diff options
| -rw-r--r-- | 57770-0.txt | 8969 | ||||
| -rw-r--r-- | 57770-8.txt | 9354 |
2 files changed, 8969 insertions, 9354 deletions
diff --git a/57770-0.txt b/57770-0.txt new file mode 100644 index 0000000..72d899c --- /dev/null +++ b/57770-0.txt @@ -0,0 +1,8969 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57770 *** + + + +E-text prepared by Jari Koivisto + + + +LAPIN MUISTELUKSIA + +Kirj. + +SAMULI PAULAHARJU + + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Kirja, +1922. + + + + + Näinpä se ennen Lappi laulo + Kotapoika poimetteli + Tunturimäen takana + Wuoren korkian kohalla + + Kansanrunosta. + + + +SISÄLLYS + +Alkusana +Lapinkorven valtauksesta +Majava ja peura +Lappalaismuisteluksia Unarilta +Alakylän ensimmäiset asukkaat +Sieppijärvi +Kelontekemä +Lapin-Kyröt +Peräpohjan viimeisiä porolappalaisia +Lapinkodalla +Porolappalainen muuttoretkellä +Poronvarkaus +Joikaaminen +Lapin suurnoitia +Loma-Tuokko +Seitapalvonnan muistoja +Salkko-Niila +Maahiaisista +Saivo ja kaltio +Taivaanvalkiat +Vanhan lapinkirkon tarina +Koutokeino +Akamella ja Kurjenpolvi +Sana- ja asiaselityksiä +Viitteet + + + + +Alkusana + + +Seuraavien kirjoitusten ainekset on koottu kolmikesäisellä +vaelluksella Länsi- ja Etelä-Lapissa sekä läntisessä Peräpohjassa. +Kesällä 1920 kiertelin Kalevalaseuran matkarahoilla Ounasjoen mailla +Kittilässä, Sodankylän Unaria sekä Inarin ja Enontekiön rajoja myöten. +Seuraavana kesänä sain saman seuran avustamana käydä Tornion ja Muonion +laakson useimmat kylät, jopa ulottaa retken ylös lappalaisalueille +Enontekiön Pöyrisjärvelle ja Norjan-Lapin Koutokeinoon sekä Muoniota +ylös Könkämäenon ja Lätäsenon yhtymille, Enontekiön entiselle +kirkonpaikalle. Ja kesällä 1922 juovatin vielä uudelleen viimekesäiset +jälkeni Enontekiön Näkkälään asti; lisäksi retkeilin muutamat Muonion, +Kolarin ja Turtolan syrjäisimmät seudut, joilla en ollut ennen käynyt. + +Näillä matkoilla karttui papereihini kaikenlaista kansantietoutta: +vanhoja tapoja, taikoja ja uskomuksia, tarinoita, loitsuja ja vanhoja +runoja, sananlaskuja sekä arvoituksia y.m. Monet vanhat täällä +muinaisessa "Lapinkorvessa" niitä vielä "muistelivat", 80-90:nkin +ikäiset vaarit ja muorit juttelivat tietämyksensä. Joutuivatpa muutamat +mainiot muistelijat antamaan keräilijälle kuin testamenttina viimeiset +tietonsa, sillä taas seuraavana kesänä samoja seutuja samoillessani oli +jo lähes kymmenkunta tuttua kertojaa joutunut Tuonelan tuville. + +Olen osan näistä vanhojen "muisteluksista" liittänyt yhtenäisiksi +kuvauksiksi ja kertomuksiksi, kirjoittaen ainoastaan sitä, mitä Lapin +ja Peräpohjan kiveliöiden "äijit" ja "ämmit" haastelivat kulkijalle. +Olen useinkin koettanut pysytellä vain metsä- ja tunturikansan tulkkina +ja kirjoitusmiehenä sekä antanut heidän haastaa omaa kotoista kieltään +ja katsella asioita omalta kannaltaan. Mutta olen samalla kumminkin, +kuin metsäpolkujen tuntija, hoidellut muistelijoita pysymään oikealla +palkaalla. Ja niin olen saanut lukuisan ja kirjavan kertojajoukkoni +ohjatuksi haastelemaan yhtenäisiä muisteluksia. Niinpä siis, + + "minkä suustani sulannen, + minkä pannen parrastani, + sep' on suusta suuremmasta, + parrasta paremman miehen." + +Kirjaan liittyvät kuvat ja piirrokset ovat myöskin keräyksistäni +poimittuja. Vain valokuvat sivuilla 108, 112, 115 ja 212 ovat +kirkkoherra J. Aholan kokoelmasta, sivuilla 79 ja 152 ylioppilas +M. Häyrysen ottamia sekä sivulla 176 kruununvouti E. Sandströmin +ottama. Lisäksi on kirjassa pari Ruotsin lappalaisen J. Tuurin +piirroksen jäljennöstä. Lukujen alkukirjaimet ovat Peräpohjan ukkojen +ja lappalaisten nimikirjaimia ja puumerkkejä, jotka olen poiminut +vanhoista asiapapereista 1700--1800-luvuilta. Samoja asiapaperien +nimimerkkejä olen käyttänyt myöskin kirjan nimessä kansilehdellä, +ja kirjan nimilehden tekstiin olen saanut mallit kolarilaisen +kauppamiehen, Simun Tuomaan, tilivihkosesta viime vuosisadan +alkupuoliskolta, joita kirjaimia olen myös jäljitellyt lukujen +otsakkeita piirtäessäni. Kansilehden yläkuvana on käytetty Enontekiön +lappalaisen luupiirrosta, ja alakuva, haasteleva lappalaispari on +jäljennetty lappalaisvaimon, Näkkälän Antin emännän, Elle-Marian, +lyijykynäpiirroksesta. + +Oulussa syyskuulla 1922. + +_Samuli Paulaharju_. + + + + +LAPINKORVEN VALTAUKSESTA + + +Pitkät ajat sen jälkeen kuin Suomen rintamaat ja sydänseutujen korvet +oli jo kiintonaiselle asutukselle vallattu, oli Perä Pohjola vielä +"Lapinkorpena", jonka äärettömiä erämaita lappalainen yksinään sai +vallita. Vain Karjalan mailta kainuulainen kävi silloin tällöin +kiveliöitä kiertelevältä kansalta kiskomassa veroja, samoin sitten +myöskin Hämeen ja Satakunnan rintamailta pirkkalaiset. + +Mutta aikojen vieriessä asettui kainuulainen monesti kiertelemäänsä +Lapinkorpeen asumaan vallaten lappalaisen ikivanhaa erämaata kappaleen +toisensa jälkeen, ja Kyrönmailta käsin nousi Länsi-Suomen mies pitkin +rantamaita jokisuulta jokisuulle, yhä ylemmäksi kohti Kainuunmeren +pohjukkaa, ja joutui siellä kosketuksiin kainuulaisten kanssa. Niin +syntyi Kemijokisuulle jo 1250:n paikoilla suomalainen seurakunta, ja +Torniossa mainitaan itse piispa Hemmingin 1340-50 vaiheilla käyneen +tarkastusmatkalla, vihkineen siellä hautausmaan sekä sikäläisen kirkon +isossa ammeessa, suuren väkijoukon kummeina katsoessa, kastaneen omaan +oppiinsa parikymmentä pakanaa, takamaiden lappalaisia sekä karjalaisia +Kemistä, Simosta ja Oulusta. + +Ja sitten jatkui Lapinkorven pakkoluovutus entiseen tapaan. +Metsänriistalla ja kalastuksella elävä, nopeasti kasvava kansa +tarvitsi toimeen tullakseen yhä suuremmat erämaat. Riistaisa, rannaton +lappalaisten maa veti väkisinkin erämiestä helmoihinsa, ja pimeästä +Pohjasta tulevat valtavat kalaiset virrat, Kemi- ja Tornionjoki, +viittoivat tiet, joita myöten voitiin tunkeutua koskemattomiin korpiin. +Ja mitäpä tarvitsi välittää vähäväkisestä metsäkansasta, karvaisista +lintukotolaisista, enempää kuin muistakaan kiveliöitä kiertelevistä +metsänelukoista, jotka myös jo ikiajoista olivat samoilleet samoja +salomaita. Samanlaisia pakanoita kaikki. + +Niin nousi kemiläinen asutus ylöskäsin Kemijokivartta ja hajosi +haarajokia myöten yhä syvemmille sydänmaille. Ensin käytiin +erämaajärvillä vain kesäkautisilla pyyntiretkillä, asusteltiin +"asentokuusen" alla majoissa ja kodissa taikka rakennettiin kalasauna +rannalle tai järven saarelle, kalasteltiin ja metsästeltiin syksyyn +saakka ja sitten taas painuttiin alas. Mutta myöhemmin jo muutettiin +mieluisimmille paikoille asumaankin, ja silloin entiset eläjät saivat +pian painua pois lähimailta. Vieläkin muistavat Peräpohjan vanhat +monia tarinoita "kemiläisten" eräretkistä, ja useilla kaukaisillakin +metsäjärvillä on vielä "kemiläisten kalakenttiä". Näillä vanhoilla +kentillä nähdään muinaisten kalasaunojen ja -aittojen jäännöksiä ja +kuoppia, joita sanotaan "kemiläisten kalakellareiksi", sekä suuria +kalansuomu- ja -ruotokasoja. Niin on "Kemiläissaari" kalakenttineen +suuressa Unarijärvessä, samoin on muinaisia kalakenttiä Kittilän +Kinis-, Molko-, Sotka-, Kuivasalmi-, Sirkka- ja Rautusjärvillä, jotka +kaikki ovat suuren Ounasjoen vesialuetta. Ounasjokea myöten kohosivat +etelänmiehet vähitellen aina sen latvoille, jopa Ounas-, Vuontis- ja +Peltojärville asti. + +"Kemiläisten" nimillä kulkivat kaikki Kemijoen ja Ounaan nousijat, +vaikka hyvinkin saattoivat olla kauempaakin lähteneitä. Niinpä +kerrotaan Sodankylän Riipijärven ensimmäisen asukkaan olleen +Lumijoelta. Vainoa pakoon oli sieltä ukko lähtenyt, soutanut ylös Kemiä +ja Ounasta, sitten sauvonut Meltausta myöten Unarille ja Kukasjärvelle, +josta rupesi nousemaan Riipijokea ylös. Siellä katsoi karkulainen +asentopaikakseen jo Matotievan ja paneutui nukkumaan, mutta unissa +sanottiin hänelle: + +-- Ei tämä ole sinun asuinpaikkasi. Mene niin kauan kuin tulee rimpien +kumpu ja asetu siihen. Siinä on leipää sinulle ja sinun lapsillesi! + +Ja ukko lähti puskemaan yhä ylemmäksi, tuli Riipijärvelle, ja siellä +oli järven rannalla suuri kumpu, jota joka puolelta rimmet ympäröivät. +Ukko nousi kummulle ja rupesi siinä asumaan. + +Kittilän Sirkankylän esikoisen sanotaan saapuneen alhaalta, kaukaa +Sirkka-nimisestä kylästä, joka on "siellä, missä Vienanmeri pistää +Pohjanmereen". Immel-järven pohjoispäähän, Konttisen törmälle, oli ukko +asettunut, heittänyt konttinsa puun oksalle ja ruvennut taloksi. Siitä +äijän asento oli saanut Konttisen nimen, ja se on Sirkan ensimmäinen +talo. Kittilän Kirkonkylään, Pietulaan, kerrotaan ensimmäisen asukkaan +niinikään tulleen Venäjän puolelta, ja sitä lyytä Pietulan taloa +entisaikaan sanottiinkin Ryssäksi. Ounasjoen latvoille, Kittilän ja +Enontekiön rajoille, Kyrönkylään, oli ensimmäinen korvenraivaaja tullut +aina Kyrönmailta. Enontekiön Peltovuoman seutujen Hämeenkuotko ja +Hämeenlantto viittaavat vielä kaukaisemmille seuduille. Ja Kittilän +Kaukosenkylän tummanpuhuva alkukansa sanoo olevansa lähtöisin aina +Kaukaasiasta asti. + +Torniosta taas työntyi etelänmies Tornion ja Muonionjokia sekä +niiden lisävesiä myöten pohjoisiin erämaihin. Jokilaakso sai +ensinnä kiintonaiset asukkaansa. Sanotaan alhaalta saapuneen kolme +veljestä, joista muuan asettui Vojakkalan Oravaiseen, toinen meni +ylemmäksi Mämmilään, penikulman pohjoispuolelle nykyistä Turtolan +kirkkoa, ja kolmas kulki vielä korkeammalle Muonionalustaan. Ja nämä +ovat jokilaakson vanhimmat asutukset. Neljäntenä mainitaan olleen +Nautapuodin, jonka Köngäsen ruukin perustaja Grape rakensi jokisaarelle +penikulman alapuolelle nykyistä Alkkulankylää. (Arend Grape perusti +Köngäsen ruukin lähelle Tornionjoen ja Muonionjoen yhtymää 1645, myi +sen sitten Mommalle ja rakensi Nautapuodin talon. Talon hävitti "Keksin +tulva" 1677. Sen jälkeen rakennettiin talo mantereelle.) + +Jokivarrelta painui asutus selkosille, eränkävijäin kulkiessa +etumiehinä. Täälläkin tavataan kaikkialla tarinoita ja muistoja +torniolaisista erämiehistä. Niin kerrotaan alatorniolaisten käyneen +kalastusretkillä aina Kolarin Vaattojärvellä. Olivatpa "pithääläiset" +Tornionlaaksosta kulkeneet poikki kairan Ounasjoen vesistölle, +Kallojärvellekin, kalaa pyytämään, vetäneet nuottaa ja saaneet kerran +pyydykseensä pääkallon, josta sitten järvi sai nimensä. "Pithääläisten" +vanha kala-aitta on aina viimeaikoihin saakka seisonut järven +etelärannalla. Onpa niinkin korkealla tunturimaassa kuin Muoniossa, +Pallas-, Keimiö-, ja Olostunturien tienoilla, Nivunki-, Toras-, +Jieris-, Äkäs-, Särki- ja Vuontisjärvillä muistoja Tornion miesten +kalaretkistä. Jierisjärven monilukuisten saarien joukossa on kolme, +neljä pientä saarta, Rahtu, Tulkki, Huru ja Taavo. Ensinmainitulla +saarella kerrotaan Ylitornion Rahtulan pyydysmiesten asustaneen, ja +Tulkinsaarella on vieläkin vanha pieni kalasauna, jossa saman pitäjän +Tulkkilan kalastajat ovat kesäkautensa majailleet. Sauna on jo hyvin +rappeutunut, mutta sen seinät ovat aivan täpötäynnä sekä sisältä että +ulkopuolelta kalamiesten nimimerkkejä, piirroksia ja vuosilukuja. +Muutamat merkinnät ovat aina 1760-luvulta. Hurunsaarelia oli Karungin +Hurulan miesten kalakenttä, ja Taavolla majailivat Ruotsin puolen +Juoksenginkylän Taavolan miehet. + +Kangosjärvellä, samoilla tunturimailla, kalastelivat Ylitornion +Marjosaarelaiset ja Nuotiorantalaiset; Salmi-, Tiura- ja +Äkäsjärvillä retkeilivät Karungin Kukkolan kalamiehet.[1] Äkäslompoloa, +yhdeksän tunturin välistä pikkujärveä, josta vain kolme aukkoa vie +muuhun maailmaan, piti Mämmilän ukko, Martin Pietari, kalavetenään, +ja oli hänellä kalakenttänsä Autioniemessä, lompolon pohjoisrannalla, +mutta sitten tuli Ruotsin puolelta Jarhoisten Taneli, teki talon järven +rannalle ja valtasi Pietarin kala-apajat.[2] + +Mahtavan Yllästunturin mailla, Kurtakko-,[3] Ylläs- ja Luosujärvillä +sanotaan Pellon miesten käyneen kalaretkillä, ja Ylläsjärven +etelärannalla, Kenttäniemessä, kyhjöttää vieläkin heidän vanha +kalapirttinsä. Mutta sitten tuli Kurtakkoon jo vakinainenkin eläjä, +asua tuhrusteli pöksässä suuressa siivottomuudessa elukkainsa kanssa, +niin että "houvi", joka veroja perien matkusti järviseutuja myöten +Muonioon, sanoi hänelle: + +-- Sie olet niin ryöttä! Mie ajan sinut pois ja panen tänne toisen +miehen. + +Ja vouti lähettikin toisen miehen, Jaakon talon pojan Kolarista. Tämä +tekaisi järven rannalle uuden pirtin, Aapon talon, ja kun vouti taas +tuli veroja perimään, kehuskeli hän: + +-- Tämä se on ihmisen asuma! Siepä isäntä olet! + +Mutta Ylläsjärvellä Pellon miehet edelleenkin retkeilivät. Meni +sinne sitten Kurtakosta Aapon Erkki, riiteli aikansa pellolaisten +kanssa kalavesistä ja viimein osti heiltä koko järven rantoineen ja +lompoloineen kahdella kalanelikolla. Erkki olikin toimen mies, teki +talon tunturinjuuriselle järvelle, haki eukon Pajalasta ja siitti sille +35 lasta, joista 25 sai täyteen ristiin ja kasteeseen. Kymmenen vain +meni kesken, mutta sen sijaan tehtiin viidet kaksoset. Ja kaksitoista +Erkin poikaa makaa Köngäsen vanhassa kalmistokummussa. + +Toisilla taas oli erämaajärvensä lähempänä. Niin Turtolan Juoksengin +miehet, Tuoppalan ukko ja Kuidun vaari, kolusivat Kolarin Sieppi-, +Vaatto- ja Pasmajärviä, jopa menivät kairan poikki Aalisjärvellekin. +Alkkulan Joonaan ja Karkeisen taloilla oli kalakenttänsä +kala-aittoineen ja -saunoineen Turtolan takamailla Lankojärvellä. +Samoilla seuduilla, Sirkkajärvellä, kalasteli muuan Matarengin +Pekka-ukko, joka viimein muutti erämaahansa elämään ja valtasi koko +järviseudun niittyineen, jänkineen ja erämetsineen. Erämaansa jakoi +ukko sitten pojilleen, Pekalle ja Aarolle. Ja vielä samoilla mailla, +Turtolan Konttajärvellä, oli Kainuunkylän Auneksen talolla kalakenttä +järven niemellä ja Aittasaarella kala-aitta. Tänne siirtyi sitten +asumaan Auneksen Mikko, väkevä kuin karhu, ja otti haltuunsa koko +kiveliön. + +Rattosjärvellä, korkeiden vaarojen välisessä kurujärvessä, +Tengeliön vesistön äärimmäisillä latvoilla, kulkivat Kukkolan +"järvimiehet", kunnes järvelle tuli talontekijä Leppäniemeen. Silloin +häätyivät Kukkolan järvimiehet heittämään kaukaiset kalavetensä; +juurakkoryteikön, "puuton", vain vihoissaan työnsivät apajiinsa, +etteivät enää muutkaan saattaisi niistä vetää nuottaa. Saman vesistön +latvoilla, Palojärvellä, kalastelivat Ylitornion Maijanen ja Niska +sekä rovaniemeläinen Paavoniemen ukko, kalastelivat ja alituisesti +riitelivät järvestään, kunnes viimein käräjillä määrättiin Tornion ja +Rovaniemen raja kulkemaan poikki järven, niin että toinen puoli joutui +Paavoniemen ukolle, toinen ylitorniolaisille. + +Monesti tulikin erämiehille riita kalavesistä ja riistamaista, +ja joskus etelänmiehet joutuivat keskenäänkin toraamaan. Muonion +Tapojärvellä kerran kalastajat kimpautuivat toisiinsa, niin että +iskivät yhden kuoliaaksi ja upottivat pata kaulassa Halingonkosteeseen, +Äkäsjoensuun alapuolelle. Järveä, jonka nimenä ennen oli ollut +Tahkojärvi, ruvettiin tämän johdosta sanomaan Taponjärveksi. Ja siitä +sitten on saatu Tapojärvi.[4] + +Suurta jokiväylää kohosi lantalaisasutus yhä korkeammalle Lappiin. +Ylimuonion vanhimpaan taloon, Päkkiin, sanotaan ensimmäisen asukkaan +tulleen jostakin alhaalta Päkkilästä, Kokkoon Kokkolasta sekä Vuopioon +"Maunuksen maalta". Puraseen tuli 1700-luvun puolivälissä eläjäksi Olli +Pellon Purasesta. Ja Kätkäsuvantoon sauvoi 5-6 polvea takaperin pari +asukasta Mämmilästä. Toinen teki turvekodan Alatalon tienoille, toinen +Autiomen paikalle. Tulijat pyydystelivät kalaa ja metsästelivät, mutta +sitten Autiomen asukas jätti kotansa autiomeksi ja muutti yhä ylemmäksi +jokivarrelle, Kuttaiseen. + +Myöskin Tornion- ja Muonionlaakson valtaajain joukossa oli pitkän +taipaleen miehiä. Semmoisia oli Kolari-ukko, väkevä mies ja suuri +noita, joka oli lähtenyt Rautalammelta. Ukko puski korkealle +pohjoiseen, yläpuolelle Tornionjoen suuta, ajoi siellä eräältä isolta +jokisaarelta pois suuren lappalaisjoukon ja asettui itse saarelle +majailemaan. Jalkaisin kahlaili Kolari-ukko matalaa karia myöten +saareltaan mantereen puolelle. Ja kun sitten karin kohdalle syntyi +talo, sai se nimekseen Jokijalka, ja siitä taas tuli nimi koko kylälle. +Kolarista, joka sitten myöhemmin monet kerrat tappeli vihavenäläisten +kanssa ja teki niille kaikenlaisia rötöksiä, sanotaan saaren ja koko +pitäjän saaneen nimensä. Ja Kolarin kirkko rakennettiin saarelle, +lappalaisten vanhalle kotakentälle, Porokodanmellalle, lähelle +Kolari-ukon entistä kahlaamoa, ja pappila joutui Lapinniemelle. + +Erämaa antoi Lapinkorpeen tunkeutuville elatuksen: pyydettiin +kalaa järvistä ja joista, kaadettiin metsänriistaa ja kiskottiin +lappalaisilta veroja. Viljavia olivat silloin Lapin vedet: lohet +nousivat suurin laumoin valtavia virtoja ylös, ja järvet oikein +kuhisivat parasta kalaa, siikaa, harria, kueria ja rautua. Pieni +Niesajokikin, joka Niesakeron juurelta parin penikulman pituisena +laskee väylään, oli niin viljava, että vanha lapinäijäkin siitä sanoi: +"Joka Niesajoen oikein osaa pyytää, se on tynnyrin mies". Ahvenella, +hauella ja muulla "risukalalla" ei erämies viitsinyt edes kattilaansa +pilata. Ja suunnattomat selkoset olivat vielä metsänkarjan laitumina. +Villipeuroja silloin liikkui laumoittain kiveliöissä, samoin suurin +joukoin hirviä, "hirvipeuroja"; oli myös karhuja, kettuja, näätiä +ja saukkoja, ja suurimmissa erämaissa rakenteli majava piiloisiin +metsäpuroihin ihmeellisiä patolaitoksiaan. + +Silloin oli Lapinkorvessa rikkautta kaikkialla. + +Erämaiden yhä kansoittuessa joutuivat Peräpohjan salomaat ositelluiksi +yhä useammille erämiehille. Laajasta Lapinkorvesta sai kukin eränkävijä +valita sen, minkä halusi ja ennätti, ja korpeen vakinaisesti asettuneet +tulokkaat pitivät huolen, että saivat osalleen hyviä niittymaitakin, +jokivarsia, jänkiä ja järvirantoja. Erämaa kulki sitten suvun +perintönä polvesta polveen. On vieläkin monella vanhalla talolla +muinaiset laajat niittymaansa ja metsästysalueensa, "virkamaansa", +joissa yhä vielä vanhat eräukot käyvät "virkamatkoillaan" köpsytellen +entisaikaan pilkotettuja suuntia pitkin virittelemässä ansoja ja +loukkuja. Niin on Kittilän Kirkonkylän Marjalan talolla erä- ja +niittymaansa Venejoella Särkelän takana, Särkijärvenmaasta penikulma +ylöskäsin joen kahta puolta -- Auneksen-kotamaa, Hyvämännikkö, +Juurivalanmännikkö, Tervaleili, Kapustaselänpalo ja Niemimaa -- +aina Herrankaltioon asti. Samoilla mailla ovat Alatalon erämaat: +Paartoselkä, Sarvivaara, Autiomännikkö, Tiukupuljut, Parviojansuu, +Hyvämännikkö, Kapustaselkä ja Rovaselkä. Näiden pohjoispuolella, +Aakenusjoesta etelään, on Salmen talojen riistamaa Vuotsukka vaaralla, +Hangasselässä, Isossa-Lappalaisessa ja Kapustaselän ylipäässä. +Anttilalla ja Kariniemellä on taas erämaansa Kelontekemän ja Ounasjoen +välisellä suurella kairalla eteläpuolella Kuusajokea: Kuoskiskumpu +ja Kuoskisselkä, Konkeloselkä, Kontiolaki, Nilipäät ja Rakkumaaselän +Jäkälälaki. Kelontekemän taloilla on edellämainittujen maiden +eteläpuolella, Maunukairalla, suuret pyyntimaansa. + +Niin menetti erämaita kiertelevä pieni lapinukko taas mainiot +kalavetensä, riistamaansa ja jäkäläkankaansa kintereillään kulkevalle +vanhalle vainolaiselleen, etelänmiehelle, ja sai vähitellen väistyä yhä +etemmäksi tunturien taakse. Oli kyllä suunnattomissa erämaissa tilaa +kummankin kansan liikkua, ja vuosisatoja eli lappalainen ja lannanmies +rinnakkain, mutta väkevämpi piti aina puolensa ja heikomman täytyä +siirtyä syrjään. + +Vain monilukuiset lapinkentät, kotasijat ja hautapaikat järvien +rannoilla, poroaitojen lahoneet jätteet jäkäläkankailla sekä useat +seitapaikat erämaassa kertovat Lapin korpien entisistä eläjistä, +samoinkuin monet sadat tarinat ja muisteluksetkin, joita vanha +kansa vielä kertoo. Ja tuhatmääräiset paikkainnimet on mailtaan +karkoitettu pikku kansa jättänyt entisille asuinseuduilleen, niin että +Peräpohjan paikannimistö on suurelta osaltaan lappalaista alkuperää. +Näissä kiveliöiden nimissä elää vielä vanha lappi. Ja elää se myös +kansan kielessä, sillä suuren joukon sanoja ja lausumatapoja on +peräpohjalainen omistanut edeltäjiltään. + +Jopa mailtaan karkoitettu lappi elää vielä itse Peräpohjan kansassakin. +Paljon on pakenijakansan verta sekoittunut valtaajakansan suoniin. +Monet lapinkävijät, erämiehet ja uudisasukkaat, joutuivat kosioretkille +rikkaiden porolappalaisten tyttäriin ja saivat lapinsukua pirttiinsä. +Joskus taas lannanmiesten tyttäret mielistyivät koreapukuiseen +tunturienkiertäjään ja menivät hänen kiertolaistoverikseen. Näiden +jälkeläiset saatuaan lannanverta suoniinsa sitten vähitellen +lantalaistuivat ja rupesivat viimein etelästä tulleiden tavalla elämään +kiintonaisissa asumuksissa. Siksipä näkeekin nykyisessä Peräpohjan +väessä useasti monia tunturikansan piirteitä. + +Joitakuita lappalaisnimisiä eläjiä asuu vielä Kittilässä ja +Tornion-Muonion laakson pitäjissä. Niin tavataan Kittilässä Suikki, +Nikodemus, Päiviö ja Magga, Muoniossa ja Kolarissa Sieppi ja Marakatt, +Turtolassa Unga ja Rovaniemellä Pokka. Mutta nämä ovat myöhemmin tänne +tulleita asukkeja taikka ovat entisten pororaitioiden jälkeläisiä. + + + + +MAJAWA JA PEURA + + +Wanhan Lapinkorven arvokkaimpia ja enimmin pyydettyjä eläimiä olivat +majava ja peura; edellinen on jo aikoja hävitetty sukupuuttoon, +ja jälkimmäistäkään on tuskin enää tavattavana muualla kuin Lapin +itäisillä äärillä, Kuollan niemimaan suurilla sydänmailla. + +Mutta siihen aikaan kuin lappi vielä eleli omassa korvessaan, ja +etelästä lapinkävijät sinne rupesivat tunkeutumaan, mahtui siellä +vielä majavakin asumaan, ja suurilla villipeuralaumoilla oli kyllä +tilaa samoilla selkosia ristiin ja rastiin. Vähälukuinen lapinkansa +alkuperäsine pyyntineuvoineen toimitteli metsänväen joukossa vain +tarpeellista "apuharvennusta". Erämaan asukas eli sovinnossa +metsäläisnaapuriensa kanssa, otti sen minkä tarvitsi, ja sen metsä +kyllä hänelle soikin. + +Nämä suurimpien selkosien ja tunturimaiden arat metsäläiset viihtyivät +hyvin yhdessä ja tulivat toimeen toistensa kanssa. + +Mutta sitä mukaa kuin lantalainen nousi Lapinkorpeen ja ajoi lapin +pois, hävisi sen joukossa majava ja peurakin. Sillä ne eivät saata elää +lantalaisten valtaamilla mailla. + +Kaikkialla Lapin erämaissa on vielä muistoja majavasta. On monia +Majava-nimisiä paikkoja, Majavaniittyjä, -vuomia, -rimpejä, +-kuusikoita, -järviä ja -suvantoja, sekä Tamminiittyjä, -jänkiä, +-puroja, joissa majavilla on ennen ollut patonsa. Pienillä +piiloisilla korpijoilla ja metsäpuroilla ne asustelivat, niinkuin +Majavajoella Jokijalan kylän alapuolella, Venejoen Majavaniemessä, +lähellä Nunnasta, Näkkäläjoessa Näkkäläjärven alapäässä, Luosujoessa +Yllästunturin tienoilla, Naamijoessa Heinämukan niemessä ja vielä +Kinisjärven Kärväsojalla, Kuusajoen latvoilla, Levitunturin takana +Heteojalla, Jiesiöjoen latvoilla ja Roukkuojalla sekä Kapsajoen +erämaissa Silasojalla, jossa vieläkin näkyy majavien tammen +jäännöksiä; Levitunturin Heteojalla oli majava pitänyt majaansa vielä +viitisenkymmentä vuotta takaperin kuolleen Erkkilän äijän muistannan +aikana. + +Majavat olivat korpien merkillisiä vesi-insinöörejä. Ne rakentelivat +asuntopuroihinsa puunrungoista ja risuista vahvoja patoja ja nostivat +niillä veden korkealle. Sitten syksyllä, kun puro oli jäätynyt, +laskivat mestarit liikoja vesiä pois, niin että jään alle jäi kumisko, +jossa saattoi majailla koko talvikauden. Rakennustarpeikseen katkoivat +majavat jyrsimällä kaikki lähirannan ruotukat, pihlajat, halevat, +tuomet ja vesakot, ja raahasivat ne sitten paikalle. Muuan oli määrätty +vartavastiseksi "rekimajavaksi": kun puu oli kaadettu, heittäysi +rekiäijä selälleen, otti rungon syliinsä, ja hakkuumiehet iskivät +pitkät jyrsimensä rekimajavan hammaskoukkuun ja niin kelkkasivat +puun patopaikalle. Myötäkarvaan liukuikin sileä selkä hyvästi, mutta +ahkerasta kelkkaamisesta karva kului, niin että rekimajavan nahka oli +aina huonompi muiden majavien nahkoja. Majavan terävissä hampaissa +oli merkillinen kuolettava voima. Se puu ja pensaikko, minkä majava +oli jyrsimällä kaatanut, oli kuollut ikipäiviksi, sillä majavan +hampaanjälki ei kuuna päivänä enää kasvanut uutta vesaa. Vieläkin +monet majavien entisaikoina raivaamat rantaniityt ovat vesattomia. +Patosaarenkin niitty Kittilän Könkään kylässä on vielä näinä päivinäkin +majavan hakkauksella, ja samoin Äkäsjoen suulla, Äkäslompolon rannalla +oleva Pesosenniitty, missä aikoinaan on majavalla ollut "pesosensa". +Ei liioin Heteojan Tamminiitylle, ei Kärväsojan eikä Sapakko-ojan +niityille ole ukkojen tarvinnut koskaan käydä kirveineen. Ja Muoniossa +tiedetään muutamien majavan ajamien niittyjen olevan jo niin vanhoja, +että ovat ainakin "toisen Aatamin aikaisia". Eikä vieläkään vesa +nosta varttansa. Majavanhampaan tappavan voiman saattoi tartuttaa +kirveeseenkin. Vanhat ukot hivelivät sillä kirveenterää, kun menivät +niittyä raivaamaan. Eikä sen terän jäljeltä niitty ottanut vesaa. + +Majava oli parhain anti, minkä metsä soi pyytömiehelle. Sen komeasta +turkista maksettiin suuret rahat, mutta vielä suuremmat summat sen +ihmeellisistä havuksista, jotka olivat uroksen hännän alla paksuna +pallina, sillä niistä valmistettiin mitä tehoisinta lääkettä. +Majavanhavuksilla suuri tietäjä Päiviökin kävi parantamassa Ruotsin +kuninkaan tyttären, jonka jo kaikki maan parhaat tohtoritkin olivat +hylänneet. Päiviö kun sen kuuli, matkusti kuninkaanlinnaan majavanhoito +mukanaan ja kysyi, saisiko hankin käydä sairasta katsomassa. -- +"Miksei, saahan sitä käydä", sanottiin. Ja Päiviö meni ja hiereskeli +majavanhoidolla sairasta, ja heti rupesi kuoleva kuninkaantytär +toipumaan. Autton Aapolla Enontekiön Kyrössä oli ollut majavanhavusta +vielä parikymmentä vuotta takaperin, ja se oli ollut hyvää riisiin +ja hammastautiin ja kohta vaikka mihinkä kipuun. Mutta sitten oli +Aapolta loppunut koko hoito. Saattoi majavanhavustalla asettaa meren +myrskynkin. Kun sitä vaikka vain vähäisenkin heitti veteen, niin heti +asettui meri myöryämästä. + +Ahkerasti metsien ihmeotusta pyydettiin, ja varsinkin Lapinkorven +uudet tulokkaat, etelänmiehet, ahdistelivat sitä ankarasti. Kokonaisin +retkikunnin kolusivat he kaukaisimmatkin piilopaikat. Mutta sitten +otettiin majavat "kuninkaan omaisuudeksi", eivätkä niitä saaneet +metsästää muut kuin ne, joilla oli siihen oikeus. Ja heitäkin +vannotettiin ankarasti, etteivät salaisi saalistaan. Piti vannoa, että +"majavia pyytämhän ja ei sallaamhan". Niin oli ennen muinoin vannotettu +Hinganmaan Juntti-äijää Unarin kulmilla sekä Jiesiönmaan Humppilaista, +samoin Kittilän Rautuskylän "Käry-Mikkoa", joka eli 1700-luvun lopulla +Hanhimaassa. Oli tuomari vannottanut Tepsan Junnuakin, mutta Junnu, +taitamaton metsänukko, typerteli vannoessaan: + +-- Majavia pyytämhän ja... ja... ja sallaamhan. + +-- Ei niin, vaan: majavia pyytämhän ja ei sallaamhan, opetti tuomari. + +Mutta tyhmä Junnu typeröitsi yhä uudestaan samalla tavalla, niin että +tuomari viimein tuskastui ja heitti äijän ulos sillä vannonnalla. Ja +Junnu noudatti valaansa, pyysi ja salasi saaliinsa. + +Sillä joka majavasta piti maksaa veroa kuninkaalle ja antaa osa +papillekin. Tarkan huolen pitivät papit seurakuntalaistensa +eränkäynnistä, kuulustelivat pappilassa kävijöiltä kunkin saalista, +ja ukot kertoivat, että se ja sekin on saanut taas majavan. Niin meni +Tepsan Junnukin kerran papin luo, ja pappi heti tiesi: + +-- Olethan sie majavankin saanut? + +-- Niin pojan, äijä vastasi. + +-- Osa siitä kuuluu papille. + +-- Niin ne kullit. + +-- Mitkä kullit? pappi suuttui. + +-- Na, ne havukset. Ne ne on samat kuin met sanomma kullit. Ne sie +saatkin, koko hoion! + +Monesti tuli eränkävijöille kovat riidat, jopa tappelut ja +miesmurhatkin, kun satuttiin toisten pyytäjäin kanssa samoille +seuduille taikka erehdyttiin menemään toistensa riistamaille. Sillä +joka eränkävijä-piirillä oli omat pyyntialueensa, joille toisen seudun +miehet eivät saaneet aseineen tunkeutua. + +Niinpä kerran pari Kittilän miestä, Vesman äijä-raukaksi ja Ollilan +ukoksi sanottiin, menivät majavaretkellään Pokan taakse ja joutuivat +"Inarin maan sisälle" ja saivat saaliikseen muutaman majavan. Mutta +Inarin vallesmanni, Morottaja, osuikin miesten asennolle ja vei heidän +saaliinsa ja metsästysneuvonsa. Vihoissaan hiipivät Kittilän miehet +vuorostaan Morottajan yönuotiolle, keihästivät ukon ja raahasivat +ruumiin Ätsärijoen Koverijyrhämään. Vitsoilla vielä sitoivat ruumiin +kädet ja jalat ja panivat kiviä painoksi. Tappoivat he koirankin ja +upottivat samaan hautaan. Asiasta tuli kyllä oikeusjuttu, mutta eihän +kaukaisen korven tihutöitä ollut kukaan näkemässä eikä kuulemassa. Oli +keihästäjä kyllä joskus juovuspäissään kerskunut: + +-- On tämän keihään nenässä mieskin tärissyt! + +Muuanna syksynä taas pari Kelontekemän miestä oli eräretkellä +sodankyläläisten pyyntimailla ja saivat useita majavia. Mutta kun he +eräänä iltana palasivat asentopaikalleen, oli se ryöstetty tyhjäksi, +saaliit otettu, takkahärätkin viety majan luota. + +Ukot heti arvasivat, että Sodankylän majavamiehet olivat keksineet +heidän asentonsa, lähtivät koirineen juovattamaan jälkiä ja naakivat +yöllä nukkuvalle nuotiolle, hyökkäsivät kimppuun ja keihäsvarsillaan +pieksivät koko kuusimiehisen joukon tainnoksiin. Sitten ottivat +Kelontekemän ukot pois saaliinsa, härkänsä ja muut neuvonsa, ja +pakenivat omalle maalleen. + +Alituisesti ahdisteltuna ja vainottuna katosi viimein koko majavain +suku Lapin korpimaista. Ja ehkä vielä enemmän joudutti merkillisen +otuksen häviötä se, että pyytömiehet niin paljon siitä riitelivät, +tappoivatkin toisiaan ja olivat aina toisilleen kateellisia, sillä +viha vie viljan maasta, kateus kalatkin vedestä. Lisäksi vielä +eränkävijät tekivät kaikenlaista petosta, salasivat saaliinsa +pyyntitovereiltaankin, vaikka oltiin yhteispyynnissä, eivät antaneet +kuninkaalle, mikä kuninkaalle kuului, eivätkä papillekaan vieneet hänen +havuksiansa. + +Niin teki sitten metsäkin, puhdas metsä, jumalan luoma, sen, ettei enää +suonut parasta riistaansa kelvottomille pyytömiehille. + +Siitä on jo kohta kahdeksankymmentä vuotta, kun Sodankylän Könkään +Jussa, 1840-luvulla, kerran tuohustamassa ollessaan atraimella surmasi +majavaparin Saariselän tunturin laiteilla, Ätsärijoen latvoilla. Se +lienee ollut metsän viimeinen majavananti, ja Ätsärijoen majavat +sukunsa viimeiset Lapin erämaissa. Sen jälkeen saivat erämiehet koluta +tyhjiä korpia ja katsella metsäpurojen autioita majavapatoja. + +Viidestäkymmenestä ruplasta myi Könkään ukko koko saaliinsa, turkit ja +havukset. Hampaat vain pani talteensa kirveen teroittimiksi, kun ei +enää majavia ollut niittyjä raivaamassa. + + * * * * * + +Lapinkorven uljaimpia eläimiä olivat villipeurat, metsien kruunupäiset, +kepeäjalkaiset juoksijat. Ne olivat oikeita Lapin tunturimaiden +kasvatteja, jotka toisinaan sataisina laumoina samoilivat tuntureilta +outaseutujen jäkälämaille ja vaaran tullessa kohisten ja rytisten +kiitivät pakoon kuin tuulispuuska. + +Vanhat lappalaiset pyysivät villipeuroja salahaudoilla, syvillä, +petollisesti peitetyillä, piikkipohjaisilla kuopilla, joita toisinaan +melkein vieri viereen kaivettiin jäkäläkankaille järvien taikka +jänkien välisille kannaksille. Tällaisien hautojen sijoja nähdään +vieläkin paljon kaikkialla Lapin erämaissa, aina itäisiä ääriä myöten, +Kuollan niemimaalla asti. Niitä tavataan Kittilän, Kolarin ja Muonion +kiveliöissä, ja Enontekiön erämaissa on niitä varsin monissa paikoissa. +Niinpä Raaskaltion ja Tuorgattajärven välisellä kapealla kannaksella +on parikymmentä maatunutta kuoppaa, joita sanotaan lappalaisten +entisiksi peurahaudoiksi, samoin Näkkälä- ja Lauttajärven kannaksella +kymmenkunta sekä useita Muotkajärven itäpuolisilla tievoilla, +Lompolon- ja Hotinharjuilla; alhaalla Turtolassakin tapaamme vanhoja +maatuneita peurakuoppia Pellosta Saukkoriipiin mentäessä pitkän rivin +Valkeajärvenkaulassa, Valkeajärven ja Makkaravuoman välissä. + +Laittelivat lappalaiset metsiin myös hankaita, pitkiä peura-aitoja +poikki kankaiden, jättivät aitoihin aukkoja ja virittelivät niihin +nuora-ansoja. Taikka asettelivat peurojen poluille, rannioille, puiden +väliin "kaula-ansoja", joihin peurat rannioita kulkiessaan puuttuivat. + +Samoja pyyntikeinoja käyttivät sitten etelänmiehetkin, kun tulivat +Lappiin, pettivät peuroja salahaudoilla ja rakentuivat hankaita pitkin +selkosia. Näitä vanhojen eränkävijäukkojen peuranpyyntipaikkoja nähdään +vielä siellä täällä kiveliöissä. + +Niin on Tunturipäissä, Sodankylän ja Kittilän rajamailla, vielä +Sattasen erämiehen, Töllin-Matin, peurahankaan raismeita. Täällä on +rinnakkain kaksi mahtavaa lakea, Nuortsortonen ja Roivoivoinen, ja +niiden välissä syvä kuru, johon ukko viritteli ansojansa. Tunturipäiden +erämaa olikin parhaita peuramaita. "Roivoivoisessa jos ei peuroja ole, +niin ei ole koko kairalla", olikin entisten ukkojen sanantapana. +Kittilän Kallonkylän seudut olivat niinikään entisten erämiesten +peuranpyyntipaikkoja. Täällä on pitkä Porttitievojen jono, joka +Luosujärven tienoilta lähtien ojentuu aamukahdeksan aikaa kohden ja +kulkee aina Ounasjoelle ja siitäkin poikki. Kallon puoleen, Kesä- ja +Talviporttijärvien väliin, virittivät pyytäjät paulansa. Mutta +pääpyyntipaikka oli Kallojärven ja Syvänjärven välisen korkean +hiekkaharjun porttikurussa. Siitä kulki villipeurojen valtarannio, +ja Kallojärven Kiviniemeen vartavasten rakennetusta pirtistä +saatettiin heti huomata, milloin peura puuttui ansaan. Kittilässä +Kapsajoen päällä, Tepastolompolon takamailla, nähdään myöskin +jäännöksiä entisäijien peurahankaasta. Pitkin Silasselkää ja +Mieliölakea kulki ukkojen metsäaita isoja mutkia tehden itään käsin +kilometrittäin aina Mieliökuusikkoon ja Suvaskongelon vuomaan asti. +Ja lähellä olevassa Kursujärvessä on pieni kalliosaari, johon äijät +veivät peuranpyyntikojeensa kesäteloilleen. Saarella on vieläkin +pystyssä pari patsasta ja niiden varassa poikkipuu, mihin peura-ansat +ripustettiin. Siellä ne säilyivät metsänpalonkin sattuessa. Sillä +entisaikaan erämiehet monesti ilman aikojaan pistivät metsän palamaan, +jopa joskus kateellisina turmelivat tulella toistensa riistamaata. -- +Jiesiön seutujen vanhoja peuranpyyntimuistoja on Vipukuusi, joka seisoo +Jiesiöjoella, kolme neljännestä Jiesiöjärvestä alaskäsin. Kuusessa +kerrotaan entisten peuramiesten pitäneen vipuansojaan. + +Paljon pyydettiin villipeuroja myöskin ajamalla. Syksyllä koirien +kanssa seurattiin peurojen jälkiä ja ammuttiin, kun päästiin lähelle. +Lihat pantiin talvea odottamaan vartavasten rakennettuihin pikku +aittoihin, luoviin, lauttasiin ja nileihin. + +Mutta lumen aikana, syksyllä ja keväthangilla lähdettiin miehissä +oikein "väkiajoon". Pari-, kolmekymmentäkin miestä liittyi samaan +joukkueeseen, yhteiseen seurapyyntiin ajamaan metsien vauhkoa karjaa. +Keveät ahkiot, veturit, jukkonuorasta jäljessä juoksemassa, hiihdettiin +salolle, valittiin sopiva asentopaikka, johon heitettiin ahkiot ja +eväät. Sitten lähdettiin naakimaan peuroja, ja kun tavattiin tokka, +niin pamautettiin ja taas lähdettiin miehissä laukomaan pakenijain +perässä, niin että + + -- Sui, sui, suoravaranpuu, + anna mennä mäntysauvan, + vitsajuksut viuvotella, + vaippahousut veuhkustella! + +Ja taas ammuttiin ja ajettiin. Jos pelästyneet metsänelukat +hätääntyivät eri parttioihin, jakautuivat vainolaisetkin joka joukon +kintereille. Mutta ajon päätyttyä kokoonnuttiin kaikin taas saaliin +kanssa asentopaikalle. Siellä toimitettiin saaliin jakaminen. Kunkin +peuran saamamies sai aina ensin päältä-jaon kaatamansa otuksen +selkärangan lihoineen, sitten muut lihat ja nahat tasattiin kaikkien +pyyntimiesten kesken. + +Ja taas kun oli yökausi asentopaikassa makailtu, painuttiin erämaihin +tuottamaan surmaa metsänväelle. Ja kun onnistuttiin panemaan toimeen +oikein suuret joukkosurmat, tuhoamaan koko parttio, veistettiin +sen muistoksi metsään "keripää": katkaistiin petäjä parin kyynärän +korkuiselta, ja veistettiin sen kanto nelikulmaiseksi sekä kannon +nenä ihmispäätä muistuttavaksi muhkuraksi. Keripään kylkeen vielä +leikattiin vuosiluku, joskus saamamiesten puumerkkejäkin. Monesti +hakkasivat kaatomiehet jokainen oman keripäänsä. Tällaisia erämiesten +metsätonttuja töröttää vielä Kittilän Kinisjärven takamailla useassa +paikassa, Liivajoella ja Vuohin Pöytämaassa; Mustanlompolon seuduilla +on niitä koko joukko samalla tievalla. + +Joskus satuttiin tavoittamaan peurat metsänsoljesta: peurahirvaat +olivat tapellessaan sotkeutuneet sarvista yhteen ja niin tarttuneet +merkilliseen metsänsolkeen, joka sitoi Tapion komeat ajokkaat, etteivät +voineet paeta metsämiestä. Toisinaan löydettiin hirvaat metsänsolkeen +kuolleina. + +Vanhojen erämiesten, seurapyytäjien, entisiä asentopaikkoja muistetaan +vielä muutamia. Sellainen oli aikoinaan ollut Seurujärvi ja sen +lähellä oleva Jakovaara. Ne ovat Kangerkongottaman tienoilla kaukana +erämaassa Seurujoen latvoilla, Kitisen ja Kapsajoen välisellä kairalla. +Sinne kerrotaan vanhojen korvenkävijäin kokoontuneen pyyntiin ja +saaliinjakoon. Kinisjärven lähimailla, Kittilän, Rovaniemen ja +Sodankylän rajakulmauksessa on korkea Liittovaara, koko seudun mahtavin +kukkula, hyvin rakkainen ja moniröyhyinen vuori. Vaaran juurelle, +Liittolammelle, kokoontuivat erämiehet neuvottelemaan pyynnistä ja +sitten lähtivät ajoon. Vaaran lähimailla villipeurat palkivatkin hyvin +ahkerasti. Kallojärven tienoilla, Vittakallonrovan, korkean vaaran +laidalla, seisoi vielä takavuosina ikivanha Koirakuusi, jonka juurella +sanotaan entisten seurapyytäjien asennoineen. Koirat oli kytketty +kuusen luokse, kun oli lähdetty villipeuroja naakimaan. Samanlainen +seuroinpyytäjien kokouspaikka lienee aikoinaan ollut myöskin +edellämainittu Vipukuusi Jiesiöjoella. + +Villipeuroja olikin vanhoina aikoina Lapissa monisataiset laumat +liikehtimässä. Varsinkin sen jälkeen kuin kamala rutto toista sataa +vuotta takaperin toimitti lappalaisten porokarjoissa suurkaadon, +lisääntyi villipeurojen luku tavattomasti. Ihmisenhaju kun katosi +erämaista, uskalsivat arat peurat lähteä tuntureiltansa alas aina +kauas etelän kiveliöihin. Silloin niiden kintereillä metsämiehet +talvikausin hiihtelivät ja kaatoivat niitä väliin kokonaisin laumoin. +Mutta eivät ne siitä vähentyneet, uusia laumoja laskeutui pohjoisista +tunturimaista, jossa oli oikein villipeurojen syntymäseutu. Vielä +vanhojen äijien muistannan aikana oli peurojen metsästys erämiehen +tuottavimpia pyyntejä. Mutta sitten taas aikaa myöten porokarjakin +pääsi kasvamaan, lantalaisetkin rupesivat porojen kanssa värkkäämään, +ja Sodankylän takamaille tulivat 1880-luvulla Hetasta Ponku-Matit, +Juhani Hetat ja Purnumukan lappalaiset suurine porolaumoineen. Ja niin +lemahti taas ihmisenhaju erämaihin; peurat pelästyivät ja rupesivat +pakenemaan pois. Tuntureille, missä ei kristitynhajua tuntunut, ne +menivät takaisin taikka rupesivat pakenemaan itää kohden. Luttojoen ja +Nuortin välistä suurta kairaa myöten villipeurat painuivat niinkuin +virta itäisiin korpiin. + +Niin loppui peuran sukukin Suomesta. Viimeisen villipeurojen parttion +Kittilässä tuhosi Pokan Pekka 1880-luvulla. Lähti ukko karhunajoon, +mutta yllättikin 18-päisen peuraparttion Savuaavalla, Pokan +eteläpuolella. Sitä olivat Sodankylän miehet jo turhaan ajelleet, +väsyttäneet vain. Pekka rupesi painamaan peurain perässä pitkin +Savuaapaa, hiihti ja paukutti suustaladattavalla peuraväljällään, +kaatoi sarvipään toisensa perästä ja pysytteli kintereillä, kunnes +viimeinenkin oli maassa. + +Tämä oli viimeinen villipeurojen suurkaato Kittilässä. Sen jälkeen ei +enää ole Kittilän erämaissa villipeuroja tavattu. + + + + +LAPPALAISMUISTELUKSIA UNARILTA + + +Sodankylän lounaisessa kulmauksessa, Rovaniemen ja Kittilän rajoilla, +on suuri ja kaunis Unarijärvi. Kesäisin johtavat vain metsäpolut +tänne jänkien ja monilukuisten vaarojen erämaahan, jonka keskellä +puolitoistapeninkulmainen, monien saarien ja niemien pirstoma +järvenselkä aukeaa. Harvoin tänne kesällä kukaan vieras pohjastuu, +mutta talvella kulkee järven poikki vanha erämaakylien valtatie, +joka Tornionlaaksosta vie Sodankylän kirkolle. Vain pari kylää on +suuri järvi saanut äärelleen; pohjoisrannalla on iso Uimaniemi, +eteläpuolella, Meltausjoen niskassa, Luusua. + +Unari on oikea lappalaismuistojen järvi. Muinaiseen aikaan, jolloin +koko Peräpohja oli vielä Lapinkorpena ja "tuhkalappalaisten" +asuinmaana, eleli näilläkin mailla vain lappalainen. Järven niemien ja +saarien, lahtien ja rantapoukamien monilukuiset nurmettuneet kentät +kertovat kulkijalle tarinoita entiskansasta, ja maasta löydetyt kiviset +työkalut, kattilaranit ja muut kummannäköiset esineet haastavat +kadonneen kansan oudoista elämäntavoista. Ja nykyinen ristirahvas +juttelee monia muisteluksia seudun entisestä "ristimättömästä kansasta" +ja näyttelee heidän kalmistopaikkojaan ja asuinsijojaan. + +Muisteluksien ensimmäisiä lappalaiseläjiä Unarilla oli suuri +Jantukka-noita, jolla oli ollut kotansa nykyisen Rantalan talon +paikalla Uimaniemellä. Mutta tarinat tästä Unarin ensimmäisestä +ukosta ovat jo unohtuneet, vain hänen kotasijaltaan on löydetty joku +kivikirves, kattilansanka, poronluita ja hiiliä. Samoin ovat kadonneet +monet muutkin erämaajärven muinaiset asukkaat: Luusuan puolessa, +Moulusjoen suussa, Päivänkentällä asunut Päivä, Pieskansaaren Pieska, +pohjoisrannan Korkeanlietteen Junkku ja Kaarinanniemen Kaarina, +Porosaaren Raunankentän Rauna ja Ulikasjoensuun Utsi-Matti. Ja +toisista ei ole jäänyt muuta kuin nimetön kotasija. Kuolleet ovat +ukot ja saaneet sijansa "ristimättömän kansan" kalmistossa Porosaaren +lounaiskolkassa, taikka ovat paenneet pois koko paikkakunnalta. + +Rauna-äijäkin muutti pois, ja piilotti aarrekattilan kotakenttäänsä. +Juhannusyönä nähdään siitä vieläkin savun nousevan. + +Mutta toisista tietävät tarinat kertoa enemmän. + +Niin asusti ison Porosaaren Noidanniemessä suuri lovinoita, ja toinen +lovinoita eleli Hamarankentällä, parin kilometrin päässä salmen takana +-- lappalaiset olivat siihen aikaan vielä mahtavampia noitia kuin +nykyään. Äijät olivat toisilleen vihamielisiä ja kateellisia, niinkuin +noidat tavallisesti ovat: noitakonsteillaan ja voimakeinoillaan he +koettivat voittaa ja tuhota virkaveljensä. + +Niinpä kerran Porosaaren noita ryhtyi Lapin suurnoitien vanhaan +mahtavaan kalastuskeinoon: laulautui loveen, joi suuren salmen kuivaksi +sekä toimitti akkansa ja tyttärensä kuivalta järvenpohjalta keräämään +kaloja. Mutta kun kalamiehet salmen pohjalta parhaillaan kokoilivat +kaloja kontteihinsa, heittäytyi Hamaran noitakin loveen ja lauloi +vastalukunsa, ja niin tapahtui, ettei Porosaaren noita enää voinutkaan +pidättää vettä vatsassaan, vaan täytyi hänen solauttaa se takaisin +järveen. Siitä kalankokoojat saaliineen hukkuivat, vieläpä Hamaran +noidan manauksista muuttuivat kiviksi järvenselälle. Kahtena suurena +kivenä, Isona-Akankivenä ja Pikku-Akankivenä, ne vieläkin veden pinnalla +rinnakkain kyyköttävät. Iso-Akankivi hohtaa valkeaotsaisena möhkäleenä: +äidillä kun oli kalaretkellään ollut valkea lakki päässä. Tappiolle +joutuneena pakeni Porosaaren noita pois koko seudulta, hopeansa vain +kätki Noidanniemelle aarnihautaan. Mutta niin vahvoilla uhreilla +piilotti lapinukko aarteensa, ettei sitä ole kukaan keksinyt. Neljän +kannun vaskinen kattilarani on kentältä aikoinaan löydetty, mutta +tyhjänä. + +Autioniemen luona, Naiholahdessa, asui Naiho-niminen lapinäijä. Hän +kalasteli Unarissa niinkuin muutkin seudun lappalaiset, sillä Unari oli +silloin vielä viljavampi kalavesi kuin nykyään. Olivat kerran Naihon +ukko ja Hamaran noita Kaarkon laidassa inaa vetämässä ja saivat suuren +lohen, mokoman koukkuleukaisen kojaman, jonka kaltaista otusta eivät +koskaan olleet nähneetkään. Pelästyivät äijät kovin, jotta mikä tämä +on? Oikea kala ei ainakaan... jokohan marras lienee. Muisti silloin +Naihon äijä: + +-- Na, meijän poika kyllä tietää, mikä tämä on. Hän kun on käynyt +kerran markkinassa ja kahesti myllyssä. Viijäänpä hänen nähä! + +Mutta eivät uskaltaneet ukot ottaa outoa otusta veneeseen, inassa +vain veneen jäljessä raahasivat sen rantaan. Ja poika kutsuttiin +tunnustelemaan. + +Tunsihan markkinat ja myllyt käynyt poika sen heti: + +-- Ellei tämä ole itte perkele, niin se on ainakin perkeleen poika. +Tämä on tulella poltettava! + +Ja koukkuleukainen kojama poltettiin heti roviolla. + +Mutta niin sitten kävi, ettei sen erän perästä enää ole lohta Unarista +saatu. Ei ole se kala enää noussut siihen veteen, jossa hänen sukuaan +niin kamalasti kohdeltiin. + +Mutta kauan eivät saaneet lappalaiset metsäjärvillään rauhassa +kalastella, kun jo kintereillä kulkeva etelän erämies ennätti tännekin. +"Kemiläiset" nousivat Kemi- ja Ounasjokea ja sitten sauvoivat Meltausta +myöten ylös Unarille, rakensivat kalamajansa Kemiläissaarelle ja +valtasivat pian lappalaisten parhaat kala-apajat. Syntyi pitkälliset +riidat ja käräjöimiset Unarin seutujen kalavesistä sekä Lapin ja +lannanmaan rajasta. Kemiläiset olisivat halunneet kokonaan haltuunsa +kalaisen Unarin taikka ainakin rajan sen halki Liittovaarasta +Lentovaaraan. Ja niin sitten raja määrättiinkin vedettäväksi. Mutta kun +lähdettiin rajaa käymään, pettikin lappalainen opas rajamiehet, osoitti +Liittovaaralta Joukahaisvaaraa, joka on 7-8 km etelään Liittovaarasta, +ja sanoi: "Tuo se on Lentovaara, josta savu nousee!" Siihen raja +ajettiin, ja Unari jäi kokonaan Lapin puolelle. Käräjöivät kemiläiset +kyllä senkin jälkeen, mutta karttoihin merkitty raja piti paikkansa. + +Ja kemiläiset kalastelivat Unarissa edelleen. Joka kevät saapuivat he +koko joukolla erämaahan, viipyivät kesäkauden ja sitten taas syksyllä +viimeisten muuttolintujen jäljessä laskettelivat alas omille mailleen. +Nähdään vieläkin Kemiläissaaren rannassa heidän vanha kalakenttänsä, +Kemiläisten kentäksi sanottu, mustuneine kiuaskivineen. + +Osuivatpa Lapin erämaihin myös kaikkialle tunkeutuvat "vihavenäläiset" +ryöstöretkillään, ja silloin saivat metsäjärvien eläjät kokea vielä +kovempaa. Monesti he menettivät kaiken omaisuutensa, jopa useasti +joutuivat tuhon omiksi kokonaisin kotakunnin. + +Mutta toisinaan ovelat lappalaiset vuorostaan saattoivat ryöstelevän +vainolaisjoukon surmilleen -- ainaisesti ajeltuina ja vainottuina +olivat vähäväkiset lappalaiset oppineet turvautumaan oveluuteensa. +Monet tarinat kertovat kuulusta Päiviöstä sekä vielä kuulummasta +Laurukaisesta, jotka vainolaisia kerran toisensa jälkeen syöksivät +surman suuhun. + +Unarillakin on omat vainolaistarinansa ja sankarinsa. + +Unarin koillisrannalla, Korkeassa, Marjetanniemellä, asui lappalaisukko, +Marjetta. Keitteli Marjetta-ukko muuanna iltana poronlihaa kodassaan +ja kuori rasvaa kattilasta. Näki äijä silloin kattilaansa kuvastuvan, +kuinka vainolaisen partainen naama ilmestyi kodan räppänäreikään. +Mutta Marjetta ei ollut tietääkseenkään, kuori vain kattilaansa ja +itsekseen hyräillen hyöriskeli kodassa. Sitten yht'äkkiä äijä kaappasi +jousensa ja pinkaisi terävän nuolen partaiseen naamaan. Kuolleena +rötkähti räppänästä kurkistelija alas, ja pelästyneinä lähtivät toiset +pakoon. Saman vainolaisen luita on sitten myöhemmin, vanhain muistannan +aikana, löydetty Korkean lietteestä; sääriluukin on ollut syrjäkämmentä +tavallisen miehen sääriluuta pitempi, ja leukaluu niin leveä, että sen +haarat sopivat miehen leuan ulkopuolelle; pääkallo on ollut suuri ja +sen takaraivossa semmoista latinankirjoitusta, mitä eivät tavalliset +ihmiset, latinan taitamattomat, osanneet lukea. + +Mutta suuremman surman tuotti vihavenäläisille Riuna-ukko, joka eleli +Porosaaren pohjoisrannalla, Riunankentällä. + +Oli muuan kesäinen aamu. Riunan lapset olivat järven rantalietteellä +leikkimässä. Huomasivat siinä outoja liikkujia järvellä, huutelivat: + +-- Uipiniemeltä tänne koiria! Yksi koira uipi... kaksi koiraa uipi... +monta koiraa uipi tänne niemeltä! + +Riuna-ukko kuuli lasten huutelun, meni katsomaan, mitä koiria siellä +uipi. Näki ukko heti, etteiväthän ne mitä koiria olleet, vaan miehiä +sieltä niemennokasta oli uimassa saarta kohden. Ja paikalla työnsi +Riuna veneen vesille, sieppasi kirveen ja keihään mukaansa ja lähti +soutamaan uimamiehiä vastaan. Siellä heti keksi, että ne olivat +vihavenäläisiä, jotka rakoksi puhalletulla lampaan rapamahalla +kelletellen olivat surmaretkellä saareen. Silloin ukko kävi keihäineen +ja kirveineen rosvojoukon kimppuun, ajeli niitä mies mieheltä, sohikoi +keihäällä uimarakot puhki ja kirveellä taas hotaisi kynsille taikka +kamautti kalloon, kun uimamiehet rupesivat tarttumaan veneeseen. +Muuatta vainolaista ukko viillätti käteen, niin että koko koura +raskaine kultasormuksineen kopsahti veneeseen. Ja niin tuhosi venemies +yksinään koko vihollisjoukon. + +Niemeä ruvettiin sitten sanomaan Uimaniemeksi. Ja vihavenäläisten luita +-- tuuli kun ajeli raatoja rantaan -- on jälkeenpäin monet kerrat +löydetty niemen kivirovaikosta, Uimaluolasta. + +Unarin seutujen viimeinen lappalaisasukas oli kuulu "Roju-Elli", vankka +ja toimekas lapineukko, jonka lantalaisverellä sekoitettuja jälkeläisiä +vieläkin elää Unarin kulmilla. + +Roju-Ellin sanotaan olleen täyden tuhkalappalaisen, Pokan sukua, +joutuneen ensin naimisiin Kyrön miehelle Kittilän pohjoisiin +tunturimaihin, mutta sitten pian jääneen leskeksi. Upporikkaan +lesken etsi erämaista taas Unarin lappalainen, Kallatsan Lassi, joka +piti kotaansa nykyisellä Autionkentällä, Unarin pohjoisrannalla, +Autiolammen äärellä. Lassi ei ollut aivan puhdasta tuhkalappia, sillä +hän oli Saaran Jussan poika, ja Saaran Jussasta taas tiedettiin, että +hän pojanpoikana polveutui entisestä Sodankylän papista ja hänen +lappalaisesta piiastaan. Niin rikas ja mahtava oli Kyrön tunturien +leski, että hän Unarille tullessaan toi mukanaan semmoisen porotokan, +että Lassin kotakenttä, vieläpä koko Autiolampikin tulivat täyteen +hänen sarvipäisestä laumastaan. Toimekkaana hääri Roju-Elli uudessa +kotipaikassaan. Unarin ympäristöillä, jäkäläisillä kankailla ja +tievoilla, paimenteli hän suurta karjaansa, kierrellen kiveliöstä +kiveliöön, pääpaikkana pitäen Autiolammen kenttää. Talvisin ajeli Elli +komeasti pitkine raitoineen ylt'ympäri laajaa Lappia ja Peräpohjaa +aina Tornion, Matarengin ja Enontekiön markkinoita myöten, jopa Ruijan +meren rannoilla Alattiossa asti. Ja iso tiuku oli aina ajoporon +kaulassa, lisäksi vielä monet helisevät kulkuset valjaissa, olipa +raitoporoillakin kulkusensa. Siitä jo kyllä etempänäkin tiedettiin, +milloin Roju-Elli oli liikkeellä, sillä kauas kuului kova roju ja +pauhu, helinä ja helkkäminen, kun eukko raitoineen teki matkaa. Jopa +yli kaiken kajahteli Ellin huikea ääni, kun hän poroilleen taikka +miehilleen äyskähteli. Eipä eukko suotta ollut rehevää nimeään saanut. +"Huutaa kuin Roju-Elli", sanotaan Unarilla vieläkin. + +Mutta Ellin miehestä, Autiokentän Lassista, eivät tarinat paljoa kerro. +Mahtavan akkansa rinnalla joutui hän kokonaan varjoon, ja kuolikin jo +ennen häntä jättäen Ellin yksinään rojuamaan. Sen vain muistelukset +mainitsevat, että kerran meni ukko karhuntappoon -- ja eukko oli +tietysti mukana. Huonosti ukko ampui, ärsytti vain karhua, niin että se +hyökkäsi kimppuun ja heitti äijän alleen. Silloin äijä päästi parun ja +huusi Ellille: + +-- Helähytä vyölliskoukkua! + +Akka helähdytti avainkimppuansa ja karhu, joka on vihainen helinälle, +heitti äijän ja lähti laukkaamaan eukkoa kohden. Mutta akka asettui +kirveineen kinokseen tappeluasentoon, kysäisten vain ukolta: + +-- Kummallako lyön, terälläkö vai pohjalla? + +-- Pohjalla, pohjalla! neuvoi Lassi. + +Ja pohjalla Elli paukauttikin, roimautti niin rajusti, ettei sitä +lyöntiä tarvinnut kerrata. + +Siihen karhu eukon eteen kellistyi. + +Kolme tytärtä oli Roju-Ellillä, Saara, Riitu ja Elli, mutta ei yhtään +poikaa, joten siis vain tyttäret joutuivat Ellin lapinsukua jatkamaan. +Suurien porotokkien perijöinä kelpasivat toimekkaan lapineukon +komeat ja koreapukuiset tyttäret kyllä lannanmiehillekin. Saaran +sai Sassalin Joopi, Sodankylän Sassalinjärveltä, ja muutti sitten +anoppimuorinsa naapuriksi Uimaniemelle. Riitu vietiin naapurijärvelle, +Kierinkiin, Ristilän Matille, ja Ellin otti Seipäjärven Niiles, joka +meni ja perusti Kierinkiin Kumpulan talon. Niin siirtyi Roju-Ellin +tuhkalappalainen suku suomalaiseen polveen ja mukautui lantalaisten +tavalla elämään kiintonaisessa asuinpaikassa, karjaa hoitamaan ja +maata möyrimään. Saara kyllä Joopeineen asusteli äitinsä tavalla, +kierteli kiveliöitä porotokkain kanssa sekä kesät että talvet. Vasta +vanhana asettuivat erämaiden kiertäjät Uimaniemen taloon asumaan, ja +Joopista tuli "Uima-Joopi". + +Lappi, Roju-Ellin kieli, oli tyttärien kielenä, mutta oppivat he sitten +jo miestensäkin kielen. Ja lapinpuvussa tyttäret käyskentelivät, kuten +ennen mahtava äitimuorinsakin. + +Mutta sitten jo seuraavassa polvessa kieli ja tavat vaihtuivat. +Roju-Ellin kieli katosi, ja lapin vaatteuksen sijalle tuli lantalaisen +puku. Unohtunut on jo Kallatsan mummolta, yli 80-vuotiaalta +Mänty-Elliltä, Saara-muorin tyttäreltä, äitinsä kieli, samoinkuin +hänen veljeltään, Rantalan Joopi-äijältä, puhumattakaan nuoremmista, +neljännen ja viidennen polven jälkeläisistä, jotka parhaillaan ovat +Uimaniemessä elämässä ja nousemassa. + +Ei ole lappalaisista eikä Roju-Ellistä enää muuta kuin muistelukset +jäljellä, ja autiot kalakentät ja kotasijat. Mutta niistäkin jo monet +ovat lantalaisten niittymaina taikka viljapeltoina. + +On sentään Roju-Ellistä vielä muitakin muistoja: Vieläkin monet +Uimaniemen nuoret pojat ja tyttäret komeilevat lapin tummalla tukalla +ja katsella väläyttelevät esi-äitinsä mustanruskeilla silmillä. + + + + +ALAKYLÄN ENSIMMÄISET ASUKKAAT + + +Kittilän suurimpia kyliä, Kirkonkylän ja Kaukosen rinnalla, on Alakylä +Ounasjoen suuren väylän itäpuoleisella rantatasangolla. + +Täällä jo etelästä tulija ensi kerran saa hiukan Lapin tuntua, +sillä kylän eteläpuolisille hiekkatievoille, parhaiten korkealle +Äijänpuljulle, kumottavat taivaan pohjoisilta ääriltä Lapin +monilukuiset tunturit -- Ylläs-, Kesanki-, Lainio-, Pyhä-, Aakenus-, +Kätkä-, Levi- ja Kumputunturit -- mahtavina, sinertävinä köyryinä. Eikä +kesänaikana päiväkään mene enää mailleen viikkokausiin. + +Täälläkin alkuisin asusti lappalainen. Mutta helppo oli tänne +lannanmiehen osata: suurta Ounasta vain soutaa ja sauvoa vastavirtaan. +Siksipä jo aikaisin tänne etelästä-nousija saapuikin. + +Muuan karkulainen, jonka sanottiin olleen lähtöisin aina Ruotsista, +Taalainmaasta asti, tuli ensiksi Lapinkorpeen ja asettui Alakylän +lappalaisten seuraan, tehden talon jokirannalle. Naapureilleen miehellä +oli aina tapana kerskailla: + +-- Mie olen mies muita mokompi! Mie olen sillan alta kiviarkusta +löyvetty ja kauppiaalta kasvatettu ja pitkäkyntisyyteni takia pois +hääetty, ja kaksi kertaa elämässäni liinapakkaan sattunut. + +Kerrottiinkin, että mies "muita mokompi" oli pikku lapsena liinapakkaan +kääräistynä heitetty maantien sillan alle kuolemaan. Poika-pahaisen oli +kuitenkin löytänyt muuan kauppamies, korjannut kotiinsa ja kasvattanut +apulaisekseen. Mutta pojasta oli tullutkin pitkäkyntinen, niin että +isännän oli täytynyt häätää hänet maantielle. Sitten oli liinapakan +mukana löydetty joutunut taas kommelluksiin, tappeluihin, ja pieksänyt +toverinsa liinapakalla pois päiviltä, ja sen johdosta lähtenyt karkuun +Lapin erämaihin, jossa ilmestyi miehenä muita mokompana ja teki talon +Ounasjoen rannalle. + +Ja kun ei miehestä tiedetty muuta kuin hänen tarinansa, ruvettiin häntä +sanomaan "Liinapakka-äijäksi", ja miehen taloa Mokoksi. Ja Mokkona on +Liinapakka-äijän perustama talo sitten pysynytkin. + +Parhaat niittymaat Ounaan varrelta ennätti Mokon Liinapakka-äijä valita +asuinpaikaltaan aina Laini-joelle asti, jossa joutui Kaukosen asukkaan +kanssa rajatusten Kentänniemellä, penikulma Kaukosesta alaskäsin. + +Mutta vanha pitkäkyntisyys pysyi Mokon miehessä Lapinkorvessakin. + +Kaukosen ukolla oli kerran lehmä laitumella Kentänniemellä. Lähti +ukko illalla saunan lämmetessä hakemaan sitä kotiin, mutta lehmää +ei löytynytkään. Silloin ukko arvasi heti asian ja lähti seuraavana +päivänä poikineen ja pyssyineen ahdistelemaan naapurin äijää, joka oli +niityllään. Ja äijän takki oli veressä. + +-- Miksi on takkis veressä? Kaukonen heti ensi asiakseen kysyi. + +-- Pyitä ammuskelin, Mokko murahti. + +-- Olet lehmäni tappanut! + +-- Enkä! + +Mutta kun Kaukonen meni ja etsi suovan, löytyi sieltä lehmänraato. + +Siitä Kaukoset taas Mokon kimppuun: + +-- Tapamme sun nyt, sinä lehmännylkijä! + +Mokko häätyi rukoilemaan sovinnontekoa. Ja sovinto tehtiinkin, mutta +Mokon täytyi luovuttaa monia parhaita Ounasjoen niittyjään Kaukoselle +-- muuan niistä, Välinahka, on vieläkin samalla Kaukosen talolla. + +Isossajaossa kyllä joku niitty, Välikaarto, palautettiin takaisin +Mokolle. + +Sai sitten Mokko naapureikseen Hietaniemen ja Erkin talon, joiden +ensimmäisten asukasten sanotaan olleen lapinrotua. Ounasjoesta pyysivät +uudiseläjät lohta, ja kävivät myös kalastelemassa Molkojärvelläkin, +parin penikulman päässä, Sodankylän rajoilla. Samoihin aikoihin tekivät +alhaalta käsin kemiläisetkin joka kesä kalaretkiä Molkojärvelle. + +Mutta Molkojärvellä jo asusti kaksi kamalaa äijää, jotka olivat sinne +jostakin alamaasta koituneet: Tuimala-raukka ja Jääskön äijä. Tuimala +asui lounaisrannan Pirttilahdella, Tuimalankentällä, jossa vielä +nähdään huoneen sijoja sekä tavaton "väkikivi", jota äijä on väliin +huvikseen heitellyt. Ja vastapäätä, itärannalla, möyri Jääskön äijä, +raivasi korpea ja rakenteli kiviaitaa, minkä jätteitä nykyisinkin +nähdään rantakorvessa Kenttävaaran laidassa. Äijä olikin vielä +mokomampi kuin Tuimalan ukko, oli Molkojärvelle tullessaan vain kivellä +istuen melonut ylös Ounas- ja Molkojoet. + +Molkojärven korpikontiot vihasivat kovin kaikkia vieraita, jotka +kävivät verottamassa heidän kalavettään. Varsinkin Jääskön äijä oli +heille äkäinen. Niinpä hän kerran riitautui kemiläisten kanssa ja +raivoissaan kangella pieksi hukuksiin koko nuottueen, neljä miestä. +Miesten ruumiit ajautuivat sitten rannoille: Raappana-nimisen +Raappanalahteen, Tiiron Tiirolahteen, Hannun Hannulahteen ja Lisman +Lismalahteen. Veneramiskon ajoi tuuli Laivalahteen. + +Sellainen meno Molkojärvellä säikähdytti Mokon ynnä hänen naapurinsa -- +saattaisi hurjapää helposti heidätkin samoin ruhjoa. Ja Molkojärvi oli +hyvä kalavesi, jossa pitäisi saada pyydystää. Mokko lähti tovereineen +Jääskön äijää puhuttelemaan. Kun miehet astuivat äijän pirttiin, niin +siellä isäntä istuu pöydän takana, ja karhun leukaluut yksikseen omia +aikojaan tanssivat pöydällä, saman karhun, jonka Jääskön äijän suuri +sonni oli hiljattain tappanut. Se kyllä miehiä hirvitti, mutta saivat +sentään sanotuksi asiansa: + +-- Etkö lähe meijän kylään asumaan? Siellä on hyviä talonpaikkoja ja +paljon hyviä niittyjä. Saat itse valita paikan ja niittyjäkin kyllä +saat. Lähe pois sinne muijen joukkoon, korttoakos täällä kiveliössä +yksin möyrit. Lähe katsomaan! + +Ja äijä lähti, meni veneeseen ja herrana istui, ja miehet lähtivät +soutamaan Molkojokea alas ja sitten taas sauvomaan Ounasta ylös. +Päästiin Pahtakosken niskaan, Nurmikorvaan, jossa on suuri +Räystäskallio rannassa, niin jo sanoivat sauvojat: + +-- No, ei ole enää pitkä kylään. Minkälainen paikka tämä olisi? Mutta +äijä vain istuu herrana veneessä, katsahtaa rantaan päin ja murahtaa: + +-- Ei tämä ole hyvä paikka. Sauvokaa eteenpäin! + +Tullaan Neitikosken niskaan, jossa on rannalla synkkä kuusikko, ja taas +kysäistään: + +-- Minkäslainen paikka tämä olisi? + +Äijä nousee rannalle, ja miehet jäävät veneeseen odottelemaan. Vähän +ajan päästä äijä palaa metsästä, kädessä verekset karhunkorvat, +istahtaa veneeseen ja ärähtää: + +-- Ei tämä ole ihmisten asuinsija. Sauvokaa vain ylöspäin! + +Päästään siitä jo lähelle miesten asuinpaikkoja, ja sauvojat ovat jo +kovin hätäyksissään. Silloin äijä komentaa: + +-- Soutakaapa kosteeseen! Eihän tästä ole enää kaukana teijänkään koti. + +Miehet soutavat rantaan, äijä nousee maalle ja sanoo: + +-- Tähän mie asetun! + +Ja siihen äijä asettuikin ja teki Jääskön talon, neljänneksen +alapuolelle Mokkoa. Niittyjä hän sai valita Ounasjoelta, +Lainiosuvannolta. Talonpaikastaan arveli äijä: + +-- Kyllähän tässä pari kolme polvikuntaa elää hyvästi, mutta voivat +sitten ohjakkeet ja orjantappurat tukahuttaa pellot. + +Niin tuli Molkojärven pelottavasta äijästä Alakylän asukas, ja Alakylän +miehet saivat rauhassa käydä Molkojärvellä kalassa. Heillä olikin +siellä sitten aina viimeaikoihin saakka jokaisella omat kalakenttänsä +ja aittansa, samoinkuin lähellä olevalla Saarijärvelläkin. + +Mutta vaikka Jääskön äijä olikin nyt oman kylän miehiä ja kävi yhdessä +kalaretkillä Molkojärvellä ja heinätöissä Lamiosuvannolla, vistotti +kuitenkin toisia koko ukko. Harvoin hän pistäysi kylässä, eleli +vain jokitörmällään ja raivasi rantakorpeaan. Näkivätpä naapurit, +jotka salaa pitivät ukkoa silmällä, kauhukseen hänen joskus suurella +kivilaakalla meloskelevan poikki joen. + +Ja vielä enemmän kauhtuivat kylänmiehet, kun kerran näkivät, +minkälainen valta äijällä oli Hiisiinkin, joita siihen aikaan vielä +majaili niilläkin selkosilla, Pahtakahiossa, joen länsirannalla. Oli +Hiisi-äijä kyllästynyt ihmiskansaan, joka jokea myöten myötäänsä nousi +erämaahan hänen rauhaansa häiritsemään. Hiisi päätti sulkea koko +Ounasjoen ja lähti akkoineen ja poikineen kantamaan Pahtakalliosta +hirmuista kivitaakkaa jokea kohden. Taakkansa rymäytti äijä virtaan +poikkiteloin, ja akka-Hiisi rysäytti toisen jatkoksi. Mutta silloin +juuri sattuikin Jääskön äijä rannalle. Kun poika-Hiisi aikoi paiskata +väylän tukkoon, jyräytti Jääskö rannalta: + +-- Poika, äläs heitä sitä siihen! + +Hiidenpentu pelästyi, niin että kiviröykkiö rysähti hänen selästään +alapuolelle muorin kannannaista. Hiidet laukkasivat korpeensa, ja +Ounasjoki jäi patoamatta. + +Mutta Hiisien kantamat kiviröykkiöt ovat vieläkin kuin patona +poikkiteloin Ounasjoessa, ja sanotaan niitä Äijänpadoksi, ja rannalla +olevaa Jääskö-äijän uudistilaa nimitetään 1700-luvun alkupuolella +asiakirjoissakin Äijänpadon taloksi. + + + + +SIEPPIJÄRVI + + +Naamijoen juoksulla Kolarin sydänmailla, vaarojen välissä, on matala +heinärantainen Sieppijärvi, jonka nykyään jo melkein kokonaan täyttävät +vetiset heinäsaarekkeet. Korkeassa kortteikossa ja luhtaheinikossa +vedenpinta vain siellä täällä läikkyy silmänteinä taikka kiertelee +monilukuisina salmina ja kanavina vesiaulakkeesta toiseen. + +Tuiki tuntemattomia olivat entisaikaan Kolarin suuret selkoset, eivätkä +Köngäsen ruukin isot herratkaan väylän länsirannalla tietäneet, +minkälaisia maita ja mahdollisuuksia piili itärannan synkkien +asumattomien erämaiden pimennoissa. Lähettivät he silloin lapinäijän, +salojen tarkan samoilijan, Siepin, sinne löytöretkelle. Kepsutteli +löytöretkeilijä aamuaurinkoa kohden poikki paripenikulmaisen kairan, +kulki synkkiä kuusikkokorpia, kapusi vaaroja, mutta enimmäkseen sai +sotkea suuria jänkiä ja aapoja, tuli viimein männikkökankaalle ja +vaaralle ja sen takaa löysi metsäjärven, löysi toisenkin, tarkasteli +maita ja tutki vesiä ja tallusteli sitten taas takaisin ruukille ja +"muisteli" herrallensa suuren tutkimusmatkansa tulokset: + +-- Na, löysin mie jängän, suuren jängän, ja löysin mie järven, ei +suuren järven, mutta viljaisen järven, kaloja paljon oli. Ja kaksi +suurta vaaraa oli järven ympärillä, yksi vaara tällä puolella ja yksi +vaara tuolla puolella. Ja järveen tuli iso joki pohjoistuulen puolelta, +ja iso joki lähti suvituuleen päin, ja joessa ui paljon lintuja, niin +paljon lintuja, että päivä pimeni, kun lentoon lähtivät. Na, sitten oli +taas järvi, pitkä järvi, ei leveä järvi, mutta kalajärvi. Ja paljon +heinää kasvoi tämän järven rannalla, ja paljon heinää kasvoi joen +rannalla, ja sangen paljon toisen järven rannalla, järvessäkin kasvoi +heinää. Suuret ja hyvät heinämaat siellä oli. Rintoihin asti oli ruohoa. + +Hyvin toimitetun retkensä palkkioksi sai Sieppi-äijä löytämänsä +järvet kalavesikseen ja ruvettiin niitä löytäjänsä mukaan sanomaan +Sieppijärviksi, ja vaaraa järven Länsipuolella Sieppivaaraksi sekä +suurta jänkää matkan puolitaipaleessa Sieppijängäksi. Löytöretkeilijä +muutti asumaan alemman Sieppijärven länsirannalle, nykyisen Satan salon +tienoille, pystytti siihen kotansa, rakensi rantaan pikku aitankin, +joka äijän jälkeen vielä sadat vuodet seisoi, ensin Satan ukon +kenttäaittana, sitten Rovan elatusäijän aittana, kunnes se muutettiin +Joensuunniemeen niittyladoksi. Ja siellä se on vieläkin. + +Mutta Siepin löytämät parhaat niittymaat valtasi Köngäsen ruukki +ja piti niitä hallussaan aina "riikin jakoon" asti. Joka kesä +kävivät ruukin miehet Sieppijärvellä tekemässä heinää Voisaarella, +Varisniemellä, Pietinniityllä ja Papinniityllä sekä Tiensuun latomaalla +ja Naamijoella. Mutta kun valtakunnat erosivat, menetti Ruotsin +puolelle joutunut ruukki suomalaiset niittymaansa. Ne jäivät kruunun +niityiksi, joita sitten "houvi" kävi myymässä paikkakuntalaisten +niitettäviksi. Muuankin "Nenättömäksi houviksi" sanottu, huonosti +suomea haastava herra, oli ollut niittyjen myyjänä. Sittemmin saivat +Sieppijärven isännät lunastaa niityt omikseen. + +Löytöretkeilijä Sieppi ei saanut kyllä yksinään metsäjärvillään +kalastella. Naamijokea myöten osui sinne toinen jos toinenkin erämies, +raivasi rannalle kalakentän ja kävi Sieppi-äijän kalavettä verottamaan: +säynäjää ja siikaakin siihen aikaan oli järvissä yltäkyllin. Muutamat +pyyntimiehet rakensivat kala-aitankin saaliin säilytyspaikaksi, ja +sellainen entisten ukkojen rakentama pieni pari-, kolmimetrinen +kala-aitta on vieläkin Filpan talossa tavarahuoneena. Alhaalta +Juoksengista ja Alkkulasta sanotaan miesten olleen. + +Mutta hyvät kalavedet ja vielä paremmat heinämaat houkuttelivat pian +Siepin asentojärvelle vakinaisiakin asukkaita. Sitä oli erämaata +kiertänyt ja lantalaisten mieliteot tunteva lapin-äijä jo kauan +aavistanutkin, jopa ennustanut, että vielä tämänkin järven rannalla +asuu lannanmies, ja iso kylä nousee kerran vanhan Sieppi-äijän +kalaveden ympärille. + +Ja niin on käynytkin. Sieppi-järven ympärille on kohonnut Kolarin +suurin yhtenäinen asutus. Koko länsirannan karu kangas ja Peuravaaran +laita hiekkatievoineen ja kivikkoineen on paljastettu, ja taloja +sekä mökkejä on noussut kymmenmäärin. Muutamat asunnot ovat jo +saaneet sijansa itärannallakin, Käkivaaran rinteellä. On kylässä +Sattaa, Piippaa, Pääkköä, Iivaria, Jussia ja Rovaa, Kangasta, Kurua ja +Kulluvaaraa. + +Tornion jokiväylän asukkaat, jopa useimmat Ruotsin puolelta, +aina sydänmailtakin, pitivät ensiaikoina huolen Sieppijärven +kansoittamisesta. Kolme ukkoa väylän takaa, Mikon-Antti Koivukylästä, +aina Hietaniemen seuduilta, Alatalon ukko Jarhoisista, Naamijoen +suulta, ja Satan äijä Sattajärveltä, Pajalan takamailta, kävivät +ensin vain kalaretkillä, mutta sitten jo asettuivat järvelle elämään. +Sattalainen sai ensiksi aikaan Satan talon, jota sanotaan kylän +vanhimmaksi, sitten Koivukylän mies tuli Satan naapuriksi, ja niinikään +jarhoislainen. Mikon-Antin asuntoa sanottiin alussa vain isännän mukaan +Mikon-Antiksi, mutta sitten myöhemmin se taas sai uudesta isännästä +uuden nimen Filppa, joka sillä on vieläkin. + +Väylän takaa, Turtolasta Ruotsin puolelta, tuli asukas Pääkköönkin, +nimittäin Pääkkö. Samoin saapui Iivarinkin talon tekijä, Iivari-niminen +mies, Torakankorvasta, vastapäätä Ylitornion Kaulirantaa, läheltä +entisen Tornionjoen tulvan runoilijan, Keksin, asuntopaikkaa. Ja +Torakankorvassa kuuluu vieläkin elävän samaa Iivarin sukua. Mutta +Kulluvaaran asukas lähti Suomen puolelta väylää Turtolasta, Juoksengin +Kulluvaarasta. + +Sama Pajalan Sattajärvi, joka oli Satan ukon saattanut matkaan, +toimitti talon tekijän Sieppijärven Kuruunkin, ison, mustaverisen +ja pahansisuisen miehen. Rysäytti musta mies rantakorpeen aukon ja +rakentaa rytisti siihen talon. Mutta silloin saapui Sattajärveltä taas +mies, vielä mustempi ja pahansisuisempi kuin edellä tullut veljensä. Ja +väkevämpikin. Sillä pahankurisille veljeksille tuli talosta tappelu, +joka päättyi siihen, että viimeksi saapunut veli könisti ensiksi +tulleen talomestarin pois koko seudulta ja rupesi itse isännöimään. + +Kurulaiset olivatkin aivan omaa ihmisrotuansa koko suku, mistä lienevät +kaukaisesta kotikorvestaan saaneet suoniinsa -- samoinkuin Kittilän +Salmijärveläisetkin -- lihatontan taikka metsähiiden synkkää verta, +joka antoi miehelle mustan haahmon ja pahan sisun. + +Mutta jos kurulaiset olivatkin äkäisiä toraan ja tappeluun, niin oli +heillä sisua raatamiseenkin ja työntekoon. Ainakin Pekka-äijälla, joka +oli merkillisimpiä Sieppijärven Kuruja.[5] Mies oli tavaton maan +mullistaja ja niittyjen raivaaja. Pekan periaate oli, että joka kerta, +kun taloon syntyi perillinen, leivänsyöjä, piti tehdä ohratynnyrinala, +eli 800 kanttisyltä, peltoa ja hakata jokiniittyä yhden lehmän +heiniksi. Ja sen ukko aina teki, itse möyri pellot ja perkkasi niityt +joka perillisen perästä. Syksyisin raatoi Pekka niittyraiviollaan, +väliin viikkomäärin yhteen menoon, rehkien pyhät, arjet kaukaisilla +sydänmajoilla, rämpien avojaloin kylmissä korpivesissä, kaadellen +puita ja raastaen pois pajukoita. Yön tietämissä ajoi ukko monesti +heinäkuorman kotiin ja taas päiväkauden heilui raiviollaan. Sattui +joskus niinkin, että myöhäinen syksy heitti lumen avojalkaiselle +korvenraivaajalle. Kerrankin kun ukko oli kuusi viikkoa yhtä kyytiä +ryskännyt Venejoen Ymmyräisniemellä, puolentoista penikulman päässä +kylästä, paiskasi taivas lumen korpeen. Äijällä ei ollut muuta neuvoa +kuin lähteä kiireesti tarpomaan kotiin. Mutta kaukaisessa, pimenevässä +sydänmaassa ukko eksyi ja kierteli takaisin omille jäljilleen. Kovin +kummissaan hän niitä katseli ja ihmetteli: + +-- Onko täällä muitakin avojalkaisia kulkenut? + +Älysi äijä sentään viimein ne omiksi sotkemikseen, otti tarkemman +suunnan ja osasi lopultakin kotiinsa. + +Mutta Vaattojärven miehet, Raution Heikka ja Nivan Mooses, jotka +kulkivat metsästysretkellä, löysivät myöskin äijän avojalkaiset +tallaukset, luulivat karhunjäljiksi ja rupesivat niitä seurottelemaan, +ajattivat, ajattivat ja päätyivät äijän perässä Sieppijärvelle. + +Mutta kerran tuli Pekka-äijälle korpityössään tylsä eteen. Oli ukko +Pasmajoella niittyä ajamassa ja tapansa mukaan rehki pyhäpäivätkin. +Lensi silloin, kun Pekka parhaillaan keittää tuhraili kodassa, tavi +räppänästä sisään. Ukko ei siitä säikähtänyt, koppasi linnun kiinni, +heitti pataan, keitti ja söi. Mutta yöllä ilmestyi pirulaisäijä kodan +ovelle ja karjaisi: + +-- Sie olet tappanut ja syönyt miun poikani! + +Niin pelästyi Pekka pirulaista, että törmäsi ulos kodan räppänästä ja +laukkoi samaa päätä kotiin, viiden neljänneksen matkan. + +Avojaloin touhusi ukko kaiket kesät. Mutta kun piti lähteä lehmiä +kiveliöistä etsimään, koppasi hän kenkäpuolen kainaloonsa siltä +varalta, että sattuisi jalkansa kiveen loukkaamaan. + +Tervaa Kolarin entiset ukot polttivat paljon. Kurun äijäkin laittoi +kerran tervahaudan, mutta sai siitä jo kyllikseen. Toista ei ukko enää +ruvennut hankkimaan, vaan ryhtyi jälleen maatansa möyrimään ja arveli: + +-- Se ei tule autuaaksikaan, joka ei maata pruukaa. + +Pienet olivat Kurun pellot, kun Pekka ne sai haltuunsa: vain puolen +tynnyrin ala niittykarkeaa ja joku kapanmaa peltoa. Mutta kun äijä +oli aikansa rehkinyt, oli talossa kahdentoista tynnyrin ala peltoa ja +kolmentoista lehmän heinät niittyjä. Vielä eläkeäijänäkin kiskoi ukko +tynnyrin peltomaan Kenttälaelle, tekaisi navetan ja pirttipöksän, jossa +yökaudetkin kiskoi päreitä ja kutoi verkkoa. + +Samanlainen työhullu oli Pekan emäntäkin. Yksin hän heilui kotona +ja toimitti kaikki talon askareet, jopa ennätti siinä välissä tehdä +muutakin. Kesäpäivän töinään akka aamulla lypsi ja hoiti karjan matkaan +metsälaitumelle, sitten leipoi, kirnusi ja sen jälkeen yksinään sauvoi +veneellä kahden neljänneksen päähän Hirvikosken myllyyn, jauhatti +viljansa ja työnteli taas kotiin. Kotiin päästyään emäntä lähti +juosta haapsottamaan kolmen neljänneksen päähän Ritalaen perille, +Pruukinvankkaan, noutamaan karjaansa, joka vielä oli lypsettävä ja +hoidettava yölevolle. Ja kalan pyyntiaikana ehti eukko vielä hoitaa +verkkoja ja syksyllä viritellä metsään linnuille loukkuja. + +Semmoinen toimekas emäntä oli Kurun Pekan eukko. Ja muutenkin hän oli +tavattomampi muita ihmisiä. Ei voinut häntä vesikään menettää. Kupsahti +hän kerran kalaretkellä Vaattojärveen, vajosi pohjaan, ja kolme päivää +vierähti, ennenkuin eukko saatiin ylös. Mutta kun hänen annettiin +rauhassa maata köllöttää rannalla suullaan, eikä mainittu sanaakaan +hukkumisesta eikä ääneensä puhuttu, ettei hukkuneen sydän halkeaisi, +niin pian heräsi akka henkiin, kakisteli hiukan kurkkuansa, kömpi +jaloilleen ja lähti köpsöttelemään toimiinsa. + +Hävinnyt on tämän raatajaparin talo. Ei ollut jälkipolvessa enää +Pekka-äijän sisua eikä muorin kaikkialle ennättävää toimekkuutta. Tuli +tukkihuijausten aika, talo menetti metsänsä, joutui "puulaakille", ja +autiona, kohta maahan rysähtämässä, ammottaa nyt ahkerain raatajain +asunto. + +Niittymaita valtasivat Sieppijärven uudisasukkaat ympäristöiltä, +mistä vain ennättivät, ja mitä ei Köngäsen ruukki taikka muut +Ruotsin puolen tai alamaan asukkaat olleet ottaneet, sillä väylän +täkäläisillä oli useita niittyjä Kolarin selkosilla. Niinpä Jauhoisten +Piimäjärvellä ja Pantsulla oli heinämaita Naamijoella, samoin +pellolaisilla. Sieppijärveläiset myös valtasivat Naamijoen varsia +sekä nousivat Naalastonjokea ylös ottaen rantamaita haltuunsa. +Pohjoiseen päin vallattiin Vaattojoki, jopa Vaattojärvenkin parhaat +niemet, sitten Pasmajokea pitkin lähelle Pasmajärveä, ja vielä koko +Venejoki neljänneksen päähän Venejärvestä. Lähiseuduilta omistettiin +kaikki pikkujärvet, ojat ja metsäpurot sekä jängät ja vuomat niiden +likitienoilta. Menivät ukot vain erämaahan, etsivät sopivan paikan ja +maahan isketyillä vaajoilla merkitsivät sen vallatuksi, hakien sitten +siihen maaherralta "imissioonin". Ja niin oli niitty oma. + +Vanhan Sieppi-äijän entinen siikajärvi on nyt melkein kokonaan +muuttunut heinäjärveksi, jossa kylän vanhimmilla taloilla on parhaat +niittynsä. Satakunta häkkiä siitä vuosittain korjataan pitkää kortetta +vesivarasta sekä rehevää luhtaa vetiseltä maaperältä. + +Mutta aulakkeissa ja kanavissa vielä edelleenkin maikkuvat ja +pulpahtelevat hauet, ahvenet ja säynäjät. Siika vain on hävinnyt +entisten ukkojen kanssa. + + + + +KELONTEKEMÄ + + +Kittilän erämaissa, idässä Sodankylän rajoilla, on suuri ja aukea +järvi, Kelontekemä. + +Tämä maa on jo täyttä Lapinkorpea. Järven ympärillä on joka suunnalla +suuri erämaa, jonka korkeimmat nousut kohoavat paljaslakisiksi +tuntureiksi. Lännestä näkyy Kontiolaki ja Nilipää, pohjoisesta paistaa +Porkosen laaja malmirikas tunturiseutu sekä komea Kumputunturi, idästä +kumottaa kaukainen Karettunturi. + +Tämäkin seutu oli aikoinaan lappalaisten mieluisimpia maita: täällä +porot saivat vapaasti samoilla tunturien jäkäläkankailla, ja järven +kala piti asukkaat kylläisinä. Jo varhain syntyikin Kelontekemän +rannoille kokonainen lappalaisasutus. Järven niemiin ja lahtien +pohjukkoihin kohosi erämaan kansan harmaita kotia, joissa kesänaikana +asuttiin ja kalasteltiin, lähimailla paimennettiin poroja, ja syksyn +tullen lähdettiin taas karjoineen kaikkineen korpia kiertämään. Jo +niin aikaisin kuin kesällä 1675 mainitaan Gabriel Tuderuksen käyneen +Kelontekemän kansaa valistamassa. Saarnannut oli Lapin apostoli +korven kansalle, jakanut ehtoollista, kastanut heitä Herran omiksi ja +kirkotellut lapineukkoja. + +Mutta niinkuin useimmat Unarin lappalaiset, niin enimmät +Kelontekemänkin ensimmäisistä eläjistä ovat nimettöminä hävinneet +korpiinsa; vain kotasijat sekä joitakuita alkuperäisiä kivisiä ja +osaksi rautaisiakin työkaluja, joita jälkeen tullut kansa on löytänyt +edeltäjäinsä asuinpaikoilta, on järven rannalle heiltä jäänyt. + +Vain muutamista lapeista on säilynyt nimi ja tarina jälkimaailmalle. +Niinpä kerrotaan Vuolli-nimisen lapinukon, joka oli ensin asustanut +Molkojärven ja Alakylän välisellä salolla, Vuollin Pöytälaki-nimisessä +maassa, järven etelärannalla, ensiksi pitäneen savua nykyisen Vuollin +talon paikalla. Vuollin naapurina, kaakkoisrannalla, Mallunautiossa, +majaili Mallu-äijä jonkun aikaa, kunnes taas pyörähti toiseen +paikkaan. "Juoksu-Malluksi" oli ukkoa sanottukin. Toramaisen kentällä, +länsirannalla, eleli Toramainen, ja samalla rannalla, Koskamanniemen +Launankentällä, piti Launa-ukko majaansa. Järven itärannalla, +Kelontekemän talojen paikalla, sanotaan Pulli-nimisten lapinmiesten +aherrelleen. + +Mutta Karkeaniemessä, vastapäätä Koskamaa, järven yläpäässä, majaili +"kauhea lovinoita", Karkea-raukka, joka kalasteli sekä kotijärvessään +että Sotkajärvellä, parin neljänneksen päässä Kelontekemästä etelään. +Äijällä oli omat apulaisensa, jotka pitivät majaa Kumputunturissa. +Kun ukko lähti kalanpyyntiin Sotkajärvelle, souti hän Kelontekemän +eteläpäähän, kävi metsästä kolme pihlajanvarpaa ja veneensä +vieressä seisoen viittoi pihlajilla Kumputunturia kohden ja kutsui +"tunturipoikia" avukseen: + + -- Kukakin keulaan, + kukakin hankaan, + kukakin kohallaan piättämhän! + +Pihlajillaan äijä vain osoitteli, mihin apulaisten piti tarttua kiinni. + +Siitä näkymättömät tunturipojat tarttuivat veneeseen, äijä itse koppasi +peräkanasta, ja viisisylinen vene lähti solottamaan maata myöten, +mennen että rytisi. Ukko sai pistää juoksuksikin, jopa "poikiaan" +suhditella: + + -- So, so, pojat, älkää hajottako + vanhaa nuoskariepuani! + +Poikki palokumpujen ja yli ison Sotkavuoman näin muotkittiin ja +päästiin Sotkajärvelle, jossa ukko laski kyytimiehet pois ja rupesi +kalastelemaan. Mutta kun oli kyllikseen saanut kalaa, kutsui Karkean +äijä taas tunturipojat avukseen, ja niin palattiin samalla rytinällä +takaisin Kelontekemälle. + +Uutosenkummulla asui toinen lapinnoita, Paalulan Niila, eläen +riitakannalla Riimin Niilan kanssa, joka myöskin oli noita. Riimin +Niila kierteli Porkosen tunturimaita ja piti majaa Lomajärven +seuduilla. Äijät kadehtivat toisiansa, tekivät toisilleen kiusaa ja +voimakeinoilla koettivat toisiaan pelotella. Kerran oli Paalulan ukko +kalalla Vianselällä ja lauleli verkkoja kokiessaan: + + -- Paalulan köyen muna kus lee, + Paalulan köyen muna kus lee! + +Lauleli ja päästeli kaloja verkostaan. Mutta yht'äkkiä heitti äijä +kokemisen ja souti maihin. Siellä hänen kalakosiossaan, asentokuusen +alla, vönki syltä pitkä käärme. Semmoista ukko oli juuri aavistanutkin, +eikä siitä säikähtänyt, otti vain vökälettä niskasta ja lauleli: + + -- Paalulan köyen muna kus lee! + +Sitten heitti hän sen pois ja karjaisi: + + -- Mene sille, joka on sun lähettänyt, + kaulaan kaulahuiviksi! + Mutta ei saa mitään pahaa tehä. + +Paikalla lähti mato vönkimään, ja Niila lauleli perään: + + -- Paalulan köyen muna kus lee! + +Ja jo aamulla oli mato Riimin Niilan kaulahuivina. + +Mutta sitten saapui Kelontekemänkin lappalaisjärvelle lannanmies, jopa +kolmelta suunnalta, kalaista erämaan järveä valtaamaan: etelästä, +Unarinjärveltä käsin, noustiin Kierinki- ja Sotkajokia, idästä, +Sodankylästä päin, Jiesiöjokea, ja Kittilästä, Ounasjoelta, pientä +Kuusajokea pitkin. + +Ja pian oli lantalaisilla joka pyydyskunnalla oma kalakenttänsä +metsäjärvellä. Länsipuolelle, Koskamanniemelle, kohosi pitkin +rantaa asentopaikka toisensa viereen. Siinä oli Kittilän miehillä +Välitalon kenttä, Karin kenttä ja Salmen kenttä, siinä Pietulan miehet +asustivat Ryssän kentällä ja tepsalaiset Tepsan kentällä. Itärannalla +Sodankylänlahdella majailivat sodankyläläiset. + +Viimein tuli lantalainen Kelontekemälle asumaan. Ensimmäiseksi +vallattiin vanha Vuolli-äijän raivaama kenttä ja saatiin siihen Vuollin +talo, joka ennätti ottaa haltuunsa parhaat lähellä olevat niittymaat; +sitten syntyi Pulli-ukkojen tasoittamalle tantereelle Kelontekemä, joka +pitkät ajat vielä jakaannuttuaankin kulki kirjoissa Pullin nimellä. +Koskaman kalakenttien vaiheille, lähelle vanhaa Launan asuinsijaa, +kohosi Koskama. + +Karjanhoitoa metsänasukkaat harjoittivat, heiniä saatiin kyllä järven +rannoilta, Kievanajoelta ja Kelontekemäjoen matalilta rannoilta. +Ja karjan lisää hankittiin järvenhaltijalta. Siihen aikaan oli +Kelontekemän Vetehisellä vielä enemmän karjaa kuin nykyään, joukottain +komeita vedenlehmiäkin. Niitä Kelontekemän emännät koettivat +pyydystellä omikseen, ja joskus siinä onnistuivatkin. + +Mutta vaikka karjaa oli kylässä, ei koko järvellä ollut ainoatakaan +hevosta. Porolla lappalaisten tapaan toimitettiin ajotyöt, jopa +ajettiin nautahärälläkin. Mutta osattiin hevonenkin hankkia. + +Oli Kelontekemän Nikun talossa mainio tietäjä-akka, joka +noitakeinoillaan pani hevosen aina "Sauvon maasta" asti tulemaan. Oli +muuan kesäpäivä, kun akka istui ikkunapuolessa hamppua kehräten ja +laulellen: + + -- Tänäpäivänä se tulee, + se pitkän matkan vieras. + +Kauan aikaa akka näin lauleli, katsahti jo ikkunastakin ja hyräili: + + -- Jopa se liinaharja souteleepi, + jopa se liinaharja souteleepi. + +Ja taas vähän ajan kuluttua katsahti ikkunasta ja sanoi: + + -- Nyt vierasta vastaan ottamaan! + +Hypähti eukko ylös ja juoksi rantaan. Siellä oli hevonen, liinaharja, +järven ylitse uituansa juuri maalle nousemassa. Akka heitti tulukset +hevosen ylitse, otti kiinni ja talutti pihalle, löi kämmenellään kahta +puolta lapoihin ja sanoi: + + -- Matkan pää on tähän päättynyt. + Piä kotinas ja pysy kotonasi + +Tamma jäi taloon ja varsoi, ja siitä on hevosen suku Kelontekemässä +saanut alkunsa. + +Kemin-Lapin laajaan seurakuntaan Kelontekemä kuului jo lappalaisaikana, +eikä kirkon jumalan temppeliä silloin ollut likimaillakaan, kaukana +lannanmaassa vain, Kemissä ja Torniossa. Eikä sitä niin suuresti +liene kaivattukaan: olihan oman jumalan palvontapaikkoja kyllä ympäri +erämaita. Niitä käytiin kumartamassa, vieläpä yhä edelleen nekin, joita +Tuderus oli kastevesillään huuhtonut. + +Ruvettiin sitten hankkimaan Herranhuonetta Lapin perukoillekin, +Sodankylän ja Kittilän erämaiden kansalle. Kelontekemä oli silloin +vähällä saada kirkon omille rannoilleen. Hirsiä jo ajettiin kasaan +Pulliniemelle, kylän rantaan, jopa lähdettiin sinne vedättämään +kirkonkelloakin. Mutta kuorma kaatui pimeänä talviyönä, ja kello upposi +Kuikasenkarin pohjattomaan hautaan, noin kilometri Koskaman rannasta. +Syntyi siitä riitaa, ruvettiinpa sodankyläläisten kanssa rajoistakin +kinastelemaan, ja niin rakennettiin 1689 kirkko Sodankylään, Jiesiöjoen +ja Kitisen väliselle niemekkeelle. + +Kirkkoa varten ajetut hirret jäivät kasaansa lahomaan. Mutta +Kelontekemän nimen sanotaan saaneen alkunsa Kuikasenhautaan uponneesta +kellosta. -- Järven nimenä olisi ennen ollut muka Raattamajärvi, +mutta kellojutun jälkeen ruvettiin sitä sanomaan Kellontekemäksi, ja +siitä sitten on saatu nykyinen nimi. Vanhoissa asiakirjoissa, jopa +kirkonkirjoissakin aina viime vuosisadan loppupuolelle, on kylän nimi +merkitty "Kellontekemäksi", mutta lienee se kieleen perehtymättömien +virkamiesten väärinkirjoitusta. + +Niin jäi Kelontekemä vain syrjäiseksi kiveliökyläksi, ja kylän +kirkkoina olivat edelleenkin erämaan seitapaikat, joiden luona yhäkin +tietäjät sekä vanhan uskon harrastajat kävivät palvontamatkoillaan. + +Ei loppunut Kelontekemältä tietäjämahti eikä entinen usko, vaikka +sieltä lappi hävisikin. Kaukainen järvi ja koko sen ympäristö oli kuin +omiaan säilyttämään ja hoivaamaan vanhaa uskoa. Kelontekemä onkin niin +merkillinen järvi -- kaksipohjainen, niinkuin monet muutkin Lapin +ihmeellisimmät vedet. Syvällä tavallisen pohjan alla on toinen pohja +epämääräisessä syvyydessä, ja vienee sieltä mannunalainen salakäytävä +aina Ruijanmereen saakka. Neitihaudan mustasta silmänteestä, +Koskamanniemen nenästä, vie vesien pimeyteen pohjaton portti, jonka +syvyyttä ei ole kukaan saattanut mitata. Siellä mustissa saivovesissä +elää itse Vetehinen, nousten sieltä toisinaan vieläkin kirkkaina +kesäpäivinä ylävesille veurehtimaan, niin että aallonläikät loiskuvat +rannoille. Siellä asustaa myöskin Vedenemännän komea karja, siellä +uiskentelee Vetehisen suurkalakin, suunnaton Kalojensampi eli Kalojen +vanhin, joka joskus nousee ylisille vesillekin veneenmittaisena +vesihirviönä vistottelemaan kalamiestä ja ennustamaan hänelle +onnettomuutta. Ja joskus, kun eivät pyyntimiehet osaa pitää Vedenäijää +mielillä, kokoaa se kalansa saivovesiin, niin että koko järvi jää +melkein tyhjäksi. + +Niinpä elää Kelontekemällä vieläkin vanha loitsu sekä entiset taiat +ja uskomukset. Tapaa täällä tietäjiä, jotka tietävät kaikki synnyt ja +parannukset, jopa semmoisiakin ukkoja, jotka saattavat nostaa vaikka +itse perkeleenkin naapuria rienaamaan. + +Mutta kaikkein merkillisintä on se, että täällä, kaukana synkässä +Lapissa, entisillä joikujen mailla, vielä nykyistenkin vanhojen +muistannan aikana, ovat vanhat äijät laulaa juonitelleet kalevalaisia +virsiä. Lassilan ja Tervaniemen ukot muistavat vieläkin pitkät runot +Väinämöisen veneen veistännästä, veneretkestä, kanteleenteosta +ja -soitosta. + +Karjalasta käsin lienevät aikoinaan lähteneet ne äijät, joiden +jälkeläiset sitten tänne erämaajärvelle lopuksi pohjastuivat. Ja +sieltä, laulumaasta, lienee ukkojen mukana vanha runokin vaeltanut, +kotoisena muistona ilahduttamaan Lapin pitkän ja pimeän talven pitkiä +puhteita. + +Rauhassa ovatkin ukot täällä saaneet juorotella, sillä ei ole +Kelontekemä liiaksi maailman jaloissa. Entisaikaan kyllä kulki +ikivanha, oikein neljännespatsain mitattu ja viitoitettu lapintie +Muonionjoelta, Kolarista, Kurtakon, Kallojärven ja Kaukosen kautta +Kelontekemälle ja täältä edelleen Vaalajärven ohitse Sodankylän +kirkolle. Mutta ei sitä, ainakaan kesänaikaan, kovin ahkerasti +vaellettu. + +Maassa lepäävät jo kaikki vanhat Kelontekemän raivaajat. Monet +ensi taistelijat lienevät saaneet leposijansa Palokummun tievassa, +lapinkalmistossa, Koskaman lähellä, ja lannanmiehille on useinkin +ensi lepotilaksi kaivettu kuoppa Manalaissaareen, ison "Hautamännyn" +juurelle, joka vieläkin monine vuosilukuineen seisoo saarella entisajan +muistona. + + + + +TEPASTOLOMPOLON TARINA + + +Tepastolompolon kylä, jolla on niin komealta kaikuva nimikin, +on Kittilän pohjoisilla kulmilla, Ounasjokeen laskevan Tepaston +jokilaajentuman, Tepastolompolon itärannalla. + +Niinkuin useimmat muutkin Peräpohjan ja Lapin lantalaiskylät on +Tepastolompolokin lappalaisten pohjustama. Lapin kansan muinaisille +asumassoille on kylä kohonnut, ja sen kansakin lienee suurimmaksi +osaksi kohonnut lappalaiselta pohjalta. + +Ei saanut lappalainenkaan etumiehenä tunkeutuessaan erämaihin +taisteluitta itselleen asuinsijaa ja asumaoikeutta. Sillä jo ennen +lapinkansaa oli kaikki Lapinkorven erämaat vallannut mahtava Taalojen +suku. + +Taalot olivat kamalan suuria, hirveitä ja väkeviä metsän jättiläisiä, +jotka saattoivat kerrallaan työntää taskuunsa vaikka nelikollisen +hopeaa. He asuivat maakuopissa, kaikkein pahimmissa korpirovaikoissa +ja tunturimaissa, pyydystelivät metsästä majavia, peuroja ja muita +otuksia ja kalastelivat järvistä. Vihoissaan olivat Taalot kovin, +kun lappalaiset ilmestyivät niille maille, joissa he ennen olivat +saaneet kenenkään häiritsemättä asustella. Siksi he tekivätkin +lappalaisille kaikenlaista rauhattomuutta, tappoivat ja söivät heidän +porojaan, vieläpä pyydystelivät heidän pieniä ristimättömiä lapsiaan +ja pistelivät suuhunsa suurina herkkuina. He rakentelivat lasten +kulkupaikoille ovelia ritoja, joihin panivat juustopalasia syöteiksi, +ja kun pahaa aavistamaton lapintenava meni juustoa tavoittamaan, +takertui hän ritaan ja joutui Taalon paistiksi. Useasti Taalot myös +houkuttelivat taikka ryöstivät lappalaisten tyttäriä tai vaimoja +emännikseen, ja heillä sitten tapattivat täitä takkuisesta tukastaan. + +Tepastolompolonkin äärettömät erämaat olivat joutuneet Taalojen +valtaan. Seitsemän suurta metsän jättiläistä majaili Taalonorkumassa, +synkässä korpisessa kurumaassa, puoli penikulmaa järvestä etelään. + +Asettuipa sitten Tepastolompololle, nykyisen Uudenkartanon paikalle, +järven kaakkoisrannalle, asumaan Väkevä-Tuomas, oikein vahva ja +jämerä porolappalainen. Mutta ei saanut mies kauankaan olla rauhassa, +ennenkuin jo Taalot rupesivat häntä vainoamaan: hävittelivät hänen +porojaan ja ahdistelivat hänen kotakuntaansa. + +Ja viimein tuli erämaan asukkaille ankara yhteenotto. Tuli Taalo itse +Tuomaan luokse ja tahtoi häntä painimaan, jotta kumpi voittaa, se saa +tappaa häviölle joutuneen. + +-- Yhtä kaikki! sanoi Tuomas. Mennään järvelle painimaan, siellä on +tilaa heitellä. + +Tuomas pani rautapiikkikengät jalkaansa, ja niin lähdettiin. +Kaljamajäällä syntyi tuima temmellys, jossa rautakenkäinen +Väkevä-Tuomas helposti sai Taalon alleen ja tappoi hänet. Mutta Taalo +ennätti sanoa: + +-- Kyllä minua väkevämpi vielä tulee! + +Toisena päivänä tulikin toinen Taalo, vielä väkevämpi, ja vaati +Tuomasta painimaan. Mentiin taas järvelle taistelemaan, mutta Tuomas +voitti senkin ja tappoi, jolloin se taas ehti sanoa: + +-- Kyllä minua väkevämpi vielä tulee! + +Ja tulikin seuraavana päivänä kolmas hirviö ja taas neljäs, vieläpä +viideskin, ja jokainen oli aina väkevämpi edellistänsä. Mutta aina +Väkevä-Tuomas ne voitti ja nutisti hengen pois. Mutta tuli vielä +kuudeskin kiveliön kummitus, ja se oli jo niin jämerä äijä, että +ruhjoi Tuomaan polvipuolellensa jäälle, jopa oli vääntää allensakin, +surmaniskua ottamaan, kun vielä pääsi lapinukko ylös ja vuorostaan +väänsi jättiläisen jäälle ja surmasi. Mutta eikös sekin vielä huutanut: + +-- Kyllä minuakin väkevämpi vielä tulee! + +Silloin Väkevää-Tuomasta alkoi jo hirvittää. Ei uskaltanut ukko enää +odotella uutta Taaloa toraamaan, vaan pakeni pois kotapaikaltaan. + +Mutta kun Tuomas sitten kerran kulki Kuortanovuomalla, yllätti hänet +Taalo, kauhean suuri jätti, hirmuinen keihäs kädessä, ja kysyi, kun ei +Tuomasta tuntenut: + +-- Missä on Väkevän-Tuomaan kota? + +Tuomas osoitti aurinkoa kohden ja sanoi: + +-- Tuolla päin se on, missä päivä paistaa! + +Taalo katsoi sinne, mutta ei nähnyt mitään, sillä Taalon silmä ei kärsi +aurinkoa. Tuomas sanoi silloin: + +-- Annahan mie näytän keihäälläs! + +Taalo antoi keihään, Tuomas osoitti sillä päin päivää ja sanoi: + +-- Tuollahan se on, katohan pitkin keihäsvartta! + +Kun Taalo kääntyi katsomaan, niin ukko äkkiä survaisi keihään hänen +hartioihinsa. Jättiläinen rojahti maahan ja sanoi: + +-- Pistä toinenkin kerta, että kuolisin heti! + +-- Kyllä koira kuolee kerrallakin! sanoi Tuomas vain eikä toistanut +iskuansa, sillä hän tiesi, että jos Taaloa pistää toisen kerran, se +siitä vain virkoaa elämään. + +Ja Taalon täytyi kuolla. Mutta kuollessaan hän tunnusti: + +-- Miehen käteen kuolen, kun kuolen. + +Niin voitti Väkevä-Tuomas viimeisenkin metsän hirviön, ja siihen loppui +koko Tepastolompolon seutujen Taalosuku, eikä niitä sen jälkeen enää +ole niissä metsissä nähty, ei kuultu. Mutta Taalojen raadot raahasi +Tuomas järveltä lounaisrannan metsikköön ja kuoppasi ne sinne korkeaan +tievaan. Vieläkin nähdään tievalla useita pitkiä syviä kuoppia, joita +sanotaan Taalojen haudoiksi. Vankkoja petäjiä oli ennen seisonut +hautojen ympärillä, ja petäjien kyljessä oli ollut pilkat ja ristit, +mutta nyt on petäjät jo hakattu maahan. + +Siitä pääsi lapinukko ja lapin suku yksinään erämaan isännäksi, kun +Taalojen suku oli työnnetty turpeeseen. + +Mutta osui tännekin viimein lannanmaan erämies ja rupesi riitelemään +niitä maita, jotka lappalainen oli henkensä kaupalla valloittanut +kiveliöiden peikoilta ja hirvityksiltä. Eikä lapinmiehellä ollut +muuta neuvoa kuin suostua alakyntiseen sovintoon, ositellen parhaat +apajansa uuden tulokkaan kanssa, jolla oli aina kuninkaan lupakirja +matkassaan, taikka heittää koko seutu lannanmiehelle ja itse uudestaan +painua selkosille ja siellä taas ryhtyä taisteluun metsän jättiläisten +kanssa -- joutuakseen sieltäkin karkotetuksi, kun oli ensin korpiseudun +pohjustanut lantalaiselle kelvolliseksi. + +Muoniosta kulkeutunut Mooses-raukka ensimmäiseksi asettui +Väkevän-Tuomaan asuinmaille. Iso ja väkevä mies oli hänkin, mutta +laiska ja saamaton ukonköriläs. Nelisnurkkaisen pirttipöksän rutisti +äijä Tepastolompolon rannalle, nykyisen Lompolon talon paikalle, ja +siinä kalaa pyydellen elää tuhrusteli, ei viitsinyt maata möyriä eikä +edes niityistäkään huolehtia, vaikka Lompolon matalat rannat olivat +mitä parhaimpia heinämaita. Nälkääkin äijä näki, kun ei kyennyt +hyvän saaliin aikana hankkimaan kalaa pahan päivän varaksi. Ja +nälkään saamaton äijä kuolikin, sortuen Aittamaan salolle, kun kerran +puutteessaan lähti Puljun lappalaisasunnosta, parin penikulman päästä, +etsimään evästä. Ukon perhe joutui ajelulle ja asunto jäi autioksi. + +Tuli silloin Silpo-Heikki, silmäpuoli irtolaismies Peltovuomasta, +tunturien takaa, ja ilman mitään valtasi Mooses-raukan aution +kömmänän, ruveten siinä asumaan. Pitkät ajat sai Silpo-Heikki siellä +rauhassa kelletellä ja lompolossa kalastella. Mutta kun Mooses-äijän +pojat, Heikki ja Niila, pääsivät aikamiehiksi, tulivat he takaisin +isänsä pöksälle, ajoivat peltovuomalaisen tuntureillensa ja rupesivat +entisellä kotijärvellään elämään. + +Ja näiden miesten, Heikin ja Niilan, poikia ovat vielä nykyään elävät +70--80-vuotiset Tepastolompolon äijät. + + + + +LAPINKYRÖT + + +Kyrö-nimisiä paikkoja ja paikkakuntia on maassamme useita ja ne kaikki +lienevät saaneet nimensä samasta kotiperästä. Niinpä Isonkyrön asukkaat +entisaikoina saapuivat Hämeenkyröstä ja toivat tullessaan uudelle +asuinpaikalleen vanhan kotoisen nimensä. Ja täältä, "Pohjan-Kyröstä", +joksi Suupohjan Kyröä vieläkin Hämeenkankaan eteläpuolella sanotaan, +työntyi Kyrönmies yhä ylemmäksi pohjoisiin erämaihin, pystyttäen siellä +jälleen uuden Kyrön, korpitalon, josta toisinaan aikojen kuluessa +kohosi kokonainen Kyrönkylä; saattoi salotalo myöskin pysyä vain +yksinäisenä Kyrönä, kuin muistomerkkinä, joka vieläkin viittaa, mistä +sen talon ensimmäiset korvenraivaajat ovat saapuneet. Niin tapaamme +jonkun Kyrö-nimisen talon esim. Kajaanin takamailla, Hyrynsalmella ja +Sotkamossa; samoin on Turtolan suuressa Pellonkylässä Kyrön talo. + +Mutta Lapin tunturimaissa kohtaamme kolme, neljä Kyrön kylää, oikeita +"Pohjan-Kyröjä", Lapin-Kyröjä, vähäpätöisiä kyllä verrattuina etelän +Kyröihin, mutta toiset sentään suurenmoisia tunturien takaisiksi. +Mahtavan Pallastunturin takana, Ounasjoen ylisellä juoksulla, +kahtapuolta Enontekiön ja Kittilän rajaa, on pari pientä Kyrön kylää, +Yli-Kyrö ja Ala-kyrö, ja Ivalon alajuoksulla on kuulu Inarin Kyrö. + +Kansan muistelusten mukaan on näiden kylien suku lähtöisin "Suomen +Kyröstä". + +Isonvihan kamalina päivinä, "vanhan Venäjän vihan aikoina", lähti +Isostakyröstä -- "niitä on Suomessa kaksi Kyröä, Isokyrö ja Vähäkyrö" +-- vainoa pakoon kaksi veljestä, Olli ja Pekka, paeten Peräpohjaan +ja viimein päätyen Lapin erämaihin Pallastunturin tienoille. Sopivaa +talonpaikkaa ja eräseutua miehet etsivät, mutta ei löytynyt mieluisaa +sijaa. Tekivät he siitä sopimuksen lähteä kumpikin eri suunnalle, ja +kun löytävät sopivan paikan, niin ilmoittavat siitä toisilleen pyssyn +laukauksella. + +Niin lähdettiin taas kiveliöitä kiertämään. Olli osui Pallastunturin +taakse isolle kauniille Vuontisjärvelle, katseli sen rantamaita ja +pamautti pyssyllään. Pekka oli juuri silloin päässyt Ounasjoelle, +Vähänkosken niskaan, ja oli myös aikonut ampaista merkkilaukauksen. +Niin mielistyivät veljekset kumpikin omaan löytöönsä, että tekivät +molemmat erämaahan oman kotinsa. Olli rakensi asunnon Vuontisjärven +pohjoispäähän Palorantaan, ja Pekka pystytti mökin vaaran laitaan +Vähänkosken länsirannalle. Ja kaukainen Lapin kiveliö oli saanut +raatajilleen kaksi Kyrön miestä. + +Mutta veljesten valitsemat asuinpaikat eivät lopultakaan olleet +mieluisia. Vuontisjärven asennolle tuiskutti talvella tunturista lunta +niin ylettömästi, ettei tahtonut liikkumaan päästä, ja Ounasjoen +asukasta taas häiritsi Vähänkosken alituinen kohina. + + -- Ko-kosken kohu-uu-u + korvaninkin halkasee-ee-ee! + +valitteli Pekka asuinpaikastaan, joka lisäksi oli vaaran pimeällä +pohjoislaidalla kovin hallanarassa maassa. Niin muuttikin Olli +Vuontisjärveltä Ounasjoen rannalle, puoli penikulmaa yläpuolelle Pekan +asuinpaikkaa, ja Vähäkosken asukas siirtyi korkean vaaransa päivän +paisteiselle etelärinteelle ja rakensi savupirtin nykyisen Autton ja +Mikkolan väliselle kentälle. Pellonkin Pekka siihen heti raivasi, kylvi +korvalakillisen ohraa ja korjasi vuodentulokseen kokonaisen kielon eli +neljä kappaa. Mielissään sanoikin ukko: + +-- Nyt olen päässyt Jumalan selän takaa hyvään paikkaan. + +Ounasjoessa ja lähijärvissä veljekset kalastelivat, kävivätpä kalassa +Keräsjärvelläkin Pallastunturin takana. Mutta Kerässiepin asukkaat, +jotka pitivät Keräsjärveä omana kalavetenään, olivat miehille +vihaisia, jopa äkäpäissään kerran repivät heidän nuottansa, rikkoivat +veneen ja upottivat kaikki syvään jokijärämään. Mutta Kyrön miehet +eivät siitä pelästyneet, noutivat kotoa uuden nuotan, yön tietämissä +vetivät veneensä Pallastunturin ylitse ja aamulla jo taas olivat +nuottaa kiskomassa niinkuin ennenkin. Kirves kourassa olivat miehet +sitten vuoron perään vartioimassa, etteivät kerässieppiläiset saisi +toistamiseen toimittaa ilkityötänsä. + +Kyrönmiesten avaamat metsäpälvet laajenivat vähitellen isommiksi +aukeiksi. Ollin raivio levisi pitkin Ounasjoen molempia rantoja sekä +peltoina että niittyinä, ja Pekka paljasti vaaralleen peltoa ja +perkkasi jokirantaa niityksi. Kyrön kuulujen peltojen laidimmaiset +sarat saivat sijansa tunturien takana ja työnsivät toukoa sielläkin, +tosin vain korvalakillisittain siemennettynä ja kielonmitoin korjattuna. + +Ja uusi kyrönsuku, sekoitettuna lapin- ja kainuunverellä, nousi lapin +erämaahan, kasvattaen semmoisia isäntiä kuin Alakyrön Tuomas-ukko, +"Kuuro-Mikko" ja "Lauta-Mikko", Heikki-, Juntti- ja Pekka-ukot, sekä +Ylikyrön Lassi-äija ja Jussa-äijä. Polvi polvelta raivasivat miehet +metsää ja rakensivat uusia pirttejä. Alakyröön nousi useita taloja +Kyrön alkutalon rinnalle: Heikkilää, Pekkalaa, Mikkolaa, Mattilaa ja +Pääkköä; Ylikyrön rannalle saatiin vain kolme, neljä talopahaista. + +Oppivat lapin-kyröläiset pian porojakin hoitamaan. Tuomas-äijälläkin oli +jo niin suuri tokka, että kylän koko vainio täyttyi, kun valtava karja +siihen ajettiin. + +Mutta sitten tuli hirmuinen poronkaato ja tappoi koko tokan melkein +yhdettömiin. Ilmestyi kauhea rutto, lentäen punaisena lintuna niinkuin +kuukkahainen ja istahtaen poron, toisen, kolmannen sarveen ja niin poro +porolta kautta koko lauman. Ja heti kaatui se poro, jonka sarvessa +ruttolintu oli käväissyt. Niin hävisi Tuomaan ja monen muunkin tokka, +kun omistajat eivät tienneet Lapin tietäjien vasta-taikaa. Mutta +Anundi Sarre, lapin-äijä, tiesi taian, tappoi sen poron, jonka sarveen +ruttokuukkeli ensiksi istahti, sohaisten puukon kurkkuun ja viiltäen, +rinnan halki, repäisi sisälmykset pois, työnsi tervastuleen ja poltti +ne poroksi. Eikä sen enempää rutto kaatanut Anundin karjaa. + +Lähtipä taas sitten, 1758, tunturien Kyröstä muuan mies. +Mikkolan-Heikki, etsimään uusia maita, nousi Lapin tunturiselän taakse +ja painui pitkin Ivalonlaaksoa suunnattomien erämaiden halki itää +kohden, aina lähelle jokisuuta, ja teki sinne uudistalonsa. Ja tämä +oli alkuna uudelle Kyrölle, tunturien takaiselle suurkylälle, jossa +taas Kyrön suvun uusi haara rupesi versomaan. Tuli myöhemmin, 1805, +kamalan porokaadon jälkeen Kittilän erämaista toinenkin kyröläinen, +Tuomas Tuomaanpoika, jonka isän karjan rutto oli surmannut. Koko +perheineen, hevonen, lehmiä, ja lampaita mukanaan, matkusti mies lähes +kolmikymmenpenikulmaisen taipaleen tunturien ja jokien yli Ivalon +suupuolelle ja pystytti sinne oman talonsa penikulman yläpuolelle +Heikin perustamaa asuinpaikkaa. Tuomas oli kova maan möyrijä, +mutta vielä ahkerampi karjanhoitaja ja niittyjen raivaaja. Ivalon +suuret suvantorannat pani hän kasvamaan heinää ja kartutti karjansa +pariinkymmeneen lypsävään. Tuomaan alustamalle maaperälle nousi +niinikään uusi Kyrön haara ja kohosi Törmäsen komea kylä. + +Inarin Kyrö ja Törmänen ovatkin kyröläisten mahtavimmat voimannäytteet +Lapissa, suurimmat ja väkirikkaimmat kylät koko tunturien takaisessa +Suomessa. Ivalon alajuoksun laajat suvantorannat ja suistamon monet +matalat saaret tarjosivat Pohjan-Kyrön peltojen kasvateille uudet +koekentät, joilla saivat näyttää kotoista kuntoaan ja nostaa Lappiin +vielä pohjoisemman Kyrön, joka olosuhteisiin katsoen kyllä kelpaa +emo-Kyrönsä rinnalle. + +Niin saavat Suupohjan kyröläiset sanoa suurista pelloistaan, että ne +ulottuvat aina Lapin tunturien taakse ja että heidän talonsavunsa +kohoavat kotalappalaisten mailla, siellä missä rurjat palavat, ja +vielä, että heidän miehensä leikkaavat paksua leipää leivättömässäkin +Lapissa. + +Vielä on jäljellä Pallastunturin takana Vuontisjärven pohjoisnurkassa, +Palorannan nurmettuneella kentällä, katajikossa, Kyrön ensimmäisen +Lapin esikoisen talonsija kiuasraunioineen. Samoin Vähänkosken niskassa +Ounasjoen rannalla, synkässä metsikössä, näkyy toisen Lapinkorven +esiraivaajan asunnonsijoja ja kiviraunioita. Niiden vieressä vieläkin +iänkaiken + + "ko-kosken kohu-uu-u" + +soittaa erämaan säveltään. + + + + +PERÄPOHJAN WIIMEISIÄ POROLAPPALAISIA + + +Entisen Lapinkorven erämaita liikkuessa saa siellä täällä kankaiden +laiteilla, jonkun jängän taikka metsäjärven lähettyvillä, nähdä vanhan +hirsistä salvetun porokaarteen lahoneita jäännöksiä, jotka toisinaan +kilometrittäin jatkuvat pitkin selkosta. Ne ovat porolappalaisten +töitä, muistoja tunturikansan viimeisistä jälkeläisistä, jotka isiensä +entisillä mailla, tällä puolen Lapin tuntureita, vielä elivät vanhalla +totutulla tavallaan, kiertelivät karjoineen ympäri erämaita, kunnes +sortuivat hautaan taikka kunnes yhä tihenevä lantalaisasutus pirstoi +heidän suuret laidunmaansa, ettei metsien kasvatti saattanut niissä +enää tulla toimeen. + +Kansan muisteluksissa elävät vielä nämä viimeiset Peräpohjan +lapinsukuiset poromiehet, ja useat heistä ovat jopa nykyistenkin +vanhojen muistannan aikana kierrelleet porotokkineen takamaita. + + -- Tien täysi Taskisia, + vankka joukko Vasaroita, + sukunen Suikkeja, + vellikaara Vettasia, + nuin vähä Nutteja, + +sanoo vanha kolarilainen runonpätkä niistä lappalaisista, jotka +jutama-alueinaan pitivät etupäässä Tornion-Muonion laakson ja Ounasjoen +välistä mahtavaa kairaa. Kun metsäkansa lähti raitoineen jutamaan +Alkkulan, Kolarin taikka Matarengin markkinoille, saattoikin siinä +monesti matkata "tien täysi Taskisia" sekä "vankka joukko Vasaroita", +vieläpä jonon jatkona Suikkeja sekä Nutteja. + +"Taskiset" ja Vasarat sekä Suikit olivatkin lukuisimmat ja varakkaimmat +koko seudun tuhkalappalaisesta kiertäjäkansasta. Vanhaa lapinlähtöä +olivat nämä joukot, aikomaan tunturien taakse paennutta polvea, joka +oli sieltä myöhemmin lähtenyt painumaan taas takaisin etelää kohden. + +Muonion sydänmailla, Ahvenkielisen jäkäläisillä kankailla, on vielä +vanha rappeutunut porokaarre pienen, vaarain välisen saivon, +Rumanjärven, rantatievalla. Siinä on aikoinaan "Taskisten" joukko +porotokkineen häilännyt ja sitten taas lähtenyt karjoineen erämaata +kiertämään. Täällä vaelteli muinaisina vuosina Hetan tunturimaista +tullut Sieppi-Ollin poika, Matti Sieppi, jota ruvettiin sanomaan +"Taskis-Matiksi", koska ukolla oli sanantapana: + + -- Taskis hyvä ottaa, + kun taskis tarvitsee! + +Ja siitä sai koko Siepin perhekunta "Taskis"-nimen, Siepin vanha Matti +oli totinen, jylkky mies, joka hallitsi suurta tokkaansa, ja sai sen +vielä suuremmaksi, kun nai Sarren Stiinan, Anundi Sarren ja Inga Suikin +tyttären. Sillä Anundi-äijä, vanha, 1775 syntynyt porolappi, oli koko +tunturimaiden kuulu rikas. Vaikka äijä olikin vain pieni, paksu, +valkkopunainen käpsä, oli hänellä poroeloa niin paljon, että saattoi +kerskailla: + +-- Na, ei voi hukat eikä varkaat niitä koskaan hävittää. + +Ja kuivia poronlihoja oli äijällä pitkin erämaita pienissä +puokku-aitoissa niin määrättömästi, että ne lahoivat ja mätänivät. + +Anundi-äijän poroista sai Stiinakin osansa, ja niin sitten Siepin Matti +tuhantisen tokkansa kanssa lähti Muoniosta kiertämään. Monet +lantalaisetkin jättivät poronsa Matin hoitoon, ja ukko juti +joukkoineen kesät talvet Muonion Kirkonkylän takalistoilla ja väylän +varsilla aina Salmi- ja Löyttyjärven seutuja myöten. Tuohikodassa ukko +vain asusteli, ja sinne teki Stiina perillisensä, milloin missäkin +sydänmailla, Löyttyjärvellä, Rumallasaivolla, Äijävaarassa. Neljä +poikaa ja kaksi tytärtä tuohikota tuotti, ja sitä mukaa kasvoi elokin, +kun kaitsijain luku lisääntyi. + + -- Taskis talossa, vaarain raossa + kasvaa poikaa neljä, + +tiesi vanha laulukin kertoa Matti-äijän pojista. + +Mutta aikuisiksi tultuaan painuivat äijän pojat omine karjoineen +omille teilleen. Matti meni Turtolaan raitioimaan ja häipyi sinne, +Heikkikin kulkeutui etelään päin aina Turtolan Konttajärvelle, sai +lantalaisemännän ja joutui itsekin viimein lantalaiseksi. Jussa, +veljesten vanhin, meni ensin Kolarin miesten raitioksi, sitten +Turtolaan, ja juti niin joukkoineen monet vuodet kaikki selkoset +Ounasjoen kairalla aina Rovaniemen ja Kittilän takamaita myöten, kunnes +hänkin häätyi talonomistajaksi Rovaniemen Jääsköön, osti pienen mökin, +josta viimein asui suuren ja komean talon. + +Äijän tyttäretkin joutuivat maailmalle: Tiina-Kaisa vietiin Ruotsin +puolelle, Kitkiöjoen Antille Pajalaan, ja Priita-Mari pääsi Muonioon +Nivunkijärven Iskolle lantalaistalon emännäksi. Mutta pahnan +pohjimmaisin, Äijävaaran kodassa 1841 syntynyt Siimon Petteri, jäi +isänsä kanssa kiertelemään omia kotiseutuja. + +Väsyi viimein vanha Matti-äijäkin alituiseen jutamiseen ja pysähtyi +pienelle Salmijärvelle, jonka ympäristöjä oli ikänsä kierrellyt. +Sinne olikin äijä jo 1842 vanhan päivän varakseen rötistänyt pikku +mökin ja saanut "nyypyykin" paikan. Siellä eli "Salmijärven äijä" +lantalaistapaan viimeiset vaiheensa, ja siellä päättyi 94-vuotiaan +tunturikiertäjän elämä 1885. + +Salmijärven mökissä eli sitten Simukin lantalaisemäntineen, mutta +hoiteli edelleenkin porokarjaansa. Kolmet-, neljätkymmenet vuodet juti +Simu isänsä jälkiä neljä-, viisisataisen tokkansa kanssa, sai väliin +elonsa suuremmaksikin, mutta sitten taas sitä menettikin. Monesti +sattui, että väylän takaa Ruotsin lappalaisten porot kulkivat tälle +puolen, ja niiden joukkoon eksyi Simun porojakin joskus kymmenittäin, +satakuntakin, kadoten sitten rajantakaisten mukana sen tien Ruotsin +lappalaisten erämaihin. + +Lantalaiskarjaakin saatiin taloon, mutta maan myyrtäjäksi ei metsien +miehestä ollut muuta kuin sen verran vain, että peruna ja karjalle +heiniä saatiin kasvamaan. Jymy talo on sittenkin kohonnut vanhan +"Taskis-Matin" pohjustamalle paikalle. Vieläkin siinä asustaa yli +80-vuotias "Salmen Simu" jäntteränä tiukkapiirteisenä erämaan miehenä. + +Salmijärven äijän toiset pojat ovat jo aikoja sitten kuolleet. Vielä +pari vuotta takaperin eli Rovaniemen Jääsköllä Jussan vanha leski, +95-vuotias "Pehkosen muori", Anna Aslak. Koutokeinossa, monien +tunturien takana, oli muori syntynyt 1825, hettalaisen Niila Aslakan +kodassa, saanut jo lapsena Jäämerenkin tunturiseutuja kierrellä, +joutunut sitten Muonion pappilaan Kolströmin palvelustytöksi ja +sieltä Siepin Jussan toverina uudelleen erämaita matkaamaan. Enimmän +ikänsä olikin muori asunut kuin metsäläinen, synnyttäen metsässä +perillisensäkin. "Poromiehenä" oli eukko toiminut vielä miehensä +kuolemankin jälkeen, vaikka jo oli saatu talokin, missä voitiin asua. +Neljäsataa poroa oli ollut muorin merkeissä, ja karjastaan oli hän aina +vanhaksi asti itse pitänyt huolta, hyvin tuntien kaikki sarvipäänsä. +Mutta mitä ei metsien visu ja tarkka muori oppinut tuntemaan, se oli +seteliraha. "Monta, monta on pois!" sai muori monesti päivitellä, kun +pojat kävivät salaa verottamassa hänen rahakiisaansa. + +Mainittavimpia ja tunnetuimpia kaikista Peräpohjan viimeisistä +porolappalaisista olivat Vasarat, "Vanhan-Vasaran" laaja suku. +Enontekiön ja Rounalan tunturimaissa, Suontavaaran ja Laimovuoman +jutamakunnissa, oli Vasarain joukko jo satoja vuosia elänyt. Jo +1600-luvun lopulla siellä vaelteli Vasaran Niilaa, Lassia ja Heikkiä, +sitten taas toisen polven Niilaa, Lassia, Heikkiä sekä Jounia ja +Anttia. Sieltä riitti myöhemmin joku Vasara takaisinkin tunturien +tälle puolen. Niitä oli 1792 syntynyt Muonion lappalainen, Heikki +Jouninpoika, itse "Vanha Vasara", josta sitten tuli koko Peräpohjan +pikku Vasarain suurmoukari. + +Urakalla, kaksivuotisella porohärällä, ajaen tulla tohautti Vasaran +ukko tunturista Muonioon. Nauratti kyllä vanhoja poromiehiä, kun pikku +miehenkäppyrä lasketteli heppaisella ajokkaallaan, mutta miehenkäppyrä +oli hyvä suustaan ja sukkela toimiltaan. Rupesi raitioksi ja sieppasi +pian rikkaalta Anundi-äijältä Kreeta-nimisen tyttären sekä koko joukon +poroja. Sitten rupesi Vasaran elo kasvamaan, eukon pitäessä huolta, +että tuohikodasta aina vähän päästä ilmestyi pikku Vasaroita porotokan +paimeniksi, jopa lähes kymmenkunta. + +Vanha Vasaran äijä oli aito lappi, joka koko elämänikänsä uskollisesti +seurasi lappalaisvertaan koskaan päätymättä elämään ummehtuneeseen +lantalaispirttiin. Äkäsjärven alapäässä, tunturien vaiheilla, oli +äijällä pääpaikkansa, jossa hän useasti majaili. Siellä Ruonajoen +suussa, järven rannalla, oli komea kenttä, jossa ukolla oli kodat, +aitat ja luovat, porokaarteet vasakarsinoineen ja lypsinkenttineen. +Mutta talven lähestyessä lähti ukko taas takamaita jutamaan. Pitkin +Muonion- ja Ounasjoen välistä vedenjakajaa painui hän etelää kohden +aina Ylläsjoelle ja Kallonkylän seuduille asti, kierrellen taas toisia +maita takaisin pohjoiseen. Sileillä metsämailla, outapaikoissa, oli +äijällä aina kotakenttänsä, ja metsissä hän yletaikojaan eleli, vain +kerran, pari vuodessa pistäytyen ihmisten ilmoilla "väärtejään" +tervehtimässä ja erämaajuttujaan kertomassa. Mutta milloin metsän +ukko sattui lähimaille kotakuntineen, tulivat lantalaiset väliin koko +joukolla kotaväen "väärteiksi", ja ukko kestitsi heitä parhaansa +mukaan. Oli Vanhalla-Vasaralla kyllä, millä väärtejään kestitä. Suuri +oli ukon tokka, ja porot suuria, komeita, vaaleakylkisiä suivakoita. +Niistä äijä olikin ylpeä, useasti kerskaten: + +-- Ei mene polvilleen Vasaran suivakka vielä tänä kevännä! + +Niinkuin monet muutkin vanhat lapinäijät oli Vanha-Vasarakin tietäjä ja +loitsija. Peskin povessa, kaulassaan, hän kantoi aina pussia, jossa +oli tulukset sekä eläväähopeaa linnunkynässä, rautanaula, toppineula, +ja poronkoparasta, poron etujalan pikkukynnestä otettu pikku luu, +jota äijä käytti myöskin piipunrassina. Niitä tarvitsi ukko korttoja +karkoittamaan sekä kaikenlaisissa taikatempuissaan. Mutta kun nuotio +sattui vingahtamaan taikka siitä piukahti tulipoukko, hypätä käpsäytti +äijä suoraa päätä tulen ylitse, että pakenisi se paha, minkä tuloa +piukahtaminen ennusti. Joskus vei ukko tovereitaan hautausmaalle +katsomaan, kuinka kirkkomaankansaa nostetaan. Ja kun äijä viittoi +kädellään ja supisi jotakin, niin väkeä nousi haudoista niinkuin +sääskiä. -- "Näettekö, näettekö!" äijä huudahteli ja nosti yhä enemmän. +Mutta kun katsojia jo rupesi vistottamaan, viittasi Vasara vain +kädellään, jolloin koko kansa vaipui takaisin hautoihinsa. + +Päissään oli Vasaran Heikki tavaton joikaamaan. Pääsipä hän vähänkään +väkevän makuun, niin silloin alkoi juominen ja joikaaminen. Helposti +äijä silloin käpsähti ahkioonsa ja lähti laukottamaan, ajaen +naapuriinkin ja joiaten lasketti monet kerrat ympäri kotaa, ennenkuin +pyöräytti pihaan ja astui sisään. + + -- Ramppa-Vuollo, uoo, + Ramppa-Vuollo, uoo! + +äijä useasti hoilasi. Ja sitten taas vaihteeksi joikasi pitkän juotkun: + + -- Inarijärven jäällä, + Kariselän päällä, + Kumputunturin hännässä, + Jiesiöjärven rannassa, + laulavatpa ne Lapinkin lapset, + heinäperseet heippasevat. + Kuotsana, kaatsana velluvaa, + vellun neiun velluvaa. + Tuollapa vielä suoppaki, + tuollapa vielä suoppaki. + +Juopotellessaan äijä tuli joskus kristillisiinkin mielialoihin, jolloin +hän itki ja joikasi: + + -- Kärsi vaivaa, uoo, uoo, + niinkuin Ristuksen sotamies, uoo, + niin autuaaksi tu'et, + uoo, uoo, u-u-uoo! + +Eikä Vanhan-Vasaran vain yksinään tarvinnut juoda ja joiata. +Kreeta-muori oli siinä yhtä jalo kuin ukkokin. Rikkaan Sarren tytär oli +kyllä näökäs eukko vielä vanhanakin, vaikka toinen jalka oli kuivanut +koukkuun, niin että piti pitkän kepin varassa köppelehtää. Mutta se ei +estänyt eukkoa silti toisinaan jotakuta ryyppyä ottamasta, niin että +vähän mieli ailahti. Ja silloin Kreeta-muori helposti päästeli: + + -- Puoras Puornanen paarne, + joi joi joi joi joi joo, + Vellan neijanen neita, + jei jei jei jei jei jee! + +Vielä vanhanakin oli Vasaran äijä jalo sanasankari ja hyvin kälmi +kujeilemaan. Saattoi hän ripustaa poronsa kaulaan ison ottingin muka +kulkuseksi, heittää rouvot selkään ja sitten lähteä ajelemaan; saattoi +hän myös huonon härkänsä liiduta valkeaksi laukkiporoksi ja vaihettaa +sen sitten kuutamolla tukkimiehille. Kotatulen ääressä istuttaessa +äijä piippua sytyttäessään monesti muka epähuomiossa kärventeli +tulivarvulla naapurinsa partaa ja tuhrutti tuletonta päätä +piippunysäänsä. Nuorilta miehiltä ukko tiedusteli, tyttäriä +tarkoittaen: + + -- Olettekos nyt nähnehet + tunturissa tuimia tammoja, + vaaroissa valituita valkkoja? + +Ja pikku poikia äijä nyhti tukasta ja sanoi: + +-- Näin isävainaa mettonpäätä nykei! + +Kohtasi ukko kerran nimismies Nikanderin, jota "Koos-Nupuliksi" +haukuttiin, teki hyvän-päivän ja kysyä hölmäisi: + +-- Siekö se olet se Koos-Nupuli? + +-- Kuka niin on sanonut? nimismies ärähti. + +-- Na, mie olen kuullut tuolla kylällä kaikkien niin sanovan. + +Kerran taas seuroissa käpsytteli Vasara kälmeissään pastori Cajanusta +puhuttelemaan, paiskasi kättä ja huudahti: + +-- Täälläpä se Erkki-väärtikin on! + +-- Mikä Erkki? pastori kummasteli. + +-- Na, se Lompolon Erkki, + +-- En minä ole Lompolon Erkki, minä olen pastori. + +-- Suo, herra pastori, anteeksi! Mie luulin sinua Lompolon +Erkki-äijäksi, kun sie olet semmoinen iso röhnä kuin Lompolon Erkkiki. + +Oli Vanha-Vasara uskovainenkin. Ainakin hän sen tunnusti "kristityille", +kun nämä kerran tulivat ukolta "uskoa" tiedustelemaan. + +-- Na, on minulla puolikolmatta uskoa, äijä sanoi. + +-- Mitä sie sitten uskot? kristityt kysyivät. + +-- Naa, mie uskon vaphaasti ja vakhaasti, että Jumala on minut luonut, +ja sen mie uskon täyvellisesti, että se äiti on minut synnyttänyt, joka +minut on imettänytkin, mutta sen mie uskon vain puolittain, että se +mies, jota sanotaan minun isäkseni, on minut siittänyt. + +Ja tässä uskossa Vanha-Vasara kuolikin. Se tapahtui talvisydännä +1878 Sivakkapalon kodalla, Niesajoen latvojen outamaalla. Salmen +Simu, naapurin kotamies, oli tullut alhaalta Kolarin markkinoilta, ja +sinne Simun luokse lähti yhdeksättäkymmenettään käyvä, sairasteleva +Vasaran äijäkin köppäisemään, lannanmaan tuliaisia saamaan. Saipa ukko +matkasanomat kysellyiksi, niin jo pyysi: + +-- Anna nyt, poikaseni, mulle lähtöryyppy! + +Sai äijä ryypyn. Ojentautui sitten nojalleen kiisaa vasten, pani +kätensä ristiin rinnalleen ja sanoi: + +-- Hyvästi nyt, poikaseni! Nyt mie lähen! + +-- Na, mihinkäs sie, väärti rakas, nyt sitten lähet? Simu ihmetteli. + +-- Na, siihen isoon suothaan, vastasi äijä. Ja siihen Vanha-Vasara +kuoli, päästen haluamaansa "isoon suothaan", missä uskoi suuren sukunsa +häntä jo odottelevan. + +Vanhan-Vasaran jälkeen tulivat pää-Vasaroiksi ukon pojat, joiden +tehtäväksi nyt tuli uusien Vasarain toimittaminen Peräpohjan +porokaarteille. Äijällä oli kuusi poikaa, Heikki, Niklaavu, Olli, +Antti, Johan-Petteri ja Kusto, sekä kolme tytärtä, Anna-Stiina, +Priita-Kaisa ja Kreeta-Johanna. Rikkaan poromiehen tyttäret joutuivat +kyllä pian naimisiin. Priita-Kaisan sai Suikin Antti, Kreeta-Johanna +vietiin Sodankylään Vuojärven Jussalle, ja Anna-Stiina meni +Kehä-Matille, pikku mökkiin väylän varrella. + +Mutta pojista jäivät vain Olli ja Pekka äijän kotamaita kiertämään. +Olli raitioi kyllä Kolarissa ja Turtolassa asti, mutta palasi takaisin, +nai Äkäsjärven Muotkavaaran Kaisan ja teki talon Äkäsjärvelle Soukkaan. +Siellä eli sitten Pekkakin vanhanapoikana ja kuoli köyhänä äijänä. + +Vasaran toiset pojat kaikkosivat, kuten Sieppi-ukonkin pojat, +etemmäksi kotoisista korpimaistaan. Heikki meni raitioksi Kittilään, +sitten Turtolaan ja joutui lopulta Kolarin Ruokojärvelle, ottaen +Ruoko-Mooseksen Helin emännäkseen ja tehden pikku talon. Nuorin +Vasara, Kusto, kulkeutui karjoineen Kallojärven kiveliöihin, jossa +raitioi lantalaistenkin poroja. Hänellä oli tietäjämahtia, niinkuin +vanhalla äijälläkin. Kosiskeli Kusto Kallonkylän Heikkilän Heleenaa, +ja tyttö lupautuikin hänelle. Mutta kun Heleena sitten mielikin mennä +Kurtakon pojalle, pani lappalainen häneen manalaiset, syötti kuivaa +poronkonttia, ja siitä tuli tytär heikkopäiseksi. Illalla kun söi, niin +jo aamulla hulluna hyppi pitkin pihamaata, huitoi käsillään ja huuteli: + +-- Huh, huh, huh, Juhan-Erkki Aapon uudet siivet, huh, huh, huh! + +Eikä saattanut Jauhojärvenkään tietäjä päästää tyttöä lappalaisen +rikkeistä. + +Surullisen lopun sai Vasaran Kustokin. Toistakymmentä vuotta takaperin +kuoli hän tielle Kallojärven kulmilla. Metsätietä Alakylään ajaessaan +äijä yöpimeissä vaipui ahkioon, pienen koiranpennun vain jäädessä +poveen vikisemään. Ukon lantalaisemäntä, Ojan Heli Kolarista, elää +vielä poikansa luona Mäntyvaaran metsätalossa Kittilässä, Kerpuajoen +latvoilla. + +Vasaran Antti eleli Kittilän Alakylän miesten pororaitiona, ja oli +ukolla itselläänkin muutamia satoja sarvipäitä. Eukoksi sai Antti +Jääskön Ollin tyttären Alakylästä. Antti oli mainio karhumieskin, +ennättäen olla mukana monen kontion kaadossa, ja useasti päästi +äijä vain keihäällä pedon päiviltä. Mutta vanhana heitti ukko +koko porotoimet, rakensi kodan metsään Ounasjoen rannalle, pari +neljännestä Alakylän alapuolelle, ja asusteli siinä ypö yksin, pyysi +kalaa ja kävi joskus kylässä. Viinalle oli Antti-ukko yhtä ahnas +kuin Vanha-Vasarakin: kun hän sai pullon, köpötteli hän kiireesti +metsäkodalleen ja pörräsi siellä yksinään niin kauan kuin pullossa +hilkkui. Mutta silti oli ukko uskovainen ja oikea "kristitty". Viinaa +hän kyllä nimitti perkeleen viljaksi, mutta kun "ihminen syöpi ja +ihminen juopi", niin saattoi hänkin pyytää: "Antakaahan nyt sitä +viinaperkelettä!" Kun äijä sitten vähän humaltui, tuli hän liikutuksiin +ja alkoi voimallisesti saarnata ihmisen veriruskeista synneistä +ja kalliista lunastuksesta. Vanhana vaarina kuoli ukko Alakylässä +kymmenkunta vuotta sitten. + +Mutta Niklaavu, toinen järjestyksessä Vasara-äijän pojista, kierteli +Kittilää aina itäisiä ääriä myöten. Hän majaili tokkineen, jossa oli +sekä omia että talollisten poroja, milloin Pöntsön seuduilla, milloin +Aakenusjärven tienoilla, milloin taas Rouravaaran kankailla -- siellä +on vieläkin pystyssä suuri petäjä, johon on kaiverrettu: ANNA KAISA +WASARA, Niklaavun tyttären nimi --, milloin Porkosen tunturimaissa +Sodankylän rajoilla. Ja täällä, Porkosen korkeimman huipun, "Valkoisen +Isän", juurella päättyi Kittilän kiertäjän elämä. Ukko sairastui ja +kuoli Pahtavaaran laitaan suuren petäjän juurelle. Kuolinpaikalle +sitten petäjänkylkeen naulattiin risti, johon leikattiin kirjoitus: +TÄSÄ: ON: NIKLAAV: VASARA: KVOLVT 13: P: LOK KVVSA 1857.[6] Risti on +vieläkin paikoillaan, ja tunturin juurella on äijän kodan raunio sekä +aittojen ja luovien jäännöksiä. Näillä vanhoilla vainajan sijoilla +asuu yhä vielä vanha lapinhenki ja manalaisetkin siellä kummittelevat, +sillä niihin paikkoihin, mihin ihminen metsässä on kuollut, jää aina +haltioita, jotka sitten monet ajat siinä kuvailevat ja kummittelevat ja +kiusaavat muita ihmisiä, niin etteivät ne saa ensinkään rauhaa. Monesti +ovat kotapaikalle asettuneet erämiehet saaneet rauhattoman yösijan. + +Niklaavu oli noutanut eukon aina Ruotsin Kaaresuvannosta asti, +Anna Tomman, joka oli ikivanhaa lapinsukua. Mutta lantalaisia tuli +näiden tuhkalappalaisten pojista, ja tyttäret joutuivat lantalaisten +emänniksi, Anna-Kaisa Kittilän Toivoselle, Kreeta Kallon Keskitaloon. + +Lyhyt paksu äijä oli Niklaavu ja tavaton syömäri. Kalaretkelläkin +ollessaan ukko keitti aina kolme viiden kannun vetoista kalakattilaa +ja sitä myöten kuin kalat valmistuivat, pisteli hän ne peräperää +poskeensa. Ollessaan Tilkkuanjärvellä kalassa, poskesi Niklaavu viikon +kuluessa semmoisen määrän haukia, että kentälle karttui hevoskuorma +ruotoja. Ruotokasa oli niin suuri, ettei äijää juuri näkynytkään, +kun hän istui kasan vieressä kalakaaroineen, heittelemässä yhä uusia +ruotoja valtavaan varustukseensa. Olikin äijällä maarua, mihin haukea +työntää: maha rieppasi ihan polvissa, kun hän kävellä taapersi. + +Suuri oli Suikkienkin suku, jonka jutama-alue ulottui Muonion +laaksosta aina Kitisen vesialueelle. Suikkeja nähtiin sekä Muonion +ja Kolarin vesialueelle että Kittilän kiveliöissä, aina pohjoisilta +perukoilta Rovaniemen ja Sodankylän puolelle saakka. Heidän vanhoja +asentopaikkojaan on vielä pitkin erämaita. Vanhaa lapinlähtöä olivat +Suikitkin, kahta eri haaraa, toinen Muonion, toinen Kittilän Suikkeja. +Lantalaisten pororaitioina he valtavien tuhatlukuisten tokkien kanssa +kiertelivät kaikki sydänmaat ristiin, rastiin, ja monella raitiolla oli +omiakin poroja satamäärin. + +Muonion Suikkien sanotaan saapuneen Ruotsin puolelta. Vanhimpana +Suikkina muistetaan vielä vanhaa Olli-äijää, Pekka Suikin poikaa, +joka oli syntynyt 1799. Olli oli pikkuinen mies ja niin kivaääninen, +ettei pikku pojalla ääni sen kivempi. -- "Voi paahkilas!" kirosi äijä +kimakalla äänellä, kun jostakin sattui suutahtamaan. Pääpaikkanaan +piti pikku-äijä Pakajärven seutuja, samoillen suurine laumoineen ympäri +erämaita aina Kangosselkää myöten. Mutta sitten kerran juti ukko +yli kairojen Kiriselle ja asettui Pokkaan, Suikin talopahaseen muka +lannanmieheksi, mutta pian hän sieltä palasi takaisin metsäkotaansa ja +pysyi edelleenkin vain lapinäijänä. Semmoisena ukko kuolikin, sokeana +vaarina Pakarovan tuohikodassa kesällä 1876. + +Pakajärven salo olikin sitten Suikkien kotoinen erämaa ja syntymäseutu, +keskellä "Suikkien palasta", joka pohjoisessa rajoittui Sieppien ja +Vasarain jutama-alueeseen. Täällä oli monet kalaiset metsäjärvet, +jäkäläiset kankaat ja korkeat vaarat, Tahkovaara, Valkea vaara, +Kiuasselkä ja tunturimainen Kiuaslaki sekä etempänä idän alla, +Yllästunturista alkaen pohjoiseen kulkeva mahtava tunturien juonto. +Täällä jo ikimuistoisina aikoina olivat entiset äijit ja äijien +äijitkin asustaneet, kunnioittaen ja kummastellen katselleet komeaa +Pakasaivojärveä ja käyneet Pakasaivon takana kankaalla suurta +Seitapahtaa palvomassa. + +Olli-äijän pojat, Pekka, Lassi, Antti ja Feetta, jäivät kotiseutujaan +kiertämään. Joka kesä ennen juhannusta saapuivat he kotakuntineen +Pakajärven pohjoisrannan kentälle, kalastelivat järvissä räkän aikana, +lypsivät poroja ja valoivat sadoittain juustoja. Viisi kotakuntaa oli +kentällä, neljä veljesten kotaa ja viidentenä Lassin pojan, Feetan, +kömmänä. Kierrettiin sitten taas kiveliöitä ja syksyllä Mikkelin +seuduissa, porojen rykimäaikana, palattiin jälleen Pakajärvelle, +toimitettiin poroerotus, jonka jälkeen kukin lähti oman elonsa kanssa +omille teilleen. + +Metsien miehinä pysyivät veljekset koko ikänsä, ja omasta heimostaan he +etsivät emäntänsäkin. Feetalla oli vaimona Kristiina Junkka Pajalasta, +Antilla Vanhan-Vasaran Priita-Kaisa, sekä Lassilla Rauni Marakatt +Kaaresuvannosta. Vanha Pekkakin löysi viimein lappalaisensa: nai +piikansa, Pekka Labban lesken, Margitin. -- "Paahkilas kyllä!" manaili +ukko piikaansa, mutta otti lopulta akakseen. Tunturisukua oli Lassin +Reetankin eukko: Inkeri Kitti Pajalasta. Vanhoina ukkoina kuolivat +Suikin veljekset erämaahansa. Antti väsyi Äkäsjärvelle, Feetta ja Lassi +kuolivat Pakajärvelle, ja Pekka pääsi äijiensä luokse Kolarinsaarella, +Rautiossa 1895. Pekan "suureen suottaan" meno tapahtui komeasti +kuin ainakin oikean vanhan lapinäijän lähtö. Kun ukko oli henkensä +huokaissut, alkoi kuulua porokellojen pauke, ensin vain hiljemmin, +mutta sitten yhä kovemmin ja kovemmin niinkuin olisi raidolla ajettu +pihaan, ja sitten kävi rysäys pirtissä, niin että seinäkellokin helisi, +ja outo humaus löi läpi huoneen niin väkevästi, että läsnäolijatkin +tunsivat ruumiissaan kovan "krookkauksen". Ja taas alkoivat porokellot +pihalla poukkua, raito tuntui lähtevän matkaan, ja vähitellen häipyi +kellojen ääni kuulumattomiin. Helkytellen ajoi vanha erämaiden kiertäjä +ikuiseen lepoonsa. + +Näihin miehiin loppui Muonion Suikkien kiertolaiselämä. Heidän +jälkeläisensä jo päätyivät asumaan paikoillaan. Feetta teki mökin +entiselle kotakentälleen Pakajärvellä, jossa vieläkin muorineen +elää, ja toiset hajaantuivat mikä minnekin, Äkäsjärven seuduille, +Jierisjärvelle ja Kolarin puolelle. Tyttäretkin joutuivat +lannanmiehille emänniksi. + +Kittilän Suikkien erämaana oli Ounasjoen ja Kitisen välinen kaira. +Jo vanhaan aikaan oli suikkilaisten kotatantereena ollut Alaselkien +seutu. Lylymaassa, Pöytälaella ja Kuolemanlehdossa olivat he täällä +kotakuntineen majailleet. Kuolemanlehdon kotaan oli päättynyt erään +Suikki-muorin poluton erämaan matka. Muori oli saatettu Kurjenpolven +kalmistoon, Ounasjoen rannalle, mutta muorin haltia jäi Kuolemanlehdon +kotaan, jossa se pitkät ajat myrskyöinä viehkuroi tuulispuuskissa, +ryöpsäytellen nuotiotuhkia. + +Vanhoja Kittilän Suikkeja oli Pekka-äijä, joka raitioi paikkakunnan +poromiesten tokkia siihen aikaan -- 60-70 vuotta takaperin --, kun +porojen mailla oli kauhea kaatokesä, jota vieläkin muistellaan. Se +oli kamala kesä: oli niin polttavan kuuma, että aurinkokin mähötti +taivaalla kuin verilimppu. Hirmuinen helle ja räkkä tappoi poroja, +niin että ne tokittain kerrassaan luokona kaatuivat. Mutta jos elukat +ennättivät veteen puhkumaan ja rypemään, jäivät ne henkiin. + +Järveen porot kilvan puhaltautuivatkin, missä vain pääsivät. +Aakenustunturistakin kerran Suikin raitioima suuri lauma hirveällä +rytinällä ampaisi niinkuin patonsa murtanut koski läpi metsän ja +rantaryteikön suoraa päätä Aakenusjärveen, jossa se sitten päiväkauden +puhalsi ja huohotti. + +Kesät talvet vanha Suikki-Pekka kiersi Kittilää. Äijän porokaarteita, +nilien ja luovien jätteitä, nähdään vielä Kerolaen laidassa Sirkan +takana, Kullirovassa Rastin ja Vesmajärven välisellä salolla, sekä +Saattoporassa, Hirvaslaen rinteellä, Kumputunturin tienoilla. Koko +elämänsä oli Pekka-äijäkin oikea lapinmies, uskollinen porojen paimen. +Mutta jälkipolvi jo luopui äijän tavoista. Muuan tytär, Priita-Maija, +meni kuitenkin eukoksi vanhalle Kariniemen Jussalle, "Korte-äijälle", +joka, niin lannanmies kuin olikin, eli kuin lappalainen, vei +Priita-Maijansa Kuusajärvelle Korteniemen pirrikotaan ja siellä hänen +kanssaan asua tuhrusteli kesät talvet, kalasteli ja sai puolikymmentä +pientä korteniemeläistä kotakentälle teutaroimaan. Mutta isoiksi +tultuaan pirrikodan kasvatit lähtivät metsäpesästään, mikä Välitalon +leskelle mieheksi, mikä Uudentalon emännäksi, mikä Uudenputaan +Vanhan-Tuomaan vaimoksi. + +Joitakuita Suikkeja asui aikoinaan Rovaniemelläkin; muuankin, 50-60 +vuotta takaperin kuollut ukko, kuljeskeli tokkineen Tapionkylän +takamailla ja jätti jälkeläisiä mökkiin Meltausjoen varrelle. + +Rovaniemeltä taas lähti 70-80 vuotta sitten Antti Suikki Kittilään, +nousi pohjoisille äärille aina Pokkaan asti, johon "Lesken +Pekka-raukka", rikas lappalainen, 3000:n poron omistaja, Pokka-sukua, +oli häätynyt mökkiläiseksi ja lehmänhoitajaksi, kun suuri pororutto +hävitti koko karjan ja teki miehestä melkein kerjäläisen. Antti Suikki +nai Pokan tyttären, Sohjan, teki naapuriksi Suikin mökin, myi sen +sitten Muonion Olli Suikille ja otti akkansa kotimökin haltuunsa. +Ja täältä, Kittilän karusta perukasta, rupesi taas tulemaan uutta +Suikin sukua. Vanha Antti, kuulu "Haippa", raitioi erämaassaan sekä +lantalaisten että lappalaisten poroja, menetellen monesti niinkin, että +joutui monta kertaa oikeudenkin kanssa tekemisiin. Jälkipolvi sitten jo +aivan lantalaistui ja muuttui sekarotuiseksi. Pokan Pekka, Antin poika, +elää vielä Pokassa 70-vuotiaana käppelänä ukkona. + +Vanhaa lapinsukua oli Nuttikin, vaikka sitä vain "nuin vähä" olikin +liikkeellä. Suomen puolen tunturiseuduissa, Enontekiön Lainio-, +Romma- ja Peltovuomassa, eleli 1700-luvun alkupuolella Nutti-lähtöistä +Anttia, Marttia, Jussaa ja Jounia, sitten Anttia, Ollia, Joopia ja +Jounia. Muuan Nutti, Antti Ollinpoika, painui Muonioon poropaimeneksi +ja nai rikkaan Anundi Sarren Kaisan, kulki raitiona Turtolaa ja +Ylitorniota myöten, ja tekaisi talonkin Muonion Tiurajärvelle. Mutta +lapin ukko-rukka hävisi talostaan, ja pojat joutuivat raitioina +paimentelemaan lantalaisten porotokkia, viimein lantalaistuen itsekin. + +Muonion mailla vaelleli aikomaan porolappalaisena