diff options
Diffstat (limited to '57727-8.txt')
| -rw-r--r-- | 57727-8.txt | 13296 |
1 files changed, 0 insertions, 13296 deletions
diff --git a/57727-8.txt b/57727-8.txt deleted file mode 100644 index 35cd96f..0000000 --- a/57727-8.txt +++ /dev/null @@ -1,13296 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Arkansasin sissit, by Gustave Aimard - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Arkansasin sissit - Seikkailuromaani suurilta ruoholakeuksilta - -Author: Gustave Aimard - -Translator: Niilo K. Nordström - -Release Date: August 19, 2018 [EBook #57727] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARKANSASIN SISSIT *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -ARKANSASIN SISSIT - -Seikkailuromaani suurilta ruoholakeuksilta - - -Kirj. - -GUSTAVE AIMARD - - -Ranskankielestä [Les Trappeurs de l'Arkansas] suomentanut - -Niilo K. Nordström - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1920. - - - - -SISÄLLYS: - - Esipuhe. - -Johdanto. Kirottu: - - I. Hermosillo. - II. Hacienda del Milagro. - III. Tuomio. - IV. Äiti. - -I. Uskollinen Sydän: - - I. Preirie. - II. Metsästäjät. - III. Jäljet. - IV. Matkalaiset. - V. Comanchit. - VI. Pelastaja. - VII. Yllätys. - VIII. Kosto. - IX. Aave. - X. Varustettu leiri. - XI. Kauppa. - XII. Sielullista - XIII. Mehiläismetsästys. - XIV. Musta Hirvi - XV. Majavat. - XVI. Petos. - XVII. Kotkanpää. - XVIII. Eusebio. - XIX. Päällikköjen neuvottelu. - XX. Kidutus. - -II. Tappaja: - - I. Uskollinen Sydän. - II. Preirierosvot. - III. Uhraus. - IV. Tohtori. - V. Liitto. - VI. Viimeinen hyökkäys. - VII. Taistelu. - VIII. Verdi Gris-joen luola. - IX. Oveluutta. - X. Rakkaus. - XI. Vangit. - XII. Sotajuoni. - XIII. Preirielaki. - XIV. Rangaistus. - XV. Anteeksianto. - Loppusanat. - - - - -Esipuhe. - - -Poissa jo ovat ne kirjailijat, jotka omien kokemusten varassa -ammensivat jännittävien teostensa aiheita "valkonaamojen" ja -"punanahkojen" julmista keskinäisistä kamppailuista, Suuren Lännen ensi -asuttamisesta kalifornialaisine kultakuumeineen tai Espanjan -amerikkalaisten siirtomaiden vapaustaisteluista. Viimeisenä näistä -ensikäden kertojista poistui eversti Cody eli "Buffalo Bill" elävien -ilmoilta 1917. - -James Fenimore Cooperin päiviltä asti se vuosisata sotaista -seikkailukirjallisuutta sivistysmaailman rajoilta nostatti esille vain -puolikymmentä säilyvää nimeä, Euroopan mantereelta ainoastaan yhden -edustajan Saksasta ja yhden Ranskasta. Vähän myöhemmin syntyi -niinikään Cooperin aloitteesta meriromaani, aivan äskeinen aika -on luonut 20. vuosisadan nuorison suurimmaksi viehäkkeeksi -luonnonelämä-kuvaukset, ja ohimenevästi on suuri maailmansota -synnyttänyt oman nuorisonkirjallisuutensa. Vanhempaan kauteen -kuului myös erityinen pyhäkoulukertomusten sato, nyttemmin -hävinneenä. - -Mutta tuon tuostakin palaudutaan noihin ensimmäisiin suuriin -seikkailukirjailijoihin, joiden menestys on tuottanut niin paljon -epäonnistunutta jäljittelyä, että koko se kirjallisuudenhaara on -joutunut vanhemman väen epäsuosioon. On totta, että noissa -parhaimmissakin romaaneissa on väkivaltaisemman ajan henkeä kuin -ihmiskunta vielä taannoin luuli enää mahdolliseksi maailmassa. Nuoriso -ei kuitenkaan ota kaikkea niin harkitsevalta kannalta; sen aistiminen -ei ole vireessä kaikkien kamaluuksien tajuamiselle. Pääasiaksi jää -nuorille lukijoille tapaussarjan ja toimintapaikkojen vauhdikas -vaihtelu ja kokemusrikkaiden kertojien saavuttama ilmeinen -todellisuusteho; ja vuosikymmenien vieriessä ovat menneisyyteen -siirtyneet olot saaneet uutta merkitystä historiaan kuuluvina -kehitysjaksoina. Nykyaikana myös osataan paremminkin antaa arvoa sille -syvälle luonnontuntemukselle, jota nuo suurten seikkailukertomien -kuvaukset kauttaaltaan henkivät. - -Suomalainen kustantaja on senvuoksi ryhtynyt järjestelmällisesti -julkaisemaan alkuteksteistä toimitettuina lyhentämättöminä käännöksinä -noita nuorison varempien seikkailukirjailijain teoksia, joita meidän -maassamme on tähän asti tunnettu muutamina "vanhanaikaisen" laajuutensa -takia karsittuina mukaelmina. Tällöin on saanut vuoronsa myös _Gustave -Aimard_, jonka oikea nimi Oliver Gloux on jo aivan unohdettu. - -Monet vuosikymmenet Aimard oli Jules Vernen rinnalla jokaisen -ranskalaisen koulupojan ihasteltu suosikki, ja vieläkin hänen -romaanituotantonsa 52 vankkaa nidettä käsittävä kokonaispainos on -alinomaa kustantajan uusittavana. Käännöksinäkin levisivät hänen -parhaat teoksensa miljoonin kappalein eritoten Englannissa ja -Amerikassa, Cooperin ja Mayne Reidin kanssa kilpaillen, ja kokonaan ei -ole missään maassa uudempi tuotanto syrjäyttänyt tämän aito -intiaanikirjailijan kirjaviin kokemuksiin perustuvia voimakkaita, -romanttisuudella väritettyjä kuvauksia leirielämästä, rajataisteluista, -aavikoiden ja salomaiden juhlallisesta suuruudesta. - -Syntyneenä Pariisissa v. 1818 nuori Oliver Gloux aloitti -seikkailijauransa jo poikuusiässä, purjehtien laivapoikana Amerikkaan. -Hänen merkitsevimmästä elämäntaipaleestaan ei ole saatavissa mitään -yhtenäistä ja seikkaperäistä selostusta, mutta muutamista hänen -romaaneihinsa siroitelluista omakohtaisista selityksistä ja aikalaisten -esittämistä asiatiedoista voi havaita tosiksi eräitä pääkohtia: -lannistumattoman seikkailuinnon vallassa hän kahden vuosikymmenen ajan -samoili ristiin rastiin koko Amerikan mantereen Yhdysvaltain -keskivaltioista Tulimaan rajoille asti, välillä kiertäen maailman -meriäkin, -- comanchi-intiaanien kasvattina, täydesti eläytyen -heidän heimosotiinsa ja kaikkiin oloihinsa, kahdesti kytkettynä -apachien kidutuspaaluun, kullankaivajana, uudisraivaajana, -trapperina, metsästeli biisoneja Lännen ruoholakeuksien sioux- ja -mustajalka-pyytäjien kanssa, vaelteli eksyksissä ja menehdyksissä del -Norten lentohiekka-aavikoilla, raatoi neljätoista kuukautta Magellanin -salmen patagonien rääkättynä orjana, matkasi yksinään halki Brasilian -aarniometsien, uhmaten petoja ja ihmisvihollisia, tutki Kordillerien -korkeimmat huiput kuten suurten virtojen etäisimmät juoksutkin aina -eläen kädestä suuhun, huomisesta huolehtimatta, onnellisena kaikista -uusista kokemuksista, sivistysmaailmasta paenneena. - -Aimard nimenomaan huomauttelee, että hän on romaanin muodossa tahtonut -tarkoin kertoa vain todellisesti elettyä, kuvata ainoastaan nähtyä, -suoden sijaa mielikuvitukselle vain alkeellisimpien kaunokirjallisuuden -vaatimusten mukaan ja alituiseen esittäen omakohtaisia seikkailujaan, -mutta kertomisessa syrjäyttäen oman minänsä, jotta tuon villin elämän -luonnollinen teho ei häiriytyisi. Hänellä oli kaiken aikaa selvänä -aistimuksena, että nuo olot ja näyttämöt olivat nopeasti muuttumassa -sivistyksen hellittämättömän painostuksen tieltä, ja sitä -tunnollisemmin hän tahtoi saada ne talletetuiksi jälkimaailmalle. On -myönnettävä, että Aimard kaikista kirjailijoista tyhjentävimmin esittää -Uuden mantereen villiä elämää viime vuosisadan toiselta kolmannekselta, --- toisinaan pakostakin johtuen koskettelemaan hyvin verisiä -kohtauksia, -- ja että hän pääteoksissaan osoittaa erinomaisia -kertojalahjoja, jotka antavat niille "klassillisuuden" leiman ja -nykyaikaisenkin sepitystaituruuden rinnalla pysyttävät ne yhäti esillä -kirjallisuudessa. - -Saapuessaan kotimaahansa sotapalvelukseen 1848 hän oli jo julkaissut -ensimmäisen kirjansa, ja palattuaan taas seikkailumailleen hän -ilmeisesti pitikin silmällä kirjallisia aiheita, ryhtyen jonkun vuoden -kuluttua kuumeiseen tuotantaan, joka piankin toimitti nuo sinikantiset -Amyotin kustannustuotteet kaikissa Ranskan kirjakauppojen ikkunoissa -vallitsevaksi piirteeksi ja tuotti niissä omaksutulle salanimelle -maailmanmaineen. Ensimmäisenä huomattavana menestyksenä oli v. 1858 -ilmestynyt _Les Trappeurs de l'Arkansas_, joka nyt aloittaa hänen -koottujen teostensa sarjan alkukielellä ja on katsottu asianmukaiseksi -myös suomennuttaa johtamaan tätä meikäläiselle yleisölle valmisteltua -lopullista käännössikermää. Se ei siis ole tekijänsä etevin teos, -mutta monestakin syystä on otollisempaa noudattaa alkutekstien -aikajärjestystä, -- useissa romaaneissa esiintyy yhteisiä henkilöitäkin -jatkuvasti toimimassa. - -Aimard asettui sitten Ranskaan, hellittämättömästi muokkailemaan laajaa -aineistoaan noiksi romaaneiksi, joiden 22,000;een nousevassa -sivumäärässä saa syvästi viehättyen tutustua lukuisiin unohtumattoman -suurenmoisiin kuvauksiin, mutta lopulta myös aiheiden ja voimien -ehtymiseen, kunnes kynä kirpoaa kuumeisuuden riuduttamien aivojen -kannustamasta kädestä ja mielisairauden hämy tuottaa levon. Hänen -yksityisestä elämästään ei tältä kotimaassakaan vietetyltä ajalta näy -sen enempää tietoja kuin että hän oli saksalais-ranskalaisessa sodassa -sissiupseerina ja kuoli St. Annen hoitolassa Pariisissa kesäkuulla -1883. - -Aimard on siten pääasiallisesti "intiaaniromaanien" kantaisän Cooperin -ohella enimmin vaikuttanut tämän kirjallisuudenlajin tavattomaan -kukoistukseen, joka ulottui nykyisten keski-ikäisten kansalaisten -lapsuuteen asti. Senkin alan suurmiehillä on sentään vielä paljon -sanottavaa uusille poikapolville, ja osittain toisessa merkityksessä -kuin ennen, kuten edellä huomautettiin: sivistyksen esitaistelijain -uljas seikkailuhenki elää innostavana näissä parhaissa tuotteissa, ja -niiden käsittelemä outo maailma on jälleen uutta meidän ajallemme, kun -huomio on välillä kääntynyt jatkuvaan kehityskulkuun ja varsinaisen -trapper-kauden nyt eroittaa selvä juopa meistä. - -V. H.-A. - - - - - - -JOHDANTO: KIROTTU - - - - -I - -Hermosillo - - -Matkailijan, joka ensi kertaa astuu maihin Etelä-Amerikan mantereelle, -valtaa väkisinkin selittämätön surumielisyyden tunne. - -Uuden maailman historia on tosiaankin vain surkea marttyyriluettelo, -jossa yltiöpäisyys ja voitonhimo keskeyttämättä kulkevat käsi kädessä. - -Kullan etsintä oli aiheena uuden maailman löytöön. Kun kulta kerran oli -keksitty, pitivät Amerikan valloittajat tätä maata vain tyyssijana, -jonne nämä ahneet seikkailijat saapuivat pitäen toisessa kädessään -väkipuukkoa, toisessa ristiinnaulitun kuvaa. Korjattuaan runsaan -saaliin tuota metallia, jota niin kiihkeästi himoittiin, he palasivat -kotimaahansa komeillakseen rikkauksillaan ja houkutellakseen -häikäisevällä loistollaan sinne uusia siirtolaisia. - -Tämän lakkaamattoman matkustelemisen syyksi on luettava, että -Amerikassa ei ole sellaisia suurenmoisia muistomerkkejä, jotka ovat -jäännöksiä kokonaisen siirtokunnan asuinpaikoista, kun se asettuu -pysyväisesti asumaan uuteen maahan jatkaakseen siellä sukuaan. Jos -matkustat tämän suunnattoman laajan mantereen halki, jota espanjalaiset -kolmen vuosisadan aikana ovat häiritsemättä saaneet pitää hallussaan, -niin muistuttavat sinua muutamat siellä täällä näkyvät nimettömät -raunioläjät heidän kauttakulustaan, kun taas aztekien ja inkain jo -moniaita vuosisatoja ennen Amerikan löytöä sinne kohottamat rakennukset -seisovat siellä vielä majesteetillisen yksinkertaisina, katoamattomana -todistuksena heidän sielläolostaan ja sivistyspyrkimyksistään. - -Mutta mitä on tullut nykyään [romaani on kirjoitettu 1850-luvulla. -_Suom_.] näistä kunniakkaista valloitusmaista, joita aikanaan koko -Eurooppa himoitsi omakseen, missä murhamiesten veri on sekoittunut -voitettujen vereen tuon toisen, valloittavan kansan hyväksi, joka -siihen aikaan oli niin ylpeä uljaista päälliköistään, hedelmällisistä, -maa-alueistaan ja kaupastaan ja joka sulki piiriinsä koko maailman? -Vuodet ovat vierineet, ja tätä nykyä Etelä-Amerikka sovittaa niitä -rikoksia, joihin sen vuoksi oli ryhdytty. Lyhytaikaisesta vallasta -keskenään taistelevien puolueiden raatelemana, rappeutuneiden -harvainvaltain alle sortuneena, ulkomaalaisten hylkäämänä, jotka siellä -ovat ammentaneet rikkauksiaan, se riutuu, vähitellen menehtyen -velttoutensa kuormaan, jaksamatta kohottaa päältään lyijykäärettä, joka -sen tukahuttaa, niin että se voi nousta jälleen eloon vasta kun uusi -rotu, joka ei murhaa ja joka elää Jumalan käskyjen mukaan, tuo sinne -mukanaan työn ja vapauden, perusedellytykset kansojen elämään. - -Espanjalais-amerikkalainen rotu on, lyhyesti sanottuna, pysynyt niillä -alueilla, jotka heidän esi-isänsä ovat heille perintönä jättäneet, -siirtämättä niiden rajoja kauemmaksi. Tämän rodun sankarius haudattiin -keisari Kaarle V:n mukana, ja emämaastaan se on muistona säilyttänyt -vain vieraanvaraiset tapansa, uskonnollisen suvaitsemattomuuden, -kitaransoittajat ja karbinilla varustetut kerjäläiset. - -Kaikista valtioista, jotka kuuluvat laajaan Meksikon liittoon, on -Sonoran valtio ainoa, joka taistelujensa takia sen ympärillä asuvia -intiaaniheimoja vastaan ja alituisesti hankauksissa ollen mainittujen -heimokuntien kanssa on säilyttänyt omintakeisen luonteen. - -Asukkaiden tavoissa on jonkunlainen villi sävy, joka heti ensi -silmäykseltä osoittaa heidän eroaan mantereen sisäosissa olevien -valtioiden väestöistä. - -Rio Gilaa voi pitää tämän valtion pohjoisrajana; idästä länteen se on -puristuneena Sierra Madren ja Kalifornianlahden väliin. - -Durangon toisella puolen Sierra Madre jakautuu kahteen -vuoriharjanteeseen. Päähaara jatkuu entiseen suuntaan pohjoisesta -etelään, jotavastoin toinen harjanne kääntyy länteen päin, kulkien -Durangon ja Guadalajaran valtioiden taitse, minkä jälkeen se puhkaisee -kaikki ne alueet, jotka rajoittuvat Tyyneenmereen. Tämä haara -Kordillereja on Sonoran etelärajana. - -Luonto näyttää kuin huvin vuoksi tuhlailleen runsain käsin hyvyyksiä -tälle maalle. Ilmanala on hymyilevä, lauhkea ja terveellinen; kultaa, -hopeaa, mitä hedelmällisintä maata, herkullisia maanantimia ja -lääketarkoitukseen kelpaavia yrttejä on siellä yllin kyllin; siellä on -minttuja, joista valmistetaan erittäin tehokkaita voiteita; siellä on -hyödyllisiä hyönteisiä, joista saadaan värejä; mitä harvinaisimpia -marmorilajeja, mitä arvokkaimpia jalokiviä, metsänriistaa ja kalaa -kaikenlaista. Mutta toiselta puolen ovat Rio Gilan ja Sierra Madren -laajoissa eräseuduissa asustavat, riippumattomat intiaaniheimot, -comanchit, poonit, pimat, opatat ja apachit, julistaneet julman sodan -valkoista rotua vastaan, aikaansaaden alituisilla, leppymättömillä -hyökkäyksillään sen, että tämä saa suorittaa kalliit maksut -omistusoikeudestaan kaikkiin näihin rikkauksiinsa, jotka sen esi-isät -ovat intiaaneilta ryöstäneet ja joita viimemainitut lakkaamatta -vaativat itselleen takaisin. - -Sonoran tärkeimmät kaupungit ovat Guaymas, Hermosillo ja Arispe. - -Hermosillo, jonka nimenä ennen oli Pitic ja jonka kreivi de Raousset -Boulbonin retkikunta on tehnyt kuuluisaksi, on Meksikon Tyynellemerelle -suuntautuvan kaupan varastopaikka. Siinä on yli yhdeksäntuhatta -asukasta. - -Tämä kaupunki on rakennettu ylätasangolle, joka vähitellen viettää -luoteiseen merelle päin, nojautuen ja vilunarkana turvautuen kukkulaan, -jolla on nimenä _el Cerro de la campana_, -- kellovuori. -- -Viimemainitun harjaa koristavat mahtavat kivipaadet, joita -koskettamalla saa syntymään heleän, metallisointua muistuttavan äänen. - -Muuten tämä _ciudad_ on, samoin kuin sen muut amerikkalaiset -sisarkaupungitkin, varsin likainen. Talot on rakennettu vanutetusta -savesta, ja hämmästyen saattaa matkailija huomata kaikkialla soraläjiä, -lokaa ja rappeutumista, mikä tekee hänen mielensä alakuloiseksi. - -Sillä hetkellä, jolloin tämä kertomus alkaa, toisin sanoen -seitsemäntenätoista päivänä tammikuuta 1817 kello kolmen ja neljän -välillä iltapäivällä, jolloin kaupungin asukkaat tavallisesti viettävät -_siestaa_ -- päivällislepoaan -- asuntojen perähuoneissa, tarjosi -yleensä hiljainen ja rauhallinen Hermosillon kaupunki oudon näyn. - -Joukko _leperoja_, gambusineja eli salakuljettajia ja varsinkin -_rateroja_ tunkeili huutaen, uhkaillen ja ulvoen Calle de -Rosario-kadulla. Ryhmä espanjalaisia sotilaita, -- Meksiko ei tähän -aikaan vielä ollut luonut niskoiltaan emämaan asettamaa iestä -- yritti -turhaan palauttaa järjestystä ja hajoittaa väkijoukkoa häikäilemättä -iskien täysin voimin peitsensä varrella ihmisiä, jotka sattuivat heidän -eteensä. - -Mutta meteli ei ottanut vaimentuakseen, vaan alkoi päinvastoin yltyä; -varsinkin hiaqui-intiaanit, jotka olivat sekaantuneet väkijoukkoon, -huusivat ja viittoilivat vallan hirveästi. - -Kaikkien talojen ikkunat olivat täpötäynnä kasvoja, miehiä ja naisia. -Näiden katseet olivat suunnatut Cerro de la campanaan päin, jonka -juurelta kohosi paksuja savupilviä tupruten kohti taivasta. He -näyttivät odottavan jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. - -Äkkiä kuului kovia huutoja, väkijoukko jakaantui kahtia kuin liian -kypsä granaattiomena, ja jokainen syöksyi syrjään mitä suurimman kauhun -ilme kasvoillaan. - -Muuan nuori mies, tai pikemminkin lapsi, sillä hän oli tuskin -kuudentoista vanha, tuli näkyviin tuulispäänä ratsastaen hurjaa laukkaa -puolivillin ratsun selässä. - -"Pysäyttäkää hänet!" huusivat muutamat. - -"Antakaa hänen mennä!" kirkuivat toiset. - -"_Valgamedios_!" kuiskailivat akat tehden ristinmerkin; "siinähän on -itse paholainen." - -Mutta jokainen, puhumattakaan siitä, että olisi häntä pidättänyt, -väistyi syrjään kiireen vilkkaa. Peloton nuorukainen jatkoi hurjaa -matkaansa pilkallinen hymy huulillaan, kasvot hehkuen, silmät -säkenöiden ja jaellen oikealle ja vasemmalle julmia iskuja -_chicotellaan_ niille, jotka rohkenivat tulla liian lähelle häntä, tai -niille, joita kova onni esti loittonemasta paikalta niin nopeasti kuin -he olisivat tahtoneet. - -"Oi, voi! _Capista_!" valitteli muuan tyhmän näköinen ja ruumiiltaan -atleettimainen _vaquero_, kun poika ohiratsastaessaan sivalsi häntä; -"vieköön hänet paholainen. Senkin lurjus, joka oli vähällä minut -kellistää. Mitä", jatkoi hän katsahdettuaan nuorukaiseen, "sehän on, -ellen erehdy, Rafael, kummitoverini poika! Odotahan hiukan, _picaro_!" - -Mutisten partaansa nämä sanat hän levitti suopungin, joka oli -kiinnitettynä hänen vyötäisilleen, ja alkoi juosta ratsastajaa kohti. - -Väkijoukko huomasi hänen tarkoituksensa ja paukutteli innoissaan -käsiään. - -"_Bravo! Bravo_!" huudettiin. - -"Älä päästä häntä karkuun, Cornejo", rohkaisivat muut vaquerot -toveriaan käsiään taputtaen. - -Cornejo, sillä sen tiedämme nyt olevan tuon mielenkiintoisen henkilön -nimen, läheni huomaamatta poikaa, jonka edessä vastukset lisääntyivät -lisääntymistään. - -Kun läsnäolevien huudot ilmaisivat ratsastajalle vaaran, joka häntä -uhkasi, katsahti hän taakseen. - -Nyt hän huomasi vaqueron. Hänen kasvonsa kävivät kalmankalpeiksi; hän -ymmärsi olevansa hukassa. - -"Päästä minut menemään, Cornejo", huudahti hän ääni itkusta väristen. - -"Ei, ei!" ulvoi väkijoukko. "Pidättäkää hänet! Pyydystäkää hänet!" - -Roskaväkeä miellytti tämä ihmisajo; se pelkäsi kadottavansa -nähtävyyden, joka niin suuresti sitä huvitti. - -"Antaudu!" huudahti jättiläinen, "tai pyydystän sinut suopungillani -kuin _ciboton_, tiedä se!" - -"En antaudu", vastasi poika päättävästi. - -Molemmat keskustelijat kiitivät edelleen, toinen jalkaisin, toinen -ratsain. - -Väkijoukko seurasi heitä ilosta kirkuen. - -Kansajoukot ovat kaikkialla samanlaisia, raakoja ja sydämmettömiä. - -"Päästä minut, sanon", jatkoi jälleen poika, "tai vannon kautta -kiirastulen siunattujen sielujen, että sinun käy huonosti!" - -Vaquero irvisteli ilkeästi ja pyöritti suopunkia päänsä yläpuolella. - -"Pane mieleesi, Rafael", sanoi hän, "kysyn viimeisen kerran, tahdotko -antautua?" - -"En! Tuhat kertaa en!" huusi poika. - -"Herran nimeen siis!" vastasi vaquero. Suopunki viuhui ja lähti -liikkeelle. - -Silloin tapahtui jotakin tavatonta. - -Rafael pysähdytti nopeasti hevosensa, niin että se näytti ikäänkuin -muuttuneen graniittipatsaaksi. Heittäytyen alas satulasta hän hyppäsi -kuin jaguari jättiläisen kimppuun, jonka hän syöksyllään kaatoi -hiekalle, ja ennenkuin kukaan ennätti väliin, työnsi hän väkipuukon, -jota meksikolaiset aina pitävät vyöllään, vastustajansa kurkkuun. - -Paksu verisuihku purskahti pojan kasvoihin, vaquero vääntelehti -muutaman hetken, ja sitten hän jäi liikkumattomana makaamaan. - -Hän oli kuollut! - -Väkijoukko päästi kauhun huudahduksen. - -Salamannopeasti poika oli jälleen viskautunut satulaan ja alkanut -jatkaa hurjaa matkaansa heiluttaen puukkoaan ja nauraen paholaisen -naurua. - -Kun ensi hämmästys oli kadonnut, ja aiottiin ryhtyä murhaajaa -takaa-ajamaan, oli hän jo hävinnyt. - -Ei kukaan voinut sanoa, mille suunnalle hän oli mennyt. - -Kuten aina käy tällaisissa tapauksissa, tuli _juez de letras_ -- -tutkintotuomari -- muassaan lauma ryysyisiä apulaisia murhapaikalle -vasta sitten, kun se jo oli liian myöhäistä. - -Juez de letras, don Inigo tormentos Albaceyte, oli noin viidenkymmenen -vuoden ikäinen lyhyt, lihava mies, joka otti espanjantupakkansa -runsaasti koristellusta kultaisesta rasiasta ja jonka hyväntahtoisen -näköiseen ulkomuotoon kätkeytyi mitä perinpohjaisin itaruus, lisänä -erinomainen oveluus ja kylmäverisyys, jota mikään ei pystynyt -järkyttämään. - -Vastoin luuloa ei arvoisa esivallan edustaja näyttänyt vähintäkään -joutuvan hämilleen siitä, että murhaaja oli päässyt pakenemaan. Hän -pudisti pari kolme kertaa päätään, antoi katseensa kiertää -väkijoukossa, ja siristäen harmaita silmiään ja samalla filosofisesti -työntäen nuuskaa nenäänsä hän virkkoi: - -"Cornejo-parka, näin täytyi hänen käydä ennemmin tai myöhemmin." - -"Niin", sanoi muuan lepero, "hänet on taitavasti murhattu." - -"Sitä minäkin juuri ajattelin", vahvisti tutkintotuomari, "sen iskun -antaja on osannut työnsä hyvin, se veijari on ollut tehtäväänsä perin -tottunut." - -"Oh, vielä mitä", vastasi lepero olkapäitään kohauttaen, "hänhän on -vielä lapsi." - -"Häh! Mitä sanotte?" huudahti tuomari teeskennellen hämmästystä ja -katsahtaen alta kulmain puhetoveriinsa. "Lapsiko?" - -"Melkeinpä", vastasi lepero ylpeänä siitä, että häntä näin kuunneltiin, -"hänhän on Rafael, don Ramónin vanhin poika." - -"Älähän, älähän!" virkkoi tutkintotuomari salaisesti tyytyväisenä. -"Eihän toki, se ei ole mahdollista. Rafael on korkeintaan kuudentoista -vuoden ikäinen. Hän ei olisi antautunut riitaan Cornejon kanssa, jonka -ei olisi tarvinnut muuta kuin puristaa häntä käsivarresta päästäkseen -eroon." - -"Asia on kuitenkin siten, teidän ylhäisyytenne, mehän kaikki näimme -tapauksen. Rafael pelasi _montéta_ don Aguilarin luona ja onni ei -näyttänyt olleen hänelle suotuisa, ja hän menetti kaikki rahansa. -Silloin hän raivostui ja kostaakseen sytytti talon tuleen." - -"_Caspita_!" huudahti tutkintotuomari. - -"Se, mitä minulla on kunnia kertoa teidän ylhäisyydellenne, pitää -paikkansa. Suvaitkaa vain katsoa tuonne: savua näkyy vielä, vaikka -rakennus onkin jo tuhkana." - -"Todellakin", myönsi tuomari kääntäen katseensa sille suunnalle, minne -lepero viittasi, "ja sitten..." - -"Sitten hän yritti tietysti paeta", jatkoi toinen. "Cornejo aikoi hänet -pidättää..." - -"Hän oli oikeassa!" - -"Hän oli väärässä, koska Rafael hänet kerran tappoi!" - -"Niinpä niinkin", myönsi tutkintotuomari, "mutta olkaa huoletta, -ystäväni, laki kyllä kostaa hänelle." - -Tähän lauseeseen vastasivat läsnäolevat epäilevästi hymyillen. - -Vähääkään kiinnittämättä huomiotaan siihen, mikä vaikutus hänen -sanoillaan oli, käski esivallan edustaja apulaistensa, jotka jo olivat -tutkineet ja tyhjentäneet kuolleen taskut, viedä hänet pois ja siirtää -hänet lähellä olevaan kirkon eteisen alle, minkä jälkeen hän palasi -kotiinsa tyytyväisen näköisenä käsiään hykerrellen. - -Tutkintotuomari veti päällensä matkapukunsa, pisti pari pistoolia -vyölleen, kiinnitti pitkän miekan kupeelleen ja nautittuaan kevyen -päivällisen lähti ulos. - -Kymmenen hampaisiin asti aseistettua, voimakkailla hevosilla -ratsastavaa _alguazilia_ odotti häntä oven ulkopuolella, ja palvelija -piteli suitsista oivallista, mustaa ratsua, joka kärsimättömänä -tömisteli jalkojaan ja pureskeli kuolaimiaan. Don Inigo hyppäsi -satulaan, asettui ratsumiestensä etunenään, ja ryhmä lähti hiljaista -ravia. - -"Kas niin!" puhelivat uteliaat pysähtyen seisomaan porttien pieliin. -"Tuomari Albaceyte lähtee don Ramón Garillasin luo; huomenna saamme -kuulla uutisia." - -"_Caspita_!" kuiskailivat toiset, "tuo picaro ei ansaitsisi köyttä, -jossa saisi kiikkua." - -"Hm!" huomautti muuan lepero surumielisesti hymyillen. "Kautta -kunniani, olisi sääli tuota kevytmielistä vekkulia! Hänen Cornejolle -tekemänsä _cuchillada_ on suurenmoinen. Se vintiö on kunnollisesti -surmattu." - -Mutta tutkintotuomari jatkoi edelleen matkaansa vastaten mitä -säntillisimmin niihin tervehdyksiin, joita hänelle hänen ohimennessään -huudettiin. Pian hän oli jo päässyt kaupungin ulkopuolelle. - -Silloin hän kääriytyi viittaansa. - -"Ovatko aseet ladatut?" kysyi hän. - -"Kyllä, teidän ylhäisyytenne", vastasi alguazilien päällikkö. - -"Hyvä! Lähdemme don Ramón Garillasin _haciendaan_. Mutta ripeästi; -kiirehtikäämme perille ennen yön tuloa." - -Hevoset alkoivat laukata. - - - - -II - -Hacienda del Milagro - - -Hermosillon ympäristö on suorastaan erämaata. - -Kaupungista Hacienda del Milagroon -- Ihmeitten maatilalle -- johtava -tie on mitä ikävin ja kuivin. - -Pitkien välimatkojen päässä siellä näkee vain rautatammia, kumipuita, -Perun puita punaisine ja höysteisine terttuineen, nopaaleja ja -kaktuksia, ainoita puita, jotka saattavat kasvaa pystysuorasti -paahtavan auringon hehkuvien säteiden polttamassa maassa. - -Siellä täällä näkyy kuin katkeraksi pilkaksi vesisäiliöitten pitkiä -seipäitä, joiden toisessa päässä on kierretystä, kovettuneesta vuodasta -tehty sanko ja toisessa hihnoilla kiinnitetyt kivet. Mutta säiliöt ovat -tyhjiä; niiden pohja on mustaa ja kuivettunutta mutaa, jossa kuhisee -lukemattomia saastaisia eläviä. Hienonhienot pölypilvet, joita -heikoinkin tuulenhenkäys synnyttää, takertuvat huohottavan matkustajan -kurkkuun, ja jokaisen kuivettuneen korren alla heinäsirkat raivoissaan -vaativat terveellistä yökastetta. - -Mutta kun äärimmäisin ponnistuksin on matkannut kolmisen penikulmaa -näissä hehkuvankuumissa erämaissa, pysähtyy silmä nauttien lepäämään -vihannoivaan keitaaseen, joka näyttää äkkiä nousevan hiekasta. - -Tämä paratiisi on Hacienda del Milagro. - -Siihen aikaan, jota kertomuksemme kuvaa, kuului tähän haciendaan, joka -oli seudun rikkaimpia ja suurimpia, kaksikerroksinen päärakennus, joka -oli rakennettu _tapiasta_ ja _adoveista_ ja jonka ruo'oista tehty -pengermäkatto oli kovaksi tallatulla savella peitetty. - -Haciendaan tultiin avaran pihamaan kautta, jonka holvimaisessa portissa -oli vahva kaksoisovi ja toisessa puoliskossa pieni käyntiluukku. -Julkisivun puolella oli neljä huonetta; ikkunoissa oli rautaiset, -kullatut ristikot ja sisäpuolella luukut, ja niissä oli lasiruudut, -mikä tähän aikaan tässä maassa merkitsi kuulumatonta loistoa. Pihan eli -_pation_ joka sivustalla oli rakennuksia, joissa sijaitsi palvelusväen, -_peonien_, lasten y.m. asunnot. - -Päärakennuksen alin kerros sisälsi kolme huonetta: jonkunlaisen suuren -eteisen, jonka kalustona oli vanhanaikaisia nojatuoleja ja -röyhelletyllä sahviaanilla päällystettyjä leposohvia, lavea -nopaalipuinen pöytä ja muutamia jakkaroita. Seinillä riippui moniaita -kultakehyksisiä muotokuvia, jotka esittivät suvun jäseniä -luonnollisessa koossa; näkyviin jätetyt orsihirret oli runsaasti -koristettu puuleikkauksilla. - -Kaksoisovien kautta päästiin saliin. Pihalle päin oleva puoli oli noin -jalan verran muuta lattiaa ylempänä; sitä peitti matto, jolla oli -muutamia matalia, omituisilla puuleikkauksilla ja karmosiininvärisellä -veralla päällystettyjä jakkaroita ja jalkapieluksia. Tässä huoneessa -oli myöskin pieni, neliskulmainen, noin puolen metrin korkuinen pöytä, -jota käytettiin ompelupöytänä; se osa oli tarkoitettu naisia varten, -jotka siellä istuivat maurilaisten tapaan jalat ristissä. Toisella -puolella oli samanlaisella veralla kuin jakkarat ja jalkapielukset -päällystettyjä tuoleja. Vastapäätä ovea salin toisella puolella oli -makuuhuone vuodekomeroineen korokkeen päässä, jolle oli sijoitettu -juhlavuode, ja tätä kaunistivat lukemattomat kultauskoristeet sekä -kulta- ja hopeanauhuksilla ja tupsuilla kirjaillut verhot. Lakanat ja -päänalaisten päälliset olivat valmistetut mitä hienoimmasta kankaasta, -ja niitä reunusti pitsi. - -Päärakennuksen takana oli toinen piha, missä sijaitsivat taloushuoneet -ja _corral_; tämän pihan takana avautui laaja puutarha, jota ympäröivät -muurit. Se oli yli sata syltä laaja, ja siellä kasvoi, se kun oli -suunniteltu englantilaiseen tapaan, ulkomaisia puita ja kasveja. - -Haciendassa vietettiin juhlaa. - -Oli juuri _mantaza del ganado_, -- karjan teurastusaika, -- ja peonit -olivat muutaman askelen päähän haciendasta laittaneet aitauksen, johon -he päästivät elukat. He eroittivat laihat lihavista, jotka yksitellen -päästettiin aitauksesta. - -Puolikuunmuotoisella lyömäaseella, jossa oli terävät piikit jalanmitan -päässä toisistaan, leikkasi vaquero, joka oli piiloutunut aitauksen -veräjän luo, perin taitavasti eläinparkojen takajalkojen kintereet -poikki sitä mukaa kuin ne juoksivat hänen ohitseen. - -Jos hän sattumalta iski harhaan, mikä tapahtui harvoin, ratsasti toinen -vaquero täyttä lentoa eläimen perään, sinkautti suopungin sen sarviin -ja piti sitä paikallaan, kunnes edellinen oli leikannut jänteet poikki. - -Huolettomana nojautuen haciendan porttia vastaan näytti muuan -nelisenkymmenen ikäinen mies, jolla oli yllään aatelisen tilanomistajan -upea puku, olkapäillä loistavanvärinen _zarape_, ja jonka päätä -vähintäin viisisataa piasteria maksanut panamahattu suojeli laskevan -auringon viime säteiltä, johtavan tätä työtä, polttaen maissipaperista -kierrettyä savukettaan. - -Hän oli ylhäisen näköinen herra, jolla oli hoikka, sorea, hiukan -notkoselkäinen, mutta varsin suhteellinen vartalo; hänen hienot -kasvonpiirteensä, joissa oli lujuutta ja varmuutta, todistivat -vilpittömyyttä, rohkeutta ja ennen kaikkea rautaista tahtoa. Hänen -suuret, mustat silmänsä, jotka olivat tuuheitten kulmakarvojen -varjossa, olivat verrattoman kauniit, mutta heti kun tavallista -suurempi vastoinkäyminen nosti hänen ruskettuneelle iholleen punertavan -kajastuksen, kävi hänen katseensa kiinteäksi ja niin voimakkaaksi, -ettei kukaan voinut sitä kestää, vaan se pani rohkeimmankin epäröimään -ja vapisemaan. - -Äärimmäinen hienous ja ennen kaikkea hänen olemuksessaan esiintyvä -ylimystön leima ilmaisivat heti ensi silmäykseltä, että tämä mies -kuului puhtaaseen ja jaloon kastilialaiseen rotuun. - -Hän olikin don Ramón Garillas de Saavedra, vastikään kuvailemamme -Hacienda del Milagron omistaja. - -Don Ramón Garillas kuului espanjalaiseen sukuun, jonka päämies oli -ollut Cortezin paraimpia upseereita ja asettunut asumaan Meksikoon -senjälkeen, kun tuo nerokas seikkailija niin ihmeellisellä tavalla oli -valloittanut tämän maan. - -Ruhtinaallisen omaisuuden perijänä, mutta espanjalaisten viranomaisten -hylkäämänä, koska hän oli mennyt naimisiin erään sekarotuisen -aztekinaisen kanssa, hän oli kokonaan antautunut maittensa viljelykseen -ja laajojen tilustensa parantamiseen. - -Oltuaan seitsemäntoista vuotta naimisissa hän oli nyt suuren perheen -päänä; siihen kuului kuusi poikaa ja kolme tytärtä, siis kaikkiaan -yhdeksän lasta, joista Rafael, sama, jonka olemme nähneet niin -häikäilemättä surmaavan vaqueron, oli vanhin. - -Don Ramónin ja doña Jesusitan avioliitto oli vain sovinnaisliitto, joka -oli solmittu pelkästään omaisuuden takia, mutta kuitenkin se teki -heidät verrattain onnellisiksi; sanomme verrattain, sillä kun nuori -tyttö oli päässyt luostarista vain mennäkseen naimisiin, eivät he -olleet koskaan rakastaneet toisiaan, mutta sen sijaan oli heidän -välillään hellä, vilpitön kiintymys. - -Doña Jesusita kulutti aikansa askareissa, jotka lasten tähden olivat -välttämättömät, elellen intiaaninaistensa parissa; hänen miehensä taas, -joka täydellisesti oli kiintynyt tilanomistajan elämän tuomiin -velvollisuuksiin, oleskeli melkein alituisesti vaquerojensa, peoniensa -ja metsästäjiensä seurassa, niin ettei nähnyt vaimoaan muuta kuin -muutamien minuuttien aikana ruokapöydässä, ja väliin hän jäi -kokonaisiksi kuukausiksi metsästämään Rio Gilan rannoille. - -Meidän on kuitenkin lisättävä, että ollessaan joko poissa taikka kotona -don Ramón piti mitä suurinta huolta siitä, ettei hänen vaimoltaan -puuttunut mitään ja että hän sai pienimmätkin päähänpistonsa -täytetyiksi, säästämättä rahaa tai vaivoja hankkien hänelle, mitä hän -näytti toivovan. - -Doña Jesusita oli viehättävän kaunis ja enkelimäisen herttainen; hän -näytti, jollei mielellään, niin ainakin suuremmitta vaikeuksitta -mukautuneen siihen elämään, johon hänen puolisonsa oli pakottanut hänet -alistumaan, mutta hänen suurista, mustista, kaihoisista silmistään, -hänen kasvojensa kalpeudesta ja ennen kaikkea siitä surumielisyyden -vivahduksesta, joka alinomaa varjosti hänen himmeänvalkoista otsaansa, -oli helppo päättää, että tässä hurmaavassa kuvapatsaassa asuva palava -sielu sekä tämä sydän, joka ei tuntenut edes omaa itseään, oli kokonaan -suunnannut huomionsa lapsiinsa, että hän ihaili näitä kaikkein -kauneimman ja pyhimmän rakkauden, äidinrakkauden, koko neitseellisellä -voimalla. - -Mitä don Ramóniin tulee, niin hän oli aina hyvä ja huomaavainen -vaimolleen, jota hän ei ollut vaivautunut tutkistelemaan, ja niin -hänellä oli oikeus pitää vaimoaan maailman onnellisimpana olentona, -jollainen tämä olikin senjälkeen, kun Jumala oli suonut hänen tulla -äidiksi. - -Aurinko oli vähän aikaa sitten mennyt mailleen, taivaalta rupesi -vähitellen katoamaan purppurainen värivivahdus, samalla kun tuli yhä -hämärämpi. Jokunen tähti alkoi jo tuikkia taivaalla ja iltatuuli virisi -niin pirteänä, että se yöksi ennusti kauheata myrskyä, jollaisia näillä -seuduilla saa nähdä usein puhkeavan. - -Käskettyään huolellisesti sulkea jäljellä olevan osan karjaa aitaukseen -_mayoral_ kutsui koolle vaquerot ja peonit, ja kaikki suuntasivat -kulkunsa haciendaan, mistä iltakello heille ilmoitti, että levon hetki -vihdoinkin oli käsillä. - -Kun taloudenhoitaja kulki viimeisenä isäntänsä ohitse tervehtien -kumartamalla, kysyi tämä häneltä: - -"Kuulehan, Eusebio, montako nautaa meillä on tänä vuonna?" - -"Neljäsataa viisikymmentä, _mi amô_ (isäntäni)", vastasi mayoral, -suurikokoinen, kuiva ja laiha mies, jonka pää oli jo harmaantunut ja -jonka kasvot olivat parkitun nahanpalasen näköiset, pysäyttäen -hevosensa ja ottaen päästään hattunsa, "siis seitsemänkymmentäviisi -enemmän kuin viime vuonna; naapurimme jaguarit ja apachit eivät ole -tehneet meille suuria vahinkoja viime aikoina." - -"Se on sinun ansiotasi, Eusebio", sanoi don Ramón. "Valppautesi on -ollut erinomainen; minä osaan kyllä sen palkita." - -"Paras palkkioni on se kaunis kiitos, jonka teidän armonne juuri on -minulle lausunut", vastasi mayoral, jonka karkeat kasvot loistivat -tyytyväisyyden hymystä.-"Eikö minun pitäisi huolehtia samalla tavalla -siitä, mikä kuuluu teille, kuin jos se olisi omaani?" - -"Kiitos", vastasi aatelismies liikuttuneena pusertaen palvelijansa -kättä. "Tiedän sinun olevan minulle uskollinen." - -"Elämässä ja kuolemassa, herrani; äitinihän on imettänyt teitä, minä -kuulun teille ja teidän perheeseenne." - -"Mennään nyt jo, Eusebio!" puhui haciendero iloisena. "Illallinen on -valmis, señora on varmaankin jo pöydässä, älkäämme antako hänen odottaa -meitä pitempään." - -He astuivat molemmat patioon, ja Eusebio, kuten don Ramón oli häntä -nimittänyt, valmistautui sulkemaan portit, mikä hänen oli tapana tehdä -joka ilta. - -Sillä aikaa don Ramón astui haciendan ruokasaliin, jonne kaikki -vaquerot ja peonit olivat kokoontuneet. - -Tämän ruokasalin koko keskiosan valtasi suunnattoman iso pöytä. -Ympärillä oli nahalla päällystettyjä penkkejä ja kaksi puuleikkauksilla -koristettua nojatuolia, jotka olivat määrätyt don Ramónille ja -señoralle. Näiden takana seinällä riippui neljä jalkaa korkea -norsunluinen Kristuksenkuva kahden taulun välissä, joista toinen -esitti Jesusta Öljymäellä ja toinen vuorisaarnaa. Siellä täällä -irvistelivät kalkilla valkaistuille seinille ripustettuina isännän -metsästysretkillään tappamien jaguarien, puhvelien tai hirvien päät. - -Pöydässä oli runsaasti _lahuota_, sakeaa, maissijauhoista ja lihasta -valmistettua keittoa, _pucheroa_ eli _olla podridaa_ ja _pepiania_; -määrätyissä paikoissa pöytää oli _mezcal-palloja_ ja vesikarahveja. -Hacienderon viittauksesta alkoi ateria. Vähän myöhemmin puhkesi rajuna -aikaisemmin uhannut myrsky. - -Satoi rankasti. Joka hetki kirkkaat salamat saivat valot huoneessa -tuntumaan himmeiltä, ja niitä seurasi hirvittävä ukkosenjyrinä. - -Aterian lopulla myrsky kävi niin kovaksi, että yhtyneiden -luonnonvoimien aikaansaama melu esti kuulemasta puhetta. - -Ukkonen purkautui kauhistuttavan väkevänä, tuulenpuuska syöksyi saliin -rikottuaan ikkunan, kaikki valot sammuivat ja läsnäolevat tekivät -peloissaan ristinmerkin. - -Tällä hetkellä alkoi haciendan portilla kello kouristuksentapaisesti -kajahdella, ja tuiki epäinhimillinen ääni huusi kaksi eri kertaa: - -"Auttakaa!... auttakaa!" - -"Kautta Kristuksen veren!" huudahti don Ramón syöksyen huoneesta. -"Tasangolla surmataan joku." - -Kaksi laukausta kajahti melkein samaan aikaan, halki ilman kuului -tuskanhuuto, ja kaikki vaipui taas kaamean hiljaisuuden valtaan. - -Kalpea salama halkaisi pimeyden, ukkonen jyrähti peloittavasti, ja -sitten don Ramón ilmestyi jälleen huoneen kynnykselle kantaen sylissään -taintunutta miestä. - -Vieras laskettiin penkille, ja hänen ympärillään oli touhua. - -Tämän miehen kasvot samoin kuin hänen vaatepartensakaan eivät olleet -tavallisuudesta poikkeavia; kuitenkaan ei Rafael, don Ramónin vanhin -poika, voinut hänet huomattuaan pidättää kauhua ilmaisevaa elettä, ja -hänen kasvonsa kalpenivat. - -"Voi!" mutisi hän hiljaa, "sehän on juez de letras!" - -Hän oli tosiaankin se tutkintotuomari, jonka olemme nähneet matkaavan -Hermosillosta niin upeassa asussa. - -Hänen sateessa kastuneet pitkät hiuksensa valuivat hänen rinnalleen, ja -puku oli epäjärjestyksessä, veren tahrima ja monesta kohdasta -repeytynyt. Oikea käsi puristi laukaistun pistoolin perää. - -Don Ramón oli myöskin tuntenut hänet rikosasiain tuomariksi ja oli -tiedottomasti luonut poikaansa pikaisen silmäyksen, jota tämä ei voinut -kestää. - -Doña Jesuitan ja hänen naistensa ymmärtäväisen hoidon ansiosta -tutkintotuomari hengähti syvään, avasi haristavat silmänsä, joilla hän -tirkisteli ympärillään olevaa seuruetta, näkemättä aluksi mitään ja -tullen vähitellen tuntoihinsa. - -Yhtäkkiä syvä punastus peitti hänen otsansa, joka oli ollut hetki -sitten aivan kalvakka, ja hänen silmänsä välähtivät. Suunnaten don -Rafaeliin katseen, joka naulitsi hänet lattiaan näkymättömän -kauhistuksen saaliina, hän nousi ylös vaivalloisesti lähestyen nuorta -miestä, joka näki hänen tulevan uskaltamatta tätä väistää, laski -kätensä raskaasti pojan olkapäälle ja kääntyen _peonien_ puoleen, jotka -olivat kauhuissaan näkemästään ja jotka eivät ymmärtäneet tästä mitään, -sanoi juhlallisesti: - -"Minä, don Inigo Tormentes Albaceyte, Hermosillon kaupungin -tutkintotuomari, pidätän tämän miehen kuninkaan nimessä, syytettynä -murhasta." - -"Armoa!" huusi Rafael, langeten polvilleen ja väännellen käsiään -epätoivoisena. - -"Voi! voi!" huudahti äitiparka ja vaipui takaisin tuolilleen -pyörtyneenä. - - - - -III - -Tuomio. - - -Seuraavana aamuna aurinko nousi sädehtivänä taivaanrannalle. Yöllinen -myrsky oli täydellisesti selvittänyt taivaan, joka oli nyt syvän -sininen; linnut visertelivät iloisina lehtien alle kätkeytyneinä, ja -koko luonto näytti saaneen takaisin tavanomaisen juhlavan ilmeen. - -Kello soi iloisesti Hacienda del Milagrossa; palvelijat alkoivat -hajaantua joka taholle, jotkut vieden hevosia laitumelle, toiset ajaen -karjaa keinotekoiselle preirialle, toiset taas suunnaten kulkunsa -niityille, kun taas jäljelle jääneet olivat patiolla lypsämässä lehmiä -ja korjaamassa hurrikaanin tekemiä vaurioita. - -Edellisen yön myrskyn jättämät ainoat jäljet olivat kaksi upeaa -kuollutta jaguaria pötköllään haciendan portin edessä, ei kaukana -puoliksi ahmitun hevosen raadosta. - -Eusebio, joka käveli ympäri patiota tarkkaillen huolellisesti toisten -puuhia, määräsi hevosen kalliit varusteet otettavaksi pois ja -puhdistettavaksi ja jaguarit nyljettäviksi; kaikki tämä suoritettiin -niin pian kuin suinkin mahdollista. - -Kuitenkin Eusebio tunsi itsensä hyvin levottomaksi; don Ramón, joka oli -yleensä ensimmäisenä liikkeellä haciendalla, ei ollut vielä ilmestynyt. - -Edellisenä iltana juez de letrasin hirveän syytöksen jälkeen -hacienderon vanhinta poikaa kohtaan oli don Ramón käskenyt -palvelijoittensa poistua. Kun hän sitten itse, vaimonsa kyynelistä ja -rukouksista välittämättä, oli tukevasti köysillä sitonut poikansa, oli -hän opastanut don Inigo d'Albaceyten erääseen yksinäiseen huoneeseen, -johon molemmat sulkeutuivat jääden sinne hyvin myöhään yöllä. - -Mitä oli tapahtunut tämän keskustelun kuluessa, jolloin varmaankin oli -ratkaistu Rafaelin kohtalo? Ei kukaan sitä tiennyt, Eusebio yhtä vähän -kuin muut. - -Opastettuaan don Inigon huoneeseen, jonka oli laitattanut kuntoon häntä -varten, ja toivotettuaan hänelle hyvää yötä don Ramón palasi poikansa -luo, jonka vieressä äitiparka yhä itki. Lausumatta sanaakaan hän otti -pojan käsivarsilleen ja kantoi hänet makuuhuoneeseensa, missä laski -hänet permannolle vuoteensa viereen. Sitten haciendero lukitsi oven ja -asettui makaamaan, kaksi pistoolia kätensä ulottuvilla. Yö kului näin -loppuun, isän ja pojan pimeässä luodessa toisiinsa katseita kuin metsän -eläimet ja äidin polvistuneena vuodattaessa kyyneleitä kynnyksellä, kun -hänen ei ollut lupa itse huoneeseen astua, hiljaa itkien esikoisensa -puolesta, joka pian, sen hän kauhistuen saattoi aavistaa, häneltä -ainiaaksi riistettäisiin. - -"Hm!" mutisi mayoral itsekseen, pureskellen lainkaan sitä huomaamatta -sammuneen savukkeensa päätä, "mitähän tästä kaikesta tullee? Don Ramón -ei ole se mies, joka armahtaa, hän ei tingi kunniastaan. Jättääkö hän -siis poikansa oikeuden käsiin? Vielä mitä! Sitä hän ei tee. Mutta mitä -hän siis tekee?" Kunnianarvoisa mayoral ei ollut vielä päässyt -pitemmälle päätelmissään, kun don Inigo ja don Ramón näyttäytyivät -pihalla. - -Molempien miesten kasvoilla oli kova ilme. Varsinkin hacienderon katse -oli synkkä kuin yö. - -"No, Eusebio", sanoi don Ramón lyhyesti, "satuloi hevonen ja varusta -nelimiehinen turvajoukko saattamaan tätä herraa Hermosilloon." - -Mayoral kumarsi kunnioittavasti ja antoi heti tarpeelliset käskyt. - -"Kiitän teitä tuhannesti", jatkoi don Ramón kääntyen tuomarin puoleen. -"Te pelastitte kotini kunnian." - -"Älkää olko minulle niin kiitollinen", vastasi don Inigo. "Vannon, että -eilen illalla kaupungista lähtiessäni minulla ei ollut vähäisintäkään -aikomusta olla teille mieliksi." - -Haciendero liikahti. - -"Asettukaa minun asemaani. Minä olen ennen kaikkea tutkintotuomari. -Joku henkilö murhataan, kelvoton heittiö kylläkin, sen myönnän, mutta -ihminen kuitenkin, vaikka huonointa lajia; murhaaja tunnetaan, hän -ratsastaa täyttä lentoa kaupungin lävitse keskellä kirkasta päivää -kaikkien nähden ja uskomattoman julkeasti. Mitä minun tuli tehdä? -Ryhtyä häntä takaa-ajamaan, sitä en ollenkaan epäillyt." - -"Se on totta", myönsi don Ramón kumartaen. - -"Ja paha minut siinä peri, kun ne lurjukset, jotka minua seurasivat, -hylkäsivät minut kuin pelkurit myrskyn ollessa pahimmillaan -piiloutuakseen jonnekin, en tiedä minne. Vastoinkäymisen kukkuraksi -ryhtyi pari harvinaisen suurta jaguaria minua ahdistamaan; ne olivat -kimpussani niin lähellä, että olin jo putoamaisillani maahan kuin -möhkäle porttinne luona. Ammuin niistä tosin yhden, mutta toinen oli -perin vähällä tarttua minuun hampaillaan, kun tulitte avukseni. -Saattaisinko tämän jälkeen vangita sen miehen pojan, joka oman -henkensä uhalla on pelastanut henkeni? Se olisi mitä mustinta -kiittämättömyyttä." - -"Vielä kerran kiitän teitä." - -"Ah ei! Mehän olemme kuitit, siinä kaikki. En puhu mitään muutamasta -tuhannesta piasterista, jotka minulle olette antanut, koska niillä vain -tukin ilvesteni suut; mutta huolehtikaa siitä, don Ramón, ettei -poikanne toistamiseen joudu käsiini, sillä en tiedä, miten hänet -silloin voisin pelastaa." - -"Olkaa huoleti, don Inigo, poikani ei joudu käsiinne." - -Haciendero lausui nämä sanat niin synkällä äänenpainolla, että tuomari -kääntyi hätkähtäen. - -"Varokaa, mitä teette!" lausui hän. - -"Olkaa huoleti", vastasi don Ramón, "tahdon vain pitää huolta siitä, -ettei poikani joudu mestauslavalle ja siten häväise nimeäni." - -Samassa tuotiin hevonen. Rikosasiain tutkintotuomari heittäytyi -satulaan. - -"Kas niin, hyvästi don Ramón", sanoi hän suopeasti, "olkaa varovainen. -Se nuorukainen voi vielä parantaa tapansa, hän on vain vähän vilkas -eikä mitään muuta." - -"Hyvästi, don Inigo d'Albaceyte", vastasi haciendero kuivasti, mikä ei -kaivannut mitään vastausta. - -Tuomari pudisti päätään ja iskien molemmat kannukset hevosen kylkiin -lähti ratsastamaan täyttä ravia saattojoukkonsa seuraamana, vielä -viimeisen kerran kädellään viitattuaan tilanomistajalle hyvästiksi. - -Tämä seurasi häntä katseillaan niin kauan kuin voi hänet eroittaa, -minkä jälkeen hän ripein askelin palasi haciendaan. - -"Eusebio", sanoi hän mayoralille, "soittakaa kelloa, niin että saadaan -koolle kaikki peonit ynnä muut haciendan palvelijat." - -Katsahdettuaan hämmästyneenä isäntäänsä mayoral kiirehti panemaan -toimeen saamansa käskyn. - --- Mitä tämä kaikki tarkoittaa? -- kysyi hän itseltään. - -Kellon soidessa maatilan kaikki väki riensi paikalle tietämättä, mistä -tämä tavallisuudesta poikkeava kokoonkutsuminen johtui. - -Pian he kaikki olivat kokoontuneet suureen saliin, jota käytettiin -ruokailuhuoneena. Mitä täydellisin hiljaisuus vallitsi heidän -keskuudessaan. Salainen pelko ahdisti heidän sydäntään. He aavistivat, -että jotakin kauheata oli tulossa. - -Muutaman minuutin odotuksen jälkeen doña Jesusita astui huoneeseen -lastensa, paitsi Rafaelin, ympäröimänä ja asettui korokkeelle, joka oli -laitettu huoneen toiseen päähän. - -Hänen kasvonsa olivat kalpeat, hänen punertavat silmänsä osoittivat, -että hän oli itkenyt. - -Sitten tuli don Ramón. - -Hänellä oli yllään musta samettipuku, jossa ei ollut koristuksia. -Raskaat kultavitjat riippuivat hänen rinnallaan, päässä oli -leveäreunainen, kotkansulalla koristettu musta huopahattu, ja pitkä, -kiiltäväksi hangattu miekka riippui hänen vasemmalla kupeellaan. - -Hänen otsansa oli rypyssä, ja kulmakarvat olivat koholla mustien -silmien yllä, jotka näyttivät sinkoavan salamoita. - -Läsnäolevat värisivät pelosta. Don Ramón Garillas oli pukeutunut -tuomarinpukuunsa. - -Jollekulle siis tultaisiin antamaan tuomio. - -Mutta kenelle? - -Kun don Ramón oli asettunut vaimonsa oikealle puolelle, antoi hän -merkin. - -Mayoral poistui huoneesta. Hetken perästä hän tuli takaisin Rafaelin -seurassa. - -Nuorukainen oli paljain päin, ja hänen kätensä oli sidottu selän -taakse. - -Katse alas luotuna, kasvot kalpeina hän asettui isänsä eteen, jota hän -kunnioittavasti tervehti. - -Siihen aikaan, jota kertomuksemme koskee, oli varsinkin keskuksista -kaukana olevissa maissa, jotka jatkuvasti olivat alttiina intiaanien -hyökkäyksille, perheen päämiehellä vielä säilynyt täysin puhtaana se -patriarkallinen arvovalta, jota meidän turmeltunut sivistyksemme kaikin -voimin koettaa vähentää ja hävittää. - -Isä oli perheessään itsevaltias. Hänen tuomiostaan ei voinut vedota, ja -se pantiin mutisematta ja vastustuksetta täytäntöön. - -Maatilan väestö tunsi isäntänsä lujan luonteen ja leppymättömän tahdon. -He tiesivät, ettei hän milloinkaan antanut anteeksi ja että hän piti -kunniataan elämääkin kalliimpana. Sentähden he epämääräisen -pelontunteen vallassa valmistautuivat olemaan läsnä näytelmässä, jota -isä ja poika kohta esittäisivät. - -Don Ramón nousi, loi läsnäoleviin synkän katseen ja heittäen hattunsa -jalkojensa juureen sanoi kolkolla äänellä: - -"Kuulkaa nyt kaikki. Kuulun vanhaan kristittyyn sukuun, jonka esi-isät -eivät koskaan ole tehneet rikosta. Kunniaa on suvussani aina pidetty -kalleimpana. Tämän kunnian, jonka esi-isäni ovat minulle jättäneet -tahrattomana ja jota olen koettanut pitää puhtaana, on vanhin poikani, -nimeni perijä, vastikään häipymättömästi häväissyt. Eilen hän on -Hermosillossa eräässä pelipaikassa kinastelun johdosta sytyttänyt talon -palamaan, niin että koko kaupunki oli vaarassa syttyä tuleen, ja kun -muuan mies ryhtyi häntä pidättämään hänen paetessaan, surmasi hän tämän -puukoniskulla. Mitä on sanottava nuorukaisesta, jolla on näin nuorella -iällä tällaiset pedon vaistot? Oikeus on pantava täytäntöön, kautta -Jumalan! Tahdon julistaa ankaran tuomion!" - -Tämän lausuttuaan don Ramón pani kätensä ristiin rinnalleen ja näytti -malttavan mieltään. - -Kukaan ei uskaltanut lausua sanaakaan syytetyn puolustukseksi. Kaikkien -päät olivat alas painuneina, ja heidän rintansa huohottivat. - -Rafaelia hänen isänsä palvelijat rakastivat hänen pelkäämättömyytensä -takia, joka ei tuntenut mitään vastuksia, ja siksi että hän osasi niin -mainiosti ratsastaa ja käyttää kaikkia aseita, ynnä ennen kaikkea hänen -avomielisyytensä ja hyväsydämisyytensä takia, jotka olivat hänen -luonteensa peruspiirteitä. Varsinkin tässä maassa pidettiin ihmishenkeä -vähäarvoisena, ja siksi jokainen oli sydämessään valmis antamaan -anteeksi nuorukaiselle ja pitämään hänen rikostaan vain kuumaverisyyden -ja äkkipikaisuuden seurauksena. - -Doña Jesusita nousi. Estelemättä hän oli aina alistunut miehensä -tahtoon, jota hän jo aikoja sitten oli oppinut kunnioittamaan. Paljas -ajatuskin puolison vastustamisesta kauhistutti häntä ja pani hänet -värisemään, mutta koko hänen sielunsa rakastavat voimat olivat -keskittyneet hänen sydämeensä. Hän jumaloi lapsiaan, varsinkin -Rafaelia, jonka raju luonne enemmän kuin muut tarvitsi äidin -huolenpitoa. - -Hän sanoi puolisolleen itkusta väräjävällä äänellä: - -"Ajattele, että Rafael on vanhin poikasi, että hänen rikoksensa, niin -raskas kuin se onkin, ei kuitenkaan saata olla anteeksiantamaton -silmissäsi, että olet hänen isänsä ja että minä, minä..." Voihkien hän -vaipui polvilleen, risti kätensä ja puhkesi rajuun itkuun. "Rukoilen -sinua säälimään. Armoa! Armoa lapselleni!" - -Don Ramón nosti kylmästi ylös vaimonsa, jonka kasvoilla vuoti kyyneliä, -ja pakoitettuaan hänet istuutumaan jälleen nojatuoliin virkkoi: - -"Ennen kaikkea juuri isänä minulla tulee sydämen olla ilman armoa! -Rafael on murhaaja ja murhapolttaja; hän ei enää ole poikani!" - -"Mitä aiot tehdä?" kysyi doña Jesusita kauhistuneena. - -"Se ei kuulu sinuun!" vastasi don Ramón tylysti; "aion yksin pitää -huolta kunniastani. Riittää, kun tiedät, että tämä rikos on viimeinen, -minkä poikasi tekee." - -"Ah!" voihki äiti, "tahdotko siis olla hänen pyövelinsä!" - -"Olen hänen tuomarinsa", vastasi leppymätön aatelismies peloittavasti. -"Eusebio, varusta lähtövalmiiksi kaksi hevosta." - -"Jumalani! Jumalani!" voivotteli vaimoraukka rientäen poikansa luokse, -jonka sulki syliinsä, "eikö kukaan tule avukseni?" - -Kaikki läsnäolevat pysyivät vaiti. Don Ramón ei itsekään voinut -pidättää kyyneltä. - -"Ah!" huudahti äiti ilosta mielettömänä, "hän on pelastettu! Jumala on -hellyttänyt tuon rautaisen miehen sydämen!" - -"Erehdyt", keskeytti don Ramón työntäen tylysti hänet pois; "poikasi ei -enää kuulu minulle, minä olen tuominnut hänet!" - -Samalla hän suuntasi poikaansa teräksenkylmän katseen lausuen -peloittavalla äänenpainolla, joka väkisinkin pani nuorukaisen -vapisemaan: - -"Rafael, tästä hetkestä alkaen et enää kuulu tähän yhteiskuntaan, jossa -olet herättänyt kauhua rikoksillasi. Tuomitsen sinut elämään ja -kuolemaan metsän petojen keskuudessa." - -Kun tämä kauhistava tuomio oli langetettu, astui doña Jesusita pari -askelta horjuen ja kaatui selälleen. - -Hän oli pyörtynyt. - -Tähän hetkeen asti oli Rafael suurin ponnistuksin voinut pidättää -sielussaan liikkuvat tunteet puhkeamasta esille, mutta tämän viimeisen -kohtauksen vuoksi hän ei kauemmin jaksanut itseään hillitä. Hän syöksyi -äitinsä luo kyyneliä vuodattaen ja sydäntäsärkevällä äänellä valittaen: - -"Äiti! äiti!" - -"Tule!" sanoi don Ramón laskien kätensä hänen olalleen. Poika pysähtyi -horjuen kuin juopunut. - -"Katsokaa, isä, katsokaahan!" huudahti hän säälittävästi nyyhkyttäen, -"äiti kuolee!" - -"Sinä juuri olet hänet surmannut", vastasi haciendero kylmästi. - -Rafael kääntyi ympäri kuin käärmeen pistämänä. Hän katsahti isäänsä -oudosti ja hammasta purren ja otsa kalpeana sanoi hänelle: - -"Tappakaa minut, isä, sillä vannon, että samoin kuin te olette ollut -vailla sääliä äitiäni ja minua kohtaan, samoin minä, jos jään eloon, -olen yhtä armoton teille!" - -Don Ramón loi häneen halveksivan katseen. - -"Menkäämme!" virkkoi hän. - -"Menkäämme!" kertasi nuorukainen lujasti. - -Doña Jesusita, joka alkoi palata tajuihinsa, kuuli kuin unessa poikansa -lähtevän. - -"Rafael! Rafael!" huusi hän toivottomana. - -Nuorukainen epäröi hetkisen, sitten hän yhdellä hyppäyksellä syöksyi -äitinsä luo ja sulki hänet hurjan iloisena syliinsä. Mutta kohta hän -palasi isänsä luokse lausuen: - -"Nyt voin kuolla, kun olen sanonut hyvästi äidille!" - -He lähtivät ulos. - -Kohtauksesta lamautuneina läsnäolevat hajaantuivat keskustelematta -vaikutelmistaan, mutta syvän surun vallassa. - -Poikansa hellyydenosoituksista oli äitiparka uudelleen menettänyt -tajuntansa. - - - - -IV - -Äiti - - -Kaksi hevosta, joita Eusebio piteli suitsista, odotti haciendan -portilla. - -"Seuraanko teidän armoanne?" kysyi taloudenhoitaja. - -"Et!" vastasi haciendero kuivasti. - -Hän nousi satulaan ja asetti poikansa poikkipuolin eteensä. - -"Vie takaisin toinen hevonen, en tarvitse sitä", käski hän. - -Iskien kannukset ratsunsa kylkiin, joka hirnahti tuskasta, hän lähti -täyttä vauhtia liikkeelle. - -Eusebio palasi taloon surullisena pudistellen päätään. - -Heti kun hacienda oli hävinnyt näkyvistä erään notkon taakse, pysähtyi -don Ramón, veti silkkisen nenäliinan taskustaan, sitoi poikansa silmät -lausumatta hänelle sanaakaan ja jatkoi jälleen matkaansa. - -Matka kesti kauan erämaassa. Siinä oli jotakin synkkää, joka teki -mielen kolkoksi. - -Tämä mustiin puettu ratsastaja vaiteliaana kulkemassa hiekkakenttää -pitkin, pidellen satulansa kaarella köysillä sidottua poikaa, jonka -hermostuneet vavistukset ja hytkähdykset ilmoittivat olevan elossa, oli -niin turmiota uhkaavan ja oudon näköinen, että hän olisi herättänyt -pelontunteen rohkeimmassakin miehessä. - -Kului moniaita tunteja isän ja pojan vaihtamatta sanaakaan keskenään. -Aurinko alkoi painua taivaanrannan taakse, ja muutamia tähtiä jo -ilmestyi tummansiniselle taivaalle. Hevonen yhä juoksi. - -Erämaa alkoi hetki hetkeltä näyttää yhä synkemmältä ja villimmältä. -Kaikki kasvullisuuden merkit olivat hävinneet, vain siellä täällä -aikojen kuluessa vaalenneet luukasat muodostivat hiekkaan valkoisia -täpliä. Petolintuja leijaili hitaasti ratsastajan yllä kimeästi -kirkuen, ja synkissä salaperäisissä _chaparaleissa_ asustelevat -petoeläimet aloittivat illan tullen kaameasti kiljuen yölliset, kolkot -konserttinsa. - -Näillä seuduilla ei tunneta lainkaan hämärää. Heti kun aurinko on -mennyt mailleen, vallitsee täydellinen yö. - -Don Ramón ratsasti yhä täyttä lentoa. - -Hänen poikansa ei ollut kääntynyt hänen puoleensa rukouksella tai -valituksilla. - -Kellon lähetessä kahdeksaa illalla ratsastaja vihdoin pysähtyi. Tätä -kiihkeää ratsastusta oli kestänyt kello kymmenestä asti. Hevonen, jonka -rinta korisi kumeasti, oli kompastua joka askelella. - -Don Ramón silmäili ympärilleen. Hänen huulilleen ilmestyi -tyytyväisyyden hymy. - -Joka puolella avautuivat erämaan suunnattomat hiekkalakeudet. Vain -yhdellä suunnalla häämötti taivaanrannalla aarniometsä oudonnäköisenä -varjokuvana, joka kaameana keskeytti maiseman yhtenäisyyden. - -Don Ramón astui alas hevosen selästä, laski poikansa hiekalle istumaan, -otti hevoselta päitset, jotta se voisi syödä hänen sille antamaansa -einettä. Kun hän mitä levollisimmin oli suorittanut nämä eri tehtävät, -meni hän poikansa luo ja otti pois siteen, joka peitti tämän silmiä. - -Nuorukainen pysyi liikkumatta ja katseli isäänsä vaiteliaana ja -kylmäverisenä. - -Don Ramón sanoi hänelle kuivasti ja tylysti: "Olet täällä yli kymmenen -penikulman päässä maatilastani, jonne et saa kuoleman uhalla jalallasi -astua. Tästä hetkestä alkaen saat elää yksin. Sinulla ei enää ole isää, -ei äitiä eikä kotia. Koska olet peto, tuomitsen sinut elämään petojen -joukossa. Päätökseni on peruuttamaton, rukouksesi eivät voi sitä -muuttaa. Säästä siis minua niitä kuulemasta." - -"En käänny puoleenne rukoillen", vastasi nuorukainen soinnuttomalla -äänellä. "Pyöveliä ei rukoilla." - -Don Ramón vavahti. Hän astui muutaman askelen edestakaisin kuumeisen -kiihtyneenä, mutta tointui melkein heti ja jatkoi: - -"Tässä säkissä on ruokaa kahdeksi päiväksi. Jätän sinulle tämän -rihlakarbinin, joka minun kädessäni ei koskaan ole osunut harhaan. -Annan sinulle myöskin nämä pistoolit, tämän _macheten_, puukon, -kirveen, ruutia ja luoteja näissä puhvelinsarvissa. Ruokasäkistä löydät -tulukset ja kaikki vehkeet, joita tulen sytyttämiseen tarvitaan. Olen -pannut sinne myöskin raamatun, joka on ollut äitisi omaisuutta. Olet -kuollut yhteiskunnasta, jonne et enää saa palata. Edessäsi on erämaa, -se kuuluu sinulle; minulla taas ei ole enää poikaa, hyvästi! Jumala -olkoon sinulle armollinen, kaikki on meidän väliltämme lakannut täällä -maan päällä. Jäät yksiksesi, vaille kotia, alkaaksesi oman elämäsi ja -huolehtiaksesi tarpeistasi. Sallimus ei koskaan hylkää niitä, jotka -luottavat siihen. Tästedes se yksin suojelee sinua." - -Lausuttuaan nämä sanat don Ramón heltymättömin kasvoin pisti suitset -hevosensa suuhun, päästi poikansa vapaaksi yhdellä iskulla leikaten -poikki häntä kahlehtineet siteet ja heittäytyen satulaan lähti nopeasti -ratsastamaan pois. - -Rafael nousi polvilleen, kurkoitti päätään eteenpäin, kuunteli -hätääntyneenä hevosen kiivasta juoksua hiekalla, seurasi silmillään, -niin kauan kuin hän saattoi eroittaa sitä kovan onnen varjokuvaa, joka -mustana näkyi selvästi kuunvalossa. Kun ratsastaja vihdoin oli hävinnyt -pimeään, kohotti poika kätensä rinnoilleen, ja kuvaamaton epätoivo -vääristi hänen piirteitään. - -"Äiti!... äiti!..." huusi hän. - -Hän kaatui selälleen hiekkaan pyörtyneenä. - -Jokseenkin pitkän matkaa ratsastettuaan neliä don Ramón huomaamattaan -ja kuin väkisin hiljensi hevosensa vauhtia ja kuunteli levottomana -erämaan epäselviä ääniä, voimatta itselleen selvittää syitä, jotka -panivat hänen näin menettelemään, mutta kenties odottaen onnettoman -poikansa avunhuutoa, jotta hän palaisi hänen luokseen. Jopa hän kaksi -kertaa koneellisesti kädellään puristi ohjaksia ikäänkuin totellen -salaista ääntä kääntyäkseen takaisin samaa tietä, mutta aina hänen -hurja sukuylpeytensä oli häntä voimakkaampi, ja hän jatkoi matkaansa. - -Aurinko jo nousi, kun don Ramón saapui haciendalle. - -Kaksi henkeä odotti hänen tuloaan seisten kummallakin puolen porttia. - -Toinen oli doña Jesusita, toinen Eusebio. - -Havaitessaan vaimonsa, joka kalpeana ja mykkänä seisoi hänen edessään -kuin lohduttomuuden kuvapatsas, haciendero tunsi sanomatonta surua, -joka ahdisti hänen sydäntään. Hän aikoi ratsastaa ohitse. - -Doña Jesusita astui pari askelta eteenpäin ja tarttuen hevosen suitsiin -kysyi hätäisenä: - -"Don Ramón, mitä olet tehnyt pojalleni?" - -Haciendero ei vastannut. Kun hän näki vaimonsa surun, valtasi hänet -katumus, ja hän kysyi itseltään, oliko hänellä todellakin oikeus -menetellä niinkuin oli tehnyt. - -Turhaan doña Jesusita odotti vastausta. Don Ramón katsahti vaimoonsa. -Hän hätkähti huomatessaan ne häviämättömät rypyt, jotka murhe oli -uurtanut hänen vain muutamaa tuntia aikaisemmin niin tyyninä ja -rauhallisina olleisiin kasvoihinsa. - -Tämä jalo nainen oli lyijynharmaa. Hänen pingoittuneet piirteensä -olivat tavattoman jäykät. Hänen kuumeesta hohtavat silmänsä olivat -punaiset ja kuivat; kaksi syvää, mustaa juovaa teki ne kuoppaisiksi ja -tuijottaviksi. Suuri täplä kirjavoitti hänen poskensa merkkinä -kyynelistä, joiden lähde oli ehtynyt. Hän ei voinut enää itkeä, hänen -äänensä oli käheä ja katkonainen, hänen rintansa, jota vaivasi -hengenahdistus, kohosi surullisesti päästäen kuuluviin läähättävän -huokauksen. Odotettuaan muutaman hetken vastausta kysymykseensä hän -kysyi uudelleen: - -"Don Ramón, mitä olet tehnyt pojalleni?" - -Haciendero käänsi hämmentyneenä päänsä pois. - -"Voi! Olet surmannut hänet!" huudahti hänen vaimonsa epätoivoisena. - -"En!" vastasi toinen säikähtäen tätä murhetta ja ensi kertaa elämässään -huomaten pojastaan tiliä vaativan äidin vallan. - -"Mitä olet hänelle tehnyt?" jatkoi äiti itsepäisesti. - -"Myöhemmin, tyynnyttyäsi, saat tietää kaikki", vastasi haciendero. - -"Tyyni olen nytkin", väitti vaimo, "miksi teeskentelet sääliä, jota et -tunne minua kohtaan? Poikani on kuollut, ja sinä olet hänet surmannut!" - -Don Ramón laskeutui ratsunsa selästä. - -"Jesusita", sanoi hän vaimolleen tarttuen hänen käteensä ja katsoen -häneen hellästi, "vannon kaikkein pyhimmän nimessä, että poikasi elää. -En ole hiuskarvaankaan hänen päässään koskenut." - -Äitiparka vaipui hetkiseksi aatoksiin. - -"Uskon sinun puhuneen totta", vastasi hän sitten, "mutta minne hän on -joutunut?" - -"No niin", virkkoi haciendero epäröiden, "koska kerran tahdot tietää -kaikki, niin ilmoitan, että olen jättänyt poikasi erämaahan, mutta -samalla varannut hänelle tilaisuuden huolehtia turvallisuudestaan ja -toimeentulostaan." - -Doña Jesusita vavahti. Hermostunut puistatus kävi hänen ruumiinsa -lävitse. - -"Olet ollut lempeä", sanoi hän terävästi ja katkeran ivallisesti; "olet -ollut laupias kuudentoista vuoden ikäistä nuorukaista kohtaan, don -Ramón. Sinua kammotti tahrata käsiäsi hänen verellään, pidit parempana -luovuttaa sen tehtävän metsän pedoille ja julmille intiaaneille, joita -yksinomaan asustelee näissä erämaissa." - -"Hän oli rikollinen!" intti haciendero matalalla, mutta lujalla -äänellä. - -"Lapsi ei ole koskaan rikollinen sen mielestä, joka on häntä kantanut -kohdussaan ja imettänyt", vastusti vaimo pontevasti. "Hyvä on, don -Ramón. Sinä olet tuominnut poikasi, minä hänet pelastan!" - -"Mitä aiot tehdä?" tiedusteli haciendero pelästyen päätöstä, jonka näki -loistavan vaimonsa kasvoista. - -"Se on sinulle yhdentekevää, don Ramón, aion vain täyttää -velvollisuuteni, kuten sinäkin olet luullut täyttäväsi omasi! Jumala -ratkaisee asian välillämme! Varo, ettei hän vielä joskus vaadi tiliä -poikasi verestä!" - -Don Ramónin pää painui alas tämän uhkauksen satuttamana. Otsa kalpeana -ja mieli täynnä kalvavaa katumusta hän astui hitaasti haciendaan. - -Hetken doña Jesusita seurasi häntä katseillaan. - -"Voi!" huudahti hän. "Jumala, auta minua saapumaan ajoissa!" - -Sitten hän lähti Eusebion seuraamana. - -Kaksi ratsua odotti heitä läheisen metsikön suojassa. He nousivat -satulaan. - -"Minne lähdemme, señora?" kysyi taloudenhoitaja. - -"Etsimään poikaani!" vastasi nainen vihlovalla äänellä. - -Toivo näytti kirkastaneen hänen muotonsa. Heleä puna peitti hänen -poskiaan, ja hänen tummat silmänsä salamoivat. - -Nyt Eusebio päästi irti neljä mainiota vainukoiraa, joita tässä maassa -nimitetään _rastreroiksi_ ja käytetään hevosenjälkiä seuraamaan. Hän -antoi niiden nuuskia Rafaelille kuulunutta paitaa, ja koirat lähtivät -seuraamaan jälkiä äänekkäästi ulvoen. Eusebio ja doña Jesusita lähtivät -matkaan niiden perässä, katsoen toisiinsa heikon toivon kuvastuessa -kasvoilla. - -Koirien ei ollut vaikea seurata jälkiä, jotka olivat aivan suorat, -ilman mitään epäröintiä, eivätkä ne myös kertaakaan pysähtyneet. - -Kun doña Jesusita saapui paikalle, mihin Rafaelin isä oli poikansa -jättänyt, oli se tyhjä!... Poika oli kadonnut! - -Jäljet siitä, että hän oli täällä oleskellut, olivat nähtävissä. Tuli -oli juuri sammumassa. Kaikki osoitti, että Rafael oli jättänyt tämän -paikan vain korkeinaan tuntia aikaisemmin. - -"Mitä on tehtävä?" kysyi Eusebio tuskaisena. - -"Jatkettava matkaa eteenpäin", vastasi doña Jesusita päättävästi iskien -kannukset hevosensa kylkiin, joka hirnahti kivusta ja lähti taas -hurjasti laukkaamaan. - -Eusebio seurasi hänen kintereillään. - -Saman päivän iltana vallitsi Hacienda del Milagrossa tyrmistynyt -mieliala. - -Doña Jesusita ja Eusebio eivät vielä olleet palanneet. Don Ramón -määräsi koko väen nousemaan ratsaille. - -Tulisoihduilla varustettuina peonit ja vaquerot alkoivat kiivaan ajon -etsiäkseen emäntäänsä ja taloudenhoitajaa. - -Koko yö kului tuloksettomiin etsiskelyihin. - -Päivän koittaessa löydettiin doña Jesusitan hevonen puoliksi revittynä -erämaasta. Siltä puuttuivat valjaat. - -Hevosen ruhoa ympäröivä alue näytti olleen kiivaan taistelun -näyttämönä. - -Epätoivoisena don Ramón antoi määräyksen palata takaisin haciendaan. - -"Hyvä Jumala!" huudahti hän kotiin saavuttuaan, "nytkö jo -rangaistustani aletaan panna täytäntöön?" - -Viikkoja, kuukausia, vuosia vieri, eikä osakaan sitä salaperäistä -verhoa, joka peitti näitä kauheita tapahtumia, mitä tehokkaimmista -etsinnöistä huolimatta kohonnut. Rafaelin, hänen äitinsä ja Eusebion -kohtalosta ei saatu tietää mitään. - - - - - - -ENSIMMÄINEN OSA - -USKOLLINEN SYDÄN - - - - -I - -Preirie - - -Yhdysvaltain länsiosassa, Mississippi-joen toisella puolella leviää -useita satoja englanninpenikulmia laaja alue, jota vielä tänä -päivänäkään ei tunneta ja joka käsittää viljelemättömiä maita. Siellä -ei kohoa valkoihoisen miehen talo eikä intiaanin _hatto_. - -Tätä suunnatonta autioseutua, missä on vuoroin synkkiä metsiä -salaperäisine, petojen polkemine polkuineen ja vuoroin vihannoivia -preirieitä, joilla kasvavan korkean, tiheän heinän heikoinkin -tuulenhenkäys panee lainehtimaan, huuhtelevat valtavat joet, joista -huomattavimmat ovat suuri Canadian, Arkansas ja Red River (punainen -virta). - -Näillä kasvullisuudesta rikkailla seuduilla harhailee lukemattomia -laumoja villihevosia, puhveleita, hirviä ja Amerikan muista osista -tuhansia pitkäsarvisia eläimiä, joita sivistys päivä päivältä -karkoittaa kauemmaksi ja jotka näillä tienoilla saavat elää -alkuperäisessä vapaudessaan. - -Mahtavimmat intiaaniheimot ovatkin valinneet tältä seudulta -metsästysalueensa. - -Delawarit, crickit ja osagit samoilevat erämaan rajaseutuja lähellä -amerikkalaisten