diff options
| -rw-r--r-- | 56885-0.txt | 3148 | ||||
| -rw-r--r-- | 56885-8.txt | 3534 |
2 files changed, 3148 insertions, 3534 deletions
diff --git a/56885-0.txt b/56885-0.txt new file mode 100644 index 0000000..34c96be --- /dev/null +++ b/56885-0.txt @@ -0,0 +1,3148 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56885 *** + + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +MORGANIN MILJOONAT + +Salapoliisiromaani + +Kirj. + +STEIN RIVERTON [Sven Elvestad] + +Suomennos + + + + + + +Porissa, +Otto Andersin, +1920. + + + + +SISÄLLYS: + + I. Musiikkivalokuvaaja. + II. Ilveilijä. + III. Sirkusjohtaja. + IV. Raharuhtinaan sähkösanoma. + V. Konsulin luona. + VI. Salaisuus kuluneelta vuosisadalta. + VII. Yksinkertainen palvelija ja ilveilijä. + VIII. Miksi. + IX. Kuje. + X. Kepponen. + + + + +I. + +MUSIIKKIVALOKUVAAJA. + + +Rautatievaunun ikkunasta häämötti metsässä ammottava aukeama, joka +merkitsee Ruotsin ja Norjan välistä rajaa. Se läheni enemmän ja enemmän +ja kohta viuhui juna sen yli. Pari minuuttia myöhemmin pysähtyi se +Kornsjöhön. + +Niiden monien matkustajien joukossa, jotka astuivat siellä alas +saadakseen pienen aamiaisen norjalaisessa maassa, oli myös kuuluisa +Kristianialaissalapoliisi Asbjörn Krag. Hän oli puettuna tavalliseen +matkapukuun, päässään pieni skotlantilainen lakki. + +Oli muutamia muitakin matkustajia jotka matkustivat Kristianiaan, ja +monet heistä tunsivat Asbjörn Kragin, muutamat edellisen kiireen +kohtauksen jälestä, toiset jälleen ainoastaan ulkomuodosta. + +Mutta kaikki nämä kovin ihmettelivät mitä Asbjörn Kragilla nyt on ollut +tekemistä ulkomailla. Tai olisiko salapoliisi vain ottanut pienen +virkistysmatkan viimeisen jännittävän ja melkein tuloksettoman +kamppailun jälkeen maailmanseikkailija Leo Carsten'ia vastaan. + +Asia oli aivan yksinkertaisesti se, että Asbjörn Krag oli ollut +Göteborgissa, missä hän kolmen päivän ja yön jännittävän työn jälkeen +oli onnistunut selvittämään erään kovin pulmallisen tehtävän. Se oli +erittäin arkaluontoinen kiristysjuttu, johon olivat sekaantuneet eräs +varieté-nainen, parooni ja nuori, kaunis paroonitar. + +Asian ytimenä olivat olleet muutamat vapaaherraa erittäin huonoon +valoon saattavat kirjeet, jotka olivat hävinneet. + +Koska kaupungin alueilla poliisiviranomaisilla oli silloin +ollut tärkeämpää asiaa selvitettävänä, mikä oli pakottanut +salapoliisilaitosta lähettämään melkein kaikki voimansa tuleen, oli +parooni kääntynyt Asbjörn Kragin puoleen. Sanomalehtiuutisten kautta +oli hän oppinut tuntemaan hänen toimintansa poliisimiehenä, hänen +tavattoman työintonsa ja häveliään vaiteliaisuutensa ja oli sähköttänyt +hänelle. + +Krag oli heti tullut ja oli lopullakin onnistunut, kuten sanottu, +löytämään hävinneet harmiasaattavat kirjeet. Miten hän oli ne löytänyt +sieltä, kieltää meiltä vaitiololupauksemme kuuluisaan salapoliisiin +valitettavasti tässä kertomasta. Niin paljon luulemme kuitenkin olevan +luvan sanoa, että inhimilliseltä ja siveelliseltä kannalta katsoen ei +hän tehnyt mitään laittomasti myöskin jos hän löysi kirjeet +varieté-naisen naishuoneesta, kun ei ketään ollut läsnä. Hänen +keksintönsä oli teräväjärkisten ja nerokkaitten johtopäätösten +tulos ja parooni oli ihastunut, päinvastoin kuin ruotsalainen +salapoliisipäällikkö, jolla tosin ei ollut syytä suuresti olla +pahoillaan, samanaikaisesti onnellisesti ratkaistessaan omat +rikosasiansa. + +Nyt oli siis kuuluisa salapoliisi matkalla kotiin Kristianiaan hyvällä +tuulella ja ruhtinaallinen kunnialahja lompakossaan. Mutta samalla oli +hän niin väsynyt ja rasittunut viime päivien työstä, että hän +matkallaan oli päättänyt ottaa vastaan pyynnön, jonka hän oli saanut +joku aika sitten eräältä Fredrikshaldissa olevalta ystävältä, joka oli +pyytänyt Kragia viettämään päivän eli kaksi tämän komeassa kodissa. + +Hän tunsi nimittäin voimakasta virkistyksen tarvetta kaikkien +ponnistusten jälkeen ennenkuin hän uudestaan heittäytyisi +salapoliisiosaston hermojakuluttavaan työhön Norjan pääkaupungissa. + +Junan saavuttua Fredrikshaldiin astui Asbjörn Krag sentähden alas. +Hänen matkatavaranaan oli vaan pieni käsilaukku, sillä Asbjörn Krag +kuului siihen ihmisluokkaan jotka inhoavat vetämästä paljon tavaroita +matkoillaan. Käsilaukussa oli hänellä muutamia toalettiesineitä (niiden +joukossa erilaisia sminkkilajeja), revolveri, säiliökynä, muutamia +sähkösanomalomakkeita sekä kauluksia ja kalvosimia. + +Hän päätti asettua Grand hotelliin, joka on vastapäätä asemaa, koska se +oli lähinnä saatavissa. + +Hän sai mainion huoneen ja peseytyi heti matkatomuista. + +Hän aikoi juuri mennä soittamaan ystävällensä kun hänen korvansa äkkiä +keksivät ihmeellistä musikaalista ääntä. Se ei ollut minkään ennen +kuulemansa soittokoneen äänen tapaista. Se ei ollut pianon, +mandoliinin, viulun eikä torven. Se oli yksinkertaista, helppotajuista +säveltä kun soitettiin ja salapoliisi jäi vasten tahtoaan seisomaan ja +kuuntelemaan. Siitä oli niin kauvan sitten kun hän oli kuullut mitään +musiikkia, ja ihmeellinen soittokone puhutteli häntä. + +Hän pidätti erään hotellin vahtimestarin, joka sattumalta kulki ohi ja +kysyi: + +-- Sanokaa minulle kuka soittaa? + +-- Valokuvaaja, vastasi vahtimestari ja tahtoi juosta eteenpäin, +jolloin Asbjörn Krag pidätti hänet iskemällä kiinni hänen takin +kaulukseensa. + +-- Valokuvaaja? kysyi hän. Mikä valokuvaaja? + +-- Musiikkivalokuvaaja. + +-- Mitä kummia te sanotte, -- musiikkivalokuvaaja! + +-- Niin, se on alhaalla juhlasalissa. + +-- Miksi kutsutaan häntä musiikkivalokuvaajaksi? + +-- Siksi, että hän valokuvaa musiikkia. Ettekö ole kuullut puhuttavan +suuresta, uudesta keksinnöstä Coloradossa? + +Asbjörn Kragin tehtävään kuului olla selvillä kaikista +uusista keksinnöistä sekä suurista että pienistä, mutta +musiikkivalokuvauskoneesta ei hän vielä ollut kuullut puhuttavan. + +-- Te tarkoitatte tietenkin tavallista puhekonetta? + +Mutta silloin joutuivat vahtimestarin kasvot pilkalliseen hymyyn. + +-- Äh, ei suinkaan! Puhekonehan on vanha keksintö, mutta tämä on aivan +uusi. Keksintö on siinä, että musiikkia voidaan valokuvata valon +vaikutuksen avulla. + +Asbjörn Krag nauroi. + +-- Tuhat tulimmaista, sanoi hän, luulenpa etten milloinkaan ennen ole +kuullut puhuttavan siitä. Uskallanko kysyä kuka keksijä on? + +Vahtimestari katsoi vielä enemmän ihmeissään häneen. + +-- Ettekö te tunne häntä? + +-- En. + +-- Sehän on kuuluisa professori Bloch Coloradosta. + +-- Aha, silloin on kai keksijä itse mukana? + +-- Kyllä, hän se on juuri, joka on juuri soittanut juhlasalissa. Hän on +saapunut Norjaan valokuvatakseen norjalaisia kansansäveleitä. + +-- Ja senkötähden hän on asettunut Fredrikshaldiin. + +-- Paras herra, hänen täytyy tietenkin valokuvata Ensimäisen brigadin +marssin. Hän on jo valokuvannut Oscar Borgin Nordpols marssin ja useita +muita marsseja. + +-- Äsch, lörpötystä! sanoi salapoliisi. Ei voida valokuvata musiikkia. + +Vahtimestari katsoi häneen puoliksi hämillään puoleksi hiukan +suuttuneena. + +-- Silloin ette kai tunne professori Blochia, vastasi hän. Tehän voitte +kysyä häneltä itseltään juhlasalissa. + +Samassa hetkessä hiljeni musiikki ja Asbjörn Krag läksi suoraan +puhelinkioskiin soittaakseen ystävällensä. Puhelinkioski oli juhlasalin +toisessa päässä. Salapoliisi huomasi muutamien vieraiden kokoontuneen +erään mustan laatikon ympärille. + +Otaksuttavasti naurettavan musiikkivalokuvaajan kamera, ajatteli hän. + +Eräs pitkähapsinen mies, tyypillisen professorin näköinen koetti +katkonaisella norjan-englannin kielellä selittää keksintöään +uteliaille. + +Asbjörn Krag meni välinpitämättömästi ohi ja soitti. + +Hän ei huolinut sulkea kioskin ovea joten kaikki ympärillä olijat +saattoivat kuulla mitä hän sanoi. Mutta koska keskustelulla ei ollut +pienintäkään merkitystä, ei ollut tarpeellista noudattaa minkäänlaista +salaisuutta. + +Hän sai ystävänsä numeron ja pian sen jälkeen kuultiin rakastettava +naisen ääni puhelimessa. + +-- Tämä on Asbjörn Krag, sanoi hän, tahtoisin mielelläni keskustella +tukkukauppiaan kanssa. + +Nyt näkyi, että se oli ollut rouva joka oli vastannut ja että hänet +vastaanotettiin lämpimin ja sydämellisin tervetulotervehdyksin. Mutta +samalla ilmoitti rouva tukkukauppiaan valitettavasti matkustaneen pois +ja ettei hän tulisi ennenkuin seuraavana päivänä. + +Ettei hän joutavasti vaivaisi rouvaa, sanoi Asbjörn Krag sen hänen +puolestaan sopivan aivan mainiosti. Siinä tapauksessa tulisi hän tämän +päivän käyttämään pikku asioiden toimittamiseen kaupungilla ja +lykkäämään käyntinsä päivän sen jälkeen. + +Kun he sitten vielä olivat vaihtaneet jokapäiväisiä lauseparsia, loppui +keskustelu ja Krag pani kuulotorven pois. + +Samassa hetkessä rupesi professori Bloch uudestaan valokuvaamaan +musiikkia. + +Kun Asbjörn Krag kuuli lähempää, ymmärsi hän, että sen täytyi olla +parannettua laatua oleva puhekone, joka oli sen mustan laatikon +sisässä. Ääni oli kaunissointuisempi ja sulosävelisempi kuin tavallinen +kuiva ja sieluton puhekonesoitto. + +Laatikko tuntui hänestä kuitenkin tavattoman suurelta. Se oli lähemmin +mahtavan maalikirstun näköinen ja oli ympärinsä vähintäin metrin mutta +sangen matala. Se oli mustalla nahalla peitetty ja taiteellisesti +koristettu hopea- ja messinkiheloilla. + +Juuri nyt soitti se erästä potpouria "Geishasta." Professori itse +seisoi vieressä ja oli hän Kragin mielestä enemmän mielenkiintoisempi +kuin laatikko. + +Salapoliisi arvosteli ensi silmäyksellä hänen iäkseen noin +kuusikymmentä vuotta. Hänen hiuksensa olivat teräksen harmaat ja +lankesivat suurissa, taiteellisissa vaikka epäselvissä kutreissa +olkapäiden yli. + +Mutta hänen kasvonsa olivat ilmeisen nuorekkaat ja ei ollut jälkeäkään +ajan raivoavasta hampaasta, joka toisinaan tapaa piirrellä kirjaimiaan +ihmisen piirteisiin paljoa ennen vanhuutta. + +Professorilla oli silmälasit ja oli puettu ei aivan moitteettomaan +kuntoon. + +Hän näytti ensimältä hiljaiselta ja kiltiltä ja eikä näkynyt, jos +erotan ne pitkät hiukset, jälkeäkään hänessä humbuugia jos muuten olisi +voinut uskoa naurettavaa pötyä musiikkivalokuvaajasta ja Coloradossa +tapahtuneesta keksinnöstä. + +Mutta Asbjörn Kragin seisoessa ja kuunnellessa musiikkia ja +katsellessa professoria lähemmin huomasi hänen harjaantunut ja tarkka +poliisikatseensa, että professori aivan yksinkertaisesti oli naamioitu. + +Naamio oli sellaisenaan mainio, mutta ei kuitenkaan niin hyvin tehty +ettei Asbjörn Krag sitä voisi nähdä. Hän tarkasti hetkisen, mutta antoi +sitten katseen kiireesti kulkea miehestä pois hänen soittokoneeseensa. + +Professori ei ollut selvästikään huomannut, että Asbjörn Krag oli +tarkastellut häntä. + +-- Geisha loppui nyt, ja ympärillä olijat osottivat äänekkäästi +mieltymystään kauniista musiikista. + +-- Onko se teidän oma keksintö? kysyi Asbjörn Krag. + +-- Yes, sir, vastasi keksijä, minun keksintöni! + +Hän nyökkäsi ylpeästi ja laski kätensä sen päälle ikäänkuin hän olisi +tahtonut alleviivata, että tämä oli hänen mestarituotteensa. + +-- Miksikä kutsutte laitosta? + +-- Musiikkivalokuvauskoneeksi, sir. + +-- Mitä se merkitsee? Voitteko valokuvata musiikkia? + +-- Yes... niin... minulle se ei ole mikään taito. + +-- Hm, tietysti gramofoonilevyjen avulla. + +Professori loi häneen kopean ja loukkaantuneen katseen. + +-- Gramofoni on erittäin kehno keksintö, sanoi hän, kovin kehno. Minä +valokuvaan musiikkia, sir -- auringon valon avulla, itse valoaaltojen +avulla. + +-- Vai niin, se oli mielenkiintoista. Mitä aijotte te nyt tehdä +Norjassa? + +-- Valokuvata kauniita norjalaisia kansanlauluja. Oh, teillä ei ole +aavistustakaan siitä, sir, mitenkä hulluja Amerikassa ollaan +norjalaisista kansanlauluista. Kaikissa ohjelmissa on Griegin ja +Svendsenin nimet. Niin, ja luonnollisesti Söderman ja Gade tietysti... + +-- Mutta Söderman ja Gade eivät ole norjalaisia. + +-- Vai niin. Silloin ymmärrätte te ehkä paremmin musiikkia kuin minä, +joka olen musiikin professori Coloradon yliopistossa! + +Vanha mies löi ylpeästi rintaansa, ja kaikki ympärillä olevat +puhkesivat nauruun. + +-- No niin, huomautti Kristianialaissalapoliisi, hänkin nauraen, +silloin en kannata teitä enempää. Mutta Söderman oli kuitenkin +ruotsalainen ja Gade tanskalainen, vieläkö nyt väitätte. + +Vanha professori ei vastannut tähän mitään. Oli selvää että Asbjörn +Krag oli häntä syvästi haavoittanut epäilemällä hänen musikaalisia +tietojansa ja hän alkoi hiljaa ja nyreänä askaroida laatikkonsa kera. + +-- Kuinka pitkäksi aikaa jäätte tänne, kysyi Krag lopuksi. + +-- Ainoastaan kolmeksi neljäksi päiväksi. + +-- Tuletteko antamaan muutamia konsertteja? + +-- Kyllä, mutta vain yhden. + +Kristianialaissalapoliisi meni suoraan hänen luokseen, sanoen: + +-- Ette saa olla loukkaantunut huomautuksistani. Konsertissa tapaamme +toisemme. + +-- Tervetuloa, sanoi musiikkiprofessori. + +Asbjörn Kragin tultua ylös huoneeseensa istuutui hän ja rupesi +tupruttelemaan kubalaisia savukkeitaan. + +Mitä se oli jota hän pelkästä sattumasta oli tavannut. + +Voiko amerikalainen professori olla vain joku huijari vai oliko siinä +kaikessa jotain? + +Asbjörn Krag käsitti kovin hyvin, että sellainen päähänpisto kuin +valokuvata musiikkia valoaaltojen avulla oli sulaa, törkeää +selkkapuhetta. + +Tietysti oli laatikossa puhekone. Mutta miksi oli tällä laatikolla niin +kummallinen ulkomuoto ja miksi oli musiikkiprofessori itse naamioitu. + +Se näytti olevan hänelle kuitenkin kaikesta tarpeettominta. + +Asbjörn Krag tuli lopuksi siihen tulokseen että teeskennellyllä +musiikerilla oli syynsä esiintyä naamiossa. + +Syyt saattoivat olla yksinkertaisia ja viattomia, ehkä pelkästään +sellaisia, etteivät ne liikuttaneet ketään ulkopuolella olevaa, mutta +Asbjörn Krag päätti kuitenkin tutkia asiaa. + +Sitäpaitsi saattaisi se olla hänelle ajanvietettä, pieni huvitus tässä +pienessä kaupungissa, samaan aikaan kun hän odotti ystäväänsä +tukkukauppiasta. + +Kristianialaissalapoliisi otti aivan iloisesti uuden savukkeen ja +totesi samassa hetkessä jolloin hän sytytti sen että hän oli saanut +vihiä eräästä pienestä uudesta "affäristä". + + + + +II. + +ILVEILIJÄ. + + +Juuri kun Asbjörn Krag oli istuutunut ja täyttänyt huoneen +paperossinsavulla koputettiin äkkiä hänen ovellensa. + +Eräs virkapukuinen herra astui sisään. Se oli paikkakunnan poliisimies, +joka vuosi sitten oli siirtynyt Kristianian poliisilaitoksesta. + +He olivat olleet kovin hyviä ystäviä, ja vaikka he molemmat olivat +kovin iloisia toisensa jälleen näkemisestä, ei heistä kumpikaan alkanut +meluavalla tavalla ilmaisemaan tyytyväisyyden tunnettansa. + +-- Ei, mutta kas, hyvää päivää Vold, sanoi Krag, oletkos sinä tässä +kaupungissa! + +Molemmat herrat pusersivat toistensa kättä, ja Vold vastasi. + +-- Kyllä, minut on määrätty tänne vuoden yli. Menin pelkästä sattumasta +Grand hotelliin, ja silloin sain nähdä tunnetun nimesi taululla. + +-- Minua ilahuttaa tavata sinut, sanoi Krag ja soitti. + +Hän tilasi viiniä ja useita savukkeita ja pian sen jälkeen istuivat +molemmat ystävykset eloisaan keskusteluun kiintyneinä entisistä +asioista. + +-- Ja nyt menet sinä tapaamaan tukkukauppias K:ta? kysyi Vold kun +tärkeimmät yhteiset muistot olivat verratut ja puhuttavin uutisvarasto +suoritettu. + +-- Niin, mutta ikäväkseni kyllä en ole tavannut häntä kotona tänään. +Hän ei tule ennenkuin huomenna. + +-- Jonkatähden olet pakotettu kulkemaan ja puuhaamaan koko tämän +päivän. + +-- Miksikäs en, vastasi Asbjörn Krag. Olen saanut juuri pienen +yllätyksen, eli toisin sanoen erään uuden asiapirstaleen +tutkittavakseni. + +-- Onko se mahdollista. Keneltä sitten? + +-- Ei keneltäkään. Olen hankkinut sen itse. Olen keksinyt miehen, joka +kulkee valepuvussa. Sehän on jo jotakin pienessä kaupungissa. Luulen +ensimältä sen olevan jonkun huijarin eli seitsemänkymmenen neljännen +luokan musiikerin. + +-- Ahaa, nyt minä tiedän ketä tarkotat, sanoi Vold. Sinä tarkoitat +tietysti ilveilijää. + +-- Mitä? Se oli konstikas nimi. Minä luulin hänen olevan musiikerin. + +-- Musiikeri! Kaukana siitä. Hän on sirkustaiteilija ja clowni. Sinä et +pidä arvosi mukaisena lukea paikkakunnan lehtiä. Siellä näkisit hänet +mainittavan. + +-- Huomasin suuren teltan katon tullessani hotelliin, sanoi Asbjörn +Krag. Ehkä ystäväsi ilveilijä esiintyy siellä. + +-- Se pitää paikkansa. + +-- Mutta eikö hän ole sama joka valokuvaa musiikkia? + +-- Ha ha, ei, sinä olet oivallinen. Ilveilijä on tavallinen +sirkustaiteilija ja professori Bloch taiteilija, tiedemies ja suuri +keksijä. Onhan toki eroa kuningas Salomon ja Jörgen hatuntekijän +välillä. He ovat kyllä pelkkiä katkeria vihollisia, mitä minä näytän +ymmärtäväni. Ilveilijä kokoo yleisön suurimman suosion ympärilleen, kun +toista valokuvausmusiikkineen pidetään hupsuna. + +Musiikkivalokuvaaja on toimittanut suuren soitannollisen +iltahuvituksen, joka tapahtuu huomenna. + +Mutta kilpailusta ilveilijän ja sirkuksen kanssa saanee hän tuskin niin +paljon väkeä että hän voi maksaa kuluja. Siksi on hän aivan huippuunsa +raivossa ilveilijään ja raivonsa näkyy selvästi hänen ilmoituksissaan. + +Asbjörn Krag nauroi. + +-- Pienelle rauhalliselle ja idyllimäiselle kaupungillenne on suotu +täydellinen amerikalainen elämys. + +-- Niin, täydellisesti. Väestö on myöskin kovin uteliasta +saadessaan nähdä miten se tapahtuu. Kujeilija on uhannut paljastaa +musiikkiprofessori Blochin humpuukimusiikin ja professori on vuorostaan +uhannut ampua ilveilijän. Professorihan on Villistä Lännestä. + +-- No niin, vastasi Krag ja asia ei tule mielenkiinnottomammaksi siitä +seikasta, että toisella puoluelaisella on väärät hiukset ja parta -- +hän esiintyy siis naamioituna. Ja että naamio kätkee olennon tai +toisen, jolla varmaankin on halua pysyä poissa. + +-- No niin... mitä ilveilijä... + +-- Se ei ole ilveilijä, sanoi Asbjörn Krag, se on musiikkiprofessori. + +Toinen nousi ylös. + +-- Mitä! huudahti hän. Sitä en olisi milloinkaan voinut ajatella. Miksi +hänen pitää olla naamioituna? + +-- Olet oikeassa. Miksikö? Olen vakuutettu siitä, että hän näyttää +kyllä hullunkuriselta muutenkin. Mutta nyt aijon viettää tämän päivän +koettamalla päästä selvyyteen siinä. Olen jo askarrellut niin kauvan +perhenäytelmien ja muiden surullisten asiain kanssa, että suorastaan +virkistyn saadessani virkistää ajatuksiani aivan koomillisessa asiassa. +Koomillinen on tämä asia, siitä ei voida väittää. Sano minulle eikö +osoittaudu siltä, että nämä herrasmiehet toimisivat yhteisymmärryksessä +keskenänsä. Että kaikki vaan on toimitettu sirkuksen reklaamin hyväksi? + +-- Kyllä, tietysti, sanoi Vold, on mieleeni muiden muassa juolahtanut +se epäluulo. Mutta sen on täytynyt torjua. + +Tunnen sirkuksen johtajan aikaisemmalta käynniltä. Hän ei milloinkaan +voisi ruveta sellaiseen tuumaan kuin kiihottaa koko yleisö ja ehkä +tulemalla kielletyksi antamasta muutamia esityksiä. Sitäpaitse on +ilveilijän ja Coloradolaisprofessorin vihollisuus aivan silmin nähtävä +ja oikea. Ottakaamme lehtiä ja ilmoituslehtisiä niin voit itse nähdä +miten on sen laita. + +Vold meni lukuhuoneeseen ja palasi muutaman minuutin kuluttua takasin +viimeisten paikallislehtien kanssa. Siinä oli päivän sanomalehti +"Halden" ja "SmÃ¥lenens Amtstidenden" eilispäivän numero. +"Amtstidendessä" sattui silmään heti eräs valtava ilmoitus. + + SIRKUS + TAIKAILVEILIJÄ + + sekä + + koko suuri valio-taiteilijakunta + + esiintyy + + SUURESSA ENSI-LOISTO-ESITYKSESSÄ + + tänä iltana. + + Huom.! Huomenna julaistaan sanomalehdissä Taikailveilijän + suuri Fredrikshaldille varaama yllätys. + +-- Hitto vieköön, sanoi Asbjörn Krag. Ilveilijä on toisin sanoin koko +sirkuksen vetonumero. Se on kerrassaan tavatonta. Oletko nähnyt häntä? + +-- Kyllä ja saan todellakin tunnustaa että olen harvoin nauranut niin +sydämmellisesti ja hillitsemättömästi kenellekään sirkusilveilijäile. +Hänellä on harvinainen varasto hyvää huumoria ja on aina uusia +metkujaan. Pidän sitä omituisena ettei hän ole ottanut paikkaa +suuremmassa sirkuksessa kuin sellaisessa kiertelevässä seurueessa +Hänestä aivan yksinkertaisesti tulisi maailmansirkuksen vetonumero. + +-- Ylipäänsä, sanoi Asbjörn Krag, teidän pieni kaupunkinnehan on +mieluisten yllätyksien täyttämä. En kadu todellakaan luvatessani jäädä +tänne. Näyttää siltä kuin tulisin viettämään täällä muutamia hauskoja +ja vaihtelevia tunteja. Me päätämme mennä siis illalla sirkukseen? + +-- Tietysti. Sinun pitää nähdä taikailveilijän. Hän esiintyy vaan neljä +iltaa. + +-- Mutta mistä yllätyksestä puhuttiin ilmoituksessa? Sen kai tiedät +poliisimiehenä? + +-- Kyllä luonnollisesti. Heidän on täytynyt tehdä ilmoituksen +yllätyksestä. Ja minähän olen ankarasti luvannut olla sanomatta +kenellekään. Mutta sinulle... + +Krag nauroi. + +-- Tietysti, sanoi hän, täytyy sinun uskoa minulle kaikki kaupungin +pikku salaisuudet. + +-- Se on siinä, että taikailveilijä on luvannut viisisataa kruunua, +niin viisisataa kruunua, humpuugitta -- sille ken voi sanoa mitä väriä +on hänen huippulakkinsa. + +Kristianialaissalapoliisi näytti tässä hetkessä kovin hämmästyneeltä. +Hän luuli ystävänsä laskevan leikkiä. Mutta leikkiä ei hän laskenut. +Nähdessään virkaveljensä hämmästyneen katseen, uudisti hän vielä kerran +mitä hän oli sanonut. + +-- Se ei tunnu minusta juuri olevan erittäin vaikeata, sanoi hän, joko +huippulakki on punanen eli vaikea eli sininen, tulee asia kai olemaan +yksinkertainen määrätä värit. + +-- Kyliä, niin luulisi, sanoi Vold, mutta taikailveilijäkin on +asettanut erään ehdon. + +-- Erään ehdon, no, antaa kuulua. Otaksuttavasti on ehto siinä että ne +jotka haluavat arvata tulevat seisomaan kasvot pois käännettyinä eli +suletuin silmin. + +-- Ei, kaukana siitä. Se tullaan arvaamaan kadulla. + +-- Kadulla? + +-- Juuri niin. Taikailveilijä ratsastaa kello 4 aamulla +sirkustoveriensa johdattamana läpi kaupungin pääkatua. Se, joka voi +sanoa minkä värinen on hänen huippulakkinsa, huutaa vaan: + +Taikailveilijä, lakkisi on valkea eli punanen taikka minkä värinen se +nyt voi olla. + +-- Silloin on kai vaan yksi selitys, sanoi Asbjörn Krag, ilveilijä +ratsastaa läpi kaupungin paljain päin. + +-- Ei, hän on eritoten sanonut ratsastavansa lakki päässä. Jokainen saa +luvan koettaa. Ei edes tarvitse olla kadulla voi istua omassa huoneessa +arvaamassa. Se on vaan ehtona että avaa ikkunan ja huutaa hänelle +tunnuksen. + +-- Taikailveilijä, piippolakkisi on sininen... + +Asbjörn Krag nauroi äänekkäästi. + +-- Se on tietysti vaan ilveilijätemppu, päähänpisto, reklaamipisto, +sanoi hän. + +-- Niin tietenkin, mutta yhdestä seikasta olen vakuutettu ja se on se, +että ilveilijällä on yllätys takataskussaan. + +Vold nousi lähteäkseen. + +-- Tehtävä, sanoi hän. Minua odotetaan konttorissani. + +Molemmat poliisimiehet päättivät kohdata toisensa kello seitsemän +illalla mennäkseen sirkukseen. + +Sen jälkeen jäi Asbjörn Krag jälleen yksin. + +Nyt oli hän saanut erään uuden asian mietittäväksi, nimittäin +taikailveilijän yllätys. Se kokonaan tuntui hänestä niin +uskomattomalta. Hän tiesi vanhastaan etteivät kiertävät sirkusseurueet +koskaan huolineet toimeenpanna sellaisia omituisia, komeita reklaameja +pikkukaupungeissa. Sellaiset tavataan säästää pääkaupunkeihin. + +Koska hänellä ei kuitenkaan ollut mitään ajanvietettä, päätti hän +lähteä sirkukseen saadakseen mahdollisesti pakinahetken johtajan +kanssa. + +Asbjörn Krag jätti siis huoneensa. + +Kuitenkin oli tärkeätä tietää minkä laatuinen oli mainitun hotellin +käytävä. + +Se on sangen pitkä ja kapeat ovet molemmille sivuille. Tämä on toisessa +kerroksessa, sieltä johtavat leveät portaat ensimäiseen. Juuri näiden +portaiden vieressä on käytävässä kuin jääkirnu, hakattu nurkka josta +samaten eräs ovi johtaa vierashuoneeseen. Ne henkilöt, jotka tulevat +tämän oven kautta eivät voi nähdä mitä käytävässä tapahtuu. Sitävastoin +voivat ne, jotka kulkevat käytävää pitkin, kovin hyvin kuulla jokaisen +sanan, joka tässä pienessä käytävän poikkeuksessa sanotaan. + +Juuri kun Asbjörn Krag jätti huoneensa kuuli hän ääntä sieltä. + +Hän tunsi professorin äänen, mutta se tuntui hänestä kuin olisi se +kuulunut rohkeammalta ja karskimmalta kuin juhlasalissa. Sitävastoin ei +hän enää puhunut vanhaa englantilais-norjalaista mongerrustaan. Hän +puhui täydellisesti puhdasta norjaa katkonaisella trondhjemin +murteella, mikä suuressa määrin kummastutti salapoliisia. + +Salaperäinen professori puhui jonkun kanssa jota ei Krag voinut nähdä +ja ei aavistanut kuka se oli. + +Seuraavat repliikit vaihdettiin, kaikki Asbjörn Kragin seisoessa ja +kuunnellessa käytävässä hiljaa kuin rotta. + +Musiikkiprofessori sanoi: + +-- Hän ei tietenkään aavista mitään. Se oli vain eräs ilmaisu hänen +uteliaisuudestaan. Näin hänen kasvoistaan, ettei hän aavistanut mitään. + +Tähän vastasi tuntematon: + +-- Mutta joka tapauksessa on parasta olla varovainen, Bob. Hän on oikea +paholainen pitämään silmät mukanaan. + +-- Niin, tietysti. Milloin voit odottaa sähkösanomaa? + +-- Kolmen tunnin kuluttua. + +-- Menkäämme, sanoi tuntematon käskevällä äänellä, täällä tulee joku. + +Joku tuli todellakin rappuja ylös ja musiikkiprofessori meni. +Tuntemattoman huoneen ovi paukahti jälleen. Coloradon professori +katseli ympärilleen, mutta Asbjörn Krag oli jo onnistunut puikahtamaan +eräästä oviaukeamasta, Pitkä käytävä levisi tyhjänä professorin +tutkivalle katseelle. + +Asbjörn Krag oli tulevinaan suoraan huoneestaan ja meni nopein askelin +käytävän läpi. Kolme henkilöä kohtasi toisensa rappuaskelmassa. Se +herra joka tuli rappuja ylös, professori sekä Asbjörn Krag. + +He vaihtoivat muutamia sanoja ohikulkiessaan. + +Asbjörn Krag kysyi armollisen nöyrästi: + +-- No, herra professori oletteko valokuvannut muutamia uusia säveleitä? + +-- No, no sir, vastasi Coloradolaisprofessori entisellä +mongerruksellaan. En ole valokuvannut. Olen maannut puoli päivään. Yes. + +Kristianialaissalapoliisi tahtoi ainoastaan todeta, että professori +oli jälleen alkanut vanhan komediansa. + +Sentähden hän meni tämän ohi ja kiirehti juhlasaliin ja heittäytyi +siellä erääseen lepotuoliin. + +Kohta sitten tuli professorikin käyden lylleröiden. + +Asbjörn Kragista tuntui, kuin olisi professori tällä kerralla katsellut +häntä tarkemmin, meikeinpä tutkivasti. Se oli vaan silmänräpäys, mutta +tällä sekuntilla keksi kristianialaissalapoliisi terävän, tutkivan +katseen vanhan hupakon silmissä. + +Professori kääntyi musiikkikoneensa puoleen ja Asbjörn Krag kätki +kasvonsa vanhan sanomalehden taakse. + +Pian sitten meni musiikkiprofessori. Siiloin nousi Krag ylös tuolistaan +ja kutsui erään konttorihenkilön. + +-- Kuka asuu numerossa 24? kysyi hän. + +Hän oli ohimennessään huomannut musiikkiprofessorin äsken jättäneen +tämän huoneen. + +Kysyttävä osotti taulua ja sanoi: + +-- Kuten itsekin näette, mr Burns. + +-- Mr Burns? Mutta eikö hän ole norjalainen. Minä ainakin kuulin hänen +puhuvan norjaa. + +-- Kyllä, mutta kamalan huonoa norjaa. Jos menette illalla sirkukseen +niin saatte itse kuulla. + +-- Sirkus! Mitä se merkitsee? + +-- Te ette siis tunne mr Burnsia? kysyi konttorihenkilö ihmeissään. + +-- En. Kuka on mr Burns? + +-- Mr Burns, hän on taikailveilijä, vastasi konttorihenkilö. + + + + +III. + +SIRKUSJOHTAJA. + + +Tämä ilmoitus tuli niin odottamatta, että Asbjörn Krag unohti +tarkotuksensa sekä näytti mielenkiinnottomalta. + +-- Mutta sehän on kummallista, sanoi hän konttorihenkilölle, miten te +voitte sallia ilveilijän asua tässä ensiluokan hotellissa? + +-- Äsh, mitä tekemistä hotellilla on mr Burnsin yksityisasioiden +kanssa. Hän on hieno ja täydellisesti moitteeton gentlemanni, joka ei +pidä kiinni markoistaan. Hän esiintyy melkein kuin hän voisi ostaa koko +hotellin meiltä. Ei käy päinsä kieltää huonetta sellaiselta herralta. + +-- Ei mitenkään, vastasi Asbjörn Krag vetäessään käsineet käsiinsä ja +se ei kiinnitä mieltäni ensinkään. Mutta minusta tuntuu kuin täällä +tulisi nyt kovin eloisaa -- ensin tuo amerikalaisprofessori ja sitten +tämä ilveilijä. + +-- Niin, mutta molemmat ovat huomattavia miehiä -- huomattavia miehiä. + +-- Mutta ovatko he verivihollisia? Siltä he ainakin näyttävät. + +-- Kyllä varmaan. Ja onpa se aivan kouraan tuntuvaa. Mutta herrat ovat +sivistyneitä antamaan muutamia näytäntöjä tai sen tapaista. Kun he +kohtaavat ruokasalissa taikka lukuhuoneessa toisensa, noudattavat he +vain kylmähköä hiljaisuutta toisiaan kohtaan. + +Asbjörn Krag ei kysellyt enempää. + +Hän jätti hotellin ja johdatti askeleensa sille avonaiselle paikalle, +missä hän oli nähnyt sirkusteltan. + +Hän järjesti aivoissaan kuluneen tunnin havainnot ja löysi joukon +käsittämättömyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Yhden asian oli hän +kuitenkin todennut, nimittäin sen, että musiikkiprofessorin ja +taikailveilijän välillä oli olemassa salainen yhteisymmärrys. + +Mutta miksi he olivat olevinaan verivihollisia toisten tutkiessa heitä? + +He molemmat olivat selvästi norjalaisia. + +Mutta miksikä he puhuivat tätä naurettavaa mongerrusta, mikä ei ollut +norjan eikä englannin kieltä ja joka varmaankin tuotti heille enemmän +päänvaivaa kuin heidän oma äidinkielensä? + +Mikä tarkoitus oli ilveilijän "salaisuudella?" Miksi koko kaupunki +arvailisi hänen piippolakkinsa värejä? Miksi hän toimittaisi tämän +ilveilyn pienessä kaupungissa? Oliko se vaan reklaamitarkoituksessa? +Miksi oli Coloradolaisprofessori pannut puhekoneen suureen ja mustaan +laatikkoonsa ja kutsunut sitä uudeksi keksinnöksi, puhekonelaitokseksi +musiikin valokuvausta varten? + +Mikä tarkoitus oli tällä kaikella? Ja miksi oli musiikkiprofessori +lörpötellyt "ettei hän ole oivaltanut epäilyksiä." + +Kuka oli "hän" ja mikä oli tämä, jota hän ei epäillyt? + +Mitä sähkösanomaa molemmat herrat odottivat? + +Miksi oli taikailveilijä peloissaan miehestä, joka tuli portaita ylös, +ettei tämä saisi nähdä häntä yhdessä musiikkiprofessorin kanssa? + +Asbjörn Kragin muistellessa todellista äänilajia herrain keskustelussa, +tuli hän ajatelleeksi, jos ei tässä kaikessa, sirkusjutussa, +musiikkikeksinnöissä, ilveilijäkujeissa ja piippolakissa olisikaan +kätkössä syvää ehkäpä kauheaa totta. + +Asbjörn Krag alkoi tuntea itsensä aivan riemastuneeksi. Nyt