Initial commit

2 files changed, 2988 insertions, 0 deletions

diff --git a/56983-8.txt b/56983-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..f948579
--- /dev/null
+++ b/56983-8.txt
@@ -0,0 +1,2988 @@
+The Project Gutenberg EBook of Murattiköynnös, by L. Onerva

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most

+other parts of the world at no cost and with almost no restrictions

+whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of

+the Project Gutenberg License included with this eBook or online at

+www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have

+to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

+

+

+

+Title: Murattiköynnös

+       Runoja

+

+Author: L. Onerva

+

+Release Date: April 15, 2018 [EBook #56983]

+

+Language: Finnish

+

+Character set encoding: ISO-8859-1

+

+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MURATTIKÖYNNÖS ***

+

+

+

+

+Produced by Tapio Riikonen

+

+

+

+

+

+

+

+

+MURATTlKÖYNNÖS

+

+Runoja

+

+

+Kirj.

+

+L. ONERVA

+

+

+

+

+

+Helsingissä,

+Kustannusosakeyhtiö Ahjo,

+1918.

+

+

+

+

+SISÄLLYS:

+

+Melankolia.

+

+Murattiköynnös.

+

+ Muratti.

+ Ilta.

+ Yössä valvon.

+ Muistojuhla.

+ Syyshuokaus.

+ Columbarium.

+ Styx'iltä palannut.

+ Autio polku.

+ Tuhlari.

+ Virvaliekit.

+ Harmaa Kuolema.

+ Reseedat tuoksuu.

+ Epilogi.

+ Hän kolkuttaa.

+ Tähti-yö.

+ Maljakko.

+

+Utuneiet.

+

+ Varjoleikkiä.

+ Metsälammella.

+ Kadonnut joulu.

+ Talvinen taival.

+ Metsäkohtaus.

+ Lemmen onni.

+ Toukokuun yö.

+ Venheessä.

+ Sävel-aallot.

+ Kevätodotusta.

+ Suoyrtit.

+ Hätähuuto.

+ Lumoissa.

+ Muuttolinnut.

+ Syksy.

+ Sanajalka.

+ Päivänlasku.

+

+Vasamat.

+

+ Tulipiirto.

+ Vapauden aamuna.

+ Pääsiäis-yö.

+ Tottako on?

+ Tähtitulet.

+ Isänmaalle.

+ Korkein hetki.

+ Vartiolaulu.

+ Maan nousu.

+ Lemminkäisen äiti.

+ Suomen lippu.

+ Z. Topelius.

+ Työn veljien virsi.

+ Robert Kajanuksen täyttäessä 60 vuotta.

+ Eino Leinolle 6.VII.1918.

+ Viipurin laulu.

+ Juhannustunnelma 1918.

+

+Haavekellot.

+

+ Don Quijote.

+ Huokaus.

+ I.N.R.I.

+ Aamun siinto.

+ Kehtolaulu.

+ Lemmen muisto.

+ Ad astra!

+ Kaiho.

+ Juhla-ilta.

+ Helmikuu.

+ Varhaiskevät.

+ Luonnon ikävä.

+ Lux.

+ Suviyön sävel.

+ Ihminen.

+ Salainen sytö.

+ Faustin loppusanat.

+ Kajastus.

+ Serenitas.

+

+

+

+

+MELANKOLIA.

+

+

+    Aamuinen sade hiljaa pisaroi;

+    kuin haavekellot paatehen se soi.

+    huuhdellen pois kuin aika armoton.

+    tään laulun kalvahan,

+    min hiekkaan kirjoitan,

+    näin vihkein unholle, mi unhon on.

+

+    Niin haihdun itsekin kuin laulu tää;

+    vain haavekellot haudalleni jää,

+    elämän murhe ylle öisen veen.

+    Mut lapset tumman maan

+    tuon murheen saatuaan

+    mun lauluani laulaa edelleen.

+

+

+

+

+MURATTIKOYNNOS.

+

+

+

+MURATTI

+

+

+    Sa murheen muratti, sa tumma yrtti,

+    mun tumman luona on sun hyvä olla.

+    Niin peität pehmein sormin sydän-raukkaa

+    kuin hautaa yksinäistä kalmistolla.

+    Ma kätken joka kuiskees hiljaisen,

+    ma joka lehteäsi hyväilen.

+

+    Sa kyynelköynnös, kimaltava risti,

+    sa toivoin turhain odelmainen musta,

+    niin luen hartahana helminauhaas

+    kuin sielu katoolinen rukousta,

+    ja kiitän eestä joka kyynelen,

+    sa suuri kasvattaja sydämen!

+

+    Sun lasken, sydämeni kallein kukka,

+    kuin rukouksen, tervehdyksen lauhan

+    kummulle elon taistoon murtuneiden,

+    kuin muiston, siunauksen seppelnauhan,

+    kuin lohdun laulun yöhön kärsiväin,

+    poloisten ihmisyyteen rientäjäin!

+

+

+

+ILTA.

+

+

+    Jo muistot taivaltani varjostaa,

+    käyn taaksepäin;

+    on muistot sielun suuri kotimaa,

+    jost' orvoks jäin.

+    Näin illan kalve syömmeen lankeaa,

+    oi ystäväin!

+

+    Yö ylleni kuin huntu leviää,

+    yö ikuinen.

+    Viel' elon kukkarannat häämöittää

+    ääriltä sen,

+    käs' armas huiskuttaa... Hyvästi jää,

+    oi armainen!

+

+

+

+YÖSSÄ VALVON.

+

+

+    Yössä valvon. Aistin salatuinta,

+    katson kohtaloni synkkään syteen,

+    korva kooten hiljaisuuden pauhun,

+    silmä auki suureen pimeyteen.

+

+    Yössä valvon. Niinkuin vartoin jotain,

+    jot' ei koskaan kuulu tulevaksi.

+    Sydän hiiltyy, teot uljaat uupuu

+    yksinäisen sielun unelmaksi.

+

+    Yössä valvon. Äänettyyden mailta,

+    tummuudesta tiuvut korvaan helää.

+    Kuolon kulkuset noin kutsuu rauhaan

+    vainajaa, mi kummitellen elää.

+

+

+

+MUISTOJUHLA.

+

+

+    On pyhät mulle puistot vieraan maan,

+    jääsinerväiset lammet kuurassaan,

+    unessa talven. Kaikki muistan ne,

+    nuo mykät todistajat lempemme

+    ja tuskamme. Jäi sinne rakkautemme,

+    mut tuska ijäks kietoi sydämemme.

+

+    Se siellä elää, siellä riuduttaa,

+    mut raskahimman, konsa marrasmaa

+    saa talvimielen, puistot saartaa hyy,

+    jääriitteheksi lammet sinertyy.

+    On raskas muistojuhla mulla silloin:

+    kuollutta rakkauttain itken illoin.

+

+

+

+SYYSHUOKAUS.

+

+

+    Soi -- soi --

+    syksyinen sade,

+    pisare pieni,

+    muuten on kuluton tieni;

+    ei minun sieluni enää

+    laulaa voi.

+

+    Näy -- näy --

+    punainen puola

+    armaani tiellä,

+    hohtele kirkkaalla miellä;

+    pois jo mun poskeni hohto

+    himmentäy.

+

+    Jää -- jää --

+    ystävän ylle

+    iltainen rusko,

+    loista kuin rintani usko

+    kaunein, jonka ei äärtä

+    silmäni nää!

+

+    Luo -- luo --

+    kanervakangas

+    kalveesi mulle,

+    vaipaksi unhoitetulle;

+    helmaasi lapsesi raukeen

+    nukkua suo!

+

+

+

+COLUMBARIUM.

+

+

+    Sadat vainajat uinuvat noin

+    tomu-untaan unhossa uurnain.

+    Kuva mantelisilmä, ah, miks

+    mua viivytät, maanitat luo?

+    Sa keskenkö katkesit pois

+    tuliriemusta kuohuvain kuumain?

+    Tuhatvuotinen unhotuskaan

+    ei lohtua, viihtyä suo?

+

+    Tai kadutko kuumia öitäs,

+    sa karkelon kaunehin impi?

+    Suus haastaa, sa kuiskutat noin

+    punahuulosin kelmennein:

+    -- Elon leikkihin seppelepäin

+    ah, öisin nyt alttihimpi:

+    Suren unta ma elämän yön,

+    sitä en, mitä kelmeä tein.

+

+    Ma ehtinyt aueta en,

+    sydän mulle ei sykkinyt mikään,

+    tuhat vuotta jo kuollut oon,

+    ja elänyt konsana en.

+    Siks uurnani tyhjyys tää

+    yhä hehkuvi ijästä ikään.

+    Käy luo, hymy myöhäinen

+    suo varjolle kauneuden!

+

+

+

+STYXILTÄ PALANNUT.

+

+

+    I.

+

+    Aattelen, mietin

+    menneitä aikoja,

+    jotka ma taistelon hurmassa vietin.

+

+    Tuska ja riemu

+    nuoruuden taikoja,

+    loihtuja sainion sammuneen!

+    Armoton autius,

+    tyhjyyden tuijotus

+    kytkevi mielen

+    muinaisen muistelon hiillokseen.

+

+    Oi elämääni!

+    Kärsimyshetkein

+    liekkinen kehrä ympäri pääni,

+    marttyyrikirkkaus aurinkoretkein

+    yllä mun haahteni joella Styx'in,

+    noin minä halasin

+    suurena, yksin,

+    salaisen sankariratani päättää!

+

+    Äyräältä palasin

+    sisäisin vammoin,

+    jäsenin rammoin,

+    harteilla taakka

+    ikävään, hämärään,

+    pirttiin pimeään.

+

+    Näin saan riutua

+    ääneti, salassa,

+    yö sydänalassa

+    kuolohon saakka.

+

+

+    II.

+

+    Niin vielä leikin, laulan elämästä

+    kuin tuhat kertaa muinoinkin ma tein,

+    mut varjo vain oon elon mailla näillä:

+    siit' irti ammoin on jo sydämein.

+

+    Tuoll' alla akkunani keltakrassit

+    kuin kulta aaltoo, säleen alta soi

+    kuin tuttu sydänhelke. -- Kaiku menneen!

+    Noin nauraa, itkeä en enää voi!

+

+

+

+AUTIO POLKU.

+

+

+    On syksy tullut ja synkät yöt,

+    on ehtynyt purojen juoksu,

+    ja parmailla ruskean, raukean maan

+    on kuolleiden kukkien tuoksu.

+

+    Myös sieluni pohjalla kylmä on yö,

+    kato kulmilla kukkaisteiden,

+    vain polku autio eespäin vie

+    yli korsien paleltuneiden.

+

+

+

+TUHLARI.

+

+

+    Elämän kaiken

+    tuhlari olin,

+    tuhlarin polkuja tuhmia polin.

+    Nyt olen köyhä,

+    tyhjä on sydän, autio pää nyt;

+    ei ole ainoaa,

+    ainoaa laulua yöhöni jäänyt.

+

+    Kerran ne raikuivat kaikkien kuulla,

+    Sirkkuina ilman,

+    sulolla suulla

+    kun minä rintani aarteita jaoin.

+    Nyt olen köyhä,

+    köyhä ja vanha,

+    otsani uurrettu murheen vaoin.

+

+    Laupias Luoja,

+    muistuta mieleen

+    elämän parhain!

+    Kiinnä se särkyneen soittoni kieleen,

+    jotta se sieltä

+    siunaten helkkäis,

+    kaikuisi ylitse kohtalon harhain;

+

+    jotta ma unessa

+    näkisin vielä

+    lempeni vehreän morsiusmyrtin,

+    onneni yrtin,

+    sulkisin sieluuni

+    suvisen taulun,

+    elämän suuren aurinkolaulun!

+

+    Myöskin ma loimusin, kuoleman lapsi,

+    auringon lailla

+    juhlassa elon,

+    kons' olin nuori ja seppelehapsi.

+    Elämä suuri,

+    sult' eikö riitä

+    säkene pienoinen yöhöni siitä?

+

+    Turhia toivon

+    tuhlari rukka,

+    turhaan se aukes mun unteni kukka.

+    Yllä ei luokseni

+    ei sulosointu, ei valon säen.

+    Aution, kolkon

+    eessäni taipaleen tuomitun näen.

+

+    Katumuskaavun ja kerjäläis-sauvan!

+    Ah, kuinka kauvan

+    näin saan astua

+    aukeita armahan, ryöstetyn puiston,

+    kuollehen, paljaan,

+    jossa ei yhtään

+    yrttiä, ei edes ruusuja muiston!

+

+

+

+VIRVALIEKIT.

+

+

+    Niin polttaa tuntoani se, min tein ma,

+    hukatun voiman turhan pieni jäännös,

+    kuin elon taistelossa raukeevassa

+    viel' oisi mahdollista täysikäännös.

+

+    Niin polttaa tuntoani se, min sain ma,

+    kuin katinkulta-siru halvin, kelmein,

+    min sieppas käsi haaksirikon yössä

+    painuissa pohjaan suurten jalohelmein.

+

+    Mut virvaliekit, jotka paloi kerran

+    yön aartehien yksinäisten yllä

+    ma joit' en totellut, vaan ohi kuljin,

+    vaikk' kutsunsa ma kuuman tunsin kyllä,

+

+    ne tuskaisimmin tuntoani polttaa,

+    työt tekemättömät, jo jääneet taaksi,

+    nuo aarteet hukkaan mua rukoelleet,

+    pimennon syliin syöstyt ainiaaksi!

+

+

+

+HARMAA KUOLEMA.

+

+

+    Tää harmaus, mi sielun huntuaa,

+    on kuolemaa;

+    se lukinlankoihinsa langettaa.

+

+    Ah, hiljalleen

+    se kutoo kaihen raskaan katseeseen

+    ja sydämeen.

+

+    Kuin usvan peitossa ma harhailen.

+    Hämärtyy maa, myös itse myötä sen

+    pois himmenen.

+

+

+

+RESEEDAT TUOKSUU.

+

+

+    Reseedat tuoksuu, katsehilta piillen,

+    nuo kaunot, loiston kruunaamattomat;

+    vain öinen kaste säihkynsä luo niillen,

+    Reseedat tuoksuu. -- Arka hiljaisuus

+    maan, meren kiertää niinkuin enkelsiipi;

+    kuin kirkon kuisti seisoo hento heisi.

+    On niinkuin joku yössä rukoileisi

+    Luojalta armolahjaa hyvyyden,

+    ja on kuin tuntisin ma äänen sen! --

+    Tää yö mun kutoo kummaan riutumukseen.

+    Ma muistan vaimon maasta varjojen,

+    mi ammoin kerran, vuoks mun poloisen,

+    pois huokas, niinkuin Luojaan sammumaan

+    yökynttiläisen tuikku huokaistaan,

+    järkensä valon tuhon rukoukseen --

+    Reseedat tuoksuu. -- Vieno enkelsiipi

+    mun varjoo niinkuin lasna, yö kun hiipi,

+    maan kahlehista irroittaen, nostain.

+    Reseedat tuoksuu. -- Äidin silmä hymyy

+    mun sydämeeni suoraan -- kaukaa jostain --

+

+

+

+EPILOGI.

+

+

+    Taas talvi saapuu niinkuin usein ennen,

+    kumartuu pää, mi muinen nousta tohti.

+    Ja yhä tyhjempänä, köyhempänä

+    ma kuljen tummaa ijäisyyttä kohti.

+

+    Miss' on sun leiviskäs, suur' synnyinlahjas?

+    kysytään multa. Mitä silloin vastaan?

+    Kaikk' kadotin. Ei mitään, Herra, mulla,

+    elämän suuri suru ainoastaan.

+

+    Tuhlaajapojan lailla kotiin palaan

+    mielellä nöyrällä ja murretulla.

+    Niin alastonna viel' ei tullut kenkään.

+    Luojansa luokse: mitään ei oo mulla!

+

+

+

+HÄN KOLKUTTAA.

+

+

+    Hän kolkuttaa, Hän kolkuttaa,

+    tuo Poika Jumalan.

+    Ken ottaa Hänet, lempeän,

+    majaansa vastahan?

+

+    Sa sielu sairas, murheinen,

+    muit' alttiimpi liet sa,

+    liet tullut taivaan rannalle

+    maa-elon matkalla.

+

+    Pois vieri auvos maallinen

+    laineilla kyynelveen.

+    On varaa sulla, köyhällä,

+    vain sääliin, hyvyyteen.

+

+    Hän kolkuttaa, Hän kolkuttaa.

+    Ken avaa Hälle, ken?

+    Hän murheen mustan kirkastaa

+    ja kruunaa hyvyyden.

+

+    Laps surussasi suloinen,

+    jo riennä avaamaan!

+    Hän saapuu orjan vaatteissa,

+    tuo Poika Kuninkaan.

+

+    Vaeltaa yössä pimeessä

+    maailman Valkeus,

+    tylyillä itkee ovilla

+    koditon Rakkaus.

+

+    Hän kolkuttaa, Hän kolkuttaa

+    porteilla sydänten.

+    Ken armahtaa, hän armon saa,

+    elämän ijäisen.

+

+

+

+TÄHTI-YÖ.

+

+

+    Miks on tuskaa, miksi syytä,

+    ylväimmänkin yllä yö?

+    Kypenäiset taivahalta

+    kysyjälle vastaan lyö:

+

+    Yö on suurempi kuin suru,

+    suru suurempi kuin syy,

+    yö on alku avaruuden,

+    yössä taivaat tähdittyy.

+

+    Syy on porras syyttömyyden,

+    polku päivän maille yö,

+    suru kaste, kiirastuli:

+    polttaa, puhtahaksi syö.

+

+    Takaa tuskan, surun summan

+    tähtitemplit häämöittää,

+    takaa suuren vaikenevan

+    sfäärein laulut heläjää.

+

+

+

+MALJAKKO.

+

+

+    Sa valkomaljakko, sa rukoilet,

+    sun että viini taikka ruusut täyttäis,

+    taas elävältä että sulos näyttäis,

+    min julma käsi äsken tyhjiin kaasi.

+    Kuin mykkä orja vaiti vartoat

+    elämän antajata, valtiaasi.

+

+    Kuin mykkä orja varron minäkin,

+    ja sieluni amfooran tyhjän lailla

+    on sisältöä, kauneutta vailla,

+    osaton ruusustoista onnetarten.

+    Taas täytä maljani, ma rukoilen,

+    suur' Jumaluus, oon luotu sua varten!

+

+

+

+

+UTUNEIET,

+

+

+

+VARJOLEIKKIÄ.

+

+

+    Yön kaukotaivahalla heloittaa

+    heleän purppurainen liekkein maa.

+    Sotien soihtu! Rauha sunnuntainen!

+

+    Ees, ihmislapset, nopsaan rientäkää!

+    Pois kiirehtää maa-elon onni tää,

+    tää aineen lumekuva armahainen!

+

+    Ja tummat kädet ilmaan ojentuu,

+    tyhjyyttä haukkoo tukehtuva suu:

+    Liet Helvetti! Liet Taivaan valtakunta!

+

+    Näin elon varjoleikit temmeltää

+    ja häviää. Ei muuta jälkeen jää

+    kuin savua, kuin utua ja unta.

+

+

+

+METSÄLAMMELLA.

+

+

+    Yössä korven venho yksinäinen

+    tuudittelee mieltä yksinäistä.

+    Laulu äänetön soi kaislain päistä,

+    unta punoo unhon lummekukat,

+    veden yllä sumuneiet heijaa,

+    kelohonkain alla hiipii hukat.

+

+    Vaiti tuijottaapi synkkä tummuus

+    metsälammen pohjattoman sylin

+    niinkuin murhe, jota salaa kannan.

+    Tänne iltahuuruun soisen rannan

+    vaipuneet on pitkät sukupolvet,

+    yksilöiden elon-aatos ylin.

+

+    Myöskin minä, tumma orpolapsi,

+    tänne painunko kuin taatot muinen?

+    Rauhaan halaa rinta tuiretuinen.

+    Kerran uupuin elon taistoon, riitaan,

+    ijäks viihtyy mureneni tänne,

+    Tuonen mykkään, himmeähän viitaan.

+

+

+

+KADONNUT JOULU.

+

+

+    Taas Joulu-aamu sarastaa

+    kuin muisto lapsuuden.

+    Mut kansat kaikki arastaa

+    äänt' ylhäin kellojen.

+

+    Maa-elon enkelhaaveita

+    ne ennen meille toi;

+    nyt on ne surman aaveita:

+    kuin ilkkuen ne soi!

+

+    Lie tehnyt iki-pahoja

+    syän rakkaudeton,

+    kun kylvi hurmein ahoja

+    käs' inha inehmon,

+

+    kun herjas rauhaa tähtien

+    raudalla murhamies.

+    Himmeenä siitä lähtien

+    on ollut Joulun lies.

+

+    Ei tähtiä, ei Joulua,

+    vain kuolon kulkuset!

+    Elämän kovaa koulua

+    pyhät ja arkeimet!

+

+    Ei vehnästä, ei olusta

+    myös yhdelläkään lie!

+    Ei tiedä kenkään polusta,

+    mi Joulukirkkoon vie.

+

+    Kuin eksyneet me harhaamme,

+    me tuhmat lapset maan.

+    On kadoksissa parhaamme,

+    ei tuika tuletkaan.

+

+    Ei kutsu rauhan kuusien

+    säteilyt kulkijaa.

+    Vuossatain vanhain, uusien

+    yömyrskyt meuruaa.

+

+    Oi milloin, milloin heräämme

+    taas enkel-lauleluun,

+    maan lapset kaikki keräämme

+    taas ympär joulupuun?

+

+

+

+TALVINEN TAIVAL.

+

+

+    Kimaltain talven taulut leviää

+    yön haavekylläisyyttä kylmää täynnä.

+    Puut lumiharkoin halkoo hämärää,

+    tienviitat vaiti vastaan sinertää.

+    Vain kuuraholvein pimennoista kuuluu

+    jäähileen himmeätä helinää.

+

+    Ne helisee kuin helmet, kyyneleet,

+    kuin soittais yhteen oudot sukupolvet,

+    niin tulevat kuin ennen eläneet,

+    ja kyselis: mit teit sa? mitä teet?

+    kuin kuiskis halujansa hangen alla

+    keväiset silmut, lehdet varisseet.

+

+    Kuin taru vierii taival talvinen.

+    Maan kukkeus ja kurjuus, kaikki kuultaa

+    kalvosta kuvastimen kaukaisen.

+    Jääkahleissa on kielet kantelen.

+    On vielä matkaa vapauden voittoon

+    ja pauhuun suurten kevätvirtojen.

+

+

+

+METSÄKOHTAUS.

+

+

+    -- Muistatko, muistatko, muinainen armas,

+    leikkejä niitä,

+    joita me lapsina leikittiin?

+    -- Niin, niin,

+    mut siitä on aikoja siitä!

+

+    -- Muistatko, muistatko, muinainen armas,

+    kuuvalo-öitä,

+    kuinka me lemmessä leimuttiin?

+    -- Niin, niin,

+    älä muistele hullun töitä!

+

+    -- Muistatko, vilpikäs valkeaparmas,

+    vavahdit, armas,

+    ehtoota, jolloin me erottiin?

+    -- Sinä iltana, niin,

+    ma itkin itseni nukuksiin.

+

+    -- Hyvästi, hyvästi, muinainen armas!

+    Sinusta irti mun retkeni vei.

+    Kauaksi lähden.

+    -- Ei, ei,

+    mua sääli, oi, murheeni tähden!

+

+    -- Hyvästi, hyvästi, muinainen armas!

+    -- Elosi tie

+    kunne siis kulkee, minnekkä vie?

+    -- Niin, niin,

+    se hiljaa painuvi syvyyksiin.

+

+    -- Milloin sa palajat, milloin, milloin?

+    -- Kenties ma palajan silloin, silloin,

+    kun vuokseni mun,

+    niin, niin,

+    taas itket itsesi nukuksiin.

+

+

+

+LEMMEN ONNI.

+

+

+    Niin olit lemmen onni suven kuva

+    kuin ruusu neidon rintaan rutistuva,

+    julmaa haltijaansa pelkääväinen.

+

+    Nyt sydämessä rakkauden muisto

+    on kaunis kalmisto, syyskirkas puisto,

+    otsallansa helminauha jäinen.

+

+

+

+TOUKOKUUN YO.

+

+Katkelma.

+

+(_Alfred de Musset_.)

+

+

+    RUNOTAR:

+

+    Runoilija, luuttuusi tartu ja suutelo suo!

+    Tänä yönä ruusupensahan umput aukee

+    ja suven hehkua ilman tuuloset tuo.

+    Pää sievän sirkkusen oksalla unehen raukee

+    yöpuulle se painuu vihreän silmikon luo.

+    Runoilija, luuttuusi tartu ja suutelo suo!

+

+    RUNOILIJA:

+

+    Valot vaipuu taivahilta,

+    lankee laaksoon tumma ilta.

+    On kuin nähnyt oisin näyn!

+    Väikkyi lailla hengen aran

+    varjo yllä kukkasaran!

+    Haaveet saartaa sielu-paran.

+    Yksinhän ma yössä käyn!

+

+    RUNOTAR:

+

+    Runoilija, luuttuusi tartu, on yöhyt lauha

+    ja länsituuloset tuoksuvin siivin leijaa!

+    Oi, kuuntele, luonnossa on kuni pyhäinen rauha,

+    vain ruusun umppunen nuori himmeenä heijaa

+    vuotellen helmiäisperhoja simaisin suin.

+    Käy niinipuun alle, unelmahan unhoittuin,

+    ja mielitiettysi armaita juonteita muista!

+    Säde sammuvan päivän soi kuin jäähyväiskuiske;

+    kuin lemmenleikki, kuin morsiushuntujen huiske

+    jo kuuluu yöstä, niittyjen yltä ja puista,

+

+    RUNOILIJA:

+

+    Mikä levottomuus mulla

+    sydämessä tuiretulla?

+    Ukseen pälyn säikkyen.

+    Joku kolkuttiko salaa?

+    Miksi lampuntuikku palaa

+    loimahdellen, häikäisten?

+    Taivas, kuinka värisenkään!

+    Joku kutsuu! Harhaluulo!

+    Yksin olen, -- petti kuulo --

+    yksin, köyhä kuin ei kenkään!

+

+    RUNOTAR:

+

+    Runoilija, luuttuusi tartu, nyt nuoruuden viini

+    tänä yönä virtaa suonissa jumalien!

+    On poveni rauhaton, huuleni hehkuva kiini

+    pysy ei, kun lietsovat tuuloset keväimen.

+    Oi, laps, mua katso, oon kaunis niinkuin ei kukaan,

+    jo unhoititko ensi lempesi sun?

+    Sua enkö ma silloin korjannut kalvaana mukaan,

+    ja etkö sa itkien vaipunut helmaani mun?

+    Ah, siipeini alla ma tuuditin tuskasi karvaan:

+    olit lemmen murheesta painua alle maan!

+    Tänä iltana lohduta mua, et kieltäy, arvaan;

+    rukouksin käykäämme aamuhun valkenevaan.

+

+    RUNOILIJA:

+

+    Runottaren tuo on ääni!

+    Kaivattuni, kuoloton!

+    Lien nyt liki ystävääni,

+    ainutta, mi elämääni

+    uskollisna jäänyt on.

+    Ah, sun luokses sielu halaa,

+    lemmittyisen, sisaren!

+    Yössä tunnen, kuinka salaa

+    sädehuntus helee valaa

+    kultaa yöhön sydämen.

+

+    RUNOTAR:

+

+    Runoilija, luuttuas lyö, iki-itsesi oon!

+    Sun murheessa, mykkänä, yksin istuvan näin,

+    olen rientänyt taivaista tuskasi ahdinkoon

+    kuin liitävi lintu luo poikainsa piipittäväin.

+    Sa, ystävä, kärsit, sun kanssasi itkeä halaan,

+    joku yksin-nyyhky povessasi polossa on,

+    joku lemmenkaiho lie syöpynyt sydänalaan,

+    joku riemun varjo, uhkaus kohtalon.

+    Jumalalle ne laulakaamme helkkyvin kielin!

+    Sun kanssasi suudelmaan pois haihtua mielin,

+    pois pilvien taa, elon erheet jättäen taaksi.

+    Vaan onnemme oikkuja tottelee haaveemme haaksi,

+    kun soljumme siinä vienosti haastellen,

+    me kahden vain, me valtiaat kaikkeuden,

+    maailman kaiken muuttaen untemme maaksi!

+

+

+

+VENHEESSÄ.

+

+

+    Veen yli saartuu suuri suvi-ilta,

+    huntuilee ympärillä metsäin helmat.

+    Päin kaupunkia venho kääntäkää!

+    Jäähyväisiksi saaren laiturilta

+    kas liina, punaverka häilähtää.

+    Niin airon pirskeet vanavirtaan jää

+    kuin muiston kimmeltävät runoelmat.

+

+    Ah, tänne meren, taivaan siintohon

+    ijäksi jäisin, täällä hyvä on:

+    pois tietymättä vieris päiväin luku

+    ja elon hetket niinkuin laulu, uni,

+    vain mainingit sois hiljaa sieluhuni,

+    kuin tarinoisi atlantiidein suku.

+

+    Mut sydän tuo niin monin toivein, töin

+    viel' elon kytketty on turhuuteen,

+    ma etten rauhaa saa, vaan päivin, öin,

+    tuot' omaa pettymystäin ikävöin!

+

+    Tuoll' yli usvan siintää kaunehinna

+    äärillä kaukotaivaan ruskorannan,

+    kuparivyössä aurinkoisen sannan

+    suurkaupunki kuin outo satulinna.

+    Mut kummalta jos kuinka kuultanet,

+    sa synnyinkylä, mulle outo et!

+    Nuo kiusan kivet, harmin haarniskat

+    ainaisen jäljen rintaan polttivat!

+

+    Sa satakieli, taivaankaari-sulin

+    sa helkyit kerran liian ihanasti;

+    sua kuunnellessani mielipuoleks tulin:

+    nyt lumoissasi käyn ma hautaan asti!

+

+    Sa kultakala, kiiltosuomuin uit

+    katveessa kauniin viuhkapalmu-altaan,

+    kyynpyrstös vedenneidon vaippaan puit,

+    seireenin lailla suortuvias suit,

+    sähköisen lukinlanka-verkkos valtaan

+    ma kunnes jouduin, teon hurjan tein:

+    sun syötiksesi heitin sydämein!

+

+    Sun omas olin, ajatuksin, vaistoin,

+    sua tutkin, lemmin, kaikki maljas maistoin,

+    sun vuokses painoin joka tuskan palkeen;

+    yöt, päivät hehkui ahjo kiirasvalkeen!

+

+    Suurkaupunki! Sa polttava ja jäinen!

+    Muurahaispesä, korpi yksinäinen!

+    Ken kauhus, kauneutes kaikki keksi!

+    Sun, kurjuuden ja onnen onkalon,

+    sun tunnen jo, nyt verkkos vaaraton,

+    mut entistänsä rakkahampi on:

+    sun helmassasi kypsyin ihmiseksi!

+

+    Lyö meri venhon laitaan lainein loivin

+    Jo veteen kuultaa kivimuurit kuumat,

+    kolahtaa rantamöljään lavat airon.

+    Kaleeri-orjan lailla kapinoivin,

+    mut nöyrin mielin vankilaani palaan.

+    Kuin uudet Kleopatrat vanhan Kairon

+    kaikk' ihmispedot ilveksestä kettuun

+    taas ympärillä teuhaa, helkkää huumat

+    elämän tyhjän, ruman, ruttohisen.

+    Ja vanha inho vanhaan rakastettuun

+    ja tyrannihin, kurjaan kultakalaan,

+    mun valtaa taas. Pois ulapalle halaan,

+    unhoisaan lauluun laineen onnellisen.

+

+

+

+SÄVEL-AALLOT

+

+(_Baudelaire_.)

+

+    Niin heittäyn kuin meren helmaan hyrskyävään

+    sävel-aaltojen valtaan;

+    sukeltavan eetterin sineen ma purteni nään,

+    alle usvien paltaan.

+

+    Kuin purjehet tunnen ma keuhkoni pullistuvan,

+    ja innossa hetken

+    ylös laineharjojen selkähän ponnahdan;

+    yö verhoaa retken.

+

+    Soi karjunta pohjalla sieluni ulvahtaen

+    kuin hukkuvan laivan;

+    siell' ärjyt on myrskyn ja kaikki hirviöt sen.

+

+    Taas kauhun ja vaivan

+    vesipeili jo peitti. Siin' uinuu ulpuina aivan

+    syyt sydämen.

+

+

+

+KEVÄT-ODOTUSTA.

+

+

+    On yllämme kuin kevätyö

+    jo suven suuren tuntu,

+    se heijaa, väikkyy ilmassa

+    kuin sinipiikain huntu.

+

+    Se metsän puissa huiskuttaa,

+    lyö lainehena rantaan

+    ja lainesormin kirjoittaa

+    kuin lupauksen santaan.

+

+    Mut suvi viipyy, kylm' on yö

+    ja yössä peikot tuiskii,

+    ne silmiin seuloo sumua

+    ja korvaan turmaa kuiskii:

+

+    "Ken tietää, vaikka ruskonne

+    vain oiskin päivän lasku,

+    kaikk' unelmanne, uskonne

+    vain kaunis lastenkasku!"

+

+    No ollaan sitten lapsia,

+    mut uskomast' ei laata,

+    ett' aamun kaunis aurinko

+    viel' armastaapi maata.

+

+    Niin kulkee mielen kaipaus

+    kuin onnen päiviin uusiin

+    tai nousee kuvat kultaiset

+    kuin muiston kukkakuusiin:

+

+    Kuin koivut notkuu valkeat

+    suv'illan suussa immet,

+    niin silmät täynnä unelmaa

+    kuin suuret salorimmet.

+

+    Ja Suomen poiat pellollaan

+    kuin hongan rungot vankat.

+    Työn, lemmen piilopirteistä

+    saa rauhan savut sankat.

+

+    Näin oudon onnen näkyjä

+    me näämme lapset hullut!

+    Se untako on kesästä,

+    mi milloinkaan ei tullut?

+

+

+

+SUO-YRTTI.

+

+

+    Heloitti äsken heinät Maarian

+    ja päivänsäteet leikki korkealla.

+    Nyt ehtoo hiipii, mua kiehtoo loihdut

+    suo-yrttein yksinäisten vaarain alla.

+

+    Yön sydän vetää synkkiin syväriinsä.

+    Maa-emo valmistaikse maatapanoon.

+    Sen hetesilmää tummaa ikävöitsen,

+    sen huuruavaa hengitystä janoon!

+

+    Ei lehti liiku, ääret taivahan

+    vain leimuavat uhmaa kylmän palon.

+    On valkohurstin saaneet laaksot, alhot,

+    yökosteen turpeen tuoksu saartaa salon.

+

+    Keinuilkaa jalan alla sammalkeitaat,

+    lemutkaa yrtit, teistä taitan parhaan!

+    Katajat, höytykukat, pursut kuiskaa:

+    myös itse kuulut öiseen ryytitarhaan.

+

+

+

+HÄTÄHUUTO.

+

+

+    Miks viihdy ei koskaan

+    suru sydämessäin?

+    Enää kuulla en kestä

+    iki-ikävätäin!

+

+    Tuhat kertaa jo tuskas

+    ykstoikkoisen näin:

+    Noin hukka vain ulvoo

+    vilutähtiä päin!

+

+    Noin hylje vain haukkuu

+    sumupaadellaan!

+    Noin huutavi huuhkain

+    yön kattaissa maan!

+

+    Hätä rinnasta häipyy,

+    hätähuuto vain jää.

+    Koko luonnon on tuskaa

+    mun huutoni tää!

+

+

+

+LUMOISSA.

+

+

+    Niin vieras on tie,

+    ei kotiin se vie.

+    En taloa tunne,

+    en maata, en puita,

+    en taivastakaan.

+    Kulen horjuen

+    ja itseä, muita

+    pois torjuen.

+    Ah keitä, ah keitä

+    te lienette kaikki,

+    te lapsoset maan?

+    En tunne ma teitä!

+

+    Kai unta mä nään!

+    Niin laakea kansi

+    on ilman tään!

+    Niin ahdasta täällä

+    on alhossa!

+    Oli kotini korkea

+    huipulla,

+    veen, pilvien päällä.

+    Ja siell' olit sa,

+    sydän-ystävä mun.

+    Mistä löydän ma sun?

+

+    Ja itseäin nää

+    minä missään en.

+    Ole entinen

+    ei itseni tää,

+    mi oudoille puhuu

+    kuin tuttuja ois ne,

+    kyläraitille huhuu

+    kuin armahan tois se,

+    vaikk' armaani ajoi

+    vain hattara-ratsain,

+    säde-orhilla päivin

+    ja öin tulenpatsain;

+    ei jalkansa koskenut

+    tomuhun maan,

+    ei morsionkaan!

+

+    Niin minä silloin

+    morsius-illoin

+    istuin sirpillä kuun,

+    keinua joutelin,

+    aavoja soutelin,

+    vierellä ylhän

+    unteni purjepuun.

+    Loitos matkasin

+    satujen saariin,

+    kauas katselin

+    taivahan kaariin,

+    huumion kukkasin

+    kiertelin pään.

+    Ehkä ma silloin

+    sieluni hukkasin

+    onneeni häikäisevään.

+

+    -- Tuu tuu tummahuista!

+    Ihaninta et itseäs

+    löydä, et muista!

+    Tuu tuu ruma-parkaa,

+    syynraskasta, arkaa!

+    Soi toisin, ah, kerran

+    sun vertesi tahti!

+    Olet loihdittu muoto,

+    lumokoira ja vahti,

+    kahlittu ikuisin

+    pakkovyö-kahlehin

+    portille Helvetin!

+

+    -- Tuu tuu Manan hurtta,

+    sisu ilkeä sulla,

+    ei hyvä lie vieraan

+    sun lähelles tulla.

+    Olit kuitenkin kerran

+    sa ihminen hellä

+    ja liidätit vienoa

+    lemmen purtta!

+    Nyt syömmes on kellä?

+

+    -- Hau hau, Manan Halli!

+    Et rintaasi sairasta

+    koskea salli,

+    et silittää selkää.

+    Kaikk' yrmyäs pelkää.

+    Ken olet, ken olit?

+    Ken päästäisi loihdun

+    ja heittäisi sieluhus

+    auringon soihdun?

+    Tuu tuu tuiretuinen!

+

+    Olen itseni ilta,

+    vain kummitus, aave,

+    vain himmeä haave,

+    ah, päiviltä muinen

+    niin onnellisilta.

+    Ei sielua mulla,

+    sen kadotin ma.

+    Se sulla, se sulla

+    on tallella,

+    sydän-ystävä mun.

+    Ma itseni löydän,

+    jos löydän ma sun!

+

+

+

+MUUTTOLINNUT.

+

+

+    Niityt tummuu, vainiolla vaiti,

+    alastomia sänki rukiin, kauran.

+    Rientää kukkaisempain kumpuin puoleen

+    saatto muuttolintuin lumi-auran,

+    Siipein havina kuin haave soi,

+    mieli vaikeroi:

+

+    Sinne, sinne, kerallanne kauas,

+    sinne kukkaisempain kumpuin puoleen!

+    Sinne, sinne, joss' on lohdun yrtit,

+    huojennusta joka tuskaan, huoleen,

+    lempeämpiin lehtoloihin pois,

+    kunpa lentää vois!

+

+

+

+SYKSY.

+

+

+    Maaemon syksynkypsään äidinhelmaan

+    niin lasna katsoin syvään, ihaellen

+    kuin ihanaiseen tauluun, runoelmaan.

+

+    Nuoruuden seppelöimään nousi päähän

+    syysrypäl-viini maljass' elojuhlan:

+    kuin häihin syöksyin hävityksen säähän.

+

+    Taas huminoivat huilut syksyn tuulen,

+    mut häihin ei, ah pelkään: hautajaisiin;

+    sen omaan rintahani tulleeks kuulen.

+

+    Kuink' olin rikas, kun mun kaukaa kaarsit,

+    yön, kuihtumuksen karkeloiva kuoro,

+    kuin köyhä nyt, kun sydämeni saarsit!

+

+    Veronsa vertyin maksaa elämälle

+    maaeon parmas. Toist' on ihmislapsen:

+    varisee kaikki, mitään ei jää hälle.

+

+

+

+SANAJALKA.

+

+

+    Sanajalka, miks sua pelkään,

+    salasiittiö inha ja kuolemankoura!

+    Väre kylmä nousevi selkään,

+    kun lehvies lomitse joiun

+    yli varjoisan polun.

+

+    Et pure, et pistä,

+    kudot pitsiä helmellistä

+    ja katveessa korven

+    päälakeas lauhkeaa kampaat.

+    Mut juurissa sulla on sakset

+    ja loukut ja raateluhampaat!

+    On niinkuin haastaisi mulle,

+    vuostuhanten takainen muisti:

+    on alla sun vaippasi päärmeen

+    vihan sakka ja vihreä myrkky

+    sen kuningaskäärmeen,

+    esi-äitimme Eevan mi suisti.

+

+    Valituksesi raskahan kuulen.

+    Sanajalka, sua säälin, ma luulen!

+    Liet valtias syösty,

+    jälkeläinen sen jättiläisruohon,

+    mi kerran juurtui

+    alkuaikojen hehkuvaan suohon,

+    yläilmoille suurtui,

+    kera saurusten julmain

+    näin hallitsi piiriä maan.

+

+    Nyt eksynyt sydänmaan lehtoon

+    miljoona-vuotisen ehtoon

+    liet nähnyt sa hämärtäyvän,

+    elon kaiken pieneksi käyvän.

+    Myös itse oot orpo ja heikko,

+    vain vaivaispeikko,

+    mi koristaa helmoja korven

+    ikimurheellaan.

+

+

+

+PÄIVÄNLASKU.

+

+

+    Jo päivän läikkä painui vuorten taa.

+    Se sinne palajaa,

+    miss' alkaa aamun maa,

+    tie ilman kotkien

+    taa yltää pilvien

+    ja metsän harhasalit aukeaa,

+    ja minne sielu mun,

+    yön helmaan vangitun,

+    ah, ijät kaiket turhaan halajaa!

+

+    Maa huoliutuu huntuun illan sään.

+    Pien' peippo aran pään

+    jo verhoo siivellään,

+    siks kunnes aamun koi

+    taas yllään karkeloi,

+    vain ihmislaps jää pitkään ikävään.

+    Niin sydän verkkaan lyö,

+    kuin sais jo iki-yö,

+    kaikk' ainiaaks jäis alle varjon tään.

+

+

+

+

+VASAMAT.

+

+

+

+TULIPIIRTO.

+

+

+    Tuli taivahan löi, savu noroista nous,

+    tuhatpäisenä aaltosi kansa.

+    Jumal-aattehet synkkien sieluissa sous:

+    elo kaipasi kalleintansa.

+    Ota säilä ja jous,

+    sillä halkaise yösi,

+    riko rautaiset vyösi!

+    Vapaus, vapaus jalo sankarityösi!

+

+    Veli veljensä kätehen tarttuvi rehtiin.

+    Elo sai, mitä kauneinta pyys.

+    Vapaus, vapaus, vuoks sun tämä tehtiin:

+    tulipiirto jäi kohtalon kirjan lehtiin.

+    Suur-ihmisyys,

+    älä voimias salaa,

+    nyt valloita alaa!

+    Jo kansasta kansaan sun loimusi palaa!

+

+    Myös otsalla sun, polo synnyinmaa,

+    jo on kansojen kruunu kallein:

+    vapaus, vapaus sua johdattaa

+    oman lippusi hulmuta sallein!

+    Nyt onneas jaa

+    joka orvonkin kantaa;

+    nyt on oikeus antaa!

+    Päin purtemme rientää jo untemme rantaa.

+

+                              III. 1917.

+

+

+

+VAPAUDEN AAMUNA.

+

+

+    Nousivat sankarit, särkivät teljet.

+    Ihmisyys suuri nyt viiriä vie.

+    Kätenne tänne, te ihmiset, veljet;

+    yhtään ei rintaa kylmänä lie!

+

+    Vapauden ruusu, kylvetty verin,

+    aamuhun outohon aukenee.

+    Veljeyden lilja, ah, lempein terin

+    heimosta heimohon siltaa tee!

+

+    Vait'olon vanki, kahlittu kansa,

+    kuuletko: vapausvirtesi soi!

+    Tulkita tunteita parhaitansa

+    vieläkö sielusi sorrettu voi?

+

+    Painajais-untesi alta jo havaa

+    ihanaan ilmaan ja aurinkohon!

+    Häkkilintunen, siipesi avaa!

+    Vieläkö nousuhun voimaa on?

+

+    Isänmaan rakkaus loimua yöstä

+    taivaankantehen valkenevaan!

+    Ei sua enää syytetä, syöstä;

+    hehku nyt puolesta poljetun maan!

+

+    Muotosi entisen puhtahat juonteet

+    aika on jällehen kirkastaa.

+    Kaikk' alas iske sa alhaiset luonteet,

+    uudesti syntyvä synnyinmaa.

+

+    Huomaatko päivästä säteilevästä:

+    hetki on lyönyt, aika on uus!

+    Vaativat tilille hetkestä tästä

+    mennehet vaiheet ja vastaisuus.

+

+    Satojen vuosien sammalen alta

+    kirkkaana nouse ja kaikille näy!

+    Oikeus, kansojen maailmanvalta,

+    lippusi nosta ja voittohon käy!

+

+                      III. 1917.

+

+

+

+PÄÄSIÄIS-YÖ.

+

+

+    Tuli sammakot inhat ja rutto ja rakeet,

+    tuli sirkkojen lauma, mi leivän söi,

+    tuli pimeys suuri ja pilvet sakeet.

+    Käsi Herran Pharaon huoneen löi.

+    On Pääsiäis-yö,

+    Pian valkeaa.

+    Ylös kansa, ja vapaus valloittakaa,

+    ja Siinain vuori ja Kaanaan maa!

+

+    Syvä kaipaus kannusta kylkiä ratsaan!

+    Niin pitkä ja outo on eessämme tie.

+    Mut Oikeus ohjaa, kuin tulenpatsaan

+    valoviiri se korvessa kansaansa vie!

+    On Pääsiäis-yö,

+    kevät-tuoksuva sää.

+    Niin kaukana, kaukana määrän on pää,

+    sitä nähnekään sukupolvi ei tää!

+

+    Mut kaihomme keitaass' on Saaronin liljat

+    ja palmut ja seedrit ja granaattipuut;

+    siell' aaltoo lehdoissa lempeät viljat,

+    pyhän Jordanin päilyvi lahtien suut.

+    On Pääsiäis-yö.

+    Ijät muistoa sen

+    me vietämme polvesta polvehen

+    kera harppujen, huilujen, symbaalien!

+

+                                1917.

+

+

+

+TOTTAKO ON?

+

+

+    Untako tää vai tottako on?

+    Kansako vapaa ja kahleheton?

+    Muuttuiko riemuks, mi murhe ol' ennen,

+    harteilta vierikö orjuuden taakka,

+    hengen mi salpasi lapsesta saakka,

+    viel' oli saattona Manalle mennen?

+    Tottako on:

+    Suomi on vapaa ja kahleheton?

+

+    Untako tää vai tottako on:

+    päästy on tyrmästä aurinkohon!

+    Aavojen tuulet jo purttamme ajaa,

+    keuhkot paisuu, valtimot tykkää,

+    sydämet suuresti, laajasti sykkää,

+    ei ole onnella määrää, rajaa!

+    Tottako on:

+    päästy on tyrmästä aurinkohon!

+

+    Untako tää vai tottako on:

+    leppyneet vallat on kohtalon!

+    Saa taas syttyä nuorten mieli,

+    laineena laulaa vapauden vaisto;

+    arvonsa entisen saa elon taisto,

+    kaikunsa kantelon kaunein kieli.

+    Tottako on:

+    leppyneet vallat on kohtalon!

+

+                            1917.

+

+

+

+TÄHTITULET.

+

+

+    Saa talven tähtihuntuun suuret salot.

+    Lumisten töllein akkunoista valot

+    taas kuusten loistaa, mut ei koskaan ennen

+    näin loistaneet ne synkkiin sydämiin.

+    Ja tähtitulet Suomen taivahalla

+    näin tuikkaneet ei vuosiin tuhansiin.

+

+    Ne kylvää kohtaloja, tulta, tuhkaa;

+    ne lupaa autuutta, ne syyttää, uhkaa.

+    Mik' onkaan osamme? Nuor' vapautemme,

+    tuo kauan kaivattu, jo valittaa,

+    sen aateluus kun suotiin alhaisille...

+    Vuoks sorron oman huokaa vapaa maa!

+

+    Hyvyyden juhlaan käymme, vaikka lymyy

+    hyvyyden henget. Huulet kalvaat hymyy,

+    kuin unelmalle, joulu-aatokselle.

+    Lävitse nälän, hurmeen, kyyneleen

+    kaikk' kurkoittavat kansat onneen yhteen:

+    ah, joulurauhaan, rauhaan ikuiseen!

+

+                           XII. 1917.

+

+

+

+ISÄNMAALLE.

+

+_Nuorten laulu_.

+

+

+    Isänmaa, ota lempemme lämpöinen,

+    käsivartemme voima ja työ!

+    Veren, hengen me annamme alttiiksi,

+    jotta poistuis yltäsi yö!

+

+    Isänmaa, sun tuskasi kyyneleet

+    meist' urhoja kasvattaa:

+    ei sortaja polkea milloinkaan

+    sun muistojes tannerta saa!

+

+    Isänmaa, sulle hehkuvi rintamme lies;

+    sinut kannamme kirkkauteen!

+    Elonpäivämme sitten vaipua saa

+    kuin rantaan aaltonen veen!

+

+    Isänmaa, ijäks tenhosi henkemme

+    sinijärves ja harjantees!

+    Paras palkkamme nuorena nukahtaa,

+    emo suuri, sun siunauksees!

+

+                            1918.

+

+

+

+KORKEIN HETKI.

+

+

+    Jo täyttyy maassa miehen työt

+    ja nuoruus-unelmamme,

+    siks säilä säihkyt, sydän lyöt,

+    kaikk' yhteen loimuamme!

+    Jo saapui hetki sankarin,

+    tuo hetki korkein, ankarin,

+    jot' aavisteli taatot,

+    vuossatain harmaat saatot.

+

+    Ja vapauden viiri, niin,

+    nyt välkkää kädessämme!

+    Sit' ennen lahjaks aneltiin,

+    nyt sydänverellämme

+    sen iki-omaks ostamme,

+    maan kansain keskeen nostamme

+    kuin kotilieden lunnaan

+    yl' armaan kotikunnaan.

+

+    Nyt vaappuu vaaka kohtalon.

+    Koht' antaa Klio selon.

+    Jokainen urhoks' tulkohon!

+    Nyt lyödään arpa elon:

+    me sanoako saatamme

+    vapaaksi synnyinmaatamme

+    ja elää, kuollen sille,

+    polville tuleville.

+

+                  1918.

+

+

+

+VARTIOLAULU.

+

+

+    Me linna oomme Suomenmaan,

+    sen vankempaa ei lie.

+    Vain puhki meidän rintamme

+    käy vihollisen tie!

+

+    Me lippu oomme Suomenmaan,

+    käy tiemme valkeuteen.

+    Jos vaadit, hurmein kastamme

+    tään kalliin tantereen!

+

+    Me sulle valan vannomme,

+    mi kestää haudan taa:

+    me emme väisty, ennenkuin

+    on vapaa Suomenmaa!

+

+                     1918.

+

+

+

+MAAN NOUSU.

+

+

+    Tuhatvuosien tyrmästä, vuorien alta

+    maan sankarit rynnistää:

+    Enää heimoushenkemme maata ei malta!

+    Nyt voita tai hangelle jää!

+    Maa, orjuuden käynyt mi on joka asteen,

+    elon hinnaksi vaativi hurmeisen kasteen!

+

+    Puna-aurinko nous, loi luontomme tenhoon,

+    yön päiväksi vaihettaen.

+    Kuin saapuvan Väinämön vaskiseen venhoon

+    me katsomme kaarehen sen.

+    Uus Sampo jo soutavi kannella taivaan;

+    ijäks vallattu on se nyt tietäjän laivaan.

+

+    Taas Kaleva kasvaa ja Karjala suurtuu,

+    elon kauneus karkeloi;

+    nimi Suomen uutena lauleloon uurtuu,

+    maanpiiri sen virsiä soi.

+    Sen kannel ja kalpa nyt kilvan kaikaa

+    tätä kansamme kohtalon korkeinta aikaa!

+

+    Mut sankarivainajain karsikot suuret

+    iki-ylväässä murheessaan

+    kera sankarten kätkevät Sampomme juuret

+    syvän helmahan synnyinmaan.

+    Sitä sielt' enää riistä ei Louhen valta,

+    maan suojelushenkien siipien alta!

+

+                                  1918.

+

+

+

+LEMMINKÄISEN ÄITI.

+

+

+    Voi mua, voi, -- kantaja Kalevan kansan!

+    Voi sua, voi, -- kullainen kuopuksein!

+    Kaukoni kaunis nyt uhrina katalan ansan!

+    Niin sinut ilmoille saattelin murheeksein.

+    Niin sinut, sankariks luodun, langetti halpa

+    sokean paimenen patto, ei kunnian kalpa!

+

+    Liioin sä lienetkin ollut läikkyvä, lieto,

+    sull' oli uljuus, ei ollut partasuun tieto;

+    liioin sa vieraissa vierit, halasit uutta,

+    vapaus sulle ol' leikkiä, vallattomuutta.

+    Laps olit vielä, et untesi urho, et mies.

+    Mieheksi kasvaa tähdissä säätty on ties.

+

+    Haravoin poikaani koprusta kolean Tuonen,

+    muruja miehen jo menneen, lapseni rakkaan.

+    Voi emon sydäntä, vasta ma itkusta lakkaan,

+    kun sun jälleen helmaani sulkea saan.

+    Vahvempi rakkaus valtoja Tuonen maan.

+    Vielä, ah, kerran sulle ma elämän suonen!

+

+    Luojani totinen, käy avuks hetkellä tällä!

+    Äityen murheisen lemmellä äärettömällä

+    voitelen vihoja vesun, kähyjä kyyn,

+    huuhtelen haavoja, liennän polttoa syyn,

+    liittelen rohkean rinnan ja ylvähän pään,

+    juottelen jäsenet nuoret jänteviin uumiin...

+    Vieläkö saanen yhtehen hengen ja ruumiin,

+    sykkimään sydämen lävitse kuoleman jään!

+    Rakennan raukkaani lemmellä äärettömällä.

+    Luojani totinen, käy avuks hetkellä tällä!

+

+                                  V. 1918.

+

+

+

+SUOMEN LIPPU.

+

+

+    Pois viiri veripunainen

+    valkeesta Suomestamme,

+    pois värit veljeshurmehen!

+    Sa lippu sinivalkoinen,

+    sun kohotamme taivaallen,

+    sun syvään juurrutamme

+    maan nuoreen kevätnurmehen

+

+    Oi, liehu vaate valkoinen

+    harjalla linnan oman!

+    Pois rikos veljesliitojen!

+    Sitele, risti sininen,

+    taas sydänlangat yhtehen

+    heimomme onnettoman

+    vierillä Tuonen viitojen!

+

+    Ennusta aikaa armaampaa

+    ja suurta sunnuntaita!

+    Ei liehtojana sotien

+    nuor' vapautes olla saa,

+    mi suvi-ilmaan hulmuaa.

+    Se turvaksemme laita,

+    suojaksi Suomen kotien!

+

+    Jo saapui lapset auringon

+    ja virvet vihannoivat.

+    Vihitty olet valohon;

+    kuin taivas ollos tahraton,

+    sa lippu Suomen kohtalon.

+    Jos taistoon rummut soivat,

+    niin liitä liittoon jalohon!

+

+                    VI. 1918.

+

+

+

+Z. TOPELIUS.

+

+_Satavuotismuisto_.

+

+

+    On hyvyys haave, mut ei haave vainen:

+    sa elit; olit ihanteesi lainen.

+    Viel' lempee hymys niinkuin rusko päilyy

+    vuossatain myrskypilvein paltehella,

+    soi laulus lauha yli tykkein pauhun:

+    maailman voittaa voi vain rakkaudella!

+

+    Ol' ilmass' silloin kevättä ja taikaa,

+    kun meille ennustelit onnen aikaa!

+    Sun kanssas Lönnrot, Runeberg ja Snellman

+    säihkyivät sätehinä talven maassa;

+    sovulla seppelöit sa Suomen linnan,

+    pyhäinen lehti onnen apilaassa!

+

+    Soi toisin nyt kuin silloin kanteleemme.

+    Kuin usviin uppos iki-ihanteemme?

+    Ja raskaammin kuin koskaan nyt me polot,

+    me lapset ajan ankaramman, karun

+    kaipaamme seesteisyyttä, rauhaa syvää

+    sun sydämesi heljän päiväntarun.

+

+    Taas päästä mielimme sun jalkais juureen

+    ja uskoa sun unelmaasi suureen:

+    isien maahan, yhteiseen ja yhteen,

+    myös valtaan rakkauden ja hengen valoon

+    Suur' tietäjä, ah, hienoin sydänlangoin

+    kohota kansaas ihmisyytees jaloon!

+

+

+

+TYÖN VELJIEN VIRSI.

+

+

+    Työn veljiä oomme, työn orjia emme,

+    työ voimamme on, tie vapautemme!

+    Yön lapsilla meillä kiire on valoon,

+    ylös kummuille, säihkyvän päivyen paloon!

+

+    Ei tallaten toista, ei huonolle kostain,

+    vaan ylväänä itsemme ilmoille nostain!

+    Työn kultaiset tähkät me taitamme sille,

+    ken työn on tehnyt, ei arvottomille.

+

+    Alas alhoon, missä on kurjuus ja hätä,

+    emme veljeä, siskoa yhtään me jätä!

+    Pian valkenee ankeille elämän taulu!

+    On rakkaus kauniimpi kuin sotalaulu!

+

+    Ken sortajaks nousi, sen sorto löi alas,

+    ken surmasi, sukuhun susien palas!

+    Me rintamaan astumme rauhan aattein

+    ja paistavin palmuin ja valkehin vaattein.

+

+    Ei horjuta vastus ulkoisen muurin.

+    Oman rintamme rotkot vaara on suurin.

+    Oi, aurinko, aurinko, luo säde sinne,

+    miss' synkin on rotko ja iljaisin rinne!

+

+

+

+ROBERT KAJANUKSEN TÄYTTÄESSÄ 60 VUOTTA.

+

+

+    Sahkösielu Suomen yössä,

+    Paloit niinkuin lempi Luojan

+    Armain aatos elos' työssä

+    tahto lämmön, valon tuojan.

+

+    Nuoriin mieliin intomieltä

+    lietsoit, loihdit sankarkuvan,

+    soitit suurta sydänkieltä

+    synnyinmaasi valveutuvan!

+

+    Jos kielet kaikkialta

+    soi, sa tiedät henkes helää;

+    jos jo siirtyy pimeen valta,

+    näät: sun säkeneesi elää!

+

+    Tuhat tulta hehkuu sulle,

+    huomaatko, ah, piilostansa:

+    kiitos sulle, siunatulle!

+    Nostajaansa nostaa kansa.

+

+    Tai et huomaa: vainen antaa,

+    muut' ei pyydä henki ylväs.

+    Suomen temppeliä kantaa

+    vaka vanha, tyyni pylväs,

+

+

+

+EINO LEINOLLE

+

+6.VII.1918.

+

+

+    Suomen suven suuri lapsi,

+    kansan hengen kannelniekka,

+    usein itkit halla-öissä,

+    useammin vielä iski

+    tuskas tulta, löi kuin miekka;

+    sotatorvin helskyi hiekka,

+    missä vierit, unten urho,

+    päitä listit noidan lieron

+    eestä heimon kahlehditun,

+    vasten valtaa suuren Kieron,

+

+    Vastavirtaa viljoin sousit,

+    tuosta tietäjäksi nousit,

+    ilmoille toit syyn ja salan

+    muinais-yöstä Kalevalan,

+    kukkalatvan liitit juureen,

+    valonsotaan soitit suureen,

+    taikas kaikui taivahalla:

+    humisit kuin harmaa honka

+    taikka vanhus valkohapsi,

+    sinä, suven suuri lapsi!

+

+    Kuka arvas loitsus hinnan!

+    Alla kovan pantsarpinnan

+    värähteli vienot kielet

+    niinkuin vaski vaaran alla.

+

+    Jo lie tullut Suomen suvi,

+    Sampo kaunis saatu käteen,

+    jota kauan kaihoit, toivoit,

+    Suomen nuori Väinämöinen,

+    vaikk'ei soi sen kansi karu

+    kuin soi kieli unten säteen,

+    sydänkaihos tuhat-öinen!

+

+    Viel' on surman tiessä mieli

+    musta, paino yllä, alla,

+    uhkaa täynnä ilmanpieli.

+    Sentään voi jo vapaa kansa

+    ylös nostaa kilvellensä

+    vapahaksi laulajansa.

+

+    Kiitos sulle, Suomen sulho,

+    kansan hengen kannelniekka,

+    että välkkyi vaskivyölläs

+    sekä kannel että miekka,

+    että helkkyi hallan maassa

+    sankarlaulus raskastöinen!

+

+    Välky, helky eelleen meille,

+    sotapappi hengen työssä,

+    tietäjämme, taitajamme,

+    loihtijamme Lapin yössä!

+    Viel' on meillä taival pitkä

+    aurinkohon Suomen suosta.

+    Loista yllä Suomen saloin

+    niinkuin omatunto jaloin.

+

+    Mistä kuljet, kaikki tietää:

+    polku kaunein kulkee tuosta

+    noustaksemme jumaloitiin,

+    niinkuin nousee kaipuu noihin

+    henkes pyhäisimmän pyyteen:

+    ikuisempaan ihmisyyteen!

+

+

+

+VIIPURIN LAULU.

+

+

+    Nyt laulamme kunniaa Karjalan armaan

+    ja Karjalan linnan vuossatais-harmaan.

+    Vanha Viipuri, oi,

+    yhä kantelos soi!

+    Sa muinaisten muistojen tyyssija ylväs,

+    ain' olkosi maasi lippu ja pylväs!

+

+    Kylä kuuluisa kestein ja kultavuon kehto,

+    niin kiehtoen siintää sun laulujes lehto.

+    Vanha Viipuri, oi,

+    yhä kantelos soi!

+    Yhä hopeita helkkyvi kukunta käen

+    yli Karjalan kauniin karkeloväen.

+

+    Nyt laulamme kiitosta Karjalan hilpeen

+    ja helmen, min kuulu sai kunniakilpeen.

+    Vanha Viipuri, oi,

+    yhä kantelos soi,

+    kisatanhut herkkien hetken lasten,

+    pyhä pantsar iskujen kohtalokasten!

+

+

+

+JUHANNUSTUNNELMA 1918.

+

+

+    Maa kylvetty hurmein vehreään vaipoittuu

+    ja täyteen kukkahan puhkee tuoksuva terttu.

+    Mitä tiedät sa kertoa portilla pihlajapuu?

+    Kenen haudalla kaihoas helkytät, koditon kerttu?

+    Liet eksynyt seutuun outohon merien takaa:

+    pesäräystähäs poissa on, ystäväs maassa jo makaa...

+

+    Niin, käynyt on myrsky, mut jälleen puhdas on sää.

+    Oi, lennä, leivonen, ilmojen korkeuteen

+    ja kaksin verroin kirkkaana kauneus nää

+    maan, taivahan loiston, järvien kimmelveen!

+

+    Mies miekan töiltä astuvi verkalleen

+    kotipientaren luo, luo kuokan ja viikatteen.

+    Lemu tuttu jo sieraimeen käy mullan ja havun

+    ja leyhkäys lehmihautehen, turpeen savun;

+    ja kyynel poskelle karkeelle herahtaa:

+

+    "Ole siunattu, siunattu, ravinnon-antaja maa,

+    sa isien maa, min puolesta munkin suotiin

+    pisar vertani antaa, kun vapauttasi luotiin!

+    Maa ravinnon-antaja, antaja ikuisen unen,

+    sun helmahas suureen kohta ma unhoittunen,

+    ijäks raukenen pois, -- mut taistoni palkaks saan

+    ma maata mullassa kukkivan, vapaan maan!"

+

+    Jo korpitemppelin korkeat kellot soi.

+    Salon humisevaisen himmeään siimekseen,

+    syvähetteiden luo, ne kutsuu kalvahtaneen.

+    Nyt on luonnon juhla ja Luojan, mi luodut loi:

+    maa loukattu leppyy, jälleen lahjoja jakaa.

+    Suven laupiaan suurelle Luojalle kumartakaa,

+    te ihmiset kaikki; vain taittuva kaislan korsi

+    on ihmisen tie ja vallassa Korkeimman.

+    Ei kypsytä tanner tallaama herjaajan

+    elon tähkää, tyhjäksi jäävät auma ja orsi.

+

+    On merkit oudot taivaalla, maassa ja veessä:

+    on takana taistelu, raskaampi kenties eessä.

+    Maa laupias, liittomme yhdy ja vaarassa auta,

+    tään antaos murheenlastesi laakson itää;

+    sun lupaamme ijäti pyhänä, kalliina pitää,

+    sa vapaussankariemme sankarihauta!

+

+    On luonnossa juhla, mielissä hartaus vakaa.

+    Te ihmiset kaikki, luonnolle kumartakaa!

+

+

+

+

+HAAVEKELLOT.

+

+

+

+DON QUIJOTE.

+

+

+    Ken syntyi urhoks sankar-unelmain,

+    ei taltu lapseks laumain harmajain.

+

+    Kun yllä joukkoin sotahuudot soi,

+    hän kivettyy, ei myötä mennä voi.

+

+    Ei viihdä häntä varma voiton tie:

+    loputon kaiho kauemmaksi vie.

+

+    Kuin outo, orpo täällä kulkee hän

+    tenhoissa suuren jumal-hämärän.

+

+    Hän näyt näkee, joita muut ei nää;

+    hän muille arvoitukseks, narriks jää.

+

+    -- Kas, kas ne pilkkaa. Tuolla houreissaan

+    suur' don Quijote taas nousee satulaan! --

+

+    Hän haamun lailla katvehessa kuun

+    yön tuulta vastaan samoo taisteluun.

+

+    Saa ritariksi ruusun kuollehen;

+    voimansa varisee kuin lehdet sen.

+

+    Hän kesken teon myrskyn pauhaavan

+    laul' yksinäisen laulaa unelman.

+

+    Kuin pilven varjo, läikkä tumman veen

+    hän soutaa tyhjyydestä tyhjyyteen,

+

+    jäljettä rauentuen rantaan maan,

+    syyskellastuvain kaislain kahinaan.

+

+

+

+HUOKAUS.

+

+

+    Taas kukkaset puhkeaa pientaren pieliin,

+    käet kultaiset kukkuu.

+    Kuin ennen ne riemua ei tuo mieliin.

+    Oi, Herra, sun maailmas verehen hukkuu,

+    sun ihmiskuntasi, kuvasi vaipuu,

+    oi, Herra, miks lapsesi tahdot syöstä!

+    Vain kuolevain silmät kiiluvat yöstä

+    kevätkimmeltävästä.

+    Miten polttavi tuntoa tuska ja kaipuu

+    pois alhosta tästä!

+

+    Ijäks tuomitut liemmekö syymme vaivaan!

+    Herra, armahda meitä!

+    Kuin paasi niin painavi paltehet taivaan.

+    Me pyysimme painia Jaakopin painin,

+    näin tähtihin nousta:

+    jäi taaksemme tuhkaa, jälkeä Kainin.

+    Maan kansat kulkevat kirojen teitä.

+    Herra, armahda meitä!

+    Vanhurskahan vihasi viivytä jousta!

+

+

+

+I.N.R.I.

+

+

+    Mua ahdistaa

+    meri, ilma ja maa,

+    elo ihmisten,

+    nimi ihvehinen

+    "maan kuninkaan",

+    jota otsallaan

+    nään kantavan tuon jumal-syntyisen

+    ja ristiinnaulitun Vapauden.

+

+    Ma polvistun

+    luo ristisi sun:

+    "Ole armollinen

+    maan lapsillen,

+    ota, Tuskien mies,

+    pois orjuuden ies!"

+    Sun opetuslapsesi vartomaan jää

+    ylösnousemus-aamuas häikäisevää.

+

+

+

+

+AAMUN SARASTUS.

+

+

+    Rannalla kauhun yön

+    ui siinto kalvas aamun ensi säteen.

+    Kuin arastellen veli veljen käteen

+    käy jälkeen murhatyön.

+    Tää Kainin merkki millä voidaan pestä

+    pois synkän ihmisyyden sydämestä?

+

+    Suur' rakkaus sen voi.

+    Välkähtää valot pilvilinna-viirin:

+    kohoaa ylle murheisen maanpiirin

+    ikuisen rauhan koi,

+    kun puhkee tuhatvuotis-päivä tästä

+    titaani-yöstä, jumal-härnärästä!

+

+

+

+KEHTOLAULU.

+

+

+    Tuuti tulisoroista

+    esiin elon noroista,

+    tuuti tulta taivahan

+    tuskaan, sielun vaivahan!

+

+    Kerran murrat kehtosi,

+    tunnet elinehtosi,

+    sytyt pyhään palohon,

+    poltat tiesi valohon!

+

+    Tuuti lasta syväksi,

+    hyypiötäin hyväksi,

+    tuuti tulta taivahan

+    tuskaan, sielun vaivahan!

+

+

+

+LEMMEN MUISTO.

+

+

+    Sieluani suruun uupunutta

+    hiljaa keinuttelee haahti unten;

+    lapsuuteni rakastetun nään,

+    sinisilmäin hymyn, armaan pään...

+    Ah, ken voisi halki aikain lunten

+    päästä lapsuus-onnen hämärään!

+

+    Ah, ken saisi varhaisnuoruutensa

+    valkeet yöt ja lemmenraskaat päivät!

+    Kultahaaveita ne mieleen toi.

+    Ihanimmat, jotka sydän loi,

+    utuisiksi unelmiksi jäivät;

+    mutta vielä rinnassa ne soi...

+

+    Palaa aatos varjoin valtakuntaan,

+    maille vienon ensilemmen muiston:

+    konsa illoin yksikseni jään,

+    lapsuuteni rakastetun nään...

+    Putoo päältä sydän-öisen puiston

+    tähdenlento tyhjään elämään.

+

+

+

+AD ASTRA!

+

+

+    Sa laupias syys!

+    Ma tunnen sen tulon

+    jo laulussa laineen

+    ja humussa puun.

+    Kukat polttamat kulon,

+    uniraukean aineen

+    se lepohon tuutivi siunattuun.

+

+    Sa yksinäisyys

+    syystaivahan alla!

+    Pois lakastumuksen

+    laduilta sa viet.

+    Sua kuuntelemalla

+    yön arvoituksen

+    syli aukee, siintävät tähtein tiet.

+

+

+

+KAIHO.

+

+

+    Oi kaihoni, kauneuskaihoni kuolematon,

+    sa arkeni halki hohtava autere sees,

+    tie ohitse onnen, yksinkulkuhun jylhään,

+    ikiväistyvän luo, ikiriutumuksehen ylhään,

+    salaruoska, mi viiltäen liehdot rientämään ees,

+    tuliorjantappura raukan otsani yllä,

+    mun kiedot äärettömyytesi syleilyllä,

+    käsivarsin aineettomin, ikiorjuutees!

+    Oi kaihoni, kauneuskaihoni kuolematon!

+

+    Ikiväistyvä, oi, ihanuutesi unta vain lie,

+    mut mulle sa viittaat, mulle oot kohtalon tie,

+    sun katseesi alla murtuvi kauneus aineen,

+    sun kutsusi rinnalla halpa on houkutus maineen:

+    unohtuu aika ja hetki ja kukkaset maan.

+    Ah, koskaan et antau kiinni, sa ylhä ja arka!

+    Mut autuas oon, jos vilvoitellakin parka

+    ees huntusi varjolla pään polon polttoa saan!

+    Ikiväistyvä, oi, ihanuutesi unta vain lie!

+

+

+

+JUHLA-ILTA.

+

+

+    Kaikki rientää riemun syliin,

+    ääreen juhlakynttilöiden,

+    valon kimmeltäviin kyliin,

+    jotka välkkyy halki öiden

+    tauottua arkitöiden.

+

+    Keltä puuttuu kynttilöitä

+    käydä vastaan joulu-öitä,

+    lainaa suuren juhlavalon

+    akkunoista tähtitalon,

+    säkeniltä, jotka sataa

+    iltataivaan syvään sineen:

+    niitä katsoo ystävineen.

+

+    Kellä lienee koti hellä,

+    kodin onni sydämellä;

+    kellä haave vanha vainen

+    sielussaan kuin kellonsoitto,

+    muiston kuuran kuvajainen,

+    kaiho, joululaulun lainen.

+

+    Jokainen on tämän kerran

+    rikas, nuori jonkun verran.

+    Missä liikkuu Herran henki,

+    siell' on jakaa toisellenki.

+    Älä kysy: miksi, kelle?

+    Oves avaa hyvyydelle!

+

+    Kesän kesti ruusu uhkee,

+    nyt jo nukkuu hangen alla,

+    vilu-neitten parmahalla.

+    Kukat kuolottomat puhkee

+    vasta ihmissydämistä

+    hellemmiksi heltyvistä,

+    rakkahasta rauhantyöstä,

+    hyväntahdon joulu-yöstä.

+

+

+

+HELMIKUU.

+

+

+    Talven helmi, taivaan tähtiseule,

+    pimentoihin unhoitettu kuu,

+    hanki-valkeata valtaa käytän,

+    mieltä puhtaampaa kuin kukaan muu.

+

+    Veret kuumat hyydän, liikkeen jäädän!

+    ajan kello hetkeks seisahtaa.

+    Hiljaisten maan lasten sieluun silloin

+    ikuisuuden aatos lankeaa.

+

+    Seulon sieluja, oi, pakkashenget!

+    Surmatkaa ja kootkaa aarteeseen!

+    Sen vain korjaan, joka kylmän kestää,

+    ikihelmeks käyvän kyyneleen.

+

+    Kiteet kulmillain on tähtiyöltä;

+    helkehuntu lahja alku-jään.

+    Vilu vieras tääll' oon, Pohjan vanki,

+    kruununi jäi aikain hämärään.

+

+    Lien ma elon kaiken kaukotaulu,

+    tausta, loppu, liikkumattomuus.

+    Kerran vielä kaiken luomakunnan

+    saartaa sama himmee hiljaisuus.

+

+    Kaartaa kimallukset äärtä vailla

+    rantaa autioiden maisemain.

+    Kalmistossa valkohiutaleiden

+    ihminen ja aika, muisto vain!

+

+    Silloin istun jälleen kruunu päässä

+    äyrähällä tyhjyyden ja yön,

+    tutkin linnani jääkuvaisesta

+    turhaan jälkeä poislaastun työn.

+

+    Lumiruusuin kuudankatvehessa

+    kerran iki-unta uinut maa.

+    Hetken hermot, turhan työnne orjat,

+    kuumehoureestanne lakatkaa!

+

+    Astu sielu sydämeni jäähän,

+    haaveitteni hopeehelinään!

+    Kiedon laakealla vilpehellä

+    huomishuolten liekitsemän pään.

+

+

+

+VARHAISKEVÄT.

+

+

+    Tippuvi räystäät, vierillä teiden

+    pelmuten pulppuaa hilpeät purot.

+    Paistavi päivä, läikkyvi ilma,

+    herahtaa hymyhyn kasvot jurot.

+

+    Tunnetko, tunnetko, kulkija-parka:

+    sulaa ja soi myös talvinen rinta,

+    sykähtää synkkien verien virrat,

+    värähtää kummasti paatunut pinta?

+

+    Kaikk' kovat yösilmä-, jääsilmä-peikot

+    auringon kaunista katsetta lymyy.

+    Lokaisen, nauravan lammikon kalvoon

+    korkea taivas takaisin hymyy.

+

+    Tunnetko, tunnetko, kulkija-parka:

+    jouduit jo valkeain valtojen alle;

+    paistaa sun täytyvi auringon lailla

+    pahimmalle ja parhaimmalle!

+

+    Valkeita silkkiäispulmuja säähän

+    leutoon puhkovat rimpien raidat.

+    Havahtaa tuuli, lehahtaa tuoksu,

+    punertaa vienojen viitojen laidat.

+

+    Tunnetko, tunnetko kulkija-parka,

+    että sa syvinnä kaipaat jotain:

+    aikojen autuahampien rauhaan

+    tuskista elämän turhain sotain.

+

+    Painuvi päivä, helisee routa,

+    taivaasta maahan käy sinisiltä.

+    Hopeakyyneltä, helmeä täynnä

+    välkkyvi kuulas, kalpea ilta.

+

+

+

+LUONNON IKÄVÄ.

+

+

+    Oi, maa-emon helmaan

+    mun sieluni halaa,

+    pois rinnoilta riehun ja riidan,

+    pois korpeen, miss' elo ehjänä säilyy,

+    salolammelle, miss' yön ulpukat päilyy,

+    unilinnojen kuvitelmaan!

+    Sinne sieluni palaa

+    luo rakkahan virran ja viidan.

+

+    Oi, tuokion verran

+    ma uinua soisin

+    mesimättäällä muistojen lehdon,

+    miss' haltiat haastoi ja kuusikot kuiski,

+    suviöiden haavetta keijuset huiski

+    mun lapsensilmääni kerran!

+    Kuin autuas oisin

+    ma keinussa luonnon kehdon!

+

+

+

+LUX.

+

+(_Victor Hugo_).

+

+

+    I.

+

+    Oi, vastaisuus! Näky valkea tuolla!

+    Kaikk' kansat on vankilan ulkopuolla.

+    Sora, hiekka jo heilivi vihertyen,

+    kulot kasvavat umpeen nurmikkomailla.

+    Maa seppelepää on morsion lailla

+    ja ihminen ylvähin ylkä on sen.

+

+    Kuin hämärän halki tai verhotun uksen

+    viel' aaluu kauneus kangastuksen,

+    mut kerran me täyttyvän tiedämme sen.

+    Vapahiksi me kerran pääsemme ihan,

+    jos menneisyys kävi merkeissä vihan,

+    tulevaisuus tulkki on rakkauden.

+

+    Jo nytkin syvältä synkeydestä

+    soi sävele kansojen veljeydestä,

+    se taivaalle kiuruna kirpoaa,

+    ja kohtaloin kolkkojen, murheemme yllä

+    se helkkyvi vienolla hyväilyllä.

+    Oi, siivekäs haave, jo luoksemme saa!

+

+    Te nähkää, yö on jo valkenemassa!

+    Maailmassa suuressa, vapautuvassa

+    Capetingit ja Caesarit syösty jo on.

+    Jo hoivansa taivaan hengetär tarjoo:

+    sukupuut täyskypsät piiriinsä varjoo

+    suur' rauhansiipi liikkumaton.

+

+    Oi Ranska, suortunut vaivojen alta!

+    Oi terve, valkeain huntujen valta

+    ja voitto jälkehen kauhujen yön!

+    Taas sees on taivas ja linnut on täällä,

+    orapihlajain oksilla, päittemme päällä;

+    pajat puhkuu ja lietsoo painetta työn.

+

+    Ja tapparat, keihäät joutavat loukkoon,

+    tykit, pommit ruosteisten romujen joukkoon;

+    ne unheessa maatuvat, murtuvat pois.

+    Koht' enää ei jälellä niistä sen verran,

+    että kourulla koukata vettä vois kerran,

+    että sirpaleen laidasta sirkkunen jois.

+

+    Katos kauna ja syy, vihamieliset linnat.

+    Sama täyttävi tunne nyt kaikkien rinnat,

+    sama kaikille viittovi määränpää.

+    Näin Jumala sielumme liittävi yhteen

+    ja sitovi kansoista kaunihin lyhteen.

+    Hätäkellojen köys saa levähtää.

+

+    Oi katsokaa, välke ui taivaan rantaan!

+    Se kasvaa, sen loisto jo kauaksi kantaa,

+    jo joudumme valtaan valkean sen.

+    Tasavalta maailman, eessäin sun näen!

+    Jos lienetkin vielä nyt pienoinen säen,

+    olet huomenna aurinko ijäinen!

+

+

+    II.

+

+    Kovan kohtalon lyömät, ei kauan se paina!

+    Kuin vuoksi ja luode niin vaihtuvat aina

+    valot, varjot Salliman lain.

+    Pahat päivät haihtuvat varjon lailla.

+    Pian riemuaa kansat auringon mailla:

+    yö unt' oli vain!

+

+    Ajat onnellisemmat koittavat meille

+    ja kansoille kaikille vapautuneille.

+    Enää orjuutta, kurjuutta ei!

+    Vaan juhannusvirttä olemassa-olon

+    koko ihmisyys soi, tie häädetyn polon

+    kun kotihin vei.

+

+    Hirmuvaltiain sammuvi sumea suku,

+    punaruskossa nousevi uus ajan luku

+    sinitaivahan kannellen.

+    Käsi kädessä, veljinä ihmiset kulkee,

+    jumaluus sama,:suur', heidät helmaansa sulkee,

+    Isä kaikkeuden.

+

+    Soi rauhan viestit jo yllä ja alla;

+    ne ruokopillillä, pasuunalla

+    kautt' ilmojen kuuluuttaa:

+    Ole vapaa, maa! Enää orjuuden vaivaan

+    sua tuomita ei! Ole kaltainen taivaan

+    polo ihmisten maa!

+

+    Edistys, tarutammi, sen keskelle juurtuu;

+    Ameriikan ja Euroopan saartavaks suurtuu

+    pyhä laulujen puu.

+    Sen oksilla valkeat kyyhkyset häilyy,

+    sen kautta päivällä aurinko päilyy

+    ja öisin tähdet ja kuu.

+

+    Tää haave ylväin totta on milloin?

+    Me marttyyrit haudassa liemme jo silloin,

+    nuo kauniit kun kahleetta käy.

+    Käy autuaampina aamun he koissa,

+    kun meille, ah, Tuonelan kammitsoissa

+    yö hämärtäy.

+

+

+    III.

+

+    Kylät, kaupungit riemua täys, elon intoa sorjaa!

+    Taivaalla ei helvettiä, ei lain alla orjaa!

+    Ja missä lie pyövelin piilu? Se tuntematon

+    maan uudesti-syntynehille heimoille on.

+    Ei onnea yksilön kurjuus kansojen salpaa.

+    Sotamiestä ei enää, ei rintamaa, tappavaa kalpaa,

+    verotaakat on poissa, myös ristit jo hyljättiin.

+    Tahra Euroopan tää: kuninkaitako palveltiin?

+    Ameriikan ihmetys: orjia ollutko meillä?

+    Runo, tiede ja taide käy oppaina elämän teillä.

+    Pois hälveni huoli, ja kuivui jo kyynelveet.

+    On jalkarautansa kahlitut karistaneet.

+    Kuin perhettä samaa suuri on ihmiskunta,

+    pyhä kaikkien työ, teko vastaava parhainta unta.

+    Elonpäiviä kiertää kiitosvirsien vuo:

+    yhtä kallis on korsi, min pieninkin kekohon tuo,

+    Tää ääretön, summaton, valossa-kylpevä kansa

+    se heikoimmallekin velkaa on onnestansa,

+    sille suonut on lahjan halvimman torpan mies;

+    joka yksilön rinta on yhteisen työpajan lies.

+    Ikivihreät kuuset, voittajat myrskyjen rankkain

+    ja tuuheat oksat ja lehvät tammien vankkain

+    ja seetripuut vanhat, graniitti-kuoriset nuo,

+    kaikk' kilvan toukokuun sirkulle suojaa suo;

+    värähtää jättien sielu ja valtaisan orren

+    ne hellästi kaartavat katteeksi ruohonkorren.

+

+    Oi aurinko-maa, sädehohtava tulevaisuus!

+    Sun henkesi nousu se on, sa ihminen uus!

+

+

+

+SUVIYÖN SÄVEL.

+

+

+    Kuin tähtihärmää sieluhuni sataa

+    suvisen kentän lailla unelmoivaan,

+    ja kaikk' on mulla, mikä muuten puuttuu.

+    Häviön, kalman kauhut, turhuus, tuska,

+    kaikk' katoaa ja laulun onneks muuttuu,

+    ja rinnassani kastehelmet soi vaan.

+

+    Soi sävel outo, sävel kummallinen,

+    soi kunniata kaiken olevaisen

+    heijaavain heinänkortten kahinalla.

+    Ah, kiitosvirttä kyynelhelmellistä

+    ne laulaa suulla yhtä sorealla

+    elämän ijäisen ja katoovaisen.

+

+    Kultaiset korret, metsäin keijuskuorot,

+    kuin pirrat vetten yllä aranvienot,

+    te luonnon kannelpuussa sielunkielet,

+    heliskää kautta kaikkein ihmisrintain;

+    saa hetkeks rauhan rauhattomat mielet

+    valahtaa huolten ylle hunnut hienot.

+

+

+

+IHMINEN.

+

+

+    Tavoittaa tyhjyys jumal-ajatuksen

+    kuin tähdenlennon ikikierroltaan,

+    Leimahtaa siivet liekkiin lentäväisen,

+    mi tuhaks raukee tulen saatuaan:

+    unohtuu Minä, vaihtuu, muuttuu muiksi,

+    maan matosiksi, ruohoksi ja puiksi.,.

+    Tään turhan onnen vuoks me ihmiset

+    näin kiusataan ja tullaan kiusatuiksi!

+

+    Poroksi polttain astuu jumal-aatos

+    sielusta sieluun soihtu kirpoaa;

+    ja suurempana joka sukupolvi

+    ja kauniimpana tulisurman saa.

+    On kirkastuksen kruunu surmatulla,

+    ehompi elää sen, ken jälkeen jää.

+    Oi, ihminen, on kaunis osa sulla

+    näin taistella ja voitetuksi tulla!

+

+

+

+SALAINEN SYTÖ.

+

+

+    Sa syömmeni sorretun hehkuva säen,

+    sa rohkea, pyhä,

+    yht' ylväänä yhä

+    sun sorronkin alla ma suitsevan näen!

+

+    Ah, askelten alla!

+    Sala-yössä kuin korvessa miilun hehku,

+    niin peittää äänetön turpehen pehku

+    salokankahalla!

+

+    Sa sitkeä, synkkä, sa kestät, joskaan

+    syvyytesi tähden

+    et outojen nähden

+    voi ilmiliekkinä loimuta koskaan!

+

+    Tai hetkikö koittais

+    tuo korkea, jolloin ois leimuta valta,

+    sydän maailman syttyisi kaikkialta

+    ja kahleensa voittais,

+

+    ja hyvyyden hiljaisen pilkattu voima,

+    nyt piillen mi sytee,

+    vain kaihona kytee,

+    ois tekojen suurien aateloima?

+

+    Sen hetken jos näen,

+    niin ilmoille roihua vaikk' alta vuoren,

+    syki keralla maailman sydämen nuoren

+    pyhä, hehkuva säen!

+

+

+

+FAUSTIN LOPPUSANAT.

+

+(_Goethe_)

+

+

+    Näin sijaa valmistan mä miljoonille,

+    mut unteloille ei, vaan uurtajille.

+    Vihertyy niitut, pellot kellertäy,

+    inehmo, karja kunnahalla käy

+    rotunsa rohkeen luottain voimaan, valtaan,

+    suojansa saaden maalta raivaamaltaan.

+    Kuin Eedenissä täällä kukkii työ,

+    tuoll' ympärillä aalto ahnas lyö,

+    mut uhkaavaks jos käy sen hurja kulku,

+    niin yhteisvoimin nostetahan sulku.

+    Mun puolestani kaikkein kuuluville

+    viisauden viime sana olla saa:

+    Elämä, vapaus vain kuuluu sille,

+    ken hetki hetkeltä sen valloittaa.

+    Partaalla vaaran, sentään pystypäin

+    kehdosta hautaan kamppaellaan näin.

+    Ma taiston nähdä soisin moiseen tapaan

+    vapaassa maassa, kera kansan vapaan.

+    Hetkelle silloin huutaa haihtuvalle

+    ma mielin: viivy, ihanin!

+    Ei vaipua voi aioonien alle

+    eloni päivät jäljettömihin.

+    Tään nyt jo tunnen onnen hurmion,

+    tää korkein hetki elämässäin on!

+

+

+

+KAJASTUS.

+

+

+    Korkean rauhan maan

+    valkeat tornit katsovat kaukaa

+    kuiluun kuohuavaan.

+

+    Siintävät silmään sen,

+    jolla on rinnassa hiipuvin kaipuu

+    ylitse syövärien.

+

+    Erheiden eksyttäväin

+    alhosta nousevi ihmisen henki

+    kunnaalle seppelepäin.

+

+    Voittaja taistelon

+    ei ole murhamies; tuomittu, syösty

+    hurmeinen sankari on.

+

+    Eessä on uskonto uus:

+    kilvelle nostettu kaitsijaks kansain

+    sielujen aateluus.

+

+    Maaemon heimousvyön

+    uurtavat multahan rauta ja teräs,

+    talttuneet tahkoiksi työn.

+

+    Kansojen, yksilöjen

+    kilvan on kukkiva kirjava keto

+    turvissa veljeyden.

+

+    Ah, yli maan, yli veen

+    kuin hymy Jumalan käy kajo kaunis

+    ihmisen kirkastuneen!

+

+

+

+SERENITAS.

+

+

+    Ma rauhan sain. Ei enää jalka liestä.

+    Vain hiljaa liityn ihmisyytehen

+    kuin liittyy luontoon lehdon kukkanen,

+    niin vailla valtiaan kuin orjan iestä.

+

+    Mut syrjään jäin ma elon valtatiestä.

+    Sen halpa kunnia, kiistailu sen

+    huonosti sopi soitoks sydämen:

+    se vaati vankia tai miekan miestä.

+

+    Pois kylmä kiiltokuori sielun jäätää.

+    Pelastan sieluni, muu kadotkoon!

+    Mun maineen Parnassolta saatte häätää!

+

+    Vain sinne halaan, missä hyvyys säätää,

+    miel' leivon lailla puhkee lauleloon.

+    Ma pienimpänä suurin, vapain oon!

+

+

+

+

+

+

+

+

+End of the Project Gutenberg EBook of Murattiköynnös, by L. Onerva

+

+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MURATTIKÖYNNÖS ***

+

+***** This file should be named 56983-8.txt or 56983-8.zip *****

+This and all associated files of various formats will be found in:

+        http://www.gutenberg.org/5/6/9/8/56983/

+

+Produced by Tapio Riikonen

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions will

+be renamed.

+

+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

+law means that no one owns a United States copyright in these works,

+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United

+States without permission and without paying copyright

+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

+of this license, apply to copying and distributing Project

+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

+and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive

+specific permission. If you do not charge anything for copies of this

+eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook

+for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,

+performances and research. They may be modified and printed and given

+away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks

+not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the

+trademark license, especially commercial redistribution.

+

+START: FULL LICENSE

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase "Project

+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

+www.gutenberg.org/license.

+

+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

+Gutenberg-tm electronic works

+

+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or

+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

+1.E.8.

+

+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement. See

+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

+electronic works. See paragraph 1.E below.

+

+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

+works in the collection are in the public domain in the United

+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

+United States and you are located in the United States, we do not

+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

+displaying or creating derivative works based on the work as long as

+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

+you share it without charge with others.

+

+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

+in a constant state of change. If you are outside the United States,

+check the laws of your country in addition to the terms of this

+agreement before downloading, copying, displaying, performing,

+distributing or creating derivative works based on this work or any

+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

+representations concerning the copyright status of any work in any

+country outside the United States.

+

+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

+performed, viewed, copied or distributed:

+

+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+  most other parts of the world at no cost and with almost no

+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

+  United States, you'll have to check the laws of the country where you

+  are located before using this ebook.

+

+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

+contain a notice indicating that it is posted with permission of the

+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

+the United States without paying any fees or charges. If you are

+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

+posted with the permission of the copyright holder found at the

+beginning of this work.

+

+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

+

+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg-tm License.

+

+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

+any word processing or hypertext form. However, if you provide access

+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

+version posted on the official Project Gutenberg-tm web site

+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

+provided that

+

+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

+  within 60 days following each date on which you prepare (or are

+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

+  Literary Archive Foundation."

+

+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

+  License. You must require such a user to return or destroy all

+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

+  works.

+

+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

+  receipt of the work.

+

+* You comply with all other terms of this agreement for free

+  distribution of Project Gutenberg-tm works.

+

+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

+from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The

+Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm

+trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

+electronic works, and the medium on which they may be stored, may

+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

+cannot be read by your equipment.

+

+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from. If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium

+with your written explanation. The person or entity that provided you

+with the defective work may elect to provide a replacement copy in

+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

+or entity providing it to you may choose to give you a second

+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

+without further opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of

+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

+violates the law of the state applicable to this agreement, the

+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

+remaining provisions.

+

+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

+Defect you cause.

+

+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

+

+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of

+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

+from people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

+www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

+U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the

+mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its

+volunteers and employees are scattered throughout numerous

+locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt

+Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to

+date contact information can be found at the Foundation's web site and

+official page at www.gutenberg.org/contact

+

+For additional contact information:

+

+    Dr. Gregory B. Newby

+    Chief Executive and Director

+    gbnewby@pglaf.org

+

+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

+spread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment. Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements. We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

+state visit www.gutenberg.org/donate

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations. To

+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

+

+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

+

+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

+freely shared with anyone. For forty years, he produced and

+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

+volunteer support.

+

+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

+edition.

+

+Most people start at our Web site which has the main PG search

+facility: www.gutenberg.org

+

+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+

diff --git a/56983-8.zip b/56983-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..0b0884c
--- /dev/null
+++ b/56983-8.zip