asuma-aluetta, joiden yhteyteen heikot sivistyksen -siteet alkavat heitä liittää, taistellen pooneja, mustajalkoja, -assiniboineja ja comancheja, kesyttömiä heimoja, preirioitten -paimentolaislaumoja tai vuoristoseutujen asukkaita vastaan, jotka -ristiin rastiin harhailevat näillä autioilla seuduilla, kenenkään -uskaltamatta vaatia niiden omistusoikeutta itselleen, mutta näyttäen -yksissä tuumin niitä hävittävän ja kokoontuen suurilukuisina -metsästysretkille kuin aikoisivat ryhtyä sotaan. - -Viholliset, joita on vaarassa tavata tällä asumattomalla alueella, ovat -tosiaankin monenlaisia. Puhumattakaan petoeläimistä on lisäksi -metsästäjiä, erämiehiä ja sissejä, joita intiaanit pelkäävät yhtä -paljon kuin omia maanmiehiään. - -Preirie, lakkaamattomien ja julmien taistelujen näyttämö, onkin -todellisuudessa vain suunnaton luukasa, johon vuosittain tuhansia -urhoollisia miehiä hämäräperäisesti sortuu armottomassa sissisodassa. - -Ei mikään ole suurenmoisempaa ja majesteettisempaa kuin nähdä nämä -suunnattoman laajat preiriet, joihin Luoja on täysin käsin siroitellut -lukemattomia rikkauksia, ei mikään hurmaavampaa kuin niiden vihreät -lakeudet, sankat metsät ja mahtavat virrat, aaltojen surumielinen -kohina niiden lyödessä rantakallioita vasten, tuhansien lehdistöön -kätkeytyneiden lintujen laulu, korkeassa heinässä telmivien eläinten -hypyt, kaikki tämä viehättää, kaikki tenhoaa ja lumoaa matkailijan, -joka hurmaantuneena pian innostuksensa vallassa tarttuu johonkin -lukemattomista, kukkien sekaan hänen jalkojensa alle viritetyistä -ansoista, saaden hengellään maksaa varomattoman herkkäuskoisuutensa. - -Lopulla vuotta 1837, viimeisinä päivinä syyskuuta, jota intiaanit -sanovat putoavien lehtien kuuksi -- _inaqui qisis_ --, istui muuan -nuorehko mies, joka hänen puvustaan huolimatta, se kun täydellisesti -oli intiaanien vaateparren näköinen, oli ihonväristä helppo tuntea -valkoiseksi, noin tunnin verran ennen auringonlaskua nuotion ääressä, -jonka lämpöä alettiin kaivata tähän vuodenaikaan, eräällä kaikkein -tuntemattomimmista seuduista sillä preiriellä, jota vastikään olemme -kuvailleet. - -Mies oli korkeintaan viiden- tai kuudenneljättä vuoden vanha, vaikka -muutamat syvät vaot hänen leveällä, himmeänvalkealla otsallaan -tuntuivat todistavan vanhemmasta iästä. - -Hänen kasvonpiirteensä olivat kauniit, ylevät, ja niissä oli -metsäelämän aiheuttama ylpeyden ja tarmon leima. Hänen mustat silmänsä, -joita reunustivat tuuheat kulmakarvat, olivat ilmeeltään lempeät ja -surumieliset, mikä tasoitti niiden säihkyä ja eloisuutta. Kasvojen -alaosa katosi pitkän, tiheän parran alle, jonka siniseen vivahtava väri -oli vastakohtana niiden oudolle kalpeudelle. - -Hän oli suurikokoinen, solakka ja täysin tasasuhtainen. Hänen jäntevät -jäsenensä, joissa pistivät silmään erinomaisen kovat lihakset, -osoittivat, että hän oli harvinaisen voimakas. Koko hänen olentonsa -muuten herätti kunnioittavaa mieltymystä, jota valioluonteiden on -helpompi saada osakseen näillä seuduilla kuin sivistysmaissa, missä -melkein vain luontokappaleiden ulkomuotoon pannaan huomiota. - -Miehen sangen yksikertaiseen pukuun kuului ahtaitten alushousujen -tapainen, nilkkoihin asti ulottuva _mitassi_, joka oli nahkahihnalla -kiinnitetty lanteille, ja pumpulikankaasta valmistettu metsästysmekko, -joka oli koristettu erivärisillä villakankaanpalasilla ja ulottui -puolisääriin asti. Edestä auki oleva mekko päästi näkyviin hänen -ruskettuneen rintansa, jolla riippui mustasta sametista tehty messuhaka -ohuissa teräsketjuissa. Parkitsemattomasta kuusipeurannahasta -valmistetut jalkineet varjelivat jalkoja käärmeenpuremilta ja -ulottuivat polvien yläpuolelle asti. Hänen päänsä peitti -majavannahkainen lakki, jossa majavan häntä vielä roikkui takana, -päästäen näkyviin pitkiä kiharoita hänen upeasta, mustasta tukastaan, -jonka seassa jo näkyi hopeasuortuvia ja joka valui hänen leveille -hartioilleen. - -Tämä mies oli metsästäjä. - -Komea, rihlattu karbini, joka oli käden ulottuvilla hänen vieressään, -metsästyslaukku, jota hän kantoi olkahihnasta, ja kaksi vyöllä -riippuvaa puhvelinsarvea, jotka olivat täynnä ruutia ja luoteja, eivät -jättäneet tässä kohdin mitään sijaa epäilyksille. Kaksi pitkää -kaksipiippuista pistoolia oli huolimattomasti heitetty karbinin -viereen. - -Metsästäjä piteli sellaista pitkää puukkoa, jota nimitetään -_macheteksi_, lyhyt- ja suorateräistä sapelin kaltaista asetta, joka ei -koskaan puutu preirieitten asujamilta, ja nylki paraillaan -huolellisesti majavaa pitäen samalla tarkasti silmällä kuusipeuran -reisikappaletta, joka jänteestä ripustettuna oli tulen päällä -käristymässä, ja kuunteli heikoimpiakin ääniä preirieltä. - -Paikka, missä tämä mies oli, oli ihmeteltävän sopiva muutaman tunnin -pysähdystä varten. - -Se oli jokseenkin korkean mäen harjalla oleva metsäaukeama. Kun mäki -asemallaan hallitsi laajalti preirietä, oli yllätys mahdoton. Muutaman -askelen päässä levähdyspaikalta pulppusi lähde, josta vesi juoksi -oikullisina putouksina tasangolle. Korkea, rehevä ruoho tarjosi mainion -laitumen kahdelle oivalliselle, villisilmäiselle ja säkenöivälle -hevoselle, jotka jonkun matkan päässä liekaan kytkettyinä ahmien söivät -ruokaansa. Kuiviin puihin sytytetty tuli, jota kolmelta puolen suojeli -kallio, päästi ilmaan vain ohuen savupatsaan, jota ei voinut huomata -kymmenen askeleen päästä, ja ikivanhat puut muodostivat seinämän, joka -peitti leiripaikan näillä seuduilla mahdollisesti väijyskelevien -vihollisten tungettelevilta katseilta. - -Kaikki metsästäjän turvallisuutta varten tarvittavat varokeinot oli -lyhyesti sanoen otettu huomioon, ja tämä varovaisuus todisti kokemusta, -jota metsänkävijäelämä oli syventänyt. - -Mailleen menevän auringon rusoittavat valonsäteet heijastuivat -hurmaavan kauniisti suurten puitten latvoissa. Sen kehrä oli -laskeutumaisillaan taivaanrantaa rajoittavien kukkuloiden taakse, kun -hevoset äkkiä lakkasivat syömästä, nostivat päänsä pystyyn ja -levottomina heristivät korviaan, mikä ei jäänyt metsänkävijältä -huomaamatta. - -Vaikka hän ei vielä eroittanut mitään epäilyttävää ääntä, kaikki kun -näytti rauhalliselta seudulla, riensi hän pingoittamaan majavannahan -tulen eteen kahden ristikkäin kulkevan sauvan päälle ja nousematta -paikaltaan ojensi kätensä tarttuen karbiniinsa. - -Kuului harakannaurua muistuttava huuto, joka toistui kolme eri kertaa -lyhyin väliajoin. - -Metsästäjä pani hymähtäen karbinin jälleen viereensä ja ryhtyi edelleen -valmistamaan illallistaan. Melkein samassa ruoho heilahti rajusti, ja -kaksi komeata vainukoiraa ilmestyi hyppien näkyviin asettuakseen -makaamaan metsästäjän viereen, joka silitteli niitä hetken ja jonka oli -vähän vaikea vapautua niiden hyväilystä. - -Hevoset olivat huolettomina alkaneet jatkaa keskeytynyttä syöntiään. - -Vain muutaman minuutin matkan päässä koirien jäljessä seurasi toinen -metsästäjä, joka pian ilmestyi aukeaman laidalle. - -Tämä uusi henkilö, joka oli paljon nuorempi kuin edellinen, sillä hän -näytti olevan korkeintaan kahdenkymmenen kahden vuoden ikäinen, oli -pitkä, hoikka, jäntevän näköinen mies. Hänen pyöreässä päässään -kiiluivat harmaat, älykkyyttä todistavat silmät, ja hänellä oli -avomieliset ja rehelliset kasvot, joille vaaleat, tuhan väriset hiukset -antoivat jonkunlaisen lapsellisen leiman. - -Hänellä oli yllään samanlainen puku kuin hänen seuralaisellaankin. -Saavuttuaan tulen luo hän heitti maahan linnut, joita oli rihmaan -kiinnitettyinä kantanut selässään. - -Sitten molemmat metsästäjät rupesivat vaihtamatta sanaakaan keskenään -valmistamaan ateriaa, jonka eräeläjät pitkäaikaisen harjoituksen -perusteella aina osaavat tehdä sangen herkulliseksi. - -Oli tullut täysi yö, ja eräseutu alkoi vähitellen herätä. Petoeläinten -kiljunta kajahteli jo preiriellä. - -Hyvällä ruokahalulla nautittuaan illallisensa metsästäjät sytyttivät -piippunsa ja asettuen istumaan selät tuleen päin, ettei sen valo -estäisi heitä eroittamasta tungettelevien vieraiden saapumista, jotka -pimeän turvissa saattaisivat sinne pyrkiä, he vetelivät haikuja -tyytyväisinä kuin konsanaan miehet, jotka pitkän ja vaivaloisen -päivämatkan jälkeen nauttivat hetken levosta, saaden sitten ehkä taas -kauan olla sitä vailla. - -"No, miten on?" kysyi ensinmainittu metsästäjä lyhyesti kahden imaisun -välissä. - -"Olit oikeassa", tokaisi toinen. - -"Vai niin!" - -"Olemme kulkeneet liian paljon oikealle. Sentähden kadotimme jäljet." - -"Olin siitä aivan varma", puhui edellinen. "Katsohan, Ilomieli, luotat -liiaksi kanadalaisiin tapoihisi. Ne intiaanit, joille meillä on täällä -asiaa, eivät missään suhteessa muistuta irokeeseja, jotka kuljeskelevat -sinun maasi metsästysalueilla." - -Ilomieli painoi päänsä alas merkiksi, että hän oli samaa mieltä. - -"Muuten se ei paljonkaan merkitse tällä hetkellä", jatkoi toinen. -"Tärkeintä on tietää, keitä varkaamme ovat." - -"Sen kyllä tiedän." - -"Hyvä!" sanoi toinen ottaen kiireesti piippunsa suustaan, "ja keitä -ovat ne intiaanit, jotka ovat uskaltaneet varastaa minun merkeilläni -varustettuja pyydyksiä?" - -"Comancheja." - -"Sitä epäilinkin, lempo soikoon! Kymmenen parhainta pyydystä puhallettu -yhtenä yönä! Vannon, Ilomieli, että he saavat sen kalliisti maksaa!... -Entä missä comanchit tällä haavaa ovat?" - -"Korkeintaan puolentoista penikulman päässä. Se on rosvolauma, tusinan -verta miehiä. Noudattaen sitä suuntaa, minne he nyt menevät, he -pääsevät pian takaisin vuorilleen." - -"Kaikki eivät pääse sinne", vastasi metsämies katsahtaen karbiniinsa. - -"Totisesti", huudahti Ilomieli äänekkääseen nauruun purskahtaen, "he -saavat vain, mitä ansaitsevat. Jätän tehtäväksesi, Uskollinen Sydän, -rangaista heitä heidän röyhkeydestään, mutta vielä hartaampi olet -heille kostamaan, kunhan saat tietä, kuka heitä johtaa." - -"Vai niin! Tunnenko siis heidän päällikkönsä?" - -"Vain pikkusen", vastasi Ilomieli hymähtäen, "se on Nehu Nutah." - -"Kotkanpääkö?" huudahti Uskollinen Sydän hypähtäen pystyyn, "kas vaan! -Tunnen kyllä hänet, ja Jumala suokoon, että tällä kertaa saisin -selvittää vanhat tilit. Hänen mokkasininsa ovat jo kovin kauan -tallanneet samoja polkuja kuin minä ja tukkineet minulta tien." - -Lausuttuaan nämä sanat niin vihaisella äänenpainolla, että Ilomieli -hätkähti, otti metsänkävijä suutuksissaan siitä, että oli antanut -itsessään kiehuvan vihan täten tulla näkyviin, taas piippunsa ja jatkoi -tupakoimistaan teeskennellyn levollisesti, mikä ei kuitenkaan -eksyttänyt hänen seuralaistaan. - -Keskustelu katkesi. - -Molemmat metsämiehet näyttivät vaipuneen syviin mietteisiin poltellen -ääneti vieri vieressä. - -Vihdoin Ilomieli kääntyi toverinsa puoleen. - -"Jäänkö vartioimaan?" kysyi hän. - -"Et", vastasi Uskollinen Sydän matalalla äänellä, "nuku sinä vain. Minä -tähystän sekä sinun että omasta puolestani." - -Mitään puhumatta Ilomieli laskeutui makuulle nuotion viereen, ja -muutaman minuutin perästä hän oli vaipunut sikeään uneen. - -Kun huuhkaja päästi kuuluville aamuhuutonsa, joka tuntui tervehtivän -auringon pikaista ilmestymistä, niin Uskollinen Sydän, joka koko yön -oli pysynyt liikkumattomana kuin marmorinen kuvapatsas, herätti -toverinsa. - -"Nyt on jo aika", sanoi hän. - -"Hyvä!" vastasi Ilomieli nousten heti jalkeille. - -Metsästäjät satuloivat hevosensa, laskeutuivat varovasti kukkulalta -alas ja ryhtyivät seuraamaan comanchien jälkiä. - -Aurinko nousi samalla säteilevänä taivaanrannalle karkoittaen pimeän ja -luoden preirielle ihanaa, elvyttävää valoaan. - - - - -II - -Metsästäjät - - -Mainitkaamme nyt pari sanaa henkilöistä, joita vastikään kuvailimme ja -jotka joutuvat näyttelemään tärkeätä osaa tässä kertomuksessa. - -Uskollinen Sydän -- vain tällä nimellä tunnettiin tämä metsästäjä -kaikilla Lännen preirieillä -- oli taitavuutensa, rehellisyytensä ja -rohkeutensa takia erinomaisessa maineessa intiaaniheimojen joukossa, -joiden kanssa hän oli seikkailuelämänsä kuluessa joutunut tekemisiin. -Kaikki häntä kunnioittivat. - -Valkoihoiset metsästäjät ja erämiehet, espanjalaiset ja -pohjois-amerikkalaiset sekä sekarotuiset panivat suurta arvoa hänen -metsäelämässä saavuttamaansa kokemukseen turvautuen usein hänen -neuvoihinsa. - -Eivätpä edes preirierosvot, nuo hirtehiset ja yhteiskunnan hylkiöt, -jotka elävät vain ryöstämällä ja kiristämällä, uskaltaneet koskea -häneen, koettaen mahdollisuuden mukaan olla joutumatta hänen tielleen. - -Tämän miehen olikin vain älynsä ja tahtonsa voimalla onnistunut melkein -tietämättään luoda itselleen valta, jonka näiden laajojen autiomaitten -villit asujamet hyväksyivät ja tunnustivat. - -Valtaansa hän käytti vain yhteiseksi hyväksi ja kaikin keinoin -edistääkseen sitä, että he saisivat täydessä turvassa antautua niihin -toimiin, joita he harrastivat. - -Ei kukaan tiennyt, kuka Uskollinen Sydän oli tai mistä hän tuli. Hänen -menneisyytensä oli mitä suurimman salaperäisyyden peitossa. - -Eräänä päivänä -- siitä oli jo viisitoista tai parikymmentä vuotta -- -olivat muutamat metsästäjät tavanneet hänet Arkansasvirran rannalla -paraillaan virittämässä majavanpyydyksiä. Hän oli silloin vielä varsin -nuori. Hänen aikaisempaa elämäänsä koskevat harvat kysymykset olivat -jääneet vastausta vaille. Metsästäjät, jotka luonteeltaan eivät ole -lörpöttelijöitä, epäilivät nuorukaisen hämmästyneihin ja -hämäräperäisiin lauseihin kätkeytyvän jonkun salaisuuden, jonka hän -halusi säilyttää, eivätkä hennoneet ryhtyä häntä enempää ahdistamaan, -ja niin asia jäi silleen. - -Mutta toisin kuin muut metsästäjät ja erämiehet, heillä kun kaikilla on -yksi tai pari seuralaista, joihin he liittyvät ja joista he eivät -koskaan luovu, Uskollinen Sydän asui yksinään. Ilman vakinaista -asuinpaikkaa hän liikuskeli kaikkialla näillä autiomailla jäämättä -minnekään vakituisesti asumaan. - -Synkkänä ja surumielisenä hän pakeni vertaistensa seuraa, aina -kuitenkin valmiina tilaisuuden tullessa tarjoamaan heille palvelustaan, -vieläpä panemaan henkensäkin alttiiksi heidän puolestaan. Kun sitten -tahdottiin ilmaista kiitollisuutta hänelle, niin hän iski kannukset -hevosensa kylkiin ja poistui kauas virittämään otuksille satimiaan, -antaakseen niille, jotka olivat hänelle kiitollisuudenvelassa, aikaa -unohtaa suoritetun palveluksen. - -Joka vuosi hävisi Uskollinen Sydän samaan aikaan lokakuun vaiheilla, -pysyen poissa viikkokausia, eikä kukaan voinut edes aavistaa, minne hän -oli kadonnut. Kun hän sitten jälleen näyttäytyi, olivat hänen kasvonsa -muutaman päivän tavallista synkemmät ja surullisemmat. - -Eräänä päivänä hänen palatessaan tällaiselta salaperäiseltä matkalta -häntä seurasi pari aivan nuorta, oivallista vainukoiraa, jotka olivat -jääneet hänen luokseen. Hän näyttikin paljon pitävän niistä. - -Viisi vuotta ennen sitä aikaa, josta alamme kertomuksemme jatkon, hän -eräänä iltana juuri palatessaan asettamasta paikoilleen pyydyksiä yöksi -eroitti äkkiä puiden lomitse intiaanien leiritulen. - -Muuan valkoihoinen, tuskin vielä seitsemäntoista vuoden ikäinen mies, -oli köytetty paaluun punanahkojen veitsien maalitauluksi. He -huvittelivat kiduttamalla häntä, ennenkuin uhraisivat hänet veriselle -raivolleen. - -Totellen vain säälintunnettaan, jota vangittu hänessä herätti, ja -välittämättä kauheasta vaarasta, johon hän antautui, Uskollinen Sydän -heittäytyi rohkeasti intiaanijoukon keskelle ja asettui vangin eteen -suojellen häntä ruumiillaan. - -Intiaanit olivat comancheja. Hämmästyen tästä äkillisestä yllätyksestä, -johon he eivät lainkaan olleet valmistuneet, he jäivät muutamiksi -hetkiksi liikkumattomina paikoilleen, kerrassaan ällistyneinä moisesta -uhkarohkeudesta. - -Menettämättä aikaa Uskollinen Sydän katkoi vangin siteet ja antoi -hänelle veitsensä, minkä toinen iloisena otti vastaan. Molemmat -valmistautuivat nyt kalliisti myymään henkensä. - -Valkoihoiset herättävät intiaaneissa vaistomaista kauhua. Toinnuttuaan -hämmästyksestään comanchit kuitenkin näyttivät aikovan käydä näiden -kahden miehen kimppuun, jotka näin uhmailivat heitä. Mutta tulen -loimussa, joka osui aivan metsästäjän kasvoille, hänet tunnettiin. - -Punanahat alkoivat kunnioittavasti vetäytyä taaksepäin puhellen -keskenään: "Sehän on Uskollinen Sydän! Suuri kalpea metsämies!" - -Kotkanpää, se oli intiaanien päällikön nimi, ei tuntenut metsästäjää. -Hän näet kävi vasta ensi kertaa Arkansasin preirieillä, joten hän ei -ymmärtänyt soturiensa huomautusta. Hän vihasi sydämensä pohjasta -valkoihoisia, joille oli julistanut ikuisen sodan. Suuttuneena siitä, -mitä hän komennettavissaan luuli pelkuruudeksi, hän läheni yksinään -Uskollista Sydäntä, mutta silloin tapahtui jotakin kummallista. - -Comanchit kävivät käsiksi johtajaansa ja häntä kohtaan tuntemastaan -kunnioituksesta huolimatta riistivät häneltä aseet, niin ettei hän -voinut mitään tehdä metsästäjälle. - -Kiitettyään heitä Uskollinen Sydän itse antoi päällikölle takaisin -hänen aseensa, jotka oli tuotu hänelle. Toinen otti ne luoden -jalomieliseen vastustajaansa uhkaavan katseen. - -Halveksien metsästäjä kohautti olkapäitään. Onnellisena siitä, että oli -pelastanut nuoren miehen hengen, hän poistui vangin seurassa. - -Uskollinen Sydän oli täten kymmentä minuuttia lyhyemmässä ajassa saanut -leppymättömän vihamiehen ja hartaan ystävän. - -Vangin kertomus oli yksinkertainen. - -Lähdettyään Kanadasta isänsä kanssa preirieille metsästelemään he -olivat joutuneet comanchien käsiin. Toivottoman vastustuksen jälkeen -oli hänen isänsä täynnä haavoja pian menettänyt henkensä. Pahoillaan -kuolemasta, joka oli heiltä riistänyt yhden uhriteuraan, intiaanit -olivat pitäneet nuorukaisesta hyvää huolta, jotta hän voisi -kidutuspaalussa esiintyä komeasti, ja hän olisikin saanut -marttyyrikuoleman ilman Uskollisen Sydämen väliintuloa. - -Saatuaan nämä tiedot metsästäjä kysyi nuorukaiselta, mitä tämä aikoi -tehdä ja eikö tämä kauhea oppikoe, jonka hän juuri oli suorittanut -metsänkävijäammatissa, ollut kyllästyttänyt häntä seikkailuelämään. - -"Vielä mitä, päinvastoin", vastasi toinen, "tahtoni on entistä lujempi -antautua tälle alalle. Ja sitten", lisäsi hän, "tahdon kostaa isäni -kuoleman." - -"Se on oikein", huomautti metsästäjä. - -Keskustelu asiasta oli jäänyt siihen. - -Uskollinen Sydän vei nuoren miehen yhteen _cacheistaan_ eli -jonkunlaiseen maahankaivettuun varastopaikkaan, jommoisissa erämiehet -säilyttävät rikkauksiaan. Sieltä hän oli vetänyt esille erämiehen koko -asun: pyssyn, puukon, pistoolit, metsästyslaukut, pyydykset. Nämä eri -kapineet hän tarjosi suojatilleen. - -"Menkää", sanoi hän muitta mutkitta, "ja Jumala teitä auttakoon!" - -Toinen katsoi häneen mitään vastaamatta. Ilmeisesti hän ei käsittänyt -tätä ollenkaan. - -Uskollinen Sydän hymyili. - -"Olette vapaa", jatkoi hän, "tässä ovat uuden ammattinne -harjoittamisessa tarvittavat välineet. Lahjoitan ne teille. Preirie on -edessänne, onnea vain." - -Nuorukainen ravisti päätään. - -"Ei", sanoi hän, "en eroa teistä, ellette minua aja luotanne. Olen -yksinäni, vailla kotia ja ystäviä. Olette pelastanut henkeni. Kuulun -siis teille." - -"En peri maksua tekemistäni palveluksista", vastasi metsästäjä. - -"Vaaditte päinvastoin liian suuren maksun", väitti toinen vilkkaasti, -"koskette hyväksy kiitollisuutta. Pitäkää tarjoamanne lahjat, ne ovat -minulle hyödyttömät. En ole kerjäläinen, jolle heitetään almu. Ennen -palaan uudelleen comanchien kidutettavaksi. Hyvästi!" - -Ja kanadalainen lähti päättävästi kävelemään intiaanien leirille päin. - -Uskollinen Sydän hämmästyi. Tämä nuorukainen oli niin avomielisen, niin -lapsellisen näköinen, että metsästäjä tunsi sydämessään jonkunlaista -liikutusta. - -"Seis!" huudahti hän. - -Toinen pysähtyi. - -"Elän yksikseni", jatkoi metsästäjä. "Se elämä, jota joutuisitte -kanssani viettämään, on yksitoikkoista. Suuri suru painaa mieltäni. -Miksi siis kiinnittäisin teidät itseeni, kun olen onneton?" - -"Ottaakseni osaa suruunne, jos pidätte minua sen arvoisena, ja -lohduttaakseni teitä, mikäli se on mahdollista. Yksinään ollen ihminen -on vaarassa joutua epätoivon valtaan, mutta Jumala on säätänyt hänet -elämään toverien parissa." - -"Se on totta!" mutisi metsästäjä epäröiden. - -"Minkä päätöksen teette?" tiedusteli nuorukainen kärsimättömänä. - -Uskollinen Sydän tarkasti häntä hetkisen ja näytti kotkansilmillään -tutkivan hänen salaisimpia ajatuksiaan. Sitten hän varmaankin -tyytyväisenä tulokseen lausui: - -"Mikä on nimenne?" - -"Ilomieli", vastasi toinen, "tai jos pidätte hauskempana oikeaa -nimeäni, niin se on Georges Talbot, mutta minua puhutellaan yleensä -vain ensinmainitulla nimellä." - -Metsästäjä hymyili. - -"Nimi on lupaava", sanoi hän tarttuen nuorukaisen käteen. "Ilomieli", -lisäsi hän, "tästä hetkestä alkaen olet veljeni, ja liittomme täytyy -kestää elämässä ja kuolemassa." - -Hän suuteli nuorukaisen silmiä, niinkuin preiriellä on tapana tehdä -tällaisina hetkinä. - -"Elämässä ja kuolemassa", kertasi kanadalainen innostuneena, lämpimästi -pusertaen tarjottua kättä ja vuorostaan suudellen uutta veljeään -silmille. - -Siten oppivat Uskollinen Sydän ja Ilomieli tuntemaan toisensa. Viiden -vuoden kuluessa ei pienintäkään epäsopua, ei edes vähäisintä epäilyksen -varjoakaan ollut tullut häiritsemään ystävyyttä, jonka nämä kaksi -valioluonnetta olivat vannoneet toisilleen erämaassa Jumalan kasvojen -edessä. Joka päivä se päinvastoin tuntui lujittuvan. Noilla kahdella -miehellä oli vain yksi sydän. He luottivat täydellisesti toisiinsa -arvaten toistensa salatuimmatkin ajatukset. Nämä miehet olivat -havainneet voimiensa tulleen kymmenkertaisiksi, ja heidän -molemminpuolinen luottamuksensa oli niin suuri, etteivät he enää -epäilleet ryhtyä mihinkä hyvänsä, ottaa toimittaakseen ja saattaakseen -onnelliseen loppuun mitä uhkarohkeimpia tehtäviä, joiden edessä -kymmenen päättäväistä miestä olisi ruvennut epäröimään. - -Mutta he onnistuivat kaikessa. Ei mikään näyttänyt olevan heille -mahdotonta. Olisi voinut sanoa, että taikavoima suojeli heitä tehden -heidät haavoittumattomiksi ja voittamattomiksi. Heidän maineensa olikin -laajalle levinnyt, ja ne, joissa heidän nimensä ei herättänyt -ihastusta, mainitsivat sitä kauhuissaan. - -Kun oli kulunut muutamia kuukausia Uskollisen Sydämen tutkiessa -toveriaan, ei metsästäjällä ollut enää mitään salattavaa Ilomieleltä, -mikä on seurauksena siitä, että ihminen haluaa uskoa huolensa -luotettavalle ystävälle. Tämä luottamus, jota nuorukainen -kärsimättömästi odotti, mutta jota houkuttaakseen hän ei ollut mitään -tehnyt, oli tiukentanut, jos niin voi sanoa, molempia miehiä yhdistäviä -siteitä tarjoten kanadalaiselle tilaisuuden lohduttaa ystäväänsä, jonka -ahdistettu mieli kyllä kaipasi lohtua, ja tehden hänelle mahdolliseksi -välttää koskaan repimästä yhä vertavuotavia haavoja. - -Sinä päivänä, jolloin tapaamme heidät preiriellä, he olivat joutuneet -röyhkeän varkauden uhreiksi, jonka oli tehnyt heidän vanha -vihamiehensä, comanchien päällikkö Kotkanpää. Tämän vanha kauna ei -ollut ajan mittaan heikentynyt, vaan päinvastoin yltynyt. - -Rotunsa tapaan konnamaisena intiaani ei ollut tietääkseenkään -häväistyksestä, joka oli kohdannut häntä hänen omiensa puolelta ja -johon valkoihoiset metsämiehet olivat suoranaisesti olleet syypäät, -vaan painanut asian villaisella kärsivällisesti odottaen koston hetkeä. -Salaa hän oli kaivanut kuilua vihamiestensä jalkojen alle yllyttäen -vähitellen punanahkoja heitä vastaan, taitavasti panettelemalla heitä. -Näin menetellen hänen oli vihdoin onnistunut, niin hän ainakin itse -luuli, herättää kaikissa preiriellä liikuskelevissa, jopa -valkoihoisissa ja sekarotuisissakin, vihaa näitä kahta miestä vastaan, -niin että heitä pidettiin yhteisinä vihollisina. - -Heti saavutettuaan tämän tuloksen Kotkanpää oli asettunut -kolmisenkymmenen uskollisen soturin johtajaksi. Tahtoen synnyttää -mellakan tuhoamaan ne, joille hän oli vannonut kuoleman, hän yhtenä -ainoana yönä oli varastanut heidän kaikki pyydyksensä varmana siitä, -etteivät he jättäisi sellaista loukkausta rankaisematta, vaan -tahtoisivat kostaa. - -Päällikkö ei ollut erehtynyt laskuissaan. Kaikki oli käynyt, niinkuin -hän oli edeltäkäsin ajatellut. - -Ja siellä hän jo odotti vihollisiaan. - -Arvellen, etteivät nämä saisi apua intiaaneilta eikä metsästäjiltä, hän -jo hyvillä mielin luuli voivansa johtamiensa kolmenkymmenen -päättäväisen miehen avulla helposti vangita molemmat metsästäjät, jotka -aikoi mitä julmimmin kiduttaen tappaa. - -Mutta hän oli tehnyt sen virheen, että oli salannut soturiensa -lukumäärän, herättääkseen enemmän luottamusta metsästäjissä. - -Nämä olivat vain puoliksi erehtyneet hänen sotajuonestaan. Pitäen -itseään kyllin voimakkaina taistelemaan vaikkapa kahtakymmentä -intiaania vastaan he eivät olleet pyytäneet ketään avukseen kostaakseen -halveksimalleen viholliselle, vaan päättävästi lähteneet, kuten jo -olemme nähneet, ajamaan comancheja takaa. - -Päättäen tähän hiukan pitkän, mutta seuraavan ymmärtämiseksi -välttämättömän selonteon ryhdymme jatkamaan kertomustamme siltä -kohdalta, johon sen keskeytimme lopettaessamme edellisen luvun. - - - - -III - -Jäljet - - -Kotkanpää ei tahtonut jäädä piiloon vihollisiltaan, jonka vuoksi hän ei -ollut vähääkään huolehtinut jälkiensä peittämisestä. - -Ne olivat korkeassa ruohossa helposti huomattavissa. Jos ne paikoittain -näyttivätkin häviävän, tarvitsi metsästäjien vain hiukan muuttaa -suuntaansa sivulle löytääkseen ne jälleen. - -Sillä tavalla ei koskaan ennen oltu ajettu vihollista. Tämän täytyi -näyttää sitä merkillisemmältä Uskollisesta Sydämestä, joka -pitkäaikaisen kokemuksen nojalla perinpohjin tunsi intiaanien kaikki -metkut ja tiesi, kuinka taitavasti he hävittävät kaikki merkit -kulustaan, kun sen katsovat välttämättömäksi. - -Tämän jälkien seuraamisen helppous pani hänet miettimään. Koska -comanchit eivät olleet varovaisempia, niin he varmaankin pitivät -itseään kyllin voimakkaina. Tai sitten he olivat valmistaneet -väijytyksen, jonne toivoivat voivansa houkuttaa liian rohkeat -vihollisensa. - -Molemmat erämiehet etenivät katsahtaen vuoroin oikealle vuoroin -vasemmalle, ollakseen varmat siitä, etteivät erehdy, mutta jäljet -johtivat suoraa linjaa ilman minkäänlaisia mutkia tai kierroksia. Oli -mahdotonta tavata mitään helpommin seurattavia jälkiä. Ilomielikin -alkoi pitää tätä tavattomana ja käydä todella levottomaksi. - -Mutta vaikka comanchit eivät olleet välittäneet kätkeä kulkunsa jälkiä, -niin erämiehet eivät menetelleet heidän tavallaan. Samotessaan he -jatkuvasti peittivät jälkensä sitä mukaa kuin matka edistyi. - -Täten he saapuivat leveähkön puron rannoille, jolla on nimenä Verdi -Gris River. Se on suuren Canadianin sivujoki. - -Ennenkuin he menivät tämän pikku joen toiselle puolelle, jossa eivät -enää olisi varsin kaukana intiaaneista, pysähtyi Uskollinen Sydän -viitaten seuralaiselleen merkiksi, että tämä noudattaisi hänen -esimerkkiään. - -Molemmat laskeutuivat hevosen selästä. Ohjaten suitsista ratsujaan he -vetäytyivät puuryhmän suojaan, ettei heitä huomattaisi, vaikka joku -intiaani olisi pantu vahtimaan heidän tuloaan. - -Kun he olivat päässeet kätköön, pani Uskollinen Sydän sormen suulleen -kehoittaen toveriaan varovaisuuteen. Sitten hän kuiskasi toisen -korvaan: - -"Ennenkuin menemme kauemmaksi, neuvotelkaamme voidaksemme tarkalleen -sopia, mitä teemme." - -Ilomieli painoi päänsä merkiksi, että hän oli samaa mieltä. - -"Epäilen jotakin petosta", jatkoi erämies. "Intiaanit ovat kokeneita -sissejä. He ovat liian tottuneita preirie-elämään toimiakseen, niinkuin -he nyt tekevät, ilman erikoista syytä." - -"Se on totta", myönsi kanadalainen varmasti, "jäljet ovat liian selvät -ja liian hyvin havaittavat ollakseen kätkemättä ansaa." - -"Aivan niin, mutta nyt he ovat olleet liian ovelia, niin että heidän -pahanilkisyytensä ei ole saavuttanutkaan tarkoitustaan. Sellaisia -erämiehiä kuin me, ei niin vain vedetä nenästä. Siksi onkin oltava -kahta vertaa varovaisempia, tutkittava huolellisesti jokainen lehti ja -korsi, ennenkuin menemme lähemmäksi punanahkojen leiriä." - -"Pankaamme parastamme", kuiskasi Ilomieli katsellen ympärilleen, -"kätkekäämme hevosemme johonkin varmaan paikkaan, josta voimme ne -tarvittaessa hakea. Lähdemme sitten jalkaisin tutkimaan asemaa ja -niiden lukumäärää, jotka haluamme yllättää." - -"Olet oikeassa, Ilomieli", sanoi Uskollinen Sydän, "tuumasi on -oivallinen. Panemme sen täytäntöön." - -"Luulen, että meidän silloin täytyy kiirehtiä." - -"Miksi niin? Älkäämme hätäilkö, sillä kun intiaanit eivät huomaa meidän -saapuvan, niin laimenee heidän valppautensa. Käytämme hyväksemme heidän -laiminlyöntiään hyökätäksemme heidän kimppuunsa, jos on pakko ryhtyä -tähän äärimmäiseen keinoon. Saattaisi muuten olla paras odottaa yön -tuloa alkaaksemme tutkimuksemme." - -"Viekäämme ensin hevoset turvaan. Sitten saamme katsoa, mitä on -tehtävä." - -Erämiehet astuivat esille tiheiköstä mitä suurinta varovaisuutta -noudattaen. He eivät menneet joen yli, vaan palasivat samaa tietä, -seuraten jonkun aikaa jo aikaisemmin kulkemaansa polkua. Sitten he -poikkesivat vasemmalle ja painuivat laaksoon, missä pian katosivat -korkeaan ruohoon. - -"Saat johtaa meitä, Ilomieli", sanoi Uskollinen Sydän. "En todellakaan -tiedä, minne meitä opastat." - -"Luota minuun, sillä olen sattumalta keksinyt kahden luodinkantaman -päässä täältä jonkunlaisen linnan, joka on hevosillemme mainio, ja -jossa tarpeen tullen voimme kestää oikeata piiritystäkin." - -"_Caramba_!" äännähti erämies osoittaen tällä kirosanalla, jota hän -usein käytti, espanjalaisen syntyperänsä. "Miten teit niin tärkeän -havainnon?" - -"Perin yksinkertaisesti. Tulin juuri virittämästä ansojani. -Lyhentääkseni matkaani ja saavuttaakseni sinut pikemmin nousin ylös -vuorta, joka näkyy tuolla edessämme, kun äkkiä lähes kaksi kolmannesta -noustuani havaitsin pensaitten välissä ison karhun karvaisen turvan." - -"Ah, niinkö! Minäpä muistan hiukan tuota seikkailua, mutta ellen -erehdy, niin toit minulle tuona päivänä ei vain yhtä, vaan vieläpä -kaksi mustankarhun nahkaa." - -"Aivan niin, saaliiseeni kuului kaksi kontiota, yksi koirasia yksi -naaraskarhu. Ymmärrät, että heti ne nähtyäni minussa heräsivät -metsämiesvaistoni. Unohtaen väsymykseni latasin karbinini ja lähdin -ajamaan niitä takaa. Saat itse nähdä, minkälaisen pakopaikan ne olivat -valinneet", lisäsi hän astuen ratsun selästä maahan, ja hänen toverinsa -tehdessä samoin. - -Heidän edessään kohosi puoliympyrässä joukko muodoltaan mitä -erilaisimpia ja oikullisimpia kallioita. Surkastuneita pensaita työntyi -siellä täällä kivien lomasta esille, köynnöskasvit reunustivat -kallioiden huippuja tehden tämän yli kuusisataa metriä preirien -yläpuolelle kohoavan röykkiön sellaisten vanhojen läänityslinnojen -raunioiden näköiseksi, jollaisia joskus tapaa Euroopan suurten virtojen -varsilla. - -Näillä seuduilla liikuskelevat erämiehet olivat antaneet tälle paikalle -nimen _Valkoiset linnat_ sen graniittimöhkäleiden värin mukaan. - -"Emme ikinä pääse sinne hevosinemme", puheli Uskollinen Sydän kotvan -aikaa huolellisesti arvioituaan matkaa, mikä heidän oli kuljettava. - -"Koettakaamme ainakin", rohkaisi Ilomieli ohjaten hevostaan suitsista. - -Nousu oli hankalaa. Muut kuin erämiesten hevoset, jotka olivat -tottuneet mitä vaikeakulkuisimpiin teihin, eivät olisi voineet sitä -suorittaa, vaan olisivat tuhansia kertoja syöksyneet ylhäältä alas. - -Täytyi tarkasti valita paikka, minne asetti jalkansa, sitten oli -heittäydyttävä yhdellä hyppäyksellä eteenpäin ja yhäti samalla tavalla -mutkitellen, niin että rupesi huimaamaan. - -Lähes puoli tuntia kestettyään tavattomia ponnistuksia he saapuivat -jonkunlaiselle penkereelle, joka oli korkeintaan kymmenen metriä leveä. - -"Se on tässä", lausui Ilomieli pysähtyen. - -"Tässäkö?" kysyi Uskollinen Sydän katsellen joka puolelle keksimättä -aukkoa. - -Ilomieli hymyili. - -"Tule", sanoi hän. - -Ja taluttaen yhä hevostaan suitsista hän meni erään kalliomöhkäleen -taakse erämiehen seuratessa häntä uteliaana. - -Käveltyään viitisen minuuttia jonkunlaista käytävää pitkin, joka oli -korkeintaan kolme jalkaa leveä ja tuntui kiertävän ympyrässä, -seikkailijat äkkiä joutuivat suuren luolan ammottavalle suulle. - -Käytävä oli muodostunut kauheassa luonnonmullistuksessa, jollaiset ovat -näillä seuduilla niin tavallisia, ja oli niin hyvin sitä naamioivien -kallioitten ja kivien takana kätkössä, että oli mahdotonta sitä huomata -muuten kuin mahdollisesti sattumalta. - -Erämiehet astuivat luolaan. - -Ennen vuorellenousua oli Ilomieli ottanut mukaansa joukon päreitä. Nyt -hän sytytti kaksi soihtua, joista ojensi toisen toverilleen ja piti -toisen itse. - -Luola näyttäytyi nyt heille kaikessa villissä majesteettisuudessaan. - -Sen seinät olivat korkeat. Niissä oli päällekkäin loistavia tippukiviä, -joista valo heijastui kymmenkertaisena synnyttäen tarumaisen -valaistuksen. - -"Tämä luola", sanoi Ilomieli, annettuaan ystävänsä jonkun aikaa tutkia -sen yksityiskohtia, "on epäilemättä tämän preirien merkillisyyksiä. -Tuo käytävä, joka kulkee loivasti alas tuossa edessämme, menee Verdi -Gris-joen alitse ja jatkuu sen toisella puolella mailin verran -tasangolle. Paitsi sitä käytävää, jonka kautta tulimme luolaan, ja -tuota, joka on edessämme, on vielä neljä muuta, jotka kaikki johtavat -täältä ulos eri suunnille. Näet siis, että täällä emme ole vaarassa -joutua saarroksiin ja että nämä tilavat suojat tarjoavat meille -huoneuston, jota itse Yhdysvaltojen presidenttikin kadehtisi." - -Ihastuneena tämän turvapaikan löydöstä Uskollinen Sydän tahtoi tutustua -siihen pienimpiä yksityiskohtia myöden, ja vaikka tämä erämies oli -luonnostaan harvasanainen, ei hän kuitenkaan voinut olla useampaan -otteeseen lausumatta ihailuaan. - -"Miksi et ole puhunut tästä minulle aikaisemmin?" uteli hän. - -"Odotin sopivaa tilaisuutta", vastasi toinen. - -Erämiehet panivat hevosensa liekaan. Niille riittikin ruokaa yllin -kyllin eräässä luolan osassa, jonne tunkeutui valoa näkymättömistä -halkeamista. Kun he olivat päässeet varmuuteen siitä, ettei näiltä -jaloilta eläimiltä heidän poissaollessaan puuttuisi mitään ja etteivät -ne voisi karata, heittivät he karbinit olalleen, vihelsivät koirat -luokseen ja lähtivät kiireesti pitkin käytävää, joka johti joen alitse. - -Ilma muuttui pian kosteaksi heidän ympärillään. Hiljainen, -yhtäjaksoinen humina alkoi kuulua heidän päänsä päällä. He kulkivat -Verdi Grisin alitse. - -Puolisen tuntia astuskeltuaan erämiehet ilmestyivät preirielle aukosta, -jonka tiheä pensaikko ja köynnöskasvit kätkivät. - -He olivat viipyneet kauan aikaa luolassa. Ensin he olivat tarkastaneet -huolellisesti paikat aivan kuin aavistaen, että heidän kerran vielä -täytyisi etsiä sieltä turvapaikka hevosilleen. Sitten he olivat -kiireesti haukanneet vähän, niin että aurinko oli juuri mailleen -menemässä, kun he jälleen ryhtyivät comanchien jälkiä seuraamaan. - -Sitten alkoi todella intiaanien takaa-ajo. Pantuaan vainukoiransa -näiden jäljille molemmat erämiehet etenivät hiljaa niiden perässä, -ryömien nelin kontin korkeassa ruohossa, silmät ja korvat tarkkaavina, -pidättäen henkeään ja pysähtyen välillä hengähtämään ja samalla -tutkimaan niitä tuhansia preirien ääniä, joita erämiehet eroittavat -tavattoman helposti ja joille he arveluitta keksivät selityksen. - -Eräseutu oli vähitellen vaipunut kuolonhiljaisuuteen. - -Yön lähestyessä näillä suunnattomilla autiomailla luonto näyttää -toimittavan hartautensa ja hurskaan rukouksen ohella virittävän -alkusoittoa pimeyden salaperäisyyksiin. - -Erämiehet etenivät yhä varovammin, ryömien vieretysten. - -Äkkiä koirat ääntä päästämättä vetäytyivät taaksepäin. Nuo kunnon -eläimet tuntuivat ymmärtävän, että näillä seuduilla on tärkeätä pysyä -hiljaa ja että yksikin ulvahdus maksaisi heidän isäntiensä hengen. - -Ilomieli katsoi tiukasti ympärilleen. - -Hänen silmänsä välähtivät, hän kavahti pystyyn ja pantterin lailla -loikaten heittäytyi erään intiaanisissin kimppuun, joka eteenpäin -kallistuneena ja pää kumarassa näytti vainuavan vihollisen tuloa. - -Intiaani kaatui selälleen ehtimättä päästää avun- tai hätähuutoa. -Ilomieli kiristi hänen kurkkuaan ja pani polvensa hänen rintansa -päälle. - -Sitten erämies äärimmäisen kylmäverisesti veti esille puukkonsa ja -upotti sen kahvaa myöten vihollisensa sydämeen. - -Kun villi huomasi olevansa hukassa, lakkasi hän tekemästä hyödytöntä -vastarintaa, mutta kun hän kiinnitti vihaa ja halveksimista uhkuvan -katseensa kanadalaiseen, nousi hänen huulilleen ivallinen hymy, ja hän -heitti henkensä järkähtämättömin kasvoin. Ilomieli pani veitsen -takaisin vyölleen, työnsi ruumiin syrjään ja kuiskasi vähääkään -hämmentymättä: - -"Ensimmäinen." - -Hän alkoi taas ryömiä eteenpäin. - -Uskollinen Sydän oli seurannut ystävänsä liikkeitä hyvin tarkasti, -valmiina auttamaan häntä tarpeen vaatiessa. Kun intiaani oli saanut -surmansa, ryhtyi hän välinpitämättömänä edelleen seuraamaan jälkiä. - -Pian loisti nuotion valoa puiden lomitse, ja paistetun lihan haju -tunkeutui erämiesten tarkkoihin aistimiin. - -He kiipesivät äänettömästi suureen korkkipuuhun, joka oli muutaman -askeleen päässä, ja syleillen puun nystermäistä runkoa kätkeytyivät sen -tuuheiden oksien suojaan. Nyt he alkoivat tähystää alaspäin. - -He olivat comanchien leirin yläpuolella, joka sijaitsi korkeintaan -kymmenen metrin päässä heistä. - - - - -IV - -Matkalaiset - - -Suunnilleen samaan aikaan kun erämiehet tulivat ulos luolasta ryhtyen -taas seuraamaan comanchien jälkiä, pysähtyi noin parinkymmenen mailin -päässä siltä paikalta, missä he olivat, melkoisen suuri joukko -valkoihoisia matkalaisia Canadian-virran äyräälle valmistautuen -leiriytymään yöksi eräälle varsin sopivalle paikalle, missä vielä näkyi -merkkejä siellä aikaisemmin oleilleesta intiaanijoukosta. - -Metsästäjät ja sekarotuiset gambusinit, jotka toimivat matkalaisten -oppaina, kiirehtivät riisumaan kymmenkuntaa muulia, joiden -turvajoukkona oli meksikolaisia lanceroja. - -He muodostivat matkatavaroista soikean kehän, jonka keskelle -sytytettiin nuotio. Välittämättä sen enempää seuralaisistaan oppaat -kokoontuivat pieneksi ryhmäksi ja valmistivat illallisensa. - -Nuori, noin kahdenkymmenenneljän tai -viiden vuoden ikäinen, uljaan -näköinen upseeri, jonka piirteet olivat hienot ja ylhäiset, astui -kunnioittavasti erään kantotuolin luo, joka kuljetti kaksi muulia, -saattueena pari lanceroa. - -"Minne haluaisitte señoritan teltan asetettavaksi?" kysyi nuori upseeri -paljastaen päänsä. - -"Minne vain itse tahdotte, kapteeni Aguilar, kunhan se vain pian -saadaan kuntoon. Sisarentyttäreni on menehtyä väsymykseen", vastasi -kantotuolissa oikealla puolella istuva herra. - -Hän oli suurikokoinen mies, jolla oli kovat ja terävät kasvonpiirteet, -kotkankatse, ja hiukset niin valkoiset kuin Chimborazon lumi. Hänellä -oli yllään väljä sotilasvaippa, jonka alta pilkisti esiin meksikolaisen -kenraalin loistava, kauniisti kirjailtu puku. - -Kapteeni kumarsi ja poistui. Palaten lancerojen luo hän antoi heille -määräyksen pystyttää keskelle leiriä sini- ja punajuovaivaisesta -kankaasta laitetun teltan, joka oli ollut poikittain muulin selässä. - -Viisi minuuttia myöhemmin kenraali astui maahan. Sitten hän tarjosi -kohteliaasti kätensä nuorelle naiselle, joka kevyesti hyppäsi -kantotuolista, ja vei hänet telttaan, missä kapteeni Aguilarin ripeän -toiminnan ansiosta kaikki jo oli kunnossa, niin että hänellä oli siellä -niin mukava olla kuin olosuhteet suinkin sallivat. Kenraalin ja hänen -sisarentyttärensä jäljessä astui telttaan kaksi henkeä. - -Toinen heistä oli paksu, lyhyt mies, jolla oli täyteläiset, punoittavat -kasvot. Hänellä oli viheriäiset silmälasit, vaalea tekotukka ja -sotilaslääkärin virkapuku. - -Tämä henkilö, jonka ikää oli vaikea ratkaista, mutta joka näytti olevan -lähes viidenkymmenen ikäinen, oli nimeltään Jerome Boniface Durieux. -Hän oli ranskalainen ja ylilääkärinä Meksikon palveluksessa. - -Astuessaan maahan hän oli hyvin varovasti ottanut kainaloonsa suuren -matkalaukun, joka oli ollut hänen hevosensa satulan takana ja josta hän -ei näyttänyt haluavan luopua. - -Toinen henkilö oli nuori tyttö tai pikemmin noin viidentoista vuoden -ikäinen lapsi. Hänen ilmeensä oli vallaton ja vilkas. Hänellä oli -pystynenä, ja hänen katseensa oli häikäilemätön, kuten on luontaista -mestitseille, sekarotuisille. Hän oli kenraalin sisarentyttären -kamarineiti. - -Muuan erinomaisen suurikokoinen neekeri, jolla oli Jupiterin -majesteetillinen nimi, ryhtyi parin gambusinin avustamana valmistamaan -illallista. - -"Kas niin, tohtori!" lausui kenraali hymyillen paksulle miehelle, joka -oli istuutunut matkalaukkunsa päälle puhisten kuin härkä, "mitä sanotte -sisarentyttäreni terveydentilasta tänä iltana?" - -"Señorita on aina hurmaava", vastasi lääkäri ritarillisen kohteliaasti -ja pyyhki otsaansa. "Mutta eikö teistäkin kuumuus ole tukehduttava?" - -"Eikö mitä!" vastasi kenraali, "ei tavallista tukehduttavampi." - -"Silloin olen kuvitellut", sanoi lääkäri huoaten. "Mitä nauratte, pikku -veitikka?" lisäsi hän kääntyen kamarineidin puoleen, joka todellakin -nauroi, niin että leukaluut olivat mennä sijoiltaan. - -"Älkää välittäkö tuosta hupsusta, herra tohtori. Tiedättehän, että hän -on vasta lapsi", lausui nuori nainen viehättävästi hymyillen. - -"Olen teille aina sanonut, doña Luz", väitti tohtori rypistäen tuuheita -kulmakarvojaan ja pullistaen poskiaan, "että tuo pikku tyttö on -paholainen, jota kohtaan te olette liian hyvä ja joka lopuksi tekee -teille kauniit kolttoset." - -"Uh, uh! Te häijy kivien kokoilija!" huusi mestitsi irvistäen, viitaten -tohtorin erikoisharrastukseen. - -"Kas niin! Rauhoittukaa", sanoi kenraali. "Onko tämänpäiväinen matka -väsyttänyt sinua, rakas sukulaiseni?" - -"Eipä juuri liikoja", vastasi nuori tyttö pidätetysti haukotellen. -"Oltuamme jo lähes kuukauden matkalla alan tottua tähän elämään, jota -pidin, sen tunnustan, alussa liian rasittavana." - -Kenraali huokasi, mutta ei lausunut mitään. Tohtori oli syventynyt -huolellisesti järjestämään yrttejä ja kiviä, jotka oli päivän kuluessa -koonnut. - -Kamarineiti liikuskeli kuin lintu pannen järjestykseen eri esineet, -joita hänen emäntänsä saattaisi tarvita. - -Käyttäkäämme hyväksemme tätä levähdystä esitelläksemme parilla sanalla -nuoren naisen. - -Doña Luz de Bermudez oli kenraalin nuoremman sisaren tytär. - -Hän oli korkeintaan kuusitoistavuotias, suloinen lapsi. Hänen suuret, -mustat silmänsä, joita varjostivat puhtaan valkoisen otsan vastakohtana -hyvin tummat kulmakarvat, olivat sametinhienojen silmäripsien peitossa, -jotka kainosti salasivat niiden välähdykset. Hänen somaa suutansa -helmenvalkoisine hampaineen reunustivat korallinpunaiset huulet. Hänen -hienossa hipiässään oli utukarvoja kuin kypsissä hedelmissä, ja hänen -hiuspalmikkonsa, joiden väri vivahti siniseen, saattoivat -aukipäästettyinä olla huntuna koko hänen vartalolleen. - -Hänen vartalonsa oli hieno ja keikaileva. Hänessä tuli mitä siroimmalla -tavalla esille aaltomaisia, suloisesti keinuvia liikkeitä, jotka ovat -Amerikan naisille ominaisia. Hänen kätensä ja jalkansa olivat -äärimmäisen pienet ja hänen käyntinsä oli huolimattoman kevyttä ja -luontevaa kuin kreolinaisilla. - -Nuoren tytön koko olemus oli pelkkää suloa ja sopusuhtaisuutta. - -Huolettomana kuten kaikki maanmiehensä hän oli iloinen ja vallaton, -nauttien vähäpätöisimmästäkin asiasta. Hän ei tuntenut elämää muuten -kuin sen miellyttävältä puolelta. - -Mutta tämä kaunis kuvapatsas ei vielä elänyt. Hän oli kuin Pandora, -ennenkuin Prometeus varasti hänelle tulen taivaasta. Ja jatkaaksemme -mytologista vertaustamme, rakkaus ei ollut siivillään vielä hipaissut -tyttöä. Hänen kulmakarvansa eivät vielä olleet rypistyneet ajatusten -painosta eikä hänen sydämensä sykähdellyt kaihosta. - -Kasvaneena kenraalin huolenpidon alaisena yksinäisyydessä melkein kuin -luostarissa hän oli nyt ensi kertaa maailmalla seuratessaan enoaan -tämän matkalla preirieillä. - -Missä tarkoituksessa tämä matka tehtiin ja miksi eno niin välttämättä -oli tahtonut, että hän seuraisi mukana, sitä ei nuori tyttö ollut -koettanutkaan ratkaista. - -Onnellisena siitä, että sai viettää aikansa ulkoilmassa, nähdä -lakkaamatta uusia seutuja, olla vapaa verrattuna hänen siihen asti -viettämäänsä elämään, hän ei kaivannut enempää eikä häntä koskaan -haluttanut vaivata enoaan tungettelevilla kysymyksillä. - -Tavatessamme doña Luzin hän siis oli vielä onnellinen lapsi, joka eli -päivästä päivään tyytyväisenä elämäänsä, vähääkään haaveilematta -tulevaisuudesta. - -Kapteeni Aguilar astui telttaan. Häntä seurasi Jupiter, joka toi -päivällistä. - -Kamarineiti Phebe oli jo kattanut pöydän. - -Ateriaan kuului säilykkeitä ja kuusipeuran kylkipaisti. - -Pöytään istuutui neljä henkeä. Kenraali, hänen sisarentyttärensä, -kapteeni ja tohtori. - -Jupiter ja Phebe tarjoilivat. - -Keskustelu oli ensi ruokalajin aikana jokseenkin laimeata. Kun -ruokahalua oli vähän tyydytetty, kääntyi nuori tyttö, joka mielellään -kiusoitteli tohtoria, hänen puoleensa. - -"Oletteko saaneet tänään runsaan saaliin?" kysyi hän. - -"No ei liikoja, señorita", vastasi puhuteltu. - -"Eikö?" virkkoi tyttö hymyillen. "Minusta tuntuu, että kiviä on varsin -paljon matkamme varrelle ja että teidän ei tarvitse muuta tehdä kuin -kasata niitä muulin kuormaksi." - -"Olette kaiketi ollut tyytyväinen matkaanne. Se tarjoaa teille -tilaisuuden vapaasti antautua intohimonne valtaan kerätäksenne -kaikenlaisia kasveja", huomautti kenraali. - -"Ei tarpeeksi, kenraali. Minun on tunnustettava, ettei preirie ole niin -rikas kuin olin luullut. Ellei minulla olisi toiveita keksiä sellaista -kasvia, joka vie tiedettä askelen eteenpäin, niin melkeinpä kaipaisin -takaisin pikku mökkiini Guadelopelle, missä elämäni oli niin -rauhallista ja tasaista." - -"No, no", keskeytti hänet kapteeni, "olemme vasta preirieiden -laitaosissa. Saatte nähdä, että tunkeuduttuamme syvemmälle te ette edes -jaksa poimia kaikkia rikkauksia, jotka tapaatte jalkojenne juuressa." - -"Oi, jospa Jumala kuulisi puheenne, herra kapteeni", lausui tiedemies -huokaisten. "Kunhan vain löytäisin etsimäni kasvin, olisin -tyytyväinen." - -"Onko se siis joku perin erikoinen kasvi?" kysyi doña Luz. - -"Kuinka, señorita?" huudahti lihava tohtori innostuen. "Se on kasvi, -jonka Linné on kuvannut ja luokittanut, mutta jota kukaan ei ole sen -koommin tavannut; kasvi, joka voi tehdä minut kuuluisaksi. Ja te -kysytte, onko se erikoinen." - -"Mihinkä se sitten kelpaa?" uteli tyttö. - -"Mihinkäkö kelpaa?" - -"Niin." - -"Ei mihinkään!" vastasi tiedemies. - -Doña Luz purskahti hopeanheleään nauruun, joka olisi tehnyt -satakielenkin kateelliseksi. - -"Ja sitä te nimitätte erikoiseksi kasviksi?" - -"Aivan niin, juuri sen harvinaisuuden takia." - -"Ah!... aivan oikein." - -"Toivokaamme, että löydätte sen, herra tohtori", lausui kenraali -sovittelevalla äänellä. "Jupiter, kutsukaa oppaitten päällikkö tänne." - -Neekeri poistui, mutta palasi melkein heti erään gambusinin seuraamana. - -Tämä oli noin neljänkymmenen vuoden ikäinen mies. Hän oli -suurikokoinen, pyylevä ja hartiakas. Hänen ulkonäössään, joka ei ollut -ruma, oli jotakin vastenmielistä, jota ei voinut itselleen selittää. -Hänen villit, kierot silmänsä, jotka olivat syvälle silmäkuoppiin -painuneet, välähtelivät hurjasti. Hänen matala otsansa, tuuhea, kähärä -tukkansa ja kuparinvärinen ihonsa täydensivät kokonaisuutta, joka ei -ollut juuri miellyttävä. Hän käytti erämiehen pukua, oli luonteeltaan -kylmäkiskoinen, järkkymätön ja vaitelias ja tunnettiin yleensä nimellä -Lörppö, joksi kaiketi intiaanit tai hänen omat toverinsa olivat hänet -piloillaan ristineet. - -"Kas tässä, kunnon mies", sanoi hänelle kenraali ojentaen hänelle -täyden lasillisen viinaa, jota paikan mukaan, missä sitä valmistetaan, -nimitetään mezcaliksi, "juokaa tämä." - -Erämies kumarsi ja tyhjensi yhdellä kulauksella lasin, jossa oli lähes -litran verran tätä juomaa. Sitten hän painaen hihansa suun viiksilleen -kuunteli. - -"Aion asettua muutamiksi päiviksi varmaan paikkaan antautuakseni, -tarvitsematta pelätä häiriöitä, eräisiin tutkimuksiin. Voimmeko täällä -olla turvassa?" - -Oppaan silmät välähtivät. Hän katsoi tuikeasti kenraaliin. - -"Emme", vastasi hän lyhyesti. - -"Miksi emme?" - -"Täällä on liian paljon intiaaneja ja petoeläimiä." - -"Tiedättekö mitään sopivampaa paikkaa?" - -"Tiedän." - -"Onko se kaukana?" - -"Ei." - -"Miten pitkän matkan päässä?" - -"Neljänkymmenen mailin päässä." - -"Montako päivää tarvitsemme päästäksemme sinne?" - -"Kolme." - -"Hyvä! Opastakaa meidät sinne. Huomisaamuna auringon noustessa lähdemme -liikkeelle." - -"Eikö ole muuta asiaa?" - -"Ei." - -"Hyvää yötä." - -Erämies poistui. - -"Se minua Lörpössä eniten miellyttää, että hänen kanssaan -keskusteleminen ei ikävystytä", lausui kapteeni hymyillen. - -"Pitäisin siitä, että hän puhuisi enemmän", sanoi tohtori kohauttaen -päätään. "En koskaan luota henkilöihin, jotka pelkäävät puhuvansa -liikaa. Tuntuu kuin heillä olisi jotakin salattavaa." - -Poistuttuaan teltasta opas palasi toveriensa luo ryhtyen matalalla -äänellä vilkkaasti keskustelemaan heidän kanssaan. - -Yö oli ihana. Kokoontuneina teltan edustalle matkailijat puhelivat -keskenään poltellen sikaarejaan. - -Doña Luz lauloi kauniin, sointuvan kreolilaislaulun. - -Äkkiä ilmestyi taivaalle punertava valo, joka hetki hetkeltä suureni. -Sitten kuului kumeaa kohinaa kuin kaukaista ukkosta. - -"Mitä se on?" kysyi kenraali hypähtäen pystyyn. - -"Preirie vain on syttynyt tuleen", vastasi Lörppö rauhallisesti. - -Heti kun hän oli tämän niin levollisesti ilmoittanut, alkoi koko -leirissä hälinä. - -Täytyi rientää kiireimmiten pakoon, ellei tahtonut elävältä palaa. - -Yksi gambusineista hiipi, käyttäen hyväkseen sekasortoa, -tavarajoukkojen välitse tiehensä ja katosi tasangolle viitattuaan -salaperäisesti Lörpölle. - - - - -V - -Comanchit - - -Kätkeytyneinä korkkitammen tuuheaan oksistoon Uskollinen Sydän ja -Ilomieli tarkkailivat comanchien puuhia. - -Intiaanit luottivat vahtiensa valppauteen. Lainkaan aavistamatta -vihollistensa olevan niin lähellä ja huomaavan heidän pienimmätkin -liikkeensä he kyykistyneinä tai maaten tulen ääressä söivät tai -polttelivat kaikessa rauhassa. - -Nämä villit, joita oli noin viisikolmatta, olivat puetut -bisoninnahkaisiin pukuihin ja mitä kirjavimmin ja kummallisimmin -maalatut. Useimpien kasvot oli yltyleensä maalattu sinoberilla. Toisten -olivat vallan mustat, vain pitkä vaalea juova oli jätetty kummallekin -poskelle. Selässään he kantoivat kilpeään, joustaan ja nuoliaan, ja -lähellä heitä oli maassa heidän kiväärinsä. - -Niistä monista sudenhännistä, jotka olivat heidän mokkasineihinsa -kiinnitetyt ja laahasivat maata heidän jäljessään, saattoi muuten -helposti päättää, että he kaikki olivat valiosotureita, heimonsa -kuuluja. - -Muutaman askeleen päässä seisoi Kotkanpää liikkumatta, nojautuen erästä -puuta vasten. Kädet ristissä rinnallaan, ruumis hieman etukumarassa hän -näytti kuuntelevan joitakin epäselviä ääniä, joita vain hän eroitti. - -Kotkanpää kuului osagi-intiaaneihin. Vallan nuorena olivat comanchit -ottaneet hänet kasvatikseen, mutta hän käytti vielä heimonsa pukua ja -oli säilyttänyt sen tavat. - -Hän oli enintään kahdenkymmenenkahdeksan vuoden ikäinen ja lähes kuusi -jalkaa pitkä. Hänen suuret jäsenensä vankkoine lihaksineen todistivat -harvinaista voimaa. - -Toisin kuin tovereilla hänellä oli yllään vain lanteiden yläpuolelle -kiinnitetty loimi, niin että yläruumis ja käsivarret jäivät paljaiksi. -Hänen kasvojensa ilme oli kaunis ja täynnä jaloutta. Tummat ja vilkkaat -silmät, jotka olivat aivan lähellä kyömynenää, ja hieman iso suu -vaikuttivat sen, että hän vähän muistutti petolintua. Tukka oli ajeltu -paljaaksi. Vain keskelle päätä oli jätetty juova, joka näytti -kypärinharjalta, ja selkää pitkin riippui hiustukko, johon oli -kiinnitetty kimppu kotkansulkia. - -Hänen kasvoissaan oli neljää eri väriä: sinistä, valkoista, mustaa ja -punaista. Hänen vihollisille tekemänsä haavat oli sinivärillä piirretty -hänen paljaaseen rintaansa. Parkitsemattomasta peurannahasta -valmistetut mokkasinit ulottuivat polvien yläpuolelle, ja kantapäihin -oli ripustettu moniaita sudenhäntiä. - -Onneksi erämiehille intiaanit olivat sotajalalla, niin ettei heillä -ollut koiria mukanaan. Muuten edelliset olisi huomattu jo aikoja -sitten, eivätkä he olisi voineet näin lähestyä intiaanien leiriä ilmi -tulematta. - -Huolimatta siitä, että päällikkö yhä seisoi liikkumatta kuin -kuvapatsas, välähtelivät hänen silmänsä, hänen sieraimensa pullistuivat -ja hän kohotti vaistomaisesti kätensä kuin saadakseen aikaan -hiljaisuutta joukossaan. - -"Meidät on huomattu", mutisi Uskollinen Sydän niin hiljaa, että hänen -toverinsakin oli vaikea sitä kuulla. - -"Mitä meidän on tehtävä?" kysyi Ilomieli. - -"Toimittava", vastasi erämies lyhyesti. - -Molemmat alkoivat nyt äänettömästi hiipiä oksalta oksalle, puusta -puuhun. Laskeutumatta maahan he saapuivat leirin vastapäiselle puolelle -juuri sille kohtaa, missä comanchien hevoset lieassa söivät ruohoa. - -Ilomieli kapusi äänettömästi maahan ja katkaisi hevosten köydet. -Erämiesten ruoskaniskuista yltyneinä hevoset hirnuen ja hyppien -syöksyivät joka suunnalle karkuun. - -Intiaanit kavahtivat hämmästyneinä pystyyn ja lähtivät ulvoen ajamaan -karanneita hevosiaan takaa. - -Ikäänkuin arvaten väijyvien vihollistensa lymypaikan tuli Kotkanpää -yksin suoraan heitä kohti käyttäen mahdollisimman huolellisesti -suojanaan välillä olevien puiden runkoja. - -Erämiehet vetäytyivät askel askeleelta taaksepäin, tarkaten -huolellisesti seutua, jottei heitä voitaisi takaapäin yllättää. -Intiaanien huudot kuuluivat yhä kauempaa. He olivat ryhtyneet -seuraamaan hevosiaan. Päällikkö yksinään oli kahden vihollisensa -näkyvissä. Saavuttuaan eräälle puulle, jonka paksu runko näytti -tarjoavan hänelle kaikki toivomansa turvallisuustakeet, hän halveksien -piilukkonsa käyttämistä ja tilaisuuden näyttäessä otolliselta pani -jouseensa nuolen. - -Mutta kuinka suuri olikin hänen varovaisuutensa ja taitavuutensa, ei -hän voinut tehdä tätä liikettä paljastamatta itseään vähäisen. -Uskollinen Sydän vei kiväärinsä poskelle, kuului laukaus, kuula viuhui, -ja päällikkö hypähti ilmaan raivokkaasti kirkaisten ja kaatui maahan. - -Hänen käsivartensa oli ammuttu puhki. - -"Älä liikahdakaan, punanahka", sanoi Uskollinen Sydän hänelle, "pieni -liikahdus vain, ja olet kuoleman oma." - -Intiaani pysyi liikkumatta, ja muuttumattomin ilmein hän nieli -kiukkunsa. - -"Voisin surmata sinut", jatkoi erämies, "mutta en tahdo. Toisen kerran -jo säästän henkesi, päällikkö, mutta tämä saakin olla viimeinen kerta. -Älä tule enää tielleni ja ennen kaikkea älä varasta pyydyksiäni, sillä -vannon, etten silloin anna armoa." - -"Kotkanpää on heimonsa keskuudessa kunnioitettu päällikkö", vastasi -intiaani kopeasti. "Hän ei pelkää kuolemaa. Valkoinen erämies voi hänet -tappaa, mutta ei saa kuulla hänen valittavan." - -"En, en tapa sinua, päällikkö. Jumalamme kieltää ilman pakoittavaa -syytä vuodattamasta toisen verta." - -"Ooh!" sanoi intiaani ivallisesti naurahtaen. "Veli on -lähetyssaarnaaja." - -"Ei, olen vain rehellinen erämies. En tahdo sinua murhata." - -"Valkoinen veli ajattelee kuin vanhat akat", pilkkasi intiaani. "Nehu -Nutah ei koskaan anna anteeksi, vaan kostaa!" - -"Tee kuten haluat, päällikkö", vastasi erämies kohauttaen halveksivasti -olkapäitään. "En pyri muuttamaan luonnettasi. Olen vain varoittanut -sinua. Hyvästi." - -"Paholainen olkoon sinulle suosiollinen!" lisäsi Ilomieli halveksivasti -potkaisten häntä. - -Näytti siltä kuin päällikkö ei olisi ollut tietääkseenkään tästä -viimeisestä loukkauksesta. Hänen kulmakarvansa vain menivät ryppyyn. -Hän ei liikahtanutkaan, vaan seurasi leppymättömällä katseellaan -molempia vihamiehiään, jotka sen enempää hänestä välittämättä katosivat -metsään. - -"Sittenkin olit väärässä", sanoi Ilomieli ikäänkuin mietiskellen. -"Sinun olisi pitänyt ottaa hänet hengiltä, Uskollinen Sydän." - -"Mitä vielä! Miksi niin?" vastasi erämies huolettomasti. - -"_Cascaras!_ Miksikö niin? Hänhän kuuluu preirien roistojoukkoon." - -"Niitä on niin paljon", väitti toinen, "ettei yksi enemmän tai vähemmän -merkitse suuriakaan." - -"Aivan niin", myönsi Ilomieli häneen yhtyen. "Mutta minne nyt menemme?" - -"Hakemaan pyydykseni, hitto vieköön. Luuletko, että minä haluan ne -menettää?" - -"Totta tosiaan. Sepä on oiva ajatus." - -Erämiehet kävelivät todellakin leirille päin, mutta kuitenkin -intiaanien tavalla, tehden lukemattomia mutkia, joiden tarkoituksena -oli johtaa comanchit jäljiltä. - -Kaksikymmentä minuuttia hiivittyään he saapuivat leirille. Intiaanit -eivät vielä olleet palanneet, mutta oli varsin luultavaa, ettei -kestäisi kauan, ennenkuin he näyttäytyisivät. Kaikki heidän tavaransa -olivat siellä täällä hajallaan. Pari kolme hevosta, joka eivät olleet -viitsineet juosta karkuun, söivät rauhallisesti herneenvarsia. - -Menettämättä aikaa erämiehet alkoivat etsiä pyydyksiään, jotka he pian -löysivätkin. Kumpikin otti mukaansa viisi niistä, ja pitempään -viipymättä he lähtivät jälleen luolalle päin, jonne olivat kätkeneet -hevosensa. - -Verrattain raskaasta taakastaan huolimatta, jota he kantoivat -selässään, miehet kävelivät kepeästi ihastuksissaan siitä, että olivat -voineet niin onnellisesti päättää retkensä, ja varsinkin hymyillen -intiaaneille tekemälleen kepposelle. - -Näin he marssivat jokseenkin pitkän aikaa. He eroittivat jo vähäisen -matkan päässä joen hiljaista kohinaa, kun äkkiä kuului hevosen -hirnuntaa. - -"Meitä ajetaan takaa", sanoi Uskollinen Sydän pysähtyen. - -"Hm!" hymähti Ilomieli. "Siellä on kenties villi hevonen." - -"Ei, villi hevonen ei hirnu tuolla tavalla. Siellä on comancheja. -Saamme muuten pian sen tietää", lisäsi hän. - -Paneutuen pitkälleen hän painoi korvansa maata vasten ja kuunteli. - -Hän nousi melkein heti takaisin pystyyn. - -"Olin aivan varma siitä. Siellä on comancheja, mutta he eivät seuraa -selviä jälkiä, vaan epäröivät." - -"Tai olisikohan heidän matkaansa viivästyttänyt Kotkanpään haava." - -"Mahdollista kyllä! Luulevatko he todella kannattavan ajaa meitä takaa, -jos me tahdomme päästä heiltä karkuun?" - -"Ellei meillä olisi kantamusta, olisimme jo aikoja sitten piilossa." - -Uskollinen Sydän mietti hetkisen. - -"Kuulehan", sanoi hän, "meillä on vielä puoli tuntia aikaa, siis -enemmän kuin riittävästi." - -Pieni puro virtasi lyhyen matkan päässä. Erämies astui sen uomaan -seuralaisineen. - -Saavuttuaan keskelle virtaa Uskollinen Sydän kietoi huolellisesti -pyydykset puhvelinnahkaan, ettei vesi niitä vioittaisi. Sitten hän -antoi niiden vaipua pohjaan. - -Suoriuduttuaan tästä varokeinosta metsästäjät kahlasivat joen poikki ja -tekivät lähes kahdensadan askeleen verran harhajälkiä. Varovasti he -sitten tulivat takaisin jättämättä mitään merkkiä palaamisestaan. He -tunkeutuivat jälleen metsään, viittauksella ajettuaan koirat hevosten -luo. - -Nuo viisaat eläimet vainusivat suunnan ja hävisivät pian pimeään. - -Erämiehille oli edullista ajaa koirat luotaan, koska se auttoi heitä -johtamaan intiaaneja pois jäljiltä. Nämä näet seurasivat innolla -pakenevien jälkiä, joita vainukoirat jättivät korkeaan ruohostoon. - -Metsään päästyään erämiehet kapusivat taas puuhun ja alkoivat edetä -taivaan ja maan välillä. Tämä matkustustapa on paljon yleisempi kuin -Euroopassa luullaan, näillä seuduilla, missä sen johdosta, että liaanit -ja puut ovat toisiinsa kietoutuneet, on mahdotonta edetä raivaamatta -kirveellä itselleen tietä. - -Siirtyen oksalta oksalle voi siten kulkea kilometrimääriä koskematta -jalallaan maata. - -Juuri tällä tavalla erämiehet matkasivat, vaikkakin he tekivät sen -toisesta syystä. - -He kulkivat näin vihollistensa edellä, jotka lähenivät lähenemistään ja -joiden he pian huomasivat alapuolellaan marssivan intiaanijonossa, -toinen toisensa takana. - -Kotkanpää kulki ensimmäisenä, haavansa vuoksi puoliksi maaten hevosensa -selässä, mutta entistä innokkaampana vihollistensa takaa-ajoon. - -Ollessaan comanchien kohdalla heidän yläpuolellaan molemmat erämiehet -kätkeytyivät lehdistöön pidättäen henkeään. Vähäisinkin sattuma olisi -saattanut ilmaista heidän läsnäolonsa. - -Intiaanit menivät ohitse huomaamatta heitä. Erämiehet ryhtyivät jälleen -jatkamaan matkaansa. - -"Oh!" kuiskasi Ilomieli hetken kuluttua. "Luulen, että tällä kertaa -olemme heistä selviytyneet." - -"Älkäämme olko liian kärkkäät toitottamaan voittoamme, vaan -poistukaamme niin nopeasti kuin suinkin voimme. Nuo peijakkaan -punanahat ovat ovelia. He pääsevät kyllä pian petoksemme perille." - -"Tuhat tulimmaista!" huudahti Ilomieli äkkiä. "Olen kadottanut -puukkoni, en tiedä minne. Jos nuo vintiöt sen löytävät, niin olemme -hukassa." - -"Se on varsin luultavaa", mutisi Uskollinen Sydän. "Yksi syy lisää, -minkä vuoksi emme saa tuhlata hetkeäkään." - -Metsä, joka tähän asti oli ollut aivan rauhallinen, alkoi äkkiä -kumeasti puhista, linnut lentelivät kirkuen kauhusta, ja tiheiköissä -kuuli kuivien oksien taittuvan petoeläinten kiireisten askelten -painosta. - -"Mitä se tietää?" kysyi Uskollinen Sydän ja katseli ympärilleen -levottoman näköisenä. "Tuntuu kuin metsä olisi pyörtynyt." - -Molemmat erämiehet kapusivat sen puun latvaan, jossa he olivat ja joka -sattumalta oli metsän korkeimpia. - -Tavaton valonhohde väritti taivaankannen enintään puolen penikulman -päässä siitä paikasta, missä he olivat, ja suureni hetki hetkeltä -lähestyen heitä jättiläisaskelin. - -"Mitä kirottua!" huudahti Ilomieli, "comanchit ovat sytyttäneet -preirien tuleen." - -"Niin ovat, ja luulenpa, että tällä kertaa, kuten äsken lausuin, olemme -hukassa", vastasi Uskollinen Sydän kylmäverisenä. - -"Mitä on tehtävä?" tiedusteli kanadalainen. "Tuossa tuokiossa tuli -saartaa meidät." - -Uskollinen Sydän oli vaipunut syviin mietteisiin. - -Muutaman sekunnin kuluttua hän kohotti päänsä pystyyn. Voitonhymy -levisi hänen suupieliinsä. - -"He eivät vielä ole meitä saavuttaneet", lausui hän. "Seuraa minua -veljeni!"... Ja hän lisäsi matalalla äänellä: "Tahdon jälleen nähdä -äitini!..." - - - - -VI - -Pelastaja - - -Jotta lukija voisi oikein käsittää tilanteen, jossa erämiehet olivat, -on välttämätöntä palata seuraamaan comanchipäällikön puuhia. - -Tuskin Kotkanpään vihamiehet olivat kadonneet puitten väliin, kun hän -nousi hitaasti pystyyn, kumartui eteenpäin ja terästi kuuloaan -voidakseen olla varma, että nämä tosiaankin poistuivat. Heti kun hän -oli siitä varma, repäisi hän _blanketistaan_ -- loimipeitteestään -- -kaistaleen, jonka niin hyvin kuin osasi kietoi haavoittuneen -käsivartensa ympäri. Huolimatta verenvuodon aiheuttamasta heikkoudesta -ja suurista tuskista, joita hän tunsi, hän ryhtyi päättäväisesti -seuraamaan erämiesten jälkiä. - -Hän kulki siten viimemainittujen perässä aivan huomaamattomasti leirin -reunalle asti. Kätkeytyneenä ebenpuun taakse hän nyt raivosta kiehuen -saattoi todeta, voimatta kuitenkaan sitä estää, kuinka erämiehet -löysivät kadonneet pyydyksensä ja sitten poistuivat. - -Vaikka vainukoirat, jotka kulkivat metsästäjien mukana, olivat -oivallisia eläimiä, jotka oli opetettu vainuamaan intiaaneja varsin -kaukaa, niin jonkun sattuman vuoksi, joka luultavasti pelasti -comanchipäällikön, ne nyt hyökkäsivät ahnaasti punanahkojen jättämien -hajallisten ruoantähteiden kimppuun. Koirien omistajat luulivat, ettei -heitä väijyttäisi, eivätkä siis ollenkaan koettaneet terästää niiden -valppautta. - -Saatuaan monien vaikeuksien jälkeen tavoitetuksi hevosensa comanchit -palasivat vihdoin leirilleen. - -Nähdessään päällikkönsä haavoittuneen he hämmästyivät suuresti, ja -heidät valtasi suunnaton kiihtymys, jota Kotkanpää taitavasti käytti -hyväkseen yllyttäen heitä uudelleen ajamaan takaa erämiehiä, nämä kun -eivät voineet olla kaukana, koska heidän taakkansa viivästyttivät -heidän kulkuaan, ja siis välttämättä tuotapikaa joutuisivat heidän -käsiinsä. - -Uskollisen Sydämen keksimä sotajuoni johti intiaaneja harhaan vain -muutaman hetken. Varsin pian he löysivät metsän ensimmäisistä puista -helposti huomattavat jäljet vihollistensa kulusta. - -Tällöin juuri Kotkanpää suuttuneena siitä, että hän näin oli joutunut -tappiolle taistelussaan näitä kahta uskaliasta miestä vastaan, joiden -erinomainen viekkaus teki kaikki laskelmat tyhjiksi, päätti tehdä tilit -selviksi heidän kanssaan. Hän keksi pirullisen suunnitelman: käski -sytyttää metsän tuleen. Kun tätä keinoa käytettiin sillä tavalla kuin -hän sitä käytti, täytyi sen, sitä hän ei epäillytkään, vihdoin -toimittaa peloittavat viholliset hänen ulottuvilleen. - -Sen mukaan hän sijoitti soturinsa eri suunnille suureksi piiriksi ja -sitten käski virittää tulen korkeaan heinään yhtä aikaa useammilla -paikoilla. - -Ajatus oli hyvä, vaikkakin raaka ja niiden villien soturien arvoinen, -jotka sitä käyttivät. - -Koetettuaan turhaan päästä ulos joka puolelta heitä ympäröivästä -tuliverkosta olisi erämiesten pakko väkisinkin antautua julmien -vihollistensa käsiin, elleivät pitäisi kunniakkaampana palaa elävältä. - -Kotkanpää oli kaikki suunnitellut ja edeltäkäsin arvioinut -lukuunottamatta erästä perin yksinkertaista ja helppoa pelastuskeinoa, -johon Uskollinen Sydän saattoi panna toivonsa. - -Soturit olivat, kuten jo olemme kertoneet, päällikkönsä käskystä -hajaantuneet ja sytyttäneet tulen useihin paikkoihin yhtaikaa. - -Tähän myöhäiseen vuodenaikaan pensaat ja heinä, jotka kesäauringon -hehkuvat säteet olivat polttaneet kuiviksi, olivat heti syttyneet -palamaan, ja tuli oli hyvin nopeasti levinnyt joka suunnalle. - -Se ei kuitenkaan ollut tapahtunut niin nopeasti, ettei olisi kestänyt -jonkun aikaa, ennenkuin kaikki liekit yhtyivät. - -Uskollinen Sydän ei epäröinyt kauan. Sillä välin kun intiaanit ilosta -ulvoen paholaisten lailla juoksentelivat tuliseinämän luona, jonka -olivat panneet vihollistensa esteeksi, heittäytyi erämies ystävänsä -seuraamana kiivaasti juosten tulimuurien väliin, jotka oikealta ja -vasemmalta viuhuen lähestyivät ja olivat jo vähällä yhtyä juuri hänen -jalkainsa alla ja päänsä yläpuolella. Hiiltyneiden puiden keskitse, -jotka putoilivat ryskien maahan, sakeiden savupilvien lävitse, jotka -salpasivat hengityksen, joka puolelta satelemalla lentelevien -kipinäparvien polttamina, seuraten rohkeasti tietään liekkiholvien -alitse pelottomat seikkailijat murtautuivat, saaden vain muutamia -merkityksettömiä palohaavoja, kirotun tulivyön puhki, johon intiaanit -luulivat iäksi haudanneensa heidät. He olivat jo kaukana -vihollisistaan, kun nämä vielä riemuitsivat juonensa onnistumisesta. - -Tulipalo laajeni kuitenkin kauhistavan suureksi. Metsän puut -vääntelehtivät tulen niitä syleillessä. Preirie oli nyt yhtenä -tulimerenä. Kauhun hullaannuttamina juoksenteli sen keskellä -villieläimiä, jotka tämä aavistamaton tuho karkoitti turvapaikoistaan. - -Taivas heloitti veripunaisena, ja raju tuuli lakaisi edeltään tulta ja -savua. - -Intiaanitkin kauhistuivat tekonsa seurauksia havaittuaan, että heidän -ympärillään syttyi kokonaisia tulivuoria, jotka muistuttivat kaameita -majakoita, että maa kuumeni ja suunnattomat bisonilaumat panivat -raivokkaalla juoksullaan tantereen vapisemaan, epätoivoissaan päästäen -huutoja, jotka kauhistuttivat rohkeimpiakin. - -Meksikolaisten leirissä vallitsi mitä suurin sekasorto. Meluttiin, -kaikkialle levisi hirveä hämminki, hevoset olivat päässeet irti ja -pakenivat joka suunnalle, miehet ottivat mukaan aseensa ja -ampumavaransa, toiset taas kantoivat satuloita ja tavaramyttyjä. - -Jokainen huusi, kiroili, komenteli. Kaikki juoksivat leirissä aivan -kuin olisivat menneet päästään pyörälle. - -Tulimeri läheni majesteettisena, ohikulkiessaan ahmaisten kitaansa -kaikki. Sen edellä juoksi lukematon lauma kaikenlaisia eläimiä, jotka -hyppelivät kauheasti kiljuen. Niitä seurasi hirviö, joka tavoitti niitä -joka askeleella. - -Sakea sauhu levisi kipeniä täynnä jo meksikolaisten leirien yli. -Parikymmentä minuuttia vielä, ja he olisivat tuhon omia. - -Syleillen sisarentytärtään kenraali turhaan tiedusteli oppailta keinoa, -kuinka voitaisiin pelastua uhkaavasta, suunnattomasta vaarasta. - -Mutta vaaran suuruudesta kauhistuneina miehet olivat kokonaan -menettäneet toimintakykynsä. - -Ja mihin keinoon olisi kannattanutkaan turvautua? Liekit yhtyivät -suunnattomaksi kehäksi, jonka sisään leiri oli jäänyt. - -Voimakas tuuli, joka oli siihen asti paisuttanut tulipaloa ja -kiihdyttänyt sen etenemisnopeutta, lakkasi äkkiä, ja tulen kulku -hidastui. - -Kohtalo varasi vielä muutaman minuutin ajan noille onnettomille. - -Tällöin leiri tarjosi oudon näyn. - -Kauhun lamauttamina nämä kaikki ihmiset olivat menettäneet -itsesäilytysvaistonkin. - -Lancerot ripittäytyivät toinen toisilleen. - -Oppaat olivat vaipuneet synkän toivottomuuden tilaan. - -Kenraali syytti taivasta tuhostaan. - -Mitä tohtoriin tulee, niin hän ei surrut muuta kuin sitä, ettei koskaan -voisi löytää etsimäänsä kasvia. Kaikki hänen muut ajatuksensa -väistyivät tuon yhden tieltä. - -Doña Luz rukoili palavasti kädet ristissä polvillaan maassa. - -Tuli eteni yhä etujoukkonsa, metsän petojen, jäljessä. - -"Oh!" huudahti kenraali ravistaen voimakkaasti oppaan hartiaa, -"annatteko meidän näin palaa koettamatta meitä pelastaa?" - -"Mitä voimme tehdä vastoin Jumalan tahtoa?" kysyi Lörppö haluttomasti. - -"Eikö siis ole mitään keinoa pelastua kuolemasta?" - -"Ei mitään!" - -"On kyllä yksi" huudahti muuan mies, joka puoleksi palanein hiuksin ja -kasvoin syöksyi leiriin tavaramyttyjen yli hypäten. Häntä seurasi -toinen mies. - -"Kuka te olette?" tiedusteli kenraali. - -"Yhdentekevää kuka", vastasi vieras kuivasti. "Minä tulen pelastamaan -teidät! Seuralaiseni ja minä olimme jo välttäneet vaaran, mutta -auttaaksemme teitä olemme uudestaan tulleet tulen keskelle. Se -riittäköön! Pelastuksenne on omassa vallassanne. Nyt on puhe vain -siitä, tahdotteko pelastua." - -"Käskekää!" vastasi kenraali. "Minä ensimmäisenä näytän -tottelevaisuudessa hyvää esimerkkiä." - -"Eikö teillä siis ole oppaita mukananne?" - -"Totta kai!" - -"He ovat sitten joko konnia tai laiskureita, sillä keinon, johon aion -turvautua, tuntevat kaikki preirien asukkaat." - -Kenraali katsahti epäilevästi Lörppöön, joka ei ollut voinut olla -vavahtamatta tuntemattomien äkillisen ilmestymisen vuoksi. - -"Teette muuten myöhemmin heidän kanssaan siitä tiliä. Tällä hetkellä ei -ole siitä kysymys." - -Nähdessään tämän päättäväisen miehen ja kuullessaan hänen varman ja -täsmällisen puheensa meksikolaiset olivat vaistomaisesti aavistaneet -hänessä pelastajan. He tunsivat rohkeuden palaavan toivon mukana ja -olivat valmiit viivyttelemättä täyttämään hänen käskynsä. - -"Kiiruhtakaa", sanoi erämies. "Kiskokaa maasta kaikki ruohot leirin -ympäriltä." - -Jokainen ryhtyi käskettyyn työhön. - -"Kostuttakaamme peitteitä", jatkoi vieras kääntyen kenraalin puoleen, -"ja jännittäkäämme ne tavaramyttyjen eteen." - -Kenraali, kapteeni ja tohtori toimeenpanivat erämiehen johdolla hänen -käskynsä, jolla aikaa toveri suopungilla otti kiinni hevoset ja muulit -ja pani ne liekaan keskelle leiriä. - -"Joutukaamme! Joutukaamme", huusi erämies lakkaamatta, "muuten tuli -saavuttaa meidät!" - -Jokainen työskenteli parhaansa mukaan. - -Pian saatiin laaja alue kitketyksi. - -Doña Luz katseli ihaillen tätä vierasta miestä, joka oli ilmestynyt -kuin sallimuksen lähettämänä ja näytti keskellä kaikkien hurjaa pelkoa -niin rauhalliselta ja tyyneltä kuin hänellä olisi valta käskeä tuota -hirvittävää tuhon aikaansaajaa, kun se jättiläisaskelin lähestyi heitä. -Nuori tyttö ei voinut kääntää hänestä katsettaan. Hän tunsi väkisinkin -mieltymystä tuohon tuntemattomaan pelastajaan, jonka ääni, eleet ja -koko olemus valloittivat hänet. - -Kun heinä ja ruohot oli kiskottu irti niin kuumeentapaisen kiireesti -kuin kuolemanvaarassa olevat ihmiset voivat toimia, hymyili erämies -lempeästi. - -"Nyt", lausui hän meksikolaisille, "ystäväni ja minä kyllä pidämme -huolen muusta. Jättäkää kaikki meidän tehtäväksemme. Mitä teihin tulee, -niin kietoutukaa huolellisesti kostutettuihin peitteisiin." - -Jokainen noudatti hänen neuvoaan. - -Vieras katsahti ympärilleen. Viitattuaan toverilleen hän sitten meni -tulta vastaan. - -"En eroa teistä", lausui kenraali myötätuntoisesti. - -"Tulkaa", vastasi vieras lyhyesti. - -Kun he olivat saapuneet sen alan uloimmalle laidalle, mistä heinä oli -kitketty, kokosi erämies heiniä ja puita läjäksi. Heitettyään hiukan -ruutia sen päälle hän sytytti sen palamaan. - -"Mitä te teette?" kysyi kenraali hämmästyneenä. - -"Näettehän sen itse. Taistelen tulella tulta vastaan", vastaisi erämies -yksikantaan. - -Hänen toverinsa oli tehnyt samalla tavalla vastakkaisella puolella. -Tuliseinämä kohosi nopeasti, ja muutaman minuutin aikana leiri oli -melkein kokonaan tulen holvaamana. - -Noin neljännestunti kului kauhistuttavan pelon ja hätäisen odotuksen -vallassa. - -Liekkien voima pieneni vähitellen, ilma alkoi puhdistua, savu hälveni, -ja tulipalon humina heikkeni. - -Vihdoin saattoi jälleen selvittää ajatuksensa tässä hornan -sekamelskassa. - -Helpotuksen huokaus pääsi jokaisen rinnasta. Leiri oli pelastettu! - -Tulipalo, jonka suhina yhä vaimeni, siirtyi erämiehen voittamana -toiselle suunnalle tekemään tuhojaan. - -Jokainen riensi kiittämään vierasta. - -"Olette pelastanut sisarentyttäreni hengen", sanoi kenraali hänelle -liikutettuna, "miten voisin koskaan maksaa kiitollisuudenvelkani -teille?" - -"Ette ole minulle mitään velkaa, monsieur", vastasi erämies -yksinkertaisen ylevästi. "Preiriellä kaikki ovat veljiä. Täytin vain -velvollisuuteni rientäessäni avuksenne." - -Niin pian kun ensimmäinen ilonpuuska oli mennyt ohi ja leirillä oli -saatu taas hiukan järjestystä, etsi kukin itselleen sopivan lepopaikan. -Yön kauheat mielenliikutukset tekivätkin levon välttämättömäksi. - -Molemmat vieraat, jotka vaatimattomasti, mutta päättäväisesti olivat -torjuneet kaikki kenraalin yritykset osoittaa heille kiitollisuuttaan, -laskeutuivat huolettomasti tavaramytylle lepäämään muutamiksi tunniksi. - -Vähän ennen auringonnousua he nousivat. - -"Maa on jo varmaankin kylmää", sanoi toinen, "lähtekäämme, ennenkuin -nuo ihmiset heräävät, sillä he eivät kenties tahtoisi päästää meitä -eroamaan ilman muuta." - -"Lähtekäämme", toisti toinen lyhyesti. - -Juuri kun erämiehet olivat päässeet leirin ulkopuolelle, laskeutui -muuan käsi kevyesti ensinmainitun olalle. Hän kääntyi ympäri. - -Doña Luz seisoi hänen edessään. - -Molemmat miehet pysähtyivät tervehtien kunnioittavasti nuorta neitosta. - -"Jätättekö meidät?" kysyi viimemainittu suloisella ja sointuvalla -äänellä. - -"Meidän täytyy, señorita", vastasi toinen puhutelluista. - -"Ymmärrän", lausui tyttö ihastuttavasti hymyillen. "Kun me teidän -avullanne nyt olemme pelastuneet, niin ei teillä ole täällä mitään -tehtävää, eikö niin?" - -Erämiehet kumarsivat virkkamatta mitään. - -"Tahdotteko tehdä mielikseni?" - -"Puhukaa, neiti!" - -Tyttö otti sievän, jalokivillä koristetun pienen ristin, jota oli -kantanut kaulassaan. - -"Pitäkää tämä muistona minusta." - -Erämies empi. - -"Ottakaa se, pyydän", lausui tyttö itkusta väräjävällä äänellä. - -"Suostun pyyntöönne, neiti", sanoi erämies liikutettuna sovittaen -ristin kaulaansa messuhakasensa viereen, "saan täten toisenkin -taikakalun äitini antaman ohelle." - -"Kiitos", virkkoi tyttö iloisena. "Mutta vielä sananen." - -"Puhukaa." - -"Mitkä ovat nimenne?" - -"Toveriani nimitetään Ilomieleksi." - -"Entä teitä?" - -"Uskolliseksi Sydämeksi." - -Vielä kerran hyvästiksi kumarrettuaan erämiehet lähtivät kiireesti -menemään ja katosivat pian hämärään. - -Doña Luz seurasi heitä katseellaan niin kauan kuin saattoi heidät -eroittaa. Sitten hän ajatuksiin vaipuneena palasi verkalleen teltalle -mutisten puoliääneen: - -"Uskollinen Sydän! Ah! Sen nimen kyllä muistan..." - - - - -VII - -Yllätys - - -Yhdysvallat ovat Englannilta perineet sen anastamisjärjestelmän, joka -on silmäänpistäviä piirteitä brittien luonteessa. - -Tuskin Pohjois-Amerikka oli julistettu itsenäiseksi ja rauha solmittu -entisen emämaan kanssa, kun jo nuo ihmiset, jotka olivat pitäneet niin -suurta ääntä tyranniudesta ja sorrosta ja jotka panivat vastalauseen -ihmisoikeuksien loukkaamisesta, he kun muka olivat joutuneet sen -uhreiksi, järjestivät intiaanimetsästyksen niin leppymättömän -kylmäverisesti kuin heille oli luontaista sukuperän vuoksi. - -He eivät tyytyneet ainoastaan oman alueensa puhdistamiseen, saati -sitten valtaamiinsa laajoihin seutuihin, joita heidän rauhaton -kansakuntansa toimeliaisuudestaan huolimatta ei kyennyt -kokonaisuudessaan raivaamaan viljelykselle ja hoitamaan. He halusivat -päästä molempien valtamerien herroiksi saartamalla joka puolelta -alkuasukasheimot, joita he alinomaa työntävät tieltään ja jotka -he lopuksi "hukuttavat Tyyneenmereen", kuten erään vanhan -intiaanipäällikön ennustavat ja katkeruutta kuvastavat sanat kuuluvat. - -Yhdysvalloissa, joista yhä enemmän aletaan muuttaa käsitystä, mutta -joita ennakkoluuloiset ihmiset ja ne, jotka eivät ota asioista selvää, -vielä kuvittelevat vapauden klassilliseksi maaksi, tapaa ilkeänä -epäkohtana kaksi ihmisrotua, jotka on riistetty kolmannen hyväksi, tämä -kun vaatii itselleen oikeuden määrätä niiden elämästä ja kuolemasta, -pitäen niitä vain juhtina. - -Nämä kaksi rotua, jotka niin hyvin ansaitsevat kaikkien valistuneiden -henkilöiden ja ihmissuvun todellisten ystävien huomiota, ovat musta- ja -punaihoinen rotu. - -On toiselta puolen totta, että Yhdysvallat osoittaakseen -ihmisystävällisyyttään ovat jo vuonna 1795 tehneet _rauhan- ja -ystävyyssopimuksen_ berberiläisvaltioiden kanssa, tarjoten niille -verrattomasti suurempia etuja kuin Maltan ritarikunta, joka sekin -halusi tehdä sopimuksen niiden kanssa. Algerin ja Tripolisin kaupunkien -hallitukset vahvistivat sopimuksen, jossa nimenomaan väitettiin, _ettei -Yhdysvaltain hallitus missään suhteessa nojaa kristinuskoon_. - -Niille, joista tämä voi tuntua liian karkealta, voimme vastata, että -asianlaita on todellakin niin ja että amerikkalaiset tuntevat vain -yhden Jumalan: _Dollari-Jumalan_, joka aina ja kaikkialla on ollut -rosvojen yksinomaisena palveltavana. - -Vedettäköön tästä johtopäätöksiä! - -_Squatterit_, nuo vailla kotia ja kontua, lakeja ja oikeutta -olevat miehet, joita kaikki muut hyljeksivät ja jotka ovatkin -pohjoisamerikkalaisen sivistyksen häpeäpilkku, siirtyvät lakkaamatta -länteen päin uutisviljelykseltä toiselle, koettaen karkoittaa -intiaaniheimoja näiden viimeisiltäkin turvapaikoilta. - -Squatterien jäljessä saapuu viisi kuusi sotamiestä, rummunlyöjä, -torvensoittaja ja joku upseeri kantaen tähtilippua. - -Sotamiehet rakentavat muutamista puunrungoista jonkun -linnoituksentapaisen, pystyttävät lipun sen harjalle ja julistavat, -että liittovaltion rajat ulottuvat sinne asti. - -Pari kolme hökkeliä rakennetaan sitten linnoituksen ympärille. Sinne -asettuu asumaan ryhmä sekarotuista kansaa, johon kuuluu kirjava joukko -valko-, musta-, puna- ja kupari-ihoisia ihmisiä, ja taas on perustettu -uusi kaupunki, jolle annetaan sellainen sointuva nimi kuin esimerkiksi -Utica, Syrakusa tai Rooma, Kartago, ja muutaman vuoden kuluttua, kun -tässä kaupungissa on jo pari kolme kivitaloa, se itseoikeutettuna -julistetaan jonkun uuden, vielä olemattoman valtion pääkaupungiksi. - -Tämä on tapahtumien kulku tässä maassa. Se on siis jokseenkin -yksinkertainen, kuten voi huomata. - -Muutama päivä edellisessä luvussa kertomiemme tapausten jälkeen sattui -omituinen kohtaus eräällä valtausalueella, joka tuskin kahta vuotta -aikaisemmin oli raivattu kuntoon Canadianin rannalle kauniille -paikalle, viheriöivän kukkulan juurelle. - -Täällä oli parikymmentä mielivaltaiseen järjestykseen toistensa viereen -rakennettua hökkeliä. Sen turvana oli neljällä pienellä tykillä -varustettu linnoitus, joka hallitsi jokiseutua. - -Tämä vielä niin nuori kylä oli tavattomalla amerikkalaisella -toimeliaisuudellaan hankkinut itselleen sen merkityksen, mikä yleensä -kuuluu kaupungille. Kaksi kapakkaa oli tupaten täynnä juomaveikkoja, ja -kolmeen eri kirkkokuntaan kuuluvat temppelit kutsuivat luokseen -uskovaisia. - -Ihmisiä tuli ja meni niin touhuissaan kuin ainakin ne, jotka todella -tekevät työtä ja hoitavat asioitaan. - -Suuri joukko kanootteja liukui jokea pitkin, ja kauppatavaroita täynnä -olevia kärryjä kulki joka suuntaan akselien kitistessä ja pyörien -uurtaessa syviä jälkiä tiehen. - -Kaikesta tästä liikenteen vilkkaudesta huolimatta tai ehkä juuri sen -vuoksi oli helppo huomata, että eräänlainen rauhattomuus vallitsi -kylässä. - -Asukkaat puhelivat keskenään. He kokoontuivat ryhmittäin porttien -luokse, ja joukko miehiä, jotka olivat nousseet tukevien ratsujen -selkään, lähti vakoilemaan eri suuntiin saatuaan määräykset linnan -kapteenilta, joka puettuna paraatipukuunsa kaukoputki kädessä ja kädet -selän takana käyskenteli edestakaisin linnanpaltalla. - -Kanootit palasivat vähitellen rantaan, rattaita vetäneet hevoset -riisuttiin valjaista, vetojuhdat suljettiin aitauksiin, ja koko kylän -asujamisto kerääntyi torille. - -Aurinko painui nopeasti taivaanrantaan päin, yö oli kohta tulossa. -Ympäristöihin lähetetyt ratsumiehet olivat kaikki jo palanneet. - -"Näette", sanoi kapteeni kokoontuneille asukkaille, "että meidän ei -lainkaan tarvitse pelätä. Se oli vain turhaa hälinää, joten voitte -rauhassa pysyä kotona. Kahdenkymmenen mailin piirissä ei ole löydetty -mitään merkkejä intiaaneista." - -"Hm!" huomautti muuan iäkäs mestitsierämies nojautuen kivääriinsä. -"Intiaanit suoriutuvat kyllä nopeasti matkasta." - -"Mahdollista kyllä, Valkosilmä", vastasi komendantti, "mutta ole -vakuutettu siitä, että toimiessani niinkuin olen tehnyt, olen tahtonut -rauhoittaa väestöä. Intiaanit eivät uskalla ryhtyä kostoon." - -"Intiaanit kostavat aina, herra kapteeni", lausui erämies painokkaasti. - -"Olet nauttinut liian paljon whiskyä, Valkosilmä. Se on noussut päähän. -Näet unia valveillakin." - -"Suokoon Jumala, että olette oikeassa, herra kapteeni, mutta olen -viettänyt koko elämäni uutismailla. Tunnen punanahat, kun sitävastoin -te olette vasta kolmatta vuotta rajaseuduilla." - -"Se kyllä riittää", sanoi kapteeni tuimasti. - -"Intiaanit ovat kuitenkin, luvallanne sanoen, miehiä, ja ne kaksi -comanchia, jotka täällä salakavalasti murhattiin vastoin -ihmisoikeuksia, olivat heimonsa kesken kuuluisia sotureja." - -"Olet sekarotua, Valkosilmä. Suosit hiukan liiaksi punaihoista rotua", -muistutti kapteeni ivallisesti. - -"Punaihoinen rotu on rehellinen", vastasi erämies kiivaasti. "Se ei tee -murhaa pelkästään halusta saada vuodattaa verta, niinkuin te itse -teitte neljä päivää sitten niille kahdelle soturille, jotka kaikessa -rauhassa soutivat ohi kanootillaan ja jotka te ammuitte muka -koetellessanne uutta, Acropolisista saamaanne pyssyä." - -"Hyvä on! Jo riittää! Päästä minut kuulemasta selityksiäsi, Valkosilmä. -Sinulla ei ole oikeutta lausua minulle huomautuksia." - -Erämies kumarsi kömpelösti hyvästiksi, vei kiväärin olalleen ja lähti -matkaansa mutisten poistuessaan: - -"Olkoon menneeksi. Vuodatettu veri huutaa kostoa. Punanahat ovat -miehiä. He eivät jätä rikosta rankaisematta." - -Kapteeni palasi linnaan silminnähtävästi harmissaan mestitsin puheesta. -Asukkaat hajaantuivat vähitellen toivotettuaan toisilleen hyvää yötä ja -sulkeutuivat koteihinsa huolettomina kuin ainakin ihmiset, jotka ovat -tottuneet panemaan joka hetki henkensä vaaraan. - -Tuntia myöhemmin oli jo täysi yö. Läpinäkymätön pimeys kietoi kylän, -jonka asukkaat päivän kovan työn rasittamina olivat vaipuneet sikeään -uneen. - -Päivän laskiessa lähetetyt tiedustelijat olivat suorittaneet tehtävänsä -huolimattomasti tai eivät olleet perillä intiaanien juonista, sillä -muuten he eivät olisi antaneet erehdyttävää tiedonantoa -uutisviljelijöille. - -Tuskin mailin päässä kylästä oli kaksisataa Käärmeen heimoon kuuluvaa -comanchia kätkeytyneinä tiheäin pensastojen keskelle ja aarniometsän -toistensa päälle sortuneiden puunrunkojen lomiin, joista pohjimmaiset -olivat kaatuneet jo uutisraivaajain uutteran kirveen iskuista. Heidän -johtajinaan oli useita kuuluisia päälliköitä, joiden joukossa oli -Kotkanpääkin. Hän oli haavastaan huolimatta tahtonut ottaa retkeen -osaa. Väijyjillä oli intiaanien kärsivällisyys, jota ei mikään voi -masentaa, ja he odottivat sopivaa hetkeä voidakseen julmasti kostaa -kärsimänsä loukkauksen. - -Useita tunteja kului minkäänlaisen melun rikkomatta yön hiljaisuutta. - -Liikkumattomina kuin pronssipatsaat intiaanit odottivat osoittamatta -mitään kärsimättömyyden oireita. - -Kellon lähetessä yhtätoista illalla kuu nousi taivaalle valaisten -seutua hopeanhohtoisin sätein. - -Silloin kuului kahteen otteeseen koiran kaukaista ulvontaa. - -Astuen esiin puun takaa, missä oli ollut kätkössä, Kotkanpää alkoi -ryömiä tavattoman taitavasti ja nopeasti kylään päin. - -Saavuttuaan metsänreunaan hän pysähtyi. Tutkivasti tähysteltyään -ympärilleen hän matki hevosen hirnuntaa niin erehdyttävästi, että kaksi -kylän hevosta heti vastasi hänelle. - -Muutaman sekunnin odotuksen jälkeen eroitti päällikön harjaantunut -korva lehtien seasta melkein kuulumatonta kahinaa, ja sitten alkoi -kuulua härän raskasta huohotusta aivan läheltä. Silloin päällikkö nousi -pystyyn ja kuunteli. - -Pari sekunttia myöhemmin ilmestyi muuan mies hänen eteensä. Se oli -Valkosilmä, vanha erämies. - -Ilkeä hymy levisi hänen ohuille huulilleen. - -"Mitä valkoihoiset tekevät?" kysyi päällikkö. - -"He nukkuvat" vastasi mestitsi. - -"Luovuttaako veli heidät minun käsiini?" - -"Kaikki, kaikki." - -"Päällikkö pitää aina sanansa. Entä kalpea nainen ja harmaahapsi?" - -"He ovat täällä." - -"Joutuvatko hekin minulle?" - -"Kaikki kylän asukkaat joutuvat veljen käsiin." - -"Oh! Metsästäjä ei ole saapunut?" - -"Ei vielä." - -"Hän saapuu liian myöhään." - -"Varsin luultavaa." - -"Mitä valkoinen veljeni nyt haluaa?" - -"Sitä, mitä olen pyytänyt päälliköltä", vastasi erämies. - -"Vuodat, pyssyt ja ruuti ovat tuolla taempana nuorten miesteni -hallussa." - -"Luotan sinuun, päällikkö", lausui erämies, "mutta jos minut petät..." - -"Intiaani pitää aina lupauksensa." - -"Hyvä! Siis silloin, kun haluat." - -Kymmenen minuuttia myöhemmin intiaanit olivat kylän herroina, ja -asukkaat, jotka vuoron perään herätettiin, joutuivat miekaniskutta -vangiksi. - -Comanchit olivat piirittäneet linnoituksen. Koottuaan sen muurien -juurelle puiden runkoja, kärryjä, huonekaluja ja epätoivoisten -uutisviljelijöitten kaikenlaisia työaseita he vain odottivat -päällikkönsä käskyä aloittaakseen hyökkäyksen sitä vastaan. - -Äkkiä näkyi linnoituksen huipulla epäselvä hahmo, ja haukan huuto -halkaisi avaruuden. - -Intiaanit sytyttivät jonkunlaisen rovion, jonka olivat koonneet, ja -hyökkäsivät paalutusta vastaan päästäen kaikki yhtaikaa kauhistavan ja -korvia vihlovan sotahuutonsa, joka on heille ominainen ja rajaseuduilla -aina joukkoteurastuksen enne. - - - - -VIII - -Kosto - - -Amerikkalaisten asema oli mitä pulmallisin. - -Comanchien äänettömän hyökkäyksen yllättämänä kapteeni oli havahtunut -unestaan kuullessaan sen kauhua herättävän sotahuudon, jonka he olivat -päästäneet, senjälkeen kun linnoituksen edustalle kerätty rovio oli -sytytetty palamaan. - -Hypähtäen vuoteestaan tämä kelpo upseeri, jota tulenliekkien punertava -loimu aluksi huikaisi, riensi puolipukeissa ja miekka kädessä sille -puolelle linnoitusta, missä sen varusväki nukkui. Se oli jo hälytetty -ja kiirehti asettumaan paikalleen huolettoman uljaana, mikä on -yankeille ominaista. - -Mutta mitä olisi voinut tehdä? - -Varusväkeen kuului kaksitoista miestä kapteeni mukaanluettuna. - -Miten luvultaan niin heikko joukko olisi voinut vastustaa intiaaneja, -joiden pirulliset varjokuvat se näki aavemaisina eroittuvan kaameassa -tulenloimussa? - -Upseeri huokasi. - -"Olemme hukassa", mumisi hän. - -Näissä lakkaamattomissa taisteluissa, joita käydään intiaanialueiden -rajoilla, ei tunneta lainkaan meidän sivistyneissä sodissamme -noudatettavia lakeja. - -_Vae victis_ (voi voitetuita!) vallitsee sanan täydellisessä -merkityksessä. - -Verenhimoiset vihamiehet, jotka taistelevat toisiaan vastaan kaikilla -villikansojen keinoilla, eivät pyydä eivätkä anna armoa. Jokaisessa -taistelussa on siis kysymyksessä elämä tai kuolema. - -Sellainen on tapa. - -Kapteeni tiesi sen. Hän ei vähintäkään kuvitellut toisenlaiseksi -kohtaloa, joka hänen osakseen tulisi, jos hän joutuisi intiaanien -käsiin. - -Hän oli tehnyt sen virheen, että oli antanut punanahkojen yllättää. Nyt -hänen oli pakko alistua varomattomuutensa seurauksiin. - -Mutta kapteeni oli urhoollinen sotilas. Varmana siitä, ettei hän ehjin -nahoin voisi selviytyä ampiaispesästä, johon oli joutunut, hän ainakin -tahtoi kunnialla kukistua. - -Sotamiehiä ei tarvinnut kiihoittaa tekemään velvollisuuttansa. He -tiesivät yhtä hyvin kuin heidän kapteeninsakin, ettei ollut mitään -pelastumisen toivoa. - -Linnoituksen puolustajat asettuivatkin päättäväisesti sulkulaitteiden -taakse ja ryhtyivät ampumaan intiaaneja niin tarkasti, että nämä -kärsivät suurta mieshukkaa. - -Mies, jonka kapteeni ensimmäiseksi huomasi nousevan linnoituksen -penkereelle, oli Valkosilmä, vanha erämies. - -"Kas, kas", mutisi upseeri itsekseen, "mitä tuo mies täällä tekee ja -kuinka hän on tänne päässyt?" - -Vetäen esiin pistoolin vyöltään hän marssi suoraan mestitsiä kohden ja -tarttuen tämän kurkkuun pani piipun hänen rintaansa vasten. Samalla hän -kysyi ilmaisten sitä kylmäverisyyttä, jonka amerikkalaiset ovat -perineet englantilaisilta ja joka heissä on vielä huomattavasti -paisunut: - -"Millä tavalla olet oikeastaan hankkinut pääsyn linnoitukseen, vanha -tarhapöllö?" - -"Kah! Tulinpahan vaan portin kautta", vastasi toinen vähääkään -hämmästymättä. - -"Todellako? Oletko siis velho?" - -"Kukaties." - -"Leikki pois, sekarotuinen! Olet myynyt meidät veljillenne -punanahoille." - -Mestitsi hymyili kaameasti. Kapteeni huomasi sen. - -"Mutta tekosi ei sinua auta, kurja", huusi hän jyrisevällä äänellä. -"Sinä ensimmäisenä joudut sen uhriksi." - -Erämies irroittautui äkillisellä liikkeellä. Hän hypähti taaksepäin ja -vetäisi kiväärin olaltaan. - -"Saammepa nähdä", sanoi hän virnistellen. - -Nämä kaksi miestä, jotka seisoivat ahtaalla alalla vastakkain joka -hetki yhä voimistuvan tulipalon kaameassa hohteessa, olisivat -tarjonneet peloittavan näyn katsojalle, joka olisi saanut -kylmäverisesti heitä tarkastaa. - -He edustivat niitä kahta rotua, jotka nykyään asuvat Yhdysvalloissa ja -joiden välinen taistelu ei lopu, ennenkuin toinen on kuollut -sukupuuttoon toisen hyödyksi. - -Heidän alapuolellaan yltyi taistelu mitä hurjimmaksi rynnistykseksi. - -Intiaanit hyökkäsivät raivokkaasti kiljuen varustuksia vastaan, missä -amerikkalaiset ottivat heidät vastaan ampuen tarkasti tai sohien -pistimillään. - -Mutta tuli yhä paisui, ja sotamiehet kaatuivat yksi toisensa jälkeen. -Ei kestäisi kauan, ennenkuin kaikki olisi lopussa. - -Valkosilmän uhkaukseen kapteeni oli vastannut vain halveksivasti -hymyillen ja salamannopeasti suunnannut häneen pistoolinsa. Toinen -pudotti pyssynsä: hänen käsivartensa oli ammuttu puhki. - -Kapteeni hyökkäsi hänen kimppuunsa riemusta huudahtaen. Mestitsi kaatui -selälleen tästä odottamattomasta töytäyksestä. - -Hänen vihamiehensä painoi polvensa hänen rintaansa vasten ja katsoi -häneen tarkasti hetken aikaa. - -"No niin!" sanoi hän katkerasti naurahtaen, "olenko erehtynyt?" - -"Et", vastasi mestitsi kovalla äänellä, "minä olen tyhmyri, henkeni on -vallassasi. Tapa minut." - -"Ole huoletta. Varaan sinulle intiaanikuoleman." - -"Kiiruhda, jos tahdot kostaa", jatkoi erämies ivallisesti, "sillä pian -se on liian myöhäistä." - -"Minulla on aikaa riittävästi... Miksi petit meidät, kurja?" - -"Entä sitten?" - -"Tahdon tietää sen." - -"No niin. Saat tietää kaikki", vastasi erämies oltuaan hetken vaiti. -"Valkoiset veljesi ovat murhanneet koko perheeni. Tahdoin kostaa." - -"Mutta mehän emme ole tehneet sinulle mitään." - -"Olethan valkoisia. Tapa minut, ja siihen tämä loppukoon... Kuolen -iloisena, sillä suuri joukko uhreja seuraa mukanani hautaan." - -"Vai niin! Koska asianlaita on niin", lausui kapteeni kamalasti -hymyillen, "lähetän sinut veljiesi luokse. Näet, että olen rehellinen -vastustaja." - -Sitten hän lujasti painoi polvensa erämiehen rintaa vasten estäen häntä -vapautumasta rangaistuksesta, jonka aikoi hänelle valmistaa. - -"Intiaanien tavalla", lisäsi hän. - -Ja ottaen esille veitsensä hän erinomaisen taitavasti leikkasi irti -mestitsin tiheän, karkean tukan peittämän päänahan. - -Erämies ei voinut pidättää kauheata tuskanhuutoa tämän hirveän -silpomisen johdosta. Veri vuoti pursuen ja peitti hänen kasvonsa. - -"Tapa minut!" ulvoi hän, "tapa minut. Tuskani ovat hirveät." - -"Niinkö arvelet?" sanoi kapteeni. - -"Oi! Tapa minut! Tapa minut!" - -"Johan nyt jotakin", vastasi upseeri kohauttaen olkapäitään. "Pidätkö -minua teurastajana? Ei, minä saatan sinut kunnon ystäviesi luo." - -Hän tarttui erämiehen jalkoihin, laahasi hänet penkereen reunalle ja -potkaisi alas syvyyteen. - -Onneton koetti vaistomaisesti välttää putoamista tarttumalla vasemmalla -kädellään erääseen ulkonevaan hirteen. - -Hetken ajan hän riippui ilmassa. - -Ilkeätä oli katsella häntä. Hänen verestävä päänsä, hänen kasvonsa, -joilla musta verivirta yhä vuoti ja kärsimys ja kauhu kuvastuivat, ja -koko hänen kouristuksentapaisesti hytkähtelevä ruumiinsa herättivät -kammoa ja inhoa. - -"Armoa! Armoa!" huusi hän. - -Kapteeni katsoi häneen hymy huulillaan ja kädet ristissä rinnallaan. - -Mutta onnettoman väsähtäneet jäntereet eivät enää kauemmin jaksaneet -häntä kannattaa. Hänen koukistuneet sormensa päästivät otteensa -hirrestä, johon hän oli epätoivon voimalla tarttunut. - -"Pyöveli! Ole kirottu!" huusi hän äänellä, jossa kuvastui äärimmäinen -raivo. - -Samassa hän putosi. - -"Hauskaa matkaa!" toivotti kapteeni ilkkuen. - -Linnoituksen portilta päin kuului huutoja. - -Kapteeni riensi miestensä avuksi. - -Comanchit olivat vallanneet sulkulaitteet. - -Miehissä he juoksivat linnoituksen sisäosiin teurastaen matkalla -tapaamansa viholliset ja nylkien heiltä päänahat. - -Vain neljä amerikkalaista sotamiestä oli enää hengissä. Muut oli -tapettu. - -Kapteeni vetäytyi linnanpenkereelle johtavien portaiden keskelle. - -"Ystäväni", sanoi hän tovereilleen, "voitte kuolla rauhassa. Olen -surmannut sen, joka meidät petti." - -Sotamiehet vastasivat reippaasti hurraten tähän oudonlaiseen -lohdutukseen. He valmistuivat kalliisti myymään henkensä. - -Mutta silloin sattui jotakin käsittämätöntä. - -Kuin taikaiskusta lakkasivat intiaanit ulvomasta. - -Hyökkäys oli pysähtynyt. - -"Mitä he nyt aikoivat tehdä?" mutisi kapteeni. "Minkähän uuden -konnankoukun nuo riiviöt nyt keksinevät?" - -Vallattuaan kaikki linnoituksen puolustusvarusteet Kotkanpää määräsi, -että taistelu oli keskeytettävä. - -Kylässä vangitut uutisasukkaat tuotiin hänen eteensä. Heitä oli -kaksitoista, joukossa neljä naista. - -Kun nuo kaksitoista onnetonta vavisten seisoivat Kotkanpään edessä, -käski hän viedä naiset erilleen. - -Pannen miehet yhden toisensa jälkeen astumaan ohitseen hän katsoi heitä -tutkivasti. Sitten hän viittasi vieressään seisoville intiaaneille. - -Nämä ottivat heti amerikkalaiset huostaansa, iskivät macheteillaan -heidän molemmat kätensä ranteesta poikki ja työnsivät heidät -linnoituksen sisään, nyljettyään heiltä päänahat. - -Seitsemän uutisasukasta oli jo joutunut tämän julman kidutuksen -uhriksi. Vain yksi oli enää hengissä. - -Hän oli suurikasvuinen, laiha, mutta vielä reipas vanhus. Hänen -lumivalkeat suortuvansa valuivat olkapäille, tummat silmät sinkoilivat -salamoita, mutta hänen kasvonsa pysyivät elottomina. Hän odotti -välinpitämättömän näköisenä, että Kotkanpää päättäisi hänen -kohtalostaan ja lähettäisi hänet seuraamaan toisia onnettomia. - -Comachipäällikkö tarkasteli häntä sillä välin sangen huolellisesti. - -Vihdoin tuon villin miehen kasvot kävivät lempeämmiksi, hymy levisi -hänen suupieliinsä ja tarttuen vanhuksen käteen hän lausui: - -"_Usted no conocer amigo?_ -- Etkö tunne ystävääsi?" kysyi hän huonolla -espanjankielellä rodulleen ominaisella kurkkuäänellä. - -Tämän kuullessaan vanhus vavahti ja katsoi vuorostaan tarkasti -intiaania. - -"Kah!" huudahti hän hämmästyneenä, "_el Gallo_ -- Kukko!" - -"Ooh!" vastasi päällikkö tyytyväisenä, "minä olen Harmaahapsen ystävä. -Punanahoilla ei ole kahta sydäntä. Isä on pelastanut henkeni, isä saa -tulla telttaani." - -"Kiitos, päällikkö. Suostun kutsuusi", sanoi vanhus puristaen intiaanin -kättä, jonka tämä hänelle ojensi. - -Ja hän riensi kiireesti erään keski-ikäisen naisen luo, jolla oli jalot -piirteet ja jonka tuskan kuihduttamilla kasvoilla näkyi jälkiä -kauneudesta. - -"Jumalan kiitos", lausui nainen liikutettuna, vanhuksen saapuessa hänen -luokseen. - -"Jumala ei koskaan hylkää niitä, jotka luottavat häneen." - -Sillä aikaa punanahat suorittivat lopputehtäviä kauheassa näytelmässä, -jossa olemme antaneet lukijaimme olla läsnä. - -Kun kaikki uutisasukkaat oli suljettu linnoitukseen, viritettiin -tulipalo taas uuteen voimaan kaikin aineksin, mitä voitiin kerätä, ja -tiiliseinämä eroitti ikipäiviksi maailmasta nuo onnettomat -amerikkalaiset. - -Pian linnoitus oli vain tavaton rovio, josta kuului tuskanhuutoja ja -niiden lomassa ampuma-aseiden pauketta. - -Välinpitämättöminä comanchit matkan päästä seurasivat tulipalon -kehittymistä, hymyillen paholaisen lailla kostolleen. - -Liekit olivat vallanneet koko rakennuksen. Ne kohosivat kauhistavan -nopeasti luoden kirkasta valoaan kauas erämaahan kolkon majakan tapaan. - -Linnoituksen harjalla nähtiin muutamien ihmisten toivottomina liikkuvan -edestakaisin, samalla kun toiset polvistuneina näyttivät rukoilevan -Jumalan armoa. - -Äkkiä kuului kauhistuttavaa ryskettä. Tuskallista kuolinkamppailua -todistava huuto kaikui avaruudessa. Linnoitus luhistui valtavaan -rovioon, joka suitsutti ympärilleen säkeniä. - -Kaikki oli loppunut! - -Amerikkalaiset olivat kukistuneet. - -Comanchit pystyttivät mahtavan patsaan sille paikalle, missä kylä oli -ollut, ja siihen naulattiin kiinni uutisasukkaitten kädet. Yläpäähän -pantiin kirves, jonka terä oli verellä tahrittu. - -Sytytettyään tulen muutamiin hökkeleihin, jotka olivat jääneet -palamatta, Kotkanpää antoi lähtömääräyksen. - -Ainoastaan neljä naista ja vanhus jäivät henkiin koko onnettoman kylän -asukkaista ja seurasivat comanchien mukana. - -Kaamea hiljaisuus vallitsi tästedes tällä paikalla, joka juuri oli -ollut niin sydäntäsärkevien tapausten näyttämönä. - - - - -IX - -Aave - - -Kello oli lähes kahdeksan aamulla. Hymyilevä syysaurinko loi kirkasta -valoaan preirielle. - -Linnut lentelivät sinne tänne iloisesti viserrellen, samalla kun toiset -tiheän lehdistön kätkössä antoivat yhteisesti sulosävelisiä -laulajaisia. Toisinaan kuusipeura säikähtyneenä kohotti päänsä -korkeasta ruohosta ja poistui hyppien loitommaksi. - -Kaksi metsänkävijän tapaan pukeutunutta ratsastajaa matkasi täyttä -ravia puolivillien komeiden hevosten selässä Canadian-virran vasenta -rantaa, muutamien mustien vainukoirien kirmaten juostessa heidän -ympärillään. - -Ratsastajat olivat Uskollinen Sydän ja Ilomieli. - -Vastoin tavallisuutta Uskollinen Sydän näytti olevan varsin iloisella -tuulella. Hänen kasvonsa säteilivät, ja hän katseli tyytyväisenä -ympärilleen. Väliin hän pysähtyi ja tähysteli etäisyyteen ikäänkuin -etsien taivaanrannalta jotakin, jota ei ei vielä voinut eroittaa. -Sitten hän harmistunein elein ryhtyi jatkamaan matkaansa suorittaakseen -saman tempun sadan askeleen verran edettyään. - -"No, totta vie", lausui Ilomieli hänelle vihdoin naurahtaen. "Mehän -saavumme kohta perille, ole vain huoletta!" - -"Niin, _caramba!_ Tiedän sen kyllä, mutta tahtoisin jo olla siellä! -Mielestäni ne onnenhetket, jotka Jumala minulle suo, saan vain sen -ihmisen luona, jota nyt menemme tapaamaan. Äitini! Äitini! Rakas -äitini! Joka minun puolestani jätti kaikki! Luopui kaikesta, mitään -kaipaamatta ja epäilyksittä! Ah! Mikä onni piileekään äidin -omistamisessa! Ja siinä, että omistat sydämen, joka ymmärtää omaasi! -Joka omasta tahdostaan kokonaan uhrautuu puolestasi! Joka elää siitä, -että sinä elät! Joka iloitsee sinun riemustasi ja käy murheelliseksi -sinun ollessasi huolissasi! Joka jakaa elämän kahtia kanssasi ottaen -raskaamman osan itselleen ja jättäen kevyemmän ja helpomman osan -sinulle! Ah! Ilomieli, jotta oikein voisi ymmärtää, mitä on se -jumalainen olento täynnä alttiiksiantamusta ja rakkautta, jota -nimitetään äidiksi, täytyy joutua monen vuoden ajaksi häntä vaille -kuten minä ja sitten äkkiä tavata hänet rakastettavampana ja -hurmaavampana kuin ennen! Voi, miten hitaasti matkamme edistyy! -Jokainen hetki, jonka viivymme, merkitsee äidin suuteloa, jonka aika -minulta ryöstää! Emmekö jo vihdoinkin saavu perille?" - -"Kah, olemmehan jo kaalaamossa." - -"En tiedä, mikä on syynä, mutta salainen pelko ahdistaa sydäntäni, -epämääräinen aavistus panee minut väkisinkin vapisemaan." - -"Karkoita synkät tuumasi, hyvä ystäväni! Muutaman minuutin perästähän -olemme jo äitisi luona." - -"Niin, eikö totta? Ja kuitenkin, en tiedä, petynkö, mutta minusta -tuntuu kuin erämaa ei olisi entisensä näköinen. Ympärillämme vallitseva -hiljaisuus, tämä yksinäisyys ei tunnu minusta luonnolliselta. Mehän -olemme aivan lähellä kylää. Meidän täytyisi jo kuulla koirien -haukuntaa, kukon kiekunaa ja monia muita ääniä, jotka ilmoittavat -asuttujen seutujen olevan lähellä." - -"Todellakin", myönsi Ilomieli epämääräisen levottomana, "ympärillämme -on varsin hiljaista." - -Matkalaiset olivat juuri sillä kohdalla, missä joki tekee jokseenkin -jyrkän käänteen. Sen korkeat äyräät, joilla oli mahtavia -kalliomöhkäleitä ja tiheää näreikköä, estivät näkemästä etäämmäksi. - -Kylä, jonne erämiehet suuntasivat kulkunsa, oli vain pyssynkantaman -päässä polvekkeesta, missä he valmistuivat kahlaamaan virran yli, mutta -sitä oli luonnonesteiden johdosta mahdoton nähdä. - -Sillä hetkellä, jolloin hevoset astuivat veteen, ne tekivät äkillisen -liikkeen taaksepäin, ja vainukoirat päästivät valittavan ulvonnan, -joka on niiden rodulle ominainen ja herättää jäätävää kauhua -urhoollisessakin miehessä. - -"Mitä se on!" mutisi Uskollinen Sydän käyden kalpeaksi ja katsellen -säikähtyneenä ympärilleen. - -"Katsohan!" vastasi Ilomieli sormellaan osoittaen toverilleen useita -ruumiita, joita virta toi mukanaan ja jotka liukuivat eteenpäin -vedenpinnan alla. - -"Voi!" huudahti Uskollinen Sydän. "Täällä on tapahtunut jotakin -kauheata. Äiti! Äiti!" - -"Älä niin säikähdä", sanoi Ilomieli, "äitisi on varmaan turvassa." - -Kuuntelematta lohdutuksen sanoja, joita hänen ystävänsä hänelle lausui -itsekään niitä uskomatta, Uskollinen Sydän iski kannukset hevosensa -kylkeen ja ratsasti jokeen. - -He saapuivat pian joen toiselle rannalle. - -Silloin heille selveni kaikki. - -Heidän edessään vallitsi niin täydellinen hävitys kuin suinkin -kuvitella saattaa. - -Kylä ja linnoitus olivat nyt vain raunioläjä. - -Musta, sakea ja katkuinen savu kohosi korkeina kierteinä taivasta -kohti. - -Keskellä kylää kohosi salko, johon oli naulattu ihmisruumiin osia, ja -niistä _urubu_-linnut kiistelivät kimeästi kirkuen. - -Siellä täällä lojui ihmisruumiita, jotka metsän pedot ja korppikotkat -olivat puoliksi raadelleet. - -Näytti siltä kuin ei elävää olentoa olisi paikalla. - -Ei mitään ollut jätetty koskematta, kaikki oli murskattu säpäleiksi tai -heitetty sikin sokin. Heti ensi silmäykseltä huomasi, että intiaanit -olivat liikkuneet näillä seuduilla osoittamassa valkoihoisille veristä -raivoaan ja leppymätöntä vihaansa. Heidän jälkensä olivat painuneet -syvälle tulen ja veren voimalla. - -"Voi!" lausui erämies väristen, "aavistukseni lähetti taivas minulle -varoituksena. Äiti, äiti!" - -Uskollinen Sydän heittäytyi pitkäkseen maahan, kätki kasvot käsiinsä ja -itki! - -Tämän karaistun, kaikissa koettelemuksissa horjumattomasti rohkean -miehen, jota ei mikään pelonaihe voinut yllättää, valtasi tuska samaan -tapaan kuin jalopeuran. Siinä oli jotakin kauhua herättävää. - -Hänen kiljuntaa muistuttavat nyyhkytyksensä viilsivät rintaa. - -Ilomieli kunnioitti ystävänsä surua. Millaisen lohdutuksen saattoikaan -hänelle antaa? Parasta oli sallia kyynelien tulvehtia ja antaa -ensimmäiselle epätoivon puuskalle aikaa tyyntyä, varmana siitä, että -tämä pronssinen luonne ei masentuisi pitkäksi aikaa iskuille alttiiksi, -vaan että pian tulisi vastavaikutus, joka tarjoaisi hänelle tilaisuuden -toimia. - -Vain erämiesten synnynnäisen vaiston johdattamana hän alkoi etsiskellä -joka suunnalta löytääkseen jonkun merkin, joka myöhemmin voisi ohjata -heidän tutkimuksiaan. - -Kun hän oli kauan kierrellyt raunioiden seassa, kiintyi hänen huomionsa -läheiseen tiheikköön, josta hän luuli kuulevansa hiljaista tuttua -ulinaa. - -Hän lähestyi sitä kiireesti. Vainukoira, joka suuresti muistutti hänen -omiaan, hypähti iloisesti hänen jalkojensa juureen ja alkoi hurjasti -hyväillen osoittaa hänelle riemuaan. - -"No, no!" sanoi erämies. "Mitähän tämä merkinnee? Kuka on Trim-raukan -tuolla tavalla kahlehtinut?" - -Hän leikkasi poikki liean, jolla eläin oli sidottu, ja silloin hän -huomasi, että sen kaulaan oli huolellisesti kiinnitetty neljästi -taitettu paperilappu. - -Hän otti sen käteensä ja juoksi Uskollisen Sydämen luo. - -"Veli", lausui hän. "Toivo!" - -Erämies tiesi, että hänen ystävänsä tapana ei ollut lausua ylimalkaisia -lohdutuksia. Hän käänsi kyynelistä kosteat kasvonsa häneen päin. - -Heti vapaaksi päästyään koira oli uskomattoman nopeasti karannut -tiehensä soinnuttomasti ja katkonaisesti haukahdellen kuten vainukoirat -ollessaan jäljillä. - -Ilomieli oli aavistanut näin käyvän ja kiireesti sitonut kaulaliinansa -eläimen kaulan ympäri. - -"En tiedä, mitä voi tapahtua", mutisi kanadalainen nähdessään koiran -katoavan. - -Ja lausuttuaan tämän filosofisen mietelmän hän oli saapunut ystävänsä -luo. - -"Mitä nyt?" kysyi Uskollinen Sydän. - -"Lue!" vastasi Ilomieli. - -Erämies otti paperin, ja luki sen hätäisesti. - -Siinä oli seuraavat sanat: - --- Olemme punanahkojen vankeina... Rohkeutta!... Äidillenne ei ole -tapahtunut mitään onnettomuutta. - -"Jumalan kiitos!..." huudahti Uskollinen Sydän liikutettuna suudellen -paperia, jonka painoi rintaansa vasten. "Äitini elää!... Ah! Minä kyllä -tapaan hänet"... - -"Totisesti!..." lisäsi Ilomieli varmasti. - -Täydellinen muutos oli kuin taikavoimasta tapahtunut erämiehen -mielentilassa. Hän oli ojentautunut jälleen suoraksi, ja hänen kasvonsa -säteilivät. - -"Aloittakaamme tutkimuksemme", sanoi hän. "Kenties joku onnettomista -kyläläisistä on päässyt hengissä. Häneltä saamme tietää, mitä on -tapahtunut." - -"Aivan niin!" vastasi Ilomieli reippaasti. "Etsikäämme!" - -Koirat kaapivat vimmatusti linnoituksen raunioita. - -"Alkakaamme sieltä", sanoi Uskollinen Sydän. - -Molemmat ryhtyivät korjaamaan muraa pois niin innostuneesti, etteivät -he sitä itsekään käsittäneet. - -Parinkymmenen minuutin kuluttua he keksivät jonkunlaisen laskuoven. - -Alhaalta kuului heikkoja ja epäselviä ääniä. - -"He ovat siellä"! sanoi Ilomieli. - -"Suokoon Jumala, että olisimme saapuneet ajoissa heidät pelastamaan!" - -Vasta jokseenkin pitkän ajan kuluttua heidän onnistui tavattomin -ponnistuksin nostaa ovi. - -Silloin heille tarjoutui kauhistava näky. - -Pahalta löyhkäävässä kellarissa makasi parikymmentä henkeä sekaisin -toistensa päälle kasattuina. - -Erämiehet eivät voineet pidättää kauhuaan, vaan vetäytyivät väkisinkin -taaksepäin. - -Mutta he palasivat heti kellarin suulle pelastaakseen, mikäli se ei -vielä olisi liian myöhäistä, jonkun näistä onnettomista uhreista. - -Vain yksi ainoa osoitti elonmerkkejä. Muut olivat kuolleet. - -He kantoivat hänet ulos maanalaisesta kellarista, laskivat lepäämään -kuivista lehdistä valmistetulle vuoteelle ja osoittivat hänelle -huolenpitoa, jota hänen tilansa vaati. - -Koirat nuolivat haavoittuneen käsiä ja kasvoja. - -Muutamien minuuttien kuluttua mies liikahti vähän, avasi ja sulki -silmänsä joitakin kertoja ja huoahti syvään. - -Ilomieli pisti rommia sisältävän leilin suun hänen yhteenpuristuneiden -hampaittensa väliin ja pakoitti hänet juomaan pari kulausta tätä -juomaa. - -"Hän on hyvin sairas", totesi erämies. - -"Hän on mennyttä miestä", vastasi Uskollinen Sydän painaen päänsä alas. - -Haavoittunut oli kuitenkin saanut vähän voimia. - -"Hyvä Jumala!" sanoi hän heikolla ja katkonaisella äänellä, "minä -kuolen, minä kuolen!" - -"Toivokaa", vastasi Ilomieli hänelle lempeästi. - -Ohimenevä puna peitti haavoittuneen kalpeat posket, ja surumielinen -hymy väreili hänen suupielissään. - -"Mitä varten eläisin?" jatkoi hän. "Intiaanit ovat teurastaneet kaikki -toverini, ensin kauheasti heidät silvottuaan. Elämä olisi minulle liian -raskas taakka." - -"Jos ennen kuolemaanne haluatte jotakin, mitä voimme toimittaa, niin -puhukaa, ja me toimitamme sen metsästäjäkunniamme kautta." - -Kuolevan silmät välähtivät villisti. - -"Antakaa tänne leilinne!" sanoi hän Ilomielelle. - -Tämä ojensi sen hänelle. - -Haavoittunut joi ahnaasti, hänen otsalleen kohosi kostea hiki, ja -kuumeinen hohde peitti hänen kasvonsa, jotka silloin saivat peloittavan -ilmeen. - -"Kuulkaa", sanoi hän käheällä ja katkonaisella äänellä. "Olin täällä -päällikkönä. Intiaanit, joita muuan kurja mestitsi auttoi myyden meidät -heille, yllättivät kylän." - -"Mikä oli tuon miehen nimi?" kysyi erämies vilkkaasti. - -"Hän on kuollut!... Olen hänet surmannut!" vastasi kapteeni -äänensävyllä, joka ilmaisi kuvaamatonta vihaa ja vahingoniloa. -"Intiaanit tahtoivat vallata linnoituksen. Taistelu oli kauhea. Meitä -oli kaksitoista päättäväistä miestä neljääsataa villiä vastassa. Mitä -saatoimme tehdä? Taistella viimeiseen hengenvetoon. Sen päätimmekin -tehdä. Intiaanit havaitsivat mahdottomaksi saada meidät elävinä -käsiinsä. Luoksemme heitettiin kylän asukkaita, kun heiltä ensin oli -nyljetty päänahka ja isketty ranteet poikki. Sitten he sytyttivät -linnoituksen tuleen." - -Haavoittunut, jonka ääni heikkeni heikkenemistään ja jonka sanat -tulivat yhä vaikeammiksi ymmärtää, joi pari kulausta rommia. Sitten hän -jatkoi kertomustaan, jota erämiehet kuuntelivat tarkkaavasti. - -"Kellarina käytetty maanalainen käytävä oli linnoituksen vallien alla. -Kun huomasin, ettei meillä enää ollut mitään pelastumiskeinoa ja että -pakeneminen oli mahdotonta, käskin onnettomien toverieni laskeutua -kellariin toivoen, että Jumala sallisi meidän sillä tavalla pelastua. -Muutamia minuutteja myöhemmin linnoitus sortui päällemme. Ei kukaan voi -kuvitella tuskanhetkiä, joita saimme kärsiä tässä inhoittavassa -luolassa vailla ilmaa ja valoa. - -"Haavoittuneiden vaikerrukset, ja me olimme haavoittuneita kaikki, kuka -enemmän, kuka vähemmän, heidän pyytäessään vettä ja kuolevien korina -olivat kauheata konserttia, jota kukaan ei pysty kuvailemaan. -Kärsimyksemme, jotka jo olivat sietämättömät, kasvoivat vielä ilman -puutteessa. Jonkunlainen verinen hulluus valtasi meidät. Syöksyimme -toistemme kimppuun, ja soraläjän alla alkoi pimeässä hirvittävä -taistelu, joka pakostakin loppui kaikkien taistelijoitten kuolemaan. -Kuinka kauan tällaista kesti, sitä en osaa sanoa. Tunsin, että kuolema, -joka oli kangistanut kaikki toverini, pian tapaisi minutkin, kun te -saavuitte siirtämään sen tulon muutamia minuutteja tuonnemmaksi. -Jumalalle kiitos! En tarvitse kostotta kuolla." - -Kun nämä sanat oli lausuttu melkein kuulumattomalla äänellä, seurasi -näiden kolmen miehen kesken haudanhiljaisuus, jonka rikkoi vain -kuolevan kumea korina hänen kuolinkamppailunsa alkaessa. - -Äkkiä kapteeni liikahti. Hän kohottautui hiukan ja luoden erämiehiin -verisen katseen lausui: - -"Villit, jotka hyökkäsivät kimppuumme, kuuluivat comanchien heimoon. -Heidän päällikkönsä on nimeltään Kotkanpää. Vannokaa kostavanne -puolestani kuin rehelliset erämiehet." - -"Sen vannomme!" lausuivat molemmat miehet lujalla äänellä. - -"Kiitos!" mutisi kapteeni ja kaatuen äkkiä selälleen jäi -liikkumattomana makaamaan. - -Hän oli kuollut. - -Hänen kurttuisilla kasvoillaan ja avoimissa silmissään kuvastuivat -vielä viha ja vimma, jotka olivat häntä elähyttäneet vielä tänä viime -hetkellään. - -Erämiehet katselivat häntä kotvan ajan. Sitten he, karkoittaen tämän -tuskallisen vaikutelman, ryhtyivät täyttämään velvollisuuttaan -suorittaen viimeiset kunnianosoitukset intiaanien onnettomille -uhreille. - -Laskevan auringon luodessa viimeisiä säteitään he päättivät katkeran -toimen, johon olivat joutuneet. - -Levähdettyään muutaman hetken Uskollinen Sydän nousi satuloimaan -hevosensa. - -"Lähtekäämme nyt, veliseni", sanoi hän Ilomielelle, "seuraamaan -Kotkanpään jälkiä." - -"Lähtekäämme", toisti erämies. - -Molemmat katselivat pitkään ja surumielisesti ympärilleen hyvästiksi ja -viheltäen koirat luokseen tunkeutuivat rohkeasti metsään, jonka -kätköihin comanchit olivat hävinneet. - -Samalla hetkellä kuu tuli esille utupilven takaa tuhlatakseen -surumielisiä säteitään amerikkalaisen kylän raunioille, missä vallitsi -yksinäisyys ja kuolema. - - - - -X - -Varustettu leiri - - -Jätämme erämiehet seuraamaan punanahkojen jälkiä ja palaamme kenraalin -luokse. - -Muutamia minuutteja senjälkeen, kun ennenmainitut kaksi miestä olivat -lähteneet meksikolaisten leiristä, tuli kenraali teltastaan. Luotuaan -ympärilleen tutkivan katseen ja hengittäen raikasta aamuilmaa alkoi hän -kävellä edestakaisin huolestuneen näköisenä. - -Yön tapahtumat olivat syvästi vaikuttaneet vanhaan soturiin. - -Ensi kertaa kenties koko retken alusta lähtien hän katseli sitä -oikeassa valossa. Hän kysyi itseltään, oliko hänellä todellakin oikeus -ottaa mukaansa tällaiseen yhtäjaksoisia vaaroja ja väijytyksiä -uhkaavaan elämään niin nuorta tyttöä kuin hänen sisarentyttärensä oli, -jonka elämä tähän asti oli ollut vain keskeytymätön sarja suloisia ja -rauhallisia kokemuksia ja joka luultavasti ei voisi tottua näihin -alituisiin vaaroihin ja preirie-elämän levottomuuksiin, jotka lyhyessä -ajassa voivat murtaa lujimmankin tarmon. - -Hän oli aivan neuvoton. Hän jumaloi sisarentytärtään. Tämä oli hänen -ainoa rakkautensa esine, hänen yksinomainen lohduttajansa. Hänen -puolestaan hän oli tuhannesti luvannut uhrata koko omaisuutensa -empimättä ja arvelematta. Mutta toiselta puolen olivat syyt, jotka -olivat pakoittaneet hänet tälle retkelle, niin tärkeät, että hän vapisi -ja tunsi kylmän hien kohoavan otsalleen ajatellessaan sen -peruuttamista. - -"Mitä on tehtävä?" mutisi hän. - -Doña Luz, joka nyt vuorostaan tuli teltasta, huomasi enonsa, joka -ajatuksiinsa vaipuneena yhä jatkoi kävelyään, ja juoksi hänen luokseen, -kietaisten sydämellisesti kätensä hänen kaulansa ympäri. - -"Huomenta, eno", tervehti hän hyväillessään. - -"Huomenta, tyttöseni", vastasi kenraali -- hänen oli tapana puhutella -sisarentytärtään sillä tavalla -- "kas, kas! Sinähän olet varsin -iloinen tänä aamuna." - -Ja hän vastasi heltyneenä tytön hyväilyihin. - -"Miksi en olisi iloinen, eno? Olemmehan Jumalan armosta vastikään -pelastuneet suuresta vaarasta, koko luonto näyttää hymyilevän, lintuset -laulelevat joka puussa, aurinko valaa lämmittäviä säteitään. -Olisimmehan kiittämättömiä Luojaa kohtaan, jos pysyisimme tunteettomina -nähdessämme hänen voimansa näin ilmenevän." - -"Viime yönä meitä uhanneet vaarat eivät siis ole häiritsevästi -vaikuttaneet mieleesi, lapseni?" - -"Eivät ollenkaan, eno. Ellei häiriöksi ole katsottava ääretöntä -kiitollisuutta niiden hyvien töiden johdosta, joita Jumala on meille -niin ylenmäärin suonut." - -"Hyvä, tyttöseni", vastasi kenraali iloisena, "tunnen itseni -onnelliseksi kuullessani sinun puhuvan tuolla tavalla." - -"Sitä parempi, jos se teitä miellyttää, eno." - -"Elämä, jota nykyään vietämme", jatkoi kenraali seuraten mielessään -liikkuvaa ajatusta, "ei siis lainkaan väsytä sinua." - -"Ei vähääkään. Päinvastoin pidän sitä varsin hauskana", vastasi tyttö -hymyillen, "ja ennen kaikkea niin vaihtelevana." - -"Niin", lausui kenraali yhtyen sisarentyttärensä iloisuuteen. "Mutta", -lisäsi hän tullen jälleen totiseksi, "minusta tuntuu, että liiaksi -unohdamme auttajamme." - -"He ovat jo lähteneet", vastasi doña Luz. - -"Ovatko he lähteneet?" kysäisi kenraali hätkähtäen. - -"Ovat. Jo tunti sitten." - -"Miten sen tiedät, tyttöseni?" - -"Siitä yksinkertaisesta syystä, eno, että he sanoivat minulle hyvästi, -ennenkuin lähtivät." - -"Sepä oli ikävää", mutisi kenraali pahoillaan. "Palvelus velvoittaa -yhtä hyvin niitä, jotka sen tekevät, kuin niitä, joille se tehdään. -Heidän ei olisi pitänyt jättää meitä tällä tavalla sanomatta, voimmeko -heitä enää koskaan tavata, ja lausumatta edes nimiään." - -"Ne minä tiedän." - -"Tiedätkö ne, tyttöseni?" tiedusteli kenraali hämmästyneenä. - -"Tiedän. Ennen lähtöäni he sanoivat ne minulle." - -"No... mitkä ovat heidän nimensä?" kysyi kenraali vilkkaasti. - -"Nuorempi on Ilomieli." - -"Entä vanhempi?" - -"Uskollinen Sydän." - -"Ah! Minun täytyy vielä tavata nämä kaksi miestä", sanoi kenraali -tuntien mielenliikutusta, jonka syytä ei itsekään voinut selittää. - -"Kuka tietää?" vastasi nuori tyttö mietteissään. "Kenties saamme nähdä -ensi vaaran meitä uhatessa heidän ilmestyvän kahden hyväätekevän -haltian lailla." - -"Suokoon Jumala, ettemme samanlaisesta syystä tarvitsisi heidän -paluutaan." - -Kapteeni saapui lausumaan heille aamutervehdyksensä. - -"Ahaa, kapteeni", huudahti kenraali hymyillen. "Ovatko miehenne jo -tointuneet säikähdyksestään?" - -"Täydellisesti, herra kenraali", vastasi nuori mies. "He ovat valmiit -jatkamaan matkaa heti kun käskette." - -"Syötyämme lähdemme liikkeelle. Pyydän teitä antamaan tarpeelliset -käskyt lanceroille ja kutsumaan Lörpön luokseni." - -Kapteeni poistui. - -"Mitä sinuun tulee, tyttöseni", jatkoi kenraali kääntyen doña Luzin -puoleen, "niin pyydän sinua huolehtimaan aamiaisvalmistuksista -keskustellessani oppaan kanssa." - -Nuori tyttö riensi pois. - -Pian saapui Lörppö. - -Hänen katseensa oli tavallista synkempi ja jurompi. - -Kenraali ei näyttänyt sitä huomaavan. - -"Tiedät", lausui hän tulijalle, "että eilen ilmaisin aikomukseni etsiä -paikan, mihin joukkoni voisi turvallisesti leiriytyä muutamiksi -päiviksi." - -"Aivan niin, herra kenraali." - -"Vakuutit tuntevasi paikan, joka täysin soveltuisi tähän -tarkoitukseen." - -"Niin vakuutin." - -"Oletko valmis opastamaan minut sinne?" - -"Milloin vain tahdotte." - -"Paljonko tarvitsemme aikaa sinne saapuaksemme?" - -"Kaksi päivää." - -"Sepä mainiota. Lähdemme matkaan heti aamiaisen jälkeen." - -Lörppö kumarsi mitään vastaamatta. - -"Muuten", lausui kenraali teeskennellyn välinpitämättömästi, "minusta -näyttää, että joukostamme puuttuu yksi teidän miehistänne." - -"Niin puuttuukin." - -"Minne hän on joutunut?" - -"Sitä en tiedä." - -"Mitä? Etkö tiedä?" huudahti kenraali tutkivasti katsahtaen oppaaseen. - -"En. Heti tulipalon huomattuaan hän pelon vallassa yritti pelastua -vaarasta." - -"Yritti pelastua?" - -"Niin, hän on siten luultavasti joutunut pelkuruutensa uhriksi." - -"Mitä tarkoitat?" - -"Hän lienee saanut surmansa tulipalossa." - -"Miesraukka!" - -Väkinäinen hymy väreili oppaan huulilla. - -"Onko teillä minulle vielä muuta sanottavaa, herra kenraali?" - -"Ei! Mutta, odotahan!" - -"Mitä?" - -"Etkö tunne niitä kahta erämiestä, jotka viime yönä tekivät meille niin -suuren palveluksen?" - -"Kaikki preiriellä tuntevat heidät." - -"Keitä ne miehet ovat?" - -"Metsästäjiä ja erämiehiä." - -"Sitä en sinulta kysy." - -"Mitä sitten?" - -"Haluan puhua heidän maineestaan." - -"Vai niin?" huudahti opas vilkkaasti. - -"Niin." - -"Siitä en tiedä mitään." - -"Mitkä ovat heidän nimensä?" - -"Ilomieli ja Uskollinen Sydän." - -"Etkö tiedä kertoa mitään heidän elämästään?" - -"En mitään." - -"Hyvä! Voit poistua." - -Opas teki kunniaa ja poistui hitain askelin toveriensa luo, jotka -valmistuivat matkallelähtöön. - -"Hm!" mutisi kenraali katseellaan seuraten häntä. "Täytyy pitää -silmällä tuon veijarin puuhia. Hänen käyttäytymisessään on jotakin -salaperäistä." - -Näin puheltuaan itsekseen kenraali meni takaisin telttaansa, missä -kapteeni, tohtori ja doña Luz odottivat häntä aamiaiselle. - -Aamiainen ei kestänyt kauan. - -Korkeintaan puoli tuntia myöhemmin oli teltta purettu, matkatavarat -kuormattu muulien selkään, ja karavaani jatkoi matkaansa Lörpön -johdolla, joka käveli parikymmentä askelta muitten edellä. - -Preirie oli suuresti muuttunut sitten viime näkemän. - -Siellä täällä peittivät savuavat tuhkaläjät mustan ja palaneen maan. -Paikoittain näkyi hiiltyneitten, mutta vielä pystyssä törröttävien -puitten runkoja. Kaukana tulipalo vielä raivosi, ja taivaanrannan -peittivät punertavat savupilvet. - -Hevoset kulkivat vain varovaisesti tätä epätasaista seutua, missä ne -paikoitellen kompastuivat liekkien hirveän syleilyn uhriksi joutuneiden -eläinten luihin. - -Kolkko synkkämielisyys, jota lisäsi vielä matkustajien edessä aukeneva -näköala, valtasi heidät. He kävelivät toistensa vieressä sanaakaan -lausumatta ja ajatuksiinsa vaipuneina. - -Tie, jota karavaani eteni, kiemurteli syvänteessä, jonkun kuivuneen -puron uomassa, joka piirsi syvän uurteen kahden mäen väliin. - -Hevosten tallaamalla tiellä oli mukulakiviä, jotka kierivät kavioiden -alta lisäten matkan vaikeuksia, ja auringon polttavat säteet olivat -varsin rasittavia paahtaen pystysuorasti matkalaisiin näiden -kykenemättä millään tavalla itseään suojaamaan. Seutu, jonka kautta he -matkustivat, oli näet kuin erämaata, jommoisia tapaa Afrikan -sisäosissa. - -Päivä kului näin, eikä mikään seikka, matkalaisia vaivaavaa väsymystä -lukuunottamatta, ollut vaihteluna yksitoikkoisuuteen. - -Iltapuolella he leiriytyivät aivan autiolle paikalle, mutta -taivaanrannalla he havaitsivat vehreyttä, mikä heille tuotti suurta -lohdutusta. He saapuisivat vihdoinkin vyöhykkeeseen, joka ei ollut -tulipalon hävitysaluetta. - -Seuraavana päivänä Lörppö antoi pari tuntia ennen auringonnousua -määräyksen lähteä liikkeelle. - -Päivä oli vielä rasittavampi kuin edellinen. Matkalaiset olivat -leiriydyttäessä lopen uupuneet. - -Lörppö oli puhunut kenraalille totta. Paikka soveltui ihmeteltävän -hyvin intiaanien hyökkäyksen torjumiseen. Emme kuvaile sitä, koska -lukija sen jo tuntee. Tällä paikalla erämiehet oleskelivat heidät ensi -kertaa esittäessämme. - -Luotuaan sotilaan varman katseen ympärilleen kenraali ei voinut olla -lausumatta julki tyytyväisyyttään. - -"_Bravo_", sanoi hän oppaalle. "Jos olemme saaneet kokea melkein -voittamattomia vaikeuksia tänne saapuaksemme, niin voisimme tarpeen -tullen kestää kovankin piirityksen." - -Opas ei vastannut. Hän kumarsi epäilyttävästi naurahtaen ja poistui. - -"Ihmeellistä", mutisi kenraali. "Vaikka tuon miehen käyttäytyminen -herättää näennäisesti luottamusta ja vaikka minun on mahdoton moittia -häntä mistään, niin sittenkin, mistä se sitten johtuneekaan, epäilen, -että hän pettää meitä hautoen jotakin pirullista suunnitelmaa meitä -vastaan." - -Kenraali oli vanha ja paljon kokenut sotilas, haluton jättämään mitään -sattuman varaan, joka ikäänkuin _deus ex machina_ tekee tyhjiksi mitä -huolellisimmin valmistetut aikeet. - -Vaikka hänen väkensä olikin väsynyt, ei hän halunnut hukata hetkeäkään. -Yksissä tuumin kapteenin kanssa hän kaadatti maahan suuren määrän puita -valmistaakseen vankan pystyvarustuksen paaluaitoineen. Paalutuksen -taakse lancerot kaivoivat leveän vallihaudan, josta nostivat mullan -leirin suojaksi. Tämän toisen suojavarustuksen taakse kasattiin -tavaramytyt, niin että ne muodostivat kolmannen ja viimeisen -puolustuskehän. - -Teltta pystytettiin keskelle leiriä, vahdit lähetettiin paikoilleen, ja -jokainen valmistautui levolle, jota kaikki suuresti kaipasivat. - -Kenraali, joka aikoi jonkun aikaa viipyä tällä paikalla, tahtoi niin -hyvin kuin mahdollista varmistaa seuralaistensa turvallisuuden, ja -näillä huolellisilla varokeinoilla hän luulikin siinä onnistuneensa. - -Matkalaiset olivat olleet liikkeellä kaksi päivää, ajaen vaikeita teitä -ja tuskin yhtään nukkuen. He olivat pysähtyneet vain aivan -välttämättömän lyhyeksi ajaksi hiukan syödäkseen. Sanoimme, että he -olivat lopen uupuneita. Huolimatta hyvästä tahdostaan pysyä valveilla -vahdit eivät voineetkaan vastustaa unta, vaan vaipuivat pian syvään -horrokseen. - -Puolenyön aikaan, kun koko leiri oli unessa, nousi muuan mies -äänettömästi ja kontaten hämärässä kevyesti kuin joku mateleva eläin ja -edeten äärimmäisen varovasti hiipi varustuksien ja paalutuksen -ulkopuolelle. - -Sitten hän heittäytyi mahalleen maahan, ja käyttäen apunaan käsiään ja -polviaan hän huomaamattomasti ryömi korkeassa heinässä, suunnaten -kulkunsa kohti metsää, joka peitti mäentöyryn etualan leviten kauas -preirielle. - -Päästyään jonkun matkan päähän hän varmana siitä, ettei häntä enää -huomattaisi, nousi seisaalleen. - -Kahden pilven lomasta pujahtavan kuun säde valaisi silloin hänen -kasvonsa. - -Mies oli Lörppö. - -Hän katseli huolellisesti ympärilleen ja kuunteli tarkasti. Sitten hän -taitavasti matki preiriekoiran ulvontaa. - -Melkein heti senjälkeen toistui huuto, ja muuan mies ilmestyi näkyviin -korkeintaan kymmenen askeleen päässä Lörpöstä. - -Mies oli se opas, joka kolme päivää aikaisemmin oli kiirehtinyt pois -leiristä tulipalon ensi loimujen näkyessä. - - - - -XI - -Kauppa - - -Intiaaneilla ja erämiehillä on kaksi eri kieltä, joita he olosuhteiden -mukaan vuorotellen käyttävät. - -Puhekieli ja elekieli. - -Kuten puhekieli, on elekielikin Amerikassa lakkaamattoman vaihtelun -alainen. Melkeinpä jokainen muodostaa oman kielensä. Se on -kokoelma omituisia ja salaperäisiä liikkeitä, jonkunlaista -vapaamuurarisähkötystä, jonka mielin määrin vaihtelevia merkkejä -ymmärtävät vain muutamat siihen perehtyneet. - -Lörppö ja hänen toverinsa keskustelivat eleillä. - -Tätä merkillistä keskustelua kesti lähes tunnin ajan. Se näytti -suuresti herättävän puhelijoitten mielenkiintoa, vieläpä niin suuresti, -että he äärimmäisistä varokeinoista huolimatta, joihin olivat ryhtyneet -yllätystä vastaan, eivät huomanneet kahta hehkuvaa silmää, jotka -eräästä tiheiköstä heitä tarkastivat omituisen kiihkeästi. - -"Vihdoinkin", virkkoi Lörppö rohjeten lausua pari sanaa, "odotan hyviä -toimiasi." - -"Sinun ei tarvitse kauan odottaa", vastasi toinen. - -"Luotan sinuun, Kennedy. Omasta puolestani olen täyttänyt lupaukseni." - -"Hyvä, hyvä! Ei tarvita niin paljon sanoja ymmärtääksemme toisemme", -huomautti Kennedy kohauttaen olkapäitään. "Kunhan vain olisit opastanut -heidät vähemmän turvalliseen paikkaan, niin ei olisi vaikeata heitä -yllättää." - -"Se on sinun asiasi", tokaisi Lörppö pahasti irvistäen. - -Hänen toverinsa katseli häntä hetkisen tarkkaavasti. - -"Hm", puhkesi hän puhumaan. "Ota huomioon, _compadre_, että on melkein -aina typerää pelata kahdenlaista peliä meidän kaltaistemme miesten -kanssa." - -"En pelaa kahdenlaista peliä. Mutta mehän olemme jo kauan tunteneet -toisemme. Vai mitä, Kennedy?" - -"Entä sitten?" - -"Entä sitten! Kah, en tahdo, että tällä kertaa minun käy niinkuin on -käynyt ennen. Siinä kaikki." - -"Peräydytkö vai aiotko meidät pettää?" - -"En peräydy enkä ole koskaan aikonut teitä pettääkään, tahdon vain..." - -"Vain mitä?" kertasi toinen. - -"Tällä kertaa en aio luovuttaa sitä, minkä olen luvannut, ennenkuin -ehtoni on aivan täydellisesti hyväksytty. Ellei, niin..." - -"Tuohan vasta on suoraa puhetta." - -"Tällaisissa asioissa täytyy olla suora", huomautti Lörppö päätään -kohautellen. - -"Se on oikein! Kas niin, sanohan minulle ehtosi, niin saamme nähdä, -voimmeko ne hyväksyä." - -"Miksi niin? Sinähän et ole ylipäällikkö, vai mitä?" - -"Totta kyllä, mutta kuitenkin..." - -"Sinulla ei ole määräämisvaltaa, siis se on hyödytöntä. Mutta jos -Uaktehno -- Tappaja -- olisi täällä, niin asian laita olisi toisin. -Olen varma, että pääsisimme heti yhteisymmärrykseen." - -"Puhu siis, sillä hän kuuntelee sinua", lausui muuan luja ja sointuva -ääni. - -Pensastosta kuului liikettä, ja henkilö, joka tähän asti oli pysynyt -näiden kahden miehen välisen keskustelun näkymättömänä todistajana, -katsoi nyt ajan tulleen ottaa siihen osaa, yhdellä hyppäyksellä -harpaten pensaikosta keskustelijoiden väliin. - -"Vai niin! Olette kuunnellut keskusteluamme, kapteeni Uaktehno", -virkkoi Lörppö yhä välinpitämättömänä. - -"Harmittaako se sinua?" kysäisi vastasaapunut ivallisesti naurahtaen. - -"Ei lainkaan." - -"No jatka sitten, kunnon ystäväni, olen pelkkänä korvana." - -"Tosiaankin", lausui opas, "näin asia käykin kenties parhaiten." - -"Varsin mainiosti. Puhu, minä kuuntelen." - -Henkilö, jota Lörppö puhutteli tuolla kauhealla intiaaninimellä -Uaktehno, oli puhdasrotuinen valkoihoinen, korkeintaan kolmenkymmenen -vuoden ikäinen mies, suurikasvuinen ja siromuotoinen, ryhdiltään uljas, -yllään eränkävijöiden soma puku. Hänen kasvonpiirteensä olivat kauniit -ja säännölliset, ja niiden ylevä ja vilpitön ilme tavataan usein -ihmisillä, jotka ovat tottuneet kovaan ja vapaaseen preirie-elämään. - -Hän suuntasi Lörppöön suuret, mustat, salamoivat silmänsä, kuunnellen -puhetta salaperäinen hymy huulillaan ja nojaten karbiniinsa. - -"Jos saatan käsiisi henkilöt, joita minut on palkattu opastamaan, niin -teen sen vain saatuani runsaan palkkion", puhui roisto. - -"Se on oikein!" huomautti Kennedy, "ja sen palkkion kapteeni on valmis -sinulle suorittamaan." - -"Niin", lisäsi toinen painaen päänsä merkiksi siitä, että hän oli samaa -mieltä. - -"Oivallista", jatkoi opas, "mutta mikä se palkkio on?" - -"Mitä vaadit? Täytyyhän meidän ensin saada kuulla ehtosi tietääksemme, -voimmeko ne täyttää." - -"Kah, ehtoni ovat sangen vaatimattomat." - -"No, sano ne sitten." - -Opas empi hetkisen, tai paremmin sanoen hän arvioi mielessään edut ja -vaarat, jotka asia hänelle voisi tarjota. Sitten hän hetken kuluttua -virkkoi: - -"Nämä meksikolaiset ovat sangen rikkaita." - -"Se on varsin luultavaa", myönsi kapteeni. - -"Minusta näyttää siis..." - -"Puhu luikertelematta, Lörppö. Meillä ei ole aikaa kuunnella pitkiä -esipuheita. Samoin kuin yleensä sekarotuisissa pääsee sinussakin aina -voitolle intiaaniluonne, etkä koskaan voi käydä suoraan asioihin -käsiksi." - -"No niin", keskeytti opas jurosti, "tahdon viisituhatta piasteria kovaa -rahaa, tai muuten asiasta ei tule mitään." - -"Nyt olet vilpitön. Kas tuo on oikeata puhetta. Nyt tiedämme, mistä on -lähdettävä. Tahdot siis viisituhatta piasteria?" - -"Niin." - -"Ja tästä määrästä sitoudut toimittamaan käsiimme kenraalin, hänen -sisarentyttärensä ja kaikki, jotka kuuluvat heidän seuraansa." - -"Heti käskyn saatuani." - -"Varsin mainiota. Kuulehan nyt, mitä sanon sinulle." - -"No." - -"Tunnet minut, eikö niin?" - -"Täydellisesti." - -"Tiedät, että sanaani voi luottaa." - -"Se on kultaa." - -"Hyvä. Jos rehellisesti täytät palvelukset, jotka minulle -vapaaehtoisesti suostut toimittamaan, jos siis saatat käsiini, en sano -kaikkia karavaaniin kuuluvia meksikolaisia, jotka epäilemättä ovat -sangen kunnioitettavaa väkeä, mutta joista en tällä kertaa piittaa -mitään, vaan ainoastaan nuoren tytön, jonka nimi luullakseni on doña -Luz, niin en anna viittätuhatta piasteria, joita minulta pyydät, vaan -kahdeksantuhatta. Oletko ymmärtänyt, häh?" - -Oppaan silmät kiiluivat rahanhimosta ja ahneudesta. - -"Olen", vastasi hän. - -"Hyvä." - -"Mutta on vaikeata saada hänet yksinään poistumaan leiristä." - -"Se on sinun asiasi." - -"Haluaisin mieluummin toimittaa huostaanne koko joukon." - -"No peijakas! Mitä minä niillä tekisin?" - -"Hm! Mutta mitähän kenraali sanoo?" - -"Sanokoon mitä sanoo. Se ei kuulu minulle. Hyväksytkö hinnan, jonka -tarjoan?" - -"Hyväksyn." - -"Vannotko toimivasi vilpittömästi sopimuksemme mukaan?" - -"Sen vannon." - -"Mitenkä kauan kenraali aikoo viipyä uudessa leirissään?" - -"Kymmenen päivää." - -"Mitä sitten äsken puhuit? Et muka tiedä, kuinka voisit saada nuoren -tytön tulemaan ulos leiristä, vaikka sinulla on niin pitkä aika -käytettävänäsi." - -"Enhän minä tiennyt, milloin vaaditte hänet toimitettavaksi käsiinne." - -"Aivan oikein! No niin, annan sinulle yhdeksän päivää aikaa, joiden -kuluttua tyttö on luovutettava minulle, siis lähtöpäivän aattona." - -"No, sitten..." - -"Niin, oletko tyytyväinen tähän järjestelyyn?" - -"Sen paremmin ei voisi järjestää." - -"Onko kauppa sovittu?" - -"Peruuttamatta." - -"Ota tämä, Lörppö", virkkoi kapteeni ojentaen oppaalle timanteilla -koristetun neulan, joka oli ollut kiinnitettynä hänen -metsästyspuseroonsa. "Siinä on käsiraha." - -"Oho!" huudahti roisto iloisena tarttuen koristeeseen. - -"Tämä neula", jatkoi kapteeni, "on lahja, ja sen annan niiden -kahdeksantuhannen piasterin lisäksi, jotka sinulle suoritan saadessani -huostaani doña Luzin." - -"Olette jalomielinen ja antelias, kapteeni", lausui opas, "niin että -olen onnellinen saadessani palvella teitä." - -"Muista vain", jatkoi päällikkö synkällä äänellä, luoden puhetoveriinsa -teräksenkylmän katseen, "että minua nimitetään _Tappajaksi_ ja että jos -minut petät, niin preiriellä ei ole kyllin varmaa eikä tarpeeksi -tuntematonta paikkaa, joka voisi sinut turvata kostoni kauheilta -seurauksilta." - -"Sen tiedän, päällikkö", vastasi mestitsi pakostakin väristen, "mutta -voitte olla huoleton: teitä en petä." - -"Sitä toivon! Erotkaamme nyt, sillä poissaolosi voitaisiin huomata. -Yhdeksän päivän kuluttua olen jälleen täällä." - -Opas lähti takaisin leirille, jonne hän saapui kenenkään huomaamatta. - -Heti kun nämä kaksi miestä, joiden kanssa Lörppö juuri oli tehnyt tuon -oudon ja inhoittavan kaupan, olivat jääneet kahden, tunkeutuivat he -äänettömästi pensastoon, jossa ryömivät kuin käärmeet. - -He saapuivat pian pienen, huomaamattoman ja metsän peitossa juoksevan -joen rannalle. Kennedy vihelsi erikoisella tavalla kaksi eri kertaa. - -Kuului heikkoa ääntä, ja kahta hevosta taluttava ratsumies tuli -näkyviin jonkun askeleen päässä siltä paikalta, mihin he olivat -pysähtyneet. - -"Tule, Frank", virkkoi Kennedy, "voit pelotta saapua lähemmäksi." - -Ratsumies heti lähestyi heitä. - -"Mitä uutta?" kysyi Kennedy. - -"Ei mitään erikoista", vastasi ratsumies, "olen vain keksinyt -intiaanijoukon jäljet." - -"Sepä se!" huudahti kapteeni. "Onko heitä paljon?" - -"Jokseenkin." - -"Millä suunnalla?" - -"He kulkevat preirietä idästä länteen." - -"Hyvä, Frank. Ja keitä ne intiaanit ovat?" - -"Mikäli voin päätellä, ovat he comancheja." - -Päällikkö mietti hetkisen. - -"Oh! He kuuluvat johonkin metsästysjoukkueeseen", sanoi hän. - -"Se on luultavaa", vastasi Frank. - -Molemmat miehet hyppäsivät satulaan. - -"Frank ja sinä, Kennedy", lausui päällikkö hetken perästä, "saatte -lähteä Puhvelisolaan. Leiriytykää siellä luolaan. Tarkatkaa -huolellisesti meksikolaisten liikkeitä toimien kuitenkin niin, ettei -teitä huomata." - -"Olkaa huoletta, päällikkö." - -"Niin, tiedän teidän olevan taitavia ja uskollisia tovereita, jonka -vuoksi luotan teihin täydellisesti. Tarkatkaa myöskin Lörppöä. Tuohon -mestitsiin luotan vain puoliksi." - -"Sen teemme." - -"Näkemiin siis! Saatte pian minulta uusia tietoja." - -Hämärästä huolimatta nuo kolme miestä lähtivät täyttä laukkaa -ratsastamaan eri suunnille. - - - - -XII - -Sielullista - - -Kenraali oli pitänyt omana salaisuutenaan ne syyt, jotka olivat saaneet -hänet tekemään retken Yhdysvaltojen eteläisille preirieille, niin -etteivät edes ne, jotka seurasivat hänen mukanaan, voineet aavistaa, -mikä oli retken tarkoitus. - -Hänen käskystään ja ilman minkäänlaisia näkyviä syitä karavaani oli -leiriytynyt aivan autioihin erämaaseutuihin, missä oli oleskeltu -kahdeksan, kymmenen, jopa viisitoistakin päivää, minkään seikan -pakoittamatta tähän pysähdykseen. - -Näistä eri leireistä kenraali poistui joka aamu jonkun oppaan seurassa -palatakseen vasta illalla. - -Mitä hän teki sinä pitkänä aikana, jolloin hän oli poissa? - -Mikä oli näiden tutkimusretkien tarkoitus? Aina kun kenraali niiltä -palasi, kuvastui hänen kasvoillaan yhä synkempi surumielisyys. - -Ei kukaan tiennyt sen syytä. - -Näiden retkien aikana doña Luz vietti jokseenkin yksinkertaista elämää -eristettynä näiden sivistymättömien miesten seuraan, jotka olivat hänen -ympärillään. Hän kulutti ikävissään aikaansa istuen telttansa edessä -tai ratsastaen hevosellaan kapteeni Aguilarin tai lihavan tohtorin -saattamana tarkoituksetta ja välinpitämättömänä leirin lähistöllä. - -Tällä kertaa taas tapahtui samaa, mitä oli tapahtunut karavaanin -edellisissä pysähdyspaikoissa. - -Nuoren tytön, jonka sekä eno että tohtori olivat jättäneet yksin, -tohtori kun yhä innokkaammin jatkoi eriskummaisen kasvinsa etsintää, -lähtien päättävästi joka aamu retkeilemään, oli taas tyydyttävä -kapteeni Aguilarin seuraan. - -Mutta kapteeni Aguilar, vaikka olikin nuori, hienostunut ja eräissä -suhteissa jokseenkin lahjakas mies, ei voinut, se meidän on pakko -tunnustaa, doña Luzia huvittaa. - -Uljaana, leijonan tavoin rohkeana sotilaana, täydellisesti uskollisena -kenraalille, jota hän sai kiittää kaikesta, kapteeni oli rajattomasti -kiintynyt päällikkönsä sisarentyttäreen ja kunnioitti tätä syvästi. Hän -piti tarkkaa huolta tytön turvallisuudesta, mutta ei ollut lainkaan -selvillä keinoista, joilla olisi tehnyt hänen aikansa hauskemmaksi -osoittamalla huomaavaisuutta ja ylläpitämällä herttaista keskustelua, -joka niin suuresti miellyttää nuoria neitosia. - -Tällä kertaa doña Luzilla ei ollut ikävä. Siitä kauheasta yöstä -lähtien, jolloin tulipalo oli heitä uhannut, siitä saakka, kun -Uskollinen Sydän niiden tarunomaisten sankarien lailla, joiden ylevistä -teoista hän niin usein oli kertomuksissa lukenut, oli ilmestynyt häntä -ja hänen mukanaan olleita pelastamaan, oli muuan outo tunne, jota hän -ei ollut yrittänyt itselleen selvittää, orastanut nuoressa -tytönsydämessä, vähitellen kasvanut ja muutamassa päivässä melkein -kokonaan saanut hänet valtoihinsa. - -Erämiehen kuva oli lakkaamatta hänen ajattelunsa kohteena, sen -suurenmoisen sädekehän ympäröimänä, jonka suunnatonta vaaraa vastaan -kamppailevan miehen voittamaton tahdonvoima luo pakoittaen tunnustamaan -hänen etevyytensä. Häntä miellytti palauttaa viehättyneeseen sieluunsa -tämän muutamia tunteja kestäneen näytelmän eri vaiheita, joiden aikana -erämies oli näytellyt pääosaa. - -Hänen uskollinen muistinsa, jommoinen on kaikkien vielä puhtaitten -tyttöjen muisti, toi hänen mieleensä perin tarkasti näiden ylevien -tapahtumien pienimmätkin yksityiskohdat. - -Hän sanalla sanoen rakensi ajatuksissaan uudelleen tuon sarjan -tapahtumia, joihin erämies äkkiä oli sekaantunut ja joista hän -voittamattoman rohkeutensa ja mielenmalttinsa avulla oli niin -onnellisesti suoriutunut, pelastaen suuren ihmisjoukon juuri sillä -hetkellä, kun he olivat menettäneet kaiken toivonsa. - -Erämiehen jyrkkäsävyinen lähteminen edes yksinkertaisimmista -kiitoksista välittämättä, niin että näytti siltä kuin hän ei enää -ajattelisikaan niitä, jotka oli pelastanut, oli loukannut nuorta -tyttöä. Hän oli kärsinyt enemmän kuin voi sanoa tästä todellisesta tai -teeskennellystä välinpitämättömyydestä. Hän koettikin mielessään -itsepintaisesti keksiä keinoja, joilla saisi pelastajansa katumaan -kylmyyttään, jos sattuma toisen kerran johtaisi heidät yhteen. - -On tunnettua, vaikka se ensi silmäykseltä voisi näyttää mahdottomalta, -että vihasta tai ainakin uteliaisuudesta on vain yksi askel rakkauteen. - -Sen doña Luz astui huomaamattaan. - -Doña Luz oli, kuten olemme maininneet, saanut kasvatuksensa -luostarissa, jonka kynnyksellä olivat kaikua synnyttämättä vaimenneet -maailman melskeet. Hänen lapsuusaikansa oli kulunut tyynesti ja -seikkailuitta uskonharjoituksissa tai voipa sanoa taikauskoisissa -menoissa, jotka Meksikossa ovat uskonnon perustana. Kun hänen enonsa -otti hänet pois luostarista viedäkseen mukaansa preirielle, ei nuori -tyttö tuntenut yksinkertaisimpiakaan elämän vaatimuksia, eikä hänellä -ollut selvempää käsitystä ympäröivästä maailmasta, jonka keskeen äkkiä -huomasi joutuneensa, kuin sokeana syntyneellä auringonsäteiden -häikäisevästä loistosta. - -Tämä tietämättömyys, joka ihmeellisen hyvin soveltui hänen enonsa -suunnitelmiin, oli nuorelle tytölle kompastuskivi, johon hän joka hetki -oli väkisinkin langeta. - -Mutta sen huolenpidon johdosta, jota kenraali hänelle osoitti, olivat -ne muutamat viikot, jotka kuluivat ennen heidän lähtöään Meksikosta, -vierineet tuottamatta nuorelle tytölle suurtakaan vastusta. - -Meidän tulee tässä yhteydessä mainita muuan näköjään joutavanpäiväinen -tapaus, joka kuitenkin jätti doña Luzin mieleen kovin syvät jäljet. - -Kenraali toimi pontevasti saadakseen koolle miehet, joita hän -retkellään tarvitsi. Hänen oli tästä syystä pakko laiminlyödä -seurustelu sisarentyttärensä kanssa suuremmassa määrässä kuin olisi -halunnut. - -Koska hän kuitenkin pelkäsi, että nuoren tytön tulisi ikävä jäädessään -yksin vanhan seuranaisen kanssa palatsiin, jossa hän asui Calle de los -Platerosin varrella, niin hän lähetti tämän usein illaksi eräitten -sukulaistensa luokse, joiden kodissa kävi vain valittua seuraa, niin -että hänen sisarentyttärensä vietti siellä aikansa paljon rattoisammin. - -Kun eräänä iltana seura oli ollut tavallista suurempi, oli erottu -verrattain myöhään. - -Mercedin nunnaluostarin vanhan tornikellon lyödessä juuri yhtätoista -doña Luz ja hänen seuranaisensa olivat tietä soihdulla valaisevan -peonin seurassa matkalla palatsiin, jossa he asuivat, luoden pelokkaita -katseita molemmille puolille tietä. Heidän oli astuttava enää vain -muutamia askelia, kun äkkiä heidän kääntyessään Calle San Agustinilta -Plateros-kadulle neljä tai viisi hurjannäköistä miestä näytti ikäänkuin -kohoavan maasta ja ympäröi molemmat naiset, ensin kätevästi -sammutettuaan peonin soihdun. - -Mahdotonta on kuvata tämän hyökkäyksen yllättämän nuoren tytön kauhua. - -Hän säikähti niin, että jaksamatta päästää huudahdusta kädet ristissä -lyyhistyi polvilleen roistojen eteen. - -Hänen seuralaisensa sitävastoin kirkui vihlovasti. - -Meksikolaiset roistot, kaikki ripeitä miehiä, olivat kädenkäänteessä -saaneet vanhan naisen vaikenemaan kapuloimalla _rebozollaan_ hänen -suunsa. Sitten he kylmäverisesti, kuten nämä arvon miehet aina toimivat -harjoittaessaan ammattiaan varmoina siitä, että oikeus ei pääsisi -heidän kimppuunsa, ryhtyivät tyhjentämään taskuja. - -Se ei vaatinut pitkää aikaa. Viimemainitut eivät ajatelleetkaan -vastarintaa, vaan päinvastoin luovuttivat kaikella kiireellä -arvoesineensä, jotka roistot työnsivät taskuihinsa mielihyvästä -irvistellen. - -Mutta juuri kun toimitus oli paraimmillaan, välähti äkkiä miekka heidän -päittensä yläpuolella ja kaksi rosvoa tuupertui maahan kiroillen ja -raivosta ulisten. - -Ne, jotka olivat jääneet pystyyn, tahtoivat vimmastuneina tästä -hyökkäyksestä, johon eivät olleet valmistuneet, kostaa toveriensa -puolesta ja kävivät suinpäin ahdistajan kimppuun. - -Säikähtymättä heidän lukumääräänsä tämä astui askeleen taaksepäin, -asettui puolustusasentoon ja valmistui ottamaan heidät lämpimästi -vastaan. - -Sattumalta kuunvalo osui hänen kasvoihinsa. Roistot vetäytyivät -pelästyen taaksepäin ja pistivät machetensa takaisin tuppeen. - -"Ahaa!" huudahti tuntematon ylenkatseellisesti hymyillen ja yhä -lähestyen heitä, "tunsittepa minut, jumaliste, hyvät herrat! Olen -pahoillani, sillä aioin antaa teille hyvän opetuksen. Tälläkö tavalla -totellaan käskyjäni?" - -Roistot pysyivät vaiti alakuloisen ja katuvan näköisinä. - -"Kas niin!" jatkoi tuntematon, "tyhjentäkää taskunne, senkin vintiöt, -ja antakaa naisille takaisin, mitä olette heiltä ryöstäneet." - -Rosvot päästivät seuranaisen heti suukapulasta ja palauttivat runsaan -saaliin, jonka jo kerran olivat luulleet saavansa pitää omanaan. - -Doña Luz ei tointunut säikähdyksestään, tarkasteli vain perin -hämmästyneenä vierasta miestä, jolla oli niin suuri vaikutusvalta -paatuneisiin roistoihin. - -"Onko siinä kaikki?" kysyi tuntematon kääntyen nuoren tytön puoleen. -"Eikö teiltä puutu enää mitään, señora?" - -"Ei enää mitään", vastasi tyttö enemmän kuolleena kuin elävänä, -tietämättä edes mitä sanoi. - -"Nyt saatte lähteä, veijarit", jatkoi tuntematon, "minä saatan kotiin -nämä naiset." - -Roistot eivät antaneet hänen käskeä toista kertaa, vaan katosivat kuin -korppiparvi raahaten muassaan haavoittuneitansa. - -Jäätyään kolmisin naisten kanssa vieras kääntyi doña Luzin puoleen. - -"Sallitteko, señorita", sanoi hän hienon kohteliaasti, "minun tarjota -teille käsivarteni palatsiinne asti? Juuri kokemanne säikähdys tekee -käyntinne epävarmaksi." - -Mitään vastaamatta nuori tyttö koneellisesti työnsi käsivartensa toisen -kainaloon. - -Kun oli saavuttu perille, kolkutti tuntematon ovelle, nosti hattuaan ja -lausui tytölle: - -"Señorita, olen onnellinen siitä, että kohtalo on sallinut minun tehdä -teille tämän vähäpätöisen palveluksen... Toivoakseni saan kunnian vielä -kerran nähdä teidät. Jo kauan olen varjona seurannut askeleitanne. -Jumala, joka on sallinut minun kerran puhutella teitä, suo varmasti -vielä toisenkin kerran siihen tilaisuuden, vaikka te, mikäli olen -kuullut, jo muutaman päivän perästä lähdette pitkälle matkalle. -Sallitteko, että lausun teille, en hyvästi, vaan näkemiin?" - -Ja kumarrettuaan syvään nuorelle tytölle hän poistui nopeasti. - -Viisitoista päivää tämän eriskummaisen seikkailun jälkeen, jota doña -Luz ei ollut arvellut sopivaksi kertoa enolleen, hän lähti Meksikosta -näkemättä tuntematonta toistamiseen. Lähdön edellisenä iltana -astuessaan makuuhuoneeseensa nuori tyttö oli löytänyt -rukousjakkaraltaan neljästi taitetun paperin. Hienolla, aistikkaalla -käsialalla oli paperille kirjoitettu seuraavat sanat: - -"Te lähdette, doña Luz. Muistakaa, että sanoin teille näkemiin. -Pelastajanne Calle de Platerosilta." - -Pitkän ajan oli tämä outo tapaaminen suuressa määrin askarruttanut -nuoren tytön mieltä. Kerran hän oli jo luullut, että Uskollinen Sydän -ja hänen tuntematon pelastajansa olivat sama henkilö, mutta tämä luulo -oli pian kadonnut. Miksi tämä olisi menetellyt sillä tavalla? Missä -tarkoituksessa Uskoilinen Sydän hänet pelastettuaan olisi niin nopeasti -poistunut? Sehän olisi ollut typerää. - -Mutta ihmismielen johdonmukaisuuden tai epäjohdonmukaisuuden nojalla -- -miten sen nyt halunnee sanoa -- Uskollisen Sydämen kuva hänen -mielessään kävi yhä elävämmäksi sitä mukaa kuin Meksikon seikkailu -hälveni. - -Hän olisi tahtonut nähdä metsästäjän, keskustella hänen kanssaan. -Miksi? Hän ei itsekään sitä tiennyt: vain hänet nähdä, kuulla hänen -ääntänsä, joutua lumoukseen hänen niin lempeästä ja niin ylväästä -katseestaan, ei muuta. Kaikki nuoret tytöt ovat sellaisia. - -Mutta miten saisi nähdä hänet jälleen? Kas siinä nousi eteen vaikeus, -jonka edessä lapsiparan pää painui alakuloisena. - -Hänen sydämensä pohjassa kuitenkin jokin, kenties se jumalallinen ääni, -joka rakkauden hartaudessa puhuu nuorille tytöille, sanoi hänelle, että -hänen toiveensa pian täyttyy. Hän toivoi. Mitä? - -Jotakin odottamatonta tapausta, kenties kauheata vaaraa, joka saattaisi -heidät tapaamaan toisensa. - -Todellinen rakkaus kyllä joskus epäilee, mutta ei koskaan joudu -epätoivoon. - -Neljä päivää senjälkeen, kun leiri oli pystytetty kunnaalle, nuori -tyttö illalla palatessaan telttaansa hymyili itsekseen nähdessään -enonsa, joka ajatuksiinsa vaipuneena valmistui menemään levolle. - -Doña Luz oli vihdoinkin keksinyt keinon, jolla saattoi ryhtyä etsimään -Uskollista Sydäntä. - - - - -XIII - -Mehiläismetsästys - - -Aurinko oli tuskin noussut taivaanrannalle, kun kenraali, jonka hevonen -oli satuloitu, astui ulos ruokomajasta, jota hän piti makuuhuoneenaan, -ja valmistautui lähtemään. Juuri kun hän nousi ratsunsa selkään, -kohotti herttainen käsi teltan oviverhoa ja doña Luz tuli näkyviin. - -"Kas, kas! Oletko jo hereillä, pikku rakkaani?" sanoi kenraali -hymyillen. "Sitä parempi, sillä nyt voin sulkea sinut syliini, -ennenkuin lähden. Se tuottaa ehkä minulle onnea", lisäsi hän -huokaisten. - -"Älkää lähtekö tuolla tavalla, eno", vastasi tyttö tarjoten hänelle -otsansa, jolle eno painoi suudelman. - -"No miksi niin?" kysyi toinen iloisesti. - -"Sentähden, että olen valmistanut teille jotakin, jonka toivon teille -kelpaavan, ennenkuin nousette ratsaille. Ettehän kieltäydy siitä, eikö -niin, eno?" pyyteli tyttö veitikkamaisesti hymyillen kuin hemmotellut -lapset, jotka aina saavat vanhat ukot hyvälle tuulelle. - -"Epäilemättä en, rakas lapsi. Ehdoksi panen vain, ettei tarvitse kauan -odottaa aamiaista, jonka minulle niin ystävällisesti tarjoat, sillä -minulla on vähän kiire." - -"Pyydän teiltä vain muutaman minuutin", vastasi tyttö palaten -telttaansa. - -"No olkoon menneeksi pari minuuttia", myönsi toinen mennen hänen -perässään. - -Nuori tyttö taputti iloisesti käsiään. - -Muutamassa hetkessä aamiainen oli valmis, ja kenraali istuutui -sisarentyttärensä kera pöytään. - -Koko ajan enoaan palvellessaan ja huolehtiessaan siitä, ettei tältä -puuttunut mitään, nuori tyttö katseli häntä niin hämillään ja -hartaasti, että vanha sotilas vihdoin sen huomasi. - -"Kas niin", sanoi hän keskeyttäen syöntinsä ja katsoen -sisarentytärtään. "Sinulla on minulta jotakin pyydettävää, Lucita. -Tiedäthän hyvin, että tapanani ei ole kieltää sinulta mitään." - -"Se on totta, eno. Mutta luulen, että minun tällä kertaa on vaikeampi -voittaa teitä puolelleni." - -"Ah, eikö mitä!" huudahti kenraali iloisena. "Onko sinulla siis joku -perin tärkeä asia?" - -"Päinvastoin, eno. Ja kuitenkin tunnustan, että pelkään teidän sen -minulta kieltävän." - -"Anna tulla vain, lapseni", vastasi vanha sotilas, "puhu pelkäämättä. -Sanottuasi, mistä on kysymys, minä kyllä vastaan sinulle." - -"No niin, eno", aloitti nuori tyttö punastuen, mutta käyden asiaan -suoraan käsiksi. "Tunnustan teille, että leirielämä ei tunnu erikoisen -miellyttävältä." - -"Se käsitys minullakin on siitä, lapseni, mutta mitä tahtoisit minua -tekemään?" - -"Kaikki." - -"Mitä tarkoitat?" - -"Kah, eno, jos olisitte täällä luonani, niin en olisi millänikään. -Saisinhan silloin viettää aikani teidän seurassanne." - -"Mitä minulle sanoit, on varsin hauskaa. Mutta tiedäthän että -poistuessani joka aamu en voi olla täällä." - -"Kas siinähän se vaikeus onkin." - -"Aivan niin." - -"Mutta jos vain tahdotte, niin asian voi helposti auttaa." - -"Niinkö luulet?" - -"Siitä olen aivan varma." - -"En vielä käsitä, miten se kävisi päinsä. Sillä tavalla tosin, että -jäisin luoksesi, mutta se on mahdotonta." - -"Oh! On toinenkin keino, jolla asian voi aivan hyvin järjestää." - -"Ah, vielä mitä!" - -"Kyllä, eno. Ja varsin yksinkertainen keino onkin. Haluatteko kuulla?" - -"Kas, kas, ja mikä se keino on, sydänkäpyseni?" - -"Etkö toru minua, eno?" - -"Pikku hupsu! Minäkö sinua toruisin?" - -"Se on totta, te olette niin hyvä!" - -"Saammehan nähdä. Puhu, pikku imartelijani." - -"Niin, eno. Keino on se..." - -"Keino on se?" - -"Että otatte minut mukaanne retkillenne joka aamu." - -"Oh, oh!" lausui kenraali, ja hänen kulmakarvansa menivät ryppyihin. -"Mitä minulta pyydätkään, rakas lapsi!" - -"Mutta sehän on varsin selvä asia, eno, niin ainakin minusta tuntuu." - -Kenraali ei vastannut, vaan vaipui ajatuksiin. Nuori tyttö seurasi -tuskastuneena merkkejä, joita mietteet jättivät hänen kasvoilleen. - -Hetken kuluttua kenraali kohotti päätään. - -"Itse asiassa", mutisi hän, "se olisikin ehkä parasta." Ja luoden -nuoreen tyttöön läpitunkevan katseen hän jatkoi: "Sinusta olisi siis -hauskaa tulla mukaan retkilleni?" - -"Kyllä, eno", vastasi tyttö. - -"No niin, valmistaudu siis, rakas lapsi. Tästä lähtien saat seurata -minua retkilläni." - -Nuori tyttö nousi pöydästä yhdellä hyppäyksellä, syleili kiihkeästi -enoaan ja antoi määräyksen satuloida hevosensa. - -Neljännestuntia myöhemmin doña Luz ja hänen enonsa Lörpön johtamina ja -parin lanceron seuraamina poistuivat leiristä ja tunkeutuivat metsään. - -"Minne suunnalle haluatte tänään kulkea, kenraali?" kysyi opas. - -"Opasta minut niiden erämiesten majalle, joista eilen minulle kerroit." - -Opas kumarsi merkiksi, että hän tahtoi noudattaa käskyä. Pieni joukkue -eteni hiljaa ja vaivaloisesti tuskin eroitettavaa metsäpolkua pitkin, -jolla hevoset melkein joka askeleella kompastuivat liaaneihin tai -lankesivat maata pitkin luikertelevia puunjuuria vasten. - -Doña Luz oli onnellinen. Kenties hän näillä retkillä tapaisi Uskollisen -Sydämen. - -Lörppö, joka ratsasti muutamia askeleita edellä muita, huudahti äkkiä. - -"Mitä nyt?" tiedusti kenraali. "Onko jotakin erikoista, Lörppö?" - -"Mehiläisiä, teidän ylhäisyytenne." - -"Mitä? Mehiläisiäkö? Onko täälläkin mehiläisiä?" - -"Joku aika sitten niitä on tullut." - -"Mitä? Onko niitä tänne siirtynyt?" - -"On. Tiedättehän, että valkoihoiset ovat tuoneet Amerikkaan -mehiläisiä." - -"Asiassa on perää. Mutta miten ihmeessä niitä tavataan täällä?" - -"Ei mikään ole yksinkertaisempaa. Mehiläiset ovat valkoihoisten -etuvartioita: sitä mukaa kuin valkoihoiset tunkeutuvat Amerikan -sisäosiin, etenevät mehiläiset heidän edellään viitoittaen heille tietä -ja osoittaen uutismaan paikkoja. Niiden ilmestyminen asumattomaan -seutuun ennustaa aina uutisviljelijän tai squatterijoukon tuloa." - -"Sepä omituista", mutisi kenraali; "oletko varma siitä, mitä minulle -kerroit?" - -"Olen, aivan varma. Kaikille preirien asujille on tunnettua, että -esimerkiksi intiaanit luottavat mehiläisiin, jotka erehtymättömän -varmasti ilmaisevat squatterien tulon." - -"Merkillistä", lausui kenraali ihmetellen. - -"Hunaja on varmaankin hyvää", sanoi doña Luz. - -"Mainiota, señorita, ja jos niin haluatte, on varsin helppoa sitä -meille hankkia." - -"Tehdään niin", päätti kenraali. - -Opas, joka vähän aikaisemmin oli pensaikkoon jättänyt syöttiä -mehiläisille, joiden hänen tarkka katseensa oli havainnut parvittain -lentelevän tiheiköissä, viittasi seuralaisilleen merkiksi, että he -pysähtyisivät. - -Mehiläiset olivat tosiaan asettuneet syötille ja tutkiskelivat sitä -parhaillaan innokkaasti. Hankittuaan tarpeeksi varastoonsa tätä ainetta -ne kohosivat hyvin korkealle ilmaan ja suuntasivat sitten lentonsa -suoraa viivaa pitkin niin nopeasti kuin kiväärinluoti. - -Opas tarkkasi huolellisesti suuntaa, jota ne alkoivat noudattaa, ja -viitattuaan kenraalille hän lähti seuraamaan niiden jälkiä koko -partiojoukon saattamana, joka raivasi itselleen tietä toisiinsa -kietoutuneitten puunjuurien, sortuneiden puiden, pensaikkojen ja -viidakkojen lävitse, silmät lakkaamatta suunnattuina taivasta kohti. - -Täten he eivät kadottaneet näkyvistään hunajaa keränneitä mehiläisiä, -ja tunnin ajan mitä tukalimmissa oloissa ajettuaan niitä takaa he -huomasivat niiden saapuvan pesälleen, joka oli rakennettu kuivuneen -ebenpuun onteloon. Hetken aikaa suristuaan ne menivät pesään aukosta, -joka oli korkeintaan kahdenkymmenen jalan korkeudella maasta. - -Kehoitettuaan seuralaisiansa pysymään kunnioitettavan välimatkan -päässä, jotta he olisivat suojassa puun kaatuessa ja turvattuina sen -asujainten kostolta, opas otti esille kirveensä ja alkoi reippaasti -hakata poikki ebenpuuta sen tyvestä. - -Mehiläiset eivät näyttäneet lainkaan säikähtävän kirveen iskuja. Yhä -edelleen niitä meni pesään ja tuli sieltä ulos, ja ne jatkoivat -kaikessa rauhassa uutteraa työtään. Eipä edes raju ryskekään, joka oli -merkkinä rungon murtumiseen, siirtänyt niiden huomiota pois -tavallisista askareista. - -Vihdoin puu kaatui hirvittävästi ryskyen ja halkesi pitkin pituuttaan, -niin että siinä asuneen yhteiskunnan keräämät rikkaudet tulivat -näkyviin. - -Opas otti heti heinätukon, jonka oli varannut valmiiksi, ja sytytti sen -tuleen puolustautuakseen mehiläisiltä. - -Mutta ne eivät hyökänneet kenenkään kimppuun. Ne eivät edes yrittäneet -kostaa. Nuo hyönteisraukat olivat hämmästyneitä, ne juoksivat ja -lentelivät joka suunnalle hävitetyn valtakuntansa ympärillä -ajattelematta muuta kuin kiirehtiä ottamaan selvää onnettomuudesta. - -Silloin opas ja lancerot ryhtyivät toimeen puukoin ja kauhoin -saadakseen vahakakut esille ja sulloakseen ne nahkaleileihinsä. Useat -olivat tummanruskeita ja vanhoja, toiset taas kauniinvaaleita, niin -että kennoissa oleva hunaja oli melkein läpikuultavaa. - -Sillä aikaa, kun kiireesti koottiin paraimpia vahakakkuja, saapui joka -ilmansuunnalta täyttä vauhtia lukemattomin parvin mehiläisiä, jotka -tunkeutuivat rikottujen vahakakkujen kammioihin, keräten niistä -itselleen varaston, samalla kun pesän entiset omistajat synkkinä ja -tylsinä katsoivat hunajansa ryöstöä koettamatta pelastaa siitä edes -pientä osaakaan. - -Mahdotonta on kuvailla niiden mehiläisten ällistystä, jotka -onnettomuuden aikana olivat poissa tapahtumapaikalta ja jotka -vähitellen kuormineen saapuivat pesälle. Ne lentelivät kehässä ilmassa -sillä paikalla, missä puu oli ollut, hämmästyneinä siitä, että -huomasivat paikan tyhjäksi. Vihdoin ne näyttivät käsittävän niitä -kohdanneen tuhon ja kokoontuivat ryhmittäin erään läheisen puun -kuivuneelle oksalle, josta ne tuntuivat ihmetellen tarkastelevan pesän -maassa olevia jäännöksiä ja valittelevan valtakuntansa hävitystä. - -Doña Luz tunsi väkisinkin liikutusta hyönteisparkojen surun johdosta. - -"Menkäämme", sanoi hän, "minua kaduttaa, että halusin hunajaa, -herkutteluni tuottaa liian paljon onnettomuutta." - -"Lähtekäämme", lausui kenraali hymyillen, "jättäkäämme niille nuo -muutamat vahakakut." - -"Eikö mitä!" lausui opas olkapäitään kohauttaen, "silloin syöpäläiset -ne pian korjaisivat." - -"Mitä? Syöpäläisetkö? Mitä syöpäläisiä tarkoitatte?" tiedusteli -kenraali. - -"No, pesukarhut, pussirotat ja ennen kaikkea karhut." - -"Karhutko?" kysyi doña Luz. - -"Niin, señorita!" jatkoi opas, "ne ovat maailman taitavimpia -syöpäläisiä etsiessään mehiläisten asumia puita ja käyttäessään niitä -hyväkseen." - -"Ne siis pitävät hunajasta?" kysyi nuori tyttö huvitettuna. - -"Se merkitsee, että ne ovat siihen silmittömästi ihastuneita, -señorita", sanoi opas näyttäen käyvän hilpeämmäksi. "Kuvitelkaa, että -ne ovat sille niin persoja, että jyrsivät puuta viikkomääriä, kunnes -saavat siihen aukon voidakseen työntää sinne kämmenensä. Sitten ne -ahmivat hunajaa ja mehiläisiä, vaivautumatta tekemään valintaa." - -"Lähtekäämme taas jatkamaan matkaamme", toisti kenraali, "ja -pyrkikäämme erämiesten luokse." - -"Oh! Saavumme kyllä pian sinne, teidän ylhäisyytenne", vastasi opas, -"tuolla jonkun matkan päässä meistä on Canadianjoki, ja erämiehet ovat -asettuneet sen sivuhaarojen varrelle." - -Pieni joukko lähti taas marssimaan. - -Mehiläisajo oli nuoren tytön tietämättä jättänyt häneen alakuloisuuden -tunteen, jota hän ei voinut karkoittaa. Nuo pienet eläinparat, jotka -olivat niin suloisia ja uutteria ja jotka nyt oikun vuoksi olivat -joutuneet vainottaviksi ja tuhottaviksi, saattoivat hänet -murheelliseksi ja panivat hänet väkisinkin miettimään. - -Hänen enonsa huomasi hänen mielentilansa. - -"Rakas lapsi", sanoi hän tytölle, "mikä sinua oikein vaivaa? Et ole -enää iloinen kuten lähtiessämme. Mistä johtuu mielentilasi äkillinen -muutos?" - -"Hyvä Jumala, älä ole huolissasi sen johdosta, eno. Olen samanlainen -kuin muutkin nuoret tytöt, siis hiukan hupsu ja haaveellinen. Tämä -metsästys, josta arvelin itselleni koituvan niin paljon huvia, on -tietämättäni jättänyt minuun surumielisyyden tunteen, josta en voi -vapautua." - -"Onnellinen lapsi", mutisi kenraali, "jonka näin vähäpätöinen seikka -voi vielä tehdä murheelliseksi. Suokoon Jumala, sydänkäpyseni, että -vielä kauan pysyisit samanlaisena ja etteivät suuremmat ja todelliset -murheet koskaan sinua kohtaisi!" - -"Eno hyvä, enkö aina olisi onnellinen saadessani olla luonanne!" - -"Kas niin, lapseni! Kuka tietää, salliiko Jumala minun kauan sinusta -huolehtia?" - -"Älkää puhuko sellaisia, eno. Toivon, että saamme vielä monet vuodet -viettää yhdessä." - -Kenraali vain huokasi vastaukseksi. - -"Eno", jatkoi tyttö hetken kuluttua, "eikö teistäkin meitä ympäröivän -suurenmoisen ja ylevän luonnon näkemisessä ole jotakin tenhoavaa, joka -jalostuttaa aatteet, kohottaa mielen ja tekee ihmisen paremmaksi? Ne, -jotka asuvat näissä äärettömissä erämaissa, ovat varmaankin -onnellisia!" - -Kenraali katsoi häneen hämmästyneenä. - -"Mistä johtuvat nuo ajatukset, rakas lapsi?" kysyi hän. - -"En tiedä, eno", vastasi tyttö arasti, "olen vain tietämätön lapsi, -jonka vielä niin lyhyt elämä tähän asti on kulunut rauhallisesti ja -seikkailuitta teidän luonanne, en muuta! On hetkiä, jolloin minusta -tuntuu, että on onnellista asua näissä suunnattomissa eräseuduissa." - -Hämmästyneenä ja sisimmässään ihastuneena sisarentyttärensä viattomasta -tunteenpurkauksesta kenraali aikoi juuri vastata hänelle, kun opas -äkkiä lähestyi heitä, viittasi merkiksi, että hän kehoitti heitä -vaitioloon, ja lausui hiljaa kuiskaten: - -"Ihminen!..." - - - - -XIV - -Musta Hirvi - - -Jokainen pysähtyi. - -Erämaassa sana ihminen merkitsee melkein aina vihollista. - -Ihminen on preiriellä lähimmäiselleen peloittavampi kuin julmin -villipeto. - -Ihminen merkitsee kilpailijaa, pakollista liittolaista, joka väkevämmän -oikeuteen perustuen tulee jakamaan saaliin ensimmäisen valtaajan -kanssa ja usein, ellei aina, yrittää korjata viimemainitun työläiden -ponnistusten tulokset. - -Valkoihoiset, intiaanit tai sekarotuiset tervehtivätkin toisiaan -tavatessaan preiriellä aina varoen, korvat hörössä ja sormi -rihlakiväärin liipasimella. - -Kun oli kuulunut sana ihminen, olivat kenraali ja lancerot kiireesti -valmistautuneet äkillistä hyökkäystä vastaanottamaan ladaten aseensa ja -piiloutuen parhaansa mukaan pensaitten suojaan. - -Viidenkymmenen askeleen päässä seisoi mies, joka pyssynperä maassa ja -molemmin käsin pidellen pitkän rihlapyssyn piippua tarkkaili heitä -tutkien. - -Hän oli suurikokoinen mies, jolla oli tarmokkaat piirteet, avoin ja -päättäväinen katse. - -Hänen pitkä, huolellisesti kammattu tukkansa oli palmikoitu ja sidottu -saukonnahkarihmoilla ja erivärisillä nauhoilla. - -Siro, nahkainen metsästyspusero ulottui polviin asti; erikoiskutoiset -säärystimet, joissa oli nauhat ja tupsut ja paljon helistimiä, -suojasivat hänen jalkojaan. Jalkineina oli pari mainioita mokkasineja, -joita koristivat tekohelmet. - -Heleänpunainen loimi riippui hänen olkapäillään, ja vyötäisillä oli -punainen vyö, johon oli pistetty kaksi pistoolia, veitsi ja -intiaanipiippu. - -Hänen kiväärinsä oli kauniiksi maalattu sinoberivärillä ja koristettu -pienillä kuparinauloilla. - -Jonkun askeleen päässä hänestä hänen hevosensa söi terhometsässä. - -Omistajansa tavoin oli sekin mitä eriskummaisimmin koristettu. Se oli -sinoberilla tehty täplikkääksi ja juovikkaaksi, suitset ja häntävyö oli -koristettu tekohelmillä ja nauharuusuilla, pää, harja ja häntä -runsaasti somistettu kotkansulilla, jotka heiluivat tuulessa. - -Huomatessaan tämän miehen kenraali ei voinut pidättää hämmästyksen -huutoa. - -"Mihin intiaaniheimoon tuo mies kuuluu?" kysyi hän oppaalta. - -"Ei mihinkään", vastasi viimemainittu. - -"Mitä? Eikö mihinkään?" - -"Ei! Hän on valkoihoinen metsästäjä." - -"Ja tuolla tavalla pukeutunut!" - -Opas kohautti olkapäitään. - -"Olemme preiriellä", sanoi hän. - -"Se on totta", mutisi kenraali. - -Mies, jota olemme kuvailleet, kyllästyi varmaankin edessään olevan -pienen joukon varovaiseen käyttäytymiseen ja halusi päästä selville -siitä, mitä hänen puolestaan oli tehtävä. Siksi hän päättäväisesti -alkoi puhua. - -"Ohoo, mitä lemmon väkeä te olette", lausui hän englanninkielellä, "ja -mitä te tulette täältä etsimään?" - -"_Caramba_!" vastasi kenraali heittäen kiväärin luotaan ja käskien -seuralaistensa tehdä samoin. "Me olemme matkalaisia, jotka olemme lopen -uuvuksissa pitkän matkan jälkeen. Aurinko paahtaa kuumasti, pyydämme -siis teiltä lupaa saada levätä hetken aikaa majassanne." - -Koska nämä sanat oli lausuttu espanjaksi, vastasi erämies samalla -kielellä. - -"Tulkaa pelotta! _Musta Hirvi_ on hyvä paholainen, kun häntä ei aiota -suututtaa. Saatte käyttää hyväksenne sitä vähää, mitä minulla on, ja -tehköön se teille hyvää." - -Kuullessaan nimen Musta Hirvi opas ei voinut pidättää säikähdystä -ilmaisevaa liikettä. Hän aikoi sanoa jotakin, mutta siihen ei hänellä -ollut aikaa, sillä metsästäjä oli heittänyt kiväärin olalleen, yhdellä -hyppäyksellä lentänyt satulaan ja lähestynyt meksikkolaisia jo aivan -likelle. - -"Majani on muutaman askeleen päässä täältä", sanoi hän kenraalille. -"Jos señorita haluaa maistaa hyvin paistettua biisoninlihaa, niin olen -valmis sen kohteliaisuuden hänelle osoittamaan." - -"Ei mikään ole sen ystävällisempää. Kiitämme tarjouksesta", lausui -kenraali. - -"Minä puolestani kaipaan etupäässä lepoa", huomautti nuori tyttö. - -"Kaikki tulee aikanaan", sanoi erämies opettavasti, "sallitteko minun -muutamaksi hetkeksi astua oppaanne tilalle?" - -"Kuten tahdotte", myöntyi kenraali, "menkää, me seuraamme teitä." - -"Siis matkaan", huudahti erämies asettuen joukon etunenään. Samassa -hänen silmänsä sattumalta osuivat oppaaseen, ja hänen tuuheat -kulmakarvansa rypistyivät. "Hm!" mumisi hän hampaittensa välistä, "mitä -tämä merkinnee? Saammehan nähdä", lisäsi hän. - -Kiinnittämättä sen enempää huomiota tähän mieheen ja osoittamatta -tuntevansa hänet hän antoi lähtökäskyn. - -Kun joukkue oli jonkun aikaa vaiteliaana marssinut jokseenkin leveän -joen rantaa pitkin, teki erämies jyrkän mutkan ja kääntyi sivulle päin -tunkeutuen takaisin metsään muiden seuratessa häntä. - -"Pyydän anteeksi", sanoi hän, "että vaivaan teitä kulkemaan tätä -kiertotietä, mutta täällä on majavalammikko, ja pelkään säikäyttää sen -asujaimia." - -"Oi!" huudahti nuori tyttö, "olisin niin iloinen saadessani nähdä -noiden uutterien eläinten puuhia!" - -Erämies pysähtyi. - -"Se käy varsin helposti päinsä, señorita", sanoi hän, "jos vain -tahdotte seurata minua seuralaistenne jäädessä tänne meitä odottamaan." - -"Kyllä! Kyllä!" vastasi doña Luz kiitollisena, mutta malttaen mielensä -hän äkkiä lisäsi: "Anteeksi, mutta enoni"... - -Kenraali katsahti erämieheen. - -"Mene, lapseni, odotamme sinua täällä", sanoi hän. - -"Kiitos, eno", huudahti nuori tyttö iloisena hypäten alas satulasta. - -"Vastaan hänestä", lausui erämies vilpittömästi, "älkää lainkaan -pelätkö!" - -"En pelkää mitään uskoessani hänet teidän huostaanne, ystäväni", -vastasi kenraali. - -"Kiitos!" ja viitaten merkiksi doña Luzille Musta Hirvi katosi hänen -kanssaan pensaitten ja puiden sekaan. - -Kun he olivat päässeet jonkun matkan päähän, pysähtyi erämies. -Kuunneltuaan tarkasti ja silmäiltyään joka puolelle ympärilleen hän -kääntyi nuoren tytön puoleen ja laskien kevyesti kätensä hänen -käsivarrelleen sanoi: - -"Kuulkaa!" - -Doña Luz pysähtyi levottomana ja vavisten. - -Erämies huomasi hänen mielentilansa. - -"Älkää pelätkö", jatkoi hän, "minä olen kunniallinen mies, ja te olette -yhtä varmassa turvassa, vaikka olettekin yksin täällä erämaassa -kanssani, kuin jos olisitte Meksikon tuomiokirkossa pääalttarin -juurella." - -Nuori tyttö katsahti salavihkaa erämieheen. Omituisesta puvusta -huolimatta oli hänen kasvoillaan sellainen vilpittömyyden leima, ja -hänen silmänsä olivat niin lempeät ja kirkkaat, kun hän katsahti -tyttöön, että tämä tunsi jälleen rauhoittuvansa. - -"Puhukaa", sanoi hän. - -"Kuulutte, sillä nyt tunnen teidät, siihen ulkomaalaisjoukkueeseen, -joka jo muutaman päivän on tutkinut preirietä joka suunnalla, eikö -niin?" - -"Kyllä." - -"Joukossanne on kummallinen mies, jolla on vihreät silmälasit ja vaalea -tekotukka ja joka huvittelee, en tiedä mistä syystä keräämällä kasveja -ja kiviä sensijaan, että koettaisi kunnon metsästäjän lailla pyydystää -majavia tai kaataa kuusipeuroja." - -"Tunnen miehen, josta puhutte. Hän kuuluu tosiaankin joukkoomme, ja on -sangen etevä lääkäri." - -"Sen tiedän, hän on sen itse minulle sanonut, hän kulkee usein tätä -kautta, olemme hyviä ystäviä. Pulverilla, jonka hän pakoitti minut -nauttimaan, hän täydellisesti poisti minusta kuumeen, joka jo kahden -kuukauden aikana oli minua kiusannut ja josta en päässyt vapaaksi." - -"Sepä hauskaa. Olen iloinen lääkkeen vaikutuksesta." - -"Haluaisin tehdä jotakin hyväksenne, osoittaakseni kiitollisuuttani -tästä palveluksesta." - -"Kiitos, ystäväni, mutta en todellakaan tiedä, miten te voisitte olla -minulle hyödyksi, paitsi että näytätte minulle majavat." - -Erämies painoi päänsä alas. - -"Ehkä toisella tavalla", sanoi hän, "ja kenties pikemmin kuin -luulettekaan. Kuulkaa minua tarkkaavaisesti, señorita. Olen vain köyhä -mies, mutta täällä preiriellä tiedämme asioita, joita Jumala meille -ilmaisee, koska elämme kasvoista kasvoihin hänen kanssaan. Haluan antaa -teille neuvon: mies, joka palvelee teitä oppaana, on paatunut konna, -sellaiseksi hänet tunnetaan kaikkialla lännen preirieillä. Erehdyn -suuresti, ellei hän saata teitä jonkun salakavalan väijytyksen -alaiseksi. Täällä on runsaasti pahanilkisiä lurjuksia, joiden kanssa -hän voi tehdä sopimuksen teidän turmiostanne tai ainakin -ryöstämisestänne." - -"Oletteko varma siitä, mitä sanoitte?" huudahti nuori tyttö -kauhistuneena näistä sanoista, jotka, merkillistä kyllä, pitivät yhtä -sen kanssa, mitä Uskollinen Sydän oli sanonut. - -"Olen siitä yhtä varma kuin joku henkilö yleensä voi väittää asiasta, -josta hänellä ei ole todistuksia. Toisin sanoen: Lörpön entisyyden -perusteella täytyy hänen puoleltaan odottaa kaikkea. Uskokaa minua, -ellei hän vielä ole teitä pettänyt tekee hän sen ennen pitkää." - -"Hyvä Jumala. Varoitan kyllä enoani!" - -"Sitä karttakaa tekemästä, sillä silloin olisi kaikki menetetty! -Roistoja, joiden kanssa hän on liittoutunut tai kohta liittoutuu, ellei -hän vielä ole sitä tehnyt, on paljon, lukemattomia, ja he tuntevat -täydellisesti preirien." - -"Mitä on siis tehtävä?" kysyi nuori tyttö tuskastuneena. - -"Ei mitään. Pitää odottaa ja huolellisesti tarkata kaikkia oppaanne -puuhia hänen sitä huomaamattaan." - -"Mutta..." - -"Ymmärrätte hyvin", keskeytti hänet erämies, "että kun kehoitan teitä -pitämään häntä silmällä, se ei tarkoita sitä, että hetken tullessa ja -tarvitessanne apuani jättäisin teidät pulaan." - -"Sen uskon." - -"No niin, menetelkää seuraavasti. Heti kun olette varma siitä, että -oppaanne pettää teitä, te lähetätte luokseni vanhan hupsun lääkärinne. -Häneenhän voitte luottaa, vai mitä?" - -"Täydellisesti." - -"Hyvä. Lähetätte siis hänet luokseni, kuten sanoin, ja käskette hänen -lausua minulle vain: Musta Hirvi. Musta Hirvi olen minä." - -"Tiedän sen, sanoitte jo sen meille." - -"Mainiota, hän siis sanoo minulle: '_Musta hirvi, hetki on tullut_'. Ei -muuta. Muistatteko nyt nuo sanat?" - -"Tarkalleen. En vain oikein ymmärrä, miten se saattaisi meitä -hyödyttää." - -Erämies hymyili salaperäisen näköisenä. - -"Hm!" sanoi hän hetken kuluttua, "nuo muutamat sanat toimittavat kahden -tunnin kuluessa avuksenne viitisenkymmentä preirien rohkeinta miestä. -Miehiä, jotka päällikkönsä viittauksesta antavat tappaa itsensä -pelastaakseen teidät niiden käsistä, jotka mahdollisesti ovat teidät -riistäneet, kuten aavistan tapahtuvan." - -Hetkisen oltiin vaiti, doña Luz näytti vaipuneen ajatuksiin. - -Erämies hymyili. - -"Älkää hämmästykö sitä innokasta harrastusta, jota teitä kohtaan -osoitan", sanoi hän; "muuan mies, jonka täydessä vallassa olen, on -vannottanut minua huolehtimaan teistä hänen ollessaan pakosta muualla." - -"Mitä tarkoitatte?" kysäisi tyttö uteliaana, "kuka mies se on?" - -"Hän on metsästäjä, joka hallitsee kaikkia valkoisia metsästäjiä -preiriellä. Tietäen, että Lörppö toimii oppaananne, hän arvelee, että -tämä mestitsi aikoo johtaa teidät väijytyksen uhriksi." - -"Mutta mikä on sen miehen nimi?" huudahti tyttö tuskaisella äänellä. - -"Uskollinen Sydän. Luotatteko minuun nyt?" - -"Kiitos, ystäväni, kiitos", vastasi nuori tyttö innostuneena, -"en unohda suositustanne, ja vaaran uhatessa, jos sellainen -onnettomuudekseni tulee, aion muistuttaa teille lupauksestanne." - -"Ja siinä teette oikein, señorita, sillä silloin se on ainoa -pelastuksen tie, mikä teillä on jälellä. Lähtekäämme! Olette ymmärtänyt -minut, kaikki on hyvin, pitäkää salaisuutenanne keskustelumme. Ennen -kaikkea älkää näyttäkö, että olette puhellut tästä asiasta kanssani. -Tuo kirottu mestitsi on tarkkavainuinen kuin majava. Jos hän vain -epäileekin jotakin, niin hän luikertelee sormienne lomitse kuin kyy, -joka hän onkin." - -"Olkaa huoletta, minä olen mykkä." - -"Jatkakaamme nyt matkaamme majavalammelle. Uskollinen Sydän huolehtii -teistä." - -"Hän on jo kerran pelastanut henkemme, preirien tulipalossa", huudahti -tyttö innostuneesti. - -"Ah, ah!" mutisi erämies katsahtaen häneen omituisesti, "kaikki on siis -parhain päin"; sitten hän lisäsi kovaa: "Olkaa huoletta, señorita, jos -kohta kohdalta seuraatte teille antamiani neuvoja, ei teille tapahdu -preiriellä mitään pahaa, olkoot sitten millaisia hyvänsä ne petolliset -juonet, joiden uhriksi joudutte." - -"Oi!" huudahti tyttö haltioissaan, "vaaran hetkellä en epäröi -rientäessäni turviinne, sen vannon!" - -"Asia on siis sovittu", lausui Musta Hirvi hymyillen; "nyt lähtekäämme -katsomaan majavia." - -He jatkoivat marssiaan, ja muutaman minuutin kuluttua he saapuivat -metsän reunaan. - -Silloin erämies pysähtyi viitaten nuorelle tytölle merkiksi, että hän -pysyisi liikkumattomana, ja kääntyen häneen päin kuiskasi: - -"Katsokaa." - - - - -XV - -Majavat - - -Nuori tyttö työnsi syrjään pajujen oksat ja kurottaen päänsä eteenpäin -katseli. - -Majavat eivät olleet uutteran yhteiskuntansa patoamistyöllä katkaisseet -ainoastaan itse pääjoen juoksua, vaan vieläpä kaikki siihen virtaavat -joet, niin että ympäröivä maa oli muuttunut laajaksi rämeeksi. - -Yksi ainoa majava työskenteli tällä hetkellä pääsulun luona, mutta pian -ilmestyi viisi muuta tuoden muassaan puunpalasia, savea ja kiviä. -Sitten ne kaikki yhdessä menivät eräälle kohtaa sulkua, joka, sen -huomasi nuori tyttökin, kaipasi korjausta. Ne laskivat kantamuksensa -sortuneeseen paikkaan ja sukelsivat veteen, mutta ilmestyivät melkein -heti senjälkeen takaisin pinnalle. - -Kukin niistä toi mukanaan määrätyn kantamuksen savea, jota ne käyttivät -muurilaastina liittääkseen yhteen puunpalaset ja kivet ja -valmistaakseen niistä tukevan kohdan patoon. Kerta toisensa jälkeen ne -poistuivat palatakseen jälleen tuomaan savea ja puunpalasia. -Muuraustyötä jatkui, kunnes repeämä oli kokonaan korjattu. - -Kun työ oli valmis, alkoivat nuo viisaat eläimet hauskutella ajamalla -toisiaan takaa lammessa. Ne sukelsivat veteen tai uiskentelivat sen -pinnalla lyöden vettä hännällään, niin että se räiskyi. - -Doña Luz katseli yhä ihastuneempana tätä erikoista näytelmää. Hän olisi -mielellään jäänyt vaikka koko päiväksi ihailemaan näitä merkillisiä -eläimiä. - -Sillä aikaa kun ensinmainitut täten pitivät hauskaa, saapui paikalle -pari muuta majavayhteiskunnan jäsentä. Jonkun aikaa ne totisina -katselivat toveriensa kisailua ollen sennäköisiä, kuin olisivat -mielellään liittyneet leikkiin, mutta sitten ne kiipesivät ylös -mäenrinnettä, joka oli melko lähellä nuoren tytön ja erämiehen -tähystyspaikkaa, istuutuivat takajaloilleen, nojasivat etukäpälillään -nuorta mäntyä vastaan ja alkoivat jyrsiä sen kuorta. Väliin ne siitä -eroittivat pienen palasen pitäen sitä käpäliensä välissä ja pysyen yhä -istumassa. Ne nakertelivat irvistellen ja väännellen kasvojaan aivan -kuin apina, joka jyrsii pähkinää. - -Majavilla oli ilmeisesti tarkoituksena kaataa puu, ja sen -saavuttamiseksi ne työskentelivät kuumeisesti. Nuori mänty oli -läpimitaltaan lähes kahdeksantoista tuumaa siltä kohdalta, mistä ne -sitä jyrsivät; se oli suora kuin tikku ja jokseenkin korkea. Ne -olisivat epäilemättä voineet lyhyessä ajassa jyrsiä sen kokonaan -poikki, mutta kenraali, joka oli tullut levottomaksi sisarentyttärensä -viipyessä niin kauan poissa, oli päättänyt lähteä etsimään häntä, ja -majavat, jotka säikähtivät hevosten melua, sukelsivat veteen ja -katosivat äkkiä. - -Kenraali moitti lievästi sisarentytärtään, koska tämä oli viipynyt niin -kauan, mutta ihastuneena näkemästään nuori tyttö ei kiinnittänyt siihen -paljonkaan huomiota, vaan aikoi palata vielä toiste paikalle -näkymättömänä katselijana tarkastamaan majavien temmellystä. - -Pieni joukko suuntasi erämiehen johdolla kulkunsa majaa kohti, missä -hän oli tarjonnut suojaa keskitaivaalle nousseen auringon paahtavilta -säteiltä. - -Doña Luz, jonka uteliaisuutta oli mitä suurimmassa määrässä -kiihoittanut äskeinen mielenkiintoinen näytelmä, korvasi vahingon, -jonka hänen enonsa häiritsevä keskeytys oli aiheuttanut, kysellen -Mustalta Hirveltä pienimpiäkin yksityisseikkoja majavien tavoista ja -siitä, miten niitä metsästetään. - -Erämies, niinkuin yleensä kaikki ihmiset, jotka tavallisesti elävät -yksinäisyydessä, halusi mielellään tilaisuuden tarjoutuessa ottaa -korvauksen harvapuheisuudesta, jota hän suurimman osan ajastaan -pakostakin noudatti, eikä siis antanutkaan itseään moneen kertaan -pyytää. - -"Kuulkaas, señorita", sanoi hän, "punanahat sanovat, että majava on -ihminen, joka ei puhu, ja he ovat oikeassa. Se on viisas, -ymmärtäväinen, rohkea, uuttera ja säästäväinen. Kun talvi lähenee, -ryhtyy koko perhe varaamaan ruokaa. Nuoret ja vanhat, kaikki tekevät -työtä. Usein niiden täytyy tehdä pitkiä matkoja löytääkseen puunkuorta, -josta ne pitävät enemmän kuin muusta. Ne kaatavat väliin sangen suuria -puita ja karsivat niistä oksat, joiden kuori on niiden parasta herkkua. -Ne leikkaavat ne noin kolmen jalan pituisiin palasiin, kuljettavat ne -vesireitille ja uittavat majalleen asti, missä panevat ne varastoon. -Niiden asunnot ovat siistit ja mukavat. Ne heittävät huolellisesti aina -ruoka-ajan jälkeen virtaan sulun alapuolelle ne puunpalaset, joista -ovat kalvaneet kuoren. Ne eivät koskaan salli vieraan majavan tulla -rakentamaan yhdyskuntaa viereensä, ja usein ne taistelevat mitä -rajuimmin turvatakseen alueensa loukkaamattomuuden." - -"Kaikki tuohan on varsin merkillistä", lausui nuori tyttö. - -"On, mutta siinä ei ole vielä kaikki", jatkoi erämies. "Keväällä, -jolloin on karvojen luomisaika, uros jättää naaraan kotiin ja lähtee -kuin suuri herra ainakin huviretkelle poistuen usein varsin loitolle. -Se pitää hauskaa läpikuultavan kirkkaissa lampivesissä, joita se tapaa -matkallaan, nousee rannoille jyrsiäkseen nuorten poppeli- ja pajupuiden -hentoja runkoja. Mutta kun kesä lähenee, luopuu se vanhanpojan -elämästä, muistaa velvollisuutensa perheen päänä ja palaa puolisonsa ja -poikastensa luokse, jotka se vie etsimään varastoja talveksi." - -"Täytyy tunnustaa", huomautti kenraali, "että tämä eläin on luomakunnan -merkillisimpiä." - -"Niin", puuttui doña Luz puheeseen, "en voi ymmärtää, missä -tarkoituksessa niitä metsästetään kuin vahingollista petoeläintä." - -"Mitä tarkoitatte, señorita?" vastasi erämies filosofisesti. "Kaikki -eläimethän ovat ihmistä varten luodut, varsinkin tämä, jonka turkki on -varsin arvokas." - -"Tosiaankin", myönsi kenraali. "Mutta miten toimitatte tuon -metsästyksen? Eivät kaikki majavat ole yhtä rohkeita kuin nämä. -Useimmat lienevät niin varovaisia, että ne kätkevät pesänsä äärimmäisen -huolellisesti", lisäsi hän. - -"Totta kyllä", vastasi Musta Hirvi, "mutta kokemus on varustanut -tottuneen metsämiehen niin terävällä katseella, että hän usein sangen -vähäisenkin merkin avulla keksii majavan jäljet ja pesän, vaikka -viimemainittua peittäisikin tiheä, nuori näreikkö ja se olisi pajujen -varjossa. Harvoin tapahtuu, ettei erämies osaisi tarkalleen määrätä -pesän asujainten lukuakin. Keksittyään pesän hän asettaa paikoilleen -pyydyksensä. Se pannaan lähelle joen rantaa kaksi tai kolme tuumaa -vedenpinnan alapuolelle ja kiinnitetään ketjuilla lujasti saveen tai -hiekkaan vajotettuun paaluun. Pieni puunpalanen, joka kuoritaan, ja -johon sivellään _rohtoa_, -- niin nimitetään syöttiainetta, jota -yleensä käytetään, -- asetetaan noin kolme tai neljä tuumaa vedenpinnan -yläpuolelle, ja toinen pää kiinnitetään vedenpinnan alla olevaan -pyydykseen. Majavaa, jolla on erikoisen hieno vainu, kiehtoa puoleensa -syötin tuoksu. Mutta heti kun se lähestyy ja pistää kuononsa lähelle -syöttiä, alkaakseen sitä kalvaa, tarttuvat sen käpälät pyydykseen. -Kauhistuneena se sukeltaa veden alle, sen jalassa riippuva pyydys tekee -kuitenkin turhiksi kaikki sen ponnistukset päästä pakoon. Se taistelee -jonkun aikaa, sitten se vihdoin voimien loppuessa painuu pohjaan ja -hukkuu. Sillä tapaa tavallisesti metsästetään majavia, señorita, mutta -kallioperäisillä paikoilla, missä paalua ei voi vajottaa maahan -pyydyksen pitimeksi, on meidän usein pakko kauan etsiskellä, vieläpä -uidakin pitkiä matkoja löytääksemme pyydystetyn majavan. Tapahtuu -myöskin, että kun samasta perhekunnasta on pyydystetty useampia -jäseniä, muut tulevat varovaisiksi. Vaikka mitä metkuja silloin -käyttäisimme, on mahdotonta saada niitä tarttumaan syöttiin. Ne -lähestyvät varovaisesti pyydyksiä, päästävät kepin avulla pontimen -vireestä, vieläpä usein vääntävät pyydykset ylösalasin, laahaavat ne -sulkunsa alapuolelle ja hautaavat ne maahan." - -"Miten silloin menetellään?" kysyi nuori tyttö. - -"Silloinko?" toisti Musta Hirvi. "Sellaisissa tapauksissa meillä on -vain yksi keino käytettävänämme, nimittäin heittää pyydykset selkäämme, -tunnustaa majavien voittaneen meidät ja matkata etäämmäksi etsimään -toisia, tottumattomampia otuksia. Mutta tässähän on majani." - -Matkalaiset saapuivat samassa kurjannäköiselle majalle. Se oli tehty -punotuista oksista ja kykeni töintuskin suojaamaan auringonsäteiltä. -Hoidon puutteessa se joka suhteessa muistutti preirieiden muiden -erämiesten majoja, erämiehet kun vähimmin kiinnittävät huomiota elämän -mukavuuksiin. - -Vaikka maja oli sellainen kuin se oli, kutsui Musta Hirvi kohteliaasti -vieraita sisään. - -Toinen erämies istui kyyristyneenä majan edessä kypsentämässä -bisoninpaistia, jonka Musta Hirvi oli edeltäkäsin kertonut tulevan -ateriaksi. - -Mies, jonka puku täysin muistutti Mustan Hirven pukua, oli lähes -neljänkymmenen vuoden ikäinen, mutta lukemattomat rasitukset ja -kurjuus, jotka kuuluivat partiomiehen kovaan ammattiin, olivat -uurtaneet hänen kasvoihinsa verkon ristiin rastiin kulkevia ryppyjä, -jotka tekivät hänet paljon vanhemman näköiseksi kuin hän -todellisuudessa oli. - -Maailmassa ei tosiaankaan ole vaarallisempaa, rasittavampaa ja vähemmän -tuottavaa ammattia kuin erämiehen. Nuo ihmisparat saavat usein havaita -joko intiaanien tai muiden metsästäjien ryöstäneen heidän vaivalla -hankkimansa saaliin, heiltä nyljetään päänahka tai heidät teurastetaan, -eikä kukaan koskaan ota selvää, mihin he ovat joutuneet. - -"Istuutukaa, señorita, ja te myöskin hyvät herrat", sanoi Musta Hirvi -kohteliaasti. "Niin vähäpätöinen kuin kotini onkin, on se kuitenkin -siksi suuri, että siinä on tilaa teille kaikille." - -Matkailijat vastaanottivat kiitollisina pyynnön. He laskeutuivat -maahan, ja pian he olivat pitkällään kuivista lehdistä valmistetuilla -vuoteilla, joita peittivät karhun-, hirven- ja bisoninnahat. - -Aterian, oikean metsästäjien aterian, aikana juotiin palan paineeksi -muutamia kupillisia mainiota mezcal-viiniä, jota kenraali aina kuljetti -mukanaan retkillään ja jota erämiehet arvostelivat hyväksi, kuten se -ansaitsikin. - -Sillä aikaa kun doña Luz, opas ja lancerot nauttivat päivällisunta -antaakseen auringonsäteiden synnyttämän lämmön vähän haihtua, pyysi -kenraali Mustaa Hirveä kanssaan kävelemään ja poistui hänen seurassaan -majasta. - -Heti kun he olivat päässeet jonkun matkan päähän, istuutui kenraali -erään ebenpuun juurelle pyytäen seuralaistansa tekemään samoin, minkä -tämä tekikin. - -Hetken aikaa vaiti oltuaan kenraali alkoi puhua: - -"Ystäväni", sanoi hän, "sallikaa minun ensin kiittää teitä suuresta -vieraanvaraisuudestanne. Täytettyäni tämän velvollisuuteni haluaisin -tehdä teille eräitä kysymyksiä." - -"_Caballero_!" vastasi erämies vältellen. "Olette kai kuullut, mitä -punanahat sanovat. 'Vedä joka sanan välissä haiku piipustasi -harkitaksesi visusti sanojasi.'" - -"Puhutte minulle kuin varovainen mies ainakin, mutta olkaa levollinen. -Minulla ei ole vähäisintäkään aikomusta kysellä teiltä sellaista, mikä -kuuluu ammattisalaisuuksiinne, tai mitään muutakaan, joka koskisi -henkilökohtaisesti teitä itseänne." - -"Jos osaan vastata kysymyksiinne, caballero, niin olkaa varma siitä, -etten emmi tehdä mieliksenne." - -"Kiitos, ystäväni, en ole aikonut pyytääkään teiltä enempää. Kuinka -kauan olette asunut preiriellä?" - -"Jo kymmenen vuotta, ja Jumala suokoon, että saisin jäädä tänne vielä -pitkäksi aikaa." - -"Partioelämä siis miellyttää teitä?" - -"Enemmän kuin kuvata osaan. Täytyy alkaa, niinkuin minä, jo lapsena, -kestää kaikki koettelemukset, kärsiä kaikki vaivat ja olla osallisena -kaikenlaisissa seikkailuissa voidakseen ymmärtää tämän elämän hurmaavaa -luontoa, sen tarjoamia taivaallisia nautintoja ja merkillistä -mielihyväntunnetta, johon se meidät saattaa! Oi, caballero, Euroopan -kaunein ja suurin kaupunki on sangen pieni, sangen likainen ja sangen -viheliäinen erämaahan verrattuna. Liian ahdas, säännöllinen ja jäykkä -elämä, jota te vietätte, on varsin kurjaa meikäläisen elämään -verrattuna! Vain täällä ihminen tuntee ilman vaivattomasti tunkeutuvan -keuhkoihinsa, saa tuntea elävänsä ja ajattelevansa. Sivistys vetää -hänet alas melkein järjettömän luontokappaleen tasalle jättämättä -hänelle muuta vaistoa kuin mitä välttämättömästi on tarpeen saastaisten -harrastusten perilleajamiseksi. Mutta sensijaan preiriellä, keskellä -erämaata, kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa, hänen aatoksensa -laajenevat, hänen mielensä avartuu, ja hänestä tulee todellisuudessa -se, joksi korkein olento hänet on aikonutkin, nimittäin luomakunnan -herra." - -Lausuessaan nämä sanat erämies oli tavallaan muuttunut, hänen -kasvoilleen oli tullut innostuksen ilme, silmät salamoivat, ja ryhti -suoristausi yleväksi. - -Kenraali huokasi syvään, ja salaa vieri kyynel hänen harmaantuneille -viiksilleen. - -"Se on totta", sanoi hän surumielisenä, "tämä elämä tarjoaa outoa -riemua sille, joka sitä haluaa, riemua, joka punoo siteitä sellaisia, -ettei niitä voi katkoa. Kun te tulitte preirieille, niin mistä te -saavuitte?" - -"Tulin Quebecista. Olen kanadalainen." - -"Vai niin." - -Syntyi hetken vaitiolo, ja sitten kenraali jatkoi: - -"Eikö toverienne joukossa ole meksikolaisia?" - -"On, useita." - -"Haluaisin saada tietoja heistä." - -"Vain yksi mies voi niitä teille antaa, mutta se mies ei, ikävä kyllä, -ole tällä hetkellä täällä." - -"Ja mikä on hänen nimensä?" - -"Uskollinen Sydän." - -"Uskollinen Sydän", toisti kenraali vilkkaasti. "Muistelen tuntevani -sen miehen." - -"Todellako?" - -"Oh! Hyvä Jumala, mikä kova onni!" - -"Kenties teidän on helpompi kuin luulettekaan hänet tavata, jos -tosiaankin haluatte hänet nähdä." - -"Haluaisin äärettömän mielelläni!" - -"Olkaa siis levollinen. Kohta saatte hänet nähdä." - -"Mitenkä niin?" - -"No, aivan yksinkertaisesta syystä! Uskollinen Sydän virittää ansoja -aivan lähellä minua. Minä huolehdin niistä tällä hetkellä, mutta ei -kestä kauan, ennenkuin hän palaa." - -"Oi, jospa Jumala soisi, että puheenne pitäisi paikkansa!" lausui -kenraali liikutettuna. - -"Heti kun hän saapuu, ilmoitan siitä teille, ellette jo siihen mennessä -ole lähtenyt leiristänne." - -"Tiedättekö sitten, minne joukkoni on leiriytynyt?" - -"Täällä erämaissa me tiedämme kaikki", vastasi erämies hymyillen. - -"Luotan lupaukseenne." - -"Teillä on sanani, kenraali." - -"Kiitos." - -Samassa doña Luz tuli ulos majasta, viitaten Mustalle Hirvelle merkiksi -siitä, että tämä olisi vaiti. Kenraali kiirehti häntä vastaan. - -Matkalaiset nousivat ratsuilleen ja kiitettyään erämiehiä heidän -sydämellisestä vieraanvaraisuudestaan lähtivät takaisin leirille. - - - - -XVI - -Petos - - -Paluumatka oli ikävä. Kenraali oli vaipunut syviin mietteisiin -keskusteltuaan erämiehen kanssa, doña Luz ajatteli varoitusta, joka -hänelle oli annettu, opas, jonka Mustan Hirven keskustelut nuoren tytön -ja kenraalin kanssa olivat tehneet levottomaksi, aavisti salaa jotakin, -mikä käski häntä pitämään varansa. Ainoastaan molemmat lancerot -kulkivat huolettomina tietämättä näytelmästä, jota esitettiin heidän -ympärillään ja ajatellen vain yhtä asiaa, nimittäin lepoa, joka heitä -odotti leiriin saavuttua. - -Lörppö tähyili lakkaamatta levottomasti ympärilleen näyttäen etsivän -apujoukkoja tiheistä pensaikoista, joiden lävitse pieni joukko -vaiteliaana kulki. - -Päivä läheni loppuaan, aurinko oli aivan kohta menevä mailleen, ja -aika-ajoin metsän salaperäiset asukkaat jo kiljuivat kolkosti. - -"Onko vielä pitkä matka jäljellä?" kysyi kenraali äkkiä. - -"Ei", vastasi opas, "tuskin tunnin matka enää." - -"Kiirehtikäämme siis kulkuamme. En halua, että yö meidät yllättää -näissä tiheiköissä." - -Joukko lähti ratsastamaan täyttä ravia, joka vähemmässä kuin puolessa -tunnissa vei heidät leirin etuvarustuksille. - -Kapteeni Aguilar ja tohtori tulivat matkalaisia vastaan heidän -saapuessaan. - -Illallinen oli valmis ja oli heitä odottanut jo kauan. Ruvettiin -syömään. - -Mutta alakuloisuus, joka muutama tunti sitten näytti vallanneen -kenraalin ja hänen sisarentyttärensä, kasvoi sensijaan että olisi -vähentynyt. Aterian aikana tämä kävi ilmi. Jokainen söi kaikessa -kiireessä lausumatta sanaakaan. Kun oli lopetettu, erosivat kaikki -ottaen tekosyyksi päivän rasitukset mennäkseen muka levolle, mutta -todellisuudessa saadakseen olla yksin ja pohtia päivän tapauksia. - -Opas ei myöskään ollut hyvällä tuulella. Paha omatunto, kun on puhe -varovaisesta ihmisestä, on niin kiusallinen toveri yöllä kuin olla -saattaa. Lörpöllä oli kaikista omistatunnoista pahin, eikä hänellä -ollutkaan halua nukkua. Hän käyskenteli leirissä etsien turhaan huolien -ja kenties katumuksen kiusaamassa mielessään jonkunlaista keinoa -päästäkseen vaaralliselta tieltä, jota oli kulkemassa. Mutta turhaan -hän kidutti mielikuvitustaan. Ei mikään tullut hälventämään hänen -pelkoaan. - -Yö kuitenkin läheni. Kuu oli hävinnyt, ja läpinäkymätön pimeys leijaili -hiljaiseksi käyneen leirin yllä. - -Kaikki nukkuivat tai näyttivät nukkuvan. Ainoastaan opas, joka oli -tahtonut ottaa suorittaakseen ensimmäisen vahtivuoron, valvoi istuen -eräällä tavaramytyllä. Kädet ristissä rinnoilla ja katse kiinteänä hän -vaipui yhä synkempiin mietteisiin. - -Äkkiä muuan käsi laskeutui hänen olkapäälleen, ja ääni kuiskasi hänen -korvaansa vain sanan: "Kennedy!" - -Malttaen mieltään ja horjumattoman tyynenä, jotka ominaisuudet eivät -koskaan haihdu intiaaneilta tai mestitseiltä, opas katsahti -varovaisesti ympärilleen ollakseen varma siitä, että hän oli yksinään. -Sitten hän tarttui käteen, joka yhä lepäsi hänen olallaan, ja vei -muassaan miehen, joka oli häntä puhutellut ja vastustelematta seurasi -häntä, erääseen syrjäiseen paikkaan, jossa luuli olevansa turvassa -kenenkään näkemättä. - -Sillä hetkellä, jolloin molemmat miehet kulkivat teltan ohi, avautuivat -puoliksi sen oviverhot äänettömästi, ja muuan varjo hiipi varovaisesti -heidän perässään. - -Kun he olivat kätkeytyneet tavaramyttyjen keskelle ja asettuneet -istumaan aivan lähelle toisiaan puhuakseen matalalla äänellä ja hiljaa -kuin henkäys, kuiskasi opas: - -"Jumalan kiitos! Olen kärsimättömänä odottanut tuloasi, Kennedy." - -"Tiesitkö siis, että minun piti tulla?" kysyi puhuteltu epäluuloisena. - -"En, mutta toivoin." - -"Kuuluuko mitään uutta?" - -"Kyllä, paljonkin." - -"Puhu, mutta pian." - -"Sen aion juuri tehdä. Kaikki on menetetty." - -"Häh! Mitä tarkoitat?" - -"Sitä, mitä sanon. Tänään kenraali minun opastamanani meni..." - -"Sen tiedän, näin teidät." - -"Hitto vie! Miksi et hyökännyt kimppuumme?" - -"Meitä oli vain kaksi." - -"Minä olisin ollut kolmas. Molemmin puolin olisi ollut yhtä monta, kun -kenraalilla oli vain kaksi lanceroa." - -"Totta tosiaankin, en tullut sitä ajatelleeksi." - -"Olit hullu, nyt olisi kaikki ohi, sensijaan että kaikki on luultavasti -menetetty." - -"Miten niin?" - -"Häh! _Carai!_ Sehän on selvää, kenraali ja hänen sisarentyttärensä -ovat keskustelleet pitkän ajan tuon viekkaan Mustan Hirven kanssa. -Tiedäthän, että hän jo kauan on minut tuntenut, hän on varmasti -herättänyt heissä epäluuloja minua kohtaan." - -"Miksi opastitkaan heidät majavalammelle?" - -"Olisinko voinut aavistaakaan, että tapaisin siellä tuon kirotun -erämiehen?" - -"Meidän ammatissamme täytyy aavistaa kaikki." - -"Olet oikeassa, olen tehnyt virheen! Mutta tällä hetkellä ei pahaa voi -auttaa, sillä aavistan, että Musta Hirvi on tehnyt kenraalille tarkkaa -tiliä kolttosistani." - -"Hm! Se on todellakin oletettavaa. Mitä on siis tehtävä?" - -"Toimittava niin pian kuin suinkin suomatta heille aikaa ryhtyä -varokeinoihin." - -"En mitään halua sen parempaa, minä puolestani, senhän tiedät." - -"Kyllä. Missä on kapteeni? Onko hän palannut?" - -"Tänä iltana hän saapui. Kaikki miehemme ovat piilossa luolassa. Meitä -on neljäkymmentä." - -"_Bravo!_ Ah! Miksi ette saapuneet kaikki yhdessä sensijaan, että -tulitte yksin. Näet, kuinka sopiva tilaisuus teillä olisi ollut. He -nukkuvat kuin pähkinähiiret. Olisimme saaneet heidät käsiimme -vähemmässä kuin kymmenessä minuutissa." - -"Olet oikeassa, mutta kaikkea ei voi edeltäpäin tietää. Asiaa muuten ei -siten sovittu päällikön kanssa." - -"Aivan niin. Miksi siis olet tullut?" - -"Ilmoittaakseni sinulle, että olemme valmiina ja että odotamme vain -merkkiäsi toimiaksemme." - -"Katsokaamme, mitä olisi tehtävä. Neuvo minua!" - -"Mitä hittoa! Tahdotko, että minä antaisin sinulle neuvoja? Tiedänkö -minä muka, mitä täällä tapahtuu. Minunko pitäisi sanoa, miten sinun -olisi toimittava?" - -Opas mietti hetkisen, sitten hän kohotti päätään ja katsoi -tarkkaavaisesti taivasta kohden. - -"Kuulehan", jatkoi hän, "aamun tuloon on vielä kaksi tuntia." - -"Niin on." - -"Sinä palaat luolalle." - -"Nyt hetikö?" - -"Niin." - -"Hyvä. Entä sitten?" - -"Sanot kapteenille, että jos hän haluaa, niin luovutan hänen käsiinsä -nuoren tytön vielä tänä yönä." - -"Hm! Se tuntuu minusta vaikealta." - -"Olet moukka." - -"Mahdollista kyllä, mutta en käsitä kuinka?" - -"Kuule siis. Leirin vartiointi toimitetaan seuraavalla tavalla: -päivällä sotamiehet vartioivat vallituksilla, mutta kun he eivät ole -tottuneet preirie-elämään ja kun heistä yöllä olisi enemmän vahinkoa -kuin hyötyä, olen muiden oppaiden avulla ottanut suorittaakseni -vahdinpidon, kun taas sotamiehet saavat levätä." - -"Sehän on varsin nerokasta", huomautti Kennedy naurahtaen. - -"Eikö totta?" kysäisi Lörppö. "Te siis nousette ratsaille. Kun olette -saapuneet kukkulan juurelle, tulee kuusi rohkeinta joukostanne minun -luokseni. Heidän avullaan olen valmis sitomaan kaikki sotilaat vieläpä -kenraalinkin heidän nukkuessaan sikeintä untaan." - -"Kas vain, sepä vasta on suunnitelma." - -"Niinkö arvelet?" - -"Totta vieköön!" - -"Hyvä. Saatuani kerran soltut hyvin sidotuiksi vihellän, jolloin -kapteeni saapuu mukanaan toinen osa joukkoaan. Sitten hän, hiisi vie, -järjestäköön asiansa nuoren tytön suhteen miten haluaa, minulla ei ole -hommassa enää muuta tekemistä. Mitä siitä arvelet?" - -"Mainiota." - -"Tällä tavalla meidän ei tarvitse vuodattaa verta ja vältämme -vaarallisia liikkeitä, joista en välitä, kun kerran voin ilman niitäkin -tulla toimeen." - -"Olet järkevä." - -"Kah, ystäväiseni, kun toimittaa tämäntapaisia asioita, jotka -onnistuessaan tarjoavat suuren palkkion, täytyy aina järjestää ne niin, -että on kaikki onnistumismahdollisuudet." - -"Tuo on oikeata perustelua. Suunnitelmasi muuten miellyttää minua -äärettömästi ja panen sen pitemmittä siekailuitta toimeen, mutta -sopikaamme ensin toiminnastamme välttääksemme väärinkäsityksiä, jotka -aina ovat epämieluisia." - -"Hyvä." - -"Jos, kuten arvelen, päällikkö katsoo suunnitelmasi olevan kunnollisen -ja uskoo, että se varmasti onnistuu, niin heti saavuttuamme kukkulan -juurelle minä nousen tänne mukanani viisi uljasta miestä, jotka itse -huolellisesti valitsen. Miltä suunnalta pyrkisin leiriin?" - -"Siltä suunnalta, jumaliste, mistä jo kerran olet tullut leiriin, -senhän tunnet." - -"Entä sinä, missä sinä olet?" - -"Aivan portin luona valmiina teitä auttamaan." - -"Hyvä. Kaikesta on siis sovittu. Sinulla ei siis ole minulle enää -mitään sanottavaa." - -"Ei mitään." - -"Sitten lähden." - -"Niin, sitä parempi, mitä aikaisemmin." - -"Olet aina oikeassa. Opasta minut sille paikalle, mistä minun on -lähdettävä leiristä. On niin pimeä, että jos menen sinne yksin, niin -joudun pian harhateille ja kompastun kenties johonkin nukkuvaan -solttuun, mikä ei olisi onneksi asiallemme." - -"Anna tänne kätesi." - -"Kas tuossa." - -Miehet nousivat ja alkoivat hiipiä sitä paikkaa kohti, jonka kautta -kapteenin lähetin oli poistuttava, mutta samassa muuan varjo astui -heidän eteensä ja lausui lujalla äänellä: - -"Olette kavaltajia. Teidän on kuoltava." - -Suuresta itsehillinnästään huolimatta molemmat miehet jäivät hetkeksi -ällistyneinä seisomaan. - -Antamatta heille aikaa saada takaisin mielenmalttiaan se henkilö, joka -oli puhunut, laukaisi kaksi pistoolia aivan läheltä. Nuo onnettomat -kirkaisivat kamalasti. Toinen kaatui, mutta hypäten kuin tiikerikissa -toinen kiipesi puolustusvallien ylitse ja katosi, ennenkuin häntä olisi -ehtinyt toistamiseen ampua. Kahden laukauksen kajahtaessa ja roistojen -huudot kuullessaan olivat kaikki kavahtaneet unestaan leirissä. -Jokainen syöksyi päätäpahkaa suojavarustuksille. - -Kenraali ja kapteeni Aguilar saapuivat ensimmäisinä paikalle, missä -kuvaamamme näytelmä oli tapahtunut. - -He tapasivat doña Luzin seisomassa kaksi savuavaa pistoolia -kädessään erään miehen vääntelehtiessä hänen jalkojensa juuressa -kuolinkamppailussaan. - -"Mitä tämä merkitsee, sisarentyttäreni? Taivaan nimessä, mitä on -tapahtunut? Oletko haavoittunut?" kyseli kenraali epätoivoisena. - -"Rauhoittukaa, eno. En ole haavoittunut", vastasi nuori tyttö, "olen -vain rangaissut kavaltajaa. Kaksi heittiötä suunnitteli salavehkeitä -yhteistä turvallisuuttamme vastaan. Toinen heistä pääsi karkuun, mutta -luulen, että tämä tässä on jokseenkin pahasti haavoittunut." - -Kenraali kumartui nopeasti kuolevan ylitse. - -Soihdun valossa, jota hän piti kädessään, hän tunsi Kennedyn, saman -oppaan, jonka Lörppö aikaisemmin oli väittänyt elävänä palaneen -preirietulipalossa. - -"Kah, kah", sanoi hän, "mitä tämä merkitsee?" - -"Se merkitsee sitä, eno", vastasi tyttö, "että ellei Jumala olisi -tullut avukseni, niin olisi meidät tänä yönä yllättänyt rosvojoukko, -joka on väijyksissä jonkun matkan päässä täältä." - -"Älkäämme siis tuhlatko aikaa." - -Ja kenraali kiiruhti kapteeni Aguilarin avustamana valmistautumaan -ankaraan vastarintaan sen varalta, että heidän kimppuunsa koetettaisiin -hyökätä. - -Lörppö oli paennut, mutta leveä verijuova osoitti, että hän oli -vaikeasti haavoittunut. Jos olisi ollut päivänaika, olisi koetettu ajaa -häntä takaa ja kenties olisi onnistuttukin hänet saamaan kiinni, mutta -kun oli pimeä ja kun lisäksi ei tiedetty, olivatko viholliset ehkä -vielä väijyksissä ympäristössä, ei kenraali tahtonut, että hänen -sotilaansa uskaltautuisivat leirin ulkopuolelle. Hän antoi mieluummin -ilkiön koettaa pelastua. - -Mitä Kennedyyn tulee, niin hän oli kuollut. - -Kun ensi hälinä oli hälvennyt, tunsi doña Luz, jota nyt ei enää -tilanteen aiheuttama vaara pitänyt jännitettynä, olevansa nainen. Hänen -tarmonsa katosi, hänen silmänsä kävivät himmeiksi, hänen ruumiinsa -värisi kouristuksentapaisesti. Hän lyyhistyi kokoon ja olisi kaatunut, -ellei tohtori olisi ottanut häntä käsivarsilleen. - -Hän kantoi hänen puolipyörtyneenä telttaan ja hoiti häntä -huolellisesti, niinkuin hänen tilansa vaati. - -Nuori tyttö tuli vähitellen tajuihinsa. Hänen mielensä tyyntyi, ja -hänen ajatuksensa muuttuivat rauhallisiksi. - -Muistaen suositukset, jotka Musta Hirvi hänelle oli antanut, hän -ajatteli, että hetki oli tullut pyytää häntä täyttämään lupauksensa, ja -viittasi tohtoria luokseen. - -"Hyvä tohtori", sanoi hän viimemainitulle lempeästi, "haluaisitteko -tehdä minulle suuren palveluksen?" - -"Olen käskettävissänne, señorita." - -"Tunnetteko erästä metsästäjää, joka on nimeltään Musta Hirvi?" - -"Kyllä, täältä ei ole pitkä matka hänen majalleen. Se on lähellä erästä -majavalampea." - -"Häntä juuri tarkoitan, hyvä tohtori. No niin! Teidän täytyisi mennä -minun puolestani hänen luokseen, mutta vielä tänään." - -"Miksi niin, señorita?" - -"Pyydän niin tekemään", taivutteli tyttö tohtoria hyväilevästi. - -"Oh! Silloin saatte olla huoletta. Minä lähden", vastasi tämä. - -"Kiitos!" - -"Mitä minun on hänen luonaan tehtävä?" - -"Kerrotte hänelle vain, mitä täällä tänä yönä on tapahtunut." - -"No eikö muuta?" - -"Ja sitten lisäätte, muistakaa tarkoin, seuraavat sanat, jotka ovat -hänelle sana sanalta lausuttavat!" - -"Olen pelkkänä korvana. Painan ne visusti muistiini." - -"_Musta Hirvi, hetki on tullut_. Oletteko ymmärtänyt?" - -"Täydellisesti, señorita." - -"Vannokaa, että teette, mitä teiltä pyydän." - -"Sen vannon", lupasi toinen juhlallisella äänellä. "Aamun koitteessa -lähden etsimään erämiestä, kerron hänelle, mitä yöllä on tapahtunut ja -lisään: Musta Hirvi, hetki on tullut. Siinäkö kaikki, mitä haluatte -minun tekevän?" - -"Niin, siinä kaikki, hyvä tohtori." - -"Kas niin! Nukkukaa nyt levollisesti, señorita, vannon kautta kunniani -tekeväni, mitä pyydätte." - -"Kiitos", kuiskasi nuori tyttö suloisesti hymyillen ja puristaen hänen -kättään. - -Ja yön kauheista mielenliikutuksista väsyneenä hän laskeutui levolle -vuoteelleen, jossa pian vaipui rauhalliseen ja virkistävään uneen. - -Päivän koitteessa tuo kelpo oppinut -- vaikka kenraali turhaan -varoitteli häntä vaaroista, joiden alaisiksi hän vapaasta tahdostaan -antautuisi -- lähti leiristä ja laskeutui täyttä ravia alas kukkulalta, -puisteltuaan päätään kaikelle, mitä hänen ystävänsä oli hänelle -sanonut. - -Saavuttuaan sitten metsään hän iski kannukset hevosensa kylkiin ja -karautti Mustan Hirven majaa kohti. - - - - -XVII - -Kotkanpää - - -Kotkanpää oli yhtä varova kuin rohkeakin päällikkö ja tiesi, että -hänellä olisi paljon pelättävää amerikkalaisten puolelta, ellei hän -täydellisesti peittäisi jälkiänsä. - -Yllätettyään menestyksellisesti valkoisten uuden siirtokunnan -Canadian-virran varrella hän ei niin ollen laiminlyönyt mitään -suojatakseen joukkonsa sitä uhkaavalta kostolta. - -Ei voi kuvitellakaan intiaanien taitoa, kun on kysymyksessä jälkien -hävittäminen. - -Parikymmentä kertaa he tarpovat saman paikan kautta sotkien retkensä -jättämät jäljet sikinsokin, kunnes niitä on mahdoton eroittaa. He eivät -jätä käyttämättä hyväkseen mitään seudun satunnaista, luonnon suomaa -etua, marssivat toinen toisensa jäljessä salatakseen lukumääränsä, -matkaavat päiväkausia keskellä virtaa, usein kahlaten vyötäisiään -myöten vedessä. He ovat niin varovaisia ja kärsivällisiä, että usein -kädelläänkin hävittävät merkkejä ja niin sanoaksemme askel askeleelta -pyyhkivät pois jäljet, jotka voisivat paljastaa heidät -tarkkasilmäisille vihollisille. - -Käärmeen heimo, johon Kotkanpäänkin johtamat soturit kuuluivat, oli -saapunut preirielle luvultaan lähes viidensadan miehen suuruisena -joukkona metsästääkseen bisoneja ja ryhtyäkseen taistelemaan pooneja ja -sioux-intiaaneja vastaan, joiden kanssa he lakkaamatta sotivat. - -Kotkanpään tarkoituksena oli heti sotaretkensä päätyttyä viipymättä -liittyä veljiinsä, toimittaakseen turvaan kylän valtauksessa saamansa -saaliin ja ottaakseen osaa suureen retkeen, jota hänen heimonsa -valmisteli preiriellä hajallaan olevia valkoihoisia ja mestitsejä -vastaan, joita intiaanit syystä pitävät leppymättöminä vihamiehinään. - -Johtajansa moninaisista varokeinoista huolimatta oli tämä osasto -edennyt nopeasti. - -Kuudennen päivän iltana linnoituksen hävittämisen jälkeen comanchit -pysähtyivät pienen, nimettömän joen varrelle, jollaisia niin runsaasti -näillä tienoilla tapaa, ja valmistausivat leiriytymään yöksi. - -Ei mikään ole yksinkertaisempaa kuin intiaanien leiriytyminen heidän -ollessaan sotajalalla. - -Hevoset pannaan liekaan, etteivät pääsisi karkaamaan. Ellei pelätä -äkkiyllätystä, sytytetään leirivalkeat. Päinvastaisessa tapauksessa -kukin syö ja asettuu levolle, mikäli voi. - -Lähdettyään linnoituksesta intiaanit eivät olleet missään huomanneet -merkkejä, jotka olisivat panneet heidät arvelemaan, että heitä -seurattiin tai heidän puuhiaan tarkkailtiin. Heidän tiedustelijansa -eivät olleet keksineet mitään epäiltäviä jälkiä. - -He olivat jo lähellä heimonsa leiriä, tuntien itsensä täysin -turvallisiksi. - -Kotkanpää käski sytyttää valkeat ja sijoitti itse vahdit. Sitten hän -nojautui ebenpuuta vasten, otti esille piippunsa ja käski tuoda -espanjalaisen vanhuksen ja naisen eteensä. - -Kun he olivat tulleet hänen luokseen, tervehti Kotkanpää sydämellisesti -vanhusta ja tarjosi hänelle piippunsa. Tämän hyväntahtoisuuden -osoituksen vanhus otti vastaan ajatellen kysymyksiä, joita intiaani -epäilemättä hänelle tekisi. - -Hetken vaitiolon jälkeen viimemainittu tosiaankin alkoi puhua. - -"Viihtyykö veljeni hyvin punanahkojen parissa?" kysyi hän. - -"Olisin väärässä, jos valittaisin, päällikkö", vastasi espanjalainen. -"Siitä asti, kun olen ollut seurassanne, on minua kohdeltu -kunnioittaen." - -"Veljeni on ystävä", lausui comanchi mahtipontisesti. - -Vanhus kumarsi. - -"Olemme vihdoinkin saapuneet metsästysalueellemme", jatkoi päällikkö. -"Veljeäni Harmaahapsea on rasittanut pitkä elämä. Hän sopii paremmin -neuvottelutulien ääreen kuin hevosen selässä metsästämään hirviä tai -bisoneja. Mitä veljeni haluaa?" - -"Päällikkö"; vastasi espanjalainen, "sananne pitävät paikkansa. Oli -aika, jolloin muiden preirien lasten tavoin vietin päiväkausia -metsästäen ja ratsastaen tulisen ja kesyttämättömän hevosen selässä. -Voimani ovat hävinneet, jäsenistä on kadonnut niiden notkeus, ja -silmäni ovat menettäneet erehtymättömyytensä. En kelpaa enää retkelle, -olipa se kuinka lyhyt hyvänsä." - -"Hyvä!" vastasi intiaani tyynesti puhaltaen suustaan ja sieraimistaan -savupilviä. "Sanokoon veljeni siis, mitä hän haluaa, ja se -toimitetaan." - -"Kiitän teitä, päällikkö, ja käytän hyväkseni hyväntahtoista -tarjoustanne. Olisin onnellinen, jos suostuisitte auttamaan minua -pääsemään häiritsemättä johonkin rotuni asumaan kylään, missä rauhassa -voisin viettää ne muutamat päivät, jotka minulla enää on elettävänä." - -"Oh! Miksi en sitä tekisi? Ei mikään ole helpompaa saavuttuamme -heimomme luo. Koska veljeni ei halua asua punaihoisten ystäviensä -luona, täytetään hänen toivomuksensa." - -Syntyi hetken hiljaisuus. Vanhus luuli keskustelun loppuneen ja aikoi -poistua. Viittauksella päällikkö käski hänen jäädä paikoilleen. -- - -Hetken kuluttua intiaani kallisti piippuaan tyhjentääkseen siitä tuhan, -pisti sen letkun vyölleen ja luoden espanjalaiseen omituisen, -salavihkaisen katseen sanoi: - -"Veljeni on onnellinen, sillä vaikka hänen hartioillaan on jo monta -talvea, ei hän kuitenkaan kulje yksinään elämän tietä." - -"Mitä päällikkö tarkoittaa?" kysyi vanhus. "En ymmärrä." - -"Veljelläni on perhe", jatkoi comanchi. - -"Ah! Veljeni erehtyy. Olen yksin tässä maailmassa." - -"Mitä veljeni nyt sanoo? Eikö hänellä ole mukanaan vaimo?" - -Surumielinen hymy nousi vanhuksen kalpeille huulille. - -"Ei", sanoi hän tovin kuluttua, "minulla ei ole vaimoa." - -"Mitä sukua veljelle on tuo nainen?" kysyi päällikkö teeskennellen -hämmästystä ja osoittaen espanjalaista naista, joka synkkänä ja -vaiteliaana seisoi vanhuksen vieressä. - -"Tämä nainen on emäntäni." - -"Ohoo! Onko veljeni kenties orja?" kysyi comanchi ilkeästi hymyillen. - -"Ei", vastasi vanhus ylpeästi, "en ole tämän naisen orja, olen vain -hänen uskollinen palvelijansa." - -"Ohoo!" huudahti päällikkö puistellen päätään ja vastauksen johdosta -vaipuen syviin mietteisiin. - -Mutta intiaani ei voinut ymmärtää espanjalaisen sanoja. Eroitus oli -liian hieno, jotta hän olisi sitä voinut käsittää. Kahden tai kolmen -minuutin perästä hän ravisti päätään ja luopui yrittämästä etsiä -ratkaisua tähän hänelle käsittämättömään ongelmaan. - -"Hyvä", sanoi hän antaen katseensa ivallisesti tulla puoleksi -sulkeutuneiden silmäluomien välitse, "nainen saa mennä veljen mukana." - -"Siten olen koko ajan käsittänyt", vastasi espanjalainen. - -Iäkäs nainen, joka oli tähän asti ollut vaiti, arveli ajan tulleen -yhtyä keskusteluun. - -"Kiitän päällikköä", lausui hän, "mutta koska hän on kyllin -ystävällinen asettuakseen käytettäväksemme, niin salliiko hän, että -häneltä pyydetään suosionosoitusta?" - -"Puhukoon äitini, korvani ovat auki." - -"Minulla on poika, joka on suuri valkoihoinen metsästäjä. Hänen pitäisi -tällä hetkellä olla preiriellä. Jos veljeni kenties suostuisi muutaman -päivän ajan vielä pitämään meitä luonaan, niin ehkä tapaisimme hänet. -Hänen suojeluksensa alaisina meillä ei enää olisi mitään pelättävää." - -Hänen näin varomatta puhuessaan espanjalainen teki kauhua ilmaisevan -liikkeen. - -"Señorita", huudahti hän kiivaasti äidinkielellään, "varokaa..." - -"Hiljaa!" keskeytti intiaani hänet lyhyesti. "Miksi valkoinen veli -puhuu edessäni vierasta kieltä? Pelkääkö hän minun ymmärtävän hänen -sanansa?" - -"Oh, päällikkö!" vastasi espanjalainen vain kieltävästi pudistaen -päätään. - -"Siis veljeni suvaitkoon valkoihoisen äitini puhua, kun hän kääntyy -päällikön puoleen." - -Vanhus oli vaiti, mutta kolkko aavistus ahdisti hänen sydäntään. - -Comanchipäällikkö tiesi varsin hyvin, keiden kanssa hän oli -tekemisissä, mutta piteli molempia espanjalaisia kuin kissa leikkii -hiirellä. Ilmaisematta lainkaan vaikutelmiaan hän kääntyi naisen -puoleen ja kumartaen kohteliaasti kuten ainakin intiaanit, joille tämä -ominaisuus synnynnäisenä kuuluu, sanoi lempeällä äänellä ja -miellyttävästi hymyillen: - -"Ohoo! Äitini poika on taitava metsästäjä. Sepä hauskaa." - -Naisraukan sydän laajeni riemusta. - -"Niin", myönsi hän innostuneena, "hän on lännen preirieiden rohkeimpia -erämiehiä." - -"Ohoo!" lausui päällikkö yhä rakastettavampana, "tuolla kuuluisalla -soturilla on varmaankin nimi, jota kaikki preiriellä kunnioittavat." - -Espanjalainen kärsi kauheita tuskia. Kun kuitenkin comanchin silmä piti -häntä kurissa, ei hän tiennyt, miten voisi varoittaa emäntäänsä -ilmaisemasta poikansa nimeä. - -"Oi!" huusi vanhus, "kaikki äidit ovat samanlaisia, heistä heidän -poikansa ovat sankareita! Vaikka nyt on puheena taitava nuori mies, ei -hän ole muita merkillisempi. Hänen nimeään ei veljeni varmastikaan ole -koskaan kuullut." - -"Mitenkä veljeni sen tietää?" kysyi intiaani väkinäisesti nauraen. - -"Minä vain arvelen niin", vastasi vanhus, "tai ainakin, jos veljeni -sattumalta on kuullut sen mainittavan, niin se on jo aikoja sitten -kadonnut hänen muististaan eikä kannata tulla uudelleen mainituksi. Jos -veljeni sallii, niin poistumme, sillä päivä on ollut rasittava ja nyt -on jo aika mennä levolle." - -"Tovin kuluttua", vastasi comanchi rauhallisesti ja kääntyen naisen -puoleen kysyi tältä suoraan: - -"Mikä on sen valkoihoisen soturin nimi?" - -Mutta vanhan naisen oli hänen palvelijansa, jonka uskollisuuden ja -viisauden hän tunsi, väliintulollaan tehnyt varovaiseksi, eikä hän -vastannut, sisimmässään tuntien tehneensä virheen, mutta tietämättä, -miten sen korjaisi. - -"Eikö äitini ole kuullut kysymystäni?" jatkoi päällikkö. - -"Mitä hyödyttäisi teille lausua nimeä, joka todennäköisesti on teille -tuntematon eikä ainakaan herätä mielenkiintoanne? Jos veljeni sallii, -niin poistun!" - -"Ei, ette saa poistua, ennenkuin äitini on sanonut poikansa, tuon -suuren soturin, nimen", sanoi comanchi rypistäen kulmakarvojaan ja -polkien jalkaa, vain huonosti salaten raivoaan. - -Erämies huomasi, että tästä oli tehtävä loppu. - -"Veljeni on suuri päällikkö", sanoi hän. "Vaikka hänen tukkansa on -ruskea, on hänen viisautensa suunnaton. Olen hänen ystävänsä, eikä hän -tahtone käyttää väärin sattumaa, joka on saattanut hänen käsiinsä hänen -vihamiehensä äidin. Tämän naisen poika on Uskollinen Sydän." - -"Ohoo!" lausui Kotkanpää kaameasti hymyillen. "Sen tiesin. Mistä syystä -valkoihoisilla on kaksi kieltä ja kaksi sydäntä ja miksi he aina -koettavat erehdyttää punanahkoja?" - -"Emme ole koettaneet teitä pettää, päällikkö." - -"Ettekö? Siitä asti kun olette olleet luonamme, on teitä kohdeltu kuin -heimomme lapsia, ja minä olen pelastanut henkenne!" - -"Se on totta." - -"No niin", jatkoi hän ivallisesti hymyillen, "tahdon osoittaa teille, -että intiaanit eivät koskaan unohda hyvää työtä ja että he osaavat -palkita pahan hyvällä. Kuka on minuun ampunut nämä haavat, jotka tässä -näette? Uskollinen Sydän! Olemme vihamiehiä, hänen äitinsä on -vallassani. Voisin hänet heti kiinnittää kidutuspaaluun, se olisi -oikeuteni." - -Molemmat espanjalaiset painoivat päänsä alas. - -"Preirielaki sanoo: silmä silmästä, hammas hampaasta. Kuule minua -tarkkaavaisesti, Vanha Tammi: entisen ystävyytemme vuoksi annan teille -odotusaikaa. Huomenna, auringon noustessa, saat lähteä etsimään -Uskollista Sydäntä. Ellei hän neljän päivän kuluessa ole tullut -luokseni, kuolee hänen äitinsä. Nuoret soturini saavat silloin polttaa -hänet elävältä veripaaluun sidottuna, ja veljeni vuolla vihellyspillejä -hänen luistaan. Menkää, olen sanonut sanottavani." - -Vanhus aikoi vastata jotakin, heittäytyen päällikön jalkojen juureen, -mutta kostonhimoinen intiaani potkaisi hänet syrjään ja poistui. - -"Voi, rouva", mutisi vanhus toivottomana, "te olette hukassa!" - -"Ennen kaikkea, Eusebio", vastasi äiti itkunsekaisella äänellä, "älä -tuo poikaani tänne. Välikö sillä, että minä kuolen! Voi, eikö elämäni -ole jo ollut kyllin pitkä?" - -Vanha palvelija loi emäntäänsä ihailua ilmaisevan katseen. - -"Aina sama!" sanoi hän liikutettuna. - -"Eikö äidin henki kuulu hänen lapselleen?" kysyi nainen, päästäen -vihlaisevan huudon, ja vanhukset vaipuivat murheen painamina erään puun -juurelle. - -He viettivät sen yön Jumalaa rukoillen, eikä Kotkanpää näyttänyt -välittävän heidän epätoivostaan. - - - - -XVIII - -Eusebio - - -Varokeinot, joihin Kotkanpää oli ryhtynyt salatakseen matkasuuntansa, -olivat yleensä hyvät johtamaan harhaan valkoihoisia, joiden epätarkempi -vainu eränkävijöihin ja metsästäjiin verrattuina ei pysty saamaan -selvää intiaanien oveluudesta, ja joiden on melkein mahdoton kulkea -ilman kompassia näissä eräseuduissa, mutta Uskollisen Sydämen ja -Ilomielen tapaisiin miehiin nähden ne olivat joka suhteessa -riittämättömät. - -Nuo kaksi kokenutta partiomiestä eivät hetkeksikään kadottaneet jälkiä -näkyvistään. - -Tottuneina intiaanisoturien polvekkeihin ja mutkiin he eivät antaneet -näiden äkillisten palaamisten, vastamarssien, näennäisten pysähdysten, -sanalla sanoen kaikkien metkujen, joita comanchit olivat kuin huvikseen -käyttäneet, eksyttää heitä. - -Lisäksi tuli vielä muuan seikka, jota intiaanit eivät olleet ottaneet -huomioon ja joka paljasti heidän kulkusuuntansa yhtä selvästi kuin jos -he olisivat sen huolellisesti varustaneet viitoilla. - -Erämiehet olivat erään hökkelin raunioiden luota löytäneet puuhun -kahlehditun vainukoiran. Vapaaksi päästyään tämä oli, vähäisen -hyväiltyään Ilomieltä, lähtenyt kuono maassa etsimään isäntäänsä, joka -oli juuri tuo vanha espanjalainen, ja löysikin hänet. - -Vainukoiran jäljet, joita intiaanit eivät olleet ajatelleetkaan poistaa -siitä yksinkertaisesta syystä, että he eivät olleet huomanneet sen -olevan mukana, olivat kaikkialla huomattavissa, ja niin kokeneille -metsästäjille kuin Uskollinen Sydän ja Ilomieli ne olivat Ariadnen -lanka, jota mikään ei voinut katkaista. - -Erämiehet matkasivat siis levollisesti kivääri poikittain satulassa -rastreroittensa seuraamina comanchien perässä, jotka eivät lainkaan -aavistaneet, että heillä oli tällainen jälkijoukko. - -Joka ilta Uskollinen Sydän pysähtyi tarkalleen samalle paikalle, minne -Kotkanpää päivää aikaisemmin oli asettunut leiriin, sillä nuo kaksi -miestä olivat ratsastaneet niin nopeasti, että intiaanit olivat vain -pari penikulmaa heidän edellään. Erämiehet olisivat voineet -sivuuttaakin heidät, jos heillä olisi ollut siihen aihetta. Mutta -erinäisistä syistä Uskollinen Sydän tyytyi seuraamaan heitä vielä -jonkun aikaa. - -Vietettyään yönsä aukealla paikalla viileän virran rannalla, missä -vieno solina oli heitä tuuditellut uneen, erämiehet valmistausivat -jatkamaan matkaansa. Heidän hevosensa olivat jo satuloidut, ja he itse -söivät seisaalla hirvenlihaviipaleita kuin miehet, joilla on kiire -lähtöön. Silloin Uskollinen Sydän, joka koko aamuna ei ollut lausunut -halaistua sanaa, kääntyi toverinsa puoleen. - -"Istukaamme hetkiseksi", sanoi hän, "mikään ei pakota meitä pitämään -kiirettä, kun Kotkanpää on saavuttanut heimonsa." - -"Se on totta", vastasi Ilomieli heittäytyen ruohoon, "voimme siis -keskustella." - -"Kuinka en arvannut, että noilla kirotuilla comancheilla oli -soturiosasto näillä seuduilla? Mitä meihin tulee, niin on mahdotonta -ajatella, että me voisimme vallata leirin, jossa on viisisataa -soturia." - -"Aivan oikein", myönsi Ilomieli filosofisesti, "heitä on paljon. Mutta -nyt, ystäväni, meidän on, jos sydän sinua siihen kehoittaa, ainakin -koetettava. Ei tiedä, mitä voi tapahtua." - -"Kiitos", sanoi Uskollinen Sydän hymyillen, "mutta luulen sen olevan -hyödytöntä." - -"Niinkuin haluat." - -"Vain viekkaus voisi tulla avuksemme." - -"Käyttäkäämme siis viekkautta, minä kyllä tottelen." - -"Meillä on pyydyksiä täällä lähistöllä, mikäli muistan." - -"Totisesti!" huudahti kanadalainen, "puolen mailin päässä korkeintaan, -suuressa majavalammessa." - -"Totta puhut, en tiedä enää, mitä ajattelenkaan. Katsohan, Ilomieli, -äitini vankeus tekee minut hulluksi. Minun täytyy hänet vapauttaa, -maksoi mitä maksoi." - -"Se on minunkin ajatukseni, Uskollinen Sydän, ja siinä tahdon parhaani -mukaan sinua auttaa." - -"Huomenna aamunkoitteessa saat lähteä Mustan Hirven luo ja käskeä hänen -minun nimessäni kutsua koolle niin paljon valkoihoisia metsästäjiä ja -erämiehiä kuin hän suinkin voi." - -"Mainiota." - -"Sillä aikaa minä menen comanchien leiriin keskustelemaan äitini -lunnaista. Elleivät he suostu häntä minulle luovuttamaan, niin -turvaudumme aseisiin ja saamme nähdä, eikö parikymmentä -paraimmanlaatuista rihlapyssyä pääse voitolle viidestäsadasta -preirierosvosta." - -"Mutta jos he vangitsevat sinut?" - -"Siinä tapauksessa lähetän luoksesi vainukoirani, joka tulee joen -rannalla olevaan luolaan. Huomatessasi sen tulevan yksin tiedät, mitä -se merkitsee, ja voit toimia sen mukaan." - -Kanadalainen ravisti päätään. - -"Ei", sanoi hän "niin en tee." - -"Mitä, etkö tee sitä?" huudahti erämies hämmästyneenä. - -"Varmasti en, sitä en tee, Uskollinen Sydän. Se maksaisi henkesi, niin -urhoollisen ja viisaan miehen hengen. Minä olen kyllä vähäpätöinen, sen -tiedän, mutta ellei minulla ole muuta kuin yksi hyvä ominaisuus, niin -mikään ei voi sitä minulta riistää. Se ominaisuus on uskollisuuteni -sinua kohtaan." - -"Sen tiedän, rakastat minua kuin veljeä." - -"Vaaditko niin ollen, että sallisin sinun, kuten kotimaassani suurten -järvien tuolla puolella sanotaan, vapaasta tahdostasi puikahtaa suden -kitaan, ja vertaukseni on vielä mairitteleva susille, intiaanit ovat -tuhannesti julmempia! Ei, toistan sen vielä kerran, sitä en tee. Se -olisi huono teko, ja jos sinulle sattuisi onnettomuus, en koskaan -antaisi sitä itselleni anteeksi." - -"Selitä kantasi, Ilomieli", huudahti Uskollinen Sydän kärsimättömänä. -"Kautta kunniani, minun on mahdoton ymmärtää sinua." - -"Se on helppoa", vastasi kanadalainen. "Vaikka en ole viisas enkä hyvä -puhuja, on minulla hyvä vaisto ja näen selvästi aina, kun on puhe -niistä, joista pidän. Enkä pidä kenestäkään niin paljon kuin sinusta, -sen jälkeen kun isäparkani meni manan majoille." - -"Puhu, ystäväni", vastasi Uskollinen Sydän, "ja suo anteeksi kiihkoni, -jota en voinut hillitä." - -Ilomieli mietti tovin. Sitten hän jatkoi: - -"Tiedät", sanoi hän, "että vaarallisimmat viholliset, mitä meillä on -preiriellä, ovat comanchit. Selittämättömän kohtalon vaikutuksesta on -aina, kun meillä on ollut kestettävänä joku taistelu, sitä käyty juuri -heitä vastaan. Koskaan he eivät ole voineet kerskua saaneensa -meistä vähäisintäkään voittoa. Siitä leppymätön viha meidän ja -heidän välillään. Sitä on viime aikoina vielä yllyttänyt -kinastelumme Kotkanpään kanssa, jonka käsivarren me onneksemme tai -onnettomuudeksemme olemme vain ruhjoneet, vaikka sinun olisi ollut -helppo murskata hänen päänsä. Sen kepposen, kuten olen taipuvainen -uskomaan, comanchipäällikkö on käsittänyt suureksi loukkaukseksi eikä -sitä muuten antane sinulle milloinkaan anteeksi. Tunnustan, että jos -olisin hänen asemassaan, menettelisin aivan samoin, enkä siis tahdo -soimata häntä siitä." - -"Asiaan! Asiaan!" keskeytti Uskollinen Sydän. - -"Asiahan on juuri se", jatkoi Ilomieli hämmästymättä ystävänsä -välihuudahduksesta, "että Kotkanpää haluaa kaikin mahdollisin keinoin -saada päänahkasi. Ymmärrä, että jos teet virheen, antautuen hänen -käsiinsä, hän empimättä käyttää tilaisuutta hyväkseen tehdäkseen -tilinsä lopullisesti selviksi kanssasi." - -"Mutta äitinihän on hänen käsissään", intti Uskollinen Sydän. - -"Kyllä", myönsi Ilomieli, "mutta Kotkanpää ei sitä tiedä. Muista, -ystäväni, että intiaanit harvoja tapauksia lukuunottamatta kohtelevat -vangitsemiaan naisia hyvin ja että he yleensä osoittavat heille suurta -kunnioitusta." - -"Aivan oikein", tunnusti erämies. - -"Kun siis kukaan ei ilmaise Kotkanpäälle, kuka hänen vankinsa on, niin -äitisi, lukuunottamatta sitä levottomuutta, jota hän varmaankin tuntee -sinun puolestasi, on punanahkojen keskuudessa yhtä varmassa turvassa -kuin Quebecin suurella torilla. Olisi siis epäviisasta toimia -hätiköiden. Kerätkäämme parikymmentä hyvää toveria, en vaadi enempää, -ja seuratkaamme intiaanien puuhia. Ensimmäisessä sopivassa -tilaisuudessa käymme päättävästi heidän kimppuunsa, surmaamme heistä -niin monta kuin mahdollista ja vapautamme äitisi. Se on mielestäni -viisain suunnitelma, minkä voimme tehdä, vai mitä sinä siitä -ajattelet?" - -"Ajattelen, ystäväni", vastasi Uskollinen Sydän puristaen hänen -kättään, "että olet mainioin olento, mitä maailmassa tunnen, että -neuvosi on hyvä ja että sitä seuraan." - -"_Bravo_!" huudahti Ilomieli riemastuneena, "kas tuo on oikeata -puhetta." - -"Ja nyt..." lausui Uskollinen Sydän nousten seisomaan. - -"Nyt?" kysäisi Ilomieli. - -"Nousemme hevostemme selkään, kierrämme varovasti intiaanileirin ympäri -huolellisesti tarkaten, ettemme jätä jälkiä, ja menemme kunnon -toverimme. Mustan Hirven, majalle. Hän on neuvokas mies, joka -varmaankin on hyödyksi suunnitelmiemme toteuttamisessa." - -"Tehkäämme, niinkuin sanoit", huudahti Ilomieli iloisesti nousten -satulaan. - -Metsästäjät lähtivät aukeamalta tehden mutkan välttääkseen -intiaanileiriä, josta korkeintaan penikulman päästä saattoi huomata -savun kohoavan. He suuntasivat kulkunsa kohti seutua, missä -todennäköisesti Musta Hirvi filosofisin ajatuksin paraillaan viritteli -ansojaan pyydystääkseen majavia, noita mielenkiintoisia eläimiä, joista -doña Luz oli niin paljon pitänyt. - -He olivat näin ratsastaneet jo lähes tunnin ajan keskustellen ja -naureskellen, sillä Ilomieli oli lopultakin päätelmillään voittanut -Uskollisen Sydämen, joka tuntien perinpohjin intiaanien tavat oli siitä -varma, ettei hänen äitiään uhannut mikään vaara, kun koirat äkkiä -päästivät levottomuutta merkitsevän huudon, mutta syöksyivät samassa -eteenpäin ilosta haukahdellen. - -"Mikä rastrerojamme oikein vaivaa?" tuumi Uskollinen Sydän. "Luulisi -niiden vainunneen ystävän." - -"Tottahan toki! Ne ovat keksineet Mustan Hirven. Luultavasti saamme -nähdä niiden palaavan yhdessä hänen kanssaan." - -"Mahdollista kyllä", lausui erämies mietteissään, ja he jatkoivat -matkaansa. - -Tovin kuluttua he havaitsivat ratsastajan, joka lähestyi heitä täyttä -vauhtia koirien haukkuessa ja hyppiessä hänen jäljissään. - -"Ei hän ole Musta Hirvi", huudahti Ilomieli. - -"Ei", totesi Uskollinen Sydän. "Hän on Eusebio. Mitä tämä merkitsee? -Hän on yksin. Olisiko äitiäsi sittenkin kohdannut joku onnettomuus?" - -"Kiirehtikäämme!" sanoi Ilomieli iskien kannukset hevosensa kylkiin, -joka lähti uskomattoman nopeasti juoksemaan. - -Erämies seurasi häntä hirveän levottomuuden valtaamana. - -"Onnettomuus! Onnettomuus!" huusi vanhus tuskallisesti. - -"Mikä sinua vaivaa, Eusebio? Puhu, taivaan nimessä, puhu!" pyyteli -Uskollinen Sydän. - -"Äitinne, don Rafael, äitinne..." - -"No niin! Puhu!... Mutta puhuhan toki!" huusi nuori mies tuskastuneena. - -"Oi Jumalani!" vastasi vanhus huitoen käsiään, "se on liian myöhäistä!" - -"Puhu nyt jo! Taivaan nimessä! Teet minut mielettömäksi!" - -Vanhus loi häneen säälivän katseen. - -"Don Rafael" sanoi hän, "rohkeutta! Olkaa mies!" - -"Voi, taivas! Mikä kauhea uutinen sinulla on minulle kerrottavana?" - -"Äitinne on Kotkanpään vankina..." - -"Sen tiedän." - -"Ellette vielä tänään, tänä aamuna antaudu comanchipäällikön käsiin..." - -"Entä sitten?" - -"Niin hänet poltetaan elävältä!..." - -Nuori mies kirkaisi sydäntäsärkevästi. Hänen ystävänsä tuki häntä, -sillä muuten hän olisi pudonnut hevosen selästä. - -"Mutta", kysäisi Ilomieli, "sanoitteko, että hänet piti polttaa -tänään?" - -"Sanoin." - -"On siis vielä aikaa." - -"Voi, se tapahtuu auringon noustessa, ja näettekö?" sanoi hän surkean -näköisenä viitaten taivaalle. - -"Oi", huudahti Uskollinen Sydän selittämättömällä äänensävyllä, "minä -tahdon pelastaa äitini!" - -Ja kumartuen hevosensa kaulaa vasten hän lähti huimaavaa vauhtia -ratsastamaan. Toiset seurasivat häntä. Hän kääntyi Ilomieleen päin: - -"Minne olet menossa?" kysyi hän lyhyellä ja katkonaisella äänellä. - -"Auttamaan sinua pelastamaan äitisi tai kuolemaan kanssasi!" - -"Tule!" vastasi Uskollinen Sydän iskien kannukset ratsunsa -vertavuotaviin kylkiin. - -Oli jotakin kauheaa ja peloittavaa näiden kolmen miehen mielettömässä -ratsastuksessa, kun he ajaen kaikki kolme peräkkäin, otsat kalpeina, -huulet yhteenpuristuneina ja katse salamoivana, kulkivat tulvavirtojen -ja syvänteiden poikki, syöksyivät yli esteiden hoputellen alinomaa -hevosiaan, jotka haukkoivat ilmaa, korisivat äänekkäästi, tuon -tuostakin tuskasta korahdellen, ja hyppivät hurjistuneina veren ja hien -kihoillessa niiden ruumiista. Aika-ajoin Uskollinen Sydän päästi -Meksikon _gineteille_ ominaisen huudon, ja kiihtyneet hevoset ryhtyivät -kahta hurjemmin nelistämään. - -"Jumalani! Jumalani!" hoki erämies soinnuttomalla äänellä, "pelasta, -pelasta äitini!" - - - - -XIX - -Päällikköjen neuvottelu - - -Huolimatta rajusta keskustelusta, joka oli tapahtunut Eusebion ja -Kotkanpään välillä, oli viimemainittu kuitenkin edelleen kohdellut -vankejaan mitä lempeimmin ja käytöksessään heitä kohtaan osoittanut -tavatonta hienotunteisuutta, tämä kun punaihoisessa rodussa on -synnynnäistä, niin ettei sitä lainkaan saattaisi odottaa ihmisiltä, -joita mielestämme ilman pätevää syytä häväistään sanomalla heitä -_villeiksi_. - -Onhan muuan tosiasia, joka ansaitsee tulla mainituksi ja johon ei voisi -kiinnittää liian paljon huomiota: se on se tapa, miten intiaanit -yleensä kohtelevat vankejaan. Kaukana siitä, että käyttäisivät -hyödyttömiä kidutuksia, ja piinaamatta heitä suotta, kuten usein kuulee -kerrottavan, he osoittavat vangeille suurta huomaavaisuutta ja -näyttävät säälivän heidän kovaa kohtaloaan. - -Se tapaus, josta nyt puhumme, nimittäin Kotkanpään verinen ankaruus -Uskollisen Sydämen äitiä kohtaan, oli vain poikkeus, jonka -luonnollisesti aiheutti intiaanipäällikön periviha erämiestä kohtaan. - -Vankien eroaminen toisistaan oli niin vaikea ja sydäntäsärkevä kuin -ajatella saattaa. Vanha palvelija lähti epätoivoisena hakemaan -erämiestä, äitiparan seuratessa murtunein sydämin comanchisoturien -mukana. - -Toisena päivänä sen jälkeen Kotkanpää saapui kansakuntansa pääjohtajien -sopimalle kohtauspaikalle. Koko heimo oli siellä koolla. - -Ei mikään näytä kuvarikkaammalta ja eloisammalta kuin intiaanileiri. - -Kun punanahat ovat retkillään, joko sotimassa tai metsästämässä, -tyytyvät he leiriytymään siten, että pystyttävät bisoninnahasta -valmistettuja telttoja, jotka asetetaan ristiin pantujen seipäiden -varaan. Kaikissa teltoissa, joiden alaosa on reunustettu turpeilla, on -reppana, niin että savu vapaasti pääsee kohoamaan ilmaan, koska se -ilman tätä varokeinoa tekisi teltat mahdottomiksi asua. - -Leiri tarjosi erittäin vilkkaan näyn. Naiset kulkivat edestakaisin -kantaen puita tai lihaa tai ajaen kelkkojen eteen valjastettuja koiria. -Kelkoille oli ladottu koko heidän omaisuutensa. Soturit istuivat -vakavina kyykkysillään kauniin sään vuoksi taivasalle sytytettyjen -leiritulien ympärillä ja polttelivat piippua jutellen keskenään. - -Oli kuitenkin helppo huomata, että oli tapahtunut jotakin -tavallisuudesta poikkeavaa, sillä huolimatta siitä, että oli vielä -varhainen hetki -- aurinko oli tuskin vielä noussut taivaanrannalle -- -olivat pääjohtajat kokoontuneet neuvottelumajaan, missä heidän -vakavasta ilmeestään päättäen varmasti keskusteltiin tärkeästä -kysymyksestä. - -Päivä oli viimeinen niistä neljästä, jotka Kotkanpää oli Eusebiolle -myöntänyt. - -Uskollisena vihalleen intiaanisoturi, joka oli päättänyt kostaa, oli -kutsunut koolle suuret päälliköt hankkiakseen luvan panna toimeen -pirullisen suunnitelmansa. - -Toistamme tässä vielä kerran: intiaanit eivät ole julmia senvuoksi, -että se heitä huvittaisi. Välttämättömyys on heidän ensimmäinen -lakinsa. Koskaan he eivät tuomitse vankiaan, varsinkaan naista, -kidutettavaksi, ellei heimokunnan etu sitä vaadi. - -Heti kun päälliköt olivat kokoontuneet neuvottelutulen ympärille, astui -piipunkantaja kehän keskelle. Pitäen sytytettyä piippua kädessään hän -kumarsi neljään ilmansuuntaan mutisten lyhyen rukouksen, sitten hän -ojensi piipun vanhimmalle johtajalle pitäen yhä sen pesää kädessään. - -Kun kaikki päälliköt toinen toisensa jälkeen olivat polttaneet, -tyhjensi piipunkantaja siitä tuhan tuleen lausuen: - -"Suuren comanchikansan päälliköt, antakoon Natosh -- Jumala -- teille -viisautta. Toimikaa niin, että mikä päätöksenne lieneekin, se on -yhtäpitävä oikeuden kanssa." - -Kumarrettuaan hän kunnioittavasti vetäytyi pois. Syntyi hetken -hiljaisuus. Jokainen punnitsi tarkasti vastalausuttuja sanoja. - -Vihdoin nousi vanhin päällikkö puhumaan. - -Hän oli kunnianarvoisa vanhus, jonka ruumista peittivät lukemattomat -arvet ja joka heimolaistensa keskuudessa nautti suurta mainetta -viisautensa vuoksi. - -Hänen nimensä oli _Eshis_ -- Aurinko. - -"Pojallani Kotkanpäällä", lausui hän, "on tärkeä ilmoitus tehtävänä -päällikköjen neuvostolle. Hän puhukoon, korvamme ovat avoinna. -Kotkanpää on yhtä viisas kuin uljas soturi. Kuulemme kunnioittaen hänen -sanojaan." - -"Kiitos", vastasi soturi, "isäni on itse viisaus, Natoshilla ei ole -mitään salattavaa häneltä." - -Päälliköt kumarsivat. Kotkanpää jatkoi: - -"Valkonaamat, ikuiset ahdistajamme, ajavat meitä takaa ja hätyyttelevät -meitä väsymättömästi, pakoittaen meidät heille luovuttamaan paraimmat -metsästysalueemme yhden toisensa jälkeen ja pakenemaan arkojen -kuusipeurojen tavalla metsien perukoihin. Useat heistä rohkenevat -saapua preirieille asti jotka ovat meidän tyyssijojamme, pyydystääkseen -majavia ja metsästääkseen hirviä ja bisoneja, jotka ovat meidän -omaisuuttamme. Nämä kunnottomat ihmiset, kansojensa hylkyainekset, -varastavat ja ryöstävät meiltä voidessaan sen tehdä joutumatta -rangaistuiksi. Onko oikein, että valituksitta kärsimme heidän -ryöstöään? Sallisimmeko heidän leikata kurkkumme poikki kuin arat -_ashahat_, yrittämättä nousta kostamaan? Eikö preirielaki sano: silmä -silmästä, hammas hampaasta? Mitä isäni vastaa, mitä veljeni sanovat, -eikö se ole oikein?" - -"Kosto on luvallinen", sanoi Aurinko, "se on heikomman ja sorretun -vanhentumaton oikeus. Sen tulee kuitenkin olla kärsityn vääryyden -mukainen." - -"Hyvä! Isäni on puhunut kuin viisas vanhus. Mitä siitä veljeni -ajattelevat?" - -"Aurinko ei voi puhua väärin. Kaikki, mitä hän sanoo, on oikein", -vastasivat päälliköt. - -"Onko veljelläni valittamista jotakuta vastaan?" kysyi vanhus. - -"Kyllä", jatkoi Kotkanpää. "Muuan valkoihoinen erämies on häväissyt -minua, useita kertoja hyökännyt leirini kimppuun, väijyksissä oltuaan -tappanut useita nuorista miehistäni, minua itseänikin haavoittanut, -kuten voitte huomata, sillä haava ei vielä ole mennyt umpeen. Tämä mies -on lyhyesti sanoen comanchien julmin vihollinen, joita hän vainoo kuin -metsänpetoja nauttiakseen heidän kidutuksistaan ja kuunnellakseen -heidän kuolinhuutojaan." - -Nämä viekkaasti lausutut sanat kuullessaan koko seura vapisi raivosta. -Huomaten, että hänen puheensa miellytti kuulijoita, tuo kavala -päällikkö jatkoi paljastamatta lainkaan iloa, jota hän sisimmässään -tunsi: - -"Olisin voinut, jos asia olisi koskenut vain henkilökohtaisesti minua", -sanoi hän, "antaa anteeksi nämä vääryydet, niin loukkaavia kuin ne -ovatkin olleet, mutta nyt on kysymyksessä yhteinen vihollinen, mies, -joka on vannonut tuhoavansa kansakuntamme. Niin haikea kuin onkin -välttämättömyys, joka tässä sattuu, en saa empiä iskemästä häntä siihen -kohtaan, mikä hänelle on kaikkein kallein. Hänen äitinsä on käsissäni, -mutta olen epäröinyt häntä kidutuksin uhrata. En ole antanut vihan -hallita itseäni, olen vain tahtonut olla oikeudenmukainen, ja vaikka -minun olisi ollut niin helppo surmata tuo nainen, niin olen pitänyt -parempana, että te itse, kunnioitettavat heimomme päälliköt, suostuen -antaisitte siihen määräyksen. Olen tehnyt vielä enemmän: koska minua -kammottaa hyödyttömästi vuodattaa verta ja rangaista syytöntä syyllisen -puolesta, olen myöntänyt tälle naiselle neljä päivää odotusaikaa, jotta -hänen pojallaan olisi tilaisuus pelastaa äitinsä tarjoutumalla itse -kärsimään kidutukset hänen sijastaan. Muuan valkoihoinen vankini on -lähtenyt häntä etsimään, mutta sillä miehellä on kaniinin sydän, -hänellä on rohkeutta murhata vain aseettomia vihollisiaan, hän ei ole -tullut eikä tule!... Tänä aamuna, auringon noustessa, menee umpeen -myöntämäni odotusaika. Missä on tämä mies? Hän ei ole ilmestynyt!... -Olenko menetellyt oikein, vai onko minua moitittava, onko tämä nainen -kiinnitettävä kidutuspaaluun, jotta valkoihoiset rosvot kauhistuneina -hänen rangaistuksestaan huomaisivat, että comanchit ovat peloittavia -sotureita, jotka eivät koskaan jätä häväistystä rankaisematta? Olen -puhunut. Olenko puhunut oikein, mahtavat miehet?" - -Pidettyään tämän pitkän syytöspuheen Kotkanpää istuutui jälleen ja -pannen käsivarret ristiin rinnalleen painunein päin odotti päällikköjen -ratkaisua. - -Syntyi jokseenkin kauan kestävä äänettömyys puheen jälkeen. Vihdoin -Aurinko nousi puhumaan. - -"Veljeni on puhunut oikein", sanoi hän, "hänen sanansa ovat miehen -sanoja, joka ei anna tunteen hallita itseään. Kaikki, mitä hän on -sanonut, on oikein. Valkoihoiset, julmat vihollisemme, varustautuvat -tuhoamaan meitä. Vaikka meidän onkin vaikeata rangaista naista, on se -nyt välttämätöntä." - -"Se on välttämätöntä!" kertasivat päälliköt kumartaen. - -"Menkää", jatkoi Aurinko, "suorittakaa alkuvalmistukset, antakaa -toimitukselle sovitusuhrin leima, ei koston. Kaikkien ihmisten täytyy -nähdä, että comanchit eivät kiduta naista huvin vuoksi, vaan että he -osaavat rangaista syyllisiä. Olen puhunut." - -Päälliköt nousivat ja tervehdittyään kunnioittavasti vanhusta -poistuivat. - -Kotkanpää oli saavuttanut tarkoituksensa. Hän saisi kostaa, ottamatta -päälleen vastuuta teosta, jonka koko inhottavuuden hän oli ymmärtänyt, -mutta johon hän oli taitavasti osannut saada osallisiksi heimonsa -päälliköt muka oikeuden perusteella, vaikka hän siitä sisimmässään -välitti perin vähän. - -Valmistukset rangaistusta varten suoritettiin kiireisesti. - -Naiset veistelivät saarnesta ohuita tikkuja, jotka oli pistettävä -tuomitun kynsien alle, toiset keräsivät seljapuun ydintä valmistaakseen -rikitettyjä sytykkeitä, kun taas nuorimmat lähtivät metsään tuodakseen -sylimäärin tuoreita puita, joilla tuomittu oli hiljalleen poltettava, -niin että hän samalla tukehtuisi savuun. - -Sillä aikaa olivat miehet tyvestä kuorineet paljaaksi erään -kidutuspaaluksi sopivan puun. Sitten he olivat sivelleet sen -hirvenihralla, johon oli sekoitettu punamultaa. Juurelle he olivat -kasanneet polttopuut, ja kun tämä oli tehty, oli taikuri saapunut -salaperäisin sanoin vihkimään puun, niin että se vihdoin oli kaikin -puolin kunnossa käytettäväksi tarkoitukseensa. - -Kun nämä valmistukset oli suoritettu, tuotiin tuomittu paalun luo ja -pantiin sitomatta istumaan puukasalle. Sitten alkoi päänahkatanssi. - -Onneton nainen oli näköjään rauhallinen. Hän oli päättänyt uhrata -henkensä. Ei mikään hänen ympärillään voinut häntä enää horjuttaa. - -Hänen silmänsä hehkuivat kuin kuumeessa ja olivat täynnä kyyneliä -tuijottaessaan tuohon joukkoon, joka ympäröi häntä kiljuen kuin -villipedot. Hänen sielunsa toimi kuitenkin yhtä pirteänä ja selvänä -kuin hänen parhaina päivinään. Äitiparkaa vaivasi pelko ahdistaen hänen -sydäntään ja pannen hänet kärsimään tuskaa, johon verrattuna intiaanien -hänelle aikoma oli pientä. Hän vapisi ajatellessaan, että hänen -poikansa, saatuaan tietää kauhean kohtalon, rientäisi paikalle ja hänet -pelastaakseen antautuisi julmien vihollistensa käsiin. - -Kuunnellen tarkasti pienintäkin melua, hän oli joka hetki kuulevinaan -avuksi rientävän poikansa kiireiset askeleet. Hänen sydämensä vavahteli -pelosta. Hän rukoili Jumalaa sielunsa sisimmässä, että hän itse saisi -kuolla rakkaan lapsensa, sijasta. - -Päänahkatanssi jatkui kiihkeänä hänen ympärillään. - -Joukoittain sotureja, suurikokoisia, kauniita, ylellisesti koristettuja -miehiä, joilla kaikilla oli kuitenkin kasvot värjätty mustiksi, pyöri -parittain paalun ympärillä, johtajina seitsemän rummuilla ja -_chichikueilla_ varustettua soittajaa, joiden kasvot oli maalattu -mustia ja punaisia juovia täyteen ja joiden päässä oli tarhapöllön -siipiä, ulottuen pitkälle alas selkään. - -Miehillä oli mustat sulat ja punainen puku ja käsissään pyssyjä ja -sotanuijia, joiden päätä he tanssiessa pitivät alaspäin. - -He olivat laajana puoliympyränä paalun ympärillä. Vastapäätä heitä -tanssivat naiset täydentäen kehän. - -Kotkanpää, joka johti sotureja, piti kädessään pitkää sauvaa. Kepin -päähän oli kiinnitetty ihmisen päänahka. Sen yläpuolella oli oljilla -täytetty harakka siivet levällään, vähän alempana samassa kepissä oli -toinen päänahka, ilveksennahka ja sulkia. - -Kun tanssi oli tovin jatkunut, asettuivat soittajat tuomitun viereen ja -aikaansaivat korvia huumaavan melun laulaen, lyöden kaikin voimin -rumpujaan ja ravistellen chichikueitaan. - -Tanssi jatkui jokseenkin kauan kauhean ulvonnan säestyksellä, joka oli -omiaan saattamaan pelosta hulluksi tuon onnettoman, sillä se ennusti -kaikkein hirveintä kidutusta. - -Vihdoin Kotkanpää kosketti tuomittua kevyesti sauvallaan. Tämän merkin -johdosta melu lakkasi kuin taikaiskusta, rivit hajaantuivat, ja kukin -otti aseensa. - -Kidutus alkoi! - - - - -XX - -Kidutus - - -Heti kun päänahkatanssi oli loppunut, marssivat heimokunnan parhaat -soturit rivissä paalun eteen aseet käsissään, naisten, varsinkin -vanhempien, syöksyessä vankipoloisen kimppuun herjaten ja survoen -häntä, kiskoen hiuksista ja lyöden häntä, mutta pienimmälläkään -liikkeellä tämä ei tehnyt vastarintaa, vielä vähemmin hän koetti -vapautua rääkkäyksestä. - -Tuo onneton nainen toivoi vain yhtä, nimittäin kidutuksen alkamista. - -Hän oli kuumeisen kärsimättömänä seurannut päänahkatanssin -odottamattomia vaiheita, kovin peläten näkevänsä rakkaan poikansa -ilmestyvän ja asettuvan hänen ja pyövelien väliin. - -Muinaisajan marttyyrien lailla hän valitti itsekseen, että intiaanit -hukkasivat kallista aikaa hyödyttömiin juhlallisuuksiinsa. Jos hänellä -olisi riittänyt voimia, olisi hän heitä siitä nuhdellut ja pilkannut -heidän hitautensa ja sen epäröimisen tähden, jota he näyttivät -osoittavan häntä uhratessaan. - -Totuus oli se, että comancheja väkisinkin arvelutti, vaikka toimitus -näyttikin oikealta, kiduttaa turvatonta naista, joka oli jo iäkäs eikä -koskaan ollut heille tehnyt mitään pahaa, ei välittömästi eikä -välillisesti. - -Itse Kotkanpääkin tunsi vihastaan huolimatta kuin jotakin salaista -tunnonvaivaa rikoksesta, jota oli tekemässä. Siksi hän ei kiirehtinyt -lopullisten valmistusten suoritusta, vaan toimitti niitä laimeasti. -Häntä kalvoi inho, jota hän ei kyennyt karkoittamaan. - -Rohkeille miehille, jotka ovat tottuneet mitä suurimpiin vaaroihin, on -kunniatonta kiduttaa sellaista heikkoa olentoa kuin naista, jolla ei -ole muuta puolustuskeinoa kuin kyynelensä. Jos olisi ollut kysymyksessä -mies, olisi päätös kiinnittää hänet kidutuspaaluun ollut heimokunnassa -yksimielinen. - -Intiaanivangit pitävät kidutusta tavallisesti pilkkanaan ja solvaavat -pyöveleitään. Kuolinlauluissaan he soimaavat voittajiaan, näiden -pelkurimaisuutta ja taitamattomuutta uhrejaan kiduttaessaan. He -luettelevat omia yleviä tekojaan ja laskevat vihollisiaan, joilta ovat -nylkeneet päänahan, ennenkuin itse ovat sortuneet. Purevilla sanoillaan -ja halveksivalla käyttäytymisellään he kiihoittavat raivoon pyövelinsä, -yllyttävät näiden vihaa ja siten osaksi oikeuttavat näiden julmuuden. - -Mutta kun on uhrattava nainen, heikko ja nöyrä, joka esiintyy kuin -karitsa teurastuslaitoksessa ja joka jo on puolikuollut, niin mitä -mielenkiintoa voisi tuollainen toimitus herättää? - -Ei ollut odotettavana mitään kunniaa, vaan päinvastoin yleistä inhoa. - -Comanchit ymmärsivät tämän. Siitä johtui heidän inhonsa ja -epäröintinsä. Siitä oli kuitenkin tehtävä loppu. - -Kotkanpää lähestyi senvuoksi vankia ja vapauttaen hänet kiukkuisista -akoista, jotka häntä kiusasivat, lausui synkällä äänellä: - -"Nainen, tahdon pitää lupaukseni. Poikasi ei ole tullut, joten sinun -täytyy kuolla." - -"Kiitos", vastasi puhuteltu murtuneella äänellä, nojautuen paalua -vastaan, ettei olisi kaatunut. - -Intiaanipäällikkö katsoi häneen ymmärtämättä. - -"Etkö pelkää kuolemaa?" kysyi hän. - -"En", vastasi toinen suunnaten häneen enkelimäisen lempeän katseen, "se -on minulle tervetullut. Elämäni on ollut vain pitkä sarja tuskaa. -Kuolema on minulle siunaus." - -"Mutta poikasi?" - -"Poikani pelastuu, jos minä kuolen, sen olet vannonut isäsi luitten -kautta." - -"Sen olen vannonut." - -"Anna minun siis kuolla." - -"Ovatko heimosi naiset siis intiaaninaisten kaltaisia, jotka -vapisematta kestävät kidutusta?" kysyi päällikkö hämmästyneenä. - -"Kyllä!" vastasi nainen liikuttuneena. "Kaikki äidit sitä halveksivat, -kun on kysymyksessä heidän lastensa pelastus." - -"Kuule", lausui intiaani tuntien väkisinkin sääliä, "minullakin on -äiti, jota rakastan. Jos haluat, voin siirtää kidutuksesi -auringonlaskuun asti." - -"Miksi niin?" vastasi vanki. "Ei, soturi, jos tuskani tosiaankin -herättävät osanottoasi, niin on vain yksi hyvätyö, jonka voit minulle -tehdä." - -"Puhu", sanoi päällikkö innostuneena. - -"Anna minun kuolla nyt heti." - -"Mutta jos poikasi saapuisi?" - -"Yhdentekevää. Tarvitset uhrin, eikö niin? No niin, uhri on edessäsi, -voit mielin määrin häntä kiduttaa. Miksi epäröit? Anna minun kuolla, -sanon." - -"Toivomuksesi täytetään", vastasi comanchi kolkosti. "Nainen, -valmistaudu kuolemaan." - -Nainen painoi päänsä rintaansa vasten ja odotti. - -Kotkanpään viittauksesta kaksi soturia kävi käsiksi vankiin ja sitoi -hänet keskiruumiin kohdalta paaluun. - -Sitten alkoi veitsellä kiduttaminen. - -Se tapahtuu seuraavasti: Jokainen soturi tarttuu väkipuukkonsa kärkeen -oikean kätensä peukalolla ja etusormella, ja heittää sen uhria kohti, -niin että tämä vain lievästi haavoittuu. - -Kidutuksissaan intiaanit pyrkivät siihen, että uhri saisi kärsiä -mahdollisimman kauan. He antavat viimeisen iskun viholliselleen vasta -sitten, kun he vähitellen ja niin sanoaksemme pala palalta ovat -kiskoneet hänestä hengen. - -Soturit heittivät puukkojaan niin ihmeteltävän taitavasti, että -jokainen niistä hipaisi onnetonta vankia aiheuttamatta hänelle muuta -kuin naarmuja. - -Naispoloisen veri oli kuitenkin alkanut virrata. Hän oli sulkenut -silmänsä ja rukoili kiihkeästi, että niin pian kuin suinkin tulisi -kuolettava isku. - -Soturit, joiden maalitauluna hänen ruumiinsa oli, innostuivat -vähitellen, harrastus ja halu osoittaa taitavuuttaan olivat päässeet -voitolle säälistä, jota he aikaisemmin olivat tunteneet. He -paukuttelivat käsiään hurjasti huutaen ja purskahtaen nauramaan, jonkun -taitavan suorittaessa etevän heiton. - -Sanalla sanoen: tässä kävi, niinkuin aina käy sekä sivistyskansojen -että villikansojen kesken, veri päihdytti heitä, heidän itserakkautensa -yhtyi leikkiin, jokainen koetti suorittaa tempun paremmin kuin hänen -edeltäjänsä. Muut ajatukset olivat unohtuneet. - -Kun kaikki olivat heittäneet puukkonsa, tarttui pieni ryhmä heimokunnan -taitavimpia ampujia pyssyihinsä. - -Heillä tuli olla tarkka silmä, sillä huonosti tähdätty luoti saattoi -tappaa kidutettavan ja riistää läsnäolevilta kiehtovan näytelmän, josta -he odottivat itselleen niin suurta huvia. - -Joka laukauksen pamahtaessa tuo ihmisparka, joka oli vaipunut omiin -aatoksiinsa, osoitti elonmerkkejä vain hermostuneesti väristen, niin -että vavistus kulki koko hänen ruumiinsa lävitse. - -"Lopettakaamme jo", lausui Kotkanpää tuntien väkisinkin -pronssisydämensä heltyvän huomatessaan niin suuren rohkeuden ja -itsensäkieltämisen. "Comanchisoturit eivät ole jaguareja. Tämä nainen -on kylliksi kärsinyt. Nyt hän kuolkoon, ja tämä riittäköön." - -Kuului murinaa naisten ja lasten parista, jotka olivat kaikkein -innostuneimpia kidutuksen kannattajia. - -Mutta soturit olivat samaa mieltä kuin heidän päällikkönsä. Toimitus, -jonka aikana uhri ei syytänyt, kuten tavallisesti, herjauksia -voittajien päälle, ei viehättänyt heitä, ja sitäpaitsi heitä -sisimmässään hävetti näin osoittaa vimmaansa naiselle. - -Onnettomalle armahdukseksi jätettiin hänen kynsiensä alle pistettävät -tikut pois. Samoin jäivät sikseen rikitetyt sytyttimet, jollaisia -pannaan sormien väliin, ynnä hunajakerros, jolla kasvot sivellään, -jotta mehiläiset tulisivat pistämään, ynnä muutkin kidutusvälineet, -joita tässä kävisi liian pitkäksi luetella. Rovio, jolla hänet oli -poltettava, laitettiin kuntoon. - -Mutta ennenkuin intiaanit ryhtyivät viimeiseen kohtaukseen tässä -julmassa näytelmässä, irroitettiin naisparka. Muutamia hetkiä hänen -annettiin hengittää vapaana ja tointua kokemistaan kauheista -mielenliikutuksista. - -Melkein tajuttomana tuo onneton vaipui maahan. Kotkanpää meni hänen -luokseen. - -"Äitini on rohkea", sanoi hän; "moni soturini ei olisi voinut kestää -tällaisia kärsimyksiä yhtä rohkeasti." - -Laimea hymy väreili naisparan sinipunervilla huulilla. - -"Minulla on poika", vastasi hän luoden puhuttelijaansa sanomattoman -lempeän katseen. "Hänen puolestaan minä kärsin." - -"Soturi on onnellinen, kun hänellä on tuollainen äiti." - -"Miksi kuolemaani lykätään? Sellainen menettely on julmaa. Soturit -eivät saa kiduttaa naista." - -"Äitini on oikeassa, hänen kidutuksensa onkin jo lopussa." - -"Saanko siis vihdoinkin kuolla?" kysyi hän helpotuksesta huohaten. - -"Saat, roviota jo valmistellaan." - -Naisparka tunsi väkisinkin kauhun väristyksen kulkevan koko ruumiinsa -lävitse kuullessaan tämän hirveän ilmoituksen. - -"Poltetaanko minut?" huudahti hän epätoivoissaan. "Miksi minut -poltetaan?" - -"Sellainen on tapa." - -Uhri painoi päänsä käsiinsä, mutta pian hän taas oikaisihe ja luoden -taivaaseen innoittuneen katseen kuiskasi kärsivällisesti: - -"Jumalani, tapahtukoon Sinun tahtosi!" - -"Tunteeko äitini olevansa kylliksi tointunut, jotta hänet voidaan -kiinnittää paaluun?" kysyi päällikkö sääliväisesti. - -"Kyllä", vastasi nainen päättäväisesti nousten seisaalleen. - -Kotkanpää ei voinut pidättää ihailua osoittavaa liikettä. Intiaanit -pitivät rohkeutta päähyveenä. - -"Tule", sanoi hän. - -Vanki seurasi häntä varmoin askelin. Koko voima oli hänelle palautunut; -vihdoinkin hän saisi kuolla! - -Päällikkö vei hänet veriselle paalulle, johon hänet toistamiseen -sidottiin. Hänen eteensä pinottiin kasoittain tuoreita risuja ja -Kotkanpään viittauksesta ne sytytettiin. - -Tuli ei ensin ottanut syttyäkseen, ja siitä nousi sakea sauhu. Vihdoin -leimahti lieska, laajeni vähitellen ja muutamissa hetkissä kasvoi -valtavaksi. - -Onneton nainen ei voinut pidättää epätoivon huudahdusta. - -Samassa hetkessä ilmestyi keskelle leiriä ratsastaja ajaen täyttä -lentoa. Yhdellä hyppäyksellä hän oli maassa, ja ennenkuin kukaan ehti -häntä estää, hän hajoitti rovion puukasan ja leikkasi poikki uhria -kahlehtineet siteet. - -"Voi, miksi saavuit!" kuiskasi äiti vaipuen hänen käsivarsilleen. - -"Äiti! Antakaa minulle anteeksi!" huudahti Uskollinen Sydän -epätoivoisena; "kuinka olettekaan saanut kärsiä, hyvä Jumala!" - -"Lähde pois! Lähde pois, Rafael!" lausui äiti torjuen hänen -hellyydenosoituksensa, "anna minun kuolla sijastasi, äidinhän tulee -uhrata elämänsä lapsensa puolesta." - -"Ei, älkää puhuko niin, äiti! Älkää saattako minua mielettömäksi!" -huudahti nuori mies sulkien hänet kiihkeästi syliinsä. - -Hämmennys, jonka Uskollisen Sydämen äkillinen hyökkäys oli aiheuttanut, -oli kuitenkin hälvennyt, ja intiaanisoturit olivat jälleen saaneet sen -maltin, joka heillä on kaikissa tilanteissa. - -Kotkanpää meni metsästäjän luo. - -"Veljeni on tervetullut", sanoi hän, "mutta en odottanut hänen enää -saapuvan." - -"Tässä olen, minun oli mahdoton saapua aikaisemmin. Oletan, että äitini -on vapaa." - -"Hän on vapaa." - -"Hän voi siis lähteä, minne haluaa." - -"Aivan minne hän haluaa." - -"Ei", huudahti vanki asettuen päättäväisesti intiaanipäällikön eteen, -"se on liian myöhäistä, minun on kuoltava, poikani ei ole oikeutettu -astumaan sijaani." - -"Äiti, mitä sanotte?" - -"Asia on, niinkuin sanon, Rafael", jatkoi nainen kiihkeästi. "Se hetki, -johon mennessä sinun oli saavuttava, on jo mennyt ohi. Sinulla ei ole -oikeutta olla täällä ja estää kidutustani. Poistu, poistu, Rafael, sitä -rukoilen sinua tekemään, anna minun kuolla pelastaakseni sinut", -huudahti hän vuodattaen kyyneliä ja heittäytyen poikansa syliin. - -"Äiti", sanoi nuori mies vastaten hänen hellyydenosoituksiinsa, -"rakkautenne minuun johtaa teidät harhaan. En salli pantavan täytäntöön -sellaista konnantyötä, ei, ei, vain minun on jäätävä tänne!" - -"Jumalani! Jumalani!" puhui naisparka nyyhkyttäen, "hän ei halua -ymmärtää mitään!... Olisin niin onnellinen saadessani kuolla -pelastaakseni hänet!" - -Liian ankaran kiihtymyksen valtaamana äitiraukka pyörtyi. - -Uskollinen Sydän painoi pitkän, hellän suudelman hänen otsalleen ja -laskien hänet Eusebion syliin, joka muutama hetki aikaisemmin oli -saapunut paikalle, lausui tuskan puristamalla äänellä: - -"Lähtekää! Äiti raukka! Olkoon hän onnellinen, jos onni voi hänelle -hymyillä hänen ollessaan vailla lastaan." - -Vanha palvelija huokasi, puristi lämpimästi Uskollisen Sydämen kättä, -nosti tajuttoman emäntänsä satulansa eteen, tarttui ohjaksiin ja -poistui hitaasti leiristä kenenkään estämättä. Uskollinen Sydän seurasi -katseillaan äitiään niin kauan kuin saattoi hänet nähdä. Sitten kun hän -oli kadonnut näkyvistä, eikä häntä kuljettavan hevosen askelten ääntä -enää kuulunut, hengähti hän aivan kuin olisi ollut vähällä tukehtua ja -vei käden otsalleen kuiskaten: - -"Kaikki on lopussa! Jumalani, huolehdi hänestä!" Kääntyen -intiaanipäällikköjen puoleen, jotka katselivat häntä ääneti, -kunnioittaen ja ihaillen, hän lausui lujalla ja terävällä äänellä -luoden heihin salamoivan katseen: - -"Comanchisoturit! Kaikki olette raukkoja! Miehet, joilla on sydän -paikallaan, eivät kiduta naista!" - -Kotkanpää hymyili. - -"Saamme nähdä", sanoi hän ivallisesti, "onko kalpea mies niin uljas -kuin luuloittelee." - -"Osaan ainakin kuolla kuin mies!" lausui hän ylevästi. - -"Metsästäjän äiti on vapaa." - -"Olen vankinne. Tehkää, mitä haluatte." - -"Vangilla ei saa olla aseita." - -"Aivan oikein", lausui hän halveksivasti hymyillen, "annan teille -omani." - -"Ei vielä, jos suvaitset, rakas ystävä", lausui muuan pilkallinen ääni -äkkiä. - -Ilomieli ilmestyi näkyviin. - -Hän toi mukanaan satulankaarella poikittain lepäävän neli- tai -viisivuotiaan lapsen, ja nuori, sangen kaunis intiaaninainen seurasi -lujasti sidottuna hevosen häntään. - -"Poikani, vaimoni!" huusi Kotkanpää kauhistuneena. - -"Niin", myönsi kanadalainen virnistäen, "vaimosi ja poikasi, jotka olen -ottanut vangiksi. Hyvä temppu, vai mitä?" - -Yhdellä hyppäyksellä oli Uskollinen Sydän ystävänsä viittauksesta -hypännyt naisen luo, jonka hampaat epätoivosta löivät loukkua ja joka -katseli mielettömänä ympärilleen. - -"Nyt", jatkoi Ilomieli kaameasti hymyillen, "keskustelkaamme, sillä -luulen tasoittaneeni mahdollisuudet, vai mitä sanotte, hehheh?" - -Ja hän painoi pistoolin viattoman lapsen otsaa vasten. Se alkoi -kauheasti kirkua tuntiessaan kylmän teräksen otsallaan. - -"Oi!" huudahti Kotkanpää epätoivoisena, "poikani! Anna minulle -poikani!" - -"Ja vaimosi, vai oletko unohtanut hänet?" vastasi Ilomieli ivallisesti -naurahtaen ja kohauttaen olkapäitään. - -"Mitkä ovat ehtosi?" kysyi Kotkanpää. - - - - - - -TOINEN OSA - -TAPPAJA - - - - -I - -Uskollinen Sydän - - -Asema oli kokonaan muuttunut. - -Erämiehet, jotka hetkistä aikaisemmin olivat olleet intiaanien -armoilla, eivät nyt ainoastaan olleet vapaat, vaan vieläpä saattoivat -sanella ankarat ehdot. - -Moniaat kiväärit olivat kyllä suuntautuneet kanadalaiseen päin, ja -monet nuolet olleet tähdättyinä häneen, mutta Kotkanpään viittauksesta -kiväärit oli nostettu jälleen pystyyn ja nuolet pantu takaisin viineen. - -Häpeä joutua kahden miehen satimeen, jotka uhmailivat heitä rohkeasti -keskellä heidän leiriään, pani comanchien mielet kuohumaan raivosta. He -huomasivat kuitenkin mahdottomaksi taistella taitavia vastustajiaan -vastaan. Mitä he tosiaankaan olisivat voineet tehdä näille uljaille -metsänkävijöille, jotka eivät pitäneet henkeään missään arvossa? - -Tappaako heidät? - -Mutta kaatuessaan he olisivat armotta surmanneet vangit, jotka -intiaanit tahtoivat pelastaa. - -Kehittynein tunne intiaaneilla on heidän rakkautensa perheeseensä. - -Villein soturi ei emmi lastensa ja vaimonsa puolesta suostua -sellaiseen, mihin toisissa olosuhteissa kaikkein kauheimmat kidutukset -eivät voisi häntä pakoittaa. Nähdessään siis vaimonsa ja lapsensa -joutuneen Ilomielen valtaan Kotkanpää ajatteli vain heidän -pelastustaan. - -Kaikista ihmisistä intiaanit kenties helpoimmin osaavat taipua -odottamattoman tilanteen vaatimuksiin. - -Comanchipäällikkö kätki sydämensä pohjaan vihan ja raivon, joita hän -tunsi. Jalolla ja luontevalla liikkeellä hän heitti taakseen peitteen, -jota piti viittanaan, ja tyynen näköisenä, hymy huulilla, lähestyi -metsästäjiä. - -Viimemainitut, jotka jo vanhastaan olivat tottuneet punanahkojen -tapoihin, jäivät näköjään rauhallisina odottamaan, mitä seuraisi heidän -julkeasta kepposestaan. - -"Kalpeat veljet", lausui päällikkö, "ovat viisautta täynnä, vaikka -heidän tukkansa onkin musta. He tuntevat kaikki suurille sotureille -ominaiset juonet, heillä on majavan äly ja leijonan rohkeus." - -Molemmat miehet kumarsivat ääneti. Kotkanpää jatkoi: - -"Kun veljeni Uskollinen Sydän on suurilta järviltä saapuneiden -comanchien leirissä, on vihdoinkin tullut aika hajoittaa pilvet, jotka -ovat nousseet hänen ja punanahkojen väliin. Uskollinen Sydän on -rehellinen, selittäköön hän kantansa pelkäämättä. Hän on kuuluisien -päälliköiden edessä, jotka eivät emmi tunnustaa vääryyttään, jos he -sitä ovat hänelle tehneet." - -"Ohoo!" vastasi kanadalainen naureskellen, "Kotkanpää on aivan äkkiä -muuttanut mielipidettä meidän laadustamme. Luuleeko hän pettävänsä -meitä tyhjillä sanoilla?" - -Vihan salama välähti intiaanin villissä silmässä, mutta ponnistaen -kaikki voimansa hänen onnistui hillitä itsensä. - -Samassa muuan mies ilmestyi kekustelijoitten väliin. - -Se oli Aurinko, heimokunnan kunniakkain soturi. - -Vanhus kohotti verkalleen kätensä. - -"Lapseni kuunnelkoot minua", sanoi hän, "kaikki on selvitettävä tänään. -Kalpeat metsästäjät saavat polttaa rauhanpiippua kanssamme." - -"Olkoon menneeksi", lausui Uskollinen Sydän. - -Auringon viittauksesta heimokunnan vanhimmat päälliköt kerääntyivät -hänen ympärilleen. - -Ilomieli ei ollut muuttanut asentoaan. Hän oli valmis huomatessaan -vähäisimmänkin epäilyttävän liikkeen uhraamaan vankinsa. - -Kun piippu oli kiertänyt lähelle erämiehiä syntyneen piirin ympäri, -kokosi vanhus ajatuksensa. Kumarrettuaan sitten valkoihoisille hän -puhui seuraavasti: - -"Soturit, kiitän Elämän Herraa siitä, että hän rakastaa meitä, meitä -punanahkoja, ja siitä, että hän vihdoinkin tänään lähettää luoksemme -nämä kaksi kalpeata miestä, jotka voivat aukaista meille sydämensä. -Olkaa rohkeita, nuoret miehet, älkää antako mielenne käydä raskaiksi ja -kartoittakaa kauas luotanne pahat aikomukset. Me pidämme sinusta, -Uskollinen Sydän, olemme kuulleet puhuttavan inhimillisyydestäsi -punanahkoja kohtaan. Uskomme, että sydämesi on avoinna, ja että veresi -juoksee kirkkaana kuin aurinko. Totta on, että me intiaanit emme ole -varsin ymmärtäväisiä, kun polttava vesi meitä hallitsee, ja että me eri -kerroilla olemme kenties sinua loukanneet. Mutta toivomme, ettet enää -sitä ajattele ja että, niin kauan kuin sinä ja me oleskelemme -preiriellä, metsästelemme rinnakkain, niinkuin sellaisten soturien, -jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, onkin tehtävä".