diff options
Diffstat (limited to '56370-0.txt')
| -rw-r--r-- | 56370-0.txt | 4739 |
1 files changed, 4739 insertions, 0 deletions
diff --git a/56370-0.txt b/56370-0.txt new file mode 100644 index 0000000..7e2ac67 --- /dev/null +++ b/56370-0.txt @@ -0,0 +1,4739 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56370 *** + + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +APOTTI JÉRÔME COIGNARDIN AJATUKSIA + +Poiminut hänen uskollinen oppilaansa Jacobus Paistinkääntäjä +ja julaissut + +ANATOLE FRANCE + +Ranskan Akatemian jäsen + +Tekijän luvalla ranskankielestä suomentaneet + +Eino Leino ja Eino Palola + + + + + + +Helsingissä, +Kustannusliike Minerva Oy, +1920. + +Loviisan Sanomain Osakeyhtiön Kirjapaino. + + + + +SISÄLLYS: + +Apotti Jérôme Coignard + +Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia + + I. Valtiomiehet. + II. Pyhä Abraham. + III. Valtiomiehet. (Jatko ja loppu). + IV. Mississipin juttu. + V. Pääsiäismunat. + VI. Uusi hallitus. + VII. Uusi hallitus. (Jatko ja loppu). + VIII. Neuvosmiehet. + IX. Tiede. + X. Armeija. + XI. Armeija (jatkoa). + XII. Armeija. (Jatko ja loppu). + XIII. Akatemiat. + XIV. Kapinalliset. + XV. Valtiokaappaukset. + XVI. Historia. + XVII. Herra Nicodème. + XVIII. Oikeus. + XIX. Vahtimestarin kertomus. + XX. Oikeus. (Jatkoa). + XXI. Oikeus. (Jatkoa). + XXII. Oikeus. (Jatko ja loppu). + + + + + + +Apotti Jérôme Coignard + + + + +Octave Mirbeau'lle. + + +Ei ole tarvis minun tässä hahmotella herra apotti Jérôme Coignardin +elämää, hänen, joka oli kaunopuheisuuden professori Beauvais'n +kollegiossa, hra de Séezin kirjastonhoitaja _Sagiensis episcopi +bibliothecarius solertissimus_, kuten hänen hautakirjoituksensa +mainitsee, myöhemmin Saint Innocent'in kirjuri, vihdoin tämän +Astarac-kirjaston hoitaja, kaikkien kirjastojen kirjaston, jonka +tuhoutuminen on iankaikkisesti valitettavaa. Hän kuoli salamurhattuna +Lyon'in tiellä, erään kabalistisen juutalaisen käden kautta, jonka nimi +oli _Mosaïde (Judaea manu nefandissima)_, jättäen jälkeensä useita +keskeneräisiä teoksia ja muiston kauniista ja tuttavallisista +keskusteluista. Kaikki hänen erikoista laatua olevan elämänsä lähemmät +olosuhteet ja hänen traagillinen loppunsa on kertonut julki hänen +oppilaansa Jacques Ménétrier, liikanimeltä _ournebroche_, koska hän oli +paistintuvassa syntynyt Pyhän Jaakon kadulla. Tällä paistinkääntäjällä +oli tätä kohtaan, jota hänen tapansa oli nimittää rakkaaksi +mestarikseen, mitä hellin ja suurin ihailu. "Hän oli", sanoi +paistinkääntäjä, "etevin henki, joka koskaan on maanpäällä kukkinut ja +kukoistanut". Tämä paistinkääntäjä toimitti julkisuuteen ujosti ja +uskollisesti herra apotti Coignardin muistelmat, joka elää tässä +teoksessa niinkuin Sokrates Xenophon'in _Muistelmissa_. + +Tarkkana, tarkkaavaisena ja hyväntahtoisena hän teki herra apotista +täysin elävän muotokuvan, jolla on herttaisen uskollisuuden leima. Se +on teos, joka johtaa lukijan mieleen Holbeinin maalaamat Erasmuksen +muotokuvat, nuo Louvressa nähtävissä olevat, myöskin Baselissa ja +Hampton-Court'issa, joiden ihanuutta ei katsoja lakkaa ihmettelemästä. +Lyhyesti, hän jätti meille mestariteoksen. On epäilemättä yllättävää, +että hän ei pitänyt huolta sen painattamisesta. Kuitenkin hän voi itse +toimittaa sen lopulliseen muotoon tultuaan kirjakauppiaaksi Pyhän +Jaakon kadun varrelle, Pyhän Catharinan kirjakauppaan, jonka ennen hra +Blaizot oli omistanut. Kenties hän kirjojen keskellä eläen, pelkäsi +lisätä lehteäkään tuohon hirvittävään mustatun paperin kasaan, joka +elää pimeydessä. Meillä on sama vastenmielisyys kävellessämme +siltarannoilla noiden muutaman pennin kirjakauppojen ohitse, missä +aurinko ja sade vitkaan kuluttavat sivuja, luotuja kuolemattomuutta +varten. Huono selitys. Niinkuin ne kuoleman kuvat, varsin liikuttavat +Bossuet'n lähettämät apotti de la Trappelle yksinäisen erakon +huvitukseksi, antavat nämäkin aihetta mietelmiin kirjailijalle kaiken +kirjoittamisen turhuudesta. Uskallan sanoa, että omasta puolestani +Pont-Royal ja Pont-Neuf siltojen välillä olen täysin tuntenut tämän +turhuuden. Olisin taipuvainen uskomaan, että hra apotti Coignardin +oppilas ei painattanut teostaan siksi, että hän niin jalon mestarin +kasvattamana ajatteli terveesti kirjallisesta kunniasta ja osasi sitä +oikein arvostaa, se on, pitää sitä kokonaan mitättömänä. Hän tiesi sen +olevan epävarman, oikullisen, kaikenlaisten vaarojen alaisen ja +riippuvaisen asian haaroista jo itsessään sangen pienistä ja +surkuteltavista. Nähdessään tietämättömät, arvostelukyvyttömät ja +keskinkertaiset aikalaisensa, hänen mielestään ei ollut mitään syytä +toivoa, että niiden jälkeentulevaiset äkkiä muuttuisivat tietäviksi, +järkeviksi ja arvostelukykyisiksi. Hän ajatteli ainoastaan, että +tulevaisuus, vieraana meidän riidoillemme, toki toisi mukanaan oman +välinpitämättömyytensä, joskaan ei ehkä oikeutta. Me olemme melkein +varmoja siitä, että tulevaisuus on yhdistävä meidät, suuret ja pienet, +samaan unohdukseen ja levittävä meidän kaikkien ylle oman hiljaisen, +rauhallisen tasa-arvoisuutensa. Mutta jos tämä toivo jonkun merkillisen +sattuman kautta meidät pettäisi, jos tulevaisiin sukukuntiin säilyisi +joku muisto meidän nimestämme tai meidän kirjoituksistamme, me voimme +jo edeltäpäin aavistaa, että ne eivät tulisi nauttimaan meidän +ajatuksistamme muulla tavalla kuin niiden nerokkaiden harhakuvitelmien +ja harha-aistimusten kohdalta, jotka yksin jatkavat neron teoksia läpi +aikojen. Mestariteosten pitempiaikainen elämä on mahdollinen ainoastaan +ja yksinomaan säälittävien älyllisten kompastusten kautta, joissa +yleisön aasimaisuus tarjoo kättä taiteellisten henkien kompasteleville +hienouksille. En pelkää sanoa, että hetkenä, jota nyt elämme, me emme +ymmärrä yhtään ainoata säettä _Iliaasta taikka Divina Commediasta_ +niiden alkuperäisessä merkityksessä. Elämä on iäistä muodonmuutosta, +eikä meidän kirjoitettujen ajatustemme jälkeentulevaisuus muodosta +mitään poikkeusta tästä laista: ne eivät jatku muuten kuin sillä +ehdolla, että ne muuttuvat aina erilaatuisemmiksi siitä alkuperäisestä +muodostaan, missä ne lähtivät meidän aivoistamme. Mitä meistä ehkä +vastaisuudessa ihaillaan, on oleva kokonaan outoa meille. + +On luultavaa, että Jacobus Paistinkääntäjä, tunnettu mielensä +yksinkertaisuudesta, ei asettanut itselleen kaikkia näitä kysymyksiä +hänen omasta kädestään lähteneen pienen kirjasensa johdosta. Tekisimme +vääryyttä hänellä, jos luulisimme, että hänellä oli itsestään mitään +liioiteltuja ajatuksia. + +Uskon tuntevani hänet. Olen mietiskellyt hänen kirjaansa. Kaikki mitä +hän sanoo ja kaikki minkä hän jättää sanomatta, ilmituo hänen sielunsa +aivan erikoista kainoutta. Jos kuitenkaan hän ei ollut aivan +itsetiedoton omasta kyvystään, hän tiesi myös, että se on se mikä +kaikkein vähimmän on anteeksi annettavissa. On helppo anteeksiantaa +ihmisille heidän mielensä alhaisuus ja heidän sydämensä kavaluus. +Sietää mielellään, että he ovat konnia ja väärintekijöitä, eikä edes +heidän omaisuutensakaan ole kadehdittavaa, jos näkee, että se on väärin +ansaittua. + +Keskinkertaiset henget kohoavat helposti heitä ympäröivien +keskinkertaisuuksien kautta, jotka heissä kunnioittavat omaa kuvaansa. +Tavallisen ja keskinkertaisen ihmisen kunnia ei loukkaa ketään. Se on +pikemminkin salaista tavallisen ja halvan imartelua. Mutta kyvyn +käsitteeseen kuuluu röyhkeys, joka herättää epämääräistä vihaa ja syvän +solvauksen tunnetta. Jos Jacobus Paistinkääntäjä viisaasti ja +taitavasti kieltäytyi tuskallisesta kunniasta ärsyttää kauniisti +kirjoitetulla teoksellaan typerien ja ilkeiden ihmisten määrätöntä +lukua, ei voi muuta kuin ihailla hänen selkeätä järkeään ja pitää häntä +sen mestariapotin ansiokkaana oppilaana, joka tunsi ihmiset. Kuinka lie +sen asianlaita ollutkaan, Jacobus Paistinkääntäjän käsikirjoitus jäi +julkaisemattomaksi ja oli kadoksissa kauemmin kuin vuosisadan. Minulla +on ollut se erinomainen onni, että olen löytänyt sen erään boulevardi +Montparnassen kaupustelijan luota, joka on puotinsa likaisten ruutujen +taa latonut liljaristejä, St. Helenan muistomitaleja ja heinäkuun +ritarimerkkejä itsekään aavistamatta, että hän täten antaa kokonaisille +sukupolville surumielistä tyyneyden ja tyyntymisen opetusta. Tämä +käsikirjoitus tuli minun toimestani julaistuksi vuonna 1893 nimellä +_Kuningatar Hanhenjalan ravintola_[1] (1 nid. 18 painoarkkia). Suositan +sitä lukijalle, jos hän ei tunne sitä, ja hän on löytävä siitä enemmän +uutta kuin mitä tavallisesti vanhoista kirjoista haetaan. Mutta nyt ei +ole kysymys siitä kirjasta. + +Jacobus Paistinkääntäjä ei tyytynyt tekemään tunnetuiksi mestarinsa +tekoja ja ajatuksia ainoastaan yhtäjaksoisessa kertomuksessa. Hän poimi +huolellisesti myöskin paljon hra apotti Coignardin puheita ja +keskusteluja, jotka eivät mahtuneet tähän muistelmateokseen (joka nimi +parhaiten sopii _Kuningatar Hanhenjalan ravintolalle_), ja hän muodosti +niistä pienen valikoiman, joka on joutunut minun käsiini samalla kuin +nuo muutkin paperit. + +Se on tämä valikoima, jonka nyt olen julkaissut nimellä _Herra Jerôme +Coignardin ajatuksia_. Se herttainen ja suosiollinen vastaanotto, mikä +yleisön puolelta on tullut Jacobus Paistinkääntäjän edellisen teoksen +osaksi, rohkaisee minua nyt julkaisemaan nämä keskustelemukset, joissa +lukija jälleen tutustuu hra de Séez'in entiseen kirjastonhoitajaan ynnä +hänen suvaitsevaiseen viisauteensa sekä hänen erikoisen laatuiseen, +ylevämieliseen epäilemiseensä, missä hänen mielipiteensä ihmisistä +yhtyvät hänen hyväntahtoiseen ylenkatseeseensa. En uskaltaisi ottaa +vastatakseni tämän filosofin ajatuksista erinäisiin valtiollisiin ja +siveellisiin asioihin nähden. Minun velvollisuuteni julkaisijana +rajoittuvat ainoastaan siihen, että esitän kirjailijani ajatukset +mahdollisimman edullisessa valossa. Hänen vapaa älynsä tallasi +jalkoihinsa kaikki tavallisten ihmisten mielipiteet eikä suostunut +niihin ilman tarkkaa ja itsenäistä tutkistelua, paitse siinä, mikä +koski katoolista uskontoa, jossa hän oli järkkymätön. Kaikessa muussa +hän uskalsi olla uppiniskainen vaikka koko vuosisadalleen. Jo tämä +tekee hänet meidän kunnioituksemme arvoiseksi. Meidän täytyy olla +kiitollisia ihmishengille, jotka ovat taistelleet ennakkoluuloja +vastaan. Mutta on helpompaa heitä kiittää kuin olla heidän kaltaisiaan. +Ennakkoluulot liittyvät toisiinsa ja muuttavat muotojaan lakkaamatta +yhtä ikuisesti ja liukkaasti kuin pilvet. Kuuluu niiden olemukseen, +että ne ovat häikäiseviä, ennenkuin ne käyvät inhottaviksi, ja ne +ihmiset ovat harvinaisia, jotka ovat vapaat oman aikansa taikauskosta +ja jotka katsovat silmäterään sitä, mitä laumayleisö ei uskalla +vilaistakaan. Hra apotti Coignard oli vapaamielinen ja nöyrä ihminen, +ja se riittänee luullakseni asettamaan hänet arvossa paljon yläpuolelle +jonkun Bossuet'n ynnä kaikkien noiden suurmiesten, joiden kunnia +kukoistaa kunkin kohdastaan perintätapojen ja perintäuskojen +juhlapohjalta. + +Mutta jos täytyy katsoa, että hra apotti Coignard eli vapaana, +vapautuneena yleisestä harhaluulosta ja ettei meidän intohimojemme +särmäsäteillä eikä ennakkoluuloillamme ollut mitään valtaa hänen +ylitseen, on vielä tunnustettava, että tällä etevällä hengellä oli omat +ja itsenäiset mielipiteensä myöskin luontoon ja yhteiskuntaan nähden ja +että häneltä puuttui ainoastaan taitavuutta tai tahtoa siroitella +ympärilleen sofismeja totuuksiensa väliviivoiksi, jossa tapauksessa hän +olisikin kummastuttanut ja ihastuttanut ihmisiä laajalla ja kauniilla +älyllisellä rakenteellaan. Tällä tavalla yksin rakennetaan suuria +viisaustieteellisiä järjestelmiä, jotka pitävät paikkansa vain +sofistiikkansa kautta. Järjestelmän puute oli hänen henkinen +ominaisuutensa (taikka jos niin tahdotaan sanoa), häneltä puuttui +tasasuhdallinen järjestelmäkyky. Muuten hän esiintyisi sinä, mitä hän +itse asiassa oli, s.o. viisaimpana kaikista siveyssaarnaajista, eräänä +ihmeellisenä Epikuron ja pyhän Franciscus Assisilaisen välimuotona. + +He ovat mielestäni kaksi parhainta sielua, joita kärsivä ihmiskunta +vielä on tavannut täysin epämääräisellä polullaan. Epikuros vapautti +ihmishenget turhista kauhuntunteista ja opetti heille onnen ja heidän +kurjan luontonsa, sekä heidän heikkojen voimiensa sopusoinnun, joka +heidän itsensä on järjestettävä. Kun taas kunnon pyhä Franciscus, +herkempänä, enemmän aistimaailmaan kuuluvana, johdatti heidät autuuteen +sisäisen unelman tietä ja tahtoi, että ihmissielut hänen esimerkkinsä +mukaan riemastuisivat ihastuttavan erakkoisuuden syvänteissä. He olivat +molemmat herttaisia, toinen tappaessaan ihmisille tavallisia +harhaluuloja, toinen luodessaan mielikuvia, joista ei ole mitään +ylösnousemusta. + +Mutta ei pidä liioitella mitään. Herra apotti Coignard ei suinkaan +ollut ei elämäntyönsä eikä ajatustensa kautta rohkein viisaista eikä +hehkuvin pyhistä ihmisistä. Keksimiään totuuksia hän ei osannut heittää +heihin niinkuin kuiluun. Hän säilytti uskaliaimmillakin henkisillä +löytöretkillään rauhallisen käyskentelijän asenteen. Hän ei tehnyt +mitään poikkeusta itsensä suhteen siihen yleiseen ylenkatseeseen +nähden, jolla ihmiskunta oli hänet innoittanut. Häneltä puuttui se +erinomainen mielle, joka piti pystyssä Baconin ja Descartesin uskon +itseensä senjälkeen kuin he olivat lakanneet uskomasta kehenkään. Hän +epäili totuutta, jota hän kantoi omassa sydämessään ja hän kylvi ilman +mahtipontisuutta älynsä jalokiviä. Häneltä puuttui se luottamus, joka +ylimalkaan on yhteinen kaikille ajatusten tekijöille, että hän olisi +pitänyt itseään etevimpänä kaikista suurista neroista. Se on puute, +joka kostaa itsensä, sillä maine ei tule sen osaksi, joka ei aja takaa +sitä. Herra apotti Coignardissa se oli vielä lisäksi heikkoutta ja +epäjohdonmukaisuutta. Koska hän johti ajattelijan rohkeuden sen +äärimmille äyräille, ei hänen olisi pitänyt tuntea mitään +tunnonvaivoja, joskin hän olisi julistanut itsensä ensimäiseksi +kaikista ihmisistä. Mutta hänen sydämensä säilyi yksinkertaisena ja +hänen sielunsa puhtaana, ja tämä älyn riittämättömyys, joka ei osannut +pysytellä maailmankaikkeuden yläpuolella, saattoi aikaan hänelle +korjaamattoman vaurion. Sanoisinko kuitenkin, että rakastan häntä +enimmän juuri tällaisena? + +En tahdo väistyä vakuuttamasta, että ajattelija ja kristitty herra +apotti Coignard yhdisti itsessään eräällä verrattomalla tavalla +epikurealaisuuden, joka varjelee meidät elämäntuskasta ja pyhän +yksinkertaisuuden, joka johtaa meidät taivaan autuuteen. + +On huomattavaa, että hän ei ainoastaan hyväksynyt oppia Jumalan +olemassaolosta, sellaisena kuin katoolinen usko oli sen hänelle +jättänyt, vaan vielä että hän koetti sitä ylläpitää järjellisen +maailmanjärjestyksen todistuskappaleena. Hän ei matkinut koskaan niiden +ammattijumalanuskojien taitavaa tapaa, jotka tekevät omaksi tarpeekseen +siveellisen, ihmisrakkaan ja siveän Jumalan, jonka kanssa he yhdessä +nauttivat täydellisen yhteisymmärryksen tyydytystä. Ne läheiset +suhteet, joita he rakentavat Hänen kanssaan antavat heidän +kirjoituksilleen paljon arvovaltaisuutta ja heille itselleen +henkilökohtaisesti suurta kunnioitusta yleisön puolelta. Ja tätä +hallinnollista jumalaa, niin hillittyä, juhlallista, vapaata kaikesta +fanatismista ja joka on antanut meille maailman, he suosittelevat +kansankokouksissa, seurapiireissä ja akatemioissa. Herra apotti +Coignard ei edustanut näin edullista iäisyyttä. Mutta katsoen siihen, +että on mahdotonta käsittää maailmankaikkeutta muuten kuin sen +älyllisissä sarakkeissa ja on katsottava, että maailmankaikkeus on +järjellinen, vieläpä siihenkin nähden, että voi todistaa sen +järjettömyyden, hän löysi siitä järjen, jota hän nimitti Jumalaksi, +jättäen tälle oppisanalle sen äärettömän epämääräisyyden ja suhtautuen +kaiken lisäksi jumaluusoppiin niinkuin siihen on suhtauduttava, kun +tiedetään, että se käsittelee tuntemattomuutta pikkuseikkoihin saakka +menevällä täsmällisyydellä. + +Tämä vaatimattomuus, joka täsmii hänen älyllisyytensä rajoja, oli +sikäli paikallaan, niin kuin minä luulen, että se päästi hänet +kiusauksesta haihtua johonkin ruokamittaiseen ajattelijajärjestelmään +ja säästi hänet nuuskimasta niitä rotanloukkuja, joihin "vapautuneet +henget" niin helposti joutuvat. Mukavasti eläeli vanhassa tilavassa +loukussaan, hän keksi vain yhden keinon ilmituodakseen maailman +käsitteen ja vaarinottaakseen luontoa. Minulla ei ole samat ajatukset +uskonnosta ja luulen, että hän pettyi niihin nähden, niinkuin ne ovat +pettäneet niin monen vuosisadan ajan ihmisiä, joko heidän onnekseen tai +onnettomuudekseen. Mutta näyttää siltä kuin vanhat erehdykset olisivat +vähemmän vauriollisia kuin uudet, ja koska meidän kerta kaikkiaan +täytyy pettyä, on parasta pitää kiinni haalistuneistakin harhakuvista. + +On ainakin varmaa, että herra apotti Coignard myöntäessään kristillisen +ja katoolisen uskon periaatteen ei kieltäytynyt tekemästä niistä sangen +omaperäisiä jatkopäätöksiä. Oikeauskoisuuden juurista hänen upea +sielunsa kukoisti erikoisesti epikurealaisuuteen ja nöyryyteen nähden. +Olen sen jo sanonut, hän ponnisteli aina karkoittaakseen yöllisiä +kummituksia, noita kauhunkuvia tai kuten hän niitä nimitti, noita +goottilaisia pirullisuuksia, jotka tekevät yksinkertaisen porvarin +elämästä eräänlaisen pikkumaisen ja jokapäiväisen sabatin. Aikamme +teologit ovat syyttäneet häntä että hän liioitteli autuuden toivoa +vieläpä rajattomuuksiin asti. Löydän tämän nuhteen erään etevän +ajattelijan kynästä lähteneenä.[2] En tiedä, tokko herra Coignard itse +asiassa luotti liioin jumalalliseen hyvyyteen. Mutta varmaa on, että +hän käsitti jumalallisen armon sen laajassa ja luonnollisessa +ymmärteessä ja että maailma muistutti vähemmän Theban erämaita kuin +Epikuroksen puutarhoja. Hän käyskenteli siellä sillä uskaliaalla +impeydellä, joka on hänen luonteensa ominaisin piirre ja hänen oppinsa +periaate. + +Milloinkaan ei mikään ihmishenki ole kaikessa yhteydessään esiintynyt +niin rohkeana ja niin rauhallisena eikä kostuttanut ylenkatsettaan niin +suurella suloudella. Hänen siveys-opissaan yhtyy kyynillisten +ajattelijain vapaus pyhän Portionculen ensimäisten munkkien puhtauteen. +Hän halveksi ihmisiä herttaisuudella. Hän koetti opettaa heille, että +koska heissä ei asunut mitään suurempaakaan kuin heidän kykynsä kärsiä, +he eivät voi vaatia itseltään mitään sen hyödyllisempää eikä kauniimpaa +kuin sääliväisyyden; kykeneväisinä ainoastaan aistillisesti toivomaan +ja kärsimään heidän täytyy tehdä itselleen vain suvaitsevaisia ja +herkullisia hyveitä. Hän pääsi siihen, että hän katsoi ylvästelyä +kaiken pahan suurimmaksi lähteeksi ja suurimmaksi solvaukseksi luontoa +vastaan. + +Näyttää todellakin siltä, että ihmiset tekevät itsensä onnettomiksi +liioittelemalla hyvää uskoaan itseensä ja heidän kaltaisiinsa ja että, +jos heillä olisi nöyrempi ja todellisempi käsitys inhimillisestä +luonteesta, he olisivat herttaisempia toisilleen ja herttaisempia +itselleen. Siis se oli hänen hyväntahtoisuutensa, joka pakoitti hänet +nöyryyttämään kaltaisiaan heidän yhteiskunnallisiin laitoksiinsa +nähden. Hänen oli sydämellään heille osoitettava, että heidän typerä +luontonsa ei ole keksinyt eikä rakentanut mitään, joka kannattaisi +mitään kiivaampaa hyökkäystä tai puolustusta ja että jos he tuntisivat +suurimpien teelmiensä hauraan totuuden niinkuin tuntevat lait ja +valtakunnat, he taistelisivat niitä vastaan vain leikkien ja huvikseen +niinkuin lapset, jotka rakentavat hiekkalinnoja meren rannalla. + +Myöskään ei saa kummastua eikä tehdä mitään häväisyjuttua siitä, että +hän halventeli kaikkia niitä ajatuksia, joiden kautta ihminen kohottaa +omaa kunniaansa ja mainettansa oman sielunrauhansa kustannuksella. +Lakien majesteetillisuudella ei ollut mitään arvovaltaa hänen +selvänäköiseen sieluunsa nähden, ja hän valitti sitä, että on +onnettomia, joiden täytyy alistua niin paljon sellaisen alaisiksi, +minkä järki ja alkuperä useimminkaan ei ole mistään löydettävissä. +Kaikki periaatteet olivat hänelle yhtä hylättäviä. Hän oli tullut +siihen, että kanssaihmiset eivät tuomitsisi niin suurta lukua +kaltaisiaan kurjuuteen, elleivät he nauttisi siitä vastakohdasta, joka +on sen ja heidän omanarvontunteensa välillä. Tämä mielipide aikaansai +sen, että hän piti huonoa seuraa parempana kuin hyvää seuraa, hänen +esimerkkinsä mukaan, joka eli porttojen ja publikaanien keskuudessa. +Hän säilytti siten sydämensä puhtauden, myötätuntonsa lahjan ja +sääliväisyytensä aarteet. En puhu tässä hänen teoistaan, jotka ovat +kerrotut _Kuningatar Hanhenjalan ravintolassa_. Minun tehtäväni ei ole +tietää tässä oliko hän parempi kuin hänen elämänsä, kuten on väitetty +madame du Mouchy'stä. Meidän tekomme eivät ole yksinomaan meidän, ne +riippuvat vähemmän meistä kuin kohtalosta. Ne satavat meille kaikilta +taivaan rannoilta. Me emme aina ansaitse niitä, meidän ahmiva +ajatuksemme on ainoa, mikä on ominaista meille itsellemme. Siitä johtuu +tämän maailman mielipiteiden turhuus. Joka tapauksessa totean +mielihyvällä, että kaikki hengenmiehet, ilman poikkeusta, ovat pitäneet +herra apotti Coignardia rakastettavana ja huvittavana. Täytyisi ollakin +farisealainen, ellei näkisi hänessä kaunista Jumalan luontokappaletta. +Tämän sanottuani minulla on kiire palata hänen oppeihinsa, jotka yksin +ovat minut tähän johtaneet. + +Kaikkein vähimmän hänellä oli kunnioittamisen aistia. Luonto oli sen +kieltänyt häneltä eikä hän tehnyt mitään sitä itselleen hankkiakseen. +Hän pelkäsi, että hän toisia kohottaen alentaisi toisia ja hänen +maailmoita syleilevä rakkautensa levittäytyi yhtä laajana sekä pienten +että suurten yli. Hänen mielensä veti häntä enemmän elämän uhreihin, +mutta pyövelitkin tuntuivat hänestä liian säälittäviltä, että ne +olisivat mitään vihaa ansainneet. Hän ei toivonut heille pahaa ja +surkutteli yksinomaan heidän ilkeyttään. + +Hän ei uskonut, että lailliset tai laittomat kiristykset saisivat +aikaan muuta kuin lisäisivät pahaa pahan päälle. Häntä ei miellyttänyt +yksityiskostojen virkeä välittömyys eikä lakien majesteetillinen +julmuus, ja jos hän sattuikin hymyilemään, kun järjestyksenvalvojia +haukuttiin, se oli lihan ja veren luonnollista vaikutusta ja pelkkää +hyväntahtoisuutta. + +Hän oli nimittäin muodostanut pahan käsitteestä itselleen +yksinkertaisen ja täsmällisen ajatuksen. Hän johti sen yksinomaan +ihmisen elimistöstä ja hänen luonnollisista aistitunteistaan tekemättä +sitä monimutkaiseksi kaikilla niillä ennakkoluuloilla, jotka +lakikirjoissa vaikuttavat niin keinotekoisilta. Sanoin äsken, että hän +ei ollut muodostanut mitään järjestelmää ollen varsin vähän taipuvainen +ratkaisemaan vaikeuksia rikkiviisasteluilla. On silmin nähtävää, että +ensimmäinen vaikeus pysäytti heti hänen mietiskelynsä, mikäli ne +koskivat keinoja rakentaa onnea tai ainoastaan rauhaa maan päälle. Hän +oli vakuutettu siitä, että ihminen on luonnostaan sangen paha eläin ja +että yhteiskunnat ovat inhottavia vain siksi, että ihminen käyttää +neroansa niitä muodostaakseen. Hän ei siis odottanut mitään hyvää +luontoon palaamisesta. En usko, että hän olisi muuttanut +mielipidettään, vaikka hän olisi elänytkin niin kauan että olisi +lukenut Emilen. Hänen kuollessaan Jean-Jacques Rousseau ei ollut vielä +järkyttänyt maailmaa kaunopuheisuudellaan, jossa mitä todellisin mielen +herkkyys yhtyi mitä epätodellisimpaan logiikkaan. Hän ei ollut silloin +kuin pieni piimäsuu, joka surullista kyllä hänelle itselleen, löysi +muita apotteja kuin herra Jérôme Coignardin Lyonin yksinäisten +käytävien penkeiltä. Voidaan valittaa, että herra Coignard, joka tunsi +kaikenkaltaisia ihmisiä, ei tavannut edes sattumalta rva de Warensin +nuorta ystävää. Mutta siitä ei olisi syntynyt muuta kuin huvittava +kohtaus, romanttinen kuvaelma. Jean-Jacques olisi nauttinut sangen +vähän meidän ajattelijamme välinpitämättömästä viisaudesta. Mikään ei +muistuta vähemmän Rousseaun filosofiaa kuin hra apotti Coignardin +ajattelutapa. Siihen sisältyi hyväntahtoinen iva, se oli keveää ja +suvaitsevaista. Inhimilliseen heikkouteen perustuen se lepäsi vankalla +pohjalla. Tuolta toiselta taas puuttui onnellinen epäily ja keveä hymy. +Perustuen meidän kaltaistemme luontokappaleiden alkuperäisen hyvyyden +kuviteltuun kivijalkaan sen asenne on aina keinotekoinen ilman että se +itsekään aina huomaa sen koko hullunkurisuutta. Se on niiden ihmisten +opinkaavaa, jotka eivät ole koskaan hymyilleet. Sen puutteet näkyvät +sen huonotuulisuudesta. Se ei ole suloista. Tuo nyt ei vielä olisi niin +vaarallista; mutta se vie ihmisen takaisin apinaan ja menee +suutuksissaan liikasanoihin huomatessaan, että apina ei ole +hyveellinen. Tässä suhteessa se on järjetön ja julma. Se nähtiin kyllä +silloin, kun valtiomiehet tahtoivat sovittaa _Contrat social'ia_ +parhaaseen kaikista tasavalloista. + +Robespierre kunnioitti Rousseaun muistoa. Hän olisi pitänyt hra apotti +Coignardia huonona ihmisenä. En tahdo tehdä tähän sitä huomautusta, +että Robespierre olisi ollut hirviö. Tiedemiehelle ei todella ole +olemassa hirviöitä. Robespierre oli optimisti, joka uskoi hyveeseen. +Hänen luonteisensa valtiomiehet tekevät niin paljon pahaa kuin +mahdollista. Jos lähtee ihmisiä hallitsemaan ei ole unohdettava, että +he ovat pahankurisia apinoita. Vain tällä ehdolla voi olla inhimillinen +ja hyväntahtoinen politikko. Vallankumouksen hulluus oli siinä, että se +tahtoi saattaa hyveen valtaan maan päällä. Jos tahdotaan tehdä ihmiset +hyviksi, viisaiksi, vapaiksi, hillityiksi ja jalomielisiksi, joudutaan +ikävä kyllä siihen, että tahdotaan tappaa heidät kaikki. Robespierre +uskoi hyveeseen: hän oli Terrorin isä. Marat uskoi oikeuteen: hän +vaati kaksisataatuhatta päätä. Hra apotti Coignard on ehkä kaikista +18-sataluvun hengistä se, jonka periaatteet eroavat enimmän +Vallankumoukset periaatteista. Hän ei olisi allekirjoittanut riviäkään +Ihmisen oikeuksien julistuksista sen kiivaan ja kiihkeän eron vuoksi, +mikä siinä tehdään ihmisen ja gorillan välillä. + +Luonani kävi viime viikolla eräs kuomani anarkisti, joka kunnioittaa +minua ystävyydellään ja jota minä rakastan siksi, että koska hän ei +vielä ole ottanut osaa maansa hallitukseen, hänessä on säilynyt paljon +viattomuutta. Hän tahtoo räjähyttää kaikki ilmaan vain sen vuoksi, että +hän uskoo ihmisten olevan luonnostaan hyviä ja hyveellisiä. Hän +ajattelee, että jos heidät vapautetaan heidän lakiensa ja mammonansa +pakkovallasta, he samalla riisuvat pois itsekkäisyytensä ja ilkeytensä. +Mitä hellin optimismi on johtanut hänet mitä hurjimpaan julmuuteen. +Koko hänen onnettomuutensa ja koko hänen rikollisuutensa oli siinä, +että hänellä kokin ammattiin tuomittuna oli elysiumilainen, +kulta-ajalle sopiva sielu. Hän on sangen yksinkertainen ja sangen +kunniallinen Jean-Jacques, jota ei mikään rva Houdetot'n näky ole +häirinnyt eikä minkään Luxembourgin marskin sivistynyt ylevämielisyys +hellyttänyt. Hänen sielunsa puhtaus on loogillinen ja tekee hänet +pelottavaksi. Hän puhuu paremmin kuin joku ministeri, mutta hän lähtee +järjettömästä periaatteesta. Hän ei usko perisyntiin, joka kuitenkin on +niin kiinteä ja todellinen totuus, että sille on voitu rakentaa mitä +tahansa. + +Ah, jospa olisitte ollut hänen kanssaan minun kammiossani, hra apotti +Coignard, todistaaksenne hänelle hänen oppikaavojensa nurinkurisuuden! +Te ette olisi puhunut tälle jalolle uneksijalle sivistyksen hyvistä +teoista ettekä valtion eduista. Te olisitte tiennyt, että ne ovat +leikinlaskua, jota ei sovi käyttää onnettomiin nähden. Te olisitte +tiennyt, että yhteiskunnallinen järjestys ei ole muuta kuin +järjestelmällistä väkivaltaa, ja jokainen on sen edun tuomari, mikä +hänellä siitä on, Mutta te olisitte piirtänyt hänen eteensä todellisen +ja kauhistavan kuvan siitä luonnonjärjestyksestä, jonka hän tahtoo +perustaa; te olisitte osoittanut hänelle siinä idyllissä mitä hän +haaveilee lakkaamattomien kotoisten ja veristen murhenäytelmien +äärettömyyden ja näyttänyt miten hänen autuas anarkiansa olisi mitä +hirvittävimmän hirmuvallan alku. + +Tämä johtaa minut tarkoin määrittelemään sitä kantaa, mikä hra apotti +Coignardilla oli Pienen Bachuksen ravintolassa hallituksiin ja +kansoihin nähden. Hän ei pitänyt suuressa arvossa yhteiskuntien +edustajia eikä valtakuntien voittokaaria. Hän piti epäilyn alaisena ja +väittelyn esineenä itse pyhän Ampoulen hyvettä, joka oli hänen aikanaan +valtion periaate aivan kuin nykyään yleinen äänioikeus. Tämä vapaus, +joka olisi silloin ollut skandaali kaikille ranskalaisille, ei meitä +loukkaa enää. Mutta käsittäisimme huonosti tätä ajattelijaa, jos +johtaisimme hänen arvostelunsa kiivauden vanhan kuningasvallan +väärinkäytöksistä. Hra apotti Coignard ei tehnyt suurta eroa niiden +hallitusten välillä, joita nimitetään absoluuttisiksi eikä niiden, +joita nimitetään vapaiksi hallitusmuodoiksi, ja me voimme edellyttää, +että jos hän olisi elänyt meidän päivinämme, hänessä olisi säilynyt +vankka annos sitä laajaa tyytymättömyyttä, mikä täytti hänen sydämensä. + +Koska hän rakensi kaiken periaatteille, hän epäilemättä olisi huomannut +myöskin meidän periaatteittemme turhuuden. Päätän sen eräistä hänen +sanoistaan, joka on säilynyt meille. "Kansanvallassa", sanoi apotti +Coignard, "kansa on oman tahtonsa alainen, joka on kovaa orjuutta. Itse +asiassa yhteinen rahvas on yhtä outo ja vastakkainen omalle tahdolleen +kuin se saattaisi olla jonkun ruhtinaan tahdolle. Siliä yhteistä tahtoa +on joko vähän tai ei ollenkaan kussakin henkilössä, joka kuitenkin saa +kärsiä sen koko kouristuksen. Ja yleinen äänioikeus on vain hölmöjen +pyydys, niinkuin kyyhkynen, joka kantoi pyhää öljypuun lehteä. +Kansanvaltainen hallitusmuoto samoin kuin yksinvaltainenkin perustuu +mielikuvitelmiin ja elää siitä miten sitä harjoitetaan. On tärkeätä +ainoastaan, että nuo kuvitelmat tulevat hyväksytyiksi ja niiden +toimeenpanijat onnellisiksi." + +Tämä viisaudenlauselma riittää saamaan meidät uskomaan, että hän olisi +säilyttänyt meidänkin päivinämme sen hymyilevän ja ylpeän +vapaamielisyyden, joka kaunisti hänen henkeään kuninkaitten +aikakautena. Missään tapauksessa hän ei koskaan olisi ollut +vallankumouksellinen. Hänessä oli liian vähän harhakuvitelmia sitä +ollakseen eikä hän uskonut, että valtiomuodot ovat hävitettävissä +muuten kuin niiden sokeiden ja himmeiden, hitaiden ja vastustamattomien +voimien kautta, jotka kaatavat kaiken. + +Hän uskoi, että yhtä ja samaa kansaa ei voida hallita kuin yhdellä +tavalla samana aikana, siitä syystä kansat, ollen eläviä elimistöjä, +riippuvat kaikkine askareineen jäsentensä rakenteesta ja elimiensä +tilasta, s.o. maasta ja sen asujista eivätkä hallituksistaan, joita +heitetään kansakuntien ylle aivan kuin pukuja ihmisruumiiden verhoiksi. + +"Onnettomuus on siinä", myönsi hän, "että kansat pukeutuvat niihin +niinkuin Arlequin tai Gilles marakatin tanssittaja. Heidän pukunsa on +tavallisesti joko liian laaja tai liian pieni, epämukava, naurettava, +tahrainen, pölyttynyt tai kiiltävä kuluneisuuttaan. Niitä voidaan +jollakintavoin korjata järkevästi pölyttämällä, käyttämällä niihin +siellä täällä neulaa tai tarpeen vaatiessa saksiakin, että välttyisi +kustannukset toisesta vaatetuksesta, joka saattaisi olla yhtä huono. +Kuitenkaan ei ole itsepintaisesti säilytettävä vanhaa senjälkeen kun +ruumis on muuttanut muotoaan ijän mukaan." + +Tästä näkyy, että hra apotti Coignard harrasti sekä järjestystä että +edistystä ja ettei hän ylimalkaan ollut huono kansalainen. Hän ei +yllyttänyt ketään kapinaan ja toivoi, että yhteiskunnalliset laitokset +kuluisivat ja hierautuisivat alituisessa käytännössä pikemmin kuin että +niitä suurin iskuin kumottaisiin ja järkytettäisiin. Hän huomautti +alituisesti oppilailleen, että kaikkein tiukimmatkin sievistyivät +ihmeellisesti käytännössä ja että oli varmempaa luottaa lakien kuin +ihmisten lempeyteen. Mitä tuli lakien muodottomuuksien äkkipikaiseen +muuttamiseen hän ei sitä toivonut eikä toivottanut, koska hän oli +varsin vähän vakuutettu liian nopean lainsäädännön siunauksesta. Joskus +Jacobus Paistinkääntäjä kysyi häneltä eikö hän pelännyt, että hänen +arvosteleva ajattelunsa välttämättömiin yhteiskunnallisiin laitoksiin +kohdistuessaan, joita hän itsekin piti sellaisina, ikävästi järkyttäisi +sitä mikä oli säilytettävää. + +-- Miksi, kysyi häneltä hänen uskollinen oppilaansa, miksi, oi +mestarien parhain, lyödä tomuksi oikeuden käytön, lakien ja yleensä +kaikkien siviili- ja sotilasvirkakuntien perustukset, jos te +tunnustatte, että tarvitaan oikeutta, oikeuden käyttöä, armeijaa, +maistraatteja ja järjestyksen valvojia? + +-- Poikani, vastasi hra apotti Coignard, olen aina huomannut, että +ihmisten onnettomuudet johtuvat heidän ennakkoluuloistaan niinkuin +hämähäkit ja skorpionit tulevat kellarien pimeydestä. On hyvä käyttää +hiukan luutaa ja tomuriepua kaikkien noiden synkkien soppien sokeuteen. +On hyvä myöskin antaa siellä täällä myöskin pieni kuokanisku kellarien +ja puutarhojen muureihin. Se säikyttää pölyä pois ja valmistaa +välttämättömiä raunioita. + +-- Myönnän sen mielelläni, vastasi siihen tuo lempeä Paistinkääntäjä, +mutta kun te saatte hävitetyiksi kaikki periaatteet, oi kunnon +mestarini, mitä asetatte niiden sijaan? + +Johon mestari vastasi: + +-- Kaikkien väärien periaatteiden hävityksen jälkeen jää niiden tilalle +yhteiskunta, koska se perustuu välttämättömyyteen, jonka lait ovat +vanhemmat kuin Saturnus ja vallitsevat vielä sittenkin kuin Prometheus +on saanut syöstyksi Jupiterin valtaistuimeltaan. + +Siitä saakka kuin apotti Coignard näin saneli, on Prometheus monta +kertaa kukistanut Jupiterin, ja tämän viisaan ennustukset ovat käyneet +toteen niin kirjaimellisesti, että voi epäillä nykyään, niin paljon +muistuttaa uusi järjestys vanhaa, eikö valta sittenkin ole jäänyt +vanhalle Jupiterille. Useat ihmiset menevät niinkin pitkälle, että +kieltävät tuolta titaanilta olemassaolon. Ei näy enää, sanovat he, +hänen rinnassaan haavaa, jonka kautta vääryyden kotka raateli hänen +sydäntään ja jonka pitäisi vuotaa verta iankaikkisesti. Hän ei tiedä +mitään tuskista eikä maanpakonsa vaivoista. Se ei ole se työläisjumala, +joka oli meille luvattu ja jota me odotimme. Se on vanhan ja +naurettavan Olympon lihava Jupiter. Milloin siis on ilmestyvä hän, tuo +ihmisten roteva ystävä, tulensytyttäjä, tuo vielä kallioonsa naulittu +titaani? Vuorilta kuuluva peljättävä ääni ilmoittaa, että hän nostaa jo +ääretöntä paattaan raadelluille hartioilleen ja me tunnemme jo yllämme +hänen kaukaisen hengityksensä lieskat. + +Vieraana tämän maailman asioille hra Coignard oli taipuvainen +pelkästään spekulatiivisiin mietelmiin ja syventyi mielellään +ylimalkaisiin ajatuksiin. Tämä mielenlaatu, joka saattoi vahingoittaa +häntä hänen aikalaistensa keskuudessa, tekee hänen ajatelmansa +puolentoista vuosisadan jälkeen varsin arvokkaiksi ja sangen +hyödyllisiksi. Me voimme niistä oppia paremmin tuntemaan omia tapojamme +ja selittämään niissä piilevää pahaa. + +Vääryydet, tuhmuudet ja julmuudet jäävät meiltä huomaamatta silloin kun +ne ovat yleisiä. Me näemme esi-isiemme huonot puolet emmekä omiamme +Koska ei ole yhtään aikakautta menneisyydessä, missä ihminen ei +esiintyisi meille järjettömänä, raakana ja julmana, olisi ihmeellistä, +että meidän vuosisatamme jonkun aivan erikoisen etuoikeuden kautta +olisi vapaa kaikesta typeryydestä, kaikesta ilkeydestä ja kaikesta +julmuudesta. Hra apotti Coignardin mielipiteet avittaisivat meitä +tutkistelemaan omaatuntoamme, ellemme jo olisi niiden itsetyytyväisten +kaltaisia, joiden silmät eivät näe ja joiden korvat eivät kuule. +Käyttämällä vain hiukan hyvää uskoa ja unohtamalla vain hiukan omia +etujamme me näkisimme pian, että meidän lakikirjamme ovat vieläkin +vääryyden pesiä, että meidän tavoissamme säilyy ahneuden ja ylpeyden +perinnöllinen kovuus, että me pidämme arvossa vain rikkautta emmekä +kunnioita työtä. Meidän yhteiskunnallinen järjestelmämme näyttäisi +meistä siltä, mitä se itse asiassa onkin, kurjalta ja vaaralliselta +järjestelmältä, jonka todellisten olojen oikeus tuomitsee huolimatta +ihmisten tekemästä oikeudesta ja jonka perikato jo on alkanut. Meidän +pohattamme näyttäisivät meistä yhtä typeriltä kuin nuo turilaat, jotka +syövät edelleen puiden lehtiä sillä aikaa kuin pienet syöpäläiset, +jotka ovat heidän ruumiiseensa tunkeutuneet, ahmivat heidän +sisuksiaan. Me emme salli enää valtiomiestemme väärien ja latteiden +lausumisnumeroiden itseämme uinuttaa, meitä säälittäisi nuo +taloustutkijamme, jotka väittelevät keskenään huonekalujen hinnoista +talossa, joka palaa. Apotti Coignardin sanat ilmaisevat meille +profeetallista ylenkatsetta noihin Vallankumouksen suuriin +periaatteisiin ja noihin kansanvallan oikeuksiin nähden, joille me +olemme sadan vuoden kuluessa perustaneet mitä väkivaltaisimman +vallananastuksen pitkän, epäoikeudellisten hallitusten sarjan, samalla +kun me ilman ivaa tuomitsemme kaikki epäoikeudet. Jos alkaisimme hiukan +hymyillä noille typeryyksille, jotka ovat päivän selviä, mutta joskus +verisiä, jos oivaltaisimme, että nykyaikaiset ennakkoluulot ovat +niinkuin vanhatkin joko naurettavien tai inhottavien asianhaarojen +tuloksia, jos arvostelisimme niitä kumpiakin lempeällä ja sääliväisellä +epäilyllä[3] olisivat riidat maailman kauneimmassa maassa vähemmän +kiivaita ja hra apotti Coignard olisi omalta osaltaan jotakin +vaikuttanut ihmiskunnan onnellisuuteen. + +_Anatole France_. + + + + + + +APOTTI COIGNARDIN AJATUKSIA + + + + +I + +Valtiomiehet. + + +Hra apotti Jérôme Coignard oli tänä iltapäivänä tavallisella +käynnillään kirjakauppias hra Blaizot'n luona Pyhän Jaakon kadulla +_Pyhän Katharinan Kuvassa_. Huomaten pöydillä Jean Racinen teoksia hän +otti huolimattomasti selaillakseen yhtä noista niteistä. + +-- Tämä runoilija, sanoi hän, ei ollut vailla neroa ja jos hän olisi +voinut kohottaa henkensä niin, että hän olisi kirjoittanut +murhenäytelmänsä latinalaisilla säkeillä, hän olisi kiitostakin +ansaitseva, erittäinkin _Athalie'nsa_ johdosta, jossa hän osoitti +ymmärtävänsä sangen hyvin politiikkaa. Corneille ei ole häneen verraten +muuta kuin turha deklamoija. Tämä Joaan tapausta kuvaileva +murhenäytelmä paljastaa meille eräitä niistä voimaliikkeistä, jotka +nostavat ja kukistavat valtakuntia. Ja täytyy uskoa, että hra Racine +oli sangen ymmärtäväinen, mikä onkin enemmän arvoista kuin kaikki nuo +runouden ja kaunopuheisuuden hienoudet, jotka itse asiassa eivät ole +muuta kuin kaunopuhujien keksintöjä ja omiaan vain hupsuja huvittamaan. +Kuuluu heikoille hengille koettaa kohottaa ihmistä hienoon ja ylevään. +He erehtyvät Aatamin heimon todellisesta luonteesta, joka on kokonaan +kurja ja säälittävä. Pidätyn väittämästä, että ihminen olisi naurettava +eläin, vain siitä syystä, että Jeesus Kristus on sen kalliilla +verellään lunastanut. Jos ihmisessä jotakin ylevää on, riippuu se +yksinomaan tuosta käsittämättömästä mysteriosta, ja ihmislapset, suuret +ja pienet, ovat itsessään vain julmia ja vastenmielisiä petoja. + +Hra Roman astui sisälle myymälään juuri sillä hetkellä, jolloin kunnon +mestarini lausui nuo viimeiset sanat. + +-- Hohoo, hra apotti, huudahti tämä taitava mies. Te unohdatte, että +nämä julmat ja vastenmieliset eläimet ovat ainakin Europassa ihailtavan +poliisijärjestyksen alaisia ja että valtiot sellaiset kuin Ranskan +kuningaskunta tai Hollannin tasavalta ovat hyvin kaukana tuosta +barbariasta ja tuosta raakalaistilasta, jotka teitä niin loukkaavat. + +Kunnon mestarini heitti kädestään Racinen niteen ja vastasi hra +Romanille tavallisella suloudellaan: + +-- Myönnän, hyvä herra, että valtiomiesten teoissa on jotakin +järjestystä ja jotakin selvyyttä, silloin kun ajattelijat niitä +kirjoituksissaan käsittelevät ja ihailen teidän teoksessanne +_Monarchie_ ideain lumoa ja johdonmukaisuutta. Mutta sallikaa, hyvä +herra, että teen kunniaa vain teille kaikista niistä kauniista +ajatuksista, joita te sijoitatte vanhojen ja uusien aikojen suurten +valtiomiesten sieluihin. Heillä ei ollut sitä henkevyyttä, minkä te +annatte heille, ja nuo kuuluisat miehet, jotka näyttävät johtaneen +maailmaa, olivat itse luonnon ja kohtalon leikkikaluja. He eivät +kohonneet inhimillisen typeryyden yläpuolelle, eivätkä itse asiassa +olleet muuta kuin kurjuuden loistoesimerkkejä. + +Tätä keskustelemusta kärsimättömänä kuunnellessaan hra Roman oli +ottanut käteensä jonkun vanhan karttateoksen. Hän rupesi sitä +paukuttamaan pöytään kiivaudella, joka yhtyi hänen oman äänensä +meteliin. + +-- Mikä sokeus! sanoi hän. Kuinka olla näin tunnustamatta suurten +hallitusmiesten, suurten kansalaisten tekoja! Tunnetteko niin huonosti +historiaa, ettette huomaa kuinka joku Caesar, joku Richelieu, joku +Cromwell muodosti kansoja niinkuin savenvalaja ruukkujaan? Ettekö näe, +että valtio käy niinkuin kello kellosepän käsissä? + +-- Minä en sitä näe, sanoi kunnon mestarini, ja niiden viidenkymmenen +vuoden aikana, jotka olen elänyt, olen huomannut vain, että tämä maa on +vaihtanut useampia kertoja hallitustaan ilman että ihmisten elinehdot +ovat siitä muuttuneet, paitsi ehkä erään näkymättömän prosessin kautta, +joka ei ollenkaan riipu ihmisten tahdoista. Siitä päätän, että on +jotakuinkin samantekevää tulla hallituksi tuolla taikka tällä tavalla +ja ettei hallitusmiehissä ole muuta arvossapidettävää kuin heidän +vaununsa ja heidän vaatteuksensa. + +-- Voitteko puhua niin, vastasi hra Roman, sen valtiomiehen kuoleman +jälkeisenä päivänä, joka otti niin suurta osaa maan asioiden hoitoon ja +joka pitkän epäsuosionsa jälkeen veti viimeisen henkäyksensä hetkellä, +jolloin valta kaikkine kunnioineen oli jälleen hänen käsissään? Kansan +huminasta, joka seuraa hänen hautakirstuaan, te voitte päättää, mitä +hänen työnsä merkitsevät. Niiden merkitys kestää kauan hänen kuoltuaan. + +-- Hyvä herra, sanoi siihen kunnon mestarini, tämä valtiomies oli +kunnollinen, harras ja työteliäs ihminen eikä voi väittää hänestä +niinkuin hra Vaubanista, että hän olisi ollut liian kohtelias +teeskennelläkseen sitä muille, sillä hän ei koskaan pitänyt lukua +kenenkään miellyttämisestä. Ylistän häntä erikoisesti siitä, että hän +kävi paremmaksi maan asioiden hoidossa, joissa niin monet muut +turmeltuvat. + +Hänellä oli luja sielu ja virkeä tunne maansa suuruudesta. Hän on +kiitettävä vielä siitä, että hän kantoi tyynesti laajoilla hartioillaan +sekä ammattipilkkaajien että pikkumarkiisien viat. Hänen +vihollisensakin tunsivat häntä kohtaan salaista kunnioitusta. Mutta +mitä hän on tehnyt merkittävää ja minkä kautta hän esiintyy teille +muuna kuin niiden tuulien leikkikaluna, jotka puhalsivat hänen +ympärillään? Jesuiitat, jotka hän karkoitti, ovat palanneet; tuo pieni +uskontosota, jonka hän sytytti kansan hukutukseksi, on sammunut, eikä +jättänyt juhlan jälkeen muuta kuin huonon ilotulituksen käryävät +jätteet. Hänellä oli, myönnän teille, huvittamisen tai pikemmin +ajanvietteen neroutta. Hänen elämäntehtävälleen, joka ei ollut muuta +kuin tilaisuuden ja sen toimeenpanemisen palvelusta, tuli hänen +kuolemansa odottamatta, mutta sen ei ole tarvis muuttaa muuta kuin +nimeään ja johtajaansa opinkaavaansa muuttamatta. Hänen kavaluutensa +pysyy uskollisena mestarilleen ja itselleen jatkuvasti asianhaaroja +noudattaen. Onko tuo siis mikään elämäntyö, joka suuruudellaaan +hämmästyttää? + +-- On, se hämmästyttää todellakin, vastasi hra Roman. Ja tämä +valtiomies puhdisti hallitsemisen taidon metafysiikan pilvistä vieden +sen asioiden todellisuuteen, josta minä häntä suuresti ylistän. Hänen +tehtävänsä, sanotte te, oli vain tilaisuuden ja sen toimeenpanemisen +palvelusta. Mutta mitä vaaditaankaan ollakseen etevä inhimillisten +asiain hoidossa muuta kuin tarttua suosiolliseen, suotuisaan +tilaisuuteen ja käyttää sen toimeenpanemiseen hyödyllisiä palvelijoita? +Tämän hän teki, tai tämän hän olisi ainakin tehnyt, ellei hänen +ystäviensä pikkumainen petollisuus ja hänen vastustajiensa salakavala +rohkeus olisi riistänyt kaikkea rauhaa häneltä. Mutta hän kulutti +itsensä turhaan jälkimäisiä hillitessään ja edellisiä rohkaistessaan, +Aika ja ihmiset, nuo välttämättömät välikappaleet, puuttuivat häneltä, +hänen hyväätekevä despotisminsa perustamiseksi. Hän hahmotteli +kuitenkin ihailtavia suunnitelmia sisäpolitiikkaan nähden. Teidän ei +tulisi unohtaa, että ulkopolitiikkaan nähden taas hän lahjoitti +isänmaalleen laajoja ja viljavia alueita. Ja meidän on oltava siitä +hänelle sitäkin kiitollisempia, että hän teki nämä onnistuneet +valloitukset yksin ja parlamentista huolimatta, josta hän oli +riippuvainen. + +-- Hyvä herra, vastasi kunnon mestarini, hän osoitti tarmoa ja taitoa +siirtomaa-asioiden hoidossa, mutta ei ehkä enempää kuin mitä tavallinen +porvari tarvitsee jonkun maatilan ostoon. Ja minusta nuo merentakaiset +asiat eivät ole minkään arvoisia siihen nähden, miten europalaisten on +tapa käyttäytyä Afrikan ja Amerikan kansojen suhteen. Valkoiset, +ollessaan tekemisessä keltaisten tai mustien kanssa, katsovat olevansa +pakoitettuja tekemään heidät maattomiksi. Ei päästä mihinkään +päätökseen villikansojen kanssa muuten kuin vielä täydellisemmällä +raakuudella. Tähän äärimmäisyyteen johtavat kaikki siirtomaita koskevat +yritykset. En tahdo kieltää, etteikö espanjalaiset, hollantilaiset ja +englantilaiset olisi saaneet niistä jotakin hyötyä itselleen. Mutta +tavallisesti antaudutaan aivan sattuman ja seikkailun valtaan +lähettämällä suuria ja julmia retkikuntia. Mitä on yksilön taito ja +tahto noissa yrityksissä, jotka koskevat kaupan, maanviljelyksen ja +merenkulun etuja, jotka sentähden riippuvat äärettömästä määrästä +toisia olentoja? Hallitusmiehen osa näissä asioissa on sangen pieni, ja +jos se näyttää meistä huomattavalta, on se vain siksi, että meidän +jumaluustarustoon taipuvainen henkemme tahtoo antaa nimen ja hahmon +kaikille luonnon salaperäisille voimille. Mitä hän on keksinyt tuo +meidän hallitusmiehemme siirtomaihin nähden, jota jo foinikialaiset +eivät Kadmuksen aikaan tunteneet? + +Nämä sanat kuullessaan herra Roman pudotti karttateoksen, jota +kirjakauppias riensi kohteliaasti maasta nostamaan. + +-- Herra apotti, sanoi hän, minä huomaan, että te valitettavasti olette +rikkiviisastelija. Sillä täytyy olla sofisti sekottaakseen Kadmukseen +ja foinikialaisiin kuolleen valtiomiehemme siirtomaayrityksiä. Te ette +ole voineet kieltää, että nämä yritykset olivat hänen työtään ja olette +häiritsevällä tavalla tuoneet keskusteluumme tämän Kadmuksen +saattaaksenne meidät hämille. + +-- Hyvä herra, sanoi apotti, jättäkäämme Kadmus sikseen, koska se teitä +vihastuttaa. Tahdon sanoa ainoastaan, että valtiomiehellä on vähän +osuutta omiin yrityksiinsä eikä hän ansaitse niistä kunniaa eikä +häpeää. Tahdon sanoa, että elämän surkuteltavassa komediassa +hallitusten päämiehet näyttävät käskevän, niinkuin kansat tottelevan, +mutta se ei ole muuta kuin leikkiä, turhaa näennäisyyttä ja itse +asiassa sekä toisia että toisia näkymätön voima johdattaa. + + + + +II + +Pyhä Abraham. + + +Tuona kesäisenä yönä hyttysten hypellessä _Pienen Bachuksen_ +lyhdyn ympärillä hra apotti Coignard otti raitista ilmaa +Saint-Benoît-le-Bétournén kirkon kaaren alla. Hän mietiskeli siinä +tapansa mukaan Cathérinen saapuessa istumaan hänen vierelleen +kivipenkille. Kunnon mestarini oli taipuvainen kiittämään Jumalaa hänen +töistään. Hän katseli mielihyvällä tätä kaunista tyttöä, ja koska hänen +henkensä oli hymyilevä ja viljeltynyt, hän puheli tälle miellyttäviä +sanoja. Hän kiitti Catherinen pirteyttä, joka ei esiintynyt ainoastaan +hänen kielellään vaan myöskin hänen kurkussaan ja kaikessa muussakin +hänen henkilössään sekä siitä, että tämä tosin hymyili huulillaan ja +poskillaan, mutta vielä enemmän lihansa kaikilla kauniilla poimuilla ja +syvennyksillä, minkä vuoksi oli varsin vaikeata sietää hänen verhojaan, +jotka estivät näkemästä hänen kokonaan hymyävän. + +-- Koska yleensä, sanoi hän, on tehtävä syntiä maan päällä ja koska +kukaan paitsi öykkäri, ei voi uskoa itseään erehtymättömäksi, tahtoisin +juuri teihin nähden, hyvä neiti, että taivaallinen armo hetkeksi +heittäisi minut erikoisesta suojeluksestaan, jos varsinkin se voisi +tuottaa teillekin jotain mielihyvää. Minulle se tuottaisi kaksi mitä +kallisarvoisinta etua, nimittäin: ensiksi, että tekisin syntiä +harvinaisella ilolla ja valikoidulla herkullisuudella, toiseksi, että +samassa saisin anteeksiannon teidän sulojenne voimasta, sillä on +epäilemättä kirjoitettu Tuomion kirjaan, että teidän viehätyskeinonne +ovat vastustamattomia. Tämä täytyy ottaa huomioon. Näkee älyttömiä +miehiä, jotka huvittelevat rumien ja sulottomien naisten kanssa. Nämä +onnettomat tuohon tapaan toimien syöksyvät vaaraan kadottaa sielunsa, +sillä he tekevät sen vain syntiä tehdäkseen ja heidän työläs +rikkomuksensa on täynnä raadollisuutta. Sen sijaan niin kaunis iho kuin +teidän, Cathérine, on jo sellaisenaan puolustus Iäisen silmien edessä. +Teidän sulonne helpottavat ihmeellisesti rikkomusta, joka käy +anteeksiannettavaksi, ollen riippumaton meidän tahdostamme. Ollakseni +oikein suora, hyvä neiti, minä tunnen, että teidän läheisyydessänne +taivaan armo jättää minut ja pakenee linnunlentimillä. Siinä +silmänräpäyksessä, kun nyt puhun teille, siitä ei ole jäljellä enää +kuin pieni valkea pilkku noiden kattojen päällä, joiden räystäillä +kissat rakastelevat raivokkain huudoin ja lapsellisin valituksin kuun +istuessa aivan julkeana eräällä savutorvella. Kaikki mitä näen teidän +olemuksestanne, Cathérine, vaikuttaa aistillisesti ja se, mitä en näe, +vielä aistillisemmin. + +Hänen näin puhuessaan Cathérine loi silmänsä alas polviinsa ja käänsi +ne sitten aivan kimmeltävinä hra apotti Coignardiin: + +Ja virkahti varsin vienolla äänellä: + +-- Koska te tarkoitatte minulle hyvää, herra Jérôme, sanoi hän, +luvatkaa minulle suostua pyyntöön, jonka aion tehdä teille. Olisin +teille siitä hyvin kiitollinen. + +Kunnon mestarini lupasi. Kuka ei olisi tehnyt samoin hänen sijassaan? + +Cathérine sanoi hänelle silloin vilkkaasti: + +-- Te tiedätte, hra Jérôme, että apotti La Perruque, Saint-Benoît'n +apupappi, syyttää veli Angea, että tämä muka olisi varastanut hänen +aasinsa ja tuosta on apupappi tehnyt virallisen kantelun. Ei voi olla +väärempää syytöstä. Tämä kunnon munkki oli lainannut aasin +kuljettaakseen pyhäinjäännöksiä maalaiskyliin. Aasi hävisi tiellä. +Pyhäin jäännökset löydettiin. Se on asiassa oleellista, kuten veli Ange +sanoo. Mutta apotti La Perruque vaatii takaisin aasiaan eikä anna sijaa +järjen äänelle. Hän tahtoo sulkea tuon pikku munkin piispan vankilaan. +Te yksin voitte saada viihtymään hänen vihansa ja ottamaan takaisin +kanteensa. + +-- Mutta, hyvä neiti, sanoi apotti Coignard, siihen minulla ei ole +voimaa eikä halua. + +-- Oh! jatkoi Cathérine puhettaan liukuen hänen lähelleen ja katsoen +häntä keskitetyllä hellyydellä. Mitä haluun tulee, olisin sangen +onneton ellen onnistuisi sitä teihin lietsomaan. Mitä taas voimaan +tulee, hra Jérôme, se teillä on. Eikä mikään olisi teille helpompaa +kuin pelastaa tuo pikku munkki. Riittäisi, että te antaisitte herra La +Perruquelle kahdeksan saarnaa laskiaiseksi ja neljä adventiksi. Te +kirjoitatte niin hyviä saarnoja, että täytyy tuottaa teille suurinta +mielihyvää niitä kirjoittaa. Sommitelkaa nuo kaksitoista saarnaa, hra +Jérôme, sommitelkaa ne heti. Käyn itse hakemassa ne teiltä asunnostanne +Saint-Innocent'issa. + +-- Herra La Perruque, jolla on korkeat ajatukset tiedoistanne ja +ansioistanne, pitää varmaan kahtatoista saarnaanne aasin arvoisena. +Heti kun hänellä on nuo kaksitoista saarnaa hän on peruuttava +kanteensa. Hän on sen sanonut. Mitä on teille kaksitoista saarnaa, hra +Jérôme? Ja minä lupaan kirjoittaa aameneni niistä viimeisen alle. Te +lupaatte, lisäsi hän kiertäen käsivartensa hänen kaulaansa. + +-- Tästä, sanoi ankarasti hra Coignard irroittaen kauniit kätöset +kaulaltaan, minä kieltäydyn ehdottomasti. Lupaukset, joita kauniille +tytölle annetaan, ovat sitovia vain lihalle eikä ole mikään synti evätä +niitä. Älkää luottako minun apuuni, sorja tyttöseni, että tahtoisin +pelastaa tuon parrakkaan viettelijän oikeuden käsistä. Jos +kirjoittaisin yhden tai kaksi tai kaksitoista saarnaa, niin tekisin sen +noita huonotapaisia munkkeja vastaan, jotka ovat Pyhän Kirkon häpeä ja +kirppujen kaltaisia, jotka ovat tarttuneet Pyhän Pietarin vaatetukseen. +Tuo veli Ange on konna. Hän antaa kunnon naisten kosketella muka pyhäin +jäännöksinä jotakin lampaan tai porsaan luuta, jonka hän itse on +kalunnut puhtaaksi ällöttävällä ahmattiudella. Lyönpä vetoa, että hän +on kuljettanut hra La Perruquen aasin selässä jotakin enkeli Gabrielin +siivensulkaa, sädettä tietäjien tähdestä ja jossakin pienessä +jouhisoittimessa niiden kellojen kaikua, jotka soivat Salomonin +temppelin tapulissa. Hän on oppimaton, hän on valehtelija, ja te +rakastatte häntä. Siinä on kolme syytä, joiden vuoksi hän on minulle +vastenmielinen. Jätän teidän arvosteltavaksenne, hyvä neiti, mikä +noista kolmesta on painavin. Se voi olla myöskin niistä vähimmän +kunniallinen, sillä toden totta, olin viehtynyt juurikään niin +väkivaltaisesti, että se ei ole ollenkaan minun ikäni eikä säätyni +mukaista. Mutta älkää pettykö. Tunnen varsin vilkkaasti sen herjan, +minkä tuo teidän niskapussillinen kaapukonnanne muodostaa Herramme +Jeesuksen Kirstuksen Kirkolle, jonka sangen arvoton jäsen minä olen, ja +tuo kapusiini vaikuttaa minuun niin vastenmielisesti, että minut valtaa +äkillinen halu mietiskellä jotakin Pyhän Johannes Chrysostomuksen +kaunista kohtaan sensijaan, että hieroisin tässä polviani teidän +polviinne, hyvä neiti, kuten olen neljännestunnin tehnyt. Sillä +syntisen himo on katoavaista, mutta Jumalan kunnia pysyy +iankaikkisesti. En ole koskaan liioitellut lihan synnin käsitettä, se +oikeus täytyy antaa minulle. + +En säiky niinkuin hra Nikodemus niin pientä seikkaa kuin huvitella +jonkun sievän tyttösen kanssa. Mutta en voi ensinkään sietää mielen +alhaisuutta, en tekopyhyyttä, en valhetta, enkä tuota raakaa +tietämättömyyttä, jotka tekevät teidän veli Angestanne täydellisen +kapusinin. Teihin tarttuu hänen hommastaan, hyvä neiti, rentustelun +tapa, joka vetää teidät paljon alapuolelle teidän säätyänne, ilotytön +säätyä. Tunnen sen häpeät ja kurjuudet, mutta se on paljon korkeammalla +kapusiinien säätyä. Tuo lurjus häväisee teidät samoin kuin hän on häpeä +itse Pyhän Jaakon kadun lokavirroillekin niihin astuen jalallaan. +Ajatelkaa, hyvä neiti, kaikkia niitä hyveitä, joilla te vielä voisitte +epämääräisessä ammatissanne kaunistauta ja joista yksikin ehkä voisi +avata teille eräänä päivänä Paratiisin, ellette olisi tuon saastaisen +sian nöyrin orja ja palvelija. + +Sallien kaiken teissä muodostua siksi mikä lopuksi on tarpeellista, +että voisi jättää teidät teistä erotessaan, te voisitte, Cathérine, +kukoistaa uskossa, toivossa ja rakkaudessa, rakastaa köyhiä ja käydä +katsomassa sairaita. Te voisitte olla almujen antaja ja myötäkärsijä ja +te voisitte iloita kainosti taivaan pilvistä, merien, metsien ja +ketojen kauneudesta. Te voisitte aamulla ikkunanne aukaistessanne +ylistää Jumalaa kuunnellen lintujen laulua, te voisitte +pyhiinvaellusten päivinä nousta Pyhän Valeriuksen kukkulalle ja itkeä +siellä, ristin alla, suloisesti kadotettua viattomuuttanne, te voisitte +tehdä samoin kuin Hän, joka yksin lukee ihmissydänten salaisuudet, te +voisitte tehdä niin, että Hän voisi sanoa: 'Cathérine on minun +luontokappaleeni ja minä tunnen hänet sen kauniin valon jätteistä, joka +ei suinkaan ole sammunut hänessä'. + +Cathérine keskeytti hänet. + +-- Mutta, apotti, sanoi hän kuivasti, sehän on saarna, minkä te tuossa +minulle taritsette. + +-- Tehän pyysitte minulta kahtatoista, vastasi apotti. + +Cathérine alkoi suuttua: + +-- Varokaa, apotti. Riippuu teistä, olemmeko ystäviä vai vihollisia. +Tahdotteko kirjoittaa nuo kaksitoista saarnaa? Ajatelkaa tarkoin +ennenkuin vastaatte. + +-- Hyvä neiti, sanoi hra apotti Coignard. Minä olen tehnyt hävettäviä +tekoja elämässäni, mutta ilman niitä ajattelemattani. + +-- Te ette tahdo? Onko se varmaa? Yksi, kaksi... Te kieltäydytte?... +Apotti, minä kostan. + +Hän murjotti jonkun aikaa mykkänä ja ärtyisenä penkillä. Sitten hän +äkkiä rupesi huutamaan: + +-- Lopettakaa, hra apotti Coignard. Teidän iällänne tuossa arvokkaassa +puvussa kohdella minua täten, hyi! Herra apotti, hyi! Mikä häpeä, herra +apotti! + +Juuri kun hän kirkui kiihkeimmin näki apotti neiti Lecoeur'in +_Trois-Pucelles'in_ kauppiattaren, joka kulki kaarten ali. Hän oli +matkalla tänä myöhäisenä hetkenä tunnustautumaan Saint-Benoît'n +kolmannelle apupapille ja käänsi päätään suurimman vastenmielisyytensä +merkiksi. + +Apotti tunnusti mielessään, että Cathérinen kosto oli nopea ja varma, +sillä neiti Lecoeur'in hyve oli ijän vahvistamana käynyt niin +ankaraksi, että hän tarttui kaikkiin ympäristönsä riettauksiin ja +lävisti seitsemän kertaa päivässä kielensä kärjellä kaikki Pyhän Jaakon +kadun lihalliset synnintekijät. + +Mutta Cathérine ei itsekään tiennyt kuinka täydellinen hänen kostonsa +oli. Hän oli nähnyt saapuvan paikalle neiti Lecoeur'in. Mutta hän ei +ollut nähnyt isääni, joka saapui heti perästä. + +Hän tuli minun kanssani hakemaan kaariholvin alta apottia noutaakseen +hänet Pieneen Bachukseen. Isäni piti paljon Cathérinestä. Mikään ei +häntä suututtanut niin kuin jos hän näki tämän lähentelevien miesten +seurassa. Hänellä ei ollut liioiteltuja käsityksiä apotin siveydestä. +Mutta, kuten hän sanoi, tietää ja nähdä on kaksi eri asiaa. Cathérinen +huudot olivat saapuneet sangen selvinä hänen korviinsa. Hän oli kiivas +ja kykenemätön itseään hillitsemään. Pelkäsin suuresti, että hänen +vihansa purkautuisi sivistymättömiin sanoihin ja vähemmän hienoon +käytökseen. Näin hänen jo vetävän esiin rasvapannunsa, jota hän kantoi +mekkonsa nauhoissa kunnia-aseenaan, sillä hän ei hävennyt suinkaan +paistajan ammattia. + +Pelkoni oli vain puoleksi perusteltu. Tilanne, missä Cathérine +esiintyi hyveellisenä, oli pikemmin hämmästyttävä kuin epämiellyttävä +hänelle ja tyytyväisyys voitti vihan hänen sielussaan. + +Hän lähestyi kunnon mestariani sangen kohteliaana ja sanoi hänelle +ivallisen juhlallisesti: + +-- Herra Coignard, kaikki papit, jotka etsivät ilotyttöjen seuraa, +menettävät siinä hyveensä ja hyvän maineensa. Ja se on oikein +silloinkin, kun ei mikään nautinto ole maksamassa heidän häpeänsä +hintaa. + +Cathérine jätti paikkansa erinomaisella loukatun kainouden ilmeellä ja +kunnon mestarini vastasi isälleni lempeällä ja hymyilevällä +kaunopuheisuudella:. + +-- Tämä viisaudenlauselma, mestari Léonard, on suurenmoinen. Sitä +tulisi sovittaa kaikkiin ilman erotusta ja ripustaa se joka +tilanteeseen kuin tuo nimilappunen "Kuusivaltaista", jonka ontuva +veitsiseppä panee kaikkiin veitsiinsä. En tahdo tutkistella, miksi en +ole yhtä paljon ansainnut sen kiinnittämistä. Eikö riitä, että +tunnustan sen ansainneeni? + +On sopimatonta puhua itsestään ja se loukkaisi liian paljon +kainouttani, jos pakotettaisiin minut keskustelemaan siitä mikä on +minulle erikoista. Tahdon mieluummin esittää teille, mestari Léonard, +kunnioitettavan Robert d'Arbrissel'in esimerkin, joka käyden +ilotyttöjen luona saavutti siitä suuria ansioita. Voisin myöskin kertoa +pyhästä Abrahamista, Syyrian Anakoreetasta, joka ei pelännyt tunkeutua +pahamaineiseen taloon. + +-- Kuka on tuo Pyhä Abraham? kysyi isäni, jonka kaikki ajatukset olivat +järkähtyneet. + +-- Istahtakaamme teidän porttinne eteen, sanoi kunnon mestarini. Tuokaa +ruukku viiniä ja minä olen kertova teille tarinan tästä suuresta +pyhimyksestä sellaisena kuin itse Pyhä Efremus on sen meille opettanut. + +Isäni viittasi, että hän tahtoi kuulla sitä. Me istuimme kaikki +katoksen alle ja kunnon mestarini loihe lausumaan seuraavasti: + +-- Pyhä Abraham oli vanha ja eli yksin erämaassa vähäisessä majassaan, +kun hänen veljensä kuoli jättäen jälkeensä kovin kauniin tyttären +nimeltä Maria. Vakuutettuna siitä, että hänen itsensä viettämä elämä +olisi mitä sopivinta hänen veljentyttärelleen, Abraham rakennutti tälle +kopin lähelle omaansa, josta opetti häntä pienen seinään tekemänsä +ikkunan kautta. + +Hän piti huolta siitä, että tyttö paastosi, valvoi ja lauloi psalmeja. +Mutta eräs munkki, joka oli väärä munkki, kuten luullaan, oli +lähestynyt Mariaa pyhän miehen Abrahamin mietiskellessä raamattua ja +johdattanut syntiin tuon nuoren tytön, joka silloin sanoi itselleen: + +"On parempi, koska nyt olen kuollut Jumalalle, että menen maahan, missä +kukaan ei tunne minua." + +Hän jätti koppinsa ja meni läheiseen kaupunkiin, jonka nimi oli Edessa +ja jossa oli ihania puutarhoja ynnä raikkaita lähteitä. Se on vieläkin +Syyrian kaikkein suloisin kaupunki. + +Sillä aikaa tuo pyhä mies Abraham istui yhä vaipuneena syviin +mietiskelyihin. Hänen veljentyttärensä oli lähtenyt jo monta päivää +sitten, kun hän vasta aukaisi pienen ikkunansa ja kysyi: + +"Maria, miksi et laula enää psalmeja, joita osasit niin hyvin?" + +Kun hän ei saanut mitään vastausta, hän arvasi totuuden ja huudahti: + +"Julma susi on ryöstänyt karitsani!" + +Hänen murheensa ei jättänyt häntä kahteen vuoteen. Niiden kuluttua hän +kuuli, että hänen veljentyttärensä vietti huonoa elämää. Toimien +järkevästi hau pyysi erästä ystäväänsä lähtemään kaupunkiin ja ottamaan +tarkan selon siitä kuinka asian laita on. + +Ystävä toi tiedon, että Maria vietti todellakin huonoa elämää. Tämän +kuultuaan pyhä mies pyysi ystäväänsä hankkimaan hänelle ylhäisen herran +puvun ja hevosen. Pantuaan päähänsä, ettei häntä tunnettaisi, suuren +hatun, joka peitti hänen kasvonsa, hän lähti majapaikkaan, missä oli +sanottu hänen veljentyttärensä asuvan. Hän katseli joka taholle +nähdäkseen, eikö hän löytäisi tätä. Mutta kun tyttöä ei näkynyt, hän +sanoi majapaikan isännälle teeskentelevästi hymyillen: + +"Kunnon mies, sanotaan, että teillä on täällä kaunis tyttö, enkö voisi +nähdä häntä?" + +Isäntä, joka oli kohtelias mies, kutsutti tämän esiin ja Maria +esittäytyi puvussa, joka Pyhän Efremuksen oman sanatavan mukaan riitti +ilmaisemaan hänen käytöksensä. Pyhä mies tuli tuosta hyvin +surulliseksi. Hän teeskenteli kuitenkin iloisuutta ja tilasi hyvän +aterian, Maria oli sinä päivänä synkällä tuulella. Antaessaan +nautintoa, ei aina itse nauti siitä, ja tuon vanhuksen näky, jota hän +ei tuntenut, sillä tämä ei ollut riisunut hattuaan, ei ollut omiaan +häntä yksinomaan ilahuttamaan. Isäntä nuhteli häntä noin huonosta +käyttäytymisestä, joka sitäpaitsi oli aivan vastakkainen hänen +ammattinsa velvollisuuksille. Mutta Maria sanoi huoaten: + +"Jospa Jumala olisi sallinut minun kuolla kolme vuotta sitten!" + +Pyhä mies Abraham puhui taitavasti ylhäisen ja kevytmielisen herran +tapaan, niinkuin hän oli pukeutunutkin, ja sanoi: + +"Tyttäreni, en tule tänne itkemään sinun syntejäsi, vaan jakamaan sinun +rakkauttasi." + +Mutta kun isäntä oli jättänyt hänet yksin Marian kanssa, hän lakkasi +teeskentelemästä, heitti pois hatun ja sanoi itkien: + +"Tyttäreni Maria, etkö tunne minua? Olenhan Abraham, joka on ollut +sinulle isän sijaisena." + +Hän otti tyttöä kädestä ja koetti taivuttaa häntä koko yön katumukseen +ja parannukseen. Varsinkin hän piti huolta siitä, että tyttö ei +joutuisi epätoivoon. Hän toisti tälle alituisesti: -- "Tyttäreni, +ainoastaan Jumala on synnitön!" + +Marian sielu oli luonnostaan lempeä. Hän suostui palajamaan erakon +luoksi. He lähtivät matkaan päivän koittaessa. Maria tahtoi ottaa +mukaan pukunsa ja jalokivensä. Mutta pyhä mies teki hänelle +ymmärrettäväksi, että oli sopivampaa luopua niistä. Hän nostatti hänet +hevosensa selkään, johdatti hänet majoihin, missä he alkoivat uudestaan +entisen elämänsä. Pyhä mies piti ainoastaan huolta siitä tällä kertaa, +että Marian kammio ei ollut missään yhteydessä ulkomaailman kanssa ja +että siitä ei voinut mennä ulos, kulkematta huoneen kautta, missä hän +itse asui. Näillä keinoin hän Jumalan armosta säilytti karitsansa. + +Sellainen on tarina Pyhästä Abrahamista, sanoi kunnon mestarini, +kumoten viinipikarinsa. + +-- Se on tosiaankin kaunis, sanoi isäni, ja Maria raukan onnettomuus on +saanut silmäni kyyneliin. + + + + +III + +Valtiomiehet. + +(Jatko ja loppu) + + +Sinä päivänä hämmästyimme suuresti, mestarini ja minä, tavatessamme +herra Blaizot'n luona, Pyhän Katariinan kirjakaupassa, pienen, laihan +ja keltaisen miehen, joka ei ollut kukaan muu kuin kuuluisa +herjauskirjasten tekijä Jean Hibou. Meillä oli kaikki syy uskoa, että +hän oli Bastillessa, jossa hän oli tottunut elämään. Ja kun emme +epäröineet tuntea häntä, johtui se siitä, että hänen kasvoillaan vielä +säilyi vankilan tyrmien pimeys ja kosteus. Hän selaili vapisevin käsin, +kirjakauppiaan huolestuneiden silmien alla, äsken Hollannista tulleita +valtiollisia teoksia. Apotti Coignard kohotti hänelle hattuaan +luontaisen sirosti, mikä olisi käynyt vielä paremmin ilmi, jollei +mestarini hattu olisi rypistynyt edellisenä iltana mitättömässä +kahakassa Pikku-Bachuksen köynnösten alla. + +Kun apotti Coignard oli selittänyt olevansa iloinen taas nähdessään +niin taitavan miehen, herra Jean Hibou vastasi: + +-- Sitä ei kestä kauan. Lähden tieheni tästä maasta, jossa en saata +elää. En voisi kauemmin hengittää tämän kaupungin saastutettua ilmaa. +Kuukauden kuluttua minä asetan asumukseni Hollantiin. On julmaa sietää +Fleury'tä, kun on kärsinyt Dubois'ta, ja olen liiaksi hyveellinen +ranskalaiseksi. Pöllöt ja veijarit meitä täällä hallitsevat huonojen +periaatteiden mukaan. Sitä en voi kärsiä. + +On totta, sanoi kunnon opettajani, että yleisiä asioita hoidetaan +huonosti ja että virkamiesten joukossa on paljon varkaita. Tyhmät ja +ilkeät jakavat vallan keskenään, ja jos joudun kirjoittamaan tämän ajan +asioista, teen niistä kirjan, siihen suuntaan kuin filosofi Senecan +_Apokolokyntos_ tai meidän _Satire Ménippée_, joka on aika mehevä. +Tällainen kevyt ja huvittava käsittelytapa soveltuu aiheeseen +paremmin kuin Tacituksen jörö kankeus tai de Thou'n kärsivällinen +vakavamielisyys. Teenpä tuon kirjan liuskoista, joita salaa siirretään +toinen toiselleen, ja siitä käy ilmi filosofinen ihmisten halveksunta. +Virkamiehet siitä kovin suuttuisivat, mutta luulenpa, että eräät +huomatessaan joutuneensa oikein hävyttömyyden ryöppyyn, nauttisivat +sitä lukiessa salaista iloa. Päätän sen siitä, mitä kuulin eräältä +ylhäissukuiselta naiselta, johon tutustuin Séezsâ, ollessani piispan +kirjastonhoitajana. Hän oli jo hiukan näivettynyt, mutta värisi vielä +hillittömistä irstailuistaan. Sillä selitykseksi on sanottava, että hän +parinkymmenen vuoden aikana oli ollut Normandian maakunnan parhaita +ilonetsijöitä. Ja kun kysyin häneltä, minkä ilon hän oli syvimmin +tuntenut elämässään, hän vastasi: + +-- Kun tunsin menettäneeni kunniani. + +Huomasin tästä vastauksesta, että hänessä oli hienotuntoisuutta. +Luulen, että jollakin meikäläisellä ministerillä on sitä yhtä paljon, +ja jos milloin kirjoitan heitä vastaan, teen sen imarrellakseni heitä +kaikissa paheissaan ja hävyttömyydessään. Mutta miksi siirtää niin +kauniin tarkoituksen toteuttamista? Ostanpa heti herra Blaizot'ita +kirjan paperia kirjoittaakseni Ménippée'ni ensimäisen luvun. + +Hän ojensi jo kättään ällistynyttä herra Blaizot'ta kohti. Herra Jean +Hibou pysäytti hänet kiivaasti. + +-- Säilyttäkää, herra apotti, ehdotti hän, oiva suunnitelmanne +Hollantiin ja tulkaa kanssani Amsterdamiin, jossa hankin teille paikan +jonkun vesikauppiaan tai kylvettäjän liikkeessä. Siellä olette vapaa, +yöllä voitte kirjoittaa Ménippéetänne pöydän toisessa päässä, kun minä +taas toisessa laadin lentokirjojani. Niistä tulee aika pistäviä, ja +saapa nähdä, emmekö yhteisillä ponnistuksillamme saa kuningaskunnan +asioita uudelle tolalle? Lentokirjailijoilla on enemmän osaa +valtakuntien luhistumiseen kuin luullaankaan; he valmistavat +romahduksia, jotka kapinalliset kansat vievät päätökseen. + +-- Mikä riemu, lisäsi hän äänellä, joka sihisi hänen mustien, suun +kitkerän liuoksen syömien hampaittensa välitse, mikä ilo, jos minun +onnistuisi tuhota joku noista ministereistä, jotka kurjasti ovat +sulkeneet minut Bastilleen! Ettekö halua, herra apotti, olla osallisena +niin oivassa työssä? + +-- En ollenkaan, epäsi kelpo opettajani. Olisin kovin pahoillani, jos +jollain lailla muuttaisin valtion muotoa, ja jos luulisin, että +_Apokolokyntosellani tai Ménippéelläni_ olisi sellainen vaikutus, en +kirjoittaisi niitä koskaan. + +-- Mitä, kysyi hölmistynyt häväistyskirjailija, ettekö juuri äsken +tässä samassa paikassa sanonut, että hallitus on kelvoton? + +-- Tietenkin, myönsi apotti. Mutta jäljittelen tuon Syrakusan vanhuksen +viisautta, joka, silloin kuin Dionysius oli hävyttömimmillään kansaansa +kohtaan, kävi joka päivä temppelissä rukoilemassa jumalia tyrannin +hengen puolesta. Kuultuaan niin merkillisestä hurskaudesta Dionysius +tahtoi tietää sen syyn. Nainen kutsuttiin hänen eteensä ja tyranni +asetti hänelle kysymyksensä. + +-- En ole nuori, selitti nainen, olen elänyt monen tyrannin aikana ja +olen huomannut, että huonoa seurasi vielä pahempi. Olet kelvottomin, +mitä milloinkaan olen nähnyt. Siitä päätän, että seuraajasi olisi, jos +mahdollista, vieläkin ilkeämpi, ja rukoilen Jumalaa antamaan hänet +meille niin myöhään kuin suinkin. + +-- Tuo mummo oli hyvin selväjärkinen, ja olen samaa mieltä kuin hän, +että lampaitten on parasta antaa vanhan paimenensa keritä ne, ettei +vain tulisi uutta ja nuorta, joka keritsisi ne vielä tarkemmin. + +Herra Hibou'n sappi, jonka tämä puhe oli saattanut kuohuksiin, puhkesi +katkeriin puheisiin: + +-- Mitä halpoja puheita! Kuinka kelvottomia periaatteita! Oi, +herra apotti, kuinka vähän te välitätte yhteishyvästä ja kuinka +huonosti ansaitsette runoilijain kunnon kansalaisille lupaaman +tammenlehväseppeleen! Teidän olisi tullut syntyä tatarien tai +turkkilaisten maassa, Djingiskanin tai Bajasetin orjana, eikä +Europassa, jossa opetetaan julkisen oikeuden ja filosofian +periaatteita. Mitä! Siedättekö huonoa hallitusta haluamatta edes +vaihtaa! Sellaiset mielipiteet rangaistaisiin minun suunnittelemassani +valtiossa ainakin maan paolla tai eristämisellä. Niin, herra apotti, +perustuslakiin, jota mietin ja joka järjestetään vanhan ajan +periaatteiden mukaan, liitän nyt rangaistuksia teidän laistenne +kelvottomien kansalaisten varalle. Ja määrään kuritusta kaikille +sellaisille, jotka voidessaan parantaa valtiota eivät tee sitä. + +-- Heh, heh! ilostui apotti nauramaan. Niinpä ette annakaan minulle +halua asettua teidän Salentiumiinne. Se mitä siitä kerrotte taivuttaa +minut uskomaan, että siellä saisi olla ainaisen pakon alla. + +Herra Hibou vastasi mietelmällisesti: + +-- Siellä olisi pakko harrastaa vain hyveitä. + +-- Ah! huudahti apotti, kylläpä se Syrakusan mummo oli oikeassa! +On parasta olla huolissaan, jos herra Jean Hibou pääsisi +seuraamaan Duboïs'ta ja Fleury'lâ! Lupaatte minulle, hyvä herra, +väkivaltaisten ja teeskentelijöiden hallituksen, ja kiiruhtaaksenne +lupaustenne vaikutusta, haluaisitte tehdä minusta vesikauppiaan tai +kylvettäjän jonkun Amsterdamin kanavan varrelle. Suur' kiitos! Jään +Saint-Jacques'in kadulle, jossa saa juoda viileää viiniä uhmaillen +ministereitä. Luuletteko houkuttelevanne minua tuolla kunnon ihmisten +hallituksen peilikuvalla, jotka ympäröivät yksityisten vapauden +sellaisilla kielloilla, ettei siitä enää voi nauttiakaan? + +-- Herra apotti, sanoi Jean Hibou kiihtyen kiihtymistään, onko +rehellistä ahdistaa hallitusmuotoa, johon olen saanut ajatuksen +Bastillessa, ja jota ette tunne? + +-- Hyvä herra, virkkoi kunnon opettajani, epäilen hallituksia, jotka +suunnitellaan vehkeilyissä ja kapinoissa. Vastustus on hyvin huono +hallituskoulu, ja älykkäät valtiomiehet, jotka sen avulla pääsevät +valtaan, pitävät tarkkaa huolta siitä, että hallitsevat ihan +päinvastaisten periaatteiden mukaan kuin ne, joita he ennen julistivat. +Se on nähty Kiinassa ja muuallakin. Samat välttämättömyydet, jotka +hallitsivat heidän edelläkävijöitään, ohjaavat heitä. Uutuutena tuovat +he vain kokemattomuutensa. Siinä eräs niitä syitä, jotka saattavat +minut ennustamaan, että uusi hallitus on paljon sietämättömämpi kuin +se, jonka se syrjäyttää, siitä paljoakaan eroamatta. Emmekö jo ole +kokeneet sen? + +-- Siis, sanoi herra Jean Hibou, te puollatte väärinkäytöksiä? + +-- Kuten sanoitte, myönsi hyvä opettajani. Hallitukset ovat kuin +viinit, jotka mietonevat ja sokeroituvat ajan kuluessa. Happamimmatkin +menettävät lopulta hiukan happamuuttaan. Pelkään valtiota ensi +kukoistuksessaan. Kammoan tasavallan tuikeaa nuoruuttaa. Ja kun kerran +täytyy olla huonosti hallittu, pidän parhaimpana ruhtinaita ja +ministereitä, joiden ensimäinen into on mennyt. + +Herra Jean Hibou painoi taas hatun silmilleen ja sanoi jäähyväiset +kiukustuneella äänellä. + +Kun hän oli mennyt, herra Blaizot nosti silmänsä luetteloistaan ja +sovitellen silmälasejaan sanoi oivalle opettajalleni: + +-- Olen ollut Pyhän Katariinan kirjakauppias kohta neljä vuosikymmentä, +ja minusta on aina uusi ilo kuulla niiden viisaiden puheita, jotka +käyvät kaupassani. Mutta en oikein pidä yleisiä asioita koskevista +keskusteluista. Siinä kiihtyy, syntyy turhaa toraa. + +-- Niissä asioissa ei olekaan pysyviä periaatteita, sanoi kelpo +opettajani. + +-- On ainakin yksi, jota kukaan ei uskalla vastustaa, vastasi herra +Blaizot, kirjakauppias. Täytyy olla huono kristitty ja kunnoton +ranskalainen kieltääkseen Reimsin pyhän lippaan voiman, jonka voiteella +kuninkaamme voidellaan Kristuksen sijaisiksi Ranskan kuningaskuntaa +varten. Siinä monarkismin peruste, jota ei koskaan järkytetä. + + + + +IV + +Mississipin juttu. + + +Kuten tiedetään, Pariisin parlamentti langetti v. 1722 tuomion +Mississipin jutussa, johon yhtiön johtajien ohella oli sekaantunut yksi +ministeri, kuninkaan sihteeri, ja useita maaseudun ali-intendenttejä. +Yhtiötä syytettiin siitä, että se oli turmellut kuninkaan ja valtion +upseerit, vaikka he todellisuudessa olivat nylkeneet sen puhtaaksi +heikon hallituksen virkailijain tavallisella ahneudella. Ja totta on, +että siihen aikaan olivat kaikki hallituksen koneistot höltyneet tai +toimivat väärin. Eräässä tuon kuuluisan jutun käsittelyssä tutkittiin +parlamentin täysi-istunnossa erään Mississipin yhtiön johtajan vaimoa, +rouva de la Morangèrea. Hän todisti, että herra Lescot, rikosasiain +tuomarin sihteeri, oli kerran kutsunut hänet salaa Châtelet'hen ja +selittänyt, että vain rouvasta itsestään riippui, pelastuisiko hänen +puolisonsa, joka oli kaunis ja komea mies. Sihteeri oli puhunut +jokseenkin tähän tapaan: "Hyvä rouva, kuninkaan todellisia ystäviä +pahoittaa tässä jutussa eniten se, etteivät jansenistit ole siihen +sekaantuneet. Nuo jansenistit ovat yhtä paljon kruunun kuin +kuninkaankin vihollisia. Antakaa meille tilaisuus tuhota yksi heistä, +ja palkitsemme tuon palveluksen valtiolle, palauttaen teille miehenne +ja kaiken hänen omaisuutensa." Kun rouva de la Morangère oli kertonut +tämän keskustelun, joka ei ollut aiottu julaistavaksi, oli parlamentin +puheenjohtajan pakko kutsua täys-istuntoon herra Lescot, joka aluksi +yritti kieltää. Mutta rouva de la Morangèrella oli kauniit, kirkkaat +silmät, joitten katsetta hän ei kyennyt kestämään. Hän sekaantui ja +joutui kiinni. Hän oli pahan näköinen punatukkainen mies kuten Judas +Iskariot. + +Tämä asia, joka tuli sanomalehtien tietoon, joutui koko Pariisin +puheenaiheeksi. Siitä keskusteltiin salongeissa, kävelypaikoilla, +parturin ja limonaadikauppiaan luona. Ja kaikkialla sai rouva de la +Morangère osakseen yhtä paljon myötämielisyyttä kuin Lescot inhoa. + +Yleinen uteliaisuus oli suuri vielä silloin, kun saatoin kunnon +opettajaani, herra apotti Jérôme Coignardia, herra Blaizot'n luo, joka, +kuten tiedätte, on kirjakauppias Pyhän Katariinan kuvan alla. + +Tapasimme puodissa erään ministerin yksityissihteerin, joka oli +kätkenyt kasvonsa Hollannista äsken tulleeseen kirjaan, ja kuuluisan +herra Romanin, joka on käsitellyt valtiosyitä arvokkaissa teoksissa. +Vanha herra Blaizot luki sanomalehtiä tiskinsä takana. + +Herra Jérôme Coignard hiipi aivan hänen taakseen siepatakseen hänen +olkapäänsä yli himoitsemansa uutiset. Tuo oppinut ja perin nerokas mies +ei omannut pienintäkään osuutta tämän maailman hyvyyksistä, ja kun hän +oli juonut lasillisen Pikku Bachuksessa, ei hänen taskuunsa jäänyt +ropoakaan sanomalehtien ostoon. Luettuaan herra Blaizot'n selän takaa +rouva Morangèren todistuksen, hän huudahti, että niin piti käydä, että +hänestä oli mieluista nähdä vääryyden kukistuvan kukkuloiltaan naisen +heikon käden vaikutuksesta, josta Pyhässä Raamatussa kerrotaan monta +ihmeellistä esimerkkiä. + +-- Vaikka tämä nainen, lisäsi hän, onkin tuota publikaanien seuraa, +jota en rakasta, niin hän kuitenkin muistuttaa noita voimakkaita +naisia, joita Kuninkaitten kirjassa ylistetään. Hänessä miellyttää tuo +nuoruuden ja älykkyyden harvinainen yhdistelmä ja osoitan mieltymystäni +hänen sievän voittonsa johdosta. + +Herra Roman keskeytti: + +-- Varokaa, herra apotti, lausui hän kättään ojentaen, varokaa, ettette +vain tarkastele tätä juttua erikoiselta ja yksilölliseltä kannalta, +ottamatta huomioon, kuten teidän tulisi tehdä, siihen liittyviä yleisiä +etuja. Kaikessa tulee ottaa huomioon valtiosyyt, ja selväähän on, että +nuo suvereeniset syyt vaativat rouva Morangèrea olemaan puhumatta tai +että hänen puheisiinsa ei ainakaan olisi uskottu. + +Herra Gentil kohotti nenäänsä kirjoistaan. + +-- Tuon välikohtauksen tärkeyttä on suuresti liioiteltu, lausui hän. + +-- Ohoh, herra sihteeri, jatkoi herra Roman, emme saata uskoa, että +seikka, joka saa teidät menettämään paikkanne, olisi mitätön. Sillä +teidän niskaannehan se koituu, teidän ja esimiehenne. Omasta puolestani +valitan sitä. Mutta ministereitten kukistumisessa minua aina lohduttaa +se, että he olivat kykenemättömiä estämään sen edeltä käsin. + +Herra Gentil ilmaisi hiukan silmää iskien, että hän tässä suhteessa oli +täydellisesti herra Romanin kannalla. + +Tämä jatkoi: + +-- Valtio on kuin ihmisruumis. Kaikki sen tehtävät eivät ole +jaloja. Niinpä on sellaisia, joita täytyy salata, ja kaikkein +tarpeellisimpiakin. + +-- Mitä, hyvä herra, sanoi apotti, oliko siis tarpeellista, että Lescot +käyttäytyi noin vangitun vaimoa kohtaan? Se oli häpeällistä! + +Oh! sanoi herra Roman, se oli häpeällistä, kun se tuli tunnetuksi. Sitä +ennen se ei ollut mitään. Jos haluatte nauttia hallittuna olemisen +siunauksesta, joka yksin kohottaa ihmiset eläinten yläpuolelle, niin on +hallitseville jätettävä keinot käyttää valtaansa. Ja niistä on +salaaminen ensimäinen. Sen johdosta kansanvaltainen hallitus, joka on +kaikkein vähimmän salainen, on samalla heikoin. Luuletteko tosiaan, +herra apotti, että ihmisiä voi johtaa hyveellä? Se olisi turhaa unta. + +-- Sitä en usko, vastasi hyvä opettajani. Olen huomannut elämäni eri +vaiheissa, että ihmiset ovat vain viilejä eläimiä, joita saattaa +hillitä vain väkivallalla ja viekkaudella. Mutta siinäkin tulee käyttää +jonkunlaista kohtuutta, eikä saa liiaksi loukata niitä harvoja hyviä +tunteita, jotka heidän sielussaan ovat sekaantuneet huonoihin +vaistoihin. Sillä luotiinhan ihminen, niin kehno, tyhmä ja ilkeä kuin +hän onkin, Jumalan kuvaksi, ja häneen on jäänyt joitakuita piirteitä +tästä ensimäisestä olemuksestaan. Hallitus, joka on lähtöisin +keskinkertaisesta ja halvasta kunniallisuudesta, saattaa kansansa +häpeään ja on syrjäytettävä. + +-- Puhukaa hiljemmin, herra apotti, säikähti sihteeri. + +-- Hallitsija ei ole koskaan väärässä, sanoi herra Roman, ja teidän +ohjeenne, herra apotti, ovat kapinallisia. Olisi oikein teille ja +kaltaisillenne, ettei teitä ollenkaan hallittaisi. + +-- Vai niin! sanoi kunnon opettajani. Jos hallitus, kuten te väitätte, +on luotu vain petoksesta, väkivallasta ja kaikenlaisesta nylkemisestä, +ei tarvitse pahoin peljätä, että tuo uhkaus vaikuttaisi jotakin, ja +meillä on vielä kauan käytettävissämme ministereitä ja maakuntain +päälliköitä asioitamme hoitamassa. Tahtoisin vain, että näiden sijalle +tulisi toisia. Uudet eivät saattaisi olla huonompia kuin entisetkään, +ja olisivatpa kenties hiukan parempiakin. + +-- Olkaa varuillanne, väitti herra Roman, olkaa varuillanne! Valtiossa +on ihmeellistä juuri sen johdonmukainen jatkuvaisuus, ja se seikka, +että maailmassa ei ole täydellistä valtiota, johtuu minun mielipiteeni +mukaan siitä, että vedenpaisumus Noakin aikana aiheutti epäjärjestystä +kruunun perintöjärjestykseen. Siitä häiriöstä emme ole vieläkään +selvinneet. + +-- Olette huvittava teorioinenne, kiisti kunnon opettajani. +Maailmanhistoria on täynnä vallankumouksia. Siinä ei ole muuta kuin +ruhtinaiden kelvottomuuden aiheuttamia kansalaissotia, meteleitä ja +vehkeilyjä, enkä tiedä, mitä nykyään on enemmän ihmeteltävä: +hallitsevien hävyttömyyttäkö vai kansojen kärsivällisyyttä. + +Sihteeri valitteli silloin, että herra apotti Coignard tuomitsi väärin +kuninkuuden hyviä tuloksia, ja herra Blaizot selitti moittien, ettei +sovi väitellä valtion asioista kirjakauppiaan puodissa. + +Kun pääsimme ulos nykäisin oivaa mestariani hihasta. + +-- Herra apotti, sanoin, oletteko jo unohtanut Syrakusan mummon, kun +nyt tahdotte vaihtaa tyranneja? + +-- Jacobus, poikani, hän vastasi, myönnän mielelläni joutuneeni +ristiriitaan. Mutta tuo kaksinaisuus, jonka puheissani aivan oikein +huomaat, ei ole likimainkaan niin pahaluontoista kuin se, jota +filosofit antinomiaksi nimittävät. Kirjassaan _Viisaudesta_ väittää +Charron, että on ratkaisemattomiakin antinomioita. Omasta puolestani, +kun tuskin olen alkanut miettiä luonnon salaisuuksia, näen henkeni +silmien eteen ilmestyvän noita paholaisia, jotka huikeasti kinastelevat +keskenään ollen repimäisillään toisiltaan silmät päästä, ja heti +huomaan, ettei noita piintyneitä raivottaria saa millään toisistaan +erotetuiksi. Menetän kaiken toivon niiden sovittamiseksi, ja niiden +vika on, etten ole paljoakaan edistynyt metafysikassa. Mutta tässä +tapauksessa, Jacobus poikani, on ristiriita vain näennäinen. Järkeni +kannattaa yhä Syrakusan vanhusta. Ajattelen tänään samoin kuin +eilenkin. Annoin vain tällä kertaa sydämelleni voiton ja tunteilleni +vallan, kuten mikä hyvänsä oppimaton ihminen. + + + + +V + +Pääsiäismunat. + + +Isäni oli ravintoloitsija Saint-Jacques-kadulla, +Saint-Bénoit-le-Bétournén vastapäätä. En sano, että hän piti +paastosta; tuo tunne ei olisi ollut paistinkääntäjän luonteelle +ominainen. Mutta hän noudatti paastoja ja pidättäymisiä kuten hyvän +kristityn tuleekin. Kun hänellä ei ollut rahaa ostaa vapautusta +arkkipiispalta, hän söi lipeäkalaa paastopäivinä vaimoineen, poikineen, +koirineen ja tavallisine vieraineen, joista innokkain oli hyvä +mestarini herra apotti Jérôme Coignard. Äitini ei olisi suvainnut, että +Miraut, pihakoiramme, jyrsi luuta pyhänä pitkänä perjantaina. Sinä +päivänä hän ei sekoittanut lihaa eikä rasvaa eläinparan kuppiin. + +Turhaan apotti Coignard selitti, että hän siinä teki pahoin ja että +selvän oikeuden kannalta Miraut, jolla ei ollut osaa syntien anteeksi +saamisen pyhään mysterioon, ei ollut velvollinen kärsimään sen takia +jokapäiväisessä ravinnossaan. + +-- Oiva emäntäni, selvitteli tuo suuri mies, kuuluu asiaan, että me +kirkon jäseninä syömme lipeäkalaa, mutta taikauskoa, epäuskoisuutta, +uhmailua, vieläpä pyhyyden pilkkaakin on teidän laillanne tehdä koira +osalliseksi kieltäymyksiin, jotka ovat äärettömän kallisarvoiset +Jumalan niihin kiinnittämän tärkeyden vuoksi, ja jotka muutoin olisivat +halveksittavia ja naurettavia. Se on väärinkäytös, jonka yksinkertainen +mielenlaatunne tekee viattomaksi, mutta jos joku tohtori, taikkapa vain +tavallinen selvä-älyinen kristitty niin tekisi, olisi se rikollista. +Sellainen uskonharjoitus, hyvä vaimo, johtaa vuorostaan pelottavimpaan +kerettiläisyyteen. Se ei pääty vähempään kuin sellaiseen väitteeseen, +että Jeesus Kristus on kuollut niin koirien kuin Aatamin lastenkin +vuoksi. Ja mikään ei ole niin paljon Raamatun oppia vastaan. + +-- Saattaa niin olla, vastasi äitini. Mutta jos Miraut söisi lihaa +pitkänä perjantaina, kuvittelisin, että se on juutalainen ja alkaisin +kammoa sitä. Teenkö sittenkin synnin, herra apotti? + +Ja hyvä mestarini jatkoi lempeästi, viiniä ryypäten: + +-- Voi, rakas sielu, ratkaisematta teettekö tässä syntiä tai ette, +sanoo totuuden mukaan, että tässä ei ole vääryyttä ja että uskon teidän +pääsevän iankaikkiseen autuuteen pikemmin kun viiden tai kuuden piispan +ja kardinaalin minun tuttavapiiristäni, jotka kuitenkin ovat +kirjoittaneet kauniita kanonisen lain selityksiä. + +Miraut särpi lientänsä ja isäni lähti apotti Coignardin kanssa +pistäytymään Pikku Bachuksessa. + +Näin vietimme _Kuningatar Hanhenjalan_ ravintolassa pyhää paaston +aikaa. Mutta heti pääsiäisaamuna, kun Saint-Benoît-le-Bétourné'n kellot +kaikuivat ylösnousemuksen riemua, isäni pisti vartaaseen kanoja, sorsia +ja kyyhkysiä tusinoittain, ja liekehtivän uunin nurkassa Miraut nuuski +rasvan hyvää hajua, heiluttaen häntäänsä ahkerasti, miettivänä ja +vakavana. Vanhana, väsyneenä, melkein sokeana se vielä nautti tämän +maailman iloja, jonka pahat puolet se otti vastaan alistuvasti. Hän oli +viisas, enkä ollenkaan ihmettele, että äitini otti niin järkevän +olennon osalliseksi hurskaihin toimiinsa. + +Kuunneltuamme korkean messun, aterioimme hyvältä tuoksuavassa puodissa. +Isäni mukana tuli aterialle tuulahdus uskonnollista iloa. Tavallisesti +hänellä oli ruokavieraina eräitä ylituomarin apulaisia ja oiva +opettajani, apotti Coignard. Pääsiäisenä, armon vuonna 1725 muistan +hänen tuoneen mukaansa herra Nicolas Cerisen, jonka hän oli löytänyt +jostain vinttikerroksesta Muurarinkadulta, missä tuo oppinut mies +kirjoitteli koko päivät ja yöt uutisia kirjallisesta maailmasta +Hollannin kustantajille. Pöydällä kohosi rautakorissa vuori punaisia +munia. Ja kun apotti Coignard oli lukenut ruokaluvun, nuo munat +joutuivat keskustelun aiheeksi. + +-- Aelius Lampridus kertoo, aloitti Nicolas Cerise, että Aleksanteri +Severuksen isän kana muni punaisen munan tuon valtaistuimelle +määrätyn lapsen syntyessä. + +-- Tuo Lampridus, joka oli verrattain tyhmä, vastasi oiva opettajani, +olisi saanut jättää tuon jutun akoille, jotka sitä levittelivät. Teillä +on liiaksi arvostelukykyä, herra Cerise, johtaaksenne kristillisen +tavan tarjota punaisia munia pääsiäisenä mokomasta mahdottomasta +tarusta. + +-- Enhän tosin uskokaan, että tapa johtuisi Aleksanteri Severuksen +munasta, vastasi Nicolas Cerise. Ainoa johtopäätös, jonka siitä haluan +tehdä, on se, että punainen muna pakanoitten keskuudessa merkitsi +korkeimpaan valtaan pääsyä. Muutoinkin, jatkoi hän, oli täytynyt +jollakin tavalla värjätä tuo muna, sillä kanat eivät muni punaisia +munia. + +-- Suokaa anteeksi, sanoi äitini, joka lieden luona seisten täytteli +vateja, olen nuoruudessani nähnyt mustan kanan, joka muni ruskeaan +vivahtavia munia. Sen vuoksi uskon kyllä, että on kanoja, joitten munat +ovat punaisia tai punaiseen vivahtavia, esimerkiksi sellaisia kuin +tiili. + +-- Se on hyvin mahdollista, sanoi hyvä opettajani, ja luonto on +tuotteissaan paljon vaihtelevampi kuin tavallisesti luulemme. Eläinten +syntymisessä sattuu kaikenlaista outoa, ja luonnonhistoriallisissa, +museoissa tapaamme paljoa kummallisempia hirviöitä kuin punainen muna +on. + +-- Niinpä on kuninkaan museossa, jatkoi Nicolas Cerise, viisijalkainen +vasikka ja kaksipäinen lapsi. + +-- Vielä kummallisempaa näin Auneaussa, Chartres'n lähellä, sanoi +äitini, asettaen pöydälle tusinoittain makkaroita hapankaalissa, +joitten miellyttävä tuoksu nousi katon malkoja kohti. Olen nähnyt +_äsken_ syntyneen lapsen, jolla oli hanhen jalat ja käärmeen pää. +Kätilö, joka auttoi sen maailmaan, säikähti niin, että heitti sen +tuleen. + +-- Ottakaa huomioon! huudahti apotti Jérôme Coignard, ottakaa huomioon, +että ihminen syntyy naisesta palvellakseen Jumalaa, ja että on +sopimatonta varustaa lasta käärmeen päällä. Siis ei sellaista lasta +ole ollut olemassakaan ja kätilönne uneksi tai teki pilaa teistä. + +-- Herra apotti, huomautti Nicolas Cerise hymyillen hieman, te kuten +minäkin olette nähnyt kuninkaan museossa nelijalkaisen, kaksisukuisen +sikiön, jota säilytettiin spriillä täytetyssä maljakossa, ja toisessa +maljakossa päättömän lapsen, jolla oli silmä navan yläpuolella. +Voivatko nuo hirviöt palvella Jumalaa paremmin kuin käärmepäinen lapsi, +josta emäntämme kertoi? Ja entä sitten ne, joilla on kaksi päätä, niin +ettei tiedä onko niillä kaksi sieluakin? Tunnustakaa, herra apotti, +että luonto huvitellessaan noin ilkeillä leikeillä, tuottaa teologeille +hiukan päänvaivaa. + +Hyvä opettajani avasi jo suunsa vastatakseen ja olisi epäilemättä +kokonaan kumonnut Nicolas Cerisen vastaväitteet, mutta äitini, jota ei +mikään pidättänyt, kun puhumisen halu tuli hänen päälleen, ehätti +edelle, sanoen hyvin äänekkäästi, että Auneaun lapsi ei ollutkaan +ihmiselimen olento ja että paholainen oli sen siittänyt leipojattaren +kanssa. + +-- Ja sitä todistaa sekin, hän jatkoi, ettei kenenkään mieleen +juolahtanut sitä kastaa ja että se haudattiin riepuun käärittynä +takapihalle. Jos se olisi ollut ihmisolento, se olisi peitetty +siunattuun maahan. Kun paholainen saa lapsen naisen kanssa, se luo +tämän eläimen muotoiseksi. + +-- Vaimo, vaimo, varoitteli apotti Coignard, on merkillistä, että +talonpoikainen nainen tietää paholaisesta enemmän kuin teologian +tohtori, ja minusta on ihmeellistä, että vetoatte johonkin Auneaun +akkaan kun on saatava tietää, kuuluuko määrätty naisen hedelmä Jumalan +verellä ostettuun ihmissukuun vai ei. Uskokaa minua: nuo pirunpelit +ovat vain mielikuvituksen likaisia tuotteita, joista teidän tulee +puhdistaa sielunne. Kirkkoisät eivät teoksissaan kerro, että paholainen +siittäisi tytöille lapsia. Kaikki jutut haureudesta paholaisen kanssa +ovat inhottavia unia, ja on häpeällistä, että jesuitat ja dominikanit +ovat laatineet tutkielmia siitä. + +-- Puhutte oikein, herra apotti, sanoi Nicolas Cerise, siepaten +makkaran vadista. Mutta ette ole vastannut mitään väitteeseeni, että +päättömät lapset eivät ole erikoisen soveliaita ihmisen tarkoitukseen, +jona on, kuten kirkko opettaa, tuntea, palvella ja rakastaa Jumalaa, ja +että siis luonto, kuten hukatessaan suuren joukon siemeniä, ei ole +riittävästi teologinen ja kristitty. Lisäisin vielä, ettei se juuri ole +uskonnollinen missään toiminnassaan ja että se ei näytä tuntevankaan +Jumalaa. Se pelottaa minua, herra apotti. + +-- Voi! huudahti isäni heilutellen haarukkansa kärjessä linnun koipea, +jota hän paraikaa jyrsi. Voi, kuinka hämäriä, ikäviä ja nyt +vietettävään juhlaan huonosti sopivia puheita! Se on yhtä paljon +vaimoni vika, joka tarjoilee meille käärmepäisiä lapsia, niin kuin +sellainen ruoka olisi sopivaa kunnon vierailleni. Kuinka on kauniista +punaisista munistamme saattanut lähteä niin paljon pirullisia juttuja! + +-- Katsokaas, isäntä, sanoi apotti Coignard, on totta, että munista +erkanee kaikenlaista. Siitä ovat pakanat saaneet aiheita moneen +filosofiseen kertomukseen. Mutta että yhtä kristillisistä munista +antiikkisen purppuran alla kuin ne, joita par'aikaa syömme, lähtee +moinen määrä hurjaa epäuskoisuutta, on seikka, joka saattaa minut +ällistymään. + +Nicolas Cerise katseli arvon mestariani silmiään räpäytellen ja sanoi +ohuesti naurahtaen: + +-- Herra apotti Coignard, ne munat, joitten mehulla värjätyt kuoret +peittävät permannon jalkaimme alla, eivät olemukseltaan olekaan +kristityitä ja katoolisia, kuten haluatte uskoa. Pääsiäismunat ovat +oikeastaan pakanallista alkuperää ja muistuttavat, nyt kevätpäivän +tasauksen aikana, elämän salaperäistä puhkeamista. Se on vanha, +kristinopissa säilynyt uskonnollinen symboli. + +-- Aivan yhtä hyvällä syyllä voi väittää, sanoi hyvä opettajani, että +niissä piilee Kristuksen ylösnousemuksen symboli. Minä, jota ei +ollenkaan haluta kuormittaa uskontoa turhilla symbolisilla +viisasteluilla, minä uskon mielelläni, että ilo syödä munia, joita ei +ole saanut koko paaston aikana, on ainoa syy, joka saa ne tänä päivänä +esiintymään pöydällä kaikessa kunniassa, kuninkaalliseen purppuraan +puettuina. + +Mutta se on yhdentekevää, ja nämä ovat pikkuseikkoja, jotka huvittavat +vain oppineitten ja kirjastonhoitajien mieltä. Teidän puheissanne, +herra Cerise, on huomattavaa se, että asetatte luonnon uskontoa vastaan +ja haluatte tehdä ne toistensa vihollisiksi. Se on sellainen +synti, herra Nicolas Cerise, niin kauhea synti, että kunnon +ravintoloitsijaammekin on puistattanut hänen sitä käsittämättäkään. +Mutta minä puolestani en ole ollenkaan häiriytynyt ja sellaiset +väitteet eivät hetkeksikään saata viehättää henkeä, joka kykenee +hillitsemään itsensä. + +-- Te, herra Nicolas Cerise, olette juuri seurannut tuota järkeilevää, +tieteellistä menetelmää, ahdasta, lyhyttä, saastaista umpikujaa, jonka +perällä häpeällisesti iskee nenänsä seinään. Olette päätelleet kuin +viisasteleva puoskari, joka luulee tuntevansa luonnon nuuskittuaan +jotain sen ulkoisia ilmiöitä. Ja olette lausunut, ettei luonnollinen +siittäminen, joka tuottaa hirviöitä, kuulukaan Jumalan salaisuuksiin, +kun hän luo ihmisiä hänen kunniaansa ylistämään: _Pulcher hymnus Dei +homo immortalis_. Olitte kovin jalomielinen, kun ette puhunut äsken +syntyneistä, jotka kuolevat ennen päivän nousua, hulluista, +vähäjärkisistä ja kaikista, jotka eivät Lactanuksen lausuman mukaan +ollenkaan muistuta ihanaa hymniä Jumalan kunniaksi, _pulcher hymnus +Dei_. Mutta mitä te siitä tiedätte ja mitä me tiedämme, herra Nicolas +Cerise? Pidätte minua jonain amsterdamilaisena tai haagilaisena +lukijananne väittäessänne, että käsittämätön luonto on vastakkainen +hyvin pyhälle kristinopillemme. Luonto on silmissämme, hyvä herra, vain +hajallisten kuvien sarja, joiden merkitystä meidän on mahdoton löytää, +ja myönnän teille, että me sen mukaan ja sen viittauksia seuraamalla +emme saata havaita äsken syntyneessä kristittyä, emme ihmistä, emme +edes yksilöäkään, ja että liha on täydellisesti selittämätön +hieroglyfi. Mutta se ei ole mitään, ja me näemme vain kuvakankaan +nurjan puolen. Älkäämme kiinnittäkö huomiota siihen ja tietäkäämme, +ettemme sitä tietä saa mitään selville. Kääntykäämme täydellisesti +tajuttavaan, joka on Jumalaan yhtynyt ihmissielu. + +Olette huvittava, herra Nicolas Cerise, luontoinenne ja +siittämisinenne. Olette mielestäni kuin porvari, joka luulee +yllättäneensä kuninkaan salaisuudet, koska hän on nähnyt neuvostosalin +seiniä koristavat maalaukset. Samoin kuin salaisuudet piilevät +hallitsijan ja ministereitten puheissa, on ihmisen kohtalo ajatuksessa, +joka lähtee samalla kertaa luodusta ja luojasta. Loppu on vain +tyhmyreitä huvittavaa hupia ja turhuutta, jota akatemioissa saa paljon +nähdä. Älkää puhuko minulle luonnosta, jollette tarkoita sitä, mitä +näemme Pikku Bachuksessa katsellessamme Cathérinea, pitsinnyplääjää, +joka on pyöreä ja hyvin muodostunut. + +Ja te, oiva isäntämme, lisäsi apotti Coignard, antakaa minulle +juotavaa, sillä suutani kuivaa herra Nicolas Cerisen takia, joka luulee +luontoa jumalattomaksi. Ja, kaikkien paholaisten nimessä, se on sitä ja +sen tulee tavallaan ollakin, herra Nicolas Cerise! Joka tapauksessa se +julistaa Jumalan kunniaa, vaikka se tapahtuu tiedottomasti, sillä emme +tiedä, onko sen tietoisuus ehkä vain ihmisen hengessä, joka yksin uhoaa +lopullisesta ja loputtomasta. Juotavaa! + +Isäni kaasi sekä kunnon mestarini apotti Coignardin että herra Nicolas +Cerisen lasiin reunoja myöten punaista viiniä ja käski heitä juomaan +toistensa terveydeksi. Sen he vilpittömästi tekivätkin, sillä he olivat +kunnon miehiä kumpainenkin. + + + + +VI + +Uusi hallitus. + + +Herra Shippen, joka Greenwichissä harjoitti luvallista lukkosepän +ammattia, aterioi joka päivä, niin kauan kuin hän viipyi Pariisissa, +kuningatar Hanhenjalan ravintolassa isäni ja arvon mestarini, herra +apotti Jerôme Coignardin seurassa. Kun hän eräänä päivänä oli tapansa +mukaan tilannut pullon viiniä, sytyttänyt piippunsa ja ottanut +taskustaan lontoolaisen lehden, hän alkoi poltella, juoda ja lukea +kaikessa rauhassa. Sitte, taitettuaan lehtensä kokoon ja asetettuaan +piippunsa pöydän reunalle, hän aloitti: + +-- Hyvät herrat, ministeristö on kukistettu. + +-- Oh! sanoi kelpo mestarini, se ei ole erikoisen huomattava asia. + +-- Suokaa anteeksi, vastasi herra Shippen, se on tärkeä asia, sillä +nykyinen ministeristö on tory-, uusi whig-puoluetta, ja muutenkin on +kaikki huomattavaa, mitä Englannissa tapahtuu. + +-- Olemme kuitenkin, vastasi hyvä opettajani, nähneet Ranskassa paljon +suurempia mullistuksia kuin tuo. Olemme nähneet neljän valtiosihteerin +paikalle asetettavan kuusi tai seitsemän neuvostoa, jokaisessa kymmenen +jäsentä ja herrat valtiosihteerit on leikattu kymmeneen kappaleesen ja +sitte taas palautettu alkuperäiseen muotoonsa. Aina tällaisen +vaihdoksen tapahtuessa toiset vannoivat, että kaikki oli hukassa, +toiset, että kaikki oli pelastettu. Ja niistä tehtiin laulujakin. +Puolestani kiinnitän vähän huomiota siihen, mitä ruhtinaitten +työhuoneissa tapahtuu ottaen lukuun, ettei elämän kulku yhtään muutu. +Sillä uudistusten jälkeen ihmiset ovat yhtä itsekkäitä, ahneita, +ilkeitä ja julmia kuin ennen niitä; vuorotellen älyttömiä ja hurjia. Ja +aina on kuitenkin melkein yhtä paljon lapsia, avioliittoja, +aisankannattajia ja hirtetyitä, joka ilmaisee yhteiskunnan mainiota +järjestystä. Tuo järjestys on pysyvä, hyvä herra, eikä mikään saata +hämmentää sitä, sillä se on perustettu inhimilliselle kurjuudelle ja +tyhmyydelle -- siinä avustajia, jotka eivät koskaan petä. Ne hankkivat +tälle rakennukselle sellaisen kestävyyden, että se kykenee vastustamaan +huonoimmankin ruhtinaan ja tuon kelvottoman virkamiesjoukon +hyökkäykset, vaikka jälkimäiset tukevatkin edellistä. + +Isäni, joka kuunteli keskustelua silavavarras kädessään, teki siihen +hiljaisella lujuudella sen oikaisun, että hyviäkin ministereitä on +olemassa, ja että hän erikoisesti muisti erään, äsken kuolleen, hyvin +viisaan määräyksen julkaisijana, joka turvasi ravintoloitsijoita +teurastajien ja leipureitten kaikki ahmivalta vallanhimolta. + +-- Saattaa niin olla, herra Paistinkääntäjä, jatkoi hyvä opettajani, ja +siitä asiasta pitäisi keskustella leipurinkin kanssa. Mutta +harkitsemisen arvoista on se, että valtakunnat pysyvät pystyssä, ei +suinkaan eräitten valtiosihteereitten viisauden takia, mutta useitten +miljoonain ihmisten tarpeitten vuoksi, jotka elääkseen harjoittavat +kaikenlaisia halpoja ja inhottavia ammatteja kuten teollisuutta, +maanviljelystä, kauppaa, sotaa ja merenkulkua. Nuo kurjat yksilöt +luovat sen, mitä sanotaan kansojen suuruudeksi, ja ruhtinailla ja +ministereillä ei ole siinä mitään osaa. + +-- Erehdytte, hyvä herra, väitti englantilainen, ministereillä on +osansa siinä, sillä he säätävät lakeja, joista yksi ainoa saattaa +rikastuttaa kansan tai viedä sen vararikkoon. + +-- Mitä siihen tulee, intti apotti, on se sattuman varassa. Koska +valtion asiat ovat niin laajat, ettei yhden miehen äly kykene niitä +käsittämään, täytyy antaa ministereille anteeksi, että he toimivat +sokeasti, omaamatta minkäänlaista jälkitietoisuutta tekemästään hyvästä +tai pahasta, ja myöntää, että he ovat menetelleet kuin sokkosilla +ollen. Muuten, jos arvostelisimme tuota pahaa tai hyvää taikauskotta, +tuntuisivat ne meistä kovin vähäpätöisiltä, ja epäilen, saattaisiko +lailla tai määräyksellä olla sellainen vaikutus kuin väitätte. Otan +esimerkiksi ilotytöt, joista yksin on vuoden aikana annettu enemmän +määräyksiä kuin vuosisadassa kaikista muista valtakunnan ihmisluokista, +ja he hoitavat kuitenkin ammattiaan tarkkuudella, joka on sukua +luonnonvoimille. He nauravat lapsellisille mustaamisyrityksille, joita +eräs Nicodème-niminen virkamies heistä keksii, ja tekevät pilaa +pormestari Baiselancesta,[4] joka useitten ylituomareitten ja +haastemiesten kanssa on muodostanut oikean liiton heitä vastaan. Voin +vakuuttaa, että Cathérine pitsinnyplääjä ei tiedä edes Baiselancen +nimeäkään, ja se jää hänelle tuntemattomaksi aina kuolemaan saakka, +joka on kristillinen, tai ainakin niin toivon. Ja tästä johdan sen, +että kaikki lait, joilla ministerit salkkujaan paisuttavat, ovat +roskapaperia, eivätkä voi elättää eikä estää meitä elämästä. + +-- Herra Coignard, sanoi Greenwichin lukkoseppä, käyttämänne kielten +halpuudesta huomaa, että teidät on muovailtu elämään orjuudessa. +Puhuisitte aivan toisin kuninkaista ja ministereistä, jos teillä olisi, +kuten minulla, onni nauttia vapaasta hallituksesta. + +--- Herra Shippen, selitti apotti, oikea vapaus on tämän maailman +turhuuksista eristäytyneen mielen vapautta. Valtiollisesta vapaudesta +välitän yhtä vähän kuin pilaantuneesta perunasta. Se on vain +harhaluuloa, jolla petetään tietämättömien turhamielisyyttä. + +-- Vahvistatte ajatustani, sanoi herra Shippen, että ranskalaiset ovat +apinoita. + +-- Suokaa anteeksi, huusi isäni pannuaan heilutellen, heidän joukossaan +on leijoniakin. + +-- Siis ei ole puutetta muusta kuin kansalaisista, virkkoi herra +Shippen. Tuileries'n puistossa kaikki ihmiset väittelevät valtion +asioista, eikä noista riidoista milloinkaan lähde järkevää ajatusta. +Teidän kansanne on vain kuin meluava eläintarha. + +-- Hyvä herra, lievitteli arvon mestarini, on totta, että kun ihmisten +yhdyskunnat saavuttavat erään määrän tapojen harjaannusta, ne tulevat +tavallaan eläintarhan tapaisiksi, ja että edistys tavoissa on juuri +siinä, että eletään häkeissä eikä surkeasti harhailla pitkin salomaita. +Tämä tila on yhteistä kaikille Europan kansoille. + +-- Hyvä herra, sanoi Greenwichin lukkoseppä, Englanti ei ole mikään +eläintarha, sillä siellä on parlamentti, josta ministerit ovat +riippuvaisia. + +-- Hyvä herra, vastasi siihen apotti, saattaapa käydä niin, että +Ranskassakin kerran on ministereitä, jotka ovat parlamentin alaisia. Ja +vieläkin enemmän. Aika tuo muassaan paljonkin muutoksia valtakuntien +rakenteeseen, ja saattaapa kuvitella, että Ranska vuosisadan tai parin +kuluttua omaksuu kansanvaltaisen hallitusmuodon. Mutta, hyvä herra, +valtiosihteerit, jotka ovat hyvin vähäpätöisiä nykyään, eivät silloin +ole yhtään mitään. Sillä sen sijaan, että he olisivat riippuvaisia +hallitsijasta, jolta he saavat valtansa määrätyksi ajaksi, he alistuvat +kansan mielipiteen alle ja tulevat osallisiksi sen vaihtelevaisuudesta. +On huomattava, että ministerit jonkunlaisella voimalla harjoittavat +valtaansa vain itsevaltiaissa monarkioissa, kuten Josefin, Jaakopin +pojan, faaraon ministerin kohtalo ja Haamanin, Ahasveruksen ministerin +vaiheet opettavat. Toisella oli suuri tehtävä Egyptin, toisella Persian +hallituksessa. Ranskassa tarvittiin vahvaa kuninkuutta ja heikkoa +kuningasta Richelieu'n käsivarren varustamiseksi. Kansanvaltaisessa +valtiossa ministereistä tulee niin heikkoja, ettei heidän +kelvottomuutensa, eipä edes tyhmyytensäkään enää aiheuta vahinkoa. + +He saavat valtiopäiviltä vain epävarmat ja huolekkaat valtuudet. +Saattamatta ulottaa toiveitaan kauas, pääsemättä laajentamaan tuumiaan, +he riutuvat surkeasti kuluttaen pian katoavaa olemassaoloaan. Heidän +kasvonsa kellastuvat, kun he koettavat viidensadan koossa olevan +kasvoilta lukea toimintakäskyt. Hakiessaan turhaan omia aatteitaan, +tietämättömän, hajanaisen ihmisjoukon keskuudesta, he vaipuvat huolten +painamaan voimattomuuteen. He eivät enää osaa valmistaa eikä +suunnitella mitään edeltäkäsin, ja harrastavat enää vain vehkeilyä ja +valehtelua. He kaatuvat niin matalalta, ettei putoaminen tuota heille +mitään vahinkoa, ja pikku koulupojat kirjoittavat heidän nimensä +seiniin naurattaakseen kaupungin porvareita. + +Tälle puheelle herra Shippen kohotteli olkapäitään. + +-- Mahdollista, virkahti hän; minun on helppo nähdä ranskalaiset +sellaisessa tilassa. + +-- Siinäkin tilassa maailma kulkee kulkuaan, sanoi oiva opettajani. +Syödä täytyy. Siinä suuri välttämättömyys, josta kaikki muut johtuvat. + +Herra Shippen sanoi piippuaan pudistellen: + +-- Sillävälin meille luvataan ministeri, joka suosii maanviljelystä, +mutta tuhoisi kaupan, jos hänen sallittaisiin toimia. Siihen on minun +puututtava, koska kerran olen Greenwichin lukkoseppä. Kutsun lukkosepät +koolle ja pidän heille puheen. + +Hän pisti piipun taskuunsa ja lähti hyvästiä sanomatta. + + + + +VII + +Uusi hallitus. + +(Jatko ja loppu.) + + +Ilma oli illallisen jälkeen kaunis, ja herra apotti Jérôme Coignard +käveli muutamia askeleita Saint-Jacques-kadulla, missä lyhtyjä +sytytettiin, ja minä sain kunnian olla hänen seurassaan. Hän seisahtui +Saint-Benoît-le-Bétourné'n porttiholvin alle ja sanoi, osoittaen +minulle lihavalla, skolastisia todisteluja yhtä paljon, kuin helliä +hyväilyjä varten tehdyllä pyöreällä kädellään, toista hyvin +goottilaisten kivipatsaiden alla olevaa pukkia, joka oli tuhrittu +rivoilla piirroksilla: + +-- Jakobus, poikani, jos olet yhtä mieltä kanssani, niin hengitämme +hieman raitista ilmaa noilla vanhoilla kiiltävillä kivillä, jonne niin +moni kerjuri on ennen meitä hiipinyt levähdyttääkseen kurjaa itseään. +Onpa saattanut tapahtua, että pari kolme noista lukemattomista +onnettomista on siinä vaihtanut keskenään mainioita viisauksia. Voimme +kyllä joutua siinä kirppujen purtaviksi. Mutta kun sinä, poikani, vielä +olet rakkauden iässä, niin voithan ajatella, että ne ovat Cathérine +pitsinnyplääjän kirppuja, tai Jeannette viulunsoittajan, -- heillä kun +on tapana tuoda sulhasensa hämärissä tänne, -- ja niitten purema tuntuu +sinusta suloiselta. Se on sinun nuoruudellesi sallittu harhaluulo. +Itselleni, minä kun olen jo jättänyt taakseni suloisten erhetysten +ajan, itselleni sanon, ettei lihan iloille tule antaa liian suurta +osaa, eikä huolia kirpuista, jotka ovat, kuten koko muukin +maailmankaikkeus, Jumalan suuri salaisuus. + +Näin sanoen hän istui varoen, ettei häiritsisi pientä savoijilaista ja +tämän kissaa, jotka nukkuivat viatonta untaan vanhalla kivipenkillä. +Asetuin hänen viereensä ja kysyin, kun äskeinen keskustelu palasi +mieleeni: + +-- Herra apotti, puhuitte äsken ministereistä. Kuninkaan ministerit +eivät tehneet teihin minkäänlaista vaikutusta, ei puvuillaan, ei +vaunuillaan eikä nerollaan, ja arvostelitte heitä sellaisen sielun +vapaudella, jota mikään ei hämmästytä. Kun sitten tarkastelitte näitten +virkamiesten tilaa kansanvaltiossa -- jos sellainen milloin syntyy -- +esititte sen meille kurjaa kurjemmaksi ja pikemmin säälin kuin +kiitoksen arvoiseksi. Vastustaisitteko muinaisajan tasavaltojen tapaan +uudelleen järjestettyjä hallituksia? + +-- Poikani, vastasi arvon mestarini, olen itsestäni taipuvainen +kannattamaan kansanvaltaista hallitusta. Asemani alhaisuus johtaa minut +siihen, ja Pyhä Raamattu, jota olen hieman tutkinut, vahvistaa minua +tässä taipumuksessani, sillä Herra sanoo Kuningasten kirjassa: Israelin +vanhemmat haluavat itselleen kuningasta, että minä en hallitseisi +heidän ylitsensä. + +Siispä teitä hallitsevan kuninkaan oikeudet ovat nämä: Hän ottaa teidän +lapsenne vaunujansa ohjaamaan ja hän panee heidät juoksemaan vaunujensa +edessä. Hän tekee teidän tyttäristänne voiteittensa valmistajia, +keittäjiään ja leipojiaan. _Filias quoque vestras faciet sibi +unguentarias et focarias et panificas_. Tämä on erikoisesti sanottu +Kuninkaitten kirjoissa, joista vielä saatamme nähdä, että kuningas +antaa alamaisilleen kaksi tuhoisaa lahjaa: sodan ja nälänhädän. Ja jos +on totta, että monarkiat ovat olemassa Jumalan armosta, on myös totta, +että niissä ilmenee inhimillisen tyhmyyden ja pahuuden piirteitä. On +luultavaa, että taivas on antanut kuninkaat ihmisille rangaistukseksi: +_Et tribuit eis petitionem eorum_. + + ja vihassansa synnit hän meille viaksi kantaa + ja rankaisee, kun lahjojaan hän antaa. + +Voisin sinulle, poikani, kertoa muinaisajan viisaitten teoksista monta +kaunista kohtaa, joissa tyrannien viha kuvastuu ihmeellisellä voimalla. +Luulen sitäpaitsi osoittaneeni jonkunlaista sielun lujuutta +halveksiessani saarnastuolien tarjoamaa loistoa, ja inhoan, aivan yhtä +paljon kuin tuo jansenisti Biaise Pascal, miekkaa kantavia hölmöjä. +Kaikki nuo syyt puhuvat sydämessäni ja sielussani kansanvaltaisen +hallituksen puolesta. Olen ottanut nämä asiat mietelmien aiheeksi, ja +aion kerran julaista sellaisen kirjan, joissa sanotaan, että on +muserrettava luu ytimen löytääkseen. Kerron sinulle, että sepitän uuden +_Hulluuden ylistyksen_, joka näyttää köykäistäkin köykäisemmältä, mutta +jossa viisas huomaa viisauden somasti kätkettynä narrinkaapun alle. +Lyhyesti: aion olla toinen Erasmus, aion opettaa kansaa hänen +esimerkkiään noudattaen, oppineella ja älykkäällä lörpöttelyllä. Ja +tämän tutkielman eräässä luvussa sinäkin, poikani, löydät kaikki +selitykset mieltäsi kiinnittäviin asioihin, opit tajuamaan säädyistä +tai kansankokouksista riippuvien ministereitten aseman. + +--- Voi, herra apotti, huudahdin, kuinka kiire minulla on lukea tuo +kirja! Milloin arvelette, että se on valmis? + +-- En tiedä, virkkoi arvoina opettajani. Ja totta puhuakseni luulen, +että en kirjoita sitä koskaan. Ihmisten aikomukset joutuvat usein +häpeään. Emme voi hallita pienintäkään tulevaisuuden osaa, ja tuo +Aatamin koko suvulle yhteinen epävarmuus on minussa kehittynyt +äärimmilleen kokemusteni pitkän onnettomuuksien sarjan takia. Sen takia +epäilen, poikani, kykenenkö milloinkaan luomaan tuota arvokasta pilaa. +Pitämättä sinulle tässä istuessamme poliittista esitelmää, kerron +kuitenkin, kuinka aioin kuviteltuun kirjaani sovitella kappaleen, jossa +näyttäytyy ukko Demoksen -- kun hän pääsee valtaan -- uhriksi joutuvien +palvelijoitten heikkous ja viekkaus. En tiedä, pääseekö hän valtiaaksi, +enkä rupea sitä ratkaisemaankaan. En rupea ennustelemaan, vaan jätän +sen vaivan neitsyeille, jotka puhuvat ennusmerkkien kautta, kuten +sellaiset sibyllat kuin Cuman, Persian, Tiburtinumin, _quarum insigne +virginitas est et virginitatis praemium divinatio_. Palatkaamme siis +asiaan. Siitä on jo noin kaksikymmentä vuotta, kun asuin Séez'in +mieluisassa kaupungissa, missä olin piispan kirjastonhoitajana. + +Sattumalta sinne tulleet kiertävät näyttelijät esittivät ladossa aika +hyvän murhenäytelmän. Menin sinne ja näin esiintyvän Rooman keisarin, +jonka tekotukka oli koristettu runsaammilla laakereilla kuin Pyhän +Laurin tori markkinain aikana kinkuilla. Hän istui papillisessa +nojatuolissa. Hänen kaksi ministeriään, hovipuvussa, loistavine +arvonmerkkeineen, istuivat hänen rinnallaan jakkaroilla, ja kaikki +kolme neuvottelivat valtion asioista pahalta hajuavien öljylamppujen +valossa. Keskustelun kuluessa eräs neuvosmiehistä piirsi satirisen +kuvan tasavallan loppuajan konsuleista. Hän osoitti heidät innokkaiksi +käyttämään oikein sekä väärin haihtuvaa valtaansa, yhteishyvän +vihollisiksi, kateellisiksi seuraajilleen, tietäen varmasti tapaavansa +heissä omia rikostovereitaan rosvouksessa ja verojen kiskomisessa. Näin +hän lausui: + +Kun tuollaiset pikkuherrat, jotka asetetaan paikoilleen vuodeksi, +huomaavat, kuinka lyhyt aika heidän valtaansa rajoittaa, niin he +tekevät onnellisimpienkin toimenpiteiden tulokset turhiksi pelosta, +että heidän seuraajansa hyötyisivät. Koska heillä on vähän osaa +kaikkeen hallitsemaansa hyvinvointiin, he niittävät runsaan sadon +yleisestä vainiosta, varmoina siitä, että jokainen mielellään antaa +heille anteeksi, toivoen vuorostaan samanlaista kohtelua.[5] + +No niin, poikani, nuo lauseet, jotka iskevässä tarkkuudessaan +muistuttavat Pibrac'in nelijalkoja, ovat sisällyksen puolesta parempia +kuin koko muu murhenäytelmä, joka hiukan liiaksi muistuttaa kapinoivien +ruhtinaitten kevyttä loisteliaisuutta, ja joka on liiaksi pilattu +Longuevillen herttuattaren ranskalaisella hienostelulla -- hän itse +esiintyi siinä Emilie-nimisenä. Pidin huolta siitä, että ne säilyivät +muistossani, saadakseni miettimisen aihetta. Sillä hyviä tapain ohjeita +löytää teatterikirjallisuudestakin. Se, mitä runoilija kahdeksassa +säkeessä sanoo Rooman tasavallan konsuleista sopii mainiosti +kansanvallanministereihinkin, joiden mahti on sattuman vallassa. + +He ovat heikkoja, koska he ovat riippuvaisia kansankokouksesta, joka on +kykenemätön näkemään laajalti ja syvästi valtiollisessa toiminnassaan, +vaikka siltä puuttuukin tyhjänpäiväisen kuninkaan vahingoton +älyttömyys. Ministerit ovat suuria vain silloin kuin he, kuten Sully, +avustavat älykästä kuningasta, jota he pitävät arvossa, tai sitte he +ovat, kuten Richelieu, itse asettuneet hallitsijan paikalle. Ja kukapa +ei huomaisi, että jollakin Demoksella ei ole Henrik IV:n itsepäistä +ymmärrystä eikä Ludvig XIII:n suotuisaa mielen hitautta? Otaksun, että +hän tietää mitä tahtoo; hän ei kuitenkaan tiedä, kuinka hänen tahtonsa +on täytettävä eikä edes saattaako sitä täyttää. Huonosti käskiessään +häntä totellaan huonosti ja petetään aina. Edustajat, jotka hän +lähettää valtiopäivilleen, pitävät kekseliäillä valheilla yllä hänen +harhaluulojaan aina siihen saakka kuin he kukistuvat hänen +epäoikeutettuihin tai todellisiin epäluuloihinsa. Valtiopäivät toimivat +niitten joukkojen sekavan keskinkertaisuuden mukaan, joista ne ovat +lähtöisin. Niiden keskuudessa herää ja liikkuu hämäriä ja moninaisia +ajatuksia. Ne antavat hallituksen johtajille tehtäväksi epämääräisten +toivomusten täyttämisen, joista ne itsekään eivät ole tietoisia. Ja +vähemmän onnellisina kuin tarun Oidipos, satupaimen, Sfinksi nielee +vuorotellen heidän ministerinsä, koska he eivät ole kyenneet +ratkaisemaan arvoitusta, jonka avainta Sfinksi itsekään ei tiedä. +Heidän suurin kurjuutensa on siinä, että heidän täytyy alistua +voimattomuuteen, puhumaan toiminnan sijasta. Heistä tulee puhujia, +hyvin huonoja puhujia, sillä heiltä puuttuvat lahjat, jotka tuovat +muassaan selvyyttä. Heidän on pakko opiskella puhumaan ollakseen +sanomatta mitään, ja vähemmän tyhmät heidän keskuudessaan ovat tuomitut +valehtelemaan enemmän kuin muut. Siten tulee älykkäimmistä kaikkein +halveksittavimpia. Ja jos heidän joukossaan vielä sattuukin olemaan +kyllin kykeneviä päättääkseen sopimuksia, järjestääkseen raha-asioita +ja hoitaakseen valtiota, heidän tietonsa eivät toimita mitään, sillä +heiltä puuttuu aikaa, ja aika on suurten yritysten kudelankaa. + +Tämä nöyryyttävä olotila vie rohkeuden kunnolliselta ja antaa huonoille +kunnianhimonsa. Joka puolelta kohoaa pikku kylistä valtaan pyrkijöitä +tavoitellen valtion paraita virkoja, ja kun rehellisyys ei ole +luontaista ihmiselle, vaan sitä kasvatetaan heidän keskuudessaan +pitkällä huolella ja teennäisillä menettelytavoilla, saamme nähdä +koronkiskojien pilvinä heittäytyvän valtion kassojen kimppuun. +Häväistyksen synnyttämä häly suurentaa paljon itse pahaa, koska +kansanvaltaisessa hallinnossa on vaikea mitään peittää, ja kaikki +joutuvat epäilyksen alaisiksi monien rikosten vuoksi. + +Tästä en kuitenkaan päätä, poikani, että kansat silloin tulisivat +onnettomammiksi kuin nyt. Olen jo edellisissä keskusteluissamme +osoittanut, että en usko kansojen kohtalon riippuvan ruhtinaista ja +ministereistä, ja että sellaisille annetaan liian paljon arvoa, jos +niiltä tehdään yleisten onnettomuuksien tai menestyksen lähde. +Kuitenkin on lakien moninaisuus turmiollista, ja pelkäänpä, että +säädytkin käyttivät väärin lainsäädäntövaltaansa. + +Samanlaista on Pekan ja Paavon pikku rikollisuus, kun he lampaita +paimentaessaan laativat säännöksiä ja huudahtavat: "Jospa olisin +kuningas!"... Jos Pekasta tulisi kuningas hän julkaisisi vuodessa +enemmän määräyksiä kuin keisari Justianus kokosi koko hallintonsa +aikana. Jo tältäkin kannalta Pekan hallinto näyttäisi minusta +vaaralliselta. Mutta keisareitten ja kuninkaitten hallitus oli +ylimalkaan niin huonoa, ettei huonompaa saata peljätäkään, eikä Pekka +epäilemättä tekisi enemmän tyhmyyksiä eikä ilkeyksiä kuin kaikki nuo +kahden- tai kolminkertaisilla kruunuilla vihityt ruhtinaat, jotka +vedenpaisumuksen ajoista ovat peittäneet maan verellä ja raunioilla. +Hänen kykenemättömyydessään ja hassuudessaan on mainiota se, että ne +tekevät mahdottomiksi nuo valtioitten väliset viisaat suhteet, joita +sanotaan diplomaattisiksi ja jotka päätyvät vain keinotekoisesti +sytyttämään turhia ja tuhoisia sotia. Ukko Demoksen ministeriltä, jota +lakkaamatta potkitaan, tuupitaan, sysitään, nöyryytetään, keikautellaan +ja ahdistetaan paljoa enemmän paistetuilla omenilla ja kovilla munilla +kuin katuteatterien halvinta kujeilijaa, ei ole vähääkään tilaisuutta +valmistella notkeasti työhuoneen salaisessa rauhassa, vihreän kankaan +ääressä, verilöylyjä, ottaen huomioon sen, mitä sanotaan Europan +tasapainoksi ja joka oikeastaan on vain diplomaattien peliä. Silloin ei +enää ole ulkopolitiikkaa ja se on suuri onni onnettomalle +ihmiskunnalle. + +Näin puhuttuaan arvon mestarini nousi ja jatkoi seuraavasti: + +-- On aika palata kotiin, poikani, sillä tunnen viileyden tunkeutuvan +pukimieni vaillinaisuuksien läpi, niissä kun on reikiä siellä täällä. +Ja jos jäisimme tämän holvin alla saattaisimme säikyttää Cathérinen ja +Jeannetten sulhaset, jotka täällä odottavat lempensä täyttymistä. + + + + +VIII + +Neuvosmiehet. + + +Sinä iltana menimme, arvon mestarini ja minä, Pikku Bachuksen +puutarhaan, jossa tapasimme Cathérine pitsinnyplääjän, ontuvan +veitsisepän ja isän, joka minut siitti. He istuivat kolmisin pöydän +ympärillä viiniruukun edessä, josta he olivat maistelleet kylliksi +ollakseen hupaisia ja seuranhaluisia. + +Sääntöjen mukaan oli valittu kaksi neuvosmiestä neljästä, ja isäni +puhui tapauksesta oman nokkansa mukaan. + +-- On vahinko, hän väitti, että neuvosmiehetkin ovat virkamiehiä eikä +ravintoloitsijoita, ja että he saavat arvonsa kuninkaalta eikä +kauppiailta, etenkin Pariisin ravintoloitsijoiden ammattikunnalta, +jonka lipunkantaja minä olen. Jos minä saisin valita heidät, häviäisi +puute ja verot, ja olisimme kaikki onnellisia. Jos maailma ei vain +rupea kulkemaan takaperin kuin krapu, niin tulee päivä, jolloin +kauppiaat valitsevat kaupungin neuvosmiehet. + +-- Niin, epäilemättä, vahvisti herra apotti Coignard, kerran saavat +mestarit ja oppipojat valita neuvosmiehet. + +-- Älkääpä, älkääpä, herra apotti, virkahti isäni huolestuneena +kulmiaan rypistellen. Kun oppipojat pääsevät nimittämään neuvosmiehiä, +on kaikki mennyttä. Siihen aikaan kun minä olin oppipoika, en ajatellut +muuta kuin vahinkoa mestarini omaisuudelle ja vaimolle. Mutta heti kun +itse sain liikkeen ja vaimon, harrastan yhteistä hyvää, josta minunkin +menestykseni riippuu. + +Lesturgeon, isäntämme, toi viiniruukun. Hän oli pieni, nopsa ja kiivas +mies. + +-- Puhutte uusista neuvosmiehistä, hän aloitti kädet lanteilla. Toivon +vain, että he harrastaisivat yhteistä hyvää edes yhtä paljon kuin +entiset, jotka eivät siitä suuriakaan välittäneet. Mutta he alkoivat jo +oppia ammattinsa. Tiedättehän, mestari Léonard -- hän jatkoi isäni +puoleen kääntyen -- että koulu, jossa Pyhän Jaakon kadun lapset käyvät +katkismustaan oppimassa, on rakennettu puusta, ja että kipuna ja lastu +jo saisivat sen leimuamaan kuin juhannuskokko. Puhuin siitä +Raatihuoneessa istuville herroille. Kirjeeni ei suinkaan ollut kelvoton +tyyliltään, sillä olin kirjoituttanut sen kuudesta hopeakolikosta +sihteerillä, jolla on toimisto Armonlaakson luona. Esitin siinä +herroille neuvosmiehille, että kaikki korttelin pikkupojat olivat joka +päivä vaarassa käristyä kuin ankeriaat, seikka, joka olisi otettava +huomioon äitien helläsydämisyyteen nähden. Se herra neuvosmies, jolle +kouluasiat kuuluvat, vastasi kohteliaasti vuoden kuluttua, että vaara, +joka uhkasi Pyhän Jaakon kadun pikku poikia, herätti koko hänen +huolenpitonsa ja että hän tekisi kaiken voitavansa sen torjuakseen. Sen +vuoksi hän oli lähettänyt ylempänä mainituille pojille paloruiskun. +"Koska kuningas", lisäsi hän, "viisaudessaan rakennuttaa kaivon +voittojensa muistoksi, parin sadan askeleen päähän koulusta, ei +vettäkään puutu, ja lapset oppivat parissa päivässä käyttämään pumppua, +jonka kaupunki suvaitsee heille myöntää". Palattuani Armonlaaksoon, +lausuin sihteerille vastauksen, joka oli sepitetty tähän suuntaan: + +-- "Hyvä herra valtuusmies, Pyhän Jaakonkadun koulutalossa on +kaksisataa pienokaista, joista vanhin on seitsenvuotias. Siinä oivia +pumppumiehiä ruiskuanne käyttämään! Ottakaa se takaisin ja +rakennuttakaa uusi koulutalo kivestä ja savesta." + +Tämä kirje, kuten ensimäinenkin, maksoi minulle kuusi hopeakolikkoa, +sinetteineen. Mutta rahani ei mennyt hukkaan, sillä kahdenkymmenen +kuukauden kuluttua sain vastauksen, jossa herra neuvosmies selitti, +että Pyhän Jaakonkadun pienokaiset täysin ansaitsivat Pariisin +valtuuston huomion, joka toimisi heidän turvallisuudekseen. Siinä nyt +ollaan. Jos neuvosmieheni jättää paikkansa, täytyy minun aloittaa +kaikki alusta ja maksaa taas kaksitoista kovaa Armonlaakson kirjurille. +Sen tähden, mestari Léonard, vaikka olenkin vakuutettu, että +raatihuoneella on houkkioita, jotka olisivat paremmin paikallaan +markkinoilla Hölmöläistä näyttelemässä, minulla ei ole yhtään halua +nähdä siellä uusia naamoja. Pidän parempana säilyttää neuvosmieheni +ruiskuineen. + +-- Minä taas, arveli puolestaan Cathérine, haluaisin hiukan kurittaa +poliisipäällikköä. Hän antaa Jeannette viulunsoittajan joka päivä +hämärissä kuljeksia Saint-Benoît-le-Bétourné'n portin edessä. Hän +hiipii kuin myyrä sivukaduilla ja vetelee perässään kaikissa +lammikoissa likaantuneita hameitaan. Julkiset paikat täytyisi varata +hyvin puetuille tytöille, että he voisivat esiintyä siellä kunniakseen. + +-- Ohoh, äännähti ontuva veitsiseppä, luulenpa, että katu on kaikkia +varten, ja menenpä minäkin jonain päivänä, kuten isäntämme Lesturgeon, +Armonlaakson kirjurin luo, että hän minun nimissäni laatisi kauniin +anomuksen kulkukauppiasraukkojen puolesta. En saata koskaan asettaa +vaunujani oikein hyville paikoille, ennenkuin poliisit tulevat +häiritsemään, ja heti kun joku lakeija tai pari palvelustyttöä +seisattuu katselemaan tavaroitani, tulee suuri musta lurjus, joka lain +nimessä käskee minun kuljettaa romuni muuanne. Toisinaan muka olen +torikauppiaiden vuokraamalla maalla, toisinaan Leborgnen, valantehneen +veitsisepän lähellä. Joskus taas minun täytyy antaa tilaa jonkin +piispan tai ruhtinaan vaunuille. Ja niin saan tarttua vetohihnaan ja +kiskoa aisoista ja kiittää onneani, elleivät lakeijat ja sisäköt ole, +häiriötäni hyväkseen käyttäen, siepanneet maksamatta koteloa, saksia +tai komeata linkkuveistä. Olen kyllästynyt sortovaltaan, olen +kyllästynyt oikeuden palvelijain vääryyksiin. Tunnen suurta tarvetta +nousta kapinaan. + +-- Siitä merkistä tunnen, sanoi hyvä mestarini, että olette +jalomielinen lukkoseppä. + +-- En ole yhtään jalomielinen, herra apotti, jatkoi ontuva +vaatimattomasti. Olen kostonhaluinen, ja harmi on saanutkin minut salaa +myymään pilkkalauluja kuninkaasta, hänen rakastajistaan ja +ministereistään. Minulla on niitä aika hyvä valikoima kärryjeni +peitteen alla. Älkää ilmaisko minua. Se laulu "kahdestoista +lempilinnusta", on mainio. + +-- En minä teitä petä, vastasi isäni, minusta hyvä laulu vastaa +viinilasia ja enemmänkin. Veitsistäkään en sano sen enempää, ja olen +hyvilläni, jos saatte omanne kaupaksi, sillä kaikkien täytyy elää. +Mutta myönnättehän toki sietämättömäksi sen, että kulkukauppiaat +kilpailevat kauppiaitten kanssa, jotka ovat vuokranneet puotinsa ja +maksavat veroa. Mikään ei ole sen vastaisempaa järjestykselle ja +hyvälle hallinnolle. Noitten kierturien röyhkeys on tavaton. Minne asti +se menisikään, jollei heitä hillittäisi? Eikös viime vuonna eräs +Montrougen talonpoika asettunut juuri minun ravintolani eteen, kärryt +täynnä kyyhkysiä, joita hän myi kahta liardia yhtä souta halvemmalla +kuin minä. Ja tuo moukka huusi, niin että ikkunaruudut tärisivät: +"Hyviä kyyhkysiä, viisi souta!" Uhkasin häntä parikymmentä kertaa +paistinvartaallani, mutta hän vastasi typerästi, että katu on kaikkien +omaisuutta. Valitin poliisipäällikölle ja sain oikeutta, niin että +lurjus karkoitettiin. En tiedä, mitä hänestä on tullut, mutta olen +vielä hänelle harmissani tekemästään vahingosta. Sillä kun näin +paraitten kauppaystävieni ostavan häneltä kyyhkysiä parittain, +puolitusinoittainkin, sain keltataudin, joka kauan piti mieltäni +alakuloisena. Toivoisin, että hänen nahkaansa lintuliimalla +kiinnitettäisiin höyhenet niistä linnuista, joita hän myi paistettuina +nenäni edessä, ja että häntä näin, kiireestä kantapäähän höyhenissä, +kuljetettaisiin pitkin katuja, takaperin kärryillään. + +-- Mestari Léonard, puolusteli ontuva veitsiseppä, olette ankara +köyhälle väelle. Sillä lailla saatetaan onnettomat epätoivoon. + +-- Herra veitsiseppä, virkkoi nauraen kunnon opettajani, neuvon teitä +teettämään jollain palkatulla kirjurilla pilkkalaulun mestari +Léonardista ja myymään sitä samalla kuin "kuninkaan kahtatoista +lempilintua". Olisi sopivaa tehdä hiukan pilaa ystävästämme, joka +puoleksi riippuvaisessa asemassaan ei ainoastaan pyri vapauteen, vaan +hirmuvaltaankin. Päätän kaikista puheistanne, hyvät herrat, että +kaupungin hallinto on vaikea taito, siinä kun täytyy sovitella aivan +vastakkaisia etuja ja että yhteinen etu on luotu suuresta määrästä +yksityisiä epäkohtia ja että lopulta on aivan merkillistä, miksi eivät +samojen muurien sisälle suljetut ihmiset syö silmiä toistensa päästä. +Se on onni, joka riippuu vain heidän pelkuruudestaan. Yleinen +rauhallisuus perustuu vain kansalaisten huonoon rohkeuteen, sillä he +kunnioittavat toisiaan vain keskinäisen pelon takia. Ja ruhtinas, joka +herättää pelkoa kaikissa, takaa heille siten rauhan arvaamattoman +onnen. Mitä taas tulee neuvosmiehiinne, joitten valta on pieni, ja +jotka eivät kykene teitä vahingoittamaan, eikä hyödyttämäänkään, ja +joitten ansio piilee parhaasta päästä heidän kepeissään ja suurissa +tekotukissaan, niin älkää liioin valittako, että kuningas valitsee +heidät ja että heidät, viime hallituskauden ajalta saakka, asetetaan +melkein kruunun palvelijoitten veroisiksi. Ruhtinaitten ystävinä he +ovat vaistomaisesti melkein kaikkien kansalaisten vihollisia, ja +jokainen sietää tuon vihamielisyyden sen tasaisuuden vuoksi, millä se +lankeaa kaikkien osalle. Se on sade, josta me kukin saamme vain +muutaman pisaran. Silloin kun kansa saa valita heidät (ja sellainen +kuuluu tapa olleen monarkian alkuaikoina), neuvosmiehet saavat ystäviä +ja vihollisia itse kaupungissa. Vuokraa ja veroa maksavien kauppiaitten +valitsemina he kohtelevat kulkukauppiaita pahoin. Kulkukauppiaitten +valitsemina he taas tuottavat huolta kauppiaille. Oppipoikien +valitsemina he vastustavat isäntiä, jotka teettävät työtä oppipojilla. +Siitä tulisi ikuinen riitojen ja kiistan syy. Heidän kokouksensa +tulevat meluisiksi, ja jokainen ajaa niissä omien valitsijoittensa +etuja ja harrastuksia. Luulen kuitenkin, että he eivät saa ikävöimään +nykyisiä neuvosmiehiänne, jotka ovat riippuvaisia vain ruhtinaasta. +Heidän vaativa turhamaisuutensa huvittaa kansalaisia, jotka näkevät +siinä itsensä kuin suurentavassa peilissä. He käyttäisivät +keskinkertaisesti keskinkertaista valtaansa. Kansan asemasta lähteneinä +heillä on yhtä vähän kykyä kehittää sitä kuin pysyttää se. Rikkaat +kauhistuvat heidän röyhkeyttään ja köyhät moittivat heitä +pelkuruudesta, kun oikeastaan olisi tunnustettava vain heidän huutava +kykenemättömyytensä. Muutoin he kyllä kykenevät tavallisiin tehtäviin +ja hoitavat yhteisiä asioita tuolla itsekylläisellä epäpätevyydellä, +jonka aina saavuttaa, mutta josta ei milloinkaan pääse. + +-- Huh, huh, pääsi isältäni. Olette puhunut hyvin, herra apotti. Ja nyt +juodaan! + + + + +IX + +Tiede. + + +Sinä päivänä me, oiva opettajani ja minä, ulotimme retkemme aina Pont +Neuf'ille saakka, jonka puolikuunmuotoiset kaidekomerot olivat täynnä +boukinistien näytelaatikoita -- romaaneja ja hartauskirjoja sekaisin. +Sieltä saa kahdella sol'illa koko _Astré'en_, _Grand Cyrus_-romaanin, +jonka kansia maaseudun lukijat ovat kuluttaneet ja tahrineet, +_Palohaavojen parantamisoppaan_ ja erilaisia jesuiittain teoksia. +Kunnon mestarillani oli tapana lukea ohi kulkiessaan muutama sivu +noista kirjoista, joita hän kuitenkaan ei ostanut, ollen aina ilman +rahaa ja säästäen viisaasti Pikku Bachuksen isännälle ne kuusi +hopeakolikkoa, jotka hän sattumalta oli saanut housuntaskuunsa. Muutoin +hän ei ollut ollenkaan ahnas tämän maailman hyvyyksille, ja hänen +mielensä ei tehnyt parhaitakaan teoksia, koska hän muutenkin sai +selville niitten oivalliset kohdat, puhuakseen niistä sitte ihmeellisen +viisaasti. Pont Neuf'in kirjat miellyttivät häntä sitä paitsi sen +takia, että niihin oli tarttunut rasvan haju, sillä ohukaisten +kauppiaat olivat asettuneet siihen lähelle. Ja niin tuo mainio mies +täällä hengitti samalla kertaa sekä keittiön että tieteen hänelle +rakkaita tuoksuja. + +Pistäen lasit nenälleen hän tutki esillä olevia kirjoja tyytyväisenä +kuin sielu, josta kaikki on suloista, koska kaikki siihen suloisena +kuvastuu. + +-- Jacobus, poikaseni, hän sanoi minulle, tämän miehen varastossa on +niihin aikaan tehtyjä kirjoja, jolloin kirjapainotaito oli niin +sanoaksemme kapaloissa, ja näistä kirjoista kuvastuvat vielä +esi-isiemme karkeat tavat. Näenpä täällä erään Monstrelet'n barbaarisen +kronikan, kirjailijan, joka oli yhtä näljäinen kuin sinappikulho ja +pari kolme Pyhän Margaretan elämäkertaa, joita perheenemännät muinoin +käyttivät kääreinä vatsallaan synnytystuskissa ollessaan. Olisi +käsittämätöntä, että ihmiset saattaisivat lukea ja kirjoittaa moista +lorua, jollei pyhä uskontomme opettaisi, että heissä syntyessään piilee +tyhmyyden siemen. Ja koska minulta ei ole koskaan puuttunut uskon valoa +ei edes, onneksi, pöydän ja vuoteen erehdyksissäkään, käsitän paremmin +heidän menneen tyhmyytensä kuin nykyisen älynsä, joka, suoraan puhuen, +tuntuu minusta harhaannuttavalta ja pettävältä, ja siltä se näyttää +tulevistakin sukukunnista, sillä ihminen on pohjaltaan tyhmä elukka ja +hänen henkensä edistykset ovat vain hänen huoltensa turhia tuloksia. +Sen takia, poikani, olen varuillani siihen nähden mitä he sanovat +tieteeksi ja filosofiaksi ja joka, minun mielestäni, on vain +kuvitelmien ja pettävien kuvien väärinkäyttöä ja, eräässä suhteessa, +pahan hengen voittoa sielusta. Tiedäthän hyvin, että en ollenkaan usko +kaikkia noita paholaisen vehkeitä, joilla köyhää kansaa pelotellaan. +Olen samaa mieltä kuin kirkkoisät, että kiusaus piilee meissä +itsessämme ja että itse olemme omia kiusaajiamme ja viettelijöitämme. +Mutta olenpa kiukuissani Descartesille ja kaikille filosofeille, jotka, +kuten hän, ovat luonnon tuntemuksesta hakeneet ohjeita elämälle ja +periaatteita sen viettämiselle. Sillä lopultahan, Jacobus poikani, +mitäpä muuta on luonnontuntemus kuin aistiemme kuvittelua? Ja mitäpä +lisää siihen tiede, kysyn sinulta, viisaineen Gassendista alkaen, joka +ei suinkaan ollut mikään aasi ja Descartes ja hänen oppilaansa aina +tuohon somaan tyhmyriin Fontenelleen saakka? Silmälaseja, poikani, +silmälaseja, sellaisia kuin nenäni päällä ratsastaa. Kaikki +mikroskoopit ja kiikarit, joilla kerskaillaan, mitä _ne_ todella ovat +muuta kuin tarkempia rillejä, parempia kuin minun, jotka viime vuonna +ostin optikolta Pyhän Laurin markkinoilla, ja joitten vasemman silmän +lasi -- sillä näen paremmin -- halkesi pahaksi onneksi tänä talvena, +kun ontuva veitsiseppä heitti minua päähän tuolilla luullessaan minun +halailevan Cathérine pitsinnyplääjää, sillä hän on raaka mies ja +täydellisesti lihan himon kuvitelmien sokaisema. Niin, Jacobus +poikaseni, mitä ovat nuo laitteet, joilla oppineet ja uteliaat +täyttävät näyttelynsä ja työhuoneensa? Mitä ovat kiikarit, astrolabit +ja kompassit muuta kuin keinoja auttaa aisteja niiden harhaluuloissa ja +suurentaa kohtalokasta tietämättömyyttä, joka meissä luontoon nähden +vallitsee lisäämällä suhteitamme sen kanssa? Oppineimmat meistä eroavat +tietämättömistä vain siten, että he ovat oppineet kyvyn saada hupia +moninaisista ja sekavista erehdyksistä. He näkevät maailmankaikkeuden +särmikkääksi hiotussa topaasissa, sen sijaan että katselisivat paljain +silmin hyvän Jumalan antimia, kuten esimerkiksi sinun äitisi. Mutta he +eivät vaihda silmiä varustaessaan ne lasilla, he eivät vaihda +välimatkoja käyttäessään avaruuden mittaamiseen sopivia laitteita, he +eivät vaihda painoa käyttäessään hyvin herkkiä vaakoja, he keksivät +asioissa uusia puolia, mutta eivät joudukaan uusien harhaluulojen +heiteltäviksi. Siinä kaikki! Jollen olisi vakautunut, poikani, +uskontomme pyhistä totuuksista, minulle ei jäisi, siinä vakaumuksessa +mikä minulla on, että nim. kaikki ihmistieto on vain edistystä hurjissa +kuvitteluissa, muuta kuin heittäytyä tältä kaiteelta Seineen, joka on +nähnyt muitakin hukkuneita juoksunsa aikana, tai mennä pyytämään +Cathérinnelta sellaista tämän maailman huolien unhoa kuin hänen +sylissään saa, mutta jota ei minun asemassani ja etenkään iälläni enää +sovi hakea. En tietäisi mitä uskoa noitten laitteiden keskellä, joiden +valtavat valheet suunnattomasti suurentaisivat näköni erehdyksiä ja +olisin ihan kurja akateemikko. + +Näin puhui arvon mestarini vasemman puolikuun edessä Dauphine-kadulta +katsottuna, ja kauppiasta, joka alkoi pitää häntä paholaisen manaajana, +rupesi pelottamaan. + +Yht'äkkiä hän taas puhkesi lausuilemaan temmaten vanhan Mittausopin, +joka oli valaistu Sébastien Leclerc'in[6] surkeilla kuvioilla: + +-- Ehkäpä, hän jatkoi taas, sen sijaan, että hukuttaisin itseni veteen +tai rakkauteen, jollen olisi kristitty ja katoolinen, valitseisin +matematiikkaan uppoamisen, jossa henki löytää enimmän ahnehtimansa +ravinnon: johdonmukaisuuden ja jatkuvaisuuden. Tunnustan, että tuo +pieni kirja, niin halpa kuin onkin, saattaa minut sentään pitämään +arvossa ihmisneroa. + +Näin sanoen hän avasi Sébastien Leclercin tutkimuksen niin äkkiä +kolmioitten kohdalta, että oli taittaa kirjan kahtia. Mutta kohta hän +heitti sen inhoten luotaan: + +-- Oh, huokasi hän: luvut riippuvat ajasta, viivat tilasta, ja ne ovat +taas inhimillisiä harhaluuloja. Ihmisen ulkopuolella ei ole +matematiikkaa, ei geometriaa, niin että se on tiede, joka saa meidät +astumaan ulos itsestämme, vaikka se onkin olevinaan luonteeltaan kovin +riippumatonta. + +Tämän lausuttuaan hän käänsi selkänsä huojentuneelle bukinistille ja +hengitti syvään. + +-- Oi, Jacobus poikani, alkoi hän sitte. Näet minun kärsivän itse +hankkimastani taudista: minua polttaa myrkkyviitta, johon +pukeutumisesta ja koristautumisesta olen itse pitänyt huolen. + +Näin hän puhui kuvallisesti, sillä todellisuudessa häntä vaatetti kurja +papintakki, jossa ei ollut kuin kaksi tai kolme nappiakaan. Ne eivät +myöskään liittyneet vastaaviin napinreikiin. Tätä hän nauraen sanoi, +kun hänelle siitä huomautettiin, aviorikolliseksi järjestelyksi, +kaupungin turmeltuneitten tapojen kuvaksi. + +Hän puhui kiivaasti: + +-- Vihaan tiedettä, koska olen rakastanut sitä liiaksi, niin kuin +irstailijat, jotka eivät voi antaa anteeksi naiselle, kun nämä eivät +ole vastanneet heidän unelmiaan. Olen tahtonut tuntea kaiken ja +kärsinyt syyllisestä hulluudestani. Onnellisia -- lisäsi hän -- +tuhannesti onnellisia ovat nuo kiertävän puoskarin ympärille +kerääntyneet ihmiset. + +Hän osoitti kädellään lakeijoita, palvelijattaria ja kantajia, jotka +seisoivat ryhmässä välskärin ympärillä hänen näytellessään taitoaan +renkeineen. + +-- Katso, Paistinkääntäjä, jatkoi hän. He nauravat, kun toinen hupsu +potkaisee toista takalistoon. Se on todella huvittava näytelmä, vaikka +mietiskely on turmellut sen nautinnon minulta, sillä kun käsittää tuon +jutun ja koko metelin sisällön, ei enää nauratakaan. Minun olisi, kun +kerran olen kristitty, pitänyt pikemmin käsittää se mitä kavalaa on +tuossa pakanoitten mietelmässä: "Onnellinen se, joka tietää kaiken +alkusyyt!" Minun olisi pitänyt sulkeutua pyhään tietämättömyyteen kuin +suljettuun puutarhaan, ja jäädä pienten lasten kaltaiseksi. Minua +olisivat huvittaneet, vaikka ei juuri tuon Mondorin karkeat ilveet +(Pont Neufin Molière ei juuri kykene vetämään minua puoleensa, kun +oikeakin jo on liiaksi rivonsekainen[7]), mutta olisin saanut hupia +puutarhani ruohoista, ja olisin kunnioittanut Jumalaani omenapuitteni +hedelmillä ja kukilla. Kiihkeä uteliaisuus on temmannut minut mukaansa. +Olen menettänyt, kirjojen ja oppineiden kanssa seurustellessani, +sydämeni rauhan, pyhän yksinkertaisuuden, ja tuon nöyrien puhtauden, +joka on sitä ihailtavampi, koska se ei tummene kapakoissa eikä +porttoloissa, kuten ontuvan veitsisepän ja, jos uskallan sanoa, isäsi +esimerkki osoittaa. Hän on perin viaton, niin altis kuin onkin juomaan +ja huvittelemaan. Mutta niin ei käy sellaiselle, joka on tutkinut +kirjoja. Hänelle jää niistä iäksi ylpeä katkeruus ja kopea +surumielisyys. + +Hänen näin puhuessaan hänen äänensä hukkui rummun pärinään. + + + + +X + +Armeija. + + +Kun siis paraikaa olimme Pont Neufillä kuulimme rummun pärinää. Ohi +kulki värvärikersantin joukkue. Hän itse asteli kopeillen, käsi +lanteella tusinan sotilaan etunenässä, jotka kantoivat pistimensä +kärjissä makkaroita ja leipiä. Joukko kerjäläisiä ja lapsia katseli +tätä menoa suu ammollaan. + +Kersantti kiersi viiksiään ja esitti värväyspuheensa. + +-- Emme kallista korvaamme hänelle, sanoi oiva opettajani. Se olisi +vain ajan hukkaa. Tuo kersantti puhuu kuninkaan nimessä eikä siis saata +puhua nerokkaasti. Jos haluat kuulla oikein oivallisia puheita tästä +asiasta, niin käyppä jossakin noissa Ferraillen rannan kapakoissa, +joissa palkatut värvärit narraavat kirjoihinsa lakeijoita ja moukkia. +Nuo värvärit puhuvat kauniisti, koska ovat lurjuksia. Muistelen +nuoruudessani, kuningas vainajan aikana, kuulleeni mitä ihmeellisimmän +puheen tällaisen ihmiskauppiaan suusta, joka piti liikettään Kurjuuden +laaksossa -- sehän näkyy tännekin, poikani. Kootessaan miehiä +siirtomaihin hän jutteli tähän tapaan: + +"Nuoret miehet ympärilläni! Olette tietysti kuulleet puhuttavan +Cocanian maasta. Täytyy mennä Intiaan asti löytääkseen tuon onnen maan, +jossa saa kaiken mitä mieli tekee. Haluatteko kultaa, helmiä, kalliita +kiviä? Tiet ovat niillä lasketut; saa vain kumartua niitä poimiakseen. +Eikä tarvitse kumartuakaan. Alkuasukkaat niitä teille poimivat. En +puhukaan kahvista, sitruunista, granaattiomenista, appelsiineistä, +ananasseista ja tuhansista makeista hedelmistä, joita kasvaa +viljelemättä kuin maallisessa paratiisissa. Jos puhuisin naisille ja +lapsille, saattaisin kehua heille kaikkia noita herkkuja, mutta nythän +selitän asioita miehille." + +-- Jätän kertomatta kaiken, poikani, mitä hän sanoi kunniasta, mutta +saat uskoa, että hän siinä veti vertoja Demosteenekselle voimassa ja +Cicerolle sanarikkaudessa. Hänen puheensa tuloksena läksi viisi tai +kuusi onnetonta nuorukaista kuolemaan keltakuumeeseen soissa, ja siitä +näet, että kaunopuheisuus on vaarallinen ase ja että taidon teho +osoittaa vastustamatonta voimaansa niin hyvässä kuin pahassakin. Kiitä +Jumalaa, Jacobus, ettei hän, kun ei ole antanut sinulle minkäänlaisia +lahjoja, ole asettanut sinua vaaraan tulla jonakin päivänä kansojen +ruoskaksi. Jumalan valitut tuntee siitä, poikani, ettei heillä ole +liiaksi rohkeutta, ja olen saanut kokea, että tuo vilkas äly, jonka +Taivas on minuun kätkenyt, on vain alituinen vaaranaihe rauhalleni +tässä ja tulevassa maailmassa. Kuinkahan kävisi, jos Caesarin sydän ja +ajatuskyky asuisi rinnassani ja päässäni? Himoni ei erottaisi +sukupuolta ja sääli ei saisi puhevaltaa minussa. Sytyttäisin +suunnattomia sotia, niin sisällä kuin ulkonakin. Tuolla suurella +Caesarilla oli kuitenkin hieno sielu ja jonkunlaista mielenhellyyttä. +Hän kuoli arvokkaasti hyveellisten murhaajien tikariniskuista. +Maaliskuun Idus, ainaisesti kirottu päivä, jolloin viisastelevat +raakurit tuhosivat tuon miellyttävän hirviön! Olen arvokas suremaan +jumalallista Juliusta hänen äitinsä Venuksen rinnalla; jos sanonkin +häntä hirveäksi, teen sen vain hellyydestä, sillä hänen tasasuhtaisessa +sielussaan ei ollut liikaa muuta kuin voiman valtavuutta. Hänellä oli +luontainen rytmin ja tahdin taju. Nuoruudessaan häntä miellyttivät yhtä +paljon irstailun kuin opiskelun nautinnot. Hän oli puhuja, ja hänen +kauneutensa koristi epäilemättä hänen esitystensä tarkoitettua +kuivuutta. Hän rakasti Kleopatraa tuolla geometrisellä tarkkuudella, +jota hän osoitti kaikissa suunnitelmissaan. Kirjoissaan ja teoissaan +hän osoitti selvyyden neroutta. Hän oli järjestyksen ja rauhan ystävä +sodassakin, altis sopusuhtaisuudelle ja niin taitava lakien rakentaja, +että mekin vielä, niin barbaareja kuin olemmekin, elämme hänen +valtakuntansa majesteetin tehon alla, joka on tehnyt maailman +sellaiseksi kuin se nyt on. + +Huomaathan, poikani, etten säästä kiitostani ja rakkauttanikaan +häneltä. Sotapäällikkönä, diktaattorina, ylimäispapillisena valtiaana, +hän on muovaillut maailman kaikkeuden kauneilla käsillään. Minä omasta +puolestani olen ollut kaunopuheisuuden opettajana Beauvais'n +kollegiossa, oopperalaulajattaren sihteerinä. Séezin piispan +kirjastonhoitajana, julkisena kirjurina Viattomain Lasten hautuumaan +luona, olen tehnyt komean luettelon harvinaisista käsikirjoituksista, +olen laatinut muutaman kirjasen, joista on parempi olla puhumatta ja +piirtänyt hienolle paperille mietelauseita, joita kustantajat eivät ole +huolineet. Mutta kuitenkaan en vaihtaisi osaani suuren Caesarin kanssa. +Se maksaisi liiaksi viattomuudelleni. Ja haluan mieluummin olla +tuntematon, köyhä ja halveksittu mies, kuten todella nyt olenkin, kuin +nousta niille kukkuloille, joista maailmoille avataan uusia päämääriä +verisiä teitä pitkin. + +Tuo värvärikersantti, jonka kuulet tuolla lupaavan noille rahjuksille +kolikon päivässä, lihaa ja leipää, antaa minulle aihetta syviin +mietteisiin sodasta ja armeijasta. Olen koetellut kaikkia ammatteja, +paitsi sotilaallista, joka on aina herättänyt minussa inhoa ja pelkoa, +sen orjuuttavan luonteen, väärän kunnian ja julmuuden takia, mitä +siihen liittyy, ne kun ovat aivan vastaisia rauhalliselle +luonnonladulleni, villille vapauden rakkaudelleni ja hengelleni, joka +kunniaakin terveesti punniten arvaa pyssyn paukkeen tuottaman maineen +oikeaan arvoonsa. En sano mitään voittamattomasta taipumuksestani +mietiskelyyn, jota miekan ja pyssyn käyttö olisi aivan liiaksi +kahlehtinut. Koska en halua olla Caesar, niin ymmärräthän, että saatan +vielä vähemmän olla joku miekkaa kantava romaanisankari. Enkä salaa +sinulta, poikani, että sotapalvelus tuntuu minusta sivistyneitten +kansojen kauheimmalta rutolta. + +-- Tämä tunne on filosofista laatua. Ei siis ole mitään mahdollisuuksia +siihen, että suuri ihmismäärä milloinkaan saattaisi tuntea siten. Ja +tosiasiassa kuninkaat ja tasavallat saavat aina niin paljon sotilaita +kuin haluavat uhrata sotiinsa ja paraateihinsa. + +Olen lukenut herra Machiavellin tutkielmat Blaizot'n kirjakaupassa, +jossa ne ovat kaikki oivallisesti pergamenttiin sidottuina. Ne ovat +tutustumisen arvoisia, poikani, ja omasta puolestani pidän erittäin +suuressa arvossa tuota firenzeläistä kirjuria, joka ensimäisenä poisti +valtiollisilta teoilta niiden oikeusperustan, jolle ne eivät koskaan +rakentaneet muuta kuin kunniassa pidettyä rikollisuutta. Tuo +firenzeläinen, joka näki isänmaansa palkattujen puolustajiensa +armoilla, keksi ajatuksen kansallisesta, isänmaallisesta armeijasta. +Hän on joissakin paikoissa teoksissaan pitänyt kohtuullisena, että +kaikki kansalaiset ottaisivat osaa isänmaansa turvaamiseen ja olisivat +kaikki sotilaita. Samaa on herra Blaizot'n luona kannattanut herra +Roman, joka on, kuten tiedät, hyvin altis valtion oikeuksien puoltaja. +Hän ei välitä muusta kuin yleisestä ja yleismaailmallisesta ja on +tyytyväinen vasta silloin, kun kaikki yksityiset edut on uhrattu +yhteiselle menestykselle. Siis Machiavelli ja herra Roman haluavat, +että olisimme kaikki sotilaita, koska kerran olemme kansalaisia. En +väittäisi, kuten he, että se on oikein. Enkä väitä, että se on +väärinkään siitä syystä, että oikeus ja vääryys ovat mielipiteistä +riippuvia ja vain sofistit saattavat ratkaista sen pulman. + +-- Kuinka, hyvä opettajani! huusin tuskallisesti yllätettynä, väitätte, +että oikeus on riippuvainen sofistien jaarituksista ja että tekomme +ovat oikeita tai vääriä riippuen taitavan miehen todistelukyvystä. Tuo +väite loukkaa minua sanomattomasti. + +-- Ota huomioon, Jacobus poikani, vastasi herra apotti Coignard, että +puhun inhimillisestä oikeudesta, joka on erilainen kuin jumalallinen, +jopa yleensä sen suoranainen vastakohtakin. Ihmiset eivät +milloinkaan ole väitelleet oikean ja väärän aatteesta muuta kuin +kaunopuheisuudella, jonka avulla saattaa yhtähyvin puhua niin puoleen +kuin vastaankin. Haluat ehkä, poikani, perustaa oikeudentajun +tunteeseen, mutta varo, ettet tälle perustalle rakenna vain halpaa ja +matalaa majaa, vanhan Evanderin mökkiä, kotaa, jossa Philemon oli +Baukiksensa kanssa. Mutta lakien palatsi, valtion säädösten torni +vaatii toisenlaista kivijalkaa. Viaton luonto ei saattaisi yksin kestää +epätasaista painoa, ja sen pelottavat muurit kohoavat vanhojen +valheitten perustalle, lainsäätäjien, virkamiesten ja ruhtinaiden +viekkaan ja raa'an taidon avulla. + +-- On tyhmää, Jacobus poikani, pyrkiä arvostelemaan onko laki oikea tai +väärä. Sotapalveluksen laita on sama kuin muittenkin säädösten, joitten +hyvyydestä tai huonoudesta ei periaatteessa voi sanoa sitä eikä tätä, +koska ei ole mitään muuta periaatetta kuin Jumala, josta kaikki lähtee. +Vastusta, poikani, sellaista orjuutta, joka on sanoissa ja johon +ihmiset kovin oppivaisesti alistuvat. Tiedä, että sanalla oikeus ei ole +mitään merkitystä, paitsi teologisesti, jolloin se on pelottavan +sisällyksellinen. Herra Roman on vain sofisti todistaessaan, että +ruhtinaita tulee palvella. Kuitenkin luulen, että jos ruhtinas milloin +käskee kaikkia alamaisiaan rupeamaan sotilaiksi, niin häntä totellaan, +ei kylläkään mielihyvällä, mutta kuitenkin helposti. Olen huomannut, +että sotilaan toimi on ihmisen luontoa vastaavin; se soveltuu hänelle +parhaiten hänen vaistojensa ja taipumustensa vuoksi, jotka kaikki eivät +ole hyviä. Ja lukuunottamatta eräitä harvoja esimerkkejä, kuten minua, +ihmisen saattaa määritellä pyssyä käyttäväksi eläimeksi. Annapa hänelle +kaunis univormu ja toivo päästä tappelemaan, niin hän on tyytyväinen. +Niinpä pidämme sotilassäätyä arvokkaimpana kaikista, ja se onkin +paikallaan eräässä suhteessa; sillä se on vanhin sääty ja ensimäiset +ihmiset kävivät innolla sotaa. Sotilassääty vastaa muutenkin ihmisen +taipumuksia, ettei siinä milloinkaan ajatella, ja selväähän on, ettei +meitä ole luotu ajattelemaan. + +Ajatteleminen on eräitten yksilöitten ominainen tauti, joka ei saata +jatkua päätymättä nopeasti monen tuhoutumiseen. Sotilaat elävät +joukoissa, ja ihminen on joukkoeläin. Heillä on puna-valkeat, +punasiniset, sini-harmaat vaatteet, nauhoja, töyhtöjä, tupsuja ja +nappeja, jotka tyttöjen silmissä antavat heille samat edut kuin kukolle +kanaparvessa. He käyvät sotaa ja ryöstelevät, ja ihminen on luonnostaan +varas, himokas, valmis tuhon töihin ja perso kunnialle. Varsinkin +kunnianrakkaus saa etenkin meidät ranskalaiset tarttumaan aseihin. On +varmaa, että yleisen mielipiteen mukaan sotainen kunnia on ainoa +loistava. Sen käsittämiseksi tarvitsee vain lukea eri aikojen +historiaa. Latulipellekin saattaa antaa anteeksi sen, että hän ei ole +filosofisempi kuin Titus Livius. + + + + +XI + +Armeija. + +(Jatkoa.) + + +Hyvä opettajani jatkoi näin puhuen: + +-- On otettava huomioon, poikani, että ihmiset aikojen kuluessa +toisiinsa sidottuina kahleella, jonka renkaista he näkevät vain vähän, +liittävät aateluuden käsitteen tapoihin, joitten alkuperä oli alhainen +ja barbaarinen. Heidän tietämättömyytensä palvelee heidän +turhamielisyyttään. He perustavat kunniansa muinaisiin turhuuksiin, ja +aseaateluus on kokonaisuudessaan lähtöisin noitten entisten aikojen +villeydestä, joitten muiston Raamattu ja runoilijat ovat säilyttäneet. +Ja mitäpä tuo sotilaallinen aatelissääty onkaan muuta -- niin +kangistunut ylpeyteensä kuin se meidän yläpuolellamme onkin -- kuin +turmeltunut jäännös salojen metsäläisistä, jotka runoilija Lucretius on +kuvannut siten, että epäilee, olivatko ne ihmisiä vai eläimiä? On +merkillistä, Jacobus poikani, että sota ja metsästys, joitten +ajatteleminenkin pitäisi kuormittaa meidät häpeällä ja omantunnon +vaivoilla, muistuttaen luontoamme ja surkeita puutteellisuuksia ja +piintynyttä kehnouttamme, antavat päinvastoin aihetta ihmisen +ylpeydelle, että kristityt kansat yhä kunnioittavat teurastajan ja +pyövelin ammattia, kun se on periytynyt perheeseen vanhoilta ajoilta, +ja että lopuksi kansalaiskuntoa sivistyneidenkin kansojen keskuudessa +mitataan niitten murhien ja verilöylyjen luvun mukaan, jotka n.s. +piilevät heidän suonissaan. + +-- Herra apotti, kysyin hyvältä opettajaltani, ettekö usko, että +aseitten ammattia pidetään jalona siihen liittyvien vaarojen ja siinä +osoitettavan miehuuden vuoksi? + +-- Poikani, vastasi oiva opettajani, jos ihmisen asema todella olisi +jalo suhtautuessa siihen vaaraan, minkä uhkaamana hän on, en pelkäisi +vakuuttaa, että talonpojat ja työläiset ovat jaloimpia kaikista valtion +alamaisista, sillä he ovat joka päivä kuolemaisillaan nälästä ja +rasituksesta. Vaarat, joihin sotilaat ja päälliköt joutuvat, ovat sekä +luvultaan että kestävyydeltään paljoa vähäpätöisempiä, ne kestävät +vain muutaman tunnin koko elämästä ja niissä on vain kyettävä uhmaamaan +luoteja ja pommeja, jotka tappavat paljoa huonommin kuin kurjuus. +Ihmisten täytyy olla kevytmielisiä ja turhamaisia, kun he pitävät +sotilaan toimintaa kunniakkaampana kuin työläisen ja sodan aiheuttamaa +hävitystä arvokkaampana kuin rauhan toimien tuloksia. + +-- Herra apotti, kysyin taas, eivätkö sotilaat mielestänne ole +tarpeellisia valtion turvallisuudelle, ja eikö meidän tule kunnioittaa +heitä kiitokseksi turvallisuudestamme? + +-- On totta, poikani, että sota on ihmisen luonteesta johtuvia +välttämättömyyksiä, ja että on mahdotonta ajatella kansoja, jotka eivät +tappelisi, eivät olisi halukkaita murhaan, ryöstöön ja hävitykseen. Ei +myöskään saata mielessään kuvitella ruhtinasta, joka ei jossain määrin +himoitsisi anastusta. Siitä häntä suuresti moitittaisiin ja +halveksittaisiin, niinkuin hän ei rakastaisikaan kunniaa. Sota on siis +välttämätön ihmisille; se on hänelle luontaisempaa kuin rauha, joka on +vain sodan väliaikaa. Niinpä nähdäänkin ruhtinaiden käyvän aseisiin +toisiaan vastaan hyvin huonoilla tekosyillä, varsin mitättömillä +perusteilla. He vetoavat kunniaansa, joka on perin herkkä. Hengähdys +riittää, että siihen tulee tahra, joka voidaan pestä vain kymmenen-, +kahden-, kolmenkymmenen-, sadantuhannen ihmisen verellä, riippuen +ruhtinaskunnan suuruudesta. Vaikka kuinka ajattelisi, niin ei pääse +käsittämään, kuinka noitten onnettomien veri saattaa valaista ruhtinaan +kunnian, tai sitte käsittää paljoa helpommin, että ne ovat vain +ajatuksettomia sanoja, mutta että ihmiset mielellään antavat tappaa +itsensä sanojen takia. Vielä merkillisempää on se, että ruhtinas +saavuttaa maakunnan anastuksella paljon kunniaa ja että tuhotyö, joka +rohkean yksityisen tekemänä rangaistaisiin kuolemalla, muuttuu +kiitettäväksi, jos sen toimittaa hallitsija hurjimmalla julmuudella +palkkajoukkojensa avulla. + +Näin puhuttuaan oiva opettajani otti taskustaan rasiansa ja nuuskasi +muutamat sinne jääneet tupakan jyvät. + +-- Herra apotti, kysyin, eikö olekaan oikeita, hyvän asian puolesta +käytyjä sotia? + +-- Jacobus poikani, hän selitti, sivistyneet kansat ovat suuresti +liioitelleet sotien vääryyttä ja ovat tehneet ne parin epäoikeutetuiksi +ja samalla hyvin julmiksi. Ensimäiset sodat koskivat heimojen +asettumista hedelmällisille maille. Niin valloittivat israelilaisetkin +Kaanaan maan. Nälkä ajoi heitä. Sivistyksen edistyminen on laajentanut +sodat siirtomaita ja kauppapaikkoja koskeviksi, kuten näkee Espanjan, +Hollannin, Ranskan ja Englannin esimerkeistä. Sitten on nähty +keisareiden ja kuninkaiden varastavan maakunnat, joita he eivät +tarvinneet. Ne he hävittivät, raunioittivat ilman minkäänlaista hyötyä +itselleen, saavuttaen vain sen, että voivat pystyttää sinne pyramiideja +ja riemukaaria. Tämä sodan väärinkäyttö on kaikkein halpamaisinta, niin +että saattaa uskoa kansojen tulevan yhä huonommiksi taiteitten +edistyessä, tai pikemmin, että sotaa, koska se kerran on ihmisluonteen +välttämättömiä tarpeita, käydään vain oman itsensä takia, kun on +kadotettu varsinaiset syyt siihen puuttumiseksi. + +Tämä ajatus surettaa minua syvästi, sillä ammattini ja taipumukseni +kallistavat minua rakastamaan lähimäisiäni. Ja lopullisesti minua +surettaa se, että huomaan rasiani tyhjäksi ja tupakka on seikka, joka +kiihkeimmin todistaa köyhyyttäni. + +Yhtä paljon kääntääkseni hänen huomionsa pois tästä +yksityisluontoisesta armottomuudesta kuin oppiakseni hänen koulussaan, +kysyin, eikö kansalaissota ollut sodista kaikkein inhottavin. + +-- Kyllä, hän vastasi, kyllä se on aika inhottavaa, mutta ei kuitenkaan +hedelmättömintä, sillä kun kansalaiset joutuvat käsikähmään keskenään, +on heillä kuitenkin enemmän edellytyksiä tietää minkä vuoksi tapellaan +kuin siinä tapauksessa, kun he menevät sotaan vieraita kansoja vastaan. +Sisäiset riidat ja kapinat syntyvät tavallisesti kansan äärimmäisestä +kurjuudesta. Ne ovat epätoivon tulosta, ja ainoa ratkaisu, mikä +kurjille jää, on se, että he siten luulevat saavuttavansa paremmat +elinehdot, ehkäpä vielä pääsevänsä osalle vallastakin. Mutta on +huomattava, poikani, että kapinalliset ovat onnettomia, mutta heille +saattaa siis antaa anteeksi, mitä vähemmän heillä on toiveita voittaa +taistelussa. Nälkäisinä ja älyttöminä, vain omalla raivollaan +asestettuina, heillä ei ole kykyä suuriin suunnitelmiin ja järkeviin +laskelmiin, niin että ruhtinas saattaa kukistaa heidät helposti. Hänen +on paljoa vaikeampi voittaa mahtavien kapinoita, jotka ovat inhottavia, +koska välttämättömyys ei niitä selitä. + +Sanalla sanoen, poikani, niin kansalais- kuin valloitussodatkin ovat +alhaisia ja osoittavat sellaista mielen mataluutta, jota halveksin. + + + + +XII. + +Armeija. + +(Jatko ja loppu.) + + +-- Poikani, lisäsi kunnon mestarini, näytän sinulle yht'aikaa, halvan +sotilaan asemaa kuvailemalla, kun he astuvat kuningastaan palvelemaan, +ihmisen häpeän ja kunnian. Sota todella palauttaa meidät ja vetää meitä +luonnollista raakuuttamme kohti. Se on tullut julmuudesta, joka on +yhteistä meille ja eläimille; eikä vain leijonille ja kukoille, joissa +ilmenee merkillistä ylpeyttä, vaan myöskin pikkulinnuille, sellaisille +kuin rastaat ja peipposet, joitten tavat ovat hyvin riitaisia, vieläpä +hyönteisillekin, kuten mehiläisille ja muurahaisille, jotka taistelevat +niin kiihkeästi, etteivät itse roomalaisetkaan kykene siinä vetämään +niille vertoja. Sodan pääsyyt ovat samat niin ihmisten kuin eläintenkin +keskuudessa, jotka molemmat taistelevat anastaakseen tai säilyttääkseen +saalistaan, puolustaakseen pesäänsä tai asumustaan tai nauttiakseen +toveristaan. Siinä ei ole mitään erotusta, ja sabinitarten ryöstö +muistuttaa täydellisesti hirvien taisteluita, kun ne öiseen aikaan +vuodattavat toistensa verta metsissämme. Meidän on vain onnistunut +värittää nuo alhaiset ja luonnontilaiset syyt kunnian käsityksillä +sovittaen niitä suuremmatta tarkkuudetta. Jos nykyään uskomme +taistelevamme hyvin jaloista syistä, piilee tuo jalous kokonaan +tunteittemme hämäryydessä. Mitä vähemmän yksinkertainen, selvä ja +määrätty sodan tarkoitus on, sitä inhottavampi ja halveksittavampi on +itse sota. Ja jos on totta, poikani, että on jouduttu tappamaan +toisiaan kunnian takia, niin se on aivan liikanaista sekasortoa. Me +pöyhkeilemme verratessamme toimintaamme petoeläinten julmuuteen, jotka +kuitenkaan eivät vahingoita toisiaan ilman tuntuvaa syytä. Näin on +totta, kun sanotaan, että ihminen sodissaan on julmempi ja +luonnottomampi kuin härät ja muurahaiset taistelussaan. Siinä ei vielä +ole kaikki, ja ylenkatson armeijoja vähemmän niiden kylvämän kuoleman +takia kuin sen tyhmyyden ja älyttömyyden takia, joka seuraa niiden +vanavedessä. Ei ole pahempaa henkisen viljelyksen vihamiestä kuin +palkka- tai partiojoukkojen päällikkö, ja yleensä päälliköt eivät tiedä +sivistyksestä sen enempää kuin heidän sotilaansakaan. Tottumus +toteuttamaan tahtonsa väkivallalla tekee sotamiehen kovin +kykenemättömäksi kaunopuheisuuteen, jonka lähteenä on tarve taivuttaa +toinen puheella. Niinpä sotilaat komeilevatkin sanan ja hyvien tietojen +halveksimisella. + +Muistanpa tunteneeni Séezissâ, kun olin siellä piispan +kirjastonhoitajana, vanhan, haarniskansa alla harmaantuneen kapteenin, +jota pidettiin urheana miehenä, kantaneen ylpeästi leveää arpea, joka +kulki hänen kasvojensa yli. Hän oli oiva ilonpitäjä, joka oli tappanut +paljon ihmisiä ja raiskannut monta nunnaa tekemättä sitä pahassa +mielessä. Hän taisi ammattinsa oivallisesti ja oli hyvin tarkka +rykmenttinsä ulkoasusta, ja se osasikin marssia paremmin kuin muut. +Sanalla sanoen, hän oli kunnon mies ja hyvä toveri, kun oli +tyhjennettävä viinikannuja, jonka usein totesin Vakaisen Hevosen +ravintolassa, jossa kamppailin hänen kanssaan. Sattuipa kerran, että +läksin hänen mukaansa eräänä iltana (olimme erittäin hyviä ystäviä) +katsomaan, kuinka hän opetti miehilleen kulkemista tähtien mukaan. Hän +luki heille aluksi herra Louvois'n tätä koskevat määräykset, ja koska +hän oli toistellut niitä jo kolmisen vuosikymmentä, hän ei tehnyt +enempää virheitä kuin Isämeitässä tai Ave Mariassa. Hän sanoi siis +aluksi, että sotilaitten tulee ensiksi hakea taivaalta Pohjantähti, +jonka suhde toisiin on pysyvä, koska ne kiertävät sen ympärillä vasten +päivää. Mutta hän ei selvästi ymmärtänyt, mitä sanoi. Sillä +toistettuaan lauseensa pari kolme kertaa riittävän komentavasti, hän +kumartui puoleeni ja sanoi: + +-- Piru vie, apotti! Näyttäkää toki minulle tuo hemmetin Pohjantähti. +Syököön itse isäpaholainen minut, jos erotan sen tuosta valopilkkujen +sekasotkusta, mikä peittää taivaan! + +Neuvoin hänelle heti, kuinka se löytyy osoittamalla sitä sormellani. + +-- Katsos vaan! huusi hän, se peeveli on kiivennyt niin korkealle! +Tältä paikalta sitä ei saata katsella niskojansa nyrjäyttämättä. + +Ja hän käski heti upseereja peräyttämään miehet viidenkymmenen askeleen +päähän, että he helpommin voisivat katsella Pohjantähteä. + +Kerroin sinulle tapauksen, jonka olen nähnyt omilla silmilläni, ja +myöntänet, että tuolla miekkamiehellä oli perin lapsellinen käsitys +maailman rakenteesta ja etenkin tähtien parallaksista. Kuitenkin +hänellä oli kuninkaalta saatuja kunniamerkkejä komean, kirjaillun +pukunsa rintamuksissa ja hän oli valtiossa paljoa arvokkaampi herra +kuin oppinut pappi. Juuri tuota tietämättömyyttä en saata kärsiä +armeijassa. + +Kun hyvä opettajani näin sanottuaan oli pysähtynyt vetämään henkeä, +kysyin, eikö hän luullut, tuon kapteenin tietämättömyydestä huolimatta, +että taistelun voittamiseen tarvitaan paljon älyä. Hän vastasi näillä +sanoilla: + +-- Jacobus, poikani! Jos otamme huomioon ne vaikeudet, joita armeijain +kokoamisessa ja johtamisessa piilee, ne tiedot, mitä jonkun paikan +valloittamisessa ja puolustamisessa tarvitaan ja taidon, jota hyvä +taistelujärjestys vaatii, niin huomaamme helposti, että melkein +yli-inhimillinen nero, sellainen kuin Caesar, vain kykenee sellaisiin +yrityksiin, ja hämmästymme, että on todella ollut sellaisia henkilöitä, +jotka kykenevät itseensä keskittämään melkein kaikki oikean sotilaan +ominaisuudet. Suuri sotapäällikkö ei ainoastaan tunne maan ulkonaista +muotoa, vaan vieläpä kansojen tavat ja harrastuksetkin. Hänen +mielessään säilyy lukematon määrä pikkuseikkoja, joista hän sitte +muovailee yksinkertaisia ja laajoja katsauksia. Edeltäpäin hitaasti +tekemänsä ja mieltämänsä suunnitelmat hän saattaa muuttaa +taistelutoiminnan kestäessä äkillisen haltioitumisen vallassa ollen, ja +hän on samalla hyvin varova ja uskalias. Joskus hänen ajatuksensa mataa +etanan hiipivällä hitaudella, joskus kiitää eteenpäin kuin iskevä +kotka. Mikään ei ole sen todempaa. + +Mutta ota huomioon, poikani, että kun kaksi armeijaa seisoo +vastatusten, täytyy toisen niistä tulla voitetuksi, josta seuraa, että +toinen ehdottomasti jää voittajaksi, ilman että sitä komentavalla +päälliköllä on kaikkia suuren johtajan ominaisuuksia, ja saattaapa +olla, että hänellä ei ole niitä ollenkaan. Päälliköitä saattaa olla +taitavia, saattaapa olla onnellisiakin, ja heidän kunniansa ei silti +ole vähäisempi. Kuinka saattaa näissä sekaannuttavissa melskeissä +päästä selville siitä, mikä johtuu taidosta ja mikä onnesta? + +Mutta olet johtanut minut pois asiasta. Jacobus, poikani, tahdoin +osoittaa, että sota nykyään on ihmiskunnan häpeä ja että se ennen oli +kunnia. Välttämättömyyden pakosta valtakuntiin joutuneena se oli +ihmiskunnan suuri kasvattaja. Se on luonut ihmisille kaikki ne hyveet, +jotka nostattavat ja säilyttävät kaupunkeja. Sodassa he ovat oppineet +kärsivällisyyttä, lujuutta, vaaran halveksintaa, uhrautumisen kunniaa. +Sinä päivänä kun paimenet vyöryttelivät kivilohkareita tehdäkseen +niistä varustuksen, jonka takana kykenisivät puolustamaan vaimojaan ja +karjaansa, perustettiin ensimäinen ihmisten yhteiskunta ja turvattiin +taiteitten edistys. Tuo suuri onni, jota nautimme, isänmaa, kaupunki, +tuo ylevä paikka, jota roomalaiset kunnioittivat enemmän kuin +jumaliaan, tuo _Urbs_ on sodan tytär. + +Ensimäinen kaupunki oli vahvistettu linnoitus, ja tuossa karkeassa, +verisessä kehdossa ruokittiin mahtavia lakeja, oivallisia toiminnan +haaroja, tiedettä ja viisautta. Ja sen vuoksi oikea Jumala tahtoikin, +että häntä nimitettäisiin sotajoukkojen Jumalaksi. + +En puhu tätä sinulle sen vuoksi, Jacobus poikani, että pestautuisit +tuolle värvärikersantille ja saisit halun ruveta sankariksi, jolla on +oikeus vähintäin kuuteenkymmeneen kepinlyöntiin päivässä. + +Sota ei meidän päivinämme olekaan muuta kuin perinnöllinen tauti, +hillitön paluu villiin elämään, rikollista poikamaisuutta. Nykyaikojen +kuninkaat ja ruhtinaat kantavat ikuisesti sitä kuulua häpeää, että ovat +tehneet sodasta hovien leikin ja huvituksen. Minusta on tuskallista +ajatella, että emme koskaan saa nähdä noitten suunniteltujen +teurastusten loppua. + +Mitä taas tulevaisuuteen, tutkimattomaan tulevaisuuteen kuuluu, niin +sallithan, poikani, että kuvittelen sen paremmin sitä lempeyden ja +tasapuolisuuden kuvaa vastaavaksi, joka asuu minussa. Tulevaisuudesta +on hyvä uneksia. Sinne, kuten Utopiaan, viisas rakentelee mielellään. +Uskon, että kansat kerran luovat itselleen rauhallisia hyveitä. +Aseistuksen yhä kasvavassa suuruudessa kuvittelen mielikseni keksiväni +yleismaailmallisen rauhan kaukaisen enteen. Armeijat kasvavat +lakkaamatta voimassa ja luvussa. Kerran niihin uppoavat kokonaiset +kansakunnat. Silloin hirviö tuhoutuu liialliseen ravintoonsa. Se +pakahtuu liikaan lihavuuteen. + + + + +XIII + +Akatemiat. + + +Sinä päivänä saimme tietää, että Séezin piispa oli valittu Ranskan +Akatemian jäseneksi. Hän oli parikymmentä vuotta sitten pitänyt +ylistyspuheen Pyhälle Macloulle, jota pidettiin oivallisena, ja +luulenkin, että siinä oli mainioita kohtia, sillä herra apotti +Coignard, oiva opettajani, oli korjaillut sitä ennen kuin lähti +hiippakunnasta tuomarin rouvan sisäpiian seurassa. Herra de Séez kuului +Normandian parhaaseen aateliin. Koko valtakunnassa kehuttiin täydellä +syyllä hänen hurskauttaan, viinikellariaan ja talliaan, ja hänen oma +veljenpoikansa piti kirjaa virkatalon tuloista. Hänen vaalinsa ei +ihmetyttänyt ketään. Sen hyväksyivät kaikki paitsi Procope kahvilan +harmaa-sukat, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä. He ovat +uhmailijoita. + +Kunnon opettajani moitti lempeästi heidän vastustushenkeään. + +-- Mitä herra Duclos valittaa? sanoi hän. Eilisestä saakka hän on herra +de Séezin vertainen, jolla on kuningaskunnan parhaat papit ja +ajokoirat. Sillä akateemikot ovat sääntöjen perusteella yhdenvertaiset. +Totta kyllä loppuu saturnalien loukkaava yhdenvertaisuus siihen, kun, +istunnon loputtua, herra de Séez nousee vaunuihinsa jättäen herra +Duclos'n tahraamaan villasukkansa katuojien lokaan. Mutta jollei hän +haluakaan olla sillä lailla herra de Séezin vertainen, niin miksi hän +sitte lyöttäytyy yhteen tuon kerskailevan joukkion kanssa? Miksi hän ei +istuudu tynnyriin kuin Diogenes tai Saint-Vincent'in kirjuritupaan niin +kuin minä? Vain tynnyristä tai nurkkakamarista saattaa hallita tämän +maailman suuruuksia. Vain siellä saa olla oikea herra ja ruhtinas. +Onnellinen se, joka ei ole kiinnittänyt toivoaan Akatemiaan! Onnellinen +se, joka elää pelkoja ja toiveita paitsi, ja joka tietää kaiken +mitättömyyden! Onnellinen se, joka tajuaa, että on yhtä turhaa olla +akateemikko kuin ei olla! Sellainen viettää häiriintymättä hiljaista ja +piiloisaa elämää. Kaunis vapaus seuraa häntä kaikkialla. Hämärässään +hän viettää viisauden hiljaisia juomajuhlia, ja kaikki Muusat +hymyilevät hänelle kuin tuttavalleen. + +Näin puhui oiva opettajani, ja ihailin puhdasta intoa, joka paisutti +hänen ääntään ja säteili hänen silmistään. Mutta nuoruuden rauhattomuus +kiihotti minua. Halusin puuttua asiaan, heittäytyä taisteluun, ilmaista +esiintyväni akatemian puolesta tai vastaan. + +-- Herra apotti, kysyin, eikö akatemian velvollisuutena ole kutsua +jäsenikseen valtakunnan parhaat henget pikemmin kuin tuon kirjaa +pitävän piispan sedän? + +-- Poikani, vastasi lempeästi oiva opettajani, jos herra de Sèez +osoittautuu ankaraksi määräyksissään, loisteliaaksi ja hienostelevaksi +elämässään, jos hän sanalla sanoen on kirkkoruhtinaiden koristus ja on +sepittänyt tuon puheen Maclou'n kunniaksi, jonka johdanto, viitaten +Ranskan kuninkaan parantumiseen risataudista on näyttänyt ylhäiseltä, +haluaisitko akatemian hylkäävän hänet siksi, että hänellä on yhtä +mahtava kuin miellyttäväkin veljenpoika? Siten olisi osoitettu vain +barbaarista hyveellisyyttä ja rangaistu epäinhimillisyydellä herra de +Séeziä hänen sukunsa suuruudesta. Akatemia on tahtonut unohtaa sen. Jo +se, poikani, on hyvin jalomielistä. + +Uskalsin vastata tähän puheeseen, niin oli nuori veri kuohahtanut +päähäni. + +-- Herra apotti, sanoin, suvaitkaa, että ajatukseni vastustaa +esittämiänne näkökohtia. Kaikki tietävät, että herra de Séez on +huomattava vain luonteensa keveyden takia, ja ihaillaan ainoastaan +hänen taitoaan liukua puolueitten väliin. Hänen on nähty hiljalleen +osaavan asettua jesuiittojen ja jansenistien väliin ja värittää kalpea +varovaisuutensa kristillisen säälin ruusuilla. Hän luulee tehneensä +kylliksi, kun ei ole jättänyt ketään tyytymättömäksi ja pitää ainoana +harrastuksenaan pysyttää menestyksensä. Siis hänen jalo sydämensä ei +millään lailla ole tuottanut hänelle kuninkaan kuuluisain suojattien +ääniä. Eikä hänen hieno henkensäkään. Sillä paitsi tuota pyhän Maclou'n +ylistystä, josta hänellä ei ollut muuta (kaikki sen tietävät) kuin +lukemisen vaiva, tuo hiljainen piispa on päästänyt julkisuuteen +ainoastaan sijaisensa surkeita määräyksiä. Hänellä ei ollut muita +suosituksia kuin puheensa sulavuus ja seurustelutapansa kohteliaisuus. +Onko siinä kylliksi ansioita kuolemattomuutta varten? + +-- Jacobus, intti ystävällisesti herra apotti Coignard, ajattelet yhtä +yksinkertaisesti kuin äitisi, jolta olet yksinkertaisuutesi perinyt, ja +huomaan, että vielä kauan säilytät luontaisen lapsellisuutesi. +Onnittelen sinua siitä. Mutta tuo viattomuus ei saa tehdä sinua väärin +tuomitsevaksi: riittää jo, kun pysyt tietämättömänä. Se kuolemattomuus +jonka herra de Séezin osalle on langennut, ei vaadi, että hän olisi +joku Bossuet tai Belzunse, se ei ole kaiverrettu hämmästyneiden +kansojen sydämiin, se on kirjoitettu paksuun luetteloon ja käsitäthän, +ettei tuollainen paperinen laakeri sovi muihin kuin sankarillisiin +päihin. + +Jos neljänkymmenen joukossa onkin sellaisia henkilöitä, jotka ovat +pikemmin hienostuneita kuin sankarillisia, niin mitä pahaa näet siinä? +Keskinkertaisuus loistaa akatemiassa. Ja missä se ei loistaisi? Onko +se vähemmän mahtava parlamenteissa tai valtioneuvostossa, jossa se +epäilemättä on vähemmän paikoillaan? Täytyykö miehen tosiaan olla +erikoisen etevä, ottaakseen osaa sanakirjan toimittamiseen, joka haluaa +säännöstellä käytännön saattaessaan vain seurata sitä? + +Akateemikot asetettiin, kuten tiedetään, säännöstelemään kaunista +sanontaa mitä puheeseen tulee, siivoamaan kielen kaikista vanhoista ja +kansanomaisista epäpuhtauksista, ettei vain ilmestyisi toista +Rabelais'ta, toista Montaigne'a tuoksuamaan maamoukilta, tolvanoilta ja +provinssilta. Sitä varten kutsuttiin koolle hienon tavan tuntevat +ylimykset ja kirjailijat, joitten etu vaati sen tuntemista. Tämä sai +pelkäämään, että seura tyrannimaisesti uudistaisi ranskankielen. Mutta +pian huomattiin, että tällainen pelko oli turha ja että akateemikot +seurasivat käytäntöä pikemmin kuin hallitsivat sitä. + +Akatemia tyytyi pian kokoamaan suureen sanakirjaan käytännössä +tapahtuvat edistysaskeleet. Se on kuolemattomien ainoa tehtävä.[8] Sen +suoritettuaan heillä on hyvää aikaa huvitella keskenään. Tätä varten he +tarvitsevat iloisia, keveitä, suopeita kumppanuksia, miellyttäviä +virkatovereita, maailman tuntevia ja ymmärtäviä miehiä. Sellaisia eivät +etevät henkilöt aina ole. Nero on joskus hyvin vähän seuranhaluinen. +Harvinainen mies on harvoin kekseliäs huvituksissa. Akatemia on +saattanut olla ilman Pascalia ja Descartesia. Kuka voi väittää, että se +yhtä hyvin olisi voinut olla välittämättä Godau'sta, Courart'ista, tai +jostain muusta notkeahenkisestä, seurustelukykyisestä ja kekseliäästä +henkilöstä? + +-- Voi sentään, huokasin, akatemia ei siis olekaan jumalallisten +miesten senaatti, kuolemattomien neuvosto; se ei siis olekaan runouden +ja kaunopuheisuuden ylevä areopagi? + +-- Ei ollenkaan poikani. Se on seura, joka saarnaa hienoa käytöstä, ja +joka sen vuoksi on saavuttanut suuren maineen vieraitten kansojen ja +varsinkin moskovalaisten keskuudessa. Et saata käsittää, kuinka syvästi +saksalaiset paroonit, Venäjän armeijan everstit ja englantilaiset +lordit kunnioittavat Ranskan akatemiaa! Nuo europalaiset eivät tiedä +korkeampaa kuin meidän akateemikkomme ja tanssijattaremme. Tunsin erään +hyvin komean sarmaattilaisen ruhtinattaren, joka Pariisissa käydessään +innokkaasti haki akateemikkoa, uhratakseen hänelle heti paikalla +kainoutensa. + +-- Jos asianlaita on sellainen, huudahdin, niin kuinka akateemikot +saattavat turmella hyvän maineensa noilla huonoilla valinnoilla, joita +täällä niin yksimielisesti moititaan? + +-- Ohoh! Jacobus poikani, selitti oiva opettajani, älä puhu pahaa +huonoista valinnoista. Ensistäänkin tulee kaikissa inhimillisissä +asioissa antaa sattumallekin sijansa, joka on, kaikki huomioon ottaen, +Jumalan osa maan päällä ja ainoa seikka, missä jumalallinen kaitselmus +selvästi ilmestyy tässä maailmassa. Sillä käsitäthän hyvin, poikani, +että se mitä sanotaan kohtalon älyttömyydeksi ja onnen oikuiksi on +todellisuudessa vain jumalallisen viisauden ylemmyyttä sen leikkiessä +väärien viisaiden neuvoilla. Toiseksi tulee ryhmienkin keskuudessa +antaa hiukan tyydytystä oikuille ja mielikuvituksen leikille. +Puhtaasti järkevä yhteiskunta olisi ihan sietämätön; se riutuisi +oikeudenmukaisuuden kylmän painostuksen alla. Se ei uskoisi olevansa +mahtava eikä edes vapaakaan, jollei sillä silloin tällöin olisi +mieluisaa riemua uhmailla selvää järkeä ja ymmärrystä. Omituisien +oikkujen helliminen on tämän maailman mahtavien helmasyntejä. Miksikä +ei akatemiakin saisi käyttää kuuta tunnuskuvanaan kuten Turkin +sulttaani ja kauniit naiset? + +Monet vastakkaiset kiihkot yhtyvät aiheuttaakseen nuo huonot valinnat, +jotka kiukustuttavat yksinkertaisia sieluja. On kunnon ihmisten +huvitusta ottaa onneton ihminen ja tehdä hänestä akatemian jäsen. +Niinpä psalmistankin Jumala korottaa köyhän loasta. _Erigens de +stercore pauperem, ut collocet eum cum principibus, cum principibus +populi sui_. Sellaiset heitot hämmästyttävät kansaa, ja niitten tekijät +luulevat kai olevansa varustetut salaperäisellä pelottavalla voimalla. +Ja mikä ilo onkaan kohottaa henkisesti köyhä loasta, kun samalla kertaa +saa jättää hämäryyteen jonkun älyn hirmuvaltiaan. Se on samanlaista +kuin jos yhdellä siemauksella joisi harvinaisen ja suloisen +sekotuksen, joka on tehty täytetystä armeliaisuudesta ja tyydytetystä +kateudesta. Niin saa nauttia kaikilla aisteilla ja tyydyttää ihmisen +kokonaisuudessaan. Ja luuletko, että akateemikot saattaisivat vastustaa +sellaista juomaa? + +Vielä on otettava huomioon se, että kun he näin hankkivat itselleen +tuon tietoviisaan nautinnon, akateemikot samalla toimivat omaksi +edukseen. Vain suurista miehistä koottu seura olisi vähälukuinen ja +tuntuisi ilottomalta. Suuret miehet eivät saata kärsiä toisiaan, ja +heillä ei juuri ole sukkeluuden lahjaa. On hyvä sekoittaa heidät +pieniin. Se tuottaa heille huvia. Pienet voittavat tällaisesta +naapuruudesta, suuret vertailusta. Toiset hyötyvät yhtä hyvin kuin +toisetkin. On ihmeteltävää, millä varmoilla tempuilla, kuinka +loistavilla järjestelyillä Ranskan akatemia hankkii eräille jäsenilleen +tärkeyttä, jonka se saa toisilta. Se on aurinkojen ja kiertotähtien +kokous, missä kaikki loistaa joko omalla tai lainatulla valolla. + +Sanonpa enemmänkin. Huonot valinnat ovat välttämättömiä tämän +kokoomuksen olemassaololle. Jollei se valinnoissaan pitäisi heikkouden +ja erehdysten puolta, jollei se joskus näyttäisi valitsevan sattumalta, +se joutuisi sellaisen vihan esineeksi, ettei se enää saattaisi elää. +Kirjallisuuden tasavallassa se olisi kuin tuomioistuin tuomittujen +keskellä. Erehtymättömänä se tulisi inhottavaksi. Mikä loukkaus sinne +kelpaamattomille, jos valittu olisi aina paras! Richelieu'n tyttären +tulee olla hiukan kevytmielinen, ettei näyttäisi liian hävyttömältä. +Sen pelastaa se seikka, että sillä on oikkunsa. Sen viattomuus piilee +sen epäoikeudenmukaisuudessa, ja kun kerran tiedämme sen oikulliseksi, +se saattaa hyljätä meidät loukkaamatta. Sille on erehtyminen joskus +niin edullista, että luulen sen erehtyvän tahallaan näennäisyydestä +huolimatta. Sillä on mainioita keinoja säästää hylkäämiensä ehdokkaiden +itserakkautta. Joku sen valinnoista saa kateuden aseettomaksi. Juuri +sen selvissä vioissa on ihailtava sen todellista viisautta. + + + + +XIV + +Kapinalliset. + + +Kun me, hyvä mestarini ja minä, sinä päivänä tapamme mukaan kävimme +Pyhän Katariinan kuvassa, tapasimme puodissa kuuluisan herra +Rockstrongin, joka oli noussut tikapuitten ylimmälle portaalle +kaivellakseen sieltä kirjoja, jotka häntä huvittivat. Sillä onhan +tunnettua, että häntä miellyttää levottoman elämänsä varrella keräillä +kallisarvoisia kirjoja ja kauniita kivipiirroksia. + +Osanotosta Monmouthin murhayritykseen Englannin parlamentti oli +tuominnut hänet elinkautiseen vankeuteen, ja nyt hän asuu Ranskassa, +josta hän lakkaamatta lähettelee kirjoituksia maansa sanomalehtiin.[9] +Tapansa mukaan oiva opettajani vaipui jakkaralle. Sitte hän kohotti +katseensa sinne, missä herra Rockstrong pyörähteli nokkelana kuin +orava, jonka nokkeluuden hän säilytti vanhuuden päiviin saakka. + +-- Näenpä, Jumalan kiitos, lausui apotti, että voitte hyvin, herra +kapinoitsija ja että yhä olette nuori. + +Herra Rockstrong käänsi opettajaani kohti hehkuvat silmänsä, jotka +valaisivat sapekkaita kasvoja. + +-- Miksi te, iso apotti, sanotte minua kapinoitsijaksi? + +-- Sanon teitä kapinoitsijaksi, herra Rockstrong, koska yrityksenne ei +onnistunut. Voitetut ovat kapinoitsijoita, voittajat eivät milloinkaan. + +-- Puhutte inhottavan kyynillisesti, apotti. + +-- Älkääpä, herra Rockstrong! Tuo lausuma ei ole minun vaan erään +suuren miehen keksimä. Olen tavannut sen Jules César Scaliger'in +papereista. + +-- Entä sitten, apotti! Ne ovat aika roskaisia papereita. +Ja tuo sanonta on häijy. Häviömme, joka johtui päällikkömme +päättämättömyydestä ja velttoudesta, -- hän maksoi sen hengellään, -- +ei ollenkaan muuta asiamme hyvyyttä. Ja konnien voittamat kunnon +ihmiset jäävät kunnon ihmisiksi. + +-- Minusta on tuskallista, herra Rockstrong, kuulla teidän puhuvan +kunnon ihmisistä ja konnista valtiollisten asioiden yhteydessä. Nuo +yksinkertaiset sanat sopisivat kuvailemaan oikeaa ja väärää puolta +noissa enkeleitten taisteluissa, joista maanmiehenne John Milton on +perin barbaarisesti laulanut. Mutta tällä multaisella möhkäleellä eivät +puolueet koskaan, kaukana siitä, ole niin tarkasti jaetut, että voisi +ennakkoluuloitta tai mielistelemättä erottaa puhtaiden armeijaa +epäpuhtaitten joukoista, eipä edes määritellä oikeaa ja väärää puolta. +Näin ollen täytyy menestyksen olla ainoana asian hyvyyden tuomarina. +Pahastutte, herra Rockstrong, kun sanon, että on kapinallinen silloin +kun on voitettu. Mutta jos te pääsisitte valtaan, ette suinkaan +suvaitsisi kapinoitsijoita. + +-- Ette tiedä mitä puhutte, apotti. Minulla on aina ollut kiire asettua +voitettujen puolelle. + +-- On totta, herra Rockstrong, että olette valtion luonnollinen ja +ainainen vihamies. Teitä vahvistaa vihassanne neronne voima, jota +rauniot miellyttävät ja hävitys huvittaa. + +-- Syytättekö minua siitä, apotti? + +-- Jos olisin valtiomies ja ruhtinaitten ystävä, herra Rockstrong, +kuten herra Roman, pitäisin teitä kuuluisana rikollisena. Mutta en +kyllin innokkaasti tunnusta poliitikkojen oppia ollakseni liioin +kauhuissani tihutöittenne loisteesta ja kumousyrityksistänne, joista +lähtee paljon enemmän melua kuin pahaa. + +-- Olette epämoraalinen, apotti. + +-- Älkää moittiko minua siitä liian ankarasti, herra Rockstrong, jos +kerran vain sillä syyllä saattaa olla suvaitsevainen. + +-- En tiedä mitä tekisin, iso apotti, suvaitsevaisuudella, jota ja'atte +minun, uhrin, ja noitten parlamentin konnien kesken, jotka ovat +tuominneet minut kuohuttavan väärin. + +-- Olette hupainen, herra Rockstrong, puhuessanne lordien +harjoittamasta vääryydestä. + +-- No, eikö se ole huutavaa? + +-- On totta, herra Rockstrong, että oikeuskansleri tuomitsi teidät +naurettavan tutkimuksen perusteella, kirjojen omistamisesta, joista ei +yksikään erikoisesti ollut rikollinen Englannin lain mukaan, on totta, +että teitä rangaistiin maassa, missä saa kirjoittaa kaikkea +eräistä aika suolaisista julkaisuista. On totta, että teidät +langetettiin noudattamalla tavattomia ja omituisia muotoja, joitten +majesteetillinen tekopyhyys peitti huonosti mahdottomuuden saavuttaa +teidät laillisia teitä. On totta, että teidät tuominneilla lordeilla +oli etua tuhostanne, koska Monmouthin ja teidän yrityksenne menestys +olisi vetänyt heidät istuimiltaan. On totta, että tuhonne oli jo +etukäteen määrätty valtioneuvostossa. On totta, että paollanne vältitte +todellisuudessa keskinkertaisen mutta piinallisen marttyriuden. Sillä +elinkautinen vankeus on rangaistus, silloinkin kun saattaa toivoa +pääsevänsä siitä pian. Mutta kaikessa tässä ei ole oikeutta eikä +vääryyttä. Teidät tuomittiin valtiorikoksesta, mikä on erittäin +kunniallista. Useampi kuin yksi teidät tuominneista lordeista oli ollut +mukana vehkeilyissänne kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Rikoksenne on +siinä, että peljästytitte virkamiehiä, ja se on anteeksi antamaton +rikos. Ministerit ja heidän ystävänsä vetoavat valtion turvallisuuteen, +kun heidän omaisuuttaan ja virkojaan uhataan. Ja he luulevat mielellään +olevansa tarpeellisia valtion säilymiselle, sillä heillä on enimmäkseen +etua valtiosta eikä heillä ole liikaa filosofiaa. He eivät silti ole +kehnoja. He ovat ihmisiä, ja se riittää selittämään heidän säälittävän +keskinkertaisuutensa, tyhmyytensä ja ahneutensa. Mutta keitä asetitte +heidän vastapainokseen, herra Rockstrong? Toisia ihmisiä, jotka ovat +yhtä keskinkertaisia ja vielä ahneempia, koska he olivat nälkäisempiä. + +Lontoon kansa olisi sietänyt heitä kuten se on sietänyt muitakin. Se +odotti voittoanne lausuakseen mielensä. Siinä se osoitti harvinaista +viisautta. Kansa on hyvällä puolella, kun se arvelee, ettei se voita +eikä menetä mitään isäntää vaihtaessaan. + +Näin puhui apotti Coignard, ja herra Rockstrong, kasvot palavina, +silmät hehkuen, tekotukka lieskuen huusi hänelle suurin elein +tikkaittensa korkeudesta: + +-- Ymmärrän, apotti, varkaita ja kaikenlaisia konnia valtioneuvostossa +ja parlamentissa. Mutta en ymmärrä teitä, kun te, näkyväisettä syyttä, +puhtaasta kiusanhalusta, kannatatte ajatuksia, joita hekään eivät +julista muuta kuin omaksi edukseen. Teidän täytyy olla heitäkin +kelvottomampi, koska olette sitä omaa etuanne katsomatta. En jaksa +käsittää teitä, apotti! + +-- Se on merkki siitä, että olen filosoofi, vastasi hyvä opettajani +lauhkeasti. Oikeitten viisaitten luonteeseen kuuluu suututtaa muita +ihmisiä. Anaxagoras oli mainio esimerkki siitä. En puhu Sokrateesta, +joka oli vain viisastelija. Mutta olemme saaneet kokea, että kaikkina +aikoina ja kaikissa maissa mietiskelevien sielujen ajatus on antanut +aihetta hälinään. Luulette, herra Rockstrong, olevanne perin +toista maata kuin vihollisenne ja yhtä miellyttävä kuin he ovat +vastenmielisiä. Suokaa minun sanoa, että se on pelkkä ylpeytenne ja +ylpeän ylimielisyytenne seuraus. Todellisuudessa teille ja +tuomareillenne on yhteistä kaikki ihmisten heikkoudet ja kiihkot. Jos +olette rehdimpi kuin monet heistä, ja jos henkenne eloisuus on +verraton, olette nyt vihan ja riidan hengen vallassa, joka saattaa +teidät sivistyneessä maassa perin epämukavaksi. Sanomalehtimiehen +toimi, jossa olette mainio, on kehittänyt ihan viimeiseen huippuunsa +henkenne ihmeellisen puolueellisuuden, ja vääryyden uhrina ette ole +mikään oikeuden puoltaja. Nämä sanani saattavat minut tietysti heti +sekä teidän ja että vihollistenne vihoihin, ja olen varma siitä, etten +koskaan saa hallitukselta oivaa virkataloa. Mutta pidän ajatuksen +vapautta korkeampana kuin suurta apottikuntaa tai hyvää kirkkoherran +paikkaa. Olen pahoittanut kaikki, mutta säilyttänyt sydämeni +tyytyväisenä ja saan kuolla rauhassa. + +-- Apotti, vastasi herra Rockstrong jo puoleksi nauraen, suon teille +anteeksi, koska luulen teitä hieman hulluksi. Ette tee eroa kunnon +ihmisten ja konnien välillä ettekä pidä vapaata valtiota parempana kuin +hirmuvaltaista ja vilpillistä hallitusta. Olette erikoisenlainen hullu. + +-- Herra Rockstrong, ehdotti oiva opettajani, mennään juomaan ruukku +viiniä Pikku Bachukseen ja selitän teille, lasiani tyhjentäessäni, +miksi olen aivan välinpitämätön valtiomuotoon nähden ja mistä syystä en +halua vaihtaa isäntää. + +-- Mielelläni, myönsi herra Rockstrong, onpa hauskaa juoda niin +kunnottoman juttelijan kanssa kuin te. + +Hän hyppäsi kevyesti tikkailtaan ja läksimme kolmisin kapakkaan. + + + + +XV + +Valtiokaappaukset. + + +Herra Rockstrong, joka oli leikin ymmärtävä mies, ei ollut vihoissaan +kunnon mestarilleni hänen suoruudestaan. Kun Pikku Bachuksen isäntä oli +tuonut viiniruukun, lentokirjasten tekijä kohotti pikarinsa ja joi +herra apotti Coignardin terveydeksi sanoen häntä konnaksi, rosvojen +ystäväksi, tyrannien kätyriksi ja vanhaksi kanaljaksi muodoltaan perin +muhoilevana. Hyvä opettajani vastasi hänen kohteliaisuuteensa +mielellään, onnitellen itseään, että kerrankin sai juoda miehen +terveydeksi, jonka mielen alkuperäistä tunnetta filosofia ei koskaan +ollut turmellut. + +-- Omasta puolestani tunnen, hän lisäsi, että mietiskely on kokonaan +turmellut henkeni. Ja koska minkäänlainen syvällinen ajatteleminen ei +kuulu ihmisen luonteeseen, tunnustan, että taipumukseni mietiskelyyn on +intohimo ja kaikin puolin epämukava. Se saattaa minut ensiksikin +sopimattomaksi kaikenlaisiin yrityksiin; sillä ainahan toimitaan vain +ahtaitten näköalojen ja lyhyitten ajatusten pohjalla. Olisitte +hämmästynyt itsekin, herra Rockstrong, jos kuvittelisitte niitten +henkien halpaa vaatimattomuutta, jotka ovat mullistaneet maailman. +Valloittajat ja valtiomiehet, jotka ovat muuttaneet maailman ulkonäön, +eivät ole koskaan aprikoineet niitten olentojen luonnetta, joita he +karkeasti kohtelivat. He sulkeutuivat kokonaan suurten suunnitelmiensa +pienuuteen, ja viisaimmatkin ottivat yhtaikaa huomioon vain harvoja +toimintansa esineitä. Sellaisena kuin näette minut, herra Rockstrong, +minun olisi mahdotonta hankkia Intian valloitusta, kuten Aleksanteri, +perustaa tai hallita valtakuntaa, tai yleisemmin sanoen, ryhtyä +johonkin niistä laajoista suunnitelmista, jotka houkuttelevat +hyökkäyshaluisen sielun ylpeyttä. Mietiskeleminen tulisi esteeksi +ensimäisellä askeleella ja huomaisin joka liikkeen tehdessäni +pysähtymisen syitä. + +Kääntyen sitte minun puoleeni hyvä opettajani sanoi huoaten: + +-- Ajatteleminen on suurta heikkoutta. Jumala varjelkoon sinua siitä, +Jacobus poikani, kuten hän on varjellut suurimpia pyhimyksiään ja +sieluja, joita hän on hellinyt erikoisella osanotolla, säästääkseen +heidät ikuista autuutta varten. Ihmiset, jotka ajattelevat vähän, tai +eivät ajattele ollenkaan, hoitavat asiansa onnellisesti tässä ja +tulevassa maailmassa, kun taas mietiskeleviä ainaisesti uhkaa henkinen +ja ajallinen tuho, niin paljon pahanilkisyyttä on ajattelemisessa! Ota +vavisten huomioon, poikani, että Genesiksen käärme on vanhin +filosoofeista ja heidän ikuinen ruhtinaansa. + +Herra apotti Coignard joi syvän kulauksen viiniä ja jatkoi hiljaisella +äänellä: + +-- Autuudelleni onneksi onkin eräs seikka, johon nähden en ole +milloinkaan älyäni käyttänyt. En ole koskaan sovittanut järkeäni +uskonnon totuuksiin. Onnettomuudekseni olen mietiskellyt ihmisten +tekoja ja kaupunkien tapoja. Sen vuoksi en ole arvokas saaren +hallitsijaksikaan kuten Sancho Pancha. + +-- Se onkin perin onnellista, puuttui herra Rockstrong nauraen +puheeseen, sillä saarenne olisi rosvojen ja pahantekijöiden pesä, missä +rikolliset tuomitsisivat viattomat, jos niitä sattumalta siellä olisi. + +-- Uskon sen, herra Rockstrong, uskon kyllä, myönteli oiva opettajani. +On luultavaa, että jos hallitsisin toista Baratarian saarta, niin tavat +siellä olisivat sellaiset kuin sanotte. Olette sanoillanne yhdellä +piirrolla kuvanneet kaikki maailman valtakunnat. Tunnen, että omani ei +olisi sen parempi kuin toisetkaan. Minulla ei ole harhakuvitelmia +ihmisistä, ja halveksin heitä, etten heitä vihaisi. Halveksin heitä +hellästi, herra Rockstrong. Mutta he eivät olekaan kiitollisia. He +haluavat olla vihatuita. He suuttuvat, kun heille osoittaa hellintä, +suvaitsevinta, hienointa, inhimillisintä kaikista heidän herättämistään +tunteista: halveksimista. Kuitenkin molemmin puolinen halveksiminen on +-- rauha maan päällä, ja jos ihmiset halveksisivat toisiaan +vilpittömästi, he eivät enää tekisi pahaa, vaan eläisivät +miellyttävässä rauhassa. Kaikki sivistyneitten maitten kärsimykset +johtuvat siitä, että kansalaiset siellä pitävät toisiaan liian suuressa +arvossa ja nostattavat kunnian jonkunmoiseksi hirviöksi lihan ja hengen +kurjuuden päälle. Tuo tunne saattaa heidät ylpeiksi ja julmiksi, ja +halveksien ylpeyttä, joka vaatii, että on kunnioitettava itseään ja +kunnioitettava muita, niin kuin joku Aatamin jälkeläisistä saattaisi +olla kunnioituksen arvoinen! Eläin, joka syö ja juo (Tuokaa minulle +juotavaa!) ja joka rakastaa, on säälittävä, ehkä mielenkiintoinen, jopa +joskus miellyttäväkin. Hän on kunnioitettava vain kaikkein älyttömimmän +ja kurjimman ennakkoluulon takia. Tuo ennakkoluulo on kaikkien meitä +rasittavien kärsimysten lähde. Se on inhottava laji epäjumalan +palvelusta, ja turvatakseen ihmisille hiukankin mieluisan olemassaolon, +pitäisi aloittaa muistuttamalla heille heidän luontaista alhaisuuttaan. +He olisivat onnellisia, kun he, päässeinä tietoisuuteen oikeasta +asemastaan, halveksisivat toinen toistaan, kenenkään eristämättä +itseään yleisestä halveksumisesta. + +Herra Rockstrong kohotteli hartioitaan. + +-- Iso apotti, sanoi hän, olette porsas. + +-- Imartelette minua, vastasi oiva opettajani. Olen vain ihminen ja +tunnen itsessäni tuon halveksimani hedelmättömän ylpeyden ituja, ja +tuon ylimielisyyden, joka johtaa ihmiset sotiin ja kaksintaisteluihin. +On hetkiä, herra Rockstrong, jolloin antaisin katkaista kaulani +mielipiteitteni takia, mikä olisi suurta hulluutta. Sillä mikähän +lopuksi todistaa, että puhun paremmin kun te, joka puhutte erittäin +huonosti. Tuokaa juotavaa! + +Herra Rockstrong täytti kohteliaasti kunnon mestarini lasin. + +-- Apotti, hän sanoi, olette suunniltanne, mutta pidän teistä, ja +haluaisin mielelläni tietää, mitä moititte julkisessa toiminnassani ja +miksi asetutte minua vastaan tyrannien, väärentäjien, varkaiden ja +puolueellisten tuomarien kanssa. + +-- Herra Rockstrong, vastasi oiva opettajani, sallikaa että aluksi +vuodatan, laupiaalla välinpitämättömyydellä, teidän, ystävienne ja +vihollistenne yli tuota suloista tunnetta, joka yksin lopettaa riidat +ja tuottaa rauhoitusta. Sallikaa etten kunnioita kumpiakaan kylliksi +jättääkseni heidät lain ankaruudelle ja huutaakseni rangaistusta heidän +päällensä. Ihmiset ovat aina syvästi viattomia, tehkööt mitä hyvänsä, +ja jätän oikeuskanslerille, joka saattoi teidät tuomituksi kaikki +ciceromaiset korulauseet valtiorikoksista. Catilinat eivät juuri +miellytä minua, tulkoot ne miltä taholta hyvänsä. Minua surettaa vain +se, että näen teidän kaltaisenne miehen puuhailevan hallituksen +muuttamista. Se on kaikkein mitättömin ja tyhjänpäiväisin henkisten +kykyjensä käyttö, ja virkamiehiä vastaan taisteleminen on tyhmyyttä, +jollei se ole elinkeino tai pyrkimys päästä eteenpäin maailmassa. +Tuokaapa juotavaa! Ajatelkaapa, herra Rockstrong, että nuo +valtiokaappaukset, joita suunnittelette, ovat oikeastaan vain +henkilövaihdoksia, ja että ihmiset, joukkona otettuina, ovat kaikki +samanlaisia, yhtä keskinkertaisia hyvässä kuin pahassakin, niin että +parin kolmen sadan ministerin, maaherran, veronkantajan ja tuomarin +vaihtaminen pariin kolmeensataan toiseen on samaa kuin ei tekisi +mitään, kirjoittaa vain Pekka ja Paavo Matin ja Jussin asemasta. Jos +taas halutaan samalla vaihtaa henkilöitten asemaa, kuten te toivotte, +niin se on suorastaan mahdotonta, sillä tuo asema ei riipu +ministereistä, jotka eivät ole mitään, vaan maasta ja sen hedelmistä, +teollisuudesta ja kaupasta, valtakuntaan kootusta rikkaudesta, +kansalaisten taidosta asiain hoidossa ja vaihdossa, kaikenlaisista +seikoista, jotka, olivat ne hyviä tai huonoja, eivät johdu ruhtinaista +eikä valtiaan palvelijoista. + +Herra Rockstrong keskeytti kiivaasti oivan opettajani. + +-- Kukapa ei tietäisi, iso apotti, huusi hän, että teollisuuden ja +kaupan tila riippuu hallituksesta ja että raha-asiat ovat hyvät vain +vapaan hallitusmuodon vallitessa? + +-- Vapaus, vastasi herra apotti Coignard, on vain kansalaisten +rikkauden tulos, sillä he vapautuvat kohta, kun ovat kyllin mahtavia +ollakseen vapaita. Kansat ottavat itselleen kaiken sen vapauden mistä +voivat nauttia, tai, paremmin sanoen, ne vaativat käskevästi säädöksiä +suojaksi ja tunnustukseksi niille oikeuksille, joita ovat toiminnallaan +hankkineet. + +Kaikki vapaus tulee niistä ja niitten omista liikkeistä. Kansojen +vaistomaisimmatkin liikkeet laajentavat niiden ympärille muodostunutta +valtion kaavaa.[10] Sitenpä voi sanoa, että niin inhottavaa kuin +hirmuvalta onkin, on olemassa vain välttämätöntä tyranniutta ja että +despoottiset hallitukset ovat vain mitättömän, liian heikon ruumiin +ahdas verho. Ja kukapa ei käsittäisi, että hallitus olemukseltaan on +kuin nahka, joka ilmaisee eläimen rakenteen olematta sen aiheena? + +Otatte huomioon vain nahan, sisälmyksistä välittämättä, herra +Rockstrong, jossa osoitatte hyvin vähän luonnollisen filosofian tajua. + +-- Niinpä tekään ette tee mitään erotusta vapaan valtion ja +hirmuvaltaisen hallituksen välillä, ja kaikki se on mielestänne, apotti +parka, vain eläimen vuotaa. Sen ohessa ette huomaa, että ruhtinaiden +tuhlaavaisuus ja ministereitten riistot saattavat, kun verot siten +kohoavat, viedä maanviljelyksen vararikkoon ja lamauttaa kaupan. + +-- Samaan aikaan on samassa maassa vain yksi hallitus mahdollinen, +herra Rockstrong, kuten eläimelläkään ei saata olla kuin yksi +turkki. Siitä johtuu, että huoli valtakuntien uudistamisesta ja +lakien korjaamisesta on jätettävä ajalle, joka hoitaa ne asiat +hienotuntoisesti. Se työskentelee siinä väsymättömän ja sääliväisen +hitaasti. + +-- Ja teidän mielestänne, apotti parka, ei kannata avustaa +kellon viikatemiestä? Arvelette, ettei Englannin tai Hollannin +vallankumouksilla ole ollut yhtään mitään vaikutusta kansojen asemaan? +Ei! Teille, vanha hupsu, pitäisi pistää vihreä narrinlakki päähän. + +-- Vallankumouksia, vastasi oiva opettajani, tehdään hankittujen +etujen säilyttämiseksi, ei uusien voittamiseksi. Kansojen ja +teidän hulluutenne, herra Rockstrong, on siinä, että perustatte +ruhtinaitten kukistamiseen laajoja toiveita. Silloin tällöin kansat +vallankumouksissa varmentavat saavutetut uhanalaisiksi joutuneet +vapautensa. Tätä tietä ne eivät koskaan saavuta uutta vapautta. Mutta +ne leikkivät sanoilla. On huomattavaa, herra Rockstrong, että ihmiset +antavat mielellään surmata itsensä mielettömien sanojen vuoksi. Ajax +oli jo huomannut sen: "Uskoin nuoruudessani", panee runoilija hänet +puhumaan, "että teko on sanaa voimakkaampi, mutta nyt näen, että sana +on väkevämpi". Näin puhui Ajax Oileuksen poika. Herra Rockstrong, minua +janottaa kovasti. + + + + +XVI + +Historia. + + +Herra Roman laski myymäpöydälle puolen tusinaa niteitä. + +-- Olkaa hyvä, herra Blaizot, ja lähettäkää nämä kirjat kotiini. +Siinä on _Isä ja poika, Muistelmia Ranskan hovista ja Richelieu'n +testamentti_. Olisin kiitollinen, jos liittäisitte tähän vielä kaiken +sen, mitä teillä on uutta historian alalta ja etenkin sellaista, mikä +koskee Ranskaa Henrik IV:n kuoleman jälkeen. Ne teokset kiinnittävät +erikoisesti mieltäni. + +-- Olette oikeassa, puuttui oiva opettajani puheeseen. Historialliset +teokset ovat täynnä mitättömyyksiä, jotka sopivat mainiosti huvittamaan +kunnon miestä ja niistä löytää varmasti loppumattomiin miellyttäviä +juttuja. + +-- Herra apotti, vastasi herra Roman, minä en suinkaan hae historiasta +vain hetken huvitusta, vaan vakavaa opetusta. Ja olen pahoillani, jos +keksin siinä juttuja totuuden seassa. Tutkin ihmisten tekoja kansojen +käytöksen valossa ja haen historiasta hallituksen ohjeita. + +-- Sen kyllä tiedän, myönsi oiva opettajani. Tutkielmanne _Monarkiasta_ +on aivan kylliksi tunnettu, että tiedettäisiin teidän noudattavan +historiaan perustuvaa politiikkaa. + +-- Siten olenkin, sanoi herra Roman, ensimäisenä osoittanut ruhtinaille +ja ministereille ne säännöt, joista he eivät voi vaaratta poiketa. + +-- Niinpä teidät onkin kirjanne nimilehdellä kuvattu Minervaksi +ojentamassa nuorelle kuninkaalle päänne yläpuolella liitelevältä +Cliolta saamaanne peiliä tauluilla ja veistoksilla koristellussa +huoneessa. Mutta suvaitkaa minun sanoa teille, hyvä herra, että tuo +muusa on valehtelija ja että sen ojentama peili on pettävä. Historiassa +on kovin vähän totta, ja ainoat seikat, joista ollaan yksimielisiä, +juoksevat yhdestä ainoasta lähteestä. Historioitsijat ovat aina samasta +asiasta puhuessaan ristiriidassa keskenään. Vielä enemmänkin! +Huomaammehan, että kun esim. Flavius Josef kertoo samoista tapauksista +_Muinaisuuden tutkimuksissaan_ ja _Juutalaissodissaan_ hän kuvaa ne eri +lailla molemmissa teoksissaan. Titus Livius on vain satujen kokooja ja +Tacitus, teidän oraakelinne tuntuu minusta karulta valehtelijalta, joka +vakavan näköisenä tekee pilaa maailmasta. Thukydidestä, Polybiusta ja +Guicciardinia pidän suuressa arvossa. Meidän Mézeraymme taas ei tiedä +mitä sanoo, yhtä vähän kuin Villaret ja apotti Vély. Mutta nythän +tuomitsen historioitsijoita ja oikeastaan historia on tuomittava. + +Mitä historia on? Kokoelma opettavaisia kertomuksia tai pikemmin +kaunopuheista tarinoitten ja puheitten sekasotkua riippuen siitä onko +historioitsija filosofi vai reetori. Siinä saattaa olla oivia +kaunopuheisuuden näytteitä, mutta ei siitä millään lailla pidä etsiä +totuutta, koska totuuden tarkoituksena on osoittaa asioiden +välttämättömät suhteet ja koska historioitsija ei saata osoittaa noita +suhteita, siksi ettei hän voi seurata syitten ja vaikutusten ketjua. +Ottakaa huomioon, että joka kerran kun historiallinen tosiasia perustuu +epähistorialliseen seikkaan, historia ei näe sitä. Ja koska +historialliset seikat liittyvät läheisesti epähistoriallisiin +tosiasioihin, seuraa siitä, että tapaukset historiassa eivät seuraakaan +toisiaan luonnollisesti, vaan ovat liittyneet toisiinsa vain retoriikan +puhtaasti keinotekoisilla tempuilla. Ja huomatkaa vielä sekin, että +erotus historiaan kuuluvien ja kuulumattomien tosiasioiden välillä on +täysin mielivaltainen. Tästä seuraa, että historia, kaukana siitä että +olisi tiede, joutuu tuomituksi luonnon vian perusteella valheen +hämäryyteen. Siltä puuttuu aina johdonmukaisuus ja jatkuvaisuus, jota +ilman todellista tietoa ei saata olla. Tästä näette, ettei kansain +historiasta voi tehdä mitään johtopäätöksiä sen tulevaisuuteen nähden. +Tieteelle on kuitenkin ominaista profetallisuus, kuten nähdään +taulukoista, joissa kuun kierto-ajat, nousuvedet ja auringonpimennykset +on laskettu etukäteen, kun taas sotia ja vallankumouksia ei kukaan voi +määritellä. + +Herra Roman selitteli apotti Coignardille, että hän ei pyytänytkään +historialta muuta kuin epäselviä, totta kyllä, epävarmoja totuuksia, +jotka ovat sekaantuneet erehdyksiin, mutta ovat perin kallisarvoisia +esineeseensä, ihmiseen, nähden. + +-- Tiedän kyllä, hän jatkoi, kuinka paljon satuja ihmisten +aikakirjoihin on kerääntynyt ja kuinka katkonaisia ne ovat. Mutta +syitten ja seurausten kiinteän sarjan puutteessa näen niissä kuitenkin +jonkunlaisen suunnitelman, jonka kadottaa ja löytää kuin vanhojen, +puoleksi hiekkaan hautautuneiden temppelien rauniot. Vain se on jo +mielestäni perin arvokasta. Ja uskallanpa luulla, että kun +historia vastaisuudessa saa enemmän lähteitä, joita käsitellään +menetelmällisesti, se kilpailee tarkkuudessa luonnontieteiden kanssa. + +-- Älkää luottako siihen, väitti oiva opettajani. Luulen pikemmin, että +muistelmien, kirjeitten ja arkistopapereitten runsaus tekee tulevien +historioitsijoiden työn yhä vaikeammaksi. Herra Elward, joka on +omistanut elämänsä Englannin vallankumouksen tutkimukselle, väittää, +ettei ihmisen elämä riittäisi lukemaan puoltakaan siitä, mitä +mellakoiden aikana kirjoitettiin. Mieleeni muistuu tarina, jonka apotti +Blanchet puheen ollessa näistä asioista minulle kertoi, ja juttelenpa +sen teille nyt, sellaisena kuin se on säilynyt muistissani, valittaen, +ettei apotti Blanchet itse ole täällä sitä kertomassa, sillä hän on +aika henkevä mies. + +Tällainen se on: + +Kun nuori prinssi Zémire seurasi isäänsä Persian valtaistuimelle, hän +kutsutti luokseen kaikki valtakunnan akateemikot ja sanoi heidän +kokoonnuttuaan: + +-- Tohtori Zeb, opettajani, selitti, että hallitsijoilla olisi vähemmän +mahdollisuutta erehtyä, jos menneisyyden esimerkki heitä valistaisi. +Sen vuoksi tahdon tutkia kansojen aikakirjoja. Käsken teitä laatimaan +maailman historian ja tekemään kaikkenne, että siitä tulisi +täydellinen. + +Oppineet lupasivat täyttää ruhtinaansa tahdon ja rupesivat heti +poistuttuaan työhön. Kahden vuosikymmenen kuluttua he saapuivat taas +kuninkaan eteen muassaan karavaani, johon kuului kaksitoista kamelia, +jokaisen selässä viisisataa nidettä. Heittäydyttyään maahan +valtaistuimen astinlaudan eteen akatemian sihteeri puhui näin: + +-- Sir, valtakuntamme akateemikoilla on kunnia laskea jalkojenne +juureen teidän majesteettinne käskystä laadittu maailman historia. Se +käsittää kuusituhatta nidettä sisältäen kaiken, mitä meille on ollut +mahdollista koota kansojen elämää ja valtakuntien vaiheita koskevaa. +Olemme liittäneet siihen vanhat kronikat, jotka onneksi ovat säilyneet +ja olemme valaisseet niitä monilla nooteilla maantieteestä, +kronologiasta ja diplomatiasta. Johdannot yksin käsittävät kamelin +lastin ja kronikoita kantaa toinen kameli suurella vaivalla. + +Kuningas vastasi: + +-- Hyvät herrat! Kiitän teitä vaivoistanne. Mutta hallitushuolet +vievät aikaani suuressa määrässä. Sitä paitsi olen vanhentunut +työskennellessänne. Olen tullut, kuten persialainen runoilija sanoo, +eloni vaelluksen keskitielle ja otaksuen, että kuolen korkeassa iässä, +en järkevästi ajatellen saata toivoa, että minulla olisi aikaa lukea +niin laajaa historiaa. Se asetetaan valtakuntani arkistoon. Tehkää +siitä lyhennetty laitos, joka paremmin vastaa inhimillisen elämän +lyhyyttä. + +Persian akateemikot työskentelivät vielä kaksikymmentä vuotta. Sitte he +toivat kuninkaalle tuhatviisisataa nidettä kolmella kamelilla. + +-- Sir, sanoi sihteeri heikolla äänellä, tässä on uusi työmme. Luulemme +käsitelleemme kaikkea oleellista. + +-- Saattaa olla, sanoi kuningas, mutta en lue sitä. Olen vanha. Laajat +tehtävät eivät sovi iälleni. Lyhentäkää vielä ja nopeasti. + +He viivyttelivät niin vähän, että palasivat jo kymmenen vuoden kuluttua +muassaan nuori elefantti, joka kantoi viittäsataa nidettä. + +-- Luulen olleeni hyvin lyhytsanainen, virkkoi sihteeri. + +-- Ette sittenkään kylliksi, epäsi kuningas. Olen elämäni lopussa. +Lyhentäkää, lyhentäkää vielä, että tuntisin ihmisten historian ennen +kuolemaani. + +Sihteeri ilmestyi taas linnan eteen viiden vuoden kuluttua. +Kainalosauvoilla kävellen hän talutti suitsista pientä aasia, jolla oli +iso kirja selässään. + +-- Kiiruhtakaa, huusi eräs upseeri, kuningas kuolee. + +Ja kuningas lepäsikin kuolinvuoteellaan. Hän kääntyi akateemikkoa kohti +ja sanoi silmäillen hänen suurta kirjaansa melkein kuolevalla +katseella: + +-- Kuolen siis tuntematta ihmisten historiaa. + +-- Sir, vastasi oppinut, joka oli melkein yhtä lähellä kuolemaa kuin +hänkin, lyhennän kaiken kolmeen sanaan: _Syntyivät, kärsivät, +kuolivat_. + +Näin oppi Persian kuningas lopultakin ihmiskunnan historian. + + + + +XVII + +Herra Nicodème. + + +Kun hyvä mestarini Pyhän Katarinan Kuvassa luki mielihalusta +Cassiodorosta tikkaitten korkeimmalla poikkipuulla, kauppaan astui +vanha mies, jonka katse oli tyly ja ilme ankara. Hän astui suoraan +herra Blaizota kohti, joka hymyillen nosti päätään pöytänsä takaa. + +-- Hyvä herra, aloitti hän, olette valantehnyt kirjakauppias ja luulen +teitä puhdastapaiseksi henkilöksi. Kuitenkin on näyteikkunassanne nide +Ronsardin Teoksia, joka on avattu alkukuvan kohdalta, ja siinä +alastoman naisen kuva. Se on näky, jota ei voi avoimin silmin katsella. + +-- Suokaa anteeksi, hyvä herra, vastasi hiljalleen herra Blaizot, mutta +tuo kuva on Léonard Gautier'n tekemä, ja häntä pidettiin aikanaan perin +taitavana kaivertajana. + +-- Minusta on saman tekevää, selitti vanhus, oliko kaivertaja taitava +vai ei. Otan vain huomioon sen, että hän on kuvannut alastoman naisen. +Tuolla kuvalla ei ole muuta vaatetusta kuin hiukset, ja olen +tuskallisesti hämmästynyt nähdessäni teidän ikäisenne, nähtävästi +ymmärtäväisen miehen, asettavan sellaista Saint Jacqueskadulla +kulkevien nuorukaisten katseltavaksi. Tekisitte parhaiten polttaessanne +sen, kuten ukko Garasse, joka käyttää koko omaisuutensa hankkiakseen ja +polttaakseen hyviä tapoja ja Jeesuksen Yhdistystä loukkaavat teokset. +Vähintäin olisi kunniallisempaa piilottaa ne salatuimpaan kauppanne +soppeen, jossa, minä pelkään, piilee koko joukko kirjoja, jotka ovat +niin tekstin kuin kuvienkin puolesta omiaan kiihottamaan sieluja +irstauteen. + +Herra Blaizot väitti punastuen, että sellainen epäilys oli väärä, ja +tuotti hänelle mielipahaa, koska se oli lähtenyt kunnon miehen suusta. + +-- Minun täytynee, jatkoi vanhus, ilmoittaa kuka olen. Näette edessänne +herra Nicodèmen, kainousyhdistyksen esimiehen. Tarkoitukseni on edistää +hienotunteisuutta, vaatimattomuuden nimessä, poliisipäällikön +määräysten mukaan. Koetan kahdentoista parlamentin jäsenen ja +kahdensadan etevimmän seurakunnan kirkkoraadin miehen kanssa hävittää +julkisilta paikoilta alastomat kuvat, kuten toreilta, bulevardeilta, +kaduilta, solilta, laitureilta, umpikujilta ja puutarhoista. Ja koska +en tyydy edistämään kainoutta vain julkista tietä, ponnistelen +saadakseni sen vallalle salongeissa, työ- ja makuuhuoneissa, joista se +usein on karkoitettu. Tietäkää, hyvä herra, että seura, jonka olen +perustanut, teettää vaatteita äsken naineille. Niitten joukossa on +pitkiä ja leveitä paitoja, edessä pieni aukko, joka sallii nuorten +puolisoiden menetellä siveästi täyttäessään Jumalan käskyä ihmiskunnan +kasvuun ja lisääntymiseen nähden. Ja yhdistääksemme, jos minun +sallitaan niin sanoa, siroutta puhtauteen, nuo aukot ovat ympäröidyt +sievillä pitseillä. Olen mielissäni, kun olen täten keksinyt erittäin +sopivia alusvaatteita tehdäkseni kaikista äsken naineista uusia Saaroja +ja Topiaksia, ja puhdistanut avioliiton sakramentin siihen +valitettavasti liittyvästä epäpuhtaudesta. + +Hyvä opettajani, joka nenä kiinni Cassiodoroksessa kuunteli +keskustelua, vastasi siihen perin vakavasti, tikkaittensa päästä, että +keksintö oli mainio ja miellyttävä, mutta että hän tiesi vielä +paremman: + +-- Minä haluaisin, esitti hän, että nuoret puolisot ennen yhtymistään +hierottaisiin kiireestä kantapäähän hyvin mustalla kiillotusaineella, +joka tekemällä heidän ihonsa kenkien näköiseksi, haittaisi suuressa +määrässä lihan rikollisia nautintoja ja viehätyksiä, ja olisi +vaivalloisena esteenä hyväilyille, suuteloille ja muille hellyyden +osoituksille, joita rakastuneet liiankin usein kahden lakanan välissä +harjoittavat. + +Kuullessaan nämä sanat herra Nicodème kohotti päätään, näki arvon +mestarini tikkaitten yläpäässä ja huomasi hänen ilmeestään, että hän +teki pilaa. + +-- Herra apotti, hän vastasi surumielisen harmistuneena, antaisin +teille anteeksi, jos tekisitte vain minut naurettavaksi. Mutta te +piikkaatte samalla kainoutta ja hyviä tapoja, joten teette suuren +rikoksen. Välittämättä pilkantekijöistä perustamani seura on jo +toimittanut paljon hyvää ja hyödyllistä, pilkatkaa vaan, hyvä herra! +Olemme kiinnittäneet kuusisataa viininlehvää kuninkaan puutarhan +kuvapatsaihin. + +-- Se on ihailtavaa, hyvä herra, vastasi arvon mestarini korjaillen +silmälasejaan, ja jos jatkatte tuota vauhtia on kohta kaikilla +kuvapatsailla viininlehvänsä. Mutta -- koska esineillä on merkitystä +meille vain herättämänsä ajatuksen vuoksi -- kiinnittämällä viinin ja +viikunanlehtiä kuvapatsaihin, siirrätte sopimattoman merkityksen +näihin, niin että maalla ei kohta saateta katsella viinitarhoja tai +viikunapuita kuvittelematta, että ne ovat rivoutta täynnänsä. On suuri +synti sillä lailla täyttää hävyttömyydellä viattomat kasvit. Sallikaa +minun vielä sanoa teille, että on vaarallista kiintyä, kuten te, +kaikkeen sellaiseen, mikä saattaa häiritä tai kiihottaa lihaa, +ajattelematta, että jos eräänlaiset muodot saattavat tuottaa sielulle +häiriötä, pitäisi jokaisen meistä, koska meillä kerran itsellämmekin on +nuo muodot, hävetä itseämme, jollemme olisi eunukkeja, ja sitä on +kamala ajatella. + +-- Hyvä herra, äännähti herra Nicodème jo hiukan kuohuksissa, huomaan +puheestanne, että olette irstailija ja turmeltunut ihminen. + +-- Hyvä herra, vastasi arvon mestarini, olen kristitty. Irstaudessa +elämistä en saata ajatellakaan, koska minulla on kylliksi tekemistä +ansaitakseni jokapäiväisen leipäni, viinini ja tupakkani. Sellaisena +kuin minut näette, en tunne muita orgioita kuin ajatuksen hiljaiset +hurjastelut, ja ainoat juomapidot, joissa käyn, ovat muusojen +toimeenpanemat. Mutta koska olen viisas, olen sitä mieltä, että on +väärin asettaa hävyn vaatimuksia korkeammalle kuin katolinen kirkkomme, +joka tässä suhteessa antaa ihmisille paljon vapautta ja vetoo +mielellään kansojen tapoihin ja niiden mielipiteisiin. Pidän teitä +kalvinilaisuuden tahraamana ja kuvan palvelijain epäjumaluuteen +taipuvana. Sillä kukapa tietää, eikö raivonne saata ulottua aina +Jumalan ja Pyhimysten kuvain polttamiseen vihasta niissä ilmenevää +ihmisyyttä kohtaan. Nuo sanat hävystä, kainoudesta ja siivoudesta, +joita suunne on täynnä, eivät oikeastaan merkitse mitään tarkkaa ja +pysyväistä. Vain tapa ja tunne saattavat määritellä ne kohtuudella ja +oikein. Noitten hienojen eroavaisuuksien tuomareina en osaa pitää muita +kuin runoilijoita, taiteilijoita ja kauniita naisia. On hullua, että +joukko raatimiehiä asetetaan sulojen ja nautinnon tuomareiksi. + +-- Mutta, hyvä herra, väitti Nicodème, me emme ahdista sulottaria +emmekä ilottaria ja vielä vähemmän Jumalan ja pyhimysten kuvia, ja te +haluatte vain päästä riitelemään. Olemme kunnon miehiä ja haluamme vain +poistaa poikiemme silmäin edestä häpeälliset kuvat. Onhan yleensä +tiettyä, mikä on kunniallista mikä ei. Haluatteko siis, herra apotti, +että lapsemme kaduilla joutuisivat alttiiksi kaikille kiusauksille? + +-- Täytyykin joutua kiusaukseen, herra, vastasi hyvä opettajani, täytyy +joutua kiusaukseen! Se on ihmisen ja kristityn asema maanpäällä. Ja +hirvein kiusaus tulee sisältä eikä ulkoa. Teillä ei olisi sellaista +hätää poistaa näyteikkunoista muutamaa alastonta kuvaa, jos olisitte, +kuten minä, mietiskellyt pyhien isien elämää erämaissa. Niistä olisitte +nähnyt, että erakot, pelottavassa yksinäisyydessä, kaukana kaikista +veistetyistä tai maalatuista kuvista, jouhipaidan repiminä, kidutuksen +haavoittamina, paaston uuvuttamina, vieriskellen okaisilla vuoteilla +tunsivat lihan himon piikkien tunkeutuvan aina ytimiinsä saakka. +Ahtaissa luolissaan he näkivät monta kertaa lihallisempia kuvia kuin +tuo allegoria, joka loukkaa teitä herra Blaizot'n ikkunassa. Paholainen +(vapaauskojat sanovat luonto), on etevämpi rivojen kuvien maalaaja kuin +itse Jules Romain. Hän voittaa kaikki Italian ja Flanderin mestarit +asennoissa, liikkeissä ja värityksessä. Ette voi vastustaa hänen +tulisia maalauksiaan. Teitä loukkaavat jäävät verratessa kovin +mitättömiksi, ja tekisitte viisaimmin, kun jättäisitte poliisipäällikön +tehtäväksi huolen julkisesta häveliäisyydestä kansalaisten hyväksi. +Teidän lapsellinen viattomuutenne hämmästyttää minua todella. Teillä on +hyvin vähän käsitystä siitä mitä ihminen on, mitä yhteiskunnat, ja +kuinka liha kuohuu suurissa kaupungeissa. Voi, noita viattomia +piimäpartoja, jotka, keskellä Babylonin kaikkea likaa, missä verhot +kohoavat joka puolella näyttäen ilotyttöjen silmät tai käsivarren, +missä liian lähelle ahdetut ruumiit painuvat toisiaan vasten ja +kuumentavat toisiaan julkisilla paikoilla, valittavat ja huokailevat +muutaman kirjakauppiaan ikkunassa riippuvan mitättömän kuvan takia ja +juoksevat valituksineen aina valtakunnan tuomioistuimiin saakka, kun +tyttö tanssiaisissa vilauttaa nuorukaisille säärtään, kaikkein +tavallisinta esinettä maailmassa. + +Näin puhui mestarini tikkaillaan seisten. Mutta herra Nicodème sulki +korvansa ettei kuulisi ja voivotti puheen kyynillisyyttä. + +-- Taivas! hän huokasi. Onko alastonta naista inhottavampaa! Mikä häpeä +taipua, kuten tuo apotti, epäsiveellisyyteen, joka on koko maan tuho, +sillä kansoja pitää pystyssä vain tapojen puhtaus. + +-- On kyllä totta, myönteli oiva opettajani, että kansat ovat +voimakkaita vain silloin, kun niillä on tapoja. Mutta tämä on +käsitettävä yleisesti oppilauseiden, tunteiden ja intohimojen +yhteisyytenä, jonkunlaisena vapaaehtoisena lain kuuliaisuutena, eikä +sellaisina mitättömyyksinä, joita te puuhailette. Varokaa ettei +kainous, silloin kuin se ei ole lahja, muutu vain tyhmyydeksi, ja ettei +kiihkonne pimeä lapsellisuus joudu naurettavaksi, herra Nicodème, ja +hiukan sopimattomaksikin. + +Mutta herra Nicodème oli jo paennut. + + + + +XVI + +Oikeus. + + +Herra apotti Coignardin, jolle kiitollisen valtakunnan oikeastaan olisi +tullut antaa kunniaeläke, täytyi ansaita leipänsä kirjoittamalla +palvelijattarille kirjeitä Saint-Innocent'in hautausmaan +kirjurituvassa. Sattuipa että hän sai olla kirjurina eräälle +portugalilaiselle naiselle, joka matkusti Ranskan kautta neekeripoika +muassaan. Hän antoi vaskirahan sanasesta miehelleen ja kuuden livren +kultarahan kirjeestä rakastajalleen. + +Se oli ensimäinen kultaraha, jonka mestarini oli nähnyt Juhannuksen +jälkeen. Koska hän oli avokätinen ja vierasvarainen, hän vei minut heti +Kultaiseen Omenaan, Grèven rantakadulle, kaupungintalon luo, jossa +viini on väärentämätöntä ja makkarat mainioita. Niinpä on rikkailla +kauppiailla, jotka ostavat omenoita torilta, tapana pistäytyä siellä +keskipäivän aikana. + +Oli kevät ja oli suloista hengittää lämmintä ilmaa. Opettajani otti +pöydän rannalta ja aterioimme kuunnellen aaltojen viileätä loiskinaa, +kun soutajat halkoivat vettä airoillaan. Kevyt hymyilevä ilma hyväili +meitä lempeillä tuulahduksillaan ja olimme onnellisia saadessamme elää +taivaan kirkkaassa valossa. Juuri kun söimme pariloitua rantakalaa sai +hevosten ja miesten aiheuttama melu meidät nostamaan päätämme. + +Arvaten uteliaisuutemme syyn vanha musta pienikokoinen ukko, joka +aterioi naapuripöydässä, sanoi kohteliaasti hymyillen: + +-- Ei se mitään ole. Ne vievät vain hirtettäväksi piikaa, joka on +varastanut pitsejä emännältään. + +Samalla kun hän puhui, näimmekin takaperin kärryissä, ratsastavien +poliisien välissä, aika sievän tytön, joka oli hämmästyneen näköinen, +rinta koholla taakse sidottujen käsien vuoksi. Joukko kulki nopeasti +ohi, ja kuitenkin jäävät silmiini ikuisesti nuo valkoiset kasvot ja tuo +katse, joka ei enää nähnyt mitään. + +-- Niin, hyvät herrat, jatkoi kääpiömäinen vanhus. Siinä menee rouva +neuvoksetar Jossen palvelijatar, joka koreillakseen tanssiaisissa +rakastajansa kanssa, varasti emännältään pitsipäähineen ja pakeni +varkauden jälkeen. Hänet tavattiin eräässä Changesillan tanssituvassa, +ja hän tunnusti heti rikoksensa. Sen vuoksi häntä kidutettiinkin vain +tunnin tai pari. Tiedän mitä puhun, sillä olen vahtimestari sillä +raastuvan osastolla, jossa hänet tuomittiin. + +Pieni ukko ahmasi makkaran, jota ei sopinut jättää jäähtymään ja jatkoi +sitte: + +-- Tällä hetkellä hän kai jo on lavalla ja viiden minuutin, ehkäpä +hiukan pitemmän tai hiukan lyhemmän ajan jälkeen, lurjus on kuollut. On +hirtettäviä, joista pyövelillä ei ole vaivaa. Heti saatuaan nuoran +kaulaansa he kuolevat rauhallisesti. Mutta on toisia, se kannattaa +sanoa, jotka pitävät todellista hirtehisen elämää, ja potkivat +kamalasti. Kaikkein raivokkain oli pappi, joka tuomittiin vuosi sitten, +sen takia, että hän oli väärentänyt kuninkaan nimen arpajaislippuun. +Kaksikymmentä minuuttia hän keikkui nuoran päässä kuin kala ongessa. + +Heh hee, lisäsi pikku mies nauraen pilkallisesti. Herra apotti oli +vaatimaton, eikä halunnut komeilla. Näin, kun hänet nostettiin +kärryistä. Hän itki ja potki niin, että pyöveli sanoi: "Älkää olko +lapsellinen, herra apotti!" Hullunkurisinta oli, että kun häntä +kuljetettiin yhdessä toisen heittiön kanssa, niin pyöveli luuli häntä +ripittäjäksi ja poliisin oli vaikea saada häntä käsittämään asian +oikeaa laitaa. Eikö se ole hullua, hyvät herrat? + +-- Ei ollenkaan, vastasi hyvä opettajani pudottaen lautaselleen pienen +kalan, jota hän oli jonkun aikaa pitänyt huulillaan. Ei, se ei ole +ollenkaan hullua. Ja tieto siitä, että tuo komea tyttö kuolee tällä +hetkellä, pilaa nautintoni syödä kaloja ja katsella kaunista taivasta, +joka äsken hymyili minulle. + +-- Oh, herra apotti, kiiruhti vahtimestari sanomaan, jos olette niin +herkkäluontoinen, ette kai olisi pyörtymättä voinut katsella sitä, mitä +isäni näki omilla silmillään, lapsuudessaan, Dijonin kaupungissa, josta +hän oli kotoisin. Oletteko koskaan kuullut puhuttavan Hélène +Gillet'stâ? + +-- Emme ole, vastasi oiva opettajani. + +-- Siinä tapauksessa kerron teille hänen tarinansa sellaisena kuin isäni +on monesti sen kuvannut minulle. + +Hän joi kulauksen viiniä, pyyhki suunsa pöytäliinan kulmaan ja kertoi +tarinan jonka tässä toistan. + + + + +XIX. + +Vahtimestarin kertomus. + + +Lokakuussa v. 1624 Bourg-en-Bress'in kuninkaallisen linnan hoitajan +kaksikymmentäkaksi vuotias tytär, joka oli isänsä kodissa kahden +alaikäisen veljensä kanssa, alkoi osoittaa niin selviä raskauden +merkkejä, että hänestä tuli kaupungin juorujen aihe ja Bourgin naiset +lakkasivat käymästä hänen luonaan. Sitte huomattiin, että hänen +kylkensä olivat laskeutuneet ja siitä puhuttiin niin paljon, että +rikosasiain tuomari käski asettaa hänet naisten tarkasteltavaksi. Nämä +todistivat, että hän oli ollut raskas ja oli synnyttänyt ainakin kaksi +viikkoa sitten. Heidän todistuksensa nojalla Hélène Gillet teljettiin +vankilaan ja tuomarit kuulustelivat häntä. Hän tunnusti heille +seuraavaa: + +-- Muutama kuukausi sitten eräs naapurikylän nuorimies, joka asui +setäni talossa, tuli meille opettamaan veljiäni lukemaan ja +kirjoittamaan. Hän näki minut vain kerran, ja silloin hän erään +palvelijattaren avulla sulki minut huoneeseen, jossa teki minulle +väkivaltaa. + +Kun häneltä kysyttiin, miksi hän ei huutanut apua, hän vastasi, että +hämmästys oli tukahduttanut hänen äänensä. Tuomareitten tiukasti +kysellessä hän lisäsi tulleensa raskaaksi tuon väkivallan johdosta ja +synnytti ennen aikaansa. Hän ei millään lailla ollut vaikuttanut +synnytyksen aikaisuuteen ja olisi pysynyt siitä tietämättömänä, jollei +eräs palvelijatar olisi selittänyt asian oikeaa laitaa. + +Tuomarit olivat tyytymättömiä tähän selitykseen, mutta eivät oikein +tienneet kuinka sen kumoisivatkaan, kun satunnainen seikka toi +syytteelle varman perusteen. Kävellessään herra Pierre Gillet'n, +kuninkaallisen linnanpäällikön puiston aidan luona, eräs sotilas näki +ojassa aidan vieressä korpin, joka nokallaan kiskoi vaatekappaletta. +Hän lähestyi paremmin nähdäkseen ja löysi pienen lapsen ruumiin. Siitä +hän heti ilmoitti tuomareille. Lapsi oli kääritty paitaan, jonka +kauluksessa oli kirjaimet H.G. Todettiin, että sikiö oli täysin +kehittynyt ja lapsen murhaajaksi todistettuna Hélène Gillet tuomittiin +lain mukaan kuolemaan. Sen arvokkaan toimen vuoksi, mikä hänen isällään +oli, hän sai luvan nauttia aatelisille kuuluvaa oikeutta: kuolla +mestaamalla. + +Asia siirrettiin Dijonin ylioikeuteen ja tyttö vietiin kahden +jousimiehen vartioimana Bourgognen pääkaupunkiin tutkintovankilaan. +Hänen äitinsä, joka oli seurannut häntä, sulkeutui Bernhardininunnien +luostariin. Ylioikeuden tuomarit tutkivat asiaa maanantaina, toukokuun +12 päivänä, viimeisessä istunnossa ennen Helluntaijuhlaa. Oikeusneuvos +Jacobin lausunnon mukaan tuomarit vahvistivat Bourgin lautakunnan +päätöksen määräten, että vanki oli kuljetettava mestauspaikalle +hirttonuora kaulassa. Yleisön keskuudessa oltiin sitä mieltä, että tuo +halventava yksityiskohta oli lisätty tuomioon oudolla ja sopimattomalla +tavalla vangin aateluuteen nähden, ja tavallisia muotoja rikkovaa +ankaruutta moitittiin. Mutta päätöksestä ei voinut valittaa ja se oli +pantava toimeen viivyttelemättä. + +Ja niinpä samana päivänä, kello puoli neljä iltapäivällä Hélène Gillet +vietiin mestauslavalle kellojen soidessa, kulkueessa, jonka edessä kävi +torvensoittajia puhaltaen niin voimallisesti, että kaikki kaupungin +asukkaat kuulivat sen taloihinsa ja langeten polvilleen rukoilivat +Jumalaa kuoloon menevän sielun puolesta. Kuninkaan sijaisen edustaja +ratsasti hevosella palvelijoitten seuraamana. Sitte seurasi tuomittu, +työntökärryissä, nuora kaulassa, kuten ylioikeuden päätöksessä oli +määrätty. Häntä tuki kaksi jesuiittaa ja kaksi kapusiiniveljestä, jotka +näyttivät hänelle ristillään kuolevaa Kristusta. Hänen takanaan +pysytteli pyöveli kirveineen ja pyövelitär saksineen. Komppania +jousimiehiä ympäröi kärryjä. Takana tunkeili uteliasta joukkoa, jossa +oli paljon käsityöläisiä, leipureita, teurastajia ja muurareita, ja +josta kohosi aika melu. + +Kulkue pysähtyi n.s. Morimontin torille, jonka nimi ei, kuten saattaisi +näyttää, johdu siitä, että se on rikollisten kuolinpaikka, vaan se on +jäänyt muistoksi Morimontin ristiä ja mitraa kantavista apoteista, +joilla aikanaan oli siellä asuntonsa. Puinen lava oli rakennettu sinne +kiviporrasten päälle, joista päästiin maanalaiseen kappeliin, missä +munkit rukoilevat tuomittujen sielujen puolesta. + +Hélène Gillet nousi portaita neljän munkin, pyövelin ja hänen vaimonsa +seuraamana. Kun viime mainittu oli irroittanut köyden rangaistavan +kaulasta hän leikkasi Hélènen tukan puolen jalan pituisilla saksillaan +ja sitoi hänen silmänsä. Munkit lausuivat rukouksia. Mutta äkkiä +pyöveli alkoi vavista ja kalpeni. Hänen nimensä oli Simon Grandjean, +mutta hän oli hintelä mies ja yhtä pelokas ja lempeä kuin hänen +vaimonsa, naispyöveli, näytti raa'alta, Hän oli aamulla nauttinut +ehtoollista vankilassa, mutta sittenkin hän näytti hämmentyneeltä; +häneltä tuntui puuttuvan rohkeutta tuon nuoren tytön tappamiseksi. Hän +kääntyi kansan puoleen ja sanoi: + +-- Suokaa anteeksi, jos täytän huonosti tehtäväni. Minulla on ollut +kuume kolme kuukautta. + +Sitte hän horjuen, käsiään väännellen ja kasvonsa taivaaseen kohottaen +heittäytyi polvilleen Hélène Gillet'n eteen ja pyysi häneltä anteeksi +kaksi kertaa. Hän anoi munkkeja siunaamaan häntä, ja kun naispyöveli +oli sovittanut tuomitun pään pölkylle, hän nosti kirveensä. + +Jesuiitat ja kapusiinit huusivat: "Jeesus Maaria!" ja joukosta kuului +kumea huokaus. Isku, jonka piti taittaa kaula, teki vain suuren haavan +vasempaan olkapäähän ja tyttö parka kaatui oikealle kyljelleen. + +Kääntyen joukon puoleen Simon Grandjean huusi: + +-- Tappakaa minut! + +Pilkkahuutoja kaikui ja kiviä heitettiin mestauslavalle, kun +naispyöveli asetteli tuomitun päätä takaisin pölkylle. + +Mies tarttui kirveeseensä. Iskien toistamiseen hän löi ammottavan +haavan tuomitun kaulaan, joka pyövelin käsistä irti päässeenä kaatui +pölkyltä kirveen päälle. + +Tällä kertaa tuli joukon kirkuna kamalaksi, ja sellainen kivisade tulvi +lavalle, että Simon Grandjean, molemmat jesuiitat ja kapusiinit +hyppäsivät maahan. He kiiruhtivat kappeliin ja sulkivat oven perässään. +Naispyöveli jäi yksin lavalle tuomitun kanssa ja haki kirvestä. Kun hän +ei sitä löytänyt, hän otti köyden, jolla Hélène Gilletä oli kuljetettu, +kiersi sen hänen kaulaansa ja laskien jalkansa hänen rinnalleen koetti +kuristaa hänet. Tarttuen köyteen molemmin käsin verta vuotava Hélène +koetti puolustautua. Silloin vaimo Grandjean veti hänet köydestä, pää +edellä lavan alle ja päästyään kiviportaille koetti leikata hänen +kaulansa saksillaan. + +Hänen siinä puuhassa ollessaan teurastajat ja muurarit kaasivat +päälliköt ja sotilaat ja tunkeutuivat lavan ja kappelin edustalle. +Monet voimakkaat käsivarret tarttuivat tuomittuun ja kantoivat hänet +mestari Jaquinin, parturi-välskärin puotiin. + +Kappelin ovea vasten hyökkäävä kansanjoukko olisi piankin saanut sen +murretuksi. Mutta molemmat jesuiitat ja kapusiinit aukaisivat sen +kauhuissaan. Kantaen ristejään kohotetuissa käsissään heidän onnistui +suurella vaivalla tunkeutua raivoavan joukon läpi. + +Mutta pyöveli ja hänen vaimonsa kivitettiin hengiltä ja heidän +ruumiitaan laahattiin pitkin katuja. Tultuaan tuntoihinsa välskärin +käsissä Hélène Gillet pyysi juotavaa. Sillä aikaa kuin mestari Jaquin +sitoi hänen haavojaan, hän sanoi: + +-- Eikö minulla olekaan muuta vikaa kuin tämä? Huomattiin hänen saaneen +kaksi kirveen ja kuusi saksien haavaa, jotka olivat puhkaisseet hänen +huulensa ja kaulansa, ja että kirves, jonka päälle hän oli kaatunut ja +joka oli laahannut mukana pyövelin vaimon vetäessä, kun tämä tahtoi +kuristaa hänet, oli pahoin vahingoittanut hänen lanteitaan ja +sitäpaitsi hänen ruumiissaan vielä oli joukon heittämien kivien +jättämiä mustelmia. + +Kuitenkin hän parani kaikista haavoistaan. Jäätyään mestari Jaquinin +luo sotilaitten vartioitavaksi hän toisti alituiseen: + +-- Eikö kaikki olekaan lopussa? Otetaanko minut hengiltä? + +Välskäri ja eräät säälivät ihmiset, jotka häntä auttoivat, koettivat +rauhoittaa häntä. Mutta vain kuningas saattoi antaa armoa. Asianajaja +F. Fédet laati anomuksen, jonka monet Dijonin arvohenkilöt +allekirjoittivat ja se vietiin hänen majesteetilleen. Silloin juuri +hovissa vietettiin juhlia Ranskan prinsessan Henriette Marien +avioliiton johdosta Englannin kuninkaan kanssa. Tämän avioliiton +kunniaksi Ludvig Oikeamielinen myönsi armon. Hän antoi tyttöparalle +täydellisen armahduksen, ollen sitä mieltä, että tämä oli kärsinyt +rangaistuksen, joka oli yhtä kova, vieläpä ankaruudessa voittikin +tuomion määräämän. + +Takaisin elämään päässeenä Hélène Gillet vetäytyi Bressen luostariin, +jossa hän elämänsä loppuun saakka harjoitti mitä ankarinta hurskautta. + +Sellainen on -- lisäsi pikku vahtimestari -- tosikertomus Hélène +Gillet'istä, ja kaikki tuntevat sen Dijonissa. Eikö se ole hauska, +herra apotti? + + + + +XX. + +Oikeus. + +(Jatkoa.) + + +-- Voi, sanoi oiva opettajani, nyt ei aamiaiseni menekään alas. +Sydäntäni kääntää tuo kamala näky, jonka te, hyvä herra, olette +kertonut niin kylmästi, ja tuon neuvoksetar Jossen palvelijattaren +kohtalo, kun hänet vietiin hirtettäväksi, vaikka hän olisi kelvannut +parempaankin. + +-- Mutta, hyvä herra, enkö sanonut teille, että tuo tyttö oli +varastanut emännältään ja ettekö halua, että varkaat hirtetään? + +-- On kyllä totta, myönsi hyvä opettajani, että tapa on sellainen, ja +koska tavan voima on vastustamaton, en sitä ollenkaan oudoksu elämäni +jokapäiväisessä kulussa. Niinpä filosofi Senecakin, joka muutoin oli +lempeyteen taipuvainen, laati siroja tutkielmia, sillä aikaa kun +Roomassa, ihan hänen läheisyydessään, orjia naulittiin ristiin +pikkurikoksista. Sellaista kertoo esimerkiksi orja Mitridateen tarina. +Hän kuoli ristillä vain sen takia, että oli herjannut isäntänsä, +alhaisen Trimalcion jumaluutta. Henkemme on senlaatuinen, ettei mikään +tavallinen tai jokapäiväinen sitä loukkaa. Ja tapa kuluttaa, niin +sanoakseni, harmiamme kuten ihmetystämmekin. Minua ihmetyttää joka +aamu, sitä ajattelemattakin, että onnettomia päivän kuluessa hirtetään +tai teilataan. Mutta kun kuoleman tuomion ajatteleminen tulee +tajuttavammaksi, sydämeni joutuu häiriöön, ja kun nyt näin tuota +kaunista tyttöä kuljetettavan kuolemaan, kurkkuni kuristuu siinä +määrin, että tämä pieni kalakaan ei pääse siitä läpi. + +-- Mitä on kaunis tyttö? sanoi vahtimestari. Pariisissa ei ole +katuakaan, jossa niitä ei yön kuluessa tehtäisi tusinoittain. Miksi +tämä oli varastanut emännältään, neuvoksetar Josselta? + +-- Mistä minä sen tietäisin, vastasi vakavasti oiva opettajani. Mistä +te sen tietäisitte ja mistäpä sen tietäisivät tuomaritkaan, sillä +tekojemme juuret ovat salaiset ja ne virikkeet, jotka saavat meidät +toimimaan, pysyvät syvästi kätkettyinä. Pidän ihmistä tekojensa +herrana, koska uskontoni niin opettaa. Mutta lukuunottamatta kirkon +oppia, joka on varma, on niin vähän syytä uskoa inhimilliseen +vapauteen, että minua puistattaa ajatellessani oikeuden päätöksiä, kun +se rankaisee tekoja, joitten periaate, järjestys ja syyt eivät myöskään +ole tajuttavissamme. Niissä on tahdolla usein hyvin vähän osaa ja ne +toimitetaan usein vaistomaisesti. Jos meidän sanalla sanoen täytyisi +olla vastuunalaisia teostamme, koska pyhän uskontomme talous on +perustettu jumalallisen armon ja inhimillisen vapauden sopusointuun, on +väärinkäytöstä johtaa tuosta hämärästä ja arasta vapaudesta kaikki ne +häiriöt, kaikki kiusat ja vaivat, joita lakikirjamme ovat tulvillaan. + +-- Minusta on tuskallista nähdä, sanoi pieni musta mies, että te olette +lurjusten puolella. + +-- Voi, hyvä herra, huokasi mestarini. Hekin ovat kärsivän ihmiskunnan +osa ja Jeesuksen Kristuksen jäseniä, hänen, joka kuoli kahden +rikollisen välissä. Luulen huomaavani laeissamme julmuuksia, jotka +näkyvät selvemmin tulevaisuudessa, ja jotka inhottavat lasten +lapsiamme. + +-- En ymmärrä teitä, sanoi toinen juoden kulauksellisen viiniä. +Laeistamme ja tavoistamme on erotettu kaikki barbaarinen gotiikka, ja +oikeus on nykyään ihan äärimmäisen inhimillistä ja sivistynyttä. +Rangaistukset on tarkoin sovitettu rikosten mukaan, ja näettehän, että +varkaat hirtetään, murhaajat teilataan, majesteettirikolliset sidotaan +hevosten väliin, ateistit, noidat ja sodomiitit poltetaan, +vääränrahantekijät keitetään kiehuvassa vedessä, ja niin rikosoikeus +osoittaa äärimmäistä pidättyväisyyttä ja kaikkea mahdollista lempeyttä. + +-- Kaikkina aikoina, hyvä herra, tuomarit ovat pitäneet itseään +hyväntahtoisina, tasapuolisina ja lempeinä. Goottilaiseen aikaan, +Ludvig Pyhän ja Kaarle Suurenkin päivinä he ihailivat omaa suopeuttaan, +joka nykyään näyttää meistä karkeudelta. Arvaan, että lapsemme +vuorostaan pitävät meitä raakoina, ja että he taas keksivät jotain +poistettavaa käyttämissämme kidutuksissa ja rangaistuksissa. + +-- Hyvä herra, ette puhu ollenkaan kuin virkamies. Kidutus on +välttämätön, että saataisiin tunnustuksia, joita ei lempeydellä voi +pakoittaa esiin. Mitä taas rangaistuksiin tulee, niin on ne supistettu +siihen, mikä on välttämätöntä kansalaisten hengen ja omaisuuden +turvaamiseksi. + +-- Te siis myönnätte, ettei oikeuden tarkoituksena olekaan oikea, vaan +hyödyllinen, ja että se johtuu vain kansan eduista ja ennakkoluuloista. +Mikään ei ole paremmin totta, ja rikoksia ei suinkaan rangaista niissä +piilevään pahuuden määrään nähden, vaan verrattuina niiden +aiheuttamaan, tai luuloteltuun vahinkoon yhteiskunnalle. Niinpä rahan +väärentäjät pistetään kiehuvaan pataan, vaikka kolikoiden valamisessa +ei olekaan kovin paljon varsinaista pahuutta. Mutta rahamiehet +erikoisesti ja yleisö yleensä kärsii siitä tuntuvan vahingon. Tuon +vahingon he kostavat säälimättömän julmasti. Varkaat hirtetään, +vähemmän sen ylettömyyden takia, joka leivän tai vaatteiden +anastamisessa on, kuin sen kiintymyksenä takia mitä ihminen +omaisuuttaan kohtaan luonnollisesti tuntee. Inhimillinen oikeus pitäisi +palauttaa siksi, mikä sen pääperuste on: kansalaisten aineellinen +hyöty, ja erottaa siitä kaikki korkea filosofia, johon se +ylvästelevässä, turhassa tekopyhyydessään verhoutuu. + +-- Hyvä herra, vastasi pieni vahtimestari, en ollenkaan tajua teitä. +Minusta tuntuu, että oikeus on sitä tasapuolisempi mitä hyödyllisempi +se on, ja että juuri tuon hyödyllisyyden, jonka takia te sitä +halveksitte, pitäisi saattaa oikeus teille pyhäksi ja yleväksi. + +-- Ette ymmärrä minua yhtään, sanoi hyvä opettajani. + +-- Huomaan, sanoi pieni vahtimestari, että ette juo mitään. Viininne on +hyvää, väristä päättäen. Enkö saisi maistaa sitä? + +On totta, että oiva mestarini ensi kerran elämässään jätti viiniä +pullonsa pohjalle. Hän kaasi sen vahtimestarin lasiin. + +-- Terveydeksenne, herra apotti, sanoi tämä. Viininne on hyvää, mutta +puheenne kelvottomia. Oikeus, toistan sen, on sitä tasapuolisempi mitä +hyödyllisempää se on, ja tuon hyödyn, jonka sanotte olevan sen +alkuperänä ja perusteena, pitäisi saattaa oikeus teille pyhäksi ja +yleväksi. Mutta täytyyhän teidän myöntää, että oikeuden pääsisältö on +oikea, kuten sanakin ilmaisee. + +--- Hyvä herra, selitti oiva opettajani, kun olemme sanoneet, että +kauneus on kaunista ja totuus totta, emme ole sanoneet yhtään mitään. +Tuo Alpianuksenne, joka lausui ajatuksensa tarkasti, on lausunut, että +oikeus on vahva ja ainainen halu antaa jokaiselle se, mitä hänelle +kuuluu, ja että lait ovat oikeamielisiä silloin, kun ne pyhittävät +tämän tahdon. Onnettomuudeksi ei ihmisellä ole mitään omaa, ja niinpä +lakien tasapuolisuus tunnustaa heille vain heidän perinnöllisten tai +jatkuvien ryöstöjensä hedelmät. Ne muistuttavat noita lasten +sopimuksia, silloin kun he nappia pelatessaan ovat voittaneet. Jos joku +tahtoo ottaa voitetut napit heiltä, he sanovat, ettei se kuulu peliin. +Tuomareitten terävänäköisyys rajottuu siihen, että he saattavat erottaa +peliin kuulumattomat anastukset pelin alussa sovituista, ja tuo +erottaminen on samalla kertaa arkaa ja lapsellista. Etenkin se on +mielivaltaista. Tuo komea tyttö, joka nyt paraikaa riippuu köydessä, +oli, sanoitte, varastanut neuvoksetar Josselta pitsimyssyn. Mutta mistä +päätätte, että tuo myssy oli neuvoksettaren omaisuutta? Sanotte, että +hän oli joko ostanut sen rahoillaan, löytänyt sen myötäjäistensä +joukosta, tai saanut sen joltain ihailijaltaan; kaikki oivallisia +keinoja pitsien hankkimiseksi. Mutta olipa hän saanut sen kuinka +hyvänsä, huomaan kuitenkin, että hän nautti siitä kuin onnen lahjasta, +jonka saattaa löytää ja menettää sattumalta, ja johon ei ole mitään +luonnollista oikeutta. Kuitenkin myönnän, että pitsit kuuluivat +hänelle, tuon omaisuuden pelin sääntöjen mukaan jota ihmiset +yhteiskunnassa leikkivät niin kuin köyhät lapset kadulla nappia. Hän +piti noista pitseistä, ja hänellä oli niihin yhtä hyvä oikeus kuin +jollain muullakin. Sen myönnän mielelläni. Oikeuden mukaan hänen tuli +saada ne takaisin, antamatta niille kuitenkaan sellaista arvoa, että +mokomaa pitsimäärän takia oli hävitettävä ihmisolento. + +-- Mutta tehän otatte huomioon vain oikeuden toisen puolen, huusi pieni +vahtimestari. Ei riitä, että neuvoksetar Josse saa oikeutta, kun +hänelle annettiin takaisin pitsit. Oli myös välttämätöntä tehdä +oikeutta palvelijattarellekin hirttämällä hänet kaulasta. Sillä oikeus +on siinä, että jokaiselle tehdään ansion mukaan. Siinä se juuri on +ylevää. + +-- Siinä tapauksessa, väitti opettajani, oikeus on vielä ilkeämpi kuin +luulin. Tuo ajatus, että sen täytyy rangaista syyllistä, on hyvin +julma. Se on goottilaista raakuutta. + +-- Tunnette huonosti oikeuden, intti pieni vahtimestari. Se iskee +suuttumatta eikä vihaa tuota tyttöäkään, jonka se lähettää hirteen. + +-- Hyvä on! huusi oiva opettajani. Mutta minusta olisi parempi, jos +tuomarit tunnustaisivat rankaisevassa rikollisia puhtaasta +välttämättömyydestä ja osoittaakseen vaikuttavia esimerkkejä. Näin he +pysyisivät välttämättömyyden rajoissa. Mutta jos he rangaistessaan +kuvittelevat maksavansa syyllisille ansion mukaan, on helppo +nähdä minne saakka tuollainen hienotunteisuus johtaa. Heidän +vilpittömyytensäkin tekee heidät taipumattomiksi, sillä eihän ihmisiltä +voi kieltää sitä mikä heille kuuluu. Tuo ohjelause kauhistuttaa minua, +hyvä herra. Eräs taitava Medardus-niminen filosoofi on esittänyt sen +kaikessa ankaruudessaan, kun hän lausuu, että rikollisen rankaisematta +jättämisellä tehdään hänelle vääryyttä, riistetään häneltä varma oikeus +sovittaa rikoksensa. Hän väittää, että kun Ateenan tuomarit juottivat +Sokrateelle myrkkyä, he tekivät paljon tuon viisaan miehen sielun +puhdistamiseksi. Nuo ovat pelottavia unelmia. Toivon, että rikosoikeus +olisi vähemmän ylevää. + +Ajatus puhtaasta kostosta, joka useimmiten sovitetaan rikollisten +rangaistukseen, vaikka se itsessään onkin alhainen ja kehno, on silti +tuloksiltaan vähemmän kauhea kuin tuo kiduttavien filosoofien hurja +siveysinto. Tunsin ennen Séezissä erään hyväntahtoisen miehen, joka +joka ilta otti lapsensa polvilleen ja kertoi heille satuja. Hän vietti +esimerkiksi kelpaavaa elämää, nautti sakramentit ja pyrki noudattamaan +täydellistä rehellisyyttä viljakaupassa, jota hän oli pitänyt kuusi +vuosikymmentä tai enemmänkin. Sattuipa, että palvelijatar varasti +häneltä muutaman kultakolikon, joita hän huolellisesti säilytti +lippaassa, suljetussa laatikossa. Heti kun hän huomasi tämän vahingon, +hän valitti tuomarille. Palvelijatarta tutkittiin, tuomittiin, +kidutettiin ja rangaistiin. Oikeutensa tuntien mies vaati, että hänelle +luovutettaisiin varkaan nahka, josta hän teetti itselleen parin +sääryksiä. Usein hän sitte iski sääreensä huutaen: 'Se lurjus! Se +lurjus!' Tyttö oli ottanut mieheltä kultakolikoita, mies otti häneltä +nahan. Ainakin hän kosti ilman filosofiaa, moukkamaisen raakuutensa +viattomuudessa. Hän ei ollenkaan luullut täyttävänsä ylevää +velvollisuutta pieksäessään iloisesti ihmisennahkaisia sääryksiään. + +Olisi parempi tunnustaa, että kun roisto hirtetään, niin se tapahtuu +varovaisuudesta ja siinä tarkoituksessa, että toiset pelkäisivät, eikä +ollenkaan siksi, että jokaiselle annettaisiin, kuten samotaan, se mikä +hänelle kuuluu. Sillä, hyvän filosofian mukaan, mikään ei kuulu +kenellekään, jollei itse elämä. Kun väitetään, että rikollisille tulee +antaa tilaisuus sovittaa rikoksensa, joudutaan hurjaan mystisismiin, +joka on pahempaa kuin selvä väkivalta tai yksinkertainen suuttumus. +Mitä taas varkaitten rankaisemiseen tulee, niin se on voimasta eikä +filosofiasta johtuva oikeus. Filosofia opettaa meille päinvastoin, että +kaikki omaisuutemme on hankittu väkivallalla tai viekkaudella. Ja, +olette kai itsekin huomannut, että tuomarit hyväksyvät sen, kun +väkevämpi ryöstää omaisuutemme. Niinpä on kuninkaalle sallittua ottaa +hopeiset lautasemme käydäkseen sotaa, kuten Ludvig Suuren aikana on +tapahtunut, silloin kun sotaverotus oli niin tarkkaa, että vietiin +vuodeverhojen tupsureunuksetkin ja revittiin niistä kultalangat silkin +seasta. + +Tuo ruhtinas otti haltuunsa yksityisten omaisuuden ja kirkon aarteet. +Kun noin parikymmentä vuotta sitte palvelin Notre-Dame-de-Liessen +kirkossa, Picardiessa, kuulin vanhan suntion valittelevan, että +kuningas vainaja oli ottanut ja sulattanut kaikki kirkon aarteet, +vieläpä vienyt emaljoidusta kullasta tehdyn nisänkin, jonka Pfalzin +ruhtinatar oli suurilla juhlamenoilla sinne sijoittanut muistoksi +ihmeellisestä parantumisestaan syövästä. Oikeus kannatti kuningasta +näissä pakkotoimenpiteissä ja rankaisi ankarasti niitä, jotka salasivat +jotain kuninkaan läheteiltä. Se ei siis ollut sitä mieltä että nuo +kalleudet olisivat aivan erottamattomasti kuuluneet omistajilleen. + +-- Hyvä herra, vastasi pieni vahtimestari, lähetit toimivat kuninkaan +käskystä, joka, koska hän on kaikkien valtakunnan aarteiden oikea +omistaja, saattaa käyttää niitä mielensä mukaan sotiinsa, +rakennuksiinsa tai muihin tarkoituksiinsa. + +-- Se on kyllä totta, myönsi kunnon mestarini ja se onkin pelin +sääntöjen mukaista. Tuomarit menettelevät siinä kuin pelissä katsoen, +mitä sääntöihin on kirjoitettu. Siihen on merkitty kuninkaan oikeudet, +joita palkkasoturit ja muu armeija tukevat. Ja äsken hirtetyllä +raukalla ei ollutkaan henkivartioita, jotka olisivat kirjoittaneet +pelin sääntöihin, että hänellä oli oikeus pitää neuvoksetar Jossen +pitsejä. Se on täysin totuuden mukaista. + +-- Voi, hyvä herra, äänsi pieni vahtimestari, ettehän vain vertaa +suurta Ludvigia, joka otti alamaistensa hopealautaset maksaakseen +sotilailleen, tuohon olioon, joka varasti päähineen koristuksekseen! + +-- Hyvä herra, selitti oiva opettajani, on vähemmän viatonta käydä +sotaa kuin mennä tanssiaisiin pitsimyssy päässään. Mutta oikeus antaa +osansa jokaiselle, yhteiskuntapelin sääntöjen mukaan joka on kieroin, +mielettömin ja ikävin kaikista peleistä. Onnettomuudeksi täytyy +kaikkien kansalaisten ottaa osaa siihen. + +-- Se on välttämätöntä, lausui pieni vahtimestari. + +-- Niinpä laitkin ovat hyödyllisiä, jatkoi arvon mestarini. Mutta ne +eivät ole oikeudenmukaisia eivätkä voikaan olla, sillä lait antavat +kansalaisille oikeuden nauttia siitä, mikä kuuluu heille tekemättä +erotusta oikean ja väärän omaisuuden välillä. Tuota erotusta ei olekaan +pelin säännöissä, vaan ainoastaan jumalallisen oikeuden kirjoissa, jota +kukaan ei osaa lukea. + +Tunnetteko tarinan enkelistä ja erakosta? Enkeli laskeutui maan päälle +ihmisen muodossa ja pyhiinvaeltajan puvussa. Kulkiessaan Egyptin kautta +hän kolkutti illalla erään oivan erakon ovelle, joka, luullen häntä +matkustajaksi tarjosi hänelle illallista ja antoi viiniä kultaisesta +maljasta. Sitte hän pani enkelin vuoteeseensa nukkumaan ja heittäytyi +itse maahan, olkikuvolle. Hänen nukkuessaan taivaallinen vieras nousi, +otti maljan, josta oli juonut, kätki sen viittansa alle ja pakeni. Hän +toimi näin, ei sen vuoksi, että olisi halunnut pahaa erakolle, vaan +päinvastoin, silmällä pitäen isäntänsä etua, joka oli ottanut hänet +vieraanvaraisesti vastaan. Sillä hän tiesi, että tuo maljakko olisi +merkinnyt pyhän miehen kadotusta, sillä hän oli kiintynyt siihen koko +sielullaan, ja Jumala tahtoo että ainoastaan häntä rakastetaan eikä +salli, että hartauden harjoittaja on kiintynyt tämän maailman +tavaroihin. Tuo enkeli, jolla oli osuutensa jumalallisesta viisaudesta, +erotti väärän onnen oikeasta. + +Tuomarit eivät tajua tätä erotusta. Kukapa tietää eikö neuvoksetar +Jossekin olisi joutunut kadotukseen niitten pitsien vuoksi, jotka +palvelijatar vei ja jotka tuomarit hänelle palauttivat? + +-- Sittenkin, sanoi vähäinen vahtimestari, on maassa nyt yhtä lurjusta +vähemmän. + +Hän pudisti pois pukuunsa tarttuneet leivänmurut, tervehti meitä ja +läksi kevein askelin pois. + + + + +XXI. + +Oikeus. + +(Jatkoa) + + +Kääntyen puoleeni hyvä opettajani jatkoi seuraavasti: + +-- Kerroin tarinan erakosta ja enkelistä vain osoittaakseni mikä kuilu +erottaa ajallisen henkisestä. Inhimillinen oikeus osoittautuu vain +ajallisessa, ja siinä eivät suuret henget pääse oikeuksiinsa. Suurin +loukkaus, mitä herramme Jeesuksen Kristuksen osaksi on tullut, on se, +että hänen kuvansa on asetettu tuomiosaleihin, missä tuomarit +vapauttavat farisealaiset, jotka ovat naulinneet Herramme ristiin ja +tuomitsevat Magdalenan, joka nosti hänet jumalallisille käsivarsilleen. +Mitä tekemistä hänellä, tuolla oikeamielisellä, olisi ihmisten +keskuudessa, jotka eivät voi olla oikeamielisiä vaikka haluaisivatkin, +koska heidän surkea velvollisuutensa on tarkastella vertaistensa toimia +ei sellaisinaan itse olemuksessaan, vaan ainoastaan yhteiskunnallisen +hyödyn kannalta, -- tuon kaupungeissa vallitsevan, kasatun itsekkyyden, +voitonhimon, erehdysten ja väärinkäytösten yhdistelmän kannalta, jota +heidät on pantu sokeasti säilyttämään? Rikosta punnitessaan he lisäävät +siihen sen vihan tai suuttumuksen painon, jonka se pelkurimaisessa +yleisössä on herättänyt. Ja kaikki tuo on kirjoitettu heidän kirjaansa, +niin että vanhentunut teksti ja kuollut kirjain on heillä hengen, +sydämen ja elävän sielun sijassa. Ja kaikki nuo järjestelyt, joista +muutamat ovat peräisin aina Bysanttiumin ja Teodoran häpeällisiltä +ajoilta, käyvät yhteen vain siinä kohdassa, että maailmassa, joka ei +halua muuttaa luonnetta, on pelastettava kaikki, niin hyveet kuin +paheetkin. Lain silmissä on rikos itsessään niin vähäpätöisiä ja sen +ulkonaiset puolet niin tärkeitä, että sama teko, eräillä ehdoilla +täysin luvallinen, tulee moitittavaksi toisessa. Sitä osoittaa esim. +korvapuusti. Jos mies lyö toista poskelle, osoittaa se tavallisten +porvareitten keskuudessa vain kiukkuista luonnetta, mutta jos se +kohdistuu sotilaaseen, seuraa siitä kuolemanrangaistus. Tuo raakuus, +joka yhä vielä on voimassa, saattaa meidät huonoon huutoon tulevien +vuosisatojen silmissä. + +-- Itse emme kiinnitä siihen huomiota, mutta jonain päivänä kysellään +minkälaisia raakalaisia me oikeastaan olemme olleet, kun olemme +rangaisseet kovimmin veren jaloa kiihkoa sen pulputessa nuorukaisen +rinnasta, jonka lait ovat saattaneet sodanvaarojen ja inhottavan +kasarmielämän alaisiksi. Ja selväähän on, että jos oikeus olisi +olemassa, ei meillä olisi kahdenlaista rikoslakia, sotilaallisia ja +siviilirikoksia varten. Nuo sotaoikeuden päätökset, joista joka päivä +näemme tuloksia, ovat kamaloita julmuudessaan, ja jos ihmisten tavat +milloin tulevat lempeämmiksi, he eivät tahdo uskoa, että ennen oli, +keskellä rauhaakin, sotaoikeuksia, jotka ihmisen kuolemalla kostivat +korpraalien ja kersanttien majesteetin loukkaukset. He eivät tahdo +uskoa, että miesparkoja ammuttiin heidän karatessaan rintamalta, +retkellä, jossa Ranskan hallitus ei tunnustanut sotaa käytävän. +Ihmeellisintä on, että sellaisia julmuuksia tapahtuu kristittyjen +kansojen keskuudessa, jotka kunnioittavat pyhää Sebastinia, +kapinallista sotilasta, ja noita teebeläisen legionan marttyyrejä, +joitten ainoa kunnia on siinä, että he kerran joutuivat kärsimään sodan +koko ankaruutta kieltäytyessään taistelemasta bagaudilaisia vastaan. +Mutta jättäkäämme tämä, älkäämme enää puhuko tästä miekkamiesten +oikeudesta, sillä he katsovat kerran Jumalan pojan ennustuksen mukaan, +vaan palatkaamme siviilivirkamiehiin. + +Tuomarit eivät tutki sydämiä ja munaskuita, ja niinpä heidän +oikeamielisinkin oikeutensa on karkeaa ja pintapuolista. Sen ohessa +vaaditaan vielä paljon, että he pysyisivät edes tuossa tasapuolisuuden +kuoressa, jolle lakikirjat on kirjoitettu. He ovat ihmisiä, siis +heikkoja ja lahjottavia, lempeitä voimakkaille ja säälimättömiä +heikoille. He pyhittävät päätöksillään julmimmatkin yhteiskunnalliset +epäkohdat, ja tässä puolueellisuudessa on vaikeaa erottaa sitä, mikä +johtuu heidän luonteensa henkilökohtaisesta alhaisuudesta, siitä, mihin +heidän toimensa velvollisuudet pakoittavat. Tuo velvollisuus taas on +oikeastaan kannattaa valtiota siinä, mikä on pahaa, yhtäpaljon kuin +hyvässäkin, valvoa julkisten tapojen säilymistä, olivat ne sitte +mainioita tai halveksittavia, ja turvata kansalaisten oikeuksien +rinnalla, ruhtinaitten hirmuvaltaista tahtoa, puhumattakaan niistä +naurettavista tai julmista ennakkoluuloista, jotka kruunun turvissa +löytävät loukkaamattoman turvapaikan. + +Ankarinkin virkamies saattaa, juuri puolueettomuutensa vuoksi, joutua +lausumaan yhtä kuohuttavia ja ehkä vieläkin epäinhimillisempiä +päätöksiä kuin puolueellinen virkamies. En omasta puolestani tiedä +kumpaako enemmän pelkäisin, sellaistako tuomaria, joka on yhtä sielua +lain kirjaimen kanssa, vai sellaistako, joka käyttää tunnekykynsä +jäännöksiä kirjaimen vääristelyyn. Jälkimäinen uhraa minut eduilleen +tai intohimoilleen, edellinen teurastaa minut kylmästi kirjoitetulle +sanalle. + +Vielä on huomattavaa, että virkamies ammattinsa vuoksi ei puolusta +uusia ennakkoluuloja, joitten alle me kaikki olemme enemmän tai +vähemmän alistetut, vaan ikivanhoja ennakkoluuloja, jotka ovat säilyneet +laissa, vaikka ovatkin kuluneet pois sieluistamme ja tavoistamme. Eikä +ole sellaista hiukankin miettimiseen taipuvaa ja vapaata henkeä, joka +ei tuntisi mitä kaikkea laeissa on goottilaista, kun taas tuomareilla +ei ole oikeutta tajuta sitä. + +Mutta puhunhan kuin lait, niin barbaarisia ja raakoja kuin ovatkin, +olisivat ainakin selviä ja tarkkoja. Ja siinä suhteessa niiltä puuttuu +paljon. Noidan loitsut tuntuvat helppotajuisilta verrattuina useihin +lakikirjojemme ja säännöksiemme kappaleihin. Nuo selitysvaikeudet ovat +vaikuttaneet paljon siihen, että on täytynyt järjestää eri +oikeusasteita ja odotetaan, että ylioikeus kyllä selvittää sen mihin +rauhantuomari ei ole kyennyt. Siinä odotetaan paljon viideltä +punapukuiselta, nelinurkkaista lakkia kantavalta mieheltä, jotka, +vaikkapa ovatkin lukeneet rukouksensa, silti ovat alttiita +erehdyksille. On helpompi tottua siihen, että kaikkein korkein oikeus +tuomitsee lopullisesti siitä ainoasta syystä, että on tyhjennetty +toisten kyky ennen kuin siihen on turvauduttu. Ruhtinas on tätä mieltä, +sillä hänellä on ratkaisuvalta vielä ylioikeuteenkin nähden. + + + + +XXII + +Oikeus. + +(Jatko ja loppu.) + + +Hyvä opettajani katseli surumielin veden juoksua kuin kuvaa tästä +maailmasta, missä kaikki kulkee ohi ja mikään ei muutu. + +Hän pysyi jonkun aikaa miettivänä ja jatkoi sitte hiljaisemmalla +äänellä: + +-- Minulle tuottaa perin suurta päänvaivaa jo se seikka, että juuri +tuomarin pitää jakaa oikeutta. Onhan selvää, että heille on etunsa +mukaista julistaa syylliseksi se, jota he ovat aluksi epäilleet. +Yhteishenki, heidän keskuudessaan niin voimakas, johtaa heidät siihen. +Niinpä saattaakin nähdä, että he koko menetelmässään syrjäyttävät +puolustuksen häiritsevänä, ja myöntävät sille pääsyn, vasta sitte kun +syyte on saanut aseensa ja ottanut ilmeensä, ja kun se lopuksi, +keinotekoisesti, on saanut komean Minervan ulkomuodon. + +Jo ammattinsa hengen mukaisesti he ovat taipuvaisia näkemään syyllisen +jokaisessa syytetyssä, ja heidän intonsa näyttää useista Europan +kansoista niin pelottavalta, että heidän avukseen asetetaan suurissa +kysymyksissä kymmenkunta arvalla valittua kansalaista. Siitä käy +selville, että sokea sattuma turvaa paremmin syytettyjen elämän ja +vapauden kuin tuomareitten valistunut omatunto saattaa tehdä. On kyllä +totta, että nuo arvalla valitut porvari-virkailijat pysytetään +asioitten ulkopuolella, joista he näkevät ainoastaan loistavan kuoren. +Vielä on totta, että koska he eivät tunne lakeja, heitä ei kutsuta +niitä sovelluttamaan vaan ainoastaan yhdellä sanalla ratkaisemaan onko +niiden sovelluttaminen paikallaan. Sanotaan, että tällaisista +lautakunnan istunnoista on usein mielettömiä tuloksia, mutta että +kansat, jotka ovat sellaista säätäneet, ovat kiintyneet niihin kuin +hyvinkin kallisarvoisiin takeihin. Ja käsitän kyllä, että sillä tavoin +syntyneitä päätöksiä saattaa hyväksyä. Ne saattavat olla taitamattomia +ja julmia, mutta ainakaan niiden mielettömyydestä ja raakuudesta ei +saata syyttää ketään. Kohtuuttomuus tuntuu siedettävältä, kun se on +kyllin epäjohdonmukaista näyttääkseen tahdottomalta. + +Tuo äsköinen pikku vahtimestari, jolla on niin syvä oikeudentunto, +epäili minun pitävän varkaitten ja murhamiesten, puolta. Päinvastoin +tuomitsen siinä määrin varkauden ja murhan, etten voi suvaita niiden +lailla säännösteltyä jäljennöstäkään, ja minusta on tuskallista +nähdä, etteivät tuomarit ole keksineet varkaitten ja murhaajien +rankaisemiseksi mitään parempaa kuin heidän jäljittelemisensä; sillä, +suoraan sanoen, Jakobus poikani, mitäpä muuta ovat sakot ja +kuolemanrangaistus kuin ylväällä täsmällisyydellä täytettyä varkautta +ja murhaa? Ja etkö huomaa, että oikeutemme pyrkii vain koko +ylväydessään tuohon häpeälliseen pahan pahalla, surkeuden surkeudella +kostamiseen ja kaksinkertaistamaan viat ja rikokset tasapainon ja +tasasuhtaisuuden takia? Tässä tehtävässä saattaa kyllä osoittaa +jonkunlaista vilpittömyyttä ja omanvoiton karttamista. Siinä saattaa +osoittaa Hospital'in yhtä hyvin kuin Jeffreys'n ominaisuuksia ja +itsekin tunnen aika rehellisiä virkamiehiä. Mutta olen halunnut, +pyrkimällä itse periaatteihin, osoittaa sellaisen laitoksen oikean +luonteen, jonka tuomareitten ylpeys ja kansojen kauhistus kilvan on +pukenut lainattuun majesteettisuuteen. Olen tahtonut osoittaa noiden +lakikirjojen alkuperäisen vähäpätöisyyden, jotka halutaan tehdä +yleviksi, ja jotka todellisuudessa ovat vain kirjava kokoelma +hätäneuvoja. + +Lait ovat onnettomuudeksi ihmisten tekemiä; siitä niiden synkkä ja +surkea alkuperä. Paraasta päästä tilaisuus ne synnytti. Tietämättömyys, +taikausko, ruhtinaan ylpeys, lainsäätäjän edut, oikut, mielikuvitus: +siinä noitten suurten lakikokoelmien alkuperä, jotka tulevat +kunnianarvoisiksi sitte kun ne jo ovat aivan käsittämättömiä. +Selittelijöitten yhä lisäämä, niitä vallitseva epäselvyys antaa niille +muinaisten oraakelien majesteetin. Kuulen joka hetki sanottavan ja luen +joka päivä sanomalehdistä, että nykyään teemme vain poikkeus- ja +tilapäislakeja. Tuollainen näkemisen voima on ominaista +lyhytnäköisille, jotka eivät huomaa, että se on muistintakaisen +menetelmän jatkoa, ja että lait kaikkina aikoina ovat syntyneet +sattumalta. Valitellaan myös sitä hämäryyttä ja ristiriitaisuutta, +johon nykyiset lainsäätäjämme tuon tuostakin lankeavat. Eikä huomata, +että heidän edelläkävijänsä olivat ihan yhtä hämäriä ja sekavia. + +Todellisuudessa, Jakobus poikani, lait ovat hyviä tai huonoja, ei niin +paljon itsessään kuin sen tavan vuoksi, millä niitä sovelletaan, ja +joku perin kiero määräys ei vaikuta turmiollisesti, jos tuomari ei +saata sitä voimaan. Tavoilla on paljon enemmän voimaa kuin laeilla. +Tottumusten hioutuneisuus, hengen lempeys ovat ainoat lääkkeet, joita +järjellisesti voi käyttää lakien barbarian parantamiseksi. Sillä lakeja +laeilla korjatessa antaudutaan hitaasti perille vievälle, epävarmalle +tielle. Vain vuosisadat saattavat purkaa vuosisatain työn. On hyvin +vähän toiveita siitä, että ranskalainen Numa kerran tapaa Complegnen +metsissä tai Fontainebleaun kallioilla toisen Egeria nymfin, joka +lausuilee viisaita lakeja. + +Hän katseli kauan kukkuloita, jotka puunsivat sinelle näköpiirissä. +Hänen ilmeensä oli vakava ja surullinen. Asettaen sitte kätensä +olkapäälleni hän puhui niin syvällä vakaumuksella, että sanat tunkivat +sieluni pohjaan saakka: + +-- Jakobus poikani, näet minut äkkiä epävarmana, sopertelevana, nolona +ja typeränä, kun vain ajattelen sen korjaamista, mitä pidän +sietämättömänä. Älä usko, että se on hengen pelokkuutta: mikään ei +hämmästytä aatokseni rohkeutta. Mutta paina tarkasti mieleesi, poikani, +mitä nyt sanon. Älyn keksivät totuudet pysyvät hedelmättöminä. Vain +sydän kykenee hedelmöittämään unelmat. Se luo elämää kaikkeen +rakastamaansa. Tässä se heittelee hyvän kylvöä maailmaan. Ja tunnustan, +että olen tähän asti ollut liian järkiperäinen arvostellessani lakeja +ja tapoja. Niinpä tuo arvostelu kaatuukin hedelmiä tuottamatta ja +kuivaa kuin huhtikuun pakkasen jäytämä puu. Ihmisiä palvellessa täytyy +hyljätä kaikki järki haitallisena liikakuormana ja kohota innostuksen +siivillä. Jos järkeilet, niin et koskaan pääse lentoon. + + + + +Viiteselitykset: + + +[1] [Ilmestynyt myöskin suomeksi Eino Leinon suomentamana.] + +[2] [2] Herra Jean Lacoste on kirjoittanut Gazette de France'ssa 20 p. +toukok. 1883: + +Herra apotti Jérôme Coignard on pappi, täynnä viisautta, nöyryyttä ja +uskoa. En sano, että hänen käyttäytymisensä aina olisi kunniaksi hänen +lipereilleen enkä että hänen pukunsa aina olisi moitteeton... Mutta jos +hän joutuu kiusauksen valtaan, jos piru hänessä saa helpon saaliin, hän +ei koskaan kadota luottamustaan, hän toivoo aina, että hän Jumalan +erikoisen armon kautta ei koskaan enää haaksirikkoutuisi, vaan kulkisi +Paratiisin kunniaan. Ja todellakin hän antaa meille näytteen sangen +ylösrakentavasta kuolemasta. Siitä nähdään, että pieninkin uskonjyvänen +kaunistaa elämää ja kristillinen nöyryys sopii ihmiskunnan +heikkouksille. + +Herra apotti Coignard, ellei hän olekaan pyhimys, ansaitsee ehkä +kiirastulen. Mutta ei liian pitkäksi aikaa, ja hänellä on ollut myöskin +vaara joutua helvettiin. Sillä hänen suoramielisen nöyryytensä +asteisiin ei melkein koskaan liittynyt katumusta. Hän laski liian +paljon siihen, että Jumala antaisi anteeksi hänelle eikä ollenkaan +ponnistellut omasta puolestaan avittaakseen tätä armontoimeliaisuutta. +Juuri tämän vuoksi hän aina uudestaan syöksyi syntiinsä. Tämän vuoksi +hänen uskonsa teki hänelle niin pieniä palveluksia, ja hän oli melkein +kerettiläinen, sillä Kolmenkymmenen pyhä neuvosto, kuudennessa +istuntonsa VI ja IX Kaanonissaan on kironnut kaikki ne, jotka väittävät +"ettei ole ihmisen vallassa vastustaa hänen huonoja taipumuksiaan" ja +joilla on sellainen luottamus uskoon, että he kuvittelevat sen yksin +voivan pelastaa heidät "ilman mitään tahdon toimintaa". Juuri tämän +vuoksi jumalallinen armo, joka apotti Coignardin ylitse laskeutuu, on +todellakin ihmeellinen ja todellakin meidän tavallisten näkökohtiemme +yläpuolella. + +[3] Tämän hyvin tuntien hra Hugues Rebell on osoittanut, että on +olemassa lempeää epäilyä. Se ei ole suinkaan tapahtunut hra Coignardin +mielipiteiden johdosta, vaan eräiden muiden samasta innoituksesta +kummunneiden kirjoitusten, joiden johdosta hän on tehnyt erinäisiä +huomautuksia. Otan vapauden ne tässä esittää: + +'Tämä kirja, joka antaa meille kallisarvoisen opetuksen, voisi +aiheuttaa paljon hupaista mietiskelyä. Sallin siis itselleni tässä +muutamia ajatelmia: + +1:o. Yhteiskunnallinen järjestys ei riipu yksilöiden tahdoista vaan +luonnon tahdosta, tai vielä yksinkertaisemmin: niiden älykkäimpien +olentojen yhteydestä, jotka yhteiskunnan muodostavat ja jotka +valitsevat itselleen mahdollisimman miellyttävän tavan elää; + +2:o. Koska yhden aikakauden ihmisillä on sama elimistö ja samat +intohimot kuin toisen aikakauden ihmisillä, ei heillä voi myöskään olla +ehdottomasti erilaisia laitoksia. Tästä johtuu, että poliittinen +vallankumous ei ole muuta kuin kansan ympäri käyvää liikettä vanhoihin +tapoihin nähden, joiden lähtökohtaan he tahtovat palata. Se on siis +sairautta, ihmiskunnan luonnollisen kehityksen pysäyttämistä. Näistä +laeista johtuu myös, että kaikki yhteiskunnat elävät ja kuolevat +samalla tavalla.' + +(Hugues Rebelle, _l'Ermitage_, huhtik. 1893). + +Hra apotti Coignard tyytyy sanomaan, että kansa samana aikana ei ole +vastaanottavainen muuta kuin yhdelle valtiomuodolle. + +[4] Herra Baiselance tai Baisselance oli kauan Montaignen jälkeen +Bordeaux'n pormestarina. (Julkaisijan huomautus). + +[5] Alkuperäisessä runomuodossa. (Suoment.) + +[6] Mittausoppi, josta Paistinkääntäjä puhuu, on valaistu Sébastien +Leclerc'in kuvioilla, joitten tarkkaa siroutta ja hienoa piirrosta +päinvastoin ihailen. Mutta vastakohta on siedettävä. (Julkaisijan +huomautus.) + +[7] Kirkonmies puhuu. (Julkaisijan huomautus.) + +[8] Akatemia ei tähän aikaan jakanut palkintoja. (Julkaisijan +huomautus.) + +[9] En ole huomannut herra Rockstrongia mainittavan Monmouthin tapausta +koskevissa tiedoissa. (Julkaisijan huomautus.) + +[10] Apotti Coignardin aikanakin ranskalaiset pitivät itseään vapaina, +kuten eräät kirjoitukset osoittavat. (Julk. huomautus.) + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56370 *** |