diff options
Diffstat (limited to '56936-0.txt')
| -rw-r--r-- | 56936-0.txt | 2866 |
1 files changed, 2866 insertions, 0 deletions
diff --git a/56936-0.txt b/56936-0.txt new file mode 100644 index 0000000..fb05e14 --- /dev/null +++ b/56936-0.txt @@ -0,0 +1,2866 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56936 *** + + + + + + + + + + + +KULTAHOHDE + +Kirj. + +Jack London + + +Englanninkielestä suomentanut A. K. [Alpo Kupiainen] + + + + + +Helsingissä, +Kustannusliike Minerva Oy, +1922. + + + + +SISÄLLYS: + +Kultahohde. +Luottamustehtävä. +Nolattu. +El-Soo. + + + + +KULTAHOHDE. + + +Lon Mc Fane oli hieman äreissään -- hän oli kadottanut tupakkapussinsa +-- muuten hän olisi kertonut minulle jotain Surprise Laken majasta +ennen sinne saapumistamme. Koko päivän olimme matkanneet kulkien +vuorotellen etunenässä polkemassa tietä koirille. Se oli kovaa +lumikenkätyötä eikä se ollut omiaan saattamaan miestä puheliaaksi, +mutta olisihan Lon Mc Fanen pitänyt keskipäivällä kahvia keittäessämme +kuitenkin saada tarpeeksi hengähtää kertoakseen siitä minulle. Mutta +hän ei kertonut. Surprise Lake (= yllätysjärvi) -- Yllätysmaja se oli +minulle. En ollut milloinkaan ennen kuullut siitä puhuttavan. Myönnän, +että olin ollut jonkun verran väsyksissä. Olin jo tunnin ajan tuon +tuostakin silmännyt Loniin odottaen, että hän minä hetkenä hyvänsä +antaisi pysähtymismerkin yöpymistä varten. Mutta olin liian ylpeä +ehdottaakseni sitä tahi kysyäkseni hänen aikomuksiaan. Ja kuitenkin hän +oli minun palveluksessani, olin sievoisesta palkasta pestannut hänet +hoitelemaan puolestani koiria ja tottelemaan määräyksiäni. Taisinpa +olla hieman äreissäni itsekin. Hän ei virkkanut mitään ja minä olin +päättänyt olla mitään kysymättä, kulkisimmepa sitten vaikka koko yön. + +Äkkiä oli maja edessämme. Viikon kestäneellä matkallamme emme olleet +tavanneet ketään ja minusta oli tuntunut hyvin todennäköiseltä, ettemme +vieläkään yhteen viikkoon tapaisi ketään. Ja yhtä kaikki tuossa oli +maja silmieni edessä. Sen ikkunasta loisti himmeä valo ja savu +kiemurteli savupiipusta. + +"Miksi et kertonut minulle --" alotin, mutta Lon keskeytti minut +mutisten: + +"Surprise Lake -- puolen mailin päässä on pieni järvi, pelkkä +lammikko." + +"Vai niin, entä maja -- kuka siinä asuu?" + +"Eräs nainen", vastasi Lon ja seuraavassa hetkessä hän jo kolkutti +ovelle. Naisen ääni kehotti astumaan sisään. + +"Oletteko nähnyt Davea äskettäin?" kysyi nainen. + +"En ole", Lon vastasi huolettomasti. "Olen ollut toisella suunnalla, +Circle Cityn puolella. Dave kai on Dawsonissa päin, eikö niin?" + +Nainen nyökkäsi päätään ja Lon ryhtyi riisumaan koiria valjaista, +samalla kun minä purin kuorman ja kannoin yöpymisvehkeemme tupaan. +Majassa oli vain yksi avara huone ja nainen asui ilmeisesti siinä +yksin. Hän viittasi uuniin, jossa vesi jo oli kiehumassa, ja Lon ryhtyi +valmistamaan illallista, minä taas aukasin kalanipun ja syötin koirat. +Odottelin, että Lon olisi esitellyt emännän ja minut toisillemme, mutta +harmikseni hän ei sitä tehnyt, vaikkakin he nähtävästi olivat vanhoja +tuttuja. + +"Te olette Lon Mc Fane, ettekö olekin?" kuulin naisen kysyvän. "Niin, +nyt muistan Teidät. Viimeksi näin Teidät höyrylaivalla, eikö totta? +Muistan..." + +Äkkiä puhe katkesi jonkun hirveän muiston johdosta, joka silmien +kauhistuneesta ilmeestä päättäen kuvastui hänen sielussaan. Ja +hämmästyksekseni olivat naisen puheet ja käyttäytyminen tehneet Loniin +voimakkaan vaikutuksen. Hänen kasvoistaan kuvastui epätoivo ja äänessä +oli sydämellisen lämmin sävy hänen sanoessaan: + +"Viimeksi tapasimme Dawsonissa. Silloin oli kuningattaren +valtaistuinjuhla tahi syntymäpäivä tahi jotain sellaista -- +muistatteko? -- kanoottikilpailut joella ja estejuoksukilpailu +pääkadulla." + +Kauhu haihtui pois naisen silmistä ja lihaksien jännitys laukesi. +"Niin, kyllä, kyllä muistan", hän sanoi. "Ja Te voititte yhdessä +kanoottikilpailussa." + +"Miten ovat Daven puuhat viimeaikoina sujuneet? Yhtä hyvin kai kuin +ennenkin?" kysyi Lon yhä vielä ilmeisesti hämmennyksissä. + +Nainen nyökkäsi hymyillen ja sitten hän huomattuaan, että olin jo +päästänyt vuodevehkeet siteistä, osoitti minulle, mihin saisin laittaa +yösijan kuntoon. Hänen oma vuoteensa oli toisessa päässä tupaa. + +"Arvelin Daven tulevan kuullessani teidän koirienne äänet", hän sanoi. + +Senjälkeen hän oli vaiti tyytyen tarkastelemaan Lonin keittopuuhia +silloin tällöin heristäen korviaan, kuuluisiko koirien ääntä tieltä. +Odotellessani illallista panin tupakaksi ja kävin vuodehuoville +pitkäkseni. Jotain ihmeellistä tässä piili, sen verran tajusin, mutta +sen enempää en voinut saada selville. Miksi hitossa ei Lon ollut +hituistakaan selittänyt minulle etukäteen? Katselin naisen huomaamatta +hänen kasvojaan, ja mitä kauemmin niitä katselin, sitä vaikeampaa minun +oli irroittaa niistä silmiäni. Ne olivat ihmeellisen kauniit kasvot, +yliluonnolliset, tekisi mieleni sanoa, ja niistä kuvastui sellainen +valo, ilme, yleensä jotakin sellaista, jota en milloinkaan ollut +nähnyt. Pelko ja kauhu olivat täydelleen kadonneet ja naisen kasvot +olivat rauhallisen kauniit -- jos sanalla "rauhallinen" voidaan +tarkoittaa tuota käsittämätöntä, salaperäistä jotain, jota en osaa +nimittää hohteeksi enkä valoksi sen enempää kuin ihmeeksikään. + +Äkkiä hän katsahti minuun, ikäänkuin hän olisi vasta silloin huomannut +minut. + +"Oletteko Te nähnyt Davea äskettäin?" hän kysäsi. Kieleni kärjellä +pyöri kysymys: "Ketä Davea?", kun kiehuvan rasvan käryssä puuhaileva +Lon yskäsi. Yskäisy saattoi aiheutua kärystä, mutta minusta se tuntui +tarkoitetulta ja jätin kysymyksen tekemättä. "En ole nähnyt", vastasin. +"Olen vasta äsken saapunut näille maille --." + +"Mutta ette kai aikone sanoa", hän keskeytti puheeni, "ettette ole +kuulleet puhuttavan Davesta -- suuresta Dave Walshista?" + +"Nähkääs", puolustelin, "olen uusi tulokas näillä mailla. Olen +enimmäkseen elellyt alamaissa, Nomen puolella." + +"Kertokaa hänelle Davesta!" sanoi nainen Lonille. + +Aluksi Lon näytti joutuvan hämilleen, mutta sitten hän alkoi puhua +samaan herttaisen sydämelliseen tapaan kuin aikaisemminkin. Se näytti +hieman liian herttaiselta, liian sydämelliseltä, minkä vuoksi se +vaivasi minua. + +"Niin, Dave on hieno mies", hän sanoi. "Hänessä on miestä jokaikinen +tuuma ja hän on sukkasillaan kuusi jalkaa neljä tuumaa pitkä. Hänen +sanansa on yhtä hyvä kuin kirjoitettu sitoumus. Vain valehtelija voi +väittää Daven milloinkaan puhuneen muuta kuin totta ja sellainen mies +saa tapella kanssani, myöskin minun -- jos hänestä jotain jää jäljelle, +senjälkeen kuin Dave on hänet pehmittänyt. Sillä Dave osaa tapella. +Totisesti, hänessä on terästä. Hän kaatoi harmaan karhun 38 kaliiberin +pistoolilla. Joitakuita naarmuja hän silloin sai karhun kynsistä, mutta +hän tiesi tehtävänsä. Hän meni luolaan juuri sitä karhua tappamaan. +Pelosta hän ei tiedä mitään. Ja valmis jakamaan toiselle omastaan, +auliisti hän antaa rahansa, ja jos rahaa ei ole, niin viimeisen +paitansa ja tulitikkunsa. Niin, täällä Surprise Lakella hän työskenteli +kolme viikkoa ja ansaitsi yhdeksänkymmentätuhatta, eikö niin ollut?" +Nainen punastui ylpeydestä ja nyökkäsi myöntäen. Koko puheen ajan oli +hän hartaan tarkkaavasti kuunnellut jokaista sanaa. "Ja myönnän +mielihyvin", jatkoi Lon, "että minua harmittaa, kun en tavannut Davea +nyt täällä." + +Lon järjesti illallisen sahatuista kuusilaudoista kyhätyn pöydän +toiseen päähän ja istuuduimme syömään. Koirat alkoivat ulvoa ja nainen +kiiruhti ovelle raottaen sitä hieman ja kuunnellen. + +"Missä Dave Walsh on?" kysyin hiljaa. "Kuollut", vastasi Lon. +"Helvetissä, kenties. En tiedä. Suu poikki." + +"Mutta äskenhän sanoit, että odotit tapaavasi hänet tänä iltana +täällä", huomautin. + +"No, lopeta toki!" vastasi Lon yhtä varovasti ja matalalla äänellä. + +Nainen oli sulkenut oven palaten entiselle paikalleen ja minä istuin ja +mietiskelin sitä seikkaa, että tämä mies, joka käskee minun pitämään +suuni kiinni, saa minulta palkkaa kaksisataaviisikymmentä dollaria +kuukaudessa ja lisäksi ruuan. + +Lonin pestessä ruokailuastiat minä polttelin tarkastellen naista. Hän +näytti entistäänkin kauniimmalta -- omituisen, lumotun kauniilta. +Katseltuani häntä herkeämättä viisi minuuttia, minun oli pakko, +päästäkseni takaisin tosioloihin, katsoa Lon Mc Fanea. Se auttoi minut +ilman pitempiä puheita uskomaan, että nainenkin oli todellinen. Aluksi +olin arvellut, että hän on Dave Walshin vaimo, mutta jos kerran Dave +Walsh oli kuollut, kuten Lon sanoi, niin hänen täytyi olla Daven leski. + +Kävimme aikaisin levolle, sillä meitä odotti pitkä työpäivä. Ja kun Lon +ryömi vierelleni peitehuopien alle, käytin tilaisuutta kysyäkseni: + +"Onko tuon naisen pää sekaisin?" + +"Niin sekaisin kuin saattaa olla", vastasi hän, ja ennenkuin ehdin +pukea seuraavan kysymyksen sanoiksi, oli Lon Mc Fane, vannon sen, +sikeässä unessa. Hän nukkui aina sillä tavoin -- heti ryömittyään +huopien sisään hän sulki silmänsä ja oli unessa hengittäen tasaisesti, +hieman tavallista raskaammin. Lon ei milloinkaan kuorsannut. + +Aamulla taas ei puheisiin ollut aikaa, nopea aamiainen, koirien +ruokkiminen, reen kuormaaminen ja sitten tielle. Lähtiessämme heitimme +hyvästit ovella seisovalle naiselle, joka jäi katsomaan meitä +poistuessamme. Koko ajan väikkyivät hänen yliluonnollisen kauniit +kasvonsa mielessäni ja minun tarvitsi vain sulkea silmäni nähdäkseni +hänet ilmielävänä edessäni. Tie oli ummessa, sillä Surprise Lake oli +kaukana kulkuteistä ja vuorotellen olimme Lonin kanssa polkemassa +pehmeätä lunta suurine lumikenkinemme, että koirat pääsivät kulkemaan. +"Mutta sanoithan, että odotit tapaavasi Dave Walshin majassa", pyöri +silloin tällöin kielelläni. Mutta ääneen en sitä lausunut. Saatoinhan +odottaa siksi, kunnes keskipäivällä pysähtyisimme. Ja keskipäivällä +taas jatkoimme yhtä mittaa edelleen, sillä Lon selitti, että Teeleen +haaraantumassa oli hirvimetsästäjien majapaikka, minne voisimme saapua +hämärissä. Mutta emme ehtineet sinne, sillä Brightilta, etumaiselta +koiraltamme, murtui lapaluu ja sitä hoidellessamme kului tunti, +ennenkuin lopetimme koiran kärsimykset laukauksella. Ja kun sitten +Teeleen jäällä kuljimme tukkiruuhkan yli, särkyi rekemme, mikä pakoitti +meidät yöpymään ja korjailemaan rikkoutuneet jalakset kuntoon. Keitin +ruuan ja ruokin koirat Lonin korjatessa rekeä ja yhdessä hankimme yön +tarpeiksi jäätä ja polttopuita. Kun sitten istuimme huopapeitteillämme +mokkasiiniemme höyrytessä keppien nenässä tulen äärellä ja polttelimme +iltapiippujamme, Lon äkkiä kysäsi: + +"Etkö tuntenut häntä?" Pudistin päätäni. + +"Panithan merkille hänen hiustensa, silmiensä ja ihonsa värin. Siitä +hän juuri sai nimensäkin. Hän muistutti kultahohteisena nousevan +auringon ensimäistä lämmintä hehkua. Häntä nimitettiin Kultahohteeksi. +Etkö ole kuullut hänestä mitään?" + +Minulla oli kaukainen ja hämärä aavistus, että olin joskus kuullut +tämän nimen, mutta sillä ei ollut minulle mitään merkitystä. +"Kultahohde", toistin, "se kuulostaa tanssikapakan tytönnimeltä." Lon +pudisti päätään. "Ei, hän oli hyvä nainen, ainakin siinä mielessä, +vaikka hän tekikin suuren synnin." + +"Mutta miksi käytät hänestä puhuessasi aina mennyttä aikaa, ikäänkuin +hän olisi kuollut?" + +"Sentähden että hänen sielussaan on pimeys, joka on aivan samaa kuin +kuolemanpimeys. Se Kultahohde, jonka minä ennen tunsin ja jonka Dawson +ja Forty Mile tunsivat, on kuollut. Se mykkä, mielipuolinen nainen, +jonka me viime yönä näimme, ei ollut Kultahohde." + +"Entä Dave?" kysäsin. + +"Hän rakensi majan", Lon vastasi, "Kultahohdetta ja... itseään varten. +Nyt hän on kuollut ja nainen odottaa häntä siellä puoliksi uskoen, +ettei hän ole kuollut. Mutta kukapa voi tuntea mielipuolen sekavia +ajatuksia? Kenties hän varmasti uskoo Daven elävän. Joka tapauksessa +hän odottaa Davea tämän rakentamassa majassa. Kukapa herättäisi +kuolleen henkiin. Ja sitten: kukapa herättäisi henkiin sellaisen elävän +ihmisen, joka on kuollut? Minä sitä en tee ja juuri senvuoksi olin +odottavinani, että tapaisin Dave Walshin eilen illalla. Lyönpä vetoa +hyvinkin paljosta, että minä olisin hämmästynyt enemmän kuin hän, jos +olisin tavannut hänet siellä eilen." + +"En ymmärrä vieläkään", sanoin. "Aloitahan alusta, niinkuin velkainen +mies ainakin, ja kerro minulle koko juttu!" + +Ja Lon aloitti. "Victor Chauvet oli vanha ranskalainen, kotoisin +Etelä-Ranskasta. Hän tuli Californiaan kulta-aikoina. Hän oli +uranaukaisijoita. Kultaa hän ei löytänyt, mutta hänestä tuli +sensijaan pulloihin pannun auringonpaisteen valmistaja -- lyhyesti +viininviljelijä ja -valmistaja. Hän seurasi myöskin kultakummun +aaltoilua. Se hänet saattoi ensimäisten mukana Alaskaan sekä Chilcootin +ylitse ja pitkin Yukonia jo paljon ennen Carmackin löytöä. Ten Milen +vanha kaupunginpaikka oli Chauvet'n. Hän kuljetti ensimäisen postin +Arctic Cityyn. Hän valtasi Porcupinessa hiilikaivokset kaksitoista +vuotta sitten. Nyt sattui niin, että Victor Chauvet oli hyvä +katolilainen, joka rakasti maailmassa kahta asiaa, viiniä ja naista. +Viiniä hän rakasti kaikenlajista, mutta naista vain yhtä, Marie +Chauvet'n äitiä." + +Tällöin minä murahdin ääneen, ajatukseni olivat tietämättäni +lentäneet siihen tosiasiaan, että minä maksoin tälle miehelle +kaksisataaviisikymmentä dollaria kuukaudessa. + +"Mikä nyt vaivaa?" hän kysyi. + +"Vaivaa?" toistin. "Ajattelin, että sinun piti kertoa minulle +Kultahohteen tarina. En minä tahdo kuulla vanhan ranskalaisen +viinilallisi elämäkertaa." + +Rauhallisesti Lon sytytti piippunsa, imasi hyvät savut ja pani sitten +piipun syrjään sanoen: "Sinähän käskit minun alkamaan alusta." + +"Niin kyllä, alusta alkaen." + +"Ja Kultahohteen kertomuksen alku on vanha ranskalainen viinilalli, +sillä hän oli Marie Chauvet'n isä ja Marie Chauvet oli Kultahohde. Mitä +vielä tahdot? Victor Chauvet'lla ei ollut puhumisenarvoisia +onnenpotkaisuja. Hän eli omaa elämäänsä pitäen hyvän huolen Mariesta, +joka muistutti hänen rakastamaansa naista. Oikein hyvän huolen. +Kultahohde oli hänen antamansa hyväilynimi. Flush of Gold Creek (= +Kultahohdepoukama) sai nimensä hänen mukaansa, Flush of Goldin kaupunki +samoin." + +"Nyt", sanoi Lon tehden yhden kirkkaista käänteistään, "olet nähnyt +hänet. Mitä arvelet hänestä, hänen näöstään, tarkoitan? Minkä +vaikutuksen hän tekee sinun kauneusaistiisi?" + +"Hän on tavattoman kaunis", vastasin. "En milloinkaan ole nähnyt ketään +hänen vertaistaan. Huolimatta siitä, että arvasin hänen olevan +sekapäisen, en saanut eilen illalla silmiäni irti hänestä. Eikä se +johtunut uteliaisuudesta. Se oli ihmettelyä, pelkkää ihmettelyä, hän +oli niin oudon kaunis." + +"Hän oli vielä oudomman kaunis, ennenkuin pimeys lankesi hänen +päällensä", Lon sanoi hiljaa. "Hän oli todella kultahohde. Hän käänsi +kaikkien miesten sydämet... ja päät. Ponnistellen hän vielä jaksoi +muistaa, että kerran voitin Dawsonissa kanoottikilpailun -- minä, joka +kerran rakastin häntä ja jota hän sanoi rakastavansa. Hänen kauneutensa +pakoitti kaikki miehet rakastumaan häneen. Hän olisi voinut saada +Pariksen omenan, jos hän olisi silloin ollut mukana, eikä Trojan sotaa +olisi ollutkaan, ja loppujen lopuksi olisi hän voinut työntää Pariksen +pois luotaan. Ja nyt hän elää pimeydessä ja hän, joka ennen aina oli +huikentelevainen, on nyt ensimäistä kertaa pysyvästi ja uskollisesti +rakastunut -- kiintynyt varjoon, kuolleeseen mieheen, jonka kuolemaa +hän ei usko todeksi." + +"Tapahtumien kulku oli seuraava. Muistatko, mitä eilen illalla kerroin +Dave Walshista, suuresta Dave Walshista? Hän oli sellainen kuin sanoin, +ja vielä enemmän, monin kerroin enemmän. Näille maille hän saapui +80-luvun loppupuolella, hän on teidän tienraivaajianne. Silloin hän oli +20-vuotias ja voimat kuin nuorella härällä. Kun oli 25-vuotias, niin +hän jaksoi nostaa koholleen maasta kolmetoista 50-naulaista +jauhosäkkiä. Aluksi nälkä ajoi hänet majastaan joka syksy. Niihin +aikoihin oli tämä maa autiota seutua. Ei ollut jokihöyryjä, ei +ruokavarastoja, vain lohenmulloja ja jäniksenjälkiä. Mutta kun nälkä +oli karkoittanut hänet kolmena vuonna, niin hän sanoi, että +karkoituksia oli ollut tarpeeksi, ja seuraavana vuonna hän pysyi +paikoillaan. Hän söi pelkästään lihaa, milloin hänen onnistui sitä +saada. Sinä talvena häneltä meni yksitoista koiraa ruuaksi. Mutta hän +pysyi paikallaan. Ja seuraavanakin talvena hän oli paikoillaan ja sitä +seuraavana. Ei milloinkaan hän enää jättänyt näitä maita. Hän oli +härkä, suuri härkä. Hän kykeni ottamaan suuremman kantamuksen kuin +chicatintiaani, kanootilla hän kulki nopeammin kuin stick ja jalat +märkinä hän voi jatkaa matkaa koko päivän 50° pakkasessa, ja se +merkitsee, sen sanon, hengen edestä kävelemistä. Sinun jalkasi +jäätyisivät 25° pakkasessa, jos ne kastuisivat ja sinä yrittäisit +jatkaa matkaa." + +"Dave Walsh oli voimiltaan kuni härkä. Ja kuitenkin hän oli lauha ja +herkkäluontoinen. Kuka hyvänsä voi häntä peijata, pahinkin nauta voi +leiripaikalla valehdella häneltä viimeisen dollarin. 'Mutta mitäpä +siitä', hänellä oli tapana nauraa omaa herkkyyttään, 'ei se vie minulta +yöunta.' Elkää silti kuitenkaan luulko, ettei hänellä ollut +selkärankaa. Muistattehan, kun kerroin hänen menneen kaatamaan karhua +pistoolilla. Ja jos tappelu syntyi, niin Dave oli aina pahin kaikista. +Hän oli raja, jos sillä sanalla voin kuvata sitä, miten rajaton hän +oli, kun hän joutui liikkeeseen. Heikkojen oli helppo tulla hänen +kanssaan toimeen, mutta vahvojen miesten oli väistyttävä hänen +tieltään, jos siksi sattui. Ja hän oli sellainen mies, josta miehet +pitivät, hän oli miesten mies, mikä on sanoista kaikkein kaunein. + +"Dave ei ollut mukana hurjassa riennossa Dawsoniin, silloin kun Carmack +teki Bonanza-löydön. Nähkääs, juuri silloin Dave oli Mammon Creekin +seuduilla ja teki siellä löydön itse. Hän keksi Mammon Creekin. Sinä +talvena hän hankki 84 tuhatta ja teki valtauksen, joka näytti tuottavan +parisataatuhatta seuraavana talvena. Kun sitten kesän tullen maa kävi +sohjoiseksi, niin hän pistäytyi Yukonia pitkin Dawsoniin katsomaan +Carmackin löytöä. Ja siellä hän näki Kultahohteen. Muistan sen illan. +Muistan sen ikäni. Kaikki kävi niin äkkiä ja melkeinpä hirvittää +ajatellessa voimakasta miestä, joka menetti kaikki voimansa +Kultahohteen, heikon, vaalean naisen hempeiden silmien yhdestä +katseesta. Se tapahtui hänen isänsä, vanhan Victor Chauvet'n majassa. +Daven olivat ystävät tuoneet sinne puhelemaan Mammon Creekin +talonpaikoista. Mutta varsin vähäisiä olivat hänen puheensa ja sekin +vähä, mitä hän sanoi, oli pelkkää sekasotkua. Kultahohteen näkeminen +oli saattanut Daven pyörälle. Daven lähdettyä vanha Victor Chauvet +väitti jyrkästi, että Dave oli ollut juovuksissa. Ja niin hän olikin. +Juovuksissa hän oli, mutta se voimakas juoma, mistä hän oli juopunut, +oli Kultahohde. + +"Se oli ratkaiseva tapahtuma Davelle, tämä Kultahohteen ensimäinen +näkeminen. Hän ei lähtenytkään takaisin Yukonia alaspäin viikon +kuluttua, niinkuin oli aikonut. Hän vitkasteli kuukauden, kaksi +kuukautta, koko kesän. Ja me, jotka olimme jo kärsineet, ymmärsimme sen +ja ihmettelimme, mihin se päättyisi. Meidän mielestämme oli +epäilemättömän selvää, että Kultahohde oli löytänyt mestarinsa. Ja +miksikä ei? Dave Walshin elämässä oli paljon romantiikkaa. Hän oli +Mammonin kuningas, hän oli tehnyt Mammon Creekin löydön. Hän oli +vanhaa, hapanta taikinaa, tämän maan vanhimpia tienraivaajia -- hänen +kulkiessaan ohitse ihmiset tavallisesti katsoivat taakseen ja sanoivat +kunnioituksensekaisella äänellä toisilleen: 'Siinä on Dave Walsh'. Ja +miksikä ei? Hän oli kuusi jalkaa neljä tuumaa pitkä, tukka +keltainen, niskasta kihartuva. Ja hän oli voimakas kuin härkä, +keltaharjainen härkä, ja ikää hänellä oli 31 vuotta. + +"Ja Kultahohde rakasti häntä ja tanssittuaan keskenään koko kesän +kestäneen kosinta-ajan he lopuksi julkaisivat kihlauksensa. Syksy oli +käsillä, Daven oli palattava talvisiin töihinsä Mammon Creekiin ja +Kultahohde kieltäytyi lähtemästä heti vihille. Dave pani Dusky Burnsin +hoitamaan Mammon Creekin valtausta ja jäi itse edelleen Dawsoniin. +Mutta se ei auttanut. Kultahohde tahtoi olla vapaana vielä jonkun +aikaa, hänen täytyi saada olla vapaana ja hän suostuisi vihittäväksi +vasta seuraavana vuonna. Ja niinpä lähtikin Dave Walsh ensimäisiä jäitä +myöten Yukonia pitkin alaspäin, yksin koirineen, uskoen, että +vihkiäiset pidettäisiin, kun hän saapuisi seuraavana vuonna Dawsoniin +ensimäisellä höyrylaivalla. + +"Niin, Dave oli varma kuin Pohjantähti ja Kultahohde taas petollinen +kuin kompassineula magneettikuormassa. Dave oli yhtä tasainen ja vakava +kuin Kultahohde huikentelevainen ja epävakainen ja jostakin syystä +Dave, joka ei milloinkaan ollut ketään epäillyt, epäili häntä. Kenties +oli se rakkaudesta johtuvaa kateellista itsekkyyttä, kenties +Kultahohteen sielusta hänen sieluunsa tarttunut aavistus. Joka +tapauksessa Davea vaivasi Kultahohteen epävakaisuudesta aiheutunut +pelko. Hän pelkäsi uskoa Kultahohdetta yksin seuraavaan vuoteen asti, +hänen täytyi se tehdä ja senvuoksi hän oli melkein vimmoissaan. Jonkun +verran kertoi vanha Victor Chauvet minulle jälkeenpäin ja kaikesta +siitä, mitä sain kuulla, päättelin, että Chauvet'n majassa oli +jonkunlainen perhenäytös, ennen kuin Dave lähti koirineen. Hän oli +seisonut vanhan ranskalaisen edessä Kultahohde rinnallaan ja selitti, +että he olivat sidotut toisiinsa. Hän oli ollut varsin dramaattinen, +silmät palaen, kertoi vanha Victor. Jotain hän oli puhunut siitä, että: +'kunnes kuolema meidät erottaa'. Ja erikoisesti muisti vanha Victor, +että hän oli kerran tarttunut Kultahohteen olkapäähän suurella +kädellään ja melkein puistellen tätä sanonut: 'Kuolemaankin asti sinä +olet minun ja haudastanikin nousisin vaatimaan sinut omakseni.' Vanha +Victor muisti sanasta sanaan sen lauseen: 'Kuolemaankin asti sinä olet +minun ja haudastanikin nousisin vaatimaan sinut omakseni.' ja +jälkeenpäin hän kertoi minulle, että Kultahohde oli säikähtänyt hyvin +kovasti ja että hän, Victor, oli myöhemmin kahden kesken selittänyt +Davelle, että Kultahohteen säilyttämiseksi ei se ollut oikea tapa -- +että hänen oli kohdeltava Kultahohdetta hellästi ja pidettävä hänet +iloisena, jos hän aikoi säilyttää hänet omanaan. + +"Selvää on mielestäni, että Kultahohde oli säikähtänyt. Itse hän +kohteli miehiä aivan mielivaltaisesti, kun taas miehet suhtautuivat +häneen kuten johonkin hyvin herkkään ja hentoon, jota ei millään +ehdolla saanut loukata. Hän ei tietänyt, mitä ankaruus oli... kunnes +Dave Walsh, kuuden jalan ja neljän tuuman korkuinen, voimakas härkä, +tarttui häneen kiinni suurine käsineen ja vakuutti hänelle, että hän +oli hänen omansa kuolemaan asti, ja muuta sellaista. Ja lisäksi oli +sinä talvena Dawsonissa eräs soittaja -- eräs noita makaroonileukaisia, +rasvatenoorisia italialaisia -- ja Kultahohde menetti sydämensä +hänelle. Kenties se oli vain luuloteltua ihastusta, en tiedä sitä. +Joskus minusta tuntuu, että hän todella rakasti Dave Walshia. Kentiespä +juuri sentähden, että Dave oli säikäyttänyt hänet puhumalla kuolemasta +ja haudasta nousemisesta ja muusta sellaisesta, hän lopuksikin kiintyi +italialaiseen soittelijaan. Mutta kaikki se on arvailua ja tosiseikat +ovat pääasia kertomuksessa. Hän ei ollutkaan italialainen, hän oli +venäläinen kreivi -- siinä totuus. Eikä hän ammatiltaan ollut +pianonsoittaja eikä sentapainen. Hän soitteli viulua ja pianoa ja +lauloi -- lauloi hyvin -- mutta hän lauloi omaksi huvikseen ja +kuulijainsa huviksi. Rahaa hänellä oli myöskin -- ja juuri tässä +kohdassa tahdon sanoa, ettei Kultahohde milloinkaan ollut välittänyt +rahasta hituistakaan. Huikentelevainen hän oli, mutta likaista +halpuutta hänessä ei ollut. + +"Mutta jatkan kertomusta. Kultahohde oli sidottu Daveen ja Daven piti +saapua ensimäisellä höyrylaivalla häntä noutamaan. Oli vuosi 1899 ja +ensimäistä höyrylaivaa odotettiin kesäkuun puolivälissä. Ja Kultahohde +ei uskaltanut hylätä Davea ja sitten kohdata häntä. Kaikki +suunniteltiin äkkiä. Venäläinen soittaja, kreivi, oli hänen nöyrä +orjansa. Kultahohde teki suunnitelman, tiedän sen. Niin paljon sain +vanhalta Victorilta jälkeenpäin tietää. Kreivi sai Kultahohteelta +määräykset ja lähti ensimäisessä höyrylaivassa alaspäin jokea. Laiva +oli Golden Rocket. Ja Kultahohde lähti siinä myöskin. Ja minäkin +lähdin. Aioin Circle Cityyn ja olinpa lopullisesti hämmästynyt +tavatessani Kultahohteen laivalla. Hänen nimeään en ollut nähnyt +matkustajaluettelosta. Hän oli kreivin kanssa kaiken aikaa, +onnellisena ja hymyilevänä, ja huomasin, että kreivin mukana oli +matkustajaluetteloon merkitty hänen vaimonsa. Niin se oli, huone, +numero ja kaikki. Ensi kerran sain tietää, että hän oli naimisissa, +vaimosta vain en nähnyt jälkeäkään... jollei sillä tarkoitettu +Kultahohdetta. Olisivatko he kenties menneet avioliittoon ennen +lähtöään, mietiskelin. Heistä oli kulkenut puheita Dawsonissa ja oli +lyöty vetoja, että kreivi oli syrjäyttänyt Daven laudalta. + +"Puhelin laivan kassanhoitajan kanssa. Hän ei tietänyt sen enempää kuin +minäkään. Hän ei edes tuntenut Kultahohdetta ja lisäksi oli hänellä +työtä melkein yli voimien. Tiedät, minkälainen Yukonilla kulkeva +höyrylaiva on, mutta et voi arvatakaan, minkälaista oli elämä Golden +Rocketiila, kun se lähti Dawsonista kesäkuussa 1898. Ensimäisenä +laivana oli se saanut kuljettaakseen kaikki keripukkipotilaat ja muut +sairaaloiden asukkaat. Ja sitten täytyi siinä olla ainakin parin +miljoonan arvosta Klondiken kultahietaa ja -jyviä, puhumattakaan +tiukkaan sullotuista matkustajista, koirista ja muista eläimistä +loppumattomiin asti. Ja rahti- ja matkatavaroita oli se reunojaan +myöten täynnä. Etusillalla oli niitä vuorenkorkuinen röykkiö ja lisää +tuli jokaisessa pienessä pysähdyspaikassa matkan varrella. Näin, kun +laatikko tuotiin laivaan Teelee Portagessa, ja tiesin, kenenkä laatikko +se oli, mutta en arvannut, minkälainen jookkeri sen sisälläolija oli. +Ja se nostettiin etusillalle tavararöykkiön huipulle eikä sitä edes +asetettu liioin tanakasti sinne. Laivamies ajatteli tulla uudelleen +sitä asettelemaan, mutta unohti sitten koko asian. Iso, äreä koira, +joka kiipesi tavararöykkiölle ja asettui arkun viereen pitkälleen, +tuntui silloin minusta tutulta. Ja sitten sivuutimme Dawsoniin matkalla +olevan Glen dalen. Sen tervehtiessä meitä ajattelin Davea, joka oli +mukana laivassa kiiruhtaen Dawsoniin noutamaan Kultahohdetta. Käännyin +katsomaan tätä. Hän seisoi laivan kaiteen vierellä silmät kirkkaina, +mutta hieman pelokkaan näköisenä katsellen toista laivaa ja painautui +lähemmäksi kreiviä ikäänkuin turvaa pyytäen. Hänen ei olisi pitänyt +nojautua kreiviin niin turvautuvasti eikä minun olisi tarvinnut olla +niin varma, että Dave Walsh saapuu Dawsoniin ja vimmastuu. Sillä Dave +Walsh ei ollut Glen dalella. Monista seikoista en silloin ollut vielä +selvillä, pian sain ne tietää, esim. sen, että paria ei vielä oltu +vihitty. Puolen tunnin sisällä ryhdyttiin vihkimisvalmistuksiin. Kun +suuri kajuutta oli täynnä sairaita ja 'Golden Rocket' muutenkin +tungokseen asti täynnä, niin sopivimmaksi paikaksi tätä juhlallisia +toimitusta varten huomattiin pieni tyhjä paikka alemmalla etukannella +kaiteen ja laskuportaiden vierellä, suuren tavaravuoren juurella, jonka +huipulla oli ennen mainittu iso arkku ja nukkuva koira. Laivalla oli +lähetyssaarnaaja, joka aikoi seuraavaan pysähdyspaikkaan, Eagle Cityyn, +joten hänen apuunsa oli nopeasti turvauduttava. Ja he suunnittelivat +solmita avioliiton laivalla. + +"Mutta olen kiiruhtanut tapahtumien edelle. Syy, minkä vuoksi Dave +Walsh ei ollut 'Glen dale'lla', oli se, että hän oli 'Golden +Rocket'illa'. Näin se oli käynyt. Vitkasteltuaan Dawsonissa +Kultahohteen tähden hän lähti Mammon Creekiin jäitse. Siellä oli Dusky +Burns hoitanut valtauksen asiat siksi hyvin, ettei häntä siellä +tarvittu. Senvuoksi hän pani rekeen vähän ruokaa, valjasti koirat, otti +mukaansa erään intiaanin ja lähti Surprise Lakea kohti. Hän oli aina +pitänyt siitä seudusta. Kenties et tiedä tämän seudun aikaisempia +tapahtumia. Mutta edellytykset olivat siihen aikaan hyvät ja Dave +ryhtyi rakentamaan majaa Kultahohteelle ja itselleen. Siinä majassa me +viime yönä nukuimme. Saatuaan sen valmiiksi hän lähti metsästämään +hirviä Teeleen haarautumalle ottaen intiaanin mukaansa. + +"Ja sitten kävi näin. Sattui ankara pakkasen puuska. Lämpömittari +painui 40:een, 50:een, 60:een asteeseen nollan alapuolelle. Muistan ne +pakkaset, olin silloin Forty Milessa, ja muistan myös juuri saman +päivänkin. Klo 11:n aikaan aamulla Pohjois-Alaskan Yhtiön +varastorakennuksella oleva spriilämpömittari painui 75 asteeseen nollan +alapuolelle. Ja sinä aamuna oli Dave Walsh Teeleen haaraantuman +läheisyydessä hirvijahdissa intiaaninsa kanssa. Kaiken sen kertoi +intiaani minulle jälkeenpäin, kuljimme sittemmin yhdessä jäitse +Dyeahin. Sinä aamuna hra Intiaanin petti jää ja hän kastui vyötäisiään +myöten. Luonnollisestikin hän rupesi heti jäätymään. Ainoa oikea +menettely olisi ollut tulenteko. Mutta Dave Walsh oli härkä. Oli vain +puolen mailin matka leiripaikalle, missä tuli oli entisestään +palamassa. Minkävuoksi ryhtyä uutta sytyttelemään! Hän heitti hra +Intiaanin olalleen -- ja juoksi tämä selässään -- puoli mailia -- +lämpömittarin osoittaessa 75 astetta pakkasta. Tiedätte, mitä se +merkitsee. Itsemurha. Muuta nimitystä ei sille voi antaa. Nähkääs, se +intiaanipukki painoi yli kaksisataa naulaa ja Dave juoksi puoli mailia +kantaen häntä selässään. Tietysti hän palellutti keuhkonsa. Niiden on +täytynyt paleltua melkein jääksi. Se oli mielettömin teko, minkä kukaan +olisi voinut tehdä. Ja joka tapauksessa kuoli Dave Walsh muutamia +viikkoja kestäneiden kauheiden tuskien jälkeen. + +"Intiaani ei tietänyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä ruumiille. +Tavallisuuden mukaanhan hänen olisi pitänyt haudata se ja antaa koko +asian päättyä siihen. Mutta hän tiesi, että Dave Walsh oli suuri mies, +suurien rahojen arvoinen, 'hi-yu skookum' päällikkö. Myöskin oli hän +nähnyt muitten hi-yu skookumien ruumiita kuljetettavan ympäri maata, +ikäänkuin niillä olisi suurikin arvo. Ja niinpä hän päätti viedä Daven +ruumiin Forty Mileen, Daven päämajaan. Tiedät, minkälaista jää on +ruohojen juurilla tässä maassa -- no, niin, intiaani pani Daven suon +reunaan -- lyhyesti, hän jäädytti Daven. Dave olisi voinut jäädä sinne +tuhanneksi vuodeksi ja yhä pysyä samana, entisenä Davena. Ymmärräthän, +aivan samalla tavoin kuin jäädytyslaitoksessa. Sitten intiaani nouti +sahan Surprise Laken majalta ja sahasi tarpeeksi lautoja ruumisarkkua +varten. Ja ilmojen leutonemista odotellessaan hän metsästeli ampuen +kymmenisentuhatta naulaa hirviä, jotka hän myös jäädytti. Ilmat +leutonivat. Teeleesta lähtivät jäät. Hän rakensi lautan, lastasi sille +lihat, Daven ruumisarkun sekä koiravaljakon ja laski sitten Teeleestä +alaspäin. + +"Lautta tarttui hirsiruuhkaan ja pääsi irti vasta kahden päivän +kuluttua. Oli paahtavan kuumaa ja hra intiaani oli vähällä menettää +hirvenlihansa. Kun hän sitten saapui Teelee Portageen, niin hän laski, +että höyrylaiva saapuisi Forty Mileen nopeammin kuin hänen lauttansa. +Hän siirsi tavaransa laivaan ja siten sattui niin, että 'Golden +Rocket'in' etusillalla oli Kultahohde juuri vihittävänä, samalla kuin +Dave Walsh suuressa arkussaan heitti varjonsa häneen. Ja yhden seikan +unohdin kokonaan. Kun äreä koira tuli Teelee Portagessa laivaan, tuntui +se minusta tutulta. Se oli Pee-lat, Dave Walshin valjakon johtaja ja +hänen suosikkinsa -- kauhea tappelija, sekin. Se makasi arkun vieressä. + +"Kultahohde näki minut, kutsui minut luokseen, pudisti kättäni ja +esitti minut kreiville. Kultahohde oli kaunis. Olin häneen yhtä +hullusti rakastunut kuin milloinkaan. Hän hymyili minulle sanoen, että +minun oli merkittävä nimeni yhdeksi todistajaksi. Ja hänen pyyntöään +oli mahdoton evätä. Hän oli yhä lapsi, yhtä julma kuin lapset yleensä. +Myöskin kertoi hän minulle, että hänen hallussaan oli ainoat kaksi +pulloa shampanjaa, jotka Dawsonissa olivat, tahi oikeammin, jotka +olivat edellisenä iltana olleet Dawsonissa, ja ennenkuin osasin +arvatakaan, oli hän pyytänyt minua ottamaan lasin hänen ja kreivin +onneksi. Laivassa olijat tunkeutuivat ympärille, muiden muassa laivan +kapteeni hyvin tärkeännäköisenä, nähtävästi saadakseen kilistää +viinilasia. Se oli kummallinen vihkimätilaisuus. Yläkannella onnettomat +potilaat, monella jo toinen jalka haudassa, tuijottelivat alaspäin +meihin. Myöskin intiaaneja siellä oli, kaikki tunkeutuneina samaan +kehään, sekä pukkeja ja kilejä puhumattakaan paristakymmenestäviidestä +murisevasta susikoirasta. Lähetyssaarnaaja asetti avioliittoon aikovat +rinnakkain ja aloitti juhlallisen toimituksen. Ja juuri silloin +rupesivat koirat tappelemaan tavararöykkiön päällä -- suuren arkun +vieressä maannut Pee-lat ja erään intiaanin valkokarvainen koira. +Tappelun puhkeaminen ei käynyt äkkiä. Koirat parhaillaan murisivat +toisilleen jonkun matkan päästä, tiedättehän, ikäänkuin antaen keveitä +pitkiä napsauksia. Olihan niiden melu häiritsevää, mutta +lähetyssaarnaajan ääni kuului kuitenkin selvästi. + +"Ei ollut ensinkään helppoa päästä koirien lähelle niitä erottamaan +paitsi röykkiön toiselta puolelta. Mutta siellä taas ei ollut ketään, +kaikki olivat, nähkääs, keräytyneet katsomaan vihkimätoimitusta. +Sittenkin olisi kaikki saattanut sujua onnellisesti, jollei kapteeni +olisi viskannut kalikalla koiria. Se pilasi kaiken. Kuten sanoin, +jollei kapteeni olisi viskannut kalikkaa, niin mitään ei olisi +tapahtunut. + +"Lähetyssaarnaaja oli juuri päässyt toimituksen siihen kohtaan, jossa +ovat sanat 'myötä- ja vastoinkäymisessä' ja 'kunnes kuolema meidät +erottaa'. Ja juuri silloin kapteeni heitti kalikan. Näin koko +tapauksen. Kalikka sattui Pee-latiin ja samassa valkoinen koira +hyökkäsi sen kimppuun. Kalikka sen sai aikaan. Koirat tyrkkäsivät +arkkua ja se alkoi liukua alas toinen pää edellä. Aluksi kävi +liukuminen hitaasti, kunnes pitkähkö arkku joutui röykkiön äkkijyrkälle +reunalle, josta se tuli alas yhdellä rysäyksellä. Sen puoleiselta +katsojakehältä ehtivät kaikki väistyä syrjään. Kultahohde ja kreivi +seisoivat kehän vastaisella puolella kasvot arkkuun päin, +lähetyssaarnaaja taas selin arkkuun. Arkku putosi ainakin kymmenen +jalkaa suoraan alaspäin tullen kannelle päälleen. + +"Nyt on muistettava, ettei meistä kukaan tietänyt, että Dave Walsh oli +kuollut. Luulimme hänen olevan 'Glen dale'lla' matkalla Dawsoniin. +Lähetyssaarnaaja oli siirtynyt hieman syrjään, joten Kultahohde ja +kreivi olivat suoraan arkun vastassa sen pudotessa. Kaikki tapahtui +kuten näyttämöllä, sen paremmin ei sitä olisi voitu suunnitella. Arkku +putosi pää edellä ja juuri oikea pää edellä. Arkun kansi lennähti auki +ja siitä heilahti esille Dave Walsh seisoen, osaksi huopiin käärittynä, +keltainen tukka hulmuten ja välkkyen auringonpaisteessa. Niin, Dave +tuli jaloilleen ja heilahti suoraan Kultahohdetta kohti. Tämä ei +tietänyt, että hän oli kuollut, mutta epäilemättä hänestä saattoi +tuntua, että Dave, maattuaan röykkiön päällä kaksi päivää arkussaan, +juuri nyt, tällä hetkellä, nousi kuolleista vaatimaan häntä omakseen. +Mahdollisesti hän ajatteli niin, joka tapauksessa näky jähmetytti +hänet. Liikkumattomana, jäykkänä hän seisoi katsoen, kun Dave Walsh +tuli häntä noutamaan. Ja Dave sai hänet. Näytti melkein siltä, kuin +olisi Dave kiertänyt käsivartensa hänen ympärilleen, mutta tapahtuipa +niin tai ei, joka tapauksessa he yhdessä kaatuivat kannelle. Meidän oli +ensin nostettava Dave Walshin ruumis pois, ennenkuin pääsimme +Kultahohteeseen käsiksi. Hän oli pyörtynyt, mutta olisi ollut yhtä +hyvä, jos hän ei olisi milloinkaan vironnut siitä pyörtymyksestä. Sillä +virottuaan hän alkoi kirkua mielipuolen tavoin. Sitä hän jatkoi +tuntikausia väsyksiin asti... Niinpä kyllä, kyllä hän parani. Eilen +illalla näit hänet ja tiedät, miten parantunut hän on. Ei hän raivoa, +se on kyllä totta, mutta pimeydessä hän elää. Hän luulottelee +odottavansa Dave Walshia ja siksi hän asuu tämän häntä varten +rakentamassa majassa. Enää hän ei ole huikentelevainen. Yhdeksän vuotta +on hän nyt ollut Dave Walshille uskollinen ja luultavasti on hän +uskollinen loppuun asti." + +Lon Mc Fane työnsi huopien reunan alas ja valmistautui ryömimään +vuoteeseen. + +"Kuljetamme hänelle ruokavarat joka vuosi", hän lisäsi, "ja yhteisesti +pidämme hänestä huolta. Mutta vasta viime yönä hän ensi kertaa tunsi +minut jälleen." + +"Ketkä me?" kysyin. + +"Niin", hän vastasi, "kreivi ja vanha Victor Chauvet ja minä. Tiedätkö, +vain kreivi on todella säälittävä. Dave Walsh ei saanut milloinkaan +tietää, että Kultahohde oli uskoton hänelle. Ja Kultahohde ei kärsi, +järjen pimeys on hänelle armelias." + +Makasin äänettömänä huopien alla minuutin verran. + +"Vieläkö kreivi on näillä mailla?" kysyin sitten. + +Mutta kuului vain hiljaista, raskasta hengitystä ja tiesin, että Lon Mc +Fane oli nukkunut. + + + + +LUOTTAMUSTEHTÄVÄ. + + +Kaikki köydet oli irroitettu ja Seattle N:o 4 irtaantui hitaasti +rannasta. Kannelle oli kasattu korkeat röykkiöt lastia ja +matkatavaroita ja siellä vilisi kaikenkarvaisia intiaaneja, koiria, +ajomiehiä, kullanhuuhtojia, kauppamiehiä ja kotiinpalaavia +kullanetsijöitä. Melkoinen osa Dawsonin väestöä oli kerääntynyt +rannalle hyvästelemään. Kun laskuportaat oli nostettu laivaan ja +aluksen keula kääntyi joelle, muuttui hyvästelijöiden melu +korviasärkeväksi. Yhdennellätoista hetkellä muisteli jokainen viimeisiä +jäähyväistietoja ja niitä lennäteltiin edestakaisin laivan ja rannan +välimatkan yhä kasvaessa. Kierrellen keltaisia viiksiään toisella +kädellään Louis Bondell hitaasti heilutti toista kättään rannalla +oleville ystävilleen, kun hän äkkiä muisti vielä yhden unohtuneen asian +ja harppasi kaiteen ääreen. + +"Hoi, Fred!" hän kiljui "Fred!" + +Fred työnsi parin muhkeita olkapäitä esille rannalla olevan väkijoukon +ensimäisen rivin lävitse koettaen kuulla Louis Bondellin ilmoitusta. +Viimeksimainitun kasvot punastuivat hänen yrittäessään turhaan huutaa +tarpeeksi kovasti. Ja yhä vain laajeni höyrylaivan ja rannan välinen +etäisyys. + +"Hei, kapteeni Scott!" hän kiljasi ohjauskojuun. "Seisattakaa laiva!" + +Kellot kilahtivat, suuri ruoriratas pyörähti ja laiva pysähtyi. Kaikki +laivalla ja rannalla käyttivät hyväkseen tätä armonaikaa vaihtaakseen +huiskutuksilla viimeiset uudet jäähyväiset. Entistä turhempia olivat +Louis Bondellin yritykset saada äänensä kantamaan rannalle saakka. +Seattle N:o 4 ajautui pois väylältä kulkeutuen virran mukana alaspäin +ja kapteeni Scottin täytyi panna koneet uudelleen hetkeksi käyntiin. +Hän pujahti ohjauskojuun tullen vähän ajan kuluttua uudelleen esiin +suuri megafooni kädessään. + +Kapteeni Scottilla oli valtava ääni, ja kun hän kajahutti: "Hiljaa!" +laivan kannella ja rannalla meluavaan joukkoon, niin olisi tämä sana +voitu kuulla Moosehiden vuoren huipulla ja aina Klondikessa asti. Tämä +virallinen käsky saikin melun vaikenemaan. + +"No, niin, mitä sanottavaa Teillä on?" kysyi kapteeni Scott. + +"Sanokaa Fred Churchillille -- hän on tuolla rannalla -- käskekää hänen +mennä Macdonaldin luokse. Siellä on säilytettävänä pieni käsilaukku, +minun omaisuuttani. Käskekää hänen ottaa se ja tuoda se mukanaan, +sitten kun hän lähtee." + +Hiljaisuuden vallitessa kapteeni Scott mylvi tämän sanoman rannalle +megafoonilla: + +"Fred Churchill, menkää Macdonaldille -- hänen talletettavanaan -- +pieni käsilaukku -- Louis Bondellin omaisuutta -- tärkeä! Tuokaa se +mukananne, kun tulette! Kuulitteko?" + +Churchill heilutti kättään kuulemisen merkiksi. Itse asiassa, jos +Macdonald olisi avannut puolen mailin päässä olevan asuntonsa ikkunan, +niin hänkin olisi sen kuullut. Hyvästelymelu kohosi jälleen, kellot +kilisivät, ja Seattle N:o 4 lähti jatkamaan matkaansa, kääntyi +myötävirtaan ja alkoi painua Yukonia alaspäin Bondellin ja Churchillin +heilutellessa käsiään hyvästiksi ja keskinäisen kiintymyksen +vakuutteluiksi. + +Tämä tapahtui juhannuksen aikana. Syksyllä W.H. Willis lähti Yukonia +pitkin ylöspäin mukanaan kaksisataa kotimatkalla olevaa matkalaista, +niiden joukossa Churchill. Hänen kojussaan oli vaatemyttyyn kierrettynä +Louis Bondellin laukku. Se oli pieni, jäykästä nahkasta tehty kapine ja +sen paino, 40 naulaa, hermostutti kovasti Churchillia joka kerta, kun +hän vain poistui vähääkään kauemmaksi siitä. Naapurihytissä olevalla +miehellä oli samoin vaatemyttyyn piilotettuna kokonainen aarre +kultahiekkaa ja yhdessä he lopuksi päättivät pitää vuorotellen vahtia. +Sillä aikaa kuin toinen meni alas ruokailukajuttaan, jäi toinen +pitämään silmällä molempien hyttien ovia. Kun Churchillin mieli teki +pelata whistiä, oli toinen vahdissa, ja kun toinen tarvitsi lepuuttaa +sieluaan, niin Churchill luki neljän kuukauden ikäisiä sanomalehtiä +kenttätuolilla molempien ovien välissä. + +Näytti tulevan aikainen talvi ja varhaisesta aamusta iltahämärään ja +pitkälle pimeään asti oli yleisesti pohdinnanalaisena kysymyksenä, +ennättäisikö laiva perille ennen joen jäätymistä vai olisiko +matkustajien jatkettava matkaansa jäitse. Lisäksi sattui harmillisia +viivytyksiä. Kahdesti vikaantuivat koneet ja niiden korjaamiseen meni +aikaa ja molemmilla kerroilla varoittelivat lumihiutaleet +laivassaolijoita uhkaavalla talventulolla. Yhdeksän kertaa sai W.H. +Willis yrittää, ennenkuin se pääsi ylitse Five-Finger koskista +heikkoine koneineen, ja kun se siinä lopuksi onnistui, oli se +myöhästynyt neljä päivää matkasuunnitelmastaan, joka sekin oli varsin +vapaamielisesti valmistettu. Silloin oli kysymyksenalaista, odottaisiko +höyrylaiva Flora sitä enää Box Canonin yläpuolella. White Horse +putousten alapuolelta Box Canonin yläpuolelle eivät höyrylaivat voineet +kulkea jokea ja matkustajien oli senvuoksi siirryttävä sillä kohdalla +maitse toisesta laivasta toiseen. Puhelimia ei niillä mailla ollut eikä +siis minkäänlaisia mahdollisuuksia ilmoittaa odottavalle Floralle, että +Willis oli myöhästynyt neljä päivää, mutta tulossa kuitenkin. + +Kun W.H. Willis saapui White Horseen, niin saatiin tietää, että Flora +oli odottanut kolme päivää yli määräajan, mutta lähtenyt sitten vain +muutamia tunteja aikaisemmin. Myöskin saatiin tietää, että se +pysähtyisi Tagish Postissa klo 9:ään asti sunnuntaiaamuun. Nyt oli klo +4 ja lauantai-ilta. Matkustajat pitivät neuvottelukokouksen. Laivalla +oli suuri vene, joka oli tarkoitettu Lake Bennettin päässä olevalle +poliisiasemalle. He päättivät ottaa sen perillesaattamisen vastuulleen. +Ja sitten oli vapaaehtoisten ilmoittauduttava. Kaksi miestä tarvittiin +ajamaan Floraa takaa. Vapaaehtoisia ilmoittautui koko joukko heti +paikalla, muiden muassa Churchill, sillä hänen luonteensa mukaista oli +tarjoutua vapaaehtoiseksi, ennenkuin hän ehti ajatella Bondellin +käsilaukkua. Kun se johtui hänen mieleensä, niin hän alkoi toivoa, +ettei häntä valittaisi. Mutta sellaisella miehellä, joka oli hankkinut +itselleen maineen jo koulupoikana jalkapallojoukkueen kapteenina, +sitten atleettiklubin puheenjohtajana, koirien ajajana ja Yukonin +kulkijana ja jolla sen lisäksi oli sellaiset hartiat kuin hänellä, +sellaisella miehellä ei ollut oikeutta kartella tätä kunniaa. Tehtävä +uskottiin hänelle ja Nick Antonsenille, jättiläiskokoiselle +norjalaiselle. + +Sillä aikaa kuin joukko muita matkalaisia vene olkapäillään lähti +marssimaan koskipaikkojen ohi, riensi Churchill hyttiinsä. Hän tyhjensi +vaatemytyn sisällön lattialle ja otti laukun aikoen jättää sen +naapurihytissä olevan miehen huostaan. Mutta samalla iski hänen +päähänsä ajatus, että laukku ei ollutkaan hänen ja ettei hänellä +senvuoksi ollut oikeutta luovuttaa sitä pois omasta hallustaan. Niinpä +hän ottikin sen mukaansa juosten polkua myöten ja usein vaihtaen +laukkua kädestä toiseen samalla ihmetellen, etteikö se todellakaan +painanut enempää kuin 40 naulaa. + +Klo oli 1/2 5 i.p. miesten lähtiessä. Thirty Milen virran juoksu oli +siksi vuolas, että he harvoin voivat turvautua airoihin. Ei auttanut +muu kuin juosta rantaa pitkin, vetohihna olalla, kolhiutua kiviin, +tunkeutua vedenrajassa olevien pensaikkojen läpi, silloin tällöin +liukahtaen veteen ja usein kahlaten polvia ja vyötäisiä myöten. Ja kun +sitten sattui siksi jyrkkä kallio, että eteenpäinpääsy oli mahdotonta, +niin miehet veneeseen, airot esille ja raju, kuluttava soutaminen +vuolaan virran poikki toiselle rannalle, siellä taas airot pois ja +rannalle, vetohihna olalle uudelleen. Se oli raskasta, väsyttävää +työtä. Antonsen raatoi, niinkuin hänen tapaiseltaan jättiläiseltä +saattoi odottaakin, valittamatta, jatkuvasti, mutta Churchillin +voimakas ruumis ja lannistumattomat aivot puristivat hänestä +viimeisetkin voimat. Eivät kertaakaan he pysähtyneet levähtämään. +Eteenpäin, eteenpäin ja yhä sittenkin eteenpäin. Kylmä tuuli puhalsi +jokea alaspäin kohmetuttaen heidän kätensä ja pakoittaen heidät tuon +tuostakin takomaan käsiään vastakkain saadakseen veren kiertämään +jähmettyneissä sormissa. + +Pimeän tullessa oli heidän pakko jatkaa matkaansa umpimähkään, luottaen +onneensa. Vähä väliä he kompastuivat tiettömillä rannoilla ja vaatteet +repeytyivät siekaleiksi pensaikoissa. Kumpikin olivat he pahasti +naarmuisia ja verisiä. Toistakymmentä kertaa he rajusti soutaessaan +virran poikki törmäsivät pohjaan tarttuneisiin puunrunkoihin ja vene +kaatui. Kun se ensi kerran tapahtui, niin Churchill sai sukeltamalla +hapuilla kolmen jalan syvyisestä vedestä käsilaukkua. Puoli tuntia +kului, kunnes se löytyi ja sen jälkeen se sidottiin lujasti veneeseen. +Niin kauan kuin vene pysyi veden pinnalla, oli laukkukin turvassa. +Antonsen katseli laukkua synkkänä ja aamupuolella alkoi kiroilla sitä, +mutta Churchill ei ryhtynyt mihinkään selittelyihin. + +Viivytyksiä ja onnettomuuksia oli loppumattomasti. Eräässä jyrkässä +käänteessä, jossa virta kulki voimakkaana koskena, heiltä kului kaksi +tuntia. Monta kertaa he saivat yrittää ylipääsyä ja vene kaatui +kahdesti. Sillä kohdalla kohosi kummallakin rannalla jyrkät kalliot +syvästä vedestä, sekä hinaaminen että sauvominen oli mahdotonta ja +soutaa taas he eivät jaksaneet vuolasta virtaa vastaan. Joka +yrityksellä he jännittivät soutaessa voimansa äärimmilleen ja joka +kerran he uupuivat kesken ja virta työnsi heidät takaisin miesten +sydämien miltei pakahtuessa ponnistuksista. Lopuksi he onnistuivat +sattumalta. Virran tulisimmassa kohdassa lähellä toista putousta pyörre +tempasi veneen Churchillin ohjausvallasta ja heitti sen kohti kalliota. +Churchill hyppäsi umpimähkään kalliolle sattuen kallion halkeamaan. +Pitäen toisella kädellään kiinni kivestä hän toisella tarttui +kumoutuneeseen veneeseen, kunnes Antonsen ryömi pois vedestä. Sitten he +yhdessä nostivat veneen pystyyn ja levähtivät. Yrittämällä uusin voimin +he lopuksi pääsivät yli tästä tiukasta kohdasta ja heti taas rannalle +ja käsiksi vetohihnaan. + +Päivän valjetessa he olivat kaukana Tagish Postin alapuolella. Yhdeksän +aikana sunnuntaiaamuna he kuulivat Floran viheltävän sieltä lähtöään, +ja kun he klo 10 saapuivat sinne, niin he parhaiksi voivat nähdä Floran +savun kaukaa etelästä. Kaksi lopen uupunutta ryysyläistä saapui sinä +aamuna paikkakunnan ratsastavan poliisin kapteeni Jonesin luokse. Tämä +lausui heidät tervetulleiksi ja antoi heille ruokaa. Myöhemmin siitä +kertoessaan hän vakuutti, että niillä miehillä oli hirvittävin +ruokahalu, mitä hän milloinkaan oli nähnyt. Syötyään kävivät miehet +pitkälleen ja nukkuivat uunin ääressä märissä riekaleissaan. Kahden +tunnin kuluttua Churchill nousi, vei päänalaisena pitämänsä Bondellin +laukun veneeseen, nyki Antonsenin hereille ja sitten taas Floraa +takaa-ajamaan. + +"Eihän edeltäpäin voi sanoa, mitä saattaa tapahtua -- koneihin voi +sattua vika, tahi joitain muuta sitten", vastasi hän kapteeni Jonesin +estelyihin. "Minä otan kiinni laivan ja lähetän sen takaisin poikia +noutamaan." + +Tagish Lake oli valkeana myrskystä, joka puhalsi heille vasten kasvoja. +Suuret, vaahtopää aallot työnsivät vettä veneeseen pakoittaen toisen +miehen koko ajan mättämään sitä pois, joten vain toinen jäi airoihin. +Heidän oli mahdoton päästä eteenpäin suoraa tietä. Täytyi juosta pitkin +matalaa rantaa, toinen rannalla vetäen hihnasta, toinen veneessä +sauvoen. Miehet saivat ponnistella myrskyä vastaan vyötäisiään, usein +kaulaansa myöten jäisessä vedessä, monasti kokonaan peittyen suuriin, +kuohuisiin aaltoihin. Ei lepohetkeä, ei vähäisintäkään keskeytystä, yhä +vain raskasta, tappavaa työtä. Sinä yönä he Tagish Laken päässä +tapasivat Floran keskellä sakeata, purevaa lumivihuria. Antonsen kaatui +kannelle, jäi liikkumatta samalle paikalle ja alkoi kuorsata. Churchill +oli villin näköinen. Vaatteet riippuivat pelkkinä siekaleina. Kasvot +olivat jäässä ja turvoksissa vuorokauden kestäneistä tavattomista +ponnistuksista, kun taas kädet olivat niin pöhöttyneet, ettei hän +saanut sormiansa nyrkkiin. Ja jalat taas, niillä seisominen merkitsi +sieluntuskaa. + +Floran kapteeni ei mielellään suostunut palaamaan White Horseen. +Churchill vaati sitä jyrkästi ja hellittämättä. Kapteeni ei antanut +perään. Lopuksi hän huomautti, että palaamisesta ei olisi vähääkään +hyötyä, sillä ainoan Dyeassa olevan valtamerilaivan, Athenianin, piti +lähteä tiistaiaamuna ja siihen mennessä hän ei ehtisi käydä noutamassa +rannalle jääneitä matkalaisia ennättääkseen vielä Athenianin lähdölle. + +"Mihin aikaan Athenian lähtee?" kysyi Churchill. + +"Klo 7 tiistaiaamuna." + +"Hyvä", sanoi Churchill, samalla antaen hyvän nykäisyn kuorsaavan +Antonsenin kylkiluille. "Te palaatte White Horseen. Me jatkamme matkaa +ja pysäytämme Athenian." + +Unen popperässä työnnettiin Antonsen veneeseen ja hän pääsi selville, +missä oli, vasta sitten, kun korkea aallokko antoi hänelle jääkylmän +vesiryöpyn vasten kasvoja ja kuuli Churchillin pimeässä kiljuvan +hänelle: + +"Souda, etkö kykene! Tahdotko, että vene kaatuu?" + +Päivän valjetessa olivat he saapuneet Caribon Crossingiin. Tuuli +tyyntyi, mutta Antonsen ei enää kyennyt panemaan airoja veteen. +Churchill laski veneen tyyneen poukamaan, missä he nukkuivat. +Varovaisuuden vuoksi pani hän kätensä päänalaiseksi. Vähä väliä käden +kuoleutuminen herätti hänet, minkä jälkeen hän aina katsoi kelloaan ja +vaihtoi kättä. Kahden tunnin kuluttua hän tappeli Antonsenin kanssa +saadakseen tämän hereille. Sitten taas matkalle. Kolmenkymmenen mailin +pituinen Lake Bennett oli tyven kuin myllylampi, mutta puolivälissä +sitä nousi ankara etelämyrsky, muuttaen vedenpinnan valkoiseksi. Tunnin +toisensa perästä jatkui ankara ponnistelu, miesten milloin sauvoessa, +milloin meloessa venettä eteenpäin, yltä päätä märkinä jääkylmästä +vedestä. Lopuksi hyväluontoinen jättiläinen luhistui täydellisesti. +Säälimättä Churchill pakoitti hänet ponnistamaan edelleen, mutta kun +hän vihdoin kaatui venheestä ja oli hukkumaisillaan kolmen jalan +syvyiseen veteen, niin onki Churchill hänet veneeseen, jättäen hänet +sitten rauhaan. Senjälkeen Churchill sai työskennellä yksin saapuen +Bennettin päässä olevalla poliisiasemalle päivän alkaessa kääntyä +iltapuoleen. Hän koetti auttaa Antonsenin pois veneestä, mutta siitä ei +tullut mitään. Kuunnellessaan läpiväsyneen miehen raskasta hengitystä +hän tunsi jonkunlaista kateutta ajatellessaan, mikä häntä itseään vielä +odotti. Antonsen voi loikoa tuossa täydessä unessa, mutta hänen oli +viivyttelemättä lähdettävä, kuljettava valtavan Chilcootin yli ja +edelleen rannikolle. Pahin oli hänellä vielä edessä ja melkeinpä häntä +harmittivat omat ruumiinvoimansa, jotka saattoivat tuottaa sellaisia +kipuja samalle ruumiille. + +Churchill nykäsi veneen lahden rantaan, otti Bondellin laukun ja lähti +nilkuttaen poliisiasemaa kohti. + +"Rannalla on teille Dawsonista lähetetty vene", hän kiireesti selitti +poliisiupseerille, joka aukaisi oven hänen naputuksestaan. "Ja siellä +on melkein kuollut mies. Ei mitään vaarallista ole tapahtunut. Pelkkä +kuolemanväsymys. Pitäkää huolta hänestä. Minulla on kiire. Hyvästi. +Täytyy saavuttaa Athenian." + +Mailin pituinen polku yhdisti Lake Bennettin ja Lake Lindermanin ja +viimeiset sanat hän huusi jo tieltä. Se oli tuskallista kulkua, mutta +hän puri hammasta ja jatkoi unohtaen kivun pitkiksi ajoiksi kuumeisesti +huolehtiessaan käsilaukusta. Se oli raskas matkatoveri. Hän heilautteli +sitä kädestä toiseen tuontuostakin, pistäen sen välillä kainaloonsakin. +Joskus taas hän heitti sen toisella kädellä toisen olkansa taakse ja +laukku hyppi ja keikkui selässä hänen juostessaan. Tuskin hän +puutuneine ja turvonneine sormineen kykeni sitä pitelemään ja monasti +se putosikin. Kerran kättä vaihtaessa se luiskahti sormista juuri hänen +eteensä, hän kompastui siihen lentäen aikamoisella täräyksellä pitkin +pituuttaan maahan. + +Polun toisessa päässä hän osti vanhat kantohihnat, joihin hän ripusti +laukun. Samalla vuokrasi hän veneen kuljettamaan häntä kuuden mailin +matkan Lake Lindermanin yläpäähän, mihin hän saapui klo 4 iltapäivällä. +Athenian lähtisi Dyeasta seuraavana aamuna klo 7. Dyea oli 28 mailin +päässä ja välillä oli korkea Chilcoot. Hän istuutui korjaamaan +säärihihnojaan pitkää kiipeämistä varten ja heräsi samassa. Hän oli +vaipunut uneen heti istuuduttuaan, vaikkei hän nukkunutkaan edes 30 +sekunttia. Häntä pelotti, että seuraava torkahdus olisi pitempi, minkä +vuoksi hän lopetti hihnojen kiinnittämisen seisoallaan. Silloinkin uni +voitti hänet pieneksi hetkiseksi saattaen hänet vähäksi ajaksi +tiedottomaksi. Kun hän pääsi siitä selville ruumiin velttona painuessa +maata kohti, hän taaskin karkaisi luontoaan, jännitti lihaksiaan +suonenvedontapaisesti ja sai kaatumisen estetyksi. Äkkiä siirtyessään +takaisin selvään tietoisuuteen hän tunsi olevansa sairas ja vapiseva. +Hän löi päätään nyrkillään, koettaen takomalla saada turtuneet aivot +valveutumaan. + +Jack Burnsin muulikaravaani oli lähdössä Crater Lakeen tavaroita +noutamaan ja Churchillille tarjottiin paikka muulin selässä. Burns +olisi tahtonut panna käsilaukun toisen eläimen selkään, mutta Churchill +piti siitä kiinni kannattaen sitä satulansa nupilla. Mutta hän torkkui +ja laukku nuljahti vähä väliä nupilta milloin millekin puolelle joka +kerran herättäen hänet hyvin tuskaisesti. Sitten illan hämärtyessä +muuli satutti hänet tien yli riippuvaan oksaan, joka jätti ammottavan +haavan hänen poskeensa. Ja kaiken päällisiksi muuli eksyi polulta ja +kaatui heittäen sekä ratsastajan että käsilaukun kivikkoon. Senjälkeen +Churchill käveli tahi paremminkin kompuroi polkuvaivaista pitkin +taluttaen muulia. Pistävä ja inhoittava löyhkä, joka kohosi polun +kummaltakin puolelta, kertoi kultaa takaa-ajettaessa kuolleista +hevosista. Mutta siitä hän ei välittänyt. Siihen oli hän liian uninen. +Long Lakelle saavuttaessa hän kuitenkin oli jo päässyt irti +unisuudestaan ja Deep Lakella hän uskoi käsilaukun Burnsille. Mutta +siitä lähtien hän piti Burnsia tarkoin silmällä tuikkivien tähtien +himmeässä valossa. Mitään onnettomuutta ei laukulle saanut tapahtua. + +Crater Lakella karavaani leiriytyi ja Churchill lähti kiipeämään +jyrkkää polkua harjanteen huipulle sidottuaan laukun selkäänsä. Vasta +tällä jyrkällä rinteellä hän ensimäisen kerran täydelleen tunsi, miten +väsynyt hän oli. Hän ryömi nelinkontin nääntyen omien jäsentensä +painosta. Joka kerran vaati jalan nostaminen tuskallisen ponnistuksen. +Hänet valtasi mieletön tunne, että hänellä oli lyijykengät, kuten +sukeltajilla, ja töin tuskin hän saattoi pidättyä kumartumasta +tunnustellakseen lyijyanturoita. Ja Bondellin käsilaukku sitten! Oli +käsittämätöntä, että 40 naulaa saattoi painaa niin paljon. Se rusensi +häntä vuoren lailla ja hän muisteli hyvin epäillen sitä aikaa, kun hän +vuosi sitten oli kiivennyt saman solan 150 naulaa selässään. Jos +silloinen kuorma oli painanut 150 naulaa, niin Bondellin laukun täytyi +painaa viisisataa. + +Ensimäisellä rinteellä Crater Lakesta lähdettyä kulki tie poikki pienen +jäätikön. Siinä oli selvä polku. Mutta jäätikön yläpuolella, jossa puut +myöskin loppuivat, ei ollut muuta kuin paljaita kiviä ja tavattoman +suuria kallionmöhkäleitä. Siellä oli polkua pimeässä mahdoton nähdä ja +hän harhautui polulta saaden ponnistella kolmin kerroin enemmän, kuin +muuten olisi ollut tarpeellista. Harjanteelle hän saapui ulvovassa +tuulessa ja sakeassa lumituiskussa. Kohtalo ohjasi hänet kuitenkin +pienelle, asumattomalle kojulle, johon hän ryömi. Sieltä hän löysi +muutamia vanhoja, paistettuja perunoita ja puolisen tusinaa raakoja +munia, mitkä hän ahnaasti nielasi. + +Tuiskun lakattua ja tuulen vaimettua hän aloitti melkein mahdottomalta +tuntuvan laskeutumisen. Polkua ei ollut ja hän kompasteli usein viime +hetkellä huomaten joutuneensa jyrkän rotkon partaalle, jonka syvyydestä +hän ei voinut saada selkoa. Jonkun ajan kuluttua peittyivät tähdet +pilviin ja sitten hän täydellisessä pimeydessä luiskahti liukuen ja +vierien satakunnan jalkaa päätyen kolhintuneena ja verisenä laajaan, +matalaan kuoppaan. Kaikkialta hänen ympäriltään kohosi hevosten +raatojen löyhkä. Kuoppa oli polun reunalla ja kuormien kuljettajilla +oli tapana syöstä sinne loukkaantuneet, kuolevat juhtansa. Löyhkä +aiheutti hänelle vellovan pahoinvoinnin ja kuten painajaisen ajamana +hän kompuroi sieltä pois. Puolitiessä hän muisti Bondellin käsilaukun. +Se oli pudonnut kuoppaan hänen mukanaan, hihnat olivat ilmeisesti +katkenneet ja laukku oli unohtunut. Takaisin ruttoiseen loukkoon, +mädänneiden raatojen keskelle ja siellä viipyi hän puolen tuntia +ryömien nelin kontin laukkua etsien. Kaikkiaan hän tapasi 17 kuollutta +hevosta ja yhden vielä elossaolevan, jonka hän ampui revolverillaan, +ennenkuin hän löysi Bondellin laukun. Muistellessaan elämäänsä, jossa +oli ollut huomattaviakin tapahtumia, hän empimättä selitti itselleen, +että palatessaan laukkua noutamaan hän teki elämänsä sankarillisimman +teon. Kahdesti oli hän menettämäisillään tajuntansa ennen kuopasta +pääsyään. + +Laskeuduttuaan Scalesiin asti oli Chilcootin jyrkkä rinne sivuutettu ja +tie muuttui helpommin kuljettavaksi. Ei se silti hyvää ollut +parhaimmissakaan paikoissa, mutta olihan se kuitenkin todellinen polku, +jota myöten hän olisi voinut kulkea nopeastikin, jos hän ei olisi ollut +lopen väsynyt, jos hänellä olisi ollut lyhty ja jollei Bondellin +käsilaukkua olisi ollut. Hänelle, niin huonossa kunnossa kuin hän oli, +oli se hukkuvan viimeinen oljenkorsi. Tuskin jaksaen kulkea edelleen +hän vähänkin horjahtaessaan oli vähällä sortua laukun painosta. Ja +joskin hän vältti luiskahdukset, tarttuivat puiden oksat pimeässä +laukun hihnoihin ja pysähdyttivät etenemisen. + +Hän tunsi mielessään, että jos hän ei ennättäisi Athenianille ennen +tämän lähtöä, niin syynä siihen olisi laukku. Vain kaksi seikkaa oli +enää hänen tajunnassaan, Bondellin laukku ja lähtevä höyrylaiva. Vain +ne hän enää tunsi ja ne niin sanoakseni yhtyivät hänen sielussaan +tärkeäksi tehtäväksi, jota varten hän oli kulkenut ja raatanut satoja +vuosia. Hän marssi ja ponnisteli kuin unessa. Yhtenä kohtana tästä +unesta oli hänen saapumisensa Sheep Campiin. Hän kompuroi erääseen +kapakkaan, kiskoi olkansa irti hihnoista ja koetti asettaa laukun +jalkojensa viereen. Mutta se luiskahti hänen sormistaan ja putosi +lattialle raskaasti kolahtaen, jonka kaksi juuri poistuvaa miestä pani +tarkoin merkille. Churchill joi lasin wiskyä, käski kapakoitsijan +herättää hänet 10 minuutin kuluttua ja istuutui jalat laukulla, pää +polvilla. + +Niin pahasti oli hänen runneltu ruumiinsa jäykistynyt, että kun hänet +herätettiin, niin tarvittiin vielä toiset 10 minuuttia ja toinen +wiskylasi, ennenkuin hänen nivelensä oikenivat ja lihakset vertyivät. + +"Hei! Ei sinnepäin!" huusi kapakoitsija rientäen hänen perässään ja +asettaen hänet pimeässä kulkemaan Canyon Cityä kohti. Jonkunlainen +sisäisen vaiston puuska sanoi Churchillille, että hän oli oikealla +suunnalla ja jatkuvasti unessa hän lähti kulkemaan polkua. Ei hän +tietänyt, mikä häntä varoitti, mutta kuljettuaan, kuten hänestä tuntui, +joitakuita vuosisatoja, hän aavisti vaaraa ja veti revolverinsa esille. +Yhä unessa hän näki kahden miehen astuvan tiepuolesta ja kuuli niiden +käskevän häntä pysähtymään. Hänen revolverinsa laukesi neljästi ja hän +näki miesten revolverien laukausten välähdykset ja kuuli pamahdukset. +Myöskin hän tajusi, että hänen reiteensä oli sattunut. Hän näki toisen +miehen kaatuvan, ja kun toinen kävi hänen kimppuunsa, hän antoi tälle +aimo iskun raskaalla revolverillaan vasten kasvoja. Sitten hän kääntyi +ja juoksi. Unesta hän heräsi vähää myöhemmin huomaten kulkevansa pitkin +polkua livettävällä rinteellä. Ensimäiseksi lensivät hänen ajatuksensa +laukkuun. Se oli edelleenkin hänen selässään. Hän oli varma, että +äskeiset tapahtumat olivat unta, kunnes hän tunnusteli revolveriaan ja +huomasi, että se oli poissa. Sitten hän tunsi pistävää kipua reidessään +ja koettaessaan sitä kädellään sattui se lämpimään vereen. Haava oli +mitätön, mutta varmasti se oli olemassa. Hän valveutui yhä enemmän ja +jatkoi ontuvaa juoksuaan Canyon Cityyn. + +Hän löysi miehen, jolla oli hevonen ja rattaat ja sai tämän nousemaan +vuoteestaan ja valjastamaan hevosen matkalle 20 dollarin maksusta. +Churchill kiipesi rattaiden istuimelle ja nukkui laukku yhä selässään. +Tie oli huonoa, vesinen kivikkoura pitkin Dyean laaksoa. Mutta hän +heräsi vain silloin, kun rattaat hyppivät vimmatuimmin, jollei hänen +ruumiinsa kohonnut rattaiden istuimelta yhtä jalkaa korkeammalle, niin +ei se häntä häirinnyt. Viimeinen maili oli tasaisempaa ja sen hän +nukkui sikeästi. + +Aamuhämärissä hän heräsi siihen, että saattomies pudisteli häntä +vimmatusti ja ulvoi hänen korvaansa, että Athenian oli mennyt. +Churchill tuijotti tyrmistyneenä tyhjää satamaa. + +"Skagnaysta näkyy savua", sanoi ajomies. + +Churchillin silmät olivat siksi turvonneet, ettei hän nähnyt niin +kauaksi, mutta hän sanoi: "Niinkö. Hankkikaa minulle vene!" + +Hyväntahtoisesti mies lähti etsimään ja löysikin veneen sekä miehen, +joka suostui soutamaan 10 dollarista, maksu etukäteen. Churchill maksoi +ja hänet autettiin veneeseen. Itse ei hän kyennyt omin voimin sinne +pääsemään. Skagnayhin oli kuusi mailia ja hän sai siunatun ajatuksen +nukkua ne kuusi mailia. Mutta mies ei osannut soutaa, joten Churchillin +täytyi ryhtyä airoihin ja raataa vielä joitakuita vuosisatoja. Ei +ikänään hän ollut kulkenut kuutta pitempää ja tuskallisempaa mailia. +Pieni, vihainen vihuri alkoi puhaltaa hidastaen matkaa. Churchillilla +oli tyhjyyden tunne vatsan kohdalla ja koko ruumis oli tunnoton ja +turtunut. Hänen käskystään perässä istuva mies viskasi äyskärillä +suolaista vettä hänen kasvoilleen. + +Athenianin ankkuria parhaillaan nostettiin, kun he pääsivät laivan +kupeelle, ja Churchillin voimat olivat lopullisesti raukeamaisillaan. + +"Pysäyttäkää! Pysäyttäkää!" hän koetti kiljua. "Tärkeä tieto! +Pysäyttäkää laiva!" + +Sitten painui häneltä leuka rintaa vasten ja hän nukkui. Kun +puolitusinaa miestä ryhtyi kantamaan häntä laskusiltaa myöten laivaan, +niin hän heräsi ja tarttui laukkuun tarrautuen siihen kuin hukkuva. + +Laivan kannella häntä sääliteltiin ja ihmeteltiin. + +Vaatteista, jotka hänellä olivat White Horsesta lähtiessään olleet +päällään, oli jäljellä vain muutamia riepuja ja itse oli hän yhtä +repaleinen kuin vaatteetkin. Hän oli kulkenut 55 tuntia kiristäen +kestävyyden äärimmilleen. Sinä aikana oli hän nukkunut kuusi tuntia ja +oli tullut 20 naulaa keveämmäksi kuin lähtiessään. Kasvot, kädet ja +koko ruumis olivat täynnä naarmuja ja mustelmia ja tuskin hän voi nähdä +mitään. Hän koetti nousta seisaalleen, mutta ei päässyt, kellahtaen +kannelle, syleillen laukkua ja kertoen asiansa. + +"Ja nyt pankaa minut vuoteeseen!" hän lopetti: "Syön sitten, kun +herään." + +Hänelle tehtiin kunniaa ja hänet kannettiin repaleissaan kaikkine +likoineen, Bondellin laukku mukana, morsiushyttiin, laivan avarimpaan +ja loisteliaimpaan. Kahdesti kiersi kello ympäri hänen nukkuessaan ja +peseytyneenä, ajeltuna ja kylläisenä hän sikaari hampaissa nojasi +laivan kaiteeseen kahdensadan matkalaisen saapuessa White Horsesta +laivan kupeelle. + +Athenianin saapuessa Seattleen Churchill oli päässyt täydelleen +takaisin entiseen kuntoonsa ja astui maihin Bondellin laukku kädessään. +Hän ylpeili siitä laukusta. Hänelle se merkitsi suurta saavutusta, +uskotun tehtävän järkkymätöntä täyttämistä. "Olen saattanut tavaran +perille", siihen suuntaan hän lausuili itselleen. Oli varhainen +iltahetki ja hän meni suoraa päätä Bondellin asuntoon. Iloisena otti +Bondell hänet vastaan lyöden kättä kaksin käsin ja vetäen hänet +sisälle. + +"Kiitos, vanha poika, olipa hyvä, että toit sen pois", lausui Bondell +saadessaan käsilaukkunsa. + +Hän heitti sen huolimattomasti sohvalle ja tuntijan silmällä näki +Churchill sohvan vieterien painuvan laukun alla. Bondell teki hänelle +kysymyksiä tulvimalla. + +"Miten teitä onnisti? Miten pojat voivat? Miten on Bill Smithersille +käynyt? Ovatko Del Bishop ja Pierce edelleenkin yksissä? Ovatko koirani +myydyt? Miltä Sulphur Bottom näytti? Sinä olet komeannäköinen. Millä +laivalla lähdit?" + +Kaikkiin näihin kysymyksiin Churchill vastaili, kunnes puolen tunnin +kuluttua keskustelu ensi kerran pääsi pysähtymään. + +"Eikö olisi hyvä, jos katsoisit, onko tuo kunnossa?" huomautti +Churchill nyykäyttäen päätään käsilaukkuun päin. + +"Noo, ei siellä ole mitään heikkoa", vastasi Bondell. "Onnistuiko +Mitchell laskelmiensa mukaan?" + +"Minusta olisi parempi, jos sinä tarkastaisit tuota", jatkoi Churchill +yhä. "Kun tuon jonkun tavaran perille, niin tahdon saada selville, onko +se kunnossa. Onhan aina se mahdollisuus, että joku olisi päässyt siihen +kynsineen minun nukkuessani tahi muuta sellaista." + +"Ei siinä ole mitään tärkeätä, vanha poika", vastasi Bondell nauraen. + +"Ei mitään tärkeätä", kertasi Churchill matalasti ja heikosti. Sitten +hän sanoi päättävästi: "Louis, mitä tuossa laukussa on? Tahtoisin sen +tietää." + +Louis katsoi häntä ihmetellen, poistui sitten huoneesta palaten +avainnippu kädessään. Hän pisti kätensä laukkuun ja veti esille raskaan +44-kaliiberisen Coltin revolverin. Sitten tuli esille muutamia +laatikoita saman revolverin ja winchesterkiväärin patruunia. + +Churchill tarttui laukkuun ja tarkasteli sen sisältöä. Sitten hän +käänsi sen pohja ylöspäin ja puisteli sitä hiljaa. + +"Revolveri on kokonaan ruostunut", sanoi Bondell. "Se on nähtävästi +ollut sateessa." + +"Niin", vastasi Churchill. "Kyllä se kastui liian pahasti. Taisinpa +olla hieman huolimaton." + +Hän nousi ja meni ulos. Kymmenen minuutin kuluttua meni Louis Bondell +perästä ja löysi hänet portailta istumasta, kyynärpäät polvilla, leuka +kämmeniin nojaten, silmät jäykästi tuijottaen pimeyteen. + + + + +NOLATTU. + + +Loppu oli tullut. Subjenkow oli kulkenut kauan, hän oli viettänyt kovaa +ja raskasta kyyhkyselämää Europan pääkaupungeissa, ja nyt, hänen +jouduttuaan kauemmaksi kuin milloinkaan ennen, Venäjän Amerikkaan, +matka päättyi. Kädet selän taakse sidottuina hän istui hangella +odotellen kidutusta. Kummallisin, sekavin tuntein hän tuijotti +suurikokoiseen kasakkaan, joka virui lumessa ähkyen tuskissaan. Miehet +olivat jo käsitelleet jättiläistä ja jättäneet hänet sitten naisväen +haltuun. Naisten kekseliäisyys oli suurempi kuin miesten, sen +todistivat vangin päästämät tuskanhuudot. + +Subjenkow katseli tätä ja häntä värisytti. Kuolemaa hän ei pelännyt. +Siksi usein oli hänen henkensä ollut vaarassa pitkällä, vaikealla +matkalla Varsovasta Nulatoon, että pelkkä kuolema ei häntä enää +hirvittänyt. Mutta rääkkäystä hän ei sietänyt ajatella. Se loukkasi +hänen sieluaan. Ja loukkaavaa siinä ei ollut yksinomaan kestettävä +kärsimys, mutta ennen kaikkea se, että se saattaisi hänet käyttäytymään +surkeasti. Hän tiesi, että hän silloin rukoilisi, hartaasti rukoilisi +kiusanhenkijään, aivan samoin kuin Iso-Iivana ja kaikki toiset olivat +tehneet ennen häntä. Se ajatus oli vaikea. Lähteä rohkeasti ja +nopeasti, hymy huulilla ja kättä heilauttaen. Kas sillä tavoin kelpaisi +kuolla! Mutta menettää itsehillintäkykynsä, kun ruumiin tuskat nostavat +sielun ikäänkuin tarjottimelle, kirkua ja älistä apinojen lailla, +muuttua eläimeksi, niin, se oli hirvittävää. + +Näin oli Kohtalo määrännyt, minkäänlaisia mahdollisuuksia ei hänellä +ollut ollut sen karttamiseen. Alusta alkaen oli hän haaveillessaan +tulisia unelmia Puolan riippumattomuudesta joutunut Kohtalon +leikkileluksi. Alusta alkaen, Varsovassa, Pietarissa, Siperian +kaivoksilla, Kamtshatkalla, turkisrosvojen kehnoissa aluksissa, +kaikkialla oli Kohtalo ajanut häntä tätä loppua kohti. Epäilemättä oli +tämä määrätty hänen osakseen maailman perustuksia laskettaessa, hänen, +jonka luonne oli niin hieno ja tuntehikas, jonka hermoja iho tuskin +tuntui peittävän, uneksijan, runoilijan, taiteilijan. Jo paljoa ennen, +ennenkuin hänestä oli maailmassa uneksittukaan, oli säädetty, että se +värähtelevä hermokimppu, joka hänet muodosti, oli tuomittu elämään +raa'assa ja hurjassa ympäristössä ja kuolemaan tässä kaukaisessa +maassa, tässä hämäryydessä maailman äärimäisillä rajoilla. + +Hän huokasi. Niin, tuo hänen edessään oleva möhkäle oli Iso-Iivana, +jättiläinen, rautainen mies, jolla ei ollut hermoja, lakien +ulkopuolella olevaksi merenkyntäjäksi muuttunut kasakka, joka oli yhtä +flegmaattinen kuin härkä, jonka tuntohermot olivat niin vähän +kehittyneet, että hän sivuutti kuin neulan piston kaiken sellaisen, +mikä muille tuotti suurta tuskaa. Niinpä kyllä, mutta olivatpa +totisesti sittenkin nämä Nulato-intiaanit osanneet löytää Ison-Iivanan +hermot ja niitä myöten tien hänen värisevään sieluunsa. Parhaillaan he +siellä puuhailivat. Oli käsittämätöntä, miten ihminen saattoi +kuolematta kärsiä niin paljon. Siinä sai Iso-Iivana maksaa kalliin +hinnan hermojensa herkkyyden puutteesta. Nyt hän jo oli kestänyt +rääkkäystä kaksi kertaa niin kauan kuin kukaan muu. + +Subjenkow tunsi, että hänen oli mahdotonta enää kauempaa kestää kasakan +kärsimyksiä. Miksi ei Iivana kuollut? Hän tulisi hulluksi, jolleivät +nuo huudot lakkaisi. Mutta kun ne loppuisivat, silloin olisi hänen +vuoronsa. Ja tuolla oli Yakaga häntä odottamassa irvistellen hänelle +juuri nytkin, sama Yakaga, jonka hän vasta viime viikolla oli potkinut +ulos linnoituksesta jättäen hänen kasvoihinsa jäljen koirapiiskastaan. +Yakaga kyllä hoitelisi häntä. Epäilemättä Yakaga varaisi hänelle +korkeimmalle kehitetyn rääkkäyksen, parhaiten valitut piinaustavat. +Huu! Nyt siellä on taaskin keksitty tepsivä keino päättäen Iivanan +huudoista. Iivanaan päin kumartuneet naiset astahtivat askeleen +takaisinpäin nauraa hohottaen ja taputtaen käsiään. Hirvittävä näky +paljastui Subjenkowin katseille ja hän purskahti hysteeriseen nauruun. +Intiaanit katsahtivat ihmeissään nauravaa miestä, mutta nauru jatkui +vastoin Subjenkowin tahtoa. + +Ei, tästä täytyi tulla loppu. Hän hillitsi itsensä ja +suonenvedontapainen, tempova nauru päättyi vähitellen. Hän antoi +ajatuksensa kiertää muissa asioissa ja muisteli oman elämänsä vaiheita. +Hänen mieleensä tulivat isä ja äiti, pieni, täplikäs poni ja +ranskalainen kotiopettaja, joka oli opettanut häntä tanssimaan ja salaa +antanut hänelle vanhan, kuluneen kappaleen Voltairea. Myöskin hän näki +ajatuksissaan Pariisin, sumuisen Lontoon, iloisen Wienin ja Rooman. Hän +näki ryhmän hurjapäitä nuorukaisia, jotka hänen kanssaan olivat +haaveilleet riippumattomasta Puolasta ja Puolan kuninkaan +varsovalaisesta valta-istuimesta. Niin, siitä tämä pitkä kulku alkoi. +Ja hän oli kestänyt kauimman. Hän muisteli noiden rohkeiden henkien +kuolemaa, yhtä kerrallaan alkaen molemmista Pietarissa teloitetuista. +Yhden oli vanginvartija pieksänyt kuoliaaksi ja toinen oli kaatunut +karkotettujen kulkemalla, verentahraamalle tielle, jota heidän täytyi +marssia loputtomia kuukausia saaden silloin tällöin osakseen iskuja ja +pahoinpitelyä kasakkasaattajiltaan. Aina oli elämä ollut hänelle villiä +ja raakaa, eläimellisen villiä. Kaikki toiset olivat kuolleet +kaivoksilla, toiset kuumeeseen, toiset piiskasta. Kaksi viimeistä oli +kaatunut taisteltaessa paon jälkeen kasakkojen kanssa ja yksin oli hän +päässyt Kamtshatkalle mukanaan paperit ja rahat, jotka hän oli +ryöstänyt lumelle jättämältään matkustajalta. + +Aina oli hänen kohtalonsa ollut samanlainen. Kaikkina niinä vuosina, +jolloin hänen sydämensä oli kiintynyt opintoihin, näyttämöön, naisiin, +aina vain oli sama villi elämä hänet keskeyttänyt. Verellä hän oli +elämänsä ostanut. Kaikkialla oli ollut surmaa. Hän oli tappanut tuon +matkustajan saadakseen passin. Hän oli näyttänyt, että hänessä oli +voimaa ja taitoa suoriutumalla kaksintaistelusta kahta venäläistä +upseeria vastaan samana päivänä. Hänen oli osoitettava voimiaan +päästäkseen turkisvarkaiden joukkoon. Hänen täytyi saada paikka heidän +keskuudessaan. Takana oli tuhannen vuoden pituinen matka halki laajan +Siperian ja Venäjän. Sitä tietä hän ei voinut pelastautua. Ainoa tie +oli suoraan eteenpäin yli pimeän ja kylmän Beringin meren Alaskaan. Se +tie oli johtanut hänet villistä elämästä vielä villimpään. +Turkisvarkaiden kehnoissa aluksissa olivat nälkää, janoa ja keripukkia +kärsivät, myrskyisen meren loppumattomien vihurien puremat miehet +muuttuneet eläimiksi. Kolmasti oli hän purjehtinut Kamtshatkan +itäpuolelle. Ja kolmasti mitä raskaimpien vastusten ja kärsimysten +jälkeen olivat eloonjääneet palanneet takaisin Kamtshatkalle. Paon +mahdollisuuksia ei siellä ollut ja kulkemaansa tietä hän ei voinut +palata, sillä siellä odottivat häntä kaivokset ja kasakanpamppu. + +Vielä kerran, neljännen ja viimeisen, hän oli purjehtinut itään. Hän +oli ollut mukana, kun tarinoiden kertomat Hylje-saaret löydettiin. +Mutta hän ei ollut palannut toisten mukana takaisin Kamtshatkalle +jakamaan saalista mielettömissä mässäyksissä. Hän oli vannonut, ettei +hän enää ikinä palaa sinne. Päästäkseen Europan pääkaupunkeihin, jotka +olivat käyneet hänelle rakkaiksi, oli hänen jatkettava matkaa. Niinpä +hän muuttikin toiseen laivaan ja jäi hämärän peittämään uuteen maahan. +Tovereinaan oli hänellä slaavilaisia metsästäjiä, venäläisiä +seikkailijoita, mongooleja, tataareja ja Siperian alkuasukkaita. +Verisen tien olivat he polkeneet uuden maailman villien seutujen halki. +He olivat teurastaneet kokonaisia kyläkuntia, kun nämä olivat +kieltäytyneet suorittamasta heille turkisveroa, ja vartiolaivat olivat +vuorostaan valmistaneet heille samanlaisia verilöylyjä. Eräästä +tällaisesta oli hän yksin erään suomalaisen kanssa selviytynyt +hengissä. Muutamalla Atentien saarella olivat he viettäneet talven +yksinäisyydessä ja nälkää kärsien. Aivan sattumalta olivat he sitten +keväällä pelastuneet toiseen turkisrosvojen laivaan. + +Mutta aina oli häntä ympäröinyt hirvittävä raakuus. Siirtyen laivasta +toiseen ja aina kieltäytyen palaamasta takaisin hän oli joutunut +laivaan, joka aikoi tutkimusmatkalle eteläänpäin. Kulkiessaan alaspäin +pitkin Alaskan rannikkoa eivät he olleet koko aikana kohdanneet ketään +muita kuin villejä alkuasukasparvia. Jokainen pysähdys karujen saarien +väliin tahi mantereen uhkaavien kallioiden suojaan merkitsi joko +tappelua tahi myrskyä. Joko puhalsi tuhoa uhkaava vihuri tahi sitten +lähestyi sotakanootteja täynnä kiljuvia alkuasukkaita kasvot +sotamaalauksessa saaden pian oppia tuntemaan merirosvojen ruudin +verisen voiman. Yhä vain etelään he kulkivat pitkin rannikkoa taruihin +kiedottua Californiaa kohti. Siellä kerrottiin olevan espanjalaisia +seikkailijoita, jotka olivat asein raivanneet itselleen tien Mexicosta. +Näihin espanjalaisiin seikkailijoihin hän oli kiinnittänyt toiveensa. +Jos hän pääsisi heidän luokseen, niin loppu olisi helppoa. Vuosi tahi +pari enemmän tahi vähemmän, mitäpä se merkitsisi, mutta hän pääsisi +Mexicoon, ja sitten laivaan ja Europpaan. Mutta he eivät olleet +tavanneetkaan espanjalaisia. Yhä vain olivat he kohdanneet saman +järkkymättömän viileyden. Näiden kaukaisten äärien sota-asuiset +asukkaat olivat aina karkoittaneet heidät rannikolta. Kun vihdoin yksi +venhe oli joutunut saarroksiin ja koko sen miehistö saanut surmansa, +luopui laivan päällikkö yrityksestä ja purjehti takaisin pohjoiseen. + +Vuodet olivat vierineet. Hän oli palvellut Tebenkowin joukoissa +Mihailowskin linnoitusta rakennettaessa. Kaksi vuotta hän oli viettänyt +Kuskokwimin seuduilla. Kahdesti oli hän kesäkuuksi satuttanut itsensä +Kotzebuen salmelle. Niihin aikoihin kokoontuivat heimot sinne +vaihtokauppaa varten. Sinne tuotiin täpläisiä hirvennahkoja Siperiasta, +norsunluuta Diomedeesta, mursunnahkoja arktisilta rannikoilta, +kummallisia kivilamppuja, jotka kulkivat heimolta heimolle kenenkään +tietämättä mistä ne olivat peräisin, ja kerran oli siellä myöskin +englantilainen metsästyspuukko, ja täällä, sen Subjenkow tiesi, oli +oikea maantieteen koulu. Sillä siellä hän tapasi eskimoita, jotka +olivat tulleet Nortonin salmelta, Kuningassaarelta, St. Lawerencesta, +Walesin prinssin niemeltä ja Barrow'n seuduilta. Nimet olivat vain +kaikki toisenlaiset ja välimatkat oli mitattu päivissä. + +Äärettömän laajalta alueelta olivat nämä villit saapuneet kaupantekoon, +mutta vielä kauempaa olivat kulkeutuneet nuo kivilamput ja tuo +teräksinen veitsi. Subjenkow uhkaili, mielisteli ja lahjoi. Jokainen +pitkän matkan kulkija ja vierasheimoinen tuotiin hänen luokseen. He +kertoivat lukemattomista, aavistamattomista vaaroista, villeistä +pedoista, vihollismielisistä heimoista, läpitunkemattomista metsistä ja +valtavista vuorijonoista. Mutta aina oli niiden takaa saapunut huhuja +valkoihoisista, sinisilmäisistä ja vaaleatukkaisista miehistä, jotka +tappelivat pirujen tavalla ja aina etsivät turkiksia. He olivat +idässäpäin, kaukana, hyvin kaukana. Ei kukaan ollut heitä nähnyt. +Kulkeva huhu vain oli heistä kertonut. + +Siinä koulussa oli oppiminen vaivaloista. Ei ollut kovinkaan helppoa +päästä selville maantieteestä, kun kyseltävät puhuivat outoja murteita +ja heidän käsityksensä olivat sekavia, milloin totta, milloin tarua, ja +etäisyydet mitattiin päivämatkoilla, joiden pituus vaihteli +kulkuvaikeuksien mukaan. Mutta vihdoinkin Subjenkow kuuli rohkaisevan +kuiskeen. Idässä oli suuri joki ja sen varsilla oli noita sinisilmäisiä +miehiä. Joen nimi oli Yukon. Mihailowskin linnoitukseen laski toinen +suuri joki, josta venäläiset käyttivät nimeä Kwikpak. Ja kuiske kertoi, +että nämä molemmat joet olivat samaa jokea. + +Subjenkow palasi Mihailowskiin. Vuoden päivät hän siellä kehoitteli +lähettämään retkikunnan tutkimaan Kwikpakin yläjuoksua. Viimein lähti +puoliverinen venäläinen Malakow johtamaan jokea ylöspäin joukkiota, +joka oli kokoonpantu villeimmistä ja hurjimmista Kamtshatkalta +saapuneista kadotuksenlapsista. Subjenkow oli mukana luutnanttina. He +kulkivat halki Kwikpakin sotkuisen suistomaan, nousivat joen pohjoisen +rannan ensimäisille matalille kummuille ja ponnistelivat sitten +puolisen tuhatta mailia nahkakanooteissaan, jotka olivat ääriään myöten +lastatut täyteen kauppatavaraa ja ampumatarpeita, vasten viiden solmun +nopeudella juoksevaa virtaa, jonka useita maileja leveätä uomaa +reunustivat monen sylen korkuiset rantaäyräät. Malakow päätti +varustautua leiriin Nulatoon. Subjenkow vaati matkan jatkamista. Mutta +pian hän kuitenkin suostui pysähtymään. Pitkä talvi teki tuloaan. +Odottaminen olisi viisaampaa. Heti kun jäät keväällä lähtisivät, hän +katoaisi ja kulkisi Kwikpakia myöten jollekin Hudson-yhtiön +kauppa-asemalle. Malakow ei ollut kuullut puhuttavan, että Kwikpak oli +Yukon, eikä Subjenkow sitä hänelle kertonut. + +Leirin rakentaminen alkoi. Työtä teetettiin ankarasti. Hirsiseinät +kohosivat intiaanien huokaillessa ja valittaessa. Piiska vinkui heidän +korvissaan ja piiskaa heilutti merirosvojen rautainen käsi. Jotkut +intiaanit karkasivat, mutta kun karkulaiset saatiin kiinni, niin saivat +he hirveän rangaistuksen varustusten edustalla, missä sekä he että +heidän heimonsa oppivat tietämään, mitä pamppu on. Kaksi heistä kuoli +piiskattaessa, muut saivat eliniäkseen vammoja. Ja jäljellejääneet +painoivat opetuksen mieleensä eivätkä enää karanneet. Lunta sateli jo +parhaillaan linnoituksen valmistuessa ja silloin oli turkisten aika. +Heimolle määrättiin raskas verotus. Lyöntejä ja piiskansivalluksia +sateli edelleen ja verojen pantiksi otettiin naiset ja lapset, joiden +kohtelu oli siksi raakaa, että vain turkisrosvot siihen kykenivät. + +Niin, veristä oli kylvö ollut ja nyt oli sato saatu. Linnoitus oli +mennyttä. Sen palon hohteessa oli puolet turkisvarkaista hakattu +maahan. Toinen puoli oli kuollut kestettyään kidutuksen. Vain Subjenkow +oli jäljellä, tahi Subjenkow ja Iso-Iivana, jos tuota lumella viruvaa, +uikuttavaa ja ähkyvää oliota voi nimittää Isoksi-Iivanaksi. Subjenkow +näki, miten Yakaga irvisteli hänelle. Piiskan jälki näkyi vieläkin +selvästi. Eipä Subjenkow todellakaan voinut häntä moittia, mutta +pahalta tuntui hänestä ajatella, mitä Yakaga hänelle tekisi. Hän arveli +vedota korkeimpaan päällikköön Makamukiin. Mutta järki sanoi, että +sellainen vetoomus olisi turha. Myöskin hän ajatteli repiä poikki +kahleet ja kaatua taistellen. Silloin olisi loppu pikainen. Mutta +siteitä hän ei saanut katkeamaan. Hirvennahkaiset hihnat olivat hänelle +liian vahvoja. Sitten hänelle välähti uusi ajatus. Hän antoi merkin +Makamukille ja pyysi, että tuotaisiin tulkiksi sellainen intiaani, joka +osasi rannikon murretta. + +"Oi Makamuk", hän sanoi, "minua ei haluta kuolla. Olen suuri mies ja +hulluutta olisi minun kuolla. Totisesti, minä en kuole. En ole +samanlainen kuin nuo toiset moukat." + +Hän silmäsi ähkyvää oliota, joka kerran oli ollut Iso-Iivana, ja +kosketti sitä halveksivasti varpaallaan. + +"Olen liian viisas kuolemaan. Nähkääs, minulla on mainio lääke. Minä +yksin tunnen sen lääkkeen. Siksi minä en kuole, annan sen sijaan +lääkkeen teille." + +"Minkälainen on tämä lääke?" kysyi Makamuk. + +"Se on ihmeellinen lääke." + +Subjenkow punnitsi hetkisen, ikäänkuin olisi hänen ollut vaikea luopua +salaisuudesta. + +"Kerron sen. Kun tätä lääkettä vähän hierotaan ihoon, niin iho muuttuu +lujaksi kuin kivi, kuin rauta, niin ettei mikään teräase siihen pysty. +Voimakkainkin teräaseen isku on turhaa vaivaa. Luupuukko on kuin +savikappale ja myöskin valkoisten tuomien rautaisten veitsien terät +kimmoavat ihosta takaisin. Mitä annat minulle, jos ilmoitan tämän +lääkkeen salaisuuden?" + +"Annan elämäsi", käski Makamuk tulkin vastata. + +Subjenkow nauroi pilkallisesti. + +"Ja sinun pitää kuolemaasi asti olla orjani." + +Puolalainen nauroi entistä ivallisemmin. + +"Päästä irti käteni ja jalkani, ja sitte puhelemme." + +Päällikkö antoi merkin. Irti päästyään kiersi Subjenkow paperossin ja +sytytti sen. + +"Tämä kaikki on turhaa puhetta, sanoi Makamuk. Sellaista lääkettä ei +ole olemassa. Se on mahdotonta. Teräaseet ovat pystyvämpiä kuin mitkään +voiteet." + +Päällikkö epäili, mutta oli kahdella päällä. Hän oli nähnyt niin paljon +turkisrosvojen pirunkujeita, jotka olivat tepsineet. Senvuoksi ei hän +voinut täydelleen antautua epäilyksen valtaan. + +"Annan sinulle elämäsi eikä sinun tarvitse jäädä orjaksi", hän +ilmoitti. + +"Enemmän!" + +Subjenkow näytteli osaansa yhtä kylmästi kuin jos olisi ollut kyseessä +tinkiminen ketunnahkan hinnasta. + +"Lääke on hyvin suuri. Se on pelastanut elämäni monta kertaa. Tahdon, +että minulle annetaan reki koirineen ja kuusi metsästäjää saattamaan +minua päivän matkan päähän Mihailowskin linnoituksesta." + +"Sinun täytyy pysyä luonamme ja opettaa meille kaikki valkoisten +temput", oli vastaus. + +Subjenkow kohautti olkapäitään ja vaikeni. Hän puhalteli tupakansavua +pakkasilmaan ja katseli tarkkaavasti ison kasakan rauniota. + +"Entä mikä tuo on!" sanoi Makamuk äkkiä osoittaen puolalaisen kaulaa, +missä heloitti arpi Kamtshatkan mellakoissa saadusta puukoniskusta. + +"Lääkkeesi ei olekaan hyvä. Teräase on ollut tehoisampi kuin se." + +"Sen iskun antaja oli voimakas mies." Mietittyään hieman Subjenkow +jatkoi: "Vahvempi kuin sinä, vahvempi kuin voimakkain metsästäjänne, +vahvempi kuin tuo." + +Taaskin hän mokkasiininsa kärjellä kosketti kasakkaan, joka hirvittävän +näköisenä makasi jo tiedottomana, mutta jonka raadellussa ruumiissa +elämä vielä sykähteli. + +"Myöskin oli lääke silloin heikkoa, sillä niillä paikoin ei kasvanut +eräitä ruohoja, joita täällä näkyy olevan yllin kyllin. Täällä +valmistettu lääke on tehokasta." + +"Annan sinun lähteä jokea alas", sanoi Makamuk lopuksi, "ja saat reen +koirineen sekä kuusi metsästäjää turvaksesi." + +"Olet hidas", kuului kylmä vastaus. "Olet loukannut lääkettäni sillä, +ettet heti hyväksynyt ehtojani. Katsos, nyt vaadin enemmän. Tahdon sata +majavannahkaa." (Makamuk rypisti kulmiaan.) "Tahdon sata naulaa +kuivattua kalaa." (Makamuk nyökkäsi myöntyen, sillä kaloja oli +runsaasti ja ne olivat halpoja.) "Tahdon kaksi rekeä, toisen itseäni, +toisen nahkoja ja kaloja varten. Ja pyssyni pitää minun saada takaisin. +Jos et suostu tähän hintaan, niin vähän ajan kuluttua on hinta +kalliimpi." + +Yakaga kuiskutti jotain päällikölle. + +"Mutta mistä tiedän, että lääkkeesi on todella sellaista?" kysyi +Makamuk. + +"Se järjestyy helposti. Ensin menen metsään --." + +Taaskin Yakaga kuiskutti päällikölle ja tämä osoitti merkillä, että hän +ei suostu. + +"Te voitte lähettää kaksikymmentä metsästäjää mukaani", jatkoi +Subjenkow. "Nähkääs, minun on saatava sopivat yrtit ja juuret +valmistaakseni lääkkeen. Ja kun sitten olette tuonut reet ja +kuormanneet niihin kalat, majavannahkat ja pyssyn sekä valinneet kuusi +metsästäjää minua saattamaan, niin sitten, kun kaikki se on valmis, +niin minä hieron lääkettä niskaani ja panen pääni tuohon pölkylle. +Voimakkain metsästäjänne saa sitten iskeä kirveellä kolmasti niskaani. +Sinä itse saat antaa ne kolme iskua." + +Makamukilta jäi suu auki, siksi valtava oli tämä viimeinen ja +ihmeellisin turkisrosvojen taikatemppu. + +"Mutta kuitenkin", lisäsi puolalainen nopeasti, "jokaisen iskun jälkeen +täytyy minun saada hieroa uutta lääkettä. Kirves on raskas ja terävä ja +vahinkoa tahdon karttaa." + +"Saat kaikki, mitä pyysit", huudahti Makamuk innoissaan. "Ryhdy heti +lääkettä valmistamaan!" + +Subjenkow salasi riemunsa. Hänen pelinsä oli epätoivoinen eikä yhtään +virhettä saanut sattua. Hän puheli ylpeästi: + +"Taaskin sinä vitkastelit. Lääkettäni on loukattu. Loukkauksen +hyvittämiseksi on sinun annettava minulle tyttäresi." + +Hän osoitti tytärtä, kauhean vastenmielistä oliota, jolla oli kaihi +toisessa silmässä ja välkkyvä torahammas suupielessä. Makamuk kiukkusi, +mutta puolalainen pysyi kylmän rauhallisena kiertäen uuden paperossin +ja sytyttäen sen. + +"Kiiruhda", hän kehoitti. "Jollet suostu nopeasti, niin vaadin lisää." + +Näitä sanoja seuranneen hiljaisuuden aikana synkkä pohjolan maisema +haihtui pois hänen katseiltaan. Hän näki taaskin synnyinmaansa ja +Ranskan ja katsahdettuaan torahampaiseen tyttöön hän muisti toisen +tytön, laulajattaren ja tanssijattaren, jonka hän oli tuntenut +ollessaan nuorukaisena ensi kertaa Pariisissa. + +"Mitä varten tahdot tytön?" kysyi Makamuk. + +"Hänen pitää lähteä kanssani jokea alas." Subjenkow katseli tyttöä +tarkkaan muka arvostellen: "Hänestä tulee hyvä vaimo ja on lääkkeeni +arvoinen kunnia, että saan vaimon sinun suvustasi." + +Taaskin muisti hän laulajattarensa ja tanssijattarensa alkaen ääneen +hyräillä tämän opettamaa laulua. Hän eli uudelleen entistä elämäänsä, +mutta erikoisella tavalla, personattomasti, katsellen muistoista +kohoavia oman elämänsä kuvia, ikäänkuin jonkun toisen ihmisen elämää +koskevaa kuvakirjaa. Päällikön ääni, joka äkkiä keskeytti hiljaisuuden, +sai hänet säpsähtämään. + +"Olkoon menneeksi", sanoi Makamuk. "Tyttö lähteköön kanssasi jokea +alas. Mutta tahdon itse antaa ne kolme iskua niskaasi kirveellä." + +"Mutta joka kerran saa hieroa lääkettä uudelleen", vastasi Subjenkow +teeskennellen huonosti salattua aristelemista. + +"Sinä saat hieroa lääkettä jokaisen iskun jälkeen. Kas tässä +metsästäjät vartioimaan, ettet karkaa, kun menet metsään kokoamaan +tarpeita lääkkeeseen." + +Puolalaisen häikäilemätön varmuus oli saanut Makamukin vakuutetuksi +lääkkeen arvosta. Mitenpä muuten olisi kuoleman kynsissä oleva mies +voinut ryhtyä tinkimään vanhan akan tavoin. + +"Muuten", kuiskasi Yakaga puolalaisen kadotessa vartioineen kuusien +sekaan, "sinähän voit helposti surmata hänet opittuasi valmistamaan +lääkettä." + +"Mutta miten voisin hänet surmata?" järkeili Makamuk. "Lääke suojelee +häntä." + +"Onhan aina joku kohta, johon hän ei ole lääkettä hieronut", vastasi +Yakaga. "Siitä kohdasta saamme hänet surmatuksi. Kenties korvat. +Silloin työnnämme keihään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. +Tahi silmät. Varmasti on lääke liian voimakasta silmiin hierottavaksi." + +Päällikkö nyökkäsi päätään. "Sinä olet viisas, Yakaga. Jos hänellä ei +ole muita taikatemppuja, niin surmaamme hänet sitten." + +Subjenkow ei kuluttanut aikaa turhaan lääketarpeita kootessaan. Hän +valitsi, mitä käsiin sattui, kuten kuusen neulasia, pajun parkkia, +tuohikappaleen ja karpaloita, joita hän kaivatti metsästäjillä lumen +alta. Muutamia jäätyneitä juuria lisäksi ja varasto oli täysi, minkä +jälkeen palattiin takaisin leiriin. + +Makamuk ja Yakaga istua kyyröttivät hänen vierellään tarkasti painaen +mieleensä, miten paljon hän kutakin ainetta pani kiehuvaan vesipataan. + +"On tarkkaan katsottava, että karpalot joutuvat pataan ensiksi", +selitteli Subjenkow. + +"Ja, niin, vielä yksi asia, miehen sormi. Kas niin, Yakaga, annapa kun +leikkaan sormesi!" + +Mutta Yakaga pisti kädet selkänsä taakse ja väänti pahasti naamaansa. + +"Aivan totta, pikkusormi tänne!" komenteli Subjenkow. + +"Yakaga, anna hänelle sormesi!" määräsi Makamuk. + +"Tuolla on lumessa sormia yllin kyllin", murahti Yakaga osoittaen +lumella viruvia kuoliaaksi rääkättyjen miesten tähteitä. + +"Sen täytyy olla elävän miehen sormi", huomautti puolalainen. + +"Sitten saat elävän miehen sormen." Yakaga kumartui ja sivalsi sormen +kasakalta. + +"Hän ei ole vielä kuollut", ilmoitti hän heittäen verisen sormen +puolalaisen jalkoihin. "Ja hyvä sormi se onkin, kun se on noin suuri." + +Subjenkow heitti sen tuleen padan alle ja alkoi hyvin juhlallisesti +hyräillä ranskalaista rakkauslaulua hämmennellen keitostaan. + +"Ilman näitä taikasanoja olisi lääke tehoton", hän selitteli. "Sanoissa +piilee suurin voima. Kas noin, nyt se on valmis." + +"Lausu sanat hitaasti, että minäkin ne oppisin", käski Makamuk. + +"Sitten kokeen jälkeen. Kun kirves on kolmasti kimmahtanut niskastani, +opetan sinulle salaiset sanani." + +"Mutta jos lääkkeesi ei olekaan tehokasta?" kysäsi Makamuk huolissaan. + +Subjenkow käännähti häneen suuttuneena. + +"Lääkkeeni on aina hyvää. Ja jos se ei ole hyvää, niin tee minulle +kuten noille toisillekin. Leikatkaa minusta kappale kerrallaan, +niinkuin tuostakin miehestä", sanoi hän osoittaen kasakkaa. "Nyt on +lääke jäähtynyt. Ja nyt hieron sitä niskaani laulaen nämä toiset +taikasanat." + +Hyvin juhlallisesti hän viritti "Marsellaisen" säkeen hangaten samalla +huolellisesti niskaansa ilkeänhajuisella liemellä. + +Huudahdus keskeytti näytelmän. Kasakkajättiläinen oli tavattoman +elinvoimansa viimeisissä nykäyksissä ponnahtanut polvilleen. Nauraen +päästivät intiaanit hämmästyksen huudahduksia ja taputtivat käsiään, +kun Iso-Iivana uudelleen kaaduttuaan kierähteli lumessa rajuin +nykäyksin. + +Subjenkow rupesi voimaan pahoin sitä katsoessaan, mutta hän nieli +kuvotuksen ja teeskenteli suuttumusta. + +"Tämä ei käy päinsä", hän lausui. "Lopeta hänet ja sitten teemme +kokeen. No niin, Yakaga, tee loppu tästä melusta!" + +Sen jälkeen Subjenkow kääntyi uudelleen Makamukiin päin. + +"Ja muistakin iskeä lujasti. Ei tämä ole lastenleikkiä. Tartupa +kirveeseen ja iske tuota pölkkyä, että näen, annatko miehen iskun." + +Makamuk iski kahdesti, tarkkaan ja lujasti, niin että pölkystä kirposi +suuri kappale. + +"Hyvin näkyy käyvän." Subjenkow katseli ympärillään seisovien villien +kasvoja. Ne tuntuivat hänestä esittävän sitä raakuuden muuria, joka oli +piirittänyt häntä aina siitä asti, kun tsaarin poliisit olivat ensi +kerran vanginneet hänet Varsovassa. "Seiso tuossa, Makamuk, kirveinesi! +Käyn pitkäkseni, ja kun kohotan käteni, niin iske, iske voimiesi takaa! +Ja katso, ettei takanasi ole ketään. Lääke on hyvää ja kirves saattaa +ponnahtaa niskastani, niin että se kirpoaa käsistäsi." + +Hän silmäsi kaloilla ja turkiksilla kuormattuja rekiä, joiden edessä +koirat seisoivat valjaissa. Pyssy oli majavannahkojen päällä. Kuusi +henkivartijaksi määrättyä metsästäjää oli myöskin valmiina. + +"Missä on tyttö?" kysyi puolalainen. "Tuokaa hänet rekien ääreen, +ennenkuin koe tehdään!" + +Kun tyttö oli saapunut, kävi Subjenkow pitkäkseen nojaten päänsä +pölkylle kuten nukkumaisillaan oleva väsynyt lapsi. Eletyt synkät +vuodet olivat todella väsyttäneet hänet. + +"Nauran sinulle ja voimillesi, Makamuk", hän sanoi. "Iske ja iske +lujasti!" + +Subjenkowin käsi kohosi. Makamuk heilautti kirvestä, leveäteräistä +piilua. Kirkas teräs välähti ilman halki, pysähtyi pieneksi hetkeksi +ylhäällä ja sitten putosi puolalaisen paljaaseen niskaan. Keveästi se +katkaisi jänteet ja luut vajoten syvälle allaolevaan pölkkyyn. +Ällistyneet villit näkivät, miten pää lennähti kyynärän päähän verta +pursuavasta ruumiista. + +Kauan oli hämmästys äänetöntä, kunnes villeille alkoi vähitellen +selvetä, että puhe lääkkeestä oli ollut lavertelua. Turkisrosvo oli +heidät peijannut. Kaikista vangeista oli hän yksin välttänyt +kidutuksen. Siitä panoksesta hän oli pelannut. Joukko puhkesi mylvivään +nauruun. Häpeästä painui Makamukin leuka rinnalle. Turkisrosvo oli +vetänyt häntä nenästä. Hänen arvonsa oli mennyttä koko heimon silmissä. +Yhä jatkui naurunremakka. Makamuk käännähti ja asteli pois pää +painuksissa. Hän tiesi, ettei häntä tästä lähtien nimitettäisi +Makamukiksi. Hän tulisi olemaan Nolattu. Tämän häpeän muisto seuraisi +häntä hautaan asti. Ja kun heimot keväisin kokoontuisivat lohenkudulle +ja kesäisin markkinapaikoille, niin nuotiolta nuotiolle kulkisi +kertomus, miten turkisrosvo sai kivuttoman kuoleman yhdellä ainoalla +iskulla Nolatun kädestä. + +"Kuka oli Nolattu?" oli hän kuulevinaan ylvästeleväin nuorukaisten +kysyvän. "Niin, Nolattu", vastattaisiin, "jonka nimi oli aikoinaan +Makamuk, ennenkuin hän iski turkisrosvolta kaulan poikki." + + + + +EL-SOO. + + +El-Soo oli ollut lähetysaseman ottotytär. Äiti oli kuollut hänen +ollessaan hyvin pieni ja sisar Alberta oli temmannut El-Soon eräänä +kesäpäivänä kuin kekäleen tulesta ja vienyt hänet Pyhän Ristin +lähetysasemalle vihkien hänet Jumalalle. El-Soo oli täysiverinen +intiaani, mutta oli kuitenkin edellä kaikkia puoli- ja neljännesverisiä +tyttöjä. Ei milloinkaan ollut hyvillä sisarilla ollut niin oppivaista +ja samalla niin terävä-älyistä kasvattia. + +El-Soo oli vilkas, näppärä ja älykäs. Mutta ennen kaikkea hänessä oli +tulta, persoonallisuuden liekki, johon sekaantui tahtoa, suloa ja +uskallusta. Hänen isänsä oli päällikkö ja päällikön veri virtasi hänen +suonissaan. Hänelle oli kuuliaisuus järjestyskysymys. Intohimoisesti +hän rakasti tasapuolisuutta ja oikeamielisyyttä ja kentiespä juuri +siitä syystä hän oli erittäin taitava matematiikassa. + +Mutta hänellä oli muitakin vahvoja puolia. Hän oppi puhumaan ja +kirjoittamaan englantia paremmin kuin kukaan lähetysaseman kasvatti +milloinkaan. Hän ohjasi muita tyttöjä laulussa ja lauluun hän +sisällytti omaa olemustaan. Hän oli taiteilija ja hänessä paloi +luomisen into. Jos hän olisi syntymästään joutunut suotuisampaan +ympäristöön, olisi hänestä tullut kirjailijatar tahi laulajatar. + +Mutta sensijaan hän oli El-Soo, Klakee-Nahin, päällikön, tytär ja eli +Pyhän Ristin lähetysasemalla, missä ei ollut taiteilijoita, vaan +ainoastaan puhdassieluisia sisaria, joiden pyrkimyksenä olivat +yksinomaan synnin karttaminen ja hyvä elämä sekä sielun onni tähtien +tuollapuolen olevassa kuolemattomuuden maassa. + +Vuodet vierivät. Kahdeksanvuotiaana oli hän saapunut lähetysasemalle. +Kun hän oli 16-vuotias ja sisaret olivat paraillaan kirjeenvaihdossa +päämiestensä kanssa El-Soon lähettämisestä Yhdysvaltoihin kasvatustaan +täydentämään, saapui eräs hänen heimonsa mies Pyhän Ristin asemalle ja +keskusteli hänen kanssaan. El-Soo kammosteli häntä hieman. Hän oli +likainen, Calibanin tapainen olio, alkuperäisen vastenmielinen. +Takkuista tukkaa ei milloinkaan oltu kammattu. Moittivaisesti hän +katsoi El-Soota ja kieltäytyi istuutumasta. + +"Veljesi on kuollut", hän sanoi lyhyesti. + +El-Soota ei suru varsin pahasti vallannut. Hän muisti veljensä niin +hämärästi. "Isäsi on vanha mies ja yksinäinen", jatkoi sanantuoja. +"Hänen kotinsa on avara ja autio ja hän tahtoisi kuulla äänesi ja nähdä +kasvosi." + +Isänsä hän muisti, Klaake-Nahin, kylän pään, lähetys-saarnaajien ja +kauppamiesten ystävän, jättiläislihaksisen, kookkaan miehen, jonka +silmät olivat lempeät ja käyttäytyminen käskevää ja joka kulki +ajoneuvoissaan tietoisena alkuperäisestä kuninkuudestaan. + +"Kerro hänelle, että minä tulen", oli El-Soon vastaus. + +Suureksi suruksi sisarille roihusta temmattu kekäle palasi takaisin +roihuun. Kaikki keinot, joilla El-Soohon koetettiin vaikuttaa, olivat +turhia. + +Monia perusteluja ja vaatimuksia esitettiin, paljon kyyneleitä +vuodatettiin. Sisar Alberta kertoi hänelle myöskin suunnitelmasta +lähettää hänet Yhdysvaltoihin. Silmät levällään El-Soo tuijotti +kultaisiin tulevaisuudenkuviin, jotka hänelle näin aukesivat, mutta +pudisti päätään. Hänen silmiensä edessä oli toinenkin kuva. Se oli +Yukonin valtava kaareutuma Tana-Naw'n aseman luona, toisella puolella +Pyhän Yrjön lähetystalo, toisella kauppa-asema ja niiden keskivälissä +intiaanikylä sekä suuri hirsirakennus, jossa oleskeli vanha mies orjien +hoitelemana. + +Kaikki Yukonin rantojen asukkaat kahdenkymmenentuhannen mailin matkalta +tunsivat tämän suuren hirsisen talon, vanhan miehen ja häntä hoitavat +orjat. Hyvin tunsivat sisaretkin tämän talon, sikäläiset loppumattomat +mässäilyt, juhlimiset ja kepposet. Ja itkua olikin Pyhässä Ristissä +El-Soon lähtiessä. + +Kun El-Soo saapui suureen taloon, niin pantiin siellä toimeen +perinpohjainen suursiivous. Itse käskijäluonteisena Klakee-Nah +vastusteli tätä nuoren tyttärensä isännöimistä, mutta lopuksi hän +uneksuen barbariseen tapaansa mahtavuudesta ja arvosta poistui ja +lainasi tuhat dollaria Porportuk-vanhukselta, jota rikkaampaa intiaania +ei Yukonin varrella ollut. Myöskin teki Klakee-Nah suuren laskun +kauppa-asemalle. El-Soo laittoi suuren talon uuteen uskoon. Hän antoi +sille uutta loistoa, samalla kuin Klakee-Nah jatkoi vanhaa, perittyä +vierasvaraisuutta ja syöminkejä. + +Kaikki tämä oli tavatonta Yukonin intiaanien keskuudessa, mutta +Klakee-Nah olikin tavaton intiaani. Hänen vierasvaraisuutensa oli +harvinainen, ja koska hän oli päällikkö ja ansaitsi hyvästi, niin hän +kykeni sitä jatkamaan. Alkuperäisen kaupan aikana oli hänellä ollut +määräysvalta kansansa keskuudessa ja hän oli ollut edullisissa +liikesuhteissa valkoisten miesten kauppayhtiöiden kanssa. Myöhemmin oli +hän Porportukin kanssa tehnyt kultalöydön Koyokuk-joella. Sekä +tottumuksiltaan että luonteeltaan Klakee-Nah oli aristokraatti. +Porportuk oli porvari ja osti häneltä koko kultakaivoksen. Porportukin +ilona oli uurastaminen ja rahojen kokoaminen. Klakee-Nah palasi +takaisin isoon taloonsa ja ryhtyi tuhlaamaan. Porportukilla oli Alaskan +rikkaimman intiaanin maine, Klakee-Nahilla valkoisimman. Porportuk oli +pankkiiri ja koronkiskuri. Klakee-Nah oli entisaikojen perimys, +keski-ajan jäte, taistelija ja juhlija, jonka onni oli viinissä ja +laulussa. + +El-Soo sopeutui suureen taloon ja sen tapoihin yhtä helposti kuin hän +oli sopeutunut Pyhän Ristin lähetysasemaan ja sen tapoihin. Hän ei +pyrkinyt muuttamaan isäänsä eikä johtamaan hänen askeleitaan Jumalan +luokse. Tosin hän moitti tätä, kun hän joi ylenmäärin ja kovin pitkään, +mutta sen hän teki yksinomaan isän terveyden takia ja johtaakseen hänen +askeleensa kiinteälle maaperälle. + +Ison talon ovessa oli aina liikettä, ihmiset tulivat ja menivät. Suuren +arkituvan kattopalkit tärisivät juominkien melusta ja laulusta. +Pöydässä istui ihmisiä maailman kaikilta kulmilta ja kaukaisten +heimojen päälliköitä -- englantilaisia ja siirtomaalaisia, laihoja -- +yankee-kauppiaita ja suurien yhtiöiden pulleavatsaisia virkailijoita, +läntisten aavikoiden cowboyta, merien purjehtijoita, kaikkiin +kansallisuuksiin kuuluvia metsästäjiä ja koiranajajia. + +El-Soo hengitti kosmopoliittista ilmaa. Hän osasi puhua englantia yhtä +hyvin kuin heimonsakin kieltä ja hän lauloi englantilaisia lauluja ja +balladeja. Hän tunsi intiaanien muinaiset juhlamenot ja katoavat +perinnäistavat. Hän tiesi, miten kulloinkin oli kannettava +päälliköntyttären heimopukua. Turhaan hän ei ollut tehnyt neulomatyötä +lähetysasemalla ja lisäksi hän oli synnynnäinen taiteilija. Hän kantoi +pukunsa valkoisen naisen tavalla ja hän ompeli sellaiset puvut, joita +voitiin siten kantaa. + +Hänen käyttäytymisensä oli yhtä harvinaista kuin hänen isänsäkin ja +yhtä ainoanlaatuinen oli myöskin se asema, mikä hänellä oli. Hän oli +ainoa intiaaninainen, joka tunnustettiin yhteiskunnallisesti +tasa-arvoiseksi Tana-naw'n aseman valkoisten naisten kanssa. Hän oli +ainoa intiaaninainen, jota valkoiset miehet kunnioittaen kosivat. Ja +hän oli ainoa intiaaninainen, jota kukaan valkoinen mies ei milloinkaan +loukannut. + +Sillä El-Soo oli kaunis, mutta hänen kauneutensa ei ollut samanlaista +kuin valkoisten naisten eikä samanlaista kuin intiaaninaisten. Hänen +sisäinen tulensa, joka ei ollut kasvonpiirteistä riippuvainen, teki +hänet kauniiksi. Hänen kasvonsa olivat puhtaat intiaanikasvot. Tukka +oli tumma, iholla hieno pronssiväri, mustat silmät kirkkaat ja rohkeat, +terävät kuin säilänterä ja ylpeät, nenä hienosti kaareutuva ohuine, +värähtelevine sieramineen, poskipäät korkeat, mutta eivät kovin +ulkonevat, huulet ohuet, mutta eivät liian ohuet. Mutta ennen kaikkea +hänestä hehkui sisäinen tuli, selittämätön, hänen sielunsa, joka +kuvastui hänen silmistään, milloin lämpöä hehkuen, milloin liekehtien, +antaen värin hänen poskilleen, pannen sieramet värähtämään, kaareuttaen +huulen ja vaikka huuli ei olisi liikahtanutkaan, kuitenkin antaen sille +ilmeen. + +Ja El-Soo oli älykäs, hänen älynsä oli harvinaisen valmis iskemään, +mutta samalla nopea etsimään lieventäviä puolia. Hänen mielensä +iloisuus säihkyi hänestä joka puolelle ja kaikkialla ympäristössään se +herätti vastakaikua. Ja kuitenkaan ei hän milloinkaan asettunut eikä +sallinut itseään asetettavan keskeiseksi. Suuri talo kaikkine +merkillisyyksineen oli hänen isänsä ja joka paikan, viimeistä nurkkaa +myöten, täytti siitä tämän sankarimainen olemus, pitojen isäntä, +syöminkien ja juominkien ohjaaja, lainsäätäjä. Tosinhan El-Soo isän +voimien vähetessä otti pois vastuunalaisia tehtäviä heikontuneilta +harteiltaan. Mutta näennäisesti isä yhä oli ohjaksissa, useinkin +pöydässä torkkuen juominkien murtamana, mutta kaikkien silmissä +edelleenkin juhlan ohjaajana. + +Ja isossa talossa liikkui Porportuk kaikkialla kuin uhkaava enne, pää +vavisten ja kylmästi arvioiden kaikki, maksaen kaiken. Eihän hän +todellisuudessa maksanut, sillä hän kiskoi hävyttömän koron ja +vähitellen nieli yhä suuremmat osat Klakee-Nahin omaisuudesta. Kerran +Porportuk otti vapauden ryhtyä El-Soolle moitiskelemaan suuren talon +tuhlaavia elintapoja -- se tapahtui silloin, kun hän juuri oli +riistänyt melkein viimeiset Klakee-Nahin varallisuuden rippeet -- mutta +moitteitaan hän ei rohjennut enää milloinkaan toistaa. El-Soo oli +aristokraatti, kuten hänen isänsäkin, ja hänellä oli yhtä kireäksi +pingoittunut kunniantunto. + +Mielessään nurkuen lainasi Porportuk rahaa edelleen ja yhä rahat +haihtuivat kultaisena savuna. Yhden asian oli El-Soo päättänyt, hänen +isänsä tuli kuolla samalla tavoin kuin oli elänytkin. Häntä ei saanut +pakoittaa alentamaan elintapojaan, vähentämään vieraspitoja, +supistamaan rajatonta kestiystävyyttä. Kun sattui nälänhätä, niin +intiaanit entisaikojen tapaan saapuivat valitellen suureen taloon ja +poistuivat sieltä tyytyväisinä. Kun sattui nälänhätä eikä rahaa ollut, +niin rahaa lainattiin Porportukilta ja intiaanit poistuivat yhtä kaikki +tyytyväisinä. El-Soo olisi hyvinkin voinut toistaa entisaikojen ja +muiden maiden aristokraattien sanat, että hänen jälkeensä tulkoon +vedenpaisumus. Tässä tapauksessa vedenpaisumus oli vanha Porportuk. +Joka kerran rahaa lainattuaan tämä katseli El-Soota yhä enemmän +omistajan silmillä ja tunsi rinnassaan jo ammoin sammuneen tulen +viriävän uuteen liekkiin. + +Mutta El-Soon silmät eivät katselleet häntä. Eivätkä ne katselleet +niitä valkoisia miehiä, jotka olisivat tahtoneet viedä hänet vihille +lähetysasemalle sormuksineen, pappeineen ja messukirjoineen. Sillä +Tana-naw'n asemalla oli nuori mies, Akoon, jonka suonissa virtasi sama +veri kuin hänessäkin, joka kuului hänen kanssaan samaan heimoon ja +kylään. Hän oli voimakas ja El-Soon mielestä kaunis, suuri metsästäjä, +ja vaikka hän oli paljon ja laajalti kulkenut, oli hän hyvin köyhä. Hän +oli ollut kaikissa tuntemattomissa paikoissa ja erämaissa, Sitkassa ja +Yhdysvalloissa. Hän oli kulkenut mantereen poikki Hudson-lahdelle ja +takaisin sekä hylkeenpyytäjänä purjehtinut Siperian ja Japanin +rannoilla. + +Palattuaan Klondikestä kultaa etsimästä hän tapansa mukaan saapui +suureen taloon tekemään Klakee-Nahille selkoa kaikesta näkemästään. Ja +siellä hän ensi kerran näki El-Soon, kolme vuotta tämän kotiin +saapumisen jälkeen. Senjälkeen Akoon ei enää kulkenut. Hän kieltäytyi +lähtemästä luotsiksi suurille höyrylaivoille, vaikka hänelle tarjottiin +palkkaa 20 dollaria päivässä, jonkun verran hän metsästi ja kalasti, +mutta aina Tana-naw'n aseman läheisyydessä, ja usein hän saapui +suurelle talolle ja viipyi siellä kauan. Ja El-Soo vertasi häntä moniin +miehiin ja huomasi hänet hyväksi. Akoon lauloi hänelle ja osoitti +muutenkin hehkuvaa rakkauttaan, kunnes koko Tana-naw tiesi, että hän +rakasti El-Soota. Ja Porportuk vain irvisti ja lainasi lisää rahaa +suuren talon ylläpitoa varten. + +Sitten tulivat Klakee-Nahin kuolinpidot. Hän istui mukana juhlapöydässä +kuoleman kouristaessa hänen kurkkuaan, eikä viini voinut sitä hukuttaa. +Laulu, pilapuheet ja nauru kajahtelivat ja Akoon kertoi jutun, joka sai +kaiun kiirimään kattopalkeissa. Kyyneleitä ja huokauksia ei niissä +pidoissa ollut. Oli oikein ja kohtuullista, että Klakee-Nah saisi +kuolla, kuten oli elänytkin, eikä kukaan tuntenut sitä paremmin kuin +El-Soo taiteilijavaistoineen. Entinen rymyjoukko oli siellä +kokonaisuudessaan ja kuten tavallisesti oli mukana kolme +pakkasenpuremaa merimiestä, jotka juuri olivat palanneet napamatkalta +ainoina eloonjääneinä laivansa 74-henkisestä miehistöstä. +Klakee-Nahin tuolin takana oli neljä vanhaa miestä, viimeiset hänen +nuoruusaikaisista orjistaan. Sumenevin silmin he tarkkasivat hänen +tarpeitaan ja vapisevin käsin täyttivät hänen lasinsa ja löivät häntä +selkään lapojen väliin, kun kuolema tuijotti häntä silmiin ja hän sai +vaikean yskimispuuskan. + +Se oli raju yö ja tuntien vieriessä sekä pilanaurun kaikuessa kuolema +yhä tiukensi otettaan. Silloin Klakee-Nah lähetti noutamaan +Porportukia. Ja Porportuk saapui ulkoa paukkuvasta pakkasesta moittivin +silmin katsellen pöydällä olevia liha- ja viinimääriä, jotka hän oli +maksanut. Mutta kun hän katseli punoittavan kasvorivin sivuitse pöydän +toiseen päähän ja keksi El-Soon, niin hänen silmissään leimahti liekki +ja hetkeksi moitteentunne haihtui. + +Hänelle tehtiin tilaa Klakee-Nahin vierelle ja lasi asetettiin hänen +eteensä. Omin käsin Klakee-Nah kaatoi lasiin tulista juomaa. "Juo!" hän +huudahti. "Eikö se ole hyvää?" + +Ja Porportukin silmiin kihosi vesi hänen nyykäyttäessään päätään ja +maiskauttaessaan huuliaan. + +"Milloin olet kotonasi saanut sellaisen ryypyn?" Klakee-Nah kysyi. + +"En tahdo kieltää, että tämä juoma on hyvää vanhalle kurkulleni", +Porportuk sopersi vastaukseksi puhuen verkkaisesti ehtiäkseen täydentää +ajatuksensa. + +"Mutta se maksaa kovin paljon", riemahti Klakee-Nah jatkaen hänen +ajatustaan. + +Porportuk säpsähti pöydässä räjähtänyttä naurua ja hänen silmissään oli +ilkeä liekki. "Olimme yhdessä poikina, samanikäisiä", hän lausui. +"Sinun kurkkuasi puristaa kuolema. Minä olen vielä hyvissä voimissa." + +Pahanenteinen murina kohosi seurueen keskuudesta. Klakee-Nah ryki +melkein tukehtumaisillaan ja vanhat orjat takoivat häntä hartioihin. +Henkeä haukkoen hän selvisi kohtauksesta ja kohotti kätensä +vaimentaakseen uhkaavan melun. + +"Sinä olet sammuttanut tulenkin liedestäsi, koska puut maksavat liian +paljon!" hän kiljasi. "Sinä olet tukahduttanut elämän. Eläminen on +liian kallista ja sinä et ole tahtonut maksaa siitä vaadittua hintaa. +Elämäsi on ollut kuin maja, mistä tuli on sammunut ja jonka lattialla +ei ole vuodehuopia." Hän antoi orjalle merkin täyttää lasi, jonka hän +sitten kohotti. "Mutta minä olen elänyt. Ja minun elämäni on aina ollut +lämmintä, sinun ei milloinkaan. Totta on, että sinä elät kauan. Mutta +pisimmät yöt ovat kylmiä miehen väristessä valveilla. Minun yöni ovat +olleet lyhyitä, mutta minun on ollut lämmin nukkua." + +Hän tyhjensi lasin. Orjan vapiseva käsi ei tavoittanut sitä sen +pudotessa lattialle sirpaleiksi. Klakee-Nah kallistui taaksepäin +huohottaen, katsellen juomaveikkojen huulille kallistuvia laseja ja +hymyn kareillessa suun ympärillä suosionosoitusten johdosta. Merkin +saatuaan koetti kaksi orjaa auttaa häntä takaisin pystyyn istumaan. +Mutta he olivat heikkoja, Klakee-Nahin yläruumis oli valtavan suuri ja +kaikki neljä vanhaa miestä vapisivat ponnistuksesta auttaessaan häntä +pystyyn. + +"Mutta kumpikaan ei ole elänyt oikealla tavalla", hän jatkoi. "Ja +meillä, Porportuk, sinulla ja minulla, on muita asioita tänä iltana. +Velat ovat ikäviä seikkoja ja minä olen velkaa sinulle. Miten suuri on +velkani?" + +Porportuk etsi muistilistan lompakostaan. Hän pyyhkäsi silmälasejaan ja +alkoi: "Ensiksi elokuussa 1889 hyväksymäsi vekseli, 300 dollaria. Sen +korkoja ei ole kertaakaan maksettu. Sitten seuraavana vuonna 500 +dollarin vekseli. Se sisällytettiin kaksi kuukautta myöhemmin +kirjoitettuun tuhannen dollarin paperiin. Sitten on --." + +"Lörpöttelyä koko luetteleminen!" Klakee-Nah huudahti kärsimättömästi: +"Pääni vain menee siitä sekaisin ja kaikki ajatukseni hämmentyvät. +Lopullinen velka! Tasaisin luvuin! Miten suuri se on?" + +Porportuk tarkasteli muistilistaansa. "Viisitoistatuhatta yhdeksänsataa +kuusikymmentäseitsemän dollaria, seitsemänkymmentäviisi senttiä", hän +luki huolellisen tarkasti. + +"Tasoita se kuudeksitoistatuhanneksi", sanoi Klakee-Nah ylhäisesti. +"Epätasaiset luvut ovat niin epämukavia. Ja sitten -- ja juuri tämän +vuoksi olen antanut noutaa sinut -- kirjoita minulle uusi, +kuudentoistatuhannen dollarin vekseli, hyväksyn sen. Korkoprosentti on +samantekevä. Kirjoita se niin suureksi kuin haluat ja merkitse vekseli +maksettavaksi tulevassa elämässä, kun tapaan sinut kaikkien intiaanien +Suuren Isän nuotiolla. Silloin vekseli maksetaan. Sen lupaan. Se on +Klakee-Nahin sana." + +Porportuk oli ällistyneen näköinen ja äänekäs nauru kajahti saattaen +huoneen tärisemään. Klakee-Nah kohotti kätensä. "Ei", hän huusi. "Se ei +ole pilaa. Puhun vakavissani. Juuri sitä varten sinut noudatin, +Porportuk. Kirjoita vekseli!" + +"Minulla ei ole liikesuhteita tulevan elämän kanssa", Porportuk vastasi +hitaasti. + +"Etkö luule tapaavasi minua Suuren Isän luona!" Klakee-Nah kysyi. +Sitten hän lisäsi: "Minä olen varmasti siellä." + +"En ole liikesuhteissa tulevaan elämään", toisti Porportuk happamesti. + +Kuoleva katseli häntä avoimen ihmettelevästi. + +"En tunne ensinkään tulevaa elämää", selitti Porportuk. "Olen tämän +maailman liikemies." + +Klakee-Nahin kasvot kirkastuivat. "Se johtuu siitä, että sinulla on +ollut kylmä öisin nukkuessasi", hän nauroi. Mietittyään hetken hän +jatkoi: "Sinulle on velka suoritettava tässä maailmassa. Minulla on +vielä tämä talo. Ota se ja polta velkakirja tuon kynttilän liekissä." + +"Talo on vanha eikä se ole velan arvoinen", vastasi Porportuk. + +"Entä Twisted Salmonilla olevat kaivokseni?" + +"Niissä ei ole milloinkaan kannattanut työskennellä", kuului vastaus. + +"Sitten osuuteni höyrylaivasta 'Koyokuk'. Minä omistan siitä puolet." + +"Laiva on Yukonin pohjassa." + +Klakee-Nah säpsähti. "Niin, unohdin. Sehän hukkui viime keväänä jäiden +lähtiessä." Hän mietti jonkun aikaa lasien seisoessa pöydällä +koskemattomina ja koko seurueen odottaessa hänen sanojaan. + +"Siis näyttää siltä, että olen velkaa sinulle rahaerän, jota en voi +maksaa... tässä maailmassa?" Porportuk nyökkäsi ja silmäsi pöydän +toiseen päähän. + +"Sinä, Porportuk, olet siis nähtävästi huono liikemies", jatkoi +Klakee-Nah ilkamoiden. Mutta Porportuk vastasi empimättä: "En, vielä on +yksi koskematon tae." + +"Mitä!" huudahti Klakee-Nah. "Onko minulla vielä omaisuutta? Missä, +sano, ja se on sinun ja olkoon velka kuitattu!" + +"Tuolla se on." Porportuk osoitti El-Soota. + +Klakee-Nah ei ymmärtänyt. Hän tuijotti yli pöydän, siristi silmiään ja +tuijotti uudelleen. + +"Tyttäresi, El-Soo -- hänet tahdon ja sitten olkoon velka kuitattu. +Poltan velkakirjan tuon kynttilän liekissä." + +Klakee-Nahin suuri rinta kohosi ja laski raskaasti. "Ha! ha! -- mikä +pila! -- ha! ha! ha!" hän nauroi homeerisesti. "Ja sinun kylmä vuoteesi +ja tyttäresi, jotka ovat tarpeeksi vanhoja El-Soon äidiksi! Ha! ha! +ha!" Taas sai hän vaikean yskimiskohtauksen ja vanhat orjat takoivat +hänen selkäänsä. "Ha! ha!" alkoi hän sitten uudelleen ja sai kohtauksen +toistamiseen. + +Porportuk odotti kärsivällisesti maistellen viiniä lasistaan ja +silmäillen pöydän kahden puolen istuvan seurueen kasvoja. "Puheeni ei +ole pilaa", hän lopuksi sanoi. "Tarkoitan täyttä totta." + +Klakee-Nahin pää selvisi ja hän katsahti Porportukiin. Sitten +kurottautui hän ottamaan lasiaan, mutta ei ulottunut. Orja ojensi sen +hänelle ja täysi viinilasi lennähti vasten Porportukin kasvoja. + +"Heittäkää hänet ulos!" jyrisi Klakee-Nah juomatovereilleen, jotka +odottivat innokkaina kuin koiraparvi metsästäjän merkkiä. "Ja +kieritelkää häntä lumessa!" + +Kiljuvan ja meluavan joukon poistuttua ovesta Klakee-Nah antoi merkin +orjilleen ja vapisevina nämä auttoivat hänet seisomaan. Suorana seisten +hän otti vastaan palaavat juomaveikot, lasi kädessä kehoittaen heitä +juomaan maljan lyhyelle yölle, jolloin miehen on lämmin nukkua. + +Klakee-Nahin perunkirjoitus oli nopeasti tehty. El-Soo kutsui +kauppa-aseman kirjanpitäjän, pienen englantilaisen, Tommyn, avukseen. +Pesässä oli pelkästään velkoja, langenneita vekseleitä, kiinnitettyä +omaisuutta, sekä arvokasta että arvotonta. Vekselien ja kiinnityksien +haltija oli Porportuk. Tuon tuostakin Tommy nimitteli häntä ryöväriksi +tarkastaessaan korkoeriä. + +"Onko se laillinen velka, Tommy?" kysyi El-Soo. + +"Se on ryöväystä", vastasi Tommy. + +"Mutta kuitenkin se on velka", El-Soo toisti. + +Talvi meni menojaan ja alkukevät myöskin, mutta yhä olivat Porportukin +saatavat maksamatta. Tämä tapasi El-Soon usein ja selitteli hänelle +laveasti, kuten isällekin, miten velka voitaisiin kuitata. Myöskin hän +toi mukanaan vanhoja poppamiehiä selvittämään El-Soolle, että häntä +ikuisesti painaisi isänsä kirous, jollei velkaa maksettaisi. Kerran +sitten tällaisen kohtauksen jälkeen El-Soo teki lopullisen ilmoituksen +Porportukille. + +"Sanon Teille kaksi seikkaa", El-Soo lausui. "Ensiksi: en ikinä +tule vaimoksenne. Muistakaa se! Toiseksi: Teille maksetaan +kuusitoistatuhatta dollaria viimeistä senttiä myöten." + +"Viisitoistatuhatta yhdeksänsataa kuusikymmentäseitsemän dollaria +seitsemänkymmentäviisi senttiä", oikaisi Porportuk. + +"Isäni sanoi kuusitoistatuhatta", oli El-Soon vastaus. "Ja ne Teille +maksetaan." + +"Miten?" + +"En tiedä miten, mutta keinon kyllä keksin. Ja nyt saatte mennä, +elkääkä kiusatko minua enää. Jos sen teette" -- hän pysähtyi +keksiäkseen sopivan rangaistuksen -- "jos sen teette, niin kieritytän +Teitä lumessa vielä kerran, niin pian kuin lunta ensi kerran sataa." + +Tämä tapahtui kevään alkupuolella ja vähää myöhemmin El-Soo valmisti +yllätyksen. Pitkin Yukonia Chilcootilta joen suuhun saakka, +metsämajalta metsämajalle, syrjäisimpiin seutuihin asti, kulki sana, +että kesäkuussa, lohen alkaessa nousta, aikoi Klakee-Nahin tytär El-Soo +myydä itsensä julkisella huutokaupalla saadakseen Porportukin saatavat +maksetuksi. Turhaan häntä koetettiin kiellellä. Pyhän Yrjön aseman +lähetyssaarnaaja yritti häntä taivuttaa, mutta sai vastauksen: + +"Vain siitä, minkä olemme Jumalalle velkaa, tehdään tili tulevassa +elämässä. Minkä olemme velkaa ihmisille, se kuuluu tähän maailmaan ja +tässä maailmassa se on maksettava." + +Akoonin koettaessa vaikuttaa häneen hän vastasi: + +"Rakastan sinua, Akoon, se on totta. Mutta kunnia on rakkautta +korkeampi, ja mikä tytär minä olisin, jos tahraisin isäni nimen?" + +Sisar Albertakin teki varta vasten pitkän matkan Pyhältä Ristiltä +ensimäisellä laivalla, mutta ei hänkään saavuttanut sen parempaa +tulosta. + +"Isäni kulkee synkissä ja loppumattomissa metsissä", sanoi El-Soo. "Ja +hänen täytyy kulkea valittaen kadotettujen sielujen tavoin, kunnes +velka on maksettu. Sitten ja vasta sitten hän pääsee Suuren Isän +majaan." + +"Ja uskotko sinä sellaista?" kysyi sisar Alberta. + +"En tiedä", vastasi El-Soo, "mutta se oli isäni usko." + +Sisar Alberta kohautti olkapäitään osaamatta sanoa mitään. + +"Kukapa tietää muuta kuin sen, että kaikki, mihin itse uskomme, on +totta?" jatkoi El-Soo. "Ja miksi ei? Teitä varten saattaa tulevassa +elämässä olla taivas ja harppu. Isälleni on siellä suuri maja, jossa +hän saa yhtä mittaa istua juhlimassa Jumalan kanssa." + +"Entä sinulle?" kysyi sisar Alberta. "Minkälainen on tuleva elämä +sinulle?" + +El-Soo vitkasteli, mutta vain hetken. "Minä toivoisin vähän kumpaakin", +hän lausui. "Toivoisin näkeväni siellä Teidän kasvonne samoinkuin +isänikin." + +Huutokauppaa varten määrätty päivä valkeni. Tana-naw'n asemalla oli +vilkas liike. Tapansa mukaan olivat heimot kerääntyneet odottamaan +lohen nousua ja kuluttivat aikaansa tanssien ja iloiten, tehden kauppaa +ja tarinoiden. Vielä oli siellä tavanmukainen vilinä seikkailijoita, +kauppiaita ja kullanetsijöitä sekä lisäksi paljon valkoisia, jotka +olivat saapuneet harvinaisen tapauksen herättämän uteliaisuuden ja +mielenkiinnon kannustamina. + +Kevät oli ollut pitkä ja kolea, minkä vuoksi lohet nousivat hitaasti. +Tästä johtuva viivytys vain lisäsi ihmisten uteliaisuutta. Kun sitten +huutokauppapäivä tuli, ei Akoon enää jaksanut kestää jännitystä. +Hän teki julkisesti juhlallisen ilmoituksen, että se mies, joka +ostaisi El-Soon, olisi heti paikalla kuoleman oma. Heiluttaen +winchester-kivääriään hän antoi kuulijainsa arvata, mistä kuolema +aiheutuisi. El-Soota hänen menettelynsä suututti. Mutta Akoon ei +ryhtynyt puheisiin hänen kanssaan, vaan kiiruhti kauppa-asemalle +hankkimaan lisää ampumatarpeita. + +Ensimäiset lohet saatiin klo 10 illalla ja puoliyön aikaan aloitettiin +huutokauppa. Se pidettiin Yukonin korkealla rantaäyräällä. Aurinko oli +pohjoisessa, juuri taivaanrannan alapuolella värjäten taivaan kalpean +punertavaksi. Ihmisiä oli tungoksena töyryn korkeimmalle kohdalle +sijoitetun pöydän ja kahden tuolin ympärillä. Etualalla oli useita +valkoisia miehiä ja eräitä päälliköitä. Ja ensimäisten joukossa, hyvin +näkyvällä paikalla, seisoi Akoon pyssy kädessä. El-Soon pyynnöstä oli +Tommy saapunut huutokauppaa toimittamaan, mutta alkajaispuheen piti +El-Soo itse tehden selkoa myytävistä tavaroista. Hän oli heimonsa +päälliköntyttären loistavassa, barbarisessa kansallispuvussa seisoen +tuolilla, että kaikki voisivat hänet hyvin nähdä. + +"Ken tahtoo ostaa vaimon?" hän kysyi. "Katsokaa minua. Olen 20-vuotias +ja neito. Tahdon olla hyvä vaimo sille miehelle, joka minut ostaa. Jos +hän on valkoinen, niin pukeudun valkoisten naisten tapaan. Jos hän +on intiaani, niin pukeudun kuten" -- hän pysähtyi hieman -- +"intiaanivaimo. Osaan itse valmistaa pukuni, ommella, pestä ja korjata +ne. Kahdeksan vuoden aikana minua opetettiin siihen Pyhän Ristin +lähetysasemalla. Osaan lukea ja kirjoittaa englanninkieltä ja soitan +urkuja. Myöskin osaan aritmetiikkaa ja algebraa jonkun verran. Minut +myydään korkeimman tarjouksen tekijälle ja hänelle kirjoitan +kauppakirjan itsestäni. Unohdin sanoa, että laulan oikein hyvin enkä +ole eläessäni ollut sairas. Painoni on satakolmekymmentäkaksi naulaa. +Isäni on kuollut eikä minulla ole ainoatakaan sukulaista. Ken tahtoo +ostaa minut?" + +Hän katsoi ihmisjoukkoa säihkyen rohkeutta ja astui alas tuolilta. +Tommyn pyynnöstä hän nousi tuolille uudelleen tämän noustessa toiselle +pitämään toimitusta. + +El-Soon ympärillä seisoivat hänen isänsä vanhat orjat. Vanhuuden +köyristäminä ja vapisevina he, menneen polven edustajat, hievahtamatta +tarkastelivat nuoremman polven puuhia. Ihmisjoukon ensi rivissä oli +muutamia Eldoradon ja Bonanzan kuninkaita ja heidän rinnallaan pari +murtunutta, keripukin turvottamaa kullanetsijää. Keskellä joukkoa näkyi +vilkasliikkeinen, villisilmäinen intiaaninainen ylisen Tana-naw'n +syrjäkulmilta. Rannikkoseudun kiertelevä sitka-intiaani seisoi rinnan +Lake le Bargen puolelta saapuneen stickin kanssa ja takalistolla oli +puolisen tusinaa ranskalaisia matkailijoita omassa ryhmässään. Kaukaa +kuului tuhatlukuisten lintuparvien häipyvä kirkuna pesimäpaikoilta. +Pääskyset kiisivät vettä hipuen pitkin Yukonin tyyntä pintaa ja +kultarintakerttu lauloi. Piilossa olevan auringon säteet tunkeutuivat +vinosti tuhannen mailin päässä palavasta metsästä levinneen savun läpi +muuttaen taivaan synkän punertavaksi maanpinnan punertuessa +heijastuneesta valosta. Sama punainen hehku oli myöskin kaikkien +saapuvillaolijoiden kasvoilla ja se teki kaikki kummallisen ja +salaperäisen näköisiksi. + +Tarjoukset alkoivat hitaasti. Sitka-intiaani, joka oli vasta puoli +tuntia sitten tänne saapunut muukalainen, tarjosi sata dollaria +äänessään luottava sävy ja näki hämmästyksekseen Akoonin kääntävän +pyssynsä piipun häntä kohti. Tarjoukset jatkuivat. Eräs Tozikakatin +intiaani, luotsi, tarjosi 150 dollaria ja hetken kuluttua eräs +ylämaasta karkoitettu peluri koroitti tarjouksen kahteensataan. +El-Soota harmitti, hänen ylpeyttään oli loukattu. Mutta sitäkin +rohkeammin hän vain katseli joukkoa. + +Katsojien keskuudessa syntyi rauhatonta liikehtimistä Porportukin +tunkeutuessa etualalle. "Viisisataa dollaria!" hän huusi kuuluvalla +äänellä silmäten sitten ympärilleen nähdäkseen, minkä vaikutuksen hän +oli tehnyt. + +Hän aikoi käyttää suurta omaisuuttaan nuijana vaimentaakseen kaiken +kilpailun jo heti alussa. Mutta yksi matkailijoista, joka katseli +El-Soota säihkyvin silmin, koroitti tarjouksen sadalla dollarilla. + +"Seitsemänsataa!" vastasi Porportuk empimättä. + +Ja yhtä nopeasti tuli: "Kahdeksansataa" matkustajalta. + +Silloin Porportuk heilautti uudelleen sotanuijaa. "Tuhat kaksisataa!" +hän huudahti. Ilmeisesti pahoilla mielin matkailija hellitti. +Korkeampia tarjouksia ei tehty. Tommy ponnisteli kehotellen, mutta ei +saanut ketään innostumaan. + +El-Soo puhui Porportukille: "Tekisitte viisaasti, Porportuk, jos +punnitsisitte tarkoin tarjouksenne. Oletteko unohtanut, mitä Teille +sanoin, etten ikinä tule vaimoksenne!" + +"Tämä on julkinen huutokauppa", hän vastasi. "Ostan Teidät ja teemme +kauppakirjan. Olen tarjonnut tuhat kaksisataa dollaria. Te tulette +minulle halvaksi." + +"Kirotun halvaksi!" kiljasi Tommy. "Mitäpä se tekee, vaikka olenkin +huutokaupan toimittaja? Ei se estä minua tekemästä tarjousta. Koroitan +sen tuhanteen kolmeensataan." + +"Tuhat neljäsataa", oli Porportukin tarjous. "Ostan Teidät -- +sisarekseni", kuiskasi Tommy El-Soolle ja jatkoi ääneen: "Tuhat +viisisataa!" + +Kahdessa tuhannessa ryhtyi yksi Eldoradon kuninkaista leikkiin ja Tommy +väistyi. + +Kolmannen kerran Porportuk heilautti varallisuusnuijaansa koroittaen +yhdellä kertaa viisisataa dollaria. Mutta se koski Eldorado-kuninkaan +ylpeyteen. Häntä ei niin vain voitaisi säikäyttää. Ja hän koroitti +lisää viisisataa. + +El-Soon hinta oli nyt kolmetuhatta. Porportuk nosti sen +kolmeentuhanteen viiteensataan ja ihmetteli suu auki, kun +Eldorado-kuningas lisäsi vielä tuhat dollaria. Uudelleen Porportuk +koroitti viidelläsadalla ja ällistyi yhäkin enemmän Eldorado-kuninkaan +nostaessa vielä tuhannella. + +Porportuk oli raivoissaan. Hänen ylpeytensä oli pelissä ja hänen +voimaansa vedottiin, sillä voima oli häneen nähden samaa kuin rikkaus. +Heikkouden häpeää hän ei ottaisi kantaakseen koko maailman nähden. +El-Soo itse jäi syrjäseikaksi. Pitkinä vuosina ja kylminä öinä +saituudella tehdyt säästöt olivat nyt valmiit tuhlattaviksi. El-Soon +hinta oli noussut kuuteentuhanteen. Porportuk koroitti sen seitsemäksi. +Ja sitten nousi hinta tuhat dollaria kerrallaan, niin nopeasti kuin +miehet ehtivät tehdä tarjouksensa. Neljässätoistatuhannessa kilpailijat +pysähtyivät hengähtämään. + +Sitten tapahtui odottamatonta. Vielä raskaampi nuija +heilahti. Alkaneella väliajalla oli ennenmainittu peluri +keinottelumahdollisuuksia haistaen muodostanut yhtiön tovereittensa +kanssa tarjoten kuusitoistatuhatta dollaria. + +"Seitsemäntoistatuhatta", sanoi Porportuk heikosti. + +"Kahdeksantoistatuhatta", lisäsi kuningas. + +Porportuk kokosi voimansa: "Kaksikymmentätuhatta". + +Yhtiö luopui. Eldorado-kuningas koroitti tuhannen, Porportuk vastasi. +Ja heidän tehdessään tarjouksia Akoon kääntyi toisesta toiseen, +puoleksi uteliaana, puoleksi uhkaavana, ikäänkuin nähdäkseen, +minkälainen mies hänen on tapettava. Kun kuningas valmistautui tekemään +seuraavaa tarjoustaan, oli Akoon tunkeutunut lähemmäksi ja kuningas +päästi revolverin vyöstään, ennenkuin sanoi: + +"Kaksikymmentäkolmetuhatta." + +"Kaksikymmentäneljätuhatta", jatkoi Porportuk. Hän naurahti ilkeästi, +sillä varmuus, jolla hän koroitti, oli lopultakin alkanut horjuttaa +kuningasta. + +Viimemainittu siirtyi lähelle El-Soota tarkastaen tätä huolellisesti ja +pitkään. + +"Ja viisisataa", sanoi hän lopuksi. + +"Kaksikymmentäviisituhatta", nosti Porportuk. + +Kuningas katseli tovin pudistaen päätään. Sitten hän katsahti vielä +kerran ja lausui vastahakoisesti: "Ja viisisataa." + +"Kaksikymmentäkuusituhatta", pamautti Porportuk. + +Kuningas pudisteli päätään karttaen Tommyn kehoittavaa katsetta. Tällä +välin oli Akoon siirtynyt lähemmäksi Porportukia. Sen huomasi El-Soon +valpas silmä, ja sillä aikaa kuin Tommy koetti saada Eldorado-kuninkaan +koroittamaan tarjousta, hän kumartui kuiskuttamaan orjan korvaan. +Ja Tommyn sanojen, "kaksikymmentäkuusituhatta, ensimäinen -- +kaksikymmentäkuusituhatta, toinen -- kaksikymmentäkuusituhatta --" +kaikuessa ilmassa orja meni Akoonin viereen ja kuiskutti vuorostaan +jotain tälle. Akoon ei osoittanut pienimmälläkään merkillä kuulleensa +viestiä, vaikka El-Soo tarkkasi häntä huolissaan. + +"Kolmas!" lopetti Tommy. "Korkein tarjous on Porportukin, +kaksikymmentäkuusituhatta dollaria." + +Porportuk vilkasi Akooniin arkaillen. Kaikkien silmät kohdistuivat +Akooniin, mutta tämä ei hievahtanutkaan. + +"Tuokaa vaaka!" sanoi El-Soo. + +"Suoritan maksun kotonani", epäsi Porportuk. + +"Tuokaa vaaka!" toisti El-Soo. "Maksu on suoritettava täällä kaikkien +nähden." + +Kultavaaka noudettiin kauppa-asemalta ja Porportuk poistui asuntoonsa +palaten mukanaan mies, kantaen selässään kultahietaa hirvennahkaisissa +pusseissa. Myöskin oli hänen mukanaan toinen mies, jolla oli pyssy +kädessään ja joka ei katsonut minnekään muualle kuin Akooniin. + +"Tässä ovat velkakirjat ja kiinnitykset", sanoi Porportuk, +"viisitoistatuhatta yhdeksänsataa kuusikymmentäseitsemän dollaria +seitsemänkymmentäviisi senttiä." + +El-Soo otti ne vastaan sanoen Tommylle: "Ne on laskettava +kuudeksitoistatuhanneksi." + +"Jää vielä kymmenentuhatta dollaria maksettavaksi kullassa", vastasi +Tommy. + +Porportuk nyökkäsi ja aukaisi pussien suut. Seisten rantatöyryn +reunalla El-Soo repi paperit kappaleiksi ja lähetti ne leijailemaan +Yukoniin. Mittaaminen alkoi, mutta keskeytyi heti. + +"Luonnollisesti seitsemäntoista dollaria", oli Porportuk sanonut +Tommylle vaakaa aseteltaessa. + +"Kuusitoista dollaria", vastasi El-Soo terävästi. + +"Kautta maan on tapana laskea kullan hinnaksi seitsemäntoista dollaria +unssilta", väitti Porportuk. "Ja tämä myös on kauppasuoritus." + +El-Soo nauroi: "Se on uusi tapa. Se on päässyt käytäntöön tänä keväänä. +Viime vuonna ja sitä ennen on hinta ollut kuusitoista dollaria unssi. +Kun isäni velka tehtiin, oli se kuusitoista dollaria. Kun hän +kauppa-asemalla osti tavaroita Teiltä saamallaan kullalla, annettiin +hänelle unssista jauhoja kuudentoista dollarin arvosta eikä +seitsemäntoista. Ja senvuoksi on Teidän maksettava minulle unssi +kuudestatoista eikä seitsemästätoista dollarista." Muristen suostui +Porportuk jatkamaan mittaamista. + +"Punnitkaa se kolmeen osaan, Tommy!" määräsi El-Soo. "Tähän tuhat +dollaria, tähän kolmetuhatta ja tähän kuusituhatta." + +Mittaaminen oli hidasta puuhaa ja sen kestäessä kaikki seurasivat +tarkoin Akoonin liikkeitä. + +"Hän vain odottaa, kunnes maksu on suoritettu", sanoi joku. Sanat +kulkivat miehestä mieheen ja kaikki uskoivat ne todeksi odottaen +jännityksellä, mitä Akoon sitten tekisi. Myöskin Porportukin pyssymies +odotti vahtien Akoonia. + +Punnitseminen oli suoritettu loppuun ja kultahiekka oli pöydällä +kolmena tummankeltaisena kekona. "Isäni on velkaa yhtiölle kolmetuhatta +dollaria", sanoi El-Soo. "Ottakaa se, Tommy, yhtiön puolesta. Ja tässä, +Tommy, on neljä vanhaa miestä. Tunnette heidät. Ja tässä on tuhat +dollaria. Ottakaa se ja pitäkää huolta siitä, etteivät nämä vanhukset +tarvitse milloinkaan olla nälässä eivätkä tupakan puutteessa." + +Tommy kokosi kullan pusseihin. Kuudentuhannen dollarin edestä jäi +pöydälle. El-Soo työnsi kauhan kultakekoon ja siroitti sisällön +äkkinäisellä liikkeellä Yukoniin kultaisena kuurona. Porportuk tarttui +häntä ranteeseen, kun hän toisen kerran työnsi kauhan kekoon. + +"Kulta on minun", El-Soo sanoi rauhallisesti. + +Porportuk hellitti otteensa hammasta purren ja synkin silmin katsellen, +kun hän jatkoi kullan kylvämistä virtaan, kunnes pöytä oli tyhjä. + +Kaikkien huomio oli kiintynyt Akooniin ja Porportukin miehellä oli +pyssynpiippu kyynärtaipeessa, sormi liipasimella ja pyssynsuu +tähdättynä kyynärän päässä seisovaan Akooniin. Mutta Akoon ei +hievahtanut. + +"Laittakaa kauppakirja kuntoon", sanoi Porportuk äreästi. + +Ja Tommy valmisti kauppakirjan, jonka mukaan mies nimeltä Porportuk sai +kaikki oikeudet naiseen nimeltä El-Soo. El-Soo kirjoitti nimensä +asiakirjaan ja Porportuk taivutti sen pannen sen lompakkoonsa. Äkkiä +hänen silmänsä välähtivät ja kiihkeästi hän kääntyi El-Soohon päin +puhuen: + +"Mutta minä en maksanut isänne velkaa. Teistä minä maksoin hinnan. Kun +Teidät myytiin, oli se nykyhetken kauppaa eikä viimevuotista tahi +vieläkin vanhempaa. Niistä kultaunsseista, jotka Teistä annoin, +maksetaan nyt kauppa-asemalla seitsemäntoista dollarin edestä jauhoja +eikä kuudentoista. Olen menettänyt dollarin kultakin unssilta, yhteensä +kuusisataa kaksikymmentäviisi dollaria." + +El-Soo mietti hetkisen ja huomasi tehneensä erehdyksen. Hän hymyili +purskahtaen sitten nauruun. + +"Olette oikeassa, minä erehdyin. Mutta myöhäistä on sitä enää oikaista, +Te maksoitte ja nyt on kulta mennyttä. Teidän ajatusjuoksunne oli +hidas. Vahinko on Teidän. Järkenne ei kulje nopeasti nykyisin, +Porportuk. Te alatte olla vanha." + +Porportuk ei vastannut. Pälyen hän silmäsi Akooniin ja huomasi olevansa +turvassa. Hänen huulensa painautuivat tiukasti yhteen ja julmuus +kuvastui hänen kasvoissaan. "Tulkaa", sanoi hän sitten, "menemme +majaani". + +"Muistatteko, mitkä kaksi seikkaa sanoin Teille keväällä?" kysyi El-Soo +liikahtamatta paikaltaan. + +"Pääni olisi täynnä naisten puheita, jos säilyttäisin ne mielessäni", +vastasi Porportuk. + +"Sanoin Teille, että saisitte saatavanne", El-Soo jatkoi tasaisesti. +"Ja myöskin sanoin Teille, etten ikinä tule vaimoksenne." + +"Mutta sen sanoitte, ennenkuin kauppakirja oli tehty." Porportuk pisti +kätensä taskuun, missä asiakirja oli. "Olen ostanut Teidät kaikkien +nähden. Te olette minun. Ette kieltäne, että olette minun." + +"Olen Teidän", sanoi El-Soo vakavasti. + +"Minun omani?" + +"Teidän omanne." + +Porportukin ääneen tuli voitonvarma sointu: + +"Minun omani kuten koira?" + +"Kuten koira Teidän omanne", toisti El-Soo rauhallisesti. "Mutta, +Porportuk, Te unohdatte sanani, jos joku toinen mies olisi minut +ostanut, niin olisin tullut hänen vaimokseen. Olisin ollut sille +miehelle hyvä vaimo. Sellainen oli aikomukseni. Mutta Teidän +vaimoksenne en suostu ikinä tulemaan. Ja senvuoksi olen Teidän +koiranne." + +Porportuk tiesi leikkivänsä tulella ja päätti hoitaa pelinsä lujin +ottein. "Sitten puhun Teille, en kuten El-Soolle, vaan kuten koiralle", +hän sanoi, "ja käsken Teidän tulemaan kanssani". Näin sanoessaan hän +yritti tarttua El-Soon käsivarteen, mutta tämä torjui hänen otteensa: + +"Ei niin kiirettä, Porportuk. Te ostatte koiran. Koira juoksee +luotanne. Vahinko on Teidän. Olen koiranne. Entäpä jos karkaan?" + +"Koiran omistajana pieksän Teitä." + +"Kun saatte minut kiinni?" + +"Kun saan Teidät kiinni." + +"Ottakaa sitten minut kiinni!" + +Nopeasti hyökkäsi Porportuk häneen päin, mutta hän vältti. Nauraen +kiersi El-Soo pöytää. "Ota kiinni hänet!" komensi Porportuk El-Soon +lähellä olevalle pyssyintiaanille. Mutta kun intiaani ojensi kätensä +tarttuakseen El-Soohon, niin Eldorado-kuningas kaatoi hänet maahan +korvanjuureen tähdätyllä nyrkiniskulla. Pyssy putosi kolisten maahan. +Silloin olisi Akoonilla ollut tilaisuus. Hänen silmänsä liekehtivät, +mutta hän ei hievahtanut. + +Porportuk oli vanha mies, mutta kylmät yöt olivat pitäneet hänet +virkeänä. Pöytää hän ei käynyt kauan kiertämään, vaan hyppäsi äkkiä sen +yli. El-Soo ei osannut olla varuillaan. Hän hypähti taaksepäin +kiljaisten säikähtyneenä ja Porportuk olisi saanut hänet kiinni, jollei +Tommy olisi sitä estänyt. Tommyn jalka ojentui. Porportuk kompastui ja +lensi pitkälleen maahan. Ja silloin El-Soo lähti. + +"Ottakaa sitten kiinni minut", hän nauroi olkansa yli paetessaan. Hänen +juoksunsa oli joustavaa ja kevyttä, mutta Porportuk juoksi nopeasti ja +rajusti. Nuoruudessaan hän oli ollut nopein juoksija nuorten miesten +joukossa. Ja nytkin hän oli nopeampi kuin El-Soo. Mutta tämä vältti +hänet tehden nopeita mutkia. Kun hän oli heimopuvussaan, eivät +hameenhelmat haitanneet hänen jalkojensa liikkeitä ja vikkelin kääntein +hänen notkea vartalonsa luiskahti joka kerran pois Porportukin +yrittäessä häneen tarttua. + +Nauraen ja meluten yhteensulloutunut väkijoukko hajaantui katsomaan +ajoa. Yhä mutkitellen ja kierrellen äkkinäisin kääntein El-Soo riensi +intiaanien leiripaikan halki Porportuk kintereillään, milloin kadoten +telttojen taa seuraavana hetkenä tullakseen uudelleen näkyviin. Näytti +siltä, kuin olisi El-Soo käsineen nojannut ilmaan milloin puolelle, +milloin toiselle, ja jyrkimmissä käänteissä koko hänen ruumiinsa +kallistui hyvin vinoon näyttäen heittäytyvän ilman varaan. Ja kuten +ajokoira oli Porportuk hänen kantapäillään, aina yhden harppauksen +verran jäljessä tahi jommallakummalla sivulla. + +He juoksivat leiripaikan takana olevan kentän halki ja katosivat +metsään. Tana-naw'n asemalla odotettiin heidän palaamistaan, odotettiin +kauan ja hartaasti, mutta turhaan. + +Sillä välin Akoon söi ja nukkui usein viivyskellen laivasillalla +kuuntelematta hänelle heitettyjä moitteita sen johdosta, ettei hän +ollut tehnyt mitään. Kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua palasi +Porportuk väsyneenä ja raivoissaan. Hän ei virkkanut sanaakaan +kellekään muulle kuin Akoonille, jonka kanssa hän koetti haastaa +riitaa. Mutta Akoon vain kohautti olkiaan ja poistui. Porportuk ei +antanut ajan kulua hukkaan. Hän varusti puoli tusinaa nuoria miehiä, +valiten parhaat jälkien seuraajat ja kestävimmät kulkijat, ja heidän +etunenässään hän painautui metsään. + +Seuraavana päivänä ylöspäin matkalla oleva höyrylaiva "Seattle" laski +laituriin ja otti halkoja. Kun kiinnitysköydet oli irroitettu ja laiva +eteni rannasta, oli Akoon mukana luotsikojussa. Ollessaan muutamia +tunteja vuorollaan peräsimessä hän näki pienen tuohikanootin lähtevän +rannasta. Siinä oli vain yksi ihminen. Tarkkaan sitä katseltuaan hän +käänsi peräsinratasta ja hiljensi vauhtia. + +Kapteeni astui luotsikojuun. "Mikä nyt on hätänä?" hän kysäsi. "Vesihän +on hyvää." + +Akoon murahti vain. Hän näki rannalta lähtevän isomman kanootin, jossa +oli useampia henkilöitä. "Seattle" joutui pois pääväylältä ja hän +käänsi peräsintä vielä hieman. + +Kapteeni kiehahti. "Sehän on vain intiaanivaimo", hän vastusti. + +Akoon ei virkkanut mitään. Jännittyneenä hän seurasi naista ja +takaa-ajavaa kanoottia. Viimemainitussa pieksi kuusi melaa vettä, kun +taas naisen melominen kävi hitaasti. + +"Te ajatte laivan kiinni pohjaan", huusi kapteeni tarttuen +ohjausrattaaseen. + +Mutta kaikin voimin Akoon nojautui rattaaseen ja katsahti kapteenia +silmiin. Hitaasti kapteeni irroitti kätensä tapeista. + +"Ihmeellinen veijari", hymisi hän itsekseen. + +Akoon piti "Seattlen" aivan matalan rinnassa, kunnes näki naisen +tarttuvan keulapuolen reunaan. Sitten hän antoi merkin panna koneet +täyteen käyntiin ja kiersi ratasta. Suuri kanootti oli hyvin lähellä, +mutta sen ja laivan väli leveni levenemistään. + +Nauraen nainen nojautui laivan reunalle -- ja huusi: "Ota kiinni minut, +Porportuk!" + +Akoon poistui laivasta Fort Yukonissa. Hän hankki pienen, sauvottavan +veneen ja lähti Porcupine-jokea ylöspäin. Ja El-Soo oli hänen mukanaan. +Matka oli raskas ja tie kulki maailman selkärangan poikki, mutta Akoon +oli ennenkin sen kulkenut. Päästyään Porcupinen latvoille he jättivät +veneen ja kulkivat jalan Kalliovuorten poikki. + +Hyvin mielellään Akoon kulki El-Soon jäljessä ja katseli +hänen liikkeitään. Niissä oli sellaista musiikkia, jota hän +rakasti. Ja erikoisesti hän oli ihastunut hyvinmuodostuneisiin, +pehmeiksiparkittujen nahkavarsien peittämiin sääriin, hoikkiin +nilkkoihin ja pieniin jalkoihin, jotka eivät väsyneet pisimpänäkään +päivänä. + +"Sinä olet keveä kuin ilma", hän sanoi katsoen El-Soohon. "Sinulle ei +kulkeminen ole raskasta. Kävelysi on kuin leijailua, niin keveätä on +jalkaisi nousu. Sinä olet kuin kauris, El-Soo, ja silmäsi ovat kuin +kauriin silmät, kun joskus katsot minuun tahi kun kuulet äkillisen +äänen ja mieleesi tulee, onko vaara uhkaamassa. Silmäsi on kuin kauriin +silmät nyt, kun katsot minuun." + +Ja säteilevänä ja liikutettuna El-Soo suuteli Akoonia. + +"Kun saavumme Mackenzielle, niin jatkamme viipymättä matkaamme", sanoi +Akoon myöhemmin. "Meidän on päästävä etelään, ennenkuin talvi meidät +tavoittaa. Menemme kesämaihin, missä ei ole lunta ollenkaan. Mutta +palaamme takaisin. Olen nähnyt paljon maailmaa, mutta missään ei ole +sellaista maata kuin Alaska, ei sellaista aurinkoa kuin meillä, ja +pitkän kesän jälkeen on lumi tervetullut." + +"Ja sinä opit lukemaan", sanoi El-Soo. + +Ja Akoon vastasi: "Varmasti opin lukemaan." + +Mutta heille sattui viivytys, kun he olivat saapuneet Mackenzielle. He +tapasivat Mackenzie-intiaaneja ja metsästysretkellä näiden kanssa +Akooniin sattui tapaturmalaukaus. Pyssy oli nuorukaisen kädessä. Kuula +mursi Akoonin oikean käsivarren ja lisäksi kaksi kylkiluuta. Akoon +osasi jonkunverran haavojen hoitoa ja El-Soo oli oppinut sitä Pyhän +Ristin lähetysasemalla. Luut asetettiin paikoilleen ja Akoon loikoili +nuotion ääressä antaakseen niiden kasvaa vastakkain. Ja pitihän tulesta +kohoava savu moskiitotkin loitolla. + +Juuri silloin saapui Porportuk kuuden nuoren miehensä kanssa. Akoon +ähkyi avuttomuuttaan ja vetosi Mackenzie-intiaaneihin. Mutta Porportuk +esitti vaatimuksensa ja intiaanit olivat ymmällään. Porportuk halusi +viedä El-Soon mukaansa, mutta sitä he eivät sallineet. Asiasta oli +langetettava tuomio, ja koska asia koski miestä ja naista, niin +kutsuttiin vanhustenneuvosto koolle, etteivät nuoret miehet, joiden +sydän oli lämmin, antaisi tämän sanelemaa päätöstä. + +Vanhukset istuivat ympyrässä moskiittojen karkoittamiseksi sytytetyn +tulen ääressä. He olivat laihoja ja ryppyisiä, hengitys raskasta ja +läähättävää. Savu vaivasi heitä. Kuihtuneilla käsillään he silloin +tällöin hätistelivät savua uhmaavia moskiittoja ja tällaisen +ponnistelun jälkeen he aina yskivät ontosti ja tuskallisesti. Eräät +sylkivät verta ja yksi heistä istui hieman syrjässä pää eteenpäin +kallellaan veren yhtämittaa hitaasti vuotaessa hänen suustaan. He +olivat kuin kuolleita ja heidän päivänsä olivat luetut. Kuolemalle oli +annettu tuomiovalta. + +"Ja minä maksoin hänestä hyvin kalliin hinnan", lopetti Porportuk +syytöksensä. "Sellaista hintaa ette ole milloinkaan nähneet. Jos myytte +kaiken, mitä teillä on, keihäänne, nuolenne ja pyssynne, nahkanne ja +turkiksenne, telttanne, veneenne ja koiranne, jos myytte kaiken, niin +ette sittenkään saa kuin kenties tuhannen dollaria. Ja kuitenkin +maksoin tästä naisesta, El-Soosta, kaksikymmentäkuusi kertaa kaikkien +keihäittenne, nuolienne ja pyssyjenne, nahkojenne ja turkiksienne, +telttojenne, veneittenne ja koirienne hinnan. Se oli kallis hinta." + +Vanhukset nyökkäsivät juhlallisesti, vaikka heidän ryppyjen ympäröimät +silmänsä menivätkin levälleen ihmetyksestä, että yksikään nainen olisi +sellaisen omaisuuden arvoinen. Se heistä, jonka suusta verta vuosi, +hieroi huuliaan. "Onko tämä totta?" hän kysyi jokaiselta Porportukin +nuorelta mieheltä. Ja jokainen heistä vakuutti sen todeksi. + +"Onko se totta?" hän kysyi El-Soolta ja tämä vastasi: "Se on totta." + +"Mutta Porportuk ei ole maininnut, että hän on vanha", sanoi Akoon, "ja +että hänen tyttärensä ovat vanhempia kuin El-Soo." + +"Se on totta, Porportuk on vanha mies", varmensi El-Soo. + +"Porportukin asia on arvioida oma ikänsä", sanoi vanhus, jonka suusta +tuli verta. "Me olemme vanhoja. Mutta nähkääs! Ei ikä ole milloinkaan +niin vanha, kuin sen nuoriso arvioi." + +Ja ympyrässä istuvat vanhukset pureskelivat ikeniään, nyökyttelivät +päitään hyväksymisen merkiksi ja yskivät. + +"Minä sanoin hänelle, etten milloinkaan tule hänen vaimokseen", +huomautti El-Soo. + +"Ja kuitenkin otit häneltä kaksikymmentäkuusi kertaa niin paljon kuin +kaikki meidän omaisuutemme?" kysyi yksisilmäinen vanhus. + +El-Soo vaikeni. + +"Onko se totta?" toisti vanhus ja hänen hehkuvan silmänsä katse +tunkeutui El-Soohon kuin tulinen rauta. + +"Se on totta", myönsi tämä. + +"Mutta minä pakenen uudelleen", hän huudahti kiihkeästi hetken +kuluttua. "Pakenen aina." + +"Se on Porportukin asia", sanoi eräs toinen vanhus. "Meidän asiamme on +antaa tuomio." + +"Kuinka paljon sinä maksoit hänestä?" kysyttiin Akoonilta. + +"En maksanut hänestä mitään", vastasi tämä. "Mikä hinta hyvänsä on +liian vähän hänestä. En ole arvioinut häntä kultahiekassa, en koirissa, +en teltoissa enkä turkiksissa." + +Vanhukset väittelivät keskenään mumisten puoliääneen. "Nämä vanhukset +ovat jäätä", sanoi Akoon englanninkielellä. "En aio noudattaa heidän +ratkaisuaan, Porportuk. Jos otatte El-Soon, niin varmasti tapan +Teidät." + +Vanhukset keskeyttivät neuvottelunsa ja katselivat häntä +epäluuloisesti. "Emme ymmärrä sinun puhettasi", sanoi heistä yksi. + +"Hän vain sanoi aikovansa tappaa minut", kiiruhti Porportuk +selittämään. "Olisi senvuoksi hyvä ottaa häneltä pois pyssy ja asettaa +joitakuita nuoria miehiä hänen lähelleen, ettei hän pääsisi kimppuuni. +Hän on nuori ja mitä merkitsevät katkenneet luut nuorille!" + +Avuttomana makaavalta Akoonilta otettiin pois pyssy ja veitsi ja hänen +pääpuolelleen asettui kaksi nuorta Mackenzie-intiaania. Yksisilmäinen +vanhus nousi seisomaan ja puhui: "Meitä ihmetyttää naisesta maksettu +kallis hinta, mutta meidän asiamme ei ole harkita siinä piilevää +järkeä. Olemme tuomitsemassa ja me annamme tuomion. Asia on selvä. +Kaikki tietävät, että Porportuk on maksanut hyvin kalliin hinnan tästä +naisesta, El-Soosta. Ja senvuoksi El-Soo kuuluu Porportukille eikä +kellekään muulle." Hän istuutui raskaasti alkaen yskiä. Vanhukset +nyökkäsivät yskien. + +"Tapan Teidät", huusi Akoon englanninkielellä. + +Porportuk nousi hymyillen. "Olette antaneet oikean tuomion", hän puhui +neuvostolle, "ja nuoret mieheni antavat teille paljon tupakkaa. Ja nyt +käskekää tuoda nainen luokseni". + +Akoon kiristeli hampaitaan. Nuoret miehet tarttuivat El-Soon +käsivarsiin. Hän ei vastustellut, kun hänet vietiin Porportukin luokse, +kasvot leimuten synkästi. + +"Istu tuohon jalkojeni juureen, kunnes olen puhunut", tämä komensi ja +pysähtyi sitten hetkeksi. "On totta", hän jatkoi sitten, "että olen +vanha mies. Mutta kuitenkin jaksan ymmärtää nuoria. Ei tuli vielä ole +minusta tyyten sammunut. En ole enää nuori, mutta näine vanhoine +jalkoineni aion sittenkin juosta ikäni loppuvuodet. El-Soo juoksee +nopeasti. Hän on hirvi. Tiedän sen, sillä olen sen nähnyt juostessani +hänen perästään. Ei ole hyvä, että vaimo juoksee niin nopeasti. Maksoin +hänestä kalliin hinnan ja hän karkaa minulta. Akoon ei maksanut hänestä +mitään ja El-Soo juoksee kuitenkin hänen luokseen." + +"Tullessani teidän luoksenne, Mackenzien kansa, oli päätökseni vakava. +Kuunnellessani neuvostossa ja ajatellessani El-Soon nopeita jalkoja +horjui entinen päätökseni. Nyt on päätökseni taaskin varma, mutta se ei +ole sama kuin se, mikä minulla oli tänne saapuessani. Sallikaa minun +kertoa teille aikomukseni. Kun koira kerran karkaa isännältään, niin se +karkaa myöskin uudelleen. Miten usein se tuotaneekaan takaisin, aina se +karkaa uudelleen. Jos meillä on sellainen koira, niin myymme sen. +El-Soo on kuin karkaava koira. Aion myydä hänet. Onko neuvostossa joku, +ken tahtoo ostaa hänet?" + +Vanhukset yskivät ja vaikenivat. + +"Akoon tahtoisi ostaa hänet", Porportuk jatkoi, "mutta hänellä ei ole +rahaa. Ja senvuoksi tahdon antaa El-Soon hänelle, kuten hän sanoi, +maksutta. Vielä nytkin tahdon antaa El-Soon hänelle." + +Kumartuen alas hän otti El-Soota kädestä ja talutti hänet makaavan +Akoonin luokse. + +"El-Soolla on paha tapa, Akoon", jatkoi Porportuk sitten asettaen tytön +istumaan Akoonin jalkapuoleen. "Samoin kuin hän on tähän asti karannut +minulta, saattaa hän karata sinulta vastaisuudessa. Mutta sinun, Akoon, +ei tarvitse millonkaan pelätä hänen karkaamistaan. Minä pidän siitä +huolen. Hän ei ikinä karkaa sinulta -- se on Porportukin sana. Hänellä +on hyvä järki. Tiedän sen, sillä usein on se antanut minulle iskun. +Mutta tällä kertaa aion antaa oman järkeni toimia. Ja siten tahdon +taata hänet sinulle, Akoon." + +Porportuk kumartui ja asetti El-Soon jalat ristiin nilkat päällekkäin. +Ja sitten hän, ennenkuin kukaan ehti arvata hänen aikomustaan, laukaisi +pyssynsä molempien nilkkojen läpi. Akoonin ponnistellessa noustakseen, +nuorien miesten pitäessä häntä kiinni, murtuivat hänen katkenneet +luunsa uudelleen naksahtaen poikki. + +"Teko on oikea", sanoivat vanhukset toisilleen. + +El-Soo ei päästänyt ääntäkään. Hän istui katsellen murtuneita +nilkkojaan, joilla hän ei enää milloinkaan kävelisi. + +"Minun jalkani ovat vahvat, El-Soo", sanoi Akoon. "Mutta eivät +milloinkaan ne vie minua kauaksi luotasi." + +El-Soo katsahti häneen ja ensi kerran Akoon näki kyyneleet hänen +silmissään. + +"Silmäsi ovat kuin kauriin silmät, El-Soo", puheli Akoon. + +"Oliko tekoni oikea?" kysyi Porportuk hymyillen ivallisesti savun +reunamalta varustautuessaan poistumaan. + +"Se oli oikea", sanoivat vanhukset. Ja vaieten he istuivat edelleen. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kultahohde, by Jack London + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56936 *** |