Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 5064 deletions

diff --git a/57104-8.txt b/57104-8.txt
deleted file mode 100644
index c195032..0000000
--- a/57104-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5064 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Pikku Lallin tähtimaailma, by Mikael Sand
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Pikku Lallin tähtimaailma
-
-Author: Mikael Sand
-
-Translator: Hannes Salovaara
-
-Release Date: May 6, 2018 [EBook #57104]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU LALLIN TÄHTIMAAILMA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-PIKKU LALLIN TÄHTIMAAILMA
-
-Kirj.
-
-Mikael Sand
-
-
-Suomensi
-
-Hannes Salovaara
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1920.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- 1. Tähtitaivas.
- 2. Merkurius.
- 3. Venus.
- 4. Mars.
- 5. Jupiter.
- 6. Saturnus.
- 7. Uranus.
- 8. Neptunus.
-
-
-
-
-1. TÄHTITAIVAS.
-
-Lalli ja Maija hiipivät saliin. Tähtiä taivaalla ja tähtiä
-salinnurkassa. "Isä, mitä tähdet oikein ovat?" Kiinto- ja kiertotähtiä.
-Isä tuo kaukoputken. Lallia haluttaa käydä kiertotähdissä, varsinkin
-Merkuriuksessa.
-
-
-Oli kirkas ja kylmä ilta, maaliskuun keskivaiheilla. Sinä vuonna
-uhkaili kevät tulla myöhään, sillä vaikka päivät olivatkin lämpimät ja
-auringonpaisteiset, olivat yöt kumminkin hyvin kylmät, ja päivällä
-sulanut vesi jäätyi yöllä uudelleen.
-
-Kymmenvuotias Lalli ja hänen kaksi vuotta nuorempi Maija-siskonsa
-olivat hiipineet lastenkamarista pimeän ruokasalin ja eteisen kautta
-saliin. Maija piti kiinni veljensä takinhihasta, ja hänen pikku
-kätösensä vapisi, kun he tulivat suureen, pimeään huoneeseen, missä
-vallitsi täydellinen hiljaisuus. Kaihtimet eivät olleet alasvedetyt, ja
-ikkunasta virtaavassa kalpeassa valossa he näkivät huonekalut ja äidin
-ruukkukasvit. Näiden keskellä seisoi korkea Venuksen patsas kuin
-valkoinen haamu. Sitä eivät he kumminkaan pelänneet, sillä he olivat
-nähneet sen niin monasti ennen, mutta Maija ei mahtanut sille mitään,
-että hän yhä pelkäsi noita pimeitä nurkkia, joissa saattoi piillä mitä
-kamalaa tahansa.
-
--- Mitä me täällä teemme;' -- kysyi Maija peloissaan.
-
-Niin, sitä ei Lalli oikein itsekään tietänyt. Hän oli vain tullut tänne
-saadakseen vähän vaihtelua lastenkamarin yksitoikkoisuuteen. Hän oli jo
-lukenut kaikki läksynsä eikä tietänyt, mitä hän oikein rupeisi
-tekemään.
-
-Hän astui ikkunan ääreen katsomaan siitä kadulle, mutta ei siellä ollut
-mitään erikoista katseltavaa. Siellä ei ollut ainoatakaan ihmistä
-tämmöisenä kylmänä iltamyöhänä.
-
--- Katso Lalli, -- huudahti Maija, -- miten kauniit tähdet ovat tänä
-iltana! En ole milloinkaan ennen nähnyt niitä noin kirkkaina.
-
-Silloin nosti Lalli katseensa kadulta taivaalle. Todellakin, ihmeen
-kirkkaita olivat tähdet tänä iltana. Ne loistivat ja vilkkuivat ja
-sädehtivät kuin miljoonat timantit ja muodostivat merkillisiä kuvioita
-tummansiniselle pohjalle. Melkein päätä huimasi, kun niitä katseli,
-mutta kaunista tuo oli, kovin kaunista.
-
--- Mutta kuulehan Lalli, -- kysyi Maija melkein juhlallisena, -- mitä
-tähdet oikeastaan ovat? Ovatko ne taivaan kynttilöitä?
-
--- Ei, -- vastasi Lalli tietäväisenä. -- Sitä en usko. Kyllä ne ovat
-jotain muuta, jonkunlaisia loistavia palloja, mutta en minä muista sitä
-enää oikein. Mennään kysymään isältä!
-
--- Hyi! -- parkaisi Maija äkkiä pelästyneenä. -- Mitä loistavia palloja
-on tuolla nurkassa? Ovatko ne tähtiä, jotka ovat joutuneet tänne
-saliin?
-
-Lalli kääntyi, ja pimeässä nurkassa hänkin näki kaksi pientä hehkuvaa
-palloa. Mutta ne liikkuivat, ja samassa hän näki Villin tumman hahmon,
-tuon suuren keltaisen kissan, joka aina oli ollut hänen ystävänsä ja
-joka pari vuotta sitten oli seurannut häntä hänen merkillisillä
-matkoillaan yli koko maapallon.
-
--- Villi se vain on, -- sanoi hän suojelevasti. -- Jospa Villi vain
-voisi puhua kuten silloin kun olimme matkoilla, niin se kyllä kertoisi,
-mitä tähdet ovat. Mutta nyt on parasta mennä isältä kysymään.
-
-Lalli silitti kissan selkää, niin että se säkenöi pimeässä, ja Villi
-kehräsi tyytyväisenä. Sitten menivät siskokset eteisen kautta isän
-työhuoneeseen, missä isä tapansa mukaan istui kirjoittamassa suuren
-työpöytänsä ääressä.
-
--- Isä, mitä tähdet oikein ovat? -- kysyivät molemmat yhdestä suusta.
-
--- Vai niin, nyt ollaan taas kyselytuulella, -- sanoi isä ja laski
-kynän kädestään. -- No niin, ehkäpä olenkin kirjoittanut kylliksi tänä
-iltana. Tulkaa nyt takaisin saliin, niin selitän asian teille.
-
-Isä kulki edellä saliin, ja molemmat lapset tulivat perässä, ja sitten
-asettuivat kaikki ikkunan ääreen ja loivat katseensa ulos
-tähtikirkkaaseen iltaan.
-
--- On kahdenlaisia tähtiä, -- selitti isä. -- Useimmat, jotka tuolla
-näemme, ovat niinsanottuja kiintotähtiä. Ne näyttävät aina olevan
-samassa asennossa toisiinsa nähden ja ne juuri muodostavat kaikki ne
-tähtiryhmät ja -kuviot, jotka löytää joka ilta ja joille on annettu eri
-nimiä kuten Otava, Joutsen, Väinämöisen viikate eli Kalevan miekka
-y.m.s. Ne ovat aurinkoja, samanlaisia kuin meidän aurinkomme, eri
-kokoisia, vieläpä eri värisiäkin, sillä on punaisia, keltaisia,
-sinisiä, ja vihreitä tähtiä. Ne ovat suunnattoman suuria, vaikka
-näyttävät noin pieniltä siksi, että ne ovat niin kaukana. Mutta sitten
-on toisia tähtiä, jotka liikkuvat näiden joukossa ja jotka siis ovat
-taivaalla milloin missäkin, aivan kuin kuu. Ne ovat niinsanottuja
-kiertotähtiä. Ne ovat maan seitsemän siskosta, jotka kiertävät auringon
-ympäri kuten maakin ja saavat samasta auringosta valonsa ja lämpönsä.
-Lähinnä aurinkoa kiertää Merkurius, mutta sitä emme voi nyt nähdä,
-sillä se on näkyvissä vain heti auringonlaskun jälkeen tai juuri vähää
-ennen auringonnousua. Seuraava on Venus eli iltatähti, joka on
-tähtitaivaamme kirkkain tähti ja kilpailee väliin loisteessa kuun
-kanssa. Katso vain, miten kirkkaasti se nytkin tuolla loistaa! Nämä
-molemmat kiertävät lähempänä aurinkoa kuin maa. Kauempana kuin maa
-kiertää ensinnäkin punainen Mars, jonka näette tuolla, ja jonka muinoin
-luultiin ennustavan sotaa ja tuhoa. Tuo kauniisti loistava tähti on
-Jupiter, ja tuo tuolla toisella puolella heikosti kimmeltävä on
-Saturnus. Sitäpaitsi on vielä kaksi kiertotähteä, Uranus ja Neptunus,
-mutta ne ovat niin kaukana, ettei niitä voi nähdä ilman kaukoputkea.
-
-Lalli tuijotti innokkaasti etäisiin kiertotähtiin. Hän voi niin hyvin
-kuvitella, miten ne riidellen kiersivät auringon ympäri aivan kuten
-maa, ja aivan kuten kuu kiertää maata. Hän muisti vielä niin hyvin ne
-merkilliset seikkailut, joissa hän kaksi vuotta sitten oli ollut, kun
-hän oli hypännyt avaruuden halki maapallolle, ja nuo loistavat
-taivaankappaleet kiihoittivat sanomattomasti hänen uteliaisuuttaan.
-Jospa hän voisi hypätä niihin samoin kuin hän oli hypännyt maapallolle.
-Kukaties hän silloin pääsisi taas ihmeellisiin seikkailuihin. Kenties
-vielä ihmeellisempiin kuin maapallolla oli ollutkaan. Mutta olihan
-tämmöinen hyppääminen vallan mahdotonta, sen hän hyvin ymmärsi. Mutta
-kunpa saisi edes nähdä ne vähän selvempinä, niin olisi jo se jotakin.
-
--- Eikö isällä ole minkäänlaista kaukoputkea, jolla voisimme nähdä ne
-vähän lähempänä? -- kysyi hän vihdoin.
-
--- On minulla pieni tähtikiikari, -- vastasi isä. -- Kyllä se vähän
-suurentaa ja selventää tähdet, mutta ei sinulle siitä paljoa apua ole.
-Koetetaan nyt kumminkin.
-
-Isä meni työhuoneeseensa ja toi sieltä pitkän kaukoputken. Siinä oli
-messinkijalusta, joten sen voi asettaa seisomaan ikkunan ääressä
-olevalle pienelle pöydälle. Ja nyt isä suuntasi sen huolellisesti
-Venus-tähteä kohti. Lalli ja Maija saivat sitten vuorotellen katsoa
-siihen. Loistava tähti näkyi nyt pienenä kirkkaana levynä, ja lapset
-näkivät siinä selvästi samanlaiset sakarat kuin kuussakin. Sitten he
-katsoivat Mars-tähteä ja Jupiteria, ja nämäkin näkyivät suurempina ja
-selvempinä kuin paljain silmin katsoen.
-
--- Tahtoisin niin mielelläni nähdä Merkuriuksenkin, -- sanoi Lalli.
-
--- Se täytyy jättää huomiseksi, -- sanoi isä. -- Kuten jo sanoin, näkyy
-se vain auringonnousun tai -laskun aikana, ja näinä päivinä vain
-auringon laskiessa. Mutta jos huomenna muistutat minulle asiasta,
-koetan hakea sen sinulle.
-
--- Kyllä vaan, -- huudahti Lalli innoissaan. -- Sen teen varmasti.
-
-Isä jätti kaukoputken pöydälle ikkunan ääreen ja meni takaisin
-huoneeseensa. Lapset tirkistelivät vielä hetkisen eri tähtiä, mutta
-väsyivät ennen pitkää, ja palasivat lastenkamariin. Villi kömpi salin
-sohvan alta ja tuli heidän perässään.
-
-
-
-
-2. MERKURIUS.
-
-Isä sovittaa kaukoputken kuntoon. Musta tunneli ja lasilava. Villi
-tahtoo leikkiä. Kauhea hyppäys. Villi ja lapset kimmoavina palloina.
-Halstarilla paistumassa. Jalokiviä. Maija pelkää hämähäkkiä, ja Lalli
-heittää suuren kivilohkareen. Viisas muurahainen ja sen asunto.
-Merkillisiä lypsylehmiä. Päivänvarjojen suojassa. Kummallista
-kasvullisuutta. Kinastelua. Hirviö. Maija ryöstetään. Epätoivoinen
-takaa-ajo. Jäänrailo. Skorpionit.
-
-
-Seuraavana iltana seisoi Lalli salin läntisen ikkunan ääressä, mistä
-voi nähdä auringon laskevan mereen. Heti kun sen punainen loistava kerä
-oli hävinnyt värjäten jään punaiseksi, syöksyi hän isän luo.
-
--- Nyt on aurinko laskenut, -- hän huusi innostuneena. -- Nyt voi nähdä
-Merkuriuksen.
-
-Isä oli heti valmis. Hän selaili ensin muuatta kirjaa ja luki muutamia
-rivejä ja sitten hän meni saliin sovittamaan kaukoputken kuntoon.
-
--- Siinä se on, -- sanoi hän, -- mutta et sinä sillä paljoa näe.
-
-Maija oli myös tullut saliin, ja Villi hänen mukanaan. Hän istui
-sohvalle, ja kissa hyppäsi hänen helmaansa. Lalli kävi kaukoputken
-ääreen.
-
-Ei siinä tosiaankaan paljoa nähnyt. Oli vaikeata nähdä tuo pieni
-kiertotähti, jota iltarusko himmensi. Mutta Lallista oli kumminkin
-ihmeen jännittävää katsella tuota pientä, vaalakkaa tähteä, ja hän
-seisoi siinä niin syventyneenä katseluun, ettei hän lainkaan huomannut
-isän menevän takaisin työhuoneeseensa. Eikä hän kuullut sitäkään, että
-Maija pyysi saada hiukan katsoa. Hän vain tirkisteli tirkistelemistään.
-Kun hän katseli siniseen avaruuteen tuon pitkän mustan putken lävitse,
-oli hän niin selvästi näkevinään, miten pieni kiertotähti kiersi suurta
-aurinkoa. Hänestä tuntui melkein siltä kuin voisi hän päästä siihen,
-jos hän vain voisi ryömiä mustaa torvea myöten ulos. Ja tuohan ei kai
-olisi vallan mahdotonta!
-
--- Emmekö koeta, voisimmeko ryömiä ulos kaukoputkesta ja sitten päästä
-sitä tietä Merkuriukseen? -- kysyi hän pikku siskoltaan, jonka tiesi
-seisovan takanaan, vaikkei hän voinut irroittaa katsettaan
-kaukoputkesta.
-
--- Miksei, jos se vain käy päinsä, -- vastasi Maijan ääni sieltä takaa,
-ja hän kuuli Villin tyytyväisenä kehrätä hyrryttävän.
-
-Niin, hyvin helpostihan pääsisi putkeen, jos vain saisi aukaistuksi
-lasin, joka sulki tien. Hän näki, että tässä lasissa oli pieni sarana;
-täytyihän sen siis olla aukaistavissa. Hän veti siitä, ja hänen eteensä
-avautui pitkä, mustankiiltävä tunneli, jonka toisessa päässä siellä
-etäällä pieni tähti vilkutteli kutsuvasti.
-
-Hetkisen hän epäröi, mutta sitten hän ryömi rohkeasti aukosta sisään.
-Tunneli oli hyvin ahdas, joten hän ei voinut katsoa taakseen, mutta hän
-kuuli Maijan kutsuvan Villiä ja tulevan perässä. Itse hän suuntasi koko
-ajan katseensa tähteen ja ryömi nelinkontin eteenpäin mustassa
-tunnelissa, joka tähdenvalossa kiilsi kuin kivihiili. Se oli niin
-liukas, että hänen kätensä ja vallankin hänen polvensa luiskahtelivat
-yhtä mittaa, ja niin hän vähän väliä makasi mahallaan ja sätkytteli
-sääriään. Takanaan hän kuuli Maijan valittavan samaa kohtaloa, ja Villi
-sanoi jotain, mikä kuulosti vallan samanlaiselta kuin katupoikain rumat
-huudahdukset. Hirvittävän pitkä oli tämä musta tunneli, ja samalla se
-tuntui käyvän yhä ahtaammaksi, mitä lähemmäs he tulivat tunnelin suuta,
-ja lopuksi täytyi Lallin laahautua mahallaan päästäkseen lasiin saakka.
-Kun hän vihdoin pääsi siihen, työnsi hän sitä, ja se aukeni.
-
-Sarana oli lasin alareunassa, joten lasi aukiollessaan muodosti pienen
-pyöreän lavan tunnelin suun edustalle. Lalli astui varovasti sille, ja
-hänen takanaan näkyi Maijan pää, ja hänen vierellään Villin pyöreä
-keltainen kissannaama, missä silmät kiiluivat innosta.
-
--- Sepä oli merkillinen rotankolo, -- sanoi Villi, -- mutta missä rotat
-ovat?
-
-Mutta Lalli ei kuunnellut, mitä Villi sanoi. Hän oli aivan kuin
-jähmettynyt sen näyn johdosta, joka avautui hänen nähtäväkseen. Pitkä,
-musta putki kohosi niin korkealle maanpinnan yläpuolelle, että hän
-saattoi allaan nähdä koko Helsingin ja suuren osan maatamme, ja
-Suomenlahden vastakkaisella rannalla hän näki Viron kaupunkien valot,
-mutta tämä kaikki ei ollut sittenkään hänestä niin mielenkiintoista,
-kuin se, mitä hän näki edessään. Ilma oli täällä niin kirkas, ja tähdet
-näyttivät siirtyneen niin lähelle, että hän näki ne paljon selvemmin
-kuin äsken kaukoputkella katsoen. Taivaankansi näytti syvältä,
-siniseltä mereltä, ja siinä meressä kiertelivät taivaankappaleet,
-välkkyen ja loistaen eri värisinä. Suoraan vastapäätä häntä ja
-ikäänkuin lähinnä loisti Merkurius kuin suuri, kiiltävä pallo, jonka
-pinnalla hän oli erottavinaan vuoria ja laaksoja.
-
--- Tämäpä oli sukkelaa, -- sanoi Maija. -- Merkuriushan näyttää olevan
-aivan meidän allamme, niin että tarvitsee vain hypätä suoraan alas
-tullakseen sinne.
-
--- Tuon ison pallon tahdon minä leikkikalukseni -- sanoi Villi, joka
-juuri oli kömpinyt lasilavalle Lallin viereen. -- Tulkaa nyt vain! Nyt
-minä hyppään. Hei!
-
-Ja niin se loikkasi kiiltävää kiertotähteä kohden. Silloin ei Lallikaan
-enää voinut malttaa mieltään.
-
--- Ryömi sinä takaisin äidin luo, -- sanoi hän Maijalle, ja niin hän
-hyppäsi avaruuteen.
-
-Vauhti oli hirvittävä. Hänen korvissaan suhisi ja kohisi niin, että
-hengitys oli aivan salpautua. Hänen edessään oleva pallo kasvoi
-huimaavasti, ja hänen täytyi sulkea silmänsä.
-
-Vihdoin hän tunsi jalkojensa koskettavan johonkin, mutta hyvin
-keveästi, ja hän kimposi taas ylös kuin kummipallo. Hän aukaisi
-silmänsä ja näki alapuolellaan häikäisevän kirkkaassa, polttavan
-kuumassa auringon paisteessa hiekkatasangon, jossa siellä täällä oli
-matalia kumpuja. Hän ponnahti taas vähän matkaa ylös ilmaan ja näki
-ohitseen pudota tupsahtavan aivan Maijan näköisen olennon, hameet
-levällään. Sitten hän putosi taas maahan ja oli vähällä tallata Villin,
-joka ponnahti ylös vallan hänen nenänsä ohitse. Sitten lensi hän itse
-ilmaan, ja hänen perässään pyöri Maija koreine hameineen kuin perhonen.
-Se oli vasta merkillistä ja eriskummallista. Hän tunsi olevansa niin
-kevyt, ettei saanut jalkojaan pysymään maassa kiinni, vaan kimposi aina
-ylös kuin viskattu kummipallo, ja niin näytti olevan hänen
-toveriensakin laita.
-
--- Mitä hullutusta tämä tämmöinen on, -- huusi Villi ponnahtaessaan
-kolmannen kerran Lallin nenän ohitse. -- Luulin saavani pallon, ja nyt
-olen itse muuttunut palloksi. Olen aina tottunut tulemaan jalat edellä
-maahan, mutta nyt poukahdan aina ylös taas. Koettakaapas heittäytyä
-kyljellenne, älkääkä ottako jaloilla vastaan ollenkaan.
-
-Lalli noudatti Villin neuvoa ja pudottautui seuraavalla kerralla vallan
-velttona maahan vetäen jalat koukkuun alleen. Hänen onnistuikin pudota
-kyljelleen, ja hän huomasi makaavansa maassa Villin vieressä, joka
-makasi siinä seljällään ja sätkytteli jalkojaan joka suunnalle. Maija
-ei ollut ymmärtänyt Villin neuvoa, mutta kun hän seuraavalla kerralla
-tulla liehutteli alas, tarttui Lalli hänen hameensa liepeisiin ja piti
-kiinni, niin ettei hän enää päässyt kimmahtamaan takaisin. Ja niin he
-makasivat siinä nauraen täyttä kurkkua, ja kun heidän ruumiinsa hytkyi
-naurusta, hypähtelivät he ylös alas mitä merkillisimmällä tavalla, ja
-silloin heitä nauratti yhä enemmän.
-
-Mutta kauan ei naurua riittänyt, sillä pian rupesivat he tuntemaan,
-että vallan kauhea kuumuus lähti auringosta, joka paistoi
-mustansinisellä taivaalla kuin suunnattoman suuri palava pätsi, ja
-kuumasta hiekasta, joka hehkui heidän allaan. Tuntui vallan siltä kuin
-olisivat he hehkuvalla halstarilla, missä he sätkyttelivät aivan kuin
-paistumassa olevat kalat.
-
--- Pian, pian, -- huusi Villi kauhuissaan, -- meidän täytyy päästä
-varjoon.
-
-Lalli ja Maija nousivat jaloilleen ja yrittivät kävellä, mutta joka
-askelella he hyppäsivät aikamoisen matkan eteenpäin. He olivat keveitä
-kuin höyhenet, mutta vähän harjaannuttuaan he oppivat kulkemaan
-eteenpäin pitkin hyppäyksin melkein kuin sammakot tai heinäsirkat.
-
-He olivat pienellä hiekkatasangolla. Sen toisella puolella oli
-matalia punaisia vuoria ja toisella puoliympyrässä olevia mustia
-tulivuorenkekoja, joitten synkkä jyrkänne loisti kirkkaassa
-auringonpaisteessa kuin lasihuone. Mustista, ammottavista
-kraattereista, joista useat olivat hyvin suuria, ei kumminkaan noussut
-savua; nähtävästi olivat ne kaikki sammuneet. Koko tasangolla oli
-muuten, kuten Lalli jo pudotessaan oli huomannut, runsaasti pikku
-kumpuja.
-
--- Kenties löydämme varjoa noiden kumpujen luona, -- sanoi Lalli
-läähättäen.
-
-Ja niin he lähtivät kaikki harppaamaan kuin virmat varsat lähintä
-kumpua kohden, joka siltä puolelta katsottuna, missä he olivat, näytti
-vallan pyöreältä ja varjottomalta. Kun he olivat päässeet sen
-edustalle, otti Lalli aika harppauksen ja hyppäsi yhdellä askelella sen
-yli ja putosi sen toiselle puolelle vilpoisaan varjoon. Sillä puolella
-oli kumpu melkein kuin pystysuoraan leikattu, ja tämän kohtisuoran
-seinän takana oli varjopaikka. Kohta Lallin perässä putosivat Villi ja
-Maija siihen hänen viereensä, ja siinä he nyt makasivat taas kaikki
-läähättäen ja nauraen.
-
-Täällä varjossa oli vilpoisaa, melkein kylmää, ja pian he tunsivat taas
-virkistyvänsä ja rupesivat uteliaina katselemaan ympärilleen tässä
-uudessa maailmassa. Se näytti lohduttomalta, aurinko kun oli paahtanut
-sen erämaaksi. Maisemaa elostuttivat vain kauniit, moniväriset kivet,
-joita oli siellä täällä hiekassa. Muutamat semmoiset loistivat ja
-kimaltelivat kuin vesipisarat, toiset hehkuivat punaisina kuin
-veripisarat tai sädehtivät kuin siniset, vihreät tai keltaiset tähdet.
-
--- Nämä ovat timantteja, -- sanoi Lalli varmasti ja näytti
-vesikirkkaita kiviä. -- Semmoisia olen nähnyt ennen Australiassa.
-Kootaan niitä nyt muutamia ja viedään isälle. Nuo punaiset ovat
-varmaankin rubineja, siniset safireja, vihreät smaragdeja ja keltaiset
-topaseja.
-
-Maija juoksi kiireesti auringonpaahteesta piittaamatta poimimaan kiviä
-esiliinaansa, mutta äkkiä hän kirkaisi kauhistuneena ja tuli vavisten
-Lallin viereen suojaa hakemaan. Kun Lalli katsoi Maijan näyttämään
-suuntaan, kauhistui hänkin, sillä hiekkaa pitkin asteli ilkeät elukka,
-joka oli hämähäkin näköinen, mutta niin suuri kuin ruokapöytä, ja sillä
-oli neljä monen metrin pituista jalkaparia, jotka kuljettivat sitä
-eteenpäin höyryveturin nopeudella. Sillä oli kaksi julmaa, ulkonevaa
-ravunsilmää ja sen päässä oli kaksi peloittavaa myrkkykoukkua.
-
-Tuo inhottava hirviö ei ollut vielä nähnyt heitä, mutta äkkiä se käänsi
-toisen silmänsä heitä päin ja sitten toisen ja tarkasteli heitä
-uteliaan näköisenä.
-
--- Mitä merkillisiä olentoja nuo tuommoiset ovat? -- se kummasteli
-kitisevällä äänellä. -- Mahtaisivatkohan ne kelvata syötäväksi? Täytyy
-koettaa.
-
-Ja niin se syöksähti heidän kimppuunsa myrkkykoukut harillaan ja pitkät
-koivet sen ympärillä heiluen, ja muulloin niin peloton Villikin
-jähmettyi kauhusta ja etsi katseillaan piilopaikkaa itselleen. Lalli
-astui aivan kalpeana siskonsa eteen, joka oli piilottautunut hämähäkin
-kokoisen kallionlohkareen viereen, ja kun hirviö syöksyi esiin, tarttui
-hän epätoivoissaan tähän suureen kiveen ja voi hämmästyksekseen nostaa
-sen kaksin käsin vallan helposti ja heittää vasten hämähäkkiä, joka
-litistyi sen painon alla.
-
--- Tuo ei ollut hullummin tehty, -- sanoi piipittävä ääni heidän
-takanaan, ja kun he kääntyivät ympäri, näkivät he Lallin kokoisen
-jättiläismuurahaisen, joka uteliaana katseli heitä viisain silmin. Se
-oli kellanruskea kuin hiekka, ja sen ulkomuoto muistutti suuresti
-tavallista muurahaista.
-
--- Mikä ihmeellinen otus sinä olet? -- kysyi Villi puoliksi ivallisena,
-puoliksi äkeissään, sillä se ei pitänyt muurahaisista yleensäkään
-saatikka sitten tuollaisista jättiläismuurahaisista.
-
--- Minä sitä voisin kysyä suuremmalla syyllä teiltä, ellen olisi vähän
-viisaampi ja kohteliaampi kuin sinä, -- vastasi muurahainen ylpeästi.
--- Sinä ja nuo kaksikoipiset toverisi olette ihmeellisiä otuksia täällä
-Merkuriuksessa, enkä minä. Mutta minä olen siksi paljon tutkiskellut
-asioita elämäni aikana, että saatan arvata teidän tulleen jostakin
-muusta taivaankappaleesta, luultavasti Venuksesta tai Maasta, sillä
-täällä on meillä kaikilla vähintäin kuusi jalkaa ja useilla toista
-sataa. Voin sen myös päättää teidän väkevyydestänne, sillä tuo
-merkillinen olento nosti kallionlohkareen niin kevyesti kuin olisi
-se ollut puun lehti. Se johtuu tietenkin siitä, että teidän
-taivaankappaleenne on niin paljon suurempi kuin tämä Merkurius, joka on
-vain kaksi kertaa niin suuri kuin Maan kuu, ja senvuoksi te olette
-tottuneet paljoa suurempaan painovoimaan. Täällähän te tuskin pysytte
-jaloillanne, niin kevyiksi tunnette itsenne.
-
--- Sinähän tiedät vallan kauhean paljon, -- sanoi Maija kainosti. --
-Miten olet päässyt selville kaikesta, mitä äsken kerroit?
-
--- Niin, niin, -- vastasi muurahainen ja hieroi itsetietoisesti
-tuntosarvellaan otsaansa. -- Katsokaapas, täällä Merkuriuksessa
-elää vain semmoisia olentoja, mitä te Maan asukkaat sanotte
-niveljalkaisiksi. Niitä on täällä hyvin erilaisia, mutta ei kumminkaan
-lentäviä, sillä meidän ilmamme on liian ohutta. Muunlaisia eläinmuotoja
-ei täällä voi kehittyä; on liian kuumaa, ja olosuhteet ovat liiaksi
-samanlaatuiset. Meidän tähtemme pitää aina saman puolen aurinkoon päin,
-sillä puolella on siis ikuinen päivä ja ainainen helle, kun taas
-toisella puolella vallitsee ikuinen yö ja ainainen talvi. Sen vuoksi me
-enimmäkseen asummekin kuuman ja kylmän alueen rajalla. Vain siinä voi
-kasvullisuus viihtyä ilman keinokastelua, ja vain siellä voivat eläimet
-hankkia elatuksensa, vaikka me sivistyneet muurahaiset olemme
-voittaneet luonnonesteet ja asumme täällä erämaassa. Muurahaisethan
-ovat maapallollakin hyönteismaailman korkeimmat edustajat, ja
-niin on asian laita täälläkin. Me tunnemme tieteen tulokset, ja me
-voimme asettua asumaan minne tahansa, vieläpä noihin mustiin
-tulivuorenkraattereihinkin, sillä me johdamme vettä lumipuolelta tänne,
-meillä on viljelyskasveja ja kotieläimiä. Meidän sienitarhojamme on
-kaikkialla tämän palaneen tasangon alla. Jos teitä huvittaa, näytän
-teille asuntomme.
-
-Lapset olivat heti halukkaat siihen, ja muurahainen painoi toisella
-tuntosarvellaan sileään seinään. Ohut, litteä levy työntyi syrjään, ja
-pyöreä aukko tuli näkyviin. Muurahainen ryömi siitä ensin sisään, ja
-hänen perässään tulivat molemmat lapset ja Villi, viimeksimainittu
-itsekseen muristen viekkaudesta ja satimista.
-
-Siellä sisällä oli miellyttävän vilpoisaa, mutta ensi aluksi oli vaikea
-nähdä mitään. Huone sai näet valaistuksensa seinässä olevista vinoista
-rei'istä, joiden asento oli semmoinen, ettei auringonpaiste koskaan
-päässyt niistä sisään vaan ainoastaan valoviiru. Pian he kumminkin
-saattoivat nähdä olevansa pitkässä, laajassa huoneessa, jossa vilisi
-erilaisissa töissä touhuavia muurahaisia. Ne vatkasivat vahvoilla
-leuoillaan erilaisia aineita, joita sitten laahattiin kaikkiin suuntiin
-johtavia käytäviä myöten pesän sisustassa oleviin muihin huoneisiin. Ne
-olivat niin innostuneita työhönsä, että ne vain ohimennen tekivät
-joitakuita lyhyitä kysymyksiä sille muurahaiselle, joka oli lapset
-tuonut sinne. Vain jotkut harvat, joiden Lalli kuulemastaan
-keskustelusta päätteli olevan tiedemiehiä, tutkivat tarkoin vieraita
-tuntosarvillaan ja riitelivät keskenään heidän eri ruumiinosiensa
-merkityksestä.
-
--- Täällä sisällä onkin vilpoisaa ja suloista, -- sanoi Villi
-tyytyväisenä. -- Merkillistä, ettei aurinko paahda tätä leivinuunia
-kuumemmaksi, ja ettei se koskaan paista ikkunoista sisään.
-
--- Ei se ole ollenkaan merkillistä sen mielestä, jolla on viisaammat.
-aivot kuin sinulla, -- vastasi muurahainen, ilmeisesti ylpeänä
-sivistyksensä etevämmyydestä. Täällä on yllinkyllin asbesti-nimistä
-ainetta, ja sillä me verhoamme huoneemme, sillä sen lävitse ei kuumuus
-juuri voi tunkeutua. Kun meidän kiertotähtemme aina kääntää saman
-puolen aurinkoon päin, on aurinko meihin nähden aina samalla paikalla
-taivaalla, ja me asetamme ikkunamme niin, ettei aurinko voi paistaa
-niistä sisään.
-
--- Mutta mitenkäs te saatte täällä vettä ja ruokaa? -- kysyi Lalli.
-
--- Tule katsomaan, -- vastasi muurahainen.
-
-Ja niin se vei heidät ovesta ympyränmuotoiseen käytävään, joka näytti
-kulkevan koko pesän ympäri. Tästä käytävästä haaraantui molemmille
-puolille sivukäytäviä, ja siinä oli kahden puolen ovia, joista pääsi
-eri saleihin. Kun he katsoivat noihin näköjään päättymättömiin
-haarakäytäviin, näkivät he niiden keskellä juoksevan kapean vesiojan,
-ja tämän molemmin puolin kasvoi valkoisia, munanmuotoisia sieniä.
-Muutamissa saleissa oli muurahaisia työskentelemässä, toisissa
-ruokittiin toukkia, eräissä he näkivät merkillisiä, kömpelöitä,
-pehmeitä hyönteisiä, jotka näyttivät olevan sekä sokeita että kuuroja,
-ja joita muurahaiset hyvin hellästi hoitelivat.
-
--- Mitä nuo rumat elukat ovat, jotka näyttävät jonkinlaisilta
-iljettäviltä kovakuoriaisilta? -- kysäisi Maija.
-
--- Nehän ovat meidän lypsylehmiämme, -- vastasi muurahainen hieman
-närkästyneenä. -- Täällä erämaassa me emme voi pitää sitä lajia, joka
-elää puiden lehdillä, vaan meidän täytyy hoitaa noita raukkoja, jotka
-eivät eläisi ilman meidän hoitoamme. Kenties ei maitotilkkanen
-maistuisi teistä hullummalta näin kävelyn jälkeen?
-
-Muurahainen otti saviastian ja lypsi erään kovakuoriaisen, ja kun
-lapset maistoivat maitoa, oli se makeata ja virkistävää kuin
-hunajavesi.
-
-Monia mutkikkaita teitä kulkien opasti muurahainen heitä ylt'ympäri
-koko pesän, ja viimeksi he tulivat suureen saliin, joka nähtävästi oli
-pesän keskustassa. Se näytti valtavan suurelta leivinuunilta. Täällä
-eivät lapset ylettyneet kattoon saakka kuten pienemmissä huoneissa.
-Tässäkin huoneessa tehtiin työtä kuumeisella kiireellä, ja vasta nyt he
-huomasivat, että osa muurahaisia oli mustia, ja että juuri näiden
-suoritettavana oli raskain työ.
-
--- Miksi muutamat teistä ovat mustia? -- kysyi Lalli.
-
--- Nehän ovat meidän orjiamme, -- vastasi muurahainen ylpeänä. --
-Meidän sotilaamme ryöstävät noiden mustain pakanain pesät ja tuovat
-sieltä kotelot, joista sitten kuoriutuu orjia.
-
--- Mutta eikö se ole väärin? -- kysyi Maija arasti.
-
--- Väärin? -- toisti muurahainen kummastellen. -- Miksi se olisi
-väärin? Eikö vahvempi saa tehdä heikommalle, mitä tahtoo? Niin on tehty
-tuhansien vuosien aikana, niin kaukaisista ajoista saakka kuin meidän
-historiamme ulottuu. Mutta nyt ei minulla ole enää aikaa seisoa täällä
-puhumassa pötyä, -- jatkoi se aivan kuin olisivat sen leuat ruvenneet
-syyhyämään työnhalusta. -- Mutta minä annan teille lahjan, joka voi
-teille olla hyödyksi, kun tulette ulos. Se on asbestista tehty
-auringonvarjo, joka suojelee kuumalta paahteelta. Me käytämme semmoisia
-suojaamaan koteloitamme, joita täytyy silloin tällöin tuulettaa ulkona,
-ja sitäpaitsi eräisiin muihinkin tarkoituksiin, mutta voittehan tekin
-saada pari semmoista, muuten te aivan paistutte, noin ohutnahkaisia
-kuin olette. On meillä tosin maanalaisiakin käytäviä, jotka ulottuvat
-aina kasvivyöhykkeeseen saakka, mutta ne ovat liian matalia teille,
-jotka kävelette noin hassulla tavalla.
-
--- Hassulla, -- toisti Villi harmistuneena. -- Sinä senkin
-kuusikoipinen orjakauppias!
-
-Mutta tätä hän ei sanonut ääneen, sillä hän kumminkin pelkäsi noita
-lukuisia jättiläismuurahaisia.
-
-Muurahainen kutsui nyt luokseen mustan orjan, ja käski tämän tuoda
-kaksi auringonvarjoa ja näyttää vieraille pesästä johtavan lyhimmän
-tien. Lalli kiitti kohteliaasti hyvin tehdyistä auringonvarjoista, ja
-niin sanoivat he hyvästit muurahaiselle, joka jo maltittomana hieroi
-etujalkojaan haluten kiihkeästi saada aloittaa työnsä. Sitten he
-pääsivät ulos samaa tietä kuin olivat tulleetkin.
-
-Ennen pitkää ilmeni, että heidän saamansa suuret, harmaat päivänvarjot
-olivat peräti arvokkaat heille, sillä aurinko paahtoi niin kauheasti,
-että he todennäköisesti olisivat jo muutaman askeleen otettuaan
-kuolleet auringonpistokseen, ellei heillä olisi ollut suojana
-päivänvarjokaan.
-
--- Olen minä aina pitänyt auringonpaisteesta, -- tuskitteli Villi, --
-mutta näkyy sitäkin hyvää voivan saada liian paljon.
-
-Se koetti pysytellä Maijan päivänvarjon suojassa, mutta rinnakkain
-pysyminen ei ollut niinkään helppoa, kun Maija poukkoili pitkin maata
-kuin kummipallo. Hyvää vauhtia mentiin kumminkin eteenpäin, ja pian
-rupesi seutu muuttumaan toisenmoiseksi. He näkivät kummallisten
-kasvien, piikkisten ja kyhmyisten, kohoavan hiekasta. Muutamilla oli
-koreat, suuret, tuoksuvat kukat, toisilla taas mitä hirmuisimman
-näköisiä piikkejä. Paikoitellen ne muodostuivat tiheiksi pensaikoiksi,
-joiden lävitse oli mahdoton tunkeutua, mutta kun matkamiehemme tulivat
-semmoisiin paikkoihin, loikkasivat he vain korkealle, ja niin oli
-esteen yli päästy.
-
-Tämmöisissä pensaikoissa he näkivät usein kammottavan näköisiä eläimiä,
-enimmäkseen hämähäkin tai ravun muotoisia, jotka ojentelivat
-myrkkykynsiään heitä kohti, ja monasti he välttivät kuoleman vain
-nopealla paolla.
-
-Aurinko oli jo varsin matalalla, ja Lalli ymmärsi, että he lähenivät
-kiertotähden yöpuolta. Vilpoisia tuulia leyhähteli heitä vastaan tuoden
-tullessaan kosteita, kukkaistuoksuisia höyryjä. Siellä täällä nousi
-korkeita puita piikkikasvien joukosta, ja nämä rumat kasvit kävivät yhä
-harvinaisemmiksi väistyäkseen vihdoin kokonaan varjoisain puiden ja
-erilaisten pensaiden tieltä, joilla kaikilla oli kumminkin se yhteinen
-ominaisuus, että niiden leveät lehtilavat olivat kääntyneet aurinkoon
-päin. Näiden puiden oksien välissä hyppeli ja poukkoili kaikenlaisia
-pikku hyönteisiä, jotka kaikki näyttivät lentotaidottomilta. Ne
-istuivat puiden lehdillä kuin sammakot syöden lehtiin pyöreitä reikiä,
-joista auringonsäteet sitten pääsivät lävitse. Muutamilla lehdillä
-ryömi muurahaisia, jotka näyttivät lypsävän näitä hyönteisiä. Ne olivat
-siis niitä lehmiä, joista muurahainen heille oli kertonut. Eräissä
-puissa oli hedelmiä, jotka lasten suussa maistuivat hyviltä ja
-virkistäviltä, kun he niitä maistoivat.
-
-Nyt peitti maan pitkä, ruokomainen ruoho, josta siellä täällä kohosi
-korkeita kukkaperiä. Lasten pään päällä suhisivat korkeat puut, ja
-oksilla laulelivat hyönteiset kitisevää lauluaan, joka muistutti
-tuhansien sirkkojen sirinää. Taivas kaareutui niin tummansinisenä,
-ettei se koskaan ollut heistä näyttänyt maapallolla semmoiselta, ja
-aurinko paistoi leppoisasti siinä, missä puut eivät olleet
-varjostamassa. Se oli nyt niin alhaalla, että heidän ruumiinsa varjot
-olivat miltei loppumattoman pitkät, kun ne siinä ruohikossa hyppelivät
-ja keikkuivat heidän edessään. Kaikkialla pulppui maasta lähteitä ja
-lirisi puroja, elämää vilisi kihisten joka paikassa.
-
--- Ei tällä merkillisellä taivaankappaleella ole hullumpaa elää, --
-sanoi Villi tyytyväisenä ja pyydysti siinä ohimennen loikkivan
-hyönteisen, jonka hän söi illalliseksi.
-
--- Ei olekaan, siitä voit olla varma, -- sanoi muuan toinen
-hyönteinen, joka näytti suurelta vihreänhohtoiselta, pitkäsarviselta
-kovakuoriaiselta, mutta joka kulki eteenpäin pitkin naksuvin
-harppauksin ja oli juuri pudonnut maahan Villin viereen. -- Te olette
-kaikki niin hullunkurisen näköisiä, ettette varmaankaan ole tästä
-maasta kotoisin. Muurahaiset, jotka tietävät kaikki, ovat minulle
-maininneet, että on olemassa muitakin taivaankappaleita, ja te tulette
-arvatenkin joko Venuksesta tai Maasta. Voi, miten kummallisesti te
-liikutte nelin jaloin! Kahta jalkaa te heiluttelette ilmassa ja
-kahdella te hypitte ellen ota lukuun tuota pikku raukkaa, joka hyppii
-kaikin nelin jaloin. Niin, niin, kyllä me täällä vaan olemme viisaampia
-ja parempia ja tiedämme niin paljon. Minäkin tiedän esimerkiksi, että
-maapallolla on vuosi neljä kertaa niin pitkä kuin täällä meillä ja...
-
--- Ja että meillä on kuusi kertaa paremmat käyttäytymistavat kuin
-teillä, -- vastasi Villi kiukusta sähisten. -- Emme me kiertele
-ylt'ympäri tekemässä hävyttömiä huomautuksia muista eläimistä, enkä
-minä sitä liioin siedä sinunlaiseltasi kuusikoipiselta lurjukselta.
-
-Villi valmistautui jo hyppäämään kovakuoriaisen kimppuun, mutta samalla
-syöksähti vallan kauhea eläin ulos pensaikosta. Se näytti neljän metrin
-pituiselta, mustankiiltävältä tuhatjalkaiselta, jonka jalat olivat
-hyvin pitkät ja ensimmäisessä jalkaparissa oli peloittavat
-myrkkykynnet. Hädintuskin pelastuivat lapset sen kynsistä hyppäämällä
-äkkiä sivulle.
-
--- Kuusikoipinen, -- sähisi tuhatjalkainen uhkaavana, ja sen mustat,
-suomuiset nivelet kalisivat onnettomuutta ennustaen, kun se kääntyi
-ajamaan heitä takaa. -- Jos olisit sanonut satakuusikoipinen, olisit
-osunut lähemmäs totuutta. Kyllä minä näytän teille, ettei saa tulla
-tuolla tavoin kuokkavieraaksi muille taivaankappaleille ja kaiken
-lisäksi ruveta herjaamaan maan omia asukkaita. Mitä tekemistä teillä on
-täällä?
-
-Ja niin se syöksähti tavoittamaan Maijaa, joka vavisten seisoi piilossa
-puun takana. Epätoivoisena etsi Lalli katseillaan jotakin asetta, millä
-lyödä tuota kamalaa hirviötä, mutta täällä metsässähän ei ollut kiviä.
-Villinkin rohkeus oli pettänyt, ja se juoksi pensaikkoon turvapaikkaa
-hakemaan. Vain vihreä kuoriainen naureskeli ilkkuen.
-
-Tuhatjalkainen syöksyi kalisten Maijaa kohti, joka taas hyppäsi sen
-tieltä pois mutta menetti samalla tasapainonsa ja kaatui. Lalli
-kirkaisi kauhusta ja sulki silmänsä säästyäkseen näkemästä enempää,
-mutta kun hän hetken perästä kuuli tuhatjalkaisen sähisevän pettyneesti
-ja sitten tuon kamalan kalinan vähitellen heikkenevän etäisenä, aukaisi
-hän taas silmänsä.
-
-Ei näkynyt jälkeäkään Maijasta sen enempää kuin tuhatjalkaisestakaan,
-Villi vain seisoi siinä hänen vieressään häpeissään ja häntä
-riipuksissa.
-
--- Minne Maija joutuin -- kysyi Lalli itkien.
-
--- En tiedä, -- vastasi Villi alakuloisena. -- Sen vain tiedän, että
-tähän tuli suuri, lehmän kokoinen eläin, joka oli melkein sen näköinen
-kuin jättiläisheinäsirkka, ja että se sieppasi hänet leukoihinsa ja
-loikki sitten tiehensä aivan tuon hirviön nokan edessä, mutta minne he
-sitten joutuivat, sitä en voi sanoa. Kiirehdi nyt vain, niin seuraamme
-heitä!
-
-Lalli lähti kohta pitkin askelin harppaamaan samaan suuntaan kuin
-tuhatjalkainen oli mennyt. Matkalla hän sai käsiinsä kaatuneen
-puunrungon, suuren tammen kokoisen. Hän heitti päivänvarjon pois, otti
-tuon puun ja heilutteli sitä rajusti päänsä päällä.
-
-Aurinko painui yhä alemmas, ja puiden varjossa rupesi tuntumaan yhä
-kylmemmältä. Ruoho kävi lyhyemmäksi, puut tulivat toisenmuotoisiksi,
-pitkiksi ja kapeiksi, ja niillä oli vain latvassa lehtiröyhelö. Äkkiä
-he näkivät vasemmalla puolellaan suuren järven, ja edessään loivan
-vuoren. Tämän rinteellä kävi kasvullisuus taas rehevämmäksi, ja Lalli
-ymmärsi, että tasangolle aurinko paistoi aivan taivaanrannalta, mutta
-kun he olivat nousseet ylemmäs, pääsi se paistamaan varjostavien puiden
-ylitse. Villi juoksi koko ajan supatellen ja rupatellen kaikenmoisten
-pikkuitikkain kanssa, joita liikkui puissa tai maassa, ja kysellen
-niiltä, olivatko ne nähneet heinäsirkkaa tai tuhatjalkaista, ja näin he
-voivat seurata rosvojen jälkiä. Kaikki nämä eläimet tuntuivat vihaavan
-tuhatjalkaista, ja moni niistä seurasi jonkun matkan päästä Lallia ja
-Villiä saadakseen nähdä, miten tässä oikein tulee käymään, ja lopulta
-oli heillä häntänä perässään pitkä jono ryömiviä ja hyppeleviä
-olentoja, jotka kitisten ja vikisten toivottivat pedolle tuhoa.
-
--- Tuolla se on, tuolla se on, -- huusi lopulta muuan pieni, lystikkään
-näköinen, keltainen olento, joka taitavasti hyppeli oksalta oksalle, ja
-Lalli näki todellakin tuhatjalkaisen mustankiiltävät renkaat kappaleen
-matkan päässä edessään.
-
-Hän hyppäsi vielä muutaman kerran valtavan korkealle ilmaan heiluttaen
-suurta nuijaansa. Viimeisellä hypähdyksellä hän putosi suoraan hirviön
-päälle, joka sähisten tavoitteli häntä myrkkykynsillään. Raskas runko
-putosi voimakkaasti sen päähän ja musersi sen, mutta sen sadat jalat
-sätkyttelivät ja kiemurtelivat suonenvetoisesti vielä kappaleen aikaa.
-
--- Siitä sait, siitä sait! -- huusi tuo keltainen pikkuolento, ja Lalli
-kuuli takanaan kaikkien muiden itikkain kirkuvan ja piipittävän ja
-vikisevän samalla tavalla.
-
--- Mutta missä, missä on Maija? -- kysyi Lalli huolissaan. Meidän on
-riennettävä löytämään hänet, ennenkuin heinäsirkka ehtii tekemään
-hänelle pahaa.
-
-Niin he juoksivat edelleen samaan suuntaan, mutta kaikki pikkuitikat
-jäivät tanssimaan riemutanssia vihatun tuhatjalkaisen ympärillä. Pian
-tulivat he vuoren huipulle ja aikoivat samaa vauhtia hypätä sen
-toiselle rinteelle, mutta pysähtyivät jo ensi hyppyynsä aivan
-jähmettyneinä ihmetyksestä ja pian myös kylmästä.
-
-Kirkkaasta päivänpaisteesta he olivat hypänneet mustaan yöhön. Melkein
-mustana kaareutui taivas heidän päällään, siroteltuna täyteen niin
-kirkkaita ja kauniisti kimmeltäviä tähtiä, etteivät he maapallolla
-koskaan olleet semmoisia nähneet. Varsinkin kaksi tähteä oli ihmeen
-suurta ja kaunista. Mutta merkillisintä oli sittenkin sikäläinen
-maisema. Sen sijaan, että Lallia äsken ympäröi lehtevä metsä, joka oli
-täynnä elämää ja liikettä, oli nyt hänen edessään kuollut, jäinen maa.
-Jäiset ja lumiset vuoret ja laaksot nousivat ja laskivat kuin
-jähmettyneen meren aallot, vivahtaen tähtienvalossa siniseen ja
-vihreään, ja niin kylmää oli, että hengitysilma näkyi savuna tulevan
-heidän suustaan, ja että hampaat aivan kalisivat. Hiljaisuus oli
-niinikään vallan kammottava, kunnes äkkiä heidän korviinsa kuului
-Maijan hiljainen itku.
-
--- Maija, Maija, missä olet? -- huusi Lalli.
-
--- Täällä, täällä, -- valitti Maija, ja ääni kuului tulevan jostain
-syvältä heidän jalkainsa alta.
-
-Aivan heidän edessään ammotti leveä railo jäässä, ja kun Lalli kumartui
-katsomaan sinne, kuuli hän siskonsa äänen selvemmin.
-
--- Tule auttamaan minua! -- se sanoi. -- Olen pudonnut tänne railoon,
-ja heinäsirkka on kuollut.
-
-Lalli laski silloin puunrungon railoon, ja se ulottui nipin napin
-pohjaan saakka. Sitten kapusivat hän ja Villi alas pimeään, kylmään
-rotkoon, missä he löysivät Maijan makaamassa, melkein jähmettyneenä
-kylmästä, ja heinäsirkan näköjään kuolleena.
-
-Lalli aikoi vihoissaan potkaista sitä, mutta Maija pidätti hänet sitä
-tekemästä.
-
--- Älä, älä! -- hän sanoi. -- Se on ollut hyvin ystävällinen minulle.
-Se tahtoi pelastaa minut tuhatjalkaiselta. Se aikoi vain vähäksi aikaa
-tuoda minut tänne pakkaspuolelle, minne hirviö ei olisi uskaltanut
-meitä seurata, mutta sitten se tapaturmaisesti putosi jäänrailoon.
-Heinäsirkkaparka! --
-
-Sitten kantoi Lalli ensin Maijan ja sitten kuolleen heinäsirkan
-railosta ylös, ja Villi tuli vilusta väristen perässä. Pian olivat
-kaikki taas lämpimässä päivänpaisteessa vastakkaisella vuorenrinteellä.
-
-Maija kertoi nyt, miten heinäsirkka oli varovaisesti kantanut häntä
-hyppien pitkin loikkauksin eteenpäin ja koko ajan pitänyt äkäistä
-murinaa tuhatjalkaisesta, joka vainosi sitä ja sen sukulaisia. Se oli
-lohdutellut Maijaa ja luvannut viedä hänet paikkaan, missä hän oli
-varmassa turvassa pedolta, mutta sitten he olivat yhdessä pudonneet
-railoon, jonka seinät olivat niin liukkaat, ettei edes heinäsirkka
-voinut hypätä sieltä ylös, ja niin oli se raukka hyvin pian jähmettynyt
-ja kuollut.
-
--- En minä vielä kuollut ole, -- sanoi piipittävä mutta ystävällinen
-ääni heidän takanaan, ja siinä istui heinäsirkka tuijottaen hieman
-pökertyneenä heihin. Silloin hyppäsi Maija esiin ja suuteli sitä sen
-vihreälle suulle, ja heinäsirkka virnisteli tyytyväisenä.
-
--- Olipas se merkillinen temppu! -- sanoi se. -- Sillä tavalla
-emme me tee täällä Merkuriuksessa. Tiedän kyllä, että te tulette
-jommastakummasta noista suurista tähdistä, Venuksesta tai Maasta, jotka
-näkyvät tuolta yöpuolelta, ja teillä on varmaankin omat tapanne
-osoittaa kiitollisuuttanne.
-
--- Voi, voi.., -- huusi se äkkiä ilmeisesti kauhuissaan, -- nyt olemme
-kaikki hukassa. En minä voi kantaa pois teitä kaikkia, ja nyt on parvi
-murhaajaskorpioneja ympäröinyt meidät aivan huomaamattamme. Katsokaa
-nyt!
-
-Kun lapset katsoivat ympärilleen, näkivät he piirissä joka puolella
-kummallisia eläimiä, jotka muistuttivat eräänlaisia äyriäisiä, mutta
-olivat suuria kuin norsut, ja jotka kaikki käyristivät päänsä yli
-pyrstön, missä oli peloittava piikki. Näitä kauheita eläimiä oli
-varmaankin sata, ja kaiken onnettomuuden lisäksi oli Lalli jättänyt
-aseensa, tuon puunrungon, railoon. Eivät he liioin voineet ajatella
-hypätä niiden ylitse, sillä ne olivat hyvin korkeita ja niitä oli
-peräkkäin monessa rivissä, joten lapset varmasti olisivat pudonneet
-toiseen riviin, jos olisivat ensimmäisen yli hypänneet.
-
--- Hypätkää suoraan avaruuteen, kuten teimme aina silloin kun
-maapallolla jouduimme pulaan, -- huusi Villi. -- Tuo suuri pallo tuolla
-on varmankin Maa. Joutukaa nyt! Miau!
-
-Ja niin hyppäsi Villi avaruuteen, ja Lalli ja Maija seurasivat perässä.
-Lallin korvissa vinkui ja suhisi, ja hänen oli vaikea hengittää.
-Lopuksi hän menetti tajunsa.
-
-Kun hän taas tointui, huomasi hän istuvansa tuolilla kaukoputken
-takana, pää käsivarsille kallistuneena. Huoneessa oli pimeä; hän ei
-ensin nähnyt ketään, mutta tarkemmin katsellessaan hän näki Maijan
-makaamassa sohvalla Villin vieressä. Molemmat olivat tietysti menneet
-tainnoksiin kuten hänkin pudotessaan tuon kamalan matkan avaruuden
-halki.
-
--- Maija, Maija! -- huusi Lalli. -- Oletko kuollut?
-
--- Mitä sinä oikein huudat? -- kysyi Maija unisena. -- En minä ole
-kuollut enkä edes kuuro.
-
--- Minä luulin, että sinä olit loukannut itsesi, kun hyppäsimme alas
-Merkuriuksesta, -- sanoi Lalli silitellen Villiä, joka myös oli
-herännyt.
-
-Maija tuijotti hieman ihmeissään veljeensä, mutta oli vielä niin
-unenpöpperöinen, ettei oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti.
-
--- Hyppäsimme alas Merkuriuksesta? -- mutisi hän vain.
-
--- Niin, niin, kun skorpionit olivat piirittäneet meidät, -- sanoi
-Lalli innokkaana. -- Etkö sinä muista?
-
-Mutta Maija-raukka ei muistanut yhtään mitään. Hän oli niin uninen ja
-välinpitämätön, että Lalli suuttui ja jätti hänet rauhaan, kunnes he
-olivat päässeet sänkyynsä ja äiti mennyt pois. Silloin hän maaten
-kertoi Maijalle kaikesta, mitä he olivat Merkuriuksessa ollessaan
-kokeneet, ja Maija kuunteli halukkaasti. Ja sitä mukaa kuin Lallin
-kertomus jatkui, alkoi Maijakin muistaa kaiken niin selvästi ja näki
-tapahtumat aivan kuin silmiensä edessä. Hän oli vain putoamisen jälkeen
-ollut niin pyörällä päästään, ettei ollut kohta voinut muistaa, mitä
-oli tapahtunut. Mutta hänen täytyi luvata Lallille olla puhumatta tästä
-kaikesta yhtään sanaa äidille ja isälle, sillä he varmaankin
-sanoisivat, että Lalli oli vain nähnyt unta.
-
-
-
-
-3. VENUS.
-
-Kiltit lapset. Hopeavene. Kummallinen keinu ja närkästynyt lentolisko.
-Pieni pää ja loppumattoman pitkä kaula. Setä Ankannokka. Kalaliskoja ja
-joutsenliskoja. Villi tekee ilmamatkan. Lalli ja Maija toivovat
-pääsevänsä pois Venuksesta, ja jymylisko toivoo näkevänsä auringon.
-Hirmupedot tulevat.
-
-
-Seuraavana päivänä oli lapsilla keskinäistä sipinää ja supinaa, ja he
-olivat niin kilttejä ja hiljaisia, että äiti oli oikein ihmeissään. He
-juttelivat koko ajan vain tähdistä ja taivaankappaleista ja varsinkin
-Merkuriuksesta, ja aprikoivat, mahtoiko heinäsirkkaparka pelastua
-skorpioneilta. He suunnittelivat myös uusia retkiä ja päättivät vielä
-samana iltana lähteä johonkin muuhun kiertotähteen. Lalli ehdotti, että
-he kävisivät Venuksessa, sillä sehän oli seuraava järjestyksessä
-auringosta päin laskien. Ja heti kun tuli pimeä, ja isä ja äiti
-alkoivat vetää pientä päivällisuntaan, hiipivät molemmat lapset
-varpaisillaan saliin, missä kaukoputki vielä oli ikkunalla
-messinkijalustimineen. Villi oli tietenkin mukana, ja se istahti heti
-ikkunan vieressä olevalle tuolille ja katseli tähtiä, vallan valmiina
-matkalle lähtemään.
-
--- Ryömitään nyt kaukoputkeen, -- sanoi Maija innoissaan. Mutta kun he
-katsoivat sitä, näytti se niin pieneltä, että tuntui aivan
-mahdottomalta päästä sinne sisälle.
-
--- Odota, odota vain! -- sanoi Lalli lohdutellen. -- Tuon seikan minä
-kyllä tunnen. Täytyy vain istua hiljaa kaukoputken ääressä ja tirkistää
-siihen, niin se kyllä suurenee. Niin kävi viime kerrallakin. Odota
-vain, kunnes huudan sinua, ja tule sitten sukkelaan perässä Villin
-kanssa!
-
-Sitten hän suuntasi kaukoputken loistavaa Venusta kohti, joka kimmelsi
-niin kirkkaana valkoisessa talvi-illassa. Siellä se ui kuin hopeinen
-vene sinisellä taivaanmerellä, molemmat päät suippoina ja korkeina, ja
-mitä kauemmin hän sitä katseli, sitä selvemmin hän ymmärsi, että
-kaukoputkeen todella voi ryömiä ja lopulta hän taas aukaisi sen paksun
-lasin, joka oli tuon kiiltävänmustan putken aukon edessä, huusi
-Maijalle, että tämä tulisi perässä ja ryömi tunneliin. Samoin kuin
-edellisenäkin iltana tuli hän nytkin pitkän konttaamisen jälkeen putken
-toisessa päässä olevalle pyöreälle lasille, ja ennen pitkää olivat
-Maija ja Villi hänen vieressään katselemassa tuota suurta, välkkyvää
-hopeavenettä, joka ui avaruudessa aivan heidän edessään niin, että
-näytti varsin helpolta hypätä siihen.
-
--- Hei vaan! -- huusi Maija ja hyppäsi tasajalkaa ulos avaruuteen, ja
-epäröimättä seurasi Lalli perässä niin, että korvissa vain viuhui.
-
-Nytkin suureni heidän edessään oleva taivaankappale nopeasti, ja pian
-he saattoivat nähdä, ettei se ollutkaan veneen muotoinen vaan
-pallomainen, vaikka vain sen toinen puolisko loisti, kun taas
-auringosta poispäin oleva puolisko oli yöhön verhoutunut. Koko
-kiertotähti näytti olevan hohtavan valkoisen villakerroksen ympäröimä,
-ja pian he sukelsivatkin paksuun pilviverhoon. Sitten kävi vauhti niin
-vinhaksi, etteivät he voineet enää nähdä mitään, ja lopuksi tunsi Lalli
-pudonneensa jollekin pehmoiselle esineelle, joka taipui hänen ruumiinsa
-painosta. Se keinui ja keikkui hänen allaan, ja kun hän aukaisi
-silmänsä, näki hän istuvansa summattoman suurella vihreällä lehdellä,
-joka muistutti saniaista. Hän piti suonenvetoisesti kiinni sen
-ruodista, jottei putoisi, ja näki lähellään Maijan olevan samassa
-asemassa kuin hän itsekin. Samassa tuli Villi nelinkontin alashypellen
-ja tarttui terävillä kynsillään kiinni lehtilapaan.
-
-Pökertyneenä katseli Lalli ympärilleen. Katsoessaan suoraan alaspäin ei
-hän voinut nähdä muuta kuin läpitunkematonta lehvikköä, joka näytti
-laajoilla aloilla peittävän maan. Toiselle sivulle katsoessaan hän näki
-lyijynvärisen vedenkalvon häämöttävän paksun, vesihöyryllä kyllästetyn
-ilman takaa, ja toisella sivulla kohosi jyrkkiä vuoria ja teräviä
-tulivuorenkekoja, joiden kraattereista syöksyi tulta ja tuprusi
-savupilviä. Näiden tulivuorien alempia rinteitä verhosi rehevä vihanta,
-mutta ylemmät rinteet olivat laavan peitossa ja näyttivät autioilta ja
-synkiltä. Ilma oli kuumaa ja kosteata kuin saunassa, vielä pahempaa
-kuin oli ollut Etelä-Amerikan aarniometsissä. Jättiläissaniaisten
-lehtien välistä tuntui nousevan kuumia höyryjä, jotka kasaantuivat koko
-taivasta peittäväksi harmaaksi pilviverhoksi. Mädänneistä kasveista ja
-eläimistä lähti inhottava löyhkä, ja ilmassa heidän ympärillään lauloi
-ja piipitti miljoonittain suuria ja pieniä hyönteisiä ja itikoita, kun
-taas vedestä kuului polskinaa ja pärskettä ja huohotusta, joka ei juuri
-hyvää ennustanut.
-
--- Hyi, kun täällä on ilkeää! -- huudahti Maija aivan kauhuissaan.
-
-Villi seisoi kuin koukistuneena hyppäämään vihollisten kimppuun, joiden
-voi odottaa tulevan milloin tahansa.
-
--- Täällä on oltava varuillaan, kun menemme alas, -- se tuumi. --
-Tämmöisissä paikoissa on aina vaara väijymässä, sen olen ennen kokenut.
-On kai parasta, että minä menen ensin pienelle tiedusteluretkelle.
-Älkää liikkuko paikaltanne, ennenkuin minä tulen takaisin!
-
-Ja niin se läksi varovasti kapuamaan lehtiruotia alas ja katosi tiheään
-lehvikköön Lallin ja Maijan jäädessä uteliaina tarkastelemaan
-ympäristön elämää. Pieni vihreä sisilisko tuli ilman halki lentäen
-mustin lepakonsiivin, istuutui heidän vierelleen lehdelle ja katseli
-heitä terävin, välkkyvin silmin.
-
--- Mitä ihmeen eläviä te olette? -- se kysyi sähisten ja ivallisella
-äänellä. -- Mokomia en ole eläissäni nähnyt. Teillähän on niin pehmeä,
-valkoinen nahka, että kuka tahansa voi purra sen läpi, ja niin
-merkilliset, pitkät suomut päässänne!
-
--- En ole minäkään ennen nähnyt lentäviä sisiliskoja, -- vastasi Lalli.
--- Me olemme toisesta taivaankappaleesta tulleita vieraita, ja sinun
-tulee nyt olla kohtelias ja kertoa meille jotakin tästä merkillisestä
-maailmasta.
-
--- Ellet ole nähnyt lentäviä liskoja, niin et luomakunnasta paljoakaan
-tiedä, -- vastasi sisilisko ja lipsutteli pilkallisesti kaksihaaraista
-kieltään. -- Odota vain, saat ehkä nähdä semmoisia enemmän kuin
-kylliksesi!
-
-Ja sitten se levitti ylpeästi mustat lepakonsiipensä ja koetti siepata
-suuhunsa suuren, korean sudenkorennon, joka lensi ohitse.
-
--- Kutti, kutti, saitkos sen! -- sanoi Maija ja työnsi kielen ulos
-suustaan aivan kuin pettynyt liskokin.
-
--- Kyllä minä opetan sinut pilkkaamaan kunnon lentoliskoa, -- sanoi tuo
-pieni eläin kiukkuisena. -- Tätä saat katua. Lähetän hirmupedot
-kimppuunne, ne pian nakertelevat luitanne.
-
--- Kielikello, juorukontti, ohhoh! -- nauroi Maija ja näytti taas
-kieltään, mutta Lalli ei siitä pitänyt. Hän oli edellisillä matkoillaan
-oppinut, että täytyy olla kohtelias kaikille olennoille, ja hän tunsi
-levottomuutta nähdessään pienen liskon uhkaavana sähisten levittävän
-lepakonsiipensä ja lentävän pois huojuvien saniaislehtien lomitse.
-
-Heidän siinä istuessaan ja kärsimättöminä odotellessaan Villin paluuta,
-kuulivat he metsästä hidasta, jymisevää astelua ja samalla kumeata
-mörinää ja maiskuttelua puiden latvojen keskeltä. Ääni tuli yhä
-lähemmäksi, mutta he eivät nähneet mitään. Äkkiä kohosi kumminkin pää
-ylös aivan vastapäätä sitä lehteä, missä he istuivat. Se oli
-merkillinen mustankiiltävä, suomuinen pää, jonka pienet, uniset silmät
-kummastellen tirkistivät heitä suun natustellessa saniaisenlehden
-reunaa.
-
--- Hyvää päivää, hyvää päivää, -- tervehti Lalli saadakseen tämän uuden
-olennon heti alun pitäen suopeaksi. -- Mikäs sinä oikein olet? En
-käsitä, missä sinä seisot, kun voit syödä tätä lehteä.
-
--- Hm, hm, -- mörisi pää. -- Kysymyksesi on yhtä ihmeellinen kuin
-ulkomuotosikin. Minähän olen jymylisko. Sen tietää jokainen Venuksen
-asukas. Ja tietysti minä seison maassa. Mutta mitä te olette ja mitä te
-tällä lehdellä teette, sen Plesiosaurus vain tietää.
-
--- Me olemme Maasta kotoisin olevia ihmisiä, -- selitti Lalli ylpeänä,
--- ja me olemme tulleet tänne tarkastamaan tätä taivaankappaletta.
-Mutta en voi käsittää, miten sinä maassa seisot. Silloinhan voimme kai
-mekin päästä sinne alas.
-
--- Ole hyvä! -- vastasi jymylisko sävyisästi. -- Voit liukua alas
-kaulaani pitkin, jos haluat.
-
-Se oli Lallista ja Maijasta hyvin hauskaa, ja kun jymylisko oli
-suoristautunut vähän korkeammaksi, tarttui Lalli sen kaulaan ja alkoi
-luisua alas sitä pitkin. Pian hän sukelsi lehtien alle ja liukui yhä
-alemmas ja alemmas. Kaula tuntui vallan loppumattoman pitkältä ja kävi
-vähitellen yhä paksummaksi. Ennen pitkää tottuivat hänen silmänsä
-siellä alhaalla vallitsevaan vihreään hämärään, ja hän näki
-yläpuolellaan Maijan tulevan luikua laskien, ja alla häämötti maa niin
-syvällä, että päätä oikein huimasi.
-
-Hänen kätensä olivat pahoin hankaantuneet, kun hän lopultakin tuli
-leveälle, suomupeitteiselle, mustankiiltävälle selälle, joka oli
-norsunselän näköinen. Jonkun hetken perästä tuli siihen Maijakin,
-puoliksi nauraen, puoliksi itkien, ja niin he istuivat siinä läähättäen
-ja ympärilleen katsellen. He olivat ikäänkuin suuressa salissa, jonka
-pylväinä olivat puiden rungot, lattiana vihreä sammalikko ja mädänneitä
-lehtiä ja varsia, ja kattona vihreä lehtikatos. Mutta kaikkein
-ihmeellisin oli se eläin, jonka selässä he istuivat. Se oli hirvittävä
-olento, ruumis kuin norsulla, mutta sillä oli lisäksi pitkä, laahustava
-krokotiilinpyrstö, ja sitten tuo loppumaton pitkä sirahvinkaula, joka
-häipyi puiden lehvikköön. Sen selkä oli niin korkealla maasta, ettei
-voinut ajatellakaan hypätä alas sieltä.
-
--- Tämäpä on ruma ja ihmeellinen otus, -- sanoi Maija. -- Sehän voisi
-syödä vaikka viisikerroksisen helsinkiläisen kivitalon katolta.
-
--- Niin, niin, -- kuului paksun puunrungon takaa rääkättävä ääni.
-
-    -- "Kun aamuateriansa se varhain aloittaa,
-    niin ruuan vatsahansa vast' iltaseksi saa."
-
-Ja sitten kuului kuivaa, rämisevää naurua puunrungon takaa, ja kun
-lapset katsoivat tarkemmin sinne, häämötti siellä kummallinen hahmo,
-joka hitaasti tulla tallusteli kahdella jalalla astellen metsän
-pimennosta. Kun se tuli lähemmäs, huomasivat he, että sekin oli jokin
-lisko, pystyasennossa oleva krokotiili, jonka etujalat olivat heikot ja
-takajalat paksut, ja viimeksimainituilla se asteli arvokkaasti suipon
-hännän laahatessa maata. Pää oli pieni, ja siinä oli leveä ankannokka,
-kasvot olivat kiltin ja sävyisän näköiset.
-
--- Hyvää päivää, setä Ankannokka! -- tervehti Maija puoliksi
-piloillaan, puoliksi säikähtyneenä, mutta Lalli kumarsi kohteliaasti.
-
--- Päivää, päivää, lapsukaiset -- lausui lisko arvokkaasti
-vastatervehdykseksi ja nyökytteli päätään lystikkäästi. -- Ei minun
-nimeni sentään ole Ankannokka vaan Iguanodon, mutta sehän on
-samantekevää. Näen, että olemme tänään saaneet vieraita jostakin
-toisesta taivaankappaleesta. No niin, hauskaa tutustua, hauskaa
-tutustua. Tuntuukin toisinaan hieman yksitoikkoiselta nähdä vain
-liskoja ja muita matelijoita kaikkialla ympärillään. Noista pienistä
-imettäväisraukoista, joita täällä on, ei juuri kannata puhua, sillä
-eivät ne paljoakaan meistä eroa, vaikka niillä mukamas onkin karvapeite
-ja lämmintä verta suonissa. Jos imettäväisillä olisi joku sen kokoinen
-edustaja kuin tämä pitkäkurkku tässä, niin sitten voisi ne ottaa
-lukuun. No niin, me liskot olemme Venuksessa herroina tähän aikaan, ja
-voi olla hupaisaa tavata muutakin väkeä.
-
-Samassa laskeutui jymyliskon pää puiden latvuksista käärmeen pään
-tavoin heiluen pitkän kaulan varassa.
-
--- Niin, mutta eivätkö ne olekin merkillisiä, -- se sanoi ja katseli
-taas lapsia tihrusilmillään, -- mutta minä pidän niistä sittenkin.
-Niillä on niin viisaat silmät. Vaihtelu tuottaa iloa, kuten sanot.
-
-Ja se ojensi pienen päänsä aivan lähelle lapsia ja lipsutti
-kaksihaaraista kieltään. Silloin tunsi Maija heltyvänsä ja taputti sitä
-päähän.
-
--- Taidat olla kiltti, vaikket olekaan kaunis, -- hän sanoi
-ystävällisesti. -- Mahtaisitko sinä ottaa meidät pienelle
-ratsastusmatkalle tämän maan halki.
-
--- Mitäpä minulla sitä vastaan olisi, -- vastasi jymylisko. Ettehän te
-paina yhtään mitään, ja minä olen juuri aikonut lähteä rantaan juomaan
-ja sitten tuonne lämpimälle vuorenrinteelle vetämään päivällisunta. Te
-voitte kernaasti istua selässäni sen ajan.
-
--- Minä tulen kappaleen matkaa mukananne, -- sanoi setä Ankannokka. --
-Aterioitsen tuolla rannalla ja matkalla saan vähäsen jutella. On
-hauskaa tavata semmoisia, jotka ovat nähneet tätä maailmaa eri
-puolilta.
-
-Ja niin he läksivät liikkeelle, että maa tärisi noiden suurten eläinten
-jalkojen alla. Jymylisko kulki hitain, horjuvin askelin ja otti aina
-silloin tällöin suuntäyden puiden latvuksista, ja setä Ankannokka
-asteli arvokkaasti vieressä, pärisi litteällä nokallaan ja ojensi
-ajoittain pystyyn kuuden metrin korkuisen vartalonsa poimiakseen
-oksista suuhun pantavaa.
-
-Monta askelta ei vielä oltu kuljettu, kun lapset huomasivat, että metsä
-oli täynnä jymyliskoja, jotka toinen toisensa perästä liittyivät
-kulkueeseen, kiikuttaen pitkää kaulaansa ja ällistyneinä mutisten
-kummasteluaan noiden uusien olentojen johdosta, jotka istuivat heidän
-toverinsa selässä.
-
--- Mutta emmehän me voi mennä ilman Villiä, -- sanoi Maija epäröiden.
-
--- Villi, Villi! -- huusi Lalli niin kovasti kuin jaksoi, mutta
-vastausta ei kuulunut.
-
--- Kuka Villi on? -- kysäsivät molemmat liskot yht'aikaa ja pysähtyivät
-äkkiä.
-
--- Toivon, ettei hän ole joutunut onnettomuuden uhriksi, -- sanoi setä
-Ankannokka vakavana. -- Metsä on täynnä erilaisia petoliskoja.
-
--- Eivät ne niinkään helpolla saa kiinni Villiä, -- sanoi Lalli ylpeänä
-ja uhkavarmana. -- Se on suoriutunut niin monesta vaikeudesta ennenkin,
-ettei se nytkään antaudu vangiksi. Mutta kyllä meidän pitäisi saada
-sille lähetetyksi tieto, minne menemme.
-
--- Sen minä kyllä toimitan, -- vikisi heikko ääni pienestä
-rantalätäköstä. -- Se on kai minun etäinen sukulaiseni, kuten tekin,
-vaikka te olette kenties liian ylpeitä myöntämään itseänne minun
-sukulaisikseni.
-
-Kun Lalli tarkemmin katsoi ääntä kohden, huomasi hän pienen
-nokkaeläimen näköisen olennon, joka makasi lätäkön partaalla katsellen
-heitä uteliain, pirtein silmin.
-
--- Päivää, päivää, serkku, -- tervehti hän piloillaan. -- Olet kiltti,
-jos teet sen.
-
-Ja he jatkoivat matkaansa rantaan päin.
-
-Kun he olivat tulleet ulos metsästä, aukeni heidän edessään laaja,
-kuohuva meri, jonka pitkät, raskaat, lyijynväriset aallot loiskivat
-hiekkarantaan, missä oli runsaasti näkinkenkiä ja merkillisen muotoisia
-äyriäiseläimiä. Kaikki jymyliskot marssivat oikopäätä veteen niin
-syvälle, että laineet oli vai vähällä huuhdella lapsiakin, ja sitten ne
-työnsivät pitkät kaulansa veteen ja nostivat sieltä suun täydeltä
-meriruohoa.
-
--- Se maistuu hyvältä, -- sanoi lasten ystävä ja pärskähteli
-tyytyväisenä.
-
-Sillä valin paneutui setä Ankannokka vatsalleen tyrskyävään aallokkoon
-ja rupesi nokallaan penkomaan pohjaa, josta se näkyi löytävän paljon
-syötävää, arvatenkin nilviäisiä ja äyriäisiä. Toisinaan se ui pitkiä
-matkoja veden alla ja potki tällöin voimakkailla takajaloillaan kuin
-sammakko.
-
-Lapset silmäilivät uteliaina tätä autiota, kuohuavaa merta. Ennen
-pitkää he näkivät lauman eläimiä tulla porhaltavan aaltoja pitkin. Ne
-olivat kalojen tai ehkä vielä enemmän valaitten näköisiä ja noin
-kymmenen metrin pituisia, mutta pää, jonka ne kohottivat vedestä
-katsellakseen lapsia, muistutti enemmän liskojen kuin kalojen päätä, se
-oli suomupeitteinen, ja suussa oli runsaasti peloittavia hampaita.
-
--- Mitä te oikein olette? -- kysyi Lalli.
-
--- Kalaliskoja ollaan, -- vastasi niiden johtaja, -- ja minulla on hyvä
-halu syödä teidät kumpaisetkin, mutta nuo jymyliskot ovat hieman liian
-kömpelöitä, niin että saatte nyt jäädä toiseen kertaan.
-
--- Kiitoksia ystävällisyydestänne, -- nauroi Maija. -- Toivottavasti se
-toinen kerta ei koita koskaan.
-
-Samassa rupesi ulompana merellä näkymään eloa ja liikettä. Siellä
-kiemurteli ja kaareili kuin olisi suuri käärme siellä uimassa, mutta
-samalla näkyi kömpelö ruumis kohoavan hiukan vedestä.
-
--- Luulenpa, että laittaudun täältä tieheni, -- sanoi setä Ankannokka
-hieman hermostuneena. -- Tuolta tulee joutsenlisko, eikä sitä tiedä,
-mimmoisella tuulella se sattuu tänään olemaan. Parasta on, että sinä
-teet samoin, Brontosaurus-serkku, sillä voihan sille pälkähtää päähän
-siepata nuo selässäsi istujat.
-
-Ja tuo ihmeellinen olento tulla porhalsi tosiaankin vettä halkoen
-suoraan heitä kohden, kohottaen kamalan, kiiltävähampaisen kitansa
-vedenpinnan yläpuolelle. Oli vaikeata erottaa sen ääriviivoja, mutta
-hirveän suuri se mahtoi olla. Nuolena lennähti sen käärmeenpää pitkän,
-joutsenenkaulaa muistuttavan kaulan sinkahuttamana, sen hirvittävä,
-kiiltävä kita tavoitteli maiskuttaen Lallia. Hidas jymylisko oli tuskin
-ennättänyt vielä ruveta köntystämään vedestä ylös, mutta samassa
-silmänräpäyksessä syöksyi koko kalaliskolauma pedon kimppuun kuin
-metsästyskoira-parvi. Muutamat iskivät sitä pyrstöön, toiset kaulaan,
-sillä sen vartalo näytti olevan mainion suomuisen panssaripaidan
-suojaama.
-
-Nyt alkoi vedessä hirveä taistelu, ja sen aikana jymyliskot vetäytyivät
-varovasti pois tieltä. Aallot värjäytyivät verestä punaisiksi,
-joutsenliskon pää jakeli hurjana iskuja joka suunnalle, mutta lopulta
-se painui aaltojen alle raivoisain kalaliskojen repimänä. Salatuista
-syvyyksistä tuli nyt näkyviin haikaloja ja suunnattoman suuria kamalan
-näköisiä mustekaloja, saamaan nekin osansa saaliista. Siinä oli
-polskinaa ja pärskinää, läähätystä ja ruiskutusta, ja kaikkialla kiilsi
-peloittavia, teräviä hammasrivejä tai ryömi limaisia ruumiita ja
-tuijotti saaliinhimoisia silmiä.
-
--- Hyi, -- sanoi Maija tuskastuneena ja peitti kädellään silmänsä, --
-mennään pian pois täältä. En minä pidä tästä merestä.
-
--- Ei ole niinkään varmaa, että metsä on sen parempi, -- sanoi setä
-Ankannokka hieman surumielisesti.
-
-Kun he taas olivat rannalla, näkivät he pienen ilmalaivan kaltaisen
-olennon leijailevan puunlatvojen ylitse heitä kohden. Vähitellen se
-kävi jättiläislepakon muotoiseksi, ja kun se oli tullut vielä lähemmäs,
-näkivät he, että se oli jättiläiskokoinen lentolisko, vähän sen
-näköinen, jonka he olivat nähneet siellä puunlatvassa, mutta kahden
-metrin pituinen ja siivenkärkien väli oli yli kymmenen metriä. Sen
-nokka oli terävähampainen, ja silmät loistivat julmina ja
-saaliinhimoisina, -- se oli hyvin vaarallisen näköinen.
-
--- Terve taas! -- kajahti tuttu ääni liskon selästä, ja Villin pyöreä
-pää kurkotti kaarevan liskonkaulan takaa.
-
--- Kas vaan, siellähän sinä Villi olet, -- huudahti Lalli ilostuneena.
--- Tiesinhän minä, että sinä kyllä suoriudut. Mutta missä oikein olet
-oleskellut?
-
--- No, minä toimitin asiani vain hieman perusteellisemmin kuin olin
-aikonut, -- sanoi Villi välinpitämättömällä äänellä lentoliskon
-kaarrellessa hitaasti koko seurueen ympärillä ja katsellessa sitä
-epäluuloisesti säkenöivin silmin. -- Minusta tämä maa näytti niin
-vaaralliselta, että minun piti sitä ensin tutkia vähän lähemmin,
-ennenkuin sallin teidän tulla alas puusta. Näin kyllä nuo ukkelit,
-joiden mukana te olette, mutta suuresta koostaan huolimatta ne
-näyttivät kilteiltä. Metsässä on kumminkin vaarallisempaakin joukkoa.
-
--- Niin, niin, -- päätteli setä Ankannokka pudistellen huolissaan
-päätään. -- Samaa olen minäkin heille sanonut. Esimerkiksi
-allosaurukset ja tyrannosaurukset ja lelapsit.
-
-Lentolisko teki vielä siron kaaren jymyliskon ympäri ja kehoitti Villiä
-hyppäämään alas, minkä tämä tekikin, ja ennen pitkää se seisoi lasten
-vieressä jymyliskon selässä.
-
--- Saanko minäkin vähän ratsastaa? -- huusi Maija lentoliskolle.
-
--- Sinun kanssasi ei minulla ole mitään tekemistä, sinulle en ole
-kiitollisuuden velassa, -- sähähti tämä kiukkuisesti. -- Minua
-haluttaisi puraista poikki sinun hyödytön, pehmeä nokkasi, mutta
-ystäväsi vuoksi jätän sen tekemättä.
-
-Ja sitten se leijaili pois siivet liikkumattomina levällään.
-
--- Kiitos hyvästä kyydistä! -- huusi Villi sille, -- mutta ensi
-kerralla täytyy sinun olla kiltimpi ystävilleni.
-
--- Miten jouduit tekemisiin tuon vekkulin kanssa? -- kysyi Lalli.
-
--- Niin, sillä tavalla se kävi, että minua hiukan peloitti laskeutua
-maahan ja siksi minä kuljin puusta puuhun. Olin juuri tullut suureen,
-paksuoksaiseen puuhun, kun satuin huomaamaan tuon olennon riippuvan
-kynsillään puunoksasta, pää alaspäin, melkein kuin lepakko, siivet
-kääriytyneinä ruumiin ympäri kuin tummanharmaa huivi. Se oli ilmeisesti
-nukahtanut raskaaseen uneen. Mutta aivan puun alla seisoi kaksi ilkeätä
-olentoa vaanien. Ne olivat sen näköiset kuin olisivat kahdella jalalla
-seisovia norsuja, jotka hyppivät kuin kenkurut. Niiden lyhyissä
-etujaloissa oli hirvittävät kynnet, ja leveä sammakonsuu täynnä
-hampaita, joiden rinnalla krokotiilin hampaat ovat lastenleluja. Niiden
-voimakkaista takajaloista päätin, että ne voivat hypätä korkealle ja
-näinkin niiden juuri valmistautuvan hyppyyn vetääkseen lentoliskon
-alas. Ne näyttivät niin ilkeiltä, etten voinut suoda niille sitä
-nautintoa. Vaikken minä juuri sekaannukaan muiden eläinten asioihin,
-loikkasin minä nyt sille oksalle, missä lisko riippui, ja huusin sille,
-että vaara uhkaa. Se heräsi heti, levitti siipensä ja leijaili
-korkeuteen, juuri kun noiden petojen leuat loksahtivat sillä kohdalla,
-missä sen pää äsken oli riippunut.
-
--- Kamalaa, -- sanoi setä Ankannokka, ja koko sen kuusi metriä pitkä
-ruumis vapisi. -- Ne olivat varmaankin allosauruksia.
-
--- No niin, -- jatkoi Villi kertomustaan, -- tuo lentolisko rupesi
-sitten kaikesta päättäen tuntemaan kiitollisuutta, ja niin se tarjosi
-minulle vapaan kyydin selässään. Minusta oli mukava näin ottaa selvää
-seudusta, ja me kiertelimmekin pitkät matkat, mutta se minun täytyy
-sanoa, ettei minusta täällä ole hyvä olla. Kynteni eivät mahda mitään
-kaikkien noiden liskojen suomuille, joten minusta ei ole teille
-suurtakaan apua. Sen neuvon annan, ettette täällä pitkälti kulkisi
-maitse, sillä Intia oli vain lastenkamari Venukseen verrattuna. Kun
-olin tästä seikasta tullut selville, palasin lentoliskon kanssa
-takaisin, ja sitten tapasin erään lätäkön rannalla pienen piipertäjän,
-joka huusi meille, mihin te olitte menneet.
-
-Tällä välin lönkytteli jymylisko hitaasti halki komean metsän, jossa
-näkyi kasvavan vain saniaisia, palmuja ja kortteen näköisiä
-jättiläiskasveja, joiden varsi oli nivelikäs ja joka nivelestä lähti
-kapeita lehtiä. He näkivät erilaisten merkillisten liskojen lojuvan ja
-piehtaroivan likaisissa lätäköissä, niiden joukossa oli muutamia, jotka
-näyttivät jättiläissioilta ja joiden kuonosta kohosi kolme sarvea. Kun
-he juuri olivat menossa erään tuollaisen parven ohitse, kuului metsästä
-rätinää, ja sieltä hyppäsi näkyviin kaksin jaloin kulkeva hirvittävä
-petolisko. Takajaloissa oli pitkät, kammottavat kynnet, se teki
-valtavan ponnahduksen ja hyppäsi erään sikaliskon selkään painaen
-kyntensä sen ruumiiseen ja iskien kauheat leukansa sen kurkkuun.
-Liskoparka päästi vihlovan tuskanhuudon, joka vielä kauan kaikui lasten
-korvissa, ja sortui maahan vihollisensa painamana.
-
--- Se on lelaps, pian pois täältä! -- voivotteli setä Ankannokka, ja
-suurelle jymyliskollekin tuli kiire päästä ajoissa tiehensä.
-
-Lalli ja Maija olivat aivan kalpeina pelästyksestä ja alkoivat jo
-toivoa olevansa poissa tästä maasta, mutta hetkiseksi he unhottivat
-pelkonsa tullessaan ihanaan metsään, missä kasvoi kauniita puita,
-jokseenkin kuusen näköisiä tai kenties vielä enemmän äidin araukariaa
-muistuttavia. Samalla kävi maa korkeammaksi, ja pian he tulivat
-vuorenharjalle, josta avautui näköala yli laakson, jonka halki leveä
-joki virtasi. Laakson toisella puolella kohosivat tornien tavoin samat
-vuoret, jotka he jo olivat puunlatvasta nähneet. Niistä syöksyi savua
-ja tulta, ja parista juoksi leveä laavavirta alas laaksoon. Ilmassa oli
-runsaasti rikkihöyryjä ja kuumia kaasuja, niin että oli vaikea
-hengittää. Raskaina ja harmaina painuivat pilvet miltei vuorenhuipuille
-saakka ja yhdistyivät tulivuorien höyryihin muodostaen synkän verhon,
-joka peitti maiseman puolihämärään, ja tässä hämärässä loistivat
-tulivuorien tulipatsaat ja hehkuvat laavajoukkiot kaamean punaisina. Ei
-ollut missään ainoatakaan lintua laulamassa; virran rannalta vain
-kuului merkillistä mylvinää ja rummutusta, mikä todennäköisesti oli
-lähtöisin joistakin muista iljettävistä matelijoista.
-
--- Ei, tästä maasta minä en pidä, -- sanoi Villi päättävästi. -- Eihän
-täällä näytä aurinkokaan olevan koskaan näkyvissä.
-
--- Aurinko? Mikä se semmoinen on? -- kysyi setä Ankannokka.
-
--- Etkö koskaan ole auringosta kuullut puhuttavan? -- kysyi Lalli
-hämmästyneenä. -- Se on se, mikä valaisee ja lämmittää kaikkia
-kiertotähtiä.
-
--- Emme me aurinkoa tarvitse, -- sanoi matelija kummastellen. -- Onhan
-ilma lämmin, ja maasta tulee lisäksi lämpöä ja vuorista tulee tulta.
-
--- Kyllä aurinko sentään on tuolla ylhäällä pilvien takana, setä hyvä,
--- selitti Villi itsetietoisena, -- mutta näyttää siltä kuin eivät
-pilvet täällä koskaan hajaantuisi, joten ette koskaan saa sitä nähdä.
-Ellei sitä olisi, olisi täälläkin kylmää. Mutta ellet ole sitä nähnyt,
-niin ei se mahda usein tulla pilkistämään, ja silloin on kuin onkin
-meillä paljon parempi olo maapallolla.
-
--- Minä tahtoisin nähdä auringon, -- sanoi nyt äkkiä jymylisko, joka
-tähän asti ei ollut puhunut ainoatakaan sanaa koko matkalla. -- Ettekö
-voi ottaa minua mukananne maapallolle?
-
--- Kylläpä sinä tosiaan olisit kauniin näköinen Helsingin katuja
-astelemassa! -- nauroi Maija. -- Ihmiset voisivat antaa sinulle ruokaa
-viidennen kerroksen ikkunoista. Voi Lalli, miten hauskaa olisi, jos
-todellakin voisimme sen ottaa mukaamme!
-
-Silloin ei Lallikaan voinut olla nauramatta moiselle päähänpistolle.
-Olihan se aivan mahdoton, mutta siitä juolahti hänen mieleensä muuan
-seikka.
-
--- Mietin tässä, miksei maapallolla ole tämmöisiä matelijoita, ja
-miksei Venuksella taas ole lainkaan suuria imettäväisiä, -- hän sanoi.
-
--- Sen voin sinulle selittää, -- huusi piipittävä ääni heidän päänsä
-päältä, ja kun he katsoivat ylös, näkivät he sen pienen lentoliskon,
-jonka he olivat puunlatvassa tavanneet, leijailevan hiljalleen heidän
-yläpuolellaan. -- Siitä ei ole haittaa, jos sen teille selitän, sillä
-joka tapauksessa te kumminkin kohta kuolette. Minä teille olen sen
-kohtalon toimittanut rangaistukseksi siitä, että tuo tyttö oli hävytön
-minua kohtaan. Ja nyt selitän. Venus on nuorempi kuin maa. Eläimet
-kehittyvät alhaisemmista korkeammiksi eläimiksi, ja imettäväiset ovat
-mukamas korkeampia kuin me, vaikka minä puolestani otaksun asian olevan
-päinvastoin. Joka tapauksessa vallitsee Venuksessa nyt matelijain
-aikakausi, ja kestää varmaankin miljoonia vuosia ennenkuin imettäväiset
-ehtivät syrjäyttää meidät. Sillä välin me olemme täällä herroina, ja
-sen saatte tekin pian kokea, te maapallolta kotoisin olevat
-kavalakieliset anastajat, joiden nahkakin on kuin kalanvatsaa. Ei
-teillä ole kynsiä, ei teillä ole suomuja, eikä edes mainitsemisen
-arvoisia hampaitakaan. Miten on päähänne pälkähtänytkin tulla tänne?
-Luulette kai, mokomatkin, olevanne parempia kuin me sen vuoksi, että
-meidän vuodessamme on vain seitsemän ja puoli semmoista kuukautta, jota
-te sanotte kuukaudeksi.
-
-Ja sitten nauroi lisko myrkyllistä naurua, ja lapset tunsivat olonsa
-kaameaksi ja katsoivat kauhistuneina ympärilleen.
-
-Ja kas, tuolla metsänreunassa liikkui tosiaankin jotain, mikä hyppeli
-sinne tänne kuusen oksien välissä, ja pian tuli kokonainen liuta
-kamalia hirviöitä rynnäten pitkin harppauksin metsästä suoraan heitä
-kohden. Niillä oli kauheat kynnet, ja niiden avoin kita oli täynnä
-pitkiä, kiiltäviä hampaita. Ne liikkuivat hyppien takajaloillaan kuin
-kenkurut, ja maa tärisi niiden hyppäyksissä syntyvistä jysähtelyistä.
-
--- Olemme hukassa, -- parkui setä Ankannokka kuolemantuskassa ja koetti
-hoiperrellen kiirehtiä ainoaan mahdolliseen suuntaan, virralle.
-
-Jymyliskokin näytti pahoin pelästyvän ja rupesi pitkin askelin ja
-hätäisenä läähättäen juoksemaan virralle päin, mutta petoliskot olivat
-liian nopeita ja lähenivät yhä lähemmäs.
-
-Oli kumminkin vielä pikkuruisen toivoa ehtiä ajoissa veteen, mutta kun
-he olivat lähellä rantaa, kohtasi heitä toinen kauhistuttava näky.
-Virtaa reunustavain ruokokasvien joukossa he näkivät pitkän rivin
-ammottavia kitoja, jotka olivat krokotiilinkidan näköisiä, mutta niin
-suuria ja leveitä, että voi nähdä syvälle veripunaiseen kurkkuun
-saakka. Itse eläimiä he eivät voineet nähdä, sillä ne olivat miltei
-kokonaan painuneet veteen tai makasivat ruovikon piilossa.
-
-Sillävälin tulivat hirmupedot yhä lähemmäs, ja poloinen setä
-Ankannokka, joka liikkui hyvin hitaasti ja kauhusta oli aivan
-kadottanut mielenmalttinsa, jäi pian niiden uhriksi. Hurjina mylvien
-syöksyivät pedot sen kimppuun ja repivät sen palasiksi, ja kauhusta
-väristen käänsivät lapset kasvonsa pois tästä julmasta näystä.
-
-Mutta nyt tuli heidän vuoronsa. Hurjat matelijat hyppivät pitkin,
-raskain harppauksin joka puolelta heidän ympärillään, tarrautuivat
-kiinni jymylisko-rukan kurkkuun, häntään ja jalkoihin vertavaluvilla
-leuoillaan, jotka loksahtivat kiinni uhkaavasti paukkuen. Muutamat
-pedoista ojensivat kuononsa jo lapsia ja kissaa kohti.
-
--- Hypätkää, hypätkää! -- huusi Villi. -- Ei kannata yrittääkään
-puolustautua noita suomunahkaisia vastaan. Hypätkää!
-
-Maija hyppäsi heti melkein itku kurkussa ylös, ja kun Lalli oli nähnyt
-siskonsa olevan turvassa, hyppäsi hänkin avaruuteen.
-
-Pudottuaan hän heräsi siihen, että äiti pani kätensä hänen olalleen.
-Koko hänen ruumiinsa vapisi.
-
--- Täälläkö sinä nukut istuallasi, poikaa -- kysyi äiti. -- Oletko
-nukahtanut kaukoputkesi viereen?
-
-Mutta Lalli ei puhunut mitään, tirkisteli vain ympärilleen, missä Maija
-ja Villi olivat. Sisko seisoi äidin vieressä haukotellen niin, että
-leuat olivat mennä sijoiltaan, mutta ei hänkään mitään puhunut, ja
-Villi oli tipotiessään.
-
--- Minä olin vain... -- änkytti Lalli lopulta, mutta sitten sulki hän
-huulensa kiinni. Oli vielä vallan liian aikaista kertoa äidille noista
-ihmeellisistä seikkailuista, ja kumma kyllä äitikin veti suunsa hiukan
-hymyyn, ja vei lapset lastenkamariin.
-
--- No, mitä me nyt olemme oikein tehneet, -- kysyi Maija innokkaasti,
-kohta kun äiti oli sulkenut oven.
-
-Ja Lalli oli yhtä innokas kuin hänkin, ja kertoi hehkuvin silmin heidän
-merkillisistä seikkailuistaan Venuksessa, ja Maija kuunteli niin
-hartaasti kuin ei hän itse olisi mitään tiennyt koko asiasta, eikä
-keskeyttänyt kertaakaan veljensä kertomusta.
-
--- Niin, niin, kyllä se oli kamalaa, -- sanoi hän lopulta, kun Lalli
-lopetti. -- Olivat ne hirveitä otuksia. -- Mutta mennään nyt
-ruokasaliin hakemaan jotakin syötävää.
-
-
-
-
-4. MARS.
-
-Punainen pallo ja pyöreä täplä. Tuhoisa erehdys. Ihminen vain eläin.
-Virkistävä ilmavirta. Lallia ja Maijaa luullaan villeiksi. Valkoinen
-jauhe. Hyönteiset vaiko linnut? Vedenpuutetta ja korttijauhetta.
-Päivölän kaupunki. Kaksitoista vanhaa marsin-eukkoa. Maija näyttää
-pitkää nenää. Käynti kaupungissa. Miesparat. Sähkövoimaa kaikkialla.
-Tasa-arvoisuutta. Vedenalaisia peltoja. Väkijoukko kahtena puolueena.
-Marsin miehet. Kaksi kuuta. Kapina. Vanhat marsilaisprofessorit. Villi
-pelastajana.
-
-
-Koko seuraavan päivän lapset puhuivat vain liskoista ja tuumiskelivat,
-mahtoivatko hirmupedot syödä myös jymyliskon. Lalli piirteli
-lyijykynällä setä Ankannokan ja jymyliskon kuvia, ja Maija ihaili hänen
-taitoaan. Kun he leikkivät ulkona kauniissa maaliskuisessa
-päivänpaisteessa, koetti Lalli muovailla lumesta noita eläimiä, mutta
-ei saanut niitä koskaan kyllin suuriksi.
-
-Heti kun aurinko oli laskenut, ja tähdet taas loistivat tummalla
-taivaalla, seisoivat he taas ikkunan ääressä kaukoputken vieressä.
-Tällä kerralla tahtoi Maija ensiksi kömpiä putkeen, mutta miten hän
-siinä seisoikin tirkistellen ja odotellen, ei hän vaan sinne päässyt,
-ja lopuksi hänen täytyi antaa Lallin koettaa.
-
-Lalli oli suunnannut kaukoputken Marsia kohti, jonka isä oli hänelle
-näyttänyt, ja joka tänä iltana loisti niin kirkkaana. Kauan hän siinä
-seisoi katsellen ikävöiden tuota punaista palloa, joka liukui sinisessä
-avaruudessa, ja lopulta hän huomasi mahtuvansa mustaan, kiiltävään
-tunneliin. Pian hän olikin kaukoputken ulkolasilla, Maija ja Villi
-mukana, ja punainen pallo oli aivan heidän vastapäätään.
-
-Näin lähempää katsoen se ei näyttänyt aivan niin punaiselta kuin
-ikkunasta, ja hän voi erottaa tummia laikkuja sen pinnalla sekä napojen
-kohdalla valkoiset pyörylät aivan kuin maapallollakin. Eräässä kohdassa
-näkyi pyöreä, selväpiirteinen valkoreunainen tumma täplä.
-
--- No, minne nyt hypätään? -- kysyi Maija.
-
--- Ei ainakaan noille valkoisille navoille, -- vastasi Villi jyrkästi.
--- Semmoisesta sain kyllikseni silloin, kun hyppäsimme pohjoisnavalle.
-
--- Koetetaan päästä tuohon pyöreään täplään, -- arveli Lalli. -- No
-nyt, olkaa valmiina! Hei vaan!
-
-Ja niin sitä mentiin halki huimaavan avaruuden kohti loistavaa
-taivaankappaletta, joka suureni nopeasti, kunnes he näkivät allaan
-laakean maiseman, ja pian huomasi Lalli kauhukseen, että se pyöreä
-pilkku, jota kohden he putosivat, oli suuri, pyöreä järvi. Kauhuissaan
-hän sulki silmänsä ja muutaman silmänräpäyksen kuluttua hän tunsi
-sukeltavansa jalat edellä veteen. Pohja ei kumminkaan ollut kovin
-etäällä ja hän potkaisi siihen saadakseen vauhtia ylöspäin ja ennen
-pitkää hän kohottikin päänsä vedenpinnasta ylös.
-
-Ravisteltuaan veden silmistään näki hän Maijan ja Villin polskivan
-aivan vieressään tyvenellä kimaltelevalla vedenpinnalla kirkkaassa
-auringonpaisteessa. Maija-rukka ei osannut ollenkaan uida ja huusi
-vaikeroiden apua, kun taas Villi aivasteli ja sylki ja sähisi rumia
-sanoja pojista, joilla ei ole järkeä enemmän kuin rotilla ja koirilla.
-
-Muutamalla vetäisyllä pääsi Lalli Maijan avuksi, ja täpärällä se apu jo
-olikin, sillä Maija olisi muuten hetimiten painunut veden alle. Mutta
-Lalli tiesi, ettei hänkään kauan voi pysytellä pinnalla Maijaa
-kannattaen. Hän katui katkerasti, että oli saattanut heidät tämmöiseen
-tilanteeseen, ja näki kauhistuen siskon pään painuvan veden alle hänen
-ponnisteluistaan huolimatta. Vielä kerran onnistui hänen nostaa Maija
-pinnalle, ja samassa hän kuuli kovaa suhinaa. Ääni kuului aivan hänen
-vieressään, vettä pärskähti hänen kasvoilleen, ja sitten hän tunsi
-jonkun tarttuvan hänen kaulukseensa ja vetävän hänet ylös. Hän itse ei
-irroittanut otettaan Maijasta, ja niin kohosi tämäkin vedenpinnalle,
-missä häneen tartuttiin kiinni ja hänkin nostettiin ylös.
-
-Kaikki tämä oli käynyt niin nopeasti, ettei Lalli ollut ennättänyt
-katsoa, mikä heidät oli pelastanut, mutta kohta kun hän tunsi
-seisovansa kiinteällä pohjalla, tarkasteli hän ympärilleen varsin
-uteliaana.
-
-Hän oli valkoisesta metallista tehdyssä veneessä, ja hänen päänsä
-päällä surisi neljä tuulimyllynsiipien näköistä pyörää veneen
-molemmilla puolilla, kaksi keulassa ja kaksi perässä. Mutta kaikkein
-merkillisin oli sentään veneen keskellä istuva olento, joka vast'ikään
-oli vetänyt vettävaluvan Villin veneeseen. Ensin luuli Lalli, ettei
-siinä ollut muuta kuin suuri kalju pää ja sen terävien, viisasten
-silmien edessä olevat silmälasit, mutta sitten hän huomasi pienen
-surisevan koneen takana olevan tuohon päähän kuuluvan pienen ja leveän
-vartalon ja lyhyen jalkaparin, joiden verhona oli ruumiinmukaiset
-mustat vaatteet. Tuon olennon -- oli se sitten mies, nainen tai eläin
--- ainoina pitkinä ruumiinosina olivat kädet ja vallankin sormet, jotka
-hyvin nopeasti hypistelivät jotakin koneenosaa.
-
-Samassa keskeytyi hänen havaintojentekonsa siihen, että hengitys kävi
-hänelle sietämättömän vaikeaksi. Hänestä tuntui, että hän kuolee, ellei
-hän saa enemmän ilmaa, ja hän tunsi päässään kummallista kohinaa. Mutta
-samassapa tarttui veneessä istuva olento valkoiseen säkkiin, jommoisia
-veneen pohjalla oli koko kasa, ja kiinnitti nopeasti ja reippaasti sen
-aukosta riippuvan kummiletkun Lallin nenään. Ja sitä letkua myöten
-virtasi nyt virkistävä ilmavirta Lallin keuhkoihin, ja ennen pitkää hän
-tunsi voivansa taas vallan hyvin. Samoin teki se olento Maijalle ja
-Villille, jotka makasivat läähättäen veneen pohjalla, ja sitten se
-kiinnitti säkit heidän selkäänsä, niin että tämä ilma aina virkisti
-heitä, ilman että heillä oli vähintäkään vaivannäköä.
-
--- Moista kummaa en ole koskaan kuullut, -- sanoi lempeä ääni. -- En
-ole ennen kuullut, että Marsiin olisi tullut Maan lapsia, sillä
-muualtahan te ette voi olla. Te olette aivan samannäköisiä kuin meidän
-museoissamme säilytettävät muinaisaikojen kansojen kuvat, jotka
-esittävät miljoonia vuosia sitten eläneitä ihmisiä. Tämä löytö tekee
-minut kuuluisaksi koko Marsissa, Meille on ikuinen häpeä, että te
-olette ensin tulleet meidän tähteemme, vaikka me olemme aina kerskuneet
-korkeammasta sivistyksestämme. Mutta te raukat ette olleet ottaneet
-huomioon, että ilma on täällä paljon ohuempaa kuin maapallolla. Ellen
-minä olisi tullut paikalle ilmasäkkeineni, olisitte nyt kuolleina.
-
-Molemmat lapset katselivat kummastellen tuota merkillistä olentoa, ja
-silmät pyöreinä ihmetyksestä tuijotti Villikin siihen. Ja vasta nyt
-huomasi Lalli, että silläkin oli valkoinen säkki selässä ja kummiletku
-nenällä. Letku oli kiinnitetty silmälaseihin ja näytti hyvin pieneltä.
-
--- Mikä kumma sinä oikein olet? -- kysyi Maija arastellen. -- Oletko
-ihminen vai eläin?
-
-Silloin naurahti olento helakasti.
-
--- Nuori tyttöhän minä olen, -- se sanoi ystävällisesti -- ja nimeni on
-Senni. -- Olin ulkona pienellä aamulennolla, kun näin teidän putoavan
-halki ilman. Kiirehdin heti paikalle ja ennätin juuri parahiksi
-onkimaan teidät kuiville.
-
--- Kiitoksia paljon! -- sanoivat Lalli ja Maija yhdestä suusta, ja
-Villi, joka tähän saakka oli itseään pesten maannut veneen pohjalla,
-rupesi nyt kehräämään ja hyrisemään jonkun sanan kiitokseksi.
-
--- Mikä eläin tuo on? -- kysyi Senni ihmetellen.
-
--- Kissahan minä olen, -- vastasi Villi ylpeänä, -- koko luomakunnan
-viisain olento, paljon viisaampi kuin ihmiset.
-
-Silloin naurahti tyttö taas.
-
--- Meillä täällä ei, nähkääs, ole enää eläimiä ollenkaan -- hän sanoi
-selitykseksi, -- vaikka niiden kuvia kyllä on ja museoissa on niiden
-luurankoja. Meillä ei ole varaa elättää eläimiä tähdessämme, sillä
-ruokaa ei silloin riittäisi ihmisille.
-
--- Mutta mitä te itse sitten syötte? -- kysyi Lalli. -- Ettekö te syö
-lihaa?
-
--- Hyi! -- huudahti tyttö ilmeisesti inhoten. -- Emmehän me toki ole
-raakalaisia! Meillähän on valkoista jauhetta, jota valmistetaan
-tehtaissa, ja enempää emme tarvitse, kunhan sitä vain saisimme
-kylliksemme. Tahdotko maistaa vähän?
-
-Ja sitten hän otti ruumiinmukaisen takkinsa taskusta laatikon, joka
-näytti selluloidista tehdyltä, ja kun hän sen aukaisi, näkivät lapset
-siinä valkoista jauhetta. Sitten hän laski vesisäiliöstä vettä lasiin
-ja sekoitti siihen vähän jauhetta. Vesi tuli maidonkarvaiseksi, ja hän
-antoi lasten juoda siitä. Se maistui kermansekaiselta maidolta, ja
-juotuaan lasillisen, tunsivat lapset olevansa niin kylläiset kuin jos
-olisivat syöneet runsaan aterian. Villikin sai puolen lasillista, ja
-tyttö silitteli hyväillen sen keltaista kipinöivää turkkia.
-
--- Onpa tosiaan ikävää, ettemme me enään voi pitää tämmöisiä hauskoja
-eläimiä, -- hän sanoi. -- Oikein kyllästyy, kun aina näkee vain ihmisiä
-ympärillään ja enimmäkseen vain muita naisia. Sinä olet varmaankin
-poika, sinä siinä? -- hän sanoi Lallille. -- Niin, niin, kyllä te
-olette paljon kauniimpia kuin me. Sivistyksellä voi olla hyvät
-puolensa, mutta ei se meitä kauniimmiksi tee. Siitä alkaen kun me
-olemme ruvenneet syömään valkojauhetta, on meiltä vatsa melkein
-kokonaan hävinnyt, ja nyt, kun emme enää juuri koskaan kävele, ovat
-jalkammekin surkastuneet. Voi, luulenpa, että ikävöin sitä vanhaa hyvää
-aikaa, jolloin ihmiset söivät niin, että samalla nauttivat ateriastaan,
-ja jolloin he kävelivät omin jaloin metsissä ja kedoilla. Mutta lihaa
-en voisi koskaan suuhuni panna. Hyi, hyi!
-
-Silloin nauroivat Lalli ja Maija, ja Villikin veti kissannaamansa
-pilkalliseen irvistykseen.
-
--- Riippuu kai siitä, mihin tottuu -- tuumi Lalli viisastelevana. --
-Mitä huvia olisikaan elämästä, ellei saisi syödä voileipiä ja ohukaisia
-ja hilloa ja leivoksia ja omenoita ja muuta hyvää!
-
--- Eikö teillä ole muita huveja siellä maapallolla? -- kysyi Senni
-hieman ivallisesti.
-
-Silloin hävetti Lallia, mutta Maija vastasi reippaasti:
-
--- Onhan meillä leikkejä ja laulua ja soittoa ja teatterinäytäntöjä ja
-eläviäkuvia... ja matkoja muihin taivaankappaleihin.
-
-Nyt oli marsintytön vuoro hävetä, sillä hän ei koskaan ollut käynyt
-omaa taivaankappalettaan edemmä.
-
--- No, saammeko nähdä vähän sinun maatasi? -- kysyi Lalli.
-
--- Tietysti, -- vastasi Senni myöntyväisenä. -- Täytyy tässä minunkin
-kohta lähteä Päivölän kaupunkiin työtunneilleni.
-
-Ja sitten hän hypisteli konetta pitkillä sormillaan, ja suristen nousi
-vene suoraan ylös ilmaan.
-
--- Näin ei voi tehdä meidän ilmatasoillamme -- huomautti Lalli. --
-Niiden täytyy ensin ottaa vauhtia.
-
--- Vieläkö te käytätte ilmatasoja? -- kysyi marsintyttö halveksuen. --
-Me olemme jo vuosituhansia sitten laanneet niitä käyttämästä. Ne kyllä
-kelpasivat silloin, kun käytettiin raskaita ja kömpelötekoisia koneita
-ja linnut otettiin lentämistaidon esikuviksi. Mutta pian huomasivat
-meikäläiset tiedemiehet, että hyönteiset lensivät aivan toisella
-tavalla ja paljon paremmin. He rakennuttivat hyvin pieniä mutta samalla
-hyvin voimakkaita moottoreja ja omaksuivat hyönteisten lentotavan:
-hyvin nopean räpyttelyn suurin siivin.
-
--- Kyllä ne vaan lentävätkin paremmin, -- murisi Villi. -- Sen tietää
-jokainen, joka on ollut tekemisissä nenäkkään kärpäsen kanssa tai
-nähnyt kimalaisen surisevan kukasta toiseen.
-
-Tällä välin nousi ilmalaiva nopeasti, ja laaja maisema avautui heidän
-nähtäväkseen. Se näytti aivan laakealta niin kauas kuin silmä kantoi.
-Oli kumminkin hieman vaihtelua, sillä allaan he näkivät suuren, pyöreän
-järven, jota tyttö sanoi Päivölänjärveksi ja sen ympärillä oli valtavan
-suuri kaupunki, jonka kaikki rakennukset olivat valkoiset. Siinä asui
-Sennin puheiden mukaan miltei koko Marsin väestö. Siitä oli näet
-jokaisen niin mukava lentäen mennä työhönsä mihin Marsinosaan tahansa,
-ettei tahdottu asettua asumaan kauas tästä koko tähden sivistyselämän
-keskuksesta. Tietysti oli työläisasuntoja muillakin työpaikoilla, mutta
-niitä oli kumminkin harvassa Päivölän kaupungin väestöön verraten, joka
-nousi kolmeensataan miljoonaan.
-
-Kaupungin kaikki talot näyttivät olevan kutakuinkin samanlaisia, noin
-kymmenkerroksisia. Kaduilla vilisi väkeä, kaikki liikkuivat hyvin
-nopeasti. Maisema oli kaupungin ympärillä vihanta, mutta kauempana oli
-laajoja punaisia alueita.
-
--- Mitä tuo punainen oikein on? -- kysyi Lalli. -- Se se varmaankin
-aiheuttaa sen, että Mars näyttää punaiselta maapallosta katsottuna.
-
-Silloin huokasi Senni syvään.
-
--- Se on hiekkaa, pelkkää hiekkaa -- sanoi hän surullisena. Meidän
-tähdessä on näet niin vähän vettä, ettei se riitä kostuttamaan koko
-tähden pintaa, vaikka me johdammekin sitä tuhansia kanavia myöten
-kaikkialle, missä maaperä on viljelyskelpoista. Meressä on kyllä
-suolaista vettä ja sitä me tislaamme, mikäli meillä riittää voimaa
-siihen, ja sitten me johdamme napaseutujen lumen sulaessa muodostuvan
-veden ja pumppuamme vettä tähtemme sisustasta, mutta ei se sittenkään
-riitä. Suuri osa sitä vettä kerääntyy Päivölänjärveen, joka keväisin on
-täynnä, mutta syksyn edellä on siinä vain muutamia kaivoja jäljellä ja
-muu on kaikki peltomaana. Voit jo nytkin nähdä, että vesi on laskenut.
-
-Ja Lalli näki todellakin kaupungin ja rannan välissä leveän
-peltovyöhykkeen, josta osa oli vihreänä, toinen osa vastakynnetty.
-
--- Mutta mitäs te pelloilla teette, kun ette leipää syö? -- kysäsi
-Maija.
-
--- Kaikki viljelyskasvit viedään jauhetehtaisiin, -- selitti Senni. --
-Siellä sekoitetaan kasviaineet kivennäisaineisiin tarkoin siinä
-suhteessa, jonka ihmisruumis tarvitsee, ja jokainen meistä saa juuri
-niin paljon kuin tarvitsee, mutta ei ollenkaan enemmän. Sitä saadaan
-korteilla, ja minun täytyy pyytää valtiolta ylimääräinen annos sen
-korvaukseksi, mitä teille annoin..
-
-Ja sitten hän päästi taas huokauksen. Siinä hän näytti silmälaseineen
-yht'aikaa lapselliselta ja vanhalta.
-
--- Miten vanha sinä Senni oikeastaan olet? -- kysyi Lalli.
-
--- Kymmenen vuoden, -- vastasi tyttö.
-
--- Aivan minun ikäiseni! -- huudahti Lalli.
-
--- Meidän vuotemmehan ovat pitemmät kuin teidän, -- sanoi tyttö. --
-Tiedät sinä kai, että Mars tarvitsee vuoden ja kymmenen ja puoli
-kuukautta -- teidän ajanmittojenne mukaan -- kiertääkseen kerran
-auringon ympäri?
-
-Sitä ei tiennyt Lalli paremmin kuin Maijakaan, mutta siitä he eivät
-mitään puhuneet.
-
-Ilmassa oli nyt oikein vilisemällä eri kokoisia ilmalaivoja, jotka
-kiertelivät heidän ympärillään ja joka laivasta tirkistelivät uteliaat
-silmäparit silmälasien takaa heitä. Sennille huudettiin kysymyksiä,
-mutta hän vain viittasi erästä kaupungin toria kohti eikä vastannut
-mitään. Tälle torille laskeutui nyt heidän ilmalaivansa tehden loivan
-kaaren, ja pian he astuivat maihin suurelle sileälle kentälle, missä
-ennen heitä jo oli pitkä rivi lentokoneita. Senni antoi merkin, ja
-heti vieri kolme tuolia, joissa kussakin oli kolme pientä pyörää,
-heidän luokseen. Itse hän istui yhteen ja kehoitti Lallia ja Maijaa
-istumaan jäljellä oleviin, ja Villi hyppäsi Maijan polvelle. Sitten
-näytti Senni, miten tuolit sai liikkeelle painamalla nappia ja miten
-niitä ohjattiin pienellä vipusimella. Se ei ollut vaikeata ymmärtää, ja
-pian he ajaa huristivat keskellä marsilaisvilinää torin poikki muuatta
-suurta rakennusta kohti, joka täytti tuon valtavan aukeaman yhden
-kokonaisen sivun.
-
--- Se on hallitustalo, -- selitti Senni, ääni levottomuutta ilmaisten.
--- Saa nähdä, mitä ne teistä sanovat, sillä kuten mainitsin, ei täällä
-Marsissa saa olla eläimiä, enkä oikein tiedä, pitävätkö he teitä kahta
-eläiminä vai ihmisinä. Kissa tuomitaan joka tapauksessa hengiltä.
-Meillä ei ole varaa pitää mitään tarpeetonta. Täällä ei kasva yhtään
-ainoata kasvia, joka ei ole syötävä tai muuten hyödyllinen, ja kaikki
-viljelyskelpoinen maa on viljeltynä.
-
--- Kyllä minä siitä huolehdin, etteivät ne minua saa kiinni, senkin
-simput! -- sanoi Villi halveksuvasti eikä Lallikaan ollut levoton.
-
-Heidän tuolinsa vierivät paksujen pylväiden lomitse suureen avonaiseen
-eteiseen ja siitä hissiin, joka nosti heidät erääseen ylempään
-kerrokseen, ja sitten he vietiin suureen saliin, missä kaksitoista
-vanhaa ryppyistä marsilaista istui kukin sanelukoneensa takana. He
-katselivat lapsia ja kissaa voimatta salata uteliaisuuttaan, mutta
-kaikki heidän kysymyksensä olivat kuivakiskoisia ja vailla
-minkäänlaista myötätuntoa.
-
-Aluksi sai Senni kertoa, miten hän oli löytänyt lapset, ja sitten piti
-näiden selvittää, miten he olivat tulleet Marsiin.
-
--- Sinä siis tahdot väittää, että te olette hypänneet tänne avaruuden
-halki? -- kysyi muuan ryppynaamainen tuomari ankarana.
-
--- Juuri niin, -- vastasi Lalli varmana.
-
--- Se on tietysti valhe. Te tahdotte salata meiltä keksimänne keinon
-päästä tänne, -- sanoi tuomari silmäillen häntä terävästi silmälasiensa
-takaa. -- Mutta se on vallan tarpeetonta. Me olemme luomakunnan
-herroja, ja kerran me keksimme teidän salaisuutenne, ja voi silloin
-teitä!
-
-Sitten annettiin merkki, että he saivat siirtyä viereiseen huoneeseen.
-Hetkisen perästä avattiin ovet taas, ja tuomio julistettiin. Sen mukaan
-he saivat olla yhden päivän Marsilla, jolloin oppineiden piti heitä
-tutkia ja heitä piti näytettämän kansalle, mutta sitten heidän täytyi
-muka kuolla. Sen jälkeen piti heidän ruumiinsa täytettämän yliopiston
-kokoelmissa säilytettäviksi.
-
-Kuullessaan tuomion oli Senni hyvin huolestuneen näköinen, mutta Maija
-vain näytti pitkäänenää tuomareille, ja Villi sylkäisi pilkallisesti.
-
--- Nuo pitkäsormiset pölkkypäät luulevat ymmärtävänsä kaikkea, -- tuumi
-Lalli halveksuvasti. -- Mutta olemme me päässeet pahemmistakin
-pintehistä.
-
-Silloin rypistivät marsintuomarit vielä enemmän korkeata kaljua
-otsaansa ja aivan kuin lävistivät heidät naskalinterävillä katseillaan.
-
--- Te luulette varmaankin pääsevänne takaisin maapallolle juoruamaan,
-mitä täällä olette nähneet, -- sanoi puheenjohtaja, -- mutta semmoinen
-ei voi tulla kysymykseenkään. Ei vakoilijoita lasketa niin vaan
-menemään. Te olette koko ajan valvonnan alaisina.
-
-Mutta Villi vain nauraa virnisteli.
-
-Lapset ja kissa saivat nyt luvan mennä katselemaan kaupunkia Sennin
-seurassa, mutta koko ajan seurasi heitä kaksi julman näköistä
-marsilaista, joilla oli pieni kiiltävä putki kädessä. Senni selitti,
-että noilla putkilla ne voivat tuhota heidät kaikki pitkän matkan
-päästä.
-
--- Emme me käy enää sotia Marsilla, -- selitti hän, -- mutta poliiseja
-meidän täytyy sentään pitää, sillä on paljon niitä, jotka eivät hyväksy
-täällä vallitsevaa tasa-arvoisuutta. Ne sanovat, että semmoisten
-henkilöiden, jotka ovat nerokkaampia ja työkykyisempiä, tulee saada
-siitä myös itselleen etua ja oikeutta nauttia elämästä enemmän kuin
-tuhmain ja laiskain. Ja sitten juonittelevat miehet väittäen, että
-heitä sorretaan. Muuten olemme täällä kaikki samanarvoisia, paitsi että
-miehet saavat vähän enemmän ruokaa kuin naiset. Mutta niinpä ei täällä
-olekaan monta miestä. He eivät voi päästä minkäänlaiseen johtavaan
-asemaan, mutta sen sijaan heitä käytetään vain kevyeen työhön:
-suorittamaan vaikeimpia laskutehtäviä ja piirustamaan koneiden
-suunnitelmia. Useimmat poikalapset surmataan juuri sen vuoksi, että ne
-syövät enemmän, ja väestön valtavana enemmistönä ovat naiset, sillä he
-ovat ahkerampia ja tasaisempia työssään. Ruumiillista voimaa ei täällä
-tarvita, sillä kaiken työn suorittavat helposti hoidettavat koneet. Me
-teemme kaikki kaksi tuntia maanviljelystyötä, kaksi tuntia tehdastyötä
-ja kaksi tuntia konttorityötä tai viimeksimainitun sijasta hoidamme
-kaksi tuntia lapsia.
-
-Hänen puhellessaan olivat he tulleet torille ja astuneet ilmalaivaan,
-jolla heidän piti päästä lentoretkelle yli maan ja sitten tulla sille
-paikalle, missä yleisön piti saada heitä katsella. Suristen nousi laiva
-katonharjojen yläpuolelle, ja Senni näytti heille ne suuret tehtaat,
-joissa valmistettiin kaikkien Marsin asukasten ruoka ja kaikki muutkin
-välttämättömät tarpeet. Suuri osa kaupunkia oli tämmöisenä
-tehdasalueena, mutta lapsista se oli kolkkoa eikä ollenkaan
-mielenkiintoista.
-
--- Miksi ei tehtaista näy savua nousevana -- kysyi Lalli.
-
-Silloin Senniä nauratti.
-
--- Luuletko meidän polttavan kivihiiliä kuten satatuhatta vuotta
-sitten? -- hän kysyi. -- Ei, hiili ja muu polttoaine on aikoja sitten
-täältä loppunut, emmekä sitä tarvitsekaan. Kaikki koneet käyvät
-sähköllä, jota saamme osaksi auringosta, osaksi tuulesta ja osaksi
-meren aalloista. Sähkövoima käyttää lentokonettani, sähkötuolia ja
-kaikkia muita Marsin koneita. Ei tarvitse muuta kuin soittaa
-langattomalla puhelimella lähimpään voimakeskukseen, niin saa
-langatonta tietä voimaa luokseen vaikkapa ilmassa ollessaan.
-
-Ja niin he leijailivat kaupungin ohitse ja näkivät alapuolellaan
-laajoja vihreitä peltomaita, mutta ennen pitkää aukeni heidän
-nähtäväkseen vain erämaan yksitoikkoinen punainen pinta. Hetkisen
-perästä he näkivät taas pitkän, tummanvihreän juovan taivaanrannalla ja
-sen keskellä sinisen viirun.
-
-Siellä on muuan kastelukanavamme, -- selitti Senni. -- Semmoisilla me
-johdamme vettä joka paikkaan kiertotähdellemme, missä maaperä parhaiten
-soveltuu maanviljelykseen. Katsokaa, tuolla on kohta, missä kaksi
-kanavaa leikkaa toisensa. Siinä risteyksessä on pieni pyöreä järvi,
-samannäköinen kuin Päivölänjärvi mutta paljoa pienempi. Koko maisema
-tuntui lapsista yksitoikkoiselta ja pani heidän mielensä apeaksi.
-Kaikki muu oli ihmiskäden muovailemaa paitsi erämaan punainen hiekka;
-ei ollut siinä taulussa pienintäkään virkistävää vaihtelua, ei metsiä
-eikä vuoria.
-
--- No, mitä pidät tähdestämme? -- kysyi Senni.
-
--- Minusta se on yksitoikkoinen ja ikävä, -- sanoi Lalli.
-
--- Ikävään minä kuolisin, jos täällä täytyisi elää, -- murisi Villi.
-
--- Mutta hirveän paljon keksintöjä te olette tehneet, -- koetti Maija
-lievitellä.
-
--- Niin, -- sanoi marsintyttö hieman hämillään. -- Ne ovat kaikki
-tehdyt monta kymmentä tuhatta vuotta sitten. Mutta kun tasa-arvoisuus
-tuli täydelliseksi ja vallankin sen jälkeen kun naiset tulivat
-vallitseviksi ja kaiken työn tekijöiksi, ei enää ole uusia keksintöjä
-tehty. No niin, eihän niitä sentään tarvitakaan. Emme me enää parempaa
-saisi, jos koettaisimmekin.
-
--- Mutta missä sinun kotisi on? -- kysyi Maija.
-
--- Kotini? -- toisti Senni kummastellen. -- Meillä on jokaisella
-huoneensa kaupungissa, kaikilla aivan samanlaiset, sillä täällä ei saa
-kellään olla mitään parempaa kuin toisillakaan.
-
--- Mutta entäs lapset? -- kysyi Lalli.
-
--- Ne ottaa valtio heti huostaansa ja kasvattaa kaikki samalla tavalla
-suurissa kasvatuslaitoksissa, -- kertoi Senni, -- ne lapset tietenkin,
-jotka saavat jäädä eloon, sillä heikot ja sairaat ja useimmat
-poikalapset surmataan sähköllä. Meidän täytyy aina pitää asukasluku
-määrätyissä rajoissa, ja vuosisata vuosisadalta se pienenee, sillä vesi
-vähenee hitaasti täällä Marsissa. Viidensadan tuhannen vuoden kuluttua
-on täällä tuskin ainoatakaan asukasta. Kenties me kaikki olemme silloin
-muuttaneet maapallolle.
-
--- Jos me huolimme teitä sinne, -- intti Lalli vastaan. Häntä ei
-ollenkaan miellyttänyt ajatus, että marsilaiset kävisivät maapallolla
-häntä tervehtimässä, ja häntä harmitti nuo poliisit, jotka koko ajan
-pysyttelivät heidän lähellään ja mulkoilivat heitä silmälasiensa takaa.
-
-Nyt he tekivät suuren kaarroksen ja lensivät meren yläpuolelle, jonka
-he olivat jo kauan nähneet vasemmalla puolellaan. Se oli hyvin laaja,
-mutta näytti samalla olevan varsin matala, sillä sieltä korkeudesta he
-näkivät kaikkialla sen pohjaan. Sen pinnalla mennä viiletteli suuria
-kuljetuslaivoja ja muutamia pienempiä veneitä, jotka näyttivät olevan
-kalastuspuuhissa.
-
--- Syöttepä te sentään kalaa, -- sanoi Villi vähän pisteliäästi, sillä
-se ei voinut sietää sitä, että Senni niin inhosi lihaa.
-
--- Emme syö, eikä meressä enää kaloja olekaan, -- vastasi Senni, --
-mutta me viljelemme eräitä meriruohoja merenpohjalla. Kaikki sekin
-viedään tehtaisiin. Eihän meillä ole toki varaa antaa meren olla
-tuottamatta minkäänlaista hyötyä.
-
-Silloin huokasi Villi raskaasti ja paneutui makaamaan ilmalaivan
-pohjalle. Kaikki tämä hyöty oli hänestä hirmuisen ikävää, ja
-ikävystyttävää se oli lapsistakin huolimatta kaikista niistä
-mielenkiintoisista koneista, joita he näkivät. He ikävöivät
-luonnolliseen metsään, jossa eläimet hyppelevät ja linnut laulavat ja
-jossa on marjoja ja kukkia ja sieniä, ja täällä oli vain tasaisia
-peltomaita ja vesikanavia ja kaupunki, missä tuhansien rakennusten
-kaikki huoneet olivat samanlaisia aivan kuin mehiläispesän kennot.
-
-Tällävälin oli ilmalaiva kääntynyt takaisin kaupunkiin toisen poliisin
-ankarasta komennuksesta, ja pian he olivat taas keskellä muiden
-ilmalaivojen vilinää, joita kierteli talojen ympärillä aivan kuin
-suriseva mehiläisparvi. Siinä oli suuria raskaita kuormalaivoja, pitkiä
-matkustajalaivoja ja vallan vilisemällä pieniä yksityisveneitä,
-semmoisia kuin Sennin. Kaikista noista ilmalaivoista suunnattiin heitä
-kohden pieniä kaukoputkia, heitä tarkastettiin joka puolelta, heistä
-puheltiin ja heitä ihmeteltiin. Jotkut paheksuivat sitä, että hallitus
-oli päättänyt surmauttaa heidät, kun taas toiset pitivät sen vallan
-oikeudenmukaisena. Sillävälin oli Sennin laiva laskeunut torille, jossa
-oli aivan sullomalla pyörätuoleissaan tulleita, yhtä uteliaita ihmisiä
-kuin oli ollut ylhäällä ilmassa, ja yhtä eripuraisia olivat nämäkin
-hallituksen menettelystä. Mielipiteiden vaihto kävi yhä vilkkaammaksi
-ja kiihkeämmäksi ja sukeutui lopuksi yleiseksi riitelyksi, vaikka
-poliisi teki parhaansa sen tyynnyttämiseksi huutamalla suuriin
-huutotorviin, jotka vahvistivat huutajan äänen, niin että se aivan
-jylisi yli valtavan torin:
-
--- Ei kukaan saa seisahtua! Pysykää liikkeessä, olkaa hyvät! Jokainen,
-joka tahtoo nähdä Maan ihmisiä, asettukoon jonoon, ajaakseen sitten
-heidän sivuitse!
-
-Ja niin alkoi vieriä loputon rivi tuoleja lasten ohi ja yhtä loputon
-rivi kaljuja päitä. Jotkut katselivat heitä kylmin, uteliain katsein,
-toiset mielenkiinnolla, toiset taas säälien.
-
--- Mutta missä katti on? -- kysyi muuan ääni joukosta, ja Sennikin etsi
-ällistynein katsein Villiä, mutta tätä ei näkynyt missään.
-
--- Katti on kadonnut! -- kaikui harmistunut sorina torilla. --
-Hävetköön hallitus, joka hoitaa asiansa niin huonosti.
-
--- Villi on kai hypännyt takaisin Maahan, - kuiskasi Lalli Maijalle, --
-ja niin kait olisi meidänkin parasta tehdä, mutta minä olen utelias
-näkemään, miten tämä riita päättyy, ja onhan meillä hyvää aikaa.
-Kuules, miten ne kirkuvat!
-
-Lalli huomasi, että muutamilla marsilaisilla oli parta ja että näiden
-kasvot olivat jäntevämmät kuin muiden, mutta niitä semmoisia oli vähän.
-Hän teki sen johtopäätöksen, että ne mahtoivat olla miehiä, vaikkei
-niiden puvussa ollut mitään, mikä olisi ne erottanut naisista. Melkein
-poikkeuksetta ne kuuluivat siihen puolueeseen, joka tahtoi jättää
-Lallin ja Maijan henkiin, ja ne tekivät myös ivallisia huomautuksia
-naisvallasta ja tuhmasta tasa-arvoisuudesta, joka tukahdutti kaiken
-henkisen kehityksen. Mars ei ollut -- väittivät he -- edistynyt
-kukonaskelen vertaa siitä pitäin kun naiset saivat vallan käsiinsä, ja
-se, kellä oli älyä, ei viitsinyt sitä käyttää, kun hän ei saanut
-vaivastaan mitään hyötyä itselleen. Olot kävivät aivan sietämättömiksi,
-ellei hallitusta kukisteta.
-
-Näihin miehiin liittyi suuri joukko naisia, vallankin nuorempia, ja
-siihen puolueeseen tuntui Sennikin kuuluvan, kun taas vanhat
-ryppynaamat kirkuen vaativat lapsille surmaa ja miehille tyrmää.
-Siinäkös oli hälinää ja surinaa ja loputonta sekamelskaa, ja pian Lalli
-huomasi, että katselijat, jotka olivat ajaneet heidän ohitsensa,
-ryhmittyivät kahteen puolueeseen, toinen puolue torin toiselle, toinen
-toiselle sivustalle, ja että miesten puolue näytti lukuisammalta.
-Poliisi huusi huutotorviinsa ja kehoitti kansaa noudattamaan
-rauhallisuutta ja lainkuuliaisuutta, ja ylhäällä hallitustalon
-ikkunassa näkyi muuan noista kahdestatoista ryppynaamasta. Hänkin puhui
-kansalle huutotorven välityksellä ja selitti hallituksen kantana
-olevan, että lakia on noudatettava ja ettei ainoatakaan eläintä eikä
-laiskuria voitu sietää Marsissa.
-
-Pilkkanaurua, hyväksyvää sorinaa, vihellyksiä ja hyvähuutoja kuului
-vastaukseksi tähän puheeseen.
-
--- Alas hallitus... Eläköön hallitus... kaikui vuoronperään tuossa
-sekavassa kirkunassa. -- Akkavalta on kukistettava... Kuolemaa
-miehille... Vapaata kehitystä... Oikeutta älylle... Pois raakalaiset...
-Vapauttakaa Maasta tulleet ihmiset... Uudistuksia... Vapautta...
-Kehitystä... Uusi äänestys, uusi äänestys...
-
-Kaiken tämän hälinän kestäessä laski aurinko, ja tähdet tuikkivat
-mustansinisellä taivaalla melkein yhtä kirkkaina kuin Merkuriuksesta
-katsoen. Niiden joukosta he saattoivat selvästi erottaa Maan, joka
-täältä näytti melkein semmoiselta kuin Venus Maasta. Päivölän katuja ja
-toreja valaisi nyt merkilliset sähkövalot, jotka olivat loistavina
-kaarina niiden yläpuolella. Lasten ihmeeksi oli taivaalla paistamassa
-kaksi kuuta. Varsinkin toinen niistä oli heidän mielestään merkillinen,
-se kun liikkui tähtien seassa ihmeen nopeata kyytiä, niin että se
-muutamassa tunnissa oli kulkenut yli koko taivaankannen ja Sennin
-väitteen mukaan tuli vielä kerran nousemaan ennen auringonnousua.
-
--- Meidän kuut ovat hyvin pieniä teidän kuihin verrattuina -- kertoi
-Senni, -- mutta ne ovat lähempänä meitä ja näyttävät senvuoksi yhtä
-suurilta, ja sitten ne kulkevat niin vinhaa vauhtia, että läheisempi
-tarvitsee vain seitsemän tuntia kiertääkseen tämän kiertotähden ja
-etäisempi kolmekymmentä tuntia.
-
-Pimeän tultua kävi meteli kaduilla yhä hurjemmaksi ja kiihkoisammaksi,
-ja vallankumouksellisten joukko kasvoi ilmeisesti yhä nopeammin. Taas
-näkyi ryppyiset kasvot hallitustalon ikkunassa, mutta samassa Lalli
-näki oikeanpuolisesta väkijoukosta, sieltä, missä kapinalliset olivat,
-singahtavan vihreän salaman, ja sihisten muuttui ikkunassa ollut pää
-savuksi ja tuhaksi.
-
-Syntyi kamala ulvonta molemmilla puolin väkijoukoissa, ja samanlaisia
-vihreitä salamoita rupesi sinkoilemaan puolelta toiselle levittäen
-kuolemaa ympärilleen, ja kitkerä savu täytti ilman. Samassa tulla
-huristi pari poliisia lasten viereen käyden käsiksi heihin.
-
--- Hallitus on päättänyt, että teidän täytyy heti kuolla, jottei täällä
-syntyisi yleistä kapinaa, selittivät he puoleksi uhkaavina puoleksi
-huolestuneina, -- mutta sitä ennen on professorien saatava tutkia teitä
-lähemmin.
-
-Senni koetti tehdä vastaväitteitä ja vedota ensimmäiseen tuomioon,
-mutta kaikki oli turhaa. Hän ei saanut edes enää seurata lapsia, kun
-heidät vietiin pois. Kaksi poliisia pidätti hänet, ja kyyneleet
-silmissä hän heilutti lapsille jäähyväisiksi.
-
-Nyt olisivat Lalli ja Maija mielellään hypänneet takaisin maapallolle,
-mutta heidän vangitsemisensa oli tapahtunut niin äkkiä, ettei
-hyppääminen käynyt enää päinsä. Lalli oli kumminkin tyyni ja rohkea, ja
-Maija oli liian ylpeä näyttämään, miten häntä peloitti.
-
-Heidät vietiin nyt suureen rakennukseen ja sitten hissillä ylös saliin,
-jonka sähkövalokaaret kirkkaasti valaisivat! Siellä oli heitä
-odottamassa muutamia vanhoja näivettyneitä marsilaisia, ympärillään
-eriskummallisia koneita ja kojeita. Ne lähettivät poliisit pois, ja
-tarttuivat itse lapsiin pitkillä, laihoilla, luisevilla käsillään.
-
--- Nyt on teidän ensiksi vastattava eräisiin kysymyksiin -- sanoi
-laihin ja ryppyisin, jonka pää oli kuin suuri paleltunut kaalinkerä. --
-Mimmoiset ovat olot nykyisin maapallolla? Me olemme aikoneet tulla pian
-sinne ottamaan sen haltuumme.
-
--- Paljon paremmat kuin täällä teidän kehnolla taivaankappaleellanne,
--- vastasi Lalli pisteliäästi. -- Me kyllä otamme teidät vastaan, kun
-tulette, ja näyttelemme teitä rahasta eläintarhoissa.
-
--- No, no, rauhoitu nyt vain, sinä pieni raakalainen! -- sanoi
-professori närkästyneenä. -- Onko teillä kylliksi vettä?
-
--- On sitä aina niin paljon, että voimme upottaa sinut ja kaikki nämä
-muut gorillat, -- huusi Maija ja koetti potkaista professoria nenään.
-Potku sattui kumminkin leukaan, niin että hampaaton suu maiskahti
-kiinni, ja silmälasit putosivat lattialle. Professori muljautteli
-julmasti silmillään ja heilutteli terävää veistä ilmassa, mutta toiset
-pidättelivät häntä.
-
--- Kertokaa nyt jotakin teikäläisistä tavoista ja aseista! -- sanoi
-toinen professori.
-
--- Me emme asu mehiläispesissä, emme syö vain valkopulveria, voimme
-kävellä omin jaloin, -- vastasi Lalli pilkallisesti. -- Ja sitten on
-meillä vielä jonkun verran vapautta, ja hieman oikeata luontoa, metsiä,
-järviä ja vuoria. Mutta tepä olettekin eläimiä, muurahaisia, mehiläisiä
-ettekä ihmisiä.
-
--- Ei noiden raakalaisten kanssa kannata puhella -- sanoi kolmas
-professori. -- Aika kuluu vain, ja vallankumous leviää. Kuulkaa vain!
-Ne tulevat nyt tännepäin.
-
-Ja kadulta kuului todellakin kauhea melu, ja lapset kuulivat selvästi,
-miten huudettiin:
-
--- Vapauttakaa Maasta tulleet ihmiset! Kuolema professoreille!
-
--- Me vain leikkaamme hiukan teitä, niin kauan kuin olette hengissä, --
-sanoi ensimmäinen professori, joka nyt oli saanut silmälasinsa
-paikoilleen. -- Me tahdomme nähdä, mimmoisia te olette sisäpuolelta.
-
-Ja hän tarttui kiinni Lalliin, joka turhaan potki ja huitoi.
-Marsilaisen käsivarret olivat niin pitkät ja hänen sormensa niin
-voimakkaat, ettei Lalli ylettynyt häneen, nyt kun hän tiesi olla
-varuillaan. Mutta samassa kuului uhkaavaa sähinää ja syljeksimistä, ja
-Villi syöksähti piilopaikastaan, tuolin alta, marsilaisen kasvoille
-raappien verisiä naarmuja ja tavoitellen hänen silmiään. Professori
-kirkui ja ulvoi, ja muut koettivat vapauttaa hänet raivoisasta
-kissasta, mutta Villi hyppeli toiselta kaljulta päälaelta toiselle niin
-sukkelaan, ettei sitä saatu kiinni, ja huusi lapsille, jotka nyt olivat
-päässeet irti:
-
--- Joutukaa ikkunalle ja hypätkää maapallolle!
-
-Sitä ei tarvinnut sanoa kahdesti Lallille ja Maijalle, he riensivät
-kiireimmän kaupalla ikkunan ääreen. Kun he saivat sen auki, näkivät he
-raivoisana räyhäävän väkijoukon ajavan pyörätuoleillaan pitkin katua ja
-vihreiden salamain sinkoilevan ristiin rastiin, mutta samassa he
-hyppäsivät avaruuteen.
-
-
-
-
-5. JUPITER.
-
-Tytöt ovat pelkureita. Paratiisi. Villi syö hedelmiä. Villi tulee
-linnun ystäväksi. Kiltti leijona. Kuu eikä kiertotähti. Kiittäkää
-onneanne! Jupiteremo. Sarvimetsässä. Kaksi ihmistä. Käärme. Ihana näky.
-Käärme ja Villi. Hyvän- ja pahantiedon puu. Maijan viisaus. Kiusaus.
-Lapset lähtevät vapaaehtoisesti paratiisista.
-
-
-Lalli päästi helpotuksen huokauksen herätessään salin tuolilla, ja koko
-illan lapset supattelivat keskenään niin salaperäisinä, että äiti kävi
-oikein uteliaaksi, mutta isä iski vain veitikkamaisena silmää, eikä
-kumpikaan kysynyt mitään. Villiä hyväiltiin ja siliteltiin, ja Lalli
-kaatoi salaa kermaa sen maitoon näyttääkseen edes jollakin lailla
-kiitollisuuttaan siitä avusta, minkä Villi oli tuona vaarallisena
-hetkenä antanut.
-
-Seuraavana päivänä oli niin hauskaa laskea mäkeä Kaisaniemessä, että he
-hetkiseksi unohtivat Marsissa kokemansa kauheat seikkailut, mutta kun
-Lalli iltapäivällä vaivasi päätään vaikeilla laskutehtävillä, ei hän
-voinut olla Maijalle sanomatta:
-
--- Kyllä täällä maapallollakin saattaa elämä toisinaan tuntua
-surkealta, mutta en minä sentään vaihtaisi täkäläistä elämää mihinkään
-niistä kiertotähdistä, jotka tähän saakka olemme nähneet. Mutta kuka
-tietää, voi olla semmoinenkin tähti, jossa ei tarvitse lukea läksyjä.
-
--- Aiotko taas uusille matkoille? -- kysyi Maija epäröiden.
-
--- Tietysti, -- vastasi Lalli.
-
--- Mutta vieläkö uskallamme, kun se on niin vaarallista? -- kysyi Maija
-hieman vavisten.
-
--- Minä kyllä uskallan, -- sanoi Lalli ylpeänä. -- Olin minä yhtä
-vaarallisissa paikoissa matkustaessani maapallolla, mutta tytöt ovat
-aina semmoisia pelkureita, ja sinä saat pysyä kotona, jos tahdot.
-
--- En minä tahdo kotiin jäädä, -- sanoi Maija nyreissään. -- En minä
-välitä vaaroista. Minä tulen Jupiteriin, sillä tiedän, että Jupiter on
-seuraava tähti, ja isä sanoi, että se on suurin kaikista
-kiertotähdistä.
-
-Taas he hiipivät hiljaa saliin ja katselivat tuikkivaa tähtitaivasta,
-ja pian he olivat saaneet silmiinsä Jupiterin, joka loisti niin
-valkoisena ja kirkkaana, vallan toisenvärisenä kuin punainen Mars.
-Villi hyppi tuolilla Lallin vieressä aivan kuin olisi se hyvin
-innostunut pääsemään mukaan uusiin seikkailuihin ja Lalli silitteli
-hyväillen sen selkää. Täällä pimeässä he näkivät selvästi
-sähkökipinöiden säkenöivän sen pehmoisesta turkista, ja Villi kehräsi
-tyytyväisenä, mutta ei sanonut mitään.
-
-Lalli suuntasi nyt kaukoputken Jupiteriin ja tarkasteli kauan loistavaa
-tähteä. Kun hän oikein tirkisteli, saattoi hän nähdä kolme pientä
-kiiltävää pistettä aivan ison tähden vieressä. Ne olivat kolme
-Jupiterin kuuta, mutta neljättä hän ei löytänyt.
-
-Tuntui niin ihmeelliseltä katsella tuota kirkasta valkoista tähteä ja
-sen kolmea pientä kuuta, jotka seurasivat sitä aivan kuin olisivat sen
-lapsia, että Lalli pian unohti koko ympäristönsä, eikä kestänyt kauan,
-ennen kuin hän huomasi voivansa kiivetä putkeen. Eikä hän edes
-muistanut huutaa Maijaa, mutta pitkää aikaa hän ei ollut seisonut
-kuperalla lasilavalla, ennen kuin sekä Maija että Villi olivat hänen
-vieressään. Täältä näkyi tähti selvänä valkoisena loistavana levynä,
-mutta sen keskellä oli leveä vyö, joka näytti olevan tummaa pilveä.
-Vallan selvästi he saattoivat myös nähdä nuo kolme kuuta.
-
-Mutta mihin nyt hypätään? -- kysyi Maija vähän alakuloisena. -- Minä
-pelkään noita pilvivalleja, enkä näe maan näköistä missään.
-
--- Katsokaa, -- sanoi Villi, -- tuolla on pieni pyöreä musta täplä,
-hyvin hauskan näköinen. Se on liian musta järveksi. Minusta voisimme
-hypätä siihen.
-
--- Olkoon menneeksi, -- sanoi Lalli epäröiden. -- En minä keksi
-parempaa ehdotusta. Hellurei!
-
-Matka avaruuden halki kesti tällä kerralla vielä kauemmin kuin heidän
-hypätessään Marsiin, ja Lallin hengitys oli jo salpautunut, kun hän
-lopultakin tunsi putoavansa johonkin pehmeään. Kesti kauan, ennenkuin
-hän pääsi istumaan ja katselemaan ympärilleen, mutta kun hän vihdoin
-voi sen tehdä, kävivät hänen silmänsä ihastuksesta pyöreiksi.
-
-Hän oli pudonnut pitkää tuoksuavaa ruohoa kasvavalle niitylle, josta
-korkeat siniset, valkoiset, keltaiset ja punaiset liljanvarret
-kohottivat kukkaterttujaan, levittäen samalla niin voimakasta
-sulotuoksua, ettei hän moista ennen ollut kokenut. Niitty ei ollut
-suuri, ja sen ympärillä oli metsä vihreänä muurina, ja Lalli huomasi,
-että puissa oli yht'aikaa kukkia, raakiloita ja kypsiä hedelmiä, ja
-nämä hedelmät olivat niin kauniita, että hän heti ymmärsi niiden
-maistuvan hyvälle.
-
-Enempää hän ei ollut ehtinyt ajatella, kun Maija hyppäsi ruohikosta
-hänen viereensä ja taputteli käsiään ihastuksesta.
-
--- Voi Lalli, Lalli, -- hän huusi, -- tällä kerralla olemme tainneet
-joutua paratiisiin.
-
-Villikin tuli esiin ruohon seasta silmät pyöreinä kummastuksesta.
-
--- En tiedä, pidänkö tästä vai enkö pidä -- se sanoi omituisen
-arastelevalla ja epävarmalla äänellä. -- Tuntuu kuin täällä ei olisi
-luvallista rottien pyydystely, kenties ei edes sähiseminen ja
-syljeksiminen. Täällä on ilmassa jotakin, joka paremmin soveltuu
-kaniineille kuin kissoille.
-
--- Mutta lämmintä ja suloista täällä on joka tapauksessa, -- sanoi
-Lalli katsellen säihkyvin silmin ympärilleen. -- Katsokaa vain noita
-hedelmäpuita ja kukkia ja noita suuria koreita perhosia, joita
-lepattelee kaikkialla ja puroa, joka luikertelee niityn halki kuin
-hopeavyö. Eikö täällä ole ihmeen ihanaa!
-
-Mutta Maija ei häntä enää kuunnellut. Hän oli jo juossut metsänreunaan
-ja poiminut maahan pudonneen hedelmän ja iskenyt valkoiset hampaansa
-sen mehevään maltoon, niin että mehu vuoti suupielistä alas. Silloin ei
-Lallikaan malttanut enää pidättää itseään tekemästä samoin, ja hetken
-aikaan ei kumpikaan heistä puhunut halaistua sanaa, söivät vain ja
-maistoivat milloin mitäkin hedelmää, ja heistä tuntui mahdottomalta
-sanoa, mikä niistä maistui parhaimmalle. Sillävälin katseli Villi heitä
-yhä silmät pyöreinä ihmetyksestä, mutta lopulta ei sekään voinut olla
-puraisematta muuatta maahan varissutta hedelmää, ja silloin pääsi
-tyytyväisyyttä ilmaiseva maiskutus sen huulilta.
-
--- Sepä merkillistä! -- se sanoi pureskellen yhä hartaammin hedelmää ja
-nuoleskellen sen mehua. -- En olisi koskaan uskonut minkään koko
-maailmassa maistuvan paremmalle kuin linnunveri, mutta kyllä minun nyt
-täytyy myöntää, ettei lintujen surmaaminen pälkähtäisi milloinkaan
-päähäni, jos minulla aina olisi tämmöistä syötävää.
-
--- Ja sitäpaitsi, sanon minä, et sinä saakaan sitä tehdä, -- sanoi
-Lalli pyyhkien nenäliinallaan hedelmämehua huuliltaan. -- Jos surmaat
-tässä tähdessä yhdenkin olennon ilman, että se on itsepuolustukseksi
-välttämätöntä, niin tulet minun kanssani tekemisiin.
-
-Samassa helkähti puiden latvoista pehmoisia hopeankirkkaita säveleitä,
-laulurastaan säveleiden kaltaisia mutta paljon sointuisampia ja
-vaihtelevampia. Sulosointuisina ne vierivät lauhaan ilmaan, ja pian
-yhtyi niihin läheisistä puista muita ääniä muodostuen mitä ihanimmaksi
-lintukuoroksi, ja lapset ymmärsivät laulujen sanat, jotka ylistivät
-luojan hyvyyttä.
-
-Lalli oli usein nähnyt, mimmoinen Villi oli lintua katsellessaan. Sen
-silmät olivat kiiluneet hurjina, se oli työntänyt kyntensä ulos
-käpälistä ja kyyristynyt hyppyyn, mutta tällä kertaa se vain makasi
-hiljaa ruohikossa ja kuunteli silmät raollaan ja kynnet sisään
-vedettyinä.
-
--- Se on kaunista, sanoi Villi kumman lempeällä äänellä, -- ja kauniita
-ovat linnut itsekin. Katsokaa vain, miten koreat höyhenet niillä on,
-vihreitä, punaisia, sinisiä ja keltaisia ja kaikki metallinhohtoisia.
-Minä pidän niistä paljon, en sillä tavalla, että tahtoisin syödä ne,
-vaan aivan kuin ystävistä.
-
-Silloin hyppäsi muuan kaunis lintu alas puusta ja tuli nokallaan
-hyväillen silittämään Villin turpaa, ja Villi vain kehräsi
-tyytyväisenä.
-
--- Merkillistä, että täällä on niin lämmintä ja suloista, vaikka
-aurinko näyttää niin pieneltä ja etäiseltä, -- sanoi Villi vihdoin.
-
-Vasta nyt huomasi Lalli unohtaneensa katsoa taivaalle, maassa kun oli
-ollut niin paljon ihmeitä nähtävänä. Ja hän näki nyt, että aurinko
-tosiaankin näytti pieneltä ja mitättömältä, ja että siitä säteilevä
-lämpö tuntui vain siltä kuin olisi poskelle hyväillen sipaistu. Oli
-kuin ilmassa itsessään olisi lämpöä, joka tuli lauhoina tuulahduksina
-hiljaisen tuulen puhaltaessa.
-
--- Meidän pitäisi löytää joku, joka tietää kertoa meille jotakin tästä
-tähdestä, ja täytyy minun sitä enemmän nähdäkin, -- hän sanoi ja nousi
-ylös. -- Nyt olen aivan kylläinen. Kenties jonakin päivänä voimme tulla
-tänne isä ja äiti mukanamme.
-
-He kulkivat nyt yhdessä purolle, joka kiemurrellen juoksi niityn halki.
-Sen vesi oli läpinäkyvää kuin kristalli, ja pohjalla välkkyi hiekka
-kuin olisi siinä kultaa, ja kun Lalli sitä kahmaisi kourallisen,
-huomasi hän, että se todella olikin kultaa, kimaltelipa siinä siellä
-täällä suuria kirkkaita timanttejakin.
-
--- Tässä maassa ei mahda olla ihmisiä ollenkaan, -- tuumi Villi
-viisastellen. -- Ne eivät antaisi tämmöisen hiekan jäädä tähän.
-
-Ja Lallin täytyi myöntää, että kissan puheessa oli perää.
-
-He kulkivat puroa pitkin ja tulivat pian syvälle metsään. Siellä oli
-vilisemällä sekä lintuja että kaikenlaisia nelijalkaisia eläimiä.
-Apinat kieppuivat oksalta toiselle riemuisina huudellen, ja
-kaikenlaisia muita eläimiä juoksenteli puiden alla. Kaikki ne näyttivät
-hyvänsuovilta ja vaarattomilta, ja ihmetellen ne katselivat lapsia kuin
-mitäkin kummaa. Kun lapset kiersivät erään paksun puunrungon ympäri,
-huomasivat he äkkiä seisovansa aivan vastapäätä suurta leijonaa, joka
-parast'aikaa söi maahan pudonneita hedelmiä, aivan kuin Villi
-tuonnottain oli tehnyt.
-
--- Halloo, serkku, -- huusi Villi, -- eikö tuo maistukin paremmalle
-kuin veri?
-
--- Hyi! -- mörisi leijona. -- Mitä puhetta se on? Kuka söisikään verta!
-
-Se oli ilmeisesti niin ällistynyt, että Villiä oikein hävetti, ja tämä
-koettikin vaihtaa keskustelunaihetta.
-
--- Kauniissa maassa sinä, serkku, asut, -- se sanoi. Jupiter näyttää
-olevan kaunein kaikista niistä kiertotähdistä, joissa tähän asti olemme
-käyneet.
-
--- Anteeksi, että keskeytän, -- sanoi nyt muuan karkea ääni aivan
-läheltä, -- mutta ei tämä ole Jupiter. Tämä on vain yksi sen
-seitsemästä kuusta. Ja paratiisi voi aivan yhtä hyvin olla kuussa kuin
-jossakin suuressa kiertotähdessä.
-
-Kun lapset kääntyivät katsomaan taakseen, näkivät he jättiläiskokoisen
-norsun seisovan puun vieressä ja leyhyttelevän suuria viuhkanmuotoisia
-korviaan.
-
--- Kuuko? -- huudahti Lalli kummaksuen, mutta samassa välähti hänessä
-koko asia selville.
-
-Se tumma täplä, johon he olivat hypänneet, olikin neljäs kuu, jota hän
-ei ollut saanut näkyviinsä, ja joka oli näyttänyt täplältä tähden
-valoisaa pintaa vasten katsottuna.
-
--- Mutta kuitahan on vain neljä, -- intti hän vastaan.
-
--- Ei, -- sanoi norsu, -- seitsemän niitä on, vaikka yhtä on vaikea
-nähdä Maasta, koska se on niin lähellä loistavaa Jupiteria, ja kaksi on
-taas niin kaukana siitä, että ne sen vuoksi ovat vaikeasti nähtävissä.
-
--- Silloin meidän kai pitää hypätä Jupiteriin, -- sanoi Lalli
-epäröiden.
-
--- Älkää veikkoset! -- mörisi toinen karkea ääni, ja metsästä astui
-suuren suuri karhu, joka astellessaan lipoi suuhunsa maassa kasvavia
-marjoja. -- Jupiter ei ole vielä niin jäähtynyt, että siinä voisi asua.
-Sen pinta on enimmäkseen kiehuvaa vettä ja muita nesteitä ja sen
-ilmakehä on kuumaa höyryä. Kiittäkää onneanne, ettette joutuneet sinne!
-
--- Jupiter on emomme, -- puuttui leijona puheeseen innostuksesta
-hehkuen. Siitä me saamme suurimmaksi osaksi lämpömme, sillä auringosta
-ei paljon tule. Me rakastamme kaikki Jupiteria.
-
--- Miten se voi niin kaukaa lämmittää? -- kysyi Maija epäillen.
-
--- Kaukaa teidän aurinkonnekin lämmittää, -- vastasi leijona. -- Kun se
-on niin paljon suurempi ja kuumempi, voi se lämmittää niin paljon
-pitemmän matkan päästä, mutta matka täältä Jupiteriin on vallan lyhyt
-verrattuna auringon etäisyyteen. Sinä kenties arvelet, ettei se voi
-lämmittää, koska se ei loista omalla valollaan, mutta lämmittäähän
-kaakeliuunikin ja Jupiter onkin mainio uuni. Juuri sen vuoksi, että se
-ei ole hehkuva, vaan lämmin vain, on ilmastomme niin miellyttävää ja
-tasaista, ei liian kuumaa eikä liian kylmää. Sen saatte muuten itse
-kohta kokea, jahka aurinko laskee.
-
-Lalli katsoi aurinkoon päin ja näki sen painuvan ihmeen nopeasti
-taivaanrantaa kohden.
-
--- Ei, kyllä meidän pitää mennä katselemaan vielä ympärillemme, --
-sanoi hän. -- Täällä on niin hirveän kaunista, etten tahtoisi palata
-kotiin ollenkaan.
-
-Ja hän katseli taas korkeita puita, joiden latvukset huojuivat; toiset
-olivat palmujen näköisiä, toiset lehtevien lehtipuiden, ja kaikki
-olivat täpötäynnä hedelmiä tai monivärisiä kukkia, ja kukasta toiseen
-liiteli perhosia ja pieniä mesilintuja, jotka näyttivät lenteleviltä
-jalokiviltä.
-
--- Minä tulen mukaanne, -- sanoi norsu. -- Kenties tarvitsette joitakin
-selityksiä. Minussa on hieman tähtientutkijaa ja minä tunnen
-kiertotähdet. Kenties ette tiedä sitäkään, että Jupiter kiertää
-auringon 11 vuodessa ja 10 kuukaudessa.
-
--- Kiitoksia paljon! -- sanoi Lalli. -- Meistä on varsin hauskaa, jos
-sinä tulet mukaan.
-
--- Minä myös... minä myös... -- mörisivät karhu ja leijona.
-
-Ja niin he vaelsivat edemmäs ja tulivat pian uudelle tasangolle. Se
-näytti olevan sarvimetsän peitossa, ja sarvien alta katselivat tuhannet
-lempeät ruskeat silmät lapsia ystävällisen uteliaina. Siinä oli hirviä,
-antilopeja, sirahveja, puhveleita ja muita kasvinsyöjiä, mutta mikään
-ei näyttänyt pelkäävän ihmisiä enempää kuin petoeläimiäkään, ne vain
-väistyivät levollisina hieman sivulle, jotta nämä pääsisivät kulkemaan.
-
-Tällä tasangolla laski puro suureen virtaan, ja virran toisella
-puolella kohosi metsäinen vuorijono, joka vivahteli ihmeellisin
-väriloistein tummansinistä iltataivasta vasten. Siinä oli purppuraa ja
-ruusunpunaista, sinistä ja vihreää. Tasangon toisella puolella oli
-meri, joka kimalteli ja hehkui kuin viini iltaruskon hohteessa, ja
-suuret valkoiset linnut liitelivät sen yläpuolella siivet loistaen
-ruusunpunaisina iltavalossa, ja leveällä hiekkarannalla kimalteli
-säkenöiviä kullankappaleita, koralleja ja kirjavia näkinkenkiä.
-Koreanväriset kalat pistivät päänsä vedenpinnasta ylös ja katselivat
-lapsia, kauempana merellä oli valaita ja merileijonia läiskyttelemässä
-ja temmeltämässä.
-
-Lalli ja Maija katselivat tätä kaikkea silmät kyynelten sumentamina.
-Kaikki oli niin kaunista, että melkein itketti, ja Villikin huokasi
-itsekseen samalla kehrätä hyrryttäen.
-
-Samassa he näkivät kahden olennon astelevan metsästä viimeisten
-auringonsäteiden valaistuksessa. Siinä oli kaksi nuorta kaunista
-ihmistä, mutta he olivat aivan alasti. Pitkät, tummat suortuvat
-aaltoilivat pitkin heidän selkäänsä, heidän kasvonsa olivat tyynet ja
-hyvännäköiset ja heidän silmänsä säteilivät.
-
--- Luulin, että olimme jo nähneet paratiisimme kaikki olennot, -- sanoi
-toinen, joka oli nainen, -- mutta nuo tuolla näyttävät myös ihmisiltä,
-ellei heidän ruumiinsa ympärillä olisi tuota kummallista rumaa nahkaa,
-joka tekee heidät epämiellyttävän näköisiksi.
-
--- Juuri niin, Avee, -- sanoi toinen, mies. -- Epämiellyttävältä se
-minustakin tuntuu, ja sitäpaitsi on heidän kasvoissaan omituinen
-tutkiva ja kysyvä ilme, josta minä en pidä, mutta muutenhan ne ovat
-aivan meidän näköisiä.
-
--- Se, että he käyttävät pukua, johtuu vain siitä, että he tietävät,
-mikä on säädyllistä, ja te ette sitä tiedä, -- sanoi sähisevä ääni
-lähistöstä, ja kun lapset katsoivat sinne päin, näkivät he suuren
-kiiltävänvihreän käärmeen, joka välkkyi hiottujen timanttien lailla. --
-Jos olisitte noudattaneet neuvoani ja syöneet hyvän- ja pahantiedon
-puusta, niin olisitte tekin ymmärtäneet, että nyt olette alasti.
-
--- Hyvän- ja pahantiedon puu... käärme... -- ajatteli Lalli, -- mutta
-tämähän on todella paratiisi ensimmäisine ihmisineen.
-
-Maija oli kääntynyt poispäin ja seisoi selin noihin ihmisiin, mutta
-Lalli tarttui hänen käsivarteensa ja käänsi hänet taas niihin päin.
-
--- Hyi! -- sanoi Maija punastuen, -- nehän ovat aivan alasti. Onhan
-vallan sopimatonta käydä tuolla tavalla.
-
-Mutta Lalli vain piti häntä kädestä ja talutti hänet noiden ihmisten
-luo. Hän ojensi heille ystävällisesti kätensä, ja he lausuivat lapset
-sydämellisesti tervetulleiksi.
-
--- Mene tiehesi, häijy käärme, -- sanoi Lalli sitten suuttuneena
-käärmeelle, joka ivallisesti oli katsellut äskeistä toimitusta. --
-Tulemme kyllä toimeen ilman sinuakin.
-
--- No, no, älkää kiivastuko, -- sähisi käärme. -- Teidän puolellannehan
-minä olen. Näen kyllä, ettei maapallolla ole oltu yhtä tyhmiä kuin
-täällä, ja senvuoksi tekin olette nyt täällä ja tiedätte maailmasta
-jotakin, mutta nuo kaksi pässinpäätä vain kävelevät täällä, syövät,
-juovat ja makaavat. He eivät käsitä edes sitä, ettei tätä tämmöistä voi
-ajan pitkään jatkua, sillä jos tämä maailma on vielä tuhannenkin vuotta
-olemassa ja ihmiset ja eläimet vain lisääntyvät, niin ei ole enää
-ruohonkortta elukkain syötäväksi eikä ainoatakaan hedelmää puissa, ja
-maassa on nelijalkaisia ja kaksijalkaisia päällekkäin, niin etteivät ne
-mahdu liikkumaan, ja sitten täytyy niiden kumminkin ruveta syömään
-toisiaan kuten niin monesti jo olen leijonalle sanonut. Ei suinkaan
-sillä ole tuommoisia hampaita ja kynsiä vain senvuoksi, että se söisi
-niillä omenia.
-
-Lalli oli nyt niin suutuksissaan, että hän vapisi, mutta hän huomasi,
-että nuo kaksi ihmistä vain lempeän surullisina katselivat ilkeätä
-käärmettä, eikä hän silloin voinut itsekään ruveta väkivaltaa
-käyttämään. Hänellä oli sitäpaitsi semmoinen tunne, ettei väkivalta
-ollut luvallistakaan tässä paratiisissa.
-
--- Mikä teidän nimenne on? -- hän sen sijaan kysyi noilta molemmilta
-ystävällisellä äänellä.
-
--- Imataa ja Avee, -- he vastasivat, -- mutta kertokaa meille jotakin
-itsestänne!
-
--- Ei, ei, älkää tehkö sitä! -- sähisi käärme. -- Se on tietoa, ja sitä
-eivät nuo elukkaparat saa itselleen hankkia. He eivät saa syödä tiedon
-puusta.
-
--- Ei puhuta niin paljon, -- sanoi Imataa hieman alakuloisella äänellä.
--- Käärme sanoo aina jotakin häijyä joukkoon. Meistä on itse asiassa
-yhdentekevää, keitä te olette ja mistä tulette. Pääasia on, että te
-olette vierainamme, ja jos tahdotte, voitte itse tulla katsomaan tiedon
-puuta. Mielellämme viemme teidät sinne, vaikka se on ainoa puu, johon
-emme saa koskea, emmekä sitä haluakaan tehdä. Kas nyt laskee aurinko,
-ja Jupiter nousee.
-
-Ja samassa painui aurinko todellakin taivaanrannan taakse jättäen
-jälkeensä kapean kultaviirun viininväriseen mereen, mutta
-vastakkaisella puolella nousi puiden takaa valtavan suuri loistava
-hopeakiekko täyttäen suuren osan senpuoleista taivaankantta ja hohtaen
-niin, että melkein silmiä häikäisi. Siitä tuntui virtaavan leppoisaa,
-miellyttävää lämpöä, ja edelleenkin oli yhtä valoisaa kuin ennen
-auringonlaskua. Linnut, jotka hetkiseksi olivat laanneet laulamasta
-ikäänkuin tätä ihmettä odotellen, virittivät nyt entistäkin suloisemmat
-sävelensä, ja kukista lähti entistä huumaavampi sulotuoksu, ja kirjavat
-perhoset lentää lepattelivat kukasta kukkaan kuin ennenkin.
-
-Nopeasti nousi loistava kiekko korkeammalle, ja pian he näkivät sen
-kokonaan. Sen keskellä he näkivät taas tummia pilviä leveinä juovina,
-ne muodostivat merkillisiä kuvioita tuolle hopeiselle kilvelle, siinä
-oli uhkaavia ukkospilviä ja valkoisia loistavia kesähattaroita. Siellä
-täällä näkyi punaisia laikkuja aivan kuin olisi siinä tulenliekkejä.
-Koko levy oli kummaltakin sivultaan litistynyt, joten se näytti melkein
-soikealta.
-
-Sanattomina hämmästyksestä katselivat lapset tätä ihmeellistä
-satunäytelmää, joka kävi vieläkin kauniimmaksi, kun he samalla näkivät
-kaksi Jupiterin kuuta, jotka paistoivat samanvärisinä kuin maapallonkin
-kuu.
-
--- Oi, miten kaunista! -- sanoi Maija. -- Mutta miksei se ole pyöreä?
-
--- Älkää kysykö noilta ihmisiltä, -- sanoi käärme ivallisesti. -- He
-eivät tiedä yhtään mitään. He eivät muusta välitä kuin syömisestä ja
-juomisesta.
-
--- Sen voin minä sinulle selittää, -- puuttui norsu puheeseen ja astui
-esiin vielä pureskellen mehevää oksaa. -- Se johtuu siitä, että Jupiter
-pyörii akselinsa ympäri hyvin nopeasti. Tuo keskellä oleva vyö kiertää
-vielä nopeammin kuin keskiosa, sillä se on vain höyryä. Se tarvitsee
-yhteen kierrokseen vain seitsemän teikäläistä tuntia, kun taas keskiosa
-tarvitsee yhdeksän. Se on, tiedättekös, huimaa menoa, sillä Jupiter on
-monta kertaa suurempi kuin maapallo, vaikka sen ainejoukkio on niin
-harvaa, ettei se paina enempää kuin kolme kertaa niin paljon kuin Maa.
-
--- Mutta entä nuo punaiset pilkuta -- kysyi Maija.
-
--- Sisustasta pursuu vielä tulta esiin siellä täällä, -- vastasi norsu.
-
--- Siellä on tuli- ja tulikivijärviä, -- sanoi käärme, ja sen terävät
-timanttisilmät säkenöivät häijysti kiertotähden lumoavassa valossa.
-
-Avee tarttui Maijan käteen ja Imataa Lallin, ja niin he kulkivat
-eteenpäin norsun, leijonan, karhun ja monen kasvinsyöjän seuraamina.
-Käärmekin mateli koko ajan heidän vieressään ruohikossa, pysytellen
-Villin läheisyydessä.
-
--- Pidätkö sinä tästä luiruttelevasta elämästä? -- se kysyi kissaan
-kääntyneenä. -- Ajatteleppas, rohkeus ja taito eivät merkitse tässä
-maassa niin mitään. Ei kukaan tiedä mitään pyydystelyn tuottamasta
-nautinnosta ja jännityksestä. Semmoiset mitättömät olennot kuin hiiret
-ja rotat voivat hyvin ja lisääntyvät, kunnes koko maa on niitä
-tulvillaan, ja samaten on pian laita noiden kasvinsyöjäin. Jonkun
-vuoden perästä niitä on tasangoilla niin tiheässä, että kaikkialla voi
-astella niiden selältä selälle, ja silloin niillä ei ole enää mitään
-syötävää. Niille itselleen olisi parempi, jos joku söisi muutamia
-niistä tuon iänikuisen vihannessyönnin vaihteeksi.
-
-Villin silmät kiiluivat ja välkkyivät, kun hän ajatteli, miten hyvälle
-pieni liha-ateria taas maistuisi, mutta hän vastasi vain:
-
--- Maassa täytyy olla maan tavoin. Olen nähnyt niin monta erilaista
-maata, ettei minua enää mikään ihmetytä, ja sitäpaitsi Lalli ei
-suvaitse minun surmaavan täällä mitään.
-
-Sillävälin kulkivat Lalli ja Maija puhellen Aveen ja Imataan kanssa, ja
-nämä näyttivät ylväinä heille paratiisin kaikki ihmeet ja osoittivat
-erilaisia hedelmäpuita. Toisinaan kävi matka ohi vilpoisain,
-salaperäisten luolien, joista voi saada sateen suojaa, toisinaan he
-nousivat kunnaille, joilta oli näköala yli koko tämän ihanan maiseman,
-meri taustana. Tämä meri oli nyt Jupiterin valaistuksessa kuin suuri
-hopeapeili, ja hopeasta kohosi paikoitellen pieniä saaria, joissa oli
-terävähuippuisia sinisiä vuoria tai tummanvihreitä appelsiini-,
-palmu- tai muunlaisia hedelmäpuulehtoja.
-
-Jonkun aikaa kuljettuaan tulivat he taas pyöreälle tasangolle, jolla
-kasvoi helakoita kukkia. Keskellä tätä tasankoa kohosi jättiläispuu,
-jonka oksat näyttivät ulottuvan taivaaseen saakka. Se oli niin suuri,
-että Lallista tuntui kuin taivaan tähdet olisivat riippuneet sen
-oksilla. Varoittavien sormien tavoin suuntautuivat nämä oksat sinistä,
-salaperäistä taivaankantta kohden, missä Jupiterin kiekko nyt oli
-osittain oksien ja lehtien peitossa, osittain puun latvan
-hopeakruununa. Joka oksalta riippui merkillisen näköisiä hedelmiä,
-kaikki eri värisiä ja eri muotoisia, mutta kaikki hyvin houkuttelevan
-näköisiä. Mahtava, väräjävä suhina kuului valtavasta latvuksesta, ja
-lehdet lipattivat tuhansin salaperäisin kuiskein, kutsuvin ja
-kiehtovin.
-
-Lalli seisoi kuin lumottuna katsellen ylös puuhun, ja hänestä tuntui
-kuin tuo mahtava suhina olisi kuulostanut tutulta ja kuin olisi hän
-usein maistellut noita merkillisiä hedelmiä, ja lopulta hän ei voinut
-enää pidättäytyä Maijalle sanomasta:
-
--- Miten merkillistä! Minusta tuntuu kuin noiden hedelmäin syöminen ei
-olisikaan pahaa ja kuin olisin monesti ennen niitä syönyt.
-
-Maija näytti sillä hetkellä merkillisen miettiväiseltä ja vakavalta ja
-rypisti otsaansa kovin tuumivaisena.
-
--- Luullakseni asian laita on niin, -- sanoi hän lopulta, -- että me
-emme siitä enää sen huonommiksi tule, kun synti kerran on meidän
-maailmaamme tullut, ja siksi luulen, että on parasta syödä noita
-hedelmiä yhä enemmän, kun kerran on syömään ruvennut, sillä muuten
-tässä kuvittelee tietävänsä jotain, vaikkei tiedäkään, ja se on
-kaikkein pahinta, sanoo isä. Hän sanoo myös, että koko elämä on koulua,
-ja kun on kerran ruvennut koulua käymään, niin on parasta olla ahkera
-ja käydä kaikki luokat, vaikka kenties olisikin ollut onnellisempi,
-ellei olisi ensinkään käynyt koulua, kuten se vanha italialainen
-posetiivinsoittaja, joka aina on iloinen, vaikkei tunne kirjaintakaan.
-
--- Mistä sinä tiedät kaiken tuon? -- kysyi Lalli aivan ymmällä siskonsa
-viisaudesta. -- Mutta oikeassa sinä luullakseni kumminkin olet, ja
-tokkopa me kaksi enää sovellumme tähän paratiisiin, sillä me voisimme
-tahtomattamme houkutella nämä ihmiset maistamaan kielletyn puun
-hedelmiä ja tuhota heidän onnensa. Kuules, mitä käärme haastelee!
-
-Käärme makasi kiemurassa Imataan ja Aveen välissä ja sihisi heille.
-
--- Katsokaa noita Maan ihmisiä, -- se sanoi ja osoitti lipsuttavalla
-kielellään lapsia. -- Heidän esi-isänsä ovat syöneet tämän puun
-hedelmiä, ja siksi he nyt tietävät niin paljon. Siksi he matkustavat
-avaruuksien halki, katselevat kaikkea ja ymmärtävät kaiken, mutta te
-molemmat kävelette täällä kuin lampaat ja syötte ruohoa. Siksi he
-ymmärtävät verhota ruumiinsa pehmeillä, lämpöisillä vaatteilla, mutta
-te kuljeksitte alasti ja säädyttömästi kuin eläimet ja palelette, kun
-tulee kylmä.
-
--- Vaiti, käärme! -- tiuskaisi Lalli uhkaavasti. -- Jos vielä sanot
-sanankin, niin lyön sinut kuoliaaksi.
-
-Mutta käärme vain lipsutteli kavalaa kaksihaaraista kieltään.
-
--- Sinä koetat saada minut vaikenemaan senvuoksi, ettet tahdo näiden
-ihmisten tulevan yhtä viisaiksi kuin teikäläiset ovat, -- se sanoi
-myrkyllisestä -- Tiedät hyvin, että puhun totta.
-
-Silloin otti Lalli kepin ja aikoi lyödä sitä, mutta se mateli
-sähisevästi nauraen pakoon ja asettui Villin viereen.
-
-Tällä välin seisoivat Imataa ja Avee ikävöiden katsellen kiellettyä
-puuta, ja Lalli näki selvästi, että käärmeen sanat olivat tehneet
-heihin valtavan vaikutuksen. Hän ymmärsi hyvin, että he olivat paljon
-onnellisempia kuin maapallon ihmiset ja että olisi vallan kauheata, jos
-he tekisivät syntiä syömällä kiellettyä hedelmää, ja hän ymmärsi myös,
-että kiusaus oli kaksin verroin suurempi, kun he näkivät rinnallaan
-toisia, jotka jo olivat maistaneet noita hedelmiä ja kenties saattoivat
-ulkonaisesti näyttää heitä etevämmiltä. Hänelle selvisi, että hänen
-velvollisuutensa oli jättää paratiisi, jottei johtaisi enää heitä
-kiusaukseen.
-
--- Katsos, katsos! -- sähisi käärme Villille. -- Tuon linnun liha
-maistuu paremmalle kuin mikään muu koko tässä taivaankappaleessa. Se on
-niin rasvaista ja valkoista, että oikein suussa sulaa.
-
-Ja se näytti kielellään lintua, joka istui jättiläispuun juurella. Se
-oli erinomaisen kaunis lintu, sen päässä oli loistava töyhtö, ja sen
-pitkä pyrstö välkkyi sateenkaaren kaikissa väreissä.
-
-Villin silmät säkenöivät saaliinhimosta, sen kynnet työntyivät ulos
-käpälistä ja sen hampaat välähtelivät. Hiljaa se hiipi lintua kohden ja
-oli juuri hyppäämäisillään, kun Lallin katse sattui siihen.
-
-Kammottavan selvästi Lalli nyt ymmärsi, että paratiisin rauha todella
-oli nyt uhanalainen joka taholta, ja että heidän tulonsa paratiisiin
-oli ollut suuri onnettomuus. Hän heilutti samaa keppiä, jolla hän oli
-käärmettä uhkaillut, ja juoksi Villin luo, mutta tämä ymmärsi saavansa
-selkäsaunan ja kimmahti avaruuteen, ja Lalli seurasi empimättä perässä.
-
--- Tule pian kotiin, Maija! -- hän huusi ennenkuin hyppäsi. -- Ellemme
-heti laittaudu täältä tiehemme, niin tuhoomme pian koko tämän
-paratiisin.
-
-Ja sitten hän suhahti avaruuden halki.
-
-Kun hän sitten heräsi entisellä paikallaan kaukoputken vieressä, istui
-hän kauan ääneti ja miettien. -- Miten merkillistä, että hänen noin
-piti päästä paratiisiin ja että hän sitten hyppäsi vapaaehtoisesti
-sieltä pois. Eikö hän ollut tuhma noin tehdessään?
-
-Ja kumminkin tuntui hänestä, että hän vain siten tekemällä oli
-menetellyt oikein. Jos hän olisi jäänyt sinne, olisivat nuo
-ihmispoloiset loppujen lopuksi syöneet tiedon hedelmiä, ja silloin
-olisi hänen omallatunnollaan ollut heidän paratiisinsa tuhoutuminen.
-Kuka tiesi nytkään, miten siellä sitten oli käynyt. Kenties oli käärme
-jo saanut heidät pauloihinsa. Ehkä hänen olisi pitänyt lyödä se
-kuoliaaksi samalla, mutta semmoinen yritys olisi voinut päättyä
-huonosti; käärme oli suuri ja nopea ja kukaties myrkyllinen; ja sitten
-ei hän ollut lainkaan varma, että hän olisi ollut oikeutettu surmaamaan
-tuossa paratiisissa, jossa kukaan ei muuten tehnyt toiselle pahaa.
-
-Hän herätti Maijan, joka nukkui sohvalla, j%k kysyi, mitä hän arveli
-asiasta, mutta kuten tavallista oli hän matkan jälkeen niin pyörällä
-päästään, ettei hän vastannut mitään, vaan pyysi Lallin kertomaan, mitä
-oli tapahtunut, ennenkuin hän tahtoi lausua ajatustaan.
-
-Kun Lalli sitten oli kertonut heidän seikkailunsa, miten kaunista oli
-Jupiterin kuussa ollut ja miten he olivat olleet vähällä aiheuttaa
-siellä onnettomuutta, istui Maija kauan ääneti.
-
--- Kyllä me sentään oikein teimme, -- sanoi hän vihdoin pikkuvanhalla
-sävyllä, aivan kuin isoäiti. -- Ei tuo paratiisi ollut meitä varten,
-sillä maapallon ensimmäiset ihmisethän karkoitettiin paratiisistaan, ja
-me olemme kaikki syntisiä kuten hekin. Opettaja sanoi kerran, että
-ainoa, minkä voimme tehdä, on paratiisin takaisin hankkiminen
-uutteralla työllä, mutta ettei näin saatu paratiisi ole sittenkään sama
-kuin tuo entinen, mutta kenties parempi. Se on kumminkin varmaa, ettei
-meillä ollut oikeutta sinne jäädä.
-
-Maija saattoi toisinaan olla niin ihmeellisen viisas, kun sikseen
-sattui, eikä Lalli voinut muuta kuin myöntää hänen olevan oikeassa. Ja
-olihan hän itse asiassa lausunut vain Lallin oman ajatuksen vaikka
-selvemmin kuin Lalli itse.
-
-Sinä iltana hän nukkui levollisesti ja tunsi olevansa tyytyväinen
-itseensä. Oli hyvä tietää menetelleensä oikein. Sitäpaitsi hän tunsi,
-ettei hän voisi jäädä paratiisiinkaan, ellei isä ja äiti olisi siellä,
-ja että tiedonhalu ennemmin tai myöhemmin pakottaisi hänet poistumaan
-sieltäkin. Maailma ei ollut vielä täydelleen tutkittu. Vielä oli monta
-kiertotähteä, joissa piti käydä.
-
-
-
-
-6. SATURNUS.
-
-Merkillinen kiertotähti. Mieluummin kuuhun. Putoaminen lumikinokseen.
-Karhu, joka potee reumatismia ja on tohvelisankari. Raivoisa
-emo. Sapelihammas-tiikeri. Villi pelastajana. Kamala taistelu.
-Mammutti-setä. Karhut menevät takuuseen. Rakkaus saa jalansijan
-Titanissa. Kuka on Titanin kuningas? Renkaita ja kuita. Salakuoppa.
-Raakalaiset. Karhut tulevat apuun. Lalli luolassa. Vapautuminen.
-Neuvottelupuu. Taistelu vallasta loppuu. Jäähyväiset.
-
-
-Kohta kun seuraavana iltapäivänä oli tullut pimeä, pyysi Lalli isän
-asettamaan kaukoputken niin, että Saturnus näkyisi siinä.
-
--- Vai niin, vai et sinä vielä ole unohtanut kiertotähtiä, -- sanoi isä
-hymyillen. -- No niin, kukaties sinusta tulee vielä joskus
-tähtientutkija, eikä siinä ole mitään moitittavaa. Katsotaanpas nyt
-ensin kalenterista!
-
-Isä otti kirjakaapista kirjan ja selaili sitä hetkisen. Löydettyään
-mitä etsi, hän meni Lallin kanssa saliin ja suuntasi kaukoputken
-muuatta taivaanrannan lähellä olevaa pistettä kohti.
-
--- Siinä se on, -- sanoi hän. -- Ei siinä ole paljon katseltavaa.
-
-Heti kun isä oli mennyt takaisin huoneeseensa, juoksi Lalli
-lastenkamariin hakemaan Maijaa ja Villiä, ja sitten he menivät kaikki
-yhdessä saliin katsomaan pientä kaukoputkessa näkyvää tähteä. Kuten isä
-oli sanonut, ei siinä paljon ollut katsottavaa, mutta oli Lalli siinä
-sentään näkevinään valorenkaan sen ympäriltä. Se oli kumminkin niin
-epäselvä, ettei hän siitä sen viisaammaksi tullut, vaikka hän
-tirkisteli, niin että silmiä alkoi kirveliä. Aivan varmaan näkisi hän
-nytkin paremmin, jos konttaisi taas kaukoputkeen. Hän oli niin
-innostunut, ettei edes muistanut huutaa Maijaa ja Villiä, ennenkuin
-aukaisi lasin ja kömpi putkeen, mutta tuskin hän oli päässyt ylälasille
-saakka niin jo näkyivät Maijan innostuksesta säteilevät kasvot aukossa,
-ja ennen pitkää seisoivat he kaikin siinä tuijottaen edessään näkyvään
-ihmeelliseen kuvaan.
-
-Siinä ui todella merkillisin kiertotähti, minkä he tähän saakka olivat
-nähneet. Ja siinä näkyi se rengas, oikeammin kaksikin rengasta, joka
-kaukoputkessa oli häämöttänyt. Molemmat renkaat olivat selvästi
-erillään toisistaan ja itse tähdestä, ja ylempi ja kapeampi rengas
-näytti vielä olevan jakautunut kahtia, vaikkei siinä ollut välipaikka
-niin suuri. Kauniisti ne loistivat, nuo leveät renkaat, ja niiden
-ulkopuolella näkyi vielä useita erikokoisia kuita, mitkä kauempana
-toisistaan, mitkä lähempänä toisiaan.
-
--- Minusta tuo tähti näyttää melkeinpä kaamealta, -- sanoi Villi. --
-Mitä ainetta nuo renkaat mahtavat oikein olla? Kenties sielläkin on
-kuumaa niinkuin Jupiterissa, joten me kiehuisimme kuoliaiksi, jos sinne
-hyppäisimme. Ehkäpä olisi varovaisinta hypätä johonkin kuuhun, kuten
-viime kerralla teimme.
-
-Ja mitä kauemmin Lalli katseli tuota merkillistä tähteä, sitä
-järkevämmiltä hänestä tuntuivat Villin sanat. Se näytti niin sumuiselta
-ja eriskummalliselta, että siitä voi epäillä mitä tahansa, kun taas
-muuan sen kuista näytti niin kirkkaalta ja kiinteältä ja tuntui paljon
-sopivammalta paikalta kuin itse kiertotähti.
-
-Mennään sitten tuohon suureen kuuhun, -- sanoi hän lopulta. --
-Hypätkää!
-
-Ja sitten hän lensi avaruuden halki vallan kauhean pitkän matkan, ja
-tuo merkillinen tähti kasvoi kasvamistaan hänen edessään, ja pieni kuu
-tuli yhä suuremmaksi, kunnes se näytti itse kiertotähden kokoiselta.
-
-Lopuksi hän ei nähnyt mitään ja tuli tajuihinsa vasta tuntiessaan
-kylmän pehmoisen lumen hautovan kasvojaan. Silloin hän nousi istualleen
-ja katseli jännittyneenä ympärilleen.
-
-Hän istui sulavassa kinoksessa valtavan kuusen juurella, ja hänen
-vieressään sätkytteli Maija pää syvällä kinoksessa ja jalat pystyssä,
-ja lähellä oli Villi miltei kokonaan hautautuneena pehmoiseen
-lumisohjoon.
-
--- Mitä tyhmyyksiä? -- napisi Villi päästyään lopultakin jaloilleen.
-Olemmeko tulleet takaisin maapallolle? En minä ennen ole lunta nähnyt
-näissä kiertotähdissä.
-
--- Ei, ei, -- puuskutti Maija, kun hänkin oli päässyt seisaalleen. --
-Katsokaa, katsokaa! Onko tuo tuolla olevinaan aurinko! Kylläpä se
-sitten on vaivainen täällä!
-
-Ja hän näytti taivaalle, missä oli pieni aurinko, joka valaisi paljon
-heikommin kuin Jupiterilla ja lähetti lämpöä niin vähän, että se tuntui
-poskelle vain lievänä hipaisuna.
-
--- Ei se toki noin pitkän matkan päästä voikaan paljon lämmittää, --
-sanoi Lalli. Me olemme nyt niin kaukana avaruudessa, että Maasta
-aurinkoon on lyhyempi matka kuin täältä Maahan.
-
--- Voi, voi, voi! -- vaikeroi mörisevä ääni surkeasti kuusen toisella
-puolella. -- Kuka siellä puhuu, että aurinko on kaukana. Niin, niin,
-voi kyllä ollakin, sillä kauhean hitaasti edistyy lumen sulaminen tänä
-vuonna, eikä minusta Saturnuskaan lämmitä enää niinkuin ennen. Voi,
-voi, kun tuo reumatismi ahdistaa vanhaa luolakarhuparkaa!
-
-Lalli kurkisteli kuusenoksien lomitse ja näki kuusen takana kohoavan
-korkean, jyrkän kallioseinän ja siinä luolan aukon. Tämän aukon suulla
-istui kauhean suuri pörröinen karhu, paljon suurempi kuin se harmaa
-karhu, jonka hän oli nähnyt Pohjois-Amerikassa. Siinä se istui hyvin
-surkean näköisenä, nosteli milloin toista milloin toista etujalkaansa
-ja hieroi sitä kuonollaan tai puri siihen aivan kuin sitä olisi
-särkenyt.
-
--- Päivää, päivää, Nalle! -- hän tervehti ystävällisesti. -- Kolottaako
-jalkojasi?
-
--- Niin oikein, Jumala paratkoon, -- vastasi karhu surullisena. Ei ole
-helppo sietää tätä ilmastoa. Talvi on ollut ankara ja kesä lyhyt.
-Minusta tuntuu kuin täällä Titanissa tulisi vuosi vuodelta kylmempää,
-vaikka tätä jääkautta on ulottunut niin kauas taaksepäin kuin esi-isäni
-ovat muistaneet. Hohhoo, jaa, jaa, ei lämmitä aurinko enää, kuten äsken
-sanoit.
-
-Ja sitten se nousi voihkien seisaalleen ja tuli ulos luolan aukosta.
-Kauhean suuri se oli, mutta kasvot hyvänsävyiset. Hitaasti se linkutti
-lasten luo heitä tervehtimään.
-
--- Eukkoni on tuolla sisällä pentujen kanssa, -- se kuiskasi luoden
-puolittain arastelevan katseen luolaan. -- On parasta, ettette mene
-sisälle häntä häiritsemään. Ei hän tahdo minuakaan laskea tämmöisinä
-aikoina sisään, vaan minun täytyy istua ovella palelemassa ja
-valvomassa, ettei luolaleijona tai sapelihammas-tiikeri hiivi
-kimppuumme ja ryöstä meiltä pentua. Pahimmat vihollisemme ovat
-kumminkin ihmiset, jotka ovat melkein sen näköiset kuin te, ainakin
-sikäli, että ne käyvät kaksin jaloin, vaikka niiden nahka on erilainen,
-ne kun pukeutuvat kuolleiden eläinten taljoihin, eikä niiden kasvot ole
-noin hienot ja valkoiset kuin teidän, ja niiden hiukset ovat mustat
-eivätkä keltaiset. Te olette paljon kauniimman ja kiltemmän näköiset,
-ja siksi luotan teihin, ettekä te liioin heiluttele semmoista keppiä,
-jonka päässä on teräviä kiviä.
-
--- Nalle parka! -- sanoi Maija säälien ja taputteli karhun suurta
-päätä. -- Reumatismia sulla on, ja kaikki ovat häijyjä sulle, vieläpä
-oma eukkosikin. Tahtoisin niin mielelläni nähdä pienokaisiasi, mutta
-hän ei taida sitä sallia.
-
--- Ei, ei, ei millään muotoa, -- vastasi karhu kauhistuneena. Hän
-hotkaisisi teidät kaikki suuhunsa. On parasta, että laittaudutte
-ajoissa täältä matkoihinne, sillä hän voi herätä milloin tahansa.
-
--- Kuka siellä? -- kuului peloittava karjunta luolasta, niin että koko
-kallioseinä tärisi. -- Luulen kuulevani ihmisääniä. Odottakaa vain,
-kohta saatte nähdä, senkin verenimijät!
-
-Ja siellä sisällä rytisi ja kumahteli, ja lapset katselivat kauhuissaan
-pakotietä itselleen.
-
--- Kiivetkää kuuseen! -- huusi Villi ja loikki itse ensimmäisenä
-pilvenkorkuiseen puuhun. Lalli ja Maija tulivat hitaammin perässä. He
-eivät olisi ollenkaan ehtineet puuhun, ellei vanha uroskarhu olisi
-asettunut luolan suulle niin, että naaraskarhun kesti vähän aikaa
-tuuppia häntä pois tieltään.
-
--- Pois tieltä, pois tieltä, senkin vanha köntys! -- karjui se
-kamalalla äänellä, ja luolan aukossa näkyi ammollaan oleva kita, vielä
-suurempi kuin uroksen, ja hehkuva silmäpari.
-
--- Rauhoitu, rauhoitu, muoriseni! -- koetti uros lepytellä. -- Ne ovat
-ystävällisiä eläimiä, eivät ne tee meille pahaa.
-
-Mutta naaraskarhun säkenöivät silmät olivat jo nähneet lapset, jotka
-eivät olleet ennättäneet korkealle puuhun, eikä sitä voinut enää
-hillitä, kun se syöksyi, jyristen kuin ukkonen, kuusenrungon luo ja
-rupesi lasten kauhuksi kiipeämään heidän perässään.
-
-Villi oli jo puun latvassa ja Lalli ja Maija kiipesivät perässä, minkä
-ennättivät. Onneksi oli naaraskarhu niin raskas, ettei se voinut kauan
-seurata heitä, kun oksat kävivät ylempänä yhä heikommiksi. Lopuksi sen
-täytyi pysähtyä, ja he näkivät vain vähän matkaa alapuolellaan sen
-punaisen kidan ja suuret, välkkyvät hampaat. Puun juurella istui uros
-takajaloillaan, rukoillen sitä tulemaan taas takaisin, ja luolan suulla
-näkyi kaksi pientä pörröistä, kirkassilmäistä olentoa leikkivän
-tuuppien toisiaan kuin koiranpennut.
-
-Mutta Lalli näki muutakin alhaalla kallioseinämän vieressä. Siinä oli
-kauhea eläin, vähän tiikerin näköinen mutta paljoa suurempi. Sen kamala
-näkö johtui siitä, että sen suusta riippui pitkälti alas kaksi hammasta
-aivan kuin kaksi välkkyvää käyrää miekkaa. Sen silmät kiiluivat
-murhanhalusta, kun se hiipi kallioseinämää pitkin pieniä, pahaa
-aavistamattomia karhunpentuja kohti.
-
--- Ole varuillasi! -- huusi Lalli maassa olevalle vanhalle
-uroskarhulle. -- Tiikeri on tuolla ja vaanii penikoitasi.
-
-Karhu pyörähti ympäri, naaraskarhukin katsoi alas puusta, ja molemmat
-päästivät vihan ja kauhun kiljahduksen.
-
--- Sapelihammas-tiikeri! -- ne ulvoivat. -- Joutuin luolaan, penikat!
-
-Samassa otti tiikeri pitkän hyppäyksen iskeäkseen sapelihampaansa
-toiseen poikaseen ja olisi varmaan onnistunutkin, ellei Villi, joka
-vast'ikään oli huomaamatta liukunut maahan muuatta taipuisaa
-kuusenoksaa myöten, olisi ollut vielä nopeampi kuin se ja rynnännyt
-tuota kömpelöä pikku palleroa vasten, niin että se äkillisen sysäyksen
-johdosta kellahti kumoon ja pyöri keränä luolaan päin.
-
--- Hyvä, Villi! -- huusi Maija.
-
-Tiikeri kiljaisi pettyneenä, mutta ei ehtinyt juosta penikan perässä,
-sillä samassa oli vanha uroskarhu pyrynä sen kimpussa, ja se sai
-käyttää kaiken sulavuutensa välttääkseen ahdistajansa raskasten
-käpäläin raskaat iskut. Se oli kumminkin niin nopealiikkeinen, että se
-luultavasti olisi päässyt pakoon, ellei naaraskarhu olisi liukunut alas
-puusta ja juuri ratkaisevalla hetkellä katkaissut sen paluutien. Oli
-merkillistä nähdä, miten nopeat nuo näköjään niin kömpelöt karhut
-saattoivat olla, kun oli kysymys niiden penikoista. Parilla
-hyppäyksellä oli raivoisa emo tiikerin kimpussa, kallioseinä kun esti
-tämän pakenemasta muualle päin. Tiikeri vetäisi päänsä taaksepäin kuin
-kyykäärme ja sysäsi salaman nopeudella sapelihampaansa naaraskarhun
-lapaan, mutta samassa silmänräpäyksessä sai se raskaan käpäläniskun ja
-kaatui kumoon, jolloin uroskarhu syöksyi sen kimppuun ja murskasi sen
-pään voimakkaalla puraisulla.
-
--- Huh! -- sanoi naaraskarhu ja ravisteli kuollutta vihollistaan
-niinkuin kissa ravistelee rottaa, ja veri vuoti sen haavoittuneesta
-kyljestä. -- Se oli vähällä saada pikku kullanmuruseni.
-
--- Kuka käskee sinun hätiköimään ja ajamaan ystäviä takaa sen sijaan,
-että ajaisit vihollisia, -- mörisi uros. -- Elleivät nuo tuolla olisi
-olleet niin ystävällisiä ja varoittaneet meitä, olisi tiikeri saanut
-molemmat poikaset.
-
-Silloin muisti naaraskarhu puussa olevat lapset ja katseli sinne ylös
-silmät kosteina kiitollisuudesta.
-
--- Tulkaa alas, tulkaa alas, jotta saan teitä kiittää! -- se huusi, ja
-epäröimättä kiipesivät lapset alas kuusesta.
-
-Sillävälin karhut kokosivat pentunsa ja nuoleskelivat niitä päästäkseen
-selville, olivatko ne loukkaantuneet, ja kun Villi samassa tuli
-rauhallisena luolasta aivan kuin ei olisi mitään erikoista tapahtunut,
-nuolivat ne sitäkin ja mörisivät parhaat kiitoksensa. Kun Lalli ja
-Maija olivat ehtineet puusta alas, nuoleksivat ne heidän käsiään ja
-pyysivät heitä olemaan hyviä ja käymään luolaan, jos he tahtoivat
-lämmitellä.
-
--- Kiitos! -- sanoi Lalli ystävällisesti ja taputteli muuatta pörröistä
-pentua, -- mutta meillä on hieman kiire. Me olemme vain katselemassa
-tätä maata vähäisen. Mika sen nimi on?
-
--- Se on Titan, Saturnuksen kuita, -- vastasi karhu, -- ja kylmä ja
-kelvoton maa tämä on. Viimeisenä vuosituhantena on ilmasto vain
-kylmennyt kylmenemistään, eikä kohta enää tiedä, mitä tässä tekee.
-Kauniit hedelmäpuut, joita täällä ennen kasvoi, ovat kuolleet, ja
-niistä eläimistä, jotka silloin elivät puissa nelin käsin kiipeillen,
-ovat kehittyneet nuo julmat ihmiset, koko Titanin pahimmat pedot. Kun
-he eivät enää löytäneet puiden hedelmiä, rupesivat he käymään kaksin
-jaloin maassa poimiakseen marjoja ja pyydystääkseen saalista. Kun
-ilmasto kävi liian kylmäksi, keksivät he keinon pukeutua surmattujen
-eläinten nahkoihin ja käyttivät kiviä ja keppejä eläinten
-surmaamiseksi, ja lopuksi he keksivät punaisen kukan, joka polttaa ja
-valaisee pimeässä, ja sen jälkeen on rauha hävinnyt Titanista. Kaiken
-tämän on mammutti minulle kertonut, ja hän on vanha ja viisas. Hän on
-taas sen kuullut äidiltään, ja tämä taas omalta äidiltään, ja niin on
-tieto kulkenut vuosituhansien takaa.
-
--- Emo, emo! -- huusi äkkiä toinen pörröinen karhunpenikka, joka oli
-leikkinyt Maijan kanssa. -- Tuolta Mammutti-setä tulee.
-
-Samassa rätisivät puiden oksat, ja kun lapset katsoivat sinnepäin,
-näkivät he valtavan suuren punaruskean eläimen, merkillisen norsun
-näköisen, jolla oli hyvin pitkät ylöspäin kaartuvat torahampaat,
-tulevan tuuheasta kuusitiheiköstä. Se tarkasteli heitä terävästi
-pienillä viisailla silmillään.
-
-Ihmislapsia, -- ärjäisi se lopulta, ja sen ääni vyöryi vihaisena kuin
-etäällä jylisevä ukkonen. -- Näen, että olette ihmisiä, tekin, vaikka
-toisennäköisiä kuin ennen olen nähnyt, mutta arvaan, että jos saatte
-elää ja kasvaa, te voitte tulla vielä vaarallisemmiksi meille kuin nämä
-toiset. Teidän silmistänne näen, että te taidatte paremmin kuin he
-käyttää hyväksenne kaikenmoisia surmalaitteita, ja luullakseni on
-parasta tuhota teidät heti, ennenkuin olette kasvaneet suuremmiksi ja
-ehtineet tuottaa vahinkoa.
-
-Lalli astui rohkeasti tuon vihastuneen eläimen eteen ja kumarsi tapansa
-mukaan kohteliaasti.
-
--- Sinä olet viisas mies, herra Mammutti, -- hän sanoi kunnioittavasti.
--- Olemme ihmisiä kuten sanoit, mutta siinä erehdyt, kun luulet meidän
-tekevän pahaa. Me olemme tulleet tänne vain katsellaksemme hieman tätä
-tähteä. On olemassa hyviäkin ihmisiä, jotka pitävät eläimistä.
-
-Mammutin pienet säkenöivät silmät saivat hieman ystävällisemmän ilmeen.
-
--- Käytöstapasi on kohteliasta ja osoittaa, että olet saanut hyvän
-kasvatuksen, -- se sanoi, -- ja jos voit löytää jonkun täältä
-Titanista, joka menee sinusta takuuseen, saatte jäädä tänne yhdeksi
-päiväksi ja yöksi saadaksenne katsella seutua, mutta sen ajan kuluttua
-on teidän kaikkien poistuttava kuoleman uhalla.
-
--- Kunnioitettava herra, -- sanoi naaraskarhu, -- mieheni ja minä
-menemme mielellämme takuuseen näitten kolmen puolesta, sillä he ovat
-pelastaneet poikaseni sapelitiikerin hampaihin joutumasta.
-
--- Vai niin, -- sanoi mammutti kummastellen, -- sehän kuulostaa hyvin
-ihmeelliseltä. Olisinko sittenkin erehtynyt luullessani niitä ihmisten
-sukulaisiksi. En ole siltä taholta kuullut muuta kuin julmuutta ja
-väkivaltaa, mutta myöntää täytyy, että nämä ovat ystävällisen näköisiä.
-No niin, sittenpähän nähdään. Joka tapauksessa pysyn sanassani, että he
-saavat jäädä tänne yhdeksi päiväksi ja yöksi.
-
--- Kiitoksia! -- sanoi Lalli kumartaen taas. -- Pitempää aikaa emme
-tarvitsekaan.
-
-Sillävälin oli Maija uteliaana tullut tuon mahtavan suuren eläimen
-lähelle ja oli lopulta aivan sen edessä. Vihdoin hän ei enää voinut
-vastustaa kiusausta, vaan ojensi kätensä ja silitti hiljaa pitkää
-pehmeätä kärsää. Ensin mammutti säpsähti ja katseli säkenöivillä
-silmillään epäluuloisesti häntä, mutta sitten se seisoi aivan hiljaa ja
-salli hänen jatkaa ja lopuksi se rupesi vastahyväilyyn silitellen
-kevyesti kärsällään tytön kiharaista päätä.
-
--- Tämä käy yli ymmärrykseni, -- se sanoi lopulta lempeällä äänellä. --
-Sydänalassani tuntuu niin omituisen lämpöiseltä, aivan kuin olisit oma
-poikaseni. Tämmöistä ei ole minulle ennen sattunut. Täällä Titanissa
-elävät kaikki eläimet toistensa vihollisina ja pelkäävät, vihaavat tai
-halveksivat toisiaan tai parhaassa tapauksessa antavat toinen toisensa
-olla rauhassa, mutta nyt valtaa minun sydämeni rakkaus ja halu palvella
-sinua. Mitä tämä oikein on? Mitä ihmeellisiä aikoja nyt koittaneekaan?
-
-Mutta Maija vain hymyili sille seisoessaan sen hirvittäväin
-syöksyhammasten keskellä ja lopulta hän kietoi käsivartensa sen kärsän
-ympäri.
-
--- Tiesinhän minä, että sinä olet herttainen ukki, vaikka sinä puhuit
-niin juhlallisesti, -- hän sanoi. -- Minä pidin alun pitäin sinusta.
-Sinä olet niin viisaan ja kunnianarvoisan näköinen. Päästä minut nyt
-ratsastamaan leveään selkääsi!
-
--- Minut myös, minut myös! -- pyysi Lalli, ja mammutti tarttui heihin
-varovasti kärsällään ja nosti selkäänsä. Samassa hyppäsi Villikin
-heidän viereensä puunoksalta, minne se oli kiivennyt.
-
--- Hyvästi Nalle, hyvästi rouva Nalle, hyvästi pienokaiset! -- huusivat
-lapset mammutin astellessa pitkin, liukuvin askelin metsää kohden.
-
-Tämä metsä oli hyvin samanlainen kuin olivat kotoiset metsät varhaisena
-kevätpäivänä. Se vain oli erotuksena, että puut olivat täällä paljoa
-suuremmat ja koko maisema paljoa villimpi. Paikoitellen oli metsä niin
-tiheätä ja ryteikköistä, että tuntui aivan mahdottomalta tunkeutua sen
-lävitse, mutta mammutti kävi pitkin leveäksi tallattua polkua, joka
-kulki heidän oikealla puolellaan jyrkkänä kohoavan kallioseinän
-vieritse. Siellä täällä oli seinämässä sinisiä jäämuureja, joita pitkin
-vesi tihkui solisevina puroina. Toisinaan, kun seinämä paikoitellen
-kävi hieman matalammaksi, häämötti sen yläpuolella samanlaisia sinisiä
-jääjoukkioita, jotka jyrkkinä ja eri värisinä kimallellen kohosivat
-pilviin ja ylempänä muuttuivat häikäisevän valkoiseksi lumeksi.
-
-Alhaalla maassa teki lumi sulamistaan, ja puiden runkojen ympärillä oli
-pyöreitä lumettomia päiviä tai vesilätäkköjä, ja muutamilla lämpöisillä
-rinnemailla versoi nuorta hentoa vihantaa, ja siellä täällä kurkisti
-mättäiltä pieniä valkoisia tai vaaleankeltaisia kukkia. Ilmassa oli
-paikan, kostean mullan ja hennon ruohon tuoksua, ja puiden runkojen
-lomista näki auringon nopeasti laskevan kalpeana ja lämpöä luomatta.
-
-He näkivät metsässä paljon eri eläinlajeja. Muutamat olivat susien tai
-hyenain näköisiä, ja ne ulvoivat nähdessään lapset mammutin selässä.
-Eräällä rinteellä oli kokonainen lauma komeita hirviä laiduntamassa, ja
-eräällä toisella rinteellä he näkivät ryhmän eläimiä, jotka ensimmältä
-näyttivät suurilta kivenlohkareilta, mutta kun he tulivat lähemmä,
-huomasivat he siinä olevan lauman kauhean suuria härkiä ja lehmiä,
-hieman biisonihärkien näköisiä. Ne mulkoilivat lapsia uhkaavin katsein
-pörröisten, sarvekasten otsainsa alta.
-
--- Mitä sinä kannat selässäsi? -- mylvivät ne mammutille. -- Eivätkö
-nuokin ole ihmisiä? Eivätkö ne ole terävillä kepeillään tappaneet
-tarpeeksi monta meikäläistä, ettei sinun enää tarvitsisi kanneskella
-niitä ja suojella niitä?
-
-Mammutti ravisti niille pitkiä peloittavia hampaitaan ja vastasi:
-
--- He ovat ystäviäni, ja minä suojelen heitä. Enkö minä ole tämän
-metsän kuningas ja enkö saa tehdä, mitä haluan?
-
--- Kuningas, kuningas, -- ärjyi kallioluolasta ukkosenkaltainen ääni.
--- Siitä seikastahan me kaksi olemme aina kiistelleet. Kerran kai se
-myös ratkaistaan, kumpi meistä on Titanin hallitsija. Kuka hyvänsä voi
-nyt nähdä, ettet sinä enää ole kelvollinen pysymään kuninkaana, kun
-rupeat juoksentelemaan kuin hullu, ihmislapsia selässäsi kantaen.
-
-Kallioluolan suulle ilmaantui suuri kellanruskea kissaeläin, sen
-näköinen kuin harjaa vailla oleva leijona. Se irvisteli peloittavilla
-hampaillaan mammutille, joka pysähtyi ja katseli sitä silmät
-säkenöiden.
-
--- Sinä kuningas! -- sanoi mammutti ivallisesti. -- Miten sinä voisit
-hallita viisaudella, sinä, joka surmaat ja syöt heikot. Sinun
-hallinnastasi tulisi vain hirmuhallitus, ja se tuottaisi rajatonta
-kurjuutta. Luulet olevasi hallitsijaksi syntynyt, koska olet väkevä ja
-julma, mutta jos muut eläimet saavat valita, niin kyllä ne visusti
-varovat ottamasta sinua kuninkaakseen, sillä ne tuntevat, että
-kuninkaan tulee olla viisas ja suojella heikkoja.
-
--- Valita, valita, -- kiljui leijona. -- Onko moista ennen kuultu, että
-alamaiset saisivat valita? Niidenhän on vain alistuttava väkevän
-hallitsijan valtaan eikä valittava. No niin, sen seikan tulevaisuus
-ratkaiskoon. Jonakin päivänä haastan sinut kaksintaisteluun,
-ja silloin saadaan nähdä, mutta tänä yönä kutsun kaikki eläimet
-neuvottelukokoukseen ja kerron heille, että sinä olet solminut liiton
-ihmisen, meidän kaikkien yhteisen vihollisen kanssa.
-
--- Tee niin! -- vastasi mammutti ylväänä. -- Nämä kaksi eivät ole
-tavallisia ihmisiä, enkä ole antanut heille lupaa oleskella Titanissa
-kauemmin kuin yhden päivän ja yön. Ellei eläinten neuvosto toivo heidän
-viipyvän kauvempaa, niin saavat he mennä.
-
--- Vatsaani -- -- -- sanoi leijona lauseen täytteeksi päästäen samalla
-ukkosena kaikuvan naurun.
-
--- Siitä seikasta me olemme eri mieltä, -- huusi mammutti, joka jo oli
-lähtenyt liikkeelle, -- mutta nyt ei minulla ole enää aikaa.
-
--- Hyvästi, serkku, hyvästi! -- huusi Villi leijonalle. -- Kyllä me
-opetamme sinulle parempia tapoja, jos jäämme tänne kyllin pitkäksi
-ajaksi.
-
-Ja niin hölkytteli mammutti edelleen, mutta piti vielä kauan toisen
-silmänsä suunnattuna luolaan, valmiina torjumaan salakavalan
-hyökkäyksen.
-
-Aurinko teki nopeasti laskuaan, ja Lalli seurasi silmillään sen pientä
-kalpeata kerää.
-
--- Ei tuosta ole suurtakaan hyötyä, -- sanoi hän.
-
--- Ei olekaan, -- vastasi Mammutti. -- Se on niin etäällä, että kuluu
-kaksikymmentä yhdeksän ja puoli teikäläistä vuotta, kun Saturnus kerran
-kiertää auringon. Mutta emme me sitä niin paljoa tarvitsekaan, kun
-meillä on Saturnus-emomme.
-
-Silloin Lalli muisti Jupiterissa vallitsevat olot ja ymmärsi, että
-täällä mahtoivat asiat olla kutakuinkin samoin. Senvuoksi hän odotti
-jännityksellä saavansa nähdä auringonlaskun jälkeen, minkä näköinen
-tämä kiertotähti oli.
-
-Ei kestänytkään kauan ennenkuin aurinko laski, ja jo sitä ennen hän
-näki, että metsän ja vuorten yläpuolella alkoi valjeta. He tulivat nyt
-hieman aukeammalle maalle, mistä voivat nähdä korkeat jäätiköt, ja
-äkkiä hän näki vuorten olevan leveän valorenkaan, aivan kuin sädekehän,
-ympäröiminä. Rengas kohosi yhä ylemmä ja sen jälkeen näkyi vielä
-toinen, sen sisäpuolella oleva valorengas, ja pian nousi kiertotähden
-säteilevä levy kimaltelevan, sinisen jäävuoren yläpuolelle. Ylemmä ja
-yhä ylemmä se nousi, kunnes se oli kokonaan taivaalla, kummankin
-merkillisen renkaansa keskellä, majesteetillisena ja kauniina, ja sen
-ympärillä oli taivaalla sitäpaitsi paistamassa seitsemän erikoista
-kuuta. Tämä kaikki oli niin lumoisan kaunista, että Lalli ja Maija
-istuivat aivan vaipuneina ihasteluun.
-
--- Seitsemän kuuta, -- huomautti Villi ihmeissään. -- Tämmöisenä yönä
-kelpaisi pitää kissannaukujaisia!
-
--- Niitä on kymmenen, -- sanoi mammutti -- mutta nykyisin on kaksi
-Saturnuksen takana ja kymmenes on Titan.
-
--- No niin, ette te juuri voi kerskua, että teillä on paljon
-auringonvaloa, -- sanoi Maija nauraen, -- mutta kuunvaloa on sitä
-enemmän ja renkaanvaloa vielä kaupantekijäisiksi. Ei ole liioin helppo
-sanoa, mikä vuorokaudenaika on lämpöisin, sillä minusta lämmittää
-Saturnus enemmän kuin aurinko.
-
-Lallin mielestä oli Maija vallan oikeassa, sillä tuosta suuresta
-loistavasta levystä lähti aivan kuin Jupiterista leppoisaa miellyttävää
-lämpöä, joka sulatti lunta yhä nopeammin. Vuorilla solisivat purot
-voimakkaammin, ja metsästä kuului erilaisia linnunääniä, jotka
-tervehtivät Saturnuksen nousua.
-
-Mammutti lähti taas liikkeelle, ja kapea, tallattu polku kiemurteli
-jättiläispuiden lomitse, jotka täyttivät ilman pihkaisella tuoksullaan.
-Se oli ihana ratsastusmatka, mutta se päättyi äkkiä kamalalla tavalla.
-Yht'äkkiä tuntui, kuin olisi maa vajonnut mammutin jalkojen alla, ja se
-syöksähti kauhusta ulvoen syvään, jyrkkäseinäiseen kuoppaan, niin
-syvään, että sen selässä istuvat lapset olivat maanpinnan tasalla.
-
-Lalli huomasi heti, että tässä oli ihmisten kaivama salakuoppa, sillä
-sen seinät olivat niin pystysuorat ja se oli niin taitavasti katettu
-oksilla ja lumella. Hän hyppäsi heti alas mammutin selästä kuopan
-reunalle, ja Maija ja Villi seurasivat hänen esimerkkiään.
-
--- Mitä nyt on tehtävät? -- kysyi Lalli levottomana.
-
-Mammutti oli ilmeisesti mitä syvimmän kauhun vallassa, se huohotti ja
-voivotteli, että sen viimeinen hetki oli nyt lyönyt, että pian tulivat
-kai julmat ihmiset tappamaan sen terävillä keihäillään.
-
--- Älä pelkää! -- sanoi Lalli lohdutellen. -- Me koetamme kaivaa sinut
-ylös sieltä, ennenkuin he ehtivät tulemaan.
-
-Hän juoksi puiden sekaan ja rupesi etsimään sopivaa seivästä, millä
-kaivaa maata, ja Maija teki samoin. Pian oli kumpikin löytänyt
-itselleen semmoisen, ja he rupesivat heti ahertamaan, niin että hiki
-tippui. He irroittivat maata kuopan reunoilta, ja pudottivat
-irtautuneet kokkareet pohjaan, missä mammutti tallasi ne alleen, joten
-kuoppa kävi yhä matalammaksi. Työ edistyi kumminkin hyvin hitaasti,
-sillä seipäät eivät olleet kyllin terävät. Lalli lähetti senvuoksi
-Maijan metsään hakemaan parempia seipäitä, ja jatkoi itse työtä, ja
-siinä oli Villikin raaputtamassa ja potkimassa nelin jaloin maata
-kuoppaan. Mutta äkkiä keskeytti puitten seasta tien vierestä kaikuva
-terävä vihellys heidän työnsä, ja kuusenoksien välistä näki Lalli
-keltaisia, hirvittävän rumia eläimellisiä kasvoja.
-
--- Ihmiset, ihmiset, -- vaikeroi mammutti epätoivoissaan. -- Ne tulevat
-tappamaan meidät kaikki.
-
--- Juokse pian kutsumaan karhut avuksemme! -- kuiskasi Lalli Villille.
--- Minä koetan niitä pidätellä niin kauan.
-
-Villi hävisi kuin salama puiden joukkoon, ja siihen ryntäsi nyt villi
-lauma nahkaanpuettuja ihmisiä, joilla oli pitkät käsivarret kuin
-apinoilla, hyvin matala otsa ja vahvat, ulkonevat leuat. He olivat
-varustetut nuijilla ja keihäillä, joissa oli luu- tai kivikärki, ja
-heidän pienet vinot silmänsä kiiluivat murhanhalusta.
-
-Lalli asettui kuopan eteen ja tervehti heitä ystävällisesti tavalliseen
-kohteliaaseen tapaansa.
-
--- Hyvää päivää, ihmiset! -- hän sanoi. -- Mitä te haluatte meistä?
-
-Villit miehet pysähtyivät kummastuneina.
-
--- Mikäs sinä olet miehiäsi? -- kysyi suurin ja julmin heistä, äänessä
-raaka, uhkaava sävy.
-
--- Olen ihminen kuin sinäkin, -- vastasi Lalli. -- Olen tullut tänne
-ystävänäsi katsomaan maatasi.
-
-Villit katselivat toisiaan ymmällään.
-
--- Niin, samanlainen sinä olet kuin mekin, -- sanoi julma mies, joka
-kaikesta päättäen oli heidän päällikkönsä, -- mutta samalla sinä olet
-hyvin erilainen. En ole milloinkaan nähnyt semmoista eläintä, jonka
-nahasta sinä teet vaatteesi, ja sinun oma nahkasi on valkoisempaa kuin
-meidän ja puhtoista kuin kukan terälehdet.
-
--- Olen hyvin kaukaa, -- selitti Lalli. -- Olen tullut kaukana, kaukana
-avaruudessa olevasta tähdestä.
-
-Silloin tuijottivat villit vielä uteliaampina häneen ja tulivat
-vähitellen yhä lähemmäksi. He rupesivat tunnustelemaan hänen käsiään,
-kasvojaan ja hiuksiaan ja erikoisesti hänen vaatteitaan ja vaihtoivat
-keskenään kummastelun ja ihastelun huudahduksia.
-
--- Ovatko kaikki siinä tähdessä asuvat ihmiset samanlaisia kuin sinä?
--- kysyivät he vihdoin.
-
--- Eivät suinkaan, -- vastasi Lalli. -- Siellä on valkoisia, mustia,
-punaisia ja keltaisia ihmisiä, ja minä olen vasta lapsi.
-
-Silloin olivat villit vielä enemmän ihmeissään, sillä vaikka he olivat
-täysikasvuisia miehiä, eivät he olleet Lallia paljon pitemmät.
-
--- Kun tulet suureksi, täytyy sinun tulla päälliköksemme, -- he
-sanoivat. -- Sinun pitää tulla kanssamme luolaamme, jotta naisemme
-saavat nähdä sinut, mutta ensiksi on meidän surmattava tuo mammutti.
-
--- Ei, sitä ette saa tehdä, -- sanoi Lalli jyrkästi. -- Se on ystäväni.
-
--- Mutta jos sinä olet ihminen, miten voit olla eläimen ystävä? --
-kysyi päällikkö epäluuloisesti. -- Ehket olekaan ihminen, tai kenties
-olet velho?
-
--- Meidän tähdessä on ihmisillä paljon ystäviä eläinten parista, --
-selitteli Lalli kärsivällisenä. -- Me elätämme niitä ja ne tekevät
-työtä hyväksemme ja palvelevat meitä.
-
--- Silloin olette varmaankin kaikki velhoja, -- tuumi päällikkö. --
-Mutta sehän on samantekevää. Ei olisi hullumpaa, jos heimomme saisi
-poppamiehen päällikökseen. Silloin se tulisi mahtavammaksi kuin
-yksikään muu Titanin kansaheimo.
-
--- Tulen kernaasti kanssanne luolaanne, kunhan vain annatte ystäväni
-mammutin mennä rauhassa, -- sanoi Lalli.
-
-Mutta silloin miehet vain nauroivat villiä ivanaurua.
-
--- Luuletko, että me olisimme suorittaneet raskaan kuopankaivuun
-päästääksemme sen rauhassa menemään? -- he kysyivät ja samassa he
-riensivät kuopan reunalle heiluttaen keihäitään ja nuijiaan
-mammuttiparan pään päällä, mutta samassa kajahti metsässä hirveä
-möräjäminen ja ulvonta.
-
--- Kuulkaa nyt! -- huusi Lalli. -- Karhut ovat myös ystäviäni ja nyt ne
-tulevat tänne ja syövät teidät jok'ikisen, ellette heti juokse
-tiehenne.
-
--- Karhut, karhut, -- huusivat villit ja juoksivat metsään, mutta
-päällikkö oli rohkea mies, ja ennen kuin hän lähti pakoon, sieppasi hän
-Lallin vyötäisistä ja kantoi hänet mennessään juosten semmoista
-vauhtia, että se enemmän muistutti hirveä kuin ihmistä.
-
-Takanaan Lalli näki molemmat luolakarhut, jotka tulivat hurjaa vauhtia
-pitkin polkua, ja heidän rinnallaan juoksi Villi häntä ilmassa ja
-karvat pystyssä.
-
--- Ottakaa päällikkö kiinni! -- huusi Lalli, mutta raakalainen vain
-lisäsi vauhtiaan.
-
--- Tullaan, tullaan, -- puuskutti Villi ja läksi ajamaan raakalaista
-takaa kummankin karhun seuraamana, mutta päällikkö oli niin nopea,
-etteivät edes ne päässeet häntä lähenemään, ei ainakaan aluksi. Pari
-raakalaista kompastui ja kaatui, ja karhut antoivat niille
-ohimennessään läimäyksen suurista käpälistään, mutta se vain hidastutti
-niiden vauhtia, joten päällikkö sai vielä enemmän etumatkaa.
-
-Vähitellen alkoi kumminkin tuntua siltä, että hänen voimansa uupuivat
-kesken, ja Lalli jo luuli, että Villi ja karhut saavat hänet kiinni,
-kun raakalainen samassa päästi riemuhuudon ja heitti taakkansa
-vuorenseinämässä olevaan ahtaaseen aukkoon, missä innokkaat kädet kohta
-tarttuivat Lalliin ja vetivät hänet pimeään luolaan, ja heti sen
-jälkeen tuli päällikkö nelinkontin ryömien ja tyytyväisenä nauraen.
-Silmänräpäys vain, ja sitten pimeni tuo ahdas aukko, ja luolassa
-loimottavan tulen valossa Lalli näki naaraskarhun suunnattoman suuren
-pään, ja sen valtavat hampaat kiilsivät tulen valossa.
-
--- Ole varuillasi! -- hän huusi, sillä aukko oli ilmeisesti vallan
-liian ahdas karhulle, ja sen molemmin puolin seisoi jo villejä nuijat
-pystyssä, valmiina musertamaan vihollisensa pään.
-
-Karhu vetäytyi taas ulos, ja koko vuori vapisi noiden kahden eläimen
-pettymyksen ulvonnasta.
-
-Raakalaiset päästivät nyt Lallin vapaaksi, mutta ovelle pantiin kaksi
-miestä keihäs kädessä vartioimaan, joten oli vallan mahdotonta
-ajatellakaan pakoa. Hän tunsi olevansa hyvin onneton, ei niin paljon
-oman itsensä vuoksi kuin Maijan, sillä miten kävisi tämän, kun hän oli
-poissa? Hän ei voinut tehdä mitään muuta kuin odottaa ja luottaa Villin
-viisauteen. Tällä välin hän katseli luolaa loimuavan nuotiotulen
-valossa. Se oli suuri ja ihmeen kaunis. Korkealla hänen päänsä päällä
-kaareutui tumma katto, jota välkkyvät, valkoiset pylväät kannattivat,
-niin että luuli olevansa valtavan suuressa kirkossa. Vain
-sisäänkäytävän lähellä olivat seinät, katto ja pylväät mustuneet
-savusta, joka haki tiensä ulos luolasta jonkin näkymättömän katonaukon
-kautta. Luolassa oli vilisemällä raakalaisia, varsinkin lapsia, jotka
-leikkivät kivillä, luunikamilla ja pienillä eläinten pääkalloilla, sekä
-naisia, jotka istuivat ja neuloivat luuneuloilla ja eläinten jänteillä
-nahkavaatteita. Kaikki olivat hirvittävän rumia, ja heidän rähinänsä ja
-rupattelunsa miltei pani Lallin korvat särkemään.
-
-Heidän keskellään seisoi päällikkö kertoen ylpeänä, miten hän oli
-vanginnut tuon pienen velhonpenikan, joka saattoi komentaa eläimiä, ja
-josta nyt piti kasvatettaman heimon päällikkö hänen seuraajakseen,
-sillä hänellä ei ollut poikaa. Kaikki kerääntyivät nyt pojan ympärille,
-ja miehet kunnioittivat häntä päällikkönsä poikana. Naiset
-tunnustelivat uteliaina häntä ja silittelivät hänen hiuksiaan, ja
-lapset töllistelivät häneen silmät suurina ja sormet suussa. Mutta
-Lalli-parka vain ikävöi Maijan ja Villin luo, eikä välittänyt vähääkään
-saamistaan kunnianosoituksista. Eihän tässä enää tiennyt, miten kaikki
-päättyy. Ei hän voinut edes hypätä takaisin maapallolle, kun hän oli
-täällä luolassa.
-
--- Lalli, Lalli! -- kuului Maijan ääni aukon suulta. -- Oletko siellä
-sisällä?
-
--- Olen, -- vastasi Lalli. -- Ole varuillasi, etteivät ne saa sinuakin.
-
--- Eivät saa, -- vastasi Maija reippaasti. -- Täällä ovat kanssani
-karhut ja mammutti, jonka ne kaivoivat ylös kuopasta ja joka on
-luvannut pelastaa sinut.
-
--- Kuka siellä on? -- kysyivät raakalaiset.
-
--- Sisareni, -- vastasi Lalli uhkamielisesti. -- Hän sanoo, että karhut
-ja mammutti ovat luolan edustalla, eivätkä päästä ainoatakaan teistä
-ulos, ennenkuin päästätte minut menemään. Koko heimoanne odottaa
-silloin nälkäkuolema.
-
-Mutta päällikkö naureskeli vain.
-
--- Luolaan on toinenkin sisäänkäytävä, josta sinulla ei ole tietoa --
-vastasi hän, -- ja nuoret metsämiehemme kulkevat siitä ruokaa
-hankkimaan.
-
--- Sitä en usko, -- vastasi Lalli pilkallisesti; hän tunsi nyt olevansa
-täysin rohkea, sillä hän oli nähnyt Villin keltaisen hahmon hiipivän
-luolaan seinän vieritse, melkein toisen ovenvartijan jalkojen välitse.
--- Miksette silloin käyttäisi sitä joka päivä?
-
--- Siksi, että se on liian suuri, joten petoeläimetkin voisivat siitä
-tulla -- vastasi päällikkö, -- mutta senpä vuoksi olemme sulkeneet sen
-puunrungoilla ja vyörykivillä, mutta ne voimme aina tarpeen tullen
-ottaa pois.
-
-Villin varjo katosi luolan pimeyteen, mutta palasi taas hetkisen
-kuluttua luolan aukkoon huomaamattoman vartijan selän takaa, kun tämä
-katseli Lallia, muuta näkemättä ja kuulematta.
-
-Raakalaiset toivat nyt Lallille paistettua lihaa ja metsämarjoja, ja
-hän söi samalla katsellen, miten he nakuttelivat piikivisiä
-työkalujaan, teroittivat luisia keihäänkärkiään ja muovailivat
-saviastioita. He kerskailivat hänelle rohkeudestaan, jota olivat
-osoittaneet taistellessaan villieläimiä ja toisia heimoja vastaan, ja
-kauhukseen kuuli Lalli, että he söivät vihollistensa lihaa. Kun hän
-koetti selittää heille, miten väärää tämmöinen menettely oli, sanoivat
-he, että heidän esi-isänsä olivat ennen heitä tehneet samoin ja että
-vihollisten syöminen oli yhtä oikeutettua kuin eläinten syöminen, jotka
-eivät milloinkaan olleet mitään pahaa tehneet, ja silloin ei Lalli enää
-tiennyt mitä sanoa. Koko heidän elämänsä oli alinomaista taistelua
-nälkää ja erilaisia vihollisia vastaan, ja niin oli aina ollut siitä
-saakka kun heidän esi-isänsä olivat laanneet asumasta puissa, jotka
-eivät enää ilmaston kylmettyä kantaneet hedelmiä. Ennen he olivat
-olleet apinoita, mutta nyt he olivat ihmisiä, ja ennemmin tai myöhemmin
-he kyllä tulisivat koko Titanin herroiksi, kunhan vain saisivat aikaa
-valmistaa oikein hyviä aseita.
-
-Lalli sääli heitä heidän julmuudestaan huolimatta, sillä heidän
-elämänsä oli ankaraa ja kurjaa, mutta äkkiä keskeytti luolan perältä
-kaikuva ryske hänen mietteensä. Hän näki valonsäteen pilkistävän sen
-etäisestä hämärästä, ja aukko suureni suurenemistaan. Hän näki nyt,
-että siellä oli hänen ystävänsä mammutti, joka oli tehnyt suuren aukon
-seinään, ja muutaman hetken perästä, ennenkuin raakalaiset ehtivät sitä
-estää, ryntäsi naaraskarhu sisään ja koko heimo pakeni kauhusta ulvoen
-luolan suulle, mutta siellä oli heitä vastassa toinen karhu. Lalli
-juoksi heti ystäviään vastaan, eivätkä villit edes ajatelleet häntä
-estää. Koko luola kaikui voivotteluista ja valitushuudoista, joihin
-sekaantui karhujen karjunta.
-
--- Pelasta meidät, pelasta meidät! -- kirkuivat raakalaiset. -- Puhu
-puolestamme ystävillesi, sinä poppamies!
-
--- Antakaa niiden nyt olla! -- sanoi Lalli raivoisalle naaraskarhulle.
--- Säästäkää ne minun tähteni!
-
-Ja hurja karhu hillitsi itsensä kesken vimmattua rynnistystään ja
-seurasi häntä sisäänkäytävään, missä mammutti odotti. Sen vieressä
-seisoivat Maija ja Villi ja huusivat hänelle tervetuloa.
-
-Maija nauroi ja hyppi ja kirkui ilosta, niin että kesti kotvasen ennen
-kuin Lalli sai hänen kertomaan, miten he näin olivat voineet tulla
-hänen avukseen, ja Villikin tuntui olevan aivan pyörällä päästään,
-mutta hetkisen kuluttua he hieman rauhoittuivat.
-
-Sitten otti mammutti heidät kaikki selkäänsä, ja Maija kertoi, miten
-Villi oli huutanut karhut avuksi. Kun karhut olivat jättäneet sikseen
-raakalaisten takaa-ajon, olivat ne palanneet kuopalle, missä Maija oli
-liittynyt niihin, ja sitten ne olivat vahvoilla kynsillään kaivaneet
-mammutin ylös kuopasta. Sitten olivat he kaikin seuranneet raakalaisten
-jälkiä luolalle saakka, Villi oli vakoilemalla keksinyt suuren
-takakäytävän, ja mammutin oli helppo syöksyhampaillaan ja kärsällään
-poistaa sen sulkuna olevat puunrungot ja kivet.
-
--- Ja minne sinä viet meidät nyt? -- kysyi Lalli mammutilta.
-
--- Meidän on kaikkien mentävä neuvottelupuulle, -- vastasi mammutti
-syvällä äänellä. -- Luolaleijona on kutsunut sinne koko eläinkunnan
-koettaakseen riistää minulta vallan ja saadakseen oikeuden syödä teidät
-molemmat, ja meidän on mentävä sinne puolustamaan teidän henkeänne ja
-minun valtaani.
-
-Ja taas he ratsastivat metsässä kiertotähden säteillessä ja
-merkillisten valorenkaiden loistaessa taivaalla. Jonkun aikaa
-ratsastettuaan he tulivat suurelle aukealle paikalle, jonka keskellä
-kohosi puu, niin mahtava, etteivät lapset semmoista olleet ennen
-nähneet, tiedon puuta kenties lukuunottamatta. Se oli eräänlainen
-mänty, ja sen runko oli niin paksu, että sen läpi olisi voinut ajaa
-nelivaljakolla, jos se olisi ontto. Ja semmoinen se näytti olevankin,
-sillä he näkivät aukon sen toisella sivulla, ja siinä näkyi
-luolaleijonan julma pää. Puun ympärille oli kerääntynyt valtava joukko
-erilaisia eläimiä, useimmat pitkä- ja lämminvillaisia. Siellä oli
-suuria alkuhärkiä, hirviä, hyenoja, susia, sapelihammas-tiikerejä,
-näätiä sekä suuri joukko sarvipäitä märehtijöitä ja hevosmaisia,
-eläimiä, ja puiden oksilla istui kaikenmoisia lintuja.
-
--- Sieltä ne tulevat, -- karjui leijona. -- Siinä nyt näette kaikki,
-että olen oikeassa. Mammutti on liittoutunut ihmisten kanssa ja kantaa
-heitä selässään. On vihdoinkin aika teidän syöstä hänet valtaistuimelta
-ja valita joku arvokkaampi, joka paremmin voi taistella eläinten
-oikeuden puolesta heidän yhteistä vihollistaan vastaan.
-
--- Niin, niin, -- huusivat ja ulvoivat, ammuivat ja visersivät eläimet.
-
-Silloin juoksi karhu piirin keskelle ja mörisi suuttuneena:
-
--- Pölkkypäitä te olette kaikki tyyni. Ettekö älyä, että leijona haluaa
-päästä valtaan saadakseen paremmin syödä vatsan täydeltä teidän
-lihaanne? Me olemme vast'ikään olleet taistelemassa ihmisten kanssa ja
-tunkeutuneet heidän luolaansa, ja nämä, joita arvoisa herramme kantaa
-selässään, ovat meitä auttaneet ja ovat eläinten ystäviä, sen voimme
-eukkoni ja minä todistaa.
-
--- Ohoo, kas vaan! -- huusi muuan kettu. -- Ette kai luulleet, että
-näin teidän säästävän ihmiset juuri tuon pojan pyynnöstä. Teidän olisi
-tietenkin pitänyt surmata heidät kaikki tyyni, kun kerran olitte heidän
-luolassaan. Kavaltajia olette, kavaltajia!
-
-Nousi hirveä meteli. Kaikki huusivat toinen toistaan kovemmin, hampaat
-kirisivät, sarvet heiluivat. Koko joukko jakautui kahteen puolueeseen,
-toinen kannatti leijonaa, toinen mammuttia. Leijonan puolueeseen
-kuuluivat useimmat petoeläimet, sudet, hyenat, ketut ja sakalit, sillä
-kun leijona oli surmannut jonkun eläimen, jäi aina jotain niillekin.
-Sapelihammas-tiikeritkin liittyivät niihin, sillä ne vihasivat lapsia,
-koska he olivat varoittaneet karhuja, kun muuan niistä aikoi rosvota
-näiltä pennut. Niinikään kuului useita lintuja, kuten korpit ja
-varikset, leijonan puolueeseen. Sitävastoin liittyivät useimmat
-sarvelliset eläimet mammuttiin, ja kun tämä oli järjestänyt joukkonsa,
-ja alkuhärät ja hirvet siinä seisoivat sarvet alassuunnattuina ja
-karhut seisoivat takajaloillaan ja heiluttivat peloittavia käpäliään,
-niin ei ollut tämäkään suinkaan halveksittava puolue.
-
-Leijona näytti tämän ymmärtävän ja kesti hyvän aikaa, ennenkuin se
-antoi hyökkäyskäskyn. Tätä odotusaikaa käytti Lalli hyväkseen ja nousi
-seisaalleen mammutin selkään.
-
--- Kuulkaa, mitä sanon, älkääkä olko hulluja! -- hän huusi tuolle
-karjuvalle ja ulvovalle joukolle. -- Sanon, että teette viisaimmin
-solmimalla heti rauhan ja tunnustamalla mammutin edelleenkin
-kuninkaaksenne. Jos niin teette, lähden minä siskoni kanssa heti
-Titanista omaan tähteemme. Sen olimme muutenkin aikoneet tehdä, eikä
-kukaan teistä voi sitä estää eikä tehdä meille mitään pahaa. Mutta
-ellette niin tee, niin palaan minä maapallolta ja tuon tullessani
-aseita, jotka surmaavat etäältä kuin salama ja jyrähtävät kuin ukkonen,
-ja silloin minä tuhoan teidät jok'ikisen.
-
-Meteli taukosi hetkeksi, ja eläimet neuvottelivat keskenään mumisten.
-Vähitellen näkyi toinen toisen perästä hiipivän mammutin puolelle, ja
-lopuksi oli luolaleijona siinä vain parin sapelihammas-tiikerin
-seurassa, huiskuttaen häpeissään ja kiukuissaan kylkiään hännällään.
-
-Silloin remahti raikuva riemuhuuto mammutin kannattajajoukossa. Siinä
-ammuttiin ja möristiin, hirnuttiin ja ulvottiin, ja luolaleijona hiipi
-hurjasti karjuen takaisin metsään.
-
-Sitten nousivat Lalli ja Maija mammutin selästä ja sanoivat
-sydämelliset jäähyväiset kaikille ystävilleen, ja sudetkin sekä hyenat
-ja sakalit heiluttivat heille häntäänsä, ja Villi juoksenteli ympäri
-nauraen ja tehden pilkkaa luolaleijonasta ja matkien sitä. Maija kietoi
-kätensä mammutin kärsän ympäri ja suuteli sitä, ja mammutti oikein itki
-surusta ja mielenliikutuksesta, ja karhutkin huokailivat ja löivät
-käpälillään epätoivoisina rintojaan vakuuttaen, etteivät he ikinä
-unohda Maasta tulleita ystäviään.
-
-Ja ylhäällä oli Saturnuksen suuri, loistava levy, katsellen heitä kuin
-suuret, hyväntahtoiset kasvot, ympärillään leveät ihmeelliset renkaat
-ja seitsemän kuuta.
-
--- Hyvästi, hyvästi! -- huudettiin kaikkialta ja kaikilla mahdollisilla
-eläintenäänillä, ja sitten hyppäsivät lapset avaruuteen.
-
-
-
-
-7. URANUS.
-
-Isä tarvitsee puhelinta. Vihreä pallo ja kauhea matka. Satumaailmassa.
-Maija on haavoittunut. Tonttu maanpakolaisena. Taitava takoja. Laulaja
-iänikuinen. Jättiläiset ja Tor. Jumalien luona. Kaksi eriskummallista
-olentoa. Muinaisroomalaisia jumalia. Minervan ehdotus.
-
-
--- Isä, isä, -- huusi Lalli seuraavana iltana, juosten isänsä
-työhuoneeseen, -- miten löydän Uranuksen kaukoputkella? Tahtoisin niin
-mielelläni nähdä Uranuksen.
-
--- Hm, -- sanoi isä ja hymyili tavallista hyväntahtoista hymyään, -- se
-ei kenties ole niinkään helppoa. Vanhan ajan kansat eivät tienneet,
-että Uranusta oli olemassakaan, sillä sitä ei voi nähdä paljain silmin.
-He luulivat, että Uranus oli uloimmainen kiertotähti. Vasta
-seitsemäntoistasataluvulla keksivät tiedemiehet sen saatuaan paremmat
-kaukoputket. Mutta voinhan minä koettaa puhelimitse tiedustella
-tähtitornista, mistä sitä on etsittävä.
-
-Ja sitten isä meni puhelimeen ja puheli siinä hetkisen, sen jälkeen hän
-astui Lallin kanssa saliin, sovitti kaukoputken, tirkisteli, tirkisteli
-ja sanoi lopuksi:
-
--- Ei sitä hyvin näe. Se on vain tuo pieni vihreähkö piste tuon suuren
-tähden vasemmalla puolella.
-
-Mutta Lalli vain hymyili. Hän tiesi suoriutuvansa hyvin, kun vain sai
-näkyviinsä itse tähden. Hän kiitti isää tämän vaivoista, ja sitten isä
-palasi työhuoneeseensa tyytyväisenä myhäillen itsekseen.
-
-Kuten isä oli sanonut, ei kaukoputkessa tosiaankaan ollut paljoakaan
-näkemistä. Vihertävä piste, josta isä oli puhunut, oli niin pieni, että
-Lalli töin tuskin saattoi nähdä sen, eikä Maija, joka tietysti oli
-sinne kutsuttu samoin kuin Villikin, voinut nähdä sitä ollenkaan. Siksi
-hän asettuikin veljensä taakse, kun tämä siinä seisoi ja ikävöiden
-katseli tähteä.
-
--- Mitähän saattoi piillä tuossa vihreässä kiertotähdessä. Mitä
-merkillisyyksiä mahtoi siellä olla nähtävänä.
-
-Ja kun hän siinä seisoi tirkistellen, tapahtui taas samoin kuin
-ennenkin. Pitkä musta tunneli avautui hänen eteensä, ja ennen pitkää
-seisoi hän, Maija ja Villi vieressään, ulkona lasilavalla.
-
--- Mitä teillä nyt taas on mielessä? -- kysyi Villi hieman äreissään.
--- Alan tulla vanhaksi tämmöisiin puuhiin, ja jonakin kauniina päivänä
-joudumme kaikki tyyni parempiin suihin tai saamme muulla tavoin
-surmamme. Ette te ole missään tyytyväisiä, ei edes paratiisissa. Ensi
-kerralla minä jään kotiin uuninnurkkaan.
-
--- Älä koetakaan minulle moista uskotella, -- sanoi Lalli nauraen. --
-Et sinä kumminkaan voisi pysyä kotona, vaikka koettaisitkin. Muuten
-voit jo nytkin ryömiä takaisin ja paneutua maata. Kyllä Maija ja minä
-tulemme hyvin toimeen ilman sinuakin.
-
--- Mitä vielä! -- sanoi Villi ivallisesti. -- Kyllä minun täytyy tulla
-pitämään vaaria teistä. Minä olen vastuussa, jos onnettomuus kohtaisi
-teitä, ja senvuoksi tulen nytkin mukananne tähän uuteen hullutteluun.
-Mihinkä haljuun maahan tällä kerralla matkustetaan?
-
-Lalli loi silmäyksen avaruuteen, ja siinä hänen edessään loisti vihreä
-pallo neljän pienen kuun ympäröimänä.
-
--- Uranukseen, -- huusi Lalli. -- Se on merkillisen näköinen, Villi.
-Kukaties et uskallakaan tulla mukaan.
-
-Villi ei vastannut mitään, tuijotti vain, ja sen silmät tulivat yhtä
-vihreiksi kuin tuo tähti, ja äkkiä se otti vauhtia ja syöksyi
-avaruuteen. Lalli ja Maija seuraavat nauraen perässä.
-
-Matkat avaruuden halki tuntuivat käyvän yhä kauheammiksi. Matka
-Uranukseen mahtoi olla huiman pitkä, sillä Lalli menetti tällä matkalla
-kokonaan tajuntansa ja heräsi vasta siihen, että joku hautoi hänen
-ohimoitaan kylmällä vedellä. Hän aukaisi silmänsä, mutta sulki ne taas.
-Untahan tämän täytyi olla, sillä ympärillään hän oli nähnyt
-keijukaispiirin, aivan samanlaisen kuin hän ennen oli nähnyt
-satukirjojen kuvissa. Mutta siinä ne yhä seisoivat puhtaissa
-valkoisissa vaatteissaan niin ihmeen kauniina ja niin kevyinä, että
-ruoho tuskin taipui niiden jalkojen alla. Pieni keijukainen oli hänen
-vieressään vesimalja kädessä, ja hänen edessään seisoi keijupari,
-jolla oli kultakruunu päässä, siinä oli ilmeisesti keijukuningas
-ja -kuningatar. Kuningatar oli hyvin kaunis ja kuningas jalon ja
-viisaan näköinen, mutta samalla oli hänen kasvoillaan pettymyksen,
-melkeinpä vihan ilme, kun hän katsoi Lalliin.
-
-Myös koko maisema oli kuin satumaata. Ruoho, missä Lalli makasi, ei
-ollut vihreätä vaan kauniin sinistä, ja niittyä ympäröivät puutkin
-olivat sinisiä; siinä oli sinisen eri vivahduksia vaalean
-taivaansinisestä tumman indigosiniseen. Sen sijaan oli taivas
-kirkkaanvihreä ja samoin oli alla välkkyvä pieni järvi korean vihreä,
-ja se kapea viiru, jonka pieni, heikosti vihertävä aurinko loi järven
-pinnalle, väräjöi kauniin oranssinvärisenä rannalta toiselle, Aurinko
-oli niin heikko, että saattoi nähdä taivaan tähdet sekä kaksi tämän
-tähden neljästä kuusta, jotka näyttivät vihreiltä juustoilta.
-
-Kaikki näytti niin sadunomaiselta ja ihmeelliseltä, että Lalli melkein
-unohti ihmetellä keijukaisia, mutta ennen pitkää hän muisti Maijan,
-jota hän ei nähnyt missään.
-
--- Missä on siskoni ja kissani? hän kysyi.
-
--- Kyllä minä täällä olen, -- kuului Villin ääni keijujen keskeltä, ja
-Lalli näki, että muudan niistä parast'aikaa silitti hyväillen kissan
-selkää.
-
--- Ja siskosi on täällä, -- vastasi muudan toinen keiju, -- mutta hän
-on pahoin loukannut päänsä.
-
-Lalli juoksi heti sinne ja näki Maijan makaavan liikkumattomana
-sinisessä ruohikossa ja veren vuotavan hänen päästään. Silloin rupesi
-hän katkerasti itkemään ja moitti itseään siitä, että oli ottanut
-siskonsa huimapäisiin, vaarallisiin seikkailuihinsa.
-
--- Enkös minä sitä sanonut! -- mumisi Villi, mutta se ei suinkaan
-lohduttanut Lallia vaan pani hänen itkemään yhä enemmän.
-
--- Älä itke! -- sanoi keijukaiskuningatar säälien. -- Ei hän ole
-kuollut, vaikkei sekään ihme olisi semmoisen putoamisen perästä. Te
-ihmiset olette aina valmiit kuolemaan vähimmästäkin kolauksesta.
-
--- Älä puhu niiden kanssa! -- sanoi kuningas tuimalla äänellä. -- He
-ovat karkoittaneet meidät maapallolta tänne saakka, miltei
-aurinkokuntamme äärimmäiseen reunaan, ja nyt he tulevat perässämme
-tännekin. Parempi olisi, jos tyttö kuolisi, mutta en henno kumminkaan
-antaa hänen kuolla. He näyttävät molemmat oikein kunnollisilta
-ollakseen ihmisiä. Tonttu, joka aina on ollut ihmisten hyvä ystävä, voi
-viedä heidät vanhan Väinämöisen luo, ja hän voi sitten parantaa tytön
-laulullaan.
-
-Eräs keijuista liiteli heti niityn yli toisten sitoessa Maijan päätä
-harsoisella vyöllä. Hän makasi siinä niin kalpeana ja liikkumatonna,
-aivan kuin kuolleena, eikä Lalli voinut muuta kuin itkeä. Villi seisoi
-vieressä ja nuoleskeli Maijan ojossa olevaa kättä.
-
-Hetkisen kuluttua tuli tonttu juoksujalkaa niityn poikki, niin että
-punainen lakki heilui ja pitkä harmaa parta tutisi.
-
--- Onko täällä oikeita ihmisiä? -- se huusi jo kaukaa läähättäen
-ponnistuksestaan, -- Pitkästä aikaa en ole nähnyt muita kuin peikkoja
-ja jumalia. Häijyjä ihmiset ovat usein, mutta sille en mahda mitään,
-että siitä huolimatta pidän heistä, lapsista eritoten. Ja hän kiirehti
-siihen toisten joukkoon, puristi sydämellisesti Lallin kättä ja silitti
-surkutellen Maija-paran hiuksia.
-
--- Ja siinähän on oikea kissakin, -- hän sanoi peräti ilostuneena. --
-Ne olivat usein tovereinani talleissa ja riihissä, kun kiertelin öisin
-hoitamassa talon asioita vanhaan hyvään aikaan, jolloin ihmiset vielä
-panivat ulos vadillisen puuroa jouluyönä minua varten.
-
-Ja Villikin tuntui käyvän hyvin iloiseksi, kyyristi selkäänsä ja
-kehräsi.
-
--- Olen kuullut esivanhempaini puhuvan sinusta, -- se sanoi. -- Mutta
-minkä vuoksi olet muuttanut näin kauas.
-
--- Niin, niin, -- huokasi tonttu. -- Ihmiset eivät tarvinneet minua
-enää. He tulivat niin viisaiksi, etteivät he edes uskoneet minua
-olevankaan, eivätkä panneet enää puuroa minulle, ja kun sitten kaikki
-muut kuolemattomat olennot muuttivat tänne Uranukseen, tulin minäkin
-heidän mukanaan. Olemme kaikki täällä maanpaossa, sillä kun ei kukaan
-enää uskonut meihin, niin ei kannattanut jäädä maapallolle. En minä
-tästä sinisestä ruohosta pidä enkä liioin tuosta ruohonvihreästä
-merestä, mutta mitä tehdä. Mutta nyt on meidän kiireesti saatava tyttö
-vanhan Väinämöisen luo, ennenkuin hän kuolee.
-
-Ja tonttu otti Maijan vahvoille käsivarsilleen ja kantoi hänet vallan
-kevyesti, ja Lalli ja Villi tulivat perässä otettuaan ensin jäähyväiset
-keijukaisilta, jotka kaipaavin katsein seurasivat heitä, ja kuninkaan
-kasvot kävivät entistään surullisemmiksi ja ankarammiksi, ja kuningatar
-pyyhki kyynelen silmistään. Oli selvää, että hekin kaipasivat maapalloa
-ja kenties ihmisiäkin, vaikka olivat liian ylpeitä sitä myöntämään.
-
-Kun Lalli siinä asteli tontun jäljessä, kuuli hän vihreän meren
-rannalta valittavia säveleitä ja katsoessaan sinnepäin, näki hän vanhan
-vihreäpartaisen ukon istuvan sinisessä ruovikossa kannelta soittaen.
-Sen ääni kuulosti niin surulliselta, että Lallin sydäntä oikein särki
-surusta ja säälistä.
-
--- Kuka tuo on? -- kysyi hän tontulta.
-
--- Sehän on vanha Ahti, -- vastasi tämä. -- Oikeastaan pitäisi kai
-hänen partansa olla sinisen, mutta hän ei viitsi enää vaihtaa sen
-väriä. Ei hän viihdy tässä vihreässä meressä ja aina hän valittaa sitä,
-että aurinko on niin kaukana ja että hänen päänsä menee vallan
-pyörälle, kun täällä on neljä kuuta. Ukko soittaisi kai mieluimmin
-yöllä, mutta se ei käy päinsä täällä, sillä yö on liian pitkä ja kylmä.
-Se kestää näet kaksikymmentäneljä teikäläistä vuotta, sillä Uranuksen
-akseli on samassa tasossa kuin sen kiertorata auringon ympäri. Silloin,
-kun tähden toinen napa on aurinkoon päin kääntynyt, on siellä päivää
-koko ajan, vaikka tähti pyöriikin akselinsa ympäri, ja toisen navan
-puolella on yhtä pitkä yö, mutta kun se on tullut toiselle puolelle
-aurinkoa, ovat olot päinvastaiset. Täkäläiseen vuoteen menee
-kahdeksankymmentäneljä teikäläistä vuotta, mutta se ei merkitse mitään
-meille, jotka olemme kuolemattomia. Useimmat vain muuttavat
-päivänpuolelle, kun pitkä, kylmä talviyö tulee. Vain kääpiöt, jotka
-asuvat noissa vuorissa, jäävät tänne talveksikin sekä jotkut Lapin
-peikot.
-
-Ja tonttu näytti nenällään eräitä korkeita vuoria, jotka
-jyrkkäseinäisinä kohosivat hieman kauempana rannasta. Ne olivat
-kummallisen näköiset, sillä monin paikoin ja vallankin huipuissaan ne
-olivat korean punaisia, kun taas toiset kohdat olivat tummansinisen
-metsän peitossa.
-
--- Mutta miten täällä voi olla näin lämmintä, vaikka aurinko on niin
-kaukana? -- kysyi Lalli.
-
--- Osittain se johtuu siitä, ettei tähti ole vielä täysin jäähtynyt,
-vaan siitä haihtuu omaa lämpöä, ja osittain siitä, että aurinko saa
-paistaa joka paikkaan niin pitkän ajan, -- selitti tonttu.
-
--- Nyt meidän täytyy pysytellä vuorten ja meren keskivälissä -- sanoi
-hän, kun he olivat kulkeneet kappaleen matkaa, -- sillä ei ole niinkään
-varmaa, mitä mieltä vuoren peikot ja vedenhaltijat ovat, jos saavat
-nähdä teidät. Vedenneidot saattavat houkutella sinut hulluttelemaan, ja
-vanha Ahti ei ole hyvällä tuulella vihreässä meressään. Häijy Hiisi
-asuu niinikään noissa vuorissa ilkeine seurueineen, sillä tämä osa
-maata on suomalaisten jumalien ja peikkojen asumaa. Muut asuvat vuoren
-toisella puolella.
-
-Lallia oikein puistatti kuullessaan puhuttavan kaikista näistä
-peikoista ja jumalista. Miten hän voikaan puolustautua niitä vastaan.
-Eivät edes Villin kynnet ja hampaat voi auttaa häntä kuolemattomia
-vastaan. Mutta pian hän unohti kaikki vaarat ihaillessaan merkillistä
-maisemaa. Se oli suuressa määrin tavallisen maapallon-maiseman
-näköinen, värit vain olivat vallan päinvastaiset. Puut, pensaat ja
-kukat olivat tietysti hänelle ventovieraat ja usein merkillisen
-muotoiset. Puiden lehdet olivat tavallisesti hyvin suuret ja leveät,
-jotta ne voisivat kerätä heikon auringonvalon. He näkivät vain muutamia
-eläimiä, ja nämä olivat hyvin arkoja, ikäänkuin olisivat heitä
-epäilleet. Lallin huomio kiintyi erikoisesti siihen, että niillä
-kaikilla oli suuret silmät, samanlaiset kuin pöllöillä. Kun he tulivat
-lähemmäksi vuoria, ja olivat näiden etumaisten harjanteiden kohdalla,
-näki hän, että niiden punainen väri aiheutui niiden rinteitä
-peittävästä koreanpunaisesta sammaleesta. Maassa kasvavat kukat olivat
-eri väriset, niiden joukossa oli vihreitäkin, ja nämä näyttivät hyvin
-kauniilta sinisessä ruohikossa. Erään harjun rinteellä on hirsimaja,
-jonka katosta nousi savupatsas vihreätä taivasta kohden. Sisältä kuului
-raskaita vasaranlyöntejä ja syvä, miehekäs laulunääni.
-
--- Kuka siellä on? -- kysyi Lalli.
-
--- Seppo Ilmarinen, -- vastasi tonttu. -- Hän takoo uutta sampoa, sillä
-vanha tuhoutui, kun se ryöstettiin Pohjolasta. Joku on sanonut hänelle,
-että hänen kansansa nyt kipeästi tarvitsee sellaista, että se elää
-köyhyydessä ja puutteessa, ja hän tahtoisi niin mielellään auttaa,
-mutta hänen näyttää olevan vaikea saada syntymään uutta semmoista.
-
-Niin, Lalli oli kyllä Kalevalasta lukenut tuosta taitavasta takojasta
-ja oli hyvin utelias näkemään, mimmoinen tämä oli. Kun he menivät pajan
-oven ohi, joka oli auki, kurkisti hän siis sisään ja näki voimakkaan
-hartevan miehen, jolla oli nahkainen esiliina, seisomassa alasimen
-ääressä heiluttaen tavattoman suurta moukaria, joka jylisten putosi
-alasimelle, niin että säkenet sinkoilivat. Ahjossa loimottava tuli
-valaisi hänen vakavat ja tarmokkaat, tuuhean mustan parran ympäröimät
-kasvonsa. Suurten palkeiden ääressä seisoi neljä orjaa lietsoen niin,
-että hiki valui nokisilta otsilta.
-
--- Hyvää päivää, Ilmarinen! -- tervehti Lalli.
-
-Seppä laski joutuisasti moukarin kädestään, ja hänen synkät kasvonsa
-saivat iloisen ilmeen.
-
--- Mikäs kumma pikku mies siinä puhuu minun omaa kieltäni? -- hän kysyi
-ojentaen samalla nokisen kouransa.
-
--- Nimeni on Lalli, ja olen Suomesta kotoisin, -- vastasi poika.
-
--- Voi, voi, -- huokasi Ilmarinen, -- jospa vain pääsisi sinne takaisin
-ja saisi nähdä vihreät mäntymetsät, valkorunkoiset koivut ja
-sinijärvet. Kunhan tässä vain saan samponi taotuksi, niin kenties tulen
-vanhan Väinämön kanssa. Hän se lauloi meidät molemmat tähän kirjavaan
-maahan, kun ihmiset siellä kotona eivät enää uskoneet häneen, mutta
-niinpä hän ikävöikin alituiseen sinne takaisin ja sanoo, että kerran
-koittaa se päivä, jolloin hänen kansansa tarvitsee häntä, ja siksi
-päiväksi on minun saatava sampo valmiiksi. Mutta astu nyt sisään,
-poika, ja kerro minulle vähän kotikuulumisia vanhasta maastani.
-
--- En ehdi, -- vastasi Lalli. -- Siskoni on loukkaantunut, ja minun on
-vietävä hänet Väinämöisen luo parannettavaksi.
-
--- Niin, niin, jääköön sitten toiseen kertaan, -- sanoi Ilmarinen
-huoaten. -- Voittehan molemmat tulla tänne, kun asianne on toimitettu.
-Sanokaa äijälle terveisiä minulta!
-
-Ja sitten puristi Ilmarinen taas Lallin kättä ja tarttui suureen
-moukariinsa.
-
-Matka jatkui meren ja vuorten välillä olevaa kapeata maakaistaletta
-myöten, ja Lalli näki kaikenlaisia merkillisiä eläimiä vilahtelevan
-vedessä ja maalla. Siinä oli vedenhaltijoita ja metsänhaltijoita, ja
-vuorten sisustasta kuului kääpiöiden vasarain kalkutusta.
-
--- Joudu, joudu! -- huusi tonttu äkkiä. -- Hiisi ajaa meitä takaa...
-
-Ja metsistä kuului tosiaankin kohinaa ja suhinaa, ja puut huojuivat
-kuin myrskyn myllertäessä. Tonttu rupesi juoksemaan kantaen Maijaa
-sylissään, ja Lalli ja Villi tulivat perässä, minkä pääsivät. Kohina
-kuului yhä lähempää, puut kaatuivat jo aivan heidän takanaan, ja Lalli
-oli jo menettää toivonsa päästä koskaan Väinämöisen tupaan, kun hän
-samassa näki sen aivan edessään suurta kivilohkaretta kaartavassa
-tienmutkauksessa. Se oli melkein samannäköinen kuin Ilmarisen tupa,
-rakennettu suurista hirsistä, savupiippua vailla, musta reppana
-katossa, mutta suurempi se oli. Rappusilla istui vanha Väinämöinen
-kantele polvillaan ja soitti ja lauloi. Ihmeellisinä ja mahtavina
-vierivät sävelet kanteleesta, ja ne näyttivät tyynnyttäneen myrskyn ja
-karkoittaneen pahat henget, sillä heidän ympärillään kävi kaikki
-hiljaiseksi ja rauhalliseksi.
-
--- Hyvää päivää, Väinämöinen! -- tervehti Lalli taas.
-
-Pitkä- ja hopeapartainen vanhus nosti miettivät, ryppyiset kasvonsa
-ylös, ja hänen silmistään loisti hyvyys ja viisaus.
-
-Sitten hän vastasi laulaen samalla äänellä kuin äsken:
-
-    -- Kummat kuulen, ihmeet elän:
-    korvaan vanhan Väinämöisen
-    kaikuu sanat suomalaiset,
-    Kalevalan kieli kaunis.
-    Kuka olet, poika pieni,
-    suomea mi haastat selvää
-    puhut kieltä kalevaista?
-
-Silloin kertoi Lalli lyhyesti, kuka hän oli ja mitä oli tapahtunut.
-
-Vanhus kuunteli tarkkaavaisena ja sitten hän lauloi:
-
-    Totta tuohon apu saadaan
-    tukitahan veren vuoto.
-    Vaka vanha Väinämöinen
-    tuntee toki syntysanat,
-    tietävi kivenki synnyn,
-    johon siskosi satutti,
-    tyttö pieni päänsä iski.
-
-Ja sitten hän asettui Maijan eteen ja alkoi laulaa pitkää loitsua, ja
-hänen kanteleestaan vierivät sävelet salaperäisinä ja hillittyinä.
-Hänen laulaessaan näki Lalli Maijan haavan vähitellen kasvavan umpeen,
-ja hänen kasvoihinsa tuli entinen ruusunpuna, ja ennen pitkää hän
-aukaisi suuret iloiset silmänsä ja katseli uteliaana Väinämöistä.
-
--- Oi, sinä vanha, rakas, herttainen Väinämöinen! -- huusi hän
-ihastuneena ja kietoi käsivartensa ukon kaulaan. -- Minä tunsin heti
-sinut. Olen nähnyt monesti kuvasi ja kuvapatsaasi Helsingissä, ja minä
-pidän sinusta.
-
-Silloin valahtivat kyynelet vanhan Väinämöisen silmiin, mutta hän
-pyyhkäisi ne pois kämmenellä ja lauloi:
-
-    -- Eipä laulajan sopisi,
-    vanhan miehen, partasuisen,
-    itkeskellä tytön nähden,
-    lapsen lailla vetistellä.
-    Vaan on heikko Väinämöinen,
-    ei voi tunteitaan hillitä,
-    peittää mielialojansa,
-    vaikka peikkoja pahoja
-    hillitsevi, hallitsevi.
-    Lähde nyt laulajan majasta,
-    tervehenä tuvastani,
-    jätä ukko yksinäinen
-    huolinensa, kaihoinensa!
-    Palaja sinä kotiisi
-    saloille suloisen Suomen,
-    Kalevalan kankahille!
-    Kerro terveiset Väinämön,
-    lausu laulajan lupaus:
-    Kerran saapuu Väinämöinen,
-    palavi uros Kalevan,
-    kun on kansansa sopuisa,
-    vapaa veriviastansa,
-    kun ei keskenään kiistele
-    lapset saman emon armaan,
-    veli ei veljyttä kadehdi.
-    Silloin laulu kaunis kaikuu
-    virsi vierivi verevä
-    rannoilla suloisen Saimaan,
-    kantele hopeakieli
-    kesäyössä hempeässä
-    helkähtävi heleästi.
-    Silloin saapuu Väinämöinen.
-
-Vanhuksen ääni värähteli rajatonta kaihoa, ja kun hän lopetti, kääntyi
-hän poispäin kuin olisi hänen sydämensä ollut liian täynnä, ja lapset
-ymmärsivät, että hän halusi olla yksin. He hiipivät hiljaa pois metsään
-kapeata polkua pitkin, ja heidän perässään asteli Villi hyvin
-miettiväisen näköisenä.
-
--- Mutta missä tonttu on? kysyi Lalli äkkiä.
-
--- Tonttu? -- toisti Maija kummastellen. -- En minä ole mitään tonttua
-nähnytkään.
-
--- Niin, sinähän olit tainnoksissa koko ajan, -- selitti Lalli, --
-mutta juuri hän sinut kantoi tänne ja näytti meille tien.
-
--- Hän ei tahtonut häiritä, -- sanoi Villi. -- Hän luuli meidän
-viipyvän Väinämöisen luona. Hän sanoi, että he kaksi eivät kuuluneet
-samaan aikakauteen.
-
--- Ja minä kun en saanut häntä nähdä enkä kiittää, -- pahoitteli Maija.
--- Mutta mitä nyt tehdään?
-
--- Meidän täytyy itse löytää pois täältä -- sanoi Lalli. -- Täällä
-ulottuvat vuoret aina mereen saakka, joten täytyy mennä niiden yli.
-
-He jatkoivat siis matkaansa metsän halki ja kulkivat pienen mökin
-ohitse, joka näytti olevan kauttaaltaan tehty sokerista ja
-piparkakuista, mutta silloin he tiesivät, että "Hannu ja Greta"-nimisen
-sadun ilkeä noita-akka asui siinä, eivätkä käyneet sinne sisälle.
-Sitten he nousivat punaisille vuorille ja näkivät eräässä rotkossa
-lauman ilkeitä vuorenpeikkoja leikkimässä, mutta onneksi nämä eivät
-huomanneet lapsia.,
-
-He kapusivat korkeiden jyrkkien vuorien yli ja tulivat niiden toisella
-puolella olevaan jylhään metsäseutuun. Täällä oli suuria kivilohkareita
-siellä täällä puiden joukossa, ja muutamia puita oli juurineen
-päivineen revitty maasta ja viskelty hujan hajan. Oli hyvin vaikeata
-päästä eteenpäin tässä sekamelskassa, ja kun he olivat tulleet erään
-suuren kallionlohkareen luo, pysähtyivät he äkkiä kauhusta
-jähmettyneinä, sillä siinä istui kamala jättiläinen puolinukuksissa,
-selkä kalliota vasten.
-
--- Pian metsään! -- kuiskasi Lalli, ja he vetäytyivät takaisin
-kallionnurkan taakse, mutta jättiläisellä näytti olevan tarkka kuulo,
-ja se nousi ylös kauheasti karjuen.
-
--- Tuntuu kristityn ihmisen lihan haju, -- se huusi, ja silmät pyörivät
-hurjasti sen päässä. Se olisi varmasti heti huomannut lapset, ellei
-Villi olisi äkkiä juossut kallionlohkareen ympäri, karannut ylös toista
-jalkaa pitkin sen kasvoille ja silmille ja sitten alas samaa kyytiä
-pitkin sen selkää, ennenkuin jättiläinen oli ehtinyt ottaa sitä kiinni.
-Sitten kissa hyppäsi maahan ja juoksi metsään.
-
-Sillävälin kun jättiläinen kiukusta karjuen ajoi kissaa takaa, saivat
-Lalli ja Maija aikaa vetäytyä metsään piiloon, ja he luulivat jo
-olevansa turvassa, kun he kauhukseen näkivät toisen jättiläisen tulevan
-kävellen metsän halki taivuttaen käsillään puita pois tieltään melkein
-niinkuin taivutetaan pitkää ruohoa. Se nuuski ja haisteli aivan kuin
-olisi sekin hajusta tuntenut heidän läsnäolonsa ja suuntasi lopulta
-askelensa suoraan heitä kohden irvistellen hyvillään.
-
--- Hyvä paisti, hyvä paisti! -- se mutisi ja kurkoitti eteenpäin
-nähdäkseen paremmin lapset, mutta sitten se pysähtyi kuin olisi se
-pelästynyt.
-
-Samassa kuulivat lapsetkin ukkosenkaltaisen jylinän, joka läheni
-nopeasti. Molemmat jättiläiset liittyivät toisiinsa ja huusivat
-puoliksi peloissaan, puoliksi suuttuneina:
-
--- Tor tulee.
-
-Jylinä oli nyt aivan lähellä, ja taivaalle nousi tumma ukkospilvi,
-josta sinkoili häikäisevän kirkkaita salamoita. Pian sai tämä pilvi
-suurten vaunujen muodon, joita veti kaksi jättiläiskokoista pukkia ja
-joissa istui pilvenkorkuinen olento teräksensiniseen sotisopaan
-puettuna. Kädessään hän heilutti suurta vasaraa ja ohjasi ihmeellisen
-valjakkonsa suoraan jättiläisiä kohden, jotka vimmatusti heiluttelivat
-nuijiaan häntä vastaan. Taistelu ei kumminkaan tullut pitkäksi, ja pian
-makasivat molemmat jättiläiset maassa murskatuin päin.
-
-Nyt huomasi Tor lapset, jotka seisoivat siinä vavisten.
-
--- Totta tosiaan, siinähän on ihmislapsia! -- sanoi hän puoleksi
-huvitettuna, puoleksi pettyneenä. -- Luulinpa, ettei minun olisi
-tarvinnut niitä enää nähdä. Mutta saattaahan olla hauskaakin uudistaa
-tuttavuus näiden tuhannen vuoden perästä. Tulkaa tänne, lapsukaiset,
-niin pääsette ajamaan!
-
-Lalli ja Maija eivät tunteneet ollenkaan pelkäävänsä tuota suurta
-hyvätuulista jumalaa. Epäröimättä he nousivat hänen vaunuihinsa ja
-sitten sitä mentiin ilmojen halki yli puiden latvojen, ja pian he
-tulivat suureen linnaan, jota ympäröivät korkeat muurit ja vallihaudat.
-Vaunut ajoivat linnanpihalle, ja siellä tuli heitä vastaan vanhoja
-partasuisia urhoja, jotka uteliaina katselivat heitä.
-
--- Tulkaa sisään, pienokaiset, -- sanoi Tor hymyillen leveää suopeata
-hymyään, -- niin saatte nähdä, miten vanhat jumalat elävät täällä
-Valhallassa.
-
-Sitten ohjasi hän heidät valtavan suureen saliin, jonka keskellä oli
-pitkä pöytä. Pöydän ääressä istui jumalia ja jumalattaria juoden simaa
-suurista juomasarvista ja syöden sianlihaa, jota leikkelivät
-suunnattoman suuren karjun selästä. Karjuparka juoksi urallaan salissa
-ja kirkui hirveästi, kun jumalat sitä leikkasivat, mutta heti kasvoi
-lihaa entiselle paikalle, joten sitä voi leikata loppumattomiin. Siellä
-olijoista lapset tunsivat heti viisaan silmäpuoli Odinin, Freijan ja
-Friggan, siellä olivat Heimdall ja valkea Balder ja moni muu, ja Balder
-katsoi niin lempeästi heihin, että hän heti voitti heidän sydämensä.
-
--- Vielä elävät vanhat jumalat, -- he huusivat kaikki ja joivat maljan
-lasten kanssa ja iskivät heille silmää ystävällisesti. Villi hyppäsi
-heti Friggan polvelle, ja hän silitti sen selkää, ja valkea Balder
-silitti lasten hiuksia ja kysyi, miten pohjolassa voidaan.
-
--- Toivottavasti kaikki pohjolan kansat ovat ystäviä ja veljeksiä, --
-sanoi hän.
-
--- Ja toivottavasti he antavat selkään kaikille muille kansoille,
-vallankin idän pitkäparroille, -- tokaisi Tor, joka oli istunut pöydän
-ääreen ja juuri leikannut aikamoisen lihakimpaleen karjun selästä.
-
--- Maailmassa on ollut suuri sota ja paljon kurjuutta, -- selitti Lalli
-vakavana, -- mutta Skandinavia ei ole ottanut siihen osaa.
-
--- Häpeä sille! -- jyrisi Tor vihaisena, mutta Balder vain hymyili
-lempeätä hymyään.
-
--- Kenties valkoinen Kristus on voittanut puolelleen heidän sydämensä,
--- sanoi hän leppeästi.
-
-Mutta Tor oli huonolla tuulella ja joi hirveästi väkevää simaa, ja Odin
-oli vakavan ja miettivän näköinen, kun taas jumalattaret laskivat
-leikkiä ja nipistivät Maijaa poskeen ja narrasivat Lallin juomaan
-simaa, joka hänen mielestään oli kauhean karvasta.
-
--- Mutta miten ja minkä vuoksi te oikeastaan olette tänne tulleet? --
-kysyi Frigga.
-
-Silloin Lalli alkoi kertoa heidän retkistään ja seikkailuistaan, ja
-kaikki jumalat ja jumalattaret kuuntelivat ihmetellen.
-
--- Mutta on noissa, lempo soikoon, sentään uljuutta, -- huusi
-Tor ja löi nyrkkinsä pöytään, että kumahti. -- He ovat yhtä hyviä
-kuin vanhat viikingit, vaikkeivät he tappelekaan, ja saakoot he
-kaiken kunnioitukseni. Huomaan nyt, että voi saada seikkailuja
-taistelemattakin.
-
-Mutta äkkiä kuului ulkoa torventoitotusta, ja kaikki jumalat ryntäsivät
-pystyyn istuimiltaan.
-
--- Taisteluun, taisteluun! -- he huusivat ja tarttuivat aseisiinsa, ja
-samassa tuokiossa oli sali tyhjänä.
-
-Lalli ja Maija menivät perässä, mutta kun he näkivät jumalien marssivan
-urhojensa etunenässä taistelemaan toista sotajoukkoa vastaan, joka
-odotti kentällä, rupesi heitä peloittamaan ja he riensivät kiireesti
-toiseen suuntaan. He kulkivat taas metsän halki ja kapusivat vuorten
-ylitse ja näkivät kummallisten hahmojen vilahtelevan puiden lomitse ja
-rotkoissa. Lähteiden partailla istui nymfejä, ja merkilliset olennot,
-puoliksi hevosia, puoliksi miehiä, syöksähtelivät metsän halki nymfejä
-takaa-ajaen. Silloin tällöin kajahti metsässä lumoavan kiehtova
-huilunääni, hieman laulurastaan laulua muistuttava, ja se viritti
-ihmeellisiä tunteita lasten sydämissä, iloisia ja samalla kaihoisia, ja
-palautti mieleen kotoiset kesäillat.
-
-Merkillinen huilunsoittaja tuli yhä lähemmäs, ja puiden välistä näkyi
-kummallinen olento, puoliksi pukki, puoliksi ihminen, ja sillä oli
-huilu kädessä. Sen rinnalla asteli nuori kaunis mies, jonka otsalla oli
-viininlehväseppele. Hän soitti kitaraa ja hyräili iloista sävelmää.
-
--- Hahaha, -- nauroi pukkimies. -- Kautta suuren Jupiterin parran, eikö
-tuolta tule kaksi ihmislasta ja oikea mainen katti vielä kaiken
-lisäksi! Miten Pluton nimessä he ovat tänne tulleet?
-
--- Yhdentekevää, yhdentekevää, rakas Pan, -- vastasi nuorukainen
-välinpitämättömästi. -- Lapsista en ole koskaan piitannut. Vain
-kaunisten nuorukaisten ja voimakasten miesten kanssa minä olin
-tekemisissä. Katit ja lapset ovat juomingeissa vain tiellä.
-
--- No, no, -- älä nyt, Bakkus, puhu tyhmyyksiä, -- sanoi pukki-ihminen
-hieman kärsimättömästi. -- Tiedäthän sinä yhtähyvin kuin minäkin, että
-lapsista kaavaa nuorukaisia ja neitosia, ja etteivät siihen kuluvat
-vuodet merkitse meille kuolemattomille paljoakaan. Siitähän nyt on
-kysymys, mistä nuo lapset ovat tänne tulleet ja miten kauan he täällä
-viipyvät. Jonakin kauniina päivänä saat sinä heistä seuraa.
-
--- Näyttävät olevan siskoksia, -- vastasi Bakkus yhtä
-välinpitämättömänä. -- En usko, että Venuskaan heistä välittää. Voit
-viedä heidät Minervan luo, kenties häntä haluttaa päntätä viisauttaan
-heihin, ellei Juno tahdo ruveta heidän mammakseen.
-
--- Meillä on oma äiti, emmekä huoli kenestäkään muusta, -- sanoi Maija
-uhitellen. -- Me olemme vain tulleet tänne katsomaan Uranusta ja
-menemme pian pois taas.
-
--- No, no, piikaseni, -- nauroi Bakkus. -- Sinustahan tulee vielä aito
-Xantippa, jos saat elää. Katsos, Xantippa ja viininjumala eivät ole
-koskaan pitäneet toisistaan, mutta siitä et voi olla niinkään varma,
-etteikö veljesi silti rupea minusta pitämään.
-
--- Hän on humalassa, -- kuiskasi Villi, -- ja sellaisten kanssa ei saa
-kiistellä.
-
-Lalli nieli sen äkäisen vastauksen, jonka hän oli antamaisillaan
-viininjumalalle ja kääntyi sensijaan rinnallaan olevan merkillisen,
-takkuisen pukki-ihmisen puoleen, joka kirkkaine pirteine silmineen ja
-vilkkaine liikkeineen miellytti häntä paljoa enemmän kuin juopunut
-viininjumala.
-
--- Kuka sinä olet? -- hän kysyi.
-
--- Hei, hei, -- vastasi Pan. -- Minä olen metsän jumala, enkä
-seurustele niin usein ihmisten kanssa kuin ystäväni Bakkus. Minä vain
-soittelen heille salomailla ja opetan heitä rakastamaan luontoa ja
-vapautta.
-
--- Minä pidän sinusta, -- sanoi Lalli avomielisesti. -- Sinä muistutat
-jollain lailla Suomen metsiä ja järviä.
-
--- Vai olet sinä siitä maasta kotoisin, -- sanoi Pan, ja hänen
-äänessään väreili kaihoa. -- Niin, minä tunnen hyvin sen maan. Siellä
-on kaunis luonto, ja ellei ukko Tapio olisi ottanut haltuunsa niitä
-metsiä, niin olisin minä muuttanut mielelläni sinne, kun roomalaiset
-lakkasivat uskomasta minuun. Mutta samantekeväähän se nyt on, kun
-meidän kaikkien kuitenkin piti muuttaa tähän tähteen. Minulle ei se ole
-sanottavasti mitään merkinnyt, vaikka metsät täällä tosin ovat siniset,
-mutta ystävälleni Bakkukselle se oli ikävä seikka, ja siksipä minun
-täytyy toisinaan pitää hänelle seuraa. Pahinta oli muutto vanhalle
-Neptunukselle. Hän ei voi lainkaan viihtyä täällä ruohonvihreässä
-meressä, joka on aivan erilainen kuin hänen vanha rakas Välimerensä, ja
-sentähden hän onkin muuttanut uloimpaan kiertotähteen, joka on saanut
-hänen nimensä. Siellä on vain merta, eikä maata lainkaan, ja siksi hän
-viihtyy siellä mainiosti, ja tähystelee avaruudessa liikkuvia
-pyrstötähtiä ja muita vaarallisia kappaleita ja varoittaa meitä, kun
-semmoisia tulee lähelle. Sinne teidän pitäisi mennä ukkoa tervehtimään,
-sillä varmaankin hän toisinaan tuntee olonsa yksinäiseksi, kun hänellä
-ei ole laivoja lyötävänä säpäleiksi pahan tuulensa purkamiseksi. Ensin
-voitte sentään tulla tervehtimään tovereitamme, muita roomalaisia
-jumalia, jotka niinikään ilostuvat saadessaan taas tavata ihmisiä
-enemmän kuin tuhannen vuoden perästä. Kas niin, Bakkus, tuletko mukaan?
-
-Mutta Bakkus vain hyräili itsekseen:
-
-    -- Oh meri taivaanvihreä! --
-
--- En, -- vastasi hän vihdoin viimein, kun Pan oli toistanut
-kysymyksensä. -- Mieluummin minä paneudun ruohikkoon nukkumaan, ja sinä
-voit ruveta lastenhoitajaksi, jos se sinua niin huvittaa.
-
-Pan nauroi, ja niin lähtivät he matkaan. He kapusivat korkean pyöreän
-kukkulan harjulle ja tulivat pian kaupunkiin, minkä rakennukset olivat
-komeat, marmorista rakennetut ja kaunein pylväskäytävin kaunistetut.
-Suurella avoimella paikalla, joka oli kivetty marmorilaatoin ja jonka
-keskellä oli suihkukaivo, istui tai lojui useita miehiä ja naisia,
-jotkut sotisopaan puettuina, toiset valkeisiin vaatteisiin ja muutamat
-olivat miltei aivan alasti.
-
--- Tuolla on meidän kaikkien isä, Jupiter, -- esitteli Pan osoittaen
-muuatta komearyhtistä jalopiirteistä miestä, -- ja tuo hieman pyylevä
-nainen on hänen puolisonsa Juno. Tuo nuori mies, joka on täysiin
-varustuksiin pukeutuneena ja jolla on siivet jaloissa, on Merkurius.
-Tuo kunnianarvoisa valkopartainen ukko on Saturnus. Hän on meistä
-vanhin ja hän on ajan jumala. Tuo reipas, voimakas mies on sodanjumala
-Mars. Ja tuo kaunis nainen, jolla on noin vähän vaatteita yllään, on
-Venus. Ystävämme Pluto, tulenjumala, pysyttelee mieluimmin tähden
-sisustan kuumissa osissa eikä tule useinkaan tänne meitä tervehtimään.
-Ja tuolla on teidän suojelijattarenne, viisauden ja opin jumalatar,
-arvoisa Minerva.
-
-Kaikki jumalat tervehtivät lapsia ystävällisesti hymyillen.
-
--- Eikö olekin merkillistä, -- sanoi Lalli, joka ei voinut kauemmin
-hillitä uteliaisuuttaan, -- että kaikilla kiertotähdillä on sama nimi
-kuin jollakin teistä.
-
-Silloin nauroivat jumalat oikein sydämen pohjasta.
-
--- Niinpä niinkin, -- vastasi Jupiter. -- Se oli siihen aikaan, jolloin
-luultiin, että tähdet vaikuttivat ihmisten kohtaloihin, ja sen vuoksi
-annettiin tähti kullekin meistä. Vahinko vain, että minun tähteni on
-liian kuuma asuttavaksi.
-
--- Ikävää sekin on, että minä, joka olen kaupanjumala, -- sanoi
-Merkurius, -- olen saanut tähden, jossa ei kauppaa käydä.
-
--- Ja minä, -- hymyili Venus, -- joka olen rakkauden jumalatar, olen
-saanut semmoisen, missä asuu vain kylmäverisiä matelijoita.
-
--- Ja minulle, sodan jumalalle, on annettu tähti, jossa ei enää sotia
-ole, -- sanoi Mars syvällä äänellä.
-
--- Ja minä, -- sanoi iäkäs Saturnus vanhuudesta väräjävin äänin, --
-olen saanut semmoisen, jossa ei voi maanviljelystä harjoittaa, vaikka
-olenkin maanviljelyksen suojelija.
-
-Ja sitten he nauroivat taas kaikki. Minerva tuli nyt lasten luo, ja
-hänen viisaat ja jalot kasvonsa säteilivät ystävällisyyttä.
-
--- Olen oikein ikävöiden teitä odottanut, lapsukaiset, -- hän sanoi.
-Olen ollut hyvin huvitettu matkoistanne ja kaukoputkellani olen
-seurannut teitä kaikkialle. Olen huomannut, että Lalli on hyvin
-innostunut oppimaan, ja siitä minä pidän. Nyt olette matkustaneet
-melkein koko aurinkokunnan halki. Tosin on Marsin ja Jupiterin välillä
-ryhmä pieniä kiertotähtiä eli planetoideja, jotka kiertävät auringon
-ympäri, mutta niissä ei ole elämää, eikä sinne kannata matkustaa. Niin
-on siis enää vain yksi kiertotähti näkemättä. Siellä elää vanha
-Neptunus, mutta koko tähti on veden peitossa, joten ette voi hypätä
-sinne kuten olette muihin tähtiin hypänneet. Jos tahdotte käväistä
-Neptunuksen luona, niin ei ole muuta keinoa kuin että palaatte
-Väinämöisen luo ja pyydätte hänen laulamaan itsenne sinne, niin
-pääsette suoraan Neptunuksen veneeseen. Mutta ensin voitte jäädä tänne
-hetkiseksi juttelemaan ja lepäämään.
-
-Lapset istuivat nyt jumalien joukkoon ja nämä kysyivät heiltä, miten
-maapallolla elettiin ja mitä Roomasta kuului. He näyttivät heille myös
-kauniit asuntonsa, jotka olivat muinaisten temppelien näköiset, ja
-tarjosivat heille virvokkeita, mutta lapset eivät voineet juoda paljon
-väkevää viiniä, joka nousi päähän. Kun he sitten rupesivat tekemään
-lähtöä Väinämöisen luo, tarjoutui Pan saattamaan heitä matkalla, ettei
-heille sattuisi mitään onnettomuutta.
-
--- Pan yksin kuljeskelee alueemme ulkopuolella ja muiden kansojen
-jumalien joukossa, -- selitti Minerva. -- Muussa tapauksessa olisin
-itse mielelläni saattanut teitä. Täällä on vielä koko joukko muiden
-kansojen jumalia, mutta en usko, että kannattaa käydä niiden luona.
-Koulussa saatte kumminkin lukea tärkeimmistä. Hyvästi nyt, pienokaiset!
-
-Ja sitten hän suuteli kumpaakin ja silitti Villin selkää, ja muut
-jumalat nyökkäsivät ja heiluttivat kättään jäähyväisiksi, ja sitten
-opasti Pan heidät takaisin vuorien ylitse vanhan Väinämöisen luo.
-
-
-
-
-8. NEPTUNUS.
-
-Villi tekee tenän. Väinämöisen laulu. Neptunus ja hänen veneensä.
-Huvimatkalla delfinien vetämänä. Maailmojen synty. Äärettömyys.
-Pyrstötähti. Villi tulla tupsahtaa. Kotiin takaisin. Isä ja äiti.
-
-
--- Enkös minä sitä sanonut! -- murisi Villi matkalla juostessaan Lallin
-rinnalla ja Maijan rientäessä edempänä Panin kanssa. -- Oli vallan
-tarpeetonta, että ollenkaan tulin tänne. Ei kunniallisen kissan sovi
-seurustella kaikenkarvaisten peikkojen ja jumalien kanssa. Yhtä hyvin
-olisin voinut pysyä kotona.
-
--- Älä nyt juttele joutavia, Villi! -- sanoi Lalli vähän
-kärsimättömästi. -- Tiedäthän hyvin, että pelastit meidät ensimmäisen
-jättiläisen kourista ja etten minä mielelläni matkusta, ellet sinä ole
-mukana.
-
--- Viis siitä, -- vastasi Villi äreänä. -- Tälle uudelle hullunmatkalle
-en aijo enää tulla mukaan. Olen saanut tarpeekseni. Ja jos oikein
-ymmärsin heidän juttunsa, on koko tuo kiertotähti veden peitossa, ja
-sinä tiedät hyvin, etten minä pidä vedestä. Olet jo kyllin monasti
-narrannut minut ennen siihen putoamaan. Minä olen vanha ja tarvitsen
-lepoa ja mukavuutta. Voit mennä ilman minua.
-
--- Maija, Maija! -- huusi Lalli vallan suunniltaan. -- Nyt ei Villi aio
-tulla kanssamme Neptunukseen. Mitä nyt tehdään?
-
--- Oli sekin kysymys! -- vastasi Maija ivallisesti. -- Hypätköön Villi
-takaisin maapallolle ja kömpiköön takalle, ja me menemme ilman häntä.
-
--- Kissa vieköön, luulenpa, että teillä ovat tytöt nykyisin yhtä
-pontevat kuin pojatkin, -- sanoi Pan ihastuneena.
-
-Villi katsoa luinautti vihaisena häneen.
-
--- Toivon, että kissa tosiaankin voisi viedä sinut, senkin pörröinen
-pukinjalka! -- se sanoi kiukkuisena. -- Hyvästi vaan! Ei minulla ole
-halua tulla tuon vanhan pöhkön luo, joka puhuu vain runomittaisesti.
-Hyvästi!
-
-Ja samassa ponnahti Villi ylös ja häipyi avaruuteen, ja kummeksuen
-katselivat Lalli ja Maija hänen jälkeensä.
-
--- Mikä kumma on Villiin mennyt! -- sanoi Lalli. -- Hän on aina ollut
-niin innostunut tulemaan mukaan eikä ole minua jättänyt suurimmissakaan
-vaaroissa.
-
--- Ehkä hän on rakastunut ja täytyi kiirehtiä kotiin pitämään
-serenaadia lemmitylleen, -- päätteli Pan, ja sitten he nauroivat kaikki
-niin, että aivan unohtivat harmitella Villin uskottomuutta.
-
-Vanha Väinämöinen istui yhä entisellä paikallaan kanteletta soittaen.
-Kun hän näki heidän tulevan, kirkasti hymy hänen ryppyiset kasvonsa
-osoittaen, että hän tunsi heidät. Lapset tervehtivät, ja Lalli selitti
-heidän tulonsa syyn. Vanhus tuli ensin hyvin vakavaksi, mutta lupautui
-sitten laulamaan heidät Neptunukseen.
-
-Hän viritti kanteleensa ja rupesi laulamaan, ensin hiljaa, sitten yhä
-kovemmin, kunnes sävelet kaikuivat mahtavina ja voimakkaina vihreän
-meren yli. Kummalliset olivat hänen laulunsa sanat, ja Maija ja Lalli
-menivät aivan hämmennyksiin, eivätkä voineet seurata kaikkia hänen
-sanojaan. Koko ruumiissa tuntui niin merkillinen olo ikäänkuin
-vanhuksen sanat olisivat voineet nostaa heidät ylös maasta. Lopulta
-kävi laulu niin voimakkaaksi, että he unhottivat kaiken ympärillään.
-Heidän korvissaan suhisi ja tulet leiskuivat silmissä niin, että he
-hetkiseksi menivät tainnoksiin, ja kun he taas tulivat tajuihinsa,
-katselivat he kummeksuen ympärilleen.
-
-He istuivat helmiäishohtoisessa sirosti kiemurtuneessa veneessä tai
-vaunuissa, joka näytti olevan tehty valtavan kokoisesta näkinkengästä.
-Se eteni nopeasti ja keinuen ihanalla sinisellä merellä, jota ulottui
-niin kauas kuin silmä kantoi ja jonka aaltoihin kuvastui yhtä sininen
-taivas pienine himmeine aurinkoineen ja miljoonine kimmeltävine
-tähtineen. Oli omituinen hämärä, puoliksi päivä, puoliksi yö, mutta
-ilma oli leuto ja miellyttävä, ja lämpöä näytti huokuvan vedestä veneen
-ympäriltä, jota veti virma delfinivaljakko.
-
-Veneen keskellä seisoi vanha mies suureen kolmikärkeen nojaten. Hänen
-vielä kauniissa kasvoissaan oli pitkä merenvihreä parta ja terävät,
-viisaat, vihreät silmät. Hän katseli kummastellen lapsia, jotka
-istuivat veneen pohjalla hänen jalkainsa juuressa.
-
--- Maasta tulleita vieraita, -- hän mutisi itsekseen. -- Mitähän tämä
-merkinnee?
-
-Lalli tervehti kohteliaasti, kuten hänen tapansa oli, ja sanoi, että he
-olivat tulleet katselemaan tätä vanhuksen kiertotähteä, ja että heillä
-oli terveisiä tuotavana muilta roomalaisilta jumalilta, erikoisesti
-Minervalta, joka oli pyytänyt Neptunusta hyväntahtoisesti antamaan
-heille selityksiä, mikäli hän voi.
-
--- Niin, niin, -- vastasi ukko hymyillen, -- on hyvä, että viisauden
-jumalatar lähettää oppilaansa saamaan opetusta minunlaiseltani vanhalta
-merenjumalalta. Siitä näkyy, miten vähäinen on itse asiassa erotus
-oppineiden ja oppimattomain välillä, sillä toden sanoakseni emme me
-paljoakaan tiedä, nimittäkäämmepä sitten itseämme jumaliksi tai
-ihmisiksi, sillä sen suuren koneiston mestari, jota sanotaan
-maailmankaikkeudeksi, on enemmän kuin Jupiter ja Odin. Me vaivaiset
-saimme vain jonkun yksityisen luonnonvoiman leikkikaluksemme, mutta hän
-yksin tuntee kokonaisuuden salaisuuden. Mutta Minervan vuoksi minä
-mielelläni kerron, minkä tiedän, kunhan te ensin kerrotte minulle, mitä
-te jo tiedätte.
-
-Lalli kertoi sitten heidän kaikista edellisistä seikkailuistaan, ja
-Neptunus kuunteli mielenkiinto yhä kasvaen.
-
--- Jos olet nähnyt niin paljon, -- hän sanoi kunnioittavasti, kun Lalli
-oli lopettanut, -- niin tiedät jo monesta seikasta enemmän kuin minä,
-ja sinun tarvitsee vain oppia yhdistämään sarjaan kaiken, mitä olette
-nähneet, ja ymmärtämään sen sisäinen yhteys. Mutta ensinnähän teidän
-piti nähdä tämä kiertotähti, ja niinpä voimmekin tehdä pienen
-huvimatkan. Hei hopsis, delfinini!
-
-Ja hän löi piiskalla korskahtelevia delfinejään, jotka ruiskuttivat
-ilmaan korkeita vesisuihkuja, ja sitten mentiin, niin että vesi kohisi
-näkinkengän ympärillä, yli tummansinisen meren, jota valaisivat pieni
-aurinko, suuri kuu ja miljoonat tähdet, kaikki yhtaikaa. Tähtien
-joukossa näki Lalli erään, joka oli hyvin ihmeellisen, melkeinpä
-kamalan näköinen, sillä näet oli perässään pitkä, viuhkanmuotoinen
-pyrstö, ja hän aikoi juuri kysyä vanhukselta, mikä se semmoinen oli,
-kun Maija keskeytti hänet.
-
--- Eikö täällä ole enempää nähtävänä? -- hän kysyi.
-
--- Ei muuta kuin minkä nyt edessämme näemme, -- vastasi Neptunus, --
-mutta sille, joka rakastaa merta, on tässä kylliksi. Koko tähti on
-veden peitossa, mutta tähden oma sisäinen lämpö pitää tämän veden
-lämpimänä, sillä auringosta ei täällä ole suurtakaan hyötyä, kuten
-näet.
-
--- Eikö täällä ole ollenkaan eläimiä eikä kasveja? -- kysyi Maija kovin
-pettyneenä.
-
--- On täällä vedessä sekä eläimiä että kasveja, -- vastasi vanhus. --
-On eräänlaisia äyriäiseläimiä, trilobiitteja, ja erilaisia simpukoita
-ja muita nilviäisiä, mutta ei suurempia eläimiä, delfinejäni
-lukuunottamatta. Ja sepä se juuri tekee täälläolon niin rauhaisaksi ja
-viihtyisäksi.
-
--- Kylläpä! -- sanoi Maija. -- En minä vaan tahtoisi täällä elää. Minä
-tahdon nähdä lintuja ja puita ja kukkia.
-
-Neptunus naurahti kuivakiskoisesti.
-
--- Niin, niin, -- sanoi hän, -- niin tahtoo moni muukin. Mikä mistäkin
-pitää. Mutta mitä hyödyttää kaikki tuo ryömiminen ja juokseminen ja
-räpytteleminen? Mitä tarkoitusta siinä on? Muutamia päiviä ryömitään,
-ja siihen se sitten loppuu, ja taas täytyy syntyä uusia olentoja, ja
-kaikki tappelevat ja taistelevat keskenään ja koettavat sysätä toinen
-toisensa pois tieltään ja syödä toisiaan. Toisin on laita avaran meren.
-Sekin on liikkeessä, ja sen aallot vyöryvät ja loiskivat riemuisina tai
-ärjyvät vihaisina, mutta siellä ei valitella eikä siinä ole kuolemaa.
-
-Maija ravisti tyytymättömänä päätään.
-
--- Lohduttaakseni sinua, kerron sulle, miten maapallon ihmiset joskus
-voivat olla kekseliäitä, -- sanoi Neptunus ystävällisesti. -- Tarinan
-olen kuullut Minervalta viimeksi käydessäni Uranuksessa. Aivan
-äskettäin ei ainoakaan ihminen tietänyt tämän Neptunus-tähden
-olemassaolostakaan, mutta muut tunnettiin hyvin ja laskettiin
-sekunnilleen niiden kiertoajat. Mutta sitten rupesi kaksi tiedemiestä,
-toinen Parisissa, toinen Lontoossa, kummastelemaan, minkä vuoksi Uranus
-mahtoi muutamissa paikoissa hieman poiketa radastaan, ja sitten he
-tekivät sen johtopäätöksen, että nuo poikkeamat aiheutuivat jostakin
-suuremmasta kiertotähdestä, joka oli Uranuksen ulkopuolella ja joka
-veti sitä puoleensa, kun ne kulkivat toistensa ohitse. He tekivät niin
-tarkkoja laskelmia, että lopuksi voivat sanoa, miltä paikoilta taivasta
-tuo tähti oli löydettävissä, mutta sitä oli vaikea nähdä, muut pienet
-tähdet kun olivat siinä sekottamassa. Näihin aikoihin oli Berlinissä
-laadittu tähtikartta juuri siitä taivaanosasta, ja ranskalainen
-tiedemies pyysi saksalaisia tarkastamaan, olisiko taivaalla joku tähti,
-jota ei ollut kartalle merkitty. Nämä tekivät niin, ja silloin
-keksittiin tämä tähti, joka sai minun nimeni.
-
-Lalli ja Maija kuuntelivat tarkkaavaisina, ja Lalli päätti mielessään,
-että mieheksi kasvettuaan hänkin vielä tekee jonkun suuren
-tähtitieteellisen löydön.
-
--- Mutta miksi täällä on vain vettä eikä maata ollenkaan? -- kysyi
-Maija.
-
--- Sen selittääkseni täytyy minun kertoa koko aurinkokunnan historia,
--- vastasi Neptunus. -- Hei delfinit! Mennään nyt aika vauhtia, niin
-minä kerron sillä aikaa.
-
-Ja ukko heilahdutti suurta kolmikärkeään, ja silloin alkoi vinha tuuli
-suhista mereltä, ja laineet rupesivat loiskimaan korkeina ja
-lakkapäisinä. Delfinit mennä viilettivät semmoista vauhtia, että ne
-väliin hyppivät vedenpinnan yläpuolelle, ja Neptunus heilutteli
-kolmikärkeään vielä voimakkaammin, ja myrsky yltyi, ja aallot kohisivat
-yhä enemmän, ja sitten hän alkoi kertoa kovalla äänellä, joka kuului
-yli kaiken pauhun:
-
--- Otaksun, että tiedätte kaikkien luonnon aineiden kylmetessään
-tiivistyvän. Niin on laita veden, joka hyvin korkeassa lämpötilassa on
-höyrynä. Jos höyryä kylmennetään, muuttuu se nesteeksi, ja vielä
-enemmän kylmennettäessä se tiivistyy kiinteäksi jääksi. Kaikilla
-aineilla on siis kolme olotilaa: kaasumainen, nestemäinen ja kiinteä,
-mutta eri aineet tarvitsevat hyvin erilaisia lämpötiloja näitä eri
-olotiloja varten. Niinpä käy vesi kiinteäksi jo jäätymispisteessä,
-mutta elohopea jähmettyy vasta 40 asteen pakkasessa. Kivet ovat
-nesteinä tulivuorten sisässä ja rauta masuuneissa. No niin! Koko tämä
-aurinkokunta, joka tuntuu meistä niin suurelta, mutta joka itse asiassa
-on vain pienoinen pisara maailmankaikkeudessa, oli alussa vain
-kaasupilveä, joka pyöri tyhjässä avaruudessa hirvittävällä nopeudella.
-Sitten jotkut aineet rupesivat muuttumaan nestemäisiksi muodostaen
-valkohehkuisen keskuksen, jonka ympärillä oli paksu kaasuverho. Se oli
-aurinko, joka valaisi ja lämmitti kauas avaruuteen. Mutta sen suuren
-pyörimisnopeuden johdosta sinkosi siitä irti valtavia kaasujoukkioita,
-joista kiertotähdet syntyivät. Nämäkin pyörivät ympäri samoin kuin
-aurinko, ja niistä sinkoili taas pienempiä kaasujoukkioita, joista
-syntyivät niiden kuut. Kaikki nämä suuremmat ja pienemmät pallot
-jähmettyivät sitä mukaa, miten suuria ja vanhoja ne olivat, pienimmät
-nopeimmin, kuten maapallon kuu, joka jo on kuollut ja ilmakehää vailla,
-kun taas suurimmat, Jupiter ja Saturnus, ovat vielä hyvin kuumia, ja
-Neptunus on niin lämmin, että siinä on miellyttävää elää. Ensin
-muodostui kiinteä sydän, jota ympäröi kiehuva vesi ja kaasut, ja sitten
-peitti vesi, joka oli syntynyt näiden kaasujen tiivistymisestä, koko
-taivaankappaleet. Sillävälin olivat tuliperäiset voimat toiminnassa
-niiden sisustassa, puristaen sieltä esiin sulaa ainetta, joka nousi
-veden yli vuoriksi ja kohottaen kokonaisia mantereita ja vajottaen ne
-taas syvyyteen. Veteen muodostui liejua, soraa ja hiekkaa, ja niin
-syntyi maaperä, missä kasvit ja eläimet saattoivat ruveta viihtymään.
-Joko alat ymmärtää yhtenäisyyden tässä kaikessa, poikani?
-
-Lalli oli tarkkaavaisena kuunnellut vanhuksen selityksiä. Hän oli aina
-tuntenut mielenkiintoa kaikkea kohtaan, mikä koski luontoa, ja
-vanhuksen puhe oli hänestä paljon hauskempaa kuin joku intiaanikirja.
-
--- Kyllä, luulen ainakin, -- sanoi hän miettiväisenä. -- Ensimmäisten
-eläinten täytyi elää vedessä, ja niitä on vielä jäljellä täällä
-Neptunuksessa, nuo trilobitit ja nilviäiset. Sitten tulevat kenties
-kaikki ne eläimet, jotka näimme Venuksessa.
-
--- Tietysti siinä oli pitkiä ajanjaksoja välissä, -- vastasi vanhus, --
-jolloin eli vielä alempia eläimiä, jotka saattoivat oleskella sekä
-vedessä että maalla kuten sammakkoeläimet, mutta jota enemmän maa
-kohosi, sitä korkeammaksi kehittyi maaelämä, kunnes imettäväisten
-joukosta lopuksi kehittyi ihminen.
-
--- Niin, niin, -- huudahti Lalli ihastuneena, -- sen näin Titanissa.
-Siellä oli kaikenkaltaisia kömpelörakenteisia imettäväisiä sekä
-ihmisiä, jotka eivät eläimistä paljoakaan eronneet.
-
--- Aivan niin, -- sanoi vanhus hyväksyen. -- Maapallolla voi vielä
-nähdä hyvin monella eri kehitysasteella olevia ihmisiä, mutta jos
-tahtoo nähdä ihmisen vielä pitemmälle kehittyneenä, täytyy matkustaa
-Marsiin. Venus, Maa, -- tai kuten teikäläiset oppineet sitä nimittävät
-minun kielelläni, latinaksi, Tellus, -- ja Mars ovat melkein yhtä
-suuret, mutta Mars on vanhin ja Venus nuorin.
-
--- Miten ihmeellistä kaikki tämä onkaan! -- huudahti Lalli. -- Mutta
-mitä kaikki muut tähdet sitten ovat?
-
--- Ne ovat eri ikäisiä ja eri kokoisia aurinkoja, -- vastasi vanhus, --
-ja niitä kiertää taas joukoittain kiertotähtiä, vaikkemme voi niitä
-nähdä, kun ne ovat tummia. Sanoin jo sinulle, että koko tämä koneisto
-on niin ihmeellinen, ettei kukaan meistä voi sitä käsittää. Vaikka
-minua sanotaan jumalaksi, menee vanha pääni sekaisin, kun sitä
-ajattelen. Iäisyyttä ja äärettömyyttä emme voi käsittää, mutta kaikki
-nuo lukemattomat auringot kulkevat määrättyjä ratojaan toistensa ympäri
-ja muodostavat niinsanottuja aurinkonebuloosoja, jotka etäältä
-katsottuina näyttävät valosumulta. Meidän nebuloosaa sanotaan
-Linnunradan nebuloosaksi, ja se, mitä te sanotte linnunradaksi, on vain
-lukematon joukko niin etäällä olevia aurinkoja, että näyttää siltä kuin
-niiden välissä ei olisi välipaikkoja ollenkaan. Tämä nebuloosa on
-pyöreän piparkakun muotoinen, ja meidän aurinko on lähellä sen
-keskikohtaa. Semmoisia nebuloosoja on rajaton määrä tuolla avaruudessa,
-missä ne uiskentelevat aivan kuin limaeläimet vesilasissa, parveillen
-toistensa ympäri, ja miten kiidämmekin ajatuksissamme nebuloosasta
-toiseen, niin loppua ei tule koskaan. Tämä panee meidät nöyrtymään sen
-mestarin edessä, joka tämän kaiken on järjestänyt ja joka on kaiken
-tämän olemassaolon välttämätön edellytys. Hänen edessään täytyy meidän
-kaikkien kumartua, sillä hänellä ei ole erotusta suuren ja pienen,
-läheisen ja etäisen, sekunnin ja vuosituhannen välillä, hän on
-riippumaton ajasta ja paikasta. Äärettömyys ja ikuisuus panee jokaisen
-ajattelevan olennon myöntämään, että täytyy olla olemassa äärettömyyden
-ja ikuisuuden jumala, sillä ilman häntä ei voi ajatella maailman
-kaikkeudenkaan olemassaoloa. Minun aikani roomalaiset aavistivat hänen
-olemassaolonsa, mutta kun he eivät voineet häntä löytää, jakoivat he
-hänen valtansa meidän kesken, mutta sydämissään he uskoivat silti
-iäisyyden jumalaan, ja niin on laita kaikkien epäjumalain palvelijain.
-He eivät voi nähdä kylliksi kauas, ja niin ne alkavat kunnioittaa vain
-muutamia todellisen jumalan ominaisuuksia.
-
-Puhuessaan tarkasteli vanhus tuikeasti sitä ihmeellistä pyrstötähteä,
-jonka Lalli jo ennen oli huomannut. Se suureni hyvin nopeasti ja näytti
-tulevan yhä lähemmäksi. Se näytti onnettomuutta tuottavalta ja
-kamalalta ja sai lapset tuijottamaan siihen kummastellen ja täytti
-heidän sydämensä pelolla, ja lopulta Lalli kysyi:
-
--- Onko tuo pyrstötähti? Eikö se ole vaarallinen?
-
--- Pyrstötähti se kyllä on, -- vastasi vanhus, -- ja varmaankin se
-kuvittelee olevansa hyvin vaarallinen, mutta kyllä minä tiedän antaa
-sille hyvän vastaanoton.
-
--- Mutta mitä pyrstötähti oikein on? -- kysyi Maija.
-
--- Se on maailmanavaruudessa kiertelevä kulkuri, -- vastasi Neptunus.
--- Se on tähti, joka syöksyy hullun lailla aurinkokuntamme halki
-laahaten valopyrstöään perässään. Pyrstötähdet kiertävät hyvin pitkiä
-soikion muotoisia ratoja joutuen toisinaan aivan lähelle aurinkoa,
-toisinaan taas niin kauas, että ne silloin ovat kenties jo toisissa
-aurinkokunnissa. Muutamat palaavat säännöllisesti takaisin, toiset taas
-ilmestyvät äkkiä näkyviin kuin kummitus ja häviävät jälleen. Jotkut
-ovat vaarattomia sumuolentoja, mutta toisilla on valkohehkuinen
-sisusta, joka kenties voisi vilahduksessa sulattaa koko maapallon, jos
-ne joskus sattuisivat yhteen törmäämään. Siihen päättyisi teidän
-kaikkien tarina. Te palaisitte kaikki tomuksi ja tuhaksi kaikkine
-sivistyssaavutuksinenne. Tuo veitikka on juuri sitä lajia ja se suuntaa
-kulkunsa suoraan meitä kohti, eikä sillä varmaankaan ole juuri hyviä
-aikeita.
-
-Ja tosiaankin kasvoi tuo kamala tähti hirvittävää kyytiä, ja Lalli voi
-jo nähdä, että siinä oli valkohehkuinen sisusta ja sen ympärillä
-pyörivää loistavaa pilveä.
-
--- Täytyykö meidän nyt kaikkien palaa kuoliaaksi? -- kysyi Maija
-vavisten, kun tuo kauhea tulipilvi täytti suuren osan taivasta.
-
-Mutta Neptunus vain nauroi tuikeata nauruaan ja äkkiä hän alkoi kaikin
-voimin heiluttaa kolmikärkeään, toisinaan sillä hosuen mylleröivää
-merta ja toisinaan uhaten lähenevää tähteä.
-
-Silloin muuttui kaikki heidän ympärillään. Raskaat, mustat myrskypilvet
-vyöryivät taivaalle sotavaunujen tavoin, ja ukkonen jylisi. Kävi
-pimeäksi kuin yöllä, ja tätä kamalaa näytelmää valaisivat vain
-häikäisevät salamat, jotka melkein taukoamatta sinkoilivat ristiin
-rastiin. Kauhea rajutuuli kohisi mereltä nostaen mustalle taivaalle
-vesipilviä, ja pimeyden halki ja suoraan poikki vaahtopäisten laineiden
-mennä viilettivät Neptunuksen vaunut korskuvien delfinien vetäminä. Yhä
-huimemmaksi kiihtyi meno, ja yhä kiihkeämmin heilutti vihastunut jumala
-kolmikärkeään, ja lopulta tuntui kalpeista ja pelästyneistä lapsista
-kuin olisi tuo vimmattu rajumyrsky viskannut ylös monen peninkulman
-paksuisen vesisuihkun, joka kohisten ja sähisten sekaantui mustiin
-pilviin.
-
-Vielä hetkisen jatkui tätä hirvittävää myllerrystä, ja sen keskeltä
-kajahti Neptunuksen riemuisa voitonnauru. Mutta äkkiä hän painoi
-kolmikärkensä näkinkengän pohjaan, ja heti taukosi myrsky, ja
-ihmeellinen hiljaisuus vallitsi koko luonnossa. Mustat pilvet
-hajaantuivat, ja niiden halkeamista pilkisti tähti toisensa jälkeen ja
-lopuksi myös pieni aurinko, joka valoi kultiaan yhä lainehtivaan
-mereen. Pian tuli taivas aivan kirkkaaksi ja siniseksi kuin ei se
-koskaan olisi ollutkaan ainoankaan pilven tummentama, aallot asettuivat
-ja lipattelivat leikkien näkinkengän laidoilla. Katsoessaan ylöspäin
-näkivät lapset vaarallisen tähden olevan jo kaukana, aivan kuin
-pakomatkalla avaruuden halki.
-
-Lalli aukaisi jo suunsa lausuakseen julki ihailunsa, kun merkillinen
-tapaus keskeytti hänet. Villi näet samassa pudota tupsahti jysähtäen
-veneeseen ja seisoi siinä tuijottaen heihin vallan pyörällä päästään
-aivan kuin hengitys olisi matkalla salpautunut. Lopulta hän sentään sai
-sanotuksi:
-
--- Joutuin, joutuin! Äiti on juuri menossa saliin hakemaan teitä.
-Teidän täytyy pian tulla kotiin, muuten käy hullusti.
-
-Lalli ja Maija ponnahtivat pystyyn istuimiltaan ja ehtivät vain
-pikimiten puristaa jäähyväisiksi vanhan Neptunuksen kättä, ennenkuin he
-päätäpahkaa heittäytyivät avaruuteen.
-
-Kun Lalli sitten heräsi tuon hurjan hyppäyksen jälkeen, seisoi äiti
-hänen vieressään ja ravisteli häntä, ja Maija istui sohvalla silmiään
-hieroen.
-
--- Miten hirveän raskaasti sinä nukutkaan! -- sanoi äiti. -- Miksi
-istut täällä pimeässä?
-
--- Anteeksi, äiti, -- vastasi Lalli unenpöpperöisenä. -- Olin niin
-pökerryksissä hypättyäni alas Neptunuksesta.
-
--- Vai niin, -- naureskeli äiti, -- oletko sinä taas ollut
-matkustelemassa? Se sinun pitää kertoa alusta alkaen isälle ja minulle.
-
--- Niin, -- huusi Maija voitonriemuisena, -- ja minä olen ollut koko
-ajan mukana, ja me olemme nähneetkin vähän merkillisiä asioita noissa
-kiertotähdissä. Sinun pitää kertoa isälle kaikki, Lalli!
-
-Ja sitten he menivät kaikki isän työhuoneeseen, missä hän istui
-kirjoituspöytänsä ääressä. Hän laski heti kynän kädestään.
-
--- No, mitä nyt on tekeillä? -- hän kysyi.
-
--- Lalli ja Maija ovat taas olleet matkustelemassa, -- vastasi äiti
-hilpeänä, -- ja tällä kerralla kuuleman mukaan aina kiertotähdissä
-saakka. No niin, Lalli, kerrohan nyt juurta jaksain!
-
-Ja Lalli istui isän pehmoiseen nojatuoliin, ja isä ja äiti istuivat
-sohvaan, ja Maija pääsi istumaan toiseen nojatuoliin, ja sitten rupesi
-Lalli kertomaan heidän ihmeellisistä seikkailuistaan alusta alkaen.
-
--- Tästä pitää kirjoittaa kirja, -- sanoi isä, kun Lalli oli
-lopettanut.
-
-Ja sen hän tekikin.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Pikku Lallin tähtimaailma, by Mikael Sand
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU LALLIN TÄHTIMAAILMA ***
-
-***** This file should be named 57104-8.txt or 57104-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/7/1/0/57104/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.