oli hän +taasen saanut asian askaroitavakseen. Hän oli täydellisesti unhottanut +olevansa oikeastaan väsyksissä ja rikki reväistynä kaikkien Göteborgin +ponnistuksien jälkeen. Ja yhtä täydellisesti oli hän unohtanut +ystävänsä, tukkukauppiaan, jota hän tervehtisi huomenna. Hänestä ei +ollut olemassa mitään muuta kuin taikailveilijän salaisuus. Hän kulki +verkkaan katua eteenpäin ja huomasi äkkiä kasvot, jotka hän luuli +tuntevansa. Niin, todellakaan ei tuo ollut muu kuin vanha sirkusjohtaja +Tanto, jonka hän useita kertoja ennen oli tavannut Kristianiassa. Tanto +oli jo tuntenut salapoliisin ja tuli viistoon kadun poikki johdattaen +kulkunsa suoraan häntä kohti. + +-- Kas sehän oli minulle omituinen yhteensattuma! huudahti +hän puolitanskalaisella sekasotkulla. Niin, sanonpa yllätys. +Metsästelemässäkö, mitä? + +-- Ei, vastasi Asbjörn Krag, lämpimästi puristaen ystävänsä kättä, +iloisena että sirkusjohtajan persoonassa oli tavannut vanhan tuttavan, +olen vaan tervehtimässä erästä ystävääni, joka ikäväkseni ei tule ennen +kuin huomenna. + +-- Mainiota, mainiota. Silloin täytyy teidän, hitto vieköön, käydä +sirkuksessani, herra poliisimestari! + +Sirkusjohtaja kutsui aina korkeita poliisimiehiä poliisimestareiksi. + +-- Kyllä, vastasi Asbjörn Krag. Olen jo ajatellut sitä. Minunhan pitää +tulla katsomaan teidän suurta kuuluisuuttanne, taikailveilijää. + +-- Niin, sen teidän pitää tehdä. Se on koko kummallinen Pelle-Jöns. Hän +voi saada naurulihakset käyntiin. Niin, hän on eräs arvoitus. + +-- Arvoitus, herra johtaja. Mitä te sillä tarkoitatte? + +-- En tunne häntä. En ole ennen koskaan nähnyt häntä. Ja silloin tulee +hän luokseni ja pyytää päästä palvelukseeni. Hän oli silloin kovin +hieno ja ja näytti melkeinpä lähettiläältä tai muulta sellaiselta. Ja +siltä hän näyttää vieläkin kun hänellä ei ole ilveilijäpukuaan. + +-- "Paikkaa", sanoin minä. "Mihin hittoon voisin teitä käyttää, nuori +mies." + +"Olen ilveilijä", sanoi hän. Mutta silloin täytyi minun todellakin +nauraa, herra poliisimestari, sillä en milloinkaan elämässäni ollut +nähnyt ilveilijää niin kummallisin totisin kasvoin. + +Nähdessään minun epäilevän hänen komiikkerikykyään, sanoi hän voivansa +antaa näytteen samassa. No niin, se ei ollut hullumpaa. Ja silloin hän +antoi näytteen ja tunnustan, etten ollut milloinkaan ennen nauranut +niin lämpimästi kenellekään ilveilijälle. Vakuutan, herra +poliisimestari, että olen nähnyt useita ilveilijöitä. + +Kun olin juuri ilveilijän tarpeessa, otin palvelukseeni tämän +lurjuksen. Ja tiedättekö mitä, herra poliisimestari. Naurettavimpia +kaikesta olivat hänen pyytämänsä palkkiot. Mitä sanotte +kahdestakymmenestä kruunusta illalta sellaiselle nerolle. Olisin hyvin +voinut maksaa sata kruunua ja sittenkin ansaita rahoja hänen +esiintymisellään. + +Asbjörn Krag paloi kärsimättömyydestä saada keskeyttää puheliaan +johtajan sanatulvan muutamilla kysymyksillä. + +-- Milloin, sanoi hän, milloin tämä tapahtui? + +-- Siitä ei todellakaan ole pitkä aika. Se tapahtui viime viikon +kuluessa, heti kun olin tullut kaupunkiin. Suuressa loisto +ensi-iltanäytännössä oli minulla, häpeä sanoa, kehno huone. Sitten tuli +tämä ilveilijä ja heti tuli toinen ääni kelloon. Kolmena iltana oli +minulla täpötäysi huone. Kaikki tulivat sinne nähdäkseen ilveilijän. + +Voitteko ajatella, herra poliisimestari, kun minä joku aika sitten +tarjouduin kaksinkertaistamaan hänen palkkiotaan, hänen siitä +ilmaisematta halaistua sanaa, sanoi hän vain: "ei, kiitos." Oletteko +kuulleet moista ennen, herra poliisimestari. + +-- En, se kuulostaa todellakin uskomattomalta. + +-- Niin, eikö totta. Sitä ei ole tapahtunut koskaan ennen koko +sirkuselämäni aikana. Ja kun uudelleen kysyin häneltä, oliko se täyttä +totta, ettei hän tahtoisi tulla paremmin palkatuksi, vastasi hän vaan: +"En, kiitos! En tarvitse mitään rahoja." + +-- Ehkä ilveilijänne on varakas? + +-- Niin, sitä en tiedä. Hän antaa joka tapauksessa paljon rahoja +hotelliin, jossa asuu. Ei kellään meistä ole tosiaankaan varoja asua +ensiluokan hotellissa, ei edes minulla, joka olen johtaja, vielä +vähemmin hänen virkaveljillään, toisilla ilveilijöillä. Mutta hän -- +niin, hän aivan hyvin asettuu Grand hotelliin ja passauttaa itseään +kuin kreiviä. Olenpa kuullut hänen juovan shampanjaa joka +päivällisissä. Sitten kieltäytyy hän ottamasta vastaan korkeampaa +palkkaa kun nuo vaivaiset 20 kruunua illalta, jotka myönsin, ennen kuin +minulla oli aavistustakaan siitä onnesta, jonka hän tekisi. Miten +arvelette sen käyvän laatuun, herra poliisimestari. + +-- Se ei tietenkään käy ensinkään laatuun, vastasi Asbjörn Krag. Hänen +porvarillinen nimensä on Burns, minkä minä olen nähnyt hotellin +ilmoitustaululla. + +-- Niin, siten hän ainakin kutsui itseään tullessaan ja pyytäessään +tointa. Mutta minä puolestani luulen hänen nimensä olevan toisen. +Luulen, että hän on joku valepukuinen ranskalainen kreivi. + +Kristianialaissalapoliisi nauroi. + +-- Teillä on runollisuuden taipumukset, sanoi hän -- kuten kaikillakin +sirkusjohtajilla. Miksi ranskalainen kreivi rupeaisi esiintymään +ilveilijänä jossain norjalaisessa sirkuskiertueessa. + +Johtaja raapi niskaansa. Ei... ei... ei... ei voi olla oikeassa, mutta +silloin on hän, tuhat tulimmainen minut periköön, englantilainen +loordi. + +-- Sitä otaksumaa vastaan voin vetää juuri samat todistukset. + +-- Niin, mutta mikä hitto hän sitten on? + +-- Suoraan sanoen, herra johtaja, ajattelin juuri kysyä teiltä sitä +samaa. + +Johtaja peräytyi ja katsoi kauhuissaan Asbjörn Kragiin + +-- Ahaa, sanoi hän, luuletteko, että se on eräs sellainen. + +-- Sellainen? + +-- Niin. Suurroisto, joku karannut pankinjohtaja ehkä, huijari. Ehkä +salamurhaaja. Hui hai! + +Sirkusjohtaja tuli niin liikutetuksi pelkästä ajatuksesta, että hän +samalla napsautti sormiaan. + +-- Voitte antaa tuhannen päälle, että niin on asian laita, jatkoi hän. +Piileillä sirkusilveilijänä, olisi kai nerokkain kaikista valepuvuista. + +-- Ei, sitä en ainakaan usko, sanoi Asbjörn Krag. Silloin esiintyisi +hän aivan toisella tavalla. Silloin olisi hän ainoastaan ilveilijä. +Silloin ei hän näyttelisi gentlemannia päivällä ja ilveilijää vaan +illalla. + +Sirkusjohtaja raapi taasen niskaansa. -- Olette oikeassa, herra +poliisimestari, sanoi hän. Tämä pöty suurroistosta oli tietenkin yhtä +paksua kuin tehdä hänet englantilaiseksi loordiksi eli ranskalaiseksi +kreiviksi. Mutta mitä te itse ajattelette, herra poliisimestari. + +-- En tiedä vielä oikein itsekään, mitä uskon, paras johtaja. Odotan +vaan jotain positiivista tapahtuvan, joka voi antaa minulle tien. +Oletteko koskaan itse kysyneet häneltä syytä, miksi hän oikeastaan +tahtoo olla ilveilijä? + +-- Kyllä tietenkin. Kaksi kertaa. + +-- Ja mitä hän vastasi? + +-- Ensi kerralla vastasi hän tahtovansa olla niin mielellään ilveilijä +siksi, että hän halusi nähdä iloisia kasvoja. + +Se oli tietysti pötyä ja ajateltuani muutaman päivän kysyin häneltä +taasen, mutta silloin hän vastasi: + +Siksi, että te saatte ansaita rahoja, herra johtaja. + +Mutta samalla katsoi hän minuun niin kylmästi ja torjuvasti, että minä +kokonaan kadotin haluni kysellä häneltä enempää. + +-- Miten pitkäksi aikaa hän tulee jäämään luoksenne? + +-- Ah, neljäksi päiväksi vaan. + +-- Mihin hän sitten menee? + +-- Sitä en todellakaan tiedä, herra poliisimestari. + +-- Ettekö ole kysyneet häneltä? + +-- Huomaan, että te ette tunne taikailveilijää, vastasi johtaja. Jos +olisitte keskustelleet kerrankin hänen kanssaan, niin tulisitte heti +huomaamaan, miten toivotonta on sekaantua hänen yksityisasioihinsa. +Hui, hän voi katsella vaikka jonkun läpi. + +-- Mutta miksi kutsutaan häntä taikailveilijäksi? + +-- Siksi, että hän esiintyy ilveilijänä eräässä koomillisessa +osotelmassa. Ah, se on hirveän hauska. Saatte itse nähdä, jos tulette +illalla, herra poliisimestari. + +-- Hänkö se on, joka on asettanut tämän kujeilun. Salapoliisi katsoi +ylös ja uhkaili leikillisesti sormillaan. + +-- Kas vaan sellaista vainua. Oletteko jo ehtineet haistaa sen. Mutta +sehän ei tapahdu ennenkuin ylihuomenna. + +-- Minä kysyin, hänkö sen on keksinyt? + +-- Jösse, niin, varmaan on hän sen keksinyt. En ole oikein perillä +siitä, mitä se on, mutta ymmärrän, että se tulee olemaan sirkukselleni +valtava reklaami. Niin, se on todellakin ihmeellinen mies. Tulen +suremaan itseni kuoliaaksi, hänen jättäessään minut. + +Molemmat herrat olivat tämän keskustelun aikana kävelleet hitaasti +katua eteenpäin ja lopuksi tulleet sähkösanoma-asemalle. + +Tässä pysähtyi Asbjörn Krag. + +-- Kuulkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, sanoi hän. Te ette saa +kertoa kenellekään siitä, mistä olemme puhuneet tämän kävelyn aikana. + +-- Vannon mielelläni valan, etten tunne teitä. + +-- Se ei ole ensinkään tarpeellista, vaan päinvastoin typerää, herra +johtaja. Saatte mielellänne kertoa jokaiselle, että olette aivan äsken +tavanneet tunnetun salapoliisi Asbjörn Kragin Kristianiasta, joka +sattumalta oleskelee täällä tervehtiäkseen erästä ystäväänsä. + +-- Mitä! Minä luulin että sanoitte... + +-- Niin, minä sanoin, että te ette saa puhua mistä olemme keskustelleet +toisin sanoen taikailveilijästä. + +-- Ymmärrän, ymmärrän. Mutta saanko luvan kertoa taikailveilijälle, +että olen puhunut kanssanne, herra poliisimestari. + +-- Varsin kernaasti, jos se teitä huvittaa. Mutta älkää ennen kaikkea +antako hänen saada epäilyksiä siitä, että minulla on muita ajatuksia +hänestä paitsi hänen ominaisuuksistaan harvinaisen hauskana +ilveilijänä. + +-- Ymmärrän. + +-- Niin, hyvästi sitten, herra johtaja. Illalla tavataan. Minun täytyy +nyt mennä sähkösanoma-asemalle. + +-- Hyvästi, hyvästi, herra poliisimestari, tervetuloa. + +Sähkösanoma-asemalla oli Asbjörn Kragilla keskustelua kahden kesken +virkaatekevän assistentin kanssa. + +Krag esitti poliisimiesoikeutensa ja kysyi oliko viime päivien kuluessa +tullut mitään sähkösanomaa mr Burnsille Grand hotelliin. + +Niin pian kun oli kysymyksessä rikoksen keksiminen, tai rikollisten +aikeiden estäminen, ovat sähkösanoma-asemat velvollisia avustamaan +oikeuden apulaista. + +Sähkölennätinvirkamies vastasikin avomielisesti salapoliisin kaikkiin +kysymyksiin. + +Sitten kertoi hän Burns-nimen viime päivinä usein esiintyneen sekä +lähetetyissä että vastaanotetuissa sähkösanomissa. + +Samalla hetkellä jolloin kristianiaiaissalapoliisi oli saanut tämän +tiedon, huusi joku toimitushuoneesta lähetinhuoneeseen: + +-- Sähkösanoma Burnsille, Grand hotell. + +Eräs lähetti tuli juosten. Kristianiaiaissalapoliisi antoi +lennätinvirkamiehelle merkin ja tämä sanoi: + +-- Anna tänne sähkösanoma! + +Se ei ollut vielä kokoonkääritty ja virkamies luki äänekkäästi: + + Burns, Grand hotelli, + Fredrikshald! + + Viimeinen ruusu vai Geisha? + + Pierpont Morgan. + +Sähkösanoma oli laadittu englanniksi ja lähetetty South Alloa, +Skottland. + +Asbjörn Krag otti hämmästyksissään askeleen taaksepäin, nähdessään +allekirjoituksen: Pierpont Morgan, erään maailman rikkaimman miehen. + + + + +IV. + +RAHARUHTINAAN SÄHKÖSANOMA. + + +-- Eipäs ole vähempää kuin Pierpont Morgan, sanoi Asbjörn Krag, niin +pian kun oli selvinnyt yllätyksestä, jos oikein muistan, asustaa suuri +amerikalainen raharuhtinas juuri Skotlannissa. Mutta varmuuden vuoksi +tiedustelen sähköteitse. + +Hän istuutui ja kirjoitti sähkösanoman. + +Se oli aivan lyhyt ja kuului: + + Scotland Yard, Lontoo. + + Missä asuu Pierpont Morgan? + + Salapoliisi Krag, + Fredrikshald. + +Tämä sähkösanoma lähetettiin heti. + +Asbjörn Krag luki vielä kerran Burnsille tulleen sähkösanoman, mutta se +näytti hänestä yhtä salaperäiseltä ja käsittämättömältä kuin ensi +kerrallakin, jolloin lennätinvirkamies sen oli lukenut. Ainoastaan +allekirjoitus, tämä mahtava nimi, tuntui hänestä mahdottomalta, +ollakseen totta ja näytti täydellisesti hypnotisoineen hänet. Saattoiko +se olla maailmankuulu miljonääri. Mitä tekemistä oli maailman +rikkaimmalla miehellä erään kiertävän sirkusilveilijän kanssa? + +Mitä saattoi muuten merkitä tuo kummallinen kysymys? Olivatko molemmat +tarkoitetut "Viimeinen ruusu" ja "Geisha" nimet musiikkikappaleita? + +Äkkiä muisti Asbjörn Krag kuulleensa amerikalaisen musiikkiprofessorin +koneen soittavan "Geishaa", mutta olisiko tuolla naurettavalla +humpuukimestarilla jotain tekemistä mahtavan raharuhtinaan kanssa. +Aikoiko tämä ehkä ostaa hänen keksintönsä? Muutenhan ei sähkösanoma +ollut osoitettu Coloradolaismiehelle, vaan Burnsille, ilveilijälle. + +Ja kokonaan Asbjörn Kragista tuntui se niin mielettömältä ja +tarumaiselta, että hän oli vähältä epätoivoinen. + +Lennätinvirkamies huomasi hänen onnettomuutensa ja kysyi miten hän +voisi olla avuksi. + +-- Lähettäkää ennen kaikkea sähkösanoma osotetulle, mr Burnsille, sanoi +Asbjörn Krag, niin saamme nähdä, mitä hän vastaa. Sähkösanoma on +muodostettu kysymykseksi. Viimeinen ruusuko vai Geisha?... Pierpont +Morgan. -- En ole koskaan kuullut hullumpaa. + +Sähkösanoma lähetettiin eräällä lähetillä Grand hotelliin. + +Lennätinvirkamiehellä sattui olemaan hallussaan vielä kopio eräästä +sähkösanomasta, jonka Burns omakätisesti päivää ennen oli lähettänyt +Pierpont Morganille, South Alloaan. + +Hän otti esille kopian. + +Se kuului englannista käännettynä: + + "Montako nuottia? Burns." + +Asbjörn Krag nauroi äänekkäästi lukiessaan tämän sähkösanoman. + +Montako nuottia? + +Skottlandin ja Fredrikshaldin välillä suoritettiin siis säännöllisesti +musikaalista sähkösanomavaihtoa. Mr Burnsin sähkösanomahan "Montako +nuottia?" oli suoranainen kysymys ja mr Morgan sen sijaan saapuu +uudella kysymyksellä: "Viimeinen ruusu vai Geishako?" + +-- Tämä musiikkikieli on tietenkin sovittu jo etukäteen, +ajatteli Kristianialaissalapoliisi. Sitä on mahdoton selvitellä +salamerkkikirjatta. + +-- Pelkään, että tulen tekemään vielä ihmeellisempää, sanoi +lennätinvirkamies, etsiessään erilaisia mr Burnsin viime päivinä +lähettämien sähkösanomien kopioja. + +Muutamissa sähkösanomissa puhuttiin yksinomaan "Viimeisestä ruususta" +eli "Geishasta." Mutta toisin sanoen oli se sekotettu käsittämättömällä +tavalla. + +Eräs sähkösanoma kuului: + + Pierpont Morgan, + South Alloa. + + Joko Viimeinen ruusu Fredrikshaldissa, + Geisha mahdollisesti Antwerpenissä. + + Burns. + +Asbjörn Kragin miettiessä tätä sähkösanomaa, soitettiin puhelimella +Grand hotellista. + +Se oli mr Burns, joka tahtoi lähettää sähkösanoman, jonka hän +puhelimessa saneli. + +-- Se on tietysti vastaus Pierpont Morganin viimeiseen kysymykseen, +ajatteli Krag, joka osottautuikin oikeaksi, sillä naissähköttäjän hetki +myöhemmin tullessa sisään sähkösanoman kanssa, näki salapoliisi +taikailveilijän sähköttäneen: + + Morgan, + South Alloa. + + Hyvät toiveet Geishalla. + + Burns. + +-- Se tuntuu ainakin vastaukselta, mutisi Krag, eikä se myöskään ole +mikään tarkotukseton sanayhdistelmä. On selvää, että mies Skottlannissa +toivoo jotakin. "Viimeinen ruusu" tarkoittaa erästä asiaa ja "Geisha" +jotain toista, Nyt hän on saanut tietää "Geishalla" olevan hyviä +toiveita. + +Mutta mitä nämät molemmat nimitykset tarkoittivat, sitä oli +kristianialaissalapoliisin mahdoton saada selville. + +Hän päätti mennä takaisin hotelliin sekä aikoi juuri ottaa jäähyväiset +rakastettavalta lennätinvirkamieheltä kun toimistohuoneesta +ilmoitettiin kaksi uutta sähkösanomaa saapuneen. + +Molemmat olivat Asbjörn Kragille. + +Lennätinvirkamies jätti ne hänelle henkilökohtaisesti. Krag ei ollut +odottanut muuta kuin erästä sähkösanomaa -- Scotland Yardin vastausta, +ja siksi katsoi hän kummastuksella saapuneita sähkösanomia. + +Hän avasi ensimäisen. + +Se oli Lontoosta, ja kuului: + + Salapoliisi Krag, + Fredrikshald. + + Miljonääri Pierpont Morgan asuu huvilassaan + South Alloassa, Skottlandissa. + + Smyth. + +Kristianialaissalapoliisi tiesi varsin hyvin kuka Smyth oli. Hän oli +tavannut mr Smythin eräällä Lontoon matkalla ja oli sitäpaitsi +lehdistä ja poliisiraporteista saanut kuulla hänen urotöistään. Hän oli +Scotland Yardin salapoliisiosaston päällikkö. + +Ei siis ollut ollenkaan epäilystä siitä, että amerikalainen +raharuhtinas oli sähköteitse yhteydessä molempien norjalaisten +huijarien kanssa Fredrikshaldissa. + +Täytyi tietenkin olla tärkeitä asioita, sillä muussa tapauksessa ei kai +saattanut olla mahdollista, että tuo rikas mies antautuisi sellaiseen +yhteyteen. + +Krag pudisti päätään. + +Hän oli täydellisesti selvillä siitä, ettei hänellä koskaan ennen ole +ollut niin arvoituksellista salaisuutta ratkaistavanaan. Eihän ollut +olemassa edellytyksiä, yhteyttä eikä selvitystä. Ainoat, mitä hänellä +olivat hallussaan, olivat naurettavimpia päähänpistoja ja kujeita: +ilveilijä, huijariprofessori sekä joukko sekavia sähkösanomia. Mistä +hänen oli etsittävä ensimäinen säije, joka auttaisi häntä avaamaan +solmua? + +Hän avasi toisen sähkösanoman, josta hän heti näki, ettei lähettäjä +voinut olla sama, koska hänen nimensä oli sähkösanoman ulkopuolella. +Ennen lukemistaan heitti hän nopean silmäyksen allekirjoitukseen. + +Se oli salapoliisipäälliköltä. + + Kääntykää heti konsuli Bingin puoleen + Fredrikshaldissa, tärkeässä asiassa. + + Päällikkö. + +-- Kas niin, ajatteli Krag hymyillen, nyt viivyttää minua todelliset +"asiat". Olen tuskin ehtinyt vaivaamaan päätäni Taikailveilijän +mystillisten urotöiden kanssa, kun aivan uusi juttu tulee romahtaen +päälleni. Alanpa melkein uskoa, että tässä pienessä pikkukaupungissa on +reippaalla salapoliisilla suurempi käytäntö kuin Kristianiassa. Krag +kysyi lennätinvirkamieheltä kuka konsuli Bing oli ja missä saisi häntä +tavata. + +Lennätinvirkamies sanoi: + +-- Konsuli Bing on kaupunkimme rikkaimpia miehiä. Hän on hyvin +kiintynyt taiteeseen. Hänellä on suuri kallisarvoinen kirjasto, jossa +on koko joukko harvinaisuuksia ja sitäpaitsi aivan pieni taulugalleria, +mikä on erittäin arvokas. Hän asuu suuressa, kauniissa kivitalossa, +tätä katua suoraan. Luulisin hänen olevan kotona juuri tähän aikaan. + +-- Minut on Kristianian salapoliisipäällikkö käskenyt käymään hänen +luonaan, selitti Krag. Onko hän jossain riidoissa, eli voiko hän +toisella tavalla tarvita käytettäväkseen poliisia. + +-- Hän! huudahti lennätinvirkamies hämmästyneenä. Hän on rehellisin +mies maailmassa, hänellä ei ole ollut, sikäli kun minä tiedän, koskaan +rettelöitä kenenkään kanssa. Ja sen varallisuuden kanssa, joka hänellä +on, olisi sekin aivan tarpeetonta, jatkoi hän hienolla hymyllä. + +-- Mutta jokin on joka tapauksessa tullut epäkuntoon, väitti Asbjörn +Krag. Onko konsuli vanha mies? + +-- Ei, hän on keski-ikäinen mies. Harvinaisen hieno gentlemanni; paljon +matkustanut ja hyvin sivistynyt. Tulette varmaankin saamaan +käynnillänne hänen luonaan hyötyä ja iloa, ellei hän voikaan antaa +jotain tehtävää ratkaistavaksenne. Minä otaksun että te kai sitä eniten +haluatte? + +-- Kieltämättä, vastasi Asbjörn Krag, mutta joka tapauksessa ei voi +olla mahdotonta etteikö hänellä ole jotain aivoissaan. + +-- Oli miten tahansa, niin täytyy minun totella määräyksiä. Näin sanoen +otti hän jäähyväiset ja meni. + + + + +V. + +KONSULIN LUONA. + + +Sillä tiedolla, jonka lennätinvirkamies oli hänelle antanut, ei Asbjörn +Kragin ollut vaikeata löytää konsuli Bingin komeata taloa, vanhaa +kivitaloa edelliseltä vuosisadalta antiikkityylissä. + +Hän astui suureen juhlasaliin, jossa palvelija pian otti hänet vastaan. + +Ei montaakaan sekuntia sen jälkeen tuli komeasti puettu herra +sympatisine ulkomuotoineen rynnäten ulos ottaakseen vastaan hänet. +Asbjörn Krag ymmärsi, että sen täytyi olla konsulin itse. Hänen +kasvonsa olivat hetkisen suurimman yllätyksen leimaamat. + +-- Ja täällä, huudahti hän lämpimästi puristaen Kragin kättä, sitä saan +sanoa nopsaksi toimitukseksi. Näyttää melkein kuin teidät olisi +lähetetty sähköteitse. + +-- Melkein, vastasi Krag hymyillen, ja minä ymmärrän konsulin +sähköttäneen minulle. + +-- Niin luonnollisesti; Sähkötin kaksi ja puoli tuntia sitten +Kristianian Salapoliisille. Ehkä olette tullut tänne lentokoneella. +Teitähän voi uskoa kaikesta. + +-- Ei, olen ollut täällä koko päivän, selitti +kristianialaissalapoliisi. Olin vain sattumalta sähkäsanoma-asemalla ja +heti sain erään sähkösanoman päälliköltäni, joka käski minua +silmänräpäyksessä etsimään teidät. + +-- Aha, vai niin. Tässä meillä onkin selitys. Mutta kaikin mokomin, +olkaa hyvä ja astukaa sisään. Täällä seisomme todellakin ja juttelemme, +joten unhotamme ettei juhlasali juuri ole oikea keskustelupaikka. +Asbjörn Krag riisui takkinsa ja hattunsa ja seurasi konsulia +erinomaisen rikkaasti ja aistikkaasti sisustetun huonerivin läpi. He +astuivat työhuoneeseen, joka oli varustettu kelvolla, vanhalla +mahongihuonekalustolla. Seiniä koristivat kirjat kauniissa ja +taiteellisissa kansissa. + +Asbjörn Krag käsitti heti tulleensa kovin rikkaan miehen kotiin. + +-- Uskallanko kysyä miksi olette kunnioittaneet pientä kaupunkiamme +käynnillänne? alotti konsuli istuttuaan ja sytytettyään sikarinsa. Ehkä +erehdyn otaksuessani läsnäolonne olevan jonkinlaisessa yhteydessä minun +asiani kanssa? + +-- Kyllä, vastasi Asbjörn Krag, teette todellakin erehdyksen, herra +konsuli. Aina siihen asti kun nyt olen häilynyt täydellisessä +tietämättömyydessä siitä että teillä ylipäänsä olisi jotain asiaa jonka +minä voisin auttaa tutkimalla sitä. + +Olen täällä pelkästään yksityisasioissa vaikka saankin tunnustaa, että +täällä oleskelemieni tuntien aikana olen tullut kosketuksi erääseen +osaan suhteista jotka ovat antaneet minulle päänvaivaa. Kaikki tämä ei +ole kuitenkaan tekemisissä teidän asianne kanssa, herra konsuli, mutta +olen kovin utelias saadakseni tietää miksi olette kutsuneet minut +tänne. + +Konsuli karisti tuhkan sikaristansa ja valmistui kertomaan. + +Asbjörn Krag huomasi kunnon miehen olevan hiukan neuvottomana siitä +miten hän alottaisi. + +-- Ennen kaikkea pyydän saada mainita, sanoi konsuli, että olen +lähettänyt sanan teille siksi että olen kuullut niin paljon hyvää +teistä. + +Asbjörn Krag kumarsi + +-- Sitäpaitsi pyydän saada osottaa tämän asian vaativan sekä +teräväjärkisyyttä, viisautta että hienotunteisuutta -- ominaisuuksia +joita erittäin ihailen teissä. + +Konsuli kakisti ja jatkoi sitten. + +-- Siitä vähästä mitä olette nähnyt kotiani, sanoi hän, olette +mahdollisesti voineet ymmärtää minun harrastavan taidetta. Muiden +muassa olette nähneet joukon kallisarvoisia tauluja ja sitäpaitsi +omistan pienen valitun kirjaston, jonka kerskumatta uskallan väittää +maan arvokkaimmiksi. + +Asbjörn Krag nyökkäsi myöntymykseksi ja katsoi ihastuneesti seiniä +pitkin, jossa kalliit sidotut kirjat olivat pitkissä kunnioitusta +herättävissä riveissä. + +-- Asiani, jatkoi konsuli, koskee juuri erästä taideteosta, erästä +taulua. On koetettu varastaa erästä kallista aivan korvaamatonta +taulua. + +Kristianialaissalapoliisi, joka ei juuri ollut erittäin kokenut +kaunotaiteissa, kysyi aivan äkkiä: + +-- Taulu? + +-- Niin. + +-- Onko tämän taulun nimi "Viimeinen ruusu?" + +-- Ei, vastasi konsuli sydämellisesti nauraen. + +-- Onko sen nimi ehkä "Geisha" eli sen tapaista? + +Konsuli katsoi hiukan kummastuneena salapoliisiin ja vastasi. + +-- Ei suinkaan, kaukana siitä, herra Krag. + +-- No niin! Sehän oli vain eräs ajattelematon päähänpistoni. Olen +nimittäin aivan täpötäysi päivän ihmeellisistä elämyksistä. Mutta nyt +kokoon ne kaikki yhteen erääseen aivojeni nurkkaan ja lukitsen ne +sisälle. Nyt tahdon antautua ainoastaan teidän asianne huomioon, herra +konsuli... siis; teiltä on yritetty varastaa eräs taulu? + +-- Niin. + +-- Ja tämä yritys epäonnistui. + +-- Sitä en tiedä vielä, herra salapoliisi. Se riippuu teistä. + +-- Mitä minusta? + +-- Niin, asia on nimittäin siten, ettei yritys ole vielä lahonnut. Nyt +kerron miten se tapahtui. + +Noin kolme viikkoa sitten sain kirjeen eräältä tuttavaltani Lontoossa. +Hän sanoi kahdelta taholta aijotun tehdä ponnistuksia varastaa +arvokkain tauluni ja että minun täytyi olla varuillani. + +Aluksi otin sen täydellisesti levollisesti. Enhän tuskin voinut +ajatellakaan mahdollisuutta, että tauluni voitaisiin varastaa tässä +pienessä rauhallisessa kaupungissa. + +Mutta silloin tapahtui pari asiaa jotka tekivät sen että minä aloin +varomaan. + +Palvelijani kertoivat epäiltävän näköisten miehien ruvenneen +hiiviskelemään taloni ympärillä. Olipa eräs näistä hyväkkäistä kerran +pidätetty työhuoneeni oven vieressä. Kun häneltä kysyttiin, mitä +hänellä oli siellä tekemistä, sanoi hän tulleensa sisälle kootakseen +köyhille. + +Hän näytti myöskin oikean, erään papin allekirjoittaman listan mutta +sittemmin olen saanut selville, että tämä lista oli väärä. Kysymyksessä +oleva pappi ei koskaan ollut lähettänyt sellaista listaa. + +Nyt voitte mahdollisesti väittää, herra salapoliisi, miehen olleen vain +tavallisen petkuttajan, mutta tätä vastaan puhuu se asianhaara, että +kukaan toinen koko kaupungissa ei ollut saanut osakseen listaa jonka +kanssa hän kulki. + +Tämä osoittaa toisin sanoen, että lista oli hänen itsensä +kokoonkyhäämä, ainoastaan saadakseen tekosyyn sen tapauksen varalta +että hänet yllätettäisiin taloni epäluulonalaisessa läheisyydessä, tai +kerroksessani. Emmekö ole yhtä mieltä siinä? + +-- Täydellisesti, vastasi Asbjörn Krag, mutta eikö ole tapahtunut +mitään kouraantuntuvampaa? + +-- Kyllä yöllä eli aamulla, ja niin pian kun olin päässyt selville +siitä sähkötin teidät. + +Kuten voitte ymmärtää on tässä kysymys tavattoman arvokkaasta taulusta. +Saatte nähdä sen sitten, mutta voin nyt sanoa toistaiseksi sen nimen. +Se on van Dyck'in oma muotokuva. Sanokaamme sen arvoksi satatuhatta eli +enemmän. Se on kallein taideteos ja raha-arvoltaan enemmän kuin kaikki +muut taideteokset yhteensä. + +Sellaista ihanaa taideteosta suojatakseen täytyy noudattaa erikoisia +varmuustoimenpiteitä. + +Olen sentähden hankkinut itselleni kullatun teräskehyksen, jonka olen +antanut vääntää seinään kiinni sinkilöillä, jotka ainoastaan joku seppä +eli perinpohjin oppinut murtovaras voisi irroittaa. + +-- Ja nämät sinkilät löysitte tänään irtiotettuina?! + +-- Aivan oikein. Selittämättömän vaiston ja saamieni varoitusten +uskollisen levottomuuden johtamana päätin tänään aamulla katsella +taulua hiukan lähemmin. Silloin näin, että kaikki neljä sinkilää oli +melkein poikki leikattuja, eli oikeammin sanoen, halkiviilatut, +mutta oli se tehty niin hienosti että oli mahdoton huomata sitä +tarkastelematta lähemmin. + +Taulu oli niin irroitettu että sen kovin hyvin saattoi temmata alas +seinältä. + +-- No mitä te sitten teitte? kysyi Asbjörn Krag. + +Konsuli tiesi mitä hän tarkoitti ja vastasi hymyillen. + +-- Vain erään asian. + +-- Te sähkötitte salapoliisille? + +-- Kyllä, sähkötin teille. Läksimpä itse matkaani sähkösanomineni ja +sanoin palvelijoilleni odottavani luokseni erästä ylioppilastoveriani +Kristianiasta. + +-- Ja edelleen? + +-- Muuten en tehnyt yhtään mitään. Talossani ei ollut ketään joka oli +selvillä minun keksineen sen, että sinkilät ovat halki sahatut. + +-- Ja te ette ole tehnyt mitään taululle? + +-- Ei tietenkään. Se riippuu täydellisesti samassa asussa jonka tänä +aamuna löysin. + +-- Epäilettekö jotain? jatkoi Asbjörn Krag. + +-- En, ketäpä minä voisin epäillä. Vanha taloudenhoitajattareni on +ollut perheeni palveluksessa kaksikymmentä vuotta. + +-- Ei ketään voida sulkea epäilyksistä, huomautti Krag. + +-- Ei, kuuletteko! Vanha nainen! Hän ei ymmärrä muuten hajuakaan +taiteesta. + +-- No niin, mutta on kai muitakin palvelijoita? jatkoi Krag, +esimerkiksi se nuori mies, joka juuri oli täällä sisällä. + +Konsuli nauroi äänekkäästi. + +-- Voin vakuuttaa teille, että Sören -- häntä kutsutaan todellakin niin +-- on suurin hölmö mitä minulla milloinkaan on ollut palveluksessani. +Hän on varmaankin ollut täällä noin neljätoista päivää, joten en oikein +tarkoin tunne häntä, mutta olen jo saanut selväksi itselleni tulevan +tarpeelliseksi panna hänet pois. Hän on aivan tyhmä. Hän on koko talon +naurettavuus. Mitä te muutoin ajattelette! Niin nuori mies olisi jo +niin perehtynyt pyhän taiteen mysterioihin että hän ryhtyisi +varastamaan kalliita tauluja. Ja lisäksi olisi niin hyvä vainu että hän +valitsisi juuri kaikkein arvokkaimman. Ei, se on aivan uskomatonta. +Saadaksenne tilaisuuden kontroleerata olenko oikeassa käsityksessä, +kutsun hänet sisälle. + +Konsuli soitti, + +Pian sen jälkeen tuli palvelija sisään. Hän näytti todellakin aivan +harvinaisen typerältä. Hänen kasvoissaan oli lammasmaisen tuijottava +näkö, jonka Kristianialaissalapoliisi heti näki. + +Konsuli sanoi. + +-- Kuules nyt, Sören, tuo nyt sisään vähän portviiniä, makeata kuten +tiedät. + +Sören nosti päätään, katsoi hetkisen isäntäänsä ja vastasi: + +-- Portviiniä? + +Tämä kysymys tuli niin idioottimaisesti että Asbjörn Krag purskahti +nauruun. + +-- Niin, tietenkin, huusi konsuli kiukuissaan, lähde vaan matkoihisi, +turska! Seisotko sinä ja nukut, häh? + +Palvelija käänsi selkänsä seurueelle ja meni mutisten ovesta. + +-- No miltä tuntui? kysyi konsuli. + +-- Olen vain ihmeissäni miten olette kestänyt niin kauan tuon naudan +kanssa, vastasi kristianialaissalapoliisi. + +-- Niin, olette oikeassa, mutta ei ole ollenkaan helppo saada +palvelukseensa kunnollisia palvelijoita. Ennen pidettiin kunniana olla +palvelijana rikkaalla ja mahtavalla miehellä. Nyt näytetään pitävän +häpeänä ja häväistyksenä. Siksi tunkeutuukin vain kaikkein tyhmimpiä. + +Konsuli nousi. + +-- Menkäämme nyt katsomaan taulua, sanoi hän. + +-- Jättäkäämme arkipäiväiset pikku surut ja vastukset ja maailman +tyhmät palvelijat. Menkäämme ja unohtakaamme pienet asiamme, hetkiseksi +voidaksemme häiritsemättä siirtää itsemme nauttimalla tästä +taideteoksesta. Tulkaa herra salapoliisi. + +Konsuli meni edellä ja salapoliisi seurasi häntä. + +Lopuksi tulivat he erääseen pieneen salonkiin, kalustettuna vanhaan +hollantilaistyyliin. Seinillä riippui vanhojen mestarien tauluja. +Kullattu laatta kehyksen alimmalla lastalla ilmoitti taiteilijan nimen. + +Toisella poikittaisseinällä riippui aivan yksinään taulu +silkkipoimutelman peittämänä. + +Konsuli veti poimutelman pois. + +Kristianialaissalapoliisi katsahti taulua ja peräytyi. + + + + +VI. + +SALAISUUS KULUNEELTA VUOSISADALTA. + + +Ei koskaan hän ollut nähnyt niin kamalia kasvoja kuin tällä omalla +muotokuvalla oli. + +Korkea, keltainen otsa, suuret mustat silmäparit sekä punainen suu +leveävarjoisen baretin alla. + +Korkea otsa, vihaiset, tuimat silmät ja paksut lihavat huulet antoivat +kasvoille melkein epäinhimillisen julmuuden leiman. + +-- Jos tämä on van Dyckin oma muotokuva, sanoi Asbjörn Krag, niin on +taiteilija ollut rohkeampia miehiä mitä milloinkaan on elänyt. Sillä +kysyy rohkeutta jättää jälkimaailmalle itsestään sellainen omituisuus. + +-- Olette oikeassa -- vastasi konsuli, ihastuneena katsellen kauniita +kasvoja. Mutta se on kuitenkin ihana taideteos. Katsokaa noita varjoja, +näitä silmiä vihaisine katseineen ja katsokaa tätä kummallisessa +hymyssä olevaa suuta. Eikö tähän hymyilyyn ole kätkeytyneenä eräs +kadonneen vuosisadan salaisuus. + +-- Rohkeuteni melkein värisee sitä katsellessa, vastasi salapoliisi. Se +on todellakin tehnyt minuun voimakkaan vaikutuksen, ne ovat +omituisimmat kasvoi mitkä milloinkaan olen nähnyt. Salapoliisi meni +lähemmä ja näki nyt kehyksen alimmalla listalla olevan: + + VAN DYCK. + + Oma muotokuva. + +Konsuli jatkoi; + +Kerran kävi luonani Antwerpenin maalausgallerian johtaja. Hän tarjosi +minulle heti taulusta 150,000 guldenia. Mutta mitä minä teen rahalla. +En tahdo milloinkaan erota tästä ihanasta taideteoksesta. Meidän +kerääjäin salaisuus on juuri se, herra salapoliisi, että kun me olemme +saanut taideteoksen, tulee se olemaan melkein osa meistä. Me emme voi +edes ajatella mahdollisuutta erota eli kuolla siitä. Se on keräilyn +korkein voima. Ja voitte kuvitella pelästystäni huomatessani, että +taulu tänään aamusella oli puoleksi leikattu seinältäni. + +Minä vaan en ymmärrä, sanoi Asbjörn Krag, miksi varas on yrittänyt +ottaa koko taulun teräskehyksineen; sen sijaan että hän aivan +yksinkertaisesti olisi leikannut kankaan. + +-- Sanon miksi, vastasi konsuli. Asia on niin, että minä, osittain +pelastaakseni palvelijoitani olemasta kihokynsisiä ja osittain +estääkseni ihanan taulun leikkaamista kehyksistä, olen antanut +sijoittaa tunnetun sähkölaatan kankaan taakse -- aivan samaa +järjestelmää jota nyt on alettu käyttämään Parisin, Antwerpenin ja +Vatikaanin galleerioissa. Niin pian kun kangasta kosketetaan, vielä +vähemmin metallilla, alkavat hätäkellot soida koko talossa. +Sähköaparaatilla ei ole kuitenkaan minkäänlaista yhteyttä kehyksen +kanssa ja varastaakseen taideteoksen täytyy siis ottaa kaikki tyyni. + +-- Miksi tämä tuolin selkämys on sijoitettu heti taulun alle? kysyi +Asbjörn Krag. + +Konsuli hymyili. + +-- Niin, eikö totta sanoi hän. Se on aika juonikkaasti ja näyttää +luonnolliselta. Sen ovat tehneet roistot. He eivät ole uskaltaneet +luottaa, että sinkilät, niin poikkisahattuina kuin ovatkin, voisivat +kannattaa tauluja, ja sentähden ovat he varmuuden vuoksi panneet tämän +tuolin selkämyksen tueksi. Minä en ole koskenut siihen. + +-- Siinä olette todellakin tehneet oikein, sanoi Krag ja lisäsi. Me +tulemme sen kautta uskottelemaan varasta ettemme ole nähneet mitään. + +Krag veti tuolin pois. + +Taulu riippuu kuitenkin paikallaan. + +Sitten pani salapoliisi tuolin takaisin paikallensa. Hän alkoi sitten +tarkasti tutkia taulun kullattua kehystä sekä sinkilöitä, jotka pitivät +sitä seinässä kiinni. + +Lujat sinkilät olivat sahatut poikki erinomaisen hienolla ja terävällä +viilalla. + +Salapoliisi löysi muutamia viilanlastun jyväsiä teräskehyksellä ja +lattialla. Muuten ei ollut ainoatakaan jälkeä löydettävä lurjusmaisesta +yrityksestä. + +-- Viilaus on suoritettu niin erinomaisen hienosti, sanoi Krag, etten +minä, ellen olisi parempia selvitellyt, olisi voinut uskoa sen +suoritetun partaveitsellä, joka voisi lävistää terästä. Olen monissa +tilaisuuksissa ennenkin nähnyt sellaista viilanlastua, mutta on aina +myöskin ilmennyt perillä olleen ammattitaitoisen kansainvälisen +suurroiston. Uskottavasti on kai tässäkin sellaiset suhteet. + +-- Jokainen sinkilä, jatkoi hän, on sahattu kymmenesosan millimetrin +päästä. Ja itse asiassa se mikä on jälellä, ei ole parempi kuin +tavallinen ohut silkkipaperi ja koska teräs ei ole kimmoisaa, tarvitaan +ainoastaan tuupaisu saadakseen irrotetuksi koko kehyksen. + +-- Aivan oikein. Se on minunkin mielipiteeni. + +-- Mutta miten roistot ovat päässeet sisään ja saaneet suorittaa tämän, +on minulle kuitenkin arvoitus. Luultavasti ovat he työskennelleet +yöllä. Heidän täytyy olla salaliitossa jonkun kanssa joka on +talossanne. Kuulkaa hetkinen, herra konsuli, teidän tulee pitää +valppaasti silmällä tuota jöröjukka palvelijaa. Minua ei ihmetyttäisi, +vaikka hän olisi viisaampi kuin luulittekaan. + +Konsuli mutisi jotain, että hän pitää täydellisesti uskomattomana, että +tyhmällä Sörenillä olisi mitään tekemistä tämän rikoksen kanssa, mutta +hän ei luvannut kuitenkaan päästää häntä näkösältä. + +-- Minä en muuten ymmärrä, huomautti Krag, mitä iloa saattoi olla +näillä konnilla tästä taideteoksesta. He voivat mahdollisesti myydä sen +museoon, silloin heidät heti huomataan, ja en usko myöskään kenenkään +yksityisen uskaltavan kainostelematta ostaa varastettua tavaraa. + +-- Silloin täydellisesti erehdytte, sanoi konsuli. + +-- Olen vakuutettu siitä että nämä varkaat, jotka nyt ovat toimineet, +ovat suunnitelleet mitä viekkaimmalla tavalla. + +Ajatelkaamme sitä mahdollisuutta, että he joku aika sitten ovat +kääntyneet jonkun rikkaan kerääjän puoleen, monimiljonäärin, sillä se +voi olla tietysti vaan monimiljonääri, joka on kehottanut ostamaan niin +kalliita taideteoksia. Mutta mitä te ajattelette. + +Konsulin sanoissa monimiljonääristä oli Asbjörn Krag peräytynyt ja +hämmästyksen ja yllätyksen piirre levisi hänen kasvoilleen. Eräs ajatus +oli juolahtanut hänen aivoissaan. + +-- Ei mitään, vastasi hän vain. Olkaa hyvä ja jatkakaa, herra konsuli. + +-- Siis minä toistan vieläkin kerran että me voimme otaksua erään +roistoista kääntyneen jonkun ulkolaisen rikkaan miehen puoleen. + +He ovat tietysti itse sanoneet saaneensa vihiä kovin hienosta +afääristä. + +Fredrikshaldissa on eräs mies, jolla on taulu jonka hän mielellään myy +huonojen raha-asiain vuoksi. + +Olisi epäedullista norjalaisen luotolle jos tulisi tietoon, että hän on +pakotettu myymään kauneimman ja kuuluisimman taideteoksen. Mutta koska +hän joka tapauksessa on pakotettu myymään sen, vaatii hän -- +väittivät roistot sen tapahtuvaksi, suurimmassa salaisuudessa. + +Hän on valinnut silloin heidät välittäjiksensä ja he ovat luvanneet +hankkia hänelle taulun. + +Sanokaamme viidestä tuhannesta punnasta. + +Tähän on siis asianomainen suostunut. + +Sitten he aivan yksinkertaisesti varastavatkin minulta taulun, mies saa +taulunsa ja maksaa sen. + +Tietysti täytyy hänellä joka tapauksessa olla epäluulo, ettei se ole +tapahtunut kunniallisella tavalla. Mutta koska se koskee hänen suurta +luottoansa, hänen voimaperäistä keräilyintoaan, näyttelee moraali +ainoastaan vähempiarvoista osaa. Katsokaa meillä kerääjillä on kykyä +siihen, niinpian kuin se koskee mielenkiintoista, harvinaista +taideteosta. + +Mutta, kuten sanottu, ainoastaan kovin rikas mies voi antautua +sellaisiin pieniin seikkailuihin. Mies, jonka taloudellinen asema on +kova kuin kallio, voi toivoa satunnaisen laittomuuden seurauksia +suurella tyyneydellä. Katsokaa esimerkiksi vaan Rockefelleria, jota +turhaan on syytetty kaikista maailman ajateltavissa olevista +rikoksista. + +Asbjörn Krag nousi + +-- Te mainitsitte erään nimen, herra konsuli, sanoi hän. Te mainitsitte +Rockefellerin. Mutta miksi ette sanonut jotain toista, esimerkiksi +Pierpont Morgan? + +-- Mielelläni, vastasi konsuli ja nyökkäsi myöntävästi. Hän on muuten +kovin mielenkiintoinen taiteesta ja kovin sydämmetön. + +Asbjörn Krag oli tullut tahdottomasti ajatelleeksi Pierpont Morganin +sähkösanomaa taikailveilijälle, konsulin kehittäessä varasteoriaansa. +Olisiko todellakin keskenäistä yhteyttä näiden molempien asioiden +välillä. + +-- On kuitenkin kovin uskallettu yritys, johon arvoisat herrat ovat +ryhtyneet, sanoi Asbjörn Krag. Yrityksen ensi osan ovat he todellakin +suorittaneet mainiolla tavalla, nimittäin sahaamalla taulua kiinni +pitävät sinkilät. + +Mutta vielä on monia vaarallisia asioita suoritettavana. Ensinnäkin on +taulu kuletettava kerroksestanne, herra konsuli, ja teidän täytyy +tunnustaa, ettei se ole helposti tehtävissä. + +Edelleen on jotenkin suuri kangas kuletettava ulos maasta, ja näette +siis, herra konsuli, että varkaat työskentelevät edeltäpäin tehdyn +suunnitelman mukaan, jonka pitää toteuttaa pienimmässäkin +yksityisseikassa. + +Luulen, että tällä kerralla voimme tyytyä siihen, että annamme +vartioida taulua sekä yöt että päivät. + +-- Sitä kaikkea olen jo ajatellut, vastasi konsuli, ja olen siihen +tarkoitukseen pestannut väkeä johon voi luottaa. + +-- Erinomaista, sanoi Asbjörn Krag. Ei kestä kauan ennenkuin roistot +jatkavat suunnitelmansa toteuttamista. Tavalla tai toisella täytyy +heidän luonnollisesti tulla ilmi muiden muassa siitä seikasta, etteivät +he ole saaneet selville meidän huomanneen sinkiläin sahausta. Ja +sitten, herra konsuli, sitten tulee meidän vuoromme tarttua. + +Herrat olivat nyt menneet takasin konsulin työhuoneeseen, mihin +yksinkertainen palvelija tuli sitten hetken kuluttua aivan +kutsumattomana. + +Juuri hänen astuessaan sisään huudahti Asbjörn Krag innoissaan: + +-- Niin, sen saan sanoa, herra konsuli, etten milloinkaan koko +elinikänäni ole nähnyt moista yksityisgalleriaa. + +Ja tuo ihana von Dyckin oma muotokuva uhmailee kaikkea selitystä. + +-- Niin, se on tosi, vastasi konsuli joka heti oli mukana ilveilyssä, +mutta siksi olenkin ylpeä kokoelmastani. Mitä sinä tahdot Sören? + +-- Olen tuonut viinin. + +-- Se on hyvä. Senhän näen itsekin. Mitä muuta tahdot? + +-- Niin mielelläni pyytäisin päästä vapaaksi illalla. + +-- Mitä! Sinullahan oli juuri vapautta joku päivä sitten, ja et ole +ollut täällä enempää kuin neljätoista päivää. Luuletko sinä, että siinä +on pontta ja perää? + +Yksinkertainen Sören näytti täydellisesti lohduttomalta. + +-- Onko isoäitisi ehkä kuollut? kysyi konsuli. Eli haudataanko +isoisäsi? + +-- Ei, herra konsuli? + +-- Vai ei. Ne tapaavat olla sinun tavallisia päähänpistojasi. No, mikäs +sitten on? + +-- Tahtoisin mielelläni nähdä taikailveilijän. + +-- Oho! Sinä tahdot mennä sirkukseen! Ja siksi olet valmis jättämään +minut närkästyksissä toisetta palvelijatta. + +-- Niin, herra konsuli, vastasi tyhmä Sören ja tuijotti lammasmaisin +ilmein suoraan ikkuna-aukkoon. + +Konsuli aikoi käskeä hänet ulos nuhdesaarnalla, mutta äkkiä pidätti +hänet Asbjörn Krag, ja sanoi. + +-- Äsh, antaa hänen mennä sirkukseen, paras konsuli, nuorison tarvitsee +huvitella itseään hiukan siiloin tällöin. Se ei vahingoita. + +Konsuli katsoi salapoliisiin, joka tarkoituksella iski silmää. + +-- No niin, sanoi hän hetken miettimän jälkeen, sinä saat mennä sitten +sirkukseen. + +-- Kiitos, herra konsuli. + +Sören jää kuitenkin seisomaan. Silloin joutui konsuli suunniltaan. + +-- Sinä olet helvetin nauta, Sören, sanoi hän, miksi et lähde +tallustelemaan. + +-- Olisi eräs asia, herra konsuli. + +-- Mitä --! Vieläkö enemmän? + +-- Kyllä, tuolia ulkona seisoo eräs mies, joka tahtoo puhua konsulin +kanssa. Hän sanoo olevansa verhoilija ja että me olemme käskeneet tulla +hänet luoksemme. + +Konsuli nousi. + +-- Se on tosi. Etkö voinut saada sitä suustasi heti, tyhmyri. Anna +hänen tulla sisälle. + +-- Se on eräs vartijoistani, selitti konsuli. + +-- Joka esittää verhoilijaa, lisäsi salapoliisi, joten varkaissa ei +herää mitään epäluuloa hänen todellisesta hommasta. + +Konsuli nyökkäsi. + +Samassa astui työpukuinen mies huoneeseen. + +-- Aha, eikös olekin BrÃ¥ende, sanoi konsuli. Oli hyvä, että tulitte +täsmälleen. Oletteko valmis ryhtymään työhönne! + +Mies veti hymyillen pensseliparin ja liimapannun esille. + +-- Kyliä, sanoi hän. Mistä alotan? + +-- Hollantilaisessa salongissa. Mutta onko teillä toista joukossanne? + +Mies pani liimapannun lattialle, pisti kätensä taskuun ja veti esilie +revolverin. + +-- Joka reikä ladattuna, sanoi hän. + +-- Mainiota, mainiota. Te ymmärrätte mitä asia koskee. Luulenpa, että +on parasta jos alatte lattian korjauksella. On hiukan linoleumia, jota +voitte tekemättä vahinkoa purkaa ja paikata jälleen. Mutta muistakaa +eräs asia, BrÃ¥ende. Pitäkää tarkasti silmällä von Dyckin muotokuvaa. + +-- Olkaa rauhallinen siitä, herra konsuli. Varmaankaan ei hänellä ole +enää hauska näyttäytyä katselemaan, mutta minä kyllä kestän sen kanssa, +ja uskaltaisipa joku niin.... + +Näin sanoen veti työläinen jälleen revolverinsa, + +-- Se on hyvä, se on hyvä, vastasi konsuli, menkää nyt hollantilaiseen +salonkiin ja ryhtykää työhönne. + +Työmies meni. + +-- Minä ihailen todellakin teidän viisaita valmislelujanne, sanoi +Asbjörn Krag. + +-- Tehän olette yhtä hyvä kuin joku salapoliisi. + +-- Mutta lyönpä vetoa, vastasi konsuli, että olette jo saaneet selville +jäljen, herra salapoliisi. + +-- Olette oikeassa, vastasi Asbjörn Krag. -- Olen todellakin löytänyt +jäljen. + + + + +VII. + +YKSINKERTAINEN PALVELIJA JA ILVEILIJÄ. + + +Konsuli hymyili. + +-- Minä voin sen uskoa, sanoi hän, kaikesta mitä olen kuullut ja +lukenut teistä, ja uskottavasti löydätte uusia huomioita herättäviä +jälkiä tutkiessanne taloani lähemmin. + +-- Ei tarvitse tutkia taloanne enempää kuin olemme jo tehneet, herra +konsuli, vastasi Asbjörn Krag. + +-- Mitä --! Ettekö etsi jälkiä eli sormenpainaimia? Ettekö edes mittaa +huonettani ristin rastin ja näytä ajattelevalta? + +-- En, vastasi Asbjörn Krag. Sitä en aijo todellakaan tehdä. Niin +tekevät poliisit ainoastaan huonoissa romaaneissa. + +-- Saan todellakin sanoa, että se kuuluu sukkelalta. Mitä te sitten +aijotte tehdä? + +-- Aijon mennä ulos kuulemaan hiukan soittoa. + +-- Oh, todellako. Ja sitten? + +-- Sitten aijon syödä päivällistä. Onkin jo jotenkin myöhäistä. + +-- Ja sitten. + +-- Sitten olen aikonut mennä sirkukseen katsomaan Taikailveilijää. + +Konsuli näpsäytti sormiaan. + +-- Taikailveilijää, huudahti hän. Suostutteko, että teen seuraa. Olen +kuullut paljon puhuttavan tuosta rakkarista, ja mielelläni tahtoisin +nähdä hänet lähemmältä. Hänhän on muuten ilmoittanut tuottavansa +pienelle rauhalliselle kaupungillemme suuren ja originellin yllätyksen. +Jos käsitän tilannetta oikein niin ei mikään varas tule sen revolverin +suun ohitse, eli kuinka... + +-- Ei varmaankaan. Tapaamme siis sirkuksessa? + +-- Kyllä, vastasi Asbjörn Krag, tapaamme Taikailveilijän luona. + +Asbjörn Krag otti nyt hyvästit ja läksi suoraan Grand hotelliin. + +Kuten hän oli odottanutkin oli Coloradolaisprofessori juhlasalissa +keksintönsä vieressä. + +Krag tervehti häntä ystävällisesti, ja kysyi onko hän valokuvannut +mitään uutta kappaletta. + +-- Ei, vastasi professori, ei vielä. + +Kristianialaissalapoliisi istuutui lepotuoliin ja pyysi professorin +soittamaan "Geishan" jonka hän oli kuullut jo edelläpuolenpäivän ja +joka oli kuulunut niin muhkealta ja kauniilta. + +Colorodolaismies oli heti kernas, ja pian sen jälkeen kuului, "Geishan" +vilkas iloisuus kummallisesta koneistosta. + +Väkeä virtaili paikalle ja rupesi kuuntelemaan, ja ihailuhuutoja kuului +ympäriltä. + +"Geishan" tauotessa, kysyi kristianialaissalapoliisi puoleksi +välinpitämättömästi levittäen sanomalehden kasvojensa eteen. + +-- Voisiko saada hieman saksalaista musiikkia, herra professori. + +-- Kernaasti. Mitä haluatte kuulla? + +-- "Viimeistä ruusua" esimerkiksi. Asbjörn Krag antoi lehden hetkiseksi +laskea, ja hän huomasi musiikkiprofessorin rahtusen perääntyvän. + +-- Sitä säveltä minulla ei ole, vastasi hän, selkä Kragin kääntyneenä. + +Sitten hän tuli ynseäksi ja vastenmieliseksi, ja kieltäytyi enää +soittamasta vieraille. Hän sulki koneensa ja meni huoneeseensa. + +Asbjörn Krag meni kuitenkin ruokasaliin, ja söi myöhäisen päivällisen. + +Sitten joi hän salongissa kahvia, puheli vieraiden kanssa sitä ja tätä +ja tuprutteli voimakkaimpia sikaarejansa. + +Vihdoin tuli aika lähteä sirkukseen. + +Suuri teltta oli täpötäysi katsojia. + +Asbjörn Krag tapasi ystävänsä Voldin, nyökkäsi konsulille ja istuutui +maneesin toiselle sivulle. + +Sitten alkoi esitys erittäin mielenkiintoisin numeroin. + +Oli hevosia ja silmänkääntäjiä ja voimistelijoita j.n.e. kaikki vanhaa +tavallista lajia -- jopa huonon puoleista, kuten useimmin tapaakin olla +kiertelevän maaseutuseurueen kanssa. + +Mutta sitten tuli ohjelman viimeinen numero, illan vetonumero, +koomillinen pantomiini jota kutsuttiin "Valencian ilveilijä" seitsemän +ilveilijän esittämänä. Taikailveilijä etunenässä. + +Kuusi ilveilijää olivat koristettuna tavallisella tavalla, maalatuin +sydämmin, kelloja selässä ja paloviinapulloja vatsan päällä, +tärkkipaidat housuina y.m. temppuja jotka huvittavat galleriaa. + +Mutta seitsemäs ilveilijä, Taikailveilijä oli fantastisin. + +Hän esitti luurankoa. + +Hänen trikonsa oli aivan valkea, selkäranka ja kaikki luunikamat +maalatut päällepäin. + +Oli julmaa ja omituista katsella tämän luurankomiehen tekevän +kujeitansa. + +Näytelmä esitettiin niin viattomasti, niin nurinkurisesti, niin +mielipuolen koommillisesti, ettei Asbjörn Krag muistanut nähneensä +sellaista. Hän nauroi äänekkäästi useita kertoja, ja hänen täytyi +tunnustaa että joka tapauksessa Taikailveilijä oli huvittava. + +Myrskyävän suosionosotusten jälkeen, joilla tervehdittiin koommillisia +näytöksiä, täytyi Taikailveilijän antaa ylimääräisen numeron. + +Hän alkoi sen tavanmukaisella tavalla: + +Olisiko ketään yleisön joukossa olevaa herraa, joka tahtoisi astua +esille ja avustaisi häntä? + +Eräs mies kiipesi heti pitkän maneesin reunan yli ja hitain askelin +meni näyttämölle. + +Hän näytti niin peräti tyhmältä ja yksinkertaiselta että yleisö puhkesi +heti nauruun. + +-- Mille te nauratte? Asbjörn Krag näki nyt ihmeekseen, ettei mies +ollut kukaan muu kuin konsulin idioottinen palvelija Sören. + +Kristianiaiaissalapoliisi loi silmäyksen konsuliin yli maneesin. + +Mahtava mies näytti tyytymättömältä palvelijansa uhkateosta. + +Sitten alkoi Taikailveilijä ylimääräisen numeronsa, jolloin hän +osoittautui olevansa etevä noitataiteilija. + +Yleisön hilpeyden noustessa loihti hän kummallisimpia esineitä Sörenin +taskuista. Hän veti munia, rahoja, kirjeitä, paperikaistaleita, koreja +ja jopa kaikkein viimeiseksi suuren hanurin. + +Sören oli kaikista näistä niin kummallisin kasvoin, että yleisö +väänteli itseään naurusta. + +Varmaankaan ei mieliala koskaan ennen ollut niin korkealla +kiertelevässä maakuntasirkuksessa. + +Vihdoin oli numero loppunut ja tyhmä Sören sai mennä takaisin +paikallensa. + +Asbjörn Krag oli viimeisten minuuttien kuluessa ollut melkein totinen. + +-- Etkö sinäkin pitänyt sitä huvittavana? kysyi hänen virkaveljensä, +joka vielä oli silmät kyynelissä hillittömän naurun jälkeen. + +-- Kyllä, vastasi Asbjörn Krag, se oli todellakin odottamattoman +hauskaa. + +-- Niin, herra jumala, ajatteles vaan kaikkia niitä esineitä, joita hän +veti muiden taskuista. Tahtoisin antaa paljon saadakseni nähdä sitä +vielä kerran. + +-- Ja minä, vastasi Krag, tahtoisin antaa paljon saadakseni tietää mitä +Taikailveilijä jätti tuon tyhmän Sörenin taskuihin. + + + + +VIII. + +MIKSI. + + +Sirkusnäytännön loputtua vaihtoi Asbjörn Krag muutamia sanoja konsulin +kanssa teltan ulkopuolella. + +He päättivät tavata toisensa jälleen seuraavana päivänä. + +Hän jätti hyvästit ystävällensä Voldillekin, vaikka he ennen olivat +päättäneet yhdessä syödä palasen hotellissa. + +Kragilla oli nyt aivan liian paljon miettimistä voidakseen oikeastaan +nauttia seurueen ilosta. + +Vihdoin jäi hän yksin paperosseineen ja ajatuksineen. + +Ei mikään häntä häirinnyt. + +Pieni kaupunki oli mennyt levolleen, kadut lepäävät tyhjänä, ja Krag +pääsi täällä kuulemasta kotiinpalaavien kahvilavieraiden huutoja ja +melua, jota ei tapahtunut Kristianiassa. + +Hän istuutui ja ryhtyi ajattelemaan tilannetta. + +Hän oli tullut varmaan epäluuloon, että syy Taikailveilijän ja +muusikkiprofessorin samaniltaiseen esiintymiseen tällä Fredrikshaldissa +oli aivan yksinkertaisesti konsulin van Dyck muotokuva. + +Hän oli saanut erään epäluulon. Mutta siinä olikin kaikki. + +Hänellä ei ollut mihinkään tosiasialliseen turvattavaa. + +Hän epäili Sören palvelijan uskomatonta tyhjyyttä. + +Jos Sören todellakin oli kanssarikollinen salaliitossa, näytti hän +osaansa niin viisaasti ja taitavasti kuin ammattitaitoinen näyttelijä. + +Mikä se oli joka puhui Sörenin olevan juonessa molempien kujeilijoiden +kanssa. + +Ennen kaikkea oli se hänen silmiinpistävä, ylellinen tyhmyytensä. + +Sitäpaitsi ei hän ollut konsulin palveluksessa täyttä neljätoista +päivää. + +Hän oli ottanut paikan konsulin luona paria päivää ennen kujeilijoiden +saapumista Fredrikshaldiin. + +Sen lisäksi hänen esiintymisensä sirkuksessa. + +Miksi oli hän karannut auttamaan Taikailveilijää. + +Hän oli tuskin ehtinyt kysymään onko yleisössä ketään, joka astuisi +esille, ennenkuin hän oli heti valmiina. + +Todellisen tyhmeliinin olisi pitänyt ajatella pitemmälle. + +Sellainen liiallinen tyhmyri hölmö jollaisena Sören oli näyttäytynyt, +ei olisi pitänyt aivan yksinkertaisesti käsittää muuta kuin jäädä +istumaan ja tuijottamaan maneesille. + +Ja kuitenkin oli hän ollut ensimäinen näyttämöllä. + +Ja kuitenkin oli hän esiintynyt suurena tyhmeliininä. + +Miksi? + +Saattoi ajatella, jatkoi kristianialaissalapoliisi itsekseen tyhmän +Sörenin olevan juonessa Taikailveilijän kanssa, alias Burnsin, kuten +häntä toisin kutsuttiin. + +Nämä molemmat olivat yhdessä musiikkerin kanssa -- vaikkei Krag voinut +ymmärtää mitä hyötyä hänestä heille olisi, tehneet salaliiton +tarkoituksella varastaa van Dyckin taulu, ja myydä se monimiljonääri +Pierpontt Morganille joka oli innokas kerääjä, eikä niin tarkka +käyttämillään keinoilla kun hän vaan saavutti tarkoituksensa. Hän oli +tälle kunnianarvoisalle seurueelle esittänyt suunnitelmansa kyllin +huomaavaisena ulkonaisiin olosuhteisiin. + +Ensinnäkin oli tarpeellista keinotella eräs heistä konsulin taloon, ja +koska olivat saaneet kuulla konsulin tarvitsevan palvelijaa, oli aivan +luonnollista, että Sören, nuorin heistä, määrättiin hakemaan paikkaa. + +Koska hän itse kovin hyvin tiesi, että varkaus herättäisi epäluuloja +uutta palvelijaa kohtaan, niin yht'äkkiä päätti hän leimata +esiintymisensä niin perinpohjaisella tyhmyydellä ettei kenenkään +mieleeni juolahtaisi että hänellä, tyhmyrillä, oli sormet pelissä. + +Niin pilkalle meni kaikki, arveli Krag, mutta kun hän sitten johtui +kysymykseen, miksi eräs roistoista oli pukeutunut amerikalaiseksi +musiikkiprofessoriksi ja kulki ympärinsä naurettavan kummallisen +fonografin kanssa ja miksi toinen oli ryhtynyt toimimaan ilveilijänä ja +toimeenpanemaan kummallisia kujeita kaduilla, silloin pysähtyi hänen +ymmärryksensä. + +Sitä hän ei ymmärtänyt. + +Sitävastoin sähkösanomasta hän hyvin selviytyi. + +"Viimeinen ruusu" oli vanha kulunut ja sentimentalinen musiikkikappale. + +Jos tauluvarkaat ja monimiljonääri kaukana Skotlannissa olivat nyt +sopineet salakielestä, niin saattoi hän ajatella että "Viimeinen ruusu" +merkitsi yrityksen saaneen huonon lopun ja oli epäonnistunut. + +"Geisha" sitävastoin oli iloinen reipas operetti. + +Se saattoi merkitä heidän vehkeilyjensä onnistuneen. + +Jos molempien musiikkikappaleiden nimet vaihdettaisiin niiden +oikeisiin merkityksiin saisi monimiljonäärin viimeinen sähkösanoma +merkityksensä. + +-- Olivatko varkaat epäonnistuneet vai onnistuneet. + +Taikka joka monimiljonäärin salakielellä kuului. + +"Viimeinen ruusu" vaiko "Geisha"? + +Siihen oli Burns vastannut: + +Parhaat edellytykset "Geishalla". + +Joka toisin sanoin voitiin kääntää näin. + +"Paraat edellytykset onnellisella päättymisellä." + +Tämä sähkösanoma lähetettiin siis tänään puolenpäivän tienoissa, jatkoi +Krag ajatuksiaan, ja edellytti johtopäätöksen olevan oikean, koska +saavutetut tulokset myöskin todella olivat loistavia, koska molempien +konnien oli onnistunut sahata terässinkilät, jotka olivat kiinnittäneet +taulun kehykset. + +Asbjörn Krag löysi siis pieniä kohtia mistä hän voi saada menemään +kaikki yhteen. + +Mutta tällä välin ammottivat taaskin suuret aukot mistä kaikki voisi +häipyä tyhjyyteen. + +Mitä esimerkiksi merkitsi se, että koko kaupunkia kehotettiin +sirkuskulkueen aikana kaduilla arvailemaan Taikailveilijän piippolakin +värejä? + +Sitävastoin ymmärsi hän, että Sörenin esiintyminen sirkuksessa sopi +kovin hyvin kaikkeen siihen. + +Tietysti roistojen piti neuvotella keskenään. Mutta kukaan ei saanut +aavistaa ilveilijän ja konsulin palvelijan olevan juonessa keskenään. +Miten he saattaisivat tavata toisiaan kenenkään sitä huomaamatta tässä +pienessä juorupesässä. + +Mikä oli luonnollisempaa kuin antaa tämän kohtauksen tapahtua yleisön +nenän edessä, ilman ettei ainoakaan elävä sielu voisi uskoa sitä muuksi +kuin tavalliseksi sirkuspilaksi. + +Suosionosotushuutojen ja naururäähkäyksien takia ei kukaan voinut +kuulla mitä molemmat miehet näyttämöllä keskustelivat. + +Taikailveilijän suu kävi alituisesti kuin pyörän keppi. Hän loihti +esille erillaisia kapineita palvelijan taskusta ja näiden esineiden +kera saattoi kovin hyvin olla tärkeitä tiedonantoja. + +Samaten oli ilveilijän erittäin helppo pistää yksi taikka toinen tieto, +määräys eli selitys palvelijan taskuun eli suullisesti antaa hänelle +haluamiaan neuvoja. + +Tässä salaperäisessä asiassa oli siis monta mahdollisuutta, monta +arvoitusta, monta käsittämättömyyttä joiden ratkaiseminen näytti +mahdottomalta. + +Mutta ennenkuin Asbjörn Krag tänä yönä meni levolle, uskoi hän kuten +lopuksikin keksineensä langan, joka auttaisi häntä avaamaan koko +sotkeutuneen solmun. + + + + +IX. + +KUJE. + + +Koko seuraava päivä kului Asbjörn Kragin tulematta arvoituksen +ratkaisussa rahtuakaan lähemmäksi. Hän teki erilaisia uusia huomioita, +mutta ei mikään niistä näkynyt vahvistavan hänen teoriaansa, että +Burnsin, musiikkiprofessorin ja Sörenin välillä oli salaliitto, +tarkoituksella varastaa van Dyckin omamuotokuva. + +Hänellä oli useita keskusteluja konsulin kanssa mutta ei ollut +onnistunut keksimään mitään uutta. + +Hollantilaisessa salongissa pidettiin öin ja päivin vahtia. Vahdit +tulivat ja menivät säännönmukaisessa järjestyksessä mutta eivät olleet +huomanneet minkäänlaista väkivallanyritystä kallista taideteosta +kohtaan. Eräs oli maalari, eräs verhoilija ja eräs koristelija. Ei +milloinkaan ennen oltu korjattu niin usein tätä salonkia, ja palvelijat +rupesivat uskomaan että konsuli aivan äkkiä oli saanut ajatuksiinsa +korjata uudestaan kauniin kerroksensa huoneet -- jotain jota ei niin +harvoin ollut tapahtunut. + +Konsulin maku oli nimittäin kovin vaihtelevainen ja palvelijat olivat +sentähden tottuneet kaikkeen joka koski korjauksia ja muutoksia. + +Asbjörn Krag katseli silloin tällöin sähkölennätintoimistossa, mutta ei +yhtäkään uutta sähkösanomaa tullut Skotlannin monimiljonääriltä eikä +Burnskaan ollut lähettänyt mitään matkaan. + +-- Tilannetta voidaan pitää muuttumattomana, ajatteli Krag. Mutta jos +mr Burnsin viimeinen sähkösanoma olikin merkinnyt varkauden +edellytyksien olevan parhaimpia niin odottaa tietysti nyt rahapohatta +kaukaa vaan ratkaisevaa tietoa joko kepposen epäonnistumisesta tahi +myöskin, että molemmat "komissionit" olivat onnistuneet saamaan +"kaupan" kuntoon. + +Mutta silloinhan täytyy ratkaisevienkin tapauksien olla lähellä +tuloaan. + +Asbjörn Krag ei voinut vapautua siitä käsityksestä, että hänen +olettamuksensa oli oikea ja että hän oli tullut oikeille jäljille. + +Hän harkitsi asiaa kohta toisensa jälkeen eikä voinut keksiä muuta +tyydyttävää selitystä erilaisista tapauksista ja elämyksistä. + +Kiitos olkoon hänen johtopäätöksiensä, jotka nimittäin usein saivat +parhaan aineellisen perustelun, jota ilman ne häilyisivät vapaaseen +ilmaan täydellisen tarkoituksettomina. Mutta koska ei ilta eikä yökään +tuonut mukanaan mitään ratkaisevaa, päätti Asbjörn Krag harjoittaa +puhdasta peliä ja hinata sotalipun. + +Tämä tyyneys saattoi hänet levottomaksi kuten aina tunnetaan +vastenmielistä mieltä tiedettäessä, että viholliset hiipivät ympärinsä +yön pimeydessä. + +Hän ilmoitti siis virallisesti kaupungin poliisiviranomaisille konsulin +taidegalleriaan suunnitellussa varkaudesta. Oli tarkoitus varastaa eräs +hänen kallisarvoisimmista ja kauneimmista tauluistaan. + +Hän ei kuitenkaan maininnut mitään siitä, että oli jo huomattu van +Dyckin oman muotokuvan miltei seinästä sahatuksi. + +Asbjörn Krag asettui yhteyteen poliisimestarin kanssa, joka suurella +viisaudella ja mielenkiinnolla otti asian vastaan. + +Hän antoi määräyksiä vahtien asettamisesta osittain konsulin asunnon +lähelle, osittain niille teille jotka johtivat kaupungista ulos sekä +rautatieasemalle että höyrylaivalaiturille. + +Konstaapelit olivat saaneet tarkkoja määräyksiä pidättää jokainen joka +mahdollisesti yritti lähteä kaupungista mukanaan tauluja, eli muita +sellaisia epäiltäviä esineitä. + +Asbjörn Krag toimi jälleen siten että näistä puuhista puhuttiin +sirkuksessa. + +Hän antoi levittää tietoa, että konsuli oli Amsterdamista saanut +varotuskirjeen, joka koskee tulevaa varkautta ja että hän tästä syystä +oli ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin. + +Oli kirjoitettu että kallisarvoinen taulu luultavasti varastettaisiin +kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä, jolloin varkaat +saapuisivat kaupunkiin. Koska juuri tänä päivänä kirjoitettiin +kahdeskymmenesneljäs, oli konsuli tullut kovin hermostuneeksi. + +Kahdennenkymmenennen neljännen päivän oleskeli Asbjörn Krag koko päivän +konsulin talossa. + +Koko kaupunki oli jännityksessä Taikailveilijän tuloa odotellessa. + +Kristianilaiaissalapoliisi oli täydellisesti vakuutettu ettei mr Burns +ollut toimittanut tätä koomillista ja vaivalloista kujeilua ilman +ettei hänellä ole määrättyä tarkoitusta sillä. + +Ehkä juuri silloin tapahtuisi ratkaisu? + +Asbjörn Krag päätti pitää tarkkaa silmää mystillisestä ilveilijästä. + +Muuten oli kaupunki tänään täydellisesti huvien ja uutuuksien täyttämä. + +Ensinnäkin aamusella saapui tieto itse konsulilta suunnitellusta +varkaudesta. + +Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja siitä keskusteltiin +laveasti. + +Sitten tehtiin se huomio, että amerikalainen professori tehdäkseen +reklaamia, kulki siellä täällä pihoissa kummallisen keksintönsä kanssa +ja soitti. + +Hän kokosi ympärilleen kokonaisen uteliaan joukon ja kaikki pitivät, +että hänen pelinsä soi kauniisti, minkätähden oli selvää, että hän +samana iltana antamaansa konserttiin saisi hyvän huoneen. + +Siten saattoi kaupungin asujaimisto huvitella itseään odottaessaan +Taikailveilijän fantastisia kujeita. Sen lisäksi tuli sirkusnäytäntö +illalla sekä professori Blochin esiintymän Työväen yhdistyksen +huoneustossa kummallisine keksintöineen, jossa hän muun muassa +soittelisi kappaleita, joita hän oli valokuvannut valo- ja ääniaaltojen +avulla. + +Fredikshaldille lupasi tulla aivan iloinen päivä. Jo varahin rupesi +kansa kääntymään kaduille missä Taikailveilijän tiedettiin esiintyvän. + +Se mikä erittäin kiinnitti Kragin mieltä oli se, että hän oli +toimittanut kulkueen konsulin talon ohi. Tapahtuisiko ulkona jotain? + +Olisiko ehkä aika väkivallan-yritykselle van Dyckin muotokuvaa vastaan +tullut juuri tässä hetkessä? Kristianialaissalapoliisi oli huomauttanut +olosuhteista ja olivat he molemmat päättäneet konsulin akkunasta +seurata Taikailveilijän retkeä kaikkein suurimmalla huomiolla ja eikä +sekunniksikaan päästää ketään näkösältä. + +Asbjörn Krag ja konsuli olivat istuutuneet erään pöydän viereen +huoneeseen, jonka seinä oli hollantilaisen salongin seinän vieressä +jossa Dyckin muotokuva oli. + +Oli vaikeata nähdä hollantilaisen salongin pienien ruudukkojen läpi ja +he olivat sentähden luvanneet istua täällä. + +Mutta taulugallerian ovi oli avoinna. Ja siellä kulki vartija +edestakaisin, jättiläismäinen metsänvartia Pebensen, jonka konsuli oli +ottanut palvelukseensa sitä tarkoitusta varten sekä BrÃ¥ende ja eräs +toinen mies. + +Kulkueen saapumisen kellonlyönti lähestyi. + +Konsulin talon ikkunoista saattoi nähdä ainoastaan joen yli johtavalle +sillalle. + +Äkkiä kuultiin melua ja huutoa sieltä päin ja silta oli pian telmivän +ja kirjavan parven täyttämä. + +Se oli fantastinen kulkue, joka lähestyi leikiten ja meluten. +Taikailveilijää oli kummallista katsella omituisessa puvussaan. Hänellä +oli päässään piippolakki, johon kaikkien katseet olivat tähdätty. + +-- Piippolakki on punanen, sanoi Krag, sitähän ei ole erittäin vaikea +nähdä. + +-- Ei, se on keltainen, vastasi konsuli. + +-- Mitä! Onko se keltainen. Uskallan lyödä pääni pantiksi että se on.... + +-- Sininen! huudahtivat molemmat yhdessä, johon he lisäsivät: + +-- En ole milloinkaan nähnyt moista! Piippolakki oli todellakin tullut +siniseksi, mutta lähi hetkeksi jälleen muuttanut väriään. Milloin oli +se vihreä, milloin punainen, milloin keltainen, milloin violetti. Kun +Taikailveilijä nauravan ja meluavan ihmisjonon seuraamana tuli suoraan +konsulin ikkunan alle, ymmärsi Asbjörn Krag heti mistä värivaihtelu +johtui. + +Ilveilijä oli aivan yksinkertaisesti verhonnut koko piippolakin +lasiprismoilla, jotka tulvaavassa auringonvalossa säteilivät kaikissa +sateenkaaren väreissä. Oli siis aivan mahdotonta sanoa minkävärinen +Taikailveilijän piippolakki oli. + +Keskeymättä huusi kansa hänen ympärillään. + +-- Se on punanen! + +-- Lakki on sininen! + +Jotkut olivat vielä riivatuimpia ja huusivat. + +-- Ei, se on liidun valkea! + +-- Se on sysimusta! + +Äkkiä pysähtyi kulkue konsulin ikkunan ulkopuolelle ja kansa alkoi heti +huutaa: + +-- Miksi me tässä pysähdymme? + +-- Jatka, ilveilijä; + +-- Me emme tahdo mitään tungosta! + +Asbjörn Krag oli äärimäisessä jännityksessä. Nyt tapahtui se mitä hän +koko ajan oli pelännyt? + +Miksi hän muuten olisi pysähtynyt konsulin talon edustalle? + +Kristianialaissalapoliisi seurasi jännitetyn tarkkaavaisena jokaista +ilveilijän pienintäkin liikettä. Konsuli teki samoin. Molempien katseet +olivat kiinnitetyt tuohon kadulla olevaan kummalliseen olentoon. + +Asbjörn Krag huomasi, että ilveilijä oli tällä kohdalla naamioitu. + +Miksi? + +Muuten oli hän pukeutunut fantastiseen ilveilijäpukuun, mutta sininen +silkkinaamio kätki hänen kasvojensa piirteet. + +Ja nyt vallitsi äkkiä hiljaisuus, sillä ilveilijä oli ruvennut tekemään +konstejaan ja loihti yleisön ihastukseksi ympärillä olevien taskuista +rahaa ja muita esineitä. + +Mutta hiljaisuudesta kuuli Krag ja konsuli sisään musiikkiprofessorin +koneen säveleitä. + +Konsuli sanoi hymyillen: + +-- Minä pidän melkein liikuttavana kuulla kuinka tuo musiikkiprofessori +raukka taistelee ylivoimaa vastaan noilla äänillään, mutta se on turha +vaiva. Niin taiteilijaelämälläkin on tragediansa. + +-- Kuka tietää -- ehkä tuo vanha raukka nyt seisoo ja itkee +tappiotansa. Mutta kas tuolla! Nyt lähtee kulkue jälleen matkoihinsa. + +Ja todellakin. Ilveilijä oli nyt lopettanut sepittämänsä esityksen +ja kulki verkalleen eteenpäin telmivän ja meluavan väkijoukon +seuraamana... + +Asbjörn Krag kääntyi pois ikkunasta. + +-- Olette tehneet virheen, sanoi konsuli hiljaa. Tämä ei ollut selvästi +muuta kuin reklaami päähänpistoa. Te olette varmaankin ollut hiukan +epäluuloinen. Kristianialaissalapoliisikin alkoi tuntea itsensä +epävarmaksi. + +Silloin herätti heidän huomiotaan aivan karkea ääni läheisestä +huoneesta, hollantilaisesta salongista. + +Se oli meikein huuto, se oli pikemmin mylvintä, kivun, raivostuksen ja +kauhun kiljuntaa. + +Ja kiljuntaa seurasi kirouksia. + +Asbjörn Krag ja konsuli hyökkäsivät niin nopeaan hollantilaiseen +salonkiin, että he olivat vähällä panna toisensa oven rakoon.. + +Siellä seisoi jättiläismäinen metsänvartija kohotetuin käsin ja +revolveri heilui toisessa kädessä. Hän tuijotti raivoisasti eteensä ja +hänen katseensa oli kiintyneenä ainoaan seinällä olevaan pisteeseen. + +-- Taulu! kirkui hän. Hieno taulu on poissa! + +Ja tosiaankin. + +Missä van Dyckin nerokas muotokuva riippui ennen, mistä tuo kummallinen +hymy, tuo menneen vuosisadan arvoitus ennen oli tervehtinyt myöhempien +aikojen lapsia, siinä ei ollut nyt mitään! + +Taulu oli poissa -- teräskehys -- kaikki tyyni! + +-- Varastettu! mutisi kristianialaissalapoliisi väräjävin äänin. Mutta +miten... miten... Oh, se on kauheata! + +Konsuli ainoastaan seisoi ja hajamielisesti tuijotti tyhjään +seinäpintaan. + +Hän oli kuoleman kalpea. + + + + +X + +KEPPONEN. + + +Kaikki he seisoivat pari sekuntia kuin halvattuina. + +Asbjörn Krag oli ainoa, joka sai tajuntansa. + +Hän ryntäsi heti ovelle, sai käsiinsä konstaapelin, määräsi +Taikailveilijän heti vangittavaksi. Ilveilijä ei ollut vielä ehtinyt +kovinkaan pitkälle ja hetken kuluttua näki kristianialaissalapoliisi +vangitsemisen toimitettavan. Asbjörn Krag tiesi nyt toimineensa +täydellisesti laittomasti ja äkkipikaisesti, mutta kalliin taulun +varkaus oli hänet niin yllättänyt, että hän tuskin tiesi mitä +hän tekisi. Hän piti muuten tätä vangitsemista jokseenkin +tarkoituksettomana. Huudoin ja meluin sekä poliisia vastaan +suunnattujen kompasanoin vietiin Taikailveilijä raatihuoneelle joen +toiselle puolelle. + +Kristianialaissalapoliisi kääntyi sitten jälleen hollantilaiseen +salonkiin, missä konsuli ja jättiläismäinen metsänvartija kulkivat +edestakaisin aivan surun ja kauhun repiminä. + +-- Miten olette hoitanut vartioimistanne! huudahti Asbjörn Krag +suuttuneesti. + +-- Vartioimistani, sanoi metsänvartija ihmeissään. Olen hoitanut sitä +niin hyvin kuin olen osannut, olen ollut täällä koko ajan. + +-- Mutta on mahdotonta, että te koko ajan olette voineet kiinnittää +huomiotanne tauluun. + +-- En, se on totta. Minun myöskin täytyi tietysti katsoa +Taikailveilijän kujeita ja kun minä seisoin ja katselin erään pienen +ruudukon läpi, on varas ollut täällä. Mutta minä en ole mitään kuullut +ja luultavasti ette tekään, herra salapoliisi. Tehän istuitte +viereisessä huoneessa. + +Asbjörn Krag tunsi näiden sanojen pisteleväisyyden eikä hän tiennyt +mitä vastaisi, sanoi vain: + +-- Taikailveilijä... Niin hänet olen antanut vangituttaa. + +Konsuli kääntyi hänen puoleensa. + +-- Nyt vahvistautuu siis kaikki, sanoi hän, jota olen koko ajan. +epäillyt, kaikki tuo pöty Taikailveilijästä, palvelijastani, +katusoittaja raukasta oli vain järjettömyyttä. Mehän molemmin panimme +merkille ilveilijän esiintymisen hänen tehdessään konstejaan tuolla +ulkona. On aivan mahdotonta epäillä häntä osalliseksi varkauteen. + +Kristianialaissalapoliisi ei vastannut. Hän meni ainoastaan sille +paikalle jossa kallis taulu oli riippunut ja rupesi tarkasti tutkimaan +sitä. + +Se oli voimakkaalla nykäisyllä irroitettu sahatuista sinkilöistä. + +Mutta miten, kuka ja milloin? + +Oli olemassa ainoastaan yksi ovi hollantilaiseen salonkiin ja se johti +juuri samaan huoneeseen missä konsuli ja Krag olivat istuneet ja +katselleet Taikailveilijän kujeita. + +Asbjörn Krag huomautti tästä samalla laskeutuen kyyryillensä lattialle +haeskellen jälkiä. + +-- Varas on siis aivan rauhallisesti kulkenut ohitsenne taulu kädessä +Se kuuluu uskomattomalta eli kuinka. Hänen on täytynyt tehdä sekä +itsensä, että taulun näkymättömäksi. + +Epätoivoissaan katsoi kristianialaissalapoliisi kattoa kohden ikäänkuin +hän olisi uskonut että joku näkymätön enkeli oli lentänyt pois taulu +siipiensä alla. + +Ei voida väittää etteikö kaikki sekä konsuli, salapoliisi että +metsänvartija olisi masentuneet. Heidät oli petetty jolloin +mystillisellä ja tutkimattomalla tavalla. + +Salapoliisin jatkaessa tutkimuksiaan, ja metsänvartijan vain seisoessa +ja tuijottaessa tyhjää seinää kuin hän olisi nähnyt kummituksen, rupesi +konsuli nappailemaan vielä ironisempaa säveltä. + +-- Ettekö aijo vangita toisiakin epäilemiänne. Esimerkiksi tyhmää +palvelija raukkaa, joka teidän mielipiteenne mukaan arvostelee +flaamilaisen taiteen korkealle, ettei hän kavahda tehdä varkauttakaan +sentähden. + +Voin soittaa hänelle, siten käy se helposti. Eikö totta, että teille on +harvinaisen mukavaa soittaa väkeä jota aijotte vangita? + +Konsuli soitti ja hetken kuluttua näkyi Sörenin lammasmaiset kasvot +ovenaukeamasta. + +-- No, kysyi konsuli, sinäkö olet varastanut taulun? + +Mutta Sören vastasi aivan samalla tavalla kuin oli ollut puhetta +portviinistä tuijottaen samalla joka taholle ja kertasi: + +-- Taulun? + +-- Niin. Eli oletkos ketään nähnyt menevän tästä huoneesta taulu +kädessä? Taulu joka on vähintäin sadantuhannen arvoinen, ymmärrätkö? + +Mutta silloin hymyili palvelija taasen leveää ja tyhmää hymyään. Sitten +sanoi hän: + +-- Taulun? + +Kristianialaissalapoliisi kiihtyi niin tästä kaikesta tyhmyydestä ettei +ollut kaukana että hän olisi rynnännyt palvelijan kimppuun ja antanut +hänelle aimo selkäsaunan. + +Konsuli jatkoi: -- Jos te tahdotte vangita hänen, niin olkaa hyvä. + +-- Ei kiitos, vastasi Asbjörn Krag, ei vielä. + +-- Vai niin, eikö todellakaan. Ehkä olette ystävällinen ja ilmoitatte +milloin aika on tullut, joten voin heti soittaa hänet. + +-- Kyllä kiitos, vastasi Krag, sanon sen kyllä. + +-- Voit mennä, sanoi konsuli palvelijalle ja tämä katosi. + +Samassa hetkessä kuultiin jälleen kaihoisia säveleitä amerikalaisen +huijauskeksinnöstä. + +Hän soitteli edelleen konsulin talon edustalla olevalla avonaisella +paikalla. + +-- Tahi soittajan! jatkoi konsuli leikkiä luodakseen. Ehkä haluatte +vangita hupakko raukan -- huudan hänelle heti akkunasta. + +Asbjörn Krag aikoi vastata, mutta kuuli hän silloin puhelimen soivan +konsulin työhuoneessa. + +Konsuli meni sisälle ja vastasi: + +Heti senjälkeen kuuli Krag hänen sanovan: -- Kristianialaissalapoliisi, +te saatte puhua hänen kanssaan... Kuinka? Ei suinkaan, hänellä ei ole +mitään tekemistä... + +Asbjörn Krag riensi puhelimeen. Se oli poliisikonttorista. + +-- Nyt olemme kuulustelleet Taikailveilijää, sanoi mies. + +-- Vai niin. No mitä hänellä on sanottavana? + +-- Ei mitään. Se ei ollut Taikailveilijä? + +-- Mitä! Eikö se ollut mr. Burns? + +-- Ei, se oli itse sirkusjohtaja. + +-- Miten asian laita on? + +-- Niin, nyt saatte puhua hänen itsensä kanssa. + +-- Oletteko te se, herra poliisimestari, kuuli Krag johtajan +tanskalaisen äänen puhelimessa. + +-- Puhutte salapoliisi Kragin kanssa. + +-- Hyvä, hyvää päivää, herra poliisimestari. Tämä olen minä, onneton +mies raukka... Minut on vangittu. + +-- Missä ilveilijä oli ja miten olette joutuneet tähän tilanteeseen? +kysyi Asbjörn Krag. + +-- Kyllä, siitä tulen puhumaan. Loistava ilveilijä tuli viime hetkessä +sairaaksi. Siinä minä olin. Mitä tekisin. Kaiken reklaamin tähden +kujeiden täytyi tapahtua, ja koska minulla ei ollut ketään sopivaa +miestä Burnsin tilalle, olin itse pakotettu menemään taloon. Mr. Burns +antoi minulle tarpeelliset ohjeet, piippolakin ja kaikki tyyni ja minä +itse pidin sitä kummallisena pilana. Voin sanoa teille, että olen +nuoruudessani esiintynyt ilveilijänä joten osaan sen taidon... Mutta +miksi minut on vangittu? + +-- Kuulkaa nyt, huusi Krag puhelimessa, missä on Taikailveilijä juuri +nyt. Hänet piti vangittaman. + +-- Ah, paras herra poliisimestari, hän makaa sairaana hotellissa, Grand +hotellissa... Mutta nyt tahtoo poliisimestari täällä puhua kanssanne, +herra poliisimestari. + +Nyt tuli ensimäinen ääni jälleen puhelimeen. + +-- Olemme juuri puhuneet hotelliin ja portieri sanoi Taikailveilijän, +mr. Burnsin kadonneen jäljettömiin. Hän meni joku tunti sitten +huoneeseensa ja pyysi portieria noutamaan lääkäriä, koska hän tunsi +itsensä todella sairaaksi. Hän sanoi aikovansa mennä heti sänkyyn. Kun +lääkäri puoli tuntia myöhemmin koputti hänen ovellensa, ei kukaan +vastannut. Ovi oli lukittu. Tultiin levottomaksi, ja portieri ja +tohtori päättivät murtaa lukon. Kun he vihdoinkin saivat lukun auki ja +avasivat oven, pelkäsivät he melkein nähdä kuuluisan ilveilijän +makaavan kuolleena eli tuntemattomana sängyssään. Mutta miten suureksi +tulikaan heidän hämmästyksensä, kun he sensijaan löysivät huoneen +tyhjänä. Sänky oli liikuttamattomana, pakasit olivat huolellisesti +ladotut erääseen huoneen nurkkaan, pöydällä oli muutamia seteleitä +maksuna viime viikon laskusta. Mutta mr. Burns oli poissa. Se kuuluu +mystilliseltä vai kuinka herra salapoliisi? + +-- Hm... niin... Johtajan voitte kuitenkin laskea. Tulen heti +poliisiasemalle. Asbjörn Kragilla oli pari poliisikonstaapelia kadulla. +Hän avasi ikkunan ja viittasi heille. + +Konstaapelit astuivat samaan aikaan salapoliisin kanssa hollantilaiseen +salonkiin. + +Konsuli katseli heitä kummastuksella. + +-- Mitä tämä merkitsee? kysyi hän. + +-- Se merkitsee sitä, että on tulossa uusi vangitseminen, vastasi +Asbjörn Krag. Konstaapelit tunsivat kuuluisan salapoliisin ja odottivat +jännityksellä noudattaakseen hänen määräyksiään. + +-- Tahdotteko nyt, jatkoi Krag, olla ystävällinen ja soittaa +palvelijanne, herra konsuli, kuten lupasitte joku hetki sitten? + +Konsuli soitti, ja palvelija yksinkertaisine kasvoineen näyttäytyi +jälleen ovessa. + +-- Vangitkaa hänet, sanoi Krag, nyt saa olla loppu komedian kanssa, +nuori mies. + +Mutta Sören oli yhtä tyhmä ja vastasi vain: + +-- Komedian? + +Toinen poliisi tarttui nyt hänen käteensä ja tahtoi viedä hänet +mukanaan. Nuori mies rupesi nyt surkeasti itkemään. + +-- Miksi pitää minun raastupaan, sanoi hän nyyhkyttäen. Enhän ole +tehnyt mitään. Mistä minua syytetään? + +-- Teitä syytetään osallisuudesta konsulin kalliin taulun varkauteen. + +-- Taulun? kysyi palvelija. + +Asbjörn Krag seisoi ja kuunteli. + +-- Mitä kuuntelette? kysyi konsuli. + +-- Musiikkia. + +-- Mitä musiikkia? + +-- Meidän hyvän ystävämme amerikalaisen valokuvauksellista musiikkia, +herra konsuli. Salapoliisi avasi ikkunan ja nyt saattoivat he kaikki +kuulla, vaikkakin kaukaa, Coloradolaisprofessorin musiikkikoneiston +säveleitä. + +-- Hän on nyt kauempana, sanoi konsuli, hän ei ole tuolla alhaalla. + +-- Niin, aivan oikein. Hän seisoo ja soittaa nyt jonkun toisen talon +ulkopuolella, joka on lähempänä rautatieasemaa. Emmekö menisi alas +kuulemaan häntä? + +-- Mielihyvin. + +Konsuli oli jälleen tullut totiseksi: hän näki nyt, että +kristianialaissalapoliisi oli tehnyt uusia löytöjä ja että hän +työskenteli määrätyn suunnitelman mukaan. + +He läksivät kadulle ja ennen pitkään saapuivat sen talon kohdalle jossa +Coloradolaisprofessori soitteli. + +Ympärillä oli muutamia kovin ihastuneita lapsia sekä pari +täysikasvuista henkilöä. + +Professorin nähdessä molempien herrojen tulon, sanoi hän: + +-- Tällä tavalla saa suuri taiteilija ansaita leipänsä -- niin ei +ainoastaan suuri taiteilija vaan suuri keksijä, maailman suurimpia... + +Sanottuaan tämän, puristi hän surullisesti kiharoitaan ja kyyneleet +vuolaina valuivat poskille. + +-- Soittamanne kappale on ihana, sanoi Krag, mennen samalla lähemmäksi +rakastettavasti hymyillen. Mikä sen nimi on? + +-- Geisha. + +-- Vai niin, se on kovin kaunis. + +Salapoliisi ja konsuli olivat nyt ehtineet aina musikantin tykö, joka +seisoi ja molemmin käsin piti laatikkoaan. Tilaisuus oli kovin sopiva +ja samassa hetkessä oli Asbjörn Krag varustanut ne käsirautaparilla. + +Coloradolaisprofessori otti nyt voimakkaasti pari askelta taaksepäin ja +koetti päästä vapaaksi, mutta ainoa täten saavuttama vaikutus oli se, +että raudat leikkasivat ranteita, joten veri rupesi juoksemaan. + +Krag vihelsi lähellä olleelle konstaapelille ja tämä kiirehti paikalle +ja otti professorin kainaloonsa. Hän yritti tehdä vastarintaa, mutta +konstaapeli oli vahva kuin karhu eikä kestänyt kauvaa ennenkuin hänen +täytyi nöyrtyä ja antautua armoille. + +Hän näytti kovin koomilliselta sillä hänen peruukkinsa oli irtautunut +ja oli nyt vinossa oikealla korvalla. Peruukin alta pisti esiin +lyhyeksi leikattu, punertava tukka. Mies rupesi myöskin kiroomaan ja +vannomaan trondhjemin murteella. + +Kuitenkin soitti soittokone edelleen "Geishan". + +Se oli juuri alottanut iloisella säveleellä kun Krag veti revolverinsa +ja voimakkaalla revolverintukin iskulla löi laatikon rikki. + +Koneisto surisi, säveleet kuuluivat käheinä ja rosoisina ja lopuksi oli +kaikki hiljaista. + +Asbjörn Krag tarttui heti painavaan laatikkoon ja onnistui vihdoin +murtamaan sen kokonaan. + +Kaikkein ylimpänä oli kiinnitetty pieni täydellisesti uutta rakennetta +oleva fonograafi, mikä ei suinkaan ollut "professorin" keksintö. + +Muuten täytti koko tilan -- van Dyckin oma muotokuva. + +Konsuli, saadessaan nähdä kallisarvoisen taideteoksensa, huusi ääneensä +ilosta. + +Coloradolaisprofessori vietiin pois. Hän kuohui raivosta ja huusi +kaikella sillä pilkalla, jonka hän saattoi saada ääneensä: + +-- Mutta _häntä_ ette saa kiinni. -- Taikailveilijää! + +-- Mitä tarkoitatte? kysyi salapoliisi. + +-- Niin, enkö tiennyt, että te olette suuri nauta pohjianne myöten! Me +tunsimme kyliä teidät! Hän tunsi teidät! Hän on pettänyt teitä +ennenkin! Nyt on hän taasen vetänyt teitä nenästä! Hän on jo hävinnyt. +Ärsyttääkseni teitä sanon kuka hän oli! Taikataiteilija ei ollut +enempää eikä vähempää kuin teidän vanha ystävänne _Leo Carsten_. +Hyvästi, herra salapoliisi ja nukkukaa hyvin. + +Paljastettu professori vietiin nyt pois ja Asbjörn Krag seisoi hetkisen +ja mietti. + +Hän ei kuullut edes konsulin kuohuvia ja sydämmellisiä kiitoksia. Ei +ollut todellakaan aikaa kuunnella kiitoksia niinkauvan kuin rohkein +maailman suurroisto oli vielä vapaalla jalalla. + +Leo Carsten vapaudessa -- se oli samanlaista kuitu alituinen +rauhattomuus ja epävarmuus, hänet täytyi saada pauloihinsa, maksoi mitä +maksoi. + +Krag katsoi kelloaan. + +Suurrosvon ei ollut vielä voinut ennättää jättää kaupunkia. Sitäpaitsi +olivat sekä rautatieasema, höyrylaivalaituri ja kaikki muut +ulosjohtavat tiet hyvin vartioidut. Epäilemättä oli konna jo selvillä +tästä ja oli enemmän kuin todennäköistä että hän antautuisi seikkailuun +juoksemalla suoraan poliisin käsiin. + +Leo Carsten oleskeli kaupungissa. Mutta missä? + +Hän oli kadonnut hotellista. + +Hänen aivonsa työskentelivät korkeapaineella ja äkkiä kiisi +salamannopea ajatus hänen päässään. + +Kiiruusti puristi hän konsulin kättä jäähyväisiksi ja läksi sitten +nopein askelin suoraa tietä Grand hotelliin. + +Salapoliisi oli tullut ajatelleeksi kahta ominaisuutta jotka olivat +ominaisia Leo Carstenille: osittain hänen hämmästystä herättävää +valepukeutumiskykyään, osittain hänen melkein ainoaa laatua olevaa +rohkeuttaan. Oli tapahtunut ennen, että rikolliset joita ajettiin +takaa, aivan rauhallisesti olivat istuutuneet niin asianomaisen nenän +eteen, että heitä oli vaikea löytää. Olipa pyhä Thomas Busch lausunut +kerran, ettei hän milloinkaan tuntenut itseään niin turvalliseksi kuin +silloin, kun hän valepuvussa saapui poliisiasemalle. Asia oli ainekin +tutkimisen arvoinen. + +Ei yhtäkään junaa ja venettä ollut saapunut salapoliisin jätettyä +hotellin. Jos siis joku uusi matkustaja oli tällä ajalla äkkiä +pistäytynyt johonkin kaupungin hotelliin tai pensionaattiin, olisi ehkä +syytä nähdä tätä. + +Portieri istui yksinään juhlasalin vieressä olevassa pienessä huoneessa +ja luki lehteä kun Asbjörn Krag astui sisään. + +-- No, alotti salapoliisi tervehdittyään, olen kuullut oivallisen mr. +Burnsin kadonneen. + +-- Ah niin, vastasi portieri salaperäisin katsein, oletteko kuulleet +milloinkaan niin kummallista. Kumpahan hänelle ei vaan olisi tapahtunut +mitään onnettomuutta. + +Krag nauroi. + +-- Kummallinen mies siinä suhteessa joka sitä ennen jättää rahoja +pöydälle suorittaakseen laskunsa... Asbjörn Krag oli tällä ajalla +silmäillyt matkustajataulun nimiä, löytämättä kuitenkaan sitä mitä hän +etsi. Hän tunsi pettyneensä mutta kysyi kuitenkin varmuuden vuoksi. + +-- Onko tänään tullut ketään uusia vieraita? + +Portieri pudisti päätään. + +-- Ei, sanoi hän, nyt ovat huonot ajat. Toimintakausi ei ole vielä +alkanut... Ehkä, se onkin tosi, Södersen & AlgÃ¥rdin matkustaja on +saapunut tänään matkalaukku- ja kapistusjoukkoineen. Hän aikoo purkaa +ne juhlakerroksessa. + +-- Soo, tunnetteko hänet? + +Portieri tuumii hetkisen. + +-- Niin, olen hänet nähnyt kiireimmiten, sillä en ollut sisällä +hänen tullessaan... Se on oikein lihavahko, paljaspäinen herra +silmälaseineen. Sehän on suuri liike kuten tiedätte, herra salapoliisi, +suurin laatuaan Norjassa, ja heillähän on matkassa monta matkustajaa. +Kahdesti vuodessa on heillä tapana tulla tänne ja asettua +juhlakerrokseen. Tänä vuonna ovat he kuitenkin viipyneet hiukan +kauemmin kuten tavallista, mistä se riippuneekin. Nyt on hän kuitenkin. + +Kas, täällä hän muuten on rappusilla... Ei, tuota herraa en muista +nähneeni ennen. + +Eräs paksu, paljaspäinen herra kultasankaisine silmälasineen ja +korkeine vilttihattuineen tuli hitaasti ja läähättäen portaita alas. +Matka oli selvästi ollut vaivaloinen, sillä hän oli punanen ja +hiestynyt, ja alituisesti kuivasi otsaansa nenäliinalla. + +Asbjörn Krag koetti näyttää välinpitämättömältä, mutta hänen sormensa +puristivat taskussa voimakkaasti revolverintukkia. Hän oli ottanut +vaarin vieraan lasisilmistä. + +Ne olivat heikosti kaarevat ja loistivat valossa. Ne toisin sanoin +kätkivät kasvojen osan, jota ei voitu naamioida. + +Krag astui palvelijan hämmästykseksi suoraan lihavan ja läähättävän +herran luo ja hymyillen kohotti hattuaan. + +-- Ei, mutta kas, sanoi hän, tämän saan sanoa olevan mieluisan +kohtauksen. + +Vieras tarkasteli häntä ihmeissään ja kumarsi, kasvoissa puoleksi +kysyvä ilme. + +-- Anteeksi, sanoi hän, mutta eikö tämä ole erehdys? + +-- Ei suinkaan. Nimeni on Asbjörn Krag, salapoliisi Kristianiasta. +Muistan kovin hyvin että olemme tavanneet täällä kerran ennenkin ja on +ollut kovin miellyttävä yhdessäolo, herra Bernt. + +-- Ei, te aivan selvästi erehdytte. Nimeni ei ole Bernt, vaan... + +-- Niin, niin, nyt minä muistan. Teidän nimenne... teidän nimenne on... +Hän näytti etsivän muististaan. + +-- No, mikä on nimeni? jatkoi toinen halveksivin hymyilyin. + +Krag astui askeleen lähemmäksi + +-- Niin, nyt se on minulla. Teidän nimenne on Leo Carsten. + +Jos pommi olisi pudonnut rauhalliseen juhlasaliin, olisi se tuskin +aikaansaanut suurempaa hämminkiä kuin se mikä seurasi näitä sanoja. +Salamannopealla kädenliikkeellä oli Krag vetänyt hatun ja temmannut +paljaspäisen peruukin teeskennellyn kauppamatkustajan päästä, mutta +samassa hetkessä näkyi jotain kiiltävän suurroiston kädessä. Hän +väistyi vaistomaisesti sivulle ja seuraavalla sekunnilla kuului pamaus +joka kajahti koko hotellissa. Kuula lipaisi keveästi salapoliisin +toista poskea, mutta samalla oli Asbjörn Kragikin kohottanut +revolverinsa. + +Vahtimestari oli rynnännyt paikalle ja portieri huusi täyttä kurkkua +poliisia. Salapoliisi oli melkein päättänyt, että jos niin +tarvittaisiin, ampuisi hän suurroiston, mutta ennenkuin hän oli ehtinyt +käyttää asettaan näki hän ihmeekseen Leo Carstenin lysähtävän kokoon ja +uupuvan lattialle. Krag laski revolverinsa ja kumartui alas, mutta +samassa hetkessä ponnahti suurrosvo ylös, notkeana ja vahvana kuin +tiikeri ja syöksyi salapoliisin päälle. Yllätys oli tapahtunut niin +kavalasti ja tullut niin odottamatta, ettei Asbjörn Krag ehtinyt +asettua vastarintaan. Roiston raudanlujat sormet puristautuivat hänen +kurkkuunsa ja kaikki musteni silmissä. Silloin luuli hän äkkiä +kuulleensa jalanjälkien melua, hän tunsi hyvin tunnetun äänen -- Voldin +-- silloin irtautui ote hiljaa hänen kaulastaan ja hän vapautui +voimakkaalla nykäyksellä epämieluisasta syleilystä. + +Juhlasali tarjosi varsinaisen näyn hävityksen kauhistuksesta. Pöydät ja +tuolit olivat kumossa ja lattialla makasi vielä kaksi tarjoilijaa jotka +olivat tahtoneet sekaantua taisteluun, mutta saaneet maksun vaivoistaan +Leo Carstenin nyrkkeilynyrkeistä. Ja eräässä nurkassa, Voldin +jättiläismäisten käsien puristuksessa, seisoi Leo Carsten, maailman +suurroisto, vangittuna norjalaisessa pikkukaupungissa. Hän oli kalpea +kuin kuolema, mutta hänen mustissa silmissään oli ylpeän halveksivainen +ilme. + +Asbjörn Krag sanoi vain iroonisella kumarruksella: -- Ehkä kiellätte +vielä tunnustamasta tuttavuuttanne Leo Carstenin kanssa? + + * * * * * + +Asbjörn Kragin keksintörikkaus ja vertaamiskyky olivat vielä kerran +viettäneet voittoaan ja konsuli oli erittäin iloinen ja kiitollinen +löytäessään jälleen aarteensa. + +Tämän kaiken yhteys oli Kragille ollut kerrassaan selvä niinpian kuin +hän oli saanut poliisikonttorista tiedon Taikailveilijän katoamisesta. + +Suoritetussa kuulustelussa osottautuivat hänen johtopäätöksensä olleen +oikeita. Leo Carsten kieltäytyi tietenkin vastaamasta kaikkiin +kysymyksiin, mutta hänen kanssarikollisensa tunnustivat avomielisesti, +huomatessaan pelin menetetyksi. + +Tietysti oli Leo Carsten ollut alkuunpanijana. He olivat ällistyttäneet +amerikalaista miljonääriä sillä, että konsuli Fredrikshaldissa kaikessa +salaisuudessa tahtoi muuttaa taulunsa rahaksi, koska hän oli joutunut +rappiolle. Krag kysyi professorilta -- joka näkyi olevan ennen +rangaistu trondhjemilainen -- mitä sähkösanoma merkitsisi, ja sai +vastaukseksi, että he olivat uskotelleet miljonäärille olevansa kaksi +välittäjää. Carsten sähköttäisi "Geishan" jos Morganin anomus +hyväksyttäisiin ja "Viimeinen ruusu" jos kilpailija saisi valtin +käteensä. Sillä tavalla olivat he kiertäneet hintaa ylös. + +Oli helppo asia keinotella Sören konsulin taloon, koska tämä juuri +tarvitsi palvelijaa. Sitten oli Sörenin ollut helppo sahata sinkilät. + +Carsten esiintyi ilveilijänä yksinkertaisesti siksi, että poliisi oli +häntä innokkaasti etsinyt, ja luuli, että häntä kaikkein viimeiseksi +etsittäisiin ilveilijän valepuvun alta. Sitäpaitsi edisti tämä hänen +esiintymisensä huomattavalla tavalla heidän suunnitelmiaan. + +Kujeet kaduilla vetäisivät määrätyllä ajalla kaikkien huomion +puoleensa. Kaikki tietysti rientäisivät ikkunoihin katsellakseen +kummallista näytelmää ja sentähden ilveilijäkin -- kaikki Carstenin +osotuksesta -- oli pysähtynyt konsulin ikkunan ulkopuolelle ja +alottanut konstinsa ainoastaan viivyttääkseen katselijoita niinkauan +kuin mahdollista. + +Kaikki oli onnistunut onnellisesti. Palvelija oli ottanut tilaisuudesta +vaarin, jolloin konsuli, salapoliisi ja metsänvartija olivat kasvot +ikkunanruutuihin painettuina ja meteli oli kovaäänisin, ja aivan +yksinkertaisesti hiipinyt sisälle ja temmannut taulun alas. + +Hänen oli onnistunut näkymättömänä tulla sen huoneen läpi missä konsuli +ja salapoliisi istuivat, eteiseen, jossa musiikkiprofessori odotteli. + +Taulu oli piilotettu "musiikkikoneistoon", joka oli valmistettu juuri +tähän tarkoitukseen, ja "professori" oli onnistunut lähtemään saaliinsa +kanssa herättämättä mitään huomiota. "Professorin" esiintyminen oli +tietenkin ollut alusta loppuun pelkkää komediaa. Ja suunnitelma oli +yhtä yksinkertainen kuin nerokaskin, sillä tällä tavalla voitiin taulu +osittain kovin helposti kulettaa maasta pois -- eihän kenenkään päähän +pälkähtänyt epäluuloja suuremmoista keksintöä kohtaan ja osittain +pääsivät konnat leikkaamasta kangasta kehyksestä. Sellainen menettely +olisi mahdollisesti voinut alentaa taulun arvoa ja tehnyt heille +mahdottomaksi saada sitä myydyksi. + +Oli aikomus, että Leo Carsten tapaisi saksalaisessa kaupungissa parin +agenttejaan. Sitten he lähtisivät South Alloaan tauluineen ja +nostaisivat palkkion miljonääriltä. + +Samaten oli heidän suunnitelmansa se, että Leo Carsten viime hetkessä +sairastuisi ja luovuttaisi osansa jollekin toiselle. + +Sören kuten "musiikkiprofessorikin" tuomittiin tästä ja useista muista +omallatunnollaan olleista rikoksista useamman vuoden kuritustyöhön, +jota he vielä kärsivät. + +Mitä Leo Carsteniin tulee, lähetettiin hänet New-Yorkiin, missä hän +vihdoinkin sai sovittaa monet rikoksensa sähkötuolissa... + +Kristianian salapoliisi ihmetteli kovin sitä osaa, jota miljonääri oli +oikeastaan näytellyt tässä asiassa, mutta jotta hän joka tapauksessa +saisi tietää miten asia oli päättynyt, lähetti hän seuraavan +sähkösanoman: + + Pierpont Morgan, + South Alloa. Skottland. + + Viimeinen ruusu. + + Asbjörn Krag, + Salapoliisi. + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56885 *** diff --git a/56885-8.txt b/56885-8.txt deleted file mode 100644 index 2e9aa94..0000000 --- a/56885-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3534 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Morganin miljoonat, by Sven Elvestad - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Morganin miljoonat - Salapoliisiromaani - - -Author: Sven Elvestad - - - -Release Date: April 1, 2018 [eBook #56885] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MORGANIN MILJOONAT*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -MORGANIN MILJOONAT - -Salapoliisiromaani - -Kirj. - -STEIN RIVERTON [Sven Elvestad] - -Suomennos - - - - - - -Porissa, -Otto Andersin, -1920. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Musiikkivalokuvaaja. - II. Ilveilijä. - III. Sirkusjohtaja. - IV. Raharuhtinaan sähkösanoma. - V. Konsulin luona. - VI. Salaisuus kuluneelta vuosisadalta. - VII. Yksinkertainen palvelija ja ilveilijä. - VIII. Miksi. - IX. Kuje. - X. Kepponen. - - - - -I. - -MUSIIKKIVALOKUVAAJA. - - -Rautatievaunun ikkunasta häämötti metsässä ammottava aukeama, joka -merkitsee Ruotsin ja Norjan välistä rajaa. Se läheni enemmän ja enemmän -ja kohta viuhui juna sen yli. Pari minuuttia myöhemmin pysähtyi se -Kornsjöhön. - -Niiden monien matkustajien joukossa, jotka astuivat siellä alas -saadakseen pienen aamiaisen norjalaisessa maassa, oli myös kuuluisa -Kristianialaissalapoliisi Asbjörn Krag. Hän oli puettuna tavalliseen -matkapukuun, päässään pieni skotlantilainen lakki. - -Oli muutamia muitakin matkustajia jotka matkustivat Kristianiaan, ja -monet heistä tunsivat Asbjörn Kragin, muutamat edellisen kiireen -kohtauksen jälestä, toiset jälleen ainoastaan ulkomuodosta. - -Mutta kaikki nämä kovin ihmettelivät mitä Asbjörn Kragilla nyt on ollut -tekemistä ulkomailla. Tai olisiko salapoliisi vain ottanut pienen -virkistysmatkan viimeisen jännittävän ja melkein tuloksettoman -kamppailun jälkeen maailmanseikkailija Leo Carsten'ia vastaan. - -Asia oli aivan yksinkertaisesti se, että Asbjörn Krag oli ollut -Göteborgissa, missä hän kolmen päivän ja yön jännittävän työn jälkeen -oli onnistunut selvittämään erään kovin pulmallisen tehtävän. Se oli -erittäin arkaluontoinen kiristysjuttu, johon olivat sekaantuneet eräs -varieté-nainen, parooni ja nuori, kaunis paroonitar. - -Asian ytimenä olivat olleet muutamat vapaaherraa erittäin huonoon -valoon saattavat kirjeet, jotka olivat hävinneet. - -Koska kaupungin alueilla poliisiviranomaisilla oli silloin -ollut tärkeämpää asiaa selvitettävänä, mikä oli pakottanut -salapoliisilaitosta lähettämään melkein kaikki voimansa tuleen, oli -parooni kääntynyt Asbjörn Kragin puoleen. Sanomalehtiuutisten kautta -oli hän oppinut tuntemaan hänen toimintansa poliisimiehenä, hänen -tavattoman työintonsa ja häveliään vaiteliaisuutensa ja oli sähköttänyt -hänelle. - -Krag oli heti tullut ja oli lopullakin onnistunut, kuten sanottu, -löytämään hävinneet harmiasaattavat kirjeet. Miten hän oli ne löytänyt -sieltä, kieltää meiltä vaitiololupauksemme kuuluisaan salapoliisiin -valitettavasti tässä kertomasta. Niin paljon luulemme kuitenkin olevan -luvan sanoa, että inhimilliseltä ja siveelliseltä kannalta katsoen ei -hän tehnyt mitään laittomasti myöskin jos hän löysi kirjeet -varieté-naisen naishuoneesta, kun ei ketään ollut läsnä. Hänen -keksintönsä oli teräväjärkisten ja nerokkaitten johtopäätösten -tulos ja parooni oli ihastunut, päinvastoin kuin ruotsalainen -salapoliisipäällikkö, jolla tosin ei ollut syytä suuresti olla -pahoillaan, samanaikaisesti onnellisesti ratkaistessaan omat -rikosasiansa. - -Nyt oli siis kuuluisa salapoliisi matkalla kotiin Kristianiaan hyvällä -tuulella ja ruhtinaallinen kunnialahja lompakossaan. Mutta samalla oli -hän niin väsynyt ja rasittunut viime päivien työstä, että hän -matkallaan oli päättänyt ottaa vastaan pyynnön, jonka hän oli saanut -joku aika sitten eräältä Fredrikshaldissa olevalta ystävältä, joka oli -pyytänyt Kragia viettämään päivän eli kaksi tämän komeassa kodissa. - -Hän tunsi nimittäin voimakasta virkistyksen tarvetta kaikkien -ponnistusten jälkeen ennenkuin hän uudestaan heittäytyisi -salapoliisiosaston hermojakuluttavaan työhön Norjan pääkaupungissa. - -Junan saavuttua Fredrikshaldiin astui Asbjörn Krag sentähden alas. -Hänen matkatavaranaan oli vaan pieni käsilaukku, sillä Asbjörn Krag -kuului siihen ihmisluokkaan jotka inhoavat vetämästä paljon tavaroita -matkoillaan. Käsilaukussa oli hänellä muutamia toalettiesineitä (niiden -joukossa erilaisia sminkkilajeja), revolveri, säiliökynä, muutamia -sähkösanomalomakkeita sekä kauluksia ja kalvosimia. - -Hän päätti asettua Grand hotelliin, joka on vastapäätä asemaa, koska se -oli lähinnä saatavissa. - -Hän sai mainion huoneen ja peseytyi heti matkatomuista. - -Hän aikoi juuri mennä soittamaan ystävällensä kun hänen korvansa äkkiä -keksivät ihmeellistä musikaalista ääntä. Se ei ollut minkään ennen -kuulemansa soittokoneen äänen tapaista. Se ei ollut pianon, -mandoliinin, viulun eikä torven. Se oli yksinkertaista, helppotajuista -säveltä kun soitettiin ja salapoliisi jäi vasten tahtoaan seisomaan ja -kuuntelemaan. Siitä oli niin kauvan sitten kun hän oli kuullut mitään -musiikkia, ja ihmeellinen soittokone puhutteli häntä. - -Hän pidätti erään hotellin vahtimestarin, joka sattumalta kulki ohi ja -kysyi: - --- Sanokaa minulle kuka soittaa? - --- Valokuvaaja, vastasi vahtimestari ja tahtoi juosta eteenpäin, -jolloin Asbjörn Krag pidätti hänet iskemällä kiinni hänen takin -kaulukseensa. - --- Valokuvaaja? kysyi hän. Mikä valokuvaaja? - --- Musiikkivalokuvaaja. - --- Mitä kummia te sanotte, -- musiikkivalokuvaaja! - --- Niin, se on alhaalla juhlasalissa. - --- Miksi kutsutaan häntä musiikkivalokuvaajaksi? - --- Siksi, että hän valokuvaa musiikkia. Ettekö ole kuullut puhuttavan -suuresta, uudesta keksinnöstä Coloradossa? - -Asbjörn Kragin tehtävään kuului olla selvillä kaikista -uusista keksinnöistä sekä suurista että pienistä, mutta -musiikkivalokuvauskoneesta ei hän vielä ollut kuullut puhuttavan. - --- Te tarkoitatte tietenkin tavallista puhekonetta? - -Mutta silloin joutuivat vahtimestarin kasvot pilkalliseen hymyyn. - --- Äh, ei suinkaan! Puhekonehan on vanha keksintö, mutta tämä on aivan -uusi. Keksintö on siinä, että musiikkia voidaan valokuvata valon -vaikutuksen avulla. - -Asbjörn Krag nauroi. - --- Tuhat tulimmaista, sanoi hän, luulenpa etten milloinkaan ennen ole -kuullut puhuttavan siitä. Uskallanko kysyä kuka keksijä on? - -Vahtimestari katsoi vielä enemmän ihmeissään häneen. - --- Ettekö te tunne häntä? - --- En. - --- Sehän on kuuluisa professori Bloch Coloradosta. - --- Aha, silloin on kai keksijä itse mukana? - --- Kyllä, hän se on juuri, joka on juuri soittanut juhlasalissa. Hän on -saapunut Norjaan valokuvatakseen norjalaisia kansansäveleitä. - --- Ja senkötähden hän on asettunut Fredrikshaldiin. - --- Paras herra, hänen täytyy tietenkin valokuvata Ensimäisen brigadin -marssin. Hän on jo valokuvannut Oscar Borgin Nordpols marssin ja useita -muita marsseja. - --- Äsch, lörpötystä! sanoi salapoliisi. Ei voida valokuvata musiikkia. - -Vahtimestari katsoi häneen puoliksi hämillään puoleksi hiukan -suuttuneena. - --- Silloin ette kai tunne professori Blochia, vastasi hän. Tehän voitte -kysyä häneltä itseltään juhlasalissa. - -Samassa hetkessä hiljeni musiikki ja Asbjörn Krag läksi suoraan -puhelinkioskiin soittaakseen ystävällensä. Puhelinkioski oli juhlasalin -toisessa päässä. Salapoliisi huomasi muutamien vieraiden kokoontuneen -erään mustan laatikon ympärille. - -Otaksuttavasti naurettavan musiikkivalokuvaajan kamera, ajatteli hän. - -Eräs pitkähapsinen mies, tyypillisen professorin näköinen koetti -katkonaisella norjan-englannin kielellä selittää keksintöään -uteliaille. - -Asbjörn Krag meni välinpitämättömästi ohi ja soitti. - -Hän ei huolinut sulkea kioskin ovea joten kaikki ympärillä olijat -saattoivat kuulla mitä hän sanoi. Mutta koska keskustelulla ei ollut -pienintäkään merkitystä, ei ollut tarpeellista noudattaa minkäänlaista -salaisuutta. - -Hän sai ystävänsä numeron ja pian sen jälkeen kuultiin rakastettava -naisen ääni puhelimessa. - --- Tämä on Asbjörn Krag, sanoi hän, tahtoisin mielelläni keskustella -tukkukauppiaan kanssa. - -Nyt näkyi, että se oli ollut rouva joka oli vastannut ja että hänet -vastaanotettiin lämpimin ja sydämellisin tervetulotervehdyksin. Mutta -samalla ilmoitti rouva tukkukauppiaan valitettavasti matkustaneen pois -ja ettei hän tulisi ennenkuin seuraavana päivänä. - -Ettei hän joutavasti vaivaisi rouvaa, sanoi Asbjörn Krag sen hänen -puolestaan sopivan aivan mainiosti. Siinä tapauksessa tulisi hän tämän -päivän käyttämään pikku asioiden toimittamiseen kaupungilla ja -lykkäämään käyntinsä päivän sen jälkeen. - -Kun he sitten vielä olivat vaihtaneet jokapäiväisiä lauseparsia, loppui -keskustelu ja Krag pani kuulotorven pois. - -Samassa hetkessä rupesi professori Bloch uudestaan valokuvaamaan -musiikkia. - -Kun Asbjörn Krag kuuli lähempää, ymmärsi hän, että sen täytyi olla -parannettua laatua oleva puhekone, joka oli sen mustan laatikon -sisässä. Ääni oli kaunissointuisempi ja sulosävelisempi kuin tavallinen -kuiva ja sieluton puhekonesoitto. - -Laatikko tuntui hänestä kuitenkin tavattoman suurelta. Se oli lähemmin -mahtavan maalikirstun näköinen ja oli ympärinsä vähintäin metrin mutta -sangen matala. Se oli mustalla nahalla peitetty ja taiteellisesti -koristettu hopea- ja messinkiheloilla. - -Juuri nyt soitti se erästä potpouria "Geishasta." Professori itse -seisoi vieressä ja oli hän Kragin mielestä enemmän mielenkiintoisempi -kuin laatikko. - -Salapoliisi arvosteli ensi silmäyksellä hänen iäkseen noin -kuusikymmentä vuotta. Hänen hiuksensa olivat teräksen harmaat ja -lankesivat suurissa, taiteellisissa vaikka epäselvissä kutreissa -olkapäiden yli. - -Mutta hänen kasvonsa olivat ilmeisen nuorekkaat ja ei ollut jälkeäkään -ajan raivoavasta hampaasta, joka toisinaan tapaa piirrellä kirjaimiaan -ihmisen piirteisiin paljoa ennen vanhuutta. - -Professorilla oli silmälasit ja oli puettu ei aivan moitteettomaan -kuntoon. - -Hän näytti ensimältä hiljaiselta ja kiltiltä ja eikä näkynyt, jos -erotan ne pitkät hiukset, jälkeäkään hänessä humbuugia jos muuten olisi -voinut uskoa naurettavaa pötyä musiikkivalokuvaajasta ja Coloradossa -tapahtuneesta keksinnöstä. - -Mutta Asbjörn Kragin seisoessa ja kuunnellessa musiikkia ja -katsellessa professoria lähemmin huomasi hänen harjaantunut ja tarkka -poliisikatseensa, että professori aivan yksinkertaisesti oli naamioitu. - -Naamio oli sellaisenaan mainio, mutta ei kuitenkaan niin hyvin tehty -ettei Asbjörn Krag sitä voisi nähdä. Hän tarkasti hetkisen, mutta antoi -sitten katseen kiireesti kulkea miehestä pois hänen soittokoneeseensa. - -Professori ei ollut selvästikään huomannut, että Asbjörn Krag oli -tarkastellut häntä. - --- Geisha loppui nyt, ja ympärillä olijat osottivat äänekkäästi -mieltymystään kauniista musiikista. - --- Onko se teidän oma keksintö? kysyi Asbjörn Krag. - --- Yes, sir, vastasi keksijä, minun keksintöni! - -Hän nyökkäsi ylpeästi ja laski kätensä sen päälle ikäänkuin hän olisi -tahtonut alleviivata, että tämä oli hänen mestarituotteensa. - --- Miksikä kutsutte laitosta? - --- Musiikkivalokuvauskoneeksi, sir. - --- Mitä se merkitsee? Voitteko valokuvata musiikkia? - --- Yes... niin... minulle se ei ole mikään taito. - --- Hm, tietysti gramofoonilevyjen avulla. - -Professori loi häneen kopean ja loukkaantuneen katseen. - --- Gramofoni on erittäin kehno keksintö, sanoi hän, kovin kehno. Minä -valokuvaan musiikkia, sir -- auringon valon avulla, itse valoaaltojen -avulla. - --- Vai niin, se oli mielenkiintoista. Mitä aijotte te nyt tehdä -Norjassa? - --- Valokuvata kauniita norjalaisia kansanlauluja. Oh, teillä ei ole -aavistustakaan siitä, sir, mitenkä hulluja Amerikassa ollaan -norjalaisista kansanlauluista. Kaikissa ohjelmissa on Griegin ja -Svendsenin nimet. Niin, ja luonnollisesti Söderman ja Gade tietysti... - --- Mutta Söderman ja Gade eivät ole norjalaisia. - --- Vai niin. Silloin ymmärrätte te ehkä paremmin musiikkia kuin minä, -joka olen musiikin professori Coloradon yliopistossa! - -Vanha mies löi ylpeästi rintaansa, ja kaikki ympärillä olevat -puhkesivat nauruun. - --- No niin, huomautti Kristianialaissalapoliisi, hänkin nauraen, -silloin en kannata teitä enempää. Mutta Söderman oli kuitenkin -ruotsalainen ja Gade tanskalainen, vieläkö nyt väitätte. - -Vanha professori ei vastannut tähän mitään. Oli selvää että Asbjörn -Krag oli häntä syvästi haavoittanut epäilemällä hänen musikaalisia -tietojansa ja hän alkoi hiljaa ja nyreänä askaroida laatikkonsa kera. - --- Kuinka pitkäksi aikaa jäätte tänne, kysyi Krag lopuksi. - --- Ainoastaan kolmeksi neljäksi päiväksi. - --- Tuletteko antamaan muutamia konsertteja? - --- Kyllä, mutta vain yhden. - -Kristianialaissalapoliisi meni suoraan hänen luokseen, sanoen: - --- Ette saa olla loukkaantunut huomautuksistani. Konsertissa tapaamme -toisemme. - --- Tervetuloa, sanoi musiikkiprofessori. - -Asbjörn Kragin tultua ylös huoneeseensa istuutui hän ja rupesi -tupruttelemaan kubalaisia savukkeitaan. - -Mitä se oli jota hän pelkästä sattumasta oli tavannut. - -Voiko amerikalainen professori olla vain joku huijari vai oliko siinä -kaikessa jotain? - -Asbjörn Krag käsitti kovin hyvin, että sellainen päähänpisto kuin -valokuvata musiikkia valoaaltojen avulla oli sulaa, törkeää -selkkapuhetta. - -Tietysti oli laatikossa puhekone. Mutta miksi oli tällä laatikolla niin -kummallinen ulkomuoto ja miksi oli musiikkiprofessori itse naamioitu. - -Se näytti olevan hänelle kuitenkin kaikesta tarpeettominta. - -Asbjörn Krag tuli lopuksi siihen tulokseen että teeskennellyllä -musiikerilla oli syynsä esiintyä naamiossa. - -Syyt saattoivat olla yksinkertaisia ja viattomia, ehkä pelkästään -sellaisia, etteivät ne liikuttaneet ketään ulkopuolella olevaa, mutta -Asbjörn Krag päätti kuitenkin tutkia asiaa. - -Sitäpaitsi saattaisi se olla hänelle ajanvietettä, pieni huvitus tässä -pienessä kaupungissa, samaan aikaan kun hän odotti ystäväänsä -tukkukauppiasta. - -Kristianialaissalapoliisi otti aivan iloisesti uuden savukkeen ja -totesi samassa hetkessä jolloin hän sytytti sen että hän oli saanut -vihiä eräästä pienestä uudesta "affäristä". - - - - -II. - -ILVEILIJÄ. - - -Juuri kun Asbjörn Krag oli istuutunut ja täyttänyt huoneen -paperossinsavulla koputettiin äkkiä hänen ovellensa. - -Eräs virkapukuinen herra astui sisään. Se oli paikkakunnan poliisimies, -joka vuosi sitten oli siirtynyt Kristianian poliisilaitoksesta. - -He olivat olleet kovin hyviä ystäviä, ja vaikka he molemmat olivat -kovin iloisia toisensa jälleen näkemisestä, ei heistä kumpikaan alkanut -meluavalla tavalla ilmaisemaan tyytyväisyyden tunnettansa. - --- Ei, mutta kas, hyvää päivää Vold, sanoi Krag, oletkos sinä tässä -kaupungissa! - -Molemmat herrat pusersivat toistensa kättä, ja Vold vastasi. - --- Kyllä, minut on määrätty tänne vuoden yli. Menin pelkästä sattumasta -Grand hotelliin, ja silloin sain nähdä tunnetun nimesi taululla. - --- Minua ilahuttaa tavata sinut, sanoi Krag ja soitti. - -Hän tilasi viiniä ja useita savukkeita ja pian sen jälkeen istuivat -molemmat ystävykset eloisaan keskusteluun kiintyneinä entisistä -asioista. - --- Ja nyt menet sinä tapaamaan tukkukauppias K:ta? kysyi Vold kun -tärkeimmät yhteiset muistot olivat verratut ja puhuttavin uutisvarasto -suoritettu. - --- Niin, mutta ikäväkseni kyllä en ole tavannut häntä kotona tänään. -Hän ei tule ennenkuin huomenna. - --- Jonkatähden olet pakotettu kulkemaan ja puuhaamaan koko tämän -päivän. - --- Miksikäs en, vastasi Asbjörn Krag. Olen saanut juuri pienen -yllätyksen, eli toisin sanoen erään uuden asiapirstaleen -tutkittavakseni. - --- Onko se mahdollista. Keneltä sitten? - --- Ei keneltäkään. Olen hankkinut sen itse. Olen keksinyt miehen, joka -kulkee valepuvussa. Sehän on jo jotakin pienessä kaupungissa. Luulen -ensimältä sen olevan jonkun huijarin eli seitsemänkymmenen neljännen -luokan musiikerin. - --- Ahaa, nyt minä tiedän ketä tarkotat, sanoi Vold. Sinä tarkoitat -tietysti ilveilijää. - --- Mitä? Se oli konstikas nimi. Minä luulin hänen olevan musiikerin. - --- Musiikeri! Kaukana siitä. Hän on sirkustaiteilija ja clowni. Sinä et -pidä arvosi mukaisena lukea paikkakunnan lehtiä. Siellä näkisit hänet -mainittavan. - --- Huomasin suuren teltan katon tullessani hotelliin, sanoi Asbjörn -Krag. Ehkä ystäväsi ilveilijä esiintyy siellä. - --- Se pitää paikkansa. - --- Mutta eikö hän ole sama joka valokuvaa musiikkia? - --- Ha ha, ei, sinä olet oivallinen. Ilveilijä on tavallinen -sirkustaiteilija ja professori Bloch taiteilija, tiedemies ja suuri -keksijä. Onhan toki eroa kuningas Salomon ja Jörgen hatuntekijän -välillä. He ovat kyllä pelkkiä katkeria vihollisia, mitä minä näytän -ymmärtäväni. Ilveilijä kokoo yleisön suurimman suosion ympärilleen, kun -toista valokuvausmusiikkineen pidetään hupsuna. - -Musiikkivalokuvaaja on toimittanut suuren soitannollisen -iltahuvituksen, joka tapahtuu huomenna. - -Mutta kilpailusta ilveilijän ja sirkuksen kanssa saanee hän tuskin niin -paljon väkeä että hän voi maksaa kuluja. Siksi on hän aivan huippuunsa -raivossa ilveilijään ja raivonsa näkyy selvästi hänen ilmoituksissaan. - -Asbjörn Krag nauroi. - --- Pienelle rauhalliselle ja idyllimäiselle kaupungillenne on suotu -täydellinen amerikalainen elämys. - --- Niin, täydellisesti. Väestö on myöskin kovin uteliasta -saadessaan nähdä miten se tapahtuu. Kujeilija on uhannut paljastaa -musiikkiprofessori Blochin humpuukimusiikin ja professori on vuorostaan -uhannut ampua ilveilijän. Professorihan on Villistä Lännestä. - --- No niin, vastasi Krag ja asia ei tule mielenkiinnottomammaksi siitä -seikasta, että toisella puoluelaisella on väärät hiukset ja parta -- -hän esiintyy siis naamioituna. Ja että naamio kätkee olennon tai -toisen, jolla varmaankin on halua pysyä poissa. - --- No niin... mitä ilveilijä... - --- Se ei ole ilveilijä, sanoi Asbjörn Krag, se on musiikkiprofessori. - -Toinen nousi ylös. - --- Mitä! huudahti hän. Sitä en olisi milloinkaan voinut ajatella. Miksi -hänen pitää olla naamioituna? - --- Olet oikeassa. Miksikö? Olen vakuutettu siitä, että hän näyttää -kyllä hullunkuriselta muutenkin. Mutta nyt aijon viettää tämän päivän -koettamalla päästä selvyyteen siinä. Olen jo askarrellut niin kauvan -perhenäytelmien ja muiden surullisten asiain kanssa, että suorastaan -virkistyn saadessani virkistää ajatuksiani aivan koomillisessa asiassa. -Koomillinen on tämä asia, siitä ei voida väittää. Sano minulle eikö -osoittaudu siltä, että nämä herrasmiehet toimisivat yhteisymmärryksessä -keskenänsä. Että kaikki vaan on toimitettu sirkuksen reklaamin hyväksi? - --- Kyllä, tietysti, sanoi Vold, on mieleeni muiden muassa juolahtanut -se epäluulo. Mutta sen on täytynyt torjua. - -Tunnen sirkuksen johtajan aikaisemmalta käynniltä. Hän ei milloinkaan -voisi ruveta sellaiseen tuumaan kuin kiihottaa koko yleisö ja ehkä -tulemalla kielletyksi antamasta muutamia esityksiä. Sitäpaitse on -ilveilijän ja Coloradolaisprofessorin vihollisuus aivan silmin nähtävä -ja oikea. Ottakaamme lehtiä ja ilmoituslehtisiä niin voit itse nähdä -miten on sen laita. - -Vold meni lukuhuoneeseen ja palasi muutaman minuutin kuluttua takasin -viimeisten paikallislehtien kanssa. Siinä oli päivän sanomalehti -"Halden" ja "Smålenens Amtstidenden" eilispäivän numero. -"Amtstidendessä" sattui silmään heti eräs valtava ilmoitus. - - SIRKUS - TAIKAILVEILIJÄ - - sekä - - koko suuri valio-taiteilijakunta - - esiintyy - - SUURESSA ENSI-LOISTO-ESITYKSESSÄ - - tänä iltana. - - Huom.! Huomenna julaistaan sanomalehdissä Taikailveilijän - suuri Fredrikshaldille varaama yllätys. - --- Hitto vieköön, sanoi Asbjörn Krag. Ilveilijä on toisin sanoin koko -sirkuksen vetonumero. Se on kerrassaan tavatonta. Oletko nähnyt häntä? - --- Kyllä ja saan todellakin tunnustaa että olen harvoin nauranut niin -sydämmellisesti ja hillitsemättömästi kenellekään sirkusilveilijäile. -Hänellä on harvinainen varasto hyvää huumoria ja on aina uusia -metkujaan. Pidän sitä omituisena ettei hän ole ottanut paikkaa -suuremmassa sirkuksessa kuin sellaisessa kiertelevässä seurueessa -Hänestä aivan yksinkertaisesti tulisi maailmansirkuksen vetonumero. - --- Ylipäänsä, sanoi Asbjörn Krag, teidän pieni kaupunkinnehan on -mieluisten yllätyksien täyttämä. En kadu todellakaan luvatessani jäädä -tänne. Näyttää siltä kuin tulisin viettämään täällä muutamia hauskoja -ja vaihtelevia tunteja. Me päätämme mennä siis illalla sirkukseen? - --- Tietysti. Sinun pitää nähdä taikailveilijän. Hän esiintyy vaan neljä -iltaa. - --- Mutta mistä yllätyksestä puhuttiin ilmoituksessa? Sen kai tiedät -poliisimiehenä? - --- Kyllä luonnollisesti. Heidän on täytynyt tehdä ilmoituksen -yllätyksestä. Ja minähän olen ankarasti luvannut olla sanomatta -kenellekään. Mutta sinulle... - -Krag nauroi. - --- Tietysti, sanoi hän, täytyy sinun uskoa minulle kaikki kaupungin -pikku salaisuudet. - --- Se on siinä, että taikailveilijä on luvannut viisisataa kruunua, -niin viisisataa kruunua, humpuugitta -- sille ken voi sanoa mitä väriä -on hänen huippulakkinsa. - -Kristianialaissalapoliisi näytti tässä hetkessä kovin hämmästyneeltä. -Hän luuli ystävänsä laskevan leikkiä. Mutta leikkiä ei hän laskenut. -Nähdessään virkaveljensä hämmästyneen katseen, uudisti hän vielä kerran -mitä hän oli sanonut. - --- Se ei tunnu minusta juuri olevan erittäin vaikeata, sanoi hän, joko -huippulakki on punanen eli vaikea eli sininen, tulee asia kai olemaan -yksinkertainen määrätä värit. - --- Kyliä, niin luulisi, sanoi Vold, mutta taikailveilijäkin on -asettanut erään ehdon. - --- Erään ehdon, no, antaa kuulua. Otaksuttavasti on ehto siinä että ne -jotka haluavat arvata tulevat seisomaan kasvot pois käännettyinä eli -suletuin silmin. - --- Ei, kaukana siitä. Se tullaan arvaamaan kadulla. - --- Kadulla? - --- Juuri niin. Taikailveilijä ratsastaa kello 4 aamulla -sirkustoveriensa johdattamana läpi kaupungin pääkatua. Se, joka voi -sanoa minkä värinen on hänen huippulakkinsa, huutaa vaan: - -Taikailveilijä, lakkisi on valkea eli punanen taikka minkä värinen se -nyt voi olla. - --- Silloin on kai vaan yksi selitys, sanoi Asbjörn Krag, ilveilijä -ratsastaa läpi kaupungin paljain päin. - --- Ei, hän on eritoten sanonut ratsastavansa lakki päässä. Jokainen saa -luvan koettaa. Ei edes tarvitse olla kadulla voi istua omassa huoneessa -arvaamassa. Se on vaan ehtona että avaa ikkunan ja huutaa hänelle -tunnuksen. - --- Taikailveilijä, piippolakkisi on sininen... - -Asbjörn Krag nauroi äänekkäästi. - --- Se on tietysti vaan ilveilijätemppu, päähänpisto, reklaamipisto, -sanoi hän. - --- Niin tietenkin, mutta yhdestä seikasta olen vakuutettu ja se on se, -että ilveilijällä on yllätys takataskussaan. - -Vold nousi lähteäkseen. - --- Tehtävä, sanoi hän. Minua odotetaan konttorissani. - -Molemmat poliisimiehet päättivät kohdata toisensa kello seitsemän -illalla mennäkseen sirkukseen. - -Sen jälkeen jäi Asbjörn Krag jälleen yksin. - -Nyt oli hän saanut erään uuden asian mietittäväksi, nimittäin -taikailveilijän yllätys. Se kokonaan tuntui hänestä niin -uskomattomalta. Hän tiesi vanhastaan etteivät kiertävät sirkusseurueet -koskaan huolineet toimeenpanna sellaisia omituisia, komeita reklaameja -pikkukaupungeissa. Sellaiset tavataan säästää pääkaupunkeihin. - -Koska hänellä ei kuitenkaan ollut mitään ajanvietettä, päätti hän -lähteä sirkukseen saadakseen mahdollisesti pakinahetken johtajan -kanssa. - -Asbjörn Krag jätti siis huoneensa. - -Kuitenkin oli tärkeätä tietää minkä laatuinen oli mainitun hotellin -käytävä. - -Se on sangen pitkä ja kapeat ovet molemmille sivuille. Tämä on toisessa -kerroksessa, sieltä johtavat leveät portaat ensimäiseen. Juuri näiden -portaiden vieressä on käytävässä kuin jääkirnu, hakattu nurkka josta -samaten eräs ovi johtaa vierashuoneeseen. Ne henkilöt, jotka tulevat -tämän oven kautta eivät voi nähdä mitä käytävässä tapahtuu. Sitävastoin -voivat ne, jotka kulkevat käytävää pitkin, kovin hyvin kuulla jokaisen -sanan, joka tässä pienessä käytävän poikkeuksessa sanotaan. - -Juuri kun Asbjörn Krag jätti huoneensa kuuli hän ääntä sieltä. - -Hän tunsi professorin äänen, mutta se tuntui hänestä kuin olisi se -kuulunut rohkeammalta ja karskimmalta kuin juhlasalissa. Sitävastoin ei -hän enää puhunut vanhaa englantilais-norjalaista mongerrustaan. Hän -puhui täydellisesti puhdasta norjaa katkonaisella trondhjemin -murteella, mikä suuressa määrin kummastutti salapoliisia. - -Salaperäinen professori puhui jonkun kanssa jota ei Krag voinut nähdä -ja ei aavistanut kuka se oli. - -Seuraavat repliikit vaihdettiin, kaikki Asbjörn Kragin seisoessa ja -kuunnellessa käytävässä hiljaa kuin rotta. - -Musiikkiprofessori sanoi: - --- Hän ei tietenkään aavista mitään. Se oli vain eräs ilmaisu hänen -uteliaisuudestaan. Näin hänen kasvoistaan, ettei hän aavistanut mitään. - -Tähän vastasi tuntematon: - --- Mutta joka tapauksessa on parasta olla varovainen, Bob. Hän on oikea -paholainen pitämään silmät mukanaan. - --- Niin, tietysti. Milloin voit odottaa sähkösanomaa? - --- Kolmen tunnin kuluttua. - --- Menkäämme, sanoi tuntematon käskevällä äänellä, täällä tulee joku. - -Joku tuli todellakin rappuja ylös ja musiikkiprofessori meni. -Tuntemattoman huoneen ovi paukahti jälleen. Coloradon professori -katseli ympärilleen, mutta Asbjörn Krag oli jo onnistunut puikahtamaan -eräästä oviaukeamasta, Pitkä käytävä levisi tyhjänä professorin -tutkivalle katseelle. - -Asbjörn Krag oli tulevinaan suoraan huoneestaan ja meni nopein askelin -käytävän läpi. Kolme henkilöä kohtasi toisensa rappuaskelmassa. Se -herra joka tuli rappuja ylös, professori sekä Asbjörn Krag. - -He vaihtoivat muutamia sanoja ohikulkiessaan. - -Asbjörn Krag kysyi armollisen nöyrästi: - --- No, herra professori oletteko valokuvannut muutamia uusia säveleitä? - --- No, no sir, vastasi Coloradolaisprofessori entisellä -mongerruksellaan. En ole valokuvannut. Olen maannut puoli päivään. Yes. - -Kristianialaissalapoliisi tahtoi ainoastaan todeta, että professori -oli jälleen alkanut vanhan komediansa. - -Sentähden hän meni tämän ohi ja kiirehti juhlasaliin ja heittäytyi -siellä erääseen lepotuoliin. - -Kohta sitten tuli professorikin käyden lylleröiden. - -Asbjörn Kragista tuntui, kuin olisi professori tällä kerralla katsellut -häntä tarkemmin, meikeinpä tutkivasti. Se oli vaan silmänräpäys, mutta -tällä sekuntilla keksi kristianialaissalapoliisi terävän, tutkivan -katseen vanhan hupakon silmissä. - -Professori kääntyi musiikkikoneensa puoleen ja Asbjörn Krag kätki -kasvonsa vanhan sanomalehden taakse. - -Pian sitten meni musiikkiprofessori. Siiloin nousi Krag ylös tuolistaan -ja kutsui erään konttorihenkilön. - --- Kuka asuu numerossa 24? kysyi hän. - -Hän oli ohimennessään huomannut musiikkiprofessorin äsken jättäneen -tämän huoneen. - -Kysyttävä osotti taulua ja sanoi: - --- Kuten itsekin näette, mr Burns. - --- Mr Burns? Mutta eikö hän ole norjalainen. Minä ainakin kuulin hänen -puhuvan norjaa. - --- Kyllä, mutta kamalan huonoa norjaa. Jos menette illalla sirkukseen -niin saatte itse kuulla. - --- Sirkus! Mitä se merkitsee? - --- Te ette siis tunne mr Burnsia? kysyi konttorihenkilö ihmeissään. - --- En. Kuka on mr Burns? - --- Mr Burns, hän on taikailveilijä, vastasi konttorihenkilö. - - - - -III. - -SIRKUSJOHTAJA. - - -Tämä ilmoitus tuli niin odottamatta, että Asbjörn Krag unohti -tarkotuksensa sekä näytti mielenkiinnottomalta. - --- Mutta sehän on kummallista, sanoi hän konttorihenkilölle, miten te -voitte sallia ilveilijän asua tässä ensiluokan hotellissa? - --- Äsh, mitä tekemistä hotellilla on mr Burnsin yksityisasioiden -kanssa. Hän on hieno ja täydellisesti moitteeton gentlemanni, joka ei -pidä kiinni markoistaan. Hän esiintyy melkein kuin hän voisi ostaa koko -hotellin meiltä. Ei käy päinsä kieltää huonetta sellaiselta herralta. - --- Ei mitenkään, vastasi Asbjörn Krag vetäessään käsineet käsiinsä ja -se ei kiinnitä mieltäni ensinkään. Mutta minusta tuntuu kuin täällä -tulisi nyt kovin eloisaa -- ensin tuo amerikalaisprofessori ja sitten -tämä ilveilijä. - --- Niin, mutta molemmat ovat huomattavia miehiä -- huomattavia miehiä. - --- Mutta ovatko he verivihollisia? Siltä he ainakin näyttävät. - --- Kyllä varmaan. Ja onpa se aivan kouraan tuntuvaa. Mutta herrat ovat -sivistyneitä antamaan muutamia näytäntöjä tai sen tapaista. Kun he -kohtaavat ruokasalissa taikka lukuhuoneessa toisensa, noudattavat he -vain kylmähköä hiljaisuutta toisiaan kohtaan. - -Asbjörn Krag ei kysellyt enempää. - -Hän jätti hotellin ja johdatti askeleensa sille avonaiselle paikalle, -missä hän oli nähnyt sirkusteltan. - -Hän järjesti aivoissaan kuluneen tunnin havainnot ja löysi joukon -käsittämättömyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Yhden asian oli hän -kuitenkin todennut, nimittäin sen, että musiikkiprofessorin ja -taikailveilijän välillä oli olemassa salainen yhteisymmärrys. - -Mutta miksi he olivat olevinaan verivihollisia toisten tutkiessa heitä? - -He molemmat olivat selvästi norjalaisia. - -Mutta miksikä he puhuivat tätä naurettavaa mongerrusta, mikä ei ollut -norjan eikä englannin kieltä ja joka varmaankin tuotti heille enemmän -päänvaivaa kuin heidän oma äidinkielensä? - -Mikä tarkoitus oli ilveilijän "salaisuudella?" Miksi koko kaupunki -arvailisi hänen piippolakkinsa värejä? Miksi hän toimittaisi tämän -ilveilyn pienessä kaupungissa? Oliko se vaan reklaamitarkoituksessa? -Miksi oli Coloradolaisprofessori pannut puhekoneen suureen ja mustaan -laatikkoonsa ja kutsunut sitä uudeksi keksinnöksi, puhekonelaitokseksi -musiikin valokuvausta varten? - -Mikä tarkoitus oli tällä kaikella? Ja miksi oli musiikkiprofessori -lörpötellyt "ettei hän ole oivaltanut epäilyksiä." - -Kuka oli "hän" ja mikä oli tämä, jota hän ei epäillyt? - -Mitä sähkösanomaa molemmat herrat odottivat? - -Miksi oli taikailveilijä peloissaan miehestä, joka tuli portaita ylös, -ettei tämä saisi nähdä häntä yhdessä musiikkiprofessorin kanssa? - -Asbjörn Kragin muistellessa todellista äänilajia herrain keskustelussa, -tuli hän ajatelleeksi, jos ei tässä kaikessa, sirkusjutussa, -musiikkikeksinnöissä, ilveilijäkujeissa ja piippolakissa olisikaan -kätkössä syvää ehkäpä kauheaa totta. - -Asbjörn Krag alkoi tuntea itsensä aivan riemastuneeksi. Nyt oli hän -taasen saanut asian askaroitavakseen. Hän oli täydellisesti unhottanut -olevansa oikeastaan väsyksissä ja rikki reväistynä kaikkien Göteborgin -ponnistuksien jälkeen. Ja yhtä täydellisesti oli hän unohtanut -ystävänsä, tukkukauppiaan, jota hän tervehtisi huomenna. Hänestä ei -ollut olemassa mitään muuta kuin taikailveilijän salaisuus. Hän kulki -verkkaan katua eteenpäin ja huomasi äkkiä kasvot, jotka hän luuli -tuntevansa. Niin, todellakaan ei tuo ollut muu kuin vanha sirkusjohtaja -Tanto, jonka hän useita kertoja ennen oli tavannut Kristianiassa. Tanto -oli jo tuntenut salapoliisin ja tuli viistoon kadun poikki johdattaen -kulkunsa suoraan häntä kohti. - --- Kas sehän oli minulle omituinen yhteensattuma! huudahti -hän puolitanskalaisella sekasotkulla. Niin, sanonpa yllätys. -Metsästelemässäkö, mitä? - --- Ei, vastasi Asbjörn Krag, lämpimästi puristaen ystävänsä kättä, -iloisena että sirkusjohtajan persoonassa oli tavannut vanhan tuttavan, -olen vaan tervehtimässä erästä ystävääni, joka ikäväkseni ei tule ennen -kuin huomenna. - --- Mainiota, mainiota. Silloin täytyy teidän, hitto vieköön, käydä -sirkuksessani, herra poliisimestari! - -Sirkusjohtaja kutsui aina korkeita poliisimiehiä poliisimestareiksi. - --- Kyllä, vastasi Asbjörn Krag. Olen jo ajatellut sitä. Minunhan pitää -tulla katsomaan teidän suurta kuuluisuuttanne, taikailveilijää. - --- Niin, sen teidän pitää tehdä. Se on koko kummallinen Pelle-Jöns. Hän -voi saada naurulihakset käyntiin. Niin, hän on eräs arvoitus. - --- Arvoitus, herra johtaja. Mitä te sillä tarkoitatte? - --- En tunne häntä. En ole ennen koskaan nähnyt häntä. Ja silloin tulee -hän luokseni ja pyytää päästä palvelukseeni. Hän oli silloin kovin -hieno ja ja näytti melkeinpä lähettiläältä tai muulta sellaiselta. Ja -siltä hän näyttää vieläkin kun hänellä ei ole ilveilijäpukuaan. - --- "Paikkaa", sanoin minä. "Mihin hittoon voisin teitä käyttää, nuori -mies." - -"Olen ilveilijä", sanoi hän. Mutta silloin täytyi minun todellakin -nauraa, herra poliisimestari, sillä en milloinkaan elämässäni ollut -nähnyt ilveilijää niin kummallisin totisin kasvoin. - -Nähdessään minun epäilevän hänen komiikkerikykyään, sanoi hän voivansa -antaa näytteen samassa. No niin, se ei ollut hullumpaa. Ja silloin hän -antoi näytteen ja tunnustan, etten ollut milloinkaan ennen nauranut -niin lämpimästi kenellekään ilveilijälle. Vakuutan, herra -poliisimestari, että olen nähnyt useita ilveilijöitä. - -Kun olin juuri ilveilijän tarpeessa, otin palvelukseeni tämän -lurjuksen. Ja tiedättekö mitä, herra poliisimestari. Naurettavimpia -kaikesta olivat hänen pyytämänsä palkkiot. Mitä sanotte -kahdestakymmenestä kruunusta illalta sellaiselle nerolle. Olisin hyvin -voinut maksaa sata kruunua ja sittenkin ansaita rahoja hänen -esiintymisellään. - -Asbjörn Krag paloi kärsimättömyydestä saada keskeyttää puheliaan -johtajan sanatulvan muutamilla kysymyksillä. - --- Milloin, sanoi hän, milloin tämä tapahtui? - --- Siitä ei todellakaan ole pitkä aika. Se tapahtui viime viikon -kuluessa, heti kun olin tullut kaupunkiin. Suuressa loisto -ensi-iltanäytännössä oli minulla, häpeä sanoa, kehno huone. Sitten tuli -tämä ilveilijä ja heti tuli toinen ääni kelloon. Kolmena iltana oli -minulla täpötäysi huone. Kaikki tulivat sinne nähdäkseen ilveilijän. - -Voitteko ajatella, herra poliisimestari, kun minä joku aika sitten -tarjouduin kaksinkertaistamaan hänen palkkiotaan, hänen siitä -ilmaisematta halaistua sanaa, sanoi hän vain: "ei, kiitos." Oletteko -kuulleet moista ennen, herra poliisimestari. - --- En, se kuulostaa todellakin uskomattomalta. - --- Niin, eikö totta. Sitä ei ole tapahtunut koskaan ennen koko -sirkuselämäni aikana. Ja kun uudelleen kysyin häneltä, oliko se täyttä -totta, ettei hän tahtoisi tulla paremmin palkatuksi, vastasi hän vaan: -"En, kiitos! En tarvitse mitään rahoja." - --- Ehkä ilveilijänne on varakas? - --- Niin, sitä en tiedä. Hän antaa joka tapauksessa paljon rahoja -hotelliin, jossa asuu. Ei kellään meistä ole tosiaankaan varoja asua -ensiluokan hotellissa, ei edes minulla, joka olen johtaja, vielä -vähemmin hänen virkaveljillään, toisilla ilveilijöillä. Mutta hän -- -niin, hän aivan hyvin asettuu Grand hotelliin ja passauttaa itseään -kuin kreiviä. Olenpa kuullut hänen juovan shampanjaa joka -päivällisissä. Sitten kieltäytyy hän ottamasta vastaan korkeampaa -palkkaa kun nuo vaivaiset 20 kruunua illalta, jotka myönsin, ennen kuin -minulla oli aavistustakaan siitä onnesta, jonka hän tekisi. Miten -arvelette sen käyvän laatuun, herra poliisimestari. - --- Se ei tietenkään käy ensinkään laatuun, vastasi Asbjörn Krag. Hänen -porvarillinen nimensä on Burns, minkä minä olen nähnyt hotellin -ilmoitustaululla. - --- Niin, siten hän ainakin kutsui itseään tullessaan ja pyytäessään -tointa. Mutta minä puolestani luulen hänen nimensä olevan toisen. -Luulen, että hän on joku valepukuinen ranskalainen kreivi. - -Kristianialaissalapoliisi nauroi. - --- Teillä on runollisuuden taipumukset, sanoi hän -- kuten kaikillakin -sirkusjohtajilla. Miksi ranskalainen kreivi rupeaisi esiintymään -ilveilijänä jossain norjalaisessa sirkuskiertueessa. - -Johtaja raapi niskaansa. Ei... ei... ei... ei voi olla oikeassa, mutta -silloin on hän, tuhat tulimmainen minut periköön, englantilainen -loordi. - --- Sitä otaksumaa vastaan voin vetää juuri samat todistukset. - --- Niin, mutta mikä hitto hän sitten on? - --- Suoraan sanoen, herra johtaja, ajattelin juuri kysyä teiltä sitä -samaa. - -Johtaja peräytyi ja katsoi kauhuissaan Asbjörn Kragiin - --- Ahaa, sanoi hän, luuletteko, että se on eräs sellainen. - --- Sellainen? - --- Niin. Suurroisto, joku karannut pankinjohtaja ehkä, huijari. Ehkä -salamurhaaja. Hui hai! - -Sirkusjohtaja tuli niin liikutetuksi pelkästä ajatuksesta, että hän -samalla napsautti sormiaan. - --- Voitte antaa tuhannen päälle, että niin on asian laita, jatkoi hän. -Piileillä sirkusilveilijänä, olisi kai nerokkain kaikista valepuvuista. - --- Ei, sitä en ainakaan usko, sanoi Asbjörn Krag. Silloin esiintyisi -hän aivan toisella tavalla. Silloin olisi hän ainoastaan ilveilijä. -Silloin ei hän näyttelisi gentlemannia päivällä ja ilveilijää vaan -illalla. - -Sirkusjohtaja raapi taasen niskaansa. -- Olette oikeassa, herra -poliisimestari, sanoi hän. Tämä pöty suurroistosta oli tietenkin yhtä -paksua kuin tehdä hänet englantilaiseksi loordiksi eli ranskalaiseksi -kreiviksi. Mutta mitä te itse ajattelette, herra poliisimestari. - --- En tiedä vielä oikein itsekään, mitä uskon, paras johtaja. Odotan -vaan jotain positiivista tapahtuvan, joka voi antaa minulle tien. -Oletteko koskaan itse kysyneet häneltä syytä, miksi hän oikeastaan -tahtoo olla ilveilijä? - --- Kyllä tietenkin. Kaksi kertaa. - --- Ja mitä hän vastasi? - --- Ensi kerralla vastasi hän tahtovansa olla niin mielellään ilveilijä -siksi, että hän halusi nähdä iloisia kasvoja. - -Se oli tietysti pötyä ja ajateltuani muutaman päivän kysyin häneltä -taasen, mutta silloin hän vastasi: - -Siksi, että te saatte ansaita rahoja, herra johtaja. - -Mutta samalla katsoi hän minuun niin kylmästi ja torjuvasti, että minä -kokonaan kadotin haluni kysellä häneltä enempää. - --- Miten pitkäksi aikaa hän tulee jäämään luoksenne? - --- Ah, neljäksi päiväksi vaan. - --- Mihin hän sitten menee? - --- Sitä en todellakaan tiedä, herra poliisimestari. - --- Ettekö ole kysyneet häneltä? - --- Huomaan, että te ette tunne taikailveilijää, vastasi johtaja. Jos -olisitte keskustelleet kerrankin hänen kanssaan, niin tulisitte heti -huomaamaan, miten toivotonta on sekaantua hänen yksityisasioihinsa. -Hui, hän voi katsella vaikka jonkun läpi. - --- Mutta miksi kutsutaan häntä taikailveilijäksi? - --- Siksi, että hän esiintyy ilveilijänä eräässä koomillisessa -osotelmassa. Ah, se on hirveän hauska. Saatte itse nähdä, jos tulette -illalla, herra poliisimestari. - --- Hänkö se on, joka on asettanut tämän kujeilun. Salapoliisi katsoi -ylös ja uhkaili leikillisesti sormillaan. - --- Kas vaan sellaista vainua. Oletteko jo ehtineet haistaa sen. Mutta -sehän ei tapahdu ennenkuin ylihuomenna. - --- Minä kysyin, hänkö sen on keksinyt? - --- Jösse, niin, varmaan on hän sen keksinyt. En ole oikein perillä -siitä, mitä se on, mutta ymmärrän, että se tulee olemaan sirkukselleni -valtava reklaami. Niin, se on todellakin ihmeellinen mies. Tulen -suremaan itseni kuoliaaksi, hänen jättäessään minut. - -Molemmat herrat olivat tämän keskustelun aikana kävelleet hitaasti -katua eteenpäin ja lopuksi tulleet sähkösanoma-asemalle. - -Tässä pysähtyi Asbjörn Krag. - --- Kuulkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, sanoi hän. Te ette saa -kertoa kenellekään siitä, mistä olemme puhuneet tämän kävelyn aikana. - --- Vannon mielelläni valan, etten tunne teitä. - --- Se ei ole ensinkään tarpeellista, vaan päinvastoin typerää, herra -johtaja. Saatte mielellänne kertoa jokaiselle, että olette aivan äsken -tavanneet tunnetun salapoliisi Asbjörn Kragin Kristianiasta, joka -sattumalta oleskelee täällä tervehtiäkseen erästä ystäväänsä. - --- Mitä! Minä luulin että sanoitte... - --- Niin, minä sanoin, että te ette saa puhua mistä olemme keskustelleet -toisin sanoen taikailveilijästä. - --- Ymmärrän, ymmärrän. Mutta saanko luvan kertoa taikailveilijälle, -että olen puhunut kanssanne, herra poliisimestari. - --- Varsin kernaasti, jos se teitä huvittaa. Mutta älkää ennen kaikkea -antako hänen saada epäilyksiä siitä, että minulla on muita ajatuksia -hänestä paitsi hänen ominaisuuksistaan harvinaisen hauskana -ilveilijänä. - --- Ymmärrän. - --- Niin, hyvästi sitten, herra johtaja. Illalla tavataan. Minun täytyy -nyt mennä sähkösanoma-asemalle. - --- Hyvästi, hyvästi, herra poliisimestari, tervetuloa. - -Sähkösanoma-asemalla oli Asbjörn Kragilla keskustelua kahden kesken -virkaatekevän assistentin kanssa. - -Krag esitti poliisimiesoikeutensa ja kysyi oliko viime päivien kuluessa -tullut mitään sähkösanomaa mr Burnsille Grand hotelliin. - -Niin pian kun oli kysymyksessä rikoksen keksiminen, tai rikollisten -aikeiden estäminen, ovat sähkösanoma-asemat velvollisia avustamaan -oikeuden apulaista. - -Sähkölennätinvirkamies vastasikin avomielisesti salapoliisin kaikkiin -kysymyksiin. - -Sitten kertoi hän Burns-nimen viime päivinä usein esiintyneen sekä -lähetetyissä että vastaanotetuissa sähkösanomissa. - -Samalla hetkellä jolloin kristianiaiaissalapoliisi oli saanut tämän -tiedon, huusi joku toimitushuoneesta lähetinhuoneeseen: - --- Sähkösanoma Burnsille, Grand hotell. - -Eräs lähetti tuli juosten. Kristianiaiaissalapoliisi antoi -lennätinvirkamiehelle merkin ja tämä sanoi: - --- Anna tänne sähkösanoma! - -Se ei ollut vielä kokoonkääritty ja virkamies luki äänekkäästi: - - Burns, Grand hotelli, - Fredrikshald! - - Viimeinen ruusu vai Geisha? - - Pierpont Morgan. - -Sähkösanoma oli laadittu englanniksi ja lähetetty South Alloa, -Skottland. - -Asbjörn Krag otti hämmästyksissään askeleen taaksepäin, nähdessään -allekirjoituksen: Pierpont Morgan, erään maailman rikkaimman miehen. - - - - -IV. - -RAHARUHTINAAN SÄHKÖSANOMA. - - --- Eipäs ole vähempää kuin Pierpont Morgan, sanoi Asbjörn Krag, niin -pian kun oli selvinnyt yllätyksestä, jos oikein muistan, asustaa suuri -amerikalainen raharuhtinas juuri Skotlannissa. Mutta varmuuden vuoksi -tiedustelen sähköteitse. - -Hän istuutui ja kirjoitti sähkösanoman. - -Se oli aivan lyhyt ja kuului: - - Scotland Yard, Lontoo. - - Missä asuu Pierpont Morgan? - - Salapoliisi Krag, - Fredrikshald. - -Tämä sähkösanoma lähetettiin heti. - -Asbjörn Krag luki vielä kerran Burnsille tulleen sähkösanoman, mutta se -näytti hänestä yhtä salaperäiseltä ja käsittämättömältä kuin ensi -kerrallakin, jolloin lennätinvirkamies sen oli lukenut. Ainoastaan -allekirjoitus, tämä mahtava nimi, tuntui hänestä mahdottomalta, -ollakseen totta ja näytti täydellisesti hypnotisoineen hänet. Saattoiko -se olla maailmankuulu miljonääri. Mitä tekemistä oli maailman -rikkaimmalla miehellä erään kiertävän sirkusilveilijän kanssa? - -Mitä saattoi muuten merkitä tuo kummallinen kysymys? Olivatko molemmat -tarkoitetut "Viimeinen ruusu" ja "Geisha" nimet musiikkikappaleita? - -Äkkiä muisti Asbjörn Krag kuulleensa amerikalaisen musiikkiprofessorin -koneen soittavan "Geishaa", mutta olisiko tuolla naurettavalla -humpuukimestarilla jotain tekemistä mahtavan raharuhtinaan kanssa. -Aikoiko tämä ehkä ostaa hänen keksintönsä? Muutenhan ei sähkösanoma -ollut osoitettu Coloradolaismiehelle, vaan Burnsille, ilveilijälle. - -Ja kokonaan Asbjörn Kragista tuntui se niin mielettömältä ja -tarumaiselta, että hän oli vähältä epätoivoinen. - -Lennätinvirkamies huomasi hänen onnettomuutensa ja kysyi miten hän -voisi olla avuksi. - --- Lähettäkää ennen kaikkea sähkösanoma osotetulle, mr Burnsille, sanoi -Asbjörn Krag, niin saamme nähdä, mitä hän vastaa. Sähkösanoma on -muodostettu kysymykseksi. Viimeinen ruusuko vai Geisha?... Pierpont -Morgan. -- En ole koskaan kuullut hullumpaa. - -Sähkösanoma lähetettiin eräällä lähetillä Grand hotelliin. - -Lennätinvirkamiehellä sattui olemaan hallussaan vielä kopio eräästä -sähkösanomasta, jonka Burns omakätisesti päivää ennen oli lähettänyt -Pierpont Morganille, South Alloaan. - -Hän otti esille kopian. - -Se kuului englannista käännettynä: - - "Montako nuottia? Burns." - -Asbjörn Krag nauroi äänekkäästi lukiessaan tämän sähkösanoman. - -Montako nuottia? - -Skottlandin ja Fredrikshaldin välillä suoritettiin siis säännöllisesti -musikaalista sähkösanomavaihtoa. Mr Burnsin sähkösanomahan "Montako -nuottia?" oli suoranainen kysymys ja mr Morgan sen sijaan saapuu -uudella kysymyksellä: "Viimeinen ruusu vai Geishako?" - --- Tämä musiikkikieli on tietenkin sovittu jo etukäteen, -ajatteli Kristianialaissalapoliisi. Sitä on mahdoton selvitellä -salamerkkikirjatta. - --- Pelkään, että tulen tekemään vielä ihmeellisempää, sanoi -lennätinvirkamies, etsiessään erilaisia mr Burnsin viime päivinä -lähettämien sähkösanomien kopioja. - -Muutamissa sähkösanomissa puhuttiin yksinomaan "Viimeisestä ruususta" -eli "Geishasta." Mutta toisin sanoen oli se sekotettu käsittämättömällä -tavalla. - -Eräs sähkösanoma kuului: - - Pierpont Morgan, - South Alloa. - - Joko Viimeinen ruusu Fredrikshaldissa, - Geisha mahdollisesti Antwerpenissä. - - Burns. - -Asbjörn Kragin miettiessä tätä sähkösanomaa, soitettiin puhelimella -Grand hotellista. - -Se oli mr Burns, joka tahtoi lähettää sähkösanoman, jonka hän -puhelimessa saneli. - --- Se on tietysti vastaus Pierpont Morganin viimeiseen kysymykseen, -ajatteli Krag, joka osottautuikin oikeaksi, sillä naissähköttäjän hetki -myöhemmin tullessa sisään sähkösanoman kanssa, näki salapoliisi -taikailveilijän sähköttäneen: - - Morgan, - South Alloa. - - Hyvät toiveet Geishalla. - - Burns. - --- Se tuntuu ainakin vastaukselta, mutisi Krag, eikä se myöskään ole -mikään tarkotukseton sanayhdistelmä. On selvää, että mies Skottlannissa -toivoo jotakin. "Viimeinen ruusu" tarkoittaa erästä asiaa ja "Geisha" -jotain toista, Nyt hän on saanut tietää "Geishalla" olevan hyviä -toiveita. - -Mutta mitä nämät molemmat nimitykset tarkoittivat, sitä oli -kristianialaissalapoliisin mahdoton saada selville. - -Hän päätti mennä takaisin hotelliin sekä aikoi juuri ottaa jäähyväiset -rakastettavalta lennätinvirkamieheltä kun toimistohuoneesta -ilmoitettiin kaksi uutta sähkösanomaa saapuneen. - -Molemmat olivat Asbjörn Kragille. - -Lennätinvirkamies jätti ne hänelle henkilökohtaisesti. Krag ei ollut -odottanut muuta kuin erästä sähkösanomaa -- Scotland Yardin vastausta, -ja siksi katsoi hän kummastuksella saapuneita sähkösanomia. - -Hän avasi ensimäisen. - -Se oli Lontoosta, ja kuului: - - Salapoliisi Krag, - Fredrikshald. - - Miljonääri Pierpont Morgan asuu huvilassaan - South Alloassa, Skottlandissa. - - Smyth. - -Kristianialaissalapoliisi tiesi varsin hyvin kuka Smyth oli. Hän oli -tavannut mr Smythin eräällä Lontoon matkalla ja oli sitäpaitsi -lehdistä ja poliisiraporteista saanut kuulla hänen urotöistään. Hän oli -Scotland Yardin salapoliisiosaston päällikkö. - -Ei siis ollut ollenkaan epäilystä siitä, että amerikalainen -raharuhtinas oli sähköteitse yhteydessä molempien norjalaisten -huijarien kanssa Fredrikshaldissa. - -Täytyi tietenkin olla tärkeitä asioita, sillä muussa tapauksessa ei kai -saattanut olla mahdollista, että tuo rikas mies antautuisi sellaiseen -yhteyteen. - -Krag pudisti päätään. - -Hän oli täydellisesti selvillä siitä, ettei hänellä koskaan ennen ole -ollut niin arvoituksellista salaisuutta ratkaistavanaan. Eihän ollut -olemassa edellytyksiä, yhteyttä eikä selvitystä. Ainoat, mitä hänellä -olivat hallussaan, olivat naurettavimpia päähänpistoja ja kujeita: -ilveilijä, huijariprofessori sekä joukko sekavia sähkösanomia. Mistä -hänen oli etsittävä ensimäinen säije, joka auttaisi häntä avaamaan -solmua? - -Hän avasi toisen sähkösanoman, josta hän heti näki, ettei lähettäjä -voinut olla sama, koska hänen nimensä oli sähkösanoman ulkopuolella. -Ennen lukemistaan heitti hän nopean silmäyksen allekirjoitukseen. - -Se oli salapoliisipäälliköltä. - - Kääntykää heti konsuli Bingin puoleen - Fredrikshaldissa, tärkeässä asiassa. - - Päällikkö. - --- Kas niin, ajatteli Krag hymyillen, nyt viivyttää minua todelliset -"asiat". Olen tuskin ehtinyt vaivaamaan päätäni Taikailveilijän -mystillisten urotöiden kanssa, kun aivan uusi juttu tulee romahtaen -päälleni. Alanpa melkein uskoa, että tässä pienessä pikkukaupungissa on -reippaalla salapoliisilla suurempi käytäntö kuin Kristianiassa. Krag -kysyi lennätinvirkamieheltä kuka konsuli Bing oli ja missä saisi häntä -tavata. - -Lennätinvirkamies sanoi: - --- Konsuli Bing on kaupunkimme rikkaimpia miehiä. Hän on hyvin -kiintynyt taiteeseen. Hänellä on suuri kallisarvoinen kirjasto, jossa -on koko joukko harvinaisuuksia ja sitäpaitsi aivan pieni taulugalleria, -mikä on erittäin arvokas. Hän asuu suuressa, kauniissa kivitalossa, -tätä katua suoraan. Luulisin hänen olevan kotona juuri tähän aikaan. - --- Minut on Kristianian salapoliisipäällikkö käskenyt käymään hänen -luonaan, selitti Krag. Onko hän jossain riidoissa, eli voiko hän -toisella tavalla tarvita käytettäväkseen poliisia. - --- Hän! huudahti lennätinvirkamies hämmästyneenä. Hän on rehellisin -mies maailmassa, hänellä ei ole ollut, sikäli kun minä tiedän, koskaan -rettelöitä kenenkään kanssa. Ja sen varallisuuden kanssa, joka hänellä -on, olisi sekin aivan tarpeetonta, jatkoi hän hienolla hymyllä. - --- Mutta jokin on joka tapauksessa tullut epäkuntoon, väitti Asbjörn -Krag. Onko konsuli vanha mies? - --- Ei, hän on keski-ikäinen mies. Harvinaisen hieno gentlemanni; paljon -matkustanut ja hyvin sivistynyt. Tulette varmaankin saamaan -käynnillänne hänen luonaan hyötyä ja iloa, ellei hän voikaan antaa -jotain tehtävää ratkaistavaksenne. Minä otaksun että te kai sitä eniten -haluatte? - --- Kieltämättä, vastasi Asbjörn Krag, mutta joka tapauksessa ei voi -olla mahdotonta etteikö hänellä ole jotain aivoissaan. - --- Oli miten tahansa, niin täytyy minun totella määräyksiä. Näin sanoen -otti hän jäähyväiset ja meni. - - - - -V. - -KONSULIN LUONA. - - -Sillä tiedolla, jonka lennätinvirkamies oli hänelle antanut, ei Asbjörn -Kragin ollut vaikeata löytää konsuli Bingin komeata taloa, vanhaa -kivitaloa edelliseltä vuosisadalta antiikkityylissä. - -Hän astui suureen juhlasaliin, jossa palvelija pian otti hänet vastaan. - -Ei montaakaan sekuntia sen jälkeen tuli komeasti puettu herra -sympatisine ulkomuotoineen rynnäten ulos ottaakseen vastaan hänet. -Asbjörn Krag ymmärsi, että sen täytyi olla konsulin itse. Hänen -kasvonsa olivat hetkisen suurimman yllätyksen leimaamat. - --- Ja täällä, huudahti hän lämpimästi puristaen Kragin kättä, sitä saan -sanoa nopsaksi toimitukseksi. Näyttää melkein kuin teidät olisi -lähetetty sähköteitse. - --- Melkein, vastasi Krag hymyillen, ja minä ymmärrän konsulin -sähköttäneen minulle. - --- Niin luonnollisesti; Sähkötin kaksi ja puoli tuntia sitten -Kristianian Salapoliisille. Ehkä olette tullut tänne lentokoneella. -Teitähän voi uskoa kaikesta. - --- Ei, olen ollut täällä koko päivän, selitti -kristianialaissalapoliisi. Olin vain sattumalta sähkäsanoma-asemalla ja -heti sain erään sähkösanoman päälliköltäni, joka käski minua -silmänräpäyksessä etsimään teidät. - --- Aha, vai niin. Tässä meillä onkin selitys. Mutta kaikin mokomin, -olkaa hyvä ja astukaa sisään. Täällä seisomme todellakin ja juttelemme, -joten unhotamme ettei juhlasali juuri ole oikea keskustelupaikka. -Asbjörn Krag riisui takkinsa ja hattunsa ja seurasi konsulia -erinomaisen rikkaasti ja aistikkaasti sisustetun huonerivin läpi. He -astuivat työhuoneeseen, joka oli varustettu kelvolla, vanhalla -mahongihuonekalustolla. Seiniä koristivat kirjat kauniissa ja -taiteellisissa kansissa. - -Asbjörn Krag käsitti heti tulleensa kovin rikkaan miehen kotiin. - --- Uskallanko kysyä miksi olette kunnioittaneet pientä kaupunkiamme -käynnillänne? alotti konsuli istuttuaan ja sytytettyään sikarinsa. Ehkä -erehdyn otaksuessani läsnäolonne olevan jonkinlaisessa yhteydessä minun -asiani kanssa? - --- Kyllä, vastasi Asbjörn Krag, teette todellakin erehdyksen, herra -konsuli. Aina siihen asti kun nyt olen häilynyt täydellisessä -tietämättömyydessä siitä että teillä ylipäänsä olisi jotain asiaa jonka -minä voisin auttaa tutkimalla sitä. - -Olen täällä pelkästään yksityisasioissa vaikka saankin tunnustaa, että -täällä oleskelemieni tuntien aikana olen tullut kosketuksi erääseen -osaan suhteista jotka ovat antaneet minulle päänvaivaa. Kaikki tämä ei -ole kuitenkaan tekemisissä teidän asianne kanssa, herra konsuli, mutta -olen kovin utelias saadakseni tietää miksi olette kutsuneet minut -tänne. - -Konsuli karisti tuhkan sikaristansa ja valmistui kertomaan. - -Asbjörn Krag huomasi kunnon miehen olevan hiukan neuvottomana siitä -miten hän alottaisi. - --- Ennen kaikkea pyydän saada mainita, sanoi konsuli, että olen -lähettänyt sanan teille siksi että olen kuullut niin paljon hyvää -teistä. - -Asbjörn Krag kumarsi - --- Sitäpaitsi pyydän saada osottaa tämän asian vaativan sekä -teräväjärkisyyttä, viisautta että hienotunteisuutta -- ominaisuuksia -joita erittäin ihailen teissä. - -Konsuli kakisti ja jatkoi sitten. - --- Siitä vähästä mitä olette nähnyt kotiani, sanoi hän, olette -mahdollisesti voineet ymmärtää minun harrastavan taidetta. Muiden -muassa olette nähneet joukon kallisarvoisia tauluja ja sitäpaitsi -omistan pienen valitun kirjaston, jonka kerskumatta uskallan väittää -maan arvokkaimmiksi. - -Asbjörn Krag nyökkäsi myöntymykseksi ja katsoi ihastuneesti seiniä -pitkin, jossa kalliit sidotut kirjat olivat pitkissä kunnioitusta -herättävissä riveissä. - --- Asiani, jatkoi konsuli, koskee juuri erästä taideteosta, erästä -taulua. On koetettu varastaa erästä kallista aivan korvaamatonta -taulua. - -Kristianialaissalapoliisi, joka ei juuri ollut erittäin kokenut -kaunotaiteissa, kysyi aivan äkkiä: - --- Taulu? - --- Niin. - --- Onko tämän taulun nimi "Viimeinen ruusu?" - --- Ei, vastasi konsuli sydämellisesti nauraen. - --- Onko sen nimi ehkä "Geisha" eli sen tapaista? - -Konsuli katsoi hiukan kummastuneena salapoliisiin ja vastasi. - --- Ei suinkaan, kaukana siitä, herra Krag. - --- No niin! Sehän oli vain eräs ajattelematon päähänpistoni. Olen -nimittäin aivan täpötäysi päivän ihmeellisistä elämyksistä. Mutta nyt -kokoon ne kaikki yhteen erääseen aivojeni nurkkaan ja lukitsen ne -sisälle. Nyt tahdon antautua ainoastaan teidän asianne huomioon, herra -konsuli... siis; teiltä on yritetty varastaa eräs taulu? - --- Niin. - --- Ja tämä yritys epäonnistui. - --- Sitä en tiedä vielä, herra salapoliisi. Se riippuu teistä. - --- Mitä minusta? - --- Niin, asia on nimittäin siten, ettei yritys ole vielä lahonnut. Nyt -kerron miten se tapahtui. - -Noin kolme viikkoa sitten sain kirjeen eräältä tuttavaltani Lontoossa. -Hän sanoi kahdelta taholta aijotun tehdä ponnistuksia varastaa -arvokkain tauluni ja että minun täytyi olla varuillani. - -Aluksi otin sen täydellisesti levollisesti. Enhän tuskin voinut -ajatellakaan mahdollisuutta, että tauluni voitaisiin varastaa tässä -pienessä rauhallisessa kaupungissa. - -Mutta silloin tapahtui pari asiaa jotka tekivät sen että minä aloin -varomaan. - -Palvelijani kertoivat epäiltävän näköisten miehien ruvenneen -hiiviskelemään taloni ympärillä. Olipa eräs näistä hyväkkäistä kerran -pidätetty työhuoneeni oven vieressä. Kun häneltä kysyttiin, mitä -hänellä oli siellä tekemistä, sanoi hän tulleensa sisälle kootakseen -köyhille. - -Hän näytti myöskin oikean, erään papin allekirjoittaman listan mutta -sittemmin olen saanut selville, että tämä lista oli väärä. Kysymyksessä -oleva pappi ei koskaan ollut lähettänyt sellaista listaa. - -Nyt voitte mahdollisesti väittää, herra salapoliisi, miehen olleen vain -tavallisen petkuttajan, mutta tätä vastaan puhuu se asianhaara, että -kukaan toinen koko kaupungissa ei ollut saanut osakseen listaa jonka -kanssa hän kulki. - -Tämä osoittaa toisin sanoen, että lista oli hänen itsensä -kokoonkyhäämä, ainoastaan saadakseen tekosyyn sen tapauksen varalta -että hänet yllätettäisiin taloni epäluulonalaisessa läheisyydessä, tai -kerroksessani. Emmekö ole yhtä mieltä siinä? - --- Täydellisesti, vastasi Asbjörn Krag, mutta eikö ole tapahtunut -mitään kouraantuntuvampaa? - --- Kyllä yöllä eli aamulla, ja niin pian kun olin päässyt selville -siitä sähkötin teidät. - -Kuten voitte ymmärtää on tässä kysymys tavattoman arvokkaasta taulusta. -Saatte nähdä sen sitten, mutta voin nyt sanoa toistaiseksi sen nimen. -Se on van Dyck'in oma muotokuva. Sanokaamme sen arvoksi satatuhatta eli -enemmän. Se on kallein taideteos ja raha-arvoltaan enemmän kuin kaikki -muut taideteokset yhteensä. - -Sellaista ihanaa taideteosta suojatakseen täytyy noudattaa erikoisia -varmuustoimenpiteitä. - -Olen sentähden hankkinut itselleni kullatun teräskehyksen, jonka olen -antanut vääntää seinään kiinni sinkilöillä, jotka ainoastaan joku seppä -eli perinpohjin oppinut murtovaras voisi irroittaa. - --- Ja nämät sinkilät löysitte tänään irtiotettuina?! - --- Aivan oikein. Selittämättömän vaiston ja saamieni varoitusten -uskollisen levottomuuden johtamana päätin tänään aamulla katsella -taulua hiukan lähemmin. Silloin näin, että kaikki neljä sinkilää oli -melkein poikki leikattuja, eli oikeammin sanoen, halkiviilatut, -mutta oli se tehty niin hienosti että oli mahdoton huomata sitä -tarkastelematta lähemmin. - -Taulu oli niin irroitettu että sen kovin hyvin saattoi temmata alas -seinältä. - --- No mitä te sitten teitte? kysyi Asbjörn Krag. - -Konsuli tiesi mitä hän tarkoitti ja vastasi hymyillen. - --- Vain erään asian. - --- Te sähkötitte salapoliisille? - --- Kyllä, sähkötin teille. Läksimpä itse matkaani sähkösanomineni ja -sanoin palvelijoilleni odottavani luokseni erästä ylioppilastoveriani -Kristianiasta. - --- Ja edelleen? - --- Muuten en tehnyt yhtään mitään. Talossani ei ollut ketään joka oli -selvillä minun keksineen sen, että sinkilät ovat halki sahatut. - --- Ja te ette ole tehnyt mitään taululle? - --- Ei tietenkään. Se riippuu täydellisesti samassa asussa jonka tänä -aamuna löysin. - --- Epäilettekö jotain? jatkoi Asbjörn Krag. - --- En, ketäpä minä voisin epäillä. Vanha taloudenhoitajattareni on -ollut perheeni palveluksessa kaksikymmentä vuotta. - --- Ei ketään voida sulkea epäilyksistä, huomautti Krag. - --- Ei, kuuletteko! Vanha nainen! Hän ei ymmärrä muuten hajuakaan -taiteesta. - --- No niin, mutta on kai muitakin palvelijoita? jatkoi Krag, -esimerkiksi se nuori mies, joka juuri oli täällä sisällä. - -Konsuli nauroi äänekkäästi. - --- Voin vakuuttaa teille, että Sören -- häntä kutsutaan todellakin niin --- on suurin hölmö mitä minulla milloinkaan on ollut palveluksessani. -Hän on varmaankin ollut täällä noin neljätoista päivää, joten en oikein -tarkoin tunne häntä, mutta olen jo saanut selväksi itselleni tulevan -tarpeelliseksi panna hänet pois. Hän on aivan tyhmä. Hän on koko talon -naurettavuus. Mitä te muutoin ajattelette! Niin nuori mies olisi jo -niin perehtynyt pyhän taiteen mysterioihin että hän ryhtyisi -varastamaan kalliita tauluja. Ja lisäksi olisi niin hyvä vainu että hän -valitsisi juuri kaikkein arvokkaimman. Ei, se on aivan uskomatonta. -Saadaksenne tilaisuuden kontroleerata olenko oikeassa käsityksessä, -kutsun hänet sisälle. - -Konsuli soitti, - -Pian sen jälkeen tuli palvelija sisään. Hän näytti todellakin aivan -harvinaisen typerältä. Hänen kasvoissaan oli lammasmaisen tuijottava -näkö, jonka Kristianialaissalapoliisi heti näki. - -Konsuli sanoi. - --- Kuules nyt, Sören, tuo nyt sisään vähän portviiniä, makeata kuten -tiedät. - -Sören nosti päätään, katsoi hetkisen isäntäänsä ja vastasi: - --- Portviiniä? - -Tämä kysymys tuli niin idioottimaisesti että Asbjörn Krag purskahti -nauruun. - --- Niin, tietenkin, huusi konsuli kiukuissaan, lähde vaan matkoihisi, -turska! Seisotko sinä ja nukut, häh? - -Palvelija käänsi selkänsä seurueelle ja meni mutisten ovesta. - --- No miltä tuntui? kysyi konsuli. - --- Olen vain ihmeissäni miten olette kestänyt niin kauan tuon naudan -kanssa, vastasi kristianialaissalapoliisi. - --- Niin, olette oikeassa, mutta ei ole ollenkaan helppo saada -palvelukseensa kunnollisia palvelijoita. Ennen pidettiin kunniana olla -palvelijana rikkaalla ja mahtavalla miehellä. Nyt näytetään pitävän -häpeänä ja häväistyksenä. Siksi tunkeutuukin vain kaikkein tyhmimpiä. - -Konsuli nousi. - --- Menkäämme nyt katsomaan taulua, sanoi hän. - --- Jättäkäämme arkipäiväiset pikku surut ja vastukset ja maailman -tyhmät palvelijat. Menkäämme ja unohtakaamme pienet asiamme, hetkiseksi -voidaksemme häiritsemättä siirtää itsemme nauttimalla tästä -taideteoksesta. Tulkaa herra salapoliisi. - -Konsuli meni edellä ja salapoliisi seurasi häntä. - -Lopuksi tulivat he erääseen pieneen salonkiin, kalustettuna vanhaan -hollantilaistyyliin. Seinillä riippui vanhojen mestarien tauluja. -Kullattu laatta kehyksen alimmalla lastalla ilmoitti taiteilijan nimen. - -Toisella poikittaisseinällä riippui aivan yksinään taulu -silkkipoimutelman peittämänä. - -Konsuli veti poimutelman pois. - -Kristianialaissalapoliisi katsahti taulua ja peräytyi. - - - - -VI. - -SALAISUUS KULUNEELTA VUOSISADALTA. - - -Ei koskaan hän ollut nähnyt niin kamalia kasvoja kuin tällä omalla -muotokuvalla oli. - -Korkea, keltainen otsa, suuret mustat silmäparit sekä punainen suu -leveävarjoisen baretin alla. - -Korkea otsa, vihaiset, tuimat silmät ja paksut lihavat huulet antoivat -kasvoille melkein epäinhimillisen julmuuden leiman. - --- Jos tämä on van Dyckin oma muotokuva, sanoi Asbjörn Krag, niin on -taiteilija ollut rohkeampia miehiä mitä milloinkaan on elänyt. Sillä -kysyy rohkeutta jättää jälkimaailmalle itsestään sellainen omituisuus. - --- Olette oikeassa -- vastasi konsuli, ihastuneena katsellen kauniita -kasvoja. Mutta se on kuitenkin ihana taideteos. Katsokaa noita varjoja, -näitä silmiä vihaisine katseineen ja katsokaa tätä kummallisessa -hymyssä olevaa suuta. Eikö tähän hymyilyyn ole kätkeytyneenä eräs -kadonneen vuosisadan salaisuus. - --- Rohkeuteni melkein värisee sitä katsellessa, vastasi salapoliisi. Se -on todellakin tehnyt minuun voimakkaan vaikutuksen, ne ovat -omituisimmat kasvoi mitkä milloinkaan olen nähnyt. Salapoliisi meni -lähemmä ja näki nyt kehyksen alimmalla listalla olevan: - - VAN DYCK. - - Oma muotokuva. - -Konsuli jatkoi; - -Kerran kävi luonani Antwerpenin maalausgallerian johtaja. Hän tarjosi -minulle heti taulusta 150,000 guldenia. Mutta mitä minä teen rahalla. -En tahdo milloinkaan erota tästä ihanasta taideteoksesta. Meidän -kerääjäin salaisuus on juuri se, herra salapoliisi, että kun me olemme -saanut taideteoksen, tulee se olemaan melkein osa meistä. Me emme voi -edes ajatella mahdollisuutta erota eli kuolla siitä. Se on keräilyn -korkein voima. Ja voitte kuvitella pelästystäni huomatessani, että -taulu tänään aamusella oli puoleksi leikattu seinältäni. - -Minä vaan en ymmärrä, sanoi Asbjörn Krag, miksi varas on yrittänyt -ottaa koko taulun teräskehyksineen; sen sijaan että hän aivan -yksinkertaisesti olisi leikannut kankaan. - --- Sanon miksi, vastasi konsuli. Asia on niin, että minä, osittain -pelastaakseni palvelijoitani olemasta kihokynsisiä ja osittain -estääkseni ihanan taulun leikkaamista kehyksistä, olen antanut -sijoittaa tunnetun sähkölaatan kankaan taakse -- aivan samaa -järjestelmää jota nyt on alettu käyttämään Parisin, Antwerpenin ja -Vatikaanin galleerioissa. Niin pian kun kangasta kosketetaan, vielä -vähemmin metallilla, alkavat hätäkellot soida koko talossa. -Sähköaparaatilla ei ole kuitenkaan minkäänlaista yhteyttä kehyksen -kanssa ja varastaakseen taideteoksen täytyy siis ottaa kaikki tyyni. - --- Miksi tämä tuolin selkämys on sijoitettu heti taulun alle? kysyi -Asbjörn Krag. - -Konsuli hymyili. - --- Niin, eikö totta sanoi hän. Se on aika juonikkaasti ja näyttää -luonnolliselta. Sen ovat tehneet roistot. He eivät ole uskaltaneet -luottaa, että sinkilät, niin poikkisahattuina kuin ovatkin, voisivat -kannattaa tauluja, ja sentähden ovat he varmuuden vuoksi panneet tämän -tuolin selkämyksen tueksi. Minä en ole koskenut siihen. - --- Siinä olette todellakin tehneet oikein, sanoi Krag ja lisäsi. Me -tulemme sen kautta uskottelemaan varasta ettemme ole nähneet mitään. - -Krag veti tuolin pois. - -Taulu riippuu kuitenkin paikallaan. - -Sitten pani salapoliisi tuolin takaisin paikallensa. Hän alkoi sitten -tarkasti tutkia taulun kullattua kehystä sekä sinkilöitä, jotka pitivät -sitä seinässä kiinni. - -Lujat sinkilät olivat sahatut poikki erinomaisen hienolla ja terävällä -viilalla. - -Salapoliisi löysi muutamia viilanlastun jyväsiä teräskehyksellä ja -lattialla. Muuten ei ollut ainoatakaan jälkeä löydettävä lurjusmaisesta -yrityksestä. - --- Viilaus on suoritettu niin erinomaisen hienosti, sanoi Krag, etten -minä, ellen olisi parempia selvitellyt, olisi voinut uskoa sen -suoritetun partaveitsellä, joka voisi lävistää terästä. Olen monissa -tilaisuuksissa ennenkin nähnyt sellaista viilanlastua, mutta on aina -myöskin ilmennyt perillä olleen ammattitaitoisen kansainvälisen -suurroiston. Uskottavasti on kai tässäkin sellaiset suhteet. - --- Jokainen sinkilä, jatkoi hän, on sahattu kymmenesosan millimetrin -päästä. Ja itse asiassa se mikä on jälellä, ei ole parempi kuin -tavallinen ohut silkkipaperi ja koska teräs ei ole kimmoisaa, tarvitaan -ainoastaan tuupaisu saadakseen irrotetuksi koko kehyksen. - --- Aivan oikein. Se on minunkin mielipiteeni. - --- Mutta miten roistot ovat päässeet sisään ja saaneet suorittaa tämän, -on minulle kuitenkin arvoitus. Luultavasti ovat he työskennelleet -yöllä. Heidän täytyy olla salaliitossa jonkun kanssa joka on -talossanne. Kuulkaa hetkinen, herra konsuli, teidän tulee pitää -valppaasti silmällä tuota jöröjukka palvelijaa. Minua ei ihmetyttäisi, -vaikka hän olisi viisaampi kuin luulittekaan. - -Konsuli mutisi jotain, että hän pitää täydellisesti uskomattomana, että -tyhmällä Sörenillä olisi mitään tekemistä tämän rikoksen kanssa, mutta -hän ei luvannut kuitenkaan päästää häntä näkösältä. - --- Minä en muuten ymmärrä, huomautti Krag, mitä iloa saattoi olla -näillä konnilla tästä taideteoksesta. He voivat mahdollisesti myydä sen -museoon, silloin heidät heti huomataan, ja en usko myöskään kenenkään -yksityisen uskaltavan kainostelematta ostaa varastettua tavaraa. - --- Silloin täydellisesti erehdytte, sanoi konsuli. - --- Olen vakuutettu siitä että nämä varkaat, jotka nyt ovat toimineet, -ovat suunnitelleet mitä viekkaimmalla tavalla. - -Ajatelkaamme sitä mahdollisuutta, että he joku aika sitten ovat -kääntyneet jonkun rikkaan kerääjän puoleen, monimiljonäärin, sillä se -voi olla tietysti vaan monimiljonääri, joka on kehottanut ostamaan niin -kalliita taideteoksia. Mutta mitä te ajattelette. - -Konsulin sanoissa monimiljonääristä oli Asbjörn Krag peräytynyt ja -hämmästyksen ja yllätyksen piirre levisi hänen kasvoilleen. Eräs ajatus -oli juolahtanut hänen aivoissaan. - --- Ei mitään, vastasi hän vain. Olkaa hyvä ja jatkakaa, herra konsuli. - --- Siis minä toistan vieläkin kerran että me voimme otaksua erään -roistoista kääntyneen jonkun ulkolaisen rikkaan miehen puoleen. - -He ovat tietysti itse sanoneet saaneensa vihiä kovin hienosta -afääristä. - -Fredrikshaldissa on eräs mies, jolla on taulu jonka hän mielellään myy -huonojen raha-asiain vuoksi. - -Olisi epäedullista norjalaisen luotolle jos tulisi tietoon, että hän on -pakotettu myymään kauneimman ja kuuluisimman taideteoksen. Mutta koska -hän joka tapauksessa on pakotettu myymään sen, vaatii hän -- -väittivät roistot sen tapahtuvaksi, suurimmassa salaisuudessa. - -Hän on valinnut silloin heidät välittäjiksensä ja he ovat luvanneet -hankkia hänelle taulun. - -Sanokaamme viidestä tuhannesta punnasta. - -Tähän on siis asianomainen suostunut. - -Sitten he aivan yksinkertaisesti varastavatkin minulta taulun, mies saa -taulunsa ja maksaa sen. - -Tietysti täytyy hänellä joka tapauksessa olla epäluulo, ettei se ole -tapahtunut kunniallisella tavalla. Mutta koska se koskee hänen suurta -luottoansa, hänen voimaperäistä keräilyintoaan, näyttelee moraali -ainoastaan vähempiarvoista osaa. Katsokaa meillä kerääjillä on kykyä -siihen, niinpian kuin se koskee mielenkiintoista, harvinaista -taideteosta. - -Mutta, kuten sanottu, ainoastaan kovin rikas mies voi antautua -sellaisiin pieniin seikkailuihin. Mies, jonka taloudellinen asema on -kova kuin kallio, voi toivoa satunnaisen laittomuuden seurauksia -suurella tyyneydellä. Katsokaa esimerkiksi vaan Rockefelleria, jota -turhaan on syytetty kaikista maailman ajateltavissa olevista -rikoksista. - -Asbjörn Krag nousi - --- Te mainitsitte erään nimen, herra konsuli, sanoi hän. Te mainitsitte -Rockefellerin. Mutta miksi ette sanonut jotain toista, esimerkiksi -Pierpont Morgan? - --- Mielelläni, vastasi konsuli ja nyökkäsi myöntävästi. Hän on muuten -kovin mielenkiintoinen taiteesta ja kovin sydämmetön. - -Asbjörn Krag oli tullut tahdottomasti ajatelleeksi Pierpont Morganin -sähkösanomaa taikailveilijälle, konsulin kehittäessä varasteoriaansa. -Olisiko todellakin keskenäistä yhteyttä näiden molempien asioiden -välillä. - --- On kuitenkin kovin uskallettu yritys, johon arvoisat herrat ovat -ryhtyneet, sanoi Asbjörn Krag. Yrityksen ensi osan ovat he todellakin -suorittaneet mainiolla tavalla, nimittäin sahaamalla taulua kiinni -pitävät sinkilät. - -Mutta vielä on monia vaarallisia asioita suoritettavana. Ensinnäkin on -taulu kuletettava kerroksestanne, herra konsuli, ja teidän täytyy -tunnustaa, ettei se ole helposti tehtävissä. - -Edelleen on jotenkin suuri kangas kuletettava ulos maasta, ja näette -siis, herra konsuli, että varkaat työskentelevät edeltäpäin tehdyn -suunnitelman mukaan, jonka pitää toteuttaa pienimmässäkin -yksityisseikassa. - -Luulen, että tällä kerralla voimme tyytyä siihen, että annamme -vartioida taulua sekä yöt että päivät. - --- Sitä kaikkea olen jo ajatellut, vastasi konsuli, ja olen siihen -tarkoitukseen pestannut väkeä johon voi luottaa. - --- Erinomaista, sanoi Asbjörn Krag. Ei kestä kauan ennenkuin roistot -jatkavat suunnitelmansa toteuttamista. Tavalla tai toisella täytyy -heidän luonnollisesti tulla ilmi muiden muassa siitä seikasta, etteivät -he ole saaneet selville meidän huomanneen sinkiläin sahausta. Ja -sitten, herra konsuli, sitten tulee meidän vuoromme tarttua. - -Herrat olivat nyt menneet takasin konsulin työhuoneeseen, mihin -yksinkertainen palvelija tuli sitten hetken kuluttua aivan -kutsumattomana. - -Juuri hänen astuessaan sisään huudahti Asbjörn Krag innoissaan: - --- Niin, sen saan sanoa, herra konsuli, etten milloinkaan koko -elinikänäni ole nähnyt moista yksityisgalleriaa. - -Ja tuo ihana von Dyckin oma muotokuva uhmailee kaikkea selitystä. - --- Niin, se on tosi, vastasi konsuli joka heti oli mukana ilveilyssä, -mutta siksi olenkin ylpeä kokoelmastani. Mitä sinä tahdot Sören? - --- Olen tuonut viinin. - --- Se on hyvä. Senhän näen itsekin. Mitä muuta tahdot? - --- Niin mielelläni pyytäisin päästä vapaaksi illalla. - --- Mitä! Sinullahan oli juuri vapautta joku päivä sitten, ja et ole -ollut täällä enempää kuin neljätoista päivää. Luuletko sinä, että siinä -on pontta ja perää? - -Yksinkertainen Sören näytti täydellisesti lohduttomalta. - --- Onko isoäitisi ehkä kuollut? kysyi konsuli. Eli haudataanko -isoisäsi? - --- Ei, herra konsuli? - --- Vai ei. Ne tapaavat olla sinun tavallisia päähänpistojasi. No, mikäs -sitten on? - --- Tahtoisin mielelläni nähdä taikailveilijän. - --- Oho! Sinä tahdot mennä sirkukseen! Ja siksi olet valmis jättämään -minut närkästyksissä toisetta palvelijatta. - --- Niin, herra konsuli, vastasi tyhmä Sören ja tuijotti lammasmaisin -ilmein suoraan ikkuna-aukkoon. - -Konsuli aikoi käskeä hänet ulos nuhdesaarnalla, mutta äkkiä pidätti -hänet Asbjörn Krag, ja sanoi. - --- Äsh, antaa hänen mennä sirkukseen, paras konsuli, nuorison tarvitsee -huvitella itseään hiukan siiloin tällöin. Se ei vahingoita. - -Konsuli katsoi salapoliisiin, joka tarkoituksella iski silmää. - --- No niin, sanoi hän hetken miettimän jälkeen, sinä saat mennä sitten -sirkukseen. - --- Kiitos, herra konsuli. - -Sören jää kuitenkin seisomaan. Silloin joutui konsuli suunniltaan. - --- Sinä olet helvetin nauta, Sören, sanoi hän, miksi et lähde -tallustelemaan. - --- Olisi eräs asia, herra konsuli. - --- Mitä --! Vieläkö enemmän? - --- Kyllä, tuolia ulkona seisoo eräs mies, joka tahtoo puhua konsulin -kanssa. Hän sanoo olevansa verhoilija ja että me olemme käskeneet tulla -hänet luoksemme. - -Konsuli nousi. - --- Se on tosi. Etkö voinut saada sitä suustasi heti, tyhmyri. Anna -hänen tulla sisälle. - --- Se on eräs vartijoistani, selitti konsuli. - --- Joka esittää verhoilijaa, lisäsi salapoliisi, joten varkaissa ei -herää mitään epäluuloa hänen todellisesta hommasta. - -Konsuli nyökkäsi. - -Samassa astui työpukuinen mies huoneeseen. - --- Aha, eikös olekin Brående, sanoi konsuli. Oli hyvä, että tulitte -täsmälleen. Oletteko valmis ryhtymään työhönne! - -Mies veti hymyillen pensseliparin ja liimapannun esille. - --- Kyliä, sanoi hän. Mistä alotan? - --- Hollantilaisessa salongissa. Mutta onko teillä toista joukossanne? - -Mies pani liimapannun lattialle, pisti kätensä taskuun ja veti esilie -revolverin. - --- Joka reikä ladattuna, sanoi hän. - --- Mainiota, mainiota. Te ymmärrätte mitä asia koskee. Luulenpa, että -on parasta jos alatte lattian korjauksella. On hiukan linoleumia, jota -voitte tekemättä vahinkoa purkaa ja paikata jälleen. Mutta muistakaa -eräs asia, Brående. Pitäkää tarkasti silmällä von Dyckin muotokuvaa. - --- Olkaa rauhallinen siitä, herra konsuli. Varmaankaan ei hänellä ole -enää hauska näyttäytyä katselemaan, mutta minä kyllä kestän sen kanssa, -ja uskaltaisipa joku niin.... - -Näin sanoen veti työläinen jälleen revolverinsa, - --- Se on hyvä, se on hyvä, vastasi konsuli, menkää nyt hollantilaiseen -salonkiin ja ryhtykää työhönne. - -Työmies meni. - --- Minä ihailen todellakin teidän viisaita valmislelujanne, sanoi -Asbjörn Krag. - --- Tehän olette yhtä hyvä kuin joku salapoliisi. - --- Mutta lyönpä vetoa, vastasi konsuli, että olette jo saaneet selville -jäljen, herra salapoliisi. - --- Olette oikeassa, vastasi Asbjörn Krag. -- Olen todellakin löytänyt -jäljen. - - - - -VII. - -YKSINKERTAINEN PALVELIJA JA ILVEILIJÄ. - - -Konsuli hymyili. - --- Minä voin sen uskoa, sanoi hän, kaikesta mitä olen kuullut ja -lukenut teistä, ja uskottavasti löydätte uusia huomioita herättäviä -jälkiä tutkiessanne taloani lähemmin. - --- Ei tarvitse tutkia taloanne enempää kuin olemme jo tehneet, herra -konsuli, vastasi Asbjörn Krag. - --- Mitä --! Ettekö etsi jälkiä eli sormenpainaimia? Ettekö edes mittaa -huonettani ristin rastin ja näytä ajattelevalta? - --- En, vastasi Asbjörn Krag. Sitä en aijo todellakaan tehdä. Niin -tekevät poliisit ainoastaan huonoissa romaaneissa. - --- Saan todellakin sanoa, että se kuuluu sukkelalta. Mitä te sitten -aijotte tehdä? - --- Aijon mennä ulos kuulemaan hiukan soittoa. - --- Oh, todellako. Ja sitten? - --- Sitten aijon syödä päivällistä. Onkin jo jotenkin myöhäistä. - --- Ja sitten. - --- Sitten olen aikonut mennä sirkukseen katsomaan Taikailveilijää. - -Konsuli näpsäytti sormiaan. - --- Taikailveilijää, huudahti hän. Suostutteko, että teen seuraa. Olen -kuullut paljon puhuttavan tuosta rakkarista, ja mielelläni tahtoisin -nähdä hänet lähemmältä. Hänhän on muuten ilmoittanut tuottavansa -pienelle rauhalliselle kaupungillemme suuren ja originellin yllätyksen. -Jos käsitän tilannetta oikein niin ei mikään varas tule sen revolverin -suun ohitse, eli kuinka... - --- Ei varmaankaan. Tapaamme siis sirkuksessa? - --- Kyllä, vastasi Asbjörn Krag, tapaamme Taikailveilijän luona. - -Asbjörn Krag otti nyt hyvästit ja läksi suoraan Grand hotelliin. - -Kuten hän oli odottanutkin oli Coloradolaisprofessori juhlasalissa -keksintönsä vieressä. - -Krag tervehti häntä ystävällisesti, ja kysyi onko hän valokuvannut -mitään uutta kappaletta. - --- Ei, vastasi professori, ei vielä. - -Kristianialaissalapoliisi istuutui lepotuoliin ja pyysi professorin -soittamaan "Geishan" jonka hän oli kuullut jo edelläpuolenpäivän ja -joka oli kuulunut niin muhkealta ja kauniilta. - -Colorodolaismies oli heti kernas, ja pian sen jälkeen kuului, "Geishan" -vilkas iloisuus kummallisesta koneistosta. - -Väkeä virtaili paikalle ja rupesi kuuntelemaan, ja ihailuhuutoja kuului -ympäriltä. - -"Geishan" tauotessa, kysyi kristianialaissalapoliisi puoleksi -välinpitämättömästi levittäen sanomalehden kasvojensa eteen. - --- Voisiko saada hieman saksalaista musiikkia, herra professori. - --- Kernaasti. Mitä haluatte kuulla? - --- "Viimeistä ruusua" esimerkiksi. Asbjörn Krag antoi lehden hetkiseksi -laskea, ja hän huomasi musiikkiprofessorin rahtusen perääntyvän. - --- Sitä säveltä minulla ei ole, vastasi hän, selkä Kragin kääntyneenä. - -Sitten hän tuli ynseäksi ja vastenmieliseksi, ja kieltäytyi enää -soittamasta vieraille. Hän sulki koneensa ja meni huoneeseensa. - -Asbjörn Krag meni kuitenkin ruokasaliin, ja söi myöhäisen päivällisen. - -Sitten joi hän salongissa kahvia, puheli vieraiden kanssa sitä ja tätä -ja tuprutteli voimakkaimpia sikaarejansa. - -Vihdoin tuli aika lähteä sirkukseen. - -Suuri teltta oli täpötäysi katsojia. - -Asbjörn Krag tapasi ystävänsä Voldin, nyökkäsi konsulille ja istuutui -maneesin toiselle sivulle. - -Sitten alkoi esitys erittäin mielenkiintoisin numeroin. - -Oli hevosia ja silmänkääntäjiä ja voimistelijoita j.n.e. kaikki vanhaa -tavallista lajia -- jopa huonon puoleista, kuten useimmin tapaakin olla -kiertelevän maaseutuseurueen kanssa. - -Mutta sitten tuli ohjelman viimeinen numero, illan vetonumero, -koomillinen pantomiini jota kutsuttiin "Valencian ilveilijä" seitsemän -ilveilijän esittämänä. Taikailveilijä etunenässä. - -Kuusi ilveilijää olivat koristettuna tavallisella tavalla, maalatuin -sydämmin, kelloja selässä ja paloviinapulloja vatsan päällä, -tärkkipaidat housuina y.m. temppuja jotka huvittavat galleriaa. - -Mutta seitsemäs ilveilijä, Taikailveilijä oli fantastisin. - -Hän esitti luurankoa. - -Hänen trikonsa oli aivan valkea, selkäranka ja kaikki luunikamat -maalatut päällepäin. - -Oli julmaa ja omituista katsella tämän luurankomiehen tekevän -kujeitansa. - -Näytelmä esitettiin niin viattomasti, niin nurinkurisesti, niin -mielipuolen koommillisesti, ettei Asbjörn Krag muistanut nähneensä -sellaista. Hän nauroi äänekkäästi useita kertoja, ja hänen täytyi -tunnustaa että joka tapauksessa Taikailveilijä oli huvittava. - -Myrskyävän suosionosotusten jälkeen, joilla tervehdittiin koommillisia -näytöksiä, täytyi Taikailveilijän antaa ylimääräisen numeron. - -Hän alkoi sen tavanmukaisella tavalla: - -Olisiko ketään yleisön joukossa olevaa herraa, joka tahtoisi astua -esille ja avustaisi häntä? - -Eräs mies kiipesi heti pitkän maneesin reunan yli ja hitain askelin -meni näyttämölle. - -Hän näytti niin peräti tyhmältä ja yksinkertaiselta että yleisö puhkesi -heti nauruun. - --- Mille te nauratte? Asbjörn Krag näki nyt ihmeekseen, ettei mies -ollut kukaan muu kuin konsulin idioottinen palvelija Sören. - -Kristianiaiaissalapoliisi loi silmäyksen konsuliin yli maneesin. - -Mahtava mies näytti tyytymättömältä palvelijansa uhkateosta. - -Sitten alkoi Taikailveilijä ylimääräisen numeronsa, jolloin hän -osoittautui olevansa etevä noitataiteilija. - -Yleisön hilpeyden noustessa loihti hän kummallisimpia esineitä Sörenin -taskuista. Hän veti munia, rahoja, kirjeitä, paperikaistaleita, koreja -ja jopa kaikkein viimeiseksi suuren hanurin. - -Sören oli kaikista näistä niin kummallisin kasvoin, että yleisö -väänteli itseään naurusta. - -Varmaankaan ei mieliala koskaan ennen ollut niin korkealla -kiertelevässä maakuntasirkuksessa. - -Vihdoin oli numero loppunut ja tyhmä Sören sai mennä takaisin -paikallensa. - -Asbjörn Krag oli viimeisten minuuttien kuluessa ollut melkein totinen. - --- Etkö sinäkin pitänyt sitä huvittavana? kysyi hänen virkaveljensä, -joka vielä oli silmät kyynelissä hillittömän naurun jälkeen. - --- Kyllä, vastasi Asbjörn Krag, se oli todellakin odottamattoman -hauskaa. - --- Niin, herra jumala, ajatteles vaan kaikkia niitä esineitä, joita hän -veti muiden taskuista. Tahtoisin antaa paljon saadakseni nähdä sitä -vielä kerran. - --- Ja minä, vastasi Krag, tahtoisin antaa paljon saadakseni tietää mitä -Taikailveilijä jätti tuon tyhmän Sörenin taskuihin. - - - - -VIII. - -MIKSI. - - -Sirkusnäytännön loputtua vaihtoi Asbjörn Krag muutamia sanoja konsulin -kanssa teltan ulkopuolella. - -He päättivät tavata toisensa jälleen seuraavana päivänä. - -Hän jätti hyvästit ystävällensä Voldillekin, vaikka he ennen olivat -päättäneet yhdessä syödä palasen hotellissa. - -Kragilla oli nyt aivan liian paljon miettimistä voidakseen oikeastaan -nauttia seurueen ilosta. - -Vihdoin jäi hän yksin paperosseineen ja ajatuksineen. - -Ei mikään häntä häirinnyt. - -Pieni kaupunki oli mennyt levolleen, kadut lepäävät tyhjänä, ja Krag -pääsi täällä kuulemasta kotiinpalaavien kahvilavieraiden huutoja ja -melua, jota ei tapahtunut Kristianiassa. - -Hän istuutui ja ryhtyi ajattelemaan tilannetta. - -Hän oli tullut varmaan epäluuloon, että syy Taikailveilijän ja -muusikkiprofessorin samaniltaiseen esiintymiseen tällä Fredrikshaldissa -oli aivan yksinkertaisesti konsulin van Dyck muotokuva. - -Hän oli saanut erään epäluulon. Mutta siinä olikin kaikki. - -Hänellä ei ollut mihinkään tosiasialliseen turvattavaa. - -Hän epäili Sören palvelijan uskomatonta tyhjyyttä. - -Jos Sören todellakin oli kanssarikollinen salaliitossa, näytti hän -osaansa niin viisaasti ja taitavasti kuin ammattitaitoinen näyttelijä. - -Mikä se oli joka puhui Sörenin olevan juonessa molempien kujeilijoiden -kanssa. - -Ennen kaikkea oli se hänen silmiinpistävä, ylellinen tyhmyytensä. - -Sitäpaitsi ei hän ollut konsulin palveluksessa täyttä neljätoista -päivää. - -Hän oli ottanut paikan konsulin luona paria päivää ennen kujeilijoiden -saapumista Fredrikshaldiin. - -Sen lisäksi hänen esiintymisensä sirkuksessa. - -Miksi oli hän karannut auttamaan Taikailveilijää. - -Hän oli tuskin ehtinyt kysymään onko yleisössä ketään, joka astuisi -esille, ennenkuin hän oli heti valmiina. - -Todellisen tyhmeliinin olisi pitänyt ajatella pitemmälle. - -Sellainen liiallinen tyhmyri hölmö jollaisena Sören oli näyttäytynyt, -ei olisi pitänyt aivan yksinkertaisesti käsittää muuta kuin jäädä -istumaan ja tuijottamaan maneesille. - -Ja kuitenkin oli hän ollut ensimäinen näyttämöllä. - -Ja kuitenkin oli hän esiintynyt suurena tyhmeliininä. - -Miksi? - -Saattoi ajatella, jatkoi kristianialaissalapoliisi itsekseen tyhmän -Sörenin olevan juonessa Taikailveilijän kanssa, alias Burnsin, kuten -häntä toisin kutsuttiin. - -Nämä molemmat olivat yhdessä musiikkerin kanssa -- vaikkei Krag voinut -ymmärtää mitä hyötyä hänestä heille olisi, tehneet salaliiton -tarkoituksella varastaa van Dyckin taulu, ja myydä se monimiljonääri -Pierpontt Morganille joka oli innokas kerääjä, eikä niin tarkka -käyttämillään keinoilla kun hän vaan saavutti tarkoituksensa. Hän oli -tälle kunnianarvoisalle seurueelle esittänyt suunnitelmansa kyllin -huomaavaisena ulkonaisiin olosuhteisiin. - -Ensinnäkin oli tarpeellista keinotella eräs heistä konsulin taloon, ja -koska olivat saaneet kuulla konsulin tarvitsevan palvelijaa, oli aivan -luonnollista, että Sören, nuorin heistä, määrättiin hakemaan paikkaa. - -Koska hän itse kovin hyvin tiesi, että varkaus herättäisi epäluuloja -uutta palvelijaa kohtaan, niin yht'äkkiä päätti hän leimata -esiintymisensä niin perinpohjaisella tyhmyydellä ettei kenenkään -mieleeni juolahtaisi että hänellä, tyhmyrillä, oli sormet pelissä. - -Niin pilkalle meni kaikki, arveli Krag, mutta kun hän sitten johtui -kysymykseen, miksi eräs roistoista oli pukeutunut amerikalaiseksi -musiikkiprofessoriksi ja kulki ympärinsä naurettavan kummallisen -fonografin kanssa ja miksi toinen oli ryhtynyt toimimaan ilveilijänä ja -toimeenpanemaan kummallisia kujeita kaduilla, silloin pysähtyi hänen -ymmärryksensä. - -Sitä hän ei ymmärtänyt. - -Sitävastoin sähkösanomasta hän hyvin selviytyi. - -"Viimeinen ruusu" oli vanha kulunut ja sentimentalinen musiikkikappale. - -Jos tauluvarkaat ja monimiljonääri kaukana Skotlannissa olivat nyt -sopineet salakielestä, niin saattoi hän ajatella että "Viimeinen ruusu" -merkitsi yrityksen saaneen huonon lopun ja oli epäonnistunut. - -"Geisha" sitävastoin oli iloinen reipas operetti. - -Se saattoi merkitä heidän vehkeilyjensä onnistuneen. - -Jos molempien musiikkikappaleiden nimet vaihdettaisiin niiden -oikeisiin merkityksiin saisi monimiljonäärin viimeinen sähkösanoma -merkityksensä. - --- Olivatko varkaat epäonnistuneet vai onnistuneet. - -Taikka joka monimiljonäärin salakielellä kuului. - -"Viimeinen ruusu" vaiko "Geisha"? - -Siihen oli Burns vastannut: - -Parhaat edellytykset "Geishalla". - -Joka toisin sanoin voitiin kääntää näin. - -"Paraat edellytykset onnellisella päättymisellä." - -Tämä sähkösanoma lähetettiin siis tänään puolenpäivän tienoissa, jatkoi -Krag ajatuksiaan, ja edellytti johtopäätöksen olevan oikean, koska -saavutetut tulokset myöskin todella olivat loistavia, koska molempien -konnien oli onnistunut sahata terässinkilät, jotka olivat kiinnittäneet -taulun kehykset. - -Asbjörn Krag löysi siis pieniä kohtia mistä hän voi saada menemään -kaikki yhteen. - -Mutta tällä välin ammottivat taaskin suuret aukot mistä kaikki voisi -häipyä tyhjyyteen. - -Mitä esimerkiksi merkitsi se, että koko kaupunkia kehotettiin -sirkuskulkueen aikana kaduilla arvailemaan Taikailveilijän piippolakin -värejä? - -Sitävastoin ymmärsi hän, että Sörenin esiintyminen sirkuksessa sopi -kovin hyvin kaikkeen siihen. - -Tietysti roistojen piti neuvotella keskenään. Mutta kukaan ei saanut -aavistaa ilveilijän ja konsulin palvelijan olevan juonessa keskenään. -Miten he saattaisivat tavata toisiaan kenenkään sitä huomaamatta tässä -pienessä juorupesässä. - -Mikä oli luonnollisempaa kuin antaa tämän kohtauksen tapahtua yleisön -nenän edessä, ilman ettei ainoakaan elävä sielu voisi uskoa sitä muuksi -kuin tavalliseksi sirkuspilaksi. - -Suosionosotushuutojen ja naururäähkäyksien takia ei kukaan voinut -kuulla mitä molemmat miehet näyttämöllä keskustelivat. - -Taikailveilijän suu kävi alituisesti kuin pyörän keppi. Hän loihti -esille erillaisia kapineita palvelijan taskusta ja näiden esineiden -kera saattoi kovin hyvin olla tärkeitä tiedonantoja. - -Samaten oli ilveilijän erittäin helppo pistää yksi taikka toinen tieto, -määräys eli selitys palvelijan taskuun eli suullisesti antaa hänelle -haluamiaan neuvoja. - -Tässä salaperäisessä asiassa oli siis monta mahdollisuutta, monta -arvoitusta, monta käsittämättömyyttä joiden ratkaiseminen näytti -mahdottomalta. - -Mutta ennenkuin Asbjörn Krag tänä yönä meni levolle, uskoi hän kuten -lopuksikin keksineensä langan, joka auttaisi häntä avaamaan koko -sotkeutuneen solmun. - - - - -IX. - -KUJE. - - -Koko seuraava päivä kului Asbjörn Kragin tulematta arvoituksen -ratkaisussa rahtuakaan lähemmäksi. Hän teki erilaisia uusia huomioita, -mutta ei mikään niistä näkynyt vahvistavan hänen teoriaansa, että -Burnsin, musiikkiprofessorin ja Sörenin välillä oli salaliitto, -tarkoituksella varastaa van Dyckin omamuotokuva. - -Hänellä oli useita keskusteluja konsulin kanssa mutta ei ollut -onnistunut keksimään mitään uutta. - -Hollantilaisessa salongissa pidettiin öin ja päivin vahtia. Vahdit -tulivat ja menivät säännönmukaisessa järjestyksessä mutta eivät olleet -huomanneet minkäänlaista väkivallanyritystä kallista taideteosta -kohtaan. Eräs oli maalari, eräs verhoilija ja eräs koristelija. Ei -milloinkaan ennen oltu korjattu niin usein tätä salonkia, ja palvelijat -rupesivat uskomaan että konsuli aivan äkkiä oli saanut ajatuksiinsa -korjata uudestaan kauniin kerroksensa huoneet -- jotain jota ei niin -harvoin ollut tapahtunut. - -Konsulin maku oli nimittäin kovin vaihtelevainen ja palvelijat olivat -sentähden tottuneet kaikkeen joka koski korjauksia ja muutoksia. - -Asbjörn Krag katseli silloin tällöin sähkölennätintoimistossa, mutta ei -yhtäkään uutta sähkösanomaa tullut Skotlannin monimiljonääriltä eikä -Burnskaan ollut lähettänyt mitään matkaan. - --- Tilannetta voidaan pitää muuttumattomana, ajatteli Krag. Mutta jos -mr Burnsin viimeinen sähkösanoma olikin merkinnyt varkauden -edellytyksien olevan parhaimpia niin odottaa tietysti nyt rahapohatta -kaukaa vaan ratkaisevaa tietoa joko kepposen epäonnistumisesta tahi -myöskin, että molemmat "komissionit" olivat onnistuneet saamaan -"kaupan" kuntoon. - -Mutta silloinhan täytyy ratkaisevienkin tapauksien olla lähellä -tuloaan. - -Asbjörn Krag ei voinut vapautua siitä käsityksestä, että hänen -olettamuksensa oli oikea ja että hän oli tullut oikeille jäljille. - -Hän harkitsi asiaa kohta toisensa jälkeen eikä voinut keksiä muuta -tyydyttävää selitystä erilaisista tapauksista ja elämyksistä. - -Kiitos olkoon hänen johtopäätöksiensä, jotka nimittäin usein saivat -parhaan aineellisen perustelun, jota ilman ne häilyisivät vapaaseen -ilmaan täydellisen tarkoituksettomina. Mutta koska ei ilta eikä yökään -tuonut mukanaan mitään ratkaisevaa, päätti Asbjörn Krag harjoittaa -puhdasta peliä ja hinata sotalipun. - -Tämä tyyneys saattoi hänet levottomaksi kuten aina tunnetaan -vastenmielistä mieltä tiedettäessä, että viholliset hiipivät ympärinsä -yön pimeydessä. - -Hän ilmoitti siis virallisesti kaupungin poliisiviranomaisille konsulin -taidegalleriaan suunnitellussa varkaudesta. Oli tarkoitus varastaa eräs -hänen kallisarvoisimmista ja kauneimmista tauluistaan. - -Hän ei kuitenkaan maininnut mitään siitä, että oli jo huomattu van -Dyckin oman muotokuvan miltei seinästä sahatuksi. - -Asbjörn Krag asettui yhteyteen poliisimestarin kanssa, joka suurella -viisaudella ja mielenkiinnolla otti asian vastaan. - -Hän antoi määräyksiä vahtien asettamisesta osittain konsulin asunnon -lähelle, osittain niille teille jotka johtivat kaupungista ulos sekä -rautatieasemalle että höyrylaivalaiturille. - -Konstaapelit olivat saaneet tarkkoja määräyksiä pidättää jokainen joka -mahdollisesti yritti lähteä kaupungista mukanaan tauluja, eli muita -sellaisia epäiltäviä esineitä. - -Asbjörn Krag toimi jälleen siten että näistä puuhista puhuttiin -sirkuksessa. - -Hän antoi levittää tietoa, että konsuli oli Amsterdamista saanut -varotuskirjeen, joka koskee tulevaa varkautta ja että hän tästä syystä -oli ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin. - -Oli kirjoitettu että kallisarvoinen taulu luultavasti varastettaisiin -kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä, jolloin varkaat -saapuisivat kaupunkiin. Koska juuri tänä päivänä kirjoitettiin -kahdeskymmenesneljäs, oli konsuli tullut kovin hermostuneeksi. - -Kahdennenkymmenennen neljännen päivän oleskeli Asbjörn Krag koko päivän -konsulin talossa. - -Koko kaupunki oli jännityksessä Taikailveilijän tuloa odotellessa. - -Kristianilaiaissalapoliisi oli täydellisesti vakuutettu ettei mr Burns -ollut toimittanut tätä koomillista ja vaivalloista kujeilua ilman -ettei hänellä ole määrättyä tarkoitusta sillä. - -Ehkä juuri silloin tapahtuisi ratkaisu? - -Asbjörn Krag päätti pitää tarkkaa silmää mystillisestä ilveilijästä. - -Muuten oli kaupunki tänään täydellisesti huvien ja uutuuksien täyttämä. - -Ensinnäkin aamusella saapui tieto itse konsulilta suunnitellusta -varkaudesta. - -Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja siitä keskusteltiin -laveasti. - -Sitten tehtiin se huomio, että amerikalainen professori tehdäkseen -reklaamia, kulki siellä täällä pihoissa kummallisen keksintönsä kanssa -ja soitti. - -Hän kokosi ympärilleen kokonaisen uteliaan joukon ja kaikki pitivät, -että hänen pelinsä soi kauniisti, minkätähden oli selvää, että hän -samana iltana antamaansa konserttiin saisi hyvän huoneen. - -Siten saattoi kaupungin asujaimisto huvitella itseään odottaessaan -Taikailveilijän fantastisia kujeita. Sen lisäksi tuli sirkusnäytäntö -illalla sekä professori Blochin esiintymän Työväen yhdistyksen -huoneustossa kummallisine keksintöineen, jossa hän muun muassa -soittelisi kappaleita, joita hän oli valokuvannut valo- ja ääniaaltojen -avulla. - -Fredikshaldille lupasi tulla aivan iloinen päivä. Jo varahin rupesi -kansa kääntymään kaduille missä Taikailveilijän tiedettiin esiintyvän. - -Se mikä erittäin kiinnitti Kragin mieltä oli se, että hän oli -toimittanut kulkueen konsulin talon ohi. Tapahtuisiko ulkona jotain? - -Olisiko ehkä aika väkivallan-yritykselle van Dyckin muotokuvaa vastaan -tullut juuri tässä hetkessä? Kristianialaissalapoliisi oli huomauttanut -olosuhteista ja olivat he molemmat päättäneet konsulin akkunasta -seurata Taikailveilijän retkeä kaikkein suurimmalla huomiolla ja eikä -sekunniksikaan päästää ketään näkösältä. - -Asbjörn Krag ja konsuli olivat istuutuneet erään pöydän viereen -huoneeseen, jonka seinä oli hollantilaisen salongin seinän vieressä -jossa Dyckin muotokuva oli. - -Oli vaikeata nähdä hollantilaisen salongin pienien ruudukkojen läpi ja -he olivat sentähden luvanneet istua täällä. - -Mutta taulugallerian ovi oli avoinna. Ja siellä kulki vartija -edestakaisin, jättiläismäinen metsänvartia Pebensen, jonka konsuli oli -ottanut palvelukseensa sitä tarkoitusta varten sekä Brående ja eräs -toinen mies. - -Kulkueen saapumisen kellonlyönti lähestyi. - -Konsulin talon ikkunoista saattoi nähdä ainoastaan joen yli johtavalle -sillalle. - -Äkkiä kuultiin melua ja huutoa sieltä päin ja silta oli pian telmivän -ja kirjavan parven täyttämä. - -Se oli fantastinen kulkue, joka lähestyi leikiten ja meluten. -Taikailveilijää oli kummallista katsella omituisessa puvussaan. Hänellä -oli päässään piippolakki, johon kaikkien katseet olivat tähdätty. - --- Piippolakki on punanen, sanoi Krag, sitähän ei ole erittäin vaikea -nähdä. - --- Ei, se on keltainen, vastasi konsuli. - --- Mitä! Onko se keltainen. Uskallan lyödä pääni pantiksi että se on.... - --- Sininen! huudahtivat molemmat yhdessä, johon he lisäsivät: - --- En ole milloinkaan nähnyt moista! Piippolakki oli todellakin tullut -siniseksi, mutta lähi hetkeksi jälleen muuttanut väriään. Milloin oli -se vihreä, milloin punainen, milloin keltainen, milloin violetti. Kun -Taikailveilijä nauravan ja meluavan ihmisjonon seuraamana tuli suoraan -konsulin ikkunan alle, ymmärsi Asbjörn Krag heti mistä värivaihtelu -johtui. - -Ilveilijä oli aivan yksinkertaisesti verhonnut koko piippolakin -lasiprismoilla, jotka tulvaavassa auringonvalossa säteilivät kaikissa -sateenkaaren väreissä. Oli siis aivan mahdotonta sanoa minkävärinen -Taikailveilijän piippolakki oli. - -Keskeymättä huusi kansa hänen ympärillään. - --- Se on punanen! - --- Lakki on sininen! - -Jotkut olivat vielä riivatuimpia ja huusivat. - --- Ei, se on liidun valkea! - --- Se on sysimusta! - -Äkkiä pysähtyi kulkue konsulin ikkunan ulkopuolelle ja kansa alkoi heti -huutaa: - --- Miksi me tässä pysähdymme? - --- Jatka, ilveilijä; - --- Me emme tahdo mitään tungosta! - -Asbjörn Krag oli äärimäisessä jännityksessä. Nyt tapahtui se mitä hän -koko ajan oli pelännyt? - -Miksi hän muuten olisi pysähtynyt konsulin talon edustalle? - -Kristianialaissalapoliisi seurasi jännitetyn tarkkaavaisena jokaista -ilveilijän pienintäkin liikettä. Konsuli teki samoin. Molempien katseet -olivat kiinnitetyt tuohon kadulla olevaan kummalliseen olentoon. - -Asbjörn Krag huomasi, että ilveilijä oli tällä kohdalla naamioitu. - -Miksi? - -Muuten oli hän pukeutunut fantastiseen ilveilijäpukuun, mutta sininen -silkkinaamio kätki hänen kasvojensa piirteet. - -Ja nyt vallitsi äkkiä hiljaisuus, sillä ilveilijä oli ruvennut tekemään -konstejaan ja loihti yleisön ihastukseksi ympärillä olevien taskuista -rahaa ja muita esineitä. - -Mutta hiljaisuudesta kuuli Krag ja konsuli sisään musiikkiprofessorin -koneen säveleitä. - -Konsuli sanoi hymyillen: - --- Minä pidän melkein liikuttavana kuulla kuinka tuo musiikkiprofessori -raukka taistelee ylivoimaa vastaan noilla äänillään, mutta se on turha -vaiva. Niin taiteilijaelämälläkin on tragediansa. - --- Kuka tietää -- ehkä tuo vanha raukka nyt seisoo ja itkee -tappiotansa. Mutta kas tuolla! Nyt lähtee kulkue jälleen matkoihinsa. - -Ja todellakin. Ilveilijä oli nyt lopettanut sepittämänsä esityksen -ja kulki verkalleen eteenpäin telmivän ja meluavan väkijoukon -seuraamana... - -Asbjörn Krag kääntyi pois ikkunasta. - --- Olette tehneet virheen, sanoi konsuli hiljaa. Tämä ei ollut selvästi -muuta kuin reklaami päähänpistoa. Te olette varmaankin ollut hiukan -epäluuloinen. Kristianialaissalapoliisikin alkoi tuntea itsensä -epävarmaksi. - -Silloin herätti heidän huomiotaan aivan karkea ääni läheisestä -huoneesta, hollantilaisesta salongista. - -Se oli meikein huuto, se oli pikemmin mylvintä, kivun, raivostuksen ja -kauhun kiljuntaa. - -Ja kiljuntaa seurasi kirouksia. - -Asbjörn Krag ja konsuli hyökkäsivät niin nopeaan hollantilaiseen -salonkiin, että he olivat vähällä panna toisensa oven rakoon.. - -Siellä seisoi jättiläismäinen metsänvartija kohotetuin käsin ja -revolveri heilui toisessa kädessä. Hän tuijotti raivoisasti eteensä ja -hänen katseensa oli kiintyneenä ainoaan seinällä olevaan pisteeseen. - --- Taulu! kirkui hän. Hieno taulu on poissa! - -Ja tosiaankin. - -Missä van Dyckin nerokas muotokuva riippui ennen, mistä tuo kummallinen -hymy, tuo menneen vuosisadan arvoitus ennen oli tervehtinyt myöhempien -aikojen lapsia, siinä ei ollut nyt mitään! - -Taulu oli poissa -- teräskehys -- kaikki tyyni! - --- Varastettu! mutisi kristianialaissalapoliisi väräjävin äänin. Mutta -miten... miten... Oh, se on kauheata! - -Konsuli ainoastaan seisoi ja hajamielisesti tuijotti tyhjään -seinäpintaan. - -Hän oli kuoleman kalpea. - - - - -X - -KEPPONEN. - - -Kaikki he seisoivat pari sekuntia kuin halvattuina. - -Asbjörn Krag oli ainoa, joka sai tajuntansa. - -Hän ryntäsi heti ovelle, sai käsiinsä konstaapelin, määräsi -Taikailveilijän heti vangittavaksi. Ilveilijä ei ollut vielä ehtinyt -kovinkaan pitkälle ja hetken kuluttua näki kristianialaissalapoliisi -vangitsemisen toimitettavan. Asbjörn Krag tiesi nyt toimineensa -täydellisesti laittomasti ja äkkipikaisesti, mutta kalliin taulun -varkaus oli hänet niin yllättänyt, että hän tuskin tiesi mitä -hän tekisi. Hän piti muuten tätä vangitsemista jokseenkin -tarkoituksettomana. Huudoin ja meluin sekä poliisia vastaan -suunnattujen kompasanoin vietiin Taikailveilijä raatihuoneelle joen -toiselle puolelle. - -Kristianialaissalapoliisi kääntyi sitten jälleen hollantilaiseen -salonkiin, missä konsuli ja jättiläismäinen metsänvartija kulkivat -edestakaisin aivan surun ja kauhun repiminä. - --- Miten olette hoitanut vartioimistanne! huudahti Asbjörn Krag -suuttuneesti. - --- Vartioimistani, sanoi metsänvartija ihmeissään. Olen hoitanut sitä -niin hyvin kuin olen osannut, olen ollut täällä koko ajan. - --- Mutta on mahdotonta, että te koko ajan olette voineet kiinnittää -huomiotanne tauluun. - --- En, se on totta. Minun myöskin täytyi tietysti katsoa -Taikailveilijän kujeita ja kun minä seisoin ja katselin erään pienen -ruudukon läpi, on varas ollut täällä. Mutta minä en ole mitään kuullut -ja luultavasti ette tekään, herra salapoliisi. Tehän istuitte -viereisessä huoneessa. - -Asbjörn Krag tunsi näiden sanojen pisteleväisyyden eikä hän tiennyt -mitä vastaisi, sanoi vain: - --- Taikailveilijä... Niin hänet olen antanut vangituttaa. - -Konsuli kääntyi hänen puoleensa. - --- Nyt vahvistautuu siis kaikki, sanoi hän, jota olen koko ajan. -epäillyt, kaikki tuo pöty Taikailveilijästä, palvelijastani, -katusoittaja raukasta oli vain järjettömyyttä. Mehän molemmin panimme -merkille ilveilijän esiintymisen hänen tehdessään konstejaan tuolla -ulkona. On aivan mahdotonta epäillä häntä osalliseksi varkauteen. - -Kristianialaissalapoliisi ei vastannut. Hän meni ainoastaan sille -paikalle jossa kallis taulu oli riippunut ja rupesi tarkasti tutkimaan -sitä. - -Se oli voimakkaalla nykäisyllä irroitettu sahatuista sinkilöistä. - -Mutta miten, kuka ja milloin? - -Oli olemassa ainoastaan yksi ovi hollantilaiseen salonkiin ja se johti -juuri samaan huoneeseen missä konsuli ja Krag olivat istuneet ja -katselleet Taikailveilijän kujeita. - -Asbjörn Krag huomautti tästä samalla laskeutuen kyyryillensä lattialle -haeskellen jälkiä. - --- Varas on siis aivan rauhallisesti kulkenut ohitsenne taulu kädessä -Se kuuluu uskomattomalta eli kuinka. Hänen on täytynyt tehdä sekä -itsensä, että taulun näkymättömäksi. - -Epätoivoissaan katsoi kristianialaissalapoliisi kattoa kohden ikäänkuin -hän olisi uskonut että joku näkymätön enkeli oli lentänyt pois taulu -siipiensä alla. - -Ei voida väittää etteikö kaikki sekä konsuli, salapoliisi että -metsänvartija olisi masentuneet. Heidät oli petetty jolloin -mystillisellä ja tutkimattomalla tavalla. - -Salapoliisin jatkaessa tutkimuksiaan, ja metsänvartijan vain seisoessa -ja tuijottaessa tyhjää seinää kuin hän olisi nähnyt kummituksen, rupesi -konsuli nappailemaan vielä ironisempaa säveltä. - --- Ettekö aijo vangita toisiakin epäilemiänne. Esimerkiksi tyhmää -palvelija raukkaa, joka teidän mielipiteenne mukaan arvostelee -flaamilaisen taiteen korkealle, ettei hän kavahda tehdä varkauttakaan -sentähden. - -Voin soittaa hänelle, siten käy se helposti. Eikö totta, että teille on -harvinaisen mukavaa soittaa väkeä jota aijotte vangita? - -Konsuli soitti ja hetken kuluttua näkyi Sörenin lammasmaiset kasvot -ovenaukeamasta. - --- No, kysyi konsuli, sinäkö olet varastanut taulun? - -Mutta Sören vastasi aivan samalla tavalla kuin oli ollut puhetta -portviinistä tuijottaen samalla joka taholle ja kertasi: - --- Taulun? - --- Niin. Eli oletkos ketään nähnyt menevän tästä huoneesta taulu -kädessä? Taulu joka on vähintäin sadantuhannen arvoinen, ymmärrätkö? - -Mutta silloin hymyili palvelija taasen leveää ja tyhmää hymyään. Sitten -sanoi hän: - --- Taulun? - -Kristianialaissalapoliisi kiihtyi niin tästä kaikesta tyhmyydestä ettei -ollut kaukana että hän olisi rynnännyt palvelijan kimppuun ja antanut -hänelle aimo selkäsaunan. - -Konsuli jatkoi: -- Jos te tahdotte vangita hänen, niin olkaa hyvä. - --- Ei kiitos, vastasi Asbjörn Krag, ei vielä. - --- Vai niin, eikö todellakaan. Ehkä olette ystävällinen ja ilmoitatte -milloin aika on tullut, joten voin heti soittaa hänet. - --- Kyllä kiitos, vastasi Krag, sanon sen kyllä. - --- Voit mennä, sanoi konsuli palvelijalle ja tämä katosi. - -Samassa hetkessä kuultiin jälleen kaihoisia säveleitä amerikalaisen -huijauskeksinnöstä. - -Hän soitteli edelleen konsulin talon edustalla olevalla avonaisella -paikalla. - --- Tahi soittajan! jatkoi konsuli leikkiä luodakseen. Ehkä haluatte -vangita hupakko raukan -- huudan hänelle heti akkunasta. - -Asbjörn Krag aikoi vastata, mutta kuuli hän silloin puhelimen soivan -konsulin työhuoneessa. - -Konsuli meni sisälle ja vastasi: - -Heti senjälkeen kuuli Krag hänen sanovan: -- Kristianialaissalapoliisi, -te saatte puhua hänen kanssaan... Kuinka? Ei suinkaan, hänellä ei ole -mitään tekemistä... - -Asbjörn Krag riensi puhelimeen. Se oli poliisikonttorista. - --- Nyt olemme kuulustelleet Taikailveilijää, sanoi mies. - --- Vai niin. No mitä hänellä on sanottavana? - --- Ei mitään. Se ei ollut Taikailveilijä? - --- Mitä! Eikö se ollut mr. Burns? - --- Ei, se oli itse sirkusjohtaja. - --- Miten asian laita on? - --- Niin, nyt saatte puhua hänen itsensä kanssa. - --- Oletteko te se, herra poliisimestari, kuuli Krag johtajan -tanskalaisen äänen puhelimessa. - --- Puhutte salapoliisi Kragin kanssa. - --- Hyvä, hyvää päivää, herra poliisimestari. Tämä olen minä, onneton -mies raukka... Minut on vangittu. - --- Missä ilveilijä oli ja miten olette joutuneet tähän tilanteeseen? -kysyi Asbjörn Krag. - --- Kyllä, siitä tulen puhumaan. Loistava ilveilijä tuli viime hetkessä -sairaaksi. Siinä minä olin. Mitä tekisin. Kaiken reklaamin tähden -kujeiden täytyi tapahtua, ja koska minulla ei ollut ketään sopivaa -miestä Burnsin tilalle, olin itse pakotettu menemään taloon. Mr. Burns -antoi minulle tarpeelliset ohjeet, piippolakin ja kaikki tyyni ja minä -itse pidin sitä kummallisena pilana. Voin sanoa teille, että olen -nuoruudessani esiintynyt ilveilijänä joten osaan sen taidon... Mutta -miksi minut on vangittu? - --- Kuulkaa nyt, huusi Krag puhelimessa, missä on Taikailveilijä juuri -nyt. Hänet piti vangittaman. - --- Ah, paras herra poliisimestari, hän makaa sairaana hotellissa, Grand -hotellissa... Mutta nyt tahtoo poliisimestari täällä puhua kanssanne, -herra poliisimestari. - -Nyt tuli ensimäinen ääni jälleen puhelimeen. - --- Olemme juuri puhuneet hotelliin ja portieri sanoi Taikailveilijän, -mr. Burnsin kadonneen jäljettömiin. Hän meni joku tunti sitten -huoneeseensa ja pyysi portieria noutamaan lääkäriä, koska hän tunsi -itsensä todella sairaaksi. Hän sanoi aikovansa mennä heti sänkyyn. Kun -lääkäri puoli tuntia myöhemmin koputti hänen ovellensa, ei kukaan -vastannut. Ovi oli lukittu. Tultiin levottomaksi, ja portieri ja -tohtori päättivät murtaa lukon. Kun he vihdoinkin saivat lukun auki ja -avasivat oven, pelkäsivät he melkein nähdä kuuluisan ilveilijän -makaavan kuolleena eli tuntemattomana sängyssään. Mutta miten suureksi -tulikaan heidän hämmästyksensä, kun he sensijaan löysivät huoneen -tyhjänä. Sänky oli liikuttamattomana, pakasit olivat huolellisesti -ladotut erääseen huoneen nurkkaan, pöydällä oli muutamia seteleitä -maksuna viime viikon laskusta. Mutta mr. Burns oli poissa. Se kuuluu -mystilliseltä vai kuinka herra salapoliisi? - --- Hm... niin... Johtajan voitte kuitenkin laskea. Tulen heti -poliisiasemalle. Asbjörn Kragilla oli pari poliisikonstaapelia kadulla. -Hän avasi ikkunan ja viittasi heille. - -Konstaapelit astuivat samaan aikaan salapoliisin kanssa hollantilaiseen -salonkiin. - -Konsuli katseli heitä kummastuksella. - --- Mitä tämä merkitsee? kysyi hän. - --- Se merkitsee sitä, että on tulossa uusi vangitseminen, vastasi -Asbjörn Krag. Konstaapelit tunsivat kuuluisan salapoliisin ja odottivat -jännityksellä noudattaakseen hänen määräyksiään. - --- Tahdotteko nyt, jatkoi Krag, olla ystävällinen ja soittaa -palvelijanne, herra konsuli, kuten lupasitte joku hetki sitten? - -Konsuli soitti, ja palvelija yksinkertaisine kasvoineen näyttäytyi -jälleen ovessa. - --- Vangitkaa hänet, sanoi Krag, nyt saa olla loppu komedian kanssa, -nuori mies. - -Mutta Sören oli yhtä tyhmä ja vastasi vain: - --- Komedian? - -Toinen poliisi tarttui nyt hänen käteensä ja tahtoi viedä hänet -mukanaan. Nuori mies rupesi nyt surkeasti itkemään. - --- Miksi pitää minun raastupaan, sanoi hän nyyhkyttäen. Enhän ole -tehnyt mitään. Mistä minua syytetään? - --- Teitä syytetään osallisuudesta konsulin kalliin taulun varkauteen. - --- Taulun? kysyi palvelija. - -Asbjörn Krag seisoi ja kuunteli. - --- Mitä kuuntelette? kysyi konsuli. - --- Musiikkia. - --- Mitä musiikkia? - --- Meidän hyvän ystävämme amerikalaisen valokuvauksellista musiikkia, -herra konsuli. Salapoliisi avasi ikkunan ja nyt saattoivat he kaikki -kuulla, vaikkakin kaukaa, Coloradolaisprofessorin musiikkikoneiston -säveleitä. - --- Hän on nyt kauempana, sanoi konsuli, hän ei ole tuolla alhaalla. - --- Niin, aivan oikein. Hän seisoo ja soittaa nyt jonkun toisen talon -ulkopuolella, joka on lähempänä rautatieasemaa. Emmekö menisi alas -kuulemaan häntä? - --- Mielihyvin. - -Konsuli oli jälleen tullut totiseksi: hän näki nyt, että -kristianialaissalapoliisi oli tehnyt uusia löytöjä ja että hän -työskenteli määrätyn suunnitelman mukaan. - -He läksivät kadulle ja ennen pitkään saapuivat sen talon kohdalle jossa -Coloradolaisprofessori soitteli. - -Ympärillä oli muutamia kovin ihastuneita lapsia sekä pari -täysikasvuista henkilöä. - -Professorin nähdessä molempien herrojen tulon, sanoi hän: - --- Tällä tavalla saa suuri taiteilija ansaita leipänsä -- niin ei -ainoastaan suuri taiteilija vaan suuri keksijä, maailman suurimpia... - -Sanottuaan tämän, puristi hän surullisesti kiharoitaan ja kyyneleet -vuolaina valuivat poskille. - --- Soittamanne kappale on ihana, sanoi Krag, mennen samalla lähemmäksi -rakastettavasti hymyillen. Mikä sen nimi on? - --- Geisha. - --- Vai niin, se on kovin kaunis. - -Salapoliisi ja konsuli olivat nyt ehtineet aina musikantin tykö, joka -seisoi ja molemmin käsin piti laatikkoaan. Tilaisuus oli kovin sopiva -ja samassa hetkessä oli Asbjörn Krag varustanut ne käsirautaparilla. - -Coloradolaisprofessori otti nyt voimakkaasti pari askelta taaksepäin ja -koetti päästä vapaaksi, mutta ainoa täten saavuttama vaikutus oli se, -että raudat leikkasivat ranteita, joten veri rupesi juoksemaan. - -Krag vihelsi lähellä olleelle konstaapelille ja tämä kiirehti paikalle -ja otti professorin kainaloonsa. Hän yritti tehdä vastarintaa, mutta -konstaapeli oli vahva kuin karhu eikä kestänyt kauvaa ennenkuin hänen -täytyi nöyrtyä ja antautua armoille. - -Hän näytti kovin koomilliselta sillä hänen peruukkinsa oli irtautunut -ja oli nyt vinossa oikealla korvalla. Peruukin alta pisti esiin -lyhyeksi leikattu, punertava tukka. Mies rupesi myöskin kiroomaan ja -vannomaan trondhjemin murteella. - -Kuitenkin soitti soittokone edelleen "Geishan". - -Se oli juuri alottanut iloisella säveleellä kun Krag veti revolverinsa -ja voimakkaalla revolverintukin iskulla löi laatikon rikki. - -Koneisto surisi, säveleet kuuluivat käheinä ja rosoisina ja lopuksi oli -kaikki hiljaista. - -Asbjörn Krag tarttui heti painavaan laatikkoon ja onnistui vihdoin -murtamaan sen kokonaan. - -Kaikkein ylimpänä oli kiinnitetty pieni täydellisesti uutta rakennetta -oleva fonograafi, mikä ei suinkaan ollut "professorin" keksintö. - -Muuten täytti koko tilan -- van Dyckin oma muotokuva. - -Konsuli, saadessaan nähdä kallisarvoisen taideteoksensa, huusi ääneensä -ilosta. - -Coloradolaisprofessori vietiin pois. Hän kuohui raivosta ja huusi -kaikella sillä pilkalla, jonka hän saattoi saada ääneensä: - --- Mutta _häntä_ ette saa kiinni. -- Taikailveilijää! - --- Mitä tarkoitatte? kysyi salapoliisi. - --- Niin, enkö tiennyt, että te olette suuri nauta pohjianne myöten! Me -tunsimme kyliä teidät! Hän tunsi teidät! Hän on pettänyt teitä -ennenkin! Nyt on hän taasen vetänyt teitä nenästä! Hän on jo hävinnyt. -Ärsyttääkseni teitä sanon kuka hän oli! Taikataiteilija ei ollut -enempää eikä vähempää kuin teidän vanha ystävänne _Leo Carsten_. -Hyvästi, herra salapoliisi ja nukkukaa hyvin. - -Paljastettu professori vietiin nyt pois ja Asbjörn Krag seisoi hetkisen -ja mietti. - -Hän ei kuullut edes konsulin kuohuvia ja sydämmellisiä kiitoksia. Ei -ollut todellakaan aikaa kuunnella kiitoksia niinkauvan kuin rohkein -maailman suurroisto oli vielä vapaalla jalalla. - -Leo Carsten vapaudessa -- se oli samanlaista kuitu alituinen -rauhattomuus ja epävarmuus, hänet täytyi saada pauloihinsa, maksoi mitä -maksoi. - -Krag katsoi kelloaan. - -Suurrosvon ei ollut vielä voinut ennättää jättää kaupunkia. Sitäpaitsi -olivat sekä rautatieasema, höyrylaivalaituri ja kaikki muut -ulosjohtavat tiet hyvin vartioidut. Epäilemättä oli konna jo selvillä -tästä ja oli enemmän kuin todennäköistä että hän antautuisi seikkailuun -juoksemalla suoraan poliisin käsiin. - -Leo Carsten oleskeli kaupungissa. Mutta missä? - -Hän oli kadonnut hotellista. - -Hänen aivonsa työskentelivät korkeapaineella ja äkkiä kiisi -salamannopea ajatus hänen päässään. - -Kiiruusti puristi hän konsulin kättä jäähyväisiksi ja läksi sitten -nopein askelin suoraa tietä Grand hotelliin. - -Salapoliisi oli tullut ajatelleeksi kahta ominaisuutta jotka olivat -ominaisia Leo Carstenille: osittain hänen hämmästystä herättävää -valepukeutumiskykyään, osittain hänen melkein ainoaa laatua olevaa -rohkeuttaan. Oli tapahtunut ennen, että rikolliset joita ajettiin -takaa, aivan rauhallisesti olivat istuutuneet niin asianomaisen nenän -eteen, että heitä oli vaikea löytää. Olipa pyhä Thomas Busch lausunut -kerran, ettei hän milloinkaan tuntenut itseään niin turvalliseksi kuin -silloin, kun hän valepuvussa saapui poliisiasemalle. Asia oli ainekin -tutkimisen arvoinen. - -Ei yhtäkään junaa ja venettä ollut saapunut salapoliisin jätettyä -hotellin. Jos siis joku uusi matkustaja oli tällä ajalla äkkiä -pistäytynyt johonkin kaupungin hotelliin tai pensionaattiin, olisi ehkä -syytä nähdä tätä. - -Portieri istui yksinään juhlasalin vieressä olevassa pienessä huoneessa -ja luki lehteä kun Asbjörn Krag astui sisään. - --- No, alotti salapoliisi tervehdittyään, olen kuullut oivallisen mr. -Burnsin kadonneen. - --- Ah niin, vastasi portieri salaperäisin katsein, oletteko kuulleet -milloinkaan niin kummallista. Kumpahan hänelle ei vaan olisi tapahtunut -mitään onnettomuutta. - -Krag nauroi. - --- Kummallinen mies siinä suhteessa joka sitä ennen jättää rahoja -pöydälle suorittaakseen laskunsa... Asbjörn Krag oli tällä ajalla -silmäillyt matkustajataulun nimiä, löytämättä kuitenkaan sitä mitä hän -etsi. Hän tunsi pettyneensä mutta kysyi kuitenkin varmuuden vuoksi. - --- Onko tänään tullut ketään uusia vieraita? - -Portieri pudisti päätään. - --- Ei, sanoi hän, nyt ovat huonot ajat. Toimintakausi ei ole vielä -alkanut... Ehkä, se onkin tosi, Södersen & Algårdin matkustaja on -saapunut tänään matkalaukku- ja kapistusjoukkoineen. Hän aikoo purkaa -ne juhlakerroksessa. - --- Soo, tunnetteko hänet? - -Portieri tuumii hetkisen. - --- Niin, olen hänet nähnyt kiireimmiten, sillä en ollut sisällä -hänen tullessaan... Se on oikein lihavahko, paljaspäinen herra -silmälaseineen. Sehän on suuri liike kuten tiedätte, herra salapoliisi, -suurin laatuaan Norjassa, ja heillähän on matkassa monta matkustajaa. -Kahdesti vuodessa on heillä tapana tulla tänne ja asettua -juhlakerrokseen. Tänä vuonna ovat he kuitenkin viipyneet hiukan -kauemmin kuten tavallista, mistä se riippuneekin. Nyt on hän kuitenkin. - -Kas, täällä hän muuten on rappusilla... Ei, tuota herraa en muista -nähneeni ennen. - -Eräs paksu, paljaspäinen herra kultasankaisine silmälasineen ja -korkeine vilttihattuineen tuli hitaasti ja läähättäen portaita alas. -Matka oli selvästi ollut vaivaloinen, sillä hän oli punanen ja -hiestynyt, ja alituisesti kuivasi otsaansa nenäliinalla. - -Asbjörn Krag koetti näyttää välinpitämättömältä, mutta hänen sormensa -puristivat taskussa voimakkaasti revolverintukkia. Hän oli ottanut -vaarin vieraan lasisilmistä. - -Ne olivat heikosti kaarevat ja loistivat valossa. Ne toisin sanoin -kätkivät kasvojen osan, jota ei voitu naamioida. - -Krag astui palvelijan hämmästykseksi suoraan lihavan ja läähättävän -herran luo ja hymyillen kohotti hattuaan. - --- Ei, mutta kas, sanoi hän, tämän saan sanoa olevan mieluisan -kohtauksen. - -Vieras tarkasteli häntä ihmeissään ja kumarsi, kasvoissa puoleksi -kysyvä ilme. - --- Anteeksi, sanoi hän, mutta eikö tämä ole erehdys? - --- Ei suinkaan. Nimeni on Asbjörn Krag, salapoliisi Kristianiasta. -Muistan kovin hyvin että olemme tavanneet täällä kerran ennenkin ja on -ollut kovin miellyttävä yhdessäolo, herra Bernt. - --- Ei, te aivan selvästi erehdytte. Nimeni ei ole Bernt, vaan... - --- Niin, niin, nyt minä muistan. Teidän nimenne... teidän nimenne on... -Hän näytti etsivän muististaan. - --- No, mikä on nimeni? jatkoi toinen halveksivin hymyilyin. - -Krag astui askeleen lähemmäksi - --- Niin, nyt se on minulla. Teidän nimenne on Leo Carsten. - -Jos pommi olisi pudonnut rauhalliseen juhlasaliin, olisi se tuskin -aikaansaanut suurempaa hämminkiä kuin se mikä seurasi näitä sanoja. -Salamannopealla kädenliikkeellä oli Krag vetänyt hatun ja temmannut -paljaspäisen peruukin teeskennellyn kauppamatkustajan päästä, mutta -samassa hetkessä näkyi jotain kiiltävän suurroiston kädessä. Hän -väistyi vaistomaisesti sivulle ja seuraavalla sekunnilla kuului pamaus -joka kajahti koko hotellissa. Kuula lipaisi keveästi salapoliisin -toista poskea, mutta samalla oli Asbjörn Kragikin kohottanut -revolverinsa. - -Vahtimestari oli rynnännyt paikalle ja portieri huusi täyttä kurkkua -poliisia. Salapoliisi oli melkein päättänyt, että jos niin -tarvittaisiin, ampuisi hän suurroiston, mutta ennenkuin hän oli ehtinyt -käyttää asettaan näki hän ihmeekseen Leo Carstenin lysähtävän kokoon ja -uupuvan lattialle. Krag laski revolverinsa ja kumartui alas, mutta -samassa hetkessä ponnahti suurrosvo ylös, notkeana ja vahvana kuin -tiikeri ja syöksyi salapoliisin päälle. Yllätys oli tapahtunut niin -kavalasti ja tullut niin odottamatta, ettei Asbjörn Krag ehtinyt -asettua vastarintaan. Roiston raudanlujat sormet puristautuivat hänen -kurkkuunsa ja kaikki musteni silmissä. Silloin luuli hän äkkiä -kuulleensa jalanjälkien melua, hän tunsi hyvin tunnetun äänen -- Voldin --- silloin irtautui ote hiljaa hänen kaulastaan ja hän vapautui -voimakkaalla nykäyksellä epämieluisasta syleilystä. - -Juhlasali tarjosi varsinaisen näyn hävityksen kauhistuksesta. Pöydät ja -tuolit olivat kumossa ja lattialla makasi vielä kaksi tarjoilijaa jotka -olivat tahtoneet sekaantua taisteluun, mutta saaneet maksun vaivoistaan -Leo Carstenin nyrkkeilynyrkeistä. Ja eräässä nurkassa, Voldin -jättiläismäisten käsien puristuksessa, seisoi Leo Carsten, maailman -suurroisto, vangittuna norjalaisessa pikkukaupungissa. Hän oli kalpea -kuin kuolema, mutta hänen mustissa silmissään oli ylpeän halveksivainen -ilme. - -Asbjörn Krag sanoi vain iroonisella kumarruksella: -- Ehkä kiellätte -vielä tunnustamasta tuttavuuttanne Leo Carstenin kanssa? - - * * * * * - -Asbjörn Kragin keksintörikkaus ja vertaamiskyky olivat vielä kerran -viettäneet voittoaan ja konsuli oli erittäin iloinen ja kiitollinen -löytäessään jälleen aarteensa. - -Tämän kaiken yhteys oli Kragille ollut kerrassaan selvä niinpian kuin -hän oli saanut poliisikonttorista tiedon Taikailveilijän katoamisesta. - -Suoritetussa kuulustelussa osottautuivat hänen johtopäätöksensä olleen -oikeita. Leo Carsten kieltäytyi tietenkin vastaamasta kaikkiin -kysymyksiin, mutta hänen kanssarikollisensa tunnustivat avomielisesti, -huomatessaan pelin menetetyksi. - -Tietysti oli Leo Carsten ollut alkuunpanijana. He olivat ällistyttäneet -amerikalaista miljonääriä sillä, että konsuli Fredrikshaldissa kaikessa -salaisuudessa tahtoi muuttaa taulunsa rahaksi, koska hän oli joutunut -rappiolle. Krag kysyi professorilta -- joka näkyi olevan ennen -rangaistu trondhjemilainen -- mitä sähkösanoma merkitsisi, ja sai -vastaukseksi, että he olivat uskotelleet miljonäärille olevansa kaksi -välittäjää. Carsten sähköttäisi "Geishan" jos Morganin anomus -hyväksyttäisiin ja "Viimeinen ruusu" jos kilpailija saisi valtin -käteensä. Sillä tavalla olivat he kiertäneet hintaa ylös. - -Oli helppo asia keinotella Sören konsulin taloon, koska tämä juuri -tarvitsi palvelijaa. Sitten oli Sörenin ollut helppo sahata sinkilät. - -Carsten esiintyi ilveilijänä yksinkertaisesti siksi, että poliisi oli -häntä innokkaasti etsinyt, ja luuli, että häntä kaikkein viimeiseksi -etsittäisiin ilveilijän valepuvun alta. Sitäpaitsi edisti tämä hänen -esiintymisensä huomattavalla tavalla heidän suunnitelmiaan. - -Kujeet kaduilla vetäisivät määrätyllä ajalla kaikkien huomion -puoleensa. Kaikki tietysti rientäisivät ikkunoihin katsellakseen -kummallista näytelmää ja sentähden ilveilijäkin -- kaikki Carstenin -osotuksesta -- oli pysähtynyt konsulin ikkunan ulkopuolelle ja -alottanut konstinsa ainoastaan viivyttääkseen katselijoita niinkauan -kuin mahdollista. - -Kaikki oli onnistunut onnellisesti. Palvelija oli ottanut tilaisuudesta -vaarin, jolloin konsuli, salapoliisi ja metsänvartija olivat kasvot -ikkunanruutuihin painettuina ja meteli oli kovaäänisin, ja aivan -yksinkertaisesti hiipinyt sisälle ja temmannut taulun alas. - -Hänen oli onnistunut näkymättömänä tulla sen huoneen läpi missä konsuli -ja salapoliisi istuivat, eteiseen, jossa musiikkiprofessori odotteli. - -Taulu oli piilotettu "musiikkikoneistoon", joka oli valmistettu juuri -tähän tarkoitukseen, ja "professori" oli onnistunut lähtemään saaliinsa -kanssa herättämättä mitään huomiota. "Professorin" esiintyminen oli -tietenkin ollut alusta loppuun pelkkää komediaa. Ja suunnitelma oli -yhtä yksinkertainen kuin nerokaskin, sillä tällä tavalla voitiin taulu -osittain kovin helposti kulettaa maasta pois -- eihän kenenkään päähän -pälkähtänyt epäluuloja suuremmoista keksintöä kohtaan ja osittain -pääsivät konnat leikkaamasta kangasta kehyksestä. Sellainen menettely -olisi mahdollisesti voinut alentaa taulun arvoa ja tehnyt heille -mahdottomaksi saada sitä myydyksi. - -Oli aikomus, että Leo Carsten tapaisi saksalaisessa kaupungissa parin -agenttejaan. Sitten he lähtisivät South Alloaan tauluineen ja -nostaisivat palkkion miljonääriltä. - -Samaten oli heidän suunnitelmansa se, että Leo Carsten viime hetkessä -sairastuisi ja luovuttaisi osansa jollekin toiselle. - -Sören kuten "musiikkiprofessorikin" tuomittiin tästä ja useista muista -omallatunnollaan olleista rikoksista useamman vuoden kuritustyöhön, -jota he vielä kärsivät. - -Mitä Leo Carsteniin tulee, lähetettiin hänet New-Yorkiin, missä hän -vihdoinkin sai sovittaa monet rikoksensa sähkötuolissa... - -Kristianian salapoliisi ihmetteli kovin sitä osaa, jota miljonääri oli -oikeastaan näytellyt tässä asiassa, mutta jotta hän joka tapauksessa -saisi tietää miten asia oli päättynyt, lähetti hän seuraavan -sähkösanoman: - - Pierpont Morgan, - South Alloa. Skottland. - - Viimeinen ruusu. - - Asbjörn Krag, - Salapoliisi. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MORGANIN MILJOONAT*** - - -******* This file should be named 56885-8.txt or 56885-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/8/8/56885 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |