diff options
Diffstat (limited to '56936-8.txt')
| -rw-r--r-- | 56936-8.txt | 3248 |
1 files changed, 0 insertions, 3248 deletions
diff --git a/56936-8.txt b/56936-8.txt deleted file mode 100644 index 285f0aa..0000000 --- a/56936-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3248 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kultahohde, by Jack London - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kultahohde - -Author: Jack London - -Translator: Alpo Kupiainen - -Release Date: April 7, 2018 [EBook #56936] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTAHOHDE *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KULTAHOHDE - -Kirj. - -Jack London - - -Englanninkielestä suomentanut A. K. [Alpo Kupiainen] - - - - - -Helsingissä, -Kustannusliike Minerva Oy, -1922. - - - - -SISÄLLYS: - -Kultahohde. -Luottamustehtävä. -Nolattu. -El-Soo. - - - - -KULTAHOHDE. - - -Lon Mc Fane oli hieman äreissään -- hän oli kadottanut tupakkapussinsa --- muuten hän olisi kertonut minulle jotain Surprise Laken majasta -ennen sinne saapumistamme. Koko päivän olimme matkanneet kulkien -vuorotellen etunenässä polkemassa tietä koirille. Se oli kovaa -lumikenkätyötä eikä se ollut omiaan saattamaan miestä puheliaaksi, -mutta olisihan Lon Mc Fanen pitänyt keskipäivällä kahvia keittäessämme -kuitenkin saada tarpeeksi hengähtää kertoakseen siitä minulle. Mutta -hän ei kertonut. Surprise Lake (= yllätysjärvi) -- Yllätysmaja se oli -minulle. En ollut milloinkaan ennen kuullut siitä puhuttavan. Myönnän, -että olin ollut jonkun verran väsyksissä. Olin jo tunnin ajan tuon -tuostakin silmännyt Loniin odottaen, että hän minä hetkenä hyvänsä -antaisi pysähtymismerkin yöpymistä varten. Mutta olin liian ylpeä -ehdottaakseni sitä tahi kysyäkseni hänen aikomuksiaan. Ja kuitenkin hän -oli minun palveluksessani, olin sievoisesta palkasta pestannut hänet -hoitelemaan puolestani koiria ja tottelemaan määräyksiäni. Taisinpa -olla hieman äreissäni itsekin. Hän ei virkkanut mitään ja minä olin -päättänyt olla mitään kysymättä, kulkisimmepa sitten vaikka koko yön. - -Äkkiä oli maja edessämme. Viikon kestäneellä matkallamme emme olleet -tavanneet ketään ja minusta oli tuntunut hyvin todennäköiseltä, ettemme -vieläkään yhteen viikkoon tapaisi ketään. Ja yhtä kaikki tuossa oli -maja silmieni edessä. Sen ikkunasta loisti himmeä valo ja savu -kiemurteli savupiipusta. - -"Miksi et kertonut minulle --" alotin, mutta Lon keskeytti minut -mutisten: - -"Surprise Lake -- puolen mailin päässä on pieni järvi, pelkkä -lammikko." - -"Vai niin, entä maja -- kuka siinä asuu?" - -"Eräs nainen", vastasi Lon ja seuraavassa hetkessä hän jo kolkutti -ovelle. Naisen ääni kehotti astumaan sisään. - -"Oletteko nähnyt Davea äskettäin?" kysyi nainen. - -"En ole", Lon vastasi huolettomasti. "Olen ollut toisella suunnalla, -Circle Cityn puolella. Dave kai on Dawsonissa päin, eikö niin?" - -Nainen nyökkäsi päätään ja Lon ryhtyi riisumaan koiria valjaista, -samalla kun minä purin kuorman ja kannoin yöpymisvehkeemme tupaan. -Majassa oli vain yksi avara huone ja nainen asui ilmeisesti siinä -yksin. Hän viittasi uuniin, jossa vesi jo oli kiehumassa, ja Lon ryhtyi -valmistamaan illallista, minä taas aukasin kalanipun ja syötin koirat. -Odottelin, että Lon olisi esitellyt emännän ja minut toisillemme, mutta -harmikseni hän ei sitä tehnyt, vaikkakin he nähtävästi olivat vanhoja -tuttuja. - -"Te olette Lon Mc Fane, ettekö olekin?" kuulin naisen kysyvän. "Niin, -nyt muistan Teidät. Viimeksi näin Teidät höyrylaivalla, eikö totta? -Muistan..." - -Äkkiä puhe katkesi jonkun hirveän muiston johdosta, joka silmien -kauhistuneesta ilmeestä päättäen kuvastui hänen sielussaan. Ja -hämmästyksekseni olivat naisen puheet ja käyttäytyminen tehneet Loniin -voimakkaan vaikutuksen. Hänen kasvoistaan kuvastui epätoivo ja äänessä -oli sydämellisen lämmin sävy hänen sanoessaan: - -"Viimeksi tapasimme Dawsonissa. Silloin oli kuningattaren -valtaistuinjuhla tahi syntymäpäivä tahi jotain sellaista -- -muistatteko? -- kanoottikilpailut joella ja estejuoksukilpailu -pääkadulla." - -Kauhu haihtui pois naisen silmistä ja lihaksien jännitys laukesi. -"Niin, kyllä, kyllä muistan", hän sanoi. "Ja Te voititte yhdessä -kanoottikilpailussa." - -"Miten ovat Daven puuhat viimeaikoina sujuneet? Yhtä hyvin kai kuin -ennenkin?" kysyi Lon yhä vielä ilmeisesti hämmennyksissä. - -Nainen nyökkäsi hymyillen ja sitten hän huomattuaan, että olin jo -päästänyt vuodevehkeet siteistä, osoitti minulle, mihin saisin laittaa -yösijan kuntoon. Hänen oma vuoteensa oli toisessa päässä tupaa. - -"Arvelin Daven tulevan kuullessani teidän koirienne äänet", hän sanoi. - -Senjälkeen hän oli vaiti tyytyen tarkastelemaan Lonin keittopuuhia -silloin tällöin heristäen korviaan, kuuluisiko koirien ääntä tieltä. -Odotellessani illallista panin tupakaksi ja kävin vuodehuoville -pitkäkseni. Jotain ihmeellistä tässä piili, sen verran tajusin, mutta -sen enempää en voinut saada selville. Miksi hitossa ei Lon ollut -hituistakaan selittänyt minulle etukäteen? Katselin naisen huomaamatta -hänen kasvojaan, ja mitä kauemmin niitä katselin, sitä vaikeampaa minun -oli irroittaa niistä silmiäni. Ne olivat ihmeellisen kauniit kasvot, -yliluonnolliset, tekisi mieleni sanoa, ja niistä kuvastui sellainen -valo, ilme, yleensä jotakin sellaista, jota en milloinkaan ollut -nähnyt. Pelko ja kauhu olivat täydelleen kadonneet ja naisen kasvot -olivat rauhallisen kauniit -- jos sanalla "rauhallinen" voidaan -tarkoittaa tuota käsittämätöntä, salaperäistä jotain, jota en osaa -nimittää hohteeksi enkä valoksi sen enempää kuin ihmeeksikään. - -Äkkiä hän katsahti minuun, ikäänkuin hän olisi vasta silloin huomannut -minut. - -"Oletteko Te nähnyt Davea äskettäin?" hän kysäsi. Kieleni kärjellä -pyöri kysymys: "Ketä Davea?", kun kiehuvan rasvan käryssä puuhaileva -Lon yskäsi. Yskäisy saattoi aiheutua kärystä, mutta minusta se tuntui -tarkoitetulta ja jätin kysymyksen tekemättä. "En ole nähnyt", vastasin. -"Olen vasta äsken saapunut näille maille --." - -"Mutta ette kai aikone sanoa", hän keskeytti puheeni, "ettette ole -kuulleet puhuttavan Davesta -- suuresta Dave Walshista?" - -"Nähkääs", puolustelin, "olen uusi tulokas näillä mailla. Olen -enimmäkseen elellyt alamaissa, Nomen puolella." - -"Kertokaa hänelle Davesta!" sanoi nainen Lonille. - -Aluksi Lon näytti joutuvan hämilleen, mutta sitten hän alkoi puhua -samaan herttaisen sydämelliseen tapaan kuin aikaisemminkin. Se näytti -hieman liian herttaiselta, liian sydämelliseltä, minkä vuoksi se -vaivasi minua. - -"Niin, Dave on hieno mies", hän sanoi. "Hänessä on miestä jokaikinen -tuuma ja hän on sukkasillaan kuusi jalkaa neljä tuumaa pitkä. Hänen -sanansa on yhtä hyvä kuin kirjoitettu sitoumus. Vain valehtelija voi -väittää Daven milloinkaan puhuneen muuta kuin totta ja sellainen mies -saa tapella kanssani, myöskin minun -- jos hänestä jotain jää jäljelle, -senjälkeen kuin Dave on hänet pehmittänyt. Sillä Dave osaa tapella. -Totisesti, hänessä on terästä. Hän kaatoi harmaan karhun 38 kaliiberin -pistoolilla. Joitakuita naarmuja hän silloin sai karhun kynsistä, mutta -hän tiesi tehtävänsä. Hän meni luolaan juuri sitä karhua tappamaan. -Pelosta hän ei tiedä mitään. Ja valmis jakamaan toiselle omastaan, -auliisti hän antaa rahansa, ja jos rahaa ei ole, niin viimeisen -paitansa ja tulitikkunsa. Niin, täällä Surprise Lakella hän työskenteli -kolme viikkoa ja ansaitsi yhdeksänkymmentätuhatta, eikö niin ollut?" -Nainen punastui ylpeydestä ja nyökkäsi myöntäen. Koko puheen ajan oli -hän hartaan tarkkaavasti kuunnellut jokaista sanaa. "Ja myönnän -mielihyvin", jatkoi Lon, "että minua harmittaa, kun en tavannut Davea -nyt täällä." - -Lon järjesti illallisen sahatuista kuusilaudoista kyhätyn pöydän -toiseen päähän ja istuuduimme syömään. Koirat alkoivat ulvoa ja nainen -kiiruhti ovelle raottaen sitä hieman ja kuunnellen. - -"Missä Dave Walsh on?" kysyin hiljaa. "Kuollut", vastasi Lon. -"Helvetissä, kenties. En tiedä. Suu poikki." - -"Mutta äskenhän sanoit, että odotit tapaavasi hänet tänä iltana -täällä", huomautin. - -"No, lopeta toki!" vastasi Lon yhtä varovasti ja matalalla äänellä. - -Nainen oli sulkenut oven palaten entiselle paikalleen ja minä istuin ja -mietiskelin sitä seikkaa, että tämä mies, joka käskee minun pitämään -suuni kiinni, saa minulta palkkaa kaksisataaviisikymmentä dollaria -kuukaudessa ja lisäksi ruuan. - -Lonin pestessä ruokailuastiat minä polttelin tarkastellen naista. Hän -näytti entistäänkin kauniimmalta -- omituisen, lumotun kauniilta. -Katseltuani häntä herkeämättä viisi minuuttia, minun oli pakko, -päästäkseni takaisin tosioloihin, katsoa Lon Mc Fanea. Se auttoi minut -ilman pitempiä puheita uskomaan, että nainenkin oli todellinen. Aluksi -olin arvellut, että hän on Dave Walshin vaimo, mutta jos kerran Dave -Walsh oli kuollut, kuten Lon sanoi, niin hänen täytyi olla Daven leski. - -Kävimme aikaisin levolle, sillä meitä odotti pitkä työpäivä. Ja kun Lon -ryömi vierelleni peitehuopien alle, käytin tilaisuutta kysyäkseni: - -"Onko tuon naisen pää sekaisin?" - -"Niin sekaisin kuin saattaa olla", vastasi hän, ja ennenkuin ehdin -pukea seuraavan kysymyksen sanoiksi, oli Lon Mc Fane, vannon sen, -sikeässä unessa. Hän nukkui aina sillä tavoin -- heti ryömittyään -huopien sisään hän sulki silmänsä ja oli unessa hengittäen tasaisesti, -hieman tavallista raskaammin. Lon ei milloinkaan kuorsannut. - -Aamulla taas ei puheisiin ollut aikaa, nopea aamiainen, koirien -ruokkiminen, reen kuormaaminen ja sitten tielle. Lähtiessämme heitimme -hyvästit ovella seisovalle naiselle, joka jäi katsomaan meitä -poistuessamme. Koko ajan väikkyivät hänen yliluonnollisen kauniit -kasvonsa mielessäni ja minun tarvitsi vain sulkea silmäni nähdäkseni -hänet ilmielävänä edessäni. Tie oli ummessa, sillä Surprise Lake oli -kaukana kulkuteistä ja vuorotellen olimme Lonin kanssa polkemassa -pehmeätä lunta suurine lumikenkinemme, että koirat pääsivät kulkemaan. -"Mutta sanoithan, että odotit tapaavasi Dave Walshin majassa", pyöri -silloin tällöin kielelläni. Mutta ääneen en sitä lausunut. Saatoinhan -odottaa siksi, kunnes keskipäivällä pysähtyisimme. Ja keskipäivällä -taas jatkoimme yhtä mittaa edelleen, sillä Lon selitti, että Teeleen -haaraantumassa oli hirvimetsästäjien majapaikka, minne voisimme saapua -hämärissä. Mutta emme ehtineet sinne, sillä Brightilta, etumaiselta -koiraltamme, murtui lapaluu ja sitä hoidellessamme kului tunti, -ennenkuin lopetimme koiran kärsimykset laukauksella. Ja kun sitten -Teeleen jäällä kuljimme tukkiruuhkan yli, särkyi rekemme, mikä pakoitti -meidät yöpymään ja korjailemaan rikkoutuneet jalakset kuntoon. Keitin -ruuan ja ruokin koirat Lonin korjatessa rekeä ja yhdessä hankimme yön -tarpeiksi jäätä ja polttopuita. Kun sitten istuimme huopapeitteillämme -mokkasiiniemme höyrytessä keppien nenässä tulen äärellä ja polttelimme -iltapiippujamme, Lon äkkiä kysäsi: - -"Etkö tuntenut häntä?" Pudistin päätäni. - -"Panithan merkille hänen hiustensa, silmiensä ja ihonsa värin. Siitä -hän juuri sai nimensäkin. Hän muistutti kultahohteisena nousevan -auringon ensimäistä lämmintä hehkua. Häntä nimitettiin Kultahohteeksi. -Etkö ole kuullut hänestä mitään?" - -Minulla oli kaukainen ja hämärä aavistus, että olin joskus kuullut -tämän nimen, mutta sillä ei ollut minulle mitään merkitystä. -"Kultahohde", toistin, "se kuulostaa tanssikapakan tytönnimeltä." Lon -pudisti päätään. "Ei, hän oli hyvä nainen, ainakin siinä mielessä, -vaikka hän tekikin suuren synnin." - -"Mutta miksi käytät hänestä puhuessasi aina mennyttä aikaa, ikäänkuin -hän olisi kuollut?" - -"Sentähden että hänen sielussaan on pimeys, joka on aivan samaa kuin -kuolemanpimeys. Se Kultahohde, jonka minä ennen tunsin ja jonka Dawson -ja Forty Mile tunsivat, on kuollut. Se mykkä, mielipuolinen nainen, -jonka me viime yönä näimme, ei ollut Kultahohde." - -"Entä Dave?" kysäsin. - -"Hän rakensi majan", Lon vastasi, "Kultahohdetta ja... itseään varten. -Nyt hän on kuollut ja nainen odottaa häntä siellä puoliksi uskoen, -ettei hän ole kuollut. Mutta kukapa voi tuntea mielipuolen sekavia -ajatuksia? Kenties hän varmasti uskoo Daven elävän. Joka tapauksessa -hän odottaa Davea tämän rakentamassa majassa. Kukapa herättäisi -kuolleen henkiin. Ja sitten: kukapa herättäisi henkiin sellaisen elävän -ihmisen, joka on kuollut? Minä sitä en tee ja juuri senvuoksi olin -odottavinani, että tapaisin Dave Walshin eilen illalla. Lyönpä vetoa -hyvinkin paljosta, että minä olisin hämmästynyt enemmän kuin hän, jos -olisin tavannut hänet siellä eilen." - -"En ymmärrä vieläkään", sanoin. "Aloitahan alusta, niinkuin velkainen -mies ainakin, ja kerro minulle koko juttu!" - -Ja Lon aloitti. "Victor Chauvet oli vanha ranskalainen, kotoisin -Etelä-Ranskasta. Hän tuli Californiaan kulta-aikoina. Hän oli -uranaukaisijoita. Kultaa hän ei löytänyt, mutta hänestä tuli -sensijaan pulloihin pannun auringonpaisteen valmistaja -- lyhyesti -viininviljelijä ja -valmistaja. Hän seurasi myöskin kultakummun -aaltoilua. Se hänet saattoi ensimäisten mukana Alaskaan sekä Chilcootin -ylitse ja pitkin Yukonia jo paljon ennen Carmackin löytöä. Ten Milen -vanha kaupunginpaikka oli Chauvet'n. Hän kuljetti ensimäisen postin -Arctic Cityyn. Hän valtasi Porcupinessa hiilikaivokset kaksitoista -vuotta sitten. Nyt sattui niin, että Victor Chauvet oli hyvä -katolilainen, joka rakasti maailmassa kahta asiaa, viiniä ja naista. -Viiniä hän rakasti kaikenlajista, mutta naista vain yhtä, Marie -Chauvet'n äitiä." - -Tällöin minä murahdin ääneen, ajatukseni olivat tietämättäni -lentäneet siihen tosiasiaan, että minä maksoin tälle miehelle -kaksisataaviisikymmentä dollaria kuukaudessa. - -"Mikä nyt vaivaa?" hän kysyi. - -"Vaivaa?" toistin. "Ajattelin, että sinun piti kertoa minulle -Kultahohteen tarina. En minä tahdo kuulla vanhan ranskalaisen -viinilallisi elämäkertaa." - -Rauhallisesti Lon sytytti piippunsa, imasi hyvät savut ja pani sitten -piipun syrjään sanoen: "Sinähän käskit minun alkamaan alusta." - -"Niin kyllä, alusta alkaen." - -"Ja Kultahohteen kertomuksen alku on vanha ranskalainen viinilalli, -sillä hän oli Marie Chauvet'n isä ja Marie Chauvet oli Kultahohde. Mitä -vielä tahdot? Victor Chauvet'lla ei ollut puhumisenarvoisia -onnenpotkaisuja. Hän eli omaa elämäänsä pitäen hyvän huolen Mariesta, -joka muistutti hänen rakastamaansa naista. Oikein hyvän huolen. -Kultahohde oli hänen antamansa hyväilynimi. Flush of Gold Creek (= -Kultahohdepoukama) sai nimensä hänen mukaansa, Flush of Goldin kaupunki -samoin." - -"Nyt", sanoi Lon tehden yhden kirkkaista käänteistään, "olet nähnyt -hänet. Mitä arvelet hänestä, hänen näöstään, tarkoitan? Minkä -vaikutuksen hän tekee sinun kauneusaistiisi?" - -"Hän on tavattoman kaunis", vastasin. "En milloinkaan ole nähnyt ketään -hänen vertaistaan. Huolimatta siitä, että arvasin hänen olevan -sekapäisen, en saanut eilen illalla silmiäni irti hänestä. Eikä se -johtunut uteliaisuudesta. Se oli ihmettelyä, pelkkää ihmettelyä, hän -oli niin oudon kaunis." - -"Hän oli vielä oudomman kaunis, ennenkuin pimeys lankesi hänen -päällensä", Lon sanoi hiljaa. "Hän oli todella kultahohde. Hän käänsi -kaikkien miesten sydämet... ja päät. Ponnistellen hän vielä jaksoi -muistaa, että kerran voitin Dawsonissa kanoottikilpailun -- minä, joka -kerran rakastin häntä ja jota hän sanoi rakastavansa. Hänen kauneutensa -pakoitti kaikki miehet rakastumaan häneen. Hän olisi voinut saada -Pariksen omenan, jos hän olisi silloin ollut mukana, eikä Trojan sotaa -olisi ollutkaan, ja loppujen lopuksi olisi hän voinut työntää Pariksen -pois luotaan. Ja nyt hän elää pimeydessä ja hän, joka ennen aina oli -huikentelevainen, on nyt ensimäistä kertaa pysyvästi ja uskollisesti -rakastunut -- kiintynyt varjoon, kuolleeseen mieheen, jonka kuolemaa -hän ei usko todeksi." - -"Tapahtumien kulku oli seuraava. Muistatko, mitä eilen illalla kerroin -Dave Walshista, suuresta Dave Walshista? Hän oli sellainen kuin sanoin, -ja vielä enemmän, monin kerroin enemmän. Näille maille hän saapui -80-luvun loppupuolella, hän on teidän tienraivaajianne. Silloin hän oli -20-vuotias ja voimat kuin nuorella härällä. Kun oli 25-vuotias, niin -hän jaksoi nostaa koholleen maasta kolmetoista 50-naulaista -jauhosäkkiä. Aluksi nälkä ajoi hänet majastaan joka syksy. Niihin -aikoihin oli tämä maa autiota seutua. Ei ollut jokihöyryjä, ei -ruokavarastoja, vain lohenmulloja ja jäniksenjälkiä. Mutta kun nälkä -oli karkoittanut hänet kolmena vuonna, niin hän sanoi, että -karkoituksia oli ollut tarpeeksi, ja seuraavana vuonna hän pysyi -paikoillaan. Hän söi pelkästään lihaa, milloin hänen onnistui sitä -saada. Sinä talvena häneltä meni yksitoista koiraa ruuaksi. Mutta hän -pysyi paikallaan. Ja seuraavanakin talvena hän oli paikoillaan ja sitä -seuraavana. Ei milloinkaan hän enää jättänyt näitä maita. Hän oli -härkä, suuri härkä. Hän kykeni ottamaan suuremman kantamuksen kuin -chicatintiaani, kanootilla hän kulki nopeammin kuin stick ja jalat -märkinä hän voi jatkaa matkaa koko päivän 50° pakkasessa, ja se -merkitsee, sen sanon, hengen edestä kävelemistä. Sinun jalkasi -jäätyisivät 25° pakkasessa, jos ne kastuisivat ja sinä yrittäisit -jatkaa matkaa." - -"Dave Walsh oli voimiltaan kuni härkä. Ja kuitenkin hän oli lauha ja -herkkäluontoinen. Kuka hyvänsä voi häntä peijata, pahinkin nauta voi -leiripaikalla valehdella häneltä viimeisen dollarin. 'Mutta mitäpä -siitä', hänellä oli tapana nauraa omaa herkkyyttään, 'ei se vie minulta -yöunta.' Elkää silti kuitenkaan luulko, ettei hänellä ollut -selkärankaa. Muistattehan, kun kerroin hänen menneen kaatamaan karhua -pistoolilla. Ja jos tappelu syntyi, niin Dave oli aina pahin kaikista. -Hän oli raja, jos sillä sanalla voin kuvata sitä, miten rajaton hän -oli, kun hän joutui liikkeeseen. Heikkojen oli helppo tulla hänen -kanssaan toimeen, mutta vahvojen miesten oli väistyttävä hänen -tieltään, jos siksi sattui. Ja hän oli sellainen mies, josta miehet -pitivät, hän oli miesten mies, mikä on sanoista kaikkein kaunein. - -"Dave ei ollut mukana hurjassa riennossa Dawsoniin, silloin kun Carmack -teki Bonanza-löydön. Nähkääs, juuri silloin Dave oli Mammon Creekin -seuduilla ja teki siellä löydön itse. Hän keksi Mammon Creekin. Sinä -talvena hän hankki 84 tuhatta ja teki valtauksen, joka näytti tuottavan -parisataatuhatta seuraavana talvena. Kun sitten kesän tullen maa kävi -sohjoiseksi, niin hän pistäytyi Yukonia pitkin Dawsoniin katsomaan -Carmackin löytöä. Ja siellä hän näki Kultahohteen. Muistan sen illan. -Muistan sen ikäni. Kaikki kävi niin äkkiä ja melkeinpä hirvittää -ajatellessa voimakasta miestä, joka menetti kaikki voimansa -Kultahohteen, heikon, vaalean naisen hempeiden silmien yhdestä -katseesta. Se tapahtui hänen isänsä, vanhan Victor Chauvet'n majassa. -Daven olivat ystävät tuoneet sinne puhelemaan Mammon Creekin -talonpaikoista. Mutta varsin vähäisiä olivat hänen puheensa ja sekin -vähä, mitä hän sanoi, oli pelkkää sekasotkua. Kultahohteen näkeminen -oli saattanut Daven pyörälle. Daven lähdettyä vanha Victor Chauvet -väitti jyrkästi, että Dave oli ollut juovuksissa. Ja niin hän olikin. -Juovuksissa hän oli, mutta se voimakas juoma, mistä hän oli juopunut, -oli Kultahohde. - -"Se oli ratkaiseva tapahtuma Davelle, tämä Kultahohteen ensimäinen -näkeminen. Hän ei lähtenytkään takaisin Yukonia alaspäin viikon -kuluttua, niinkuin oli aikonut. Hän vitkasteli kuukauden, kaksi -kuukautta, koko kesän. Ja me, jotka olimme jo kärsineet, ymmärsimme sen -ja ihmettelimme, mihin se päättyisi. Meidän mielestämme oli -epäilemättömän selvää, että Kultahohde oli löytänyt mestarinsa. Ja -miksikä ei? Dave Walshin elämässä oli paljon romantiikkaa. Hän oli -Mammonin kuningas, hän oli tehnyt Mammon Creekin löydön. Hän oli -vanhaa, hapanta taikinaa, tämän maan vanhimpia tienraivaajia -- hänen -kulkiessaan ohitse ihmiset tavallisesti katsoivat taakseen ja sanoivat -kunnioituksensekaisella äänellä toisilleen: 'Siinä on Dave Walsh'. Ja -miksikä ei? Hän oli kuusi jalkaa neljä tuumaa pitkä, tukka -keltainen, niskasta kihartuva. Ja hän oli voimakas kuin härkä, -keltaharjainen härkä, ja ikää hänellä oli 31 vuotta. - -"Ja Kultahohde rakasti häntä ja tanssittuaan keskenään koko kesän -kestäneen kosinta-ajan he lopuksi julkaisivat kihlauksensa. Syksy oli -käsillä, Daven oli palattava talvisiin töihinsä Mammon Creekiin ja -Kultahohde kieltäytyi lähtemästä heti vihille. Dave pani Dusky Burnsin -hoitamaan Mammon Creekin valtausta ja jäi itse edelleen Dawsoniin. -Mutta se ei auttanut. Kultahohde tahtoi olla vapaana vielä jonkun -aikaa, hänen täytyi saada olla vapaana ja hän suostuisi vihittäväksi -vasta seuraavana vuonna. Ja niinpä lähtikin Dave Walsh ensimäisiä jäitä -myöten Yukonia pitkin alaspäin, yksin koirineen, uskoen, että -vihkiäiset pidettäisiin, kun hän saapuisi seuraavana vuonna Dawsoniin -ensimäisellä höyrylaivalla. - -"Niin, Dave oli varma kuin Pohjantähti ja Kultahohde taas petollinen -kuin kompassineula magneettikuormassa. Dave oli yhtä tasainen ja vakava -kuin Kultahohde huikentelevainen ja epävakainen ja jostakin syystä -Dave, joka ei milloinkaan ollut ketään epäillyt, epäili häntä. Kenties -oli se rakkaudesta johtuvaa kateellista itsekkyyttä, kenties -Kultahohteen sielusta hänen sieluunsa tarttunut aavistus. Joka -tapauksessa Davea vaivasi Kultahohteen epävakaisuudesta aiheutunut -pelko. Hän pelkäsi uskoa Kultahohdetta yksin seuraavaan vuoteen asti, -hänen täytyi se tehdä ja senvuoksi hän oli melkein vimmoissaan. Jonkun -verran kertoi vanha Victor Chauvet minulle jälkeenpäin ja kaikesta -siitä, mitä sain kuulla, päättelin, että Chauvet'n majassa oli -jonkunlainen perhenäytös, ennen kuin Dave lähti koirineen. Hän oli -seisonut vanhan ranskalaisen edessä Kultahohde rinnallaan ja selitti, -että he olivat sidotut toisiinsa. Hän oli ollut varsin dramaattinen, -silmät palaen, kertoi vanha Victor. Jotain hän oli puhunut siitä, että: -'kunnes kuolema meidät erottaa'. Ja erikoisesti muisti vanha Victor, -että hän oli kerran tarttunut Kultahohteen olkapäähän suurella -kädellään ja melkein puistellen tätä sanonut: 'Kuolemaankin asti sinä -olet minun ja haudastanikin nousisin vaatimaan sinut omakseni.' Vanha -Victor muisti sanasta sanaan sen lauseen: 'Kuolemaankin asti sinä olet -minun ja haudastanikin nousisin vaatimaan sinut omakseni.' ja -jälkeenpäin hän kertoi minulle, että Kultahohde oli säikähtänyt hyvin -kovasti ja että hän, Victor, oli myöhemmin kahden kesken selittänyt -Davelle, että Kultahohteen säilyttämiseksi ei se ollut oikea tapa -- -että hänen oli kohdeltava Kultahohdetta hellästi ja pidettävä hänet -iloisena, jos hän aikoi säilyttää hänet omanaan. - -"Selvää on mielestäni, että Kultahohde oli säikähtänyt. Itse hän -kohteli miehiä aivan mielivaltaisesti, kun taas miehet suhtautuivat -häneen kuten johonkin hyvin herkkään ja hentoon, jota ei millään -ehdolla saanut loukata. Hän ei tietänyt, mitä ankaruus oli... kunnes -Dave Walsh, kuuden jalan ja neljän tuuman korkuinen, voimakas härkä, -tarttui häneen kiinni suurine käsineen ja vakuutti hänelle, että hän -oli hänen omansa kuolemaan asti, ja muuta sellaista. Ja lisäksi oli -sinä talvena Dawsonissa eräs soittaja -- eräs noita makaroonileukaisia, -rasvatenoorisia italialaisia -- ja Kultahohde menetti sydämensä -hänelle. Kenties se oli vain luuloteltua ihastusta, en tiedä sitä. -Joskus minusta tuntuu, että hän todella rakasti Dave Walshia. Kentiespä -juuri sentähden, että Dave oli säikäyttänyt hänet puhumalla kuolemasta -ja haudasta nousemisesta ja muusta sellaisesta, hän lopuksikin kiintyi -italialaiseen soittelijaan. Mutta kaikki se on arvailua ja tosiseikat -ovat pääasia kertomuksessa. Hän ei ollutkaan italialainen, hän oli -venäläinen kreivi -- siinä totuus. Eikä hän ammatiltaan ollut -pianonsoittaja eikä sentapainen. Hän soitteli viulua ja pianoa ja -lauloi -- lauloi hyvin -- mutta hän lauloi omaksi huvikseen ja -kuulijainsa huviksi. Rahaa hänellä oli myöskin -- ja juuri tässä -kohdassa tahdon sanoa, ettei Kultahohde milloinkaan ollut välittänyt -rahasta hituistakaan. Huikentelevainen hän oli, mutta likaista -halpuutta hänessä ei ollut. - -"Mutta jatkan kertomusta. Kultahohde oli sidottu Daveen ja Daven piti -saapua ensimäisellä höyrylaivalla häntä noutamaan. Oli vuosi 1899 ja -ensimäistä höyrylaivaa odotettiin kesäkuun puolivälissä. Ja Kultahohde -ei uskaltanut hylätä Davea ja sitten kohdata häntä. Kaikki -suunniteltiin äkkiä. Venäläinen soittaja, kreivi, oli hänen nöyrä -orjansa. Kultahohde teki suunnitelman, tiedän sen. Niin paljon sain -vanhalta Victorilta jälkeenpäin tietää. Kreivi sai Kultahohteelta -määräykset ja lähti ensimäisessä höyrylaivassa alaspäin jokea. Laiva -oli Golden Rocket. Ja Kultahohde lähti siinä myöskin. Ja minäkin -lähdin. Aioin Circle Cityyn ja olinpa lopullisesti hämmästynyt -tavatessani Kultahohteen laivalla. Hänen nimeään en ollut nähnyt -matkustajaluettelosta. Hän oli kreivin kanssa kaiken aikaa, -onnellisena ja hymyilevänä, ja huomasin, että kreivin mukana oli -matkustajaluetteloon merkitty hänen vaimonsa. Niin se oli, huone, -numero ja kaikki. Ensi kerran sain tietää, että hän oli naimisissa, -vaimosta vain en nähnyt jälkeäkään... jollei sillä tarkoitettu -Kultahohdetta. Olisivatko he kenties menneet avioliittoon ennen -lähtöään, mietiskelin. Heistä oli kulkenut puheita Dawsonissa ja oli -lyöty vetoja, että kreivi oli syrjäyttänyt Daven laudalta. - -"Puhelin laivan kassanhoitajan kanssa. Hän ei tietänyt sen enempää kuin -minäkään. Hän ei edes tuntenut Kultahohdetta ja lisäksi oli hänellä -työtä melkein yli voimien. Tiedät, minkälainen Yukonilla kulkeva -höyrylaiva on, mutta et voi arvatakaan, minkälaista oli elämä Golden -Rocketiila, kun se lähti Dawsonista kesäkuussa 1898. Ensimäisenä -laivana oli se saanut kuljettaakseen kaikki keripukkipotilaat ja muut -sairaaloiden asukkaat. Ja sitten täytyi siinä olla ainakin parin -miljoonan arvosta Klondiken kultahietaa ja -jyviä, puhumattakaan -tiukkaan sullotuista matkustajista, koirista ja muista eläimistä -loppumattomiin asti. Ja rahti- ja matkatavaroita oli se reunojaan -myöten täynnä. Etusillalla oli niitä vuorenkorkuinen röykkiö ja lisää -tuli jokaisessa pienessä pysähdyspaikassa matkan varrella. Näin, kun -laatikko tuotiin laivaan Teelee Portagessa, ja tiesin, kenenkä laatikko -se oli, mutta en arvannut, minkälainen jookkeri sen sisälläolija oli. -Ja se nostettiin etusillalle tavararöykkiön huipulle eikä sitä edes -asetettu liioin tanakasti sinne. Laivamies ajatteli tulla uudelleen -sitä asettelemaan, mutta unohti sitten koko asian. Iso, äreä koira, -joka kiipesi tavararöykkiölle ja asettui arkun viereen pitkälleen, -tuntui silloin minusta tutulta. Ja sitten sivuutimme Dawsoniin matkalla -olevan Glen dalen. Sen tervehtiessä meitä ajattelin Davea, joka oli -mukana laivassa kiiruhtaen Dawsoniin noutamaan Kultahohdetta. Käännyin -katsomaan tätä. Hän seisoi laivan kaiteen vierellä silmät kirkkaina, -mutta hieman pelokkaan näköisenä katsellen toista laivaa ja painautui -lähemmäksi kreiviä ikäänkuin turvaa pyytäen. Hänen ei olisi pitänyt -nojautua kreiviin niin turvautuvasti eikä minun olisi tarvinnut olla -niin varma, että Dave Walsh saapuu Dawsoniin ja vimmastuu. Sillä Dave -Walsh ei ollut Glen dalella. Monista seikoista en silloin ollut vielä -selvillä, pian sain ne tietää, esim. sen, että paria ei vielä oltu -vihitty. Puolen tunnin sisällä ryhdyttiin vihkimisvalmistuksiin. Kun -suuri kajuutta oli täynnä sairaita ja 'Golden Rocket' muutenkin -tungokseen asti täynnä, niin sopivimmaksi paikaksi tätä juhlallisia -toimitusta varten huomattiin pieni tyhjä paikka alemmalla etukannella -kaiteen ja laskuportaiden vierellä, suuren tavaravuoren juurella, jonka -huipulla oli ennen mainittu iso arkku ja nukkuva koira. Laivalla oli -lähetyssaarnaaja, joka aikoi seuraavaan pysähdyspaikkaan, Eagle Cityyn, -joten hänen apuunsa oli nopeasti turvauduttava. Ja he suunnittelivat -solmita avioliiton laivalla. - -"Mutta olen kiiruhtanut tapahtumien edelle. Syy, minkä vuoksi Dave -Walsh ei ollut 'Glen dale'lla', oli se, että hän oli 'Golden -Rocket'illa'. Näin se oli käynyt. Vitkasteltuaan Dawsonissa -Kultahohteen tähden hän lähti Mammon Creekiin jäitse. Siellä oli Dusky -Burns hoitanut valtauksen asiat siksi hyvin, ettei häntä siellä -tarvittu. Senvuoksi hän pani rekeen vähän ruokaa, valjasti koirat, otti -mukaansa erään intiaanin ja lähti Surprise Lakea kohti. Hän oli aina -pitänyt siitä seudusta. Kenties et tiedä tämän seudun aikaisempia -tapahtumia. Mutta edellytykset olivat siihen aikaan hyvät ja Dave -ryhtyi rakentamaan majaa Kultahohteelle ja itselleen. Siinä majassa me -viime yönä nukuimme. Saatuaan sen valmiiksi hän lähti metsästämään -hirviä Teeleen haarautumalle ottaen intiaanin mukaansa. - -"Ja sitten kävi näin. Sattui ankara pakkasen puuska. Lämpömittari -painui 40:een, 50:een, 60:een asteeseen nollan alapuolelle. Muistan ne -pakkaset, olin silloin Forty Milessa, ja muistan myös juuri saman -päivänkin. Klo 11:n aikaan aamulla Pohjois-Alaskan Yhtiön -varastorakennuksella oleva spriilämpömittari painui 75 asteeseen nollan -alapuolelle. Ja sinä aamuna oli Dave Walsh Teeleen haaraantuman -läheisyydessä hirvijahdissa intiaaninsa kanssa. Kaiken sen kertoi -intiaani minulle jälkeenpäin, kuljimme sittemmin yhdessä jäitse -Dyeahin. Sinä aamuna hra Intiaanin petti jää ja hän kastui vyötäisiään -myöten. Luonnollisestikin hän rupesi heti jäätymään. Ainoa oikea -menettely olisi ollut tulenteko. Mutta Dave Walsh oli härkä. Oli vain -puolen mailin matka leiripaikalle, missä tuli oli entisestään -palamassa. Minkävuoksi ryhtyä uutta sytyttelemään! Hän heitti hra -Intiaanin olalleen -- ja juoksi tämä selässään -- puoli mailia -- -lämpömittarin osoittaessa 75 astetta pakkasta. Tiedätte, mitä se -merkitsee. Itsemurha. Muuta nimitystä ei sille voi antaa. Nähkääs, se -intiaanipukki painoi yli kaksisataa naulaa ja Dave juoksi puoli mailia -kantaen häntä selässään. Tietysti hän palellutti keuhkonsa. Niiden on -täytynyt paleltua melkein jääksi. Se oli mielettömin teko, minkä kukaan -olisi voinut tehdä. Ja joka tapauksessa kuoli Dave Walsh muutamia -viikkoja kestäneiden kauheiden tuskien jälkeen. - -"Intiaani ei tietänyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä ruumiille. -Tavallisuuden mukaanhan hänen olisi pitänyt haudata se ja antaa koko -asian päättyä siihen. Mutta hän tiesi, että Dave Walsh oli suuri mies, -suurien rahojen arvoinen, 'hi-yu skookum' päällikkö. Myöskin oli hän -nähnyt muitten hi-yu skookumien ruumiita kuljetettavan ympäri maata, -ikäänkuin niillä olisi suurikin arvo. Ja niinpä hän päätti viedä Daven -ruumiin Forty Mileen, Daven päämajaan. Tiedät, minkälaista jää on -ruohojen juurilla tässä maassa -- no, niin, intiaani pani Daven suon -reunaan -- lyhyesti, hän jäädytti Daven. Dave olisi voinut jäädä sinne -tuhanneksi vuodeksi ja yhä pysyä samana, entisenä Davena. Ymmärräthän, -aivan samalla tavoin kuin jäädytyslaitoksessa. Sitten intiaani nouti -sahan Surprise Laken majalta ja sahasi tarpeeksi lautoja ruumisarkkua -varten. Ja ilmojen leutonemista odotellessaan hän metsästeli ampuen -kymmenisentuhatta naulaa hirviä, jotka hän myös jäädytti. Ilmat -leutonivat. Teeleesta lähtivät jäät. Hän rakensi lautan, lastasi sille -lihat, Daven ruumisarkun sekä koiravaljakon ja laski sitten Teeleestä -alaspäin. - -"Lautta tarttui hirsiruuhkaan ja pääsi irti vasta kahden päivän -kuluttua. Oli paahtavan kuumaa ja hra intiaani oli vähällä menettää -hirvenlihansa. Kun hän sitten saapui Teelee Portageen, niin hän laski, -että höyrylaiva saapuisi Forty Mileen nopeammin kuin hänen lauttansa. -Hän siirsi tavaransa laivaan ja siten sattui niin, että 'Golden -Rocket'in' etusillalla oli Kultahohde juuri vihittävänä, samalla kuin -Dave Walsh suuressa arkussaan heitti varjonsa häneen. Ja yhden seikan -unohdin kokonaan. Kun äreä koira tuli Teelee Portagessa laivaan, tuntui -se minusta tutulta. Se oli Pee-lat, Dave Walshin valjakon johtaja ja -hänen suosikkinsa -- kauhea tappelija, sekin. Se makasi arkun vieressä. - -"Kultahohde näki minut, kutsui minut luokseen, pudisti kättäni ja -esitti minut kreiville. Kultahohde oli kaunis. Olin häneen yhtä -hullusti rakastunut kuin milloinkaan. Hän hymyili minulle sanoen, että -minun oli merkittävä nimeni yhdeksi todistajaksi. Ja hänen pyyntöään -oli mahdoton evätä. Hän oli yhä lapsi, yhtä julma kuin lapset yleensä. -Myöskin kertoi hän minulle, että hänen hallussaan oli ainoat kaksi -pulloa shampanjaa, jotka Dawsonissa olivat, tahi oikeammin, jotka -olivat edellisenä iltana olleet Dawsonissa, ja ennenkuin osasin -arvatakaan, oli hän pyytänyt minua ottamaan lasin hänen ja kreivin -onneksi. Laivassa olijat tunkeutuivat ympärille, muiden muassa laivan -kapteeni hyvin tärkeännäköisenä, nähtävästi saadakseen kilistää -viinilasia. Se oli kummallinen vihkimätilaisuus. Yläkannella onnettomat -potilaat, monella jo toinen jalka haudassa, tuijottelivat alaspäin -meihin. Myöskin intiaaneja siellä oli, kaikki tunkeutuneina samaan -kehään, sekä pukkeja ja kilejä puhumattakaan paristakymmenestäviidestä -murisevasta susikoirasta. Lähetyssaarnaaja asetti avioliittoon aikovat -rinnakkain ja aloitti juhlallisen toimituksen. Ja juuri silloin -rupesivat koirat tappelemaan tavararöykkiön päällä -- suuren arkun -vieressä maannut Pee-lat ja erään intiaanin valkokarvainen koira. -Tappelun puhkeaminen ei käynyt äkkiä. Koirat parhaillaan murisivat -toisilleen jonkun matkan päästä, tiedättehän, ikäänkuin antaen keveitä -pitkiä napsauksia. Olihan niiden melu häiritsevää, mutta -lähetyssaarnaajan ääni kuului kuitenkin selvästi. - -"Ei ollut ensinkään helppoa päästä koirien lähelle niitä erottamaan -paitsi röykkiön toiselta puolelta. Mutta siellä taas ei ollut ketään, -kaikki olivat, nähkääs, keräytyneet katsomaan vihkimätoimitusta. -Sittenkin olisi kaikki saattanut sujua onnellisesti, jollei kapteeni -olisi viskannut kalikalla koiria. Se pilasi kaiken. Kuten sanoin, -jollei kapteeni olisi viskannut kalikkaa, niin mitään ei olisi -tapahtunut. - -"Lähetyssaarnaaja oli juuri päässyt toimituksen siihen kohtaan, jossa -ovat sanat 'myötä- ja vastoinkäymisessä' ja 'kunnes kuolema meidät -erottaa'. Ja juuri silloin kapteeni heitti kalikan. Näin koko -tapauksen. Kalikka sattui Pee-latiin ja samassa valkoinen koira -hyökkäsi sen kimppuun. Kalikka sen sai aikaan. Koirat tyrkkäsivät -arkkua ja se alkoi liukua alas toinen pää edellä. Aluksi kävi -liukuminen hitaasti, kunnes pitkähkö arkku joutui röykkiön äkkijyrkälle -reunalle, josta se tuli alas yhdellä rysäyksellä. Sen puoleiselta -katsojakehältä ehtivät kaikki väistyä syrjään. Kultahohde ja kreivi -seisoivat kehän vastaisella puolella kasvot arkkuun päin, -lähetyssaarnaaja taas selin arkkuun. Arkku putosi ainakin kymmenen -jalkaa suoraan alaspäin tullen kannelle päälleen. - -"Nyt on muistettava, ettei meistä kukaan tietänyt, että Dave Walsh oli -kuollut. Luulimme hänen olevan 'Glen dale'lla' matkalla Dawsoniin. -Lähetyssaarnaaja oli siirtynyt hieman syrjään, joten Kultahohde ja -kreivi olivat suoraan arkun vastassa sen pudotessa. Kaikki tapahtui -kuten näyttämöllä, sen paremmin ei sitä olisi voitu suunnitella. Arkku -putosi pää edellä ja juuri oikea pää edellä. Arkun kansi lennähti auki -ja siitä heilahti esille Dave Walsh seisoen, osaksi huopiin käärittynä, -keltainen tukka hulmuten ja välkkyen auringonpaisteessa. Niin, Dave -tuli jaloilleen ja heilahti suoraan Kultahohdetta kohti. Tämä ei -tietänyt, että hän oli kuollut, mutta epäilemättä hänestä saattoi -tuntua, että Dave, maattuaan röykkiön päällä kaksi päivää arkussaan, -juuri nyt, tällä hetkellä, nousi kuolleista vaatimaan häntä omakseen. -Mahdollisesti hän ajatteli niin, joka tapauksessa näky jähmetytti -hänet. Liikkumattomana, jäykkänä hän seisoi katsoen, kun Dave Walsh -tuli häntä noutamaan. Ja Dave sai hänet. Näytti melkein siltä, kuin -olisi Dave kiertänyt käsivartensa hänen ympärilleen, mutta tapahtuipa -niin tai ei, joka tapauksessa he yhdessä kaatuivat kannelle. Meidän oli -ensin nostettava Dave Walshin ruumis pois, ennenkuin pääsimme -Kultahohteeseen käsiksi. Hän oli pyörtynyt, mutta olisi ollut yhtä -hyvä, jos hän ei olisi milloinkaan vironnut siitä pyörtymyksestä. Sillä -virottuaan hän alkoi kirkua mielipuolen tavoin. Sitä hän jatkoi -tuntikausia väsyksiin asti... Niinpä kyllä, kyllä hän parani. Eilen -illalla näit hänet ja tiedät, miten parantunut hän on. Ei hän raivoa, -se on kyllä totta, mutta pimeydessä hän elää. Hän luulottelee -odottavansa Dave Walshia ja siksi hän asuu tämän häntä varten -rakentamassa majassa. Enää hän ei ole huikentelevainen. Yhdeksän vuotta -on hän nyt ollut Dave Walshille uskollinen ja luultavasti on hän -uskollinen loppuun asti." - -Lon Mc Fane työnsi huopien reunan alas ja valmistautui ryömimään -vuoteeseen. - -"Kuljetamme hänelle ruokavarat joka vuosi", hän lisäsi, "ja yhteisesti -pidämme hänestä huolta. Mutta vasta viime yönä hän ensi kertaa tunsi -minut jälleen." - -"Ketkä me?" kysyin. - -"Niin", hän vastasi, "kreivi ja vanha Victor Chauvet ja minä. Tiedätkö, -vain kreivi on todella säälittävä. Dave Walsh ei saanut milloinkaan -tietää, että Kultahohde oli uskoton hänelle. Ja Kultahohde ei kärsi, -järjen pimeys on hänelle armelias." - -Makasin äänettömänä huopien alla minuutin verran. - -"Vieläkö kreivi on näillä mailla?" kysyin sitten. - -Mutta kuului vain hiljaista, raskasta hengitystä ja tiesin, että Lon Mc -Fane oli nukkunut. - - - - -LUOTTAMUSTEHTÄVÄ. - - -Kaikki köydet oli irroitettu ja Seattle N:o 4 irtaantui hitaasti -rannasta. Kannelle oli kasattu korkeat röykkiöt lastia ja -matkatavaroita ja siellä vilisi kaikenkarvaisia intiaaneja, koiria, -ajomiehiä, kullanhuuhtojia, kauppamiehiä ja kotiinpalaavia -kullanetsijöitä. Melkoinen osa Dawsonin väestöä oli kerääntynyt -rannalle hyvästelemään. Kun laskuportaat oli nostettu laivaan ja -aluksen keula kääntyi joelle, muuttui hyvästelijöiden melu -korviasärkeväksi. Yhdennellätoista hetkellä muisteli jokainen viimeisiä -jäähyväistietoja ja niitä lennäteltiin edestakaisin laivan ja rannan -välimatkan yhä kasvaessa. Kierrellen keltaisia viiksiään toisella -kädellään Louis Bondell hitaasti heilutti toista kättään rannalla -oleville ystävilleen, kun hän äkkiä muisti vielä yhden unohtuneen asian -ja harppasi kaiteen ääreen. - -"Hoi, Fred!" hän kiljui "Fred!" - -Fred työnsi parin muhkeita olkapäitä esille rannalla olevan väkijoukon -ensimäisen rivin lävitse koettaen kuulla Louis Bondellin ilmoitusta. -Viimeksimainitun kasvot punastuivat hänen yrittäessään turhaan huutaa -tarpeeksi kovasti. Ja yhä vain laajeni höyrylaivan ja rannan välinen -etäisyys. - -"Hei, kapteeni Scott!" hän kiljasi ohjauskojuun. "Seisattakaa laiva!" - -Kellot kilahtivat, suuri ruoriratas pyörähti ja laiva pysähtyi. Kaikki -laivalla ja rannalla käyttivät hyväkseen tätä armonaikaa vaihtaakseen -huiskutuksilla viimeiset uudet jäähyväiset. Entistä turhempia olivat -Louis Bondellin yritykset saada äänensä kantamaan rannalle saakka. -Seattle N:o 4 ajautui pois väylältä kulkeutuen virran mukana alaspäin -ja kapteeni Scottin täytyi panna koneet uudelleen hetkeksi käyntiin. -Hän pujahti ohjauskojuun tullen vähän ajan kuluttua uudelleen esiin -suuri megafooni kädessään. - -Kapteeni Scottilla oli valtava ääni, ja kun hän kajahutti: "Hiljaa!" -laivan kannella ja rannalla meluavaan joukkoon, niin olisi tämä sana -voitu kuulla Moosehiden vuoren huipulla ja aina Klondikessa asti. Tämä -virallinen käsky saikin melun vaikenemaan. - -"No, niin, mitä sanottavaa Teillä on?" kysyi kapteeni Scott. - -"Sanokaa Fred Churchillille -- hän on tuolla rannalla -- käskekää hänen -mennä Macdonaldin luokse. Siellä on säilytettävänä pieni käsilaukku, -minun omaisuuttani. Käskekää hänen ottaa se ja tuoda se mukanaan, -sitten kun hän lähtee." - -Hiljaisuuden vallitessa kapteeni Scott mylvi tämän sanoman rannalle -megafoonilla: - -"Fred Churchill, menkää Macdonaldille -- hänen talletettavanaan -- -pieni käsilaukku -- Louis Bondellin omaisuutta -- tärkeä! Tuokaa se -mukananne, kun tulette! Kuulitteko?" - -Churchill heilutti kättään kuulemisen merkiksi. Itse asiassa, jos -Macdonald olisi avannut puolen mailin päässä olevan asuntonsa ikkunan, -niin hänkin olisi sen kuullut. Hyvästelymelu kohosi jälleen, kellot -kilisivät, ja Seattle N:o 4 lähti jatkamaan matkaansa, kääntyi -myötävirtaan ja alkoi painua Yukonia alaspäin Bondellin ja Churchillin -heilutellessa käsiään hyvästiksi ja keskinäisen kiintymyksen -vakuutteluiksi. - -Tämä tapahtui juhannuksen aikana. Syksyllä W.H. Willis lähti Yukonia -pitkin ylöspäin mukanaan kaksisataa kotimatkalla olevaa matkalaista, -niiden joukossa Churchill. Hänen kojussaan oli vaatemyttyyn kierrettynä -Louis Bondellin laukku. Se oli pieni, jäykästä nahkasta tehty kapine ja -sen paino, 40 naulaa, hermostutti kovasti Churchillia joka kerta, kun -hän vain poistui vähääkään kauemmaksi siitä. Naapurihytissä olevalla -miehellä oli samoin vaatemyttyyn piilotettuna kokonainen aarre -kultahiekkaa ja yhdessä he lopuksi päättivät pitää vuorotellen vahtia. -Sillä aikaa kuin toinen meni alas ruokailukajuttaan, jäi toinen -pitämään silmällä molempien hyttien ovia. Kun Churchillin mieli teki -pelata whistiä, oli toinen vahdissa, ja kun toinen tarvitsi lepuuttaa -sieluaan, niin Churchill luki neljän kuukauden ikäisiä sanomalehtiä -kenttätuolilla molempien ovien välissä. - -Näytti tulevan aikainen talvi ja varhaisesta aamusta iltahämärään ja -pitkälle pimeään asti oli yleisesti pohdinnanalaisena kysymyksenä, -ennättäisikö laiva perille ennen joen jäätymistä vai olisiko -matkustajien jatkettava matkaansa jäitse. Lisäksi sattui harmillisia -viivytyksiä. Kahdesti vikaantuivat koneet ja niiden korjaamiseen meni -aikaa ja molemmilla kerroilla varoittelivat lumihiutaleet -laivassaolijoita uhkaavalla talventulolla. Yhdeksän kertaa sai W.H. -Willis yrittää, ennenkuin se pääsi ylitse Five-Finger koskista -heikkoine koneineen, ja kun se siinä lopuksi onnistui, oli se -myöhästynyt neljä päivää matkasuunnitelmastaan, joka sekin oli varsin -vapaamielisesti valmistettu. Silloin oli kysymyksenalaista, odottaisiko -höyrylaiva Flora sitä enää Box Canonin yläpuolella. White Horse -putousten alapuolelta Box Canonin yläpuolelle eivät höyrylaivat voineet -kulkea jokea ja matkustajien oli senvuoksi siirryttävä sillä kohdalla -maitse toisesta laivasta toiseen. Puhelimia ei niillä mailla ollut eikä -siis minkäänlaisia mahdollisuuksia ilmoittaa odottavalle Floralle, että -Willis oli myöhästynyt neljä päivää, mutta tulossa kuitenkin. - -Kun W.H. Willis saapui White Horseen, niin saatiin tietää, että Flora -oli odottanut kolme päivää yli määräajan, mutta lähtenyt sitten vain -muutamia tunteja aikaisemmin. Myöskin saatiin tietää, että se -pysähtyisi Tagish Postissa klo 9:ään asti sunnuntaiaamuun. Nyt oli klo -4 ja lauantai-ilta. Matkustajat pitivät neuvottelukokouksen. Laivalla -oli suuri vene, joka oli tarkoitettu Lake Bennettin päässä olevalle -poliisiasemalle. He päättivät ottaa sen perillesaattamisen vastuulleen. -Ja sitten oli vapaaehtoisten ilmoittauduttava. Kaksi miestä tarvittiin -ajamaan Floraa takaa. Vapaaehtoisia ilmoittautui koko joukko heti -paikalla, muiden muassa Churchill, sillä hänen luonteensa mukaista oli -tarjoutua vapaaehtoiseksi, ennenkuin hän ehti ajatella Bondellin -käsilaukkua. Kun se johtui hänen mieleensä, niin hän alkoi toivoa, -ettei häntä valittaisi. Mutta sellaisella miehellä, joka oli hankkinut -itselleen maineen jo koulupoikana jalkapallojoukkueen kapteenina, -sitten atleettiklubin puheenjohtajana, koirien ajajana ja Yukonin -kulkijana ja jolla sen lisäksi oli sellaiset hartiat kuin hänellä, -sellaisella miehellä ei ollut oikeutta kartella tätä kunniaa. Tehtävä -uskottiin hänelle ja Nick Antonsenille, jättiläiskokoiselle -norjalaiselle. - -Sillä aikaa kuin joukko muita matkalaisia vene olkapäillään lähti -marssimaan koskipaikkojen ohi, riensi Churchill hyttiinsä. Hän tyhjensi -vaatemytyn sisällön lattialle ja otti laukun aikoen jättää sen -naapurihytissä olevan miehen huostaan. Mutta samalla iski hänen -päähänsä ajatus, että laukku ei ollutkaan hänen ja ettei hänellä -senvuoksi ollut oikeutta luovuttaa sitä pois omasta hallustaan. Niinpä -hän ottikin sen mukaansa juosten polkua myöten ja usein vaihtaen -laukkua kädestä toiseen samalla ihmetellen, etteikö se todellakaan -painanut enempää kuin 40 naulaa. - -Klo oli 1/2 5 i.p. miesten lähtiessä. Thirty Milen virran juoksu oli -siksi vuolas, että he harvoin voivat turvautua airoihin. Ei auttanut -muu kuin juosta rantaa pitkin, vetohihna olalla, kolhiutua kiviin, -tunkeutua vedenrajassa olevien pensaikkojen läpi, silloin tällöin -liukahtaen veteen ja usein kahlaten polvia ja vyötäisiä myöten. Ja kun -sitten sattui siksi jyrkkä kallio, että eteenpäinpääsy oli mahdotonta, -niin miehet veneeseen, airot esille ja raju, kuluttava soutaminen -vuolaan virran poikki toiselle rannalle, siellä taas airot pois ja -rannalle, vetohihna olalle uudelleen. Se oli raskasta, väsyttävää -työtä. Antonsen raatoi, niinkuin hänen tapaiseltaan jättiläiseltä -saattoi odottaakin, valittamatta, jatkuvasti, mutta Churchillin -voimakas ruumis ja lannistumattomat aivot puristivat hänestä -viimeisetkin voimat. Eivät kertaakaan he pysähtyneet levähtämään. -Eteenpäin, eteenpäin ja yhä sittenkin eteenpäin. Kylmä tuuli puhalsi -jokea alaspäin kohmetuttaen heidän kätensä ja pakoittaen heidät tuon -tuostakin takomaan käsiään vastakkain saadakseen veren kiertämään -jähmettyneissä sormissa. - -Pimeän tullessa oli heidän pakko jatkaa matkaansa umpimähkään, luottaen -onneensa. Vähä väliä he kompastuivat tiettömillä rannoilla ja vaatteet -repeytyivät siekaleiksi pensaikoissa. Kumpikin olivat he pahasti -naarmuisia ja verisiä. Toistakymmentä kertaa he rajusti soutaessaan -virran poikki törmäsivät pohjaan tarttuneisiin puunrunkoihin ja vene -kaatui. Kun se ensi kerran tapahtui, niin Churchill sai sukeltamalla -hapuilla kolmen jalan syvyisestä vedestä käsilaukkua. Puoli tuntia -kului, kunnes se löytyi ja sen jälkeen se sidottiin lujasti veneeseen. -Niin kauan kuin vene pysyi veden pinnalla, oli laukkukin turvassa. -Antonsen katseli laukkua synkkänä ja aamupuolella alkoi kiroilla sitä, -mutta Churchill ei ryhtynyt mihinkään selittelyihin. - -Viivytyksiä ja onnettomuuksia oli loppumattomasti. Eräässä jyrkässä -käänteessä, jossa virta kulki voimakkaana koskena, heiltä kului kaksi -tuntia. Monta kertaa he saivat yrittää ylipääsyä ja vene kaatui -kahdesti. Sillä kohdalla kohosi kummallakin rannalla jyrkät kalliot -syvästä vedestä, sekä hinaaminen että sauvominen oli mahdotonta ja -soutaa taas he eivät jaksaneet vuolasta virtaa vastaan. Joka -yrityksellä he jännittivät soutaessa voimansa äärimmilleen ja joka -kerran he uupuivat kesken ja virta työnsi heidät takaisin miesten -sydämien miltei pakahtuessa ponnistuksista. Lopuksi he onnistuivat -sattumalta. Virran tulisimmassa kohdassa lähellä toista putousta pyörre -tempasi veneen Churchillin ohjausvallasta ja heitti sen kohti kalliota. -Churchill hyppäsi umpimähkään kalliolle sattuen kallion halkeamaan. -Pitäen toisella kädellään kiinni kivestä hän toisella tarttui -kumoutuneeseen veneeseen, kunnes Antonsen ryömi pois vedestä. Sitten he -yhdessä nostivat veneen pystyyn ja levähtivät. Yrittämällä uusin voimin -he lopuksi pääsivät yli tästä tiukasta kohdasta ja heti taas rannalle -ja käsiksi vetohihnaan. - -Päivän valjetessa he olivat kaukana Tagish Postin alapuolella. Yhdeksän -aikana sunnuntaiaamuna he kuulivat Floran viheltävän sieltä lähtöään, -ja kun he klo 10 saapuivat sinne, niin he parhaiksi voivat nähdä Floran -savun kaukaa etelästä. Kaksi lopen uupunutta ryysyläistä saapui sinä -aamuna paikkakunnan ratsastavan poliisin kapteeni Jonesin luokse. Tämä -lausui heidät tervetulleiksi ja antoi heille ruokaa. Myöhemmin siitä -kertoessaan hän vakuutti, että niillä miehillä oli hirvittävin -ruokahalu, mitä hän milloinkaan oli nähnyt. Syötyään kävivät miehet -pitkälleen ja nukkuivat uunin ääressä märissä riekaleissaan. Kahden -tunnin kuluttua Churchill nousi, vei päänalaisena pitämänsä Bondellin -laukun veneeseen, nyki Antonsenin hereille ja sitten taas Floraa -takaa-ajamaan. - -"Eihän edeltäpäin voi sanoa, mitä saattaa tapahtua -- koneihin voi -sattua vika, tahi joitain muuta sitten", vastasi hän kapteeni Jonesin -estelyihin. "Minä otan kiinni laivan ja lähetän sen takaisin poikia -noutamaan." - -Tagish Lake oli valkeana myrskystä, joka puhalsi heille vasten kasvoja. -Suuret, vaahtopää aallot työnsivät vettä veneeseen pakoittaen toisen -miehen koko ajan mättämään sitä pois, joten vain toinen jäi airoihin. -Heidän oli mahdoton päästä eteenpäin suoraa tietä. Täytyi juosta pitkin -matalaa rantaa, toinen rannalla vetäen hihnasta, toinen veneessä -sauvoen. Miehet saivat ponnistella myrskyä vastaan vyötäisiään, usein -kaulaansa myöten jäisessä vedessä, monasti kokonaan peittyen suuriin, -kuohuisiin aaltoihin. Ei lepohetkeä, ei vähäisintäkään keskeytystä, yhä -vain raskasta, tappavaa työtä. Sinä yönä he Tagish Laken päässä -tapasivat Floran keskellä sakeata, purevaa lumivihuria. Antonsen kaatui -kannelle, jäi liikkumatta samalle paikalle ja alkoi kuorsata. Churchill -oli villin näköinen. Vaatteet riippuivat pelkkinä siekaleina. Kasvot -olivat jäässä ja turvoksissa vuorokauden kestäneistä tavattomista -ponnistuksista, kun taas kädet olivat niin pöhöttyneet, ettei hän -saanut sormiansa nyrkkiin. Ja jalat taas, niillä seisominen merkitsi -sieluntuskaa. - -Floran kapteeni ei mielellään suostunut palaamaan White Horseen. -Churchill vaati sitä jyrkästi ja hellittämättä. Kapteeni ei antanut -perään. Lopuksi hän huomautti, että palaamisesta ei olisi vähääkään -hyötyä, sillä ainoan Dyeassa olevan valtamerilaivan, Athenianin, piti -lähteä tiistaiaamuna ja siihen mennessä hän ei ehtisi käydä noutamassa -rannalle jääneitä matkalaisia ennättääkseen vielä Athenianin lähdölle. - -"Mihin aikaan Athenian lähtee?" kysyi Churchill. - -"Klo 7 tiistaiaamuna." - -"Hyvä", sanoi Churchill, samalla antaen hyvän nykäisyn kuorsaavan -Antonsenin kylkiluille. "Te palaatte White Horseen. Me jatkamme matkaa -ja pysäytämme Athenian." - -Unen popperässä työnnettiin Antonsen veneeseen ja hän pääsi selville, -missä oli, vasta sitten, kun korkea aallokko antoi hänelle jääkylmän -vesiryöpyn vasten kasvoja ja kuuli Churchillin pimeässä kiljuvan -hänelle: - -"Souda, etkö kykene! Tahdotko, että vene kaatuu?" - -Päivän valjetessa olivat he saapuneet Caribon Crossingiin. Tuuli -tyyntyi, mutta Antonsen ei enää kyennyt panemaan airoja veteen. -Churchill laski veneen tyyneen poukamaan, missä he nukkuivat. -Varovaisuuden vuoksi pani hän kätensä päänalaiseksi. Vähä väliä käden -kuoleutuminen herätti hänet, minkä jälkeen hän aina katsoi kelloaan ja -vaihtoi kättä. Kahden tunnin kuluttua hän tappeli Antonsenin kanssa -saadakseen tämän hereille. Sitten taas matkalle. Kolmenkymmenen mailin -pituinen Lake Bennett oli tyven kuin myllylampi, mutta puolivälissä -sitä nousi ankara etelämyrsky, muuttaen vedenpinnan valkoiseksi. Tunnin -toisensa perästä jatkui ankara ponnistelu, miesten milloin sauvoessa, -milloin meloessa venettä eteenpäin, yltä päätä märkinä jääkylmästä -vedestä. Lopuksi hyväluontoinen jättiläinen luhistui täydellisesti. -Säälimättä Churchill pakoitti hänet ponnistamaan edelleen, mutta kun -hän vihdoin kaatui venheestä ja oli hukkumaisillaan kolmen jalan -syvyiseen veteen, niin onki Churchill hänet veneeseen, jättäen hänet -sitten rauhaan. Senjälkeen Churchill sai työskennellä yksin saapuen -Bennettin päässä olevalla poliisiasemalle päivän alkaessa kääntyä -iltapuoleen. Hän koetti auttaa Antonsenin pois veneestä, mutta siitä ei -tullut mitään. Kuunnellessaan läpiväsyneen miehen raskasta hengitystä -hän tunsi jonkunlaista kateutta ajatellessaan, mikä häntä itseään vielä -odotti. Antonsen voi loikoa tuossa täydessä unessa, mutta hänen oli -viivyttelemättä lähdettävä, kuljettava valtavan Chilcootin yli ja -edelleen rannikolle. Pahin oli hänellä vielä edessä ja melkeinpä häntä -harmittivat omat ruumiinvoimansa, jotka saattoivat tuottaa sellaisia -kipuja samalle ruumiille. - -Churchill nykäsi veneen lahden rantaan, otti Bondellin laukun ja lähti -nilkuttaen poliisiasemaa kohti. - -"Rannalla on teille Dawsonista lähetetty vene", hän kiireesti selitti -poliisiupseerille, joka aukaisi oven hänen naputuksestaan. "Ja siellä -on melkein kuollut mies. Ei mitään vaarallista ole tapahtunut. Pelkkä -kuolemanväsymys. Pitäkää huolta hänestä. Minulla on kiire. Hyvästi. -Täytyy saavuttaa Athenian." - -Mailin pituinen polku yhdisti Lake Bennettin ja Lake Lindermanin ja -viimeiset sanat hän huusi jo tieltä. Se oli tuskallista kulkua, mutta -hän puri hammasta ja jatkoi unohtaen kivun pitkiksi ajoiksi kuumeisesti -huolehtiessaan käsilaukusta. Se oli raskas matkatoveri. Hän heilautteli -sitä kädestä toiseen tuontuostakin, pistäen sen välillä kainaloonsakin. -Joskus taas hän heitti sen toisella kädellä toisen olkansa taakse ja -laukku hyppi ja keikkui selässä hänen juostessaan. Tuskin hän -puutuneine ja turvonneine sormineen kykeni sitä pitelemään ja monasti -se putosikin. Kerran kättä vaihtaessa se luiskahti sormista juuri hänen -eteensä, hän kompastui siihen lentäen aikamoisella täräyksellä pitkin -pituuttaan maahan. - -Polun toisessa päässä hän osti vanhat kantohihnat, joihin hän ripusti -laukun. Samalla vuokrasi hän veneen kuljettamaan häntä kuuden mailin -matkan Lake Lindermanin yläpäähän, mihin hän saapui klo 4 iltapäivällä. -Athenian lähtisi Dyeasta seuraavana aamuna klo 7. Dyea oli 28 mailin -päässä ja välillä oli korkea Chilcoot. Hän istuutui korjaamaan -säärihihnojaan pitkää kiipeämistä varten ja heräsi samassa. Hän oli -vaipunut uneen heti istuuduttuaan, vaikkei hän nukkunutkaan edes 30 -sekunttia. Häntä pelotti, että seuraava torkahdus olisi pitempi, minkä -vuoksi hän lopetti hihnojen kiinnittämisen seisoallaan. Silloinkin uni -voitti hänet pieneksi hetkiseksi saattaen hänet vähäksi ajaksi -tiedottomaksi. Kun hän pääsi siitä selville ruumiin velttona painuessa -maata kohti, hän taaskin karkaisi luontoaan, jännitti lihaksiaan -suonenvedontapaisesti ja sai kaatumisen estetyksi. Äkkiä siirtyessään -takaisin selvään tietoisuuteen hän tunsi olevansa sairas ja vapiseva. -Hän löi päätään nyrkillään, koettaen takomalla saada turtuneet aivot -valveutumaan. - -Jack Burnsin muulikaravaani oli lähdössä Crater Lakeen tavaroita -noutamaan ja Churchillille tarjottiin paikka muulin selässä. Burns -olisi tahtonut panna käsilaukun toisen eläimen selkään, mutta Churchill -piti siitä kiinni kannattaen sitä satulansa nupilla. Mutta hän torkkui -ja laukku nuljahti vähä väliä nupilta milloin millekin puolelle joka -kerran herättäen hänet hyvin tuskaisesti. Sitten illan hämärtyessä -muuli satutti hänet tien yli riippuvaan oksaan, joka jätti ammottavan -haavan hänen poskeensa. Ja kaiken päällisiksi muuli eksyi polulta ja -kaatui heittäen sekä ratsastajan että käsilaukun kivikkoon. Senjälkeen -Churchill käveli tahi paremminkin kompuroi polkuvaivaista pitkin -taluttaen muulia. Pistävä ja inhoittava löyhkä, joka kohosi polun -kummaltakin puolelta, kertoi kultaa takaa-ajettaessa kuolleista -hevosista. Mutta siitä hän ei välittänyt. Siihen oli hän liian uninen. -Long Lakelle saavuttaessa hän kuitenkin oli jo päässyt irti -unisuudestaan ja Deep Lakella hän uskoi käsilaukun Burnsille. Mutta -siitä lähtien hän piti Burnsia tarkoin silmällä tuikkivien tähtien -himmeässä valossa. Mitään onnettomuutta ei laukulle saanut tapahtua. - -Crater Lakella karavaani leiriytyi ja Churchill lähti kiipeämään -jyrkkää polkua harjanteen huipulle sidottuaan laukun selkäänsä. Vasta -tällä jyrkällä rinteellä hän ensimäisen kerran täydelleen tunsi, miten -väsynyt hän oli. Hän ryömi nelinkontin nääntyen omien jäsentensä -painosta. Joka kerran vaati jalan nostaminen tuskallisen ponnistuksen. -Hänet valtasi mieletön tunne, että hänellä oli lyijykengät, kuten -sukeltajilla, ja töin tuskin hän saattoi pidättyä kumartumasta -tunnustellakseen lyijyanturoita. Ja Bondellin käsilaukku sitten! Oli -käsittämätöntä, että 40 naulaa saattoi painaa niin paljon. Se rusensi -häntä vuoren lailla ja hän muisteli hyvin epäillen sitä aikaa, kun hän -vuosi sitten oli kiivennyt saman solan 150 naulaa selässään. Jos -silloinen kuorma oli painanut 150 naulaa, niin Bondellin laukun täytyi -painaa viisisataa. - -Ensimäisellä rinteellä Crater Lakesta lähdettyä kulki tie poikki pienen -jäätikön. Siinä oli selvä polku. Mutta jäätikön yläpuolella, jossa puut -myöskin loppuivat, ei ollut muuta kuin paljaita kiviä ja tavattoman -suuria kallionmöhkäleitä. Siellä oli polkua pimeässä mahdoton nähdä ja -hän harhautui polulta saaden ponnistella kolmin kerroin enemmän, kuin -muuten olisi ollut tarpeellista. Harjanteelle hän saapui ulvovassa -tuulessa ja sakeassa lumituiskussa. Kohtalo ohjasi hänet kuitenkin -pienelle, asumattomalle kojulle, johon hän ryömi. Sieltä hän löysi -muutamia vanhoja, paistettuja perunoita ja puolisen tusinaa raakoja -munia, mitkä hän ahnaasti nielasi. - -Tuiskun lakattua ja tuulen vaimettua hän aloitti melkein mahdottomalta -tuntuvan laskeutumisen. Polkua ei ollut ja hän kompasteli usein viime -hetkellä huomaten joutuneensa jyrkän rotkon partaalle, jonka syvyydestä -hän ei voinut saada selkoa. Jonkun ajan kuluttua peittyivät tähdet -pilviin ja sitten hän täydellisessä pimeydessä luiskahti liukuen ja -vierien satakunnan jalkaa päätyen kolhintuneena ja verisenä laajaan, -matalaan kuoppaan. Kaikkialta hänen ympäriltään kohosi hevosten -raatojen löyhkä. Kuoppa oli polun reunalla ja kuormien kuljettajilla -oli tapana syöstä sinne loukkaantuneet, kuolevat juhtansa. Löyhkä -aiheutti hänelle vellovan pahoinvoinnin ja kuten painajaisen ajamana -hän kompuroi sieltä pois. Puolitiessä hän muisti Bondellin käsilaukun. -Se oli pudonnut kuoppaan hänen mukanaan, hihnat olivat ilmeisesti -katkenneet ja laukku oli unohtunut. Takaisin ruttoiseen loukkoon, -mädänneiden raatojen keskelle ja siellä viipyi hän puolen tuntia -ryömien nelin kontin laukkua etsien. Kaikkiaan hän tapasi 17 kuollutta -hevosta ja yhden vielä elossaolevan, jonka hän ampui revolverillaan, -ennenkuin hän löysi Bondellin laukun. Muistellessaan elämäänsä, jossa -oli ollut huomattaviakin tapahtumia, hän empimättä selitti itselleen, -että palatessaan laukkua noutamaan hän teki elämänsä sankarillisimman -teon. Kahdesti oli hän menettämäisillään tajuntansa ennen kuopasta -pääsyään. - -Laskeuduttuaan Scalesiin asti oli Chilcootin jyrkkä rinne sivuutettu ja -tie muuttui helpommin kuljettavaksi. Ei se silti hyvää ollut -parhaimmissakaan paikoissa, mutta olihan se kuitenkin todellinen polku, -jota myöten hän olisi voinut kulkea nopeastikin, jos hän ei olisi ollut -lopen väsynyt, jos hänellä olisi ollut lyhty ja jollei Bondellin -käsilaukkua olisi ollut. Hänelle, niin huonossa kunnossa kuin hän oli, -oli se hukkuvan viimeinen oljenkorsi. Tuskin jaksaen kulkea edelleen -hän vähänkin horjahtaessaan oli vähällä sortua laukun painosta. Ja -joskin hän vältti luiskahdukset, tarttuivat puiden oksat pimeässä -laukun hihnoihin ja pysähdyttivät etenemisen. - -Hän tunsi mielessään, että jos hän ei ennättäisi Athenianille ennen -tämän lähtöä, niin syynä siihen olisi laukku. Vain kaksi seikkaa oli -enää hänen tajunnassaan, Bondellin laukku ja lähtevä höyrylaiva. Vain -ne hän enää tunsi ja ne niin sanoakseni yhtyivät hänen sielussaan -tärkeäksi tehtäväksi, jota varten hän oli kulkenut ja raatanut satoja -vuosia. Hän marssi ja ponnisteli kuin unessa. Yhtenä kohtana tästä -unesta oli hänen saapumisensa Sheep Campiin. Hän kompuroi erääseen -kapakkaan, kiskoi olkansa irti hihnoista ja koetti asettaa laukun -jalkojensa viereen. Mutta se luiskahti hänen sormistaan ja putosi -lattialle raskaasti kolahtaen, jonka kaksi juuri poistuvaa miestä pani -tarkoin merkille. Churchill joi lasin wiskyä, käski kapakoitsijan -herättää hänet 10 minuutin kuluttua ja istuutui jalat laukulla, pää -polvilla. - -Niin pahasti oli hänen runneltu ruumiinsa jäykistynyt, että kun hänet -herätettiin, niin tarvittiin vielä toiset 10 minuuttia ja toinen -wiskylasi, ennenkuin hänen nivelensä oikenivat ja lihakset vertyivät. - -"Hei! Ei sinnepäin!" huusi kapakoitsija rientäen hänen perässään ja -asettaen hänet pimeässä kulkemaan Canyon Cityä kohti. Jonkunlainen -sisäisen vaiston puuska sanoi Churchillille, että hän oli oikealla -suunnalla ja jatkuvasti unessa hän lähti kulkemaan polkua. Ei hän -tietänyt, mikä häntä varoitti, mutta kuljettuaan, kuten hänestä tuntui, -joitakuita vuosisatoja, hän aavisti vaaraa ja veti revolverinsa esille. -Yhä unessa hän näki kahden miehen astuvan tiepuolesta ja kuuli niiden -käskevän häntä pysähtymään. Hänen revolverinsa laukesi neljästi ja hän -näki miesten revolverien laukausten välähdykset ja kuuli pamahdukset. -Myöskin hän tajusi, että hänen reiteensä oli sattunut. Hän näki toisen -miehen kaatuvan, ja kun toinen kävi hänen kimppuunsa, hän antoi tälle -aimo iskun raskaalla revolverillaan vasten kasvoja. Sitten hän kääntyi -ja juoksi. Unesta hän heräsi vähää myöhemmin huomaten kulkevansa pitkin -polkua livettävällä rinteellä. Ensimäiseksi lensivät hänen ajatuksensa -laukkuun. Se oli edelleenkin hänen selässään. Hän oli varma, että -äskeiset tapahtumat olivat unta, kunnes hän tunnusteli revolveriaan ja -huomasi, että se oli poissa. Sitten hän tunsi pistävää kipua reidessään -ja koettaessaan sitä kädellään sattui se lämpimään vereen. Haava oli -mitätön, mutta varmasti se oli olemassa. Hän valveutui yhä enemmän ja -jatkoi ontuvaa juoksuaan Canyon Cityyn. - -Hän löysi miehen, jolla oli hevonen ja rattaat ja sai tämän nousemaan -vuoteestaan ja valjastamaan hevosen matkalle 20 dollarin maksusta. -Churchill kiipesi rattaiden istuimelle ja nukkui laukku yhä selässään. -Tie oli huonoa, vesinen kivikkoura pitkin Dyean laaksoa. Mutta hän -heräsi vain silloin, kun rattaat hyppivät vimmatuimmin, jollei hänen -ruumiinsa kohonnut rattaiden istuimelta yhtä jalkaa korkeammalle, niin -ei se häntä häirinnyt. Viimeinen maili oli tasaisempaa ja sen hän -nukkui sikeästi. - -Aamuhämärissä hän heräsi siihen, että saattomies pudisteli häntä -vimmatusti ja ulvoi hänen korvaansa, että Athenian oli mennyt. -Churchill tuijotti tyrmistyneenä tyhjää satamaa. - -"Skagnaysta näkyy savua", sanoi ajomies. - -Churchillin silmät olivat siksi turvonneet, ettei hän nähnyt niin -kauaksi, mutta hän sanoi: "Niinkö. Hankkikaa minulle vene!" - -Hyväntahtoisesti mies lähti etsimään ja löysikin veneen sekä miehen, -joka suostui soutamaan 10 dollarista, maksu etukäteen. Churchill maksoi -ja hänet autettiin veneeseen. Itse ei hän kyennyt omin voimin sinne -pääsemään. Skagnayhin oli kuusi mailia ja hän sai siunatun ajatuksen -nukkua ne kuusi mailia. Mutta mies ei osannut soutaa, joten Churchillin -täytyi ryhtyä airoihin ja raataa vielä joitakuita vuosisatoja. Ei -ikänään hän ollut kulkenut kuutta pitempää ja tuskallisempaa mailia. -Pieni, vihainen vihuri alkoi puhaltaa hidastaen matkaa. Churchillilla -oli tyhjyyden tunne vatsan kohdalla ja koko ruumis oli tunnoton ja -turtunut. Hänen käskystään perässä istuva mies viskasi äyskärillä -suolaista vettä hänen kasvoilleen. - -Athenianin ankkuria parhaillaan nostettiin, kun he pääsivät laivan -kupeelle, ja Churchillin voimat olivat lopullisesti raukeamaisillaan. - -"Pysäyttäkää! Pysäyttäkää!" hän koetti kiljua. "Tärkeä tieto! -Pysäyttäkää laiva!" - -Sitten painui häneltä leuka rintaa vasten ja hän nukkui. Kun -puolitusinaa miestä ryhtyi kantamaan häntä laskusiltaa myöten laivaan, -niin hän heräsi ja tarttui laukkuun tarrautuen siihen kuin hukkuva. - -Laivan kannella häntä sääliteltiin ja ihmeteltiin. - -Vaatteista, jotka hänellä olivat White Horsesta lähtiessään olleet -päällään, oli jäljellä vain muutamia riepuja ja itse oli hän yhtä -repaleinen kuin vaatteetkin. Hän oli kulkenut 55 tuntia kiristäen -kestävyyden äärimmilleen. Sinä aikana oli hän nukkunut kuusi tuntia ja -oli tullut 20 naulaa keveämmäksi kuin lähtiessään. Kasvot, kädet ja -koko ruumis olivat täynnä naarmuja ja mustelmia ja tuskin hän voi nähdä -mitään. Hän koetti nousta seisaalleen, mutta ei päässyt, kellahtaen -kannelle, syleillen laukkua ja kertoen asiansa. - -"Ja nyt pankaa minut vuoteeseen!" hän lopetti: "Syön sitten, kun -herään." - -Hänelle tehtiin kunniaa ja hänet kannettiin repaleissaan kaikkine -likoineen, Bondellin laukku mukana, morsiushyttiin, laivan avarimpaan -ja loisteliaimpaan. Kahdesti kiersi kello ympäri hänen nukkuessaan ja -peseytyneenä, ajeltuna ja kylläisenä hän sikaari hampaissa nojasi -laivan kaiteeseen kahdensadan matkalaisen saapuessa White Horsesta -laivan kupeelle. - -Athenianin saapuessa Seattleen Churchill oli päässyt täydelleen -takaisin entiseen kuntoonsa ja astui maihin Bondellin laukku kädessään. -Hän ylpeili siitä laukusta. Hänelle se merkitsi suurta saavutusta, -uskotun tehtävän järkkymätöntä täyttämistä. "Olen saattanut tavaran -perille", siihen suuntaan hän lausuili itselleen. Oli varhainen -iltahetki ja hän meni suoraa päätä Bondellin asuntoon. Iloisena otti -Bondell hänet vastaan lyöden kättä kaksin käsin ja vetäen hänet -sisälle. - -"Kiitos, vanha poika, olipa hyvä, että toit sen pois", lausui Bondell -saadessaan käsilaukkunsa. - -Hän heitti sen huolimattomasti sohvalle ja tuntijan silmällä näki -Churchill sohvan vieterien painuvan laukun alla. Bondell teki hänelle -kysymyksiä tulvimalla. - -"Miten teitä onnisti? Miten pojat voivat? Miten on Bill Smithersille -käynyt? Ovatko Del Bishop ja Pierce edelleenkin yksissä? Ovatko koirani -myydyt? Miltä Sulphur Bottom näytti? Sinä olet komeannäköinen. Millä -laivalla lähdit?" - -Kaikkiin näihin kysymyksiin Churchill vastaili, kunnes puolen tunnin -kuluttua keskustelu ensi kerran pääsi pysähtymään. - -"Eikö olisi hyvä, jos katsoisit, onko tuo kunnossa?" huomautti -Churchill nyykäyttäen päätään käsilaukkuun päin. - -"Noo, ei siellä ole mitään heikkoa", vastasi Bondell. "Onnistuiko -Mitchell laskelmiensa mukaan?" - -"Minusta olisi parempi, jos sinä tarkastaisit tuota", jatkoi Churchill -yhä. "Kun tuon jonkun tavaran perille, niin tahdon saada selville, onko -se kunnossa. Onhan aina se mahdollisuus, että joku olisi päässyt siihen -kynsineen minun nukkuessani tahi muuta sellaista." - -"Ei siinä ole mitään tärkeätä, vanha poika", vastasi Bondell nauraen. - -"Ei mitään tärkeätä", kertasi Churchill matalasti ja heikosti. Sitten -hän sanoi päättävästi: "Louis, mitä tuossa laukussa on? Tahtoisin sen -tietää." - -Louis katsoi häntä ihmetellen, poistui sitten huoneesta palaten -avainnippu kädessään. Hän pisti kätensä laukkuun ja veti esille raskaan -44-kaliiberisen Coltin revolverin. Sitten tuli esille muutamia -laatikoita saman revolverin ja winchesterkiväärin patruunia. - -Churchill tarttui laukkuun ja tarkasteli sen sisältöä. Sitten hän -käänsi sen pohja ylöspäin ja puisteli sitä hiljaa. - -"Revolveri on kokonaan ruostunut", sanoi Bondell. "Se on nähtävästi -ollut sateessa." - -"Niin", vastasi Churchill. "Kyllä se kastui liian pahasti. Taisinpa -olla hieman huolimaton." - -Hän nousi ja meni ulos. Kymmenen minuutin kuluttua meni Louis Bondell -perästä ja löysi hänet portailta istumasta, kyynärpäät polvilla, leuka -kämmeniin nojaten, silmät jäykästi tuijottaen pimeyteen. - - - - -NOLATTU. - - -Loppu oli tullut. Subjenkow oli kulkenut kauan, hän oli viettänyt kovaa -ja raskasta kyyhkyselämää Europan pääkaupungeissa, ja nyt, hänen -jouduttuaan kauemmaksi kuin milloinkaan ennen, Venäjän Amerikkaan, -matka päättyi. Kädet selän taakse sidottuina hän istui hangella -odotellen kidutusta. Kummallisin, sekavin tuntein hän tuijotti -suurikokoiseen kasakkaan, joka virui lumessa ähkyen tuskissaan. Miehet -olivat jo käsitelleet jättiläistä ja jättäneet hänet sitten naisväen -haltuun. Naisten kekseliäisyys oli suurempi kuin miesten, sen -todistivat vangin päästämät tuskanhuudot. - -Subjenkow katseli tätä ja häntä värisytti. Kuolemaa hän ei pelännyt. -Siksi usein oli hänen henkensä ollut vaarassa pitkällä, vaikealla -matkalla Varsovasta Nulatoon, että pelkkä kuolema ei häntä enää -hirvittänyt. Mutta rääkkäystä hän ei sietänyt ajatella. Se loukkasi -hänen sieluaan. Ja loukkaavaa siinä ei ollut yksinomaan kestettävä -kärsimys, mutta ennen kaikkea se, että se saattaisi hänet käyttäytymään -surkeasti. Hän tiesi, että hän silloin rukoilisi, hartaasti rukoilisi -kiusanhenkijään, aivan samoin kuin Iso-Iivana ja kaikki toiset olivat -tehneet ennen häntä. Se ajatus oli vaikea. Lähteä rohkeasti ja -nopeasti, hymy huulilla ja kättä heilauttaen. Kas sillä tavoin kelpaisi -kuolla! Mutta menettää itsehillintäkykynsä, kun ruumiin tuskat nostavat -sielun ikäänkuin tarjottimelle, kirkua ja älistä apinojen lailla, -muuttua eläimeksi, niin, se oli hirvittävää. - -Näin oli Kohtalo määrännyt, minkäänlaisia mahdollisuuksia ei hänellä -ollut ollut sen karttamiseen. Alusta alkaen oli hän haaveillessaan -tulisia unelmia Puolan riippumattomuudesta joutunut Kohtalon -leikkileluksi. Alusta alkaen, Varsovassa, Pietarissa, Siperian -kaivoksilla, Kamtshatkalla, turkisrosvojen kehnoissa aluksissa, -kaikkialla oli Kohtalo ajanut häntä tätä loppua kohti. Epäilemättä oli -tämä määrätty hänen osakseen maailman perustuksia laskettaessa, hänen, -jonka luonne oli niin hieno ja tuntehikas, jonka hermoja iho tuskin -tuntui peittävän, uneksijan, runoilijan, taiteilijan. Jo paljoa ennen, -ennenkuin hänestä oli maailmassa uneksittukaan, oli säädetty, että se -värähtelevä hermokimppu, joka hänet muodosti, oli tuomittu elämään -raa'assa ja hurjassa ympäristössä ja kuolemaan tässä kaukaisessa -maassa, tässä hämäryydessä maailman äärimäisillä rajoilla. - -Hän huokasi. Niin, tuo hänen edessään oleva möhkäle oli Iso-Iivana, -jättiläinen, rautainen mies, jolla ei ollut hermoja, lakien -ulkopuolella olevaksi merenkyntäjäksi muuttunut kasakka, joka oli yhtä -flegmaattinen kuin härkä, jonka tuntohermot olivat niin vähän -kehittyneet, että hän sivuutti kuin neulan piston kaiken sellaisen, -mikä muille tuotti suurta tuskaa. Niinpä kyllä, mutta olivatpa -totisesti sittenkin nämä Nulato-intiaanit osanneet löytää Ison-Iivanan -hermot ja niitä myöten tien hänen värisevään sieluunsa. Parhaillaan he -siellä puuhailivat. Oli käsittämätöntä, miten ihminen saattoi -kuolematta kärsiä niin paljon. Siinä sai Iso-Iivana maksaa kalliin -hinnan hermojensa herkkyyden puutteesta. Nyt hän jo oli kestänyt -rääkkäystä kaksi kertaa niin kauan kuin kukaan muu. - -Subjenkow tunsi, että hänen oli mahdotonta enää kauempaa kestää kasakan -kärsimyksiä. Miksi ei Iivana kuollut? Hän tulisi hulluksi, jolleivät -nuo huudot lakkaisi. Mutta kun ne loppuisivat, silloin olisi hänen -vuoronsa. Ja tuolla oli Yakaga häntä odottamassa irvistellen hänelle -juuri nytkin, sama Yakaga, jonka hän vasta viime viikolla oli potkinut -ulos linnoituksesta jättäen hänen kasvoihinsa jäljen koirapiiskastaan. -Yakaga kyllä hoitelisi häntä. Epäilemättä Yakaga varaisi hänelle -korkeimmalle kehitetyn rääkkäyksen, parhaiten valitut piinaustavat. -Huu! Nyt siellä on taaskin keksitty tepsivä keino päättäen Iivanan -huudoista. Iivanaan päin kumartuneet naiset astahtivat askeleen -takaisinpäin nauraa hohottaen ja taputtaen käsiään. Hirvittävä näky -paljastui Subjenkowin katseille ja hän purskahti hysteeriseen nauruun. -Intiaanit katsahtivat ihmeissään nauravaa miestä, mutta nauru jatkui -vastoin Subjenkowin tahtoa. - -Ei, tästä täytyi tulla loppu. Hän hillitsi itsensä ja -suonenvedontapainen, tempova nauru päättyi vähitellen. Hän antoi -ajatuksensa kiertää muissa asioissa ja muisteli oman elämänsä vaiheita. -Hänen mieleensä tulivat isä ja äiti, pieni, täplikäs poni ja -ranskalainen kotiopettaja, joka oli opettanut häntä tanssimaan ja salaa -antanut hänelle vanhan, kuluneen kappaleen Voltairea. Myöskin hän näki -ajatuksissaan Pariisin, sumuisen Lontoon, iloisen Wienin ja Rooman. Hän -näki ryhmän hurjapäitä nuorukaisia, jotka hänen kanssaan olivat -haaveilleet riippumattomasta Puolasta ja Puolan kuninkaan -varsovalaisesta valta-istuimesta. Niin, siitä tämä pitkä kulku alkoi. -Ja hän oli kestänyt kauimman. Hän muisteli noiden rohkeiden henkien -kuolemaa, yhtä kerrallaan alkaen molemmista Pietarissa teloitetuista. -Yhden oli vanginvartija pieksänyt kuoliaaksi ja toinen oli kaatunut -karkotettujen kulkemalla, verentahraamalle tielle, jota heidän täytyi -marssia loputtomia kuukausia saaden silloin tällöin osakseen iskuja ja -pahoinpitelyä kasakkasaattajiltaan. Aina oli elämä ollut hänelle villiä -ja raakaa, eläimellisen villiä. Kaikki toiset olivat kuolleet -kaivoksilla, toiset kuumeeseen, toiset piiskasta. Kaksi viimeistä oli -kaatunut taisteltaessa paon jälkeen kasakkojen kanssa ja yksin oli hän -päässyt Kamtshatkalle mukanaan paperit ja rahat, jotka hän oli -ryöstänyt lumelle jättämältään matkustajalta. - -Aina oli hänen kohtalonsa ollut samanlainen. Kaikkina niinä vuosina, -jolloin hänen sydämensä oli kiintynyt opintoihin, näyttämöön, naisiin, -aina vain oli sama villi elämä hänet keskeyttänyt. Verellä hän oli -elämänsä ostanut. Kaikkialla oli ollut surmaa. Hän oli tappanut tuon -matkustajan saadakseen passin. Hän oli näyttänyt, että hänessä oli -voimaa ja taitoa suoriutumalla kaksintaistelusta kahta venäläistä -upseeria vastaan samana päivänä. Hänen oli osoitettava voimiaan -päästäkseen turkisvarkaiden joukkoon. Hänen täytyi saada paikka heidän -keskuudessaan. Takana oli tuhannen vuoden pituinen matka halki laajan -Siperian ja Venäjän. Sitä tietä hän ei voinut pelastautua. Ainoa tie -oli suoraan eteenpäin yli pimeän ja kylmän Beringin meren Alaskaan. Se -tie oli johtanut hänet villistä elämästä vielä villimpään. -Turkisvarkaiden kehnoissa aluksissa olivat nälkää, janoa ja keripukkia -kärsivät, myrskyisen meren loppumattomien vihurien puremat miehet -muuttuneet eläimiksi. Kolmasti oli hän purjehtinut Kamtshatkan -itäpuolelle. Ja kolmasti mitä raskaimpien vastusten ja kärsimysten -jälkeen olivat eloonjääneet palanneet takaisin Kamtshatkalle. Paon -mahdollisuuksia ei siellä ollut ja kulkemaansa tietä hän ei voinut -palata, sillä siellä odottivat häntä kaivokset ja kasakanpamppu. - -Vielä kerran, neljännen ja viimeisen, hän oli purjehtinut itään. Hän -oli ollut mukana, kun tarinoiden kertomat Hylje-saaret löydettiin. -Mutta hän ei ollut palannut toisten mukana takaisin Kamtshatkalle -jakamaan saalista mielettömissä mässäyksissä. Hän oli vannonut, ettei -hän enää ikinä palaa sinne. Päästäkseen Europan pääkaupunkeihin, jotka -olivat käyneet hänelle rakkaiksi, oli hänen jatkettava matkaa. Niinpä -hän muuttikin toiseen laivaan ja jäi hämärän peittämään uuteen maahan. -Tovereinaan oli hänellä slaavilaisia metsästäjiä, venäläisiä -seikkailijoita, mongooleja, tataareja ja Siperian alkuasukkaita. -Verisen tien olivat he polkeneet uuden maailman villien seutujen halki. -He olivat teurastaneet kokonaisia kyläkuntia, kun nämä olivat -kieltäytyneet suorittamasta heille turkisveroa, ja vartiolaivat olivat -vuorostaan valmistaneet heille samanlaisia verilöylyjä. Eräästä -tällaisesta oli hän yksin erään suomalaisen kanssa selviytynyt -hengissä. Muutamalla Atentien saarella olivat he viettäneet talven -yksinäisyydessä ja nälkää kärsien. Aivan sattumalta olivat he sitten -keväällä pelastuneet toiseen turkisrosvojen laivaan. - -Mutta aina oli häntä ympäröinyt hirvittävä raakuus. Siirtyen laivasta -toiseen ja aina kieltäytyen palaamasta takaisin hän oli joutunut -laivaan, joka aikoi tutkimusmatkalle eteläänpäin. Kulkiessaan alaspäin -pitkin Alaskan rannikkoa eivät he olleet koko aikana kohdanneet ketään -muita kuin villejä alkuasukasparvia. Jokainen pysähdys karujen saarien -väliin tahi mantereen uhkaavien kallioiden suojaan merkitsi joko -tappelua tahi myrskyä. Joko puhalsi tuhoa uhkaava vihuri tahi sitten -lähestyi sotakanootteja täynnä kiljuvia alkuasukkaita kasvot -sotamaalauksessa saaden pian oppia tuntemaan merirosvojen ruudin -verisen voiman. Yhä vain etelään he kulkivat pitkin rannikkoa taruihin -kiedottua Californiaa kohti. Siellä kerrottiin olevan espanjalaisia -seikkailijoita, jotka olivat asein raivanneet itselleen tien Mexicosta. -Näihin espanjalaisiin seikkailijoihin hän oli kiinnittänyt toiveensa. -Jos hän pääsisi heidän luokseen, niin loppu olisi helppoa. Vuosi tahi -pari enemmän tahi vähemmän, mitäpä se merkitsisi, mutta hän pääsisi -Mexicoon, ja sitten laivaan ja Europpaan. Mutta he eivät olleet -tavanneetkaan espanjalaisia. Yhä vain olivat he kohdanneet saman -järkkymättömän viileyden. Näiden kaukaisten äärien sota-asuiset -asukkaat olivat aina karkoittaneet heidät rannikolta. Kun vihdoin yksi -venhe oli joutunut saarroksiin ja koko sen miehistö saanut surmansa, -luopui laivan päällikkö yrityksestä ja purjehti takaisin pohjoiseen. - -Vuodet olivat vierineet. Hän oli palvellut Tebenkowin joukoissa -Mihailowskin linnoitusta rakennettaessa. Kaksi vuotta hän oli viettänyt -Kuskokwimin seuduilla. Kahdesti oli hän kesäkuuksi satuttanut itsensä -Kotzebuen salmelle. Niihin aikoihin kokoontuivat heimot sinne -vaihtokauppaa varten. Sinne tuotiin täpläisiä hirvennahkoja Siperiasta, -norsunluuta Diomedeesta, mursunnahkoja arktisilta rannikoilta, -kummallisia kivilamppuja, jotka kulkivat heimolta heimolle kenenkään -tietämättä mistä ne olivat peräisin, ja kerran oli siellä myöskin -englantilainen metsästyspuukko, ja täällä, sen Subjenkow tiesi, oli -oikea maantieteen koulu. Sillä siellä hän tapasi eskimoita, jotka -olivat tulleet Nortonin salmelta, Kuningassaarelta, St. Lawerencesta, -Walesin prinssin niemeltä ja Barrow'n seuduilta. Nimet olivat vain -kaikki toisenlaiset ja välimatkat oli mitattu päivissä. - -Äärettömän laajalta alueelta olivat nämä villit saapuneet kaupantekoon, -mutta vielä kauempaa olivat kulkeutuneet nuo kivilamput ja tuo -teräksinen veitsi. Subjenkow uhkaili, mielisteli ja lahjoi. Jokainen -pitkän matkan kulkija ja vierasheimoinen tuotiin hänen luokseen. He -kertoivat lukemattomista, aavistamattomista vaaroista, villeistä -pedoista, vihollismielisistä heimoista, läpitunkemattomista metsistä ja -valtavista vuorijonoista. Mutta aina oli niiden takaa saapunut huhuja -valkoihoisista, sinisilmäisistä ja vaaleatukkaisista miehistä, jotka -tappelivat pirujen tavalla ja aina etsivät turkiksia. He olivat -idässäpäin, kaukana, hyvin kaukana. Ei kukaan ollut heitä nähnyt. -Kulkeva huhu vain oli heistä kertonut. - -Siinä koulussa oli oppiminen vaivaloista. Ei ollut kovinkaan helppoa -päästä selville maantieteestä, kun kyseltävät puhuivat outoja murteita -ja heidän käsityksensä olivat sekavia, milloin totta, milloin tarua, ja -etäisyydet mitattiin päivämatkoilla, joiden pituus vaihteli -kulkuvaikeuksien mukaan. Mutta vihdoinkin Subjenkow kuuli rohkaisevan -kuiskeen. Idässä oli suuri joki ja sen varsilla oli noita sinisilmäisiä -miehiä. Joen nimi oli Yukon. Mihailowskin linnoitukseen laski toinen -suuri joki, josta venäläiset käyttivät nimeä Kwikpak. Ja kuiske kertoi, -että nämä molemmat joet olivat samaa jokea. - -Subjenkow palasi Mihailowskiin. Vuoden päivät hän siellä kehoitteli -lähettämään retkikunnan tutkimaan Kwikpakin yläjuoksua. Viimein lähti -puoliverinen venäläinen Malakow johtamaan jokea ylöspäin joukkiota, -joka oli kokoonpantu villeimmistä ja hurjimmista Kamtshatkalta -saapuneista kadotuksenlapsista. Subjenkow oli mukana luutnanttina. He -kulkivat halki Kwikpakin sotkuisen suistomaan, nousivat joen pohjoisen -rannan ensimäisille matalille kummuille ja ponnistelivat sitten -puolisen tuhatta mailia nahkakanooteissaan, jotka olivat ääriään myöten -lastatut täyteen kauppatavaraa ja ampumatarpeita, vasten viiden solmun -nopeudella juoksevaa virtaa, jonka useita maileja leveätä uomaa -reunustivat monen sylen korkuiset rantaäyräät. Malakow päätti -varustautua leiriin Nulatoon. Subjenkow vaati matkan jatkamista. Mutta -pian hän kuitenkin suostui pysähtymään. Pitkä talvi teki tuloaan. -Odottaminen olisi viisaampaa. Heti kun jäät keväällä lähtisivät, hän -katoaisi ja kulkisi Kwikpakia myöten jollekin Hudson-yhtiön -kauppa-asemalle. Malakow ei ollut kuullut puhuttavan, että Kwikpak oli -Yukon, eikä Subjenkow sitä hänelle kertonut. - -Leirin rakentaminen alkoi. Työtä teetettiin ankarasti. Hirsiseinät -kohosivat intiaanien huokaillessa ja valittaessa. Piiska vinkui heidän -korvissaan ja piiskaa heilutti merirosvojen rautainen käsi. Jotkut -intiaanit karkasivat, mutta kun karkulaiset saatiin kiinni, niin saivat -he hirveän rangaistuksen varustusten edustalla, missä sekä he että -heidän heimonsa oppivat tietämään, mitä pamppu on. Kaksi heistä kuoli -piiskattaessa, muut saivat eliniäkseen vammoja. Ja jäljellejääneet -painoivat opetuksen mieleensä eivätkä enää karanneet. Lunta sateli jo -parhaillaan linnoituksen valmistuessa ja silloin oli turkisten aika. -Heimolle määrättiin raskas verotus. Lyöntejä ja piiskansivalluksia -sateli edelleen ja verojen pantiksi otettiin naiset ja lapset, joiden -kohtelu oli siksi raakaa, että vain turkisrosvot siihen kykenivät. - -Niin, veristä oli kylvö ollut ja nyt oli sato saatu. Linnoitus oli -mennyttä. Sen palon hohteessa oli puolet turkisvarkaista hakattu -maahan. Toinen puoli oli kuollut kestettyään kidutuksen. Vain Subjenkow -oli jäljellä, tahi Subjenkow ja Iso-Iivana, jos tuota lumella viruvaa, -uikuttavaa ja ähkyvää oliota voi nimittää Isoksi-Iivanaksi. Subjenkow -näki, miten Yakaga irvisteli hänelle. Piiskan jälki näkyi vieläkin -selvästi. Eipä Subjenkow todellakaan voinut häntä moittia, mutta -pahalta tuntui hänestä ajatella, mitä Yakaga hänelle tekisi. Hän arveli -vedota korkeimpaan päällikköön Makamukiin. Mutta järki sanoi, että -sellainen vetoomus olisi turha. Myöskin hän ajatteli repiä poikki -kahleet ja kaatua taistellen. Silloin olisi loppu pikainen. Mutta -siteitä hän ei saanut katkeamaan. Hirvennahkaiset hihnat olivat hänelle -liian vahvoja. Sitten hänelle välähti uusi ajatus. Hän antoi merkin -Makamukille ja pyysi, että tuotaisiin tulkiksi sellainen intiaani, joka -osasi rannikon murretta. - -"Oi Makamuk", hän sanoi, "minua ei haluta kuolla. Olen suuri mies ja -hulluutta olisi minun kuolla. Totisesti, minä en kuole. En ole -samanlainen kuin nuo toiset moukat." - -Hän silmäsi ähkyvää oliota, joka kerran oli ollut Iso-Iivana, ja -kosketti sitä halveksivasti varpaallaan. - -"Olen liian viisas kuolemaan. Nähkääs, minulla on mainio lääke. Minä -yksin tunnen sen lääkkeen. Siksi minä en kuole, annan sen sijaan -lääkkeen teille." - -"Minkälainen on tämä lääke?" kysyi Makamuk. - -"Se on ihmeellinen lääke." - -Subjenkow punnitsi hetkisen, ikäänkuin olisi hänen ollut vaikea luopua -salaisuudesta. - -"Kerron sen. Kun tätä lääkettä vähän hierotaan ihoon, niin iho muuttuu -lujaksi kuin kivi, kuin rauta, niin ettei mikään teräase siihen pysty. -Voimakkainkin teräaseen isku on turhaa vaivaa. Luupuukko on kuin -savikappale ja myöskin valkoisten tuomien rautaisten veitsien terät -kimmoavat ihosta takaisin. Mitä annat minulle, jos ilmoitan tämän -lääkkeen salaisuuden?" - -"Annan elämäsi", käski Makamuk tulkin vastata. - -Subjenkow nauroi pilkallisesti. - -"Ja sinun pitää kuolemaasi asti olla orjani." - -Puolalainen nauroi entistä ivallisemmin. - -"Päästä irti käteni ja jalkani, ja sitte puhelemme." - -Päällikkö antoi merkin. Irti päästyään kiersi Subjenkow paperossin ja -sytytti sen. - -"Tämä kaikki on turhaa puhetta, sanoi Makamuk. Sellaista lääkettä ei -ole olemassa. Se on mahdotonta. Teräaseet ovat pystyvämpiä kuin mitkään -voiteet." - -Päällikkö epäili, mutta oli kahdella päällä. Hän oli nähnyt niin paljon -turkisrosvojen pirunkujeita, jotka olivat tepsineet. Senvuoksi ei hän -voinut täydelleen antautua epäilyksen valtaan. - -"Annan sinulle elämäsi eikä sinun tarvitse jäädä orjaksi", hän -ilmoitti. - -"Enemmän!" - -Subjenkow näytteli osaansa yhtä kylmästi kuin jos olisi ollut kyseessä -tinkiminen ketunnahkan hinnasta. - -"Lääke on hyvin suuri. Se on pelastanut elämäni monta kertaa. Tahdon, -että minulle annetaan reki koirineen ja kuusi metsästäjää saattamaan -minua päivän matkan päähän Mihailowskin linnoituksesta." - -"Sinun täytyy pysyä luonamme ja opettaa meille kaikki valkoisten -temput", oli vastaus. - -Subjenkow kohautti olkapäitään ja vaikeni. Hän puhalteli tupakansavua -pakkasilmaan ja katseli tarkkaavasti ison kasakan rauniota. - -"Entä mikä tuo on!" sanoi Makamuk äkkiä osoittaen puolalaisen kaulaa, -missä heloitti arpi Kamtshatkan mellakoissa saadusta puukoniskusta. - -"Lääkkeesi ei olekaan hyvä. Teräase on ollut tehoisampi kuin se." - -"Sen iskun antaja oli voimakas mies." Mietittyään hieman Subjenkow -jatkoi: "Vahvempi kuin sinä, vahvempi kuin voimakkain metsästäjänne, -vahvempi kuin tuo." - -Taaskin hän mokkasiininsa kärjellä kosketti kasakkaan, joka hirvittävän -näköisenä makasi jo tiedottomana, mutta jonka raadellussa ruumiissa -elämä vielä sykähteli. - -"Myöskin oli lääke silloin heikkoa, sillä niillä paikoin ei kasvanut -eräitä ruohoja, joita täällä näkyy olevan yllin kyllin. Täällä -valmistettu lääke on tehokasta." - -"Annan sinun lähteä jokea alas", sanoi Makamuk lopuksi, "ja saat reen -koirineen sekä kuusi metsästäjää turvaksesi." - -"Olet hidas", kuului kylmä vastaus. "Olet loukannut lääkettäni sillä, -ettet heti hyväksynyt ehtojani. Katsos, nyt vaadin enemmän. Tahdon sata -majavannahkaa." (Makamuk rypisti kulmiaan.) "Tahdon sata naulaa -kuivattua kalaa." (Makamuk nyökkäsi myöntyen, sillä kaloja oli -runsaasti ja ne olivat halpoja.) "Tahdon kaksi rekeä, toisen itseäni, -toisen nahkoja ja kaloja varten. Ja pyssyni pitää minun saada takaisin. -Jos et suostu tähän hintaan, niin vähän ajan kuluttua on hinta -kalliimpi." - -Yakaga kuiskutti jotain päällikölle. - -"Mutta mistä tiedän, että lääkkeesi on todella sellaista?" kysyi -Makamuk. - -"Se järjestyy helposti. Ensin menen metsään --." - -Taaskin Yakaga kuiskutti päällikölle ja tämä osoitti merkillä, että hän -ei suostu. - -"Te voitte lähettää kaksikymmentä metsästäjää mukaani", jatkoi -Subjenkow. "Nähkääs, minun on saatava sopivat yrtit ja juuret -valmistaakseni lääkkeen. Ja kun sitten olette tuonut reet ja -kuormanneet niihin kalat, majavannahkat ja pyssyn sekä valinneet kuusi -metsästäjää minua saattamaan, niin sitten, kun kaikki se on valmis, -niin minä hieron lääkettä niskaani ja panen pääni tuohon pölkylle. -Voimakkain metsästäjänne saa sitten iskeä kirveellä kolmasti niskaani. -Sinä itse saat antaa ne kolme iskua." - -Makamukilta jäi suu auki, siksi valtava oli tämä viimeinen ja -ihmeellisin turkisrosvojen taikatemppu. - -"Mutta kuitenkin", lisäsi puolalainen nopeasti, "jokaisen iskun jälkeen -täytyy minun saada hieroa uutta lääkettä. Kirves on raskas ja terävä ja -vahinkoa tahdon karttaa." - -"Saat kaikki, mitä pyysit", huudahti Makamuk innoissaan. "Ryhdy heti -lääkettä valmistamaan!" - -Subjenkow salasi riemunsa. Hänen pelinsä oli epätoivoinen eikä yhtään -virhettä saanut sattua. Hän puheli ylpeästi: - -"Taaskin sinä vitkastelit. Lääkettäni on loukattu. Loukkauksen -hyvittämiseksi on sinun annettava minulle tyttäresi." - -Hän osoitti tytärtä, kauhean vastenmielistä oliota, jolla oli kaihi -toisessa silmässä ja välkkyvä torahammas suupielessä. Makamuk kiukkusi, -mutta puolalainen pysyi kylmän rauhallisena kiertäen uuden paperossin -ja sytyttäen sen. - -"Kiiruhda", hän kehoitti. "Jollet suostu nopeasti, niin vaadin lisää." - -Näitä sanoja seuranneen hiljaisuuden aikana synkkä pohjolan maisema -haihtui pois hänen katseiltaan. Hän näki taaskin synnyinmaansa ja -Ranskan ja katsahdettuaan torahampaiseen tyttöön hän muisti toisen -tytön, laulajattaren ja tanssijattaren, jonka hän oli tuntenut -ollessaan nuorukaisena ensi kertaa Pariisissa. - -"Mitä varten tahdot tytön?" kysyi Makamuk. - -"Hänen pitää lähteä kanssani jokea alas." Subjenkow katseli tyttöä -tarkkaan muka arvostellen: "Hänestä tulee hyvä vaimo ja on lääkkeeni -arvoinen kunnia, että saan vaimon sinun suvustasi." - -Taaskin muisti hän laulajattarensa ja tanssijattarensa alkaen ääneen -hyräillä tämän opettamaa laulua. Hän eli uudelleen entistä elämäänsä, -mutta erikoisella tavalla, personattomasti, katsellen muistoista -kohoavia oman elämänsä kuvia, ikäänkuin jonkun toisen ihmisen elämää -koskevaa kuvakirjaa. Päällikön ääni, joka äkkiä keskeytti hiljaisuuden, -sai hänet säpsähtämään. - -"Olkoon menneeksi", sanoi Makamuk. "Tyttö lähteköön kanssasi jokea -alas. Mutta tahdon itse antaa ne kolme iskua niskaasi kirveellä." - -"Mutta joka kerran saa hieroa lääkettä uudelleen", vastasi Subjenkow -teeskennellen huonosti salattua aristelemista. - -"Sinä saat hieroa lääkettä jokaisen iskun jälkeen. Kas tässä -metsästäjät vartioimaan, ettet karkaa, kun menet metsään kokoamaan -tarpeita lääkkeeseen." - -Puolalaisen häikäilemätön varmuus oli saanut Makamukin vakuutetuksi -lääkkeen arvosta. Mitenpä muuten olisi kuoleman kynsissä oleva mies -voinut ryhtyä tinkimään vanhan akan tavoin. - -"Muuten", kuiskasi Yakaga puolalaisen kadotessa vartioineen kuusien -sekaan, "sinähän voit helposti surmata hänet opittuasi valmistamaan -lääkettä." - -"Mutta miten voisin hänet surmata?" järkeili Makamuk. "Lääke suojelee -häntä." - -"Onhan aina joku kohta, johon hän ei ole lääkettä hieronut", vastasi -Yakaga. "Siitä kohdasta saamme hänet surmatuksi. Kenties korvat. -Silloin työnnämme keihään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. -Tahi silmät. Varmasti on lääke liian voimakasta silmiin hierottavaksi." - -Päällikkö nyökkäsi päätään. "Sinä olet viisas, Yakaga. Jos hänellä ei -ole muita taikatemppuja, niin surmaamme hänet sitten." - -Subjenkow ei kuluttanut aikaa turhaan lääketarpeita kootessaan. Hän -valitsi, mitä käsiin sattui, kuten kuusen neulasia, pajun parkkia, -tuohikappaleen ja karpaloita, joita hän kaivatti metsästäjillä lumen -alta. Muutamia jäätyneitä juuria lisäksi ja varasto oli täysi, minkä -jälkeen palattiin takaisin leiriin. - -Makamuk ja Yakaga istua kyyröttivät hänen vierellään tarkasti painaen -mieleensä, miten paljon hän kutakin ainetta pani kiehuvaan vesipataan. - -"On tarkkaan katsottava, että karpalot joutuvat pataan ensiksi", -selitteli Subjenkow. - -"Ja, niin, vielä yksi asia, miehen sormi. Kas niin, Yakaga, annapa kun -leikkaan sormesi!" - -Mutta Yakaga pisti kädet selkänsä taakse ja väänti pahasti naamaansa. - -"Aivan totta, pikkusormi tänne!" komenteli Subjenkow. - -"Yakaga, anna hänelle sormesi!" määräsi Makamuk. - -"Tuolla on lumessa sormia yllin kyllin", murahti Yakaga osoittaen -lumella viruvia kuoliaaksi rääkättyjen miesten tähteitä. - -"Sen täytyy olla elävän miehen sormi", huomautti puolalainen. - -"Sitten saat elävän miehen sormen." Yakaga kumartui ja sivalsi sormen -kasakalta. - -"Hän ei ole vielä kuollut", ilmoitti hän heittäen verisen sormen -puolalaisen jalkoihin. "Ja hyvä sormi se onkin, kun se on noin suuri." - -Subjenkow heitti sen tuleen padan alle ja alkoi hyvin juhlallisesti -hyräillä ranskalaista rakkauslaulua hämmennellen keitostaan. - -"Ilman näitä taikasanoja olisi lääke tehoton", hän selitteli. "Sanoissa -piilee suurin voima. Kas noin, nyt se on valmis." - -"Lausu sanat hitaasti, että minäkin ne oppisin", käski Makamuk. - -"Sitten kokeen jälkeen. Kun kirves on kolmasti kimmahtanut niskastani, -opetan sinulle salaiset sanani." - -"Mutta jos lääkkeesi ei olekaan tehokasta?" kysäsi Makamuk huolissaan. - -Subjenkow käännähti häneen suuttuneena. - -"Lääkkeeni on aina hyvää. Ja jos se ei ole hyvää, niin tee minulle -kuten noille toisillekin. Leikatkaa minusta kappale kerrallaan, -niinkuin tuostakin miehestä", sanoi hän osoittaen kasakkaa. "Nyt on -lääke jäähtynyt. Ja nyt hieron sitä niskaani laulaen nämä toiset -taikasanat." - -Hyvin juhlallisesti hän viritti "Marsellaisen" säkeen hangaten samalla -huolellisesti niskaansa ilkeänhajuisella liemellä. - -Huudahdus keskeytti näytelmän. Kasakkajättiläinen oli tavattoman -elinvoimansa viimeisissä nykäyksissä ponnahtanut polvilleen. Nauraen -päästivät intiaanit hämmästyksen huudahduksia ja taputtivat käsiään, -kun Iso-Iivana uudelleen kaaduttuaan kierähteli lumessa rajuin -nykäyksin. - -Subjenkow rupesi voimaan pahoin sitä katsoessaan, mutta hän nieli -kuvotuksen ja teeskenteli suuttumusta. - -"Tämä ei käy päinsä", hän lausui. "Lopeta hänet ja sitten teemme -kokeen. No niin, Yakaga, tee loppu tästä melusta!" - -Sen jälkeen Subjenkow kääntyi uudelleen Makamukiin päin. - -"Ja muistakin iskeä lujasti. Ei tämä ole lastenleikkiä. Tartupa -kirveeseen ja iske tuota pölkkyä, että näen, annatko miehen iskun." - -Makamuk iski kahdesti, tarkkaan ja lujasti, niin että pölkystä kirposi -suuri kappale. - -"Hyvin näkyy käyvän." Subjenkow katseli ympärillään seisovien villien -kasvoja. Ne tuntuivat hänestä esittävän sitä raakuuden muuria, joka oli -piirittänyt häntä aina siitä asti, kun tsaarin poliisit olivat ensi -kerran vanginneet hänet Varsovassa. "Seiso tuossa, Makamuk, kirveinesi! -Käyn pitkäkseni, ja kun kohotan käteni, niin iske, iske voimiesi takaa! -Ja katso, ettei takanasi ole ketään. Lääke on hyvää ja kirves saattaa -ponnahtaa niskastani, niin että se kirpoaa käsistäsi." - -Hän silmäsi kaloilla ja turkiksilla kuormattuja rekiä, joiden edessä -koirat seisoivat valjaissa. Pyssy oli majavannahkojen päällä. Kuusi -henkivartijaksi määrättyä metsästäjää oli myöskin valmiina. - -"Missä on tyttö?" kysyi puolalainen. "Tuokaa hänet rekien ääreen, -ennenkuin koe tehdään!" - -Kun tyttö oli saapunut, kävi Subjenkow pitkäkseen nojaten päänsä -pölkylle kuten nukkumaisillaan oleva väsynyt lapsi. Eletyt synkät -vuodet olivat todella väsyttäneet hänet. - -"Nauran sinulle ja voimillesi, Makamuk", hän sanoi. "Iske ja iske -lujasti!" - -Subjenkowin käsi kohosi. Makamuk heilautti kirvestä, leveäteräistä -piilua. Kirkas teräs välähti ilman halki, pysähtyi pieneksi hetkeksi -ylhäällä ja sitten putosi puolalaisen paljaaseen niskaan. Keveästi se -katkaisi jänteet ja luut vajoten syvälle allaolevaan pölkkyyn. -Ällistyneet villit näkivät, miten pää lennähti kyynärän päähän verta -pursuavasta ruumiista. - -Kauan oli hämmästys äänetöntä, kunnes villeille alkoi vähitellen -selvetä, että puhe lääkkeestä oli ollut lavertelua. Turkisrosvo oli -heidät peijannut. Kaikista vangeista oli hän yksin välttänyt -kidutuksen. Siitä panoksesta hän oli pelannut. Joukko puhkesi mylvivään -nauruun. Häpeästä painui Makamukin leuka rinnalle. Turkisrosvo oli -vetänyt häntä nenästä. Hänen arvonsa oli mennyttä koko heimon silmissä. -Yhä jatkui naurunremakka. Makamuk käännähti ja asteli pois pää -painuksissa. Hän tiesi, ettei häntä tästä lähtien nimitettäisi -Makamukiksi. Hän tulisi olemaan Nolattu. Tämän häpeän muisto seuraisi -häntä hautaan asti. Ja kun heimot keväisin kokoontuisivat lohenkudulle -ja kesäisin markkinapaikoille, niin nuotiolta nuotiolle kulkisi -kertomus, miten turkisrosvo sai kivuttoman kuoleman yhdellä ainoalla -iskulla Nolatun kädestä. - -"Kuka oli Nolattu?" oli hän kuulevinaan ylvästeleväin nuorukaisten -kysyvän. "Niin, Nolattu", vastattaisiin, "jonka nimi oli aikoinaan -Makamuk, ennenkuin hän iski turkisrosvolta kaulan poikki." - - - - -EL-SOO. - - -El-Soo oli ollut lähetysaseman ottotytär. Äiti oli kuollut hänen -ollessaan hyvin pieni ja sisar Alberta oli temmannut El-Soon eräänä -kesäpäivänä kuin kekäleen tulesta ja vienyt hänet Pyhän Ristin -lähetysasemalle vihkien hänet Jumalalle. El-Soo oli täysiverinen -intiaani, mutta oli kuitenkin edellä kaikkia puoli- ja neljännesverisiä -tyttöjä. Ei milloinkaan ollut hyvillä sisarilla ollut niin oppivaista -ja samalla niin terävä-älyistä kasvattia. - -El-Soo oli vilkas, näppärä ja älykäs. Mutta ennen kaikkea hänessä oli -tulta, persoonallisuuden liekki, johon sekaantui tahtoa, suloa ja -uskallusta. Hänen isänsä oli päällikkö ja päällikön veri virtasi hänen -suonissaan. Hänelle oli kuuliaisuus järjestyskysymys. Intohimoisesti -hän rakasti tasapuolisuutta ja oikeamielisyyttä ja kentiespä juuri -siitä syystä hän oli erittäin taitava matematiikassa. - -Mutta hänellä oli muitakin vahvoja puolia. Hän oppi puhumaan ja -kirjoittamaan englantia paremmin kuin kukaan lähetysaseman kasvatti -milloinkaan. Hän ohjasi muita tyttöjä laulussa ja lauluun hän -sisällytti omaa olemustaan. Hän oli taiteilija ja hänessä paloi -luomisen into. Jos hän olisi syntymästään joutunut suotuisampaan -ympäristöön, olisi hänestä tullut kirjailijatar tahi laulajatar. - -Mutta sensijaan hän oli El-Soo, Klakee-Nahin, päällikön, tytär ja eli -Pyhän Ristin lähetysasemalla, missä ei ollut taiteilijoita, vaan -ainoastaan puhdassieluisia sisaria, joiden pyrkimyksenä olivat -yksinomaan synnin karttaminen ja hyvä elämä sekä sielun onni tähtien -tuollapuolen olevassa kuolemattomuuden maassa. - -Vuodet vierivät. Kahdeksanvuotiaana oli hän saapunut lähetysasemalle. -Kun hän oli 16-vuotias ja sisaret olivat paraillaan kirjeenvaihdossa -päämiestensä kanssa El-Soon lähettämisestä Yhdysvaltoihin kasvatustaan -täydentämään, saapui eräs hänen heimonsa mies Pyhän Ristin asemalle ja -keskusteli hänen kanssaan. El-Soo kammosteli häntä hieman. Hän oli -likainen, Calibanin tapainen olio, alkuperäisen vastenmielinen. -Takkuista tukkaa ei milloinkaan oltu kammattu. Moittivaisesti hän -katsoi El-Soota ja kieltäytyi istuutumasta. - -"Veljesi on kuollut", hän sanoi lyhyesti. - -El-Soota ei suru varsin pahasti vallannut. Hän muisti veljensä niin -hämärästi. "Isäsi on vanha mies ja yksinäinen", jatkoi sanantuoja. -"Hänen kotinsa on avara ja autio ja hän tahtoisi kuulla äänesi ja nähdä -kasvosi." - -Isänsä hän muisti, Klaake-Nahin, kylän pään, lähetys-saarnaajien ja -kauppamiesten ystävän, jättiläislihaksisen, kookkaan miehen, jonka -silmät olivat lempeät ja käyttäytyminen käskevää ja joka kulki -ajoneuvoissaan tietoisena alkuperäisestä kuninkuudestaan. - -"Kerro hänelle, että minä tulen", oli El-Soon vastaus. - -Suureksi suruksi sisarille roihusta temmattu kekäle palasi takaisin -roihuun. Kaikki keinot, joilla El-Soohon koetettiin vaikuttaa, olivat -turhia. - -Monia perusteluja ja vaatimuksia esitettiin, paljon kyyneleitä -vuodatettiin. Sisar Alberta kertoi hänelle myöskin suunnitelmasta -lähettää hänet Yhdysvaltoihin. Silmät levällään El-Soo tuijotti -kultaisiin tulevaisuudenkuviin, jotka hänelle näin aukesivat, mutta -pudisti päätään. Hänen silmiensä edessä oli toinenkin kuva. Se oli -Yukonin valtava kaareutuma Tana-Naw'n aseman luona, toisella puolella -Pyhän Yrjön lähetystalo, toisella kauppa-asema ja niiden keskivälissä -intiaanikylä sekä suuri hirsirakennus, jossa oleskeli vanha mies orjien -hoitelemana. - -Kaikki Yukonin rantojen asukkaat kahdenkymmenentuhannen mailin matkalta -tunsivat tämän suuren hirsisen talon, vanhan miehen ja häntä hoitavat -orjat. Hyvin tunsivat sisaretkin tämän talon, sikäläiset loppumattomat -mässäilyt, juhlimiset ja kepposet. Ja itkua olikin Pyhässä Ristissä -El-Soon lähtiessä. - -Kun El-Soo saapui suureen taloon, niin pantiin siellä toimeen -perinpohjainen suursiivous. Itse käskijäluonteisena Klakee-Nah -vastusteli tätä nuoren tyttärensä isännöimistä, mutta lopuksi hän -uneksuen barbariseen tapaansa mahtavuudesta ja arvosta poistui ja -lainasi tuhat dollaria Porportuk-vanhukselta, jota rikkaampaa intiaania -ei Yukonin varrella ollut. Myöskin teki Klakee-Nah suuren laskun -kauppa-asemalle. El-Soo laittoi suuren talon uuteen uskoon. Hän antoi -sille uutta loistoa, samalla kuin Klakee-Nah jatkoi vanhaa, perittyä -vierasvaraisuutta ja syöminkejä. - -Kaikki tämä oli tavatonta Yukonin intiaanien keskuudessa, mutta -Klakee-Nah olikin tavaton intiaani. Hänen vierasvaraisuutensa oli -harvinainen, ja koska hän oli päällikkö ja ansaitsi hyvästi, niin hän -kykeni sitä jatkamaan. Alkuperäisen kaupan aikana oli hänellä ollut -määräysvalta kansansa keskuudessa ja hän oli ollut edullisissa -liikesuhteissa valkoisten miesten kauppayhtiöiden kanssa. Myöhemmin oli -hän Porportukin kanssa tehnyt kultalöydön Koyokuk-joella. Sekä -tottumuksiltaan että luonteeltaan Klakee-Nah oli aristokraatti. -Porportuk oli porvari ja osti häneltä koko kultakaivoksen. Porportukin -ilona oli uurastaminen ja rahojen kokoaminen. Klakee-Nah palasi -takaisin isoon taloonsa ja ryhtyi tuhlaamaan. Porportukilla oli Alaskan -rikkaimman intiaanin maine, Klakee-Nahilla valkoisimman. Porportuk oli -pankkiiri ja koronkiskuri. Klakee-Nah oli entisaikojen perimys, -keski-ajan jäte, taistelija ja juhlija, jonka onni oli viinissä ja -laulussa. - -El-Soo sopeutui suureen taloon ja sen tapoihin yhtä helposti kuin hän -oli sopeutunut Pyhän Ristin lähetysasemaan ja sen tapoihin. Hän ei -pyrkinyt muuttamaan isäänsä eikä johtamaan hänen askeleitaan Jumalan -luokse. Tosin hän moitti tätä, kun hän joi ylenmäärin ja kovin pitkään, -mutta sen hän teki yksinomaan isän terveyden takia ja johtaakseen hänen -askeleensa kiinteälle maaperälle. - -Ison talon ovessa oli aina liikettä, ihmiset tulivat ja menivät. Suuren -arkituvan kattopalkit tärisivät juominkien melusta ja laulusta. -Pöydässä istui ihmisiä maailman kaikilta kulmilta ja kaukaisten -heimojen päälliköitä -- englantilaisia ja siirtomaalaisia, laihoja -- -yankee-kauppiaita ja suurien yhtiöiden pulleavatsaisia virkailijoita, -läntisten aavikoiden cowboyta, merien purjehtijoita, kaikkiin -kansallisuuksiin kuuluvia metsästäjiä ja koiranajajia. - -El-Soo hengitti kosmopoliittista ilmaa. Hän osasi puhua englantia yhtä -hyvin kuin heimonsakin kieltä ja hän lauloi englantilaisia lauluja ja -balladeja. Hän tunsi intiaanien muinaiset juhlamenot ja katoavat -perinnäistavat. Hän tiesi, miten kulloinkin oli kannettava -päälliköntyttären heimopukua. Turhaan hän ei ollut tehnyt neulomatyötä -lähetysasemalla ja lisäksi hän oli synnynnäinen taiteilija. Hän kantoi -pukunsa valkoisen naisen tavalla ja hän ompeli sellaiset puvut, joita -voitiin siten kantaa. - -Hänen käyttäytymisensä oli yhtä harvinaista kuin hänen isänsäkin ja -yhtä ainoanlaatuinen oli myöskin se asema, mikä hänellä oli. Hän oli -ainoa intiaaninainen, joka tunnustettiin yhteiskunnallisesti -tasa-arvoiseksi Tana-naw'n aseman valkoisten naisten kanssa. Hän oli -ainoa intiaaninainen, jota valkoiset miehet kunnioittaen kosivat. Ja -hän oli ainoa intiaaninainen, jota kukaan valkoinen mies ei milloinkaan -loukannut. - -Sillä El-Soo oli kaunis, mutta hänen kauneutensa ei ollut samanlaista -kuin valkoisten naisten eikä samanlaista kuin intiaaninaisten. Hänen -sisäinen tulensa, joka ei ollut kasvonpiirteistä riippuvainen, teki -hänet kauniiksi. Hänen kasvonsa olivat puhtaat intiaanikasvot. Tukka -oli tumma, iholla hieno pronssiväri, mustat silmät kirkkaat ja rohkeat, -terävät kuin säilänterä ja ylpeät, nenä hienosti kaareutuva ohuine, -värähtelevine sieramineen, poskipäät korkeat, mutta eivät kovin -ulkonevat, huulet ohuet, mutta eivät liian ohuet. Mutta ennen kaikkea -hänestä hehkui sisäinen tuli, selittämätön, hänen sielunsa, joka -kuvastui hänen silmistään, milloin lämpöä hehkuen, milloin liekehtien, -antaen värin hänen poskilleen, pannen sieramet värähtämään, kaareuttaen -huulen ja vaikka huuli ei olisi liikahtanutkaan, kuitenkin antaen sille -ilmeen. - -Ja El-Soo oli älykäs, hänen älynsä oli harvinaisen valmis iskemään, -mutta samalla nopea etsimään lieventäviä puolia. Hänen mielensä -iloisuus säihkyi hänestä joka puolelle ja kaikkialla ympäristössään se -herätti vastakaikua. Ja kuitenkaan ei hän milloinkaan asettunut eikä -sallinut itseään asetettavan keskeiseksi. Suuri talo kaikkine -merkillisyyksineen oli hänen isänsä ja joka paikan, viimeistä nurkkaa -myöten, täytti siitä tämän sankarimainen olemus, pitojen isäntä, -syöminkien ja juominkien ohjaaja, lainsäätäjä. Tosinhan El-Soo isän -voimien vähetessä otti pois vastuunalaisia tehtäviä heikontuneilta -harteiltaan. Mutta näennäisesti isä yhä oli ohjaksissa, useinkin -pöydässä torkkuen juominkien murtamana, mutta kaikkien silmissä -edelleenkin juhlan ohjaajana. - -Ja isossa talossa liikkui Porportuk kaikkialla kuin uhkaava enne, pää -vavisten ja kylmästi arvioiden kaikki, maksaen kaiken. Eihän hän -todellisuudessa maksanut, sillä hän kiskoi hävyttömän koron ja -vähitellen nieli yhä suuremmat osat Klakee-Nahin omaisuudesta. Kerran -Porportuk otti vapauden ryhtyä El-Soolle moitiskelemaan suuren talon -tuhlaavia elintapoja -- se tapahtui silloin, kun hän juuri oli -riistänyt melkein viimeiset Klakee-Nahin varallisuuden rippeet -- mutta -moitteitaan hän ei rohjennut enää milloinkaan toistaa. El-Soo oli -aristokraatti, kuten hänen isänsäkin, ja hänellä oli yhtä kireäksi -pingoittunut kunniantunto. - -Mielessään nurkuen lainasi Porportuk rahaa edelleen ja yhä rahat -haihtuivat kultaisena savuna. Yhden asian oli El-Soo päättänyt, hänen -isänsä tuli kuolla samalla tavoin kuin oli elänytkin. Häntä ei saanut -pakoittaa alentamaan elintapojaan, vähentämään vieraspitoja, -supistamaan rajatonta kestiystävyyttä. Kun sattui nälänhätä, niin -intiaanit entisaikojen tapaan saapuivat valitellen suureen taloon ja -poistuivat sieltä tyytyväisinä. Kun sattui nälänhätä eikä rahaa ollut, -niin rahaa lainattiin Porportukilta ja intiaanit poistuivat yhtä kaikki -tyytyväisinä. El-Soo olisi hyvinkin voinut toistaa entisaikojen ja -muiden maiden aristokraattien sanat, että hänen jälkeensä tulkoon -vedenpaisumus. Tässä tapauksessa vedenpaisumus oli vanha Porportuk. -Joka kerran rahaa lainattuaan tämä katseli El-Soota yhä enemmän -omistajan silmillä ja tunsi rinnassaan jo ammoin sammuneen tulen -viriävän uuteen liekkiin. - -Mutta El-Soon silmät eivät katselleet häntä. Eivätkä ne katselleet -niitä valkoisia miehiä, jotka olisivat tahtoneet viedä hänet vihille -lähetysasemalle sormuksineen, pappeineen ja messukirjoineen. Sillä -Tana-naw'n asemalla oli nuori mies, Akoon, jonka suonissa virtasi sama -veri kuin hänessäkin, joka kuului hänen kanssaan samaan heimoon ja -kylään. Hän oli voimakas ja El-Soon mielestä kaunis, suuri metsästäjä, -ja vaikka hän oli paljon ja laajalti kulkenut, oli hän hyvin köyhä. Hän -oli ollut kaikissa tuntemattomissa paikoissa ja erämaissa, Sitkassa ja -Yhdysvalloissa. Hän oli kulkenut mantereen poikki Hudson-lahdelle ja -takaisin sekä hylkeenpyytäjänä purjehtinut Siperian ja Japanin -rannoilla. - -Palattuaan Klondikestä kultaa etsimästä hän tapansa mukaan saapui -suureen taloon tekemään Klakee-Nahille selkoa kaikesta näkemästään. Ja -siellä hän ensi kerran näki El-Soon, kolme vuotta tämän kotiin -saapumisen jälkeen. Senjälkeen Akoon ei enää kulkenut. Hän kieltäytyi -lähtemästä luotsiksi suurille höyrylaivoille, vaikka hänelle tarjottiin -palkkaa 20 dollaria päivässä, jonkun verran hän metsästi ja kalasti, -mutta aina Tana-naw'n aseman läheisyydessä, ja usein hän saapui -suurelle talolle ja viipyi siellä kauan. Ja El-Soo vertasi häntä moniin -miehiin ja huomasi hänet hyväksi. Akoon lauloi hänelle ja osoitti -muutenkin hehkuvaa rakkauttaan, kunnes koko Tana-naw tiesi, että hän -rakasti El-Soota. Ja Porportuk vain irvisti ja lainasi lisää rahaa -suuren talon ylläpitoa varten. - -Sitten tulivat Klakee-Nahin kuolinpidot. Hän istui mukana juhlapöydässä -kuoleman kouristaessa hänen kurkkuaan, eikä viini voinut sitä hukuttaa. -Laulu, pilapuheet ja nauru kajahtelivat ja Akoon kertoi jutun, joka sai -kaiun kiirimään kattopalkeissa. Kyyneleitä ja huokauksia ei niissä -pidoissa ollut. Oli oikein ja kohtuullista, että Klakee-Nah saisi -kuolla, kuten oli elänytkin, eikä kukaan tuntenut sitä paremmin kuin -El-Soo taiteilijavaistoineen. Entinen rymyjoukko oli siellä -kokonaisuudessaan ja kuten tavallisesti oli mukana kolme -pakkasenpuremaa merimiestä, jotka juuri olivat palanneet napamatkalta -ainoina eloonjääneinä laivansa 74-henkisestä miehistöstä. -Klakee-Nahin tuolin takana oli neljä vanhaa miestä, viimeiset hänen -nuoruusaikaisista orjistaan. Sumenevin silmin he tarkkasivat hänen -tarpeitaan ja vapisevin käsin täyttivät hänen lasinsa ja löivät häntä -selkään lapojen väliin, kun kuolema tuijotti häntä silmiin ja hän sai -vaikean yskimispuuskan. - -Se oli raju yö ja tuntien vieriessä sekä pilanaurun kaikuessa kuolema -yhä tiukensi otettaan. Silloin Klakee-Nah lähetti noutamaan -Porportukia. Ja Porportuk saapui ulkoa paukkuvasta pakkasesta moittivin -silmin katsellen pöydällä olevia liha- ja viinimääriä, jotka hän oli -maksanut. Mutta kun hän katseli punoittavan kasvorivin sivuitse pöydän -toiseen päähän ja keksi El-Soon, niin hänen silmissään leimahti liekki -ja hetkeksi moitteentunne haihtui. - -Hänelle tehtiin tilaa Klakee-Nahin vierelle ja lasi asetettiin hänen -eteensä. Omin käsin Klakee-Nah kaatoi lasiin tulista juomaa. "Juo!" hän -huudahti. "Eikö se ole hyvää?" - -Ja Porportukin silmiin kihosi vesi hänen nyykäyttäessään päätään ja -maiskauttaessaan huuliaan. - -"Milloin olet kotonasi saanut sellaisen ryypyn?" Klakee-Nah kysyi. - -"En tahdo kieltää, että tämä juoma on hyvää vanhalle kurkulleni", -Porportuk sopersi vastaukseksi puhuen verkkaisesti ehtiäkseen täydentää -ajatuksensa. - -"Mutta se maksaa kovin paljon", riemahti Klakee-Nah jatkaen hänen -ajatustaan. - -Porportuk säpsähti pöydässä räjähtänyttä naurua ja hänen silmissään oli -ilkeä liekki. "Olimme yhdessä poikina, samanikäisiä", hän lausui. -"Sinun kurkkuasi puristaa kuolema. Minä olen vielä hyvissä voimissa." - -Pahanenteinen murina kohosi seurueen keskuudesta. Klakee-Nah ryki -melkein tukehtumaisillaan ja vanhat orjat takoivat häntä hartioihin. -Henkeä haukkoen hän selvisi kohtauksesta ja kohotti kätensä -vaimentaakseen uhkaavan melun. - -"Sinä olet sammuttanut tulenkin liedestäsi, koska puut maksavat liian -paljon!" hän kiljasi. "Sinä olet tukahduttanut elämän. Eläminen on -liian kallista ja sinä et ole tahtonut maksaa siitä vaadittua hintaa. -Elämäsi on ollut kuin maja, mistä tuli on sammunut ja jonka lattialla -ei ole vuodehuopia." Hän antoi orjalle merkin täyttää lasi, jonka hän -sitten kohotti. "Mutta minä olen elänyt. Ja minun elämäni on aina ollut -lämmintä, sinun ei milloinkaan. Totta on, että sinä elät kauan. Mutta -pisimmät yöt ovat kylmiä miehen väristessä valveilla. Minun yöni ovat -olleet lyhyitä, mutta minun on ollut lämmin nukkua." - -Hän tyhjensi lasin. Orjan vapiseva käsi ei tavoittanut sitä sen -pudotessa lattialle sirpaleiksi. Klakee-Nah kallistui taaksepäin -huohottaen, katsellen juomaveikkojen huulille kallistuvia laseja ja -hymyn kareillessa suun ympärillä suosionosoitusten johdosta. Merkin -saatuaan koetti kaksi orjaa auttaa häntä takaisin pystyyn istumaan. -Mutta he olivat heikkoja, Klakee-Nahin yläruumis oli valtavan suuri ja -kaikki neljä vanhaa miestä vapisivat ponnistuksesta auttaessaan häntä -pystyyn. - -"Mutta kumpikaan ei ole elänyt oikealla tavalla", hän jatkoi. "Ja -meillä, Porportuk, sinulla ja minulla, on muita asioita tänä iltana. -Velat ovat ikäviä seikkoja ja minä olen velkaa sinulle. Miten suuri on -velkani?" - -Porportuk etsi muistilistan lompakostaan. Hän pyyhkäsi silmälasejaan ja -alkoi: "Ensiksi elokuussa 1889 hyväksymäsi vekseli, 300 dollaria. Sen -korkoja ei ole kertaakaan maksettu. Sitten seuraavana vuonna 500 -dollarin vekseli. Se sisällytettiin kaksi kuukautta myöhemmin -kirjoitettuun tuhannen dollarin paperiin. Sitten on --." - -"Lörpöttelyä koko luetteleminen!" Klakee-Nah huudahti kärsimättömästi: -"Pääni vain menee siitä sekaisin ja kaikki ajatukseni hämmentyvät. -Lopullinen velka! Tasaisin luvuin! Miten suuri se on?" - -Porportuk tarkasteli muistilistaansa. "Viisitoistatuhatta yhdeksänsataa -kuusikymmentäseitsemän dollaria, seitsemänkymmentäviisi senttiä", hän -luki huolellisen tarkasti. - -"Tasoita se kuudeksitoistatuhanneksi", sanoi Klakee-Nah ylhäisesti. -"Epätasaiset luvut ovat niin epämukavia. Ja sitten -- ja juuri tämän -vuoksi olen antanut noutaa sinut -- kirjoita minulle uusi, -kuudentoistatuhannen dollarin vekseli, hyväksyn sen. Korkoprosentti on -samantekevä. Kirjoita se niin suureksi kuin haluat ja merkitse vekseli -maksettavaksi tulevassa elämässä, kun tapaan sinut kaikkien intiaanien -Suuren Isän nuotiolla. Silloin vekseli maksetaan. Sen lupaan. Se on -Klakee-Nahin sana." - -Porportuk oli ällistyneen näköinen ja äänekäs nauru kajahti saattaen -huoneen tärisemään. Klakee-Nah kohotti kätensä. "Ei", hän huusi. "Se ei -ole pilaa. Puhun vakavissani. Juuri sitä varten sinut noudatin, -Porportuk. Kirjoita vekseli!" - -"Minulla ei ole liikesuhteita tulevan elämän kanssa", Porportuk vastasi -hitaasti. - -"Etkö luule tapaavasi minua Suuren Isän luona!" Klakee-Nah kysyi. -Sitten hän lisäsi: "Minä olen varmasti siellä." - -"En ole liikesuhteissa tulevaan elämään", toisti Porportuk happamesti. - -Kuoleva katseli häntä avoimen ihmettelevästi. - -"En tunne ensinkään tulevaa elämää", selitti Porportuk. "Olen tämän -maailman liikemies." - -Klakee-Nahin kasvot kirkastuivat. "Se johtuu siitä, että sinulla on -ollut kylmä öisin nukkuessasi", hän nauroi. Mietittyään hetken hän -jatkoi: "Sinulle on velka suoritettava tässä maailmassa. Minulla on -vielä tämä talo. Ota se ja polta velkakirja tuon kynttilän liekissä." - -"Talo on vanha eikä se ole velan arvoinen", vastasi Porportuk. - -"Entä Twisted Salmonilla olevat kaivokseni?" - -"Niissä ei ole milloinkaan kannattanut työskennellä", kuului vastaus. - -"Sitten osuuteni höyrylaivasta 'Koyokuk'. Minä omistan siitä puolet." - -"Laiva on Yukonin pohjassa." - -Klakee-Nah säpsähti. "Niin, unohdin. Sehän hukkui viime keväänä jäiden -lähtiessä." Hän mietti jonkun aikaa lasien seisoessa pöydällä -koskemattomina ja koko seurueen odottaessa hänen sanojaan. - -"Siis näyttää siltä, että olen velkaa sinulle rahaerän, jota en voi -maksaa... tässä maailmassa?" Porportuk nyökkäsi ja silmäsi pöydän -toiseen päähän. - -"Sinä, Porportuk, olet siis nähtävästi huono liikemies", jatkoi -Klakee-Nah ilkamoiden. Mutta Porportuk vastasi empimättä: "En, vielä on -yksi koskematon tae." - -"Mitä!" huudahti Klakee-Nah. "Onko minulla vielä omaisuutta? Missä, -sano, ja se on sinun ja olkoon velka kuitattu!" - -"Tuolla se on." Porportuk osoitti El-Soota. - -Klakee-Nah ei ymmärtänyt. Hän tuijotti yli pöydän, siristi silmiään ja -tuijotti uudelleen. - -"Tyttäresi, El-Soo -- hänet tahdon ja sitten olkoon velka kuitattu. -Poltan velkakirjan tuon kynttilän liekissä." - -Klakee-Nahin suuri rinta kohosi ja laski raskaasti. "Ha! ha! -- mikä -pila! -- ha! ha! ha!" hän nauroi homeerisesti. "Ja sinun kylmä vuoteesi -ja tyttäresi, jotka ovat tarpeeksi vanhoja El-Soon äidiksi! Ha! ha! -ha!" Taas sai hän vaikean yskimiskohtauksen ja vanhat orjat takoivat -hänen selkäänsä. "Ha! ha!" alkoi hän sitten uudelleen ja sai kohtauksen -toistamiseen. - -Porportuk odotti kärsivällisesti maistellen viiniä lasistaan ja -silmäillen pöydän kahden puolen istuvan seurueen kasvoja. "Puheeni ei -ole pilaa", hän lopuksi sanoi. "Tarkoitan täyttä totta." - -Klakee-Nahin pää selvisi ja hän katsahti Porportukiin. Sitten -kurottautui hän ottamaan lasiaan, mutta ei ulottunut. Orja ojensi sen -hänelle ja täysi viinilasi lennähti vasten Porportukin kasvoja. - -"Heittäkää hänet ulos!" jyrisi Klakee-Nah juomatovereilleen, jotka -odottivat innokkaina kuin koiraparvi metsästäjän merkkiä. "Ja -kieritelkää häntä lumessa!" - -Kiljuvan ja meluavan joukon poistuttua ovesta Klakee-Nah antoi merkin -orjilleen ja vapisevina nämä auttoivat hänet seisomaan. Suorana seisten -hän otti vastaan palaavat juomaveikot, lasi kädessä kehoittaen heitä -juomaan maljan lyhyelle yölle, jolloin miehen on lämmin nukkua. - -Klakee-Nahin perunkirjoitus oli nopeasti tehty. El-Soo kutsui -kauppa-aseman kirjanpitäjän, pienen englantilaisen, Tommyn, avukseen. -Pesässä oli pelkästään velkoja, langenneita vekseleitä, kiinnitettyä -omaisuutta, sekä arvokasta että arvotonta. Vekselien ja kiinnityksien -haltija oli Porportuk. Tuon tuostakin Tommy nimitteli häntä ryöväriksi -tarkastaessaan korkoeriä. - -"Onko se laillinen velka, Tommy?" kysyi El-Soo. - -"Se on ryöväystä", vastasi Tommy. - -"Mutta kuitenkin se on velka", El-Soo toisti. - -Talvi meni menojaan ja alkukevät myöskin, mutta yhä olivat Porportukin -saatavat maksamatta. Tämä tapasi El-Soon usein ja selitteli hänelle -laveasti, kuten isällekin, miten velka voitaisiin kuitata. Myöskin hän -toi mukanaan vanhoja poppamiehiä selvittämään El-Soolle, että häntä -ikuisesti painaisi isänsä kirous, jollei velkaa maksettaisi. Kerran -sitten tällaisen kohtauksen jälkeen El-Soo teki lopullisen ilmoituksen -Porportukille. - -"Sanon Teille kaksi seikkaa", El-Soo lausui. "Ensiksi: en ikinä -tule vaimoksenne. Muistakaa se! Toiseksi: Teille maksetaan -kuusitoistatuhatta dollaria viimeistä senttiä myöten." - -"Viisitoistatuhatta yhdeksänsataa kuusikymmentäseitsemän dollaria -seitsemänkymmentäviisi senttiä", oikaisi Porportuk. - -"Isäni sanoi kuusitoistatuhatta", oli El-Soon vastaus. "Ja ne Teille -maksetaan." - -"Miten?" - -"En tiedä miten, mutta keinon kyllä keksin. Ja nyt saatte mennä, -elkääkä kiusatko minua enää. Jos sen teette" -- hän pysähtyi -keksiäkseen sopivan rangaistuksen -- "jos sen teette, niin kieritytän -Teitä lumessa vielä kerran, niin pian kuin lunta ensi kerran sataa." - -Tämä tapahtui kevään alkupuolella ja vähää myöhemmin El-Soo valmisti -yllätyksen. Pitkin Yukonia Chilcootilta joen suuhun saakka, -metsämajalta metsämajalle, syrjäisimpiin seutuihin asti, kulki sana, -että kesäkuussa, lohen alkaessa nousta, aikoi Klakee-Nahin tytär El-Soo -myydä itsensä julkisella huutokaupalla saadakseen Porportukin saatavat -maksetuksi. Turhaan häntä koetettiin kiellellä. Pyhän Yrjön aseman -lähetyssaarnaaja yritti häntä taivuttaa, mutta sai vastauksen: - -"Vain siitä, minkä olemme Jumalalle velkaa, tehdään tili tulevassa -elämässä. Minkä olemme velkaa ihmisille, se kuuluu tähän maailmaan ja -tässä maailmassa se on maksettava." - -Akoonin koettaessa vaikuttaa häneen hän vastasi: - -"Rakastan sinua, Akoon, se on totta. Mutta kunnia on rakkautta -korkeampi, ja mikä tytär minä olisin, jos tahraisin isäni nimen?" - -Sisar Albertakin teki varta vasten pitkän matkan Pyhältä Ristiltä -ensimäisellä laivalla, mutta ei hänkään saavuttanut sen parempaa -tulosta. - -"Isäni kulkee synkissä ja loppumattomissa metsissä", sanoi El-Soo. "Ja -hänen täytyy kulkea valittaen kadotettujen sielujen tavoin, kunnes -velka on maksettu. Sitten ja vasta sitten hän pääsee Suuren Isän -majaan." - -"Ja uskotko sinä sellaista?" kysyi sisar Alberta. - -"En tiedä", vastasi El-Soo, "mutta se oli isäni usko." - -Sisar Alberta kohautti olkapäitään osaamatta sanoa mitään. - -"Kukapa tietää muuta kuin sen, että kaikki, mihin itse uskomme, on -totta?" jatkoi El-Soo. "Ja miksi ei? Teitä varten saattaa tulevassa -elämässä olla taivas ja harppu. Isälleni on siellä suuri maja, jossa -hän saa yhtä mittaa istua juhlimassa Jumalan kanssa." - -"Entä sinulle?" kysyi sisar Alberta. "Minkälainen on tuleva elämä -sinulle?" - -El-Soo vitkasteli, mutta vain hetken. "Minä toivoisin vähän kumpaakin", -hän lausui. "Toivoisin näkeväni siellä Teidän kasvonne samoinkuin -isänikin." - -Huutokauppaa varten määrätty päivä valkeni. Tana-naw'n asemalla oli -vilkas liike. Tapansa mukaan olivat heimot kerääntyneet odottamaan -lohen nousua ja kuluttivat aikaansa tanssien ja iloiten, tehden kauppaa -ja tarinoiden. Vielä oli siellä tavanmukainen vilinä seikkailijoita, -kauppiaita ja kullanetsijöitä sekä lisäksi paljon valkoisia, jotka -olivat saapuneet harvinaisen tapauksen herättämän uteliaisuuden ja -mielenkiinnon kannustamina. - -Kevät oli ollut pitkä ja kolea, minkä vuoksi lohet nousivat hitaasti. -Tästä johtuva viivytys vain lisäsi ihmisten uteliaisuutta. Kun sitten -huutokauppapäivä tuli, ei Akoon enää jaksanut kestää jännitystä. -Hän teki julkisesti juhlallisen ilmoituksen, että se mies, joka -ostaisi El-Soon, olisi heti paikalla kuoleman oma. Heiluttaen -winchester-kivääriään hän antoi kuulijainsa arvata, mistä kuolema -aiheutuisi. El-Soota hänen menettelynsä suututti. Mutta Akoon ei -ryhtynyt puheisiin hänen kanssaan, vaan kiiruhti kauppa-asemalle -hankkimaan lisää ampumatarpeita. - -Ensimäiset lohet saatiin klo 10 illalla ja puoliyön aikaan aloitettiin -huutokauppa. Se pidettiin Yukonin korkealla rantaäyräällä. Aurinko oli -pohjoisessa, juuri taivaanrannan alapuolella värjäten taivaan kalpean -punertavaksi. Ihmisiä oli tungoksena töyryn korkeimmalle kohdalle -sijoitetun pöydän ja kahden tuolin ympärillä. Etualalla oli useita -valkoisia miehiä ja eräitä päälliköitä. Ja ensimäisten joukossa, hyvin -näkyvällä paikalla, seisoi Akoon pyssy kädessä. El-Soon pyynnöstä oli -Tommy saapunut huutokauppaa toimittamaan, mutta alkajaispuheen piti -El-Soo itse tehden selkoa myytävistä tavaroista. Hän oli heimonsa -päälliköntyttären loistavassa, barbarisessa kansallispuvussa seisoen -tuolilla, että kaikki voisivat hänet hyvin nähdä. - -"Ken tahtoo ostaa vaimon?" hän kysyi. "Katsokaa minua. Olen 20-vuotias -ja neito. Tahdon olla hyvä vaimo sille miehelle, joka minut ostaa. Jos -hän on valkoinen, niin pukeudun valkoisten naisten tapaan. Jos hän -on intiaani, niin pukeudun kuten" -- hän pysähtyi hieman -- -"intiaanivaimo. Osaan itse valmistaa pukuni, ommella, pestä ja korjata -ne. Kahdeksan vuoden aikana minua opetettiin siihen Pyhän Ristin -lähetysasemalla. Osaan lukea ja kirjoittaa englanninkieltä ja soitan -urkuja. Myöskin osaan aritmetiikkaa ja algebraa jonkun verran. Minut -myydään korkeimman tarjouksen tekijälle ja hänelle kirjoitan -kauppakirjan itsestäni. Unohdin sanoa, että laulan oikein hyvin enkä -ole eläessäni ollut sairas. Painoni on satakolmekymmentäkaksi naulaa. -Isäni on kuollut eikä minulla ole ainoatakaan sukulaista. Ken tahtoo -ostaa minut?" - -Hän katsoi ihmisjoukkoa säihkyen rohkeutta ja astui alas tuolilta. -Tommyn pyynnöstä hän nousi tuolille uudelleen tämän noustessa toiselle -pitämään toimitusta. - -El-Soon ympärillä seisoivat hänen isänsä vanhat orjat. Vanhuuden -köyristäminä ja vapisevina he, menneen polven edustajat, hievahtamatta -tarkastelivat nuoremman polven puuhia. Ihmisjoukon ensi rivissä oli -muutamia Eldoradon ja Bonanzan kuninkaita ja heidän rinnallaan pari -murtunutta, keripukin turvottamaa kullanetsijää. Keskellä joukkoa näkyi -vilkasliikkeinen, villisilmäinen intiaaninainen ylisen Tana-naw'n -syrjäkulmilta. Rannikkoseudun kiertelevä sitka-intiaani seisoi rinnan -Lake le Bargen puolelta saapuneen stickin kanssa ja takalistolla oli -puolisen tusinaa ranskalaisia matkailijoita omassa ryhmässään. Kaukaa -kuului tuhatlukuisten lintuparvien häipyvä kirkuna pesimäpaikoilta. -Pääskyset kiisivät vettä hipuen pitkin Yukonin tyyntä pintaa ja -kultarintakerttu lauloi. Piilossa olevan auringon säteet tunkeutuivat -vinosti tuhannen mailin päässä palavasta metsästä levinneen savun läpi -muuttaen taivaan synkän punertavaksi maanpinnan punertuessa -heijastuneesta valosta. Sama punainen hehku oli myöskin kaikkien -saapuvillaolijoiden kasvoilla ja se teki kaikki kummallisen ja -salaperäisen näköisiksi. - -Tarjoukset alkoivat hitaasti. Sitka-intiaani, joka oli vasta puoli -tuntia sitten tänne saapunut muukalainen, tarjosi sata dollaria -äänessään luottava sävy ja näki hämmästyksekseen Akoonin kääntävän -pyssynsä piipun häntä kohti. Tarjoukset jatkuivat. Eräs Tozikakatin -intiaani, luotsi, tarjosi 150 dollaria ja hetken kuluttua eräs -ylämaasta karkoitettu peluri koroitti tarjouksen kahteensataan. -El-Soota harmitti, hänen ylpeyttään oli loukattu. Mutta sitäkin -rohkeammin hän vain katseli joukkoa. - -Katsojien keskuudessa syntyi rauhatonta liikehtimistä Porportukin -tunkeutuessa etualalle. "Viisisataa dollaria!" hän huusi kuuluvalla -äänellä silmäten sitten ympärilleen nähdäkseen, minkä vaikutuksen hän -oli tehnyt. - -Hän aikoi käyttää suurta omaisuuttaan nuijana vaimentaakseen kaiken -kilpailun jo heti alussa. Mutta yksi matkailijoista, joka katseli -El-Soota säihkyvin silmin, koroitti tarjouksen sadalla dollarilla. - -"Seitsemänsataa!" vastasi Porportuk empimättä. - -Ja yhtä nopeasti tuli: "Kahdeksansataa" matkustajalta. - -Silloin Porportuk heilautti uudelleen sotanuijaa. "Tuhat kaksisataa!" -hän huudahti. Ilmeisesti pahoilla mielin matkailija hellitti. -Korkeampia tarjouksia ei tehty. Tommy ponnisteli kehotellen, mutta ei -saanut ketään innostumaan. - -El-Soo puhui Porportukille: "Tekisitte viisaasti, Porportuk, jos -punnitsisitte tarkoin tarjouksenne. Oletteko unohtanut, mitä Teille -sanoin, etten ikinä tule vaimoksenne!" - -"Tämä on julkinen huutokauppa", hän vastasi. "Ostan Teidät ja teemme -kauppakirjan. Olen tarjonnut tuhat kaksisataa dollaria. Te tulette -minulle halvaksi." - -"Kirotun halvaksi!" kiljasi Tommy. "Mitäpä se tekee, vaikka olenkin -huutokaupan toimittaja? Ei se estä minua tekemästä tarjousta. Koroitan -sen tuhanteen kolmeensataan." - -"Tuhat neljäsataa", oli Porportukin tarjous. "Ostan Teidät -- -sisarekseni", kuiskasi Tommy El-Soolle ja jatkoi ääneen: "Tuhat -viisisataa!" - -Kahdessa tuhannessa ryhtyi yksi Eldoradon kuninkaista leikkiin ja Tommy -väistyi. - -Kolmannen kerran Porportuk heilautti varallisuusnuijaansa koroittaen -yhdellä kertaa viisisataa dollaria. Mutta se koski Eldorado-kuninkaan -ylpeyteen. Häntä ei niin vain voitaisi säikäyttää. Ja hän koroitti -lisää viisisataa. - -El-Soon hinta oli nyt kolmetuhatta. Porportuk nosti sen -kolmeentuhanteen viiteensataan ja ihmetteli suu auki, kun -Eldorado-kuningas lisäsi vielä tuhat dollaria. Uudelleen Porportuk -koroitti viidelläsadalla ja ällistyi yhäkin enemmän Eldorado-kuninkaan -nostaessa vielä tuhannella. - -Porportuk oli raivoissaan. Hänen ylpeytensä oli pelissä ja hänen -voimaansa vedottiin, sillä voima oli häneen nähden samaa kuin rikkaus. -Heikkouden häpeää hän ei ottaisi kantaakseen koko maailman nähden. -El-Soo itse jäi syrjäseikaksi. Pitkinä vuosina ja kylminä öinä -saituudella tehdyt säästöt olivat nyt valmiit tuhlattaviksi. El-Soon -hinta oli noussut kuuteentuhanteen. Porportuk koroitti sen seitsemäksi. -Ja sitten nousi hinta tuhat dollaria kerrallaan, niin nopeasti kuin -miehet ehtivät tehdä tarjouksensa. Neljässätoistatuhannessa kilpailijat -pysähtyivät hengähtämään. - -Sitten tapahtui odottamatonta. Vielä raskaampi nuija -heilahti. Alkaneella väliajalla oli ennenmainittu peluri -keinottelumahdollisuuksia haistaen muodostanut yhtiön tovereittensa -kanssa tarjoten kuusitoistatuhatta dollaria. - -"Seitsemäntoistatuhatta", sanoi Porportuk heikosti. - -"Kahdeksantoistatuhatta", lisäsi kuningas. - -Porportuk kokosi voimansa: "Kaksikymmentätuhatta". - -Yhtiö luopui. Eldorado-kuningas koroitti tuhannen, Porportuk vastasi. -Ja heidän tehdessään tarjouksia Akoon kääntyi toisesta toiseen, -puoleksi uteliaana, puoleksi uhkaavana, ikäänkuin nähdäkseen, -minkälainen mies hänen on tapettava. Kun kuningas valmistautui tekemään -seuraavaa tarjoustaan, oli Akoon tunkeutunut lähemmäksi ja kuningas -päästi revolverin vyöstään, ennenkuin sanoi: - -"Kaksikymmentäkolmetuhatta." - -"Kaksikymmentäneljätuhatta", jatkoi Porportuk. Hän naurahti ilkeästi, -sillä varmuus, jolla hän koroitti, oli lopultakin alkanut horjuttaa -kuningasta. - -Viimemainittu siirtyi lähelle El-Soota tarkastaen tätä huolellisesti ja -pitkään. - -"Ja viisisataa", sanoi hän lopuksi. - -"Kaksikymmentäviisituhatta", nosti Porportuk. - -Kuningas katseli tovin pudistaen päätään. Sitten hän katsahti vielä -kerran ja lausui vastahakoisesti: "Ja viisisataa." - -"Kaksikymmentäkuusituhatta", pamautti Porportuk. - -Kuningas pudisteli päätään karttaen Tommyn kehoittavaa katsetta. Tällä -välin oli Akoon siirtynyt lähemmäksi Porportukia. Sen huomasi El-Soon -valpas silmä, ja sillä aikaa kuin Tommy koetti saada Eldorado-kuninkaan -koroittamaan tarjousta, hän kumartui kuiskuttamaan orjan korvaan. -Ja Tommyn sanojen, "kaksikymmentäkuusituhatta, ensimäinen -- -kaksikymmentäkuusituhatta, toinen -- kaksikymmentäkuusituhatta --" -kaikuessa ilmassa orja meni Akoonin viereen ja kuiskutti vuorostaan -jotain tälle. Akoon ei osoittanut pienimmälläkään merkillä kuulleensa -viestiä, vaikka El-Soo tarkkasi häntä huolissaan. - -"Kolmas!" lopetti Tommy. "Korkein tarjous on Porportukin, -kaksikymmentäkuusituhatta dollaria." - -Porportuk vilkasi Akooniin arkaillen. Kaikkien silmät kohdistuivat -Akooniin, mutta tämä ei hievahtanutkaan. - -"Tuokaa vaaka!" sanoi El-Soo. - -"Suoritan maksun kotonani", epäsi Porportuk. - -"Tuokaa vaaka!" toisti El-Soo. "Maksu on suoritettava täällä kaikkien -nähden." - -Kultavaaka noudettiin kauppa-asemalta ja Porportuk poistui asuntoonsa -palaten mukanaan mies, kantaen selässään kultahietaa hirvennahkaisissa -pusseissa. Myöskin oli hänen mukanaan toinen mies, jolla oli pyssy -kädessään ja joka ei katsonut minnekään muualle kuin Akooniin. - -"Tässä ovat velkakirjat ja kiinnitykset", sanoi Porportuk, -"viisitoistatuhatta yhdeksänsataa kuusikymmentäseitsemän dollaria -seitsemänkymmentäviisi senttiä." - -El-Soo otti ne vastaan sanoen Tommylle: "Ne on laskettava -kuudeksitoistatuhanneksi." - -"Jää vielä kymmenentuhatta dollaria maksettavaksi kullassa", vastasi -Tommy. - -Porportuk nyökkäsi ja aukaisi pussien suut. Seisten rantatöyryn -reunalla El-Soo repi paperit kappaleiksi ja lähetti ne leijailemaan -Yukoniin. Mittaaminen alkoi, mutta keskeytyi heti. - -"Luonnollisesti seitsemäntoista dollaria", oli Porportuk sanonut -Tommylle vaakaa aseteltaessa. - -"Kuusitoista dollaria", vastasi El-Soo terävästi. - -"Kautta maan on tapana laskea kullan hinnaksi seitsemäntoista dollaria -unssilta", väitti Porportuk. "Ja tämä myös on kauppasuoritus." - -El-Soo nauroi: "Se on uusi tapa. Se on päässyt käytäntöön tänä keväänä. -Viime vuonna ja sitä ennen on hinta ollut kuusitoista dollaria unssi. -Kun isäni velka tehtiin, oli se kuusitoista dollaria. Kun hän -kauppa-asemalla osti tavaroita Teiltä saamallaan kullalla, annettiin -hänelle unssista jauhoja kuudentoista dollarin arvosta eikä -seitsemäntoista. Ja senvuoksi on Teidän maksettava minulle unssi -kuudestatoista eikä seitsemästätoista dollarista." Muristen suostui -Porportuk jatkamaan mittaamista. - -"Punnitkaa se kolmeen osaan, Tommy!" määräsi El-Soo. "Tähän tuhat -dollaria, tähän kolmetuhatta ja tähän kuusituhatta." - -Mittaaminen oli hidasta puuhaa ja sen kestäessä kaikki seurasivat -tarkoin Akoonin liikkeitä. - -"Hän vain odottaa, kunnes maksu on suoritettu", sanoi joku. Sanat -kulkivat miehestä mieheen ja kaikki uskoivat ne todeksi odottaen -jännityksellä, mitä Akoon sitten tekisi. Myöskin Porportukin pyssymies -odotti vahtien Akoonia. - -Punnitseminen oli suoritettu loppuun ja kultahiekka oli pöydällä -kolmena tummankeltaisena kekona. "Isäni on velkaa yhtiölle kolmetuhatta -dollaria", sanoi El-Soo. "Ottakaa se, Tommy, yhtiön puolesta. Ja tässä, -Tommy, on neljä vanhaa miestä. Tunnette heidät. Ja tässä on tuhat -dollaria. Ottakaa se ja pitäkää huolta siitä, etteivät nämä vanhukset -tarvitse milloinkaan olla nälässä eivätkä tupakan puutteessa." - -Tommy kokosi kullan pusseihin. Kuudentuhannen dollarin edestä jäi -pöydälle. El-Soo työnsi kauhan kultakekoon ja siroitti sisällön -äkkinäisellä liikkeellä Yukoniin kultaisena kuurona. Porportuk tarttui -häntä ranteeseen, kun hän toisen kerran työnsi kauhan kekoon. - -"Kulta on minun", El-Soo sanoi rauhallisesti. - -Porportuk hellitti otteensa hammasta purren ja synkin silmin katsellen, -kun hän jatkoi kullan kylvämistä virtaan, kunnes pöytä oli tyhjä. - -Kaikkien huomio oli kiintynyt Akooniin ja Porportukin miehellä oli -pyssynpiippu kyynärtaipeessa, sormi liipasimella ja pyssynsuu -tähdättynä kyynärän päässä seisovaan Akooniin. Mutta Akoon ei -hievahtanut. - -"Laittakaa kauppakirja kuntoon", sanoi Porportuk äreästi. - -Ja Tommy valmisti kauppakirjan, jonka mukaan mies nimeltä Porportuk sai -kaikki oikeudet naiseen nimeltä El-Soo. El-Soo kirjoitti nimensä -asiakirjaan ja Porportuk taivutti sen pannen sen lompakkoonsa. Äkkiä -hänen silmänsä välähtivät ja kiihkeästi hän kääntyi El-Soohon päin -puhuen: - -"Mutta minä en maksanut isänne velkaa. Teistä minä maksoin hinnan. Kun -Teidät myytiin, oli se nykyhetken kauppaa eikä viimevuotista tahi -vieläkin vanhempaa. Niistä kultaunsseista, jotka Teistä annoin, -maksetaan nyt kauppa-asemalla seitsemäntoista dollarin edestä jauhoja -eikä kuudentoista. Olen menettänyt dollarin kultakin unssilta, yhteensä -kuusisataa kaksikymmentäviisi dollaria." - -El-Soo mietti hetkisen ja huomasi tehneensä erehdyksen. Hän hymyili -purskahtaen sitten nauruun. - -"Olette oikeassa, minä erehdyin. Mutta myöhäistä on sitä enää oikaista, -Te maksoitte ja nyt on kulta mennyttä. Teidän ajatusjuoksunne oli -hidas. Vahinko on Teidän. Järkenne ei kulje nopeasti nykyisin, -Porportuk. Te alatte olla vanha." - -Porportuk ei vastannut. Pälyen hän silmäsi Akooniin ja huomasi olevansa -turvassa. Hänen huulensa painautuivat tiukasti yhteen ja julmuus -kuvastui hänen kasvoissaan. "Tulkaa", sanoi hän sitten, "menemme -majaani". - -"Muistatteko, mitkä kaksi seikkaa sanoin Teille keväällä?" kysyi El-Soo -liikahtamatta paikaltaan. - -"Pääni olisi täynnä naisten puheita, jos säilyttäisin ne mielessäni", -vastasi Porportuk. - -"Sanoin Teille, että saisitte saatavanne", El-Soo jatkoi tasaisesti. -"Ja myöskin sanoin Teille, etten ikinä tule vaimoksenne." - -"Mutta sen sanoitte, ennenkuin kauppakirja oli tehty." Porportuk pisti -kätensä taskuun, missä asiakirja oli. "Olen ostanut Teidät kaikkien -nähden. Te olette minun. Ette kieltäne, että olette minun." - -"Olen Teidän", sanoi El-Soo vakavasti. - -"Minun omani?" - -"Teidän omanne." - -Porportukin ääneen tuli voitonvarma sointu: - -"Minun omani kuten koira?" - -"Kuten koira Teidän omanne", toisti El-Soo rauhallisesti. "Mutta, -Porportuk, Te unohdatte sanani, jos joku toinen mies olisi minut -ostanut, niin olisin tullut hänen vaimokseen. Olisin ollut sille -miehelle hyvä vaimo. Sellainen oli aikomukseni. Mutta Teidän -vaimoksenne en suostu ikinä tulemaan. Ja senvuoksi olen Teidän -koiranne." - -Porportuk tiesi leikkivänsä tulella ja päätti hoitaa pelinsä lujin -ottein. "Sitten puhun Teille, en kuten El-Soolle, vaan kuten koiralle", -hän sanoi, "ja käsken Teidän tulemaan kanssani". Näin sanoessaan hän -yritti tarttua El-Soon käsivarteen, mutta tämä torjui hänen otteensa: - -"Ei niin kiirettä, Porportuk. Te ostatte koiran. Koira juoksee -luotanne. Vahinko on Teidän. Olen koiranne. Entäpä jos karkaan?" - -"Koiran omistajana pieksän Teitä." - -"Kun saatte minut kiinni?" - -"Kun saan Teidät kiinni." - -"Ottakaa sitten minut kiinni!" - -Nopeasti hyökkäsi Porportuk häneen päin, mutta hän vältti. Nauraen -kiersi El-Soo pöytää. "Ota kiinni hänet!" komensi Porportuk El-Soon -lähellä olevalle pyssyintiaanille. Mutta kun intiaani ojensi kätensä -tarttuakseen El-Soohon, niin Eldorado-kuningas kaatoi hänet maahan -korvanjuureen tähdätyllä nyrkiniskulla. Pyssy putosi kolisten maahan. -Silloin olisi Akoonilla ollut tilaisuus. Hänen silmänsä liekehtivät, -mutta hän ei hievahtanut. - -Porportuk oli vanha mies, mutta kylmät yöt olivat pitäneet hänet -virkeänä. Pöytää hän ei käynyt kauan kiertämään, vaan hyppäsi äkkiä sen -yli. El-Soo ei osannut olla varuillaan. Hän hypähti taaksepäin -kiljaisten säikähtyneenä ja Porportuk olisi saanut hänet kiinni, jollei -Tommy olisi sitä estänyt. Tommyn jalka ojentui. Porportuk kompastui ja -lensi pitkälleen maahan. Ja silloin El-Soo lähti. - -"Ottakaa sitten kiinni minut", hän nauroi olkansa yli paetessaan. Hänen -juoksunsa oli joustavaa ja kevyttä, mutta Porportuk juoksi nopeasti ja -rajusti. Nuoruudessaan hän oli ollut nopein juoksija nuorten miesten -joukossa. Ja nytkin hän oli nopeampi kuin El-Soo. Mutta tämä vältti -hänet tehden nopeita mutkia. Kun hän oli heimopuvussaan, eivät -hameenhelmat haitanneet hänen jalkojensa liikkeitä ja vikkelin kääntein -hänen notkea vartalonsa luiskahti joka kerran pois Porportukin -yrittäessä häneen tarttua. - -Nauraen ja meluten yhteensulloutunut väkijoukko hajaantui katsomaan -ajoa. Yhä mutkitellen ja kierrellen äkkinäisin kääntein El-Soo riensi -intiaanien leiripaikan halki Porportuk kintereillään, milloin kadoten -telttojen taa seuraavana hetkenä tullakseen uudelleen näkyviin. Näytti -siltä, kuin olisi El-Soo käsineen nojannut ilmaan milloin puolelle, -milloin toiselle, ja jyrkimmissä käänteissä koko hänen ruumiinsa -kallistui hyvin vinoon näyttäen heittäytyvän ilman varaan. Ja kuten -ajokoira oli Porportuk hänen kantapäillään, aina yhden harppauksen -verran jäljessä tahi jommallakummalla sivulla. - -He juoksivat leiripaikan takana olevan kentän halki ja katosivat -metsään. Tana-naw'n asemalla odotettiin heidän palaamistaan, odotettiin -kauan ja hartaasti, mutta turhaan. - -Sillä välin Akoon söi ja nukkui usein viivyskellen laivasillalla -kuuntelematta hänelle heitettyjä moitteita sen johdosta, ettei hän -ollut tehnyt mitään. Kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua palasi -Porportuk väsyneenä ja raivoissaan. Hän ei virkkanut sanaakaan -kellekään muulle kuin Akoonille, jonka kanssa hän koetti haastaa -riitaa. Mutta Akoon vain kohautti olkiaan ja poistui. Porportuk ei -antanut ajan kulua hukkaan. Hän varusti puoli tusinaa nuoria miehiä, -valiten parhaat jälkien seuraajat ja kestävimmät kulkijat, ja heidän -etunenässään hän painautui metsään. - -Seuraavana päivänä ylöspäin matkalla oleva höyrylaiva "Seattle" laski -laituriin ja otti halkoja. Kun kiinnitysköydet oli irroitettu ja laiva -eteni rannasta, oli Akoon mukana luotsikojussa. Ollessaan muutamia -tunteja vuorollaan peräsimessä hän näki pienen tuohikanootin lähtevän -rannasta. Siinä oli vain yksi ihminen. Tarkkaan sitä katseltuaan hän -käänsi peräsinratasta ja hiljensi vauhtia. - -Kapteeni astui luotsikojuun. "Mikä nyt on hätänä?" hän kysäsi. "Vesihän -on hyvää." - -Akoon murahti vain. Hän näki rannalta lähtevän isomman kanootin, jossa -oli useampia henkilöitä. "Seattle" joutui pois pääväylältä ja hän -käänsi peräsintä vielä hieman. - -Kapteeni kiehahti. "Sehän on vain intiaanivaimo", hän vastusti. - -Akoon ei virkkanut mitään. Jännittyneenä hän seurasi naista ja -takaa-ajavaa kanoottia. Viimemainitussa pieksi kuusi melaa vettä, kun -taas naisen melominen kävi hitaasti. - -"Te ajatte laivan kiinni pohjaan", huusi kapteeni tarttuen -ohjausrattaaseen. - -Mutta kaikin voimin Akoon nojautui rattaaseen ja katsahti kapteenia -silmiin. Hitaasti kapteeni irroitti kätensä tapeista. - -"Ihmeellinen veijari", hymisi hän itsekseen. - -Akoon piti "Seattlen" aivan matalan rinnassa, kunnes näki naisen -tarttuvan keulapuolen reunaan. Sitten hän antoi merkin panna koneet -täyteen käyntiin ja kiersi ratasta. Suuri kanootti oli hyvin lähellä, -mutta sen ja laivan väli leveni levenemistään. - -Nauraen nainen nojautui laivan reunalle -- ja huusi: "Ota kiinni minut, -Porportuk!" - -Akoon poistui laivasta Fort Yukonissa. Hän hankki pienen, sauvottavan -veneen ja lähti Porcupine-jokea ylöspäin. Ja El-Soo oli hänen mukanaan. -Matka oli raskas ja tie kulki maailman selkärangan poikki, mutta Akoon -oli ennenkin sen kulkenut. Päästyään Porcupinen latvoille he jättivät -veneen ja kulkivat jalan Kalliovuorten poikki. - -Hyvin mielellään Akoon kulki El-Soon jäljessä ja katseli -hänen liikkeitään. Niissä oli sellaista musiikkia, jota hän -rakasti. Ja erikoisesti hän oli ihastunut hyvinmuodostuneisiin, -pehmeiksiparkittujen nahkavarsien peittämiin sääriin, hoikkiin -nilkkoihin ja pieniin jalkoihin, jotka eivät väsyneet pisimpänäkään -päivänä. - -"Sinä olet keveä kuin ilma", hän sanoi katsoen El-Soohon. "Sinulle ei -kulkeminen ole raskasta. Kävelysi on kuin leijailua, niin keveätä on -jalkaisi nousu. Sinä olet kuin kauris, El-Soo, ja silmäsi ovat kuin -kauriin silmät, kun joskus katsot minuun tahi kun kuulet äkillisen -äänen ja mieleesi tulee, onko vaara uhkaamassa. Silmäsi on kuin kauriin -silmät nyt, kun katsot minuun." - -Ja säteilevänä ja liikutettuna El-Soo suuteli Akoonia. - -"Kun saavumme Mackenzielle, niin jatkamme viipymättä matkaamme", sanoi -Akoon myöhemmin. "Meidän on päästävä etelään, ennenkuin talvi meidät -tavoittaa. Menemme kesämaihin, missä ei ole lunta ollenkaan. Mutta -palaamme takaisin. Olen nähnyt paljon maailmaa, mutta missään ei ole -sellaista maata kuin Alaska, ei sellaista aurinkoa kuin meillä, ja -pitkän kesän jälkeen on lumi tervetullut." - -"Ja sinä opit lukemaan", sanoi El-Soo. - -Ja Akoon vastasi: "Varmasti opin lukemaan." - -Mutta heille sattui viivytys, kun he olivat saapuneet Mackenzielle. He -tapasivat Mackenzie-intiaaneja ja metsästysretkellä näiden kanssa -Akooniin sattui tapaturmalaukaus. Pyssy oli nuorukaisen kädessä. Kuula -mursi Akoonin oikean käsivarren ja lisäksi kaksi kylkiluuta. Akoon -osasi jonkunverran haavojen hoitoa ja El-Soo oli oppinut sitä Pyhän -Ristin lähetysasemalla. Luut asetettiin paikoilleen ja Akoon loikoili -nuotion ääressä antaakseen niiden kasvaa vastakkain. Ja pitihän tulesta -kohoava savu moskiitotkin loitolla. - -Juuri silloin saapui Porportuk kuuden nuoren miehensä kanssa. Akoon -ähkyi avuttomuuttaan ja vetosi Mackenzie-intiaaneihin. Mutta Porportuk -esitti vaatimuksensa ja intiaanit olivat ymmällään. Porportuk halusi -viedä El-Soon mukaansa, mutta sitä he eivät sallineet. Asiasta oli -langetettava tuomio, ja koska asia koski miestä ja naista, niin -kutsuttiin vanhustenneuvosto koolle, etteivät nuoret miehet, joiden -sydän oli lämmin, antaisi tämän sanelemaa päätöstä. - -Vanhukset istuivat ympyrässä moskiittojen karkoittamiseksi sytytetyn -tulen ääressä. He olivat laihoja ja ryppyisiä, hengitys raskasta ja -läähättävää. Savu vaivasi heitä. Kuihtuneilla käsillään he silloin -tällöin hätistelivät savua uhmaavia moskiittoja ja tällaisen -ponnistelun jälkeen he aina yskivät ontosti ja tuskallisesti. Eräät -sylkivät verta ja yksi heistä istui hieman syrjässä pää eteenpäin -kallellaan veren yhtämittaa hitaasti vuotaessa hänen suustaan. He -olivat kuin kuolleita ja heidän päivänsä olivat luetut. Kuolemalle oli -annettu tuomiovalta. - -"Ja minä maksoin hänestä hyvin kalliin hinnan", lopetti Porportuk -syytöksensä. "Sellaista hintaa ette ole milloinkaan nähneet. Jos myytte -kaiken, mitä teillä on, keihäänne, nuolenne ja pyssynne, nahkanne ja -turkiksenne, telttanne, veneenne ja koiranne, jos myytte kaiken, niin -ette sittenkään saa kuin kenties tuhannen dollaria. Ja kuitenkin -maksoin tästä naisesta, El-Soosta, kaksikymmentäkuusi kertaa kaikkien -keihäittenne, nuolienne ja pyssyjenne, nahkojenne ja turkiksienne, -telttojenne, veneittenne ja koirienne hinnan. Se oli kallis hinta." - -Vanhukset nyökkäsivät juhlallisesti, vaikka heidän ryppyjen ympäröimät -silmänsä menivätkin levälleen ihmetyksestä, että yksikään nainen olisi -sellaisen omaisuuden arvoinen. Se heistä, jonka suusta verta vuosi, -hieroi huuliaan. "Onko tämä totta?" hän kysyi jokaiselta Porportukin -nuorelta mieheltä. Ja jokainen heistä vakuutti sen todeksi. - -"Onko se totta?" hän kysyi El-Soolta ja tämä vastasi: "Se on totta." - -"Mutta Porportuk ei ole maininnut, että hän on vanha", sanoi Akoon, "ja -että hänen tyttärensä ovat vanhempia kuin El-Soo." - -"Se on totta, Porportuk on vanha mies", varmensi El-Soo. - -"Porportukin asia on arvioida oma ikänsä", sanoi vanhus, jonka suusta -tuli verta. "Me olemme vanhoja. Mutta nähkääs! Ei ikä ole milloinkaan -niin vanha, kuin sen nuoriso arvioi." - -Ja ympyrässä istuvat vanhukset pureskelivat ikeniään, nyökyttelivät -päitään hyväksymisen merkiksi ja yskivät. - -"Minä sanoin hänelle, etten milloinkaan tule hänen vaimokseen", -huomautti El-Soo. - -"Ja kuitenkin otit häneltä kaksikymmentäkuusi kertaa niin paljon kuin -kaikki meidän omaisuutemme?" kysyi yksisilmäinen vanhus. - -El-Soo vaikeni. - -"Onko se totta?" toisti vanhus ja hänen hehkuvan silmänsä katse -tunkeutui El-Soohon kuin tulinen rauta. - -"Se on totta", myönsi tämä. - -"Mutta minä pakenen uudelleen", hän huudahti kiihkeästi hetken -kuluttua. "Pakenen aina." - -"Se on Porportukin asia", sanoi eräs toinen vanhus. "Meidän asiamme on -antaa tuomio." - -"Kuinka paljon sinä maksoit hänestä?" kysyttiin Akoonilta. - -"En maksanut hänestä mitään", vastasi tämä. "Mikä hinta hyvänsä on -liian vähän hänestä. En ole arvioinut häntä kultahiekassa, en koirissa, -en teltoissa enkä turkiksissa." - -Vanhukset väittelivät keskenään mumisten puoliääneen. "Nämä vanhukset -ovat jäätä", sanoi Akoon englanninkielellä. "En aio noudattaa heidän -ratkaisuaan, Porportuk. Jos otatte El-Soon, niin varmasti tapan -Teidät." - -Vanhukset keskeyttivät neuvottelunsa ja katselivat häntä -epäluuloisesti. "Emme ymmärrä sinun puhettasi", sanoi heistä yksi. - -"Hän vain sanoi aikovansa tappaa minut", kiiruhti Porportuk -selittämään. "Olisi senvuoksi hyvä ottaa häneltä pois pyssy ja asettaa -joitakuita nuoria miehiä hänen lähelleen, ettei hän pääsisi kimppuuni. -Hän on nuori ja mitä merkitsevät katkenneet luut nuorille!" - -Avuttomana makaavalta Akoonilta otettiin pois pyssy ja veitsi ja hänen -pääpuolelleen asettui kaksi nuorta Mackenzie-intiaania. Yksisilmäinen -vanhus nousi seisomaan ja puhui: "Meitä ihmetyttää naisesta maksettu -kallis hinta, mutta meidän asiamme ei ole harkita siinä piilevää -järkeä. Olemme tuomitsemassa ja me annamme tuomion. Asia on selvä. -Kaikki tietävät, että Porportuk on maksanut hyvin kalliin hinnan tästä -naisesta, El-Soosta. Ja senvuoksi El-Soo kuuluu Porportukille eikä -kellekään muulle." Hän istuutui raskaasti alkaen yskiä. Vanhukset -nyökkäsivät yskien. - -"Tapan Teidät", huusi Akoon englanninkielellä. - -Porportuk nousi hymyillen. "Olette antaneet oikean tuomion", hän puhui -neuvostolle, "ja nuoret mieheni antavat teille paljon tupakkaa. Ja nyt -käskekää tuoda nainen luokseni". - -Akoon kiristeli hampaitaan. Nuoret miehet tarttuivat El-Soon -käsivarsiin. Hän ei vastustellut, kun hänet vietiin Porportukin luokse, -kasvot leimuten synkästi. - -"Istu tuohon jalkojeni juureen, kunnes olen puhunut", tämä komensi ja -pysähtyi sitten hetkeksi. "On totta", hän jatkoi sitten, "että olen -vanha mies. Mutta kuitenkin jaksan ymmärtää nuoria. Ei tuli vielä ole -minusta tyyten sammunut. En ole enää nuori, mutta näine vanhoine -jalkoineni aion sittenkin juosta ikäni loppuvuodet. El-Soo juoksee -nopeasti. Hän on hirvi. Tiedän sen, sillä olen sen nähnyt juostessani -hänen perästään. Ei ole hyvä, että vaimo juoksee niin nopeasti. Maksoin -hänestä kalliin hinnan ja hän karkaa minulta. Akoon ei maksanut hänestä -mitään ja El-Soo juoksee kuitenkin hänen luokseen." - -"Tullessani teidän luoksenne, Mackenzien kansa, oli päätökseni vakava. -Kuunnellessani neuvostossa ja ajatellessani El-Soon nopeita jalkoja -horjui entinen päätökseni. Nyt on päätökseni taaskin varma, mutta se ei -ole sama kuin se, mikä minulla oli tänne saapuessani. Sallikaa minun -kertoa teille aikomukseni. Kun koira kerran karkaa isännältään, niin se -karkaa myöskin uudelleen. Miten usein se tuotaneekaan takaisin, aina se -karkaa uudelleen. Jos meillä on sellainen koira, niin myymme sen. -El-Soo on kuin karkaava koira. Aion myydä hänet. Onko neuvostossa joku, -ken tahtoo ostaa hänet?" - -Vanhukset yskivät ja vaikenivat. - -"Akoon tahtoisi ostaa hänet", Porportuk jatkoi, "mutta hänellä ei ole -rahaa. Ja senvuoksi tahdon antaa El-Soon hänelle, kuten hän sanoi, -maksutta. Vielä nytkin tahdon antaa El-Soon hänelle." - -Kumartuen alas hän otti El-Soota kädestä ja talutti hänet makaavan -Akoonin luokse. - -"El-Soolla on paha tapa, Akoon", jatkoi Porportuk sitten asettaen tytön -istumaan Akoonin jalkapuoleen. "Samoin kuin hän on tähän asti karannut -minulta, saattaa hän karata sinulta vastaisuudessa. Mutta sinun, Akoon, -ei tarvitse millonkaan pelätä hänen karkaamistaan. Minä pidän siitä -huolen. Hän ei ikinä karkaa sinulta -- se on Porportukin sana. Hänellä -on hyvä järki. Tiedän sen, sillä usein on se antanut minulle iskun. -Mutta tällä kertaa aion antaa oman järkeni toimia. Ja siten tahdon -taata hänet sinulle, Akoon." - -Porportuk kumartui ja asetti El-Soon jalat ristiin nilkat päällekkäin. -Ja sitten hän, ennenkuin kukaan ehti arvata hänen aikomustaan, laukaisi -pyssynsä molempien nilkkojen läpi. Akoonin ponnistellessa noustakseen, -nuorien miesten pitäessä häntä kiinni, murtuivat hänen katkenneet -luunsa uudelleen naksahtaen poikki. - -"Teko on oikea", sanoivat vanhukset toisilleen. - -El-Soo ei päästänyt ääntäkään. Hän istui katsellen murtuneita -nilkkojaan, joilla hän ei enää milloinkaan kävelisi. - -"Minun jalkani ovat vahvat, El-Soo", sanoi Akoon. "Mutta eivät -milloinkaan ne vie minua kauaksi luotasi." - -El-Soo katsahti häneen ja ensi kerran Akoon näki kyyneleet hänen -silmissään. - -"Silmäsi ovat kuin kauriin silmät, El-Soo", puheli Akoon. - -"Oliko tekoni oikea?" kysyi Porportuk hymyillen ivallisesti savun -reunamalta varustautuessaan poistumaan. - -"Se oli oikea", sanoivat vanhukset. Ja vaieten he istuivat edelleen. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kultahohde, by Jack London - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTAHOHDE *** - -***** This file should be named 56936-8.txt or 56936-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/9/3/56936/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |