diff options
| -rw-r--r-- | 56882-0.txt | 1467 | ||||
| -rw-r--r-- | 56882-8.txt | 1849 |
2 files changed, 1467 insertions, 1849 deletions
diff --git a/56882-0.txt b/56882-0.txt new file mode 100644 index 0000000..7273fe6 --- /dev/null +++ b/56882-0.txt @@ -0,0 +1,1467 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56882 *** + + + + + + + + + + + +SUSIEN SAALIINA + +Kirj. + +Jack London + + +Toimittanut + +Teuvo Pakkala + + +Mailta ja meriltä N:o 26. + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Otava, +1913. + + + + +SISÄLLYS: + +Susien saaliina: + + Matkue. + Naarassusi. + Kiljuva nälkä. + +Tiikerinpyynti Pohjois-Afrikan rannikolla. + + + + + + +SUSIEN SAALIINA. + + + + +Matkue. + + +Tumma korpi kohosi uhkaavan synkkänä jäätyneen joen molemmin puolin. +Tuuli oli äskettäin karistanut puista valkean lumipeitteen, niin että +ne näyttivät kaamean mustina ahtautuvan toisiansa vasten hämärtyvän +päivän valossa. Syvä hiljaisuus vallitsi kaikkialla tässä elottomassa +erämaassa, joka oli niin autio, niin kylmä, ettei se näyttänyt edes +surulliselta. Pikemmin oli siinä ikäänkuin naurua, naurua, joka oli +kamalampaa kuin mikään murheellisuus, ilotonta kuin sfinksin hymy, +hyytävän kylmää ja julmaa kuin täytymyksen pakko. Ikuisen olennon +järkähtämätön, tutkimaton viisaus siellä nauroi elämän ja sen +ponnistusten turhuutta. Se oli aito erämaa, villi, kylmäsydäminen +pohjolan korpi. + +Ja kuitenkin oli siellä eloa, vieläpä uhmaavaa eloa! Jäätynyttä jokea +pitkin vaelsi verkalleen jono sudennäköisiä koiria. Niiden tiheä turkki +oli kuurassa, hengitys jäätyi ilmassa heti, päästyään sakeana +höyrypilvenä kidasta, ja ripustautui jääkiteinä turkin karvoihin. +Koirat kulkivat nahkahihnoista tehdyissä valjaissa vetäen perässään +rekeä. Tässä reessä ei ollut jalaksia ensinkään. Se oli valmistettu +paksusta koivunkaarnasta ja lepäsi koko pohjallaan lumessa. Kokka oli +taivutettu ylöspäin, ja kulkiessa se velloi kuohkeata lunta nostattaen +ikäänkuin vaahtoharjaisia aaltoja. Reessä oli pitkä, kapea, +nelisärmäinen kirstu ynnä muuta kalua, villaisia peitteitä, kirves, +kahvipannu ja kattila, jotka olivat siihen kiinni köytettyinä, mutta +suurimman tilan otti tuo mainittu pitkä, kapea, nelitahkoinen kirstu. +Koirien edellä hiihti mies leveillä suksilla ja reen perässä toinen. +Reessä makasi kirstussa kolmas, jonka vaivat ja rasitukset olivat +päättyneet, mies, joka oli sortunut erämaan pakkaseen, niin ettei enää +liikkunut, ei hievahtanut. Erämaa ei rakasta liikuntoa. Elämä on sille +loukkaus, sillä elämä on liikuntoa, ja erämaa pyrkii pysäyttämään +kaiken liikunnon. Niinpä se jäädyttää veden, estääkseen sen virtaamasta +mereen, karkoittaa nesteen puista, kunnes nämä kuivettuvat ydintä +myöten; mutta julmimmin ja kauheimmin se vainoo ihmistä pakoittaakseen +hänet alistumaan, hänet, kaikista olennoista levottomimman, joka aina +ja myötäänsä kapinoi sitä sääntöä vastaan, että lopuksi kaikki liikunto +lakkaa. + +Reen edessä ja takana taivalsivat kuitenkin hellittämättä ja +pelottomina nuo kaksi miestä, jotka vielä olivat elossa. Heidän +ruumiinsa oli verhottu paksuun turkkiin ja pehmeäksi muokattuun +nahkaan. Heidän silmäripsensä, poskensa ja huulensa olivat niin +kauttaaltaan hengityksen synnyttämän kuuran peitossa, että kasvot +olivat tuiki tuntemattomat, ja se teki heidät aavemaisen näköisiksi. He +olivat kuin mitä ruumiinkantajia joissakin kummitusmaailman +hautajaisissa. Ihmisiä he kuitenkin olivat, vähäpätöisiä +seikkailijoita, jotka vaelsivat autiota, pilkallista, äänetöntä +erämaata ja taistelu valmiina uhmasivat maailmaa, joka oli niin +kaukainen, vieras ja eloton kuin avaruuden tyhjä äärettömyys. + +He vaelsivat sanattomina, sillä heidän täytyi säästää hengitystään +ruumiilliseen ponnistukseen. Ympärillä vallitsi ahdistava hiljaisuus, +joka painosti heidän mieliään kuten vesipaljous sukeltajan ruumista +meren syvyydessä. Se puristi heitä äärettömyyden painolla, +järkähtämättömän täytymyksen tylyydellä. Se tunki heidät sielujensa +syvimpiin sopukkoihin ja pusersi heistä, kuten rypäleestä mehun, kaiken +väärän pyrkimyksen, kaiken epätodellisen innostuksen, kaiken liiallisen +maallisten asiain arvossapitämisen, kunnes he olivat pienet ja +mitättömät kuin pölyhiukkaset, joiden järki ja viisaus on niin tuiki +vähäistä ja jotka avuttomina liikehtivät sinne tänne suurten, sokeiden +luonnonvoimien temmellyksessä. + +Kului tunti ja toinenkin. Lyhyen, auringottoman päivän kalpea valo +alkoi sammua, kun kaukainen, heikko sävel ikäänkuin kohosi ilmaan. +Nopeasti se liukui muutamia ääniaskelia ylemmäksi, kunnes jäi hetkeksi +väristen soimaan ylimmälle asteelle ja sitten häipyi kuulumattomiin. +Sitä olisi voinut luulla kadotetun sielun valitushuudoksi, ellei sen +surumielisyyteen olisi sekaantunut eräänlaista nälkäistä, himokasta +hurjuutta. + +Edessä hiihtävä mies käänsi päätään, kunnes kohtasi toverinsa katseen, +ja sitten he nyökkäsivät toisilleen pitkän, kapean kirstun yli; he +olivat kumpikin tajunneet, mitä tuo ääni merkitsi. + +Kajahti toinen ulvonta, joka kimeänä puhkaisi hiljaisuuden kuin terävä +neula. Molemmat miehet huomasivat, että se tuli takaapäin +lumiaavikolta, jonka halki he vastikään olivat taivaltaneet. Kolmas +ulvonta -- ikäänkuin vastaukseksi äskeiselle -- kajahti samalta +suunnalta, mutta edellisen vasemmalta puolelta. + +-- Ne ovat meidän jäljillämme, Bill, sanoi edessä kulkeva mies. + +Ääni kuului käheältä ja aavemaiselta. Mies oli ilmeisesti puhunut +suurella vaivalla. + +-- Lihaa on niukalti, vastasi hänen toverinsa. -- En ole viikkokauteen +nähnyt edes oravan jälkeä. + +Muuta he eivät puhuneet, vaan kuuntelivat tarkkaavasti vainoojiensa +metsästyshuutoja, jotka kaikuivat takaapäin. + +Pimeän tullen he ohjasivat koiransa rantametsikköön ja leiriytyivät +sinne. Ruumisarkku sai nuotion ääressä tehdä istuimen ja pöydän virkaa. +Sudennäköiset koirat tunkeilivat tulen ympärillä muristen ja sivumennen +puraisten toisiaan eivätkä osoittaneet mitään halua siirtyä loitommalle +pimeyteen. + +-- Kuulehan, Henrik, minusta näyttää, että ne tänään pysyttelevät +merkillisen lähellä nuotiota, huomautti Bill. + +Henrik nyökkäsi puuhatessaan kumarassa valkean ääressä asetellen +jääpalasilla täytettyä kahvipannua tulelle. Hän ei virkkanut mitään, +ennenkuin oli istuutunut paikalleen ruumisarkulle ja alkanut syödä. + +-- Ne tietävät missä ovat paraiten turvassa, sanoi hän. -- Ne syövät +myös mieluummin kuin antautuvat syötäviksi. Viisaita koiria. + +Bill pudisti päätänsä. + +-- Enpä juuri tiedä, sanoi hän. + +-- Ensi kerran kuulen sinun epäilevän niiden viisautta. + +-- Kuule, Henrik, vastasi toinen pureksien hitaasti papuja, -- +huomasitko mitä melua koirat äsken pitivät, kun annoin niille ruokaa? + +-- Pitivät ne todella tavallista isompaa ääntä, vastasi Henrik. + +-- Montako koiraa meillä on? kysyi Bill. + +-- Kuusi. + +-- Hyvä... -- Bill oli vaiti hetken aikaa, antaakseen sanoilleen +enemmän pontta. -- Kuten sanot, Henrik, jatkoi hän sitten, on meillä +kuusi koiraa. Minä otinkin säkistä kuusi kalapalasta ja annoin kullekin +koiralle yhden, mutta sittenkin yksi jäi ilman. + +-- Laskit väärin. + +-- Meillä on kuusi koiraa, uudisti toinen aivan rauhallisesti. -- Minä +otin esille kuusi kalapalasta. Mutta Yksikorva jäi ilman. Sille otin +säkistä jälkeenpäin vielä yhden. + +-- Mutta meillähän on ainoastaan kuusi koiraa, intti Henrik. + +-- Kuule, Henrik, jatkoi Bill, -- enhän minä tahdo sanoa, että ne +kaikki olivat koiria, mutta seitsemän suuta sai kalaa. + +Henrik taukosi syömästä, katsoi nuotion yli ja laski koirat. + +-- Kuusi niitä vain on, sanoi hän. + +-- Yhden minä näin juoksevan tiehensä äsken, väitti Bill edelleen +pitäen kylmän järkähtämättömästi kiinni mielipiteestään -- ja minä +laskin niitä seitsemän. + +Henrik loi häneen sääliväisen katseen. + +-- Olisinpa mielissäni, jos siitä matkasta pian selviydyttäisiin, sanoi +hän. + +-- Mitä tarkoitat? kysyi Bill. + +-- Tarkoitan sitä, että tämä kuorma tässä käy sinun hermoillesi, jotta +alat nähdä kummituksia. + +-- Sitäkin olen ajatellut, vastasi Bill vakavasti. -- Sentähden, kun +näin sen yhden niin suoraa päätä laukkaavan tiehensä, menin +tarkastamaan lunta ja näin siinä jäljet. Sitten laskin koirat, ja niitä +oli taas kuusi. Jäljet ovat vielä lumessa. Tahdotko nähdä? Minä näytän +ne sinulle. + +Henrik ei vastannut, vaan pureksi ääneti edelleen ja huuhtoi lopuksi +aterian tähteet kahvilla alas. Sitten hän pyyhki suunsa käden +selkäpuolella ja sanoi: + +-- Sinä luulet siis, että se oli -- + +Pitkäveteinen, peloittavan surullinen ulvonta, joka kajahti jostain +pimeydestä, keskeytti hänen puheensa. Hän vaikeni kuunnellakseen. +Sitten hän lopetti lauseensa osoittaen kädellään sinnepäin, mistä +ulvonta kuului: -- ... joku noista tuolla? + +Bill nyökkäsi. + +-- Tahtoisin satatuhatta kertaa mieluummin uskoa sitä kuin mitään +muuta. Ja kuulithan itse mitä melua koirat pitivät. + +Yhä uudistuvat ulvonnat, joista toinen aina tuntui olevan vastauksena +toiseen, muuttivat ympäröivän hiljaisuuden ikäänkuin hulluinhuoneen +meluisaksi rähinäksi. Joka taholta kuului ääniä, ja koirat painautuivat +hädissään toisiinsa kiinni ja tunkeutuivat niin lähelle tulta, että +kuumuus kärvensi niiden turkkia. + +Bill heitti lisää puita nuotioon, ennenkuin sytytti piippunsa. + +-- Taidat olla hieman alakuloisella tuulella, huomautti Henrik. + +-- Kuulehan, tuota... -- Bill imeksi vähän aikaa miettiväisenä +piippuaan, ennenkuin jatkoi: -- Minä tässä juuri tuumiskelin, miten +äärettömän paljon onnellisempi tuo tuossa on kuin me, sinä ja minä, +koskaan voimme olla. + +Puhuessaan hän osoitti peukalollaan ruumisarkkua, jolla he istuivat. + +-- Kun me, jatkoi hän, kuolemme, sinä tai minä, olemme onnelliset, jos +saamme raatomme päälle niin suuren kasan kiviä, etteivät koirat pääse +meihin kiinni. + +-- Eihän meillä olekaan sukulaisia eikä rahaa eikä kaikkea sitä mitä +hänellä tuossa, vastasi Henrik. -- Ei meidän kannata kustantaa +kuolleelle ruumiillemme pitkiä matkoja. + +-- Se minua ihmetyttää, jatkoi Bill, miksi sellainen mies kuin tämä +tässä, joka omassa maassaan oli korkea herra ja jonka ei ole koskaan +tarvinnut huolehtia syömisestä eikä juomisesta eikä yösijasta, -- miksi +hän tulee tänne tällaiseen jumalan hylkäämään erämaahan. Sitä minä en +voi oikein käsittää. + +-- Hän olisi saattanut elää vanhaksi, jos olisi pysynyt kotonaan, +myönsi Henrik. + +Bill avasi suunsa puhuakseen, mutta huomasi samassa muuta. Hän osoitti +sen sijaan kädellänsä pimeyteen, joka muurin tavoin ympäröi heitä joka +puolella. Siinä ei eroittanut mitään muotoja, ei mitään ääriviivoja, +ainoastaan hehkuvien hiilten kaltaisen silmäparin saattoi nähdä siellä +loistavan. Henrik osoitti päällään toista ja kolmatta silmäparia. +Kokonainen piiri kiiluvia silmiä näytti ympäröivän leiriä. Nuo +loistavat pisteet liikkuivat, katosivat väliin ja ilmestyivät +seuraavassa tuokiossa jälleen näkyviin. + +Koirien levottomuus oli kasvanut; äkillisessä pelonpuuskassa ne +syöksähtivät nuotion toiselle puolelle ja tunkeutuivat miesten turviin. +Siinä mellakassa yksi niistä kaatui ihan nuotion viereen. Ilmassa +tuntui palaneen villan käryä, ja koira vikisi kivusta ja pelosta. +Kiiluvien silmien piiri häilyi sillävälin levottomasti edestakaisin, +vieläpä hetkeksi peräytyikin, mutta palasi taas heti entiselle +paikalleen, kun koirat hieman rauhoittuivat. + +-- Onpa todella suuri onnettomuus, ettei meillä ole enää patruunia, +virkahti Bill. + +Hän oli polttanut piippunsa loppuun ja autteli toveriaan tämän +levittäessä yösijaksi villapeitteitä ja nahkasia männynhavuille, joita +he jo ennen illallista olivat koonneet lumihangelle. Henrik murahti +myöntävästi ja aikoi riisua mokkasiineja jaloistaan. [Mokkasiinit = +Pohjois-Amerikan intiaanien käyttämät kannattomat jalkineet, jotka +valmistetaan parkitusta villieläinten nahasta.] + +-- Montako patruunaa sanoit meillä olevan jäljellä? kysyi hän. + +-- Kolme, kuului vastaus. -- Kunpa niitä olisi kolmesataa. Silloin +näyttäisin noille kirotuille pedoille mitä kuuluu. + +Bill pui äkäisesti nyrkkiä kiiluville silmille ja alkoi hänkin vetää +jaloistaan mokkasiineja, jotka asetti tulen paisteeseen. + +-- Toivoisin, että tämä pakkanenkin jo hiukan lauhtuisi, jatkoi hän. -- +Sitähän on tässä jo kaksi viikkoa ollut viisikymmentä astetta, +Peijakas, että ollenkaan läksin tällaiselle matkalle! Se ei +miellytä minua. Minun ei ole hyvä olla, ja koska nyt kerran olen +toivomistuulella, niin haluaisin, että retki olisi päättynyt ja me +istuisimme, sinä ja minä, tällä hetkellä Mac Gurryn linnoituksessa +takkavalkean ääressä pelaamassa korttia. Se se olisi toista kuin tämä. + +Henrik murahti jotakin ja ryömi peitteen alle. Hän oli jo +nukkumaisillaan, kun hänet herätti toverinsa ääni. + +-- Kuule, Henrik, -- minä tässä ajattelin sitä vierasta, joka kävi +täällä ja sai kalaa, -- miksi koirat eivät pure sitä? Se tekee minut +levottomaksi. + +-- Sinä kiusaat itseäsi suotta, Bill, kuului unelias vastaus. -- Ethän +ennen ollut tuollainen. Lopeta nyt jo ja nuku pois, niin olet aamulla +virkku ja iloinen taas. Olet syönyt mahasi pilalle; siitä sinun +levottomuutesi johtuu. + +Molemmat miehet nukkuivat saman peitteen alla vierekkäin, raskaasti +hengittäen. Nuotio paloi ja hiiltyi, ja kiiluvien silmien piiri kiertyi +yhä lähemmäksi leirin ympärille. Koirat sulloutuivat pelokkaisina +yhteen kohti ja murisivat uhkaavasti, milloin joku silmäpari tuli liian +lähelle. + +Kerran kasvoi melu niin äänekkääksi, että Bill heräsi. Hän hiipi +varovasti vuoteesta, jottei herättäisi toveriaan, ja lisäsi puita +nuotioon. Kun liekki leimahti korkealle, niin kiiluvaiset vetäytyivät +kauemmaksi. Sattumalta hän vilkaisi koiriin, hieraisi silmiään ja +katsoi tarkemmin. Sitten hän ryömi takaisin peitteen alle. + +-- Henrik, sanoi hän. -- Kuulehan, Henrik! + +Tämä havahti unesta ja murisi: + +-- Mikä hätänä? + +-- Ei mikään, kuului vastaus. -- Sitä minä vain, että nyt niitä on taas +seitsemän. Laskin juuri. + +Henrik vastasi ilmoitukseen murinalla, joka pian muuttui kuorsaukseksi, +kun uni sai hänet valtaansa. + +Aamulla Henrik heräsi ensiksi ja puukkasi toverinsakin valveille. Päivä +tosin valkeni vasta kolmen tunnin päästä, vaikka kello oli jo kuusi. +Henrik alkoi puuhailla pimeässä ja keittää aamiaista, sill'aikaa kun +Bill kääri peitteitä kokoon ja laittoi reen lähtökuntoon. + +-- Kuulehan, Henrik, virkkoi hän äkkiä, -- montako koiraa sanoit meillä +olevan? + +-- Kuusi. + +-- Erehdys! ilmoitti Bill voitonriemuisesti. + +-- Seitsemänkö taas? kysyi Henrik. + +-- Ei, vaan viisi, sillä yksi on poissa. + +-- Tuhat tulimmaista! karjaisi Henrik raivostuneena ja jätti aamiaisen +laiton sikseen ruveten laskemaan koiria. + +-- Oikeassa olet, sanoi hän. -- Paksu on poissa! + +-- Ja niinkuin öljytty salama se hävisi heti irti päästyään. Ei mitään +jäänyt jäljelle. + +-- Mitäpä olisikaan jäänyt? vastasi Henrik. -- Ne tietysti nielivät sen +heti elävältä. Lyön vetoa, että se vielä haukkui, kun ne sen pistivät +poskeensa, tuhannen vietävät! + +-- Se olikin aina hieman typerä. + +-- Mutta ei tyhmänkään koiran pitäisi olla niin hullu, että itsestään +juoksee päistikkaa surman suuhun. + +Henrik katseli tutkivasti muita koiria, ikäänkuin saadakseen selville +kunkin luonteenominaisuudet. + +-- Lyön vetoa, ettei sitä tekisi yksikään noista tosista. + +-- Niitä ei kalikallakaan saisi nuotion äärestä pois, myönsi Bill. -- +Jo minä aina ajattelinkin, ettei Paksun laita ollut oikein. + +Se oli ruumispuhe kuolleen koiran muistoksi matkalla pohjan pimeillä +perillä -- ei yhtään niukempi kuin monen muun koiran ja monen miehen. + + + + +Naarassusi. + + +Kun aamiainen oli syöty ja vähät leirikapistukset sullottu rekeen, +käänsivät miehet loimottavalle nuotiolle selkänsä ja katosivat +pimeyteen. Kohta alkoi jälleen tuo peloittavan surullinen ulvonta; joka +kaikui eri tahoilta halki pakkasen ja pimeän. Miesten puhelu taukosi. + +Kello yhdeksältä valkeni aamu -- keskipäivällä hohti etelän taivas +ruusunpunaisessa valossa, joka pian kuitenkin kalpeni. Jäljelle jäänyt +harmaja kajastus kesti kello kolmeen, jolloin sekin sammui, ja sitten +levitti napaseudun yö mustan vaippansa yli aution, äänettömän maailman. + +Pimeän tullessa ulvonta alkoi kuulua lähempää oikealta, takaa ja +vasemmalta, vieläpä jonkun kerran niin läheltä, että uupuneet koirat +vapisivat pelosta ja hädissään joutuivat epäjärjestykseen ja sotkivat +valjaansa. + +Erään sellaisen lyhyen pysähdyksen jälkeen, kun Bill ja Henrik olivat +taas saaneet valjakon järjestykseen, virkkoi edellinen: + +-- Toivoisin, että ne löytäisivät muuta saalista ja jättäisivät meidät +rauhaan. + +-- Ne hermostuttavat todellakin julmasti, myönsi Henrik. + +Muuta he eivät virkkaneet ennenkuin vasta yöleirillä. + +Henrik kumartui kattilan yli, jossa papurokka porisi, ja pani sinne +pieniä jääpalasia, kun äkkiä kumahti jykevä isku ja kajahti Billin +huuto, äkäinen murina ja koiran kiljahdus, joka vavahutti häntä. Hän +suoristihe ja näki tumman otuksen mennä pyyhältävän hangella ja +katoavan pimeyteen. Sitten hän huomasi Billin, joka puolittain +voitonriemuisena, puolittain nolona seisoi koiraparven keskellä, +toisessa kädessä paksu kalikka, toisessa kuivatun lohen pyrstöpuoli. + +-- Puolet se pahus kuitenkin sai, ilmoitti hän, mutta annoinpa sille +siitä hyvästä aika tärskäyksen. Kuulitko, miten se älähti? + +-- Minkä näköinen se oli? kysyi Henrik. + +-- En minä sitä niin tarkkaan eroittanut. Mutta neljä jalkaa sillä oli +ja kita ja karvat ja koiralta se näytti. + +-- Ehkä se oli kesy susi. + +-- Riivatun kesy, oli mikä oli, kun noin vain tulee ja sieppaa suuhunsa +kalapalasen. + +Kun illallinen oli syöty ja molemmat miehet istuivat kirstulla +poltellen piippujaan, taajeni kiiluvien silmien piiri taas ja alkoi +lähetä. + +-- Toivoisin, että ne kohtaisivat peuralauman tai muun sellaisen ja +heittäisivät meidät rauhaan, virkkoi Bill. + +Henrik murahti jotakin, joka ei juuri kuulostanut myöntymykseltä, ja +neljännestunnin he istuivat ääneti, Henrik tuijottaen tuleen ja Bill +silmäpiiriin, joka kiilui pimeydessä ihan nuotion takana. + +-- Toivoisin, että Mac Gurry olisi vain yhden päivämatka päässä täältä. + +-- Heitä jo hiiteen nuo toivomiset ja marinat! ärjäisi Henrik +kärsimättömästi. -- Johan minä sinulle sanoin, että mahasi on vialla. +Nielaise hyvä annos natronia, niin saat paremman olon ja seurasi käy +hauskemmaksi. + +Seuraavana aamuna Henrik heräsi Billin hirveihin kirouksiin. Hän +kohottautui kyynäspäiden varaan ja näki toverinsa loimottavan nuotion +ääressä koirien keskellä nyrkit pystyssä ja kasvot vihan vääristäminä. + +-- Hoi! huusi Henrik. -- Mikä hätänä? + +-- Sammakko on poissa! kuului vastaus. + +-- Älä! + +-- On kuin onkin, sanon minä! + +Henrik hypähti peitteen alta ja ryntäsi koirien luo. Hän laski ne ja +yhtyi sitten kumppaninsa keralla sadattelemaan erämaan valtoja, jotka +taas olivat ryöstäneet heiltä koiran. + +-- Sammakko oli väkevin kaikista, huomautti Bill lopuksi. + +-- Eikä se ollut typeräkään, lisäsi Henrik, ja se oli toinen ruumispuhe +kahden päivän mittaan. + +Aamiainen syötiin synkän mielialan vallitessa ja jäljellä olevat neljä +koiraa valjastettiin reen eteen. + +Päivä oli samanlainen kuin edellinenkin. Miehet vaelsivat sanattomina +yli jäätyneen maan, ja hiljaisuuden keskeyttivät vain näkymättöminä +seuraavien vainolaisten ulvonnat. Pimeän tullessa aikaisin iltapäivällä +kaikui ulvonta lähempää, vainoojat kun tapansa mukaan likenivät; koirat +säikkyivät ja takertuivat hädissään valjaihinsa, ja se sai miesten +mielet yhä apeammiksi. + +-- Kas niin, sanoi Bill tyytyväisenä illalla, kun nousi työnsä äärestä +ja suoristihe. -- Eiköhän tämä pysty pidättämään noita tyhmyreitä. + +Henrik jätti kattilansa ja tuli katsomaan mitä toinen oli tehnyt. Bill +ei ollut ainoastaan kytkenyt koiria, vaan lisäksi tehnyt sen intiaanien +tapaan keppejä käyttäen. Jokaisen koiran kaulaan hän oli pannut +nahkahihnan niin kireälle, ettei koira päässyt hampaillaan siihen +kiinni, ja näihin hihnoihin hän oli sitonut neljän tai viiden jalan +mittaiset kepit, joiden toinen pää taas oli hihnalla kiinnitetty maahan +iskettyyn paaluun. Keppi oli siten esteenä, ettei koira päässyt +hampaillaan kaluamaan kumpaistakaan hihnaa. -- Henrik nyökäytti +tyytyväisenä päätään. + +-- Tuo on ainoa keino, millä Yksikorvan saa pidetyksi kiinni, sanoi +hän. -- Sillä se puree hihnan poikki niin sievästi, että se on ihan +kuin veitsellä leikattu, vaikka siihen tietysti menee hiukan enemmän +aikaa. -- Huomenna ne kaikki ovat tallella. + +-- Siitä lyön vetoa, vakuutti Bill. -- Jos huomenna joku puuttuu, niin +minä en tahdo kahvia. + +-- Ne tietävät aivan varmaan, ettei meillä ole enää ruutia eikä lyijyä, +huomautti Henrik makuulle mentäessä osoittaen ympärillä kiiluvia +pisteitä. -- Jos saisimme jonkun niistä kellistetyksi, niin ne varmasti +osoittaisivat suurempaa kunnioitusta. Nyt ne tulevat joka yö +lähemmäksi. Siirrähän hetkeksi silmäsi nuotiosta ja katso terävästi +tuonnepäin. Näetkö tuota tuolla? + +Miehet huvittelivat jonkun aikaa tarkastelemalla valonhohteen reunassa +liikkuvia hämäriä olentoja. Kun he tähtäsivät katseensa lujasti +johonkin pimeässä kiiluvaan silmäpariin, alkoi eläimen hahmo vähitellen +muovautua, ja he saattoivat silloin tällöin eroittaa joitakin muotoja. + +Koirien nostama melu veti miesten huomion puoleensa. Yksikorva vinkui +rukoilevasti, tempoili kytkyttään pyrkien pimeyteen päin ja iski +tuontuostakin hampaansa mielettömällä vimmalla puuhun. + +-- Katsohan, Bill! kuiskasi Henrik. + +Tulenhohteessa hiipi syrjästä salaa esille eläin, joka oli +silmäänpistävästi koiran näköinen. Se liikkui epäluulonsekaisella +rohkeudella, katseli tarkasti miehiä, mutta kiinnitti päähuomionsa +koiriin. Yksikorva ponnisteli kytkyessään pyrkien tulijaa kohden ja +vinkui valittavasti. + +-- Ei tuo Yksikorva narri näytä pahasti pelkäävän, sanoi Bill hiljaa. + +-- Se on naarassusi, kuiskasi Henrik vastaukseksi. -- Tämä selittää +Paksun ja Sammakon paon. Tuo otus on lauman syöttinä. Se houkuttelee +koirat tulen äärestä pois, ja sitten koko parvi karkaa niiden kimppuun +ja syö ne suuhunsa. + +Nuotio räiskähti. Hiiltynyt puupalanen pudota romahti syrjään. Vieras +eläin säikähti ja livahti takaisin pimeyteen. + +-- Henrik, minä luulen... aloitti Bill. + +-- Mitä sitten? + +-- Luulen, että tuo peto on sama, jota kerran sivalsin kalikalla. + +-- Hyvin todennäköistä, vastasi Henrik. + +-- Ja tahtoisin samalla huomauttaa, jatkoi Bill, että tämän eläimen +tuttavallinen suhde leirinuotioihin on minusta epäilyttävää ja rietasta +laatua. + +-- Se tietää niistä ilmeisesti enemmän kuin on soveliasta säädylliselle +sudelle, myönsi Henrik. -- Susi, joka tietää niin paljon, että tulee +koirain kanssa aterialle, on kokenut yhtä ja toista. + +-- Ukko Villanilla oli ennen muinoin koira, joka seurusteli susien +kanssa, jatkoi Bill miettivästi. -- Minä sen tiedän, koska itse ammuin +sen susilaumasta, ollessamme peuranpyynnissä, ja ukko Villan itki kuin +lapsi. Hän ei ollut nähnyt sitä kolmeen vuoteen. Koko ajan se oli ollut +sutten parissa. + +-- Luulen, että olet osannut naulan päähän, sanoi Henrik. -- Tuo susi +on oikeastaan koira, ja se on monta kalapalasta syönyt ihmisen kädestä. + +-- Jos voisin tehdä niinkuin tahdon, olisivat tuon koirasuden päivät +luetut. Meillä ei ole varaa menettää useampia koiria. + +-- Mutta sinullahan on enää vain kolme patruunaa, huomautti Henrik. + +-- Siksi aionkin odottaa oikein varmaa ampumistilaisuutta, vastasi +Bill. + +Aamulla Henrik kohenteli nuotiota ja keitti aamiaista toverinsa vielä +kuorsatessa. + +-- En raskinut herättää sinua, sanoi Henrik huutaessaan häntä myöhemmin +aamiaiselle. -- Sinä nukuit niin makeasti. + +Bill rupesi unenpöpperössä syömään. Hän huomasi kuppinsa tyhjäksi ja +ojensi kätensä kahvipannua kohden. Mutta pannu oli kaukana Henrikin +vieressä. + +-- Kuules, Henrik, sanoi hän moittivasti, -- nyt olet unohtanut +jotakin. + +Henrik katseli ympärilleen ja pudisti päätänsä. Bill ojensi hänelle +tyhjää kuppiaan. + +-- Et sinä saa kahvia, ilmoitti Henrik. + +-- Onko se lopussa? kysyi Bill huolestuneena. + +-- Toivottavasti ei. + +-- Arveletko, että se on vahingoksi vatsalleni? + +-- Toivoakseni se ei ole. + +Billin sisu kiehahti, ja kasvot lensivät punaisiksi. + +-- Sitten pyydän kohteliaimmin selitystä! kivahti hän. + +-- Viima on poissa, vastasi Henrik, + +Kiirehtimättä ja kohtaloonsa alistuvan ihmisen ilmein Bill käänsi +päänsä ja laski istualtansa koirat. + +-- Miten se on tapahtunut? kysyt hän levollisesti. + +Henrik kohautti olkapäitään. + +-- Mistä minä tiedän. Yksikorva nähtävästi on sen irroittanut. Itse se +ei olisi päässyt, se on varma. + +-- Kirottu lurjus! -- Bill sanoi sen rauhallisesti ja totisesti, +näyttämättä merkkiäkään siitä kiukusta, joka hänen sisässään kuohui. -- +Kun ei saanut omaa hihnaansa poikki purruksi, niin pitipähän edes Viima +hommata irti. + +-- No niin, Viiman päivät ovat joka tapauksessa päättyneet. Se on +todennäköisesti jo sulatettukin ja laukkaa tällä hetkellä parinkymmenen +suden mahassa pitkin maailmaa. + +Se oli Henrikin ruumispuhe tämän viimeksi kadonneen koiran muistoksi. + +-- Juo kahvia, Bill! lisäsi hän sitten. + +Mutta Bill pudisti päätään. + +-- Älä ole narrimainen, tyrkytti Henrik ja kohotti pannua. + +Bill vain työnsi kuppinsa syrjään. + +-- Ennen antaisin hirttää itseni kuin joisin. Sanoinhan, etten tahdo +kahvia, jos joku koirista puuttuu, enkä niinmuodoin huoli siitä nyt. + +-- Kahvi on niin turkasen hyvää, tuumi Henrik. + +Mutta Bill oli itsepäinen ja söi aamiaisensa kuiviltaan höystäen sitä +vain hiljaisilla kirouksilla Yksikorvan tekemän kepposen johdosta. + +-- Tänä iltana kytken ne erilleen toisistaan, sanoi Bill, kun vaellus +jälleen alkoi. + +He olivat kulkeneet satasen metriä, kun etumiehenä hiihtävä Henrik +kumartui ja otti maasta jonkun esineen, jota oli satuttanut suksellaan. +Oli niin pimeä, ettei hän saattanut nähdä sitä, mutta koettelemalla hän +sen tunsi. Hän heitti sen taakseen, niin että se kalahti rekeen ja +siitä lensi Billin jalkain juureen. + +-- Ehkä voit vielä käyttää sitä, sanoi Henrik. + +Bill päästi huudahduksen. Siinä oli kaikki, mitä Viimasta oli jäljellä, +-- keppi, jolla se oli ollut kytkettynä kiinni. + +-- Ne ovat syöneet sen nahkoineen karvoineen, sanoi Bill. -- Keppi on +silkoinen kuin piipunvarsi. Nahkahihnatkin ovat poissa molemmista +päistä. Kylläpä niillä näkyy olevan kiljuva nälkä. Jo minä sen huomaan, +että ne saavat meidätkin, ennenkuin matka on lopussa. + +Henrik nauroi uhmaavasti. + +-- Ei minua tosin vielä ennen ole sudet vallan pahasti ahdistaneet, +mutta olen toki eläissäni ollut kovemmissakin paikoissa. Ei meistä +tuollainen kourallinen viheliäisiä susia sentään niin vain loppua tee, +tiedä se, Bill poikaseni. + +-- Älä sano vielä, mutisi Bill täynnä pahoja aavistuksia. + +-- Olkoon menneeksi, sanon sitten, kun olemme perillä Mac Gurryssä. + +-- Minä en oikein luota siihen perilletuloon, intti Bill. + +-- Vatsasi on epäkunnossa, ja se vaivaa sinua, opetti Henrik. -- Sinun +pitäisi saada kelpo annos kiniiniä, ja sen minä sinulle toimitankin +heti, jahka pääsemme perille. + +Bill murahti äreästi tälle taudinmääräykselle ja vaipui entiseen +äänettömyyteensä. + +Päivä kului niinkuin kaikki muutkin. Kello yhdeksältä valkeni, +kahdeltatoista lämmitti näkymätön aurinko eteläistä taivaanrantaa, +sitten tuli iltapäivän kylmä harmaus, joka kolmen tunnin kuluttua +pimeni synkäksi yöksi. + +Juuri silloin kun aurinko voimattomasti ponnisteli päästäkseen +paistamaan, veti Bill reestä köysien alta pyssyn ja sanoi: + +-- Hiihdä sinä vain eteenpäin, Henrik, minä tässä katselen mitä olisi +tehtävä. + +-- Paras olisi, että pysyisit reen luona, kehoitti toveri. -- Sinulla +on vain kolme patruunaa, eikä tiedä mitä vielä voi tapahtua. + +-- Kuka se tällä kertaa arkailee? ilkkui Bill. + +Henrik ei vastannut, vaan taivalsi yksinään eteenpäin luoden usein +huolestuneita katseita harmaaseen korpeen, jonne toveri oli kadonnut. +Hetken kuluttua hän kohtasi Billin, joka reelle mahdottomia oikoteitä +kulkien oli päässyt edelle. + +-- Ne ovat levinneet laajalle alalle, kertoi hän, -- Ne seuraavat +meitä, mutta tähystävät samalla sivustakin mitä saisivat suuhunsa. +Näethän, meistä ne ovat varmat, tietävät vain, että täytyy odottaa +jonkun aikaa. Sillävälin ne etsivät syötävää mistä saavat. + +-- Tarkoittanet vain, että ne luulevat olevansa meistä varmat. + +Mutta Bill ei kuunnellut. + +-- Minä näin niitä muutamia, jatkoi hän kertomustaan. -- Ne ovat +hirveän laihoja. Viikkokausiin ei niillä luultavasti ole ollut muuta +syötävää kuin Paksu, Sammakko ja Viima, ja lauma on niin suuri, ettei +koirista ole paljoa riittänyt kullekin. Niin, kamalan laihoja ne ovat. +Kylkiluut törröttävät terävinä, ja vatsa on ihan selkärangassa kiinni. +Ne ovat epätoivoisia, ja kohta ne tulevat ihan hulluiksi. Varo silloin +itseäsi. + +Pari minuuttia myöhemmin Henrik, joka tällöin kulki reen takana, päästi +hiljaisen, varoittavan vihellyksen. Bill kääntyi katsomaan ja pysäytti +tyynesti koirat. + +Heidän takanaan hiiviskeli viimeisessä tienkäänteessä ja selvästi +näkyvänä paksuturkkinen eläin. Se kulki kuono maassa ja omituisen +kevyin, luistavin askelin. Kun miehet pysähtyivät, jäi sekin seisomaan, +kohotti päänsä, katsoi heihin tiukasti ja nuuski vainuten +sieraimillaan. + +-- Se on sama naarassusi, sanoi Bill. + +Koirat olivat heittäytyneet hangelle lepäämään, ja hän astui niiden +ohitse toverinsa luo. Yhdessä he katselivat tuota omituista eläintä, +joka oli monta päivää vainonnut heitä ja vienyt heiltä puolet +vetäjistä. + +Varovaisesti eläin lähestyi, astuen pari askelta kerrallaan, kunnes +tuli noin sadan metrin päähän. Sitten se seisahtui pää koholla erään +mäntyryhmän kohdalle ja tutki katselevia miehiä silmin ja sieraimin. Se +tuijotti heihin omituisen jännittyneellä tavalla kuten koira, mutta +vailla koiran mieltymystä; päinvastoin oli sen katseessa nälkäistä +himoa, hirvittävää ja jääkylmän säälimätöntä. + +Se oli sudeksi hyvin kookas; sen laihan ruumiin ääripiirteet osoittivat +sen kuuluvan lajinsa suurimpiin. + +-- Se on lapojen kohdalta hyvästikin kaksi ja puoli jalkaa korkea, +huomautti Henrik, ja lyön vetoa, ettei sen pituus ole alle viiden +jalan. + +-- Ja mikä merkillinen väri sillä on suden karvaksi, jatkoi Bill. -- En +ole vielä ikinä nähnyt punaruskeaa sutta, mutta tämä on ihan kanelin +värinen. + +Peto ei itse asiassa kuitenkaan ollut kanelinvärinen, sillä päävärinä +siinä oli oikean suden karva, harmaja, mutta jokin punertava vivahdus +siinä oli, joka vaihteli ja tuntui melkein näköhäiriöltä, sillä väliin +se näytti harmaalta, selvästi harmaalta, väliin siinä taas oli +tuollainen kummallinen väri, jolle ei ole oikeata nimeäkään olemassa. + +-- Se on ihan kuin suuri ajokoira, virkkoi Bill. -- En ensinkään +kummastelisi, vaikka se heiluttaisi häntäänsä. -- Hoi, koira! huusi hän +sille, -- tule tänne, mikä lienetkin nimeltäsi. + +-- Se ei pelkää sinua ollenkaan, nauroi Henrik. + +Bill häristi sille nyrkkiään ja huusi kovasti, mutta eläin ei +osoittanut mitään pelkoa. Ainoa muutos, minkä siinä saattoi huomata, +oli lisääntynyt jännitys. Se katseli miehiä silmät palaen nälkäisen +säälimättömästä himosta. He olivat lihaa, ja koska se oli nälissään, +olisi se mielellään mennyt eteenpäin ja syönyt heidät, jos olisi +uskaltanut. + +-- Kuulehan, Henrik, sanoi Bill alentaen ehdottomasti ääntänsä, -- +meillä on tosin vain kolme patruunaa, mutta tässä olisi mainio +tilaisuus. Minä en ampuisi harhaan. Se on vienyt meiltä kolme koiraa, +ja siitä olisi tehtävä loppu. Mitä sanot? + +Henrik nyökkäsi myöntävästi. + +Bill veti varovasti pyssyn reestä ja kohotti sen. Mutta ennenkuin hän +oli saanut sen olkapäätänsä vasten, hyppäsi susi syrjään ja katosi +puiden sekaan. + +-- Se minun olisi pitänyt älytäkin, harmitteli Bill pannen pyssyn +takaisin paikalleen. -- Onhan luonnollista, että susi, joka tulee +koirien luokse aterian jaolle, tietää ampuma-aseistakin jotakin. Sanon +suoraan, Henrik, että tuo peto on koko onnettomuutemme syynä. Ilman +sitä meillä olisi nyt kolmen koiran sijasta kuusi. Ja sen minä sanon, +että lopun siitä teen. Mutta se on liian ovela antaakseen ampua itsensä +noin vain muitta mutkitta; siksi minä asetunkin väijyksiin ja sitten +lähetän sille lyijyä turkkiin, niin totta kuin nimeni on Bill. + +-- Älä sentään mene liian kauaksi, varoitti toveri. -- Jos koko lauma +karkaa kimppuusi, niin kolme laukausta auttaa yhtä vähän kuin kolme +hätähuutoa helvetissä. Pedot ovat vimmatusti nälissään, ja jos ne +kerran sinut piirittävät, niin olet varmasti mennyttä miestä. + +He asettuivat sinä iltana varhain leirille. Kolme koiraa ei enää +jaksanut vetää rekeä yhtä nopeasti eikä yhtä kauan kuin kuusi oli +tehnyt, ja näkyi selvään, että ne olivat uuvuksissa. Miehetkin menivät +aikaisin levolle, sitten kun Bill vielä kerran oli tarkastanut, että +koirat olivat kytketyt niin kauas erilleen, etteivät voineet puremalla +katkaista toistensa kiinnityshihnoja. + +Mutta sudet olivat käyneet rohkeammiksi, ja monta kertaa miehet +heräsivät unestaan, kun ne tulivat niin lähelle, että koirat pelosta +hurjistuivat ja nostivat äläkän. Silloin oli aina pakko lisätä puita +nuotioon, jotta julkeat ahdistajat pysyisivät turvallisen välimatkan +päässä. + +-- Olen kuullut merimiesten kertovan haikaloista, jotka seuraavat +laivaa, virkkoi Bill ryömiessään jälleen peitteen alle käytyään tulta +kohentamassa. -- Nämä sudet ovat ihan kuin maan päällä eläviä +haikaloja. Ne ymmärtävät asiansa paremmin kuin me eivätkä ne huvin +vuoksi seuraa jälkiämme. Ne saavat meidät lopulta, Henrik, saavat kuin +saavatkin. + +-- Sinut ne ovat jo puolittain saaneet, kun noin puhut, vastasi Henrik +vihaisesti. -- Ihminen on silloin jo puoleksi voitettu, kun hän sen +myöntää, ja sinä olet puoleksi syöty, jos siinä vielä jaarittelet. + +-- Ovat ne saaneet parempiakin ihmisiä kuin mitä sinä ja minä olemme, +vastasi Bill. + +-- Lopeta jo tuo ulina! Se alkaa ajan pitkään tympäistä. + +Henrik käännähti harmistuneena toiselle kyljelle, mutta ihmetteli +kuitenkin, ettei Bill suuttunut. Se tuntui omituiselta, sillä muulloin +häntä terävä sana helposti loukkasi. Henrik mietiskeli sitä vielä +kauan, ennenkuin nukkui, ja hänen viimeinen ajatuksensa oli: Bill on +kieltämättä kovin masentunut. Minun pitää aamulla häntä hieman +hauskuttaa. + + + + +Kiljuva nälkä. + + +Päivä alkoi suotuisin entein. Yöllä ei ollut yhtään koiraa kadonnut, ja +paremmalla tuulella miehet jatkoivat vaellustaan halki hiljaisuuden, +pimeän ja pakkasen. Bill näytti unohtaneen viimeöiset ikävät +aavistuksensa, vieläpä hän laski leikkiäkin ja teki pilaa koirista, +jotka puolipäivän tienoissa olivat kaataneet reen eräässä hankalassa +paikassa. + +Sekamelska oli sanomaton. Reki oli tarttunut kiinni puunrungon ja +suunnattoman kalliolohkareen väliin ja lisäksi kaatunut ylösalaisin. +Miesten täytyi päästää koirat irti, ja kun he sitten puuhailivat reen +kimpussa, huomasi Henrik, että Yksikorva hiipi poispäin. + +-- Tänne, Yksikorva! huusi hän suoristautuen ja kääntyen koiraan päin. +Mutta Yksikorva lähti juoksemaan pakoon vieden valjaansa mukanaan, +sillä taempana äsken kuljetulla tiellä seisoi naarassusi odottamassa. +Lähemmä päästyään koira tuli äkkiä varovaisemmaksi. Sen sijaan että +olisi juossut, astui se lyhyin, sievin askelin ja pysähtyi sitten +kokonaan. Se katseli sutta tarkoin ja epäluuloisesti, mutta ilmeisellä +mielihalulla. Susi näytti hymyilevän sille näyttäen hampaitaan pikemmin +imartelevalla kuin uhkaavalla tavalla, astui sitten leikkisästi pari +askelta sitä kohden ja pysähtyi. Yksikorva meni lähemmäksi, yhä vielä +varuillaan ollen, korvat pystyssä, häntä koholla ja pää ylhäällä +ilmassa. Se yritti nuuskia sutta, mutta tämä hypähti ikäänkuin +leikillään takaperin, ja joka kerta kun koira lähestyi, väistyi susi +taaksepäin ja houkutteli siten koiran askel askeleelta kauemmaksi +ihmisten turvista. Kerran, ikäänkuin jokin epämääräinen varoitus olisi +vilahtanut aivoissa, koira käänsi päänsä ja katsahti kumollaan olevaa +rekeä, kumppaneitaan ja molempia miehiä, jotka yhä huutelivat sitä. +Mutta mitä sen mielessä lienee liikkunutkin, se unohtui, kun naarassusi +läheni, nuuski sitä tuokion ja sitten jälleen arkana peräytyi, kun +koira puolestaan koetti lähennellä. + +Sillävälin oli Bill muistanut pyssyn, joka oli kaatuneen reen alla; +mutta ennenkuin hän oli Henrikin avulla saanut reen käännetyksi, +seisoivat Yksikorva ja naarassusi jo vierekkäin ja välimatka oli liian +pitkä ampumiselle. + +Vasta liian myöhään Yksikorva älysi virheensä. Ennenkuin miehet ehtivät +huomata mitä tapahtui, teki se käännöksen ja alkoi juosta heitä kohden. +Yhtäkkiä he näkivät, miten tusina laihoja, harmaita susia karkasi esiin +sulkien siltä paluutien. Silmänräpäyksessä katosi naarassudenkin arkuus +ja teeskennelty oikullisuus. Hurjasti äristen se syöksyi Yksikorvan +kimppuun. Tämä torjui hyökkäyksen ja yritti juosta reen luokse +kaaressa, koska suora tie sinne oli katkaistu. Mutta yhä enemmän +ilmestyi susia, jotka kaikki yhtyivät takaa-ajoon, ja naarassusi +laukkasi aivan koiran kintereillä. + +-- Minne aiot? kysyi Henrik äkkiä laskien kätensä toverinsa +käsivarrelle. + +Bill tempautui irti. + +-- En voi tätä kauemmin katsella, sanoi hän. -- Niiden ei pidä enää +saada meiltä yhtään koiraa, jos minä voin sen estää. + +Pyssy kädessä hän riensi lähellä olevaan viidakkoon. Hänen aikomuksensa +oli selvä. Hän tahtoi ehtiä Yksikorvan juoksemalle kaarelle ennen +takaa-ajajia toivoen pyssy kädessä ja päivänvalossa herättävänsä +susissa pelkoa ja siten pelastavansa koiran. + +-- Kuule, Bill! huusi Henrik hänen jälkeensä. -- Ole varuillasi! Älä +poistu liian kauas! + +Henrik istahti reelle odottamaan, muuta neuvoa hänellä ei ollut. Bill +oli kokonaan kadonnut hänen näkyvistään, mutta Yksikorvan hän näki +toisinaan vilahdukselta puiden välitse. Henrik piti koiran kohtaloa +toivottomana, ja se näytti itsekin tajuavan vaarallisen asemansa +juostessaan ulompaa kaarta, kun taas susilauma laukkasi sisempää. + +Turhaa oli toivoa, että Yksikorva ehtisi vainoojistaan niin paljon +edelle, että niiden ohitse pääsisi reen lue. Nopeasti lähenivät +molemmat radat tuhoisaa yhtymäpistettä. Lumisella lakeudella tapahtui +yhteenotto susien sekä Yksikorvan ja Billin välillä, sen Henrik tiesi, +vaikka puut ja pensaat estivät häntä sitä näkemästä. + +Mutta kovin äkkiä se tapahtui, paljon nopeammin kuin hän oli odottanut. +Pamahti laukaus, sitten vielä kaksi aivan peräkkäin, ja hän tiesi, että +Billin ampumavarat olivat lopussa. Sitten syntyi hirvittävä rähinä, +raivokas ärjyntä ja haukunta. Hän tunsi Yksikorvan vihlovan +kuolonkiljahduksen, kuuli henkensä heittävän suden hätähuudon, ja +sitten kaikki oli lopussa. Raivoisa ärinä taukosi, hurja haukunta kuoli +pois, ja syvä hiljaisuus levittäytyi aution seudun yli. + +Mies jäi vielä joksikin aikaa istumaan reelle. Hänen ei tarvinnut käydä +katsomassa mitä oli tapahtunut; hän tiesi sen yhtä hyvin kuin jos olisi +nähnyt sen silmillään. Kerran hän tosin kavahti pystyyn ja sieppasi +nopeasti kirveen, joka oli köytetty rekeen kiinni. Mutta sitten hän +jälleen istuutui miettimään, ja molemmat jäljellä olevat koirat +kyyristyivät vapisten hänen jalkainsa juureen. + +Vihdoin hän nousi väsyneenä, ikäänkuin kaikki vastustuskyky olisi +hävinnyt hänen ruumiistaan, ja ryhtyi valjastamaan koiria reen eteen. +Hän heitti köyden olkapäänsä yli ja rupesi vetämään yhdessä koirien +kanssa. + +Pitkälle hän ei kulkenut. Heti pimeän tultua hän leiriytyi nopeasti ja +keräsi suuren puuvaraston yötä varten. Hän ruokki koirat, keitti +iltasensa ja teki itsellensä makuusijan ihan tulen ääreen. + +Mutta levosta ei tullut mitään. Ennenkuin hän oli silmänsä ummistanut, +olivat sudet jo hänen ympärillään aivan liian lähellä. Nyt ei enää +tarvinnut vaivata silmiään niitä nähdäkseen. Ne olivat kaikki ahtaassa +piirissä nuotiotulen ympärillä, hän näki ne ihan selvästi. Toiset +makasivat, toiset istuivat, jotkut ryömivät vatsallaan häntä kohden tai +hiiviskelivät edestakaisin, jotkut nukkuivatkin. Siellä täällä hän näki +jonkun makaavan kiemurassa kuin koira ja nauttivan unen lahjaa, joka +oli häneltä kielletty. + +Hän hoiti huolellisesti nuotiota, jotta se paloi suurena ja kirkkaana, +sillä hän tiesi sen ainoaksi keinoksi, millä sai nuo ahnaat pedot +pysytetyksi jonkun matkan päässä. Molemmat koirat olivat aivan hänen +vieressään ja painautuivat ikäänkuin suojaa rukoillen häntä vasten, +muristen kiukkuisesti tai vinkuen peloissaan, milloin joku susi +uskaltautui liian lähelle. Sellaisina hetkinä koko piiri näytti +heräävän eloon. Sudet hypähtivät pystyyn ja tunkeutuivat eteenpäin, ja +joka puolelta kuului leukojen louskutusta ja villiä ärhentelyä. Sitten +melu taas asettui, ja siellä täällä vaipui susi jälleen uneen. + +Mutta yhä ahtaammaksi kävi piiri. Vähitellen, tuuma tuumalta se +kutistui kokoon, kun siellä täällä susi toisensa perästä ryömi +lähemmäksi, kunnes ne enää olivat yhden ainoan hyppäysvälin päässä. +Silloin mies monesti sieppasi tulisen kekäleen ja singahutti sen +keskelle parvea. Siitä oli seurauksena nopea peräytyminen ja äkäinen +louskutus ja murina, kun hyvin tähdätty kekäle oli sattunut liian +rohkeaan petoon ja kärventänyt sitä. + +Aamulla mies oli väsynyt, raukea ja uninen. Hän keitti pimeässä +aamiaisen, ja kun yhdeksän tienoissa päivä valkeni ja susilauma +vetäytyi pois, ryhtyi hän työhön, jota oli yön pitkinä tunteina +suunnitellut. Hän kaatoi muutamia nuoria mäntyjä ja teki niistä +riukuja, jotka kiinnitti korkealle parin puun latvaan tukevaksi +telineeksi. Sitten hän hinasi koirien ja vetohihnan avulla ruumisarkun +sinne ylös. + +-- Billin ne saivat ja ehkä saavat minutkin, mutta sinua, nuori mies, +ne eivät ikinä saa, puheli hän ruumiille saatuaan sen puuhun talteen. + +Sitten hän laittautui matkalle. Kevyt reki luisti nopeasti ja +hypähdellen eteenpäin virkkujen koirien kiidättämänä, sillä nämäkin +tiesivät pelastuksensa riippuvan yksinomaan siitä, että päästiin Mac +Gurryn varustuksen turviin. Sudet tulivat takaa-ajossaan yhä +rohkeammiksi; ne juoksivat huolettomasti perässä ja molemmilla +sivuilla, punaiset kielet riippuen ulkona suusta, ja jokainen liike toi +näkyviin laihan ruumiin kylkiluut. Ne olivat todellakin pelkkänä luuna +ja nahkana, lihakset ohuiksi rihmoiksi kutistuneina, niin että Henrik +itsekseen ihmetteli, miten ne vielä jaksoivat pysyä jaloillaan, ja +odotti joka silmänräpäys niiden suistuvan päistikkaa hankeen. + +Hän ei uskaltanut jatkaa kulkua pimeän tuloon asti. Keskipäivällä +aurinko ei enää ainoastaan punannut eteläistä taivaanrantaa, vaan +vieläpä lähetti kelmeän, kultaisen viirun sen ylitsekin. Hän tervehti +tätä hyvänä enteenä. Päivät pitenevät, aurinko palajaa! Mutta tuskin +oli sen ystävällinen loiste kadonnut, kun hän jo asettui leiriin. Oli +vielä tuntikausia raukeata päivänvaloa ja harmaata hämärää, ja sen ajan +hän käytti suuren polttopuuvaraston kokoamiseen. + +Yön keralla palasivat sen kauhut. Eivät ainoastaan nälkäiset sudet +käyneet julkeammiksi, vaan lisäksi Henrik kärsi valvomisesta. Hän +nukahti väkisinkin kyyrötellessään nuotion ääressä, peite hartioilla, +kirves polvien välissä ja koira kummallakin puolellaan. + +Äkkiä hän heräsi ja näki edessään, tuskin kahden askeleen päässä, +suuren harmaan suden, yhden lauman suurimmista. Kun hän katsoi siihen, +oikoi se itseään venytellen ja varovasti kuin koira ja haukotteli häntä +vasten silmiä, katsellen häntä sellaisin ilmein, kuin olisi pitänyt +häntä ainoastaan toistaiseksi lykättynä ateriana, jonka saattoi syödä +milloin tahansa. + +Ja sama varmuus näytti vallanneen koko lauman. Hän laski parikymmentä +sutta, jotka kaikki tuijottivat häneen nälkäisesti tai makailivat +rauhassa lumella. Ne muistuttivat hänestä lapsia, jotka seisovat +katetun pöydän ympärillä ja vain odottavat lupaa käydäkseen ruokaan +käsiksi. Ja hän itse oli nyt ruokana tässä! Hän vain tuumaili, miten ja +milloin ateria mahtoi alkaa. + +Kun hän sitten heitti puita tuleen, johtui hänelle mieleen, ettei hän +vielä milloinkaan ennen ollut niin ihaillut ruumistaan kuin nyt. Hän +katseli lihasten leikkiä, ihaili sormien nerokasta rakennetta. Tulen +loisteessa hän käyristi niitä hitaasti kerran toisensa perästä, sitten +taas suoristi, milloin yhden erältään, milloin kaikki yhtaikaa, ja +levitti ne hajalleen tehden nopeita sieppaamisliikkeitä. Hän tarkasteli +kynsiä, kosketti sormenpäitä milloin kovasti, milloin pehmeästi, +koetellakseen hermojen herkkyyttä. Tämä kaikki viehätti häntä, ja hän +alkoi yhtäkkiä rakastaa tätä niin taidokkaasti rakennettua ruumista, +joka niin kauniisti, niin sulavasti ja hienosti toimien totteli häntä. + +Sitten hän loi aran katseen susiin päin, jotka odottavina piirittivät +häntä, ja hänen mieleensä jysähti ajatus, että tämä ihmeellinen ruumis, +tämä elävä liha ei ollut muuta kuin nälkäisten petojen himoitsemaa +ruokaa, jonka ne ahnaasti raatelevat hampaillaan, aivan samoin kuin +peura tai jänis oli niille vain ruokaa. + +Kerran hän säpsähtäen heräsi unesta, joka oli levotonta kuin +painajaisen ahdistaessa, ja näki edessään punertavan naarassuden. Se +istui lumessa vain noin viiden askeleen päässä ja katseli häntä +herkeämättä. Molemmat koirat vinkuivat ja murisivat hänen jalkainsa +juuressa, mutta susi ei niistä välittänyt. Se katseli vain miestä, ja +tämäkin tuijotti siihen hetkisen. Sen katseessa ei ollut mitään uhkaa. +Se katseli häntä vain ikäänkuin miettivästi, mutta hän tiesi, että tämä +ilme oli vain ankaran nälän seuraus. Hän oli ruokaa, ja hänen +näkemisensä herätti sudessa kiihkeän syömähimon. Sen kita avautui, +kuola valui suusta, ja se nuolaisi huuliaan nauttien hengessään aterian +ihanasta esimausta. + +Raju tuska vavahutti miestä. Hän ojensi kätensä ja tavoitti palavaa +kekälettä, millä viskata sutta. Mutta ennenkuin hänen sormensa ehtivät +tarttua siihen, oli susi poissa, ja hän ymmärsi, että se oli tottunut +väistämään sellaisia heittoja. Paetessaan se oli murissut ja +paljastanut valkeat hammasrivinsä ikeniä myöten. Miettiväinen ilme oli +kadonnut ja sijalle tullut häijy himo, joka herätti miehessä kauhua. +Hän katseli kättään, joka vielä piteli palavaa kekälettä, ja huomasi +miten sievästi ja hienosti sormet asettuivat rosoiselle pinnalle, miten +ne käyristyivät karkean puun ympäri ja miten herkkätuntoinen +pikkusormi, joka joutui liian lähelle palavata osaa, itsestään kavahti +polttavaa hehkua ja etsi viileämpää kohtaa. Ja samassa tuokiossa hän +näki ilmi-elävästi, kuinka suden valkoiset hampaat musersivat murskaksi +nuo herkkätuntoiset, hienohermoiset sormet. Ei! Hän ei ollut vielä +koskaan rakastanut ruumistaan niinkuin nyt, kun hän tuskin enää kauan +sai sanoa sitä omakseen. + +Koko yön hän karkoitteli nälkäisiä petoja tulikekäleillä. Jos hän +jonkun kerran nukahti, herätti hänet kohta koirien vingunta ja murina. +Aamu tuli, mutta ensi kerran tapahtui nyt, etteivät sudet päivän +valjetessa poistuneetkaan. Mies odotti turhaan niiden hajaantumista. Ne +jäivät piiriin hänen ja nuotion ympärille ja osoittivat julkeaa +varmuutta, joka riisti mieheltä aamunkoiton synnyttämän rohkeuden. + +Hän teki epätoivoisen yrityksen hankkiutua jatkamaan matkaa, mutta +samassa silmänräpäyksessä, kun hän poistui nuotion suojasta, ponnahti +rohkein susi häntä kohden. Hyppäys oli liian lyhyt; mies pelastui +vetäytymällä taaksepäin, mutta tuskin kuuden tuuman päässä hänen +kupeestaan pedon hampaat paukahtivat vastakkain. Muukin lauma karkasi +häntä kohden, mutta syytämällä kekäleitä oikeaan ja vasempaan hän ajoi +sudet takaisin kunnioittavan matkan päähän. + +Ilmipäivälläkään hän ei uskaltanut jättää nuotiota mennäkseen puita +hakkaamaan. Noin kahdenkymmenen jalan päässä kohosi valtavan suuri, +kuiva kelohonka. Hän kulutti puolet päivästä siirtämällä leirinuotiota +puuta kohden, jolloin hänellä myötäänsä oli valmiina puoli tusinaa +palavia risukimppuja vihollistensa varalta. Päästyään hongan luo hän +tutki ympäröivää metsää saadakseen selville, mihin suuntaan puu oli +kaadettava, jotta antaisi mahdollisimman paljon polttoainetta. + +Yö kului kuten edellinenkin, paitsi että unen tarve kävi +ylivoimaiseksi. Koirien ärhentely menetti vaikutuksensa, sillä ne +murisivat nyttemmin herkeämättä, eivätkä hänen unenpöpperöiset, +puolittain turtuneet aistimensa enää eroittaneet, milloin melu kasvoi +äänekkäämmäksi ja uhkaavammaksi. + +Kerran hän säpsähtäen havahti; naarassusi oli tuskin metrin päässä +hänestä. Koneentapaisesti hän sieppasi tulisen kekäleen ja lennätti sen +suoraan pedon avoimeen kitaan. Susi pakeni ulvoen tuskasta, ja +riemuitessaan palaneen karvan ja lihan kärystä mies näki sen +kiukkuisesti ärjyen ravistelevan päätänsä. + +Ennenkuin jälleen nukkui, sitoi hän sitten oikeaan käteensä palavan +kuusenoksan. Vain lyhyeksi tuokioksi hän ummisti silmänsä; sitten hänet +herätti kipu, kun liekki nuoleksi hänen kättänsä. + +Tällä tapaa hän jatkoi tuntikausia, ja kaikki kävi hyvin, kunnes kerran +sattui, ettei hän tullut sitoneeksi oksaa kyllin lujasti kiinni. Kun +hänen silmänsä sillä kertaa olivat menneet umpeen, putosi oksa hänen +kädestään. + +Hän uneksi olevansa Mac Gurryn varustuksessa. Siellä oli lämmin +ja hyvä olla, ja hän pelasi korttia päällysmiehen kanssa. Samalla +hänestä näytti, että varustus oli yltympäri susien piirittämä. +Ne ulvoivat portilla, ja monta kertaa joko hän tai päällysmies +keskeytti pelin kuunnellakseen ja nauraakseen niiden turhia +sisääntunkeutumis-yrityksiä. Mutta yhtäkkiä kuului romahdus. Portti +särkyi jollakin merkillisellä tavalla, ja hän näki, miten sudet +tunkeutuivat varustuksen suureen asuintupaan. Melu ja ulvonta kävi +hirvittäväksi, ja tämä ulvonta häiritsi häntä nyt. Uni muuttui +toiseksi, mutta ulvonta jatkui edelleenkin. + +Hän heräsi äkkiä aivan valveille ja huomasi, että melu olikin +todellista. Hirveästi ulvoen ja leukojaan louskutellen sudet karkasivat +hänen kimppuunsa. Yhden hampaat olivat jo kiinni hänen käsivarressaan, +ja kun hän vaistomaisesti hyppäsi tuleen, tunsi hän, miten toinen +tarrautui hampaillaan hänen jalkaansa. Ja nyt alkoi ankara taistelu +tulen aseilla. Paksut nahkakintaat suojelivat jonkun aikaa hänen +käsiään, kun hän riehui syytäen joka taholle tulisia hiiliä, niin että +nuotio näytti tulivuoren purkaukselta. + +Mutta tätä ei voinut kestää kauan. Kuumuus kärvensi hänen kasvojaan, +silmäripset ja kulmakarvat olivat palaneet, ja jalkoja poltti +sietämättömästi. Palava risu kädessä hän hyppäsi tulesta pois, mutta +sudet hän oli jo ajanut pakosalle. Kaikkialla, minne tulisia kekäleitä +oli pudonnut, kuului lumesta sihinää, ja tuontuostakin ilmaisi äkäinen +murina ja hurja loikkaus, että joku pakeneva susi oli astunut +hehkuvalle kekäleelle. + +Viskattuaan vielä pari kekälettä viimeisten vihollistensa jälkeen mies +heitti savuavat nahkakintaansa lumeen ja alkoi jäähdytellä jalkojaan +tömistämällä niitä. + +Molemmat viimeiset koirat olivat poissa, ja hän tiesi hyvin, että ne +olivat olleet vain yhtenä ruokalajina siinä pitkäksi venyneessä +ateriassa, jonka alkuna oli ollut Paksu ja jonka jälkiruuaksi hän +nähtävästi oli itse joutuva. + +-- Mutta vielä ette ole minua saaneet! karjui hän puiden nyrkkiä +nälkäisille pedoille. + +Hänen äänensä sai taas koko lauman kiihdyksiin. Murina yltyi, ja +naarassusi hiipi lähelle ja katseli häntä ahnain silmin. + +Hän ryhtyi nyt panemaan toimeen ajatusta, joka oli juolahtanut hänen +mieleensä. Hän laajensi nuotion suureksi kehäksi ja asettui sen +keskelle, levitettyään makuupeitteen allensa suojaksi sulavaa lunta +vastaan. Mutta tuskin hän oli kadonnut tulimuurin taakse, kun koko +lauma jo lähestyi uteliaana, nähdäkseen mitä hänestä oli tullut. Tähän +asti oli nuotion lähistö ollut niille kielletty alue; nyt ne +sijoittuivat aivan tulen äären loikomaan, räpyttivät silmiään kuin +koirat, haukottelivat ja venyttelivät laihoja jäseniään oudon +suloisessa lämmössä. Yhtäkkiä naarassusi kohosi istualleen, nosti +kuononsa tähtiä kohden ja alkoi ulvoa. Heti seurasi susi toisensa +jälkeen esimerkkiä, kunnes koko lauma kyykötti kuono taivaaseen päin +täyttäen ilman nälkäisellä ulvonnalla. + +Vihdoin koitti aamu ja valkeni päivä. Mies yritti astua tulikehän +ulkopuolelle, mutta sudet olivat oitis häntä ahdistamassa. Hänen olisi +välttämättä pitänyt mennä polttopuita hankkimaan, sillä varasto oli +lopussa ja nuotio palanut matalaksi. Kekäleitä viskelemällä hän tosin +sai sudet väistymään, mutta pitkälle ne eivät enää peräytyneet, ja kun +hän vihdoin luopui siitä ja hoippui takaisin tulikehän keskelle, +hyppäsi eräs susista häntä kohden, mutta liika lyhyeen, niin että +pudota mötkähti keskelle hehkuvaa hiillosta. Peto kiljahti kauhusta, +irvisti pahasti ja nilkutti takaisin jäähdytelläkseen käpäliään +lumessa. + +Mies kyyristyi jälleen peitteelle. Istuessaan siinä yläruumis eteenpäin +kurotettuna, pää polvien välissä, hän näytti heittäneen taistelun +sikseen. Vain silloin tällöin hän kohotti katseensa tarkastellakseen +tulen riutumista. Liekkipiiriin alkoi syntyä aukkoja, jotka suurenivat +suurenemistaan. + +-- Kai te jo kohta tulette minua noutamaan, mutisi hän. -- Joka +tapauksessa tahdon nyt nukkua. + +Kerran hän heräsi ja näki aivan edessään naarassuden seisovan liekkien +välisessä aukossa katsellen häntä herkeämättä. Sitten hän jälleen +heräsi, vain hetkistä myöhemmin, vaikka hänestä näytti, että oli jo +kulunut tuntikausia. Sillä ihmeellinen muutos oli tapahtunut, niin +arvoituksellinen, että hän kummissaan avasi silmänsä selälleen. Hän ei +aluksi ensinkään käsittänyt mitä oli tapahtunut, mutta sudet olivat +poissa, ja vain tallattu lumi yltympärillä osoitti, kuinka lähellä +häntä ne olivat olleet. Uni riisti hänet uudelleen valtaansa, ja hänen +päänsä painui rinnalle. + +Mutta silloin hän äkkiä säpsähti. Hän oli kuullut ihmisääniä, lumen +narskumista rekien alla, vetohihnojen natinaa, koirien haukuntaa. Neljä +rekeä nousi jokitörmää ylös hänen leiripaikkaansa kohden. + +Kohta seisoi joukko miehiä Henrikin ympärillä, joka kyykötti +sammumaisillaan olevien tulien keskellä. He ravistelivat häntä, +herättivät hänet väkisinkin valveille. Hän katsoi heihin kuin juopunut +ja soperteli kummallisella, unenpöpperöisellä tavalla: + +-- Ruskea naarassusi... tuli syömään koirien kanssa... söi ensin +koiranruokaa... sitten söi koirat... ja Billin... + +-- Missä lordi Alfred on? huusi eräs miehistä hänen korvaansa ravistaen +häntä kovakouraisesti. + +Henrik pudisti päätänsä. + +-- Ei, häntä se ei saanut. Ei saanut. Hän on puussa ylhäällä, siellä +edellisellä leiripaikalla. + +-- Kuollutko? kirkaisi mies. + +-- Kuollut, niin -- ja arkussa, vastasi Henrik. Sitten hän pudisti +ärtyisästi kysyjän käden olkapäältään ja jatkoi: -- Anna minun olla, +kuuletko! Minä olen niin lopen väsynyt... Hyvää yötä, miehet. + +Hänen silmänsä ummistuivat, leuka painui rintaa vasten, ja tuskin he +olivat saaneet hänet nostetuksi rekeen peitteille, kun hänen +kuorsauksensa jo kajahti hyiseen pakkas-ilmaan. + +Mutta kuuluipa toinenkin ääni, heikko ja kaukainen. -- Nälkäiset sudet +siellä ulvoivat lähtiessään uuden saaliin hakuun, kun ihminen oli +niiltä mennyt hukkaan. + + + + + + +TIIKERINPYYNTI POHJOIS-AFRIKAN RANNIKOLLA. + +Erään saksalaisen matkakirjeestä vuodelta 1840. + + +Lähdimme ratsastamaan aamulla varhain ennen auringonnousua. Edellisenä +iltana olimme hieroneet koko ruumiimme öljyllä ollaksemme notkeammat, +kuten sanotaan. Mutta minulle se temppu ei tehnyt hyvää, luullakseni +siksi, että se tukkeaa hikihuokoset. Olin senvuoksi nukkunut huonosti +ja istuin nyt täysiverisen arabialaisen rotuhevoseni selässä +puisevampana ja jäykempänä kuin koskaan. Juuri päästyämme Tangerin +likaisilta, ahtailta kaduilta aukealle tasangolle nousi aurinko +heittäen ruusunpunaisen hohteen yli rehevän maiseman. Mutta emme siitä +nyt paljoa välittäneet. Meitä oli kahdeksan eurooppalaista, ja +seurueenamme oli kaksitoista beduiinia sekä kolmantenatoista nuori +poikanen, noin neljäntoista vuotias, kasvoiltaan niin ruma kuin ikinä +olla saattoi, mutta vartaloltaan ihmeteltävän siro ja notkea. Kuten +tavallista on, olimme vaihtaneet eurooppalaiset vaatteemme aivan +kevyihin housuihin ja eräänlaiseen hyvin ohueen nuttuun. Muutaman +hiekkaisen harjujonon kuvetta kulki tumma tie loitoten kaukaisuuteen, +ja sitä pitkin läksimme viipymättä ratsastamaan. Ei juuri ollut toivoa, +että olisimme täällä tavanneet petoja, mutta ei se mahdotontakaan +ollut, ja senvuoksi panimme pistoolit vyöhön pystyyn, jotta olisivat +oitis käsillä, asetimme lyhyen keihään mukavasti poikkipuolin polville +ja lasketimme sapeli käsivarressa riippuen viidakkoon, beduiinipoika +etunenässä tähystellen maata ja tiheikköä ilveksensilmillään. + +Aurinko nousi yhä korkeammalle, ja helle kävi rasittavammaksi, mutta +muutamat öljypuut ja taatelipalmut antoivat meille virkistävää +siimestä. Niiden katveeseen pysähdyimme hetkeksi, söimme pikaisen +aamiaisen ja nousimme sitten taas ratsaille. Beduiinipoikamme väitti, +ettemme löydä petoja ennen iltaa, ja totta olikin, että saimme matkata +yhä kauemmaksi etelään tapaamatta mitään. Myöhään iltapäivällä +lähestyimme erästä kylää, mutta sen asukkaat läksivät pakoon heti +meidät nähtyään. Muutamia minuutteja olimme senvuoksi todella herroina +kylässä, jossa oli vain joitakuita vanhuksia ja lapsia; naisetkin +olivat paenneet tai piiloutuneet. Näimme myös karjalaumat, jotka olivat +hajallaan suunnattoman laajalla alueella, ja minun täytyy tunnustaa, +että tällainen karjanpito on epäilemättä sangen tehokas keino rosvoja +vastaan; sillä olipa näitä vaikka suurikin joukko, käy heille +mahdottomaksi koota ja viedä pois noin hajallaan olevia laumoja. +Turhaan olimme antaneet jos jonkinlaisia rauhanmerkkejä +tyynnyttääksemme asukas-parkoja. Vasta kun jälleen ratsastimme kylästä, +missä olimme vain juoneet hieman vettä, ja kun pakolaiset huomasivat, +ettemme suinkaan himoinneet heidän tavaraansa, tulivat he esiin ja +juosten ja kerjäten kokoontuivat pian ympärillemme epäilyttävän +suureksi laumaksi, joka sekä mieslukuun että aseisiin katsoen oli +meidän joukkoamme paljon voimakkaampi. Itse asiassa olisimmekin perin +helposti voineet tässä joutua veriseen kahakkaan, kun kerjäläiset +kävivät yhä tunkeilevammiksi ja heidän joukkoonsa ilmestyi +ratsastajiakin. Kun sitten saimme kerjuusanojen sijasta kuulla +kirouksia ja haukkumisia ja kun jälkijoukkomme kävi yhä äänekkäämmäksi +ja lopulta täyttä kurkkua kiljuen ahdisti meitä, laskimme hevosemme +täyteen laukkaan ja suorastaan pakenimme välttääksemme käsirysyä. Se +oli häpeällisin, mutta viisain keino, mihin saatoimme turvautua, koska +emme parhaassakaan tapauksessa olisi voittaneet edes kunniaa. + +Sitten aurinko pian laski ja me saavuimme laajalle mäkimaalle. Sen +halki ratsastettuamme näimme edessämme hiekka-aavikon, ja vain +kaukainen, tumma juova osoitti meille, että sen toisella puolen oli +taas metsää. Oikealla puolellamme, melkoisen matkan päässä, kohosi +vuoristo. Siellä asui joku beduiiniheimo, jonka nimen olen unohtanut. + +Täällä aavikolla keksi beduiinipoikamme, joka yhä kulki etumaisena, +tiikerin jäljet hiekassa. Seurasimme hänen huudahdustaan ja näimme +todellakin nuo helposti tunnettavat jäljet. Tiikeri näet kävelee siten, +että etujalat ovat lähempänä toisiaan kuin takajalat, joilla se astuu +verrattain kömpelösti ja hajalla säärin; mutta juuri tästä syystä sen +hyppäys on sitä voimakkaampi ja varmempi. Hajasäärisyydestä siis tuntee +tiikerin, ja takajalkojen välin leveydestä voi myös päättää, miten +suuri ja väkevä peto on. Tämä, jonka jäljet nyt olivat edessämme, +näytti olevan kookkaimpia, mitä rannikkoseuduilla tavataan. Seurasimme +jälkiä. Niin kauan kuin takajalkojen jäljet ovat etujalkojen jälkien +takana ja jalat nousevat vuorotellen, osoittaa se, että eläin astelee +rauhallisesti. Niin oli tässäkin tapauksessa. Seurasimme pedon suoraa, +tasaista kulkusuuntaa. Tässä se on pysähtynyt, tässä äkkiä +käännähtänyt. Tässä kohden se nähtävästi on lähtenyt nopeampaan +juoksuun, koska jokainen käpälä on painunut syvemmälle ja heittänyt +jälkeensä pienen kasan hiekkaa. Nyt tiesimme, että saimme kelpo matkan +seurata näitä jälkiä. Niiden tuoreudesta saatoimme myös päättää +olevamme jotenkin lähellä jaloa eläintä, ja auringon kallistuessa +laskuunsa saavuimme metsänreunaan, missä korkea ruohonkasvu teki jäljet +vaikeammin eroitettaviksi. + +Siellä laskeuduimme ratsailta päättäen tarpeen vaatiessa yöpyä +paikalle. Mutta beduiinipoikamme yllytyksestä jäimmekin vain hetkeksi +siihen levähtämään ja syömään niukan aterian, jonka jälkeen taas +nousimme hevosten selkään tarkastellaksemme pojan neuvosta seutua ja +maaperää. + +Ja se olikin oiva neuvo. Metsä oli poikittain edessämme hyvin pitkänä, +mutta jotenkin kapeana vyöhykkeenä. Ainakaan emme olleet vielä täyttä +puolta tuntia jatkaneet ratsastusta äskeiseen suuntaamme, kun jo +jälleen näimme edessämme jotenkin laajan hiekkatasangon. Poika kiiti +nopeasti tasankoa ristiin-rastiin, mutta ei löytänyt tiikerinjälkiä. Ja +koska nämä pedot harvoin juoksevat muuten kuin suoraan eteenpäin, +teimme sen oikean johtopäätöksen, ettei tiikeri ollut kadonnut oikealle +eikä vasemmalle metsän pituussuuntaan, vaan että se oli jossakin +lähellämme. + +Pitikö meidän uskaltaa näin illansuussa ruveta pyyntiin metsän +pimeydessä? Se oli painava kysymys. Monet olivat yrityksen puolella, +monet sitä vastaan. Pikku beduiinipaholaisemme -- pojan olennossa oli +tosiaankin jotain paholaisen tapaista -- tappeli kynsin hampain sitä +ehdotusta vastaan, ettei ollut heti ryhdyttävä pyyntiin; hän ei +tahtonut tietää mistään viivytyksestä. Hän sätti meitä laiskureiksi ja +yltyi ihan raivoon, ikäänkuin me olisimme olleet hänen renkejään, joita +hän komensi työhön. Meitä eurooppalaisia tämä huvitti; lopulta hän +kuitenkin kävi niin kiukkuiseksi, että eräs seuralaisistamme, joka oli +pojan sukulainen, suuttui hänen sopimattomasta käytöksestään ja kohotti +keihäänsä löylyttääkseen häntä sen varrella, mutta silloin poika päästi +silmäimme edessä hurjan naurunrähäkän ja katosi. Hän oli läimäyttänyt +kupeille ratsuaan, joka oli yhtä vimmatun hurjapäinen kuin hän itsekin, +tämä ryntäsi metsään, niin että siinä tuokiossa kadotimme hänet +näkyvistämme. Vasta myöhemmin, kun seisoimme hiljaa höristäen +korviamme, kuulimme hänen ajaa karkuuttavan kaukana viidakossa. + +Kului joltisenkin pitkä aika. Olimme tehneet suunnitelmamme ja +päättäneet yöpyä metsänreunaan, johon aioimme rakentaa nuotion. Pojasta +ei enää kuulunut mitään, ja me aloimme huolestua pikku paholaisemme +tähden. Vallan kaukana hän ei voinut olla. Huusimme, mutta vastausta ei +kuulunut; uhkailimme, kaikki turhaa. Olikohan hän joutunut liian kauas? +Päätimme huutaa kaikki yhtaikaa, jotta hän varmasti kuulisi; mutta +sittenkään ei tullut vastausta. Aloimme lopulta katsella metsänreunasta +nuotion paikkaa, johon olisimme voineet leiriytyä. + +Teltta meillä oli muassamme, mutta yö oli niin ihana, ettei sitä +tarvittu. Niin harmissamme kuin olimmekin pikku paholaisellemme, +kadehdimme kuitenkin joka mies hänen rohkeuttaan emmekä sen vuoksi +tahtoneet ajatellakaan ryömiä teltan suojaan. + +Tuskin olimme ennättäneet päästä yksimielisyyteen leiripaikasta, kun +ratsumme yhtäkkiä alkoivat omituisesti vavista; ne kohottelivat +päitänsä, ravistelivat harjojaan, korskuivat ja levittivät silmänsä +suuriksi. Me tiesimme mitä se merkitsi. Jalorotuiset hevoset vainusivat +pedon läheisyyden. Kuuntelimme. Oli jo liian pimeä, jotta olisi +voineet ruveta tiikeriä metsästä etsimään, ja kuutamokin oli meille +epäedullinen, se kun teki varjot vain läpinäkymättömämmiksi. Käskemättä +olimme kaikki tarttuneet aseisiin ja pinnistimme korviamme kuullaksemme +jotakin. Vähän aikaa oli aivan hiljaista; sitten kuulimme viidakosta +ritinää, ja rauhattomat ratsumme ilmaisivat meille selvästi, mistä se +johtui. Sitten läheni lehtien kahina, joka ilmeisesti johtui hevosen +laukkaamisesta viidakon halki, ja taempaa kuului oksien ritisevää +katkeilemista. Humaus kävi joukkomme läpi; kaikki oivalsimme, että peto +ajoi takaa pikku paholaistamme ja hänen hevostaan. Ja miltei pikemmin +kuin tässä ennätän kertoa, syöksyi viidakosta esiin ratsu, jonka +selässä poika istui tai pikemmin makasi suullaan, pää hevosen kaulalla +ja katsoen meihin villisti hehkuvilla silmillään. Mutta hänen +jäljessään syöksyi kaksi tiikeriä metsän pimennosta, ja ennenkuin +olimme ehtineet ajatellakaan aseiden käyttöä, olivat ne pyyhkäisseet +meidän keskeltämme aavikolle. + +Mutta me tiesimme mitä oli tehtävä. Edessämme hiekkatanterella pani +beduiinipoikamme toimeen taistelun, joka on suurenmoisimpia, mitä olen +koskaan nähnyt. Minulle itselleni jäi liian vähän aikaa taistellakseni +mukana; sain tehdyksi kaikkiaan yhden piston, mutta se olikin aito +espanjalainen. + +Pian saavutimme pedot, ja tuliaisiksi pamahti yhtaikaa kaksikymmentä +pistoolia. Emme ampuneet suotuisan tuloksen toivossa, sillä tiesimme +hyvin, että monet luodit eivät osu ja että ne, jotka osuvat, eivät +tapa. Näitä petoja voi haavoittaa kuolettavasti vain muutamiin +paikkoihin ruumista. Mutta laukauksilla oli kuitenkin toivottu +vaikutus. Pedot säikähtivät, ja me voitimme aikaa niin paljon, että +ennätimme muodostaa niiden ympärille piirin, jonka keskessä pieni +paholaisemme vielä teiskaroi hevosineen. Keihäs tai miekka oli meillä +jokaisella kädessä. Oltiin hetkinen aivan hiljaa. Toinen tiikeri avasi +kitansa ja päästi lyhyen, kammottavan ulvahduksen. Kiiluvat silmät, +avoimet kidat ja valkoiset hampaat näyttivät kuutamossa kamalilta. +Toinen peto, joka oli suurempi, ei ulvonut, vaan kyyristäytyi +hyppäämään ja lennähti samassa tuokiossa erään ranskalaisen kimppuun +(hän on luullakseni Tangerissa asuvan Ranskan konsulin lanko). Mikä +uljas hyppäys! -- Mutta ranskalainen -- toden totta, häntä olisi +luullut espanjalaiseksi! -- kiskaisi samassa silmänräpäyksessä ratsunsa +pystyyn ja sivalsi lennossa kohtisyöksyvää petoa rintaan niin +navakasti, että se suistui maahan kyljelleen. Ne onnelliset, jotka +sattuivat olemaan lähellä, luulivat jo pääsevänsä helpolla saaliin +herroiksi; kymmenkunta keihästä ja säilää välähti, ja muutamat +sattuivat lujastikin petoon, mutta tämä oli oitis jaloillaan taas ja +karkasi erään beduiinin hevosen kimppuun tarrautuen hampaillaan kiinni +sen reiteen. Siinä muodostui kummallinen ryhmä, kun tiikerin sekä +etu- että takakäpäläin kynnet iskeytyivät hevosen nahkaan. Samassa +tuokiossa -- kaikki tapahtui muuten paljoa nopeammin kuin voin kertoa +-- hevonen karkasi pystyyn, heitti ratsastajan selästään, teki muutamia +hurjia hyppyjä hirnuen vihlovasti ja viskautui sitten selälleen aivan +sananmukaisesti rutistaen allensa tiikerin. Huu, kuinka peto levitti +verisen kitansa ammolleen! Hevonen puristi painollaan sen rintaa ja +kurkkua. Näytti siltä, kuin olisi maasta hevosen alta kasvanut esiin +läähättävä, verinen tiikerinkita; mutta kauan ei tätä näytelmää +kestänyt. Pistoja ja iskuja alkoi sadella, ja pian oli tiikeri +hengettömänä. Minä sain olla siinä vain katselijana. Keihäs koholla +ajaa karahuttelin ratsullani ympäri, mutta toiset olivat lähempänä ja +ehkä taitavampiakin. + +Silloin muistan yhtäkkiä toisen pedon, ja kautta pyhän Yrjänän -- +otollisempaan aikaan ei se olisi voinut johtua mieleeni! Mitä se oli +tällävälin tehnyt, sitä en tiennyt; syöksyn vain paikalle ja näen kaksi +paholaista ottelussa keskenään. Haavoittunut hevonen laukkaa +ratsastajatta poispäin. Eräs eurooppalainen viruu maassa, kuolleena +ehkä, ja kahden toisiansa vasten painautuneen hevosen ääressä on +syntymässä hirvittävä näytelmä. Toisella puolen riippuu meidän pikku +paholaisemme tuijottaen hurjistunein katsein tiikerin ammottavaan +kitaan ja palaviin silmiin. Pedon käpälät ja avoin kita ovat toisen +hevosen kupeella, takajalat ovat maassa ja taivuttautuvat juuri nyt +hyppäykseen... + +En voi sanoa, että olisin juuri mitään harkinnut sillä hetkellä. Kaikki +tapahtui yhtäkkiä. Suhahdus vain, ja keihääni törrötti pystyssä +tiikerin kidassa, terä syvällä kurkussa, -- aito espanjalainen temppu! + +Peto lensi nurinniskoin, mutta keihäs pysyi sen kidassa, vaikka se +miten olisi riehunut väännellen päätään maassa. Se oli näky! Pää +kaivautui hiekkaan, murhaavat käpälät huitoivat ilmaa ja häntä pieksi +maata, niin että pauke kuului kauas. Sitten peto kiertyi keräksi, +viskautui takajaloilleen ja sitä tietä seisoalleen, mutta ei saanut +päätään jalkainsa väliin, kun keihäs oli kurkussa. Sitten se teki vielä +muutamia hurjia loikkauksia, hypähti ilmaan, putosi jysähtäen maahan ja +heitti henkensä. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Susien saaliina, by Jack London + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56882 *** diff --git a/56882-8.txt b/56882-8.txt deleted file mode 100644 index 8d2d4ee..0000000 --- a/56882-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1849 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Susien saaliina, by Jack London - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Susien saaliina - -Author: Jack London - -Translator: Teuvo Pakkala - -Release Date: March 31, 2018 [EBook #56882] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUSIEN SAALIINA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -SUSIEN SAALIINA - -Kirj. - -Jack London - - -Toimittanut - -Teuvo Pakkala - - -Mailta ja meriltä N:o 26. - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1913. - - - - -SISÄLLYS: - -Susien saaliina: - - Matkue. - Naarassusi. - Kiljuva nälkä. - -Tiikerinpyynti Pohjois-Afrikan rannikolla. - - - - - - -SUSIEN SAALIINA. - - - - -Matkue. - - -Tumma korpi kohosi uhkaavan synkkänä jäätyneen joen molemmin puolin. -Tuuli oli äskettäin karistanut puista valkean lumipeitteen, niin että -ne näyttivät kaamean mustina ahtautuvan toisiansa vasten hämärtyvän -päivän valossa. Syvä hiljaisuus vallitsi kaikkialla tässä elottomassa -erämaassa, joka oli niin autio, niin kylmä, ettei se näyttänyt edes -surulliselta. Pikemmin oli siinä ikäänkuin naurua, naurua, joka oli -kamalampaa kuin mikään murheellisuus, ilotonta kuin sfinksin hymy, -hyytävän kylmää ja julmaa kuin täytymyksen pakko. Ikuisen olennon -järkähtämätön, tutkimaton viisaus siellä nauroi elämän ja sen -ponnistusten turhuutta. Se oli aito erämaa, villi, kylmäsydäminen -pohjolan korpi. - -Ja kuitenkin oli siellä eloa, vieläpä uhmaavaa eloa! Jäätynyttä jokea -pitkin vaelsi verkalleen jono sudennäköisiä koiria. Niiden tiheä turkki -oli kuurassa, hengitys jäätyi ilmassa heti, päästyään sakeana -höyrypilvenä kidasta, ja ripustautui jääkiteinä turkin karvoihin. -Koirat kulkivat nahkahihnoista tehdyissä valjaissa vetäen perässään -rekeä. Tässä reessä ei ollut jalaksia ensinkään. Se oli valmistettu -paksusta koivunkaarnasta ja lepäsi koko pohjallaan lumessa. Kokka oli -taivutettu ylöspäin, ja kulkiessa se velloi kuohkeata lunta nostattaen -ikäänkuin vaahtoharjaisia aaltoja. Reessä oli pitkä, kapea, -nelisärmäinen kirstu ynnä muuta kalua, villaisia peitteitä, kirves, -kahvipannu ja kattila, jotka olivat siihen kiinni köytettyinä, mutta -suurimman tilan otti tuo mainittu pitkä, kapea, nelitahkoinen kirstu. -Koirien edellä hiihti mies leveillä suksilla ja reen perässä toinen. -Reessä makasi kirstussa kolmas, jonka vaivat ja rasitukset olivat -päättyneet, mies, joka oli sortunut erämaan pakkaseen, niin ettei enää -liikkunut, ei hievahtanut. Erämaa ei rakasta liikuntoa. Elämä on sille -loukkaus, sillä elämä on liikuntoa, ja erämaa pyrkii pysäyttämään -kaiken liikunnon. Niinpä se jäädyttää veden, estääkseen sen virtaamasta -mereen, karkoittaa nesteen puista, kunnes nämä kuivettuvat ydintä -myöten; mutta julmimmin ja kauheimmin se vainoo ihmistä pakoittaakseen -hänet alistumaan, hänet, kaikista olennoista levottomimman, joka aina -ja myötäänsä kapinoi sitä sääntöä vastaan, että lopuksi kaikki liikunto -lakkaa. - -Reen edessä ja takana taivalsivat kuitenkin hellittämättä ja -pelottomina nuo kaksi miestä, jotka vielä olivat elossa. Heidän -ruumiinsa oli verhottu paksuun turkkiin ja pehmeäksi muokattuun -nahkaan. Heidän silmäripsensä, poskensa ja huulensa olivat niin -kauttaaltaan hengityksen synnyttämän kuuran peitossa, että kasvot -olivat tuiki tuntemattomat, ja se teki heidät aavemaisen näköisiksi. He -olivat kuin mitä ruumiinkantajia joissakin kummitusmaailman -hautajaisissa. Ihmisiä he kuitenkin olivat, vähäpätöisiä -seikkailijoita, jotka vaelsivat autiota, pilkallista, äänetöntä -erämaata ja taistelu valmiina uhmasivat maailmaa, joka oli niin -kaukainen, vieras ja eloton kuin avaruuden tyhjä äärettömyys. - -He vaelsivat sanattomina, sillä heidän täytyi säästää hengitystään -ruumiilliseen ponnistukseen. Ympärillä vallitsi ahdistava hiljaisuus, -joka painosti heidän mieliään kuten vesipaljous sukeltajan ruumista -meren syvyydessä. Se puristi heitä äärettömyyden painolla, -järkähtämättömän täytymyksen tylyydellä. Se tunki heidät sielujensa -syvimpiin sopukkoihin ja pusersi heistä, kuten rypäleestä mehun, kaiken -väärän pyrkimyksen, kaiken epätodellisen innostuksen, kaiken liiallisen -maallisten asiain arvossapitämisen, kunnes he olivat pienet ja -mitättömät kuin pölyhiukkaset, joiden järki ja viisaus on niin tuiki -vähäistä ja jotka avuttomina liikehtivät sinne tänne suurten, sokeiden -luonnonvoimien temmellyksessä. - -Kului tunti ja toinenkin. Lyhyen, auringottoman päivän kalpea valo -alkoi sammua, kun kaukainen, heikko sävel ikäänkuin kohosi ilmaan. -Nopeasti se liukui muutamia ääniaskelia ylemmäksi, kunnes jäi hetkeksi -väristen soimaan ylimmälle asteelle ja sitten häipyi kuulumattomiin. -Sitä olisi voinut luulla kadotetun sielun valitushuudoksi, ellei sen -surumielisyyteen olisi sekaantunut eräänlaista nälkäistä, himokasta -hurjuutta. - -Edessä hiihtävä mies käänsi päätään, kunnes kohtasi toverinsa katseen, -ja sitten he nyökkäsivät toisilleen pitkän, kapean kirstun yli; he -olivat kumpikin tajunneet, mitä tuo ääni merkitsi. - -Kajahti toinen ulvonta, joka kimeänä puhkaisi hiljaisuuden kuin terävä -neula. Molemmat miehet huomasivat, että se tuli takaapäin -lumiaavikolta, jonka halki he vastikään olivat taivaltaneet. Kolmas -ulvonta -- ikäänkuin vastaukseksi äskeiselle -- kajahti samalta -suunnalta, mutta edellisen vasemmalta puolelta. - --- Ne ovat meidän jäljillämme, Bill, sanoi edessä kulkeva mies. - -Ääni kuului käheältä ja aavemaiselta. Mies oli ilmeisesti puhunut -suurella vaivalla. - --- Lihaa on niukalti, vastasi hänen toverinsa. -- En ole viikkokauteen -nähnyt edes oravan jälkeä. - -Muuta he eivät puhuneet, vaan kuuntelivat tarkkaavasti vainoojiensa -metsästyshuutoja, jotka kaikuivat takaapäin. - -Pimeän tullen he ohjasivat koiransa rantametsikköön ja leiriytyivät -sinne. Ruumisarkku sai nuotion ääressä tehdä istuimen ja pöydän virkaa. -Sudennäköiset koirat tunkeilivat tulen ympärillä muristen ja sivumennen -puraisten toisiaan eivätkä osoittaneet mitään halua siirtyä loitommalle -pimeyteen. - --- Kuulehan, Henrik, minusta näyttää, että ne tänään pysyttelevät -merkillisen lähellä nuotiota, huomautti Bill. - -Henrik nyökkäsi puuhatessaan kumarassa valkean ääressä asetellen -jääpalasilla täytettyä kahvipannua tulelle. Hän ei virkkanut mitään, -ennenkuin oli istuutunut paikalleen ruumisarkulle ja alkanut syödä. - --- Ne tietävät missä ovat paraiten turvassa, sanoi hän. -- Ne syövät -myös mieluummin kuin antautuvat syötäviksi. Viisaita koiria. - -Bill pudisti päätänsä. - --- Enpä juuri tiedä, sanoi hän. - --- Ensi kerran kuulen sinun epäilevän niiden viisautta. - --- Kuule, Henrik, vastasi toinen pureksien hitaasti papuja, -- -huomasitko mitä melua koirat äsken pitivät, kun annoin niille ruokaa? - --- Pitivät ne todella tavallista isompaa ääntä, vastasi Henrik. - --- Montako koiraa meillä on? kysyi Bill. - --- Kuusi. - --- Hyvä... -- Bill oli vaiti hetken aikaa, antaakseen sanoilleen -enemmän pontta. -- Kuten sanot, Henrik, jatkoi hän sitten, on meillä -kuusi koiraa. Minä otinkin säkistä kuusi kalapalasta ja annoin kullekin -koiralle yhden, mutta sittenkin yksi jäi ilman. - --- Laskit väärin. - --- Meillä on kuusi koiraa, uudisti toinen aivan rauhallisesti. -- Minä -otin esille kuusi kalapalasta. Mutta Yksikorva jäi ilman. Sille otin -säkistä jälkeenpäin vielä yhden. - --- Mutta meillähän on ainoastaan kuusi koiraa, intti Henrik. - --- Kuule, Henrik, jatkoi Bill, -- enhän minä tahdo sanoa, että ne -kaikki olivat koiria, mutta seitsemän suuta sai kalaa. - -Henrik taukosi syömästä, katsoi nuotion yli ja laski koirat. - --- Kuusi niitä vain on, sanoi hän. - --- Yhden minä näin juoksevan tiehensä äsken, väitti Bill edelleen -pitäen kylmän järkähtämättömästi kiinni mielipiteestään -- ja minä -laskin niitä seitsemän. - -Henrik loi häneen sääliväisen katseen. - --- Olisinpa mielissäni, jos siitä matkasta pian selviydyttäisiin, sanoi -hän. - --- Mitä tarkoitat? kysyi Bill. - --- Tarkoitan sitä, että tämä kuorma tässä käy sinun hermoillesi, jotta -alat nähdä kummituksia. - --- Sitäkin olen ajatellut, vastasi Bill vakavasti. -- Sentähden, kun -näin sen yhden niin suoraa päätä laukkaavan tiehensä, menin -tarkastamaan lunta ja näin siinä jäljet. Sitten laskin koirat, ja niitä -oli taas kuusi. Jäljet ovat vielä lumessa. Tahdotko nähdä? Minä näytän -ne sinulle. - -Henrik ei vastannut, vaan pureksi ääneti edelleen ja huuhtoi lopuksi -aterian tähteet kahvilla alas. Sitten hän pyyhki suunsa käden -selkäpuolella ja sanoi: - --- Sinä luulet siis, että se oli -- - -Pitkäveteinen, peloittavan surullinen ulvonta, joka kajahti jostain -pimeydestä, keskeytti hänen puheensa. Hän vaikeni kuunnellakseen. -Sitten hän lopetti lauseensa osoittaen kädellään sinnepäin, mistä -ulvonta kuului: -- ... joku noista tuolla? - -Bill nyökkäsi. - --- Tahtoisin satatuhatta kertaa mieluummin uskoa sitä kuin mitään -muuta. Ja kuulithan itse mitä melua koirat pitivät. - -Yhä uudistuvat ulvonnat, joista toinen aina tuntui olevan vastauksena -toiseen, muuttivat ympäröivän hiljaisuuden ikäänkuin hulluinhuoneen -meluisaksi rähinäksi. Joka taholta kuului ääniä, ja koirat painautuivat -hädissään toisiinsa kiinni ja tunkeutuivat niin lähelle tulta, että -kuumuus kärvensi niiden turkkia. - -Bill heitti lisää puita nuotioon, ennenkuin sytytti piippunsa. - --- Taidat olla hieman alakuloisella tuulella, huomautti Henrik. - --- Kuulehan, tuota... -- Bill imeksi vähän aikaa miettiväisenä -piippuaan, ennenkuin jatkoi: -- Minä tässä juuri tuumiskelin, miten -äärettömän paljon onnellisempi tuo tuossa on kuin me, sinä ja minä, -koskaan voimme olla. - -Puhuessaan hän osoitti peukalollaan ruumisarkkua, jolla he istuivat. - --- Kun me, jatkoi hän, kuolemme, sinä tai minä, olemme onnelliset, jos -saamme raatomme päälle niin suuren kasan kiviä, etteivät koirat pääse -meihin kiinni. - --- Eihän meillä olekaan sukulaisia eikä rahaa eikä kaikkea sitä mitä -hänellä tuossa, vastasi Henrik. -- Ei meidän kannata kustantaa -kuolleelle ruumiillemme pitkiä matkoja. - --- Se minua ihmetyttää, jatkoi Bill, miksi sellainen mies kuin tämä -tässä, joka omassa maassaan oli korkea herra ja jonka ei ole koskaan -tarvinnut huolehtia syömisestä eikä juomisesta eikä yösijasta, -- miksi -hän tulee tänne tällaiseen jumalan hylkäämään erämaahan. Sitä minä en -voi oikein käsittää. - --- Hän olisi saattanut elää vanhaksi, jos olisi pysynyt kotonaan, -myönsi Henrik. - -Bill avasi suunsa puhuakseen, mutta huomasi samassa muuta. Hän osoitti -sen sijaan kädellänsä pimeyteen, joka muurin tavoin ympäröi heitä joka -puolella. Siinä ei eroittanut mitään muotoja, ei mitään ääriviivoja, -ainoastaan hehkuvien hiilten kaltaisen silmäparin saattoi nähdä siellä -loistavan. Henrik osoitti päällään toista ja kolmatta silmäparia. -Kokonainen piiri kiiluvia silmiä näytti ympäröivän leiriä. Nuo -loistavat pisteet liikkuivat, katosivat väliin ja ilmestyivät -seuraavassa tuokiossa jälleen näkyviin. - -Koirien levottomuus oli kasvanut; äkillisessä pelonpuuskassa ne -syöksähtivät nuotion toiselle puolelle ja tunkeutuivat miesten turviin. -Siinä mellakassa yksi niistä kaatui ihan nuotion viereen. Ilmassa -tuntui palaneen villan käryä, ja koira vikisi kivusta ja pelosta. -Kiiluvien silmien piiri häilyi sillävälin levottomasti edestakaisin, -vieläpä hetkeksi peräytyikin, mutta palasi taas heti entiselle -paikalleen, kun koirat hieman rauhoittuivat. - --- Onpa todella suuri onnettomuus, ettei meillä ole enää patruunia, -virkahti Bill. - -Hän oli polttanut piippunsa loppuun ja autteli toveriaan tämän -levittäessä yösijaksi villapeitteitä ja nahkasia männynhavuille, joita -he jo ennen illallista olivat koonneet lumihangelle. Henrik murahti -myöntävästi ja aikoi riisua mokkasiineja jaloistaan. [Mokkasiinit = -Pohjois-Amerikan intiaanien käyttämät kannattomat jalkineet, jotka -valmistetaan parkitusta villieläinten nahasta.] - --- Montako patruunaa sanoit meillä olevan jäljellä? kysyi hän. - --- Kolme, kuului vastaus. -- Kunpa niitä olisi kolmesataa. Silloin -näyttäisin noille kirotuille pedoille mitä kuuluu. - -Bill pui äkäisesti nyrkkiä kiiluville silmille ja alkoi hänkin vetää -jaloistaan mokkasiineja, jotka asetti tulen paisteeseen. - --- Toivoisin, että tämä pakkanenkin jo hiukan lauhtuisi, jatkoi hän. -- -Sitähän on tässä jo kaksi viikkoa ollut viisikymmentä astetta, -Peijakas, että ollenkaan läksin tällaiselle matkalle! Se ei -miellytä minua. Minun ei ole hyvä olla, ja koska nyt kerran olen -toivomistuulella, niin haluaisin, että retki olisi päättynyt ja me -istuisimme, sinä ja minä, tällä hetkellä Mac Gurryn linnoituksessa -takkavalkean ääressä pelaamassa korttia. Se se olisi toista kuin tämä. - -Henrik murahti jotakin ja ryömi peitteen alle. Hän oli jo -nukkumaisillaan, kun hänet herätti toverinsa ääni. - --- Kuule, Henrik, -- minä tässä ajattelin sitä vierasta, joka kävi -täällä ja sai kalaa, -- miksi koirat eivät pure sitä? Se tekee minut -levottomaksi. - --- Sinä kiusaat itseäsi suotta, Bill, kuului unelias vastaus. -- Ethän -ennen ollut tuollainen. Lopeta nyt jo ja nuku pois, niin olet aamulla -virkku ja iloinen taas. Olet syönyt mahasi pilalle; siitä sinun -levottomuutesi johtuu. - -Molemmat miehet nukkuivat saman peitteen alla vierekkäin, raskaasti -hengittäen. Nuotio paloi ja hiiltyi, ja kiiluvien silmien piiri kiertyi -yhä lähemmäksi leirin ympärille. Koirat sulloutuivat pelokkaisina -yhteen kohti ja murisivat uhkaavasti, milloin joku silmäpari tuli liian -lähelle. - -Kerran kasvoi melu niin äänekkääksi, että Bill heräsi. Hän hiipi -varovasti vuoteesta, jottei herättäisi toveriaan, ja lisäsi puita -nuotioon. Kun liekki leimahti korkealle, niin kiiluvaiset vetäytyivät -kauemmaksi. Sattumalta hän vilkaisi koiriin, hieraisi silmiään ja -katsoi tarkemmin. Sitten hän ryömi takaisin peitteen alle. - --- Henrik, sanoi hän. -- Kuulehan, Henrik! - -Tämä havahti unesta ja murisi: - --- Mikä hätänä? - --- Ei mikään, kuului vastaus. -- Sitä minä vain, että nyt niitä on taas -seitsemän. Laskin juuri. - -Henrik vastasi ilmoitukseen murinalla, joka pian muuttui kuorsaukseksi, -kun uni sai hänet valtaansa. - -Aamulla Henrik heräsi ensiksi ja puukkasi toverinsakin valveille. Päivä -tosin valkeni vasta kolmen tunnin päästä, vaikka kello oli jo kuusi. -Henrik alkoi puuhailla pimeässä ja keittää aamiaista, sill'aikaa kun -Bill kääri peitteitä kokoon ja laittoi reen lähtökuntoon. - --- Kuulehan, Henrik, virkkoi hän äkkiä, -- montako koiraa sanoit meillä -olevan? - --- Kuusi. - --- Erehdys! ilmoitti Bill voitonriemuisesti. - --- Seitsemänkö taas? kysyi Henrik. - --- Ei, vaan viisi, sillä yksi on poissa. - --- Tuhat tulimmaista! karjaisi Henrik raivostuneena ja jätti aamiaisen -laiton sikseen ruveten laskemaan koiria. - --- Oikeassa olet, sanoi hän. -- Paksu on poissa! - --- Ja niinkuin öljytty salama se hävisi heti irti päästyään. Ei mitään -jäänyt jäljelle. - --- Mitäpä olisikaan jäänyt? vastasi Henrik. -- Ne tietysti nielivät sen -heti elävältä. Lyön vetoa, että se vielä haukkui, kun ne sen pistivät -poskeensa, tuhannen vietävät! - --- Se olikin aina hieman typerä. - --- Mutta ei tyhmänkään koiran pitäisi olla niin hullu, että itsestään -juoksee päistikkaa surman suuhun. - -Henrik katseli tutkivasti muita koiria, ikäänkuin saadakseen selville -kunkin luonteenominaisuudet. - --- Lyön vetoa, ettei sitä tekisi yksikään noista tosista. - --- Niitä ei kalikallakaan saisi nuotion äärestä pois, myönsi Bill. -- -Jo minä aina ajattelinkin, ettei Paksun laita ollut oikein. - -Se oli ruumispuhe kuolleen koiran muistoksi matkalla pohjan pimeillä -perillä -- ei yhtään niukempi kuin monen muun koiran ja monen miehen. - - - - -Naarassusi. - - -Kun aamiainen oli syöty ja vähät leirikapistukset sullottu rekeen, -käänsivät miehet loimottavalle nuotiolle selkänsä ja katosivat -pimeyteen. Kohta alkoi jälleen tuo peloittavan surullinen ulvonta; joka -kaikui eri tahoilta halki pakkasen ja pimeän. Miesten puhelu taukosi. - -Kello yhdeksältä valkeni aamu -- keskipäivällä hohti etelän taivas -ruusunpunaisessa valossa, joka pian kuitenkin kalpeni. Jäljelle jäänyt -harmaja kajastus kesti kello kolmeen, jolloin sekin sammui, ja sitten -levitti napaseudun yö mustan vaippansa yli aution, äänettömän maailman. - -Pimeän tullessa ulvonta alkoi kuulua lähempää oikealta, takaa ja -vasemmalta, vieläpä jonkun kerran niin läheltä, että uupuneet koirat -vapisivat pelosta ja hädissään joutuivat epäjärjestykseen ja sotkivat -valjaansa. - -Erään sellaisen lyhyen pysähdyksen jälkeen, kun Bill ja Henrik olivat -taas saaneet valjakon järjestykseen, virkkoi edellinen: - --- Toivoisin, että ne löytäisivät muuta saalista ja jättäisivät meidät -rauhaan. - --- Ne hermostuttavat todellakin julmasti, myönsi Henrik. - -Muuta he eivät virkkaneet ennenkuin vasta yöleirillä. - -Henrik kumartui kattilan yli, jossa papurokka porisi, ja pani sinne -pieniä jääpalasia, kun äkkiä kumahti jykevä isku ja kajahti Billin -huuto, äkäinen murina ja koiran kiljahdus, joka vavahutti häntä. Hän -suoristihe ja näki tumman otuksen mennä pyyhältävän hangella ja -katoavan pimeyteen. Sitten hän huomasi Billin, joka puolittain -voitonriemuisena, puolittain nolona seisoi koiraparven keskellä, -toisessa kädessä paksu kalikka, toisessa kuivatun lohen pyrstöpuoli. - --- Puolet se pahus kuitenkin sai, ilmoitti hän, mutta annoinpa sille -siitä hyvästä aika tärskäyksen. Kuulitko, miten se älähti? - --- Minkä näköinen se oli? kysyi Henrik. - --- En minä sitä niin tarkkaan eroittanut. Mutta neljä jalkaa sillä oli -ja kita ja karvat ja koiralta se näytti. - --- Ehkä se oli kesy susi. - --- Riivatun kesy, oli mikä oli, kun noin vain tulee ja sieppaa suuhunsa -kalapalasen. - -Kun illallinen oli syöty ja molemmat miehet istuivat kirstulla -poltellen piippujaan, taajeni kiiluvien silmien piiri taas ja alkoi -lähetä. - --- Toivoisin, että ne kohtaisivat peuralauman tai muun sellaisen ja -heittäisivät meidät rauhaan, virkkoi Bill. - -Henrik murahti jotakin, joka ei juuri kuulostanut myöntymykseltä, ja -neljännestunnin he istuivat ääneti, Henrik tuijottaen tuleen ja Bill -silmäpiiriin, joka kiilui pimeydessä ihan nuotion takana. - --- Toivoisin, että Mac Gurry olisi vain yhden päivämatka päässä täältä. - --- Heitä jo hiiteen nuo toivomiset ja marinat! ärjäisi Henrik -kärsimättömästi. -- Johan minä sinulle sanoin, että mahasi on vialla. -Nielaise hyvä annos natronia, niin saat paremman olon ja seurasi käy -hauskemmaksi. - -Seuraavana aamuna Henrik heräsi Billin hirveihin kirouksiin. Hän -kohottautui kyynäspäiden varaan ja näki toverinsa loimottavan nuotion -ääressä koirien keskellä nyrkit pystyssä ja kasvot vihan vääristäminä. - --- Hoi! huusi Henrik. -- Mikä hätänä? - --- Sammakko on poissa! kuului vastaus. - --- Älä! - --- On kuin onkin, sanon minä! - -Henrik hypähti peitteen alta ja ryntäsi koirien luo. Hän laski ne ja -yhtyi sitten kumppaninsa keralla sadattelemaan erämaan valtoja, jotka -taas olivat ryöstäneet heiltä koiran. - --- Sammakko oli väkevin kaikista, huomautti Bill lopuksi. - --- Eikä se ollut typeräkään, lisäsi Henrik, ja se oli toinen ruumispuhe -kahden päivän mittaan. - -Aamiainen syötiin synkän mielialan vallitessa ja jäljellä olevat neljä -koiraa valjastettiin reen eteen. - -Päivä oli samanlainen kuin edellinenkin. Miehet vaelsivat sanattomina -yli jäätyneen maan, ja hiljaisuuden keskeyttivät vain näkymättöminä -seuraavien vainolaisten ulvonnat. Pimeän tullessa aikaisin iltapäivällä -kaikui ulvonta lähempää, vainoojat kun tapansa mukaan likenivät; koirat -säikkyivät ja takertuivat hädissään valjaihinsa, ja se sai miesten -mielet yhä apeammiksi. - --- Kas niin, sanoi Bill tyytyväisenä illalla, kun nousi työnsä äärestä -ja suoristihe. -- Eiköhän tämä pysty pidättämään noita tyhmyreitä. - -Henrik jätti kattilansa ja tuli katsomaan mitä toinen oli tehnyt. Bill -ei ollut ainoastaan kytkenyt koiria, vaan lisäksi tehnyt sen intiaanien -tapaan keppejä käyttäen. Jokaisen koiran kaulaan hän oli pannut -nahkahihnan niin kireälle, ettei koira päässyt hampaillaan siihen -kiinni, ja näihin hihnoihin hän oli sitonut neljän tai viiden jalan -mittaiset kepit, joiden toinen pää taas oli hihnalla kiinnitetty maahan -iskettyyn paaluun. Keppi oli siten esteenä, ettei koira päässyt -hampaillaan kaluamaan kumpaistakaan hihnaa. -- Henrik nyökäytti -tyytyväisenä päätään. - --- Tuo on ainoa keino, millä Yksikorvan saa pidetyksi kiinni, sanoi -hän. -- Sillä se puree hihnan poikki niin sievästi, että se on ihan -kuin veitsellä leikattu, vaikka siihen tietysti menee hiukan enemmän -aikaa. -- Huomenna ne kaikki ovat tallella. - --- Siitä lyön vetoa, vakuutti Bill. -- Jos huomenna joku puuttuu, niin -minä en tahdo kahvia. - --- Ne tietävät aivan varmaan, ettei meillä ole enää ruutia eikä lyijyä, -huomautti Henrik makuulle mentäessä osoittaen ympärillä kiiluvia -pisteitä. -- Jos saisimme jonkun niistä kellistetyksi, niin ne varmasti -osoittaisivat suurempaa kunnioitusta. Nyt ne tulevat joka yö -lähemmäksi. Siirrähän hetkeksi silmäsi nuotiosta ja katso terävästi -tuonnepäin. Näetkö tuota tuolla? - -Miehet huvittelivat jonkun aikaa tarkastelemalla valonhohteen reunassa -liikkuvia hämäriä olentoja. Kun he tähtäsivät katseensa lujasti -johonkin pimeässä kiiluvaan silmäpariin, alkoi eläimen hahmo vähitellen -muovautua, ja he saattoivat silloin tällöin eroittaa joitakin muotoja. - -Koirien nostama melu veti miesten huomion puoleensa. Yksikorva vinkui -rukoilevasti, tempoili kytkyttään pyrkien pimeyteen päin ja iski -tuontuostakin hampaansa mielettömällä vimmalla puuhun. - --- Katsohan, Bill! kuiskasi Henrik. - -Tulenhohteessa hiipi syrjästä salaa esille eläin, joka oli -silmäänpistävästi koiran näköinen. Se liikkui epäluulonsekaisella -rohkeudella, katseli tarkasti miehiä, mutta kiinnitti päähuomionsa -koiriin. Yksikorva ponnisteli kytkyessään pyrkien tulijaa kohden ja -vinkui valittavasti. - --- Ei tuo Yksikorva narri näytä pahasti pelkäävän, sanoi Bill hiljaa. - --- Se on naarassusi, kuiskasi Henrik vastaukseksi. -- Tämä selittää -Paksun ja Sammakon paon. Tuo otus on lauman syöttinä. Se houkuttelee -koirat tulen äärestä pois, ja sitten koko parvi karkaa niiden kimppuun -ja syö ne suuhunsa. - -Nuotio räiskähti. Hiiltynyt puupalanen pudota romahti syrjään. Vieras -eläin säikähti ja livahti takaisin pimeyteen. - --- Henrik, minä luulen... aloitti Bill. - --- Mitä sitten? - --- Luulen, että tuo peto on sama, jota kerran sivalsin kalikalla. - --- Hyvin todennäköistä, vastasi Henrik. - --- Ja tahtoisin samalla huomauttaa, jatkoi Bill, että tämän eläimen -tuttavallinen suhde leirinuotioihin on minusta epäilyttävää ja rietasta -laatua. - --- Se tietää niistä ilmeisesti enemmän kuin on soveliasta säädylliselle -sudelle, myönsi Henrik. -- Susi, joka tietää niin paljon, että tulee -koirain kanssa aterialle, on kokenut yhtä ja toista. - --- Ukko Villanilla oli ennen muinoin koira, joka seurusteli susien -kanssa, jatkoi Bill miettivästi. -- Minä sen tiedän, koska itse ammuin -sen susilaumasta, ollessamme peuranpyynnissä, ja ukko Villan itki kuin -lapsi. Hän ei ollut nähnyt sitä kolmeen vuoteen. Koko ajan se oli ollut -sutten parissa. - --- Luulen, että olet osannut naulan päähän, sanoi Henrik. -- Tuo susi -on oikeastaan koira, ja se on monta kalapalasta syönyt ihmisen kädestä. - --- Jos voisin tehdä niinkuin tahdon, olisivat tuon koirasuden päivät -luetut. Meillä ei ole varaa menettää useampia koiria. - --- Mutta sinullahan on enää vain kolme patruunaa, huomautti Henrik. - --- Siksi aionkin odottaa oikein varmaa ampumistilaisuutta, vastasi -Bill. - -Aamulla Henrik kohenteli nuotiota ja keitti aamiaista toverinsa vielä -kuorsatessa. - --- En raskinut herättää sinua, sanoi Henrik huutaessaan häntä myöhemmin -aamiaiselle. -- Sinä nukuit niin makeasti. - -Bill rupesi unenpöpperössä syömään. Hän huomasi kuppinsa tyhjäksi ja -ojensi kätensä kahvipannua kohden. Mutta pannu oli kaukana Henrikin -vieressä. - --- Kuules, Henrik, sanoi hän moittivasti, -- nyt olet unohtanut -jotakin. - -Henrik katseli ympärilleen ja pudisti päätänsä. Bill ojensi hänelle -tyhjää kuppiaan. - --- Et sinä saa kahvia, ilmoitti Henrik. - --- Onko se lopussa? kysyi Bill huolestuneena. - --- Toivottavasti ei. - --- Arveletko, että se on vahingoksi vatsalleni? - --- Toivoakseni se ei ole. - -Billin sisu kiehahti, ja kasvot lensivät punaisiksi. - --- Sitten pyydän kohteliaimmin selitystä! kivahti hän. - --- Viima on poissa, vastasi Henrik, - -Kiirehtimättä ja kohtaloonsa alistuvan ihmisen ilmein Bill käänsi -päänsä ja laski istualtansa koirat. - --- Miten se on tapahtunut? kysyt hän levollisesti. - -Henrik kohautti olkapäitään. - --- Mistä minä tiedän. Yksikorva nähtävästi on sen irroittanut. Itse se -ei olisi päässyt, se on varma. - --- Kirottu lurjus! -- Bill sanoi sen rauhallisesti ja totisesti, -näyttämättä merkkiäkään siitä kiukusta, joka hänen sisässään kuohui. -- -Kun ei saanut omaa hihnaansa poikki purruksi, niin pitipähän edes Viima -hommata irti. - --- No niin, Viiman päivät ovat joka tapauksessa päättyneet. Se on -todennäköisesti jo sulatettukin ja laukkaa tällä hetkellä parinkymmenen -suden mahassa pitkin maailmaa. - -Se oli Henrikin ruumispuhe tämän viimeksi kadonneen koiran muistoksi. - --- Juo kahvia, Bill! lisäsi hän sitten. - -Mutta Bill pudisti päätään. - --- Älä ole narrimainen, tyrkytti Henrik ja kohotti pannua. - -Bill vain työnsi kuppinsa syrjään. - --- Ennen antaisin hirttää itseni kuin joisin. Sanoinhan, etten tahdo -kahvia, jos joku koirista puuttuu, enkä niinmuodoin huoli siitä nyt. - --- Kahvi on niin turkasen hyvää, tuumi Henrik. - -Mutta Bill oli itsepäinen ja söi aamiaisensa kuiviltaan höystäen sitä -vain hiljaisilla kirouksilla Yksikorvan tekemän kepposen johdosta. - --- Tänä iltana kytken ne erilleen toisistaan, sanoi Bill, kun vaellus -jälleen alkoi. - -He olivat kulkeneet satasen metriä, kun etumiehenä hiihtävä Henrik -kumartui ja otti maasta jonkun esineen, jota oli satuttanut suksellaan. -Oli niin pimeä, ettei hän saattanut nähdä sitä, mutta koettelemalla hän -sen tunsi. Hän heitti sen taakseen, niin että se kalahti rekeen ja -siitä lensi Billin jalkain juureen. - --- Ehkä voit vielä käyttää sitä, sanoi Henrik. - -Bill päästi huudahduksen. Siinä oli kaikki, mitä Viimasta oli jäljellä, --- keppi, jolla se oli ollut kytkettynä kiinni. - --- Ne ovat syöneet sen nahkoineen karvoineen, sanoi Bill. -- Keppi on -silkoinen kuin piipunvarsi. Nahkahihnatkin ovat poissa molemmista -päistä. Kylläpä niillä näkyy olevan kiljuva nälkä. Jo minä sen huomaan, -että ne saavat meidätkin, ennenkuin matka on lopussa. - -Henrik nauroi uhmaavasti. - --- Ei minua tosin vielä ennen ole sudet vallan pahasti ahdistaneet, -mutta olen toki eläissäni ollut kovemmissakin paikoissa. Ei meistä -tuollainen kourallinen viheliäisiä susia sentään niin vain loppua tee, -tiedä se, Bill poikaseni. - --- Älä sano vielä, mutisi Bill täynnä pahoja aavistuksia. - --- Olkoon menneeksi, sanon sitten, kun olemme perillä Mac Gurryssä. - --- Minä en oikein luota siihen perilletuloon, intti Bill. - --- Vatsasi on epäkunnossa, ja se vaivaa sinua, opetti Henrik. -- Sinun -pitäisi saada kelpo annos kiniiniä, ja sen minä sinulle toimitankin -heti, jahka pääsemme perille. - -Bill murahti äreästi tälle taudinmääräykselle ja vaipui entiseen -äänettömyyteensä. - -Päivä kului niinkuin kaikki muutkin. Kello yhdeksältä valkeni, -kahdeltatoista lämmitti näkymätön aurinko eteläistä taivaanrantaa, -sitten tuli iltapäivän kylmä harmaus, joka kolmen tunnin kuluttua -pimeni synkäksi yöksi. - -Juuri silloin kun aurinko voimattomasti ponnisteli päästäkseen -paistamaan, veti Bill reestä köysien alta pyssyn ja sanoi: - --- Hiihdä sinä vain eteenpäin, Henrik, minä tässä katselen mitä olisi -tehtävä. - --- Paras olisi, että pysyisit reen luona, kehoitti toveri. -- Sinulla -on vain kolme patruunaa, eikä tiedä mitä vielä voi tapahtua. - --- Kuka se tällä kertaa arkailee? ilkkui Bill. - -Henrik ei vastannut, vaan taivalsi yksinään eteenpäin luoden usein -huolestuneita katseita harmaaseen korpeen, jonne toveri oli kadonnut. -Hetken kuluttua hän kohtasi Billin, joka reelle mahdottomia oikoteitä -kulkien oli päässyt edelle. - --- Ne ovat levinneet laajalle alalle, kertoi hän, -- Ne seuraavat -meitä, mutta tähystävät samalla sivustakin mitä saisivat suuhunsa. -Näethän, meistä ne ovat varmat, tietävät vain, että täytyy odottaa -jonkun aikaa. Sillävälin ne etsivät syötävää mistä saavat. - --- Tarkoittanet vain, että ne luulevat olevansa meistä varmat. - -Mutta Bill ei kuunnellut. - --- Minä näin niitä muutamia, jatkoi hän kertomustaan. -- Ne ovat -hirveän laihoja. Viikkokausiin ei niillä luultavasti ole ollut muuta -syötävää kuin Paksu, Sammakko ja Viima, ja lauma on niin suuri, ettei -koirista ole paljoa riittänyt kullekin. Niin, kamalan laihoja ne ovat. -Kylkiluut törröttävät terävinä, ja vatsa on ihan selkärangassa kiinni. -Ne ovat epätoivoisia, ja kohta ne tulevat ihan hulluiksi. Varo silloin -itseäsi. - -Pari minuuttia myöhemmin Henrik, joka tällöin kulki reen takana, päästi -hiljaisen, varoittavan vihellyksen. Bill kääntyi katsomaan ja pysäytti -tyynesti koirat. - -Heidän takanaan hiiviskeli viimeisessä tienkäänteessä ja selvästi -näkyvänä paksuturkkinen eläin. Se kulki kuono maassa ja omituisen -kevyin, luistavin askelin. Kun miehet pysähtyivät, jäi sekin seisomaan, -kohotti päänsä, katsoi heihin tiukasti ja nuuski vainuten -sieraimillaan. - --- Se on sama naarassusi, sanoi Bill. - -Koirat olivat heittäytyneet hangelle lepäämään, ja hän astui niiden -ohitse toverinsa luo. Yhdessä he katselivat tuota omituista eläintä, -joka oli monta päivää vainonnut heitä ja vienyt heiltä puolet -vetäjistä. - -Varovaisesti eläin lähestyi, astuen pari askelta kerrallaan, kunnes -tuli noin sadan metrin päähän. Sitten se seisahtui pää koholla erään -mäntyryhmän kohdalle ja tutki katselevia miehiä silmin ja sieraimin. Se -tuijotti heihin omituisen jännittyneellä tavalla kuten koira, mutta -vailla koiran mieltymystä; päinvastoin oli sen katseessa nälkäistä -himoa, hirvittävää ja jääkylmän säälimätöntä. - -Se oli sudeksi hyvin kookas; sen laihan ruumiin ääripiirteet osoittivat -sen kuuluvan lajinsa suurimpiin. - --- Se on lapojen kohdalta hyvästikin kaksi ja puoli jalkaa korkea, -huomautti Henrik, ja lyön vetoa, ettei sen pituus ole alle viiden -jalan. - --- Ja mikä merkillinen väri sillä on suden karvaksi, jatkoi Bill. -- En -ole vielä ikinä nähnyt punaruskeaa sutta, mutta tämä on ihan kanelin -värinen. - -Peto ei itse asiassa kuitenkaan ollut kanelinvärinen, sillä päävärinä -siinä oli oikean suden karva, harmaja, mutta jokin punertava vivahdus -siinä oli, joka vaihteli ja tuntui melkein näköhäiriöltä, sillä väliin -se näytti harmaalta, selvästi harmaalta, väliin siinä taas oli -tuollainen kummallinen väri, jolle ei ole oikeata nimeäkään olemassa. - --- Se on ihan kuin suuri ajokoira, virkkoi Bill. -- En ensinkään -kummastelisi, vaikka se heiluttaisi häntäänsä. -- Hoi, koira! huusi hän -sille, -- tule tänne, mikä lienetkin nimeltäsi. - --- Se ei pelkää sinua ollenkaan, nauroi Henrik. - -Bill häristi sille nyrkkiään ja huusi kovasti, mutta eläin ei -osoittanut mitään pelkoa. Ainoa muutos, minkä siinä saattoi huomata, -oli lisääntynyt jännitys. Se katseli miehiä silmät palaen nälkäisen -säälimättömästä himosta. He olivat lihaa, ja koska se oli nälissään, -olisi se mielellään mennyt eteenpäin ja syönyt heidät, jos olisi -uskaltanut. - --- Kuulehan, Henrik, sanoi Bill alentaen ehdottomasti ääntänsä, -- -meillä on tosin vain kolme patruunaa, mutta tässä olisi mainio -tilaisuus. Minä en ampuisi harhaan. Se on vienyt meiltä kolme koiraa, -ja siitä olisi tehtävä loppu. Mitä sanot? - -Henrik nyökkäsi myöntävästi. - -Bill veti varovasti pyssyn reestä ja kohotti sen. Mutta ennenkuin hän -oli saanut sen olkapäätänsä vasten, hyppäsi susi syrjään ja katosi -puiden sekaan. - --- Se minun olisi pitänyt älytäkin, harmitteli Bill pannen pyssyn -takaisin paikalleen. -- Onhan luonnollista, että susi, joka tulee -koirien luokse aterian jaolle, tietää ampuma-aseistakin jotakin. Sanon -suoraan, Henrik, että tuo peto on koko onnettomuutemme syynä. Ilman -sitä meillä olisi nyt kolmen koiran sijasta kuusi. Ja sen minä sanon, -että lopun siitä teen. Mutta se on liian ovela antaakseen ampua itsensä -noin vain muitta mutkitta; siksi minä asetunkin väijyksiin ja sitten -lähetän sille lyijyä turkkiin, niin totta kuin nimeni on Bill. - --- Älä sentään mene liian kauaksi, varoitti toveri. -- Jos koko lauma -karkaa kimppuusi, niin kolme laukausta auttaa yhtä vähän kuin kolme -hätähuutoa helvetissä. Pedot ovat vimmatusti nälissään, ja jos ne -kerran sinut piirittävät, niin olet varmasti mennyttä miestä. - -He asettuivat sinä iltana varhain leirille. Kolme koiraa ei enää -jaksanut vetää rekeä yhtä nopeasti eikä yhtä kauan kuin kuusi oli -tehnyt, ja näkyi selvään, että ne olivat uuvuksissa. Miehetkin menivät -aikaisin levolle, sitten kun Bill vielä kerran oli tarkastanut, että -koirat olivat kytketyt niin kauas erilleen, etteivät voineet puremalla -katkaista toistensa kiinnityshihnoja. - -Mutta sudet olivat käyneet rohkeammiksi, ja monta kertaa miehet -heräsivät unestaan, kun ne tulivat niin lähelle, että koirat pelosta -hurjistuivat ja nostivat äläkän. Silloin oli aina pakko lisätä puita -nuotioon, jotta julkeat ahdistajat pysyisivät turvallisen välimatkan -päässä. - --- Olen kuullut merimiesten kertovan haikaloista, jotka seuraavat -laivaa, virkkoi Bill ryömiessään jälleen peitteen alle käytyään tulta -kohentamassa. -- Nämä sudet ovat ihan kuin maan päällä eläviä -haikaloja. Ne ymmärtävät asiansa paremmin kuin me eivätkä ne huvin -vuoksi seuraa jälkiämme. Ne saavat meidät lopulta, Henrik, saavat kuin -saavatkin. - --- Sinut ne ovat jo puolittain saaneet, kun noin puhut, vastasi Henrik -vihaisesti. -- Ihminen on silloin jo puoleksi voitettu, kun hän sen -myöntää, ja sinä olet puoleksi syöty, jos siinä vielä jaarittelet. - --- Ovat ne saaneet parempiakin ihmisiä kuin mitä sinä ja minä olemme, -vastasi Bill. - --- Lopeta jo tuo ulina! Se alkaa ajan pitkään tympäistä. - -Henrik käännähti harmistuneena toiselle kyljelle, mutta ihmetteli -kuitenkin, ettei Bill suuttunut. Se tuntui omituiselta, sillä muulloin -häntä terävä sana helposti loukkasi. Henrik mietiskeli sitä vielä -kauan, ennenkuin nukkui, ja hänen viimeinen ajatuksensa oli: Bill on -kieltämättä kovin masentunut. Minun pitää aamulla häntä hieman -hauskuttaa. - - - - -Kiljuva nälkä. - - -Päivä alkoi suotuisin entein. Yöllä ei ollut yhtään koiraa kadonnut, ja -paremmalla tuulella miehet jatkoivat vaellustaan halki hiljaisuuden, -pimeän ja pakkasen. Bill näytti unohtaneen viimeöiset ikävät -aavistuksensa, vieläpä hän laski leikkiäkin ja teki pilaa koirista, -jotka puolipäivän tienoissa olivat kaataneet reen eräässä hankalassa -paikassa. - -Sekamelska oli sanomaton. Reki oli tarttunut kiinni puunrungon ja -suunnattoman kalliolohkareen väliin ja lisäksi kaatunut ylösalaisin. -Miesten täytyi päästää koirat irti, ja kun he sitten puuhailivat reen -kimpussa, huomasi Henrik, että Yksikorva hiipi poispäin. - --- Tänne, Yksikorva! huusi hän suoristautuen ja kääntyen koiraan päin. -Mutta Yksikorva lähti juoksemaan pakoon vieden valjaansa mukanaan, -sillä taempana äsken kuljetulla tiellä seisoi naarassusi odottamassa. -Lähemmä päästyään koira tuli äkkiä varovaisemmaksi. Sen sijaan että -olisi juossut, astui se lyhyin, sievin askelin ja pysähtyi sitten -kokonaan. Se katseli sutta tarkoin ja epäluuloisesti, mutta ilmeisellä -mielihalulla. Susi näytti hymyilevän sille näyttäen hampaitaan pikemmin -imartelevalla kuin uhkaavalla tavalla, astui sitten leikkisästi pari -askelta sitä kohden ja pysähtyi. Yksikorva meni lähemmäksi, yhä vielä -varuillaan ollen, korvat pystyssä, häntä koholla ja pää ylhäällä -ilmassa. Se yritti nuuskia sutta, mutta tämä hypähti ikäänkuin -leikillään takaperin, ja joka kerta kun koira lähestyi, väistyi susi -taaksepäin ja houkutteli siten koiran askel askeleelta kauemmaksi -ihmisten turvista. Kerran, ikäänkuin jokin epämääräinen varoitus olisi -vilahtanut aivoissa, koira käänsi päänsä ja katsahti kumollaan olevaa -rekeä, kumppaneitaan ja molempia miehiä, jotka yhä huutelivat sitä. -Mutta mitä sen mielessä lienee liikkunutkin, se unohtui, kun naarassusi -läheni, nuuski sitä tuokion ja sitten jälleen arkana peräytyi, kun -koira puolestaan koetti lähennellä. - -Sillävälin oli Bill muistanut pyssyn, joka oli kaatuneen reen alla; -mutta ennenkuin hän oli Henrikin avulla saanut reen käännetyksi, -seisoivat Yksikorva ja naarassusi jo vierekkäin ja välimatka oli liian -pitkä ampumiselle. - -Vasta liian myöhään Yksikorva älysi virheensä. Ennenkuin miehet ehtivät -huomata mitä tapahtui, teki se käännöksen ja alkoi juosta heitä kohden. -Yhtäkkiä he näkivät, miten tusina laihoja, harmaita susia karkasi esiin -sulkien siltä paluutien. Silmänräpäyksessä katosi naarassudenkin arkuus -ja teeskennelty oikullisuus. Hurjasti äristen se syöksyi Yksikorvan -kimppuun. Tämä torjui hyökkäyksen ja yritti juosta reen luokse -kaaressa, koska suora tie sinne oli katkaistu. Mutta yhä enemmän -ilmestyi susia, jotka kaikki yhtyivät takaa-ajoon, ja naarassusi -laukkasi aivan koiran kintereillä. - --- Minne aiot? kysyi Henrik äkkiä laskien kätensä toverinsa -käsivarrelle. - -Bill tempautui irti. - --- En voi tätä kauemmin katsella, sanoi hän. -- Niiden ei pidä enää -saada meiltä yhtään koiraa, jos minä voin sen estää. - -Pyssy kädessä hän riensi lähellä olevaan viidakkoon. Hänen aikomuksensa -oli selvä. Hän tahtoi ehtiä Yksikorvan juoksemalle kaarelle ennen -takaa-ajajia toivoen pyssy kädessä ja päivänvalossa herättävänsä -susissa pelkoa ja siten pelastavansa koiran. - --- Kuule, Bill! huusi Henrik hänen jälkeensä. -- Ole varuillasi! Älä -poistu liian kauas! - -Henrik istahti reelle odottamaan, muuta neuvoa hänellä ei ollut. Bill -oli kokonaan kadonnut hänen näkyvistään, mutta Yksikorvan hän näki -toisinaan vilahdukselta puiden välitse. Henrik piti koiran kohtaloa -toivottomana, ja se näytti itsekin tajuavan vaarallisen asemansa -juostessaan ulompaa kaarta, kun taas susilauma laukkasi sisempää. - -Turhaa oli toivoa, että Yksikorva ehtisi vainoojistaan niin paljon -edelle, että niiden ohitse pääsisi reen lue. Nopeasti lähenivät -molemmat radat tuhoisaa yhtymäpistettä. Lumisella lakeudella tapahtui -yhteenotto susien sekä Yksikorvan ja Billin välillä, sen Henrik tiesi, -vaikka puut ja pensaat estivät häntä sitä näkemästä. - -Mutta kovin äkkiä se tapahtui, paljon nopeammin kuin hän oli odottanut. -Pamahti laukaus, sitten vielä kaksi aivan peräkkäin, ja hän tiesi, että -Billin ampumavarat olivat lopussa. Sitten syntyi hirvittävä rähinä, -raivokas ärjyntä ja haukunta. Hän tunsi Yksikorvan vihlovan -kuolonkiljahduksen, kuuli henkensä heittävän suden hätähuudon, ja -sitten kaikki oli lopussa. Raivoisa ärinä taukosi, hurja haukunta kuoli -pois, ja syvä hiljaisuus levittäytyi aution seudun yli. - -Mies jäi vielä joksikin aikaa istumaan reelle. Hänen ei tarvinnut käydä -katsomassa mitä oli tapahtunut; hän tiesi sen yhtä hyvin kuin jos olisi -nähnyt sen silmillään. Kerran hän tosin kavahti pystyyn ja sieppasi -nopeasti kirveen, joka oli köytetty rekeen kiinni. Mutta sitten hän -jälleen istuutui miettimään, ja molemmat jäljellä olevat koirat -kyyristyivät vapisten hänen jalkainsa juureen. - -Vihdoin hän nousi väsyneenä, ikäänkuin kaikki vastustuskyky olisi -hävinnyt hänen ruumiistaan, ja ryhtyi valjastamaan koiria reen eteen. -Hän heitti köyden olkapäänsä yli ja rupesi vetämään yhdessä koirien -kanssa. - -Pitkälle hän ei kulkenut. Heti pimeän tultua hän leiriytyi nopeasti ja -keräsi suuren puuvaraston yötä varten. Hän ruokki koirat, keitti -iltasensa ja teki itsellensä makuusijan ihan tulen ääreen. - -Mutta levosta ei tullut mitään. Ennenkuin hän oli silmänsä ummistanut, -olivat sudet jo hänen ympärillään aivan liian lähellä. Nyt ei enää -tarvinnut vaivata silmiään niitä nähdäkseen. Ne olivat kaikki ahtaassa -piirissä nuotiotulen ympärillä, hän näki ne ihan selvästi. Toiset -makasivat, toiset istuivat, jotkut ryömivät vatsallaan häntä kohden tai -hiiviskelivät edestakaisin, jotkut nukkuivatkin. Siellä täällä hän näki -jonkun makaavan kiemurassa kuin koira ja nauttivan unen lahjaa, joka -oli häneltä kielletty. - -Hän hoiti huolellisesti nuotiota, jotta se paloi suurena ja kirkkaana, -sillä hän tiesi sen ainoaksi keinoksi, millä sai nuo ahnaat pedot -pysytetyksi jonkun matkan päässä. Molemmat koirat olivat aivan hänen -vieressään ja painautuivat ikäänkuin suojaa rukoillen häntä vasten, -muristen kiukkuisesti tai vinkuen peloissaan, milloin joku susi -uskaltautui liian lähelle. Sellaisina hetkinä koko piiri näytti -heräävän eloon. Sudet hypähtivät pystyyn ja tunkeutuivat eteenpäin, ja -joka puolelta kuului leukojen louskutusta ja villiä ärhentelyä. Sitten -melu taas asettui, ja siellä täällä vaipui susi jälleen uneen. - -Mutta yhä ahtaammaksi kävi piiri. Vähitellen, tuuma tuumalta se -kutistui kokoon, kun siellä täällä susi toisensa perästä ryömi -lähemmäksi, kunnes ne enää olivat yhden ainoan hyppäysvälin päässä. -Silloin mies monesti sieppasi tulisen kekäleen ja singahutti sen -keskelle parvea. Siitä oli seurauksena nopea peräytyminen ja äkäinen -louskutus ja murina, kun hyvin tähdätty kekäle oli sattunut liian -rohkeaan petoon ja kärventänyt sitä. - -Aamulla mies oli väsynyt, raukea ja uninen. Hän keitti pimeässä -aamiaisen, ja kun yhdeksän tienoissa päivä valkeni ja susilauma -vetäytyi pois, ryhtyi hän työhön, jota oli yön pitkinä tunteina -suunnitellut. Hän kaatoi muutamia nuoria mäntyjä ja teki niistä -riukuja, jotka kiinnitti korkealle parin puun latvaan tukevaksi -telineeksi. Sitten hän hinasi koirien ja vetohihnan avulla ruumisarkun -sinne ylös. - --- Billin ne saivat ja ehkä saavat minutkin, mutta sinua, nuori mies, -ne eivät ikinä saa, puheli hän ruumiille saatuaan sen puuhun talteen. - -Sitten hän laittautui matkalle. Kevyt reki luisti nopeasti ja -hypähdellen eteenpäin virkkujen koirien kiidättämänä, sillä nämäkin -tiesivät pelastuksensa riippuvan yksinomaan siitä, että päästiin Mac -Gurryn varustuksen turviin. Sudet tulivat takaa-ajossaan yhä -rohkeammiksi; ne juoksivat huolettomasti perässä ja molemmilla -sivuilla, punaiset kielet riippuen ulkona suusta, ja jokainen liike toi -näkyviin laihan ruumiin kylkiluut. Ne olivat todellakin pelkkänä luuna -ja nahkana, lihakset ohuiksi rihmoiksi kutistuneina, niin että Henrik -itsekseen ihmetteli, miten ne vielä jaksoivat pysyä jaloillaan, ja -odotti joka silmänräpäys niiden suistuvan päistikkaa hankeen. - -Hän ei uskaltanut jatkaa kulkua pimeän tuloon asti. Keskipäivällä -aurinko ei enää ainoastaan punannut eteläistä taivaanrantaa, vaan -vieläpä lähetti kelmeän, kultaisen viirun sen ylitsekin. Hän tervehti -tätä hyvänä enteenä. Päivät pitenevät, aurinko palajaa! Mutta tuskin -oli sen ystävällinen loiste kadonnut, kun hän jo asettui leiriin. Oli -vielä tuntikausia raukeata päivänvaloa ja harmaata hämärää, ja sen ajan -hän käytti suuren polttopuuvaraston kokoamiseen. - -Yön keralla palasivat sen kauhut. Eivät ainoastaan nälkäiset sudet -käyneet julkeammiksi, vaan lisäksi Henrik kärsi valvomisesta. Hän -nukahti väkisinkin kyyrötellessään nuotion ääressä, peite hartioilla, -kirves polvien välissä ja koira kummallakin puolellaan. - -Äkkiä hän heräsi ja näki edessään, tuskin kahden askeleen päässä, -suuren harmaan suden, yhden lauman suurimmista. Kun hän katsoi siihen, -oikoi se itseään venytellen ja varovasti kuin koira ja haukotteli häntä -vasten silmiä, katsellen häntä sellaisin ilmein, kuin olisi pitänyt -häntä ainoastaan toistaiseksi lykättynä ateriana, jonka saattoi syödä -milloin tahansa. - -Ja sama varmuus näytti vallanneen koko lauman. Hän laski parikymmentä -sutta, jotka kaikki tuijottivat häneen nälkäisesti tai makailivat -rauhassa lumella. Ne muistuttivat hänestä lapsia, jotka seisovat -katetun pöydän ympärillä ja vain odottavat lupaa käydäkseen ruokaan -käsiksi. Ja hän itse oli nyt ruokana tässä! Hän vain tuumaili, miten ja -milloin ateria mahtoi alkaa. - -Kun hän sitten heitti puita tuleen, johtui hänelle mieleen, ettei hän -vielä milloinkaan ennen ollut niin ihaillut ruumistaan kuin nyt. Hän -katseli lihasten leikkiä, ihaili sormien nerokasta rakennetta. Tulen -loisteessa hän käyristi niitä hitaasti kerran toisensa perästä, sitten -taas suoristi, milloin yhden erältään, milloin kaikki yhtaikaa, ja -levitti ne hajalleen tehden nopeita sieppaamisliikkeitä. Hän tarkasteli -kynsiä, kosketti sormenpäitä milloin kovasti, milloin pehmeästi, -koetellakseen hermojen herkkyyttä. Tämä kaikki viehätti häntä, ja hän -alkoi yhtäkkiä rakastaa tätä niin taidokkaasti rakennettua ruumista, -joka niin kauniisti, niin sulavasti ja hienosti toimien totteli häntä. - -Sitten hän loi aran katseen susiin päin, jotka odottavina piirittivät -häntä, ja hänen mieleensä jysähti ajatus, että tämä ihmeellinen ruumis, -tämä elävä liha ei ollut muuta kuin nälkäisten petojen himoitsemaa -ruokaa, jonka ne ahnaasti raatelevat hampaillaan, aivan samoin kuin -peura tai jänis oli niille vain ruokaa. - -Kerran hän säpsähtäen heräsi unesta, joka oli levotonta kuin -painajaisen ahdistaessa, ja näki edessään punertavan naarassuden. Se -istui lumessa vain noin viiden askeleen päässä ja katseli häntä -herkeämättä. Molemmat koirat vinkuivat ja murisivat hänen jalkainsa -juuressa, mutta susi ei niistä välittänyt. Se katseli vain miestä, ja -tämäkin tuijotti siihen hetkisen. Sen katseessa ei ollut mitään uhkaa. -Se katseli häntä vain ikäänkuin miettivästi, mutta hän tiesi, että tämä -ilme oli vain ankaran nälän seuraus. Hän oli ruokaa, ja hänen -näkemisensä herätti sudessa kiihkeän syömähimon. Sen kita avautui, -kuola valui suusta, ja se nuolaisi huuliaan nauttien hengessään aterian -ihanasta esimausta. - -Raju tuska vavahutti miestä. Hän ojensi kätensä ja tavoitti palavaa -kekälettä, millä viskata sutta. Mutta ennenkuin hänen sormensa ehtivät -tarttua siihen, oli susi poissa, ja hän ymmärsi, että se oli tottunut -väistämään sellaisia heittoja. Paetessaan se oli murissut ja -paljastanut valkeat hammasrivinsä ikeniä myöten. Miettiväinen ilme oli -kadonnut ja sijalle tullut häijy himo, joka herätti miehessä kauhua. -Hän katseli kättään, joka vielä piteli palavaa kekälettä, ja huomasi -miten sievästi ja hienosti sormet asettuivat rosoiselle pinnalle, miten -ne käyristyivät karkean puun ympäri ja miten herkkätuntoinen -pikkusormi, joka joutui liian lähelle palavata osaa, itsestään kavahti -polttavaa hehkua ja etsi viileämpää kohtaa. Ja samassa tuokiossa hän -näki ilmi-elävästi, kuinka suden valkoiset hampaat musersivat murskaksi -nuo herkkätuntoiset, hienohermoiset sormet. Ei! Hän ei ollut vielä -koskaan rakastanut ruumistaan niinkuin nyt, kun hän tuskin enää kauan -sai sanoa sitä omakseen. - -Koko yön hän karkoitteli nälkäisiä petoja tulikekäleillä. Jos hän -jonkun kerran nukahti, herätti hänet kohta koirien vingunta ja murina. -Aamu tuli, mutta ensi kerran tapahtui nyt, etteivät sudet päivän -valjetessa poistuneetkaan. Mies odotti turhaan niiden hajaantumista. Ne -jäivät piiriin hänen ja nuotion ympärille ja osoittivat julkeaa -varmuutta, joka riisti mieheltä aamunkoiton synnyttämän rohkeuden. - -Hän teki epätoivoisen yrityksen hankkiutua jatkamaan matkaa, mutta -samassa silmänräpäyksessä, kun hän poistui nuotion suojasta, ponnahti -rohkein susi häntä kohden. Hyppäys oli liian lyhyt; mies pelastui -vetäytymällä taaksepäin, mutta tuskin kuuden tuuman päässä hänen -kupeestaan pedon hampaat paukahtivat vastakkain. Muukin lauma karkasi -häntä kohden, mutta syytämällä kekäleitä oikeaan ja vasempaan hän ajoi -sudet takaisin kunnioittavan matkan päähän. - -Ilmipäivälläkään hän ei uskaltanut jättää nuotiota mennäkseen puita -hakkaamaan. Noin kahdenkymmenen jalan päässä kohosi valtavan suuri, -kuiva kelohonka. Hän kulutti puolet päivästä siirtämällä leirinuotiota -puuta kohden, jolloin hänellä myötäänsä oli valmiina puoli tusinaa -palavia risukimppuja vihollistensa varalta. Päästyään hongan luo hän -tutki ympäröivää metsää saadakseen selville, mihin suuntaan puu oli -kaadettava, jotta antaisi mahdollisimman paljon polttoainetta. - -Yö kului kuten edellinenkin, paitsi että unen tarve kävi -ylivoimaiseksi. Koirien ärhentely menetti vaikutuksensa, sillä ne -murisivat nyttemmin herkeämättä, eivätkä hänen unenpöpperöiset, -puolittain turtuneet aistimensa enää eroittaneet, milloin melu kasvoi -äänekkäämmäksi ja uhkaavammaksi. - -Kerran hän säpsähtäen havahti; naarassusi oli tuskin metrin päässä -hänestä. Koneentapaisesti hän sieppasi tulisen kekäleen ja lennätti sen -suoraan pedon avoimeen kitaan. Susi pakeni ulvoen tuskasta, ja -riemuitessaan palaneen karvan ja lihan kärystä mies näki sen -kiukkuisesti ärjyen ravistelevan päätänsä. - -Ennenkuin jälleen nukkui, sitoi hän sitten oikeaan käteensä palavan -kuusenoksan. Vain lyhyeksi tuokioksi hän ummisti silmänsä; sitten hänet -herätti kipu, kun liekki nuoleksi hänen kättänsä. - -Tällä tapaa hän jatkoi tuntikausia, ja kaikki kävi hyvin, kunnes kerran -sattui, ettei hän tullut sitoneeksi oksaa kyllin lujasti kiinni. Kun -hänen silmänsä sillä kertaa olivat menneet umpeen, putosi oksa hänen -kädestään. - -Hän uneksi olevansa Mac Gurryn varustuksessa. Siellä oli lämmin -ja hyvä olla, ja hän pelasi korttia päällysmiehen kanssa. Samalla -hänestä näytti, että varustus oli yltympäri susien piirittämä. -Ne ulvoivat portilla, ja monta kertaa joko hän tai päällysmies -keskeytti pelin kuunnellakseen ja nauraakseen niiden turhia -sisääntunkeutumis-yrityksiä. Mutta yhtäkkiä kuului romahdus. Portti -särkyi jollakin merkillisellä tavalla, ja hän näki, miten sudet -tunkeutuivat varustuksen suureen asuintupaan. Melu ja ulvonta kävi -hirvittäväksi, ja tämä ulvonta häiritsi häntä nyt. Uni muuttui -toiseksi, mutta ulvonta jatkui edelleenkin. - -Hän heräsi äkkiä aivan valveille ja huomasi, että melu olikin -todellista. Hirveästi ulvoen ja leukojaan louskutellen sudet karkasivat -hänen kimppuunsa. Yhden hampaat olivat jo kiinni hänen käsivarressaan, -ja kun hän vaistomaisesti hyppäsi tuleen, tunsi hän, miten toinen -tarrautui hampaillaan hänen jalkaansa. Ja nyt alkoi ankara taistelu -tulen aseilla. Paksut nahkakintaat suojelivat jonkun aikaa hänen -käsiään, kun hän riehui syytäen joka taholle tulisia hiiliä, niin että -nuotio näytti tulivuoren purkaukselta. - -Mutta tätä ei voinut kestää kauan. Kuumuus kärvensi hänen kasvojaan, -silmäripset ja kulmakarvat olivat palaneet, ja jalkoja poltti -sietämättömästi. Palava risu kädessä hän hyppäsi tulesta pois, mutta -sudet hän oli jo ajanut pakosalle. Kaikkialla, minne tulisia kekäleitä -oli pudonnut, kuului lumesta sihinää, ja tuontuostakin ilmaisi äkäinen -murina ja hurja loikkaus, että joku pakeneva susi oli astunut -hehkuvalle kekäleelle. - -Viskattuaan vielä pari kekälettä viimeisten vihollistensa jälkeen mies -heitti savuavat nahkakintaansa lumeen ja alkoi jäähdytellä jalkojaan -tömistämällä niitä. - -Molemmat viimeiset koirat olivat poissa, ja hän tiesi hyvin, että ne -olivat olleet vain yhtenä ruokalajina siinä pitkäksi venyneessä -ateriassa, jonka alkuna oli ollut Paksu ja jonka jälkiruuaksi hän -nähtävästi oli itse joutuva. - --- Mutta vielä ette ole minua saaneet! karjui hän puiden nyrkkiä -nälkäisille pedoille. - -Hänen äänensä sai taas koko lauman kiihdyksiin. Murina yltyi, ja -naarassusi hiipi lähelle ja katseli häntä ahnain silmin. - -Hän ryhtyi nyt panemaan toimeen ajatusta, joka oli juolahtanut hänen -mieleensä. Hän laajensi nuotion suureksi kehäksi ja asettui sen -keskelle, levitettyään makuupeitteen allensa suojaksi sulavaa lunta -vastaan. Mutta tuskin hän oli kadonnut tulimuurin taakse, kun koko -lauma jo lähestyi uteliaana, nähdäkseen mitä hänestä oli tullut. Tähän -asti oli nuotion lähistö ollut niille kielletty alue; nyt ne -sijoittuivat aivan tulen äären loikomaan, räpyttivät silmiään kuin -koirat, haukottelivat ja venyttelivät laihoja jäseniään oudon -suloisessa lämmössä. Yhtäkkiä naarassusi kohosi istualleen, nosti -kuononsa tähtiä kohden ja alkoi ulvoa. Heti seurasi susi toisensa -jälkeen esimerkkiä, kunnes koko lauma kyykötti kuono taivaaseen päin -täyttäen ilman nälkäisellä ulvonnalla. - -Vihdoin koitti aamu ja valkeni päivä. Mies yritti astua tulikehän -ulkopuolelle, mutta sudet olivat oitis häntä ahdistamassa. Hänen olisi -välttämättä pitänyt mennä polttopuita hankkimaan, sillä varasto oli -lopussa ja nuotio palanut matalaksi. Kekäleitä viskelemällä hän tosin -sai sudet väistymään, mutta pitkälle ne eivät enää peräytyneet, ja kun -hän vihdoin luopui siitä ja hoippui takaisin tulikehän keskelle, -hyppäsi eräs susista häntä kohden, mutta liika lyhyeen, niin että -pudota mötkähti keskelle hehkuvaa hiillosta. Peto kiljahti kauhusta, -irvisti pahasti ja nilkutti takaisin jäähdytelläkseen käpäliään -lumessa. - -Mies kyyristyi jälleen peitteelle. Istuessaan siinä yläruumis eteenpäin -kurotettuna, pää polvien välissä, hän näytti heittäneen taistelun -sikseen. Vain silloin tällöin hän kohotti katseensa tarkastellakseen -tulen riutumista. Liekkipiiriin alkoi syntyä aukkoja, jotka suurenivat -suurenemistaan. - --- Kai te jo kohta tulette minua noutamaan, mutisi hän. -- Joka -tapauksessa tahdon nyt nukkua. - -Kerran hän heräsi ja näki aivan edessään naarassuden seisovan liekkien -välisessä aukossa katsellen häntä herkeämättä. Sitten hän jälleen -heräsi, vain hetkistä myöhemmin, vaikka hänestä näytti, että oli jo -kulunut tuntikausia. Sillä ihmeellinen muutos oli tapahtunut, niin -arvoituksellinen, että hän kummissaan avasi silmänsä selälleen. Hän ei -aluksi ensinkään käsittänyt mitä oli tapahtunut, mutta sudet olivat -poissa, ja vain tallattu lumi yltympärillä osoitti, kuinka lähellä -häntä ne olivat olleet. Uni riisti hänet uudelleen valtaansa, ja hänen -päänsä painui rinnalle. - -Mutta silloin hän äkkiä säpsähti. Hän oli kuullut ihmisääniä, lumen -narskumista rekien alla, vetohihnojen natinaa, koirien haukuntaa. Neljä -rekeä nousi jokitörmää ylös hänen leiripaikkaansa kohden. - -Kohta seisoi joukko miehiä Henrikin ympärillä, joka kyykötti -sammumaisillaan olevien tulien keskellä. He ravistelivat häntä, -herättivät hänet väkisinkin valveille. Hän katsoi heihin kuin juopunut -ja soperteli kummallisella, unenpöpperöisellä tavalla: - --- Ruskea naarassusi... tuli syömään koirien kanssa... söi ensin -koiranruokaa... sitten söi koirat... ja Billin... - --- Missä lordi Alfred on? huusi eräs miehistä hänen korvaansa ravistaen -häntä kovakouraisesti. - -Henrik pudisti päätänsä. - --- Ei, häntä se ei saanut. Ei saanut. Hän on puussa ylhäällä, siellä -edellisellä leiripaikalla. - --- Kuollutko? kirkaisi mies. - --- Kuollut, niin -- ja arkussa, vastasi Henrik. Sitten hän pudisti -ärtyisästi kysyjän käden olkapäältään ja jatkoi: -- Anna minun olla, -kuuletko! Minä olen niin lopen väsynyt... Hyvää yötä, miehet. - -Hänen silmänsä ummistuivat, leuka painui rintaa vasten, ja tuskin he -olivat saaneet hänet nostetuksi rekeen peitteille, kun hänen -kuorsauksensa jo kajahti hyiseen pakkas-ilmaan. - -Mutta kuuluipa toinenkin ääni, heikko ja kaukainen. -- Nälkäiset sudet -siellä ulvoivat lähtiessään uuden saaliin hakuun, kun ihminen oli -niiltä mennyt hukkaan. - - - - - - -TIIKERINPYYNTI POHJOIS-AFRIKAN RANNIKOLLA. - -Erään saksalaisen matkakirjeestä vuodelta 1840. - - -Lähdimme ratsastamaan aamulla varhain ennen auringonnousua. Edellisenä -iltana olimme hieroneet koko ruumiimme öljyllä ollaksemme notkeammat, -kuten sanotaan. Mutta minulle se temppu ei tehnyt hyvää, luullakseni -siksi, että se tukkeaa hikihuokoset. Olin senvuoksi nukkunut huonosti -ja istuin nyt täysiverisen arabialaisen rotuhevoseni selässä -puisevampana ja jäykempänä kuin koskaan. Juuri päästyämme Tangerin -likaisilta, ahtailta kaduilta aukealle tasangolle nousi aurinko -heittäen ruusunpunaisen hohteen yli rehevän maiseman. Mutta emme siitä -nyt paljoa välittäneet. Meitä oli kahdeksan eurooppalaista, ja -seurueenamme oli kaksitoista beduiinia sekä kolmantenatoista nuori -poikanen, noin neljäntoista vuotias, kasvoiltaan niin ruma kuin ikinä -olla saattoi, mutta vartaloltaan ihmeteltävän siro ja notkea. Kuten -tavallista on, olimme vaihtaneet eurooppalaiset vaatteemme aivan -kevyihin housuihin ja eräänlaiseen hyvin ohueen nuttuun. Muutaman -hiekkaisen harjujonon kuvetta kulki tumma tie loitoten kaukaisuuteen, -ja sitä pitkin läksimme viipymättä ratsastamaan. Ei juuri ollut toivoa, -että olisimme täällä tavanneet petoja, mutta ei se mahdotontakaan -ollut, ja senvuoksi panimme pistoolit vyöhön pystyyn, jotta olisivat -oitis käsillä, asetimme lyhyen keihään mukavasti poikkipuolin polville -ja lasketimme sapeli käsivarressa riippuen viidakkoon, beduiinipoika -etunenässä tähystellen maata ja tiheikköä ilveksensilmillään. - -Aurinko nousi yhä korkeammalle, ja helle kävi rasittavammaksi, mutta -muutamat öljypuut ja taatelipalmut antoivat meille virkistävää -siimestä. Niiden katveeseen pysähdyimme hetkeksi, söimme pikaisen -aamiaisen ja nousimme sitten taas ratsaille. Beduiinipoikamme väitti, -ettemme löydä petoja ennen iltaa, ja totta olikin, että saimme matkata -yhä kauemmaksi etelään tapaamatta mitään. Myöhään iltapäivällä -lähestyimme erästä kylää, mutta sen asukkaat läksivät pakoon heti -meidät nähtyään. Muutamia minuutteja olimme senvuoksi todella herroina -kylässä, jossa oli vain joitakuita vanhuksia ja lapsia; naisetkin -olivat paenneet tai piiloutuneet. Näimme myös karjalaumat, jotka olivat -hajallaan suunnattoman laajalla alueella, ja minun täytyy tunnustaa, -että tällainen karjanpito on epäilemättä sangen tehokas keino rosvoja -vastaan; sillä olipa näitä vaikka suurikin joukko, käy heille -mahdottomaksi koota ja viedä pois noin hajallaan olevia laumoja. -Turhaan olimme antaneet jos jonkinlaisia rauhanmerkkejä -tyynnyttääksemme asukas-parkoja. Vasta kun jälleen ratsastimme kylästä, -missä olimme vain juoneet hieman vettä, ja kun pakolaiset huomasivat, -ettemme suinkaan himoinneet heidän tavaraansa, tulivat he esiin ja -juosten ja kerjäten kokoontuivat pian ympärillemme epäilyttävän -suureksi laumaksi, joka sekä mieslukuun että aseisiin katsoen oli -meidän joukkoamme paljon voimakkaampi. Itse asiassa olisimmekin perin -helposti voineet tässä joutua veriseen kahakkaan, kun kerjäläiset -kävivät yhä tunkeilevammiksi ja heidän joukkoonsa ilmestyi -ratsastajiakin. Kun sitten saimme kerjuusanojen sijasta kuulla -kirouksia ja haukkumisia ja kun jälkijoukkomme kävi yhä äänekkäämmäksi -ja lopulta täyttä kurkkua kiljuen ahdisti meitä, laskimme hevosemme -täyteen laukkaan ja suorastaan pakenimme välttääksemme käsirysyä. Se -oli häpeällisin, mutta viisain keino, mihin saatoimme turvautua, koska -emme parhaassakaan tapauksessa olisi voittaneet edes kunniaa. - -Sitten aurinko pian laski ja me saavuimme laajalle mäkimaalle. Sen -halki ratsastettuamme näimme edessämme hiekka-aavikon, ja vain -kaukainen, tumma juova osoitti meille, että sen toisella puolen oli -taas metsää. Oikealla puolellamme, melkoisen matkan päässä, kohosi -vuoristo. Siellä asui joku beduiiniheimo, jonka nimen olen unohtanut. - -Täällä aavikolla keksi beduiinipoikamme, joka yhä kulki etumaisena, -tiikerin jäljet hiekassa. Seurasimme hänen huudahdustaan ja näimme -todellakin nuo helposti tunnettavat jäljet. Tiikeri näet kävelee siten, -että etujalat ovat lähempänä toisiaan kuin takajalat, joilla se astuu -verrattain kömpelösti ja hajalla säärin; mutta juuri tästä syystä sen -hyppäys on sitä voimakkaampi ja varmempi. Hajasäärisyydestä siis tuntee -tiikerin, ja takajalkojen välin leveydestä voi myös päättää, miten -suuri ja väkevä peto on. Tämä, jonka jäljet nyt olivat edessämme, -näytti olevan kookkaimpia, mitä rannikkoseuduilla tavataan. Seurasimme -jälkiä. Niin kauan kuin takajalkojen jäljet ovat etujalkojen jälkien -takana ja jalat nousevat vuorotellen, osoittaa se, että eläin astelee -rauhallisesti. Niin oli tässäkin tapauksessa. Seurasimme pedon suoraa, -tasaista kulkusuuntaa. Tässä se on pysähtynyt, tässä äkkiä -käännähtänyt. Tässä kohden se nähtävästi on lähtenyt nopeampaan -juoksuun, koska jokainen käpälä on painunut syvemmälle ja heittänyt -jälkeensä pienen kasan hiekkaa. Nyt tiesimme, että saimme kelpo matkan -seurata näitä jälkiä. Niiden tuoreudesta saatoimme myös päättää -olevamme jotenkin lähellä jaloa eläintä, ja auringon kallistuessa -laskuunsa saavuimme metsänreunaan, missä korkea ruohonkasvu teki jäljet -vaikeammin eroitettaviksi. - -Siellä laskeuduimme ratsailta päättäen tarpeen vaatiessa yöpyä -paikalle. Mutta beduiinipoikamme yllytyksestä jäimmekin vain hetkeksi -siihen levähtämään ja syömään niukan aterian, jonka jälkeen taas -nousimme hevosten selkään tarkastellaksemme pojan neuvosta seutua ja -maaperää. - -Ja se olikin oiva neuvo. Metsä oli poikittain edessämme hyvin pitkänä, -mutta jotenkin kapeana vyöhykkeenä. Ainakaan emme olleet vielä täyttä -puolta tuntia jatkaneet ratsastusta äskeiseen suuntaamme, kun jo -jälleen näimme edessämme jotenkin laajan hiekkatasangon. Poika kiiti -nopeasti tasankoa ristiin-rastiin, mutta ei löytänyt tiikerinjälkiä. Ja -koska nämä pedot harvoin juoksevat muuten kuin suoraan eteenpäin, -teimme sen oikean johtopäätöksen, ettei tiikeri ollut kadonnut oikealle -eikä vasemmalle metsän pituussuuntaan, vaan että se oli jossakin -lähellämme. - -Pitikö meidän uskaltaa näin illansuussa ruveta pyyntiin metsän -pimeydessä? Se oli painava kysymys. Monet olivat yrityksen puolella, -monet sitä vastaan. Pikku beduiinipaholaisemme -- pojan olennossa oli -tosiaankin jotain paholaisen tapaista -- tappeli kynsin hampain sitä -ehdotusta vastaan, ettei ollut heti ryhdyttävä pyyntiin; hän ei -tahtonut tietää mistään viivytyksestä. Hän sätti meitä laiskureiksi ja -yltyi ihan raivoon, ikäänkuin me olisimme olleet hänen renkejään, joita -hän komensi työhön. Meitä eurooppalaisia tämä huvitti; lopulta hän -kuitenkin kävi niin kiukkuiseksi, että eräs seuralaisistamme, joka oli -pojan sukulainen, suuttui hänen sopimattomasta käytöksestään ja kohotti -keihäänsä löylyttääkseen häntä sen varrella, mutta silloin poika päästi -silmäimme edessä hurjan naurunrähäkän ja katosi. Hän oli läimäyttänyt -kupeille ratsuaan, joka oli yhtä vimmatun hurjapäinen kuin hän itsekin, -tämä ryntäsi metsään, niin että siinä tuokiossa kadotimme hänet -näkyvistämme. Vasta myöhemmin, kun seisoimme hiljaa höristäen -korviamme, kuulimme hänen ajaa karkuuttavan kaukana viidakossa. - -Kului joltisenkin pitkä aika. Olimme tehneet suunnitelmamme ja -päättäneet yöpyä metsänreunaan, johon aioimme rakentaa nuotion. Pojasta -ei enää kuulunut mitään, ja me aloimme huolestua pikku paholaisemme -tähden. Vallan kaukana hän ei voinut olla. Huusimme, mutta vastausta ei -kuulunut; uhkailimme, kaikki turhaa. Olikohan hän joutunut liian kauas? -Päätimme huutaa kaikki yhtaikaa, jotta hän varmasti kuulisi; mutta -sittenkään ei tullut vastausta. Aloimme lopulta katsella metsänreunasta -nuotion paikkaa, johon olisimme voineet leiriytyä. - -Teltta meillä oli muassamme, mutta yö oli niin ihana, ettei sitä -tarvittu. Niin harmissamme kuin olimmekin pikku paholaisellemme, -kadehdimme kuitenkin joka mies hänen rohkeuttaan emmekä sen vuoksi -tahtoneet ajatellakaan ryömiä teltan suojaan. - -Tuskin olimme ennättäneet päästä yksimielisyyteen leiripaikasta, kun -ratsumme yhtäkkiä alkoivat omituisesti vavista; ne kohottelivat -päitänsä, ravistelivat harjojaan, korskuivat ja levittivät silmänsä -suuriksi. Me tiesimme mitä se merkitsi. Jalorotuiset hevoset vainusivat -pedon läheisyyden. Kuuntelimme. Oli jo liian pimeä, jotta olisi -voineet ruveta tiikeriä metsästä etsimään, ja kuutamokin oli meille -epäedullinen, se kun teki varjot vain läpinäkymättömämmiksi. Käskemättä -olimme kaikki tarttuneet aseisiin ja pinnistimme korviamme kuullaksemme -jotakin. Vähän aikaa oli aivan hiljaista; sitten kuulimme viidakosta -ritinää, ja rauhattomat ratsumme ilmaisivat meille selvästi, mistä se -johtui. Sitten läheni lehtien kahina, joka ilmeisesti johtui hevosen -laukkaamisesta viidakon halki, ja taempaa kuului oksien ritisevää -katkeilemista. Humaus kävi joukkomme läpi; kaikki oivalsimme, että peto -ajoi takaa pikku paholaistamme ja hänen hevostaan. Ja miltei pikemmin -kuin tässä ennätän kertoa, syöksyi viidakosta esiin ratsu, jonka -selässä poika istui tai pikemmin makasi suullaan, pää hevosen kaulalla -ja katsoen meihin villisti hehkuvilla silmillään. Mutta hänen -jäljessään syöksyi kaksi tiikeriä metsän pimennosta, ja ennenkuin -olimme ehtineet ajatellakaan aseiden käyttöä, olivat ne pyyhkäisseet -meidän keskeltämme aavikolle. - -Mutta me tiesimme mitä oli tehtävä. Edessämme hiekkatanterella pani -beduiinipoikamme toimeen taistelun, joka on suurenmoisimpia, mitä olen -koskaan nähnyt. Minulle itselleni jäi liian vähän aikaa taistellakseni -mukana; sain tehdyksi kaikkiaan yhden piston, mutta se olikin aito -espanjalainen. - -Pian saavutimme pedot, ja tuliaisiksi pamahti yhtaikaa kaksikymmentä -pistoolia. Emme ampuneet suotuisan tuloksen toivossa, sillä tiesimme -hyvin, että monet luodit eivät osu ja että ne, jotka osuvat, eivät -tapa. Näitä petoja voi haavoittaa kuolettavasti vain muutamiin -paikkoihin ruumista. Mutta laukauksilla oli kuitenkin toivottu -vaikutus. Pedot säikähtivät, ja me voitimme aikaa niin paljon, että -ennätimme muodostaa niiden ympärille piirin, jonka keskessä pieni -paholaisemme vielä teiskaroi hevosineen. Keihäs tai miekka oli meillä -jokaisella kädessä. Oltiin hetkinen aivan hiljaa. Toinen tiikeri avasi -kitansa ja päästi lyhyen, kammottavan ulvahduksen. Kiiluvat silmät, -avoimet kidat ja valkoiset hampaat näyttivät kuutamossa kamalilta. -Toinen peto, joka oli suurempi, ei ulvonut, vaan kyyristäytyi -hyppäämään ja lennähti samassa tuokiossa erään ranskalaisen kimppuun -(hän on luullakseni Tangerissa asuvan Ranskan konsulin lanko). Mikä -uljas hyppäys! -- Mutta ranskalainen -- toden totta, häntä olisi -luullut espanjalaiseksi! -- kiskaisi samassa silmänräpäyksessä ratsunsa -pystyyn ja sivalsi lennossa kohtisyöksyvää petoa rintaan niin -navakasti, että se suistui maahan kyljelleen. Ne onnelliset, jotka -sattuivat olemaan lähellä, luulivat jo pääsevänsä helpolla saaliin -herroiksi; kymmenkunta keihästä ja säilää välähti, ja muutamat -sattuivat lujastikin petoon, mutta tämä oli oitis jaloillaan taas ja -karkasi erään beduiinin hevosen kimppuun tarrautuen hampaillaan kiinni -sen reiteen. Siinä muodostui kummallinen ryhmä, kun tiikerin sekä -etu- että takakäpäläin kynnet iskeytyivät hevosen nahkaan. Samassa -tuokiossa -- kaikki tapahtui muuten paljoa nopeammin kuin voin kertoa --- hevonen karkasi pystyyn, heitti ratsastajan selästään, teki muutamia -hurjia hyppyjä hirnuen vihlovasti ja viskautui sitten selälleen aivan -sananmukaisesti rutistaen allensa tiikerin. Huu, kuinka peto levitti -verisen kitansa ammolleen! Hevonen puristi painollaan sen rintaa ja -kurkkua. Näytti siltä, kuin olisi maasta hevosen alta kasvanut esiin -läähättävä, verinen tiikerinkita; mutta kauan ei tätä näytelmää -kestänyt. Pistoja ja iskuja alkoi sadella, ja pian oli tiikeri -hengettömänä. Minä sain olla siinä vain katselijana. Keihäs koholla -ajaa karahuttelin ratsullani ympäri, mutta toiset olivat lähempänä ja -ehkä taitavampiakin. - -Silloin muistan yhtäkkiä toisen pedon, ja kautta pyhän Yrjänän -- -otollisempaan aikaan ei se olisi voinut johtua mieleeni! Mitä se oli -tällävälin tehnyt, sitä en tiennyt; syöksyn vain paikalle ja näen kaksi -paholaista ottelussa keskenään. Haavoittunut hevonen laukkaa -ratsastajatta poispäin. Eräs eurooppalainen viruu maassa, kuolleena -ehkä, ja kahden toisiansa vasten painautuneen hevosen ääressä on -syntymässä hirvittävä näytelmä. Toisella puolen riippuu meidän pikku -paholaisemme tuijottaen hurjistunein katsein tiikerin ammottavaan -kitaan ja palaviin silmiin. Pedon käpälät ja avoin kita ovat toisen -hevosen kupeella, takajalat ovat maassa ja taivuttautuvat juuri nyt -hyppäykseen... - -En voi sanoa, että olisin juuri mitään harkinnut sillä hetkellä. Kaikki -tapahtui yhtäkkiä. Suhahdus vain, ja keihääni törrötti pystyssä -tiikerin kidassa, terä syvällä kurkussa, -- aito espanjalainen temppu! - -Peto lensi nurinniskoin, mutta keihäs pysyi sen kidassa, vaikka se -miten olisi riehunut väännellen päätään maassa. Se oli näky! Pää -kaivautui hiekkaan, murhaavat käpälät huitoivat ilmaa ja häntä pieksi -maata, niin että pauke kuului kauas. Sitten peto kiertyi keräksi, -viskautui takajaloilleen ja sitä tietä seisoalleen, mutta ei saanut -päätään jalkainsa väliin, kun keihäs oli kurkussa. Sitten se teki vielä -muutamia hurjia loikkauksia, hypähti ilmaan, putosi jysähtäen maahan ja -heitti henkensä. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Susien saaliina, by Jack London - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUSIEN SAALIINA *** - -***** This file should be named 56882-8.txt or 56882-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/8/8/56882/ - -Produced by Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |