Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 3256 insertions, 3636 deletions

diff --git a/56944-0.txt b/56944-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..3cdb761
--- /dev/null
+++ b/56944-0.txt
@@ -0,0 +1,3256 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56944 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+PIKKU LALLIN MAAPALLO
+
+Kirj.
+
+Mikael Sand
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1918.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ 1. Pohjoisnapa.
+ 2. Afrikka.
+ 3. Aasia.
+ 4. Pohjois-Ameriikka.
+ 5. Etelä-Ameriikka.
+ 6. Austraalia.
+ 7. Polyneesia.
+ 8. Maanjäristys.
+
+
+
+
+1. Pohjoisnapa.
+
+Jouluaatto. Karttapallo. Lalli ja Villi hyppäävät maailman avaruuteen.
+He ovat menehtymäisillään napaseutujen yön pakkaseen. Uusi yritys.
+Kuinka Villi pelastaa Lallin jääkarhujen kynsistä. Auttavaiset mursut.
+Lalli joutuu tappeluun eskimopojan kanssa. Kummallinen maa. Kuinka
+Lalli on vähällä menettää henkensä halveksiessaan eskimoitten
+vieraanvaraisuutta ja heidän tarjoamaansa suojaa.
+
+
+Jouluaatto ja kaikki sen ihanuudet olivat tiessään. Kuusen kynttilät
+oli sammutettu, joululahjat jaettu ja jouluateria syöty. Pikku Lalli
+oli saanut määräyksen mennä nukkumaan, sillä välin kuin äiti ja isä
+istuisivat vielä hetkisen lukemassa. Pikku sisarukset olivat jo hyvän
+aikaa olleet vuoteessa.
+
+Pikku Lalli oli kahdeksanvuotias ja hänen nimensä oli oikeastaan Lauri,
+vaikka hän pikku ressuna oli alkanut nimittää itseään Lalliksi, ja tämä
+nimi säilyi yhä vielä. Hän ei siitä enää oikein pitänyt, mutta sitä ei
+ollut niin helppo saada muuttumaan nyt, kun kaikki olivat siihen
+tottuneet.
+
+Lalli suuteli tottelevaisena äitiä ja isää toivottaen hyvää yötä ja
+lähti lastenkamariin, missä hänen sänkynsä oli. Jo edeltäkäsin oli hän
+kantanut sinne kaikki joululahjansa ja asettanut ne vierekkäin. Siinä
+oli leikkikalua jos jonkinlaista, mutta myöskin vaatekappaleita, joita
+Lalli ei oikein tahtonut suostua joululahjoina pitämään, koska ne
+olivat tarpeellisia ja hän sai sellaisia vuoden muinakin aikoina. Ja
+sitten oli lahjojen joukossa sellainenkin, josta hän ei oikein
+tietänyt, pitäisikö hän sitä kuuluvana tarpeellisten tavarain vai
+leikkikalujen joukkoon, mutta johon hän kuitenkin oli kiintynyt enemmän
+kuin mihinkään muuhun. Sen tieltä sai väistyä sekä dominopeli että
+torvi, ja ennenkuin hän meni vuoteeseen, täytyi hänen vielä kerran
+asettua sitä ihmettelemään.
+
+Se oli suuri, sileä monivärinen pallo, monine viivoineen ja
+koukeroineen. Sinne tänne oli siihen painettu nimiä. Isä oli sanonut,
+että pallo kuvasi koko maapalloa, ja että sininen merkitsi merta ja muu
+väri maata. Olipa isä kaiken lisäksi osoittanut, missä Suomi sijaitsi,
+vieläpä Helsinkikin, mutta Lalli ei kuitenkaan voinut ymmärtää, että
+maa saattoi olla noin pyöreä. Sehän oli litteä kuin suuri pannukakku!
+Omin silmin oli hän sen joka päivä nähnyt. Ja kukapa voi myöskään
+kävellä ja liikkua pallon pinnalla.
+
+Mutta tähän ihmeelliseen joululahjaan ei kuulunut vain tuo pallo, vaan
+myöskin pyöreä, kirkkaasti loistava sähkölamppu, jonka isä sanoi
+esittävän aurinkoa, ja pieni kiiltävä pallo, joka kuvasi kuuta.
+Valaistusjohdosta saatu sähkövoima pani koko laitoksen käyntiin, ja kun
+kiersi nappulaa, alkoi aurinko valaista, maa pyöri akselinsa ympäri ja
+kiersi samalla hitaasti aurinkoa, kun sillävälin pieni sinisenhohtava
+kuu liikkui kehässä maan ympäri. Isä oli osoittanut Lallille, kuinka
+Suomessa toisinaan oli päivä, toisinaan yö aina sen mukaan, käänsikö
+maa tämän puolensa aurinkoon päin vai siitä poispäin. Myöskin tätä oli
+ollut vaikea ymmärtää, sillä näkihän Lalli joka päivä, kuinka aurinko
+nousi ja meni mailleen, mutta täytyihän isän tietää, sillä isä tiesi
+kaikki.
+
+Lallin täytyi vielä kerta saada nähdä tämä ihmeellinen koneisto
+käynnissä, ennenkuin hän meni maata. Hän kiersi sähkönappulaa, ja jotta
+kaikki näyttäisi oikein luonnolliselta, teki hän, kuten isä oli häntä
+opettanut, ja sammutti kattolampun, niin että vain pieni aurinko ja
+kalpea kuu loisti huoneessa. Ja sitten hän istahti sohvaan katselemaan.
+
+Kaikki näytti niin ihmeelliseltä ja salaperäiseltä, ja samaa mieltä
+oli varmasti myös Villi, tuo hauska punakeltainen kissa, joka
+sohvalla Lallin vieressä vihreän-säkenöivillä silmillään tuijotti
+ihmelaitokseen. Hiljaa suristen pyöri maa, ja Lalli näki päivän ja yön
+vaihtuvan eri maanosissa, ja kun Euroopassa oli päivä, niin oli yö
+Amerikassa, ja kun Lalli oikein tarkkasi, oli hän vielä lisäksi
+ymmärtävinään, kuinka toisin ajoin voi olla kesä, toisin ajoin talvi.
+Hän oli näkevinään, kuinka pieni maa tyhjässä, kylmässä avaruudessa
+kiersi valaisevaa ja lämmittävää aurinkoa, joka taasen antoi kirkkauden
+kuulle, joka itsessään oli pimeä. Hänen silmiänsä rupesi oikein
+huimaisemaan ja hänestä tuntui, että hän itse istui ilman tukea tuolla
+tyhjässä avaruudessa ja että hänen piti hypätä maahan, jottei jäisi
+jäljelle kun se vieri tiehensä. Samantapaiselta tuntui ehkä
+Villistäkin, sillä selvästikin se kyyristäytyi loikkaukseen hypätäkseen
+sekin maahan.
+
+-- Hyppäämmekö, Villi, -- kysyi Lalli vapisten jännityksestä.
+
+-- M-jaa, -- vastasi Villi ja kehräsi, niin että kuului kuin
+sähkökoneen surina.
+
+Oli todella liian houkuttelevaa. Lalli tunsi, että hänellä täytyi olla
+uskallusta hyppäykseen. Mutta mihin pitäisi hänen näin ollen suunnata
+lentonsa? Tosin hän saattoi hypätä takaisin Helsinkiin, mutta hän voi
+myös yhtä kernaasti pudottautua jotakin toista paikkaa kohti, jota hän
+ei ennen ollut nähnyt, ja tämä olisi hänestä yhdentekevää. Sillä hän
+tahtoi niin mielellään nähdä myöskin muita maapallon seutuja eikä vain
+alituisesti samoja katuja ja esplanadeja.
+
+Tuolla korkealla pallon kuvulla, juuri siinä, missä kiiltävä
+teräsakseli tuli näkyviin, oli soma valkoinen patalakki. Se ei
+ensinkään muistuttanut noita kaikkia muita koreavärisiä maita. Lalli
+oli aikonut kysyä isältä, mitä se merkitsi, mutta jotakin oli sattunut
+esteeksi, ja hän oli unohtanut koko kysymyksen teon. Nytpä hän saattoi
+siitä ottaa selvän omin päin.
+
+-- Hyppäämmekö tuolle valkealle täplälle, Villi, -- kysyi Lalli.
+
+-- M-jaa, -- vastasi kissa, ja sen silmät säkenöivät vielä tulisemmin.
+
+-- Kas nyt, -- huusi Lalli ja hyppäsi kohti salaperäisesti pyörivää
+maata ja otti vauhtia maalinaan valkea patalakki, joka juuri silloin
+oli yönpimeydessä. Samalla kertaa kuin hän loikkasi Villikin, ja he
+lensivät kumpikin vierekkäin pienen, kiiltävän kuun ohitse ja kierivät
+alas maan valkeaa patalakkia kohti halki sinisen avaruuden, joka
+jäätävän kylmänä tuulahteli heidän ympärillään miljoonien tähtien
+säihkyessä. Henki aivan salpautui Lallilta, niin ettei hän tullut
+tajuihinsa ennenkuin huomasi olevansa pitkällään pehmeässä lumessa
+kissa vieressään. Hän nousi pystyyn innoissaan ja uteliaana, mutta
+väristen vilusta, sillä oli hirvittävän kylmä.
+
+Hän huomasi seisovansa keskellä loputtoman laajaa lumilakeutta. Hänen
+yläpuolellaan kaareutui tummansininen taivas, missä tähdet tuikkivat,
+ja niiden keskellä vaelsi suuri, pyöreä täysikuu, hopeakasvot leveässä,
+hyväntahtoisessa irvistyksessä. Taivaankannen toisella puolella kajasti
+salaperäinen, vihreä ja keltainen hohde, jonka räiskyvät tulikielet
+hyppelivät tähtiin saakka. Lalli tiesi sen revontuliksi, sillä kerran
+ennenkin hän oli näitä tulia nähnyt, joskaan ei niin kauniita.
+
+Tässä ihmeellisessä valossa hän näki vasemmalla puolellaan korkeita,
+sinisiä jäävuoria, jotka kimaltelivat revontulten loimossa. Ei
+ääntäkään kuulunut valkealta, autiolta lakeudelta, lukuunottamatta
+Villin levotonta naukumista, kun se kahlasi syvässä lumessa. Kaikki
+näytti kuolleelta ja jääksijähmettyneeltä, ja pakkanen oli niin hirveä,
+että Lalli töin tuskin kykeni hengittämään. Se puri korvia, nenää,
+sormia ja varpaita ja tunkeutui vastustamattomasti ohkaisten vaatteiden
+lävitse. Hän vapisi kuin haavanlehti, ja hänestä tuntui, että hänen
+kohta täytyisi paleltua kuoliaaksi, jollei pääsisi pois tästä hirveästä
+paikasta.
+
+-- Miaa-u, miaa-u, -- valitti Villi. -- Jähmetyn jääksi, tule pois
+täältä!
+
+Oli kummallista, kuinka hyvin Lalli saattoi ymmärtää mitä Villi sanoi.
+Ennen hän ei ollut sitä ensinkään ymmärtänyt.
+
+-- Miten voimme sitten päästä täältä? -- sai Lalli kysytyksi, vaikka
+hampaansa kalisivat.
+
+-- Hyppää, hyppää, -- sähähti Villi kärsimättömästi. -- Minä jähmetyn
+kohta niin, etten kykene hyppäämään. Joudu!
+
+-- Mutta minne päin, -- kuului kuiskaus Lallin kylmänsinisiltä
+huulilta.
+
+-- Etkö muista, että hyppäsimme kuun oikealta puolen aivan sen ohitse,
+-- vastasi Villi. -- Jos nyt hyppäämme sen vasemmalta puolelta, niin
+joudumme kyllä oikeaan paikkaan. Olimme hulluja kuin rotat kumpikin.
+Tämähän on pohjoisnapa, totta tosiaan, ja sydäntalvi päälle päätteeksi.
+Istuin ja katselin maapalloa sen kiertäessä ja huomasin, että täällä on
+monta kuukautta kestävä yhtämittainen yö, mutta sitten taas kesällä ei
+aurinko moneen kuukauteen mene mailleen. Meidän olisi tietysti pitänyt
+tulla tänne kesällä. Hyppää nyt! M-jaa!
+
+Ja Villi otti vauhtia ja hyppäsi kohti kuuta, aivan kuin olisi aikonut
+siepata sen kiinni. Lalli otti myöskin vauhtia jonkunverran oikeaan
+tuosta hyväntahtoisesti irvistävästä hopeakiekosta. Taaskin vilisi
+jääkylmä ilma heidän ympärillänsä, he lensivät kuun ohitse, ja äkkiä
+istuivat he läähättäen vierekkäin sohvalla. Heidän edessään pyöri maa
+hitaasti, ja aurinko valaisi sinisiä meriä ja koreiksi maalattuja
+maita.
+
+Lalli huomasi nyt, että hän todella oli ollut typerä hypätessään juuri
+silloin, kun pohjoisnapa oli pimeän peitossa, sillä maanakseli oli
+vähän vinossa, niin ettei tämä napa saanut auringonvaloa, vaikkakin maa
+teki monta kierrosta. Hänen täytyi odottaa siksi, kunnes maa oli tullut
+auringon toiselle puolelle, jolloin aurinko loi kauan aikaa valoaan
+tuolle valkealle patalakille.
+
+Hiljalleen maa kiersi aurinkoa puolen kierrosta ja nyt loistivat kaikki
+maanakselin ympärillä olevat seudut heloittavan kirkkaassa
+auringonpaisteessa. Nyt mahtoi siellä varmastikin olla kesä ja lämmin.
+
+-- Tule nyt, Villi, -- huusi Lalli. -- Ei meidän sovi säikähtää niin
+vähäisestä. Hyppää nyt!
+
+-- M-jaa! -- parkaisi Villi, ja niin lensivät he taaskin kuun ohitse ja
+halki jäätävän maailmanavaruuden ja taaskin kierivät he suin päin
+pehmeään lumeen, vaikkakin tällä kertaa heloittavassa päivänpaisteessa.
+Aurinko ei kylläkään paljoa lämmittänyt, mutta sen säteet kimaltelivat
+niin kauniisti sulavalla lumella.
+
+Kun Lalli nousi pystyyn ja silmäili ympärillensä, huomasi hän taaskin
+olevansa laajalla ja kimaltelevalla lumi- ja jäälakeudella, mutta tällä
+erää ei näköala ollutkaan aivan yhtä yksitoikkoinen kuin edellisellä
+kerralla. Hänen vasemmalla puolellaan kohosi jään keskestä jotakin,
+joka mustine kallioineen ja sinisine jäävuorineen näytti saarelta, ja
+hänen ja saaren välillä kimalteli sula salmi auringonpaisteessa. Tässä
+salmessa uiskenteli siellä täällä hitaasti liikkuen valtavan suuria
+jäävuoria. Myöskin toisilla tahoilla näkyi tummia railoja, ja Lalli
+luuli huomaavansa, että se jääkenttä, jolla hän ja Villi seisoivat,
+liikkui hitaasti eteenpäin. Se oli varmaankin vain tavattoman suuri,
+irtonainen jäälautta, ja hänen täytyi koettaa päästä salmen yli
+saarelle, muutoin saattoi hän joutua suureen vaaraan.
+
+-- Joudu nyt, Villi, -- huusi hän sentähden kissalle, joka ylen
+vastahakoisesti kahlasi nuoskeassa lumessa, -- muutoin ajaudumme
+merelle. Minä näin selvästi, että oli kirjoitettu "Atlantin valtameri"
+tuolle suurelle siniselle kentälle valkean patalakin alapuolella.
+
+Villi naukaisi myöntävästi, ja sitten alkoivat molemmat kahlata lumessa
+salmea kohti, mutta eipä kestänyt kauan, ennenkuin Villi käännähti
+ympäri vihaisesti sähähtäen, ikäänkuin olisi kuullut jotakin
+epäilyttävää heidän takanansa.
+
+Kun Lalli katsoi taakseen, jähmettyi hän kauhusta, sillä heidän
+kintereillään hiipi hirveän suuri, valkoinen karhu, veripunainen kita
+ammollaan.
+
+Kun karhu älysi olevansa keksitty, aikoi se heti syöksyä heidän
+kimppuunsa, mutta Villi oli vielä vikkelämpi ja loikkasi nopeasti kuin
+salama karhun päälle ja alkoi raapia sen silmiä ja purra sen korvia.
+Karhu tavoitteli kissaa raskaalla kämmenellään, joka olisi kissasta
+tehnyt märän läiskän, jos isku olisi osunut, mutta Villi livahti
+syrjään ketterästi kuin orava puolelle ja toiselle ja puri ja repi
+edelleen ja huutaen samalla Lallille.
+
+-- Paina sinä nyt tiehesi, sillä välin kuin minä tätä pidättelen! Minä
+sinut kyllä taaskin tavoitan.
+
+Lalli ymmärsi, ettei hän voinut tehdä sen viisaammin ja juoksi avoveden
+partaalle. Siinä menettelyssä ei ollut paljon järkeä, koskapa hän ei
+tiennyt miten hän pääsisi sen ylitse, mutta eipä hän keksinyt
+parempaakaan.
+
+Kun hän tuli jäälautan reunalle, näki hän siellä koko joukon kömpelöitä
+olentoja, jotka makasivat vatsallaan jäällä ja nauroivat Villin ja
+karhun ottelulle niin, että hampaat, jotka olivat kuin norsun
+torahampaat, loistivat auringonpaisteessa.
+
+-- Häh, häh, häh, -- röhkivät ne. -- Sattuikin hyvästi roistolle. Siinä
+mokomalle palkkansa siitä, että tulee varastamaan meiltä poikasiamme,
+kun käännämme vähänkin selkämme niille. Pelkuri raukka se on ja
+kavahtaa kyllä ahdistamasta täysikasvuista mursua, mutta kas poikasen
+tappajaksi siinä on miestä.
+
+-- Eivätkö herrat voisi auttaa minua salmen toiselle puolelle, -- kysyi
+Lalli kohteliaasti kumartaen ja tapasi kädellään tukkaansa nostaakseen
+lakkiaan, niinkuin hän oli tottunut tekemään, vaikka hänellä ei
+ollutkaan lakkia lainkaan päässään.
+
+Muuan suurimmista mursuista hillitsi naurunpuuskansa.
+
+-- Tottahan sen toki voin tehdä, pikku nallikka, -- röhkäisi hän
+suopeasti. -- Näyt kyllä kuuluvan ihmiskuntaan sinäkin, ja ihmiset
+eivät ole hyvänsävyisiä meitä mursuja kohtaan, mutta sinä olet
+huomaavainen ja kohtelet meitä vesieläimiä, niinkuin kunnollista väkeä
+ainakin. Ja sitten vielä tuon kissapahuksen takia, joka sulla on
+mukanasi ja joka niin nasevasti antaa karhulle kyytiä, tahdon viedä
+teidät molemmat salmen toiselle puolelle. Toverit, pitäkää nyt Nallea
+matkan päässä!
+
+Kaksi suurinta koirasmursua asettui heti paikalla karhun tielle
+torahampaat uhkaavasti kohollaan, sillävälin kuin Villi ja Lalli
+kiipesivät ystävällisen mursu-vanhuksen selkään tämän lähtiessä uida
+lekottelemaan salmen poikki taakkoinensa.
+
+Jään reunamalla salmen toisella puolella seisoi kiireestä kantapäähän
+nahkavaatteisiin puettu poika ja katsoa tuijotti tulijoihin suurin,
+hämmästynein silmin ja suu selällään. Hänen kasvonsa olivat
+keltaisenruskeat, poskipäät ulkonevat ja nenänsä litteä, ja kädessään
+hän piti pientä jousta. Hän oli suunnilleen Lallin ikäinen.
+
+-- Mikäs hullunkurinen poika tuo on, -- kysäisi Lalli.
+
+-- Onhan se eskimopoika, tiedän mä -- vastasi mursu vähän äreästi. --
+Etkös ole ennen mokomia nähnyt? Ne ovat ilkeitä pahuksia ja ampuvat
+meitä noilla pitkillä, terävillä puikoillaan.
+
+-- Hei, poika, -- huusi Lalli. -- Jos ammut mursu-ystävääni, niin
+saatpa minulta vasten silmiäsi.
+
+-- Kaikkea vielä, siihenpä et kykene, -- virnisti poika. Ja sitten otti
+hän yhden pieniä nuoliaan, asetti sen jouselle ja ampui kohti mursua.
+Nuoli oli toki liian heikko voidakseen tunkeutua paksun nahkan lävitse,
+mutta niin pian kuin Lalli oli tullut kyllin lähelle jäänreunamaa,
+hyppäsi hän maihin ja kävi pojan kimppuun; ja syntyipä siitä oivallinen
+ottelu, niin että pojat kierivät keränä lumessa. Vieras poika oli
+väkevä kuin nuori karhu, mutta Lalli kun oli paljon ketterämpi ja
+sukkelatuumaisempi, ei hän ollut toista huonompikaan. Vihdoin viimein
+olivat molemmat niin uuvuksissa, etteivät jaksaneet tapella kauempaa,
+ja sitten nousivat he pystyyn ja nauroivat, tulivat hyviksi ystäviksi,
+ja vieras poika kertoi, että hänen nimensä oli Patsu ja että hän oli
+päällikön poika.
+
+-- Mikä paikka tämä on, -- kysyi Lalli, kerrottuaan toiselle, kuinka
+hän oli sinne joutunut.
+
+Uteliaana hän katseli noita kimaltelevia jäävuoria, mustia kallioita,
+joita siellä täällä auringon puolella peitti sammal ja vihreät korret.
+Toisin paikoin olivat vuoret suurien vesilintuparvien peitossa, sillä
+linnuilla oli siellä pesänsä.
+
+-- Tämä on kaukainen saari Jäämeren perukoilla, -- vastasi poika
+koppavan näköisenä. -- Tämä on komein paikka koko maailmassa. Täällä
+sinä saat ampua peuroja ja isoja myskihärkiä ja hylkeitä ja kaloja.
+Täällä ei tarvitse koskaan nähdä nälkää, kunhan vain osaa hankkia
+varastoja talven varalle. Tietäisitpä vain, miten ihanata rasvaa me
+täällä syömme! Sellaista sinä et saa missään muualla maailmassa.
+Käyppäs mukanani isäni asuntoon, niin saat nähdä jotakin hienoa. Se on
+koko heimon ja piankin koko maailman muhkein talo. Mutta mikä
+hassunkurinen eläin sinulla on seurassasi?
+
+-- Onpahan vain kissa, -- vastasi Lalli. Mutta jollet ole sille kiltti,
+niin voi se repiä silmät päästäsi, niinkuin se repi jääkarhulta.
+
+-- Tekikö se niin? -- kysyi poika kunnioittavasti. -- Silloinpa en
+uskalla siihen koskea.
+
+Ja sitten kiitteli Lalli mursua ja puristi hyvästiksi kahden kouran sen
+oikeata etukäpälää. Sitten kävelivät molemmat pojat saaren rinnettä
+ylöspäin Villin seuratessa kintereillä.
+
+Matkalla he näkivät peuralaumoja ja parven isoja, rumia eläimiä, jotka
+osaksi muistuttivat härkää, osaksi lammasta.
+
+-- Älä ärsyttele noita -- varoitti eskimopoika. -- Ne ovat kovin
+vaarallisia, eikä pyssynluoti läpäise niiden otsaa.
+
+Lalli oli hyvin kohtelias myskihärille ja kumarsi niille ja kysyi, mitä
+syötävää ne lumesta löysivät. Ja ne tirkistelivät suopeasti häneen
+hirvittäväin sarviensa alta pienillä, säkenöivillä silmillään ja
+vastasivat, että ne kaapivat sammalta ja muita kasveja lumen alta
+niillä paikoin, missä kalliot eivät vielä olleet paljastuneet. Eläimet
+näyttivät kuitenkin niin vaarallisilta ja äksyiltä, ettei Lalli jäänyt
+pitemmäksi aikaa juttelemaan, vaan kiiruhti eteenpäin.
+
+Matkalla he kohtasivat vielä muitakin nisäkkäitä ja lintuja, joista
+monet olivat lumivalkeat. Hän oli niitten joukossa tuntevinaan sekä
+kettuja että jäniksiä, vieläpä susiakin. Nämä eläimet hiipivät
+kuitenkin enimmäkseen syrjään, kun ne näkivät molemmat pojat tuleviksi.
+
+-- Enpä luullut, että pohjoisnavalla olisi näin paljon eläimiä, --
+sanoi Lalli ihmeissään.
+
+-- Äh sinua, eipä ole sinulla maantietosi selvillä, -- nauraa virnisti
+Patsu. Ei tämä vielä ole varsin pohjoisnapaa. Etpä aivan oikein osannut
+hypätä, kun tänne tulit. Et ottanut näet laskuihisi, että maa kierii,
+ja siten jouduit tähän kohtaan, joka on hyvän taipaleen päässä navalta!
+Enpä muuten luule siellä maata olevankaan, vaan ainoastaan pelkkää
+jäätä.
+
+-- No, sepä onkin samantekevää, -- arveli Lalli. -- Sain aivan
+tarpeekseni navasta, kun olin siellä ensimmäistä kertaa. Mutta enpä
+vielä voi nähdä isäsi taloa.
+
+-- Etkö näe tuolla kallion kyljessä tuota hienoa taloa? -- huudahti
+Patsu aivan loukkaantuneena, -- tuota valkoista tuolla?
+
+-- Sehän on vain jääröykkiö -- nauroi Lalli.
+
+Eskimopoika näytti nyrpeältä ja vihaiselta ja joudutti kulkuaan, ja
+pian tulivatkin he valkoisen kukkulan luo, joka oli aivan kuin mikäkin
+valkoinen hatunkoppa, jossa on reikä kupeessa. Sekin ilmeisesti näytti
+sulavan, sillä vesi valui sen sivuja pitkin päivän paistaessa.
+
+-- Teiltähän sulaa koko talo, -- sanoi Lalli.
+
+-- Isä onkin juuri paraikaa laittamassa kesäasuntoa nahoista, --
+vastasi Patsu äreästi. -- Mutta talviasunto on joka tapauksessa paljon,
+suurempi ja kauniimpi, niin että tahdoin sen ensin sinulle näyttää.
+
+He ryömivät aukosta sisään ja tulivat matalaan suojaan, jonka seinillä
+riippui hylkeennahkoja. Siellä löyhkäsi merirasvalle ja kalalle ja
+savunkitkalle ja kaikenlaiselle muulle ilkeälle, mutta kylmä siellä
+vain ei ollut. Sisällä istui vanha ja ruma eskimoakka ommellen nahkoja
+yhteen luuneulalla.
+
+-- Kuka sinä olet, -- kysyi akka ja tirkisti Lallia pistävillä,
+mustilla silmillään.
+
+-- Nimeni on Lauri ja tulen Helsingistä, -- vastasi Lalli reippaasti.
+
+Silloin akka käski hänet istumaan ja kestitsi häntä hylkeenrasvalla ja
+raa'alla kalalla. Kun Lalli ei voinut syödä mitään kestityksestä, kävi
+akkakin happameksi ja nyreäksi niinkuin Patsu.
+
+-- No, eikös talomme ole mielestäsi suuri ja hieno, kysyi poika,
+tahtoen, että äiti omin korvin saisi kuulla Lallin halveksivan
+arvostelun heidän kodistaan.
+
+-- Jopa jotakin, -- vastasi Lalli mahtavasti. -- Meidän talomme
+Helsingissä on yhtä korkea kuin tuo kallio, ja siinä asuu enemmän kuin
+sata henkeä.
+
+-- Nytpä valehtelet, -- kiljaisivat sekä poika että akka yhteen ääneen.
+-- Sinä olet ilkeä ihminen ja halveksit meidän vieraanvaraisuuttamme.
+Et syö meidän ruokaamme ja parjaat meidän taloamme.
+
+Ja akka aikoi käydä hänen kimppuunsa ja lyödä häntä isolla
+valaanluulla, mutta silloin oli Villi taaskin esillä ja sylki ja sähisi
+niin kiukkuisesti, ettei akka uskaltanut Lalliin kajota, varsinkin kun
+Patsu häntä varoitti ja kertoi, kuinka vaarallinen otus kissa oli.
+
+-- Kunhan vain mieheni tulee kotiin, niin keihästää hän sekä sinut että
+tuon pienen pedon, -- kirkui akka raivoissaan. -- Kohtapa hän palaakin
+kotiin kalamatkaltaan.
+
+Kun Lalli silmäili ulos oviaukosta, näki hän todellakin nahkatamineisen
+miehen lähestyvän avoimella salmella soutaen salaman nopeudella
+nahkavenettä, jota hän ihmeteltävän taitavasti ohjasi ainoalla
+kaksilapaisella airollaan.
+
+Patsu ja akka olivat myöskin älynneet soutajan ja huutelivat häntä
+kiiruhtamaan ja surmaamaan nenäkkään vieraan, joka oli häväissyt heidän
+kotiansa ja vieraanvaraisuuttaan. Pian oli mies maissa ja tölmäsi majaa
+kohti pitkä keihäs kädessä.
+
+Lalli kiiruhti ulos majasta Villi kintereillään ja koetti turhaan
+ennättää raivostuneen miehen tieltä. Koko ajan hän tunsi tukalaa
+tunnonvaivaa, sillä olivathan eskimot kuitenkin yleensä olleet hänelle
+ystävällisiä, eikä hänen olisi pitänyt kerskata isolla kotitalollaan.
+
+-- Hyppää, hyppää, -- huusi Villi, kun mies oli aivan kohdalla keihäs
+uhkaavasti ojossa.
+
+Lalli ymmärsi heti, mitä kissa tarkoitti, ja teki mahtavan loikkauksen
+avaruuteen jonkun verran vasempaan auringosta.
+
+Melkein turtana hurjasta vauhdista heräsi hän taaskin tajuihinsa
+sohvalla lastenkamarissa, edessään pyörivä maapallo. Mutta Villi näytti
+olevan aivan tajutonna, sillä se nukkui silmät ummessa sykkyrässä
+sohvan nurkassa.
+
+-- Olivatpa ne aika ilkeitä ihmisiä, -- sanoi Lalli Villille, joka
+juuri raotti silmiään ja haukotteli ja venytteli itseään. --
+Hyppäämmekö sinne takaisin isän pyssy mukanamme ja ammumme heidät?
+
+-- M-jaa, -- sanoi Villi ja haukotteli uudelleen.
+
+Oli ihmeellistä, ettei Lalli lainkaan ymmärtänyt kissan puhetta täällä
+kotona, vaan ainoastaan tuolla etäisellä maapallolla. Itsekin hän oli
+hyvin väsynyt ja uninen, eikä hänellä ollut suurtakaan halua palata
+pohjoisnavalle, eivätkä nuo tunnonvaivat tahtoneet jättää häntä
+laisinkaan rauhaan. Hän pysäytti sentähden sähkökoneen, aurinko ja kuu
+sammuivat ja maa lakkasi pyörimästä akselinsa ympäri.
+
+Senjälkeen riisuutui Lalli hiljaa ja ryömi vuoteeseen.
+
+
+
+
+2. Afrikka.
+
+Lalli suunnittelee uusia matkoja. Hiekkameri. Kuumuutta ja janoa. Villi
+tahtoo maistella linnunmunia, mutta sen sijaan korjaa lintu sen
+itsensä. Yksin erämaassa. Beduiinit. Ihmeellinen matto. Yö metsässä.
+Jalopeura vähällä syödä Lallin, mutta norsu pelastaa hänet. Äkäpäinen
+sarvikuono. Villin kertomus. Kuinka neekerit tekivät Lallista
+pyhimyksen. Pako majasta. Maton kohtalo.
+
+
+Kun Lalli seuraavana aamuna heräsi, virui hän kauan vuoteessaan ja
+mietiskeli. Hän ei voinut päästä selvyyteen siitä, oliko kaikki tuo
+hänen ihmeellinen kokemansa ollut vain unta, vai oliko hän todella
+käynyt pohjoisnavalla. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli tietysti kysyä
+äidiltä, mutta kun hän mietti tarkemmin asiaa, ymmärsi hän, että tämä
+aivan varmaan selittäisi koko jutun unennäöksi. Hän päätti sentähden
+vielä samana iltana yrittää uudelleen; päivällä hän ei sitä voinut
+tehdä, sillä silloin oli lastenkamari tykkänänsä pikku sisarusten
+vallassa. Jos hänen tälläkin kertaa onnistuisi hypätä karttapallolle,
+niin täytyihän edellisen illan seikkailujen olla tosia, vaikka ne
+selvällä päivällä hänestä tuntuivatkin sangen vähän todellisilta.
+Päivän valossa tuntui aivan mahdottomalta hypätä tuolle pienelle,
+sileälle pallolle.
+
+Hän leikki sentähden koko päivän uusilla leikkikaluillaan ja pikku
+sisarustensa kanssa, mutta niin pian kuin hän oli sanonut hyvää yötä
+vanhemmille, meni hän keittiöön noutamaan Villin ja istui sohvalle
+karttapallon eteen kissa sylissään.
+
+-- Hyppäämmekö taaskin maapallolle, Villi? -- kysyi hän, mutta kissa
+katseli vain silmät unisina ja ymmärtämättä häntä.
+
+Silloin pani Lalli sähkökojeen käyntiin ja istui hetkisen katsellen
+kiertävää palloa. Hän ihmetteli mielessään, minne hän tällä kertaa
+hyppäisi. Häntä houkutteli puoleensa eniten tuo suuri Euroopan
+alapuolella oleva maanosa, jonka nimeksi hän tavaili "Afrikka". Hän oli
+usein kuullut tuon nimen puhuttaessa neekereistä, jalopeuroista ja
+muusta sellaisesta, ja hän tahtoi kernaasti päästä sinne omin silmin
+näkemään nämä ihmeet.
+
+Kotvasen istuttuaan tunsi hän päässään samaa huimausta kuin edellisenä
+iltana, ja hänestä tuntui taaskin, kuin olisi aivan helppo temppu
+hypätä tuohon maanosaan. Hän silmäili kysyvästi Villiin, ja nytpä
+istuikin kissa aivan valveilla valmiina hyppäykseen.
+
+-- Kas nyt! -- huusi Lalli.
+
+-- M-jaa, -- vastasi kissa, ja sitten lensivät molemmat pienen auringon
+ohitse ja halki kylmän avaruuden.
+
+Tällä kertaa he tulla tupsahtivat pehmeään kuumaan hiekkaan, ja kun
+Lalli nousi pystyyn ja katseli ympärillensä, huomasi hän seisovansa
+keskellä autiota hiekkalakeutta, joka levisi joka taholle silmän
+kantamattomiin, niinkuin mikä punaisenruskea meri pitkine
+aaltoviivoineen. Missään ei näkynyt muuta kuin hiekkaa ja yhä vain.
+hiekkaa. Hänen päänsä päällä kaareutui taivas niin kirkkaan sinisenä,
+ettei hän mokomaa ollut koskaan ennen nähnyt, ja tältä taivaalta poltti
+aurinko hirvittävän kuumasti, niin että hänestä tuntui, että se pian
+paistaa hänet.
+
+-- Hui, -- sanoi Lalli. -- Mitä ihmettä me täällä teemme? Täällähän ei
+ole paljon parempi olla kuin pohjoisnavallakaan, vaikka täällä onkin
+kuuma eikä kylmä. Eihän täällä ole mitään muuta kuin hiekkaa.
+
+Mutta Villi ei häntä kuunnellut. Sen huomio oli kokonaan kiintynyt
+hiekkaan, johon se tuijotti, ja kun Lalli otti selvän siitä, keksi hän
+hiekassa kuopan ja sen pohjalla ison joukon valtaisen suuria munia,
+jotka olivat pikku siskon pään kokoisia.
+
+Villi haisteli munia ja alkoi purra yhtä rikkoakseen kuoren ja
+syödäkseen sisällön, mutta kuori oli niin paksu, ettei se saanut sitä
+rikki.
+
+-- Odotas, minä autan sinua, -- sanoi Lalli ja otti kiven iskeäkseen
+sillä reiän kuoreen.
+
+-- Eipä olisi hullummaksi tässä helteessä juoda tuollaista munaa.
+Tahtoisinpa tietää, millä linnulla on mokomat munat.
+
+Samassa kuului kohua ja siipien suhinaa, ja kun Lalli katsoi taakseen,
+tulla tuhisi valtavan suuri korkeajalkainen ja pitkäkaulainen lintu
+juosten hiekka-aukean yli ja seuloen lyhyitä siipiään ottaakseen siten
+vielä vinhempaa vauhtia. Se syöksähti suoraa päätä Villin kimppuun ja
+sähisi uhkaavasti:
+
+-- Rosvo! Varas! --
+
+Mutta Villi oli uljas kuten aina ja hyppäsi linnun selkään kynsiäkseen
+sitä. Silloin hulmahti lintu tiehensä samaa huimaa vauhtia, Villin yhä
+kököttäessä sen selässä, ja kohtapa oli Lalli yksinään autiolla
+hiekka-aavikolla polttavan auringon alla. Hän tunsi itsensä kerrassaan
+hylätyksi, hänen päänsä oli kuumuudesta kipeä, ja kova jano alkoi
+vaivata häntä.
+
+Jonkun aikaa juoksi hän kuumassa hiekassa pakoonkiitävän linnun
+perästä, mutta yhtä hyvin olisi hän voinut tavoitella tuulta. Lopuksi
+menetti hän tykkänään rohkeutensa, ja hän istahti itkien hiekkaan, joka
+poltti niin ilkeästi housujen lävitse. Hänestä tuntui, että hänen
+täytyi täällä yksinäisyydessä kuolla helteeseen ja janoon, eikä hän
+kuitenkaan voinut pakottaa itseään hyppäämään tiehensä, niinkuin oli
+tehnyt pohjoisnavalla. -- Miten saattaisikaan hän jättää Viliinsä
+pulaan, Villin, joka oli pelastanut hänet jääkarhun kynsistä? Kun hän
+vihdoin loi katseensa ylös, näki hän aivan lähellänsä ihmeellisen näyn.
+Hänen edessään oli pitkä jono kömpelöitä, kuormitettuja kameeleja,
+joita tupsu- ja punalakkiset miehet hoputtivat kulkemaan, ja kameelien
+molemmin puolin ratsasti muhkeita ratsumiehiä valkeissa, liehuvissa
+viitoissa ja kierteiset turpaanit päässä. Heillä oli tummat,
+auringonpaahtamat kasvot, mustat, säihkyvät silmät ja aseinansa pyssyt
+ja käyrät miekat. Kookas, mustapartainen mies lumivalkoisen ratsun
+selässä ajaa karautti Lallin luo.
+
+-- Ei sinun sovi itkeä vetistellä, poika, -- sanoi hän rypistäen
+kulmakarvojaan. -- Sen saat jättää tyttöjen toimeksi. Mitä on
+tapahtunut?
+
+Lalli kertoi yhä vain nyyhkyttäen, mitä oli tapahtunut, ja selitti,
+että Villi oli kerran pelastanut hänen henkensä.
+
+Silloin kirkastuivat miehen ankarat kasvot, ja hän sanoi:
+
+-- Ystävyys on jalo tunne, ja sentähden suon sinulle anteeksi
+epämiehekkäät kyyneleesi. Muutamat nuorista miehistäni saavat heti
+lähteä ajamaan kamelikurkea takaa. Sinä voit sillä välin nousta
+hevoseni selkään ja seurata minua keitaalle.
+
+Silloin tunsi Lalli itsensä aivan uljaaksi ja iloiseksi, ja ratsastaja
+nosti hänet korskuvan, valkoisen ratsun selkään, ja niin ratsastivat he
+kappaleen matkaa halki suuren erämaan, jota ratsastajat nimittivät
+Saharaksi, aina siksi, kunnes näkivät edessään huojuvia palmuja,
+vihantia ruohokenttiä ja loistavanvärisiä kukkia. Sinne suuntasi
+karavaani kulkunsa, ja miehet, jotka sanoivat itseään beduiineiksi,
+pystyttivät teltan palmujen varjoon kaivon luo, jossa oli raitista,
+kirkasta vettä. Ja sitten tarjosivat he Lallille taateleita ja leipää
+ja kamelinjuustoa ja muuta hyvää odotellessaan nuorten miesten paluuta
+kamelikurjenajosta.
+
+Vihdoin tulivat nämä takaisin tuoden mukanansa kuolleen kamelikurjen,
+mutta kissasta he eivät olleet nähneet jälkeäkään.
+
+Silloin oli Lallin vaikea pidättää kyyneleitään, mutta hän häpesi
+komeaa, mustapartaista päällikköä ja koetti pysyä niin rohkeana kuin
+suinkin. Kaikki beduiinit olivat hyvin ystävällisiä hänelle ja
+kertoivat merkillisiä juttuja niistä maista, joissa he matkoillaan
+olivat käyneet: alavasta Egyptistä vanhoine pyramiideineen, jonka läpi
+Niili virtasi, tehden maan hedelmälliseksi tulvillaan, villistä
+Abessiniasta ja ihanasta Algeriasta, mutta ennen kaikkea niistä
+seuduista, missä neekerit asuivat, ja edelleen tiesivät he kertoa
+kauniita satuja sulttaaneista ja kalifeista ja ihanista prinsessoista,
+ja varsinkin eräällä heistä, vanhalla dervishillä nimeltä Romallah, oli
+loppumaton satuvarasto.
+
+Aurinko meni mailleen punaisen hiekkarneren taa, yö teki tuloaan
+hämmästyttävän nopeasti ollenkaan hämärtämättä, ja pian tuikkivat
+tähdet tummansinisellä taivaalla kuin mitkäkin säihkyvät timantit.
+Mutta yhä vain istui Lalli kuuntelemassa vanhan dervishin kertomusta.
+
+-- Minä pidän sinusta, poika, -- sanoi ukko lopulta, -- ja pidän
+myöskin siitä, että suret kissaasi, joka on ollut sinun ystäväsi ja
+pelastajasi. Minä autan sinua, jos lupaat, ettet kerro mitään
+heimolleni, ja tuot takaisin sen, minkä sinulle lainaan.
+
+Kaiken sen lupasi Lalli mielihyvällä, ja sitten kertoi vanhus, että
+hänellä oli hallussaan matto, joka aikoinaan oli ollut prinssi
+Husseinin oma ja jolla oli se ominaisuus, että jokainen, joka istui
+sillä, voi päästä minne ikinä vain tahtoi ja olla heti perillä
+haluamassaan paikassa.
+
+Dervishi otti rääsymytystä esiin vanhan kuluneen maton, jossa oli
+omituisia, haalistuneita kirjauksia.
+
+-- Istahda vain tälle ja toivottele itsesi sinne missä kissasi on, --
+kuiskasi hän juhlallisesti, -- mutta kun olet ystäväsi löytänyt, täytyy
+sinun tuoda matto takaisin.
+
+Tämän Lalli lupasi ja istahti heti matolle lausuen sitten halunsa
+päästä sinne missä Villi oli.
+
+Tuskin oli hän sen tehnyt, ennenkuin hän huomasi istuvansa miltei
+pilkkosen pimeässä. Hänen korvissaan kuului kuin korkeitten puitten
+hiljaista suhinaa, ja hänen päänsä päällä tuikki jokunen tähti pimeyden
+halki. Tämä pimeys oli niin läpäisemätön, ettei hän aluksi, ennenkuin
+hänen silmänsä oli ehtinyt pimeään tottua, voinut nähdä mitään
+ympärillään, mutta metsä oli ääniä täynnä. Pimeästä erotti tömisteleviä
+ja polkevia ja hiipiviä ja tassuttelevia askeleita, hirveätä ulvontaa,
+mylvintää, korskumista ja toitottamista, ja ylinnä kuului kuin
+kaukaisena ukkosen jyrinänä kauhea karjunta, joka pani Lallin
+vapisemaan. Tämä oli kauhea paikka, ja hän melkein katui, että hän oli
+tullut sinne, mutta sitten hän ajatteli Villiä ja koetti olla rohkea.
+Pimeän takia oli mahdotonta nähdä, oliko kissa todella läheisyydessä,
+ja peläten noita kaikkia petoeläimiä hän ei uskaltanut huutaakaan.
+
+Kuten pohjoisnavalla ymmärsi hän myöskin täällä eläinten kieltä. Toiset
+parkuivat nälkäänsä, toiset uhkailivat toisiansa, ja toiset taas
+kutsuivat luokseen puolisoaan tai metsästystovereitaan. Lähellä
+olevassa lammikossa korskahteli ja uida läiskytteli moniaita
+virtahepoja röhkien tyytyväisinä yön viileydessä, ja norsut huutelivat
+toisiaan kovasti toitotellen ja kertoen, kuinka makeita puiden nuoret
+vesat olivat, ja valtavan iso jalopeura kiljui, että eläimet metsässä
+kuuluivat hänelle, niin ettei kenenkään kannattanut pakoon yrittää,
+sillä hän kuitenkin löytäisi ne ja pistäisi poskeensa.
+
+Tuo kiljunta oli niin lamauttavan hirmuista, että Lalli istui aivan
+hiljaa uskaltamatta liikahtaakaan. Ääni yhä lähestyi, ja äkkiä seisoi
+hänen edessään tähtien valossa tavattoman iso jalopeura pudistellen
+ylvästä harjaansa.
+
+-- Vai niin, ihminenkö, -- karjaisi peto. -- No niin, tapanani ei ole
+syödä sellaisia kovin usein, mutta minun on nälkä tänä iltana. Hampaani
+ja kynteni alkavat käydä vähän huonoiksi näin vanhoilla päivillä, niin
+että minun on hiukan vaikea selviytyä suurista eläimistä. Pidäppäs
+varasi nyt, poloinen! --
+
+Lalli vapisi, sillä nyt oli hänen viimeinen hetkensä tullut. Mutta
+samassa kuului raskasta töminää aivan vierestä, pehmeä kärsä kiertyi
+hänen ympärilleen, ja hänet nostettiin norsun selkään, missä Villi
+istui jo ennen häntä ja nauroi, niin että sen silmät loistivat kuin
+pienet, vihreät lamput pimeässä. Jalopeura päästi pettyneenä kauhean
+kiljunnan, mutta norsu toitotti vain pilkaten vastaukseksi, eikä peto
+uskaltanut ahdistaa valtavaa eläintä, joka kohotti uhkaavasti pitkät
+torahampaansa sitä vastaan.
+
+-- Villi, -- huudahti Lalli, vielä aivan hengästyneenä ja
+hämmentyneenä. -- Mitä tämä merkitsee?
+
+-- Minun vaiheistani on pitkä tarina, -- vastasi Villi. -- Kerronpa
+sinulle heti, kuinka olen tullut tämän norsun ystäväksi, mutta sanohan
+ensin, minne sen pitää viedä sinut.
+
+-- Pyydä häntä sitten nostamaan maasta tuo matto, jolla istuin, --
+vastasi Lalli. -- Olen luvannut palauttaa sen takaisin oikealle
+omistajalleen enkä tahdo millään muotoa jättää sitä jäljelle.
+
+-- Siinä teet oikein, poikaseni, -- sanoi norsu. - Aina on toki ennen
+muuta muistettava lupauksensa. Yksistään noiden sanojesi takia tahdon
+tulla ystäväksesi, niinkuin olen jo kissankin ystävä.
+
+Ja se ojensi kärsänsä ja nosti maasta prinssi Husseinin maton ja ojensi
+sen Lallille.
+
+-- No, minne minä nyt kuljetan teidät, -- kysyi norsu ja toitotti
+merkiksi, että he olivat valmiit lähtemään.
+
+-- Tahtoisin kovin kernaasti nähdä neekerikylän, -- lausui Lalli
+hetkisen mietittyään.
+
+Norsu röhkäisi halveksivasti.
+
+-- Ei sellaisessa ole mitään nähtävää, -- puhisi hän. -- Mutta koska
+tahdot, niin olkoon sitten menneeksi.
+
+Ja sitten lähti se ravaamaan metsän läpi ja suuntasi kulkunsa lammikon
+ohi, missä virtahevot makasivat ja rypivät tai nousivat rannalle
+laitumelle. Aivan lammikon lähellä he sivuuttivat kokonaisen
+norsulauman, ja eläimet kohottivat kärsänsä tervehdykseksi, kun he
+kulkivat ohitse, ja päästivät kimakan toitotuksen. Pimeissä viidakoissa
+ulvoivat shakaalit ja hyenat, ja kohtapa yhdyttivät he valtavan suuren,
+mustan sarvikuonon, jolla oli kuonossa kaksi terävää sarvea. Se
+pysähtyi hetkiseksi ja katseli vihaisesti vilkuillen Lalliin.
+
+-- Oletpa saanut haltuusi soman ihmispennun, joka on ihan
+valkeanahkainen, -- röhkäisi hän halveksivasti.
+
+-- On olemassa myöskin sekä valkoisia että mustia sarvikuonoja, --
+vastasi norsu rauhallisesti, ja valkeat niistä ovat suuremmat ja
+kauniimmat kuin mustat.
+
+-- Odotappas, niin saat minulta sarven kylkeesi, -- sähähti sarvikuono
+kiukkuisesti, mutta piti kuitenkin parhaana lönkyttää tiehensä.
+
+-- No, Villi, kerrohan nyt minulle, miten tänne olet joutunut, -- pyysi
+Lalli, sitten kun sarvikuono oli kadonnut näkyvistä.
+
+Kissa asettui mukavampaan asentoon norsun selässä, peseytyi
+huolellisesti miettiessään ja alkoi sitten:
+
+-- Niin, katsohan, minä koetin tietysti heti hypätä maahan kamelikurjen
+selästä niin pian kuin kiukkuni oli vähän asettunut, mutta minun
+kynteni olivat jollakin merkillisellä tavalla takertuneet pehmeihin
+höyheniin, niin että kesti kauan aikaa ennenkuin selviydyin, ja sillä
+välin oli lintu juosta pyyhältänyt pitkän matkaa. Kun se vihdoin kävi
+päinsä, hyppäsin hiekalle, mutta silloin en sinua enää nähnyt.
+Aikomukseni oli juuri palata takaisin kamelikurjen jälkiä seuraten, kun
+kuulin pääni päältä siipien räpyttämistä, ja julman suuri kotka iski
+minuun vahvoilla kynsillään. Ymmärsin heti, ettei kannattanut
+ponnistella vastaan, sillä silloin olisi se nokkinut minusta samalla
+hengen, vaan olin sen sijaan olevinani kuollut, ja niin kantoi se minua
+ilmojen halki pitkän, pitkän aikaa, niin että oli ilta, kun se vihdoin
+pesänsä reunalla päästi minut kynsistään. Kotka ei huolinut olla
+varovainen, vaan päästi minut aivan huolettomasti nälkäisten
+poikasiensa eteen. Tirkistelin silmät raollaan ja näin, että olin
+pilvenkorkuisen puun latvassa, ja ennenkuin poikaset olivat alkaneet
+noukkia minua, loikkasin alemmalle oksalle ja livahdin runkoa alas niin
+nopeasti, ettei kotka saanut ilmaa siipiinsä, ennenkuin jo olin
+tiheässä lehdikossa.
+
+Metsä oli tiheä ja täynnä vaarallisia eläimiä, niin etten uskaltanut
+hypätä maahan, vaan haparoin eteenpäin puusta puuhun. Istuessani
+lepäämässä eräällä oksalla näin yht'äkkiä jättimäisen, mustan ja
+karvaisen käden salamannopeudella kurkottavan paksun rungon takaa ja
+tarttuvan niskanahkaani. Käsi oli tavattoman ison mustanaamaisen
+apinan, joka istui rungon toisella puolella ja irvisteli, niin että
+valtavan suuret, valkoiset hampaat kiiluivat.
+
+-- Sinustapa saan soman leikkikalun poikaselleni, -- sanoi apina
+äänessään ystävällinen sävy.
+
+-- Mikäs sinä olet? -- kysyin minä.
+
+-- Häh, häh, häh, gorillapa tietenkin, -- motkotti apina. -- Mahdat
+olla kaukaa kotoisin, kun et minua tunne. Itse olet kyllä jalopeuran ja
+pantterin sukulainen, vaikka olet niin pieni, että sovit leluksi. Älä
+pelkää, en minä sinulle pahaa tee.
+
+Sitten otti hän minut mukaan taloonsa, joka oli rakennettu puuhun
+oksista ja lehdistä. Siellä istui gorilla-akka joka oli yhtä ruma ja
+musta kuin ukkonsakin ja hyväili pientä gorillanpoikasta. Kaikki ne
+olivat minulle aika hyväntahtoisia, mutta antoivat minulle vain
+hedelmiä syötäväksi, ja poika veti minua hännästä ja tukisti minua ja
+sitten oli minun myöskin vähin ikävä sinua, niin että pian karkasin
+sieltä taas tieheni. Harhaillessani puiden oksien välissä tuli iso
+norsulauma tallustaen metsän läpi ja katkoen oksia kärsillään.
+Eräs niistä kohotti ulotintaan aivan lähellä minua. Samassa
+silmänräpäyksessä keksin puussa pienen, vihreän käärmeen, joka nosti
+päätänsä puraistakseen norsua kärsään. Mutta minä olin käärmettä
+sukkelampi ja iskin sitä käpälälläni, niin että se lensi puusta alas,
+ja norsu polki sen jalkoihinsa.
+
+-- Tuonpa teit oikein oivallisesti, pikku veitikka, -- mörähti norsu
+hyväksyvästi astuessaan eteenpäin, -- ja sen tähden olen myöskin sinun
+ystäväsi, niin kissa kuin oletkin.
+
+-- No niin, -- jatkoi Villi kertomustansa, -- sillä välin oli ehtinyt
+aivan pimetä, ja norsu ystäväni nojasi puuta vastaan ja nukkui, ja minä
+makasin, uinailin ja mietin, kuinka sinut taas tapaisin, kun kuulimme
+jalopeuran rehentelevän tuolla alhaalla. Minä katsahdin sinne, ja kun
+näin sinun olevan vaarassa, pyysin norsua nostamaan sinut selkäänsä,
+minkä hän tekikin.
+
+He tulivat nyt metsästä avaralle ruohotasangolle. Se oli aivan
+täynnänsä kaikenlaisia ruohonsyöjiä eläimiä: moniailla oli sarvet,
+toiset muistuttivat juovikkaita hevosia, muutamat olivat kuin valtavan
+suuria härkiä ja näyttivät perin vaarallisilta ja rajuilta, mitkä taas
+olivat hevosten kaltaisia, mutta päät niillä oli kuin härillä, ja
+metsän laidassa kulki pitkäkaulaisia eläimiä haukaten ruuakseen puiden
+lehviä. Norsu tunsi kaikki ja sanoi, että ne olivat antilooppeja,
+seebroja, puhveleita, turpakauriita ja kirahveja. Viimein tulivat he
+leveälle virralle, jonka rannalla oli iso joukko majoja, ympärillään
+maahan isketyistä paaluista rakennettu aitaus. Majat olivat pieniä ja
+vähäpätöisiä ja muistuttivat mehiläiskekoja. Sepä oli neekerikylä.
+
+-- En huoli mennä varsin lähelle noita mustakoipia, -- sanoi norsu
+huolestuneesti. -- On parasta, että sanon hyvästi ja toivotan teille
+molemmille onnellista matkaa.
+
+Lalli taputteli ystävällisesti norsua kärsälle, sillä välin kuin Villi
+selkä köyryssä hyväillen hieroi kylkeään sen suurta jalkaa vastaan, ja
+sitten lähtivät he taivaltamaan neekerikylää kohti.
+
+Lähestyessään paaluaitausta kohtasivat he joukon mustia, alastomia
+lapsia, jotka heidät nähtyään parkaisivat pahasti ja kauhuissaan
+pakenivat suinpäin kylään. Sieltä kuului vähän ajan kuluttua huutoa ja
+rumpujen pärinää. Pian tuli kokonainen parvi noita mustilaisia heitä
+vastaan, miehillä oli keihäät käsissä, ja vaimot ja lapset
+piileskelivät heidän takanansa. Ne olivat kaikki hirvittävän näköisiä,
+mustankiiltäviä, paksuhuulisia ja litteänenäisiä ja villaiset
+takkutukat olivat kierretyt mitä merkillisimpiin laitteihin. He
+pysähtyivät muutaman askelen päähän Lallista ja Villistä, miehet
+kohottivat keihäänsä ikäänkuin tervehdykseksi, ja naiset sihisivät ja
+suhisivat.
+
+-- Katsokaapa vain! Sillähän on aivan valkea nahka ja punaiset täplät
+poskissa, -- kuiskivat he. -- Ja sen tukka on ihan keltainen niinkuin
+lakastunut ruoho, ja silmät siniset kuin taivas. Eikös olekin
+hullunkurinen? Ja kuinka kummalliset vaatteet sillä onkaan!
+
+Ja sitten he kävivät yhä rohkeammiksi ja aikoivat kosketella ja
+tunnustella häntä mustilla käsillään, jopa taputellakin. Muutamien
+naisten mielestä hän oli hyvin kaunis, toiset nauroivat ja arvelivat,
+että hän vain oli naurettava, mutta moniaistapa hän oli oikein hirveä.
+Miehet sen sijaan katselivat häntä kunnioittavasti, ja heidän noitansa
+julisti hänet pyhäksi.
+
+Sitten taluttivat he hänet kylään ja kestitsivät häntä kaikella hyvällä
+mitä vain saivat käsiinsä, varsinkin hedelmillä, ja he sytyttivät
+suuria ilotulia, tanssivat hurjia tansseja tulien ympärillä ja
+heiluttivat välkkyviä keihäitään. Vähitellen uskalsivat lapsetkin
+lähestyä Lallia ja tuijottivat häneen silmät pyöreinä, ja pienet
+alastomat tytöt alkoivat kantaa hänelle kukkia.
+
+Kun juhla oli lopussa, tahtoi Lalli heittää hyvästit ystävällisille
+metsäläisille, sillä täytyihän hänen palata kotiin, mutta siitä eivät
+neekerit tahtoneet kuulla puhuttavankaan. Noita selitti, että poika oli
+saapunut tuomaan onnea heidän kyläänsä, joten he eivät mitenkään
+voineet sallia hänen lähteä, ja vaimot ja lapset itkivät. Kun hän vielä
+hangoitteli vastaan, tarttuivat miehet häneen vahvoilla käsillään,
+tekemättä kuitenkaan mitään pahaa, kantoivat hänet suureen,
+asumattomaan majaan ja salpasivat sinne hänet ja hänen mukanaan Villin.
+
+-- No, mitäs me nyt teemme, -- kysyi Lalli aivan alakuloisena. -- Emme
+voi hypätä kotiin katonkaan lävitse.
+
+Villi pani päänsä kallelleen ja mietti hetkisen.
+
+-- No, entäpä tuo matto sitten, -- virkkoi hän vihdoin.
+
+-- Se jäi tuonne ulos tulen ääreen, missä tanssia katselin, -- selitti
+Lalli alakuloisesti.
+
+-- Meidän täytyy sitten saada se tänne sisään, -- sanoi Villi
+päättäväisesti. -- Käske vain tuota ovea vartioivaa mustaa miestä
+tuomaan se tänne. Hän tekee sen kyllä.
+
+Lallin katse kirkastui. Hän kolkutti ovea, ja sillä vartioinut neekeri
+kävi sisään.
+
+-- Tuo minulle heti paikalla mattoni, mikä minulla oli mukanani, --
+komensi Lalli mahtavasti.
+
+-- Valkea poika, -- vastasi neekeri nöyrästi, -- emmekö ole antaneet
+sinulle pehmeitä mattoja, joilla voit maata? Miksi sinulla täytyy olla
+juuri tuo matto? Se on päällikön talossa.
+
+-- Mene heti päällikön luo ja sano hänelle, etten voi nukkua millään
+muulla kuin sillä matolla, -- sanoi Lalli yhtä käskevästi.
+
+Neekeri taivutti päätänsä kuuliaisuuden merkiksi ja kiiruhti noutamaan
+mattoa. Lalli kiitti häntä ystävällisesti, kun hän palasi matto
+mukanansa, Villin istuessa ja nauraa hohottaessa. Niin pian kuin
+neekeri oli mennyt, istuutuivat molemmat matolle ja ilmaisivat halunsa
+palata beduiinileiriin. Heti kohtapa istuikin Lalli siellä nukkuvan
+dervishin Ramallahin vieressä.
+
+Ukko heräsi heti ja tervehti häntä leppeästi hymyillen.
+
+-- Minun täytyy sanoa, että hetkisen luulin sinun petkuttaneen minua,
+kun viivyit niin kauan, -- sanoi hän ja viittasi poikaa istumaan.
+
+Lalli jutteli silloin kaikesta, mitä hänelle ja Villille oli
+tapahtunut, ja ukko kuunteli tarkkaavaisena.
+
+-- Onpa vahinko, etten uskalla kertoa tästä toisille, -- sanoi hän
+huokaisten syvään. Siinä olisi niin kaunis satu kerrottavaksi
+leirinuotion ääressä. Itse en ole koskaan mattoa käyttänyt, sillä
+lupasin Allahille, etten koskaan itse käyttäisi sitä enkä sallisi
+kenenkään muunkaan tavoitella sillä itselleen hyötyä. -- En uskalla
+sanoa kellekään leirissä, että minulla on prinssi Husseinin matto, sillä
+silloin he koettaisivat varastaa minulta sitä. Joskus olen ajatellut,
+että minun pitäisi polttaa se, sillä muutoin se voisi kerran joutua
+jonkun kelvottoman käsiin joka käyttää sitä arvottomiin tarkoituksiin,
+ehkäpä varkauteen tai murhaan. Niin, kautta Allahin, luulenpa että teen
+sen juuri tällä hetkellä, kun minulla on voimaa tällaiseen tekoon.
+
+Ja ukko tarttui vapisevin käsin kallisarvoiseen mattoon ja paiskasi sen
+melkein hiiltyneeseen leirivalkeaan. Salaperäinen punainen liekki
+kohosi tulesta pimeätä yötaivasta kohti, ja tulesta kuului kuin
+vapautetun henkiolennon huokaus.
+
+-- Nyt se on tehty, ja nyt tahdon nukkua, -- sanoi vanhus väsyneellä
+äänellä.
+
+Lalli kiitti häntä vielä kerran, ja pian kuului ukon tasainen hengitys.
+
+-- Nyt meidän täytyy lähteä kotiin, -- sanoi Lalli ja haukotteli
+hänkin.
+
+-- Minä olen hirveän väsynyt ja uninen kaiken tämän perästä. Kas niin,
+Villi, hyppää nyt!
+
+Ja niin hyppäsivät molemmat tähtikirkkaaseen avaruuteen, ja Lalli
+huomasi taas olevansa sohvalla lastenkamarissa.
+
+
+
+
+3. Aasia.
+
+Lalli aikoo lähteä intiaanien luo, mutta putoaa suinpäin lämpimään
+veteen. Kolkko kohta. Apinat laskettelevat pilkkalauluja ja pitävät
+juorupakinaa. Viisivuotias leski puukasalla. Apinan rangaistus.
+Kummallinen köysi. Papukaijat sähkölennättimenä. Villin uusi
+leikkitoveri. Tiikeri ja krokotiilit. Sutten pettymys. Norsu työssä.
+Retkeilyjä alkuasukkaitten parissa. Fakiiri. Ihmetyö.
+
+
+Seuraavana aamuna makasi Lalli taaskin kauan sängyssään ja mietti.
+Hänen oli yhtä mahdotonta kuin edellisenäkin aamuna päästä selvyyteen
+siitä, oliko kaikki tuo hänen ihmeellinen kokemansa ollut todellisuutta
+vaiko unta. Olihan se ollut niin hassua ja merkillistä, että hänen
+itsensäkin oli vaikea sitä uskoa, ja hän ymmärsi nyt paremmin kuin
+muulloin, ettei hän saisi ketään muuta sitä uskomaan. Ja jos hänen
+vanhempansa pitäisivätkin tosina hänen seikkailujansa, niin oli
+mahdollista, etteivät he enää sallisi hänen hypätä karttapallolle,
+sillä aivan vaaraton ei tällainen hyppäys ilmeisestikään ollut, ja
+hänen äitinsä oli aina niin peloissaan, että hän vaaroihin joutuisi.
+Parasta siis oli, että hän vast'edeskin tekisi löytöretkensä omalla
+uhallaan. Varmaankin oli maan päällä vielä paljon nähtävää, mikä menisi
+häneltä hukkaan, jos hän liian aikaiseen ilmaisisi salaisuutensa.
+
+Niin pian kuin ilta tuli ja vanhemmat lähettivät hänet nukkumaan, ei
+hän riidellyt vastaan niinkuin tavallisesti, vaan käväisi vain ensin
+keittiössä noutamassa Villin ja otti kissan mukaansa lastenkamariin,
+sillä hän oli niin tottunut pitämään sitä seurassaan, ettei hän
+ajatellutkaan lähteä yksin löytöretkillensä. Kissa oli hyvin uninen
+eikä näyttänyt olevan lainkaan huvitettu matkustelemisesta, mutta niin
+pian kuin sähkökone alkoi surista ja pieni kuu kiertää maata, oli se
+täysin valveilla ja valmiina hyppäykseen.
+
+Tällä kertaa Lalli päätti käydä Aasian suuressa maanosassa ja varsinkin
+sillä suurella niemimaalla, jonka houkutteleva nimi oli Intia. Hän oli
+kuullut puhuttavan niin paljon intiaaneista ja otaksui, että hän täällä
+saisi nähdä heidät todellisuudessa.
+
+Huh! Niin sitä taas kiidettiin suhisevan avaruuden halki, jotta päätä
+huimasi. Loiskis! Ja siinäpä makasi Lalli ja potkia sätkytteli
+haaleassa vedessä, joka oli yhtä lämmintä kuin hänen tavallinen
+kylpyvetensä. Hän sukelsi suin päin veteen, mutta onneksi ei se ollut
+syvää, niin että pulikoituaan hetkisen, hän taas pääsi pystyyn. Hänen
+vieressään kohosi veden pinnalle Villin pyöreä pää pärskyen ja sylkien.
+
+Kun Lalli oli puristanut vettä silmistään sen verran, että saattoi
+katsoa ympärilleen, huomasi hän seisovansa pää parahiksi veden pinnan
+yläpuolella melkein keskellä leveätä korkeaäyräistä virtaa, jonka
+rannoilla kasvoi ihmeellisiä, jättimäisiä puita. Hän varmaankin seisoi
+jollakin hiekkasärkällä, sillä niin pian kuin hän astui askelen sivulle
+päin, kävi heti syvemmäksi, mutta toisella puolella oli taas
+jonkunverran matalampaa.
+
+-- Kissa vieköön, -- sanoi hän pyyhkäisten vettä valuvat kiharansa
+otsaltaan.
+
+-- Mikä kissa, -- kysyi Villi äreästi tuijottaen häneen pyörein,
+kauhistunein silmin.
+
+Suuressa puussa, joka levitteli tuuheata latvaansa kauas joelle, istui
+moniaita apinoita, jotka nauraa virnistelivät ja näyttivät heille
+kieltä. Nyt ne alkoivat laulaa, kauhean väärällä ja motkottavalla
+sävelellä:
+
+    Lalli, Lalli punapää
+    kissaa lyödä läiskyttää.
+    Mirri pyytää säälimään,
+    Lalli vain ei säästäkään.
+
+-- Vartokaahan vain, senkin pitkähäntäiset roistot, -- sähisi Villi
+kiukkuisesti. -- Minäpä kykenen kyllä kiipeämään yhtä hyvin kuin te, ja
+näytän kohta teille, mistä Taavetti olutta osti.
+
+Silloin virnailivat apinat vielä pahemmin ja osoittelivat sormellaan ja
+tirskuivat, ja kun Lalli katsoi heidän osoittamaansa suuntaan, näki hän
+kauhukseen, että hänen ja rannan välillä oli vielä korkeampi
+hiekkasärkkä, joka eräässä kohden kohosi vedenpinnan yläpuolelle, ja
+sillä letkotti puolisen tusinaa krokotiilejä nukkumassa
+päivänpaisteessa. Hän oli kyllä nähnyt ne katsellessaan ensin
+ympärilleen, mutta hän oli luullut niitä puunrungoiksi. Lalli-parka
+osasi uida vain parin vetäisyn verran, ja vastakkaiselle rannalle oli
+hyvin pitkältä. Myöskin Villi keksi nyt krokotiilit ja kiipesi
+kauhuissaan Lallin päälaelle raapaisten häntä tällöin aika kovasti.
+Pahinta oli, ettei Lalli uskaltanut kissaa kurittaa peläten
+herättävänsä hirveät matelijat. Oli ihmeellistä, ettei apinain räkätys
+niitä herättänyt, mutta krokotiilit olivat kai niin tottuneet niiden
+meluamiseen, etteivät häiriytyneet siitä. Tilanne oli kuitenkin vallan
+vakava, ja Lalli katui jo, että oli lainkaan lähtenyt tähän uuteen
+seikkailuun. Mahdotonta oli vedestä käsin hypähtää avaruuteen, vaikka
+olisi tahtonutkin.
+
+-- Mikäs nyt neuvoksi, -- kysyi Villi vapisten.
+
+-- Sinun täytyy uida toiselle rannalle hankkimaan apua, -- kuiskasi
+Lalli vastaukseksi.
+
+-- En minä osaa uida, -- valitti Villi surkealla äänellä.
+
+-- Kyllä minä tiedän että osaat, jos vain tahdot, mutta sinä olet
+sellainen pelkuri-raukka, -- vastasi Lalli suutuksissaan.
+
+Sitten otti hän kissan päälaeltaan, painoi sen veteen ja töytäisi
+menemään toista rantaa kohti, sillä välin kuin apinat nauroivat
+pilkkanauruaan ja jatkoivat juoruamistaan. Villi epäili hetkisen, mutta
+sitten alkoi hän uida varsin taitavasti. Vihdoin näki Lalli kissan
+pääsevän maihin ja häviävän rannan pensaikkoon.
+
+Odotus tuntui Lallista sietämättömältä. Korkealta taivaalta helotti
+aurinko kuin sulatusuuni suoraan hänen päähänsä, niin että hänen
+toisinaan täytyi valella sitä tuolla keltaisella, mutaisella vedellä,
+jottei pyörtyisi. Joka silmänräpäys hän pelkäsi krokotiilien heräävän,
+ja kaiken onnettomuuden lisäksi kuuli hän toiselta rannalta jonkun
+petoeläimen kauheata kiljuntaa. Vihdoin erotti hän selvästi, kuinka
+krokotiileista muudan aukoi suutansa ja haukotteli hitaasti. Mutta
+samassa kuuli hän myöskin vienon ihmisäänen hiljaista hyräilyä, ja kun
+hän katsoi siihen suuntaan, mistä ääni kuului, keksi hänen silmänsä
+hirsiröykkiöltä näyttävän lautan, jota virta kuljetti mukanaan.
+Röykkiön harjalla istui pieni, valkopukuinen olento.
+
+Kun krokotiili oli lakannut haukottelemasta, tuijotti se julmilla
+silmillään ympärilleen ikäänkuin saalista etsien. Silloin osoittivat
+apinat Lallia ja irvistivät vahingoniloisesti, ja nytpä näki krokotiili
+jo hänet.
+
+-- Petturit, roistot, -- kähisi ääni puunoksien välistä, ja äkkiä
+tuntui kuin olisi paksu oksa alkanut liikkua, ja Lalli näki
+jättiläiskäärmeen riippuvan siellä aivan liikkumattomana ja hissukseen,
+niin etteivät apinatkaan olleet sitä ennen huomanneet. Ne parkaisivat
+kauhusta ja koettivat paeta, mutta salaman nopeudella kiertyi
+jättiläiskäärme juuri sen apinan ympärille, joka oli kavaltanut Lallin
+ja tukahutti sen kauheaan puristukseensa.
+
+Lalli seisoi apinan hirveästä kuolemasta kauhuissaan sekä peläten
+krokotiilia, joka nyt oli kierittäytynyt veteen hiekkasärkältä ja alkoi
+uida häntä kohti. Mutta samassa näki hän myöskin, että hirsikasa, johon
+hän äsken oli kiinnittänyt huomionsa, oli virran mukana ajautunut aivan
+hänen luokseen ja pysähtynyt hiekkaan. Kasan harjalla istui pieni
+valkopukuinen tyttö, jolla oli kauniit, tummanruskeat kasvot ja korea
+kehäkukkaseppele sinisenmustilla kiharoillaan. Hän viittoili
+innokkaasti Lallille kehoittaen tätä kiipeämään luokseen, ja ennenkuin
+krokotiili oli saanut pojan terävien hampaittensa väliin, oli hän
+kahlannut hirsikasan luo ja kiivennyt sen harjalle. Hän näki nyt, että
+röykkiön muodostivat hävitetyn rakennuksen jätteet, missä katto vielä
+oli jäljellä, ja sillä juuri istui tuo tyttö.
+
+-- Kuka sinä olet, tyttö, -- kysyi Lalli, niin pian kuin hän huomasi
+olevansa turvassa krokotiilin hampailta.
+
+-- Nimeni on Sindra, -- vastasi toinen, -- mutta en ole tyttö, vaan
+leskivaimo.
+
+-- Leski, -- nauroi Lalli, -- kuinka voit olla leski, kun olet noin
+pieni?
+
+-- Minä menin naimisiin viiden vuoden ikäisenä, -- vastasi Sindra
+uljaasti. -- Mieheni, joka silloin oli kahdeksanvuotias, kuoli aivan
+äskettäin, ja nyt olen leski. Oikeastaan olisi minut pitänyt polttaa
+samalla kertaa kuin mieheni ruumis poltettiin, mutta vieraat valtiaat,
+englantilaiset, eivät salli enää leskiä poltettavan, ja nyt minua
+halveksitaan vain sen tähden, ettei minua poltettu, mutta eihän syy ole
+minun. Sitten tuli tulvavesi ja huuhteli mukanansa talomme, ja minä
+pelastuin viime hetkessä katolle. Mutta miten sinä olet tänne tullut?
+Olethan aivan noiden vieraiden herrojen näköinen.
+
+Lalli koetti kertoa hänelle, miten hän oli tullut hypänneeksi Intiaan,
+mutta Sindra ei ymmärtänyt selitystä laisinkaan, eikä Lalli sitä
+ihmetellyt.
+
+-- Tulin tänne saadakseni nähdä intiaaneja, -- lopetti hän. -- Mutta
+ethän sinä ole ensinkään sen näköinen, millaisiksi intiaaneja
+mielessäni kuvittelin.
+
+-- Emme me olekaan intiaaneja, -- nauroi Sindra. -- Meitä nimitetään
+hindulaisiksi. Opettajani on kertonut minulle koko tuon jutun
+Kolumbuksesta, joka löysi uuden maan, Ameriikan, ja luuli, että hän oli
+matkustanut maan ympäri ja tullut Intiaan ja sentähden nimitti
+asukkaita siellä intiaaneiksi. Etkös sinä, joka itse olet valkoihoinen,
+sitä toki tiennyt?
+
+Silloin hävetti Lallia hirveästi, että tuo ruskea tyttö tiesi enemmän
+kuin hän itse.
+
+-- Mitä me nyt teemme, kun virta ei enää kuljeta taloa? -- jatkoi pikku
+leski. -- Tuolla uiskentelee tuo ilkeä krokotiili ja vartoo vain, että
+me laskeutuisimme hänen ruuakseen. Olen purjehtinut tätä suurta, pyhää
+virtaa useita peninkulmia, matkannut kylien ja kaupunkien ohitse enkä
+ole mitään syönyt koko aikana. Minä istuin odottamassa, että virta
+kuljettaisi minut aavalle merelle, minne isäni on sanonut virran
+laskevan, ja missä kulkee laivoja, jotka ovat talojakin suuremmat.
+Tahtoisinpa nähdä nuo laivat ja valkoisten miesten asunnot ja
+kaupungit. Mutta nyt en voi päästä kauemmaksi, ja krokotiili odottaa
+vain saadakseen niellä minut.
+
+-- Hst, siellä! Älkää puhuko roskaa, -- kuului käheä ääni korkeasta
+veteen kallistuvasta puusta. -- Minä en salli krokotiilin syödä sinua
+suuhunsa. Se on tosin minulle kaukaista sukua, mutta sukuhan aina on
+pahinta, niinkuin tietänet. Mutta oikeastaan tahdon auttaa teitä
+molempia noitten apinaveitikoiden käsistä. Minä halveksin sitä
+roskajoukkoa, ja niiden käytös oli halpamaista, kun juorusivat
+krokotiilille. Kas niin, kiivetkää nyt puuhun minua pitkin. Joutukaa!
+
+Ja jättiläiskäärme riippui puunoksasta pyrstönsä varassa, ja silloin
+ulottui sen ruma pää ja suussa oleva kaksijakoinen liikkuva kieli alas
+lasten luo.
+
+Lalli katseli hetkisen epäluuloisesti käärmeen kimalteleviin silmiin,
+ja myöskin tyttö oli kauhistuneen näköinen, mutta miten olikaan, niin
+alkoi poika luottaa tuohon terävään katseeseen, tarttui lujasti kiinni
+käärmeen niskaan ja alkoi kiivetä ylöspäin. Käärme auttoi kiipeämistä
+kiemurtelemalla itse ylöspäin, ja pian istui Lalli turvassa paksulla
+puunoksalla. Silloin rohkaisi myöskin tyttö mielensä, ja kun käärme oli
+taaskin laskeutunut alas, kiipesi hänkin ylös joustavasti ja
+ketterästi.
+
+Kun lapset olivat päässeet puuhun, keksivät he istuvansa isossa
+viikunapuussa. Tämän puun hedelmillä apinat olivat herkutelleet. Sindra
+alkoi heti syödä viikunoita, ja Lalli noudatti hänen esimerkkiään.
+
+-- No, mitäs me nyt teemme, -- kysyi pikku leski.
+
+-- En minä vain tiedä, -- vastasi Lalli hiukan alakuloisena. -- Minä
+tulin tänne kissa seuralaisenani. Se on nyt uinut hakemaan minulle
+apua, enkä saata lähteä pois ja jättää sitä pulaan. Minun täytyy
+odottaa täällä, kunnes se palaa.
+
+-- Villi, Villi, -- huusi hän niin kovalla äänellä kuin jaksoi, mutta
+huuto ei kuulunut kauas virran kohistessa ja pauhatessa.
+
+-- Villi, Villi, -- huusi papukaija kimeällä äänellä puunlatvasta, ja
+hänen toverinsa lähimmässä puussa jatkoivat huutamista, niin että huuto
+kuului puusta puuhun virran molemmin puolin.
+
+-- Kun nuo lörppökielet ovat saaneet jotakin huulilleen, niin kiertää
+se ympäri koko maailman, sähisi käärme ylenkatseellisesti. -- Saatpa
+kyllä asiasi kissanystäväsi kuuluviin, niin että hän tietää sinun
+kaipaavan häntä takaisin.
+
+Lalli ja Sindra asettuivat mukavaan asentoon puunoksalle, herkuttelivat
+viikunoilla ja puhelivat keskenään odotellessaan. Äkkiä kuului selvästi
+virran toiselta puolelta naukumista, se toistui puu puulta, ja tuota
+pikaa naukaistiin joka puusta ylt'ympärillä.
+
+Yhtä haavaa kuului taaskin kauheaa kiljuntaa vastakkaiselta rannalta,
+ja kun lapset katselivat sinnepäin joen poikki, seisoi rantapensaikossa
+valtavan suuri kuningastiikeri ja ulvoi puolittain vihaisesti,
+puolittain surullisesti:
+
+-- Missä on lapseni? Kuka on varastanut lapseni minulta? Kuuletko,
+poikaseni, kuuletko!
+
+-- Emme vain me, emme vain me, -- ulvoi shakaaliparvi levottomasti, ja
+myöskin lauma harmaita susia, joita oli kerääntynyt lähelle sitä puuta,
+missä lapset olivat, päästi kuuluviin puolustelevan murinansa.
+
+Moniaita minuutteja kului, ja yhä istuivat lapset aivan äänettöminä ja
+pelästyneinä, mutta silloin tulla tupsahtikin Villi juosten pensaikosta
+kintereillään pieni tiikerinpentu, joka ei ollut häntä itseään paljoa
+suurempi. Ne leikkivät nähtävästi "hippasilla", mutta kun Villi keksi
+Lallin puussa, päästi hän iloissaan äänekkään naukaisun ja oli yhdellä
+loikkauksella lasten vieressä oksalla. Aivan hänen kintereillään
+seurasi pieni tiikerinpentu.
+
+Nytpä keksi tiikerikin toisella rannalla heidät ja kiljui uhkaavasti
+pojalleen, jotta tämä joutuisi hänen luokseen joen toiselle puolelle,
+mutta poikanen vain nauroi ja huusi vastaukseksi.
+
+-- Minulla on nyt niin hauskaa, äiti. Tulen kyllä myöhemmin. Anna minun
+nyt vain jäädä vähäksi aikaa! Eihän kello vielä ole paljoa.
+
+Silloin naarastiikeri hyppäsi raivostuneena veteen uidakseen virran
+ylitse, ja Sindra huudahti kauhuissaan, mutta ennenkuin tiikeri oli
+päässyt virran yli, saivat krokotiilit hänet valtaansa ja repivät hänet
+kappaleiksi.
+
+Silloin pieni tiikerinpoikanen alkoi itkeä katkerasti eikä saanut
+lohdutusta suruunsa. Villi kertoi, kuinka hän oli tavannut sen toisella
+rannalla, ja sitten olivat he alkaneet leikkiä yhdessä, ja Villi oli
+unohtanut asiansa ja tiikeri äitinsä, kunnes Villi viimein oli kuullut
+papukaijain huudon. Silloin oli hän alkanut seurata joenrantaa
+saadakseen jonkun auttamaan Lallia, ja viimein oli hän tullut joen yli
+johtavalle sillalle ja kiiruhtanut toista rantaa takaisin siihen
+kohtaan, missä oli löytänyt Lallin puusta.
+
+Pieni leski silitti ja lohdutti tiikerinpoikasta, antoi sille nimeksi
+Huru ja lupasi pitää siitä huolta, ja loppujen lopuksi ryömi tuo
+pikku-poloinen Sindran syliin ja nukahti siihen.
+
+-- Mitä me nyt teemme, -- kysyi Lalli epäröiden. Emmehän pääse täältä
+lähtemään noiden susien takia, jotka tuolla alhaalla meitä vaanivat.
+
+Ja hän osoitti sormellaan susilaumaa, joka oli kerääntynyt aivan puun
+juurelle ja katseli heitä himokkain silmin ja valkeina kiiluvin
+hampain.
+
+-- Siitä asiasta minä kyllä huolehdin, -- sähisi jättiläiskäärme heidän
+vieressään.
+
+Se oli riippunut taaskin aivan liikkumattomana, niin että he olivat
+melkein unohtaneet sen olemassaolon, mutta nyt se kiemurteli hitaasti
+puusta alaspäin susia kohti, jotka heti pakenivat hurjan kauhun
+valtaamina. Silloin kiipesivät myöskin lapset alas puusta. Sindra
+kantaen Hurua sylissään; ja Villi juoksi vieressä.
+
+Kun he olivat kiittäneet jättiläiskäärmettä, taivalsivat he kappaleen
+matkaa metsän halki ja tulivat pian avonaiseksi raivatulle paikalle,
+missä suunnaton norsu kulki työtä tekemässä. Torahampaillaan se kiskoi
+kantoja ja kiviä ylös maasta ja kuljetti ne pois kärsällään. Ihmistä,
+joka olisi johtanut sen työtä, ei näkynyt eikä kuulunut.
+
+Niinkuin tavallista oli Lalli kohtelias ja kävi sitä tervehtimään.
+
+-- Hyvää päivää, norsu-herra. Minulla on sinulle terveisiä serkultasi
+Afrikasta.
+
+Norsu keskeytti työnsä ja vastasi ystävällisesti tervehdykseen.
+
+-- En minä tunne siellä kaukana asuvia sukulaisiani, -- sanoi hän
+miettiväisenä. -- Olen vain kuullut sanottavan, että ne ovat suurempia
+ja levottomampia kuin täällä Intiassa asuva sukuhaara, ja etteivät ne
+suvaitse ihmisen käyttää niitä työssä. No niin, oma asiansahan on,
+tahtovatko ne elää vapaina metsässä, mutta kyllä voi pitää paljon
+ihmisistäkin, kun ne meikäläistä vain siivosti kohtelevat. Heiltä oppii
+aika paljon, ja jos heidän hyväkseen tekee työtä, niin on elatuksen
+huoli taas heidän murheenansa.
+
+-- Sinähän olet oikein filosoofi, kuulen ma, -- sanoi Villi
+pisteliäästi. -- Ihmiset elättävät myöskin minua, mutta en minä vain
+tee työtä heidän hyväkseen.
+
+-- Luuletko sinä, että ihmiset tekevät mitään katsomatta omaa hyötyään?
+-- kysyi norsu ylevän levollisesti. -- Sinä pyydystät rottia ihmisen
+vastuksista, vaikkapa luulet, että teet sitä vain omaksi huviksesi. Ja
+tarvitsevathan ihmiset joskus leikkikalujakin, ja sellainenpa sinä
+juuri oletkin heille.
+
+Villi näytti aika nololta eikä virkkanut sen enempää vähään aikaan,
+
+-- Mitä sinä täällä teet, pikku herra, -- kysyi norsu, kääntyen Lallin
+puoleen.
+
+-- Olenpahan vain tullut hiukan katselemaan näitä seutuja, -- vastasi
+Lalli.
+
+-- Silloin on viisainta, että sinä niin pian kuin mahdollista laputat
+tiehesi metsästä ja pysyt teillä ja kylissä, sillä metsä on täynnä
+vaarallisia eläimiä, -- sanoi norsu samaan äänensävyyn, jolla isä
+kotona tapasi puhua, kun Lalli oli lähdössä jollekin huviretkelle. --
+Maantie ei ole kaukana täältä.
+
+-- Sen kyllä tiedän, -- vastasi Villi vähän nyreissänsä. -- Tulin äsken
+sillan ylitse.
+
+Sitten heittivät he norsulle hyvästit ja jatkoivat vaellustaan suurelle
+tielle, joka pölyisenä ja paahteisena kiemurteli riisivainioiden,
+metsien ja kylien lomitse. Kaikkialla, minne he tulivat, kohtelivat
+asukkaat heitä ystävällisesti ja antoivat heille ruokaa ja juomaa, ja
+monta omituista ihmisrotua, vaatepartta ja käytöstapaa he näkivät.
+Väestö tunnusti monta eri uskontoa. Oli muhamettilaisia ja erilaisia
+pakanoita, ja sitäpaitsi oli kansa jaettu kasteihin eli eriarvoisiin
+yhteiskuntaluokkiin, jotka olivat toisistaan jyrkästi erotetut, kuin
+olisi niihin kuulunut eri kansallisuuksia. Eri ammatit olivat eri
+kastien hallussa, ja pojat perivät isän ammatin.
+
+Kerran, heidän käydessään muutamien köyhäin miesten ohitse, jotka
+istuivat maassa syöden yksinkertaista ruokaansa, sattui Lalli menemään
+niin lähelle, että hänen varjonsa lankesi heidän ateriaansa. Silloin
+heittivät he heti inhoten pois ruokansa ja sanoivat sen tulleen
+saastaiseksi yksistään siksi, että valkoisen ihmisen varjo oli siihen
+sattunut. Tätä oli Lallin hyvin vaikea käsittää, sillä hänestä
+näyttivät miehet itse olevan paljon likaisemmat kuin hän. Kaikkialla
+ajelivat alkuasukkaat suurilla kyttyräisillä härillä, ja useimmat
+heistä söivät vain riisiä.
+
+Siellä täällä kohtasivat he myös valkoihoisia miehiä ja naisia,
+englantilaisia, jotka uteliaasti tarkastelivat heitä ja koettivat
+puhella heidän kanssaan, mutta ihmeellistä oli, että Lalli, vaikka hän
+ymmärsi kaikkien näiden alkuasukkaitten, vieläpä eläintenkin kieltä, ei
+ymmärtänyt englantia.
+
+Huru, tuo pieni tiikerinpentu, seurasi heitä kaikkialla ja leikki
+Villin kanssa, ja Lalli pani pian merkille, että juuri sen läsnäolo
+olikin syynä siihen, että alkuasukkaat tervehtivät heitä sellaisella
+kunnioituksella. He pitivät heitä pyhinä, koskapa tiikeri heitä tällä
+tapaa seurasi. Lalli ja pikku leski tulivat hyvin hyviksi ystäviksi.
+
+Kerran he erään kylän ulkopuolella näkivät laihan, repaleisen, melkein
+alastoman ukon, jolla oli takkuinen tukka ja kuopallaan olevat palavat
+silmät. Likaisena ja kurjana hän istui kyyryissään kori edessään.
+
+-- Siinä on pyhä mies, fakiiri, -- selitti Sindra hartaasti. --
+Menkäämme ja pyytäkäämme häntä tekemään meille joku ihmetyö.
+
+-- Osaako tuo kurja raukka tehdä ihmetöitä, -- kysyi Lalli
+hämmästyneenä.
+
+-- Kohta saat nähdä, -- vastasi Sindra.
+
+Kaikki menivät nyt fakiirin luo, joka loi heihin tutkivan, läpitunkevan
+katseen. Sindra tervehti ukkoa kunnioittavasti ja pyysi häntä tekemään
+heille jonkun ihmetyön.
+
+Silloin nosti ukko korinsa ja aukaisi sen, ja esiin mateli kolme ilkeää
+lasisilmäkäärmettä, ja kun vanhus alkoi soittaa huilua, tanssivat
+hirviöt soiton tahdissa.
+
+-- Tuo ei ole mikään ihmetyö, -- sanoi Sindra vakavasti. -- Sellaista
+olen maantien varrella nähnyt monen ilveilijän tekevän.
+
+Ukko katsahti häneen terävästi, mutta otti sitten sanomatta sanaakaan
+esille saviastian, joka oli täynnä multaa, ja pani siihen siemenen,
+joka heidän nähtensä yleni taimeksi ja alkoi kukkia.
+
+-- Tuopa oli ihmeellistä, -- sanoi Lalli, -- mutta luulinpa kuitenkin,
+että ihmetyö olisi jotakin vielä kummallisempaa.
+
+Ukon palava katse kiintyi Lalliin terävänä ja läpitunkevana.
+
+-- Näenpä, että kuulut niihin, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä, --
+sanoi hän käheällä, sähisevällä äänellään. -- Jos tahdot nähdä jotakin
+erikoista, niin näytän sinulle sen.
+
+-- Voitko näyttää minulle koko Aasian muutamassa minuutissa, -- kysyi
+Lalli rohkeasti. Minä olen jo ollut täällä niin kauan, ja minun on pian
+lähdettävä kotiin, enkä kuitenkaan ole nähnyt kuin pienen osan Intiaa.
+
+-- Sen kyllä voin, -- vastasi fakiiri, ja hänen äänensä kuulosti
+melkein uhkaavalta. -- Katsohan nyt!
+
+Hän otti koristaan kerän, tarttui toisella kädellään langan päähän ja
+sinkautti toisella kädellään kerän ilmaan. Langan purkautuessa lensi
+kerä niin korkealle, ettei siitä voinut nähdä muuta kuin vain langan,
+joka riippui tyhjästä ilmasta.
+
+-- Tule mukaan nyt, -- sanoi fakiiri käskevällä äänellä.
+
+Senjälkeen alkoi hän kiivetä riippuvaa lankaa ylöspäin.
+
+Lalli ei epäillyt vähääkään, vaan alkoi heti kiivetä lankaa myöten, ja
+myöskin Sindra, Villi ja Huru tekivät samalla tavalla. Kiipeäminen
+onnistui ihmeteltävän helposti, vaikkakin lanka oli niin ohutta, että
+he tuskin saattoivat tuntea sitä käsissään. Yhä korkeammalle he
+kiipesivät, ja maa laajeni yhä enemmän heidän silmissään. Vihdoin
+pysähtyi fakiiri riippuen langan varassa käsistään ja polvitaipeestaan.
+
+-- Katsoppa, sanoi hän, viitaten toisella kädellään. -- Tuolla näet
+korkeat Himalaijan vuoret, tuolla loppuu Intia, ja niiden toisella
+puolella voit nähdä muita maita, Tibetin vuoristomaan, Afganistanin,
+Turkestanin ja muita.
+
+Lalli katsoi osoitettuun suuntaan ja näki korkean vuorijonon lumisine
+huippuineen, ja toisella puolella saattoi hän erottaa muut maat niin
+seivästi että näki, mitä ihmiset tekivät laaksoissa ja vuorenrinteillä.
+Tibetissä näki hän rotevia vuoristolaisia, jotka paimensivat karjojaan,
+ja ihmeellisiä luostareita pyhine miehineen, jotka hypistelivät
+puupalloista tehtyjä rukousnauhojaan, toisella taholla näki hän villien
+afganein aseinaan käyrät veitset kuljeksivan vuorisolissa, ja vielä
+kauempana kuormitettujen kamelikaravaanien vaeltavan erämaan tapaisten
+seutujen halki.
+
+-- Käykäämme korkeammalle, -- sanoi fakiiri käskevällä äänellä.
+
+He kiipesivät vielä korkeammalle, ja näköala laajeni yhä enemmän.
+
+-- Tuolla on Persia ja Mesopotamia, -- selitti fakiiri, kun he taas
+pysähtyivät, -- tuolla vasempaan käteen Arabia ja Syyria. Tuolla
+Välimeren rannalla on sinulle pyhä maa Palestiina ja Välimeren ja
+Mustanmeren välillä Vähä-Aasia. Oikealle päin näet Kiinan ja Japanin,
+Indo-Kiinan, Taka-Intian ja sen suuret saaret, ja tuolla kauimpana
+pohjoisessa on Siperia.
+
+Ja taaskin näki Lalli kaikki aivan selvästi. Hän näki asukkaiden ennen
+muinoin niin rikkaassa Mesopotamiassa molempien suurten virtojen
+Eufratin ja Tigriin välissä työskentelevän viljavainioillaan,
+persialaisten kutovan mattojaan ja viljelevän puutarhojaan ja
+arabialaisten ratsastavan komeilla hevosillaan erämaan halki. Hän näki
+Juudanmaan kaikkine pyhine paikkoineen, joissa pyhiinvaeltajat
+hartaasti polvistuivat. Hän näki suuren ihmispadan Kiinan, missä vilisi
+kuin muurahaispesässä keltaisia, vinosilmäisiä kiinalaisia, jotka
+palmikko niskassa työskentelivät ja raatoivat. Hän näki mongolien
+harhailevan Mongolian aroilla valtavan suurine hevoslaumoineen ja
+samojedien kaitsevan porokarjojaan Siperian autioilla tundroilla
+Jäämeren rannoilla. Koko Aasia oli hänen edessään levällään kuin
+karttana, mutta sellaisena karttana, jossa oli vuoria, vainioita,
+metsiä ja järviä ja kolmella puolella pauhaava sininen meri.
+Neljännellä taholla ulottuivat matalana muurina Aasian ja Euroopan
+välillä metsänpeittoiset Uralin vuoret rikkaine kaivoksineen. Hän näki
+laivoja, jotka veivät lastittain kaikkia idän aarteita Intiasta ja
+suurilta saarilta länsimaihin, ja tuolla kauimpana lännessä kimalteli
+kirkkaassa auringonpaisteessa Bosporin salmi Aasian ja Euroopan
+välillä, ja sen toisella puolella erotti hän Konstantinopolin kullatut
+minareetit. Kaukana idässä kohosi merestä Japanin ihana saarimaailma
+tulivuorineen, ja hän näki lyhytkasvuisten japanilaisten kuumeisella
+kiireellä ahertavan kaikkea sitä uutta, minkä he olivat oppineet
+länsimaisilta muukalaisilta, tehdäkseen saarimaansa mahtavaksi
+vallaksi.
+
+-- Niin, tämä on todellakin ihmetyö, -- sanoi Lalli täynnä ihailua.
+
+Hänen päässään pyöri kaikki se uusi, minkä hän yhdellä kertaa oli
+saanut nähdä. Hänestä tuntui, ettei kaikki voinut hänen aivoihinsa
+mahtua, ja hänen silmiänsä huikaisi.
+
+-- Siinäpä onkin niin suuri ihme, -- sanoi fakiiri ilkeästi,
+vahingoniloisesti irvistäen, -- ettei kukaan ihminen ole sellaista
+nähnyt, ja sinä, joka olet sen nähnyt, et myöskään saa jäädä eloon
+kertoaksesi siitä, mitä olet nähnyt.
+
+Ja silloin otti ukko riippuessaan langan varassa toisella kädellään
+suuren käyrän veitsen ja suuntasi sen Lallia kohti. Lalli kuuli Sindran
+parkaisevan kimakasti ja kauhuissaan hellitti hän langan käsistään ja
+putosi huimaavaa vauhtia halki avaruuden Sindran huudon ja Villin
+surullisen nau'unnan vielä kaikuessa hänen korvissaan. Hän vaipui
+vaipumistaan, kunnes hänen silmissään pimeni, ja kun hän jälleen
+aukaisi ne, oli hän taaskin lastenkamarin sohvalla Villi vieressään,
+mutta Sindra ja Huru olivat tipo tiessään.
+
+
+
+
+4. Pohjois-Ameriikka.
+
+Lalli riippuu takin liepeestä taivaan ja maan välillä. Naurava
+piikkisika. Villi raapii omia käpäliään. Pelastus pälkähästä. Kaksi
+pienokaista, jotka osaavat sanoa vain "äiti". "Äiti" tulee. Todellisia
+intiaaneja, jotka aikovat paistaa Lallin. Mylvivä mäentöyry. Mieletön
+ratsastus. Kuinka Villi pelastaa junan rosvojen käsistä. Lalli
+matkustaa junalla, automobiililla ja ilmassa ja syöksyy Niagaraan.
+
+
+Koko seuraavan päivän oli Lalli alakuloinen ja totinen. Hän ei voinut
+unohtaa pikku Sindraa ja ihmetteli vain yhä, mikä tämän kohtaloksi oli
+tullut, hänen itsensä syöksyessä alas korkeuksista. Että Villi, kuten
+tavallisesti, oli ehjin nahoin pelastunut, se ei häntä niin paljon
+ihmetyttänyt, sillä putoavathan kissat aina jaloilleen, olipa korkeus
+mikä tahansa. Joka tapauksessa oli harmillista, ettei Villi osannut
+täällä kotona puhua; ehkäpä hän oli nähnyt, miten Sindran oli käynyt.
+
+Häntä halutti suuresti taaskin käydä Intiassa, kun hän illan pimetessä
+taas tekisi matkan päästäkseen, jos mahdollista, perille siitä, miten
+hänen leikkitoverinsa oli käynyt. Mutta Intia on suuri maa, eikä hän
+voinut ensinkään arvioida, minne hän putoaisi. Hän saattoi tulla monen,
+monen peninkulman päähän Sindrasta, ja varmaankin olisi mahdotonta
+löytää häntä, vaikka tämä vielä olisi hengissä. Eipä siis ollut mitään
+muuta keinoa kuin koettaa lohduttautua käymällä sen sijaan jossakin
+muussa maassa.
+
+Sindra oli sanonut hänelle, että oikeat intiaanit asuivat Ameriikassa,
+ja sentähden päätti Lalli nyt käydä tässä maanosassa. Hänen vanhempansa
+olivat ihmetelleet hänen kalpeata ja huolestunutta ulkonäköään ja
+olleet siitä levottomia ja lähettivät siksi hänet aikaisin nukkumaan.
+Heidän levottomuutensa lisääntyi yhä, kun hän ei ensinkään hangoitellut
+vastaan, vaan hiipi aivan hiljaa lastenkamariin. Täällä meni hän heti
+karttapallon ääreen ja katseli siitä Ameriikkaa. Hän huomasi, että
+tämän maanosan muodosti kaksi melkein yhtä suurta osaa, joita yhdisti
+kapea kannas, ja hän tahtoi mielellään tietää, millä seuduin intiaanit
+asuivat. Ei kai ollut mitään muuta neuvoa kuin käydä ensin toisessa ja
+sitten toisessa, ja hän päätti ensin valita pohjoisen osan.
+
+Villi makasi tällä kertaa sohvassa, niinkuin näytti aivan
+matkavalmiina, ja pian kiersi karttapallo rataansa. Lalli osoitti
+sormellaan Pohjois-Ameriikkaa, ja he tekivät hyppäyksensä avaruuteen.
+
+Oksat ja lehdet repivät Lallin korvia ja äkkiä huomasi hän riippuvansa
+takinliepeestään isossa puussa hapuillen avuttomasti käsin ja jaloin
+itselleen jotakin tukea. Alhaalla ruohikossa istui Villi ja naukui
+surkeasti. Heidän ympärillään suhisi korkea metsä kovassa tuulessa, ja
+Lalli kiikkui edestakaisin, ollen joka hetki vaarassa pudota maahan
+huimaavasta korkeudesta.
+
+-- M-jaau, -- huusi Villi. -- Mitä me nyt teemme?
+
+-- En minä tiedä, -- vastasi Lalli melkein itkien. En minä pääse täältä
+puusta putoamatta. Olipa tyhmää, että tulinkaan tänne.
+
+Vähän alempana puussa nauroi joku kuivasti ja ilkkuvasti, ja kun Lalli
+katsoi sinne, istui oksalla kummallinen pieni eläin, joka oli pyöreä
+kuin kerä ja ojenteli pitkiä, teräviä piikkejään joka taholle. Se ei
+voinut olla muu kuin piikkisika, ja tuota nenäkästä eläintä ilmeisesti
+huvitti Lallin hätä.
+
+Villi suuttui kovasti ja syöksähti puuhun rangaistakseen sen
+häpeämättömyyttä, mutta hän parkaisi surkeasti, kun hän koetti
+käpälällään kurittaa piikkisikaa.
+
+-- Eipä vain tämä ukko menekään, -- ivasi piikkisika. -- Parempi olisi
+olla ystävänä minun kanssani.
+
+-- Mitäpä hyötyä sinä voisit tehdä, jos ystäväsi olisinkin, -- kysyi
+Lalli melkein huvitettuna.
+
+-- Ei sitä vain niin tarkoin tiedä, -- vastasi piikkisika. -- Ei pidä
+koskaan halveksia ketään pelkän ulkonäön vuoksi. Koskaan ei voi tietää,
+milloin tarvitsee sen apua, jolle on nauranut.
+
+-- Enhän minä sinulle nauranutkaan, vaan itsehän sinä minulle nauroit,
+-- vastasi Lalli hieman suuttuneena. -- Tapanani on olla aina
+kohtelias, mutta ethän voine vaatia, että minun on sinua kumarrettava
+tässä heiluessani.
+
+Piikkisika oikaisihe taas käppyrästä ja laski piikkinsä myötäsukaan.
+
+-- Totta tosiaan, minä uskonkin, että osaat olla kohtelias poika, --
+sanoi hän aivan ystävällisesti. -- Ellei tuota kissa-veitikkaa olisi,
+niin ehkä sinua auttaisin.
+
+Silloin alkoi Villi kehrätä kovin mielistellen ja pyysi ylen koreasti
+piikkisikaa auttamaan Lallia.
+
+-- No niin, -- vastasi tämä vihdoin, -- olkoon menneeksi tällä kertaa.
+
+Ja sitten kiipesi hän hiljaa ja varovaisesti korkeammalle puuhun aina
+siihen oksaan asti, josta Lalli riippui, ja kapusi sitten oksalle
+pitäen siitä kiinni hajakynsillänsä.
+
+-- Pidäppä nyt varasi, -- sanoi hän. -- Alapuolellasi vain puolen
+metrin päässä on paksu oksa. Minä menen tätä oksaa painamaan, kunnes
+olet saanut kiinni alemmasta.
+
+Vähitellen kapusi piikkisika yhä kauemmas huojuvalle oksalle, kunnes
+tämä todella painui niin alas, että Lalli sai molemmin käsin kiinni
+alemmasta oksasta. Silloin kiipesi piikkisika takaisin ja irroitti
+hänen takkinsa liepeen irti oksasta, johon se oli tarttunut, ja pian
+oli Lalli paksun oksan varassa ja kiipesi sitten rungon viereen, missä
+hän istuutui oksanhankaan läähättäen rasituksesta ja väsymyksestä.
+
+-- Kas niin, hädintuskinpa pelastuitkin, -- nauraa virnisteli
+piikkisika suopeasti. -- Mutta mitä sinulla on tekemistä täällä
+metsässä? Se ei ole laisinkaan sinunlaisiasi pojannallikoita varten.
+
+-- Tulin vain vähäisen näkemään Ameriikkaa, vastasi Lalli.
+
+-- Ameriikkaa, Ameriikkaa, -- mutisi piikkisika. -- Ameriikka on niin
+suuri, ettei sitä päivässä näe, ja paljon se on muuttunut viime
+vuosisatoina, mikäli voin päättää esi-isieni jälkeen jättämistä
+muinaistarinoista. Punanahkat ovat melkein kaikki poissa, ja nyt näkee
+enimmäkseen vain rautateitä ja suurkaupunkeja ja koneita vapaitten
+metsien tilalla. Mutta jos kuljet vähän matkaa mäkeä ylöspäin, niin
+tulet pian metsästä Kalliovuorten rinteille, ja silloin saanet ehkä
+nähdä vähän enemmän. Kas niin, ei sinun tarvitse niin paljon kiitellä
+sen vertaisesta. Hyvästi vain, ja koeta opettaa kissaasi yhtä
+kohteliaaksi kuin itse olet.
+
+-- En minä ole ymmärtänyt olla ennenkään kohtelias sioille, olipa
+niillä piikit selässä tai ei, -- sanoi Villi vähän isotellen, mutta
+piikkisika ei edes räpäyttänyt silmäänsäkään, vaan ryömi taas
+puunoksalle jatkamaan keskeytynyttä untaan.
+
+Lalli ja Villi vaelsivat nyt suuren metsän halki, missä päivänsäteet
+leikittelivät vihreällä sammalikolla, hirvet lapiomaisine sarvineen
+kävivät laitumella pienissä ryhmissä metsän aukeamissa, sudet ja ketut
+juosta tassuttelivat tiheikössä ja korkealla ilmassa leijailivat
+kotkat, korppikotkat ja haukat. Maa nousi nousemistaan, ja jylhiä
+kallioita kohosi paikoin. Yhä useammin tuli kallioita vastaan ja
+vihdoin nämä kokonaan tunkivat tieltään metsän, ja sitten he tulivat
+paljaille kukkuloille.
+
+Lallia kokolailla väsytti ja nukutti, ja hän etsi itselleen sopivaa
+levähdyspaikkaa, mutta aurinko ja tuuli tekivät levähtämisen tukalaksi
+näillä autioilla kukkuloilla.
+
+Vihdoin näkivät he vuoriluolan suuaukon ja kävivät sen sisälle hakemaan
+suojaa. Edettyä muutaman askelen pimeässä alkoi Villi sähistä ja
+sylkeä, sillä onkalon perällä asusti jo ennestään pari somaa pikku
+eläintä. Ne muistuttivat näöltään kömpelöitä koiranpenikoita,
+tallustellessaan edestakaisin vinkuen ruokaa.
+
+-- Anna niiden olla rauhassa, Villi, -- huusi Lalli, muuten annan
+sinulle selkään.
+
+-- Enpä uskokaan, että ne ovat koiria, -- vastasi Villi happamesti. --
+Niitten vanhemmat ovat varmaan koiria paljon suuremmat. Ne saavat
+kernaasti minulta olla rauhassa, kun eivät minuun kajoa.
+
+Ja sitten paneutui hän soppeen lepäämään, mutta Lalli alkoi leikkiä ja
+peuhata pentujen kanssa ja antoi niille leipäpalasia ja makeisia, mitä
+hänellä oli taskussaan. Ne olivat niin kehittymättömiä, etteivät edes
+osanneet eläinkieltä vielä selvästi puhua, eikä hän voinut päästä
+perille siitä, mihin eläinlajiin ne kuuluivat, sillä kun kysyi kenen
+pentuja ne olivat, vastasivat ne vain: -- "Äidin".
+
+Äkkiä pimentyi luolan suu, ja kauhean iso harmaa karhu tölmähti sisälle
+läähättäen ja kieli pitkällä suusta. Yhdellä ainoalla katseella sen
+palavat silmät olivat havainneet luolan sisustan, ja näyttipä hetken
+siltä, kuin aikoisi se niellä Lallin, mutta sitten käsitti se
+asianlaidan ja kävi ystävällisesti Lallin luokse ja nuoli hänen
+kättään.
+
+-- Sinä olet kiltti poika, -- sanoi naaraskarhu karhealla ja
+peloittavalla äänellä. -- Sinä olet ollut ystävällinen minun
+lapsilleni, enkä minä siis tahdo tehdä sinulle mitään pahaa. En muuten
+pidä ihmisistä, ja ihmisillä on syytä pelätä harmaata karhua, mutta
+sinä saat olla poikkeuksena.
+
+Ja sitten alkoi karhu syöttää pentujaan, jotka vinkuivat ilosta. Lalli
+ja Villi jäivät vielä hetkiseksi luolaan, mutta peloittavalta tuntui
+kuitenkin olla tuon suuren, villin karhun läheisyydessä, ja he sanoivat
+pian hyvästi ja lähtivät matkaamaan vuorten ylitse. Jonkun ajan
+kuluttua laskeutuivat he ahtaaseen laaksoon, jonka pohjassa virtasi
+kukkuloilta laskeva virta. Siellä he näkivät moniaita nahkatelttoja,
+joiden ympärillä askarteli koreihin rääsyihin puettuja naisia ja
+lapsia. Ne olivat kaikki vaskenkarvaisia, heillä oli musta tukka ja
+sangen tölskeät kasvonpiirteet.
+
+Äkkiä tarttui joku Lallia kauluksesta ja nosti hänet maasta raa'asti
+nauraa ilkkuen.
+
+-- Sinä pieni, valkoinen roisto, -- sanoi käheä ääni, ja kun Lalli
+katsahti ylös, kohtasi häntä todellisen intiaanin tuima katse, -- ei
+tosin sellaisen intiaanin, jolla olisi ollut nahkapukimet ja koreita
+sulkia tukkaa koristamassa, millaiseksi Lalli oli intiaania mielessään
+kuvitellut, vaan sellaisen, jolla oli repaleiset eurooppalaismalliset
+vaatteet ja päässä lerppainen olkihattu.
+
+Villi syöksyi heti Lallia auttamaan ja aikoi hyökätä intiaanin
+kimppuun, mutta tämä oli ketterämpi, tarttui kissaa niskasta toisella
+kädellään ja sinkautti sen pitkän matkan päähän.
+
+-- Mitä pahaa olen sitten sinulle tehnyt, kysyi Lalli arasti.
+
+-- Et sinä, vaan sinun kansasi, -- vastasi metsäläinen tylysti.
+
+-- Tiedäkin, että koko tämä maa on kerran ollut punaisen miehen oma,
+joka vapaasti metsästi näissä metsissä ja ruohoaavikoilla. Tiedä, että
+näillä laajoilla lakeuksilla vilisi kerran puhveleita niin lukuisasti,
+ettei vaimojemme ja lastemme koskaan tarvinnut nähdä nälkää. Sitten
+tulivat nuo kalpeaihoiset miehet idästä. He kaatoivat meidän metsämme
+ja ampuivat riistamme, niin että vaimomme ja lapsemme näkivät nälkää,
+kyntivät ruohoaavikot ja muuttivat nämä vapaat tasangot orjien
+vainioiksi, ja vihdoin karkoittivat he punanahkoja kuin metsän eläimiä
+ja kaatoivat niitä tuliaseillaan. Emmekö heitä vihaisi? Vapaitten
+esi-isiemme tapaa noudattaen tulevat vaimoni ja lapseni paistamaan
+sinut elävältä.
+
+Lalli kauhistui ja olisi kernaasti hypännyt kotiin jos olisi voinut,
+mutta punanahka sitoi hänen kätensä ja jalkansa ja kantoi hänet kuin
+säkin telttaan. Vaimot ja lapset ottivat hänet vastaan vihasta ja
+raivosta hurjasti huutaen ja rakensivat rovion paistaakseen hänet
+sillä. Mutta juuri kun he olivat puuhissaan valmiit, ja punanahka
+ojensi kätensä heittääkseen Lallin roviolle, syöksyi metsästä äskeinen
+harmaa naaraskarhu hurjasti kiljuen ja iski julmalla kämmenellään
+intiaanin kuoliaaksi, jolloin vaimot ja lapset pakenivat huutaen.
+Voimakkailla hampaillaan puri se sitten poikki Lallia kytkevät hihnat,
+ja poikanen nousi pystyyn kalpeana ja vapisevana.
+
+-- Te ihmiset olette maailman kurjimpia olentoja, -- ulvoi karhu, -- Te
+kidutatte ja kiusaatte toisianne saamatta siitä mitään hyötyä, mutta
+niin ei tee mikään eläin. Eläimet tappavat vain nälissään. Sentähden
+minä halveksin ja vihaan teitä kaikkia ja vast'edes puren pään poikki
+jokaiselta ihmiseltä, joka kynsiini joutuu.
+
+-- Lähdehän pois nyt, -- kuiskasi Villi, -- muuten voisi karhumuorin
+päähän pälkähtää purra pääsi poikki. Se oli heti valmis sinua
+auttamaan, kun livistin luolaan pyytämään apua, mutta uskonpa sen
+menettelyn johtuneen yhtä paljon vihasta intiaaniin kuin ystävyydestä
+sinuun.
+
+He hiipivät hiljaa tiehensä, sillä aikaa kuin karhu vielä raivoissaan
+mörisi ja puri kuollutta intiaania, laskeutuivat alas vuorelta ja
+tulivat äärettömälle ruoholakeudelle, joka levisi joka puolelle avarana
+kuin meri. Vaellettuaan hetkisen aikaa tasankoa pitkin näkivät he
+edessään jotakin, joka näytti pieneltä mäentöyryltä, mutta
+ihmeellisintä oli, että tämä töyry eli. He kuulivat kumeaa mylvintää ja
+ammumista sen sisästä.
+
+Pian voivat he erottaa sanojakin tuosta hurjasta mylvinästä:
+
+-- Mokomia kehnoja olentoja nuo ihmiset! Viekkaita, julmia olentoja!
+Virittävät tällaisia ansoja toisten kidutukseksi! Möö-ö-ö!
+
+Lalli ja Villi kiiruhtivat paikalle ja näkivät tavattoman suuren
+kyttyräselkäisen härän, joka oli jalastaan tarttunut eräänlaisiin
+isoihin saksiin, jotka olivat kytketyt vitjoilla maahan iskettyyn
+rautapaaluun. Hampailla varustetut terät olivat tunkeutuneet syvälle
+lihaan niin että veri valui maahan.
+
+Lalli pysähtyi kauhuissaan nähdessään moista julmuutta ja hän tunsi
+sydämessään sääliä härkäparkaa kohtaan.
+
+-- Härkäkulta, -- sanoi hän, -- jos tahdot seista hetken hiljaa, niin
+koetan auttaa sinua.
+
+Härkä katsoa töllötti hämmästyneenä poikaan. -- Mutta sinähän näytät
+itse ihmiseltä, -- mörisi se epäluuloisesti. -- Ihmiset ovat surmanneet
+sukupuuttoon melkein koko sukuni, piisonihärkien eli puhvelien suuren
+kansan, joka muinoin täytti nämä ruohoaavikot. Miksi sinä sitten
+auttaisit suvun viimeistä jälkeläistä.
+
+-- Minun käy sinua niin sääli, -- sanoi Lalli kyynelet silmissä.
+
+Sitten kävi hän härän luo ja väänsi kaikin voimin saksien teriä
+erilleen toisistaan, kunnes puhveli voi irroittaa vertavuotavan
+jalkansa niistä.
+
+-- Tuhannet kiitokset sinulle, -- sanoi härkä ystävällisesti. -- Jos
+tahdot nousta selkääni, niin vien sinut ratsastusmatkalle, sillä muuta
+palkintoa en voi sinulle antaa.
+
+Sitten kävi härkä pitkälleen maahan, ja sekä Lalli että Villi
+kiipesivät sen selkään. Sen jälkeen nousi härkä jälleen pystyyn ja
+lähti tömistämään laajaa aavikkoa pitkin.
+
+Siellä ei ollut paljon nähtävää, ainoastaan huojuvaa ruohikkoa,
+joitakin lintuja sekä parvi susia, mutta kun he olivat matkanneet
+jonkun aikaa, huomasivat he kaksi kimaltelevaa teräskiskoa, jotka
+jatkuivat loputtomana parittaisena viivana tasankoa pitkin. Lalli
+ymmärsi heti, että siinähän oli rautatie, ja härkä alkoi nelistää rataa
+pitkin. Äkkiä kuulivat he edessään lähestyvän junan kohinan.
+
+-- Poistu pian radalta, ennenkuin juna tulee -- huusi Lalli
+kauhuissaan.
+
+-- Minäpä opetan niitä junottamaan, -- mylvi puhveli raivoissaan. --
+Tahdon paiskata ilmaan niiden leikkikalun ja polkea ne pirstoiksi
+sorkillani.
+
+-- Varo itseäsi! Älä toki ole hullu, -- huusi Lalli taaskin, mutta
+mistään ei ollut apua. Raivostunut puhveli syöksyi sarvet sojossa
+lähestyvää junaa kohti, joka vihelsi säikyttääkseen puhvelia ja
+hiljensi sitten hitaasti vauhtiaan. Villi ja Lalli hyppäsivät härän
+selästä ja kellahtivat toistensa ylitse ruohikkoon, ja Lalli loukkasi
+itseään aika lailla. Mielettömästi eteenpäinsyöksyvä härkä törmäsi
+kohta sen jälkeen junaa vastaan, mutta karja-aura nosti sen ilmaan ja
+paiskasi radan viereen, minne se läähättäen ja ähkien jäi virumaan.
+Ihmisiä ryntäsi ulos vaunuista ja he kantoivat Lallin vaunuun Villin
+aivan hiljaa livahtaessa ovesta sisään. Junassa oleva lääkäri tuli
+tutkimaan Lallin vammoja, ja sillä välin alkoi juna jälleen kiitää
+eteenpäin.
+
+Matkustajat koettivat puhutella Lallia arvatenkin kysyäkseen, miten hän
+oli härän selkään joutunut, mutta kuten Intiassa, ei hän täälläkään
+ymmärtänyt niin halaistua sanaa valkoihoisten puheesta. Akkunasta
+katsoessaan näki hän junan porhaltavan pitkin lakeaa ruohoaavikkoa ja
+silloin tällöin pysähtyvän jollekin asemalle. Kerran se taas pysähtyi,
+vaikkei asemaa näkynytkään, ja ulkoa kuului ampumista ja huutoja.
+Vaunuun astui pari hurjannäköistä miestä revolverit kädessä ja pakotti
+kaikki matkustajat nostamaan kätensä pystyyn. Toinen miehistä kulki sen
+jälkeen matkustajasta toiseen keräillen kalleuksia heidän taskuistaan
+toisen yhä edelleen seisoessa revolveri uhkaavasti ojennettuna.
+
+Nyt tuli Lallin vuoro, ja mies huusi hänelle jotakin uhkaavalla
+äänellä. Lalli arveli, että oli kysymys rahoista, ja hän haparoi
+taskujaan, missä hän tiesi viisipennisensä olevan, mutta samassa
+hyökkäsi Villi revolveria pitelevän miehen kimppuun, kiipesi hänen
+käsivarrelleen ja puri ja raapi hänen kättänsä, niin että hän
+hätäpäissään pudotti aseensa. Samassa matkustajista monet kävivät
+miesten kimppuun ja sitoivat heidät. Sen jälkeen ottivat hekin esille
+revolverinsa ja menivät toisiin vaunuihin, joissa matkustajia oli
+kohdeltu samalla lailla. Rosvot karkoitettiin sitten tai vangittiin, ja
+juna, joka oli pysähtynyt, sai taas jatkaa matkaansa.
+
+Villi ja Lalli olivat päivän sankareita, ja heille tarjottiin makeisia
+ja muita herkkuja niin paljon, etteivät enää voineet ahtaa sisäänsä
+enempää, ja juna vieri yhä edelleen.
+
+Matkustajien joukossa oli muuan sangen rikas mies, joka oli erittäin
+ystävällinen Lallia kohtaan. Kun juna vihdoin pysähtyi erään
+suuren kaupungin kohdalle, otti tuo rikas mies Lallin mukaansa
+automobiilimatkalle, jotta poika saisi nähdä kaupunkia. Mehiläisparven
+lailla hyörivät ja työskentelivät siellä ihmiset, höyrykoneet puhkivat
+ja rämisivät, vasarat paukkuivat, pyörät surisivat ja korkeista
+savupiipuista pörsysi kivihiilen savua. Talot olivat hirveän korkeat,
+toisissa oli aina kaksikymmentä, jopa kolmekymmentäkin kerrosta, ja
+tuntui kuin olisivat ihmiset alituisesti tavoitelleet jotakin. Kun
+Lalli kysyi Villiltä, joka oli mukana kaikkialla, mitä hän niiden luuli
+tavoittelevan, vastasi Villi:
+
+-- Kultaa! Näen sen kaikista heidän puuhistaan.
+
+Kun tuo rikas mies oli näyttänyt kaupungin Lallille, tarjosi hän
+hänelle matkan lentokoneessa, jättiläislinnun tavalla leijaili
+lentokone maan yläpuolella, ja alhaalla näkyi vehnävainioita ja
+puutarhoja, ruohoaavikoita ja metsiä, ja he tulivat vihdoin suurelle
+vesiputoukselle, jonka kohina kuului heidän korviinsa yläilmoihin.
+
+-- Niagara, -- sanoi pohatta ja osoitti kohisevia kuohuja, jotka
+syöksyivät vuorenreunamaa alas suuresta järvestä toiseen ja muodostivat
+useita eri putouksia, joista muuan oli hevosenkengän muotoinen.
+
+Vaahto pärskyi putouksen alapuolella valkeana pilvenä korkealle ilmaan,
+ja yläpuolelle pingoitetulla sillalla kulkevat ihmiset näyttivät
+pieniltä kääpiöiltä. Lallin silmiä huimasi, kun hän loi katseensa tähän
+merkilliseen näytelmään. Hänet valtasi kummallinen pyörryttävä tunne,
+joka veti häntä syvyyttä kohti, eikä hän lopulta voinut kauemmin
+vastustaa tätä kauheata vetovoimaa, vaan heittäytyi kirkaisten
+lentokoneesta Villi kintereillään.
+
+Yhä vielä vapisten heräsi hän tajuihinsa lastenkamarin sohvalla.
+
+
+
+
+5. Etelä-Ameriikka.
+
+Leveä harju ja rämeikkö. Kaimaanit ja sääsket ovat syödä Villin ja
+Lallin. Aarniometsä. Apinat pieksävät kieltänsä. Iso ja pieni kissa.
+Parrakas nelikätinen ystävä. Mustat kädet kytkevät matkaajat käsistä ja
+jaloista, mutta yhtä mustat kirvoittavat ne jälleen. Intiaanikylä.
+Viidakon neekereiden tappio. Lääkemies. Ihmeellinen pilvi.
+Purjehdusretki ilmassa. Kaksi mustaa lintua. Guanakon liha on parempaa
+kuin pojan liha. Kultaluola.
+
+
+Seuraavana iltana istui Lalli taas karttapallon ääressä ja mietti
+mielessänsä, minne tällä kertaa suuntaisi matkansa. Hänen tähänastiset
+seikkailunsa olivat olleet niin ihmeellisiä, ettei hän tahtonut päästää
+käsistään ainoatakaan iltaa tekemättä uusia löytöretkiä, eikä häntä
+lainkaan peloittanut, vaikka hän matkoillaan oli ollut niin monelle
+vaaralle alttiina.
+
+Oli varsin luonnollista lähteä tällä kertaa käymään siinä osassa
+Ameriikkaa, joka oli kapean Panaman kannaksen eteläpuolella. Villi
+näytti olevan asiasta aivan samaa mieltä, kun se tuijotti
+kellanvihreillä silmillään suoraan tähän maanosaan. Niin pian kuin
+maapallo oli alkanut pyöriä ja aurinko valaisi kirkkaasti
+Etelä-Ameriikkaa, hyppäsivät molemmat avaruuden halki.
+
+Kun Lalli pudottuansa tuli tajuihinsa, huomasi hän istuvansa valtavan
+suuren, ihmeellisen eläimen selässä, -- eläimen, joka oli puoleksi
+sika, puoleksi norsu ja jolla oli lyhyt kärsä. Se nukkui pitkällään
+syvällä mutaisessa rämeikössä, johon Lalli olisi auttamattomasti
+vajonnut, ellei hän onneksi olisi pudonnut aivan eläimen leveään
+selkään. Hänen vieressään seisoi Villi häntä uljaasti pystyssä ja
+kynsin tarrautuneena paksuun, karvattomaan nahkamaiseen pintaan.
+
+Eläinparka havahtui unestaan, kavahti pystyyn röhkäisten kauhusta ja
+alkoi ponnistella eteenpäin syvässä liejussa, puoleksi uiden, puoleksi
+kahlaten.
+
+-- Mitä metkuilemista se on, että tällä tavoin ahdistetaan rauhallista
+tapiiri-parkaa, -- mörisi se moittivalla äänellä.
+
+-- Anteeksi, tapiiri-herra, -- sanoi Lalli lepyttelevällä äänellä.
+Erehdyksestä me vain putosimme teidän selkäänne. Älkää siitä meille
+vihoitelko.
+
+Tapiiri pysähtyi ja silmäili häntä varsin hämmästyneenä viisailla
+porsaansilmillään.
+
+-- Sinähän puhut aivan kohteliaasti, -- sanoi hän rauhoittuneena, --
+enkä nyt uskokaan sinun niin pahaa tarkoittaneen. Mutta mihin te
+molemmat olette oikein matkalla?
+
+-- Tahdoin vain nähdä vähäisen tätä maata, vastasi Lalli. -- Mikäs
+paikka se tämä on?
+
+-- Räme tämä vain on, joka sijaitsee maailman suurimman kymin,
+Amazon-virran varrella, -- vastasi tapiiri. Tämä on ihanaa, hyvin,
+hyvin kuumaa seutua, missä on runsaasti lihavaa liejua, joka voi
+suojella keskipäivän auringolta ja kasvattaa niin oivia reheviä ja
+maukkaita kasveja syötäväksi.
+
+Niin, kuumapa siellä olikin kamalasti, ja samanlainen kostea höyry kuin
+saunan lauteilla. Sitäpaitsi vilisi ilmassa ilkeitä sääskiä, joilta
+Lallilla oli täysi työ varjella itseään, ja liejuisesta suovedestä
+nousi iljettävä mädänneiden kasvien löyhkä.
+
+-- Enpä minä vain lainkaan pidä tästä paikasta, lausui Lalli
+päättäväisesti, karkoittaessaan nenäliinallaan sääskiä. -- Etkö olisi
+niin kiltti, että opastaisit meitä kuivemmalle kamaralle?
+
+Tapiiri naurahti käheästi.
+
+-- Vai et sinä pidä siitä, -- sanoi hän hyväntahtoisesti. -- Niin, etpä
+olekaan ainoa. Jaguaari ei myöskään pidä vedestä, mutta onpa monta,
+joilla on sama maku kuin minulla. Katsohan vain vaikkapa kaimaaneja.
+
+Lalli katseli ympärilleen, ja kun hän lähemmin tarkasteli esineitä,
+joita hän ensin oli luullut vedessä viruviksi lahoiksi puunrungoiksi,
+huomasi hän niiden olevankin eräänlaisia krokotiilejä, joilla oli ruma
+pää, mikä muistutti valtaisen hauen päätä ja siinä iso kita täynnänsä
+teräviä hampaita. Hirviöt alkoivat kerääntyä tapiirin ympärille ja
+mulkoilivat nälkäisesti Lallia.
+
+-- Huh, kuljeta minut täältä pian pois, -- pyysi Lalli, ja Villikin
+sylki ja sähisi kiukusta ja kauhusta.
+
+-- No, no, en minä aikonutkaan antaa niitten syödä, -- irvisti tapiiri
+huvitettuna. -- Mutta koskapa ette ymmärrä hyvästä naapuruudesta, niin
+olkoon menneeksi.
+
+Ja sitten alkoi se ravata eteenpäin, sillä välin kuin kaimaanit
+tunkeutuivat yhä ahtaampaan piiriin heidän ympärilleen, vaikkeivät ne
+rohjenneetkaan ahdistaa suurta tapiiria. Siellä täällä uiskenteli myös
+erikokoisia kilpikonnia, ja monenlaatuisia vesilintuja pulikoi ja
+rätkätti reheväin vesikasvien keskellä. Paikka paikoin oli veden pinta
+aivan niiden lehtien peitossa, joista toiset olivat niin suuria, että
+ne Lallin mielestä olisivat kannattaneet häntäkin, ja monella oli
+varsin kauniit kukat.
+
+Vesi madaltui vähitellen, ja vihdoin tulivat he kuivalle maalle tiheään
+jylhään metsään. Tämän metsän pimennoista kuului niin kauhea kiljunta,
+että Lallia puistatti luihin ja ytimiin saakka.
+
+-- Tuonne en minä uskalla mennä, -- sanoi Lalli tapiirille, mutta tämä
+vain nauroi.
+
+-- Nehän ovat vain hassunkurisia mölyapinoita, -- sanoi hän
+ylenkatseellisesti. -- Eivät ne tee kellekään pahaa, vaikka koettavat
+uskotella olevansa hirveän vaarallisia. Jaguaari se vasta on
+vaarallinen, mutta ei sekään virka mitään, ennenkuin käy kimppuun, niin
+tiedäkin pitää varasi.
+
+-- Minäpä kyllä pidän vahtia, -- virkkoi Villi, joka taaskin tunsi
+olevansa turvassa tultuaan kuivalle maalle.
+
+Sitten heittivät he hyvästit ystävälliselle tapiirille ja tunkeutuivat
+aarniometsään. Mutta sepä ei ollutkaan mikään helppo tehtävä, sillä
+korkeiden jättiläispuiden välillä kierteli paksuja köynnöskasveja
+rönsyillen puusta puuhun, ja siellä missä auringonsäteet voivat ne
+saavuttaa, puhkesi niihin kauniit kukkatertut. Lallin ja Villin olisi
+ollut mahdotonta tunkeutua ilman kirveen apua metsään, elleivät he
+olisi löytäneet kapeaa, petoeläinten tallaamaa polkua.
+
+Villi juosta livisti edellä polkua pitkin tähystelemässä ja Lalli
+seurasi perästä. Äkkiä palasi Villi kiireesti takaisin ja kuiskasi:
+
+-- Tuolla edempänä istuu puussa julman iso täplikäs kissa vaanimassa.
+Se mahtaa varmasti olla jaguaari, josta tapiiri puhui. Mitäs me nyt
+teemme? Jos sinä kuljet sen oksan alitse, jolla se istuu, niin
+heittäytyy se niskaasi, emmekä me myöskään voi päästä sen ohitse, sillä
+metsä on liian tiheä. Mutta ehkäpä minä voin houkutella sen sieltä, jos
+koetan parastani.
+
+Villi hiipi taas eteenpäin, siksi kunnes tuli aivan lähelle valtavan
+suurta kissaa. Silloin piilottautui hän puun taakse ja huusi täyttä
+kurkkua:
+
+-- Hei kuulehan sinä, täpläinen lurjus, sinä hävytön lampaansyöjä, sinä
+pelkuri roisto ja varas, otappa kiinni, jos saat!
+
+Jaguaari nosti päätänsä. Sen silmät säkenöivät vihasta, ja se päästi
+kiukkuisen kiljahduksen, mutta ei liikahtanutkaan paikaltaan. Silloin
+kiipesi kissa puuhun sen yläpuolelle ja alkoi nakella oksia ja
+mädäntyneitä hedelmiä sen päälle. Vihan vimmoissa kavahti jaguaari
+pystyyn ja alkoi ajaa takaa pientä kiusanhenkeään, mutta tämä lähti
+kiipeilemään kapeita, huojuvia köynnöskasveja pitkin, jotka eivät
+voineet kestää raskaan jaguaarin painoa, ja kapuili tällä tapaa puusta
+puuhun. Joskus se päästi jaguaarin aivan lähelleen ja nauroi sitä
+vasten naamaa koko ajan sinkautellen jälkeensä herjaavia pilkkasanoja.
+Silloin teki peto raivoissaan valtavia loikkauksia häntä kohti, mutta
+ketterä kissa ei ollut koskaan siinä, missä ahdistaja oli hänet
+viimeksi nähnyt. Niin eteni ajo tiheään metsään, ja sillä välin hiipi
+Lalli eteenpäin polkua myöten aina niin pitkälle, ettei hän enää
+kuullut heidän torailuaan, pilkkasanojaan eikä huutoaan. Muutaman
+minuutin kuluttua liittyi Villi taas hänen seuraansa uljaana ja
+kiihdyksissä.
+
+-- Enkö tehnyt tehtävääni hyvin, -- nauraa virnisti hän, ja Lalli
+silitti hyväillen hänen säkenöivää, kellanpunaista selkäänsä.
+
+Heidät keskeytti kauhea, puunoksilta kuuluva meteli, ja katsahtaessaan
+ylöspäin näkivät he parven apinoita, jotka huiskauttivat itsensä
+oksalta oksalle. Lalli ei ollut koskaan voinut aavistaakaan, että
+apinat saattoivat olla niin ketteriä. Ne tarttuivat kiinni hännällään
+yhtä usein kuin käsilläänkin, ja välistä riippuivat ne oksista vain
+häntänsä varassa ja virnistelivät Lallille ja Villille. Ne olivat
+varmastikin mölyapinoita.
+
+-- Etkö luule meidän nähneen, kuinka jaguaaria petkutit, -- huutelivat
+ne Villille. -- Se ei tosiaankaan ollut kissan työksi hullumpaa, mutta
+meitäpäs et kykenekään saamaan kiinni, vaikkapa eläisit satasen vuotta.
+
+-- Mitä minulla olisi teidän kanssanne tekemistä, kurjat rimppakintut,
+-- ärähti Villi suuttuneena. -- Mölytä te kyllä osaatte, mutta mitä
+hyötyä siitä on, kaikki apinat ovat kurjia pelkureita ja pettureita.
+Sen olen ennenkin nähnyt.
+
+Silloin apinat vuorostaan suuttuivat ja alkoivat puista pommittaa heitä
+hedelmillä, niinkuin olivat nähneet Villin tekevän jaguaarille, mutta
+Lalli ja Villi vain nauroivat, ja Lalli söi moniaita hedelmiä, jotka
+olivat sangen virkistäviä tässä kuumuudessa.
+
+-- Ei saa tuomita kaikkia apinoita noiden mölysuiden mukaan, -- sanoi
+lempeä, rauhallinen ääni heidän vierestään, ja kun he katsoivat
+tarkemmin, istui pieni apina aivan heidän lähellään ja keinui oksalla.
+
+Se oli kummallinen olento, aivan kuin pieni kurttunaamainen ukko, jolla
+oli iso, musta parta, mutta sen rumista kasvoista tirkisti lempeä,
+vakava silmäpari.
+
+-- Kuka sinä olet, -- kysyi Lalli uteliaasti.
+
+-- Ihmiset ovat antaneet minulle niin ruman nimen, etten ilkeä sitä
+sanoakaan,- -- vastasi apina hiukan alakuloisesti. -- Mutta sinähän
+voit nimittää minua Kimoksi.
+
+-- Sinä näytät kiltiltä, Kimo, -- sanoi Lalli luottavaisesti, -- ja
+minä tahdon kernaasti olla ystäväsi.
+
+Silloin ojensi apina pienen, karvaisen ja pitkäsormisen kätensä, ja
+Lalli puristi sitä sydämellisesti. Hän kertoi nyt Kimolle, että hän
+kernaasti tahtoi tarkata maata, ja apina oli kohta valmis seuraamaan
+häntä. He matkasivat kolmisin aarniometsän läpi seuraten yhä polkua.
+
+He näkivät monta kummallista eläintä ja kasvia, hullunkurisia
+laiskiaisia, jotka riippuivat liikkumattomina puun oksista ja
+mulkoilivat heihin, sarvaita, isoja ja pieniä sisiliskoja, käärmeitä ja
+ihmeen kauniita kukkia, joiden Kimo sanoi olevan kämmekkäitä, mutta
+ihmisistä eivät he nähneet jälkeäkään. Ihmeellisimpiä Lallin mielestä
+olivat kuitenkin pienet linnut, jotka hyörivät kukissa pistäen
+pitkät nokkansa niiden kupuun imeäkseen hunajaa ja helottivat
+auringonpaisteessa kuin mitä ihanimmat moniväriset jalokivet. Kimo
+nimitti niitä kolibreiksi.
+
+Vihdoin tulivat he metsästä suurelle virralle, joka aukeni heidän
+edessään meren lahden laajuisena. Juuri kun he tulivat rannalle,
+syöksyi metsästä esiin joukko mustia miehiä, joilla oli yllään vain
+jokunen rääsy ja päässä olkihattu. He olivat julman ja kauhean näköisiä
+ja tarttuivat kovakouraisesti Lalliin ja sitoivat hänen kätensä ja
+jalkansa. Ei ollut laisinkaan apua siitä, että Villi puri ja raapi
+heitä. Hän oli itsekin vähällä joutua surmatuksi ja pakeni metsään.
+Kimo kaikkosi heti kahakan alussa, ja Lalli ajatteli murhemielin, että
+tämä uusi ystävä oli hänet heti pettänyt.
+
+Metsäläiset leiriytyivät nyt virran rannalle ja sytyttivät nuotiotulen.
+Heidän keskustelustaan Lalli ymmärsi, että he olivat neekereitä, jotka
+polveutuivat muinaisista orjista ja jotka nyt olivat hakeneet itselleen
+turvapaikan aarniometsässä, missä elivät rosvoilemisella ja
+pyydystämällä metsänriistaa ja kalaa. He vihasivat valkoihoisia, jotka
+olivat pitäneet heidän esi-isiään orjuudessa ja tahtoivat pakottaa
+heitäkin työskentelemään tiluksillaan hyvin pienestä palkasta. Nyt he
+tahtoivat kostaa Lallille, mutta kosto pantaisiin täytäntöön vasta
+seuraavana päivänä, sillä heidän päällikkönsä sattui olemaan poissa ja
+palaisi vasta huomenissa. He istuivat ja suunnittelivat keskenään,
+kuinka kiduttaisivat ja kiusaisivat vankiaan, ja Lalli tunsi itsensä
+kovin yksinäiseksi ja itki ja vapisi, ja sääsketkin purivat, hänen
+voimatta tehdä mitään suojellakseen niiltä itseään.
+
+Sitten meni aurinko mailleen, ja metsästä alkoi kuulua kaikenlaisia
+kummallisia ääniä ja villieläinten ulvontaa ja mölinää. Lallin mielestä
+tämä oli kovin kauheaa, mutta hän rauhoittui huomatessaan vieressään
+tavattoman ison sammakon, joka juuri tuon mölinän aiheutti. Ilmassa
+liiteli suuria lepakoita ja hyönteisiä, jotka loistivat kuin pienet
+sähkölamput, ja isot kovakuoriaiset ja yöperhoset pitivät surinaa.
+Tähdet tuikkivat taivaalla ja näyttivät tahtovan lohduttaa häntä hänen
+surussaan, ja niitten keskellä vaelsi kuu ikäänkuin paimen lampaitaan
+kaitsien.
+
+Neekerit paneutuivat nukkumaan tulen ääreen eivätkä huolineet edes
+asettaa vahtia vartioimaan Lallia, jonka tiesivät olevan lujasti
+sidottuna. Mutta tuskin olivat he nukkuneet, ennenkuin pieni, musta
+olento ryömi metsästä, ja ilokseen Lalli tulen valossa tunsi uuden
+ystävänsä Kimon.
+
+Apina pani sormen suulleen merkiksi, että Lalli olisi ääneti, ja hiipi
+sitten hänen luokseen ja alkoi nopeilla sormillaan aukoa solmuja häntä
+kytkevistä nuorista.
+
+Pian oli Lalli taaskin vapaa, ja he hiipivät metsään, missä Villi
+odotti.
+
+-- Nuo neekerit ovat pahinta roskajoukkoa mitä tiedän, -- sanoi Kimo.
+-- Intiaanit ovat paljon parempia, ja parasta onkin, että opastan sinut
+heidän leiriinsä, sillä muutoin ei tiedä miten sinun voi käydä täällä
+metsässä, jossa et ole tottunut vaeltamaan ja jossa niin monet vaarat
+uhkaavat. Pidä nyt varasi! Tuolla vaanii käärme, joka on niin
+myrkyllinen, että olisit kuoleman oma muutaman minuutin kuluttua, jos
+se purisi sinua, ja se on niin vihainen, että ajaisi takaa sinua
+paetessasi.
+
+Se on mykkä kalkkarokäärme.
+
+Ja Lalli näki tosiaankin kuutamossa suuren käärmeen, jolla oli selässä
+vinoja, nelikulmaisia tummia täpliä. Se oli jo kierittäytynyt kokoon
+paiskautuakseen puremaan, niin että Lalli töin tuskin ehti väistää ja
+juosta pakoon, ja vielä hetken aikaa kuului kahinaa oksien keskessä,
+kun se ajoi häntä takaa.
+
+Hän oli hyvin kauhuissaan ja ymmärsi nyt, että tämä metsä todella oli
+hänelle liian vaarallinen, ja sääskien puremat syhyivät ja kirvelivät
+hänen kasvoissaan. Kimo nimitti näitä sääskiä moskiiteiksi.
+
+Siksipä hän antoi vastustelematta Kimon viedä itseään minne tämä
+tahtoi, ja hetken kuluttua tulivatkin he aukeamalle, jolle näkivät
+pystytetyn moniaita majoja. Majojen edessä paloi nuotiotulia, ja
+lähestyessään näkivät he tulien ääressä muutamia olentoja kyyryllään.
+Nämä nousivat nyt pystyyn, ja tulen valossa näkyi muutamia
+tuuheatukkaisia ja tummakasvoisia intiaaneja, jotka tekivät
+ystävällisiä eleitä. He olivat ylipäänsä varsin rumia, litteänaamaisia
+kun olivat, mutta siitä ei Lalli välittänyt, koskapa he olivat
+ystävällisiä hänelle ja hänen toverilleen. He hyväilivät Villiä ja
+nauraa virnistelivät hyväntahtoisesti Kimolle, ja kun vielä uteliaita
+naisia ja lapsia tuli ulos majoista ja nämä uskalsivat tulla tulien
+ääreen, niin alettiin pitää iloa ja laskea leikkiä, ja intiaanit
+paistoivat tulella isoja kappaleita hirvenlihaa, sisiliskoja ja lintuja
+ja leipoivat leipää eräänlaisista juurista, joita he sanoivat
+maniokiksi. Lalli ja Villi viihtyivät hyvin tässä iloisessa seurassa,
+ainoastaan Kimo pysyi koko ajan syrjässä, istuen aukean paikan laidassa
+kasvavissa puissa.
+
+Äkkiä huusi apina puun latvasta:
+
+-- Neekerit tulevat!
+
+Intiaanit eivät ymmärtäneet hänen puhettaan, mutta kun Lalli käänsi
+sanat heidän kielelleen, syntyi leirissä kauhea mellakka. Vaimot ja
+lapset syöksyivät takaisin majoihin, mutta miehet tarttuivat aseisiinsa
+ja kävivät väijyksiin pensaitten ja puitten taakse, ja kun neekerit
+tulivat, saivat he vastaansa nuoli- ja luotituiskun, niin että he päätä
+pahkaa pakenivat. He olivat luulleet tapaavansa leirin sikeässä unessa
+ja voivansa ryöstää sitä vastarintaa kohtaamatta.
+
+Intiaanit olivat hyvin kiitolliset pelastuksestaan, ja heidän iäkäs
+päällikkönsä kysyi Lallilta, eivätkö he voisi tehdä jotakin hänen
+hyväkseen. Silloin Lalli vastasi, että hänen ainoa halunsa oli saada
+nähdä seutua.
+
+-- Meidän lääkemiehemme on suuri taikojen tekijä, -- vastasi päällikkö
+vakavasti. -- Ehkä hän voi olla sinulle tässä apuna.
+
+Tietäjä oli kummallinen, kurttunaamainen vanha ukko, jolla oli
+kotkansulkia valkoisessa tukassaan, renkaat nenässä ja korvissa ja koko
+ruumis tatuoitu haaveellisilla kuvioilla. Kädessään oli hänellä pieni
+rumpu, jonka pärinä kaikui salaperäisesti hiljaisessa metsässä.
+
+Tämä eriskummallinen olento meni nyt tulen ääreen ja mutisi
+kaikenlaisia loitsuja sekä pyysi Lallia ja Villiä käymään lähemmäksi.
+Senjälkeen heitti hän äkkiä kourallisen kuivia yrttejä tuleen. Liekit
+rätisivät ja kohisivat, ja sakea sininen savu täytti ilman. Se sakeni
+yhä noidan lyödessä rumpua ja mutistessa loitsujaan. Lalli alkoi tuntea
+itsensä ylen keveäksi, aivan kuin ei hänellä enää olisikaan mitään
+ruumista. Sininen savu sakeni yhäti ympärillä, eikä hän enää voinut
+erottaa intiaaneja, jotka oli äsken nähnyt maassa pitkällään hartaan
+vavistuksen vallassa, eikä hän myöskään kuullut mitään muuta kuin
+noitarummun pärinää.
+
+Hänestä tuntui, että tämä ääni tuli kaukaa alhaaltapäin, ja että hän
+itse savun kannattamana liiteli ylöspäin.
+
+-- Tule tänne, -- huusi Villi jostakin korkealta, ja kun Lalli alkoi
+haparoida käsin ja jaloin, solui hän ylöspäin pilven lävitse, aivan
+niinkuin syvässä vedessä sukeltaessa käy.
+
+Äkkiä pisti hän päänsä esiin pilvestä, ja hänen yläpuolellaan kaareutui
+sininen taivas, jolla aurinko helotti polttavan kuumana. Vielä muutama
+vetäisy käsillä, ja hän oli vatsallaan pilven varassa, joka oli pehmeä
+kuin pumpuli, mutta kannatti häntä varsin hyvin ja näytti leijailevan
+kirkkaassa ilmassa. Täällä tapasi hän Villinkin sinne jo ennen
+saapuneena.
+
+-- Tämä vasta on hauskaa, -- myhähti Villi ja ryömi aina pienen pilven
+reunalle. -- Täällä on vielä parempi olla kuin rakennuksen katolla.
+
+Lalli seurasi Villin esimerkkiä. Häntä ei laisinkaan huimaissut, ja hän
+istahti varsin mukavaan asentoon pilven reunalle jalat riipuksissa. Hän
+näki nyt vapaasti yli koko ihanan maiseman. Allansa hän näki
+aarniometsän, jonka halki valtavat virrat polvittelivat, ja ihmeellistä
+oli, että metsä täältä ylhäältä käsin näytti mitä ihanimmalta
+kukkaistarhalta. Kaikki nuo tuhannet köynnöskasvit kiemurtelivat
+korkeiden puiden latvoihin ja kukkivat siellä mitä ihanimmassa
+väriloistossa.
+
+Nopeasti painui pilvi etelään, kulki pienten intiaaniasutusten
+vaatimattomien viljelysten ja vihdoin valkoihoisten kahvi- ja
+pumpuli-istutusten yli, ja rannikolla Lalli näki monta suurta
+kaupunkia, jotka loistivat valkoisina auringonpaisteessa. Vielä
+kauempana etelässä aukeni ruoholakeuksia, jotka muistuttivat
+Pohjois-Ameriikan ruohoaavikolta, ja osa niistä oli viljelysmaana,
+jolla kypsyvä vehnä aaltoili. Täälläkin vierittelivät suuret joet
+aaltojaan, ja niiden suupuolella näkyi yleensä kaupunkeja.
+
+Nyt painui pilvi länteen, ja Lallin silmien edessä kohosi korkea
+vuorijono, jonka huiput loistivat ikuisen lumen peittäminä. Joistakin
+huipuista nousi savua, osoittaen niiden olevan tulivuoria, ja kerran
+sivuuttivat he sellaisen kraatterin, joka oli kuin tulinen järvi, ja
+tulikiven katku kohosi aina heidän neniinsä saakka. Toisin paikoin
+vuoret laskeutuivat äkkijyrkkinä mereen, toisin paikoin näkyi kapea
+rannikkokaistale, joka näkyi olevan sangen tiheään asuttu, ja suuret
+laivat saapuivat satamiin ja lähtivät sieltä taas ulos merelle.
+
+Lallin vielä ollessa syventyneenä tämän näytelmän katselemiseen tuli
+näkyviin pari isoa, mustaa lintua, jotka lentää pyyhkäisivät halki
+sinisen avaruuden. Niillä oli punainen kaula ja valkoinen röyhelö.
+Tyynesti ja mahtavasti ne lähestyivät pilveä ja kiersivät sitä parisen
+kertaa uteliaasti tarkastellen Lallia ja Villiä. Ne näyttivät väkeviltä
+ja vaarallisilta, ja Lalli pelkäsi niiden hyökkäävän hänen kimppuunsa.
+
+Vihdoin ne leijailivat pilven luo ja istuivat sen reunalle tirkistellen
+Lallia ja Villiä terävin ja säihkyvin silmin. Lalli tervehti niitä
+kohteliaasti, kuten hänen tapansa oli, ja kysyi:
+
+-- Mitä lintuja te olette? En ole koskaan ennen teidänlaisianne nähnyt.
+
+-- Me olemme maailman suurimpia petolintuja, kondoreja, -- vastasi
+toinen lintu vaakkuvalla äännellä pää ylpeästi kenollaan. -- Me istumme
+juuri tässä kahden vaiheilla, söisimmekö sekä sinut että tuon pienen
+kissan suuhumme. Meillä ei koskaan ole ollut tapana syödä ihmisiä,
+mutta vuoristossa on ollut kerrassaan kehnot ajat, ja meidän poikasemme
+näkevät nälkää. Sinä olet vain niin sietämättömän kohtelias ja
+ystävällinen, että tuntuu vastenmieliseltä pistää sinua poskeensa.
+
+Lalli tunsi kylmän karmivan selkäpiitänsä, mutta hän tekeytyi aivan
+rohkeaksi.
+
+-- Jos te vain panette parastanne, niin löydätte varmastikin pian
+jotakin maukkaampaa, -- sanoi hän koettaen laskea leikkiä. --
+Kissanliha on hyvin huonoa ja pojanliha vielä kehnompata. Mutta ehkä te
+voitte sanoa minulle, mitä vuoria nuo tuolla ovat.
+
+-- Ne ovat tietysti Andes-vuoria. Etkö sinä sitä tiedä? -- vastasi
+kondoreista toinen. -- Siellä meidän kotimme on. Tuon korkeimman huipun
+nimi on Chimborazzo.
+
+-- Älä nyt lörpöttele joutavia tuon poikanaskalin kanssa vain siksi,
+että hän on sinulle kohtelias, -- juorotteli äkkiä toinen kondori
+käheällä äänellä. -- Nalikka ehkä ei ole kyllin hyvä täyteläiseen
+vatsaan, mutta kun poikasemme näkevät nälkää, on asia toinen. Ihmiset
+itse eivät ole niinkään helläsydämisiä, kun on kysymyksessä muiden
+eläinten tappaminen. Miksi me sitten osoittaisimme sääliä heitä
+kohtaan? Jos sinulla on paha omatunto pojan suhteen, niin ota nyt
+ainakin tuo kissa, minä otan pojan osalleni. Kas niin, tule nyt!
+
+Toinen kondori näytti vielä epäröivän.
+
+-- No niin, -- sanoi se vihdoin vastahakoisesti, -- lupaathan, ettet
+tapa häntä, ennenkuin olemme ehtineet kotiin. Voisihan sattua, että
+löytäisimme matkan varrelta jonkun suuren kuolleen eläimen, ja silloin
+olisi tappaminen ollut tarpeetonta. En pidä laisinkaan tästä jutusta.
+
+-- Olkoon menneeksi -- sanoi äskeinen kondori vihaisesti. -- Mutta
+jouduhan nyt vain matkaan! Poikasemme voivat meidän jutellessamme
+vaikka kuolla nälkään.
+
+Näin sanoen otti se Lallin vahvoihin kynsiinsä, toisen tarttuessa
+Villiin, joka makasi siinä kuolleeksi tekeytyen. Ja sitten liidettiin
+halki ilmameren korkean Chimborazzon lumipeitteistä huippua kohti.
+
+-- Katsoppas, -- huusi Villiä kantava lintu, kun he lähestyivät noita
+kolkkoja tunturijyrkänteitä, -- tuollahan on kuollut guanako
+Kultaluolan ulkopuolella.
+
+Molemmat linnut laskeutuivat nopeasti alaspäin, ja kohta tunsi Lalli
+seisovansa kallionkielekkeellä. Tämä oli vain kahden metrin levyinen
+pengermä äkkijyrkässä vuoriseinämässä, ja aivan hänen vieressään näkyi
+pyöreä kallioluolan aukko ja sen edustalla oli iso kuollut eläin, joka
+metsästäjän luodin tappamana luultavasti oli pudonnut satasen metriä
+korkeammalta pengermältä.
+
+Se kondori, joka oli Lallia kantanut, syöksyi heti ylen ahneesti
+kuolleen guanakon kimppuun, mutta toinen tuli Lallin luokse ja puhui
+hänelle ystävällisesti.
+
+-- Kuuleppas nyt, poika, -- sanoi hän. Me olemme säikähdyttäneet sinua
+koko lailla, mutta korvaukseksi kerron sinulle tästä luolasta jotakin,
+mitä valkoiset ovat etsiskelleet monta sataa vuotta, sitä koskaan
+löytämättä. Kun valkoihoiset ensin tulivat tähän maahan, himoitsivat he
+vain kultaa, kuten kondorit himoitsevat lihaa, ja he ryöstivät,
+rääkkäsivät ja surmasivat intiaaniraukkoja vain päästäkseen käsiksi
+tähän metalliin, joka ei kuitenkaan kelpaa syötäväksi. Intiaaneilla oli
+siihen aikaan paljon kultaa, mutta kun he näkivät, kuinka valkoihoiset
+sitä janosivat, päättivät he piilottaa kultansa sellaiseen paikkaan,
+mistä nämä rosvot eivät sitä koskaan voisi löytää. Muuan intiaani oli
+sattumalta keksinyt tämän luolan, jota ei voinut nähdä ylhäältä eikä
+alhaaltakäsin ja johon saattoi päästä vain laskeutumalla nuoran varassa
+ylemmältä pengermältä. Tänne piilottivat he suurimman osan kullastansa,
+eikä kukaan niistä, jotka olivat tässä työssä mukana, ole koskaan
+ilmaissut salaisuutta. Voit itse käydä luolaan katselemaan kultaa.
+
+Lalli ojenteli jäykistyneitä jäseniään ja tunsi kohta mielensä
+reippaammaksi, ja Villikin heräsi valekuolleista ja silitteli kylkeänsä
+hänen jalkaansa vastaan. Lalli oli tullut kondorin kertomuksesta niin
+uteliaaksi, että hän päätti mennä luolaan.
+
+Tämä ei ollut syvä, ja kun Lalli oli ahtaasta aukosta astunut sisälle,
+avautui se tilavaksi, kehämäiseksi huoneeksi. Oviaukosta tunkeutui
+auringonvaloa sisään ja välkkyi ja säihkyi kultakasoissa, joita oli
+kaikkialla. Erääseen kohtaan oli pinottu puhtaasta kullasta tehtyjä
+isoja, raskaita pyöriä, joihin oli piirustettu täyteen kaikenlaisia
+ihmeellisiä merkkejä, toisin paikoin oli kasoittain erilaatuisia
+kulta-astioita, haarniskoita, aseita, työkaluja, kaikki kullasta, ja
+kaikkialla luolan lattialla välkkyi paksu kultahiekkakerros.
+
+Lalli seisoi aivan hämmentyneenä ja katsoa tuijotti kaikkeen tähän
+kultaan. Hän oli kuullut sanottavan, että se, joka omisti paljon
+kultaa, oli rikas, ja täällähän oli sitä niin paljon, että sillä
+saattoi tehdä kaikki Helsingin asukkaat rikkaiksi. Hänen täytyi ottaa
+jotakin mukaansa vanhemmilleen, kun hän lähti kotiin.
+
+Hän valitsi itselleen kultamaljakon, niin raskaan, että hän töin tuskin
+jaksoi kantaa sitä, ja sitten astui hän taas ulos pengermälle
+kintereillään Villi, joka välinpitämättömänä oli seurannut häntä
+luolaan ja sen nurkissa vaaninut hiiriä Lallin tarkastellessa kultaa.
+Kondorit olivat jo lentäneet tiehensä saatuaan ruokaa poikasilleen,
+mutta niitä hän ei enää tarvinnutkaan. Hänen piti vain hypätä
+avaruuteen pudotakseen lastenkamarin sohvaan.
+
+-- Tule, Villi, -- huudahti hän ja hypähti sitten kuilun reunalta alas.
+
+Lento avaruuden halki oli kauhea, ja kun hän tuli tajuihinsa sohvassa
+ja alkoi haparoida kultamaljakkoa, joka oli ollut hänen kainalossaan,
+huomasi hän kadottaneensa sen pudotessaan.
+
+
+
+
+6. Austraalia.
+
+Ylhäistä sukua. Ilkeä karhu ja sen vaimo. Kaksi mustaa poikaa. Koiria,
+jotka ovat karhuja suuremmat. Neekerivanhus. Papukaijoja lampaita
+syömässä, ja maanvaivana olevia kaniineja. Kenguruja, jotka pilkkaavat
+ihmisiä, mutta pelkäävät kissoja. Mustia joutsenia. Kaunis kuolinpaikka
+ja suurenmoinen lahja. Partasuu mies ja laukaus.
+
+
+Lalli oli hyvin pahalla tuulella koko seuraavan päivän sen tähden, että
+oli kadottanut kauniin kultamaljakon hypätessään avaruuden halki. Hänen
+teki kovasti mieli uudelleen koettaa päästä Kultavuorelle ja ottaa
+sieltä mukaansa jokin muu kultaesine. Hänen vanhempansa tulisivat aivan
+varmaan hyvin iloisiksi, jos saisivat paljon kultaa, mutta hän ymmärsi,
+että olisi aivan mahdotonta suunnata hyppäystä niin täsmällisesti,
+että joutuisi tuolle kapealle pengermälle, ja sitäpaitsi oli hän
+Etelä-Ameriikassa ollut niin monessa vaarassa, että häntä pelotti käydä
+siellä toistamiseen. Sen sijaan valtasi hänet suuri halu käydä siinä
+maanosassa, joka näytti suurelta valtameren saarelta ja oli nimeltään
+Austraalia. Se sijaitsi Suomeen nähden maapallon vastakkaisella
+puolella, ja siellä oli aina yö, kun meillä oli päivä, ja talvi, kun
+meillä oli kesä. Ehkäpä hän saattoi sieltä tuoda mukanaan jotakin
+sellaista, joka ilahduttaisi vanhempia yhtä paljon kuin kulta.
+
+Villi oli luonnollisesti mukana, kun hän illalla hiljaisessa
+lastenkamarissa teki suuren hyppäyksensä, ja kun Lalli tuli tajuihinsa
+lennettyään halki avaruuden, huomasi hän kierivänsä kissa mukana ison
+muurahaiskeon rinnettä alaspäin. Hänen päänsä yläpuolella kaareutui
+kauniista höyhenmäisistä jättiläissaniaisten lehdistä muodostunut
+katos, ja kappaleen matkaa kauempana solisi hiljainen puro.
+Miellyttävä, vihertävä valo vallitsi suurten saniaisten alla, ja
+lauhkea lämmin tuuli siveli Lallin poskia. Enempää hän ei kuitenkaan
+ehtinyt nähdä, sillä muurahaiset alkoivat ahdistaa häntä ja kiivetä
+hänen kimppuunsa joka taholta.
+
+-- Huh, -- huusi Villi ja alkoi pudistaa muurahaisia turkistaan.
+
+-- Etkö pikemminkin voi syödä niitä suuhusi, niinkuin minä teen, --
+kysyi naukuva ja vikisevä ääni muurahaiskeon takaa, ja kun Lalli
+katsahti sinne, näki hän soman pienen eläimen, jolla oli linnun nokka
+ja ruumis piikkien peitossa kuten piikkisialla. Se oli kuopinut reiän
+muurahaispesään ja pisti nyt alituiseen nokkansa siihen, pitkän kielen
+riippuessa suusta. Niin pian kuin kielelle oli kertynyt muurahaisia,
+vetäisi eläin sen taas suuhunsa ja lappoi muurahaiset vatsaansa.
+
+-- Hyvältäkö maistuvat? -- kysyi Villi ivallisesti pilkaten.
+
+-- Erinomaiselta, -- vastasi eläin.
+
+-- Mikäs omituinen otus sinä olet, -- kysyi Lalli.
+
+-- Minä olen nokkasiili, -- sanoi toinen nähtävästi ylpeänä. -- Minun
+sukuni on koko tämän maan vanhimpia nisäkässukuja. Olen hyvin läheistä
+sukua linnuille, niinkuin voit huomata nokastani. Nämä piikit ovat vain
+jonkunlaisia höyheniä. Ainoastaan tuolla alhaalla purossa elävä
+nokkaeläin on lintujen vielä läheisempi serkku.
+
+-- Hoi, naapuri, -- huusi hän vikisevällä äänellään. -- Olemme saaneet
+pitkämatkaisia vieraita.
+
+-- Tulen, tulen, -- vastasi yhtä vikisevä ääni, ja puron äyrästä
+piipersi ylös pieni, näppärä olento, jolla myös oli pitkä nokka, mutta
+jolla oli kankea karvapeite piikkien asemesta.
+
+-- Olen tässä juuri kertonut näille herroille, että te olette
+Austraalian vanhinta nisäkässukua, -- selitti nokkasiili, nielaisten
+suun täydeltä muurahaisia.
+
+-- Aivan niin, aivan niin, -- vastasi nokkaeläin mahtavana. -- Me
+olemme ylhäisintä aatelia täällä. Me munimme munia kuten linnut ja
+uimme kuten sisiliskot. Meistä ovat kaikki muut nisäkkäät kehittyneet.
+
+-- Vai niin, -- tokaisi Villi halveksivasti. -- Mitähän hyötyä on
+siitä, että on lintujen sukua, kun ei kuitenkaan osaa lentää? Omasta
+puolestani minä ahmin mieluummin munia kuin itse niitä munin, ja syön
+ennemmin lintuja kuin olen niitten sukulainen.
+
+-- Tunnutte, hyvä herra, ylen paljon palvelevan vatsaanne, -- arveli
+nokkaeläin ylhäisesti keikauttaen niskaansa, ja kissa näytti joutuvan
+aivan häpeisiin. -- Mitä minuun tulee, -- jatkoi nokkaeläin -- niin
+päähäni ei pälkähtäisikään varastaa toisten munia tai syödä muuta kuin
+simpukoita, matoja ja kaloja, mutta sille en mahda mitään, että
+jälkeläiseni huonontuvat suvustaan. Minusta polveutuvien eläinten
+joukossa on täällä Austraaliassa monta sellaista, jotka syövät muita
+eläimiä. Ne eivät ole sinua paremmat, vaikkakin kaikilla on poikastensa
+säilyttämistä varten pussinsa, jollaista sinulla ei ole. Täällä asustaa
+pussihukka, pussinäätä ja pussikarhu ja minkä nimisiä kaikki
+lienevätkään, mutta pahin kaikista on pussiahma, vaikkakaan se ei ole
+suuri, sillä se ei anna minkään eläimen elää rauhassa, jos vain se
+sille jotakin mahtaa.
+
+-- Panetteletko sinä kunnon väkeä selän takana, mokoma katala roisto,
+-- sähähti vihainen ääni saniaisviidakosta, ja esiin syöksyi
+tuuheakarvainen olento säihkyvin silmin ja hampaat irvessä.
+
+Nokkaeläin pakeni puroon nuolen nopeudella, nokkasiilin levittäessä
+kaikki piikkinsä suojakseen.
+
+-- Pakene, poika, -- vikisi nokkasiili hätäytyneenä. -- Kas tuossa on
+itse paholainen kimpussamme.
+
+Esiin syöksyvä pussiahma ei ollut iso, mutta näytti niin hurjalta ja
+ilkeältä, että Lalli kadotti rohkeutensa ja pakeni muurahaiskeon
+toisella puolella olevaan korkeaan puuhun, jonka paksu runko kohosi
+saniaisten keskestä, mutta jonka latvaa hän ei voinut nähdä tuuheilta
+saniaislehdiltä. Sillä välin ryhtyi Villi rohkeasti taisteluun
+pussiahmaa vastaan hypäten sen niskaan. Ahma tavoitteli purrakseen,
+niin että leukapielet naksahtelivat tuhoaennustavasti, mutta kissa oli
+aina sitä sukkelampi. Villin lyhyet hampaat ja kynnet eivät kuitenkaan
+voineet läpäistä ahman tuuheata turkkia, ja niin pian kuin Lalli oli
+puussa turvassa, livahti Villikin parilla loikkauksella perästä.
+
+-- Siinä sinulle parahiksi, senkin roisto, vikisi nokkasiili
+raivoavalle ahmalle, joka kiukuissaan puri ja repi kaarnaa
+puunrungosta.
+
+-- Vartokaapa vain, -- huusi ahma. -- Minä tässä vielä näännytän
+nälkään teidät molemmat siellä puussa. Kutsunpa eukkoni apuun.
+
+Ja sitten se päästi maanittelevan ulvahduksen, ja viidakosta tuli
+toinen pussiahma hampaat yhtä uhkaavasti kiilussa.
+
+Lallista alkoi puussa kököttäminen tuntua koko kaamealta. Hänellä ei
+ollut vähintäkään halua laskeutua ja joutua noitten ilkeitten petojen
+raadeltavaksi. Hänen piti ottaa selko siitä, oliko mahdollista saada
+mitään apua läheisyydestä. Tässä mielessä hän kiipesi vielä ylemmäksi
+puuhun, niin että hän saattoi nähdä yli saniaisten, jotka alempana
+haittasivat näköalaa. Mutta täältäkään hän ei voinut paljoa nähdä,
+sillä puro virtasi ahtaan ja syvän laaksonourun pohjalla, jonka
+reunojen yli hän ei vielä kyennyt näkemään. Hän kiipesi sentähden vielä
+korkeammalle, ja nyt vihdoinkin hän hallitsi maisemaa.
+
+Toisella suunnalla hän näki siintävän vuorijonon kohoavan taivasta
+kohti. Sielläpäin näyttivät olevan puron lähteet. Vuorten ja hänen
+välillä oli laakson toinen reuna matalan viidakon peittämä, mutta
+toisella puolella kohosi komeita puita. Ne näyttivät kuitenkin
+tarjoavan vain perin vähäisen siimestä, sillä lehdet olivat syrjällään
+eivätkä lappeellaan aurinkoon päin, niinkuin on laita kotona Suomessa.
+Toisella suunnalla hänen lähellään laski puro laakson ourusta laajalle
+aaltomaiselle lakeudelle, jolla suuria lammaslaumoja oli laitumella.
+Pari repaleista mustaa poikaa moniaan koiran avustamana kaitsi niitä.
+
+-- Hei, pojat, -- huusi Lalli. -- Tulkaa pelastamaan minua pussiahmojen
+kynsistä.
+
+Pojat näyttivät kuulleen huudon, sillä he tulivat heti juoksujalkaa
+koirat mukanansa ja paksut sauvat aseena. Pystykorvaiset koirat olivat
+suuret ja voimakkaat. Ne kävivät heti vimmatun raivokkaasti molempien
+pussiahmojen kimppuun, jotka puolustautuivat hampaat irvessä ja
+vihaisesti muristen. Syntyi hurja, mutta lyhyt ottelu, sillä koirat
+olivat ahmoja paljon suuremmat, ja pojat käyttivät hyväkseen jokaista
+tilaisuutta rusikoidakseen sauvoillaan raivokkaita petoja. Vielä
+kuollessaankin purivat hurjat eläimet sauvoja ja tavoittelivat koiria.
+
+-- Nyt ilostuu isäntämme, -- sanoi toinen poika taistelun tauottua. --
+Nuo ilkeät ahmat syövät hänen lampaitaan ja kanojaan.
+
+Nyt oli Lallilla aikaa lähemmin tarkastella molempia poikia. Näillä oli
+tavattoman rumat kasvot ja ulkonevat leuat, mutta he näyttivät varsin
+kilteiltä ja ystävällisiltä. Hän laskeutui sen tähden alas puusta ja
+meni puristamaan vapauttajainsa kättä, jolloin pojat sanoivat nimekseen
+Niku ja Timu.
+
+-- Oletteko te kaikki täällä noin mustia, -- kysyi Lalli.
+
+-- Ei suinkaan, -- vastasi Niku. -- Useimmat ihmiset täälläpäin ovat
+valkeita kuten sinäkin. Mustia ihmisiä ei ole montakaan jäljellä, ja
+heistä ovat useat sairaita. Isäntämme myöskin on valkoihoinen. Hänellä
+on monta monta tuhatta lammasta. Niku ja Timu kaitsevat lampaita, ja
+samoin tekee myöskin isä, silloin kun hän ei ole sairas tai päissään.
+
+-- Isäsi ei enää kauan kaitse lampaita, poika, -- sanoi käheä,
+soinnuton ääni tiheiköstä. -- Hän lähtee kohta valkean Kristuksen luo,
+missä ei sairaus eikä jano häntä enää kiusaa.
+
+Ja saniaislehtien välistä astui esiin vanha, valkeahapsinen, kauhean
+laiha ja näivettynyt metsäläinen, jonka kasvot olivat vieläkin rumemmat
+ja eläimellisemmät kuin poikien.
+
+-- En tiennyt, että isä oli siellä nukkumassa, -- sanoi Niku
+anteeksipyydellen. -- Luulin isän maanneen päissään navetassa.
+
+Lalli katseli säälien ja inhoten kurjaa metsäläistä, joka lausuttuaan
+äskeiset sanansa alkoi yskiä varsin surkeasti ja ontosti.
+
+-- Se on yhdentekevää, -- sanoi musta mies yskän tauottua, --
+Valkoihoisten tulivesi ja heidän tautinsa ovat murtaneet suuren
+metsästäjän Marun, joka nuoruudessaan kykeni heittämään pumerankiansa
+paremmin kuin kukaan toinen. Vielä tänäkään päivänä ei ole ketään, joka
+osaa heittää hänen tavallaan.
+
+Ja vanha metsäläinen otti repaleisen takkinsa alta kummallisen,
+suorakulmaiseksi painetun puukappaleen ja heitti sen ilmaan heikon,
+laihan käsivartensa voimalla. Pumeranki lensi kappaleen matkaa, mutta
+tuli kohta takaisin omistajansa käteen.
+
+Maru nauroi onttoa, käheää nauruaan.
+
+-- Katsohan, poikaseni, -- sanoi hän uljaasti. -- Tuollaista ei moni
+valkoihoinen kykene tekemään. Muinoin Maru harhaili näissä metsissä
+metsästäen kenguruja ja oli voimakas ja vapaa, kunnes hän kerran
+kohtasi valkoihoiset miehet. Nämä taritsivat hänelle tulivettään, ja
+siitä pitäen on hän ollut heidän ja tuliveden orja, ja sitten sai hän
+rintaansa valkean kuoleman, jota he sanovat keuhkotaudiksi, ja nyt hän
+kohta kuolee. Hoh hoi tosiaan! Olivatpa ne toisenlaisia aikoja.
+
+-- Niku ja minä emme koskaan maista valkoisten tulivettä, -- sanoi Timu
+päättäväisestä. -- Me palvelemme heitä ja otamme heidän kultansa, mutta
+emme koskaan heidän tulivettänsä.
+
+-- Siinä teet oikein, Timu, -- sanoi Lalli vakavasti. Hänkin oli nähnyt
+juopuneita miehiä omassa maassaan ja hän aavisti, mitä metsäläinen
+tarkoitti tulivedellä.
+
+-- Niinpä niin, -- huokasi vanhus ja yskäisi uudestaan. -- Vanhan Marun
+täytyy vielä viimeistä kertaa lähteä katsomaan metsää, sillä yöllä hän
+kuolee. Jos sinua, poika, huvittaa, niin voit tulla mukaan, ja minä
+näytän sinulle, mitä siellä vielä on näkemisen arvoista. He ovat
+hävittäneet parhaimman riistan tultasyytävillä putkillaan, mutta hiukan
+on sitä toki vielä jäljellä, samoin kuin on hiukan vielä henkeä
+Maru-vanhuksessa.
+
+-- Saammeko tulla mukaan, saammeko tulla mukaan? -- huusivat molemmat
+pojat.
+
+-- Vaikkapa vain, -- myönsi vanhus, -- voivathan valkean miehen koirat
+tunnin ajan vartioida valkean miehen lampaita. En usko, että nyt voi
+mitään vaaraa olla tarjolla, nyt, kun pussiahmat ovat poissa. Menkäämme
+kuitenkin ensin katsomaan, miten lampaitten laita on.
+
+He lähtivät kaikki lakeudelle, jossa oli mustanaan määkiviä lampaita.
+Maa oli täynnänsä koloja ja petollisia maanalaisia käytäviä, joihin
+jalka äkkiä vajosi ja joista silloin tällöin kanien päitä pistäytyi
+esiin.
+
+Vanha austraalialaisneekeri naurahti käheästi.
+
+-- Kas tuollaista sukua valkoinen mies on tuonut meille metsänriistamme
+tilalle, -- sanoi hän. Niitä eläimiä on nyt maa tulvillaan, niin
+etteivät valkoihoiset itsekään tiedä, miten heidän on niiltä suojeltava
+vainioitaan. Ensin oli heillä vaivaa niitten tänne tuomisessa, ja nyt
+maksavat he palkinnon sille, joka niitä ampuu.
+
+-- Häts, häts, -- huusivat pojat ja kiiruhtivat lammaslauman luo.
+
+Muutamien lampaitten selässä istui muhkeita, koreavärisiä papukaijoja,
+jotka peloittavalla, koukkuisella nokallansa hakkasivat lampaita
+selkään.
+
+-- Tuollaista eivät papukaijat ennen osanneet, -- sanoi Maru
+miettivästi. -- Ennen ne söivät puiden hedelmiä, mutta nyt ovat ne
+ruvenneet ahmimaan lihaa, siitä lähtien kuin valkoihoiset ripustivat
+lampaantaljansa ulos kuivamaan. Elottomista taljoista ovat ne oppineet
+ahdistamaan eläviä lampaita.
+
+Lallia puistatti. Kauheata oli katsella, kuinka nuo suuret koreat
+linnut istuivat raatelemassa eläviä lammasraukkoja, jotka turhaan
+määkivät ja potkivat, sillä julmat viholliset olivat kynsillään
+tarrautuneet kiinni paksuun villaan. Pojat heittivät lintuja taitavasti
+kivillä, ja pian oli suuressa lammaslaumassa taas elämä rauhallista. He
+jättivät nyt vartioimisen koirille ja astelivat metsään.
+
+Viidakossa räkättivät ja huusivat pienet vihreät papukaijat, ja heidän
+tultuaan isoon metsään syytivät erikokoiset isommat kaijalajit heille
+vastaan pilkkasanoja ja herjauksia. Omituista kyllä eivät Niku ja Timu
+näyttäneet ymmärtävän, mitä linnut huusivat, vaikkakin nämä kutsuivat
+heitä mitä kauheimmilla nimillä, mutta Lalli ja Villi käsittivät joka
+sanan. Villi oli niin raivoissaan, että hänen silmänsä säkenöivät, ja
+turhaan koetti hän ahdistaa pienempiä niistä. Suurempia hän ei
+uskaltanut lähestyä. Häntä oli säikähdyttänyt lampaitten kohtalo, mutta
+tämä ei suinkaan estänyt häntä vastaamasta herjauksiin samalla mitalla.
+
+Lalli näki tässä metsässä kaikenlaisia omituisia puita ja pensaita.
+Toisissa pensaissa oli marjoja ja pähkinöitä, jotka kelpasivat
+syötäväksi, mistä molemmat villipojat kyllä näyttivät olevan selvillä.
+Muutamat puut olivat tavattoman suuria, mutta katkaistuista kannoista
+Lalli huomasi, että hirrenhakkaajan kirves jo oli tätä metsää
+hävittänyt. Puiden oksilla vilisi lintuja, mutta nelijalkaisia ei ollut
+niin viljalti kuin Ameriikan ja Intian metsissä. Täällä ei kuulunut
+vaarallisten petoeläinten ulvontaa eikä karjuntaa. Ne harvat
+nelijalkaiset, joita täällä tapasi, olivat jotensakin pieniä ja
+ihmisille vaarattomia, kuten pussiahma, joka kyyryllään istui puun
+oksalla ja katseli kulkijoita aran uteliaasti, ja pussihukka, joka
+hiljaa tassutteli pensaikossa. [Pussihukka on Austraalian verenhimoisin
+lampaan ryöstäjä.]
+
+Äkkiä näki Lalli puitten lomassa muutamia hyvin merkillisiä eläimiä,
+jotka pitkin hyppäyksin pakenivat heidän tieltänsä. Maru vihelteli
+hiljaa, ja silloin ne pysähtyivät ja tirkistelivät uteliaina ihmisiin.
+Ne muistuttivat jättiläisjäniksiä, mutta seisoivat takajaloillaan ja
+tekivät niiden avulla korkeita hyppyjä. Toisilla oli vatsan alla
+nahkapussi, josta pieni poikanen katseli maailmaa kirkkain, uteliain
+silmin. -- Kenguruja, -- selitti Maru.
+
+-- Kas vain, -- huusi eräs niistä, -- siinähän on vanha Maru. Piti!
+Piti! Kuti! Etpä voi enää tehdä meille mitään, mokomakin raukka. Jopa
+olet aikasi elänyt.
+
+Pojat eivät nytkään ymmärtäneet, mitä eläimet sanoivat, mutta vanha
+metsäläinen ymmärsi, ja hänen kasvonsa kävivät tuskan vääristämiksi.
+
+-- Ei tule teidänkään sukunne elämään kauan minun jälkeeni, -- huusi
+hän. -- Valkoisen miehen pyssyt tekevät teistä pian lopun.
+
+Villi, joka vihasta säkenöivin silmin oli kuunnellut kenguruiden
+puhetta, hyppäsi nyt lähintä hyppijää kohti, ja heti hajaantui koko
+lauma vimmattuun pakoon loikaten korkealle yli kivien ja pensaiden.
+
+Kulkijamme tulivat nyt pienelle järvelle, josta laski puro, ja tämän
+pinnalla uiskenteli erilaatuisia vesilintuja. Mustat joutsenet eniten
+Lallia huvittivat. Kotona oli hän aina kuullut sanottavan: "valkoinen
+kuin joutsen", mutta täällä Austraaliassa näkyi kaikki olevan
+ylösalaisin.
+
+He kiersivät järven ja tulivat pienelle virralle. Se laski roiskien
+alas vuorilta ja muodosti vähäisen vesiputouksen, joka pirskotti
+vaahtoaan puitten oksille.
+
+Vanhan metsäläisen askelet olivat käyneet hitaammiksi ja raskaammiksi,
+ja hänen oli yhä taajemmin pitänyt pysähtyä yskimään. Nyt hän kävi
+kivelle istumaan voimatta jatkaa sen pitemmälle.
+
+-- Tämä on kaunis kohta Marun kuolinpaikaksi, -- sanoi hän. -- Se
+muistuttaa isieni metsiä, joissa he metsästivät vapaina miehinä
+tarvitsematta palvella valkoista miestä. Valkoisen miehen Jumala on
+hyvä Jumala ja hän ottaa haltuunsa vanhan Marun sielun ja antaa hänelle
+anteeksi, jos hän ei aina ole elänyt niinkuin olisi pitänyt.
+
+-- Ei, ei toki, -- sanoi Lalli hätäisesti, -- Maru ei saa kuolla vielä,
+Marun pitää levähtää vain hiukan, niin väsymys kyllä häviää.
+
+Metsäläinen pudisti päätään. Sen jälkeen otti hän repaleisen takkinsa
+taskusta nahkapussin ja antoi sen Lallille.
+
+-- Katsohan, -- sanoi hän nauraen käheästi, -- valkoihoiset eivät
+tienneet, että Maru oli rikas, paljon äveriäämpi kuin he itse. He
+halveksivat vanhaa Marua, ja kuitenkin olisi hänellä ollut rahaa ostaa
+heidän tiluksensa, jos olisi mielinyt. Mutta vanha Maru ei välittänyt
+heidän tiluksistaan. Hän huoli vain metsistä ja vainioista, ja sen
+tähden piti hän parempana kaitsea heidän karjojaan. Ei myöskään Marun
+pojilla saa olla noita kiiltäviä kiviä, sillä silloin voisi tapahtua,
+että valkoihoiset tulisivat kateellisiksi ja tappaisivat heidät kivien
+takia. Valkoihoiset muuttuvat eläimiksi, kun saavat nähdä sellaisia
+kiviä tai punaista kultaa. Mutta sinä olet ollut hyvä vanhalle Marulle
+etkä ole häntä halveksinut, ja sen tähden annan ne sinulle.
+
+Näin sanoen hän aukaisi pussin, ja Lalli näki, että se oli täynnänsä
+säihkyviä, läpikuultavia kiviä, jotka hän arvasi timanteiksi, sillä
+olihan hän Luonnonkirjasta lukenut vanhasta Amrusta ja hänen
+timanteistaan, ja hän tiesi myöskin, kuinka kallisarvoisia sellaiset
+kivet ovat, joista muutamat olivat hänen peukalonpäänsä kokoisia.
+
+-- Mutta niillähän Maru saattaisi ostaa koko Austraalian, -- sanoi hän
+aivan hämmästyksissään.
+
+-- Jos Maru olisi valkoihoinen, voisi hän sen tehdä, -- sanoi vanhus
+surumielisesti, -- mutta mustaihoiselle se on mahdotonta. Ei hän
+ymmärrä käyttää valkoihoisen rahoja, vaan valkoihoinen petkuttaisi
+häneltä kaiken taikkapa ehkä tappaisikin hänet. Ota vain kivet, poika,
+ja käytä ne auttaaksesi mustia veljiäni.
+
+Kyynelet kihosivat Lallin silmiin, kun hän otti käteensä pussin, ja hän
+lupasi säästää timantit siksi kunnes kasvaisi suureksi ja palaisi
+Austraaliaan auttamaan mustaihoisia.
+
+-- Silloinpa minä voin kuolla turvallisesti, -- sanoi vanhus.
+
+Molemmat villipojat katsoa tuijottivat isäänsä ja timantteihin
+hämmästynein silmin, kuitenkaan sanomatta mitään.
+
+-- Jollet heti paikalla luovuta minulle noita kiviä, poika, -- sanoi
+ankara ääni pensaikosta käyttäen Marun ja poikien kieltä, jota myös
+Lalli ymmärsi, -- niin käy sinun huonosti. Tuo vanha petturi on minun
+palvelijani, ja jos hän on löytänyt timantit minun tiluksiltani, niin
+kuuluvat ne minulle eivätkä hänelle.
+
+Viidakosta astui esiin parrakas, ahavoitunut mies, joka ojensi
+uhkaavasti kiväärinsä Lallia kohti.
+
+-- Hyppää, hyppää -- huusi Villi, ja Lalli ymmärsi heti hänen
+tarkoituksensa, ja molemmat tekivät hyppäyksen avaruuteen parrakkaan
+miehen luodin vinkuessa aivan Lallin korvissa.
+
+
+
+
+7. Polyneesia.
+
+Kuinka Lallin on vaikea osata pilkkuun. Merikö vai järvi,
+kookospähkinäkö vai saari. Ihmemaa meren pohjalla. Haikala nielee
+Villin. Lallin suru ja musta sika lohduttajana. Sian viisaus. Ihana
+maa. Siivekkäitä sotilaita. Antarktis. Raakalaiset saapuvat. Lallin
+pako. Ihmissyöjät osoittautuvatkin olevansa siansyöjiä. Kauhea
+rajumyrsky.
+
+
+Lalli oli mielestään parantumaton hutilus, kun hän herätessään huomasi,
+että hän oli hukannut nahkapussin timantteineen, aivan niinkuin hän
+edellisellä kerralla oli kadottanut kultamaljakon. -- Miten saattoi hän
+olla sellainen kömpelö köntys? Äiti olisi toki tullut niin iloiseksi,
+jos hän olisi saanut sellaisen kauniin kiven, ja isä olisi varmastikin
+voinut ostaa sen saaristossa olevan huvilan, joka hänen mielestään nyt
+oli aivan liian kallis, ja kuitenkin olisi jäänyt riittävän paljon
+tähteeksi poloisten Austraalian neekerien auttamiseksi. Kaikki tuo oli
+niin harmittavaa, ettei Lallia laisinkaan haluttanut kertoa
+vanhemmillensa matkoistaan, vaikka hän muuten oli aikonut kertoa niistä
+juuri tänään. Hänen täytyi vielä tehdä pari yritystä. Ehkäpä hänen
+sittenkin onnistuisi tuoda mukanaan jotakin kallisarvoista.
+
+Hän tutki uudelleen karttapalloansa. Hän oli jo käynyt tärkeimmissä
+maanosissa, mutta toisaalta Aasian ja Austraalian sekä toisaalta
+edellisten ja Ameriikan välillä levisi mahtava Tyynimeri ja kun hän
+tarkemmin katseli, näki hän tässä meressä lukemattoman joukon suuria ja
+pieniä saaria useimmiten jakautuneina erinimisiin ryhmiin.
+Karttapallolla tämän saarimaailman nimenä oli Polyneesia. Kaikki nämä
+pienet pilkut näyttivät niin kummallisilta hajallaan sinisessä
+valtameressä, että Lallia kovasti halutti nähdä, millaisilta ne
+todellisuudessa näyttivät. Hänestä tuntui kuitenkin varsin vaikealta
+hypätessään halki avaruuden osua oikeaan pilkkuun, sillä saaret olivat
+kaikki niin pieniä, että oli vaikeata edeltäkäsin laskea, mihin niistä
+hän maapallon pyöriessä putoaisi.
+
+Kun hän sitten illalla istui hiljaisessa lastenkamarissa ja näki
+vähäisen auringon valaisevan pieniä saaria, ei hän voinut kuitenkaan
+vastustaa kiusausta, vaan houkutteli Villin keittiöstä, missä se oli
+kiivennyt yötilalleen lämpimälle liedelle. Sitten hän otti tarkan
+suunnan ja koetti ottaa huomioon pallon pyörähdyksen, jottei hyppäisi
+ohitse.
+
+-- Uskallammeko me, Villi, -- kysyi hän ja osoitti valitsemaansa pientä
+pistettä.
+
+-- M-jaa, vastasi Villi, kyyristyneenä hyppäämään pyörivälle
+maapallolle.
+
+Sitten he lentää suhahtivat ilman halki.
+
+Mutta sittenkin hän oli ollut typerä antautuessaan niin uhkarohkeaan
+yritykseen. Pää edellä hän sukelsi syvään veteen, joka maistui hirveän
+suolaiselta kun sitä sai suuhunsa. Hän osasi tosin vähän uida, mutta
+vaikea oli hänen sittenkin päästä pinnalle kauheasta syvyydestä, mihin
+hän oli vajonnut.
+
+Pintaan kohottuaan hän karisti veden silmistään ja katseli ympärilleen.
+Hänen vieressään Villi polskutteli ja pärskytteli suolavettä suustaan
+ja sieraimistaan.
+
+-- Mikähän soma valtameri tämä olikaan? -- ajatteli Lalli. -- Sehän
+näytti vain aivan pieneltä pyöreältä sisäjärveltä, jota ympäröivät joka
+puolella huojuvia palmuja kasvavat rannat. Hän oli pudonnut melkein
+keskelle tätä järveä. Ei suinkaan se voinut olla Tyyni valtameri! Tyyni
+se kyllä oli, sillä vain pienet, kimaltelevat laineet panivat
+vedenkalvon väreilemään, paitsi eräällä taholla, missä pitkät mainingit
+hiljaa vyöryivät ja vähitellen asettuivat ehtiessään matkan päähän
+rannasta. -- Mutta missä olivat nuo pienet pisteet, jotka hän oli
+huomannut karttapallolla? Vedessä kellui tosiaankin jotain, ja hän oli
+aivan sellaisen mustan pisteen läheisyydessä, mutta eihän se saattanut
+olla saari, jota kohti hän oli hypännyt. Eihän karttapallolle voinut
+olla merkittynä tuollaisia mitättömiä täpliä. Silloinhan voitiin yhtä
+hyvin piirtää hänen kiikkuhevosensakin karttapallolle.
+
+Hän ui muutaman vetäisyn verran tuota tummaa esinettä kohti ja huomasi
+silloin, että se olikin iso kookospähkinä, joka kellui vedenpinnalla.
+Hän työnsi sen allensa ja huomasi silloin, että nyt oli paljon helpompi
+uida, sillä iso pähkinä kannatti häntä vedenpinnalla.
+
+Vähän matkan päässä hänestä uiskenteli kokonainen puunrunko laineiden
+loiskahdellessa sitä vastaan. Sille oli hänen päästävä voidakseen vielä
+paremmin pysytellä pinnalla. Hän teki vielä muutaman vetäisyn ja sai
+kiinni rungosta juuri ennenkuin hänen voimansa pettivät. Myöskin Villi
+kiipesi rungolle märkänä ja nolona.
+
+-- Huh sentään, -- sanoi Villi, -- tästä minä en lainkaan pidä. Vesihän
+on niin suolaista, ettei sitä voi edes nuolemalla päältänsä karistaa.
+
+Samassa pyörähti runko taaskin, ja Villi pudota molskahti pää edellä
+uudestaan veteen. Lalli nauroi, niin että hänen kätensä olivat vähällä
+luiskahtaa irti, ja hän sai suunsa suolavettä yhtä täyteen kuin
+Villikin. Häntä ei laisinkaan peloittanut täällä haaleassa vedessä,
+joka oli yhtä kirkasta ja läpikuultavaa kuin ilma pään päällä. Hän
+koetti parisen kertaa päästä kahareisin puunrungolle, mutta joka kerran
+kiepsahti se ympäri, ja Villi-rukka, joka hädintuskin oli päässyt
+vedestä, vierähti takaisin aaltoihin toruen ja nurkuen. Vihdoin viimein
+hän päätti vain pysytellä kiinni rungossa ja samalla pitää sitä
+tasapainossa, niin että Villi sai olla kuivilla.
+
+-- En minä vain pidä vedestä, -- sanoi Villi, sittenkun he olivat
+hetkisen ajautuneet maata kohti, -- mutta tuolla pohjassa on sellaisia
+kauniita nähtäviä, etten osaa oikein suuttuakaan. Katsoppa vain!
+
+Kun Lalli katsahti veteen, valtasi hänet hämmästys ja ihmettely. Hän
+saattoi nähdä aivan tuon pienen järven pohjaan, vaikka se oli varsin
+syvä, ja pohja näytti hänestä aivan ihmeelliseltä satumaailmalta.
+Siellä levisi oksiansa joka taholle levittelevistä kummallisista puista
+muodostunut metsä, ja puiden oksilla kasvoi kirjavia kukkia, joiden
+terälehdet hiljaa liikkuivat tai kokonaan katosivat oksan sisään, kun
+joku kala tai muu eläin lähestyi niitä. Näiden puiden oksille nousivat
+kalaparvet kuin koreat linnut ja perhoset, ja pohjalla vilisi muita
+eläviä olentoja, jotka usein olivat mitä eriskummallisinta muotoa ja
+väriä. Jotkut niistä muistuttivat kukkia, toiset sieniä tai
+hämähäkkejä. Merikravut kiitivät kylki edellä, simpukat ryömivät
+hitaasti eteenpäin, ja meritähdet ja mustekalat ojentelivat pitkiä
+lonkeroitaan tavoitellen saalista. Kaikki näytti niin salaperäiseltä,
+että Lallin melkein teki mieli laskeutua pohjaan ja lähteä
+huvikävelylle näihin metsiin.
+
+Hitaasti kuljetti aallokko puunrunkoa valkeata hiekkarantaa kohti.
+Lallilla oli hyvästi aikaa tarkastella syvyyksien eläinmaailmaa, ja
+Villikin oli siitä sangen huvitettu ja sitä halutti hypätä pohjaan
+pyydystämään ohikiitäviä merikrapuja. He olivat jo tulleet varsin
+lähelle maata, kun Lalli silmäillessään taakseen näki kauhean suuren
+kalan, jolla oli kita täynnä sahamaisia ja teräviä hampaita ja jonka
+selkäevä oli uhkaavasti kohollaan kuin iskuun nostettu miekka. Se kiiti
+heidän perästään arvatenkin aikoen hyökätä heidän kimppuunsa, ja Lalli
+tajusi heti, että sen täytyi olla haikala. Hän ymmärsi olevansa
+mennyttä miestä, sillä hän ei voinut päästä maihin ennenkuin haikala
+hänet saavuttaisi, ja hän parkaisi kauhusta.
+
+Samassa teki Villi valtavan loikkauksen puunrungolta ja pudota
+molskahti veteen Lallin ja haikalan väliin. Kauhuissaan irroitti Lalli
+otteensa ja ui maihin ponnistellen epätoivon vimmalla, kunnes hänen
+jalkansa tapasivat pohjaan ja hän voi kahlata maihin lämpimien
+maininkien häntä huuhtoessa.
+
+Kun hän oli tullut kuiville, etsivät hänen silmänsä Villiä, mutta
+missään ei sitä näkynyt vilaukseltakaan. Sen sijaan hän näki kappaleen
+matkan päässä rannasta haikalan uhkaavasti kohotetun evän. Ilmeistä
+oli, että Villi oli pannut henkensä alttiiksi pelastaakseen hänet.
+
+Silloin heittäytyi Lalli epätoivoissaan rannan valkealle,
+kimaltelevalle hiekalle, jota peittivät mitä kauneimmat simpukankuoret
+ja vedenalaisesta metsästä ilmeisesti irtautuneet rahtuset. Hän itki
+niin katkerasti, että hänen sydämensä oli pakahtua. Olihan hirveää,
+että Villin, hänen parhaan ystävänsä täytyi uhrata henkensä
+pelastaakseen hänet. Mitä nyt sanoisivatkaan isä ja äiti, kun hän
+täältä tulisi kotiin ilman Villiä? Nyt vasta hän ymmärsi, kuinka paljon
+hän oli pitänyt ystävästänsä ja kuinka paljosta hänen oli tätä
+kiittäminen.
+
+-- Röh, röh, -- kuului hänen korviinsa kummallisen tutunomainen ääni.
+-- Mitä sinä siinä olet pitkälläsi ulvomassa, poika? Tämä on oivallinen
+paikka, eikä sinun ole syytä valitella tänne joutumistasi.
+
+Lalli katsahti ylös, ja hänen vieressään seisoi suuri, musta sika
+tirkistellen häneen pienillä silmillään puolittain ystävällisesti,
+puolittain halveksivasti.
+
+Silloin Lalli kertoi kyynelsilmin Villin sankarikuolemasta.
+
+-- Äh, -- röhkäisi sika kevyesti. -- Sinä et näy lainkaan tuntevan
+kissoja. Etkös tiedä, että kissalla on yhdeksän henkeä ja ettei ole
+niinkään helppoa riistää niitä kaikkia yhdellä kertaa. Sitäpaitsi ei
+koskaan ole tapahtunut, että kissa olisi uhrannut henkensä herransa
+puolesta, niinkuin ylen herkkämieliset koirat voivat tehdä. Tässä on
+juoni kysymyksessä, ja voit olla varma siitä, että pian tapaat sen
+taas. Jollei sillä muuta keinoa ole, raapii se reiän haikalan vatsaan
+ja ryömii ulos.
+
+Sika puhui sellaisella varmuudella, että Lalli antoi sen vakuutuksen
+jonkun verran vaikuttaa itseensä, ja hänen kyynelensä lakkasivat
+vuotamasta.
+
+-- Niinkö todella luulet? -- kysyi hän. -- Ehkä on parasta, että menen
+katsomaan, onko hän päässyt maihin jossakin muualla. Mutta mihin
+merkilliseen paikkaan minä olen oikeastaan tullut?
+
+-- Tämä on korallisaari, jos tiedät mikä sellainen on, -- vastasi sika
+rikkiviisaasti. -- Tämä saari on ehkä miljoonien vuosien kuluessa
+syntynyt sellaisista pienistä eläimistä, jotka muodostavat ikäänkuin
+metsiä merenpohjalle. Jokainen puu on monen miljoonan sellaisen eläimen
+muodostama yhteiskunta, jossa jokainen eläin kokoaa kalkkikuoren
+ympärillensä, ja kun se kuolee, niin sen sijalle tulee toinen; sillä
+tavalla kasvavat puut kuin todellisessa metsässä. Ne eivät ylene veden
+pintaan asti, mutta merenpohja kohoaa monissa paikoin, niin että ne
+siten saavuttavat vedenpinnan. Silloin aallot murtavat niitä ja
+heittävät läjään riutoiksi, jotka vihdoin kohoavat vedenpinnan
+yläpuolelle ja joilla kasvit vähitellen alkavat viihtyä ja vihannoida,
+kunnes muodostuu saaria samanlaisia kuin tämä. Tämä on rengasmainen ja
+sen keskellä on järvi, jonka vain kapea väylä yhdistää mereen, mutta on
+olemassa toisenkin muotoisia saaria.
+
+-- Mutta miten sinä, joka olet vain sika, tiedät tämän kaiken, -- kysyi
+Lalli hämmästyneenä ja epäluuloisena.
+
+-- Huh, -- vastasi sika loukkaantumatta, -- siat tietävät paljon
+enemmän kuin mitä luullaan. Oppii paljon, kun käy kärsällään tonkimassa
+liejua, ja kun makaa sulattamassa ruokaansa, niin on hyvää aikaa
+miettiä maailman menoa, ja tapaa sitä aina väliin toisiakin, jotka
+jotakin tietävät. Linnut esimerkiksi tietävät paljon, sillä ne
+lentelevät kaikkialla ja lörpöttelevät jokaisen kanssa, jonka tapaavat,
+ja toiset niistä elävät myöskin hyvin kauan, papukaijat muun muassa, ja
+ne ovat kertoneet minulle koko joukon juttuja, mutta paljon olen
+myöskin itse tehnyt havaintoja.
+
+Lalliin oli sian viisaus tehnyt kerrassaan valtavan vaikutuksen, ja
+samalla yhä enemmän vahvistui hänen uskonsa, ettei Villi toki voinut
+olla kuollut. Hänen täytyi heti lähteä tutkimusmatkalle ympäri saarta
+löytääkseen jos mahdollista ystävänsä.
+
+-- Mutta miten sinä olet tullut tänne saarelle, -- kysyi hän epäluulon
+kipinä mielessään.
+
+-- Oh, minä olen uudisasukas, -- vastasi sika rauhallisesti, -- eli
+ehkä oikeammin sanoen isoisäni isoisä oli sellainen. Kun muudan laiva
+kerran purjehti tämän saaren ohitse, nousivat merimiehet maihin
+etsimään juomavettä, ja silloin laskivat he esivanhempani maihin
+kansoittamaan saarta. Luulenpa niiden ajatelleen, että toiset laivat
+vastaisuudessa saisivat läskiä näiden jälkeläisistä. No niin, moniaita
+meistä lienee jo ammuttu, mutta ei ole niinkään helppoa tavoitella
+meitä tiheikössä, eikä tänne usein laivoja tulekaan. Saari on
+todellinen paratiisi, eikä meidän ole syytä valittaa kohtaloamme.
+
+Lalli pyysi sikaa kanssaan etsimään kissaa, ja vähän hangoiteltuaan ja
+päiviteltyään kuumuutta seurasi sika mukana. Näkinkenkäin peittämältä
+rannikolta he tulivat ensin tiheään pensaikkoon, joka seppeleen tavoin
+reunusti saaren sisässä kasvavaa upeaa palmumetsää. Sika näkyi hyvin
+tuntevan eri hedelmien laadun. Se näytti Lallille, kuinka suuret
+kookospähkinät oli avattava ja kuinka saattoi juoda niitten maitomaisen
+nesteen. Se opetti häntä tuntemaan ison joukon virvoittavia ja
+maukkaita hedelmiä ja selitti, kuinka leipäpuun hedelmiä voi paistaa
+tuhkassa, vaikkakin se omasta puolestaan mieluimmin söi ne
+sellaisinaan.
+
+Saaren lintumaailma oli mitä kirjavin. Siellä oli papukaijoja, joita
+Lalli jo ennestään tunsi, mutta myöskin muita lintuja, joista toisilla
+oli hyvin loistava höyhenpuku. Kaikki ne syytivät suustansa nenäkkäitä
+ja julkeita sanoja Lallille ja sialle, mutta vastaukseksi sika vain
+röhkäisi halveksivasti.
+
+Lalli huomasi kohta, että sika oli puhunut totta kaikessa mikä saarta
+koski. Tämä ympäröi aivankuin kiehkurana pientä järveä ja oli
+todellinen paratiisi täynnä ihania puita ja pensaita. Kun he tulivat
+saaren toiselle rannalle, erottivat he kaukana taivaanrannalla kaksi
+muuta saarta, jotka kuvastuivat syvänsiniseen tyyneen mereen. Kaikki
+oli niin kaunista, että hän kernaasti olisi vanhempineen tahtonut tulla
+sinne asumaan. Ilma oli niin lauhkea ja miellyttävä, kukat tuoksuivat
+ja kypsät hedelmät putosivat puiden oksilta hänen jalkoihinsa, ja
+niillä saattoi hän sammuttaa janonsa ja tyydyttää nälkänsä. Vaikka meri
+näyttikin aivan tyyneltä, näki hän kuitenkin pitkien, tasaisten
+maininkien hitaasti vyöryvän sen pinnalla. Hän näki tällä suunnalla
+lukuisten koralliriuttojen kohoavan vedestä, ja kun mainingit
+kohtasivat riuttoja, räiskähti valkeata vaahtoa korkealle. Eräällä
+riutalla hän näki omituisen näyn. Komppania sotamiehiä upseerit
+etunenässä marssi hitaasti riuttaa pitkin. -- Miten kummalla ne olivat
+saattaneet päästä sinne ja mitä ne tekivät tuolla autiolla riutalla?
+
+Hän tiedusti sialta, mutta tämä vain nauroi.
+
+-- Huuda heille, niin saat nähdä, -- sanoi se.
+
+Ja Lalli huusi, ja ikäänkuin komennosta heittäytyi koko komppania
+veteen ja ui nopeasti salmen poikki saarelle. Niinkuin mitkäkin somat
+pikku peikot ne nousivat rannikolle ja kiipesivät maihin. Lalli näki
+silloin, että ne olivat lintuja eivätkä ihmisiä.
+
+Maihin tultua asettuivat ne jälleen riviin, ja muuan niistä astui esiin
+ja piti pitkän koreasanaisen ja ylevämielisen tervehdyspuheen, jossa
+hän lausui Lallin tervetulleeksi saarelle. He, pingviinit, tekivät
+voitavansa saadakseen hänen oleskelunsa saarella viihtyisäksi. Puheensa
+lopetettuaan lintu kumarsi juhlallisesti kaikkiin ilmansuuntiin.
+
+Tuo kaikki oli niin somaa, että Lallilla oli hyvä halu nauraa, mutta
+hän ei uskaltanut loukata lintuja, vaan kiitti sen sijaan heitä heidän
+ystävällisyydestään niin kohteliaasti kuin voi.
+
+Nyt hajaantui komppania leikkimään rannikolle, sillä välin kuin
+muutamat pingviini-vanhukset puhelivat Lallin kanssa. Sika oli jo
+nukahtanut leipäpuun siimekseen. He kysyivät Lallilta, kuinka hän oli
+sinne tullut ja mitä hän halusi, ja Lalli kertoi heille käynneistään
+maailman eri puolilla.
+
+-- Nyt luulen käyneeni kaikissa maanosissa, -- lopetti hän, -- ja nytpä
+tahdon kertoa äidille ja isälle, mitä olen kokenut. Sehän minun on
+muutenkin tehtävä selittääkseni, minne Villi-parka on joutunut.
+
+-- Et sinä ole vielä kaikkia maanosia nähnyt, -- väitti muudan vanha
+pingviini joukosta. -- Tuolla kaukana etelässä on on vielä maanosa
+nimeltä Antarktis. Meillä on siellä asuvia sukulaisia, toisia
+pingviinejä, ja he ovat kertoneet meille siitä maasta. En luule
+kuitenkaan kannattavan yrittää sinne, sillä koko maa on jään ja lumen
+peitossa. Se ulottuu aina etelänapaan asti, ja siellä on niin
+hirvittävän kylmä, ettei siellä ole muita eläviä olentoja kuin
+pingviinejä, jotka asuvat vain rannikolla. Sydän jäätyisi rinnassasi
+siellä, ja moni matkustaja, joka on koettanut tunkeutua sen sisäosiin,
+on saanut surkean kuoleman. Parasta on, että pysyt täällä, missä on
+kaunista ja lämmintä.
+
+-- Raakalaisia tulee, -- huusi äkkiä eräs pingviineistä.
+
+Sika heräsi makeasta unestaan ja hypähti kauhusta korkealle ilmaan.
+
+-- Missä, missä? -- vinkui se.
+
+-- Tuolla, -- vastasi pingviini ja osoitti nokallaan merelle päin,
+missä Lalli keksi kolme mustaa pistettä, jotka nopeasti lähestyivät. Ne
+olivat varmaan villien kanootteja, joista hän oli lukenut Robinson
+Crusoesta.
+
+Sika syöksyi suinpäin metsään huutaen Lallille, että hän koettaisi
+pelastautua miten parhaiten taitaisi. Pingviinit sukelsivat nopeasti
+mereen. Raakalaisethan olivat ihmissyöjiä ja söisivät hänet suuhunsa,
+jos saisivat hänet kiinni. Hän juoksi sian perästä metsään, mutta hänen
+oli mahdotonta seurata sitä tiheässä viidakossa, ja hän huomasi pian
+jääneensä yksin, hengästyneenä ja vapisevana.
+
+Kotvan aikaa juostuaan umpimähkään tuli hän taas rannalle, ja aivan
+metsän laidassa aukeni korallikalliossa pieni luola. Sinne hän juoksi
+ja piilottautui hiljaa perimmäiseen soppeen. Hän koetti pysytellä niin
+hiljaa kuin mahdollista ja viimein hän nukahti, mutta läheltä ammuttu
+laukaus herätti hänet, jotta hän kavahti pystyyn kauhuissaan.
+Kuitenkaan hän ei voinut vastustaa kiusausta, vaan katseli ulos luolan
+ovelta.
+
+Silloin näki hän raakalais-joukon tulevan metsästä ja kantavan
+selässään polttopuita. Useimmat niistä olivat melkein alastomat,
+vyötäisten kohdalle vain oli kierretty vaatekaistale, mutta muuten ne
+eivät näyttäneetkään niin kauheilta kuin hän oli odottanut. Niillä oli
+tosin tumma suklaanvärinen iho, mutta heidän kasvonsa eivät hänestä
+näyttäneet julmilta, vaan pikemmin iloisilta ja vilkkailta.
+
+He sytyttivät nyt ison nuotiotulen rannalle, ja kohta tuli muita
+raakalaisia kantaen raskasta ruumista, johon Lalli ei uskaltanut
+katsoa. Se oli varmaankin se vanki, joka syötäisiin.
+
+Samassa oli kai joku raakalaisista huomannut Lallin, sillä hän hypähti
+pystyyn ja kiiruhti luolan ovelle.
+
+Kovasti itkien pakeni Lalli pimeimpään soppeen, mutta se oli myöhäistä,
+ja pian tavoittelivat raakalaisen kädet häntä.
+
+-- Älkää minua tappako, -- rukoili Lalli tuskaisesti. Silloin naurahti
+raakalainen hyväntahtoisesti.
+
+-- En ole aikonut sitä tehdäkään, pikku herra -- sanoi hän
+ystävällisesti. -- Sinun on tultava ottamaan osaa ateriaamme. Kuinka
+olet joutunut yksin olemaan tällä saarella?
+
+-- En minä tahdo ihmisenlihaa, vaikeroi Lalli.
+
+Silloin pani raakalainen kädet puuskaan ja nauroi, niin että vatsa
+hypähteli.
+
+-- Enkä minäkään, -- sanoi hän, -- mutta minä pidän paljon
+sianpaistista. Sitä me voimmekin tarjota sinulle, sillä olemme
+juur'ikään ampuneet sian.
+
+Lalli nousi istumaan ja katsoi hämmästyneenä raakalaiseen. Todellakin
+tämä näytti hyväntahtoiselta ja iloiselta, ja Lallissa heräsi luottamus
+häntä kohtaan, niin että hän seurasi häntä toisten luo. Iloinen näky
+kohtasi häntä tuolla tulien ääressä. Raakalaiset olivat pystyttäneet
+jonkinlaisen paistinvartaan tulen yläpuolelle, ja vartaassa paistoivat
+he suuria läskiviipaleita, jotka tuoksuivat kovin hyvälle. Osa heistä
+lepäsi hiekalla, toisten tanssiessa ja laulaessa. Lallista tuntui, kuin
+olisi hän ennen kuullutkin muutamia lauluista. Ne eivät tuntuneet
+lainkaan niin hurjilta, ja moniaat naiset, jotka olivat tulleet mukaan
+saarelle, istuivat erillään toisista ja lauloivat virrentapaisia
+lauluja. Kaikki raakalaiset olivat hyvin ystävällisiä Lallia kohtaan,
+ja kun hän ei mitenkään voinut maistaa läskiä, se kun saattoi olla
+peräisin hänen ystävästään mustasta siasta, niin paistoivat he hänelle
+kalaa ja leipäpuun hedelmää. He kertoivat hänelle, että kaikki
+raakalaisheimot olivat jo kristityt, mutta että heidän lukumääränsä
+alituisesti väheni, kun he olivat alkaneet kärsiä valkoihoisten
+taudeista. Itse he asuivat toisilla saarilla, jotka Lalli oli nähnyt
+taivaanrannalla, mutta olivat tulleet tälle puolen sikoja metsästämään.
+
+Äkkiä syntyi suurta levottomuutta raakalaisten keskuudessa, ja se
+osoittelivat hätääntyneinä merelle päin. Lalli näki silloin kapean
+mustan pilvenhattaran nousevan taivaanrannalle. Se kasvoi varsin
+nopeasti, ja ennen pitkää oli puoli taivaankantta mustana, ja
+häikäisevät salamat seurasivat toinen toistaan tuossa hirveässä
+pimeydessä, sillä välin kuin ukkonen jyrisi uhkaavasti, aivankuin
+raskaita tykkejä olisi kuljetettu kumisevaa siltaa pitkin.
+
+Raakalaiset pakenivat puiden suojaan, mutta Lallin äiti oli opettanut,
+ettei ukkosilmalla koskaan pitäisi hakea puun alta turvaa, ja hän jäi
+rohkeasti avoimelle rannalle. Silloin näki hän kuohuvan vaahtoharjan
+nousevan tyvenellä merellä, se läheni lähenemistään, ja pian sattui
+häneen niin kova tuulenpuuska, että se paiskasi hänet maahan. UIvoen ja
+vonkuen kulki tuuli hänen ylitseen, ja hän kuuli metsän ryskävän ja
+kaikuvan, kun puut syöksyivät maahan rajuilman raivotessa. Vaivoin
+nousi hän pystyyn, mutta silloin tarttui tuuli häneen toistamiseen
+sellaisella voimalla, että hän kohosi maasta ja paiskautui avaruuteen
+eteenpäin kiitävän ukkospilven ohitse. Oltuaan melkein tunnotonna tuli
+hän tajuihinsa hiljaisen lastenkamarin sohvalla ja ryömi vavisten
+vuoteeseen.
+
+
+
+
+8. Maanjäristys.
+
+
+Lalli menee vierashuoneeseen. Isä nostaa Lallin polvellensa. Koko
+maailma luhistuu, ja kuu kierii sohvan alle. Villi herää kuolleista.
+Lalli kertoo.
+
+Seuraavana aamuna koski Lallin ensimmäinen kysymys Villiä. -- Ei,
+kukaan ei ollut nähnyt kissaa sitten edellisen illan, ja Lallin mieli
+masentui. Hän oli puolittain toivonut, että Villi kuitenkin olisi
+selviytynyt ja että se olisi ehkä hypännyt lastenkamariin ja välttänyt
+haikalan puraisun, mutta nyt näytti siltä, kuin tämäkin viimeinen toivo
+olisi ollut turha. Hänellä ei siis ollut muuta neuvona kuin tunnustaa
+vanhemmille, mitä oli tapahtunut.
+
+Aamiaisen syötyä kävi hän sentähden vierashuoneeseen, missä isä istui
+sanomalehtiä lukemassa, äidin ommellessa käsityötänsä.
+
+-- Oletko poikaseni maasi myynyt ja hukannut rahasi, -- kysyi isä ja
+katseli poikaansa lehden takaa, -- vai oletko tehnyt pahojasi ja tahdot
+nyt niistä kertoa meille?
+
+-- Ei, en minä, mutta haikala nieli Villin, -- nyyhkytti Lalli.
+
+-- Mitä ihmettä sinä nyt loruat, -- kysyi isä aivan ällistyneenä.
+
+-- Siellä korallisaarella Tyynessä valtameressä, -- selitti Lalli
+edelleen. -- Villi hyppäsi puunrungolta pelastaakseen minut, ja silloin
+haikala sen nieli.
+
+Isä ja äiti katsoivat toisiinsa, ja sitten he alkoivat molemmat nauraa.
+
+Sitten isä laski sanomalehden käsistään ja otti Lallin polvelleen,
+silittäen ystävällisesti hänen keltaista kiharapäätään.
+
+-- Tuo seikkailusi täytyy sinun selittää vähän tarkemmin, -- sanoi hän,
+ja Lalli kertoi alusta alkaen seikkailuistaan maapallolla, ja isä ja
+äiti kuuntelivat kasvavalla jännityksellä.
+
+-- Tuohan kuulostaa hirveän mielenkiintoiselta, -- sanoi isä, kun Lalli
+oli lopettanut kertomuksensa. -- Kaikki oli tietysti unennäköä, mutta
+yhtä kaunista voi se silti olla. Ei sinun tarvitse Villiä surra, se
+kyllä palaa pian.
+
+-- Unennäköäkö, -- toisti Lalli aivan kiukuissaan. -- Eivät ne ole
+voineet olla unia. Jollette minua usko, niin minä näytän, että voin
+vielä kerran hypätä tuolle karttapallolle. Tulkaa vain mukaan
+lastenkamariin!
+
+-- Sillä tapaa saa pojan parhaiten vakuutetuksi, arveli isä, ja kaikki
+lähtivät lastenkamariin.
+
+Siellä oli karttapallo ja näytti niin pieneltä ja mitättömältä
+kirkkaassa päivänvalossa, ettei Lalli itsekään voinut ymmärtää, miten
+hän oli voinut sille hypätä. Mutta tiesihän hän, että kaikki oli
+todellisuutta, ja jos hyppäys oli käynyt päinsä eilen, niin voi se
+tapahtua tänäänkin.
+
+-- Sen täytyy olla liikkeessä, -- selitti hän varmasti, mietittyään
+hetkisen.
+
+Sanaa sanomatta pani isä sähkökojeen käyntiin, ja maapallo alkoi
+liikkua hitaasti pienen kuun sitä kiertäessä. Mutta aurinko näytti niin
+kalpealta ja himmeältä päivänpaisteessa, että hän tuskin tiesi, milloin
+oli päivä tai yö eri osissa maapalloa.
+
+-- Tuolla on korallisaari, -- selitti Lalli ja osoitti pientä pistettä
+Tyynessä valtameressä. -- On kai parasta, että hyppään sinne takaisin
+katsomaan, onko Villi siellä.
+
+Isä ja äiti hymyilivät toisilleen merkitsevästi. Lallistakin tuntui,
+että kaikki tuo oli aivan mahdotonta, mutta täytyihän hänen todistaa
+heille, että hyppääminen kävi päinsä. Hän kiipesi sentähden sohvalle ja
+valmistautui hyppäämään.
+
+-- Varo itseäsi, ettet loukkaannu, -- huusi äiti kauhuissaan.
+
+Mutta varoitus tuli liian myöhään. Lalli oli ehtinyt tehdä hyppäyksen,
+-- kuului rusahdus ja kolahdus -- ja poikanen potki lattialla, pienen
+karttapallon kieriessä mattoa pitkin ja kuun kadotessa sohvan alle.
+
+Palvelijatar aukaisi keittiön oven nähdäkseen, mikä oli hätänä, ja
+samassa livahti Villi häntä pystyssä iloisena huoneeseen.
+
+-- Villi, -- huudahti Lalli ja unohti jälleennäkemisen ilossa häpeänsä
+ja pettymyksensä ja särkevän polvensa, -- miten sinä vältit haikalan?
+Mutta Villi vain kehräsi ja silitti kylkiään häntä vastaan.
+
+Isä ja äiti, jotka juuri aikoivat Lallia nuhdella karttapallon
+rikkomisesta, katselivat ihmeissään tätä näytelmää.
+
+-- Ne kaiketi ovat kuitenkin olleet hyvin selviä unia, -- sanoi isä
+vihdoin, -- ja Lalli-parka uskoi itse varmasti siihen mitä hän jutteli.
+Sinun on kerrottava, poikaseni, seikkailusi vielä kerran oikein juurta
+jaksain.
+
+Sitten istuutuivat he kaikki kolme sohvaan, ja Villi hypähti äidin
+syliin, ja Lalli kertoi kaikista seikkailuistaan yhtä perinpohjin, kuin
+ne tässä on esitetty.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Pikku Lallin maapallo, by Mikael Sand
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56944 ***
diff --git a/56944-8.txt b/56944-8.txt
deleted file mode 100644
index 58fa708..0000000
--- a/56944-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3636 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Pikku Lallin maapallo, by Mikael Sand
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Pikku Lallin maapallo
-
-Author: Mikael Sand
-
-Release Date: April 8, 2018 [EBook #56944]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU LALLIN MAAPALLO ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-PIKKU LALLIN MAAPALLO
-
-Kirj.
-
-Mikael Sand
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1918.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- 1. Pohjoisnapa.
- 2. Afrikka.
- 3. Aasia.
- 4. Pohjois-Ameriikka.
- 5. Etelä-Ameriikka.
- 6. Austraalia.
- 7. Polyneesia.
- 8. Maanjäristys.
-
-
-
-
-1. Pohjoisnapa.
-
-Jouluaatto. Karttapallo. Lalli ja Villi hyppäävät maailman avaruuteen.
-He ovat menehtymäisillään napaseutujen yön pakkaseen. Uusi yritys.
-Kuinka Villi pelastaa Lallin jääkarhujen kynsistä. Auttavaiset mursut.
-Lalli joutuu tappeluun eskimopojan kanssa. Kummallinen maa. Kuinka
-Lalli on vähällä menettää henkensä halveksiessaan eskimoitten
-vieraanvaraisuutta ja heidän tarjoamaansa suojaa.
-
-
-Jouluaatto ja kaikki sen ihanuudet olivat tiessään. Kuusen kynttilät
-oli sammutettu, joululahjat jaettu ja jouluateria syöty. Pikku Lalli
-oli saanut määräyksen mennä nukkumaan, sillä välin kuin äiti ja isä
-istuisivat vielä hetkisen lukemassa. Pikku sisarukset olivat jo hyvän
-aikaa olleet vuoteessa.
-
-Pikku Lalli oli kahdeksanvuotias ja hänen nimensä oli oikeastaan Lauri,
-vaikka hän pikku ressuna oli alkanut nimittää itseään Lalliksi, ja tämä
-nimi säilyi yhä vielä. Hän ei siitä enää oikein pitänyt, mutta sitä ei
-ollut niin helppo saada muuttumaan nyt, kun kaikki olivat siihen
-tottuneet.
-
-Lalli suuteli tottelevaisena äitiä ja isää toivottaen hyvää yötä ja
-lähti lastenkamariin, missä hänen sänkynsä oli. Jo edeltäkäsin oli hän
-kantanut sinne kaikki joululahjansa ja asettanut ne vierekkäin. Siinä
-oli leikkikalua jos jonkinlaista, mutta myöskin vaatekappaleita, joita
-Lalli ei oikein tahtonut suostua joululahjoina pitämään, koska ne
-olivat tarpeellisia ja hän sai sellaisia vuoden muinakin aikoina. Ja
-sitten oli lahjojen joukossa sellainenkin, josta hän ei oikein
-tietänyt, pitäisikö hän sitä kuuluvana tarpeellisten tavarain vai
-leikkikalujen joukkoon, mutta johon hän kuitenkin oli kiintynyt enemmän
-kuin mihinkään muuhun. Sen tieltä sai väistyä sekä dominopeli että
-torvi, ja ennenkuin hän meni vuoteeseen, täytyi hänen vielä kerran
-asettua sitä ihmettelemään.
-
-Se oli suuri, sileä monivärinen pallo, monine viivoineen ja
-koukeroineen. Sinne tänne oli siihen painettu nimiä. Isä oli sanonut,
-että pallo kuvasi koko maapalloa, ja että sininen merkitsi merta ja muu
-väri maata. Olipa isä kaiken lisäksi osoittanut, missä Suomi sijaitsi,
-vieläpä Helsinkikin, mutta Lalli ei kuitenkaan voinut ymmärtää, että
-maa saattoi olla noin pyöreä. Sehän oli litteä kuin suuri pannukakku!
-Omin silmin oli hän sen joka päivä nähnyt. Ja kukapa voi myöskään
-kävellä ja liikkua pallon pinnalla.
-
-Mutta tähän ihmeelliseen joululahjaan ei kuulunut vain tuo pallo, vaan
-myöskin pyöreä, kirkkaasti loistava sähkölamppu, jonka isä sanoi
-esittävän aurinkoa, ja pieni kiiltävä pallo, joka kuvasi kuuta.
-Valaistusjohdosta saatu sähkövoima pani koko laitoksen käyntiin, ja kun
-kiersi nappulaa, alkoi aurinko valaista, maa pyöri akselinsa ympäri ja
-kiersi samalla hitaasti aurinkoa, kun sillävälin pieni sinisenhohtava
-kuu liikkui kehässä maan ympäri. Isä oli osoittanut Lallille, kuinka
-Suomessa toisinaan oli päivä, toisinaan yö aina sen mukaan, käänsikö
-maa tämän puolensa aurinkoon päin vai siitä poispäin. Myöskin tätä oli
-ollut vaikea ymmärtää, sillä näkihän Lalli joka päivä, kuinka aurinko
-nousi ja meni mailleen, mutta täytyihän isän tietää, sillä isä tiesi
-kaikki.
-
-Lallin täytyi vielä kerta saada nähdä tämä ihmeellinen koneisto
-käynnissä, ennenkuin hän meni maata. Hän kiersi sähkönappulaa, ja jotta
-kaikki näyttäisi oikein luonnolliselta, teki hän, kuten isä oli häntä
-opettanut, ja sammutti kattolampun, niin että vain pieni aurinko ja
-kalpea kuu loisti huoneessa. Ja sitten hän istahti sohvaan katselemaan.
-
-Kaikki näytti niin ihmeelliseltä ja salaperäiseltä, ja samaa mieltä
-oli varmasti myös Villi, tuo hauska punakeltainen kissa, joka
-sohvalla Lallin vieressä vihreän-säkenöivillä silmillään tuijotti
-ihmelaitokseen. Hiljaa suristen pyöri maa, ja Lalli näki päivän ja yön
-vaihtuvan eri maanosissa, ja kun Euroopassa oli päivä, niin oli yö
-Amerikassa, ja kun Lalli oikein tarkkasi, oli hän vielä lisäksi
-ymmärtävinään, kuinka toisin ajoin voi olla kesä, toisin ajoin talvi.
-Hän oli näkevinään, kuinka pieni maa tyhjässä, kylmässä avaruudessa
-kiersi valaisevaa ja lämmittävää aurinkoa, joka taasen antoi kirkkauden
-kuulle, joka itsessään oli pimeä. Hänen silmiänsä rupesi oikein
-huimaisemaan ja hänestä tuntui, että hän itse istui ilman tukea tuolla
-tyhjässä avaruudessa ja että hänen piti hypätä maahan, jottei jäisi
-jäljelle kun se vieri tiehensä. Samantapaiselta tuntui ehkä
-Villistäkin, sillä selvästikin se kyyristäytyi loikkaukseen hypätäkseen
-sekin maahan.
-
--- Hyppäämmekö, Villi, -- kysyi Lalli vapisten jännityksestä.
-
--- M-jaa, -- vastasi Villi ja kehräsi, niin että kuului kuin
-sähkökoneen surina.
-
-Oli todella liian houkuttelevaa. Lalli tunsi, että hänellä täytyi olla
-uskallusta hyppäykseen. Mutta mihin pitäisi hänen näin ollen suunnata
-lentonsa? Tosin hän saattoi hypätä takaisin Helsinkiin, mutta hän voi
-myös yhtä kernaasti pudottautua jotakin toista paikkaa kohti, jota hän
-ei ennen ollut nähnyt, ja tämä olisi hänestä yhdentekevää. Sillä hän
-tahtoi niin mielellään nähdä myöskin muita maapallon seutuja eikä vain
-alituisesti samoja katuja ja esplanadeja.
-
-Tuolla korkealla pallon kuvulla, juuri siinä, missä kiiltävä
-teräsakseli tuli näkyviin, oli soma valkoinen patalakki. Se ei
-ensinkään muistuttanut noita kaikkia muita koreavärisiä maita. Lalli
-oli aikonut kysyä isältä, mitä se merkitsi, mutta jotakin oli sattunut
-esteeksi, ja hän oli unohtanut koko kysymyksen teon. Nytpä hän saattoi
-siitä ottaa selvän omin päin.
-
--- Hyppäämmekö tuolle valkealle täplälle, Villi, -- kysyi Lalli.
-
--- M-jaa, -- vastasi kissa, ja sen silmät säkenöivät vielä tulisemmin.
-
--- Kas nyt, -- huusi Lalli ja hyppäsi kohti salaperäisesti pyörivää
-maata ja otti vauhtia maalinaan valkea patalakki, joka juuri silloin
-oli yönpimeydessä. Samalla kertaa kuin hän loikkasi Villikin, ja he
-lensivät kumpikin vierekkäin pienen, kiiltävän kuun ohitse ja kierivät
-alas maan valkeaa patalakkia kohti halki sinisen avaruuden, joka
-jäätävän kylmänä tuulahteli heidän ympärillään miljoonien tähtien
-säihkyessä. Henki aivan salpautui Lallilta, niin ettei hän tullut
-tajuihinsa ennenkuin huomasi olevansa pitkällään pehmeässä lumessa
-kissa vieressään. Hän nousi pystyyn innoissaan ja uteliaana, mutta
-väristen vilusta, sillä oli hirvittävän kylmä.
-
-Hän huomasi seisovansa keskellä loputtoman laajaa lumilakeutta. Hänen
-yläpuolellaan kaareutui tummansininen taivas, missä tähdet tuikkivat,
-ja niiden keskellä vaelsi suuri, pyöreä täysikuu, hopeakasvot leveässä,
-hyväntahtoisessa irvistyksessä. Taivaankannen toisella puolella kajasti
-salaperäinen, vihreä ja keltainen hohde, jonka räiskyvät tulikielet
-hyppelivät tähtiin saakka. Lalli tiesi sen revontuliksi, sillä kerran
-ennenkin hän oli näitä tulia nähnyt, joskaan ei niin kauniita.
-
-Tässä ihmeellisessä valossa hän näki vasemmalla puolellaan korkeita,
-sinisiä jäävuoria, jotka kimaltelivat revontulten loimossa. Ei
-ääntäkään kuulunut valkealta, autiolta lakeudelta, lukuunottamatta
-Villin levotonta naukumista, kun se kahlasi syvässä lumessa. Kaikki
-näytti kuolleelta ja jääksijähmettyneeltä, ja pakkanen oli niin hirveä,
-että Lalli töin tuskin kykeni hengittämään. Se puri korvia, nenää,
-sormia ja varpaita ja tunkeutui vastustamattomasti ohkaisten vaatteiden
-lävitse. Hän vapisi kuin haavanlehti, ja hänestä tuntui, että hänen
-kohta täytyisi paleltua kuoliaaksi, jollei pääsisi pois tästä hirveästä
-paikasta.
-
--- Miaa-u, miaa-u, -- valitti Villi. -- Jähmetyn jääksi, tule pois
-täältä!
-
-Oli kummallista, kuinka hyvin Lalli saattoi ymmärtää mitä Villi sanoi.
-Ennen hän ei ollut sitä ensinkään ymmärtänyt.
-
--- Miten voimme sitten päästä täältä? -- sai Lalli kysytyksi, vaikka
-hampaansa kalisivat.
-
--- Hyppää, hyppää, -- sähähti Villi kärsimättömästi. -- Minä jähmetyn
-kohta niin, etten kykene hyppäämään. Joudu!
-
--- Mutta minne päin, -- kuului kuiskaus Lallin kylmänsinisiltä
-huulilta.
-
--- Etkö muista, että hyppäsimme kuun oikealta puolen aivan sen ohitse,
--- vastasi Villi. -- Jos nyt hyppäämme sen vasemmalta puolelta, niin
-joudumme kyllä oikeaan paikkaan. Olimme hulluja kuin rotat kumpikin.
-Tämähän on pohjoisnapa, totta tosiaan, ja sydäntalvi päälle päätteeksi.
-Istuin ja katselin maapalloa sen kiertäessä ja huomasin, että täällä on
-monta kuukautta kestävä yhtämittainen yö, mutta sitten taas kesällä ei
-aurinko moneen kuukauteen mene mailleen. Meidän olisi tietysti pitänyt
-tulla tänne kesällä. Hyppää nyt! M-jaa!
-
-Ja Villi otti vauhtia ja hyppäsi kohti kuuta, aivan kuin olisi aikonut
-siepata sen kiinni. Lalli otti myöskin vauhtia jonkunverran oikeaan
-tuosta hyväntahtoisesti irvistävästä hopeakiekosta. Taaskin vilisi
-jääkylmä ilma heidän ympärillänsä, he lensivät kuun ohitse, ja äkkiä
-istuivat he läähättäen vierekkäin sohvalla. Heidän edessään pyöri maa
-hitaasti, ja aurinko valaisi sinisiä meriä ja koreiksi maalattuja
-maita.
-
-Lalli huomasi nyt, että hän todella oli ollut typerä hypätessään juuri
-silloin, kun pohjoisnapa oli pimeän peitossa, sillä maanakseli oli
-vähän vinossa, niin ettei tämä napa saanut auringonvaloa, vaikkakin maa
-teki monta kierrosta. Hänen täytyi odottaa siksi, kunnes maa oli tullut
-auringon toiselle puolelle, jolloin aurinko loi kauan aikaa valoaan
-tuolle valkealle patalakille.
-
-Hiljalleen maa kiersi aurinkoa puolen kierrosta ja nyt loistivat kaikki
-maanakselin ympärillä olevat seudut heloittavan kirkkaassa
-auringonpaisteessa. Nyt mahtoi siellä varmastikin olla kesä ja lämmin.
-
--- Tule nyt, Villi, -- huusi Lalli. -- Ei meidän sovi säikähtää niin
-vähäisestä. Hyppää nyt!
-
--- M-jaa! -- parkaisi Villi, ja niin lensivät he taaskin kuun ohitse ja
-halki jäätävän maailmanavaruuden ja taaskin kierivät he suin päin
-pehmeään lumeen, vaikkakin tällä kertaa heloittavassa päivänpaisteessa.
-Aurinko ei kylläkään paljoa lämmittänyt, mutta sen säteet kimaltelivat
-niin kauniisti sulavalla lumella.
-
-Kun Lalli nousi pystyyn ja silmäili ympärillensä, huomasi hän taaskin
-olevansa laajalla ja kimaltelevalla lumi- ja jäälakeudella, mutta tällä
-erää ei näköala ollutkaan aivan yhtä yksitoikkoinen kuin edellisellä
-kerralla. Hänen vasemmalla puolellaan kohosi jään keskestä jotakin,
-joka mustine kallioineen ja sinisine jäävuorineen näytti saarelta, ja
-hänen ja saaren välillä kimalteli sula salmi auringonpaisteessa. Tässä
-salmessa uiskenteli siellä täällä hitaasti liikkuen valtavan suuria
-jäävuoria. Myöskin toisilla tahoilla näkyi tummia railoja, ja Lalli
-luuli huomaavansa, että se jääkenttä, jolla hän ja Villi seisoivat,
-liikkui hitaasti eteenpäin. Se oli varmaankin vain tavattoman suuri,
-irtonainen jäälautta, ja hänen täytyi koettaa päästä salmen yli
-saarelle, muutoin saattoi hän joutua suureen vaaraan.
-
--- Joudu nyt, Villi, -- huusi hän sentähden kissalle, joka ylen
-vastahakoisesti kahlasi nuoskeassa lumessa, -- muutoin ajaudumme
-merelle. Minä näin selvästi, että oli kirjoitettu "Atlantin valtameri"
-tuolle suurelle siniselle kentälle valkean patalakin alapuolella.
-
-Villi naukaisi myöntävästi, ja sitten alkoivat molemmat kahlata lumessa
-salmea kohti, mutta eipä kestänyt kauan, ennenkuin Villi käännähti
-ympäri vihaisesti sähähtäen, ikäänkuin olisi kuullut jotakin
-epäilyttävää heidän takanansa.
-
-Kun Lalli katsoi taakseen, jähmettyi hän kauhusta, sillä heidän
-kintereillään hiipi hirveän suuri, valkoinen karhu, veripunainen kita
-ammollaan.
-
-Kun karhu älysi olevansa keksitty, aikoi se heti syöksyä heidän
-kimppuunsa, mutta Villi oli vielä vikkelämpi ja loikkasi nopeasti kuin
-salama karhun päälle ja alkoi raapia sen silmiä ja purra sen korvia.
-Karhu tavoitteli kissaa raskaalla kämmenellään, joka olisi kissasta
-tehnyt märän läiskän, jos isku olisi osunut, mutta Villi livahti
-syrjään ketterästi kuin orava puolelle ja toiselle ja puri ja repi
-edelleen ja huutaen samalla Lallille.
-
--- Paina sinä nyt tiehesi, sillä välin kuin minä tätä pidättelen! Minä
-sinut kyllä taaskin tavoitan.
-
-Lalli ymmärsi, ettei hän voinut tehdä sen viisaammin ja juoksi avoveden
-partaalle. Siinä menettelyssä ei ollut paljon järkeä, koskapa hän ei
-tiennyt miten hän pääsisi sen ylitse, mutta eipä hän keksinyt
-parempaakaan.
-
-Kun hän tuli jäälautan reunalle, näki hän siellä koko joukon kömpelöitä
-olentoja, jotka makasivat vatsallaan jäällä ja nauroivat Villin ja
-karhun ottelulle niin, että hampaat, jotka olivat kuin norsun
-torahampaat, loistivat auringonpaisteessa.
-
--- Häh, häh, häh, -- röhkivät ne. -- Sattuikin hyvästi roistolle. Siinä
-mokomalle palkkansa siitä, että tulee varastamaan meiltä poikasiamme,
-kun käännämme vähänkin selkämme niille. Pelkuri raukka se on ja
-kavahtaa kyllä ahdistamasta täysikasvuista mursua, mutta kas poikasen
-tappajaksi siinä on miestä.
-
--- Eivätkö herrat voisi auttaa minua salmen toiselle puolelle, -- kysyi
-Lalli kohteliaasti kumartaen ja tapasi kädellään tukkaansa nostaakseen
-lakkiaan, niinkuin hän oli tottunut tekemään, vaikka hänellä ei
-ollutkaan lakkia lainkaan päässään.
-
-Muuan suurimmista mursuista hillitsi naurunpuuskansa.
-
--- Tottahan sen toki voin tehdä, pikku nallikka, -- röhkäisi hän
-suopeasti. -- Näyt kyllä kuuluvan ihmiskuntaan sinäkin, ja ihmiset
-eivät ole hyvänsävyisiä meitä mursuja kohtaan, mutta sinä olet
-huomaavainen ja kohtelet meitä vesieläimiä, niinkuin kunnollista väkeä
-ainakin. Ja sitten vielä tuon kissapahuksen takia, joka sulla on
-mukanasi ja joka niin nasevasti antaa karhulle kyytiä, tahdon viedä
-teidät molemmat salmen toiselle puolelle. Toverit, pitäkää nyt Nallea
-matkan päässä!
-
-Kaksi suurinta koirasmursua asettui heti paikalla karhun tielle
-torahampaat uhkaavasti kohollaan, sillävälin kuin Villi ja Lalli
-kiipesivät ystävällisen mursu-vanhuksen selkään tämän lähtiessä uida
-lekottelemaan salmen poikki taakkoinensa.
-
-Jään reunamalla salmen toisella puolella seisoi kiireestä kantapäähän
-nahkavaatteisiin puettu poika ja katsoa tuijotti tulijoihin suurin,
-hämmästynein silmin ja suu selällään. Hänen kasvonsa olivat
-keltaisenruskeat, poskipäät ulkonevat ja nenänsä litteä, ja kädessään
-hän piti pientä jousta. Hän oli suunnilleen Lallin ikäinen.
-
--- Mikäs hullunkurinen poika tuo on, -- kysäisi Lalli.
-
--- Onhan se eskimopoika, tiedän mä -- vastasi mursu vähän äreästi. --
-Etkös ole ennen mokomia nähnyt? Ne ovat ilkeitä pahuksia ja ampuvat
-meitä noilla pitkillä, terävillä puikoillaan.
-
--- Hei, poika, -- huusi Lalli. -- Jos ammut mursu-ystävääni, niin
-saatpa minulta vasten silmiäsi.
-
--- Kaikkea vielä, siihenpä et kykene, -- virnisti poika. Ja sitten otti
-hän yhden pieniä nuoliaan, asetti sen jouselle ja ampui kohti mursua.
-Nuoli oli toki liian heikko voidakseen tunkeutua paksun nahkan lävitse,
-mutta niin pian kuin Lalli oli tullut kyllin lähelle jäänreunamaa,
-hyppäsi hän maihin ja kävi pojan kimppuun; ja syntyipä siitä oivallinen
-ottelu, niin että pojat kierivät keränä lumessa. Vieras poika oli
-väkevä kuin nuori karhu, mutta Lalli kun oli paljon ketterämpi ja
-sukkelatuumaisempi, ei hän ollut toista huonompikaan. Vihdoin viimein
-olivat molemmat niin uuvuksissa, etteivät jaksaneet tapella kauempaa,
-ja sitten nousivat he pystyyn ja nauroivat, tulivat hyviksi ystäviksi,
-ja vieras poika kertoi, että hänen nimensä oli Patsu ja että hän oli
-päällikön poika.
-
--- Mikä paikka tämä on, -- kysyi Lalli, kerrottuaan toiselle, kuinka
-hän oli sinne joutunut.
-
-Uteliaana hän katseli noita kimaltelevia jäävuoria, mustia kallioita,
-joita siellä täällä auringon puolella peitti sammal ja vihreät korret.
-Toisin paikoin olivat vuoret suurien vesilintuparvien peitossa, sillä
-linnuilla oli siellä pesänsä.
-
--- Tämä on kaukainen saari Jäämeren perukoilla, -- vastasi poika
-koppavan näköisenä. -- Tämä on komein paikka koko maailmassa. Täällä
-sinä saat ampua peuroja ja isoja myskihärkiä ja hylkeitä ja kaloja.
-Täällä ei tarvitse koskaan nähdä nälkää, kunhan vain osaa hankkia
-varastoja talven varalle. Tietäisitpä vain, miten ihanata rasvaa me
-täällä syömme! Sellaista sinä et saa missään muualla maailmassa.
-Käyppäs mukanani isäni asuntoon, niin saat nähdä jotakin hienoa. Se on
-koko heimon ja piankin koko maailman muhkein talo. Mutta mikä
-hassunkurinen eläin sinulla on seurassasi?
-
--- Onpahan vain kissa, -- vastasi Lalli. Mutta jollet ole sille kiltti,
-niin voi se repiä silmät päästäsi, niinkuin se repi jääkarhulta.
-
--- Tekikö se niin? -- kysyi poika kunnioittavasti. -- Silloinpa en
-uskalla siihen koskea.
-
-Ja sitten kiitteli Lalli mursua ja puristi hyvästiksi kahden kouran sen
-oikeata etukäpälää. Sitten kävelivät molemmat pojat saaren rinnettä
-ylöspäin Villin seuratessa kintereillä.
-
-Matkalla he näkivät peuralaumoja ja parven isoja, rumia eläimiä, jotka
-osaksi muistuttivat härkää, osaksi lammasta.
-
--- Älä ärsyttele noita -- varoitti eskimopoika. -- Ne ovat kovin
-vaarallisia, eikä pyssynluoti läpäise niiden otsaa.
-
-Lalli oli hyvin kohtelias myskihärille ja kumarsi niille ja kysyi, mitä
-syötävää ne lumesta löysivät. Ja ne tirkistelivät suopeasti häneen
-hirvittäväin sarviensa alta pienillä, säkenöivillä silmillään ja
-vastasivat, että ne kaapivat sammalta ja muita kasveja lumen alta
-niillä paikoin, missä kalliot eivät vielä olleet paljastuneet. Eläimet
-näyttivät kuitenkin niin vaarallisilta ja äksyiltä, ettei Lalli jäänyt
-pitemmäksi aikaa juttelemaan, vaan kiiruhti eteenpäin.
-
-Matkalla he kohtasivat vielä muitakin nisäkkäitä ja lintuja, joista
-monet olivat lumivalkeat. Hän oli niitten joukossa tuntevinaan sekä
-kettuja että jäniksiä, vieläpä susiakin. Nämä eläimet hiipivät
-kuitenkin enimmäkseen syrjään, kun ne näkivät molemmat pojat tuleviksi.
-
--- Enpä luullut, että pohjoisnavalla olisi näin paljon eläimiä, --
-sanoi Lalli ihmeissään.
-
--- Äh sinua, eipä ole sinulla maantietosi selvillä, -- nauraa virnisti
-Patsu. Ei tämä vielä ole varsin pohjoisnapaa. Etpä aivan oikein osannut
-hypätä, kun tänne tulit. Et ottanut näet laskuihisi, että maa kierii,
-ja siten jouduit tähän kohtaan, joka on hyvän taipaleen päässä navalta!
-Enpä muuten luule siellä maata olevankaan, vaan ainoastaan pelkkää
-jäätä.
-
--- No, sepä onkin samantekevää, -- arveli Lalli. -- Sain aivan
-tarpeekseni navasta, kun olin siellä ensimmäistä kertaa. Mutta enpä
-vielä voi nähdä isäsi taloa.
-
--- Etkö näe tuolla kallion kyljessä tuota hienoa taloa? -- huudahti
-Patsu aivan loukkaantuneena, -- tuota valkoista tuolla?
-
--- Sehän on vain jääröykkiö -- nauroi Lalli.
-
-Eskimopoika näytti nyrpeältä ja vihaiselta ja joudutti kulkuaan, ja
-pian tulivatkin he valkoisen kukkulan luo, joka oli aivan kuin mikäkin
-valkoinen hatunkoppa, jossa on reikä kupeessa. Sekin ilmeisesti näytti
-sulavan, sillä vesi valui sen sivuja pitkin päivän paistaessa.
-
--- Teiltähän sulaa koko talo, -- sanoi Lalli.
-
--- Isä onkin juuri paraikaa laittamassa kesäasuntoa nahoista, --
-vastasi Patsu äreästi. -- Mutta talviasunto on joka tapauksessa paljon,
-suurempi ja kauniimpi, niin että tahdoin sen ensin sinulle näyttää.
-
-He ryömivät aukosta sisään ja tulivat matalaan suojaan, jonka seinillä
-riippui hylkeennahkoja. Siellä löyhkäsi merirasvalle ja kalalle ja
-savunkitkalle ja kaikenlaiselle muulle ilkeälle, mutta kylmä siellä
-vain ei ollut. Sisällä istui vanha ja ruma eskimoakka ommellen nahkoja
-yhteen luuneulalla.
-
--- Kuka sinä olet, -- kysyi akka ja tirkisti Lallia pistävillä,
-mustilla silmillään.
-
--- Nimeni on Lauri ja tulen Helsingistä, -- vastasi Lalli reippaasti.
-
-Silloin akka käski hänet istumaan ja kestitsi häntä hylkeenrasvalla ja
-raa'alla kalalla. Kun Lalli ei voinut syödä mitään kestityksestä, kävi
-akkakin happameksi ja nyreäksi niinkuin Patsu.
-
--- No, eikös talomme ole mielestäsi suuri ja hieno, kysyi poika,
-tahtoen, että äiti omin korvin saisi kuulla Lallin halveksivan
-arvostelun heidän kodistaan.
-
--- Jopa jotakin, -- vastasi Lalli mahtavasti. -- Meidän talomme
-Helsingissä on yhtä korkea kuin tuo kallio, ja siinä asuu enemmän kuin
-sata henkeä.
-
--- Nytpä valehtelet, -- kiljaisivat sekä poika että akka yhteen ääneen.
--- Sinä olet ilkeä ihminen ja halveksit meidän vieraanvaraisuuttamme.
-Et syö meidän ruokaamme ja parjaat meidän taloamme.
-
-Ja akka aikoi käydä hänen kimppuunsa ja lyödä häntä isolla
-valaanluulla, mutta silloin oli Villi taaskin esillä ja sylki ja sähisi
-niin kiukkuisesti, ettei akka uskaltanut Lalliin kajota, varsinkin kun
-Patsu häntä varoitti ja kertoi, kuinka vaarallinen otus kissa oli.
-
--- Kunhan vain mieheni tulee kotiin, niin keihästää hän sekä sinut että
-tuon pienen pedon, -- kirkui akka raivoissaan. -- Kohtapa hän palaakin
-kotiin kalamatkaltaan.
-
-Kun Lalli silmäili ulos oviaukosta, näki hän todellakin nahkatamineisen
-miehen lähestyvän avoimella salmella soutaen salaman nopeudella
-nahkavenettä, jota hän ihmeteltävän taitavasti ohjasi ainoalla
-kaksilapaisella airollaan.
-
-Patsu ja akka olivat myöskin älynneet soutajan ja huutelivat häntä
-kiiruhtamaan ja surmaamaan nenäkkään vieraan, joka oli häväissyt heidän
-kotiansa ja vieraanvaraisuuttaan. Pian oli mies maissa ja tölmäsi majaa
-kohti pitkä keihäs kädessä.
-
-Lalli kiiruhti ulos majasta Villi kintereillään ja koetti turhaan
-ennättää raivostuneen miehen tieltä. Koko ajan hän tunsi tukalaa
-tunnonvaivaa, sillä olivathan eskimot kuitenkin yleensä olleet hänelle
-ystävällisiä, eikä hänen olisi pitänyt kerskata isolla kotitalollaan.
-
--- Hyppää, hyppää, -- huusi Villi, kun mies oli aivan kohdalla keihäs
-uhkaavasti ojossa.
-
-Lalli ymmärsi heti, mitä kissa tarkoitti, ja teki mahtavan loikkauksen
-avaruuteen jonkun verran vasempaan auringosta.
-
-Melkein turtana hurjasta vauhdista heräsi hän taaskin tajuihinsa
-sohvalla lastenkamarissa, edessään pyörivä maapallo. Mutta Villi näytti
-olevan aivan tajutonna, sillä se nukkui silmät ummessa sykkyrässä
-sohvan nurkassa.
-
--- Olivatpa ne aika ilkeitä ihmisiä, -- sanoi Lalli Villille, joka
-juuri raotti silmiään ja haukotteli ja venytteli itseään. --
-Hyppäämmekö sinne takaisin isän pyssy mukanamme ja ammumme heidät?
-
--- M-jaa, -- sanoi Villi ja haukotteli uudelleen.
-
-Oli ihmeellistä, ettei Lalli lainkaan ymmärtänyt kissan puhetta täällä
-kotona, vaan ainoastaan tuolla etäisellä maapallolla. Itsekin hän oli
-hyvin väsynyt ja uninen, eikä hänellä ollut suurtakaan halua palata
-pohjoisnavalle, eivätkä nuo tunnonvaivat tahtoneet jättää häntä
-laisinkaan rauhaan. Hän pysäytti sentähden sähkökoneen, aurinko ja kuu
-sammuivat ja maa lakkasi pyörimästä akselinsa ympäri.
-
-Senjälkeen riisuutui Lalli hiljaa ja ryömi vuoteeseen.
-
-
-
-
-2. Afrikka.
-
-Lalli suunnittelee uusia matkoja. Hiekkameri. Kuumuutta ja janoa. Villi
-tahtoo maistella linnunmunia, mutta sen sijaan korjaa lintu sen
-itsensä. Yksin erämaassa. Beduiinit. Ihmeellinen matto. Yö metsässä.
-Jalopeura vähällä syödä Lallin, mutta norsu pelastaa hänet. Äkäpäinen
-sarvikuono. Villin kertomus. Kuinka neekerit tekivät Lallista
-pyhimyksen. Pako majasta. Maton kohtalo.
-
-
-Kun Lalli seuraavana aamuna heräsi, virui hän kauan vuoteessaan ja
-mietiskeli. Hän ei voinut päästä selvyyteen siitä, oliko kaikki tuo
-hänen ihmeellinen kokemansa ollut vain unta, vai oliko hän todella
-käynyt pohjoisnavalla. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli tietysti kysyä
-äidiltä, mutta kun hän mietti tarkemmin asiaa, ymmärsi hän, että tämä
-aivan varmaan selittäisi koko jutun unennäöksi. Hän päätti sentähden
-vielä samana iltana yrittää uudelleen; päivällä hän ei sitä voinut
-tehdä, sillä silloin oli lastenkamari tykkänänsä pikku sisarusten
-vallassa. Jos hänen tälläkin kertaa onnistuisi hypätä karttapallolle,
-niin täytyihän edellisen illan seikkailujen olla tosia, vaikka ne
-selvällä päivällä hänestä tuntuivatkin sangen vähän todellisilta.
-Päivän valossa tuntui aivan mahdottomalta hypätä tuolle pienelle,
-sileälle pallolle.
-
-Hän leikki sentähden koko päivän uusilla leikkikaluillaan ja pikku
-sisarustensa kanssa, mutta niin pian kuin hän oli sanonut hyvää yötä
-vanhemmille, meni hän keittiöön noutamaan Villin ja istui sohvalle
-karttapallon eteen kissa sylissään.
-
--- Hyppäämmekö taaskin maapallolle, Villi? -- kysyi hän, mutta kissa
-katseli vain silmät unisina ja ymmärtämättä häntä.
-
-Silloin pani Lalli sähkökojeen käyntiin ja istui hetkisen katsellen
-kiertävää palloa. Hän ihmetteli mielessään, minne hän tällä kertaa
-hyppäisi. Häntä houkutteli puoleensa eniten tuo suuri Euroopan
-alapuolella oleva maanosa, jonka nimeksi hän tavaili "Afrikka". Hän oli
-usein kuullut tuon nimen puhuttaessa neekereistä, jalopeuroista ja
-muusta sellaisesta, ja hän tahtoi kernaasti päästä sinne omin silmin
-näkemään nämä ihmeet.
-
-Kotvasen istuttuaan tunsi hän päässään samaa huimausta kuin edellisenä
-iltana, ja hänestä tuntui taaskin, kuin olisi aivan helppo temppu
-hypätä tuohon maanosaan. Hän silmäili kysyvästi Villiin, ja nytpä
-istuikin kissa aivan valveilla valmiina hyppäykseen.
-
--- Kas nyt! -- huusi Lalli.
-
--- M-jaa, -- vastasi kissa, ja sitten lensivät molemmat pienen auringon
-ohitse ja halki kylmän avaruuden.
-
-Tällä kertaa he tulla tupsahtivat pehmeään kuumaan hiekkaan, ja kun
-Lalli nousi pystyyn ja katseli ympärillensä, huomasi hän seisovansa
-keskellä autiota hiekkalakeutta, joka levisi joka taholle silmän
-kantamattomiin, niinkuin mikä punaisenruskea meri pitkine
-aaltoviivoineen. Missään ei näkynyt muuta kuin hiekkaa ja yhä vain.
-hiekkaa. Hänen päänsä päällä kaareutui taivas niin kirkkaan sinisenä,
-ettei hän mokomaa ollut koskaan ennen nähnyt, ja tältä taivaalta poltti
-aurinko hirvittävän kuumasti, niin että hänestä tuntui, että se pian
-paistaa hänet.
-
--- Hui, -- sanoi Lalli. -- Mitä ihmettä me täällä teemme? Täällähän ei
-ole paljon parempi olla kuin pohjoisnavallakaan, vaikka täällä onkin
-kuuma eikä kylmä. Eihän täällä ole mitään muuta kuin hiekkaa.
-
-Mutta Villi ei häntä kuunnellut. Sen huomio oli kokonaan kiintynyt
-hiekkaan, johon se tuijotti, ja kun Lalli otti selvän siitä, keksi hän
-hiekassa kuopan ja sen pohjalla ison joukon valtaisen suuria munia,
-jotka olivat pikku siskon pään kokoisia.
-
-Villi haisteli munia ja alkoi purra yhtä rikkoakseen kuoren ja
-syödäkseen sisällön, mutta kuori oli niin paksu, ettei se saanut sitä
-rikki.
-
--- Odotas, minä autan sinua, -- sanoi Lalli ja otti kiven iskeäkseen
-sillä reiän kuoreen.
-
--- Eipä olisi hullummaksi tässä helteessä juoda tuollaista munaa.
-Tahtoisinpa tietää, millä linnulla on mokomat munat.
-
-Samassa kuului kohua ja siipien suhinaa, ja kun Lalli katsoi taakseen,
-tulla tuhisi valtavan suuri korkeajalkainen ja pitkäkaulainen lintu
-juosten hiekka-aukean yli ja seuloen lyhyitä siipiään ottaakseen siten
-vielä vinhempaa vauhtia. Se syöksähti suoraa päätä Villin kimppuun ja
-sähisi uhkaavasti:
-
--- Rosvo! Varas! --
-
-Mutta Villi oli uljas kuten aina ja hyppäsi linnun selkään kynsiäkseen
-sitä. Silloin hulmahti lintu tiehensä samaa huimaa vauhtia, Villin yhä
-kököttäessä sen selässä, ja kohtapa oli Lalli yksinään autiolla
-hiekka-aavikolla polttavan auringon alla. Hän tunsi itsensä kerrassaan
-hylätyksi, hänen päänsä oli kuumuudesta kipeä, ja kova jano alkoi
-vaivata häntä.
-
-Jonkun aikaa juoksi hän kuumassa hiekassa pakoonkiitävän linnun
-perästä, mutta yhtä hyvin olisi hän voinut tavoitella tuulta. Lopuksi
-menetti hän tykkänään rohkeutensa, ja hän istahti itkien hiekkaan, joka
-poltti niin ilkeästi housujen lävitse. Hänestä tuntui, että hänen
-täytyi täällä yksinäisyydessä kuolla helteeseen ja janoon, eikä hän
-kuitenkaan voinut pakottaa itseään hyppäämään tiehensä, niinkuin oli
-tehnyt pohjoisnavalla. -- Miten saattaisikaan hän jättää Viliinsä
-pulaan, Villin, joka oli pelastanut hänet jääkarhun kynsistä? Kun hän
-vihdoin loi katseensa ylös, näki hän aivan lähellänsä ihmeellisen näyn.
-Hänen edessään oli pitkä jono kömpelöitä, kuormitettuja kameeleja,
-joita tupsu- ja punalakkiset miehet hoputtivat kulkemaan, ja kameelien
-molemmin puolin ratsasti muhkeita ratsumiehiä valkeissa, liehuvissa
-viitoissa ja kierteiset turpaanit päässä. Heillä oli tummat,
-auringonpaahtamat kasvot, mustat, säihkyvät silmät ja aseinansa pyssyt
-ja käyrät miekat. Kookas, mustapartainen mies lumivalkoisen ratsun
-selässä ajaa karautti Lallin luo.
-
--- Ei sinun sovi itkeä vetistellä, poika, -- sanoi hän rypistäen
-kulmakarvojaan. -- Sen saat jättää tyttöjen toimeksi. Mitä on
-tapahtunut?
-
-Lalli kertoi yhä vain nyyhkyttäen, mitä oli tapahtunut, ja selitti,
-että Villi oli kerran pelastanut hänen henkensä.
-
-Silloin kirkastuivat miehen ankarat kasvot, ja hän sanoi:
-
--- Ystävyys on jalo tunne, ja sentähden suon sinulle anteeksi
-epämiehekkäät kyyneleesi. Muutamat nuorista miehistäni saavat heti
-lähteä ajamaan kamelikurkea takaa. Sinä voit sillä välin nousta
-hevoseni selkään ja seurata minua keitaalle.
-
-Silloin tunsi Lalli itsensä aivan uljaaksi ja iloiseksi, ja ratsastaja
-nosti hänet korskuvan, valkoisen ratsun selkään, ja niin ratsastivat he
-kappaleen matkaa halki suuren erämaan, jota ratsastajat nimittivät
-Saharaksi, aina siksi, kunnes näkivät edessään huojuvia palmuja,
-vihantia ruohokenttiä ja loistavanvärisiä kukkia. Sinne suuntasi
-karavaani kulkunsa, ja miehet, jotka sanoivat itseään beduiineiksi,
-pystyttivät teltan palmujen varjoon kaivon luo, jossa oli raitista,
-kirkasta vettä. Ja sitten tarjosivat he Lallille taateleita ja leipää
-ja kamelinjuustoa ja muuta hyvää odotellessaan nuorten miesten paluuta
-kamelikurjenajosta.
-
-Vihdoin tulivat nämä takaisin tuoden mukanansa kuolleen kamelikurjen,
-mutta kissasta he eivät olleet nähneet jälkeäkään.
-
-Silloin oli Lallin vaikea pidättää kyyneleitään, mutta hän häpesi
-komeaa, mustapartaista päällikköä ja koetti pysyä niin rohkeana kuin
-suinkin. Kaikki beduiinit olivat hyvin ystävällisiä hänelle ja
-kertoivat merkillisiä juttuja niistä maista, joissa he matkoillaan
-olivat käyneet: alavasta Egyptistä vanhoine pyramiideineen, jonka läpi
-Niili virtasi, tehden maan hedelmälliseksi tulvillaan, villistä
-Abessiniasta ja ihanasta Algeriasta, mutta ennen kaikkea niistä
-seuduista, missä neekerit asuivat, ja edelleen tiesivät he kertoa
-kauniita satuja sulttaaneista ja kalifeista ja ihanista prinsessoista,
-ja varsinkin eräällä heistä, vanhalla dervishillä nimeltä Romallah, oli
-loppumaton satuvarasto.
-
-Aurinko meni mailleen punaisen hiekkarneren taa, yö teki tuloaan
-hämmästyttävän nopeasti ollenkaan hämärtämättä, ja pian tuikkivat
-tähdet tummansinisellä taivaalla kuin mitkäkin säihkyvät timantit.
-Mutta yhä vain istui Lalli kuuntelemassa vanhan dervishin kertomusta.
-
--- Minä pidän sinusta, poika, -- sanoi ukko lopulta, -- ja pidän
-myöskin siitä, että suret kissaasi, joka on ollut sinun ystäväsi ja
-pelastajasi. Minä autan sinua, jos lupaat, ettet kerro mitään
-heimolleni, ja tuot takaisin sen, minkä sinulle lainaan.
-
-Kaiken sen lupasi Lalli mielihyvällä, ja sitten kertoi vanhus, että
-hänellä oli hallussaan matto, joka aikoinaan oli ollut prinssi
-Husseinin oma ja jolla oli se ominaisuus, että jokainen, joka istui
-sillä, voi päästä minne ikinä vain tahtoi ja olla heti perillä
-haluamassaan paikassa.
-
-Dervishi otti rääsymytystä esiin vanhan kuluneen maton, jossa oli
-omituisia, haalistuneita kirjauksia.
-
--- Istahda vain tälle ja toivottele itsesi sinne missä kissasi on, --
-kuiskasi hän juhlallisesti, -- mutta kun olet ystäväsi löytänyt, täytyy
-sinun tuoda matto takaisin.
-
-Tämän Lalli lupasi ja istahti heti matolle lausuen sitten halunsa
-päästä sinne missä Villi oli.
-
-Tuskin oli hän sen tehnyt, ennenkuin hän huomasi istuvansa miltei
-pilkkosen pimeässä. Hänen korvissaan kuului kuin korkeitten puitten
-hiljaista suhinaa, ja hänen päänsä päällä tuikki jokunen tähti pimeyden
-halki. Tämä pimeys oli niin läpäisemätön, ettei hän aluksi, ennenkuin
-hänen silmänsä oli ehtinyt pimeään tottua, voinut nähdä mitään
-ympärillään, mutta metsä oli ääniä täynnä. Pimeästä erotti tömisteleviä
-ja polkevia ja hiipiviä ja tassuttelevia askeleita, hirveätä ulvontaa,
-mylvintää, korskumista ja toitottamista, ja ylinnä kuului kuin
-kaukaisena ukkosen jyrinänä kauhea karjunta, joka pani Lallin
-vapisemaan. Tämä oli kauhea paikka, ja hän melkein katui, että hän oli
-tullut sinne, mutta sitten hän ajatteli Villiä ja koetti olla rohkea.
-Pimeän takia oli mahdotonta nähdä, oliko kissa todella läheisyydessä,
-ja peläten noita kaikkia petoeläimiä hän ei uskaltanut huutaakaan.
-
-Kuten pohjoisnavalla ymmärsi hän myöskin täällä eläinten kieltä. Toiset
-parkuivat nälkäänsä, toiset uhkailivat toisiansa, ja toiset taas
-kutsuivat luokseen puolisoaan tai metsästystovereitaan. Lähellä
-olevassa lammikossa korskahteli ja uida läiskytteli moniaita
-virtahepoja röhkien tyytyväisinä yön viileydessä, ja norsut huutelivat
-toisiaan kovasti toitotellen ja kertoen, kuinka makeita puiden nuoret
-vesat olivat, ja valtavan iso jalopeura kiljui, että eläimet metsässä
-kuuluivat hänelle, niin ettei kenenkään kannattanut pakoon yrittää,
-sillä hän kuitenkin löytäisi ne ja pistäisi poskeensa.
-
-Tuo kiljunta oli niin lamauttavan hirmuista, että Lalli istui aivan
-hiljaa uskaltamatta liikahtaakaan. Ääni yhä lähestyi, ja äkkiä seisoi
-hänen edessään tähtien valossa tavattoman iso jalopeura pudistellen
-ylvästä harjaansa.
-
--- Vai niin, ihminenkö, -- karjaisi peto. -- No niin, tapanani ei ole
-syödä sellaisia kovin usein, mutta minun on nälkä tänä iltana. Hampaani
-ja kynteni alkavat käydä vähän huonoiksi näin vanhoilla päivillä, niin
-että minun on hiukan vaikea selviytyä suurista eläimistä. Pidäppäs
-varasi nyt, poloinen! --
-
-Lalli vapisi, sillä nyt oli hänen viimeinen hetkensä tullut. Mutta
-samassa kuului raskasta töminää aivan vierestä, pehmeä kärsä kiertyi
-hänen ympärilleen, ja hänet nostettiin norsun selkään, missä Villi
-istui jo ennen häntä ja nauroi, niin että sen silmät loistivat kuin
-pienet, vihreät lamput pimeässä. Jalopeura päästi pettyneenä kauhean
-kiljunnan, mutta norsu toitotti vain pilkaten vastaukseksi, eikä peto
-uskaltanut ahdistaa valtavaa eläintä, joka kohotti uhkaavasti pitkät
-torahampaansa sitä vastaan.
-
--- Villi, -- huudahti Lalli, vielä aivan hengästyneenä ja
-hämmentyneenä. -- Mitä tämä merkitsee?
-
--- Minun vaiheistani on pitkä tarina, -- vastasi Villi. -- Kerronpa
-sinulle heti, kuinka olen tullut tämän norsun ystäväksi, mutta sanohan
-ensin, minne sen pitää viedä sinut.
-
--- Pyydä häntä sitten nostamaan maasta tuo matto, jolla istuin, --
-vastasi Lalli. -- Olen luvannut palauttaa sen takaisin oikealle
-omistajalleen enkä tahdo millään muotoa jättää sitä jäljelle.
-
--- Siinä teet oikein, poikaseni, -- sanoi norsu. - Aina on toki ennen
-muuta muistettava lupauksensa. Yksistään noiden sanojesi takia tahdon
-tulla ystäväksesi, niinkuin olen jo kissankin ystävä.
-
-Ja se ojensi kärsänsä ja nosti maasta prinssi Husseinin maton ja ojensi
-sen Lallille.
-
--- No, minne minä nyt kuljetan teidät, -- kysyi norsu ja toitotti
-merkiksi, että he olivat valmiit lähtemään.
-
--- Tahtoisin kovin kernaasti nähdä neekerikylän, -- lausui Lalli
-hetkisen mietittyään.
-
-Norsu röhkäisi halveksivasti.
-
--- Ei sellaisessa ole mitään nähtävää, -- puhisi hän. -- Mutta koska
-tahdot, niin olkoon sitten menneeksi.
-
-Ja sitten lähti se ravaamaan metsän läpi ja suuntasi kulkunsa lammikon
-ohi, missä virtahevot makasivat ja rypivät tai nousivat rannalle
-laitumelle. Aivan lammikon lähellä he sivuuttivat kokonaisen
-norsulauman, ja eläimet kohottivat kärsänsä tervehdykseksi, kun he
-kulkivat ohitse, ja päästivät kimakan toitotuksen. Pimeissä viidakoissa
-ulvoivat shakaalit ja hyenat, ja kohtapa yhdyttivät he valtavan suuren,
-mustan sarvikuonon, jolla oli kuonossa kaksi terävää sarvea. Se
-pysähtyi hetkiseksi ja katseli vihaisesti vilkuillen Lalliin.
-
--- Oletpa saanut haltuusi soman ihmispennun, joka on ihan
-valkeanahkainen, -- röhkäisi hän halveksivasti.
-
--- On olemassa myöskin sekä valkoisia että mustia sarvikuonoja, --
-vastasi norsu rauhallisesti, ja valkeat niistä ovat suuremmat ja
-kauniimmat kuin mustat.
-
--- Odotappas, niin saat minulta sarven kylkeesi, -- sähähti sarvikuono
-kiukkuisesti, mutta piti kuitenkin parhaana lönkyttää tiehensä.
-
--- No, Villi, kerrohan nyt minulle, miten tänne olet joutunut, -- pyysi
-Lalli, sitten kun sarvikuono oli kadonnut näkyvistä.
-
-Kissa asettui mukavampaan asentoon norsun selässä, peseytyi
-huolellisesti miettiessään ja alkoi sitten:
-
--- Niin, katsohan, minä koetin tietysti heti hypätä maahan kamelikurjen
-selästä niin pian kuin kiukkuni oli vähän asettunut, mutta minun
-kynteni olivat jollakin merkillisellä tavalla takertuneet pehmeihin
-höyheniin, niin että kesti kauan aikaa ennenkuin selviydyin, ja sillä
-välin oli lintu juosta pyyhältänyt pitkän matkaa. Kun se vihdoin kävi
-päinsä, hyppäsin hiekalle, mutta silloin en sinua enää nähnyt.
-Aikomukseni oli juuri palata takaisin kamelikurjen jälkiä seuraten, kun
-kuulin pääni päältä siipien räpyttämistä, ja julman suuri kotka iski
-minuun vahvoilla kynsillään. Ymmärsin heti, ettei kannattanut
-ponnistella vastaan, sillä silloin olisi se nokkinut minusta samalla
-hengen, vaan olin sen sijaan olevinani kuollut, ja niin kantoi se minua
-ilmojen halki pitkän, pitkän aikaa, niin että oli ilta, kun se vihdoin
-pesänsä reunalla päästi minut kynsistään. Kotka ei huolinut olla
-varovainen, vaan päästi minut aivan huolettomasti nälkäisten
-poikasiensa eteen. Tirkistelin silmät raollaan ja näin, että olin
-pilvenkorkuisen puun latvassa, ja ennenkuin poikaset olivat alkaneet
-noukkia minua, loikkasin alemmalle oksalle ja livahdin runkoa alas niin
-nopeasti, ettei kotka saanut ilmaa siipiinsä, ennenkuin jo olin
-tiheässä lehdikossa.
-
-Metsä oli tiheä ja täynnä vaarallisia eläimiä, niin etten uskaltanut
-hypätä maahan, vaan haparoin eteenpäin puusta puuhun. Istuessani
-lepäämässä eräällä oksalla näin yht'äkkiä jättimäisen, mustan ja
-karvaisen käden salamannopeudella kurkottavan paksun rungon takaa ja
-tarttuvan niskanahkaani. Käsi oli tavattoman ison mustanaamaisen
-apinan, joka istui rungon toisella puolella ja irvisteli, niin että
-valtavan suuret, valkoiset hampaat kiiluivat.
-
--- Sinustapa saan soman leikkikalun poikaselleni, -- sanoi apina
-äänessään ystävällinen sävy.
-
--- Mikäs sinä olet? -- kysyin minä.
-
--- Häh, häh, häh, gorillapa tietenkin, -- motkotti apina. -- Mahdat
-olla kaukaa kotoisin, kun et minua tunne. Itse olet kyllä jalopeuran ja
-pantterin sukulainen, vaikka olet niin pieni, että sovit leluksi. Älä
-pelkää, en minä sinulle pahaa tee.
-
-Sitten otti hän minut mukaan taloonsa, joka oli rakennettu puuhun
-oksista ja lehdistä. Siellä istui gorilla-akka joka oli yhtä ruma ja
-musta kuin ukkonsakin ja hyväili pientä gorillanpoikasta. Kaikki ne
-olivat minulle aika hyväntahtoisia, mutta antoivat minulle vain
-hedelmiä syötäväksi, ja poika veti minua hännästä ja tukisti minua ja
-sitten oli minun myöskin vähin ikävä sinua, niin että pian karkasin
-sieltä taas tieheni. Harhaillessani puiden oksien välissä tuli iso
-norsulauma tallustaen metsän läpi ja katkoen oksia kärsillään.
-Eräs niistä kohotti ulotintaan aivan lähellä minua. Samassa
-silmänräpäyksessä keksin puussa pienen, vihreän käärmeen, joka nosti
-päätänsä puraistakseen norsua kärsään. Mutta minä olin käärmettä
-sukkelampi ja iskin sitä käpälälläni, niin että se lensi puusta alas,
-ja norsu polki sen jalkoihinsa.
-
--- Tuonpa teit oikein oivallisesti, pikku veitikka, -- mörähti norsu
-hyväksyvästi astuessaan eteenpäin, -- ja sen tähden olen myöskin sinun
-ystäväsi, niin kissa kuin oletkin.
-
--- No niin, -- jatkoi Villi kertomustansa, -- sillä välin oli ehtinyt
-aivan pimetä, ja norsu ystäväni nojasi puuta vastaan ja nukkui, ja minä
-makasin, uinailin ja mietin, kuinka sinut taas tapaisin, kun kuulimme
-jalopeuran rehentelevän tuolla alhaalla. Minä katsahdin sinne, ja kun
-näin sinun olevan vaarassa, pyysin norsua nostamaan sinut selkäänsä,
-minkä hän tekikin.
-
-He tulivat nyt metsästä avaralle ruohotasangolle. Se oli aivan
-täynnänsä kaikenlaisia ruohonsyöjiä eläimiä: moniailla oli sarvet,
-toiset muistuttivat juovikkaita hevosia, muutamat olivat kuin valtavan
-suuria härkiä ja näyttivät perin vaarallisilta ja rajuilta, mitkä taas
-olivat hevosten kaltaisia, mutta päät niillä oli kuin härillä, ja
-metsän laidassa kulki pitkäkaulaisia eläimiä haukaten ruuakseen puiden
-lehviä. Norsu tunsi kaikki ja sanoi, että ne olivat antilooppeja,
-seebroja, puhveleita, turpakauriita ja kirahveja. Viimein tulivat he
-leveälle virralle, jonka rannalla oli iso joukko majoja, ympärillään
-maahan isketyistä paaluista rakennettu aitaus. Majat olivat pieniä ja
-vähäpätöisiä ja muistuttivat mehiläiskekoja. Sepä oli neekerikylä.
-
--- En huoli mennä varsin lähelle noita mustakoipia, -- sanoi norsu
-huolestuneesti. -- On parasta, että sanon hyvästi ja toivotan teille
-molemmille onnellista matkaa.
-
-Lalli taputteli ystävällisesti norsua kärsälle, sillä välin kuin Villi
-selkä köyryssä hyväillen hieroi kylkeään sen suurta jalkaa vastaan, ja
-sitten lähtivät he taivaltamaan neekerikylää kohti.
-
-Lähestyessään paaluaitausta kohtasivat he joukon mustia, alastomia
-lapsia, jotka heidät nähtyään parkaisivat pahasti ja kauhuissaan
-pakenivat suinpäin kylään. Sieltä kuului vähän ajan kuluttua huutoa ja
-rumpujen pärinää. Pian tuli kokonainen parvi noita mustilaisia heitä
-vastaan, miehillä oli keihäät käsissä, ja vaimot ja lapset
-piileskelivät heidän takanansa. Ne olivat kaikki hirvittävän näköisiä,
-mustankiiltäviä, paksuhuulisia ja litteänenäisiä ja villaiset
-takkutukat olivat kierretyt mitä merkillisimpiin laitteihin. He
-pysähtyivät muutaman askelen päähän Lallista ja Villistä, miehet
-kohottivat keihäänsä ikäänkuin tervehdykseksi, ja naiset sihisivät ja
-suhisivat.
-
--- Katsokaapa vain! Sillähän on aivan valkea nahka ja punaiset täplät
-poskissa, -- kuiskivat he. -- Ja sen tukka on ihan keltainen niinkuin
-lakastunut ruoho, ja silmät siniset kuin taivas. Eikös olekin
-hullunkurinen? Ja kuinka kummalliset vaatteet sillä onkaan!
-
-Ja sitten he kävivät yhä rohkeammiksi ja aikoivat kosketella ja
-tunnustella häntä mustilla käsillään, jopa taputellakin. Muutamien
-naisten mielestä hän oli hyvin kaunis, toiset nauroivat ja arvelivat,
-että hän vain oli naurettava, mutta moniaistapa hän oli oikein hirveä.
-Miehet sen sijaan katselivat häntä kunnioittavasti, ja heidän noitansa
-julisti hänet pyhäksi.
-
-Sitten taluttivat he hänet kylään ja kestitsivät häntä kaikella hyvällä
-mitä vain saivat käsiinsä, varsinkin hedelmillä, ja he sytyttivät
-suuria ilotulia, tanssivat hurjia tansseja tulien ympärillä ja
-heiluttivat välkkyviä keihäitään. Vähitellen uskalsivat lapsetkin
-lähestyä Lallia ja tuijottivat häneen silmät pyöreinä, ja pienet
-alastomat tytöt alkoivat kantaa hänelle kukkia.
-
-Kun juhla oli lopussa, tahtoi Lalli heittää hyvästit ystävällisille
-metsäläisille, sillä täytyihän hänen palata kotiin, mutta siitä eivät
-neekerit tahtoneet kuulla puhuttavankaan. Noita selitti, että poika oli
-saapunut tuomaan onnea heidän kyläänsä, joten he eivät mitenkään
-voineet sallia hänen lähteä, ja vaimot ja lapset itkivät. Kun hän vielä
-hangoitteli vastaan, tarttuivat miehet häneen vahvoilla käsillään,
-tekemättä kuitenkaan mitään pahaa, kantoivat hänet suureen,
-asumattomaan majaan ja salpasivat sinne hänet ja hänen mukanaan Villin.
-
--- No, mitäs me nyt teemme, -- kysyi Lalli aivan alakuloisena. -- Emme
-voi hypätä kotiin katonkaan lävitse.
-
-Villi pani päänsä kallelleen ja mietti hetkisen.
-
--- No, entäpä tuo matto sitten, -- virkkoi hän vihdoin.
-
--- Se jäi tuonne ulos tulen ääreen, missä tanssia katselin, -- selitti
-Lalli alakuloisesti.
-
--- Meidän täytyy sitten saada se tänne sisään, -- sanoi Villi
-päättäväisesti. -- Käske vain tuota ovea vartioivaa mustaa miestä
-tuomaan se tänne. Hän tekee sen kyllä.
-
-Lallin katse kirkastui. Hän kolkutti ovea, ja sillä vartioinut neekeri
-kävi sisään.
-
--- Tuo minulle heti paikalla mattoni, mikä minulla oli mukanani, --
-komensi Lalli mahtavasti.
-
--- Valkea poika, -- vastasi neekeri nöyrästi, -- emmekö ole antaneet
-sinulle pehmeitä mattoja, joilla voit maata? Miksi sinulla täytyy olla
-juuri tuo matto? Se on päällikön talossa.
-
--- Mene heti päällikön luo ja sano hänelle, etten voi nukkua millään
-muulla kuin sillä matolla, -- sanoi Lalli yhtä käskevästi.
-
-Neekeri taivutti päätänsä kuuliaisuuden merkiksi ja kiiruhti noutamaan
-mattoa. Lalli kiitti häntä ystävällisesti, kun hän palasi matto
-mukanansa, Villin istuessa ja nauraa hohottaessa. Niin pian kuin
-neekeri oli mennyt, istuutuivat molemmat matolle ja ilmaisivat halunsa
-palata beduiinileiriin. Heti kohtapa istuikin Lalli siellä nukkuvan
-dervishin Ramallahin vieressä.
-
-Ukko heräsi heti ja tervehti häntä leppeästi hymyillen.
-
--- Minun täytyy sanoa, että hetkisen luulin sinun petkuttaneen minua,
-kun viivyit niin kauan, -- sanoi hän ja viittasi poikaa istumaan.
-
-Lalli jutteli silloin kaikesta, mitä hänelle ja Villille oli
-tapahtunut, ja ukko kuunteli tarkkaavaisena.
-
--- Onpa vahinko, etten uskalla kertoa tästä toisille, -- sanoi hän
-huokaisten syvään. Siinä olisi niin kaunis satu kerrottavaksi
-leirinuotion ääressä. Itse en ole koskaan mattoa käyttänyt, sillä
-lupasin Allahille, etten koskaan itse käyttäisi sitä enkä sallisi
-kenenkään muunkaan tavoitella sillä itselleen hyötyä. -- En uskalla
-sanoa kellekään leirissä, että minulla on prinssi Husseinin matto, sillä
-silloin he koettaisivat varastaa minulta sitä. Joskus olen ajatellut,
-että minun pitäisi polttaa se, sillä muutoin se voisi kerran joutua
-jonkun kelvottoman käsiin joka käyttää sitä arvottomiin tarkoituksiin,
-ehkäpä varkauteen tai murhaan. Niin, kautta Allahin, luulenpa että teen
-sen juuri tällä hetkellä, kun minulla on voimaa tällaiseen tekoon.
-
-Ja ukko tarttui vapisevin käsin kallisarvoiseen mattoon ja paiskasi sen
-melkein hiiltyneeseen leirivalkeaan. Salaperäinen punainen liekki
-kohosi tulesta pimeätä yötaivasta kohti, ja tulesta kuului kuin
-vapautetun henkiolennon huokaus.
-
--- Nyt se on tehty, ja nyt tahdon nukkua, -- sanoi vanhus väsyneellä
-äänellä.
-
-Lalli kiitti häntä vielä kerran, ja pian kuului ukon tasainen hengitys.
-
--- Nyt meidän täytyy lähteä kotiin, -- sanoi Lalli ja haukotteli
-hänkin.
-
--- Minä olen hirveän väsynyt ja uninen kaiken tämän perästä. Kas niin,
-Villi, hyppää nyt!
-
-Ja niin hyppäsivät molemmat tähtikirkkaaseen avaruuteen, ja Lalli
-huomasi taas olevansa sohvalla lastenkamarissa.
-
-
-
-
-3. Aasia.
-
-Lalli aikoo lähteä intiaanien luo, mutta putoaa suinpäin lämpimään
-veteen. Kolkko kohta. Apinat laskettelevat pilkkalauluja ja pitävät
-juorupakinaa. Viisivuotias leski puukasalla. Apinan rangaistus.
-Kummallinen köysi. Papukaijat sähkölennättimenä. Villin uusi
-leikkitoveri. Tiikeri ja krokotiilit. Sutten pettymys. Norsu työssä.
-Retkeilyjä alkuasukkaitten parissa. Fakiiri. Ihmetyö.
-
-
-Seuraavana aamuna makasi Lalli taaskin kauan sängyssään ja mietti.
-Hänen oli yhtä mahdotonta kuin edellisenäkin aamuna päästä selvyyteen
-siitä, oliko kaikki tuo hänen ihmeellinen kokemansa ollut todellisuutta
-vaiko unta. Olihan se ollut niin hassua ja merkillistä, että hänen
-itsensäkin oli vaikea sitä uskoa, ja hän ymmärsi nyt paremmin kuin
-muulloin, ettei hän saisi ketään muuta sitä uskomaan. Ja jos hänen
-vanhempansa pitäisivätkin tosina hänen seikkailujansa, niin oli
-mahdollista, etteivät he enää sallisi hänen hypätä karttapallolle,
-sillä aivan vaaraton ei tällainen hyppäys ilmeisestikään ollut, ja
-hänen äitinsä oli aina niin peloissaan, että hän vaaroihin joutuisi.
-Parasta siis oli, että hän vast'edeskin tekisi löytöretkensä omalla
-uhallaan. Varmaankin oli maan päällä vielä paljon nähtävää, mikä menisi
-häneltä hukkaan, jos hän liian aikaiseen ilmaisisi salaisuutensa.
-
-Niin pian kuin ilta tuli ja vanhemmat lähettivät hänet nukkumaan, ei
-hän riidellyt vastaan niinkuin tavallisesti, vaan käväisi vain ensin
-keittiössä noutamassa Villin ja otti kissan mukaansa lastenkamariin,
-sillä hän oli niin tottunut pitämään sitä seurassaan, ettei hän
-ajatellutkaan lähteä yksin löytöretkillensä. Kissa oli hyvin uninen
-eikä näyttänyt olevan lainkaan huvitettu matkustelemisesta, mutta niin
-pian kuin sähkökone alkoi surista ja pieni kuu kiertää maata, oli se
-täysin valveilla ja valmiina hyppäykseen.
-
-Tällä kertaa Lalli päätti käydä Aasian suuressa maanosassa ja varsinkin
-sillä suurella niemimaalla, jonka houkutteleva nimi oli Intia. Hän oli
-kuullut puhuttavan niin paljon intiaaneista ja otaksui, että hän täällä
-saisi nähdä heidät todellisuudessa.
-
-Huh! Niin sitä taas kiidettiin suhisevan avaruuden halki, jotta päätä
-huimasi. Loiskis! Ja siinäpä makasi Lalli ja potkia sätkytteli
-haaleassa vedessä, joka oli yhtä lämmintä kuin hänen tavallinen
-kylpyvetensä. Hän sukelsi suin päin veteen, mutta onneksi ei se ollut
-syvää, niin että pulikoituaan hetkisen, hän taas pääsi pystyyn. Hänen
-vieressään kohosi veden pinnalle Villin pyöreä pää pärskyen ja sylkien.
-
-Kun Lalli oli puristanut vettä silmistään sen verran, että saattoi
-katsoa ympärilleen, huomasi hän seisovansa pää parahiksi veden pinnan
-yläpuolella melkein keskellä leveätä korkeaäyräistä virtaa, jonka
-rannoilla kasvoi ihmeellisiä, jättimäisiä puita. Hän varmaankin seisoi
-jollakin hiekkasärkällä, sillä niin pian kuin hän astui askelen sivulle
-päin, kävi heti syvemmäksi, mutta toisella puolella oli taas
-jonkunverran matalampaa.
-
--- Kissa vieköön, -- sanoi hän pyyhkäisten vettä valuvat kiharansa
-otsaltaan.
-
--- Mikä kissa, -- kysyi Villi äreästi tuijottaen häneen pyörein,
-kauhistunein silmin.
-
-Suuressa puussa, joka levitteli tuuheata latvaansa kauas joelle, istui
-moniaita apinoita, jotka nauraa virnistelivät ja näyttivät heille
-kieltä. Nyt ne alkoivat laulaa, kauhean väärällä ja motkottavalla
-sävelellä:
-
-    Lalli, Lalli punapää
-    kissaa lyödä läiskyttää.
-    Mirri pyytää säälimään,
-    Lalli vain ei säästäkään.
-
--- Vartokaahan vain, senkin pitkähäntäiset roistot, -- sähisi Villi
-kiukkuisesti. -- Minäpä kykenen kyllä kiipeämään yhtä hyvin kuin te, ja
-näytän kohta teille, mistä Taavetti olutta osti.
-
-Silloin virnailivat apinat vielä pahemmin ja osoittelivat sormellaan ja
-tirskuivat, ja kun Lalli katsoi heidän osoittamaansa suuntaan, näki hän
-kauhukseen, että hänen ja rannan välillä oli vielä korkeampi
-hiekkasärkkä, joka eräässä kohden kohosi vedenpinnan yläpuolelle, ja
-sillä letkotti puolisen tusinaa krokotiilejä nukkumassa
-päivänpaisteessa. Hän oli kyllä nähnyt ne katsellessaan ensin
-ympärilleen, mutta hän oli luullut niitä puunrungoiksi. Lalli-parka
-osasi uida vain parin vetäisyn verran, ja vastakkaiselle rannalle oli
-hyvin pitkältä. Myöskin Villi keksi nyt krokotiilit ja kiipesi
-kauhuissaan Lallin päälaelle raapaisten häntä tällöin aika kovasti.
-Pahinta oli, ettei Lalli uskaltanut kissaa kurittaa peläten
-herättävänsä hirveät matelijat. Oli ihmeellistä, ettei apinain räkätys
-niitä herättänyt, mutta krokotiilit olivat kai niin tottuneet niiden
-meluamiseen, etteivät häiriytyneet siitä. Tilanne oli kuitenkin vallan
-vakava, ja Lalli katui jo, että oli lainkaan lähtenyt tähän uuteen
-seikkailuun. Mahdotonta oli vedestä käsin hypähtää avaruuteen, vaikka
-olisi tahtonutkin.
-
--- Mikäs nyt neuvoksi, -- kysyi Villi vapisten.
-
--- Sinun täytyy uida toiselle rannalle hankkimaan apua, -- kuiskasi
-Lalli vastaukseksi.
-
--- En minä osaa uida, -- valitti Villi surkealla äänellä.
-
--- Kyllä minä tiedän että osaat, jos vain tahdot, mutta sinä olet
-sellainen pelkuri-raukka, -- vastasi Lalli suutuksissaan.
-
-Sitten otti hän kissan päälaeltaan, painoi sen veteen ja töytäisi
-menemään toista rantaa kohti, sillä välin kuin apinat nauroivat
-pilkkanauruaan ja jatkoivat juoruamistaan. Villi epäili hetkisen, mutta
-sitten alkoi hän uida varsin taitavasti. Vihdoin näki Lalli kissan
-pääsevän maihin ja häviävän rannan pensaikkoon.
-
-Odotus tuntui Lallista sietämättömältä. Korkealta taivaalta helotti
-aurinko kuin sulatusuuni suoraan hänen päähänsä, niin että hänen
-toisinaan täytyi valella sitä tuolla keltaisella, mutaisella vedellä,
-jottei pyörtyisi. Joka silmänräpäys hän pelkäsi krokotiilien heräävän,
-ja kaiken onnettomuuden lisäksi kuuli hän toiselta rannalta jonkun
-petoeläimen kauheata kiljuntaa. Vihdoin erotti hän selvästi, kuinka
-krokotiileista muudan aukoi suutansa ja haukotteli hitaasti. Mutta
-samassa kuuli hän myöskin vienon ihmisäänen hiljaista hyräilyä, ja kun
-hän katsoi siihen suuntaan, mistä ääni kuului, keksi hänen silmänsä
-hirsiröykkiöltä näyttävän lautan, jota virta kuljetti mukanaan.
-Röykkiön harjalla istui pieni, valkopukuinen olento.
-
-Kun krokotiili oli lakannut haukottelemasta, tuijotti se julmilla
-silmillään ympärilleen ikäänkuin saalista etsien. Silloin osoittivat
-apinat Lallia ja irvistivät vahingoniloisesti, ja nytpä näki krokotiili
-jo hänet.
-
--- Petturit, roistot, -- kähisi ääni puunoksien välistä, ja äkkiä
-tuntui kuin olisi paksu oksa alkanut liikkua, ja Lalli näki
-jättiläiskäärmeen riippuvan siellä aivan liikkumattomana ja hissukseen,
-niin etteivät apinatkaan olleet sitä ennen huomanneet. Ne parkaisivat
-kauhusta ja koettivat paeta, mutta salaman nopeudella kiertyi
-jättiläiskäärme juuri sen apinan ympärille, joka oli kavaltanut Lallin
-ja tukahutti sen kauheaan puristukseensa.
-
-Lalli seisoi apinan hirveästä kuolemasta kauhuissaan sekä peläten
-krokotiilia, joka nyt oli kierittäytynyt veteen hiekkasärkältä ja alkoi
-uida häntä kohti. Mutta samassa näki hän myöskin, että hirsikasa, johon
-hän äsken oli kiinnittänyt huomionsa, oli virran mukana ajautunut aivan
-hänen luokseen ja pysähtynyt hiekkaan. Kasan harjalla istui pieni
-valkopukuinen tyttö, jolla oli kauniit, tummanruskeat kasvot ja korea
-kehäkukkaseppele sinisenmustilla kiharoillaan. Hän viittoili
-innokkaasti Lallille kehoittaen tätä kiipeämään luokseen, ja ennenkuin
-krokotiili oli saanut pojan terävien hampaittensa väliin, oli hän
-kahlannut hirsikasan luo ja kiivennyt sen harjalle. Hän näki nyt, että
-röykkiön muodostivat hävitetyn rakennuksen jätteet, missä katto vielä
-oli jäljellä, ja sillä juuri istui tuo tyttö.
-
--- Kuka sinä olet, tyttö, -- kysyi Lalli, niin pian kuin hän huomasi
-olevansa turvassa krokotiilin hampailta.
-
--- Nimeni on Sindra, -- vastasi toinen, -- mutta en ole tyttö, vaan
-leskivaimo.
-
--- Leski, -- nauroi Lalli, -- kuinka voit olla leski, kun olet noin
-pieni?
-
--- Minä menin naimisiin viiden vuoden ikäisenä, -- vastasi Sindra
-uljaasti. -- Mieheni, joka silloin oli kahdeksanvuotias, kuoli aivan
-äskettäin, ja nyt olen leski. Oikeastaan olisi minut pitänyt polttaa
-samalla kertaa kuin mieheni ruumis poltettiin, mutta vieraat valtiaat,
-englantilaiset, eivät salli enää leskiä poltettavan, ja nyt minua
-halveksitaan vain sen tähden, ettei minua poltettu, mutta eihän syy ole
-minun. Sitten tuli tulvavesi ja huuhteli mukanansa talomme, ja minä
-pelastuin viime hetkessä katolle. Mutta miten sinä olet tänne tullut?
-Olethan aivan noiden vieraiden herrojen näköinen.
-
-Lalli koetti kertoa hänelle, miten hän oli tullut hypänneeksi Intiaan,
-mutta Sindra ei ymmärtänyt selitystä laisinkaan, eikä Lalli sitä
-ihmetellyt.
-
--- Tulin tänne saadakseni nähdä intiaaneja, -- lopetti hän. -- Mutta
-ethän sinä ole ensinkään sen näköinen, millaisiksi intiaaneja
-mielessäni kuvittelin.
-
--- Emme me olekaan intiaaneja, -- nauroi Sindra. -- Meitä nimitetään
-hindulaisiksi. Opettajani on kertonut minulle koko tuon jutun
-Kolumbuksesta, joka löysi uuden maan, Ameriikan, ja luuli, että hän oli
-matkustanut maan ympäri ja tullut Intiaan ja sentähden nimitti
-asukkaita siellä intiaaneiksi. Etkös sinä, joka itse olet valkoihoinen,
-sitä toki tiennyt?
-
-Silloin hävetti Lallia hirveästi, että tuo ruskea tyttö tiesi enemmän
-kuin hän itse.
-
--- Mitä me nyt teemme, kun virta ei enää kuljeta taloa? -- jatkoi pikku
-leski. -- Tuolla uiskentelee tuo ilkeä krokotiili ja vartoo vain, että
-me laskeutuisimme hänen ruuakseen. Olen purjehtinut tätä suurta, pyhää
-virtaa useita peninkulmia, matkannut kylien ja kaupunkien ohitse enkä
-ole mitään syönyt koko aikana. Minä istuin odottamassa, että virta
-kuljettaisi minut aavalle merelle, minne isäni on sanonut virran
-laskevan, ja missä kulkee laivoja, jotka ovat talojakin suuremmat.
-Tahtoisinpa nähdä nuo laivat ja valkoisten miesten asunnot ja
-kaupungit. Mutta nyt en voi päästä kauemmaksi, ja krokotiili odottaa
-vain saadakseen niellä minut.
-
--- Hst, siellä! Älkää puhuko roskaa, -- kuului käheä ääni korkeasta
-veteen kallistuvasta puusta. -- Minä en salli krokotiilin syödä sinua
-suuhunsa. Se on tosin minulle kaukaista sukua, mutta sukuhan aina on
-pahinta, niinkuin tietänet. Mutta oikeastaan tahdon auttaa teitä
-molempia noitten apinaveitikoiden käsistä. Minä halveksin sitä
-roskajoukkoa, ja niiden käytös oli halpamaista, kun juorusivat
-krokotiilille. Kas niin, kiivetkää nyt puuhun minua pitkin. Joutukaa!
-
-Ja jättiläiskäärme riippui puunoksasta pyrstönsä varassa, ja silloin
-ulottui sen ruma pää ja suussa oleva kaksijakoinen liikkuva kieli alas
-lasten luo.
-
-Lalli katseli hetkisen epäluuloisesti käärmeen kimalteleviin silmiin,
-ja myöskin tyttö oli kauhistuneen näköinen, mutta miten olikaan, niin
-alkoi poika luottaa tuohon terävään katseeseen, tarttui lujasti kiinni
-käärmeen niskaan ja alkoi kiivetä ylöspäin. Käärme auttoi kiipeämistä
-kiemurtelemalla itse ylöspäin, ja pian istui Lalli turvassa paksulla
-puunoksalla. Silloin rohkaisi myöskin tyttö mielensä, ja kun käärme oli
-taaskin laskeutunut alas, kiipesi hänkin ylös joustavasti ja
-ketterästi.
-
-Kun lapset olivat päässeet puuhun, keksivät he istuvansa isossa
-viikunapuussa. Tämän puun hedelmillä apinat olivat herkutelleet. Sindra
-alkoi heti syödä viikunoita, ja Lalli noudatti hänen esimerkkiään.
-
--- No, mitäs me nyt teemme, -- kysyi pikku leski.
-
--- En minä vain tiedä, -- vastasi Lalli hiukan alakuloisena. -- Minä
-tulin tänne kissa seuralaisenani. Se on nyt uinut hakemaan minulle
-apua, enkä saata lähteä pois ja jättää sitä pulaan. Minun täytyy
-odottaa täällä, kunnes se palaa.
-
--- Villi, Villi, -- huusi hän niin kovalla äänellä kuin jaksoi, mutta
-huuto ei kuulunut kauas virran kohistessa ja pauhatessa.
-
--- Villi, Villi, -- huusi papukaija kimeällä äänellä puunlatvasta, ja
-hänen toverinsa lähimmässä puussa jatkoivat huutamista, niin että huuto
-kuului puusta puuhun virran molemmin puolin.
-
--- Kun nuo lörppökielet ovat saaneet jotakin huulilleen, niin kiertää
-se ympäri koko maailman, sähisi käärme ylenkatseellisesti. -- Saatpa
-kyllä asiasi kissanystäväsi kuuluviin, niin että hän tietää sinun
-kaipaavan häntä takaisin.
-
-Lalli ja Sindra asettuivat mukavaan asentoon puunoksalle, herkuttelivat
-viikunoilla ja puhelivat keskenään odotellessaan. Äkkiä kuului selvästi
-virran toiselta puolelta naukumista, se toistui puu puulta, ja tuota
-pikaa naukaistiin joka puusta ylt'ympärillä.
-
-Yhtä haavaa kuului taaskin kauheaa kiljuntaa vastakkaiselta rannalta,
-ja kun lapset katselivat sinnepäin joen poikki, seisoi rantapensaikossa
-valtavan suuri kuningastiikeri ja ulvoi puolittain vihaisesti,
-puolittain surullisesti:
-
--- Missä on lapseni? Kuka on varastanut lapseni minulta? Kuuletko,
-poikaseni, kuuletko!
-
--- Emme vain me, emme vain me, -- ulvoi shakaaliparvi levottomasti, ja
-myöskin lauma harmaita susia, joita oli kerääntynyt lähelle sitä puuta,
-missä lapset olivat, päästi kuuluviin puolustelevan murinansa.
-
-Moniaita minuutteja kului, ja yhä istuivat lapset aivan äänettöminä ja
-pelästyneinä, mutta silloin tulla tupsahtikin Villi juosten pensaikosta
-kintereillään pieni tiikerinpentu, joka ei ollut häntä itseään paljoa
-suurempi. Ne leikkivät nähtävästi "hippasilla", mutta kun Villi keksi
-Lallin puussa, päästi hän iloissaan äänekkään naukaisun ja oli yhdellä
-loikkauksella lasten vieressä oksalla. Aivan hänen kintereillään
-seurasi pieni tiikerinpentu.
-
-Nytpä keksi tiikerikin toisella rannalla heidät ja kiljui uhkaavasti
-pojalleen, jotta tämä joutuisi hänen luokseen joen toiselle puolelle,
-mutta poikanen vain nauroi ja huusi vastaukseksi.
-
--- Minulla on nyt niin hauskaa, äiti. Tulen kyllä myöhemmin. Anna minun
-nyt vain jäädä vähäksi aikaa! Eihän kello vielä ole paljoa.
-
-Silloin naarastiikeri hyppäsi raivostuneena veteen uidakseen virran
-ylitse, ja Sindra huudahti kauhuissaan, mutta ennenkuin tiikeri oli
-päässyt virran yli, saivat krokotiilit hänet valtaansa ja repivät hänet
-kappaleiksi.
-
-Silloin pieni tiikerinpoikanen alkoi itkeä katkerasti eikä saanut
-lohdutusta suruunsa. Villi kertoi, kuinka hän oli tavannut sen toisella
-rannalla, ja sitten olivat he alkaneet leikkiä yhdessä, ja Villi oli
-unohtanut asiansa ja tiikeri äitinsä, kunnes Villi viimein oli kuullut
-papukaijain huudon. Silloin oli hän alkanut seurata joenrantaa
-saadakseen jonkun auttamaan Lallia, ja viimein oli hän tullut joen yli
-johtavalle sillalle ja kiiruhtanut toista rantaa takaisin siihen
-kohtaan, missä oli löytänyt Lallin puusta.
-
-Pieni leski silitti ja lohdutti tiikerinpoikasta, antoi sille nimeksi
-Huru ja lupasi pitää siitä huolta, ja loppujen lopuksi ryömi tuo
-pikku-poloinen Sindran syliin ja nukahti siihen.
-
--- Mitä me nyt teemme, -- kysyi Lalli epäröiden. Emmehän pääse täältä
-lähtemään noiden susien takia, jotka tuolla alhaalla meitä vaanivat.
-
-Ja hän osoitti sormellaan susilaumaa, joka oli kerääntynyt aivan puun
-juurelle ja katseli heitä himokkain silmin ja valkeina kiiluvin
-hampain.
-
--- Siitä asiasta minä kyllä huolehdin, -- sähisi jättiläiskäärme heidän
-vieressään.
-
-Se oli riippunut taaskin aivan liikkumattomana, niin että he olivat
-melkein unohtaneet sen olemassaolon, mutta nyt se kiemurteli hitaasti
-puusta alaspäin susia kohti, jotka heti pakenivat hurjan kauhun
-valtaamina. Silloin kiipesivät myöskin lapset alas puusta. Sindra
-kantaen Hurua sylissään; ja Villi juoksi vieressä.
-
-Kun he olivat kiittäneet jättiläiskäärmettä, taivalsivat he kappaleen
-matkaa metsän halki ja tulivat pian avonaiseksi raivatulle paikalle,
-missä suunnaton norsu kulki työtä tekemässä. Torahampaillaan se kiskoi
-kantoja ja kiviä ylös maasta ja kuljetti ne pois kärsällään. Ihmistä,
-joka olisi johtanut sen työtä, ei näkynyt eikä kuulunut.
-
-Niinkuin tavallista oli Lalli kohtelias ja kävi sitä tervehtimään.
-
--- Hyvää päivää, norsu-herra. Minulla on sinulle terveisiä serkultasi
-Afrikasta.
-
-Norsu keskeytti työnsä ja vastasi ystävällisesti tervehdykseen.
-
--- En minä tunne siellä kaukana asuvia sukulaisiani, -- sanoi hän
-miettiväisenä. -- Olen vain kuullut sanottavan, että ne ovat suurempia
-ja levottomampia kuin täällä Intiassa asuva sukuhaara, ja etteivät ne
-suvaitse ihmisen käyttää niitä työssä. No niin, oma asiansahan on,
-tahtovatko ne elää vapaina metsässä, mutta kyllä voi pitää paljon
-ihmisistäkin, kun ne meikäläistä vain siivosti kohtelevat. Heiltä oppii
-aika paljon, ja jos heidän hyväkseen tekee työtä, niin on elatuksen
-huoli taas heidän murheenansa.
-
--- Sinähän olet oikein filosoofi, kuulen ma, -- sanoi Villi
-pisteliäästi. -- Ihmiset elättävät myöskin minua, mutta en minä vain
-tee työtä heidän hyväkseen.
-
--- Luuletko sinä, että ihmiset tekevät mitään katsomatta omaa hyötyään?
--- kysyi norsu ylevän levollisesti. -- Sinä pyydystät rottia ihmisen
-vastuksista, vaikkapa luulet, että teet sitä vain omaksi huviksesi. Ja
-tarvitsevathan ihmiset joskus leikkikalujakin, ja sellainenpa sinä
-juuri oletkin heille.
-
-Villi näytti aika nololta eikä virkkanut sen enempää vähään aikaan,
-
--- Mitä sinä täällä teet, pikku herra, -- kysyi norsu, kääntyen Lallin
-puoleen.
-
--- Olenpahan vain tullut hiukan katselemaan näitä seutuja, -- vastasi
-Lalli.
-
--- Silloin on viisainta, että sinä niin pian kuin mahdollista laputat
-tiehesi metsästä ja pysyt teillä ja kylissä, sillä metsä on täynnä
-vaarallisia eläimiä, -- sanoi norsu samaan äänensävyyn, jolla isä
-kotona tapasi puhua, kun Lalli oli lähdössä jollekin huviretkelle. --
-Maantie ei ole kaukana täältä.
-
--- Sen kyllä tiedän, -- vastasi Villi vähän nyreissänsä. -- Tulin äsken
-sillan ylitse.
-
-Sitten heittivät he norsulle hyvästit ja jatkoivat vaellustaan suurelle
-tielle, joka pölyisenä ja paahteisena kiemurteli riisivainioiden,
-metsien ja kylien lomitse. Kaikkialla, minne he tulivat, kohtelivat
-asukkaat heitä ystävällisesti ja antoivat heille ruokaa ja juomaa, ja
-monta omituista ihmisrotua, vaatepartta ja käytöstapaa he näkivät.
-Väestö tunnusti monta eri uskontoa. Oli muhamettilaisia ja erilaisia
-pakanoita, ja sitäpaitsi oli kansa jaettu kasteihin eli eriarvoisiin
-yhteiskuntaluokkiin, jotka olivat toisistaan jyrkästi erotetut, kuin
-olisi niihin kuulunut eri kansallisuuksia. Eri ammatit olivat eri
-kastien hallussa, ja pojat perivät isän ammatin.
-
-Kerran, heidän käydessään muutamien köyhäin miesten ohitse, jotka
-istuivat maassa syöden yksinkertaista ruokaansa, sattui Lalli menemään
-niin lähelle, että hänen varjonsa lankesi heidän ateriaansa. Silloin
-heittivät he heti inhoten pois ruokansa ja sanoivat sen tulleen
-saastaiseksi yksistään siksi, että valkoisen ihmisen varjo oli siihen
-sattunut. Tätä oli Lallin hyvin vaikea käsittää, sillä hänestä
-näyttivät miehet itse olevan paljon likaisemmat kuin hän. Kaikkialla
-ajelivat alkuasukkaat suurilla kyttyräisillä härillä, ja useimmat
-heistä söivät vain riisiä.
-
-Siellä täällä kohtasivat he myös valkoihoisia miehiä ja naisia,
-englantilaisia, jotka uteliaasti tarkastelivat heitä ja koettivat
-puhella heidän kanssaan, mutta ihmeellistä oli, että Lalli, vaikka hän
-ymmärsi kaikkien näiden alkuasukkaitten, vieläpä eläintenkin kieltä, ei
-ymmärtänyt englantia.
-
-Huru, tuo pieni tiikerinpentu, seurasi heitä kaikkialla ja leikki
-Villin kanssa, ja Lalli pani pian merkille, että juuri sen läsnäolo
-olikin syynä siihen, että alkuasukkaat tervehtivät heitä sellaisella
-kunnioituksella. He pitivät heitä pyhinä, koskapa tiikeri heitä tällä
-tapaa seurasi. Lalli ja pikku leski tulivat hyvin hyviksi ystäviksi.
-
-Kerran he erään kylän ulkopuolella näkivät laihan, repaleisen, melkein
-alastoman ukon, jolla oli takkuinen tukka ja kuopallaan olevat palavat
-silmät. Likaisena ja kurjana hän istui kyyryissään kori edessään.
-
--- Siinä on pyhä mies, fakiiri, -- selitti Sindra hartaasti. --
-Menkäämme ja pyytäkäämme häntä tekemään meille joku ihmetyö.
-
--- Osaako tuo kurja raukka tehdä ihmetöitä, -- kysyi Lalli
-hämmästyneenä.
-
--- Kohta saat nähdä, -- vastasi Sindra.
-
-Kaikki menivät nyt fakiirin luo, joka loi heihin tutkivan, läpitunkevan
-katseen. Sindra tervehti ukkoa kunnioittavasti ja pyysi häntä tekemään
-heille jonkun ihmetyön.
-
-Silloin nosti ukko korinsa ja aukaisi sen, ja esiin mateli kolme ilkeää
-lasisilmäkäärmettä, ja kun vanhus alkoi soittaa huilua, tanssivat
-hirviöt soiton tahdissa.
-
--- Tuo ei ole mikään ihmetyö, -- sanoi Sindra vakavasti. -- Sellaista
-olen maantien varrella nähnyt monen ilveilijän tekevän.
-
-Ukko katsahti häneen terävästi, mutta otti sitten sanomatta sanaakaan
-esille saviastian, joka oli täynnä multaa, ja pani siihen siemenen,
-joka heidän nähtensä yleni taimeksi ja alkoi kukkia.
-
--- Tuopa oli ihmeellistä, -- sanoi Lalli, -- mutta luulinpa kuitenkin,
-että ihmetyö olisi jotakin vielä kummallisempaa.
-
-Ukon palava katse kiintyi Lalliin terävänä ja läpitunkevana.
-
--- Näenpä, että kuulut niihin, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä, --
-sanoi hän käheällä, sähisevällä äänellään. -- Jos tahdot nähdä jotakin
-erikoista, niin näytän sinulle sen.
-
--- Voitko näyttää minulle koko Aasian muutamassa minuutissa, -- kysyi
-Lalli rohkeasti. Minä olen jo ollut täällä niin kauan, ja minun on pian
-lähdettävä kotiin, enkä kuitenkaan ole nähnyt kuin pienen osan Intiaa.
-
--- Sen kyllä voin, -- vastasi fakiiri, ja hänen äänensä kuulosti
-melkein uhkaavalta. -- Katsohan nyt!
-
-Hän otti koristaan kerän, tarttui toisella kädellään langan päähän ja
-sinkautti toisella kädellään kerän ilmaan. Langan purkautuessa lensi
-kerä niin korkealle, ettei siitä voinut nähdä muuta kuin vain langan,
-joka riippui tyhjästä ilmasta.
-
--- Tule mukaan nyt, -- sanoi fakiiri käskevällä äänellä.
-
-Senjälkeen alkoi hän kiivetä riippuvaa lankaa ylöspäin.
-
-Lalli ei epäillyt vähääkään, vaan alkoi heti kiivetä lankaa myöten, ja
-myöskin Sindra, Villi ja Huru tekivät samalla tavalla. Kiipeäminen
-onnistui ihmeteltävän helposti, vaikkakin lanka oli niin ohutta, että
-he tuskin saattoivat tuntea sitä käsissään. Yhä korkeammalle he
-kiipesivät, ja maa laajeni yhä enemmän heidän silmissään. Vihdoin
-pysähtyi fakiiri riippuen langan varassa käsistään ja polvitaipeestaan.
-
--- Katsoppa, sanoi hän, viitaten toisella kädellään. -- Tuolla näet
-korkeat Himalaijan vuoret, tuolla loppuu Intia, ja niiden toisella
-puolella voit nähdä muita maita, Tibetin vuoristomaan, Afganistanin,
-Turkestanin ja muita.
-
-Lalli katsoi osoitettuun suuntaan ja näki korkean vuorijonon lumisine
-huippuineen, ja toisella puolella saattoi hän erottaa muut maat niin
-seivästi että näki, mitä ihmiset tekivät laaksoissa ja vuorenrinteillä.
-Tibetissä näki hän rotevia vuoristolaisia, jotka paimensivat karjojaan,
-ja ihmeellisiä luostareita pyhine miehineen, jotka hypistelivät
-puupalloista tehtyjä rukousnauhojaan, toisella taholla näki hän villien
-afganein aseinaan käyrät veitset kuljeksivan vuorisolissa, ja vielä
-kauempana kuormitettujen kamelikaravaanien vaeltavan erämaan tapaisten
-seutujen halki.
-
--- Käykäämme korkeammalle, -- sanoi fakiiri käskevällä äänellä.
-
-He kiipesivät vielä korkeammalle, ja näköala laajeni yhä enemmän.
-
--- Tuolla on Persia ja Mesopotamia, -- selitti fakiiri, kun he taas
-pysähtyivät, -- tuolla vasempaan käteen Arabia ja Syyria. Tuolla
-Välimeren rannalla on sinulle pyhä maa Palestiina ja Välimeren ja
-Mustanmeren välillä Vähä-Aasia. Oikealle päin näet Kiinan ja Japanin,
-Indo-Kiinan, Taka-Intian ja sen suuret saaret, ja tuolla kauimpana
-pohjoisessa on Siperia.
-
-Ja taaskin näki Lalli kaikki aivan selvästi. Hän näki asukkaiden ennen
-muinoin niin rikkaassa Mesopotamiassa molempien suurten virtojen
-Eufratin ja Tigriin välissä työskentelevän viljavainioillaan,
-persialaisten kutovan mattojaan ja viljelevän puutarhojaan ja
-arabialaisten ratsastavan komeilla hevosillaan erämaan halki. Hän näki
-Juudanmaan kaikkine pyhine paikkoineen, joissa pyhiinvaeltajat
-hartaasti polvistuivat. Hän näki suuren ihmispadan Kiinan, missä vilisi
-kuin muurahaispesässä keltaisia, vinosilmäisiä kiinalaisia, jotka
-palmikko niskassa työskentelivät ja raatoivat. Hän näki mongolien
-harhailevan Mongolian aroilla valtavan suurine hevoslaumoineen ja
-samojedien kaitsevan porokarjojaan Siperian autioilla tundroilla
-Jäämeren rannoilla. Koko Aasia oli hänen edessään levällään kuin
-karttana, mutta sellaisena karttana, jossa oli vuoria, vainioita,
-metsiä ja järviä ja kolmella puolella pauhaava sininen meri.
-Neljännellä taholla ulottuivat matalana muurina Aasian ja Euroopan
-välillä metsänpeittoiset Uralin vuoret rikkaine kaivoksineen. Hän näki
-laivoja, jotka veivät lastittain kaikkia idän aarteita Intiasta ja
-suurilta saarilta länsimaihin, ja tuolla kauimpana lännessä kimalteli
-kirkkaassa auringonpaisteessa Bosporin salmi Aasian ja Euroopan
-välillä, ja sen toisella puolella erotti hän Konstantinopolin kullatut
-minareetit. Kaukana idässä kohosi merestä Japanin ihana saarimaailma
-tulivuorineen, ja hän näki lyhytkasvuisten japanilaisten kuumeisella
-kiireellä ahertavan kaikkea sitä uutta, minkä he olivat oppineet
-länsimaisilta muukalaisilta, tehdäkseen saarimaansa mahtavaksi
-vallaksi.
-
--- Niin, tämä on todellakin ihmetyö, -- sanoi Lalli täynnä ihailua.
-
-Hänen päässään pyöri kaikki se uusi, minkä hän yhdellä kertaa oli
-saanut nähdä. Hänestä tuntui, ettei kaikki voinut hänen aivoihinsa
-mahtua, ja hänen silmiänsä huikaisi.
-
--- Siinäpä onkin niin suuri ihme, -- sanoi fakiiri ilkeästi,
-vahingoniloisesti irvistäen, -- ettei kukaan ihminen ole sellaista
-nähnyt, ja sinä, joka olet sen nähnyt, et myöskään saa jäädä eloon
-kertoaksesi siitä, mitä olet nähnyt.
-
-Ja silloin otti ukko riippuessaan langan varassa toisella kädellään
-suuren käyrän veitsen ja suuntasi sen Lallia kohti. Lalli kuuli Sindran
-parkaisevan kimakasti ja kauhuissaan hellitti hän langan käsistään ja
-putosi huimaavaa vauhtia halki avaruuden Sindran huudon ja Villin
-surullisen nau'unnan vielä kaikuessa hänen korvissaan. Hän vaipui
-vaipumistaan, kunnes hänen silmissään pimeni, ja kun hän jälleen
-aukaisi ne, oli hän taaskin lastenkamarin sohvalla Villi vieressään,
-mutta Sindra ja Huru olivat tipo tiessään.
-
-
-
-
-4. Pohjois-Ameriikka.
-
-Lalli riippuu takin liepeestä taivaan ja maan välillä. Naurava
-piikkisika. Villi raapii omia käpäliään. Pelastus pälkähästä. Kaksi
-pienokaista, jotka osaavat sanoa vain "äiti". "Äiti" tulee. Todellisia
-intiaaneja, jotka aikovat paistaa Lallin. Mylvivä mäentöyry. Mieletön
-ratsastus. Kuinka Villi pelastaa junan rosvojen käsistä. Lalli
-matkustaa junalla, automobiililla ja ilmassa ja syöksyy Niagaraan.
-
-
-Koko seuraavan päivän oli Lalli alakuloinen ja totinen. Hän ei voinut
-unohtaa pikku Sindraa ja ihmetteli vain yhä, mikä tämän kohtaloksi oli
-tullut, hänen itsensä syöksyessä alas korkeuksista. Että Villi, kuten
-tavallisesti, oli ehjin nahoin pelastunut, se ei häntä niin paljon
-ihmetyttänyt, sillä putoavathan kissat aina jaloilleen, olipa korkeus
-mikä tahansa. Joka tapauksessa oli harmillista, ettei Villi osannut
-täällä kotona puhua; ehkäpä hän oli nähnyt, miten Sindran oli käynyt.
-
-Häntä halutti suuresti taaskin käydä Intiassa, kun hän illan pimetessä
-taas tekisi matkan päästäkseen, jos mahdollista, perille siitä, miten
-hänen leikkitoverinsa oli käynyt. Mutta Intia on suuri maa, eikä hän
-voinut ensinkään arvioida, minne hän putoaisi. Hän saattoi tulla monen,
-monen peninkulman päähän Sindrasta, ja varmaankin olisi mahdotonta
-löytää häntä, vaikka tämä vielä olisi hengissä. Eipä siis ollut mitään
-muuta keinoa kuin koettaa lohduttautua käymällä sen sijaan jossakin
-muussa maassa.
-
-Sindra oli sanonut hänelle, että oikeat intiaanit asuivat Ameriikassa,
-ja sentähden päätti Lalli nyt käydä tässä maanosassa. Hänen vanhempansa
-olivat ihmetelleet hänen kalpeata ja huolestunutta ulkonäköään ja
-olleet siitä levottomia ja lähettivät siksi hänet aikaisin nukkumaan.
-Heidän levottomuutensa lisääntyi yhä, kun hän ei ensinkään hangoitellut
-vastaan, vaan hiipi aivan hiljaa lastenkamariin. Täällä meni hän heti
-karttapallon ääreen ja katseli siitä Ameriikkaa. Hän huomasi, että
-tämän maanosan muodosti kaksi melkein yhtä suurta osaa, joita yhdisti
-kapea kannas, ja hän tahtoi mielellään tietää, millä seuduin intiaanit
-asuivat. Ei kai ollut mitään muuta neuvoa kuin käydä ensin toisessa ja
-sitten toisessa, ja hän päätti ensin valita pohjoisen osan.
-
-Villi makasi tällä kertaa sohvassa, niinkuin näytti aivan
-matkavalmiina, ja pian kiersi karttapallo rataansa. Lalli osoitti
-sormellaan Pohjois-Ameriikkaa, ja he tekivät hyppäyksensä avaruuteen.
-
-Oksat ja lehdet repivät Lallin korvia ja äkkiä huomasi hän riippuvansa
-takinliepeestään isossa puussa hapuillen avuttomasti käsin ja jaloin
-itselleen jotakin tukea. Alhaalla ruohikossa istui Villi ja naukui
-surkeasti. Heidän ympärillään suhisi korkea metsä kovassa tuulessa, ja
-Lalli kiikkui edestakaisin, ollen joka hetki vaarassa pudota maahan
-huimaavasta korkeudesta.
-
--- M-jaau, -- huusi Villi. -- Mitä me nyt teemme?
-
--- En minä tiedä, -- vastasi Lalli melkein itkien. En minä pääse täältä
-puusta putoamatta. Olipa tyhmää, että tulinkaan tänne.
-
-Vähän alempana puussa nauroi joku kuivasti ja ilkkuvasti, ja kun Lalli
-katsoi sinne, istui oksalla kummallinen pieni eläin, joka oli pyöreä
-kuin kerä ja ojenteli pitkiä, teräviä piikkejään joka taholle. Se ei
-voinut olla muu kuin piikkisika, ja tuota nenäkästä eläintä ilmeisesti
-huvitti Lallin hätä.
-
-Villi suuttui kovasti ja syöksähti puuhun rangaistakseen sen
-häpeämättömyyttä, mutta hän parkaisi surkeasti, kun hän koetti
-käpälällään kurittaa piikkisikaa.
-
--- Eipä vain tämä ukko menekään, -- ivasi piikkisika. -- Parempi olisi
-olla ystävänä minun kanssani.
-
--- Mitäpä hyötyä sinä voisit tehdä, jos ystäväsi olisinkin, -- kysyi
-Lalli melkein huvitettuna.
-
--- Ei sitä vain niin tarkoin tiedä, -- vastasi piikkisika. -- Ei pidä
-koskaan halveksia ketään pelkän ulkonäön vuoksi. Koskaan ei voi tietää,
-milloin tarvitsee sen apua, jolle on nauranut.
-
--- Enhän minä sinulle nauranutkaan, vaan itsehän sinä minulle nauroit,
--- vastasi Lalli hieman suuttuneena. -- Tapanani on olla aina
-kohtelias, mutta ethän voine vaatia, että minun on sinua kumarrettava
-tässä heiluessani.
-
-Piikkisika oikaisihe taas käppyrästä ja laski piikkinsä myötäsukaan.
-
--- Totta tosiaan, minä uskonkin, että osaat olla kohtelias poika, --
-sanoi hän aivan ystävällisesti. -- Ellei tuota kissa-veitikkaa olisi,
-niin ehkä sinua auttaisin.
-
-Silloin alkoi Villi kehrätä kovin mielistellen ja pyysi ylen koreasti
-piikkisikaa auttamaan Lallia.
-
--- No niin, -- vastasi tämä vihdoin, -- olkoon menneeksi tällä kertaa.
-
-Ja sitten kiipesi hän hiljaa ja varovaisesti korkeammalle puuhun aina
-siihen oksaan asti, josta Lalli riippui, ja kapusi sitten oksalle
-pitäen siitä kiinni hajakynsillänsä.
-
--- Pidäppä nyt varasi, -- sanoi hän. -- Alapuolellasi vain puolen
-metrin päässä on paksu oksa. Minä menen tätä oksaa painamaan, kunnes
-olet saanut kiinni alemmasta.
-
-Vähitellen kapusi piikkisika yhä kauemmas huojuvalle oksalle, kunnes
-tämä todella painui niin alas, että Lalli sai molemmin käsin kiinni
-alemmasta oksasta. Silloin kiipesi piikkisika takaisin ja irroitti
-hänen takkinsa liepeen irti oksasta, johon se oli tarttunut, ja pian
-oli Lalli paksun oksan varassa ja kiipesi sitten rungon viereen, missä
-hän istuutui oksanhankaan läähättäen rasituksesta ja väsymyksestä.
-
--- Kas niin, hädintuskinpa pelastuitkin, -- nauraa virnisteli
-piikkisika suopeasti. -- Mutta mitä sinulla on tekemistä täällä
-metsässä? Se ei ole laisinkaan sinunlaisiasi pojannallikoita varten.
-
--- Tulin vain vähäisen näkemään Ameriikkaa, vastasi Lalli.
-
--- Ameriikkaa, Ameriikkaa, -- mutisi piikkisika. -- Ameriikka on niin
-suuri, ettei sitä päivässä näe, ja paljon se on muuttunut viime
-vuosisatoina, mikäli voin päättää esi-isieni jälkeen jättämistä
-muinaistarinoista. Punanahkat ovat melkein kaikki poissa, ja nyt näkee
-enimmäkseen vain rautateitä ja suurkaupunkeja ja koneita vapaitten
-metsien tilalla. Mutta jos kuljet vähän matkaa mäkeä ylöspäin, niin
-tulet pian metsästä Kalliovuorten rinteille, ja silloin saanet ehkä
-nähdä vähän enemmän. Kas niin, ei sinun tarvitse niin paljon kiitellä
-sen vertaisesta. Hyvästi vain, ja koeta opettaa kissaasi yhtä
-kohteliaaksi kuin itse olet.
-
--- En minä ole ymmärtänyt olla ennenkään kohtelias sioille, olipa
-niillä piikit selässä tai ei, -- sanoi Villi vähän isotellen, mutta
-piikkisika ei edes räpäyttänyt silmäänsäkään, vaan ryömi taas
-puunoksalle jatkamaan keskeytynyttä untaan.
-
-Lalli ja Villi vaelsivat nyt suuren metsän halki, missä päivänsäteet
-leikittelivät vihreällä sammalikolla, hirvet lapiomaisine sarvineen
-kävivät laitumella pienissä ryhmissä metsän aukeamissa, sudet ja ketut
-juosta tassuttelivat tiheikössä ja korkealla ilmassa leijailivat
-kotkat, korppikotkat ja haukat. Maa nousi nousemistaan, ja jylhiä
-kallioita kohosi paikoin. Yhä useammin tuli kallioita vastaan ja
-vihdoin nämä kokonaan tunkivat tieltään metsän, ja sitten he tulivat
-paljaille kukkuloille.
-
-Lallia kokolailla väsytti ja nukutti, ja hän etsi itselleen sopivaa
-levähdyspaikkaa, mutta aurinko ja tuuli tekivät levähtämisen tukalaksi
-näillä autioilla kukkuloilla.
-
-Vihdoin näkivät he vuoriluolan suuaukon ja kävivät sen sisälle hakemaan
-suojaa. Edettyä muutaman askelen pimeässä alkoi Villi sähistä ja
-sylkeä, sillä onkalon perällä asusti jo ennestään pari somaa pikku
-eläintä. Ne muistuttivat näöltään kömpelöitä koiranpenikoita,
-tallustellessaan edestakaisin vinkuen ruokaa.
-
--- Anna niiden olla rauhassa, Villi, -- huusi Lalli, muuten annan
-sinulle selkään.
-
--- Enpä uskokaan, että ne ovat koiria, -- vastasi Villi happamesti. --
-Niitten vanhemmat ovat varmaan koiria paljon suuremmat. Ne saavat
-kernaasti minulta olla rauhassa, kun eivät minuun kajoa.
-
-Ja sitten paneutui hän soppeen lepäämään, mutta Lalli alkoi leikkiä ja
-peuhata pentujen kanssa ja antoi niille leipäpalasia ja makeisia, mitä
-hänellä oli taskussaan. Ne olivat niin kehittymättömiä, etteivät edes
-osanneet eläinkieltä vielä selvästi puhua, eikä hän voinut päästä
-perille siitä, mihin eläinlajiin ne kuuluivat, sillä kun kysyi kenen
-pentuja ne olivat, vastasivat ne vain: -- "Äidin".
-
-Äkkiä pimentyi luolan suu, ja kauhean iso harmaa karhu tölmähti sisälle
-läähättäen ja kieli pitkällä suusta. Yhdellä ainoalla katseella sen
-palavat silmät olivat havainneet luolan sisustan, ja näyttipä hetken
-siltä, kuin aikoisi se niellä Lallin, mutta sitten käsitti se
-asianlaidan ja kävi ystävällisesti Lallin luokse ja nuoli hänen
-kättään.
-
--- Sinä olet kiltti poika, -- sanoi naaraskarhu karhealla ja
-peloittavalla äänellä. -- Sinä olet ollut ystävällinen minun
-lapsilleni, enkä minä siis tahdo tehdä sinulle mitään pahaa. En muuten
-pidä ihmisistä, ja ihmisillä on syytä pelätä harmaata karhua, mutta
-sinä saat olla poikkeuksena.
-
-Ja sitten alkoi karhu syöttää pentujaan, jotka vinkuivat ilosta. Lalli
-ja Villi jäivät vielä hetkiseksi luolaan, mutta peloittavalta tuntui
-kuitenkin olla tuon suuren, villin karhun läheisyydessä, ja he sanoivat
-pian hyvästi ja lähtivät matkaamaan vuorten ylitse. Jonkun ajan
-kuluttua laskeutuivat he ahtaaseen laaksoon, jonka pohjassa virtasi
-kukkuloilta laskeva virta. Siellä he näkivät moniaita nahkatelttoja,
-joiden ympärillä askarteli koreihin rääsyihin puettuja naisia ja
-lapsia. Ne olivat kaikki vaskenkarvaisia, heillä oli musta tukka ja
-sangen tölskeät kasvonpiirteet.
-
-Äkkiä tarttui joku Lallia kauluksesta ja nosti hänet maasta raa'asti
-nauraa ilkkuen.
-
--- Sinä pieni, valkoinen roisto, -- sanoi käheä ääni, ja kun Lalli
-katsahti ylös, kohtasi häntä todellisen intiaanin tuima katse, -- ei
-tosin sellaisen intiaanin, jolla olisi ollut nahkapukimet ja koreita
-sulkia tukkaa koristamassa, millaiseksi Lalli oli intiaania mielessään
-kuvitellut, vaan sellaisen, jolla oli repaleiset eurooppalaismalliset
-vaatteet ja päässä lerppainen olkihattu.
-
-Villi syöksyi heti Lallia auttamaan ja aikoi hyökätä intiaanin
-kimppuun, mutta tämä oli ketterämpi, tarttui kissaa niskasta toisella
-kädellään ja sinkautti sen pitkän matkan päähän.
-
--- Mitä pahaa olen sitten sinulle tehnyt, kysyi Lalli arasti.
-
--- Et sinä, vaan sinun kansasi, -- vastasi metsäläinen tylysti.
-
--- Tiedäkin, että koko tämä maa on kerran ollut punaisen miehen oma,
-joka vapaasti metsästi näissä metsissä ja ruohoaavikoilla. Tiedä, että
-näillä laajoilla lakeuksilla vilisi kerran puhveleita niin lukuisasti,
-ettei vaimojemme ja lastemme koskaan tarvinnut nähdä nälkää. Sitten
-tulivat nuo kalpeaihoiset miehet idästä. He kaatoivat meidän metsämme
-ja ampuivat riistamme, niin että vaimomme ja lapsemme näkivät nälkää,
-kyntivät ruohoaavikot ja muuttivat nämä vapaat tasangot orjien
-vainioiksi, ja vihdoin karkoittivat he punanahkoja kuin metsän eläimiä
-ja kaatoivat niitä tuliaseillaan. Emmekö heitä vihaisi? Vapaitten
-esi-isiemme tapaa noudattaen tulevat vaimoni ja lapseni paistamaan
-sinut elävältä.
-
-Lalli kauhistui ja olisi kernaasti hypännyt kotiin jos olisi voinut,
-mutta punanahka sitoi hänen kätensä ja jalkansa ja kantoi hänet kuin
-säkin telttaan. Vaimot ja lapset ottivat hänet vastaan vihasta ja
-raivosta hurjasti huutaen ja rakensivat rovion paistaakseen hänet
-sillä. Mutta juuri kun he olivat puuhissaan valmiit, ja punanahka
-ojensi kätensä heittääkseen Lallin roviolle, syöksyi metsästä äskeinen
-harmaa naaraskarhu hurjasti kiljuen ja iski julmalla kämmenellään
-intiaanin kuoliaaksi, jolloin vaimot ja lapset pakenivat huutaen.
-Voimakkailla hampaillaan puri se sitten poikki Lallia kytkevät hihnat,
-ja poikanen nousi pystyyn kalpeana ja vapisevana.
-
--- Te ihmiset olette maailman kurjimpia olentoja, -- ulvoi karhu, -- Te
-kidutatte ja kiusaatte toisianne saamatta siitä mitään hyötyä, mutta
-niin ei tee mikään eläin. Eläimet tappavat vain nälissään. Sentähden
-minä halveksin ja vihaan teitä kaikkia ja vast'edes puren pään poikki
-jokaiselta ihmiseltä, joka kynsiini joutuu.
-
--- Lähdehän pois nyt, -- kuiskasi Villi, -- muuten voisi karhumuorin
-päähän pälkähtää purra pääsi poikki. Se oli heti valmis sinua
-auttamaan, kun livistin luolaan pyytämään apua, mutta uskonpa sen
-menettelyn johtuneen yhtä paljon vihasta intiaaniin kuin ystävyydestä
-sinuun.
-
-He hiipivät hiljaa tiehensä, sillä aikaa kuin karhu vielä raivoissaan
-mörisi ja puri kuollutta intiaania, laskeutuivat alas vuorelta ja
-tulivat äärettömälle ruoholakeudelle, joka levisi joka puolelle avarana
-kuin meri. Vaellettuaan hetkisen aikaa tasankoa pitkin näkivät he
-edessään jotakin, joka näytti pieneltä mäentöyryltä, mutta
-ihmeellisintä oli, että tämä töyry eli. He kuulivat kumeaa mylvintää ja
-ammumista sen sisästä.
-
-Pian voivat he erottaa sanojakin tuosta hurjasta mylvinästä:
-
--- Mokomia kehnoja olentoja nuo ihmiset! Viekkaita, julmia olentoja!
-Virittävät tällaisia ansoja toisten kidutukseksi! Möö-ö-ö!
-
-Lalli ja Villi kiiruhtivat paikalle ja näkivät tavattoman suuren
-kyttyräselkäisen härän, joka oli jalastaan tarttunut eräänlaisiin
-isoihin saksiin, jotka olivat kytketyt vitjoilla maahan iskettyyn
-rautapaaluun. Hampailla varustetut terät olivat tunkeutuneet syvälle
-lihaan niin että veri valui maahan.
-
-Lalli pysähtyi kauhuissaan nähdessään moista julmuutta ja hän tunsi
-sydämessään sääliä härkäparkaa kohtaan.
-
--- Härkäkulta, -- sanoi hän, -- jos tahdot seista hetken hiljaa, niin
-koetan auttaa sinua.
-
-Härkä katsoa töllötti hämmästyneenä poikaan. -- Mutta sinähän näytät
-itse ihmiseltä, -- mörisi se epäluuloisesti. -- Ihmiset ovat surmanneet
-sukupuuttoon melkein koko sukuni, piisonihärkien eli puhvelien suuren
-kansan, joka muinoin täytti nämä ruohoaavikot. Miksi sinä sitten
-auttaisit suvun viimeistä jälkeläistä.
-
--- Minun käy sinua niin sääli, -- sanoi Lalli kyynelet silmissä.
-
-Sitten kävi hän härän luo ja väänsi kaikin voimin saksien teriä
-erilleen toisistaan, kunnes puhveli voi irroittaa vertavuotavan
-jalkansa niistä.
-
--- Tuhannet kiitokset sinulle, -- sanoi härkä ystävällisesti. -- Jos
-tahdot nousta selkääni, niin vien sinut ratsastusmatkalle, sillä muuta
-palkintoa en voi sinulle antaa.
-
-Sitten kävi härkä pitkälleen maahan, ja sekä Lalli että Villi
-kiipesivät sen selkään. Sen jälkeen nousi härkä jälleen pystyyn ja
-lähti tömistämään laajaa aavikkoa pitkin.
-
-Siellä ei ollut paljon nähtävää, ainoastaan huojuvaa ruohikkoa,
-joitakin lintuja sekä parvi susia, mutta kun he olivat matkanneet
-jonkun aikaa, huomasivat he kaksi kimaltelevaa teräskiskoa, jotka
-jatkuivat loputtomana parittaisena viivana tasankoa pitkin. Lalli
-ymmärsi heti, että siinähän oli rautatie, ja härkä alkoi nelistää rataa
-pitkin. Äkkiä kuulivat he edessään lähestyvän junan kohinan.
-
--- Poistu pian radalta, ennenkuin juna tulee -- huusi Lalli
-kauhuissaan.
-
--- Minäpä opetan niitä junottamaan, -- mylvi puhveli raivoissaan. --
-Tahdon paiskata ilmaan niiden leikkikalun ja polkea ne pirstoiksi
-sorkillani.
-
--- Varo itseäsi! Älä toki ole hullu, -- huusi Lalli taaskin, mutta
-mistään ei ollut apua. Raivostunut puhveli syöksyi sarvet sojossa
-lähestyvää junaa kohti, joka vihelsi säikyttääkseen puhvelia ja
-hiljensi sitten hitaasti vauhtiaan. Villi ja Lalli hyppäsivät härän
-selästä ja kellahtivat toistensa ylitse ruohikkoon, ja Lalli loukkasi
-itseään aika lailla. Mielettömästi eteenpäinsyöksyvä härkä törmäsi
-kohta sen jälkeen junaa vastaan, mutta karja-aura nosti sen ilmaan ja
-paiskasi radan viereen, minne se läähättäen ja ähkien jäi virumaan.
-Ihmisiä ryntäsi ulos vaunuista ja he kantoivat Lallin vaunuun Villin
-aivan hiljaa livahtaessa ovesta sisään. Junassa oleva lääkäri tuli
-tutkimaan Lallin vammoja, ja sillä välin alkoi juna jälleen kiitää
-eteenpäin.
-
-Matkustajat koettivat puhutella Lallia arvatenkin kysyäkseen, miten hän
-oli härän selkään joutunut, mutta kuten Intiassa, ei hän täälläkään
-ymmärtänyt niin halaistua sanaa valkoihoisten puheesta. Akkunasta
-katsoessaan näki hän junan porhaltavan pitkin lakeaa ruohoaavikkoa ja
-silloin tällöin pysähtyvän jollekin asemalle. Kerran se taas pysähtyi,
-vaikkei asemaa näkynytkään, ja ulkoa kuului ampumista ja huutoja.
-Vaunuun astui pari hurjannäköistä miestä revolverit kädessä ja pakotti
-kaikki matkustajat nostamaan kätensä pystyyn. Toinen miehistä kulki sen
-jälkeen matkustajasta toiseen keräillen kalleuksia heidän taskuistaan
-toisen yhä edelleen seisoessa revolveri uhkaavasti ojennettuna.
-
-Nyt tuli Lallin vuoro, ja mies huusi hänelle jotakin uhkaavalla
-äänellä. Lalli arveli, että oli kysymys rahoista, ja hän haparoi
-taskujaan, missä hän tiesi viisipennisensä olevan, mutta samassa
-hyökkäsi Villi revolveria pitelevän miehen kimppuun, kiipesi hänen
-käsivarrelleen ja puri ja raapi hänen kättänsä, niin että hän
-hätäpäissään pudotti aseensa. Samassa matkustajista monet kävivät
-miesten kimppuun ja sitoivat heidät. Sen jälkeen ottivat hekin esille
-revolverinsa ja menivät toisiin vaunuihin, joissa matkustajia oli
-kohdeltu samalla lailla. Rosvot karkoitettiin sitten tai vangittiin, ja
-juna, joka oli pysähtynyt, sai taas jatkaa matkaansa.
-
-Villi ja Lalli olivat päivän sankareita, ja heille tarjottiin makeisia
-ja muita herkkuja niin paljon, etteivät enää voineet ahtaa sisäänsä
-enempää, ja juna vieri yhä edelleen.
-
-Matkustajien joukossa oli muuan sangen rikas mies, joka oli erittäin
-ystävällinen Lallia kohtaan. Kun juna vihdoin pysähtyi erään
-suuren kaupungin kohdalle, otti tuo rikas mies Lallin mukaansa
-automobiilimatkalle, jotta poika saisi nähdä kaupunkia. Mehiläisparven
-lailla hyörivät ja työskentelivät siellä ihmiset, höyrykoneet puhkivat
-ja rämisivät, vasarat paukkuivat, pyörät surisivat ja korkeista
-savupiipuista pörsysi kivihiilen savua. Talot olivat hirveän korkeat,
-toisissa oli aina kaksikymmentä, jopa kolmekymmentäkin kerrosta, ja
-tuntui kuin olisivat ihmiset alituisesti tavoitelleet jotakin. Kun
-Lalli kysyi Villiltä, joka oli mukana kaikkialla, mitä hän niiden luuli
-tavoittelevan, vastasi Villi:
-
--- Kultaa! Näen sen kaikista heidän puuhistaan.
-
-Kun tuo rikas mies oli näyttänyt kaupungin Lallille, tarjosi hän
-hänelle matkan lentokoneessa, jättiläislinnun tavalla leijaili
-lentokone maan yläpuolella, ja alhaalla näkyi vehnävainioita ja
-puutarhoja, ruohoaavikoita ja metsiä, ja he tulivat vihdoin suurelle
-vesiputoukselle, jonka kohina kuului heidän korviinsa yläilmoihin.
-
--- Niagara, -- sanoi pohatta ja osoitti kohisevia kuohuja, jotka
-syöksyivät vuorenreunamaa alas suuresta järvestä toiseen ja muodostivat
-useita eri putouksia, joista muuan oli hevosenkengän muotoinen.
-
-Vaahto pärskyi putouksen alapuolella valkeana pilvenä korkealle ilmaan,
-ja yläpuolelle pingoitetulla sillalla kulkevat ihmiset näyttivät
-pieniltä kääpiöiltä. Lallin silmiä huimasi, kun hän loi katseensa tähän
-merkilliseen näytelmään. Hänet valtasi kummallinen pyörryttävä tunne,
-joka veti häntä syvyyttä kohti, eikä hän lopulta voinut kauemmin
-vastustaa tätä kauheata vetovoimaa, vaan heittäytyi kirkaisten
-lentokoneesta Villi kintereillään.
-
-Yhä vielä vapisten heräsi hän tajuihinsa lastenkamarin sohvalla.
-
-
-
-
-5. Etelä-Ameriikka.
-
-Leveä harju ja rämeikkö. Kaimaanit ja sääsket ovat syödä Villin ja
-Lallin. Aarniometsä. Apinat pieksävät kieltänsä. Iso ja pieni kissa.
-Parrakas nelikätinen ystävä. Mustat kädet kytkevät matkaajat käsistä ja
-jaloista, mutta yhtä mustat kirvoittavat ne jälleen. Intiaanikylä.
-Viidakon neekereiden tappio. Lääkemies. Ihmeellinen pilvi.
-Purjehdusretki ilmassa. Kaksi mustaa lintua. Guanakon liha on parempaa
-kuin pojan liha. Kultaluola.
-
-
-Seuraavana iltana istui Lalli taas karttapallon ääressä ja mietti
-mielessänsä, minne tällä kertaa suuntaisi matkansa. Hänen tähänastiset
-seikkailunsa olivat olleet niin ihmeellisiä, ettei hän tahtonut päästää
-käsistään ainoatakaan iltaa tekemättä uusia löytöretkiä, eikä häntä
-lainkaan peloittanut, vaikka hän matkoillaan oli ollut niin monelle
-vaaralle alttiina.
-
-Oli varsin luonnollista lähteä tällä kertaa käymään siinä osassa
-Ameriikkaa, joka oli kapean Panaman kannaksen eteläpuolella. Villi
-näytti olevan asiasta aivan samaa mieltä, kun se tuijotti
-kellanvihreillä silmillään suoraan tähän maanosaan. Niin pian kuin
-maapallo oli alkanut pyöriä ja aurinko valaisi kirkkaasti
-Etelä-Ameriikkaa, hyppäsivät molemmat avaruuden halki.
-
-Kun Lalli pudottuansa tuli tajuihinsa, huomasi hän istuvansa valtavan
-suuren, ihmeellisen eläimen selässä, -- eläimen, joka oli puoleksi
-sika, puoleksi norsu ja jolla oli lyhyt kärsä. Se nukkui pitkällään
-syvällä mutaisessa rämeikössä, johon Lalli olisi auttamattomasti
-vajonnut, ellei hän onneksi olisi pudonnut aivan eläimen leveään
-selkään. Hänen vieressään seisoi Villi häntä uljaasti pystyssä ja
-kynsin tarrautuneena paksuun, karvattomaan nahkamaiseen pintaan.
-
-Eläinparka havahtui unestaan, kavahti pystyyn röhkäisten kauhusta ja
-alkoi ponnistella eteenpäin syvässä liejussa, puoleksi uiden, puoleksi
-kahlaten.
-
--- Mitä metkuilemista se on, että tällä tavoin ahdistetaan rauhallista
-tapiiri-parkaa, -- mörisi se moittivalla äänellä.
-
--- Anteeksi, tapiiri-herra, -- sanoi Lalli lepyttelevällä äänellä.
-Erehdyksestä me vain putosimme teidän selkäänne. Älkää siitä meille
-vihoitelko.
-
-Tapiiri pysähtyi ja silmäili häntä varsin hämmästyneenä viisailla
-porsaansilmillään.
-
--- Sinähän puhut aivan kohteliaasti, -- sanoi hän rauhoittuneena, --
-enkä nyt uskokaan sinun niin pahaa tarkoittaneen. Mutta mihin te
-molemmat olette oikein matkalla?
-
--- Tahdoin vain nähdä vähäisen tätä maata, vastasi Lalli. -- Mikäs
-paikka se tämä on?
-
--- Räme tämä vain on, joka sijaitsee maailman suurimman kymin,
-Amazon-virran varrella, -- vastasi tapiiri. Tämä on ihanaa, hyvin,
-hyvin kuumaa seutua, missä on runsaasti lihavaa liejua, joka voi
-suojella keskipäivän auringolta ja kasvattaa niin oivia reheviä ja
-maukkaita kasveja syötäväksi.
-
-Niin, kuumapa siellä olikin kamalasti, ja samanlainen kostea höyry kuin
-saunan lauteilla. Sitäpaitsi vilisi ilmassa ilkeitä sääskiä, joilta
-Lallilla oli täysi työ varjella itseään, ja liejuisesta suovedestä
-nousi iljettävä mädänneiden kasvien löyhkä.
-
--- Enpä minä vain lainkaan pidä tästä paikasta, lausui Lalli
-päättäväisesti, karkoittaessaan nenäliinallaan sääskiä. -- Etkö olisi
-niin kiltti, että opastaisit meitä kuivemmalle kamaralle?
-
-Tapiiri naurahti käheästi.
-
--- Vai et sinä pidä siitä, -- sanoi hän hyväntahtoisesti. -- Niin, etpä
-olekaan ainoa. Jaguaari ei myöskään pidä vedestä, mutta onpa monta,
-joilla on sama maku kuin minulla. Katsohan vain vaikkapa kaimaaneja.
-
-Lalli katseli ympärilleen, ja kun hän lähemmin tarkasteli esineitä,
-joita hän ensin oli luullut vedessä viruviksi lahoiksi puunrungoiksi,
-huomasi hän niiden olevankin eräänlaisia krokotiilejä, joilla oli ruma
-pää, mikä muistutti valtaisen hauen päätä ja siinä iso kita täynnänsä
-teräviä hampaita. Hirviöt alkoivat kerääntyä tapiirin ympärille ja
-mulkoilivat nälkäisesti Lallia.
-
--- Huh, kuljeta minut täältä pian pois, -- pyysi Lalli, ja Villikin
-sylki ja sähisi kiukusta ja kauhusta.
-
--- No, no, en minä aikonutkaan antaa niitten syödä, -- irvisti tapiiri
-huvitettuna. -- Mutta koskapa ette ymmärrä hyvästä naapuruudesta, niin
-olkoon menneeksi.
-
-Ja sitten alkoi se ravata eteenpäin, sillä välin kuin kaimaanit
-tunkeutuivat yhä ahtaampaan piiriin heidän ympärilleen, vaikkeivät ne
-rohjenneetkaan ahdistaa suurta tapiiria. Siellä täällä uiskenteli myös
-erikokoisia kilpikonnia, ja monenlaatuisia vesilintuja pulikoi ja
-rätkätti reheväin vesikasvien keskellä. Paikka paikoin oli veden pinta
-aivan niiden lehtien peitossa, joista toiset olivat niin suuria, että
-ne Lallin mielestä olisivat kannattaneet häntäkin, ja monella oli
-varsin kauniit kukat.
-
-Vesi madaltui vähitellen, ja vihdoin tulivat he kuivalle maalle tiheään
-jylhään metsään. Tämän metsän pimennoista kuului niin kauhea kiljunta,
-että Lallia puistatti luihin ja ytimiin saakka.
-
--- Tuonne en minä uskalla mennä, -- sanoi Lalli tapiirille, mutta tämä
-vain nauroi.
-
--- Nehän ovat vain hassunkurisia mölyapinoita, -- sanoi hän
-ylenkatseellisesti. -- Eivät ne tee kellekään pahaa, vaikka koettavat
-uskotella olevansa hirveän vaarallisia. Jaguaari se vasta on
-vaarallinen, mutta ei sekään virka mitään, ennenkuin käy kimppuun, niin
-tiedäkin pitää varasi.
-
--- Minäpä kyllä pidän vahtia, -- virkkoi Villi, joka taaskin tunsi
-olevansa turvassa tultuaan kuivalle maalle.
-
-Sitten heittivät he hyvästit ystävälliselle tapiirille ja tunkeutuivat
-aarniometsään. Mutta sepä ei ollutkaan mikään helppo tehtävä, sillä
-korkeiden jättiläispuiden välillä kierteli paksuja köynnöskasveja
-rönsyillen puusta puuhun, ja siellä missä auringonsäteet voivat ne
-saavuttaa, puhkesi niihin kauniit kukkatertut. Lallin ja Villin olisi
-ollut mahdotonta tunkeutua ilman kirveen apua metsään, elleivät he
-olisi löytäneet kapeaa, petoeläinten tallaamaa polkua.
-
-Villi juosta livisti edellä polkua pitkin tähystelemässä ja Lalli
-seurasi perästä. Äkkiä palasi Villi kiireesti takaisin ja kuiskasi:
-
--- Tuolla edempänä istuu puussa julman iso täplikäs kissa vaanimassa.
-Se mahtaa varmasti olla jaguaari, josta tapiiri puhui. Mitäs me nyt
-teemme? Jos sinä kuljet sen oksan alitse, jolla se istuu, niin
-heittäytyy se niskaasi, emmekä me myöskään voi päästä sen ohitse, sillä
-metsä on liian tiheä. Mutta ehkäpä minä voin houkutella sen sieltä, jos
-koetan parastani.
-
-Villi hiipi taas eteenpäin, siksi kunnes tuli aivan lähelle valtavan
-suurta kissaa. Silloin piilottautui hän puun taakse ja huusi täyttä
-kurkkua:
-
--- Hei kuulehan sinä, täpläinen lurjus, sinä hävytön lampaansyöjä, sinä
-pelkuri roisto ja varas, otappa kiinni, jos saat!
-
-Jaguaari nosti päätänsä. Sen silmät säkenöivät vihasta, ja se päästi
-kiukkuisen kiljahduksen, mutta ei liikahtanutkaan paikaltaan. Silloin
-kiipesi kissa puuhun sen yläpuolelle ja alkoi nakella oksia ja
-mädäntyneitä hedelmiä sen päälle. Vihan vimmoissa kavahti jaguaari
-pystyyn ja alkoi ajaa takaa pientä kiusanhenkeään, mutta tämä lähti
-kiipeilemään kapeita, huojuvia köynnöskasveja pitkin, jotka eivät
-voineet kestää raskaan jaguaarin painoa, ja kapuili tällä tapaa puusta
-puuhun. Joskus se päästi jaguaarin aivan lähelleen ja nauroi sitä
-vasten naamaa koko ajan sinkautellen jälkeensä herjaavia pilkkasanoja.
-Silloin teki peto raivoissaan valtavia loikkauksia häntä kohti, mutta
-ketterä kissa ei ollut koskaan siinä, missä ahdistaja oli hänet
-viimeksi nähnyt. Niin eteni ajo tiheään metsään, ja sillä välin hiipi
-Lalli eteenpäin polkua myöten aina niin pitkälle, ettei hän enää
-kuullut heidän torailuaan, pilkkasanojaan eikä huutoaan. Muutaman
-minuutin kuluttua liittyi Villi taas hänen seuraansa uljaana ja
-kiihdyksissä.
-
--- Enkö tehnyt tehtävääni hyvin, -- nauraa virnisti hän, ja Lalli
-silitti hyväillen hänen säkenöivää, kellanpunaista selkäänsä.
-
-Heidät keskeytti kauhea, puunoksilta kuuluva meteli, ja katsahtaessaan
-ylöspäin näkivät he parven apinoita, jotka huiskauttivat itsensä
-oksalta oksalle. Lalli ei ollut koskaan voinut aavistaakaan, että
-apinat saattoivat olla niin ketteriä. Ne tarttuivat kiinni hännällään
-yhtä usein kuin käsilläänkin, ja välistä riippuivat ne oksista vain
-häntänsä varassa ja virnistelivät Lallille ja Villille. Ne olivat
-varmastikin mölyapinoita.
-
--- Etkö luule meidän nähneen, kuinka jaguaaria petkutit, -- huutelivat
-ne Villille. -- Se ei tosiaankaan ollut kissan työksi hullumpaa, mutta
-meitäpäs et kykenekään saamaan kiinni, vaikkapa eläisit satasen vuotta.
-
--- Mitä minulla olisi teidän kanssanne tekemistä, kurjat rimppakintut,
--- ärähti Villi suuttuneena. -- Mölytä te kyllä osaatte, mutta mitä
-hyötyä siitä on, kaikki apinat ovat kurjia pelkureita ja pettureita.
-Sen olen ennenkin nähnyt.
-
-Silloin apinat vuorostaan suuttuivat ja alkoivat puista pommittaa heitä
-hedelmillä, niinkuin olivat nähneet Villin tekevän jaguaarille, mutta
-Lalli ja Villi vain nauroivat, ja Lalli söi moniaita hedelmiä, jotka
-olivat sangen virkistäviä tässä kuumuudessa.
-
--- Ei saa tuomita kaikkia apinoita noiden mölysuiden mukaan, -- sanoi
-lempeä, rauhallinen ääni heidän vierestään, ja kun he katsoivat
-tarkemmin, istui pieni apina aivan heidän lähellään ja keinui oksalla.
-
-Se oli kummallinen olento, aivan kuin pieni kurttunaamainen ukko, jolla
-oli iso, musta parta, mutta sen rumista kasvoista tirkisti lempeä,
-vakava silmäpari.
-
--- Kuka sinä olet, -- kysyi Lalli uteliaasti.
-
--- Ihmiset ovat antaneet minulle niin ruman nimen, etten ilkeä sitä
-sanoakaan,- -- vastasi apina hiukan alakuloisesti. -- Mutta sinähän
-voit nimittää minua Kimoksi.
-
--- Sinä näytät kiltiltä, Kimo, -- sanoi Lalli luottavaisesti, -- ja
-minä tahdon kernaasti olla ystäväsi.
-
-Silloin ojensi apina pienen, karvaisen ja pitkäsormisen kätensä, ja
-Lalli puristi sitä sydämellisesti. Hän kertoi nyt Kimolle, että hän
-kernaasti tahtoi tarkata maata, ja apina oli kohta valmis seuraamaan
-häntä. He matkasivat kolmisin aarniometsän läpi seuraten yhä polkua.
-
-He näkivät monta kummallista eläintä ja kasvia, hullunkurisia
-laiskiaisia, jotka riippuivat liikkumattomina puun oksista ja
-mulkoilivat heihin, sarvaita, isoja ja pieniä sisiliskoja, käärmeitä ja
-ihmeen kauniita kukkia, joiden Kimo sanoi olevan kämmekkäitä, mutta
-ihmisistä eivät he nähneet jälkeäkään. Ihmeellisimpiä Lallin mielestä
-olivat kuitenkin pienet linnut, jotka hyörivät kukissa pistäen
-pitkät nokkansa niiden kupuun imeäkseen hunajaa ja helottivat
-auringonpaisteessa kuin mitä ihanimmat moniväriset jalokivet. Kimo
-nimitti niitä kolibreiksi.
-
-Vihdoin tulivat he metsästä suurelle virralle, joka aukeni heidän
-edessään meren lahden laajuisena. Juuri kun he tulivat rannalle,
-syöksyi metsästä esiin joukko mustia miehiä, joilla oli yllään vain
-jokunen rääsy ja päässä olkihattu. He olivat julman ja kauhean näköisiä
-ja tarttuivat kovakouraisesti Lalliin ja sitoivat hänen kätensä ja
-jalkansa. Ei ollut laisinkaan apua siitä, että Villi puri ja raapi
-heitä. Hän oli itsekin vähällä joutua surmatuksi ja pakeni metsään.
-Kimo kaikkosi heti kahakan alussa, ja Lalli ajatteli murhemielin, että
-tämä uusi ystävä oli hänet heti pettänyt.
-
-Metsäläiset leiriytyivät nyt virran rannalle ja sytyttivät nuotiotulen.
-Heidän keskustelustaan Lalli ymmärsi, että he olivat neekereitä, jotka
-polveutuivat muinaisista orjista ja jotka nyt olivat hakeneet itselleen
-turvapaikan aarniometsässä, missä elivät rosvoilemisella ja
-pyydystämällä metsänriistaa ja kalaa. He vihasivat valkoihoisia, jotka
-olivat pitäneet heidän esi-isiään orjuudessa ja tahtoivat pakottaa
-heitäkin työskentelemään tiluksillaan hyvin pienestä palkasta. Nyt he
-tahtoivat kostaa Lallille, mutta kosto pantaisiin täytäntöön vasta
-seuraavana päivänä, sillä heidän päällikkönsä sattui olemaan poissa ja
-palaisi vasta huomenissa. He istuivat ja suunnittelivat keskenään,
-kuinka kiduttaisivat ja kiusaisivat vankiaan, ja Lalli tunsi itsensä
-kovin yksinäiseksi ja itki ja vapisi, ja sääsketkin purivat, hänen
-voimatta tehdä mitään suojellakseen niiltä itseään.
-
-Sitten meni aurinko mailleen, ja metsästä alkoi kuulua kaikenlaisia
-kummallisia ääniä ja villieläinten ulvontaa ja mölinää. Lallin mielestä
-tämä oli kovin kauheaa, mutta hän rauhoittui huomatessaan vieressään
-tavattoman ison sammakon, joka juuri tuon mölinän aiheutti. Ilmassa
-liiteli suuria lepakoita ja hyönteisiä, jotka loistivat kuin pienet
-sähkölamput, ja isot kovakuoriaiset ja yöperhoset pitivät surinaa.
-Tähdet tuikkivat taivaalla ja näyttivät tahtovan lohduttaa häntä hänen
-surussaan, ja niitten keskellä vaelsi kuu ikäänkuin paimen lampaitaan
-kaitsien.
-
-Neekerit paneutuivat nukkumaan tulen ääreen eivätkä huolineet edes
-asettaa vahtia vartioimaan Lallia, jonka tiesivät olevan lujasti
-sidottuna. Mutta tuskin olivat he nukkuneet, ennenkuin pieni, musta
-olento ryömi metsästä, ja ilokseen Lalli tulen valossa tunsi uuden
-ystävänsä Kimon.
-
-Apina pani sormen suulleen merkiksi, että Lalli olisi ääneti, ja hiipi
-sitten hänen luokseen ja alkoi nopeilla sormillaan aukoa solmuja häntä
-kytkevistä nuorista.
-
-Pian oli Lalli taaskin vapaa, ja he hiipivät metsään, missä Villi
-odotti.
-
--- Nuo neekerit ovat pahinta roskajoukkoa mitä tiedän, -- sanoi Kimo.
--- Intiaanit ovat paljon parempia, ja parasta onkin, että opastan sinut
-heidän leiriinsä, sillä muutoin ei tiedä miten sinun voi käydä täällä
-metsässä, jossa et ole tottunut vaeltamaan ja jossa niin monet vaarat
-uhkaavat. Pidä nyt varasi! Tuolla vaanii käärme, joka on niin
-myrkyllinen, että olisit kuoleman oma muutaman minuutin kuluttua, jos
-se purisi sinua, ja se on niin vihainen, että ajaisi takaa sinua
-paetessasi.
-
-Se on mykkä kalkkarokäärme.
-
-Ja Lalli näki tosiaankin kuutamossa suuren käärmeen, jolla oli selässä
-vinoja, nelikulmaisia tummia täpliä. Se oli jo kierittäytynyt kokoon
-paiskautuakseen puremaan, niin että Lalli töin tuskin ehti väistää ja
-juosta pakoon, ja vielä hetken aikaa kuului kahinaa oksien keskessä,
-kun se ajoi häntä takaa.
-
-Hän oli hyvin kauhuissaan ja ymmärsi nyt, että tämä metsä todella oli
-hänelle liian vaarallinen, ja sääskien puremat syhyivät ja kirvelivät
-hänen kasvoissaan. Kimo nimitti näitä sääskiä moskiiteiksi.
-
-Siksipä hän antoi vastustelematta Kimon viedä itseään minne tämä
-tahtoi, ja hetken kuluttua tulivatkin he aukeamalle, jolle näkivät
-pystytetyn moniaita majoja. Majojen edessä paloi nuotiotulia, ja
-lähestyessään näkivät he tulien ääressä muutamia olentoja kyyryllään.
-Nämä nousivat nyt pystyyn, ja tulen valossa näkyi muutamia
-tuuheatukkaisia ja tummakasvoisia intiaaneja, jotka tekivät
-ystävällisiä eleitä. He olivat ylipäänsä varsin rumia, litteänaamaisia
-kun olivat, mutta siitä ei Lalli välittänyt, koskapa he olivat
-ystävällisiä hänelle ja hänen toverilleen. He hyväilivät Villiä ja
-nauraa virnistelivät hyväntahtoisesti Kimolle, ja kun vielä uteliaita
-naisia ja lapsia tuli ulos majoista ja nämä uskalsivat tulla tulien
-ääreen, niin alettiin pitää iloa ja laskea leikkiä, ja intiaanit
-paistoivat tulella isoja kappaleita hirvenlihaa, sisiliskoja ja lintuja
-ja leipoivat leipää eräänlaisista juurista, joita he sanoivat
-maniokiksi. Lalli ja Villi viihtyivät hyvin tässä iloisessa seurassa,
-ainoastaan Kimo pysyi koko ajan syrjässä, istuen aukean paikan laidassa
-kasvavissa puissa.
-
-Äkkiä huusi apina puun latvasta:
-
--- Neekerit tulevat!
-
-Intiaanit eivät ymmärtäneet hänen puhettaan, mutta kun Lalli käänsi
-sanat heidän kielelleen, syntyi leirissä kauhea mellakka. Vaimot ja
-lapset syöksyivät takaisin majoihin, mutta miehet tarttuivat aseisiinsa
-ja kävivät väijyksiin pensaitten ja puitten taakse, ja kun neekerit
-tulivat, saivat he vastaansa nuoli- ja luotituiskun, niin että he päätä
-pahkaa pakenivat. He olivat luulleet tapaavansa leirin sikeässä unessa
-ja voivansa ryöstää sitä vastarintaa kohtaamatta.
-
-Intiaanit olivat hyvin kiitolliset pelastuksestaan, ja heidän iäkäs
-päällikkönsä kysyi Lallilta, eivätkö he voisi tehdä jotakin hänen
-hyväkseen. Silloin Lalli vastasi, että hänen ainoa halunsa oli saada
-nähdä seutua.
-
--- Meidän lääkemiehemme on suuri taikojen tekijä, -- vastasi päällikkö
-vakavasti. -- Ehkä hän voi olla sinulle tässä apuna.
-
-Tietäjä oli kummallinen, kurttunaamainen vanha ukko, jolla oli
-kotkansulkia valkoisessa tukassaan, renkaat nenässä ja korvissa ja koko
-ruumis tatuoitu haaveellisilla kuvioilla. Kädessään oli hänellä pieni
-rumpu, jonka pärinä kaikui salaperäisesti hiljaisessa metsässä.
-
-Tämä eriskummallinen olento meni nyt tulen ääreen ja mutisi
-kaikenlaisia loitsuja sekä pyysi Lallia ja Villiä käymään lähemmäksi.
-Senjälkeen heitti hän äkkiä kourallisen kuivia yrttejä tuleen. Liekit
-rätisivät ja kohisivat, ja sakea sininen savu täytti ilman. Se sakeni
-yhä noidan lyödessä rumpua ja mutistessa loitsujaan. Lalli alkoi tuntea
-itsensä ylen keveäksi, aivan kuin ei hänellä enää olisikaan mitään
-ruumista. Sininen savu sakeni yhäti ympärillä, eikä hän enää voinut
-erottaa intiaaneja, jotka oli äsken nähnyt maassa pitkällään hartaan
-vavistuksen vallassa, eikä hän myöskään kuullut mitään muuta kuin
-noitarummun pärinää.
-
-Hänestä tuntui, että tämä ääni tuli kaukaa alhaaltapäin, ja että hän
-itse savun kannattamana liiteli ylöspäin.
-
--- Tule tänne, -- huusi Villi jostakin korkealta, ja kun Lalli alkoi
-haparoida käsin ja jaloin, solui hän ylöspäin pilven lävitse, aivan
-niinkuin syvässä vedessä sukeltaessa käy.
-
-Äkkiä pisti hän päänsä esiin pilvestä, ja hänen yläpuolellaan kaareutui
-sininen taivas, jolla aurinko helotti polttavan kuumana. Vielä muutama
-vetäisy käsillä, ja hän oli vatsallaan pilven varassa, joka oli pehmeä
-kuin pumpuli, mutta kannatti häntä varsin hyvin ja näytti leijailevan
-kirkkaassa ilmassa. Täällä tapasi hän Villinkin sinne jo ennen
-saapuneena.
-
--- Tämä vasta on hauskaa, -- myhähti Villi ja ryömi aina pienen pilven
-reunalle. -- Täällä on vielä parempi olla kuin rakennuksen katolla.
-
-Lalli seurasi Villin esimerkkiä. Häntä ei laisinkaan huimaissut, ja hän
-istahti varsin mukavaan asentoon pilven reunalle jalat riipuksissa. Hän
-näki nyt vapaasti yli koko ihanan maiseman. Allansa hän näki
-aarniometsän, jonka halki valtavat virrat polvittelivat, ja ihmeellistä
-oli, että metsä täältä ylhäältä käsin näytti mitä ihanimmalta
-kukkaistarhalta. Kaikki nuo tuhannet köynnöskasvit kiemurtelivat
-korkeiden puiden latvoihin ja kukkivat siellä mitä ihanimmassa
-väriloistossa.
-
-Nopeasti painui pilvi etelään, kulki pienten intiaaniasutusten
-vaatimattomien viljelysten ja vihdoin valkoihoisten kahvi- ja
-pumpuli-istutusten yli, ja rannikolla Lalli näki monta suurta
-kaupunkia, jotka loistivat valkoisina auringonpaisteessa. Vielä
-kauempana etelässä aukeni ruoholakeuksia, jotka muistuttivat
-Pohjois-Ameriikan ruohoaavikolta, ja osa niistä oli viljelysmaana,
-jolla kypsyvä vehnä aaltoili. Täälläkin vierittelivät suuret joet
-aaltojaan, ja niiden suupuolella näkyi yleensä kaupunkeja.
-
-Nyt painui pilvi länteen, ja Lallin silmien edessä kohosi korkea
-vuorijono, jonka huiput loistivat ikuisen lumen peittäminä. Joistakin
-huipuista nousi savua, osoittaen niiden olevan tulivuoria, ja kerran
-sivuuttivat he sellaisen kraatterin, joka oli kuin tulinen järvi, ja
-tulikiven katku kohosi aina heidän neniinsä saakka. Toisin paikoin
-vuoret laskeutuivat äkkijyrkkinä mereen, toisin paikoin näkyi kapea
-rannikkokaistale, joka näkyi olevan sangen tiheään asuttu, ja suuret
-laivat saapuivat satamiin ja lähtivät sieltä taas ulos merelle.
-
-Lallin vielä ollessa syventyneenä tämän näytelmän katselemiseen tuli
-näkyviin pari isoa, mustaa lintua, jotka lentää pyyhkäisivät halki
-sinisen avaruuden. Niillä oli punainen kaula ja valkoinen röyhelö.
-Tyynesti ja mahtavasti ne lähestyivät pilveä ja kiersivät sitä parisen
-kertaa uteliaasti tarkastellen Lallia ja Villiä. Ne näyttivät väkeviltä
-ja vaarallisilta, ja Lalli pelkäsi niiden hyökkäävän hänen kimppuunsa.
-
-Vihdoin ne leijailivat pilven luo ja istuivat sen reunalle tirkistellen
-Lallia ja Villiä terävin ja säihkyvin silmin. Lalli tervehti niitä
-kohteliaasti, kuten hänen tapansa oli, ja kysyi:
-
--- Mitä lintuja te olette? En ole koskaan ennen teidänlaisianne nähnyt.
-
--- Me olemme maailman suurimpia petolintuja, kondoreja, -- vastasi
-toinen lintu vaakkuvalla äännellä pää ylpeästi kenollaan. -- Me istumme
-juuri tässä kahden vaiheilla, söisimmekö sekä sinut että tuon pienen
-kissan suuhumme. Meillä ei koskaan ole ollut tapana syödä ihmisiä,
-mutta vuoristossa on ollut kerrassaan kehnot ajat, ja meidän poikasemme
-näkevät nälkää. Sinä olet vain niin sietämättömän kohtelias ja
-ystävällinen, että tuntuu vastenmieliseltä pistää sinua poskeensa.
-
-Lalli tunsi kylmän karmivan selkäpiitänsä, mutta hän tekeytyi aivan
-rohkeaksi.
-
--- Jos te vain panette parastanne, niin löydätte varmastikin pian
-jotakin maukkaampaa, -- sanoi hän koettaen laskea leikkiä. --
-Kissanliha on hyvin huonoa ja pojanliha vielä kehnompata. Mutta ehkä te
-voitte sanoa minulle, mitä vuoria nuo tuolla ovat.
-
--- Ne ovat tietysti Andes-vuoria. Etkö sinä sitä tiedä? -- vastasi
-kondoreista toinen. -- Siellä meidän kotimme on. Tuon korkeimman huipun
-nimi on Chimborazzo.
-
--- Älä nyt lörpöttele joutavia tuon poikanaskalin kanssa vain siksi,
-että hän on sinulle kohtelias, -- juorotteli äkkiä toinen kondori
-käheällä äänellä. -- Nalikka ehkä ei ole kyllin hyvä täyteläiseen
-vatsaan, mutta kun poikasemme näkevät nälkää, on asia toinen. Ihmiset
-itse eivät ole niinkään helläsydämisiä, kun on kysymyksessä muiden
-eläinten tappaminen. Miksi me sitten osoittaisimme sääliä heitä
-kohtaan? Jos sinulla on paha omatunto pojan suhteen, niin ota nyt
-ainakin tuo kissa, minä otan pojan osalleni. Kas niin, tule nyt!
-
-Toinen kondori näytti vielä epäröivän.
-
--- No niin, -- sanoi se vihdoin vastahakoisesti, -- lupaathan, ettet
-tapa häntä, ennenkuin olemme ehtineet kotiin. Voisihan sattua, että
-löytäisimme matkan varrelta jonkun suuren kuolleen eläimen, ja silloin
-olisi tappaminen ollut tarpeetonta. En pidä laisinkaan tästä jutusta.
-
--- Olkoon menneeksi -- sanoi äskeinen kondori vihaisesti. -- Mutta
-jouduhan nyt vain matkaan! Poikasemme voivat meidän jutellessamme
-vaikka kuolla nälkään.
-
-Näin sanoen otti se Lallin vahvoihin kynsiinsä, toisen tarttuessa
-Villiin, joka makasi siinä kuolleeksi tekeytyen. Ja sitten liidettiin
-halki ilmameren korkean Chimborazzon lumipeitteistä huippua kohti.
-
--- Katsoppas, -- huusi Villiä kantava lintu, kun he lähestyivät noita
-kolkkoja tunturijyrkänteitä, -- tuollahan on kuollut guanako
-Kultaluolan ulkopuolella.
-
-Molemmat linnut laskeutuivat nopeasti alaspäin, ja kohta tunsi Lalli
-seisovansa kallionkielekkeellä. Tämä oli vain kahden metrin levyinen
-pengermä äkkijyrkässä vuoriseinämässä, ja aivan hänen vieressään näkyi
-pyöreä kallioluolan aukko ja sen edustalla oli iso kuollut eläin, joka
-metsästäjän luodin tappamana luultavasti oli pudonnut satasen metriä
-korkeammalta pengermältä.
-
-Se kondori, joka oli Lallia kantanut, syöksyi heti ylen ahneesti
-kuolleen guanakon kimppuun, mutta toinen tuli Lallin luokse ja puhui
-hänelle ystävällisesti.
-
--- Kuuleppas nyt, poika, -- sanoi hän. Me olemme säikähdyttäneet sinua
-koko lailla, mutta korvaukseksi kerron sinulle tästä luolasta jotakin,
-mitä valkoiset ovat etsiskelleet monta sataa vuotta, sitä koskaan
-löytämättä. Kun valkoihoiset ensin tulivat tähän maahan, himoitsivat he
-vain kultaa, kuten kondorit himoitsevat lihaa, ja he ryöstivät,
-rääkkäsivät ja surmasivat intiaaniraukkoja vain päästäkseen käsiksi
-tähän metalliin, joka ei kuitenkaan kelpaa syötäväksi. Intiaaneilla oli
-siihen aikaan paljon kultaa, mutta kun he näkivät, kuinka valkoihoiset
-sitä janosivat, päättivät he piilottaa kultansa sellaiseen paikkaan,
-mistä nämä rosvot eivät sitä koskaan voisi löytää. Muuan intiaani oli
-sattumalta keksinyt tämän luolan, jota ei voinut nähdä ylhäältä eikä
-alhaaltakäsin ja johon saattoi päästä vain laskeutumalla nuoran varassa
-ylemmältä pengermältä. Tänne piilottivat he suurimman osan kullastansa,
-eikä kukaan niistä, jotka olivat tässä työssä mukana, ole koskaan
-ilmaissut salaisuutta. Voit itse käydä luolaan katselemaan kultaa.
-
-Lalli ojenteli jäykistyneitä jäseniään ja tunsi kohta mielensä
-reippaammaksi, ja Villikin heräsi valekuolleista ja silitteli kylkeänsä
-hänen jalkaansa vastaan. Lalli oli tullut kondorin kertomuksesta niin
-uteliaaksi, että hän päätti mennä luolaan.
-
-Tämä ei ollut syvä, ja kun Lalli oli ahtaasta aukosta astunut sisälle,
-avautui se tilavaksi, kehämäiseksi huoneeksi. Oviaukosta tunkeutui
-auringonvaloa sisään ja välkkyi ja säihkyi kultakasoissa, joita oli
-kaikkialla. Erääseen kohtaan oli pinottu puhtaasta kullasta tehtyjä
-isoja, raskaita pyöriä, joihin oli piirustettu täyteen kaikenlaisia
-ihmeellisiä merkkejä, toisin paikoin oli kasoittain erilaatuisia
-kulta-astioita, haarniskoita, aseita, työkaluja, kaikki kullasta, ja
-kaikkialla luolan lattialla välkkyi paksu kultahiekkakerros.
-
-Lalli seisoi aivan hämmentyneenä ja katsoa tuijotti kaikkeen tähän
-kultaan. Hän oli kuullut sanottavan, että se, joka omisti paljon
-kultaa, oli rikas, ja täällähän oli sitä niin paljon, että sillä
-saattoi tehdä kaikki Helsingin asukkaat rikkaiksi. Hänen täytyi ottaa
-jotakin mukaansa vanhemmilleen, kun hän lähti kotiin.
-
-Hän valitsi itselleen kultamaljakon, niin raskaan, että hän töin tuskin
-jaksoi kantaa sitä, ja sitten astui hän taas ulos pengermälle
-kintereillään Villi, joka välinpitämättömänä oli seurannut häntä
-luolaan ja sen nurkissa vaaninut hiiriä Lallin tarkastellessa kultaa.
-Kondorit olivat jo lentäneet tiehensä saatuaan ruokaa poikasilleen,
-mutta niitä hän ei enää tarvinnutkaan. Hänen piti vain hypätä
-avaruuteen pudotakseen lastenkamarin sohvaan.
-
--- Tule, Villi, -- huudahti hän ja hypähti sitten kuilun reunalta alas.
-
-Lento avaruuden halki oli kauhea, ja kun hän tuli tajuihinsa sohvassa
-ja alkoi haparoida kultamaljakkoa, joka oli ollut hänen kainalossaan,
-huomasi hän kadottaneensa sen pudotessaan.
-
-
-
-
-6. Austraalia.
-
-Ylhäistä sukua. Ilkeä karhu ja sen vaimo. Kaksi mustaa poikaa. Koiria,
-jotka ovat karhuja suuremmat. Neekerivanhus. Papukaijoja lampaita
-syömässä, ja maanvaivana olevia kaniineja. Kenguruja, jotka pilkkaavat
-ihmisiä, mutta pelkäävät kissoja. Mustia joutsenia. Kaunis kuolinpaikka
-ja suurenmoinen lahja. Partasuu mies ja laukaus.
-
-
-Lalli oli hyvin pahalla tuulella koko seuraavan päivän sen tähden, että
-oli kadottanut kauniin kultamaljakon hypätessään avaruuden halki. Hänen
-teki kovasti mieli uudelleen koettaa päästä Kultavuorelle ja ottaa
-sieltä mukaansa jokin muu kultaesine. Hänen vanhempansa tulisivat aivan
-varmaan hyvin iloisiksi, jos saisivat paljon kultaa, mutta hän ymmärsi,
-että olisi aivan mahdotonta suunnata hyppäystä niin täsmällisesti,
-että joutuisi tuolle kapealle pengermälle, ja sitäpaitsi oli hän
-Etelä-Ameriikassa ollut niin monessa vaarassa, että häntä pelotti käydä
-siellä toistamiseen. Sen sijaan valtasi hänet suuri halu käydä siinä
-maanosassa, joka näytti suurelta valtameren saarelta ja oli nimeltään
-Austraalia. Se sijaitsi Suomeen nähden maapallon vastakkaisella
-puolella, ja siellä oli aina yö, kun meillä oli päivä, ja talvi, kun
-meillä oli kesä. Ehkäpä hän saattoi sieltä tuoda mukanaan jotakin
-sellaista, joka ilahduttaisi vanhempia yhtä paljon kuin kulta.
-
-Villi oli luonnollisesti mukana, kun hän illalla hiljaisessa
-lastenkamarissa teki suuren hyppäyksensä, ja kun Lalli tuli tajuihinsa
-lennettyään halki avaruuden, huomasi hän kierivänsä kissa mukana ison
-muurahaiskeon rinnettä alaspäin. Hänen päänsä yläpuolella kaareutui
-kauniista höyhenmäisistä jättiläissaniaisten lehdistä muodostunut
-katos, ja kappaleen matkaa kauempana solisi hiljainen puro.
-Miellyttävä, vihertävä valo vallitsi suurten saniaisten alla, ja
-lauhkea lämmin tuuli siveli Lallin poskia. Enempää hän ei kuitenkaan
-ehtinyt nähdä, sillä muurahaiset alkoivat ahdistaa häntä ja kiivetä
-hänen kimppuunsa joka taholta.
-
--- Huh, -- huusi Villi ja alkoi pudistaa muurahaisia turkistaan.
-
--- Etkö pikemminkin voi syödä niitä suuhusi, niinkuin minä teen, --
-kysyi naukuva ja vikisevä ääni muurahaiskeon takaa, ja kun Lalli
-katsahti sinne, näki hän soman pienen eläimen, jolla oli linnun nokka
-ja ruumis piikkien peitossa kuten piikkisialla. Se oli kuopinut reiän
-muurahaispesään ja pisti nyt alituiseen nokkansa siihen, pitkän kielen
-riippuessa suusta. Niin pian kuin kielelle oli kertynyt muurahaisia,
-vetäisi eläin sen taas suuhunsa ja lappoi muurahaiset vatsaansa.
-
--- Hyvältäkö maistuvat? -- kysyi Villi ivallisesti pilkaten.
-
--- Erinomaiselta, -- vastasi eläin.
-
--- Mikäs omituinen otus sinä olet, -- kysyi Lalli.
-
--- Minä olen nokkasiili, -- sanoi toinen nähtävästi ylpeänä. -- Minun
-sukuni on koko tämän maan vanhimpia nisäkässukuja. Olen hyvin läheistä
-sukua linnuille, niinkuin voit huomata nokastani. Nämä piikit ovat vain
-jonkunlaisia höyheniä. Ainoastaan tuolla alhaalla purossa elävä
-nokkaeläin on lintujen vielä läheisempi serkku.
-
--- Hoi, naapuri, -- huusi hän vikisevällä äänellään. -- Olemme saaneet
-pitkämatkaisia vieraita.
-
--- Tulen, tulen, -- vastasi yhtä vikisevä ääni, ja puron äyrästä
-piipersi ylös pieni, näppärä olento, jolla myös oli pitkä nokka, mutta
-jolla oli kankea karvapeite piikkien asemesta.
-
--- Olen tässä juuri kertonut näille herroille, että te olette
-Austraalian vanhinta nisäkässukua, -- selitti nokkasiili, nielaisten
-suun täydeltä muurahaisia.
-
--- Aivan niin, aivan niin, -- vastasi nokkaeläin mahtavana. -- Me
-olemme ylhäisintä aatelia täällä. Me munimme munia kuten linnut ja
-uimme kuten sisiliskot. Meistä ovat kaikki muut nisäkkäät kehittyneet.
-
--- Vai niin, -- tokaisi Villi halveksivasti. -- Mitähän hyötyä on
-siitä, että on lintujen sukua, kun ei kuitenkaan osaa lentää? Omasta
-puolestani minä ahmin mieluummin munia kuin itse niitä munin, ja syön
-ennemmin lintuja kuin olen niitten sukulainen.
-
--- Tunnutte, hyvä herra, ylen paljon palvelevan vatsaanne, -- arveli
-nokkaeläin ylhäisesti keikauttaen niskaansa, ja kissa näytti joutuvan
-aivan häpeisiin. -- Mitä minuun tulee, -- jatkoi nokkaeläin -- niin
-päähäni ei pälkähtäisikään varastaa toisten munia tai syödä muuta kuin
-simpukoita, matoja ja kaloja, mutta sille en mahda mitään, että
-jälkeläiseni huonontuvat suvustaan. Minusta polveutuvien eläinten
-joukossa on täällä Austraaliassa monta sellaista, jotka syövät muita
-eläimiä. Ne eivät ole sinua paremmat, vaikkakin kaikilla on poikastensa
-säilyttämistä varten pussinsa, jollaista sinulla ei ole. Täällä asustaa
-pussihukka, pussinäätä ja pussikarhu ja minkä nimisiä kaikki
-lienevätkään, mutta pahin kaikista on pussiahma, vaikkakaan se ei ole
-suuri, sillä se ei anna minkään eläimen elää rauhassa, jos vain se
-sille jotakin mahtaa.
-
--- Panetteletko sinä kunnon väkeä selän takana, mokoma katala roisto,
--- sähähti vihainen ääni saniaisviidakosta, ja esiin syöksyi
-tuuheakarvainen olento säihkyvin silmin ja hampaat irvessä.
-
-Nokkaeläin pakeni puroon nuolen nopeudella, nokkasiilin levittäessä
-kaikki piikkinsä suojakseen.
-
--- Pakene, poika, -- vikisi nokkasiili hätäytyneenä. -- Kas tuossa on
-itse paholainen kimpussamme.
-
-Esiin syöksyvä pussiahma ei ollut iso, mutta näytti niin hurjalta ja
-ilkeältä, että Lalli kadotti rohkeutensa ja pakeni muurahaiskeon
-toisella puolella olevaan korkeaan puuhun, jonka paksu runko kohosi
-saniaisten keskestä, mutta jonka latvaa hän ei voinut nähdä tuuheilta
-saniaislehdiltä. Sillä välin ryhtyi Villi rohkeasti taisteluun
-pussiahmaa vastaan hypäten sen niskaan. Ahma tavoitteli purrakseen,
-niin että leukapielet naksahtelivat tuhoaennustavasti, mutta kissa oli
-aina sitä sukkelampi. Villin lyhyet hampaat ja kynnet eivät kuitenkaan
-voineet läpäistä ahman tuuheata turkkia, ja niin pian kuin Lalli oli
-puussa turvassa, livahti Villikin parilla loikkauksella perästä.
-
--- Siinä sinulle parahiksi, senkin roisto, vikisi nokkasiili
-raivoavalle ahmalle, joka kiukuissaan puri ja repi kaarnaa
-puunrungosta.
-
--- Vartokaapa vain, -- huusi ahma. -- Minä tässä vielä näännytän
-nälkään teidät molemmat siellä puussa. Kutsunpa eukkoni apuun.
-
-Ja sitten se päästi maanittelevan ulvahduksen, ja viidakosta tuli
-toinen pussiahma hampaat yhtä uhkaavasti kiilussa.
-
-Lallista alkoi puussa kököttäminen tuntua koko kaamealta. Hänellä ei
-ollut vähintäkään halua laskeutua ja joutua noitten ilkeitten petojen
-raadeltavaksi. Hänen piti ottaa selko siitä, oliko mahdollista saada
-mitään apua läheisyydestä. Tässä mielessä hän kiipesi vielä ylemmäksi
-puuhun, niin että hän saattoi nähdä yli saniaisten, jotka alempana
-haittasivat näköalaa. Mutta täältäkään hän ei voinut paljoa nähdä,
-sillä puro virtasi ahtaan ja syvän laaksonourun pohjalla, jonka
-reunojen yli hän ei vielä kyennyt näkemään. Hän kiipesi sentähden vielä
-korkeammalle, ja nyt vihdoinkin hän hallitsi maisemaa.
-
-Toisella suunnalla hän näki siintävän vuorijonon kohoavan taivasta
-kohti. Sielläpäin näyttivät olevan puron lähteet. Vuorten ja hänen
-välillä oli laakson toinen reuna matalan viidakon peittämä, mutta
-toisella puolella kohosi komeita puita. Ne näyttivät kuitenkin
-tarjoavan vain perin vähäisen siimestä, sillä lehdet olivat syrjällään
-eivätkä lappeellaan aurinkoon päin, niinkuin on laita kotona Suomessa.
-Toisella suunnalla hänen lähellään laski puro laakson ourusta laajalle
-aaltomaiselle lakeudelle, jolla suuria lammaslaumoja oli laitumella.
-Pari repaleista mustaa poikaa moniaan koiran avustamana kaitsi niitä.
-
--- Hei, pojat, -- huusi Lalli. -- Tulkaa pelastamaan minua pussiahmojen
-kynsistä.
-
-Pojat näyttivät kuulleen huudon, sillä he tulivat heti juoksujalkaa
-koirat mukanansa ja paksut sauvat aseena. Pystykorvaiset koirat olivat
-suuret ja voimakkaat. Ne kävivät heti vimmatun raivokkaasti molempien
-pussiahmojen kimppuun, jotka puolustautuivat hampaat irvessä ja
-vihaisesti muristen. Syntyi hurja, mutta lyhyt ottelu, sillä koirat
-olivat ahmoja paljon suuremmat, ja pojat käyttivät hyväkseen jokaista
-tilaisuutta rusikoidakseen sauvoillaan raivokkaita petoja. Vielä
-kuollessaankin purivat hurjat eläimet sauvoja ja tavoittelivat koiria.
-
--- Nyt ilostuu isäntämme, -- sanoi toinen poika taistelun tauottua. --
-Nuo ilkeät ahmat syövät hänen lampaitaan ja kanojaan.
-
-Nyt oli Lallilla aikaa lähemmin tarkastella molempia poikia. Näillä oli
-tavattoman rumat kasvot ja ulkonevat leuat, mutta he näyttivät varsin
-kilteiltä ja ystävällisiltä. Hän laskeutui sen tähden alas puusta ja
-meni puristamaan vapauttajainsa kättä, jolloin pojat sanoivat nimekseen
-Niku ja Timu.
-
--- Oletteko te kaikki täällä noin mustia, -- kysyi Lalli.
-
--- Ei suinkaan, -- vastasi Niku. -- Useimmat ihmiset täälläpäin ovat
-valkeita kuten sinäkin. Mustia ihmisiä ei ole montakaan jäljellä, ja
-heistä ovat useat sairaita. Isäntämme myöskin on valkoihoinen. Hänellä
-on monta monta tuhatta lammasta. Niku ja Timu kaitsevat lampaita, ja
-samoin tekee myöskin isä, silloin kun hän ei ole sairas tai päissään.
-
--- Isäsi ei enää kauan kaitse lampaita, poika, -- sanoi käheä,
-soinnuton ääni tiheiköstä. -- Hän lähtee kohta valkean Kristuksen luo,
-missä ei sairaus eikä jano häntä enää kiusaa.
-
-Ja saniaislehtien välistä astui esiin vanha, valkeahapsinen, kauhean
-laiha ja näivettynyt metsäläinen, jonka kasvot olivat vieläkin rumemmat
-ja eläimellisemmät kuin poikien.
-
--- En tiennyt, että isä oli siellä nukkumassa, -- sanoi Niku
-anteeksipyydellen. -- Luulin isän maanneen päissään navetassa.
-
-Lalli katseli säälien ja inhoten kurjaa metsäläistä, joka lausuttuaan
-äskeiset sanansa alkoi yskiä varsin surkeasti ja ontosti.
-
--- Se on yhdentekevää, -- sanoi musta mies yskän tauottua, --
-Valkoihoisten tulivesi ja heidän tautinsa ovat murtaneet suuren
-metsästäjän Marun, joka nuoruudessaan kykeni heittämään pumerankiansa
-paremmin kuin kukaan toinen. Vielä tänäkään päivänä ei ole ketään, joka
-osaa heittää hänen tavallaan.
-
-Ja vanha metsäläinen otti repaleisen takkinsa alta kummallisen,
-suorakulmaiseksi painetun puukappaleen ja heitti sen ilmaan heikon,
-laihan käsivartensa voimalla. Pumeranki lensi kappaleen matkaa, mutta
-tuli kohta takaisin omistajansa käteen.
-
-Maru nauroi onttoa, käheää nauruaan.
-
--- Katsohan, poikaseni, -- sanoi hän uljaasti. -- Tuollaista ei moni
-valkoihoinen kykene tekemään. Muinoin Maru harhaili näissä metsissä
-metsästäen kenguruja ja oli voimakas ja vapaa, kunnes hän kerran
-kohtasi valkoihoiset miehet. Nämä taritsivat hänelle tulivettään, ja
-siitä pitäen on hän ollut heidän ja tuliveden orja, ja sitten sai hän
-rintaansa valkean kuoleman, jota he sanovat keuhkotaudiksi, ja nyt hän
-kohta kuolee. Hoh hoi tosiaan! Olivatpa ne toisenlaisia aikoja.
-
--- Niku ja minä emme koskaan maista valkoisten tulivettä, -- sanoi Timu
-päättäväisestä. -- Me palvelemme heitä ja otamme heidän kultansa, mutta
-emme koskaan heidän tulivettänsä.
-
--- Siinä teet oikein, Timu, -- sanoi Lalli vakavasti. Hänkin oli nähnyt
-juopuneita miehiä omassa maassaan ja hän aavisti, mitä metsäläinen
-tarkoitti tulivedellä.
-
--- Niinpä niin, -- huokasi vanhus ja yskäisi uudestaan. -- Vanhan Marun
-täytyy vielä viimeistä kertaa lähteä katsomaan metsää, sillä yöllä hän
-kuolee. Jos sinua, poika, huvittaa, niin voit tulla mukaan, ja minä
-näytän sinulle, mitä siellä vielä on näkemisen arvoista. He ovat
-hävittäneet parhaimman riistan tultasyytävillä putkillaan, mutta hiukan
-on sitä toki vielä jäljellä, samoin kuin on hiukan vielä henkeä
-Maru-vanhuksessa.
-
--- Saammeko tulla mukaan, saammeko tulla mukaan? -- huusivat molemmat
-pojat.
-
--- Vaikkapa vain, -- myönsi vanhus, -- voivathan valkean miehen koirat
-tunnin ajan vartioida valkean miehen lampaita. En usko, että nyt voi
-mitään vaaraa olla tarjolla, nyt, kun pussiahmat ovat poissa. Menkäämme
-kuitenkin ensin katsomaan, miten lampaitten laita on.
-
-He lähtivät kaikki lakeudelle, jossa oli mustanaan määkiviä lampaita.
-Maa oli täynnänsä koloja ja petollisia maanalaisia käytäviä, joihin
-jalka äkkiä vajosi ja joista silloin tällöin kanien päitä pistäytyi
-esiin.
-
-Vanha austraalialaisneekeri naurahti käheästi.
-
--- Kas tuollaista sukua valkoinen mies on tuonut meille metsänriistamme
-tilalle, -- sanoi hän. Niitä eläimiä on nyt maa tulvillaan, niin
-etteivät valkoihoiset itsekään tiedä, miten heidän on niiltä suojeltava
-vainioitaan. Ensin oli heillä vaivaa niitten tänne tuomisessa, ja nyt
-maksavat he palkinnon sille, joka niitä ampuu.
-
--- Häts, häts, -- huusivat pojat ja kiiruhtivat lammaslauman luo.
-
-Muutamien lampaitten selässä istui muhkeita, koreavärisiä papukaijoja,
-jotka peloittavalla, koukkuisella nokallansa hakkasivat lampaita
-selkään.
-
--- Tuollaista eivät papukaijat ennen osanneet, -- sanoi Maru
-miettivästi. -- Ennen ne söivät puiden hedelmiä, mutta nyt ovat ne
-ruvenneet ahmimaan lihaa, siitä lähtien kuin valkoihoiset ripustivat
-lampaantaljansa ulos kuivamaan. Elottomista taljoista ovat ne oppineet
-ahdistamaan eläviä lampaita.
-
-Lallia puistatti. Kauheata oli katsella, kuinka nuo suuret koreat
-linnut istuivat raatelemassa eläviä lammasraukkoja, jotka turhaan
-määkivät ja potkivat, sillä julmat viholliset olivat kynsillään
-tarrautuneet kiinni paksuun villaan. Pojat heittivät lintuja taitavasti
-kivillä, ja pian oli suuressa lammaslaumassa taas elämä rauhallista. He
-jättivät nyt vartioimisen koirille ja astelivat metsään.
-
-Viidakossa räkättivät ja huusivat pienet vihreät papukaijat, ja heidän
-tultuaan isoon metsään syytivät erikokoiset isommat kaijalajit heille
-vastaan pilkkasanoja ja herjauksia. Omituista kyllä eivät Niku ja Timu
-näyttäneet ymmärtävän, mitä linnut huusivat, vaikkakin nämä kutsuivat
-heitä mitä kauheimmilla nimillä, mutta Lalli ja Villi käsittivät joka
-sanan. Villi oli niin raivoissaan, että hänen silmänsä säkenöivät, ja
-turhaan koetti hän ahdistaa pienempiä niistä. Suurempia hän ei
-uskaltanut lähestyä. Häntä oli säikähdyttänyt lampaitten kohtalo, mutta
-tämä ei suinkaan estänyt häntä vastaamasta herjauksiin samalla mitalla.
-
-Lalli näki tässä metsässä kaikenlaisia omituisia puita ja pensaita.
-Toisissa pensaissa oli marjoja ja pähkinöitä, jotka kelpasivat
-syötäväksi, mistä molemmat villipojat kyllä näyttivät olevan selvillä.
-Muutamat puut olivat tavattoman suuria, mutta katkaistuista kannoista
-Lalli huomasi, että hirrenhakkaajan kirves jo oli tätä metsää
-hävittänyt. Puiden oksilla vilisi lintuja, mutta nelijalkaisia ei ollut
-niin viljalti kuin Ameriikan ja Intian metsissä. Täällä ei kuulunut
-vaarallisten petoeläinten ulvontaa eikä karjuntaa. Ne harvat
-nelijalkaiset, joita täällä tapasi, olivat jotensakin pieniä ja
-ihmisille vaarattomia, kuten pussiahma, joka kyyryllään istui puun
-oksalla ja katseli kulkijoita aran uteliaasti, ja pussihukka, joka
-hiljaa tassutteli pensaikossa. [Pussihukka on Austraalian verenhimoisin
-lampaan ryöstäjä.]
-
-Äkkiä näki Lalli puitten lomassa muutamia hyvin merkillisiä eläimiä,
-jotka pitkin hyppäyksin pakenivat heidän tieltänsä. Maru vihelteli
-hiljaa, ja silloin ne pysähtyivät ja tirkistelivät uteliaina ihmisiin.
-Ne muistuttivat jättiläisjäniksiä, mutta seisoivat takajaloillaan ja
-tekivät niiden avulla korkeita hyppyjä. Toisilla oli vatsan alla
-nahkapussi, josta pieni poikanen katseli maailmaa kirkkain, uteliain
-silmin. -- Kenguruja, -- selitti Maru.
-
--- Kas vain, -- huusi eräs niistä, -- siinähän on vanha Maru. Piti!
-Piti! Kuti! Etpä voi enää tehdä meille mitään, mokomakin raukka. Jopa
-olet aikasi elänyt.
-
-Pojat eivät nytkään ymmärtäneet, mitä eläimet sanoivat, mutta vanha
-metsäläinen ymmärsi, ja hänen kasvonsa kävivät tuskan vääristämiksi.
-
--- Ei tule teidänkään sukunne elämään kauan minun jälkeeni, -- huusi
-hän. -- Valkoisen miehen pyssyt tekevät teistä pian lopun.
-
-Villi, joka vihasta säkenöivin silmin oli kuunnellut kenguruiden
-puhetta, hyppäsi nyt lähintä hyppijää kohti, ja heti hajaantui koko
-lauma vimmattuun pakoon loikaten korkealle yli kivien ja pensaiden.
-
-Kulkijamme tulivat nyt pienelle järvelle, josta laski puro, ja tämän
-pinnalla uiskenteli erilaatuisia vesilintuja. Mustat joutsenet eniten
-Lallia huvittivat. Kotona oli hän aina kuullut sanottavan: "valkoinen
-kuin joutsen", mutta täällä Austraaliassa näkyi kaikki olevan
-ylösalaisin.
-
-He kiersivät järven ja tulivat pienelle virralle. Se laski roiskien
-alas vuorilta ja muodosti vähäisen vesiputouksen, joka pirskotti
-vaahtoaan puitten oksille.
-
-Vanhan metsäläisen askelet olivat käyneet hitaammiksi ja raskaammiksi,
-ja hänen oli yhä taajemmin pitänyt pysähtyä yskimään. Nyt hän kävi
-kivelle istumaan voimatta jatkaa sen pitemmälle.
-
--- Tämä on kaunis kohta Marun kuolinpaikaksi, -- sanoi hän. -- Se
-muistuttaa isieni metsiä, joissa he metsästivät vapaina miehinä
-tarvitsematta palvella valkoista miestä. Valkoisen miehen Jumala on
-hyvä Jumala ja hän ottaa haltuunsa vanhan Marun sielun ja antaa hänelle
-anteeksi, jos hän ei aina ole elänyt niinkuin olisi pitänyt.
-
--- Ei, ei toki, -- sanoi Lalli hätäisesti, -- Maru ei saa kuolla vielä,
-Marun pitää levähtää vain hiukan, niin väsymys kyllä häviää.
-
-Metsäläinen pudisti päätään. Sen jälkeen otti hän repaleisen takkinsa
-taskusta nahkapussin ja antoi sen Lallille.
-
--- Katsohan, -- sanoi hän nauraen käheästi, -- valkoihoiset eivät
-tienneet, että Maru oli rikas, paljon äveriäämpi kuin he itse. He
-halveksivat vanhaa Marua, ja kuitenkin olisi hänellä ollut rahaa ostaa
-heidän tiluksensa, jos olisi mielinyt. Mutta vanha Maru ei välittänyt
-heidän tiluksistaan. Hän huoli vain metsistä ja vainioista, ja sen
-tähden piti hän parempana kaitsea heidän karjojaan. Ei myöskään Marun
-pojilla saa olla noita kiiltäviä kiviä, sillä silloin voisi tapahtua,
-että valkoihoiset tulisivat kateellisiksi ja tappaisivat heidät kivien
-takia. Valkoihoiset muuttuvat eläimiksi, kun saavat nähdä sellaisia
-kiviä tai punaista kultaa. Mutta sinä olet ollut hyvä vanhalle Marulle
-etkä ole häntä halveksinut, ja sen tähden annan ne sinulle.
-
-Näin sanoen hän aukaisi pussin, ja Lalli näki, että se oli täynnänsä
-säihkyviä, läpikuultavia kiviä, jotka hän arvasi timanteiksi, sillä
-olihan hän Luonnonkirjasta lukenut vanhasta Amrusta ja hänen
-timanteistaan, ja hän tiesi myöskin, kuinka kallisarvoisia sellaiset
-kivet ovat, joista muutamat olivat hänen peukalonpäänsä kokoisia.
-
--- Mutta niillähän Maru saattaisi ostaa koko Austraalian, -- sanoi hän
-aivan hämmästyksissään.
-
--- Jos Maru olisi valkoihoinen, voisi hän sen tehdä, -- sanoi vanhus
-surumielisesti, -- mutta mustaihoiselle se on mahdotonta. Ei hän
-ymmärrä käyttää valkoihoisen rahoja, vaan valkoihoinen petkuttaisi
-häneltä kaiken taikkapa ehkä tappaisikin hänet. Ota vain kivet, poika,
-ja käytä ne auttaaksesi mustia veljiäni.
-
-Kyynelet kihosivat Lallin silmiin, kun hän otti käteensä pussin, ja hän
-lupasi säästää timantit siksi kunnes kasvaisi suureksi ja palaisi
-Austraaliaan auttamaan mustaihoisia.
-
--- Silloinpa minä voin kuolla turvallisesti, -- sanoi vanhus.
-
-Molemmat villipojat katsoa tuijottivat isäänsä ja timantteihin
-hämmästynein silmin, kuitenkaan sanomatta mitään.
-
--- Jollet heti paikalla luovuta minulle noita kiviä, poika, -- sanoi
-ankara ääni pensaikosta käyttäen Marun ja poikien kieltä, jota myös
-Lalli ymmärsi, -- niin käy sinun huonosti. Tuo vanha petturi on minun
-palvelijani, ja jos hän on löytänyt timantit minun tiluksiltani, niin
-kuuluvat ne minulle eivätkä hänelle.
-
-Viidakosta astui esiin parrakas, ahavoitunut mies, joka ojensi
-uhkaavasti kiväärinsä Lallia kohti.
-
--- Hyppää, hyppää -- huusi Villi, ja Lalli ymmärsi heti hänen
-tarkoituksensa, ja molemmat tekivät hyppäyksen avaruuteen parrakkaan
-miehen luodin vinkuessa aivan Lallin korvissa.
-
-
-
-
-7. Polyneesia.
-
-Kuinka Lallin on vaikea osata pilkkuun. Merikö vai järvi,
-kookospähkinäkö vai saari. Ihmemaa meren pohjalla. Haikala nielee
-Villin. Lallin suru ja musta sika lohduttajana. Sian viisaus. Ihana
-maa. Siivekkäitä sotilaita. Antarktis. Raakalaiset saapuvat. Lallin
-pako. Ihmissyöjät osoittautuvatkin olevansa siansyöjiä. Kauhea
-rajumyrsky.
-
-
-Lalli oli mielestään parantumaton hutilus, kun hän herätessään huomasi,
-että hän oli hukannut nahkapussin timantteineen, aivan niinkuin hän
-edellisellä kerralla oli kadottanut kultamaljakon. -- Miten saattoi hän
-olla sellainen kömpelö köntys? Äiti olisi toki tullut niin iloiseksi,
-jos hän olisi saanut sellaisen kauniin kiven, ja isä olisi varmastikin
-voinut ostaa sen saaristossa olevan huvilan, joka hänen mielestään nyt
-oli aivan liian kallis, ja kuitenkin olisi jäänyt riittävän paljon
-tähteeksi poloisten Austraalian neekerien auttamiseksi. Kaikki tuo oli
-niin harmittavaa, ettei Lallia laisinkaan haluttanut kertoa
-vanhemmillensa matkoistaan, vaikka hän muuten oli aikonut kertoa niistä
-juuri tänään. Hänen täytyi vielä tehdä pari yritystä. Ehkäpä hänen
-sittenkin onnistuisi tuoda mukanaan jotakin kallisarvoista.
-
-Hän tutki uudelleen karttapalloansa. Hän oli jo käynyt tärkeimmissä
-maanosissa, mutta toisaalta Aasian ja Austraalian sekä toisaalta
-edellisten ja Ameriikan välillä levisi mahtava Tyynimeri ja kun hän
-tarkemmin katseli, näki hän tässä meressä lukemattoman joukon suuria ja
-pieniä saaria useimmiten jakautuneina erinimisiin ryhmiin.
-Karttapallolla tämän saarimaailman nimenä oli Polyneesia. Kaikki nämä
-pienet pilkut näyttivät niin kummallisilta hajallaan sinisessä
-valtameressä, että Lallia kovasti halutti nähdä, millaisilta ne
-todellisuudessa näyttivät. Hänestä tuntui kuitenkin varsin vaikealta
-hypätessään halki avaruuden osua oikeaan pilkkuun, sillä saaret olivat
-kaikki niin pieniä, että oli vaikeata edeltäkäsin laskea, mihin niistä
-hän maapallon pyöriessä putoaisi.
-
-Kun hän sitten illalla istui hiljaisessa lastenkamarissa ja näki
-vähäisen auringon valaisevan pieniä saaria, ei hän voinut kuitenkaan
-vastustaa kiusausta, vaan houkutteli Villin keittiöstä, missä se oli
-kiivennyt yötilalleen lämpimälle liedelle. Sitten hän otti tarkan
-suunnan ja koetti ottaa huomioon pallon pyörähdyksen, jottei hyppäisi
-ohitse.
-
--- Uskallammeko me, Villi, -- kysyi hän ja osoitti valitsemaansa pientä
-pistettä.
-
--- M-jaa, vastasi Villi, kyyristyneenä hyppäämään pyörivälle
-maapallolle.
-
-Sitten he lentää suhahtivat ilman halki.
-
-Mutta sittenkin hän oli ollut typerä antautuessaan niin uhkarohkeaan
-yritykseen. Pää edellä hän sukelsi syvään veteen, joka maistui hirveän
-suolaiselta kun sitä sai suuhunsa. Hän osasi tosin vähän uida, mutta
-vaikea oli hänen sittenkin päästä pinnalle kauheasta syvyydestä, mihin
-hän oli vajonnut.
-
-Pintaan kohottuaan hän karisti veden silmistään ja katseli ympärilleen.
-Hänen vieressään Villi polskutteli ja pärskytteli suolavettä suustaan
-ja sieraimistaan.
-
--- Mikähän soma valtameri tämä olikaan? -- ajatteli Lalli. -- Sehän
-näytti vain aivan pieneltä pyöreältä sisäjärveltä, jota ympäröivät joka
-puolella huojuvia palmuja kasvavat rannat. Hän oli pudonnut melkein
-keskelle tätä järveä. Ei suinkaan se voinut olla Tyyni valtameri! Tyyni
-se kyllä oli, sillä vain pienet, kimaltelevat laineet panivat
-vedenkalvon väreilemään, paitsi eräällä taholla, missä pitkät mainingit
-hiljaa vyöryivät ja vähitellen asettuivat ehtiessään matkan päähän
-rannasta. -- Mutta missä olivat nuo pienet pisteet, jotka hän oli
-huomannut karttapallolla? Vedessä kellui tosiaankin jotain, ja hän oli
-aivan sellaisen mustan pisteen läheisyydessä, mutta eihän se saattanut
-olla saari, jota kohti hän oli hypännyt. Eihän karttapallolle voinut
-olla merkittynä tuollaisia mitättömiä täpliä. Silloinhan voitiin yhtä
-hyvin piirtää hänen kiikkuhevosensakin karttapallolle.
-
-Hän ui muutaman vetäisyn verran tuota tummaa esinettä kohti ja huomasi
-silloin, että se olikin iso kookospähkinä, joka kellui vedenpinnalla.
-Hän työnsi sen allensa ja huomasi silloin, että nyt oli paljon helpompi
-uida, sillä iso pähkinä kannatti häntä vedenpinnalla.
-
-Vähän matkan päässä hänestä uiskenteli kokonainen puunrunko laineiden
-loiskahdellessa sitä vastaan. Sille oli hänen päästävä voidakseen vielä
-paremmin pysytellä pinnalla. Hän teki vielä muutaman vetäisyn ja sai
-kiinni rungosta juuri ennenkuin hänen voimansa pettivät. Myöskin Villi
-kiipesi rungolle märkänä ja nolona.
-
--- Huh sentään, -- sanoi Villi, -- tästä minä en lainkaan pidä. Vesihän
-on niin suolaista, ettei sitä voi edes nuolemalla päältänsä karistaa.
-
-Samassa pyörähti runko taaskin, ja Villi pudota molskahti pää edellä
-uudestaan veteen. Lalli nauroi, niin että hänen kätensä olivat vähällä
-luiskahtaa irti, ja hän sai suunsa suolavettä yhtä täyteen kuin
-Villikin. Häntä ei laisinkaan peloittanut täällä haaleassa vedessä,
-joka oli yhtä kirkasta ja läpikuultavaa kuin ilma pään päällä. Hän
-koetti parisen kertaa päästä kahareisin puunrungolle, mutta joka kerran
-kiepsahti se ympäri, ja Villi-rukka, joka hädintuskin oli päässyt
-vedestä, vierähti takaisin aaltoihin toruen ja nurkuen. Vihdoin viimein
-hän päätti vain pysytellä kiinni rungossa ja samalla pitää sitä
-tasapainossa, niin että Villi sai olla kuivilla.
-
--- En minä vain pidä vedestä, -- sanoi Villi, sittenkun he olivat
-hetkisen ajautuneet maata kohti, -- mutta tuolla pohjassa on sellaisia
-kauniita nähtäviä, etten osaa oikein suuttuakaan. Katsoppa vain!
-
-Kun Lalli katsahti veteen, valtasi hänet hämmästys ja ihmettely. Hän
-saattoi nähdä aivan tuon pienen järven pohjaan, vaikka se oli varsin
-syvä, ja pohja näytti hänestä aivan ihmeelliseltä satumaailmalta.
-Siellä levisi oksiansa joka taholle levittelevistä kummallisista puista
-muodostunut metsä, ja puiden oksilla kasvoi kirjavia kukkia, joiden
-terälehdet hiljaa liikkuivat tai kokonaan katosivat oksan sisään, kun
-joku kala tai muu eläin lähestyi niitä. Näiden puiden oksille nousivat
-kalaparvet kuin koreat linnut ja perhoset, ja pohjalla vilisi muita
-eläviä olentoja, jotka usein olivat mitä eriskummallisinta muotoa ja
-väriä. Jotkut niistä muistuttivat kukkia, toiset sieniä tai
-hämähäkkejä. Merikravut kiitivät kylki edellä, simpukat ryömivät
-hitaasti eteenpäin, ja meritähdet ja mustekalat ojentelivat pitkiä
-lonkeroitaan tavoitellen saalista. Kaikki näytti niin salaperäiseltä,
-että Lallin melkein teki mieli laskeutua pohjaan ja lähteä
-huvikävelylle näihin metsiin.
-
-Hitaasti kuljetti aallokko puunrunkoa valkeata hiekkarantaa kohti.
-Lallilla oli hyvästi aikaa tarkastella syvyyksien eläinmaailmaa, ja
-Villikin oli siitä sangen huvitettu ja sitä halutti hypätä pohjaan
-pyydystämään ohikiitäviä merikrapuja. He olivat jo tulleet varsin
-lähelle maata, kun Lalli silmäillessään taakseen näki kauhean suuren
-kalan, jolla oli kita täynnä sahamaisia ja teräviä hampaita ja jonka
-selkäevä oli uhkaavasti kohollaan kuin iskuun nostettu miekka. Se kiiti
-heidän perästään arvatenkin aikoen hyökätä heidän kimppuunsa, ja Lalli
-tajusi heti, että sen täytyi olla haikala. Hän ymmärsi olevansa
-mennyttä miestä, sillä hän ei voinut päästä maihin ennenkuin haikala
-hänet saavuttaisi, ja hän parkaisi kauhusta.
-
-Samassa teki Villi valtavan loikkauksen puunrungolta ja pudota
-molskahti veteen Lallin ja haikalan väliin. Kauhuissaan irroitti Lalli
-otteensa ja ui maihin ponnistellen epätoivon vimmalla, kunnes hänen
-jalkansa tapasivat pohjaan ja hän voi kahlata maihin lämpimien
-maininkien häntä huuhtoessa.
-
-Kun hän oli tullut kuiville, etsivät hänen silmänsä Villiä, mutta
-missään ei sitä näkynyt vilaukseltakaan. Sen sijaan hän näki kappaleen
-matkan päässä rannasta haikalan uhkaavasti kohotetun evän. Ilmeistä
-oli, että Villi oli pannut henkensä alttiiksi pelastaakseen hänet.
-
-Silloin heittäytyi Lalli epätoivoissaan rannan valkealle,
-kimaltelevalle hiekalle, jota peittivät mitä kauneimmat simpukankuoret
-ja vedenalaisesta metsästä ilmeisesti irtautuneet rahtuset. Hän itki
-niin katkerasti, että hänen sydämensä oli pakahtua. Olihan hirveää,
-että Villin, hänen parhaan ystävänsä täytyi uhrata henkensä
-pelastaakseen hänet. Mitä nyt sanoisivatkaan isä ja äiti, kun hän
-täältä tulisi kotiin ilman Villiä? Nyt vasta hän ymmärsi, kuinka paljon
-hän oli pitänyt ystävästänsä ja kuinka paljosta hänen oli tätä
-kiittäminen.
-
--- Röh, röh, -- kuului hänen korviinsa kummallisen tutunomainen ääni.
--- Mitä sinä siinä olet pitkälläsi ulvomassa, poika? Tämä on oivallinen
-paikka, eikä sinun ole syytä valitella tänne joutumistasi.
-
-Lalli katsahti ylös, ja hänen vieressään seisoi suuri, musta sika
-tirkistellen häneen pienillä silmillään puolittain ystävällisesti,
-puolittain halveksivasti.
-
-Silloin Lalli kertoi kyynelsilmin Villin sankarikuolemasta.
-
--- Äh, -- röhkäisi sika kevyesti. -- Sinä et näy lainkaan tuntevan
-kissoja. Etkös tiedä, että kissalla on yhdeksän henkeä ja ettei ole
-niinkään helppoa riistää niitä kaikkia yhdellä kertaa. Sitäpaitsi ei
-koskaan ole tapahtunut, että kissa olisi uhrannut henkensä herransa
-puolesta, niinkuin ylen herkkämieliset koirat voivat tehdä. Tässä on
-juoni kysymyksessä, ja voit olla varma siitä, että pian tapaat sen
-taas. Jollei sillä muuta keinoa ole, raapii se reiän haikalan vatsaan
-ja ryömii ulos.
-
-Sika puhui sellaisella varmuudella, että Lalli antoi sen vakuutuksen
-jonkun verran vaikuttaa itseensä, ja hänen kyynelensä lakkasivat
-vuotamasta.
-
--- Niinkö todella luulet? -- kysyi hän. -- Ehkä on parasta, että menen
-katsomaan, onko hän päässyt maihin jossakin muualla. Mutta mihin
-merkilliseen paikkaan minä olen oikeastaan tullut?
-
--- Tämä on korallisaari, jos tiedät mikä sellainen on, -- vastasi sika
-rikkiviisaasti. -- Tämä saari on ehkä miljoonien vuosien kuluessa
-syntynyt sellaisista pienistä eläimistä, jotka muodostavat ikäänkuin
-metsiä merenpohjalle. Jokainen puu on monen miljoonan sellaisen eläimen
-muodostama yhteiskunta, jossa jokainen eläin kokoaa kalkkikuoren
-ympärillensä, ja kun se kuolee, niin sen sijalle tulee toinen; sillä
-tavalla kasvavat puut kuin todellisessa metsässä. Ne eivät ylene veden
-pintaan asti, mutta merenpohja kohoaa monissa paikoin, niin että ne
-siten saavuttavat vedenpinnan. Silloin aallot murtavat niitä ja
-heittävät läjään riutoiksi, jotka vihdoin kohoavat vedenpinnan
-yläpuolelle ja joilla kasvit vähitellen alkavat viihtyä ja vihannoida,
-kunnes muodostuu saaria samanlaisia kuin tämä. Tämä on rengasmainen ja
-sen keskellä on järvi, jonka vain kapea väylä yhdistää mereen, mutta on
-olemassa toisenkin muotoisia saaria.
-
--- Mutta miten sinä, joka olet vain sika, tiedät tämän kaiken, -- kysyi
-Lalli hämmästyneenä ja epäluuloisena.
-
--- Huh, -- vastasi sika loukkaantumatta, -- siat tietävät paljon
-enemmän kuin mitä luullaan. Oppii paljon, kun käy kärsällään tonkimassa
-liejua, ja kun makaa sulattamassa ruokaansa, niin on hyvää aikaa
-miettiä maailman menoa, ja tapaa sitä aina väliin toisiakin, jotka
-jotakin tietävät. Linnut esimerkiksi tietävät paljon, sillä ne
-lentelevät kaikkialla ja lörpöttelevät jokaisen kanssa, jonka tapaavat,
-ja toiset niistä elävät myöskin hyvin kauan, papukaijat muun muassa, ja
-ne ovat kertoneet minulle koko joukon juttuja, mutta paljon olen
-myöskin itse tehnyt havaintoja.
-
-Lalliin oli sian viisaus tehnyt kerrassaan valtavan vaikutuksen, ja
-samalla yhä enemmän vahvistui hänen uskonsa, ettei Villi toki voinut
-olla kuollut. Hänen täytyi heti lähteä tutkimusmatkalle ympäri saarta
-löytääkseen jos mahdollista ystävänsä.
-
--- Mutta miten sinä olet tullut tänne saarelle, -- kysyi hän epäluulon
-kipinä mielessään.
-
--- Oh, minä olen uudisasukas, -- vastasi sika rauhallisesti, -- eli
-ehkä oikeammin sanoen isoisäni isoisä oli sellainen. Kun muudan laiva
-kerran purjehti tämän saaren ohitse, nousivat merimiehet maihin
-etsimään juomavettä, ja silloin laskivat he esivanhempani maihin
-kansoittamaan saarta. Luulenpa niiden ajatelleen, että toiset laivat
-vastaisuudessa saisivat läskiä näiden jälkeläisistä. No niin, moniaita
-meistä lienee jo ammuttu, mutta ei ole niinkään helppoa tavoitella
-meitä tiheikössä, eikä tänne usein laivoja tulekaan. Saari on
-todellinen paratiisi, eikä meidän ole syytä valittaa kohtaloamme.
-
-Lalli pyysi sikaa kanssaan etsimään kissaa, ja vähän hangoiteltuaan ja
-päiviteltyään kuumuutta seurasi sika mukana. Näkinkenkäin peittämältä
-rannikolta he tulivat ensin tiheään pensaikkoon, joka seppeleen tavoin
-reunusti saaren sisässä kasvavaa upeaa palmumetsää. Sika näkyi hyvin
-tuntevan eri hedelmien laadun. Se näytti Lallille, kuinka suuret
-kookospähkinät oli avattava ja kuinka saattoi juoda niitten maitomaisen
-nesteen. Se opetti häntä tuntemaan ison joukon virvoittavia ja
-maukkaita hedelmiä ja selitti, kuinka leipäpuun hedelmiä voi paistaa
-tuhkassa, vaikkakin se omasta puolestaan mieluimmin söi ne
-sellaisinaan.
-
-Saaren lintumaailma oli mitä kirjavin. Siellä oli papukaijoja, joita
-Lalli jo ennestään tunsi, mutta myöskin muita lintuja, joista toisilla
-oli hyvin loistava höyhenpuku. Kaikki ne syytivät suustansa nenäkkäitä
-ja julkeita sanoja Lallille ja sialle, mutta vastaukseksi sika vain
-röhkäisi halveksivasti.
-
-Lalli huomasi kohta, että sika oli puhunut totta kaikessa mikä saarta
-koski. Tämä ympäröi aivankuin kiehkurana pientä järveä ja oli
-todellinen paratiisi täynnä ihania puita ja pensaita. Kun he tulivat
-saaren toiselle rannalle, erottivat he kaukana taivaanrannalla kaksi
-muuta saarta, jotka kuvastuivat syvänsiniseen tyyneen mereen. Kaikki
-oli niin kaunista, että hän kernaasti olisi vanhempineen tahtonut tulla
-sinne asumaan. Ilma oli niin lauhkea ja miellyttävä, kukat tuoksuivat
-ja kypsät hedelmät putosivat puiden oksilta hänen jalkoihinsa, ja
-niillä saattoi hän sammuttaa janonsa ja tyydyttää nälkänsä. Vaikka meri
-näyttikin aivan tyyneltä, näki hän kuitenkin pitkien, tasaisten
-maininkien hitaasti vyöryvän sen pinnalla. Hän näki tällä suunnalla
-lukuisten koralliriuttojen kohoavan vedestä, ja kun mainingit
-kohtasivat riuttoja, räiskähti valkeata vaahtoa korkealle. Eräällä
-riutalla hän näki omituisen näyn. Komppania sotamiehiä upseerit
-etunenässä marssi hitaasti riuttaa pitkin. -- Miten kummalla ne olivat
-saattaneet päästä sinne ja mitä ne tekivät tuolla autiolla riutalla?
-
-Hän tiedusti sialta, mutta tämä vain nauroi.
-
--- Huuda heille, niin saat nähdä, -- sanoi se.
-
-Ja Lalli huusi, ja ikäänkuin komennosta heittäytyi koko komppania
-veteen ja ui nopeasti salmen poikki saarelle. Niinkuin mitkäkin somat
-pikku peikot ne nousivat rannikolle ja kiipesivät maihin. Lalli näki
-silloin, että ne olivat lintuja eivätkä ihmisiä.
-
-Maihin tultua asettuivat ne jälleen riviin, ja muuan niistä astui esiin
-ja piti pitkän koreasanaisen ja ylevämielisen tervehdyspuheen, jossa
-hän lausui Lallin tervetulleeksi saarelle. He, pingviinit, tekivät
-voitavansa saadakseen hänen oleskelunsa saarella viihtyisäksi. Puheensa
-lopetettuaan lintu kumarsi juhlallisesti kaikkiin ilmansuuntiin.
-
-Tuo kaikki oli niin somaa, että Lallilla oli hyvä halu nauraa, mutta
-hän ei uskaltanut loukata lintuja, vaan kiitti sen sijaan heitä heidän
-ystävällisyydestään niin kohteliaasti kuin voi.
-
-Nyt hajaantui komppania leikkimään rannikolle, sillä välin kuin
-muutamat pingviini-vanhukset puhelivat Lallin kanssa. Sika oli jo
-nukahtanut leipäpuun siimekseen. He kysyivät Lallilta, kuinka hän oli
-sinne tullut ja mitä hän halusi, ja Lalli kertoi heille käynneistään
-maailman eri puolilla.
-
--- Nyt luulen käyneeni kaikissa maanosissa, -- lopetti hän, -- ja nytpä
-tahdon kertoa äidille ja isälle, mitä olen kokenut. Sehän minun on
-muutenkin tehtävä selittääkseni, minne Villi-parka on joutunut.
-
--- Et sinä ole vielä kaikkia maanosia nähnyt, -- väitti muudan vanha
-pingviini joukosta. -- Tuolla kaukana etelässä on on vielä maanosa
-nimeltä Antarktis. Meillä on siellä asuvia sukulaisia, toisia
-pingviinejä, ja he ovat kertoneet meille siitä maasta. En luule
-kuitenkaan kannattavan yrittää sinne, sillä koko maa on jään ja lumen
-peitossa. Se ulottuu aina etelänapaan asti, ja siellä on niin
-hirvittävän kylmä, ettei siellä ole muita eläviä olentoja kuin
-pingviinejä, jotka asuvat vain rannikolla. Sydän jäätyisi rinnassasi
-siellä, ja moni matkustaja, joka on koettanut tunkeutua sen sisäosiin,
-on saanut surkean kuoleman. Parasta on, että pysyt täällä, missä on
-kaunista ja lämmintä.
-
--- Raakalaisia tulee, -- huusi äkkiä eräs pingviineistä.
-
-Sika heräsi makeasta unestaan ja hypähti kauhusta korkealle ilmaan.
-
--- Missä, missä? -- vinkui se.
-
--- Tuolla, -- vastasi pingviini ja osoitti nokallaan merelle päin,
-missä Lalli keksi kolme mustaa pistettä, jotka nopeasti lähestyivät. Ne
-olivat varmaan villien kanootteja, joista hän oli lukenut Robinson
-Crusoesta.
-
-Sika syöksyi suinpäin metsään huutaen Lallille, että hän koettaisi
-pelastautua miten parhaiten taitaisi. Pingviinit sukelsivat nopeasti
-mereen. Raakalaisethan olivat ihmissyöjiä ja söisivät hänet suuhunsa,
-jos saisivat hänet kiinni. Hän juoksi sian perästä metsään, mutta hänen
-oli mahdotonta seurata sitä tiheässä viidakossa, ja hän huomasi pian
-jääneensä yksin, hengästyneenä ja vapisevana.
-
-Kotvan aikaa juostuaan umpimähkään tuli hän taas rannalle, ja aivan
-metsän laidassa aukeni korallikalliossa pieni luola. Sinne hän juoksi
-ja piilottautui hiljaa perimmäiseen soppeen. Hän koetti pysytellä niin
-hiljaa kuin mahdollista ja viimein hän nukahti, mutta läheltä ammuttu
-laukaus herätti hänet, jotta hän kavahti pystyyn kauhuissaan.
-Kuitenkaan hän ei voinut vastustaa kiusausta, vaan katseli ulos luolan
-ovelta.
-
-Silloin näki hän raakalais-joukon tulevan metsästä ja kantavan
-selässään polttopuita. Useimmat niistä olivat melkein alastomat,
-vyötäisten kohdalle vain oli kierretty vaatekaistale, mutta muuten ne
-eivät näyttäneetkään niin kauheilta kuin hän oli odottanut. Niillä oli
-tosin tumma suklaanvärinen iho, mutta heidän kasvonsa eivät hänestä
-näyttäneet julmilta, vaan pikemmin iloisilta ja vilkkailta.
-
-He sytyttivät nyt ison nuotiotulen rannalle, ja kohta tuli muita
-raakalaisia kantaen raskasta ruumista, johon Lalli ei uskaltanut
-katsoa. Se oli varmaankin se vanki, joka syötäisiin.
-
-Samassa oli kai joku raakalaisista huomannut Lallin, sillä hän hypähti
-pystyyn ja kiiruhti luolan ovelle.
-
-Kovasti itkien pakeni Lalli pimeimpään soppeen, mutta se oli myöhäistä,
-ja pian tavoittelivat raakalaisen kädet häntä.
-
--- Älkää minua tappako, -- rukoili Lalli tuskaisesti. Silloin naurahti
-raakalainen hyväntahtoisesti.
-
--- En ole aikonut sitä tehdäkään, pikku herra -- sanoi hän
-ystävällisesti. -- Sinun on tultava ottamaan osaa ateriaamme. Kuinka
-olet joutunut yksin olemaan tällä saarella?
-
--- En minä tahdo ihmisenlihaa, vaikeroi Lalli.
-
-Silloin pani raakalainen kädet puuskaan ja nauroi, niin että vatsa
-hypähteli.
-
--- Enkä minäkään, -- sanoi hän, -- mutta minä pidän paljon
-sianpaistista. Sitä me voimmekin tarjota sinulle, sillä olemme
-juur'ikään ampuneet sian.
-
-Lalli nousi istumaan ja katsoi hämmästyneenä raakalaiseen. Todellakin
-tämä näytti hyväntahtoiselta ja iloiselta, ja Lallissa heräsi luottamus
-häntä kohtaan, niin että hän seurasi häntä toisten luo. Iloinen näky
-kohtasi häntä tuolla tulien ääressä. Raakalaiset olivat pystyttäneet
-jonkinlaisen paistinvartaan tulen yläpuolelle, ja vartaassa paistoivat
-he suuria läskiviipaleita, jotka tuoksuivat kovin hyvälle. Osa heistä
-lepäsi hiekalla, toisten tanssiessa ja laulaessa. Lallista tuntui, kuin
-olisi hän ennen kuullutkin muutamia lauluista. Ne eivät tuntuneet
-lainkaan niin hurjilta, ja moniaat naiset, jotka olivat tulleet mukaan
-saarelle, istuivat erillään toisista ja lauloivat virrentapaisia
-lauluja. Kaikki raakalaiset olivat hyvin ystävällisiä Lallia kohtaan,
-ja kun hän ei mitenkään voinut maistaa läskiä, se kun saattoi olla
-peräisin hänen ystävästään mustasta siasta, niin paistoivat he hänelle
-kalaa ja leipäpuun hedelmää. He kertoivat hänelle, että kaikki
-raakalaisheimot olivat jo kristityt, mutta että heidän lukumääränsä
-alituisesti väheni, kun he olivat alkaneet kärsiä valkoihoisten
-taudeista. Itse he asuivat toisilla saarilla, jotka Lalli oli nähnyt
-taivaanrannalla, mutta olivat tulleet tälle puolen sikoja metsästämään.
-
-Äkkiä syntyi suurta levottomuutta raakalaisten keskuudessa, ja se
-osoittelivat hätääntyneinä merelle päin. Lalli näki silloin kapean
-mustan pilvenhattaran nousevan taivaanrannalle. Se kasvoi varsin
-nopeasti, ja ennen pitkää oli puoli taivaankantta mustana, ja
-häikäisevät salamat seurasivat toinen toistaan tuossa hirveässä
-pimeydessä, sillä välin kuin ukkonen jyrisi uhkaavasti, aivankuin
-raskaita tykkejä olisi kuljetettu kumisevaa siltaa pitkin.
-
-Raakalaiset pakenivat puiden suojaan, mutta Lallin äiti oli opettanut,
-ettei ukkosilmalla koskaan pitäisi hakea puun alta turvaa, ja hän jäi
-rohkeasti avoimelle rannalle. Silloin näki hän kuohuvan vaahtoharjan
-nousevan tyvenellä merellä, se läheni lähenemistään, ja pian sattui
-häneen niin kova tuulenpuuska, että se paiskasi hänet maahan. UIvoen ja
-vonkuen kulki tuuli hänen ylitseen, ja hän kuuli metsän ryskävän ja
-kaikuvan, kun puut syöksyivät maahan rajuilman raivotessa. Vaivoin
-nousi hän pystyyn, mutta silloin tarttui tuuli häneen toistamiseen
-sellaisella voimalla, että hän kohosi maasta ja paiskautui avaruuteen
-eteenpäin kiitävän ukkospilven ohitse. Oltuaan melkein tunnotonna tuli
-hän tajuihinsa hiljaisen lastenkamarin sohvalla ja ryömi vavisten
-vuoteeseen.
-
-
-
-
-8. Maanjäristys.
-
-
-Lalli menee vierashuoneeseen. Isä nostaa Lallin polvellensa. Koko
-maailma luhistuu, ja kuu kierii sohvan alle. Villi herää kuolleista.
-Lalli kertoo.
-
-Seuraavana aamuna koski Lallin ensimmäinen kysymys Villiä. -- Ei,
-kukaan ei ollut nähnyt kissaa sitten edellisen illan, ja Lallin mieli
-masentui. Hän oli puolittain toivonut, että Villi kuitenkin olisi
-selviytynyt ja että se olisi ehkä hypännyt lastenkamariin ja välttänyt
-haikalan puraisun, mutta nyt näytti siltä, kuin tämäkin viimeinen toivo
-olisi ollut turha. Hänellä ei siis ollut muuta neuvona kuin tunnustaa
-vanhemmille, mitä oli tapahtunut.
-
-Aamiaisen syötyä kävi hän sentähden vierashuoneeseen, missä isä istui
-sanomalehtiä lukemassa, äidin ommellessa käsityötänsä.
-
--- Oletko poikaseni maasi myynyt ja hukannut rahasi, -- kysyi isä ja
-katseli poikaansa lehden takaa, -- vai oletko tehnyt pahojasi ja tahdot
-nyt niistä kertoa meille?
-
--- Ei, en minä, mutta haikala nieli Villin, -- nyyhkytti Lalli.
-
--- Mitä ihmettä sinä nyt loruat, -- kysyi isä aivan ällistyneenä.
-
--- Siellä korallisaarella Tyynessä valtameressä, -- selitti Lalli
-edelleen. -- Villi hyppäsi puunrungolta pelastaakseen minut, ja silloin
-haikala sen nieli.
-
-Isä ja äiti katsoivat toisiinsa, ja sitten he alkoivat molemmat nauraa.
-
-Sitten isä laski sanomalehden käsistään ja otti Lallin polvelleen,
-silittäen ystävällisesti hänen keltaista kiharapäätään.
-
--- Tuo seikkailusi täytyy sinun selittää vähän tarkemmin, -- sanoi hän,
-ja Lalli kertoi alusta alkaen seikkailuistaan maapallolla, ja isä ja
-äiti kuuntelivat kasvavalla jännityksellä.
-
--- Tuohan kuulostaa hirveän mielenkiintoiselta, -- sanoi isä, kun Lalli
-oli lopettanut kertomuksensa. -- Kaikki oli tietysti unennäköä, mutta
-yhtä kaunista voi se silti olla. Ei sinun tarvitse Villiä surra, se
-kyllä palaa pian.
-
--- Unennäköäkö, -- toisti Lalli aivan kiukuissaan. -- Eivät ne ole
-voineet olla unia. Jollette minua usko, niin minä näytän, että voin
-vielä kerran hypätä tuolle karttapallolle. Tulkaa vain mukaan
-lastenkamariin!
-
--- Sillä tapaa saa pojan parhaiten vakuutetuksi, arveli isä, ja kaikki
-lähtivät lastenkamariin.
-
-Siellä oli karttapallo ja näytti niin pieneltä ja mitättömältä
-kirkkaassa päivänvalossa, ettei Lalli itsekään voinut ymmärtää, miten
-hän oli voinut sille hypätä. Mutta tiesihän hän, että kaikki oli
-todellisuutta, ja jos hyppäys oli käynyt päinsä eilen, niin voi se
-tapahtua tänäänkin.
-
--- Sen täytyy olla liikkeessä, -- selitti hän varmasti, mietittyään
-hetkisen.
-
-Sanaa sanomatta pani isä sähkökojeen käyntiin, ja maapallo alkoi
-liikkua hitaasti pienen kuun sitä kiertäessä. Mutta aurinko näytti niin
-kalpealta ja himmeältä päivänpaisteessa, että hän tuskin tiesi, milloin
-oli päivä tai yö eri osissa maapalloa.
-
--- Tuolla on korallisaari, -- selitti Lalli ja osoitti pientä pistettä
-Tyynessä valtameressä. -- On kai parasta, että hyppään sinne takaisin
-katsomaan, onko Villi siellä.
-
-Isä ja äiti hymyilivät toisilleen merkitsevästi. Lallistakin tuntui,
-että kaikki tuo oli aivan mahdotonta, mutta täytyihän hänen todistaa
-heille, että hyppääminen kävi päinsä. Hän kiipesi sentähden sohvalle ja
-valmistautui hyppäämään.
-
--- Varo itseäsi, ettet loukkaannu, -- huusi äiti kauhuissaan.
-
-Mutta varoitus tuli liian myöhään. Lalli oli ehtinyt tehdä hyppäyksen,
--- kuului rusahdus ja kolahdus -- ja poikanen potki lattialla, pienen
-karttapallon kieriessä mattoa pitkin ja kuun kadotessa sohvan alle.
-
-Palvelijatar aukaisi keittiön oven nähdäkseen, mikä oli hätänä, ja
-samassa livahti Villi häntä pystyssä iloisena huoneeseen.
-
--- Villi, -- huudahti Lalli ja unohti jälleennäkemisen ilossa häpeänsä
-ja pettymyksensä ja särkevän polvensa, -- miten sinä vältit haikalan?
-Mutta Villi vain kehräsi ja silitti kylkiään häntä vastaan.
-
-Isä ja äiti, jotka juuri aikoivat Lallia nuhdella karttapallon
-rikkomisesta, katselivat ihmeissään tätä näytelmää.
-
--- Ne kaiketi ovat kuitenkin olleet hyvin selviä unia, -- sanoi isä
-vihdoin, -- ja Lalli-parka uskoi itse varmasti siihen mitä hän jutteli.
-Sinun on kerrottava, poikaseni, seikkailusi vielä kerran oikein juurta
-jaksain.
-
-Sitten istuutuivat he kaikki kolme sohvaan, ja Villi hypähti äidin
-syliin, ja Lalli kertoi kaikista seikkailuistaan yhtä perinpohjin, kuin
-ne tässä on esitetty.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Pikku Lallin maapallo, by Mikael Sand
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU LALLIN MAAPALLO ***
-
-***** This file should be named 56944-8.txt or 56944-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/6/9/4/56944/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-