[1] - - [1] Siltä varalta, että lukija mielellään tutustuisi comanchien - kieleen, esitämme tässä, miltä Auringon puhe kuului alkukielellä: - - "Miigvoitsh kitshii manituu, kaigalvkii zarget uune an nishin - norbai nogome, shaf hyyar paishik artvuai vinnin terkushenan, - cavviin kitshii morgussei, an nishin norbai nogome, kavvikkar - indenendum. Kaigait kitshii muskovvai geosai haguarmissei - vaibenan matshji oati nii zargetuune saggorash artvuai vinnin - kaigait hapadgei kitshii morgussei an nishin norbai; kaigvotsh - anna boikassei nennervind mornuutsh touvatsh nii zargei deavoje - kii, appaijamar, kuppar bebone nepevar appiminikvi amar." - -Uskollinen Sydän vastasi: - -"Päälliköt ja muut suurten järvien comanchikansan jäsenet, joiden -silmät ovat avoinna. Toivon, että kääntäisitte korvanne suuni sanoille. -Elämän Herra avaa sydämeni ja panee rintani huokumaan ystävällisiä -sanoja. Sydämeni täyttävät hellät tunteet teitä kohtaan, teidän -naisianne kohtaan, lapsianne kohtaan, ja se, mitä nyt lausun teille, -juontaa juurensa omista ja miehieni hellistä tunteista. En ole koskaan -kieltänyt heimoonne kuuluvia metsästäjiä astumasta majaani preiriellä. -Miksi siis haluatte sotaa kanssani? Miksi kiusaatte äitiäni, joka on -vanha nainen, miksi koetatte ottaa minut hengiltä? Minua kammottaa -vuodattaa intiaanin verta, sillä toistan sen vielä kerran, huolimatta -onnettomuuksista, joita olette minulle aikaansaaneet, sydämeni pitää -teistä." - -"Ohoo!" keskeytti Kotkanpää hänet, "veljeni puhuu hyvin, mutta haava, -jonka hän minulle on aikaansaanut, ei ole vielä arpeutunut." - -"Veljeni on typerä", vastasi erämies. "Luuleeko hän minun olevan niin -taitamattoman, etten olisi osannut häntä tappaa, jos se olisi ollut -aikomukseni? Tahdon teille osoittaa, mihin pystyn, ja mitä on -käsitettävä soturin rohkeudella. Minun tarvitsee vain viitata, ja tämä -nainen ja lapsi eivät enää elä." - -"Se on totta", myönsi Ilomieli. - -Väristys kulki läsnä olevien selkää pitkin, ja Kotkanpää tunsi kylmän -hien tihkuvan ohimoistaan. - -Uskollinen Sydän oli hetken aikaa vaiti ja suuntasi intiaaneihin -selittämättömän katseen. Sitten hän kohautti halveksivasti olkapäitään, -heitti aseensa jalkojensa juureen, pani kädet ristiin leveälle -rinnalleen ja kääntyi kanadalaisen puoleen. - -"Ilomieli", sanoi hän tyynellä ja terävällä äänellä, "päästä vapaaksi -nuo kaksi olentoa." - -"Mitä ajattelet?" huudahti erämies ällistyneenä, "sehän olisi -kuolemantuomiosi!" - -"Sen tiedän." - -"No?" - -"Pyydän sinua sittenkin sen tekemään." - -Kanadalainen ei vastannut, vaan alkoi vihellellä hampaittensa välitse. -Vetäen esille puukkonsa hän yhdellä iskulla leikkasi poikki köydet, -joilla hänen vankinsa olivat sidotut. Nämä pakenivat hypähtäen kuin -jaguarit ja kätkeytyivät ilosta ulvoen kiireesti ystäviensä joukkoon. -Sitten Ilomieli pani veitsensä tuppeen vyölleen, heitti aseensa pois, -laskeutui hevosensa selästä ja asettui päättäväisesti Uskollisen -Sydämen viereen. - -"Mitä teet?" huudahti viimemainittu, "pelastaudu, ystäväni!" - -"Minäkö pelastautuisin, miksi sen tekisin?" vastasi kanadalainen -huolettomasti. "Hitto vieköön, en. Koska kuitenkin joskus on kuoltava, -niin kuolen yhtä hyvin tänään kuin myöhemmin. Kenties en enää saisikaan -näin sopivaa tilaisuutta." - -Molemmat miehet puristivat toistensa kättä innostuneesti. - -"Päälliköt", lausui Uskollinen Sydän tyynesti kääntyen intiaanien -puoleen, "nyt olemme vallassanne, tehkää niinkuin parhaaksi näette." - -Comanchit katsoivat toisiaan hetken aikaa hämmästyneinä. Näiden miesten -stoalainen kieltäytyminen, he kun toisen rohkean toiminnan avulla -olisivat voineet ei ainoastaan päästä pakoon, vaan myöskin sanella -heille ehdot, mutta nyt, käyttämättä hyväkseen tätä suunnatonta etua, -heittivät pois aseensa ja antautuivat heidän käsiinsä, näytti menevän -yli sankaruuden rajojen, jota heidän heimossaan pidettiin kunniassa. - -Syntyi jokseenkin kauan kestävä hiljaisuus, jonka aikana olisi voinut -kuulla sydämien sykkivän näiden pronssinkovien miesten rinnoissa, jotka -alkuperäisestä kasvatuksestaan huolimatta, varsinkin mitä tulee -tunteisiin, ovat kehittyneempiä kuin saattaisi luulla ymmärtämään -kaikkia todellisia tunteita ja pitämään arvossa todella jaloja tekoja. - -Epäröityään muutaman hetken Kotkanpää vihdoin heitti luotaan aseensa ja -lähestyen metsästäjiä lausui heille liikuttuneella äänellä, joka ei -sopinut näennäisesti levolliseen ja välinpitämättömään ulkomuotoon: - -"On totta, kalpeakasvoiset soturit, että olette ylevämielisiä, mikä -lieventää meille lausumianne sanoja, ja että me kaikki ymmärrämme -teitä. Tiedämme myös, että totuus on aukaissut huulenne. Meidän -intiaanien, joilla ei ole valkoihoisten järkeä, on sangen vaikea, usein -itsekään sitä tahtomatta, olla tekemättä moitittavia tekoja, mutta me -toivomme, että Uskollinen Sydän ottaa pois kuoren sydämensä ympäriltä, -niin että se on kirkas kuin meidän, ja että vihankauna väliltämme -haudattaisiin niin syvälle, että pojanpoikiemme pojanpojatkaan eivät -voisi edes tuhannen auringon valossa sitä löytää." - -Ja laskien molemmat kätensä erämiehen olkapäille hän suuteli hänen -silmiänsä ja lisäsi: - -"Olkoon Uskollinen Sydän veljeni!" - -"Olkoon niin!" lausui erämies tyytyväisenä tähän päätökseen; -"tästälähin olen yhtä suuressa määrässä comanchien ystävä kuin olen -heitä tähän asti epäillyt." - -Intiaanipäälliköt tungeksivat uusien ystäviensä ympärillä, joille he -osoittivat alkuperäisille luonteille ominaisen tavan mukaan suurta -mieltymystä ja kunnioitusta. - -Molemmat erämiehet olivat jo kauan olleet tunnettuja Käärmeen heimon -keskuudessa, ja heidän maineensa oli ollut suuri. Sangen usein -leiritulien ympärillä istuttaessa olivat kertomukset heidän urotöistään -herättäneet ihailua nuorissa miehissä, joille vanhat soturit niitä -kertoilivat. - -Sovinto Uskollisen Sydämen ja Kotkanpään välillä oli ollut vilpitön. -Jäljellä oli enää vain heikko muisto heidän entisestä vihastaan. - -Valkoisen metsästäjän jalomielisyys oli voittanut punanahan raivon! - -Nämä kaksi keskustelivat rauhallisesti istuen pöydän ympärillä eräässä -majassa, kun äkkiä kuului kovaa huutoa ja muuan intiaani syöksyi -leiriin kauhun kuvastuessa hänen hämmästyneitä kasvoiltaan. - -Tungeksittiin miehen ympärillä, jotta kuultaisiin uutisia, mutta -intiaani, joka oli huomannut Kotkanpään, lähestyi tätä. - -"Mikä hätänä?" tiedusteli päällikkö. - -Intiaani suuntasi julman katseen Uskolliseen Sydämeen ja Ilomieleen, -jotka eivät voineet paremmin kuin muutkaan aavistaa, mistä tällainen -raivo johtui. - -"Varokaa päästämästä karkuun näitä kalpeakasvoisia miehiä. Meitä on -petetty", sanoi hän katkonaisella ja hengästyneellä äänellä, hän kun -oli tullut kiivaasti juosten. - -"Selittäköön veljeni tarkemmin, mitä hän tietää", käski Kotkanpää. - -"Kaikki valkoihoiset erämiehet, _lännen pitkät puukot_, ovat -kokoontuneet. Heitä on lähes sata miestä käsittävä partiokunta ja he -etenevät piirittäen leiriä joka puolelta yhtaikaa." - -"Oletko varma siitä, että nämä partiomiehet tulevat vihollisina?" kysyi -päällikkö vielä. - -"Miten sitten muuten?" vastasi intiaanisoturi, "he ryömivät kuin -käärmeet korkeassa ruohossa pitäen kivääriä edessään ja nylkypuukkoa -hampaissaan. Päällikkö, meidät on petetty, nämä kaksi miestä ovat -tunkeutuneet keskuuteemme tuudittaakseen uneen valppautemme." - -Kotkanpää ja Uskollinen Sydän hymyilivät selittämättömästi. Muille kuin -heille tämä oli arvoitus. - -Comanchipäällikkö kääntyi intiaanin puoleen. - -"Näitkö, kuka käveli erämiesten etunenässä?" kysyi hän. - -"Kyllä, näin hänet." - -"Ja hän oli _Amik_ -- Musta Hirvi, -- Uskollisen Sydämen ensimmäinen -pyydyksien hoitaja, eikö niin?" - -"Niin, kukas muu siinä olisi voinut olla?" - -"Hyvä, saat poistua", sanoi päällikkö viitaten päällään. Sitten hän -kääntyi erämiehen puoleen ja kysyi häneltä: - -"Mitä on tehtävä?" - -"Ei mitään", vastasi Uskollinen Sydän, "asia koskee minua. Antakoon -veljeni minun yksin toimia." - -"Veljeni on käskijäni." - -"Menen erämiehiä vastaan. Pitäköön Kotkanpää siihen asti, kunnes -palaan, nuoret soturinsa leirissään." - -"Se tapahtuu." - -Uskollinen Sydän heitti kiväärin olalleen, puristi Ilomielen kättä, -hymyili comanchipäällikölle ja suuntasi kulkunsa metsään varmoin ja -rauhallisin askelin, mikä oli hänelle ominaista. Hän katosi pian puiden -sekaan. - -"Hm!" lausui Ilomieli sytyttäen intiaanipiippunsa ja kääntyen -Kotkanpään puoleen, "huomaat, päällikkö, että tässä maailmassa ei aina -ole tyhmää antautua sydämensä johdettavaksi." - -Ja rajattoman tyytyväisenä tähän filosofiseen ajatelmaansa, joka -hänestä tuntui varsin hyvin sopivan tilanteeseen, kanadalainen puhalsi -sakean savupilven. - -Päällikön käskystä kutsuttiin leiriin takaisin kaikki sen ympärille -hajoitetut vahdit. - -Intiaanit odottivat kärsimättöminä, mikä olisi seurauksena -toimenpiteistä, joihin Uskollinen Sydän oli ryhtynyt. - - - - -II - -Preirierosvot - - -Oli ilta. Oltiin paikalla, josta oli suunnilleen yhtä pitkä matka -meksikolaisten kuin comanchien leirille. - -Kahden mäen välillä, matalan syvänteen kätkössä, istui kokoontuneina -nelisenkymmentä miestä useiden nuotioiden ympärillä, jotka olivat siten -sovitetut, etteivät tulenloimot voineet ilmaista heidän olevan siellä. - -Outo näky, jonka tarjosi tämä joukko, siinä kun oli synkännäköisiä, -villikatseisia, vaatetukseltaan likaisia ja omituisen näköisiä -seikkailijoita, muodosti taulun, joka olisi ansainnut päästä Callotin -satiirisen piirustimen aiheeksi tai Salvator Rosan siveltimen -kuvattavaksi. - -Nämä miehet, joiden joukossa oli mitä erilaatuisimpia yksilöitä -edustaen kaikkia kansallisuuksia vanhasta ja uudesta maailmasta, -venäläisestä kiinalaiseen asti, olivat niin täydellinen kokoelma -roistoja kuin kuvitella saattaa. He olivat ryösteleviä lurjuksia, jotka -eivät kuunnelleet lakia eikä omaatuntoa, joilla ei ollut kotia eikä -kontua. He olivat todellista sivistyksen pohjasakkaa, jo pienestä -pitäen joutuneet harhateille, myöhemmin pakosta etsien itselleen -turvapaikan lännen preirieiden sydänseuduilta. Näillä autioilla -paikoilla he olivat itsenäisenä rosvojoukkona taistellen milloin -metsästäjiä, milloin intiaaneja vastaan ja vieden toinen toisestaan -voiton julmuudessa ja konnantöissä. - -Nämä miehet olivat sanalla sanoen niitä, joita on alettu nimittää -_preirierosvoiksi_. - -Nimitys sopii heille joka suhteessa hyvin, koska he, valtamerellä -asuvien virkaveljiensä tavalla, jotka ryöstävät millä lipulla hyvänsä -varustettuja laivoja tai ainakin halveksien kohtelevat niitä, -hyökkäävät kaikkien matkustajien kimppuun, jotka uskaltavat yksin -matkustaa preirien halki, ahdistavat karavaaneja ja ryöstävät ne, ja -kun kaikki muu saalis pääsee heiltä karkuun, asettuvat he viekkaasti -väijyksiin korkeaan ruohoon tähystelläkseen intiaaneja ja murhatakseen -näitä saadakseen nostaa palkkion, jonka Yhdysvaltojen _isällinen_ -hallitus suorittaa jokaisesta alkuasukkaan päänahasta aivan samaan -tapaan kuin Ranskassa maksetaan palkkio sudenpäästä. - -Tätä joukkoa johti kapteeni Uaktehno, "Tappaja", jonka jo aikaisemmin -esittelimme. - -Roistojen keskuudessa vallitsi levottomuus, joka oli merkkinä jostakin -aiotusta salaperäisestä retkestä. - -Muutamat puhdistivat ja korjailivat aseitaan, toiset parsivat pukujaan, -muutamat polttelivat tupakkaa ja joivat mezcalia, toiset taas nukkuivat -kietoutuneina risaisiin viittoihinsa. - -Hevoset, jotka kaikki olivat satuloidut ja lähtövalmiit, olivat sidotut -kiinni muutamiin seipäisiin. - -Määrättyjen välimatkojen päässä seisoi vahteja nojaten pitkiin -karbineihinsa vaiteliaina ja liikkumattomina kuin pronssipatsaat -valvoen kaikkien turvallisuutta. - -Vähitellen loivat sammuvista leirivalkeista lähtevät, raukenevat -valopatsaat tauluun punertavia säteitä, jotka tekivät preirierosvot yhä -villimmän näköisiksi. - -Kapteeni näytti olevan sangen levoton. Hän käveli pitkin askelin -alaistensa parissa, polkien raivokkaasti maata jalallaan ja pysähtyen -aika ajoin kuuntelemaan preirieltä tulevia ääniä. - -Yö muuttui yhä synkemmäksi. Kuu oli hävinnyt, tuuli suhisi kolkosti -kummuilla. Preirierosvot olivat kaikki, yksi toisensa perään, lopulta -vaipuneet uneen. - -Ainoastaan kapteeni oli vielä valveilla. - -Äkkiä hän luuli kaukaa kuulleensa laukauksen. Hetkinen vielä, ja -kaikkialla oli jälleen hiljaista. - -"Mitä tämä merkitsee?" mutisi kapteeni raivostuneena; "ovatko ne -houkkiot antaneet yllättää itsensä?" - -Sitten hän, kietoutuen huolellisesti viittaansa, suuntasi kulkunsa -kiireesti sinne päin, mistä laukaus oli kuulunut. - -Synkkä pimeys vallitsi, ja huolimatta paikallistuntemuksestaan -kapteenin oli sangen vaikea kulkea pensaitten ja tiheikköjen lävitse, -jotka joka askeleella sulkivat häneltä tien. Useita kertoja hänen oli -pakko pysähtyä ja tutkia paikkoja voidakseen taas jatkaa matkaansa -entiseen suuntaan, jolta hänen vähän väliä oli käännyttävä syrjään, kun -kalliopaadet ja tiheiköt, jotka olivat hänen tiellään, pakoittivat -hänen tekemään kierroksia. - -Kerran näin pysähtyessään hän luuli kuulevansa aivan läheltä lehtien ja -oksien rapinaa, aivan kuin joku ihminen tai peto kiireesti juoksisi -näreikössä. - -Kapteeni vetäytyi jättiläismäisen mahonkipuun rungon taakse, ottaen -esille pistoolinsa, jotka hän viritti ollakseen valmis kaiken varalta. -Ojentaen päänsä eteenpäin hän kuunteli. - -Kaikki oli hiljaa hänen ympärillään. Oli tultu siihen salaperäiseen -yönhetkeen, jolloin luonto näyttää nukkuvan ja kaikki erämaan -tuntemattomat äänet hiljenevät, niin että, kuten intiaanit lausuvat, -_kuuluu vain äänettömyys_. - -"Olen erehtynyt", lausui preirierosvo itsekseen ja taas liikahti -ryhtyäkseen jatkamaan matkaansa. Samassa ääni kuului uudelleen entistä -selvemmin ja lähempää, ja sitä seurasi melkein heti senjälkeen -pidätetty huokaus. - -"Niin totta kuin Jumala elää!" sanoi kapteeni, "tämä alkaa olla -mielenkiintoista. Otanpa siitä selvän." - -Käveltyään hetken ajan kiireesti hän huomasi melkein näkymättömissä -olevan ihmisvarjon hiipivän pimeässä jonkun askeleen päässä hänestä. -Olio, kuka hän sitten lienee ollutkin, näytti kävelevän vaivaloisesti, -hoippui joka askeleella, pysähtyi vähän väliä kuin kootakseen voimia. -Aika ajoin hän päästi kuuluville hillityn valituksen. Kapteeni -heittäytyi hänen eteensä sulkien häneltä tien. - -Kun tuntematon huomasi hänet, kiljahti hän kauhusta, lankesi polvilleen -ja mutisi pelosta katkonaisella äänellä: - -"Armoa! Armoa! Älkää tappako minua!" - -"Kappas vaan!" huudahti kapteeni hämmästyneenä, "sehän on Lörppö! Kuka -riivattu on häntä näin huonosti kohdellut?" - -Ja hän kumartui tämän puoleen. Mies oli todellakin opas. Hän oli -pyörtynyt. - -"Hitto vieköön tuon tolvanan!" mutisi kapteeni halveksivasti; "miten -voisin häntä nyt kuulustella?" - -Mutta rosvo oli neuvokas mies. Hän työnsi pistoolit takaisin vyöhönsä -ja tarttuen haavoittuneeseen heitti hänet olkapäilleen. - -Kantaen taakkaansa, joka ei millään tavalla näyttänyt haittaavan hänen -kulkuaan, hän lähti kiireesti palaamaan samaa tietä, jota oli -tullutkin, ja saapui leiriinsä. - -Hän laski oppaan puoleksi sammuneen rovion luo, johon heitti muutaman -sylyksellisen kuivia puita saadakseen sen jälleen palamaan. Pian hän -saattoi kirkkaassa valossa tarkastaa miestä, joka virui tainnuksissa -hänen jalkojensa juuressa. - -Lörpön kasvot olivat kalmankalpeat, kylmä hiki valui hänen ohimoiltaan, -ja verta virtasi runsaasti haavasta, joka hänellä oli rinnassa. - -"_Cascaras_!" mutisi kapteeni, "kas siinä on miesparka ammuttu pahasti -pilalle. Kunhan hän vain ennen lähtöään voisi minulle ilmoittaa, ketkä -ovat hänet tuollaiseen tilaan saattaneet ja mitä Kennedylle on -tapahtunut!" - -Samoin kuin kaikilla metsänkävijöillä, oli kapteenillakin hieman -lääkitsemistaitoa. Hänen oli helppo hoitaa tuliaseen tuottamaa haavaa. - -Sen huolenpidon vuoksi, jota hän osoitti haavoittuneelle, ei kestänyt -kauan, ennenkuin tämä tuli tajuihinsa. Hän huokasi syvään, avasi hurjat -silmänsä ja voimatta jokseenkin pitkään aikaan lausua sanaakaan hänen -kuitenkin onnistui, ensin moniaan kerran tuloksetta yritettyään, -kapteenin tukemana nousta istumaan. Kohottaen sitten päätään hän lausui -surullisella, matalalla ja katkonaisella äänellä: - -"Kaikki on hukassa, kapteeni! Kepposemme ei ole onnistunut." - -"Tuhat tulimmaista!..." kiljui rosvo raivokkaasti polkien jalkaansa, -"miten on asia voinut käydä niin hullusti?" - -"Nuori tyttö on paholainen!" jatkoi opas sähisevän hengityksen ja yhä -heikommaksi käyvän äänen osoittaessa, että hän voi elää enää vain -muutamia hetkiä. - -"Jos voit", lausui kapteeni ymmärtämättä lainkaan haavoittuneen -huudahdusta, "niin sano minulle, miten kaikki tapahtui ja mikä on -murhaajasi nimi, niin että voin kostaa puolestasi." - -Kaamea hymy levisi oppaan sinertäville huulille. - -"Murhaajan nimikö?" kysyi hän ivallisesti. - -"Niin." - -"Se on doña Luz." - -"Doña Luz!" huudahti kapteeni hypäten hämmästyneenä pystyyn, -"mahdotonta!" - -"Kuulkaa", jatkoi opas, "hetkeni ovat luetut, pian heitän henkeni. -Minun asemassani oleva mies ei valehtele. Antakaa minun puhua älkääkä -keskeyttäkö. En tiedä, ehdinkö sanoa teille kaikki, ennekuin menen -tekemään tiliä Hänelle, joka tietää kaikki." - -"Puhu", lausui kapteeni. - -Ja kun haavoittuneen ääni tuli yhä heikommaksi, polvistui hän tämän -viereen, ettei menettäisi sanaakaan. - -"Antakaa minulle viinaa." - -"Olet mieletön, viinahan tappaisi sinut." - -Haavoittunut ravisti päätään. - -"Se antaa minulle voimaa, jota välttämättä tarvitsen, jotta voisitte -kuulla kaikki, mitä minulla on sanottavana. Enkö jo olekin -puolikuollut?" - -"Olet oikeassa!" mutisi kapteeni. - -"Älkää siis epäilkö", jatkoi haavoittunut, kun hän oli kuullut tämän, -"nyt on kiire, minulla on tärkeitä asioita teille ilmoitettavana." - -"Olkoon menneeksi siis!" kuiskasi rosvo hetken arveltuaan, ja ottaen -esille taskumattinsa ojensi sen oppaan huulille. - -Viimemainittu joi ahneesti ja jokseenkin kauan. Kuumeinen puna kohosi -hänen poskipäilleen, melkein sammuneet silmät alkoivat kiiltää, ja -niistä loisti eloisa tuli. - -"Älkää enää keskeyttäkö minua", sanoi hän varmalla ja jokseenkin -kovalla äänellä, "heti kun huomaatte minun heikontuvan, antakaa minun -juoda, ehkä silloin ehdin kertoa teille kaikki." - -Kapteeni viittasi hänelle merkiksi, että hän noudattaisi hänen -toivomustaan, ja Lörppö alkoi puhua. - -Hänen kertomuksensa kesti kauan, sillä häntä ahdistivat moniaat -heikkoudenkohtaukset. Kun hän oli lopettanut kertomuksensa, lisäsi hän: - -"Huomaatte, että nainen on, kuten jo kerran teille sanoin, paholainen. -Hän on surmannut Kennedyn ja minut. Luopukaa yrittämästä saada häntä -käsiinne, kapteeni, hän on liian vaikeasti saavutettava otus. Ette saa -häntä koskaan haltuunne." - -"Hyvä!" lausui kapteeni rypistäen kulmakarvojaan, "kuvitteletko, että -siis hylkäisin suunnitelman?" - -"No, onnea vain siis!" mutisi opas, "mitä minuun tulee, niin olen -toimittanut asiani, tilini ovat selvät... Hyvästi, kapteeni", lisäsi -hän kummallisesti hymyillen, "matkustan kaikkien paholaisten luo, -siellä kyllä tapaamme toisemme!..." - -Hän kaatui selälleen. - -Kapteeni aikoi nostaa hänet takaisin istumaan, mutta hän oli jo -kuollut. - -"Hauskaa matkaa!" mutisi hän huolettomasti. - -Hän nosti ruumiin olkapäilleen, kantaen sen näreikköön, jonka keskelle -kaivoi kuopan, ja laski ruumiin sinne. Suoritettuaan tämän työn -muutamassa minuutissa hän palasi leirivalkean ääreen, kietoutui -viittaansa, laskeutui pitkälleen maahan ja nukahti lausuttuaan -itsekseen: - -"Parin tunnin perästä koittaa päivä, silloin saamme nähdä, mitä on -tehtävä." - -Rosvot eivät nukkuneet pitkään. Auringon noustessa olivat kaikki -rosvoleirissä liikkeellä. Jokainen laittausi lähtövalmiiksi. - -Kaukana siitä, että olisi luopunut suunnitelmastaan, kapteeni oli -päinvastoin päättänyt panna sen pikaisesti toimeen antamatta -meksikolaisille aikaa etsiä apua preiriellä oleskelevilta -valkoihoisilta metsästäjiltä, jotka olisivat tehneet onnistumisen -hänelle epävarmaksi. - -Heti kun oli varma siitä, että hänen antamansa käskyt oli oikein -ymmärretty, antoi kapteeni lähtömerkin. Joukko lähti marssimaan -intiaanien tavalla, mikä merkitsee sitä, että he sananmukaisesti -käänsivät selkänsä sinne, minne heidän oli kuljettava. - -Saavuttuaan näin eräälle paikalle, joka näytti tarjoavan heille -haluamansa turvallisuustakeet, preirierosvot astuivat maahan ratsujensa -selästä. Hevoset jätettiin muutamien määrättyjen miesten haltuun, ja -rosvot alkoivat lipua maata pitkin kuin jono käärmeitä ja hyppiä -luikertelevalta oksalta toiselle, puulta puulle, ja niin he etenivät -noudattaen varokeinoja, joita yllätyksissä käytetään, kohti -meksikolaisten leiriä. - - - - -III - -Uhraus - - -Kuten olemme kertoneet eräässä edellisessä luvussa, oli tohtori -lähtenyt meksikolaisten leiristä viemään doña Luzin ilmoitusta Mustalle -Hirvelle. - -Niinkuin kaikki oppineet, joiden nimen päätteenä on _us_, oli tohtori -hyvin hajamielinen, ollen kuitenkin maailman hyväätarkoittavin mies. - -Aluksi hän virkaveljiensä tavoin vaivasi päätään yrittäen keksiä niiden -sanojen merkitystä, jotka hänen tuli lausua erämiehelle. - -Hän ei voinut ymmärtää, mitä apua puolivillistä miehestä, joka asui -yksinään preiriellä ja kulutti aikaansa metsästämällä ja pyydyksiä -asettelemalla, saattoi olla hänen ystävilleen. - -Kun hän niin äkkiä oli suostunut toimittamaan tämän tehtävän, oli -siihen ollut ainoana syynä lämmin ystävyydentunne kenraalin -sisarentytärtä kohtaan. Vaikka hän ei odottanutkaan sen johtavan -mihinkään suotuisaan tulokseen, oli hän kuitenkin, kuten olemme -kertoneet, päättäväisesti lähtenyt matkaan, koska muka tietoisuus hänen -lähdöstään tyynnyttäisi nuorta tyttöä. Lyhyesti sanoen, hän oli -pikemmin tahtonut tyydyttää "sairasta" kuin tehdä jotakin hyödyllistä. - -Ollessaan varma siitä, että hänelle annettu tehtävä oli hyödytön, hän -ei viitsinyt täyttä vauhtia ratsastaa Mustan Hirven _toldolle_, kuten -hänen olisi pitänyt, vaan astui alas hevosensa selästä, piti kädessään -suitsia ja alkoi etsiä lääkeyrttejä, johon puuhaan hän pian niin -syventyi, että täydelleen unohti doña Luzin varoitukset ja sen, miksi -oli lähtenyt leiristä. - -Aika kului kuitenkin, päivä oli jo siirtynyt yli puolivälin, ja -tohtoria, jonka jo aikoja sitten olisi pitänyt palata, ei kuulunut. - -Meksikolaisten leirissä vallitsi todellinen levottomuus. - -Kenraali ja kapteeni olivat järjestäneet kaikki kuntoon vakavaa -puolustusta varten hyökkäyksen varalta. - -Ei mikään näyttänyt kuitenkaan heitä uhkaavan. - -Mitä suurin rauha vallitsi edelleen ympäristössä. Meksikolaiset olivat -jo vähällä luulla väärän hälytyksen tapahtuneen. - -Doña Luz yksin tunsi levottomuutensa kasvavan hetki hetkeltä. Katse -suunnattuna tasangolle hän turhaan tähyili sille taholle, mistä hänen -viestinviejänsä piti palata. - -Äkkiä hän oli huomaavinaan, että preiriellä kasvava korkea ruoho oli -aaltomaisessa liikkeessä, joka ei ollut sille ominainen. - -Ei tosiaankaan käynyt tuulenhenkäyksiä. Painostava kuumuus vallitsi -preiriellä, puiden lehdet, jotka auringonsäteet olivat polttaneet -ruskeiksi, olivat liikkumattomat, ja ainoastaan korkea ruoho, joka -liikkui hiljaa ja salaperäisesti, heilui yhä itsestään. - -Ja mikä merkillisintä: tämän melkein huomaamaton liikehtiminen, jonka -vain erikoisen tarkasti katsoen saattoi huomata, ei ollut yleinen, vaan -päinvastoin säännöllisesti jatkuva, läheten vähitellen leiriä -tasaisesti, niin että saattoi arvata siinä piilevän niin sanoaksemme -suunnitellun sysäyksen. Sitä mukaan kun se näet siirtyi leiriä -lähempänä olevaan ruohoon, hiljeni se etäämpänä, ja lopulta se siellä -lakkasi. - -Vallituksille asetetut vahdit eivät tienneet, mikä oli syynä tähän -ruohon heilumiseen, jota he eivät ymmärtäneet lainkaan. - -Kokeneena sotilaana kenraali päätti ottaa siitä selvän, voidakseen sen -mukaan toimia. Vaikka hän ei itse ollut koskaan joutunut kosketuksiin -intiaanien kanssa, oli hän kuitenkin siksi paljon kuullut puhuttavan -heidän taistelutavoistaan, että heti otaksui tässä piilevän jonkun -konnankoukun. - -Tahtomatta jättää leiriä puolustajia vaille, joita se tarvitsi, hän -päätti itse antautua seikkailuun ja lähteä vakoiluretkelle. - -Sillä hetkellä, jolloin hänen juuri piti mennä leirin suojavarusteiden -yli, pysäytti kapteeni Aguilar hänet laskien kunnioittavasti kätensä -hänen olalleen. - -"Mitä tahdotte, ystäväni?" kysyi kenraali häneltä vetäytyen takaisin. - -"Luvallanne rohkenen kääntyä puoleenne tehden erään kysymyksen, herra -kenraali", vastasi nuori mies. - -"Tehkää se." - -"Aiotteko lähteä leiristä?" - -"Aion." - -"Lähteäksenne tietysti vakoiluretkelle?" - -"Lähteäkseni vakoiluretkelle, aivan niin." - -"Se tehtävä kuuluu minulle." - -"Miksi niin?" kysyi kenraali hämmästyneenä. - -"Sehän on luonnollista, herra kenraali, olenhan vain alhainen -upseeriparka, joka saan kaikesta kiittää teitä." - -"Entä sitten?" - -"Vaara, johon antautuisin, jos siinä vaaraa on, ei lainkaan saattaisi -epävarmaksi retkikunnan menestystä, kun sensijaan..." - -"Kun sensijaan?" - -"Jos teidät surmataan?" - -Kenraali hätkähti. - -"Täytyy ottaa kaikki lukuun", jatkoi kapteeni, "kun on tekemisissä -sellaisten vastustajien kanssa, jotka meitä nyt uhkaavat." - -"Aivan niin, entä sitten?" - -"No niin retkikunta joutuisi harhateille, eikä yksikään meistä näkisi -enää sivistysmaita. Te olette pää, me muut olemme vain käsivarret, -teidän on siis jäätävä leiriin." - -Kenraali mietti hetken. Sitten hän puristaen sydämellisesti nuoren -miehen kättä lausui: - -"Kiitos, mutta minun on itseni nähtävä, kuka meitä vastaan vehkeilee. -Tilanne on liian vakava voidakseni luottaa edes teihin." - -"Teidän täytyy jäädä, kenraali", intti kapteeni, "se teidän on tehtävä -ei ainoastaan meidän kaikkien tähtemme, vaan ennen kaikkea -sisarentyttärenne, tuon viattoman ja hennon olennon vuoksi, joka, jos -teille tapahtuisi joku onnettomuus jäisi yksin ja hyljättynä keskelle -julmia kansanheimoja vailla huoltajaa ja turvaa. Mitä minun henkeeni -tulee, niin sillä ei ole niin väliä, sillä olenhan koditon lapsiraukka, -joka kaikesta saan kiittää teidän hyväntahtoisuuttanne. Nyt on tullut -hetki osoittaakseni kiitollisuuttani, antakaa minun siis suorittaa -velkani." - -"Mutta --" aikoi kenraali sanoa. - -"Tiedätte", jatkoi nuori mies innostuen, "että jos voisin korvata -teidät doña Luzin huoltajana, suostuisin siihen mielelläni, mutta vielä -olen liian nuori näytelläkseni niin jaloa osaa. Kuulkaa siis, kenraali, -sallikaa minun mennä sijastanne, se tehtävä kuuluu minulle." - -Puoliväkisin hän sai vanhan upseerin peruuttamaan aikeensa, kiirehti -suojavarustuksille, hyppäsi yhdellä loikkauksella niiden yli ja poistui -kiireisin askelin viitattuaan vielä kerran hyvästiksi. - -Kenraali seurasi häntä katseillaan niin kauan kuin voi hänet eroittaa. -Sitten hän siveli kädellään otsaansa mutisten: - -"Kunnon poika, mainio luonne!" - -"Eikö totta, eno?" vastasi hänelle doña Luz saavuttuaan paikalle -huomaamatta. - -"Olitko sinä täällä, lapsi kulta?" lausui kenraali hymyillen ja siten -turhaan koettaen näyttää iloiselta. - -"Kyllä, eno hyvä, kuulin kaikki." - -"Hyvä, pikku rakkaani", sai kenraali vaivoin sanotuksi, "mutta nyt ei -ole liikutuksille aikaa, minun on ajateltava turvallisuuttasi. Älä ole -täällä pitempään. Tule kanssani, sillä täällä voisi intiaanin kuula -liian helposti sinut tavoittaa." - -Tarttuen tytön käteen hän talutti tämän lempeästi teltalle asti. - -Saatuaan hänet astumaan telttaan sisään hän suuteli häntä otsalle, -varoitti häntä enää tulemasta ulos ja palasi suojavarustuksille, mistä -alkoi mitä huolellisimmin tarkata, mitä tasangolla tapahtui, mielessään -koko ajan laskien, kuinka pitkä aika oli kulunut kapteenin lähdöstä, ja -ihmetellen, ettei hän vielä näkynyt palaavan. - -"Hän lienee joutunut intiaanien käsiin", puheli hän, "ja kenties he jo -ovat hänet tappaneet!" - -Kapteeni Aguilar oli pelkäämätön sotilas, joka oli karaistunut Meksikon -lakkaamattomissa sodissa ja osasi yhdistää rohkeuden varovaisuuteen. - -Päästyään jonkun matkan päähän leiristä hän heittäytyi vatsalleen -maahan ja ryömi eräälle kalliolle, joka täydellisesti sopi hänelle -vaanimispaikaksi. - -Kaikki näytti rauhalliselta hänen ympärillään. Mikään ei saattanut -häntä epäilemään, että vihollinen lähestyi. Jokseenkin pitkän ajan -perästä, kun hän oli tutkinut aluetta, hän valmistautui palaamaan -leiriin viedäkseen sinne sanoman, että kenraali oli erehtynyt, ettei -ollut mikään vaara uhkaamassa, kun äkkiä aivan läheltä häntä joku -olento lähti kiivaasti juoksemaan. - -"Oh! Oh!" mutisi nuori mies, "olisikohan täällä sentään jotakin? -Katsokaammehan hiukan." - -Lähtien siis kalliolta hän astui varovasti pari askelta eteenpäin -ottaakseen varman selon, oliko hänen pelkoonsa todellista aihetta. -Ruoho alkoi liikkua rajusti, kymmenkunta miestä nousi äkkiä hänen -ympärillään ja saarsi hänet ennenkuin hän ehti puolustautua tai palata -turvapaikkaansa, josta oli niin varomatta lähtenyt. - -"Tulitte ainakin sopivaan aikaan", sanoi hän ylenkatseellisen -kylmäverisesti, "nyt ainakin tiedän, keiden kanssa olen tekemisissä." - -"Antautukaa!" kiljui muuan hänen ympärillään tungeksivista miehistä. - -"Olkoon menneeksi!" vastasi Aguilar ivallisesti hymyillen, "mutta te -olette typeriä, sillä minut on ensin kunnollisesti tapettava, ennenkuin -minut voi vangita." - -"No sitten teidät tapetaan, kaunis keikari", vastasi ensinmainittu -puhuja röyhkeästi. - -"Sen otan lukuun", lausui kapteeni, "ja puolustaudun. Se synnyttää -hälinää, ystäväni kuulevat sen, yllätyksenne ei onnistu, ja sitä juuri -haluankin." - -Hän lausui nämä sanat niin rauhallisesti, että se pani preirierosvot -miettimään. Nämä miehet kuuluivat kapteeni Uaktehnon joukkoon. Hän -itsekin oli mukana. - -"Niin", vastasi roistojen päällikkö virnistellen, "aikomuksenne on -hyvä, mutta teidät voi, ikävä kyllä, surmata ilman meluakin, ja silloin -suunnitelmanne on mennyt karille." - -"Pyh! Kuka sen tietää!" sanoi nuori mies. - -Ennenkuin preirierosvot saattoivat arvatakaan, teki hän huikean hypyn -taaksepäin, kaatoi maahan kaksi miestä ja alkoi tavattoman nopeasti -juosta leirille päin. - -Ensi hämmästyksestä toinnuttuaan roistot syöksyivät häntä seuraamaan. - -Tätä pikajuoksukilpailua kesti verrattain kauan rosvojen kykenemättä -huomattavasti lyhentämään heidän ja pakenijan välistä matkaa. Ajaen yhä -häntä takaa he koettivat välttää, etteivät meksikolaisten vahdit, jotka -he halusivat yllättää, saisi nähdä heitä, ja siksi heidän oli pakko -tehdä liikkuessaan kierroksia, jotka tietysti hidastuttivat heidän -kulkuaan. - -Kapteeni oli saapunut äänenkantaman päähän tovereistaan. Hän katsahti -taakseen, ja käyttäen hyväkseen pysähdysaikaa, kun hän hengähti, rosvot -lähenivät häntä huomattavasti. - -Nuori mies tiesi, että jos hän jatkaisi juoksuaan, hän aiheuttaisi sen -onnettomuuden, jota hän halusi välttää. - -Hän teki hetkessä päätöksensä, päätti kuolla kuin sotilas, kaatua -taistelussa ja olla hyödyksi niille, joiden puolesta uhrautui. - -Hän nojautui puuta vasten, pani puukkonsa vierelleen käden ulottuville, -otti esille pistoolinsa vyöltään ja kääntyi roistoihin päin, jotka -olivat hänestä enää vain kolmisenkymmenen askeleen päässä. -Kiinnittääkseen ystäviensä huomiota puoleensa, hän huusi kaikuvalla -äänellä: - -"Huomio! Huomio! Vihollisia!..." - -Sitten hän mitä kylmäverisimmin laukaisi kuin pilkkaan ampuen -- -hänellä oli neljä kaksipiippuista pistoolia -- toistaen joka kerta, kun -yksi rosvo kaatui: - -"Huomio! Vihollisia!... He piirittävät meitä, varokaa, varokaa!" - -Vimmastuneina tästä sisukkaasta puolustustavasta roistot karkasivat -hänen kimppuunsa unohtaen kokonaan varovaisuuden, jota tähän asti -olivat noudattaneet. - -Alkoi kauhistava, sekasortoinen taistelu, jota yksi mies kävi kahta-, -kolmeakymmentä vastaan, sillä aina kun yksi rosvoista kaatui, astui -hänen tilalleen toinen. - -Taistelu oli hirvittävä! - -Nuori mies oli päättänyt uhrata henkensä, mutta tahtoi sen myydä niin -kalliisti kuin mahdollista. - -Kuten sanottu, joka lakauksella, jonka hän ampui, ja joka kerta, kun -hän heilutti puukkoaan, hän päästi varoitushuudon, ja siihen -meksikolaiset vastasivat puolestaan avaten musketeistaan yhteistulen -rosvoja vastaan. Nämä olivat silloin puoliksi näkyvissä hyökätessään -raivoisasti miehen kimppuun, joka niin uljaasti sulki heiltä tien -uskollisen rintansa murtumattomalla suojamuurilla. - -Vihdoin kapteeni lyyhistyi yhden polven varaan. Rosvot syöksyivät -suinpäin hänen kimppuunsa haavoittaen toinen toistaankin, kun olivat -niin innoissaan hänet hengiltä saadakseen. Tuollaista ottelua ei voinut -kestää pitkälti. Kapteeni Aguilar kaatui, mutta kaatuessaan hän vei -mukanaan kaksitoista rosvoa, jotka olivat menettäneet henkensä ollen -hänelle verisenä saattueena hautaan. - -"Hm!" mutisi kapteeni Uaktehno katsellessaan häntä ihaillen ja -koettaessaan seisahduttaa verta ammottavasta haavasta, jonka oli saanut -rintaansa; "mikä tuima mies! Jos muut ovat samanlaisia kuin hän, emme -me koskaan pääse perille. Eteenpäin", jatkoi hän kääntyen tovereittensa -puoleen, jotka odottivat hänen käskyjään, "älkää antako itseänne ampua -enää kuin kyyhkysiä. Hyökkäykseen!" - -Preirierosvot syöksyivät seuraamaan häntä huitoen aseillaan ja alkoivat -nousta kukkulalle huudahdellen: "Hyökkäykseen! Hyökkäykseen!" - -Meksikolaiset, jotka olivat olleet kapteeni Aguilarin sankarillisen -kuoleman todistajia, valmistautuivat kostamaan hänen puolestaan. - - - - -IV - -Tohtori - - -Sillä aikaa, kun tapaukset täällä kehittyivät näin kauheiksi, keräsi -tohtori kasveja kaikessa rauhassa. - -Ihastuneena rikkaasta kasvistosta, joka oli hänen silmiensä edessä, tuo -kunnon oppinut oli unohtanut kaiken muun kuin runsaan saaliin, jonka -nyt voisi saada. Hän käyskenteli kumarruksissa pysähtyen joka kasvin -eteen, jota ihaili kauan aikaa, ennenkuin raskitsi sen riistää maasta. - -Kun hänellä oli koossa lukematon määrä kasveja, jotka hänen mielestään -olivat tavattoman harvinaisia, päätti hän vihdoinkin istuutua puun -juurelle, rauhassa luokittaakseen ne niin huolellisesti kuin kaikki -etevät tiedemiehet tavallisesti menettelevät tässä erikoisessa työssä, -vähän väliä pureskellen korpunpalasia, joita veti esille repustaan. - -Hän oli jo kauan syventyneenä tähän työhön, joka tuotti hänelle -suunnatonta nautintoa, jommoista vain oppineet voivat tuntea, ja olisi -luultavasti unohtunut tätä työtä tekemään, kunnes yö olisi hänet -yllättänyt ja pakoittanut hänet etsimään suojaa, ellei muuan varjo -olisi äkkiä asettunut juuri hänen ja auringon välille ja pimittänyt -kasveja, joita hän niin huolellisesti luokitteli. - -Koneellisesti tohtori kohotti päätään. - -Mies, joka nojautui pitkään rihlapyssyyn, oli pysähtynyt hänen eteensä -ja tarkasteli häntä pilkallisen huomaavaisesti. - -Mies oli Musta Hirvi. - -"He! he!" naurahti hän tohtorille, "mitäs te siinä hommaatte, arvoisa -herra? Hiisi vieköön, kun näin jotakin liikkuvan, niin luulin, että -tiheikössä oli metsäkauris, ja olin vähällä lennättää teihin luodin." - -"Hitto!" huudahti tohtori katsahtaen häneen kauhistuneena, "huomatkaa -tarkoin, olisitte voinut minut tappaa, tiedättekö?" - -"Jumaliste!" jatkoi erämies naurahtaen, "mutta älkää lainkaan pelätkö, -huomasin erehdykseni ajoissa." - -"Jumalan kiitos." - -Ja tohtori, joka oli huomannut harvinaisen kasvin, kumartui -innostuneena sitä ottamaan. - -"Ettekö siis tahdo minulle sanoa, mitä siinä teette?" jatkoi erämies. - -"Näettehän sen hyvin itsekin, ystäväni." - -"Minäkö? Niin, näen teidän huvittelevan itseänne kiskomalla preirieltä -rikkaruohoja, siinä kaikki, ja kysyn itseltäni, mitä hyötyä tuosta voi -olla." - -"Oh, tietämättömyys!" mutisi oppinut ja lisäsi sitten kovaa sillä -alentuvaisella äänenpainolla, joka on niin ominainen Aesculapiuksen -oppilaille, "ystäväni, minä etsin kasveja, joita kerään luokitellakseni -ne herbaariooni. Näiden preirieseutujen kasvisto on suurenmoinen. Olen -vakuutettu, että olen keksinyt ainakin kolme uutta _Chirostemon -pentadactylon_-muunnosta, jotka kuuluvat _flora mexicanaan_." - -"Ah", huudahti erämies ja koki parhaansa mukaan olla purskahtamatta -nauramaan aivan tohtorin nenän edessä, "luulette löytäneenne kolme -uutta..." - -"_Chirostemon pentadactylon_-muunnosta, niin ystäväni", täydensi -oppinut lempeästi. - -"Ahaa!" - -"Ehkä niitä on neljäkin." - -"Oh, oh! Onkohan tuo kovinkin hyödyllistä?" - -"Mitä, etteikö se ole hyödyllistä!" huudahti lääkäri närkästyneenä. - -"Älkää pahastuko, en ymmärrä näitä asioita, nähkääs." - -"Aivan niin!" sanoi oppinut Mustan Hirven äänensävyn tyynnyttämänä, -"ette saata ymmärtää näiden tutkimusten merkitystä, jotka vievät -tiedettä suunnattoman askeleen eteenpäin." - -"Sepä ihmeellistä! Ja kiskoaksenne tuolla tavalla kasveja olette -saapunut preirielle?" - -"Vain sentähden." - -Musta Hirvi katseli häntä sillä ihastuksella, jonka synnyttää -selittämättömän ilmiön näkeminen. Erämies ei voinut ymmärtää, että -selväjärkinen mies päättäisi tuolla tavalla vapaaehtoisesti antautua -viettämään elämää, joka on täynnä kieltäymyksiä ja vaaroja, siinä -selittämättömässä tarkoituksessa, että saisi repiä ruohoja, jotka eivät -kelpaa mihinkään. Hän tulikin tovin kuluttua siihen johtopäätökseen, -että oppinut oli päästään vialla. Hän katsahti häneen sääliväisesti, -kohotti päänsä ja vieden kiväärin olalleen valmistui jatkamaan -matkaansa. - -"No niin, no niin", sanoi hän äänenpainolla, jolla puhutellaan lapsia -ja mielipuolia, "olette oikeassa, kunnon herra. Noukkikaa kasveja, ette -sillä vahingoita ketään, sillä kyllä niitä sentään aina jää tarpeeksi. -Onnea vain ja näkemiin!" - -Hän vihelsi koirat luokseen, astui pari askelta, mutta tuli heti -takaisin: - -"Sananen vielä", lausui hän kääntyen tohtorin puoleen, joka ei enää -ajatellut häntä ja oli jälleen tieteellisessä puuhassaan. - -"Puhukaa", sanoi tohtori kohottaen päätään. - -"Toivon, että nuori nainen, joka eilen kävi tervehtimässä minua -majassani enonsa seurassa, voi hyvin, vai mitä? Ette voi kuvitella, -kuinka se lapsiraukka herättää mielenkiintoani, kunnon herra." - -Tohtori nousi äkkiä seisomaan lyöden kädellään otsaansa. - -"Mikä pöhkö minä olenkaan!" huudahti hän. "Olin sen kokonaan -unohtanut." - -"Unohtanut, mitä sitten?" kysyi erämies hämmästyneenä. - -"Se on aivan minun tapaistani!" mutisi oppinut. "Onneksi ei vahinko ole -kovinkaan suuri, ja kun te kerran olette tässä, niin on helppo korjata -laiminlyöntini." - -"Mistä vahingosta puhutte?" tiedusteli erämies alkaen käyden -levottomaksi. - -"Voitteko sitä kuvitella?" jatkoi tohtori rauhallisesti. "Tiede saattaa -minut siihen määrin vallata, että usein unohdan syödä ja juoda. Ihmekö -sitten, että unohdan minulle uskotut tehtävät, eikö niin?" - -"Asiaan! Asiaan!" huomautti erämies kärsimättömästi. - -"Niin, asiaan. Se on perin yksinkertainen. Lähdin päivän koitteessa -leiristä tavatakseni teidät, mutta kun olin saapunut tänne, ihastuin -lukemattomiin harvinaisiin kasveihin, joita hevoseni polki jalkojensa -alle, niin että muistamatta enää jatkaa matkaani pysähdyin ensin -korjaamaan maasta erään kasvin, sitten huomasin toisen, jota ei ollut -herbaariossani, sitten kolmannen ja niin edespäin. Lyhyesti sanoen en -ajatellutkaan tulla luoksenne, olinpa siihen määrin syventynyt -tutkimuksiini, ettei edes odottamaton tulonne vähän aikaa sitten -johdattanut mieleeni, mitä minun piti teille sanoa." - -"No niin, te lähditte leiristä auringon noustessa?" - -"Aivan niin." - -"Tiedättekö, mitä kello nyt on?" - -Oppinut katsoi aurinkoon. - -"Kello on vähän vaille kolme", sanoi hän, "mutta se ei merkitse mitään, -toistan sen vielä. Kun te kerran olette tässä, niin esitän teille, mitä -doña Luz käski minun teille sanoa, ja sitten kaikki on hyvin, kuten -toivon." - -"Jumala suokoon, ettei laiminlyöntinne aiheuttaisi suurta -onnettomuutta!" lausui erämies huokaisten. - -"Mitä tarkoitatte?" - -"Pian saatte sen tietää. Toivon erehtyväni. Puhukaa, kuuntelen teitä." - -"Doña Luz käski minun sanoa teille näin." - -"Siis doña Luz lähettää teidät luokseni." - -"Hänpä juuri." - -"Leirissä on siis tapahtunut jotakin vakavaa?" - -"Aivan oikein! Tosiaankin, tämä saattaa olla vakavampaa kuin aluksi -luulinkaan. Asiain kulku oli seuraava: viime yönä yksi oppaistamme..." - -"Lörppökö?" - -"Hän juuri. Tunnetteko hänet?" - -"Kyllä. Entä edelleen?" - -"No niin! Tämä mies näytti vehkeilevän erään toisen samanlaisen rosvon -kanssa jättääkseen leirin nähtävästi intiaanien käsiin. Doña Luz sattui -kuulemaan näiden roistojen koko keskustelun, ja sillä hetkellä, jolloin -he menivät hänen ohitseen poistuakseen leiristä, hän ampui suoraan -heitä kohti kaksi pistoolinlaukausta." - -"Saiko hän heidät surmatuksi?" - -"Valitettavasti ei. Vaikka toinen varmasti oli vaikeasti haavoittunut, -pääsi hän karkuun." - -"Kumpi heistä?" - -"Lörppö." - -"Entä edelleen?" - -"Sitten doña Luz vannotti minua saapumaan luoksenne ja sanomaan -teille... odottakaahan hiukan", lausui oppinut koettaen muistella. - -"Musta Hirvi, hetki on tullut!" keskeytti erämies vilkkaasti. - -"Juuri niin!" myönsi tiedemies hieroen riemuissaan käsiään, "se oli -minulla kielen päässä. Tunnustan, että se minusta tuntui jokseenkin -hämärältä ja etten ymmärtänyt siitä yhtään mitään, mutta te kyllä -selitätte sen minulle, eikö niin?" - -Erämies tarttui lujasti hänen käteensä ja kurkottaen kasvojaan aivan -hänen kasvojensa lähelle sanoi katse hehkuvana ja suuttumusta -kuvastavana: - -"Hupsu raukka! Miksi ette tullut niin nopeasti kuin suinkin tapaamaan -minua? Sen sijaan hukkasitte aikaa kuin hölmö! Viivytyksenne kenties -aiheuttaa kaikkien ystävienne kuoleman." - -"Olisiko se mahdollista?" huudahti tohtori alakuloisena eikä -loukkaantunut siitä hiukan röyhkeästä tavasta, millä erämies häntä -ravisti. - -"Teillä oli tehtävä, joka koski elämää ja kuolemaa, senkin houkkio! -Mitä nyt on tehtävä? Ehkä on jo liian myöhäistä!" - -"Oh! Älkää sanoko niin!" huusi oppinut kiihtyneenä. "Kuolen epätoivoon, -jos asian laita on niin!" - -Miesparka purskahti itkuun ja osoitti, että häntä vaivasi mitä -vilpittömin murhe. - -Mustan Hirven täytyi häntä lohduttaa. - -"Saammehan nähdä. Rohkeutta, kunnon oppinut", sanoi hän lauhtuen, -"hitto vie, kenties kaikki ei vielä olekaan hukassa!" - -"Oi! Jos minä olisin syypää niin suureen onnettomuuteen, niin en -tahtoisi elää enää senjälkeen!" - -"Mikä on tehty, se on tehty! Meidän on nyt ryhdyttävä toimimaan", -lausui erämies filosofisesti. "Koetan keksiä keinon, jolla voimme -auttaa heitä. Jumalan kiitos! En ole niin yksin kuin saattaisi luulla. -Toivon, että muutaman tunnin päästä olen saanut kootuksi -kolmisenkymmentä preirien parasta rihlamiestä." - -"Pelastatte heidät, eikö niin?" - -"Teen ainakin kaikki, mitä on tarpeen, ja jos Jumala sen hyväksi näkee, -niin onnistun." - -"Olkoon taivas teille suosiollinen!" - -"Amen!" sanoi erämies tehden hurskaasti ristinmerkin. "Kuulkaa nyt, -mitä sanon. Palatkaa leiriin." - -"Aivan heti!" - -"Mutta nyt ette enää saa poimia kasveja ettekä repiä niitä maasta." - -"Oh! Sitä en tee, sen vannon! Kirottu olkoon se hetki, jolloin rupesin -kasveja keräämään!" huudahti oppinut koomillisen epätoivoisena. - -"Hyvä! On siis sovittu, palaatte nuoren naisen ja hänen enonsa luo, -käskette heidän olla varuillaan ja hyökkäyksen sattuessa valppaasti -puolustautua ja sanotte heille, että pian tulee ystäviä heidän -avukseen!" - -"Sen sanon heille!" - -"Siis ratsaille ja täyttä neliä leiriin." - -"Olkaa huoletta, mutta te, mitä te aiotte tehdä?" - -"Älkää välittäkö minusta, en jää toimettomaksi, kiiruhtakaa itse vain -ystävienne luo niin pian kuin pääsette." - -"Tunnin kuluessa olen heidän luonaan!" - -"Rohkeutta vain ja onnea! Älkää heittäytykö epätoivoisiksi!" - -Musta Hirvi hellitti kätensä hevosen suitsista, joihin oli tarttunut, -ja tohtori lähti ratsastamaan täyttä laukkaa, mikä ei ollut sellaisen -miehen tapaista, jolla muutenkin oli kova työ pysyäkseen tasapainossa. - -Metsästäjä katseli hänen jälkeensä vähän aikaa, kääntyi sitten ympäri -ja lähti kiireesti metsään. - -Hän oli kävellyt tuskin kymmentä minuuttia, kun äkkiä seisoi vastatuksin -Eusebion kanssa, joka kuljetti poikittain satulanpuulla lepäävää -pyörtynyttä Uskollisen Sydämen äitiä. - -Tapaaminen oli erämiehelle hyvä sattuma, jota hän käytti hyväkseen -kysyäkseen vanhalta espanjalaiselta luotettavia tietoja metsästäjistä, -ja niitä vanhus kiirehtikin hänelle antamaan. Sitten molemmat miehet -menivät erämiehen majaan, jonne he aikoivat väliaikaisesti sijoittaa -ystävänsä vanhan äidin. - - - - -V - -Liitto - - -Meidän on taas palattava Uskollisen Sydämen luo. - -Käveltyään kymmenisen minuuttia viitsimättä edes seurata polkua, -jommoisia kulkee lukemattomia ristiin rastiin preiriellä, erämies -pysähtyi, laski kiväärinperän maahan, katseli tarkkaavaisesti joka -suunnalle, kuunteli kaikkia niitä tuhansia ääniä, joita erämaassa -kuulee ja jotka kaikki ilmaisevat jonkun erikoisen asian, jos vain on -tottunut eräelämään, ja nähtävästi tyytyväisenä huomioihinsa matki -kolmeen eri otteeseen tasaisin väliajoin harakanhuutoa niin mainiosti, -että useat näistä linnuista, jotka olivat olleet tuuheiden puiden -kätkössä, heti vastasivat. - -Kolmas huuto oli tuskin lakannut kaikumasta ilmassa, kun metsä, joka -siihen asti oli ollut aivan hiljainen ja näyttänyt vaipuneen mitä -täydellisimpään autiuteen, äkkiä muuttui kuin taikaiskusta vilkkaaksi. - -Joka puolelta kohosi pensaikkojen ja ruohoston keskeltä, johon he -olivat kätkeytyneet, joukoittain tarmokkaan näköisiä ja omituisesti -puettuja metsästäjiä, jotka pian olivat tiheänä kehänä erämiehen -ympärillä. - -Sattuma aiheutti, että ensimmäiset kasvot, jotka Uskollinen Sydän -huomasi, olivat Mustan Hirven ja Eusebion, jotka molemmat olivat olleet -aivan hänen lähellään. - -"Oh!" sanoi hän ojentaen heille iloisesti kätensä, "ymmärrän kaikki, -ystäväni, kiitos, kiitos, tuhannet kiitokset sydämellisestä avustanne, -mutta, Jumalan kiitos, en tarvitse sitä enää." - -"Sitä parempi", virkkoi Musta Hirvi. - -"Oletteko siis onnellisesti päässyt noiden kirottujen punanahkojen -käsistä?" kysyi häneltä vanha palvelija kiihkeästi. - -"Älkää puhuko pahaa comancheista", vastasi Uskollinen Sydän hymyillen, -"he ovat nyt veljiäni." - -"Puhutko vakavasti", tiedusti Musta Hirvi, "oletko tosiaankin hyvissä -väleissä intiaanien kanssa?" - -"Saatte itse sen todeta. Rauha on solmittu heidän, minun ja minun -ystävieni välillä. Jos haluatte, voin kyllä esittää teidät -toisillenne." - -"Hitto soikoon! Nykyisissä olosuhteissa ei mikään voi olla meille -parempaa", sanoi Musta Hirvi, "ja koska kerran olet vapaa, niin voimme -nyt ryhtyä auttamaan toisia henkilöitä, jotka tällä hetkellä ovat -suuressa vaarassa ja luultavasti kipeästi kaipaavat apuasi." - -"Mitä tarkoitat?" kysyi Uskollinen Sydän. - -"Tarkoitan, että ne henkilöt, joille jo kerran olet tehnyt suuren -palveluksen, ovat tällä hetkellä preirierosvojoukon piirittäminä, joka -luultavasti kohta hyökkää heidän kimppuunsa, ellei se ole jo niin -tehnyt." - -"Meidän on riennettävä heidän avukseen!" huudahti Uskollinen Sydän -kykenemättä hallitsemaan liikutustansa. - -"Totta tosiaan! Se onkin meidän aikomuksemme, mutta tahdoimme ensin -vapauttaa sinut, Uskollinen Sydän. Olet liittomme sielu, ilman sinua -emme pystyisi aikaansaamaan mitään." - -"Kiitos, ystäväni, mutta nyt olen vapaa, kuten itsekin voit nähdä. Ei -mikään enää pidätä meitä, lähtekäämme siis matkaan!" - -"Anteeksi", puhkesi Musta Hirvi puhumaan, "mutta me joudumme tekemisiin -sangen voimakkaan roistojoukon kanssa. Rosvot, jotka tietävät, että -heillä ei ole sääliä odotettavana, taistelevat kuin tiikerit. Mitä -suurempi luku meitä on, sitä suuremmat ovat menestymisen -mahdollisuudet." - -"Aivan niin! Mutta mihin tahdot puheellasi päästä?" - -"Siihen, että koska olet nimessämme tehnyt rauhan comanchien kanssa, -niin voisi..." - -"Olet oikeassa,. hiisi vie", keskeytti Uskollinen Sydän hänet -innostuen; "intiaanisoturit ovat varmaankin onnellisia, kun tarjoamme -heille tilaisuuden osoittaa kuntoaan. He ovat varmasti iloisia -saadessaan auttaa meitä retkellämme. Minä otan hoitaakseni sen asian, -seuratkaa kaikki minua. Esitän teidät uusille ystävillenne." - -Erämiehet kokoontuivat neljäkymmentä miestä käsittäväksi tiheäksi -joukoksi. - -Aseet oli rauhan merkiksi käännetty ylösalasin, ja kaikki lähtivät -metsästäjän jäljessä kulkemaan leiriin päin. - -"Entä missä on äitini?" tiedusti Uskollinen Sydän rauhattomana -Eusebiolta. - -"Hän on turvassa, Mustan Hirven majassa." - -"Miten hän voi?" - -"Hyvin, vaikka levottomuus häntä jäytää", vastasi vanhus; "äitinne on -nainen, joka elää vain sydämellään. Hänellä on suunnaton rohkeus, -suurimmatkaan ruumiilliset tuskat eivät häntä lannista, eikä hän enää -kärsi niistä julmista kidutuksista, joiden alaiseksi hän oli joutunut." - -"Jumalan kiitos! Mutta häntä ei saa enää kauemmin pitää tappavassa -epävarmuuden tilassa. Missä on hevosesi?" - -"Se on kätkettynä tänne läheisyyteen." - -"Ota se ja lähde äitini luo, rauhoita häntä ja menkää molemmat Verdi -Gris-joen luolaan, jossa hän on turvassa kaikilta vaaroilta. Jäät sinne -hänen kanssaan. Luolan löytää helposti, se on aivan lähellä _kuolleen -bisonin_ kiveä. Kun olette saapuneet mainitulle paikalle, päästätte -irti rastreroni, jotka annan mukaanne. Ne vievät teidät suoraan -perille. Oletko ymmärtänyt?" - -"Täydelleen." - -"Lähde siis matkaan. Kas niin, nyt olemme saapuneet leiriin, sinua ei -täällä tarvita, kun sitävastoin läsnäolosi on siellä välttämätön." - -"Minä lähden." - -"Hyvästi." - -"Näkemiin." - -Eusebio vihelsi luokseen koirat, jotka hän sitoi nuoralla. -Puristettuaan vielä kerran nuoren miehen kättä hän lähti, kääntyi -oikealle ja painui jälleen metsään, kun taas erämiesten joukko tuli -tasangon reunalle, missä intiaanileiri oli. - -Comanchit muodostivat jonkun askeleen päässä leirinsä ulkoreunasta -laajan puoliympyrän, jonka keskellä olivat heidän päällikkönsä. - -Ottaakseen tulijat juhlallisesti vastaan he olivat pukeutuneet -koreimpiin pukuihinsa ja maalanneet itsensä, esiintyen täysissä -sotavarustuksissa. - -Uskollinen Sydän käski joukon pysähtyä ja jatkaen yksin matkaansa -levitti bisoninnahan, jonka antoi tuulessa hulmuta. Kotkanpää erosi nyt -muista päälliköistä ja tuli erämiehen eteen antaen hänkin rauhan -merkiksi bisoninnahan hulmuta. Kun molemmat miehet olivat kolmen -askeleen päässä toisistaan, puhkesi Uskollinen Sydän puhumaan: - -"Elämän Herra", sanoi hän, "näkee sydämiimme, hän tietää, että meidän -keskuudessamme tie on kaunis ja avoin ja että sanat, jotka rintamme -kuiskaa ja suumme ääntää, ovat vilpittömiä. Valkoihoiset erämiehet -tulevat punaisten veljiensä vieraiksi." - -"Olkoot he tervetulleet", vastasi Kotkanpää sydämellisesti kumartaen -majesteettisen sirosti ja ylevästi, kuten on intiaanien tapana. - -Kun nämä sanat oli lausuttu, kohottivat comanchit ja erämiehet aseensa -ilmaan, pitkällisesti huutaen ilosta. - -Sitten luovuttiin kaikista muodollisista menoista, molemmat joukot -sekaantuivat toisiinsa ja sulivat niin pian yhteen, että muutaman -minuutin kuluttua oli enää vain yksi joukko. - -Koska Uskollinen Sydän kuitenkin tiesi Mustan Hirven sanoista, kuinka -kalliita hetket olivat, vei hän Kotkanpään syrjään ja selitti hänelle -suoraan, mitä hän toivoi hänen heimoltaan. - -Päällikkö hymyili kuullessaan pyynnön. - -"Veljeni saa olla tyytyväinen", sanoi hän, "odottakoon hän hetken." - -Jättäen nyt erämiehen seuran hän meni toisten päällikköjen luo. - -Kuuluttaja nousi heti erään majan kuistille ja kutsui kovaa huutaen -kuuluisimmat soturit kokoukseen neuvostomajaan. - -Uskollisen Sydämen pyyntöön suostuttiin yksimielisesti. -Yhdeksänkymmentä valiosoturia, joita Kotkanpää johti, määrättiin -seuraamaan erämiesten mukana ja toimimaan kaikin voimin, jotta heidän -retkensä onnistuisi. - -Kun päällikköjen päätös tuli heimokunnan keskuudessa tunnetuksi, oli -ilo yleinen. - -Liittoutuneiden tuli lähteä liikkeelle auringon laskiessa voidakseen -yllättää vihollisensa. - -Noudattaen kaikkia niitä juhlallisuuksia, jotka ovat tavallisia -tällaisissa tapauksissa, tanssittiin suurta sotatanssia, jonka aikana -soturit lakkaamatta kertasivat kuorossa: - -"_Wabuindam Kitshi manituu agarmissei hapith neatissum_!" - -Mikä suomeksi kuuluu: - -"Elämän Herra, katsele minua suosiollisesti, olet antanut minulle -rohkeuden avata suoneni." - -Kun oltiin lähtökunnossa, valitsi Kotkanpää, joka tiesi, millaisten -vaarallisten vihollisten kimppuun hänen olisi hyökättävä, kaksikymmentä -soturia, joihin hän saattoi luottaa, ja lähetti heidät edeltäkäsin -vakoojiksi annettuaan heille _scolte wigwasia_ eli tuohta, niin että he -voisivat heti sytyttää tulen herättääkseen pääjoukon huomion hälytyksen -sattuessa. - -Sitten hän huolellisesti tarkasti soturiensa aseet ja tyytyväisenä -tulokseen antoi lähtömerkin. - -Comanchit ja erämiehet asettuivat peräkkäisjonoon, ja kukin osasto -asianomaisen päällikkönsä johdolla marssi leiristä, saattelevien -ystävien metsänreunaan asti toivottaessa heille onnea ja lausuessa -kehoituksen sanoja. - -Tähän pieneen armeijaan kuului satakolmekymmentä rohkeata, täysin -aseistettua miestä, ja heitä komensivat päälliköt, joita mikään vaara -ei voinut saattaa epäröimään tai pyörtämään takaisin. Suurien, tummien, -avaruudessa raskaasti kiitävien pilvien lomitse aika ajoin pilkistävä -kuu siroitteli silloin tällöin vain kalpeata ja himmeätä valoaan, joka -kadotessaan vaikutti sen, että esineet näyttivät aavemaisilta. - -Tuuli puhalteli puuskittain ja katosi syvänteihin ulvoen hiljaa ja -valittaen. - -Yö oli ylipäätään niitä, jotka ihmissuvun historiassa näyttävät olevan -määrätyt näkemään kolkkoja murhenäytelmiä. Soturit marssivat -vaiteliaina. He näyttivät pimeässä aavejoukolta, joka oli noussut -haudoistaan, kiirehtien toimeenpanemaan nimetöntä työtä, jonka Jumala -oli kironnut ja jota yksistään yö saattoi varjollaan suojella. - -Puoliyön aikaan lausuttiin pysähtymiskäsky hiljaisella äänellä. - -Leiriydyttiin odottamaan vakoilijoita, joiden piti tuoda tietoja. Kukin -kietoutui vaatteihinsa niin hyvin kuin osasi ja laskeutui levolle sille -paikalle, missä oli, ollakseen valmiina ensimmäisen merkin kuullessaan. - -Ei mitään tulia sytytetty. - -Intiaanit, jotka luottavat tiedustelijoihinsa, eivät koskaan aseta -vahteja ollessaan sotaretkellä. Kului kaksi tuntia. - -Meksikolaisten leiri oli korkeintaan kolmen mailin päässä, mutta -ennenkuin liittolaiset rohkenivat mennä lähemmäksi, tahtoivat päälliköt -päästä varmuuteen siitä, että tie oli vapaa. Siinä tapauksessa, että -asianlaita ei olisi niin ollut, halusivat he tietää, kuinka paljon oli -vihollisia, jotka sulkivat heiltä tien, ja millainen heidän -hyökkäyssuunnitelmansa näytti olevan. Kun Uskollinen Sydän -kärsimättömänä valmistautui itse menemään vakoiluretkelle, kuului -pensaikosta aluksi melkein huomaamatonta kahinaa, joka kuitenkin -vähitellen kasvoi, ja kaksi ihmistä tuli näkyviin. - -Ensimmäinen oli yksi comanchitiedustelijoista, toinen oli tohtori. - -Oppinut raukka oli säälittävässä tilassa. - -Hän oli kadottanut tekotukkansa, vaatteet olivat siekaleina, kasvoilla -kuvastui kauhu, ja hänen koko olemuksensa ilmaisi kamppailun -silminnähtäviä jälkiä. - -Kun hän tuli Kotkanpään ja Uskollisen Sydämen eteen, kaatui hän -suulleen maahan ja meni tajuttomaksi. - -Häntä alettiin kiireesti hoitaa. - - - - -VI - -Viimeinen hyökkäys - - -Lancerot, jotka olivat vahdissa suojavarustusten takana, ottivat -preirierosvot uljaasti vastaan. - -Raivostuneena kapteeni Aguilarin kuolemasta kenraali, joka tiesi, että -hänellä ei ollut tällaisilta ihmisiltä mitään armoa odotettavissa, oli -päättänyt kaiken uhalla tehdä vastarintaa ja menettää henkensä, -ennenkuin antautuisi heidän käsiinsä. - -Meksikolaisia, ottaen lukuun peonit ja oppaat, joihin tuskin uskalsi -luottaa, oli vain seitsemäntoista, miehiä ja naisia yhteensä. -Preirierosvoja oli ainakin neljäkymmentä. Lukumääräinen epäsuhde oli -siis sangen suuri piirittäjien ja piiritettyjen välillä, mutta leirin -vahvan aseman vuoksi, se kun sijaitsi kalliohuippujen keskellä, tuli -tämä epäsuhde vain osittain näkyviin, ja voimat olivat melkein -tasaväkiset. Kapteeni Uaktehno ei ollut hetkeäkään kuvitellut -vähäisiksi hyökkäyksen vaikeuksia, joita oli melkein mahdoton voittaa, -mikäli hyökkäyksen tuli tapahtua avonaiselta paikalta ja suojatta, -mutta hän oli arvellut voivansa yllättää vahdit, ja ennen kaikkea hän -oli luottanut Lörpön petokseen. Vain asianhaarain yllyttämänä hän, -raivostuneena kapteeni Aguilarin hänelle aiheuttamasta mieshukasta, oli -antanut hyökkäyskäskyn. - -Mutta kun ensi kiihko oli mennyt ohi ja hän huomasi, kuinka häneltä -kaatui miehiä, voimatta kostaa ja valloittamatta tuumaakaan lisää alaa, -päätti hän, ei luopua piirityksestä, vaan siirtää hyökkäyksen -myöhemmäksi toivoen pääsevänsä parempaan tulokseen yön aikana -tehtävällä rohkealla äkkirynnäköllä tai viimeisenä hätäkeinona -saattamalla piiritetyt ennemmin tai myöhemmin nälkäkuoleman uhkaamiksi. - -Hän luuli olevansa varma siitä, että oli mahdotonta saada keltään apua -näillä preirieillä, joilla tapaa vain kaikille valkoihoisille -vihamielisiä intiaaneja tai joitakin erämiehiä ja metsästäjiä, eivätkä -nämä välitä sekaantua asioihin, jotka eivät lainkaan koske heitä. - -Tehtyään kerran päätöksen kapteeni pani sen heti täytäntöön. - -Hän katsahti ympärilleen: tilanne oli edelleen sama. Äärimmäisin -ponnistuksinkaan eivät preirierosvot olleet kyenneet askeltakaan -etenemään ylös jyrkkää rinnettä, joka johti suojavarustuksille. - -Heti kun joku rosvo ilmestyi näkyviin, saattoi meksikolaisen karbinista -lähtenyt kuula hänet vierimään alas. - -Kapteeni antoi käskyn vetäytyä taaksepäin, ja sitä varten hän matki -preiriekoiran ulvontaa. - -Taistelu lakkasi heti. - -Seutu, jonka hetkistä aikaisemmin olivat tehneet niin eloisaksi -taistelevien huudot ja tuliaseiden laukaukset, vaipui äkkiä -täydelliseen hiljaisuuteen. - -Heti kun miehet olivat keskeyttäneet tuhotyönsä, aloittivat -kondorikotkat, korpit ja urubu-linnut omansa. - -Preirierosvojen jälkeen petolinnut. Se oli asianmukaista. - -Kondorikotkia, korppeja ja urubuja tuli parvittain kiertelemään -ruumiiden ympärille, joista ne tappelivat keskenään kimeästi kirkuen. -Ne söivät ahneesti suuret määrät ihmislihaa aivan meksikolaisten edessä -viimemainittujen uskaltamatta tulla suojavarustustensa ulkopuolelle ja -pakosta pysyessä katselijoina petojen näin kauheata mässäystä pitäessä. - -Rosvot kokoontuivat erääseen syvänteeseen kiväärinkantaman ulkopuolelle -leiristä ja laskivat lukumääränsä. - -Heidän mieshukkansa oli ollut tavaton. Neljästäkymmenestä oli jäljellä -ainoastaan yhdeksäntoista. - -Tuntia lyhyemmässä ajassa heistä oli kaatunut kaksikymmentäyksi miestä! -Siis enemmän kuin puolet koko joukosta. - -Meksikolaisten keskuudessa, kapteeni Aguilaria lukuunottamatta, ei -ollut ainoatakaan kuollutta tai haavoittunutta. - -Mieshukka, jonka preirierosvot olivat kärsineet, pani heidät -miettimään. - -Useimmat olivat sitä mieltä, että oli peräydyttävä ja luovuttava -sellaisen yrityksen tuottamista eduista, joka vaati niin suuria -uhrauksia ja oli niin vakavien vaikeuksien takana. Kapteeni oli vielä -masentuneempi kuin hänen toverinsa. Jos hänen kannaltaan olisi ollut -kysymyksessä vain kullan ja timanttien hankkiminen, niin hän tietysti -empimättä olisi luopunut suunnitelmastaan, mutta häntä kannusti -toimintaan toinen, voimakkaampi syy, joka kiihoitti häntä saattamaan -seikkailun onnelliseen loppuun, olkoot sen muut seuraukset mitkä -hyvänsä. - -Aarre, jota hän tavoitteli ja jonka arvoa ei voitu rahassa arvioida, -oli doña Luz, tuo nuori tyttö, jonka hän jo kerran oli Meksikossa -pelastanut roistojen käsistä ja johon hän tietämättään oli -hillittömästi rakastunut. - -Meksikosta asti hän oli askel askeleelta seurannut tyttöä vaanien kuin -peto tilaisuutta ryöstääkseen tämän saaliin, jonka valtaamiseksi ei -mikään uhraus ollut liian kallis, ei mikään vaikeus näyttänyt liian -suurelta eikä mikään vaara voinut häntä pidättää. - -Hän käyttikin roistojensa suostuttamiseksi kaikkia keinoja, jotka puhe -voi suoda innostuneelle miehelle, herättääkseen heissä jälleen -rohkeutta ja saattaakseen heidät yrittämään vielä yhtä rynnäkköä, -ennenkuin peräännyttäisiin ja lopullisesti luovuttaisiin tästä -yrityksestä. - -Hänellä oli suuri työ saada heidät taivutetuiksi. Niinkuin aina käy -tällaisissa tapauksissa, olivat urhoollisimmat jo saaneet surmansa. Ne -jotka olivat jääneet henkiin, eivät tuntuneet olevan kovinkaan -halukkaita antautumaan saman kohtalon alaisiksi. - -Hartaitten pyyntöjen ja uhkausten avulla hän kuitenkin sai roistoilta -kiskotuksi lupauksen jäädä seuraavaan päivään asti ja koettaa -ratkaisevaa hyökkäystä yöllä. - -Kun rosvot ja kapteeni Uaktehno olivat tästä sopineet, käski -viimemainittu miestensä mahdollisimman hyvin kätkeytyä ja ennen kaikkea -olla aivan hiljaa, kunnes annetaan käsky, vaikka he huomaisivat -meksikolaisten suorittavan mitä liikkeitä hyvänsä. Kapteeni toivoi -pysyessään näkymättömissä voivansa synnyttää piiritetyissä sen -harhaluulon, että rosvot, muka kyllästyneinä tavattomiin -vastoinkäymisiinsä, olivat päättäneet luopua yrityksestä ja tosiaankin -menneet tiehensä. - -Tuuma oli varsin ovela ja olikin vähällä johtaa tulokseen, jota sen -suunnittelija oli odottanut. - -Mailleen menevän auringon punertava loiste väritti viimeisillä -säteillään puitten latvoja ja kallioiden huippuja, heräävä iltatuuli -teki ilman vilpoiseksi, ja aurinko oli juuri häviämäisillään -taivaanrannan taa purppuraiseen utuvuoteeseensa. - -Illan rauhaa häiritsivät vain kannibaalipitojaan jatkavien ja ruumiista -repimistään lihanpalasista kamalasti riitelevien petolintujen -korviasärkevät huudot. Kenraali, jonka sydän oli pakahtua hänen -nähdessään tämän tuskastuttavan näytelmän ja ajatellessaan, että -kapteeni Aguilar, sankarillisella uhrautumisellaan pelastettuaan heidät -kaikki, joutuisi kauhean häväistyksen uhriksi, päätti olla jättämättä -heitteelle hänen ruumistaan ja maksoi mitä maksoi mennä sitä etsimään, -voidakseen hänet kunniallisesti haudata. Olisihan se vain viimeinen -kunnianosoitus tuolle onnettomalle nuorelle miehelle, joka ei ollut -epäröinyt uhrautuessaan hänen puolestaan. - -Doña Luz, jolle hän ilmaisi aikeensa, ei voinut häntä vastustaa, vaikka -tiesi, mikä vaara siinä uhkasi. - -Kenraali valitsi neljä rohkeinta miestä ja mennen suojavarustusten yli -astui heidän edellään sitä paikkaa kohti, missä onnettoman kapteenin -ruumis makasi. - -Lancerot, jotka olivat jääneet leiriin, tarkkasivat tasankoa ollen -valmiina pontevasti suojelemaan rohkeita tovereitaan, jos heitä -häirittäisiin heidän hurskaassa työssään. - -Ollen väijyksissä kallionhalkeamissa rosvot näkivät heidän jokaisen -liikkeensä, mutta varoivat ilmaisemasta läsnäoloaan. Kenraali saattoi -siis kaikessa rauhassa täyttää velvollisuutensa, eikä ollut vaikeata -löytää nuoren miehen ruumista. - -Se makasi erään puun juurella pistooli kädessä, puukko toisessa, katse -tuimana ja hymy huulilla, ikäänkuin hän vielä henkensä menetettyäänkin -olisi uhmannut murhaajiaan. - -Hänen ruumiinsa oli sananmukaisesti täynnä haavoja, mutta kummallisen -sattuman vuoksi, minkä kenraali iloisena pani merkille, eivät -petolinnut vielä olleet häneen kajonneet. - -Lancerot nostivat ruumiin ristikkäin pantujen kiväärien päälle ja -palasivat kiireisin askelin leiriin. - -Kenraali käveli jonkun matkan päässä heidän takanaan tarkaten ja -tähyillen näreikköjä ja pensaita. Ei kuulunut hiiskaustakaan, -kaikkialla vallitsi mitä täydellisin hiljaisuus. Preirierosvot olivat -menneet jättämättä muita jälkiä kuin kuolleensa, jotka he näyttivät -kerrassaan hylänneen. - -Kenraali alkoi toivoa, että heidän vihollisensa olivat menneet -tiehensä, ja huokasi helpotuksesta. - -Yö alkoi saapua nopeasti kuten tavallisesti. Kaikkien katseet olivat -tarkasti suunnattuina lanceroihin, jotka kantoivat kuollutta -upseeriansa, eikä kukaan huomannut pariakymmentä haamua, jotka ääneti -hiipivät kivien lomitse ja vähitellen lähestyivät leiriä, asettuen -väijyksiin sen likelle ja suunnaten hehkuvat katseensa sen -puolustajiin. - -Kenraali käski laskea ruumiin leposijalle, joka kaikessa kiireessä oli -valmistettu, ja tarttuen lapioon hän itse halusi kaivaa haudan. - -Kaikki lancerot kokoontuivat hänen ympärilleen nojaten kivääreihinsä. - -Kenraali paljasti päänsä, otti rukouskirjan ja suoritti kovalla äänellä -hautausmenot, joihin hänen sisarentyttärensä ja muut läsnäolijat -hartaasti yhtyivät. - -Oli jotakin suurenmoista ja liikuttavaa näissä perin yksinkertaisissa -juhlamenoissa keskellä erämaata, jonka tuhannet salaperäiset äänet -tuntuivat samanaikaisesti lausuvan rukouksen, tämän ylevän luonnon -helmassa, johon Jumalan käsi on niin näkyvästi jättänyt jälkensä. - -Tuo valkohapsinen vanhus luki niin hartaana kuolinrukoukset nuorelle, -melkein lapselta tuntuneelle upseerivainajalle, joka hetkistä -aikaisemmin oli uhkunut elämää, ja hänen vieressään seisoivat -mietteissään nuori tyttö ja alakuloiset sotilaat, joita sama kohtalo -ehkä piankin uhkasi, mutta jotka tyyninä ja nöyrinä lämpimästi -rukoilivat surmansa saaneen puolesta. Tämän Korkeimman luo yössä -kohoava rukous, jota säesti iltatuulen valitteleva suhina puitten -oksissa, johdatti mieleen kristinuskon alkuajat, jolloin ahdistettuina -ja kätkeytymään pakoitettuina paettiin erämaahan, missä oltiin -lähempänä Jumalaa. - -Ei mikään häirinnyt heitä suorittamasta tätä viimeistä palvelusta. - -Sittenkun jokainen läsnäolevista oli vielä kerran alakuloisena -hyvästellyt kuollutta, laskettiin hänet hautaan käärittynä viittaansa, -hänen aseensa pantiin hänen viereensä, ja hauta luotiin umpeen. - -Vain pieni kumpu, joka piankin tasaantuisi, osoitti sitä paikkaa, missä -ikuisiksi ajoiksi kätkettynä lepäsi uljaan miehen ruumis. Hänen siihen -asti tuntematon sankaruutensa oli äärimmäisen uhrauksen avulla -pelastanut ne, jotka olivat uskoneet hänelle turvallisuutensa -valvomisen. - -Läsnäolijat hajaantuivat vannoen kostavansa hänen kuolemansa tai muussa -tapauksessa tekevänsä kuin hän. - -Pimeys oli täydellisesti vallannut seudun. - -Tehtyään vielä viimeisen kierroksen kenraali varmistuneena siitä, että -vahdit oli oikein asetettu paikoilleen, toivotti sisarentyttärelleen -hyvää yötä ja laskeutui nukkumaan poikittain sisäänkäytävän eteen hänen -telttansa ulkopuolelle. - -Kolme tuntia kului ilman pienintäkään ääntä. - -Äkkiä parikymmentä miestä paholaislegionan lailla syöksyi -suojavarustusten yli, ja ennenkuin hyökkäyksestä hämmästyneet vahdit -ehtivät ryhtyä vastarintaan, olivat he vangitut ja surmatut. - -Preirierosvot olivat valloittaneet meksikolaisten leirin, ja heidän -mukanaan oli tullut murha ja ryöstö! - - - - -VII - -Taistelu - - -Sakaalien lailla ulvoen ja aseillaan huitoen preirierosvot hyökkäsivät -leiriin. - -Heti kun leiri oli vallattu, oli kapteeni antanut miestensä murhata ja -ryöstää mielin määrin. Kiinnittämättä heihin sen enempää huomiota hän -riensi telttaan. - -Mutta sinne oli tie häneltä suljettu. Kenraali oli kerännyt luokseen -kuusi tai seitsemän miestä ja odotti roistoja pelkäämättä, varmasti -päätettyään antaa tappaa itsensä, ennenkuin sallisi kenenkään noista -kurjista koskea nuoreen tyttöön. - -Nähdessään vanhan sotilaan, jonka silmä iski tulta, seisovan siinä -pistooli toisessa ja miekka toisessa kädessä, kapteeni mietti hetken. - -Mutta hänen epäröintinsä kesti vain tuokion. Huudollaan hän keräsi -ympärilleen kymmenkunnan rosvoa. - -"Tie auki!" ulvoi hän heiluttaen väkipuukkoaan. - -"Antaa tulla vain!" vastasi kenraali purren raivoissaan viiksiään. - -Molemmat miehet syöksyivät toistensa kimppuun, heidän miehensä tekivät -samoin, ja temmellys kävi yleiseksi. - -Nyt syttyi kauhea ja armoton ottelu miesten välillä, jotka tiesivät, -että heillä ei kellään ollut sääliä odotettavana. - -Kukin koetti antaa kuolettavia iskuja viitsimättä väistää niitä, joita -häneen itseensä suunnattiin, tyytyen kaatumaan, kunhan vain kaatuessaan -vei mukanaan edes yhden vastustajan. - -Haavoittuneet koettivat nousta jälleen upottaakseen puukkonsa niiden -ruumiiseen, jotka vielä jatkoivat taistelua. - -Tällaista tuimaa kamppailua ei siis voinut jatkua pitkälti. Kaikki -lancerot saivat surmansa, ja kenraalikin kaatui vihdoin kapteenin -sortamana, joka heittäytyi hänen päälleen ja sitoi hänet lujasti -vyöllään, niin että hänen oli enää mahdoton tehdä vastarintaa. - -Kenraali oli vain kevyesti haavoittunut, sillä kapteeni oli määrätyistä -syistä, jotka hän yksin tiesi, tehokkaasti varjellut häntä taistelun -aikana, torjuen väkipuukollaan ne iskut, joita roistot kenraaliin -suuntasivat. - -Hän tahtoi saada vihollisensa elävänä, ja siinä hän oli onnistunutkin. - -Kaikki meksikolaiset olivat kaatuneet, se oli myönnettävä, mutta voitto -oli ollut rosvoillekin kallis. Enemmän kuin puolet heistä oli saanut -surmansa. - -Kenraalin neekeripalvelija, jolla oli ollut aseenaan valtava, nuoren -puun tyvestä valmistettu kurikka, oli tehnyt kauan lujaa vastarintaa -niille, jotka yrittivät hänet nujertaa. Hän musersi armotta ne -houkkiot, jotka rohkenivat tulla liian lähelle hänen harvinaisen -kätevästi pitelemäänsä asetta. - -Hänet oli vihdoin onnistuttu suopungilla sitoa kiinni ja kaataa -puolitukehduksissa maahan. Kapteeni oli pelastanut hänen henkensä, -juuri kun muuan rosvo jo kohotti kättään surmatakseen hänet. - -Heti kun kapteeni huomasi, ettei kenraali voinut liikahtaakaan, -huudahti hän riemusta ja muistamatta edes tyrehdyttää verta, jota -juoksi kahdesta hänen saamastaan haavasta, hän hypähti kuin tiikeri yli -vihollisensa, joka voimatta mitään tehdä vääntelehti hänen jalkainsa -juuressa, ja tunkeutui telttaan. - -Se oli tyhjä. - -Doña Luz oli kadonnut! - -Kapteenin mieli synkkeni. - -Mitä oli tapahtunut nuorelle tytölle? - -Teltta oli pieni, melkein aivan vailla huonekaluja. Sinne oli -mahdotonta kätkeytyä. - -Puoliksi hajallinen vuode osoitti, että doña Luz yllätyksen sattuessa -oli nukkunut kaikessa rauhassa. - -Hän oli kadonnut kuin hengetär jättämättä paostaan jälkiä. - -Paon mahdollisuutta ei rosvo voinut käsittää, koska leiri oli vallattu -joka puolelta yhtaikaa. - -Miten saattoi nuori tyttö, kavahdettuaan unestaan, olla niin uljas ja -niin neuvokas, että hän pakeni näin nopsasti ja kulki voittajien -välitse huomaamattomana, vaikka heidän ensimmäinen tehtävänsä oli ollut -vartioida kaikkia uloskäytäviä? - -Kapteeni koetti turhaan keksiä ratkaisua tähän arvoitukseen. - -Hän polki raivostuneena jalkaa ja tunnusteli veitsensä terällä -tavaramyttyjä, jotka olisivat voineet olla väliaikaisena piilopaikkana. -Kaikki tuloksetta! - -Vakuutettuna siitä, että hänen tutkimuksensa teltassa eivät johtaisi -mihinkään tulokseen, hän riensi ulos, kuljeksien sinne tänne kuin -villipeto ja kuvitellen, että jos tytön jonkun ihmeen kautta oli -onnistunut päästä pakoon, olisi helppo löytää hänen jälkensä hänen -harhaillessaan yksin yöllä ja puolipukimissa erämaassa. - -Ryöstö jatkui sillä välin nopeasti ja järjestelmällisesti -sekasorrossakin, niin että rosvojen käytännöllinen taito pääsi täysiin -oikeuksiinsa. Väsyneinä kaameasta työstään aukaisivat voittajat -puukoillaan täysinäisiä mezcalpulloja, ja nyt seurasivat ryöstöä ja -murhaamista hurjat juomingit. - -Äkkiä kuului aivan läheltä kimakka ja kauhistuttava huuto, ja kuulasade -rätisi rosvojen päälle. - -Yllätettyinä itse vuorostaan he tarttuivat aseisiinsa yrittäen -kokoontua yhteen. - -Samassa ilmestyi joukko intiaaneja hyppien kuin jaguarit tavaramyttyjen -seassa, ja heidän kintereillään ryntäsi metsästäjäparvi, jonka -johtajina olivat Uskollinen Sydän, Ilomieli ja Musta Hirvi. - -Rosvojen asema kävi pulmalliseksi. - -Kapteeni, jonka huomiota nyt kiinnitti hänen väkeään uhkaava vaara, -luopui kaihomielin tuloksettomasta etsinnästään, johon oli antautunut, -ja ryhmittäen miehensä ympärilleen otti mukaansa ainoat kaksi vankiaan, -jotka hänellä oli, nimittäin kenraalin ja tämän neekeripalvelijan. -Käyttäen hyväkseen hälinää, joka eroittamattomasti kuuluu sellaisiin -äkkiyllätyksiin, hän käski miestensä hajaantua joka suunnalle siten -päästäkseen helpommin turvaan vastustajiensa laukauksilta. - -Laukaistuaan kiväärinsä suoraan hyökkääjiään vastaan, mikä heissä -aiheutti jonkunlaista epäröimistä, preirierosvot pakenivat eri tahoille -kuin saastainen urubu-parvi ja katosivat yöhön. - -Mutta paetessaankin kapteeni, joka oli jättäytynyt viimeiseksi -turvatakseen perääntymisen, koetti vielä etsiä nuoren tytön jälkiä, -mikäli se oli mahdollista hänen kiireisesti vetäytyessään poispäin, -mutta ei voinut huomata mitään. - -Petyttyään näin toiveissaan kapteeni raivosi ja hautoi päässään mitä -kamalimpia suunnitelmia. - -Uskollinen Sydän oli intiaanivakoilijalta ja varsinkin tohtorin -kertomuksesta saanut tietää hyökkäyksestä, jota oli leiriä vastaan -yritetty, ja heti lähtenyt matkaan saapuakseen niin aikaisin kuin -mahdollista meksikolaisille avuksi. - -Onnettomuudeksi olivat erämiehet ja comanchit, nopeasta marssistaan -huolimatta, saapuneet liian myöhään pelastaakseen karavaanin. - -Kun retken johtajat olivat päässeet selville rosvojen paosta, lähtivät -Kotkanpää ja hänen soturinsa ajamaan heitä takaa. - -Jäätyään yksin leirin isännäksi, Uskollinen Sydän määräsi -toimeenpantavaksi yleisen etsinnän läheisissä pensaikoissa ja korkeassa -ruohossa, jota rosvot eivät olleet ehtineet aivan tarkasti tutkia, -sillä tuskin he olivat vallanneet leirin, kun heidät jo siitä -karkoitettiin. - -Etsintä johti siihen, että löydettiin Phebe, doña Luzin nuori -palvelijatar, ja kaksi lanceroa, jotka olivat kätkeytyneet erään puun -onttoon runkoon. He tulivat kaikki esille puolikuolleina kauhusta, -Mustan Hirven ja muutamien erämiesten saattamina, jotka turhaan -koettivat heitä rauhoittaa ja herättää heissä rohkeutta. - -Nuo miesparat luulivat olevansa rosvojen käsissä, ja Uskollisella -Sydämellä oli suunnaton työ koettaessaan saada heidät ymmärtämään, että -miehet, jotka he näkivät edessään, olivat tosin liian myöhään heidän -avukseen rientäneitä erämiehiä, jotka tietysti eivät aikoneet tehdä -heille mitään pahaa. - -Heti kun he olivat hiukan tyyntyneet, meni Uskollinen Sydän heidän -kanssaan telttaan ja pyysi heitä lyhyesti kertomaan tapahtumat. - -Nuorta mestitsityttöä, joka heti nähtyään, kenen kanssa oli -tekemisissä, oli saanut takaisin koko varmuutensa ja sitäpaitsi oli -tuntenut Uskollisen Sydämen, ei tarvinnut kahdesti käskeä. Muutamassa -minuutissa hän oli erämiehelle antanut tarkat tiedot kauheista -tapahtumista, joiden katsojana hän oli ollut. - -"Onko siis kapteeni Aguilar surmattu?" kysyi erämies tytöltä. - -"Oi, voi! On", vastasi nuori tyttö kaihoisasti huokaisten -muistellessaan upseeriparkaa. - -"Entä kenraali?" kysyi erämies. - -"Oh! Kenraaliko? Hän puolustautui kuin leijona ja kaatui vasta tehtyään -sankarillista vastarintaa." - -"Onko hän kuollut?" tiedusti Uskollinen Sydän tuskallisesti -liikuttuneena. - -"Ei, ei, hän on vain haavoittunut. Näin roistojen menevän ohitseni -vieden hänet mukanaan. Luulenpa hänen haavojensa olevan -vähäpätöisetkin, koska _ladronit_ -- varkaat -- taistelun aikana -säästelivät häntä." - -"Sepä hyvä", lausui erämies ajattelevan näköisenä. Sitten hän tovin -kuluttua lausui empien ja äänen hieman väristessä; "Minne emäntänne -sitten on joutunut?" - -"Emäntäni, doña Luz?" - -"Niin, doña Luz, sen luulen olevan hänen nimensä, antaisin paljon -saadessani hänestä tietoja ja tietäessäni hänen olevan turvassa." - -"Hän on turvassa ollessaan teitä lähellä", lausui sointuva ääni. - -Ja doña Luz tuli näkyviin vielä kalpeana kokemistaan -mieltäjärkyttävistä tapahtumista, mutta tyynenä, hymy huulilla ja katse -säteilevänä. - -Läsnäolijat eivät voineet pidättää hämmästynyttä liikettä nuoren naisen -näin odottamatta ilmestyessä. - -"Ah, Jumalan kiitos!" huudahti erämies; "apumme ei ole siis ollutkaan -täysin hyödytön!" - -"Ei", vastasi tyttö suloisesti ja lisäsi alakuloisena, surumielisyyden -kuvastuessa hänen kasvoillaan: "Kun nyt olen kadottanut hänet, joka oli -minulle isän sijaisena, niin pyydän teiltä suojelustanne, caballero." - -"Sen lupaan, madame", lausui erämies lämpimästi. "Mitä tulee enoonne, -niin luottakaa minuun, minä tuon hänet takaisin luoksenne, vaikka se -maksaisi henkeni. Tiedättehän", lisäsi hän, "etten vasta tänään ensi -kertaa riennä avuksenne." - -Kun ensi kiihtymys oli mennyt ohi, haluttiin saada tietää, miten nuoren -tytön oli onnistunut pelastua rosvojen etsinnästä. - -Doña Luz kertoi lyhyesti, mitä oli tapahtunut. - -Nuori tyttö oli täysissä pukimissa heittäytynyt vuoteeseensa. -Levottomuus oli pitänyt häntä valveilla, salainen aavistus pakoitti -hänet olemaan varuillaan. - -Kuullessaan rosvojen huudot hän epätoivo sydämessä nousi vuoteestaan ja -huomasi heti ensi silmäyksellä, että pakeneminen oli mahdotonta. - -Katseltuaan kauhistuneena ympärilleen hän oli huomannut vaatteet, jotka -oli heitetty sikin sokin riippumattoon ja riippuivat siitä molemmin -puolin alas. - -Silloin pisti hänen päähänsä ajatus, joka kirkkaan salaman tavalla -näytti tulleen taivaasta. - -Hän pujahti näiden vaatteiden alle ja painautuen niin pieneksi kuin -suinkin saattoi, vetäytyi kokoon verkkomaton pohjaan korjaamatta -vaatteita järjestykseen. - -Jumala oli suonut, ettei rosvopäällikkö etsiessään tyttöä kaikkialta -edes ajatellutkaan työntää kättään riippumattoon, joka näytti tyhjältä. - -Sattuman kautta näin pelastuen hän oli jäänyt sinne tunnin ajaksi -kyyristyneenä ja tuntenut sellaista tuskaa, jota on mahdoton kuvailla. - -Erämiesten saapuminen ja Uskollisen Sydämen ääni, jonka hän heti oli -tuntenut, olivat herättäneet hänessä toivoa. Hän oli tullut esille -kätköstään ja odottanut sopivaa hetkeä astuakseen esille. - -Erämiehet ihmettelivät tätä yksinkertaista kertomusta, joka samalla oli -liikuttava, ja onnittelivat sydämellisesti nuorta naista hänen -rohkeudestaan ja mielenmaltistaan, joiden avulla hän oli pelastunut. - -Kun leiriin oli saatu jälleen vähän järjestystä, lähestyi Uskollinen -Sydän doña Luzia. - -"Madame", sanoi hän, "pian koittaa päivä, ja levättyänne muutaman -tunnin vien teidät äitini luo, joka on hurskas nainen. Kun hän tutustuu -teihin, niin en epäile, että hän alkaa rakastaa teitä kuin tytärtään. -Kun sitten olette päässyt turvaan, ryhdyn toimenpiteisiin saattaakseni -enonne teidän luoksenne." - -Odottamatta nuoren tytön kiitoksia hän kumarsi kunnioittavasti ja -poistui teltasta. - -Kun hän oli poistunut, huokasi doña Luz ja istuutui ajatuksiin vaipuen -jakkaralle. - - - - -VIII - -Verdi Gris-joen luola - - -Oli kulunut kaksi päivää edellisessä luvussa kerrotuista tapauksista. - -Viemme lukijan iltapäivällä kello kolmen ja neljän välillä Ilomielen -löytämään luolaan, johon Uskollinen Sydän oli järjestänyt -mieliasuntonsa. - -Luolan sisäosa, jota valaisivat lukuisat, intiaanien kynttiläpuuksi -nimittämästä puusta valmistetut tulisoihdut, palaen kiinnitettyinä -kallioseinämiin lyhyiden välimatkojen päähän toisistaan, olisi asioihin -perehtymättömän vieraan mielestä, jos hän sattumalta olisi joutunut -sitä katselemaan, tuntunut maankiertäjien tyyssijalta tai -rosvoleiriltä. - -Nelisenkymmentä erämiestä ja comanchisoturia oli hajaantuneina sinne -tänne. Muutamat nukkuivat, toiset polttelivat, eräät puhdistelivat -aseitaan ja jotkut taas kyykistyneinä parin kolmen rovion ympärille, -joiden yläpuolelle oli ripustettu patoja, paistoivat tavattoman isoja -hirvenlihapaloja. - -Jokaisen luolaan johtavan käytävän suuta vartioksi kaksi miestä -liikkumatta, mutta silmät ja korvat tarkkaavaisina valvoen kaikkien -turvallisuutta. - -Eräässä erillään olevassa luolanosassa, jonka eroitti muista -esiinpistävä suuri lohkare, keskusteli matalalla äänellä kaksi naista -ja yksi mies, jotka istuivat karkeasti veistetyllä jakkaralla. - -Nuo kaksi naista olivat doña Luz ja Uskollisen Sydämen äiti. Mies, joka -heitä katseli poltellessaan maissinolkisilla imukkeilla jatkettuja -savukkeitaan ja väliin yhtyi keskusteluun huudahtaen milloin -hämmästyksestä, milloin ihailusta ja riemastuksesta, oli Eusebio, vanha -espanjalainen palvelija, jonka olemme usein maininneet tämän -kertomuksen kuluessa. - -Tämä osasto oli tavallaan eristetty huone, ja sisäänkäytävän edessä -käveli edestakaisin toinen mies kädet selän takana, vihellellen -hampaittensa välitse jotakin säveltä, jonka arvatenkin nyt laati. - -Hän oli Musta Hirvi. - -Uskollinen Sydän, Kotkanpää ja Ilomieli olivat poissa. - -Naisia näytti keskustelu suuresti kiinnostavan. Erämiehen äiti vaihtoi -tuontuostakin merkitseviä katseita vanhan palvelijansa kanssa, jonka -savuke oli sammunut, mutta joka vielä imi sitä koneellisesti -huomaamatta sen sammuneen. - -"Niin", lausui vanha nainen pannen hartaana kätensä ristiin ja -kohottaen katseensa kohti korkeuksia, "huomaan, että Jumalan sormi -ohjaa tätä kaikkea." - -"Oikein", vastasi Eusebio varmasti, "juuri hän on tehnyt kaikki." - -"Sanokaahan, pikku rakkaani, eikö enonne, kenraali, ole kertaakaan koko -kahden kuukauden aikana, jonka matkanne on kestänyt, joko sanoilla tai -muuten antanut teidän tietää retkenne tarkoitusta?" - -"Ei kertaakaan", vastasi doña Luz. - -"Sepä ihmeellistä", mutisi vanha nainen. - -"Tosiaankin ihmeellistä", toisti Eusebio koettaen uhallakin saada savua -lähtemään sammuneesta savukkeestaan. - -"Mutta millä sitten enonne on kuluttanut aikaansa siitä saakka, kun -saavuitte preirielle?" tiedusteli äiti edelleen. "Suokaa anteeksi, -rakas lapseni, että teen teille näitä kysymyksiä, jotka varmaankin -saattavat teidät hämillenne, mutta joita ei millään tavoin herätä -uteliaisuus. Myöhemmin ymmärrätte minut ja saatte havaita, että vain -vilkas mielenkiinto, jota tunnen teitä kohtaan, on aiheena -kyselyihini." - -"Sitä en lainkaan epäile, madame", vastasi doña Luz suloisesti -hymyillen. "Koetan siis parhaani mukaan vastata kysymyksiinne. -Preirielle saavuttuamme enoni on ollut alakuloinen ja huolestunut. Hän -etsi eräelämään tottuneiden miesten seuraa, ja tavatessaan jonkun -heistä hän jäi pitkäksi aikaa keskustelemaan hänen kanssaan ja tekemään -kysymyksiään." - -"Ja mitä hän heiltä tiedusteli, lapseni, muistatteko?" - -"Hyvä Jumala, madame, tunnustan häpeäkseni teille", vastasi nuori tyttö -kevyesti punastuen, "etten kiinnittänyt suurtakaan huomiota niihin -keskusteluihin, jotka, niin ainakin luulin, liikuttivat minua sangen -vähän. Minä, lapsirukka, jonka elämä tähän asti on kulunut ikävästi ja -yksitoikkoisesti ja joka olen nähnyt maailmaa vain luostarini -ikkunaristikkojen lävitse, ihailin suurenmoista luontoa, joka kuin -taikaiskusta oli noussut eteeni. Silmäni eivät jaksaneet kylliksi -katsella näitä ihmeellisyyksiä, ja ihailin Luojaa, jonka ääretön voima -oli äkkiä minulle paljastunut." - -"Puhutte totta, rakas lapseni, suokaa anteeksi kysymykseni, jotka -väsyttävät teitä ja joiden kannattavuutta ette saata ymmärtää", lausui -hyväntahtoinen nainen suudellen häntä otsalle. "Jos haluatte, voimme -puhua muista asioista." - -"Niinkuin vain tahdotte, madame", vastasi nuori tyttö antaen hänelle -vastasuutelon, "minä olen iloinen saadessani keskustella kanssanne, ja -minkä aiheen valinnettekin, herättää se suuresti mielenkiintoani." - -"Mutta mehän lörpöttelemme yhtä mittaa ajattelematta poikaraukkaani, -joka yhä on poissa lähdettyään tänä aamuna ja jonka sen mukaan, mitä -hän minulle lausui, pitäisi olla jo nyt palannut." - -"Oh! Kunhan hänelle ei vain olisi tapahtunut mitään onnettomuutta", -huudahti doña Luz säikähtyneenä. - -"Herättääkö hän siis hiukan teidänkin myötätuntoanne?" kysäisi vanha -nainen hymyillen. - -"Ah, madame, voisiko olla toisin niiden palvelusten jälkeen, jotka hän -on meille tehnyt ja joita hän vielä meille tekee, siitä olen varma", -vastasi tyttö liikuttuneena helakan punan kohotessa hänen poskilleen. - -"Poikani on luvannut vapauttaa enonne. Voitte olla varma siitä, että -hän pitää sanansa." - -"Niin, sitä en epäile ollenkaan, madame. Oi, mikä ylevä ja suuri -luonne!" huudahti tyttö innostuneesti. "Kuinka hyvin sopiikaan hänelle -Uskollisen Sydämen nimi!" - -Vanha nainen ja Eusebio katsoivat hänen hymyillen. He olivat onnellisia -huomatessaan nuoren tytön innostuksen. - -Doña Luz huomasi, kuinka tarkkaavaisesti he häntä katselivat, keskeytti -hämmästyneenä puheensa ja painoi päänsä alas punastuen yhä enemmän. - -"Oi!" sanoi vanha nainen tarttuen hänen käteensä, "jatkakaa, rakas -lapsi, olen ihastunut kuullessani teidän puhuvan tuolla tavalla -pojastani. Niin", lisäsi hän surullisena ja ikäänkuin puhuen itsekseen, -"niin, hänellä on suuri ja ylevä luonne. Kuten kaikkia valioluonteita, -on häntäkin väärin arvosteltu. Mutta kärsivällisyyttä, Jumala vain -koettelee, kerran on tuleva päivä, jolloin hänelle suodaan oikeutta -kaikkien edessä." - -"Onko hän ehkä onneton?" rohkeni nuori tyttö arasti kysäistä. - -"Sitä en voi sanoa, lapseni", vastasi äitiparka pidätetysti huokaisten, -"kuka tässä maailmassa saattaa olla onnellinen? Jokaisella on omat -huolensa kestettävinään, Kaikkivoipa mittaa kullekin taakan hänen -voimiensa mukaan." - -Luolassa kuului jotakin hälinää, ja useita miehiä astui sisään. - -"Täällä tulee poikanne, madame", lausui Musta Hirvi. - -"Kiitos, ystäväni", vastasi nainen. - -"Kah, sepä hauskaa!" sanoi doña Luz nousten riemastuneena seisaalle. - -Mutta häveten tätä harkitsematonta tekoaan nuori tyttö vaipui hämillään -ja kovin punastuen takaisin istumaan. - -Uskollinen Sydän saapui tosiaankin, mutta hän ei ollut yksin. Ilomieli -ja Kotkanpää olivat hänen seurassaan samoin kuin useita muita -erämiehiä. - -Heti luolaan saavuttuaan suuntasi nuori mies kiireesti askeleensa -suoraan siihen osaan, missä hänen äitinsä oli. Hän suuteli tätä otsalle -ja kääntyen sitten doña Luzin puoleen tervehti hiukan hämillään, mikä -ei ollut hänelle luonteenomaista eikä jäänyt vanhalta naiselta -huomaamatta. - -Nuori tyttö vastasi tervehdykseen yhtä hämmentyneenä. - -"Kas niin", lausui Uskollinen Sydän hilpeällä äänellä, "onko teidän -ollut kovinkin ikävä minua odotellessanne, jalot vankini? Aika on -varmaankin tuntunut teistä hirvittävän pitkältä täällä luolassa. Suokaa -anteeksi, että olen karkoittanut teidät tähän vastenmieliseen asuntoon, -doña Luz, teidät, jotka olette syntynyt asumaan loistavissa -palatseissa. Valitettavasti tämä on minun paras asuntoni." - -"Lähellä sen miehen äitiä, joka on pelastanut henkeni", vastasi nuori -tyttö ylevästi, "tunnen asuvani kuin kuningatar, asukoon hän sitten -missä tahansa." - -"Olette tuhannesti liian hyvä, madame", sopersi erämies, "saatatte -minut todella hämilleni." - -"No niin, poikani", keskeytti vanha nainen ilmeisesti johtaakseen -toiseen suuntaan keskustelun, joka alkoi muuttua nuorille vaikeaksi, -"mitä olette tehneet tänään? Onko teillä hyviä uutisia meille? Doña Luz -on niin levoton kuin olla saattaa enonsa vuoksi ja palaa halusta saada -nähdä hänet jälleen." - -"Ymmärrän neidin levottomuuden", vastasi erämies. "Toivon voivani sen -kohta poistaa, vaikka emme ole saaneet tänään suuriakaan aikaan, kun -rosvojen jälkiä on ollut mahdoton löytää. Kaikeksi onneksi tapasimme -palatessamme jonkun matkan päässä luolasta tohtorin, joka uskollisena -tottumuksilleen etsiskeli kasveja kallionrotkoista. Hän kertoi meille -nähneensä epäilyttävän näköisen miehen kiertelevän näitä seutuja. -Lähdimme heti etsiskelemään ja tapasimme todellakin erään henkilön, -jonka otimme vangiksi ja joka on meillä mukanamme." - -"Siinä näette, hyvä herra", lausui doña Luz hiukan vallattomasti, "että -on hyötyäkin kasvien keräämisestä. Rakas tohtorimme on kaiken -todennäköisyyden mukaan tehnyt suuren palveluksen." - -"Vaikkei sitä aikonutkaan", huomautti Uskollinen Sydän naurahtaen. - -"En väitäkään vastaan", myönsi nuori tyttö leikillisesti, "mutta ilman -kasvientutkijaa ei teillä nyt olisi miestä vankinanne. Kasveille olette -siis velvollinen antamaan tunnustuksen." - -"Kasvien etsinnällä on hyvät puolensa, se on tunnustettava, mutta -kullakin asialla olkoon aikansa. Tahtomatta moittia sanon, että tohtori -ei aina ole osannut yhtä hyvin valita aikaansa." - -Huolimatta vakavista tapahtumista, joihin nämä sanat viittasivat, eivät -läsnäolevat voineet pidättäytyä hymyilemästä kovaonnisen oppineen -kustannuksella. - -"No niin, no niin", lausui doña Luz, "en tahdo, että tohtorirukkani -kimppuun hyökätään. Hänelle on ollut kylliksi suurena rangaistuksena -muistamattomuudestaan se syvä suru, joka häntä on vaivannut tuon -kohtalokkaan päivän jälkeen." - -"Olette oikeassa, neiti, en puhu siitä enää. Nyt pyydän teiltä lupaa -saada poistua luotanne, sillä toverini ovat suorastaan kuolla nälkään. -Kunnon väkeni odottaa minua aloittaakseen aterian." - -"Mutta", kysyi Eusebio, "mitä aiotte tehdä miehelle, jonka pidätitte?" - -"En vielä tiedä. Heti syötyäni ryhdyn häntä kuulustelemaan ja -luultavasti hänen vastauksensa määräävät toimintani hänen suhteensa." - -Padat nostettiin tulelta, hirvenliha leikattiin viipaleiksi, ja -erämiehet ja intiaanit istuutuivat veljellisesti toistensa viereen ja -söivät hyvällä ruokahalulla. - -Vain naisille tarjottiin erikseen ruokaa heidän osastossaan, ja Eusebio -hoiti hovimestarin arkaluontoisia tehtäviä niin huolellisesti ja -vakavasti kuin arvokkaammassakin ympäristössä. - -Mies, joka oli pidätetty luolan lähistöltä, oli jätetty kahden -luotettavan, hampaisiin asti aseistetun erämiehen vartioitavaksi, jotka -eivät hellittäneen hänestä silmiään. Mutta mies ei mitenkään näyttänyt -ajattelevan pakoonpääsyä. Hän päinvastoin kävi reippaasti käsiksi -ruokaan, jota oli huomattu asettaa hänen eteensä. - -Heti kun ateria oli päättynyt, vetäytyivät päälliköt syrjään ja -juttelivat keskenään matalalla äänellä muutaman minuutin ajan. - -Sitten tuotiin vanki Uskollisen Sydämen määräyksestä esille ja -valmistauduttiin pitämään kuulustelua. - -Mies, johon tuskin tähän asti oli katsottu, tunnettiin heti, kun hän -oli päälliköiden edessä, jotka eivät voineet pidättää hämmästynyttä -liikettä. - -"Kapteeni Uaktehno!" mutisi Uskollinen Sydän ällistyneenä. - -"Minä juuri, hyvät herrat", vastasi preirierosvo kopean ivallisesti; -"mitä teillä on minulta kysyttävää? Olen valmis vastaamaan." - - - - -IX - -Oveluutta - - -Kuulumattoman röyhkeätä oli kapteenin tulla kaiken nyt tapahtuneen -jälkeen näin ilman ankaraa vastarintaa antautumaan miesten valtaan, -jotka eivät empisi kostaa hänelle verisesti. - -Erämiehet olivatkin ihmeissään rosvon käyttäytymisestä ja alkoivat -epäillä siinä ansan piilevän. Heidän hämmästyksensä yhä lisääntyi, kun -he ajattelivat rosvon yrittämän tempun vakavuutta. - -He ymmärsivät varsin hyvin saaneensa hänet vangikseen vain sen vuoksi, -että hän itse oli niin tahtonut ja että häntä pakoitti näin toimimaan -jokin pätevä syy, varsinkin koska hän niin huolellisesti oli peittänyt -jälkensä kaikilta ja etsinyt itselleen niin vaikeasti löydettävän -tyyssijan, että tarkkavainuiset intiaanitkin, joita tavallisesti ei -mikään voi johtaa harhaan, olivat luopuneet etsimästä häntä sen -pitemmälti. - -Mitä hän aikoi tehdä näiden leppymättömien vihollistensa parissa? Mikä -oli se pätevä syy, joka oli voinut saattaa hänet tekemään niin -uhkarohkean teon, että itse antautui vangiksi? - -Näin kysyivät erämiehet itseltään tarkastellessaan häntä täynnä -uteliaisuutta ja mielenkiintoa, jota väkisinkin herättää pelkäämätön -mies, kun hän suorittaa hurjanrohkean työn, olkoon hänen kuntonsa laita -muuten miten hyvänsä. - -"Kuulkaapa", lausui hänelle Uskollinen Sydän tovin kuluttua, "koska -kerran olette antautunut käsiimme, ette varmaankaan kieltäydy -vastaamasta kysymyksiin, jotka katsomme sopiviksi teille tehdä." - -Selittämätön hymy väreili rosvon kalpeilla ja ohuilla huulilla. - -"En ainoastaan myönny vastaamaan", vastasi hän tyynellä ja selvällä -äänellä, "vaan vieläpä, jos sen sallitte, menen kysymyksienne edellekin -kertomalla itse vapaaehtoisesti kaikki, mitä on tapahtunut. -Kertomukseni valaisee teille, siitä olen varma, moniaita seikkoja, -jotka ovat jääneet hämäriksi ja joita te turhaan olette koettaneet -itsellenne selvittää." - -Hämmästyksen mutinaa kuului erämiesten riveistä. He olivat vähitellen -tulleet lähemmäksi ja kuuntelivat nyt tarkkaavaisina. - -Kohtaus muodostui oudoksi. Siitä näytti tulevan mielenkiintoisempi kuin -saattoi odottaa. - -Uskollinen Sydän mietti hetken. Sitten hän lausui kääntyen rosvon -puoleen: - -"Tehkää niin, me kuuntelemme." - -Kapteeni kumarsi. Hän aloitti leikillisellä äänellä kertomuksensa, ja -kun hän oli ehtinyt leirin valtaukseen asti, jatkoi hän: - -"Se oli sievästi tehty, eikö niin, hyvät herrat? Varmaankin teillä on -sen johdosta vain kohteliaisuuksia minulle lausuttavana, teillä, jotka -olette mestareita samanlaisissa hommissa. Mutta yksi asia on teille -tuntematon, ja sen minä teille nyt sanon. Meksikolaisen kenraalin -rikkauksien ryöstäminen oli minulle vain toisarvoisen tärkeä, minulla -oli toinen päämäärä, jonka tahdon teille ilmaista, halusin saada -käsiini doña Luzin. Meksikosta asti olen askel askeleelta seurannut -retkikuntaa. Olin lahjonut sen oppaan, Lörpön, entisen toverini. -Luovuttaen seuralaisilleni kullan ja jalokivet halusin saada haltuuni -vain nuoren tytön." - -"Ahaa! Mutta ammuitte ohi maalin, mikäli minusta tuntuu", keskeytti -Ilomieli hänet ivallisesti hymyillen. - -"Niinkö luulette?" vastasi toinen yhä varmana. "Itse asiassa olette -kyllä oikeassa, tällä kertaa olen ampunut harhaan, mutta vielä ei ole -viimeinen sana lausuttu enkä kenties aina epäonnistu." - -"Puhutte täällä preirien sadanviidenkymmenen parhaimman kiväärin -keskellä tästä inhoittavasta tuumasta yhtä luottavaisesti kuin jos -olisitte turvassa rosvojoukkueenne keskuudessa kätkeytyneenä jonkun -tuntemattoman pesänne perukkaan, kapteeni. Se on suurta typeryyttä tai -sitten harvinaista röyhkeyttä", lausui Uskollinen Sydän ankarasti. - -"Hehheh! Vaara ei minuun nähden ole niinkään suuri kuin koetatte -minulle luulotella. Tiedättehän, että olen mies, jota ei ole niin -helppo säikähdyttää. Älkäämme siis enää uhkailko, vaan keskustelkaamme, -jos se teitä miellyttää, kuin vakavat miehet." - -"Me kaikki, metsästäjät, erämiehet ja intiaanisoturit, jotka olemme -kokoontuneet tähän luolaan, olemme oikeutetut yhteisen turvallisuutemme -nimessä sovelluttamaan teihin rajaseutujen lakia, silmä silmästä, -hammas hampaasta, koska olemme tavanneet teidät teosta ja saaneet -varmat todistukset, vieläpä oman tunnustuksenne perusteella, -varkaudesta, murhista ja ryöstöyrityksestä. Tätä lakia tahdomme -sovelluttaa teihin nyt heti. Mitä teillä on sanottavana -puolustukseksenne?" - -"Kukin asia aikanaan, Uskollinen Sydän. Pian joudumme kyllä siihenkin, -mutta kuunnelkaa loppuun, mitä minulla on teille sanottavana. Olkaa -levollinen, se aiheuttaa vain jonkun minuutin viivästyksen. Aion itse -käydä käsiksi tuohon asiaan, josta teillä näkyy olevan niin paljon -sydämellänne asettuessanne omin luvin tuomariksi tähän erämaahan." - -"Se laki on yhtä vanha kuin tämä maailmakin, juontaen juurensa itse -Jumalasta. Jokaisen kunniallisen ihmisen velvollisuus on käydä pedon -kimppuun, kun se tulee hänen tielleen." - -"Vertauksenne ei ole kovinkaan mairitteleva", vastasi rosvo -hämmästymättä, "mutta minä en ole herkkä närkästymään enkä loukkaannu -siitä ollenkaan. Aiotteko kerta kaikkiaan antaa minun puhua?" - -"No puhukaa sitten, kunhan kerrankin pääsisitte loppuun." - -"Juuri sitä haluankin. Kuulkaa siis, mitä sanon: Jokainen tässä -maailmassa käsittää elämän omalla tavallaan, muutamat vapaamielisesti, -toiset taas katsovat asioita ahtaammalta näkökannalta. Mitä minuun -tulee, niin unelmani on vetäytyä muutaman vuoden päästä jonkun ihanan -meksikolaisen maakuntamme perukkaan elääkseni vaatimattoman mukavasti. -Näettehän, etten ole kunnianhimoinen. Muutamia kuukausia sitten sain -useilla varsin tuottavilla liiketoimilla, jotka olin rohkeasti ja -näppärästi preiriellä suorittanut, kootuksi jokseenkin pyöreän summan, -jonka uskollisena tottumuksilleni päätin edullisesti sijoittaa -voidakseni myöhemmin saavuttaa edes vaatimattoman mukavuuden, kuten -olen teille maininnut. Matkustin Meksikoon tallettaakseni -varani erääseen siinä kaupungissa toimivaan ranskalaiseen -pankkiiriliikkeeseen, joka on sijoittanut ne edullisesti minun -hyödykseni ja jota voin teille suositella tarpeen tullen -käytettäväksi." - -"Mitä tämä suunsoitto meihin kuuluu?" keskeytti Uskollinen Sydän -loukkaantuneena. "Pidättekö meitä pilkkananne, kapteeni?" - -"Ei vähintäkään, minä jatkan. Meksikossa johti sattuma minut kohtaamaan -doña Luzin, ja tein hänelle verrattain suuren palveluksen." - -"Tekö?" huudahti Uskollinen Sydän raivostuneena. - -"Miksi en minä?" vastasi toinen. "Asia on muuten varsin yksinkertainen. -Vapautin näet hänet neljän rosvon käsistä näiden paraillaan -tunnontarkasti ryöstäessä häntä, näin hänet ja rakastuin -silmittömästi." - -"No no", ärjäisi metsästäjä punastuen harmista, "tämä menee jo liian -pitkälle. Doña Luz on vielä nuori tyttö, josta on puhuttava vain -suurimmalla kunnioituksella. En siedä, että häntä minun läsnäollessani -häväistään." - -"Olemme ehdottomasti samaa mieltä", vastasi toinen, "mutta kuitenkin on -aivan totta, että rakastuin häneen, aloin hankkia hänestä tietoja, sain -kuulla, kuka hän oli, että hän pian joutuisi matkalle, ja hänen -lähtöpäiväänsä asti minulla oli hyvä onni pelissä. Silloin tein -suunnitelmani, joka, kuten äsken aivan oikein huomautitte, on mennyt -täydellisesti myttyyn, mutta josta en kuitenkaan luovu vieläkään." - -"Me kyllä tuotapikaa toimitamme sen hyvään kuntoon." - -"Ja siinä teette oikein, jos sen kykenette aikaansaamaan." - -"Nyt olette kai jo lopettanut." - -"En vielä, jos sallitte, mutta nyt on doña Luzin välttämättömästi -oltava läsnä kuullakseen, mitä minulla vielä on sanottavana. Hänestä -yksinomaan riippuu, onnistunko tehtävässäni, jonka vuoksi olen tullut -luoksenne." - -"En ymmärrä teitä." - -"Tarpeetonta onkin, että te tällä hetkellä ymmärrätte minua, mutta -olkaa varma siitä, Uskollinen Sydän, että saatte aivan heti kuulla -arvoituksen ratkaisun." - -Koko tämän pitkän keskustelun aikana ei preirierosvo ollut hetkeksikään -menettänyt mielentyyneyttään, ivallista ilmettään, pilkallista -äänensävyään ja vapaata käytöstapaansa, jotka saattoivat erämiehet -ymmälle. - -Hän muistutti pikemmin seuramiestä, joka oli tullut tervehdyskäynnille -maalaisnaapuriensa luokse, kuin vankia, joka on vähällä joutua -ammutuksi, eikä näyttänyt välittävän tuon taivaallista siitä vaarasta, -jonka alaisena oli. Heti puhumasta lakattuaan ja erämiesten alkaessa -neuvotella matalalla äänellä ryhtyi hän kiertämään savuketta, jonka -sitten sytytti ja poltti kaikessa rauhassa. - -"Doña Luzilla", lausui vihdoin Uskollinen Sydän huonosti salaten -kärsimättömyytensä, "ei ole mitään tekemistä näissä neuvotteluissa. -Hänen läsnäolonsa ei ole välttämätön." - -"Erehdytte täydellisesti, hyvä herra", vastasi rosvo levollisesti -puhaltaen savupilven, "hänen läsnäolonsa on välttämätön seuraavista -syistä: ymmärrätte aivan hyvin, eikö niin, että olen liian viisas kettu -antautuakseni noin vain ehdoin tahdoin käsiinne, ellei takanani olisi -joku, jonka henki vastaa omasta hengestäni. Tuo joku on nuoren tytön -eno. Ellen ole puoliyöhön mennessä palannut pesääni, jolla nimellä te -asuntoani kunnioitatte, kunnon toverieni joukkoon, niin se korkea herra -ammutaan kymmenen minuuttia yli kaksitoista." - -Erämiehet vapisivat raivosta. - -"Tiedän sangen hyvin", jatkoi rosvo, "että te henkilökohtaisesti ette -paljonkaan piittaa tuon kunnon kenraalin hengestä ja että -jalomielisesti uhraisitte sen minun henkeäni vastaan, mutta kaikeksi -onneksi minulle ei doña Luz, siitä olen varma, ole samaa mieltä kuin -te, vaan panee suuren arvon enonsa henkeen. Olkaa siis niin -ystävällinen ja pyytäkää häntä saapumaan tänne, jotta hän saisi kuulla -ehdotuksen, joka minulla on hänelle esitettävänä. Aika kuluu, matka -täältä leiriin on pitkä. Jos saapuisin liian myöhään, olisitte te -yksinänne vastuunalaiset onnettomuuksista, jotka tämä epätahallinen -viivytykseni voisi aiheuttaa." - -"Tässä olen, hyvä herra", sanoi doña Luz astuen esille. - -Hän oli joukon keskelle kätkeytyneenä kuullut kaikki, mitä oli puhuttu. - -Rosvo heitti pois puoleksi polttamansa savukkeen, kumarsi kohteliaasti -nuorelle tytölle ja tervehti häntä kunnioittavasti. - -"Olen onnellinen, hyvä neiti", lausui hän, "kunniasta, jonka -suvaitsette minulle suoda." - -"Jättäkää ivalliset kohteliaisuutenne. Kuuntelen teitä. Mitä teillä on -minulle sanottavana?" - -"Arvostelette minua väärin, neiti", vastasi rosvo, "mutta toivon -myöhemmin voivani päästä entiseen arvooni silmissänne. Ettekö siis -tunne minua? Luulin jättäneeni mieleenne paremman muiston." - -"Mahdollista kyllä, olen kenties eräänä ajanjaksona säilyttänyt teistä -hyvän muiston", vastasi nuori tyttö innostuen, "mutta senjälkeen, mitä -on tapahtunut muutama päivä sitten, en voi teissä huomata muuta kuin -pahantekijän." - -"Puheenne on julmaa." - -"Suokaa anteeksi, jos se saattaa teitä loukata, mutta en ole vielä -täydellisesti toipunut kauhusta, jota minussa herätitte ja jota -kartuttaa tämänpäiväinen käyttäytymisenne, sensijaan että se vähentäisi -sitä. Suvaitkaa siis pitemmittä puheitta ilmoittaa minulle -aikomuksenne." - -"Olen epätoivoissani, kun ymmärrätte minua noin huonosti, neiti. -Lukekaa kaikki mitä on tapahtunut, sitä rukoilen teiltä, minussa -virinneen intohimon rajuuden syyksi ja uskokaa..." - -"Hyvä herra, te loukkaatte minua!" keskeytti nuori tyttö hänet -ojentautuen ylevästi. "Mitä yhteistä voi olla minun ja rosvopäällikön -välillä?" - -Kun rosvo kuuli tämän verisen herjauksen, nousi kuumeen puna hänen -kasvoilleen. Hän pureskeli raivoissaan viiksiään, mutta hilliten -itsensä kätki sydämensä pohjaan kaikki kuohuttavat tunteet ja vastasi -tyynellä ja kunnioittavalla äänellä: - -"Olkoon niin, neiti. Musertakaa minut, olen sen ansainnut." - -"Lausuaksenneko minulle näitä ylimalkaisia puheenparsia te olette -katsonut läsnäoloni välttämättömäksi? Siinä tapauksessa katsotte kai -parhaaksi, että nyt poistun. Minunsäätyiseni tyttö ei ole tottunut -sellaisiin tapoihin eikä kääntämään korvaansa sellaisille puheille." - -Hän liikahti lähteäkseen Uskollisen Sydämen äidin luokse, joka -puolestaan lähestyi häntä. - -"Vielä silmänräpäys, neiti", huudahti rosvo rajusti. "Koska halveksitte -pyyntöjäni, niin kuulkaa käskyni!" - -"Käskynnekö!" kiljahti erämies syöksyen hänen eteensä. "Oletteko -unohtanut, missä olette, heittiö?" - -"No, no! Pois uhkaukset, hyvät isäntäni", jatkoi rosvo sointuvalla -äänellä, pannen kädet ristiin rinnalleen, ojentaen päänsä pystyyn ja -suunnaten läsnäoleviin syvintä halveksumista kuvastavan katseen, -"tiedättehän hyvin, että minulle ette voi mitään, ettei -hiuskarvaanikaan saa kajota." - -"Tuo on jo liikaa!" huudahti Uskollinen Sydän. - -"Seis, Uskollinen Sydän", sanoi doña Luz asettuen hänen eteensä, "mies -ei ole raivonne arvoinen. Onpa näin parempikin, hän on ainakin mainio -roistona, kun on heittänyt pois naamionsa!" - -"Niin, olen heittänyt pois naamioni!" karjaisi rosvo raivostuneena, -"kuulkaa siis, mitä sanon, narrimainen tyttöseni. Kolmen päivän -kuluttua tulen takaisin. Näettehän, että olen hyväsydäminen", lisäsi -hän kaameasti hymyillen. "Annan teille ajatusaikaa. Ellette silloin -suostu tulemaan kanssani, joutuu enonne mitä kauheimman kidutuksen -uhriksi ja viimeiseksi muistoksi itsestäni lähetän teille hänen -päänsä." - -"Hirviö!..." huudahti nuori tyttö epätoivoisena. - -"Päättäkää siis!" lausui rosvo kohauttaen olkapäitään ja nauraen -paholaisen naurua. "Kukin rakastaa omalla tavallaan, ja minä olen -vannonut, että te tulette vaimokseni." - -Mutta nuori tyttö ei voinut häntä enää kuunnella. Tuskan vallassa hän -oli tajuttomana vaipunut metsästäjän äidin ja Eusebion käsivarsille -heidän kiirehdittyään häntä tukemaan. - -"Riittää jo!" lausui Uskollinen Sydän hirvittävällä äänensävyllä, -laskien kätensä rosvon olkapäälle, "kiittäkää Jumalaa, joka sallii -teidän ehein nahoin poistua luotamme!" - -"Kolmen päivän kuluttua, tähän samaan aikaan, saatte jälleen nähdä -minut luonanne, hyvät isäntäni", sanoi rosvo halveksien. - -"Siihen mennessä voi onni jo muuttua", lausui Ilomieli. - -Rosvo vain nauraa hohotti vastaukseksi. Sitten hän olkapäitään -kohautellen poistui luolasta yhtä varmoin ja levollisin askelin kuin ei -mitään tavallisuudesta poikkeavaa olisi tapahtunut, viitsimättä edes -katsahtaa taakseen, niin varma hän oli ällistyksestä, jonka oli -aiheuttanut. - -Hän oli tuskin kadonnut näkyvistä, kun Ilomieli, Musta Hirvi ja -Kotkanpää lähtivät toisen uloskäytävän kautta luolasta ryhtyäkseen -seuraamaan hänen jälkiään. - -Uskollinen Sydän vaipui hetkeksi mietteisiin. Sitten hän kasvot -kalpeina ja otsa rypyssä meni katsomaan, miten doña Luz jaksoi. - - - - -X - -Rakkaus - - -Doña Luz ja Uskollinen Sydän olivat keskinäisissä väleissään joutuneet -omituiseen asemaan. - -Ollen molemmat nuoria ja kauniita he melkein tietämättään rakastivat -toisiaan, uskaltamatta sitä tuskin itselleenkään tunnustaa. - -Molemmilla oli, vaikka heidän elämänsä olivatkin kulkeneet aivan -erisuuntaisia latuja, samanlaiset reippaat tunteet ja yksinkertaisen -lapsellinen sydän. - -Nuoren tytön lapsuus oli vierinyt hiljaa ja värittömästi -ylenmääräisissä uskonnonmenoissa, tässä maassa, missä Kristuksen -palveleminen on enemmän pakanuudelle sukua kuin meidän maittemme -puhdas, jalo ja yksinkertainen uskonto. - -Hän ei ollut koskaan tuntenut sydämensä sykkivän kiihkeästi. Hän ei -tiennyt, mitä rakkaus on, eikä hän tuntenut suruakaan. - -Hän eleli siis kuin taivaan lintu, unohtaen edellisen päivän ja -ajattelematta seuraavaa. - -Matka, jolle hän oli joutunut mukaan, oli kokonaan muuttanut hänen -elämänsä. - -Ne suunnattomat näköalat, jotka avautuivat preriellä hänen eteensä, -suuret virrat, joiden poikki hän kulki, valtavat vuoret, joiden yli -hänen usein oli matkattava ja joiden lumipeitteiset huiput näyttivät -koskettavan taivasta, olivat avartaneet hänen ajatuksiaan. Huntu oli, -niin sanoaksemme, pudonnut hänen silmiltään, ja hän oli ymmärtänyt, -että Jumala oli hänet luonut muutakin varten kuin hyödyttömästi -viettämään elämäänsä luostarissa. - -Uskollisen Sydämen ilmestyminen poikkeuksellisissa olosuhteissa oli -hurmannut tytön sielun, joka oli avoinna kaikille vaikutelmille ja -valmis niitä säilyttämään. - -Jouduttuaan tuntemaan erämiehen valioluonteen ja itse miehen, jolla -tosin oli metsäläisen puku, mutta miehekkäät kasvot ja jalot piirteet -ja joka käyttäytyi kuin ylimys, hän oli väkisinkin kiihtynyt, sillä -tietämättään, sen myötätunnon voimasta, joka vallitsee suuren -ihmiskuntaperheen eri jäsenten välillä, hänen sydämensä oli tavannut -sen sydämen, jota etsi. - -Ollen itse heikko ja hento hän kaipasi tätä tarmokasta miestä, jolla -oli lumoava katse, leijonan rohkeus, rautainen tahto, ja joka tukisi ja -turvaisi häntä kaikella mahtavalla suojelukyvyllään. - -Hän olikin heti ensi hetkestä asti antautunut kuvaamattoman onnen -täyttämänä sen tunteen valtaan, joka johti häntä Uskollisen Sydämen -luo, ja rakkaus oli asettunut hänen sydämensä herraksi, ennenkuin hän -sitä edes huomasi tai yritti vastustaa. - -Viime tapahtumat olivat tavattoman voimakkaasti elvyttäneet tätä -tunnetta, joka uinui hänen sydämensä pohjalla. Oleskellessaan nyt -lähellä häntä, kuullessaan joka hetki hänen äitinsä ja hänen toveriensa -häntä puheissaan ylistävän, tyttö oli tullut siihen käsitykseen, että -rakkaus erämieheen kuului oleellisesti hänen elämäänsä. Hän ei voinut -käsittää, miten hän näin kauan oli saattanut elää rakastamatta tätä -miestä, jonka oli tuntevinaan jo syntymästään asti. - -Tyttö eli nyt vain häntä varten ja hänen kauttaan, onnellisena -katseesta tai hymystä, jonka häneltä sai, iloisena hänet nähdessään, -surullisena hänen ollessaan kauan poissa. - -Hän oli, niin sanoaksemme, kasvanut preirieillä Jumalan kasvojen -edessä, jota oli oppinut palvomaan nähdessään alituisesti edessään -Luojan suurenmoiset teot, ja nämä luonnon ylevät nähtävyydet, samoin -kuin lakkaamattomat taistelut, jotka hänellä oli kestettävinään, -otellessaan joko intiaaneja tai metsän petoja vastaan, olivat -suunnattomassa määrässä vaikuttaneet sekä hänen siveelliseen -käsitykseensä että ruumiinrakenteeseensa. Samalla kun hän lihaksiensa -voimalla ja taitavuudellaan aseiden käytössä mursi kaikki esteet, joita -hänen tielleen haluttiin asettaa, oli hän ajatuksiensa avaruuden ja -tunteittensa hienouden nojalla kyllin kypsä tajuamaan kaikkia asioita. -Ei mikään, mikä oli hyvää ja ylevää, ollut hänelle tuntematonta. Kuten -aina käy valioihmisten, jotka joutuen jo aikaisin oman onnensa nojaan -jäävät vaille muita huoltajia ja syöksyvät elämän vaarallisiin -vaiheisiin, oli hänen sielunsa kehittynyt jättiläismäisesti pysyen -kuitenkin harvinaisen yksinkertaisena eräisiin tunteisiin nähden, -joiden hänen elintapansa takia täytyikin jäädä hänelle tuntemattomiksi, -ellei sattuisi jotakin odottamatonta tapausta. - -Jokapäiväiset tarpeet, joista hänen liikkuva ja epävarma elintapansa -pakoitti yhä huolehtimaan, olivat tukahduttaneet hänestä intohimojen -idunkin. Hänen yksinäinen elämänsä oli hänen huomaamattaan totuttanut -hänet mietiskelijäksi. - -Tuntematta muita naisia kuin äitinsä, sillä intiaaninaiset olivat -omituisten tapojensa johdosta herättäneet hänessä vain inhoa, hän oli -elänyt kolmenkymmenenkuuden vuoden ikään asti ajattelematta rakkautta, -tietämättä mitä se on ja edes kuulematta kertaakaan lausuttavan tätä -sanaa, jonka seitsemään kirjaimeen sisältyy niin paljon asioita ja joka -tässä maailmassa on aiheena niin moneen ylevään tekoon ja niin moneen -kauhistavaan rikokseen. - -Kun oli pitkä päiväkausi oltu ajojahdissa ja kuljettu metsien ja -laaksojen lävitse tai kun oli kulutettu viisi- kuusitoista tuntia -majavien pyydystämiseen ja Uskollinen Sydän ja Ilomieli olivat jälleen -illaksi tulleet yhteisen leiritulen ääreen preirielle, ei keskustelu -voinut liikkua muussa kuin päivän tapauksissa, toinen erämies kun oli -rakkausasioissa yhtä tietämätön kuin hänkin. - -Viikot, kuukaudet ja vuodet vierivät tuomatta muutosta Uskollisen -Sydämen elämään, lukuunottamatta epämääräistä levottomuutta, joka häntä -salaa vaivasi ja jonka syytä hän ei voinut itselleen selvittää. - -Mutta luonnossa vallitsevat vanhenemattomat lait, joihin jokaisen -ihmisen on alistuttava, olkoon hän missä asemassa hyvänsä. - -Kun siis sattuma johti hänet doña Luzin tuttavuuteen, kiintyi hänen -sydämensä nuoreen tyttöön samalla vaistomaisen ja vastustamattoman -mieltymyksen tunteella, joka liikkui tytönkin sielussa. - -Hämmästyneenä äkillisestä mielenkiinnosta, jota hän tunsi tätä vierasta -naista kohtaan, vaikkei kaiken todennäköisyyden mukaan enää -toistamiseen häntä kohtaisikaan, metsästäjä alkoi olla tytölle melkein -suutuksissaan tämän tunteen johdosta ja osoitti käyttäytymisessään -häntä kohtaan äreyttä, joka ei ollut hänen luonteensa mukaista. - -Kuten kaikki jalot sielut, jotka ovat aina havainneet kaiken taipuvan -edessään vastustamatta, hän tunsi närkästystä siitä, että muuan nuori -tyttö häntä hallitsi ja että hän oli joutunut alttiiksi vaikutukselle, -josta ei enää kyennyt vapautumaan. - -Mutta kun hän preiriepalon jälkeen lähti meksikolaisten leiristä, vei -hän kiireestäänkin huolimatta muassaan muiston tuosta vieraasta -naisesta. - -Tämä muisto vahvistui tytön poissaolosta. - -Alati hän luuli kuulevansa korvissaan nuoren tytön suloisen ja -sointuvan äänen, niin paljon kuin ponnistikin sen unohtaakseen. Hänen -ollessaan valveilla tai uneen vaipuneena tyttö oli aina läsnä hymyillen -hänelle ja kiinnittäen häneen lumoavan katseen. - -Taistelu oli ankara. Vallitsevasta tunteestaan huolimatta Uskollinen -Sydän tiesi, mikä ylipääsemätön juopa eroitti hänet doña Luzista, -kuinka mieletön ja mahdoton oli ajatus heidän yhdistymisestään. Kaikki -väitteet, joita tällaisessa tapauksessa sopii tuoda esille, hän käytti -itseään vastaan todistaakseen olevansa mieletön. - -Hänen oli onnistunut uskotella itselleen, että suuri juopa eroitti -hänet tytöstä, jota hän rakasti, ja hän oli hävinnyt ankarassa -taistelussa, jota hän oli käynyt. Mutta sen toivon tukemana, joka ei -koskaan hylkää tarmon miehiä, hän ei suinkaan suoraan tunnustanut -tappiotansa ja antautunut kokonaan tuon tunteen valtaan, joka tästä -lähtien oli hänen ainoa ilonsa, hänen ainoa onnensa ehto, vaan jatkoi -salaisesti taisteluaan sitä vastaan, antaen tuontuostakin itselleen -anteeksi tuhannet pikku rikkomukset, jotka hänen rakkautensa alinomaa -pani hänet tekemään. - -Hän vältti niin itsepäisesti, että se nuoresta tytöstä olisi voinut -tuntua loukkaavalta, tapaamasta tätä. Kun sattuma pakoitti heidät -oleskelemaan yhdessä, kävi hän vaiteliaaksi ja jöröksi ja tuskin -vastasi kysymyksiin, joita tyttö hänelle teki, ja keksien tekosyitä -niin kömpelösti kuin on tapana tottumattomilla rakastajilla, hän käytti -ensimmäistä sopivaa tilaisuutta poistuakseen. - -Nuori tyttö seurasi häntä katseillaan alakuloisena ja huokasi hiljaa. -Väliin kostea helmi vierähti hänen ruusuisille poskilleen, kun hän näki -toisen lähtevän, sillä hän piti sitä välinpitämättömyytenä, vaikka se -johtuikin rakkaudesta. - -Mutta niiden muutaman päivän aikana, jotka olivat kuluneet leirin -valtaamisesta, olivat nämä nuoret, itse sitä lainkaan huomaamatta, -lähestyneet toisiaan huomattavasti, varsinkin kun Uskollisen Sydämen -äiti oli sillä kaukonäköisyydellä, jonka saavat kaikki todelliset -äidit, arvannut poikansa intohimon ja hänen taistelunsa ja ryhtynyt -tämän rakkauden salaiseksi uskotuksi, edistäen sitä heidän tietämättään -ja suojellen sitä kaikin voimin, vaikka kumpikin rakastavaisista oli -vakuutettu siitä, että hänen salaisuutensa oli kätkettynä sielun -sisimpään. - -Sillä kannalla olivat asiat kaksi päivää senjälkeen, kun kapteeni oli -esittänyt ehdotuksensa doña Luzille. - -Uskollinen Sydän näytti alakuloisemmalta ja huolestuneemmalta kuin -tavallisesti. Hän asteli pitkin askelin luolassa osoittaen kiivaan -kärsimättömyyden merkkejä ja katseli levottomasti ympärilleen. - -Vihdoin hän nojautui luolan seinään, painoi päänsä rintaa vasten ja jäi -siihen seisomaan syviin ajatuksiin vaipuneena. - -Hän oli tässä asennossa ollut jo jokseenkin kauan, kun lempeä ääni -kuiskasi hiljaa hänen korvaansa: - -"Mikä sinua oikein vaivaa, poikani? Mistä johtuu tuo surumielisyytesi, -joka kuvastuu kasvoillasi? Oletko saanut huonoja tietoja?" - -Uskollinen Sydän kohotti päätään kuin mies, joka kavahtaa unestaan. - -Hänen äitinsä ja doña Luz seisoivat hänen edessään, pitäen toisiaan -kädestä ja nojaten toisiinsa. - -Hän loi heihin surumielisen katseen ja vastasi pidätetysti huokaisten: - -"Huomenna on viimeinen päivä! En ole keksinyt vielä mitään keinoa -pelastaakseni doña Luzin ja toimittaakseni hänen enonsa takaisin." - -Molemmat naiset vavahtivat. - -"Huomenna!" kuiskasi doña Luz. "Aivan oikein, huomennahan sen miehen -pitäisi saapua." - -"Mitä aiot tehdä, poikani?" - -"Kunpa tietäisin, mitä olisi tehtävä", vastasi mies kuumeisen -kärsimättömästi. "Oh! Tuo mies on minua voimakkaampi! Tähän saakka -meidän on ollut mahdoton keksiä, minne hän on vetäytynyt. Kaikki -etsintämme on ollut turhaa." - -"Uskollinen Sydän", lausui nuori tyttö hänelle lempeästi, "jätättekö -siis minut noiden rosvojen armoille? Miksi ollenkaan minut pelastitte?" - -"Oi!" tuskaili nuori mies, "tuo moite tappaa minut!" - -"En käänny puoleenne moittien, Uskollinen Sydän", muistutti tyttö -innostuneesti, "mutta olen niin onneton! Jos jään tänne, niin olen -aiheena ainoan omaiseni kuolemaan. Jos lähden, olen häväisty." - -"Voi, miksen voi mitään tehdä!" huudahti mies kiihtyneenä. "Minun on -katsottava vain, kun te itkette, tiedettävä, kuinka onneton te olette, -enkä sittenkään voi mitään tehdä! Varjellakseni teidät ainoaltakin -huolelta uhraisin ilolla henkeni! Vain Jumala tietää, kuinka suuresti -kärsin voimattomuuteni vuoksi." - -"Toivo, poikani!" lausui vanha nainen vakuuttavalla äänellä. "Jumala on -hyvä, hän ei hylkää sinua!" - -"Toivoa! Mitä sillä tarkoitatte, äiti? Kahden päivän aikana olemme me, -ystäväni ja minä, koettaneet tehdä mahdottomankin mahdolliseksi, mutta -kaikki tuloksetta. Toivoa! Ja muutaman tunnin kuluttua tuo ilkimys -saapuu vaatimaan saalistaan, jota himoitsee! Ennen kuolen kuin olen -näkemässä sellaisen röyhkeyden pääsevän voitolle!" - -Doña Luz loi häneen omituisen katseen, surumielinen hymy väreili hänen -suupielissään, ja laskien hienon, pienen kätensä erämiehen olalle hän -sanoi sointuvalla äänellä: - -"Uskollinen Sydän, rakastatteko minua?" - -Nuori mies vavahti. Väristys kävi hänen jäsentensä lävitse. - -"Mistä johtuu tuo kysymyksenne?" sanoi hän väräjävällä äänellä. - -"Vastatkaa minulle epäröimättä", sanoi tyttö, "kuten minäkin teiltä -kysyin. Hetki on juhlallinen, haluaisin pyytää teiltä jotakin." - -"Puhukaa, neiti! Tiedättehän, etten voi mitään teiltä kieltää!" - -"Vastatkaa", kysyi tyttö uudelleen, "rakastatteko minua?" - -"Jos rakastamista on se, että haluaisin uhrata henkeni puolestanne, jos -rakastamista on se, että kärsin marttyyrintuskia huomatessani teidän -vuodattavan vain kyyneleenkin, jonka olisin halukas lunastamaan vereni -hinnalla, jos rakkaudeksi voi sanoa sitä, että hennon antaa teidän -täyttää sen uhrin, joka huomenna vaaditaan enonne pelastamiseksi, niin -silloin rakastan teitä koko sydämestäni! Puhukaa siis pelotta, sillä -mitä ikinä minulta pyytänettekin, sen teen ilomielin!" - -"Hyvä, ystäväni", sanoi tyttö, "luotan sanaanne ja huomenna vetoan -siihen, kun tuo mies saapuu. Mutta ensin on enoni pelastettava, vaikka -minun olisi uhrattava henkeni! Ah, hän on ollut kuin isäni, rakastanut -minua kuin tytärtään, ja minun tähteni hän on joutunut rosvojen käsiin! -Oi, vannokaa pelastavanne hänet!" lisäsi hän luoden Uskolliseen -Sydämeen tuskaa kuvastavan katseen, jota on mahdoton kuvailla. - -Uskollinen Sydän aikoi juuri vastata, kun Ilomieli ja Musta Hirvi -saapuivat luolaan. - -"Vihdoinkin!" huudahti hän syöksyen heidän luokseen. - -Nuo kolme miestä keskustelivat muutaman hetken matalalla äänellä. -Sitten metsästäjä palasi kiireesti molempien naisten luo. - -Hänen kasvonsa säteilivät. - -"Olette oikeassa, äiti!" huudahti hän väräjävällä äänellä. "Jumala on -hyvä, hän ei koskaan hylkää niitä, jotka luottavat häneen. Nyt minä -sanon teille: toivokaa, doña Luz, pian tuon tänne enonne!" - -"Oi!" huudahti tyttö iloisena, "olisiko se mahdollista!" - -"Toivokaa, sanon! Hyvästi, äiti! Rukoilkaa Jumalaa, että hän olisi -kanssani. Tarvitsen enemmän kuin koskaan ennen hänen apuaan!" - -Puhumatta siitä sen enempää nuori mies lähti kiireesti luolasta, ja -häntä seurasi suurin osa hänen tovereistaan. - -"Mitä hän oikein tarkoitti?" kuiskasi doña Luz tuskaisena. - -"Tulkaa, tyttäreni", vastasi vanha nainen alakuloisena. "Rukoilkaamme -hänen puolestaan!" - -Hän vei tytön lempeästi mukanaan siihen luolanosaan, jossa he asuivat. - -Luolaan jäi vain kymmenkunta miestä suojelemaan molempia naisia. - - - - -XI - -Vangit - - -Kun punanahat ja metsästäjät olivat vallanneet meksikolaisten leirin, -olivat preirierosvot päällikkönsä käskyä noudattaen hajaantuneet joka -suunnalle päästäkseen helpommin turvaan vihollistensa etsiskelyiltä. - -Kapteeni ja ne neljä miestä, jotka kantoivat kenraalia ja hänen -neekeripalvelijaansa, näiden kummankin ollessa sidotut ja suukapulalla -varustetut, olivat laskeutuneet kallionrinnettä alas, ollen tuhannesti -vaarassa murskautua syöksymällä jalkojensa alla avautuviin rotkoihin. - -Kun he olivat saapuneet jonkun matkan päähän ja tunsivat päässeensä -turvaan havaitessaan ympärillään olevan hiljaista, pysähtyivät he -hengähtääkseen. - -Synkkä pimeys ympäröi heitä. Äärettömän korkealla päittensä yläpuolella -he näkivät kalpeiden tähtien lailla kimmeltäviä tulisoihtuja, joita -heitä takaa-ajavilla metsästäjillä oli, mutta viimemainituilla ei -kuitenkaan ollut rohkeutta tulla samaa tietä, jota he olivat kulkeneet. - -"Hyvä onni", sanoi kapteeni; "kas niin, miehet, voimme levätä hetkisen, -toistaiseksi ei meillä ole enää mitään pelättävää. Sijoittakaa vangit -tänne, ja lähteköön kaksi joukostanne tutkimaan ympäristöä." - -Hänen käskyjään toteltiin. Muutaman minuutin kuluttua molemmat roistot -palasivat ilmoittaen, että he olivat keksineet rotkon, joka voisi olla -heille väliaikaisena turvapaikkana. - -"Hitto vie!" huudahti kapteeni, "sinne meidän onkin lähdettävä." - -Näyttäen esimerkkiä hän lähti liikkeelle toisten seuratessa hänen -kintereillään. - -He saapuivat pian rotkoon, joka näytti kyllin tilavalta ja oli muutamaa -syltä alempana kuin se paikka, mihin he olivat ensin pysähtyneet. - -Kun he olivat kätkeytyneet sinne, oli kapteenin ensimmäisenä tehtävänä -täydellisesti sulkea sisäänkäytävän suu, mikä ei ollutkaan vaikeata, -koska aukko oli jokseenkin ahdas, niin että rosvojen oli täytynyt -kumartua päästäkseen sisään. - -"Kas niin", riemastui kapteeni, "täällähän me olemme kuin kotonamme. -Nyt ei tarvitse pelätä tungettelevia vieraita." - -Vetäen taskustaan esille tulukset hän sytytti päreen, jollaisia hän oli -huomannut itselleen varata ottaessaan ennakolta lukuun kaikki -mahdolliset tarpeet, kuten hänen kaltaistensa miesten on tapana -pulmallisimmissakin tilanteissa. - -Heti kun rosvot saattoivat nähdä ympärilleen, huudahtivat he riemusta. - -Se, mitä he pimeässä olivat pitäneet pienenä rotkona, olikin suuri -luonnon muodostama luola, jollaisia niin usein tapaa näillä seuduilla. - -"Tämäpä jotakin", huudahti kapteeni naurahtaen, "tarkastakaammehan -hiukan, missä olemme. Jääkää sinne muut, vahtikaa huolellisesti -vankeja, minä ryhdyn tarkastamaan uutta asuntoamme." - -Sytytettyään vielä toisen soihdun hän alkoi tutkia luolaa. - -Se ulottui syvälle vuoreen lievästi viettävän rinteen alle. Kaikkialla -kohosi väliseinämiä, jotka paikoittain olivat niin leveitä, että ne -muodostivat jonkunlaisia saleja. - -Näkymättömissä olevien rakojen kautta sinne luultavasti tuli ulkoa -ilmaa, koska soihtu paloi vaivattomasti ja kapteeni saattoi siellä -hengittää ilman rinnanahdistusta. - -Mitä pitemmälle rosvo tunkeutui paikkoja tutkimaan, sitä puhtaammaksi -kävi ilma, ja se saattoi hänet aavistamaan, että hän lähestyi jotakin -toista sisäänkäytävää. - -Hän oli jo kävellyt yli kahdenkymmenen minuutin ajan, kun äkkiä -tuulenhenkäys, joka löi häntä kasvoihin, pani soihdun liekin -lepattamaan. - -"Hm!" mutisi hän, "täällähän on uloskäytävä. Olkaamme järkeviä, -sammuttakaamme valot. Emmehän tiedä, keitä voimme tavata luolamme -ulkopuolella." - -Hän polki soihdun sammuksiin jalkojensa alle, jääden muutamaksi -hetkeksi paikalleen antaakseen silmiensä tottua pimeään. - -Kapteeni oli varovainen mies, joka perinpohjin tunsi ammattinsa. Vaikka -suunnitelma, jonka hän oli tehnyt vallatakseen leirin, oli mennyt -myttyyn, olivat siihen olleet syynä satunnaiset seikat, joita oli ollut -mahdoton edeltäkäsin ottaa huomioon. - -Kun ensimmäinen huono tuuli, jonka epäonnistuminen oli hänessä -herättänyt, oli mennyt ohi, oli hän taas tehnyt ripeästi päätöksensä ja -sisimmässään vannonut kostavansa heti sopivan tilaisuuden tarjoutuessa. - -Onni muuten näytti alkavan hänelle hymyillä uudestaan suoden hänelle -juuri sillä hetkellä, jolloin hän kipeimmin sellaista kaipasi, -turvapaikan, jota oli melkein mahdoton löytää. - -Tuntien sanomatonta iloa ja toivoa hän siis odotti, että hänen silmänsä -tottuisivat pimeään, jolloin hän voisi eroittaa esineet ja nähdä, oliko -hän tosiaankin saapumassa uloskäytävälle, joka tekisi hänen asemansa -melkein mahdottomaksi valloittaa. - -Hän ei pettynyt toiveissaan. - -Heti kun tulisoihdun liekin häikäisy oli kadonnut, huomasi hän kaukana -edessään heikkoa valoa. - -Hän jatkoi päättävästi kulkuaan eteenpäin ja saapui muutaman minuutin -kuluttua uloskäytävälle, jonka niin kiihkeästi olikin toivonut -löytävänsä. - -Onni asettui ilmeisesti uudelleen hänen suosijakseen. - -Luolan uloskäytävä avautui pienen virran rantaan, jonka vesi ulottui -käytävän suulle asti, niin että rosvot heittäytyen uimaan tai -rakentamalla lautan saattoivat mennä luolaan tai poistua sieltä -jättämättä jälkiä ja siten eksyttäen vainoojansa. - -Kapteeni tunsi niin hyvin lännen preiriet, missä hän jo lähes kymmenen -vuoden ajan oli harjoittanut tuottavaa ammattiaan, että helposti ja -viipymättä tunsi sen paikan, missä hän nyt oli. - -Hän tiesi, että joki virtasi jokseenkin huomattavan matkan päässä -meksikolaisten leiristä, jotapaitsi se lukuisilla mutkillaan aiheutti -sen, että leiri tuntui olevan etäämpänä kuin se todellisuudessa oli. -Hän huokasi tyytyväisenä. Kun hän nyt oli tarkasti tutkinut paikat, -sytytti hän, pelkäämättä enää tulevansa huomatuksi ja rauhoittuneena -nykyisen asemansa puolesta, jälleen soihtunsa ja palasi samaa tietä -kuin oli tullut. - -Hänen toverinsa, yhtä lukuunottamatta, joka vartioi vankeja, olivat -vaipuneet sikeään uneen. - -Kapteeni herätti heidät. - -"Ylös!" huusi hän heille, "ei nyt ole aikaa nukkumiseen, meillä on -muuta tehtävää." - -Rosvot nousivat vastahakoisesti, hieroivat silmiään ja haukottelivat, -niin että leukaluut olivat mennä sijoiltaan. - -Kapteeni toimitti ensin perinpohjin tukituksi aukon, jonka kautta he -olivat tulleet luolaan. Sitten hän käski miesten seurata, mukanaan -vangit, joiden jalat oli päästetty siteistä, niin että he saattoivat -kävellä. - -He pysähtyivät yhteen niistä monista saleista, jotka kapteeni -retkellään oli keksinyt. Yksi mies määrättiin vahtimaan vankeja, jotka -jätettiin tänne, ja kapteeni jatkoi matkaansa mukanaan toiset kolme -rosvoa tunkeutuen luolan sisäosiin. - -"Näette", sanoi hän heille, osoittaen uloskäytävää, "että ei ole -sellaista onnettomuutta, jossa ei olisi jotakin hyvää puolta, koska -sattuma on johtanut meidät keksimään turvapaikan, jonne kukaan ei tule -meitä etsimään. Te, Frank, saatte heti lähteä kohtauspaikalle, jonka -määräsin tovereillenne, opastatte heidät tänne samoin kuin kaikki ne -meikäläiset, jotka eivät olleet retkellä mukana. Mitä teihin tulee, -Antonio, on teidän hankittava meille ruokaa. Menkää molemmat yhdessä. -On hyödytöntä sanoa teille, että odotan kärsimättömänä paluutanne." - -Mitään vastaamatta molemmat rosvot hyppäsivät virtaan ja katosivat. - -Kääntyen nyt sen puoleen, joka oli jäänyt luolaan, kapteeni lausui: - -"Me taas, Gonzalez, ryhdymme keräämään puita sytyttääksemme valkean ja -kokoamaan lehtiä valmistaaksemme vuoteet. Siis reippaasti toimeen!" - -Tuntia myöhemmin räiskyi luolassa kirkkaasti loistava nuotio, ja -kuivista lehdistä valmistetuilla vuoteilla lepäsivät rosvot vaipuneina -sikeään uneen. - -Auringon noustessa saapui muu osa joukkoa. - -Heitä oli jälleen kolmekymmentä. - -Tuo kelpo päällikkö tunsi sydämensä ilosta laajenevan nähdessään tämän -runsaan kokoelman lurjuksia, joita hän vielä saattoi käyttää hyväkseen. -Heidän avullaan hän aikoi parantaa, sitä hän ei epäillyt, asiansa ja -panna toimeen kauhean koston. - -Nautittuaan tukevan aamiaisen, johon kuului hirvenlihaa ja runsaasti -mezcalia palanpaineeksi, kapteeni päätti vihdoinkin ryhtyä puheisiin -vankien kanssa. - -Hän meni saliin, jota käytettiin vankilana. - -Senjälkeen kun kenraali oli joutunut rosvojen käsiin, oli hän ollut -vaitelias. Näytti siltä kuin hän ei välittäisi mitään huonosta -kohtelusta, jonka alaiseksi oli joutunut. - -Täydellisesti hoidotta jääneet haavat, jotka hän oli saanut, olivat -ärtyneet, aiheuttaen kauheita tuskia, mutta hän ei lausunut -valitustakaan. - -Kalvava suru riudutti häntä siitä asti, kun hän oli joutunut vangiksi. -Hän huomasi suunnitelman, joka hänet oli johdattanut preirielle, -menneen myttyyn, niin ettei saattanut toivoakaan enää voivansa panna -sitä täytäntöön. - -Kaikki hänen toverinsa olivat kuolleet. Hän itse ei tiennyt, mikä -kohtalo häntä odotti. - -Ainoa seikka, mikä antoi hänelle hiukan lohtua tässä tuskassa, oli se -varmuus, että sisarentyttären oli onnistunut paeta. - -Mutta miten hänen oli käynyt tässä erämaassa, jossa tapaa vain petoja -tai vielä niitäkin julmempia intiaaneja? Miten tuo nuori tyttö, joka -oli tottunut kaikkiin elämän mukavuuksiin, jaksaisi kestää -kieltäymyksiä vaativan eräelämän vaiheita? - -Tämä ajatus teki hänen tuskansa kahta vertaa kauheammaksi. - -Kapteeni hätkähti huomatessaan, missä tilassa kenraali oli. - -"Noh, kenraali", sanoi hän, "rohkeutta, hiisi vieköön! Onni on usein -vaihtelevainen, minäpä sen paraiten tiedän! _Garai!_ Ei pidä langeta -epätoivon valtaan. Ei kukaan voi edeltäkäsin tietää, mitä hänelle -huomenna tapahtuu! Antakaa kunniasananne, ettette yritä paeta, niin -lasken teidät heti vapaaksi siteistänne." - -"En voi teille antaa kunniasanaani", vastasi kenraali kiihtyneenä, -"sillä silloin joutuisin valapatoksi. Vannon päinvastoin koettavani -karata heti ensimmäisen sopivan tilaisuuden sattuessa." - -"_Bravo!_ Hyvin vastattu", lausui rosvo naurahtaen, "jos olisin teidän -asemassanne, olisin puhunut samalla tavalla. Luulen vain, että tällä -hetkellä teidän on parhaalla tahdollakin mahdoton liikkua askeltakaan. -Siitä huolimatta, mitä vastikään vannoitte, lasken teidät vapaaksi -samoin kuin palvelijannekin, niin että saatte tehdä mitä voitte, mutta -vain jäsenenne ovat vapaat, kuten ymmärtänette." - -Yhdellä vedolla hän väkipuukollaan katkaisi köydet, joilla kenraali oli -sidottu. Sitten hän teki saman palveluksen neekeri Jupiterille. - -Heti kun viimemainittu pääsi vapaaksi siteistään, alkoi hän hyppiä ja -naureskella, niin että kaksi peloittavaa, häikäisevän valkoista -hammasriviä tuli näkyviin. - -"No niin, ole ymmärtäväinen, mustaihoinen velikultani", lausui rosvo -hänelle, "pysy levollisesti täällä, ellet halua saada kuulaa kalloosi." - -"En lähde minnekään ilman isäntääni", vastasi Jupiter pyöritellen -kauhistuneen näköisiä suuria silmiään. - -"Sepä se!" jatkoi rosvo nauraen, "asia on siis sovittu. Niität kunniaa -tuolla uskollisuudellasi, murjaani." - -Mentyään jälleen kenraalin luo kapteeni hautoi hänen haavojaan kylmällä -vedellä ja sitoi ne huolellisesti. Pantuaan sitten vankien eteen -ruokaa, johon vain neekeri kävi käsiksi, rosvo poistui. - -Puolenpäivän aikaan kapteeni kokosi ympärilleen rosvojoukkueen -etevimmät jäsenet. - -"Caballerot", puhui hän heille, "emme voi kieltää, että olemme hävinneet -ensi ottelussamme. Ne vangit, jotka olemme vastustajiltamme ottaneet, -eivät läheskään voi korvata vaivojamme. Mutta me emme saa tappiosta -masentua, mikä alentaa arvoamme ja tekee meidät naurettaviksi. Nyt aion -ryhtyä uuteen otteluun. Ellen tällä kertaa sitä voita, kohtaa minua -suuri onnettomuus. Poissaollessani vahtikaa hyvin vankeja. Huomatkaa -tarkoin, mitä nyt viimeksi teille teroitan. Ellen huomenna kello -kahteentoista mennessä yöllä ole terveenä palannut luoksenne, on teidän -neljännestä yli kaksitoista armotta ammuttava molemmat vangit. -Olettehan ymmärtäneet, vai mitä? Armotta!" - -"Olkaa huoletta, kapteeni", vastasi Frank toveriensa puolesta, "voitte -lähteä, käskynne pannaan kyllä täytäntöön." - -"Luotan siihen, mutta älkää missään nimessä ampuko heitä minuuttiakaan -liian aikaisin eikä minuuttiakaan liian myöhään." - -"Täsmälleen neljännestä yli." - -"Hyvä, asia on sovittu. Hyvästi siis, älkääkä olko kärsimättömiä -poissaollessani." - -Näin lausuttuaan kapteeni poistui luolasta mennäkseen Uskollista -Sydäntä tapaamaan. - -Olemme nähneet, mille asialle rosvo oli lähtenyt erämiehen luo. - - - - -XII - -Sotajuoni - - -Tehtyään erämiehelle omituisen ehdotuksensa, rosvo oli kiireesti -lähtenyt paluumatkalle. - -Hän oli kuitenkin niin tottunut preirie-elämään, että hyvinkin osasi -epäillä useiden vihollistensa seuraavan aivan kintereillään. Mutta hän -oli ottanut käytäntöön heidät eksyttääkseen kaikki metkut, joita hänen -kekseliäät aivonsa hänelle neuvoivat. Hän kierteli lukemattomat kerrat -edestakaisin, palasi tuontuostakin samaa tietä kuin oli juuri kulkenut, -ja vetäytyi, niin sanoaksemme, kymmenen askelta taaksepäin edetäkseen -yhden askeleen. - -Nämä monet varokeinot olivat tavattomasti hidastuttaneet hänen -kulkuaan. - -Saavuttuaan joen rannalle, jonka vesi huuhteli luolan suuta, hän -katseli vielä kerran ympärilleen varmentuakseen siitä, ettei kenenkään -sivullisen silmä väijynyt hänen puuhiaan. - -Kaikki oli rauhallista. Ei mitään epäilyttävää näkynyt. Hän aikoi juuri -työntää veteen lautan, joka oli ollut kätkettynä lehtien alle, kun joku -kahina pensastossa kiinnitti hänen huomiotaan. - -Rosvo hätkähti. Vetäen kiireesti vyöltään pistoolin hän latasi sen ja -alkoi päättäväisesti astella sinne päin, mistä tuo levottomuutta -herättävä kahina lähti. - -Muuan mies, joka oli kumartuneena maata kohti, repi paraillaan ruohoja -maasta. - -Rosvo alkoi hymyillä ja pani pistoolin takaisin vyölleen. - -Hän oli tuntenut tohtorin, joka oli innostuneena antautunut -mielityöhönsä. - -Tohtori itse, kokonaan työhönsä syventyneenä, ei ollut huomannut -mitään. - -Katseltuaan häntä jonkun aikaa halveksivasti rosvo käänsi hänelle -selkänsä, mutta samassa välähti hänen päässään tuuma, jonka johtamana -hän meni tiedemiehen luo ja laski kätensä hänen olalleen. - -Kun häneen näin koskettiin, kavahti tohtori pystyyn ja pudotti -säikähdyksissään kasvinsa ja lapionsa maahan. - -"Hohoi! Kuulkaapa, kunnon mies", sanoi kapteeni hänelle ivallisen -näköisenä, "mikä vimma ajaa teidät tuolla tavalla kasveja keräämään -aikaisesta aamusta yömyöhään asti?" - -"Kuinka?" kysyi oppinut. "Mitä tarkoitatte?" - -"Hitto vie! Ettekö huomaa, että nyt ei ole pitkää aikaa puoliyöhön?" - -"Se on totta", vastasi oppinut viattomasti, "mutta kuu on ihana!..." - -"Niin että te luulitte sitä auringoksi", keskeytti rosvo virnistellen. -"Mutta", lisäsi hän tullen äkkiä jälleen vakavaksi, "nyt ei ole siitä -kysymys. Vaikka olettekin puolihupsu, niin olen kuullut puhuttavan, -että olette kuitenkin taitava lääkäri." - -"Olen suorittanut tutkintoni", vastasi tohtori harmistuneena. - -"Sepä hyvä. Olette juuri se mies, jota tarvitsen." - -Oppinut kumarsi pahantuulisena. Ilmeistä oli, että se huomio, jonka -osaksi hän nyt joutui, ei ollut hänelle mieluista. - -"Mitä tahdotte?" kysyi hän. "Oletteko sairas?" - -"En minä, Jumalan kiitos, vaan eräs ystävistänne, joka tällä hetkellä -on vankinani. Teidän on siis seurattava minua." - -"Mutta..." aikoi tohtori inttää. - -"En suvaitse vastaväitteitä, seuratkaa minua. Ellette lähde, ammun -luodin otsaanne. Saatte muuten olla levollinen. Ette joudu mihinkään -vaaraan, ja mieheni osoittavat teille kaikkea sitä kunnioitusta, jonka -tiede on oikeutettu osakseen saamaan." - -Kun oli mahdotonta tehdä vastarintaa, päätti miesparka hyvällä seurata, -vieläpä niinkin mielihyvällä, että hän silmänräpäyksen ajan hymyili, -mikä olisi antanut rosvolle koko paljon ajattelemisen aihetta, jos hän -olisi sen huomannut. - -Kapteeni määräsi oppineen marssimaan edellään, ja sitten molemmat -kulkivat virran poikki. - -Samassa hetkessä, kun he lähtivät siltä paikalta, missä olivat -keskustelleet, työnnettiin varovasti erään pensaikon oksia syrjään, ja -näkyviin tuli kalju pää, jonka keskikohdalle oli jätetty pitkä -hiustupsu linnunsulkineen, sitten yläruumis ja kohta koko mies, joka -jaguarin tavoin kiirehti seuraamaan heidän jälkiään. - -Tämä mies oli Kotkanpää. - -Hän katseli ääneti, miten molemmat valkoihoiset astuivat lautalle, ja -näki heidän menevän luolaan. Sitten hän vuorostaan katosi tiheään -metsään kuiskattuaan matalalla äänellä sanan: "Osh!" -- hyvä -- mikä -comanchikielessä on suurimman ilon merkki. - -Tohtori oli aivan yksinkertaisesti toiminut syöttinä, johon rosvo oli -käynyt kiinni ja jonka oli määrä houkuttaa hänet intiaanipäällikön -virittämään ansaan. - -Oliko tiedemies ollut yhteistoiminnassa Kotkanpään kanssa? Sen saamme -piankin tietää. - -Seuraavana päivänä aamun koittaessa rosvo pani luolan ympäristöllä -toimeen yleisen etsinnän. Ei mitään jälkiä näkynyt. - -Kapteeni hieroi iloisena käsiään. Hänen retkensä oli onnistunut -mainiosti, koska hän oli kyennyt palaamaan luolaan, kenenkään häntä -seuraamatta. - -Varmana siitä, että ei ollut mitään pelättävää, hän ei enää tahtonut -pidättää luonaan niin suurta joukkoa toimettomana, vaan jätti joukkonsa -päällikkyyden väliaikaisesti Frankille, vanhalle kokeneelle rosvolle, -johon hän saattoi täydellisesti luottaa, ja piti luonaan vain -kymmenkunta varmaa miestä, lähettäen muut pois. - -Vaikka tehtävä, joka hänellä tällä hetkellä oli suoritettavana, oli -mielenkiintoinen, ja vaikka onnistuminen näytti hänestä varmalta, ei -hän kuitenkaan tahtonut laiminlyödä muita toimiaan ja elättää laiskana -luonaan pariakymmentä roistoa, jotka minä hetkenä hyvänsä -toimettomuuteensa ikävystyneinä olisivat voineet tehdä hänelle jonkun -kepposen. - -Huomaamme, että kapteeni oli ymmärtäväinen mies, joka sitäpaitsi -perinpohjin tunsi arvoisat toverinsa. - -Kun rosvot olivat poistuneet luolasta, viittasi kapteeni tohtorille -merkiksi, että hän seuraisi, ja vei hänet kenraalin luo. Esitettyään -heidät toisilleen ja lausuen ivallisia kohteliaisuuksia, joita hänen -oli tapana käyttää, roisto jätti heidät kahden kesken ja poistui. - -Ennen lähtöään kapteeni kuitenkin veti pistoolin vyöltään, ojensi sen -oppineen rintaa vastaan ja sanoi: - -"Vaikka olettekin puolihupsu, niin koska teillä saattaisi olla joitakin -suunnitelmia pettääksenne minut, pankaa mieleenne tämä, rakas ystäväni: -huomatessani teidän ryhtyvän joihinkin toimiin, jotka vähänkin tuntuvat -epäilyttäviltä, ammun kuulan päähänne. Teitä on varoitettu, toimikaa -siis, miten haluatte." - -Ja pannen pistoolin takaisin vyölleen hän lähti virnistellen. Tohtori -kuunteli tätä varoitusta murtuneen näköisenä, mutta huulillaan viekas -hymy, joka väkisinkin levitti hänen suupieliään. Onneksi kapteeni ei -sitä huomannut. - -Kenraali ja hänen neekeripalvelijansa Jupiter asuivat jokseenkin kaukana -luolan sisäänkäytävästä. He olivat kahden kesken, kapteeni oli pitänyt -turhana vahtia heitä niin, että he aina olisivat näkyvissä. - -Istuen molemmat kuivista lehdistä valmistetuilla vuoteilla pää -painuksissa ja kädet ristissä he olivat vaipuneet syviin mietteisiin. - -Kun kenraali huomasi tohtorin, kirkasti hänen synkkää katsettaan -ohimenevä toivon hymy. - -"Tekö täällä, hyvä tohtori", sanoi hän ojentaen hänelle kätensä, jota -toinen ääneti puristi. "Onko minun tultava iloiseksi vaiko vieläkin -synkemmäksi teidät nähdessäni?" - -"Olemmeko kolmen?" kysyi lääkäri vastaamatta kenraalin kysymykseen. - -"Niin luulen", vastasi tämä hämmästyneenä. "Joka tapauksessa on helppo -päästä siitä varmuuteen." - -Tohtori hiiviskeli joka puolella nuuskien huolellisesti kaikki sopet. -Vihdoin hän palasi vankien luo. "Voimme keskustella", sanoi hän. - -Tohtori oli tavallisesti siinä määrin vaipuneena tieteellisiin -ongelmiinsa ja luonteeltaan niin hajamielinen, että vangit luottivat -häneen varsin vähän. - -"Missä on sisarentyttäreni?" tiedusteli kenraali levottomana. - -"Rauhoittukaa, hän on turvassa erään metsästäjän luona, jonka nimi on -Uskollinen Sydän ja joka kunnioittaa häntä syvästi." - -Kenraali huoahti helpotuksesta. Tämä hyvä uutinen palautti koko hänen -rohkeutensa. - -"Oh!" sanoi hän, "väliäkö sillä, että minä olen vankina! Kun vain -sisarentyttäreni on pelastunut, jaksan minä kärsiä kaikkea." - -"Ei, ei!" lausui tohtori vilkkaasti, "teidän on päinvastoin hinnalla -millä hyvänsä paettava täältä viimeistään huomenna." - -"Miksi?" - -"Vastatkaa ensin." - -"En tahtoisi mitään sen mieluummin." - -"Haavanne näyttävät verrattain vaarattomilta, ne ovat paranemaan päin." - -"Todellakin." - -"Luuletteko kykenevänne kävelemään?" - -"Ky-yllä!" - -"Tarkoitan, kykenettekö marssimaan pitkän matkan?" - -"Luulen jaksavani, jos se on ehdottoman välttämätöntä." - -"Ja enkö minä ole kyllin väkevä kantamaan teitä, ellette jaksa -kävellä?" sanoi neekeri oltuaan tähän asti vaiti. - -Kenraali puristi hänen kättään. - -"Totta puhut! Itse asiassa", lausui tohtori, "se käy helposti, kunhan -te vain pääsette pakenemaan." - -"Kaikki olisi kyllä hyvin, mutta miten se käy päinsä?" - -"Ah! Siinäpä se!" puheli tohtori hieroen otsaansa, "mitenkä, sitä en -tiedä! Mutta olkaa huoletta, minä kyllä keksin keinon. En tiedä minkä, -totta vie." - -Kuului askeleita. Kapteeni saapui. - -"Kas niin", lausahti hän, "miten sairaat voivat?" - -"No, ei aivan hyvin", vastasi tohtori. - -"Vähät siitä!" sanoi rosvo, "kaikki kyllä järjestyy. Kenraali pääsee -pian vapaaksi. Silloin hän voi hoitaa itseään mielensä mukaan. Tulkaa -nyt, tohtori, toivon antaneeni teidän jo kyllin kauan keskustella -ystävienne kanssa." - -Lääkäri seurasi häntä mitään vastaamatta, viitattuaan vielä kenraalia -olemaan varovainen. - -Päivä kului ilman huomattavia tapahtumia. Vangit odottivat -kärsimättöminä yön tuloa. Tohtorin varmuus oli väkisinkin vaikuttanut -heihin. He toivoivat. - -Iltapuolella tuli kunnon oppinut taas heidän luokseen. Hän astui -reippaasti, hänen kasvonsa säteilivät, ja hänellä oli tulisoihtu -kädessään. - -"No mitä tiedätte, tohtori?" kysyi kenraali häneltä. "Näytätte minusta -niin iloiselta." - -"Olen todellakin iloinen, kenraali", vastasi toinen hymyillen, "koska -olen keksinyt keinon, jolla te, samoin kuin minäkin, pääsemme -karkaamaan!" - -"No mikä se keino on?" - -"Se on jo puoleksi pantu täytäntöön", vastasi tohtori kuivasti -naurahtaen, mikä hänelle oli ominaista aina kun hän oli tyytyväinen. - -"Mitä tarkoitatte?" - -"Hitto vieköön! Asia on varsin yksinkertainen, mutta ette sitä -aavistakaan. Kaikki rosvot nukkuvat, me olemme luolan herroina." - -"Onko se mahdollista? Mutta he saattavat herätä!" - -"Siihen nähden voitte olla huoletta. He kyllä heräävät, siitä ei ole -epäilystäkään, mutta aikaisintaan vasta kuuden tunnin kuluttua." - -"Miten se on mahdollista?" - -"Koska minä itse olen pitänyt huolta siitä, että he ovat vaipuneet -uneen. Tarkemmin sanottuna olen heidän iltaruoassaan tarjoillut heille -erästä ooppiumisekoitusta, joka on turruttanut heidät kuin -lyijymöhkäleiksi, ja sitten he kuorsaavat kuin palkeet." - -"Oh! Sepä suurenmoista!" huudahti kenraali. - -"Eikö olekin?" lausui tohtori vaatimattomasti. "Hiisi vie! Halusin vain -korjata virheen, jonka laiminlyönnilläni teille aiheutin! En ole mikään -sotilas, minä. Olen vain tavallinen lääkäri, olenhan siis käyttänyt -omia aseitani. Huomaatte, että niitä tarpeen tullen voi käyttää -muihinkin tarkoituksiin." - -"Niihin tarkoituksiin ne sopivat sata kertaa paremmin. Tohtori, te -olette ihmeellinen mies." - -"No, no! Älkäämme tuhlatko aikaa." - -"Aivan oikein. Lähtekäämme matkaan! Mutta entä kapteeni, mitä olette -hänelle tehnyt?" - -"Hänellekö? Hiisi hänestä tietää, missä hän on. Hän lähti tänään -puolenpäivän aikaan puhumatta kenellekään sanaakaan, mutta epäilen -tietäväni, minne hän on mennyt. Erehtyisin suuresti, jos hänet kohta -tapaisimme." - -"Kaikki on niin ollen kuin pitääkin. Siis matkaan!" - -Kaikki kolme miestä lähtivät liikkeelle. Huolimatta varokeinoista, -johon tohtori oli turvautunut, eivät kenraali ja hänen -neekeripalvelijansa olleet aivan levollisia. - -Vangit tulivat siihen luolanosaan, jota rosvot pitivät makuupaikkanaan. -Rosvot nukkuivat maaten pitkällään siellä täällä. - -Pakolaiset kulkivat heidän ohitseen. - -Kun he olivat saapuneet luolan sisäänkäytävän suulle ja heidän juuri -piti irroittaa lautta mennäkseen joen yli, näkivät he kuun luodessa -vaaleita säteitään toisen lautan. Siinä oli viitisentoista miestä, -jotka hitaasti tulivat sinne päin, missä he olivat. - -Pakotie oli heiltä katkaistu. - -Miten he olisivat voineet tehdä vastarintaa näin suurelle joukolle? - -"Mikä kova onni!" kuiskasi kenraali epätoivoisena. - -"Oh!" lausui tohtori surkeasti. "Pakosuunnitelmani, joka oli vaatinut -minulta niin suuren vaivan!" - -Pakolaiset vetäytyivät erääseen kalliorotkoon, ettei heitä havaittaisi. -He katselivat sykkivin sydämin, kuinka tulijat, joiden käyttäytyminen -näytti yhä epäilyttävämmältä, astuivat lautalta maihin. - - - - -XIII - -Preirielaki - - -Huomattavan suuri maa-alue Uskollisen Sydämen asuman luolan edustalta -oli raivattu puhtaaksi, puut kaadettu maahan ja tilalle rakennettu -sataviisikymmentä tai parisataa mökkiä. - -Koko comanchiheimo oli leiriytynyt tähän paikkaan. - -Erämiehet, metsästäjät ja punanahkasoturit tulivat keskenään -ihmeellisen hyvin toimeen. - -Keskellä tätä nopeasti rakennettua kylää, jossa erivärisiksi -maalatuilla bisoninnahoilla peitetyt majat oli pystytetty jonkunlaista -sopusuhtaisuutta tavoitellen, oli muita suurempi, neuvotteluja varten -rakennettu maja. Sen katolla heilui pitkiin riukuihin kiinnitettyjä -päänahkoja, ja siellä ylläpidettiin lakkaamatta valtavaa roviota. -Leirissä vallitsi mitä vilkkain elämä. - -Intiaanisoturit olivat maalatut ja sotatamineilla varustetut aivan kuin -he valmistautuisivat sotaretkelle. - -Metsästäjät olivat pukeutuneet koreimpiin pukuihinsa ja mitä -huolellisimmin puhdistaneet aseensa. He ajattelivat kenties, että he -ennen pitkää joutuisivat niitä käyttämään. - -Valmiiksi satuloidut hevoset oli pantu vieretysten liekaan, niin että -niiden selkään voitiin heti nousta. Niitä vartioitsi kymmenkunta -soturia. - -Punanahkojen ja erämiesten nähtiin kulkevan edestakaisin kiireissään ja -huolestuneen näköisinä. - -Mikä oli harvinaista ja melkein tavatonta intiaanien keskuudessa, oli -tässä se, että vahteja oli asetettu määrättyjen välimatkojen päähän, -jotta he antaisivat merkin, jos joku vieras, olkoon kuka hyvänsä, olisi -tulossa. - -Kaikki lyhyesti sanoen viittasi siihen, että oli odotettavissa jotakin -sellaista, mikä on preirieille luonteenomaista. - -Mutta, mikä kummallisinta, Uskollinen Sydän, Kotkanpää ja Musta Hirvi -olivat poissa! - -Vain Ilomieli huolehti valmistuksista, keskustellen tuon tuostakin -vanhan comanchipäällikön kanssa, jonka nimi oli Ehsis, aurinko. - -Mutta heidän katseensa olivat vakavat ja heidän otsansa rypyssä. He -näyttivät olevan sangen huolestuneita. - -Oli se päivä, jona preirierosvojen kapteenin määräyksen mukaan doña Luz -oli luovutettava hänelle. - -Uskaltaisiko kapteeni tulla? Vai oliko hänen ehdotuksensa ollut vain -kerskailua? - -Ne, jotka tunsivat tuon rosvon, ja heidän lukumääränsä oli suuri -- -melkein jokainen oli saanut kärsiä hänen ryöstöistään -- kallistuivat -myönteisen vastauksen puolelle. - -Tällä miehellä oli -- ne olivat muuten ainoat ominaisuudet, jotka -hänellä tiedettiin olevan -- julma luonne ja rautainen tahto. - -Kun hän kerran oli päättänyt tehdä jotakin, teki hän sen kaiken -uhallakin. - -Ja mitäpä hänellä olisikaan pelättävänä tullessaan toisen kerran -vihollistensa luo? Olihan hänellä kenraali vallassaan! Kenraali, joka -hengellään vastasi hänen hengestään. Tiedettiin, ettei hän empisi -uhrata vankiaan oman turvallisuutensa vuoksi. - -Kello oli noin kahdeksan aamulla, ja häikäisevä aurinko valoi runsaasti -hohtavia säteitään taululle, jota olemme koettaneet kuvailla. - -Doña Luz tuli luolasta Uskollisen Sydämen äidin tukemana ja Eusebion -seuraamana. - -Molemmat naiset olivat alakuloiset ja kalpeat. Heidän väsyneet kasvonsa -ja punertavat silmänsä todistivat heidän itkeneen. - -Heti huomattuaan heidät Ilomieli meni heidän luokseen ja tervehti -heitä. - -"Eikö poikani ole vielä palannut?" kysyi vanha nainen levottoman -näköisenä. - -"Ei vielä", vastasi metsästäjä, "mutta rauhoittukaa, madame, hän saapuu -aivan kohta." - -"Hyvä Jumala! En tiedä, miksi minusta tuntuu, että hänen on jonkun -kiusallisen tapauksen vuoksi täytynyt matkustaa kauas meistä." - -"Ei, madame, minä kyllä olisin siitä saanut tiedon. Lähtiessäni viime -yönä hänen luotaan tullakseni teitä rauhoittamaan ja toimeenpanemaan -hänen minulle antamansa käskyt hän oli mainiossa kunnossa, joten -voitte, uskokaa minua, rauhoittua ja ennen kaikkea luottaa -menestykseen." - -"Niinpä niin!" kuiskasi vaimoraukka, "mutta olen kahdenkymmenen vuoden -aikana yhtä mittaa elänyt alituisten tuskien alaisena. Joka ilta -epäilen, etten seuraavana päivänä enää saa nähdä poikaani. Hyvä Jumala, -etkö jo armahda minua!" - -"Rauhoittukaa, madame", lausui doña Luz hellästi ja syleili häntä. -"Voi, minäkin kärsin yhtä suuria tuskia sydämessäni, ja jos Uskollista -Sydäntä tällä kertaa kohtaa joku onnettomuus, tapahtuu se enoni -pelastukseksi. Jumalani", lisäsi hän, "suo, että hän onnistuisi!" - -"Kohta kaikki selviää, luottakaa siihen. Tiedättehän, etten tahdo teitä -johtaa harhaan." - -"Kyllä", myönsi vanha nainen, "te olette hyvä, rakastatte poikaani -ettekä olisi täällä, jos hänellä olisi jotakin pelättävänä." - -"Arvostelunne minusta on hyvä, madame, kiitän teitä siitä. En tällä -hetkellä voi sanoa teille mitään, mutta olkaa hiukan kärsivällisempi, -sitä teiltä hartaasti pyydän. Riittää, kun tiedätte, että hän toimii -tehdäkseen señoran onnelliseksi." - -"Niin niin", sanoi äiti, "alati hyvä, alati uskollinen!" - -"Häntä nimitetään Uskolliseksi Sydämeksi", kuiskasi nuori tyttö -punastuen. - -"Eikä nimeä ole koskaan sen paremmin ansaittu, madame", lausui erämies -innostuneena. "Täytyy kauan elää hänen kanssaan ja tuntea hänet -niinkuin minä hänet tunnen, voidakseen oikein häntä arvostella." - -"Minä kiitän teitä siitä, mitä sanotte pojastani, Ilomieli", lausui -äiti puristaen metsästäjän känsäistä kättä. - -"Lausun vain totuuden, madame, olen oikeudenmukainen, siinä kaikki. Oh, -elämä preiriellä olisi paljon parempaa, jos kaikki metsästäjät olisivat -hänen kaltaisiaan." - -"Hyvä Jumala, aika rientää. Eikö hän jo saavu?" kuiskasi äiti katsellen -kuumeisen kärsimättömästi ympärilleen. - -"Aivan kohta, madame." - -"Tahtoisin olla ensimmäinen, joka näkee hänen saapuvan ja toivottaa -hänet tervetulleeksi." - -"Se, ikävä kyllä, on mahdotonta." - -"Miksi niin?" - -"Poikanne on käskenyt minun pyytää, että te, samoin kuin señorita, -vetäytyisitte luolaan. Hän toivoo, että te ette olisi katselijoina -näytelmässä, joka täällä suoritetaan." - -"Mutta", intti doña Luz tuskastuneena, "miten saan tietää, onko enoni -pelastunut?" - -"Olkaa levollinen, señorita. Teidän ei kauan tarvitse olla huolissanne, -mutta pyydän, älkää jääkö tänne enää pitemmäksi aikaa. Menkää luolaan, -menkää!" - -"Kenties se onkin viisaampaa", huomautti vanha nainen. "Totelkaamme, -tyttöseni", lisäsi hän hymyillen nuorelle tytölle, "menkäämme luolaan, -koska poikani niin tahtoo." - -Doña Luz seurasi vastustelematta, mutta luoden salaa taakseen katseita -voidakseen nähdä sen, jota rakasti. - -"Oi, kuinka onnellista on omistaa äiti!" mutisi Ilomieli tukahduttaen -huokauksen ja seuraten katseillaan molempia naisia, jotka häipyivät -hämärään luolaan. - -Äkkiä intiaanivahdit päästivät huudon, jonka heti toisti muuan -neuvottelumajan edessä seisova mies. - -Kuultuaan tämän merkin comanchipäälliköt nousivat seisomaan ja astuivat -esille majasta, johon olivat kokoontuneet. - -Erämiehet ja intiaanisoturit tarttuivat aseisiinsa, järjestyivät riviin -majan molemmille puolille ja odottivat. - -Tomupilvi vieri tavattoman nopeasti leiriä kohden. - -Pilvi hälveni pian, niin että näkyviin tuli joukko ratsumiehiä, jotka -lähenivät täyttä lentoa. - -Suurimmalla osalla osalla näistä ratsumiehistä oli meksikolaisten -gambusinien puku. - -Ensimmäisenä heidän joukossaan hypitti pikimustaa ratsuaan mies, jonka -kaikki heti tunsivat. - -Se oli kapteeni Uaktehno, joka röyhkeästi joukkonsa etunenässä tuli -vaatimaan vihattua ehtoa täytäntöön pantavaksi, kuten oli kolme päivää -aikaisemmin määrännyt. - -Kun preiriellä kaksi joukkoa tapaa toisensa tai kun sotureja tai -erämiehiä tulee tervehdyskäynnille johonkin kylään, on yleensä tapana -toimeenpanna eräänlainen leikkisota, jolloin ratsastetaan täyttä -vauhtia toisiaan vastaan, huudetaan ja ammutaan kivääreillä. - -Tällä kertaa ei siitä tullut mitään. - -Comanchit ja metsästäjät jäivät synkkinä ja vaiteliaina paikoilleen -odottaen aivan hiljaa preirierosvojen saapumista. - -Kylmä ja kuiva vastaanotto ei saattanut kapteenia hämilleen. Hänen -kulmakarvansa rypistyivät tosin hiukan, mutta muuten hän ei ollut -huomaavinaankaan mitään, vaan saapui rohkeasti joukkonsa etunenässä -kylään. - -Tultuaan neuvottelumajan luokse riviin asettuneiden -comanchipäällikköjen eteen nuo kaksikymmentä ratsumiestä pysähdyttivät -hevosensa niin äkkiä kuin olisivat muuttuneet pronssipatsaiksi. - -Tämä sukkela liike suoritettiin niin taitavasti, että erämiesten, jotka -olivat hyvin perillä ratsastustaidosta, oli vaikea pidättää ihailua -ilmaisevaa huudahdusta. - -Rosvot olivat tuskin saapuneet, kun majan vasemmalla ja oikealla -puolella olevat erämies- ja soturirivit levittäytyivät viuhkamaisesti -ja sulkeutuivat heidän takanaan. - -Nuo kaksikymmentä rosvoa oli täten piiritetty uskomattoman nopeasti, -heidät kun nyt ympäröi kehä, jonka muodosti yli viisisataa hyvin -varustettua ja mainioilla hevosilla ratsastavaa miestä. - -Huomattuaan tämän liikkeen kapteeni tunsi vavahtavansa levottomuudesta. -Hän melkein katui, että oli tullut, mutta karkoittaen tämän -vastenmielisen tunteen hän hymyili halveksivasti, luullen sittenkin -olevansa varma siitä, ettei tarvinnut mitään pelätä. - -Hän tervehti sulavasti edessään olevia päälliköitä ja kääntyen -Ilomielen puoleen kysyi varmalla äänellä: - -"Missä nuori tyttö on?" - -"En ymmärrä, mitä tarkoitatte", vastasi metsästäjä naurahtaen. "En usko -täällä olevan ketään nuorta tyttöä, johon teillä olisi mitään -oikeuksia." - -"Mitä tämä merkitsee ja mitä täällä aiotaan?" mutisi kapteeni katsellen -ympärilleen. "Onko Uskollinen Sydän unohtanut vierailuni luonaan kolme -päivää sitten?" - -"Uskollinen Sydän ei koskaan unohda mitään", tiuskaisi Ilomieli lujalla -äänellä, "mutta hänestähän ei ole kysymys. Kuinka te julkeatte tulla -luoksemme mukananne joukkio rosvoja?" - -"Hyvä", tokaisi kapteeni pilkallisesti, "huomaan, että koetatte -tekeytyä salamyhkäiseksi välttääksenne vastauksen antamista. Mitä tulee -uhkaukseen, joka sisältyy lauseenne viimeiseen osaan, niin kiinnitän -siihen varsin vähän huomiota." - -"Teette siinä väärin, hyvä herra, sillä kun kerran olette tehnyt -itsenne syypääksi sellaiseen typeryyteen, että olette itse antautunut -käsiimme, niin me emme ole niin ymmärtämättömiä, sen tahdon vain teille -huomauttaa, että päästäisimme teidät pakoon." - -"Ohoo!" lausui rosvo, "mitä leikkiä tämä on?" - -"Sen saatte kohta nähdä, herraseni." - -"Minä odotan", vastasi rosvo katsahtaen ärsyttävästi ympärilleen. - -"Näissä eräseuduissa, missä kaikki inhimilliset lait poljetaan maahan", -jatkoi metsästäjä väräjävällä äänellä, "on ainoastaan Jumalan laki -voimassa. Tämä laki sanoo: silmä silmästä, hammas hampaasta, senhän -tiedätte." - -"Entä sitten?" kysäisi rosvo kuivasti. - -"Oltuanne jo kymmenen vuotta laista ja omastatunnosta piittaamattoman -rosvojoukon päällikkönä", jatkoi Ilomieli tyynesti, "on teistä tullut -preirieiden kauhu. Te ryöstätte ja murhaatte valkoisia yhtä hyvin kuin -punanahkojakin. Teillä ei ole mitään kotimaata, vain varkaudet ja -ryöstöt kuuluvat ohjelmaanne. Matkailijoita, erämiehiä, metsästäjiä, -gambusineja tai intiaaneja te ette kunnioita ettekä yleensä ketään, -jonka murhaamisella voitte hankkia itsellenne kultaa. Vain muutama -päivä sitten te hyökkäsitte rauhallisten matkailijoiden leiriin, jonka -meksikolaiset te teurastitte säälittä. Tämän rikosten sarjan tulee -päättyä, ja nyt sen loppu on vihdoinkin tullut. Me kaikki, intiaanit ja -metsästäjät, olemme kokoontuneet tänne tuomitsemaan teidät ja lukemaan -teille preirien leppymätöntä lakia." - -"Silmä silmästä, hammas hampaasta", ulvoivat läsnäolevat aseitaan -heiluttaen. - -"Erehdytte suuresti, hyvät isäntäni", vastasi rosvo varmalla äänellä, -"jos luulette, että minä ojennan rauhallisesti kurkkuni puukon eteen -kuin karitsa, joka teuraaksi viedään. Osasin epäillä sitä, mitä nyt -puhutte, ja senvuoksi juuri olen ottanut turvajoukonkin mukaani. -Seurassani on parikymmentä rohkeata miestä, jotka osaavat puolustautua, -teillä ei siis ole minua vielä vallassanne." - -"Katsokaahan ympärillenne, arvoisa herra, niin näette, mikä teitä -odottaa." - -Rosvo katsahti taakseen. Viisisataa kivääriä oli suunnattuina hänen -joukkoansa kohti. - -Vavistus kulki hänen jäseniensä kautta, ja hänen kasvonsa kävivät -kuolonkalpeiksi. Rosvo ymmärsi, että häntä uhkasi kauhea vaara, mutta -tovin mietittyään hän sai takaisin kylmäverisyytensä ja kääntyen -metsästäjän puoleen vastasi pilkallisella äänellä: - -"No niin! Mistä johtuvat nuo uhkaukset, jotka eivät voi minua -säikyttää? Tiedättehän varsin hyvin, että olen turvassa iskuiltanne. -Kuten sanoitte, hyökkäsin muutama päivä sitten meksikolaisten -matkailijoiden kimppuun, mutta tiedätte myöskin, että heistä -tärkein henkilö nyt on minun vallassani! Jos uskallatte koskea -hiuskarvaanikaan, saa kenraali, sen nuoren tytön eno, jota te turhaan -koetatte temmata käsistäni, heti hengellään maksaa minua kohdanneen -loukkauksen. Uskokaa minua, hyvät herrat, kun sanon: lakatkaa kauemmin -yrittämästä säikähdyttää minua, luovuttakaa minulle hyvällä se tyttö, -jota vaadin, tai vannon Jumalan nimessä, että kenraali tunnin kuluttua -ei enää ole elävien joukossa!" - -Äkkiä muuan mies tunkeutui joukon lävitse ja asettuen rosvon eteen -huusi hänelle: - -"Erehdytte, kenraali on vapaa!" - -Tulija oli Uskollinen Sydän. - -Kuului ilon sorinaa intiaanien ja metsästäjien riveistä, kun taas -rosvot vavahtivat kauhusta. - - - - -XIV - -Rangaistus - - -Kenraalin ja hänen kahden toverinsa ei ollut tarvinnut kauan olla -epätietoisia. - -Pitkän aikaa emmittyään nuo viisitoista miestä laskivat lautan rantaan -ja syöksyivät kivääri ryntäysasennossa luolaan kamalasti ulvoen. - -Pakolaiset juoksivat iloisina heidän luokseen. - -Tulijoitten etunenässä he olivat huomanneet comanchien päällikön, -Uskollisen Sydämen ja Mustan Hirven. - -Tapahtumain kulku oli ollut seuraava: - -Heti kun tohtori kapteenin seurassa oli mennyt luolaan, oli Kotkanpää, -varmana siitä, että nyt oli keksinyt preirierosvojen pakopaikan, -palannut ystäviensä luokse, joille oli kertonut sotajuonensa -onnistumisesta. Ilomieli oli kiiruhtanut Uskollisen Sydämen luo, joka -oli heti saapunut. Yhteisesti neuvoteltuaan olivat kaikki päättäneet -hyökätä rosvojen kimppuun heidän pesäänsä toisten erämiespartioiden ja -punanahkaosastojen preirielle hajaantuneina ja kallioiden suojaan -kätkeytyneinä pitäessä vahtia luolan edustalla estääkseen rosvoja -karkaamasta. - -Olemme nähneet tämän toimenpiteen tulokset. - -Kun he olivat ensi silmänräpäyksen omistaneet kokonaan riemastukselle -sen johdosta, että olivat miekanlyönnittä onnistuneet tehtävässään, -kiinnitti kenraali vapauttajiensa huomion siihen, että kymmenkunta -roistoa nukkui luolassa ooppiumin huumaamina, jota urhoollinen tohtori -oli heille syöttänyt. Rosvot sidottiin lujasti ja otettiin mukaan. Kun -sitten eri partiot oli koottu yhteen, palasi joukko täyttä lentoa -leiriin. - -Suuri oli kapteenin hämmästys, kun hän kuuli Uskollisen Sydämen -huudahduksen, mutta hänen ällistyksensä muuttui epätoivoksi, kun hän -huomasi kenraalin tulevan esille, vaikka luuli hänen olevan hyvässä -tallessa väkensä vartioimana. - -Hän ymmärsi, että kaikki hänen tuumansa olivat menneet myttyyn, kaikki -hänen suunnitelmansa tyhjiksi rauenneet, ja että hän tällä kertaa oli -auttamattomasti menettänyt pelin. - -Verivirta syöksähti hänen päähänsä, hänen silmänsä salamoivat ja -kääntyen Uskollisen Sydämen puoleen hän sanoi käheällä ja katkonaisella -äänellä: - -"Hyvin pelattu! Mutta kaikki ei ole vielä lopussa meidän välillämme, -niin totta kuin Jumala ja kosto elää!" - -Hän liikahti kuin aikoen karauttaa ratsullaan karkuun. - -Mutta Uskollinen Sydän tarttui rohkeasti hänen hevosensa suitsiin. - -"Välimme eivät vielä ole selvät", sanoi hän. - -Rosvo katsoi häneen tovin veristävin silmin ja kannustaen rajusti -hevostaan pakoittaakseen metsästäjän hellittämään otteensa lausui -raivon tukahduttamalla äänellä: - -"Mitä minusta tahdotte?" - -Iskien raudanlujalla nyrkillään hevosta, joka hirnahti tuskasta, -Uskollinen Sydän sai sen pysymään paikallaan. - -"Teidät on tuomittu", vastasi hän. "Teihin sovelletaan preirielakia." - -Rosvo päästi kauhistavan naurun ja vetäen pistoolit vyöltään huusi -raivostuneena: - -"Onneton se, joka koskee minuun! Tie auki!" - -"Ei", vastasi metsästäjä kylmästi. "Te olette nyt joutuneet vangiksi, -tänään ette minulta pääse karkuun." - -"Kuole siis!" kiljaisi rosvo suunnaten yhden pistooleistaan Uskollista -Sydäntä kohti. - -Mutta nopeasti kuin ajatus heittäytyi Ilomieli, joka oli tuskallisesti -seurannut hänen liikkeitään, ystävänsä eteen, ja tilanteen vakavuus -teki hänen ketteryytensä kymmenkertaiseksi. - -Laukaus kajahti. Luoti osui kanadalaiseen, joka vaipui verissään -maahan. - -"Ensimmäinen!" huudahti rosvo villisti nauraen. - -"Toinen!" ulvahti Kotkanpää ja hyppäsi kuin pantteri rosvon hevosen -selkään. - -Ennenkuin kapteeni saattoi liikahtaakaan puolustautuakseen, oli -intiaani vasemmalla kädellään tarttunut hänen pitkään tukkaansa, saaden -kouraansa aika tukon, ja veti rajusti hänen päätään taaksepäin. - -"Kirottu!" huusi rosvo koettaen turhaan vapautua ahdistajastaan. - -Nyt tapahtui jotakin, mikä oli kauhusta jähmetyttää kaikki läsnäolevat. - -Hevonen, jonka Uskollinen Sydän oli pysyttänyt paikallaan, oli päässyt -vapaaksi ja raivoissaan sitä kohdanneesta iskusta ja kaksinkertaisesta -taakasta, joka sillä oli selässään, se syöksähti vimmasta -hullaantuneena lentoon, mielettömässä juoksussaan ruhjoen ja kaataen -kaikki, mitä eteen sattui. - -Mutta se kuljetti muassaan kahta ratsastajaansa, jotka sitkeästi -painaen reitensä sen kylkiä vastaan taistelivat saadakseen toisensa -surmatuksi ja kiemurtelivat kuin käärmeet eläimen selässä. - -Kuten sanoimme, Kotkanpää oli kiskonut rosvon pään taaksepäin, painoi -polvensa hänen kupeitaan vastaan, päästi vihlovan sotahuudon ja -heilutteli kauhistavasti puukkoaan vihollisensa otsan edessä. - -"Tapa minut, heittiö!" ulvoi rosvo ja kohottaen äkillisellä liikkeellä -vasemman kätensä, jossa hänellä vielä oli pistooli, laukaisi aseensa, -mutta luoti katosi avaruuteen. - -Comanchipäällikkö katsoi kapteeniin tarkasti. - -"Olet raukka!" sanoi hän halveksivasti, "ja vanha akka, joka pelkäät -kuolemaa." - -Samalla kun hän painoi rosvoa voimakkaasti polvellaan, työnsi hän -puukon hänen niskaansa. - -Kapteeni päästi korvia repivän huudon, joka sekaantui päällikön -voitonulvontaan. - -Hevonen kompastui puun juureen ja kaatui nurin. Molemmat taistelijat -vierivät maahan. - -Yksi heistä nousi pystyyn, comanchipäällikkö, joka heilutti rosvon -veristä päänahkaa. - -Kapteeni ei kuitenkaan ollut vielä kuollut. Mielettömänä raivosta ja -tuskasta ja veren sokaisemana, joka valui virtanaan hänen silmilleen, -hän nousi pystyyn ja karkasi vastustajansa kimppuun, joka ei ollut -odottanut tällaista hyökkäystä. - -He kävivät nyt toisiinsa käsiksi koettaen kaataa toisensa nurin ja -upottaa toistensa ruumiiseen puukon, jolla kumpikin oli varustettu. - -Useita erämiehiä juoksi eroittamaan heitä. - -Kun he saapuivat heidän luokseen, oli kaikki jo lopussa. - -Kapteeni virui maassa, kahvaa myöten upotettu Kotkanpään puukko -sydämessään. - -Rosvot, joita heitä ympäröivät erämiehet ja intiaanisoturit olivat -pitäneet kurissa, eivät yrittäneetkään ryhtyä vastarintaan, joka -olisikin ollut mahdoton. - -Huomatessaan kapteeninsa kaatuneen Frank selitti toveriensa puolesta, -että he antautuvat. - -Uskollisen Sydämen viittauksesta he heittivät luotaan aseensa, jonka -jälkeen heidät sidottiin. - -Ilomieli, tuo kunnon kanadalainen, jonka uskollisuus oli pelastanut -hänen ystävänsä hengen, oli pahasti, mutta kaikeksi onneksi ei -kuolettavasti haavoittunut. Hänet oli kiireesti kannettu luolaan, jossa -erämiehen äiti huolehti ensiavun antamisesta hänelle. - -Kotkanpää meni Uskollisen Sydämen luo, joka oli jäänyt mietteisiin -vaipuneena ja synkkänä seisomaan erääseen puuhun nojautuen. - -"Päälliköt ovat kokoontuneet neuvottelutulen ympärille", sanoi hän. "He -odottavat veljeäni." - -"Seuraan veljeäni", vastasi metsästäjä lyhyesti. Kun molemmat miehet -saapuivat majaan, olivat kaikki päälliköt siellä koolla. Heidän -joukossaan olivat myöskin kenraali, Musta Hirvi ja eräitä muita -metsästäjiä. - -Piipunkantaja toi rauhanpiipun kehää kiertämään. Hän kumarsi hartaasti -neljään ilmansuuntaan ja tarjosi sitten vuoron perään kullekin -päällikölle tuon pitkän piipun. - -Kun piippu oli kiertänyt kehän ympäri, tyhjensi piipunkantaja siitä -tuhan rovioon, mutisi joitakin salaperäisiä sanoja ja poistui. Sitten -vanha päällikkö, Aurinko nimeltään, nousi seisomaan ja tervehdittyään -neuvoston jäseniä lausui: - -"Päälliköt ja soturit, kuulkaa sanojani, joita rintani huokuu ja jotka -Elämän Herra on pannut sydämeeni. Mitä aiotte tehdä kahdellekymmenelle -vangille, jotka ovat vallassanne? Sallitteko heidän vielä jatkaa -ryöstelevää ja murhaavaa elämäänsä? Sallitteko heidän ryöstää vaimonne, -varastaa hevosenne ja tappaa veljiänne? Aiotteko kuljettaa heidät -lännen jalojen valkoisten veljien kivestä rakennettuihin kyliin? Matka -sinne on pitkä, täynnä vaaroja. Sitä vaikeuttavat vuoret ja vuolaat -virrat, niin että vangit tällä matkalla voivat päästä karkuun, yllättää -teidät nukkuessanne ja teurastaa teidät. Ja sitten, senhän tiedätte, -soturit, saavuttuanne kivestä rakennettuihin kyliin, vapauttavat pitkät -puukot heidät, punaihoisilla miehillä ei ole oikeutta sieltä -odotettavissa. Ei, soturit, Elämän Herra, joka vihdoinkin on saattanut -valtaamme nämä julmat roistot, tahtoo, että heidän on kuoltava. Hän on -päättänyt tehdä lopun heidän rikoksistaan. Tavatessamme tiellämme -jaguarin tai harmaankarhun me tapamme ne. Nämä miehet ovat paljon -julmempia kuin jaguari tai harmaakarhu. Heidän tulee tehdä tili -vuodattamastaan verestä, silmä silmästä, hammas hampaasta. -Kiinnitettäköön heidät kidutuspaaluun. Olenko oikein puhunut, mahtavat -miehet?" - -Lausuttuaan nämä sanat vanha päällikkö istuutui. Syntyi tovin kestävä, -juhlallinen hiljaisuus. Oli ilmeistä, että kaikki läsnäolevat olivat -yhtä mieltä hänen kanssaan. - -Uskollinen Sydän odotti jonkun aikaa. Nähdessään, ettei kukaan aikonut -vastata puheeseen, nousi hän seisomaan ja lausui: - -"Comanchipäälliköt ja soturit ja te, valkoihoiset erämiehet, veljeni", -lausui hän lempeällä ja suruvoittoisella äänellä, "sanat, jotka -kunnianarvoisa vanhus lausui, ovat oikeat. Preirien turvallisuus -vaatii, ikävä kyllä, näiden miesten kuolemaa. Tämä äärimmäinen ankaruus -on kauhistavaa, mutta meidän on pakko alistua siihen, jos rauhassa -tahdomme nauttia rasittavien ponnistustemme hedelmiä. Mutta vaikka -huomaamme, että on pakko noudattaa erämaan leppymätöntä lakia, niin -älkäämme osoittako vain huvin vuoksi olevamme ankaria. Rangaiskaamme -heitä, koska se on välttämätöntä, mutta rangaiskaamme niinkuin miehet, -joilla on sydän, eikä niinkuin julmurit. Osoittakaamme näille -roistoille, että panemme oikeuden täytäntöön, että surmatessamme heidät -emme kosta heille, vaan että koko yhteiskunta heitä rankaisee. Heidän -päällikkönsähän, joka oli heistä kaikkein suurin syyllinen, on jo -saanut surmansa Kotkanpään iskuista. Olkaamme sääliväisiä pysyen -samalla oikeamielisinä. Antakaamme heidän itse valita kuolintapansa. -Älkäämme kiduttako heitä hyödyttömästi. Silloin Elämän Herra hymyilee, -ja on tyytyväinen punaisiin lapsiinsa, joille hän suo runsaat saaliit -metsästyksissä. Olen puhunut: olenko oikein puhunut, mahtavat miehet?" -[Näin päättyvät intiaanien kaikki puheet.] - -Neuvoston jäsenet olivat tarkkaavina kuunnelleet nuoren miehen puhetta. -Päälliköt olivat hyväntahtoisina hymyilleet yleville ajatuksille, joita -hän oli esittänyt, sillä kaikki, sekä intiaanit että erämiehet, -rakastivat ja kunnioittivat häntä. Kotkanpää nousi seisomaan. - -"Veljeni Uskollinen Sydän on puhunut oikein", sanoi hän, "hänen -ikävuotensa ovat luvultaan pienet, mutta hänen viisautensa on suuri. -Olemme onnelliset voidessamme osoittaa hänelle ystävyyttämme. Teemme, -niinkuin hän haluaa." - -"Kiitos", vastasi Uskollinen Sydän lämpimästi, "kiitos, veljeni. -Comanchikansa on suurta ja jaloa kansaa, jota rakastan. Olen -onnellinen, kun olen päässyt sen suosioon." - -Neuvottelu päättyi, ja päälliköt poistuivat majasta. Vankeja, jotka oli -koottu yhteen ryhmään, vartioi tarkasti muudan soturiosasto. - -Julkinen kuuluttaja kutsui koolle kaikki heimokunnan jäsenet ja kylään -hajaantuneet metsästäjät. - -Kun kaikki olivat koolla, ryhtyi Kotkanpää puhumaan. Kääntyen rosvojen -puoleen hän lausui: - -"Valkoiset koirat! Nyt on mahtava comanchikansa, jonka laajat -metsästysalueet käsittävät suuren osan maan pintaa, etevien -päälliköittensä kautta päättänyt kohtalostanne. Elettyänne kuin villit -pedot kavahtakaakin kuolemasta pelkurien, vanhojen akkojen tavalla. -Olkaa rohkeita, kenties silloin Elämän Herra säälii teitä ja ottaa -teidät kuoltuanne _eskennaniin_, siihen nautinnon paikkaan, missä -ikuisesti metsästelevät ne rohkeat miehet, jotka ovat pelotta katsoneet -kuolemaa silmiin." - -"Olemme valmiit", vastasi Frank tyynesti, "kiinnittäkää meidät -kidutuspaaluun, keksikää mitä julmimpia kidutuksia. Kuitenkaan ette näe -meidän kalpenevan." - -"Veljemme Uskollinen Sydän", jatkoi päällikkö, "on puhunut puolestanne. -Teitä ei kiinnitetä kidutuspaaluun. Päälliköt sallivat teidän itse -valita kuolintapanne." - -Nyt tuli näkyviin muuan niiden valkoihoisten luonteelle ominainen -piirre, jotka kauan elettyään preiriellä ovat alkaneet luopua -esi-isiensä tavoista omistaakseen intiaanien käsityskannan. Kotkanpään -tekemä ehdotus synnytti rosvoissa suuttumuksen myrskyn. - -"Millä oikeudella Uskollinen Sydän on puhunut puolestamme?" huudahti -Frank. "Luuleeko hän siis, että me muka emme ole miehiä? Arveleeko hän, -että kidutukset voisivat saattaa meidät huudahtamaan ja vaikeroimaan, -mikä olisi arvoamme alentavaa? Ei, ei! Vietäköön meidät kidutettaviksi. -Se, mitä meille tekisitte, ei ole koskaan niin julmaa kuin se, mitä me -panisimme teidän kansakuntanne soturit kärsimään, jos he joutuisivat -käsiimme." - -Kun intiaanit kuulivat nämä kopeat sanat, värisivät he vimmasta, kun -taas rosvot ylpeinä puhkesivat riemuhuutoihin. - -"Koirat! kaniinit!" ulvoivat he, "comanchit ovat vanhoja akkoja, joille -pitäisi antaa hameet." - -Uskollinen Sydän astui esille. - -Syntyi jälleen hiljaisuus. - -"Olette ymmärtäneet väärin päällikön sanat", puhui hän; "se, että -annamme teidän itsenne valita kuolintapanne, ei ole häväistys, vaan -kunnioituksen osoitus, joka teidän osaksenne suodaan. Tässä on -väkipuukkoni, teidät vapautetaan siteistä, niin että puukko voi kiertää -kädestä käteen ja upota vuoron perään rintoihinne! Mies, joka vapaana -ollen empimättä, yhdellä iskulla, tappaa itsensä, on uljaampi kuin se, -joka kidutuspaaluun sidottuna herjaa pyöveliänsä saadakseen pikemmin -kuolettavan iskun, kun ei jaksa kärsiä tuskiaan." - -Tavattoman voimakkaat hyväksymishuudot seurasivat näitä metsästäjän -sanoja. - -Rosvot neuvottelivat tovin katseillaan, ja sitten he kaikki tekivät -ristinmerkin ja huusivat yhteen ääneen: - -"Hyväksymme!" - -Joukko, joka hetkistä aikaisemmin oli ollut niin meluisa ja rähisevä, -tuli nyt hiljaiseksi ja säyseäksi, odottaen jännittyneenä kauheaa -näytelmää, joka pian suoritettaisiin heidän edessään. - -"Vapauttakaa vangit siteistä", komensi Uskollinen Sydän. - -Käsky pantiin heti toimeen. - -"Puukko tänne!" sanoi Frank. - -Metsästäjä antoi sen hänelle. - -"Kiitos ja hyvästi", lausui rosvo varmalla äänellä ja puoleksi avaten -puseronsa upotti, hitaasti ja hymyillen kuin olisi nauttinut -kuolemisestaan, puukon kahvaa myöten rintaansa. - -Hänen kasvonsa kävivät vähitellen kuolonkalpeiksi, ja hänen silmänsä -pyörivät kuopissaan. Luoden ympärilleen harhailevia katseita hän -hoippui kuin juopunut ja kaatui maahan. - -Hän oli kuollut. - -"Minun vuoroni!" huudahti seuraava rosvo ja kiskaistuaan vielä -höyryävän väkipuukon toverinsa haavasta työnsi sen rintaansa. - -Hän vaipui edellisen ruumiin päälle. - -Hänen jälkeensä oli kolmannen rosvon vuoro, sitten neljännen ja niin -edespäin. Kukaan ei empinyt, kukaan ei osoittanut heikkouden merkkejä, -kaikki kaatuivat hymyillen ja kiittäen Uskollista Sydäntä kuolemasta, -joka oli hänen ansiotaan. - -Läsnäolijat olivat kauhuissaan nähdessään tällaisen joukkomestauksen, -mutta samalla heidät oli hurmannut tämä hirvittävä näky. He olivat niin -sanoaksemme huumaantuneet veren hajusta ja seisoivat siinä tuijottavin -silmin ja huohottavin rinnoin voimatta kääntää katsettaan toisaalle. - -Vihdoin oli jäljellä vain yksi rosvo. Hän katseli tovin ruumisläjää, -joka virui hänen vieressään. Vetäen sitten puukon edellisen miehen -rinnasta hän lausui hymyillen: - -"Oi, miten onnellista, kun saa kuolla noin hyvässä seurassa. Mutta -minne, hiisi vie, oikein joutuukaan kuoltuaan? Mutta miten hölmö minä -olen, pianhan saan sen tietää." - -Ja salamannopeasti hän iski puukon sydämeensä. - -Hän kaatui kuolleena maahan. - -Tämä kauhistuttava ihmisteurastus ei ollut kestänyt -neljännestuntiakaan! [Tässä kohtauksessa on kaikki historiallisesti ja -täsmällisesti totta. Kirjoittaja on apachien alueella ollut näkemässä -samanlaista mestausta.] - -Ei kukaan rosvoista ollut iskenyt kahta kertaa, kaikki olivat kuolleet -yhdestä iskusta. - -"Antakaa minulle tuo puukko", lausui Kotkanpää vetäen sen vielä -höyryävänä viimeisen rosvon värähtelevästä ruumiista, "se on soturilla -hyvä ase." Ja hän pisti sen aivan kylmästi vyöhönsä pyyhittyään sitä -ruohoon. - -Rosvoilta nyljettiin päänahat, ja heidän ruumiinsa kannettiin leirin -ulkopuolelle. - -Ne jätettiin korppikotkien ja urubujen raadeltaviksi, jotka niistä -saivat runsaan päivällisen ja nyt jo verenhajun kerääminä liitelivät -niiden yläpuolella ilosta kamalasti kirkuen. - -Kapteeni Uaktehnon pelätty joukkio oli perinjuurin tuhottu. - -Tällaisia rosvojoukkoja oli, ikävä kyllä, kuitenkin muitakin -preiriellä. - -Mestauksen jälkeen intiaanit menivät huolettomina majoihinsa. Heille se -oli ollut vain yksi niistä tavallisista näytelmistä, joihin he jo kauan -olivat saaneet tottua ja jotka eivät kykene järkyttämään heidän -hermojansa. - -Erämiehet sensijaan, karkeasta elämästä huolimatta, jota he viettivät, -ja siitä, että he olivat tottuneet näkemään verta vuodatettavan, -vieläpä itsekin sitä vuodattamaan, hajaantuivat ahdistunein rinnoin ja -sydän kipeänä tästä kauhistuttavasta verilöylystä. - -Uskollinen Sydän ja kenraali suuntasivat askelensa luolaan. - -Naiset, jotka olivat olleet sulkeutuneina maanalaisen luolan sisäosiin, -eivät tietäneet mitään siitä hirveästä näytelmästä, joka äsken oli -esitetty, ja verisestä sovituksesta, joka tuli sen päättäjäisiksi. - - - - -XV - -Anteeksianto - - -Kenraalin ja hänen sisarentyttärensä jälleennäkeminen oli perin -liikuttava. - -Tuo vanha sotilas, joka viime aikoina oli kokenut niin kovia, oli -onnellinen saadessaan painaa rintaansa vasten tämän viattoman lapsen, -joka oli koko hänen perheensä ja kuin ihmeen kautta oli pelastunut -häntä uhanneesta onnettomuudesta. - -He unohtuivat pitkäksi aikaa keskustelemaan. Kenraali tiedusti -innostuneesti, miten tyttö oli elänyt vankeusaikana, ja sai itse tehdä -selkoa, millaisten vaarojen alaiseksi oli joutunut ja miten huonoa -kohtelua oli saanut kestää. - -"Mitä nyt aiotte tehdä, eno?" kysyi tyttö lopettaen keskustelun. - -"Niin, lapseni!" vastasi kenraali alakuloisena tukahduttaen huokauksen. -"Meidän on viipymättä lähdettävä näistä kamalista seuduista ja -palattava Meksikoon." - -Nuori tyttö tunsi sydäntään ahdistavan, vaikka hän sisimmässään -tunnusti, että heidän oli pikaisesti palattava kotimaahan. Lähteminen -merkitsi sitä, että oli jätettävä hänet, jota hän rakasti, erottava -hänestä voimatta toivoa, että mahdollisesti hänet vielä tapaisi, -erottava miehestä, jonka ihmeteltävää luonnetta hän oli yhä enemmän ja -syvemmin oppinut kunnioittamaan saadessaan olla likeisessä -tuttavuudessa hänen kanssaan ja joka nyt oli tullut välttämättömäksi -hänen elämälleen ja onnelleen. - -"Mikä sinua vaivaa, lapseni? Olet niin alakuloinen, silmäsi täyttyvät -kyynelillä", tiedusteli hänen enonsa puristaen lämpimästi hänen -kättään. - -"Oi, eno!" vastasi tyttö valittaen, "miksi en olisi suruissani kaiken -sen jälkeen, mitä on tapahtunut näinä muutamina päivinä? Sydämeni -vuotaa verta." - -"Se on totta. Kauheat tapahtumat, joiden todistajina olemme saaneet -olla, ja kärsityt uhrit ovat enemmän kuin riittävänä aiheena -surumielisyyteen, mutta vielä olet niin nuori, lapseni, että vähän ajan -kuluttua nämä tapaukset ovat mielessäsi vain muistona kovista -kokemuksista, joita et enää, Jumalan kiitos, tarvitse pelätä joutuvasi -kärsimään." - -"Lähdemmekö siis kohdakkoin?" - -"Jo huomenna, jos mahdollista. Mitä minä enää täällä tekisin? Itse -taivas ilmaisee olevansa minua vastaan, koska se pakoittaa minut -luopumaan jatkamasta tätä retkeä, joka onnistuessaan olisi tehnyt minut -onnelliseksi vanhoilla päivilläni. Mutta Jumala ei tahdo, että saisin -lohtua. Tapahtukoon hänen tahtonsa", lisäsi hän hartaana. - -"Mitä tarkoitatte, eno?" kysyi nuori tyttö vilkkaasti. - -"Ei mitään, joka voisi tällä hetkellä herättää mielenkiintoasi, lapsi. -On siis parasta, ettet sitä tiedäkään ja että minä yksin kärsin kaikki. -Olen vanha ja siis jo tottunut kärsimään", huomautti kenraali -surunvoittoisesti. - -"Eno raukka!" - -"Kiitos ystävyydestä, jota minua kohtaan osoitat, lapseni, mutta -jättäkäämme tämä puheenaihe, joka saattaa minut murheelliseksi. -Puhukaamme hiukan, jos niin haluat, näistä kunnon ihmisistä, joille -olemme niin suuressa kiitollisuudenvelassa." - -"Uskollisesta Sydämestä", kuiskasi doña Luz punastuen. - -"Niin", myönsi kenraali, "Uskollisesta Sydämestä ja hänen äidistään, -tuosta rakastettavasta naisesta, jota en Ilomieli-paran haavoittumisen -vuoksi ole vielä voinut kiittääkään ja jonka ansiota on, kuten olet -sanonut, ettei sinulta ole puuttunut mitään." - -"Hän on hellästi kuin äiti huolehtinut minusta." - -"Miten voisin koskaan maksaa velkani hänelle ja hänen ylevälle -pojalleen? Oi, miten onnellinen hän varmaankin on, kun hänellä on -sellainen poika. Niin, sellaista onnea ei minulle ole suotu, minä olen -yksin!" huokasi kenraali alakuloisena antaen päänsä painua käsiensä -varaan. - -"Entä minä?" kysyi nuori tyttö mielistelevällä äänellä. - -"Oh! Sinäkö?" vastasi soturi sulkien hänet hellästi syliinsä. "Sinä -olet rakas tyttäreni, mutta minulla ei ole poikaa!..." - -"Se on totta!" kuiskasi tyttö mietteisiin vaipuen. - -"Uskollinen Sydän", jatkoi kenraali, "on liian verraton luonne -suostuakseen ottamaan minulta mitään. Mitä on siis tehtävä? Miten -voisin maksaa kiitollisuudenvelkani hänelle? Miten antaisin hänelle -tunnustukseni niistä suunnattomista palveluksista, joita hän meille on -tehnyt?" - -Syntyi tovin kestävä hiljaisuus. - -Doña Luz kumartui kenraalin puoleen ja painaen suudelman hänen -otsalleen lausui hänelle matalalla ja väräjävällä äänellä, kätkien -kasvonsa hänen olkansa taakse: - -"Eno, minä olen keksinyt tuuman." - -"Puhu, pienoiseni", vastasi hän, "puhu pelkäämättä, kenties Jumala on -antanut sinulle tuon ajatuksesi." - -"Teillä ei ole poikaa, jolle voisitte perintönä jättää nimenne ja -suunnattoman omaisuutenne, eikö niin, eno?" - -"Niin!" mutisi kenraali, "luulin voivani kerran jälleen löytää pojan, -mutta se toivo on ikuiseksi ajoiksi kadonnut, sillä tiedäthän, lapseni, -että olen yksin!" - -"Uskollinen Sydän, yhtä vähän kuin hänen äitinsäkään, ei tahdo ottaa -teiltä mitään." - -"Se on totta." - -"Luulen kuitenkin olevan keinon, jolla heidät voisi siihen velvoittaa, -suorastaanpa pakoittaakin." - -"Ja se keino on?" kysyi kenraali vilkkaasti. - -"Eno, koska olette niin suruissanne siitä, ettei teillä ole poikaa, -jolle kuoltuanne voisitte luovuttaa nimenne, niin miksi ette voisi -ottaa Uskollista Sydäntä pojaksenne?" - -Kenraali katsahti häneen. Tyttö oli aivan punainen, ja koko hänen -ruumiinsa värisi. - -"Oi, sinä sydänkäpyseni", lausui kenraali sulkien hänet hellästi -syliinsä, "tuumasi on suurenmoinen, mutta se on mahdoton käytännössä -toimeenpantavaksi. Olisin onnellinen ja ylpeä, jos minulla olisi -sellainen poika kuin Uskollinen Sydän, mutta olethan itse sanonut, että -hänen äitinsä rakastaa häntä intohimoisesti. Hän on varmaankin arka -tästä rakkaudesta eikä ikinä suostuisi sitä jakamaan vieraan kanssa." - -"Kenties!" väitti tyttö. - -"Ja lisäksi", lisäsi kenraali, "vaikka hänen äitinsä rakkaudesta häneen -mahdollisesti suostuisikin siihen, koska hänen poikansa täten saisi -yhteiskunnallisen aseman -- äidit pystyvät suurimpiin uhrauksiin -lastensa onnen hyväksi --, niin kieltäytyisi siitä Uskollinen Sydän -itse. Luuletko näet, rakkaani, että tämä mies, saatuaan kasvaa -erämaassa, missä koko elämä on kulunut odottamattomissa ja -jännittävissä partioseikkailuissa suurenmoisen luonnon piirissä, -suostuisi luopumaan tästä ihanasta eräelämästä, jossa on niin paljon -sekä suloisia että kauhistuttavia kokemuksia, saadakseen hiukan kultaa, -jota hän halveksii, ja nimen, joka hänelle on hyödytön? Ei, ei, hän -menehtyisi kaupungeissamme. Hänenlaiselleen erikoisihmiselle meidän -sivistyksemme olisi kuolettava. Unohda tämä tuumasi, tyttökulta, sillä -hän kieltäytyisi siitä, se on varmaa." - -"Kuka tietää?" sanoi tyttö olkapäitään kohauttaen. - -"Kutsun Jumalan todistajaksi", jatkoi kenraali innostuneena, "että -olisin onnellinen, jos onnistuisin. Kaikki toiveeni täyttyisivät, mutta -mitä hyödyttää antautua mielettömien haaveiden tuuditeltavaksi? Hän -kieltäytyisi, kuuletko! Ja minun olisi pakko myöntää hänen tekevän -siinä oikein!" - -"Yrittäkää ainakin, eno", vastasi tyttö kuitenkin, "sillä vaikka -ehdotukseenne tulisi kielteinen vastaus, niin olisitte sentään -osoittanut Uskolliselle Sydämelle, että te ette ole kiittämätön, vaan -osaatte antaa hänelle sen arvon, jonka hän ansaitsee." - -"Tahdotko, että niin teen?" kysyi kenraali, joka ei muuta niin toivonut -kuin että tyttö olisi oikeassa. - -"Sitä toivon, eno", vastasi tyttö syleillen häntä salatakseen ilonsa ja -punastumisensa; "minusta tuntuu, en tiedä miksi, että asia onnistuu." - -"Olkoon siis menneeksi", mutisi kenraali surumielisesti hymyillen, -"pyydä Uskollista Sydäntä ja hänen äitiään saapumaan luokseni." - -"Viidessä minuutissa tuon heidät luoksenne", huudahti tyttö -säteilevänä. - -Ja syöksähtäen pois kuin gaselli nuori tyttö juoksi luolan eri -sokkeloiden lävitse. - -Jäätyään yksin kenraali painoi alakuloisena päänsä alas ja vaipui -syviin ja synkkiin mietteisiin. - -Muutaman minuutin kuluttua olivat Uskollinen Sydän ja hänen äitinsä -doña Luzin opastamina saapuneet hänen eteensä. - -Kenraali kohotti päänsä, tervehti kohteliaasti saapuneita ja pyysi -kädellään viitaten sisarentytärtään poistumaan. Nuori tyttö lähti -sykkivin sydämin. - -Luolassa vallitsi puolihämärä, joka aiheutti sen, ettei aivan selvästi -voinut eroittaa esineitä. Omituisen oikun vuoksi oli Uskollisen Sydämen -äiti pannut _rebozan_ päähänsä niin, että se kokonaan verhosi hänen -kasvonsa. - -Vaikka kenraali tarkasteli häntä hyvin tiukasti, ei hänen onnistunut -nähdä hänen piirteitään. - -"Olette kutsunut meidät luoksenne, kenraali", aloitti Uskollinen Sydän -iloisesti. "Kuten huomaatte, olemme heti kiiruhtaneet täyttämään -toivomuksenne." - -"Kiitän teitä tästä innosta, ystäväni", vastasi kenraali. "Ensin lausun -teille kiitollisuuteni niistä arvokkaista palveluksista, jotka olette -minulle tehnyt. Se, mitä nyt lausun teille, ystäväni, -- pyydän, että -sallitte minun käyttää teistä tätä nimitystä -- kuuluu myöskin hyvälle -ja erinomaiselle äidillenne kiitoksena siitä hellästä huolenpidosta, -jota hän on osoittanut sisarentyttärelleni." - -"Kenraali", vastasi erämies liikuttuneena, "kiitän teitä ystävällisistä -sanoistanne, jotka korvaavat minulle kaikki, mitä luulette olevanne -minulle velkaa. Tullessanne avuksenne olen vain täyttänyt päätökseni -olla koskaan jättämättä lähimmäistäni pulaan. Uskokaa minua, kun sanon, -etten halua muuta palkintoa kuin sen, että pidätte minusta. Riittävänä -palkkiona siitä vähästä, mitä olen tehnyt, on se tyydytyksen tunne, -joka minua tällä hetkellä elähyttää." - -"Haluaisin kuitenkin, sallikaa minun huomauttaa, haluaisin kuitenkin -toisella tavalla palkita teitä." - -"Palkita minua!" huudahti reipas nuori mies peräytyen ja punastuen. - -"Antakaa minun puhua loppuun", jatkoi kenraali innostuen; "jos se -ehdotus, jonka aion esittää, on teille mieleen, niin pyydän teitä -minulle vastaamaan yhtä vilpittömästi kuin minä puolestani teen teille -kysymykseni." - -"Puhukaa, kenraali, minä kuuntelen." - -"Ystäväni, matkallani preirielle oli pyhä tarkoitus, jota en ole -kyennyt saavuttamaan! Tiedätte, miksi se on mahdotonta. Miehet, jotka -kuuluivat saattojoukkooni, ovat kaatuneet vierestäni. Jäätyäni melkein -yksin olen havainnut, että minun on pakko luopua yrityksestä, joka, jos -se olisi onnistunut, olisi tehnyt minusta onnellisen niiksi muutamiksi -päiviksi, jotka minulla enää on elettävinä. Jumala on ankarasti -rangaissut minua. Olen nähnyt kaikkien lasteni kuolevan. Yksi ainoa -olisi kenties vielä elossa, mutta hänet ajoin kerran ajattelemattoman -ylpeänä luotani. Kun nyt olen päässyt elämäni ehtooseen, on taloni -tyhjä, kotini kylmillään. Olen yksin, voi minua onnetonta! Vailla -omaisia ja ystäviä, vailla perillistä, jolle kuoltuani voisin jättää, -en omaisuuttani, vaan nimeni, jonka pitkä sarja esi-isiäni on minulle -jättänyt tahrattomana. Tahdotteko korvata minulle perheeni, joka -minulta puuttuu, vastatkaa, Uskollinen Sydän, tahdotteko tulla -pojakseni?" - -Lausuessaan nämä sanat kenraali oli noussut seisomaan ja tarttunut -nuoren miehen käteen ja pusersi sitä nyt lujasti kyynelet silmissä. - -Kuullessaan tämän odottamattoman tarjouksen metsästäjä oli jäänyt -hämmästyneenä ja sydän sykkien paikalleen tietämättä, mitä vastaisi. - -Hänen äitinsä heitti äkkiä rebozan päästään ja näin paljastaen -säteilevät ja äärettömän riemun kirkastamat kasvonsa asettui molempien -miesten väliin, laski kätensä kenraalin olalle, katsoi häneen tarkasti -ja huudahti liikutuksesta väräjävällä äänellä: - -"Vihdoinkin! Don Ramón de Garillas! Pyydät siis takaisin tätä poikaasi, -jonka niin julmasti parikymmentä vuotta sitten karkoitit luotasi!" - -"Nainen, mitä tarkoitatte?" kysyi kenraali tukahtuneella äänellä. - -"Tarkoitan, don Ramón", jatkoi nainen ylevällä, majesteettisella -äänellä, "että minä olen doña Jesusita, sinun vaimosi, ja että -Uskollinen Sydän on poikasi Rafael, jonka kirosit." - -"Oi!" huudahti kenraali vaipuen polvilleen maahan kasvot kyynelien -valamina. "Anna anteeksi, anteeksi, poikani!" - -"Isäni!" huudahti Uskollinen Sydän syöksähtäen hänen luokseen ja aikoen -nostaa hänet ylös, "mitä teette?" - -"Poikani", lausui vanhus melkein mielettömänä surusta ja riemusta, "en -nouse tästä asennosta, ennenkuin olen saanut anteeksi." - -"Nouse, don Ramón", kehoitti doña Jesusita lempeällä äänellä; "jo -pitkän aikaa on äidin ja pojan sydämissä ollut sinua kohtaan vain -rakkautta ja kunnioitusta." - -"Ah!" lausui vanhus syleillen heitä vuorotellen kuin juopuneena, "tämä -on liian suuri onni. En ansaitse julman käyttäytymiseni jälkeen tulla -näin onnelliseksi." - -"Isä", vastasi metsästäjä ylevästi, "minulle tuomitsemanne -rangaistuksen ansiota on, että minusta on tullut kunniallinen mies. -Unohtakaa siis menneet tapahtumat, jotka ovat enää vain muisto, ja -ajatelkaa ainoastaan tulevaisuutta, joka teille hymyilee." - -Samassa doña Luz saapui arkana ja hämillään. - -Heti hänet huomattuaan kenraali riensi hänen luokseen, tarttui hänen -käteensä ja vieden hänet doña Jesusitan luo, joka ojensi hänelle -käsivartensa, lausui säteilevin katsein: - -"Sisarentyttäreni, voit pelotta rakastaa Uskollista Sydäntä, hän on oma -poikani. Jumala on suonut äärettömässä hyvyydessään, että löysin hänet -juuri sillä hetkellä, kun olin menettänyt kaiken toivoni sellaisesta -onnesta!" - -Nuori tyttö huudahti ilosta ja kätki hämillään kasvonsa doña Jesusitan -syliin tarjoten kätensä Rafaelille, joka peittäen sen suudelmillaan -vaipui hänen jalkainsa juureen. - - - - -Loppusanat - - -Oli kulunut tuskin muutamia kuukausia kreivi de Raousset Boulbonin -retkestä. - -Tähän aikaan olivat ranskalaiset hyvässä maineessa Sonorassa. - -Kaikki meidän maastamme kotoisin olevat matkailijat, jotka sattuma -johdatti tähän Amerikan osaan, saivat varmasti, minne hyvänsä -pysähtyivät, mitä lämpimimmän ja sydämellisimmän vastaanoton. - -Kuljeskelemiseen taipuisan luonteenlaatuni johdattamana olin lähtenyt -Meksikosta ilman muuta tarkoitusta kuin saada nähdä tätä maata. - -Ratsastaen oivallisella mustangilla, jonka muuan eränkävijäystäväni oli -suopungilla pyydystänyt ja minulle lahjoittanut, olin matkustanut koko -Amerikan mantereen halki. Olin toisin sanoen pienin päivämatkoin tapani -mukaan ja koko ajan yksinäni tehnyt tuon muutaman sadan penikulman -pituisen matkan, kulkien yli lumipeitteisten vuorien, suunnattomien -erämaiden, vuolaiden virtojen ja rajujen koskien vain saapuakseni -_harrastelijana_ katsomaan espanjalaisia kaupunkeja, jotka koristavat -Tyynenmeren rantaa. - -Olin ollut matkalla jo viisikymmentäseitsemän päivää, kulkien kuin -todellinen tyhjäntoimittaja ja pysähtyen, minne oikkuni kulloinkin -käski telttani pystyttämään. - -Lähestyin kuitenkin suunnittelemani matkan päämäärää, sillä olin enää -muutaman penikulman päässä Hermosillosta, tuosta muureilla ympäröidystä -kaupungista, jossa oli viisitoista tuhatta asukasta ja jota oli -puolustanut yksitoistatuhatta vakinaisiin joukkoihin kuuluvaa miestä, -päällikkönään kenraali Bravo, yksi Meksikon parhaita ja rohkeimpia -upseereja, kun sen kimppuun pelottomasti hyökkäsi kreivi de Raousset -johtaen vain noin kahtasataaviittäkymmentä ranskalaista ja valloitti -sen kaksi tuntia kestäneen pistintaistelun jälkeen. - -Aurinko oli mennyt mailleen. Hetki hetkeltä tuli yhä pimeämpi. - -Yli kahdeksanpenikulmaisen päivämatkan rasittamana ravasi hevosparkani, -jota muutamien päivien aikana olin hiukan liikaa hoputtanut päästäkseni -aikaisemmin Guayamaan, vain vaivaloisesti, kompastuen joka askeleella -tiellä oleviin kiviin. - -Minä itsekin olin perin uupunut, miltei kuolla nälkään, niin etten -olisi millään ehdolla halunnut viettää vielä yhtä yötä paljaan taivaan -alla. - -Pelkäsin eksyväni pimeässä. Turhaan etsin näköpiiristä valontuiketta, -joka olisi opastanut minua ihmisasunnolle. Tiesin, että Hermosillon -ympäristöstä voisin tavata useita haciendoja, maatiloja. - -Kuten kaikissa ihmisissä, jotka kauan ovat viettäneet kuljeksivaa -elämää, joutuen sen aikana lakkaamatta olemaan suuremmassa tai -pienemmässä määrässä kiusallisten sattumien leikkikaluna, on minussakin -hyvä annos filosofiaa, mikä onkin välttämätöntä, kun matkustaa, -varsinkin Amerikassa, missä ihminen suurimman osan aikaansa on oman -tarmonsa varassa, eikä hänellä ole hyötyä vieraan apuun luottamisesta. - -Tyydyin kohtalooni kunnon miehen tavoin, kaihoisin huokauksin luopuen -toivomasta illallista ja yösijaa. Kun yö kävi yhä synkemmäksi, niin -ettei enää hyödyttänyt kuljeskella pimeässä kenties aivan -päinvastaiseen suuntaan kuin minne minun olisi ollut päästävä, aloin -etsiä ympäriltäni leiripaikaksi sopivaa kohtaa, voidakseni sytyttää -nuotion ja kerätä hiukan ruohoa ratsulleni, joka samoin kuin minäkin -oli kuolla nälkään. - -Se ei ollut helppoa näissä polttavan auringon kuivaksi paahtamissa -seuduissa, joita peitti pölynhieno hiekka. Kauan etsiskeltyäni keksin -kuitenkin erään riutuneen puun, jonka varjossa oli kasvullisuutta, -tosin jokseenkin niukkaa. - -Olin juuri laskeutumaisillani hevosen selästä, kun korviini kantautui -kaukaa hevosen astunnasta syntyvä ääni. Ratsastaja tuntui tulevan samaa -tietä kuin minäkin ja lähestyi nopeasti. - -Jäin liikkumattomaksi. - -Ratsastajan tapaaminen yöllä Meksikon kentillä on aina sopiva aihe -mietiskelyille. - -Tuntematon, jonka tällaisissa oloissa tapaa, saattaa kyllä olla -kunniallinen ihminen, mutta olisin pannut mitä hyvänsä vetoa siitä, -että tämä oli lurjus. - -Tällaista epäillessäni latasin revolverini ja odotin. - -Minun ei tarvinnut kauvan odottaa. - -Viiden minuutin kuluttua ratsastaja tavoitti minut. - -"_Buenas noches, caballero_, -- hyvää iltaa, herra, --" lausui hän -minulle ohimennessään. - -Siinä tavassa, millä tämä tervehdys minulle lausuttiin, oli jotakin -niin vilpitöntä, että epäilykseni äkkiä hälvenivät. - -Vastasin tervehdykseen. - -"Minnekä olette näin myöhään menossa?" kysyi tuntematon. - -"Hiisi vie", vastasin suoraan, "olisin hyvin iloinen, jos sen -tietäisin, mutta luulen joutuneeni eksyksiin. Koska sitä epäilen, niin -valmistaudun viettämään yön tämän puun juurella." - -"Surullinen yömaja", huomautti ratsastaja päätään kohauttaen. - -"Niinpä kyllä", vastasin filosofisesti, "mutta paremman puutteessa -tyydyn siihen. Olen kuolla nälkään, hevoseni on tuiki väsynyt, me -molemmat emme koskaan viitsi harhailla kauemmin etsiessämme -vieraanvaraisuutta, jonka löytäminen on epävarmaa, varsinkin tähän -aikaan yöstä." - -"Hm!" mutisi tuntematon katsahtaen mustangiini, joka turpa maassa -yritti hiukan ruohonkortta, "ratsunne näyttää minusta olevan -rotuhevonen. Onko se tosiaankin niin väsynyt, ettei se enää jaksa -ravata paria mailia?" - -"Kyllä se vielä juoksee kaksi tuntia, jos niin on tarvis", vastasin -hymyillen. - -"Tulkaa siis mukaani, Jumalan nimessä", sanoi tuntematon hilpeällä -äänellä, "lupaan tarjota teille molemmille hyvän yösijan ja hyvän -illallisen." - -"Hyväksyn tarjouksenne ja kiitän teitä", lausuin kannusten hevostani. - -Tuo jalo eläin, joka näytti ymmärtävän, mistä oli kysymys, lähti -jokseenkin kovaan raviin. - -Tuntematon oli, mikäli saatoin arvioida, noin neljänkymmenen ikäinen -mies. Hänellä oli avomieliset ja älykkään näköiset piirteet. Puku oli -maalaismallia ja päässä leveäreunainen huopahattu, jonka kupua koristi -kolmisen tuumaa leveä kultanauha. Kirjavanvärinen zarape valui -olkapäiltä reisille peittäen hänen hevosensa lautasia, ja painavat -hopeiset kannukset oli nahkahihnoilla kiinnitetty vaquero-kenkiin. - -Kuten kaikilla meksikolaisilla riippui hänelläkin vyössä vasemmalla -kupeella machete, eräänlainen lyhyt, suora sapeli, joka muistuttaa -hiukan meidän jalkaväkemme tikaria. - -Välillemme virisi pian keskustelu, joka ennen pitkää muuttui -sydämelliseksi. - -Tuskin puolen tunnin kuluttua huomasin jonkun matkan päässä edessäni -pimeydestä ilmestyvän mahtavan rakennuksen hahmon. Tämä oli se -hacienda, missä oppaani oli luvannut tarjota minulle hyvän vastaanoton, -hyvän yösijan ja hyvän illallisen. - -Ratsuni puhkui muutamia kertoja ja joudutti itsestään kulkuaan. - -Katselin uteliaana ympärilleni, jolloin erotin hyvässä kunnossa olevan -_huertan_ korkeat hirsiseinät ja kaikki muut hyvinvointia todistavat -merkit. - -Kiitin sisimmässäni onnentähteäni, joka oli johtanut minut näin hyvään -tuttavuuteen. - -Lähestyessämme taloa huudahti arvattavasti vahdissa seisova ratsumies -kaikuvalla äänellä: "Kuka siellä?" ja samassa seitsemän tai kahdeksan -puhdasrotuista rastreroa syöksähti esiin alkaen ilosta ulvoen hyppiä -seuralaiseni ympärillä ja vuoron perään nuuskia minua. - -"Minä vain", vastasi seuralaiseni. - -"Ahaa, tulkaa vain, Ilomieli", huudahti vahti, "yli tunnin ajan on -teitä jo odotettu." - -"Menkää ilmoittamaan isännälle, että tuon muassani vieraan", huudahti -oppaani, "ja muistakaa ennen kaikkea, Musta Hirvi, ilmoittaa, että hän -on ranskalainen." - -"Miten sen tiedätte?" kysyin häneltä harmissani, sillä luulen puhuvani -varsin puhtaasti espanjan kieltä. - -"Totta hitossa!" lausui hän naurahtaen, "mehän olemme melkein -maanmiehiä." - -"Kuinka niin?" - -"Kah! Minä olen kanadalainen, joten ymmärrätte, että heti huomasin -ranskanvoittoisen ääntämisenne." - -Vaihtaessamme nämä muutamat sanat olimme saapuneet haciendan portille, -jonka luona useita henkilöitä oli odottamassa lausuakseen meidät -tervetulleiksi. - -Minusta tuntui kuin ilmoitus siitä, että olen ranskalainen, olisi -herättänyt erikoista huomiota. - -Kymmenen tai kaksitoista palvelijaa piteli tulisoihtuja, joiden valossa -saatoin huomata, että ainakin kuusi tai kahdeksan henkeä, miehiä ja -naisia, kiiruhti meitä vastaanottamaan. - -Haciendan isäntä, joksi hänet heti havaitsin, lähestyi minua tarjoten -käsivartensa naiselle, joka varmaankin oli ollut kaunis ja jota -vieläkin voi pitää kauniina, vaikka hän olikin jo lähes neljänkymmenen -vuoden vanha. - -Hänen miehensä oli noin viidenkymmenen ikäinen, suurikasvuinen, -kasvonpiirteiltään hyvin miehekäs. Heidän ympärillään hääri silmät -suurina viisi, kuusi suloista lasta, jotka olivat liian paljon heidän -näköisiään ollakseen keidenkään muiden kuin heidän. - -Hiukan taempana puoleksi pimeän peitossa seisoivat lähes -seitsenkymmenvuotias nainen ja liki satavuotias ukko. - -Yhdellä silmäyksellä havaitsin koko tämän perheen, jossa oli jotakin -patriarkallista herättämässä myötätuntoa ja kunnioitusta. - -"Hyvä herra", lausui haciendero minulle ystävällisesti, tarttuen -hevoseni suitsiin auttaakseen minua astumaan maahan sen selästä, "tämä -talo kuuluu teille. Kiitän ystävääni Ilomieltä siitä, että hänen on -onnistunut saada teidät tulemaan luokseni." - -"Tunnustan", vastasin hymyillen, "ettei siihen ole tarvittu suurtakaan -vaivaa, ja että hyväksyin kiitollisena heti tarjouksen, jonka hän niin -hyväntahtoisesti minulle teki." - -"Jos sallitte ja koska on näin myöhäistä", jatkoi haciendero, "menemme -kaikki ruokasaliin, koska te ennenkaikkea olette pikaisen levon -tarpeessa. Aioimme juuri asettua pöytään, kun minulle ilmoitettiin -tulostanne." - -"Kiitän teitä tuhannesti", lausuin kumartaen. "Ystävällinen -vastaanottonne saattaa minut unohtamaan koko väsymykseni." - -"Tunnemme kyllä ranskalaisten kohteliaisuuden", lausui minulle emäntä -ihastuttavasti hymyillen. - -Tarjosin käsivarteni hänelle, ja sitten mentiin ruokasaliin, missä -tavattoman suurella pöydällä oli valmiina komea ateria ruokahalua -herättävällä tuoksullaan muistuttaen minulle, että olin lähes -kaksitoista tuntia ollut einehtimättä. - -Istuuduttiin pöytään. - -Ainakin neljäkymmentä henkeä oli syömässä. - -Tässä haciendassa noudatettiin vielä sitä patriarkallista tapaa, joka -nyt alkaa hävitä, että palvelijoiden annetaan syödä yhdessä isäntäväen -kanssa. - -Kaikki, mitä näin ja kuulin tässä talossa, viehätti minua. Siinä oli -rehellisyyden tuoksahdus, joka pani sydämen suloisesti sykkimään. - -Kun pahin nälkä oli tyydytetty, muuttui siihen asti hiukan laimea -keskustelu yleiseksi. - -"No niin, Ilomieli", kysyi isoisä oppaaltani, joka istuen vieressäni -pani haarukkansa ripeästi toimimaan, "oletko löytänyt jaguarien -jäljet?" - -"Kyllä, olen löytänyt jäljet, kenraali, mutta luulenpa, ettei jaguari -ole yksin, vaan että sillä on toveri." - -"Ohoo!" lausui vanhus, "oletko siitä varma?" - -"Saatan erehtyä, kenraali, mutta en kuitenkaan luullakseni nyt. Kysykää -Uskolliselta Sydämeltä, minulla oli jonkunlainen maine siellä lännen -preiriellä." - -"Isä", sanoi haciendero tehden myöntävän liikkeen, "Ilomieli on -varmaankin oikeassa. Hän on liian vanha metsästäjä erehtyäkseen -tällaisissa asioissa." - -"Silloin on pantava toimeen ajojahti pelastuaksemme näistä -peloittavista naapureista. Etkö ole samaa mieltä, Rafael?" - -"Se oli aikomukseni, isä. On hauskaa, että olette samaa mieltä. -Mustalle Hirvelle on jo asiasta ilmoitettu, kaikki lieneekin jo -kunnossa." - -"Ajojahdille voidaan lähteä milloin hyvänsä, kaikki on kunnossa", -lausui muuan vanhahko mies, joka istui lähellä minua. - -Ovi aukaistiin, ja muuan mies astui huoneeseen. - -Hänen tuloaan tervehdittiin iloisin huudahduksin. Don Rafael nousi -innostuneena pöydästä ja meni häntä vastaan vaimonsa seuratessa. - -Olin tästä ystävällisyydestä sangen ihmeissäni, koska tämä uusi tulija -oli tavallinen bravo-intiaani eli itsenäinen. Hänellä oli täydellinen, -kansakunnassaan tavallinen sotapuku yllään. Luulin tietäväni -punanahkojen keskuuteen tekemieni lukuisten retkien nojalla, että tämä -kuului johonkin moniaista comanchiheimoista. - -"Kah! Kotkanpää! Kotkanpää!" huusivat lapset ympäröiden hänet -riemastuneina. - -Intiaani otti heidät vuoron perään käsivarsilleen, syleili heitä ja -laskiessaan heidät luotaan antoi heille muutamia leluja, jommoisia -Amerikan alkuasukkaat osaavat hienonhienon makunsa avulla valmistaa. - -Sitten hän astui lähemmäksi, tervehti salissa olevaa monipäistä seuraa -varsin kohteliaasti ja asettui istumaan talon isännän ja emännän -väliin. - -"Odotimme teidän saapuvan ennen auringonlaskua, päällikkö", lausui -emäntä ystävällisesti. "Ei ole oikein, että annatte meidän odottaa." - -"Kotkanpää oli jo jaguarien jäljillä", sanoi päällikkö mahtipontisella -äänellä, "tyttäreni ei tarvitse enää pelätä, jaguarit ovat kuolleet." - -"Mitä! Oletko jo tappanut jaguarit, päällikkö?" kysyi don Rafael -vilkkaasti. - -"Veljeni saa sen nähdä. Nahat ovat varsin kauniit, ne ovat pihalla." - -"Hyvä! Kas niin, päällikkö!" huudahti isoisä tarttuen hänen käteensä, -"huomaan, että aina haluatte olla kaitselmuksenamme." - -"Isäni puhuu hyvin", sanoi päällikkö kumartaen, "Elämän Herra neuvoo -häntä. Isäni perhe on minun perheeni." - -Aterian jälkeen vei don Rafael minut mukavasti sisustettuun -makuuhuoneeseen, missä heti vaivuin uneen mieli täynnä kaikkea tänä -iltana näkemääni ja kuulemaani. - -Seuraavana päivänä isäntäväkeni ei sallinut minun lähteä, ja minun on -tunnustettava, etten tehnytkään paljon vastaväitteitä keskeyttääkseni -vierailuani. Olin sangen ihastunut ystävälliseen vastaanottoon, joka -oli osakseni tullut, ja vieläpä salainen uteliaisuus pakoitti minut -jäämään muutamiksi päiviksi tänne. - -Kului viikko. - -Don Rafael ja hänen perheensä osoittivat minulle ystävällistä -kohteliaisuutta, ja elämä kului, ainakin mitä minuun tulee, -keskeytymättömässä lumouksessa. - -En tiedä, mikä oli syynä, mutta saavuttuani haciendaan kiihoitti -kaikki, mitä saatoin havaita, yhä sitä uteliaisuutta, jonka valtaan -olin ensi hetkestä joutunut. - -Minusta tuntui, että sen onnen, jonka näin säteilevän tämän tyytyväisen -perheen jäsenten kasvoista, perustana oli pitkä sarja onnettomuuksia. - -He eivät olleet, mikäli saatoin nähdä, niitä ihmisiä, joiden elämä aina -oli kulunut tyynenä ja rauhallisena. Kuvittelin, en tiedä miksi, että -he vasta kauan kovia koettuaan olivat päässeet onnen satamaan. - -Heidän kasvoistaan kuvastui sellainen ylevyys, jonka aikaansaavat vain -suuret tuskat. Rypyt, jotka kulkivat vakoina heidän otsallaan, -näyttivät kyllin syviltä ollakseen muusta kuin harmista johtuneita. - -Tämä ajatus oli niin syvälle juurtunut mieleeni, että huolimatta -kaikista yrityksistäni sitä karkoittaa se palasi lakkaamatta entistä -itsepintaisempana ja varmempana. - -Muutamissa päivissä minusta oli tullut perheen ystävä, ja he tiesivät -kaikki, mikä koski minua. He olivat sallineet minun tulla läheisimmäksi -tuttavakseen. Huulillani oli kuitenkin alati muuan kysymys, mutta en -koskaan rohjennut sitä lausua julki, sillä pelkäsin suuresti tekeväni -itseni syypääksi röyhkeään tungettelevaisuuteen tai herättäväni eloon -entisiä tuskia. - -Kun don Rafael ja minä eräänä iltana palasimme metsästysretkellä, laski -hän, ollessamme muutamien askelien päässä talosta, kätensä minun -olalleni. - -"Mikä teitä vaivaa, don Gustavio?" kysyi hän minulta. "Olette synkkä ja -alakuloinen. Onko teidän siis ikävä seurassamme?" - -"Älkää epäilkökään sellaista", vastasin vilkkaasti, "en tiedä -päinvastoin, millä tavalla voisin teille osoittaa, etten koskaan ole -ollut niin onnellinen kuin saadessani olla luonanne." - -"Pysykää siis täällä", huudahti hän vilpittömästi, "meidän kodissamme -on kyllä tilaa yhdelle ystävälle." - -"Kiitos!" lausuin puristaen hänen kättään, "tahtoisin niin mielelläni, -mutta... se on mahdotonta. Kuten legendassa mainitussa juutalaisessa, -on minussakin paholainen, joka alituisesti huutaa: mene! Minun on -täytettävä tarkoitukseni!" - -Ja minä huokasin. - -"Kuulkaahan!" sanoi hän. "Olkaa vilpitön! Sanokaa, mikä teitä -huolestuttaa. Muutaman päivän aikana olette saattanut meidät kaikki -levottomiksi, vaikka kukaan ei ole uskaltanut teille siitä puhua", -lisäsi hän hymyillen. "Minä, peeveli soikoon, tartuin rohkeuteeni -molemmin käsin, kuten teidän ranskalaisten on tapa sanoa, ja päätin -tehdä teille kysymyksen." - -"No niin!" vastasin hänelle, "koska te sitä pyydätte, niin minä -vastaan. Älkää vain, pyydän, pahastuko vilpittömyydestäni, ja olkaa -vakuutettu siitä, että sanoihini vaikuttaa yhtä paljon harrastus kuin -uteliaisuus." - -"Saammehan nähdä", sanoi hän lempeästi hymyillen, "luottakaa minuun, -älkää pelätkö mitään, minä annan teille synninpäästön. Siis asiaan!" - -"Tahdon niin mielelläni pitää puhtaan sydämen ja sanoa teille kaikki." - -"Niinpä niin, puhukaa siis." - -"Kuvittelen mielessäni, en tiedä vain, mistä se johtuu, että te ette -ole aina ollut yhtä onnellinen kuin nyt ja että vain monilla -onnettomuuksilla olette lunastanut sen onnen, josta nyt nautitte." - -Surumielinen hymy väreili hacienderon huulilla. - -"Suokaa minulle anteeksi", huudahdin epätoivoisena, "tungettelevaisuus, -johon olen tehnyt itseni syypääksi! Se, mitä pelkäsin, on tapahtunut! -Älkäämme enää puhuko tästä typerästä asiasta." - -Olin tosiaankin kovin pahoillani. - -Don Rafael vastasi minulle hyväntahtoisesti: - -"Miksi ei? En huomaa kysymyksessänne mitään tungettelevaa. -Mielenkiinto, jota meitä kohtaan tunnette, on pakoittanut teidät sen -tekemään. Vain rakastaessaan toisia on näin selvänäköinen. Ei, -ystäväni, te ette ole erehtynyt. Me kaikki olemme kokeneet kovia -kohtaloita. Koska haluatte, saatte tietää kaikki. Kenties tunnustatte, -kuultuanne kertomukseni siitä, mitä olemme kärsineet, että me -todellakin olemme kalliisti ostaneet onnen, josta nyt nautimme. Mutta -menkäämme sisään, meitä luultavasti odotetaan ruokapöytään." - -Samana iltana don Rafael pidätti luonaan useita henkilöitä, ja kun -hänen käskystään pöytään oli tuotu savukkeita ja mezcalpulloja, lausui -hän minulle: - -"Ystäväni, tahdon tyydyttää uteliaisuutenne. Ilomieli, Musta Hirvi, -Kotkanpää, isäni ja äitini, samoin kuin rakas vaimoni ovat kaikki -olleet näyttelijöitä siinä näytelmässä, jonka ihmeellisen juonen saatte -kuulla, ja auttavat minua, jos muistini pettää." - -Ja sitten, hyvä lukijani, don Rafael kertoi minulle sen, mitä juuri -olette lukenut. - -Tunnustan, että nämä seikkailut, jotka kertoi niissä itse pääosaa -näytellyt henkilö toisten niin huomattavalla tavalla osaa ottaneiden -läsnäollessa, tunnustan, että nämä seikkailut herättivät erinomaisesti -mielenkiintoani, kuten varmaankaan ei käy teidän. On luonnollista, että -ne menettävät paljon minun toistaminani, sillä minä en osaa niihin -luoda sitä pirteyttä, joka oli niiden pääasiallisena tenhona. - -Kahdeksan päivää myöhemmin lähdin rakastettavan isäntäväkeni luota, -mutta sensijaan, että olisin noussut laivaan Guayamassa, kuten -aikomukseni ensin oli ollut, lähdin Kotkanpään kanssa retkelle apachien -maahan. Tällöin sattuma johti minut näkemään tavallisuudesta poikkeavia -ilmiöitä, joista joskus kenties kerron teille, elleivät ne seikkailut, -jotka nyt olette lukenut, ole mielestänne olleet liian ikävystyttäviä. - - * * * * * - -"Arkansasin sissien" päähenkilö esiintyy edelleen romaaneissa -"Kapinalipun alla", "Jaguari", "Uljuutta ja viekkautta" ja "Uskollinen -Sydän." - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Arkansasin sissit, by Gustave Aimard - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARKANSASIN SISSIT *** - -***** This file should be named 57727-8.txt or 57727-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/7/7/2/57727/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |