diff options
Diffstat (limited to '56983-8.txt')
| -rw-r--r-- | 56983-8.txt | 2988 |
1 files changed, 0 insertions, 2988 deletions
diff --git a/56983-8.txt b/56983-8.txt deleted file mode 100644 index 1c8d27b..0000000 --- a/56983-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2988 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Murattiköynnös, by L. Onerva - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Murattiköynnös - Runoja - -Author: L. Onerva - -Release Date: April 15, 2018 [EBook #56983] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MURATTIKÖYNNÖS *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -MURATTlKÖYNNÖS - -Runoja - - -Kirj. - -L. ONERVA - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Ahjo, -1918. - - - - -SISÄLLYS: - -Melankolia. - -Murattiköynnös. - - Muratti. - Ilta. - Yössä valvon. - Muistojuhla. - Syyshuokaus. - Columbarium. - Styx'iltä palannut. - Autio polku. - Tuhlari. - Virvaliekit. - Harmaa Kuolema. - Reseedat tuoksuu. - Epilogi. - Hän kolkuttaa. - Tähti-yö. - Maljakko. - -Utuneiet. - - Varjoleikkiä. - Metsälammella. - Kadonnut joulu. - Talvinen taival. - Metsäkohtaus. - Lemmen onni. - Toukokuun yö. - Venheessä. - Sävel-aallot. - Kevätodotusta. - Suoyrtit. - Hätähuuto. - Lumoissa. - Muuttolinnut. - Syksy. - Sanajalka. - Päivänlasku. - -Vasamat. - - Tulipiirto. - Vapauden aamuna. - Pääsiäis-yö. - Tottako on? - Tähtitulet. - Isänmaalle. - Korkein hetki. - Vartiolaulu. - Maan nousu. - Lemminkäisen äiti. - Suomen lippu. - Z. Topelius. - Työn veljien virsi. - Robert Kajanuksen täyttäessä 60 vuotta. - Eino Leinolle 6.VII.1918. - Viipurin laulu. - Juhannustunnelma 1918. - -Haavekellot. - - Don Quijote. - Huokaus. - I.N.R.I. - Aamun siinto. - Kehtolaulu. - Lemmen muisto. - Ad astra! - Kaiho. - Juhla-ilta. - Helmikuu. - Varhaiskevät. - Luonnon ikävä. - Lux. - Suviyön sävel. - Ihminen. - Salainen sytö. - Faustin loppusanat. - Kajastus. - Serenitas. - - - - -MELANKOLIA. - - - Aamuinen sade hiljaa pisaroi; - kuin haavekellot paatehen se soi. - huuhdellen pois kuin aika armoton. - tään laulun kalvahan, - min hiekkaan kirjoitan, - näin vihkein unholle, mi unhon on. - - Niin haihdun itsekin kuin laulu tää; - vain haavekellot haudalleni jää, - elämän murhe ylle öisen veen. - Mut lapset tumman maan - tuon murheen saatuaan - mun lauluani laulaa edelleen. - - - - -MURATTIKOYNNOS. - - - -MURATTI - - - Sa murheen muratti, sa tumma yrtti, - mun tumman luona on sun hyvä olla. - Niin peität pehmein sormin sydän-raukkaa - kuin hautaa yksinäistä kalmistolla. - Ma kätken joka kuiskees hiljaisen, - ma joka lehteäsi hyväilen. - - Sa kyynelköynnös, kimaltava risti, - sa toivoin turhain odelmainen musta, - niin luen hartahana helminauhaas - kuin sielu katoolinen rukousta, - ja kiitän eestä joka kyynelen, - sa suuri kasvattaja sydämen! - - Sun lasken, sydämeni kallein kukka, - kuin rukouksen, tervehdyksen lauhan - kummulle elon taistoon murtuneiden, - kuin muiston, siunauksen seppelnauhan, - kuin lohdun laulun yöhön kärsiväin, - poloisten ihmisyyteen rientäjäin! - - - -ILTA. - - - Jo muistot taivaltani varjostaa, - käyn taaksepäin; - on muistot sielun suuri kotimaa, - jost' orvoks jäin. - Näin illan kalve syömmeen lankeaa, - oi ystäväin! - - Yö ylleni kuin huntu leviää, - yö ikuinen. - Viel' elon kukkarannat häämöittää - ääriltä sen, - käs' armas huiskuttaa... Hyvästi jää, - oi armainen! - - - -YÖSSÄ VALVON. - - - Yössä valvon. Aistin salatuinta, - katson kohtaloni synkkään syteen, - korva kooten hiljaisuuden pauhun, - silmä auki suureen pimeyteen. - - Yössä valvon. Niinkuin vartoin jotain, - jot' ei koskaan kuulu tulevaksi. - Sydän hiiltyy, teot uljaat uupuu - yksinäisen sielun unelmaksi. - - Yössä valvon. Äänettyyden mailta, - tummuudesta tiuvut korvaan helää. - Kuolon kulkuset noin kutsuu rauhaan - vainajaa, mi kummitellen elää. - - - -MUISTOJUHLA. - - - On pyhät mulle puistot vieraan maan, - jääsinerväiset lammet kuurassaan, - unessa talven. Kaikki muistan ne, - nuo mykät todistajat lempemme - ja tuskamme. Jäi sinne rakkautemme, - mut tuska ijäks kietoi sydämemme. - - Se siellä elää, siellä riuduttaa, - mut raskahimman, konsa marrasmaa - saa talvimielen, puistot saartaa hyy, - jääriitteheksi lammet sinertyy. - On raskas muistojuhla mulla silloin: - kuollutta rakkauttain itken illoin. - - - -SYYSHUOKAUS. - - - Soi -- soi -- - syksyinen sade, - pisare pieni, - muuten on kuluton tieni; - ei minun sieluni enää - laulaa voi. - - Näy -- näy -- - punainen puola - armaani tiellä, - hohtele kirkkaalla miellä; - pois jo mun poskeni hohto - himmentäy. - - Jää -- jää -- - ystävän ylle - iltainen rusko, - loista kuin rintani usko - kaunein, jonka ei äärtä - silmäni nää! - - Luo -- luo -- - kanervakangas - kalveesi mulle, - vaipaksi unhoitetulle; - helmaasi lapsesi raukeen - nukkua suo! - - - -COLUMBARIUM. - - - Sadat vainajat uinuvat noin - tomu-untaan unhossa uurnain. - Kuva mantelisilmä, ah, miks - mua viivytät, maanitat luo? - Sa keskenkö katkesit pois - tuliriemusta kuohuvain kuumain? - Tuhatvuotinen unhotuskaan - ei lohtua, viihtyä suo? - - Tai kadutko kuumia öitäs, - sa karkelon kaunehin impi? - Suus haastaa, sa kuiskutat noin - punahuulosin kelmennein: - -- Elon leikkihin seppelepäin - ah, öisin nyt alttihimpi: - Suren unta ma elämän yön, - sitä en, mitä kelmeä tein. - - Ma ehtinyt aueta en, - sydän mulle ei sykkinyt mikään, - tuhat vuotta jo kuollut oon, - ja elänyt konsana en. - Siks uurnani tyhjyys tää - yhä hehkuvi ijästä ikään. - Käy luo, hymy myöhäinen - suo varjolle kauneuden! - - - -STYXILTÄ PALANNUT. - - - I. - - Aattelen, mietin - menneitä aikoja, - jotka ma taistelon hurmassa vietin. - - Tuska ja riemu - nuoruuden taikoja, - loihtuja sainion sammuneen! - Armoton autius, - tyhjyyden tuijotus - kytkevi mielen - muinaisen muistelon hiillokseen. - - Oi elämääni! - Kärsimyshetkein - liekkinen kehrä ympäri pääni, - marttyyrikirkkaus aurinkoretkein - yllä mun haahteni joella Styx'in, - noin minä halasin - suurena, yksin, - salaisen sankariratani päättää! - - Äyräältä palasin - sisäisin vammoin, - jäsenin rammoin, - harteilla taakka - ikävään, hämärään, - pirttiin pimeään. - - Näin saan riutua - ääneti, salassa, - yö sydänalassa - kuolohon saakka. - - - II. - - Niin vielä leikin, laulan elämästä - kuin tuhat kertaa muinoinkin ma tein, - mut varjo vain oon elon mailla näillä: - siit' irti ammoin on jo sydämein. - - Tuoll' alla akkunani keltakrassit - kuin kulta aaltoo, säleen alta soi - kuin tuttu sydänhelke. -- Kaiku menneen! - Noin nauraa, itkeä en enää voi! - - - -AUTIO POLKU. - - - On syksy tullut ja synkät yöt, - on ehtynyt purojen juoksu, - ja parmailla ruskean, raukean maan - on kuolleiden kukkien tuoksu. - - Myös sieluni pohjalla kylmä on yö, - kato kulmilla kukkaisteiden, - vain polku autio eespäin vie - yli korsien paleltuneiden. - - - -TUHLARI. - - - Elämän kaiken - tuhlari olin, - tuhlarin polkuja tuhmia polin. - Nyt olen köyhä, - tyhjä on sydän, autio pää nyt; - ei ole ainoaa, - ainoaa laulua yöhöni jäänyt. - - Kerran ne raikuivat kaikkien kuulla, - Sirkkuina ilman, - sulolla suulla - kun minä rintani aarteita jaoin. - Nyt olen köyhä, - köyhä ja vanha, - otsani uurrettu murheen vaoin. - - Laupias Luoja, - muistuta mieleen - elämän parhain! - Kiinnä se särkyneen soittoni kieleen, - jotta se sieltä - siunaten helkkäis, - kaikuisi ylitse kohtalon harhain; - - jotta ma unessa - näkisin vielä - lempeni vehreän morsiusmyrtin, - onneni yrtin, - sulkisin sieluuni - suvisen taulun, - elämän suuren aurinkolaulun! - - Myöskin ma loimusin, kuoleman lapsi, - auringon lailla - juhlassa elon, - kons' olin nuori ja seppelehapsi. - Elämä suuri, - sult' eikö riitä - säkene pienoinen yöhöni siitä? - - Turhia toivon - tuhlari rukka, - turhaan se aukes mun unteni kukka. - Yllä ei luokseni - ei sulosointu, ei valon säen. - Aution, kolkon - eessäni taipaleen tuomitun näen. - - Katumuskaavun ja kerjäläis-sauvan! - Ah, kuinka kauvan - näin saan astua - aukeita armahan, ryöstetyn puiston, - kuollehen, paljaan, - jossa ei yhtään - yrttiä, ei edes ruusuja muiston! - - - -VIRVALIEKIT. - - - Niin polttaa tuntoani se, min tein ma, - hukatun voiman turhan pieni jäännös, - kuin elon taistelossa raukeevassa - viel' oisi mahdollista täysikäännös. - - Niin polttaa tuntoani se, min sain ma, - kuin katinkulta-siru halvin, kelmein, - min sieppas käsi haaksirikon yössä - painuissa pohjaan suurten jalohelmein. - - Mut virvaliekit, jotka paloi kerran - yön aartehien yksinäisten yllä - ma joit' en totellut, vaan ohi kuljin, - vaikk' kutsunsa ma kuuman tunsin kyllä, - - ne tuskaisimmin tuntoani polttaa, - työt tekemättömät, jo jääneet taaksi, - nuo aarteet hukkaan mua rukoelleet, - pimennon syliin syöstyt ainiaaksi! - - - -HARMAA KUOLEMA. - - - Tää harmaus, mi sielun huntuaa, - on kuolemaa; - se lukinlankoihinsa langettaa. - - Ah, hiljalleen - se kutoo kaihen raskaan katseeseen - ja sydämeen. - - Kuin usvan peitossa ma harhailen. - Hämärtyy maa, myös itse myötä sen - pois himmenen. - - - -RESEEDAT TUOKSUU. - - - Reseedat tuoksuu, katsehilta piillen, - nuo kaunot, loiston kruunaamattomat; - vain öinen kaste säihkynsä luo niillen, - Reseedat tuoksuu. -- Arka hiljaisuus - maan, meren kiertää niinkuin enkelsiipi; - kuin kirkon kuisti seisoo hento heisi. - On niinkuin joku yössä rukoileisi - Luojalta armolahjaa hyvyyden, - ja on kuin tuntisin ma äänen sen! -- - Tää yö mun kutoo kummaan riutumukseen. - Ma muistan vaimon maasta varjojen, - mi ammoin kerran, vuoks mun poloisen, - pois huokas, niinkuin Luojaan sammumaan - yökynttiläisen tuikku huokaistaan, - järkensä valon tuhon rukoukseen -- - Reseedat tuoksuu. -- Vieno enkelsiipi - mun varjoo niinkuin lasna, yö kun hiipi, - maan kahlehista irroittaen, nostain. - Reseedat tuoksuu. -- Äidin silmä hymyy - mun sydämeeni suoraan -- kaukaa jostain -- - - - -EPILOGI. - - - Taas talvi saapuu niinkuin usein ennen, - kumartuu pää, mi muinen nousta tohti. - Ja yhä tyhjempänä, köyhempänä - ma kuljen tummaa ijäisyyttä kohti. - - Miss' on sun leiviskäs, suur' synnyinlahjas? - kysytään multa. Mitä silloin vastaan? - Kaikk' kadotin. Ei mitään, Herra, mulla, - elämän suuri suru ainoastaan. - - Tuhlaajapojan lailla kotiin palaan - mielellä nöyrällä ja murretulla. - Niin alastonna viel' ei tullut kenkään. - Luojansa luokse: mitään ei oo mulla! - - - -HÄN KOLKUTTAA. - - - Hän kolkuttaa, Hän kolkuttaa, - tuo Poika Jumalan. - Ken ottaa Hänet, lempeän, - majaansa vastahan? - - Sa sielu sairas, murheinen, - muit' alttiimpi liet sa, - liet tullut taivaan rannalle - maa-elon matkalla. - - Pois vieri auvos maallinen - laineilla kyynelveen. - On varaa sulla, köyhällä, - vain sääliin, hyvyyteen. - - Hän kolkuttaa, Hän kolkuttaa. - Ken avaa Hälle, ken? - Hän murheen mustan kirkastaa - ja kruunaa hyvyyden. - - Laps surussasi suloinen, - jo riennä avaamaan! - Hän saapuu orjan vaatteissa, - tuo Poika Kuninkaan. - - Vaeltaa yössä pimeessä - maailman Valkeus, - tylyillä itkee ovilla - koditon Rakkaus. - - Hän kolkuttaa, Hän kolkuttaa - porteilla sydänten. - Ken armahtaa, hän armon saa, - elämän ijäisen. - - - -TÄHTI-YÖ. - - - Miks on tuskaa, miksi syytä, - ylväimmänkin yllä yö? - Kypenäiset taivahalta - kysyjälle vastaan lyö: - - Yö on suurempi kuin suru, - suru suurempi kuin syy, - yö on alku avaruuden, - yössä taivaat tähdittyy. - - Syy on porras syyttömyyden, - polku päivän maille yö, - suru kaste, kiirastuli: - polttaa, puhtahaksi syö. - - Takaa tuskan, surun summan - tähtitemplit häämöittää, - takaa suuren vaikenevan - sfäärein laulut heläjää. - - - -MALJAKKO. - - - Sa valkomaljakko, sa rukoilet, - sun että viini taikka ruusut täyttäis, - taas elävältä että sulos näyttäis, - min julma käsi äsken tyhjiin kaasi. - Kuin mykkä orja vaiti vartoat - elämän antajata, valtiaasi. - - Kuin mykkä orja varron minäkin, - ja sieluni amfooran tyhjän lailla - on sisältöä, kauneutta vailla, - osaton ruusustoista onnetarten. - Taas täytä maljani, ma rukoilen, - suur' Jumaluus, oon luotu sua varten! - - - - -UTUNEIET, - - - -VARJOLEIKKIÄ. - - - Yön kaukotaivahalla heloittaa - heleän purppurainen liekkein maa. - Sotien soihtu! Rauha sunnuntainen! - - Ees, ihmislapset, nopsaan rientäkää! - Pois kiirehtää maa-elon onni tää, - tää aineen lumekuva armahainen! - - Ja tummat kädet ilmaan ojentuu, - tyhjyyttä haukkoo tukehtuva suu: - Liet Helvetti! Liet Taivaan valtakunta! - - Näin elon varjoleikit temmeltää - ja häviää. Ei muuta jälkeen jää - kuin savua, kuin utua ja unta. - - - -METSÄLAMMELLA. - - - Yössä korven venho yksinäinen - tuudittelee mieltä yksinäistä. - Laulu äänetön soi kaislain päistä, - unta punoo unhon lummekukat, - veden yllä sumuneiet heijaa, - kelohonkain alla hiipii hukat. - - Vaiti tuijottaapi synkkä tummuus - metsälammen pohjattoman sylin - niinkuin murhe, jota salaa kannan. - Tänne iltahuuruun soisen rannan - vaipuneet on pitkät sukupolvet, - yksilöiden elon-aatos ylin. - - Myöskin minä, tumma orpolapsi, - tänne painunko kuin taatot muinen? - Rauhaan halaa rinta tuiretuinen. - Kerran uupuin elon taistoon, riitaan, - ijäks viihtyy mureneni tänne, - Tuonen mykkään, himmeähän viitaan. - - - -KADONNUT JOULU. - - - Taas Joulu-aamu sarastaa - kuin muisto lapsuuden. - Mut kansat kaikki arastaa - äänt' ylhäin kellojen. - - Maa-elon enkelhaaveita - ne ennen meille toi; - nyt on ne surman aaveita: - kuin ilkkuen ne soi! - - Lie tehnyt iki-pahoja - syän rakkaudeton, - kun kylvi hurmein ahoja - käs' inha inehmon, - - kun herjas rauhaa tähtien - raudalla murhamies. - Himmeenä siitä lähtien - on ollut Joulun lies. - - Ei tähtiä, ei Joulua, - vain kuolon kulkuset! - Elämän kovaa koulua - pyhät ja arkeimet! - - Ei vehnästä, ei olusta - myös yhdelläkään lie! - Ei tiedä kenkään polusta, - mi Joulukirkkoon vie. - - Kuin eksyneet me harhaamme, - me tuhmat lapset maan. - On kadoksissa parhaamme, - ei tuika tuletkaan. - - Ei kutsu rauhan kuusien - säteilyt kulkijaa. - Vuossatain vanhain, uusien - yömyrskyt meuruaa. - - Oi milloin, milloin heräämme - taas enkel-lauleluun, - maan lapset kaikki keräämme - taas ympär joulupuun? - - - -TALVINEN TAIVAL. - - - Kimaltain talven taulut leviää - yön haavekylläisyyttä kylmää täynnä. - Puut lumiharkoin halkoo hämärää, - tienviitat vaiti vastaan sinertää. - Vain kuuraholvein pimennoista kuuluu - jäähileen himmeätä helinää. - - Ne helisee kuin helmet, kyyneleet, - kuin soittais yhteen oudot sukupolvet, - niin tulevat kuin ennen eläneet, - ja kyselis: mit teit sa? mitä teet? - kuin kuiskis halujansa hangen alla - keväiset silmut, lehdet varisseet. - - Kuin taru vierii taival talvinen. - Maan kukkeus ja kurjuus, kaikki kuultaa - kalvosta kuvastimen kaukaisen. - Jääkahleissa on kielet kantelen. - On vielä matkaa vapauden voittoon - ja pauhuun suurten kevätvirtojen. - - - -METSÄKOHTAUS. - - - -- Muistatko, muistatko, muinainen armas, - leikkejä niitä, - joita me lapsina leikittiin? - -- Niin, niin, - mut siitä on aikoja siitä! - - -- Muistatko, muistatko, muinainen armas, - kuuvalo-öitä, - kuinka me lemmessä leimuttiin? - -- Niin, niin, - älä muistele hullun töitä! - - -- Muistatko, vilpikäs valkeaparmas, - vavahdit, armas, - ehtoota, jolloin me erottiin? - -- Sinä iltana, niin, - ma itkin itseni nukuksiin. - - -- Hyvästi, hyvästi, muinainen armas! - Sinusta irti mun retkeni vei. - Kauaksi lähden. - -- Ei, ei, - mua sääli, oi, murheeni tähden! - - -- Hyvästi, hyvästi, muinainen armas! - -- Elosi tie - kunne siis kulkee, minnekkä vie? - -- Niin, niin, - se hiljaa painuvi syvyyksiin. - - -- Milloin sa palajat, milloin, milloin? - -- Kenties ma palajan silloin, silloin, - kun vuokseni mun, - niin, niin, - taas itket itsesi nukuksiin. - - - -LEMMEN ONNI. - - - Niin olit lemmen onni suven kuva - kuin ruusu neidon rintaan rutistuva, - julmaa haltijaansa pelkääväinen. - - Nyt sydämessä rakkauden muisto - on kaunis kalmisto, syyskirkas puisto, - otsallansa helminauha jäinen. - - - -TOUKOKUUN YO. - -Katkelma. - -(_Alfred de Musset_.) - - - RUNOTAR: - - Runoilija, luuttuusi tartu ja suutelo suo! - Tänä yönä ruusupensahan umput aukee - ja suven hehkua ilman tuuloset tuo. - Pää sievän sirkkusen oksalla unehen raukee - yöpuulle se painuu vihreän silmikon luo. - Runoilija, luuttuusi tartu ja suutelo suo! - - RUNOILIJA: - - Valot vaipuu taivahilta, - lankee laaksoon tumma ilta. - On kuin nähnyt oisin näyn! - Väikkyi lailla hengen aran - varjo yllä kukkasaran! - Haaveet saartaa sielu-paran. - Yksinhän ma yössä käyn! - - RUNOTAR: - - Runoilija, luuttuusi tartu, on yöhyt lauha - ja länsituuloset tuoksuvin siivin leijaa! - Oi, kuuntele, luonnossa on kuni pyhäinen rauha, - vain ruusun umppunen nuori himmeenä heijaa - vuotellen helmiäisperhoja simaisin suin. - Käy niinipuun alle, unelmahan unhoittuin, - ja mielitiettysi armaita juonteita muista! - Säde sammuvan päivän soi kuin jäähyväiskuiske; - kuin lemmenleikki, kuin morsiushuntujen huiske - jo kuuluu yöstä, niittyjen yltä ja puista, - - RUNOILIJA: - - Mikä levottomuus mulla - sydämessä tuiretulla? - Ukseen pälyn säikkyen. - Joku kolkuttiko salaa? - Miksi lampuntuikku palaa - loimahdellen, häikäisten? - Taivas, kuinka värisenkään! - Joku kutsuu! Harhaluulo! - Yksin olen, -- petti kuulo -- - yksin, köyhä kuin ei kenkään! - - RUNOTAR: - - Runoilija, luuttuusi tartu, nyt nuoruuden viini - tänä yönä virtaa suonissa jumalien! - On poveni rauhaton, huuleni hehkuva kiini - pysy ei, kun lietsovat tuuloset keväimen. - Oi, laps, mua katso, oon kaunis niinkuin ei kukaan, - jo unhoititko ensi lempesi sun? - Sua enkö ma silloin korjannut kalvaana mukaan, - ja etkö sa itkien vaipunut helmaani mun? - Ah, siipeini alla ma tuuditin tuskasi karvaan: - olit lemmen murheesta painua alle maan! - Tänä iltana lohduta mua, et kieltäy, arvaan; - rukouksin käykäämme aamuhun valkenevaan. - - RUNOILIJA: - - Runottaren tuo on ääni! - Kaivattuni, kuoloton! - Lien nyt liki ystävääni, - ainutta, mi elämääni - uskollisna jäänyt on. - Ah, sun luokses sielu halaa, - lemmittyisen, sisaren! - Yössä tunnen, kuinka salaa - sädehuntus helee valaa - kultaa yöhön sydämen. - - RUNOTAR: - - Runoilija, luuttuas lyö, iki-itsesi oon! - Sun murheessa, mykkänä, yksin istuvan näin, - olen rientänyt taivaista tuskasi ahdinkoon - kuin liitävi lintu luo poikainsa piipittäväin. - Sa, ystävä, kärsit, sun kanssasi itkeä halaan, - joku yksin-nyyhky povessasi polossa on, - joku lemmenkaiho lie syöpynyt sydänalaan, - joku riemun varjo, uhkaus kohtalon. - Jumalalle ne laulakaamme helkkyvin kielin! - Sun kanssasi suudelmaan pois haihtua mielin, - pois pilvien taa, elon erheet jättäen taaksi. - Vaan onnemme oikkuja tottelee haaveemme haaksi, - kun soljumme siinä vienosti haastellen, - me kahden vain, me valtiaat kaikkeuden, - maailman kaiken muuttaen untemme maaksi! - - - -VENHEESSÄ. - - - Veen yli saartuu suuri suvi-ilta, - huntuilee ympärillä metsäin helmat. - Päin kaupunkia venho kääntäkää! - Jäähyväisiksi saaren laiturilta - kas liina, punaverka häilähtää. - Niin airon pirskeet vanavirtaan jää - kuin muiston kimmeltävät runoelmat. - - Ah, tänne meren, taivaan siintohon - ijäksi jäisin, täällä hyvä on: - pois tietymättä vieris päiväin luku - ja elon hetket niinkuin laulu, uni, - vain mainingit sois hiljaa sieluhuni, - kuin tarinoisi atlantiidein suku. - - Mut sydän tuo niin monin toivein, töin - viel' elon kytketty on turhuuteen, - ma etten rauhaa saa, vaan päivin, öin, - tuot' omaa pettymystäin ikävöin! - - Tuoll' yli usvan siintää kaunehinna - äärillä kaukotaivaan ruskorannan, - kuparivyössä aurinkoisen sannan - suurkaupunki kuin outo satulinna. - Mut kummalta jos kuinka kuultanet, - sa synnyinkylä, mulle outo et! - Nuo kiusan kivet, harmin haarniskat - ainaisen jäljen rintaan polttivat! - - Sa satakieli, taivaankaari-sulin - sa helkyit kerran liian ihanasti; - sua kuunnellessani mielipuoleks tulin: - nyt lumoissasi käyn ma hautaan asti! - - Sa kultakala, kiiltosuomuin uit - katveessa kauniin viuhkapalmu-altaan, - kyynpyrstös vedenneidon vaippaan puit, - seireenin lailla suortuvias suit, - sähköisen lukinlanka-verkkos valtaan - ma kunnes jouduin, teon hurjan tein: - sun syötiksesi heitin sydämein! - - Sun omas olin, ajatuksin, vaistoin, - sua tutkin, lemmin, kaikki maljas maistoin, - sun vuokses painoin joka tuskan palkeen; - yöt, päivät hehkui ahjo kiirasvalkeen! - - Suurkaupunki! Sa polttava ja jäinen! - Muurahaispesä, korpi yksinäinen! - Ken kauhus, kauneutes kaikki keksi! - Sun, kurjuuden ja onnen onkalon, - sun tunnen jo, nyt verkkos vaaraton, - mut entistänsä rakkahampi on: - sun helmassasi kypsyin ihmiseksi! - - Lyö meri venhon laitaan lainein loivin - Jo veteen kuultaa kivimuurit kuumat, - kolahtaa rantamöljään lavat airon. - Kaleeri-orjan lailla kapinoivin, - mut nöyrin mielin vankilaani palaan. - Kuin uudet Kleopatrat vanhan Kairon - kaikk' ihmispedot ilveksestä kettuun - taas ympärillä teuhaa, helkkää huumat - elämän tyhjän, ruman, ruttohisen. - Ja vanha inho vanhaan rakastettuun - ja tyrannihin, kurjaan kultakalaan, - mun valtaa taas. Pois ulapalle halaan, - unhoisaan lauluun laineen onnellisen. - - - -SÄVEL-AALLOT - -(_Baudelaire_.) - - Niin heittäyn kuin meren helmaan hyrskyävään - sävel-aaltojen valtaan; - sukeltavan eetterin sineen ma purteni nään, - alle usvien paltaan. - - Kuin purjehet tunnen ma keuhkoni pullistuvan, - ja innossa hetken - ylös laineharjojen selkähän ponnahdan; - yö verhoaa retken. - - Soi karjunta pohjalla sieluni ulvahtaen - kuin hukkuvan laivan; - siell' ärjyt on myrskyn ja kaikki hirviöt sen. - - Taas kauhun ja vaivan - vesipeili jo peitti. Siin' uinuu ulpuina aivan - syyt sydämen. - - - -KEVÄT-ODOTUSTA. - - - On yllämme kuin kevätyö - jo suven suuren tuntu, - se heijaa, väikkyy ilmassa - kuin sinipiikain huntu. - - Se metsän puissa huiskuttaa, - lyö lainehena rantaan - ja lainesormin kirjoittaa - kuin lupauksen santaan. - - Mut suvi viipyy, kylm' on yö - ja yössä peikot tuiskii, - ne silmiin seuloo sumua - ja korvaan turmaa kuiskii: - - "Ken tietää, vaikka ruskonne - vain oiskin päivän lasku, - kaikk' unelmanne, uskonne - vain kaunis lastenkasku!" - - No ollaan sitten lapsia, - mut uskomast' ei laata, - ett' aamun kaunis aurinko - viel' armastaapi maata. - - Niin kulkee mielen kaipaus - kuin onnen päiviin uusiin - tai nousee kuvat kultaiset - kuin muiston kukkakuusiin: - - Kuin koivut notkuu valkeat - suv'illan suussa immet, - niin silmät täynnä unelmaa - kuin suuret salorimmet. - - Ja Suomen poiat pellollaan - kuin hongan rungot vankat. - Työn, lemmen piilopirteistä - saa rauhan savut sankat. - - Näin oudon onnen näkyjä - me näämme lapset hullut! - Se untako on kesästä, - mi milloinkaan ei tullut? - - - -SUO-YRTTI. - - - Heloitti äsken heinät Maarian - ja päivänsäteet leikki korkealla. - Nyt ehtoo hiipii, mua kiehtoo loihdut - suo-yrttein yksinäisten vaarain alla. - - Yön sydän vetää synkkiin syväriinsä. - Maa-emo valmistaikse maatapanoon. - Sen hetesilmää tummaa ikävöitsen, - sen huuruavaa hengitystä janoon! - - Ei lehti liiku, ääret taivahan - vain leimuavat uhmaa kylmän palon. - On valkohurstin saaneet laaksot, alhot, - yökosteen turpeen tuoksu saartaa salon. - - Keinuilkaa jalan alla sammalkeitaat, - lemutkaa yrtit, teistä taitan parhaan! - Katajat, höytykukat, pursut kuiskaa: - myös itse kuulut öiseen ryytitarhaan. - - - -HÄTÄHUUTO. - - - Miks viihdy ei koskaan - suru sydämessäin? - Enää kuulla en kestä - iki-ikävätäin! - - Tuhat kertaa jo tuskas - ykstoikkoisen näin: - Noin hukka vain ulvoo - vilutähtiä päin! - - Noin hylje vain haukkuu - sumupaadellaan! - Noin huutavi huuhkain - yön kattaissa maan! - - Hätä rinnasta häipyy, - hätähuuto vain jää. - Koko luonnon on tuskaa - mun huutoni tää! - - - -LUMOISSA. - - - Niin vieras on tie, - ei kotiin se vie. - En taloa tunne, - en maata, en puita, - en taivastakaan. - Kulen horjuen - ja itseä, muita - pois torjuen. - Ah keitä, ah keitä - te lienette kaikki, - te lapsoset maan? - En tunne ma teitä! - - Kai unta mä nään! - Niin laakea kansi - on ilman tään! - Niin ahdasta täällä - on alhossa! - Oli kotini korkea - huipulla, - veen, pilvien päällä. - Ja siell' olit sa, - sydän-ystävä mun. - Mistä löydän ma sun? - - Ja itseäin nää - minä missään en. - Ole entinen - ei itseni tää, - mi oudoille puhuu - kuin tuttuja ois ne, - kyläraitille huhuu - kuin armahan tois se, - vaikk' armaani ajoi - vain hattara-ratsain, - säde-orhilla päivin - ja öin tulenpatsain; - ei jalkansa koskenut - tomuhun maan, - ei morsionkaan! - - Niin minä silloin - morsius-illoin - istuin sirpillä kuun, - keinua joutelin, - aavoja soutelin, - vierellä ylhän - unteni purjepuun. - Loitos matkasin - satujen saariin, - kauas katselin - taivahan kaariin, - huumion kukkasin - kiertelin pään. - Ehkä ma silloin - sieluni hukkasin - onneeni häikäisevään. - - -- Tuu tuu tummahuista! - Ihaninta et itseäs - löydä, et muista! - Tuu tuu ruma-parkaa, - syynraskasta, arkaa! - Soi toisin, ah, kerran - sun vertesi tahti! - Olet loihdittu muoto, - lumokoira ja vahti, - kahlittu ikuisin - pakkovyö-kahlehin - portille Helvetin! - - -- Tuu tuu Manan hurtta, - sisu ilkeä sulla, - ei hyvä lie vieraan - sun lähelles tulla. - Olit kuitenkin kerran - sa ihminen hellä - ja liidätit vienoa - lemmen purtta! - Nyt syömmes on kellä? - - -- Hau hau, Manan Halli! - Et rintaasi sairasta - koskea salli, - et silittää selkää. - Kaikk' yrmyäs pelkää. - Ken olet, ken olit? - Ken päästäisi loihdun - ja heittäisi sieluhus - auringon soihdun? - Tuu tuu tuiretuinen! - - Olen itseni ilta, - vain kummitus, aave, - vain himmeä haave, - ah, päiviltä muinen - niin onnellisilta. - Ei sielua mulla, - sen kadotin ma. - Se sulla, se sulla - on tallella, - sydän-ystävä mun. - Ma itseni löydän, - jos löydän ma sun! - - - -MUUTTOLINNUT. - - - Niityt tummuu, vainiolla vaiti, - alastomia sänki rukiin, kauran. - Rientää kukkaisempain kumpuin puoleen - saatto muuttolintuin lumi-auran, - Siipein havina kuin haave soi, - mieli vaikeroi: - - Sinne, sinne, kerallanne kauas, - sinne kukkaisempain kumpuin puoleen! - Sinne, sinne, joss' on lohdun yrtit, - huojennusta joka tuskaan, huoleen, - lempeämpiin lehtoloihin pois, - kunpa lentää vois! - - - -SYKSY. - - - Maaemon syksynkypsään äidinhelmaan - niin lasna katsoin syvään, ihaellen - kuin ihanaiseen tauluun, runoelmaan. - - Nuoruuden seppelöimään nousi päähän - syysrypäl-viini maljass' elojuhlan: - kuin häihin syöksyin hävityksen säähän. - - Taas huminoivat huilut syksyn tuulen, - mut häihin ei, ah pelkään: hautajaisiin; - sen omaan rintahani tulleeks kuulen. - - Kuink' olin rikas, kun mun kaukaa kaarsit, - yön, kuihtumuksen karkeloiva kuoro, - kuin köyhä nyt, kun sydämeni saarsit! - - Veronsa vertyin maksaa elämälle - maaeon parmas. Toist' on ihmislapsen: - varisee kaikki, mitään ei jää hälle. - - - -SANAJALKA. - - - Sanajalka, miks sua pelkään, - salasiittiö inha ja kuolemankoura! - Väre kylmä nousevi selkään, - kun lehvies lomitse joiun - yli varjoisan polun. - - Et pure, et pistä, - kudot pitsiä helmellistä - ja katveessa korven - päälakeas lauhkeaa kampaat. - Mut juurissa sulla on sakset - ja loukut ja raateluhampaat! - On niinkuin haastaisi mulle, - vuostuhanten takainen muisti: - on alla sun vaippasi päärmeen - vihan sakka ja vihreä myrkky - sen kuningaskäärmeen, - esi-äitimme Eevan mi suisti. - - Valituksesi raskahan kuulen. - Sanajalka, sua säälin, ma luulen! - Liet valtias syösty, - jälkeläinen sen jättiläisruohon, - mi kerran juurtui - alkuaikojen hehkuvaan suohon, - yläilmoille suurtui, - kera saurusten julmain - näin hallitsi piiriä maan. - - Nyt eksynyt sydänmaan lehtoon - miljoona-vuotisen ehtoon - liet nähnyt sa hämärtäyvän, - elon kaiken pieneksi käyvän. - Myös itse oot orpo ja heikko, - vain vaivaispeikko, - mi koristaa helmoja korven - ikimurheellaan. - - - -PÄIVÄNLASKU. - - - Jo päivän läikkä painui vuorten taa. - Se sinne palajaa, - miss' alkaa aamun maa, - tie ilman kotkien - taa yltää pilvien - ja metsän harhasalit aukeaa, - ja minne sielu mun, - yön helmaan vangitun, - ah, ijät kaiket turhaan halajaa! - - Maa huoliutuu huntuun illan sään. - Pien' peippo aran pään - jo verhoo siivellään, - siks kunnes aamun koi - taas yllään karkeloi, - vain ihmislaps jää pitkään ikävään. - Niin sydän verkkaan lyö, - kuin sais jo iki-yö, - kaikk' ainiaaks jäis alle varjon tään. - - - - -VASAMAT. - - - -TULIPIIRTO. - - - Tuli taivahan löi, savu noroista nous, - tuhatpäisenä aaltosi kansa. - Jumal-aattehet synkkien sieluissa sous: - elo kaipasi kalleintansa. - Ota säilä ja jous, - sillä halkaise yösi, - riko rautaiset vyösi! - Vapaus, vapaus jalo sankarityösi! - - Veli veljensä kätehen tarttuvi rehtiin. - Elo sai, mitä kauneinta pyys. - Vapaus, vapaus, vuoks sun tämä tehtiin: - tulipiirto jäi kohtalon kirjan lehtiin. - Suur-ihmisyys, - älä voimias salaa, - nyt valloita alaa! - Jo kansasta kansaan sun loimusi palaa! - - Myös otsalla sun, polo synnyinmaa, - jo on kansojen kruunu kallein: - vapaus, vapaus sua johdattaa - oman lippusi hulmuta sallein! - Nyt onneas jaa - joka orvonkin kantaa; - nyt on oikeus antaa! - Päin purtemme rientää jo untemme rantaa. - - III. 1917. - - - -VAPAUDEN AAMUNA. - - - Nousivat sankarit, särkivät teljet. - Ihmisyys suuri nyt viiriä vie. - Kätenne tänne, te ihmiset, veljet; - yhtään ei rintaa kylmänä lie! - - Vapauden ruusu, kylvetty verin, - aamuhun outohon aukenee. - Veljeyden lilja, ah, lempein terin - heimosta heimohon siltaa tee! - - Vait'olon vanki, kahlittu kansa, - kuuletko: vapausvirtesi soi! - Tulkita tunteita parhaitansa - vieläkö sielusi sorrettu voi? - - Painajais-untesi alta jo havaa - ihanaan ilmaan ja aurinkohon! - Häkkilintunen, siipesi avaa! - Vieläkö nousuhun voimaa on? - - Isänmaan rakkaus loimua yöstä - taivaankantehen valkenevaan! - Ei sua enää syytetä, syöstä; - hehku nyt puolesta poljetun maan! - - Muotosi entisen puhtahat juonteet - aika on jällehen kirkastaa. - Kaikk' alas iske sa alhaiset luonteet, - uudesti syntyvä synnyinmaa. - - Huomaatko päivästä säteilevästä: - hetki on lyönyt, aika on uus! - Vaativat tilille hetkestä tästä - mennehet vaiheet ja vastaisuus. - - Satojen vuosien sammalen alta - kirkkaana nouse ja kaikille näy! - Oikeus, kansojen maailmanvalta, - lippusi nosta ja voittohon käy! - - III. 1917. - - - -PÄÄSIÄIS-YÖ. - - - Tuli sammakot inhat ja rutto ja rakeet, - tuli sirkkojen lauma, mi leivän söi, - tuli pimeys suuri ja pilvet sakeet. - Käsi Herran Pharaon huoneen löi. - On Pääsiäis-yö, - Pian valkeaa. - Ylös kansa, ja vapaus valloittakaa, - ja Siinain vuori ja Kaanaan maa! - - Syvä kaipaus kannusta kylkiä ratsaan! - Niin pitkä ja outo on eessämme tie. - Mut Oikeus ohjaa, kuin tulenpatsaan - valoviiri se korvessa kansaansa vie! - On Pääsiäis-yö, - kevät-tuoksuva sää. - Niin kaukana, kaukana määrän on pää, - sitä nähnekään sukupolvi ei tää! - - Mut kaihomme keitaass' on Saaronin liljat - ja palmut ja seedrit ja granaattipuut; - siell' aaltoo lehdoissa lempeät viljat, - pyhän Jordanin päilyvi lahtien suut. - On Pääsiäis-yö. - Ijät muistoa sen - me vietämme polvesta polvehen - kera harppujen, huilujen, symbaalien! - - 1917. - - - -TOTTAKO ON? - - - Untako tää vai tottako on? - Kansako vapaa ja kahleheton? - Muuttuiko riemuks, mi murhe ol' ennen, - harteilta vierikö orjuuden taakka, - hengen mi salpasi lapsesta saakka, - viel' oli saattona Manalle mennen? - Tottako on: - Suomi on vapaa ja kahleheton? - - Untako tää vai tottako on: - päästy on tyrmästä aurinkohon! - Aavojen tuulet jo purttamme ajaa, - keuhkot paisuu, valtimot tykkää, - sydämet suuresti, laajasti sykkää, - ei ole onnella määrää, rajaa! - Tottako on: - päästy on tyrmästä aurinkohon! - - Untako tää vai tottako on: - leppyneet vallat on kohtalon! - Saa taas syttyä nuorten mieli, - laineena laulaa vapauden vaisto; - arvonsa entisen saa elon taisto, - kaikunsa kantelon kaunein kieli. - Tottako on: - leppyneet vallat on kohtalon! - - 1917. - - - -TÄHTITULET. - - - Saa talven tähtihuntuun suuret salot. - Lumisten töllein akkunoista valot - taas kuusten loistaa, mut ei koskaan ennen - näin loistaneet ne synkkiin sydämiin. - Ja tähtitulet Suomen taivahalla - näin tuikkaneet ei vuosiin tuhansiin. - - Ne kylvää kohtaloja, tulta, tuhkaa; - ne lupaa autuutta, ne syyttää, uhkaa. - Mik' onkaan osamme? Nuor' vapautemme, - tuo kauan kaivattu, jo valittaa, - sen aateluus kun suotiin alhaisille... - Vuoks sorron oman huokaa vapaa maa! - - Hyvyyden juhlaan käymme, vaikka lymyy - hyvyyden henget. Huulet kalvaat hymyy, - kuin unelmalle, joulu-aatokselle. - Lävitse nälän, hurmeen, kyyneleen - kaikk' kurkoittavat kansat onneen yhteen: - ah, joulurauhaan, rauhaan ikuiseen! - - XII. 1917. - - - -ISÄNMAALLE. - -_Nuorten laulu_. - - - Isänmaa, ota lempemme lämpöinen, - käsivartemme voima ja työ! - Veren, hengen me annamme alttiiksi, - jotta poistuis yltäsi yö! - - Isänmaa, sun tuskasi kyyneleet - meist' urhoja kasvattaa: - ei sortaja polkea milloinkaan - sun muistojes tannerta saa! - - Isänmaa, sulle hehkuvi rintamme lies; - sinut kannamme kirkkauteen! - Elonpäivämme sitten vaipua saa - kuin rantaan aaltonen veen! - - Isänmaa, ijäks tenhosi henkemme - sinijärves ja harjantees! - Paras palkkamme nuorena nukahtaa, - emo suuri, sun siunauksees! - - 1918. - - - -KORKEIN HETKI. - - - Jo täyttyy maassa miehen työt - ja nuoruus-unelmamme, - siks säilä säihkyt, sydän lyöt, - kaikk' yhteen loimuamme! - Jo saapui hetki sankarin, - tuo hetki korkein, ankarin, - jot' aavisteli taatot, - vuossatain harmaat saatot. - - Ja vapauden viiri, niin, - nyt välkkää kädessämme! - Sit' ennen lahjaks aneltiin, - nyt sydänverellämme - sen iki-omaks ostamme, - maan kansain keskeen nostamme - kuin kotilieden lunnaan - yl' armaan kotikunnaan. - - Nyt vaappuu vaaka kohtalon. - Koht' antaa Klio selon. - Jokainen urhoks' tulkohon! - Nyt lyödään arpa elon: - me sanoako saatamme - vapaaksi synnyinmaatamme - ja elää, kuollen sille, - polville tuleville. - - 1918. - - - -VARTIOLAULU. - - - Me linna oomme Suomenmaan, - sen vankempaa ei lie. - Vain puhki meidän rintamme - käy vihollisen tie! - - Me lippu oomme Suomenmaan, - käy tiemme valkeuteen. - Jos vaadit, hurmein kastamme - tään kalliin tantereen! - - Me sulle valan vannomme, - mi kestää haudan taa: - me emme väisty, ennenkuin - on vapaa Suomenmaa! - - 1918. - - - -MAAN NOUSU. - - - Tuhatvuosien tyrmästä, vuorien alta - maan sankarit rynnistää: - Enää heimoushenkemme maata ei malta! - Nyt voita tai hangelle jää! - Maa, orjuuden käynyt mi on joka asteen, - elon hinnaksi vaativi hurmeisen kasteen! - - Puna-aurinko nous, loi luontomme tenhoon, - yön päiväksi vaihettaen. - Kuin saapuvan Väinämön vaskiseen venhoon - me katsomme kaarehen sen. - Uus Sampo jo soutavi kannella taivaan; - ijäks vallattu on se nyt tietäjän laivaan. - - Taas Kaleva kasvaa ja Karjala suurtuu, - elon kauneus karkeloi; - nimi Suomen uutena lauleloon uurtuu, - maanpiiri sen virsiä soi. - Sen kannel ja kalpa nyt kilvan kaikaa - tätä kansamme kohtalon korkeinta aikaa! - - Mut sankarivainajain karsikot suuret - iki-ylväässä murheessaan - kera sankarten kätkevät Sampomme juuret - syvän helmahan synnyinmaan. - Sitä sielt' enää riistä ei Louhen valta, - maan suojelushenkien siipien alta! - - 1918. - - - -LEMMINKÄISEN ÄITI. - - - Voi mua, voi, -- kantaja Kalevan kansan! - Voi sua, voi, -- kullainen kuopuksein! - Kaukoni kaunis nyt uhrina katalan ansan! - Niin sinut ilmoille saattelin murheeksein. - Niin sinut, sankariks luodun, langetti halpa - sokean paimenen patto, ei kunnian kalpa! - - Liioin sä lienetkin ollut läikkyvä, lieto, - sull' oli uljuus, ei ollut partasuun tieto; - liioin sa vieraissa vierit, halasit uutta, - vapaus sulle ol' leikkiä, vallattomuutta. - Laps olit vielä, et untesi urho, et mies. - Mieheksi kasvaa tähdissä säätty on ties. - - Haravoin poikaani koprusta kolean Tuonen, - muruja miehen jo menneen, lapseni rakkaan. - Voi emon sydäntä, vasta ma itkusta lakkaan, - kun sun jälleen helmaani sulkea saan. - Vahvempi rakkaus valtoja Tuonen maan. - Vielä, ah, kerran sulle ma elämän suonen! - - Luojani totinen, käy avuks hetkellä tällä! - Äityen murheisen lemmellä äärettömällä - voitelen vihoja vesun, kähyjä kyyn, - huuhtelen haavoja, liennän polttoa syyn, - liittelen rohkean rinnan ja ylvähän pään, - juottelen jäsenet nuoret jänteviin uumiin... - Vieläkö saanen yhtehen hengen ja ruumiin, - sykkimään sydämen lävitse kuoleman jään! - Rakennan raukkaani lemmellä äärettömällä. - Luojani totinen, käy avuks hetkellä tällä! - - V. 1918. - - - -SUOMEN LIPPU. - - - Pois viiri veripunainen - valkeesta Suomestamme, - pois värit veljeshurmehen! - Sa lippu sinivalkoinen, - sun kohotamme taivaallen, - sun syvään juurrutamme - maan nuoreen kevätnurmehen - - Oi, liehu vaate valkoinen - harjalla linnan oman! - Pois rikos veljesliitojen! - Sitele, risti sininen, - taas sydänlangat yhtehen - heimomme onnettoman - vierillä Tuonen viitojen! - - Ennusta aikaa armaampaa - ja suurta sunnuntaita! - Ei liehtojana sotien - nuor' vapautes olla saa, - mi suvi-ilmaan hulmuaa. - Se turvaksemme laita, - suojaksi Suomen kotien! - - Jo saapui lapset auringon - ja virvet vihannoivat. - Vihitty olet valohon; - kuin taivas ollos tahraton, - sa lippu Suomen kohtalon. - Jos taistoon rummut soivat, - niin liitä liittoon jalohon! - - VI. 1918. - - - -Z. TOPELIUS. - -_Satavuotismuisto_. - - - On hyvyys haave, mut ei haave vainen: - sa elit; olit ihanteesi lainen. - Viel' lempee hymys niinkuin rusko päilyy - vuossatain myrskypilvein paltehella, - soi laulus lauha yli tykkein pauhun: - maailman voittaa voi vain rakkaudella! - - Ol' ilmass' silloin kevättä ja taikaa, - kun meille ennustelit onnen aikaa! - Sun kanssas Lönnrot, Runeberg ja Snellman - säihkyivät sätehinä talven maassa; - sovulla seppelöit sa Suomen linnan, - pyhäinen lehti onnen apilaassa! - - Soi toisin nyt kuin silloin kanteleemme. - Kuin usviin uppos iki-ihanteemme? - Ja raskaammin kuin koskaan nyt me polot, - me lapset ajan ankaramman, karun - kaipaamme seesteisyyttä, rauhaa syvää - sun sydämesi heljän päiväntarun. - - Taas päästä mielimme sun jalkais juureen - ja uskoa sun unelmaasi suureen: - isien maahan, yhteiseen ja yhteen, - myös valtaan rakkauden ja hengen valoon - Suur' tietäjä, ah, hienoin sydänlangoin - kohota kansaas ihmisyytees jaloon! - - - -TYÖN VELJIEN VIRSI. - - - Työn veljiä oomme, työn orjia emme, - työ voimamme on, tie vapautemme! - Yön lapsilla meillä kiire on valoon, - ylös kummuille, säihkyvän päivyen paloon! - - Ei tallaten toista, ei huonolle kostain, - vaan ylväänä itsemme ilmoille nostain! - Työn kultaiset tähkät me taitamme sille, - ken työn on tehnyt, ei arvottomille. - - Alas alhoon, missä on kurjuus ja hätä, - emme veljeä, siskoa yhtään me jätä! - Pian valkenee ankeille elämän taulu! - On rakkaus kauniimpi kuin sotalaulu! - - Ken sortajaks nousi, sen sorto löi alas, - ken surmasi, sukuhun susien palas! - Me rintamaan astumme rauhan aattein - ja paistavin palmuin ja valkehin vaattein. - - Ei horjuta vastus ulkoisen muurin. - Oman rintamme rotkot vaara on suurin. - Oi, aurinko, aurinko, luo säde sinne, - miss' synkin on rotko ja iljaisin rinne! - - - -ROBERT KAJANUKSEN TÄYTTÄESSÄ 60 VUOTTA. - - - Sahkösielu Suomen yössä, - Paloit niinkuin lempi Luojan - Armain aatos elos' työssä - tahto lämmön, valon tuojan. - - Nuoriin mieliin intomieltä - lietsoit, loihdit sankarkuvan, - soitit suurta sydänkieltä - synnyinmaasi valveutuvan! - - Jos kielet kaikkialta - soi, sa tiedät henkes helää; - jos jo siirtyy pimeen valta, - näät: sun säkeneesi elää! - - Tuhat tulta hehkuu sulle, - huomaatko, ah, piilostansa: - kiitos sulle, siunatulle! - Nostajaansa nostaa kansa. - - Tai et huomaa: vainen antaa, - muut' ei pyydä henki ylväs. - Suomen temppeliä kantaa - vaka vanha, tyyni pylväs, - - - -EINO LEINOLLE - -6.VII.1918. - - - Suomen suven suuri lapsi, - kansan hengen kannelniekka, - usein itkit halla-öissä, - useammin vielä iski - tuskas tulta, löi kuin miekka; - sotatorvin helskyi hiekka, - missä vierit, unten urho, - päitä listit noidan lieron - eestä heimon kahlehditun, - vasten valtaa suuren Kieron, - - Vastavirtaa viljoin sousit, - tuosta tietäjäksi nousit, - ilmoille toit syyn ja salan - muinais-yöstä Kalevalan, - kukkalatvan liitit juureen, - valonsotaan soitit suureen, - taikas kaikui taivahalla: - humisit kuin harmaa honka - taikka vanhus valkohapsi, - sinä, suven suuri lapsi! - - Kuka arvas loitsus hinnan! - Alla kovan pantsarpinnan - värähteli vienot kielet - niinkuin vaski vaaran alla. - - Jo lie tullut Suomen suvi, - Sampo kaunis saatu käteen, - jota kauan kaihoit, toivoit, - Suomen nuori Väinämöinen, - vaikk'ei soi sen kansi karu - kuin soi kieli unten säteen, - sydänkaihos tuhat-öinen! - - Viel' on surman tiessä mieli - musta, paino yllä, alla, - uhkaa täynnä ilmanpieli. - Sentään voi jo vapaa kansa - ylös nostaa kilvellensä - vapahaksi laulajansa. - - Kiitos sulle, Suomen sulho, - kansan hengen kannelniekka, - että välkkyi vaskivyölläs - sekä kannel että miekka, - että helkkyi hallan maassa - sankarlaulus raskastöinen! - - Välky, helky eelleen meille, - sotapappi hengen työssä, - tietäjämme, taitajamme, - loihtijamme Lapin yössä! - Viel' on meillä taival pitkä - aurinkohon Suomen suosta. - Loista yllä Suomen saloin - niinkuin omatunto jaloin. - - Mistä kuljet, kaikki tietää: - polku kaunein kulkee tuosta - noustaksemme jumaloitiin, - niinkuin nousee kaipuu noihin - henkes pyhäisimmän pyyteen: - ikuisempaan ihmisyyteen! - - - -VIIPURIN LAULU. - - - Nyt laulamme kunniaa Karjalan armaan - ja Karjalan linnan vuossatais-harmaan. - Vanha Viipuri, oi, - yhä kantelos soi! - Sa muinaisten muistojen tyyssija ylväs, - ain' olkosi maasi lippu ja pylväs! - - Kylä kuuluisa kestein ja kultavuon kehto, - niin kiehtoen siintää sun laulujes lehto. - Vanha Viipuri, oi, - yhä kantelos soi! - Yhä hopeita helkkyvi kukunta käen - yli Karjalan kauniin karkeloväen. - - Nyt laulamme kiitosta Karjalan hilpeen - ja helmen, min kuulu sai kunniakilpeen. - Vanha Viipuri, oi, - yhä kantelos soi, - kisatanhut herkkien hetken lasten, - pyhä pantsar iskujen kohtalokasten! - - - -JUHANNUSTUNNELMA 1918. - - - Maa kylvetty hurmein vehreään vaipoittuu - ja täyteen kukkahan puhkee tuoksuva terttu. - Mitä tiedät sa kertoa portilla pihlajapuu? - Kenen haudalla kaihoas helkytät, koditon kerttu? - Liet eksynyt seutuun outohon merien takaa: - pesäräystähäs poissa on, ystäväs maassa jo makaa... - - Niin, käynyt on myrsky, mut jälleen puhdas on sää. - Oi, lennä, leivonen, ilmojen korkeuteen - ja kaksin verroin kirkkaana kauneus nää - maan, taivahan loiston, järvien kimmelveen! - - Mies miekan töiltä astuvi verkalleen - kotipientaren luo, luo kuokan ja viikatteen. - Lemu tuttu jo sieraimeen käy mullan ja havun - ja leyhkäys lehmihautehen, turpeen savun; - ja kyynel poskelle karkeelle herahtaa: - - "Ole siunattu, siunattu, ravinnon-antaja maa, - sa isien maa, min puolesta munkin suotiin - pisar vertani antaa, kun vapauttasi luotiin! - Maa ravinnon-antaja, antaja ikuisen unen, - sun helmahas suureen kohta ma unhoittunen, - ijäks raukenen pois, -- mut taistoni palkaks saan - ma maata mullassa kukkivan, vapaan maan!" - - Jo korpitemppelin korkeat kellot soi. - Salon humisevaisen himmeään siimekseen, - syvähetteiden luo, ne kutsuu kalvahtaneen. - Nyt on luonnon juhla ja Luojan, mi luodut loi: - maa loukattu leppyy, jälleen lahjoja jakaa. - Suven laupiaan suurelle Luojalle kumartakaa, - te ihmiset kaikki; vain taittuva kaislan korsi - on ihmisen tie ja vallassa Korkeimman. - Ei kypsytä tanner tallaama herjaajan - elon tähkää, tyhjäksi jäävät auma ja orsi. - - On merkit oudot taivaalla, maassa ja veessä: - on takana taistelu, raskaampi kenties eessä. - Maa laupias, liittomme yhdy ja vaarassa auta, - tään antaos murheenlastesi laakson itää; - sun lupaamme ijäti pyhänä, kalliina pitää, - sa vapaussankariemme sankarihauta! - - On luonnossa juhla, mielissä hartaus vakaa. - Te ihmiset kaikki, luonnolle kumartakaa! - - - - -HAAVEKELLOT. - - - -DON QUIJOTE. - - - Ken syntyi urhoks sankar-unelmain, - ei taltu lapseks laumain harmajain. - - Kun yllä joukkoin sotahuudot soi, - hän kivettyy, ei myötä mennä voi. - - Ei viihdä häntä varma voiton tie: - loputon kaiho kauemmaksi vie. - - Kuin outo, orpo täällä kulkee hän - tenhoissa suuren jumal-hämärän. - - Hän näyt näkee, joita muut ei nää; - hän muille arvoitukseks, narriks jää. - - -- Kas, kas ne pilkkaa. Tuolla houreissaan - suur' don Quijote taas nousee satulaan! -- - - Hän haamun lailla katvehessa kuun - yön tuulta vastaan samoo taisteluun. - - Saa ritariksi ruusun kuollehen; - voimansa varisee kuin lehdet sen. - - Hän kesken teon myrskyn pauhaavan - laul' yksinäisen laulaa unelman. - - Kuin pilven varjo, läikkä tumman veen - hän soutaa tyhjyydestä tyhjyyteen, - - jäljettä rauentuen rantaan maan, - syyskellastuvain kaislain kahinaan. - - - -HUOKAUS. - - - Taas kukkaset puhkeaa pientaren pieliin, - käet kultaiset kukkuu. - Kuin ennen ne riemua ei tuo mieliin. - Oi, Herra, sun maailmas verehen hukkuu, - sun ihmiskuntasi, kuvasi vaipuu, - oi, Herra, miks lapsesi tahdot syöstä! - Vain kuolevain silmät kiiluvat yöstä - kevätkimmeltävästä. - Miten polttavi tuntoa tuska ja kaipuu - pois alhosta tästä! - - Ijäks tuomitut liemmekö syymme vaivaan! - Herra, armahda meitä! - Kuin paasi niin painavi paltehet taivaan. - Me pyysimme painia Jaakopin painin, - näin tähtihin nousta: - jäi taaksemme tuhkaa, jälkeä Kainin. - Maan kansat kulkevat kirojen teitä. - Herra, armahda meitä! - Vanhurskahan vihasi viivytä jousta! - - - -I.N.R.I. - - - Mua ahdistaa - meri, ilma ja maa, - elo ihmisten, - nimi ihvehinen - "maan kuninkaan", - jota otsallaan - nään kantavan tuon jumal-syntyisen - ja ristiinnaulitun Vapauden. - - Ma polvistun - luo ristisi sun: - "Ole armollinen - maan lapsillen, - ota, Tuskien mies, - pois orjuuden ies!" - Sun opetuslapsesi vartomaan jää - ylösnousemus-aamuas häikäisevää. - - - - -AAMUN SARASTUS. - - - Rannalla kauhun yön - ui siinto kalvas aamun ensi säteen. - Kuin arastellen veli veljen käteen - käy jälkeen murhatyön. - Tää Kainin merkki millä voidaan pestä - pois synkän ihmisyyden sydämestä? - - Suur' rakkaus sen voi. - Välkähtää valot pilvilinna-viirin: - kohoaa ylle murheisen maanpiirin - ikuisen rauhan koi, - kun puhkee tuhatvuotis-päivä tästä - titaani-yöstä, jumal-härnärästä! - - - -KEHTOLAULU. - - - Tuuti tulisoroista - esiin elon noroista, - tuuti tulta taivahan - tuskaan, sielun vaivahan! - - Kerran murrat kehtosi, - tunnet elinehtosi, - sytyt pyhään palohon, - poltat tiesi valohon! - - Tuuti lasta syväksi, - hyypiötäin hyväksi, - tuuti tulta taivahan - tuskaan, sielun vaivahan! - - - -LEMMEN MUISTO. - - - Sieluani suruun uupunutta - hiljaa keinuttelee haahti unten; - lapsuuteni rakastetun nään, - sinisilmäin hymyn, armaan pään... - Ah, ken voisi halki aikain lunten - päästä lapsuus-onnen hämärään! - - Ah, ken saisi varhaisnuoruutensa - valkeet yöt ja lemmenraskaat päivät! - Kultahaaveita ne mieleen toi. - Ihanimmat, jotka sydän loi, - utuisiksi unelmiksi jäivät; - mutta vielä rinnassa ne soi... - - Palaa aatos varjoin valtakuntaan, - maille vienon ensilemmen muiston: - konsa illoin yksikseni jään, - lapsuuteni rakastetun nään... - Putoo päältä sydän-öisen puiston - tähdenlento tyhjään elämään. - - - -AD ASTRA! - - - Sa laupias syys! - Ma tunnen sen tulon - jo laulussa laineen - ja humussa puun. - Kukat polttamat kulon, - uniraukean aineen - se lepohon tuutivi siunattuun. - - Sa yksinäisyys - syystaivahan alla! - Pois lakastumuksen - laduilta sa viet. - Sua kuuntelemalla - yön arvoituksen - syli aukee, siintävät tähtein tiet. - - - -KAIHO. - - - Oi kaihoni, kauneuskaihoni kuolematon, - sa arkeni halki hohtava autere sees, - tie ohitse onnen, yksinkulkuhun jylhään, - ikiväistyvän luo, ikiriutumuksehen ylhään, - salaruoska, mi viiltäen liehdot rientämään ees, - tuliorjantappura raukan otsani yllä, - mun kiedot äärettömyytesi syleilyllä, - käsivarsin aineettomin, ikiorjuutees! - Oi kaihoni, kauneuskaihoni kuolematon! - - Ikiväistyvä, oi, ihanuutesi unta vain lie, - mut mulle sa viittaat, mulle oot kohtalon tie, - sun katseesi alla murtuvi kauneus aineen, - sun kutsusi rinnalla halpa on houkutus maineen: - unohtuu aika ja hetki ja kukkaset maan. - Ah, koskaan et antau kiinni, sa ylhä ja arka! - Mut autuas oon, jos vilvoitellakin parka - ees huntusi varjolla pään polon polttoa saan! - Ikiväistyvä, oi, ihanuutesi unta vain lie! - - - -JUHLA-ILTA. - - - Kaikki rientää riemun syliin, - ääreen juhlakynttilöiden, - valon kimmeltäviin kyliin, - jotka välkkyy halki öiden - tauottua arkitöiden. - - Keltä puuttuu kynttilöitä - käydä vastaan joulu-öitä, - lainaa suuren juhlavalon - akkunoista tähtitalon, - säkeniltä, jotka sataa - iltataivaan syvään sineen: - niitä katsoo ystävineen. - - Kellä lienee koti hellä, - kodin onni sydämellä; - kellä haave vanha vainen - sielussaan kuin kellonsoitto, - muiston kuuran kuvajainen, - kaiho, joululaulun lainen. - - Jokainen on tämän kerran - rikas, nuori jonkun verran. - Missä liikkuu Herran henki, - siell' on jakaa toisellenki. - Älä kysy: miksi, kelle? - Oves avaa hyvyydelle! - - Kesän kesti ruusu uhkee, - nyt jo nukkuu hangen alla, - vilu-neitten parmahalla. - Kukat kuolottomat puhkee - vasta ihmissydämistä - hellemmiksi heltyvistä, - rakkahasta rauhantyöstä, - hyväntahdon joulu-yöstä. - - - -HELMIKUU. - - - Talven helmi, taivaan tähtiseule, - pimentoihin unhoitettu kuu, - hanki-valkeata valtaa käytän, - mieltä puhtaampaa kuin kukaan muu. - - Veret kuumat hyydän, liikkeen jäädän! - ajan kello hetkeks seisahtaa. - Hiljaisten maan lasten sieluun silloin - ikuisuuden aatos lankeaa. - - Seulon sieluja, oi, pakkashenget! - Surmatkaa ja kootkaa aarteeseen! - Sen vain korjaan, joka kylmän kestää, - ikihelmeks käyvän kyyneleen. - - Kiteet kulmillain on tähtiyöltä; - helkehuntu lahja alku-jään. - Vilu vieras tääll' oon, Pohjan vanki, - kruununi jäi aikain hämärään. - - Lien ma elon kaiken kaukotaulu, - tausta, loppu, liikkumattomuus. - Kerran vielä kaiken luomakunnan - saartaa sama himmee hiljaisuus. - - Kaartaa kimallukset äärtä vailla - rantaa autioiden maisemain. - Kalmistossa valkohiutaleiden - ihminen ja aika, muisto vain! - - Silloin istun jälleen kruunu päässä - äyrähällä tyhjyyden ja yön, - tutkin linnani jääkuvaisesta - turhaan jälkeä poislaastun työn. - - Lumiruusuin kuudankatvehessa - kerran iki-unta uinut maa. - Hetken hermot, turhan työnne orjat, - kuumehoureestanne lakatkaa! - - Astu sielu sydämeni jäähän, - haaveitteni hopeehelinään! - Kiedon laakealla vilpehellä - huomishuolten liekitsemän pään. - - - -VARHAISKEVÄT. - - - Tippuvi räystäät, vierillä teiden - pelmuten pulppuaa hilpeät purot. - Paistavi päivä, läikkyvi ilma, - herahtaa hymyhyn kasvot jurot. - - Tunnetko, tunnetko, kulkija-parka: - sulaa ja soi myös talvinen rinta, - sykähtää synkkien verien virrat, - värähtää kummasti paatunut pinta? - - Kaikk' kovat yösilmä-, jääsilmä-peikot - auringon kaunista katsetta lymyy. - Lokaisen, nauravan lammikon kalvoon - korkea taivas takaisin hymyy. - - Tunnetko, tunnetko, kulkija-parka: - jouduit jo valkeain valtojen alle; - paistaa sun täytyvi auringon lailla - pahimmalle ja parhaimmalle! - - Valkeita silkkiäispulmuja säähän - leutoon puhkovat rimpien raidat. - Havahtaa tuuli, lehahtaa tuoksu, - punertaa vienojen viitojen laidat. - - Tunnetko, tunnetko kulkija-parka, - että sa syvinnä kaipaat jotain: - aikojen autuahampien rauhaan - tuskista elämän turhain sotain. - - Painuvi päivä, helisee routa, - taivaasta maahan käy sinisiltä. - Hopeakyyneltä, helmeä täynnä - välkkyvi kuulas, kalpea ilta. - - - -LUONNON IKÄVÄ. - - - Oi, maa-emon helmaan - mun sieluni halaa, - pois rinnoilta riehun ja riidan, - pois korpeen, miss' elo ehjänä säilyy, - salolammelle, miss' yön ulpukat päilyy, - unilinnojen kuvitelmaan! - Sinne sieluni palaa - luo rakkahan virran ja viidan. - - Oi, tuokion verran - ma uinua soisin - mesimättäällä muistojen lehdon, - miss' haltiat haastoi ja kuusikot kuiski, - suviöiden haavetta keijuset huiski - mun lapsensilmääni kerran! - Kuin autuas oisin - ma keinussa luonnon kehdon! - - - -LUX. - -(_Victor Hugo_). - - - I. - - Oi, vastaisuus! Näky valkea tuolla! - Kaikk' kansat on vankilan ulkopuolla. - Sora, hiekka jo heilivi vihertyen, - kulot kasvavat umpeen nurmikkomailla. - Maa seppelepää on morsion lailla - ja ihminen ylvähin ylkä on sen. - - Kuin hämärän halki tai verhotun uksen - viel' aaluu kauneus kangastuksen, - mut kerran me täyttyvän tiedämme sen. - Vapahiksi me kerran pääsemme ihan, - jos menneisyys kävi merkeissä vihan, - tulevaisuus tulkki on rakkauden. - - Jo nytkin syvältä synkeydestä - soi sävele kansojen veljeydestä, - se taivaalle kiuruna kirpoaa, - ja kohtaloin kolkkojen, murheemme yllä - se helkkyvi vienolla hyväilyllä. - Oi, siivekäs haave, jo luoksemme saa! - - Te nähkää, yö on jo valkenemassa! - Maailmassa suuressa, vapautuvassa - Capetingit ja Caesarit syösty jo on. - Jo hoivansa taivaan hengetär tarjoo: - sukupuut täyskypsät piiriinsä varjoo - suur' rauhansiipi liikkumaton. - - Oi Ranska, suortunut vaivojen alta! - Oi terve, valkeain huntujen valta - ja voitto jälkehen kauhujen yön! - Taas sees on taivas ja linnut on täällä, - orapihlajain oksilla, päittemme päällä; - pajat puhkuu ja lietsoo painetta työn. - - Ja tapparat, keihäät joutavat loukkoon, - tykit, pommit ruosteisten romujen joukkoon; - ne unheessa maatuvat, murtuvat pois. - Koht' enää ei jälellä niistä sen verran, - että kourulla koukata vettä vois kerran, - että sirpaleen laidasta sirkkunen jois. - - Katos kauna ja syy, vihamieliset linnat. - Sama täyttävi tunne nyt kaikkien rinnat, - sama kaikille viittovi määränpää. - Näin Jumala sielumme liittävi yhteen - ja sitovi kansoista kaunihin lyhteen. - Hätäkellojen köys saa levähtää. - - Oi katsokaa, välke ui taivaan rantaan! - Se kasvaa, sen loisto jo kauaksi kantaa, - jo joudumme valtaan valkean sen. - Tasavalta maailman, eessäin sun näen! - Jos lienetkin vielä nyt pienoinen säen, - olet huomenna aurinko ijäinen! - - - II. - - Kovan kohtalon lyömät, ei kauan se paina! - Kuin vuoksi ja luode niin vaihtuvat aina - valot, varjot Salliman lain. - Pahat päivät haihtuvat varjon lailla. - Pian riemuaa kansat auringon mailla: - yö unt' oli vain! - - Ajat onnellisemmat koittavat meille - ja kansoille kaikille vapautuneille. - Enää orjuutta, kurjuutta ei! - Vaan juhannusvirttä olemassa-olon - koko ihmisyys soi, tie häädetyn polon - kun kotihin vei. - - Hirmuvaltiain sammuvi sumea suku, - punaruskossa nousevi uus ajan luku - sinitaivahan kannellen. - Käsi kädessä, veljinä ihmiset kulkee, - jumaluus sama,:suur', heidät helmaansa sulkee, - Isä kaikkeuden. - - Soi rauhan viestit jo yllä ja alla; - ne ruokopillillä, pasuunalla - kautt' ilmojen kuuluuttaa: - Ole vapaa, maa! Enää orjuuden vaivaan - sua tuomita ei! Ole kaltainen taivaan - polo ihmisten maa! - - Edistys, tarutammi, sen keskelle juurtuu; - Ameriikan ja Euroopan saartavaks suurtuu - pyhä laulujen puu. - Sen oksilla valkeat kyyhkyset häilyy, - sen kautta päivällä aurinko päilyy - ja öisin tähdet ja kuu. - - Tää haave ylväin totta on milloin? - Me marttyyrit haudassa liemme jo silloin, - nuo kauniit kun kahleetta käy. - Käy autuaampina aamun he koissa, - kun meille, ah, Tuonelan kammitsoissa - yö hämärtäy. - - - III. - - Kylät, kaupungit riemua täys, elon intoa sorjaa! - Taivaalla ei helvettiä, ei lain alla orjaa! - Ja missä lie pyövelin piilu? Se tuntematon - maan uudesti-syntynehille heimoille on. - Ei onnea yksilön kurjuus kansojen salpaa. - Sotamiestä ei enää, ei rintamaa, tappavaa kalpaa, - verotaakat on poissa, myös ristit jo hyljättiin. - Tahra Euroopan tää: kuninkaitako palveltiin? - Ameriikan ihmetys: orjia ollutko meillä? - Runo, tiede ja taide käy oppaina elämän teillä. - Pois hälveni huoli, ja kuivui jo kyynelveet. - On jalkarautansa kahlitut karistaneet. - Kuin perhettä samaa suuri on ihmiskunta, - pyhä kaikkien työ, teko vastaava parhainta unta. - Elonpäiviä kiertää kiitosvirsien vuo: - yhtä kallis on korsi, min pieninkin kekohon tuo, - Tää ääretön, summaton, valossa-kylpevä kansa - se heikoimmallekin velkaa on onnestansa, - sille suonut on lahjan halvimman torpan mies; - joka yksilön rinta on yhteisen työpajan lies. - Ikivihreät kuuset, voittajat myrskyjen rankkain - ja tuuheat oksat ja lehvät tammien vankkain - ja seetripuut vanhat, graniitti-kuoriset nuo, - kaikk' kilvan toukokuun sirkulle suojaa suo; - värähtää jättien sielu ja valtaisan orren - ne hellästi kaartavat katteeksi ruohonkorren. - - Oi aurinko-maa, sädehohtava tulevaisuus! - Sun henkesi nousu se on, sa ihminen uus! - - - -SUVIYÖN SÄVEL. - - - Kuin tähtihärmää sieluhuni sataa - suvisen kentän lailla unelmoivaan, - ja kaikk' on mulla, mikä muuten puuttuu. - Häviön, kalman kauhut, turhuus, tuska, - kaikk' katoaa ja laulun onneks muuttuu, - ja rinnassani kastehelmet soi vaan. - - Soi sävel outo, sävel kummallinen, - soi kunniata kaiken olevaisen - heijaavain heinänkortten kahinalla. - Ah, kiitosvirttä kyynelhelmellistä - ne laulaa suulla yhtä sorealla - elämän ijäisen ja katoovaisen. - - Kultaiset korret, metsäin keijuskuorot, - kuin pirrat vetten yllä aranvienot, - te luonnon kannelpuussa sielunkielet, - heliskää kautta kaikkein ihmisrintain; - saa hetkeks rauhan rauhattomat mielet - valahtaa huolten ylle hunnut hienot. - - - -IHMINEN. - - - Tavoittaa tyhjyys jumal-ajatuksen - kuin tähdenlennon ikikierroltaan, - Leimahtaa siivet liekkiin lentäväisen, - mi tuhaks raukee tulen saatuaan: - unohtuu Minä, vaihtuu, muuttuu muiksi, - maan matosiksi, ruohoksi ja puiksi.,. - Tään turhan onnen vuoks me ihmiset - näin kiusataan ja tullaan kiusatuiksi! - - Poroksi polttain astuu jumal-aatos - sielusta sieluun soihtu kirpoaa; - ja suurempana joka sukupolvi - ja kauniimpana tulisurman saa. - On kirkastuksen kruunu surmatulla, - ehompi elää sen, ken jälkeen jää. - Oi, ihminen, on kaunis osa sulla - näin taistella ja voitetuksi tulla! - - - -SALAINEN SYTÖ. - - - Sa syömmeni sorretun hehkuva säen, - sa rohkea, pyhä, - yht' ylväänä yhä - sun sorronkin alla ma suitsevan näen! - - Ah, askelten alla! - Sala-yössä kuin korvessa miilun hehku, - niin peittää äänetön turpehen pehku - salokankahalla! - - Sa sitkeä, synkkä, sa kestät, joskaan - syvyytesi tähden - et outojen nähden - voi ilmiliekkinä loimuta koskaan! - - Tai hetkikö koittais - tuo korkea, jolloin ois leimuta valta, - sydän maailman syttyisi kaikkialta - ja kahleensa voittais, - - ja hyvyyden hiljaisen pilkattu voima, - nyt piillen mi sytee, - vain kaihona kytee, - ois tekojen suurien aateloima? - - Sen hetken jos näen, - niin ilmoille roihua vaikk' alta vuoren, - syki keralla maailman sydämen nuoren - pyhä, hehkuva säen! - - - -FAUSTIN LOPPUSANAT. - -(_Goethe_) - - - Näin sijaa valmistan mä miljoonille, - mut unteloille ei, vaan uurtajille. - Vihertyy niitut, pellot kellertäy, - inehmo, karja kunnahalla käy - rotunsa rohkeen luottain voimaan, valtaan, - suojansa saaden maalta raivaamaltaan. - Kuin Eedenissä täällä kukkii työ, - tuoll' ympärillä aalto ahnas lyö, - mut uhkaavaks jos käy sen hurja kulku, - niin yhteisvoimin nostetahan sulku. - Mun puolestani kaikkein kuuluville - viisauden viime sana olla saa: - Elämä, vapaus vain kuuluu sille, - ken hetki hetkeltä sen valloittaa. - Partaalla vaaran, sentään pystypäin - kehdosta hautaan kamppaellaan näin. - Ma taiston nähdä soisin moiseen tapaan - vapaassa maassa, kera kansan vapaan. - Hetkelle silloin huutaa haihtuvalle - ma mielin: viivy, ihanin! - Ei vaipua voi aioonien alle - eloni päivät jäljettömihin. - Tään nyt jo tunnen onnen hurmion, - tää korkein hetki elämässäin on! - - - -KAJASTUS. - - - Korkean rauhan maan - valkeat tornit katsovat kaukaa - kuiluun kuohuavaan. - - Siintävät silmään sen, - jolla on rinnassa hiipuvin kaipuu - ylitse syövärien. - - Erheiden eksyttäväin - alhosta nousevi ihmisen henki - kunnaalle seppelepäin. - - Voittaja taistelon - ei ole murhamies; tuomittu, syösty - hurmeinen sankari on. - - Eessä on uskonto uus: - kilvelle nostettu kaitsijaks kansain - sielujen aateluus. - - Maaemon heimousvyön - uurtavat multahan rauta ja teräs, - talttuneet tahkoiksi työn. - - Kansojen, yksilöjen - kilvan on kukkiva kirjava keto - turvissa veljeyden. - - Ah, yli maan, yli veen - kuin hymy Jumalan käy kajo kaunis - ihmisen kirkastuneen! - - - -SERENITAS. - - - Ma rauhan sain. Ei enää jalka liestä. - Vain hiljaa liityn ihmisyytehen - kuin liittyy luontoon lehdon kukkanen, - niin vailla valtiaan kuin orjan iestä. - - Mut syrjään jäin ma elon valtatiestä. - Sen halpa kunnia, kiistailu sen - huonosti sopi soitoks sydämen: - se vaati vankia tai miekan miestä. - - Pois kylmä kiiltokuori sielun jäätää. - Pelastan sieluni, muu kadotkoon! - Mun maineen Parnassolta saatte häätää! - - Vain sinne halaan, missä hyvyys säätää, - miel' leivon lailla puhkee lauleloon. - Ma pienimpänä suurin, vapain oon! - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Murattiköynnös, by L. Onerva - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MURATTIKÖYNNÖS *** - -***** This file should be named 56983-8.txt or 56983-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/9/8/56983/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |