diff options
Diffstat (limited to '56983-0.txt')
| -rw-r--r-- | 56983-0.txt | 2607 |
1 files changed, 2607 insertions, 0 deletions
diff --git a/56983-0.txt b/56983-0.txt new file mode 100644 index 0000000..9dc4d6d --- /dev/null +++ b/56983-0.txt @@ -0,0 +1,2607 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56983 *** + + + + + + + + + + + +MURATTlKÖYNNÖS + +Runoja + + +Kirj. + +L. ONERVA + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Ahjo, +1918. + + + + +SISÄLLYS: + +Melankolia. + +Murattiköynnös. + + Muratti. + Ilta. + Yössä valvon. + Muistojuhla. + Syyshuokaus. + Columbarium. + Styx'iltä palannut. + Autio polku. + Tuhlari. + Virvaliekit. + Harmaa Kuolema. + Reseedat tuoksuu. + Epilogi. + Hän kolkuttaa. + Tähti-yö. + Maljakko. + +Utuneiet. + + Varjoleikkiä. + Metsälammella. + Kadonnut joulu. + Talvinen taival. + Metsäkohtaus. + Lemmen onni. + Toukokuun yö. + Venheessä. + Sävel-aallot. + Kevätodotusta. + Suoyrtit. + Hätähuuto. + Lumoissa. + Muuttolinnut. + Syksy. + Sanajalka. + Päivänlasku. + +Vasamat. + + Tulipiirto. + Vapauden aamuna. + Pääsiäis-yö. + Tottako on? + Tähtitulet. + Isänmaalle. + Korkein hetki. + Vartiolaulu. + Maan nousu. + Lemminkäisen äiti. + Suomen lippu. + Z. Topelius. + Työn veljien virsi. + Robert Kajanuksen täyttäessä 60 vuotta. + Eino Leinolle 6.VII.1918. + Viipurin laulu. + Juhannustunnelma 1918. + +Haavekellot. + + Don Quijote. + Huokaus. + I.N.R.I. + Aamun siinto. + Kehtolaulu. + Lemmen muisto. + Ad astra! + Kaiho. + Juhla-ilta. + Helmikuu. + Varhaiskevät. + Luonnon ikävä. + Lux. + Suviyön sävel. + Ihminen. + Salainen sytö. + Faustin loppusanat. + Kajastus. + Serenitas. + + + + +MELANKOLIA. + + + Aamuinen sade hiljaa pisaroi; + kuin haavekellot paatehen se soi. + huuhdellen pois kuin aika armoton. + tään laulun kalvahan, + min hiekkaan kirjoitan, + näin vihkein unholle, mi unhon on. + + Niin haihdun itsekin kuin laulu tää; + vain haavekellot haudalleni jää, + elämän murhe ylle öisen veen. + Mut lapset tumman maan + tuon murheen saatuaan + mun lauluani laulaa edelleen. + + + + +MURATTIKOYNNOS. + + + +MURATTI + + + Sa murheen muratti, sa tumma yrtti, + mun tumman luona on sun hyvä olla. + Niin peität pehmein sormin sydän-raukkaa + kuin hautaa yksinäistä kalmistolla. + Ma kätken joka kuiskees hiljaisen, + ma joka lehteäsi hyväilen. + + Sa kyynelköynnös, kimaltava risti, + sa toivoin turhain odelmainen musta, + niin luen hartahana helminauhaas + kuin sielu katoolinen rukousta, + ja kiitän eestä joka kyynelen, + sa suuri kasvattaja sydämen! + + Sun lasken, sydämeni kallein kukka, + kuin rukouksen, tervehdyksen lauhan + kummulle elon taistoon murtuneiden, + kuin muiston, siunauksen seppelnauhan, + kuin lohdun laulun yöhön kärsiväin, + poloisten ihmisyyteen rientäjäin! + + + +ILTA. + + + Jo muistot taivaltani varjostaa, + käyn taaksepäin; + on muistot sielun suuri kotimaa, + jost' orvoks jäin. + Näin illan kalve syömmeen lankeaa, + oi ystäväin! + + Yö ylleni kuin huntu leviää, + yö ikuinen. + Viel' elon kukkarannat häämöittää + ääriltä sen, + käs' armas huiskuttaa... Hyvästi jää, + oi armainen! + + + +YÖSSÄ VALVON. + + + Yössä valvon. Aistin salatuinta, + katson kohtaloni synkkään syteen, + korva kooten hiljaisuuden pauhun, + silmä auki suureen pimeyteen. + + Yössä valvon. Niinkuin vartoin jotain, + jot' ei koskaan kuulu tulevaksi. + Sydän hiiltyy, teot uljaat uupuu + yksinäisen sielun unelmaksi. + + Yössä valvon. Äänettyyden mailta, + tummuudesta tiuvut korvaan helää. + Kuolon kulkuset noin kutsuu rauhaan + vainajaa, mi kummitellen elää. + + + +MUISTOJUHLA. + + + On pyhät mulle puistot vieraan maan, + jääsinerväiset lammet kuurassaan, + unessa talven. Kaikki muistan ne, + nuo mykät todistajat lempemme + ja tuskamme. Jäi sinne rakkautemme, + mut tuska ijäks kietoi sydämemme. + + Se siellä elää, siellä riuduttaa, + mut raskahimman, konsa marrasmaa + saa talvimielen, puistot saartaa hyy, + jääriitteheksi lammet sinertyy. + On raskas muistojuhla mulla silloin: + kuollutta rakkauttain itken illoin. + + + +SYYSHUOKAUS. + + + Soi -- soi -- + syksyinen sade, + pisare pieni, + muuten on kuluton tieni; + ei minun sieluni enää + laulaa voi. + + Näy -- näy -- + punainen puola + armaani tiellä, + hohtele kirkkaalla miellä; + pois jo mun poskeni hohto + himmentäy. + + Jää -- jää -- + ystävän ylle + iltainen rusko, + loista kuin rintani usko + kaunein, jonka ei äärtä + silmäni nää! + + Luo -- luo -- + kanervakangas + kalveesi mulle, + vaipaksi unhoitetulle; + helmaasi lapsesi raukeen + nukkua suo! + + + +COLUMBARIUM. + + + Sadat vainajat uinuvat noin + tomu-untaan unhossa uurnain. + Kuva mantelisilmä, ah, miks + mua viivytät, maanitat luo? + Sa keskenkö katkesit pois + tuliriemusta kuohuvain kuumain? + Tuhatvuotinen unhotuskaan + ei lohtua, viihtyä suo? + + Tai kadutko kuumia öitäs, + sa karkelon kaunehin impi? + Suus haastaa, sa kuiskutat noin + punahuulosin kelmennein: + -- Elon leikkihin seppelepäin + ah, öisin nyt alttihimpi: + Suren unta ma elämän yön, + sitä en, mitä kelmeä tein. + + Ma ehtinyt aueta en, + sydän mulle ei sykkinyt mikään, + tuhat vuotta jo kuollut oon, + ja elänyt konsana en. + Siks uurnani tyhjyys tää + yhä hehkuvi ijästä ikään. + Käy luo, hymy myöhäinen + suo varjolle kauneuden! + + + +STYXILTÄ PALANNUT. + + + I. + + Aattelen, mietin + menneitä aikoja, + jotka ma taistelon hurmassa vietin. + + Tuska ja riemu + nuoruuden taikoja, + loihtuja sainion sammuneen! + Armoton autius, + tyhjyyden tuijotus + kytkevi mielen + muinaisen muistelon hiillokseen. + + Oi elämääni! + Kärsimyshetkein + liekkinen kehrä ympäri pääni, + marttyyrikirkkaus aurinkoretkein + yllä mun haahteni joella Styx'in, + noin minä halasin + suurena, yksin, + salaisen sankariratani päättää! + + Äyräältä palasin + sisäisin vammoin, + jäsenin rammoin, + harteilla taakka + ikävään, hämärään, + pirttiin pimeään. + + Näin saan riutua + ääneti, salassa, + yö sydänalassa + kuolohon saakka. + + + II. + + Niin vielä leikin, laulan elämästä + kuin tuhat kertaa muinoinkin ma tein, + mut varjo vain oon elon mailla näillä: + siit' irti ammoin on jo sydämein. + + Tuoll' alla akkunani keltakrassit + kuin kulta aaltoo, säleen alta soi + kuin tuttu sydänhelke. -- Kaiku menneen! + Noin nauraa, itkeä en enää voi! + + + +AUTIO POLKU. + + + On syksy tullut ja synkät yöt, + on ehtynyt purojen juoksu, + ja parmailla ruskean, raukean maan + on kuolleiden kukkien tuoksu. + + Myös sieluni pohjalla kylmä on yö, + kato kulmilla kukkaisteiden, + vain polku autio eespäin vie + yli korsien paleltuneiden. + + + +TUHLARI. + + + Elämän kaiken + tuhlari olin, + tuhlarin polkuja tuhmia polin. + Nyt olen köyhä, + tyhjä on sydän, autio pää nyt; + ei ole ainoaa, + ainoaa laulua yöhöni jäänyt. + + Kerran ne raikuivat kaikkien kuulla, + Sirkkuina ilman, + sulolla suulla + kun minä rintani aarteita jaoin. + Nyt olen köyhä, + köyhä ja vanha, + otsani uurrettu murheen vaoin. + + Laupias Luoja, + muistuta mieleen + elämän parhain! + Kiinnä se särkyneen soittoni kieleen, + jotta se sieltä + siunaten helkkäis, + kaikuisi ylitse kohtalon harhain; + + jotta ma unessa + näkisin vielä + lempeni vehreän morsiusmyrtin, + onneni yrtin, + sulkisin sieluuni + suvisen taulun, + elämän suuren aurinkolaulun! + + Myöskin ma loimusin, kuoleman lapsi, + auringon lailla + juhlassa elon, + kons' olin nuori ja seppelehapsi. + Elämä suuri, + sult' eikö riitä + säkene pienoinen yöhöni siitä? + + Turhia toivon + tuhlari rukka, + turhaan se aukes mun unteni kukka. + Yllä ei luokseni + ei sulosointu, ei valon säen. + Aution, kolkon + eessäni taipaleen tuomitun näen. + + Katumuskaavun ja kerjäläis-sauvan! + Ah, kuinka kauvan + näin saan astua + aukeita armahan, ryöstetyn puiston, + kuollehen, paljaan, + jossa ei yhtään + yrttiä, ei edes ruusuja muiston! + + + +VIRVALIEKIT. + + + Niin polttaa tuntoani se, min tein ma, + hukatun voiman turhan pieni jäännös, + kuin elon taistelossa raukeevassa + viel' oisi mahdollista täysikäännös. + + Niin polttaa tuntoani se, min sain ma, + kuin katinkulta-siru halvin, kelmein, + min sieppas käsi haaksirikon yössä + painuissa pohjaan suurten jalohelmein. + + Mut virvaliekit, jotka paloi kerran + yön aartehien yksinäisten yllä + ma joit' en totellut, vaan ohi kuljin, + vaikk' kutsunsa ma kuuman tunsin kyllä, + + ne tuskaisimmin tuntoani polttaa, + työt tekemättömät, jo jääneet taaksi, + nuo aarteet hukkaan mua rukoelleet, + pimennon syliin syöstyt ainiaaksi! + + + +HARMAA KUOLEMA. + + + Tää harmaus, mi sielun huntuaa, + on kuolemaa; + se lukinlankoihinsa langettaa. + + Ah, hiljalleen + se kutoo kaihen raskaan katseeseen + ja sydämeen. + + Kuin usvan peitossa ma harhailen. + Hämärtyy maa, myös itse myötä sen + pois himmenen. + + + +RESEEDAT TUOKSUU. + + + Reseedat tuoksuu, katsehilta piillen, + nuo kaunot, loiston kruunaamattomat; + vain öinen kaste säihkynsä luo niillen, + Reseedat tuoksuu. -- Arka hiljaisuus + maan, meren kiertää niinkuin enkelsiipi; + kuin kirkon kuisti seisoo hento heisi. + On niinkuin joku yössä rukoileisi + Luojalta armolahjaa hyvyyden, + ja on kuin tuntisin ma äänen sen! -- + Tää yö mun kutoo kummaan riutumukseen. + Ma muistan vaimon maasta varjojen, + mi ammoin kerran, vuoks mun poloisen, + pois huokas, niinkuin Luojaan sammumaan + yökynttiläisen tuikku huokaistaan, + järkensä valon tuhon rukoukseen -- + Reseedat tuoksuu. -- Vieno enkelsiipi + mun varjoo niinkuin lasna, yö kun hiipi, + maan kahlehista irroittaen, nostain. + Reseedat tuoksuu. -- Äidin silmä hymyy + mun sydämeeni suoraan -- kaukaa jostain -- + + + +EPILOGI. + + + Taas talvi saapuu niinkuin usein ennen, + kumartuu pää, mi muinen nousta tohti. + Ja yhä tyhjempänä, köyhempänä + ma kuljen tummaa ijäisyyttä kohti. + + Miss' on sun leiviskäs, suur' synnyinlahjas? + kysytään multa. Mitä silloin vastaan? + Kaikk' kadotin. Ei mitään, Herra, mulla, + elämän suuri suru ainoastaan. + + Tuhlaajapojan lailla kotiin palaan + mielellä nöyrällä ja murretulla. + Niin alastonna viel' ei tullut kenkään. + Luojansa luokse: mitään ei oo mulla! + + + +HÄN KOLKUTTAA. + + + Hän kolkuttaa, Hän kolkuttaa, + tuo Poika Jumalan. + Ken ottaa Hänet, lempeän, + majaansa vastahan? + + Sa sielu sairas, murheinen, + muit' alttiimpi liet sa, + liet tullut taivaan rannalle + maa-elon matkalla. + + Pois vieri auvos maallinen + laineilla kyynelveen. + On varaa sulla, köyhällä, + vain sääliin, hyvyyteen. + + Hän kolkuttaa, Hän kolkuttaa. + Ken avaa Hälle, ken? + Hän murheen mustan kirkastaa + ja kruunaa hyvyyden. + + Laps surussasi suloinen, + jo riennä avaamaan! + Hän saapuu orjan vaatteissa, + tuo Poika Kuninkaan. + + Vaeltaa yössä pimeessä + maailman Valkeus, + tylyillä itkee ovilla + koditon Rakkaus. + + Hän kolkuttaa, Hän kolkuttaa + porteilla sydänten. + Ken armahtaa, hän armon saa, + elämän ijäisen. + + + +TÄHTI-YÖ. + + + Miks on tuskaa, miksi syytä, + ylväimmänkin yllä yö? + Kypenäiset taivahalta + kysyjälle vastaan lyö: + + Yö on suurempi kuin suru, + suru suurempi kuin syy, + yö on alku avaruuden, + yössä taivaat tähdittyy. + + Syy on porras syyttömyyden, + polku päivän maille yö, + suru kaste, kiirastuli: + polttaa, puhtahaksi syö. + + Takaa tuskan, surun summan + tähtitemplit häämöittää, + takaa suuren vaikenevan + sfäärein laulut heläjää. + + + +MALJAKKO. + + + Sa valkomaljakko, sa rukoilet, + sun että viini taikka ruusut täyttäis, + taas elävältä että sulos näyttäis, + min julma käsi äsken tyhjiin kaasi. + Kuin mykkä orja vaiti vartoat + elämän antajata, valtiaasi. + + Kuin mykkä orja varron minäkin, + ja sieluni amfooran tyhjän lailla + on sisältöä, kauneutta vailla, + osaton ruusustoista onnetarten. + Taas täytä maljani, ma rukoilen, + suur' Jumaluus, oon luotu sua varten! + + + + +UTUNEIET, + + + +VARJOLEIKKIÄ. + + + Yön kaukotaivahalla heloittaa + heleän purppurainen liekkein maa. + Sotien soihtu! Rauha sunnuntainen! + + Ees, ihmislapset, nopsaan rientäkää! + Pois kiirehtää maa-elon onni tää, + tää aineen lumekuva armahainen! + + Ja tummat kädet ilmaan ojentuu, + tyhjyyttä haukkoo tukehtuva suu: + Liet Helvetti! Liet Taivaan valtakunta! + + Näin elon varjoleikit temmeltää + ja häviää. Ei muuta jälkeen jää + kuin savua, kuin utua ja unta. + + + +METSÄLAMMELLA. + + + Yössä korven venho yksinäinen + tuudittelee mieltä yksinäistä. + Laulu äänetön soi kaislain päistä, + unta punoo unhon lummekukat, + veden yllä sumuneiet heijaa, + kelohonkain alla hiipii hukat. + + Vaiti tuijottaapi synkkä tummuus + metsälammen pohjattoman sylin + niinkuin murhe, jota salaa kannan. + Tänne iltahuuruun soisen rannan + vaipuneet on pitkät sukupolvet, + yksilöiden elon-aatos ylin. + + Myöskin minä, tumma orpolapsi, + tänne painunko kuin taatot muinen? + Rauhaan halaa rinta tuiretuinen. + Kerran uupuin elon taistoon, riitaan, + ijäks viihtyy mureneni tänne, + Tuonen mykkään, himmeähän viitaan. + + + +KADONNUT JOULU. + + + Taas Joulu-aamu sarastaa + kuin muisto lapsuuden. + Mut kansat kaikki arastaa + äänt' ylhäin kellojen. + + Maa-elon enkelhaaveita + ne ennen meille toi; + nyt on ne surman aaveita: + kuin ilkkuen ne soi! + + Lie tehnyt iki-pahoja + syän rakkaudeton, + kun kylvi hurmein ahoja + käs' inha inehmon, + + kun herjas rauhaa tähtien + raudalla murhamies. + Himmeenä siitä lähtien + on ollut Joulun lies. + + Ei tähtiä, ei Joulua, + vain kuolon kulkuset! + Elämän kovaa koulua + pyhät ja arkeimet! + + Ei vehnästä, ei olusta + myös yhdelläkään lie! + Ei tiedä kenkään polusta, + mi Joulukirkkoon vie. + + Kuin eksyneet me harhaamme, + me tuhmat lapset maan. + On kadoksissa parhaamme, + ei tuika tuletkaan. + + Ei kutsu rauhan kuusien + säteilyt kulkijaa. + Vuossatain vanhain, uusien + yömyrskyt meuruaa. + + Oi milloin, milloin heräämme + taas enkel-lauleluun, + maan lapset kaikki keräämme + taas ympär joulupuun? + + + +TALVINEN TAIVAL. + + + Kimaltain talven taulut leviää + yön haavekylläisyyttä kylmää täynnä. + Puut lumiharkoin halkoo hämärää, + tienviitat vaiti vastaan sinertää. + Vain kuuraholvein pimennoista kuuluu + jäähileen himmeätä helinää. + + Ne helisee kuin helmet, kyyneleet, + kuin soittais yhteen oudot sukupolvet, + niin tulevat kuin ennen eläneet, + ja kyselis: mit teit sa? mitä teet? + kuin kuiskis halujansa hangen alla + keväiset silmut, lehdet varisseet. + + Kuin taru vierii taival talvinen. + Maan kukkeus ja kurjuus, kaikki kuultaa + kalvosta kuvastimen kaukaisen. + Jääkahleissa on kielet kantelen. + On vielä matkaa vapauden voittoon + ja pauhuun suurten kevätvirtojen. + + + +METSÄKOHTAUS. + + + -- Muistatko, muistatko, muinainen armas, + leikkejä niitä, + joita me lapsina leikittiin? + -- Niin, niin, + mut siitä on aikoja siitä! + + -- Muistatko, muistatko, muinainen armas, + kuuvalo-öitä, + kuinka me lemmessä leimuttiin? + -- Niin, niin, + älä muistele hullun töitä! + + -- Muistatko, vilpikäs valkeaparmas, + vavahdit, armas, + ehtoota, jolloin me erottiin? + -- Sinä iltana, niin, + ma itkin itseni nukuksiin. + + -- Hyvästi, hyvästi, muinainen armas! + Sinusta irti mun retkeni vei. + Kauaksi lähden. + -- Ei, ei, + mua sääli, oi, murheeni tähden! + + -- Hyvästi, hyvästi, muinainen armas! + -- Elosi tie + kunne siis kulkee, minnekkä vie? + -- Niin, niin, + se hiljaa painuvi syvyyksiin. + + -- Milloin sa palajat, milloin, milloin? + -- Kenties ma palajan silloin, silloin, + kun vuokseni mun, + niin, niin, + taas itket itsesi nukuksiin. + + + +LEMMEN ONNI. + + + Niin olit lemmen onni suven kuva + kuin ruusu neidon rintaan rutistuva, + julmaa haltijaansa pelkääväinen. + + Nyt sydämessä rakkauden muisto + on kaunis kalmisto, syyskirkas puisto, + otsallansa helminauha jäinen. + + + +TOUKOKUUN YO. + +Katkelma. + +(_Alfred de Musset_.) + + + RUNOTAR: + + Runoilija, luuttuusi tartu ja suutelo suo! + Tänä yönä ruusupensahan umput aukee + ja suven hehkua ilman tuuloset tuo. + Pää sievän sirkkusen oksalla unehen raukee + yöpuulle se painuu vihreän silmikon luo. + Runoilija, luuttuusi tartu ja suutelo suo! + + RUNOILIJA: + + Valot vaipuu taivahilta, + lankee laaksoon tumma ilta. + On kuin nähnyt oisin näyn! + Väikkyi lailla hengen aran + varjo yllä kukkasaran! + Haaveet saartaa sielu-paran. + Yksinhän ma yössä käyn! + + RUNOTAR: + + Runoilija, luuttuusi tartu, on yöhyt lauha + ja länsituuloset tuoksuvin siivin leijaa! + Oi, kuuntele, luonnossa on kuni pyhäinen rauha, + vain ruusun umppunen nuori himmeenä heijaa + vuotellen helmiäisperhoja simaisin suin. + Käy niinipuun alle, unelmahan unhoittuin, + ja mielitiettysi armaita juonteita muista! + Säde sammuvan päivän soi kuin jäähyväiskuiske; + kuin lemmenleikki, kuin morsiushuntujen huiske + jo kuuluu yöstä, niittyjen yltä ja puista, + + RUNOILIJA: + + Mikä levottomuus mulla + sydämessä tuiretulla? + Ukseen pälyn säikkyen. + Joku kolkuttiko salaa? + Miksi lampuntuikku palaa + loimahdellen, häikäisten? + Taivas, kuinka värisenkään! + Joku kutsuu! Harhaluulo! + Yksin olen, -- petti kuulo -- + yksin, köyhä kuin ei kenkään! + + RUNOTAR: + + Runoilija, luuttuusi tartu, nyt nuoruuden viini + tänä yönä virtaa suonissa jumalien! + On poveni rauhaton, huuleni hehkuva kiini + pysy ei, kun lietsovat tuuloset keväimen. + Oi, laps, mua katso, oon kaunis niinkuin ei kukaan, + jo unhoititko ensi lempesi sun? + Sua enkö ma silloin korjannut kalvaana mukaan, + ja etkö sa itkien vaipunut helmaani mun? + Ah, siipeini alla ma tuuditin tuskasi karvaan: + olit lemmen murheesta painua alle maan! + Tänä iltana lohduta mua, et kieltäy, arvaan; + rukouksin käykäämme aamuhun valkenevaan. + + RUNOILIJA: + + Runottaren tuo on ääni! + Kaivattuni, kuoloton! + Lien nyt liki ystävääni, + ainutta, mi elämääni + uskollisna jäänyt on. + Ah, sun luokses sielu halaa, + lemmittyisen, sisaren! + Yössä tunnen, kuinka salaa + sädehuntus helee valaa + kultaa yöhön sydämen. + + RUNOTAR: + + Runoilija, luuttuas lyö, iki-itsesi oon! + Sun murheessa, mykkänä, yksin istuvan näin, + olen rientänyt taivaista tuskasi ahdinkoon + kuin liitävi lintu luo poikainsa piipittäväin. + Sa, ystävä, kärsit, sun kanssasi itkeä halaan, + joku yksin-nyyhky povessasi polossa on, + joku lemmenkaiho lie syöpynyt sydänalaan, + joku riemun varjo, uhkaus kohtalon. + Jumalalle ne laulakaamme helkkyvin kielin! + Sun kanssasi suudelmaan pois haihtua mielin, + pois pilvien taa, elon erheet jättäen taaksi. + Vaan onnemme oikkuja tottelee haaveemme haaksi, + kun soljumme siinä vienosti haastellen, + me kahden vain, me valtiaat kaikkeuden, + maailman kaiken muuttaen untemme maaksi! + + + +VENHEESSÄ. + + + Veen yli saartuu suuri suvi-ilta, + huntuilee ympärillä metsäin helmat. + Päin kaupunkia venho kääntäkää! + Jäähyväisiksi saaren laiturilta + kas liina, punaverka häilähtää. + Niin airon pirskeet vanavirtaan jää + kuin muiston kimmeltävät runoelmat. + + Ah, tänne meren, taivaan siintohon + ijäksi jäisin, täällä hyvä on: + pois tietymättä vieris päiväin luku + ja elon hetket niinkuin laulu, uni, + vain mainingit sois hiljaa sieluhuni, + kuin tarinoisi atlantiidein suku. + + Mut sydän tuo niin monin toivein, töin + viel' elon kytketty on turhuuteen, + ma etten rauhaa saa, vaan päivin, öin, + tuot' omaa pettymystäin ikävöin! + + Tuoll' yli usvan siintää kaunehinna + äärillä kaukotaivaan ruskorannan, + kuparivyössä aurinkoisen sannan + suurkaupunki kuin outo satulinna. + Mut kummalta jos kuinka kuultanet, + sa synnyinkylä, mulle outo et! + Nuo kiusan kivet, harmin haarniskat + ainaisen jäljen rintaan polttivat! + + Sa satakieli, taivaankaari-sulin + sa helkyit kerran liian ihanasti; + sua kuunnellessani mielipuoleks tulin: + nyt lumoissasi käyn ma hautaan asti! + + Sa kultakala, kiiltosuomuin uit + katveessa kauniin viuhkapalmu-altaan, + kyynpyrstös vedenneidon vaippaan puit, + seireenin lailla suortuvias suit, + sähköisen lukinlanka-verkkos valtaan + ma kunnes jouduin, teon hurjan tein: + sun syötiksesi heitin sydämein! + + Sun omas olin, ajatuksin, vaistoin, + sua tutkin, lemmin, kaikki maljas maistoin, + sun vuokses painoin joka tuskan palkeen; + yöt, päivät hehkui ahjo kiirasvalkeen! + + Suurkaupunki! Sa polttava ja jäinen! + Muurahaispesä, korpi yksinäinen! + Ken kauhus, kauneutes kaikki keksi! + Sun, kurjuuden ja onnen onkalon, + sun tunnen jo, nyt verkkos vaaraton, + mut entistänsä rakkahampi on: + sun helmassasi kypsyin ihmiseksi! + + Lyö meri venhon laitaan lainein loivin + Jo veteen kuultaa kivimuurit kuumat, + kolahtaa rantamöljään lavat airon. + Kaleeri-orjan lailla kapinoivin, + mut nöyrin mielin vankilaani palaan. + Kuin uudet Kleopatrat vanhan Kairon + kaikk' ihmispedot ilveksestä kettuun + taas ympärillä teuhaa, helkkää huumat + elämän tyhjän, ruman, ruttohisen. + Ja vanha inho vanhaan rakastettuun + ja tyrannihin, kurjaan kultakalaan, + mun valtaa taas. Pois ulapalle halaan, + unhoisaan lauluun laineen onnellisen. + + + +SÄVEL-AALLOT + +(_Baudelaire_.) + + Niin heittäyn kuin meren helmaan hyrskyävään + sävel-aaltojen valtaan; + sukeltavan eetterin sineen ma purteni nään, + alle usvien paltaan. + + Kuin purjehet tunnen ma keuhkoni pullistuvan, + ja innossa hetken + ylös laineharjojen selkähän ponnahdan; + yö verhoaa retken. + + Soi karjunta pohjalla sieluni ulvahtaen + kuin hukkuvan laivan; + siell' ärjyt on myrskyn ja kaikki hirviöt sen. + + Taas kauhun ja vaivan + vesipeili jo peitti. Siin' uinuu ulpuina aivan + syyt sydämen. + + + +KEVÄT-ODOTUSTA. + + + On yllämme kuin kevätyö + jo suven suuren tuntu, + se heijaa, väikkyy ilmassa + kuin sinipiikain huntu. + + Se metsän puissa huiskuttaa, + lyö lainehena rantaan + ja lainesormin kirjoittaa + kuin lupauksen santaan. + + Mut suvi viipyy, kylm' on yö + ja yössä peikot tuiskii, + ne silmiin seuloo sumua + ja korvaan turmaa kuiskii: + + "Ken tietää, vaikka ruskonne + vain oiskin päivän lasku, + kaikk' unelmanne, uskonne + vain kaunis lastenkasku!" + + No ollaan sitten lapsia, + mut uskomast' ei laata, + ett' aamun kaunis aurinko + viel' armastaapi maata. + + Niin kulkee mielen kaipaus + kuin onnen päiviin uusiin + tai nousee kuvat kultaiset + kuin muiston kukkakuusiin: + + Kuin koivut notkuu valkeat + suv'illan suussa immet, + niin silmät täynnä unelmaa + kuin suuret salorimmet. + + Ja Suomen poiat pellollaan + kuin hongan rungot vankat. + Työn, lemmen piilopirteistä + saa rauhan savut sankat. + + Näin oudon onnen näkyjä + me näämme lapset hullut! + Se untako on kesästä, + mi milloinkaan ei tullut? + + + +SUO-YRTTI. + + + Heloitti äsken heinät Maarian + ja päivänsäteet leikki korkealla. + Nyt ehtoo hiipii, mua kiehtoo loihdut + suo-yrttein yksinäisten vaarain alla. + + Yön sydän vetää synkkiin syväriinsä. + Maa-emo valmistaikse maatapanoon. + Sen hetesilmää tummaa ikävöitsen, + sen huuruavaa hengitystä janoon! + + Ei lehti liiku, ääret taivahan + vain leimuavat uhmaa kylmän palon. + On valkohurstin saaneet laaksot, alhot, + yökosteen turpeen tuoksu saartaa salon. + + Keinuilkaa jalan alla sammalkeitaat, + lemutkaa yrtit, teistä taitan parhaan! + Katajat, höytykukat, pursut kuiskaa: + myös itse kuulut öiseen ryytitarhaan. + + + +HÄTÄHUUTO. + + + Miks viihdy ei koskaan + suru sydämessäin? + Enää kuulla en kestä + iki-ikävätäin! + + Tuhat kertaa jo tuskas + ykstoikkoisen näin: + Noin hukka vain ulvoo + vilutähtiä päin! + + Noin hylje vain haukkuu + sumupaadellaan! + Noin huutavi huuhkain + yön kattaissa maan! + + Hätä rinnasta häipyy, + hätähuuto vain jää. + Koko luonnon on tuskaa + mun huutoni tää! + + + +LUMOISSA. + + + Niin vieras on tie, + ei kotiin se vie. + En taloa tunne, + en maata, en puita, + en taivastakaan. + Kulen horjuen + ja itseä, muita + pois torjuen. + Ah keitä, ah keitä + te lienette kaikki, + te lapsoset maan? + En tunne ma teitä! + + Kai unta mä nään! + Niin laakea kansi + on ilman tään! + Niin ahdasta täällä + on alhossa! + Oli kotini korkea + huipulla, + veen, pilvien päällä. + Ja siell' olit sa, + sydän-ystävä mun. + Mistä löydän ma sun? + + Ja itseäin nää + minä missään en. + Ole entinen + ei itseni tää, + mi oudoille puhuu + kuin tuttuja ois ne, + kyläraitille huhuu + kuin armahan tois se, + vaikk' armaani ajoi + vain hattara-ratsain, + säde-orhilla päivin + ja öin tulenpatsain; + ei jalkansa koskenut + tomuhun maan, + ei morsionkaan! + + Niin minä silloin + morsius-illoin + istuin sirpillä kuun, + keinua joutelin, + aavoja soutelin, + vierellä ylhän + unteni purjepuun. + Loitos matkasin + satujen saariin, + kauas katselin + taivahan kaariin, + huumion kukkasin + kiertelin pään. + Ehkä ma silloin + sieluni hukkasin + onneeni häikäisevään. + + -- Tuu tuu tummahuista! + Ihaninta et itseäs + löydä, et muista! + Tuu tuu ruma-parkaa, + syynraskasta, arkaa! + Soi toisin, ah, kerran + sun vertesi tahti! + Olet loihdittu muoto, + lumokoira ja vahti, + kahlittu ikuisin + pakkovyö-kahlehin + portille Helvetin! + + -- Tuu tuu Manan hurtta, + sisu ilkeä sulla, + ei hyvä lie vieraan + sun lähelles tulla. + Olit kuitenkin kerran + sa ihminen hellä + ja liidätit vienoa + lemmen purtta! + Nyt syömmes on kellä? + + -- Hau hau, Manan Halli! + Et rintaasi sairasta + koskea salli, + et silittää selkää. + Kaikk' yrmyäs pelkää. + Ken olet, ken olit? + Ken päästäisi loihdun + ja heittäisi sieluhus + auringon soihdun? + Tuu tuu tuiretuinen! + + Olen itseni ilta, + vain kummitus, aave, + vain himmeä haave, + ah, päiviltä muinen + niin onnellisilta. + Ei sielua mulla, + sen kadotin ma. + Se sulla, se sulla + on tallella, + sydän-ystävä mun. + Ma itseni löydän, + jos löydän ma sun! + + + +MUUTTOLINNUT. + + + Niityt tummuu, vainiolla vaiti, + alastomia sänki rukiin, kauran. + Rientää kukkaisempain kumpuin puoleen + saatto muuttolintuin lumi-auran, + Siipein havina kuin haave soi, + mieli vaikeroi: + + Sinne, sinne, kerallanne kauas, + sinne kukkaisempain kumpuin puoleen! + Sinne, sinne, joss' on lohdun yrtit, + huojennusta joka tuskaan, huoleen, + lempeämpiin lehtoloihin pois, + kunpa lentää vois! + + + +SYKSY. + + + Maaemon syksynkypsään äidinhelmaan + niin lasna katsoin syvään, ihaellen + kuin ihanaiseen tauluun, runoelmaan. + + Nuoruuden seppelöimään nousi päähän + syysrypäl-viini maljass' elojuhlan: + kuin häihin syöksyin hävityksen säähän. + + Taas huminoivat huilut syksyn tuulen, + mut häihin ei, ah pelkään: hautajaisiin; + sen omaan rintahani tulleeks kuulen. + + Kuink' olin rikas, kun mun kaukaa kaarsit, + yön, kuihtumuksen karkeloiva kuoro, + kuin köyhä nyt, kun sydämeni saarsit! + + Veronsa vertyin maksaa elämälle + maaeon parmas. Toist' on ihmislapsen: + varisee kaikki, mitään ei jää hälle. + + + +SANAJALKA. + + + Sanajalka, miks sua pelkään, + salasiittiö inha ja kuolemankoura! + Väre kylmä nousevi selkään, + kun lehvies lomitse joiun + yli varjoisan polun. + + Et pure, et pistä, + kudot pitsiä helmellistä + ja katveessa korven + päälakeas lauhkeaa kampaat. + Mut juurissa sulla on sakset + ja loukut ja raateluhampaat! + On niinkuin haastaisi mulle, + vuostuhanten takainen muisti: + on alla sun vaippasi päärmeen + vihan sakka ja vihreä myrkky + sen kuningaskäärmeen, + esi-äitimme Eevan mi suisti. + + Valituksesi raskahan kuulen. + Sanajalka, sua säälin, ma luulen! + Liet valtias syösty, + jälkeläinen sen jättiläisruohon, + mi kerran juurtui + alkuaikojen hehkuvaan suohon, + yläilmoille suurtui, + kera saurusten julmain + näin hallitsi piiriä maan. + + Nyt eksynyt sydänmaan lehtoon + miljoona-vuotisen ehtoon + liet nähnyt sa hämärtäyvän, + elon kaiken pieneksi käyvän. + Myös itse oot orpo ja heikko, + vain vaivaispeikko, + mi koristaa helmoja korven + ikimurheellaan. + + + +PÄIVÄNLASKU. + + + Jo päivän läikkä painui vuorten taa. + Se sinne palajaa, + miss' alkaa aamun maa, + tie ilman kotkien + taa yltää pilvien + ja metsän harhasalit aukeaa, + ja minne sielu mun, + yön helmaan vangitun, + ah, ijät kaiket turhaan halajaa! + + Maa huoliutuu huntuun illan sään. + Pien' peippo aran pään + jo verhoo siivellään, + siks kunnes aamun koi + taas yllään karkeloi, + vain ihmislaps jää pitkään ikävään. + Niin sydän verkkaan lyö, + kuin sais jo iki-yö, + kaikk' ainiaaks jäis alle varjon tään. + + + + +VASAMAT. + + + +TULIPIIRTO. + + + Tuli taivahan löi, savu noroista nous, + tuhatpäisenä aaltosi kansa. + Jumal-aattehet synkkien sieluissa sous: + elo kaipasi kalleintansa. + Ota säilä ja jous, + sillä halkaise yösi, + riko rautaiset vyösi! + Vapaus, vapaus jalo sankarityösi! + + Veli veljensä kätehen tarttuvi rehtiin. + Elo sai, mitä kauneinta pyys. + Vapaus, vapaus, vuoks sun tämä tehtiin: + tulipiirto jäi kohtalon kirjan lehtiin. + Suur-ihmisyys, + älä voimias salaa, + nyt valloita alaa! + Jo kansasta kansaan sun loimusi palaa! + + Myös otsalla sun, polo synnyinmaa, + jo on kansojen kruunu kallein: + vapaus, vapaus sua johdattaa + oman lippusi hulmuta sallein! + Nyt onneas jaa + joka orvonkin kantaa; + nyt on oikeus antaa! + Päin purtemme rientää jo untemme rantaa. + + III. 1917. + + + +VAPAUDEN AAMUNA. + + + Nousivat sankarit, särkivät teljet. + Ihmisyys suuri nyt viiriä vie. + Kätenne tänne, te ihmiset, veljet; + yhtään ei rintaa kylmänä lie! + + Vapauden ruusu, kylvetty verin, + aamuhun outohon aukenee. + Veljeyden lilja, ah, lempein terin + heimosta heimohon siltaa tee! + + Vait'olon vanki, kahlittu kansa, + kuuletko: vapausvirtesi soi! + Tulkita tunteita parhaitansa + vieläkö sielusi sorrettu voi? + + Painajais-untesi alta jo havaa + ihanaan ilmaan ja aurinkohon! + Häkkilintunen, siipesi avaa! + Vieläkö nousuhun voimaa on? + + Isänmaan rakkaus loimua yöstä + taivaankantehen valkenevaan! + Ei sua enää syytetä, syöstä; + hehku nyt puolesta poljetun maan! + + Muotosi entisen puhtahat juonteet + aika on jällehen kirkastaa. + Kaikk' alas iske sa alhaiset luonteet, + uudesti syntyvä synnyinmaa. + + Huomaatko päivästä säteilevästä: + hetki on lyönyt, aika on uus! + Vaativat tilille hetkestä tästä + mennehet vaiheet ja vastaisuus. + + Satojen vuosien sammalen alta + kirkkaana nouse ja kaikille näy! + Oikeus, kansojen maailmanvalta, + lippusi nosta ja voittohon käy! + + III. 1917. + + + +PÄÄSIÄIS-YÖ. + + + Tuli sammakot inhat ja rutto ja rakeet, + tuli sirkkojen lauma, mi leivän söi, + tuli pimeys suuri ja pilvet sakeet. + Käsi Herran Pharaon huoneen löi. + On Pääsiäis-yö, + Pian valkeaa. + Ylös kansa, ja vapaus valloittakaa, + ja Siinain vuori ja Kaanaan maa! + + Syvä kaipaus kannusta kylkiä ratsaan! + Niin pitkä ja outo on eessämme tie. + Mut Oikeus ohjaa, kuin tulenpatsaan + valoviiri se korvessa kansaansa vie! + On Pääsiäis-yö, + kevät-tuoksuva sää. + Niin kaukana, kaukana määrän on pää, + sitä nähnekään sukupolvi ei tää! + + Mut kaihomme keitaass' on Saaronin liljat + ja palmut ja seedrit ja granaattipuut; + siell' aaltoo lehdoissa lempeät viljat, + pyhän Jordanin päilyvi lahtien suut. + On Pääsiäis-yö. + Ijät muistoa sen + me vietämme polvesta polvehen + kera harppujen, huilujen, symbaalien! + + 1917. + + + +TOTTAKO ON? + + + Untako tää vai tottako on? + Kansako vapaa ja kahleheton? + Muuttuiko riemuks, mi murhe ol' ennen, + harteilta vierikö orjuuden taakka, + hengen mi salpasi lapsesta saakka, + viel' oli saattona Manalle mennen? + Tottako on: + Suomi on vapaa ja kahleheton? + + Untako tää vai tottako on: + päästy on tyrmästä aurinkohon! + Aavojen tuulet jo purttamme ajaa, + keuhkot paisuu, valtimot tykkää, + sydämet suuresti, laajasti sykkää, + ei ole onnella määrää, rajaa! + Tottako on: + päästy on tyrmästä aurinkohon! + + Untako tää vai tottako on: + leppyneet vallat on kohtalon! + Saa taas syttyä nuorten mieli, + laineena laulaa vapauden vaisto; + arvonsa entisen saa elon taisto, + kaikunsa kantelon kaunein kieli. + Tottako on: + leppyneet vallat on kohtalon! + + 1917. + + + +TÄHTITULET. + + + Saa talven tähtihuntuun suuret salot. + Lumisten töllein akkunoista valot + taas kuusten loistaa, mut ei koskaan ennen + näin loistaneet ne synkkiin sydämiin. + Ja tähtitulet Suomen taivahalla + näin tuikkaneet ei vuosiin tuhansiin. + + Ne kylvää kohtaloja, tulta, tuhkaa; + ne lupaa autuutta, ne syyttää, uhkaa. + Mik' onkaan osamme? Nuor' vapautemme, + tuo kauan kaivattu, jo valittaa, + sen aateluus kun suotiin alhaisille... + Vuoks sorron oman huokaa vapaa maa! + + Hyvyyden juhlaan käymme, vaikka lymyy + hyvyyden henget. Huulet kalvaat hymyy, + kuin unelmalle, joulu-aatokselle. + Lävitse nälän, hurmeen, kyyneleen + kaikk' kurkoittavat kansat onneen yhteen: + ah, joulurauhaan, rauhaan ikuiseen! + + XII. 1917. + + + +ISÄNMAALLE. + +_Nuorten laulu_. + + + Isänmaa, ota lempemme lämpöinen, + käsivartemme voima ja työ! + Veren, hengen me annamme alttiiksi, + jotta poistuis yltäsi yö! + + Isänmaa, sun tuskasi kyyneleet + meist' urhoja kasvattaa: + ei sortaja polkea milloinkaan + sun muistojes tannerta saa! + + Isänmaa, sulle hehkuvi rintamme lies; + sinut kannamme kirkkauteen! + Elonpäivämme sitten vaipua saa + kuin rantaan aaltonen veen! + + Isänmaa, ijäks tenhosi henkemme + sinijärves ja harjantees! + Paras palkkamme nuorena nukahtaa, + emo suuri, sun siunauksees! + + 1918. + + + +KORKEIN HETKI. + + + Jo täyttyy maassa miehen työt + ja nuoruus-unelmamme, + siks säilä säihkyt, sydän lyöt, + kaikk' yhteen loimuamme! + Jo saapui hetki sankarin, + tuo hetki korkein, ankarin, + jot' aavisteli taatot, + vuossatain harmaat saatot. + + Ja vapauden viiri, niin, + nyt välkkää kädessämme! + Sit' ennen lahjaks aneltiin, + nyt sydänverellämme + sen iki-omaks ostamme, + maan kansain keskeen nostamme + kuin kotilieden lunnaan + yl' armaan kotikunnaan. + + Nyt vaappuu vaaka kohtalon. + Koht' antaa Klio selon. + Jokainen urhoks' tulkohon! + Nyt lyödään arpa elon: + me sanoako saatamme + vapaaksi synnyinmaatamme + ja elää, kuollen sille, + polville tuleville. + + 1918. + + + +VARTIOLAULU. + + + Me linna oomme Suomenmaan, + sen vankempaa ei lie. + Vain puhki meidän rintamme + käy vihollisen tie! + + Me lippu oomme Suomenmaan, + käy tiemme valkeuteen. + Jos vaadit, hurmein kastamme + tään kalliin tantereen! + + Me sulle valan vannomme, + mi kestää haudan taa: + me emme väisty, ennenkuin + on vapaa Suomenmaa! + + 1918. + + + +MAAN NOUSU. + + + Tuhatvuosien tyrmästä, vuorien alta + maan sankarit rynnistää: + Enää heimoushenkemme maata ei malta! + Nyt voita tai hangelle jää! + Maa, orjuuden käynyt mi on joka asteen, + elon hinnaksi vaativi hurmeisen kasteen! + + Puna-aurinko nous, loi luontomme tenhoon, + yön päiväksi vaihettaen. + Kuin saapuvan Väinämön vaskiseen venhoon + me katsomme kaarehen sen. + Uus Sampo jo soutavi kannella taivaan; + ijäks vallattu on se nyt tietäjän laivaan. + + Taas Kaleva kasvaa ja Karjala suurtuu, + elon kauneus karkeloi; + nimi Suomen uutena lauleloon uurtuu, + maanpiiri sen virsiä soi. + Sen kannel ja kalpa nyt kilvan kaikaa + tätä kansamme kohtalon korkeinta aikaa! + + Mut sankarivainajain karsikot suuret + iki-ylväässä murheessaan + kera sankarten kätkevät Sampomme juuret + syvän helmahan synnyinmaan. + Sitä sielt' enää riistä ei Louhen valta, + maan suojelushenkien siipien alta! + + 1918. + + + +LEMMINKÄISEN ÄITI. + + + Voi mua, voi, -- kantaja Kalevan kansan! + Voi sua, voi, -- kullainen kuopuksein! + Kaukoni kaunis nyt uhrina katalan ansan! + Niin sinut ilmoille saattelin murheeksein. + Niin sinut, sankariks luodun, langetti halpa + sokean paimenen patto, ei kunnian kalpa! + + Liioin sä lienetkin ollut läikkyvä, lieto, + sull' oli uljuus, ei ollut partasuun tieto; + liioin sa vieraissa vierit, halasit uutta, + vapaus sulle ol' leikkiä, vallattomuutta. + Laps olit vielä, et untesi urho, et mies. + Mieheksi kasvaa tähdissä säätty on ties. + + Haravoin poikaani koprusta kolean Tuonen, + muruja miehen jo menneen, lapseni rakkaan. + Voi emon sydäntä, vasta ma itkusta lakkaan, + kun sun jälleen helmaani sulkea saan. + Vahvempi rakkaus valtoja Tuonen maan. + Vielä, ah, kerran sulle ma elämän suonen! + + Luojani totinen, käy avuks hetkellä tällä! + Äityen murheisen lemmellä äärettömällä + voitelen vihoja vesun, kähyjä kyyn, + huuhtelen haavoja, liennän polttoa syyn, + liittelen rohkean rinnan ja ylvähän pään, + juottelen jäsenet nuoret jänteviin uumiin... + Vieläkö saanen yhtehen hengen ja ruumiin, + sykkimään sydämen lävitse kuoleman jään! + Rakennan raukkaani lemmellä äärettömällä. + Luojani totinen, käy avuks hetkellä tällä! + + V. 1918. + + + +SUOMEN LIPPU. + + + Pois viiri veripunainen + valkeesta Suomestamme, + pois värit veljeshurmehen! + Sa lippu sinivalkoinen, + sun kohotamme taivaallen, + sun syvään juurrutamme + maan nuoreen kevätnurmehen + + Oi, liehu vaate valkoinen + harjalla linnan oman! + Pois rikos veljesliitojen! + Sitele, risti sininen, + taas sydänlangat yhtehen + heimomme onnettoman + vierillä Tuonen viitojen! + + Ennusta aikaa armaampaa + ja suurta sunnuntaita! + Ei liehtojana sotien + nuor' vapautes olla saa, + mi suvi-ilmaan hulmuaa. + Se turvaksemme laita, + suojaksi Suomen kotien! + + Jo saapui lapset auringon + ja virvet vihannoivat. + Vihitty olet valohon; + kuin taivas ollos tahraton, + sa lippu Suomen kohtalon. + Jos taistoon rummut soivat, + niin liitä liittoon jalohon! + + VI. 1918. + + + +Z. TOPELIUS. + +_Satavuotismuisto_. + + + On hyvyys haave, mut ei haave vainen: + sa elit; olit ihanteesi lainen. + Viel' lempee hymys niinkuin rusko päilyy + vuossatain myrskypilvein paltehella, + soi laulus lauha yli tykkein pauhun: + maailman voittaa voi vain rakkaudella! + + Ol' ilmass' silloin kevättä ja taikaa, + kun meille ennustelit onnen aikaa! + Sun kanssas Lönnrot, Runeberg ja Snellman + säihkyivät sätehinä talven maassa; + sovulla seppelöit sa Suomen linnan, + pyhäinen lehti onnen apilaassa! + + Soi toisin nyt kuin silloin kanteleemme. + Kuin usviin uppos iki-ihanteemme? + Ja raskaammin kuin koskaan nyt me polot, + me lapset ajan ankaramman, karun + kaipaamme seesteisyyttä, rauhaa syvää + sun sydämesi heljän päiväntarun. + + Taas päästä mielimme sun jalkais juureen + ja uskoa sun unelmaasi suureen: + isien maahan, yhteiseen ja yhteen, + myös valtaan rakkauden ja hengen valoon + Suur' tietäjä, ah, hienoin sydänlangoin + kohota kansaas ihmisyytees jaloon! + + + +TYÖN VELJIEN VIRSI. + + + Työn veljiä oomme, työn orjia emme, + työ voimamme on, tie vapautemme! + Yön lapsilla meillä kiire on valoon, + ylös kummuille, säihkyvän päivyen paloon! + + Ei tallaten toista, ei huonolle kostain, + vaan ylväänä itsemme ilmoille nostain! + Työn kultaiset tähkät me taitamme sille, + ken työn on tehnyt, ei arvottomille. + + Alas alhoon, missä on kurjuus ja hätä, + emme veljeä, siskoa yhtään me jätä! + Pian valkenee ankeille elämän taulu! + On rakkaus kauniimpi kuin sotalaulu! + + Ken sortajaks nousi, sen sorto löi alas, + ken surmasi, sukuhun susien palas! + Me rintamaan astumme rauhan aattein + ja paistavin palmuin ja valkehin vaattein. + + Ei horjuta vastus ulkoisen muurin. + Oman rintamme rotkot vaara on suurin. + Oi, aurinko, aurinko, luo säde sinne, + miss' synkin on rotko ja iljaisin rinne! + + + +ROBERT KAJANUKSEN TÄYTTÄESSÄ 60 VUOTTA. + + + Sahkösielu Suomen yössä, + Paloit niinkuin lempi Luojan + Armain aatos elos' työssä + tahto lämmön, valon tuojan. + + Nuoriin mieliin intomieltä + lietsoit, loihdit sankarkuvan, + soitit suurta sydänkieltä + synnyinmaasi valveutuvan! + + Jos kielet kaikkialta + soi, sa tiedät henkes helää; + jos jo siirtyy pimeen valta, + näät: sun säkeneesi elää! + + Tuhat tulta hehkuu sulle, + huomaatko, ah, piilostansa: + kiitos sulle, siunatulle! + Nostajaansa nostaa kansa. + + Tai et huomaa: vainen antaa, + muut' ei pyydä henki ylväs. + Suomen temppeliä kantaa + vaka vanha, tyyni pylväs, + + + +EINO LEINOLLE + +6.VII.1918. + + + Suomen suven suuri lapsi, + kansan hengen kannelniekka, + usein itkit halla-öissä, + useammin vielä iski + tuskas tulta, löi kuin miekka; + sotatorvin helskyi hiekka, + missä vierit, unten urho, + päitä listit noidan lieron + eestä heimon kahlehditun, + vasten valtaa suuren Kieron, + + Vastavirtaa viljoin sousit, + tuosta tietäjäksi nousit, + ilmoille toit syyn ja salan + muinais-yöstä Kalevalan, + kukkalatvan liitit juureen, + valonsotaan soitit suureen, + taikas kaikui taivahalla: + humisit kuin harmaa honka + taikka vanhus valkohapsi, + sinä, suven suuri lapsi! + + Kuka arvas loitsus hinnan! + Alla kovan pantsarpinnan + värähteli vienot kielet + niinkuin vaski vaaran alla. + + Jo lie tullut Suomen suvi, + Sampo kaunis saatu käteen, + jota kauan kaihoit, toivoit, + Suomen nuori Väinämöinen, + vaikk'ei soi sen kansi karu + kuin soi kieli unten säteen, + sydänkaihos tuhat-öinen! + + Viel' on surman tiessä mieli + musta, paino yllä, alla, + uhkaa täynnä ilmanpieli. + Sentään voi jo vapaa kansa + ylös nostaa kilvellensä + vapahaksi laulajansa. + + Kiitos sulle, Suomen sulho, + kansan hengen kannelniekka, + että välkkyi vaskivyölläs + sekä kannel että miekka, + että helkkyi hallan maassa + sankarlaulus raskastöinen! + + Välky, helky eelleen meille, + sotapappi hengen työssä, + tietäjämme, taitajamme, + loihtijamme Lapin yössä! + Viel' on meillä taival pitkä + aurinkohon Suomen suosta. + Loista yllä Suomen saloin + niinkuin omatunto jaloin. + + Mistä kuljet, kaikki tietää: + polku kaunein kulkee tuosta + noustaksemme jumaloitiin, + niinkuin nousee kaipuu noihin + henkes pyhäisimmän pyyteen: + ikuisempaan ihmisyyteen! + + + +VIIPURIN LAULU. + + + Nyt laulamme kunniaa Karjalan armaan + ja Karjalan linnan vuossatais-harmaan. + Vanha Viipuri, oi, + yhä kantelos soi! + Sa muinaisten muistojen tyyssija ylväs, + ain' olkosi maasi lippu ja pylväs! + + Kylä kuuluisa kestein ja kultavuon kehto, + niin kiehtoen siintää sun laulujes lehto. + Vanha Viipuri, oi, + yhä kantelos soi! + Yhä hopeita helkkyvi kukunta käen + yli Karjalan kauniin karkeloväen. + + Nyt laulamme kiitosta Karjalan hilpeen + ja helmen, min kuulu sai kunniakilpeen. + Vanha Viipuri, oi, + yhä kantelos soi, + kisatanhut herkkien hetken lasten, + pyhä pantsar iskujen kohtalokasten! + + + +JUHANNUSTUNNELMA 1918. + + + Maa kylvetty hurmein vehreään vaipoittuu + ja täyteen kukkahan puhkee tuoksuva terttu. + Mitä tiedät sa kertoa portilla pihlajapuu? + Kenen haudalla kaihoas helkytät, koditon kerttu? + Liet eksynyt seutuun outohon merien takaa: + pesäräystähäs poissa on, ystäväs maassa jo makaa... + + Niin, käynyt on myrsky, mut jälleen puhdas on sää. + Oi, lennä, leivonen, ilmojen korkeuteen + ja kaksin verroin kirkkaana kauneus nää + maan, taivahan loiston, järvien kimmelveen! + + Mies miekan töiltä astuvi verkalleen + kotipientaren luo, luo kuokan ja viikatteen. + Lemu tuttu jo sieraimeen käy mullan ja havun + ja leyhkäys lehmihautehen, turpeen savun; + ja kyynel poskelle karkeelle herahtaa: + + "Ole siunattu, siunattu, ravinnon-antaja maa, + sa isien maa, min puolesta munkin suotiin + pisar vertani antaa, kun vapauttasi luotiin! + Maa ravinnon-antaja, antaja ikuisen unen, + sun helmahas suureen kohta ma unhoittunen, + ijäks raukenen pois, -- mut taistoni palkaks saan + ma maata mullassa kukkivan, vapaan maan!" + + Jo korpitemppelin korkeat kellot soi. + Salon humisevaisen himmeään siimekseen, + syvähetteiden luo, ne kutsuu kalvahtaneen. + Nyt on luonnon juhla ja Luojan, mi luodut loi: + maa loukattu leppyy, jälleen lahjoja jakaa. + Suven laupiaan suurelle Luojalle kumartakaa, + te ihmiset kaikki; vain taittuva kaislan korsi + on ihmisen tie ja vallassa Korkeimman. + Ei kypsytä tanner tallaama herjaajan + elon tähkää, tyhjäksi jäävät auma ja orsi. + + On merkit oudot taivaalla, maassa ja veessä: + on takana taistelu, raskaampi kenties eessä. + Maa laupias, liittomme yhdy ja vaarassa auta, + tään antaos murheenlastesi laakson itää; + sun lupaamme ijäti pyhänä, kalliina pitää, + sa vapaussankariemme sankarihauta! + + On luonnossa juhla, mielissä hartaus vakaa. + Te ihmiset kaikki, luonnolle kumartakaa! + + + + +HAAVEKELLOT. + + + +DON QUIJOTE. + + + Ken syntyi urhoks sankar-unelmain, + ei taltu lapseks laumain harmajain. + + Kun yllä joukkoin sotahuudot soi, + hän kivettyy, ei myötä mennä voi. + + Ei viihdä häntä varma voiton tie: + loputon kaiho kauemmaksi vie. + + Kuin outo, orpo täällä kulkee hän + tenhoissa suuren jumal-hämärän. + + Hän näyt näkee, joita muut ei nää; + hän muille arvoitukseks, narriks jää. + + -- Kas, kas ne pilkkaa. Tuolla houreissaan + suur' don Quijote taas nousee satulaan! -- + + Hän haamun lailla katvehessa kuun + yön tuulta vastaan samoo taisteluun. + + Saa ritariksi ruusun kuollehen; + voimansa varisee kuin lehdet sen. + + Hän kesken teon myrskyn pauhaavan + laul' yksinäisen laulaa unelman. + + Kuin pilven varjo, läikkä tumman veen + hän soutaa tyhjyydestä tyhjyyteen, + + jäljettä rauentuen rantaan maan, + syyskellastuvain kaislain kahinaan. + + + +HUOKAUS. + + + Taas kukkaset puhkeaa pientaren pieliin, + käet kultaiset kukkuu. + Kuin ennen ne riemua ei tuo mieliin. + Oi, Herra, sun maailmas verehen hukkuu, + sun ihmiskuntasi, kuvasi vaipuu, + oi, Herra, miks lapsesi tahdot syöstä! + Vain kuolevain silmät kiiluvat yöstä + kevätkimmeltävästä. + Miten polttavi tuntoa tuska ja kaipuu + pois alhosta tästä! + + Ijäks tuomitut liemmekö syymme vaivaan! + Herra, armahda meitä! + Kuin paasi niin painavi paltehet taivaan. + Me pyysimme painia Jaakopin painin, + näin tähtihin nousta: + jäi taaksemme tuhkaa, jälkeä Kainin. + Maan kansat kulkevat kirojen teitä. + Herra, armahda meitä! + Vanhurskahan vihasi viivytä jousta! + + + +I.N.R.I. + + + Mua ahdistaa + meri, ilma ja maa, + elo ihmisten, + nimi ihvehinen + "maan kuninkaan", + jota otsallaan + nään kantavan tuon jumal-syntyisen + ja ristiinnaulitun Vapauden. + + Ma polvistun + luo ristisi sun: + "Ole armollinen + maan lapsillen, + ota, Tuskien mies, + pois orjuuden ies!" + Sun opetuslapsesi vartomaan jää + ylösnousemus-aamuas häikäisevää. + + + + +AAMUN SARASTUS. + + + Rannalla kauhun yön + ui siinto kalvas aamun ensi säteen. + Kuin arastellen veli veljen käteen + käy jälkeen murhatyön. + Tää Kainin merkki millä voidaan pestä + pois synkän ihmisyyden sydämestä? + + Suur' rakkaus sen voi. + Välkähtää valot pilvilinna-viirin: + kohoaa ylle murheisen maanpiirin + ikuisen rauhan koi, + kun puhkee tuhatvuotis-päivä tästä + titaani-yöstä, jumal-härnärästä! + + + +KEHTOLAULU. + + + Tuuti tulisoroista + esiin elon noroista, + tuuti tulta taivahan + tuskaan, sielun vaivahan! + + Kerran murrat kehtosi, + tunnet elinehtosi, + sytyt pyhään palohon, + poltat tiesi valohon! + + Tuuti lasta syväksi, + hyypiötäin hyväksi, + tuuti tulta taivahan + tuskaan, sielun vaivahan! + + + +LEMMEN MUISTO. + + + Sieluani suruun uupunutta + hiljaa keinuttelee haahti unten; + lapsuuteni rakastetun nään, + sinisilmäin hymyn, armaan pään... + Ah, ken voisi halki aikain lunten + päästä lapsuus-onnen hämärään! + + Ah, ken saisi varhaisnuoruutensa + valkeet yöt ja lemmenraskaat päivät! + Kultahaaveita ne mieleen toi. + Ihanimmat, jotka sydän loi, + utuisiksi unelmiksi jäivät; + mutta vielä rinnassa ne soi... + + Palaa aatos varjoin valtakuntaan, + maille vienon ensilemmen muiston: + konsa illoin yksikseni jään, + lapsuuteni rakastetun nään... + Putoo päältä sydän-öisen puiston + tähdenlento tyhjään elämään. + + + +AD ASTRA! + + + Sa laupias syys! + Ma tunnen sen tulon + jo laulussa laineen + ja humussa puun. + Kukat polttamat kulon, + uniraukean aineen + se lepohon tuutivi siunattuun. + + Sa yksinäisyys + syystaivahan alla! + Pois lakastumuksen + laduilta sa viet. + Sua kuuntelemalla + yön arvoituksen + syli aukee, siintävät tähtein tiet. + + + +KAIHO. + + + Oi kaihoni, kauneuskaihoni kuolematon, + sa arkeni halki hohtava autere sees, + tie ohitse onnen, yksinkulkuhun jylhään, + ikiväistyvän luo, ikiriutumuksehen ylhään, + salaruoska, mi viiltäen liehdot rientämään ees, + tuliorjantappura raukan otsani yllä, + mun kiedot äärettömyytesi syleilyllä, + käsivarsin aineettomin, ikiorjuutees! + Oi kaihoni, kauneuskaihoni kuolematon! + + Ikiväistyvä, oi, ihanuutesi unta vain lie, + mut mulle sa viittaat, mulle oot kohtalon tie, + sun katseesi alla murtuvi kauneus aineen, + sun kutsusi rinnalla halpa on houkutus maineen: + unohtuu aika ja hetki ja kukkaset maan. + Ah, koskaan et antau kiinni, sa ylhä ja arka! + Mut autuas oon, jos vilvoitellakin parka + ees huntusi varjolla pään polon polttoa saan! + Ikiväistyvä, oi, ihanuutesi unta vain lie! + + + +JUHLA-ILTA. + + + Kaikki rientää riemun syliin, + ääreen juhlakynttilöiden, + valon kimmeltäviin kyliin, + jotka välkkyy halki öiden + tauottua arkitöiden. + + Keltä puuttuu kynttilöitä + käydä vastaan joulu-öitä, + lainaa suuren juhlavalon + akkunoista tähtitalon, + säkeniltä, jotka sataa + iltataivaan syvään sineen: + niitä katsoo ystävineen. + + Kellä lienee koti hellä, + kodin onni sydämellä; + kellä haave vanha vainen + sielussaan kuin kellonsoitto, + muiston kuuran kuvajainen, + kaiho, joululaulun lainen. + + Jokainen on tämän kerran + rikas, nuori jonkun verran. + Missä liikkuu Herran henki, + siell' on jakaa toisellenki. + Älä kysy: miksi, kelle? + Oves avaa hyvyydelle! + + Kesän kesti ruusu uhkee, + nyt jo nukkuu hangen alla, + vilu-neitten parmahalla. + Kukat kuolottomat puhkee + vasta ihmissydämistä + hellemmiksi heltyvistä, + rakkahasta rauhantyöstä, + hyväntahdon joulu-yöstä. + + + +HELMIKUU. + + + Talven helmi, taivaan tähtiseule, + pimentoihin unhoitettu kuu, + hanki-valkeata valtaa käytän, + mieltä puhtaampaa kuin kukaan muu. + + Veret kuumat hyydän, liikkeen jäädän! + ajan kello hetkeks seisahtaa. + Hiljaisten maan lasten sieluun silloin + ikuisuuden aatos lankeaa. + + Seulon sieluja, oi, pakkashenget! + Surmatkaa ja kootkaa aarteeseen! + Sen vain korjaan, joka kylmän kestää, + ikihelmeks käyvän kyyneleen. + + Kiteet kulmillain on tähtiyöltä; + helkehuntu lahja alku-jään. + Vilu vieras tääll' oon, Pohjan vanki, + kruununi jäi aikain hämärään. + + Lien ma elon kaiken kaukotaulu, + tausta, loppu, liikkumattomuus. + Kerran vielä kaiken luomakunnan + saartaa sama himmee hiljaisuus. + + Kaartaa kimallukset äärtä vailla + rantaa autioiden maisemain. + Kalmistossa valkohiutaleiden + ihminen ja aika, muisto vain! + + Silloin istun jälleen kruunu päässä + äyrähällä tyhjyyden ja yön, + tutkin linnani jääkuvaisesta + turhaan jälkeä poislaastun työn. + + Lumiruusuin kuudankatvehessa + kerran iki-unta uinut maa. + Hetken hermot, turhan työnne orjat, + kuumehoureestanne lakatkaa! + + Astu sielu sydämeni jäähän, + haaveitteni hopeehelinään! + Kiedon laakealla vilpehellä + huomishuolten liekitsemän pään. + + + +VARHAISKEVÄT. + + + Tippuvi räystäät, vierillä teiden + pelmuten pulppuaa hilpeät purot. + Paistavi päivä, läikkyvi ilma, + herahtaa hymyhyn kasvot jurot. + + Tunnetko, tunnetko, kulkija-parka: + sulaa ja soi myös talvinen rinta, + sykähtää synkkien verien virrat, + värähtää kummasti paatunut pinta? + + Kaikk' kovat yösilmä-, jääsilmä-peikot + auringon kaunista katsetta lymyy. + Lokaisen, nauravan lammikon kalvoon + korkea taivas takaisin hymyy. + + Tunnetko, tunnetko, kulkija-parka: + jouduit jo valkeain valtojen alle; + paistaa sun täytyvi auringon lailla + pahimmalle ja parhaimmalle! + + Valkeita silkkiäispulmuja säähän + leutoon puhkovat rimpien raidat. + Havahtaa tuuli, lehahtaa tuoksu, + punertaa vienojen viitojen laidat. + + Tunnetko, tunnetko kulkija-parka, + että sa syvinnä kaipaat jotain: + aikojen autuahampien rauhaan + tuskista elämän turhain sotain. + + Painuvi päivä, helisee routa, + taivaasta maahan käy sinisiltä. + Hopeakyyneltä, helmeä täynnä + välkkyvi kuulas, kalpea ilta. + + + +LUONNON IKÄVÄ. + + + Oi, maa-emon helmaan + mun sieluni halaa, + pois rinnoilta riehun ja riidan, + pois korpeen, miss' elo ehjänä säilyy, + salolammelle, miss' yön ulpukat päilyy, + unilinnojen kuvitelmaan! + Sinne sieluni palaa + luo rakkahan virran ja viidan. + + Oi, tuokion verran + ma uinua soisin + mesimättäällä muistojen lehdon, + miss' haltiat haastoi ja kuusikot kuiski, + suviöiden haavetta keijuset huiski + mun lapsensilmääni kerran! + Kuin autuas oisin + ma keinussa luonnon kehdon! + + + +LUX. + +(_Victor Hugo_). + + + I. + + Oi, vastaisuus! Näky valkea tuolla! + Kaikk' kansat on vankilan ulkopuolla. + Sora, hiekka jo heilivi vihertyen, + kulot kasvavat umpeen nurmikkomailla. + Maa seppelepää on morsion lailla + ja ihminen ylvähin ylkä on sen. + + Kuin hämärän halki tai verhotun uksen + viel' aaluu kauneus kangastuksen, + mut kerran me täyttyvän tiedämme sen. + Vapahiksi me kerran pääsemme ihan, + jos menneisyys kävi merkeissä vihan, + tulevaisuus tulkki on rakkauden. + + Jo nytkin syvältä synkeydestä + soi sävele kansojen veljeydestä, + se taivaalle kiuruna kirpoaa, + ja kohtaloin kolkkojen, murheemme yllä + se helkkyvi vienolla hyväilyllä. + Oi, siivekäs haave, jo luoksemme saa! + + Te nähkää, yö on jo valkenemassa! + Maailmassa suuressa, vapautuvassa + Capetingit ja Caesarit syösty jo on. + Jo hoivansa taivaan hengetär tarjoo: + sukupuut täyskypsät piiriinsä varjoo + suur' rauhansiipi liikkumaton. + + Oi Ranska, suortunut vaivojen alta! + Oi terve, valkeain huntujen valta + ja voitto jälkehen kauhujen yön! + Taas sees on taivas ja linnut on täällä, + orapihlajain oksilla, päittemme päällä; + pajat puhkuu ja lietsoo painetta työn. + + Ja tapparat, keihäät joutavat loukkoon, + tykit, pommit ruosteisten romujen joukkoon; + ne unheessa maatuvat, murtuvat pois. + Koht' enää ei jälellä niistä sen verran, + että kourulla koukata vettä vois kerran, + että sirpaleen laidasta sirkkunen jois. + + Katos kauna ja syy, vihamieliset linnat. + Sama täyttävi tunne nyt kaikkien rinnat, + sama kaikille viittovi määränpää. + Näin Jumala sielumme liittävi yhteen + ja sitovi kansoista kaunihin lyhteen. + Hätäkellojen köys saa levähtää. + + Oi katsokaa, välke ui taivaan rantaan! + Se kasvaa, sen loisto jo kauaksi kantaa, + jo joudumme valtaan valkean sen. + Tasavalta maailman, eessäin sun näen! + Jos lienetkin vielä nyt pienoinen säen, + olet huomenna aurinko ijäinen! + + + II. + + Kovan kohtalon lyömät, ei kauan se paina! + Kuin vuoksi ja luode niin vaihtuvat aina + valot, varjot Salliman lain. + Pahat päivät haihtuvat varjon lailla. + Pian riemuaa kansat auringon mailla: + yö unt' oli vain! + + Ajat onnellisemmat koittavat meille + ja kansoille kaikille vapautuneille. + Enää orjuutta, kurjuutta ei! + Vaan juhannusvirttä olemassa-olon + koko ihmisyys soi, tie häädetyn polon + kun kotihin vei. + + Hirmuvaltiain sammuvi sumea suku, + punaruskossa nousevi uus ajan luku + sinitaivahan kannellen. + Käsi kädessä, veljinä ihmiset kulkee, + jumaluus sama,:suur', heidät helmaansa sulkee, + Isä kaikkeuden. + + Soi rauhan viestit jo yllä ja alla; + ne ruokopillillä, pasuunalla + kautt' ilmojen kuuluuttaa: + Ole vapaa, maa! Enää orjuuden vaivaan + sua tuomita ei! Ole kaltainen taivaan + polo ihmisten maa! + + Edistys, tarutammi, sen keskelle juurtuu; + Ameriikan ja Euroopan saartavaks suurtuu + pyhä laulujen puu. + Sen oksilla valkeat kyyhkyset häilyy, + sen kautta päivällä aurinko päilyy + ja öisin tähdet ja kuu. + + Tää haave ylväin totta on milloin? + Me marttyyrit haudassa liemme jo silloin, + nuo kauniit kun kahleetta käy. + Käy autuaampina aamun he koissa, + kun meille, ah, Tuonelan kammitsoissa + yö hämärtäy. + + + III. + + Kylät, kaupungit riemua täys, elon intoa sorjaa! + Taivaalla ei helvettiä, ei lain alla orjaa! + Ja missä lie pyövelin piilu? Se tuntematon + maan uudesti-syntynehille heimoille on. + Ei onnea yksilön kurjuus kansojen salpaa. + Sotamiestä ei enää, ei rintamaa, tappavaa kalpaa, + verotaakat on poissa, myös ristit jo hyljättiin. + Tahra Euroopan tää: kuninkaitako palveltiin? + Ameriikan ihmetys: orjia ollutko meillä? + Runo, tiede ja taide käy oppaina elämän teillä. + Pois hälveni huoli, ja kuivui jo kyynelveet. + On jalkarautansa kahlitut karistaneet. + Kuin perhettä samaa suuri on ihmiskunta, + pyhä kaikkien työ, teko vastaava parhainta unta. + Elonpäiviä kiertää kiitosvirsien vuo: + yhtä kallis on korsi, min pieninkin kekohon tuo, + Tää ääretön, summaton, valossa-kylpevä kansa + se heikoimmallekin velkaa on onnestansa, + sille suonut on lahjan halvimman torpan mies; + joka yksilön rinta on yhteisen työpajan lies. + Ikivihreät kuuset, voittajat myrskyjen rankkain + ja tuuheat oksat ja lehvät tammien vankkain + ja seetripuut vanhat, graniitti-kuoriset nuo, + kaikk' kilvan toukokuun sirkulle suojaa suo; + värähtää jättien sielu ja valtaisan orren + ne hellästi kaartavat katteeksi ruohonkorren. + + Oi aurinko-maa, sädehohtava tulevaisuus! + Sun henkesi nousu se on, sa ihminen uus! + + + +SUVIYÖN SÄVEL. + + + Kuin tähtihärmää sieluhuni sataa + suvisen kentän lailla unelmoivaan, + ja kaikk' on mulla, mikä muuten puuttuu. + Häviön, kalman kauhut, turhuus, tuska, + kaikk' katoaa ja laulun onneks muuttuu, + ja rinnassani kastehelmet soi vaan. + + Soi sävel outo, sävel kummallinen, + soi kunniata kaiken olevaisen + heijaavain heinänkortten kahinalla. + Ah, kiitosvirttä kyynelhelmellistä + ne laulaa suulla yhtä sorealla + elämän ijäisen ja katoovaisen. + + Kultaiset korret, metsäin keijuskuorot, + kuin pirrat vetten yllä aranvienot, + te luonnon kannelpuussa sielunkielet, + heliskää kautta kaikkein ihmisrintain; + saa hetkeks rauhan rauhattomat mielet + valahtaa huolten ylle hunnut hienot. + + + +IHMINEN. + + + Tavoittaa tyhjyys jumal-ajatuksen + kuin tähdenlennon ikikierroltaan, + Leimahtaa siivet liekkiin lentäväisen, + mi tuhaks raukee tulen saatuaan: + unohtuu Minä, vaihtuu, muuttuu muiksi, + maan matosiksi, ruohoksi ja puiksi.,. + Tään turhan onnen vuoks me ihmiset + näin kiusataan ja tullaan kiusatuiksi! + + Poroksi polttain astuu jumal-aatos + sielusta sieluun soihtu kirpoaa; + ja suurempana joka sukupolvi + ja kauniimpana tulisurman saa. + On kirkastuksen kruunu surmatulla, + ehompi elää sen, ken jälkeen jää. + Oi, ihminen, on kaunis osa sulla + näin taistella ja voitetuksi tulla! + + + +SALAINEN SYTÖ. + + + Sa syömmeni sorretun hehkuva säen, + sa rohkea, pyhä, + yht' ylväänä yhä + sun sorronkin alla ma suitsevan näen! + + Ah, askelten alla! + Sala-yössä kuin korvessa miilun hehku, + niin peittää äänetön turpehen pehku + salokankahalla! + + Sa sitkeä, synkkä, sa kestät, joskaan + syvyytesi tähden + et outojen nähden + voi ilmiliekkinä loimuta koskaan! + + Tai hetkikö koittais + tuo korkea, jolloin ois leimuta valta, + sydän maailman syttyisi kaikkialta + ja kahleensa voittais, + + ja hyvyyden hiljaisen pilkattu voima, + nyt piillen mi sytee, + vain kaihona kytee, + ois tekojen suurien aateloima? + + Sen hetken jos näen, + niin ilmoille roihua vaikk' alta vuoren, + syki keralla maailman sydämen nuoren + pyhä, hehkuva säen! + + + +FAUSTIN LOPPUSANAT. + +(_Goethe_) + + + Näin sijaa valmistan mä miljoonille, + mut unteloille ei, vaan uurtajille. + Vihertyy niitut, pellot kellertäy, + inehmo, karja kunnahalla käy + rotunsa rohkeen luottain voimaan, valtaan, + suojansa saaden maalta raivaamaltaan. + Kuin Eedenissä täällä kukkii työ, + tuoll' ympärillä aalto ahnas lyö, + mut uhkaavaks jos käy sen hurja kulku, + niin yhteisvoimin nostetahan sulku. + Mun puolestani kaikkein kuuluville + viisauden viime sana olla saa: + Elämä, vapaus vain kuuluu sille, + ken hetki hetkeltä sen valloittaa. + Partaalla vaaran, sentään pystypäin + kehdosta hautaan kamppaellaan näin. + Ma taiston nähdä soisin moiseen tapaan + vapaassa maassa, kera kansan vapaan. + Hetkelle silloin huutaa haihtuvalle + ma mielin: viivy, ihanin! + Ei vaipua voi aioonien alle + eloni päivät jäljettömihin. + Tään nyt jo tunnen onnen hurmion, + tää korkein hetki elämässäin on! + + + +KAJASTUS. + + + Korkean rauhan maan + valkeat tornit katsovat kaukaa + kuiluun kuohuavaan. + + Siintävät silmään sen, + jolla on rinnassa hiipuvin kaipuu + ylitse syövärien. + + Erheiden eksyttäväin + alhosta nousevi ihmisen henki + kunnaalle seppelepäin. + + Voittaja taistelon + ei ole murhamies; tuomittu, syösty + hurmeinen sankari on. + + Eessä on uskonto uus: + kilvelle nostettu kaitsijaks kansain + sielujen aateluus. + + Maaemon heimousvyön + uurtavat multahan rauta ja teräs, + talttuneet tahkoiksi työn. + + Kansojen, yksilöjen + kilvan on kukkiva kirjava keto + turvissa veljeyden. + + Ah, yli maan, yli veen + kuin hymy Jumalan käy kajo kaunis + ihmisen kirkastuneen! + + + +SERENITAS. + + + Ma rauhan sain. Ei enää jalka liestä. + Vain hiljaa liityn ihmisyytehen + kuin liittyy luontoon lehdon kukkanen, + niin vailla valtiaan kuin orjan iestä. + + Mut syrjään jäin ma elon valtatiestä. + Sen halpa kunnia, kiistailu sen + huonosti sopi soitoks sydämen: + se vaati vankia tai miekan miestä. + + Pois kylmä kiiltokuori sielun jäätää. + Pelastan sieluni, muu kadotkoon! + Mun maineen Parnassolta saatte häätää! + + Vain sinne halaan, missä hyvyys säätää, + miel' leivon lailla puhkee lauleloon. + Ma pienimpänä suurin, vapain oon! + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Murattiköynnös, by L. Onerva + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56983 *** |