihan
+ja keltaisen miehen, joka ei ollut kukaan muu kuin kuuluisa
+herjauskirjasten tekijä Jean Hibou. Meillä oli kaikki syy uskoa, että
+hän oli Bastillessa, jossa hän oli tottunut elämään. Ja kun emme
+epäröineet tuntea häntä, johtui se siitä, että hänen kasvoillaan vielä
+säilyi vankilan tyrmien pimeys ja kosteus. Hän selaili vapisevin käsin,
+kirjakauppiaan huolestuneiden silmien alla, äsken Hollannista tulleita
+valtiollisia teoksia. Apotti Coignard kohotti hänelle hattuaan
+luontaisen sirosti, mikä olisi käynyt vielä paremmin ilmi, jollei
+mestarini hattu olisi rypistynyt edellisenä iltana mitättömässä
+kahakassa Pikku-Bachuksen köynnösten alla.
+
+Kun apotti Coignard oli selittänyt olevansa iloinen taas nähdessään
+niin taitavan miehen, herra Jean Hibou vastasi:
+
+-- Sitä ei kestä kauan. Lähden tieheni tästä maasta, jossa en saata
+elää. En voisi kauemmin hengittää tämän kaupungin saastutettua ilmaa.
+Kuukauden kuluttua minä asetan asumukseni Hollantiin. On julmaa sietää
+Fleury'tä, kun on kärsinyt Dubois'ta, ja olen liiaksi hyveellinen
+ranskalaiseksi. Pöllöt ja veijarit meitä täällä hallitsevat huonojen
+periaatteiden mukaan. Sitä en voi kärsiä.
+
+On totta, sanoi kunnon opettajani, että yleisiä asioita hoidetaan
+huonosti ja että virkamiesten joukossa on paljon varkaita. Tyhmät ja
+ilkeät jakavat vallan keskenään, ja jos joudun kirjoittamaan tämän ajan
+asioista, teen niistä kirjan, siihen suuntaan kuin filosofi Senecan
+_Apokolokyntos_ tai meidän _Satire Ménippée_, joka on aika mehevä.
+Tällainen kevyt ja huvittava käsittelytapa soveltuu aiheeseen
+paremmin kuin Tacituksen jörö kankeus tai de Thou'n kärsivällinen
+vakavamielisyys. Teenpä tuon kirjan liuskoista, joita salaa siirretään
+toinen toiselleen, ja siitä käy ilmi filosofinen ihmisten halveksunta.
+Virkamiehet siitä kovin suuttuisivat, mutta luulenpa, että eräät
+huomatessaan joutuneensa oikein hävyttömyyden ryöppyyn, nauttisivat
+sitä lukiessa salaista iloa. Päätän sen siitä, mitä kuulin eräältä
+ylhäissukuiselta naiselta, johon tutustuin Séezsâ, ollessani piispan
+kirjastonhoitajana. Hän oli jo hiukan näivettynyt, mutta värisi vielä
+hillittömistä irstailuistaan. Sillä selitykseksi on sanottava, että hän
+parinkymmenen vuoden aikana oli ollut Normandian maakunnan parhaita
+ilonetsijöitä. Ja kun kysyin häneltä, minkä ilon hän oli syvimmin
+tuntenut elämässään, hän vastasi:
+
+-- Kun tunsin menettäneeni kunniani.
+
+Huomasin tästä vastauksesta, että hänessä oli hienotuntoisuutta.
+Luulen, että jollakin meikäläisellä ministerillä on sitä yhtä paljon,
+ja jos milloin kirjoitan heitä vastaan, teen sen imarrellakseni heitä
+kaikissa paheissaan ja hävyttömyydessään. Mutta miksi siirtää niin
+kauniin tarkoituksen toteuttamista? Ostanpa heti herra Blaizot'ita
+kirjan paperia kirjoittaakseni Ménippée'ni ensimäisen luvun.
+
+Hän ojensi jo kättään ällistynyttä herra Blaizot'ta kohti. Herra Jean
+Hibou pysäytti hänet kiivaasti.
+
+-- Säilyttäkää, herra apotti, ehdotti hän, oiva suunnitelmanne
+Hollantiin ja tulkaa kanssani Amsterdamiin, jossa hankin teille paikan
+jonkun vesikauppiaan tai kylvettäjän liikkeessä. Siellä olette vapaa,
+yöllä voitte kirjoittaa Ménippéetänne pöydän toisessa päässä, kun minä
+taas toisessa laadin lentokirjojani. Niistä tulee aika pistäviä, ja
+saapa nähdä, emmekö yhteisillä ponnistuksillamme saa kuningaskunnan
+asioita uudelle tolalle? Lentokirjailijoilla on enemmän osaa
+valtakuntien luhistumiseen kuin luullaankaan; he valmistavat
+romahduksia, jotka kapinalliset kansat vievät päätökseen.
+
+-- Mikä riemu, lisäsi hän äänellä, joka sihisi hänen mustien, suun
+kitkerän liuoksen syömien hampaittensa välitse, mikä ilo, jos minun
+onnistuisi tuhota joku noista ministereistä, jotka kurjasti ovat
+sulkeneet minut Bastilleen! Ettekö halua, herra apotti, olla osallisena
+niin oivassa työssä?
+
+-- En ollenkaan, epäsi kelpo opettajani. Olisin kovin pahoillani, jos
+jollain lailla muuttaisin valtion muotoa, ja jos luulisin, että
+_Apokolokyntosellani tai Ménippéelläni_ olisi sellainen vaikutus, en
+kirjoittaisi niitä koskaan.
+
+-- Mitä, kysyi hölmistynyt häväistyskirjailija, ettekö juuri äsken
+tässä samassa paikassa sanonut, että hallitus on kelvoton?
+
+-- Tietenkin, myönsi apotti. Mutta jäljittelen tuon Syrakusan vanhuksen
+viisautta, joka, silloin kuin Dionysius oli hävyttömimmillään kansaansa
+kohtaan, kävi joka päivä temppelissä rukoilemassa jumalia tyrannin
+hengen puolesta. Kuultuaan niin merkillisestä hurskaudesta Dionysius
+tahtoi tietää sen syyn. Nainen kutsuttiin hänen eteensä ja tyranni
+asetti hänelle kysymyksensä.
+
+-- En ole nuori, selitti nainen, olen elänyt monen tyrannin aikana ja
+olen huomannut, että huonoa seurasi vielä pahempi. Olet kelvottomin,
+mitä milloinkaan olen nähnyt. Siitä päätän, että seuraajasi olisi, jos
+mahdollista, vieläkin ilkeämpi, ja rukoilen Jumalaa antamaan hänet
+meille niin myöhään kuin suinkin.
+
+-- Tuo mummo oli hyvin selväjärkinen, ja olen samaa mieltä kuin hän,
+että lampaitten on parasta antaa vanhan paimenensa keritä ne, ettei
+vain tulisi uutta ja nuorta, joka keritsisi ne vielä tarkemmin.
+
+Herra Hibou'n sappi, jonka tämä puhe oli saattanut kuohuksiin, puhkesi
+katkeriin puheisiin:
+
+-- Mitä halpoja puheita! Kuinka kelvottomia periaatteita! Oi,
+herra apotti, kuinka vähän te välitätte yhteishyvästä ja kuinka
+huonosti ansaitsette runoilijain kunnon kansalaisille lupaaman
+tammenlehväseppeleen! Teidän olisi tullut syntyä tatarien tai
+turkkilaisten maassa, Djingiskanin tai Bajasetin orjana, eikä
+Europassa, jossa opetetaan julkisen oikeuden ja filosofian
+periaatteita. Mitä! Siedättekö huonoa hallitusta haluamatta edes
+vaihtaa! Sellaiset mielipiteet rangaistaisiin minun suunnittelemassani
+valtiossa ainakin maan paolla tai eristämisellä. Niin, herra apotti,
+perustuslakiin, jota mietin ja joka järjestetään vanhan ajan
+periaatteiden mukaan, liitän nyt rangaistuksia teidän laistenne
+kelvottomien kansalaisten varalle. Ja määrään kuritusta kaikille
+sellaisille, jotka voidessaan parantaa valtiota eivät tee sitä.
+
+-- Heh, heh! ilostui apotti nauramaan. Niinpä ette annakaan minulle
+halua asettua teidän Salentiumiinne. Se mitä siitä kerrotte taivuttaa
+minut uskomaan, että siellä saisi olla ainaisen pakon alla.
+
+Herra Hibou vastasi mietelmällisesti:
+
+-- Siellä olisi pakko harrastaa vain hyveitä.
+
+-- Ah! huudahti apotti, kylläpä se Syrakusan mummo oli oikeassa!
+On parasta olla huolissaan, jos herra Jean Hibou pääsisi
+seuraamaan Duboïs'ta ja Fleury'lâ! Lupaatte minulle, hyvä herra,
+väkivaltaisten ja teeskentelijöiden hallituksen, ja kiiruhtaaksenne
+lupaustenne vaikutusta, haluaisitte tehdä minusta vesikauppiaan tai
+kylvettäjän jonkun Amsterdamin kanavan varrelle. Suur' kiitos! Jään
+Saint-Jacques'in kadulle, jossa saa juoda viileää viiniä uhmaillen
+ministereitä. Luuletteko houkuttelevanne minua tuolla kunnon ihmisten
+hallituksen peilikuvalla, jotka ympäröivät yksityisten vapauden
+sellaisilla kielloilla, ettei siitä enää voi nauttiakaan?
+
+-- Herra apotti, sanoi Jean Hibou kiihtyen kiihtymistään, onko
+rehellistä ahdistaa hallitusmuotoa, johon olen saanut ajatuksen
+Bastillessa, ja jota ette tunne?
+
+-- Hyvä herra, virkkoi kunnon opettajani, epäilen hallituksia, jotka
+suunnitellaan vehkeilyissä ja kapinoissa. Vastustus on hyvin huono
+hallituskoulu, ja älykkäät valtiomiehet, jotka sen avulla pääsevät
+valtaan, pitävät tarkkaa huolta siitä, että hallitsevat ihan
+päinvastaisten periaatteiden mukaan kuin ne, joita he ennen julistivat.
+Se on nähty Kiinassa ja muuallakin. Samat välttämättömyydet, jotka
+hallitsivat heidän edelläkävijöitään, ohjaavat heitä. Uutuutena tuovat
+he vain kokemattomuutensa. Siinä eräs niitä syitä, jotka saattavat
+minut ennustamaan, että uusi hallitus on paljon sietämättömämpi kuin
+se, jonka se syrjäyttää, siitä paljoakaan eroamatta. Emmekö jo ole
+kokeneet sen?
+
+-- Siis, sanoi herra Jean Hibou, te puollatte väärinkäytöksiä?
+
+-- Kuten sanoitte, myönsi hyvä opettajani. Hallitukset ovat kuin
+viinit, jotka mietonevat ja sokeroituvat ajan kuluessa. Happamimmatkin
+menettävät lopulta hiukan happamuuttaan. Pelkään valtiota ensi
+kukoistuksessaan. Kammoan tasavallan tuikeaa nuoruuttaa. Ja kun kerran
+täytyy olla huonosti hallittu, pidän parhaimpana ruhtinaita ja
+ministereitä, joiden ensimäinen into on mennyt.
+
+Herra Jean Hibou painoi taas hatun silmilleen ja sanoi jäähyväiset
+kiukustuneella äänellä.
+
+Kun hän oli mennyt, herra Blaizot nosti silmänsä luetteloistaan ja
+sovitellen silmälasejaan sanoi oivalle opettajalleni:
+
+-- Olen ollut Pyhän Katariinan kirjakauppias kohta neljä vuosikymmentä,
+ja minusta on aina uusi ilo kuulla niiden viisaiden puheita, jotka
+käyvät kaupassani. Mutta en oikein pidä yleisiä asioita koskevista
+keskusteluista. Siinä kiihtyy, syntyy turhaa toraa.
+
+-- Niissä asioissa ei olekaan pysyviä periaatteita, sanoi kelpo
+opettajani.
+
+-- On ainakin yksi, jota kukaan ei uskalla vastustaa, vastasi herra
+Blaizot, kirjakauppias. Täytyy olla huono kristitty ja kunnoton
+ranskalainen kieltääkseen Reimsin pyhän lippaan voiman, jonka voiteella
+kuninkaamme voidellaan Kristuksen sijaisiksi Ranskan kuningaskuntaa
+varten. Siinä monarkismin peruste, jota ei koskaan järkytetä.
+
+
+
+
+IV
+
+Mississipin juttu.
+
+
+Kuten tiedetään, Pariisin parlamentti langetti v. 1722 tuomion
+Mississipin jutussa, johon yhtiön johtajien ohella oli sekaantunut yksi
+ministeri, kuninkaan sihteeri, ja useita maaseudun ali-intendenttejä.
+Yhtiötä syytettiin siitä, että se oli turmellut kuninkaan ja valtion
+upseerit, vaikka he todellisuudessa olivat nylkeneet sen puhtaaksi
+heikon hallituksen virkailijain tavallisella ahneudella. Ja totta on,
+että siihen aikaan olivat kaikki hallituksen koneistot höltyneet tai
+toimivat väärin. Eräässä tuon kuuluisan jutun käsittelyssä tutkittiin
+parlamentin täysi-istunnossa erään Mississipin yhtiön johtajan vaimoa,
+rouva de la Morangèrea. Hän todisti, että herra Lescot, rikosasiain
+tuomarin sihteeri, oli kerran kutsunut hänet salaa Châtelet'hen ja
+selittänyt, että vain rouvasta itsestään riippui, pelastuisiko hänen
+puolisonsa, joka oli kaunis ja komea mies. Sihteeri oli puhunut
+jokseenkin tähän tapaan: "Hyvä rouva, kuninkaan todellisia ystäviä
+pahoittaa tässä jutussa eniten se, etteivät jansenistit ole siihen
+sekaantuneet. Nuo jansenistit ovat yhtä paljon kruunun kuin
+kuninkaankin vihollisia. Antakaa meille tilaisuus tuhota yksi heistä,
+ja palkitsemme tuon palveluksen valtiolle, palauttaen teille miehenne
+ja kaiken hänen omaisuutensa." Kun rouva de la Morangère oli kertonut
+tämän keskustelun, joka ei ollut aiottu julaistavaksi, oli parlamentin
+puheenjohtajan pakko kutsua täys-istuntoon herra Lescot, joka aluksi
+yritti kieltää. Mutta rouva de la Morangèrella oli kauniit, kirkkaat
+silmät, joitten katsetta hän ei kyennyt kestämään. Hän sekaantui ja
+joutui kiinni. Hän oli pahan näköinen punatukkainen mies kuten Judas
+Iskariot.
+
+Tämä asia, joka tuli sanomalehtien tietoon, joutui koko Pariisin
+puheenaiheeksi. Siitä keskusteltiin salongeissa, kävelypaikoilla,
+parturin ja limonaadikauppiaan luona. Ja kaikkialla sai rouva de la
+Morangère osakseen yhtä paljon myötämielisyyttä kuin Lescot inhoa.
+
+Yleinen uteliaisuus oli suuri vielä silloin, kun saatoin kunnon
+opettajaani, herra apotti Jérôme Coignardia, herra Blaizot'n luo, joka,
+kuten tiedätte, on kirjakauppias Pyhän Katariinan kuvan alla.
+
+Tapasimme puodissa erään ministerin yksityissihteerin, joka oli
+kätkenyt kasvonsa Hollannista äsken tulleeseen kirjaan, ja kuuluisan
+herra Romanin, joka on käsitellyt valtiosyitä arvokkaissa teoksissa.
+Vanha herra Blaizot luki sanomalehtiä tiskinsä takana.
+
+Herra Jérôme Coignard hiipi aivan hänen taakseen siepatakseen hänen
+olkapäänsä yli himoitsemansa uutiset. Tuo oppinut ja perin nerokas mies
+ei omannut pienintäkään osuutta tämän maailman hyvyyksistä, ja kun hän
+oli juonut lasillisen Pikku Bachuksessa, ei hänen taskuunsa jäänyt
+ropoakaan sanomalehtien ostoon. Luettuaan herra Blaizot'n selän takaa
+rouva Morangèren todistuksen, hän huudahti, että niin piti käydä, että
+hänestä oli mieluista nähdä vääryyden kukistuvan kukkuloiltaan naisen
+heikon käden vaikutuksesta, josta Pyhässä Raamatussa kerrotaan monta
+ihmeellistä esimerkkiä.
+
+-- Vaikka tämä nainen, lisäsi hän, onkin tuota publikaanien seuraa,
+jota en rakasta, niin hän kuitenkin muistuttaa noita voimakkaita
+naisia, joita Kuninkaitten kirjassa ylistetään. Hänessä miellyttää tuo
+nuoruuden ja älykkyyden harvinainen yhdistelmä ja osoitan mieltymystäni
+hänen sievän voittonsa johdosta.
+
+Herra Roman keskeytti:
+
+-- Varokaa, herra apotti, lausui hän kättään ojentaen, varokaa, ettette
+vain tarkastele tätä juttua erikoiselta ja yksilölliseltä kannalta,
+ottamatta huomioon, kuten teidän tulisi tehdä, siihen liittyviä yleisiä
+etuja. Kaikessa tulee ottaa huomioon valtiosyyt, ja selväähän on, että
+nuo suvereeniset syyt vaativat rouva Morangèrea olemaan puhumatta tai
+että hänen puheisiinsa ei ainakaan olisi uskottu.
+
+Herra Gentil kohotti nenäänsä kirjoistaan.
+
+-- Tuon välikohtauksen tärkeyttä on suuresti liioiteltu, lausui hän.
+
+-- Ohoh, herra sihteeri, jatkoi herra Roman, emme saata uskoa, että
+seikka, joka saa teidät menettämään paikkanne, olisi mitätön. Sillä
+teidän niskaannehan se koituu, teidän ja esimiehenne. Omasta puolestani
+valitan sitä. Mutta ministereitten kukistumisessa minua aina lohduttaa
+se, että he olivat kykenemättömiä estämään sen edeltä käsin.
+
+Herra Gentil ilmaisi hiukan silmää iskien, että hän tässä suhteessa oli
+täydellisesti herra Romanin kannalla.
+
+Tämä jatkoi:
+
+-- Valtio on kuin ihmisruumis. Kaikki sen tehtävät eivät ole
+jaloja. Niinpä on sellaisia, joita täytyy salata, ja kaikkein
+tarpeellisimpiakin.
+
+-- Mitä, hyvä herra, sanoi apotti, oliko siis tarpeellista, että Lescot
+käyttäytyi noin vangitun vaimoa kohtaan? Se oli häpeällistä!
+
+Oh! sanoi herra Roman, se oli häpeällistä, kun se tuli tunnetuksi. Sitä
+ennen se ei ollut mitään. Jos haluatte nauttia hallittuna olemisen
+siunauksesta, joka yksin kohottaa ihmiset eläinten yläpuolelle, niin on
+hallitseville jätettävä keinot käyttää valtaansa. Ja niistä on
+salaaminen ensimäinen. Sen johdosta kansanvaltainen hallitus, joka on
+kaikkein vähimmän salainen, on samalla heikoin. Luuletteko tosiaan,
+herra apotti, että ihmisiä voi johtaa hyveellä? Se olisi turhaa unta.
+
+-- Sitä en usko, vastasi hyvä opettajani. Olen huomannut elämäni eri
+vaiheissa, että ihmiset ovat vain viilejä eläimiä, joita saattaa
+hillitä vain väkivallalla ja viekkaudella. Mutta siinäkin tulee käyttää
+jonkunlaista kohtuutta, eikä saa liiaksi loukata niitä harvoja hyviä
+tunteita, jotka heidän sielussaan ovat sekaantuneet huonoihin
+vaistoihin. Sillä luotiinhan ihminen, niin kehno, tyhmä ja ilkeä kuin
+hän onkin, Jumalan kuvaksi, ja häneen on jäänyt joitakuita piirteitä
+tästä ensimäisestä olemuksestaan. Hallitus, joka on lähtöisin
+keskinkertaisesta ja halvasta kunniallisuudesta, saattaa kansansa
+häpeään ja on syrjäytettävä.
+
+-- Puhukaa hiljemmin, herra apotti, säikähti sihteeri.
+
+-- Hallitsija ei ole koskaan väärässä, sanoi herra Roman, ja teidän
+ohjeenne, herra apotti, ovat kapinallisia. Olisi oikein teille ja
+kaltaisillenne, ettei teitä ollenkaan hallittaisi.
+
+-- Vai niin! sanoi kunnon opettajani. Jos hallitus, kuten te väitätte,
+on luotu vain petoksesta, väkivallasta ja kaikenlaisesta nylkemisestä,
+ei tarvitse pahoin peljätä, että tuo uhkaus vaikuttaisi jotakin, ja
+meillä on vielä kauan käytettävissämme ministereitä ja maakuntain
+päälliköitä asioitamme hoitamassa. Tahtoisin vain, että näiden sijalle
+tulisi toisia. Uudet eivät saattaisi olla huonompia kuin entisetkään,
+ja olisivatpa kenties hiukan parempiakin.
+
+-- Olkaa varuillanne, väitti herra Roman, olkaa varuillanne! Valtiossa
+on ihmeellistä juuri sen johdonmukainen jatkuvaisuus, ja se seikka,
+että maailmassa ei ole täydellistä valtiota, johtuu minun mielipiteeni
+mukaan siitä, että vedenpaisumus Noakin aikana aiheutti epäjärjestystä
+kruunun perintöjärjestykseen. Siitä häiriöstä emme ole vieläkään
+selvinneet.
+
+-- Olette huvittava teorioinenne, kiisti kunnon opettajani.
+Maailmanhistoria on täynnä vallankumouksia. Siinä ei ole muuta kuin
+ruhtinaiden kelvottomuuden aiheuttamia kansalaissotia, meteleitä ja
+vehkeilyjä, enkä tiedä, mitä nykyään on enemmän ihmeteltävä:
+hallitsevien hävyttömyyttäkö vai kansojen kärsivällisyyttä.
+
+Sihteeri valitteli silloin, että herra apotti Coignard tuomitsi väärin
+kuninkuuden hyviä tuloksia, ja herra Blaizot selitti moittien, ettei
+sovi väitellä valtion asioista kirjakauppiaan puodissa.
+
+Kun pääsimme ulos nykäisin oivaa mestariani hihasta.
+
+-- Herra apotti, sanoin, oletteko jo unohtanut Syrakusan mummon, kun
+nyt tahdotte vaihtaa tyranneja?
+
+-- Jacobus, poikani, hän vastasi, myönnän mielelläni joutuneeni
+ristiriitaan. Mutta tuo kaksinaisuus, jonka puheissani aivan oikein
+huomaat, ei ole likimainkaan niin pahaluontoista kuin se, jota
+filosofit antinomiaksi nimittävät. Kirjassaan _Viisaudesta_ väittää
+Charron, että on ratkaisemattomiakin antinomioita. Omasta puolestani,
+kun tuskin olen alkanut miettiä luonnon salaisuuksia, näen henkeni
+silmien eteen ilmestyvän noita paholaisia, jotka huikeasti kinastelevat
+keskenään ollen repimäisillään toisiltaan silmät päästä, ja heti
+huomaan, ettei noita piintyneitä raivottaria saa millään toisistaan
+erotetuiksi. Menetän kaiken toivon niiden sovittamiseksi, ja niiden
+vika on, etten ole paljoakaan edistynyt metafysikassa. Mutta tässä
+tapauksessa, Jacobus poikani, on ristiriita vain näennäinen. Järkeni
+kannattaa yhä Syrakusan vanhusta. Ajattelen tänään samoin kuin
+eilenkin. Annoin vain tällä kertaa sydämelleni voiton ja tunteilleni
+vallan, kuten mikä hyvänsä oppimaton ihminen.
+
+
+
+
+V
+
+Pääsiäismunat.
+
+
+Isäni oli ravintoloitsija Saint-Jacques-kadulla,
+Saint-Bénoit-le-Bétournén vastapäätä. En sano, että hän piti
+paastosta; tuo tunne ei olisi ollut paistinkääntäjän luonteelle
+ominainen. Mutta hän noudatti paastoja ja pidättäymisiä kuten hyvän
+kristityn tuleekin. Kun hänellä ei ollut rahaa ostaa vapautusta
+arkkipiispalta, hän söi lipeäkalaa paastopäivinä vaimoineen, poikineen,
+koirineen ja tavallisine vieraineen, joista innokkain oli hyvä
+mestarini herra apotti Jérôme Coignard. Äitini ei olisi suvainnut, että
+Miraut, pihakoiramme, jyrsi luuta pyhänä pitkänä perjantaina. Sinä
+päivänä hän ei sekoittanut lihaa eikä rasvaa eläinparan kuppiin.
+
+Turhaan apotti Coignard selitti, että hän siinä teki pahoin ja että
+selvän oikeuden kannalta Miraut, jolla ei ollut osaa syntien anteeksi
+saamisen pyhään mysterioon, ei ollut velvollinen kärsimään sen takia
+jokapäiväisessä ravinnossaan.
+
+-- Oiva emäntäni, selvitteli tuo suuri mies, kuuluu asiaan, että me
+kirkon jäseninä syömme lipeäkalaa, mutta taikauskoa, epäuskoisuutta,
+uhmailua, vieläpä pyhyyden pilkkaakin on teidän laillanne tehdä koira
+osalliseksi kieltäymyksiin, jotka ovat äärettömän kallisarvoiset
+Jumalan niihin kiinnittämän tärkeyden vuoksi, ja jotka muutoin olisivat
+halveksittavia ja naurettavia. Se on väärinkäytös, jonka yksinkertainen
+mielenlaatunne tekee viattomaksi, mutta jos joku tohtori, taikkapa vain
+tavallinen selvä-älyinen kristitty niin tekisi, olisi se rikollista.
+Sellainen uskonharjoitus, hyvä vaimo, johtaa vuorostaan pelottavimpaan
+kerettiläisyyteen. Se ei pääty vähempään kuin sellaiseen väitteeseen,
+että Jeesus Kristus on kuollut niin koirien kuin Aatamin lastenkin
+vuoksi. Ja mikään ei ole niin paljon Raamatun oppia vastaan.
+
+-- Saattaa niin olla, vastasi äitini. Mutta jos Miraut söisi lihaa
+pitkänä perjantaina, kuvittelisin, että se on juutalainen ja alkaisin
+kammoa sitä. Teenkö sittenkin synnin, herra apotti?
+
+Ja hyvä mestarini jatkoi lempeästi, viiniä ryypäten:
+
+-- Voi, rakas sielu, ratkaisematta teettekö tässä syntiä tai ette,
+sanoo totuuden mukaan, että tässä ei ole vääryyttä ja että uskon teidän
+pääsevän iankaikkiseen autuuteen pikemmin kun viiden tai kuuden piispan
+ja kardinaalin minun tuttavapiiristäni, jotka kuitenkin ovat
+kirjoittaneet kauniita kanonisen lain selityksiä.
+
+Miraut särpi lientänsä ja isäni lähti apotti Coignardin kanssa
+pistäytymään Pikku Bachuksessa.
+
+Näin vietimme _Kuningatar Hanhenjalan_ ravintolassa pyhää paaston
+aikaa. Mutta heti pääsiäisaamuna, kun Saint-Benoît-le-Bétourné'n kellot
+kaikuivat ylösnousemuksen riemua, isäni pisti vartaaseen kanoja, sorsia
+ja kyyhkysiä tusinoittain, ja liekehtivän uunin nurkassa Miraut nuuski
+rasvan hyvää hajua, heiluttaen häntäänsä ahkerasti, miettivänä ja
+vakavana. Vanhana, väsyneenä, melkein sokeana se vielä nautti tämän
+maailman iloja, jonka pahat puolet se otti vastaan alistuvasti. Hän oli
+viisas, enkä ollenkaan ihmettele, että äitini otti niin järkevän
+olennon osalliseksi hurskaihin toimiinsa.
+
+Kuunneltuamme korkean messun, aterioimme hyvältä tuoksuavassa puodissa.
+Isäni mukana tuli aterialle tuulahdus uskonnollista iloa. Tavallisesti
+hänellä oli ruokavieraina eräitä ylituomarin apulaisia ja oiva
+opettajani, apotti Coignard. Pääsiäisenä, armon vuonna 1725 muistan
+hänen tuoneen mukaansa herra Nicolas Cerisen, jonka hän oli löytänyt
+jostain vinttikerroksesta Muurarinkadulta, missä tuo oppinut mies
+kirjoitteli koko päivät ja yöt uutisia kirjallisesta maailmasta
+Hollannin kustantajille. Pöydällä kohosi rautakorissa vuori punaisia
+munia. Ja kun apotti Coignard oli lukenut ruokaluvun, nuo munat
+joutuivat keskustelun aiheeksi.
+
+-- Aelius Lampridus kertoo, aloitti Nicolas Cerise, että Aleksanteri
+Severuksen isän kana muni punaisen munan tuon valtaistuimelle
+määrätyn lapsen syntyessä.
+
+-- Tuo Lampridus, joka oli verrattain tyhmä, vastasi oiva opettajani,
+olisi saanut jättää tuon jutun akoille, jotka sitä levittelivät. Teillä
+on liiaksi arvostelukykyä, herra Cerise, johtaaksenne kristillisen
+tavan tarjota punaisia munia pääsiäisenä mokomasta mahdottomasta
+tarusta.
+
+-- Enhän tosin uskokaan, että tapa johtuisi Aleksanteri Severuksen
+munasta, vastasi Nicolas Cerise. Ainoa johtopäätös, jonka siitä haluan
+tehdä, on se, että punainen muna pakanoitten keskuudessa merkitsi
+korkeimpaan valtaan pääsyä. Muutoinkin, jatkoi hän, oli täytynyt
+jollakin tavalla värjätä tuo muna, sillä kanat eivät muni punaisia
+munia.
+
+-- Suokaa anteeksi, sanoi äitini, joka lieden luona seisten täytteli
+vateja, olen nuoruudessani nähnyt mustan kanan, joka muni ruskeaan
+vivahtavia munia. Sen vuoksi uskon kyllä, että on kanoja, joitten munat
+ovat punaisia tai punaiseen vivahtavia, esimerkiksi sellaisia kuin
+tiili.
+
+-- Se on hyvin mahdollista, sanoi hyvä opettajani, ja luonto on
+tuotteissaan paljon vaihtelevampi kuin tavallisesti luulemme. Eläinten
+syntymisessä sattuu kaikenlaista outoa, ja luonnonhistoriallisissa,
+museoissa tapaamme paljoa kummallisempia hirviöitä kuin punainen muna
+on.
+
+-- Niinpä on kuninkaan museossa, jatkoi Nicolas Cerise, viisijalkainen
+vasikka ja kaksipäinen lapsi.
+
+-- Vielä kummallisempaa näin Auneaussa, Chartres'n lähellä, sanoi
+äitini, asettaen pöydälle tusinoittain makkaroita hapankaalissa,
+joitten miellyttävä tuoksu nousi katon malkoja kohti. Olen nähnyt
+_äsken_ syntyneen lapsen, jolla oli hanhen jalat ja käärmeen pää.
+Kätilö, joka auttoi sen maailmaan, säikähti niin, että heitti sen
+tuleen.
+
+-- Ottakaa huomioon! huudahti apotti Jérôme Coignard, ottakaa huomioon,
+että ihminen syntyy naisesta palvellakseen Jumalaa, ja että on
+sopimatonta varustaa lasta käärmeen päällä. Siis ei sellaista lasta
+ole ollut olemassakaan ja kätilönne uneksi tai teki pilaa teistä.
+
+-- Herra apotti, huomautti Nicolas Cerise hymyillen hieman, te kuten
+minäkin olette nähnyt kuninkaan museossa nelijalkaisen, kaksisukuisen
+sikiön, jota säilytettiin spriillä täytetyssä maljakossa, ja toisessa
+maljakossa päättömän lapsen, jolla oli silmä navan yläpuolella.
+Voivatko nuo hirviöt palvella Jumalaa paremmin kuin käärmepäinen lapsi,
+josta emäntämme kertoi? Ja entä sitten ne, joilla on kaksi päätä, niin
+ettei tiedä onko niillä kaksi sieluakin? Tunnustakaa, herra apotti,
+että luonto huvitellessaan noin ilkeillä leikeillä, tuottaa teologeille
+hiukan päänvaivaa.
+
+Hyvä opettajani avasi jo suunsa vastatakseen ja olisi epäilemättä
+kokonaan kumonnut Nicolas Cerisen vastaväitteet, mutta äitini, jota ei
+mikään pidättänyt, kun puhumisen halu tuli hänen päälleen, ehätti
+edelle, sanoen hyvin äänekkäästi, että Auneaun lapsi ei ollutkaan
+ihmiselimen olento ja että paholainen oli sen siittänyt leipojattaren
+kanssa.
+
+-- Ja sitä todistaa sekin, hän jatkoi, ettei kenenkään mieleen
+juolahtanut sitä kastaa ja että se haudattiin riepuun käärittynä
+takapihalle. Jos se olisi ollut ihmisolento, se olisi peitetty
+siunattuun maahan. Kun paholainen saa lapsen naisen kanssa, se luo
+tämän eläimen muotoiseksi.
+
+-- Vaimo, vaimo, varoitteli apotti Coignard, on merkillistä, että
+talonpoikainen nainen tietää paholaisesta enemmän kuin teologian
+tohtori, ja minusta on ihmeellistä, että vetoatte johonkin Auneaun
+akkaan kun on saatava tietää, kuuluuko määrätty naisen hedelmä Jumalan
+verellä ostettuun ihmissukuun vai ei. Uskokaa minua: nuo pirunpelit
+ovat vain mielikuvituksen likaisia tuotteita, joista teidän tulee
+puhdistaa sielunne. Kirkkoisät eivät teoksissaan kerro, että paholainen
+siittäisi tytöille lapsia. Kaikki jutut haureudesta paholaisen kanssa
+ovat inhottavia unia, ja on häpeällistä, että jesuitat ja dominikanit
+ovat laatineet tutkielmia siitä.
+
+-- Puhutte oikein, herra apotti, sanoi Nicolas Cerise, siepaten
+makkaran vadista. Mutta ette ole vastannut mitään väitteeseeni, että
+päättömät lapset eivät ole erikoisen soveliaita ihmisen tarkoitukseen,
+jona on, kuten kirkko opettaa, tuntea, palvella ja rakastaa Jumalaa, ja
+että siis luonto, kuten hukatessaan suuren joukon siemeniä, ei ole
+riittävästi teologinen ja kristitty. Lisäisin vielä, ettei se juuri ole
+uskonnollinen missään toiminnassaan ja että se ei näytä tuntevankaan
+Jumalaa. Se pelottaa minua, herra apotti.
+
+-- Voi! huudahti isäni heilutellen haarukkansa kärjessä linnun koipea,
+jota hän paraikaa jyrsi. Voi, kuinka hämäriä, ikäviä ja nyt
+vietettävään juhlaan huonosti sopivia puheita! Se on yhtä paljon
+vaimoni vika, joka tarjoilee meille käärmepäisiä lapsia, niin kuin
+sellainen ruoka olisi sopivaa kunnon vierailleni. Kuinka on kauniista
+punaisista munistamme saattanut lähteä niin paljon pirullisia juttuja!
+
+-- Katsokaas, isäntä, sanoi apotti Coignard, on totta, että munista
+erkanee kaikenlaista. Siitä ovat pakanat saaneet aiheita moneen
+filosofiseen kertomukseen. Mutta että yhtä kristillisistä munista
+antiikkisen purppuran alla kuin ne, joita par'aikaa syömme, lähtee
+moinen määrä hurjaa epäuskoisuutta, on seikka, joka saattaa minut
+ällistymään.
+
+Nicolas Cerise katseli arvon mestariani silmiään räpäytellen ja sanoi
+ohuesti naurahtaen:
+
+-- Herra apotti Coignard, ne munat, joitten mehulla värjätyt kuoret
+peittävät permannon jalkaimme alla, eivät olemukseltaan olekaan
+kristityitä ja katoolisia, kuten haluatte uskoa. Pääsiäismunat ovat
+oikeastaan pakanallista alkuperää ja muistuttavat, nyt kevätpäivän
+tasauksen aikana, elämän salaperäistä puhkeamista. Se on vanha,
+kristinopissa säilynyt uskonnollinen symboli.
+
+-- Aivan yhtä hyvällä syyllä voi väittää, sanoi hyvä opettajani, että
+niissä piilee Kristuksen ylösnousemuksen symboli. Minä, jota ei
+ollenkaan haluta kuormittaa uskontoa turhilla symbolisilla
+viisasteluilla, minä uskon mielelläni, että ilo syödä munia, joita ei
+ole saanut koko paaston aikana, on ainoa syy, joka saa ne tänä päivänä
+esiintymään pöydällä kaikessa kunniassa, kuninkaalliseen purppuraan
+puettuina.
+
+Mutta se on yhdentekevää, ja nämä ovat pikkuseikkoja, jotka huvittavat
+vain oppineitten ja kirjastonhoitajien mieltä. Teidän puheissanne,
+herra Cerise, on huomattavaa se, että asetatte luonnon uskontoa vastaan
+ja haluatte tehdä ne toistensa vihollisiksi. Se on sellainen
+synti, herra Nicolas Cerise, niin kauhea synti, että kunnon
+ravintoloitsijaammekin on puistattanut hänen sitä käsittämättäkään.
+Mutta minä puolestani en ole ollenkaan häiriytynyt ja sellaiset
+väitteet eivät hetkeksikään saata viehättää henkeä, joka kykenee
+hillitsemään itsensä.
+
+-- Te, herra Nicolas Cerise, olette juuri seurannut tuota järkeilevää,
+tieteellistä menetelmää, ahdasta, lyhyttä, saastaista umpikujaa, jonka
+perällä häpeällisesti iskee nenänsä seinään. Olette päätelleet kuin
+viisasteleva puoskari, joka luulee tuntevansa luonnon nuuskittuaan
+jotain sen ulkoisia ilmiöitä. Ja olette lausunut, ettei luonnollinen
+siittäminen, joka tuottaa hirviöitä, kuulukaan Jumalan salaisuuksiin,
+kun hän luo ihmisiä hänen kunniaansa ylistämään: _Pulcher hymnus Dei
+homo immortalis_. Olitte kovin jalomielinen, kun ette puhunut äsken
+syntyneistä, jotka kuolevat ennen päivän nousua, hulluista,
+vähäjärkisistä ja kaikista, jotka eivät Lactanuksen lausuman mukaan
+ollenkaan muistuta ihanaa hymniä Jumalan kunniaksi, _pulcher hymnus
+Dei_. Mutta mitä te siitä tiedätte ja mitä me tiedämme, herra Nicolas
+Cerise? Pidätte minua jonain amsterdamilaisena tai haagilaisena
+lukijananne väittäessänne, että käsittämätön luonto on vastakkainen
+hyvin pyhälle kristinopillemme. Luonto on silmissämme, hyvä herra, vain
+hajallisten kuvien sarja, joiden merkitystä meidän on mahdoton löytää,
+ja myönnän teille, että me sen mukaan ja sen viittauksia seuraamalla
+emme saata havaita äsken syntyneessä kristittyä, emme ihmistä, emme
+edes yksilöäkään, ja että liha on täydellisesti selittämätön
+hieroglyfi. Mutta se ei ole mitään, ja me näemme vain kuvakankaan
+nurjan puolen. Älkäämme kiinnittäkö huomiota siihen ja tietäkäämme,
+ettemme sitä tietä saa mitään selville. Kääntykäämme täydellisesti
+tajuttavaan, joka on Jumalaan yhtynyt ihmissielu.
+
+Olette huvittava, herra Nicolas Cerise, luontoinenne ja
+siittämisinenne. Olette mielestäni kuin porvari, joka luulee
+yllättäneensä kuninkaan salaisuudet, koska hän on nähnyt neuvostosalin
+seiniä koristavat maalaukset. Samoin kuin salaisuudet piilevät
+hallitsijan ja ministereitten puheissa, on ihmisen kohtalo ajatuksessa,
+joka lähtee samalla kertaa luodusta ja luojasta. Loppu on vain
+tyhmyreitä huvittavaa hupia ja turhuutta, jota akatemioissa saa paljon
+nähdä. Älkää puhuko minulle luonnosta, jollette tarkoita sitä, mitä
+näemme Pikku Bachuksessa katsellessamme Cathérinea, pitsinnyplääjää,
+joka on pyöreä ja hyvin muodostunut.
+
+Ja te, oiva isäntämme, lisäsi apotti Coignard, antakaa minulle
+juotavaa, sillä suutani kuivaa herra Nicolas Cerisen takia, joka luulee
+luontoa jumalattomaksi. Ja, kaikkien paholaisten nimessä, se on sitä ja
+sen tulee tavallaan ollakin, herra Nicolas Cerise! Joka tapauksessa se
+julistaa Jumalan kunniaa, vaikka se tapahtuu tiedottomasti, sillä emme
+tiedä, onko sen tietoisuus ehkä vain ihmisen hengessä, joka yksin uhoaa
+lopullisesta ja loputtomasta. Juotavaa!
+
+Isäni kaasi sekä kunnon mestarini apotti Coignardin että herra Nicolas
+Cerisen lasiin reunoja myöten punaista viiniä ja käski heitä juomaan
+toistensa terveydeksi. Sen he vilpittömästi tekivätkin, sillä he olivat
+kunnon miehiä kumpainenkin.
+
+
+
+
+VI
+
+Uusi hallitus.
+
+
+Herra Shippen, joka Greenwichissä harjoitti luvallista lukkosepän
+ammattia, aterioi joka päivä, niin kauan kuin hän viipyi Pariisissa,
+kuningatar Hanhenjalan ravintolassa isäni ja arvon mestarini, herra
+apotti Jerôme Coignardin seurassa. Kun hän eräänä päivänä oli tapansa
+mukaan tilannut pullon viiniä, sytyttänyt piippunsa ja ottanut
+taskustaan lontoolaisen lehden, hän alkoi poltella, juoda ja lukea
+kaikessa rauhassa. Sitte, taitettuaan lehtensä kokoon ja asetettuaan
+piippunsa pöydän reunalle, hän aloitti:
+
+-- Hyvät herrat, ministeristö on kukistettu.
+
+-- Oh! sanoi kelpo mestarini, se ei ole erikoisen huomattava asia.
+
+-- Suokaa anteeksi, vastasi herra Shippen, se on tärkeä asia, sillä
+nykyinen ministeristö on tory-, uusi whig-puoluetta, ja muutenkin on
+kaikki huomattavaa, mitä Englannissa tapahtuu.
+
+-- Olemme kuitenkin, vastasi hyvä opettajani, nähneet Ranskassa paljon
+suurempia mullistuksia kuin tuo. Olemme nähneet neljän valtiosihteerin
+paikalle asetettavan kuusi tai seitsemän neuvostoa, jokaisessa kymmenen
+jäsentä ja herrat valtiosihteerit on leikattu kymmeneen kappaleesen ja
+sitte taas palautettu alkuperäiseen muotoonsa. Aina tällaisen
+vaihdoksen tapahtuessa toiset vannoivat, että kaikki oli hukassa,
+toiset, että kaikki oli pelastettu. Ja niistä tehtiin laulujakin.
+Puolestani kiinnitän vähän huomiota siihen, mitä ruhtinaitten
+työhuoneissa tapahtuu ottaen lukuun, ettei elämän kulku yhtään muutu.
+Sillä uudistusten jälkeen ihmiset ovat yhtä itsekkäitä, ahneita,
+ilkeitä ja julmia kuin ennen niitä; vuorotellen älyttömiä ja hurjia. Ja
+aina on kuitenkin melkein yhtä paljon lapsia, avioliittoja,
+aisankannattajia ja hirtetyitä, joka ilmaisee yhteiskunnan mainiota
+järjestystä. Tuo järjestys on pysyvä, hyvä herra, eikä mikään saata
+hämmentää sitä, sillä se on perustettu inhimilliselle kurjuudelle ja
+tyhmyydelle -- siinä avustajia, jotka eivät koskaan petä. Ne hankkivat
+tälle rakennukselle sellaisen kestävyyden, että se kykenee vastustamaan
+huonoimmankin ruhtinaan ja tuon kelvottoman virkamiesjoukon
+hyökkäykset, vaikka jälkimäiset tukevatkin edellistä.
+
+Isäni, joka kuunteli keskustelua silavavarras kädessään, teki siihen
+hiljaisella lujuudella sen oikaisun, että hyviäkin ministereitä on
+olemassa, ja että hän erikoisesti muisti erään, äsken kuolleen, hyvin
+viisaan määräyksen julkaisijana, joka turvasi ravintoloitsijoita
+teurastajien ja leipureitten kaikki ahmivalta vallanhimolta.
+
+-- Saattaa niin olla, herra Paistinkääntäjä, jatkoi hyvä opettajani, ja
+siitä asiasta pitäisi keskustella leipurinkin kanssa. Mutta
+harkitsemisen arvoista on se, että valtakunnat pysyvät pystyssä, ei
+suinkaan eräitten valtiosihteereitten viisauden takia, mutta useitten
+miljoonain ihmisten tarpeitten vuoksi, jotka elääkseen harjoittavat
+kaikenlaisia halpoja ja inhottavia ammatteja kuten teollisuutta,
+maanviljelystä, kauppaa, sotaa ja merenkulkua. Nuo kurjat yksilöt
+luovat sen, mitä sanotaan kansojen suuruudeksi, ja ruhtinailla ja
+ministereillä ei ole siinä mitään osaa.
+
+-- Erehdytte, hyvä herra, väitti englantilainen, ministereillä on
+osansa siinä, sillä he säätävät lakeja, joista yksi ainoa saattaa
+rikastuttaa kansan tai viedä sen vararikkoon.
+
+-- Mitä siihen tulee, intti apotti, on se sattuman varassa. Koska
+valtion asiat ovat niin laajat, ettei yhden miehen äly kykene niitä
+käsittämään, täytyy antaa ministereille anteeksi, että he toimivat
+sokeasti, omaamatta minkäänlaista jälkitietoisuutta tekemästään hyvästä
+tai pahasta, ja myöntää, että he ovat menetelleet kuin sokkosilla
+ollen. Muuten, jos arvostelisimme tuota pahaa tai hyvää taikauskotta,
+tuntuisivat ne meistä kovin vähäpätöisiltä, ja epäilen, saattaisiko
+lailla tai määräyksellä olla sellainen vaikutus kuin väitätte. Otan
+esimerkiksi ilotytöt, joista yksin on vuoden aikana annettu enemmän
+määräyksiä kuin vuosisadassa kaikista muista valtakunnan ihmisluokista,
+ja he hoitavat kuitenkin ammattiaan tarkkuudella, joka on sukua
+luonnonvoimille. He nauravat lapsellisille mustaamisyrityksille, joita
+eräs Nicodème-niminen virkamies heistä keksii, ja tekevät pilaa
+pormestari Baiselancesta,[4] joka useitten ylituomareitten ja
+haastemiesten kanssa on muodostanut oikean liiton heitä vastaan. Voin
+vakuuttaa, että Cathérine pitsinnyplääjä ei tiedä edes Baiselancen
+nimeäkään, ja se jää hänelle tuntemattomaksi aina kuolemaan saakka,
+joka on kristillinen, tai ainakin niin toivon. Ja tästä johdan sen,
+että kaikki lait, joilla ministerit salkkujaan paisuttavat, ovat
+roskapaperia, eivätkä voi elättää eikä estää meitä elämästä.
+
+-- Herra Coignard, sanoi Greenwichin lukkoseppä, käyttämänne kielten
+halpuudesta huomaa, että teidät on muovailtu elämään orjuudessa.
+Puhuisitte aivan toisin kuninkaista ja ministereistä, jos teillä olisi,
+kuten minulla, onni nauttia vapaasta hallituksesta.
+
+--- Herra Shippen, selitti apotti, oikea vapaus on tämän maailman
+turhuuksista eristäytyneen mielen vapautta. Valtiollisesta vapaudesta
+välitän yhtä vähän kuin pilaantuneesta perunasta. Se on vain
+harhaluuloa, jolla petetään tietämättömien turhamielisyyttä.
+
+-- Vahvistatte ajatustani, sanoi herra Shippen, että ranskalaiset ovat
+apinoita.
+
+-- Suokaa anteeksi, huusi isäni pannuaan heilutellen, heidän joukossaan
+on leijoniakin.
+
+-- Siis ei ole puutetta muusta kuin kansalaisista, virkkoi herra
+Shippen. Tuileries'n puistossa kaikki ihmiset väittelevät valtion
+asioista, eikä noista riidoista milloinkaan lähde järkevää ajatusta.
+Teidän kansanne on vain kuin meluava eläintarha.
+
+-- Hyvä herra, lievitteli arvon mestarini, on totta, että kun ihmisten
+yhdyskunnat saavuttavat erään määrän tapojen harjaannusta, ne tulevat
+tavallaan eläintarhan tapaisiksi, ja että edistys tavoissa on juuri
+siinä, että eletään häkeissä eikä surkeasti harhailla pitkin salomaita.
+Tämä tila on yhteistä kaikille Europan kansoille.
+
+-- Hyvä herra, sanoi Greenwichin lukkoseppä, Englanti ei ole mikään
+eläintarha, sillä siellä on parlamentti, josta ministerit ovat
+riippuvaisia.
+
+-- Hyvä herra, vastasi siihen apotti, saattaapa käydä niin, että
+Ranskassakin kerran on ministereitä, jotka ovat parlamentin alaisia. Ja
+vieläkin enemmän. Aika tuo muassaan paljonkin muutoksia valtakuntien
+rakenteeseen, ja saattaapa kuvitella, että Ranska vuosisadan tai parin
+kuluttua omaksuu kansanvaltaisen hallitusmuodon. Mutta, hyvä herra,
+valtiosihteerit, jotka ovat hyvin vähäpätöisiä nykyään, eivät silloin
+ole yhtään mitään. Sillä sen sijaan, että he olisivat riippuvaisia
+hallitsijasta, jolta he saavat valtansa määrätyksi ajaksi, he alistuvat
+kansan mielipiteen alle ja tulevat osallisiksi sen vaihtelevaisuudesta.
+On huomattava, että ministerit jonkunlaisella voimalla harjoittavat
+valtaansa vain itsevaltiaissa monarkioissa, kuten Josefin, Jaakopin
+pojan, faaraon ministerin kohtalo ja Haamanin, Ahasveruksen ministerin
+vaiheet opettavat. Toisella oli suuri tehtävä Egyptin, toisella Persian
+hallituksessa. Ranskassa tarvittiin vahvaa kuninkuutta ja heikkoa
+kuningasta Richelieu'n käsivarren varustamiseksi. Kansanvaltaisessa
+valtiossa ministereistä tulee niin heikkoja, ettei heidän
+kelvottomuutensa, eipä edes tyhmyytensäkään enää aiheuta vahinkoa.
+
+He saavat valtiopäiviltä vain epävarmat ja huolekkaat valtuudet.
+Saattamatta ulottaa toiveitaan kauas, pääsemättä laajentamaan tuumiaan,
+he riutuvat surkeasti kuluttaen pian katoavaa olemassaoloaan. Heidän
+kasvonsa kellastuvat, kun he koettavat viidensadan koossa olevan
+kasvoilta lukea toimintakäskyt. Hakiessaan turhaan omia aatteitaan,
+tietämättömän, hajanaisen ihmisjoukon keskuudesta, he vaipuvat huolten
+painamaan voimattomuuteen. He eivät enää osaa valmistaa eikä
+suunnitella mitään edeltäkäsin, ja harrastavat enää vain vehkeilyä ja
+valehtelua. He kaatuvat niin matalalta, ettei putoaminen tuota heille
+mitään vahinkoa, ja pikku koulupojat kirjoittavat heidän nimensä
+seiniin naurattaakseen kaupungin porvareita.
+
+Tälle puheelle herra Shippen kohotteli olkapäitään.
+
+-- Mahdollista, virkahti hän; minun on helppo nähdä ranskalaiset
+sellaisessa tilassa.
+
+-- Siinäkin tilassa maailma kulkee kulkuaan, sanoi oiva opettajani.
+Syödä täytyy. Siinä suuri välttämättömyys, josta kaikki muut johtuvat.
+
+Herra Shippen sanoi piippuaan pudistellen:
+
+-- Sillävälin meille luvataan ministeri, joka suosii maanviljelystä,
+mutta tuhoisi kaupan, jos hänen sallittaisiin toimia. Siihen on minun
+puututtava, koska kerran olen Greenwichin lukkoseppä. Kutsun lukkosepät
+koolle ja pidän heille puheen.
+
+Hän pisti piipun taskuunsa ja lähti hyvästiä sanomatta.
+
+
+
+
+VII
+
+Uusi hallitus.
+
+(Jatko ja loppu.)
+
+
+Ilma oli illallisen jälkeen kaunis, ja herra apotti Jérôme Coignard
+käveli muutamia askeleita Saint-Jacques-kadulla, missä lyhtyjä
+sytytettiin, ja minä sain kunnian olla hänen seurassaan. Hän seisahtui
+Saint-Benoît-le-Bétourné'n porttiholvin alle ja sanoi, osoittaen
+minulle lihavalla, skolastisia todisteluja yhtä paljon, kuin helliä
+hyväilyjä varten tehdyllä pyöreällä kädellään, toista hyvin
+goottilaisten kivipatsaiden alla olevaa pukkia, joka oli tuhrittu
+rivoilla piirroksilla:
+
+-- Jakobus, poikani, jos olet yhtä mieltä kanssani, niin hengitämme
+hieman raitista ilmaa noilla vanhoilla kiiltävillä kivillä, jonne niin
+moni kerjuri on ennen meitä hiipinyt levähdyttääkseen kurjaa itseään.
+Onpa saattanut tapahtua, että pari kolme noista lukemattomista
+onnettomista on siinä vaihtanut keskenään mainioita viisauksia. Voimme
+kyllä joutua siinä kirppujen purtaviksi. Mutta kun sinä, poikani, vielä
+olet rakkauden iässä, niin voithan ajatella, että ne ovat Cathérine
+pitsinnyplääjän kirppuja, tai Jeannette viulunsoittajan, -- heillä kun
+on tapana tuoda sulhasensa hämärissä tänne, -- ja niitten purema tuntuu
+sinusta suloiselta. Se on sinun nuoruudellesi sallittu harhaluulo.
+Itselleni, minä kun olen jo jättänyt taakseni suloisten erhetysten
+ajan, itselleni sanon, ettei lihan iloille tule antaa liian suurta
+osaa, eikä huolia kirpuista, jotka ovat, kuten koko muukin
+maailmankaikkeus, Jumalan suuri salaisuus.
+
+Näin sanoen hän istui varoen, ettei häiritsisi pientä savoijilaista ja
+tämän kissaa, jotka nukkuivat viatonta untaan vanhalla kivipenkillä.
+Asetuin hänen viereensä ja kysyin, kun äskeinen keskustelu palasi
+mieleeni:
+
+-- Herra apotti, puhuitte äsken ministereistä. Kuninkaan ministerit
+eivät tehneet teihin minkäänlaista vaikutusta, ei puvuillaan, ei
+vaunuillaan eikä nerollaan, ja arvostelitte heitä sellaisen sielun
+vapaudella, jota mikään ei hämmästytä. Kun sitten tarkastelitte näitten
+virkamiesten tilaa kansanvaltiossa -- jos sellainen milloin syntyy --
+esititte sen meille kurjaa kurjemmaksi ja pikemmin säälin kuin
+kiitoksen arvoiseksi. Vastustaisitteko muinaisajan tasavaltojen tapaan
+uudelleen järjestettyjä hallituksia?
+
+-- Poikani, vastasi arvon mestarini, olen itsestäni taipuvainen
+kannattamaan kansanvaltaista hallitusta. Asemani alhaisuus johtaa minut
+siihen, ja Pyhä Raamattu, jota olen hieman tutkinut, vahvistaa minua
+tässä taipumuksessani, sillä Herra sanoo Kuningasten kirjassa: Israelin
+vanhemmat haluavat itselleen kuningasta, että minä en hallitseisi
+heidän ylitsensä.
+
+Siispä teitä hallitsevan kuninkaan oikeudet ovat nämä: Hän ottaa teidän
+lapsenne vaunujansa ohjaamaan ja hän panee heidät juoksemaan vaunujensa
+edessä. Hän tekee teidän tyttäristänne voiteittensa valmistajia,
+keittäjiään ja leipojiaan. _Filias quoque vestras faciet sibi
+unguentarias et focarias et panificas_. Tämä on erikoisesti sanottu
+Kuninkaitten kirjoissa, joista vielä saatamme nähdä, että kuningas
+antaa alamaisilleen kaksi tuhoisaa lahjaa: sodan ja nälänhädän. Ja jos
+on totta, että monarkiat ovat olemassa Jumalan armosta, on myös totta,
+että niissä ilmenee inhimillisen tyhmyyden ja pahuuden piirteitä. On
+luultavaa, että taivas on antanut kuninkaat ihmisille rangaistukseksi:
+_Et tribuit eis petitionem eorum_.
+
+    ja vihassansa synnit hän meille viaksi kantaa
+    ja rankaisee, kun lahjojaan hän antaa.
+
+Voisin sinulle, poikani, kertoa muinaisajan viisaitten teoksista monta
+kaunista kohtaa, joissa tyrannien viha kuvastuu ihmeellisellä voimalla.
+Luulen sitäpaitsi osoittaneeni jonkunlaista sielun lujuutta
+halveksiessani saarnastuolien tarjoamaa loistoa, ja inhoan, aivan yhtä
+paljon kuin tuo jansenisti Biaise Pascal, miekkaa kantavia hölmöjä.
+Kaikki nuo syyt puhuvat sydämessäni ja sielussani kansanvaltaisen
+hallituksen puolesta. Olen ottanut nämä asiat mietelmien aiheeksi, ja
+aion kerran julaista sellaisen kirjan, joissa sanotaan, että on
+muserrettava luu ytimen löytääkseen. Kerron sinulle, että sepitän uuden
+_Hulluuden ylistyksen_, joka näyttää köykäistäkin köykäisemmältä, mutta
+jossa viisas huomaa viisauden somasti kätkettynä narrinkaapun alle.
+Lyhyesti: aion olla toinen Erasmus, aion opettaa kansaa hänen
+esimerkkiään noudattaen, oppineella ja älykkäällä lörpöttelyllä. Ja
+tämän tutkielman eräässä luvussa sinäkin, poikani, löydät kaikki
+selitykset mieltäsi kiinnittäviin asioihin, opit tajuamaan säädyistä
+tai kansankokouksista riippuvien ministereitten aseman.
+
+--- Voi, herra apotti, huudahdin, kuinka kiire minulla on lukea tuo
+kirja! Milloin arvelette, että se on valmis?
+
+-- En tiedä, virkkoi arvoina opettajani. Ja totta puhuakseni luulen,
+että en kirjoita sitä koskaan. Ihmisten aikomukset joutuvat usein
+häpeään. Emme voi hallita pienintäkään tulevaisuuden osaa, ja tuo
+Aatamin koko suvulle yhteinen epävarmuus on minussa kehittynyt
+äärimmilleen kokemusteni pitkän onnettomuuksien sarjan takia. Sen takia
+epäilen, poikani, kykenenkö milloinkaan luomaan tuota arvokasta pilaa.
+Pitämättä sinulle tässä istuessamme poliittista esitelmää, kerron
+kuitenkin, kuinka aioin kuviteltuun kirjaani sovitella kappaleen, jossa
+näyttäytyy ukko Demoksen -- kun hän pääsee valtaan -- uhriksi joutuvien
+palvelijoitten heikkous ja viekkaus. En tiedä, pääseekö hän valtiaaksi,
+enkä rupea sitä ratkaisemaankaan. En rupea ennustelemaan, vaan jätän
+sen vaivan neitsyeille, jotka puhuvat ennusmerkkien kautta, kuten
+sellaiset sibyllat kuin Cuman, Persian, Tiburtinumin, _quarum insigne
+virginitas est et virginitatis praemium divinatio_. Palatkaamme siis
+asiaan. Siitä on jo noin kaksikymmentä vuotta, kun asuin Séez'in
+mieluisassa kaupungissa, missä olin piispan kirjastonhoitajana.
+
+Sattumalta sinne tulleet kiertävät näyttelijät esittivät ladossa aika
+hyvän murhenäytelmän. Menin sinne ja näin esiintyvän Rooman keisarin,
+jonka tekotukka oli koristettu runsaammilla laakereilla kuin Pyhän
+Laurin tori markkinain aikana kinkuilla. Hän istui papillisessa
+nojatuolissa. Hänen kaksi ministeriään, hovipuvussa, loistavine
+arvonmerkkeineen, istuivat hänen rinnallaan jakkaroilla, ja kaikki
+kolme neuvottelivat valtion asioista pahalta hajuavien öljylamppujen
+valossa. Keskustelun kuluessa eräs neuvosmiehistä piirsi satirisen
+kuvan tasavallan loppuajan konsuleista. Hän osoitti heidät innokkaiksi
+käyttämään oikein sekä väärin haihtuvaa valtaansa, yhteishyvän
+vihollisiksi, kateellisiksi seuraajilleen, tietäen varmasti tapaavansa
+heissä omia rikostovereitaan rosvouksessa ja verojen kiskomisessa. Näin
+hän lausui:
+
+Kun tuollaiset pikkuherrat, jotka asetetaan paikoilleen vuodeksi,
+huomaavat, kuinka lyhyt aika heidän valtaansa rajoittaa, niin he
+tekevät onnellisimpienkin toimenpiteiden tulokset turhiksi pelosta,
+että heidän seuraajansa hyötyisivät. Koska heillä on vähän osaa
+kaikkeen hallitsemaansa hyvinvointiin, he niittävät runsaan sadon
+yleisestä vainiosta, varmoina siitä, että jokainen mielellään antaa
+heille anteeksi, toivoen vuorostaan samanlaista kohtelua.[5]
+
+No niin, poikani, nuo lauseet, jotka iskevässä tarkkuudessaan
+muistuttavat Pibrac'in nelijalkoja, ovat sisällyksen puolesta parempia
+kuin koko muu murhenäytelmä, joka hiukan liiaksi muistuttaa kapinoivien
+ruhtinaitten kevyttä loisteliaisuutta, ja joka on liiaksi pilattu
+Longuevillen herttuattaren ranskalaisella hienostelulla -- hän itse
+esiintyi siinä Emilie-nimisenä. Pidin huolta siitä, että ne säilyivät
+muistossani, saadakseni miettimisen aihetta. Sillä hyviä tapain ohjeita
+löytää teatterikirjallisuudestakin. Se, mitä runoilija kahdeksassa
+säkeessä sanoo Rooman tasavallan konsuleista sopii mainiosti
+kansanvallanministereihinkin, joiden mahti on sattuman vallassa.
+
+He ovat heikkoja, koska he ovat riippuvaisia kansankokouksesta, joka on
+kykenemätön näkemään laajalti ja syvästi valtiollisessa toiminnassaan,
+vaikka siltä puuttuukin tyhjänpäiväisen kuninkaan vahingoton
+älyttömyys. Ministerit ovat suuria vain silloin kuin he, kuten Sully,
+avustavat älykästä kuningasta, jota he pitävät arvossa, tai sitte he
+ovat, kuten Richelieu, itse asettuneet hallitsijan paikalle. Ja kukapa
+ei huomaisi, että jollakin Demoksella ei ole Henrik IV:n itsepäistä
+ymmärrystä eikä Ludvig XIII:n suotuisaa mielen hitautta? Otaksun, että
+hän tietää mitä tahtoo; hän ei kuitenkaan tiedä, kuinka hänen tahtonsa
+on täytettävä eikä edes saattaako sitä täyttää. Huonosti käskiessään
+häntä totellaan huonosti ja petetään aina. Edustajat, jotka hän
+lähettää valtiopäivilleen, pitävät kekseliäillä valheilla yllä hänen
+harhaluulojaan aina siihen saakka kuin he kukistuvat hänen
+epäoikeutettuihin tai todellisiin epäluuloihinsa. Valtiopäivät toimivat
+niitten joukkojen sekavan keskinkertaisuuden mukaan, joista ne ovat
+lähtöisin. Niiden keskuudessa herää ja liikkuu hämäriä ja moninaisia
+ajatuksia. Ne antavat hallituksen johtajille tehtäväksi epämääräisten
+toivomusten täyttämisen, joista ne itsekään eivät ole tietoisia. Ja
+vähemmän onnellisina kuin tarun Oidipos, satupaimen, Sfinksi nielee
+vuorotellen heidän ministerinsä, koska he eivät ole kyenneet
+ratkaisemaan arvoitusta, jonka avainta Sfinksi itsekään ei tiedä.
+Heidän suurin kurjuutensa on siinä, että heidän täytyy alistua
+voimattomuuteen, puhumaan toiminnan sijasta. Heistä tulee puhujia,
+hyvin huonoja puhujia, sillä heiltä puuttuvat lahjat, jotka tuovat
+muassaan selvyyttä. Heidän on pakko opiskella puhumaan ollakseen
+sanomatta mitään, ja vähemmän tyhmät heidän keskuudessaan ovat tuomitut
+valehtelemaan enemmän kuin muut. Siten tulee älykkäimmistä kaikkein
+halveksittavimpia. Ja jos heidän joukossaan vielä sattuukin olemaan
+kyllin kykeneviä päättääkseen sopimuksia, järjestääkseen raha-asioita
+ja hoitaakseen valtiota, heidän tietonsa eivät toimita mitään, sillä
+heiltä puuttuu aikaa, ja aika on suurten yritysten kudelankaa.
+
+Tämä nöyryyttävä olotila vie rohkeuden kunnolliselta ja antaa huonoille
+kunnianhimonsa. Joka puolelta kohoaa pikku kylistä valtaan pyrkijöitä
+tavoitellen valtion paraita virkoja, ja kun rehellisyys ei ole
+luontaista ihmiselle, vaan sitä kasvatetaan heidän keskuudessaan
+pitkällä huolella ja teennäisillä menettelytavoilla, saamme nähdä
+koronkiskojien pilvinä heittäytyvän valtion kassojen kimppuun.
+Häväistyksen synnyttämä häly suurentaa paljon itse pahaa, koska
+kansanvaltaisessa hallinnossa on vaikea mitään peittää, ja kaikki
+joutuvat epäilyksen alaisiksi monien rikosten vuoksi.
+
+Tästä en kuitenkaan päätä, poikani, että kansat silloin tulisivat
+onnettomammiksi kuin nyt. Olen jo edellisissä keskusteluissamme
+osoittanut, että en usko kansojen kohtalon riippuvan ruhtinaista ja
+ministereistä, ja että sellaisille annetaan liian paljon arvoa, jos
+niiltä tehdään yleisten onnettomuuksien tai menestyksen lähde.
+Kuitenkin on lakien moninaisuus turmiollista, ja pelkäänpä, että
+säädytkin käyttivät väärin lainsäädäntövaltaansa.
+
+Samanlaista on Pekan ja Paavon pikku rikollisuus, kun he lampaita
+paimentaessaan laativat säännöksiä ja huudahtavat: "Jospa olisin
+kuningas!"... Jos Pekasta tulisi kuningas hän julkaisisi vuodessa
+enemmän määräyksiä kuin keisari Justianus kokosi koko hallintonsa
+aikana. Jo tältäkin kannalta Pekan hallinto näyttäisi minusta
+vaaralliselta. Mutta keisareitten ja kuninkaitten hallitus oli
+ylimalkaan niin huonoa, ettei huonompaa saata peljätäkään, eikä Pekka
+epäilemättä tekisi enemmän tyhmyyksiä eikä ilkeyksiä kuin kaikki nuo
+kahden- tai kolminkertaisilla kruunuilla vihityt ruhtinaat, jotka
+vedenpaisumuksen ajoista ovat peittäneet maan verellä ja raunioilla.
+Hänen kykenemättömyydessään ja hassuudessaan on mainiota se, että ne
+tekevät mahdottomiksi nuo valtioitten väliset viisaat suhteet, joita
+sanotaan diplomaattisiksi ja jotka päätyvät vain keinotekoisesti
+sytyttämään turhia ja tuhoisia sotia. Ukko Demoksen ministeriltä, jota
+lakkaamatta potkitaan, tuupitaan, sysitään, nöyryytetään, keikautellaan
+ja ahdistetaan paljoa enemmän paistetuilla omenilla ja kovilla munilla
+kuin katuteatterien halvinta kujeilijaa, ei ole vähääkään tilaisuutta
+valmistella notkeasti työhuoneen salaisessa rauhassa, vihreän kankaan
+ääressä, verilöylyjä, ottaen huomioon sen, mitä sanotaan Europan
+tasapainoksi ja joka oikeastaan on vain diplomaattien peliä. Silloin ei
+enää ole ulkopolitiikkaa ja se on suuri onni onnettomalle
+ihmiskunnalle.
+
+Näin puhuttuaan arvon mestarini nousi ja jatkoi seuraavasti:
+
+-- On aika palata kotiin, poikani, sillä tunnen viileyden tunkeutuvan
+pukimieni vaillinaisuuksien läpi, niissä kun on reikiä siellä täällä.
+Ja jos jäisimme tämän holvin alla saattaisimme säikyttää Cathérinen ja
+Jeannetten sulhaset, jotka täällä odottavat lempensä täyttymistä.
+
+
+
+
+VIII
+
+Neuvosmiehet.
+
+
+Sinä iltana menimme, arvon mestarini ja minä, Pikku Bachuksen
+puutarhaan, jossa tapasimme Cathérine pitsinnyplääjän, ontuvan
+veitsisepän ja isän, joka minut siitti. He istuivat kolmisin pöydän
+ympärillä viiniruukun edessä, josta he olivat maistelleet kylliksi
+ollakseen hupaisia ja seuranhaluisia.
+
+Sääntöjen mukaan oli valittu kaksi neuvosmiestä neljästä, ja isäni
+puhui tapauksesta oman nokkansa mukaan.
+
+-- On vahinko, hän väitti, että neuvosmiehetkin ovat virkamiehiä eikä
+ravintoloitsijoita, ja että he saavat arvonsa kuninkaalta eikä
+kauppiailta, etenkin Pariisin ravintoloitsijoiden ammattikunnalta,
+jonka lipunkantaja minä olen. Jos minä saisin valita heidät, häviäisi
+puute ja verot, ja olisimme kaikki onnellisia. Jos maailma ei vain
+rupea kulkemaan takaperin kuin krapu, niin tulee päivä, jolloin
+kauppiaat valitsevat kaupungin neuvosmiehet.
+
+-- Niin, epäilemättä, vahvisti herra apotti Coignard, kerran saavat
+mestarit ja oppipojat valita neuvosmiehet.
+
+-- Älkääpä, älkääpä, herra apotti, virkahti isäni huolestuneena
+kulmiaan rypistellen. Kun oppipojat pääsevät nimittämään neuvosmiehiä,
+on kaikki mennyttä. Siihen aikaan kun minä olin oppipoika, en ajatellut
+muuta kuin vahinkoa mestarini omaisuudelle ja vaimolle. Mutta heti kun
+itse sain liikkeen ja vaimon, harrastan yhteistä hyvää, josta minunkin
+menestykseni riippuu.
+
+Lesturgeon, isäntämme, toi viiniruukun. Hän oli pieni, nopsa ja kiivas
+mies.
+
+-- Puhutte uusista neuvosmiehistä, hän aloitti kädet lanteilla. Toivon
+vain, että he harrastaisivat yhteistä hyvää edes yhtä paljon kuin
+entiset, jotka eivät siitä suuriakaan välittäneet. Mutta he alkoivat jo
+oppia ammattinsa. Tiedättehän, mestari Léonard -- hän jatkoi isäni
+puoleen kääntyen -- että koulu, jossa Pyhän Jaakon kadun lapset käyvät
+katkismustaan oppimassa, on rakennettu puusta, ja että kipuna ja lastu
+jo saisivat sen leimuamaan kuin juhannuskokko. Puhuin siitä
+Raatihuoneessa istuville herroille. Kirjeeni ei suinkaan ollut kelvoton
+tyyliltään, sillä olin kirjoituttanut sen kuudesta hopeakolikosta
+sihteerillä, jolla on toimisto Armonlaakson luona. Esitin siinä
+herroille neuvosmiehille, että kaikki korttelin pikkupojat olivat joka
+päivä vaarassa käristyä kuin ankeriaat, seikka, joka olisi otettava
+huomioon äitien helläsydämisyyteen nähden. Se herra neuvosmies, jolle
+kouluasiat kuuluvat, vastasi kohteliaasti vuoden kuluttua, että vaara,
+joka uhkasi Pyhän Jaakon kadun pikku poikia, herätti koko hänen
+huolenpitonsa ja että hän tekisi kaiken voitavansa sen torjuakseen. Sen
+vuoksi hän oli lähettänyt ylempänä mainituille pojille paloruiskun.
+"Koska kuningas", lisäsi hän, "viisaudessaan rakennuttaa kaivon
+voittojensa muistoksi, parin sadan askeleen päähän koulusta, ei
+vettäkään puutu, ja lapset oppivat parissa päivässä käyttämään pumppua,
+jonka kaupunki suvaitsee heille myöntää". Palattuani Armonlaaksoon,
+lausuin sihteerille vastauksen, joka oli sepitetty tähän suuntaan:
+
+-- "Hyvä herra valtuusmies, Pyhän Jaakonkadun koulutalossa on
+kaksisataa pienokaista, joista vanhin on seitsenvuotias. Siinä oivia
+pumppumiehiä ruiskuanne käyttämään! Ottakaa se takaisin ja
+rakennuttakaa uusi koulutalo kivestä ja savesta."
+
+Tämä kirje, kuten ensimäinenkin, maksoi minulle kuusi hopeakolikkoa,
+sinetteineen. Mutta rahani ei mennyt hukkaan, sillä kahdenkymmenen
+kuukauden kuluttua sain vastauksen, jossa herra neuvosmies selitti,
+että Pyhän Jaakonkadun pienokaiset täysin ansaitsivat Pariisin
+valtuuston huomion, joka toimisi heidän turvallisuudekseen. Siinä nyt
+ollaan. Jos neuvosmieheni jättää paikkansa, täytyy minun aloittaa
+kaikki alusta ja maksaa taas kaksitoista kovaa Armonlaakson kirjurille.
+Sen tähden, mestari Léonard, vaikka olenkin vakuutettu, että
+raatihuoneella on houkkioita, jotka olisivat paremmin paikallaan
+markkinoilla Hölmöläistä näyttelemässä, minulla ei ole yhtään halua
+nähdä siellä uusia naamoja. Pidän parempana säilyttää neuvosmieheni
+ruiskuineen.
+
+-- Minä taas, arveli puolestaan Cathérine, haluaisin hiukan kurittaa
+poliisipäällikköä. Hän antaa Jeannette viulunsoittajan joka päivä
+hämärissä kuljeksia Saint-Benoît-le-Bétourné'n portin edessä. Hän
+hiipii kuin myyrä sivukaduilla ja vetelee perässään kaikissa
+lammikoissa likaantuneita hameitaan. Julkiset paikat täytyisi varata
+hyvin puetuille tytöille, että he voisivat esiintyä siellä kunniakseen.
+
+-- Ohoh, äännähti ontuva veitsiseppä, luulenpa, että katu on kaikkia
+varten, ja menenpä minäkin jonain päivänä, kuten isäntämme Lesturgeon,
+Armonlaakson kirjurin luo, että hän minun nimissäni laatisi kauniin
+anomuksen kulkukauppiasraukkojen puolesta. En saata koskaan asettaa
+vaunujani oikein hyville paikoille, ennenkuin poliisit tulevat
+häiritsemään, ja heti kun joku lakeija tai pari palvelustyttöä
+seisattuu katselemaan tavaroitani, tulee suuri musta lurjus, joka lain
+nimessä käskee minun kuljettaa romuni muuanne. Toisinaan muka olen
+torikauppiaiden vuokraamalla maalla, toisinaan Leborgnen, valantehneen
+veitsisepän lähellä. Joskus taas minun täytyy antaa tilaa jonkin
+piispan tai ruhtinaan vaunuille. Ja niin saan tarttua vetohihnaan ja
+kiskoa aisoista ja kiittää onneani, elleivät lakeijat ja sisäköt ole,
+häiriötäni hyväkseen käyttäen, siepanneet maksamatta koteloa, saksia
+tai komeata linkkuveistä. Olen kyllästynyt sortovaltaan, olen
+kyllästynyt oikeuden palvelijain vääryyksiin. Tunnen suurta tarvetta
+nousta kapinaan.
+
+-- Siitä merkistä tunnen, sanoi hyvä mestarini, että olette
+jalomielinen lukkoseppä.
+
+-- En ole yhtään jalomielinen, herra apotti, jatkoi ontuva
+vaatimattomasti. Olen kostonhaluinen, ja harmi on saanutkin minut salaa
+myymään pilkkalauluja kuninkaasta, hänen rakastajistaan ja
+ministereistään. Minulla on niitä aika hyvä valikoima kärryjeni
+peitteen alla. Älkää ilmaisko minua. Se laulu "kahdestoista
+lempilinnusta", on mainio.
+
+-- En minä teitä petä, vastasi isäni, minusta hyvä laulu vastaa
+viinilasia ja enemmänkin. Veitsistäkään en sano sen enempää, ja olen
+hyvilläni, jos saatte omanne kaupaksi, sillä kaikkien täytyy elää.
+Mutta myönnättehän toki sietämättömäksi sen, että kulkukauppiaat
+kilpailevat kauppiaitten kanssa, jotka ovat vuokranneet puotinsa ja
+maksavat veroa. Mikään ei ole sen vastaisempaa järjestykselle ja
+hyvälle hallinnolle. Noitten kierturien röyhkeys on tavaton. Minne asti
+se menisikään, jollei heitä hillittäisi? Eikös viime vuonna eräs
+Montrougen talonpoika asettunut juuri minun ravintolani eteen, kärryt
+täynnä kyyhkysiä, joita hän myi kahta liardia yhtä souta halvemmalla
+kuin minä. Ja tuo moukka huusi, niin että ikkunaruudut tärisivät:
+"Hyviä kyyhkysiä, viisi souta!" Uhkasin häntä parikymmentä kertaa
+paistinvartaallani, mutta hän vastasi typerästi, että katu on kaikkien
+omaisuutta. Valitin poliisipäällikölle ja sain oikeutta, niin että
+lurjus karkoitettiin. En tiedä, mitä hänestä on tullut, mutta olen
+vielä hänelle harmissani tekemästään vahingosta. Sillä kun näin
+paraitten kauppaystävieni ostavan häneltä kyyhkysiä parittain,
+puolitusinoittainkin, sain keltataudin, joka kauan piti mieltäni
+alakuloisena. Toivoisin, että hänen nahkaansa lintuliimalla
+kiinnitettäisiin höyhenet niistä linnuista, joita hän myi paistettuina
+nenäni edessä, ja että häntä näin, kiireestä kantapäähän höyhenissä,
+kuljetettaisiin pitkin katuja, takaperin kärryillään.
+
+-- Mestari Léonard, puolusteli ontuva veitsiseppä, olette ankara
+köyhälle väelle. Sillä lailla saatetaan onnettomat epätoivoon.
+
+-- Herra veitsiseppä, virkkoi nauraen kunnon opettajani, neuvon teitä
+teettämään jollain palkatulla kirjurilla pilkkalaulun mestari
+Léonardista ja myymään sitä samalla kuin "kuninkaan kahtatoista
+lempilintua". Olisi sopivaa tehdä hiukan pilaa ystävästämme, joka
+puoleksi riippuvaisessa asemassaan ei ainoastaan pyri vapauteen, vaan
+hirmuvaltaankin. Päätän kaikista puheistanne, hyvät herrat, että
+kaupungin hallinto on vaikea taito, siinä kun täytyy sovitella aivan
+vastakkaisia etuja ja että yhteinen etu on luotu suuresta määrästä
+yksityisiä epäkohtia ja että lopulta on aivan merkillistä, miksi eivät
+samojen muurien sisälle suljetut ihmiset syö silmiä toistensa päästä.
+Se on onni, joka riippuu vain heidän pelkuruudestaan. Yleinen
+rauhallisuus perustuu vain kansalaisten huonoon rohkeuteen, sillä he
+kunnioittavat toisiaan vain keskinäisen pelon takia. Ja ruhtinas, joka
+herättää pelkoa kaikissa, takaa heille siten rauhan arvaamattoman
+onnen. Mitä taas tulee neuvosmiehiinne, joitten valta on pieni, ja
+jotka eivät kykene teitä vahingoittamaan, eikä hyödyttämäänkään, ja
+joitten ansio piilee parhaasta päästä heidän kepeissään ja suurissa
+tekotukissaan, niin älkää liioin valittako, että kuningas valitsee
+heidät ja että heidät, viime hallituskauden ajalta saakka, asetetaan
+melkein kruunun palvelijoitten veroisiksi. Ruhtinaitten ystävinä he
+ovat vaistomaisesti melkein kaikkien kansalaisten vihollisia, ja
+jokainen sietää tuon vihamielisyyden sen tasaisuuden vuoksi, millä se
+lankeaa kaikkien osalle. Se on sade, josta me kukin saamme vain
+muutaman pisaran. Silloin kun kansa saa valita heidät (ja sellainen
+kuuluu tapa olleen monarkian alkuaikoina), neuvosmiehet saavat ystäviä
+ja vihollisia itse kaupungissa. Vuokraa ja veroa maksavien kauppiaitten
+valitsemina he kohtelevat kulkukauppiaita pahoin. Kulkukauppiaitten
+valitsemina he taas tuottavat huolta kauppiaille. Oppipoikien
+valitsemina he vastustavat isäntiä, jotka teettävät työtä oppipojilla.
+Siitä tulisi ikuinen riitojen ja kiistan syy. Heidän kokouksensa
+tulevat meluisiksi, ja jokainen ajaa niissä omien valitsijoittensa
+etuja ja harrastuksia. Luulen kuitenkin, että he eivät saa ikävöimään
+nykyisiä neuvosmiehiänne, jotka ovat riippuvaisia vain ruhtinaasta.
+Heidän vaativa turhamaisuutensa huvittaa kansalaisia, jotka näkevät
+siinä itsensä kuin suurentavassa peilissä. He käyttäisivät
+keskinkertaisesti keskinkertaista valtaansa. Kansan asemasta lähteneinä
+heillä on yhtä vähän kykyä kehittää sitä kuin pysyttää se. Rikkaat
+kauhistuvat heidän röyhkeyttään ja köyhät moittivat heitä
+pelkuruudesta, kun oikeastaan olisi tunnustettava vain heidän huutava
+kykenemättömyytensä. Muutoin he kyllä kykenevät tavallisiin tehtäviin
+ja hoitavat yhteisiä asioita tuolla itsekylläisellä epäpätevyydellä,
+jonka aina saavuttaa, mutta josta ei milloinkaan pääse.
+
+-- Huh, huh, pääsi isältäni. Olette puhunut hyvin, herra apotti. Ja nyt
+juodaan!
+
+
+
+
+IX
+
+Tiede.
+
+
+Sinä päivänä me, oiva opettajani ja minä, ulotimme retkemme aina Pont
+Neuf'ille saakka, jonka puolikuunmuotoiset kaidekomerot olivat täynnä
+boukinistien näytelaatikoita -- romaaneja ja hartauskirjoja sekaisin.
+Sieltä saa kahdella sol'illa koko _Astré'en_, _Grand Cyrus_-romaanin,
+jonka kansia maaseudun lukijat ovat kuluttaneet ja tahrineet,
+_Palohaavojen parantamisoppaan_ ja erilaisia jesuiittain teoksia.
+Kunnon mestarillani oli tapana lukea ohi kulkiessaan muutama sivu
+noista kirjoista, joita hän kuitenkaan ei ostanut, ollen aina ilman
+rahaa ja säästäen viisaasti Pikku Bachuksen isännälle ne kuusi
+hopeakolikkoa, jotka hän sattumalta oli saanut housuntaskuunsa. Muutoin
+hän ei ollut ollenkaan ahnas tämän maailman hyvyyksille, ja hänen
+mielensä ei tehnyt parhaitakaan teoksia, koska hän muutenkin sai
+selville niitten oivalliset kohdat, puhuakseen niistä sitte ihmeellisen
+viisaasti. Pont Neuf'in kirjat miellyttivät häntä sitä paitsi sen
+takia, että niihin oli tarttunut rasvan haju, sillä ohukaisten
+kauppiaat olivat asettuneet siihen lähelle. Ja niin tuo mainio mies
+täällä hengitti samalla kertaa sekä keittiön että tieteen hänelle
+rakkaita tuoksuja.
+
+Pistäen lasit nenälleen hän tutki esillä olevia kirjoja tyytyväisenä
+kuin sielu, josta kaikki on suloista, koska kaikki siihen suloisena
+kuvastuu.
+
+-- Jacobus, poikaseni, hän sanoi minulle, tämän miehen varastossa on
+niihin aikaan tehtyjä kirjoja, jolloin kirjapainotaito oli niin
+sanoaksemme kapaloissa, ja näistä kirjoista kuvastuvat vielä
+esi-isiemme karkeat tavat. Näenpä täällä erään Monstrelet'n barbaarisen
+kronikan, kirjailijan, joka oli yhtä näljäinen kuin sinappikulho ja
+pari kolme Pyhän Margaretan elämäkertaa, joita perheenemännät muinoin
+käyttivät kääreinä vatsallaan synnytystuskissa ollessaan. Olisi
+käsittämätöntä, että ihmiset saattaisivat lukea ja kirjoittaa moista
+lorua, jollei pyhä uskontomme opettaisi, että heissä syntyessään piilee
+tyhmyyden siemen. Ja koska minulta ei ole koskaan puuttunut uskon valoa
+ei edes, onneksi, pöydän ja vuoteen erehdyksissäkään, käsitän paremmin
+heidän menneen tyhmyytensä kuin nykyisen älynsä, joka, suoraan puhuen,
+tuntuu minusta harhaannuttavalta ja pettävältä, ja siltä se näyttää
+tulevistakin sukukunnista, sillä ihminen on pohjaltaan tyhmä elukka ja
+hänen henkensä edistykset ovat vain hänen huoltensa turhia tuloksia.
+Sen takia, poikani, olen varuillani siihen nähden mitä he sanovat
+tieteeksi ja filosofiaksi ja joka, minun mielestäni, on vain
+kuvitelmien ja pettävien kuvien väärinkäyttöä ja, eräässä suhteessa,
+pahan hengen voittoa sielusta. Tiedäthän hyvin, että en ollenkaan usko
+kaikkia noita paholaisen vehkeitä, joilla köyhää kansaa pelotellaan.
+Olen samaa mieltä kuin kirkkoisät, että kiusaus piilee meissä
+itsessämme ja että itse olemme omia kiusaajiamme ja viettelijöitämme.
+Mutta olenpa kiukuissani Descartesille ja kaikille filosofeille, jotka,
+kuten hän, ovat luonnon tuntemuksesta hakeneet ohjeita elämälle ja
+periaatteita sen viettämiselle. Sillä lopultahan, Jacobus poikani,
+mitäpä muuta on luonnontuntemus kuin aistiemme kuvittelua? Ja mitäpä
+lisää siihen tiede, kysyn sinulta, viisaineen Gassendista alkaen, joka
+ei suinkaan ollut mikään aasi ja Descartes ja hänen oppilaansa aina
+tuohon somaan tyhmyriin Fontenelleen saakka? Silmälaseja, poikani,
+silmälaseja, sellaisia kuin nenäni päällä ratsastaa. Kaikki
+mikroskoopit ja kiikarit, joilla kerskaillaan, mitä _ne_ todella ovat
+muuta kuin tarkempia rillejä, parempia kuin minun, jotka viime vuonna
+ostin optikolta Pyhän Laurin markkinoilla, ja joitten vasemman silmän
+lasi -- sillä näen paremmin -- halkesi pahaksi onneksi tänä talvena,
+kun ontuva veitsiseppä heitti minua päähän tuolilla luullessaan minun
+halailevan Cathérine pitsinnyplääjää, sillä hän on raaka mies ja
+täydellisesti lihan himon kuvitelmien sokaisema. Niin, Jacobus
+poikaseni, mitä ovat nuo laitteet, joilla oppineet ja uteliaat
+täyttävät näyttelynsä ja työhuoneensa? Mitä ovat kiikarit, astrolabit
+ja kompassit muuta kuin keinoja auttaa aisteja niiden harhaluuloissa ja
+suurentaa kohtalokasta tietämättömyyttä, joka meissä luontoon nähden
+vallitsee lisäämällä suhteitamme sen kanssa? Oppineimmat meistä eroavat
+tietämättömistä vain siten, että he ovat oppineet kyvyn saada hupia
+moninaisista ja sekavista erehdyksistä. He näkevät maailmankaikkeuden
+särmikkääksi hiotussa topaasissa, sen sijaan että katselisivat paljain
+silmin hyvän Jumalan antimia, kuten esimerkiksi sinun äitisi. Mutta he
+eivät vaihda silmiä varustaessaan ne lasilla, he eivät vaihda
+välimatkoja käyttäessään avaruuden mittaamiseen sopivia laitteita, he
+eivät vaihda painoa käyttäessään hyvin herkkiä vaakoja, he keksivät
+asioissa uusia puolia, mutta eivät joudukaan uusien harhaluulojen
+heiteltäviksi. Siinä kaikki! Jollen olisi vakautunut, poikani,
+uskontomme pyhistä totuuksista, minulle ei jäisi, siinä vakaumuksessa
+mikä minulla on, että nim. kaikki ihmistieto on vain edistystä hurjissa
+kuvitteluissa, muuta kuin heittäytyä tältä kaiteelta Seineen, joka on
+nähnyt muitakin hukkuneita juoksunsa aikana, tai mennä pyytämään
+Cathérinnelta sellaista tämän maailman huolien unhoa kuin hänen
+sylissään saa, mutta jota ei minun asemassani ja etenkään iälläni enää
+sovi hakea. En tietäisi mitä uskoa noitten laitteiden keskellä, joiden
+valtavat valheet suunnattomasti suurentaisivat näköni erehdyksiä ja
+olisin ihan kurja akateemikko.
+
+Näin puhui arvon mestarini vasemman puolikuun edessä Dauphine-kadulta
+katsottuna, ja kauppiasta, joka alkoi pitää häntä paholaisen manaajana,
+rupesi pelottamaan.
+
+Yht'äkkiä hän taas puhkesi lausuilemaan temmaten vanhan Mittausopin,
+joka oli valaistu Sébastien Leclerc'in[6] surkeilla kuvioilla:
+
+-- Ehkäpä, hän jatkoi taas, sen sijaan, että hukuttaisin itseni veteen
+tai rakkauteen, jollen olisi kristitty ja katoolinen, valitseisin
+matematiikkaan uppoamisen, jossa henki löytää enimmän ahnehtimansa
+ravinnon: johdonmukaisuuden ja jatkuvaisuuden. Tunnustan, että tuo
+pieni kirja, niin halpa kuin onkin, saattaa minut sentään pitämään
+arvossa ihmisneroa.
+
+Näin sanoen hän avasi Sébastien Leclercin tutkimuksen niin äkkiä
+kolmioitten kohdalta, että oli taittaa kirjan kahtia. Mutta kohta hän
+heitti sen inhoten luotaan:
+
+-- Oh, huokasi hän: luvut riippuvat ajasta, viivat tilasta, ja ne ovat
+taas inhimillisiä harhaluuloja. Ihmisen ulkopuolella ei ole
+matematiikkaa, ei geometriaa, niin että se on tiede, joka saa meidät
+astumaan ulos itsestämme, vaikka se onkin olevinaan luonteeltaan kovin
+riippumatonta.
+
+Tämän lausuttuaan hän käänsi selkänsä huojentuneelle bukinistille ja
+hengitti syvään.
+
+-- Oi, Jacobus poikani, alkoi hän sitte. Näet minun kärsivän itse
+hankkimastani taudista: minua polttaa myrkkyviitta, johon
+pukeutumisesta ja koristautumisesta olen itse pitänyt huolen.
+
+Näin hän puhui kuvallisesti, sillä todellisuudessa häntä vaatetti kurja
+papintakki, jossa ei ollut kuin kaksi tai kolme nappiakaan. Ne eivät
+myöskään liittyneet vastaaviin napinreikiin. Tätä hän nauraen sanoi,
+kun hänelle siitä huomautettiin, aviorikolliseksi järjestelyksi,
+kaupungin turmeltuneitten tapojen kuvaksi.
+
+Hän puhui kiivaasti:
+
+-- Vihaan tiedettä, koska olen rakastanut sitä liiaksi, niin kuin
+irstailijat, jotka eivät voi antaa anteeksi naiselle, kun nämä eivät
+ole vastanneet heidän unelmiaan. Olen tahtonut tuntea kaiken ja
+kärsinyt syyllisestä hulluudestani. Onnellisia -- lisäsi hän --
+tuhannesti onnellisia ovat nuo kiertävän puoskarin ympärille
+kerääntyneet ihmiset.
+
+Hän osoitti kädellään lakeijoita, palvelijattaria ja kantajia, jotka
+seisoivat ryhmässä välskärin ympärillä hänen näytellessään taitoaan
+renkeineen.
+
+-- Katso, Paistinkääntäjä, jatkoi hän. He nauravat, kun toinen hupsu
+potkaisee toista takalistoon. Se on todella huvittava näytelmä, vaikka
+mietiskely on turmellut sen nautinnon minulta, sillä kun käsittää tuon
+jutun ja koko metelin sisällön, ei enää nauratakaan. Minun olisi, kun
+kerran olen kristitty, pitänyt pikemmin käsittää se mitä kavalaa on
+tuossa pakanoitten mietelmässä: "Onnellinen se, joka tietää kaiken
+alkusyyt!" Minun olisi pitänyt sulkeutua pyhään tietämättömyyteen kuin
+suljettuun puutarhaan, ja jäädä pienten lasten kaltaiseksi. Minua
+olisivat huvittaneet, vaikka ei juuri tuon Mondorin karkeat ilveet
+(Pont Neufin Molière ei juuri kykene vetämään minua puoleensa, kun
+oikeakin jo on liiaksi rivonsekainen[7]), mutta olisin saanut hupia
+puutarhani ruohoista, ja olisin kunnioittanut Jumalaani omenapuitteni
+hedelmillä ja kukilla. Kiihkeä uteliaisuus on temmannut minut mukaansa.
+Olen menettänyt, kirjojen ja oppineiden kanssa seurustellessani,
+sydämeni rauhan, pyhän yksinkertaisuuden, ja tuon nöyrien puhtauden,
+joka on sitä ihailtavampi, koska se ei tummene kapakoissa eikä
+porttoloissa, kuten ontuvan veitsisepän ja, jos uskallan sanoa, isäsi
+esimerkki osoittaa. Hän on perin viaton, niin altis kuin onkin juomaan
+ja huvittelemaan. Mutta niin ei käy sellaiselle, joka on tutkinut
+kirjoja. Hänelle jää niistä iäksi ylpeä katkeruus ja kopea
+surumielisyys.
+
+Hänen näin puhuessaan hänen äänensä hukkui rummun pärinään.
+
+
+
+
+X
+
+Armeija.
+
+
+Kun siis paraikaa olimme Pont Neufillä kuulimme rummun pärinää. Ohi
+kulki värvärikersantin joukkue. Hän itse asteli kopeillen, käsi
+lanteella tusinan sotilaan etunenässä, jotka kantoivat pistimensä
+kärjissä makkaroita ja leipiä. Joukko kerjäläisiä ja lapsia katseli
+tätä menoa suu ammollaan.
+
+Kersantti kiersi viiksiään ja esitti värväyspuheensa.
+
+-- Emme kallista korvaamme hänelle, sanoi oiva opettajani. Se olisi
+vain ajan hukkaa. Tuo kersantti puhuu kuninkaan nimessä eikä siis saata
+puhua nerokkaasti. Jos haluat kuulla oikein oivallisia puheita tästä
+asiasta, niin käyppä jossakin noissa Ferraillen rannan kapakoissa,
+joissa palkatut värvärit narraavat kirjoihinsa lakeijoita ja moukkia.
+Nuo värvärit puhuvat kauniisti, koska ovat lurjuksia. Muistelen
+nuoruudessani, kuningas vainajan aikana, kuulleeni mitä ihmeellisimmän
+puheen tällaisen ihmiskauppiaan suusta, joka piti liikettään Kurjuuden
+laaksossa -- sehän näkyy tännekin, poikani. Kootessaan miehiä
+siirtomaihin hän jutteli tähän tapaan:
+
+"Nuoret miehet ympärilläni! Olette tietysti kuulleet puhuttavan
+Cocanian maasta. Täytyy mennä Intiaan asti löytääkseen tuon onnen maan,
+jossa saa kaiken mitä mieli tekee. Haluatteko kultaa, helmiä, kalliita
+kiviä? Tiet ovat niillä lasketut; saa vain kumartua niitä poimiakseen.
+Eikä tarvitse kumartuakaan. Alkuasukkaat niitä teille poimivat. En
+puhukaan kahvista, sitruunista, granaattiomenista, appelsiineistä,
+ananasseista ja tuhansista makeista hedelmistä, joita kasvaa
+viljelemättä kuin maallisessa paratiisissa. Jos puhuisin naisille ja
+lapsille, saattaisin kehua heille kaikkia noita herkkuja, mutta nythän
+selitän asioita miehille."
+
+-- Jätän kertomatta kaiken, poikani, mitä hän sanoi kunniasta, mutta
+saat uskoa, että hän siinä veti vertoja Demosteenekselle voimassa ja
+Cicerolle sanarikkaudessa. Hänen puheensa tuloksena läksi viisi tai
+kuusi onnetonta nuorukaista kuolemaan keltakuumeeseen soissa, ja siitä
+näet, että kaunopuheisuus on vaarallinen ase ja että taidon teho
+osoittaa vastustamatonta voimaansa niin hyvässä kuin pahassakin. Kiitä
+Jumalaa, Jacobus, ettei hän, kun ei ole antanut sinulle minkäänlaisia
+lahjoja, ole asettanut sinua vaaraan tulla jonakin päivänä kansojen
+ruoskaksi. Jumalan valitut tuntee siitä, poikani, ettei heillä ole
+liiaksi rohkeutta, ja olen saanut kokea, että tuo vilkas äly, jonka
+Taivas on minuun kätkenyt, on vain alituinen vaaranaihe rauhalleni
+tässä ja tulevassa maailmassa. Kuinkahan kävisi, jos Caesarin sydän ja
+ajatuskyky asuisi rinnassani ja päässäni? Himoni ei erottaisi
+sukupuolta ja sääli ei saisi puhevaltaa minussa. Sytyttäisin
+suunnattomia sotia, niin sisällä kuin ulkonakin. Tuolla suurella
+Caesarilla oli kuitenkin hieno sielu ja jonkunlaista mielenhellyyttä.
+Hän kuoli arvokkaasti hyveellisten murhaajien tikariniskuista.
+Maaliskuun Idus, ainaisesti kirottu päivä, jolloin viisastelevat
+raakurit tuhosivat tuon miellyttävän hirviön! Olen arvokas suremaan
+jumalallista Juliusta hänen äitinsä Venuksen rinnalla; jos sanonkin
+häntä hirveäksi, teen sen vain hellyydestä, sillä hänen tasasuhtaisessa
+sielussaan ei ollut liikaa muuta kuin voiman valtavuutta. Hänellä oli
+luontainen rytmin ja tahdin taju. Nuoruudessaan häntä miellyttivät yhtä
+paljon irstailun kuin opiskelun nautinnot. Hän oli puhuja, ja hänen
+kauneutensa koristi epäilemättä hänen esitystensä tarkoitettua
+kuivuutta. Hän rakasti Kleopatraa tuolla geometrisellä tarkkuudella,
+jota hän osoitti kaikissa suunnitelmissaan. Kirjoissaan ja teoissaan
+hän osoitti selvyyden neroutta. Hän oli järjestyksen ja rauhan ystävä
+sodassakin, altis sopusuhtaisuudelle ja niin taitava lakien rakentaja,
+että mekin vielä, niin barbaareja kuin olemmekin, elämme hänen
+valtakuntansa majesteetin tehon alla, joka on tehnyt maailman
+sellaiseksi kuin se nyt on.
+
+Huomaathan, poikani, etten säästä kiitostani ja rakkauttanikaan
+häneltä. Sotapäällikkönä, diktaattorina, ylimäispapillisena valtiaana,
+hän on muovaillut maailman kaikkeuden kauneilla käsillään. Minä omasta
+puolestani olen ollut kaunopuheisuuden opettajana Beauvais'n
+kollegiossa, oopperalaulajattaren sihteerinä. Séezin piispan
+kirjastonhoitajana, julkisena kirjurina Viattomain Lasten hautuumaan
+luona, olen tehnyt komean luettelon harvinaisista käsikirjoituksista,
+olen laatinut muutaman kirjasen, joista on parempi olla puhumatta ja
+piirtänyt hienolle paperille mietelauseita, joita kustantajat eivät ole
+huolineet. Mutta kuitenkaan en vaihtaisi osaani suuren Caesarin kanssa.
+Se maksaisi liiaksi viattomuudelleni. Ja haluan mieluummin olla
+tuntematon, köyhä ja halveksittu mies, kuten todella nyt olenkin, kuin
+nousta niille kukkuloille, joista maailmoille avataan uusia päämääriä
+verisiä teitä pitkin.
+
+Tuo värvärikersantti, jonka kuulet tuolla lupaavan noille rahjuksille
+kolikon päivässä, lihaa ja leipää, antaa minulle aihetta syviin
+mietteisiin sodasta ja armeijasta. Olen koetellut kaikkia ammatteja,
+paitsi sotilaallista, joka on aina herättänyt minussa inhoa ja pelkoa,
+sen orjuuttavan luonteen, väärän kunnian ja julmuuden takia, mitä
+siihen liittyy, ne kun ovat aivan vastaisia rauhalliselle
+luonnonladulleni, villille vapauden rakkaudelleni ja hengelleni, joka
+kunniaakin terveesti punniten arvaa pyssyn paukkeen tuottaman maineen
+oikeaan arvoonsa. En sano mitään voittamattomasta taipumuksestani
+mietiskelyyn, jota miekan ja pyssyn käyttö olisi aivan liiaksi
+kahlehtinut. Koska en halua olla Caesar, niin ymmärräthän, että saatan
+vielä vähemmän olla joku miekkaa kantava romaanisankari. Enkä salaa
+sinulta, poikani, että sotapalvelus tuntuu minusta sivistyneitten
+kansojen kauheimmalta rutolta.
+
+-- Tämä tunne on filosofista laatua. Ei siis ole mitään mahdollisuuksia
+siihen, että suuri ihmismäärä milloinkaan saattaisi tuntea siten. Ja
+tosiasiassa kuninkaat ja tasavallat saavat aina niin paljon sotilaita
+kuin haluavat uhrata sotiinsa ja paraateihinsa.
+
+Olen lukenut herra Machiavellin tutkielmat Blaizot'n kirjakaupassa,
+jossa ne ovat kaikki oivallisesti pergamenttiin sidottuina. Ne ovat
+tutustumisen arvoisia, poikani, ja omasta puolestani pidän erittäin
+suuressa arvossa tuota firenzeläistä kirjuria, joka ensimäisenä poisti
+valtiollisilta teoilta niiden oikeusperustan, jolle ne eivät koskaan
+rakentaneet muuta kuin kunniassa pidettyä rikollisuutta. Tuo
+firenzeläinen, joka näki isänmaansa palkattujen puolustajiensa
+armoilla, keksi ajatuksen kansallisesta, isänmaallisesta armeijasta.
+Hän on joissakin paikoissa teoksissaan pitänyt kohtuullisena, että
+kaikki kansalaiset ottaisivat osaa isänmaansa turvaamiseen ja olisivat
+kaikki sotilaita. Samaa on herra Blaizot'n luona kannattanut herra
+Roman, joka on, kuten tiedät, hyvin altis valtion oikeuksien puoltaja.
+Hän ei välitä muusta kuin yleisestä ja yleismaailmallisesta ja on
+tyytyväinen vasta silloin, kun kaikki yksityiset edut on uhrattu
+yhteiselle menestykselle. Siis Machiavelli ja herra Roman haluavat,
+että olisimme kaikki sotilaita, koska kerran olemme kansalaisia. En
+väittäisi, kuten he, että se on oikein. Enkä väitä, että se on
+väärinkään siitä syystä, että oikeus ja vääryys ovat mielipiteistä
+riippuvia ja vain sofistit saattavat ratkaista sen pulman.
+
+-- Kuinka, hyvä opettajani! huusin tuskallisesti yllätettynä, väitätte,
+että oikeus on riippuvainen sofistien jaarituksista ja että tekomme
+ovat oikeita tai vääriä riippuen taitavan miehen todistelukyvystä. Tuo
+väite loukkaa minua sanomattomasti.
+
+-- Ota huomioon, Jacobus poikani, vastasi herra apotti Coignard, että
+puhun inhimillisestä oikeudesta, joka on erilainen kuin jumalallinen,
+jopa yleensä sen suoranainen vastakohtakin. Ihmiset eivät
+milloinkaan ole väitelleet oikean ja väärän aatteesta muuta kuin
+kaunopuheisuudella, jonka avulla saattaa yhtähyvin puhua niin puoleen
+kuin vastaankin. Haluat ehkä, poikani, perustaa oikeudentajun
+tunteeseen, mutta varo, ettet tälle perustalle rakenna vain halpaa ja
+matalaa majaa, vanhan Evanderin mökkiä, kotaa, jossa Philemon oli
+Baukiksensa kanssa. Mutta lakien palatsi, valtion säädösten torni
+vaatii toisenlaista kivijalkaa. Viaton luonto ei saattaisi yksin kestää
+epätasaista painoa, ja sen pelottavat muurit kohoavat vanhojen
+valheitten perustalle, lainsäätäjien, virkamiesten ja ruhtinaiden
+viekkaan ja raa'an taidon avulla.
+
+-- On tyhmää, Jacobus poikani, pyrkiä arvostelemaan onko laki oikea tai
+väärä. Sotapalveluksen laita on sama kuin muittenkin säädösten, joitten
+hyvyydestä tai huonoudesta ei periaatteessa voi sanoa sitä eikä tätä,
+koska ei ole mitään muuta periaatetta kuin Jumala, josta kaikki lähtee.
+Vastusta, poikani, sellaista orjuutta, joka on sanoissa ja johon
+ihmiset kovin oppivaisesti alistuvat. Tiedä, että sanalla oikeus ei ole
+mitään merkitystä, paitsi teologisesti, jolloin se on pelottavan
+sisällyksellinen. Herra Roman on vain sofisti todistaessaan, että
+ruhtinaita tulee palvella. Kuitenkin luulen, että jos ruhtinas milloin
+käskee kaikkia alamaisiaan rupeamaan sotilaiksi, niin häntä totellaan,
+ei kylläkään mielihyvällä, mutta kuitenkin helposti. Olen huomannut,
+että sotilaan toimi on ihmisen luontoa vastaavin; se soveltuu hänelle
+parhaiten hänen vaistojensa ja taipumustensa vuoksi, jotka kaikki eivät
+ole hyviä. Ja lukuunottamatta eräitä harvoja esimerkkejä, kuten minua,
+ihmisen saattaa määritellä pyssyä käyttäväksi eläimeksi. Annapa hänelle
+kaunis univormu ja toivo päästä tappelemaan, niin hän on tyytyväinen.
+Niinpä pidämme sotilassäätyä arvokkaimpana kaikista, ja se onkin
+paikallaan eräässä suhteessa; sillä se on vanhin sääty ja ensimäiset
+ihmiset kävivät innolla sotaa. Sotilassääty vastaa muutenkin ihmisen
+taipumuksia, ettei siinä milloinkaan ajatella, ja selväähän on, ettei
+meitä ole luotu ajattelemaan.
+
+Ajatteleminen on eräitten yksilöitten ominainen tauti, joka ei saata
+jatkua päätymättä nopeasti monen tuhoutumiseen. Sotilaat elävät
+joukoissa, ja ihminen on joukkoeläin. Heillä on puna-valkeat,
+punasiniset, sini-harmaat vaatteet, nauhoja, töyhtöjä, tupsuja ja
+nappeja, jotka tyttöjen silmissä antavat heille samat edut kuin kukolle
+kanaparvessa. He käyvät sotaa ja ryöstelevät, ja ihminen on luonnostaan
+varas, himokas, valmis tuhon töihin ja perso kunnialle. Varsinkin
+kunnianrakkaus saa etenkin meidät ranskalaiset tarttumaan aseihin. On
+varmaa, että yleisen mielipiteen mukaan sotainen kunnia on ainoa
+loistava. Sen käsittämiseksi tarvitsee vain lukea eri aikojen
+historiaa. Latulipellekin saattaa antaa anteeksi sen, että hän ei ole
+filosofisempi kuin Titus Livius.
+
+
+
+
+XI
+
+Armeija.
+
+(Jatkoa.)
+
+
+Hyvä opettajani jatkoi näin puhuen:
+
+-- On otettava huomioon, poikani, että ihmiset aikojen kuluessa
+toisiinsa sidottuina kahleella, jonka renkaista he näkevät vain vähän,
+liittävät aateluuden käsitteen tapoihin, joitten alkuperä oli alhainen
+ja barbaarinen. Heidän tietämättömyytensä palvelee heidän
+turhamielisyyttään. He perustavat kunniansa muinaisiin turhuuksiin, ja
+aseaateluus on kokonaisuudessaan lähtöisin noitten entisten aikojen
+villeydestä, joitten muiston Raamattu ja runoilijat ovat säilyttäneet.
+Ja mitäpä tuo sotilaallinen aatelissääty onkaan muuta -- niin
+kangistunut ylpeyteensä kuin se meidän yläpuolellamme onkin -- kuin
+turmeltunut jäännös salojen metsäläisistä, jotka runoilija Lucretius on
+kuvannut siten, että epäilee, olivatko ne ihmisiä vai eläimiä? On
+merkillistä, Jacobus poikani, että sota ja metsästys, joitten
+ajatteleminenkin pitäisi kuormittaa meidät häpeällä ja omantunnon
+vaivoilla, muistuttaen luontoamme ja surkeita puutteellisuuksia ja
+piintynyttä kehnouttamme, antavat päinvastoin aihetta ihmisen
+ylpeydelle, että kristityt kansat yhä kunnioittavat teurastajan ja
+pyövelin ammattia, kun se on periytynyt perheeseen vanhoilta ajoilta,
+ja että lopuksi kansalaiskuntoa sivistyneidenkin kansojen keskuudessa
+mitataan niitten murhien ja verilöylyjen luvun mukaan, jotka n.s.
+piilevät heidän suonissaan.
+
+-- Herra apotti, kysyin hyvältä opettajaltani, ettekö usko, että
+aseitten ammattia pidetään jalona siihen liittyvien vaarojen ja siinä
+osoitettavan miehuuden vuoksi?
+
+-- Poikani, vastasi oiva opettajani, jos ihmisen asema todella olisi
+jalo suhtautuessa siihen vaaraan, minkä uhkaamana hän on, en pelkäisi
+vakuuttaa, että talonpojat ja työläiset ovat jaloimpia kaikista valtion
+alamaisista, sillä he ovat joka päivä kuolemaisillaan nälästä ja
+rasituksesta. Vaarat, joihin sotilaat ja päälliköt joutuvat, ovat sekä
+luvultaan että kestävyydeltään paljoa vähäpätöisempiä, ne kestävät
+vain muutaman tunnin koko elämästä ja niissä on vain kyettävä uhmaamaan
+luoteja ja pommeja, jotka tappavat paljoa huonommin kuin kurjuus.
+Ihmisten täytyy olla kevytmielisiä ja turhamaisia, kun he pitävät
+sotilaan toimintaa kunniakkaampana kuin työläisen ja sodan aiheuttamaa
+hävitystä arvokkaampana kuin rauhan toimien tuloksia.
+
+-- Herra apotti, kysyin taas, eivätkö sotilaat mielestänne ole
+tarpeellisia valtion turvallisuudelle, ja eikö meidän tule kunnioittaa
+heitä kiitokseksi turvallisuudestamme?
+
+-- On totta, poikani, että sota on ihmisen luonteesta johtuvia
+välttämättömyyksiä, ja että on mahdotonta ajatella kansoja, jotka eivät
+tappelisi, eivät olisi halukkaita murhaan, ryöstöön ja hävitykseen. Ei
+myöskään saata mielessään kuvitella ruhtinasta, joka ei jossain määrin
+himoitsisi anastusta. Siitä häntä suuresti moitittaisiin ja
+halveksittaisiin, niinkuin hän ei rakastaisikaan kunniaa. Sota on siis
+välttämätön ihmisille; se on hänelle luontaisempaa kuin rauha, joka on
+vain sodan väliaikaa. Niinpä nähdäänkin ruhtinaiden käyvän aseisiin
+toisiaan vastaan hyvin huonoilla tekosyillä, varsin mitättömillä
+perusteilla. He vetoavat kunniaansa, joka on perin herkkä. Hengähdys
+riittää, että siihen tulee tahra, joka voidaan pestä vain kymmenen-,
+kahden-, kolmenkymmenen-, sadantuhannen ihmisen verellä, riippuen
+ruhtinaskunnan suuruudesta. Vaikka kuinka ajattelisi, niin ei pääse
+käsittämään, kuinka noitten onnettomien veri saattaa valaista ruhtinaan
+kunnian, tai sitte käsittää paljoa helpommin, että ne ovat vain
+ajatuksettomia sanoja, mutta että ihmiset mielellään antavat tappaa
+itsensä sanojen takia. Vielä merkillisempää on se, että ruhtinas
+saavuttaa maakunnan anastuksella paljon kunniaa ja että tuhotyö, joka
+rohkean yksityisen tekemänä rangaistaisiin kuolemalla, muuttuu
+kiitettäväksi, jos sen toimittaa hallitsija hurjimmalla julmuudella
+palkkajoukkojensa avulla.
+
+Näin puhuttuaan oiva opettajani otti taskustaan rasiansa ja nuuskasi
+muutamat sinne jääneet tupakan jyvät.
+
+-- Herra apotti, kysyin, eikö olekaan oikeita, hyvän asian puolesta
+käytyjä sotia?
+
+-- Jacobus poikani, hän selitti, sivistyneet kansat ovat suuresti
+liioitelleet sotien vääryyttä ja ovat tehneet ne parin epäoikeutetuiksi
+ja samalla hyvin julmiksi. Ensimäiset sodat koskivat heimojen
+asettumista hedelmällisille maille. Niin valloittivat israelilaisetkin
+Kaanaan maan. Nälkä ajoi heitä. Sivistyksen edistyminen on laajentanut
+sodat siirtomaita ja kauppapaikkoja koskeviksi, kuten näkee Espanjan,
+Hollannin, Ranskan ja Englannin esimerkeistä. Sitten on nähty
+keisareiden ja kuninkaiden varastavan maakunnat, joita he eivät
+tarvinneet. Ne he hävittivät, raunioittivat ilman minkäänlaista hyötyä
+itselleen, saavuttaen vain sen, että voivat pystyttää sinne pyramiideja
+ja riemukaaria. Tämä sodan väärinkäyttö on kaikkein halpamaisinta, niin
+että saattaa uskoa kansojen tulevan yhä huonommiksi taiteitten
+edistyessä, tai pikemmin, että sotaa, koska se kerran on ihmisluonteen
+välttämättömiä tarpeita, käydään vain oman itsensä takia, kun on
+kadotettu varsinaiset syyt siihen puuttumiseksi.
+
+Tämä ajatus surettaa minua syvästi, sillä ammattini ja taipumukseni
+kallistavat minua rakastamaan lähimäisiäni. Ja lopullisesti minua
+surettaa se, että huomaan rasiani tyhjäksi ja tupakka on seikka, joka
+kiihkeimmin todistaa köyhyyttäni.
+
+Yhtä paljon kääntääkseni hänen huomionsa pois tästä
+yksityisluontoisesta armottomuudesta kuin oppiakseni hänen koulussaan,
+kysyin, eikö kansalaissota ollut sodista kaikkein inhottavin.
+
+-- Kyllä, hän vastasi, kyllä se on aika inhottavaa, mutta ei kuitenkaan
+hedelmättömintä, sillä kun kansalaiset joutuvat käsikähmään keskenään,
+on heillä kuitenkin enemmän edellytyksiä tietää minkä vuoksi tapellaan
+kuin siinä tapauksessa, kun he menevät sotaan vieraita kansoja vastaan.
+Sisäiset riidat ja kapinat syntyvät tavallisesti kansan äärimmäisestä
+kurjuudesta. Ne ovat epätoivon tulosta, ja ainoa ratkaisu, mikä
+kurjille jää, on se, että he siten luulevat saavuttavansa paremmat
+elinehdot, ehkäpä vielä pääsevänsä osalle vallastakin. Mutta on
+huomattava, poikani, että kapinalliset ovat onnettomia, mutta heille
+saattaa siis antaa anteeksi, mitä vähemmän heillä on toiveita voittaa
+taistelussa. Nälkäisinä ja älyttöminä, vain omalla raivollaan
+asestettuina, heillä ei ole kykyä suuriin suunnitelmiin ja järkeviin
+laskelmiin, niin että ruhtinas saattaa kukistaa heidät helposti. Hänen
+on paljoa vaikeampi voittaa mahtavien kapinoita, jotka ovat inhottavia,
+koska välttämättömyys ei niitä selitä.
+
+Sanalla sanoen, poikani, niin kansalais- kuin valloitussodatkin ovat
+alhaisia ja osoittavat sellaista mielen mataluutta, jota halveksin.
+
+
+
+
+XII.
+
+Armeija.
+
+(Jatko ja loppu.)
+
+
+-- Poikani, lisäsi kunnon mestarini, näytän sinulle yht'aikaa, halvan
+sotilaan asemaa kuvailemalla, kun he astuvat kuningastaan palvelemaan,
+ihmisen häpeän ja kunnian. Sota todella palauttaa meidät ja vetää meitä
+luonnollista raakuuttamme kohti. Se on tullut julmuudesta, joka on
+yhteistä meille ja eläimille; eikä vain leijonille ja kukoille, joissa
+ilmenee merkillistä ylpeyttä, vaan myöskin pikkulinnuille, sellaisille
+kuin rastaat ja peipposet, joitten tavat ovat hyvin riitaisia, vieläpä
+hyönteisillekin, kuten mehiläisille ja muurahaisille, jotka taistelevat
+niin kiihkeästi, etteivät itse roomalaisetkaan kykene siinä vetämään
+niille vertoja. Sodan pääsyyt ovat samat niin ihmisten kuin eläintenkin
+keskuudessa, jotka molemmat taistelevat anastaakseen tai säilyttääkseen
+saalistaan, puolustaakseen pesäänsä tai asumustaan tai nauttiakseen
+toveristaan. Siinä ei ole mitään erotusta, ja sabinitarten ryöstö
+muistuttaa täydellisesti hirvien taisteluita, kun ne öiseen aikaan
+vuodattavat toistensa verta metsissämme. Meidän on vain onnistunut
+värittää nuo alhaiset ja luonnontilaiset syyt kunnian käsityksillä
+sovittaen niitä suuremmatta tarkkuudetta. Jos nykyään uskomme
+taistelevamme hyvin jaloista syistä, piilee tuo jalous kokonaan
+tunteittemme hämäryydessä. Mitä vähemmän yksinkertainen, selvä ja
+määrätty sodan tarkoitus on, sitä inhottavampi ja halveksittavampi on
+itse sota. Ja jos on totta, poikani, että on jouduttu tappamaan
+toisiaan kunnian takia, niin se on aivan liikanaista sekasortoa. Me
+pöyhkeilemme verratessamme toimintaamme petoeläinten julmuuteen, jotka
+kuitenkaan eivät vahingoita toisiaan ilman tuntuvaa syytä. Näin on
+totta, kun sanotaan, että ihminen sodissaan on julmempi ja
+luonnottomampi kuin härät ja muurahaiset taistelussaan. Siinä ei vielä
+ole kaikki, ja ylenkatson armeijoja vähemmän niiden kylvämän kuoleman
+takia kuin sen tyhmyyden ja älyttömyyden takia, joka seuraa niiden
+vanavedessä. Ei ole pahempaa henkisen viljelyksen vihamiestä kuin
+palkka- tai partiojoukkojen päällikkö, ja yleensä päälliköt eivät tiedä
+sivistyksestä sen enempää kuin heidän sotilaansakaan. Tottumus
+toteuttamaan tahtonsa väkivallalla tekee sotamiehen kovin
+kykenemättömäksi kaunopuheisuuteen, jonka lähteenä on tarve taivuttaa
+toinen puheella. Niinpä sotilaat komeilevatkin sanan ja hyvien tietojen
+halveksimisella.
+
+Muistanpa tunteneeni Séezissâ, kun olin siellä piispan
+kirjastonhoitajana, vanhan, haarniskansa alla harmaantuneen kapteenin,
+jota pidettiin urheana miehenä, kantaneen ylpeästi leveää arpea, joka
+kulki hänen kasvojensa yli. Hän oli oiva ilonpitäjä, joka oli tappanut
+paljon ihmisiä ja raiskannut monta nunnaa tekemättä sitä pahassa
+mielessä. Hän taisi ammattinsa oivallisesti ja oli hyvin tarkka
+rykmenttinsä ulkoasusta, ja se osasikin marssia paremmin kuin muut.
+Sanalla sanoen, hän oli kunnon mies ja hyvä toveri, kun oli
+tyhjennettävä viinikannuja, jonka usein totesin Vakaisen Hevosen
+ravintolassa, jossa kamppailin hänen kanssaan. Sattuipa kerran, että
+läksin hänen mukaansa eräänä iltana (olimme erittäin hyviä ystäviä)
+katsomaan, kuinka hän opetti miehilleen kulkemista tähtien mukaan. Hän
+luki heille aluksi herra Louvois'n tätä koskevat määräykset, ja koska
+hän oli toistellut niitä jo kolmisen vuosikymmentä, hän ei tehnyt
+enempää virheitä kuin Isämeitässä tai Ave Mariassa. Hän sanoi siis
+aluksi, että sotilaitten tulee ensiksi hakea taivaalta Pohjantähti,
+jonka suhde toisiin on pysyvä, koska ne kiertävät sen ympärillä vasten
+päivää. Mutta hän ei selvästi ymmärtänyt, mitä sanoi. Sillä
+toistettuaan lauseensa pari kolme kertaa riittävän komentavasti, hän
+kumartui puoleeni ja sanoi:
+
+-- Piru vie, apotti! Näyttäkää toki minulle tuo hemmetin Pohjantähti.
+Syököön itse isäpaholainen minut, jos erotan sen tuosta valopilkkujen
+sekasotkusta, mikä peittää taivaan!
+
+Neuvoin hänelle heti, kuinka se löytyy osoittamalla sitä sormellani.
+
+-- Katsos vaan! huusi hän, se peeveli on kiivennyt niin korkealle!
+Tältä paikalta sitä ei saata katsella niskojansa nyrjäyttämättä.
+
+Ja hän käski heti upseereja peräyttämään miehet viidenkymmenen askeleen
+päähän, että he helpommin voisivat katsella Pohjantähteä.
+
+Kerroin sinulle tapauksen, jonka olen nähnyt omilla silmilläni, ja
+myöntänet, että tuolla miekkamiehellä oli perin lapsellinen käsitys
+maailman rakenteesta ja etenkin tähtien parallaksista. Kuitenkin
+hänellä oli kuninkaalta saatuja kunniamerkkejä komean, kirjaillun
+pukunsa rintamuksissa ja hän oli valtiossa paljoa arvokkaampi herra
+kuin oppinut pappi. Juuri tuota tietämättömyyttä en saata kärsiä
+armeijassa.
+
+Kun hyvä opettajani näin sanottuaan oli pysähtynyt vetämään henkeä,
+kysyin, eikö hän luullut, tuon kapteenin tietämättömyydestä huolimatta,
+että taistelun voittamiseen tarvitaan paljon älyä. Hän vastasi näillä
+sanoilla:
+
+-- Jacobus, poikani! Jos otamme huomioon ne vaikeudet, joita armeijain
+kokoamisessa ja johtamisessa piilee, ne tiedot, mitä jonkun paikan
+valloittamisessa ja puolustamisessa tarvitaan ja taidon, jota hyvä
+taistelujärjestys vaatii, niin huomaamme helposti, että melkein
+yli-inhimillinen nero, sellainen kuin Caesar, vain kykenee sellaisiin
+yrityksiin, ja hämmästymme, että on todella ollut sellaisia henkilöitä,
+jotka kykenevät itseensä keskittämään melkein kaikki oikean sotilaan
+ominaisuudet. Suuri sotapäällikkö ei ainoastaan tunne maan ulkonaista
+muotoa, vaan vieläpä kansojen tavat ja harrastuksetkin. Hänen
+mielessään säilyy lukematon määrä pikkuseikkoja, joista hän sitte
+muovailee yksinkertaisia ja laajoja katsauksia. Edeltäpäin hitaasti
+tekemänsä ja mieltämänsä suunnitelmat hän saattaa muuttaa
+taistelutoiminnan kestäessä äkillisen haltioitumisen vallassa ollen, ja
+hän on samalla hyvin varova ja uskalias. Joskus hänen ajatuksensa mataa
+etanan hiipivällä hitaudella, joskus kiitää eteenpäin kuin iskevä
+kotka. Mikään ei ole sen todempaa.
+
+Mutta ota huomioon, poikani, että kun kaksi armeijaa seisoo
+vastatusten, täytyy toisen niistä tulla voitetuksi, josta seuraa, että
+toinen ehdottomasti jää voittajaksi, ilman että sitä komentavalla
+päälliköllä on kaikkia suuren johtajan ominaisuuksia, ja saattaapa
+olla, että hänellä ei ole niitä ollenkaan. Päälliköitä saattaa olla
+taitavia, saattaapa olla onnellisiakin, ja heidän kunniansa ei silti
+ole vähäisempi. Kuinka saattaa näissä sekaannuttavissa melskeissä
+päästä selville siitä, mikä johtuu taidosta ja mikä onnesta?
+
+Mutta olet johtanut minut pois asiasta. Jacobus, poikani, tahdoin
+osoittaa, että sota nykyään on ihmiskunnan häpeä ja että se ennen oli
+kunnia. Välttämättömyyden pakosta valtakuntiin joutuneena se oli
+ihmiskunnan suuri kasvattaja. Se on luonut ihmisille kaikki ne hyveet,
+jotka nostattavat ja säilyttävät kaupunkeja. Sodassa he ovat oppineet
+kärsivällisyyttä, lujuutta, vaaran halveksintaa, uhrautumisen kunniaa.
+Sinä päivänä kun paimenet vyöryttelivät kivilohkareita tehdäkseen
+niistä varustuksen, jonka takana kykenisivät puolustamaan vaimojaan ja
+karjaansa, perustettiin ensimäinen ihmisten yhteiskunta ja turvattiin
+taiteitten edistys. Tuo suuri onni, jota nautimme, isänmaa, kaupunki,
+tuo ylevä paikka, jota roomalaiset kunnioittivat enemmän kuin
+jumaliaan, tuo _Urbs_ on sodan tytär.
+
+Ensimäinen kaupunki oli vahvistettu linnoitus, ja tuossa karkeassa,
+verisessä kehdossa ruokittiin mahtavia lakeja, oivallisia toiminnan
+haaroja, tiedettä ja viisautta. Ja sen vuoksi oikea Jumala tahtoikin,
+että häntä nimitettäisiin sotajoukkojen Jumalaksi.
+
+En puhu tätä sinulle sen vuoksi, Jacobus poikani, että pestautuisit
+tuolle värvärikersantille ja saisit halun ruveta sankariksi, jolla on
+oikeus vähintäin kuuteenkymmeneen kepinlyöntiin päivässä.
+
+Sota ei meidän päivinämme olekaan muuta kuin perinnöllinen tauti,
+hillitön paluu villiin elämään, rikollista poikamaisuutta. Nykyaikojen
+kuninkaat ja ruhtinaat kantavat ikuisesti sitä kuulua häpeää, että ovat
+tehneet sodasta hovien leikin ja huvituksen. Minusta on tuskallista
+ajatella, että emme koskaan saa nähdä noitten suunniteltujen
+teurastusten loppua.
+
+Mitä taas tulevaisuuteen, tutkimattomaan tulevaisuuteen kuuluu, niin
+sallithan, poikani, että kuvittelen sen paremmin sitä lempeyden ja
+tasapuolisuuden kuvaa vastaavaksi, joka asuu minussa. Tulevaisuudesta
+on hyvä uneksia. Sinne, kuten Utopiaan, viisas rakentelee mielellään.
+Uskon, että kansat kerran luovat itselleen rauhallisia hyveitä.
+Aseistuksen yhä kasvavassa suuruudessa kuvittelen mielikseni keksiväni
+yleismaailmallisen rauhan kaukaisen enteen. Armeijat kasvavat
+lakkaamatta voimassa ja luvussa. Kerran niihin uppoavat kokonaiset
+kansakunnat. Silloin hirviö tuhoutuu liialliseen ravintoonsa. Se
+pakahtuu liikaan lihavuuteen.
+
+
+
+
+XIII
+
+Akatemiat.
+
+
+Sinä päivänä saimme tietää, että Séezin piispa oli valittu Ranskan
+Akatemian jäseneksi. Hän oli parikymmentä vuotta sitten pitänyt
+ylistyspuheen Pyhälle Macloulle, jota pidettiin oivallisena, ja
+luulenkin, että siinä oli mainioita kohtia, sillä herra apotti
+Coignard, oiva opettajani, oli korjaillut sitä ennen kuin lähti
+hiippakunnasta tuomarin rouvan sisäpiian seurassa. Herra de Séez kuului
+Normandian parhaaseen aateliin. Koko valtakunnassa kehuttiin täydellä
+syyllä hänen hurskauttaan, viinikellariaan ja talliaan, ja hänen oma
+veljenpoikansa piti kirjaa virkatalon tuloista. Hänen vaalinsa ei
+ihmetyttänyt ketään. Sen hyväksyivät kaikki paitsi Procope kahvilan
+harmaa-sukat, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä. He ovat
+uhmailijoita.
+
+Kunnon opettajani moitti lempeästi heidän vastustushenkeään.
+
+-- Mitä herra Duclos valittaa? sanoi hän. Eilisestä saakka hän on herra
+de Séezin vertainen, jolla on kuningaskunnan parhaat papit ja
+ajokoirat. Sillä akateemikot ovat sääntöjen perusteella yhdenvertaiset.
+Totta kyllä loppuu saturnalien loukkaava yhdenvertaisuus siihen, kun,
+istunnon loputtua, herra de Séez nousee vaunuihinsa jättäen herra
+Duclos'n tahraamaan villasukkansa katuojien lokaan. Mutta jollei hän
+haluakaan olla sillä lailla herra de Séezin vertainen, niin miksi hän
+sitte lyöttäytyy yhteen tuon kerskailevan joukkion kanssa? Miksi hän ei
+istuudu tynnyriin kuin Diogenes tai Saint-Vincent'in kirjuritupaan niin
+kuin minä? Vain tynnyristä tai nurkkakamarista saattaa hallita tämän
+maailman suuruuksia. Vain siellä saa olla oikea herra ja ruhtinas.
+Onnellinen se, joka ei ole kiinnittänyt toivoaan Akatemiaan! Onnellinen
+se, joka elää pelkoja ja toiveita paitsi, ja joka tietää kaiken
+mitättömyyden! Onnellinen se, joka tajuaa, että on yhtä turhaa olla
+akateemikko kuin ei olla! Sellainen viettää häiriintymättä hiljaista ja
+piiloisaa elämää. Kaunis vapaus seuraa häntä kaikkialla. Hämärässään
+hän viettää viisauden hiljaisia juomajuhlia, ja kaikki Muusat
+hymyilevät hänelle kuin tuttavalleen.
+
+Näin puhui oiva opettajani, ja ihailin puhdasta intoa, joka paisutti
+hänen ääntään ja säteili hänen silmistään. Mutta nuoruuden rauhattomuus
+kiihotti minua. Halusin puuttua asiaan, heittäytyä taisteluun, ilmaista
+esiintyväni akatemian puolesta tai vastaan.
+
+-- Herra apotti, kysyin, eikö akatemian velvollisuutena ole kutsua
+jäsenikseen valtakunnan parhaat henget pikemmin kuin tuon kirjaa
+pitävän piispan sedän?
+
+-- Poikani, vastasi lempeästi oiva opettajani, jos herra de Sèez
+osoittautuu ankaraksi määräyksissään, loisteliaaksi ja hienostelevaksi
+elämässään, jos hän sanalla sanoen on kirkkoruhtinaiden koristus ja on
+sepittänyt tuon puheen Maclou'n kunniaksi, jonka johdanto, viitaten
+Ranskan kuninkaan parantumiseen risataudista on näyttänyt ylhäiseltä,
+haluaisitko akatemian hylkäävän hänet siksi, että hänellä on yhtä
+mahtava kuin miellyttäväkin veljenpoika? Siten olisi osoitettu vain
+barbaarista hyveellisyyttä ja rangaistu epäinhimillisyydellä herra de
+Séeziä hänen sukunsa suuruudesta. Akatemia on tahtonut unohtaa sen. Jo
+se, poikani, on hyvin jalomielistä.
+
+Uskalsin vastata tähän puheeseen, niin oli nuori veri kuohahtanut
+päähäni.
+
+-- Herra apotti, sanoin, suvaitkaa, että ajatukseni vastustaa
+esittämiänne näkökohtia. Kaikki tietävät, että herra de Séez on
+huomattava vain luonteensa keveyden takia, ja ihaillaan ainoastaan
+hänen taitoaan liukua puolueitten väliin. Hänen on nähty hiljalleen
+osaavan asettua jesuiittojen ja jansenistien väliin ja värittää kalpea
+varovaisuutensa kristillisen säälin ruusuilla. Hän luulee tehneensä
+kylliksi, kun ei ole jättänyt ketään tyytymättömäksi ja pitää ainoana
+harrastuksenaan pysyttää menestyksensä. Siis hänen jalo sydämensä ei
+millään lailla ole tuottanut hänelle kuninkaan kuuluisain suojattien
+ääniä. Eikä hänen hieno henkensäkään. Sillä paitsi tuota pyhän Maclou'n
+ylistystä, josta hänellä ei ollut muuta (kaikki sen tietävät) kuin
+lukemisen vaiva, tuo hiljainen piispa on päästänyt julkisuuteen
+ainoastaan sijaisensa surkeita määräyksiä. Hänellä ei ollut muita
+suosituksia kuin puheensa sulavuus ja seurustelutapansa kohteliaisuus.
+Onko siinä kylliksi ansioita kuolemattomuutta varten?
+
+-- Jacobus, intti ystävällisesti herra apotti Coignard, ajattelet yhtä
+yksinkertaisesti kuin äitisi, jolta olet yksinkertaisuutesi perinyt, ja
+huomaan, että vielä kauan säilytät luontaisen lapsellisuutesi.
+Onnittelen sinua siitä. Mutta tuo viattomuus ei saa tehdä sinua väärin
+tuomitsevaksi: riittää jo, kun pysyt tietämättömänä. Se kuolemattomuus
+jonka herra de Séezin osalle on langennut, ei vaadi, että hän olisi
+joku Bossuet tai Belzunse, se ei ole kaiverrettu hämmästyneiden
+kansojen sydämiin, se on kirjoitettu paksuun luetteloon ja käsitäthän,
+ettei tuollainen paperinen laakeri sovi muihin kuin sankarillisiin
+päihin.
+
+Jos neljänkymmenen joukossa onkin sellaisia henkilöitä, jotka ovat
+pikemmin hienostuneita kuin sankarillisia, niin mitä pahaa näet siinä?
+Keskinkertaisuus loistaa akatemiassa. Ja missä se ei loistaisi? Onko
+se vähemmän mahtava parlamenteissa tai valtioneuvostossa, jossa se
+epäilemättä on vähemmän paikoillaan? Täytyykö miehen tosiaan olla
+erikoisen etevä, ottaakseen osaa sanakirjan toimittamiseen, joka haluaa
+säännöstellä käytännön saattaessaan vain seurata sitä?
+
+Akateemikot asetettiin, kuten tiedetään, säännöstelemään kaunista
+sanontaa mitä puheeseen tulee, siivoamaan kielen kaikista vanhoista ja
+kansanomaisista epäpuhtauksista, ettei vain ilmestyisi toista
+Rabelais'ta, toista Montaigne'a tuoksuamaan maamoukilta, tolvanoilta ja
+provinssilta. Sitä varten kutsuttiin koolle hienon tavan tuntevat
+ylimykset ja kirjailijat, joitten etu vaati sen tuntemista. Tämä sai
+pelkäämään, että seura tyrannimaisesti uudistaisi ranskankielen. Mutta
+pian huomattiin, että tällainen pelko oli turha ja että akateemikot
+seurasivat käytäntöä pikemmin kuin hallitsivat sitä.
+
+Akatemia tyytyi pian kokoamaan suureen sanakirjaan käytännössä
+tapahtuvat edistysaskeleet. Se on kuolemattomien ainoa tehtävä.[8] Sen
+suoritettuaan heillä on hyvää aikaa huvitella keskenään. Tätä varten he
+tarvitsevat iloisia, keveitä, suopeita kumppanuksia, miellyttäviä
+virkatovereita, maailman tuntevia ja ymmärtäviä miehiä. Sellaisia eivät
+etevät henkilöt aina ole. Nero on joskus hyvin vähän seuranhaluinen.
+Harvinainen mies on harvoin kekseliäs huvituksissa. Akatemia on
+saattanut olla ilman Pascalia ja Descartesia. Kuka voi väittää, että se
+yhtä hyvin olisi voinut olla välittämättä Godau'sta, Courart'ista, tai
+jostain muusta notkeahenkisestä, seurustelukykyisestä ja kekseliäästä
+henkilöstä?
+
+-- Voi sentään, huokasin, akatemia ei siis olekaan jumalallisten
+miesten senaatti, kuolemattomien neuvosto; se ei siis olekaan runouden
+ja kaunopuheisuuden ylevä areopagi?
+
+-- Ei ollenkaan poikani. Se on seura, joka saarnaa hienoa käytöstä, ja
+joka sen vuoksi on saavuttanut suuren maineen vieraitten kansojen ja
+varsinkin moskovalaisten keskuudessa. Et saata käsittää, kuinka syvästi
+saksalaiset paroonit, Venäjän armeijan everstit ja englantilaiset
+lordit kunnioittavat Ranskan akatemiaa! Nuo europalaiset eivät tiedä
+korkeampaa kuin meidän akateemikkomme ja tanssijattaremme. Tunsin erään
+hyvin komean sarmaattilaisen ruhtinattaren, joka Pariisissa käydessään
+innokkaasti haki akateemikkoa, uhratakseen hänelle heti paikalla
+kainoutensa.
+
+-- Jos asianlaita on sellainen, huudahdin, niin kuinka akateemikot
+saattavat turmella hyvän maineensa noilla huonoilla valinnoilla, joita
+täällä niin yksimielisesti moititaan?
+
+-- Ohoh! Jacobus poikani, selitti oiva opettajani, älä puhu pahaa
+huonoista valinnoista. Ensistäänkin tulee kaikissa inhimillisissä
+asioissa antaa sattumallekin sijansa, joka on, kaikki huomioon ottaen,
+Jumalan osa maan päällä ja ainoa seikka, missä jumalallinen kaitselmus
+selvästi ilmestyy tässä maailmassa. Sillä käsitäthän hyvin, poikani,
+että se mitä sanotaan kohtalon älyttömyydeksi ja onnen oikuiksi on
+todellisuudessa vain jumalallisen viisauden ylemmyyttä sen leikkiessä
+väärien viisaiden neuvoilla. Toiseksi tulee ryhmienkin keskuudessa
+antaa hiukan tyydytystä oikuille ja mielikuvituksen leikille.
+Puhtaasti järkevä yhteiskunta olisi ihan sietämätön; se riutuisi
+oikeudenmukaisuuden kylmän painostuksen alla. Se ei uskoisi olevansa
+mahtava eikä edes vapaakaan, jollei sillä silloin tällöin olisi
+mieluisaa riemua uhmailla selvää järkeä ja ymmärrystä. Omituisien
+oikkujen helliminen on tämän maailman mahtavien helmasyntejä. Miksikä
+ei akatemiakin saisi käyttää kuuta tunnuskuvanaan kuten Turkin
+sulttaani ja kauniit naiset?
+
+Monet vastakkaiset kiihkot yhtyvät aiheuttaakseen nuo huonot valinnat,
+jotka kiukustuttavat yksinkertaisia sieluja. On kunnon ihmisten
+huvitusta ottaa onneton ihminen ja tehdä hänestä akatemian jäsen.
+Niinpä psalmistankin Jumala korottaa köyhän loasta. _Erigens de
+stercore pauperem, ut collocet eum cum principibus, cum principibus
+populi sui_. Sellaiset heitot hämmästyttävät kansaa, ja niitten tekijät
+luulevat kai olevansa varustetut salaperäisellä pelottavalla voimalla.
+Ja mikä ilo onkaan kohottaa henkisesti köyhä loasta, kun samalla kertaa
+saa jättää hämäryyteen jonkun älyn hirmuvaltiaan. Se on samanlaista
+kuin jos yhdellä siemauksella joisi harvinaisen ja suloisen
+sekotuksen, joka on tehty täytetystä armeliaisuudesta ja tyydytetystä
+kateudesta. Niin saa nauttia kaikilla aisteilla ja tyydyttää ihmisen
+kokonaisuudessaan. Ja luuletko, että akateemikot saattaisivat vastustaa
+sellaista juomaa?
+
+Vielä on otettava huomioon se, että kun he näin hankkivat itselleen
+tuon tietoviisaan nautinnon, akateemikot samalla toimivat omaksi
+edukseen. Vain suurista miehistä koottu seura olisi vähälukuinen ja
+tuntuisi ilottomalta. Suuret miehet eivät saata kärsiä toisiaan, ja
+heillä ei juuri ole sukkeluuden lahjaa. On hyvä sekoittaa heidät
+pieniin. Se tuottaa heille huvia. Pienet voittavat tällaisesta
+naapuruudesta, suuret vertailusta. Toiset hyötyvät yhtä hyvin kuin
+toisetkin. On ihmeteltävää, millä varmoilla tempuilla, kuinka
+loistavilla järjestelyillä Ranskan akatemia hankkii eräille jäsenilleen
+tärkeyttä, jonka se saa toisilta. Se on aurinkojen ja kiertotähtien
+kokous, missä kaikki loistaa joko omalla tai lainatulla valolla.
+
+Sanonpa enemmänkin. Huonot valinnat ovat välttämättömiä tämän
+kokoomuksen olemassaololle. Jollei se valinnoissaan pitäisi heikkouden
+ja erehdysten puolta, jollei se joskus näyttäisi valitsevan sattumalta,
+se joutuisi sellaisen vihan esineeksi, ettei se enää saattaisi elää.
+Kirjallisuuden tasavallassa se olisi kuin tuomioistuin tuomittujen
+keskellä. Erehtymättömänä se tulisi inhottavaksi. Mikä loukkaus sinne
+kelpaamattomille, jos valittu olisi aina paras! Richelieu'n tyttären
+tulee olla hiukan kevytmielinen, ettei näyttäisi liian hävyttömältä.
+Sen pelastaa se seikka, että sillä on oikkunsa. Sen viattomuus piilee
+sen epäoikeudenmukaisuudessa, ja kun kerran tiedämme sen oikulliseksi,
+se saattaa hyljätä meidät loukkaamatta. Sille on erehtyminen joskus
+niin edullista, että luulen sen erehtyvän tahallaan näennäisyydestä
+huolimatta. Sillä on mainioita keinoja säästää hylkäämiensä ehdokkaiden
+itserakkautta. Joku sen valinnoista saa kateuden aseettomaksi. Juuri
+sen selvissä vioissa on ihailtava sen todellista viisautta.
+
+
+
+
+XIV
+
+Kapinalliset.
+
+
+Kun me, hyvä mestarini ja minä, sinä päivänä tapamme mukaan kävimme
+Pyhän Katariinan kuvassa, tapasimme puodissa kuuluisan herra
+Rockstrongin, joka oli noussut tikapuitten ylimmälle portaalle
+kaivellakseen sieltä kirjoja, jotka häntä huvittivat. Sillä onhan
+tunnettua, että häntä miellyttää levottoman elämänsä varrella keräillä
+kallisarvoisia kirjoja ja kauniita kivipiirroksia.
+
+Osanotosta Monmouthin murhayritykseen Englannin parlamentti oli
+tuominnut hänet elinkautiseen vankeuteen, ja nyt hän asuu Ranskassa,
+josta hän lakkaamatta lähettelee kirjoituksia maansa sanomalehtiin.[9]
+Tapansa mukaan oiva opettajani vaipui jakkaralle. Sitte hän kohotti
+katseensa sinne, missä herra Rockstrong pyörähteli nokkelana kuin
+orava, jonka nokkeluuden hän säilytti vanhuuden päiviin saakka.
+
+-- Näenpä, Jumalan kiitos, lausui apotti, että voitte hyvin, herra
+kapinoitsija ja että yhä olette nuori.
+
+Herra Rockstrong käänsi opettajaani kohti hehkuvat silmänsä, jotka
+valaisivat sapekkaita kasvoja.
+
+-- Miksi te, iso apotti, sanotte minua kapinoitsijaksi?
+
+-- Sanon teitä kapinoitsijaksi, herra Rockstrong, koska yrityksenne ei
+onnistunut. Voitetut ovat kapinoitsijoita, voittajat eivät milloinkaan.
+
+-- Puhutte inhottavan kyynillisesti, apotti.
+
+-- Älkääpä, herra Rockstrong! Tuo lausuma ei ole minun vaan erään
+suuren miehen keksimä. Olen tavannut sen Jules César Scaliger'in
+papereista.
+
+-- Entä sitten, apotti! Ne ovat aika roskaisia papereita.
+Ja tuo sanonta on häijy. Häviömme, joka johtui päällikkömme
+päättämättömyydestä ja velttoudesta, -- hän maksoi sen hengellään, --
+ei ollenkaan muuta asiamme hyvyyttä. Ja konnien voittamat kunnon
+ihmiset jäävät kunnon ihmisiksi.
+
+-- Minusta on tuskallista, herra Rockstrong, kuulla teidän puhuvan
+kunnon ihmisistä ja konnista valtiollisten asioiden yhteydessä. Nuo
+yksinkertaiset sanat sopisivat kuvailemaan oikeaa ja väärää puolta
+noissa enkeleitten taisteluissa, joista maanmiehenne John Milton on
+perin barbaarisesti laulanut. Mutta tällä multaisella möhkäleellä eivät
+puolueet koskaan, kaukana siitä, ole niin tarkasti jaetut, että voisi
+ennakkoluuloitta tai mielistelemättä erottaa puhtaiden armeijaa
+epäpuhtaitten joukoista, eipä edes määritellä oikeaa ja väärää puolta.
+Näin ollen täytyy menestyksen olla ainoana asian hyvyyden tuomarina.
+Pahastutte, herra Rockstrong, kun sanon, että on kapinallinen silloin
+kun on voitettu. Mutta jos te pääsisitte valtaan, ette suinkaan
+suvaitsisi kapinoitsijoita.
+
+-- Ette tiedä mitä puhutte, apotti. Minulla on aina ollut kiire asettua
+voitettujen puolelle.
+
+-- On totta, herra Rockstrong, että olette valtion luonnollinen ja
+ainainen vihamies. Teitä vahvistaa vihassanne neronne voima, jota
+rauniot miellyttävät ja hävitys huvittaa.
+
+-- Syytättekö minua siitä, apotti?
+
+-- Jos olisin valtiomies ja ruhtinaitten ystävä, herra Rockstrong,
+kuten herra Roman, pitäisin teitä kuuluisana rikollisena. Mutta en
+kyllin innokkaasti tunnusta poliitikkojen oppia ollakseni liioin
+kauhuissani tihutöittenne loisteesta ja kumousyrityksistänne, joista
+lähtee paljon enemmän melua kuin pahaa.
+
+-- Olette epämoraalinen, apotti.
+
+-- Älkää moittiko minua siitä liian ankarasti, herra Rockstrong, jos
+kerran vain sillä syyllä saattaa olla suvaitsevainen.
+
+-- En tiedä mitä tekisin, iso apotti, suvaitsevaisuudella, jota ja'atte
+minun, uhrin, ja noitten parlamentin konnien kesken, jotka ovat
+tuominneet minut kuohuttavan väärin.
+
+-- Olette hupainen, herra Rockstrong, puhuessanne lordien
+harjoittamasta vääryydestä.
+
+-- No, eikö se ole huutavaa?
+
+-- On totta, herra Rockstrong, että oikeuskansleri tuomitsi teidät
+naurettavan tutkimuksen perusteella, kirjojen omistamisesta, joista ei
+yksikään erikoisesti ollut rikollinen Englannin lain mukaan, on totta,
+että teitä rangaistiin maassa, missä saa kirjoittaa kaikkea
+eräistä aika suolaisista julkaisuista. On totta, että teidät
+langetettiin noudattamalla tavattomia ja omituisia muotoja, joitten
+majesteetillinen tekopyhyys peitti huonosti mahdottomuuden saavuttaa
+teidät laillisia teitä. On totta, että teidät tuominneilla lordeilla
+oli etua tuhostanne, koska Monmouthin ja teidän yrityksenne menestys
+olisi vetänyt heidät istuimiltaan. On totta, että tuhonne oli jo
+etukäteen määrätty valtioneuvostossa. On totta, että paollanne vältitte
+todellisuudessa keskinkertaisen mutta piinallisen marttyriuden. Sillä
+elinkautinen vankeus on rangaistus, silloinkin kun saattaa toivoa
+pääsevänsä siitä pian. Mutta kaikessa tässä ei ole oikeutta eikä
+vääryyttä. Teidät tuomittiin valtiorikoksesta, mikä on erittäin
+kunniallista. Useampi kuin yksi teidät tuominneista lordeista oli ollut
+mukana vehkeilyissänne kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Rikoksenne on
+siinä, että peljästytitte virkamiehiä, ja se on anteeksi antamaton
+rikos. Ministerit ja heidän ystävänsä vetoavat valtion turvallisuuteen,
+kun heidän omaisuuttaan ja virkojaan uhataan. Ja he luulevat mielellään
+olevansa tarpeellisia valtion säilymiselle, sillä heillä on enimmäkseen
+etua valtiosta eikä heillä ole liikaa filosofiaa. He eivät silti ole
+kehnoja. He ovat ihmisiä, ja se riittää selittämään heidän säälittävän
+keskinkertaisuutensa, tyhmyytensä ja ahneutensa. Mutta keitä asetitte
+heidän vastapainokseen, herra Rockstrong? Toisia ihmisiä, jotka ovat
+yhtä keskinkertaisia ja vielä ahneempia, koska he olivat nälkäisempiä.
+
+Lontoon kansa olisi sietänyt heitä kuten se on sietänyt muitakin. Se
+odotti voittoanne lausuakseen mielensä. Siinä se osoitti harvinaista
+viisautta. Kansa on hyvällä puolella, kun se arvelee, ettei se voita
+eikä menetä mitään isäntää vaihtaessaan.
+
+Näin puhui apotti Coignard, ja herra Rockstrong, kasvot palavina,
+silmät hehkuen, tekotukka lieskuen huusi hänelle suurin elein
+tikkaittensa korkeudesta:
+
+-- Ymmärrän, apotti, varkaita ja kaikenlaisia konnia valtioneuvostossa
+ja parlamentissa. Mutta en ymmärrä teitä, kun te, näkyväisettä syyttä,
+puhtaasta kiusanhalusta, kannatatte ajatuksia, joita hekään eivät
+julista muuta kuin omaksi edukseen. Teidän täytyy olla heitäkin
+kelvottomampi, koska olette sitä omaa etuanne katsomatta. En jaksa
+käsittää teitä, apotti!
+
+-- Se on merkki siitä, että olen filosoofi, vastasi hyvä opettajani
+lauhkeasti. Oikeitten viisaitten luonteeseen kuuluu suututtaa muita
+ihmisiä. Anaxagoras oli mainio esimerkki siitä. En puhu Sokrateesta,
+joka oli vain viisastelija. Mutta olemme saaneet kokea, että kaikkina
+aikoina ja kaikissa maissa mietiskelevien sielujen ajatus on antanut
+aihetta hälinään. Luulette, herra Rockstrong, olevanne perin
+toista maata kuin vihollisenne ja yhtä miellyttävä kuin he ovat
+vastenmielisiä. Suokaa minun sanoa, että se on pelkkä ylpeytenne ja
+ylpeän ylimielisyytenne seuraus. Todellisuudessa teille ja
+tuomareillenne on yhteistä kaikki ihmisten heikkoudet ja kiihkot. Jos
+olette rehdimpi kuin monet heistä, ja jos henkenne eloisuus on
+verraton, olette nyt vihan ja riidan hengen vallassa, joka saattaa
+teidät sivistyneessä maassa perin epämukavaksi. Sanomalehtimiehen
+toimi, jossa olette mainio, on kehittänyt ihan viimeiseen huippuunsa
+henkenne ihmeellisen puolueellisuuden, ja vääryyden uhrina ette ole
+mikään oikeuden puoltaja. Nämä sanani saattavat minut tietysti heti
+sekä teidän ja että vihollistenne vihoihin, ja olen varma siitä, etten
+koskaan saa hallitukselta oivaa virkataloa. Mutta pidän ajatuksen
+vapautta korkeampana kuin suurta apottikuntaa tai hyvää kirkkoherran
+paikkaa. Olen pahoittanut kaikki, mutta säilyttänyt sydämeni
+tyytyväisenä ja saan kuolla rauhassa.
+
+-- Apotti, vastasi herra Rockstrong jo puoleksi nauraen, suon teille
+anteeksi, koska luulen teitä hieman hulluksi. Ette tee eroa kunnon
+ihmisten ja konnien välillä ettekä pidä vapaata valtiota parempana kuin
+hirmuvaltaista ja vilpillistä hallitusta. Olette erikoisenlainen hullu.
+
+-- Herra Rockstrong, ehdotti oiva opettajani, mennään juomaan ruukku
+viiniä Pikku Bachukseen ja selitän teille, lasiani tyhjentäessäni,
+miksi olen aivan välinpitämätön valtiomuotoon nähden ja mistä syystä en
+halua vaihtaa isäntää.
+
+-- Mielelläni, myönsi herra Rockstrong, onpa hauskaa juoda niin
+kunnottoman juttelijan kanssa kuin te.
+
+Hän hyppäsi kevyesti tikkailtaan ja läksimme kolmisin kapakkaan.
+
+
+
+
+XV
+
+Valtiokaappaukset.
+
+
+Herra Rockstrong, joka oli leikin ymmärtävä mies, ei ollut vihoissaan
+kunnon mestarilleni hänen suoruudestaan. Kun Pikku Bachuksen isäntä oli
+tuonut viiniruukun, lentokirjasten tekijä kohotti pikarinsa ja joi
+herra apotti Coignardin terveydeksi sanoen häntä konnaksi, rosvojen
+ystäväksi, tyrannien kätyriksi ja vanhaksi kanaljaksi muodoltaan perin
+muhoilevana. Hyvä opettajani vastasi hänen kohteliaisuuteensa
+mielellään, onnitellen itseään, että kerrankin sai juoda miehen
+terveydeksi, jonka mielen alkuperäistä tunnetta filosofia ei koskaan
+ollut turmellut.
+
+-- Omasta puolestani tunnen, hän lisäsi, että mietiskely on kokonaan
+turmellut henkeni. Ja koska minkäänlainen syvällinen ajatteleminen ei
+kuulu ihmisen luonteeseen, tunnustan, että taipumukseni mietiskelyyn on
+intohimo ja kaikin puolin epämukava. Se saattaa minut ensiksikin
+sopimattomaksi kaikenlaisiin yrityksiin; sillä ainahan toimitaan vain
+ahtaitten näköalojen ja lyhyitten ajatusten pohjalla. Olisitte
+hämmästynyt itsekin, herra Rockstrong, jos kuvittelisitte niitten
+henkien halpaa vaatimattomuutta, jotka ovat mullistaneet maailman.
+Valloittajat ja valtiomiehet, jotka ovat muuttaneet maailman ulkonäön,
+eivät ole koskaan aprikoineet niitten olentojen luonnetta, joita he
+karkeasti kohtelivat. He sulkeutuivat kokonaan suurten suunnitelmiensa
+pienuuteen, ja viisaimmatkin ottivat yhtaikaa huomioon vain harvoja
+toimintansa esineitä. Sellaisena kuin näette minut, herra Rockstrong,
+minun olisi mahdotonta hankkia Intian valloitusta, kuten Aleksanteri,
+perustaa tai hallita valtakuntaa, tai yleisemmin sanoen, ryhtyä
+johonkin niistä laajoista suunnitelmista, jotka houkuttelevat
+hyökkäyshaluisen sielun ylpeyttä. Mietiskeleminen tulisi esteeksi
+ensimäisellä askeleella ja huomaisin joka liikkeen tehdessäni
+pysähtymisen syitä.
+
+Kääntyen sitte minun puoleeni hyvä opettajani sanoi huoaten:
+
+-- Ajatteleminen on suurta heikkoutta. Jumala varjelkoon sinua siitä,
+Jacobus poikani, kuten hän on varjellut suurimpia pyhimyksiään ja
+sieluja, joita hän on hellinyt erikoisella osanotolla, säästääkseen
+heidät ikuista autuutta varten. Ihmiset, jotka ajattelevat vähän, tai
+eivät ajattele ollenkaan, hoitavat asiansa onnellisesti tässä ja
+tulevassa maailmassa, kun taas mietiskeleviä ainaisesti uhkaa henkinen
+ja ajallinen tuho, niin paljon pahanilkisyyttä on ajattelemisessa! Ota
+vavisten huomioon, poikani, että Genesiksen käärme on vanhin
+filosoofeista ja heidän ikuinen ruhtinaansa.
+
+Herra apotti Coignard joi syvän kulauksen viiniä ja jatkoi hiljaisella
+äänellä:
+
+-- Autuudelleni onneksi onkin eräs seikka, johon nähden en ole
+milloinkaan älyäni käyttänyt. En ole koskaan sovittanut järkeäni
+uskonnon totuuksiin. Onnettomuudekseni olen mietiskellyt ihmisten
+tekoja ja kaupunkien tapoja. Sen vuoksi en ole arvokas saaren
+hallitsijaksikaan kuten Sancho Pancha.
+
+-- Se onkin perin onnellista, puuttui herra Rockstrong nauraen
+puheeseen, sillä saarenne olisi rosvojen ja pahantekijöiden pesä, missä
+rikolliset tuomitsisivat viattomat, jos niitä sattumalta siellä olisi.
+
+-- Uskon sen, herra Rockstrong, uskon kyllä, myönteli oiva opettajani.
+On luultavaa, että jos hallitsisin toista Baratarian saarta, niin tavat
+siellä olisivat sellaiset kuin sanotte. Olette sanoillanne yhdellä
+piirrolla kuvanneet kaikki maailman valtakunnat. Tunnen, että omani ei
+olisi sen parempi kuin toisetkaan. Minulla ei ole harhakuvitelmia
+ihmisistä, ja halveksin heitä, etten heitä vihaisi. Halveksin heitä
+hellästi, herra Rockstrong. Mutta he eivät olekaan kiitollisia. He
+haluavat olla vihatuita. He suuttuvat, kun heille osoittaa hellintä,
+suvaitsevinta, hienointa, inhimillisintä kaikista heidän herättämistään
+tunteista: halveksimista. Kuitenkin molemmin puolinen halveksiminen on
+-- rauha maan päällä, ja jos ihmiset halveksisivat toisiaan
+vilpittömästi, he eivät enää tekisi pahaa, vaan eläisivät
+miellyttävässä rauhassa. Kaikki sivistyneitten maitten kärsimykset
+johtuvat siitä, että kansalaiset siellä pitävät toisiaan liian suuressa
+arvossa ja nostattavat kunnian jonkunmoiseksi hirviöksi lihan ja hengen
+kurjuuden päälle. Tuo tunne saattaa heidät ylpeiksi ja julmiksi, ja
+halveksien ylpeyttä, joka vaatii, että on kunnioitettava itseään ja
+kunnioitettava muita, niin kuin joku Aatamin jälkeläisistä saattaisi
+olla kunnioituksen arvoinen! Eläin, joka syö ja juo (Tuokaa minulle
+juotavaa!) ja joka rakastaa, on säälittävä, ehkä mielenkiintoinen, jopa
+joskus miellyttäväkin. Hän on kunnioitettava vain kaikkein älyttömimmän
+ja kurjimman ennakkoluulon takia. Tuo ennakkoluulo on kaikkien meitä
+rasittavien kärsimysten lähde. Se on inhottava laji epäjumalan
+palvelusta, ja turvatakseen ihmisille hiukankin mieluisan olemassaolon,
+pitäisi aloittaa muistuttamalla heille heidän luontaista alhaisuuttaan.
+He olisivat onnellisia, kun he, päässeinä tietoisuuteen oikeasta
+asemastaan, halveksisivat toinen toistaan, kenenkään eristämättä
+itseään yleisestä halveksumisesta.
+
+Herra Rockstrong kohotteli hartioitaan.
+
+-- Iso apotti, sanoi hän, olette porsas.
+
+-- Imartelette minua, vastasi oiva opettajani. Olen vain ihminen ja
+tunnen itsessäni tuon halveksimani hedelmättömän ylpeyden ituja, ja
+tuon ylimielisyyden, joka johtaa ihmiset sotiin ja kaksintaisteluihin.
+On hetkiä, herra Rockstrong, jolloin antaisin katkaista kaulani
+mielipiteitteni takia, mikä olisi suurta hulluutta. Sillä mikähän
+lopuksi todistaa, että puhun paremmin kun te, joka puhutte erittäin
+huonosti. Tuokaa juotavaa!
+
+Herra Rockstrong täytti kohteliaasti kunnon mestarini lasin.
+
+-- Apotti, hän sanoi, olette suunniltanne, mutta pidän teistä, ja
+haluaisin mielelläni tietää, mitä moititte julkisessa toiminnassani ja
+miksi asetutte minua vastaan tyrannien, väärentäjien, varkaiden ja
+puolueellisten tuomarien kanssa.
+
+-- Herra Rockstrong, vastasi oiva opettajani, sallikaa että aluksi
+vuodatan, laupiaalla välinpitämättömyydellä, teidän, ystävienne ja
+vihollistenne yli tuota suloista tunnetta, joka yksin lopettaa riidat
+ja tuottaa rauhoitusta. Sallikaa etten kunnioita kumpiakaan kylliksi
+jättääkseni heidät lain ankaruudelle ja huutaakseni rangaistusta heidän
+päällensä. Ihmiset ovat aina syvästi viattomia, tehkööt mitä hyvänsä,
+ja jätän oikeuskanslerille, joka saattoi teidät tuomituksi kaikki
+ciceromaiset korulauseet valtiorikoksista. Catilinat eivät juuri
+miellytä minua, tulkoot ne miltä taholta hyvänsä. Minua surettaa vain
+se, että näen teidän kaltaisenne miehen puuhailevan hallituksen
+muuttamista. Se on kaikkein mitättömin ja tyhjänpäiväisin henkisten
+kykyjensä käyttö, ja virkamiehiä vastaan taisteleminen on tyhmyyttä,
+jollei se ole elinkeino tai pyrkimys päästä eteenpäin maailmassa.
+Tuokaapa juotavaa! Ajatelkaapa, herra Rockstrong, että nuo
+valtiokaappaukset, joita suunnittelette, ovat oikeastaan vain
+henkilövaihdoksia, ja että ihmiset, joukkona otettuina, ovat kaikki
+samanlaisia, yhtä keskinkertaisia hyvässä kuin pahassakin, niin että
+parin kolmen sadan ministerin, maaherran, veronkantajan ja tuomarin
+vaihtaminen pariin kolmeensataan toiseen on samaa kuin ei tekisi
+mitään, kirjoittaa vain Pekka ja Paavo Matin ja Jussin asemasta. Jos
+taas halutaan samalla vaihtaa henkilöitten asemaa, kuten te toivotte,
+niin se on suorastaan mahdotonta, sillä tuo asema ei riipu
+ministereistä, jotka eivät ole mitään, vaan maasta ja sen hedelmistä,
+teollisuudesta ja kaupasta, valtakuntaan kootusta rikkaudesta,
+kansalaisten taidosta asiain hoidossa ja vaihdossa, kaikenlaisista
+seikoista, jotka, olivat ne hyviä tai huonoja, eivät johdu ruhtinaista
+eikä valtiaan palvelijoista.
+
+Herra Rockstrong keskeytti kiivaasti oivan opettajani.
+
+-- Kukapa ei tietäisi, iso apotti, huusi hän, että teollisuuden ja
+kaupan tila riippuu hallituksesta ja että raha-asiat ovat hyvät vain
+vapaan hallitusmuodon vallitessa?
+
+-- Vapaus, vastasi herra apotti Coignard, on vain kansalaisten
+rikkauden tulos, sillä he vapautuvat kohta, kun ovat kyllin mahtavia
+ollakseen vapaita. Kansat ottavat itselleen kaiken sen vapauden mistä
+voivat nauttia, tai, paremmin sanoen, ne vaativat käskevästi säädöksiä
+suojaksi ja tunnustukseksi niille oikeuksille, joita ovat toiminnallaan
+hankkineet.
+
+Kaikki vapaus tulee niistä ja niitten omista liikkeistä. Kansojen
+vaistomaisimmatkin liikkeet laajentavat niiden ympärille muodostunutta
+valtion kaavaa.[10] Sitenpä voi sanoa, että niin inhottavaa kuin
+hirmuvalta onkin, on olemassa vain välttämätöntä tyranniutta ja että
+despoottiset hallitukset ovat vain mitättömän, liian heikon ruumiin
+ahdas verho. Ja kukapa ei käsittäisi, että hallitus olemukseltaan on
+kuin nahka, joka ilmaisee eläimen rakenteen olematta sen aiheena?
+
+Otatte huomioon vain nahan, sisälmyksistä välittämättä, herra
+Rockstrong, jossa osoitatte hyvin vähän luonnollisen filosofian tajua.
+
+-- Niinpä tekään ette tee mitään erotusta vapaan valtion ja
+hirmuvaltaisen hallituksen välillä, ja kaikki se on mielestänne, apotti
+parka, vain eläimen vuotaa. Sen ohessa ette huomaa, että ruhtinaiden
+tuhlaavaisuus ja ministereitten riistot saattavat, kun verot siten
+kohoavat, viedä maanviljelyksen vararikkoon ja lamauttaa kaupan.
+
+-- Samaan aikaan on samassa maassa vain yksi hallitus mahdollinen,
+herra Rockstrong, kuten eläimelläkään ei saata olla kuin yksi
+turkki. Siitä johtuu, että huoli valtakuntien uudistamisesta ja
+lakien korjaamisesta on jätettävä ajalle, joka hoitaa ne asiat
+hienotuntoisesti. Se työskentelee siinä väsymättömän ja sääliväisen
+hitaasti.
+
+-- Ja teidän mielestänne, apotti parka, ei kannata avustaa
+kellon viikatemiestä? Arvelette, ettei Englannin tai Hollannin
+vallankumouksilla ole ollut yhtään mitään vaikutusta kansojen asemaan?
+Ei! Teille, vanha hupsu, pitäisi pistää vihreä narrinlakki päähän.
+
+-- Vallankumouksia, vastasi oiva opettajani, tehdään hankittujen
+etujen säilyttämiseksi, ei uusien voittamiseksi. Kansojen ja
+teidän hulluutenne, herra Rockstrong, on siinä, että perustatte
+ruhtinaitten kukistamiseen laajoja toiveita. Silloin tällöin kansat
+vallankumouksissa varmentavat saavutetut uhanalaisiksi joutuneet
+vapautensa. Tätä tietä ne eivät koskaan saavuta uutta vapautta. Mutta
+ne leikkivät sanoilla. On huomattavaa, herra Rockstrong, että ihmiset
+antavat mielellään surmata itsensä mielettömien sanojen vuoksi. Ajax
+oli jo huomannut sen: "Uskoin nuoruudessani", panee runoilija hänet
+puhumaan, "että teko on sanaa voimakkaampi, mutta nyt näen, että sana
+on väkevämpi". Näin puhui Ajax Oileuksen poika. Herra Rockstrong, minua
+janottaa kovasti.
+
+
+
+
+XVI
+
+Historia.
+
+
+Herra Roman laski myymäpöydälle puolen tusinaa niteitä.
+
+-- Olkaa hyvä, herra Blaizot, ja lähettäkää nämä kirjat kotiini.
+Siinä on _Isä ja poika, Muistelmia Ranskan hovista ja Richelieu'n
+testamentti_. Olisin kiitollinen, jos liittäisitte tähän vielä kaiken
+sen, mitä teillä on uutta historian alalta ja etenkin sellaista, mikä
+koskee Ranskaa Henrik IV:n kuoleman jälkeen. Ne teokset kiinnittävät
+erikoisesti mieltäni.
+
+-- Olette oikeassa, puuttui oiva opettajani puheeseen. Historialliset
+teokset ovat täynnä mitättömyyksiä, jotka sopivat mainiosti huvittamaan
+kunnon miestä ja niistä löytää varmasti loppumattomiin miellyttäviä
+juttuja.
+
+-- Herra apotti, vastasi herra Roman, minä en suinkaan hae historiasta
+vain hetken huvitusta, vaan vakavaa opetusta. Ja olen pahoillani, jos
+keksin siinä juttuja totuuden seassa. Tutkin ihmisten tekoja kansojen
+käytöksen valossa ja haen historiasta hallituksen ohjeita.
+
+-- Sen kyllä tiedän, myönsi oiva opettajani. Tutkielmanne _Monarkiasta_
+on aivan kylliksi tunnettu, että tiedettäisiin teidän noudattavan
+historiaan perustuvaa politiikkaa.
+
+-- Siten olenkin, sanoi herra Roman, ensimäisenä osoittanut ruhtinaille
+ja ministereille ne säännöt, joista he eivät voi vaaratta poiketa.
+
+-- Niinpä teidät onkin kirjanne nimilehdellä kuvattu Minervaksi
+ojentamassa nuorelle kuninkaalle päänne yläpuolella liitelevältä
+Cliolta saamaanne peiliä tauluilla ja veistoksilla koristellussa
+huoneessa. Mutta suvaitkaa minun sanoa teille, hyvä herra, että tuo
+muusa on valehtelija ja että sen ojentama peili on pettävä. Historiassa
+on kovin vähän totta, ja ainoat seikat, joista ollaan yksimielisiä,
+juoksevat yhdestä ainoasta lähteestä. Historioitsijat ovat aina samasta
+asiasta puhuessaan ristiriidassa keskenään. Vielä enemmänkin!
+Huomaammehan, että kun esim. Flavius Josef kertoo samoista tapauksista
+_Muinaisuuden tutkimuksissaan_ ja _Juutalaissodissaan_ hän kuvaa ne eri
+lailla molemmissa teoksissaan. Titus Livius on vain satujen kokooja ja
+Tacitus, teidän oraakelinne tuntuu minusta karulta valehtelijalta, joka
+vakavan näköisenä tekee pilaa maailmasta. Thukydidestä, Polybiusta ja
+Guicciardinia pidän suuressa arvossa. Meidän Mézeraymme taas ei tiedä
+mitä sanoo, yhtä vähän kuin Villaret ja apotti Vély. Mutta nythän
+tuomitsen historioitsijoita ja oikeastaan historia on tuomittava.
+
+Mitä historia on? Kokoelma opettavaisia kertomuksia tai pikemmin
+kaunopuheista tarinoitten ja puheitten sekasotkua riippuen siitä onko
+historioitsija filosofi vai reetori. Siinä saattaa olla oivia
+kaunopuheisuuden näytteitä, mutta ei siitä millään lailla pidä etsiä
+totuutta, koska totuuden tarkoituksena on osoittaa asioiden
+välttämättömät suhteet ja koska historioitsija ei saata osoittaa noita
+suhteita, siksi ettei hän voi seurata syitten ja vaikutusten ketjua.
+Ottakaa huomioon, että joka kerran kun historiallinen tosiasia perustuu
+epähistorialliseen seikkaan, historia ei näe sitä. Ja koska
+historialliset seikat liittyvät läheisesti epähistoriallisiin
+tosiasioihin, seuraa siitä, että tapaukset historiassa eivät seuraakaan
+toisiaan luonnollisesti, vaan ovat liittyneet toisiinsa vain retoriikan
+puhtaasti keinotekoisilla tempuilla. Ja huomatkaa vielä sekin, että
+erotus historiaan kuuluvien ja kuulumattomien tosiasioiden välillä on
+täysin mielivaltainen. Tästä seuraa, että historia, kaukana siitä että
+olisi tiede, joutuu tuomituksi luonnon vian perusteella valheen
+hämäryyteen. Siltä puuttuu aina johdonmukaisuus ja jatkuvaisuus, jota
+ilman todellista tietoa ei saata olla. Tästä näette, ettei kansain
+historiasta voi tehdä mitään johtopäätöksiä sen tulevaisuuteen nähden.
+Tieteelle on kuitenkin ominaista profetallisuus, kuten nähdään
+taulukoista, joissa kuun kierto-ajat, nousuvedet ja auringonpimennykset
+on laskettu etukäteen, kun taas sotia ja vallankumouksia ei kukaan voi
+määritellä.
+
+Herra Roman selitteli apotti Coignardille, että hän ei pyytänytkään
+historialta muuta kuin epäselviä, totta kyllä, epävarmoja totuuksia,
+jotka ovat sekaantuneet erehdyksiin, mutta ovat perin kallisarvoisia
+esineeseensä, ihmiseen, nähden.
+
+-- Tiedän kyllä, hän jatkoi, kuinka paljon satuja ihmisten
+aikakirjoihin on kerääntynyt ja kuinka katkonaisia ne ovat. Mutta
+syitten ja seurausten kiinteän sarjan puutteessa näen niissä kuitenkin
+jonkunlaisen suunnitelman, jonka kadottaa ja löytää kuin vanhojen,
+puoleksi hiekkaan hautautuneiden temppelien rauniot. Vain se on jo
+mielestäni perin arvokasta. Ja uskallanpa luulla, että kun
+historia vastaisuudessa saa enemmän lähteitä, joita käsitellään
+menetelmällisesti, se kilpailee tarkkuudessa luonnontieteiden kanssa.
+
+-- Älkää luottako siihen, väitti oiva opettajani. Luulen pikemmin, että
+muistelmien, kirjeitten ja arkistopapereitten runsaus tekee tulevien
+historioitsijoiden työn yhä vaikeammaksi. Herra Elward, joka on
+omistanut elämänsä Englannin vallankumouksen tutkimukselle, väittää,
+ettei ihmisen elämä riittäisi lukemaan puoltakaan siitä, mitä
+mellakoiden aikana kirjoitettiin. Mieleeni muistuu tarina, jonka apotti
+Blanchet puheen ollessa näistä asioista minulle kertoi, ja juttelenpa
+sen teille nyt, sellaisena kuin se on säilynyt muistissani, valittaen,
+ettei apotti Blanchet itse ole täällä sitä kertomassa, sillä hän on
+aika henkevä mies.
+
+Tällainen se on:
+
+Kun nuori prinssi Zémire seurasi isäänsä Persian valtaistuimelle, hän
+kutsutti luokseen kaikki valtakunnan akateemikot ja sanoi heidän
+kokoonnuttuaan:
+
+-- Tohtori Zeb, opettajani, selitti, että hallitsijoilla olisi vähemmän
+mahdollisuutta erehtyä, jos menneisyyden esimerkki heitä valistaisi.
+Sen vuoksi tahdon tutkia kansojen aikakirjoja. Käsken teitä laatimaan
+maailman historian ja tekemään kaikkenne, että siitä tulisi
+täydellinen.
+
+Oppineet lupasivat täyttää ruhtinaansa tahdon ja rupesivat heti
+poistuttuaan työhön. Kahden vuosikymmenen kuluttua he saapuivat taas
+kuninkaan eteen muassaan karavaani, johon kuului kaksitoista kamelia,
+jokaisen selässä viisisataa nidettä. Heittäydyttyään maahan
+valtaistuimen astinlaudan eteen akatemian sihteeri puhui näin:
+
+-- Sir, valtakuntamme akateemikoilla on kunnia laskea jalkojenne
+juureen teidän majesteettinne käskystä laadittu maailman historia. Se
+käsittää kuusituhatta nidettä sisältäen kaiken, mitä meille on ollut
+mahdollista koota kansojen elämää ja valtakuntien vaiheita koskevaa.
+Olemme liittäneet siihen vanhat kronikat, jotka onneksi ovat säilyneet
+ja olemme valaisseet niitä monilla nooteilla maantieteestä,
+kronologiasta ja diplomatiasta. Johdannot yksin käsittävät kamelin
+lastin ja kronikoita kantaa toinen kameli suurella vaivalla.
+
+Kuningas vastasi:
+
+-- Hyvät herrat! Kiitän teitä vaivoistanne. Mutta hallitushuolet
+vievät aikaani suuressa määrässä. Sitä paitsi olen vanhentunut
+työskennellessänne. Olen tullut, kuten persialainen runoilija sanoo,
+eloni vaelluksen keskitielle ja otaksuen, että kuolen korkeassa iässä,
+en järkevästi ajatellen saata toivoa, että minulla olisi aikaa lukea
+niin laajaa historiaa. Se asetetaan valtakuntani arkistoon. Tehkää
+siitä lyhennetty laitos, joka paremmin vastaa inhimillisen elämän
+lyhyyttä.
+
+Persian akateemikot työskentelivät vielä kaksikymmentä vuotta. Sitte he
+toivat kuninkaalle tuhatviisisataa nidettä kolmella kamelilla.
+
+-- Sir, sanoi sihteeri heikolla äänellä, tässä on uusi työmme. Luulemme
+käsitelleemme kaikkea oleellista.
+
+-- Saattaa olla, sanoi kuningas, mutta en lue sitä. Olen vanha. Laajat
+tehtävät eivät sovi iälleni. Lyhentäkää vielä ja nopeasti.
+
+He viivyttelivät niin vähän, että palasivat jo kymmenen vuoden kuluttua
+muassaan nuori elefantti, joka kantoi viittäsataa nidettä.
+
+-- Luulen olleeni hyvin lyhytsanainen, virkkoi sihteeri.
+
+-- Ette sittenkään kylliksi, epäsi kuningas. Olen elämäni lopussa.
+Lyhentäkää, lyhentäkää vielä, että tuntisin ihmisten historian ennen
+kuolemaani.
+
+Sihteeri ilmestyi taas linnan eteen viiden vuoden kuluttua.
+Kainalosauvoilla kävellen hän talutti suitsista pientä aasia, jolla oli
+iso kirja selässään.
+
+-- Kiiruhtakaa, huusi eräs upseeri, kuningas kuolee.
+
+Ja kuningas lepäsikin kuolinvuoteellaan. Hän kääntyi akateemikkoa kohti
+ja sanoi silmäillen hänen suurta kirjaansa melkein kuolevalla
+katseella:
+
+-- Kuolen siis tuntematta ihmisten historiaa.
+
+-- Sir, vastasi oppinut, joka oli melkein yhtä lähellä kuolemaa kuin
+hänkin, lyhennän kaiken kolmeen sanaan: _Syntyivät, kärsivät,
+kuolivat_.
+
+Näin oppi Persian kuningas lopultakin ihmiskunnan historian.
+
+
+
+
+XVII
+
+Herra Nicodème.
+
+
+Kun hyvä mestarini Pyhän Katarinan Kuvassa luki mielihalusta
+Cassiodorosta tikkaitten korkeimmalla poikkipuulla, kauppaan astui
+vanha mies, jonka katse oli tyly ja ilme ankara. Hän astui suoraan
+herra Blaizota kohti, joka hymyillen nosti päätään pöytänsä takaa.
+
+-- Hyvä herra, aloitti hän, olette valantehnyt kirjakauppias ja luulen
+teitä puhdastapaiseksi henkilöksi. Kuitenkin on näyteikkunassanne nide
+Ronsardin Teoksia, joka on avattu alkukuvan kohdalta, ja siinä
+alastoman naisen kuva. Se on näky, jota ei voi avoimin silmin katsella.
+
+-- Suokaa anteeksi, hyvä herra, vastasi hiljalleen herra Blaizot, mutta
+tuo kuva on Léonard Gautier'n tekemä, ja häntä pidettiin aikanaan perin
+taitavana kaivertajana.
+
+-- Minusta on saman tekevää, selitti vanhus, oliko kaivertaja taitava
+vai ei. Otan vain huomioon sen, että hän on kuvannut alastoman naisen.
+Tuolla kuvalla ei ole muuta vaatetusta kuin hiukset, ja olen
+tuskallisesti hämmästynyt nähdessäni teidän ikäisenne, nähtävästi
+ymmärtäväisen miehen, asettavan sellaista Saint Jacqueskadulla
+kulkevien nuorukaisten katseltavaksi. Tekisitte parhaiten polttaessanne
+sen, kuten ukko Garasse, joka käyttää koko omaisuutensa hankkiakseen ja
+polttaakseen hyviä tapoja ja Jeesuksen Yhdistystä loukkaavat teokset.
+Vähintäin olisi kunniallisempaa piilottaa ne salatuimpaan kauppanne
+soppeen, jossa, minä pelkään, piilee koko joukko kirjoja, jotka ovat
+niin tekstin kuin kuvienkin puolesta omiaan kiihottamaan sieluja
+irstauteen.
+
+Herra Blaizot väitti punastuen, että sellainen epäilys oli väärä, ja
+tuotti hänelle mielipahaa, koska se oli lähtenyt kunnon miehen suusta.
+
+-- Minun täytynee, jatkoi vanhus, ilmoittaa kuka olen. Näette edessänne
+herra Nicodèmen, kainousyhdistyksen esimiehen. Tarkoitukseni on edistää
+hienotunteisuutta, vaatimattomuuden nimessä, poliisipäällikön
+määräysten mukaan. Koetan kahdentoista parlamentin jäsenen ja
+kahdensadan etevimmän seurakunnan kirkkoraadin miehen kanssa hävittää
+julkisilta paikoilta alastomat kuvat, kuten toreilta, bulevardeilta,
+kaduilta, solilta, laitureilta, umpikujilta ja puutarhoista. Ja koska
+en tyydy edistämään kainoutta vain julkista tietä, ponnistelen
+saadakseni sen vallalle salongeissa, työ- ja makuuhuoneissa, joista se
+usein on karkoitettu. Tietäkää, hyvä herra, että seura, jonka olen
+perustanut, teettää vaatteita äsken naineille. Niitten joukossa on
+pitkiä ja leveitä paitoja, edessä pieni aukko, joka sallii nuorten
+puolisoiden menetellä siveästi täyttäessään Jumalan käskyä ihmiskunnan
+kasvuun ja lisääntymiseen nähden. Ja yhdistääksemme, jos minun
+sallitaan niin sanoa, siroutta puhtauteen, nuo aukot ovat ympäröidyt
+sievillä pitseillä. Olen mielissäni, kun olen täten keksinyt erittäin
+sopivia alusvaatteita tehdäkseni kaikista äsken naineista uusia Saaroja
+ja Topiaksia, ja puhdistanut avioliiton sakramentin siihen
+valitettavasti liittyvästä epäpuhtaudesta.
+
+Hyvä opettajani, joka nenä kiinni Cassiodoroksessa kuunteli
+keskustelua, vastasi siihen perin vakavasti, tikkaittensa päästä, että
+keksintö oli mainio ja miellyttävä, mutta että hän tiesi vielä
+paremman:
+
+-- Minä haluaisin, esitti hän, että nuoret puolisot ennen yhtymistään
+hierottaisiin kiireestä kantapäähän hyvin mustalla kiillotusaineella,
+joka tekemällä heidän ihonsa kenkien näköiseksi, haittaisi suuressa
+määrässä lihan rikollisia nautintoja ja viehätyksiä, ja olisi
+vaivalloisena esteenä hyväilyille, suuteloille ja muille hellyyden
+osoituksille, joita rakastuneet liiankin usein kahden lakanan välissä
+harjoittavat.
+
+Kuullessaan nämä sanat herra Nicodème kohotti päätään, näki arvon
+mestarini tikkaitten yläpäässä ja huomasi hänen ilmeestään, että hän
+teki pilaa.
+
+-- Herra apotti, hän vastasi surumielisen harmistuneena, antaisin
+teille anteeksi, jos tekisitte vain minut naurettavaksi. Mutta te
+piikkaatte samalla kainoutta ja hyviä tapoja, joten teette suuren
+rikoksen. Välittämättä pilkantekijöistä perustamani seura on jo
+toimittanut paljon hyvää ja hyödyllistä, pilkatkaa vaan, hyvä herra!
+Olemme kiinnittäneet kuusisataa viininlehvää kuninkaan puutarhan
+kuvapatsaihin.
+
+-- Se on ihailtavaa, hyvä herra, vastasi arvon mestarini korjaillen
+silmälasejaan, ja jos jatkatte tuota vauhtia on kohta kaikilla
+kuvapatsailla viininlehvänsä. Mutta -- koska esineillä on merkitystä
+meille vain herättämänsä ajatuksen vuoksi -- kiinnittämällä viinin ja
+viikunanlehtiä kuvapatsaihin, siirrätte sopimattoman merkityksen
+näihin, niin että maalla ei kohta saateta katsella viinitarhoja tai
+viikunapuita kuvittelematta, että ne ovat rivoutta täynnänsä. On suuri
+synti sillä lailla täyttää hävyttömyydellä viattomat kasvit. Sallikaa
+minun vielä sanoa teille, että on vaarallista kiintyä, kuten te,
+kaikkeen sellaiseen, mikä saattaa häiritä tai kiihottaa lihaa,
+ajattelematta, että jos eräänlaiset muodot saattavat tuottaa sielulle
+häiriötä, pitäisi jokaisen meistä, koska meillä kerran itsellämmekin on
+nuo muodot, hävetä itseämme, jollemme olisi eunukkeja, ja sitä on
+kamala ajatella.
+
+-- Hyvä herra, äännähti herra Nicodème jo hiukan kuohuksissa, huomaan
+puheestanne, että olette irstailija ja turmeltunut ihminen.
+
+-- Hyvä herra, vastasi arvon mestarini, olen kristitty. Irstaudessa
+elämistä en saata ajatellakaan, koska minulla on kylliksi tekemistä
+ansaitakseni jokapäiväisen leipäni, viinini ja tupakkani. Sellaisena
+kuin minut näette, en tunne muita orgioita kuin ajatuksen hiljaiset
+hurjastelut, ja ainoat juomapidot, joissa käyn, ovat muusojen
+toimeenpanemat. Mutta koska olen viisas, olen sitä mieltä, että on
+väärin asettaa hävyn vaatimuksia korkeammalle kuin katolinen kirkkomme,
+joka tässä suhteessa antaa ihmisille paljon vapautta ja vetoo
+mielellään kansojen tapoihin ja niiden mielipiteisiin. Pidän teitä
+kalvinilaisuuden tahraamana ja kuvan palvelijain epäjumaluuteen
+taipuvana. Sillä kukapa tietää, eikö raivonne saata ulottua aina
+Jumalan ja Pyhimysten kuvain polttamiseen vihasta niissä ilmenevää
+ihmisyyttä kohtaan. Nuo sanat hävystä, kainoudesta ja siivoudesta,
+joita suunne on täynnä, eivät oikeastaan merkitse mitään tarkkaa ja
+pysyväistä. Vain tapa ja tunne saattavat määritellä ne kohtuudella ja
+oikein. Noitten hienojen eroavaisuuksien tuomareina en osaa pitää muita
+kuin runoilijoita, taiteilijoita ja kauniita naisia. On hullua, että
+joukko raatimiehiä asetetaan sulojen ja nautinnon tuomareiksi.
+
+-- Mutta, hyvä herra, väitti Nicodème, me emme ahdista sulottaria
+emmekä ilottaria ja vielä vähemmän Jumalan ja pyhimysten kuvia, ja te
+haluatte vain päästä riitelemään. Olemme kunnon miehiä ja haluamme vain
+poistaa poikiemme silmäin edestä häpeälliset kuvat. Onhan yleensä
+tiettyä, mikä on kunniallista mikä ei. Haluatteko siis, herra apotti,
+että lapsemme kaduilla joutuisivat alttiiksi kaikille kiusauksille?
+
+-- Täytyykin joutua kiusaukseen, herra, vastasi hyvä opettajani, täytyy
+joutua kiusaukseen! Se on ihmisen ja kristityn asema maanpäällä. Ja
+hirvein kiusaus tulee sisältä eikä ulkoa. Teillä ei olisi sellaista
+hätää poistaa näyteikkunoista muutamaa alastonta kuvaa, jos olisitte,
+kuten minä, mietiskellyt pyhien isien elämää erämaissa. Niistä olisitte
+nähnyt, että erakot, pelottavassa yksinäisyydessä, kaukana kaikista
+veistetyistä tai maalatuista kuvista, jouhipaidan repiminä, kidutuksen
+haavoittamina, paaston uuvuttamina, vieriskellen okaisilla vuoteilla
+tunsivat lihan himon piikkien tunkeutuvan aina ytimiinsä saakka.
+Ahtaissa luolissaan he näkivät monta kertaa lihallisempia kuvia kuin
+tuo allegoria, joka loukkaa teitä herra Blaizot'n ikkunassa. Paholainen
+(vapaauskojat sanovat luonto), on etevämpi rivojen kuvien maalaaja kuin
+itse Jules Romain. Hän voittaa kaikki Italian ja Flanderin mestarit
+asennoissa, liikkeissä ja värityksessä. Ette voi vastustaa hänen
+tulisia maalauksiaan. Teitä loukkaavat jäävät verratessa kovin
+mitättömiksi, ja tekisitte viisaimmin, kun jättäisitte poliisipäällikön
+tehtäväksi huolen julkisesta häveliäisyydestä kansalaisten hyväksi.
+Teidän lapsellinen viattomuutenne hämmästyttää minua todella. Teillä on
+hyvin vähän käsitystä siitä mitä ihminen on, mitä yhteiskunnat, ja
+kuinka liha kuohuu suurissa kaupungeissa. Voi, noita viattomia
+piimäpartoja, jotka, keskellä Babylonin kaikkea likaa, missä verhot
+kohoavat joka puolella näyttäen ilotyttöjen silmät tai käsivarren,
+missä liian lähelle ahdetut ruumiit painuvat toisiaan vasten ja
+kuumentavat toisiaan julkisilla paikoilla, valittavat ja huokailevat
+muutaman kirjakauppiaan ikkunassa riippuvan mitättömän kuvan takia ja
+juoksevat valituksineen aina valtakunnan tuomioistuimiin saakka, kun
+tyttö tanssiaisissa vilauttaa nuorukaisille säärtään, kaikkein
+tavallisinta esinettä maailmassa.
+
+Näin puhui mestarini tikkaillaan seisten. Mutta herra Nicodème sulki
+korvansa ettei kuulisi ja voivotti puheen kyynillisyyttä.
+
+-- Taivas! hän huokasi. Onko alastonta naista inhottavampaa! Mikä häpeä
+taipua, kuten tuo apotti, epäsiveellisyyteen, joka on koko maan tuho,
+sillä kansoja pitää pystyssä vain tapojen puhtaus.
+
+-- On kyllä totta, myönteli oiva opettajani, että kansat ovat
+voimakkaita vain silloin, kun niillä on tapoja. Mutta tämä on
+käsitettävä yleisesti oppilauseiden, tunteiden ja intohimojen
+yhteisyytenä, jonkunlaisena vapaaehtoisena lain kuuliaisuutena, eikä
+sellaisina mitättömyyksinä, joita te puuhailette. Varokaa ettei
+kainous, silloin kuin se ei ole lahja, muutu vain tyhmyydeksi, ja ettei
+kiihkonne pimeä lapsellisuus joudu naurettavaksi, herra Nicodème, ja
+hiukan sopimattomaksikin.
+
+Mutta herra Nicodème oli jo paennut.
+
+
+
+
+XVI
+
+Oikeus.
+
+
+Herra apotti Coignardin, jolle kiitollisen valtakunnan oikeastaan olisi
+tullut antaa kunniaeläke, täytyi ansaita leipänsä kirjoittamalla
+palvelijattarille kirjeitä Saint-Innocent'in hautausmaan
+kirjurituvassa. Sattuipa että hän sai olla kirjurina eräälle
+portugalilaiselle naiselle, joka matkusti Ranskan kautta neekeripoika
+muassaan. Hän antoi vaskirahan sanasesta miehelleen ja kuuden livren
+kultarahan kirjeestä rakastajalleen.
+
+Se oli ensimäinen kultaraha, jonka mestarini oli nähnyt Juhannuksen
+jälkeen. Koska hän oli avokätinen ja vierasvarainen, hän vei minut heti
+Kultaiseen Omenaan, Grèven rantakadulle, kaupungintalon luo, jossa
+viini on väärentämätöntä ja makkarat mainioita. Niinpä on rikkailla
+kauppiailla, jotka ostavat omenoita torilta, tapana pistäytyä siellä
+keskipäivän aikana.
+
+Oli kevät ja oli suloista hengittää lämmintä ilmaa. Opettajani otti
+pöydän rannalta ja aterioimme kuunnellen aaltojen viileätä loiskinaa,
+kun soutajat halkoivat vettä airoillaan. Kevyt hymyilevä ilma hyväili
+meitä lempeillä tuulahduksillaan ja olimme onnellisia saadessamme elää
+taivaan kirkkaassa valossa. Juuri kun söimme pariloitua rantakalaa sai
+hevosten ja miesten aiheuttama melu meidät nostamaan päätämme.
+
+Arvaten uteliaisuutemme syyn vanha musta pienikokoinen ukko, joka
+aterioi naapuripöydässä, sanoi kohteliaasti hymyillen:
+
+-- Ei se mitään ole. Ne vievät vain hirtettäväksi piikaa, joka on
+varastanut pitsejä emännältään.
+
+Samalla kun hän puhui, näimmekin takaperin kärryissä, ratsastavien
+poliisien välissä, aika sievän tytön, joka oli hämmästyneen näköinen,
+rinta koholla taakse sidottujen käsien vuoksi. Joukko kulki nopeasti
+ohi, ja kuitenkin jäävät silmiini ikuisesti nuo valkoiset kasvot ja tuo
+katse, joka ei enää nähnyt mitään.
+
+-- Niin, hyvät herrat, jatkoi kääpiömäinen vanhus. Siinä menee rouva
+neuvoksetar Jossen palvelijatar, joka koreillakseen tanssiaisissa
+rakastajansa kanssa, varasti emännältään pitsipäähineen ja pakeni
+varkauden jälkeen. Hänet tavattiin eräässä Changesillan tanssituvassa,
+ja hän tunnusti heti rikoksensa. Sen vuoksi häntä kidutettiinkin vain
+tunnin tai pari. Tiedän mitä puhun, sillä olen vahtimestari sillä
+raastuvan osastolla, jossa hänet tuomittiin.
+
+Pieni ukko ahmasi makkaran, jota ei sopinut jättää jäähtymään ja jatkoi
+sitte:
+
+-- Tällä hetkellä hän kai jo on lavalla ja viiden minuutin, ehkäpä
+hiukan pitemmän tai hiukan lyhemmän ajan jälkeen, lurjus on kuollut. On
+hirtettäviä, joista pyövelillä ei ole vaivaa. Heti saatuaan nuoran
+kaulaansa he kuolevat rauhallisesti. Mutta on toisia, se kannattaa
+sanoa, jotka pitävät todellista hirtehisen elämää, ja potkivat
+kamalasti. Kaikkein raivokkain oli pappi, joka tuomittiin vuosi sitten,
+sen takia, että hän oli väärentänyt kuninkaan nimen arpajaislippuun.
+Kaksikymmentä minuuttia hän keikkui nuoran päässä kuin kala ongessa.
+
+Heh hee, lisäsi pikku mies nauraen pilkallisesti. Herra apotti oli
+vaatimaton, eikä halunnut komeilla. Näin, kun hänet nostettiin
+kärryistä. Hän itki ja potki niin, että pyöveli sanoi: "Älkää olko
+lapsellinen, herra apotti!" Hullunkurisinta oli, että kun häntä
+kuljetettiin yhdessä toisen heittiön kanssa, niin pyöveli luuli häntä
+ripittäjäksi ja poliisin oli vaikea saada häntä käsittämään asian
+oikeaa laitaa. Eikö se ole hullua, hyvät herrat?
+
+-- Ei ollenkaan, vastasi hyvä opettajani pudottaen lautaselleen pienen
+kalan, jota hän oli jonkun aikaa pitänyt huulillaan. Ei, se ei ole
+ollenkaan hullua. Ja tieto siitä, että tuo komea tyttö kuolee tällä
+hetkellä, pilaa nautintoni syödä kaloja ja katsella kaunista taivasta,
+joka äsken hymyili minulle.
+
+-- Oh, herra apotti, kiiruhti vahtimestari sanomaan, jos olette niin
+herkkäluontoinen, ette kai olisi pyörtymättä voinut katsella sitä, mitä
+isäni näki omilla silmillään, lapsuudessaan, Dijonin kaupungissa, josta
+hän oli kotoisin. Oletteko koskaan kuullut puhuttavan Hélène
+Gillet'stâ?
+
+-- Emme ole, vastasi oiva opettajani.
+
+-- Siinä tapauksessa kerron teille hänen tarinansa sellaisena kuin isäni
+on monesti sen kuvannut minulle.
+
+Hän joi kulauksen viiniä, pyyhki suunsa pöytäliinan kulmaan ja kertoi
+tarinan jonka tässä toistan.
+
+
+
+
+XIX.
+
+Vahtimestarin kertomus.
+
+
+Lokakuussa v. 1624 Bourg-en-Bress'in kuninkaallisen linnan hoitajan
+kaksikymmentäkaksi vuotias tytär, joka oli isänsä kodissa kahden
+alaikäisen veljensä kanssa, alkoi osoittaa niin selviä raskauden
+merkkejä, että hänestä tuli kaupungin juorujen aihe ja Bourgin naiset
+lakkasivat käymästä hänen luonaan. Sitte huomattiin, että hänen
+kylkensä olivat laskeutuneet ja siitä puhuttiin niin paljon, että
+rikosasiain tuomari käski asettaa hänet naisten tarkasteltavaksi. Nämä
+todistivat, että hän oli ollut raskas ja oli synnyttänyt ainakin kaksi
+viikkoa sitten. Heidän todistuksensa nojalla Hélène Gillet teljettiin
+vankilaan ja tuomarit kuulustelivat häntä. Hän tunnusti heille
+seuraavaa:
+
+-- Muutama kuukausi sitten eräs naapurikylän nuorimies, joka asui
+setäni talossa, tuli meille opettamaan veljiäni lukemaan ja
+kirjoittamaan. Hän näki minut vain kerran, ja silloin hän erään
+palvelijattaren avulla sulki minut huoneeseen, jossa teki minulle
+väkivaltaa.
+
+Kun häneltä kysyttiin, miksi hän ei huutanut apua, hän vastasi, että
+hämmästys oli tukahduttanut hänen äänensä. Tuomareitten tiukasti
+kysellessä hän lisäsi tulleensa raskaaksi tuon väkivallan johdosta ja
+synnytti ennen aikaansa. Hän ei millään lailla ollut vaikuttanut
+synnytyksen aikaisuuteen ja olisi pysynyt siitä tietämättömänä, jollei
+eräs palvelijatar olisi selittänyt asian oikeaa laitaa.
+
+Tuomarit olivat tyytymättömiä tähän selitykseen, mutta eivät oikein
+tienneet kuinka sen kumoisivatkaan, kun satunnainen seikka toi
+syytteelle varman perusteen. Kävellessään herra Pierre Gillet'n,
+kuninkaallisen linnanpäällikön puiston aidan luona, eräs sotilas näki
+ojassa aidan vieressä korpin, joka nokallaan kiskoi vaatekappaletta.
+Hän lähestyi paremmin nähdäkseen ja löysi pienen lapsen ruumiin. Siitä
+hän heti ilmoitti tuomareille. Lapsi oli kääritty paitaan, jonka
+kauluksessa oli kirjaimet H.G. Todettiin, että sikiö oli täysin
+kehittynyt ja lapsen murhaajaksi todistettuna Hélène Gillet tuomittiin
+lain mukaan kuolemaan. Sen arvokkaan toimen vuoksi, mikä hänen isällään
+oli, hän sai luvan nauttia aatelisille kuuluvaa oikeutta: kuolla
+mestaamalla.
+
+Asia siirrettiin Dijonin ylioikeuteen ja tyttö vietiin kahden
+jousimiehen vartioimana Bourgognen pääkaupunkiin tutkintovankilaan.
+Hänen äitinsä, joka oli seurannut häntä, sulkeutui Bernhardininunnien
+luostariin. Ylioikeuden tuomarit tutkivat asiaa maanantaina, toukokuun
+12 päivänä, viimeisessä istunnossa ennen Helluntaijuhlaa. Oikeusneuvos
+Jacobin lausunnon mukaan tuomarit vahvistivat Bourgin lautakunnan
+päätöksen määräten, että vanki oli kuljetettava mestauspaikalle
+hirttonuora kaulassa. Yleisön keskuudessa oltiin sitä mieltä, että tuo
+halventava yksityiskohta oli lisätty tuomioon oudolla ja sopimattomalla
+tavalla vangin aateluuteen nähden, ja tavallisia muotoja rikkovaa
+ankaruutta moitittiin. Mutta päätöksestä ei voinut valittaa ja se oli
+pantava toimeen viivyttelemättä.
+
+Ja niinpä samana päivänä, kello puoli neljä iltapäivällä Hélène Gillet
+vietiin mestauslavalle kellojen soidessa, kulkueessa, jonka edessä kävi
+torvensoittajia puhaltaen niin voimallisesti, että kaikki kaupungin
+asukkaat kuulivat sen taloihinsa ja langeten polvilleen rukoilivat
+Jumalaa kuoloon menevän sielun puolesta. Kuninkaan sijaisen edustaja
+ratsasti hevosella palvelijoitten seuraamana. Sitte seurasi tuomittu,
+työntökärryissä, nuora kaulassa, kuten ylioikeuden päätöksessä oli
+määrätty. Häntä tuki kaksi jesuiittaa ja kaksi kapusiiniveljestä, jotka
+näyttivät hänelle ristillään kuolevaa Kristusta. Hänen takanaan
+pysytteli pyöveli kirveineen ja pyövelitär saksineen. Komppania
+jousimiehiä ympäröi kärryjä. Takana tunkeili uteliasta joukkoa, jossa
+oli paljon käsityöläisiä, leipureita, teurastajia ja muurareita, ja
+josta kohosi aika melu.
+
+Kulkue pysähtyi n.s. Morimontin torille, jonka nimi ei, kuten saattaisi
+näyttää, johdu siitä, että se on rikollisten kuolinpaikka, vaan se on
+jäänyt muistoksi Morimontin ristiä ja mitraa kantavista apoteista,
+joilla aikanaan oli siellä asuntonsa. Puinen lava oli rakennettu sinne
+kiviporrasten päälle, joista päästiin maanalaiseen kappeliin, missä
+munkit rukoilevat tuomittujen sielujen puolesta.
+
+Hélène Gillet nousi portaita neljän munkin, pyövelin ja hänen vaimonsa
+seuraamana. Kun viime mainittu oli irroittanut köyden rangaistavan
+kaulasta hän leikkasi Hélènen tukan puolen jalan pituisilla saksillaan
+ja sitoi hänen silmänsä. Munkit lausuivat rukouksia. Mutta äkkiä
+pyöveli alkoi vavista ja kalpeni. Hänen nimensä oli Simon Grandjean,
+mutta hän oli hintelä mies ja yhtä pelokas ja lempeä kuin hänen
+vaimonsa, naispyöveli, näytti raa'alta, Hän oli aamulla nauttinut
+ehtoollista vankilassa, mutta sittenkin hän näytti hämmentyneeltä;
+häneltä tuntui puuttuvan rohkeutta tuon nuoren tytön tappamiseksi. Hän
+kääntyi kansan puoleen ja sanoi:
+
+-- Suokaa anteeksi, jos täytän huonosti tehtäväni. Minulla on ollut
+kuume kolme kuukautta.
+
+Sitte hän horjuen, käsiään väännellen ja kasvonsa taivaaseen kohottaen
+heittäytyi polvilleen Hélène Gillet'n eteen ja pyysi häneltä anteeksi
+kaksi kertaa. Hän anoi munkkeja siunaamaan häntä, ja kun naispyöveli
+oli sovittanut tuomitun pään pölkylle, hän nosti kirveensä.
+
+Jesuiitat ja kapusiinit huusivat: "Jeesus Maaria!" ja joukosta kuului
+kumea huokaus. Isku, jonka piti taittaa kaula, teki vain suuren haavan
+vasempaan olkapäähän ja tyttö parka kaatui oikealle kyljelleen.
+
+Kääntyen joukon puoleen Simon Grandjean huusi:
+
+-- Tappakaa minut!
+
+Pilkkahuutoja kaikui ja kiviä heitettiin mestauslavalle, kun
+naispyöveli asetteli tuomitun päätä takaisin pölkylle.
+
+Mies tarttui kirveeseensä. Iskien toistamiseen hän löi ammottavan
+haavan tuomitun kaulaan, joka pyövelin käsistä irti päässeenä kaatui
+pölkyltä kirveen päälle.
+
+Tällä kertaa tuli joukon kirkuna kamalaksi, ja sellainen kivisade tulvi
+lavalle, että Simon Grandjean, molemmat jesuiitat ja kapusiinit
+hyppäsivät maahan. He kiiruhtivat kappeliin ja sulkivat oven perässään.
+Naispyöveli jäi yksin lavalle tuomitun kanssa ja haki kirvestä. Kun hän
+ei sitä löytänyt, hän otti köyden, jolla Hélène Gilletä oli kuljetettu,
+kiersi sen hänen kaulaansa ja laskien jalkansa hänen rinnalleen koetti
+kuristaa hänet. Tarttuen köyteen molemmin käsin verta vuotava Hélène
+koetti puolustautua. Silloin vaimo Grandjean veti hänet köydestä, pää
+edellä lavan alle ja päästyään kiviportaille koetti leikata hänen
+kaulansa saksillaan.
+
+Hänen siinä puuhassa ollessaan teurastajat ja muurarit kaasivat
+päälliköt ja sotilaat ja tunkeutuivat lavan ja kappelin edustalle.
+Monet voimakkaat käsivarret tarttuivat tuomittuun ja kantoivat hänet
+mestari Jaquinin, parturi-välskärin puotiin.
+
+Kappelin ovea vasten hyökkäävä kansanjoukko olisi piankin saanut sen
+murretuksi. Mutta molemmat jesuiitat ja kapusiinit aukaisivat sen
+kauhuissaan. Kantaen ristejään kohotetuissa käsissään heidän onnistui
+suurella vaivalla tunkeutua raivoavan joukon läpi.
+
+Mutta pyöveli ja hänen vaimonsa kivitettiin hengiltä ja heidän
+ruumiitaan laahattiin pitkin katuja. Tultuaan tuntoihinsa välskärin
+käsissä Hélène Gillet pyysi juotavaa. Sillä aikaa kuin mestari Jaquin
+sitoi hänen haavojaan, hän sanoi:
+
+-- Eikö minulla olekaan muuta vikaa kuin tämä? Huomattiin hänen saaneen
+kaksi kirveen ja kuusi saksien haavaa, jotka olivat puhkaisseet hänen
+huulensa ja kaulansa, ja että kirves, jonka päälle hän oli kaatunut ja
+joka oli laahannut mukana pyövelin vaimon vetäessä, kun tämä tahtoi
+kuristaa hänet, oli pahoin vahingoittanut hänen lanteitaan ja
+sitäpaitsi hänen ruumiissaan vielä oli joukon heittämien kivien
+jättämiä mustelmia.
+
+Kuitenkin hän parani kaikista haavoistaan. Jäätyään mestari Jaquinin
+luo sotilaitten vartioitavaksi hän toisti alituiseen:
+
+-- Eikö kaikki olekaan lopussa? Otetaanko minut hengiltä?
+
+Välskäri ja eräät säälivät ihmiset, jotka häntä auttoivat, koettivat
+rauhoittaa häntä. Mutta vain kuningas saattoi antaa armoa. Asianajaja
+F. Fédet laati anomuksen, jonka monet Dijonin arvohenkilöt
+allekirjoittivat ja se vietiin hänen majesteetilleen. Silloin juuri
+hovissa vietettiin juhlia Ranskan prinsessan Henriette Marien
+avioliiton johdosta Englannin kuninkaan kanssa. Tämän avioliiton
+kunniaksi Ludvig Oikeamielinen myönsi armon. Hän antoi tyttöparalle
+täydellisen armahduksen, ollen sitä mieltä, että tämä oli kärsinyt
+rangaistuksen, joka oli yhtä kova, vieläpä ankaruudessa voittikin
+tuomion määräämän.
+
+Takaisin elämään päässeenä Hélène Gillet vetäytyi Bressen luostariin,
+jossa hän elämänsä loppuun saakka harjoitti mitä ankarinta hurskautta.
+
+Sellainen on -- lisäsi pikku vahtimestari -- tosikertomus Hélène
+Gillet'istä, ja kaikki tuntevat sen Dijonissa. Eikö se ole hauska,
+herra apotti?
+
+
+
+
+XX.
+
+Oikeus.
+
+(Jatkoa.)
+
+
+-- Voi, sanoi oiva opettajani, nyt ei aamiaiseni menekään alas.
+Sydäntäni kääntää tuo kamala näky, jonka te, hyvä herra, olette
+kertonut niin kylmästi, ja tuon neuvoksetar Jossen palvelijattaren
+kohtalo, kun hänet vietiin hirtettäväksi, vaikka hän olisi kelvannut
+parempaankin.
+
+-- Mutta, hyvä herra, enkö sanonut teille, että tuo tyttö oli
+varastanut emännältään ja ettekö halua, että varkaat hirtetään?
+
+-- On kyllä totta, myönsi hyvä opettajani, että tapa on sellainen, ja
+koska tavan voima on vastustamaton, en sitä ollenkaan oudoksu elämäni
+jokapäiväisessä kulussa. Niinpä filosofi Senecakin, joka muutoin oli
+lempeyteen taipuvainen, laati siroja tutkielmia, sillä aikaa kun
+Roomassa, ihan hänen läheisyydessään, orjia naulittiin ristiin
+pikkurikoksista. Sellaista kertoo esimerkiksi orja Mitridateen tarina.
+Hän kuoli ristillä vain sen takia, että oli herjannut isäntänsä,
+alhaisen Trimalcion jumaluutta. Henkemme on senlaatuinen, ettei mikään
+tavallinen tai jokapäiväinen sitä loukkaa. Ja tapa kuluttaa, niin
+sanoakseni, harmiamme kuten ihmetystämmekin. Minua ihmetyttää joka
+aamu, sitä ajattelemattakin, että onnettomia päivän kuluessa hirtetään
+tai teilataan. Mutta kun kuoleman tuomion ajatteleminen tulee
+tajuttavammaksi, sydämeni joutuu häiriöön, ja kun nyt näin tuota
+kaunista tyttöä kuljetettavan kuolemaan, kurkkuni kuristuu siinä
+määrin, että tämä pieni kalakaan ei pääse siitä läpi.
+
+-- Mitä on kaunis tyttö? sanoi vahtimestari. Pariisissa ei ole
+katuakaan, jossa niitä ei yön kuluessa tehtäisi tusinoittain. Miksi
+tämä oli varastanut emännältään, neuvoksetar Josselta?
+
+-- Mistä minä sen tietäisin, vastasi vakavasti oiva opettajani. Mistä
+te sen tietäisitte ja mistäpä sen tietäisivät tuomaritkaan, sillä
+tekojemme juuret ovat salaiset ja ne virikkeet, jotka saavat meidät
+toimimaan, pysyvät syvästi kätkettyinä. Pidän ihmistä tekojensa
+herrana, koska uskontoni niin opettaa. Mutta lukuunottamatta kirkon
+oppia, joka on varma, on niin vähän syytä uskoa inhimilliseen
+vapauteen, että minua puistattaa ajatellessani oikeuden päätöksiä, kun
+se rankaisee tekoja, joitten periaate, järjestys ja syyt eivät myöskään
+ole tajuttavissamme. Niissä on tahdolla usein hyvin vähän osaa ja ne
+toimitetaan usein vaistomaisesti. Jos meidän sanalla sanoen täytyisi
+olla vastuunalaisia teostamme, koska pyhän uskontomme talous on
+perustettu jumalallisen armon ja inhimillisen vapauden sopusointuun, on
+väärinkäytöstä johtaa tuosta hämärästä ja arasta vapaudesta kaikki ne
+häiriöt, kaikki kiusat ja vaivat, joita lakikirjamme ovat tulvillaan.
+
+-- Minusta on tuskallista nähdä, sanoi pieni musta mies, että te olette
+lurjusten puolella.
+
+-- Voi, hyvä herra, huokasi mestarini. Hekin ovat kärsivän ihmiskunnan
+osa ja Jeesuksen Kristuksen jäseniä, hänen, joka kuoli kahden
+rikollisen välissä. Luulen huomaavani laeissamme julmuuksia, jotka
+näkyvät selvemmin tulevaisuudessa, ja jotka inhottavat lasten
+lapsiamme.
+
+-- En ymmärrä teitä, sanoi toinen juoden kulauksellisen viiniä.
+Laeistamme ja tavoistamme on erotettu kaikki barbaarinen gotiikka, ja
+oikeus on nykyään ihan äärimmäisen inhimillistä ja sivistynyttä.
+Rangaistukset on tarkoin sovitettu rikosten mukaan, ja näettehän, että
+varkaat hirtetään, murhaajat teilataan, majesteettirikolliset sidotaan
+hevosten väliin, ateistit, noidat ja sodomiitit poltetaan,
+vääränrahantekijät keitetään kiehuvassa vedessä, ja niin rikosoikeus
+osoittaa äärimmäistä pidättyväisyyttä ja kaikkea mahdollista lempeyttä.
+
+-- Kaikkina aikoina, hyvä herra, tuomarit ovat pitäneet itseään
+hyväntahtoisina, tasapuolisina ja lempeinä. Goottilaiseen aikaan,
+Ludvig Pyhän ja Kaarle Suurenkin päivinä he ihailivat omaa suopeuttaan,
+joka nykyään näyttää meistä karkeudelta. Arvaan, että lapsemme
+vuorostaan pitävät meitä raakoina, ja että he taas keksivät jotain
+poistettavaa käyttämissämme kidutuksissa ja rangaistuksissa.
+
+-- Hyvä herra, ette puhu ollenkaan kuin virkamies. Kidutus on
+välttämätön, että saataisiin tunnustuksia, joita ei lempeydellä voi
+pakoittaa esiin. Mitä taas rangaistuksiin tulee, niin on ne supistettu
+siihen, mikä on välttämätöntä kansalaisten hengen ja omaisuuden
+turvaamiseksi.
+
+-- Te siis myönnätte, ettei oikeuden tarkoituksena olekaan oikea, vaan
+hyödyllinen, ja että se johtuu vain kansan eduista ja ennakkoluuloista.
+Mikään ei ole paremmin totta, ja rikoksia ei suinkaan rangaista niissä
+piilevään pahuuden määrään nähden, vaan verrattuina niiden
+aiheuttamaan, tai luuloteltuun vahinkoon yhteiskunnalle. Niinpä rahan
+väärentäjät pistetään kiehuvaan pataan, vaikka kolikoiden valamisessa
+ei olekaan kovin paljon varsinaista pahuutta. Mutta rahamiehet
+erikoisesti ja yleisö yleensä kärsii siitä tuntuvan vahingon. Tuon
+vahingon he kostavat säälimättömän julmasti. Varkaat hirtetään,
+vähemmän sen ylettömyyden takia, joka leivän tai vaatteiden
+anastamisessa on, kuin sen kiintymyksenä takia mitä ihminen
+omaisuuttaan kohtaan luonnollisesti tuntee. Inhimillinen oikeus pitäisi
+palauttaa siksi, mikä sen pääperuste on: kansalaisten aineellinen
+hyöty, ja erottaa siitä kaikki korkea filosofia, johon se
+ylvästelevässä, turhassa tekopyhyydessään verhoutuu.
+
+-- Hyvä herra, vastasi pieni vahtimestari, en ollenkaan tajua teitä.
+Minusta tuntuu, että oikeus on sitä tasapuolisempi mitä hyödyllisempi
+se on, ja että juuri tuon hyödyllisyyden, jonka takia te sitä
+halveksitte, pitäisi saattaa oikeus teille pyhäksi ja yleväksi.
+
+-- Ette ymmärrä minua yhtään, sanoi hyvä opettajani.
+
+-- Huomaan, sanoi pieni vahtimestari, että ette juo mitään. Viininne on
+hyvää, väristä päättäen. Enkö saisi maistaa sitä?
+
+On totta, että oiva mestarini ensi kerran elämässään jätti viiniä
+pullonsa pohjalle. Hän kaasi sen vahtimestarin lasiin.
+
+-- Terveydeksenne, herra apotti, sanoi tämä. Viininne on hyvää, mutta
+puheenne kelvottomia. Oikeus, toistan sen, on sitä tasapuolisempi mitä
+hyödyllisempää se on, ja tuon hyödyn, jonka sanotte olevan sen
+alkuperänä ja perusteena, pitäisi saattaa oikeus teille pyhäksi ja
+yleväksi. Mutta täytyyhän teidän myöntää, että oikeuden pääsisältö on
+oikea, kuten sanakin ilmaisee.
+
+--- Hyvä herra, selitti oiva opettajani, kun olemme sanoneet, että
+kauneus on kaunista ja totuus totta, emme ole sanoneet yhtään mitään.
+Tuo Alpianuksenne, joka lausui ajatuksensa tarkasti, on lausunut, että
+oikeus on vahva ja ainainen halu antaa jokaiselle se, mitä hänelle
+kuuluu, ja että lait ovat oikeamielisiä silloin, kun ne pyhittävät
+tämän tahdon. Onnettomuudeksi ei ihmisellä ole mitään omaa, ja niinpä
+lakien tasapuolisuus tunnustaa heille vain heidän perinnöllisten tai
+jatkuvien ryöstöjensä hedelmät. Ne muistuttavat noita lasten
+sopimuksia, silloin kun he nappia pelatessaan ovat voittaneet. Jos joku
+tahtoo ottaa voitetut napit heiltä, he sanovat, ettei se kuulu peliin.
+Tuomareitten terävänäköisyys rajottuu siihen, että he saattavat erottaa
+peliin kuulumattomat anastukset pelin alussa sovituista, ja tuo
+erottaminen on samalla kertaa arkaa ja lapsellista. Etenkin se on
+mielivaltaista. Tuo komea tyttö, joka nyt paraikaa riippuu köydessä,
+oli, sanoitte, varastanut neuvoksetar Josselta pitsimyssyn. Mutta mistä
+päätätte, että tuo myssy oli neuvoksettaren omaisuutta? Sanotte, että
+hän oli joko ostanut sen rahoillaan, löytänyt sen myötäjäistensä
+joukosta, tai saanut sen joltain ihailijaltaan; kaikki oivallisia
+keinoja pitsien hankkimiseksi. Mutta olipa hän saanut sen kuinka
+hyvänsä, huomaan kuitenkin, että hän nautti siitä kuin onnen lahjasta,
+jonka saattaa löytää ja menettää sattumalta, ja johon ei ole mitään
+luonnollista oikeutta. Kuitenkin myönnän, että pitsit kuuluivat
+hänelle, tuon omaisuuden pelin sääntöjen mukaan jota ihmiset
+yhteiskunnassa leikkivät niin kuin köyhät lapset kadulla nappia. Hän
+piti noista pitseistä, ja hänellä oli niihin yhtä hyvä oikeus kuin
+jollain muullakin. Sen myönnän mielelläni. Oikeuden mukaan hänen tuli
+saada ne takaisin, antamatta niille kuitenkaan sellaista arvoa, että
+mokomaa pitsimäärän takia oli hävitettävä ihmisolento.
+
+-- Mutta tehän otatte huomioon vain oikeuden toisen puolen, huusi pieni
+vahtimestari. Ei riitä, että neuvoksetar Josse saa oikeutta, kun
+hänelle annettiin takaisin pitsit. Oli myös välttämätöntä tehdä
+oikeutta palvelijattarellekin hirttämällä hänet kaulasta. Sillä oikeus
+on siinä, että jokaiselle tehdään ansion mukaan. Siinä se juuri on
+ylevää.
+
+-- Siinä tapauksessa, väitti opettajani, oikeus on vielä ilkeämpi kuin
+luulin. Tuo ajatus, että sen täytyy rangaista syyllistä, on hyvin
+julma. Se on goottilaista raakuutta.
+
+-- Tunnette huonosti oikeuden, intti pieni vahtimestari. Se iskee
+suuttumatta eikä vihaa tuota tyttöäkään, jonka se lähettää hirteen.
+
+-- Hyvä on! huusi oiva opettajani. Mutta minusta olisi parempi, jos
+tuomarit tunnustaisivat rankaisevassa rikollisia puhtaasta
+välttämättömyydestä ja osoittaakseen vaikuttavia esimerkkejä. Näin he
+pysyisivät välttämättömyyden rajoissa. Mutta jos he rangaistessaan
+kuvittelevat maksavansa syyllisille ansion mukaan, on helppo
+nähdä minne saakka tuollainen hienotunteisuus johtaa. Heidän
+vilpittömyytensäkin tekee heidät taipumattomiksi, sillä eihän ihmisiltä
+voi kieltää sitä mikä heille kuuluu. Tuo ohjelause kauhistuttaa minua,
+hyvä herra. Eräs taitava Medardus-niminen filosoofi on esittänyt sen
+kaikessa ankaruudessaan, kun hän lausuu, että rikollisen rankaisematta
+jättämisellä tehdään hänelle vääryyttä, riistetään häneltä varma oikeus
+sovittaa rikoksensa. Hän väittää, että kun Ateenan tuomarit juottivat
+Sokrateelle myrkkyä, he tekivät paljon tuon viisaan miehen sielun
+puhdistamiseksi. Nuo ovat pelottavia unelmia. Toivon, että rikosoikeus
+olisi vähemmän ylevää.
+
+Ajatus puhtaasta kostosta, joka useimmiten sovitetaan rikollisten
+rangaistukseen, vaikka se itsessään onkin alhainen ja kehno, on silti
+tuloksiltaan vähemmän kauhea kuin tuo kiduttavien filosoofien hurja
+siveysinto. Tunsin ennen Séezissä erään hyväntahtoisen miehen, joka
+joka ilta otti lapsensa polvilleen ja kertoi heille satuja. Hän vietti
+esimerkiksi kelpaavaa elämää, nautti sakramentit ja pyrki noudattamaan
+täydellistä rehellisyyttä viljakaupassa, jota hän oli pitänyt kuusi
+vuosikymmentä tai enemmänkin. Sattuipa, että palvelijatar varasti
+häneltä muutaman kultakolikon, joita hän huolellisesti säilytti
+lippaassa, suljetussa laatikossa. Heti kun hän huomasi tämän vahingon,
+hän valitti tuomarille. Palvelijatarta tutkittiin, tuomittiin,
+kidutettiin ja rangaistiin. Oikeutensa tuntien mies vaati, että hänelle
+luovutettaisiin varkaan nahka, josta hän teetti itselleen parin
+sääryksiä. Usein hän sitte iski sääreensä huutaen: 'Se lurjus! Se
+lurjus!' Tyttö oli ottanut mieheltä kultakolikoita, mies otti häneltä
+nahan. Ainakin hän kosti ilman filosofiaa, moukkamaisen raakuutensa
+viattomuudessa. Hän ei ollenkaan luullut täyttävänsä ylevää
+velvollisuutta pieksäessään iloisesti ihmisennahkaisia sääryksiään.
+
+Olisi parempi tunnustaa, että kun roisto hirtetään, niin se tapahtuu
+varovaisuudesta ja siinä tarkoituksessa, että toiset pelkäisivät, eikä
+ollenkaan siksi, että jokaiselle annettaisiin, kuten samotaan, se mikä
+hänelle kuuluu. Sillä, hyvän filosofian mukaan, mikään ei kuulu
+kenellekään, jollei itse elämä. Kun väitetään, että rikollisille tulee
+antaa tilaisuus sovittaa rikoksensa, joudutaan hurjaan mystisismiin,
+joka on pahempaa kuin selvä väkivalta tai yksinkertainen suuttumus.
+Mitä taas varkaitten rankaisemiseen tulee, niin se on voimasta eikä
+filosofiasta johtuva oikeus. Filosofia opettaa meille päinvastoin, että
+kaikki omaisuutemme on hankittu väkivallalla tai viekkaudella. Ja,
+olette kai itsekin huomannut, että tuomarit hyväksyvät sen, kun
+väkevämpi ryöstää omaisuutemme. Niinpä on kuninkaalle sallittua ottaa
+hopeiset lautasemme käydäkseen sotaa, kuten Ludvig Suuren aikana on
+tapahtunut, silloin kun sotaverotus oli niin tarkkaa, että vietiin
+vuodeverhojen tupsureunuksetkin ja revittiin niistä kultalangat silkin
+seasta.
+
+Tuo ruhtinas otti haltuunsa yksityisten omaisuuden ja kirkon aarteet.
+Kun noin parikymmentä vuotta sitte palvelin Notre-Dame-de-Liessen
+kirkossa, Picardiessa, kuulin vanhan suntion valittelevan, että
+kuningas vainaja oli ottanut ja sulattanut kaikki kirkon aarteet,
+vieläpä vienyt emaljoidusta kullasta tehdyn nisänkin, jonka Pfalzin
+ruhtinatar oli suurilla juhlamenoilla sinne sijoittanut muistoksi
+ihmeellisestä parantumisestaan syövästä. Oikeus kannatti kuningasta
+näissä pakkotoimenpiteissä ja rankaisi ankarasti niitä, jotka salasivat
+jotain kuninkaan läheteiltä. Se ei siis ollut sitä mieltä että nuo
+kalleudet olisivat aivan erottamattomasti kuuluneet omistajilleen.
+
+-- Hyvä herra, vastasi pieni vahtimestari, lähetit toimivat kuninkaan
+käskystä, joka, koska hän on kaikkien valtakunnan aarteiden oikea
+omistaja, saattaa käyttää niitä mielensä mukaan sotiinsa,
+rakennuksiinsa tai muihin tarkoituksiinsa.
+
+-- Se on kyllä totta, myönsi kunnon mestarini ja se onkin pelin
+sääntöjen mukaista. Tuomarit menettelevät siinä kuin pelissä katsoen,
+mitä sääntöihin on kirjoitettu. Siihen on merkitty kuninkaan oikeudet,
+joita palkkasoturit ja muu armeija tukevat. Ja äsken hirtetyllä
+raukalla ei ollutkaan henkivartioita, jotka olisivat kirjoittaneet
+pelin sääntöihin, että hänellä oli oikeus pitää neuvoksetar Jossen
+pitsejä. Se on täysin totuuden mukaista.
+
+-- Voi, hyvä herra, äänsi pieni vahtimestari, ettehän vain vertaa
+suurta Ludvigia, joka otti alamaistensa hopealautaset maksaakseen
+sotilailleen, tuohon olioon, joka varasti päähineen koristuksekseen!
+
+-- Hyvä herra, selitti oiva opettajani, on vähemmän viatonta käydä
+sotaa kuin mennä tanssiaisiin pitsimyssy päässään. Mutta oikeus antaa
+osansa jokaiselle, yhteiskuntapelin sääntöjen mukaan joka on kieroin,
+mielettömin ja ikävin kaikista peleistä. Onnettomuudeksi täytyy
+kaikkien kansalaisten ottaa osaa siihen.
+
+-- Se on välttämätöntä, lausui pieni vahtimestari.
+
+-- Niinpä laitkin ovat hyödyllisiä, jatkoi arvon mestarini. Mutta ne
+eivät ole oikeudenmukaisia eivätkä voikaan olla, sillä lait antavat
+kansalaisille oikeuden nauttia siitä, mikä kuuluu heille tekemättä
+erotusta oikean ja väärän omaisuuden välillä. Tuota erotusta ei olekaan
+pelin säännöissä, vaan ainoastaan jumalallisen oikeuden kirjoissa, jota
+kukaan ei osaa lukea.
+
+Tunnetteko tarinan enkelistä ja erakosta? Enkeli laskeutui maan päälle
+ihmisen muodossa ja pyhiinvaeltajan puvussa. Kulkiessaan Egyptin kautta
+hän kolkutti illalla erään oivan erakon ovelle, joka, luullen häntä
+matkustajaksi tarjosi hänelle illallista ja antoi viiniä kultaisesta
+maljasta. Sitte hän pani enkelin vuoteeseensa nukkumaan ja heittäytyi
+itse maahan, olkikuvolle. Hänen nukkuessaan taivaallinen vieras nousi,
+otti maljan, josta oli juonut, kätki sen viittansa alle ja pakeni. Hän
+toimi näin, ei sen vuoksi, että olisi halunnut pahaa erakolle, vaan
+päinvastoin, silmällä pitäen isäntänsä etua, joka oli ottanut hänet
+vieraanvaraisesti vastaan. Sillä hän tiesi, että tuo maljakko olisi
+merkinnyt pyhän miehen kadotusta, sillä hän oli kiintynyt siihen koko
+sielullaan, ja Jumala tahtoo että ainoastaan häntä rakastetaan eikä
+salli, että hartauden harjoittaja on kiintynyt tämän maailman
+tavaroihin. Tuo enkeli, jolla oli osuutensa jumalallisesta viisaudesta,
+erotti väärän onnen oikeasta.
+
+Tuomarit eivät tajua tätä erotusta. Kukapa tietää eikö neuvoksetar
+Jossekin olisi joutunut kadotukseen niitten pitsien vuoksi, jotka
+palvelijatar vei ja jotka tuomarit hänelle palauttivat?
+
+-- Sittenkin, sanoi vähäinen vahtimestari, on maassa nyt yhtä lurjusta
+vähemmän.
+
+Hän pudisti pois pukuunsa tarttuneet leivänmurut, tervehti meitä ja
+läksi kevein askelin pois.
+
+
+
+
+XXI.
+
+Oikeus.
+
+(Jatkoa)
+
+
+Kääntyen puoleeni hyvä opettajani jatkoi seuraavasti:
+
+-- Kerroin tarinan erakosta ja enkelistä vain osoittaakseni mikä kuilu
+erottaa ajallisen henkisestä. Inhimillinen oikeus osoittautuu vain
+ajallisessa, ja siinä eivät suuret henget pääse oikeuksiinsa. Suurin
+loukkaus, mitä herramme Jeesuksen Kristuksen osaksi on tullut, on se,
+että hänen kuvansa on asetettu tuomiosaleihin, missä tuomarit
+vapauttavat farisealaiset, jotka ovat naulinneet Herramme ristiin ja
+tuomitsevat Magdalenan, joka nosti hänet jumalallisille käsivarsilleen.
+Mitä tekemistä hänellä, tuolla oikeamielisellä, olisi ihmisten
+keskuudessa, jotka eivät voi olla oikeamielisiä vaikka haluaisivatkin,
+koska heidän surkea velvollisuutensa on tarkastella vertaistensa toimia
+ei sellaisinaan itse olemuksessaan, vaan ainoastaan yhteiskunnallisen
+hyödyn kannalta, -- tuon kaupungeissa vallitsevan, kasatun itsekkyyden,
+voitonhimon, erehdysten ja väärinkäytösten yhdistelmän kannalta, jota
+heidät on pantu sokeasti säilyttämään? Rikosta punnitessaan he lisäävät
+siihen sen vihan tai suuttumuksen painon, jonka se pelkurimaisessa
+yleisössä on herättänyt. Ja kaikki tuo on kirjoitettu heidän kirjaansa,
+niin että vanhentunut teksti ja kuollut kirjain on heillä hengen,
+sydämen ja elävän sielun sijassa. Ja kaikki nuo järjestelyt, joista
+muutamat ovat peräisin aina Bysanttiumin ja Teodoran häpeällisiltä
+ajoilta, käyvät yhteen vain siinä kohdassa, että maailmassa, joka ei
+halua muuttaa luonnetta, on pelastettava kaikki, niin hyveet kuin
+paheetkin. Lain silmissä on rikos itsessään niin vähäpätöisiä ja sen
+ulkonaiset puolet niin tärkeitä, että sama teko, eräillä ehdoilla
+täysin luvallinen, tulee moitittavaksi toisessa. Sitä osoittaa esim.
+korvapuusti. Jos mies lyö toista poskelle, osoittaa se tavallisten
+porvareitten keskuudessa vain kiukkuista luonnetta, mutta jos se
+kohdistuu sotilaaseen, seuraa siitä kuolemanrangaistus. Tuo raakuus,
+joka yhä vielä on voimassa, saattaa meidät huonoon huutoon tulevien
+vuosisatojen silmissä.
+
+-- Itse emme kiinnitä siihen huomiota, mutta jonain päivänä kysellään
+minkälaisia raakalaisia me oikeastaan olemme olleet, kun olemme
+rangaisseet kovimmin veren jaloa kiihkoa sen pulputessa nuorukaisen
+rinnasta, jonka lait ovat saattaneet sodanvaarojen ja inhottavan
+kasarmielämän alaisiksi. Ja selväähän on, että jos oikeus olisi
+olemassa, ei meillä olisi kahdenlaista rikoslakia, sotilaallisia ja
+siviilirikoksia varten. Nuo sotaoikeuden päätökset, joista joka päivä
+näemme tuloksia, ovat kamaloita julmuudessaan, ja jos ihmisten tavat
+milloin tulevat lempeämmiksi, he eivät tahdo uskoa, että ennen oli,
+keskellä rauhaakin, sotaoikeuksia, jotka ihmisen kuolemalla kostivat
+korpraalien ja kersanttien majesteetin loukkaukset. He eivät tahdo
+uskoa, että miesparkoja ammuttiin heidän karatessaan rintamalta,
+retkellä, jossa Ranskan hallitus ei tunnustanut sotaa käytävän.
+Ihmeellisintä on, että sellaisia julmuuksia tapahtuu kristittyjen
+kansojen keskuudessa, jotka kunnioittavat pyhää Sebastinia,
+kapinallista sotilasta, ja noita teebeläisen legionan marttyyrejä,
+joitten ainoa kunnia on siinä, että he kerran joutuivat kärsimään sodan
+koko ankaruutta kieltäytyessään taistelemasta bagaudilaisia vastaan.
+Mutta jättäkäämme tämä, älkäämme enää puhuko tästä miekkamiesten
+oikeudesta, sillä he katsovat kerran Jumalan pojan ennustuksen mukaan,
+vaan palatkaamme siviilivirkamiehiin.
+
+Tuomarit eivät tutki sydämiä ja munaskuita, ja niinpä heidän
+oikeamielisinkin oikeutensa on karkeaa ja pintapuolista. Sen ohessa
+vaaditaan vielä paljon, että he pysyisivät edes tuossa tasapuolisuuden
+kuoressa, jolle lakikirjat on kirjoitettu. He ovat ihmisiä, siis
+heikkoja ja lahjottavia, lempeitä voimakkaille ja säälimättömiä
+heikoille. He pyhittävät päätöksillään julmimmatkin yhteiskunnalliset
+epäkohdat, ja tässä puolueellisuudessa on vaikeaa erottaa sitä, mikä
+johtuu heidän luonteensa henkilökohtaisesta alhaisuudesta, siitä, mihin
+heidän toimensa velvollisuudet pakoittavat. Tuo velvollisuus taas on
+oikeastaan kannattaa valtiota siinä, mikä on pahaa, yhtäpaljon kuin
+hyvässäkin, valvoa julkisten tapojen säilymistä, olivat ne sitte
+mainioita tai halveksittavia, ja turvata kansalaisten oikeuksien
+rinnalla, ruhtinaitten hirmuvaltaista tahtoa, puhumattakaan niistä
+naurettavista tai julmista ennakkoluuloista, jotka kruunun turvissa
+löytävät loukkaamattoman turvapaikan.
+
+Ankarinkin virkamies saattaa, juuri puolueettomuutensa vuoksi, joutua
+lausumaan yhtä kuohuttavia ja ehkä vieläkin epäinhimillisempiä
+päätöksiä kuin puolueellinen virkamies. En omasta puolestani tiedä
+kumpaako enemmän pelkäisin, sellaistako tuomaria, joka on yhtä sielua
+lain kirjaimen kanssa, vai sellaistako, joka käyttää tunnekykynsä
+jäännöksiä kirjaimen vääristelyyn. Jälkimäinen uhraa minut eduilleen
+tai intohimoilleen, edellinen teurastaa minut kylmästi kirjoitetulle
+sanalle.
+
+Vielä on huomattavaa, että virkamies ammattinsa vuoksi ei puolusta
+uusia ennakkoluuloja, joitten alle me kaikki olemme enemmän tai
+vähemmän alistetut, vaan ikivanhoja ennakkoluuloja, jotka ovat säilyneet
+laissa, vaikka ovatkin kuluneet pois sieluistamme ja tavoistamme. Eikä
+ole sellaista hiukankin miettimiseen taipuvaa ja vapaata henkeä, joka
+ei tuntisi mitä kaikkea laeissa on goottilaista, kun taas tuomareilla
+ei ole oikeutta tajuta sitä.
+
+Mutta puhunhan kuin lait, niin barbaarisia ja raakoja kuin ovatkin,
+olisivat ainakin selviä ja tarkkoja. Ja siinä suhteessa niiltä puuttuu
+paljon. Noidan loitsut tuntuvat helppotajuisilta verrattuina useihin
+lakikirjojemme ja säännöksiemme kappaleihin. Nuo selitysvaikeudet ovat
+vaikuttaneet paljon siihen, että on täytynyt järjestää eri
+oikeusasteita ja odotetaan, että ylioikeus kyllä selvittää sen mihin
+rauhantuomari ei ole kyennyt. Siinä odotetaan paljon viideltä
+punapukuiselta, nelinurkkaista lakkia kantavalta mieheltä, jotka,
+vaikkapa ovatkin lukeneet rukouksensa, silti ovat alttiita
+erehdyksille. On helpompi tottua siihen, että kaikkein korkein oikeus
+tuomitsee lopullisesti siitä ainoasta syystä, että on tyhjennetty
+toisten kyky ennen kuin siihen on turvauduttu. Ruhtinas on tätä mieltä,
+sillä hänellä on ratkaisuvalta vielä ylioikeuteenkin nähden.
+
+
+
+
+XXII
+
+Oikeus.
+
+(Jatko ja loppu.)
+
+
+Hyvä opettajani katseli surumielin veden juoksua kuin kuvaa tästä
+maailmasta, missä kaikki kulkee ohi ja mikään ei muutu.
+
+Hän pysyi jonkun aikaa miettivänä ja jatkoi sitte hiljaisemmalla
+äänellä:
+
+-- Minulle tuottaa perin suurta päänvaivaa jo se seikka, että juuri
+tuomarin pitää jakaa oikeutta. Onhan selvää, että heille on etunsa
+mukaista julistaa syylliseksi se, jota he ovat aluksi epäilleet.
+Yhteishenki, heidän keskuudessaan niin voimakas, johtaa heidät siihen.
+Niinpä saattaakin nähdä, että he koko menetelmässään syrjäyttävät
+puolustuksen häiritsevänä, ja myöntävät sille pääsyn, vasta sitte kun
+syyte on saanut aseensa ja ottanut ilmeensä, ja kun se lopuksi,
+keinotekoisesti, on saanut komean Minervan ulkomuodon.
+
+Jo ammattinsa hengen mukaisesti he ovat taipuvaisia näkemään syyllisen
+jokaisessa syytetyssä, ja heidän intonsa näyttää useista Europan
+kansoista niin pelottavalta, että heidän avukseen asetetaan suurissa
+kysymyksissä kymmenkunta arvalla valittua kansalaista. Siitä käy
+selville, että sokea sattuma turvaa paremmin syytettyjen elämän ja
+vapauden kuin tuomareitten valistunut omatunto saattaa tehdä. On kyllä
+totta, että nuo arvalla valitut porvari-virkailijat pysytetään
+asioitten ulkopuolella, joista he näkevät ainoastaan loistavan kuoren.
+Vielä on totta, että koska he eivät tunne lakeja, heitä ei kutsuta
+niitä sovelluttamaan vaan ainoastaan yhdellä sanalla ratkaisemaan onko
+niiden sovelluttaminen paikallaan. Sanotaan, että tällaisista
+lautakunnan istunnoista on usein mielettömiä tuloksia, mutta että
+kansat, jotka ovat sellaista säätäneet, ovat kiintyneet niihin kuin
+hyvinkin kallisarvoisiin takeihin. Ja käsitän kyllä, että sillä tavoin
+syntyneitä päätöksiä saattaa hyväksyä. Ne saattavat olla taitamattomia
+ja julmia, mutta ainakaan niiden mielettömyydestä ja raakuudesta ei
+saata syyttää ketään. Kohtuuttomuus tuntuu siedettävältä, kun se on
+kyllin epäjohdonmukaista näyttääkseen tahdottomalta.
+
+Tuo äsköinen pikku vahtimestari, jolla on niin syvä oikeudentunto,
+epäili minun pitävän varkaitten ja murhamiesten, puolta. Päinvastoin
+tuomitsen siinä määrin varkauden ja murhan, etten voi suvaita niiden
+lailla säännösteltyä jäljennöstäkään, ja minusta on tuskallista
+nähdä, etteivät tuomarit ole keksineet varkaitten ja murhaajien
+rankaisemiseksi mitään parempaa kuin heidän jäljittelemisensä; sillä,
+suoraan sanoen, Jakobus poikani, mitäpä muuta ovat sakot ja
+kuolemanrangaistus kuin ylväällä täsmällisyydellä täytettyä varkautta
+ja murhaa? Ja etkö huomaa, että oikeutemme pyrkii vain koko
+ylväydessään tuohon häpeälliseen pahan pahalla, surkeuden surkeudella
+kostamiseen ja kaksinkertaistamaan viat ja rikokset tasapainon ja
+tasasuhtaisuuden takia? Tässä tehtävässä saattaa kyllä osoittaa
+jonkunlaista vilpittömyyttä ja omanvoiton karttamista. Siinä saattaa
+osoittaa Hospital'in yhtä hyvin kuin Jeffreys'n ominaisuuksia ja
+itsekin tunnen aika rehellisiä virkamiehiä. Mutta olen halunnut,
+pyrkimällä itse periaatteihin, osoittaa sellaisen laitoksen oikean
+luonteen, jonka tuomareitten ylpeys ja kansojen kauhistus kilvan on
+pukenut lainattuun majesteettisuuteen. Olen tahtonut osoittaa noiden
+lakikirjojen alkuperäisen vähäpätöisyyden, jotka halutaan tehdä
+yleviksi, ja jotka todellisuudessa ovat vain kirjava kokoelma
+hätäneuvoja.
+
+Lait ovat onnettomuudeksi ihmisten tekemiä; siitä niiden synkkä ja
+surkea alkuperä. Paraasta päästä tilaisuus ne synnytti. Tietämättömyys,
+taikausko, ruhtinaan ylpeys, lainsäätäjän edut, oikut, mielikuvitus:
+siinä noitten suurten lakikokoelmien alkuperä, jotka tulevat
+kunnianarvoisiksi sitte kun ne jo ovat aivan käsittämättömiä.
+Selittelijöitten yhä lisäämä, niitä vallitseva epäselvyys antaa niille
+muinaisten oraakelien majesteetin. Kuulen joka hetki sanottavan ja luen
+joka päivä sanomalehdistä, että nykyään teemme vain poikkeus- ja
+tilapäislakeja. Tuollainen näkemisen voima on ominaista
+lyhytnäköisille, jotka eivät huomaa, että se on muistintakaisen
+menetelmän jatkoa, ja että lait kaikkina aikoina ovat syntyneet
+sattumalta. Valitellaan myös sitä hämäryyttä ja ristiriitaisuutta,
+johon nykyiset lainsäätäjämme tuon tuostakin lankeavat. Eikä huomata,
+että heidän edelläkävijänsä olivat ihan yhtä hämäriä ja sekavia.
+
+Todellisuudessa, Jakobus poikani, lait ovat hyviä tai huonoja, ei niin
+paljon itsessään kuin sen tavan vuoksi, millä niitä sovelletaan, ja
+joku perin kiero määräys ei vaikuta turmiollisesti, jos tuomari ei
+saata sitä voimaan. Tavoilla on paljon enemmän voimaa kuin laeilla.
+Tottumusten hioutuneisuus, hengen lempeys ovat ainoat lääkkeet, joita
+järjellisesti voi käyttää lakien barbarian parantamiseksi. Sillä lakeja
+laeilla korjatessa antaudutaan hitaasti perille vievälle, epävarmalle
+tielle. Vain vuosisadat saattavat purkaa vuosisatain työn. On hyvin
+vähän toiveita siitä, että ranskalainen Numa kerran tapaa Complegnen
+metsissä tai Fontainebleaun kallioilla toisen Egeria nymfin, joka
+lausuilee viisaita lakeja.
+
+Hän katseli kauan kukkuloita, jotka puunsivat sinelle näköpiirissä.
+Hänen ilmeensä oli vakava ja surullinen. Asettaen sitte kätensä
+olkapäälleni hän puhui niin syvällä vakaumuksella, että sanat tunkivat
+sieluni pohjaan saakka:
+
+-- Jakobus poikani, näet minut äkkiä epävarmana, sopertelevana, nolona
+ja typeränä, kun vain ajattelen sen korjaamista, mitä pidän
+sietämättömänä. Älä usko, että se on hengen pelokkuutta: mikään ei
+hämmästytä aatokseni rohkeutta. Mutta paina tarkasti mieleesi, poikani,
+mitä nyt sanon. Älyn keksivät totuudet pysyvät hedelmättöminä. Vain
+sydän kykenee hedelmöittämään unelmat. Se luo elämää kaikkeen
+rakastamaansa. Tässä se heittelee hyvän kylvöä maailmaan. Ja tunnustan,
+että olen tähän asti ollut liian järkiperäinen arvostellessani lakeja
+ja tapoja. Niinpä tuo arvostelu kaatuukin hedelmiä tuottamatta ja
+kuivaa kuin huhtikuun pakkasen jäytämä puu. Ihmisiä palvellessa täytyy
+hyljätä kaikki järki haitallisena liikakuormana ja kohota innostuksen
+siivillä. Jos järkeilet, niin et koskaan pääse lentoon.
+
+
+
+
+Viiteselitykset:
+
+
+[1] [Ilmestynyt myöskin suomeksi Eino Leinon suomentamana.]
+
+[2] [2] Herra Jean Lacoste on kirjoittanut Gazette de France'ssa 20 p.
+toukok. 1883:
+
+Herra apotti Jérôme Coignard on pappi, täynnä viisautta, nöyryyttä ja
+uskoa. En sano, että hänen käyttäytymisensä aina olisi kunniaksi hänen
+lipereilleen enkä että hänen pukunsa aina olisi moitteeton... Mutta jos
+hän joutuu kiusauksen valtaan, jos piru hänessä saa helpon saaliin, hän
+ei koskaan kadota luottamustaan, hän toivoo aina, että hän Jumalan
+erikoisen armon kautta ei koskaan enää haaksirikkoutuisi, vaan kulkisi
+Paratiisin kunniaan. Ja todellakin hän antaa meille näytteen sangen
+ylösrakentavasta kuolemasta. Siitä nähdään, että pieninkin uskonjyvänen
+kaunistaa elämää ja kristillinen nöyryys sopii ihmiskunnan
+heikkouksille.
+
+Herra apotti Coignard, ellei hän olekaan pyhimys, ansaitsee ehkä
+kiirastulen. Mutta ei liian pitkäksi aikaa, ja hänellä on ollut myöskin
+vaara joutua helvettiin. Sillä hänen suoramielisen nöyryytensä
+asteisiin ei melkein koskaan liittynyt katumusta. Hän laski liian
+paljon siihen, että Jumala antaisi anteeksi hänelle eikä ollenkaan
+ponnistellut omasta puolestaan avittaakseen tätä armontoimeliaisuutta.
+Juuri tämän vuoksi hän aina uudestaan syöksyi syntiinsä. Tämän vuoksi
+hänen uskonsa teki hänelle niin pieniä palveluksia, ja hän oli melkein
+kerettiläinen, sillä Kolmenkymmenen pyhä neuvosto, kuudennessa
+istuntonsa VI ja IX Kaanonissaan on kironnut kaikki ne, jotka väittävät
+"ettei ole ihmisen vallassa vastustaa hänen huonoja taipumuksiaan" ja
+joilla on sellainen luottamus uskoon, että he kuvittelevat sen yksin
+voivan pelastaa heidät "ilman mitään tahdon toimintaa". Juuri tämän
+vuoksi jumalallinen armo, joka apotti Coignardin ylitse laskeutuu, on
+todellakin ihmeellinen ja todellakin meidän tavallisten näkökohtiemme
+yläpuolella.
+
+[3] Tämän hyvin tuntien hra Hugues Rebell on osoittanut, että on
+olemassa lempeää epäilyä. Se ei ole suinkaan tapahtunut hra Coignardin
+mielipiteiden johdosta, vaan eräiden muiden samasta innoituksesta
+kummunneiden kirjoitusten, joiden johdosta hän on tehnyt erinäisiä
+huomautuksia. Otan vapauden ne tässä esittää:
+
+'Tämä kirja, joka antaa meille kallisarvoisen opetuksen, voisi
+aiheuttaa paljon hupaista mietiskelyä. Sallin siis itselleni tässä
+muutamia ajatelmia:
+
+1:o. Yhteiskunnallinen järjestys ei riipu yksilöiden tahdoista vaan
+luonnon tahdosta, tai vielä yksinkertaisemmin: niiden älykkäimpien
+olentojen yhteydestä, jotka yhteiskunnan muodostavat ja jotka
+valitsevat itselleen mahdollisimman miellyttävän tavan elää;
+
+2:o. Koska yhden aikakauden ihmisillä on sama elimistö ja samat
+intohimot kuin toisen aikakauden ihmisillä, ei heillä voi myöskään olla
+ehdottomasti erilaisia laitoksia. Tästä johtuu, että poliittinen
+vallankumous ei ole muuta kuin kansan ympäri käyvää liikettä vanhoihin
+tapoihin nähden, joiden lähtökohtaan he tahtovat palata. Se on siis
+sairautta, ihmiskunnan luonnollisen kehityksen pysäyttämistä. Näistä
+laeista johtuu myös, että kaikki yhteiskunnat elävät ja kuolevat
+samalla tavalla.'
+
+(Hugues Rebelle, _l'Ermitage_, huhtik. 1893).
+
+Hra apotti Coignard tyytyy sanomaan, että kansa samana aikana ei ole
+vastaanottavainen muuta kuin yhdelle valtiomuodolle.
+
+[4] Herra Baiselance tai Baisselance oli kauan Montaignen jälkeen
+Bordeaux'n pormestarina. (Julkaisijan huomautus).
+
+[5] Alkuperäisessä runomuodossa. (Suoment.)
+
+[6] Mittausoppi, josta Paistinkääntäjä puhuu, on valaistu Sébastien
+Leclerc'in kuvioilla, joitten tarkkaa siroutta ja hienoa piirrosta
+päinvastoin ihailen. Mutta vastakohta on siedettävä. (Julkaisijan
+huomautus.)
+
+[7] Kirkonmies puhuu. (Julkaisijan huomautus.)
+
+[8] Akatemia ei tähän aikaan jakanut palkintoja. (Julkaisijan
+huomautus.)
+
+[9] En ole huomannut herra Rockstrongia mainittavan Monmouthin tapausta
+koskevissa tiedoissa. (Julkaisijan huomautus.)
+
+[10] Apotti Coignardin aikanakin ranskalaiset pitivät itseään vapaina,
+kuten eräät kirjoitukset osoittavat. (Julk. huomautus.)
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56370 ***
diff --git a/56370-8.txt b/56370-8.txt
deleted file mode 100644
index 30f8850..0000000
--- a/56370-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5126 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia, by
-Anatole France, Translated by Eino Leino and Eino Palola
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia
-
-
-Author: Anatole France
-
-
-
-Release Date: January 14, 2018  [eBook #56370]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK APOTTI JéRôME COIGNARDIN
-AJATUKSIA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-APOTTI JÉRÔME COIGNARDIN AJATUKSIA
-
-Poiminut hänen uskollinen oppilaansa Jacobus Paistinkääntäjä
-ja julaissut
-
-ANATOLE FRANCE
-
-Ranskan Akatemian jäsen
-
-Tekijän luvalla ranskankielestä suomentaneet
-
-Eino Leino ja Eino Palola
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusliike Minerva Oy,
-1920.
-
-Loviisan Sanomain Osakeyhtiön Kirjapaino.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Apotti Jérôme Coignard
-
-Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia
-
-     I. Valtiomiehet.
-    II. Pyhä Abraham.
-   III. Valtiomiehet. (Jatko ja loppu).
-    IV. Mississipin juttu.
-     V. Pääsiäismunat.
-    VI. Uusi hallitus.
-   VII. Uusi hallitus. (Jatko ja loppu).
-  VIII. Neuvosmiehet.
-    IX. Tiede.
-     X. Armeija.
-    XI. Armeija (jatkoa).
-   XII. Armeija. (Jatko ja loppu).
-  XIII. Akatemiat.
-   XIV. Kapinalliset.
-    XV. Valtiokaappaukset.
-   XVI. Historia.
-  XVII. Herra Nicodème.
- XVIII. Oikeus.
-   XIX. Vahtimestarin kertomus.
-    XX. Oikeus. (Jatkoa).
-   XXI. Oikeus. (Jatkoa).
-  XXII. Oikeus. (Jatko ja loppu).
-
-
-
-
-
-
-Apotti Jérôme Coignard
-
-
-
-
-Octave Mirbeau'lle.
-
-
-Ei ole tarvis minun tässä hahmotella herra apotti Jérôme Coignardin
-elämää, hänen, joka oli kaunopuheisuuden professori Beauvais'n
-kollegiossa, hra de Séezin kirjastonhoitaja _Sagiensis episcopi
-bibliothecarius solertissimus_, kuten hänen hautakirjoituksensa
-mainitsee, myöhemmin Saint Innocent'in kirjuri, vihdoin tämän
-Astarac-kirjaston hoitaja, kaikkien kirjastojen kirjaston, jonka
-tuhoutuminen on iankaikkisesti valitettavaa. Hän kuoli salamurhattuna
-Lyon'in tiellä, erään kabalistisen juutalaisen käden kautta, jonka nimi
-oli _Mosaïde (Judaea manu nefandissima)_, jättäen jälkeensä useita
-keskeneräisiä teoksia ja muiston kauniista ja tuttavallisista
-keskusteluista. Kaikki hänen erikoista laatua olevan elämänsä lähemmät
-olosuhteet ja hänen traagillinen loppunsa on kertonut julki hänen
-oppilaansa Jacques Ménétrier, liikanimeltä _ournebroche_, koska hän oli
-paistintuvassa syntynyt Pyhän Jaakon kadulla. Tällä paistinkääntäjällä
-oli tätä kohtaan, jota hänen tapansa oli nimittää rakkaaksi
-mestarikseen, mitä hellin ja suurin ihailu. "Hän oli", sanoi
-paistinkääntäjä, "etevin henki, joka koskaan on maanpäällä kukkinut ja
-kukoistanut". Tämä paistinkääntäjä toimitti julkisuuteen ujosti ja
-uskollisesti herra apotti Coignardin muistelmat, joka elää tässä
-teoksessa niinkuin Sokrates Xenophon'in _Muistelmissa_.
-
-Tarkkana, tarkkaavaisena ja hyväntahtoisena hän teki herra apotista
-täysin elävän muotokuvan, jolla on herttaisen uskollisuuden leima. Se
-on teos, joka johtaa lukijan mieleen Holbeinin maalaamat Erasmuksen
-muotokuvat, nuo Louvressa nähtävissä olevat, myöskin Baselissa ja
-Hampton-Court'issa, joiden ihanuutta ei katsoja lakkaa ihmettelemästä.
-Lyhyesti, hän jätti meille mestariteoksen. On epäilemättä yllättävää,
-että hän ei pitänyt huolta sen painattamisesta. Kuitenkin hän voi itse
-toimittaa sen lopulliseen muotoon tultuaan kirjakauppiaaksi Pyhän
-Jaakon kadun varrelle, Pyhän Catharinan kirjakauppaan, jonka ennen hra
-Blaizot oli omistanut. Kenties hän kirjojen keskellä eläen, pelkäsi
-lisätä lehteäkään tuohon hirvittävään mustatun paperin kasaan, joka
-elää pimeydessä. Meillä on sama vastenmielisyys kävellessämme
-siltarannoilla noiden muutaman pennin kirjakauppojen ohitse, missä
-aurinko ja sade vitkaan kuluttavat sivuja, luotuja kuolemattomuutta
-varten. Huono selitys. Niinkuin ne kuoleman kuvat, varsin liikuttavat
-Bossuet'n lähettämät apotti de la Trappelle yksinäisen erakon
-huvitukseksi, antavat nämäkin aihetta mietelmiin kirjailijalle kaiken
-kirjoittamisen turhuudesta. Uskallan sanoa, että omasta puolestani
-Pont-Royal ja Pont-Neuf siltojen välillä olen täysin tuntenut tämän
-turhuuden. Olisin taipuvainen uskomaan, että hra apotti Coignardin
-oppilas ei painattanut teostaan siksi, että hän niin jalon mestarin
-kasvattamana ajatteli terveesti kirjallisesta kunniasta ja osasi sitä
-oikein arvostaa, se on, pitää sitä kokonaan mitättömänä. Hän tiesi sen
-olevan epävarman, oikullisen, kaikenlaisten vaarojen alaisen ja
-riippuvaisen asian haaroista jo itsessään sangen pienistä ja
-surkuteltavista. Nähdessään tietämättömät, arvostelukyvyttömät ja
-keskinkertaiset aikalaisensa, hänen mielestään ei ollut mitään syytä
-toivoa, että niiden jälkeentulevaiset äkkiä muuttuisivat tietäviksi,
-järkeviksi ja arvostelukykyisiksi. Hän ajatteli ainoastaan, että
-tulevaisuus, vieraana meidän riidoillemme, toki toisi mukanaan oman
-välinpitämättömyytensä, joskaan ei ehkä oikeutta. Me olemme melkein
-varmoja siitä, että tulevaisuus on yhdistävä meidät, suuret ja pienet,
-samaan unohdukseen ja levittävä meidän kaikkien ylle oman hiljaisen,
-rauhallisen tasa-arvoisuutensa. Mutta jos tämä toivo jonkun merkillisen
-sattuman kautta meidät pettäisi, jos tulevaisiin sukukuntiin säilyisi
-joku muisto meidän nimestämme tai meidän kirjoituksistamme, me voimme
-jo edeltäpäin aavistaa, että ne eivät tulisi nauttimaan meidän
-ajatuksistamme muulla tavalla kuin niiden nerokkaiden harhakuvitelmien
-ja harha-aistimusten kohdalta, jotka yksin jatkavat neron teoksia läpi
-aikojen. Mestariteosten pitempiaikainen elämä on mahdollinen ainoastaan
-ja yksinomaan säälittävien älyllisten kompastusten kautta, joissa
-yleisön aasimaisuus tarjoo kättä taiteellisten henkien kompasteleville
-hienouksille. En pelkää sanoa, että hetkenä, jota nyt elämme, me emme
-ymmärrä yhtään ainoata säettä _Iliaasta taikka Divina Commediasta_
-niiden alkuperäisessä merkityksessä. Elämä on iäistä muodonmuutosta,
-eikä meidän kirjoitettujen ajatustemme jälkeentulevaisuus muodosta
-mitään poikkeusta tästä laista: ne eivät jatku muuten kuin sillä
-ehdolla, että ne muuttuvat aina erilaatuisemmiksi siitä alkuperäisestä
-muodostaan, missä ne lähtivät meidän aivoistamme. Mitä meistä ehkä
-vastaisuudessa ihaillaan, on oleva kokonaan outoa meille.
-
-On luultavaa, että Jacobus Paistinkääntäjä, tunnettu mielensä
-yksinkertaisuudesta, ei asettanut itselleen kaikkia näitä kysymyksiä
-hänen omasta kädestään lähteneen pienen kirjasensa johdosta. Tekisimme
-vääryyttä hänellä, jos luulisimme, että hänellä oli itsestään mitään
-liioiteltuja ajatuksia.
-
-Uskon tuntevani hänet. Olen mietiskellyt hänen kirjaansa. Kaikki mitä
-hän sanoo ja kaikki minkä hän jättää sanomatta, ilmituo hänen sielunsa
-aivan erikoista kainoutta. Jos kuitenkaan hän ei ollut aivan
-itsetiedoton omasta kyvystään, hän tiesi myös, että se on se mikä
-kaikkein vähimmän on anteeksi annettavissa. On helppo anteeksiantaa
-ihmisille heidän mielensä alhaisuus ja heidän sydämensä kavaluus.
-Sietää mielellään, että he ovat konnia ja väärintekijöitä, eikä edes
-heidän omaisuutensakaan ole kadehdittavaa, jos näkee, että se on väärin
-ansaittua.
-
-Keskinkertaiset henget kohoavat helposti heitä ympäröivien
-keskinkertaisuuksien kautta, jotka heissä kunnioittavat omaa kuvaansa.
-Tavallisen ja keskinkertaisen ihmisen kunnia ei loukkaa ketään. Se on
-pikemminkin salaista tavallisen ja halvan imartelua. Mutta kyvyn
-käsitteeseen kuuluu röyhkeys, joka herättää epämääräistä vihaa ja syvän
-solvauksen tunnetta. Jos Jacobus Paistinkääntäjä viisaasti ja
-taitavasti kieltäytyi tuskallisesta kunniasta ärsyttää kauniisti
-kirjoitetulla teoksellaan typerien ja ilkeiden ihmisten määrätöntä
-lukua, ei voi muuta kuin ihailla hänen selkeätä järkeään ja pitää häntä
-sen mestariapotin ansiokkaana oppilaana, joka tunsi ihmiset. Kuinka lie
-sen asianlaita ollutkaan, Jacobus Paistinkääntäjän käsikirjoitus jäi
-julkaisemattomaksi ja oli kadoksissa kauemmin kuin vuosisadan. Minulla
-on ollut se erinomainen onni, että olen löytänyt sen erään boulevardi
-Montparnassen kaupustelijan luota, joka on puotinsa likaisten ruutujen
-taa latonut liljaristejä, St. Helenan muistomitaleja ja heinäkuun
-ritarimerkkejä itsekään aavistamatta, että hän täten antaa kokonaisille
-sukupolville surumielistä tyyneyden ja tyyntymisen opetusta. Tämä
-käsikirjoitus tuli minun toimestani julaistuksi vuonna 1893 nimellä
-_Kuningatar Hanhenjalan ravintola_[1] (1 nid. 18 painoarkkia). Suositan
-sitä lukijalle, jos hän ei tunne sitä, ja hän on löytävä siitä enemmän
-uutta kuin mitä tavallisesti vanhoista kirjoista haetaan. Mutta nyt ei
-ole kysymys siitä kirjasta.
-
-Jacobus Paistinkääntäjä ei tyytynyt tekemään tunnetuiksi mestarinsa
-tekoja ja ajatuksia ainoastaan yhtäjaksoisessa kertomuksessa. Hän poimi
-huolellisesti myöskin paljon hra apotti Coignardin puheita ja
-keskusteluja, jotka eivät mahtuneet tähän muistelmateokseen (joka nimi
-parhaiten sopii _Kuningatar Hanhenjalan ravintolalle_), ja hän muodosti
-niistä pienen valikoiman, joka on joutunut minun käsiini samalla kuin
-nuo muutkin paperit.
-
-Se on tämä valikoima, jonka nyt olen julkaissut nimellä _Herra Jerôme
-Coignardin ajatuksia_. Se herttainen ja suosiollinen vastaanotto, mikä
-yleisön puolelta on tullut Jacobus Paistinkääntäjän edellisen teoksen
-osaksi, rohkaisee minua nyt julkaisemaan nämä keskustelemukset, joissa
-lukija jälleen tutustuu hra de Séez'in entiseen kirjastonhoitajaan ynnä
-hänen suvaitsevaiseen viisauteensa sekä hänen erikoisen laatuiseen,
-ylevämieliseen epäilemiseensä, missä hänen mielipiteensä ihmisistä
-yhtyvät hänen hyväntahtoiseen ylenkatseeseensa. En uskaltaisi ottaa
-vastatakseni tämän filosofin ajatuksista erinäisiin valtiollisiin ja
-siveellisiin asioihin nähden. Minun velvollisuuteni julkaisijana
-rajoittuvat ainoastaan siihen, että esitän kirjailijani ajatukset
-mahdollisimman edullisessa valossa. Hänen vapaa älynsä tallasi
-jalkoihinsa kaikki tavallisten ihmisten mielipiteet eikä suostunut
-niihin ilman tarkkaa ja itsenäistä tutkistelua, paitse siinä, mikä
-koski katoolista uskontoa, jossa hän oli järkkymätön. Kaikessa muussa
-hän uskalsi olla uppiniskainen vaikka koko vuosisadalleen. Jo tämä
-tekee hänet meidän kunnioituksemme arvoiseksi. Meidän täytyy olla
-kiitollisia ihmishengille, jotka ovat taistelleet ennakkoluuloja
-vastaan. Mutta on helpompaa heitä kiittää kuin olla heidän kaltaisiaan.
-Ennakkoluulot liittyvät toisiinsa ja muuttavat muotojaan lakkaamatta
-yhtä ikuisesti ja liukkaasti kuin pilvet. Kuuluu niiden olemukseen,
-että ne ovat häikäiseviä, ennenkuin ne käyvät inhottaviksi, ja ne
-ihmiset ovat harvinaisia, jotka ovat vapaat oman aikansa taikauskosta
-ja jotka katsovat silmäterään sitä, mitä laumayleisö ei uskalla
-vilaistakaan. Hra apotti Coignard oli vapaamielinen ja nöyrä ihminen,
-ja se riittänee luullakseni asettamaan hänet arvossa paljon yläpuolelle
-jonkun Bossuet'n ynnä kaikkien noiden suurmiesten, joiden kunnia
-kukoistaa kunkin kohdastaan perintätapojen ja perintäuskojen
-juhlapohjalta.
-
-Mutta jos täytyy katsoa, että hra apotti Coignard eli vapaana,
-vapautuneena yleisestä harhaluulosta ja ettei meidän intohimojemme
-särmäsäteillä eikä ennakkoluuloillamme ollut mitään valtaa hänen
-ylitseen, on vielä tunnustettava, että tällä etevällä hengellä oli omat
-ja itsenäiset mielipiteensä myöskin luontoon ja yhteiskuntaan nähden ja
-että häneltä puuttui ainoastaan taitavuutta tai tahtoa siroitella
-ympärilleen sofismeja totuuksiensa väliviivoiksi, jossa tapauksessa hän
-olisikin kummastuttanut ja ihastuttanut ihmisiä laajalla ja kauniilla
-älyllisellä rakenteellaan. Tällä tavalla yksin rakennetaan suuria
-viisaustieteellisiä järjestelmiä, jotka pitävät paikkansa vain
-sofistiikkansa kautta. Järjestelmän puute oli hänen henkinen
-ominaisuutensa (taikka jos niin tahdotaan sanoa), häneltä puuttui
-tasasuhdallinen järjestelmäkyky. Muuten hän esiintyisi sinä, mitä hän
-itse asiassa oli, s.o. viisaimpana kaikista siveyssaarnaajista, eräänä
-ihmeellisenä Epikuron ja pyhän Franciscus Assisilaisen välimuotona.
-
-He ovat mielestäni kaksi parhainta sielua, joita kärsivä ihmiskunta
-vielä on tavannut täysin epämääräisellä polullaan. Epikuros vapautti
-ihmishenget turhista kauhuntunteista ja opetti heille onnen ja heidän
-kurjan luontonsa, sekä heidän heikkojen voimiensa sopusoinnun, joka
-heidän itsensä on järjestettävä. Kun taas kunnon pyhä Franciscus,
-herkempänä, enemmän aistimaailmaan kuuluvana, johdatti heidät autuuteen
-sisäisen unelman tietä ja tahtoi, että ihmissielut hänen esimerkkinsä
-mukaan riemastuisivat ihastuttavan erakkoisuuden syvänteissä. He olivat
-molemmat herttaisia, toinen tappaessaan ihmisille tavallisia
-harhaluuloja, toinen luodessaan mielikuvia, joista ei ole mitään
-ylösnousemusta.
-
-Mutta ei pidä liioitella mitään. Herra apotti Coignard ei suinkaan
-ollut ei elämäntyönsä eikä ajatustensa kautta rohkein viisaista eikä
-hehkuvin pyhistä ihmisistä. Keksimiään totuuksia hän ei osannut heittää
-heihin niinkuin kuiluun. Hän säilytti uskaliaimmillakin henkisillä
-löytöretkillään rauhallisen käyskentelijän asenteen. Hän ei tehnyt
-mitään poikkeusta itsensä suhteen siihen yleiseen ylenkatseeseen
-nähden, jolla ihmiskunta oli hänet innoittanut. Häneltä puuttui se
-erinomainen mielle, joka piti pystyssä Baconin ja Descartesin uskon
-itseensä senjälkeen kuin he olivat lakanneet uskomasta kehenkään. Hän
-epäili totuutta, jota hän kantoi omassa sydämessään ja hän kylvi ilman
-mahtipontisuutta älynsä jalokiviä. Häneltä puuttui se luottamus, joka
-ylimalkaan on yhteinen kaikille ajatusten tekijöille, että hän olisi
-pitänyt itseään etevimpänä kaikista suurista neroista. Se on puute,
-joka kostaa itsensä, sillä maine ei tule sen osaksi, joka ei aja takaa
-sitä. Herra apotti Coignardissa se oli vielä lisäksi heikkoutta ja
-epäjohdonmukaisuutta. Koska hän johti ajattelijan rohkeuden sen
-äärimmille äyräille, ei hänen olisi pitänyt tuntea mitään
-tunnonvaivoja, joskin hän olisi julistanut itsensä ensimäiseksi
-kaikista ihmisistä. Mutta hänen sydämensä säilyi yksinkertaisena ja
-hänen sielunsa puhtaana, ja tämä älyn riittämättömyys, joka ei osannut
-pysytellä maailmankaikkeuden yläpuolella, saattoi aikaan hänelle
-korjaamattoman vaurion. Sanoisinko kuitenkin, että rakastan häntä
-enimmän juuri tällaisena?
-
-En tahdo väistyä vakuuttamasta, että ajattelija ja kristitty herra
-apotti Coignard yhdisti itsessään eräällä verrattomalla tavalla
-epikurealaisuuden, joka varjelee meidät elämäntuskasta ja pyhän
-yksinkertaisuuden, joka johtaa meidät taivaan autuuteen.
-
-On huomattavaa, että hän ei ainoastaan hyväksynyt oppia Jumalan
-olemassaolosta, sellaisena kuin katoolinen usko oli sen hänelle
-jättänyt, vaan vielä että hän koetti sitä ylläpitää järjellisen
-maailmanjärjestyksen todistuskappaleena. Hän ei matkinut koskaan niiden
-ammattijumalanuskojien taitavaa tapaa, jotka tekevät omaksi tarpeekseen
-siveellisen, ihmisrakkaan ja siveän Jumalan, jonka kanssa he yhdessä
-nauttivat täydellisen yhteisymmärryksen tyydytystä. Ne läheiset
-suhteet, joita he rakentavat Hänen kanssaan antavat heidän
-kirjoituksilleen paljon arvovaltaisuutta ja heille itselleen
-henkilökohtaisesti suurta kunnioitusta yleisön puolelta. Ja tätä
-hallinnollista jumalaa, niin hillittyä, juhlallista, vapaata kaikesta
-fanatismista ja joka on antanut meille maailman, he suosittelevat
-kansankokouksissa, seurapiireissä ja akatemioissa. Herra apotti
-Coignard ei edustanut näin edullista iäisyyttä. Mutta katsoen siihen,
-että on mahdotonta käsittää maailmankaikkeutta muuten kuin sen
-älyllisissä sarakkeissa ja on katsottava, että maailmankaikkeus on
-järjellinen, vieläpä siihenkin nähden, että voi todistaa sen
-järjettömyyden, hän löysi siitä järjen, jota hän nimitti Jumalaksi,
-jättäen tälle oppisanalle sen äärettömän epämääräisyyden ja suhtautuen
-kaiken lisäksi jumaluusoppiin niinkuin siihen on suhtauduttava, kun
-tiedetään, että se käsittelee tuntemattomuutta pikkuseikkoihin saakka
-menevällä täsmällisyydellä.
-
-Tämä vaatimattomuus, joka täsmii hänen älyllisyytensä rajoja, oli
-sikäli paikallaan, niin kuin minä luulen, että se päästi hänet
-kiusauksesta haihtua johonkin ruokamittaiseen ajattelijajärjestelmään
-ja säästi hänet nuuskimasta niitä rotanloukkuja, joihin "vapautuneet
-henget" niin helposti joutuvat. Mukavasti eläeli vanhassa tilavassa
-loukussaan, hän keksi vain yhden keinon ilmituodakseen maailman
-käsitteen ja vaarinottaakseen luontoa. Minulla ei ole samat ajatukset
-uskonnosta ja luulen, että hän pettyi niihin nähden, niinkuin ne ovat
-pettäneet niin monen vuosisadan ajan ihmisiä, joko heidän onnekseen tai
-onnettomuudekseen. Mutta näyttää siltä kuin vanhat erehdykset olisivat
-vähemmän vauriollisia kuin uudet, ja koska meidän kerta kaikkiaan
-täytyy pettyä, on parasta pitää kiinni haalistuneistakin harhakuvista.
-
-On ainakin varmaa, että herra apotti Coignard myöntäessään kristillisen
-ja katoolisen uskon periaatteen ei kieltäytynyt tekemästä niistä sangen
-omaperäisiä jatkopäätöksiä. Oikeauskoisuuden juurista hänen upea
-sielunsa kukoisti erikoisesti epikurealaisuuteen ja nöyryyteen nähden.
-Olen sen jo sanonut, hän ponnisteli aina karkoittaakseen yöllisiä
-kummituksia, noita kauhunkuvia tai kuten hän niitä nimitti, noita
-goottilaisia pirullisuuksia, jotka tekevät yksinkertaisen porvarin
-elämästä eräänlaisen pikkumaisen ja jokapäiväisen sabatin. Aikamme
-teologit ovat syyttäneet häntä että hän liioitteli autuuden toivoa
-vieläpä rajattomuuksiin asti. Löydän tämän nuhteen erään etevän
-ajattelijan kynästä lähteneenä.[2] En tiedä, tokko herra Coignard itse
-asiassa luotti liioin jumalalliseen hyvyyteen. Mutta varmaa on, että
-hän käsitti jumalallisen armon sen laajassa ja luonnollisessa
-ymmärteessä ja että maailma muistutti vähemmän Theban erämaita kuin
-Epikuroksen puutarhoja. Hän käyskenteli siellä sillä uskaliaalla
-impeydellä, joka on hänen luonteensa ominaisin piirre ja hänen oppinsa
-periaate.
-
-Milloinkaan ei mikään ihmishenki ole kaikessa yhteydessään esiintynyt
-niin rohkeana ja niin rauhallisena eikä kostuttanut ylenkatsettaan niin
-suurella suloudella. Hänen siveys-opissaan yhtyy kyynillisten
-ajattelijain vapaus pyhän Portionculen ensimäisten munkkien puhtauteen.
-Hän halveksi ihmisiä herttaisuudella. Hän koetti opettaa heille, että
-koska heissä ei asunut mitään suurempaakaan kuin heidän kykynsä kärsiä,
-he eivät voi vaatia itseltään mitään sen hyödyllisempää eikä kauniimpaa
-kuin sääliväisyyden; kykeneväisinä ainoastaan aistillisesti toivomaan
-ja kärsimään heidän täytyy tehdä itselleen vain suvaitsevaisia ja
-herkullisia hyveitä. Hän pääsi siihen, että hän katsoi ylvästelyä
-kaiken pahan suurimmaksi lähteeksi ja suurimmaksi solvaukseksi luontoa
-vastaan.
-
-Näyttää todellakin siltä, että ihmiset tekevät itsensä onnettomiksi
-liioittelemalla hyvää uskoaan itseensä ja heidän kaltaisiinsa ja että,
-jos heillä olisi nöyrempi ja todellisempi käsitys inhimillisestä
-luonteesta, he olisivat herttaisempia toisilleen ja herttaisempia
-itselleen. Siis se oli hänen hyväntahtoisuutensa, joka pakoitti hänet
-nöyryyttämään kaltaisiaan heidän yhteiskunnallisiin laitoksiinsa
-nähden. Hänen oli sydämellään heille osoitettava, että heidän typerä
-luontonsa ei ole keksinyt eikä rakentanut mitään, joka kannattaisi
-mitään kiivaampaa hyökkäystä tai puolustusta ja että jos he tuntisivat
-suurimpien teelmiensä hauraan totuuden niinkuin tuntevat lait ja
-valtakunnat, he taistelisivat niitä vastaan vain leikkien ja huvikseen
-niinkuin lapset, jotka rakentavat hiekkalinnoja meren rannalla.
-
-Myöskään ei saa kummastua eikä tehdä mitään häväisyjuttua siitä, että
-hän halventeli kaikkia niitä ajatuksia, joiden kautta ihminen kohottaa
-omaa kunniaansa ja mainettansa oman sielunrauhansa kustannuksella.
-Lakien majesteetillisuudella ei ollut mitään arvovaltaa hänen
-selvänäköiseen sieluunsa nähden, ja hän valitti sitä, että on
-onnettomia, joiden täytyy alistua niin paljon sellaisen alaisiksi,
-minkä järki ja alkuperä useimminkaan ei ole mistään löydettävissä.
-Kaikki periaatteet olivat hänelle yhtä hylättäviä. Hän oli tullut
-siihen, että kanssaihmiset eivät tuomitsisi niin suurta lukua
-kaltaisiaan kurjuuteen, elleivät he nauttisi siitä vastakohdasta, joka
-on sen ja heidän omanarvontunteensa välillä. Tämä mielipide aikaansai
-sen, että hän piti huonoa seuraa parempana kuin hyvää seuraa, hänen
-esimerkkinsä mukaan, joka eli porttojen ja publikaanien keskuudessa.
-Hän säilytti siten sydämensä puhtauden, myötätuntonsa lahjan ja
-sääliväisyytensä aarteet. En puhu tässä hänen teoistaan, jotka ovat
-kerrotut _Kuningatar Hanhenjalan ravintolassa_. Minun tehtäväni ei ole
-tietää tässä oliko hän parempi kuin hänen elämänsä, kuten on väitetty
-madame du Mouchy'stä. Meidän tekomme eivät ole yksinomaan meidän, ne
-riippuvat vähemmän meistä kuin kohtalosta. Ne satavat meille kaikilta
-taivaan rannoilta. Me emme aina ansaitse niitä, meidän ahmiva
-ajatuksemme on ainoa, mikä on ominaista meille itsellemme. Siitä johtuu
-tämän maailman mielipiteiden turhuus. Joka tapauksessa totean
-mielihyvällä, että kaikki hengenmiehet, ilman poikkeusta, ovat pitäneet
-herra apotti Coignardia rakastettavana ja huvittavana. Täytyisi ollakin
-farisealainen, ellei näkisi hänessä kaunista Jumalan luontokappaletta.
-Tämän sanottuani minulla on kiire palata hänen oppeihinsa, jotka yksin
-ovat minut tähän johtaneet.
-
-Kaikkein vähimmän hänellä oli kunnioittamisen aistia. Luonto oli sen
-kieltänyt häneltä eikä hän tehnyt mitään sitä itselleen hankkiakseen.
-Hän pelkäsi, että hän toisia kohottaen alentaisi toisia ja hänen
-maailmoita syleilevä rakkautensa levittäytyi yhtä laajana sekä pienten
-että suurten yli. Hänen mielensä veti häntä enemmän elämän uhreihin,
-mutta pyövelitkin tuntuivat hänestä liian säälittäviltä, että ne
-olisivat mitään vihaa ansainneet. Hän ei toivonut heille pahaa ja
-surkutteli yksinomaan heidän ilkeyttään.
-
-Hän ei uskonut, että lailliset tai laittomat kiristykset saisivat
-aikaan muuta kuin lisäisivät pahaa pahan päälle. Häntä ei miellyttänyt
-yksityiskostojen virkeä välittömyys eikä lakien majesteetillinen
-julmuus, ja jos hän sattuikin hymyilemään, kun järjestyksenvalvojia
-haukuttiin, se oli lihan ja veren luonnollista vaikutusta ja pelkkää
-hyväntahtoisuutta.
-
-Hän oli nimittäin muodostanut pahan käsitteestä itselleen
-yksinkertaisen ja täsmällisen ajatuksen. Hän johti sen yksinomaan
-ihmisen elimistöstä ja hänen luonnollisista aistitunteistaan tekemättä
-sitä monimutkaiseksi kaikilla niillä ennakkoluuloilla, jotka
-lakikirjoissa vaikuttavat niin keinotekoisilta. Sanoin äsken, että hän
-ei ollut muodostanut mitään järjestelmää ollen varsin vähän taipuvainen
-ratkaisemaan vaikeuksia rikkiviisasteluilla. On silmin nähtävää, että
-ensimmäinen vaikeus pysäytti heti hänen mietiskelynsä, mikäli ne
-koskivat keinoja rakentaa onnea tai ainoastaan rauhaa maan päälle. Hän
-oli vakuutettu siitä, että ihminen on luonnostaan sangen paha eläin ja
-että yhteiskunnat ovat inhottavia vain siksi, että ihminen käyttää
-neroansa niitä muodostaakseen. Hän ei siis odottanut mitään hyvää
-luontoon palaamisesta. En usko, että hän olisi muuttanut
-mielipidettään, vaikka hän olisi elänytkin niin kauan että olisi
-lukenut Emilen. Hänen kuollessaan Jean-Jacques Rousseau ei ollut vielä
-järkyttänyt maailmaa kaunopuheisuudellaan, jossa mitä todellisin mielen
-herkkyys yhtyi mitä epätodellisimpaan logiikkaan. Hän ei ollut silloin
-kuin pieni piimäsuu, joka surullista kyllä hänelle itselleen, löysi
-muita apotteja kuin herra Jérôme Coignardin Lyonin yksinäisten
-käytävien penkeiltä. Voidaan valittaa, että herra Coignard, joka tunsi
-kaikenkaltaisia ihmisiä, ei tavannut edes sattumalta rva de Warensin
-nuorta ystävää. Mutta siitä ei olisi syntynyt muuta kuin huvittava
-kohtaus, romanttinen kuvaelma. Jean-Jacques olisi nauttinut sangen
-vähän meidän ajattelijamme välinpitämättömästä viisaudesta. Mikään ei
-muistuta vähemmän Rousseaun filosofiaa kuin hra apotti Coignardin
-ajattelutapa. Siihen sisältyi hyväntahtoinen iva, se oli keveää ja
-suvaitsevaista. Inhimilliseen heikkouteen perustuen se lepäsi vankalla
-pohjalla. Tuolta toiselta taas puuttui onnellinen epäily ja keveä hymy.
-Perustuen meidän kaltaistemme luontokappaleiden alkuperäisen hyvyyden
-kuviteltuun kivijalkaan sen asenne on aina keinotekoinen ilman että se
-itsekään aina huomaa sen koko hullunkurisuutta. Se on niiden ihmisten
-opinkaavaa, jotka eivät ole koskaan hymyilleet. Sen puutteet näkyvät
-sen huonotuulisuudesta. Se ei ole suloista. Tuo nyt ei vielä olisi niin
-vaarallista; mutta se vie ihmisen takaisin apinaan ja menee
-suutuksissaan liikasanoihin huomatessaan, että apina ei ole
-hyveellinen. Tässä suhteessa se on järjetön ja julma. Se nähtiin kyllä
-silloin, kun valtiomiehet tahtoivat sovittaa _Contrat social'ia_
-parhaaseen kaikista tasavalloista.
-
-Robespierre kunnioitti Rousseaun muistoa. Hän olisi pitänyt hra apotti
-Coignardia huonona ihmisenä. En tahdo tehdä tähän sitä huomautusta,
-että Robespierre olisi ollut hirviö. Tiedemiehelle ei todella ole
-olemassa hirviöitä. Robespierre oli optimisti, joka uskoi hyveeseen.
-Hänen luonteisensa valtiomiehet tekevät niin paljon pahaa kuin
-mahdollista. Jos lähtee ihmisiä hallitsemaan ei ole unohdettava, että
-he ovat pahankurisia apinoita. Vain tällä ehdolla voi olla inhimillinen
-ja hyväntahtoinen politikko. Vallankumouksen hulluus oli siinä, että se
-tahtoi saattaa hyveen valtaan maan päällä. Jos tahdotaan tehdä ihmiset
-hyviksi, viisaiksi, vapaiksi, hillityiksi ja jalomielisiksi, joudutaan
-ikävä kyllä siihen, että tahdotaan tappaa heidät kaikki. Robespierre
-uskoi hyveeseen: hän oli Terrorin isä. Marat uskoi oikeuteen: hän
-vaati kaksisataatuhatta päätä. Hra apotti Coignard on ehkä kaikista
-18-sataluvun hengistä se, jonka periaatteet eroavat enimmän
-Vallankumoukset periaatteista. Hän ei olisi allekirjoittanut riviäkään
-Ihmisen oikeuksien julistuksista sen kiivaan ja kiihkeän eron vuoksi,
-mikä siinä tehdään ihmisen ja gorillan välillä.
-
-Luonani kävi viime viikolla eräs kuomani anarkisti, joka kunnioittaa
-minua ystävyydellään ja jota minä rakastan siksi, että koska hän ei
-vielä ole ottanut osaa maansa hallitukseen, hänessä on säilynyt paljon
-viattomuutta. Hän tahtoo räjähyttää kaikki ilmaan vain sen vuoksi, että
-hän uskoo ihmisten olevan luonnostaan hyviä ja hyveellisiä. Hän
-ajattelee, että jos heidät vapautetaan heidän lakiensa ja mammonansa
-pakkovallasta, he samalla riisuvat pois itsekkäisyytensä ja ilkeytensä.
-Mitä hellin optimismi on johtanut hänet mitä hurjimpaan julmuuteen.
-Koko hänen onnettomuutensa ja koko hänen rikollisuutensa oli siinä,
-että hänellä kokin ammattiin tuomittuna oli elysiumilainen,
-kulta-ajalle sopiva sielu. Hän on sangen yksinkertainen ja sangen
-kunniallinen Jean-Jacques, jota ei mikään rva Houdetot'n näky ole
-häirinnyt eikä minkään Luxembourgin marskin sivistynyt ylevämielisyys
-hellyttänyt. Hänen sielunsa puhtaus on loogillinen ja tekee hänet
-pelottavaksi. Hän puhuu paremmin kuin joku ministeri, mutta hän lähtee
-järjettömästä periaatteesta. Hän ei usko perisyntiin, joka kuitenkin on
-niin kiinteä ja todellinen totuus, että sille on voitu rakentaa mitä
-tahansa.
-
-Ah, jospa olisitte ollut hänen kanssaan minun kammiossani, hra apotti
-Coignard, todistaaksenne hänelle hänen oppikaavojensa nurinkurisuuden!
-Te ette olisi puhunut tälle jalolle uneksijalle sivistyksen hyvistä
-teoista ettekä valtion eduista. Te olisitte tiennyt, että ne ovat
-leikinlaskua, jota ei sovi käyttää onnettomiin nähden. Te olisitte
-tiennyt, että yhteiskunnallinen järjestys ei ole muuta kuin
-järjestelmällistä väkivaltaa, ja jokainen on sen edun tuomari, mikä
-hänellä siitä on, Mutta te olisitte piirtänyt hänen eteensä todellisen
-ja kauhistavan kuvan siitä luonnonjärjestyksestä, jonka hän tahtoo
-perustaa; te olisitte osoittanut hänelle siinä idyllissä mitä hän
-haaveilee lakkaamattomien kotoisten ja veristen murhenäytelmien
-äärettömyyden ja näyttänyt miten hänen autuas anarkiansa olisi mitä
-hirvittävimmän hirmuvallan alku.
-
-Tämä johtaa minut tarkoin määrittelemään sitä kantaa, mikä hra apotti
-Coignardilla oli Pienen Bachuksen ravintolassa hallituksiin ja
-kansoihin nähden. Hän ei pitänyt suuressa arvossa yhteiskuntien
-edustajia eikä valtakuntien voittokaaria. Hän piti epäilyn alaisena ja
-väittelyn esineenä itse pyhän Ampoulen hyvettä, joka oli hänen aikanaan
-valtion periaate aivan kuin nykyään yleinen äänioikeus. Tämä vapaus,
-joka olisi silloin ollut skandaali kaikille ranskalaisille, ei meitä
-loukkaa enää. Mutta käsittäisimme huonosti tätä ajattelijaa, jos
-johtaisimme hänen arvostelunsa kiivauden vanhan kuningasvallan
-väärinkäytöksistä. Hra apotti Coignard ei tehnyt suurta eroa niiden
-hallitusten välillä, joita nimitetään absoluuttisiksi eikä niiden,
-joita nimitetään vapaiksi hallitusmuodoiksi, ja me voimme edellyttää,
-että jos hän olisi elänyt meidän päivinämme, hänessä olisi säilynyt
-vankka annos sitä laajaa tyytymättömyyttä, mikä täytti hänen sydämensä.
-
-Koska hän rakensi kaiken periaatteille, hän epäilemättä olisi huomannut
-myöskin meidän periaatteittemme turhuuden. Päätän sen eräistä hänen
-sanoistaan, joka on säilynyt meille. "Kansanvallassa", sanoi apotti
-Coignard, "kansa on oman tahtonsa alainen, joka on kovaa orjuutta. Itse
-asiassa yhteinen rahvas on yhtä outo ja vastakkainen omalle tahdolleen
-kuin se saattaisi olla jonkun ruhtinaan tahdolle. Siliä yhteistä tahtoa
-on joko vähän tai ei ollenkaan kussakin henkilössä, joka kuitenkin saa
-kärsiä sen koko kouristuksen. Ja yleinen äänioikeus on vain hölmöjen
-pyydys, niinkuin kyyhkynen, joka kantoi pyhää öljypuun lehteä.
-Kansanvaltainen hallitusmuoto samoin kuin yksinvaltainenkin perustuu
-mielikuvitelmiin ja elää siitä miten sitä harjoitetaan. On tärkeätä
-ainoastaan, että nuo kuvitelmat tulevat hyväksytyiksi ja niiden
-toimeenpanijat onnellisiksi."
-
-Tämä viisaudenlauselma riittää saamaan meidät uskomaan, että hän olisi
-säilyttänyt meidänkin päivinämme sen hymyilevän ja ylpeän
-vapaamielisyyden, joka kaunisti hänen henkeään kuninkaitten
-aikakautena. Missään tapauksessa hän ei koskaan olisi ollut
-vallankumouksellinen. Hänessä oli liian vähän harhakuvitelmia sitä
-ollakseen eikä hän uskonut, että valtiomuodot ovat hävitettävissä
-muuten kuin niiden sokeiden ja himmeiden, hitaiden ja vastustamattomien
-voimien kautta, jotka kaatavat kaiken.
-
-Hän uskoi, että yhtä ja samaa kansaa ei voida hallita kuin yhdellä
-tavalla samana aikana, siitä syystä kansat, ollen eläviä elimistöjä,
-riippuvat kaikkine askareineen jäsentensä rakenteesta ja elimiensä
-tilasta, s.o. maasta ja sen asujista eivätkä hallituksistaan, joita
-heitetään kansakuntien ylle aivan kuin pukuja ihmisruumiiden verhoiksi.
-
-"Onnettomuus on siinä", myönsi hän, "että kansat pukeutuvat niihin
-niinkuin Arlequin tai Gilles marakatin tanssittaja. Heidän pukunsa on
-tavallisesti joko liian laaja tai liian pieni, epämukava, naurettava,
-tahrainen, pölyttynyt tai kiiltävä kuluneisuuttaan. Niitä voidaan
-jollakintavoin korjata järkevästi pölyttämällä, käyttämällä niihin
-siellä täällä neulaa tai tarpeen vaatiessa saksiakin, että välttyisi
-kustannukset toisesta vaatetuksesta, joka saattaisi olla yhtä huono.
-Kuitenkaan ei ole itsepintaisesti säilytettävä vanhaa senjälkeen kun
-ruumis on muuttanut muotoaan ijän mukaan."
-
-Tästä näkyy, että hra apotti Coignard harrasti sekä järjestystä että
-edistystä ja ettei hän ylimalkaan ollut huono kansalainen. Hän ei
-yllyttänyt ketään kapinaan ja toivoi, että yhteiskunnalliset laitokset
-kuluisivat ja hierautuisivat alituisessa käytännössä pikemmin kuin että
-niitä suurin iskuin kumottaisiin ja järkytettäisiin. Hän huomautti
-alituisesti oppilailleen, että kaikkein tiukimmatkin sievistyivät
-ihmeellisesti käytännössä ja että oli varmempaa luottaa lakien kuin
-ihmisten lempeyteen. Mitä tuli lakien muodottomuuksien äkkipikaiseen
-muuttamiseen hän ei sitä toivonut eikä toivottanut, koska hän oli
-varsin vähän vakuutettu liian nopean lainsäädännön siunauksesta. Joskus
-Jacobus Paistinkääntäjä kysyi häneltä eikö hän pelännyt, että hänen
-arvosteleva ajattelunsa välttämättömiin yhteiskunnallisiin laitoksiin
-kohdistuessaan, joita hän itsekin piti sellaisina, ikävästi järkyttäisi
-sitä mikä oli säilytettävää.
-
--- Miksi, kysyi häneltä hänen uskollinen oppilaansa, miksi, oi
-mestarien parhain, lyödä tomuksi oikeuden käytön, lakien ja yleensä
-kaikkien siviili- ja sotilasvirkakuntien perustukset, jos te
-tunnustatte, että tarvitaan oikeutta, oikeuden käyttöä, armeijaa,
-maistraatteja ja järjestyksen valvojia?
-
--- Poikani, vastasi hra apotti Coignard, olen aina huomannut, että
-ihmisten onnettomuudet johtuvat heidän ennakkoluuloistaan niinkuin
-hämähäkit ja skorpionit tulevat kellarien pimeydestä. On hyvä käyttää
-hiukan luutaa ja tomuriepua kaikkien noiden synkkien soppien sokeuteen.
-On hyvä myöskin antaa siellä täällä myöskin pieni kuokanisku kellarien
-ja puutarhojen muureihin. Se säikyttää pölyä pois ja valmistaa
-välttämättömiä raunioita.
-
--- Myönnän sen mielelläni, vastasi siihen tuo lempeä Paistinkääntäjä,
-mutta kun te saatte hävitetyiksi kaikki periaatteet, oi kunnon
-mestarini, mitä asetatte niiden sijaan?
-
-Johon mestari vastasi:
-
--- Kaikkien väärien periaatteiden hävityksen jälkeen jää niiden tilalle
-yhteiskunta, koska se perustuu välttämättömyyteen, jonka lait ovat
-vanhemmat kuin Saturnus ja vallitsevat vielä sittenkin kuin Prometheus
-on saanut syöstyksi Jupiterin valtaistuimeltaan.
-
-Siitä saakka kuin apotti Coignard näin saneli, on Prometheus monta
-kertaa kukistanut Jupiterin, ja tämän viisaan ennustukset ovat käyneet
-toteen niin kirjaimellisesti, että voi epäillä nykyään, niin paljon
-muistuttaa uusi järjestys vanhaa, eikö valta sittenkin ole jäänyt
-vanhalle Jupiterille. Useat ihmiset menevät niinkin pitkälle, että
-kieltävät tuolta titaanilta olemassaolon. Ei näy enää, sanovat he,
-hänen rinnassaan haavaa, jonka kautta vääryyden kotka raateli hänen
-sydäntään ja jonka pitäisi vuotaa verta iankaikkisesti. Hän ei tiedä
-mitään tuskista eikä maanpakonsa vaivoista. Se ei ole se työläisjumala,
-joka oli meille luvattu ja jota me odotimme. Se on vanhan ja
-naurettavan Olympon lihava Jupiter. Milloin siis on ilmestyvä hän, tuo
-ihmisten roteva ystävä, tulensytyttäjä, tuo vielä kallioonsa naulittu
-titaani? Vuorilta kuuluva peljättävä ääni ilmoittaa, että hän nostaa jo
-ääretöntä paattaan raadelluille hartioilleen ja me tunnemme jo yllämme
-hänen kaukaisen hengityksensä lieskat.
-
-Vieraana tämän maailman asioille hra Coignard oli taipuvainen
-pelkästään spekulatiivisiin mietelmiin ja syventyi mielellään
-ylimalkaisiin ajatuksiin. Tämä mielenlaatu, joka saattoi vahingoittaa
-häntä hänen aikalaistensa keskuudessa, tekee hänen ajatelmansa
-puolentoista vuosisadan jälkeen varsin arvokkaiksi ja sangen
-hyödyllisiksi. Me voimme niistä oppia paremmin tuntemaan omia tapojamme
-ja selittämään niissä piilevää pahaa.
-
-Vääryydet, tuhmuudet ja julmuudet jäävät meiltä huomaamatta silloin kun
-ne ovat yleisiä. Me näemme esi-isiemme huonot puolet emmekä omiamme
-Koska ei ole yhtään aikakautta menneisyydessä, missä ihminen ei
-esiintyisi meille järjettömänä, raakana ja julmana, olisi ihmeellistä,
-että meidän vuosisatamme jonkun aivan erikoisen etuoikeuden kautta
-olisi vapaa kaikesta typeryydestä, kaikesta ilkeydestä ja kaikesta
-julmuudesta. Hra apotti Coignardin mielipiteet avittaisivat meitä
-tutkistelemaan omaatuntoamme, ellemme jo olisi niiden itsetyytyväisten
-kaltaisia, joiden silmät eivät näe ja joiden korvat eivät kuule.
-Käyttämällä vain hiukan hyvää uskoa ja unohtamalla vain hiukan omia
-etujamme me näkisimme pian, että meidän lakikirjamme ovat vieläkin
-vääryyden pesiä, että meidän tavoissamme säilyy ahneuden ja ylpeyden
-perinnöllinen kovuus, että me pidämme arvossa vain rikkautta emmekä
-kunnioita työtä. Meidän yhteiskunnallinen järjestelmämme näyttäisi
-meistä siltä, mitä se itse asiassa onkin, kurjalta ja vaaralliselta
-järjestelmältä, jonka todellisten olojen oikeus tuomitsee huolimatta
-ihmisten tekemästä oikeudesta ja jonka perikato jo on alkanut. Meidän
-pohattamme näyttäisivät meistä yhtä typeriltä kuin nuo turilaat, jotka
-syövät edelleen puiden lehtiä sillä aikaa kuin pienet syöpäläiset,
-jotka ovat heidän ruumiiseensa tunkeutuneet, ahmivat heidän
-sisuksiaan. Me emme salli enää valtiomiestemme väärien ja latteiden
-lausumisnumeroiden itseämme uinuttaa, meitä säälittäisi nuo
-taloustutkijamme, jotka väittelevät keskenään huonekalujen hinnoista
-talossa, joka palaa. Apotti Coignardin sanat ilmaisevat meille
-profeetallista ylenkatsetta noihin Vallankumouksen suuriin
-periaatteisiin ja noihin kansanvallan oikeuksiin nähden, joille me
-olemme sadan vuoden kuluessa perustaneet mitä väkivaltaisimman
-vallananastuksen pitkän, epäoikeudellisten hallitusten sarjan, samalla
-kun me ilman ivaa tuomitsemme kaikki epäoikeudet. Jos alkaisimme hiukan
-hymyillä noille typeryyksille, jotka ovat päivän selviä, mutta joskus
-verisiä, jos oivaltaisimme, että nykyaikaiset ennakkoluulot ovat
-niinkuin vanhatkin joko naurettavien tai inhottavien asianhaarojen
-tuloksia, jos arvostelisimme niitä kumpiakin lempeällä ja sääliväisellä
-epäilyllä[3] olisivat riidat maailman kauneimmassa maassa vähemmän
-kiivaita ja hra apotti Coignard olisi omalta osaltaan jotakin
-vaikuttanut ihmiskunnan onnellisuuteen.
-
-_Anatole France_.
-
-
-
-
-
-
-APOTTI COIGNARDIN AJATUKSIA
-
-
-
-
-I
-
-Valtiomiehet.
-
-
-Hra apotti Jérôme Coignard oli tänä iltapäivänä tavallisella
-käynnillään kirjakauppias hra Blaizot'n luona Pyhän Jaakon kadulla
-_Pyhän Katharinan Kuvassa_. Huomaten pöydillä Jean Racinen teoksia hän
-otti huolimattomasti selaillakseen yhtä noista niteistä.
-
--- Tämä runoilija, sanoi hän, ei ollut vailla neroa ja jos hän olisi
-voinut kohottaa henkensä niin, että hän olisi kirjoittanut
-murhenäytelmänsä latinalaisilla säkeillä, hän olisi kiitostakin
-ansaitseva, erittäinkin _Athalie'nsa_ johdosta, jossa hän osoitti
-ymmärtävänsä sangen hyvin politiikkaa. Corneille ei ole häneen verraten
-muuta kuin turha deklamoija. Tämä Joaan tapausta kuvaileva
-murhenäytelmä paljastaa meille eräitä niistä voimaliikkeistä, jotka
-nostavat ja kukistavat valtakuntia. Ja täytyy uskoa, että hra Racine
-oli sangen ymmärtäväinen, mikä onkin enemmän arvoista kuin kaikki nuo
-runouden ja kaunopuheisuuden hienoudet, jotka itse asiassa eivät ole
-muuta kuin kaunopuhujien keksintöjä ja omiaan vain hupsuja huvittamaan.
-Kuuluu heikoille hengille koettaa kohottaa ihmistä hienoon ja ylevään.
-He erehtyvät Aatamin heimon todellisesta luonteesta, joka on kokonaan
-kurja ja säälittävä. Pidätyn väittämästä, että ihminen olisi naurettava
-eläin, vain siitä syystä, että Jeesus Kristus on sen kalliilla
-verellään lunastanut. Jos ihmisessä jotakin ylevää on, riippuu se
-yksinomaan tuosta käsittämättömästä mysteriosta, ja ihmislapset, suuret
-ja pienet, ovat itsessään vain julmia ja vastenmielisiä petoja.
-
-Hra Roman astui sisälle myymälään juuri sillä hetkellä, jolloin kunnon
-mestarini lausui nuo viimeiset sanat.
-
--- Hohoo, hra apotti, huudahti tämä taitava mies. Te unohdatte, että
-nämä julmat ja vastenmieliset eläimet ovat ainakin Europassa ihailtavan
-poliisijärjestyksen alaisia ja että valtiot sellaiset kuin Ranskan
-kuningaskunta tai Hollannin tasavalta ovat hyvin kaukana tuosta
-barbariasta ja tuosta raakalaistilasta, jotka teitä niin loukkaavat.
-
-Kunnon mestarini heitti kädestään Racinen niteen ja vastasi hra
-Romanille tavallisella suloudellaan:
-
--- Myönnän, hyvä herra, että valtiomiesten teoissa on jotakin
-järjestystä ja jotakin selvyyttä, silloin kun ajattelijat niitä
-kirjoituksissaan käsittelevät ja ihailen teidän teoksessanne
-_Monarchie_ ideain lumoa ja johdonmukaisuutta. Mutta sallikaa, hyvä
-herra, että teen kunniaa vain teille kaikista niistä kauniista
-ajatuksista, joita te sijoitatte vanhojen ja uusien aikojen suurten
-valtiomiesten sieluihin. Heillä ei ollut sitä henkevyyttä, minkä te
-annatte heille, ja nuo kuuluisat miehet, jotka näyttävät johtaneen
-maailmaa, olivat itse luonnon ja kohtalon leikkikaluja. He eivät
-kohonneet inhimillisen typeryyden yläpuolelle, eivätkä itse asiassa
-olleet muuta kuin kurjuuden loistoesimerkkejä.
-
-Tätä keskustelemusta kärsimättömänä kuunnellessaan hra Roman oli
-ottanut käteensä jonkun vanhan karttateoksen. Hän rupesi sitä
-paukuttamaan pöytään kiivaudella, joka yhtyi hänen oman äänensä
-meteliin.
-
--- Mikä sokeus! sanoi hän. Kuinka olla näin tunnustamatta suurten
-hallitusmiesten, suurten kansalaisten tekoja! Tunnetteko niin huonosti
-historiaa, ettette huomaa kuinka joku Caesar, joku Richelieu, joku
-Cromwell muodosti kansoja niinkuin savenvalaja ruukkujaan? Ettekö näe,
-että valtio käy niinkuin kello kellosepän käsissä?
-
--- Minä en sitä näe, sanoi kunnon mestarini, ja niiden viidenkymmenen
-vuoden aikana, jotka olen elänyt, olen huomannut vain, että tämä maa on
-vaihtanut useampia kertoja hallitustaan ilman että ihmisten elinehdot
-ovat siitä muuttuneet, paitsi ehkä erään näkymättömän prosessin kautta,
-joka ei ollenkaan riipu ihmisten tahdoista. Siitä päätän, että on
-jotakuinkin samantekevää tulla hallituksi tuolla taikka tällä tavalla
-ja ettei hallitusmiehissä ole muuta arvossapidettävää kuin heidän
-vaununsa ja heidän vaatteuksensa.
-
--- Voitteko puhua niin, vastasi hra Roman, sen valtiomiehen kuoleman
-jälkeisenä päivänä, joka otti niin suurta osaa maan asioiden hoitoon ja
-joka pitkän epäsuosionsa jälkeen veti viimeisen henkäyksensä hetkellä,
-jolloin valta kaikkine kunnioineen oli jälleen hänen käsissään? Kansan
-huminasta, joka seuraa hänen hautakirstuaan, te voitte päättää, mitä
-hänen työnsä merkitsevät. Niiden merkitys kestää kauan hänen kuoltuaan.
-
--- Hyvä herra, sanoi siihen kunnon mestarini, tämä valtiomies oli
-kunnollinen, harras ja työteliäs ihminen eikä voi väittää hänestä
-niinkuin hra Vaubanista, että hän olisi ollut liian kohtelias
-teeskennelläkseen sitä muille, sillä hän ei koskaan pitänyt lukua
-kenenkään miellyttämisestä. Ylistän häntä erikoisesti siitä, että hän
-kävi paremmaksi maan asioiden hoidossa, joissa niin monet muut
-turmeltuvat.
-
-Hänellä oli luja sielu ja virkeä tunne maansa suuruudesta. Hän on
-kiitettävä vielä siitä, että hän kantoi tyynesti laajoilla hartioillaan
-sekä ammattipilkkaajien että pikkumarkiisien viat. Hänen
-vihollisensakin tunsivat häntä kohtaan salaista kunnioitusta. Mutta
-mitä hän on tehnyt merkittävää ja minkä kautta hän esiintyy teille
-muuna kuin niiden tuulien leikkikaluna, jotka puhalsivat hänen
-ympärillään? Jesuiitat, jotka hän karkoitti, ovat palanneet; tuo pieni
-uskontosota, jonka hän sytytti kansan hukutukseksi, on sammunut, eikä
-jättänyt juhlan jälkeen muuta kuin huonon ilotulituksen käryävät
-jätteet. Hänellä oli, myönnän teille, huvittamisen tai pikemmin
-ajanvietteen neroutta. Hänen elämäntehtävälleen, joka ei ollut muuta
-kuin tilaisuuden ja sen toimeenpanemisen palvelusta, tuli hänen
-kuolemansa odottamatta, mutta sen ei ole tarvis muuttaa muuta kuin
-nimeään ja johtajaansa opinkaavaansa muuttamatta. Hänen kavaluutensa
-pysyy uskollisena mestarilleen ja itselleen jatkuvasti asianhaaroja
-noudattaen. Onko tuo siis mikään elämäntyö, joka suuruudellaaan
-hämmästyttää?
-
--- On, se hämmästyttää todellakin, vastasi hra Roman. Ja tämä
-valtiomies puhdisti hallitsemisen taidon metafysiikan pilvistä vieden
-sen asioiden todellisuuteen, josta minä häntä suuresti ylistän. Hänen
-tehtävänsä, sanotte te, oli vain tilaisuuden ja sen toimeenpanemisen
-palvelusta. Mutta mitä vaaditaankaan ollakseen etevä inhimillisten
-asiain hoidossa muuta kuin tarttua suosiolliseen, suotuisaan
-tilaisuuteen ja käyttää sen toimeenpanemiseen hyödyllisiä palvelijoita?
-Tämän hän teki, tai tämän hän olisi ainakin tehnyt, ellei hänen
-ystäviensä pikkumainen petollisuus ja hänen vastustajiensa salakavala
-rohkeus olisi riistänyt kaikkea rauhaa häneltä. Mutta hän kulutti
-itsensä turhaan jälkimäisiä hillitessään ja edellisiä rohkaistessaan,
-Aika ja ihmiset, nuo välttämättömät välikappaleet, puuttuivat häneltä,
-hänen hyväätekevä despotisminsa perustamiseksi. Hän hahmotteli
-kuitenkin ihailtavia suunnitelmia sisäpolitiikkaan nähden. Teidän ei
-tulisi unohtaa, että ulkopolitiikkaan nähden taas hän lahjoitti
-isänmaalleen laajoja ja viljavia alueita. Ja meidän on oltava siitä
-hänelle sitäkin kiitollisempia, että hän teki nämä onnistuneet
-valloitukset yksin ja parlamentista huolimatta, josta hän oli
-riippuvainen.
-
--- Hyvä herra, vastasi kunnon mestarini, hän osoitti tarmoa ja taitoa
-siirtomaa-asioiden hoidossa, mutta ei ehkä enempää kuin mitä tavallinen
-porvari tarvitsee jonkun maatilan ostoon. Ja minusta nuo merentakaiset
-asiat eivät ole minkään arvoisia siihen nähden, miten europalaisten on
-tapa käyttäytyä Afrikan ja Amerikan kansojen suhteen. Valkoiset,
-ollessaan tekemisessä keltaisten tai mustien kanssa, katsovat olevansa
-pakoitettuja tekemään heidät maattomiksi. Ei päästä mihinkään
-päätökseen villikansojen kanssa muuten kuin vielä täydellisemmällä
-raakuudella. Tähän äärimmäisyyteen johtavat kaikki siirtomaita koskevat
-yritykset. En tahdo kieltää, etteikö espanjalaiset, hollantilaiset ja
-englantilaiset olisi saaneet niistä jotakin hyötyä itselleen. Mutta
-tavallisesti antaudutaan aivan sattuman ja seikkailun valtaan
-lähettämällä suuria ja julmia retkikuntia. Mitä on yksilön taito ja
-tahto noissa yrityksissä, jotka koskevat kaupan, maanviljelyksen ja
-merenkulun etuja, jotka sentähden riippuvat äärettömästä määrästä
-toisia olentoja? Hallitusmiehen osa näissä asioissa on sangen pieni, ja
-jos se näyttää meistä huomattavalta, on se vain siksi, että meidän
-jumaluustarustoon taipuvainen henkemme tahtoo antaa nimen ja hahmon
-kaikille luonnon salaperäisille voimille. Mitä hän on keksinyt tuo
-meidän hallitusmiehemme siirtomaihin nähden, jota jo foinikialaiset
-eivät Kadmuksen aikaan tunteneet?
-
-Nämä sanat kuullessaan herra Roman pudotti karttateoksen, jota
-kirjakauppias riensi kohteliaasti maasta nostamaan.
-
--- Herra apotti, sanoi hän, minä huomaan, että te valitettavasti olette
-rikkiviisastelija. Sillä täytyy olla sofisti sekottaakseen Kadmukseen
-ja foinikialaisiin kuolleen valtiomiehemme siirtomaayrityksiä. Te ette
-ole voineet kieltää, että nämä yritykset olivat hänen työtään ja olette
-häiritsevällä tavalla tuoneet keskusteluumme tämän Kadmuksen
-saattaaksenne meidät hämille.
-
--- Hyvä herra, sanoi apotti, jättäkäämme Kadmus sikseen, koska se teitä
-vihastuttaa. Tahdon sanoa ainoastaan, että valtiomiehellä on vähän
-osuutta omiin yrityksiinsä eikä hän ansaitse niistä kunniaa eikä
-häpeää. Tahdon sanoa, että elämän surkuteltavassa komediassa
-hallitusten päämiehet näyttävät käskevän, niinkuin kansat tottelevan,
-mutta se ei ole muuta kuin leikkiä, turhaa näennäisyyttä ja itse
-asiassa sekä toisia että toisia näkymätön voima johdattaa.
-
-
-
-
-II
-
-Pyhä Abraham.
-
-
-Tuona kesäisenä yönä hyttysten hypellessä _Pienen Bachuksen_
-lyhdyn ympärillä hra apotti Coignard otti raitista ilmaa
-Saint-Benoît-le-Bétournén kirkon kaaren alla. Hän mietiskeli siinä
-tapansa mukaan Cathérinen saapuessa istumaan hänen vierelleen
-kivipenkille. Kunnon mestarini oli taipuvainen kiittämään Jumalaa hänen
-töistään. Hän katseli mielihyvällä tätä kaunista tyttöä, ja koska hänen
-henkensä oli hymyilevä ja viljeltynyt, hän puheli tälle miellyttäviä
-sanoja. Hän kiitti Catherinen pirteyttä, joka ei esiintynyt ainoastaan
-hänen kielellään vaan myöskin hänen kurkussaan ja kaikessa muussakin
-hänen henkilössään sekä siitä, että tämä tosin hymyili huulillaan ja
-poskillaan, mutta vielä enemmän lihansa kaikilla kauniilla poimuilla ja
-syvennyksillä, minkä vuoksi oli varsin vaikeata sietää hänen verhojaan,
-jotka estivät näkemästä hänen kokonaan hymyävän.
-
--- Koska yleensä, sanoi hän, on tehtävä syntiä maan päällä ja koska
-kukaan paitsi öykkäri, ei voi uskoa itseään erehtymättömäksi, tahtoisin
-juuri teihin nähden, hyvä neiti, että taivaallinen armo hetkeksi
-heittäisi minut erikoisesta suojeluksestaan, jos varsinkin se voisi
-tuottaa teillekin jotain mielihyvää. Minulle se tuottaisi kaksi mitä
-kallisarvoisinta etua, nimittäin: ensiksi, että tekisin syntiä
-harvinaisella ilolla ja valikoidulla herkullisuudella, toiseksi, että
-samassa saisin anteeksiannon teidän sulojenne voimasta, sillä on
-epäilemättä kirjoitettu Tuomion kirjaan, että teidän viehätyskeinonne
-ovat vastustamattomia. Tämä täytyy ottaa huomioon. Näkee älyttömiä
-miehiä, jotka huvittelevat rumien ja sulottomien naisten kanssa. Nämä
-onnettomat tuohon tapaan toimien syöksyvät vaaraan kadottaa sielunsa,
-sillä he tekevät sen vain syntiä tehdäkseen ja heidän työläs
-rikkomuksensa on täynnä raadollisuutta. Sen sijaan niin kaunis iho kuin
-teidän, Cathérine, on jo sellaisenaan puolustus Iäisen silmien edessä.
-Teidän sulonne helpottavat ihmeellisesti rikkomusta, joka käy
-anteeksiannettavaksi, ollen riippumaton meidän tahdostamme. Ollakseni
-oikein suora, hyvä neiti, minä tunnen, että teidän läheisyydessänne
-taivaan armo jättää minut ja pakenee linnunlentimillä. Siinä
-silmänräpäyksessä, kun nyt puhun teille, siitä ei ole jäljellä enää
-kuin pieni valkea pilkku noiden kattojen päällä, joiden räystäillä
-kissat rakastelevat raivokkain huudoin ja lapsellisin valituksin kuun
-istuessa aivan julkeana eräällä savutorvella. Kaikki mitä näen teidän
-olemuksestanne, Cathérine, vaikuttaa aistillisesti ja se, mitä en näe,
-vielä aistillisemmin.
-
-Hänen näin puhuessaan Cathérine loi silmänsä alas polviinsa ja käänsi
-ne sitten aivan kimmeltävinä hra apotti Coignardiin:
-
-Ja virkahti varsin vienolla äänellä:
-
--- Koska te tarkoitatte minulle hyvää, herra Jérôme, sanoi hän,
-luvatkaa minulle suostua pyyntöön, jonka aion tehdä teille. Olisin
-teille siitä hyvin kiitollinen.
-
-Kunnon mestarini lupasi. Kuka ei olisi tehnyt samoin hänen sijassaan?
-
-Cathérine sanoi hänelle silloin vilkkaasti:
-
--- Te tiedätte, hra Jérôme, että apotti La Perruque, Saint-Benoît'n
-apupappi, syyttää veli Angea, että tämä muka olisi varastanut hänen
-aasinsa ja tuosta on apupappi tehnyt virallisen kantelun. Ei voi olla
-väärempää syytöstä. Tämä kunnon munkki oli lainannut aasin
-kuljettaakseen pyhäinjäännöksiä maalaiskyliin. Aasi hävisi tiellä.
-Pyhäin jäännökset löydettiin. Se on asiassa oleellista, kuten veli Ange
-sanoo. Mutta apotti La Perruque vaatii takaisin aasiaan eikä anna sijaa
-järjen äänelle. Hän tahtoo sulkea tuon pikku munkin piispan vankilaan.
-Te yksin voitte saada viihtymään hänen vihansa ja ottamaan takaisin
-kanteensa.
-
--- Mutta, hyvä neiti, sanoi apotti Coignard, siihen minulla ei ole
-voimaa eikä halua.
-
--- Oh! jatkoi Cathérine puhettaan liukuen hänen lähelleen ja katsoen
-häntä keskitetyllä hellyydellä. Mitä haluun tulee, olisin sangen
-onneton ellen onnistuisi sitä teihin lietsomaan. Mitä taas voimaan
-tulee, hra Jérôme, se teillä on. Eikä mikään olisi teille helpompaa
-kuin pelastaa tuo pikku munkki. Riittäisi, että te antaisitte herra La
-Perruquelle kahdeksan saarnaa laskiaiseksi ja neljä adventiksi. Te
-kirjoitatte niin hyviä saarnoja, että täytyy tuottaa teille suurinta
-mielihyvää niitä kirjoittaa. Sommitelkaa nuo kaksitoista saarnaa, hra
-Jérôme, sommitelkaa ne heti. Käyn itse hakemassa ne teiltä asunnostanne
-Saint-Innocent'issa.
-
--- Herra La Perruque, jolla on korkeat ajatukset tiedoistanne ja
-ansioistanne, pitää varmaan kahtatoista saarnaanne aasin arvoisena.
-Heti kun hänellä on nuo kaksitoista saarnaa hän on peruuttava
-kanteensa. Hän on sen sanonut. Mitä on teille kaksitoista saarnaa, hra
-Jérôme? Ja minä lupaan kirjoittaa aameneni niistä viimeisen alle. Te
-lupaatte, lisäsi hän kiertäen käsivartensa hänen kaulaansa.
-
--- Tästä, sanoi ankarasti hra Coignard irroittaen kauniit kätöset
-kaulaltaan, minä kieltäydyn ehdottomasti. Lupaukset, joita kauniille
-tytölle annetaan, ovat sitovia vain lihalle eikä ole mikään synti evätä
-niitä. Älkää luottako minun apuuni, sorja tyttöseni, että tahtoisin
-pelastaa tuon parrakkaan viettelijän oikeuden käsistä. Jos
-kirjoittaisin yhden tai kaksi tai kaksitoista saarnaa, niin tekisin sen
-noita huonotapaisia munkkeja vastaan, jotka ovat Pyhän Kirkon häpeä ja
-kirppujen kaltaisia, jotka ovat tarttuneet Pyhän Pietarin vaatetukseen.
-Tuo veli Ange on konna. Hän antaa kunnon naisten kosketella muka pyhäin
-jäännöksinä jotakin lampaan tai porsaan luuta, jonka hän itse on
-kalunnut puhtaaksi ällöttävällä ahmattiudella. Lyönpä vetoa, että hän
-on kuljettanut hra La Perruquen aasin selässä jotakin enkeli Gabrielin
-siivensulkaa, sädettä tietäjien tähdestä ja jossakin pienessä
-jouhisoittimessa niiden kellojen kaikua, jotka soivat Salomonin
-temppelin tapulissa. Hän on oppimaton, hän on valehtelija, ja te
-rakastatte häntä. Siinä on kolme syytä, joiden vuoksi hän on minulle
-vastenmielinen. Jätän teidän arvosteltavaksenne, hyvä neiti, mikä
-noista kolmesta on painavin. Se voi olla myöskin niistä vähimmän
-kunniallinen, sillä toden totta, olin viehtynyt juurikään niin
-väkivaltaisesti, että se ei ole ollenkaan minun ikäni eikä säätyni
-mukaista. Mutta älkää pettykö. Tunnen varsin vilkkaasti sen herjan,
-minkä tuo teidän niskapussillinen kaapukonnanne muodostaa Herramme
-Jeesuksen Kirstuksen Kirkolle, jonka sangen arvoton jäsen minä olen, ja
-tuo kapusiini vaikuttaa minuun niin vastenmielisesti, että minut valtaa
-äkillinen halu mietiskellä jotakin Pyhän Johannes Chrysostomuksen
-kaunista kohtaan sensijaan, että hieroisin tässä polviani teidän
-polviinne, hyvä neiti, kuten olen neljännestunnin tehnyt. Sillä
-syntisen himo on katoavaista, mutta Jumalan kunnia pysyy
-iankaikkisesti. En ole koskaan liioitellut lihan synnin käsitettä, se
-oikeus täytyy antaa minulle.
-
-En säiky niinkuin hra Nikodemus niin pientä seikkaa kuin huvitella
-jonkun sievän tyttösen kanssa. Mutta en voi ensinkään sietää mielen
-alhaisuutta, en tekopyhyyttä, en valhetta, enkä tuota raakaa
-tietämättömyyttä, jotka tekevät teidän veli Angestanne täydellisen
-kapusinin. Teihin tarttuu hänen hommastaan, hyvä neiti, rentustelun
-tapa, joka vetää teidät paljon alapuolelle teidän säätyänne, ilotytön
-säätyä. Tunnen sen häpeät ja kurjuudet, mutta se on paljon korkeammalla
-kapusiinien säätyä. Tuo lurjus häväisee teidät samoin kuin hän on häpeä
-itse Pyhän Jaakon kadun lokavirroillekin niihin astuen jalallaan.
-Ajatelkaa, hyvä neiti, kaikkia niitä hyveitä, joilla te vielä voisitte
-epämääräisessä ammatissanne kaunistauta ja joista yksikin ehkä voisi
-avata teille eräänä päivänä Paratiisin, ellette olisi tuon saastaisen
-sian nöyrin orja ja palvelija.
-
-Sallien kaiken teissä muodostua siksi mikä lopuksi on tarpeellista,
-että voisi jättää teidät teistä erotessaan, te voisitte, Cathérine,
-kukoistaa uskossa, toivossa ja rakkaudessa, rakastaa köyhiä ja käydä
-katsomassa sairaita. Te voisitte olla almujen antaja ja myötäkärsijä ja
-te voisitte iloita kainosti taivaan pilvistä, merien, metsien ja
-ketojen kauneudesta. Te voisitte aamulla ikkunanne aukaistessanne
-ylistää Jumalaa kuunnellen lintujen laulua, te voisitte
-pyhiinvaellusten päivinä nousta Pyhän Valeriuksen kukkulalle ja itkeä
-siellä, ristin alla, suloisesti kadotettua viattomuuttanne, te voisitte
-tehdä samoin kuin Hän, joka yksin lukee ihmissydänten salaisuudet, te
-voisitte tehdä niin, että Hän voisi sanoa: 'Cathérine on minun
-luontokappaleeni ja minä tunnen hänet sen kauniin valon jätteistä, joka
-ei suinkaan ole sammunut hänessä'.
-
-Cathérine keskeytti hänet.
-
--- Mutta, apotti, sanoi hän kuivasti, sehän on saarna, minkä te tuossa
-minulle taritsette.
-
--- Tehän pyysitte minulta kahtatoista, vastasi apotti.
-
-Cathérine alkoi suuttua:
-
--- Varokaa, apotti. Riippuu teistä, olemmeko ystäviä vai vihollisia.
-Tahdotteko kirjoittaa nuo kaksitoista saarnaa? Ajatelkaa tarkoin
-ennenkuin vastaatte.
-
--- Hyvä neiti, sanoi hra apotti Coignard. Minä olen tehnyt hävettäviä
-tekoja elämässäni, mutta ilman niitä ajattelemattani.
-
--- Te ette tahdo? Onko se varmaa? Yksi, kaksi... Te kieltäydytte?...
-Apotti, minä kostan.
-
-Hän murjotti jonkun aikaa mykkänä ja ärtyisenä penkillä. Sitten hän
-äkkiä rupesi huutamaan:
-
--- Lopettakaa, hra apotti Coignard. Teidän iällänne tuossa arvokkaassa
-puvussa kohdella minua täten, hyi! Herra apotti, hyi! Mikä häpeä, herra
-apotti!
-
-Juuri kun hän kirkui kiihkeimmin näki apotti neiti Lecoeur'in
-_Trois-Pucelles'in_ kauppiattaren, joka kulki kaarten ali. Hän oli
-matkalla tänä myöhäisenä hetkenä tunnustautumaan Saint-Benoît'n
-kolmannelle apupapille ja käänsi päätään suurimman vastenmielisyytensä
-merkiksi.
-
-Apotti tunnusti mielessään, että Cathérinen kosto oli nopea ja varma,
-sillä neiti Lecoeur'in hyve oli ijän vahvistamana käynyt niin
-ankaraksi, että hän tarttui kaikkiin ympäristönsä riettauksiin ja
-lävisti seitsemän kertaa päivässä kielensä kärjellä kaikki Pyhän Jaakon
-kadun lihalliset synnintekijät.
-
-Mutta Cathérine ei itsekään tiennyt kuinka täydellinen hänen kostonsa
-oli. Hän oli nähnyt saapuvan paikalle neiti Lecoeur'in. Mutta hän ei
-ollut nähnyt isääni, joka saapui heti perästä.
-
-Hän tuli minun kanssani hakemaan kaariholvin alta apottia noutaakseen
-hänet Pieneen Bachukseen. Isäni piti paljon Cathérinestä. Mikään ei
-häntä suututtanut niin kuin jos hän näki tämän lähentelevien miesten
-seurassa. Hänellä ei ollut liioiteltuja käsityksiä apotin siveydestä.
-Mutta, kuten hän sanoi, tietää ja nähdä on kaksi eri asiaa. Cathérinen
-huudot olivat saapuneet sangen selvinä hänen korviinsa. Hän oli kiivas
-ja kykenemätön itseään hillitsemään. Pelkäsin suuresti, että hänen
-vihansa purkautuisi sivistymättömiin sanoihin ja vähemmän hienoon
-käytökseen. Näin hänen jo vetävän esiin rasvapannunsa, jota hän kantoi
-mekkonsa nauhoissa kunnia-aseenaan, sillä hän ei hävennyt suinkaan
-paistajan ammattia.
-
-Pelkoni oli vain puoleksi perusteltu. Tilanne, missä Cathérine
-esiintyi hyveellisenä, oli pikemmin hämmästyttävä kuin epämiellyttävä
-hänelle ja tyytyväisyys voitti vihan hänen sielussaan.
-
-Hän lähestyi kunnon mestariani sangen kohteliaana ja sanoi hänelle
-ivallisen juhlallisesti:
-
--- Herra Coignard, kaikki papit, jotka etsivät ilotyttöjen seuraa,
-menettävät siinä hyveensä ja hyvän maineensa. Ja se on oikein
-silloinkin, kun ei mikään nautinto ole maksamassa heidän häpeänsä
-hintaa.
-
-Cathérine jätti paikkansa erinomaisella loukatun kainouden ilmeellä ja
-kunnon mestarini vastasi isälleni lempeällä ja hymyilevällä
-kaunopuheisuudella:.
-
--- Tämä viisaudenlauselma, mestari Léonard, on suurenmoinen. Sitä
-tulisi sovittaa kaikkiin ilman erotusta ja ripustaa se joka
-tilanteeseen kuin tuo nimilappunen "Kuusivaltaista", jonka ontuva
-veitsiseppä panee kaikkiin veitsiinsä. En tahdo tutkistella, miksi en
-ole yhtä paljon ansainnut sen kiinnittämistä. Eikö riitä, että
-tunnustan sen ansainneeni?
-
-On sopimatonta puhua itsestään ja se loukkaisi liian paljon
-kainouttani, jos pakotettaisiin minut keskustelemaan siitä mikä on
-minulle erikoista. Tahdon mieluummin esittää teille, mestari Léonard,
-kunnioitettavan Robert d'Arbrissel'in esimerkin, joka käyden
-ilotyttöjen luona saavutti siitä suuria ansioita. Voisin myöskin kertoa
-pyhästä Abrahamista, Syyrian Anakoreetasta, joka ei pelännyt tunkeutua
-pahamaineiseen taloon.
-
--- Kuka on tuo Pyhä Abraham? kysyi isäni, jonka kaikki ajatukset olivat
-järkähtyneet.
-
--- Istahtakaamme teidän porttinne eteen, sanoi kunnon mestarini. Tuokaa
-ruukku viiniä ja minä olen kertova teille tarinan tästä suuresta
-pyhimyksestä sellaisena kuin itse Pyhä Efremus on sen meille opettanut.
-
-Isäni viittasi, että hän tahtoi kuulla sitä. Me istuimme kaikki
-katoksen alle ja kunnon mestarini loihe lausumaan seuraavasti:
-
--- Pyhä Abraham oli vanha ja eli yksin erämaassa vähäisessä majassaan,
-kun hänen veljensä kuoli jättäen jälkeensä kovin kauniin tyttären
-nimeltä Maria. Vakuutettuna siitä, että hänen itsensä viettämä elämä
-olisi mitä sopivinta hänen veljentyttärelleen, Abraham rakennutti tälle
-kopin lähelle omaansa, josta opetti häntä pienen seinään tekemänsä
-ikkunan kautta.
-
-Hän piti huolta siitä, että tyttö paastosi, valvoi ja lauloi psalmeja.
-Mutta eräs munkki, joka oli väärä munkki, kuten luullaan, oli
-lähestynyt Mariaa pyhän miehen Abrahamin mietiskellessä raamattua ja
-johdattanut syntiin tuon nuoren tytön, joka silloin sanoi itselleen:
-
-"On parempi, koska nyt olen kuollut Jumalalle, että menen maahan, missä
-kukaan ei tunne minua."
-
-Hän jätti koppinsa ja meni läheiseen kaupunkiin, jonka nimi oli Edessa
-ja jossa oli ihania puutarhoja ynnä raikkaita lähteitä. Se on vieläkin
-Syyrian kaikkein suloisin kaupunki.
-
-Sillä aikaa tuo pyhä mies Abraham istui yhä vaipuneena syviin
-mietiskelyihin. Hänen veljentyttärensä oli lähtenyt jo monta päivää
-sitten, kun hän vasta aukaisi pienen ikkunansa ja kysyi:
-
-"Maria, miksi et laula enää psalmeja, joita osasit niin hyvin?"
-
-Kun hän ei saanut mitään vastausta, hän arvasi totuuden ja huudahti:
-
-"Julma susi on ryöstänyt karitsani!"
-
-Hänen murheensa ei jättänyt häntä kahteen vuoteen. Niiden kuluttua hän
-kuuli, että hänen veljentyttärensä vietti huonoa elämää. Toimien
-järkevästi hau pyysi erästä ystäväänsä lähtemään kaupunkiin ja ottamaan
-tarkan selon siitä kuinka asian laita on.
-
-Ystävä toi tiedon, että Maria vietti todellakin huonoa elämää. Tämän
-kuultuaan pyhä mies pyysi ystäväänsä hankkimaan hänelle ylhäisen herran
-puvun ja hevosen. Pantuaan päähänsä, ettei häntä tunnettaisi, suuren
-hatun, joka peitti hänen kasvonsa, hän lähti majapaikkaan, missä oli
-sanottu hänen veljentyttärensä asuvan. Hän katseli joka taholle
-nähdäkseen, eikö hän löytäisi tätä. Mutta kun tyttöä ei näkynyt, hän
-sanoi majapaikan isännälle teeskentelevästi hymyillen:
-
-"Kunnon mies, sanotaan, että teillä on täällä kaunis tyttö, enkö voisi
-nähdä häntä?"
-
-Isäntä, joka oli kohtelias mies, kutsutti tämän esiin ja Maria
-esittäytyi puvussa, joka Pyhän Efremuksen oman sanatavan mukaan riitti
-ilmaisemaan hänen käytöksensä. Pyhä mies tuli tuosta hyvin
-surulliseksi. Hän teeskenteli kuitenkin iloisuutta ja tilasi hyvän
-aterian, Maria oli sinä päivänä synkällä tuulella. Antaessaan
-nautintoa, ei aina itse nauti siitä, ja tuon vanhuksen näky, jota hän
-ei tuntenut, sillä tämä ei ollut riisunut hattuaan, ei ollut omiaan
-häntä yksinomaan ilahuttamaan. Isäntä nuhteli häntä noin huonosta
-käyttäytymisestä, joka sitäpaitsi oli aivan vastakkainen hänen
-ammattinsa velvollisuuksille. Mutta Maria sanoi huoaten:
-
-"Jospa Jumala olisi sallinut minun kuolla kolme vuotta sitten!"
-
-Pyhä mies Abraham puhui taitavasti ylhäisen ja kevytmielisen herran
-tapaan, niinkuin hän oli pukeutunutkin, ja sanoi:
-
-"Tyttäreni, en tule tänne itkemään sinun syntejäsi, vaan jakamaan sinun
-rakkauttasi."
-
-Mutta kun isäntä oli jättänyt hänet yksin Marian kanssa, hän lakkasi
-teeskentelemästä, heitti pois hatun ja sanoi itkien:
-
-"Tyttäreni Maria, etkö tunne minua? Olenhan Abraham, joka on ollut
-sinulle isän sijaisena."
-
-Hän otti tyttöä kädestä ja koetti taivuttaa häntä koko yön katumukseen
-ja parannukseen. Varsinkin hän piti huolta siitä, että tyttö ei
-joutuisi epätoivoon. Hän toisti tälle alituisesti: -- "Tyttäreni,
-ainoastaan Jumala on synnitön!"
-
-Marian sielu oli luonnostaan lempeä. Hän suostui palajamaan erakon
-luoksi. He lähtivät matkaan päivän koittaessa. Maria tahtoi ottaa
-mukaan pukunsa ja jalokivensä. Mutta pyhä mies teki hänelle
-ymmärrettäväksi, että oli sopivampaa luopua niistä. Hän nostatti hänet
-hevosensa selkään, johdatti hänet majoihin, missä he alkoivat uudestaan
-entisen elämänsä. Pyhä mies piti ainoastaan huolta siitä tällä kertaa,
-että Marian kammio ei ollut missään yhteydessä ulkomaailman kanssa ja
-että siitä ei voinut mennä ulos, kulkematta huoneen kautta, missä hän
-itse asui. Näillä keinoin hän Jumalan armosta säilytti karitsansa.
-
-Sellainen on tarina Pyhästä Abrahamista, sanoi kunnon mestarini,
-kumoten viinipikarinsa.
-
--- Se on tosiaankin kaunis, sanoi isäni, ja Maria raukan onnettomuus on
-saanut silmäni kyyneliin.
-
-
-
-
-III
-
-Valtiomiehet.
-
-(Jatko ja loppu)
-
-
-Sinä päivänä hämmästyimme suuresti, mestarini ja minä, tavatessamme
-herra Blaizot'n luona, Pyhän Katariinan kirjakaupassa, pienen, laihan
-ja keltaisen miehen, joka ei ollut kukaan muu kuin kuuluisa
-herjauskirjasten tekijä Jean Hibou. Meillä oli kaikki syy uskoa, että
-hän oli Bastillessa, jossa hän oli tottunut elämään. Ja kun emme
-epäröineet tuntea häntä, johtui se siitä, että hänen kasvoillaan vielä
-säilyi vankilan tyrmien pimeys ja kosteus. Hän selaili vapisevin käsin,
-kirjakauppiaan huolestuneiden silmien alla, äsken Hollannista tulleita
-valtiollisia teoksia. Apotti Coignard kohotti hänelle hattuaan
-luontaisen sirosti, mikä olisi käynyt vielä paremmin ilmi, jollei
-mestarini hattu olisi rypistynyt edellisenä iltana mitättömässä
-kahakassa Pikku-Bachuksen köynnösten alla.
-
-Kun apotti Coignard oli selittänyt olevansa iloinen taas nähdessään
-niin taitavan miehen, herra Jean Hibou vastasi:
-
--- Sitä ei kestä kauan. Lähden tieheni tästä maasta, jossa en saata
-elää. En voisi kauemmin hengittää tämän kaupungin saastutettua ilmaa.
-Kuukauden kuluttua minä asetan asumukseni Hollantiin. On julmaa sietää
-Fleury'tä, kun on kärsinyt Dubois'ta, ja olen liiaksi hyveellinen
-ranskalaiseksi. Pöllöt ja veijarit meitä täällä hallitsevat huonojen
-periaatteiden mukaan. Sitä en voi kärsiä.
-
-On totta, sanoi kunnon opettajani, että yleisiä asioita hoidetaan
-huonosti ja että virkamiesten joukossa on paljon varkaita. Tyhmät ja
-ilkeät jakavat vallan keskenään, ja jos joudun kirjoittamaan tämän ajan
-asioista, teen niistä kirjan, siihen suuntaan kuin filosofi Senecan
-_Apokolokyntos_ tai meidän _Satire Ménippée_, joka on aika mehevä.
-Tällainen kevyt ja huvittava käsittelytapa soveltuu aiheeseen
-paremmin kuin Tacituksen jörö kankeus tai de Thou'n kärsivällinen
-vakavamielisyys. Teenpä tuon kirjan liuskoista, joita salaa siirretään
-toinen toiselleen, ja siitä käy ilmi filosofinen ihmisten halveksunta.
-Virkamiehet siitä kovin suuttuisivat, mutta luulenpa, että eräät
-huomatessaan joutuneensa oikein hävyttömyyden ryöppyyn, nauttisivat
-sitä lukiessa salaista iloa. Päätän sen siitä, mitä kuulin eräältä
-ylhäissukuiselta naiselta, johon tutustuin Séezsâ, ollessani piispan
-kirjastonhoitajana. Hän oli jo hiukan näivettynyt, mutta värisi vielä
-hillittömistä irstailuistaan. Sillä selitykseksi on sanottava, että hän
-parinkymmenen vuoden aikana oli ollut Normandian maakunnan parhaita
-ilonetsijöitä. Ja kun kysyin häneltä, minkä ilon hän oli syvimmin
-tuntenut elämässään, hän vastasi:
-
--- Kun tunsin menettäneeni kunniani.
-
-Huomasin tästä vastauksesta, että hänessä oli hienotuntoisuutta.
-Luulen, että jollakin meikäläisellä ministerillä on sitä yhtä paljon,
-ja jos milloin kirjoitan heitä vastaan, teen sen imarrellakseni heitä
-kaikissa paheissaan ja hävyttömyydessään. Mutta miksi siirtää niin
-kauniin tarkoituksen toteuttamista? Ostanpa heti herra Blaizot'ita
-kirjan paperia kirjoittaakseni Ménippée'ni ensimäisen luvun.
-
-Hän ojensi jo kättään ällistynyttä herra Blaizot'ta kohti. Herra Jean
-Hibou pysäytti hänet kiivaasti.
-
--- Säilyttäkää, herra apotti, ehdotti hän, oiva suunnitelmanne
-Hollantiin ja tulkaa kanssani Amsterdamiin, jossa hankin teille paikan
-jonkun vesikauppiaan tai kylvettäjän liikkeessä. Siellä olette vapaa,
-yöllä voitte kirjoittaa Ménippéetänne pöydän toisessa päässä, kun minä
-taas toisessa laadin lentokirjojani. Niistä tulee aika pistäviä, ja
-saapa nähdä, emmekö yhteisillä ponnistuksillamme saa kuningaskunnan
-asioita uudelle tolalle? Lentokirjailijoilla on enemmän osaa
-valtakuntien luhistumiseen kuin luullaankaan; he valmistavat
-romahduksia, jotka kapinalliset kansat vievät päätökseen.
-
--- Mikä riemu, lisäsi hän äänellä, joka sihisi hänen mustien, suun
-kitkerän liuoksen syömien hampaittensa välitse, mikä ilo, jos minun
-onnistuisi tuhota joku noista ministereistä, jotka kurjasti ovat
-sulkeneet minut Bastilleen! Ettekö halua, herra apotti, olla osallisena
-niin oivassa työssä?
-
--- En ollenkaan, epäsi kelpo opettajani. Olisin kovin pahoillani, jos
-jollain lailla muuttaisin valtion muotoa, ja jos luulisin, että
-_Apokolokyntosellani tai Ménippéelläni_ olisi sellainen vaikutus, en
-kirjoittaisi niitä koskaan.
-
--- Mitä, kysyi hölmistynyt häväistyskirjailija, ettekö juuri äsken
-tässä samassa paikassa sanonut, että hallitus on kelvoton?
-
--- Tietenkin, myönsi apotti. Mutta jäljittelen tuon Syrakusan vanhuksen
-viisautta, joka, silloin kuin Dionysius oli hävyttömimmillään kansaansa
-kohtaan, kävi joka päivä temppelissä rukoilemassa jumalia tyrannin
-hengen puolesta. Kuultuaan niin merkillisestä hurskaudesta Dionysius
-tahtoi tietää sen syyn. Nainen kutsuttiin hänen eteensä ja tyranni
-asetti hänelle kysymyksensä.
-
--- En ole nuori, selitti nainen, olen elänyt monen tyrannin aikana ja
-olen huomannut, että huonoa seurasi vielä pahempi. Olet kelvottomin,
-mitä milloinkaan olen nähnyt. Siitä päätän, että seuraajasi olisi, jos
-mahdollista, vieläkin ilkeämpi, ja rukoilen Jumalaa antamaan hänet
-meille niin myöhään kuin suinkin.
-
--- Tuo mummo oli hyvin selväjärkinen, ja olen samaa mieltä kuin hän,
-että lampaitten on parasta antaa vanhan paimenensa keritä ne, ettei
-vain tulisi uutta ja nuorta, joka keritsisi ne vielä tarkemmin.
-
-Herra Hibou'n sappi, jonka tämä puhe oli saattanut kuohuksiin, puhkesi
-katkeriin puheisiin:
-
--- Mitä halpoja puheita! Kuinka kelvottomia periaatteita! Oi,
-herra apotti, kuinka vähän te välitätte yhteishyvästä ja kuinka
-huonosti ansaitsette runoilijain kunnon kansalaisille lupaaman
-tammenlehväseppeleen! Teidän olisi tullut syntyä tatarien tai
-turkkilaisten maassa, Djingiskanin tai Bajasetin orjana, eikä
-Europassa, jossa opetetaan julkisen oikeuden ja filosofian
-periaatteita. Mitä! Siedättekö huonoa hallitusta haluamatta edes
-vaihtaa! Sellaiset mielipiteet rangaistaisiin minun suunnittelemassani
-valtiossa ainakin maan paolla tai eristämisellä. Niin, herra apotti,
-perustuslakiin, jota mietin ja joka järjestetään vanhan ajan
-periaatteiden mukaan, liitän nyt rangaistuksia teidän laistenne
-kelvottomien kansalaisten varalle. Ja määrään kuritusta kaikille
-sellaisille, jotka voidessaan parantaa valtiota eivät tee sitä.
-
--- Heh, heh! ilostui apotti nauramaan. Niinpä ette annakaan minulle
-halua asettua teidän Salentiumiinne. Se mitä siitä kerrotte taivuttaa
-minut uskomaan, että siellä saisi olla ainaisen pakon alla.
-
-Herra Hibou vastasi mietelmällisesti:
-
--- Siellä olisi pakko harrastaa vain hyveitä.
-
--- Ah! huudahti apotti, kylläpä se Syrakusan mummo oli oikeassa!
-On parasta olla huolissaan, jos herra Jean Hibou pääsisi
-seuraamaan Duboïs'ta ja Fleury'lâ! Lupaatte minulle, hyvä herra,
-väkivaltaisten ja teeskentelijöiden hallituksen, ja kiiruhtaaksenne
-lupaustenne vaikutusta, haluaisitte tehdä minusta vesikauppiaan tai
-kylvettäjän jonkun Amsterdamin kanavan varrelle. Suur' kiitos! Jään
-Saint-Jacques'in kadulle, jossa saa juoda viileää viiniä uhmaillen
-ministereitä. Luuletteko houkuttelevanne minua tuolla kunnon ihmisten
-hallituksen peilikuvalla, jotka ympäröivät yksityisten vapauden
-sellaisilla kielloilla, ettei siitä enää voi nauttiakaan?
-
--- Herra apotti, sanoi Jean Hibou kiihtyen kiihtymistään, onko
-rehellistä ahdistaa hallitusmuotoa, johon olen saanut ajatuksen
-Bastillessa, ja jota ette tunne?
-
--- Hyvä herra, virkkoi kunnon opettajani, epäilen hallituksia, jotka
-suunnitellaan vehkeilyissä ja kapinoissa. Vastustus on hyvin huono
-hallituskoulu, ja älykkäät valtiomiehet, jotka sen avulla pääsevät
-valtaan, pitävät tarkkaa huolta siitä, että hallitsevat ihan
-päinvastaisten periaatteiden mukaan kuin ne, joita he ennen julistivat.
-Se on nähty Kiinassa ja muuallakin. Samat välttämättömyydet, jotka
-hallitsivat heidän edelläkävijöitään, ohjaavat heitä. Uutuutena tuovat
-he vain kokemattomuutensa. Siinä eräs niitä syitä, jotka saattavat
-minut ennustamaan, että uusi hallitus on paljon sietämättömämpi kuin
-se, jonka se syrjäyttää, siitä paljoakaan eroamatta. Emmekö jo ole
-kokeneet sen?
-
--- Siis, sanoi herra Jean Hibou, te puollatte väärinkäytöksiä?
-
--- Kuten sanoitte, myönsi hyvä opettajani. Hallitukset ovat kuin
-viinit, jotka mietonevat ja sokeroituvat ajan kuluessa. Happamimmatkin
-menettävät lopulta hiukan happamuuttaan. Pelkään valtiota ensi
-kukoistuksessaan. Kammoan tasavallan tuikeaa nuoruuttaa. Ja kun kerran
-täytyy olla huonosti hallittu, pidän parhaimpana ruhtinaita ja
-ministereitä, joiden ensimäinen into on mennyt.
-
-Herra Jean Hibou painoi taas hatun silmilleen ja sanoi jäähyväiset
-kiukustuneella äänellä.
-
-Kun hän oli mennyt, herra Blaizot nosti silmänsä luetteloistaan ja
-sovitellen silmälasejaan sanoi oivalle opettajalleni:
-
--- Olen ollut Pyhän Katariinan kirjakauppias kohta neljä vuosikymmentä,
-ja minusta on aina uusi ilo kuulla niiden viisaiden puheita, jotka
-käyvät kaupassani. Mutta en oikein pidä yleisiä asioita koskevista
-keskusteluista. Siinä kiihtyy, syntyy turhaa toraa.
-
--- Niissä asioissa ei olekaan pysyviä periaatteita, sanoi kelpo
-opettajani.
-
--- On ainakin yksi, jota kukaan ei uskalla vastustaa, vastasi herra
-Blaizot, kirjakauppias. Täytyy olla huono kristitty ja kunnoton
-ranskalainen kieltääkseen Reimsin pyhän lippaan voiman, jonka voiteella
-kuninkaamme voidellaan Kristuksen sijaisiksi Ranskan kuningaskuntaa
-varten. Siinä monarkismin peruste, jota ei koskaan järkytetä.
-
-
-
-
-IV
-
-Mississipin juttu.
-
-
-Kuten tiedetään, Pariisin parlamentti langetti v. 1722 tuomion
-Mississipin jutussa, johon yhtiön johtajien ohella oli sekaantunut yksi
-ministeri, kuninkaan sihteeri, ja useita maaseudun ali-intendenttejä.
-Yhtiötä syytettiin siitä, että se oli turmellut kuninkaan ja valtion
-upseerit, vaikka he todellisuudessa olivat nylkeneet sen puhtaaksi
-heikon hallituksen virkailijain tavallisella ahneudella. Ja totta on,
-että siihen aikaan olivat kaikki hallituksen koneistot höltyneet tai
-toimivat väärin. Eräässä tuon kuuluisan jutun käsittelyssä tutkittiin
-parlamentin täysi-istunnossa erään Mississipin yhtiön johtajan vaimoa,
-rouva de la Morangèrea. Hän todisti, että herra Lescot, rikosasiain
-tuomarin sihteeri, oli kerran kutsunut hänet salaa Châtelet'hen ja
-selittänyt, että vain rouvasta itsestään riippui, pelastuisiko hänen
-puolisonsa, joka oli kaunis ja komea mies. Sihteeri oli puhunut
-jokseenkin tähän tapaan: "Hyvä rouva, kuninkaan todellisia ystäviä
-pahoittaa tässä jutussa eniten se, etteivät jansenistit ole siihen
-sekaantuneet. Nuo jansenistit ovat yhtä paljon kruunun kuin
-kuninkaankin vihollisia. Antakaa meille tilaisuus tuhota yksi heistä,
-ja palkitsemme tuon palveluksen valtiolle, palauttaen teille miehenne
-ja kaiken hänen omaisuutensa." Kun rouva de la Morangère oli kertonut
-tämän keskustelun, joka ei ollut aiottu julaistavaksi, oli parlamentin
-puheenjohtajan pakko kutsua täys-istuntoon herra Lescot, joka aluksi
-yritti kieltää. Mutta rouva de la Morangèrella oli kauniit, kirkkaat
-silmät, joitten katsetta hän ei kyennyt kestämään. Hän sekaantui ja
-joutui kiinni. Hän oli pahan näköinen punatukkainen mies kuten Judas
-Iskariot.
-
-Tämä asia, joka tuli sanomalehtien tietoon, joutui koko Pariisin
-puheenaiheeksi. Siitä keskusteltiin salongeissa, kävelypaikoilla,
-parturin ja limonaadikauppiaan luona. Ja kaikkialla sai rouva de la
-Morangère osakseen yhtä paljon myötämielisyyttä kuin Lescot inhoa.
-
-Yleinen uteliaisuus oli suuri vielä silloin, kun saatoin kunnon
-opettajaani, herra apotti Jérôme Coignardia, herra Blaizot'n luo, joka,
-kuten tiedätte, on kirjakauppias Pyhän Katariinan kuvan alla.
-
-Tapasimme puodissa erään ministerin yksityissihteerin, joka oli
-kätkenyt kasvonsa Hollannista äsken tulleeseen kirjaan, ja kuuluisan
-herra Romanin, joka on käsitellyt valtiosyitä arvokkaissa teoksissa.
-Vanha herra Blaizot luki sanomalehtiä tiskinsä takana.
-
-Herra Jérôme Coignard hiipi aivan hänen taakseen siepatakseen hänen
-olkapäänsä yli himoitsemansa uutiset. Tuo oppinut ja perin nerokas mies
-ei omannut pienintäkään osuutta tämän maailman hyvyyksistä, ja kun hän
-oli juonut lasillisen Pikku Bachuksessa, ei hänen taskuunsa jäänyt
-ropoakaan sanomalehtien ostoon. Luettuaan herra Blaizot'n selän takaa
-rouva Morangèren todistuksen, hän huudahti, että niin piti käydä, että
-hänestä oli mieluista nähdä vääryyden kukistuvan kukkuloiltaan naisen
-heikon käden vaikutuksesta, josta Pyhässä Raamatussa kerrotaan monta
-ihmeellistä esimerkkiä.
-
--- Vaikka tämä nainen, lisäsi hän, onkin tuota publikaanien seuraa,
-jota en rakasta, niin hän kuitenkin muistuttaa noita voimakkaita
-naisia, joita Kuninkaitten kirjassa ylistetään. Hänessä miellyttää tuo
-nuoruuden ja älykkyyden harvinainen yhdistelmä ja osoitan mieltymystäni
-hänen sievän voittonsa johdosta.
-
-Herra Roman keskeytti:
-
--- Varokaa, herra apotti, lausui hän kättään ojentaen, varokaa, ettette
-vain tarkastele tätä juttua erikoiselta ja yksilölliseltä kannalta,
-ottamatta huomioon, kuten teidän tulisi tehdä, siihen liittyviä yleisiä
-etuja. Kaikessa tulee ottaa huomioon valtiosyyt, ja selväähän on, että
-nuo suvereeniset syyt vaativat rouva Morangèrea olemaan puhumatta tai
-että hänen puheisiinsa ei ainakaan olisi uskottu.
-
-Herra Gentil kohotti nenäänsä kirjoistaan.
-
--- Tuon välikohtauksen tärkeyttä on suuresti liioiteltu, lausui hän.
-
--- Ohoh, herra sihteeri, jatkoi herra Roman, emme saata uskoa, että
-seikka, joka saa teidät menettämään paikkanne, olisi mitätön. Sillä
-teidän niskaannehan se koituu, teidän ja esimiehenne. Omasta puolestani
-valitan sitä. Mutta ministereitten kukistumisessa minua aina lohduttaa
-se, että he olivat kykenemättömiä estämään sen edeltä käsin.
-
-Herra Gentil ilmaisi hiukan silmää iskien, että hän tässä suhteessa oli
-täydellisesti herra Romanin kannalla.
-
-Tämä jatkoi:
-
--- Valtio on kuin ihmisruumis. Kaikki sen tehtävät eivät ole
-jaloja. Niinpä on sellaisia, joita täytyy salata, ja kaikkein
-tarpeellisimpiakin.
-
--- Mitä, hyvä herra, sanoi apotti, oliko siis tarpeellista, että Lescot
-käyttäytyi noin vangitun vaimoa kohtaan? Se oli häpeällistä!
-
-Oh! sanoi herra Roman, se oli häpeällistä, kun se tuli tunnetuksi. Sitä
-ennen se ei ollut mitään. Jos haluatte nauttia hallittuna olemisen
-siunauksesta, joka yksin kohottaa ihmiset eläinten yläpuolelle, niin on
-hallitseville jätettävä keinot käyttää valtaansa. Ja niistä on
-salaaminen ensimäinen. Sen johdosta kansanvaltainen hallitus, joka on
-kaikkein vähimmän salainen, on samalla heikoin. Luuletteko tosiaan,
-herra apotti, että ihmisiä voi johtaa hyveellä? Se olisi turhaa unta.
-
--- Sitä en usko, vastasi hyvä opettajani. Olen huomannut elämäni eri
-vaiheissa, että ihmiset ovat vain viilejä eläimiä, joita saattaa
-hillitä vain väkivallalla ja viekkaudella. Mutta siinäkin tulee käyttää
-jonkunlaista kohtuutta, eikä saa liiaksi loukata niitä harvoja hyviä
-tunteita, jotka heidän sielussaan ovat sekaantuneet huonoihin
-vaistoihin. Sillä luotiinhan ihminen, niin kehno, tyhmä ja ilkeä kuin
-hän onkin, Jumalan kuvaksi, ja häneen on jäänyt joitakuita piirteitä
-tästä ensimäisestä olemuksestaan. Hallitus, joka on lähtöisin
-keskinkertaisesta ja halvasta kunniallisuudesta, saattaa kansansa
-häpeään ja on syrjäytettävä.
-
--- Puhukaa hiljemmin, herra apotti, säikähti sihteeri.
-
--- Hallitsija ei ole koskaan väärässä, sanoi herra Roman, ja teidän
-ohjeenne, herra apotti, ovat kapinallisia. Olisi oikein teille ja
-kaltaisillenne, ettei teitä ollenkaan hallittaisi.
-
--- Vai niin! sanoi kunnon opettajani. Jos hallitus, kuten te väitätte,
-on luotu vain petoksesta, väkivallasta ja kaikenlaisesta nylkemisestä,
-ei tarvitse pahoin peljätä, että tuo uhkaus vaikuttaisi jotakin, ja
-meillä on vielä kauan käytettävissämme ministereitä ja maakuntain
-päälliköitä asioitamme hoitamassa. Tahtoisin vain, että näiden sijalle
-tulisi toisia. Uudet eivät saattaisi olla huonompia kuin entisetkään,
-ja olisivatpa kenties hiukan parempiakin.
-
--- Olkaa varuillanne, väitti herra Roman, olkaa varuillanne! Valtiossa
-on ihmeellistä juuri sen johdonmukainen jatkuvaisuus, ja se seikka,
-että maailmassa ei ole täydellistä valtiota, johtuu minun mielipiteeni
-mukaan siitä, että vedenpaisumus Noakin aikana aiheutti epäjärjestystä
-kruunun perintöjärjestykseen. Siitä häiriöstä emme ole vieläkään
-selvinneet.
-
--- Olette huvittava teorioinenne, kiisti kunnon opettajani.
-Maailmanhistoria on täynnä vallankumouksia. Siinä ei ole muuta kuin
-ruhtinaiden kelvottomuuden aiheuttamia kansalaissotia, meteleitä ja
-vehkeilyjä, enkä tiedä, mitä nykyään on enemmän ihmeteltävä:
-hallitsevien hävyttömyyttäkö vai kansojen kärsivällisyyttä.
-
-Sihteeri valitteli silloin, että herra apotti Coignard tuomitsi väärin
-kuninkuuden hyviä tuloksia, ja herra Blaizot selitti moittien, ettei
-sovi väitellä valtion asioista kirjakauppiaan puodissa.
-
-Kun pääsimme ulos nykäisin oivaa mestariani hihasta.
-
--- Herra apotti, sanoin, oletteko jo unohtanut Syrakusan mummon, kun
-nyt tahdotte vaihtaa tyranneja?
-
--- Jacobus, poikani, hän vastasi, myönnän mielelläni joutuneeni
-ristiriitaan. Mutta tuo kaksinaisuus, jonka puheissani aivan oikein
-huomaat, ei ole likimainkaan niin pahaluontoista kuin se, jota
-filosofit antinomiaksi nimittävät. Kirjassaan _Viisaudesta_ väittää
-Charron, että on ratkaisemattomiakin antinomioita. Omasta puolestani,
-kun tuskin olen alkanut miettiä luonnon salaisuuksia, näen henkeni
-silmien eteen ilmestyvän noita paholaisia, jotka huikeasti kinastelevat
-keskenään ollen repimäisillään toisiltaan silmät päästä, ja heti
-huomaan, ettei noita piintyneitä raivottaria saa millään toisistaan
-erotetuiksi. Menetän kaiken toivon niiden sovittamiseksi, ja niiden
-vika on, etten ole paljoakaan edistynyt metafysikassa. Mutta tässä
-tapauksessa, Jacobus poikani, on ristiriita vain näennäinen. Järkeni
-kannattaa yhä Syrakusan vanhusta. Ajattelen tänään samoin kuin
-eilenkin. Annoin vain tällä kertaa sydämelleni voiton ja tunteilleni
-vallan, kuten mikä hyvänsä oppimaton ihminen.
-
-
-
-
-V
-
-Pääsiäismunat.
-
-
-Isäni oli ravintoloitsija Saint-Jacques-kadulla,
-Saint-Bénoit-le-Bétournén vastapäätä. En sano, että hän piti
-paastosta; tuo tunne ei olisi ollut paistinkääntäjän luonteelle
-ominainen. Mutta hän noudatti paastoja ja pidättäymisiä kuten hyvän
-kristityn tuleekin. Kun hänellä ei ollut rahaa ostaa vapautusta
-arkkipiispalta, hän söi lipeäkalaa paastopäivinä vaimoineen, poikineen,
-koirineen ja tavallisine vieraineen, joista innokkain oli hyvä
-mestarini herra apotti Jérôme Coignard. Äitini ei olisi suvainnut, että
-Miraut, pihakoiramme, jyrsi luuta pyhänä pitkänä perjantaina. Sinä
-päivänä hän ei sekoittanut lihaa eikä rasvaa eläinparan kuppiin.
-
-Turhaan apotti Coignard selitti, että hän siinä teki pahoin ja että
-selvän oikeuden kannalta Miraut, jolla ei ollut osaa syntien anteeksi
-saamisen pyhään mysterioon, ei ollut velvollinen kärsimään sen takia
-jokapäiväisessä ravinnossaan.
-
--- Oiva emäntäni, selvitteli tuo suuri mies, kuuluu asiaan, että me
-kirkon jäseninä syömme lipeäkalaa, mutta taikauskoa, epäuskoisuutta,
-uhmailua, vieläpä pyhyyden pilkkaakin on teidän laillanne tehdä koira
-osalliseksi kieltäymyksiin, jotka ovat äärettömän kallisarvoiset
-Jumalan niihin kiinnittämän tärkeyden vuoksi, ja jotka muutoin olisivat
-halveksittavia ja naurettavia. Se on väärinkäytös, jonka yksinkertainen
-mielenlaatunne tekee viattomaksi, mutta jos joku tohtori, taikkapa vain
-tavallinen selvä-älyinen kristitty niin tekisi, olisi se rikollista.
-Sellainen uskonharjoitus, hyvä vaimo, johtaa vuorostaan pelottavimpaan
-kerettiläisyyteen. Se ei pääty vähempään kuin sellaiseen väitteeseen,
-että Jeesus Kristus on kuollut niin koirien kuin Aatamin lastenkin
-vuoksi. Ja mikään ei ole niin paljon Raamatun oppia vastaan.
-
--- Saattaa niin olla, vastasi äitini. Mutta jos Miraut söisi lihaa
-pitkänä perjantaina, kuvittelisin, että se on juutalainen ja alkaisin
-kammoa sitä. Teenkö sittenkin synnin, herra apotti?
-
-Ja hyvä mestarini jatkoi lempeästi, viiniä ryypäten:
-
--- Voi, rakas sielu, ratkaisematta teettekö tässä syntiä tai ette,
-sanoo totuuden mukaan, että tässä ei ole vääryyttä ja että uskon teidän
-pääsevän iankaikkiseen autuuteen pikemmin kun viiden tai kuuden piispan
-ja kardinaalin minun tuttavapiiristäni, jotka kuitenkin ovat
-kirjoittaneet kauniita kanonisen lain selityksiä.
-
-Miraut särpi lientänsä ja isäni lähti apotti Coignardin kanssa
-pistäytymään Pikku Bachuksessa.
-
-Näin vietimme _Kuningatar Hanhenjalan_ ravintolassa pyhää paaston
-aikaa. Mutta heti pääsiäisaamuna, kun Saint-Benoît-le-Bétourné'n kellot
-kaikuivat ylösnousemuksen riemua, isäni pisti vartaaseen kanoja, sorsia
-ja kyyhkysiä tusinoittain, ja liekehtivän uunin nurkassa Miraut nuuski
-rasvan hyvää hajua, heiluttaen häntäänsä ahkerasti, miettivänä ja
-vakavana. Vanhana, väsyneenä, melkein sokeana se vielä nautti tämän
-maailman iloja, jonka pahat puolet se otti vastaan alistuvasti. Hän oli
-viisas, enkä ollenkaan ihmettele, että äitini otti niin järkevän
-olennon osalliseksi hurskaihin toimiinsa.
-
-Kuunneltuamme korkean messun, aterioimme hyvältä tuoksuavassa puodissa.
-Isäni mukana tuli aterialle tuulahdus uskonnollista iloa. Tavallisesti
-hänellä oli ruokavieraina eräitä ylituomarin apulaisia ja oiva
-opettajani, apotti Coignard. Pääsiäisenä, armon vuonna 1725 muistan
-hänen tuoneen mukaansa herra Nicolas Cerisen, jonka hän oli löytänyt
-jostain vinttikerroksesta Muurarinkadulta, missä tuo oppinut mies
-kirjoitteli koko päivät ja yöt uutisia kirjallisesta maailmasta
-Hollannin kustantajille. Pöydällä kohosi rautakorissa vuori punaisia
-munia. Ja kun apotti Coignard oli lukenut ruokaluvun, nuo munat
-joutuivat keskustelun aiheeksi.
-
--- Aelius Lampridus kertoo, aloitti Nicolas Cerise, että Aleksanteri
-Severuksen isän kana muni punaisen munan tuon valtaistuimelle
-määrätyn lapsen syntyessä.
-
--- Tuo Lampridus, joka oli verrattain tyhmä, vastasi oiva opettajani,
-olisi saanut jättää tuon jutun akoille, jotka sitä levittelivät. Teillä
-on liiaksi arvostelukykyä, herra Cerise, johtaaksenne kristillisen
-tavan tarjota punaisia munia pääsiäisenä mokomasta mahdottomasta
-tarusta.
-
--- Enhän tosin uskokaan, että tapa johtuisi Aleksanteri Severuksen
-munasta, vastasi Nicolas Cerise. Ainoa johtopäätös, jonka siitä haluan
-tehdä, on se, että punainen muna pakanoitten keskuudessa merkitsi
-korkeimpaan valtaan pääsyä. Muutoinkin, jatkoi hän, oli täytynyt
-jollakin tavalla värjätä tuo muna, sillä kanat eivät muni punaisia
-munia.
-
--- Suokaa anteeksi, sanoi äitini, joka lieden luona seisten täytteli
-vateja, olen nuoruudessani nähnyt mustan kanan, joka muni ruskeaan
-vivahtavia munia. Sen vuoksi uskon kyllä, että on kanoja, joitten munat
-ovat punaisia tai punaiseen vivahtavia, esimerkiksi sellaisia kuin
-tiili.
-
--- Se on hyvin mahdollista, sanoi hyvä opettajani, ja luonto on
-tuotteissaan paljon vaihtelevampi kuin tavallisesti luulemme. Eläinten
-syntymisessä sattuu kaikenlaista outoa, ja luonnonhistoriallisissa,
-museoissa tapaamme paljoa kummallisempia hirviöitä kuin punainen muna
-on.
-
--- Niinpä on kuninkaan museossa, jatkoi Nicolas Cerise, viisijalkainen
-vasikka ja kaksipäinen lapsi.
-
--- Vielä kummallisempaa näin Auneaussa, Chartres'n lähellä, sanoi
-äitini, asettaen pöydälle tusinoittain makkaroita hapankaalissa,
-joitten miellyttävä tuoksu nousi katon malkoja kohti. Olen nähnyt
-_äsken_ syntyneen lapsen, jolla oli hanhen jalat ja käärmeen pää.
-Kätilö, joka auttoi sen maailmaan, säikähti niin, että heitti sen
-tuleen.
-
--- Ottakaa huomioon! huudahti apotti Jérôme Coignard, ottakaa huomioon,
-että ihminen syntyy naisesta palvellakseen Jumalaa, ja että on
-sopimatonta varustaa lasta käärmeen päällä. Siis ei sellaista lasta
-ole ollut olemassakaan ja kätilönne uneksi tai teki pilaa teistä.
-
--- Herra apotti, huomautti Nicolas Cerise hymyillen hieman, te kuten
-minäkin olette nähnyt kuninkaan museossa nelijalkaisen, kaksisukuisen
-sikiön, jota säilytettiin spriillä täytetyssä maljakossa, ja toisessa
-maljakossa päättömän lapsen, jolla oli silmä navan yläpuolella.
-Voivatko nuo hirviöt palvella Jumalaa paremmin kuin käärmepäinen lapsi,
-josta emäntämme kertoi? Ja entä sitten ne, joilla on kaksi päätä, niin
-ettei tiedä onko niillä kaksi sieluakin? Tunnustakaa, herra apotti,
-että luonto huvitellessaan noin ilkeillä leikeillä, tuottaa teologeille
-hiukan päänvaivaa.
-
-Hyvä opettajani avasi jo suunsa vastatakseen ja olisi epäilemättä
-kokonaan kumonnut Nicolas Cerisen vastaväitteet, mutta äitini, jota ei
-mikään pidättänyt, kun puhumisen halu tuli hänen päälleen, ehätti
-edelle, sanoen hyvin äänekkäästi, että Auneaun lapsi ei ollutkaan
-ihmiselimen olento ja että paholainen oli sen siittänyt leipojattaren
-kanssa.
-
--- Ja sitä todistaa sekin, hän jatkoi, ettei kenenkään mieleen
-juolahtanut sitä kastaa ja että se haudattiin riepuun käärittynä
-takapihalle. Jos se olisi ollut ihmisolento, se olisi peitetty
-siunattuun maahan. Kun paholainen saa lapsen naisen kanssa, se luo
-tämän eläimen muotoiseksi.
-
--- Vaimo, vaimo, varoitteli apotti Coignard, on merkillistä, että
-talonpoikainen nainen tietää paholaisesta enemmän kuin teologian
-tohtori, ja minusta on ihmeellistä, että vetoatte johonkin Auneaun
-akkaan kun on saatava tietää, kuuluuko määrätty naisen hedelmä Jumalan
-verellä ostettuun ihmissukuun vai ei. Uskokaa minua: nuo pirunpelit
-ovat vain mielikuvituksen likaisia tuotteita, joista teidän tulee
-puhdistaa sielunne. Kirkkoisät eivät teoksissaan kerro, että paholainen
-siittäisi tytöille lapsia. Kaikki jutut haureudesta paholaisen kanssa
-ovat inhottavia unia, ja on häpeällistä, että jesuitat ja dominikanit
-ovat laatineet tutkielmia siitä.
-
--- Puhutte oikein, herra apotti, sanoi Nicolas Cerise, siepaten
-makkaran vadista. Mutta ette ole vastannut mitään väitteeseeni, että
-päättömät lapset eivät ole erikoisen soveliaita ihmisen tarkoitukseen,
-jona on, kuten kirkko opettaa, tuntea, palvella ja rakastaa Jumalaa, ja
-että siis luonto, kuten hukatessaan suuren joukon siemeniä, ei ole
-riittävästi teologinen ja kristitty. Lisäisin vielä, ettei se juuri ole
-uskonnollinen missään toiminnassaan ja että se ei näytä tuntevankaan
-Jumalaa. Se pelottaa minua, herra apotti.
-
--- Voi! huudahti isäni heilutellen haarukkansa kärjessä linnun koipea,
-jota hän paraikaa jyrsi. Voi, kuinka hämäriä, ikäviä ja nyt
-vietettävään juhlaan huonosti sopivia puheita! Se on yhtä paljon
-vaimoni vika, joka tarjoilee meille käärmepäisiä lapsia, niin kuin
-sellainen ruoka olisi sopivaa kunnon vierailleni. Kuinka on kauniista
-punaisista munistamme saattanut lähteä niin paljon pirullisia juttuja!
-
--- Katsokaas, isäntä, sanoi apotti Coignard, on totta, että munista
-erkanee kaikenlaista. Siitä ovat pakanat saaneet aiheita moneen
-filosofiseen kertomukseen. Mutta että yhtä kristillisistä munista
-antiikkisen purppuran alla kuin ne, joita par'aikaa syömme, lähtee
-moinen määrä hurjaa epäuskoisuutta, on seikka, joka saattaa minut
-ällistymään.
-
-Nicolas Cerise katseli arvon mestariani silmiään räpäytellen ja sanoi
-ohuesti naurahtaen:
-
--- Herra apotti Coignard, ne munat, joitten mehulla värjätyt kuoret
-peittävät permannon jalkaimme alla, eivät olemukseltaan olekaan
-kristityitä ja katoolisia, kuten haluatte uskoa. Pääsiäismunat ovat
-oikeastaan pakanallista alkuperää ja muistuttavat, nyt kevätpäivän
-tasauksen aikana, elämän salaperäistä puhkeamista. Se on vanha,
-kristinopissa säilynyt uskonnollinen symboli.
-
--- Aivan yhtä hyvällä syyllä voi väittää, sanoi hyvä opettajani, että
-niissä piilee Kristuksen ylösnousemuksen symboli. Minä, jota ei
-ollenkaan haluta kuormittaa uskontoa turhilla symbolisilla
-viisasteluilla, minä uskon mielelläni, että ilo syödä munia, joita ei
-ole saanut koko paaston aikana, on ainoa syy, joka saa ne tänä päivänä
-esiintymään pöydällä kaikessa kunniassa, kuninkaalliseen purppuraan
-puettuina.
-
-Mutta se on yhdentekevää, ja nämä ovat pikkuseikkoja, jotka huvittavat
-vain oppineitten ja kirjastonhoitajien mieltä. Teidän puheissanne,
-herra Cerise, on huomattavaa se, että asetatte luonnon uskontoa vastaan
-ja haluatte tehdä ne toistensa vihollisiksi. Se on sellainen
-synti, herra Nicolas Cerise, niin kauhea synti, että kunnon
-ravintoloitsijaammekin on puistattanut hänen sitä käsittämättäkään.
-Mutta minä puolestani en ole ollenkaan häiriytynyt ja sellaiset
-väitteet eivät hetkeksikään saata viehättää henkeä, joka kykenee
-hillitsemään itsensä.
-
--- Te, herra Nicolas Cerise, olette juuri seurannut tuota järkeilevää,
-tieteellistä menetelmää, ahdasta, lyhyttä, saastaista umpikujaa, jonka
-perällä häpeällisesti iskee nenänsä seinään. Olette päätelleet kuin
-viisasteleva puoskari, joka luulee tuntevansa luonnon nuuskittuaan
-jotain sen ulkoisia ilmiöitä. Ja olette lausunut, ettei luonnollinen
-siittäminen, joka tuottaa hirviöitä, kuulukaan Jumalan salaisuuksiin,
-kun hän luo ihmisiä hänen kunniaansa ylistämään: _Pulcher hymnus Dei
-homo immortalis_. Olitte kovin jalomielinen, kun ette puhunut äsken
-syntyneistä, jotka kuolevat ennen päivän nousua, hulluista,
-vähäjärkisistä ja kaikista, jotka eivät Lactanuksen lausuman mukaan
-ollenkaan muistuta ihanaa hymniä Jumalan kunniaksi, _pulcher hymnus
-Dei_. Mutta mitä te siitä tiedätte ja mitä me tiedämme, herra Nicolas
-Cerise? Pidätte minua jonain amsterdamilaisena tai haagilaisena
-lukijananne väittäessänne, että käsittämätön luonto on vastakkainen
-hyvin pyhälle kristinopillemme. Luonto on silmissämme, hyvä herra, vain
-hajallisten kuvien sarja, joiden merkitystä meidän on mahdoton löytää,
-ja myönnän teille, että me sen mukaan ja sen viittauksia seuraamalla
-emme saata havaita äsken syntyneessä kristittyä, emme ihmistä, emme
-edes yksilöäkään, ja että liha on täydellisesti selittämätön
-hieroglyfi. Mutta se ei ole mitään, ja me näemme vain kuvakankaan
-nurjan puolen. Älkäämme kiinnittäkö huomiota siihen ja tietäkäämme,
-ettemme sitä tietä saa mitään selville. Kääntykäämme täydellisesti
-tajuttavaan, joka on Jumalaan yhtynyt ihmissielu.
-
-Olette huvittava, herra Nicolas Cerise, luontoinenne ja
-siittämisinenne. Olette mielestäni kuin porvari, joka luulee
-yllättäneensä kuninkaan salaisuudet, koska hän on nähnyt neuvostosalin
-seiniä koristavat maalaukset. Samoin kuin salaisuudet piilevät
-hallitsijan ja ministereitten puheissa, on ihmisen kohtalo ajatuksessa,
-joka lähtee samalla kertaa luodusta ja luojasta. Loppu on vain
-tyhmyreitä huvittavaa hupia ja turhuutta, jota akatemioissa saa paljon
-nähdä. Älkää puhuko minulle luonnosta, jollette tarkoita sitä, mitä
-näemme Pikku Bachuksessa katsellessamme Cathérinea, pitsinnyplääjää,
-joka on pyöreä ja hyvin muodostunut.
-
-Ja te, oiva isäntämme, lisäsi apotti Coignard, antakaa minulle
-juotavaa, sillä suutani kuivaa herra Nicolas Cerisen takia, joka luulee
-luontoa jumalattomaksi. Ja, kaikkien paholaisten nimessä, se on sitä ja
-sen tulee tavallaan ollakin, herra Nicolas Cerise! Joka tapauksessa se
-julistaa Jumalan kunniaa, vaikka se tapahtuu tiedottomasti, sillä emme
-tiedä, onko sen tietoisuus ehkä vain ihmisen hengessä, joka yksin uhoaa
-lopullisesta ja loputtomasta. Juotavaa!
-
-Isäni kaasi sekä kunnon mestarini apotti Coignardin että herra Nicolas
-Cerisen lasiin reunoja myöten punaista viiniä ja käski heitä juomaan
-toistensa terveydeksi. Sen he vilpittömästi tekivätkin, sillä he olivat
-kunnon miehiä kumpainenkin.
-
-
-
-
-VI
-
-Uusi hallitus.
-
-
-Herra Shippen, joka Greenwichissä harjoitti luvallista lukkosepän
-ammattia, aterioi joka päivä, niin kauan kuin hän viipyi Pariisissa,
-kuningatar Hanhenjalan ravintolassa isäni ja arvon mestarini, herra
-apotti Jerôme Coignardin seurassa. Kun hän eräänä päivänä oli tapansa
-mukaan tilannut pullon viiniä, sytyttänyt piippunsa ja ottanut
-taskustaan lontoolaisen lehden, hän alkoi poltella, juoda ja lukea
-kaikessa rauhassa. Sitte, taitettuaan lehtensä kokoon ja asetettuaan
-piippunsa pöydän reunalle, hän aloitti:
-
--- Hyvät herrat, ministeristö on kukistettu.
-
--- Oh! sanoi kelpo mestarini, se ei ole erikoisen huomattava asia.
-
--- Suokaa anteeksi, vastasi herra Shippen, se on tärkeä asia, sillä
-nykyinen ministeristö on tory-, uusi whig-puoluetta, ja muutenkin on
-kaikki huomattavaa, mitä Englannissa tapahtuu.
-
--- Olemme kuitenkin, vastasi hyvä opettajani, nähneet Ranskassa paljon
-suurempia mullistuksia kuin tuo. Olemme nähneet neljän valtiosihteerin
-paikalle asetettavan kuusi tai seitsemän neuvostoa, jokaisessa kymmenen
-jäsentä ja herrat valtiosihteerit on leikattu kymmeneen kappaleesen ja
-sitte taas palautettu alkuperäiseen muotoonsa. Aina tällaisen
-vaihdoksen tapahtuessa toiset vannoivat, että kaikki oli hukassa,
-toiset, että kaikki oli pelastettu. Ja niistä tehtiin laulujakin.
-Puolestani kiinnitän vähän huomiota siihen, mitä ruhtinaitten
-työhuoneissa tapahtuu ottaen lukuun, ettei elämän kulku yhtään muutu.
-Sillä uudistusten jälkeen ihmiset ovat yhtä itsekkäitä, ahneita,
-ilkeitä ja julmia kuin ennen niitä; vuorotellen älyttömiä ja hurjia. Ja
-aina on kuitenkin melkein yhtä paljon lapsia, avioliittoja,
-aisankannattajia ja hirtetyitä, joka ilmaisee yhteiskunnan mainiota
-järjestystä. Tuo järjestys on pysyvä, hyvä herra, eikä mikään saata
-hämmentää sitä, sillä se on perustettu inhimilliselle kurjuudelle ja
-tyhmyydelle -- siinä avustajia, jotka eivät koskaan petä. Ne hankkivat
-tälle rakennukselle sellaisen kestävyyden, että se kykenee vastustamaan
-huonoimmankin ruhtinaan ja tuon kelvottoman virkamiesjoukon
-hyökkäykset, vaikka jälkimäiset tukevatkin edellistä.
-
-Isäni, joka kuunteli keskustelua silavavarras kädessään, teki siihen
-hiljaisella lujuudella sen oikaisun, että hyviäkin ministereitä on
-olemassa, ja että hän erikoisesti muisti erään, äsken kuolleen, hyvin
-viisaan määräyksen julkaisijana, joka turvasi ravintoloitsijoita
-teurastajien ja leipureitten kaikki ahmivalta vallanhimolta.
-
--- Saattaa niin olla, herra Paistinkääntäjä, jatkoi hyvä opettajani, ja
-siitä asiasta pitäisi keskustella leipurinkin kanssa. Mutta
-harkitsemisen arvoista on se, että valtakunnat pysyvät pystyssä, ei
-suinkaan eräitten valtiosihteereitten viisauden takia, mutta useitten
-miljoonain ihmisten tarpeitten vuoksi, jotka elääkseen harjoittavat
-kaikenlaisia halpoja ja inhottavia ammatteja kuten teollisuutta,
-maanviljelystä, kauppaa, sotaa ja merenkulkua. Nuo kurjat yksilöt
-luovat sen, mitä sanotaan kansojen suuruudeksi, ja ruhtinailla ja
-ministereillä ei ole siinä mitään osaa.
-
--- Erehdytte, hyvä herra, väitti englantilainen, ministereillä on
-osansa siinä, sillä he säätävät lakeja, joista yksi ainoa saattaa
-rikastuttaa kansan tai viedä sen vararikkoon.
-
--- Mitä siihen tulee, intti apotti, on se sattuman varassa. Koska
-valtion asiat ovat niin laajat, ettei yhden miehen äly kykene niitä
-käsittämään, täytyy antaa ministereille anteeksi, että he toimivat
-sokeasti, omaamatta minkäänlaista jälkitietoisuutta tekemästään hyvästä
-tai pahasta, ja myöntää, että he ovat menetelleet kuin sokkosilla
-ollen. Muuten, jos arvostelisimme tuota pahaa tai hyvää taikauskotta,
-tuntuisivat ne meistä kovin vähäpätöisiltä, ja epäilen, saattaisiko
-lailla tai määräyksellä olla sellainen vaikutus kuin väitätte. Otan
-esimerkiksi ilotytöt, joista yksin on vuoden aikana annettu enemmän
-määräyksiä kuin vuosisadassa kaikista muista valtakunnan ihmisluokista,
-ja he hoitavat kuitenkin ammattiaan tarkkuudella, joka on sukua
-luonnonvoimille. He nauravat lapsellisille mustaamisyrityksille, joita
-eräs Nicodème-niminen virkamies heistä keksii, ja tekevät pilaa
-pormestari Baiselancesta,[4] joka useitten ylituomareitten ja
-haastemiesten kanssa on muodostanut oikean liiton heitä vastaan. Voin
-vakuuttaa, että Cathérine pitsinnyplääjä ei tiedä edes Baiselancen
-nimeäkään, ja se jää hänelle tuntemattomaksi aina kuolemaan saakka,
-joka on kristillinen, tai ainakin niin toivon. Ja tästä johdan sen,
-että kaikki lait, joilla ministerit salkkujaan paisuttavat, ovat
-roskapaperia, eivätkä voi elättää eikä estää meitä elämästä.
-
--- Herra Coignard, sanoi Greenwichin lukkoseppä, käyttämänne kielten
-halpuudesta huomaa, että teidät on muovailtu elämään orjuudessa.
-Puhuisitte aivan toisin kuninkaista ja ministereistä, jos teillä olisi,
-kuten minulla, onni nauttia vapaasta hallituksesta.
-
---- Herra Shippen, selitti apotti, oikea vapaus on tämän maailman
-turhuuksista eristäytyneen mielen vapautta. Valtiollisesta vapaudesta
-välitän yhtä vähän kuin pilaantuneesta perunasta. Se on vain
-harhaluuloa, jolla petetään tietämättömien turhamielisyyttä.
-
--- Vahvistatte ajatustani, sanoi herra Shippen, että ranskalaiset ovat
-apinoita.
-
--- Suokaa anteeksi, huusi isäni pannuaan heilutellen, heidän joukossaan
-on leijoniakin.
-
--- Siis ei ole puutetta muusta kuin kansalaisista, virkkoi herra
-Shippen. Tuileries'n puistossa kaikki ihmiset väittelevät valtion
-asioista, eikä noista riidoista milloinkaan lähde järkevää ajatusta.
-Teidän kansanne on vain kuin meluava eläintarha.
-
--- Hyvä herra, lievitteli arvon mestarini, on totta, että kun ihmisten
-yhdyskunnat saavuttavat erään määrän tapojen harjaannusta, ne tulevat
-tavallaan eläintarhan tapaisiksi, ja että edistys tavoissa on juuri
-siinä, että eletään häkeissä eikä surkeasti harhailla pitkin salomaita.
-Tämä tila on yhteistä kaikille Europan kansoille.
-
--- Hyvä herra, sanoi Greenwichin lukkoseppä, Englanti ei ole mikään
-eläintarha, sillä siellä on parlamentti, josta ministerit ovat
-riippuvaisia.
-
--- Hyvä herra, vastasi siihen apotti, saattaapa käydä niin, että
-Ranskassakin kerran on ministereitä, jotka ovat parlamentin alaisia. Ja
-vieläkin enemmän. Aika tuo muassaan paljonkin muutoksia valtakuntien
-rakenteeseen, ja saattaapa kuvitella, että Ranska vuosisadan tai parin
-kuluttua omaksuu kansanvaltaisen hallitusmuodon. Mutta, hyvä herra,
-valtiosihteerit, jotka ovat hyvin vähäpätöisiä nykyään, eivät silloin
-ole yhtään mitään. Sillä sen sijaan, että he olisivat riippuvaisia
-hallitsijasta, jolta he saavat valtansa määrätyksi ajaksi, he alistuvat
-kansan mielipiteen alle ja tulevat osallisiksi sen vaihtelevaisuudesta.
-On huomattava, että ministerit jonkunlaisella voimalla harjoittavat
-valtaansa vain itsevaltiaissa monarkioissa, kuten Josefin, Jaakopin
-pojan, faaraon ministerin kohtalo ja Haamanin, Ahasveruksen ministerin
-vaiheet opettavat. Toisella oli suuri tehtävä Egyptin, toisella Persian
-hallituksessa. Ranskassa tarvittiin vahvaa kuninkuutta ja heikkoa
-kuningasta Richelieu'n käsivarren varustamiseksi. Kansanvaltaisessa
-valtiossa ministereistä tulee niin heikkoja, ettei heidän
-kelvottomuutensa, eipä edes tyhmyytensäkään enää aiheuta vahinkoa.
-
-He saavat valtiopäiviltä vain epävarmat ja huolekkaat valtuudet.
-Saattamatta ulottaa toiveitaan kauas, pääsemättä laajentamaan tuumiaan,
-he riutuvat surkeasti kuluttaen pian katoavaa olemassaoloaan. Heidän
-kasvonsa kellastuvat, kun he koettavat viidensadan koossa olevan
-kasvoilta lukea toimintakäskyt. Hakiessaan turhaan omia aatteitaan,
-tietämättömän, hajanaisen ihmisjoukon keskuudesta, he vaipuvat huolten
-painamaan voimattomuuteen. He eivät enää osaa valmistaa eikä
-suunnitella mitään edeltäkäsin, ja harrastavat enää vain vehkeilyä ja
-valehtelua. He kaatuvat niin matalalta, ettei putoaminen tuota heille
-mitään vahinkoa, ja pikku koulupojat kirjoittavat heidän nimensä
-seiniin naurattaakseen kaupungin porvareita.
-
-Tälle puheelle herra Shippen kohotteli olkapäitään.
-
--- Mahdollista, virkahti hän; minun on helppo nähdä ranskalaiset
-sellaisessa tilassa.
-
--- Siinäkin tilassa maailma kulkee kulkuaan, sanoi oiva opettajani.
-Syödä täytyy. Siinä suuri välttämättömyys, josta kaikki muut johtuvat.
-
-Herra Shippen sanoi piippuaan pudistellen:
-
--- Sillävälin meille luvataan ministeri, joka suosii maanviljelystä,
-mutta tuhoisi kaupan, jos hänen sallittaisiin toimia. Siihen on minun
-puututtava, koska kerran olen Greenwichin lukkoseppä. Kutsun lukkosepät
-koolle ja pidän heille puheen.
-
-Hän pisti piipun taskuunsa ja lähti hyvästiä sanomatta.
-
-
-
-
-VII
-
-Uusi hallitus.
-
-(Jatko ja loppu.)
-
-
-Ilma oli illallisen jälkeen kaunis, ja herra apotti Jérôme Coignard
-käveli muutamia askeleita Saint-Jacques-kadulla, missä lyhtyjä
-sytytettiin, ja minä sain kunnian olla hänen seurassaan. Hän seisahtui
-Saint-Benoît-le-Bétourné'n porttiholvin alle ja sanoi, osoittaen
-minulle lihavalla, skolastisia todisteluja yhtä paljon, kuin helliä
-hyväilyjä varten tehdyllä pyöreällä kädellään, toista hyvin
-goottilaisten kivipatsaiden alla olevaa pukkia, joka oli tuhrittu
-rivoilla piirroksilla:
-
--- Jakobus, poikani, jos olet yhtä mieltä kanssani, niin hengitämme
-hieman raitista ilmaa noilla vanhoilla kiiltävillä kivillä, jonne niin
-moni kerjuri on ennen meitä hiipinyt levähdyttääkseen kurjaa itseään.
-Onpa saattanut tapahtua, että pari kolme noista lukemattomista
-onnettomista on siinä vaihtanut keskenään mainioita viisauksia. Voimme
-kyllä joutua siinä kirppujen purtaviksi. Mutta kun sinä, poikani, vielä
-olet rakkauden iässä, niin voithan ajatella, että ne ovat Cathérine
-pitsinnyplääjän kirppuja, tai Jeannette viulunsoittajan, -- heillä kun
-on tapana tuoda sulhasensa hämärissä tänne, -- ja niitten purema tuntuu
-sinusta suloiselta. Se on sinun nuoruudellesi sallittu harhaluulo.
-Itselleni, minä kun olen jo jättänyt taakseni suloisten erhetysten
-ajan, itselleni sanon, ettei lihan iloille tule antaa liian suurta
-osaa, eikä huolia kirpuista, jotka ovat, kuten koko muukin
-maailmankaikkeus, Jumalan suuri salaisuus.
-
-Näin sanoen hän istui varoen, ettei häiritsisi pientä savoijilaista ja
-tämän kissaa, jotka nukkuivat viatonta untaan vanhalla kivipenkillä.
-Asetuin hänen viereensä ja kysyin, kun äskeinen keskustelu palasi
-mieleeni:
-
--- Herra apotti, puhuitte äsken ministereistä. Kuninkaan ministerit
-eivät tehneet teihin minkäänlaista vaikutusta, ei puvuillaan, ei
-vaunuillaan eikä nerollaan, ja arvostelitte heitä sellaisen sielun
-vapaudella, jota mikään ei hämmästytä. Kun sitten tarkastelitte näitten
-virkamiesten tilaa kansanvaltiossa -- jos sellainen milloin syntyy --
-esititte sen meille kurjaa kurjemmaksi ja pikemmin säälin kuin
-kiitoksen arvoiseksi. Vastustaisitteko muinaisajan tasavaltojen tapaan
-uudelleen järjestettyjä hallituksia?
-
--- Poikani, vastasi arvon mestarini, olen itsestäni taipuvainen
-kannattamaan kansanvaltaista hallitusta. Asemani alhaisuus johtaa minut
-siihen, ja Pyhä Raamattu, jota olen hieman tutkinut, vahvistaa minua
-tässä taipumuksessani, sillä Herra sanoo Kuningasten kirjassa: Israelin
-vanhemmat haluavat itselleen kuningasta, että minä en hallitseisi
-heidän ylitsensä.
-
-Siispä teitä hallitsevan kuninkaan oikeudet ovat nämä: Hän ottaa teidän
-lapsenne vaunujansa ohjaamaan ja hän panee heidät juoksemaan vaunujensa
-edessä. Hän tekee teidän tyttäristänne voiteittensa valmistajia,
-keittäjiään ja leipojiaan. _Filias quoque vestras faciet sibi
-unguentarias et focarias et panificas_. Tämä on erikoisesti sanottu
-Kuninkaitten kirjoissa, joista vielä saatamme nähdä, että kuningas
-antaa alamaisilleen kaksi tuhoisaa lahjaa: sodan ja nälänhädän. Ja jos
-on totta, että monarkiat ovat olemassa Jumalan armosta, on myös totta,
-että niissä ilmenee inhimillisen tyhmyyden ja pahuuden piirteitä. On
-luultavaa, että taivas on antanut kuninkaat ihmisille rangaistukseksi:
-_Et tribuit eis petitionem eorum_.
-
-    ja vihassansa synnit hän meille viaksi kantaa
-    ja rankaisee, kun lahjojaan hän antaa.
-
-Voisin sinulle, poikani, kertoa muinaisajan viisaitten teoksista monta
-kaunista kohtaa, joissa tyrannien viha kuvastuu ihmeellisellä voimalla.
-Luulen sitäpaitsi osoittaneeni jonkunlaista sielun lujuutta
-halveksiessani saarnastuolien tarjoamaa loistoa, ja inhoan, aivan yhtä
-paljon kuin tuo jansenisti Biaise Pascal, miekkaa kantavia hölmöjä.
-Kaikki nuo syyt puhuvat sydämessäni ja sielussani kansanvaltaisen
-hallituksen puolesta. Olen ottanut nämä asiat mietelmien aiheeksi, ja
-aion kerran julaista sellaisen kirjan, joissa sanotaan, että on
-muserrettava luu ytimen löytääkseen. Kerron sinulle, että sepitän uuden
-_Hulluuden ylistyksen_, joka näyttää köykäistäkin köykäisemmältä, mutta
-jossa viisas huomaa viisauden somasti kätkettynä narrinkaapun alle.
-Lyhyesti: aion olla toinen Erasmus, aion opettaa kansaa hänen
-esimerkkiään noudattaen, oppineella ja älykkäällä lörpöttelyllä. Ja
-tämän tutkielman eräässä luvussa sinäkin, poikani, löydät kaikki
-selitykset mieltäsi kiinnittäviin asioihin, opit tajuamaan säädyistä
-tai kansankokouksista riippuvien ministereitten aseman.
-
---- Voi, herra apotti, huudahdin, kuinka kiire minulla on lukea tuo
-kirja! Milloin arvelette, että se on valmis?
-
--- En tiedä, virkkoi arvoina opettajani. Ja totta puhuakseni luulen,
-että en kirjoita sitä koskaan. Ihmisten aikomukset joutuvat usein
-häpeään. Emme voi hallita pienintäkään tulevaisuuden osaa, ja tuo
-Aatamin koko suvulle yhteinen epävarmuus on minussa kehittynyt
-äärimmilleen kokemusteni pitkän onnettomuuksien sarjan takia. Sen takia
-epäilen, poikani, kykenenkö milloinkaan luomaan tuota arvokasta pilaa.
-Pitämättä sinulle tässä istuessamme poliittista esitelmää, kerron
-kuitenkin, kuinka aioin kuviteltuun kirjaani sovitella kappaleen, jossa
-näyttäytyy ukko Demoksen -- kun hän pääsee valtaan -- uhriksi joutuvien
-palvelijoitten heikkous ja viekkaus. En tiedä, pääseekö hän valtiaaksi,
-enkä rupea sitä ratkaisemaankaan. En rupea ennustelemaan, vaan jätän
-sen vaivan neitsyeille, jotka puhuvat ennusmerkkien kautta, kuten
-sellaiset sibyllat kuin Cuman, Persian, Tiburtinumin, _quarum insigne
-virginitas est et virginitatis praemium divinatio_. Palatkaamme siis
-asiaan. Siitä on jo noin kaksikymmentä vuotta, kun asuin Séez'in
-mieluisassa kaupungissa, missä olin piispan kirjastonhoitajana.
-
-Sattumalta sinne tulleet kiertävät näyttelijät esittivät ladossa aika
-hyvän murhenäytelmän. Menin sinne ja näin esiintyvän Rooman keisarin,
-jonka tekotukka oli koristettu runsaammilla laakereilla kuin Pyhän
-Laurin tori markkinain aikana kinkuilla. Hän istui papillisessa
-nojatuolissa. Hänen kaksi ministeriään, hovipuvussa, loistavine
-arvonmerkkeineen, istuivat hänen rinnallaan jakkaroilla, ja kaikki
-kolme neuvottelivat valtion asioista pahalta hajuavien öljylamppujen
-valossa. Keskustelun kuluessa eräs neuvosmiehistä piirsi satirisen
-kuvan tasavallan loppuajan konsuleista. Hän osoitti heidät innokkaiksi
-käyttämään oikein sekä väärin haihtuvaa valtaansa, yhteishyvän
-vihollisiksi, kateellisiksi seuraajilleen, tietäen varmasti tapaavansa
-heissä omia rikostovereitaan rosvouksessa ja verojen kiskomisessa. Näin
-hän lausui:
-
-Kun tuollaiset pikkuherrat, jotka asetetaan paikoilleen vuodeksi,
-huomaavat, kuinka lyhyt aika heidän valtaansa rajoittaa, niin he
-tekevät onnellisimpienkin toimenpiteiden tulokset turhiksi pelosta,
-että heidän seuraajansa hyötyisivät. Koska heillä on vähän osaa
-kaikkeen hallitsemaansa hyvinvointiin, he niittävät runsaan sadon
-yleisestä vainiosta, varmoina siitä, että jokainen mielellään antaa
-heille anteeksi, toivoen vuorostaan samanlaista kohtelua.[5]
-
-No niin, poikani, nuo lauseet, jotka iskevässä tarkkuudessaan
-muistuttavat Pibrac'in nelijalkoja, ovat sisällyksen puolesta parempia
-kuin koko muu murhenäytelmä, joka hiukan liiaksi muistuttaa kapinoivien
-ruhtinaitten kevyttä loisteliaisuutta, ja joka on liiaksi pilattu
-Longuevillen herttuattaren ranskalaisella hienostelulla -- hän itse
-esiintyi siinä Emilie-nimisenä. Pidin huolta siitä, että ne säilyivät
-muistossani, saadakseni miettimisen aihetta. Sillä hyviä tapain ohjeita
-löytää teatterikirjallisuudestakin. Se, mitä runoilija kahdeksassa
-säkeessä sanoo Rooman tasavallan konsuleista sopii mainiosti
-kansanvallanministereihinkin, joiden mahti on sattuman vallassa.
-
-He ovat heikkoja, koska he ovat riippuvaisia kansankokouksesta, joka on
-kykenemätön näkemään laajalti ja syvästi valtiollisessa toiminnassaan,
-vaikka siltä puuttuukin tyhjänpäiväisen kuninkaan vahingoton
-älyttömyys. Ministerit ovat suuria vain silloin kuin he, kuten Sully,
-avustavat älykästä kuningasta, jota he pitävät arvossa, tai sitte he
-ovat, kuten Richelieu, itse asettuneet hallitsijan paikalle. Ja kukapa
-ei huomaisi, että jollakin Demoksella ei ole Henrik IV:n itsepäistä
-ymmärrystä eikä Ludvig XIII:n suotuisaa mielen hitautta? Otaksun, että
-hän tietää mitä tahtoo; hän ei kuitenkaan tiedä, kuinka hänen tahtonsa
-on täytettävä eikä edes saattaako sitä täyttää. Huonosti käskiessään
-häntä totellaan huonosti ja petetään aina. Edustajat, jotka hän
-lähettää valtiopäivilleen, pitävät kekseliäillä valheilla yllä hänen
-harhaluulojaan aina siihen saakka kuin he kukistuvat hänen
-epäoikeutettuihin tai todellisiin epäluuloihinsa. Valtiopäivät toimivat
-niitten joukkojen sekavan keskinkertaisuuden mukaan, joista ne ovat
-lähtöisin. Niiden keskuudessa herää ja liikkuu hämäriä ja moninaisia
-ajatuksia. Ne antavat hallituksen johtajille tehtäväksi epämääräisten
-toivomusten täyttämisen, joista ne itsekään eivät ole tietoisia. Ja
-vähemmän onnellisina kuin tarun Oidipos, satupaimen, Sfinksi nielee
-vuorotellen heidän ministerinsä, koska he eivät ole kyenneet
-ratkaisemaan arvoitusta, jonka avainta Sfinksi itsekään ei tiedä.
-Heidän suurin kurjuutensa on siinä, että heidän täytyy alistua
-voimattomuuteen, puhumaan toiminnan sijasta. Heistä tulee puhujia,
-hyvin huonoja puhujia, sillä heiltä puuttuvat lahjat, jotka tuovat
-muassaan selvyyttä. Heidän on pakko opiskella puhumaan ollakseen
-sanomatta mitään, ja vähemmän tyhmät heidän keskuudessaan ovat tuomitut
-valehtelemaan enemmän kuin muut. Siten tulee älykkäimmistä kaikkein
-halveksittavimpia. Ja jos heidän joukossaan vielä sattuukin olemaan
-kyllin kykeneviä päättääkseen sopimuksia, järjestääkseen raha-asioita
-ja hoitaakseen valtiota, heidän tietonsa eivät toimita mitään, sillä
-heiltä puuttuu aikaa, ja aika on suurten yritysten kudelankaa.
-
-Tämä nöyryyttävä olotila vie rohkeuden kunnolliselta ja antaa huonoille
-kunnianhimonsa. Joka puolelta kohoaa pikku kylistä valtaan pyrkijöitä
-tavoitellen valtion paraita virkoja, ja kun rehellisyys ei ole
-luontaista ihmiselle, vaan sitä kasvatetaan heidän keskuudessaan
-pitkällä huolella ja teennäisillä menettelytavoilla, saamme nähdä
-koronkiskojien pilvinä heittäytyvän valtion kassojen kimppuun.
-Häväistyksen synnyttämä häly suurentaa paljon itse pahaa, koska
-kansanvaltaisessa hallinnossa on vaikea mitään peittää, ja kaikki
-joutuvat epäilyksen alaisiksi monien rikosten vuoksi.
-
-Tästä en kuitenkaan päätä, poikani, että kansat silloin tulisivat
-onnettomammiksi kuin nyt. Olen jo edellisissä keskusteluissamme
-osoittanut, että en usko kansojen kohtalon riippuvan ruhtinaista ja
-ministereistä, ja että sellaisille annetaan liian paljon arvoa, jos
-niiltä tehdään yleisten onnettomuuksien tai menestyksen lähde.
-Kuitenkin on lakien moninaisuus turmiollista, ja pelkäänpä, että
-säädytkin käyttivät väärin lainsäädäntövaltaansa.
-
-Samanlaista on Pekan ja Paavon pikku rikollisuus, kun he lampaita
-paimentaessaan laativat säännöksiä ja huudahtavat: "Jospa olisin
-kuningas!"... Jos Pekasta tulisi kuningas hän julkaisisi vuodessa
-enemmän määräyksiä kuin keisari Justianus kokosi koko hallintonsa
-aikana. Jo tältäkin kannalta Pekan hallinto näyttäisi minusta
-vaaralliselta. Mutta keisareitten ja kuninkaitten hallitus oli
-ylimalkaan niin huonoa, ettei huonompaa saata peljätäkään, eikä Pekka
-epäilemättä tekisi enemmän tyhmyyksiä eikä ilkeyksiä kuin kaikki nuo
-kahden- tai kolminkertaisilla kruunuilla vihityt ruhtinaat, jotka
-vedenpaisumuksen ajoista ovat peittäneet maan verellä ja raunioilla.
-Hänen kykenemättömyydessään ja hassuudessaan on mainiota se, että ne
-tekevät mahdottomiksi nuo valtioitten väliset viisaat suhteet, joita
-sanotaan diplomaattisiksi ja jotka päätyvät vain keinotekoisesti
-sytyttämään turhia ja tuhoisia sotia. Ukko Demoksen ministeriltä, jota
-lakkaamatta potkitaan, tuupitaan, sysitään, nöyryytetään, keikautellaan
-ja ahdistetaan paljoa enemmän paistetuilla omenilla ja kovilla munilla
-kuin katuteatterien halvinta kujeilijaa, ei ole vähääkään tilaisuutta
-valmistella notkeasti työhuoneen salaisessa rauhassa, vihreän kankaan
-ääressä, verilöylyjä, ottaen huomioon sen, mitä sanotaan Europan
-tasapainoksi ja joka oikeastaan on vain diplomaattien peliä. Silloin ei
-enää ole ulkopolitiikkaa ja se on suuri onni onnettomalle
-ihmiskunnalle.
-
-Näin puhuttuaan arvon mestarini nousi ja jatkoi seuraavasti:
-
--- On aika palata kotiin, poikani, sillä tunnen viileyden tunkeutuvan
-pukimieni vaillinaisuuksien läpi, niissä kun on reikiä siellä täällä.
-Ja jos jäisimme tämän holvin alla saattaisimme säikyttää Cathérinen ja
-Jeannetten sulhaset, jotka täällä odottavat lempensä täyttymistä.
-
-
-
-
-VIII
-
-Neuvosmiehet.
-
-
-Sinä iltana menimme, arvon mestarini ja minä, Pikku Bachuksen
-puutarhaan, jossa tapasimme Cathérine pitsinnyplääjän, ontuvan
-veitsisepän ja isän, joka minut siitti. He istuivat kolmisin pöydän
-ympärillä viiniruukun edessä, josta he olivat maistelleet kylliksi
-ollakseen hupaisia ja seuranhaluisia.
-
-Sääntöjen mukaan oli valittu kaksi neuvosmiestä neljästä, ja isäni
-puhui tapauksesta oman nokkansa mukaan.
-
--- On vahinko, hän väitti, että neuvosmiehetkin ovat virkamiehiä eikä
-ravintoloitsijoita, ja että he saavat arvonsa kuninkaalta eikä
-kauppiailta, etenkin Pariisin ravintoloitsijoiden ammattikunnalta,
-jonka lipunkantaja minä olen. Jos minä saisin valita heidät, häviäisi
-puute ja verot, ja olisimme kaikki onnellisia. Jos maailma ei vain
-rupea kulkemaan takaperin kuin krapu, niin tulee päivä, jolloin
-kauppiaat valitsevat kaupungin neuvosmiehet.
-
--- Niin, epäilemättä, vahvisti herra apotti Coignard, kerran saavat
-mestarit ja oppipojat valita neuvosmiehet.
-
--- Älkääpä, älkääpä, herra apotti, virkahti isäni huolestuneena
-kulmiaan rypistellen. Kun oppipojat pääsevät nimittämään neuvosmiehiä,
-on kaikki mennyttä. Siihen aikaan kun minä olin oppipoika, en ajatellut
-muuta kuin vahinkoa mestarini omaisuudelle ja vaimolle. Mutta heti kun
-itse sain liikkeen ja vaimon, harrastan yhteistä hyvää, josta minunkin
-menestykseni riippuu.
-
-Lesturgeon, isäntämme, toi viiniruukun. Hän oli pieni, nopsa ja kiivas
-mies.
-
--- Puhutte uusista neuvosmiehistä, hän aloitti kädet lanteilla. Toivon
-vain, että he harrastaisivat yhteistä hyvää edes yhtä paljon kuin
-entiset, jotka eivät siitä suuriakaan välittäneet. Mutta he alkoivat jo
-oppia ammattinsa. Tiedättehän, mestari Léonard -- hän jatkoi isäni
-puoleen kääntyen -- että koulu, jossa Pyhän Jaakon kadun lapset käyvät
-katkismustaan oppimassa, on rakennettu puusta, ja että kipuna ja lastu
-jo saisivat sen leimuamaan kuin juhannuskokko. Puhuin siitä
-Raatihuoneessa istuville herroille. Kirjeeni ei suinkaan ollut kelvoton
-tyyliltään, sillä olin kirjoituttanut sen kuudesta hopeakolikosta
-sihteerillä, jolla on toimisto Armonlaakson luona. Esitin siinä
-herroille neuvosmiehille, että kaikki korttelin pikkupojat olivat joka
-päivä vaarassa käristyä kuin ankeriaat, seikka, joka olisi otettava
-huomioon äitien helläsydämisyyteen nähden. Se herra neuvosmies, jolle
-kouluasiat kuuluvat, vastasi kohteliaasti vuoden kuluttua, että vaara,
-joka uhkasi Pyhän Jaakon kadun pikku poikia, herätti koko hänen
-huolenpitonsa ja että hän tekisi kaiken voitavansa sen torjuakseen. Sen
-vuoksi hän oli lähettänyt ylempänä mainituille pojille paloruiskun.
-"Koska kuningas", lisäsi hän, "viisaudessaan rakennuttaa kaivon
-voittojensa muistoksi, parin sadan askeleen päähän koulusta, ei
-vettäkään puutu, ja lapset oppivat parissa päivässä käyttämään pumppua,
-jonka kaupunki suvaitsee heille myöntää". Palattuani Armonlaaksoon,
-lausuin sihteerille vastauksen, joka oli sepitetty tähän suuntaan:
-
--- "Hyvä herra valtuusmies, Pyhän Jaakonkadun koulutalossa on
-kaksisataa pienokaista, joista vanhin on seitsenvuotias. Siinä oivia
-pumppumiehiä ruiskuanne käyttämään! Ottakaa se takaisin ja
-rakennuttakaa uusi koulutalo kivestä ja savesta."
-
-Tämä kirje, kuten ensimäinenkin, maksoi minulle kuusi hopeakolikkoa,
-sinetteineen. Mutta rahani ei mennyt hukkaan, sillä kahdenkymmenen
-kuukauden kuluttua sain vastauksen, jossa herra neuvosmies selitti,
-että Pyhän Jaakonkadun pienokaiset täysin ansaitsivat Pariisin
-valtuuston huomion, joka toimisi heidän turvallisuudekseen. Siinä nyt
-ollaan. Jos neuvosmieheni jättää paikkansa, täytyy minun aloittaa
-kaikki alusta ja maksaa taas kaksitoista kovaa Armonlaakson kirjurille.
-Sen tähden, mestari Léonard, vaikka olenkin vakuutettu, että
-raatihuoneella on houkkioita, jotka olisivat paremmin paikallaan
-markkinoilla Hölmöläistä näyttelemässä, minulla ei ole yhtään halua
-nähdä siellä uusia naamoja. Pidän parempana säilyttää neuvosmieheni
-ruiskuineen.
-
--- Minä taas, arveli puolestaan Cathérine, haluaisin hiukan kurittaa
-poliisipäällikköä. Hän antaa Jeannette viulunsoittajan joka päivä
-hämärissä kuljeksia Saint-Benoît-le-Bétourné'n portin edessä. Hän
-hiipii kuin myyrä sivukaduilla ja vetelee perässään kaikissa
-lammikoissa likaantuneita hameitaan. Julkiset paikat täytyisi varata
-hyvin puetuille tytöille, että he voisivat esiintyä siellä kunniakseen.
-
--- Ohoh, äännähti ontuva veitsiseppä, luulenpa, että katu on kaikkia
-varten, ja menenpä minäkin jonain päivänä, kuten isäntämme Lesturgeon,
-Armonlaakson kirjurin luo, että hän minun nimissäni laatisi kauniin
-anomuksen kulkukauppiasraukkojen puolesta. En saata koskaan asettaa
-vaunujani oikein hyville paikoille, ennenkuin poliisit tulevat
-häiritsemään, ja heti kun joku lakeija tai pari palvelustyttöä
-seisattuu katselemaan tavaroitani, tulee suuri musta lurjus, joka lain
-nimessä käskee minun kuljettaa romuni muuanne. Toisinaan muka olen
-torikauppiaiden vuokraamalla maalla, toisinaan Leborgnen, valantehneen
-veitsisepän lähellä. Joskus taas minun täytyy antaa tilaa jonkin
-piispan tai ruhtinaan vaunuille. Ja niin saan tarttua vetohihnaan ja
-kiskoa aisoista ja kiittää onneani, elleivät lakeijat ja sisäköt ole,
-häiriötäni hyväkseen käyttäen, siepanneet maksamatta koteloa, saksia
-tai komeata linkkuveistä. Olen kyllästynyt sortovaltaan, olen
-kyllästynyt oikeuden palvelijain vääryyksiin. Tunnen suurta tarvetta
-nousta kapinaan.
-
--- Siitä merkistä tunnen, sanoi hyvä mestarini, että olette
-jalomielinen lukkoseppä.
-
--- En ole yhtään jalomielinen, herra apotti, jatkoi ontuva
-vaatimattomasti. Olen kostonhaluinen, ja harmi on saanutkin minut salaa
-myymään pilkkalauluja kuninkaasta, hänen rakastajistaan ja
-ministereistään. Minulla on niitä aika hyvä valikoima kärryjeni
-peitteen alla. Älkää ilmaisko minua. Se laulu "kahdestoista
-lempilinnusta", on mainio.
-
--- En minä teitä petä, vastasi isäni, minusta hyvä laulu vastaa
-viinilasia ja enemmänkin. Veitsistäkään en sano sen enempää, ja olen
-hyvilläni, jos saatte omanne kaupaksi, sillä kaikkien täytyy elää.
-Mutta myönnättehän toki sietämättömäksi sen, että kulkukauppiaat
-kilpailevat kauppiaitten kanssa, jotka ovat vuokranneet puotinsa ja
-maksavat veroa. Mikään ei ole sen vastaisempaa järjestykselle ja
-hyvälle hallinnolle. Noitten kierturien röyhkeys on tavaton. Minne asti
-se menisikään, jollei heitä hillittäisi? Eikös viime vuonna eräs
-Montrougen talonpoika asettunut juuri minun ravintolani eteen, kärryt
-täynnä kyyhkysiä, joita hän myi kahta liardia yhtä souta halvemmalla
-kuin minä. Ja tuo moukka huusi, niin että ikkunaruudut tärisivät:
-"Hyviä kyyhkysiä, viisi souta!" Uhkasin häntä parikymmentä kertaa
-paistinvartaallani, mutta hän vastasi typerästi, että katu on kaikkien
-omaisuutta. Valitin poliisipäällikölle ja sain oikeutta, niin että
-lurjus karkoitettiin. En tiedä, mitä hänestä on tullut, mutta olen
-vielä hänelle harmissani tekemästään vahingosta. Sillä kun näin
-paraitten kauppaystävieni ostavan häneltä kyyhkysiä parittain,
-puolitusinoittainkin, sain keltataudin, joka kauan piti mieltäni
-alakuloisena. Toivoisin, että hänen nahkaansa lintuliimalla
-kiinnitettäisiin höyhenet niistä linnuista, joita hän myi paistettuina
-nenäni edessä, ja että häntä näin, kiireestä kantapäähän höyhenissä,
-kuljetettaisiin pitkin katuja, takaperin kärryillään.
-
--- Mestari Léonard, puolusteli ontuva veitsiseppä, olette ankara
-köyhälle väelle. Sillä lailla saatetaan onnettomat epätoivoon.
-
--- Herra veitsiseppä, virkkoi nauraen kunnon opettajani, neuvon teitä
-teettämään jollain palkatulla kirjurilla pilkkalaulun mestari
-Léonardista ja myymään sitä samalla kuin "kuninkaan kahtatoista
-lempilintua". Olisi sopivaa tehdä hiukan pilaa ystävästämme, joka
-puoleksi riippuvaisessa asemassaan ei ainoastaan pyri vapauteen, vaan
-hirmuvaltaankin. Päätän kaikista puheistanne, hyvät herrat, että
-kaupungin hallinto on vaikea taito, siinä kun täytyy sovitella aivan
-vastakkaisia etuja ja että yhteinen etu on luotu suuresta määrästä
-yksityisiä epäkohtia ja että lopulta on aivan merkillistä, miksi eivät
-samojen muurien sisälle suljetut ihmiset syö silmiä toistensa päästä.
-Se on onni, joka riippuu vain heidän pelkuruudestaan. Yleinen
-rauhallisuus perustuu vain kansalaisten huonoon rohkeuteen, sillä he
-kunnioittavat toisiaan vain keskinäisen pelon takia. Ja ruhtinas, joka
-herättää pelkoa kaikissa, takaa heille siten rauhan arvaamattoman
-onnen. Mitä taas tulee neuvosmiehiinne, joitten valta on pieni, ja
-jotka eivät kykene teitä vahingoittamaan, eikä hyödyttämäänkään, ja
-joitten ansio piilee parhaasta päästä heidän kepeissään ja suurissa
-tekotukissaan, niin älkää liioin valittako, että kuningas valitsee
-heidät ja että heidät, viime hallituskauden ajalta saakka, asetetaan
-melkein kruunun palvelijoitten veroisiksi. Ruhtinaitten ystävinä he
-ovat vaistomaisesti melkein kaikkien kansalaisten vihollisia, ja
-jokainen sietää tuon vihamielisyyden sen tasaisuuden vuoksi, millä se
-lankeaa kaikkien osalle. Se on sade, josta me kukin saamme vain
-muutaman pisaran. Silloin kun kansa saa valita heidät (ja sellainen
-kuuluu tapa olleen monarkian alkuaikoina), neuvosmiehet saavat ystäviä
-ja vihollisia itse kaupungissa. Vuokraa ja veroa maksavien kauppiaitten
-valitsemina he kohtelevat kulkukauppiaita pahoin. Kulkukauppiaitten
-valitsemina he taas tuottavat huolta kauppiaille. Oppipoikien
-valitsemina he vastustavat isäntiä, jotka teettävät työtä oppipojilla.
-Siitä tulisi ikuinen riitojen ja kiistan syy. Heidän kokouksensa
-tulevat meluisiksi, ja jokainen ajaa niissä omien valitsijoittensa
-etuja ja harrastuksia. Luulen kuitenkin, että he eivät saa ikävöimään
-nykyisiä neuvosmiehiänne, jotka ovat riippuvaisia vain ruhtinaasta.
-Heidän vaativa turhamaisuutensa huvittaa kansalaisia, jotka näkevät
-siinä itsensä kuin suurentavassa peilissä. He käyttäisivät
-keskinkertaisesti keskinkertaista valtaansa. Kansan asemasta lähteneinä
-heillä on yhtä vähän kykyä kehittää sitä kuin pysyttää se. Rikkaat
-kauhistuvat heidän röyhkeyttään ja köyhät moittivat heitä
-pelkuruudesta, kun oikeastaan olisi tunnustettava vain heidän huutava
-kykenemättömyytensä. Muutoin he kyllä kykenevät tavallisiin tehtäviin
-ja hoitavat yhteisiä asioita tuolla itsekylläisellä epäpätevyydellä,
-jonka aina saavuttaa, mutta josta ei milloinkaan pääse.
-
--- Huh, huh, pääsi isältäni. Olette puhunut hyvin, herra apotti. Ja nyt
-juodaan!
-
-
-
-
-IX
-
-Tiede.
-
-
-Sinä päivänä me, oiva opettajani ja minä, ulotimme retkemme aina Pont
-Neuf'ille saakka, jonka puolikuunmuotoiset kaidekomerot olivat täynnä
-boukinistien näytelaatikoita -- romaaneja ja hartauskirjoja sekaisin.
-Sieltä saa kahdella sol'illa koko _Astré'en_, _Grand Cyrus_-romaanin,
-jonka kansia maaseudun lukijat ovat kuluttaneet ja tahrineet,
-_Palohaavojen parantamisoppaan_ ja erilaisia jesuiittain teoksia.
-Kunnon mestarillani oli tapana lukea ohi kulkiessaan muutama sivu
-noista kirjoista, joita hän kuitenkaan ei ostanut, ollen aina ilman
-rahaa ja säästäen viisaasti Pikku Bachuksen isännälle ne kuusi
-hopeakolikkoa, jotka hän sattumalta oli saanut housuntaskuunsa. Muutoin
-hän ei ollut ollenkaan ahnas tämän maailman hyvyyksille, ja hänen
-mielensä ei tehnyt parhaitakaan teoksia, koska hän muutenkin sai
-selville niitten oivalliset kohdat, puhuakseen niistä sitte ihmeellisen
-viisaasti. Pont Neuf'in kirjat miellyttivät häntä sitä paitsi sen
-takia, että niihin oli tarttunut rasvan haju, sillä ohukaisten
-kauppiaat olivat asettuneet siihen lähelle. Ja niin tuo mainio mies
-täällä hengitti samalla kertaa sekä keittiön että tieteen hänelle
-rakkaita tuoksuja.
-
-Pistäen lasit nenälleen hän tutki esillä olevia kirjoja tyytyväisenä
-kuin sielu, josta kaikki on suloista, koska kaikki siihen suloisena
-kuvastuu.
-
--- Jacobus, poikaseni, hän sanoi minulle, tämän miehen varastossa on
-niihin aikaan tehtyjä kirjoja, jolloin kirjapainotaito oli niin
-sanoaksemme kapaloissa, ja näistä kirjoista kuvastuvat vielä
-esi-isiemme karkeat tavat. Näenpä täällä erään Monstrelet'n barbaarisen
-kronikan, kirjailijan, joka oli yhtä näljäinen kuin sinappikulho ja
-pari kolme Pyhän Margaretan elämäkertaa, joita perheenemännät muinoin
-käyttivät kääreinä vatsallaan synnytystuskissa ollessaan. Olisi
-käsittämätöntä, että ihmiset saattaisivat lukea ja kirjoittaa moista
-lorua, jollei pyhä uskontomme opettaisi, että heissä syntyessään piilee
-tyhmyyden siemen. Ja koska minulta ei ole koskaan puuttunut uskon valoa
-ei edes, onneksi, pöydän ja vuoteen erehdyksissäkään, käsitän paremmin
-heidän menneen tyhmyytensä kuin nykyisen älynsä, joka, suoraan puhuen,
-tuntuu minusta harhaannuttavalta ja pettävältä, ja siltä se näyttää
-tulevistakin sukukunnista, sillä ihminen on pohjaltaan tyhmä elukka ja
-hänen henkensä edistykset ovat vain hänen huoltensa turhia tuloksia.
-Sen takia, poikani, olen varuillani siihen nähden mitä he sanovat
-tieteeksi ja filosofiaksi ja joka, minun mielestäni, on vain
-kuvitelmien ja pettävien kuvien väärinkäyttöä ja, eräässä suhteessa,
-pahan hengen voittoa sielusta. Tiedäthän hyvin, että en ollenkaan usko
-kaikkia noita paholaisen vehkeitä, joilla köyhää kansaa pelotellaan.
-Olen samaa mieltä kuin kirkkoisät, että kiusaus piilee meissä
-itsessämme ja että itse olemme omia kiusaajiamme ja viettelijöitämme.
-Mutta olenpa kiukuissani Descartesille ja kaikille filosofeille, jotka,
-kuten hän, ovat luonnon tuntemuksesta hakeneet ohjeita elämälle ja
-periaatteita sen viettämiselle. Sillä lopultahan, Jacobus poikani,
-mitäpä muuta on luonnontuntemus kuin aistiemme kuvittelua? Ja mitäpä
-lisää siihen tiede, kysyn sinulta, viisaineen Gassendista alkaen, joka
-ei suinkaan ollut mikään aasi ja Descartes ja hänen oppilaansa aina
-tuohon somaan tyhmyriin Fontenelleen saakka? Silmälaseja, poikani,
-silmälaseja, sellaisia kuin nenäni päällä ratsastaa. Kaikki
-mikroskoopit ja kiikarit, joilla kerskaillaan, mitä _ne_ todella ovat
-muuta kuin tarkempia rillejä, parempia kuin minun, jotka viime vuonna
-ostin optikolta Pyhän Laurin markkinoilla, ja joitten vasemman silmän
-lasi -- sillä näen paremmin -- halkesi pahaksi onneksi tänä talvena,
-kun ontuva veitsiseppä heitti minua päähän tuolilla luullessaan minun
-halailevan Cathérine pitsinnyplääjää, sillä hän on raaka mies ja
-täydellisesti lihan himon kuvitelmien sokaisema. Niin, Jacobus
-poikaseni, mitä ovat nuo laitteet, joilla oppineet ja uteliaat
-täyttävät näyttelynsä ja työhuoneensa? Mitä ovat kiikarit, astrolabit
-ja kompassit muuta kuin keinoja auttaa aisteja niiden harhaluuloissa ja
-suurentaa kohtalokasta tietämättömyyttä, joka meissä luontoon nähden
-vallitsee lisäämällä suhteitamme sen kanssa? Oppineimmat meistä eroavat
-tietämättömistä vain siten, että he ovat oppineet kyvyn saada hupia
-moninaisista ja sekavista erehdyksistä. He näkevät maailmankaikkeuden
-särmikkääksi hiotussa topaasissa, sen sijaan että katselisivat paljain
-silmin hyvän Jumalan antimia, kuten esimerkiksi sinun äitisi. Mutta he
-eivät vaihda silmiä varustaessaan ne lasilla, he eivät vaihda
-välimatkoja käyttäessään avaruuden mittaamiseen sopivia laitteita, he
-eivät vaihda painoa käyttäessään hyvin herkkiä vaakoja, he keksivät
-asioissa uusia puolia, mutta eivät joudukaan uusien harhaluulojen
-heiteltäviksi. Siinä kaikki! Jollen olisi vakautunut, poikani,
-uskontomme pyhistä totuuksista, minulle ei jäisi, siinä vakaumuksessa
-mikä minulla on, että nim. kaikki ihmistieto on vain edistystä hurjissa
-kuvitteluissa, muuta kuin heittäytyä tältä kaiteelta Seineen, joka on
-nähnyt muitakin hukkuneita juoksunsa aikana, tai mennä pyytämään
-Cathérinnelta sellaista tämän maailman huolien unhoa kuin hänen
-sylissään saa, mutta jota ei minun asemassani ja etenkään iälläni enää
-sovi hakea. En tietäisi mitä uskoa noitten laitteiden keskellä, joiden
-valtavat valheet suunnattomasti suurentaisivat näköni erehdyksiä ja
-olisin ihan kurja akateemikko.
-
-Näin puhui arvon mestarini vasemman puolikuun edessä Dauphine-kadulta
-katsottuna, ja kauppiasta, joka alkoi pitää häntä paholaisen manaajana,
-rupesi pelottamaan.
-
-Yht'äkkiä hän taas puhkesi lausuilemaan temmaten vanhan Mittausopin,
-joka oli valaistu Sébastien Leclerc'in[6] surkeilla kuvioilla:
-
--- Ehkäpä, hän jatkoi taas, sen sijaan, että hukuttaisin itseni veteen
-tai rakkauteen, jollen olisi kristitty ja katoolinen, valitseisin
-matematiikkaan uppoamisen, jossa henki löytää enimmän ahnehtimansa
-ravinnon: johdonmukaisuuden ja jatkuvaisuuden. Tunnustan, että tuo
-pieni kirja, niin halpa kuin onkin, saattaa minut sentään pitämään
-arvossa ihmisneroa.
-
-Näin sanoen hän avasi Sébastien Leclercin tutkimuksen niin äkkiä
-kolmioitten kohdalta, että oli taittaa kirjan kahtia. Mutta kohta hän
-heitti sen inhoten luotaan:
-
--- Oh, huokasi hän: luvut riippuvat ajasta, viivat tilasta, ja ne ovat
-taas inhimillisiä harhaluuloja. Ihmisen ulkopuolella ei ole
-matematiikkaa, ei geometriaa, niin että se on tiede, joka saa meidät
-astumaan ulos itsestämme, vaikka se onkin olevinaan luonteeltaan kovin
-riippumatonta.
-
-Tämän lausuttuaan hän käänsi selkänsä huojentuneelle bukinistille ja
-hengitti syvään.
-
--- Oi, Jacobus poikani, alkoi hän sitte. Näet minun kärsivän itse
-hankkimastani taudista: minua polttaa myrkkyviitta, johon
-pukeutumisesta ja koristautumisesta olen itse pitänyt huolen.
-
-Näin hän puhui kuvallisesti, sillä todellisuudessa häntä vaatetti kurja
-papintakki, jossa ei ollut kuin kaksi tai kolme nappiakaan. Ne eivät
-myöskään liittyneet vastaaviin napinreikiin. Tätä hän nauraen sanoi,
-kun hänelle siitä huomautettiin, aviorikolliseksi järjestelyksi,
-kaupungin turmeltuneitten tapojen kuvaksi.
-
-Hän puhui kiivaasti:
-
--- Vihaan tiedettä, koska olen rakastanut sitä liiaksi, niin kuin
-irstailijat, jotka eivät voi antaa anteeksi naiselle, kun nämä eivät
-ole vastanneet heidän unelmiaan. Olen tahtonut tuntea kaiken ja
-kärsinyt syyllisestä hulluudestani. Onnellisia -- lisäsi hän --
-tuhannesti onnellisia ovat nuo kiertävän puoskarin ympärille
-kerääntyneet ihmiset.
-
-Hän osoitti kädellään lakeijoita, palvelijattaria ja kantajia, jotka
-seisoivat ryhmässä välskärin ympärillä hänen näytellessään taitoaan
-renkeineen.
-
--- Katso, Paistinkääntäjä, jatkoi hän. He nauravat, kun toinen hupsu
-potkaisee toista takalistoon. Se on todella huvittava näytelmä, vaikka
-mietiskely on turmellut sen nautinnon minulta, sillä kun käsittää tuon
-jutun ja koko metelin sisällön, ei enää nauratakaan. Minun olisi, kun
-kerran olen kristitty, pitänyt pikemmin käsittää se mitä kavalaa on
-tuossa pakanoitten mietelmässä: "Onnellinen se, joka tietää kaiken
-alkusyyt!" Minun olisi pitänyt sulkeutua pyhään tietämättömyyteen kuin
-suljettuun puutarhaan, ja jäädä pienten lasten kaltaiseksi. Minua
-olisivat huvittaneet, vaikka ei juuri tuon Mondorin karkeat ilveet
-(Pont Neufin Molière ei juuri kykene vetämään minua puoleensa, kun
-oikeakin jo on liiaksi rivonsekainen[7]), mutta olisin saanut hupia
-puutarhani ruohoista, ja olisin kunnioittanut Jumalaani omenapuitteni
-hedelmillä ja kukilla. Kiihkeä uteliaisuus on temmannut minut mukaansa.
-Olen menettänyt, kirjojen ja oppineiden kanssa seurustellessani,
-sydämeni rauhan, pyhän yksinkertaisuuden, ja tuon nöyrien puhtauden,
-joka on sitä ihailtavampi, koska se ei tummene kapakoissa eikä
-porttoloissa, kuten ontuvan veitsisepän ja, jos uskallan sanoa, isäsi
-esimerkki osoittaa. Hän on perin viaton, niin altis kuin onkin juomaan
-ja huvittelemaan. Mutta niin ei käy sellaiselle, joka on tutkinut
-kirjoja. Hänelle jää niistä iäksi ylpeä katkeruus ja kopea
-surumielisyys.
-
-Hänen näin puhuessaan hänen äänensä hukkui rummun pärinään.
-
-
-
-
-X
-
-Armeija.
-
-
-Kun siis paraikaa olimme Pont Neufillä kuulimme rummun pärinää. Ohi
-kulki värvärikersantin joukkue. Hän itse asteli kopeillen, käsi
-lanteella tusinan sotilaan etunenässä, jotka kantoivat pistimensä
-kärjissä makkaroita ja leipiä. Joukko kerjäläisiä ja lapsia katseli
-tätä menoa suu ammollaan.
-
-Kersantti kiersi viiksiään ja esitti värväyspuheensa.
-
--- Emme kallista korvaamme hänelle, sanoi oiva opettajani. Se olisi
-vain ajan hukkaa. Tuo kersantti puhuu kuninkaan nimessä eikä siis saata
-puhua nerokkaasti. Jos haluat kuulla oikein oivallisia puheita tästä
-asiasta, niin käyppä jossakin noissa Ferraillen rannan kapakoissa,
-joissa palkatut värvärit narraavat kirjoihinsa lakeijoita ja moukkia.
-Nuo värvärit puhuvat kauniisti, koska ovat lurjuksia. Muistelen
-nuoruudessani, kuningas vainajan aikana, kuulleeni mitä ihmeellisimmän
-puheen tällaisen ihmiskauppiaan suusta, joka piti liikettään Kurjuuden
-laaksossa -- sehän näkyy tännekin, poikani. Kootessaan miehiä
-siirtomaihin hän jutteli tähän tapaan:
-
-"Nuoret miehet ympärilläni! Olette tietysti kuulleet puhuttavan
-Cocanian maasta. Täytyy mennä Intiaan asti löytääkseen tuon onnen maan,
-jossa saa kaiken mitä mieli tekee. Haluatteko kultaa, helmiä, kalliita
-kiviä? Tiet ovat niillä lasketut; saa vain kumartua niitä poimiakseen.
-Eikä tarvitse kumartuakaan. Alkuasukkaat niitä teille poimivat. En
-puhukaan kahvista, sitruunista, granaattiomenista, appelsiineistä,
-ananasseista ja tuhansista makeista hedelmistä, joita kasvaa
-viljelemättä kuin maallisessa paratiisissa. Jos puhuisin naisille ja
-lapsille, saattaisin kehua heille kaikkia noita herkkuja, mutta nythän
-selitän asioita miehille."
-
--- Jätän kertomatta kaiken, poikani, mitä hän sanoi kunniasta, mutta
-saat uskoa, että hän siinä veti vertoja Demosteenekselle voimassa ja
-Cicerolle sanarikkaudessa. Hänen puheensa tuloksena läksi viisi tai
-kuusi onnetonta nuorukaista kuolemaan keltakuumeeseen soissa, ja siitä
-näet, että kaunopuheisuus on vaarallinen ase ja että taidon teho
-osoittaa vastustamatonta voimaansa niin hyvässä kuin pahassakin. Kiitä
-Jumalaa, Jacobus, ettei hän, kun ei ole antanut sinulle minkäänlaisia
-lahjoja, ole asettanut sinua vaaraan tulla jonakin päivänä kansojen
-ruoskaksi. Jumalan valitut tuntee siitä, poikani, ettei heillä ole
-liiaksi rohkeutta, ja olen saanut kokea, että tuo vilkas äly, jonka
-Taivas on minuun kätkenyt, on vain alituinen vaaranaihe rauhalleni
-tässä ja tulevassa maailmassa. Kuinkahan kävisi, jos Caesarin sydän ja
-ajatuskyky asuisi rinnassani ja päässäni? Himoni ei erottaisi
-sukupuolta ja sääli ei saisi puhevaltaa minussa. Sytyttäisin
-suunnattomia sotia, niin sisällä kuin ulkonakin. Tuolla suurella
-Caesarilla oli kuitenkin hieno sielu ja jonkunlaista mielenhellyyttä.
-Hän kuoli arvokkaasti hyveellisten murhaajien tikariniskuista.
-Maaliskuun Idus, ainaisesti kirottu päivä, jolloin viisastelevat
-raakurit tuhosivat tuon miellyttävän hirviön! Olen arvokas suremaan
-jumalallista Juliusta hänen äitinsä Venuksen rinnalla; jos sanonkin
-häntä hirveäksi, teen sen vain hellyydestä, sillä hänen tasasuhtaisessa
-sielussaan ei ollut liikaa muuta kuin voiman valtavuutta. Hänellä oli
-luontainen rytmin ja tahdin taju. Nuoruudessaan häntä miellyttivät yhtä
-paljon irstailun kuin opiskelun nautinnot. Hän oli puhuja, ja hänen
-kauneutensa koristi epäilemättä hänen esitystensä tarkoitettua
-kuivuutta. Hän rakasti Kleopatraa tuolla geometrisellä tarkkuudella,
-jota hän osoitti kaikissa suunnitelmissaan. Kirjoissaan ja teoissaan
-hän osoitti selvyyden neroutta. Hän oli järjestyksen ja rauhan ystävä
-sodassakin, altis sopusuhtaisuudelle ja niin taitava lakien rakentaja,
-että mekin vielä, niin barbaareja kuin olemmekin, elämme hänen
-valtakuntansa majesteetin tehon alla, joka on tehnyt maailman
-sellaiseksi kuin se nyt on.
-
-Huomaathan, poikani, etten säästä kiitostani ja rakkauttanikaan
-häneltä. Sotapäällikkönä, diktaattorina, ylimäispapillisena valtiaana,
-hän on muovaillut maailman kaikkeuden kauneilla käsillään. Minä omasta
-puolestani olen ollut kaunopuheisuuden opettajana Beauvais'n
-kollegiossa, oopperalaulajattaren sihteerinä. Séezin piispan
-kirjastonhoitajana, julkisena kirjurina Viattomain Lasten hautuumaan
-luona, olen tehnyt komean luettelon harvinaisista käsikirjoituksista,
-olen laatinut muutaman kirjasen, joista on parempi olla puhumatta ja
-piirtänyt hienolle paperille mietelauseita, joita kustantajat eivät ole
-huolineet. Mutta kuitenkaan en vaihtaisi osaani suuren Caesarin kanssa.
-Se maksaisi liiaksi viattomuudelleni. Ja haluan mieluummin olla
-tuntematon, köyhä ja halveksittu mies, kuten todella nyt olenkin, kuin
-nousta niille kukkuloille, joista maailmoille avataan uusia päämääriä
-verisiä teitä pitkin.
-
-Tuo värvärikersantti, jonka kuulet tuolla lupaavan noille rahjuksille
-kolikon päivässä, lihaa ja leipää, antaa minulle aihetta syviin
-mietteisiin sodasta ja armeijasta. Olen koetellut kaikkia ammatteja,
-paitsi sotilaallista, joka on aina herättänyt minussa inhoa ja pelkoa,
-sen orjuuttavan luonteen, väärän kunnian ja julmuuden takia, mitä
-siihen liittyy, ne kun ovat aivan vastaisia rauhalliselle
-luonnonladulleni, villille vapauden rakkaudelleni ja hengelleni, joka
-kunniaakin terveesti punniten arvaa pyssyn paukkeen tuottaman maineen
-oikeaan arvoonsa. En sano mitään voittamattomasta taipumuksestani
-mietiskelyyn, jota miekan ja pyssyn käyttö olisi aivan liiaksi
-kahlehtinut. Koska en halua olla Caesar, niin ymmärräthän, että saatan
-vielä vähemmän olla joku miekkaa kantava romaanisankari. Enkä salaa
-sinulta, poikani, että sotapalvelus tuntuu minusta sivistyneitten
-kansojen kauheimmalta rutolta.
-
--- Tämä tunne on filosofista laatua. Ei siis ole mitään mahdollisuuksia
-siihen, että suuri ihmismäärä milloinkaan saattaisi tuntea siten. Ja
-tosiasiassa kuninkaat ja tasavallat saavat aina niin paljon sotilaita
-kuin haluavat uhrata sotiinsa ja paraateihinsa.
-
-Olen lukenut herra Machiavellin tutkielmat Blaizot'n kirjakaupassa,
-jossa ne ovat kaikki oivallisesti pergamenttiin sidottuina. Ne ovat
-tutustumisen arvoisia, poikani, ja omasta puolestani pidän erittäin
-suuressa arvossa tuota firenzeläistä kirjuria, joka ensimäisenä poisti
-valtiollisilta teoilta niiden oikeusperustan, jolle ne eivät koskaan
-rakentaneet muuta kuin kunniassa pidettyä rikollisuutta. Tuo
-firenzeläinen, joka näki isänmaansa palkattujen puolustajiensa
-armoilla, keksi ajatuksen kansallisesta, isänmaallisesta armeijasta.
-Hän on joissakin paikoissa teoksissaan pitänyt kohtuullisena, että
-kaikki kansalaiset ottaisivat osaa isänmaansa turvaamiseen ja olisivat
-kaikki sotilaita. Samaa on herra Blaizot'n luona kannattanut herra
-Roman, joka on, kuten tiedät, hyvin altis valtion oikeuksien puoltaja.
-Hän ei välitä muusta kuin yleisestä ja yleismaailmallisesta ja on
-tyytyväinen vasta silloin, kun kaikki yksityiset edut on uhrattu
-yhteiselle menestykselle. Siis Machiavelli ja herra Roman haluavat,
-että olisimme kaikki sotilaita, koska kerran olemme kansalaisia. En
-väittäisi, kuten he, että se on oikein. Enkä väitä, että se on
-väärinkään siitä syystä, että oikeus ja vääryys ovat mielipiteistä
-riippuvia ja vain sofistit saattavat ratkaista sen pulman.
-
--- Kuinka, hyvä opettajani! huusin tuskallisesti yllätettynä, väitätte,
-että oikeus on riippuvainen sofistien jaarituksista ja että tekomme
-ovat oikeita tai vääriä riippuen taitavan miehen todistelukyvystä. Tuo
-väite loukkaa minua sanomattomasti.
-
--- Ota huomioon, Jacobus poikani, vastasi herra apotti Coignard, että
-puhun inhimillisestä oikeudesta, joka on erilainen kuin jumalallinen,
-jopa yleensä sen suoranainen vastakohtakin. Ihmiset eivät
-milloinkaan ole väitelleet oikean ja väärän aatteesta muuta kuin
-kaunopuheisuudella, jonka avulla saattaa yhtähyvin puhua niin puoleen
-kuin vastaankin. Haluat ehkä, poikani, perustaa oikeudentajun
-tunteeseen, mutta varo, ettet tälle perustalle rakenna vain halpaa ja
-matalaa majaa, vanhan Evanderin mökkiä, kotaa, jossa Philemon oli
-Baukiksensa kanssa. Mutta lakien palatsi, valtion säädösten torni
-vaatii toisenlaista kivijalkaa. Viaton luonto ei saattaisi yksin kestää
-epätasaista painoa, ja sen pelottavat muurit kohoavat vanhojen
-valheitten perustalle, lainsäätäjien, virkamiesten ja ruhtinaiden
-viekkaan ja raa'an taidon avulla.
-
--- On tyhmää, Jacobus poikani, pyrkiä arvostelemaan onko laki oikea tai
-väärä. Sotapalveluksen laita on sama kuin muittenkin säädösten, joitten
-hyvyydestä tai huonoudesta ei periaatteessa voi sanoa sitä eikä tätä,
-koska ei ole mitään muuta periaatetta kuin Jumala, josta kaikki lähtee.
-Vastusta, poikani, sellaista orjuutta, joka on sanoissa ja johon
-ihmiset kovin oppivaisesti alistuvat. Tiedä, että sanalla oikeus ei ole
-mitään merkitystä, paitsi teologisesti, jolloin se on pelottavan
-sisällyksellinen. Herra Roman on vain sofisti todistaessaan, että
-ruhtinaita tulee palvella. Kuitenkin luulen, että jos ruhtinas milloin
-käskee kaikkia alamaisiaan rupeamaan sotilaiksi, niin häntä totellaan,
-ei kylläkään mielihyvällä, mutta kuitenkin helposti. Olen huomannut,
-että sotilaan toimi on ihmisen luontoa vastaavin; se soveltuu hänelle
-parhaiten hänen vaistojensa ja taipumustensa vuoksi, jotka kaikki eivät
-ole hyviä. Ja lukuunottamatta eräitä harvoja esimerkkejä, kuten minua,
-ihmisen saattaa määritellä pyssyä käyttäväksi eläimeksi. Annapa hänelle
-kaunis univormu ja toivo päästä tappelemaan, niin hän on tyytyväinen.
-Niinpä pidämme sotilassäätyä arvokkaimpana kaikista, ja se onkin
-paikallaan eräässä suhteessa; sillä se on vanhin sääty ja ensimäiset
-ihmiset kävivät innolla sotaa. Sotilassääty vastaa muutenkin ihmisen
-taipumuksia, ettei siinä milloinkaan ajatella, ja selväähän on, ettei
-meitä ole luotu ajattelemaan.
-
-Ajatteleminen on eräitten yksilöitten ominainen tauti, joka ei saata
-jatkua päätymättä nopeasti monen tuhoutumiseen. Sotilaat elävät
-joukoissa, ja ihminen on joukkoeläin. Heillä on puna-valkeat,
-punasiniset, sini-harmaat vaatteet, nauhoja, töyhtöjä, tupsuja ja
-nappeja, jotka tyttöjen silmissä antavat heille samat edut kuin kukolle
-kanaparvessa. He käyvät sotaa ja ryöstelevät, ja ihminen on luonnostaan
-varas, himokas, valmis tuhon töihin ja perso kunnialle. Varsinkin
-kunnianrakkaus saa etenkin meidät ranskalaiset tarttumaan aseihin. On
-varmaa, että yleisen mielipiteen mukaan sotainen kunnia on ainoa
-loistava. Sen käsittämiseksi tarvitsee vain lukea eri aikojen
-historiaa. Latulipellekin saattaa antaa anteeksi sen, että hän ei ole
-filosofisempi kuin Titus Livius.
-
-
-
-
-XI
-
-Armeija.
-
-(Jatkoa.)
-
-
-Hyvä opettajani jatkoi näin puhuen:
-
--- On otettava huomioon, poikani, että ihmiset aikojen kuluessa
-toisiinsa sidottuina kahleella, jonka renkaista he näkevät vain vähän,
-liittävät aateluuden käsitteen tapoihin, joitten alkuperä oli alhainen
-ja barbaarinen. Heidän tietämättömyytensä palvelee heidän
-turhamielisyyttään. He perustavat kunniansa muinaisiin turhuuksiin, ja
-aseaateluus on kokonaisuudessaan lähtöisin noitten entisten aikojen
-villeydestä, joitten muiston Raamattu ja runoilijat ovat säilyttäneet.
-Ja mitäpä tuo sotilaallinen aatelissääty onkaan muuta -- niin
-kangistunut ylpeyteensä kuin se meidän yläpuolellamme onkin -- kuin
-turmeltunut jäännös salojen metsäläisistä, jotka runoilija Lucretius on
-kuvannut siten, että epäilee, olivatko ne ihmisiä vai eläimiä? On
-merkillistä, Jacobus poikani, että sota ja metsästys, joitten
-ajatteleminenkin pitäisi kuormittaa meidät häpeällä ja omantunnon
-vaivoilla, muistuttaen luontoamme ja surkeita puutteellisuuksia ja
-piintynyttä kehnouttamme, antavat päinvastoin aihetta ihmisen
-ylpeydelle, että kristityt kansat yhä kunnioittavat teurastajan ja
-pyövelin ammattia, kun se on periytynyt perheeseen vanhoilta ajoilta,
-ja että lopuksi kansalaiskuntoa sivistyneidenkin kansojen keskuudessa
-mitataan niitten murhien ja verilöylyjen luvun mukaan, jotka n.s.
-piilevät heidän suonissaan.
-
--- Herra apotti, kysyin hyvältä opettajaltani, ettekö usko, että
-aseitten ammattia pidetään jalona siihen liittyvien vaarojen ja siinä
-osoitettavan miehuuden vuoksi?
-
--- Poikani, vastasi oiva opettajani, jos ihmisen asema todella olisi
-jalo suhtautuessa siihen vaaraan, minkä uhkaamana hän on, en pelkäisi
-vakuuttaa, että talonpojat ja työläiset ovat jaloimpia kaikista valtion
-alamaisista, sillä he ovat joka päivä kuolemaisillaan nälästä ja
-rasituksesta. Vaarat, joihin sotilaat ja päälliköt joutuvat, ovat sekä
-luvultaan että kestävyydeltään paljoa vähäpätöisempiä, ne kestävät
-vain muutaman tunnin koko elämästä ja niissä on vain kyettävä uhmaamaan
-luoteja ja pommeja, jotka tappavat paljoa huonommin kuin kurjuus.
-Ihmisten täytyy olla kevytmielisiä ja turhamaisia, kun he pitävät
-sotilaan toimintaa kunniakkaampana kuin työläisen ja sodan aiheuttamaa
-hävitystä arvokkaampana kuin rauhan toimien tuloksia.
-
--- Herra apotti, kysyin taas, eivätkö sotilaat mielestänne ole
-tarpeellisia valtion turvallisuudelle, ja eikö meidän tule kunnioittaa
-heitä kiitokseksi turvallisuudestamme?
-
--- On totta, poikani, että sota on ihmisen luonteesta johtuvia
-välttämättömyyksiä, ja että on mahdotonta ajatella kansoja, jotka eivät
-tappelisi, eivät olisi halukkaita murhaan, ryöstöön ja hävitykseen. Ei
-myöskään saata mielessään kuvitella ruhtinasta, joka ei jossain määrin
-himoitsisi anastusta. Siitä häntä suuresti moitittaisiin ja
-halveksittaisiin, niinkuin hän ei rakastaisikaan kunniaa. Sota on siis
-välttämätön ihmisille; se on hänelle luontaisempaa kuin rauha, joka on
-vain sodan väliaikaa. Niinpä nähdäänkin ruhtinaiden käyvän aseisiin
-toisiaan vastaan hyvin huonoilla tekosyillä, varsin mitättömillä
-perusteilla. He vetoavat kunniaansa, joka on perin herkkä. Hengähdys
-riittää, että siihen tulee tahra, joka voidaan pestä vain kymmenen-,
-kahden-, kolmenkymmenen-, sadantuhannen ihmisen verellä, riippuen
-ruhtinaskunnan suuruudesta. Vaikka kuinka ajattelisi, niin ei pääse
-käsittämään, kuinka noitten onnettomien veri saattaa valaista ruhtinaan
-kunnian, tai sitte käsittää paljoa helpommin, että ne ovat vain
-ajatuksettomia sanoja, mutta että ihmiset mielellään antavat tappaa
-itsensä sanojen takia. Vielä merkillisempää on se, että ruhtinas
-saavuttaa maakunnan anastuksella paljon kunniaa ja että tuhotyö, joka
-rohkean yksityisen tekemänä rangaistaisiin kuolemalla, muuttuu
-kiitettäväksi, jos sen toimittaa hallitsija hurjimmalla julmuudella
-palkkajoukkojensa avulla.
-
-Näin puhuttuaan oiva opettajani otti taskustaan rasiansa ja nuuskasi
-muutamat sinne jääneet tupakan jyvät.
-
--- Herra apotti, kysyin, eikö olekaan oikeita, hyvän asian puolesta
-käytyjä sotia?
-
--- Jacobus poikani, hän selitti, sivistyneet kansat ovat suuresti
-liioitelleet sotien vääryyttä ja ovat tehneet ne parin epäoikeutetuiksi
-ja samalla hyvin julmiksi. Ensimäiset sodat koskivat heimojen
-asettumista hedelmällisille maille. Niin valloittivat israelilaisetkin
-Kaanaan maan. Nälkä ajoi heitä. Sivistyksen edistyminen on laajentanut
-sodat siirtomaita ja kauppapaikkoja koskeviksi, kuten näkee Espanjan,
-Hollannin, Ranskan ja Englannin esimerkeistä. Sitten on nähty
-keisareiden ja kuninkaiden varastavan maakunnat, joita he eivät
-tarvinneet. Ne he hävittivät, raunioittivat ilman minkäänlaista hyötyä
-itselleen, saavuttaen vain sen, että voivat pystyttää sinne pyramiideja
-ja riemukaaria. Tämä sodan väärinkäyttö on kaikkein halpamaisinta, niin
-että saattaa uskoa kansojen tulevan yhä huonommiksi taiteitten
-edistyessä, tai pikemmin, että sotaa, koska se kerran on ihmisluonteen
-välttämättömiä tarpeita, käydään vain oman itsensä takia, kun on
-kadotettu varsinaiset syyt siihen puuttumiseksi.
-
-Tämä ajatus surettaa minua syvästi, sillä ammattini ja taipumukseni
-kallistavat minua rakastamaan lähimäisiäni. Ja lopullisesti minua
-surettaa se, että huomaan rasiani tyhjäksi ja tupakka on seikka, joka
-kiihkeimmin todistaa köyhyyttäni.
-
-Yhtä paljon kääntääkseni hänen huomionsa pois tästä
-yksityisluontoisesta armottomuudesta kuin oppiakseni hänen koulussaan,
-kysyin, eikö kansalaissota ollut sodista kaikkein inhottavin.
-
--- Kyllä, hän vastasi, kyllä se on aika inhottavaa, mutta ei kuitenkaan
-hedelmättömintä, sillä kun kansalaiset joutuvat käsikähmään keskenään,
-on heillä kuitenkin enemmän edellytyksiä tietää minkä vuoksi tapellaan
-kuin siinä tapauksessa, kun he menevät sotaan vieraita kansoja vastaan.
-Sisäiset riidat ja kapinat syntyvät tavallisesti kansan äärimmäisestä
-kurjuudesta. Ne ovat epätoivon tulosta, ja ainoa ratkaisu, mikä
-kurjille jää, on se, että he siten luulevat saavuttavansa paremmat
-elinehdot, ehkäpä vielä pääsevänsä osalle vallastakin. Mutta on
-huomattava, poikani, että kapinalliset ovat onnettomia, mutta heille
-saattaa siis antaa anteeksi, mitä vähemmän heillä on toiveita voittaa
-taistelussa. Nälkäisinä ja älyttöminä, vain omalla raivollaan
-asestettuina, heillä ei ole kykyä suuriin suunnitelmiin ja järkeviin
-laskelmiin, niin että ruhtinas saattaa kukistaa heidät helposti. Hänen
-on paljoa vaikeampi voittaa mahtavien kapinoita, jotka ovat inhottavia,
-koska välttämättömyys ei niitä selitä.
-
-Sanalla sanoen, poikani, niin kansalais- kuin valloitussodatkin ovat
-alhaisia ja osoittavat sellaista mielen mataluutta, jota halveksin.
-
-
-
-
-XII.
-
-Armeija.
-
-(Jatko ja loppu.)
-
-
--- Poikani, lisäsi kunnon mestarini, näytän sinulle yht'aikaa, halvan
-sotilaan asemaa kuvailemalla, kun he astuvat kuningastaan palvelemaan,
-ihmisen häpeän ja kunnian. Sota todella palauttaa meidät ja vetää meitä
-luonnollista raakuuttamme kohti. Se on tullut julmuudesta, joka on
-yhteistä meille ja eläimille; eikä vain leijonille ja kukoille, joissa
-ilmenee merkillistä ylpeyttä, vaan myöskin pikkulinnuille, sellaisille
-kuin rastaat ja peipposet, joitten tavat ovat hyvin riitaisia, vieläpä
-hyönteisillekin, kuten mehiläisille ja muurahaisille, jotka taistelevat
-niin kiihkeästi, etteivät itse roomalaisetkaan kykene siinä vetämään
-niille vertoja. Sodan pääsyyt ovat samat niin ihmisten kuin eläintenkin
-keskuudessa, jotka molemmat taistelevat anastaakseen tai säilyttääkseen
-saalistaan, puolustaakseen pesäänsä tai asumustaan tai nauttiakseen
-toveristaan. Siinä ei ole mitään erotusta, ja sabinitarten ryöstö
-muistuttaa täydellisesti hirvien taisteluita, kun ne öiseen aikaan
-vuodattavat toistensa verta metsissämme. Meidän on vain onnistunut
-värittää nuo alhaiset ja luonnontilaiset syyt kunnian käsityksillä
-sovittaen niitä suuremmatta tarkkuudetta. Jos nykyään uskomme
-taistelevamme hyvin jaloista syistä, piilee tuo jalous kokonaan
-tunteittemme hämäryydessä. Mitä vähemmän yksinkertainen, selvä ja
-määrätty sodan tarkoitus on, sitä inhottavampi ja halveksittavampi on
-itse sota. Ja jos on totta, poikani, että on jouduttu tappamaan
-toisiaan kunnian takia, niin se on aivan liikanaista sekasortoa. Me
-pöyhkeilemme verratessamme toimintaamme petoeläinten julmuuteen, jotka
-kuitenkaan eivät vahingoita toisiaan ilman tuntuvaa syytä. Näin on
-totta, kun sanotaan, että ihminen sodissaan on julmempi ja
-luonnottomampi kuin härät ja muurahaiset taistelussaan. Siinä ei vielä
-ole kaikki, ja ylenkatson armeijoja vähemmän niiden kylvämän kuoleman
-takia kuin sen tyhmyyden ja älyttömyyden takia, joka seuraa niiden
-vanavedessä. Ei ole pahempaa henkisen viljelyksen vihamiestä kuin
-palkka- tai partiojoukkojen päällikkö, ja yleensä päälliköt eivät tiedä
-sivistyksestä sen enempää kuin heidän sotilaansakaan. Tottumus
-toteuttamaan tahtonsa väkivallalla tekee sotamiehen kovin
-kykenemättömäksi kaunopuheisuuteen, jonka lähteenä on tarve taivuttaa
-toinen puheella. Niinpä sotilaat komeilevatkin sanan ja hyvien tietojen
-halveksimisella.
-
-Muistanpa tunteneeni Séezissâ, kun olin siellä piispan
-kirjastonhoitajana, vanhan, haarniskansa alla harmaantuneen kapteenin,
-jota pidettiin urheana miehenä, kantaneen ylpeästi leveää arpea, joka
-kulki hänen kasvojensa yli. Hän oli oiva ilonpitäjä, joka oli tappanut
-paljon ihmisiä ja raiskannut monta nunnaa tekemättä sitä pahassa
-mielessä. Hän taisi ammattinsa oivallisesti ja oli hyvin tarkka
-rykmenttinsä ulkoasusta, ja se osasikin marssia paremmin kuin muut.
-Sanalla sanoen, hän oli kunnon mies ja hyvä toveri, kun oli
-tyhjennettävä viinikannuja, jonka usein totesin Vakaisen Hevosen
-ravintolassa, jossa kamppailin hänen kanssaan. Sattuipa kerran, että
-läksin hänen mukaansa eräänä iltana (olimme erittäin hyviä ystäviä)
-katsomaan, kuinka hän opetti miehilleen kulkemista tähtien mukaan. Hän
-luki heille aluksi herra Louvois'n tätä koskevat määräykset, ja koska
-hän oli toistellut niitä jo kolmisen vuosikymmentä, hän ei tehnyt
-enempää virheitä kuin Isämeitässä tai Ave Mariassa. Hän sanoi siis
-aluksi, että sotilaitten tulee ensiksi hakea taivaalta Pohjantähti,
-jonka suhde toisiin on pysyvä, koska ne kiertävät sen ympärillä vasten
-päivää. Mutta hän ei selvästi ymmärtänyt, mitä sanoi. Sillä
-toistettuaan lauseensa pari kolme kertaa riittävän komentavasti, hän
-kumartui puoleeni ja sanoi:
-
--- Piru vie, apotti! Näyttäkää toki minulle tuo hemmetin Pohjantähti.
-Syököön itse isäpaholainen minut, jos erotan sen tuosta valopilkkujen
-sekasotkusta, mikä peittää taivaan!
-
-Neuvoin hänelle heti, kuinka se löytyy osoittamalla sitä sormellani.
-
--- Katsos vaan! huusi hän, se peeveli on kiivennyt niin korkealle!
-Tältä paikalta sitä ei saata katsella niskojansa nyrjäyttämättä.
-
-Ja hän käski heti upseereja peräyttämään miehet viidenkymmenen askeleen
-päähän, että he helpommin voisivat katsella Pohjantähteä.
-
-Kerroin sinulle tapauksen, jonka olen nähnyt omilla silmilläni, ja
-myöntänet, että tuolla miekkamiehellä oli perin lapsellinen käsitys
-maailman rakenteesta ja etenkin tähtien parallaksista. Kuitenkin
-hänellä oli kuninkaalta saatuja kunniamerkkejä komean, kirjaillun
-pukunsa rintamuksissa ja hän oli valtiossa paljoa arvokkaampi herra
-kuin oppinut pappi. Juuri tuota tietämättömyyttä en saata kärsiä
-armeijassa.
-
-Kun hyvä opettajani näin sanottuaan oli pysähtynyt vetämään henkeä,
-kysyin, eikö hän luullut, tuon kapteenin tietämättömyydestä huolimatta,
-että taistelun voittamiseen tarvitaan paljon älyä. Hän vastasi näillä
-sanoilla:
-
--- Jacobus, poikani! Jos otamme huomioon ne vaikeudet, joita armeijain
-kokoamisessa ja johtamisessa piilee, ne tiedot, mitä jonkun paikan
-valloittamisessa ja puolustamisessa tarvitaan ja taidon, jota hyvä
-taistelujärjestys vaatii, niin huomaamme helposti, että melkein
-yli-inhimillinen nero, sellainen kuin Caesar, vain kykenee sellaisiin
-yrityksiin, ja hämmästymme, että on todella ollut sellaisia henkilöitä,
-jotka kykenevät itseensä keskittämään melkein kaikki oikean sotilaan
-ominaisuudet. Suuri sotapäällikkö ei ainoastaan tunne maan ulkonaista
-muotoa, vaan vieläpä kansojen tavat ja harrastuksetkin. Hänen
-mielessään säilyy lukematon määrä pikkuseikkoja, joista hän sitte
-muovailee yksinkertaisia ja laajoja katsauksia. Edeltäpäin hitaasti
-tekemänsä ja mieltämänsä suunnitelmat hän saattaa muuttaa
-taistelutoiminnan kestäessä äkillisen haltioitumisen vallassa ollen, ja
-hän on samalla hyvin varova ja uskalias. Joskus hänen ajatuksensa mataa
-etanan hiipivällä hitaudella, joskus kiitää eteenpäin kuin iskevä
-kotka. Mikään ei ole sen todempaa.
-
-Mutta ota huomioon, poikani, että kun kaksi armeijaa seisoo
-vastatusten, täytyy toisen niistä tulla voitetuksi, josta seuraa, että
-toinen ehdottomasti jää voittajaksi, ilman että sitä komentavalla
-päälliköllä on kaikkia suuren johtajan ominaisuuksia, ja saattaapa
-olla, että hänellä ei ole niitä ollenkaan. Päälliköitä saattaa olla
-taitavia, saattaapa olla onnellisiakin, ja heidän kunniansa ei silti
-ole vähäisempi. Kuinka saattaa näissä sekaannuttavissa melskeissä
-päästä selville siitä, mikä johtuu taidosta ja mikä onnesta?
-
-Mutta olet johtanut minut pois asiasta. Jacobus, poikani, tahdoin
-osoittaa, että sota nykyään on ihmiskunnan häpeä ja että se ennen oli
-kunnia. Välttämättömyyden pakosta valtakuntiin joutuneena se oli
-ihmiskunnan suuri kasvattaja. Se on luonut ihmisille kaikki ne hyveet,
-jotka nostattavat ja säilyttävät kaupunkeja. Sodassa he ovat oppineet
-kärsivällisyyttä, lujuutta, vaaran halveksintaa, uhrautumisen kunniaa.
-Sinä päivänä kun paimenet vyöryttelivät kivilohkareita tehdäkseen
-niistä varustuksen, jonka takana kykenisivät puolustamaan vaimojaan ja
-karjaansa, perustettiin ensimäinen ihmisten yhteiskunta ja turvattiin
-taiteitten edistys. Tuo suuri onni, jota nautimme, isänmaa, kaupunki,
-tuo ylevä paikka, jota roomalaiset kunnioittivat enemmän kuin
-jumaliaan, tuo _Urbs_ on sodan tytär.
-
-Ensimäinen kaupunki oli vahvistettu linnoitus, ja tuossa karkeassa,
-verisessä kehdossa ruokittiin mahtavia lakeja, oivallisia toiminnan
-haaroja, tiedettä ja viisautta. Ja sen vuoksi oikea Jumala tahtoikin,
-että häntä nimitettäisiin sotajoukkojen Jumalaksi.
-
-En puhu tätä sinulle sen vuoksi, Jacobus poikani, että pestautuisit
-tuolle värvärikersantille ja saisit halun ruveta sankariksi, jolla on
-oikeus vähintäin kuuteenkymmeneen kepinlyöntiin päivässä.
-
-Sota ei meidän päivinämme olekaan muuta kuin perinnöllinen tauti,
-hillitön paluu villiin elämään, rikollista poikamaisuutta. Nykyaikojen
-kuninkaat ja ruhtinaat kantavat ikuisesti sitä kuulua häpeää, että ovat
-tehneet sodasta hovien leikin ja huvituksen. Minusta on tuskallista
-ajatella, että emme koskaan saa nähdä noitten suunniteltujen
-teurastusten loppua.
-
-Mitä taas tulevaisuuteen, tutkimattomaan tulevaisuuteen kuuluu, niin
-sallithan, poikani, että kuvittelen sen paremmin sitä lempeyden ja
-tasapuolisuuden kuvaa vastaavaksi, joka asuu minussa. Tulevaisuudesta
-on hyvä uneksia. Sinne, kuten Utopiaan, viisas rakentelee mielellään.
-Uskon, että kansat kerran luovat itselleen rauhallisia hyveitä.
-Aseistuksen yhä kasvavassa suuruudessa kuvittelen mielikseni keksiväni
-yleismaailmallisen rauhan kaukaisen enteen. Armeijat kasvavat
-lakkaamatta voimassa ja luvussa. Kerran niihin uppoavat kokonaiset
-kansakunnat. Silloin hirviö tuhoutuu liialliseen ravintoonsa. Se
-pakahtuu liikaan lihavuuteen.
-
-
-
-
-XIII
-
-Akatemiat.
-
-
-Sinä päivänä saimme tietää, että Séezin piispa oli valittu Ranskan
-Akatemian jäseneksi. Hän oli parikymmentä vuotta sitten pitänyt
-ylistyspuheen Pyhälle Macloulle, jota pidettiin oivallisena, ja
-luulenkin, että siinä oli mainioita kohtia, sillä herra apotti
-Coignard, oiva opettajani, oli korjaillut sitä ennen kuin lähti
-hiippakunnasta tuomarin rouvan sisäpiian seurassa. Herra de Séez kuului
-Normandian parhaaseen aateliin. Koko valtakunnassa kehuttiin täydellä
-syyllä hänen hurskauttaan, viinikellariaan ja talliaan, ja hänen oma
-veljenpoikansa piti kirjaa virkatalon tuloista. Hänen vaalinsa ei
-ihmetyttänyt ketään. Sen hyväksyivät kaikki paitsi Procope kahvilan
-harmaa-sukat, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä. He ovat
-uhmailijoita.
-
-Kunnon opettajani moitti lempeästi heidän vastustushenkeään.
-
--- Mitä herra Duclos valittaa? sanoi hän. Eilisestä saakka hän on herra
-de Séezin vertainen, jolla on kuningaskunnan parhaat papit ja
-ajokoirat. Sillä akateemikot ovat sääntöjen perusteella yhdenvertaiset.
-Totta kyllä loppuu saturnalien loukkaava yhdenvertaisuus siihen, kun,
-istunnon loputtua, herra de Séez nousee vaunuihinsa jättäen herra
-Duclos'n tahraamaan villasukkansa katuojien lokaan. Mutta jollei hän
-haluakaan olla sillä lailla herra de Séezin vertainen, niin miksi hän
-sitte lyöttäytyy yhteen tuon kerskailevan joukkion kanssa? Miksi hän ei
-istuudu tynnyriin kuin Diogenes tai Saint-Vincent'in kirjuritupaan niin
-kuin minä? Vain tynnyristä tai nurkkakamarista saattaa hallita tämän
-maailman suuruuksia. Vain siellä saa olla oikea herra ja ruhtinas.
-Onnellinen se, joka ei ole kiinnittänyt toivoaan Akatemiaan! Onnellinen
-se, joka elää pelkoja ja toiveita paitsi, ja joka tietää kaiken
-mitättömyyden! Onnellinen se, joka tajuaa, että on yhtä turhaa olla
-akateemikko kuin ei olla! Sellainen viettää häiriintymättä hiljaista ja
-piiloisaa elämää. Kaunis vapaus seuraa häntä kaikkialla. Hämärässään
-hän viettää viisauden hiljaisia juomajuhlia, ja kaikki Muusat
-hymyilevät hänelle kuin tuttavalleen.
-
-Näin puhui oiva opettajani, ja ihailin puhdasta intoa, joka paisutti
-hänen ääntään ja säteili hänen silmistään. Mutta nuoruuden rauhattomuus
-kiihotti minua. Halusin puuttua asiaan, heittäytyä taisteluun, ilmaista
-esiintyväni akatemian puolesta tai vastaan.
-
--- Herra apotti, kysyin, eikö akatemian velvollisuutena ole kutsua
-jäsenikseen valtakunnan parhaat henget pikemmin kuin tuon kirjaa
-pitävän piispan sedän?
-
--- Poikani, vastasi lempeästi oiva opettajani, jos herra de Sèez
-osoittautuu ankaraksi määräyksissään, loisteliaaksi ja hienostelevaksi
-elämässään, jos hän sanalla sanoen on kirkkoruhtinaiden koristus ja on
-sepittänyt tuon puheen Maclou'n kunniaksi, jonka johdanto, viitaten
-Ranskan kuninkaan parantumiseen risataudista on näyttänyt ylhäiseltä,
-haluaisitko akatemian hylkäävän hänet siksi, että hänellä on yhtä
-mahtava kuin miellyttäväkin veljenpoika? Siten olisi osoitettu vain
-barbaarista hyveellisyyttä ja rangaistu epäinhimillisyydellä herra de
-Séeziä hänen sukunsa suuruudesta. Akatemia on tahtonut unohtaa sen. Jo
-se, poikani, on hyvin jalomielistä.
-
-Uskalsin vastata tähän puheeseen, niin oli nuori veri kuohahtanut
-päähäni.
-
--- Herra apotti, sanoin, suvaitkaa, että ajatukseni vastustaa
-esittämiänne näkökohtia. Kaikki tietävät, että herra de Séez on
-huomattava vain luonteensa keveyden takia, ja ihaillaan ainoastaan
-hänen taitoaan liukua puolueitten väliin. Hänen on nähty hiljalleen
-osaavan asettua jesuiittojen ja jansenistien väliin ja värittää kalpea
-varovaisuutensa kristillisen säälin ruusuilla. Hän luulee tehneensä
-kylliksi, kun ei ole jättänyt ketään tyytymättömäksi ja pitää ainoana
-harrastuksenaan pysyttää menestyksensä. Siis hänen jalo sydämensä ei
-millään lailla ole tuottanut hänelle kuninkaan kuuluisain suojattien
-ääniä. Eikä hänen hieno henkensäkään. Sillä paitsi tuota pyhän Maclou'n
-ylistystä, josta hänellä ei ollut muuta (kaikki sen tietävät) kuin
-lukemisen vaiva, tuo hiljainen piispa on päästänyt julkisuuteen
-ainoastaan sijaisensa surkeita määräyksiä. Hänellä ei ollut muita
-suosituksia kuin puheensa sulavuus ja seurustelutapansa kohteliaisuus.
-Onko siinä kylliksi ansioita kuolemattomuutta varten?
-
--- Jacobus, intti ystävällisesti herra apotti Coignard, ajattelet yhtä
-yksinkertaisesti kuin äitisi, jolta olet yksinkertaisuutesi perinyt, ja
-huomaan, että vielä kauan säilytät luontaisen lapsellisuutesi.
-Onnittelen sinua siitä. Mutta tuo viattomuus ei saa tehdä sinua väärin
-tuomitsevaksi: riittää jo, kun pysyt tietämättömänä. Se kuolemattomuus
-jonka herra de Séezin osalle on langennut, ei vaadi, että hän olisi
-joku Bossuet tai Belzunse, se ei ole kaiverrettu hämmästyneiden
-kansojen sydämiin, se on kirjoitettu paksuun luetteloon ja käsitäthän,
-ettei tuollainen paperinen laakeri sovi muihin kuin sankarillisiin
-päihin.
-
-Jos neljänkymmenen joukossa onkin sellaisia henkilöitä, jotka ovat
-pikemmin hienostuneita kuin sankarillisia, niin mitä pahaa näet siinä?
-Keskinkertaisuus loistaa akatemiassa. Ja missä se ei loistaisi? Onko
-se vähemmän mahtava parlamenteissa tai valtioneuvostossa, jossa se
-epäilemättä on vähemmän paikoillaan? Täytyykö miehen tosiaan olla
-erikoisen etevä, ottaakseen osaa sanakirjan toimittamiseen, joka haluaa
-säännöstellä käytännön saattaessaan vain seurata sitä?
-
-Akateemikot asetettiin, kuten tiedetään, säännöstelemään kaunista
-sanontaa mitä puheeseen tulee, siivoamaan kielen kaikista vanhoista ja
-kansanomaisista epäpuhtauksista, ettei vain ilmestyisi toista
-Rabelais'ta, toista Montaigne'a tuoksuamaan maamoukilta, tolvanoilta ja
-provinssilta. Sitä varten kutsuttiin koolle hienon tavan tuntevat
-ylimykset ja kirjailijat, joitten etu vaati sen tuntemista. Tämä sai
-pelkäämään, että seura tyrannimaisesti uudistaisi ranskankielen. Mutta
-pian huomattiin, että tällainen pelko oli turha ja että akateemikot
-seurasivat käytäntöä pikemmin kuin hallitsivat sitä.
-
-Akatemia tyytyi pian kokoamaan suureen sanakirjaan käytännössä
-tapahtuvat edistysaskeleet. Se on kuolemattomien ainoa tehtävä.[8] Sen
-suoritettuaan heillä on hyvää aikaa huvitella keskenään. Tätä varten he
-tarvitsevat iloisia, keveitä, suopeita kumppanuksia, miellyttäviä
-virkatovereita, maailman tuntevia ja ymmärtäviä miehiä. Sellaisia eivät
-etevät henkilöt aina ole. Nero on joskus hyvin vähän seuranhaluinen.
-Harvinainen mies on harvoin kekseliäs huvituksissa. Akatemia on
-saattanut olla ilman Pascalia ja Descartesia. Kuka voi väittää, että se
-yhtä hyvin olisi voinut olla välittämättä Godau'sta, Courart'ista, tai
-jostain muusta notkeahenkisestä, seurustelukykyisestä ja kekseliäästä
-henkilöstä?
-
--- Voi sentään, huokasin, akatemia ei siis olekaan jumalallisten
-miesten senaatti, kuolemattomien neuvosto; se ei siis olekaan runouden
-ja kaunopuheisuuden ylevä areopagi?
-
--- Ei ollenkaan poikani. Se on seura, joka saarnaa hienoa käytöstä, ja
-joka sen vuoksi on saavuttanut suuren maineen vieraitten kansojen ja
-varsinkin moskovalaisten keskuudessa. Et saata käsittää, kuinka syvästi
-saksalaiset paroonit, Venäjän armeijan everstit ja englantilaiset
-lordit kunnioittavat Ranskan akatemiaa! Nuo europalaiset eivät tiedä
-korkeampaa kuin meidän akateemikkomme ja tanssijattaremme. Tunsin erään
-hyvin komean sarmaattilaisen ruhtinattaren, joka Pariisissa käydessään
-innokkaasti haki akateemikkoa, uhratakseen hänelle heti paikalla
-kainoutensa.
-
--- Jos asianlaita on sellainen, huudahdin, niin kuinka akateemikot
-saattavat turmella hyvän maineensa noilla huonoilla valinnoilla, joita
-täällä niin yksimielisesti moititaan?
-
--- Ohoh! Jacobus poikani, selitti oiva opettajani, älä puhu pahaa
-huonoista valinnoista. Ensistäänkin tulee kaikissa inhimillisissä
-asioissa antaa sattumallekin sijansa, joka on, kaikki huomioon ottaen,
-Jumalan osa maan päällä ja ainoa seikka, missä jumalallinen kaitselmus
-selvästi ilmestyy tässä maailmassa. Sillä käsitäthän hyvin, poikani,
-että se mitä sanotaan kohtalon älyttömyydeksi ja onnen oikuiksi on
-todellisuudessa vain jumalallisen viisauden ylemmyyttä sen leikkiessä
-väärien viisaiden neuvoilla. Toiseksi tulee ryhmienkin keskuudessa
-antaa hiukan tyydytystä oikuille ja mielikuvituksen leikille.
-Puhtaasti järkevä yhteiskunta olisi ihan sietämätön; se riutuisi
-oikeudenmukaisuuden kylmän painostuksen alla. Se ei uskoisi olevansa
-mahtava eikä edes vapaakaan, jollei sillä silloin tällöin olisi
-mieluisaa riemua uhmailla selvää järkeä ja ymmärrystä. Omituisien
-oikkujen helliminen on tämän maailman mahtavien helmasyntejä. Miksikä
-ei akatemiakin saisi käyttää kuuta tunnuskuvanaan kuten Turkin
-sulttaani ja kauniit naiset?
-
-Monet vastakkaiset kiihkot yhtyvät aiheuttaakseen nuo huonot valinnat,
-jotka kiukustuttavat yksinkertaisia sieluja. On kunnon ihmisten
-huvitusta ottaa onneton ihminen ja tehdä hänestä akatemian jäsen.
-Niinpä psalmistankin Jumala korottaa köyhän loasta. _Erigens de
-stercore pauperem, ut collocet eum cum principibus, cum principibus
-populi sui_. Sellaiset heitot hämmästyttävät kansaa, ja niitten tekijät
-luulevat kai olevansa varustetut salaperäisellä pelottavalla voimalla.
-Ja mikä ilo onkaan kohottaa henkisesti köyhä loasta, kun samalla kertaa
-saa jättää hämäryyteen jonkun älyn hirmuvaltiaan. Se on samanlaista
-kuin jos yhdellä siemauksella joisi harvinaisen ja suloisen
-sekotuksen, joka on tehty täytetystä armeliaisuudesta ja tyydytetystä
-kateudesta. Niin saa nauttia kaikilla aisteilla ja tyydyttää ihmisen
-kokonaisuudessaan. Ja luuletko, että akateemikot saattaisivat vastustaa
-sellaista juomaa?
-
-Vielä on otettava huomioon se, että kun he näin hankkivat itselleen
-tuon tietoviisaan nautinnon, akateemikot samalla toimivat omaksi
-edukseen. Vain suurista miehistä koottu seura olisi vähälukuinen ja
-tuntuisi ilottomalta. Suuret miehet eivät saata kärsiä toisiaan, ja
-heillä ei juuri ole sukkeluuden lahjaa. On hyvä sekoittaa heidät
-pieniin. Se tuottaa heille huvia. Pienet voittavat tällaisesta
-naapuruudesta, suuret vertailusta. Toiset hyötyvät yhtä hyvin kuin
-toisetkin. On ihmeteltävää, millä varmoilla tempuilla, kuinka
-loistavilla järjestelyillä Ranskan akatemia hankkii eräille jäsenilleen
-tärkeyttä, jonka se saa toisilta. Se on aurinkojen ja kiertotähtien
-kokous, missä kaikki loistaa joko omalla tai lainatulla valolla.
-
-Sanonpa enemmänkin. Huonot valinnat ovat välttämättömiä tämän
-kokoomuksen olemassaololle. Jollei se valinnoissaan pitäisi heikkouden
-ja erehdysten puolta, jollei se joskus näyttäisi valitsevan sattumalta,
-se joutuisi sellaisen vihan esineeksi, ettei se enää saattaisi elää.
-Kirjallisuuden tasavallassa se olisi kuin tuomioistuin tuomittujen
-keskellä. Erehtymättömänä se tulisi inhottavaksi. Mikä loukkaus sinne
-kelpaamattomille, jos valittu olisi aina paras! Richelieu'n tyttären
-tulee olla hiukan kevytmielinen, ettei näyttäisi liian hävyttömältä.
-Sen pelastaa se seikka, että sillä on oikkunsa. Sen viattomuus piilee
-sen epäoikeudenmukaisuudessa, ja kun kerran tiedämme sen oikulliseksi,
-se saattaa hyljätä meidät loukkaamatta. Sille on erehtyminen joskus
-niin edullista, että luulen sen erehtyvän tahallaan näennäisyydestä
-huolimatta. Sillä on mainioita keinoja säästää hylkäämiensä ehdokkaiden
-itserakkautta. Joku sen valinnoista saa kateuden aseettomaksi. Juuri
-sen selvissä vioissa on ihailtava sen todellista viisautta.
-
-
-
-
-XIV
-
-Kapinalliset.
-
-
-Kun me, hyvä mestarini ja minä, sinä päivänä tapamme mukaan kävimme
-Pyhän Katariinan kuvassa, tapasimme puodissa kuuluisan herra
-Rockstrongin, joka oli noussut tikapuitten ylimmälle portaalle
-kaivellakseen sieltä kirjoja, jotka häntä huvittivat. Sillä onhan
-tunnettua, että häntä miellyttää levottoman elämänsä varrella keräillä
-kallisarvoisia kirjoja ja kauniita kivipiirroksia.
-
-Osanotosta Monmouthin murhayritykseen Englannin parlamentti oli
-tuominnut hänet elinkautiseen vankeuteen, ja nyt hän asuu Ranskassa,
-josta hän lakkaamatta lähettelee kirjoituksia maansa sanomalehtiin.[9]
-Tapansa mukaan oiva opettajani vaipui jakkaralle. Sitte hän kohotti
-katseensa sinne, missä herra Rockstrong pyörähteli nokkelana kuin
-orava, jonka nokkeluuden hän säilytti vanhuuden päiviin saakka.
-
--- Näenpä, Jumalan kiitos, lausui apotti, että voitte hyvin, herra
-kapinoitsija ja että yhä olette nuori.
-
-Herra Rockstrong käänsi opettajaani kohti hehkuvat silmänsä, jotka
-valaisivat sapekkaita kasvoja.
-
--- Miksi te, iso apotti, sanotte minua kapinoitsijaksi?
-
--- Sanon teitä kapinoitsijaksi, herra Rockstrong, koska yrityksenne ei
-onnistunut. Voitetut ovat kapinoitsijoita, voittajat eivät milloinkaan.
-
--- Puhutte inhottavan kyynillisesti, apotti.
-
--- Älkääpä, herra Rockstrong! Tuo lausuma ei ole minun vaan erään
-suuren miehen keksimä. Olen tavannut sen Jules César Scaliger'in
-papereista.
-
--- Entä sitten, apotti! Ne ovat aika roskaisia papereita.
-Ja tuo sanonta on häijy. Häviömme, joka johtui päällikkömme
-päättämättömyydestä ja velttoudesta, -- hän maksoi sen hengellään, --
-ei ollenkaan muuta asiamme hyvyyttä. Ja konnien voittamat kunnon
-ihmiset jäävät kunnon ihmisiksi.
-
--- Minusta on tuskallista, herra Rockstrong, kuulla teidän puhuvan
-kunnon ihmisistä ja konnista valtiollisten asioiden yhteydessä. Nuo
-yksinkertaiset sanat sopisivat kuvailemaan oikeaa ja väärää puolta
-noissa enkeleitten taisteluissa, joista maanmiehenne John Milton on
-perin barbaarisesti laulanut. Mutta tällä multaisella möhkäleellä eivät
-puolueet koskaan, kaukana siitä, ole niin tarkasti jaetut, että voisi
-ennakkoluuloitta tai mielistelemättä erottaa puhtaiden armeijaa
-epäpuhtaitten joukoista, eipä edes määritellä oikeaa ja väärää puolta.
-Näin ollen täytyy menestyksen olla ainoana asian hyvyyden tuomarina.
-Pahastutte, herra Rockstrong, kun sanon, että on kapinallinen silloin
-kun on voitettu. Mutta jos te pääsisitte valtaan, ette suinkaan
-suvaitsisi kapinoitsijoita.
-
--- Ette tiedä mitä puhutte, apotti. Minulla on aina ollut kiire asettua
-voitettujen puolelle.
-
--- On totta, herra Rockstrong, että olette valtion luonnollinen ja
-ainainen vihamies. Teitä vahvistaa vihassanne neronne voima, jota
-rauniot miellyttävät ja hävitys huvittaa.
-
--- Syytättekö minua siitä, apotti?
-
--- Jos olisin valtiomies ja ruhtinaitten ystävä, herra Rockstrong,
-kuten herra Roman, pitäisin teitä kuuluisana rikollisena. Mutta en
-kyllin innokkaasti tunnusta poliitikkojen oppia ollakseni liioin
-kauhuissani tihutöittenne loisteesta ja kumousyrityksistänne, joista
-lähtee paljon enemmän melua kuin pahaa.
-
--- Olette epämoraalinen, apotti.
-
--- Älkää moittiko minua siitä liian ankarasti, herra Rockstrong, jos
-kerran vain sillä syyllä saattaa olla suvaitsevainen.
-
--- En tiedä mitä tekisin, iso apotti, suvaitsevaisuudella, jota ja'atte
-minun, uhrin, ja noitten parlamentin konnien kesken, jotka ovat
-tuominneet minut kuohuttavan väärin.
-
--- Olette hupainen, herra Rockstrong, puhuessanne lordien
-harjoittamasta vääryydestä.
-
--- No, eikö se ole huutavaa?
-
--- On totta, herra Rockstrong, että oikeuskansleri tuomitsi teidät
-naurettavan tutkimuksen perusteella, kirjojen omistamisesta, joista ei
-yksikään erikoisesti ollut rikollinen Englannin lain mukaan, on totta,
-että teitä rangaistiin maassa, missä saa kirjoittaa kaikkea
-eräistä aika suolaisista julkaisuista. On totta, että teidät
-langetettiin noudattamalla tavattomia ja omituisia muotoja, joitten
-majesteetillinen tekopyhyys peitti huonosti mahdottomuuden saavuttaa
-teidät laillisia teitä. On totta, että teidät tuominneilla lordeilla
-oli etua tuhostanne, koska Monmouthin ja teidän yrityksenne menestys
-olisi vetänyt heidät istuimiltaan. On totta, että tuhonne oli jo
-etukäteen määrätty valtioneuvostossa. On totta, että paollanne vältitte
-todellisuudessa keskinkertaisen mutta piinallisen marttyriuden. Sillä
-elinkautinen vankeus on rangaistus, silloinkin kun saattaa toivoa
-pääsevänsä siitä pian. Mutta kaikessa tässä ei ole oikeutta eikä
-vääryyttä. Teidät tuomittiin valtiorikoksesta, mikä on erittäin
-kunniallista. Useampi kuin yksi teidät tuominneista lordeista oli ollut
-mukana vehkeilyissänne kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Rikoksenne on
-siinä, että peljästytitte virkamiehiä, ja se on anteeksi antamaton
-rikos. Ministerit ja heidän ystävänsä vetoavat valtion turvallisuuteen,
-kun heidän omaisuuttaan ja virkojaan uhataan. Ja he luulevat mielellään
-olevansa tarpeellisia valtion säilymiselle, sillä heillä on enimmäkseen
-etua valtiosta eikä heillä ole liikaa filosofiaa. He eivät silti ole
-kehnoja. He ovat ihmisiä, ja se riittää selittämään heidän säälittävän
-keskinkertaisuutensa, tyhmyytensä ja ahneutensa. Mutta keitä asetitte
-heidän vastapainokseen, herra Rockstrong? Toisia ihmisiä, jotka ovat
-yhtä keskinkertaisia ja vielä ahneempia, koska he olivat nälkäisempiä.
-
-Lontoon kansa olisi sietänyt heitä kuten se on sietänyt muitakin. Se
-odotti voittoanne lausuakseen mielensä. Siinä se osoitti harvinaista
-viisautta. Kansa on hyvällä puolella, kun se arvelee, ettei se voita
-eikä menetä mitään isäntää vaihtaessaan.
-
-Näin puhui apotti Coignard, ja herra Rockstrong, kasvot palavina,
-silmät hehkuen, tekotukka lieskuen huusi hänelle suurin elein
-tikkaittensa korkeudesta:
-
--- Ymmärrän, apotti, varkaita ja kaikenlaisia konnia valtioneuvostossa
-ja parlamentissa. Mutta en ymmärrä teitä, kun te, näkyväisettä syyttä,
-puhtaasta kiusanhalusta, kannatatte ajatuksia, joita hekään eivät
-julista muuta kuin omaksi edukseen. Teidän täytyy olla heitäkin
-kelvottomampi, koska olette sitä omaa etuanne katsomatta. En jaksa
-käsittää teitä, apotti!
-
--- Se on merkki siitä, että olen filosoofi, vastasi hyvä opettajani
-lauhkeasti. Oikeitten viisaitten luonteeseen kuuluu suututtaa muita
-ihmisiä. Anaxagoras oli mainio esimerkki siitä. En puhu Sokrateesta,
-joka oli vain viisastelija. Mutta olemme saaneet kokea, että kaikkina
-aikoina ja kaikissa maissa mietiskelevien sielujen ajatus on antanut
-aihetta hälinään. Luulette, herra Rockstrong, olevanne perin
-toista maata kuin vihollisenne ja yhtä miellyttävä kuin he ovat
-vastenmielisiä. Suokaa minun sanoa, että se on pelkkä ylpeytenne ja
-ylpeän ylimielisyytenne seuraus. Todellisuudessa teille ja
-tuomareillenne on yhteistä kaikki ihmisten heikkoudet ja kiihkot. Jos
-olette rehdimpi kuin monet heistä, ja jos henkenne eloisuus on
-verraton, olette nyt vihan ja riidan hengen vallassa, joka saattaa
-teidät sivistyneessä maassa perin epämukavaksi. Sanomalehtimiehen
-toimi, jossa olette mainio, on kehittänyt ihan viimeiseen huippuunsa
-henkenne ihmeellisen puolueellisuuden, ja vääryyden uhrina ette ole
-mikään oikeuden puoltaja. Nämä sanani saattavat minut tietysti heti
-sekä teidän ja että vihollistenne vihoihin, ja olen varma siitä, etten
-koskaan saa hallitukselta oivaa virkataloa. Mutta pidän ajatuksen
-vapautta korkeampana kuin suurta apottikuntaa tai hyvää kirkkoherran
-paikkaa. Olen pahoittanut kaikki, mutta säilyttänyt sydämeni
-tyytyväisenä ja saan kuolla rauhassa.
-
--- Apotti, vastasi herra Rockstrong jo puoleksi nauraen, suon teille
-anteeksi, koska luulen teitä hieman hulluksi. Ette tee eroa kunnon
-ihmisten ja konnien välillä ettekä pidä vapaata valtiota parempana kuin
-hirmuvaltaista ja vilpillistä hallitusta. Olette erikoisenlainen hullu.
-
--- Herra Rockstrong, ehdotti oiva opettajani, mennään juomaan ruukku
-viiniä Pikku Bachukseen ja selitän teille, lasiani tyhjentäessäni,
-miksi olen aivan välinpitämätön valtiomuotoon nähden ja mistä syystä en
-halua vaihtaa isäntää.
-
--- Mielelläni, myönsi herra Rockstrong, onpa hauskaa juoda niin
-kunnottoman juttelijan kanssa kuin te.
-
-Hän hyppäsi kevyesti tikkailtaan ja läksimme kolmisin kapakkaan.
-
-
-
-
-XV
-
-Valtiokaappaukset.
-
-
-Herra Rockstrong, joka oli leikin ymmärtävä mies, ei ollut vihoissaan
-kunnon mestarilleni hänen suoruudestaan. Kun Pikku Bachuksen isäntä oli
-tuonut viiniruukun, lentokirjasten tekijä kohotti pikarinsa ja joi
-herra apotti Coignardin terveydeksi sanoen häntä konnaksi, rosvojen
-ystäväksi, tyrannien kätyriksi ja vanhaksi kanaljaksi muodoltaan perin
-muhoilevana. Hyvä opettajani vastasi hänen kohteliaisuuteensa
-mielellään, onnitellen itseään, että kerrankin sai juoda miehen
-terveydeksi, jonka mielen alkuperäistä tunnetta filosofia ei koskaan
-ollut turmellut.
-
--- Omasta puolestani tunnen, hän lisäsi, että mietiskely on kokonaan
-turmellut henkeni. Ja koska minkäänlainen syvällinen ajatteleminen ei
-kuulu ihmisen luonteeseen, tunnustan, että taipumukseni mietiskelyyn on
-intohimo ja kaikin puolin epämukava. Se saattaa minut ensiksikin
-sopimattomaksi kaikenlaisiin yrityksiin; sillä ainahan toimitaan vain
-ahtaitten näköalojen ja lyhyitten ajatusten pohjalla. Olisitte
-hämmästynyt itsekin, herra Rockstrong, jos kuvittelisitte niitten
-henkien halpaa vaatimattomuutta, jotka ovat mullistaneet maailman.
-Valloittajat ja valtiomiehet, jotka ovat muuttaneet maailman ulkonäön,
-eivät ole koskaan aprikoineet niitten olentojen luonnetta, joita he
-karkeasti kohtelivat. He sulkeutuivat kokonaan suurten suunnitelmiensa
-pienuuteen, ja viisaimmatkin ottivat yhtaikaa huomioon vain harvoja
-toimintansa esineitä. Sellaisena kuin näette minut, herra Rockstrong,
-minun olisi mahdotonta hankkia Intian valloitusta, kuten Aleksanteri,
-perustaa tai hallita valtakuntaa, tai yleisemmin sanoen, ryhtyä
-johonkin niistä laajoista suunnitelmista, jotka houkuttelevat
-hyökkäyshaluisen sielun ylpeyttä. Mietiskeleminen tulisi esteeksi
-ensimäisellä askeleella ja huomaisin joka liikkeen tehdessäni
-pysähtymisen syitä.
-
-Kääntyen sitte minun puoleeni hyvä opettajani sanoi huoaten:
-
--- Ajatteleminen on suurta heikkoutta. Jumala varjelkoon sinua siitä,
-Jacobus poikani, kuten hän on varjellut suurimpia pyhimyksiään ja
-sieluja, joita hän on hellinyt erikoisella osanotolla, säästääkseen
-heidät ikuista autuutta varten. Ihmiset, jotka ajattelevat vähän, tai
-eivät ajattele ollenkaan, hoitavat asiansa onnellisesti tässä ja
-tulevassa maailmassa, kun taas mietiskeleviä ainaisesti uhkaa henkinen
-ja ajallinen tuho, niin paljon pahanilkisyyttä on ajattelemisessa! Ota
-vavisten huomioon, poikani, että Genesiksen käärme on vanhin
-filosoofeista ja heidän ikuinen ruhtinaansa.
-
-Herra apotti Coignard joi syvän kulauksen viiniä ja jatkoi hiljaisella
-äänellä:
-
--- Autuudelleni onneksi onkin eräs seikka, johon nähden en ole
-milloinkaan älyäni käyttänyt. En ole koskaan sovittanut järkeäni
-uskonnon totuuksiin. Onnettomuudekseni olen mietiskellyt ihmisten
-tekoja ja kaupunkien tapoja. Sen vuoksi en ole arvokas saaren
-hallitsijaksikaan kuten Sancho Pancha.
-
--- Se onkin perin onnellista, puuttui herra Rockstrong nauraen
-puheeseen, sillä saarenne olisi rosvojen ja pahantekijöiden pesä, missä
-rikolliset tuomitsisivat viattomat, jos niitä sattumalta siellä olisi.
-
--- Uskon sen, herra Rockstrong, uskon kyllä, myönteli oiva opettajani.
-On luultavaa, että jos hallitsisin toista Baratarian saarta, niin tavat
-siellä olisivat sellaiset kuin sanotte. Olette sanoillanne yhdellä
-piirrolla kuvanneet kaikki maailman valtakunnat. Tunnen, että omani ei
-olisi sen parempi kuin toisetkaan. Minulla ei ole harhakuvitelmia
-ihmisistä, ja halveksin heitä, etten heitä vihaisi. Halveksin heitä
-hellästi, herra Rockstrong. Mutta he eivät olekaan kiitollisia. He
-haluavat olla vihatuita. He suuttuvat, kun heille osoittaa hellintä,
-suvaitsevinta, hienointa, inhimillisintä kaikista heidän herättämistään
-tunteista: halveksimista. Kuitenkin molemmin puolinen halveksiminen on
--- rauha maan päällä, ja jos ihmiset halveksisivat toisiaan
-vilpittömästi, he eivät enää tekisi pahaa, vaan eläisivät
-miellyttävässä rauhassa. Kaikki sivistyneitten maitten kärsimykset
-johtuvat siitä, että kansalaiset siellä pitävät toisiaan liian suuressa
-arvossa ja nostattavat kunnian jonkunmoiseksi hirviöksi lihan ja hengen
-kurjuuden päälle. Tuo tunne saattaa heidät ylpeiksi ja julmiksi, ja
-halveksien ylpeyttä, joka vaatii, että on kunnioitettava itseään ja
-kunnioitettava muita, niin kuin joku Aatamin jälkeläisistä saattaisi
-olla kunnioituksen arvoinen! Eläin, joka syö ja juo (Tuokaa minulle
-juotavaa!) ja joka rakastaa, on säälittävä, ehkä mielenkiintoinen, jopa
-joskus miellyttäväkin. Hän on kunnioitettava vain kaikkein älyttömimmän
-ja kurjimman ennakkoluulon takia. Tuo ennakkoluulo on kaikkien meitä
-rasittavien kärsimysten lähde. Se on inhottava laji epäjumalan
-palvelusta, ja turvatakseen ihmisille hiukankin mieluisan olemassaolon,
-pitäisi aloittaa muistuttamalla heille heidän luontaista alhaisuuttaan.
-He olisivat onnellisia, kun he, päässeinä tietoisuuteen oikeasta
-asemastaan, halveksisivat toinen toistaan, kenenkään eristämättä
-itseään yleisestä halveksumisesta.
-
-Herra Rockstrong kohotteli hartioitaan.
-
--- Iso apotti, sanoi hän, olette porsas.
-
--- Imartelette minua, vastasi oiva opettajani. Olen vain ihminen ja
-tunnen itsessäni tuon halveksimani hedelmättömän ylpeyden ituja, ja
-tuon ylimielisyyden, joka johtaa ihmiset sotiin ja kaksintaisteluihin.
-On hetkiä, herra Rockstrong, jolloin antaisin katkaista kaulani
-mielipiteitteni takia, mikä olisi suurta hulluutta. Sillä mikähän
-lopuksi todistaa, että puhun paremmin kun te, joka puhutte erittäin
-huonosti. Tuokaa juotavaa!
-
-Herra Rockstrong täytti kohteliaasti kunnon mestarini lasin.
-
--- Apotti, hän sanoi, olette suunniltanne, mutta pidän teistä, ja
-haluaisin mielelläni tietää, mitä moititte julkisessa toiminnassani ja
-miksi asetutte minua vastaan tyrannien, väärentäjien, varkaiden ja
-puolueellisten tuomarien kanssa.
-
--- Herra Rockstrong, vastasi oiva opettajani, sallikaa että aluksi
-vuodatan, laupiaalla välinpitämättömyydellä, teidän, ystävienne ja
-vihollistenne yli tuota suloista tunnetta, joka yksin lopettaa riidat
-ja tuottaa rauhoitusta. Sallikaa etten kunnioita kumpiakaan kylliksi
-jättääkseni heidät lain ankaruudelle ja huutaakseni rangaistusta heidän
-päällensä. Ihmiset ovat aina syvästi viattomia, tehkööt mitä hyvänsä,
-ja jätän oikeuskanslerille, joka saattoi teidät tuomituksi kaikki
-ciceromaiset korulauseet valtiorikoksista. Catilinat eivät juuri
-miellytä minua, tulkoot ne miltä taholta hyvänsä. Minua surettaa vain
-se, että näen teidän kaltaisenne miehen puuhailevan hallituksen
-muuttamista. Se on kaikkein mitättömin ja tyhjänpäiväisin henkisten
-kykyjensä käyttö, ja virkamiehiä vastaan taisteleminen on tyhmyyttä,
-jollei se ole elinkeino tai pyrkimys päästä eteenpäin maailmassa.
-Tuokaapa juotavaa! Ajatelkaapa, herra Rockstrong, että nuo
-valtiokaappaukset, joita suunnittelette, ovat oikeastaan vain
-henkilövaihdoksia, ja että ihmiset, joukkona otettuina, ovat kaikki
-samanlaisia, yhtä keskinkertaisia hyvässä kuin pahassakin, niin että
-parin kolmen sadan ministerin, maaherran, veronkantajan ja tuomarin
-vaihtaminen pariin kolmeensataan toiseen on samaa kuin ei tekisi
-mitään, kirjoittaa vain Pekka ja Paavo Matin ja Jussin asemasta. Jos
-taas halutaan samalla vaihtaa henkilöitten asemaa, kuten te toivotte,
-niin se on suorastaan mahdotonta, sillä tuo asema ei riipu
-ministereistä, jotka eivät ole mitään, vaan maasta ja sen hedelmistä,
-teollisuudesta ja kaupasta, valtakuntaan kootusta rikkaudesta,
-kansalaisten taidosta asiain hoidossa ja vaihdossa, kaikenlaisista
-seikoista, jotka, olivat ne hyviä tai huonoja, eivät johdu ruhtinaista
-eikä valtiaan palvelijoista.
-
-Herra Rockstrong keskeytti kiivaasti oivan opettajani.
-
--- Kukapa ei tietäisi, iso apotti, huusi hän, että teollisuuden ja
-kaupan tila riippuu hallituksesta ja että raha-asiat ovat hyvät vain
-vapaan hallitusmuodon vallitessa?
-
--- Vapaus, vastasi herra apotti Coignard, on vain kansalaisten
-rikkauden tulos, sillä he vapautuvat kohta, kun ovat kyllin mahtavia
-ollakseen vapaita. Kansat ottavat itselleen kaiken sen vapauden mistä
-voivat nauttia, tai, paremmin sanoen, ne vaativat käskevästi säädöksiä
-suojaksi ja tunnustukseksi niille oikeuksille, joita ovat toiminnallaan
-hankkineet.
-
-Kaikki vapaus tulee niistä ja niitten omista liikkeistä. Kansojen
-vaistomaisimmatkin liikkeet laajentavat niiden ympärille muodostunutta
-valtion kaavaa.[10] Sitenpä voi sanoa, että niin inhottavaa kuin
-hirmuvalta onkin, on olemassa vain välttämätöntä tyranniutta ja että
-despoottiset hallitukset ovat vain mitättömän, liian heikon ruumiin
-ahdas verho. Ja kukapa ei käsittäisi, että hallitus olemukseltaan on
-kuin nahka, joka ilmaisee eläimen rakenteen olematta sen aiheena?
-
-Otatte huomioon vain nahan, sisälmyksistä välittämättä, herra
-Rockstrong, jossa osoitatte hyvin vähän luonnollisen filosofian tajua.
-
--- Niinpä tekään ette tee mitään erotusta vapaan valtion ja
-hirmuvaltaisen hallituksen välillä, ja kaikki se on mielestänne, apotti
-parka, vain eläimen vuotaa. Sen ohessa ette huomaa, että ruhtinaiden
-tuhlaavaisuus ja ministereitten riistot saattavat, kun verot siten
-kohoavat, viedä maanviljelyksen vararikkoon ja lamauttaa kaupan.
-
--- Samaan aikaan on samassa maassa vain yksi hallitus mahdollinen,
-herra Rockstrong, kuten eläimelläkään ei saata olla kuin yksi
-turkki. Siitä johtuu, että huoli valtakuntien uudistamisesta ja
-lakien korjaamisesta on jätettävä ajalle, joka hoitaa ne asiat
-hienotuntoisesti. Se työskentelee siinä väsymättömän ja sääliväisen
-hitaasti.
-
--- Ja teidän mielestänne, apotti parka, ei kannata avustaa
-kellon viikatemiestä? Arvelette, ettei Englannin tai Hollannin
-vallankumouksilla ole ollut yhtään mitään vaikutusta kansojen asemaan?
-Ei! Teille, vanha hupsu, pitäisi pistää vihreä narrinlakki päähän.
-
--- Vallankumouksia, vastasi oiva opettajani, tehdään hankittujen
-etujen säilyttämiseksi, ei uusien voittamiseksi. Kansojen ja
-teidän hulluutenne, herra Rockstrong, on siinä, että perustatte
-ruhtinaitten kukistamiseen laajoja toiveita. Silloin tällöin kansat
-vallankumouksissa varmentavat saavutetut uhanalaisiksi joutuneet
-vapautensa. Tätä tietä ne eivät koskaan saavuta uutta vapautta. Mutta
-ne leikkivät sanoilla. On huomattavaa, herra Rockstrong, että ihmiset
-antavat mielellään surmata itsensä mielettömien sanojen vuoksi. Ajax
-oli jo huomannut sen: "Uskoin nuoruudessani", panee runoilija hänet
-puhumaan, "että teko on sanaa voimakkaampi, mutta nyt näen, että sana
-on väkevämpi". Näin puhui Ajax Oileuksen poika. Herra Rockstrong, minua
-janottaa kovasti.
-
-
-
-
-XVI
-
-Historia.
-
-
-Herra Roman laski myymäpöydälle puolen tusinaa niteitä.
-
--- Olkaa hyvä, herra Blaizot, ja lähettäkää nämä kirjat kotiini.
-Siinä on _Isä ja poika, Muistelmia Ranskan hovista ja Richelieu'n
-testamentti_. Olisin kiitollinen, jos liittäisitte tähän vielä kaiken
-sen, mitä teillä on uutta historian alalta ja etenkin sellaista, mikä
-koskee Ranskaa Henrik IV:n kuoleman jälkeen. Ne teokset kiinnittävät
-erikoisesti mieltäni.
-
--- Olette oikeassa, puuttui oiva opettajani puheeseen. Historialliset
-teokset ovat täynnä mitättömyyksiä, jotka sopivat mainiosti huvittamaan
-kunnon miestä ja niistä löytää varmasti loppumattomiin miellyttäviä
-juttuja.
-
--- Herra apotti, vastasi herra Roman, minä en suinkaan hae historiasta
-vain hetken huvitusta, vaan vakavaa opetusta. Ja olen pahoillani, jos
-keksin siinä juttuja totuuden seassa. Tutkin ihmisten tekoja kansojen
-käytöksen valossa ja haen historiasta hallituksen ohjeita.
-
--- Sen kyllä tiedän, myönsi oiva opettajani. Tutkielmanne _Monarkiasta_
-on aivan kylliksi tunnettu, että tiedettäisiin teidän noudattavan
-historiaan perustuvaa politiikkaa.
-
--- Siten olenkin, sanoi herra Roman, ensimäisenä osoittanut ruhtinaille
-ja ministereille ne säännöt, joista he eivät voi vaaratta poiketa.
-
--- Niinpä teidät onkin kirjanne nimilehdellä kuvattu Minervaksi
-ojentamassa nuorelle kuninkaalle päänne yläpuolella liitelevältä
-Cliolta saamaanne peiliä tauluilla ja veistoksilla koristellussa
-huoneessa. Mutta suvaitkaa minun sanoa teille, hyvä herra, että tuo
-muusa on valehtelija ja että sen ojentama peili on pettävä. Historiassa
-on kovin vähän totta, ja ainoat seikat, joista ollaan yksimielisiä,
-juoksevat yhdestä ainoasta lähteestä. Historioitsijat ovat aina samasta
-asiasta puhuessaan ristiriidassa keskenään. Vielä enemmänkin!
-Huomaammehan, että kun esim. Flavius Josef kertoo samoista tapauksista
-_Muinaisuuden tutkimuksissaan_ ja _Juutalaissodissaan_ hän kuvaa ne eri
-lailla molemmissa teoksissaan. Titus Livius on vain satujen kokooja ja
-Tacitus, teidän oraakelinne tuntuu minusta karulta valehtelijalta, joka
-vakavan näköisenä tekee pilaa maailmasta. Thukydidestä, Polybiusta ja
-Guicciardinia pidän suuressa arvossa. Meidän Mézeraymme taas ei tiedä
-mitä sanoo, yhtä vähän kuin Villaret ja apotti Vély. Mutta nythän
-tuomitsen historioitsijoita ja oikeastaan historia on tuomittava.
-
-Mitä historia on? Kokoelma opettavaisia kertomuksia tai pikemmin
-kaunopuheista tarinoitten ja puheitten sekasotkua riippuen siitä onko
-historioitsija filosofi vai reetori. Siinä saattaa olla oivia
-kaunopuheisuuden näytteitä, mutta ei siitä millään lailla pidä etsiä
-totuutta, koska totuuden tarkoituksena on osoittaa asioiden
-välttämättömät suhteet ja koska historioitsija ei saata osoittaa noita
-suhteita, siksi ettei hän voi seurata syitten ja vaikutusten ketjua.
-Ottakaa huomioon, että joka kerran kun historiallinen tosiasia perustuu
-epähistorialliseen seikkaan, historia ei näe sitä. Ja koska
-historialliset seikat liittyvät läheisesti epähistoriallisiin
-tosiasioihin, seuraa siitä, että tapaukset historiassa eivät seuraakaan
-toisiaan luonnollisesti, vaan ovat liittyneet toisiinsa vain retoriikan
-puhtaasti keinotekoisilla tempuilla. Ja huomatkaa vielä sekin, että
-erotus historiaan kuuluvien ja kuulumattomien tosiasioiden välillä on
-täysin mielivaltainen. Tästä seuraa, että historia, kaukana siitä että
-olisi tiede, joutuu tuomituksi luonnon vian perusteella valheen
-hämäryyteen. Siltä puuttuu aina johdonmukaisuus ja jatkuvaisuus, jota
-ilman todellista tietoa ei saata olla. Tästä näette, ettei kansain
-historiasta voi tehdä mitään johtopäätöksiä sen tulevaisuuteen nähden.
-Tieteelle on kuitenkin ominaista profetallisuus, kuten nähdään
-taulukoista, joissa kuun kierto-ajat, nousuvedet ja auringonpimennykset
-on laskettu etukäteen, kun taas sotia ja vallankumouksia ei kukaan voi
-määritellä.
-
-Herra Roman selitteli apotti Coignardille, että hän ei pyytänytkään
-historialta muuta kuin epäselviä, totta kyllä, epävarmoja totuuksia,
-jotka ovat sekaantuneet erehdyksiin, mutta ovat perin kallisarvoisia
-esineeseensä, ihmiseen, nähden.
-
--- Tiedän kyllä, hän jatkoi, kuinka paljon satuja ihmisten
-aikakirjoihin on kerääntynyt ja kuinka katkonaisia ne ovat. Mutta
-syitten ja seurausten kiinteän sarjan puutteessa näen niissä kuitenkin
-jonkunlaisen suunnitelman, jonka kadottaa ja löytää kuin vanhojen,
-puoleksi hiekkaan hautautuneiden temppelien rauniot. Vain se on jo
-mielestäni perin arvokasta. Ja uskallanpa luulla, että kun
-historia vastaisuudessa saa enemmän lähteitä, joita käsitellään
-menetelmällisesti, se kilpailee tarkkuudessa luonnontieteiden kanssa.
-
--- Älkää luottako siihen, väitti oiva opettajani. Luulen pikemmin, että
-muistelmien, kirjeitten ja arkistopapereitten runsaus tekee tulevien
-historioitsijoiden työn yhä vaikeammaksi. Herra Elward, joka on
-omistanut elämänsä Englannin vallankumouksen tutkimukselle, väittää,
-ettei ihmisen elämä riittäisi lukemaan puoltakaan siitä, mitä
-mellakoiden aikana kirjoitettiin. Mieleeni muistuu tarina, jonka apotti
-Blanchet puheen ollessa näistä asioista minulle kertoi, ja juttelenpa
-sen teille nyt, sellaisena kuin se on säilynyt muistissani, valittaen,
-ettei apotti Blanchet itse ole täällä sitä kertomassa, sillä hän on
-aika henkevä mies.
-
-Tällainen se on:
-
-Kun nuori prinssi Zémire seurasi isäänsä Persian valtaistuimelle, hän
-kutsutti luokseen kaikki valtakunnan akateemikot ja sanoi heidän
-kokoonnuttuaan:
-
--- Tohtori Zeb, opettajani, selitti, että hallitsijoilla olisi vähemmän
-mahdollisuutta erehtyä, jos menneisyyden esimerkki heitä valistaisi.
-Sen vuoksi tahdon tutkia kansojen aikakirjoja. Käsken teitä laatimaan
-maailman historian ja tekemään kaikkenne, että siitä tulisi
-täydellinen.
-
-Oppineet lupasivat täyttää ruhtinaansa tahdon ja rupesivat heti
-poistuttuaan työhön. Kahden vuosikymmenen kuluttua he saapuivat taas
-kuninkaan eteen muassaan karavaani, johon kuului kaksitoista kamelia,
-jokaisen selässä viisisataa nidettä. Heittäydyttyään maahan
-valtaistuimen astinlaudan eteen akatemian sihteeri puhui näin:
-
--- Sir, valtakuntamme akateemikoilla on kunnia laskea jalkojenne
-juureen teidän majesteettinne käskystä laadittu maailman historia. Se
-käsittää kuusituhatta nidettä sisältäen kaiken, mitä meille on ollut
-mahdollista koota kansojen elämää ja valtakuntien vaiheita koskevaa.
-Olemme liittäneet siihen vanhat kronikat, jotka onneksi ovat säilyneet
-ja olemme valaisseet niitä monilla nooteilla maantieteestä,
-kronologiasta ja diplomatiasta. Johdannot yksin käsittävät kamelin
-lastin ja kronikoita kantaa toinen kameli suurella vaivalla.
-
-Kuningas vastasi:
-
--- Hyvät herrat! Kiitän teitä vaivoistanne. Mutta hallitushuolet
-vievät aikaani suuressa määrässä. Sitä paitsi olen vanhentunut
-työskennellessänne. Olen tullut, kuten persialainen runoilija sanoo,
-eloni vaelluksen keskitielle ja otaksuen, että kuolen korkeassa iässä,
-en järkevästi ajatellen saata toivoa, että minulla olisi aikaa lukea
-niin laajaa historiaa. Se asetetaan valtakuntani arkistoon. Tehkää
-siitä lyhennetty laitos, joka paremmin vastaa inhimillisen elämän
-lyhyyttä.
-
-Persian akateemikot työskentelivät vielä kaksikymmentä vuotta. Sitte he
-toivat kuninkaalle tuhatviisisataa nidettä kolmella kamelilla.
-
--- Sir, sanoi sihteeri heikolla äänellä, tässä on uusi työmme. Luulemme
-käsitelleemme kaikkea oleellista.
-
--- Saattaa olla, sanoi kuningas, mutta en lue sitä. Olen vanha. Laajat
-tehtävät eivät sovi iälleni. Lyhentäkää vielä ja nopeasti.
-
-He viivyttelivät niin vähän, että palasivat jo kymmenen vuoden kuluttua
-muassaan nuori elefantti, joka kantoi viittäsataa nidettä.
-
--- Luulen olleeni hyvin lyhytsanainen, virkkoi sihteeri.
-
--- Ette sittenkään kylliksi, epäsi kuningas. Olen elämäni lopussa.
-Lyhentäkää, lyhentäkää vielä, että tuntisin ihmisten historian ennen
-kuolemaani.
-
-Sihteeri ilmestyi taas linnan eteen viiden vuoden kuluttua.
-Kainalosauvoilla kävellen hän talutti suitsista pientä aasia, jolla oli
-iso kirja selässään.
-
--- Kiiruhtakaa, huusi eräs upseeri, kuningas kuolee.
-
-Ja kuningas lepäsikin kuolinvuoteellaan. Hän kääntyi akateemikkoa kohti
-ja sanoi silmäillen hänen suurta kirjaansa melkein kuolevalla
-katseella:
-
--- Kuolen siis tuntematta ihmisten historiaa.
-
--- Sir, vastasi oppinut, joka oli melkein yhtä lähellä kuolemaa kuin
-hänkin, lyhennän kaiken kolmeen sanaan: _Syntyivät, kärsivät,
-kuolivat_.
-
-Näin oppi Persian kuningas lopultakin ihmiskunnan historian.
-
-
-
-
-XVII
-
-Herra Nicodème.
-
-
-Kun hyvä mestarini Pyhän Katarinan Kuvassa luki mielihalusta
-Cassiodorosta tikkaitten korkeimmalla poikkipuulla, kauppaan astui
-vanha mies, jonka katse oli tyly ja ilme ankara. Hän astui suoraan
-herra Blaizota kohti, joka hymyillen nosti päätään pöytänsä takaa.
-
--- Hyvä herra, aloitti hän, olette valantehnyt kirjakauppias ja luulen
-teitä puhdastapaiseksi henkilöksi. Kuitenkin on näyteikkunassanne nide
-Ronsardin Teoksia, joka on avattu alkukuvan kohdalta, ja siinä
-alastoman naisen kuva. Se on näky, jota ei voi avoimin silmin katsella.
-
--- Suokaa anteeksi, hyvä herra, vastasi hiljalleen herra Blaizot, mutta
-tuo kuva on Léonard Gautier'n tekemä, ja häntä pidettiin aikanaan perin
-taitavana kaivertajana.
-
--- Minusta on saman tekevää, selitti vanhus, oliko kaivertaja taitava
-vai ei. Otan vain huomioon sen, että hän on kuvannut alastoman naisen.
-Tuolla kuvalla ei ole muuta vaatetusta kuin hiukset, ja olen
-tuskallisesti hämmästynyt nähdessäni teidän ikäisenne, nähtävästi
-ymmärtäväisen miehen, asettavan sellaista Saint Jacqueskadulla
-kulkevien nuorukaisten katseltavaksi. Tekisitte parhaiten polttaessanne
-sen, kuten ukko Garasse, joka käyttää koko omaisuutensa hankkiakseen ja
-polttaakseen hyviä tapoja ja Jeesuksen Yhdistystä loukkaavat teokset.
-Vähintäin olisi kunniallisempaa piilottaa ne salatuimpaan kauppanne
-soppeen, jossa, minä pelkään, piilee koko joukko kirjoja, jotka ovat
-niin tekstin kuin kuvienkin puolesta omiaan kiihottamaan sieluja
-irstauteen.
-
-Herra Blaizot väitti punastuen, että sellainen epäilys oli väärä, ja
-tuotti hänelle mielipahaa, koska se oli lähtenyt kunnon miehen suusta.
-
--- Minun täytynee, jatkoi vanhus, ilmoittaa kuka olen. Näette edessänne
-herra Nicodèmen, kainousyhdistyksen esimiehen. Tarkoitukseni on edistää
-hienotunteisuutta, vaatimattomuuden nimessä, poliisipäällikön
-määräysten mukaan. Koetan kahdentoista parlamentin jäsenen ja
-kahdensadan etevimmän seurakunnan kirkkoraadin miehen kanssa hävittää
-julkisilta paikoilta alastomat kuvat, kuten toreilta, bulevardeilta,
-kaduilta, solilta, laitureilta, umpikujilta ja puutarhoista. Ja koska
-en tyydy edistämään kainoutta vain julkista tietä, ponnistelen
-saadakseni sen vallalle salongeissa, työ- ja makuuhuoneissa, joista se
-usein on karkoitettu. Tietäkää, hyvä herra, että seura, jonka olen
-perustanut, teettää vaatteita äsken naineille. Niitten joukossa on
-pitkiä ja leveitä paitoja, edessä pieni aukko, joka sallii nuorten
-puolisoiden menetellä siveästi täyttäessään Jumalan käskyä ihmiskunnan
-kasvuun ja lisääntymiseen nähden. Ja yhdistääksemme, jos minun
-sallitaan niin sanoa, siroutta puhtauteen, nuo aukot ovat ympäröidyt
-sievillä pitseillä. Olen mielissäni, kun olen täten keksinyt erittäin
-sopivia alusvaatteita tehdäkseni kaikista äsken naineista uusia Saaroja
-ja Topiaksia, ja puhdistanut avioliiton sakramentin siihen
-valitettavasti liittyvästä epäpuhtaudesta.
-
-Hyvä opettajani, joka nenä kiinni Cassiodoroksessa kuunteli
-keskustelua, vastasi siihen perin vakavasti, tikkaittensa päästä, että
-keksintö oli mainio ja miellyttävä, mutta että hän tiesi vielä
-paremman:
-
--- Minä haluaisin, esitti hän, että nuoret puolisot ennen yhtymistään
-hierottaisiin kiireestä kantapäähän hyvin mustalla kiillotusaineella,
-joka tekemällä heidän ihonsa kenkien näköiseksi, haittaisi suuressa
-määrässä lihan rikollisia nautintoja ja viehätyksiä, ja olisi
-vaivalloisena esteenä hyväilyille, suuteloille ja muille hellyyden
-osoituksille, joita rakastuneet liiankin usein kahden lakanan välissä
-harjoittavat.
-
-Kuullessaan nämä sanat herra Nicodème kohotti päätään, näki arvon
-mestarini tikkaitten yläpäässä ja huomasi hänen ilmeestään, että hän
-teki pilaa.
-
--- Herra apotti, hän vastasi surumielisen harmistuneena, antaisin
-teille anteeksi, jos tekisitte vain minut naurettavaksi. Mutta te
-piikkaatte samalla kainoutta ja hyviä tapoja, joten teette suuren
-rikoksen. Välittämättä pilkantekijöistä perustamani seura on jo
-toimittanut paljon hyvää ja hyödyllistä, pilkatkaa vaan, hyvä herra!
-Olemme kiinnittäneet kuusisataa viininlehvää kuninkaan puutarhan
-kuvapatsaihin.
-
--- Se on ihailtavaa, hyvä herra, vastasi arvon mestarini korjaillen
-silmälasejaan, ja jos jatkatte tuota vauhtia on kohta kaikilla
-kuvapatsailla viininlehvänsä. Mutta -- koska esineillä on merkitystä
-meille vain herättämänsä ajatuksen vuoksi -- kiinnittämällä viinin ja
-viikunanlehtiä kuvapatsaihin, siirrätte sopimattoman merkityksen
-näihin, niin että maalla ei kohta saateta katsella viinitarhoja tai
-viikunapuita kuvittelematta, että ne ovat rivoutta täynnänsä. On suuri
-synti sillä lailla täyttää hävyttömyydellä viattomat kasvit. Sallikaa
-minun vielä sanoa teille, että on vaarallista kiintyä, kuten te,
-kaikkeen sellaiseen, mikä saattaa häiritä tai kiihottaa lihaa,
-ajattelematta, että jos eräänlaiset muodot saattavat tuottaa sielulle
-häiriötä, pitäisi jokaisen meistä, koska meillä kerran itsellämmekin on
-nuo muodot, hävetä itseämme, jollemme olisi eunukkeja, ja sitä on
-kamala ajatella.
-
--- Hyvä herra, äännähti herra Nicodème jo hiukan kuohuksissa, huomaan
-puheestanne, että olette irstailija ja turmeltunut ihminen.
-
--- Hyvä herra, vastasi arvon mestarini, olen kristitty. Irstaudessa
-elämistä en saata ajatellakaan, koska minulla on kylliksi tekemistä
-ansaitakseni jokapäiväisen leipäni, viinini ja tupakkani. Sellaisena
-kuin minut näette, en tunne muita orgioita kuin ajatuksen hiljaiset
-hurjastelut, ja ainoat juomapidot, joissa käyn, ovat muusojen
-toimeenpanemat. Mutta koska olen viisas, olen sitä mieltä, että on
-väärin asettaa hävyn vaatimuksia korkeammalle kuin katolinen kirkkomme,
-joka tässä suhteessa antaa ihmisille paljon vapautta ja vetoo
-mielellään kansojen tapoihin ja niiden mielipiteisiin. Pidän teitä
-kalvinilaisuuden tahraamana ja kuvan palvelijain epäjumaluuteen
-taipuvana. Sillä kukapa tietää, eikö raivonne saata ulottua aina
-Jumalan ja Pyhimysten kuvain polttamiseen vihasta niissä ilmenevää
-ihmisyyttä kohtaan. Nuo sanat hävystä, kainoudesta ja siivoudesta,
-joita suunne on täynnä, eivät oikeastaan merkitse mitään tarkkaa ja
-pysyväistä. Vain tapa ja tunne saattavat määritellä ne kohtuudella ja
-oikein. Noitten hienojen eroavaisuuksien tuomareina en osaa pitää muita
-kuin runoilijoita, taiteilijoita ja kauniita naisia. On hullua, että
-joukko raatimiehiä asetetaan sulojen ja nautinnon tuomareiksi.
-
--- Mutta, hyvä herra, väitti Nicodème, me emme ahdista sulottaria
-emmekä ilottaria ja vielä vähemmän Jumalan ja pyhimysten kuvia, ja te
-haluatte vain päästä riitelemään. Olemme kunnon miehiä ja haluamme vain
-poistaa poikiemme silmäin edestä häpeälliset kuvat. Onhan yleensä
-tiettyä, mikä on kunniallista mikä ei. Haluatteko siis, herra apotti,
-että lapsemme kaduilla joutuisivat alttiiksi kaikille kiusauksille?
-
--- Täytyykin joutua kiusaukseen, herra, vastasi hyvä opettajani, täytyy
-joutua kiusaukseen! Se on ihmisen ja kristityn asema maanpäällä. Ja
-hirvein kiusaus tulee sisältä eikä ulkoa. Teillä ei olisi sellaista
-hätää poistaa näyteikkunoista muutamaa alastonta kuvaa, jos olisitte,
-kuten minä, mietiskellyt pyhien isien elämää erämaissa. Niistä olisitte
-nähnyt, että erakot, pelottavassa yksinäisyydessä, kaukana kaikista
-veistetyistä tai maalatuista kuvista, jouhipaidan repiminä, kidutuksen
-haavoittamina, paaston uuvuttamina, vieriskellen okaisilla vuoteilla
-tunsivat lihan himon piikkien tunkeutuvan aina ytimiinsä saakka.
-Ahtaissa luolissaan he näkivät monta kertaa lihallisempia kuvia kuin
-tuo allegoria, joka loukkaa teitä herra Blaizot'n ikkunassa. Paholainen
-(vapaauskojat sanovat luonto), on etevämpi rivojen kuvien maalaaja kuin
-itse Jules Romain. Hän voittaa kaikki Italian ja Flanderin mestarit
-asennoissa, liikkeissä ja värityksessä. Ette voi vastustaa hänen
-tulisia maalauksiaan. Teitä loukkaavat jäävät verratessa kovin
-mitättömiksi, ja tekisitte viisaimmin, kun jättäisitte poliisipäällikön
-tehtäväksi huolen julkisesta häveliäisyydestä kansalaisten hyväksi.
-Teidän lapsellinen viattomuutenne hämmästyttää minua todella. Teillä on
-hyvin vähän käsitystä siitä mitä ihminen on, mitä yhteiskunnat, ja
-kuinka liha kuohuu suurissa kaupungeissa. Voi, noita viattomia
-piimäpartoja, jotka, keskellä Babylonin kaikkea likaa, missä verhot
-kohoavat joka puolella näyttäen ilotyttöjen silmät tai käsivarren,
-missä liian lähelle ahdetut ruumiit painuvat toisiaan vasten ja
-kuumentavat toisiaan julkisilla paikoilla, valittavat ja huokailevat
-muutaman kirjakauppiaan ikkunassa riippuvan mitättömän kuvan takia ja
-juoksevat valituksineen aina valtakunnan tuomioistuimiin saakka, kun
-tyttö tanssiaisissa vilauttaa nuorukaisille säärtään, kaikkein
-tavallisinta esinettä maailmassa.
-
-Näin puhui mestarini tikkaillaan seisten. Mutta herra Nicodème sulki
-korvansa ettei kuulisi ja voivotti puheen kyynillisyyttä.
-
--- Taivas! hän huokasi. Onko alastonta naista inhottavampaa! Mikä häpeä
-taipua, kuten tuo apotti, epäsiveellisyyteen, joka on koko maan tuho,
-sillä kansoja pitää pystyssä vain tapojen puhtaus.
-
--- On kyllä totta, myönteli oiva opettajani, että kansat ovat
-voimakkaita vain silloin, kun niillä on tapoja. Mutta tämä on
-käsitettävä yleisesti oppilauseiden, tunteiden ja intohimojen
-yhteisyytenä, jonkunlaisena vapaaehtoisena lain kuuliaisuutena, eikä
-sellaisina mitättömyyksinä, joita te puuhailette. Varokaa ettei
-kainous, silloin kuin se ei ole lahja, muutu vain tyhmyydeksi, ja ettei
-kiihkonne pimeä lapsellisuus joudu naurettavaksi, herra Nicodème, ja
-hiukan sopimattomaksikin.
-
-Mutta herra Nicodème oli jo paennut.
-
-
-
-
-XVI
-
-Oikeus.
-
-
-Herra apotti Coignardin, jolle kiitollisen valtakunnan oikeastaan olisi
-tullut antaa kunniaeläke, täytyi ansaita leipänsä kirjoittamalla
-palvelijattarille kirjeitä Saint-Innocent'in hautausmaan
-kirjurituvassa. Sattuipa että hän sai olla kirjurina eräälle
-portugalilaiselle naiselle, joka matkusti Ranskan kautta neekeripoika
-muassaan. Hän antoi vaskirahan sanasesta miehelleen ja kuuden livren
-kultarahan kirjeestä rakastajalleen.
-
-Se oli ensimäinen kultaraha, jonka mestarini oli nähnyt Juhannuksen
-jälkeen. Koska hän oli avokätinen ja vierasvarainen, hän vei minut heti
-Kultaiseen Omenaan, Grèven rantakadulle, kaupungintalon luo, jossa
-viini on väärentämätöntä ja makkarat mainioita. Niinpä on rikkailla
-kauppiailla, jotka ostavat omenoita torilta, tapana pistäytyä siellä
-keskipäivän aikana.
-
-Oli kevät ja oli suloista hengittää lämmintä ilmaa. Opettajani otti
-pöydän rannalta ja aterioimme kuunnellen aaltojen viileätä loiskinaa,
-kun soutajat halkoivat vettä airoillaan. Kevyt hymyilevä ilma hyväili
-meitä lempeillä tuulahduksillaan ja olimme onnellisia saadessamme elää
-taivaan kirkkaassa valossa. Juuri kun söimme pariloitua rantakalaa sai
-hevosten ja miesten aiheuttama melu meidät nostamaan päätämme.
-
-Arvaten uteliaisuutemme syyn vanha musta pienikokoinen ukko, joka
-aterioi naapuripöydässä, sanoi kohteliaasti hymyillen:
-
--- Ei se mitään ole. Ne vievät vain hirtettäväksi piikaa, joka on
-varastanut pitsejä emännältään.
-
-Samalla kun hän puhui, näimmekin takaperin kärryissä, ratsastavien
-poliisien välissä, aika sievän tytön, joka oli hämmästyneen näköinen,
-rinta koholla taakse sidottujen käsien vuoksi. Joukko kulki nopeasti
-ohi, ja kuitenkin jäävät silmiini ikuisesti nuo valkoiset kasvot ja tuo
-katse, joka ei enää nähnyt mitään.
-
--- Niin, hyvät herrat, jatkoi kääpiömäinen vanhus. Siinä menee rouva
-neuvoksetar Jossen palvelijatar, joka koreillakseen tanssiaisissa
-rakastajansa kanssa, varasti emännältään pitsipäähineen ja pakeni
-varkauden jälkeen. Hänet tavattiin eräässä Changesillan tanssituvassa,
-ja hän tunnusti heti rikoksensa. Sen vuoksi häntä kidutettiinkin vain
-tunnin tai pari. Tiedän mitä puhun, sillä olen vahtimestari sillä
-raastuvan osastolla, jossa hänet tuomittiin.
-
-Pieni ukko ahmasi makkaran, jota ei sopinut jättää jäähtymään ja jatkoi
-sitte:
-
--- Tällä hetkellä hän kai jo on lavalla ja viiden minuutin, ehkäpä
-hiukan pitemmän tai hiukan lyhemmän ajan jälkeen, lurjus on kuollut. On
-hirtettäviä, joista pyövelillä ei ole vaivaa. Heti saatuaan nuoran
-kaulaansa he kuolevat rauhallisesti. Mutta on toisia, se kannattaa
-sanoa, jotka pitävät todellista hirtehisen elämää, ja potkivat
-kamalasti. Kaikkein raivokkain oli pappi, joka tuomittiin vuosi sitten,
-sen takia, että hän oli väärentänyt kuninkaan nimen arpajaislippuun.
-Kaksikymmentä minuuttia hän keikkui nuoran päässä kuin kala ongessa.
-
-Heh hee, lisäsi pikku mies nauraen pilkallisesti. Herra apotti oli
-vaatimaton, eikä halunnut komeilla. Näin, kun hänet nostettiin
-kärryistä. Hän itki ja potki niin, että pyöveli sanoi: "Älkää olko
-lapsellinen, herra apotti!" Hullunkurisinta oli, että kun häntä
-kuljetettiin yhdessä toisen heittiön kanssa, niin pyöveli luuli häntä
-ripittäjäksi ja poliisin oli vaikea saada häntä käsittämään asian
-oikeaa laitaa. Eikö se ole hullua, hyvät herrat?
-
--- Ei ollenkaan, vastasi hyvä opettajani pudottaen lautaselleen pienen
-kalan, jota hän oli jonkun aikaa pitänyt huulillaan. Ei, se ei ole
-ollenkaan hullua. Ja tieto siitä, että tuo komea tyttö kuolee tällä
-hetkellä, pilaa nautintoni syödä kaloja ja katsella kaunista taivasta,
-joka äsken hymyili minulle.
-
--- Oh, herra apotti, kiiruhti vahtimestari sanomaan, jos olette niin
-herkkäluontoinen, ette kai olisi pyörtymättä voinut katsella sitä, mitä
-isäni näki omilla silmillään, lapsuudessaan, Dijonin kaupungissa, josta
-hän oli kotoisin. Oletteko koskaan kuullut puhuttavan Hélène
-Gillet'stâ?
-
--- Emme ole, vastasi oiva opettajani.
-
--- Siinä tapauksessa kerron teille hänen tarinansa sellaisena kuin isäni
-on monesti sen kuvannut minulle.
-
-Hän joi kulauksen viiniä, pyyhki suunsa pöytäliinan kulmaan ja kertoi
-tarinan jonka tässä toistan.
-
-
-
-
-XIX.
-
-Vahtimestarin kertomus.
-
-
-Lokakuussa v. 1624 Bourg-en-Bress'in kuninkaallisen linnan hoitajan
-kaksikymmentäkaksi vuotias tytär, joka oli isänsä kodissa kahden
-alaikäisen veljensä kanssa, alkoi osoittaa niin selviä raskauden
-merkkejä, että hänestä tuli kaupungin juorujen aihe ja Bourgin naiset
-lakkasivat käymästä hänen luonaan. Sitte huomattiin, että hänen
-kylkensä olivat laskeutuneet ja siitä puhuttiin niin paljon, että
-rikosasiain tuomari käski asettaa hänet naisten tarkasteltavaksi. Nämä
-todistivat, että hän oli ollut raskas ja oli synnyttänyt ainakin kaksi
-viikkoa sitten. Heidän todistuksensa nojalla Hélène Gillet teljettiin
-vankilaan ja tuomarit kuulustelivat häntä. Hän tunnusti heille
-seuraavaa:
-
--- Muutama kuukausi sitten eräs naapurikylän nuorimies, joka asui
-setäni talossa, tuli meille opettamaan veljiäni lukemaan ja
-kirjoittamaan. Hän näki minut vain kerran, ja silloin hän erään
-palvelijattaren avulla sulki minut huoneeseen, jossa teki minulle
-väkivaltaa.
-
-Kun häneltä kysyttiin, miksi hän ei huutanut apua, hän vastasi, että
-hämmästys oli tukahduttanut hänen äänensä. Tuomareitten tiukasti
-kysellessä hän lisäsi tulleensa raskaaksi tuon väkivallan johdosta ja
-synnytti ennen aikaansa. Hän ei millään lailla ollut vaikuttanut
-synnytyksen aikaisuuteen ja olisi pysynyt siitä tietämättömänä, jollei
-eräs palvelijatar olisi selittänyt asian oikeaa laitaa.
-
-Tuomarit olivat tyytymättömiä tähän selitykseen, mutta eivät oikein
-tienneet kuinka sen kumoisivatkaan, kun satunnainen seikka toi
-syytteelle varman perusteen. Kävellessään herra Pierre Gillet'n,
-kuninkaallisen linnanpäällikön puiston aidan luona, eräs sotilas näki
-ojassa aidan vieressä korpin, joka nokallaan kiskoi vaatekappaletta.
-Hän lähestyi paremmin nähdäkseen ja löysi pienen lapsen ruumiin. Siitä
-hän heti ilmoitti tuomareille. Lapsi oli kääritty paitaan, jonka
-kauluksessa oli kirjaimet H.G. Todettiin, että sikiö oli täysin
-kehittynyt ja lapsen murhaajaksi todistettuna Hélène Gillet tuomittiin
-lain mukaan kuolemaan. Sen arvokkaan toimen vuoksi, mikä hänen isällään
-oli, hän sai luvan nauttia aatelisille kuuluvaa oikeutta: kuolla
-mestaamalla.
-
-Asia siirrettiin Dijonin ylioikeuteen ja tyttö vietiin kahden
-jousimiehen vartioimana Bourgognen pääkaupunkiin tutkintovankilaan.
-Hänen äitinsä, joka oli seurannut häntä, sulkeutui Bernhardininunnien
-luostariin. Ylioikeuden tuomarit tutkivat asiaa maanantaina, toukokuun
-12 päivänä, viimeisessä istunnossa ennen Helluntaijuhlaa. Oikeusneuvos
-Jacobin lausunnon mukaan tuomarit vahvistivat Bourgin lautakunnan
-päätöksen määräten, että vanki oli kuljetettava mestauspaikalle
-hirttonuora kaulassa. Yleisön keskuudessa oltiin sitä mieltä, että tuo
-halventava yksityiskohta oli lisätty tuomioon oudolla ja sopimattomalla
-tavalla vangin aateluuteen nähden, ja tavallisia muotoja rikkovaa
-ankaruutta moitittiin. Mutta päätöksestä ei voinut valittaa ja se oli
-pantava toimeen viivyttelemättä.
-
-Ja niinpä samana päivänä, kello puoli neljä iltapäivällä Hélène Gillet
-vietiin mestauslavalle kellojen soidessa, kulkueessa, jonka edessä kävi
-torvensoittajia puhaltaen niin voimallisesti, että kaikki kaupungin
-asukkaat kuulivat sen taloihinsa ja langeten polvilleen rukoilivat
-Jumalaa kuoloon menevän sielun puolesta. Kuninkaan sijaisen edustaja
-ratsasti hevosella palvelijoitten seuraamana. Sitte seurasi tuomittu,
-työntökärryissä, nuora kaulassa, kuten ylioikeuden päätöksessä oli
-määrätty. Häntä tuki kaksi jesuiittaa ja kaksi kapusiiniveljestä, jotka
-näyttivät hänelle ristillään kuolevaa Kristusta. Hänen takanaan
-pysytteli pyöveli kirveineen ja pyövelitär saksineen. Komppania
-jousimiehiä ympäröi kärryjä. Takana tunkeili uteliasta joukkoa, jossa
-oli paljon käsityöläisiä, leipureita, teurastajia ja muurareita, ja
-josta kohosi aika melu.
-
-Kulkue pysähtyi n.s. Morimontin torille, jonka nimi ei, kuten saattaisi
-näyttää, johdu siitä, että se on rikollisten kuolinpaikka, vaan se on
-jäänyt muistoksi Morimontin ristiä ja mitraa kantavista apoteista,
-joilla aikanaan oli siellä asuntonsa. Puinen lava oli rakennettu sinne
-kiviporrasten päälle, joista päästiin maanalaiseen kappeliin, missä
-munkit rukoilevat tuomittujen sielujen puolesta.
-
-Hélène Gillet nousi portaita neljän munkin, pyövelin ja hänen vaimonsa
-seuraamana. Kun viime mainittu oli irroittanut köyden rangaistavan
-kaulasta hän leikkasi Hélènen tukan puolen jalan pituisilla saksillaan
-ja sitoi hänen silmänsä. Munkit lausuivat rukouksia. Mutta äkkiä
-pyöveli alkoi vavista ja kalpeni. Hänen nimensä oli Simon Grandjean,
-mutta hän oli hintelä mies ja yhtä pelokas ja lempeä kuin hänen
-vaimonsa, naispyöveli, näytti raa'alta, Hän oli aamulla nauttinut
-ehtoollista vankilassa, mutta sittenkin hän näytti hämmentyneeltä;
-häneltä tuntui puuttuvan rohkeutta tuon nuoren tytön tappamiseksi. Hän
-kääntyi kansan puoleen ja sanoi:
-
--- Suokaa anteeksi, jos täytän huonosti tehtäväni. Minulla on ollut
-kuume kolme kuukautta.
-
-Sitte hän horjuen, käsiään väännellen ja kasvonsa taivaaseen kohottaen
-heittäytyi polvilleen Hélène Gillet'n eteen ja pyysi häneltä anteeksi
-kaksi kertaa. Hän anoi munkkeja siunaamaan häntä, ja kun naispyöveli
-oli sovittanut tuomitun pään pölkylle, hän nosti kirveensä.
-
-Jesuiitat ja kapusiinit huusivat: "Jeesus Maaria!" ja joukosta kuului
-kumea huokaus. Isku, jonka piti taittaa kaula, teki vain suuren haavan
-vasempaan olkapäähän ja tyttö parka kaatui oikealle kyljelleen.
-
-Kääntyen joukon puoleen Simon Grandjean huusi:
-
--- Tappakaa minut!
-
-Pilkkahuutoja kaikui ja kiviä heitettiin mestauslavalle, kun
-naispyöveli asetteli tuomitun päätä takaisin pölkylle.
-
-Mies tarttui kirveeseensä. Iskien toistamiseen hän löi ammottavan
-haavan tuomitun kaulaan, joka pyövelin käsistä irti päässeenä kaatui
-pölkyltä kirveen päälle.
-
-Tällä kertaa tuli joukon kirkuna kamalaksi, ja sellainen kivisade tulvi
-lavalle, että Simon Grandjean, molemmat jesuiitat ja kapusiinit
-hyppäsivät maahan. He kiiruhtivat kappeliin ja sulkivat oven perässään.
-Naispyöveli jäi yksin lavalle tuomitun kanssa ja haki kirvestä. Kun hän
-ei sitä löytänyt, hän otti köyden, jolla Hélène Gilletä oli kuljetettu,
-kiersi sen hänen kaulaansa ja laskien jalkansa hänen rinnalleen koetti
-kuristaa hänet. Tarttuen köyteen molemmin käsin verta vuotava Hélène
-koetti puolustautua. Silloin vaimo Grandjean veti hänet köydestä, pää
-edellä lavan alle ja päästyään kiviportaille koetti leikata hänen
-kaulansa saksillaan.
-
-Hänen siinä puuhassa ollessaan teurastajat ja muurarit kaasivat
-päälliköt ja sotilaat ja tunkeutuivat lavan ja kappelin edustalle.
-Monet voimakkaat käsivarret tarttuivat tuomittuun ja kantoivat hänet
-mestari Jaquinin, parturi-välskärin puotiin.
-
-Kappelin ovea vasten hyökkäävä kansanjoukko olisi piankin saanut sen
-murretuksi. Mutta molemmat jesuiitat ja kapusiinit aukaisivat sen
-kauhuissaan. Kantaen ristejään kohotetuissa käsissään heidän onnistui
-suurella vaivalla tunkeutua raivoavan joukon läpi.
-
-Mutta pyöveli ja hänen vaimonsa kivitettiin hengiltä ja heidän
-ruumiitaan laahattiin pitkin katuja. Tultuaan tuntoihinsa välskärin
-käsissä Hélène Gillet pyysi juotavaa. Sillä aikaa kuin mestari Jaquin
-sitoi hänen haavojaan, hän sanoi:
-
--- Eikö minulla olekaan muuta vikaa kuin tämä? Huomattiin hänen saaneen
-kaksi kirveen ja kuusi saksien haavaa, jotka olivat puhkaisseet hänen
-huulensa ja kaulansa, ja että kirves, jonka päälle hän oli kaatunut ja
-joka oli laahannut mukana pyövelin vaimon vetäessä, kun tämä tahtoi
-kuristaa hänet, oli pahoin vahingoittanut hänen lanteitaan ja
-sitäpaitsi hänen ruumiissaan vielä oli joukon heittämien kivien
-jättämiä mustelmia.
-
-Kuitenkin hän parani kaikista haavoistaan. Jäätyään mestari Jaquinin
-luo sotilaitten vartioitavaksi hän toisti alituiseen:
-
--- Eikö kaikki olekaan lopussa? Otetaanko minut hengiltä?
-
-Välskäri ja eräät säälivät ihmiset, jotka häntä auttoivat, koettivat
-rauhoittaa häntä. Mutta vain kuningas saattoi antaa armoa. Asianajaja
-F. Fédet laati anomuksen, jonka monet Dijonin arvohenkilöt
-allekirjoittivat ja se vietiin hänen majesteetilleen. Silloin juuri
-hovissa vietettiin juhlia Ranskan prinsessan Henriette Marien
-avioliiton johdosta Englannin kuninkaan kanssa. Tämän avioliiton
-kunniaksi Ludvig Oikeamielinen myönsi armon. Hän antoi tyttöparalle
-täydellisen armahduksen, ollen sitä mieltä, että tämä oli kärsinyt
-rangaistuksen, joka oli yhtä kova, vieläpä ankaruudessa voittikin
-tuomion määräämän.
-
-Takaisin elämään päässeenä Hélène Gillet vetäytyi Bressen luostariin,
-jossa hän elämänsä loppuun saakka harjoitti mitä ankarinta hurskautta.
-
-Sellainen on -- lisäsi pikku vahtimestari -- tosikertomus Hélène
-Gillet'istä, ja kaikki tuntevat sen Dijonissa. Eikö se ole hauska,
-herra apotti?
-
-
-
-
-XX.
-
-Oikeus.
-
-(Jatkoa.)
-
-
--- Voi, sanoi oiva opettajani, nyt ei aamiaiseni menekään alas.
-Sydäntäni kääntää tuo kamala näky, jonka te, hyvä herra, olette
-kertonut niin kylmästi, ja tuon neuvoksetar Jossen palvelijattaren
-kohtalo, kun hänet vietiin hirtettäväksi, vaikka hän olisi kelvannut
-parempaankin.
-
--- Mutta, hyvä herra, enkö sanonut teille, että tuo tyttö oli
-varastanut emännältään ja ettekö halua, että varkaat hirtetään?
-
--- On kyllä totta, myönsi hyvä opettajani, että tapa on sellainen, ja
-koska tavan voima on vastustamaton, en sitä ollenkaan oudoksu elämäni
-jokapäiväisessä kulussa. Niinpä filosofi Senecakin, joka muutoin oli
-lempeyteen taipuvainen, laati siroja tutkielmia, sillä aikaa kun
-Roomassa, ihan hänen läheisyydessään, orjia naulittiin ristiin
-pikkurikoksista. Sellaista kertoo esimerkiksi orja Mitridateen tarina.
-Hän kuoli ristillä vain sen takia, että oli herjannut isäntänsä,
-alhaisen Trimalcion jumaluutta. Henkemme on senlaatuinen, ettei mikään
-tavallinen tai jokapäiväinen sitä loukkaa. Ja tapa kuluttaa, niin
-sanoakseni, harmiamme kuten ihmetystämmekin. Minua ihmetyttää joka
-aamu, sitä ajattelemattakin, että onnettomia päivän kuluessa hirtetään
-tai teilataan. Mutta kun kuoleman tuomion ajatteleminen tulee
-tajuttavammaksi, sydämeni joutuu häiriöön, ja kun nyt näin tuota
-kaunista tyttöä kuljetettavan kuolemaan, kurkkuni kuristuu siinä
-määrin, että tämä pieni kalakaan ei pääse siitä läpi.
-
--- Mitä on kaunis tyttö? sanoi vahtimestari. Pariisissa ei ole
-katuakaan, jossa niitä ei yön kuluessa tehtäisi tusinoittain. Miksi
-tämä oli varastanut emännältään, neuvoksetar Josselta?
-
--- Mistä minä sen tietäisin, vastasi vakavasti oiva opettajani. Mistä
-te sen tietäisitte ja mistäpä sen tietäisivät tuomaritkaan, sillä
-tekojemme juuret ovat salaiset ja ne virikkeet, jotka saavat meidät
-toimimaan, pysyvät syvästi kätkettyinä. Pidän ihmistä tekojensa
-herrana, koska uskontoni niin opettaa. Mutta lukuunottamatta kirkon
-oppia, joka on varma, on niin vähän syytä uskoa inhimilliseen
-vapauteen, että minua puistattaa ajatellessani oikeuden päätöksiä, kun
-se rankaisee tekoja, joitten periaate, järjestys ja syyt eivät myöskään
-ole tajuttavissamme. Niissä on tahdolla usein hyvin vähän osaa ja ne
-toimitetaan usein vaistomaisesti. Jos meidän sanalla sanoen täytyisi
-olla vastuunalaisia teostamme, koska pyhän uskontomme talous on
-perustettu jumalallisen armon ja inhimillisen vapauden sopusointuun, on
-väärinkäytöstä johtaa tuosta hämärästä ja arasta vapaudesta kaikki ne
-häiriöt, kaikki kiusat ja vaivat, joita lakikirjamme ovat tulvillaan.
-
--- Minusta on tuskallista nähdä, sanoi pieni musta mies, että te olette
-lurjusten puolella.
-
--- Voi, hyvä herra, huokasi mestarini. Hekin ovat kärsivän ihmiskunnan
-osa ja Jeesuksen Kristuksen jäseniä, hänen, joka kuoli kahden
-rikollisen välissä. Luulen huomaavani laeissamme julmuuksia, jotka
-näkyvät selvemmin tulevaisuudessa, ja jotka inhottavat lasten
-lapsiamme.
-
--- En ymmärrä teitä, sanoi toinen juoden kulauksellisen viiniä.
-Laeistamme ja tavoistamme on erotettu kaikki barbaarinen gotiikka, ja
-oikeus on nykyään ihan äärimmäisen inhimillistä ja sivistynyttä.
-Rangaistukset on tarkoin sovitettu rikosten mukaan, ja näettehän, että
-varkaat hirtetään, murhaajat teilataan, majesteettirikolliset sidotaan
-hevosten väliin, ateistit, noidat ja sodomiitit poltetaan,
-vääränrahantekijät keitetään kiehuvassa vedessä, ja niin rikosoikeus
-osoittaa äärimmäistä pidättyväisyyttä ja kaikkea mahdollista lempeyttä.
-
--- Kaikkina aikoina, hyvä herra, tuomarit ovat pitäneet itseään
-hyväntahtoisina, tasapuolisina ja lempeinä. Goottilaiseen aikaan,
-Ludvig Pyhän ja Kaarle Suurenkin päivinä he ihailivat omaa suopeuttaan,
-joka nykyään näyttää meistä karkeudelta. Arvaan, että lapsemme
-vuorostaan pitävät meitä raakoina, ja että he taas keksivät jotain
-poistettavaa käyttämissämme kidutuksissa ja rangaistuksissa.
-
--- Hyvä herra, ette puhu ollenkaan kuin virkamies. Kidutus on
-välttämätön, että saataisiin tunnustuksia, joita ei lempeydellä voi
-pakoittaa esiin. Mitä taas rangaistuksiin tulee, niin on ne supistettu
-siihen, mikä on välttämätöntä kansalaisten hengen ja omaisuuden
-turvaamiseksi.
-
--- Te siis myönnätte, ettei oikeuden tarkoituksena olekaan oikea, vaan
-hyödyllinen, ja että se johtuu vain kansan eduista ja ennakkoluuloista.
-Mikään ei ole paremmin totta, ja rikoksia ei suinkaan rangaista niissä
-piilevään pahuuden määrään nähden, vaan verrattuina niiden
-aiheuttamaan, tai luuloteltuun vahinkoon yhteiskunnalle. Niinpä rahan
-väärentäjät pistetään kiehuvaan pataan, vaikka kolikoiden valamisessa
-ei olekaan kovin paljon varsinaista pahuutta. Mutta rahamiehet
-erikoisesti ja yleisö yleensä kärsii siitä tuntuvan vahingon. Tuon
-vahingon he kostavat säälimättömän julmasti. Varkaat hirtetään,
-vähemmän sen ylettömyyden takia, joka leivän tai vaatteiden
-anastamisessa on, kuin sen kiintymyksenä takia mitä ihminen
-omaisuuttaan kohtaan luonnollisesti tuntee. Inhimillinen oikeus pitäisi
-palauttaa siksi, mikä sen pääperuste on: kansalaisten aineellinen
-hyöty, ja erottaa siitä kaikki korkea filosofia, johon se
-ylvästelevässä, turhassa tekopyhyydessään verhoutuu.
-
--- Hyvä herra, vastasi pieni vahtimestari, en ollenkaan tajua teitä.
-Minusta tuntuu, että oikeus on sitä tasapuolisempi mitä hyödyllisempi
-se on, ja että juuri tuon hyödyllisyyden, jonka takia te sitä
-halveksitte, pitäisi saattaa oikeus teille pyhäksi ja yleväksi.
-
--- Ette ymmärrä minua yhtään, sanoi hyvä opettajani.
-
--- Huomaan, sanoi pieni vahtimestari, että ette juo mitään. Viininne on
-hyvää, väristä päättäen. Enkö saisi maistaa sitä?
-
-On totta, että oiva mestarini ensi kerran elämässään jätti viiniä
-pullonsa pohjalle. Hän kaasi sen vahtimestarin lasiin.
-
--- Terveydeksenne, herra apotti, sanoi tämä. Viininne on hyvää, mutta
-puheenne kelvottomia. Oikeus, toistan sen, on sitä tasapuolisempi mitä
-hyödyllisempää se on, ja tuon hyödyn, jonka sanotte olevan sen
-alkuperänä ja perusteena, pitäisi saattaa oikeus teille pyhäksi ja
-yleväksi. Mutta täytyyhän teidän myöntää, että oikeuden pääsisältö on
-oikea, kuten sanakin ilmaisee.
-
---- Hyvä herra, selitti oiva opettajani, kun olemme sanoneet, että
-kauneus on kaunista ja totuus totta, emme ole sanoneet yhtään mitään.
-Tuo Alpianuksenne, joka lausui ajatuksensa tarkasti, on lausunut, että
-oikeus on vahva ja ainainen halu antaa jokaiselle se, mitä hänelle
-kuuluu, ja että lait ovat oikeamielisiä silloin, kun ne pyhittävät
-tämän tahdon. Onnettomuudeksi ei ihmisellä ole mitään omaa, ja niinpä
-lakien tasapuolisuus tunnustaa heille vain heidän perinnöllisten tai
-jatkuvien ryöstöjensä hedelmät. Ne muistuttavat noita lasten
-sopimuksia, silloin kun he nappia pelatessaan ovat voittaneet. Jos joku
-tahtoo ottaa voitetut napit heiltä, he sanovat, ettei se kuulu peliin.
-Tuomareitten terävänäköisyys rajottuu siihen, että he saattavat erottaa
-peliin kuulumattomat anastukset pelin alussa sovituista, ja tuo
-erottaminen on samalla kertaa arkaa ja lapsellista. Etenkin se on
-mielivaltaista. Tuo komea tyttö, joka nyt paraikaa riippuu köydessä,
-oli, sanoitte, varastanut neuvoksetar Josselta pitsimyssyn. Mutta mistä
-päätätte, että tuo myssy oli neuvoksettaren omaisuutta? Sanotte, että
-hän oli joko ostanut sen rahoillaan, löytänyt sen myötäjäistensä
-joukosta, tai saanut sen joltain ihailijaltaan; kaikki oivallisia
-keinoja pitsien hankkimiseksi. Mutta olipa hän saanut sen kuinka
-hyvänsä, huomaan kuitenkin, että hän nautti siitä kuin onnen lahjasta,
-jonka saattaa löytää ja menettää sattumalta, ja johon ei ole mitään
-luonnollista oikeutta. Kuitenkin myönnän, että pitsit kuuluivat
-hänelle, tuon omaisuuden pelin sääntöjen mukaan jota ihmiset
-yhteiskunnassa leikkivät niin kuin köyhät lapset kadulla nappia. Hän
-piti noista pitseistä, ja hänellä oli niihin yhtä hyvä oikeus kuin
-jollain muullakin. Sen myönnän mielelläni. Oikeuden mukaan hänen tuli
-saada ne takaisin, antamatta niille kuitenkaan sellaista arvoa, että
-mokomaa pitsimäärän takia oli hävitettävä ihmisolento.
-
--- Mutta tehän otatte huomioon vain oikeuden toisen puolen, huusi pieni
-vahtimestari. Ei riitä, että neuvoksetar Josse saa oikeutta, kun
-hänelle annettiin takaisin pitsit. Oli myös välttämätöntä tehdä
-oikeutta palvelijattarellekin hirttämällä hänet kaulasta. Sillä oikeus
-on siinä, että jokaiselle tehdään ansion mukaan. Siinä se juuri on
-ylevää.
-
--- Siinä tapauksessa, väitti opettajani, oikeus on vielä ilkeämpi kuin
-luulin. Tuo ajatus, että sen täytyy rangaista syyllistä, on hyvin
-julma. Se on goottilaista raakuutta.
-
--- Tunnette huonosti oikeuden, intti pieni vahtimestari. Se iskee
-suuttumatta eikä vihaa tuota tyttöäkään, jonka se lähettää hirteen.
-
--- Hyvä on! huusi oiva opettajani. Mutta minusta olisi parempi, jos
-tuomarit tunnustaisivat rankaisevassa rikollisia puhtaasta
-välttämättömyydestä ja osoittaakseen vaikuttavia esimerkkejä. Näin he
-pysyisivät välttämättömyyden rajoissa. Mutta jos he rangaistessaan
-kuvittelevat maksavansa syyllisille ansion mukaan, on helppo
-nähdä minne saakka tuollainen hienotunteisuus johtaa. Heidän
-vilpittömyytensäkin tekee heidät taipumattomiksi, sillä eihän ihmisiltä
-voi kieltää sitä mikä heille kuuluu. Tuo ohjelause kauhistuttaa minua,
-hyvä herra. Eräs taitava Medardus-niminen filosoofi on esittänyt sen
-kaikessa ankaruudessaan, kun hän lausuu, että rikollisen rankaisematta
-jättämisellä tehdään hänelle vääryyttä, riistetään häneltä varma oikeus
-sovittaa rikoksensa. Hän väittää, että kun Ateenan tuomarit juottivat
-Sokrateelle myrkkyä, he tekivät paljon tuon viisaan miehen sielun
-puhdistamiseksi. Nuo ovat pelottavia unelmia. Toivon, että rikosoikeus
-olisi vähemmän ylevää.
-
-Ajatus puhtaasta kostosta, joka useimmiten sovitetaan rikollisten
-rangaistukseen, vaikka se itsessään onkin alhainen ja kehno, on silti
-tuloksiltaan vähemmän kauhea kuin tuo kiduttavien filosoofien hurja
-siveysinto. Tunsin ennen Séezissä erään hyväntahtoisen miehen, joka
-joka ilta otti lapsensa polvilleen ja kertoi heille satuja. Hän vietti
-esimerkiksi kelpaavaa elämää, nautti sakramentit ja pyrki noudattamaan
-täydellistä rehellisyyttä viljakaupassa, jota hän oli pitänyt kuusi
-vuosikymmentä tai enemmänkin. Sattuipa, että palvelijatar varasti
-häneltä muutaman kultakolikon, joita hän huolellisesti säilytti
-lippaassa, suljetussa laatikossa. Heti kun hän huomasi tämän vahingon,
-hän valitti tuomarille. Palvelijatarta tutkittiin, tuomittiin,
-kidutettiin ja rangaistiin. Oikeutensa tuntien mies vaati, että hänelle
-luovutettaisiin varkaan nahka, josta hän teetti itselleen parin
-sääryksiä. Usein hän sitte iski sääreensä huutaen: 'Se lurjus! Se
-lurjus!' Tyttö oli ottanut mieheltä kultakolikoita, mies otti häneltä
-nahan. Ainakin hän kosti ilman filosofiaa, moukkamaisen raakuutensa
-viattomuudessa. Hän ei ollenkaan luullut täyttävänsä ylevää
-velvollisuutta pieksäessään iloisesti ihmisennahkaisia sääryksiään.
-
-Olisi parempi tunnustaa, että kun roisto hirtetään, niin se tapahtuu
-varovaisuudesta ja siinä tarkoituksessa, että toiset pelkäisivät, eikä
-ollenkaan siksi, että jokaiselle annettaisiin, kuten samotaan, se mikä
-hänelle kuuluu. Sillä, hyvän filosofian mukaan, mikään ei kuulu
-kenellekään, jollei itse elämä. Kun väitetään, että rikollisille tulee
-antaa tilaisuus sovittaa rikoksensa, joudutaan hurjaan mystisismiin,
-joka on pahempaa kuin selvä väkivalta tai yksinkertainen suuttumus.
-Mitä taas varkaitten rankaisemiseen tulee, niin se on voimasta eikä
-filosofiasta johtuva oikeus. Filosofia opettaa meille päinvastoin, että
-kaikki omaisuutemme on hankittu väkivallalla tai viekkaudella. Ja,
-olette kai itsekin huomannut, että tuomarit hyväksyvät sen, kun
-väkevämpi ryöstää omaisuutemme. Niinpä on kuninkaalle sallittua ottaa
-hopeiset lautasemme käydäkseen sotaa, kuten Ludvig Suuren aikana on
-tapahtunut, silloin kun sotaverotus oli niin tarkkaa, että vietiin
-vuodeverhojen tupsureunuksetkin ja revittiin niistä kultalangat silkin
-seasta.
-
-Tuo ruhtinas otti haltuunsa yksityisten omaisuuden ja kirkon aarteet.
-Kun noin parikymmentä vuotta sitte palvelin Notre-Dame-de-Liessen
-kirkossa, Picardiessa, kuulin vanhan suntion valittelevan, että
-kuningas vainaja oli ottanut ja sulattanut kaikki kirkon aarteet,
-vieläpä vienyt emaljoidusta kullasta tehdyn nisänkin, jonka Pfalzin
-ruhtinatar oli suurilla juhlamenoilla sinne sijoittanut muistoksi
-ihmeellisestä parantumisestaan syövästä. Oikeus kannatti kuningasta
-näissä pakkotoimenpiteissä ja rankaisi ankarasti niitä, jotka salasivat
-jotain kuninkaan läheteiltä. Se ei siis ollut sitä mieltä että nuo
-kalleudet olisivat aivan erottamattomasti kuuluneet omistajilleen.
-
--- Hyvä herra, vastasi pieni vahtimestari, lähetit toimivat kuninkaan
-käskystä, joka, koska hän on kaikkien valtakunnan aarteiden oikea
-omistaja, saattaa käyttää niitä mielensä mukaan sotiinsa,
-rakennuksiinsa tai muihin tarkoituksiinsa.
-
--- Se on kyllä totta, myönsi kunnon mestarini ja se onkin pelin
-sääntöjen mukaista. Tuomarit menettelevät siinä kuin pelissä katsoen,
-mitä sääntöihin on kirjoitettu. Siihen on merkitty kuninkaan oikeudet,
-joita palkkasoturit ja muu armeija tukevat. Ja äsken hirtetyllä
-raukalla ei ollutkaan henkivartioita, jotka olisivat kirjoittaneet
-pelin sääntöihin, että hänellä oli oikeus pitää neuvoksetar Jossen
-pitsejä. Se on täysin totuuden mukaista.
-
--- Voi, hyvä herra, äänsi pieni vahtimestari, ettehän vain vertaa
-suurta Ludvigia, joka otti alamaistensa hopealautaset maksaakseen
-sotilailleen, tuohon olioon, joka varasti päähineen koristuksekseen!
-
--- Hyvä herra, selitti oiva opettajani, on vähemmän viatonta käydä
-sotaa kuin mennä tanssiaisiin pitsimyssy päässään. Mutta oikeus antaa
-osansa jokaiselle, yhteiskuntapelin sääntöjen mukaan joka on kieroin,
-mielettömin ja ikävin kaikista peleistä. Onnettomuudeksi täytyy
-kaikkien kansalaisten ottaa osaa siihen.
-
--- Se on välttämätöntä, lausui pieni vahtimestari.
-
--- Niinpä laitkin ovat hyödyllisiä, jatkoi arvon mestarini. Mutta ne
-eivät ole oikeudenmukaisia eivätkä voikaan olla, sillä lait antavat
-kansalaisille oikeuden nauttia siitä, mikä kuuluu heille tekemättä
-erotusta oikean ja väärän omaisuuden välillä. Tuota erotusta ei olekaan
-pelin säännöissä, vaan ainoastaan jumalallisen oikeuden kirjoissa, jota
-kukaan ei osaa lukea.
-
-Tunnetteko tarinan enkelistä ja erakosta? Enkeli laskeutui maan päälle
-ihmisen muodossa ja pyhiinvaeltajan puvussa. Kulkiessaan Egyptin kautta
-hän kolkutti illalla erään oivan erakon ovelle, joka, luullen häntä
-matkustajaksi tarjosi hänelle illallista ja antoi viiniä kultaisesta
-maljasta. Sitte hän pani enkelin vuoteeseensa nukkumaan ja heittäytyi
-itse maahan, olkikuvolle. Hänen nukkuessaan taivaallinen vieras nousi,
-otti maljan, josta oli juonut, kätki sen viittansa alle ja pakeni. Hän
-toimi näin, ei sen vuoksi, että olisi halunnut pahaa erakolle, vaan
-päinvastoin, silmällä pitäen isäntänsä etua, joka oli ottanut hänet
-vieraanvaraisesti vastaan. Sillä hän tiesi, että tuo maljakko olisi
-merkinnyt pyhän miehen kadotusta, sillä hän oli kiintynyt siihen koko
-sielullaan, ja Jumala tahtoo että ainoastaan häntä rakastetaan eikä
-salli, että hartauden harjoittaja on kiintynyt tämän maailman
-tavaroihin. Tuo enkeli, jolla oli osuutensa jumalallisesta viisaudesta,
-erotti väärän onnen oikeasta.
-
-Tuomarit eivät tajua tätä erotusta. Kukapa tietää eikö neuvoksetar
-Jossekin olisi joutunut kadotukseen niitten pitsien vuoksi, jotka
-palvelijatar vei ja jotka tuomarit hänelle palauttivat?
-
--- Sittenkin, sanoi vähäinen vahtimestari, on maassa nyt yhtä lurjusta
-vähemmän.
-
-Hän pudisti pois pukuunsa tarttuneet leivänmurut, tervehti meitä ja
-läksi kevein askelin pois.
-
-
-
-
-XXI.
-
-Oikeus.
-
-(Jatkoa)
-
-
-Kääntyen puoleeni hyvä opettajani jatkoi seuraavasti:
-
--- Kerroin tarinan erakosta ja enkelistä vain osoittaakseni mikä kuilu
-erottaa ajallisen henkisestä. Inhimillinen oikeus osoittautuu vain
-ajallisessa, ja siinä eivät suuret henget pääse oikeuksiinsa. Suurin
-loukkaus, mitä herramme Jeesuksen Kristuksen osaksi on tullut, on se,
-että hänen kuvansa on asetettu tuomiosaleihin, missä tuomarit
-vapauttavat farisealaiset, jotka ovat naulinneet Herramme ristiin ja
-tuomitsevat Magdalenan, joka nosti hänet jumalallisille käsivarsilleen.
-Mitä tekemistä hänellä, tuolla oikeamielisellä, olisi ihmisten
-keskuudessa, jotka eivät voi olla oikeamielisiä vaikka haluaisivatkin,
-koska heidän surkea velvollisuutensa on tarkastella vertaistensa toimia
-ei sellaisinaan itse olemuksessaan, vaan ainoastaan yhteiskunnallisen
-hyödyn kannalta, -- tuon kaupungeissa vallitsevan, kasatun itsekkyyden,
-voitonhimon, erehdysten ja väärinkäytösten yhdistelmän kannalta, jota
-heidät on pantu sokeasti säilyttämään? Rikosta punnitessaan he lisäävät
-siihen sen vihan tai suuttumuksen painon, jonka se pelkurimaisessa
-yleisössä on herättänyt. Ja kaikki tuo on kirjoitettu heidän kirjaansa,
-niin että vanhentunut teksti ja kuollut kirjain on heillä hengen,
-sydämen ja elävän sielun sijassa. Ja kaikki nuo järjestelyt, joista
-muutamat ovat peräisin aina Bysanttiumin ja Teodoran häpeällisiltä
-ajoilta, käyvät yhteen vain siinä kohdassa, että maailmassa, joka ei
-halua muuttaa luonnetta, on pelastettava kaikki, niin hyveet kuin
-paheetkin. Lain silmissä on rikos itsessään niin vähäpätöisiä ja sen
-ulkonaiset puolet niin tärkeitä, että sama teko, eräillä ehdoilla
-täysin luvallinen, tulee moitittavaksi toisessa. Sitä osoittaa esim.
-korvapuusti. Jos mies lyö toista poskelle, osoittaa se tavallisten
-porvareitten keskuudessa vain kiukkuista luonnetta, mutta jos se
-kohdistuu sotilaaseen, seuraa siitä kuolemanrangaistus. Tuo raakuus,
-joka yhä vielä on voimassa, saattaa meidät huonoon huutoon tulevien
-vuosisatojen silmissä.
-
--- Itse emme kiinnitä siihen huomiota, mutta jonain päivänä kysellään
-minkälaisia raakalaisia me oikeastaan olemme olleet, kun olemme
-rangaisseet kovimmin veren jaloa kiihkoa sen pulputessa nuorukaisen
-rinnasta, jonka lait ovat saattaneet sodanvaarojen ja inhottavan
-kasarmielämän alaisiksi. Ja selväähän on, että jos oikeus olisi
-olemassa, ei meillä olisi kahdenlaista rikoslakia, sotilaallisia ja
-siviilirikoksia varten. Nuo sotaoikeuden päätökset, joista joka päivä
-näemme tuloksia, ovat kamaloita julmuudessaan, ja jos ihmisten tavat
-milloin tulevat lempeämmiksi, he eivät tahdo uskoa, että ennen oli,
-keskellä rauhaakin, sotaoikeuksia, jotka ihmisen kuolemalla kostivat
-korpraalien ja kersanttien majesteetin loukkaukset. He eivät tahdo
-uskoa, että miesparkoja ammuttiin heidän karatessaan rintamalta,
-retkellä, jossa Ranskan hallitus ei tunnustanut sotaa käytävän.
-Ihmeellisintä on, että sellaisia julmuuksia tapahtuu kristittyjen
-kansojen keskuudessa, jotka kunnioittavat pyhää Sebastinia,
-kapinallista sotilasta, ja noita teebeläisen legionan marttyyrejä,
-joitten ainoa kunnia on siinä, että he kerran joutuivat kärsimään sodan
-koko ankaruutta kieltäytyessään taistelemasta bagaudilaisia vastaan.
-Mutta jättäkäämme tämä, älkäämme enää puhuko tästä miekkamiesten
-oikeudesta, sillä he katsovat kerran Jumalan pojan ennustuksen mukaan,
-vaan palatkaamme siviilivirkamiehiin.
-
-Tuomarit eivät tutki sydämiä ja munaskuita, ja niinpä heidän
-oikeamielisinkin oikeutensa on karkeaa ja pintapuolista. Sen ohessa
-vaaditaan vielä paljon, että he pysyisivät edes tuossa tasapuolisuuden
-kuoressa, jolle lakikirjat on kirjoitettu. He ovat ihmisiä, siis
-heikkoja ja lahjottavia, lempeitä voimakkaille ja säälimättömiä
-heikoille. He pyhittävät päätöksillään julmimmatkin yhteiskunnalliset
-epäkohdat, ja tässä puolueellisuudessa on vaikeaa erottaa sitä, mikä
-johtuu heidän luonteensa henkilökohtaisesta alhaisuudesta, siitä, mihin
-heidän toimensa velvollisuudet pakoittavat. Tuo velvollisuus taas on
-oikeastaan kannattaa valtiota siinä, mikä on pahaa, yhtäpaljon kuin
-hyvässäkin, valvoa julkisten tapojen säilymistä, olivat ne sitte
-mainioita tai halveksittavia, ja turvata kansalaisten oikeuksien
-rinnalla, ruhtinaitten hirmuvaltaista tahtoa, puhumattakaan niistä
-naurettavista tai julmista ennakkoluuloista, jotka kruunun turvissa
-löytävät loukkaamattoman turvapaikan.
-
-Ankarinkin virkamies saattaa, juuri puolueettomuutensa vuoksi, joutua
-lausumaan yhtä kuohuttavia ja ehkä vieläkin epäinhimillisempiä
-päätöksiä kuin puolueellinen virkamies. En omasta puolestani tiedä
-kumpaako enemmän pelkäisin, sellaistako tuomaria, joka on yhtä sielua
-lain kirjaimen kanssa, vai sellaistako, joka käyttää tunnekykynsä
-jäännöksiä kirjaimen vääristelyyn. Jälkimäinen uhraa minut eduilleen
-tai intohimoilleen, edellinen teurastaa minut kylmästi kirjoitetulle
-sanalle.
-
-Vielä on huomattavaa, että virkamies ammattinsa vuoksi ei puolusta
-uusia ennakkoluuloja, joitten alle me kaikki olemme enemmän tai
-vähemmän alistetut, vaan ikivanhoja ennakkoluuloja, jotka ovat säilyneet
-laissa, vaikka ovatkin kuluneet pois sieluistamme ja tavoistamme. Eikä
-ole sellaista hiukankin miettimiseen taipuvaa ja vapaata henkeä, joka
-ei tuntisi mitä kaikkea laeissa on goottilaista, kun taas tuomareilla
-ei ole oikeutta tajuta sitä.
-
-Mutta puhunhan kuin lait, niin barbaarisia ja raakoja kuin ovatkin,
-olisivat ainakin selviä ja tarkkoja. Ja siinä suhteessa niiltä puuttuu
-paljon. Noidan loitsut tuntuvat helppotajuisilta verrattuina useihin
-lakikirjojemme ja säännöksiemme kappaleihin. Nuo selitysvaikeudet ovat
-vaikuttaneet paljon siihen, että on täytynyt järjestää eri
-oikeusasteita ja odotetaan, että ylioikeus kyllä selvittää sen mihin
-rauhantuomari ei ole kyennyt. Siinä odotetaan paljon viideltä
-punapukuiselta, nelinurkkaista lakkia kantavalta mieheltä, jotka,
-vaikkapa ovatkin lukeneet rukouksensa, silti ovat alttiita
-erehdyksille. On helpompi tottua siihen, että kaikkein korkein oikeus
-tuomitsee lopullisesti siitä ainoasta syystä, että on tyhjennetty
-toisten kyky ennen kuin siihen on turvauduttu. Ruhtinas on tätä mieltä,
-sillä hänellä on ratkaisuvalta vielä ylioikeuteenkin nähden.
-
-
-
-
-XXII
-
-Oikeus.
-
-(Jatko ja loppu.)
-
-
-Hyvä opettajani katseli surumielin veden juoksua kuin kuvaa tästä
-maailmasta, missä kaikki kulkee ohi ja mikään ei muutu.
-
-Hän pysyi jonkun aikaa miettivänä ja jatkoi sitte hiljaisemmalla
-äänellä:
-
--- Minulle tuottaa perin suurta päänvaivaa jo se seikka, että juuri
-tuomarin pitää jakaa oikeutta. Onhan selvää, että heille on etunsa
-mukaista julistaa syylliseksi se, jota he ovat aluksi epäilleet.
-Yhteishenki, heidän keskuudessaan niin voimakas, johtaa heidät siihen.
-Niinpä saattaakin nähdä, että he koko menetelmässään syrjäyttävät
-puolustuksen häiritsevänä, ja myöntävät sille pääsyn, vasta sitte kun
-syyte on saanut aseensa ja ottanut ilmeensä, ja kun se lopuksi,
-keinotekoisesti, on saanut komean Minervan ulkomuodon.
-
-Jo ammattinsa hengen mukaisesti he ovat taipuvaisia näkemään syyllisen
-jokaisessa syytetyssä, ja heidän intonsa näyttää useista Europan
-kansoista niin pelottavalta, että heidän avukseen asetetaan suurissa
-kysymyksissä kymmenkunta arvalla valittua kansalaista. Siitä käy
-selville, että sokea sattuma turvaa paremmin syytettyjen elämän ja
-vapauden kuin tuomareitten valistunut omatunto saattaa tehdä. On kyllä
-totta, että nuo arvalla valitut porvari-virkailijat pysytetään
-asioitten ulkopuolella, joista he näkevät ainoastaan loistavan kuoren.
-Vielä on totta, että koska he eivät tunne lakeja, heitä ei kutsuta
-niitä sovelluttamaan vaan ainoastaan yhdellä sanalla ratkaisemaan onko
-niiden sovelluttaminen paikallaan. Sanotaan, että tällaisista
-lautakunnan istunnoista on usein mielettömiä tuloksia, mutta että
-kansat, jotka ovat sellaista säätäneet, ovat kiintyneet niihin kuin
-hyvinkin kallisarvoisiin takeihin. Ja käsitän kyllä, että sillä tavoin
-syntyneitä päätöksiä saattaa hyväksyä. Ne saattavat olla taitamattomia
-ja julmia, mutta ainakaan niiden mielettömyydestä ja raakuudesta ei
-saata syyttää ketään. Kohtuuttomuus tuntuu siedettävältä, kun se on
-kyllin epäjohdonmukaista näyttääkseen tahdottomalta.
-
-Tuo äsköinen pikku vahtimestari, jolla on niin syvä oikeudentunto,
-epäili minun pitävän varkaitten ja murhamiesten, puolta. Päinvastoin
-tuomitsen siinä määrin varkauden ja murhan, etten voi suvaita niiden
-lailla säännösteltyä jäljennöstäkään, ja minusta on tuskallista
-nähdä, etteivät tuomarit ole keksineet varkaitten ja murhaajien
-rankaisemiseksi mitään parempaa kuin heidän jäljittelemisensä; sillä,
-suoraan sanoen, Jakobus poikani, mitäpä muuta ovat sakot ja
-kuolemanrangaistus kuin ylväällä täsmällisyydellä täytettyä varkautta
-ja murhaa? Ja etkö huomaa, että oikeutemme pyrkii vain koko
-ylväydessään tuohon häpeälliseen pahan pahalla, surkeuden surkeudella
-kostamiseen ja kaksinkertaistamaan viat ja rikokset tasapainon ja
-tasasuhtaisuuden takia? Tässä tehtävässä saattaa kyllä osoittaa
-jonkunlaista vilpittömyyttä ja omanvoiton karttamista. Siinä saattaa
-osoittaa Hospital'in yhtä hyvin kuin Jeffreys'n ominaisuuksia ja
-itsekin tunnen aika rehellisiä virkamiehiä. Mutta olen halunnut,
-pyrkimällä itse periaatteihin, osoittaa sellaisen laitoksen oikean
-luonteen, jonka tuomareitten ylpeys ja kansojen kauhistus kilvan on
-pukenut lainattuun majesteettisuuteen. Olen tahtonut osoittaa noiden
-lakikirjojen alkuperäisen vähäpätöisyyden, jotka halutaan tehdä
-yleviksi, ja jotka todellisuudessa ovat vain kirjava kokoelma
-hätäneuvoja.
-
-Lait ovat onnettomuudeksi ihmisten tekemiä; siitä niiden synkkä ja
-surkea alkuperä. Paraasta päästä tilaisuus ne synnytti. Tietämättömyys,
-taikausko, ruhtinaan ylpeys, lainsäätäjän edut, oikut, mielikuvitus:
-siinä noitten suurten lakikokoelmien alkuperä, jotka tulevat
-kunnianarvoisiksi sitte kun ne jo ovat aivan käsittämättömiä.
-Selittelijöitten yhä lisäämä, niitä vallitseva epäselvyys antaa niille
-muinaisten oraakelien majesteetin. Kuulen joka hetki sanottavan ja luen
-joka päivä sanomalehdistä, että nykyään teemme vain poikkeus- ja
-tilapäislakeja. Tuollainen näkemisen voima on ominaista
-lyhytnäköisille, jotka eivät huomaa, että se on muistintakaisen
-menetelmän jatkoa, ja että lait kaikkina aikoina ovat syntyneet
-sattumalta. Valitellaan myös sitä hämäryyttä ja ristiriitaisuutta,
-johon nykyiset lainsäätäjämme tuon tuostakin lankeavat. Eikä huomata,
-että heidän edelläkävijänsä olivat ihan yhtä hämäriä ja sekavia.
-
-Todellisuudessa, Jakobus poikani, lait ovat hyviä tai huonoja, ei niin
-paljon itsessään kuin sen tavan vuoksi, millä niitä sovelletaan, ja
-joku perin kiero määräys ei vaikuta turmiollisesti, jos tuomari ei
-saata sitä voimaan. Tavoilla on paljon enemmän voimaa kuin laeilla.
-Tottumusten hioutuneisuus, hengen lempeys ovat ainoat lääkkeet, joita
-järjellisesti voi käyttää lakien barbarian parantamiseksi. Sillä lakeja
-laeilla korjatessa antaudutaan hitaasti perille vievälle, epävarmalle
-tielle. Vain vuosisadat saattavat purkaa vuosisatain työn. On hyvin
-vähän toiveita siitä, että ranskalainen Numa kerran tapaa Complegnen
-metsissä tai Fontainebleaun kallioilla toisen Egeria nymfin, joka
-lausuilee viisaita lakeja.
-
-Hän katseli kauan kukkuloita, jotka puunsivat sinelle näköpiirissä.
-Hänen ilmeensä oli vakava ja surullinen. Asettaen sitte kätensä
-olkapäälleni hän puhui niin syvällä vakaumuksella, että sanat tunkivat
-sieluni pohjaan saakka:
-
--- Jakobus poikani, näet minut äkkiä epävarmana, sopertelevana, nolona
-ja typeränä, kun vain ajattelen sen korjaamista, mitä pidän
-sietämättömänä. Älä usko, että se on hengen pelokkuutta: mikään ei
-hämmästytä aatokseni rohkeutta. Mutta paina tarkasti mieleesi, poikani,
-mitä nyt sanon. Älyn keksivät totuudet pysyvät hedelmättöminä. Vain
-sydän kykenee hedelmöittämään unelmat. Se luo elämää kaikkeen
-rakastamaansa. Tässä se heittelee hyvän kylvöä maailmaan. Ja tunnustan,
-että olen tähän asti ollut liian järkiperäinen arvostellessani lakeja
-ja tapoja. Niinpä tuo arvostelu kaatuukin hedelmiä tuottamatta ja
-kuivaa kuin huhtikuun pakkasen jäytämä puu. Ihmisiä palvellessa täytyy
-hyljätä kaikki järki haitallisena liikakuormana ja kohota innostuksen
-siivillä. Jos järkeilet, niin et koskaan pääse lentoon.
-
-
-
-
-Viiteselitykset:
-
-
-[1] [Ilmestynyt myöskin suomeksi Eino Leinon suomentamana.]
-
-[2] [2] Herra Jean Lacoste on kirjoittanut Gazette de France'ssa 20 p.
-toukok. 1883:
-
-Herra apotti Jérôme Coignard on pappi, täynnä viisautta, nöyryyttä ja
-uskoa. En sano, että hänen käyttäytymisensä aina olisi kunniaksi hänen
-lipereilleen enkä että hänen pukunsa aina olisi moitteeton... Mutta jos
-hän joutuu kiusauksen valtaan, jos piru hänessä saa helpon saaliin, hän
-ei koskaan kadota luottamustaan, hän toivoo aina, että hän Jumalan
-erikoisen armon kautta ei koskaan enää haaksirikkoutuisi, vaan kulkisi
-Paratiisin kunniaan. Ja todellakin hän antaa meille näytteen sangen
-ylösrakentavasta kuolemasta. Siitä nähdään, että pieninkin uskonjyvänen
-kaunistaa elämää ja kristillinen nöyryys sopii ihmiskunnan
-heikkouksille.
-
-Herra apotti Coignard, ellei hän olekaan pyhimys, ansaitsee ehkä
-kiirastulen. Mutta ei liian pitkäksi aikaa, ja hänellä on ollut myöskin
-vaara joutua helvettiin. Sillä hänen suoramielisen nöyryytensä
-asteisiin ei melkein koskaan liittynyt katumusta. Hän laski liian
-paljon siihen, että Jumala antaisi anteeksi hänelle eikä ollenkaan
-ponnistellut omasta puolestaan avittaakseen tätä armontoimeliaisuutta.
-Juuri tämän vuoksi hän aina uudestaan syöksyi syntiinsä. Tämän vuoksi
-hänen uskonsa teki hänelle niin pieniä palveluksia, ja hän oli melkein
-kerettiläinen, sillä Kolmenkymmenen pyhä neuvosto, kuudennessa
-istuntonsa VI ja IX Kaanonissaan on kironnut kaikki ne, jotka väittävät
-"ettei ole ihmisen vallassa vastustaa hänen huonoja taipumuksiaan" ja
-joilla on sellainen luottamus uskoon, että he kuvittelevat sen yksin
-voivan pelastaa heidät "ilman mitään tahdon toimintaa". Juuri tämän
-vuoksi jumalallinen armo, joka apotti Coignardin ylitse laskeutuu, on
-todellakin ihmeellinen ja todellakin meidän tavallisten näkökohtiemme
-yläpuolella.
-
-[3] Tämän hyvin tuntien hra Hugues Rebell on osoittanut, että on
-olemassa lempeää epäilyä. Se ei ole suinkaan tapahtunut hra Coignardin
-mielipiteiden johdosta, vaan eräiden muiden samasta innoituksesta
-kummunneiden kirjoitusten, joiden johdosta hän on tehnyt erinäisiä
-huomautuksia. Otan vapauden ne tässä esittää:
-
-'Tämä kirja, joka antaa meille kallisarvoisen opetuksen, voisi
-aiheuttaa paljon hupaista mietiskelyä. Sallin siis itselleni tässä
-muutamia ajatelmia:
-
-1:o. Yhteiskunnallinen järjestys ei riipu yksilöiden tahdoista vaan
-luonnon tahdosta, tai vielä yksinkertaisemmin: niiden älykkäimpien
-olentojen yhteydestä, jotka yhteiskunnan muodostavat ja jotka
-valitsevat itselleen mahdollisimman miellyttävän tavan elää;
-
-2:o. Koska yhden aikakauden ihmisillä on sama elimistö ja samat
-intohimot kuin toisen aikakauden ihmisillä, ei heillä voi myöskään olla
-ehdottomasti erilaisia laitoksia. Tästä johtuu, että poliittinen
-vallankumous ei ole muuta kuin kansan ympäri käyvää liikettä vanhoihin
-tapoihin nähden, joiden lähtökohtaan he tahtovat palata. Se on siis
-sairautta, ihmiskunnan luonnollisen kehityksen pysäyttämistä. Näistä
-laeista johtuu myös, että kaikki yhteiskunnat elävät ja kuolevat
-samalla tavalla.'
-
-(Hugues Rebelle, _l'Ermitage_, huhtik. 1893).
-
-Hra apotti Coignard tyytyy sanomaan, että kansa samana aikana ei ole
-vastaanottavainen muuta kuin yhdelle valtiomuodolle.
-
-[4] Herra Baiselance tai Baisselance oli kauan Montaignen jälkeen
-Bordeaux'n pormestarina. (Julkaisijan huomautus).
-
-[5] Alkuperäisessä runomuodossa. (Suoment.)
-
-[6] Mittausoppi, josta Paistinkääntäjä puhuu, on valaistu Sébastien
-Leclerc'in kuvioilla, joitten tarkkaa siroutta ja hienoa piirrosta
-päinvastoin ihailen. Mutta vastakohta on siedettävä. (Julkaisijan
-huomautus.)
-
-[7] Kirkonmies puhuu. (Julkaisijan huomautus.)
-
-[8] Akatemia ei tähän aikaan jakanut palkintoja. (Julkaisijan
-huomautus.)
-
-[9] En ole huomannut herra Rockstrongia mainittavan Monmouthin tapausta
-koskevissa tiedoissa. (Julkaisijan huomautus.)
-
-[10] Apotti Coignardin aikanakin ranskalaiset pitivät itseään vapaina,
-kuten eräät kirjoitukset osoittavat. (Julk. huomautus.)
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK APOTTI JéRôME COIGNARDIN AJATUKSIA***
-
-
-******* This file should be named 56370-8.txt or 56370-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/3/7/56370
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-