myös Vettaisen +suku, joka nimestä päättäen lienee ollut alkuisin jotakin savolaista +pahnaa. Ikivanhojen Vasamin, Päiviöiden, Labbojen, Maggojen ja muiden +suursyntyisten lapinäijien joukossa Enontekiön erämaissa ei vielä +Vettainen vaeltanut. Vasta 1700-luvun lopulla ilmestyvät Muonion +raitiolappalaisten joukkoon Vettais-veljekset, Mikkel ja Erkki +Knuutinpojat. Edellinen nai Antti Nutin tyttären, ja jälkimmäinen +keinottelee itsensä rikkaan Anundin vävyksi. Pororaitiona kiertävät +miehet sitten kiveliöitä, Mikkel asustellen Saijanvaaran seuduilla +Muoniossa, mutta Erkki koluten erämaat aina Ylitorniota ja Kittilää +myöten. Ja uusia Vettaisia lähtee maailmalle, mikä raitioksi, mikä +muuten rengiksi taikka piiaksi; varsinkin Kolarissa esiintyy paljon +Vettaisen pahnaa. Mutta "Nuutin Erkin" poika, Olli, joka eli vuosina +1826-1897, tehdä rysäyttää Muonioon, väylän rantaan, Reponiemen talon, +josta saa alkunsa Vettaisten talonomistaja-haara. + +Kittilän itäisillä äärillä, Sodankylän ja Rovaniemenkin puolella, eleli +entisaikaan Riimin lappalaissuku. Jo tarina-aikoina asui Lomajärven +sydänmailla Niila-niminen Riimi, joka noitamahdillaan kilpaili +kelontekemäläisen Paalulan Niilan kanssa. + +Myöhemmin asusti samoilla mailia, Riimintievassa järven +pohjoisrannalla, Keulakkopään laidalla, toinen Riimin ukko, jonka +pahnaa oli Riimi-Olli, tuhansien porojen isäntä. Samoja summia erämaita +kuin isätkin, samoili Olli tavattoman tokkansa kanssa, palaten aina +Lomajärvelle vanhaan kotipaikkaansa. Vaikka Olli-aijä olikin semmoinen +pororikas, heitteli hänen akkansa kuitenkin suopungilla vieraita +poroja, merkitsi peurakorvat vasat omikseen ja paloitteli muut +porot pataansa. Ukko oli kyllä niin pyhä, ettei saattanut syödäkään +varastettua lihaa, vaikka sitä varkain keitettiinkin, mutta lopulta +itse pyhä ukkokin lankesi, söi lihaa ja joutui viimein kruunun leipiin +akkansakin puolesta. + +Kahdeksan tytärtä ja yhden Olli-pojan sanotaan Riimi-ukon pahnasta +lähteneen. Poika joutui lantalaisten poropaimeneksi Kolariin ja +Sodankylään, ja rikkaat tyttäret kelpasivat kyllä lannanmiehillekin. He +saivat äijältä myötäjäisikseen sata vasantekevää vaadinta ja lisäksi +vielä joukon muita poroja sekä kaikenlaista lapinkodan tavaraa. +Niin hajaantui metsien tyttölauma mikä minnekin, Kemijärvelle, +Kelontekemälle, Unariin. Mutta lapsena jalkansa palelluttanut, +puujalalla kolkkaava Riimin Elli jäi naimattomaksi, asuen +"Jalkapuoli-Ellinä" Sodankylässä ja vielä vanhanakin muistellen: + +-- He-heei, Lomajärven maassa olen mie syntynyt! + +Rovaniemellekin kulkeutui entisaikaan muuan Riimi, kierrellen +porokarjoineen pohjoisesta Kemijärven Javarukseen, siirtyen sieltä +Majavaan ja viimein Rovaniemen Ylinampajärven takamaille. Tämä +Riimi-ukko oli onnistunut saamaan eukokseen papintyttären, joka oli +"niin korkiaa lähtöä, jotta aatelissukua". Ja toimekas lapinakka +korkealähtöisestä tyttärestä tulikin. Äijänsä kuoleman jälkeen hän +vävyineen -- Ylinamman Matti oli nainut Anna-Maijan ja Perunkajärven +Kulppi-Aapo Kaijan -- raitioi tuhatpäistä tokkaansa kesät talvet +metsiä kierrellen, vasoitti ja lypsi poroja ja puserteli juustoja, +parituhattakin syksyn kuluessa. Villipeurojakin, joita silloin vielä +kiveliöissä liikkui, muori joskus heitteli kiinni, hiipien kesyn poron +varjossa lähelle ja sitten kärhäyttäen suopungin villiporon kaulaan. +Mutta kerran poronvasoituksessa Jouttipalolla kevätsulilla muori +vilustui, ajettiin ahkiolla kipeänä kotiin ja kuoli jo seuraavana +päivänä. Siitä on kulunut jo noin 70 vuotta. + +Kierteli sitten vielä siellä täällä joitakuita lappalaisraitioita, +jotka eivät olleet niin laajaa lähtöä kuin edelliset eivätkä jättäneet +jälkeensä niin suurta pahnaa; toiset tulivat tänne yksinäisinä +tuntureistaan, vaeltelivat metsiä ja sitten taas hävisivät jäljettömiin. + +Niitä oli Kolarissa elänyt Koffelon Lassi-ukko, "Kohvin Lassi", +suuri karhuntappaja, joka aina karhun kaadettuaan teki "mustan pojan +makkaraa"; niitä olivat Turtolan Jaukka-äijät, Pekka, Mikkel ja Antti, +niitä myöskin Naisun äijä, joka tuli Ruotsin-Lapista tälle puolen ja +raitioi jonkun aikaa kolarilaisten poroja. Vanhoja lapinraitioita +oli "Kissa-Kaijakin", Priita-Kaisa Kissa, joka viime vuosisadan +alkupuoliskolla 1821 muutti Pajalasta Kolariin. Elämänikänsä eleli +eukko metsässä pirrikodassa Sieppijärven eteläpuolisilla sydänmailla, +ensin renkinsä "Löytty-Heikin" kanssa, kunnes meni emännäksi +lappalaiselle Olli Kurvanderille. Mutta sitten jäi Kaisa yksinään +metsäkotaansa, ja vielä vanhanakin, kun ei enää jaksanut porojen +perässä juoksennella, eli vain metsissä, kelasi juuri köyttä ja +kutoi juuri vakkoja, kulkien niitä kylillä kaupittelemassa ja taas +kadoten kiveliöönsä. Kaisa kuoli Kolarissa noin 50-60 v. takaperin ja +haudattiin Sieppijärven kalmistoon. + +Aitolappalainen oli Kaaresuvannosta tullut Ungan Pietikin, joka eli +viime vuosisadan loppupuoliskolla Kolarissa poromiehenä. Satoja poroja +oli Pietillä itselläänkin ja satoja lantalaisporoja paimennettavina, +ja suuren tuhantisen tokkansa kanssa äijä kierteli alituisesti +Pasma-, Kontta-, Ruuhi- ja Raanujärven välisiä sydänmaita. Ukko teki +jo pikku pirtinkin Näläntöjärvelle, mutta asusteli silti kuitenkin +porojensa matkassa metsäkodassa. Pieti oli totinen kristitty ja +taitava porojenhoitaja. Muutamissa vuosissa hän sai palkisensa pari-, +kolmisataisen poromäärän nousemaan yhtä moneen tuhanteen. Poromiehenä +Pieti kuolikin yli kaksikymmentä vuotta sitten. Ja ukon poika, Antti +Unga, vaeltaa vielä isäinsä jälkiä, hoitelee seitsenkymmenistä +poroparttiotansa Kolarin kiveliöissä ja asustaa sen matkassa joskus +metsäkodallakin. Ukko onkin enää ainoa aitolappalainen, joka täällä +alhaalla, vanhojen lappalaisten perintömailla, vielä elää isien tavalla. + +Erämaista olivat Lapin pororaitiot tulleet, erämaissa monet elivät +koko ikänsä ja usean päivät päättyivät kiveliön kotaan. Omia porojakin +oli miltei joka raitiolla, mutta suurin osa paimennettavasta karjasta +oli lannanmiehen omaisuutta, jota lapinukko hoiteli palkkapaimenena. +Kruunun päältä sai raitio tavallisesti vuosipalkkaa, niin että +tuhatmääräisen tokan pari paimenta saattoi ansaita 500-kruunuisen +vuodessa. Mutta siitä maksusta piti raitioiden korvata porojen +lantalaisten heinämaille ja sauroille tekemät vahingot. Lisäksi saivat +paimenet taloista "niestajuuston", lehmänmaidosta tehdyn eväsjuuston, +sekä kuovat ja vanttuut. Joskus sai paimen isoista porotaloista +"niestaa", leiviskän voita, tynnyrin jauhoja sekä leiviskän kahvia ja +sokeria kesäeväikseen. Kesäisin raitiot lypsivät laumaansa ja tekivät +juustoja. Mutta juuston jokaisesta lypsävästä vaatimesta vei paimen +"mettänlahjana" isännälleen. Loput hän sai syödä taikka myydä omiksi +hyvikseen. Kymmenen leiviskääkin kokoontui tuhatkuntaisesta tokasta +kesäjuustoa, ja juustonaulasta maksettiin kruunu. Vanhaan tapaansa +lapinmiehet myös kuivasivat poronmaitoa poron vatsalaukussa taikka +metson ja koppelonkuvuissa. Maidon sekaan he panivat vedessä keitettyä +"juomukaalia", joskus ruotukan lehtiäkin. Muikeaan juomuruohoonsa +oli lappalainen niin opastunut, että hän kylvi sitä keväisin +porokaarteeseensa lypsyajan varaksi. Syksyisin keräsivät poromiehet +maitoa isoihin pitkäkäisiin "ankkoihin" ja upottivat ne suliin +kaltioihin, joissa saivat olla koko talven. Keväällä maidottomana +aikana kaivettiin astia hangen alta esiin, ja paksu puuromainen maito +oli mainiota kahvinhöystettä. + +Joskus pistäytyivät metsien miehet kylässä poroisäntien luona ja +hyvin heitä taloissa kohdeltiin. Hyvin kohtelivat kodan asukkaat +lantalaisiakin, kun he tulivat vieraisille metsäkodalle, "lapinkylään", +joksi lappalaisten asentopaikkaa sanottiin, vaikka se olisi ollut +vain yksinäinen kotakin. Jos sattui olemaan juuston tekoaika, syötti +kotakansa "väärteilleen" rasvaiset juustot, juotti juustoherat, +"missut", antoi väkevää "klapattua" maitoakin, joka oli "suuta myöten +makeaa". Kuivattua poronlihaa, kuuta ja kieltäkin hän nouti aitastaan. +Vielä eväiksi ja tuomisiksi työnsi vieraanvarainen metsänmies +väärtilleen juustoa ja lihaa. + +Se oli sitä vanhaa hyvää aikaa, jolloin porolappi sai vielä vapaasti +vaeltaa metsissään ja jolloin porokarjoilla oli suurilla kairoilla +yltäkyllin maata ja laidunta. Ja voi sitä rikkautta, mikä silloin oli +kiveliöiden kansalla! Silloin oli poroja niin paljon, että metsät +vilisivät, ja lihaa oli kyllä ja rahaakin, millä ostaa. Lihava +lahtiruho maksoi vain 10-20 kruunua ja kolmella tolpalla sai hyvät +lapinkengät. + +Mutta kun porottomat lantalaiset lisääntyivät ja tuppausivat jokaiseen +kiveliön kolkkaankin, niin he rupesivat kaikkia hallitsemaan ja +poromiehiä komentelemaan ja ahdistelemaan, ja siitä kävi elämä niin +ahtaaksi, että porotkin viimein loppuivat. Mutta porojen mukana katosi +kaikki rikkauskin, ruoka loppui ja loppui rahakin, kun porot ja +lappalaiset hävisivät metsistä. + +Oikein haikeana on monen vanhan poromiehen mieli muistellessa mennyttä +aikaa. + +Mutta se aika on mennyt palaamatta koskaan takaisin, vaikka vanhat sitä +kuinka hartaasti kaipaisivat. Muinaiset porokaarteet ovat lahoneet +metsiin, sinne ovat entiset kodatkin rysähtäneet, ja vanhoja kotasijoja +löytyy miltei jokaiselta tievalta ja kangasmaalta, kun vain rupeaa +sammalta ja turvetta kuokkimaan pois. + +Ja niiden mukana on Peräpohjan viimeinen porolappikin hävinnyt. +Tuulisten tunturien ja avarain erämaiden vapaa kiertolainen on vaipunut +turpeen alle tai joutunut lopulta elämään ahtaassa hirsihuoneessa. +Tuhatlukuista villiä metsänkarjaa raitioinut paimentolainen on +häätynyt hoitamaan tyhmiä ja hitaita lannanelukoita. Huvikseen ja +mielihaluikseen juomukaalia kasvattaneen metsänasukkaan on täytynyt +ruveta hikipäissään möyrimään entistä porokaarrettaan saadakseen +siihen pahaisen perunapellon ja mitättömän ohratilkkareen. + + + + +LAPINKODALLA + + +Olet lähtenyt etsimään Peräpohjasta kadonnutta kotalappia, poroja +paimentavia Vasara-äijiä ja Suikki-ukkoja. + +Olet saanut jättää taaksesi Kittilät ja Kolarit, Muoniotkin, ja nousta +tunturien tuolle puolen Hettaan asti, Enontekiön kirkolle, etkä +ole tavannut ainoatakaan poro-Vasaraa, Saat jättää vielä Hetankin +selkäsi taakse ja painua poluttomiin erämaihin yhä vain pohjoisia +tunturiseutuja kohden. + +Sillä vanha entisaikainen porolappi elää enää vain perimmän Lapin +laidimmaisilla seuduilla. Tuhkalappalaisen valtakunta on siirtynyt +kaukaisimpiin erämaihin, sinne, missä mahtavat tunturit kiertävät +ympäri taivaanrannan, missä kesäpäivä kuukausittain yhtä päätä +pysytteleikse näköpiirin yläpuolella, ja missä talvella taas on melkein +päättymätön yö. Kotalappalaisen kotimaana ovat "kaikki tunturit",[7] +hänen kietkamensa kiikkuu siellä, missä ei enää kuusi viihdy, eikä +vähään tyytyväinen petäjäkään saata kasvaa, missä vain vaivaisenvarpu +matalana hiipii maata pitkin ja itsepintainen koivu koettaa +kääkkyräisenä pitää puoliansa taistellessaan armotonta luontoa vastaan. + +Samoinkuin pieni lappalainen, sen kohtalotoveri, joka väkevämpien +armotta riistäessä parhaimmat kappaleet on saanut osakseen kaikkein +karuimmat seudut, mitkä eivät ole muille kelvanneet, sekin koettaa +pysytteleidä kiinni viimeisessä tähteessä, jonka on saanut turvakseen +ja kotoiseksi konnukseen. + +Kovin pieniksi on jo supistunut Suomen porolappalaisten joukko, +joka vielä vanhaan tapaansa elää erämaan ikuisena kiertolaisena. +Inarista on kotalappalainen jo melkein kadonnut, eikä ole porokarjan +kanssa kiertäjiä enää monta Utsjoellakaan; vain Enontekiön mahtava +tunturiseutu on jäänyt porolapin asuinmaaksi. Se on kuin mikäkin +lappalainen ulkomuseo, jossa vielä saa nähdä vuosisatain takaista +lapinelämää entisessä alkuperäisyydessään. + +Ei ole suuri enää Enontekiönkään kotakansan suku. Pöyrisjärven +tunturiseudussa, Norjan rajoilla, asustaa kesäkautensa kymmenisen +kotakuntaa Näkkäläjärviä, Prokseja, Maggoja; ja suuren Porojärven sekä +Kilpisjaurin ympäristöillä, Haldiin eteläpuolisissa loppumattomissa +tunturimaissa, majailee toistakymmentä kotajoukkoa Kalttopäätä, Labbaa, +Valkeapäätä, Vasaraa, Palojärveä, Juusoa ja Tornensista. Erämaan +kiertäjien koko sukukunta käsittää kaikkiaan noin 120 henkeä.[8] + +Kolme, neljä pitkää erämaa-penikulmaa yli tunturien ja jänkien saat +taivaltaa päästäksesi Hetan kirkolta kotalappiin. Saat välillä +levähtää "Peninkulma petäjällä", johon jo 1700-luvun matkamiehet +ovat nimimerkkejänsä ja vuosilukuja kaiverrelleet, sekä Kaijanmaan +autiotuvalla, jossa synkkinä syksyöinä haltiat möykkäävät; +saat sivuuttaa kauniin Näkkäläjärven komeine seitakivineen ja +lapin-taloineen, saat jättää viimeiset petäjätkin, jotka autioilla +tievoilla yksinäisinä ja orpoina kyhjöttävät. Metsä loppuu jo ennen +Näkkälää ja alkaa autio, puuton tunturimaa, joka aukeaa eteen kuin +äärettömyys. + +Tämän rannattoman tunturimeren ulappaa kiertelee Näkkälän poromiesten +sukukunta. + +On siellä pienen Raaskaltiojärven rantamalla vaalean-harmaa keila, +joka näkyy jo kauas rantatievoille. Keilan mustasta huipusta kohoaa +sinertävä savusuitsu, josta arvaat sen ihmisasunnoksi, sillä savu +on ihmisen tunnus ja asentopaikan merkki, erämaassa vielä varmemmin +kuin muualla. Mistä savu kohoaa, siellä on aina tuli ja tavallisesti +tulentekijäkin. Harmaa keila on Näkkälän Jussan asunto "louvekota", +jossa ukko perheineen majailee viettäessään karjoineen kesäsydäntä +Raaskaltiolla. + +Äkäinen on kodalla vastaanotto, kun vieras sinne rantajängän +mutahautoja kierrellen, kaarrellen saapuu. Kymmeninen koiralauma +ryöpsähtää rähisten vastaan ja haukkuu ikenet irvissä, niskakarvat +porhossa, vieraalle vihaiset tervehdyksensä. Kohta kotakin työntää +ilmoille kummastuneen joukon suurta ja pientä väkeä, vääräsääristä, +kapeanilkkaisia, nahkahousuisia lintukotolaisia, joiden kirjotakit, +punapaulat ja punaiset lakit iloisesti vilkahtelevat ruskeassa +ympäristössä sekä kodan harmaata seinää vastaan. + +Niin harvoin tämän aution erämaan asukas näkee vertaisiaankin vieraita, +että heitä kyllä kannattaa käydä koko kotaväen katsomassa. Vielä +harvemmin saa tunturimaan asukas nähdä "lannan reisantteja". Ne ovat jo +niin merkillisiä vieraita, että heistä voi vaikka joiatakin. + + -- Lantalaiset, nun nun nunnu, + nun nunu nun nun nun nun nunnu, + kävelevät, nun nun nunnu, + nun nunu nun nun nun nun nunnu, + tuntureita, nun nun nunnu, + nun nunu nun nun nun nun nunnu + ylös ja alas, nun nun nunnu, + nun nunu nun nun nun nun nunnu, + +saattaa kuulla jonkun joikaaja-äijän heistä runoilevan. + +Eikä erämaan suurta kesäistä rauhaa häiritse mikään muukaan +kulkija. Tunturien petoeläimet ovat silloin piiloissaan; vain arka +jänis käpsähtelee kääkkyräkoivikossa, ruskea riekko juoksentelee +vaivaisvarpujen suojassa, tunturilla lentelee kirjava pissihaukka, +järvessä pulikoivat vesilinnut ja jängällä suuri kahlaajain joukko. +Mutta ne kaikki ovat samaa tunturikansaa kuin kotaväkikin. Ne on +luotu kaikki tähän samaan ruskeaan ympäristöön, ja jokaisella on oma +tehtävänsä, asuma-alansa ja majapaikkansa. + +Lappalaisen majapaikkana on tämä rantakuivikko ja pesänä tuo harmaa +matala keila, josta eläjät, niinkuin muutkin metsäpesän oliot, +kummissaan ilmestyvät kurkistelemaan rauhanhäiritsijää. Metsänväen +arka, hiukan pelästynyt ja kysyvä ilme esiintyy kotakansankin +kasvoilla, kun outo vieras astuu hänen majalleen. Sillä eihän voi +arvata, mikä lienee vieraan matkamiehen tarkoituksena. + +Tämän tietäen lappalaisopas kotaa lähestyttäessä useasti jo etukäteen +rientää viemään tietoa matkamiehen tulosta. + +Jos pörrökarvaisten penikkain vastaanotto onkin tavallista äkäisempi, +on kotaväen kohtelu sitä mieluisempaa. Lappia ja suomea he latelevat +sekaisin -- Ruijan tunturikodasta tuotu emäntä ei juuri muuta osaakaan +kuin omaa "saamekieltään" -- ja pieneen majaansa he vievät vieraansa. + +Ei ole erämaan kansan koti juuri vieraita varten varattu, enempää +kuin muidenkaan metsänasukasten asunnot. Se on aiottu vain oman väen +olosijaksi, ja hyvässä sovussa saa sekin siinä pysytellä, ahtautuen +vieri viereen kyköttämään kuin ainakin pennut pesäänsä. + +Sillä asunto on varsin ahdas; kotapermantona on vain kolmi-, +nelimetrinen maapalanen, ja korkeutta on niin paljon, että ainoastaan +keskellä, räppänäaukon kohdalla, suommuorran alla, saattaa kodan +päämies seisoa suorana. Käyrien pieljipuiden ja kotariukujen varaan +pingoitettu vaateloude sulkee suojaansa pienen lappalaismaailman, +eristäen sen ulkoilmasta. Savulla se on vain koristettu ja kirjavoitu, +ja ainoana "tauluna" on räppänäaukosta näkyvä palanen sinistä taivasta. + +Mutta tämä maja on porolappalaisten koti, ja sen suojassa on hänen +kotoinen lietensä. Keskellä kotapermantoa on seitsemällä kivellä +ympäröity tulisija, jonka mieluinen loimo lämmittää ympärillä olijoita. +Maapermannolla, joka on peitetty koivunrisuilla, porontaljoilla ja +ruijanraanuilla, vain istutaan tai loiotaan kahden puolen tulta. +On siinä vielä sikinsokin kaikenlaista talon tarvekapinetta: +keittoastioita, kahvikaluja, kiisoja, laukkuja ja ruokatarpeita, +jauhopusseja ja maitovatsapalloja, kaikki vain permannolla ovipuolessa +taikka peräosassa, poassossa. Tässä kotaväki nukkuu yönsä, lepäilee +päivälläkin, tässä syö liha- ja kalakeittonsa sekä särpää mustan +kahvinsa, tässä askartelee "tupa työnsä", ompelukset, kudonnat ja +puukkotyöt. Kiisoille taikka taljavuoteelle hän istuttaa vieraansakin +ja tarjoaa hänelle kotansa parhaita, sillä "sitä lintu linnulle, mitä +linnulla itselläänkin." Emäntä keittää rasvaa tiukkuvia tunturijärven +siikoja, joita yhteisestä kaarasta pistellään sormin ja kastetaan +samaan rasvakuppiin, tarjoaa ulkona kevätahavissa kuivattua poronlihaa +ja viimeksi pyöräyttää väkevän kahvin, johon kermaksi sekoitetaan poron +vatsalaukussa kuivattua hapanta poronmaitoa. Hyvä on tunturikodan +kestitys, hyvästä sydämestä tarjottu ja mielihyvällä otettu vastaan. +Eikä ole kotaemännän kertaakaan koko puuhansa aikana tarvinnut sen +enempää hääriä eikä juoksennella; samalla sijalla, lieden ääressä, +jalkainsa päällä, hän on vain saanut istuskella, sillä käden +ulottuvilla, kiisoissa ja nahkapusseissa, ovat ruoka- ja kahvitarpeet, +käden ulottuvilla riippuvat kattilat ja kahvipannut ja käden +ulottuville, oven suuhun, ovat lapset kanniskelleet vaivaisenvarpuja, +joita kattilan alle työnnetään, ja lopuksi, käden ulottuvilla istuvat +nekin, joille tarjotaan. + +Jos asunto on ahdas, niin sitä enemmän on tilaa ulkona. Koko +rantakenttä kivineen ja mättäineen on samaa kotia kodan kanssa. +Aurinkoisena päivänä saattaa lappalainen istua työskentelemässä siinä +yhtä hyvin kuin kodassakin. Kenttä onkin työmaan näköinen. Hujanhajan +on siinä kaikenlaista työkalua ja useita työskentelysijoja. Siinä on +puiden pilkkomispaikka, siinä parkkipadat ja roukauskattilat, siinä +leivänpaistamis-uunikin paljaan taivaan alla, siinä kirveskalsua, +kuokkapahasta ja lapionraakkia, puukkoa, vasaraa, höylää ja +tahkontapaista, kauhaa ja kaukaloa. Ja joukossa pitkin kenttää +nähdään kumollaan, syrjällään ja kohdallaan ahkioita ja porokelkkoja, +jopa kottakärrytkin. Kivillä ja kantojen nenissä roikkuu joitakuita +takkikuluja sekä muuan karvaton kinnipeski. Kentän pohjoisreunassa +on parin koivunhaariikan ja korvakkojen varassa "luövvi", katos +ja telineistö, jossa nähdään yhtä ja toista kotaväen tarvekalua: +kenkäheinäkääröjä, terva-astiaa, kantosatulaa, laukkua, poronlänkiä, +puntaria. Luövvin katon suojassa säilytetään kuivattu poronliha +varastokin, ja koivunoksalla riippuu pari kuivattua poron verimahaa. +Kentän vastaisella reunalla on pari pientä turpeilla päällystettyä +kotaa, joissa säilytetään suolakalavarastot. Järven rannassa on +nuotta- ja verkko-ulut sekä pari venettä. + +Sellainen on porolappalaisen kesäinen kenttä, erämaan yksinäisen +asukkaan hiljainen kotitanhua kaukana tunturien takana. Se ei ole +suinkaan kovin houkutteleva mukavampiin oloihin tottuneelle, mutta +kuitenkin mielenkiintoinen ja puoleensa vetävä. Vapaana ja rauhassa +koko maailman melulta ja myllerryksiltä saisi täällä askarrella, +kattona korkea taivas ja ympärillä joka suunnalla mahtavat tunturit. Ja +naapureina olisivat vain metsien eläimet, ilman linnut, vedenhaltiat +ja maassa asuva maakansa, maahiaiset. Eikä erämaiden julmaa peikkoa, +Stalloakaan tarvitsisi pelätä, kun vain tietää, miten hänen suhteensa +milloinkin on asetuttava. + +Näin tuntee lappalainenkin, ja siksi hän niin hyvin viihtyykin +erämaassaan. Ei hän enempää seuraa kaipaakaan. Päinvastoin kodan asukas +on tyytyväinen, kun hänellä on koko erämaa hallussaan, eikä naapuria +näkyvissä ei kuuluvissa. Silloin hän saa vapaana ja mielinmäärin +liikkua tuntureillaan ja huoletonna paimennella porokarjaansa. + +Poroja on Näkkälän Jussankin hallussa koko lauma, seitsensatainen +tokka, jossa kyllä on osa Hukka-Salkon ja Näkkälän Antin Jussalle +paimennettaviksi uskottuja elukoita. Öisin porot käyvät lähituntureilla +laitumella, mutta helteisimmän päivän ajaksi ne tulevat kodan luokse +järvenniemeen, raittiiseen ilmanhenkeen lepäilemään ja märehtimään. + +Koko aamupuoli päivää kodalla kuluukin porokarjaa odotellessa, +emäntäkin laittaa jo ruokaveron valmiiksi sekä paimenille että koirille. + +On komea näky, kun monisatapäinen, sarvekas lauma puolenpäivän +seuduissa painuu alas tunturilta ja jänkää pitkin kierrellen astelee +kodalle. + +-- Elo tulee! huutavat kodalla olijat. + +Ja se on todellakin mahtava "elo". On kuin valtava harmaa virta +kohisten laskeutuisi tunturilta jängälle ja lähestyisi kotaa. +Ei erota siinä yksityisiä eläimiä, vaan kaikki sulautuu samaksi +liikkuvaksi kokonaisuudeksi. Näyttää kuin suunnaton jättiläismatelija, +monituhatsarvinen alkumaailman eläin, kiemurtelisi jängän matalassa +pensaikossa merkillisesti äännellen. + +Se on lappalaisen elovainio, siinä lainehtii tunturikansan viljapelto. + +Lauma tulee kodalle tuhatjalkaisena oliona, napsavin sorkin, +keikutellen satoja sarviaan ja astellen keveästi. Siinä on komeita +kruunupäisiä hirvaita, vankkoja ajohärkiä, vaatimia, puolikasvuisia +pienisarvisia urakoita, vuonniloita ja vuorsoja, sekä pikkuisia +korkeakoipisia mulipää-vasoja. Kohisten kulkee elo kodan ohitse suoraan +leponiemeensä, mutta jotkut pysähtyvät kotakentälle nuuskimaan mättäitä +ja löytävät niistä jotakin pureksittavaa. Pienet sarvettomat vasat +juosta kepsuttavat ja hypähtelevät emonsa rinnalla ja ikävissään +roukuvat, kun harhaantuvat hoitajastaan. Emot roukuvat vastaan, ja +helposti tuntee vasa oman äitinsä äänen sataisestakin rouvunnasta +ja lähtee iloisesti äännähdellen sitä kohden. Vasat ovat tunturielon +hentoja oraita, suuren lauman pikkulapsia, jotka suurilla tummilla +silmillään kummastellen katselevat ihmeellistä maailmaa, iloitsevat + auringosta ja ovat onnellisia saadessaan olla emonsa vierellä ja +valittavat vähäisestäkin vastoinkäymisestä. + + -- Voi sitä porovasaa, + kun se rouvuskelee, + nun nun nun nuu. + Voi sitä ruohovasikkaa, + kun se rouvuskelee, + nun nun nun nuu, + +laulaa lappalainenkin siitä joikauksessaan. + +Lauman perässä astelee koirineen kaksi raitiota, kotapoika, +13-vuotias Antti, ja kodan renki, Juunas Kelottijärvi. Koko yökauden +he ovat porojen kintereillä kierrelleet erämaita ja koirineen +huolehtineet, että tokka pysyisi koossa. Nälissään ovat paimenpojat, +nälissään heitä seuranneet koiranressukatkin. Raitiot käyvät kotaan +suurustamaan, mutta koirille tarjoo kotaemäntä aterian ulkona +kentällä. Siihen kokoontuu talon koko halliväki, kymmenkunta karvaista +koirankuonolaista, Pennoa, Naattua, Tshikkaa, Tshalmua, Tilkkua, +Murjua, Lumpua, Kuolehvia ja pari Mustia, joille emäntä ammentaa +kattilasta vartavasten keittämäänsä verivelliä suureen kaukaloon. +On siinä silloin "ruokaruotsi ja syömäsaksa" murkinalla ja käy aika +äkäinen elämä, murina ja lotkiminen, kun tämä kansa aterioitsee. Ei +siinä siunata eikä myöskään kiitellä, vaan latkitaan, minkä ennätetään, +pannaan lopuksi toimeen pikku tappelunnujakkakin ja sitten huulia +nuoleskellen heittäydytään kentälle ettoneelle. Astuskelee pari +karvakoipea ylpeänä kotaankin, vönkii yli emännän kahvitarjoilun ja +heittäytyy kylläisenä isännän makuutilalle. + +Mutta taitava porokoira on kotalappalaisen kaikki kaikessa, paljon +suurempiarvoinen kuin huono mies. Sillä koira on porolauman oikea +paimentaja ja kurissa pitäjä. Ilman nopsajalkaista, avosuista, äreätä +rakkiansa ei poromies saattaisi pitää villiä karjaansa koossa. + +Niemen äärimmäiseen kärkeen vetäytyy koko porolauma. Siellä se veden +ja tuulen hengessä lepäilee polttavimman päiväsydämen rauhassa +kiusallisilta Lapin syöpäläisiltä, jotka vilpas tuuli ajaa tiehensä. +Syöpäläistä, räkkää, onkin helteisinä päivinä jängillä, vuomilla ja +matalilla mailla poro-paran ja kaiken elävän olennon kimpussa, miltei +henkimenoksi. On mitä monenlaisinta tihulaista: sääskeä ja paarmaa, +saulakantekijää ja kurmuntekijää eli pottaposkaa. Varsinkin vaaleat +porot saavat räkästä kovin kärsiä, sillä niiden kimppuun osaavat +kaikki paholaiset, ja pienet heikot vasat monesti sortuvat ja kuolevat +erämaahan syöpäläisten ylenmäärin kiusaamina. Mutta on räkästä +hyötyäkin porokarjan paimenelle. Kiusaajain ahdistamana porolauma +laukkaa vuomilta ja jängiltä ylös viileille tuntureille ja pysyy +siellä paremmin yhdessä koossa. Räkkää pakoon Näkkälän Jussankin tokka +joka päivä vaeltaa Raaskaltion niemelle. Tätä tihulaisten ansiopuolta +muistelee lappalainen joiatessaan: + + -- Sääski ajaa porot tunturiin, + vuomista pois porot ajaa kokoon. + Ei porojen kanssa tulisi toimeen, + jos ei sääskiä olisi. + Se on pikku elävä, + mutta kyllä sen edessä elo pakenee. + +Mutta pieniä peurakorvaisia vasoja odottaa kova kohtalo. Käy niemelle +mies suopunkeineen, heittää vasan toisensa jälkeen kiinni, keikauttaa +maahan, istuu päälle ja suurella puukolla leikkaa korviin veriset +merkkinsä. Vasa-parka roukuu ja kimpuroi, ja vipattaa vainottuja +korviaan, mutta säälimätön suurpuukko sivaltaa kappaleen korvasta, +palasen toisesta, lisäksi vielä puraisee reunohin pikku pykäliä +ja halkoimia, jonka jälkeen vasta laskee elukan irti. Sukkelasti +ponnahtaa vasa pystyyn ja roukuen ja verisiä korviaan puistellen +juoksee etsimään emoansa. Mutta nyt on pikku elukka otettu muun karjan +yhteyteen ja omistajan merkkeihin, eikä ole enää kenen tahansa, +porovarkaan, kähvellettävänä. Tämän seurakuntaan ottamisen ovat +kaikki porot saaneet elämässään kokea. Jokainen sekä iso että pieni +sarvipää on korvarikkoinen, saman isännän porot samalla tavalla. Joka +poromiehellä on oma merkkinsä, ja kun on satoja poromiehiä, pitää olla +satoja erilaisia merkkejäkin. Niitä saa poromies sivaltamalla poron +korviin erilaisia leikkauksia, "sanoja", eri asentoihin. Leikkauksia +on hyvin monenlaisia, on poikkikorvaa, vitaa, haaraa ja halkoa, +pykälää, pisteitä ja reikää, vuoluhankaa, pistohankaa, vastahankaa ja +rappuhankaa, lumppiota, linnunvarvasta, kengänilttiä, suovankantaa, +salvosta ja vintintolppaa, svatnaa ja kieskaa. Niin on esim. vanhan +kuulun porolappalaisen Matti Pongun poromerkki seuraava: oikeassa +hanka päällä, pykälä alla ja päällä, vasemman nokka poikki, päällä +pistohanka, reikä ja siitä hankaan halki. Ja Enontekiön rikkaimman +poromiehen, 1921 kuolleen Isko Näkkäläjärven merkki oli: oikea poikki, +pykälä päällä ja kaksi pisteltä alla, vasemmassa hanka päällä ja siinä +pistel. + +Vanhat lapinäijät entisaikaan ottivat talteen vasan korvista leikatut +merkkipalaset, pujottelivat ne rihmaan ja piilottivat kiven alle +erämaahan niille seuduille, missä porot enimmin palkivat. Silloin porot +pysyivät paremmin niillä mailla, erämaahan kätketyt osaset niitä sinne +vetivät ja siellä pitelivät. + +Iltapuoleen asti viipyvät porot leponiemellään. Sillä aikaa toiset +paimenet, toinen renki ja palvelustyttö, Proksin Elle, koirineen +varustautuvat vuorostaan seuraavaksi yöksi raitioimaan. Heinillä +täytetyt kengät pauloitetaan jalkoihin, hartioille vetäistään harmaa +sarkakaapu, "luhkka", ja suopunkivyyhti heitetään yli olan, evästäkin +varataan reppuun. Koiransa kaulaan nauhoittaa renki ison puukalkareen; +koira kun muuten olisi liian kova poroja laukoittamaan. Näkyy piski +kyllä tottuneen mokomaan kaulakellukkaansa, kantaen sitä tyytyväisenä +kuin ainakin asiaan kuuluvaa virkamerkkiä. Näin kaikin valmiina +odotetaan porojen lähtemistä, sillä tokka saa itse ratkaista sen asian. + +Kuuden, seitsemän tienoissa, kun päivä jo paistaa Seyristunturin +päältä, kuuluu taas huuto: + +-- Elo tulee! + +Ja omasta halustaan, kenenkään käskemättä, lähtee koko tokka liikkeelle. + +Mutta tällä kertaa on laumassa melkein yhtä monta mieltä kuin päätäkin: +yksi osa pyrkii jängälle, toinen tolvailee rantaa pitkin kodalle päin, +kolmas lähtee laukkomaan Jierstitunturia kohden, ja siellä täällä +yksinäinen emo vasoineen nulkkailee omia aikojaan sinne tänne pitkin +jänkää. + +Näyttää kuin koko lauma villinä ja mielettömänä yrittäisi hajaantua +ympäri erämaita. + +Mutta silloin, parhaaseen epäjärjestykseen saapuvat paimenet, +kumpaisellakin koira kintereillään. Tyttö viittaa sauvallaan, +komentaa koiraansa, ja heti kaapaisee rakki haukkuvana karvakeränä +pitkin kenttää; käskee renkikin ressuansa ja samoin sekin lähtee +laukkomaan toisen joukon jälkeen, niin että kalkkare vain kaulassa +keikkuu. Pitkälle eivät karkulaiset ennätä, kun kiukkuinen rakki +on jo kintereillä räkyttämässä. Mitä kauemmas poro yrittää +poiketa, sitä kiivaammaksi tulee räkytys ja sitä lähemmäksi hyppii +haukkuja karkulaisen kinttuja. Helposti sentään tottelevat porot +karvaista kaitsijaansa; monet palaavat jo nähdessään sen lähenevän +vapaaehtoisesti takaisin karkutieltään. Niin on pian taas tokka koossa. + +Mutta kohta tulee uusi kommellus. On mentävä pienen virran ylitse, +ja sitä säikkyen villi tokka taas vauhkoilee kuin lammaslauma ja +syöksähtelee levotonna sinne tänne. Joku yrittää jo virralle, +mutta heti taas pelästyen hypähtää pois ja pyrkii pakoon. Mutta +haukkuja-paimenet pitävät laumaa kurissa ja painavat sitä yhä joelle +päin. Viimein muuan suurisarvi uskaltaa astua vettä solkkaamaan, ja +kohta törmäävät perässä toisetkin, ja yhdessä rytäkässä polskehtii koko +tokka ylitse. + +Silloin on päästy pahimmasta. Seitsensatainen elo järjestyy taas +pitkäksi jonoksi ja asettuu rauhallisena jänkää vaeltamaan. + +Pohjoiselle painuva päivä valaa paljaslakiselle tunturille ihanan +sadunomaisen väriloiston, ja laaja, aitolappalainen, ruskea jänkä +loistaa aivan ihmeellisenä auringon valjussa valossa. Jängällä liikkuu +satasarvinen lauma harmaana elävänä virtana kohti kesäyön auringossa +hohtavaa Seyristunturia. + +Paimenet astelevat sauva kädessä, koira kintereillään, rauhallisesti +perässä kuin ainakin "hyvät paimenet" laumaansa seuraten. + +Seyristunturin matalaan, harvaan rantakoivikkoon katoaa tokka ja +hajaantuu laitumelleen. + +Päivän tärkein toimi on päättynyt, elo saatu tunturille palkimaan. +Paimenesta saapuneet raitiot jäävät kotaan loikomaan ja juomaan +emännän keittämää kahvia. Mutta isäntä on kymmenvuotisen Inga-tyttären +kanssa lähtenyt kalalle, ja palaa sieltä vasta puoliöissä. Silloin +laitetaan heti kalakeitto kattilaan ja saadaan oikein rasvainen +iltanen, sillä tunturijärvien siika on tavaton tauromaan, antamaan +rasvaa keittoon ihan kanneksi -- kun vain pyyntimies ei ole erehtynyt +kalalla ollessaan kääntämään venettään vastapäivään. Jos sellaisen +taitamattomuuden tekisi, silloin ei kala tauroisi. Mutta semmoista +erehdystä ei vanha lapinukko ole tehnyt. Ei hän myöskään ole laskenut +venettään rantaan kiinni, ennenkuin on korjannut pois pyydyksensä, +sillä tällöinkin olisi kaloista tauro mennyt maahan. Niin tauroo +ukon tuoma siika vahvasti, ja kotaväki saa päivänsä päätteeksi +yltäkylläisen kalakeiton, jonka päälle voi aivan tyytyväisenä kellahtaa +porontaljoille ja vetäistä peitokseen paksun ruijanraanun. Niin sopii +siinä, väsymättömän auringon valvoessa, vedellä unia seuraavan päivän +puolille asti. + +Silloin taas elo saapuu kotajärvelleen tuulluttelemaan, palatakseen +iltasella uusien paimenien saattamana tunturiinsa. + +Samanlainen on jokainen seuraavakin päivä, oli se pyhä taikka arki, +sillä tunturikodassa ei ole koskaan pyhää, yhtämittainen loputon arki +vain, yksitoikkoinen kuin kotaa ympäröivä rannaton tunturimaa. Elo +tulee ja menee samalla tavalla joka päivä, ja kalamies käy joka ilta +järvellä. Vuoropäivin loikovat paimenet ja koirat kodalla, jossa emäntä +istuskelee lapsineen kaiket päivät, hoitaen mustaa kahvipannuansa ja +keittäen kalaa sekä pari kertaa päivässä koirillekin mustan vellin, +ja välitöikseen kutoen sukkaa, vantutta, kengänpaulaa taikka ommellen +monikirjaisia "lapin parseeleja". + +Ei tiedä tunturimajan asukas maailman menosta. Ei jaksa tänne asti +postimies kulkea, eikä hänellä olisi tänne mitään tuotavaakaan. +Sanomalehti on kodan harrastuksille vieras, onpa pieni, lapinkielinen, +Norjassa toimitettu "Nuorttanastekin" täällä tuntematon. Vain joskus, +ani harvoin, etsii joku kirjelappunen tunturin asukasta, tullen jonkun +kulkijan matkassa, tai tavaten omistajan sen kirkolla käydessä. + + + + +POROLAPPALAINEN MUUTTORETKELLÄ + + +Heinäkuun lopulle, Jaakonpäivän aikoihin asti, oleskelee Näkkälän Jussa +Raaskaltiolla. Mutta sitten kun pahin räkänaika on ohitse, muuttaa ukko +pois järvirannan kesäiseltä kentältä, jota korkeat tunturit, Jiersti-, +Seyris- ja Tiermesvaarat kolmelta puolelta piirittävät, ja jossa +porokarjakin joka päivä on saanut järvenhengessä rauhassa levähtää. + +Kun porolappalainen muuttaa, muuttaa hän koko taloineen. Hän rysäyttää +kotansa kasaan, kääräisee leveät kotalouteet kokoon ja sitoo kimppuihin +pieljipuut sekä kotariuvut, parikymmentä pitkää seivästä. Samoin +kimppuaa hän kaikki muutkin talon tarvekalut, keittoastiat, kiisat, +laukut, ruokatavarat, vähät työkapineet, vaatteet ja makuutarpeet. +Autio kotamaa koivurisuineen ja tulisijoineen, luövvi, jonka katoksen +alle on kasattu porokelkat ja ahkiot odottamaan talvea, ja kalakodat +kalapönttöineen vain jäävät rannalle osoittamaan ihmisen aherruspaikkaa. + +Niin sälytetään koko koti kaikkineen porohärkien selkään ja lähdetään +jutamaan uusille laitumille. Takkahärät on kollostettu raitioon, jota +kotakunnan päämies itse johtaa taluttaen ohjasnuorasta etumaisinta +poroa. On härillä millä mitäkin kannettavaa: mikä laahaa kyljilleen +kahden puolen sonnustettuja kotariukuja, mikä vetää pieljipuita, mikä +taas kantaa louteita. Joku poro on saanut osakseen keittokalut, toinen +ruokatavaroita, kolmas makuuvaatteita. Tavarat on sonnustettu kahden +puolen poron kylkiä, puisen kantosatulan korvakkoihin, ja nuoritettu +poron vatsan alatse, etteivät ne pahojakaan maita kuljettaessa pääse +putoamaan. + +Muutaman härän selässä istuu pikku tyttönen, toisella taas ratsastaa +poikatallukka, mutta kaikkein pienin kyköttää äitinsä selässä +kietkamessa. Eukko tallustaa perässä tyttärineen pitäen huolta raidon +jälkipäästä. Rengit, piika ja poika hoitavat koirien kanssa tokkaa, +joka niinkuin ainakin tahtoo kulkea omia teitänsä. Näin meneskellään +länttä kohden poikki maiden, poikki vuomien ja purojen, kiertäen vain +isot jängät ja aavat. + +Jotkut lappalaiset, kun muuttomatka ei ole kovin pitkä eikä pahoja +maita myöten tarvitse kulkea, sonnustavat härät kelkkojen eteen, +latovat tavarat ja lapset kelkkoihin ja laskettavat pitkin sulia maita, +niin että anturat kahisevat. + +On se matkantekoa, kun tunturin kotakansa on liikkeellä. Toisaalla +jutaa hiljalleen takkahärkien raito, toisaalla mennärymistää tokka. +Ja kyllä sen sivullinenkin kuulee, missä satapäinen lauma liikkuu: +tuntuu kuin olisi koko tunturin vanhaväki liikkeellä. Siellä paimenet +huutelevat koirilleen, koirat ajelevat räkyttäen karkulaisia tokkaan, +ja roukuen ja napsavin sorkin lainehtii poroelo eteenpäin. + +Päästään Seyristunturin takaisille tievoille, ja siellä taas asetutaan +taloksi. + +Sukkelasti käy tunturilaisen talonteko, eikä siinä toimessa tarvita +edes miestäkään. Neljännestunnissa pari naista kodan kokoon kapsauttaa. +Pieljipuut vain hosaistaan reijistään suommuorraan, nykäistään +pystyyn ja sitaistaan väliin poikittain tueksi toaresmuorrat; sitten +pistellään kotariuvut niitä vasten nojalleen, ja peitoksi räväytetään +suuret louteet, toinen toiselle, toinen toiselle sivulle. Louteiden +reunat piställetään nauhasilmukoilla toisiinsa ja kotapuihin, ja +puukapuloihin sitaistu pitkä kapea vaatekappale ripustetaan ovireiän +peitteeksi. Sitten vielä kuusi, seitsemän kiveä arinaa ympäröimään, +pari puukappaletta oven reunasta arinakiviin sivupuolen oleskelusijoja +rajoittamaan sekä kattilakoukku riippumaan suommuorraan. Talo on +valmis. Sitten ripustetaan kahvikattila haahlakoukkuun, viritetään +tuli alle, ja kohta kodanhuipusta kohoava savusuitsu ilmoittaa uuden +ihmisasunnon nousseen erämaahan. + +Näppäriä ovat lapinnaiset kodantekohommissa, pienestä pitäen siihen +tottuneita. Satoja kertoja he ovat saaneet kotinsa purkaa perustuksia +myöten ja yhtä monta kertaa taas kohentaa sen pystyyn. + +Vaivaisenvarvut ja tunturikoivun kuivuneet oksankäkkyrät ja risut +ovat täällä lappalaisen polttopuita. Lannanmaan hirsitalojen asukas +saisi sellaisilla puilla tuskin ruokaansa kypsäksi, mutta niillä vain +lappalainen kiehauttaa keittonsa ja "lämmittää" kotansa talvellakin, +ja ne ovat hänestä kaikkein "parhaimmuksia" puita. Mutta se vain pitää +varoa risuja kotaan viedessä, ettei työnnä niitä latva edellä, sillä +silloin poronvasat syntyisivät nurinpäin. + +Taitava ja tottunut on lappalainen sytyttämään tulta, helposti hän +saa sen tarttumaan kurjannäköisiinkin pökkelöihin, kun tuntureilla +liikkuessaan asettuu ruokailemaan. Pikku risunlatvoja hän taittelee +kasan, nyhtää tuohenpalasia kuivista oksista ja raapaisee niihin +tulen. Talvisin on lapinmiehellä useasti povessa tuohenkäppyrä taikka +tervaskappale, josta kiskoo sytykkeitä käydessään virittelemään lumisia +ja jäätyneitä risuja. + +Mutta tievan laelle ei lappalainen koskaan tee asentotultaan eikä +myöskään metsäpolulle. Tievan laella palavan tulen saattaisi Stallo +helposti huomata ja tulla ahdistelemaan, ja metsän palkaita liikkuu +maahiainen. + +Pari, kolme kuukautta on Seyristunturin seutu Raaskaltiolta tulleiden +kotipaikkana. Täällä raitioidaan tokkaa ympäristön tievoissa ja +kalastellaan lähijärvissä. Täällä jo joudutaan lypsämään poroja, +sillä vasat ovat varttuneet jo niin isoiksi, etteivät enää ole aivan +riippuvaisia emon ruokinnasta. Joka päivä lypsää lappalainen vaatimet +ja saa joka porosta korttelin verran maitoa pyöreään, kapeasuiseen, +koivunpahkasta koverrettuun varsinaappuunsa. + +Osan maidosta hän kuivaa kotasavussa poronvatsapalleroissa +"maitomahoiksi", osan tekee juustoiksi. Kattilassa haalistetun maidon +hän juoksuttaa vesitilkalla, jossa on liotettu poron makonahan +suortuvia, ja juustot hän puristaa vartavastisiin kaavoihin, lokkiin. +Niitä on varakkaalla poroisännällä kymmenkuntakin erikokoista -- +isoimman halkaisija 32 sm, pienimmän 10 sm -- pyöreää kehystä, joiden +reiäkkäät pohjat ovat täynnä koristeleikkauksia; useasti niissä on +vuosilukukin sekä omistajan nimikirjaimet. Valmiiksi puristetut juustot +lokkineen ladotaan päällekkäin, kapeampi aina yläpuolelle ja viimeksi +iso kivi painoksi. Siinä saavat juustot yökauden puristua ja valuttaa +heraa pois, jonka jälkeen ne ripustetaan luövviin kuivamaan. + +Mutta kun talvi heittää ensimmäiset lumensa, heittää Näkkälän Jussakin +Seyristunturin takaiset tievat, lyö taas kotansa ja tavaransa kasaan +ja lähtee pois koko tunturimaasta. Sillä alastomilla, tuulisilla +tuntureilla ei lappalainenkaan saattaisi talvella asua. Talvella on +pakkanen siellä vielä ankarampi kuin muualla, ja myrskyt möyryävät niin +rajuina, ettei keveä kota pysyisi pystyssä. Eikä porokarjakaan tulisi +talvella tuntureilla toimeen. Siksi muuttaakin kotakunta eteläisempiin +outamaihin Hetan ja Näkkälän välille. Outamailla ei talvi tunnu niin +ankaralta kuin puuttomilla tuntureilla. + +Lumikelillä käy majanmuutto paljon hauskemmin kuin kesällä. Tavarat +saadaan ahtaa ahkioihin ja kelkkoihin, ja ajella suoraan yli jänkien ja +järvien. Pitkänä raitona vain lasketellaan pitkin maita, ja koko tokka, +paimenien ja koirien ohjaamana, tulla rytistää mukana. Kankaalle jonkun +jängän taikka järven lähimaille pystytetään kota; lumi lapioidaan vain +paikalta pois, ja sitten talo pystyyn. + +Luminen erämaa on yht'äkkiä keskellä talvea herännyt eloon. Kota +työntää savua ilmaan, nahkapukuinen metsänväki häärii kodan ympärillä, +jossa on ahkioita, kelkkoja ja kaikenlaisia tavaroita sikin sokin, ja +joitakuita porojakin seisoo kotamaalla jäkälän ääressä. Metsä ihan +vilisee ja elää, kun sarvipäinen harmaa lauma siellä liikkuu. + +Samoille Hetan outamaille ajautuvat talveksi myös Pöyrisjärven +Näkkälät ja Proksit. Hekin heittävät tunturinsa ja jutavat Hetasta +etelään, Muotkajärven ja Palojoen kankaille, jopa aina Sonkamuotkan +takalistoille. Palojoen tienoille laskeutuvat korkeasta tunturimaastaan +myöskin "Käsivarren" lappalaiset Poro- ja Kilpisjärven ympäristöiltä. +Mutta Pöyrisjärven Maggat viettävät talvensa Peltovuoman ja Nunnasen +seuduilla. + +Silloin ovat Hetan talviset metsät asuttuja, kun niissä Näkkälän +ja Porojärven lappalaiset pitävät majaansa, ja porolaumat palkivat +kankailla. Poroja on Näkkälän miehillä yhteensä yli neljätuhatta. +Rikkaimpana isäntänä häärii joukossa Tuomaan Antti, jolla on 600-700 +sarvipäätä; sataisia laumoja hoitelevat myöskin Isko-vainajan +perilliset. Mutta aikoinaan oli Näkkälän joukkokunnalla poroja +tuhansittain. Isko-äijäkin omisti yksinään lähes kolmituhantisen +suurlauman, josta saattoi jakaa jokaiselle kuudelle lapselleen, sitä +mukaa kuin ne tulivat aikuisiksi, perinnöksi 600 päätä. Porojärven +poromiesten, Lapin palkisen, lauma nousee neljännelletuhannelle, ja +heidän rikkaimpiansa on Palojärven Antti, viisisataisen tokan isäntä, +sekä Valkeapään Maaret, jolla on neljäsataa.[9] Sodan aikana on +Enontekiön miesten, niinkuin muidenkin lappalaisten, poroelo +entisestään paljon vähentynyt, mutta on sitten taas ruvennut nopeasti +kasvamaan. + +Koko talvikauden oleskelee porolappalainen suojaisessa metsäseudussa +muutellen sielläkin aina vähän päästä paikasta toiseen. Hyvällä +jäkälämaalla saattaa porotokka viivähtää toistakin kuukautta, mutta +huonolta kankaalta täytyy sen siirtyä pikemmin pois. Ja kotaväen pitää +seurata perässä. + +Samaa Lapin pakkasperää on alava outamaakin, mutta vaatekodassa +lappalainen viettää talvensakin. Kesäinen kotaverho on kyllä vaihdettu +paksuihin villaisiin ruijanraanuihin, jotka kaksinkerroin vetäistään +seiniksi, ja alaosan ympärille lumi heittää vallin. Mutta räppänäaukko +on aina avoinna, ja pakkasöinäkin katsovat kotaan synkän kylmän taivaan +tähdet taikka valaisevat sitä roihuavat ruijantulet. Päivisin kyllä +palaa kodassa alituisesti tuli, ja tuntuu sen loimossa lämpöiseltä, +mutta kovilla pakkasilla ei savu tahdo jaksaa kohota ylös, vaan +täyttää koko kodan. Keitoista nouseva ja hengityksestä sekä kosteista +vaatteista lähtevä höyry vielä sekaantuu joukkoon, niin että kota +on täynnä harmaata huurua kuin kylmä sauna. Purkuilmoilla kyllä ei +pakkanen eikä huuru ahdistele, mutta silloin rajuilma ryöpyttää lunta +räppänästä ja ovivaatteen raosta sisään, jopa välistä niinkin, että +kodan asukkaat aamulla saavat kaivautua kinoksesta. Mutta kotaväki, +kodassa syntynytkin, on alun pitäen jo tällaiseen tottunut. Ei sitä +huuru häiritse, ei lumipurku kiusaa, eikä öinen tähtien tuikkiminen +räppänästä pelota. Lämpöisissä moninkertaisissa poronnahka-pukimissaan +nukkuu lappalainen yönsä taljoilla paksun villaraanun alla, tietämättä +pyrystä ja pakkasesta, vaikka talvenisäntä tulee monesti kotaan niin +kovana, että aamulla on keitto vesikattilassa paksussa jäässä. + +Pakkanen ei lappalaisen luontoa langeta; päinvastoin hän on silloin +paljon toimeliaampi kuin talvisella suvisäällä, samoinkuin porokin, +joka kiljuvalla pakkasella on tavallista hurjempi menemään. Talvi on +lappalaisen ja poron ihana aika. Silloin pääsee vapaasti menemään minne +haluaa, ja saa kulkea mistä mieli tekee. Eivät pidätä järvet, eivät +estä pohjattomat jängät, ja leveillä sorkillaan oiustaa poro kyllä +umpienkin halki. Hyvillä mielin ajelee lappalainen tunturimaassaan, +päästelee yli tunturien Koutokeinoon ja Jäämeren rannalle, Alattioon, +josta jutaa elintarpeita kesänkin varaksi. + +Ei ole talvella kiusallista räkkääkään, joka Lapin valoisan kesän tekee +niin sietämättömäksi kaikille eläville. + +Mutta on talvellakin vastuksensa: Lapin suuret susilaumat. Ne +ryöpsähtävät tunturilta väliin koko joukolla porokarjaan ja tekevät +kamalaa jälkeä, syöksyvät saman tien toiseen, kolmanteen ja neljänteen +tokkaan, ja joka paikassa iskevät eloa maahan, kaatavat ja hävittävät +kuin tuli. Kymmenittäin poroja saattaa hukkaparvi yhtenä yökautena +tuhota, kiitäen pitkät matkat laumasta toiseen. Hukka on tavaton +menijä, ja on sillä oma kyytinsä. Komealla "raamikkaalla nuotilla" +siitä lappalainenkin laskee joikunsa: + + -- Hukka se se on koko mies: + yhdeksän tunturivuomaa menee + yhdessä veikissä poikki, + ja se on vain nelijalkainen elävä. + Se on eri poika se, + joka niin pitkältä menee + ja hakee pyytöä. + Mahtaa se poron herra olla. + Kun se poron saa kiinni, + niin se repii niinkuin valkia, + se polttaa niinkuin valkia, + niinkuin hyvä valkia; + se poron hajoittaa ja syöpi, + niinkuin valkia polttaa. + Ja hukan työ on niin kauhea. + Kun se työn on tehnyt, + niin se menee tunturiin ja ulvoo. + +Vihatulle hukalle tekivät entiset lapinäijät joskus sellaiset räähkät, +että nylkivät sen elävältä ja sitten laskivat alastonna laukkaamaan. +Ja tästä tekosesta oli se hyöty, ettei susi enää koskaan tullut niille +maille, missä nyljetty toveri oli henkitoreissaan harpponut. Näin teki +ennen Jouni Hetta, Enontekiön lappalainen, hukalle, joka syöksyi hänen +kimppuunsa tunturilla. Äijä survaisi karvakintaisen kouransa pedon +kurkkuun, kieppasi suopungin kaulaan, sitoi leuat samalla suopungilla +yhteen sekä nuoritti kuonon puuhun. Välittämättä hukan keturoimisesta +ratkoi ukko suurpuukollaan nahan auki, kuoraisi sen pois selästä, ja +sitten vasta laski paljaan elukan menemään. + +Eikä liioin tullut hukka enää siihen tunturiin. + +Joulu ja pääsiäinen ovat lappalaisen suuria pyhäaikoja, jolloin +hänenkin alituiseen arkeensa tulee hauskaa vaihtelua antava katkeama. +Ajetaan jouluna joukottain kirkolle yhdeltä ja toiselta kotipaikalta. +Mutta silloin on Lapin pimeä yö kaikkein synkimmillään, ja kaikki +tunturin pimeät peikot ovat liikkeellä. Silloin metsäkodassakin pitää +kaikkien liikkua aivan hiljaa ja äänetönnä. Eivät edes lapset saa +taajoa eikä telmätä. Jos kovin taajoisivat, tulisi tunturista Stallo +ja söisi taajojat suuhunsa. Niin teki Stallo Koutokeinossa, Oskalon +lähellä, Turkihanvaaran kodalla, tappoi ja söi lapset, jotka vanhempien +kirkossa ollessa pahasti taajoivat, vieläpä muutti kodat, porot ja +kaikki kiviksi. Ja ne kivet ovat vieläkin vaaralla nähtävinä. + +Jouluyönä onkin itse Stallo liikkellä, ajaen raitoineen kodan ohitse. +Siksi siivotaankin kodan ympärys hyvin puhtaaksi, ettei Stallon raito +tarttuisi mihinkään oksaan taikka puuhun. Ja kotaan varataan vettä, +että Stallo saa, jos haluaa, pistäytyä juomassa. Ellei vettä olisi, +imisi Stallo veren nuorimmasta lapsesta. + +Pääsiäinen on paljon iloisempi ja valoisampi pyhäpäivä. Silloin +koko tunturienmaa ajaa kevättalven kirkkaita hankia lähiseutujen +kirkkopaikoille, Koutokeinoon, Kaaressuvantoon ja Hettaan. Silloin +on tunturikansa komeimmissa pukamissaan, mustissa ja valkoisissa +purkapeskeissä, joista punainen ja keltainen paistaa, ja hopea ihan +häikäisten hohtaa ja helkkää. Outo luulisi näkevänsä jopa satujen +tontturuhtinaita ja kääpiökuninkaiden koreita tyttäriä. Silloin +haudataan edesmennyt lappi, kastetaan vastasyntynyt kansa ja vihitään +monet uudet parit uutta tunturipolvea jatkamaan. Pääsiäispyhät ovatkin +tunturiväen varsinaisia hääpyhiä. Silloin on kotapoika toimittanut +kosimisensa, valinnut omansa, vaihettanut hänen kanssaan poroja, +antanut monet hopeaiset ja kultaiset sormukset, vieläpä hopeahelyjä +rinnan ja vyötäret täyteen, ja sitten saattanut kirkolle papin eteen. + +Lapin kiertäjakansa, nuoret ja vanhat, vieläpä -- kotakansan +koiratkin täyttävät pääsiäispyhinä kirkon käytäviä myöten. On silloin +kirkonmenokin oikeaa erämaan menoa, johon koiratkin ottavat osaa. +Eri kotakuntain rakit iskevät kiljuen yhteen keskellä käytävää, +pojanvekarat heittelevät niitä suopunkeihinsa ja kiljuttavat vielä +enemmän, ja kietkamien asukkaat parkuvat hoitajiensa sylissä. Papin +saarnan sattuessa monet vanhat eukot tulevat liikutuksiin ja rupevat +hurjina hihkumaan, hyppimään ja käsillään huitomaan. Mutta pappi on +tottunut tunturilaisten kirkonmenoon, korottaa vain ääntänsä ja pauhaa +sitä voimakkaammin. + +Keväällä ennen kelin loppua jättävät lappalaiset taas outamaansa ja +muuttavat takaisin tuntureillensa. Näkkälän Jussakin jutaa Vapun +tienoissa Seyristunturin eteläpäähän ja oleskelee siellä suurien +jänkien äärellä porojen vasoitusajan. Sitten juhannuksen edellä tulee +vielä muutto entiselle kesäkentälle Raaskaltiolle. + +Niin on vuosi kiertänyt ympäriinsä, ja kotakansa kiertänyt erämaansa. +Sitten alkaa taas sama erämaan kierto, jolle ei tule loppua enempää +kuin ajan kiertokululle. + +Ei ole tunturilaisella pysyväistä olinsijaa, vaan hän elää kuin +alituinen matkamies. Vaikka hänen kotansa seisookin tunturin juurella, +on se kovin löyhästi maahan kiinnitetty. + + + + +PORONWARKAUS + + +Porolappalaisen kotina on koko erämaa, ja siihen hän on vahvasti +kiintynyt. Täällä elää hänen suuri elonsa, hänen liikkuva valtava +viljavainionsa, joka hänet säätää ikuiseksi erämaan kiertäjäksi. Se +tarvitsee aina uutta voimaa maasta, ja hänen täytyy pitää alituisesti +sitä silmällä, olla viljansa vierellä kesät, talvet, niinkuin +lannanmieskin asuu aina peltojensa äärellä. Silloin tulee elo parhaiten +hoidetuksi ja menestyy hyvin sekä säästyy susilta, ahmoilta ja muilta +tunturien rosvoilta. + +Sillä tunturi-maissa on paljon pahempiakin rosvoja kuin nelijalkaiset +ryövärit, vaikka nekin liikkuvat ja polttavat kuin tuli. Monesti katoaa +laumasta poro, saattaa kadota useampikin sarvipää, jopa joskus hävitä +kymmeniä, satojakin, niin ettei aina edes löydy raatojakaan, kuten +suden jäljiltä. + +Silloin on ihmisrosvo liikkunut erämaissa. + +Milloin vain tokkaa ei kylliksi tarkoin vartioida, saattaa siitä päästä +joku parttio karkuteille ja joutua toisen seudun alueelle taikka +muuten eksyä kauas erämaihin, ja siiloin voi koko joukko helposti olla +mennyttä. On joskus käynyt niinkin, että useampisatainen tokka on +toisessa tunturimaassa kokonaan tuhottu. Niin menetti kerran Inarin +Salkko-Niila seitsemänsataa poroa, jotka kulkeutuivat Enontekiön +erämaihin ja hävisivät sinne joka sorkka. Kerran taas autioissa +tuntureissa tuhottiin Kaaressuvannon poroja kuusisatainen karja, +ja muuanna talvena katosi Ruijanrannan lankoniemeläisten elukoita +puolitoista tuhatta, ettei päätäkään löydetty. Hyvin häikäilemättömästi +menettelevät vanhat tottuneet poromiehet anastaessaan vierasta karjaa. +Sattuupa vain toisen poroparttio eksymään rohkean porovarkaan tokkaan, +ajaa hän koirien ja paimenten kanssa koko lauman piiloiseen autioon +tunturikuruun ja panee siellä heti toimeen joukkoteurastuken. + +Täysikasvuiset porot lyödään lihoiksi ja nahoiksi, mutta vasat ja +nuoret porot, joita ei omistaja niin helposti voi tuntea kuin vanhoja +eläimiä, muutetaan omiin merkkeihin. Ellei yhdessä paikassa ennätetä +tehdä valmista kaikista vieraista elukoista, saavat loput jäädä +tokkaan, kunnes taas sopivassa tilaisuudessa rymäytetään koko karja +toiseen jylhään kuruun ja jatketaan siellä teurastusta; näin tehdään +vielä siitäkin edelleen siksi, kunnes on saatu kaikki selväksi. Taljat +ja lihat myydään Norjaan, mutta sisälmykset ja muut jätteet heitetään +tappotantereelle. Kolonnäköinen on tällainen erämaan teurastuspaikka. +Niinpä oli Vuomavaaran pohjoispäässä Enontekiöllä eräässäkin suuressa +kurussa, jossa joku suurvaras oli toimittanut oikein joukkosurmat, koko +tanner yhtenä rapana ja lihana. + +Saattaa sukkela ja kälmi lappalainen hyvän hetken sattuessa siepata +poron ja toisenkin oman seutulaisen, jopa naapurinkin karjasta, ja +peurakorvan vasan hän voi näppärästi merkitä omilla pykälillään ja +linnun varpaillaan, kun ensin on suurpuukollaan toimittanut emon +päiviltä. Sillä porojen mailla toisen "elävän" omaisuuden kähveltäminen +on aivan tavallista elinkeinoa, eikä sitä pidetä juuri rikoksenakaan. +Ei liene edes syntikään heittää jotakuta poroa semmoiselta, joka myös +tekee samalla tavalla, sati vain sattuu sopiva tilaisuus. Ja mikäpä +synti se olisi? Ei ainaskaan! Sehän on ainoastaan toisen lainaaman +tavaran takaisin noutamista. Mutta jo vain se on synti, jos keikauttaa +poron sellaiselta isännältä, joka itse ei koskaan koske toisen +tokkaan. Samoin myöskin "kuolleen" tavaran ottaminen on häpeällistä +varastamista ja kuolemansyntiä. Näin sanotaan lapinäijien rikoskaaren +varkauspykälässä, ja lappalainen noudattaa sitä ja ottaa, milloin vain +onni hänet hyvälle paikalle ohjaa, "lainansa" pois. Ja tämän todistaa +lappalainen joiussaankin: + + -- Salkko sanoo, nun nun nuu: + Kyllä niin paljon saapi, + toisen poroja varastaa, + kun itseltäki katoaa, + eikä se synti ole, + nun nun nun nuu. + +Ja niin "lainailevat" lappalaiset alituisesti toistensa tunturieloa +ja panevat silloin tällöin vierasseutulaisten karjassa toimeen oikein +suursurmat. Autioissa jylhissä tuntureissa tapahtuu salateurastuksia +ja poromerkkien väärennyksiä sekä suurlahtauksia niin paljon, että jos +ne kaikki kertoisi, tulisi niistä "ainakin raamatun kokoinen kirja, +ja siihen raamatun verran sanoja, olkoon vain raamattu niin iso kuin +onkin." + +Mutta sitten kumminkin, kun kuolema rupeaa kurkistelemaan kodanovesta, +tulee lapinäijälle hätä, ja entinen elinikäinen lainanotto alkaa +tuntua synniltä ja näyttää hänelle kadotuksen kuilua. Kun on äijä +viiteen-, kuuteenkymmeneen ikävuoteensa saakka suruttomana ja rentona +keikautellut poroja, niin rupeaa jo seitsemännellekymmenelle joutuessa +uskoa tunnustamaan ja etsimään uskovaisilta synninpäästöä, sillä eihän +sitä tiedä, vaikka taivaan Herran lakipykälissä "lainaaminenkin" +luettaisiin kuolemansynniksi. Moni vanha äijä-parka pelkää kuoleman +uhatessa kamalasti ja makselee naapureilleen niitä poroja, joita +muistaa joskus heiltä ottaneensa. Ja naapurit tietävät selän takana +kertoa ukko-raiskalla olevan siksi paljon ottoja, ettei hänen koko +omaisuutensa riittäisi niiden maksamiseen, jos suorittaisi kaikki, mitä +on tunturien takaisiakin poroja päästänyt päiviltä. Sanovatpa muutamat +äijällä olevan tunnollaan niin paljon poronsurmia, että saisi joka +"hyyksen" panna päästään, eikä vielä sittenkään riittäisi. Jotkut vielä +arvelevat: + +-- Sati äijä vielä siitä virkkuu ja pääsee porokiekeröillensä, niin jo +vain se ottaa luonnossa takaisin kaikki, mitä on maksellut. + +Lopun lähetessä useat ukko-rukat turvautuvat uskonveljiensä +todistukseen anteeksiannetuista ja verellä maksetuista synneistä, +uskovat ja saavat autuaan lähdön. Monet kutsuvat papin neuvomaan +pelastuksen tietä ja antamaan synninpäästön. Niin tuotiin pappi vanhan +poro-äijän kotaan, kun tämä jo oli henkimenoissa. Kysyi kuoleva +jumalanmieheltä: + +-- Na, jaksatko sie antaa anteeksi sata poroa? + +-- No, kyllä sen nyt jaksaa, pappi vastasi. + +-- Na, jaksatko tuhat? + +-- Noo, kyllä senkin. + +-- Na, kakstuhatta? + +-- Ehkä vielä. + +-- Na, kolmetuhatta? + +-- Ehkä... + +-- Na, viistuhatta... kaheksantuhatta... kymmenentuhatta? + +Näin suunnaton määrä hirvitti jo pappiakin, eikä hän kyennyt sanomaan +mitään. Näin tavattomat synnit olisivat vaatineet anteeksi saamista +varten suurempaa todistajien joukkoa kuin sillä hetkellä sattui +kuolinkodassa olemaan. Kuoleva äijä-raukka näytti olevan kauhean +kadotuksen ovella. Mutta silloin äijän poika löi kämmenellä isää +olkapäähän ja sanoi: + +-- Kuole sie, isä, rauhassa, kyllä kaikki maksetaan! + +Äijä kuoli rauhassa, ja kymmenentuhatta päätä jäi pojan maksettavaksi. + +Samalla tavalla ehkä lienee äijäkin aikoinaan saattanut kuolevan +isänsä tuolle ilmalle, mutta jättänyt sitten maksamatta, lisännyt +vain ja niin saanut kymmentuhantisen anteeksi-pyydettävänsä. Ja +saman hyvästelyn ja maksulupauksen taas vuorostaan ukon poikakin +kuolemanhetkellään saanee pojaltaan, ja tämä taas pojaltaan. Kuinka +monta tuhatta sitten lopuksi tulleekaan papilta anteeksi pyydettävää! + +Näin suuriin lukuihin ennättäneet lapinäijät ovat sentään jo päätään +pitempiä muita poromiehiä, tavallista ovelampia tunturikettuja, jotka +osaavat liikkua niin taitavasti, ettei heidän jäljilleen milloinkaan +päästä, vaikka he väliin panevat toimeen oikein suurkaatojakin. Heillä +on omat renkinsäkin, jotka saavat päämieheltään "elatusta", joskus +kruunun joka porosta, mikä metsästä "löydetään", kun vain osaavat +pitää suunsa kiinni ja todistaa käräjilläkin päämiehensä puolesta, +sillä monesti joutuvat poromaiden "suurmiehet" tuomarin pöydän eteen +kertoilemaan erämaan retkistään. Sellaisista äijistä kannattaa kyllä +jopa komealla nuotilla joiatakin, vieläpä ansaitsee hän useammankin +nuotin. Sillä jota ovelampi mies on vieraita poroja kadottamaan, sitä +suurempana ja merkillisempänä häntä kunnioitetaan ja hänestä joiataan. + +Niin eräästäkin, jo manalle menneestä kota-äijästä saatiin kuulla komea +joiku: + + -- Äijä oli elatusisä, + ku luu lulu luu luu, + ku luu lulu luu luu, + Sillä olit vakinaiset vierahat miehet, + joita se aina käräjille vei, + ku luu lulu luuluu. + "Pojat" istuskelivat ympärillä + ja kuuntelivat mitä äijä sanoi, + ku luu lulu luu luu, + ku luu lulu luu luu. + Ja äijä haisi savulle aina, + ku luu lulu luu luu. + Se jakeli niille elatusta: + vuorsoja se anteli, + ku luu lulu luu luu, + jauhoja ja kahvia anteli aitastaan, + ja itse kullakin oli pussi, + ku luu lulu luu luu, + ku luu lulu luu luu. + +Jopa semmoisen äijän rengistäkin, "pojasta", kannattaa joiata: + + -- Voi sen äijän Iskoa, + ku luu luu luu, + äijältä otti jo seitsemänsataa, + ku luu luu luu. + Seitsemänsataa poroa selällään, + ku luu luu luu. + Sitten meni käräjiin + ja vannoi kruunun päälle poron, + ku luu luu luu. + Sitten tuli käräjistä Isko, + levitteli äijän satakruunusia ja sanoi, + ku luu luu luu: + Onko näissä äijän taljoissa jo kurmuja? + Ku luu luu luu, + ku luu luu luu. + +Mutta pikkuisesta porojen kähveltäjästä vain, jopa melkein pilkaten +joikaistaan: + + -- Varastaa hän nyt muutaman + kalppinokka vuorson, + naa naa naa naa. + +Joskus kyllä sattuu lapinukolle käymään niin ohraisesti, että joutuu +porolainauksistaan linnaan. Mutta ei parane lappalainen linnassa, tulee +siellä vain pahemmaksi. Kun äijä pääsee takaisin tuntureilleen, juroo +hänen mielessään vain kosto niille, jotka hänet laittoivat linnaan, ja +sitä enemmän hän yrittää heidän porojaan hävittää. + +-- Tappakoot hekin minun porojani senkun saavat... Enkä mie lähe +vallesmannille valittamaan. Kortot kehtaavat vallesmannille kannella! +päivittelee hän. + +Samaa lapinäijien rikoskaarta osaavat kyllä Lapissa asuvat +lantalaisetkin noudattaa. He "löytävät" metsästä poroja ja nuijaavat +niitä yhtä hyvin kuin lappalaisetkin. Moni hävinnyt tunturin sarvipää +on joutunut lannanmiehen kouriin. Ei ole pitkää aikaa kulunut siitä, +kun Näkkälän miesten tokasta Vuontisjärven ja Peltovuoman takamailla +lantalaiset kuorivat ja löivät lihoiksi seitsemänkymmentä poroa ja +ajoivat Ruijanrannan kauppiaille. Mutta kukapa otti niistä selvän, kun +suurteurastus toimitettiin asujaimettomassa kiveliössä. Lantalaisten +porovarkaus onkin oikeaa varkautta ja silkkaa syntiä, eikä mitään +lainaamista taikka omansa takaisin ottamista, niinkuin lapinukkojen +välinen poronkähveltely. Sillä monellakaan Lapin lantalaisella ei +ole edes sarvenkantavaa, sati sitten siksi, että lappalainen voisi +vuorostaan häntä verottaa. Ummehtuneissa hirsikömmänöissään useatkin +vain asuvat, mitätön pottutilkku ja ohraläiskä seinustallaan sekä +likainen lehmänkanttura navetassa. Nälissään he sitten tappavat ja +syövät lappalaisten poroja, jopa raivailevat muka niittyjä erämaihin +ja sitten kiskovat lappalaisilta suuria korvauksia, kun porotokka +sattuu kesällä niiden ylitse kulkemaan. Ilman lappalaista ja hänen +porokarjaansa ei moni laiska lannanmies tunturimaissa saattaisi +elääkään. + +Kyllä on monella lantalaisukolla kuoleman uhatessa sama tilinteko papin +kanssa kuin lapinäijälläkin. Sadat metsään kadonneet porot nulkkaavat +silloin ukko-raiskan kimppuun ja uhkaavat työntää hänet iankaikkiseen +kadotukseen. + +Vaikka lappalaiset näin toisiltaan vuoron perään poroja +keikauttelevatkin, ovat he silti "kristittyjä", Laestadiuksen opin +hartaita tunnustajia, niinkuin melkein järjestään koko Lappi ja +Perä-Pohjola. He käyvät pappia kuulemassa suurina kirkkopyhinä ja +maallikkosaarnaajien seuroissa vielä ahkerammin. Seuroissa tulevat +herkät erämaan lapset, jotka saavat pitkän talvensa viettää hermoja +rasittavassa pimeydessä, helposti liikutuksiin, ja ne liikutukset +purkautuvat rajusti kuin luonnonvoima. + +Moni vanha eukko ei tarvitse kuin pari sattuvaa sanaa synnistä ja +lunastuksesta, kun hän jo hypähtää ja hihkaisee. Ja kun yksi antaa +alun, seuraa pian toinenkin, ja kohta on koko seurakunta sellaisessa +valtavassa riemun huumauksessa, että se on mahdollista ainoastaan +herkässä ja kehittymättömässä luonnonlapsessa. Seuroissa myös +uskovaiset todistavat toisilleen synnit anteeksi; pikku syntejä ja +mielen rasituksia voi kyllä yksikin todistaja päästää, mutta suuriin +rikkomuksiin ja emäsynteihin tarvitaan jo kokonainen todistajien lauma +vakuuttamaan anteeksi antamusta. Monet poro-"löydötkin" voidaan tällä +tavalla pyyhkiä pois tunnon päältä -- jos ne jotakuta vaivaavat. + + + + +JOIKAAMINEN + + +Se on oikeata Lapin laulua, ikivanhaa kotapoikain poimetusta, joka +kautta aikojen on tunturimailla kulkenut polvesta polveen. Se on +alkuperäistä luonnonkansan laulua, mikä semmoisenaan voi elää ja +viihtyä vain lapinkansan keskuudessa ja parhaiten soida autioilla +jylhillä tuntureilla sekä aavoilla Lapinjängillä. + +Mutta joikaaminen on muka itse paholaisen, kaiken synnin ja riettauden +isän, opettama taito. Niin sanoo Lapin kristitty kansa. Sillä kun +Jumala ajan alussa vatkasi perkeleen taivaasta alas, niin se heti +piruuksissaan ja vihapäissään rupesi joikaamaan ja rallitti joka +äänellä. Ja siitä sitten ovat lappalaisetkin saaneet hirveän ja +syntisen tapansa joiata ja rallittaa samalla lailla kuin paholainenkin. +Senpä tähden ei kristitty lappalainen koskaan joikaa, eikä anna +kodassaankaan kenenkään joiata. Kauhuissaan hän kuulee suruttomien +pirunpalvelusta ja pakenee kiireesti pois koko paikalta sanoen, että +pitäisi Jumalalta rukoilla järkeä, jottei ihminen menisi niin pitkälle +syntisyydessään, että rallittaa niinkuin "pärgalak", ulvoo niinkuin +työnsä tehnyt hukka tunturilla ja volisee niinkuin yksinään rannalle +heitetty koira. + +Mutta ei ole totta, että joikaaminen olisi mitään hukan ulvomista +taikka koiran volisemista, ja vielä vähemmin se on pirun opettama +taito. Sen kyllä tietävät Lapin vanhat joikaajamestarit, jotka +vasiten ovat sen johdosta tutkineet Sanaakin. Ja itse Laiti-pappikin, +totinen kristitty, sekä kuulu saarnamies, Ies-Pieti, ovat sanoneet, +ettei joikaaminen ole syntiä, kun ei vain pahaa joikasta, niinkuin +ei myöskään ole synnillistä ottaa pari ryyppyä silloin kun on kylmä. +Saattoi tihulainen kyllä vihoissaan rallittaa vaikka minkälaisella +äänellä, mutta se äijä ei osannut rallittaa nuotin mukaan enempää +kuin koira taikka hukka, kun se ei ollut käynyt minkäänlaista oppia. +Ja oppia tarvitaan joikaamiseenkin. Tuulikin kyllä viheltää koivussa, +kun on kova sää, niin että moni pelästyksissään kuuntelee, mikä se +viheltää, mutta siinäkään ei ole mitään nuottia eikä järjestystä, +senkun taitamatonta vihellystä vain. Samoin opinkäymättömältä +viholliselta jäi nuotti tekemättä. Mutta lappalainen joikaa nuotin +mukaan. Sillä joka joiussa on oma nuottinsa, johon on pantu pikku +"pykheitä", joissa pitää vuoroin laskea, vuoroin taas nostaa, aivan +niinkuin virren veisuussakin ääntä jutkutetaan. Ja toista kohtaa pitää +venyttää hyvin pitkään, mutta toinen paikka sutkauttaa vain lyhyesti. +Niinkuin esim. Piri-Hannaa joiattaessa: + + -- Voi jaaa, Piri-Haaanna, + kuinka se ooli kauunis, + voi jaaa, voi jaaa, + kuinka se ooli liiikkuva, + voi jaaa, voi jaaa, + niinkuin eelävähoopia. + +Mutta tästä kaikesta ei tihulainen rallittaessaan tiennyt mitään, +enempää kuin siitäkään, että joiussa pitää myös olla "sisälläpito". +Sillä ei lappalainenkaan turhia ulvo eikä volise, vaan hän laulaa aina +asiaa. Itse joikaaminen ei ole niinkään tähdellistä kuin se asia, +mistä joikaaminen johtuu. Asia on jo sekin, kun pikkuruisesta Kaapin +Jouni-äijästä, joka kesäisin asustaa Hammastunturilla, joiataan: + + -- Voi pientä miehenpätkää, + nun nun nun nuu. + Voi, pientä miehenpätkää, + nun nun nun nuu. + +Ja kun siihen vielä pannaan sopiva nuotti, niin tulee joikuun kyllä +siksi sisällystä, minkä pikku Jouni-äijä ansaitseekin. Kuulijakin siitä +helposti ymmärtää, että juuri Hammastunturin Jounia siinä joiataan. + +Nuotti ja sisällys ovatkin joiun tähdellisimmät asiat, ja ne johtuvat +juuri siitä, kenestä taikka mistä joiataan. Niinpä semmoinen mies, +joka on hyvin toimekas ja joutuisa "liikannoltaan", vaatii pontevan ja +miehekkään nuotin, joka lisäksi kulkee hopusti, mutta hitaammalle tulee +hitaampi ja pehmeämpi nuotti. Niinkuin Ketomellan äijällekin, joka aina +liikkui hitaasti, ajatteli pitkään ja teeskeli töitään hiljakseen, +niin että koko elämäkerta oli vain tuollaista "hunteeraamista"; häntä +kuvaava joikausnuottikin oli samanlainen, hidas, pehmeä ja pitkään +kulkeva, Komealta kuului sentään sekin, kun äijästä joiattiin: + + -- Satakunta oli poroa, + ja kaksi oli taloa + ja lehmiä vielä. + Ja äijä siivo oli, + ja sauva oli hän, + sauvostelemaan porojen perässä. + +Mutta Jaakon Pieti, repäisevätoiminen Kaaressuvannon lappalainen, joka +päivässä pisti ja nylki viisikymmentä poroakin, sai hopusti kulkevan, +komean ja kovan nuotin joikuunsa: + + -- Jaakon Pieti, nun nun, noo noo, + suuri, nopea käsi, + joka viisikymmentä poroa + päivässä nylki hajalle, + nun nun nun, noo noo noo. + +Ja sen hän tarvitsikin. Sillä miehelle, joka on toimelias ja hoppu, +häätyy olla hoppu ja kova nuotti, ja vielä "kovan puustaimen +päältä", niinkuin virsikirjassakin toinen nuotti on kovempi ja +"kovilla puustaimilla" tehty. Pietin joiussakin on "pee" kova puustain, +ja pehmeä "nun-nun'kin" loppuu "oo"-hon, joka myös on "kovanlainen". +Tuntureita laukkova, tulena raivoava hukkakin vaatii oikein komean +ja raamikkaan nuotin niinkuin vaunut, ja siinä on "kovat puustaimet +ja hoppu liikanto". Mutta taas kun pojat rakkaudessa joikastavat +tyttäristä, nuotti käy hyvin heleästi ja lempeästi. Samoin myös +poronvasoista joiataan pehmeästi ja lempeästi: + + -- Vasat roukuvat + kun vaatimet lähtevät, + etteivät toiset kuule toisiansa. + Ja ne pelkäävät, + etteivät löydä emoansa. + +Jos taas jostakusta joiataan vihassa, silloin syntyy oikein kova ja +kiukkuinen nuotti, joka menee hyvin terävästi, jopa oikein "haukkumisen +mallissa". + +Jokaisella henkilöllä, josta joiataan, on oma nuottinsa, joka on aina +sama, joiattaisiin hänestä mitä tahansa. Mutta suurilla pororikkailla +ja liikkuvilla miehillä saattaa olla kaksikin nuottia, voipa hyvin +arvokas henkilö, oikein suuri ja ovela porotokkien surmaaja, saada +viisikin nuottia. + +Nuottia pantaessa tulee sitten sisältökin esiin. Siinä juuri +selostetaan joiattavan elämäkerta, sanotaan kuinka hän elää, tai mitä +hän tekee, tai minkänäköinen hän on, tai kuvataan hänen luonnettaan. +Joikaaja siinä kuvittelee omassa mielessään, että sellainen on se +ihminen niinkuin hän joikaa, joko hän sitten muistelee joiattavaansa +rakkaudessa taikka vihassa, taikkapa leikkiä ja pilkkaakin tehden. +Pojat varsinkin muistelevat kauniita, nopsaliikkeisiä, näppäräkätisiä +tyttäriä rakkaudessa ja siitä joikaavatkin. Niinpä he sanovat +koutokeinolaisesta Simma-Ellistä: + + -- Se Simma-Elli, + se oli vielä kaunis, + se pitäjän kaikkein kaunein. + +Pientä punaposkista Oskalan Annia muistellaan: + + -- Se Oskolan Anni, + se pehmeä ja hieno, + se vielä hyvä, + ja se vielä kaunis. + Se istuskeli, + lapsiriepu vielä istuskeli. + +Ja näppäräsorminen Joenmukan Elli saa joikauksen: + + -- Joenmukan Elli, + sehän se on seppä: + hän kutoo paulat + ja kuroo kengät, + ja kaunis hän on. + +Samoin tytötkin muistelevat ja tekevät nuotteja niistä pojista, +jotka ovat heistä mieluisia, tekevätpä oikein mieluisista nuotteja +kaksittainkin. Varsinkin liikkuvat pojat ja taitavat suopungin +heittäjät ovat tyttärien mielisuosiossa, ja sukkelat ja rohkeat +poronvarkaat miltei kaikkein enimmin. Tosisiivosta miehestä, joka ei +uskalla edes yhtä kalppinokkaa heittää, eivät tyttäret paljoa perusta; +hän ei ole edes joikauksen arvoinen. Mutta rohkea suopungin heiluttaja +saa heiltä heleän ja komean joikastuksen: + + -- Se oli semmoinen poika, + että pysyi suopunki kädessä + ja tarttui kiinni, mihin heitti. + Ja se oli Orjes-poika. + Kun se heitti, + niin kyllä tarttui kiinni. + +Ja Pietin Anttia tyttäret ylistävät: + + -- Se Pietin Antti + Haldiissa asuu porojen kanssa, + ja se on joutuisa ja reipas, + ja sitten se tappaa poroja. + +Samoin myöskin Kaijan-Annin Aslakkaa: + + -- Kaijan-Annin Aslakka, + se on näökäs ja kaunis, + se on oikea varas. + Voi, se Kaijan Aslakka! + +Haukkumisensakin toimittaa lappalainen joikaamalla, panee nuotin +ja sovittaa joikuun haukuttavan elämäkerran taikka muita hänen +ominaisuuksiansa. Sitten hän joikaa ja haukkuu, haukkuu ja joikaa, +sanoo väliin haukkumasanoja ja taas vähin "loikkaisee nunnuttamalla". +Niinpä toinen haukuskelee vanhaa vaipunutta porovarasta: + + -- Salkko on suuri porovaras ollut, + nun nun nun nun nun nuu. + Nyt on kyky loppunut, + nan nan nan nan nan naa, + ja porot pääsevät, + nun nun nun nun nun nuu, + rauhaan Salkolta, + nan nan nan nan nan naa. + +Ja lantalaispoikaa, joka vastoin vanhempain tahtoa kosiskelee +lapintyttöä, haukkuu tyttären isä: + + -- Kuoppalan Aukku, + nan nana nanna, + se Aatamin suhka, + lollo lo lollo, + se helvetin mukka, + nan nana nanna, + se hevosen nokka, + lollo lo lollo, + se unipeski, + nun nunu nunnu. + +Muotkatunturin vanhasta Jounin Niila-äijästä, joka aina aamuisin +köpsöttelee kotansa ovelle ilman laatua tarkastelemaan, joikaa +lappalainen pientä pilaa laskien: + + -- Jounin Niila vanhus, + Muotkatunturin hukka, + etelää nuuskii + ja kintuilleen laskee. + +Taitavat joikaajat päästelevät pitkiäkin muisteluksia, joissa on +sattuva nuotti sekä asiaa sisällyksessä. Niin saamme Kelo-Juunaasta +kuulla pitkän reippaan juotkun: + + -- Voi sen Kelo-Juunasta, + se se jo tienaili, luu luu, + toistakymmentä vuotta + Ouliina-vainaan Annia. + Na, kyllä se jo on rikastunut, + lollo loo loo, talla laa laa, + kyllä se jo itsekin on + vähän rikastunut, + ku lullu luu luu, + kun se on tullut Salkon Jussan tykö, + ku lullu luu luu. + Ei sillä ollut vaatetta päällä, + lollo loo loo, talla laa laa. + Nyt sillä pojalla on + seitsemänkymmentä poroa, + niin niin niin niin niin. + Kukapa sen olisi uskonut, + että Kulku-Miinan pojasta + semmoinen tuli, + ku luu luu lu lu, + laa laa laa la la. + Ei sitä ole koiraa + karvaan katsomista, + ko loll lo loo lo, + lalla la la, loo loko loo. + +Ottavat mestarit elämäkerran myös eläimistä, porosta ja poronvasasta, +hukasta, ahmasta, sääskestä, ja panevat niille sopivat nuotit. +Palkistuntureista, suurista jängistä ja ruijantulistakin tekevät +taitavat joikusepät nuotin ja rupeavat joikaamaan. Ruijanmeren +tuntureista päästelevät Koutokeinon lappalaiset komeita joikuja. +Enontekiön poromiehet lasketellessaan laajan, monilakisen ja +monikuruisen Ounastunturien ryhmän lukemattomia myötäleitä ja +vastaleita huikkailevat näkemyksiään ja kokemuksiaan: + + -- Voi Onnistunturia onnetonta![10] + Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, + loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. + Na, Pyhäkeroko siinä viel' oli? + Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, + loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. + Na, Haaravaarako siinä viel' oli? + Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, + loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. + Na, Kiekerökö siinä viel' oli? + Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, + loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. + Na, Rautuvaarako siinä viel' oli? + Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, + loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. + Na, Tappuriko siinä viel' oli? + Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, + loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. + Na, Pippakeroko siinä viel' oli? + Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, + loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. + Na, Outtakkako siinä viel' oli? + Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, + loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. + Na, Pahakuruko siinä viel' oli? + Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, + loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. + Voi Ounistunturia onnetonta! + Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, + loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. + +Mutta taitamattomien joikaaminen on melkein kuin vihollisen rallitusta: +ei siinä ole paljon sisältöä eikä nuotissa pykeitä. "Orjes-pojat", +Ruotsin lappalaiset, ovat paljon huonompia joikaamaan kuin Suomen +tunturimiehet ja koutokeinolaiset, ja muutenkin heidän joikaamisensa +on toisenlaista kuin muiden. Orjes-pojat joikaavat enemmän niinkuin +nokalta pehmeästi, nunnuttavat hyvin paljon, miltei aivan kokonaan, +pannen väliin jonkun sanan taikka vertauksen ja sitten taas nunnuttaen. +Mutta Suomen lappalaiset joikaavat kohta paremmin "teen" ja "peen" +päältä, terävästi ja kovasti. Suomen tunturimies onkin miltei terävämpi +ihminen kuin Orjes-poika. Maa kun on täällä viljaisempi ja jäkäläkentät +paremmat, järvissä suuria rasvaisia siikoja ja porot lihavia, niin +Suomen mies saa syödä väkevämpää ruokaa ja jaksaa sitten hyvin ja osaa +paremmin joiatakin kuin Orjes-poika. + +Jotkut sukkelat lapinäijät saattavat tekaista joikauksen itsestäänkin, +ottavat vain elämäkertansa taikka muut sattuvat sanat ja panevat +niihin oman erikoisen nuottinsa. Ja sitä sitten saattavat ruveta +muutkin joikaamaan. Niin tuli kerran "raameus" Romu-Mikkoon, niin että +hän joiaten rupesi kerskaamaan rikkaudellansa ja sai aikaan pitkän +"luettelemisjoikunsa": + + Ooppee Mikko Hetta, uusi talo, + ooppee Mikko Hetta, iso pirtti, + ooppee Mikko Hetta, iso aitta, + ooppee Mikko Hetta, hyvä maa, + ooppee Mikko Hetta, vanha muori, + ooppee Mikko Hetta, uusi navetta, + ooppee Mikko Hetta, seitsemän lehmää, + ooppee Mikko Hetta, uusi talli, + ooppee Mikko Hetta, nuori ori, + ooppee Mikko Hetta, kymmenen härkää, + ooppee Mikko Hetta, Lakso Riita, + ooppee Mikko Hetta, minun morsian. + +Kodassaan ei lappalainen joikaa, sillä seinien sisässä ei ääni lähde +hyvästi ulos eikä soi niin komeasti ja vapaasti kuin ulkoilmassa +ja korkeilla tuntureilla. Mutta pitkiä tunturimatkoja ajellessaan +lapinäijät aikansa kuluksi oikein juorottavat. Varsinkin tyyninä +pakkasöinä, kun kuu kumottaa taivaalla, tähdet vilkkuvat, ja tunturit +ja vuomat häämöttävät salaperäisinä, on hauskaa joikailla, ja +joikaaminen kuuluu silloin tunturimaissa hyvin kauniilta. Poronkin +on sitä hupaista kuulla, pikku nulkkaa kun ajetaan. Metsissä ja +tuntureilla porotokan mukana kulkiessaan myös paimenet aikansa +vietteeksi joikaavat ahkerasti. Ja häissä, kun on muutamia kertoja +annettu hyvät ryypyt, joiataan väliin, niin että senkun "yksi kahina +vain käy". Mutta Alattion markkinoilla ei anneta joikastaa. Sen on +Hukka-Salkkokin monta kertaa tullut kokemaan, sillä joka markkinoilla +ryypyt saatuaan on hän sitä yrittänyt ja aina joutunut putkaan.[11] +Mutta sitten markkinoilta palattaessa on kyllä saatu joiata, ja onkin +oikein miehissä joikastettu, niin että Ruijan tunturit ovat kaikuneet, +ja sudetkin lähimailta peloissaan kaikonneet syrjäpuoliin. + +Joskus käyvät Lapin joikaajat kilpailemaankin, kuka osaa "sepemmän" +nuotin ja kuka useamman muistaa. Niin kerran Näkkälän Jussan Anni ja +Proksin Pierran Elli rupesivat kilpailemaan ja joikasivat kaikista +ihmisistä, mitä vain muistivat, Hetan ja Koutokeinon lappalaisista ja +lantalaisista. Koutokeinossa syntynyt Jussan Anni oli sepempi joikaaja +ja muisti enemmän kuin Pierran Elli. + +Lapin joiku elää vieläkin. Puhumattakaan nuorista pojista ja +tyttäristä, jotka toisistaan joikailevat, on Lapissa vielä sellaisia +suruttomia vaareja, jotka kyllä uskaltavat joiata ja osaavat joikujen +kaikki pykeet laskea ja nostaa niinkuin pitääkin. Sellaisia äijiä on +Näkkälän reima Hukka-Salkko, joka joikailee vaikka pirtissäkin, niin +että uskovainen Romu-Mikko kauhistuu, laukkaa ulos ja huutaa ovelta, +että niinhän sinä ulvot kuin hukka. Ja Niila Tornensis Porojärven mailla +on mainio joikaamaan. Koutokeinossa on koko joukko joikumestareita: +Lassan Jaakko ja Kaarin-Pierran Pierra, Maaretan Mikko ja Maijan Aslak. +Matin Kleemetti-äijä on kauhea joikaamaan, tehden sitä talvikaudet +tuntureilla aivan myötäänsä, ja Pintän Niila on joikaamiseen +oikein seppä, vaikka ei "aa"-ta tunne. Jopa jotkut naisetkin ovat +mestarijoikaajia. Jounin Pierran Elli Lankoniemessä oli juovuksissa +ollessaan mahdoton joikaamaan, ja Tsiuttaan Elli Koutokeinossa on +oikein päämestari. Hän tekaisee nuotin kenestä hyvänsä, eikä tarvitse +eukon kauan miestä katsella, ennenkuin nuotti hänestä jo on valmis. + +Nuoret nykyiset joikastajat eivät ole enää sellaisia mestareita; +heidän laulunsa on vain lasten laulua eikä vanhojen jäkäläisten äijien +joikaamista. Niinkuin nuoren Marjonan Jussankin, joka kyllä yrittää +joikastella, mutta hänen joikunsa on kaikkein alkuperäisintä laatua, +lähennellen jo, ellei juuri tihulaisen rallitusta, niin ainakin pikku +pennun ulinaa. Ei osaa joikumestari muuta kuin: + + -- Vou vou vou vou vou vou, + vuv vuv vuv vuv vuv vuv. + +Ja jonkun sanan vain lykkää väliin siteeksi. + +Mutta ikälopuilla joikaaja-äijillä on Lapin vanha laulu ja nuotti +säilynyt veressä. He ovat sen perineet vanhoilta entisenä hyvänä +aikana, jolloin ei omien isien laulua vielä pidetty syntinä eikä +halveksittu. Eivätkä nämä äijät ole laulussaan koskaan huomanneet +mitään pahaa eikä synnillistä, kun eivät ole pahaa joianneet. Eivätkä +huomaa sitä nytkään. He joikaavat vieläkin, kun tuntureille pääsevät, +yhtä kirkkaasti kuin entiset "uskottomat" ukotkin, joikaavat niin +että tunturit kajahtelevat. Matin Kleemetti luultavasti joikaa +yhtä kauheasti vielä monta talvea. Ja Hukka-Salkkokin joikaa vaikka +Romu-Mikollekin hänen oman joikunsa, jopa hyväntuulisena naurahdellen +kuuntelee, kun joku laskettelee hänen omaa komeaa, reipasta joikuaan, +jossa kerrotaan, kuinka Salkko kolttahirvaallaan lasketti Ketomellan +törmää ylös. Kaikki muut raidon porot oikenivat törmässä, mutta +väkevä servakka vain veti, ja Salkko päästeli ohitse kaikkien muiden +ajomiesten. Tästä Salkon rennosta ajosta saatiin joiku: + + -- Nulpot kaikki jo selällään oli, + loko loo lo lo loko loo lo loo, + mutta kolttaservakka vain veti. + Ja Salkko kätteli ohi ajaessaan kaikkia + ja kauppaili turskia, + ja käsi vain heilui, + loko loo lo lo loo lo lo. + Ei ne härät hirttyneet, + vaikka kolttaservakka veti, + loko loo lo lo loo. + Ja Salkko meni pirttiin vain + ja joikaili + ja antoi ryyppyjä vielä + ja joikaili: + Salkko-äijä, loko loo lo lo loo, + lähtee ajamaan, lo loo, + ja ajaa yötä myöten Kittilään asti, + ja sivu Kittilänkin, loko loo lo lo loo. + Kyllä Salkolla vielä, lo loo, + on semmoinen servakka, lo loo, + että se yhtenä yönä, loko loo, + nulkkaa Kittilään asti, + loko loo loko loo lo lo loo. + +Paljon on kyllä Lapin laulu entisestään vaiennut. Varsinkin viimeisinä +vuosina, jolloin "espaanintauti" kamalana raivosi Lapissakin, moni +suruton rupesi tunnustamaan uskoa ja luopui synnillisistä menoistaan. +Koutokeinossakin useat vanhat äijät heittivät joikaamisen pois. + +Muita lauluja ei lappalainen helposti opi, omaan lauluunsa hän vain on +mestari. Sitä hän kyllä kykenee jutkuttamaan, ja sitä riittää hänellä +vaikka laulaisi vuorokauden yhteen menoon. Alku hänen laulussaan on, +mutta loppua ei tulekaan. Riittäähän sitä vaikka kuinka pitkälti, kun +väliin puhuu sanoja ja sitten taas joikaa ja nunnuttaa. + +Mutta ei lantalainenkaan puolestaan saata oikein lappalaisen tavalla +oppia joikaamaan. Sillä joikauksessa on "semmoista villi-ihmistä", ettei +siihen lannanmies koskaan voi oikein tavastua. + +Eikä joikauksen puustaimiakaan saata aina sanoa suomeksi, koska se on +niin kokonaan lappalaista hoitoa. + + + + +LAPIN SUURNOITIA + + +Jo vanhastaan on Lappi tunnettu noitien maaksi. Suomalaisetkin, +jotka itsekin olivat koko etevää tietäjäkansaa ja muualla suuressa +noitamaineessa, pitivät vasta Lappia oikeana tietäjien maana, ja +lapinnoitia kaikkien noitien noitina. Suomen suurimmat tietäjät +hakivatkin parhaimman mahtinsa aina Tuli-Lapista asti; mitä etemmäksi +he jaksoivat mennä, sitä mahdikkaampina he palasivat kotiin. Kaikkialla +saamme vieläkin kuulla kertomuksia vanhojen suurtietäjien Tuli-Lapissa +käynnistä, opinnoista siellä sekä huimasta noitakyydistä takaisin. + +Onkin entisaikaan, kun lappalainen vielä sai rauhassa erämaitaan +vaeltaa ja elää häiritsemättä omassa vanhassa uskossaan, Lapissa +ollut tietäjiä, kansansa kyvykkäimpiä miehiä, jotka kyllä saattoivat +antaa mahtia etelänkin tietäjille. Siellä eli suuria lovinoitiakin, +joilla oli sellainen merkillinen voima, että he voivat laulamalla ja +noitarumpua kumisuttamalla saattaa itsensä tainnostilaan ja maata +kuin kuollut ummuksissa pitkät ajat. Silloin heidän henkensä sekä +haltijansa laulun mukaan lähti vaeltamaan, mihin he vain tahtoivat. +Henki kulki joko linnussa -- monestikin mustassa korpissa -- kalassa, +porossa, tuulispäässä taikka missä tahansa, saattaen madella +käärmeessäkin. Noita antoi vain apulaiselleen sanat, joilla hänet +määräajan kuluttua oli herätettävä henkiin, sillä oli muistettava +kutsua noidan henki sieltä, mihin hän oli sen kätkenyt. Itse ei noita +voinut päästä takaisin tainnostilastaan, vaan makasi kuin kuollut +"louhessa". Siihen hän ikuisesti jäikin, eikä henki enää palannut +takaisin, jos vain jokukaan meni häntä liikuttamaan, tai ellei +apulainen tai joku toinen henkilö häntä oikeilla sanoilla vapauttanut +lovestaan. Niin muuankin noita sai maata kätkössään viisikymmentä +vuotta, ennenkuin apulaispoika muisti sanoa isänsä antamat päästösanat. +Vieläkin silloin noitaäijän henki palasi, mutta nuhteli: + +-- Voi, poikaseni, mahoit sanoa viittäkymmentä vuotta ennen! Nyt on jo + + kasvanut kuusi kulmaluille. + katajapensas parran päälle. + Ei ole enää helppo nousta ylös. + +Ja äijän ääni vaipui siihen, ja koko ukko pemahti pölyksi. + +Tällaiseen loveen menoon ei tarvittu vihollisen voimaa, sillä se ei +ollut mitään pirun palvelusta. Joka ihmisellä on hänen oma haltijansa, +vaikka hän ei tavallisesti tiedä siitä mitään. Mutta suurilla +lovinoidilla oli salainen viisaus ja voima, niin että he voivat panna +haltijansa palvelemaan isäntäänsä, pitämään hänen puoltansa ja +kulkemaan hänen henkensä mukana. Samoin he saattoivat ottaa toiseltakin +ihmiseltä hänen haltijansa, jopa viedä hänen "suojuvansakin" +eli varjonsa, niin ettei ihmisestä päiväpaisteessakaan syntynyt +minkäänlaista kuvahaista. + +Ounasjoen länsirannalla, Levitunturien takana, Taalovaaran laidassa +on synkässä metsässä vanha nurmettunut kenttä, jonka sammaltuneille +kiviraunioille jo vankat puut ovat kasvaneet. Se on Torajaisenautio, +Kittilän suuren tietäjän muinainen asuntopaikka, ja jo ristimättömän +lapin aikana sanotaan Torajaisen siinä pitäneen kotaa. + +Siihen aikaan ei ollut vielä poroja Kittilän mailla, ja kaikki +villipeuratkin olivat kiveliöistä kadonneet; luultavasti olivat Inarin +noidat vetäneet ne omaan maahansa. Silloin Torajainen, Kittilän +noita, päätti ottaa selvän, mihin peurat olivat hävinneet. Hän, vanha +lovinoita, lauloi itsensä louheen, lensi Lapin tunturit ja jängät aina +Inariin asti ja huomasi, että + + -- Inarainen, reinajalka, + on vienyt viljan meijän maasta. + Kitka, kitka Kittilästä + vääräsäären väkivaltaa + sotahan nyt haastaa, + ilman armon anelematta, + ilman rauhan rakentamatta. + +Torajainen piiloutui pilkkukuonoisen peuravaatimen pikkukynnen alle +ja ruukalti Ivalojoelle, joka oli Inarinmaan ja Kittilänmaan rajana, +kutsui sinne kaikki Inarin peurat ja lähti sitten ohjaamaan niitä +Kittilää kohden. Ja kuin pilvenä tuli peuralauma erämaiden halki aina +Ounasjoelle asti, Torajaisen asennolle, laskeutui jokeen ja rupesi +nousemaan vastaista törmää ylös. + +Mutta Inarissa, oikeassa noitien maassa, asui silloin myöskin +suurnoita, Tierna, "Inarin iso noita", jolle haltija heti antoi asiasta +tiedon. Hän huudahti: + + -- Torajainen, stuorra noita, + vei meijän maasta viljan kaikki, + kaikki ketut, kaikki saukot, + kalat kaikki kaivoistakin, + voia voia voia naa! + Kiskoo, kiskoo kittiläinen + Inarin härkää reimasäärtä, + voia voia voia naa! + +Laulautui hänkin loveen, meni valkkovaatimen takajalkaan ja lähti +joukkoineen rukattamaan Torajaisen jälkeen. Juuri kun Torajainen +tokkineen oli nousemassa Ounasjoen törmää, tohahti niinkuin tuuli +tunturista, tuli viheltäen, vonkuen ja puita repien, ja iski +peuralaumaan. + +-- Ammu valkkovaainta! huusi Torajainen pojalleen, joka jousineen oli +törmällä. + +-- Heittäkää pilkkukuono-vaain kiinni! komensi Tierna joukkoaan ja +syöksyi jokeen, ettei jousimies ennättänyt ampua. + +Inarin miehet heittivät pilkkukuono-vaatimen kiinni, ja Torajaisen +täytyi tulla esiin sen pikkukynnen alta. Mutta hän sieppasi heti pojan +jousen ja ampui itse valkkovaadinta, niin että Tiernankin täytyi tulla +piilostaan pois. + +Tuli siinä suurnoidille tora ja tappelu, mutta ei kumpikaan voinut +toistaan masentaa. Viimein täytyi äijäin sopia, niin että viljaa ja +eloa pitää olla kummassakin maassa, molemmin puolin rajaa, Ja niin +lähti Inarin iso noita kuljettamaan omaa osaansa takaisin tunturien +taakse, ja Torajaisen törmälle jäänyt osa pysyi Kittilässä. Siitä +lähtien oli taas peuroja sekä Kittilässä että Inarissa, ja opittiin +niistä sitten kesyttämään poroeloa. + +Mutta siinä paikassa, missä peurat nousivat maalle, Torajaisenaution +lähellä, on vieläkin Ounasjoen törmässä syvä kuru, Torajaisenautto, +joka rannasta mutkitellen nousee kankaalle Taalovaaraa kohden, ja sen +pohjoispuolella on pienempi kuru, mistä Tiernan tokka painui takaisin +Ounasjokeen. + +Kittilässä Kuivasalmenjärven koillisrannalla, Päiviönkentällä, asui +muinaisina aikoina Päiviö, Kittilän sydänmaiden ensimmäinen asukas, +jonka sukua nykyisetkin Lapin lukuisat Päiviöt ovat.[12] Päiviökin +oli noita, jopa oikein "hirmuinen" lovinoita, joka sivakkapuolella +saattoi laskea Kellostapulinkin vaaran huipulta, huimaavan korkeasta +ja jyrkästä rinnesyöksystä alas Ounasjokeen, niin ettei edes +rasvakuppikaan, jonka hän oli asettanut päälaelleen, pudonnut eikä +läikähtänyt yli laidan. + +Monia suuria ja merkillisiä töitä teki Päiviö, kävi Ruotsissakin +majavanhaustalla parantamassa kuninkaantyttären. Ja vihavenäläisiä hän +monet kerrat saattoi noitakonsteilla surmilleen. Osuivat vainolaiset +kerran Päiviön asennollekin. + +-- Kylläpä Karjalan perkele nyt puohkii, arveli Päiviö. + +Vihavenäläiset ottivat Päiviön rengin ja lähtivät viemään joukossaan. +Renki pyyteli Päiviötä: + +-- Nakkaa, isäntä rakas, sanaparilla perääni! + +-- Mene jalkoihis vain! sanoi Päiviö. + +Mutta kun viholliset pääsivät erämaihin, loitsi Päiviö ketun edellä +juoksemaan, ja sitä lähtivät he koko joukolla ajamaan, jättäen vain +yhden miehen vartioimaan vankia. Silloin juoksi poro metsästä, +työnsi päänsä rengin haaroihin ja laukotti hänet selässään Päiviön +asennolle. Ketun ajajat lopulta väsyivät ja eksyivät korpiin. Toisen +kerran pani Päiviö poikansa luotsimaan vihollista metsien takaiseen +lappalais-sijtaan ja toimitti metsään poronvasan juoksemaan edellä. +Sitä taas nälkäinen joukko rupesi lennättämään, mutta vasa laukkasi +metsiä ristiin, rastiin ja eksytti ajajansa selkosille, jolloin viimein +Päiviön poika yht'äkkiä hypähti vasan selkään ja ratsasti sillä +tiehensä. Oli taas sitten Päiviö itse vainolaisia soutamassa järven +ylitse ja mentiin saareen levähtämään. Siellä loitsi ukko kaksi oravaa +laukkaamaan pitkin saarta. Vainolaiset kävivät oravia ahdistelemaan ja +kun saivat ne kiinni, rupesivat niistä keskenään tappelemaan. Sillä +aikaa lykkeli Päiviö huomaamatta kaikki veneet vesille ja nosti tuulen +ajamaan ne järvenselälle. Tuli siitä joukolle hätä, mutta Päiviö loitsi +pikku aluksen metson peräkumppiluusta ja tarjoutui noutamaan veneet. +Metson peräkumpilla istuen ja käsillään meloen souteli Päiviö järvelle +ja heitti vihavenäläiset saareen. + +Tapahtui kerran, ettei lohi enää noussutkaan Kittilän jokiin, vaikka +se ennen oli kaiket kesät suurina joukkoina molskehtien kohonnut +kaukaisimpiinkin korpivesiin. Silloin Päiviö lähti ottamaan selkoa, +mikä oli lopettanut lohennousun. Meni noita louheen, piiloutui säynäjän +suolenmutkaan ja lähti laskemaan jokea aina Keminsuulle asti. Huomasi +Päiviö silloin, että jokivarrelle pitkin matkaa oli asettunut uutta +kansaa ja että monet koskipaikat oli seivästetty aivan umpeen, joten +nousulohet puuttuivat satimiin. Äkämyksissään Päiviö pirstoi kaikki +kalapadot ja ui sitten takaisin kaukaiseen kotiinsa. + +Ja taas pääsi lohi nousemaan Päiviönkin vesiin. + +Mutta sillä aikaa kuin Päiviö oli lohennoutomatkalla alhaalla, tuli +Kittilän Lonnakossa asuva Haikara-noita hänen emäntäänsä tappamaan, +Haikara kun oli vihoissaan Päiviölle. Akka oli rannassa venettä +tervaamassa, kun Haikara tuli muka kyselemään kuivia kaloja +ostaaksensa, mutta noitamiehen akka arvasi kyllä Haikaran aikomukset. +Ruvettiin mittaamaan kaloja. Haikara nuuski niitä ja sanoi ilkeästi: + +-- Ku kuivaa, se kuivaa. + +-- Ku tuoresta, se tuoresta, akka vain ärähti. + +Haikara rupesi katselemaan vahvaa keppiään. Silloin karjaisi noidan +akka: + +-- Musta metto, nosta sie päätäski! + +Ja sen sanan päälle lensi Haikara keskelle järveä, niin että jämähti, +ja virta kuljetti ukon alas Loukisjokea Ounaaseen ja sitten Ounasta +aina Kuusajoen suulle, jossa hän tarttui kuin märkä raasu suureen +Haikarankiveen, keskelle jokea. Siinä roikkui noita pitkät ajat, +kunnes kesätulva nousi ja työnsi hänet Molkojoen suun alapuolelle, +Molkokönkään alle, Haikarankariin, johon taas jäi virumaan. Vasta +syksyllä tuohustajat pimeänä yönä löysivät äijänraadon ja raahasivat +rantanuotiolleen. Siinä kalamiehet katselivat kamalaa löytöään, +tunsivat ukon ja arvelivat, että onkohan Lapin noitaraasu taas ollut + + -- Hauen suolen soikelossa, + kolmannessa koikelossa. + +Ja sinnehän noita olikin henkensä piilottanut, hauen mustan unimaksan +alle, ja siitä heräsi heti henkiin, kun sai kuulla päästävät sanat. +Hepokalliolle, neljänneksen ylöskäsin, pyysi noita hänet saattamaan, +koska siellä häntä kyllä kyyti odottaa. Sinne ukko kannettiin, ja +siellä hän lauloi itselleen komean hevosen, hyppäsi selkään ja laukotti +Alakylään, Ylitalon noidan, Pötys-Klaavun luokse. + +Pötys-Klaavua rupesi Haikara nyt houkuttelemaan apulaisekseen, +että käytäisiin yhdessä Päiviön kimppuun. Mutta ei rohjennut +lannannoita, vaikka oli suuri noita hänkin ja oli monta kertaa ajellut +näkymättömällä kyydillä, lähteä lapinnoitaa vastaan. Eikä uskaltanut +Haikarakaan yksinään, palasi vain nolona Lonnakkoonsa ja koetti elää +sovinnossa Päiviön kanssa. + +Kävi suuri Päiviö-noita toisenkin kerran Keminsuulla, matkaten taaskin +kalana taipaleensa. Hän oli kuullut huhuja uudesta opista ja uudesta +jumalasta, joka oli niin mahtava, että uskalsi ruveta taistelemaan +lappalaisten suuria jumalia vastaan ja hävittämään heidän pyhiä +paikkojaan. Vastaan noita soti alussa uutta uskoa, mutta sitten +vanhana, kun Sodankylään tuli ristinjumalan pappi, antoi hän kastaa +itsensä. + +Mutta vanhan noitavoimansa Päiviö siinä kaupassa menetti. Ei voinut hän +enää loveenkaan laulautua. + + -- Risti minut rikkoi, + papinkaste painoi! + +valitteli hän muistellessaan kadotettua kykyänsä. + +Asui sitten Kittilän kirkonkylän ensimmäisinä eläjinä kaksi suurnoitaa, +Pietula ja Hannula, jotka aina olivat keskenään sotajalalla. Hannula +pani Pietulan karjan metsänpeittoon, Pietula kostoksi noitui Hannulan +äijän sonnina maata möyrimään; Hannula nosti käärmeen Pietulaan, +Pietula pani karhun Hannulan kantapäille. Ja kaikenlaista muuta kiusaa +äijät toisilleen keksivät. + +Pietula mahtoi mennä louheenkin ja kalana vesiä matkata, ja Hannula +saattoi suurena lentonoitana kulkea tuulispuuskissa. Mutta kerran +Pietula laski lohena Ounasjokea, joutui pyydykseen ja menetti +pyrstönsä, ja siitä lähtien on Pietulassa ollut jalkavaivaisia. +Hullusti kävi Hannulankin lentomahdille. Äijä meni kerran Pietulaan, +ja Kitti-emäntä, lapinlähtöinen akka, nappasi äkkiarvaamatta +lammasraudoilla äijän otsatukasta suuren tukon. Ei ennättänyt Hannula +muuta kuin karjaista: + +-- Kitko! + +Ja otsatupsu oli maassa. Eikä sen perästä äijä enää päässyt lentämään. + +Sirkan kylässä asui ennen Konttinen, Kittilän viimeisiä suurtietäjiä, +Sirkan ensimmäisen asukkaan, Konttis-raukan jälkeläisiä. Lappalaisten +ikivanhoilla pyhillä mailla, kahden tunturin välissä, kauniin +Immeljärven rannalla, monet ajat asunut lantalaissuku oli lantalaiseen +tietäjämahtiinsa saanut lappalaistakin voimaa. Konttis-raukkakin oli +ollut semmoinen tietäjä, että oli muuripadalla soudellut Immeljärvellä. + +Konttinen oli myöhemmän ajan tietäjiä, kun jo uusi usko oli ennättänyt +Lappiinkin ja kirkko saatu Sodankylään, jossa jo pappikin ja +vallesmanni asuivat. Lapinkorpien kansalle oli annettu ankara määräys, +että jokaisena rukouspyhänä piti joka ainoasta erämaan asunnosta olla +ainakin joku ihminen kirkossa. Vaatipa "Punakorva" pappi vielä, että +heinäajan rukouspäivänä kansan piti jo lauantaiksi saapua kirkolle ja +yksissä miehin niittää pappilan jokirantaniitty. + +Sodankylän kirkolle täytyi Konttisenkin mennä, ja Salmen äijän kanssa +yhdessä he tekivät pitkän matkansa. Heti pantiin ukot niittämään, +vaikka oli kova helle, Marjatan sunnuntain aatto. + +Pistipä muuan niittymies, joka oli kyllästynyt Punakorvan +lauantaityöhön, heinät tuleen, ja rätisten lensi liekki pitkin kuivaa +luokoa. Mutta silloin Konttis-ukko lähti astelemaan poikki luovon ja +siihen tuli tyrehtyi. + +Punakorvakin sai kuulla tämän noidantyön, ja illalla, kun äijät tulivat +rippikirjoitukseen, kysyi hän Konttiselta: + +-- Milläs voimalla se Konttisen vaari valkean sammutti? + +-- Ei ole mulla mitään voimaa. Sanoin vain: Isä ja Poika hallikhon +valkeaisen, ja siihen se loppui. + +Eikä pappikaan siihen mitään mahtanut, kirjoitti vain ukot ripille. +Mutta ulos tultaessa kysäisi Salmen ukko Konttiselta: + +-- Ekkö sie tee mitään, kun pappi niin sanoi? + +-- Mitäs mie, kun ei ole hammasta, murahti Konttinen vain. + +Syksyllä, tuomiosunnuntaina, tuli pappi Kittilän Kaukosen kylään +saarna- ja palkankantomatkalle. Kaukosessa oli silloin pieni kirkko, +käräjätupa ja markkinapaikka, "Holmanlinnaksi" sanottu, ja sinne taas +piti Kittilän kansan saapua joka talosta sakon uhalla. Punakorva tuli +jo lauantaina Kaukoseen, istui asuntotalossaan ja tiedusteli, ketä on +tullut kirkolle, onko tultu sieltä ja sieltä. Jo viimein kysyi: + +-- Onko Salmen äijä tullut? Onko tullut Konttisen vaari? + +-- Ei ole näkynyt vielä, sanottiin. + +-- Kun tulevat, niin käskekää puheelleni, varasi pappi. + +Ja kun ukot tulivat, vietiin heidät heti papin luokse. + +-- Kuinkas olet voinut? kysyi Punakorva Konttiselta. + +-- Hyvästi on voitu! Kuinkas kirkkoherra on voinut? Pappi vastasi. + +-- Hyvästi kyllä! Mutta on tullut kummallinen vahinko. Muiden porot +löytyivät, mutta minun porojani ei löydy. Enkä tiedä, mihinkä ne ovat +joutuneet. + +-- Vai niin, vai niin! + +Antoi pappi äijille ryypyt. Konttis-ukko nakkasi ryypyn ja tuumiskeli: + +-- Vai niin, vai niin! + +Kaatoi pappi toisen ryypyn ukoille. Kontinen katsahti pikariinsa, +heitti suuhunsa ja tuumiskeli: + +-- Vai niin, vai niin! + +Kolmannenkin ryypyn pappi tarjosi. Konttinen katseli pikarinsa lävitse +pitkän aikaa ja puheli: + +-- Kyllä pappi poronsa löytää... ei ne ole kaukana... tuossa ne on +kaikki yhessä... järven rannalla rytiä pieksävät... kaunis männikkö on +eteläpuolella... kellovaatimella on valkea vasa. + +Ja sieltä porot löytyivätkin. Lähellä kotia, järven rannassa, vain +petäjikön vierellä pieksivät rytiä, ja kellovaatimella oli valkea vasa. + +Olivat ukot taas kerran Sodankylän kirkolla, ja sattui silloin +Punakorvan luona olemaan vallesmannikin, Matliini,[13] joka oli kuullut +Konttisen mahdista. Rupesi vallesmanni ukkoa pilkkailemaan: + +-- Kun sie et anna minulle mitään, ahmaa, kettua, vaikka karhuakin? + +-- Onko se minun vallassani antaa? murahti Konttinen. + +-- No, kun sie olet papillekin porot toimittanut, vallesmanni ilvehti. + +Äijä ei sanonut mitään. Palatessa Salmi taas kysyi: + +-- Ekkö sie mitä sille tee, kun se noin pilkkaa? + +-- Mitäs mie, kun ei ole hammasta, ukko vain urahti. + +Palasipa sitten Matliini kerran Kyläjärveltä kalasta ja asteli +Lintuselkää pitkin jo lähellä kirkonkylää. Tuli vastaan karhu, +suuri ruskea metsänotus. Vallesmanni säikähti, niin että laukkasi +metsään ja pökerryksissään juoksi siellä eksyksissä sinne tänne kolme +vuorokautta, kunnes viimein lehmikarjan mukana osui Sattasen kylään, +penikulman päähän kirkolta. Arvasi siitä vallesmanni, että siinä oli nyt +Konttis-vaarin karhu, vaikka ei hänessä ollut miestä ottamaan. Eikä hän +enää toista kertaa ruvennut Konttis-äijää pilkkaamaan. + +Yhdessä köpöttelivät Konttisen vaari ja Salmen äijä metsälläkin, +makasivat nuotiolla yönsä ja taas painuivat salolle. Loppui kerran +äijiltä ruoka, ja nälissään he asettuivat yötulille. Lähti siitä +Konttisen vaari vielä etsimään, eikö mitään syötävää metsä antaisi, ja +palasi pian takaisin mukanaan karhun sisuskalut, jotka kyllä riittivät +sekä iltakeitoksi että aamuateriaksi. Seuraavana vuonna olivat äijät +taas samoilla mailla eräretkellä ja kaatoivat suuren karhun. Mutta +kun se nyljettiin ja avattiin, huomattiin, ettei sillä ollutkaan +sisuskaluja. + +Missä ovat sisuskalut ja keppoiset? ihmetteli Salmen äijä. + +-- No, ekkö sie muista? Viime vuonnahan me täällä nälissämme ne jo +syötiin, sanoi Konttisen vaari. + +Oli toinenkin Konttis-niminen noita, Konttis-Hannu, jonka sanotaan +asuneen Sodankylässä ja olleen tuhkalappalaista syntyperää. Hän oli +suuri lovinoita ja saattoi mennä louheenkin. Ruijanmerellä äijä usein +kulki lovessa ollessaan. Mättäälle istahti ukko, kun louheen aikoi, ja +unimielissään hyreksi: + + -- Minun mieleni, minun mieleni + tekee Norjahan. + Nouse nyt luontoni louhikosta, + haltiani havon alta, + joka mulle joutuin johdattaapi, + tien toisen toimittaapi. + +Sitten alkoi äijä laulaa lapiksi: + + -- Kost muu herkka? + Kost muu lautsi? + Kost muu kierris? + Kost muu karppu? + Kost muu kahper? + Kost muu rahpuk? + Kost muu aksu? + Kost muu niihpe?[14] + +Jo näki äijä Ruijanmeren komeasti läikehtivän ja hyräili hyvillä mielin: + + -- Meres aaltuu, + meres aaltuu laikutalla![15] + +Sitten hän yht'äkkiä huudahti: + + -- Kost muu stuorra kuölli, + johka muu valdda![16] + +Sen jälkeen tupsahti ukko tainnoksiin mättään viereen, ja hänen +henkensä lähti matkaamaan kaukaiselle Ruijanmerelle. + +Samoinkuin Inarin ja Kittilän noidat riitelivät keskenään poroelosta +sekä metsän ja veden viljasta, samoista seikoista olivat Muonion ja +Enontekiön noidatkin sotajalalla. Tunturien ylitse he hyökkäilivät +toistensa alueille tuhoa tekemään, jopa toistensa kimppuunkin. Milloin +he laukkasivat valkkohärkinä eloa ryöstämään, milloin lähettivät +haltijansa kiukkuisina koirina tulen kanssa oikein hengen päälle +käymään. Niin lähetti Ounastunturin noita, joka asui marastoissa +Ounastunturin pohjoisnokalla, haltijansa muoniolaista Taipaleen noitaa +tappamaan, ja ne laukkasivat kahtena koirana pitkin tunturipolkua, ja +tuli vain leiskui niiden välissä. + +-- Nyt se on pannut hengen päälle käymään! sanoi Taipaleen noita +ja lähetti vastaan väkevämmät haltijat, jotka kävivät Hetan noidan +haltijain kimppuun, niin että niiden täytyi pyörtää takaisin. Ja ne +palasivatkin kirveinä ja hävittivät isäntänsä. + +Mutta kun sitten kirkonoppi pääsi Lapissa valtaansa ja papit rupesivat +siellä vaikuttamaan, tuli monelle Lapin vanhalle suurnoidalle +surullinen loppu. He koettivat kyllä säilyttää vanhaa uskoansa, +sotia uuden opin julistajia vastaan ja ehkäistä heidän toimintaansa, +mutta lopulta pääsi pappi voitolle. Kaukosen kinkereillä kerran +Sodankylän pappi ilmoitti kansalle, että hänen pitää kohta lähteä +"papin eksaamiin", ja pyysi hän sentähden seurakunnan esirukousta, +jotta eksaami hyvin onnistuisi. Mutta kinkerituvan nurkassa istui +pari Kittilän noitaa, Haikara ja Pötys-Klaavu, ja Pötys-Klaavu sanoi +Haikaralle: + +-- Rikheit' perkelhet sekottakhon! + +Ja semmoinen voima oli noidan sanoilla, että pappi oli niin hulluna +eksaamissa, ettei osannut kerrassaan mitään. + +Pötys-äijän sanat kerrottiin papille, ja kun hän sitten tuli toisen +kerran Kaukoseen saarnaamaan ja kinkereitä pitämään, jyräytti hän: + +-- Onko niitä perkeleen apostoleita täällä paljonkin? + +-- Eipä niitä, hyvä herra, täällä enää ole, vastasi Pötys-Klaavu, joka +silloinkin sattui olemaan paikalla. + +-- Minä näen, että sinäkin olet yksi niitä! huusi pappi. Jos ette tee +parannusta siksi, kun minä taas tulen, niin annan teidät perkeleen +haltuun ja kiroan teidät Herran, minun Jumalani, nimeen! + +Ja niin kovat olivat papin sanat, että kun hän taas tuli Kaukoseen, +oli Kittilässä kuollut monta suurta noitaa. Siinä olivat menneet +Pötys-Klaavu ja Haikarakin. + +Surmilleen joutuivat Sodankylän noidatkin. Oli heitä muuanna +juhannuksena koko joukko kuulemassa Horkkus-papin saamaa. Väkevästi +pauhasi Horkkus, ankarasti kirosi noidat ja tuomitsi heidät Herransa +nimessä helvetin tuliseen järveen. Kauhistuneena kuunteli kansa +pappinsa pauhaamista ja kauhtuen katseli vanhoja tietäjiänsä, jotka +siellä täällä muiden joukossa istuivat. Ja noidat huomasivat aikansa +loppuneen, hiipivät pois kirkosta ja menivät kaikin yöllä kirkkorantaan +Kitisenjoelle, lauloivat siellä kesäyön auringon valossa yhteisen +suuren lovijoikunsa, lauloivat sen päästösanoitta. Ja seuraavana aamuna +löydettiin jokirannasta kuolleena seitsemän noitaa. Jalat vedessä +äijä-raukat rannalla makasivat, joukossa Konttis-Hannukin, Ruijanmeren +suuri kulkija. + +Meni Sodankylän pappi Inariinkin, jossa ne kaikkein pahimmat noidat +asuivat, ja pauhasi sielläkin: + +-- Jos ette lakkaa noituudestanne ja pahaa tekemästä toisillenne ja +kristikansalle, niin minä annan teidät kaikki perkeleen haltuun! + +Mutta noidat eivät totelleet Horkkuksen sanaa, vaan pysyivät entisessä +menossansa. Niinpä tapahtuikin, että kun Horkkus taas toisena vuonna +tuli Inariin, sai hän haudata kolmekymmentä Inarin suurnoitaa. + +Sillä papille, kun hän on seurakunnan sielunpaimen, on annettu +sellainen voima, että hän saattaa antaa noidat perkeleen haltuun. + + + + +LOMA-TUOKKO + + +Lapin suuret lovinoidat ovat tehneet tehtävänsä ja menneet kaiken +maailman tietä. Toisten kävi niinkuin Päiviönkin, että "risti +heidät rikkoi ja papinkaste painoi", mutta toiset taas pysyivät +itsepintaisesti omassa vanhassa uskossaan, ja silloin uuden opin +julistaja antoi heidät rienaajan haltuun sekä tuomitsi iankaikkiseen +kadotukseen, sillä "noitain ja noitain noiduttajain ei pidä Jumalan +valtakuntaa perimän." Eikä ollut Lapin vanhoilla tietäjillä puolellaan +muita kuin omat vanhat erämaa-jumalansa ja isienaikaiset kiviseitansa, +jotka nekin oli kirottu ja julistettu lainturvattomiksi. Kansakin, +heidän entinen metsäväkensä, oli heidät hylännyt ja oli julkisuudessa +heitä vastaan ja uuden uskon tunnustajana, vaikka syvimmässä +sydämessään pysyikin vanhan uskon pohjalla. + +Niin täytyi hylättyjen ja vainottujen vanhan uskon mahtimiesten väistyä +vahvemman vallan tieltä. Ja "raukoiksi" nimittää nykyinen kristikansa +heitä, niinkuin muitakin ihmisparkoja, joiden se varmasti uskoo +perineen onnettoman tulevaisuuden. + +Mutta eivät nämä vanhat ukko-"raukat", niin säälittävä kuin heidän +tämänilmainen kohtalonsa olikin, sittenkään raukkoina kadonneet +jäljettömiin. Se tuhatvuotinen pohja, jolla he olivat seisoneet, oli +siksi vankka, ettei se suinkaan heidän mukanaan murtunut. Heidän +kanssaan ei kadonnut entisten isien henki, mikä erämaissa oli elänyt +polvi polvelta. Vanhojen ukkojen usko kulki syvimpänä pohjavirtana +edelleenkin tunturien kansassa, ja edesmenneitten lovinoita-raukkojen +veri meni perintönä jälkeläisiin pojalta pojalle. + +Niin että vielä näinä päivinäkin, satoja vuosia lentävien lovinoitien +jälkeen, elää tietäjiä Tuli-Lapissa, ja erämaa uskoo heidän mahtiinsa +ja tarvitsee heidän taitoansa. Eivät kyllä nykyiset mahtajat enää +kyhöydy louheen menemään, eivätkä matkustamaan hauen eikä säynäjänsuolen +soikeloissa, mutta tuulispuuskissa, kun ne oikein näverinkierrossa +viehkuroiden mennä rymistävät, tietää vanhakansa vieläkin noidan hengen +vaeltavan. Noidanpuuskaksi vanhat sellaista viehkuroijaa sanovat, ja sen +lähestyessä lennättävät siihen puukkonsa ja ärjäisevät: + + -- Tästä halki! + Puske puita, mäijytä mäntyjä, + mutta älä minuun koske! + Mene ilmaan, piru, + siell' on sulla lentosija! + +Ja rauta sekä luonnokas sana tekevät sen, että tuiminkin tuulispuuska +pyöräyttää kyynäspäämutkan ja väistyy kristittyä ihmistä. + +Sellaisia lapinnoitien jälkeläisiä elää vielä muuan Kittilässäkin, +nimittäin Tuomas Lomajärvi, "Loma-Tuokko", koko pitäjän parhain +tietäjämies, 80-vuotias äijänkäpsä. + +Oikean ympäristön on tietäjäukko elinpaikakseen valinnutkin: Lomajärven +kaukaisen sydänmaan Sodankylän rajoilta, viisi, kuusi penikulmaa +Kittilän kirkolta, kaikkein syrjäisimmän, karuimman ja kaikkein +yksinäisimmän perukan koko pitäjästä. Joka puolelta ympäröivät ukon +pientä asuinjärveä alastomat tunturit, rakkalakiset korkeat vaarat +ja suunnattomat metsät. Ypöyksinään on järven karulla rantalaakealla +äijän erämaatalo, kaksi pientä pirttirakennusta, navettahoito, muutamia +aittoja rannalla sekä latoja siellä täällä kentällä. Ja keskellä +pihamaata on tulisija, missä kesäisin keittäminen toimitetaan. + +Vanhan, aina Korkalosta, Kyrön kylän takaa, Enontekiön rajoilta +noudetun eukkonsa kanssa asustaa Loma-Tuokko kaksin vain vanhassa +pienessä matalassa pirttirähjässään. Toisessa, uudemmassa +rakennuksessa pihamaan järven puolisella laidalla, elää ukon poika +perheineen, hoitaen koko taloa ja järven rantamaita. Ukko ja akka +vain elelevät ilman aikojaan, elättävät muuatta lehmää ja lammasta, +ja niille kesäisin kaluavat heiniä jängiltä ja järven kuivilta +rantatöyriltä. + +Karjaan täällä täytyykin elääkseen turvautua sekä Lapin ikivanhaan +eloon, porotokkaan, joka kasvaa kankaillakin eikä pelkää pakkasta. +Karu ranta ei juuri ole pellon viljan kasvupaikaksi aiottu. Joku +pieni perunatilkku on vain saatu muokatuksi pirtin seinävierustalle, +parimetrinen naurisaitaus kentälle sekä pirtinlattian laajuinen +ohratilkkare oman konnun maistimiksi. Sen suurempaa alaa ei etelän +elo ole jaksanut valloittaa Lomajärven karussa erämaassa. Täällä on +isännänohjakset metsän käsissä, ja se on ankara isäntä. Säälimättä se +pakottaa yksinäisen alustalaisensa mukautumaan tahtoonsa eikä salli +hänen paljoakaan noudattaa omia mielitekojaan. Leipää se ei raatajalle +kasvata, vaan saa metsän asukas tottua lappalaiseen tapaan syömään +lehmänantinsa ja lihakeittonsa leivättä. + +Neljäkymmentä vuotta takaperin, kun Loma-Tuokko tähän korpeen koteusi, + + -- Ei täällä juossut jumalanvilja, + eikä käynyt karjankynsi + kuuna ilmoissa ikänä. + +Metsän pedot, karhut, sudet, ahmat ja ketut ovat täällä vieläkin +lähimpinä naapureina, sillä talo on monien neljänneksien päässä +kaikista ihmis-asunnoista -- Herra-Hannun, karhuntappajan, talolle, +likeisimpään naapuriin, tulee toista penikulmaa. Ahkerammin astelee +kiveliön palkalta metsän nelijalkainen asukas kuin kylän kansa, ja +miltei useammin käy korven kontio katsastelemassa valtakuntaansa +asettuneen erämaan äijän aidantauksia, kuin vierailee täällä joku +kyliltä saapunut ihmissukulainen. Ja vuotuisen metsäveronsa muistaa +korvenisäntä aina joka kesä ottaa talon karjasta. + +Penikulman päässä pohjoisessa kohoaa Porkosen tunturi, jonka korkeimman +huipun, "Valkoisen-Isän", juurella ennen muinoin, neljä miespolvea +takaperin, Kelontekemän Lassilan ensimmäinen äijä ja valkoinen +karhu, jota ei kukaan ollut voittanut, tappelivat henkensä edestä, +kuolema kummallakin silmien edessä. Ja kumpainenkin toimittivat +toisensa taisteluttomille maille: vierekkäin löydettiin äijät kuusen +juurelta, kylän äijä päänahka kuoraistuna ja tunturin "Valkoinen-Isä" +vatsa viillettynä auki. -- Parin, kolmen neljänneksen päässä on +Silmänpaistamalaki, jonka rinteillä ennen vanhaan lapin pikku tyttö +näki pensaikosta kiiluvan kummannäköisen metsänsilmän ja sanoi +isälleen: "Silmä paistaa, silmä paistaa." Ukko pinkaisi terävän +nuolensa kiiluvaiseen ja kiskoi sitten ryteiköstä esille suuren karhun. + +Lapin saloa olikin Lomajärven erämaa ennen muinoin. Täällähän +ikivanhoina aikoina tietäjöi Riimin Niila, täällä kierteli sitten vanha +Riimi suurine tytärparvineen ja taas myöhemmin juti poroineen Vasaran +Niklaavu, kunnes Porkosen juurella juti toisille ilmoille. + +Samaa Lapin saloa on tämä seutu vieläkin, täällä on jäljellä vielä +entisten lappalaisten kotasijoja ja hautapaikkoja, Riimintievat ja +Rumanauttonkummun haudat, ja vanhanlapin henki asuu kaikkialla. Mökin +vanha äijä on kuin ilmetty Lapin lovinoita: nokitukka, tummanaama, +kiilusilmäinen, kumarahartiainen äijänkäppyrä, joka Ruijanrannan +tikkuröijyissään ja lammasnahkaisissa viehtaripuksuissaan lengoilla +säärillään ketterästi käydä kepsuttaa. Tuollainen kevyt viehtaripuksu +saattaisi kyllä tuulispuuskassakin lentää, jopa vaikka sukeltautua +hauen suolenmutkiin. + +Loma-Tuokko onkin vanhan lovinoidan sukua, jopa oikein lentonoidan, +kuulun Konttis-Hannun. Ylpeillen ukko kertookin, että hän onkin Lapin +lentonoidan lähtöä, äidinäiti, ämmi, kun oli ollut semmoisen äijän +tytär, joka oli lentänyt kaikki Norjanmeretkin. Äitikin oli väkevä +poppamuori, mutta ämmi oli vielä verrempi. Eikä isäkään, Kujalan +Tuomas Tepsasta, vaikka ei ollutkaan tietomiehiä, ollut mikään mitätön +mies. Hän oli vienankarjalaista sukuperää, Kittilän Jussilasta Tepsaan +tullut, ja oli sellainen äijä, että otti sudenkin juoksuttamalla +kiinni, koppoi hännästä ja sauvalla pieksi hengiltä. + +Entisaikaan Lapin suuret tietäjät jättivät mahtinsa perintönä +pojalleen, jos vain poika oli niin kovahenkinen, että saattoi ruveta +isänsä toimia jatkamaan. Ja niin kulki vanhan tietäjän noitamahti +sukukunnassa polvesta polveen. Oli vanhoilla noidilla vielä vasituinen +lakkinsakin, jota he aina käyttivät, ja sen he antoivat tietäjämahtinsa +perijälle. Niin Ruijassa Nakkian äijä, suuri lapintietäjä, kerran +merelle lähtiessään sanoi kahdelle pojalleen, ettei hän enää mereltä +palaa, mutta meri ajaa hänen lakkinsa maalle, ja kumpi pojista sen +löytää, siitä tulee hänen noitamahtinsa perillinen. Joidenkuiden +tietäjien "virkapukuun" kuului vielä turkkikin. Sellainen oli ollut +ainakin Raattaman Mikolla Enontekiön Kyrössä, suuri nilkkoihin saakka +ulottuva turkki niinkuin peski, jossa karva oli sisäänpäin ja vielä +niskassa erityinen, päähän vetäistävä lakkipussi. Turkin oli äijä +vasiten vetäissyt päälleen aina silloin kun meni noitatoimiinsa. + +Ei ole Loma-Tuokolla kyllä enää tällaisia noitavarustuksia, eikä +hän ole lakin kanssa tietäjämahtiaan saanut perinnöksi, mutta +lentävään esi-isäänsä on äijä silti tullut, vaikka ei hänellä olekaan +Konttis-Hannun täyttä luontoa. Mutta on mustalla metsänmiehellä +sentään nouseva haltija, niinkuin ainakin synkkäverisillä ukoilla -- +vaaleanahkaisista ei olekaan noidiksi. Ja kun äijä käy tietäjöimään, +puristelee hän suonisia nyrkkejään, muljauttaa pienet kiiluvaisensa +kamalannäköisiksi, kirauttaa ruskeita hammaskalsujaan, niin että leuat +väkättävät ja takkuinen pukinparta vipattaa. Ja musta tukka kohahdellen +äyskii äijä: + + -- Kun luontoni löyän louhikosta + haltijani havon alta, + niin ei multa sanat unehu. + +Ja kun äijä on saanut haltijansa ja noussut täyteen luontoonsa, +sähäyttää ja jyristää hän jyhkeän loitsun, vaikkapa aidantakaisissa +kiveliöissä majailevan kontion synnyn ja manauksen: + + -- Karhu on kaikkein julmin otus. + Tiijänpä synkän syntymäsi, + maan kuoksu, kasvantosi: + Pääs on sammalmättähästä, + silmät tuomen marjasista, + hampaas rauvasta rakettu, + korvat lepän lehtisistä, + kourat koivunkäykkyröistä, + kynnet männynlöyhäsistä. + Mene tuonne, kunne käsken, + juokse julkista tietä, + kohti painu Pajavaaraa, + kussa hampahas hakataan, + kyntes kaikki kaotetaan! + Juokse juoksevan tavalla + niin kauvan kun kynsiä jaloissas piisaa! + +Taikka paukaisee ukko mustan korpin kotiperän: + + -- Korppi ompi Konnan lintu, + syntynyt Sysimäellä, + kovottu kojannoesta, + ruppa Ruman Tukkipuista, + nokka Äijän kirvehestä, + pää perkelehen patarajasta, + siivet Hiien viuhkamoista. + +Ampiaispesälle sattuessaan äsähtää äijä: + + -- Ampiainen averiitti, + syntyraatti synnyttäjäsi, + kasvaraatti kasvattajasi, + pistä piikkisi, taita nuolesi, + käännä kärkesi käppyrään! + +Eikä yksikään piikkiniekka koske ukkoon, vaikka pilvenä kihisevät +ympärillä. Eivätkä äijää kiusaa lutikatkaan, mitkä ihan vilisten +juoksevat hänen pirtissään. Ne tottelevat ukon manausta: + + -- Löttönen, lattonen, + Hiien punatakkinen, + selin minnuun, + kynsin, päin seinänrakkoon! + +Mutta kun äijä sattuu tönäisemään jalkansa kiveen, niin että sitä +rupeaa kivistämään, painelee hän sitä kivellä ja noituu: + + -- Kivi Kimmon Kammon poika, + maan maksa, manteren silppu, + mitä haaskasit haamuani, + kovanlaisesti koskettelit? + Lehä paremmin kuin leppä, + hoha paremmin kuin honka, + älä liikuta lihaani + äläkä kosketa nahkahani! + Koskas tunnen olentosi, + paremmin pahat tekosi, + ota omas, vejä vihas! + +Vielä ankarammat sanat antaa ukko raudalle, joka sattuu ihoa +puraisemaan. Pahoin tehnyttä rauta-asetta hampain iskien hän manailee: + + -- Rauta raiska, + miksi syöt syntyäsi, + miksi haaskaat haamuasi? + Et ollut silloin suuressa arvossa, + kun maitona makasit + nuoren neitosen nisässä. + Muista se, että minä olen + uljahampi rautaa, + verrattomampi kultaa, + ei minun muotoni muuksi muutu. + Ota omas, vejä vihas, + ellet maha kivessä maata, + johon sinut luotu on! + +Sanan voimalla ajaa Tuokko pois puun vihatkin, kun "puu puhas jumalan +luoma, vesa manteren vetämä, katajaisen kasvattama" sattuu ihoa +iskemään. Sievästi hän puuta, "koska se on kaikkein tarpeellisin", +käskee pysymään alallaan ja kehoittaa: + + -- Ota vihas viimeinenkin + ihostani ihmehestä! + +Ja sanan voimalla antaa hän kyytiä häijylle pakkasellekin, "Pukurin +pojalle", kyttyräiselle Vilun pojalle, joka uskaltaa tulla kynsiä +kyytämään ja varpaita paleltamaan. Ankarat loppusanat äijä sille +paiskaa: + + -- Tehen vielä kuin virolainen, + joka paistoi pakkasen vihan, + minä paistan kaksin kerroin, + oluvetta, viinatta, + sanan kovan voimasta, + hampahan ison iskulla. + Läkähy omahan vihaas, + tukehu vielä tuskahas! + +Päätä vääntäen ja hammasta purren äijä manaa tulen vihatkin pitkällä +tulensyntyloitsulla, pistokseen hän tekee veitsellä pistellen ja +loitsien tehoisan pistosveden, ja hiveltyneeseen kalvoseen taikka +nilkkaan hän iskee hampaansa sekä sähisee hivellyksen luvun. + +Mutta kohtausta, joka syntyy siitä kun manalaiset "rookaavat" ihmisen +joko suolien kautta taikka päästä ja saattavat sairaan hyvin huonoon +olemukseen, kouristavat ja koinaavat sisälmykset nurin, ellottavat ja +oksettavat ja tekevät vaikka mitä ilkeyttä ja kivistävät päätä, sitä +herjaa äijä hävyttömästi. Silloin nostaa hän julmimman haltijansa, +piirtelee puukolla ristejä kohtausveteen ja manaa manhonväkeä pois mitä +kamalimman näköisenä äyskien: + + -- Manalainen maasta tehty, + konnan kohusta kovottu, + sammalesta synnytetty, + varsan vähistä valettu, + koinaa kolmea kuollutta tammaa, + mä'ännyttä mäiskyttele, + Hiien neittä hilkuttele + kylmän tallin lattialla. + Mene pois marnimasta, + anna rauha raavahille, + orpolapsille sovinto! + Minä herra, sinä palvelija! + +Kamalan näköisenä kohtelee Tuokko käärmeenjälkeäkin ja kähisee sille +kaikkein jylhimmät ja hirveimmät sanansa. Eikä syyttäkään, sillä onhan +kitko niin synkkää ja kurjaa pahnaa. Sen hän saa äijältä säälimättä +kuulla: + + -- Käärme on kaikkein kavalin. + Tiijän synkän syntymäsi, + kulohoinen kasvantosi, + maannuora nuoruvesi: + Mustankosken kalliolla + makas kuusi perkelettä, + valos kuola konnan suusta, + kina kiljuvan kijasta. + Tuost' on kitko alkuns' saanut, + lahokantohon kasunnut. + Perkeletten partakarva, + kieles on Hiitolaisen heinähanko, + nokkas paholaisen lehtikeihäs. + Koskas tiijän syntymäsi, + ilmahan tähän tulemasi, + otan ohjat käteheni, + jolla voin sinut tukehuttaa. + Astu eteheni heti! + Ellet astu eteheni, + tukehu paikalla tuskihisi + ja pakahu pahoin tehnehesi! + +Näin noituu mustanpuhuva metsien mies vielä tänä päivänäkin. Joka +asiaan ja tilaisuuteen, mitä erämaan eläjille sattuu, on tietäjällä +voimalliset sanansa sekä lisäväkeä antavat välikappaleet ja asiaan +kuuluvat temput. Sillä tehoisaan taikaan tarvitaan paitsi sananvoimaa +myöskin vahvoja välikappaleita, jotka sitten yhdessä vaikuttavat. +Välikappale ei yksinään tehoa, niinkuin ei myöskään väkevinkään sana +aina voi paljaaltaan vaikuttaa. Niinpä on vesi ilman sanan voimaa vain +tavallinen ja tehoton vesi, mutta kun Tuokko panee sen pahkamaljaan +ja pistelee sitä visapää-puukolla ja lukee siihen pistoksen sanat, +on se vaikuttava pistosvesi, ja kohtauksen lukuihin yhdistettynä +kohtaus- eli sellainen vesi, joka saattaa karkoittaa ihmistä kiusaavan +manhonväen. Sillä sanassa on suuri salainen väki sekä hyvään että +pahaan. Joka vain tahtoo sitä käyttää hyvään, se saa sanan ja +välikappaleen voimalla paljon aikaan, samoinkuin taas, jos niitä tahtoo +pahaan käyttää, saattaa tuottaa tavattomia turmioita. Mutta ei vielä +pelkässä sanassakaan eikä välikappaleessa sellaisinaan ole kylliksi +voimaa ja vaikutusta, vaan oikean tehon antaa niille vasta tietäjän +mahti ja sisäinen voima. Sillä jota luonnokkaampi ja haltiakkaampi +tietäjä lausuu sanat ja tekee temput, sitä suurempi on silloin +niiden voima. Sanoihinsa ja toimiinsa sisällyttää suuri tietäjä koko +mahtinsa. Siksi tietäjä loitsiessaan aina nostaakin vahvimman luontonsa +louhikosta ja kauhtuu, niinkuin Loma-Tuokkokin, niin että sivullista jo +melkeinpä vistottaa. Mutta vielä pitää suurella tietäjällä olla usko, +järkkymätön usko sanan ja välikappaleen voimaan ja ennen kaikkea omaan +voimaansa. Hän ei saa epäillä näkymättömiä, vaan pitää hänen vahvasti +vain uskoa, niin vahvasti, että saa toisenkin uskomaan samoin. + +Silloin on tietäjän toiminnassa sellainen valtava voima, että se +väkisinkin vaikuttaa siihen, mihin se kohdistuu, jos se vain on +heikompi tietäjän mahtia. Mutta väkevämpänsä kohdatessaan kilpistyy +sekin tehottomana takaisin. + +Vaikka Loma-Tuokko itse on lapinnoidan lähtöä, eivät hänen mahtavat +loitsunsa eivätkä enimmät tietonsakaan ole tunturien takaisia. Vain +tumma pinta, silmien kiiluva katse sekä nouseva haltiakas luonto on +äijässä Konttis-Hannua ja tunturikansaa, mutta sanat ja taikatemput +ovat Lappiin nousseilta lantalaisilta opittuja. Mutta Konttis-Hannun +luonnokas jälkeläinen paneekin sitten lannanmaan jylhiin loitsuihin ja +taikatemppuihin Lapin entiseltä lovinoidalta perityn sisun ja mahdin. +Siksi onkin Loma-Tuokon loitsinnassa ja tietäjöimisessä aivan erinäinen +voima. Siinä yhtyvät Suomen ikivanha loitsu sekä Lapin tuhatvuotinen +kuulu taikamahti ennen lopullista sammumistansa viimeiseen +voimakkaaseen yhteistoimintaan. + +Ennen kävivät etelän tietäjät Lapista hakemassa mahtia. Mutta sitten +aikojen vieriessä ovat Lapin suurnoitien jälkeläiset joutuneet +vuorostaan lisäämän taitoaan etelän tietomiesten viisaudella. + +Niinkuin Loma-Tuokkokin, Kittilän erämaiden viimeisiä tietäjiä, Lapin +lentonoidan jälkeläinen. + + + + +SEITAPALVONNAN MUISTOJA + + +Lapin vanhat jumalat seisovat vieläkin ikuisella kalliopohjallaan ja +hallitsevat ikimuistoista Lapinkorpea. Ja vanhoja jumalia on Lapin +erämaissa vielä paljon. + +Syvimmässä sydänmaassa, korkealla Kitisen latvoilla, on Taatsin seita, +ristimättömän kansan kuulu jumalainen, josta jo Jaakko Fellmankin +kertoo muistiinpanoissaan. Pienen jyrkkärantaisen Taatsijärven +pohjoisrannalla, äkkijyrkän pahtaseinän suojassa, se seisoo kuin +mahtava röyhyinen peikko, harmaa vuorenäijä. Voimakkaasti kohoaa +karkea patsas pystysuoraan vankoilta perustuksiltaan, ja kuusi, +seitsemän syltä korkealle kohottaa se röyhyisen lakensa. Aikoinaan +sanotaan ukon päässä olleen "lakinkin", kivimuodostuman kuin lapinäijän +nelikolkkapäähineen, mutta uskottomat ihmiset ovat karistaneet sen +maahan. + +Taatsijärvi on kuin luotu metsäläiskansan erämaatemppeliksi: ahdas ja +syvä jokilaajentuma, johon päästään vain Kitisen monia koskia sauvoen +korpien halki. On alempana ensin isompi järvi, kuin esikartano, +jonka perukasta mutkittelee kapea jyrkkärantainen väylä piiloiseen +ylälompoloon, kaikkein pyhimpään, missä vuorenukko hallitsee. +Tämä lompolo on kuin jonkun vuorenloukuttaja-jättiläisen kallioon +repäisemä mahtava kuilu. Sen yläpäässä taas kohoaa Kitinen korkeaksi +Kurkkionkönkääksi pauhaten monissa vaahtoisissa hyppyreissä, pysäyttäen +venemiehen ja käännyttäen hänet takaisin seitapaikalle. Koskematon ja +karu on koko seitaseutu, kääkkyrämännyt ja karalatvakuuset seisovat +äyräillä, ja ympärillä on villi ääretön erämaa. Ei kulje tänne +kirkkokansan tietä, porojen palkaita vain risteilee kankailla sinne +tänne. Mutta metsäkansa ei polkuja kaivannutkaan, sen käymätienä oli +koko erämaa. + +Taatsin seita oli koko seudun lappalaisten palvontapaikka. Sen +luokse Karhulan Sammukin Kaisa-muoreineen sekä Murri-Pekka akkoineen +kalaretkillään soutivat ja lauloivat sille: + + -- Jos saamme kaloja, + jos saamme suuren siian, + niin suurimuksen siianpään + me sinulle tuomme. + +Komeasti kumisi silloin korkea pahtaseinä, ja jumalapatsaasta +kuului kuin tiukujen helkettä. Hyvillään lähtivät sitten kalamiehet +pyyntiinsä, saivat saalista, ja palatessaan soutivat taas jumalansa +juureen ja uhrasivat sille isoimman siianpään. Oli kivipatsaan vieressä +nojallaan pitkä koivuriuku, "pitkäkäsi", jonka latvaan oli vitsoista +väännetty keri kuin sauvansompa. Siihen asetettiin anti ja ojennettiin +vieressä olevalta kalliolta seitakiven ylimmille pykälille. + +Peuran pyytäjätkin kävivät Taatsin jumalaiselta anomassa apua. He +rukoilivat: + + -- Jos peuroja saamme, + niin suurimukset naamasarvet + me sinulle kannamme. + +Niin lauloi Karhulan Sammukin kerran Taatsilla kalalla ollessaan +jumalaiselle. Ja vuoren vanhus kuuli heti hänen rukouksensa: vähän ajan +päästä laukkasi rantatörmälle neljä suurta villipeuraa. Lähdettiin +niitä lennättämään ja saatiin yksi kaadetuksi. Heti aamulla saatteli +Sammu komeat sarvet jumalaisen olkapäille. + +Taatsin vuorelaista palvoivat myöskin Koutokeinon lappalaiset, jotka +50-60 vuotta takaperin monena kevättalvena porolaumoineen salakättä +asustelivat Taatsijärven jäkälämailla. Pari-, kolmekymmentä perhettä +-- Pierran Aslakkaa, Vieman Pietaa ja Iisakkaa sekä Jussan Jussaa -- +oli heitä Taatsin laitumilla; kotasijat seisoivat Taatsinpalolla, ja +ahkerasti kävivät tunturien täkäläiset viemässä anteja jumalaiselle +suurien tokkiensa menestykseksi. + +Kasoittain karttui seitakivelle uhreja, peurahirvaan ja poronkin +sarvia, siian, taimenen ja hauen päitä -- huonommista kaloista +ei lappalainen välittänyt, ei niitä jumalaiselta rukoillut eikä +uhriksikaan kantanut. Kasoittain oli anteja seitakiven pykälillä, ja +kasoittain oli niitä putoillut maahankin. Siinä ne saivat rauhassa +lahoa. Vasta myöhemmän ajan epäuskoiset rupesivat vatkomaan niitä +järveen, ja viimeisen "pitkänkäden", Murri-Pekan äidin valmistaman, +pirstoi Laitin Niklaavu palasiksi jo kymmeniä vuosia sitten. + +Mutta vieläkin joku vaalennut luukappale makaa jumalaisen jaloissa. + +Ei ollut Taatsin jumalainen ainoa Lapin erämaita hallitseva seita. +Tunturien maassa seisoi entisinä aikoina joka seudulla oma jumalansa. +Vanhanlapin muinaisia pyhäkköjä tavataan vielä monin paikoin pitkin +lappalaisten entisiä asuinmaita, ja nykyinenkin kansa kertoo +muisteluksia menneen polven palvonnasta. + +Niin oli Kittilässä, muinoin kiviseita Korteniemellä, Kuivasalmenjärven +rannalla, lähellä suurnoidan, Päiviön, kenttää. Se oli järven +kalajumala, joka antoi pyytäjälle veden viljaa. Mutta kalamies ei +saanut mainita kissan ei koiran eikä minkään korttoelävän nimeä. Jos +hän sen teki, ei seita antanutkaan kalaa. Sirkkajärven Seitaniemellä +oli jumalana suuri kivilaaka, jota palvoivat sekä kalamiehet että +peuranpyytäjät. Suuri sarvikasa oli ennen seidan juurella, ja niin +ankara väki siinä asui, ettei kostamatta saanut uhrikasaakaan +liikuttaa. Sirkan äijääkin, joka kerran ylpeydessään potkaisi +sarviröykkiötä, tulivat lapinhaamut yöllä vaivaamaan, niin että +äijän piti mennä asettamaan sarvet jälleen sijoilleen. Hävinneet +ovat jo molemmat jumalat, rikottu ja upotettu järveen. + +Kuivasalmenjärven seitakiven hävittivät kylän pojat. He olivat ukkojen +kanssa kalalla, ja äijiä kiusaten hokivat koko ajan: "kissa, koira, +sika, perhana", mutta sattuivat sentään siitä huolimatta saamaan +kaloja. Siitä pojat näkivät, ettei seidasta ole enää taikaa, soutivat +kiven luokse ja pyöräyttivät sen järveen. + +Pienellä metsien ja jänkien kätkössä piilevällä Jänkäjärvellä, Hossan +takana, Ounasjoen itäpuolella, seisoi ennen komea seita, joka hallitsi +koko ympäristöä. Seitasaarella, lähellä länsirantaa, se seisoi +suurella jänkäpounulla, ja oli punertavasta kivestä muodostettu -- tai +muodostunut -- ihmiskuva, jossa lukemattomat kirkkaat kissankultaiset +"pissit" kimaltelivat. Ihmeellinen oli tämä metsäjärven jumalainen: +kajeina tyyninä kesäöinä, kun palvojat sen luona joikasivat, yhtyi +jumalainenkin joikuun, ja samalla kuului laulun kaiku Särkijärven +seidastakin, joka oli kolmen, neljän penikulman päässä Tepastojoen +varrella + + -- Yksi meistä laulaa + Jänkäjärven Seijassa, + toinen meistä laulaa + Särkijärven Seijassa, + yhteen meillä laulu kuuluu, + +laulettiin lapiksi, kun kesäöinä oltiin nuottaa vetämässä ja päivä +aleni pohjoiselle taivaanrannalle. Mahtavana kiiri jumalaisten joiku +toisen luota toisen luokse yli tunturien. + +Kalojen jumala oli Jänkäjärven seitakin, ja sitä kävi koko seudun +vanhalappi palvomassa. Näillä mailla ennen lappi paljon liikkuikin. +Rautuskylän takamailla, Loukisen ja Kapsajoen välisellä kairalla, +Suoppaporassa, oli pienen Kyläjärven rannalla lappalaisilla muinoin +kotakylänsä ja suuri markkinapaikkansa, mihin etelän miehetkin tulivat +tekemään kauppoja. Seudun lantalaisetkin kunnioittivat Jänkäjärven +seitaa ja muistivat sitä uhreilla. Mutta sitten Paksuniemen äijä, +"Kuhmuotta", sen äkäpäissään hävitti, kun ei kerran saanut kalaa, +korvensi tulella, valoi vedellä, niin että vanha komea palvoskivi +hajosi tuhansiksi palasiksi. Lasten leluiksi sitten myöhemmin +paikkakuntalaiset kuljettivat seitapatsaan kiiltäviä pissikiviä. + +Särkijärvellä, Tepaston varrella, sanotaan olleen kaksikin seitaa. +Rytiniemessä länsirannalla oli peuranpyytäjäin valkeakylkinen +palvoskivi, ja koillisrannalla, Reikäkivenniemessä, kalaseita: iso +pyöreä kivilaaka aivan veden rajassa ja kivessä kolmen sormen mentävä +reikä. Varsinkin kalaseitaa palvottiin ennen ahkerasti ja pidettiin +pyhänä. Saaliin parhaimmat kalat sille vietiin, pantiin kivenkoloon +ja voideltiin kalanrasvalla. Aamulla aikaisin kiiruhtivat kalamiehet +kiven ääreen, ja ken ensiksi ennätti sille antaa uhrinsa, hän sai sinä +päivänä runsaimman saaliin heti ensi apajasta. Särkijärven kalaseitaa +palvoivat vasta joku vuosi takaperin kuolleet Vaaran ukko ja Erkkolan +äijäkin ja hoitelivat sitä suurella rakkaudella. Milloin kevätjäät +työnsivät seidan järveen, nostivat äijät tulvan laskettua sen ylös +ja asettivat entiselle sijalleen. Aikoivatpa vaarit kerran kuljettaa +seitakiven omalle kalakentällensä palvottavakseen, mutta sitä se ei +sallinut: heittäysi niin jykeäksi, etteivät äijä-rukat vanhoin voimin +jaksaneetkaan sitä liikuttaa. + +Siikaa antoi Särkijärvi entisaikaan kalamiehille yltäkyllin, kun he +vain veivät seidalle hänen osansa. Mutta sitten tuli turmelus. Jumala +unohdettiin, ei viety sille enää siikaa, eikä sivelty sitä rasvalla. +Vieläpä kalanpyytäjät, rautuskyläläiset ja Jiesiöjärven miehet, +rupesivat kalavedestä keskenään toraamaan ja tappelemaan. Silloin +siika hupeni järvestä ja katosi viimein kokonaan, muuttuen "silliksi" +(muikuksi). Kolmekymmentä vuotta on jo kulunut siitä, kun viimeinen +siika puuttui pyydykseen. + +Muonionkin erämaissa on useita entis-lapin pyhiä paikkoja. Niin nähdään +Pakasaivon takana kankaalla vielä komea Seitapahta, mahtava, kuutta +metriä leveä, kolmatta korkea kallionlohkare, joka yksinään sileässä +petäjikössä pohottaa kuin mikäkin metsäläisen harmaa asuinmaja. Entinen +porokansa Pakajärvellä asuessaan on tässä muuten kivettömän kankaan +suurpahdassa uskonut jumalan mahtavan voiman asustavan. Kätkäsuvannon +takamailla, Kaarantojärven Seitalahden pohjukassa, palvoivat kalamiehet +sileää rantakiveä. Jierisjärven luoteiskolkassa on pienoinen +Törmäslompolo, jonka Seitaniemellä, matalalla pounikkokentällä, vielä +noin viisikymmentä vuotta sitten kohosi kala- ja peuramiesten jumala, +noin metrin korkuinen suippopäinen kivipatsas, suuren sarviröykkiön +ympäröimänä. Vaikka jumala jo onkin hävinnyt, sarvet lahoneet ja +painuneet pounikkoon, asuu paikalla vieläkin sen vanha haltija. Joskus +on kentältä nähty nousevan savua, ja kun Kutunivan muori kerran pisti +niemeen tulen, jotta se paremmin kasvattaisi ruohoa lampaille, tuli +vanha naavainen lapin äijä yöllä kieltämään: + +-- Ei saa polttaa minun maatani! + +Enontekiössä, lapinkansan nykyisillä asuinmailla, on vielä vanhalappi +varsin lähellä ja vanhanlapin henki liikkuu vielä ilmassa. Niinpä +onkin Enontekiön tunturimaissa useita pyhiä paikkoja, mahtavasta +Haltiotunturista alkaen. Haldiin jylhä puuton tunturiseutu on jo +vanhoista ajoista ollut lappalaisten pyhiä maita. Sieltä monet suuret +ja kuohuvat enot saavat alkunsa, siellä ovat koko tunturiston parhaat +jäkälämaat, ja tunturien juurilla läikkyvissä syvissä saivojärvissä +ovat Lapin suurimmat ja rasvaisimmat siiat. Haldiin kautta jutivat +ennen vanhaan Norjan lappalaisetkin eteläisiin outamaihin ja kävivät +aina palvomassa pyhiä seitojaan, joita oli tunturin tienoilla. + +Samoilla tunturimailla ja samojen vanhojen lapinäijien palvomana seisoo +vieläkin suuri seitakivi Virdniötunturien Törmisvaarassa, pari kolme +penikulmaa Haldiista etelään. Se on komea kivi, kolme, neljä metriä +korkea, valkohattuinen, harmaa kallionlohkare, suippopäinen kuin +lapinkota. Koko kiven ympärys noin kyynärää leveältä on ruohottunutta +palanutta maata, josta kaivettaessa nousee hiiliä, kekäleitä, palaneita +luita ja poronsarvia. Ovatpa kaivelijat löytäneet siitä vanhoja +lapinriskujakin, äyrinrahoja ja "orttia" 1700-luvun alkupuoliskolta, +viiden kruunun paperisetelinkin sekä pari vanhaa rautaista +nuolenkärkeä. Ne ovat entisten ukkojen uhreja seitakivelleen. Vieläkin +lappalaiset pelolla ja suurella kunnioituksella katselevat vanhaa +jumalaansa, eivätkä suinkaan tahdo loukata sitä henkeä, mikä siinä +asuu, sillä he tietävät, että siinä vieläkin vanha haltija majailee. +Kerrotaanpa, että joku vuosi takaperin muuan lapinukko on käynyt +palvoskivelle uhraamassa suuren pailakkaporon. + +Lätäsenon ja Könkämäenon yhtymillä, Seitavuopion rannalla, on +niinikään oma seitansa, rupinen ruma kivi, jonka juurella ennen oli +joukoittain poronsarvia. Enontekiön itärajoilla, suuren Pöyrisjärven +pohjoisrannalla, nähdään palvoskiviä, kalamiesten muinaisia pyhiä +paikkoja, Palosaivon ja Mustansaivon rantamilla. Ja Hetan kirkonkylän +vierellä, korkealla Jyppyrän huipulla, seisoi ennen nelikulmainen iso +seitakivi neljän pikkukiven varassa. Mutta tämän vanhankansan jumalan +kankesivat Enontekiön oikeauskoiset kirkonrakentajat sijoiltaan ja +vieräyttivät kukkulalta alas. + +Mutta Näkkäläjärven länsirannalla on mahtava seita: suuri, +nelikulmainen suippoharjainen kivi, neljättä metriä korkea kalliopahta, +joka kumottaa jo kauas järvelle kuin jätinkota. Se on entisten +kalamiesten ja peuranpyytäjäin jumala. Kalamiehet sitä alkuaan +palvelivat, mutta kerran tavattiin sen luota kaksi peurahirvasta +sarvista yhteen sotkeutuneina, ja siitä huomattiin, että suurseita +tahtoi antaa peurojakin. Silloin ruvettiin seidalta rukoilemaan myöskin +peuraonnea ja kantamaan sille metsänkin lahjoja. Peuranrasvalla +voideltiin kiveä ja uhrattiin sille naamasarvia ja peurankontteja. +Suuret sarvikasat karttui jumalan juurelle. Niitä kyllä sitten +myöhemmin nuoret ilkeyksissään vatkoivat järveen, mutta aina ne +itsestään palasivat entiseen paikkaansa. Vanhat äijät, jotka asian +paremmin ymmärsivät, varoittelivat nuoria: + +-- Ei saa niitä vatkoa! Niille pitää antaa rauha. Siinä asuu vanhojen +jumala. + +Jopa äijät joskus itsekin kalalle mennessään salaisesti voitelivat +kiveä. Ovatpa vielä nykyisetkin ukot "reistanneet koettaa", antaisiko +se kalaonnea. + +Kittilän rajamailla, Ketojärvellä, on kalanpyytäjäin ja poromiesten +seita, parimetrinen, harmaa, sileä rantakivi, jota vanhan polven +aikana vielä Nillukka-ukko ja muuan toinen rikas lapinäijä palvoivat; +he sivelivät sitä kalanrasvalla, voitelivat voilla ja viinallakin +valoivat, ja saivat paljon kaloja. Poroelokin lisääntyi nopeasti. +Monesti kuultiin seidan öisin joikaavan; syksyisin kuului pyhältä +rannalta koko yön: + + -- Tiijukka, tiijukka, + tii-jui jui-jui! + +Koutokeinossa, Norjan Lapissa, suurien lukemattomien tunturien +maassa, on vieläkin pystyssä monet vanhat jumalaiset. Siellä on pyhiä +tuntureitakin ja vaaroja, jotka jo semmoisenaan, koko mahtavuudessaan, +ovat pyhän ja salaperäisen haltijan asuntona. Sellainen on Passevaare, +Pyhävaara, Koutokeinon ja Nauvuonon kulkutien varrella. Ohitse +ajettaessa pitää sitä aina kauniisti puhutella ja joiata: + + -- Kaunis vaara, voia naa naa, + anna hyvästi tunturi laskea, + voia naa naa, voia naa naa! + Kaunis, pyhä naa, voia naa naa! + +Silloin pyhä vaara antaa hyvästi laskea tunturin, mutta jos ei muista +eikä tahdo joiata, nostaa tunturi tuiskun, ja silloin on hyvin huono +päästä alas. + +Norjan lappalaisten vanhoja palvoskiviä nähdään vielä Njargavaaralla +Raisjoen varrella, Koutokeinon pohjoispuolella, Seitterasvaaralla +Muldisjoen varrella lähellä Jäämerta, Kiessjaurilla Koutokeinon +lähimailla ja Kivijärven kutumarastossa Suomen rajoilla sekä +Kilkkasjaurilla pari penikulmaa Suomen rajalta pohjoiseen. + +Koutokeinossa ennen asuivatkin kaikkein hartaimmat vanhanuskon miehet, +joilla oli tuhantiset porotokat, palvoselot. + +Semmoisia vanhankansan äijiä oli Mahtin Aslakka, joka Koutokeinon +Siepissä kuoli lopulla sadannettakymmenettään pari-, kolmekymmentä +vuotta takaperin. Pyhällä Haldiitshohkalla paimenteli ukko kesäisin +porojansa, ja siellä oli hänellä vanha palvospaikkansakin, jossa aina +määräaikoina kävi uhraamassa. Mutta kun äijä ei vanhana enää jaksanut +seitapaikalleen kulkea, otti hän Norjanmeren rannalta, Kirjikaissesta, +pienen palvoskiven, kolmi-, nelikorttelisen, harmaan pitkulaisen +kappaleen kuin tahkokiven, juti sen Haldiin kautta kotiinsa ja hoiteli +kotoisena jumalanaan. Ensin säilytti ukko kiveä kotirannassa, joessa, +ja kävi joka päivä sitä katsomassa, otti sen ylös vedestä, silitteli +ja hyväili ja pani taas paikoilleen. Mutta vanhana, kun ei äijä enää +jaksanut kulkea joellekaan, kantoi hän sen vuoteeseensa päänpohjiin +ja säilytti siinä kuolemaansa asti. Hyvin menestyikin aina ukon elo, +ei kenelläkään koko Koutokeinossa ollut niin suurta ja komeaa tokkaa +kuin Mahtin Aslakalla. Muutamasti omisti äijä kaksikin sijtaa, suurta +kotakuntaa, ja hänen porotokassaan oli 4000-5000 päätä. Mutta tästä +suunnattomasta laumastaan ei ukko myynyt ainoatakaan elukkaa, sillä +ei ollut lupa myydä. Vanhoja silmäpuoli-vaatimia ja viallisia härkiä +hän vain lahjoitteli toisille sivakoista ja sivakkain vitsajuksista. +Kuollessaan lupasi äijä poikansapojalle, Niilalle, perinnöksi puolen +palvoskiveään. Ja sen sai Kiila, piti tallessaan ja pian kasvoi hänen +tokkansa parituhantiseksi ja pysyi niin suurena ukon kuolemaan asti, +joka tapahtui kolme, neljä vuotta sitten. "Mutta Kiilan jälkeläiset nyt +pian kyllä köyhtyvät, kun ovat viime talvena tulleet ristityiksi." + +Vanhanuskon miehiä oli Korran Pietikin, jo ulkonäöltäänkin, ollen +oikein ruma vanha äijä kuin tunturin karvainen peikko. Syksyisin +etelään jutaessaan hän aina laumoineen kulki vanhaan pyhään paikkaansa +tunturissa. Parhaisiinsa pukeutuneena meni äijä palvoskivelleen, makasi +siellä jumalansa juurella yönsä ja sitten aamulla päänsä paljastaen +kumarteli sitä ja lupasi: + + -- Tuon sulle lannanrommia + keväällä palatessani, + jos sinä suojelet minun eloni, + niin ettei yksikään poro + vieri pahdalta alas, + kun keväällä meren rannalta palaan. + +Ja vaikka keväällä palattiin toisia maita takaisin, teki Pieti-äijä +matkan tunturijumalan luokse, maaten taas yön sen jaloissa. Yöllä +tuli vanhan lapinäijän haamu herättämään häntä ja kysyi: + +-- Toitko lannantuliaisia? + +Heti hypähti äijä ylös, valoi kiveä lannanrommilla, voiteli +lannanvoilla, ja sitten palasi tokkaansa. Eikä yksikään ukon poroista +pudonnut jyrkkien Ruijan tunturien hirveihin autseihin, vaikka toiset +niihin joukoittain menettivät karjaansa. Oli siellä muuankin kamala +paikka, josta koko lauman piti kulkea. Toisella puolella oli jyrkkä +pahtaseinä, toisella pohjaton kuru, ja välissä vain kaltainen kallion +olkapää. Mutta kun Pieti jumalaisensa luota palanneena parhaissa +pukimissaan ohjasi elonsa kulkua, niin hyvästi karja siitäkin ruuhkasi +lävitse. + +Mutta Korran Pieti ei pysynyt vahvana loppuun asti niinkuin Mahtin +Aslakka. Tuli ukko kristityksi eikä enää mennyt tunturijumalansa +juureen, päinvastoin aina kaukaa kaarsi sen paikan ja juti toisia +maita. Mutta silloin tunturijumalakin hylkäsi äijän: porot vierivät +kuiluihin, kuolivat tauteihin, ja viimein ukko tuli aivan köyhäksi. +Lapsetkin kuolivat, niin ettei jäänyt lopulta kuin yksi tytär, ja sekin +tuli hulluksi. + +Koutokeinosta ei ole vanha usko vieläkään kadonnut. Vieläkin joskus +hädän tullen mennään erämaan jumalien luokse ja viedään niille uhreja. +Monesti on muistettu Kilkkasjaurinkin isienaikaista kalaseitaa, veden +huuhtelemaa kiveä, joka niinkuin pikkuinen kinnipeskinen, kurttuinen +lapinäijä rosoisena ja ruskeana seisoo järven koillisrannalla, +kala-apajan äärellä. Ei ole monia vuosia siitä vierinyt, kun Oskalon +70-vuotias vaari kertoi sitä Hukka-Salkon kanssa lyylitelleensä. + +Olivat ukot kalalla, ja Kilkkanen antoi kovin huonosti, ei edes keittoa +suonut. Silloin astelivat äijät palvoskivelle ja valittelivat: + + --- On huono sää nyt! + Vedämme nyt palvoskalaa. + Jos saamme hyvin kalaa, + niin voidamme sinut rasvalla. + Kyllä sinä, raukka, olet siinä ruostunut. + Mutta jos saamme hyvin kalaa, + niin kyllä me sinulle tuomme rasvaa + ja puhdistamme sinut. + +Sitten mentiin taas vetämään, ja Kilkkanen laskikin nuotan täpö +täyteen. Hyvillä mielin kiskottiin pyydys apajalle. Mutta juuri kun +oltiin saalista maalle saamassa, muuan puittiopoika päästi leuoistaan: + +-- Jo me saamme nämä kalat! Jo me sinua, kiviparka, rasvalla +voitelemme. Emme anna sulle mitään. Lyömme kivellä pääsi rikki. + +Mutta silloin rävähtikin suuri tuulenpuuska ja rysäytti nuotan nurin. +Ja kaikki kalat pääsivät karkuun. + +Vanha seita otti omansa pois, sillä se ei sallinut puittionkaan pilkkaa. + +Vistottaa alkoi kalamiehiä kovin, noloina he heittivät +pyydystämishommansa, ja peloissaan katsellen rannan ruskeaa kiveä he +astelivat kodalleen. + +Samalla tavalla tapahtui toisillekin Lapin kalamiehille +Kilkkasjaurilla. He rukoilivat seitaa: + + -- Addi munji kuulit, + nuft ko ouddike addam, + mun vuöillin vuöijam duu![17] + +Ja saivat nuottansa täyteen. Mutta silloin ylimielisesti hekin +ilveilivät: + +-- Emme anna sulle, palvoskivi, mitään! + +Vaan eivät saaneet kalamiehetkään: nuotta repesi, kalat sähähtivät +järveen. Siitä suuttuivat kalastajat, noituivat: + +-- Tuon riettahan me kyllä tuolta otamme ja upotamme järveen! + +Ja heittivätkin vanhan seitakiven ikuiselta seisomasijaltaan aaltoihin. + +Mutta aamulla kun kalamiehet kodastaan kömpivät ulos, näkivät he kiven +taas pystyssä vanhalla paikallaan. Ruskeana ja rosoisena se siinä +seisoi niinkuin ennenkin. + +Jopa se, vielä kosteana, loisti entistä kirkkaammin aamuauringossa. + +Ja samalla paikalla seisoo Kilkkasen pieni ruskea jumalainen +vieläkin.[18] + +Sellainen on Kilkkasjaurin seitakivi. Salainen mahtava voima piilee +tässä pienessä ruskeassa vanhanlapin jumalaisessa. Ja samanlainen +pelottava haltija ja väki asuu muissakin vanhoissa metsäjumalissa. +Eivät ole kyenneet Lapin apostolit eivätkä ristinjumalan papit niiden +ikivanhaa voimaa ja tuhansien vuosien takaa periytynyttä mahtia +kokonaan tuhoamaan, vaikka kykenivätkin joukoittain niiden muotoja +pirstomaan ja maahan sortamaan. + +Vanhat Lapin jumalat piilevät vieläkin erämaiden kätköissä ja seisovat +ikivanhoilla sijoillaan tunturien kalliopohjalla. + +Ja vahva usko isien jumaliin elää erämaan kansan veressä, piillen +siellä kaikkein syvimmässä kätkössä. + + + + +SALKKO-NIILA + + +Melkein koko Perä-Pohjola ja Lappi tunsi Salkko-Niilan. Hyvin monet +tunturimaiden kulkijat saivat nähdä hänet suurine porolaumoineen +erämaita kiertämässä, taikka taas kohtasivat ukon komeine raitoineen +markkinamatkoilla. Tuttu oli ukko tunturien takaisille Koutokeinonkin +asukkaille, näkivätpä Jäämeren rannankin kaukaiset kylät hänet +markkinakentällään. + +Kaikki ovat kuulleet ainakin kerrottavan Salkko-Niilan merkillisestä +möykkääjästä, "pirusta". + +Salkko-Niila, Niila Länsman, oli vain vanha, 1822 syntynyt lapinäijä, +mutta upporikas pororuhtinas, joka nuorempana miehenä oli porotokkineen +tullut Utsjoelta Inariin, kierrellyt ympäri pohjoisia tunturiseutuja, +mutta sitten vanhana asettunut elämään hirsistä rakennettuun +pirttipöksään Inarin etelälaidalle, "Iivalon päälle", Lismajoen ja +Ivalon yhtymille, Saariselän vedenjakajan takalistolle. Samassa +lapinsijtassa, jota sanottiin Salkonkyläksi, asusteli pikku pirtissään +myöskin "Pikku-Hannu", Hannu Kitti, toinen lapinmies, suuren porokarjan +omistaja hänkin. + +Suunnattomat olivat näiden pororuhtinasten karjalaumat siihen aikaan, +kun ne olivat suurimmillaan. Sanotaan Salkko-Niilalla parhaina +päivinään olleen 4000-5000 sarvipäätä, jotkut puhuvat 10,000:kin, ja +Pikku-Hannulla taas oli 5000-6000, niin että ukkojen yhteinen elo nousi +toiselle kymmenelle tuhannelle. Vieläkin muistelevat Lapin vanhat +miehet niitä aikoja, jolloin Salkonkylän äärettömät laumat tuntureilla +ja jäkäläkankailla vaeltelivat. Niinkuin mahtava kohiseva virta ne +vyöryivät tunturin rinnettä alas, ja niinkuin suunnaton itikkaparvi +ne täyttivät koko ympäristön. Semmoiseen virtaan jos eksyi vieraista +tokista poroja, niin sinne ne tavallisesti hukkuivat saamattomiin. +Sillä sellaisesta monituhatpäisestä laumasta ei kukaan vieras saattanut +mennä omaansa yrittämäänkään, eivätkä porojen isännät taas itse +välittäneet, oliko heidän karjassaan vierasta sukua vai ei. Sanotaanpa, +että ukot vielä tahallaankin, varta vasten, ajelivatkin syrjäpuolista +vieraita poroja omaan eloonsa. Sitä kyllä ei ainakaan Salkko-Niilan +tarvinnut tehdä, sillä hänellä oli omat ajelijansa. + +Salkko-Niila oli niitä oikeita vanhoja lapinukkoja, jotka vielä +uskoivat isien jumaliin ja niitä palvoivat. Vaikka hän olikin +"kristitty" ja tunnusti kirkonoppia peläten pappienkin jumalaa, niin +hänellä oli verissään isiltä perityt pyhät tiedot ja uskomukset, joihin +hän luotti enemmän kuin pappien opetukseen. + +Niinkuin isät olivat tehneet ennen häntä, niin teki Salkko-Niilakin. + +Joka syksy porojen rykimäaikana, kun talvi jo oli tullut tunturimaihin, +varustautui Niila-ukko matkalle. Parhaat peskit ja lakit, kengät ja +kintaat, kaikki uusia ja puhtaita, puki hän päälleen ja valjasti +kaksi parasta ajohärkää ahkioiden eteen, varaten niihin evästä +kaikenlaatuista, vieläpä viinaakin. Laumastaan valitsi ukko kaksi +kauneinta poroa: kaikkein mustimman ja kaikkein valkoisimman hirvaan, +sitoi ne ahkion perään ja lähti ajamaan tuntureita kohden. Ei +kenellekään Niila sanonut, mihin hän menee ja mitä varten. Ei, vaikka +kuka olisi kysynyt, senkun sanatonna vain painui kiveliöihin. + +Vasta parin viikon kuluttua ukko palasi tunturilta, yksinään ajellen +poroillaan, mutta komeat hirvaat eivät olleet matkassa. Nytkään hän ei +kertonut kenellekään, mihin oli hirvaat hukannut, ryhtyen vain hyvillä +mielin ja tyytyväisenä toimiinsa ja ketteränä kepsutellen. + +Mutta se kyllä arvattiin, että Salkko-Niila oli käynyt erämaassa +jumalan palvelusretkellä, tiedettiin, että äijällä oli jossakin +kaukaisessa tunturiseudussa salainen seita, jota hän kävi salakättä +palvomassa. Sille hän uhrasi kauneimmat poronsa, mustimman ja +valkoisimman hirvaan, ja siellä isiensä jumalan luona, ypö yksinään +jylhässä erämaassa, hän isien tapaan toista viikkoa palvoi, mässäsi +ja sitten ajeli tyytyväisenä kotiinsa. Mutta kun naapurit olivat jo +vanhasta uskosta luopuneet, täytyi ukon toimittaa palvontansa salassa +yksinään. + +Taatsin seitaa, komeaa kivijumalaa, joka oli Salkosta parin penikulman +päässä, mitä piiloisimmassa paikassa, jylhän kalliorantaisen +Taatsinjärven reunalla, on arveltu Niila-ukon käyneen kumartamassa. +Toiset sanovat Salkko-Niilan ajaneen Peltotunturille Norjan rajoille, +toiset taas matkanneen kaukaiselle Viipustunturillekin, joka on +Salkonkylästä Inariin päin, ja siellä Lemminkorsaan, suureen +pahtakuruun hirvaansa elävänä uhranneen. Tänne kerrotaan Niilan +toisinaan menneen vain sivakoilla hiihtäen, ainoastaan evästä ja viinaa +matkassaan. Mutta kun ukko palvoskiven luona luki uhrilukujaan, valeli +kiveä viinalla ja voiteli poronkuulla, ilmestyi itsestään, ajamatta, +paikalle ukon porotokka, josta hän valitsi kaksi hirvasta uhraten ne +Lemminkorsan pyhään pahtakuruun. + +Jumalalleen Salkko-Niila oli tehnyt uhrilupauksen, jotta hänen elonsa +hyvin menestyisi. Ja siksi hän aina joka syksy, kun elo oli erämaista +koottu ja vuodentulo nähty, teki matkan tunturipyhäkköönsä ja antoi +lahjansa sekä kiitosuhrinsa palvoskivelle. + +Kerrotaanpa, että Niila olisi luvannut jumalille uhriksi lapsensakin, +"nuorimuksen" tyttärensä. + +Vanhat Lapin jumalat suosivatkin harrasta palvelijaansa, Salkko-Niilaa, +niin että hänen tuhantinen tokkansa kasvoi yhä suuremmaksi. Vieraitakin +poroja ilmestyi tuon tuostakin hänen laumaansa, mutta Niilan porot, +jos eksyivätkin vieraisiin parttioihin, eivät niissä kauan viihtyneet, +vaan palasivat jälleen omaan joukkoonsa. Ja komeita, suuria ja lihavia +olivatkin Niilan porot, hurjia menemään kuin villipeurat, joita ei +lumikaan pidättänyt. Oli Kiilalla niinkin villejä pailakkoja, että +niitä ajoon opetettaessa vuottoraipatkin rapsahtelivat rikki. + +Komea oli joikukin, jonka toiset lappalaiset olivat Salkko-Niilasta +tehneet, ja komea oli sen nuottikin, sillä maailman-rikkailla pitää +olla komea joiku ja komea nuotti. + +Näin Kiilasta joiattiin: + + -- Salkko-Niila, + nun nun nun nun nuu, + on rikkaimpia lappalaisia + ja pitää palvoskiveä Peltotunturissa. + Kyllä palvoskivi kokoo poroja kokoon, + kaikki yhteen tokkaan kokoo. + Tulee vielä muittenkin ihmisten poroja + hänen tokkaansa. + Ja toisten ihmisten tokassa + eivät säily hänen poronsa, + vuoden, kaksi korkeintaan + ne säilyvät. + Porot ovat kuin peurat, + menentelijät ja arat. + Ja niin kauan Salkko-äijä palvelee, + että kymmentuhatta on koko elo. + +Jotkut kyllä, kadehtijat ja vihamiehet, sanoivat Salkko-Niilan +palvelevan pirua, ja joikasivat: + + Salkko-Niila, + nun nun nun nun nuu, + palvelee pirua, + jotta porotokka suureksi tulisi. + +Rahaakin, markkoja ja kruunuja, hopeakolikoita ja seteleitä, karttui +kasoittain Niilalle. Jopa sai ukko rahoja niin paljon, ettei enää +uskaltanut kaikkia kiisoissaan eikä aitoissaan tallettaa, vaan +piilotteli varkaiden pelosta niitä omiin salapaikkoihinsa, milloin +mihinkin. Sitoipa Niila kerrankin kaksikymmentätuhatta markkaa hopeaa +ja seteleitä karvakenkään, kääräisi sen tuohikäppyrään, kiersi kuusen +koskuksiin ja sitten kätki aarteensa metsään, kaatuneen lieon alle ja +peitteli vielä kävyillä ja sammalilla niin huolellisesti, ettei enää +itsekään aarrettaan löytänyt. Sinne se jäi kiveliöihin metsän hyviksi. + +Ei Niilan kyllä olisi tarvinnut olla varkaista huolissaan, sillä +hänellä oli omat huolehtijansa. Niinpä kerrankin Niilan renki varasti +isäntänsä kätkön ja lähti karkuun. Mutta pitkälle hän ei ennättänyt, +kun jo näkymättömät ajajat olivat kintereillä ja kiusasivat miestä, +juoksuttivat hulluna erämaassa ristiin, rastiin, niin että hänen täytyi +viedä rahat sinne, mistä oli ottanutkin. + +Niin auttoivat ja suosivat isien jumalat vanhaa Salkko-Niilaa. +Valtavine laumoineen hän kierteli tuntureilla ja ajeli komeasti +suurilla villeillä äärillään Ruijan rannoilla ja kaikilla +markkinapaikoilla. Joka syksy hän aina katosi pariksi viikoksi +erämaihin. + +Mutta sitten seurasi kova koettelemusten aika. Mitä lienee Salkko-Niila +tehnyt, millä lienee jumalansa vihoittanut, kun häntä rupesi kova onni +vainoamaan, -- kun Lapin vanhat jumalat eivät häntä enää suosineetkaan. +Olisiko ukko joutunut epäuskoon, ruvennut horjumaan luottamuksessaan +isien jumaliin ja arvelemaan itsekin, että hän, kuten muut sanoivat, +palvelee sittenkin pirua. Eivät jumalat suvaitse rinnallaan muita +jumalia, eivät Lapinkaan jumalat. Nekin tahtovat miehen kokonaan. +Tuli Lappiin suuri porojensurma, kamala ruttonuoli ampui jängästä ja +kaasi karjat melkein sukupuuttoon. Se oli kamala aika: joukoittain +kaatuili poroja samoille jalkain sijoille, sortuen joskus parttioittain +yhteen kasaan, etteivät toiset päässeet kaatumaankaan, ja niin +makasi erämaissa kaikkialla oikein röykkiöittäin raatoja. Ei mennyt +surma Niilankaan ohitse, vaan teki surkeat tuhot hänenkin komeassa, +valtavassa laumassaan. Ja kun Niila siitä taas vähän pääsi jaloilleen, +rupesi hän saamaan uusia jopinsanomia: poroparttioita karkaili hänen +karjastaan, milloin minnekin vieraille alueille, häviten sinne ja +tulematta enää takaisin niinkuin ennen. Niin harhaantui kerrankin +seitsensatainen tokka Enontekiön tunturimaihin ja hävisi Hetan, +Näkkälän ja Peltovuoman poromiesten laumoihin. Monet kerrat rohkenivat +poronrosvot käväistä itse Kiilan tokassakin ja viedä milloin poron +milloin kaksi, jopa useasti koko joukonkin. Eivätkä näkymättömät +huolenpitäjät enää ahdistelleet rosvoja, vaan ne saivat kenenkään +häiritsemättä hävitä saaliineen. Siitä jo uskalsivat varkaat käydä ukon +rahakätköjenkin kimppuun, ja monet ovelat petturit viekoitelivat ja +narrasivat äijän menettämään omaisuuttaan kerran toisensa jälkeen. + +Niin Niila-ukko, suuri maailman-rikas, aivan köyhtyi, viimein niin, +ettei edes enää voinut toimittaa syksyisiä palvontaretkiäänkään. Ei +ollut hänellä lopulta enää poroja, ei juuri merkin kantavaa, sati +sitten mustaa ja valkeaa hirvasta, Ukko-rukka oli joutunut kokonaan +jumaliensa hylkäämäksi niinkuin muinoin Job, suuri itämaan hurskas. + +Mutta vielä kovempaa sai Lismajoen pirtin köyhäksi riistetty ukko +kokea, sillä Salkko-Niilan jumala oli vielä ankarampi kuin Jobin +jumala. Kun ukko ei enää saattanut toimittaa lupaamiansa hirvaita +tunturien seitakivelle, tuli jumala aivan tyytymättömäksi ja +suuttui Niilalle kokonaan. Olihan Niila vielä luvannut nuorimuksen +tyttärensäkin uhriksi, mutta ei ollut sitäkään antanut. Silloin vanha, +ankara tunturien valtias tuli Niilan pirttiin möykkäämään. + +Ja niin sai kuulu Salkko-Niilan "piru" ja "kolkuttaja-äijä" alkunsa. + +Se oli merkillinen olio se Salkko-Niilan kolkuttaja. Joka yö se kävi +ukon asuinpirtissä elämöimässä. Kuului ensin kuin kynsillä olisi +raapaistu porstuanlattiata, sitten kahinaa sillan alta, ja sen jälkeen +alkoi möykkääjä toimia pontevammin. Se röykytteli ovia ja kolkutti +seiniä, täräytteli ikkunoita ja paukutti lattiaparsia, pirtin laella +se kopsehti ja nurkissa tassutteli, ja toisinaan se tuli sisäänkin ja +heilutti kattilaa koukussa niin että kolisi, heitteli istuinpöliköitä, +helisteli avaimia taikka raaputteli uunin takana ja tömisteli jalallaan +lattiata. Mutta tavallisesti ei mitään näkynyt, ei minkäänlaista +olentoa, senkun liike vain kuului ja käpsehtiminen, ja toisinaan +esineet liikahtelivat ja ponnahtelivat paikoiltaan näkymättömän +käden heitteleminä. Joskus sentään nähtiin pimeästä loukosta kuin +kirkas silmä, joskus vilahti ovessa musta taikka valkea koira, ja +väliin nähtiin vanhan, harmaan lapinäijänkin häilähtävän oviaukossa. +Päivällä ei näkynyt eikä kuulunut mitään, mutta kun yö tuli ja tulet +oli sammutettu, alkoi heti entinen elämöiminen. Varsinkin seurasi +kolkuttaja uhriksi luvattua tytärtä: vasta sen jälkeen kun tyttö oli +pannut makuulle, ilmestyi möykkääjäkin ja kolkutteli aina kovimmin +sillä kohdalla, missä tyttö oli. + +Tätä ehkä epäuskoiset luulevat vain tavalliseksi takkavalkeatarinaksi, +ja Lapin vanhojen erämaan kiertäjien vilkkaan mielikuvituksen +tuottamaksi tunturimaailman kummitusjutuksi. + +Mutta moni rehti mies ja vakava vanha ukko on Salkossa käynyt ja +viettänyt siellä porokaarteella ollessaan useita öitä, siten itse +ollen "paikan päällä" näkemässä ja kuulemassa Lismajoen pirtin +kummaa kolkutusta. Onpa kerran Inarin nimismieskin, Rossander, +apulaisineen varta vasten käynyt ukon asunnolla ottamassa asiasta +selkoa, tutkinut siellä ja nuuskinut kaikki paikat, laittanut miehet +vartioimaan sekä ulos että sisälle, ja itse asettunut lattialle +loikomaan ja vartiota pitämään. Ja heti kun on tullut pimeä ja tulet on +sammutettu, on näkymätön olento alkanut entisellä tavallaan ilmoitella +olemassaolostaan. Eikä ole vallesmanni voinut muuta kuin tunnustaa, +että Salkko-Niilan mökissä on todellakin merkillinen ja käsittämätön +möykkääjä. + +Eikä Salkon kolkuttaja vain omia aitojaan möykytellyt. Hyvin kärkäs se +oli tekemään kaikkea, mitä kummastelemaan tulleet taikka muuten taloon +sattuneet vieraat sillä teettivät. Niinkuin kerrankin, kun joukko +Kittilän poromiehiä vietti Salkossa yötänsä ja illalla kolkuttajan +kanssa ilvehti. + +Möykkääjä ensin ilmoitti olemisestaan porstuassa raapiskellen. + +-- I lee ko stuorra tsaahpan! -- ei ole kuin suuri hiiri, Salkko-Niila +sanoi, kun toiset jo hörössä korvin kuuntelivat. + +Mutta silloin alkoi kattila kannattimessaan uuninkupeella ankarasti +heilua ja röykyttää kiveä vasten, niin että Niila-ukon täytyi jo +tuskastuneena kieltää: + +-- Ele, jalla pärgalak, mun uddu ruiehta tsuöuhki! Jotta, älä, tyhmä +piru, minun uutta pataani riko. + +Sanoi siitä muuan poromies: + +-- Osaat sinä kyllä pataa paukutella, mutta etpäs voi niin kovasti +lyödä jalkaa lattiaan kuin minä! + +Mutta silloin kun näkymätön nurkassa jymäytti jalan lattiaan, niin +seinät ja ikkunat tärähtivät ja kattilat lattialla hypähtivät. + +Silloin mies irvisteli: + +-- Tuleppas, piru, kortille! Vai osaatko sie korttia lyyä? + +Heti alkoi nurkasta kuulua läiskettä, aivan kuin olisi kortteja pöytään +lätkitty. + +-- Pelaat sie, köyhä piru, korttia kyllä, mutta eipäs sulla ole rahoja! +taas yllytettiin. + +Kova helähdys vain kuului, kun pirtin nurkassa kaadettiin kokonainen +hopeanelikko lattialle. + +Ja kaikkea, mitä vain yllytettiin, uunintakainen teki: sahata +jyrskytti, hakata kalskutti, takoi, jauhoi, kiljui, päästeli +röhönauruja, yski, ähki ja aivasteli. + +Heittipä poromies siitä tuppipuukon vöineen nurkkaan ja sanoi: + +-- Etpäs sie saa tuotakaan liikkeelle! + +Rysähdys, -- ja tuppivehkeet rapsahtivat peräseinään. + +Viimein uskalsi joku ilvehtiä: + +-- Etpäs sie, piru-parka, uskalla tulla näkyviin! Tuleppas miehen +kanssa painimaan! + +Ilmestyipä silloin oviaukkoon vanha harmaa lapinäijä, lapinpeskeissä ja +neljäntuulen lakissa; musta koira avasi äijälle oven ja juoksi sitten +sen jalkojen välitse ulos. Mutta kun harmaa äijä rupesi lähestymään +ilvehtijöitä, ei painiinhaastajassa enää ollutkaan miestä. Peloissaan +täytyi hänen pyytää painikaveria nopeasti poistumaan. + +Tällainen oli Salkko-Niilan kolkuttaja-äijä, tällaisena esiintyi +suuttunut tunturien palvoskiven haltija. Monet vuodet joka ikinen yö +se milloin milläkin lailla möykkäsi ja kolkutti ja piti erämaan eläjiä +levottomina ja kiusasi köyhää Niilaa, joka ei enää saattanut seidalleen +mitään uhrata. Esi-isien vanha väkevä jumala oli tullut Lismajoen +pirtin öiseksi isännäksi, pelottavaksi velkojaksi, joka pimeydestä +alituisesti muistutti olemassaolostaan ja täyttämättömistä lupauksista. + +Yritettiin kolkuttajaa kyllä monet kerrat, vaikka turhaan, karkoittaa +poiskin, jopa kerrotaan Inarin papinkin käyneen häntä Jumalan sanalla +manaamassa, mutta ei se sitäkään hävennyt, entistä pahemmin vain +möykkäsi, jopa papin kuullenkin paukutteli seiniä. Kirkon Jumalan +palvelijalla ei näyttänyt olevan valtaa lapinkansan ikivanhan jumalan +ylitse. + +Ja jumalien hylkäämänä köyhä ukko-raukka tuli yhä kurjemmaksi, yhä +enemmän kiusaantuen väsymättömän rienaajan härnäämänä ja ahdistelemana. +Ei kelvannut hän enää esi-isien jumalalle, ja kirkon Jumalan uskovaiset +sanoivat häntä perkeleen palvelijaksi. Talletti hän kyllä vuoteessaan, +päänsä pohjissa, tunturista, pyhästä palvospaikastaan tuomaansa pientä +kiveä, kotiseitaa, ja sitä salaisesti rasvalla voiteli ja pyyteli +siltä suosiota. Mutta kun häntä yhä vain onnettomuudet vainosivat ja +kolkuttajakin aina vain kiusasi, tunsi Niila-parka, ettei hänellä ollut +turvaa missään. + +Lopulla ikäänsä, yli kahdeksankymmenen-vuotisena, oli äijä jo aivan +höperönä, istuskeli vain yksinään vuoteellaan itsekseen puhellen, +taikka kuljeskeli hupsuna ulkona rahojaan etsiskellen ja olematonta +porotokkaansa muka paimennellen, taikka taas varustihe lähtemään +tunturille suurelle jumalalleen uhraamaan mustaa ja valkkohirvasta. +Viimein Niila-rukka tuli kokonaan taitamattomaksi, jopa aivan +syömättömäksikin. Ei kelvannut vaarille enää edes mieliruokansakaan, +tuores poronliha; vähiä hiuskarvojaan ja harmaita partajouhiaan hän +vain nyhti irti ja pisteli suuhunsa, pureskellen niitä ja kehuskellen: + +-- Lee munji poramust -- on mulla syötävää. + +Pahan äijän vallassa sanottiin Salkko-Niilan jo kokonaan olevan hänen +elellessään tällaisena vanhana höperönä, väsyneenä ja lopulleen +kiusattuna, köyhänä ja hylättynä ukko-raukkana. + +Ja paholaisen viemänä kerrotaan hänen täältä manallekin menneen +90-vuotisena vanhuksena, vaikka hän vuotta ennen kuolemaansa, syksyllä +1911, sai papinkin luokseen ja otti Herran ehtoollisen. + +Olivatpa kerran Puljun niittymiehet Tepastojoella muuanna kirkkaana +kesäpäivänä nähneet, kuinka itse Rietas suunnattomana mustana kokkona +kantoi kynsissään vanhaa lapinukkoa. Itää kohden kotka lentää laukoi, +ja äijä kynsissä repaleisena roikkui, surkeasti huudellen ja uikuttaen: + +-- Ooi.. ooi... ooi... + +Niin matalalla kulki vaakalintu ja niin lähitse lensi, että +niittymiehet tunsivat äänen Salkko-Niilan ääneksi, jopa tunsivat hänen +resuisen peskinsäkin ja vääntyneen naamansa. + +Ja pian sen jälkeen saatiinkin kuulla, että Salkko-Niila oli kuollut. + + + + +MAAHIAISISTA + + +Maahiaiset ovat merkillistä erämaankansaa, arkoja metsien lapsia +niinkuin lappalaisetkin. Ne eivät viihdy siellä, missä elämä on +poikennut vanhoilta hiljaisilta poluiltaan ja vaeltaa pauhaten leveitä +teitä, niitä ei miellytä olo niillä mailla, missä ihmiset myötäänsä +rehkivät, raatavat ja kokoovat yhä enemmän aittaansa, ennättämättä +milloinkaan pysähtyä hengähtämään ja muistelemaan menneitä aikoja; +missä ihmiset ahertavat vain kuin tulessa, kaatavat kaikki nurin, +myllertävät maat ja mannut kuin äkäpäissään, raastavat piiloisimmatkin +metsäjärvet ja jokirannat, ja hyökkäävät kuin raivoissaan +kaukaisimpaankin korpeen, kaataen komeimmatkin metsät surkeiksi +haaskioiksi ja surullisiksi erämaan kalmistoiksi. Pois on lapinsuku +kauhuissaan paennut tällaisilta seuduilta -- ja maahiaiskansa on +seurannut jäljessä. + +Sillä maahiaiskansa viihtyy vain sellaisilla mailla, missä vielä elää +vanhankansan henki, missä korvet ovat kirveen käymättömät, missä vanha +erämies kiveliöiden virkateitä vielä astelee kuin pyhiä polkuja sekä +tuntee metsänväen ja sen tavat ja taipumukset, ei laita asentoaan +kielletylle paikalle eikä rupea yönuotiolle kysymättä haltijoilta lupaa. + +Mutta kaikkein mieluimmin oleskelee maahiainen lappalaisten +tunturimailla ja hiekkatievoilla. Se rakastaa, niinkuin lappalainenkin, +suuria hiljaisia erämaita ja rannattomia autioita tuntureita. + +Vaikka maahiaiset ovat arkaa metsänväkeä, ovat he silti samaa Aatamin +lähtöä kuin maailman muukin ihmissuku. Metsäläiskansaahan ovat +lappalaisetkin, mutta yhtähyvin ovat he Aatamin lapsia, vaikka kyllä +ilkeät lantalaiset väittävät vanhoilta kuulleensa, etteivät he olisi +Aatamin suoria rintaperillisiä, vaan olisivat saaneet alkunsa Ruotsin +kuninkaan tyttärestä, joka rikollisuutensa takia heitettiin tyrmään ja +annettiin vain koira toveriksi. + +Tyrmässä sai tytär kaksi lasta, jotka sitten karkoitettiin Lapin +kiveliöihin, ja niistä saivat lappalaiset alkunsa. Siksi he +laukkovatkin metsiä kuin koirat ja käyvät koreissa parseeleissa kuin +kuninkaantyttäret. Tämä nyt lienee vain ilkeää lantalaisjuttua, mutta +maahiaiset ainakin polveutuvat suoraan paratiisin perheestä. Aatami +ja Eeva kun saivat paljon lapsia salapuolisin, Jumalan tietämättä, +niin he peloissaan piilottivat osan kuoppaan maan alle, koska kuulivat +Jumalan käyskentelevän paratiisin puistoissa. Jumala tuli, katsoi +piilottamattomia sikiöitä ja kysyi Eevalta: + +-- Ovatko tässä kaikki lapsesi? + +-- Ovat, valehteli Eeva. + +Kaikkitietäväinen asteli kuitenkin pienokaisten piilopaikalle, mutta +ei vetänyt heitä sieltä esiin, vaan tuomitsi pikku-rääpykset ikuisesti +asumaan maan alla. + +-- Sillä mitä sinä olet kätkenyt Jumalan silmäin edestä, sen pitää +oleman kätkettynä myös ihmisten silmäin edestä, sanoi Jumala Eevalle. + +Ja näistä Aatamin ja Eevan ensimmäisistä perillisistä, maan alle +kätketyistä ja maan alle tuomituista, sitten sikeysi maahiaisten suuri +suku, joka vielä tänä päivänäkin asuu alhaisissa maaemissä. + +Eikä tämä suinkaan ole mitään lappalaistarua taikka lannanjuttua, vaan +tämän toteaa itse suuri Laestadiuskin, puhuen postilloissaan monet +kerrat maahiaiskansasta. Samoin Svebelius pitkässä katkismuksessaan +kieltää tekemästä kuvaa taikka jonkun muotoa "niistä kuin maan alla +ovat". Ja tällä hän tietysti tarkoittaa maahiaisia. Laestadius ja +Svebelius tuskin lienevät koskaan maahiaisia itse nähneet, vaikka +heistä puhuvatkin, mutta heillähän on ollut, niinkuin kaikilla +muillakin papeilla ja piispoilla, mustatraamatut ja Mooseksen kuudes +kirja, joissa puhutaan kaikenlaisista salatuista asioista. + +Mutta kaikkein varmin ja epäämättömin todistus maahiaisten +olemassaolosta on se, että monet nykyisetkin ihmiset ovat itse +elävin silmin nähneet tätä maakansaa, jopa sitä puhutelleetkin ja +seurustelleet sen kanssa. Eikä heitä saata epäillä, sillä he ovat +vanhoja kristittyjä ihmisiä, jotka eivät muistele turhia. + +Niinpä Koskaman vanha muorikin Kittilän Kelontekemällä, uskovainen +eukko, on monet kerrat ollut maahiaisten kanssa kosketuksissa. Jo +pikku tyttönä oli muori muuanna syyspäivänä marjassa Kelontekemän +takaisissa kiveliöissä ja näki siellä erään tievan juurella valkean +palaa lekottavan. Viluissaan lähti tyttö lämmittelemään ja katsomaan, +ketä siellä asennoi. Tievan sisässä olikin oikein huonekehikko, +ja siinä asusti aivan outoja ihmisiä, eukko, pari poikaa ja pikku +lapsi, kaikki pieniä paksuja päntiköitä kuin lappalaiset. Tuli paloi +pirtissä arinakivillä, ja eläjät istuskelivat sen ympärillä. Marjoja +oli tuohipotassa lattialla, kalapuolikko nurkassa, karjan viljaa +puuastioissa ja muutakin ruuanpuolta niinkuin ainakin ihmiseläjillä. +Hyvin kohtelivat metsäpirtin asukkaat pikku vierastaan, tekivät +hänelle tilaa tulen ääressä, puhuttelivat häntä ja kyselivät hänen +kotioloistaan, vaikka kyllä kuuluivat niistä tietävänkin, vieläpä +senkin, että tytön äiti ja ämmi olivat noitia. Mutta kun tyttö +tahtoi ottaa maahiaisen pikku lapsen syliinsä, pelästyi eukko ja +ärähti: "Älä koske siihen!" Vain isompi poika, rumannäköinen turjake, +irvisteli tytölle ja tuuppi häntä, mutta pienempi poika oli niin +näppärä, että saatteli tytön aina kotimetsän laitaan ja sieltä vasta +lähti lipittämään takaisin. Jälkeenkinpäin tapasi Koskaman tyttö +maahiaisia useasti, milloin marjamatkalla, milloin karjassa ollessaan, +houkuttelivatpa ne monesti häntä tulemaan heidän tievapirttinsä +asukkaaksi. Joskus sattui tyttö keksimään, kun maahiaisnainen suihkaili +kylän lehmille ja niin laukotti niitä ympäri kankaita asentoaan kohden. +Mutta kun tyttö huusi: "Mitä sie siellä teet?" katosi nainen, eikä +tullut esiin, vaikka tyttö olisi kuinka huikaillut. + +Maahiaisten majoihin joutui aikoinaan Reeta Heljukin, Pekka +Koskenniskan ämmi Kittilän Tepastolta. Oli Reeta nuorena ollessaan +lehmän ajossa Tepaston takana Ritalaksossa ja rupesi siellä männystä +karistamaan käpyjä, kun yht'äkkiä maa löysäsi, ja hän humahti +maan alle. Siellä oli komea talo ja muhkea emäntä heti vastassa +hillaropeineen. Mutta Reeta ei huolinut hilloista, sanoi vain, ettei +hän jouda syömään, sillä hänellä on kiire viemään lehmiä kotiin. +Silloin tuli kamarista oikein kaunis tytär, teki suuren voileivän ja +sanoi: "Ei se sulta, vanhalta ja rumalta, huoli. Mutta minä annan +verestä ja hiiniä voileipää, koska olet eväättä joutunut matkalle." +Mutta ei Reeta huolinut voileivästäkään, sillä hän muisti äitinsä +kertoneen, että jos maahiaisten luona hitusenkaan syö, niin ei enää +koskaan pääse sieltä pois, vaan täytyy jäädä ikuisiksi ajoiksi +maahiaistaloon ja muuttua itsekin maahiaiseksi. Ja maahiaisilla olikin +tarkoituksena houkutella nuoria ihmisiä ja kylänlapsia luoksensa, +ja syöttää heidät omikseen. Monet metsään eksyneet ja kadonneet +lapset ovatkin joutuneet maahiaisten valtaan, elämään kotimetsiensä +maahiaisina ja jatkamaan maahiaissukua. Siksi vanhemmat aina olivatkin +peloissaan metsiä juoksentelevista sikiöistään ja varoittivat heitä, +ettei suinkaan pidä, jos maahiaistaloon joutuu, ottaa siellä mitään +suuhunsa. Koskaman tyttöä maahiaiset eivät uskaltaneet ruveta +syöttämään, koskahan oli tietäjämuorien lapsia, sillä väkevällä +tietäjällä on valta maahiaisenkin ylitse. Mutta Heljun Reetaa ne oikein +kiusasivat, näyttelivät suuria komeita lehmiään, lypsivät niistä suuret +saavilliset maitoa ja sitten houkuttelivat: + +-- Saat tästä lehmän karjaasi, kun lähet kotiin. Mutta käyhän nyt ensin +haukkaamassa vähän voileipää, että jaksat mennä. + +Mielellään olisi Reeta ottanut komean lypsykin ja nälissään syönytkin +"hiiniä" voileipää, mutta ei uskaltanut, koska ei halunnut tulla +maahiaiseksi. Surullisena hankkiusi hän vain lähtemään pois. Mutta +ystävällinen maahiaismuori lupasi kuitenkin vieraalleen lehmän, +neuvoipa vielä keinonkin, miten lehmän saa pidätetyksi, vieläpä +hyvästellessään ohjaili: + +-- Saat nähä, kuinka paljon siitä tulee maitoa! Mutta et saa lypsää +kaikkia maitoa, sillä se ehtyy, tulee huonoksi, jos vain lypsät +maitoperäksi. Silloin minä otan lehmäni pois ja haukun sinua +ylimääräisestä lypsystä. Ja nyt saat lähteä, koska et saattanut syyä +hiiniä voileipääkään. + +Reeta Helju astui ulos komeasta maahiaistalosta, rapsautti oven kiinni +ja samassa huomasi olevansa Ritalakson männyn alla. + +Toisena päivänä ilmestyikin Heljun karjaan vieras komea lehmä. Reeta +naaki heti lähelle, kiskaisi huivin päästään niskan kautta ja heitti +sen lehmän selän ylitse, ja elukka rupesi seuraamaan karjaa. Suuren +saavillisen sai Reeta lehmästä maitoa, mutta ei malttanutkaan heittää +siihen, vaan keräsi kaikki astiat, mitä vain oli ja nilkoi nekin +täyteen. Mutta kun Reeta sitten saatteli karjaansa laitumelle, istuikin +maahiaismuori metsässä kivellä, huusi hänet luokseen ja torui: + +-- Eppä sie malttanukkaa olla lypsämättä ylimääräisesti, vaikka mie +kielsin! Sie, hävitön, kehtasit kiskoa lehmältäni maitosuonet rikki! +Mie otan lehmäni sulta pois! + +Ja lehmä katosikin heti Reeta Heljun karjasta. + +Maahiaiset ovatkin oikeata karjakansaa, ahkeraa ja taitavaa. Heidän +karjansa on komeaa joukkoa, ja mahtava näky on kun se liikkuu maan +päällisillä laitumilla. Lehmät ovat suuria ja lihavia, punaisen ja +mustan taikka valkeankirjavia; komeasti keikkuvat niiden leveät sarvet, +ja täyteläiset suuret tuumet heiluvat kuin ämpärit ja miltei maata +laahaavat, kun lehmät astua keikuttelevat. Hyvin useasti onkin nähty +maahiaiskarjaa maalaitumilla. Enontekiön erämaissa nähdään niitä +monesti. Niinpä Vuontisjärven lompolon lanttoon ilmestyy miltei joka +kesä kokonainen karja rantavesakkoon ahmimaan. Mutta kun lehmiä vain +jokukaan lähestyy, katoavat ne heti maan alle. Peltovuoman takana, +Nunnasen tiennoillakin, on joskus nähty jokunen lehmä, ja Koutokeinon +Aitjärvellä on Artjärven äijä useat kerrat keksinyt maahiaiskarjan +vaeltavan Alattionjoen rantatievoja myöten pohjoista kohden. Kerran +ilmestyi Kittilän Tepastolla Keskitalon vainiolle suuri komea karja, +mutta kun sitä ruvettiin pyytämään kiinni, hävisi se kerrassaan +näkymättömiin. + +Useasti on sentään maahiaisen lehmä saatu pyydetyksikin, mutta tietoa +ja taitoa on siinä tarvittu: on pitänyt silmää räpäyttämättä hiljaa +hiipiä lähelle ja sitten äkkiä viskata oikean olkapään kautta lehmän +ylitse puukko tai tulirauta, silmätön neula, kannaton nappi taikka +vain lakki, huivi tai joku muu vaatekappale, heti tarttua lehmään ja +taluttaa se kotiinsa. Monesti kyllä on lehmän emäntä juossut jälkeen ja +pyydellyt: "Voi, voi, älä vie minun lehmääni!" Joskus taas on kuultu +maahiaismuorin illalla huhuavan kadonnutta maitomuoriansa: + + -- Tpry-tpry, Kirjo, + tpry-tpry, Karjo, + tpry, haikea Haluna! + +Maahiaiselta saadut lehmät ovat erinomaisia lypsämään. Mutta pitää vain +varoa, ettei kisko maitoa loppuun asti. Jotkut maahiaislehmät ovat +niin arkoja, etteivät anna maitoaan muuta kuin saumattomaan astiaan, +pahkamaljaan taikka pataan. Saumalliseen uurreastiaan jos rupeaa +lypsämään, laskeekin lehmä veren. + +On maahiaisilla lampaitakin, vaikka niitä on vain harvoin nähty. +Ketomellan Jussa keksi kerran ollessaan juhannuksen aikana +Ounastunturin Rautuvaarassa poroja paimentamassa maahiaisen lampaan. +Musta elukka juoksenteli kuin ahma porotokassa, jolloin äijä laukkasi +katsomaan. "Ka, lammas se onkin!" älysi ukko, sieppasi hattunsa ja +heitti yli olkansa lampaan ylitse, otti kiinni, sitoi peskiinsä ja +kantoi selässään kotiin. Lammasta hoidettiin navetassa, eikä se +syönyt muuta kuin hillanlehtiä, eikä juonut muuta kuin hetevettä. Ei +se viihtynyt toisten lampaiden joukossa eikä osannut samalla tavalla +määkiäkään, ikisi vain: "ii-ii-i"; sen villa oli kuin koiran karvaa. +Koko kesä ja syksy elätettiin lammasta, mutta sitten joulun aikana +lehmä puski sen kuoliaaksi. + +Poroja hoitavat rikkaat maahiaiset kuten maanpäällisetkin, ja +komeasti, niin että kellot paukkuvat, ne väliin ajavat pitkin +vuomia ja tuntureita. Mutta niitä ei silti useastikaan saada nähdä, +etempää vain kuullaan kova meno ja pauke. Seyrisvaarassa, Näkkälän +tunturiseutua. Enontekiö. Norjan rajoilla, näki Näkkälän Salkko kerran +tullessaan pohjoiskyliltä kaksi kotakuntaa majailevan. Ihmisiä hääri +kotapaikalla poroineen, ja kota tuprutteli huipustaan savua. Salkko +luuli Pöyrisjärven lappalaisten siellä majailevan, käänsi härkänsä ja +ajaa kahautti sijtaan. Mutta samassa kodat ja kaikki elävät olennot +hävisivät, ei löytynyt edes jälkiä lumihangesta. + +Muutenkin on maahiaissuku paljon rikkaampaa kuin maanpäällinen kansa. +Heillä on komeat talot, koreat vaatteet sekä paljon rahaa, kultaa ja +hopeaa, sillä kaikki se suuri rikkaus, minkä maa kätkee sisäänsä, on +heidän hallussaan. Sitäpaitsi ovat maahiaiset ottaneet hoitoonsa kaikki +ne lukemattomat aarteet, joita ihmiset aikojen kuluessa ovat panneet +maahan piiloon. Eivätkä he anna niitä pois, vaikka joskus satuttaisiin +löytämäänkin, mutta jos poika keksii isänsä taikka esi-isänsä kätkemän +aarteen, niin se täytyy luovuttaa. Kaikki, mikä on maanalaista, +on maahiaisten hoitoon kuuluvaa. Karhukin, joka talvella nukkuu +maakomiskossaan, saa heiltä silloin hyvän hoidon. Maahiaiset ruokkivat +sitä, vaikka ei karhun vatsaan näytä mitään karttuvankaan. + +Maanpäällisiä veljiään ja sisariaan kohtaan ovat maanalaiset Aatamin +lapset yleensä suopeita, jos vain nämä ylemmät vapaan ilman asukkaat +antavat maanalaisille sukulaisilleen rauhan. Ja se niille tavallisesti +annetaankin. Mutta hyvin useasti sattuu niin onnettomasti, että +maanpäällinen eläjä on pystyttänyt talonsa maanalaisen asunnon +kohdalle, sillä harva ymmärtää etukäteen ottaa selvää, millä kohdalla +maahiaisperhe majailee, vaikka sen kyllä huomaa, kun vain tarkastelee +maanpintaa: siinä kohdassa, missä on maahiaisasunto, nousee maasta +haileata savua niinkuin hienoa höyryä. Myöskin niillä mailla, missä +nähdään maahiaisia taikka niiden karjaa liikkuvan, on maahiaistalo +lähellä, ja sellaisilta paikoilta on paras pysyä ulompana. Maahiainen +ei näet pidä siitä, että kukaan asettuu rehkimään hänen päänsä päälle +ja häiritsee häntä. Hän tahtoo elää rauhassa omassa maanalaisessa +valtakunnassaan, koska hänet kerran on tuomittu siellä ikuisesti +olemaan. Varsinkin siitä maahiainen sydäntyy, että rakennetaan navetta +hänen talonsa kohdalle, niinkuin monesti on sattunut. Silloin ei onni +pysy talossa eikä menestys asu navetassa: lehmä toisensa perästä joutua +turmioon milloin milläkin tavalla, katkoo koipiansa, puskee toisensa +kuoliaiksi, sortuu itsestään parren perään ja katoaa metsään. Lopulta, +ellei näistä jo ymmärretä muuttaa navettaa toiseen paikkaan, ilmestyy +maahiaismuori taikka -äijä ankarana ja käskee heti muuttaa navetan +pois, muuten seuraa vielä pahempaa. + +"... koska olet rakentanut navetan meijän pirtin päälle, niin että +kaikki lanta ja likavesi tippuu pöyälle ja maitopunkkeihin." Näin +maahiainen ankarana uhkaa ja toruu. + +Sellaiselle onnettomalle paikalle oli ennen sattunut Palon navetta +Enontekiön Vuontisjärvellä sekä Ketomellan navetta Ounasjoen latvoilla. +Eivät saaneet elukat rauhaa, vaan joka vuosi tuli aina joku lehmä +turmioon. Mutta kun navetta siirrettiin toiselle sijalle, katosi kova +onni. + +Eivät pidä maahiaiset myöskään siitä, että epämieluiset, kiroilijat +taikka muuten huonot ihmiset asettuvat yönuotiolle heidän asuntonsa +kohdalle. Keskitalon Tuomaankin, joka Ullatievaan yöpyi, ajoi +maahiaisukko pois ja kiskoi hänen poronsa hihnoista puuhun, niin +että takajalat vain maata tapailivat. Samoin kävi Ajangin Antille +Turtolassa. Tuli äijä nuotiolle ja ärjäisi: + +-- Mene pois siitä heti! Häirittet meijän juhlanpitoa, koska olet ollut +menheenä yönä tyttärissä. + +Toisinaan taas ilmestyvät kauniit maahiaistyttäret metsämiesten +yönuotiolle, laulavat ja joikaavat heleästi ja houkuttelevat miehiä +sulhasikseen. Näkkälän Hukka-Salkkokin on monet kerrat Norjan rajoilla, +Paalloivissa, yöpyessään nähnyt maahiaistyttäriä. Joskus vanhat +maahiaismuoritkin tulevat ilkikureissaan kiusoittelemaan nuotiolla +nukkujaa. Vasaran Anttikin kerran Haisujupukassa yöhonkaa hakatessaan +kuuli toisenkin hakkauksen etempää vuoman takaa sekä huudon: "Tule +yhelle yösijalle!" Antti ei kuitenkaan mennyt, vaan hakkasi oman +honkansa ja asettui sen viereen nukkumaan. Mutta pian ilmestyi vanha +muori toiselle puolelle nuotiopuuta maata reiskottelemaan, eikä +lähtenyt pois, vaikka Antti monet kerrat karjaisi: "Mene pois siitä!" +Muori irvisteli vain ilkeästi, iski silmää ja maata rengotti. Viimein +sieppasi Antti suuren peurapyssynsä ja pamautti akkaa, niin että +"astia" pölähti. Kiljaisi muori vain ja laukkasi vaaraan. Mutta pian +tuli ukollekin lähtö. Alkoi näet kuulua vaarasta kauhea elämä, ja koko +maahiaiskansa tuli sieltä, niin että kova tohina vain kuului. Antti +otti jalat alleen ja alkoi päästellä kuin peto pitkin öisiä erämaita. +Suoraa päätä paukaisi hän Kerpuajokeenkin, ja siinä jo muuan takaa-ajaja +tapasi takinkauluksesta, mutta Antti purautti takin selästään ja itse +roikaisi toiselle rannalle, niin päästen vainoojistaan. + +Mutta siivoille erämiehille antaa maahiainen rauhan, vieläpä heitä +avustaakin metsänkäynnissä ja porojen paimentamisessa, antaen merkkejä +ja varoituksia, jos vain vaara on uhkaamassa. Ja vielä avuliaampi ja +suopeampi on maahiainen niille ukoille, jotka muistavat yönuotiolle +asettuessaan vanhojen tavalla pyytää: + + -- Maahiainen, maanalainen, + maata pyyän maatakseni, + mutta en iäkseni. + +Niin Turtolan Matinlompolonkin Pekka-vaaria, joka Apinavaaran vanhassa +kodassa vietti yötä, käyttivät maahiaiset kotonaan, jossa juuri +vietettiin vanhan elatusmuorin kraviaisia. + +Maahiaiset ovat näet kuoleman vallan alaisia niinkuin muutkin Aatamin +jälkeläiset, ja samoin he myöskin vaimosta syntyvät, kasvavat ja +varttuvat maahiaiskansalaisiksi. Lapsensakin he kastavat, mutta eivät +tee pyhää ristinmerkkiä heidän rintaansa. He viettävät keskenään häitä, +peijaisia ja muita pitoja niinkuin maanpäällisetkin. Mutta yläilmaisten +serkkujensa kanssa he eivät monesti seurustele. + +Mutta on joskus tapahtunut, että maan päältä on etsitty apua +lapsivuoteessa olevalle maahiaisvaimolle. Turtolan Matinlompoloon tulla +touhotti kerran maahiaisukko kovalla kiireellä ja huusi muorille: + +-- Tule sie auttamaan! Akka on lapsia saamassa. + +-- Mistä sie olet, kun en mie tunne? muori kysyi. + +-- Ei kaukaa, ei kaukaa, tuosta vain navetan takaa pellolta. + +Ja ukko vei emännän kotiinsa, jossa oli akka lapsenteossa. Muori auttoi +lapsivaimoa, eikä ottanut mitään maksua vaivoistaan. Mutta myöhemmin +maahiaisukko lähetti hänelle komean hopealusikan. + +Onpa niinkin sattunut joskus, että maanpäällinen poika on lähtenyt +maahiaisista naimaan. Mannun tyttäret kyllä ovatkin naitavia: kauniita, +valkoihoisia ja punaverisiä sekä suuren myötäjäiskarjan omistajia. +Niinpä Enontekiössä muuan poika käväisi eukon alakerran tyttäristä. +Kohtasi tytön ensin metsässä paimenessa, haasteli hänen kanssaan, +ja komea tytär mielistyi yläilmojen mieheen niin, että houkutteli +hänet kotiinsa kosioretkelle. Siellä kosiomiehelle tarjottiin vaikka +mitä hyvyyttä, mutta tytön neuvon mukaan ei poika huolinut mistään, +tytärtä vain kärtti eukokseen. Ja saikin. Pidettiin maahiaishäät, ja +tyhjin käsin lähtivät nuoret matkalle maanpäälliseen miehelään. Mutta +tytär kielsi poikaa katsomasta taakseen kertaakaan koko kotimatkalla. +Jäljestä kyllä kuului aikamoinen meno: koirat haukkuivat, kellot +paukkuivat, lehmät ynisivät ja ammuivat, ja ihmiset huusivat ja +elämöivät niinkuin lapinkodalla, kun siellä aherretaan porokarjan +kanssa. Niin mentiin hääsaatossa kotia kohden. Mutta kotiportailla jo +ylkämies vilkaisikin olkansa ylitse, kun jälkipuolen elämöiminen paisui +yhä suuremmaksi. Mahtava joukko komeaa karjaa oli paimenen ja koirien +ajamana seurannut nuoren-parin kintereillä; siinä oli suurituumisia +lypsäviä, tuntuvia nuorukaisia, lihavia vasikoita ja mahtavia sonneja +sekä vielä iso lauma lampaita. Lähes puoli karjaa oli jo ennättänyt +pihaan, mutta vielä suurempi puoli oli tulemassa portin ulkopuolella. +Ja se osa katosi paikalla, kun sulhasmies katsahti taakseen; karjalauma +katkesi kuin puukolla leikaten. Maahiaisnuorikko kyllä torui siitä +miestään, kun menetti parhaan osan hänen myötäjäiskarjastaan, mutta +sille ei enää mahdettu mitään, vaan sai maahiaisminiä tyytyä siihen, +mikä oli jäänyt pihaan. + +Harvat tämänilmaiset eläjät ovat vierailleet maahiaisten luona, paitsi +mitä ovat tahtomattaan joutuneet siellä käymään. Jotkut lappalaiset +kyllä ovat joskus käväisseet maahiaisten kosteissa, nauttineet heidän +hyvyyttään, eivätkä silti ole tulleet maahiaisiksi. Mutta lappalaisilla +on omat keinonsa, joilla varaavat itsensä, niin ettei maahiaisten +valta heihin pysty. He saattavat vaikkapa kynsäistä ihoaan, niin +että veri tipahtaa, ja sitten kyllä uskaltavat ottaa maahiaisruokaa +suuhunsa. Tätä taikaa ei kyllä tietänyt Ketomellan Martti-äijä kerran +joutuessaan maahiaistaloon, missä kaksi vanhaa muoria asusti ja hänet +ystävällisesti otti väärtikseen. Toinen muori vaaksoi sormillaan +vaatetta, ja toinen rupesi tyrkyttämään ukolle syötävää. Mutta äijä +ei ottanut, kielsi, hylkäsi, viimein suuttui ja lennätti muorin +viilipunkin nurkkaan -- ja samassa löysi itsensä rähmällään keskeltä +porokaarrettaan Ounastunturilla. Siitä päivästä ruveten alkoi ukko +köyhtyä, menettää porojansa, ja viimein hän itse porometsässä ollessaan +sortui puun alle ja kuoli, sillä hän viskasi samalla onnensa menemään, +kun ylpeyksissään vatkasi pois maahiaisen viilipunkin. Se toinen muori +nimittäin parhaillaan vaaksoi hänelle onnea. + +Mutta niin taitamattomasti ei menetellyt Inarin Elli, vanha Koutokeinon +lappalaismuori. Hän oli oikein väärti maahiaisten kanssa. Monet vuodet +aina kerran kesässä hän kävi maahiaisasunnoilla vierailemassa. Kun +tuli juhannuksen aika ja Lapin päivä oli korkeimmillaan, hääri muori +hyväntuulisena, kolme vuorokautta pesi ja oornaili itseään, puhdisteli +ja koristeli vaatteitaan ja pani kaikkein parhainta päälleen, ja +sitten, kun päivä paistoi pohjoiselta ja kaikki oli vaiennut, lähti +ketterästi koira perässään kepsuttelemaan hiljaiseen tunturiin ja +sinne katosi. Eikä nähty, vaikka etsittiin kaikki lähitunturit, muoria +vilaukseltakaan koko kesänä, ennenkuin hän vasta syksyllä Mikkelin +alla taas ilmestyi kylille. Samat puhtaat ehyet vaatteet oli muorilla +päällään, vuotakengätkin samassa voiteessa kuin lähtiessä, ja muori +itse oli lihava, komea ja pulskistunut, ketterä ja iloinen; koirakin +oli lihava ja hypähteli iloisesti. Koko kylä tuli ihmeissään Elliltä +utelemaan, missä kummassa hän oli ollut, mutta muori ei sanallakaan +muistellut retkiään kenellekään. + +Samalla tavalla katosi Elli-muori taas seuraavana kesänä, ja niin +edelleen joka kesä juhannuksen tienoissa ja saapui kotiin vasta +Mikkeliksi. Kerran sitten pidettiin muoria silmällä, hiivittiin perässä +tunturiin ja huomattiin, että eukko pujahti maan alle maahiaisten +luokse. + +Mutta tämä oli mummu-rukalle onnettomuudeksi. Viipyi hän kyllä taaskin +koko kesäkauden väärtipaikassaan, mutta kun hän syksyllä palasi, tuli +hän kurjannnäköisenä, vanhana ja laihana, laahustaen kepin varassa, +vaatteetkin kuluneina ja rääsyisinä. Ja laiha nälkäinen koira liikkasi +takkuisena perässä. + +Ei muori nytkään muistellut, missä oli ollut, eikä puhellut paljon +muutakaan. Itsekseen vain juroili. + +Mutta seuraavana kesänä ei muori enää kadonnut tunturiin. + + + + +SAIWO JA KALTIO + + +Yhtä ihmeellinen kuin on Lapin maakamara salaperäisine maahiaisineen +ja Stalloineen, pelottavine tunturihaltijoineen ja haltijatievoineen, +monine seitapaikkoineen ja kummittelevine aarrekätköineen, yhtä +ihmeellisiä ovat Lapin lukuisat vedet, järvet, lompolot ja kaltiot. +Niissäkin asustaa vielä vanhalappi. + +Kaikkein merkillisimpiä Lapin vesistä ovat saivot ja saivojärvet, +sellaiset ihmeelliset järvet, joita saattaa olla ainoastaan Lapissa, +ihmeitten maassa. + +Oikeita täydellisiä saivoja ovat semmoiset umpinaiset tunturi- ja +vuomajärvet, joista ei johdu minkäänlaista jokea ulos, ja joihin ei +laske mitään jokea. Maan uumenista vain kumpuaa niihin alituisesti +maanalainen vesi, virraten taas toisia teitä pois maan alaisin puolin. +Ne ovat tavattoman syviä ja kirkasvetisiä, sillä vaikka saivovesi +työntyykin maan mustista pimennoista ja syvänteistä, on sillä +kuitenkin ihmeellinen kuulakka kirkkaus, kun se nousee maanpäällisiin +valoihin, eikä siinä ole minkäänlaista maavesien sekoitusta eikä +pilausta. Useasti on saivossa hyvin korkeat ja jyrkät rannat, niinkuin +Rumassajärvessä, Salmijärven seuduilla Muoniossa. Rumajärvi onkin +merkillisimpiä saivoja: toisinaan on siinä vettä monta syltä, mutta +toisinaan taas vesi katoaa, niin että paikoin pohja näkyy. Mutta +pohjoispää on niin syvä, että lieneekö siinä pohjaa ollenkaan. + +Saivoiksi sanotaan myöskin pieniä, kirkasvetisiä, jyrkkärantaisia +tunturi- ja vaarajärviä, joita kapeat salmet taikka pikku joet +yhdistävät muuhun vesistöön. Niitä on Lapissa kaikkialla. Pöyrisjärven +pohjoisrannalla on pari pientä saivoa, Mustasaivo ja Palosaivo, sekä +Törmisvaaran seuduissa Norjan rajoilla Kaamuksensaivo ja Surkimo; +Sitshajaurin tienoilla on Kuossasaivo. Ylimuonion takamailla +Kajankitievoilla, Taapurivuoren vierellä, on korkearantainen saivo, +Muoriksi sanottu, ja siitä laskee pikku puronen Akkaan, josta lähtee +isompi joki. Kaikkein komeimpia on pieni Pakasaivo Pakajärven +eteläpuolella Muoniossa. Kymmeniin metreihin kohoavat pahtaseinät +ympäröivät saivon pohjukkaa ja korkeiden hiekkatievojen välitse se +kapeana yhtyy Pakajokeen. Mutta tätäkin mahtavampi on Äkäsjoensaivo, +Äkäsjoen juoksulla yläpuolella Äkäslompoloa. Se on semmoinen vesi, +etteivät kaikki uskalla mennä sitä katsomaankaan, eivät heikkoveriset +ainakaan: siinä ovat näet niin kauhistavat pahtaseinät. Toisella +puolella on korkea Kirkkopahta, toisella hirveä Hammaspahta, ja +ylpeiden kallioseinien välitse juoksee saivosta kapea väylä Äkäsjokeen. +Niin kirkas on saivon vesi, että kalatkin näkyvät niin syvältä, ettei +niitä ylettyisi iskemään, vaikka olisi kuinka pitkä arina. Saivon +syvyyttä ei tiedä kukaan, eikä sitä uskalla ruveta mittaamaankaan. +Äkäslompolon Heikki-vainaja kerran yritti mitata laskien nuoraa monta +syltä, eikä tavannut pohjaa. Mutta silloin tuli haltija sanomaan +Heikille: + +-- Jos vielä toisen kerran tulet mittaamaan, niin tulet itse perässä. + +Kaloilla on saivoissa hyvä elämä, niissä kun on niin hohtavan puhdas +vesi ja suotuisa pohja. Tunturiseutujen saivoissa ovat kalat niin +lihavia ja rasvaisia, ettei missään maavesissä ole sellaista viljaa; +siiatkin ovat niin suuria kuin taimenet, ja Pakasaivossa elää rautukin. + +Entisaikaan oli joka lappalaisella oma saivonsa, josta hän kävi kalaa +pyytämässä, ja saivon rannalla seisoi useinkin palvoskivi. Niin oli +Prokseilla pikku saivo asuntopaikkansa kohdalla Pöyrisjoen itäpuolella; +Pöyrisjärven Mustasaivo ja Palosaivo palvoskivineen olivat taas +Pöyrisjärven lappalaisten omia. Proksin saivo oli niin haltiakas, ettei +se antanut kaloja kelle tahansa. Oli vain yksi mies, joka siitä osasi +ottaa viljan. Pakasaivo taas oli Suikkien oma, ja sitä sanottiinkin +"Suikkilaisten helvetiksi". + +Sitten on Lapissa vielä saivojärviäkin, suuriakin tunturien piirittämiä +järviä, joiden vesi on niin kirkasta, että pohja näkyy monen sylen +syvyydestä. Nekin saavat suuren kirkkautensa maanalaisista hetteistä +ja pohjakaltioista, joista saivovesi kohoaa. Saivojärvet ovatkin usein +"kaksipohjaisia". Itse järvi on jo kymmenien sylien syvyinen, eikä +alahaisen pimentopohjan syvyyttä ole kukaan kuolevainen voinut mitata. +Kukaan ei tiedä, mihin maanalaiset saivovedet johtavat juoksunsa. + +Tällaisia kirkkaita salaperäisiä saivojärviä on Lapin tunturimaissa +paljon. Kilpisjauri ja suuri Pöyrisjärvi ovat saivojärviä, samoin +lukematon joukko muita vesiä. Pieni, kaunis jumalten järvi, Levi- ja +Kätkätunturien kurussa Kittilässä oleva Immeljärvikin on kaksipohjainen +saivojärvi. Niinkuin saivot ovat saivojärvetkin hyvin kalaisia. Niissä +on kalaa väliin ihan puurona, mutta sitten taas, kun mennään nuottaa +vetämään, ovat kaikki kalat kadonneet. Suuren silmänteen kautta, joka +järven pohjasta avautuu alas, on vilja paennut alempiin saivovesiin. +Toisinaan saadaan vain nähdä, kun kalat suurin laumoin kiertävät +haudassaan ja sitten parvittain peräsukaa painuvat pimeyteensä, niin +että pyrstöt vain vilkkuvat. + +Saivojärvissä elää suuri kalojen isäntäkin, Kalojensampi eli Kalojen +vanhin, mahtava jättikala, joka toisinaan on nähtykin. Nulusjärvessäkin +Ylimuoniossa nähtiin kerran niin tavaton kalaäijä, että se kelletteli +vedessä niinkuin vene kumollaan ulottuen poikki järven. Ja eräänä +kesänä sai koko Muotkajärven kylä keskellä jumalan kirkasta päivää +Juunaan talon pihamaalta katsella kokonaista neljä tuntia ainakin +viittä syltä pitkää kalanvönkälettä, joka keskellä järveä vain makaili, +kunnes taas äkkiä roiskahti veden alle. Kelontekemäjärvessäkin on nähty +Kalojenvanhin monet kerrat. Joskus on kalamiehen vene keskellä syvää +järveä karahtanut niinkuin karikkoon ja noussut kokka ylös niinkuin +olisi rantaan töölännyt; sitten on joku näkymätön veurahtanut veneen +alla, ja alus päässyt jälleen liikkumaan. Kerran Koskaman muori ja +Antti sekä Takalon äijä, "Jans-Päkki", näkivät, kuinka järvellä, +niemen takana, makasi kalakummitus niinkuin kaksi nuottavenettä olisi +ollut vastakkain. Takalon äijä, joka oli monet kesät kulkenut Ruijan +merellä, ollen höösmanninakin, ja siellä nähnyt vaikka mitä kummia, +lähti soutamaan lähemmäksi. Kummitus katosi, mutta nousi taas uudelleen +ylös, ja kun Jans-Päkki pääsi lähelle, veurahti se veteen sellaisella +tohauksella, että äijän vene tuli puolilleen vettä, ja äijäkin kastui +läpimäräksi. Peirajärvessä, Enontekiön luoteisessa tunturimaassa, +on joskus nähty tavattoman kalanvönkäleen niinkuin itse irtopirun +viilettävän pitkin vedenpintaa, niin että muuten tyyni järvi on koskena +kohissut. + +Kaikissa saivojärvissä asustaa vesikansaa, veden haltijaväkeä, joka +näkymätönnä elää järvessä, mutta useasti kyllä näyttäytyykin maan +ihmisille. Menee vain keväällä heti jäiden lähdettyä sulan veden +rannalle, tömistää jaloillaan maata ja huutaa: "Onko isäntä kotona?" +Kyllä silloin kohta näytetään, millainen isäntä on järvessä. + +Mutta näyttäytyy järven isäntä ja haltijakansa monesti kutsumattakin +ja kysymättä. Niinkuin Liepimäjärvelläkin Muoniossa, Ylimuonion +takalistoilla. Siellä jäkälänpanijat kerran keksivät ison mustapukuisen +äijänrumilaan kahlaavan syvässä vedessä vyötäisiään myöten. Miehet +kummissaan meloivat lähemmäksi katsomaan ja sanoivat: "Kuka tuo +köriläs on? Souvetaan nokka halki!" Mutta äijä kääntyi päin ja +katsella möllötti venemiehiä suurilla silmillään, jotka olivat kuin +vanhanaikaiset "plakkarikellot", Siitä miehet ja naiset säikähtivät +niin kolosti, että kiireesti pyöräyttivät veneensä ympäri ja soutivat +pois, jättäen järven äijän rauhassa kahlomaan. Tämä tosiasia on +tapahtunut vasta kymmenen vuotta sitten. + +Oostajärvelläkin, joka on kaksipohjainen saivojärvi Muonion kirkonkylän +lähimailla, on monet kerrat nähty vesikansaa. Kerrankin kun poikaset +siellä "pulimassa" ollessaan oikein ilvehtivät ja ylpeilivät, ilmestyi +rannalle kuusien pituinen, rääsyinen, ontuva akka ja pelotti uimamiehet +pois. Kerran taas samalla järvellä nähtiin akan pieni tytär, ja +jopa sitten ilmestyi itse järven isäntä, iso mies ketunnahkaisissa +vaatteissa. Mutta ketunnahka-ukko oli hyvännäköinen äijä, joka ei +herättänyt ollenkaan kammoa, sillä haltijaväessä on asia samoin kuin +ihmiskunnassakin: toiset ovat tylyjä ja kolonnäköisiä ja kammottavat, +mutta toiset ovat hyvännäköisiä ja rauhallisia ja rakkaampia, eivätkä +ensinkään anna kammoa, eivätkä ketään vistota. Haltijat eivät kyllä +kaikille näyttäydy. Tavallinen jokapäiväinen ihminen, joka mistään +välittämättä vain olla vällöttää, ei näe niitä koskaan. Mutta +rupeaapa vain saivojärvellä ilvehtimään ja ylpeilemään, niin saa pian +kostonsa. Oostajärvellä saivat kalamiehet kerran reivillä kahta vaille +kahdeksankymmentä haukea samalla kertaa. Siitä ylpistyivät miehet, +menivät taas, heittivät reivinsä ja röyhkeilivät: + +-- Nyt me otammekin koko koranuksesta kaikki kalat! + +Mutta eivät saaneet kalansukuakaan, ei yhtä päätä. + +Eivät uskaltaneet Muonion miehet tehdä sentään sillä tavalla kuin +Kittilässä Karhulan Murri-Pekka, joka muorineen oli kalaa pyytämässä +Ahvenjärvestä Paanosenjoen latvoilta. Kun järvi ei antanut mitään, +vaikka he kävivät palvoskiveänsäkin puhuttelemassa, suuttuivat he, +kapusivat korkealle rantatörmälle ja rupesivat vierittämään kiviä +järveen. Suuren lohkareen jo laskivat pahdalta kierimään ja mielissään +katselivat, kun se poukkoili pensaasta toiseen. Mutta silloin nousi +järvestä lappalaisäijä polvilleen veden pinnalle ja avossa sylin +odotteli ja siirrälteli aina sitä mukaa kuin kivi kiepsahteli syrjään. +Kun kivi putosi alas, otti äijä sen syliinsä ja laski sievästi veteen. +Kauhuissaan pakenivat kalamiehet pois koko järveltä. + +Mutta niille kalamiehille, jotka pyhittävät ja siunaavat veden, +eivät koskaan kolonnäköiset vedenhaltijat näyttäydy eivätkä tee +mitään poikkipuolista. Heille esiintyy haltija vain ystävällisenä ja +hyvännäköisenä. Vesi onkin aina pidettävä pyhänä ja oikeassa arvossa; +sitä ei saa kirota eikä sen kanssa pitää mitään ilvettä; vesillä +ollessa ei liioin saa vihellellä. Tuulta kyllä saa vesillä liikkuessaan +loitsia ja viheltää, jos tietää itsensä taitavaksi veneenhoitajaksi. +Silloin saattaa sanoa: + + -- Tuuli, nouse tuulemahan, + mailmanranta, riehumahan! + Meren Musti, tsöh! + +Ja sitten viheltää, niin kyllä haltija nostaa vihurin. + +Toisissa saivojärvissä on niin arat haltijat, etteivät ne kärsi puhetta +eivätkä minkään korttoelävän nimeä. Sellainen arka vesi on Vuontissaivo +Enontekiöllä, Lätäsenon päällä, Saimatunturin juurella, jossa on koko +joukko muitakin saivoja. Vuontissaivolla kun ollaan nuottaa vetämässä, +ei saa puhua mitään, ei mainita korttoa eikä mitään saastaista elukkaa, +ei petoeläintä eikä kissaakaan. Muuten ei saivo anna kaloja. Vieläpä +vaatii vesi tupakkaa uhriksi, että antaisi paremmin. Samanlainen +arka haltija on Matilaisensaivossakin Ounasjärven alapäässä. Sekään +ei suvaitse minkäänlaista puhetta eikä kolinaa. Vanha kirkkoväärti, +Juhani Hetta-vainajakin, oli siellä kerran nuotalla, ja nuotta oli +kaloineen jo aivan apajalle tulossa. Mutta silloin karjaisi puittio: +"Jo näkyy kaloja!" Siitä heti kaikki kalat paneutuivat kuolleiksi, +löivät kyljellensä ja menivät yli paulan. Eikä saatu yhtään kalaa. + +Monet saivojärvien haltijat ovat lapinpahnaa. Kittilän Paarnajärvelläkin +oli kerran Tepsan vanha äijä nähnyt peskipukuisen lapinämmän juoksevan +rannalla nuottatauvot kainalossa ja kuullut sen huutelevan: + + -- Paarneh vuolkin kainutta, + paarnai vuolkam kainukoita![19] + +Paarnajärven vanhat haltijat olivat parhaillaan kalastushommissa, sillä +vesikansa käy kalassa niinkuin maanasuvaisetkin, pyydellen omassa +kotijärvessään. Koutokeinon Pajasjaurilla, joka on suuri järvi Suomen +rajamailla, näki Aitjärven ukko kerran, ajaessaan talvella porolla +verkkopyyntiin, koko lappalaisjoukon kalahommissa. Poroineen olivat +kalamiehet järvellä ja kovalla kiireellä sysivät verkkoja jään alle. +Mutta sitä mukaa kuin ukko ajoi lähemmäksi, siirtyivät verkkomiehet +yhä edellä pohjoista kohden, tullen aina pienemmiksi ja pienemmiksi, +viimein kuin koiriksi ja sitten kaikki kadoten. + +Vesikansa hoitaa karjaakin samoinkuin maahiaisväki sekä maan päällä +asuvaiset. Monesti nousee vedenkarja järven rantaruohikkoon syömään, +painuen sitten taas järveen, ja joskus käyvät vedenmuorit itse +karjaansa maalla paimentamassa. Kelontekemän Koskaman Kaisakin sai +kerran nähdä, kun vanha lapinmuori nousi järvestä lehmäkarja perässään +ja lähti astelemaan metsää kohden. Metsästä käsin tuli toinen muori, +pitkä ja laiha, kumarteli järvenmuoria ja sanoi; "Täälläkö tekin +olette?" Toinen selitti: "Mie tehen lehmille uutta tietä, kun vanha tie +on koskettu ja pilattu." Ja järvenmuori selitti metsänmuorille, kuinka +Koskaman asukkaat ovat vainioillaan ja pelloillaan sotkeneet hänen +karjapolkunsa. Haastellen astelivat muorit karjan edellä ja painuivat +metsään. + +Vesikansan karjaa saattaa vallata samalla tavalla kuin maahiaisenkin +karjaa. Rikinä-muorikin meni kerran Tepsassa tulukset kourassa +vahtimaan vesikarjan laidunpolulle, ja kun karja tuli lähelle, lennätti +hän tuluksensa yhden lehmän ylitse, juoksi kellonriesimeen ja talutti +elukan kotiinsa. Navetan edessä heitti muori hameensa lehmän päähän, +pyöräytti elukan kolme kertaa ympäriinsä, ennenkuin vei navettaan. +Ja sitten lehmä kyllä pysyi talossa, lypsi paljon ja teki vasikoita. +Rikinä-muori jätti talonsa ja karjansa Kaija-tyttärelleen, ja Kaijan +poika, Jussa-äijä, sai sen jälkeen periä maat ja karjat; sitten tuli +perilliseksi Jussan poika, Lassi, joka kuoli viisi, kuusi vuotta +takaperin. Talossa on vieläkin samaa vedenlehmän sukua, mustankirjavaa +rotua, sellaista lyhytjalkaista, lyhytraatoista, pyöreää lajia. Samaa +mainiota vesirotua on sieltä sitten saatu muuallekin. Jussa-äijä antoi +kumminlahjana nuorukaisvasikan Alatepsan Jussalle, joka oli Koskaman +muorin veljenpoika, ja Alatepsasta taas Koskaman muori hankki alun +komeaan vedenlehmän-lähtöiseen karjaansa. + +Ihmeellisiä vesiä ovat myöskin Lapin kaltiot, pienet kuohuvat +hetteet ja lähteet tunturien ja tievojen juurilla. Niissäkin on +kirkas ja hohtava saivovesi, elävä vesi, joka iänkaiken kuin aina +uudesta syntyneenä iloisesti pulpahtelee maanalaisista pimennoista +ylös kirkkaaseen päivään, kohahdellen kuin ikuisesti nuori veri +ihmissydämessä. Maanalaisista elämänlähteistä nouseekin saivovesi +puhdistuneena tunturinjuuriseen pikku kaltioon, ja imee siellä itseensä +maan salaisia väkeviä voimia, niin että kaltioiden saivovesi on kaikkia +muita maanvesiä merkillisempää ja voimallisempaa. + +Lapin erämaita kiertävä ja erämaissa asustava kansa, alituisesti +luonnon kanssa kosketuksissa ollen, onkin oppinut ymmärtämään kuohuvien +kaltioittensa ihmeellisen voiman ja käyttämään sitä hyväkseen. + +Lapissa on paljon kuohuvia kaltioita, joissa tunturien alta hersyvät +vedet kumpuavat ilmoille. Mutta vain harvat ovat tulleet huomatuiksi +ja saaneet merkkilähteen maineen, lukemattomien muiden saivovesien +jäädessä erämaihinsa vain omiksi iloikseen pulppuilemaan. + +Sellaisia ihmelähteitä on Santsinlähde Enontekiön Peltovuoman +lähimailla, neljänneksen matkan kylästä pohjoiseen. Kaltio on koko +seutulaisten parannuspaikka, Betesda, johon paikkakunnan sairaita +saatellaan saamaan parannustaan. Varsinkin kaikenlaisiin tarttumuksiin, +rupiin ja vammoihin sekä maasta että vedestä hinkautuneisiin rohtumiin +on lähteen vedessä parantava voima. Pitää vain pistäytyä kolme kertaa +kaltiossa, peseytyä siinä ja joka kerta kyykistyä umpisukkeloon. Mutta +ilmaiseksi ei saivoveden haltijoilta saa pyytää veden voimaa, vaan +lopuksi on heitettävä lähteeseen joku rahalantti, nappi taikka muu +pikku esine uhriksi ja korvaukseksi sekä sanottava: + + -- Ve'en uhri + ja sairaan terveys! + +Siitä vasta antaa kaltion vesi parantavan voimansa. Maitoruvessa +käytetään lasta lähteessä, piirrellään neulalla ja neula heitetään +veteen ja sanotaan: + +-- Menköön neulan matkassa tauti sinne! + +Lakson Mikko, paikkakunnan paras parantelija ja vammojen sekä maan +pyörryttäjä, oli aikoinaan kuin Santsin ylilääkäri. Hän käytti aina +potilaansa kaltiolla, kolmesti ne siellä valoi ja painoi sukelluksiin, +niin etteivät hiuksetkaan näkyneet, ja heitti heidän puolestaan uhrit +veteen. + +Samanlainen parantava uhrikaltio on myöskin Poikkijärven eli Mojotien +kaltio, kaunis, kolmi-, nelimetrinen maansilmä Ounastunturin juurella, +Ounasjärven etelärannalla, vastapäätä Hetan kirkonkylää. Sinne +hettalaiset saattelevat tarttumatautisiaan, pesevät ja käyttävät +upposalla ja heittävät maksuksi neulan sekä uskovat, että neulanen +lähteessä pistelee tautia, jolloin sen pakostakin on poistuttava +sairaasta. + +Kuttaisen kylällä, joka on korkealla Muonionjoen päällä Palojoensuusta +pari penikulmaa ylöskäsin, on Kurkionniskan lähellä, joen +pohjoisrannalla, niinikään oma Betesdan lammikkonsa, Rovannenän +alustakaltio. Lähdettä sanotaan myös Noitakaltioksi, ja on se +kymmenkunta metriä leveä, kirkas, ruostevesinen hete korkean, jokea +kohden juoksevan hiekkatievan päättymillä. Keskellä kaltiota on +sammaltunut pikku saari, johon rannalta vie porraspuu. Sitä myöten +astuvat tietäjät potilaineen saarelle parantamistyötänsä toimittamaan. +Kuttaisen Noitakaltio on huomattu hyvin terveelliseksi; jo vanhat +ihmiset ovat tutkineet sen lääkekaltioksi, kun siitä vielä ojakin +virtaa länttä kohden. Lähteellä käyvät suomalaiset, Ruotsin Kuttaisen +kylä, lappalaiset ja kaikki lähimailla asuvaiset. Sinne saatellaan +silmäkipeitä, vamman saaneita, rokko- ja rupitautisia, pitaalisia +ja kaikkia, joita ahdistaa mikä tahansa ulkonainen tuska. Kaltiossa +sairas pestään, upotetaan hänet siihen, painellaan sammalilla ja +luetaan parannussanoja. Lopuksi heitetään veteen rahaa taikka +muuta "rauvanpuolta", sillä jos ei sitä tee, eivät luvut eivätkä +välikappaleet auta mitään. Mutta jos kaikki toimitetaan niinkuin asia +vaatii, lähtee kaltiosta varma apu. Iskon Fiinakin Kuttaisesta, joka +oli pureskellut putkentyveä ja saanut siitä maan tartunnan suuhunsa, +niin että löi lopulta koko naamankin rupeen, meni Noitakaltiolle, pesi +ja pyyhki sammalilla kasvonsa ja ruumiinsa sekä antoi kaltionhaltijalle +uhrin. Hetipä myös rupesi maantartunta pyörtämään ja tuskat loppuivat. + +Samoilla tunturimailla, Ruotsin puolella, Kaaressuvannon kirkonkylän +vierellä, on seutukunnan kuulu Hilkukaltio, kuohuva lähde, jonka +pohjasta alituisesti kylmä vesi kumpuaa. Tämä hete on etupäässä +silmätautisten parannuspaikka. Sen viileällä vedellä on tunturien +savuisten kotien kansa jo vanhastaan käynyt kipeitä, vettävaluvia +silmiään huuhtelemassa, ja yhtä ahkerasti Hilkulla vieläkin +käydään. Muuankin lapinäijä pystytti kotansa kaltion äärelle, +asusti siinä koko kesän, käyden joka päivä parannuspesulla ja +antaen uhrinsa vedenisännälle. -- Samanlainen parannuskaltio +on Luspavaaralla Nunastunturin nenällä, yläpuolella kaunista +Kelottijärveä, Kelottijärven talon tienoilla. Siitäkin etsitään apua +maan aiheuttamille raville, ja kolme kertaa pitää siinäkin käydä +umpisukkelossa ja sitten heittää uhrit sijaan. + +Yhä vieläkin korkeammalla tunturimaissa, jo Könkämäenon päällä, +vielä Vittangista pohjoiseen, on Suppimuotkan kaltio. Se on lähellä +Suppijärveä, Suppivaaran juurella, vain pieni kirkas silmä, ympyriäinen +kuin muuripata. Tämä aution puuttoman erämaan kirkas saivosilmä on +havaittu erinomaiseksi parannuskaltioksi. Lähteen pohjaan, jonka +hiekkakin on kirkasta kuin kristalli, on pudotettu valkea kivi paikan +merkiksi, ja kaltion äärellä on kivipaasia kuin vartavastisina +istuimina. Vieritse kulkeekin seudun kalamiesten polku, ja retkillään +istahtavat kalanpyytäjät kaltion kiville levähtämään ja ryyppimään +kirkasta saivovettä. Suppimuotkan kaltion vettä ei näet käytetä +ulkonaisiin pesuihin, eikä siihen potilaita paineta upposalle, vaan +vettä juodaan, joten sen voima vaikuttaa sisällisesti. + +Ja se vaikuttaakin. Kun Siikavuopion Johan-Petteri ukkokin kulautteli +sitä sairauteensa, tuli hän pian terveeksi; samoin sai myös +Matias-vainaja, Johan Petterin isä, sen voimalla terveytensä takaisin. +Kaltion vesi onkin niin parantavaa ja niin terveellistä, että kaikista +viisaimmankin tohtorin kuulemma häätyy tunnustaa se mahdottoman +voimalliseksi. Puoli tuntia sitä nautittua sen merkillinen vaikutus jo +alkaa tuntua. + +Maasta saa tämäkin vesi ihmeellisen voimansa ja väkevyytensä sekä +puhtaan kirkkautensa, sillä maasta löytyvät kaikki väkevätkin aineet ja +välikappaleet sekä merkilliset voimat, mitä näin luonnosta on saatavana. + +Ihmeellisimpänä esiintyy se Lapin saivoissa ja saivovesissä. + + + + +TAIWAANWALKIAT + + +Tuli-Lapin komeimpia näkyjä ovat taivaanvalkiat, revontulet, jotka +mahtavina loimuavat talven yössä. + +Nekin ovat Lapin suuria kummia, Pohjan talvisen taivaan ihmeitä, joista +etäinen Etelä ei tiedä juuri mitään, saaden vain joskus nähdä pohjan +äärillä himmeähkön valokaaren kuin kaukaisen valkianvaaran kajastuksen; +vain heikon aavistuksen se kuitenkin antaa heille Pohjan perän suuresta +roihusta. + +Kesäkautensa elää Lappi kyllä valossa ja paistattaa päivää +kuukausittain yhtä päätä, mutta talvella se on unohdettu pitkään +pimeyteensä ja niin kokonaan hylätty, ettei Etelän päivä ennätä pitkään +aikaan edes pikimmältäänkään katsahtamaan tunturien takaisen +maailman autioita lumikenttiä. Kalpealle kylmälle kuulle ja taivaan +tähdille on aurinko jättänyt koko Lapin talvisen valohoidon. + +Mutta vanha kuulu noitien Pohja pitää itse huolen, että Lapin yössäkin +on valoa. Se iskee tulen omiin tauloihinsa taikka hieraisee kuin +kansanrunojen Ilman Ukko tai vanhankansan suurtietäjä kipinät omista +kouristaan ja puhaltaa ne valtavaksi pohjaisen paloksi, joka roihuaa +yli koko Lapin maan. + +Heti kun Etelä rupeaa jakamaan kallista valoansa kovin säästellen, +kun yönpimittäjät käyvät äänettöminä lentelemään kuin salaperäiset +tuliset noidannuolet syksyöisellä taivaalla, ja Lapin koivut muuttuvat +kalmankeltaisiksi, sytyttää Pohja soihtunsa. Jo syyskuun ja lokakuun +pitkinä pimeinä rupeavat ruijat palamaan ja valaisemaan Lapin syksyisiä +kenttiä. Mutta vasta talvella, kun pimeys ja pakkanen pääsevät oikein +täyteen valtaansa, joulun kaamosaikana, kun ei päivä enää viikkomääriin +ole jaksanut kohota eteläisten jänkienkään takaisilta ääriltä +edes tunturien huippuja punertamaan, jolloin on vain pimeä pimeässä +kiinni ja pakkanen painuu kolmeen-, neljäänkymmeneen, silloin puhaltaa +pohjoinenkin palonsa täyteen loimoonsa. + +Ja se palo on mahtava. + +Silloin on Lapinkorvessa komea yönuotio, kun koko pohjoinen taivas +leimuaa kuin valtava noitavalkea. Jossakin kaukana tunturien takaisilla +pimeillä perillä on ensin vain kuin aarnihaudan virvatuli kehunut ja +värähdellyt -- mitkä lienevät näkymättömät voimat siellä kiernanneet, +niin että on ottanut ilmivalkean, ehkäpä jonkun mahtavan lapinnoidan +ärsytyksestä -- ja niin on viimein koko avaruus leiskahtanut liekkeihin. + +Toisinaan leimuavat taivaanvalkiat aivan kauheasti. Ne kärhähtävät +ylös taivaanlaelle ja tapailevat linnunrataa sekä taivaannapaa, niin +että loimotuksen raja käy yli taivaan "kahtaalle kuutta", aamukuudesta +iltakuuteen. Lehahtavatpa liekit vielä siitäkin ylitse, linnunradan +poikki ja riehahtavat Seulasiin, jopa joskus Kallanpoikiin asti. Ja +silloin ne oikein liehuvat ja lieputtavat punaisina, sinisinä, vihreinä +ja vaikka minkä värisinä. Taivaalla on niin mahtava kirkkaus, että sen +loiste käy yli koko Lapinmaan, tunturit hohtavat melkein kuin päivällä, +ja kuvahainenkin näkyy hangella. Mutta salaperäisen äänettöminä liekit +vain hulmuavat, juoksevat, tempautuvat takaisin, sitten uudelleen +juoksevat ja taas tempautuvat takaisin. Mutta sitten, kuin olisi joku +tulenlumooja noita ollut siellä kiernaamassa ja lopettanut leikkinsä, +loimot vähitellen kuin väsähtäneinä vaipuvat, painuvat pohjoiselle ja +raukeavat. Huoahtaminen ei kyllä kestä kauan. Pohjan peikko rojauttaa +uutta honkaa yönuotioonsa, ja kohta taas roihuaa avaruus entistä +komeammin. On kuin koko Manalan valkialla vaatetettu kansa ja kaikki +Lapinmaan kyöpelit tulisina keijuisivat ja suihkaisivat ilmassa. + +Mutta aivan eteläiselle taivaalle eivät liekit saata suihkata, sillä +siellä on liian lämmin pakkasen maan palolle. Ne leimuavat vain omalla +kylmällä puolellaan ja torailevat pakkasen kanssa. + +Niin valtava on taivaanvalkioiden voima, että ne saattavat masentaa +kovimmankin pakkasen. Kun ne iltapuhteen saavat avaruudella omissa +valloissaan oikein riehua, on pakkaselta pian mahti pois. Muutamia +vihaisia paukauksia ja rysäyksiä vain, ja kohta on sää muuttunut. Tulee +lauhempi ilma, jopa vielä perässä ankarat tuiskut ja purkusäät. Sen +tietää kyllä vanha tunturien vaeltajakin, joka pohjoisen loimutessa +joikailee: + + -- Taivaanvalkiat valaisevat maailman, + ja silloin valkenee ilma. + Kohta kovat tuiskut tulevat, + ja pitää neuvonsa korjata + tuiskun jaloista pois. + Ja pyytää itsekin, jos on matkalla, + hopusti pois, + kun yön aikana + oikein on valoisa. + +Mutta ei aina sentään pohjoisenpalo jaksa nousta niin suureen loimoon, +että saisi aikaan säänmuutoksen. Toisinaan taivaanvalkiat jurovat +vain tunturien takana taikka kumottavat pohjoisen äärillä suurena +valokaarena. Silloin pakkanen hyvillään hihkaisee, lisää voimaansa +ja puristaa, niin ettei tahdo henki kulkea. Mutta kun pakkanen on +oikein ylpistynyt ja rehentelee koko Lapinmaan isäntänä, leiskahtaakin +yht'äkkiä koko pohjoinen taivas ilmiliekkeihin. Ja kohta on isännältä +otettu valta pois. + +Monet tunturiäijät ja erämaan ukot ovat tutkineet ihmeellisten +taivaanvalkioiden lähtöä ja syntyperää ja tulleet siihen käsitykseen, +että ne saavat alkunsa Ruijanmerestä. Mailleen mennyt päivä kun +paistaa meuraavaan suolaiseen mereen, ja siellä jumalanilmassa suuret +jäävuoret heittelehtivät ja välkehtivät, ja vaahtopäiset aallot +räiskyvät jäävuoria ja korkeita rantapahtoja vasten, niin siitä heittyy +hohde, kuvastus ja liehuminen taivaallekin, sitä komeampi, mitä +kovemmin Jäämeri läikkyy. Ja samalla tavalla kuin lainehtii ja läikkyy +Ruijanmeri, aaltoilee ja päilyy sitten taivaan avaruuskin. + +Mutta taivaan valkiat eivät kuitenkaan ole Ruijanmeren meuruamista +eikä sen kuvastelua, vaikka se siltä näyttääkin. Kyllä vanhimmat ja +viisaimmat tunturimaiden äijät sen tietävät, ja tietävät senkin, että +ne eivät ole tavallisia tulenliekkejäkään, vaan suuria salaperäisiä +paloja, joita näkymättömät voimat pimeässä pohjassa synnyttävät. Ne +salaiset voimat ja niiden henget liehuvat itse liekeissäkin. Senkin +ovat tunturimaiden asukkaat monet kerrat tulleet kokemaan. + +Ruijantulien haltijat ovat äkäisiä olentoja, jotka tahtovat rauhassa +polttaa taivaallisia roihujaan ja kisailla avaruuden korkeilla öisillä +tanhuvilla. Ne eivät pidä siitä, että matalan maan vaivaiset asukkaat +puuttuvat heidän ylhäisiin menoihinsa. Siksipä ruijantulien oikein +roihutessa onkin viisainta olla kiroilematta ja pitämättä pahaa +menoa. Se pitää järjellisten ihmisten ymmärtää, koska järjettömät +luontokappaleetkin sen käsittävät. Porotkin säikkyvät suuria paloja, +pysyen silloin paremmin yhdessä koossa, ja ovat niin valppaina, ettei +ihminenkään tahdo päästä lähelle. Ja tunturien nälkäiset sudet pysyvät +silloin arkoina piiloissaan. + +Taivaanvalkioiden haltijoita kiusaa varsinkin kaikki maanpäällinen +kihnutus, kitinä ja kiernaaminen. Kun ruijantulet ovat oikein +valloissaan, ei tarvitse muuta kuin kantapäällään vain kiernaista +lumitannerta, niin siitä ne jo yltyvät sähähtelemään. Taikka jos +kitkuttaa vanhaa kopparajaa tai pitää muuta kitinää tai helistelee +rautaista kattilaa, niin sekin jo ärsyttää. Uimaniemen äijäkin muuanna +iltana ajella kihnutti Alakylästä Molkojärvelle taivaanvalkioiden +roihutessa. Äijän aisoissa vitsasaverikot kiernasivat ja ritkuttivat +niin ilkeästi, että liekit rupesivat kärhäyttelemään alas ja sattumaan +ajajaan, niin että korvat kuumenivat. Äijän täytyi pysäyttää hevosensa, +kiskaista vitsat pois ja sonnustaa saverikot nuorasta. Muuten olisivat +liekit korventaneet ukon siihen paikkaan, vaikka hän ei tahallaan +ritkuttanutkaan. + +Tahallisesta hämäyksestä ruijantulet ovatkin vielä äkäisempiä. +Varsinkin jos rautakangella kiernottaa kovaa lumitannerta, jotta se +oikein pahasti kitisee, ne miltei sähähtävät kimppuun, sillä tämä +vihlaisee pahasti liekkien henkiin. Ja jos vielä uskaltaa puhaltaa +päälle pitkän vihellyksen, tulevat tulet yhä hullummiksi, kähisten ja +kärhähdellen oikein jalkoihin saakka, niin että pitää olla hyvin jalo, +ellei jo rupea vistottamaan. Sellaisia kyllä ei ole monta; vain suuret +tietäjät, joilla on kaikki voimat vallassaan, rohkenevat näin pelehtiä. + +Monet ikänsä tunturien tulen alla eläneet lapinäijät tuntevat kyllä +taivaanvalkioiden voiman ja tietävät, miten paljon ne sietävät. +Muutamilla on semmoinen mahti, että he saattavat loitsia ruijantulet +aivan aluttomasta mustaan yöhönkin, taivaltaessaan pimeässä +tuntureilla. Niinpä Ketomellan Jussa-äijälläkin oli sellainen voima, +ettei hänen tarvinnut muuta kuin vain sormellaan tuikkia taivaalle ja +hokea: + + -- Ruonu, raanu, hut, hut, hut! + Ruonu, raanu, hut, hut, hut! + +Ja pian leimahtivat liekit mustan tunturin takaa. Mutta sen enempää +ei äijä niitä ärsytellyt, ajeli vain tyytyväisenä valossa värjyviä +kenttiä pitkin. Eivätkä taivaanvalkiatkaan ahdistelleet, leimusivat +vain avaruudessa ja antoivat ukon ajella. Yhtä suuri mahti on vieläkin +Näkkälän Salkolla, Enontekiön vanhalla tunturienkiertäjällä. Hänkin +saattaa, milloin vain tahtoo, loitsia taivaanpalon pilkkopimeästä. Ja +se on lappalaiselle mahdottoman hyvä mahti, sillä silloinhan ei hänen +tarvitse suurilla jängillään eikä vaarallisilla tuntureillaan pimeässä +harhailla. Salkko manaa ruijat esiin härsyttämällä: + + -- Ippu, paiska, tmolle daal, + gal lee heitto, ko i buolle! [20] + +Sen enempää ei tulenhaltija siedä kuulla Salkon suusta, kun jo +läväyttää liekkinsä avaruuteen, eikä vanha viisas lapinäijäkään +enempää kiusaa, sillä hän tietää, että jos vielä jatkaisi joikuaan, +sähähtäisivät tulet alas ja polttaisivat hänet poroksi. + +Vanha Muonion ukko, Liikavainion äijäkin, mahtoi loitsia taivaanvalkiat +esiin. Hän usutteli: + + -- Vuohkuta, vuohkuta, vuohkuta, + lurkuta, lurkuta, lurkuta! + +Sitten vielä vihelsi päälle, ja pian loimottivat taivaan tulet. +Kun äijä vielä toisen kerran lausui yllytyssanansa ja vihelsi, +puhaltuivat liekit lumihangelle, kähisivät ja kärhähtelivät siinä sekä +säväyttelivät äijän jalkoihin. Mutta ukko olikin suuri tietäjä, joten +äkäisimmätkään tulet eivät voineet hänelle sen enempää. + +"Vanha-Vasara", Muonion pieni lappalaisäijä, ajeli taivaanvalkiain +leimutessa ja joikaili hiljalleen: + + -- Jumala, jumala, jumala, + voia voia voia nanaa! + + + + +WANHAN LAPINKIRKON TARINA + + +Kauan sai Lapinkorven nahkapukuinen kiertäjäkansa elää häiritsemättä +omassa uskossaan, palvoa omia metsäjumaliaan, pänyttää noitarumpua ja +luottaa kotoisten tietomiestensä isiltä perittyihin oppeihin, satoja +vuosia vielä senkin jälkeen kun muut kansat jo olivat omistaneet +uuden uskon. Etelässä kirkonkellot kaikottelivat erämaista entisiä +peikkoja ja kastevesi pesi pois kansan vanhaa uskoa, mutta tunturien +maata ei malmin helinä häirinnyt, eikä poroja paimentavaa metsäläistä +pyritty huuhtelemaan siunatuilla vesillä. Porokellot vain poukkuivat +Lapinkorvessa, kumisi tietäjän kannus, ja pyhinä vesinä olivat kirkkaat +tunturien saivot sekä tietomiesten taikapesut. Tehtiin kyllä jo +puolivälissä 1200-lukua Lapin erämaihin muuan ristiretki ja väkipakolla +työnnettiin kasteveteen kymmenkunta metsäläistä, mutta kastetut +lappalaiset riensivät ristiherrain lähdettyä heti omille kaltioilleen +ja huuhtoivat elävillä saivovesillään pois heidän saastutuksensa. +Kovin vähäisiksi ja tuloksettomiksi jäivät nekin yritykset, joita +1300--1400-luvuilla tehtiin lappalaisten käännyttämiseksi. Piispa +Hemmingin mainitaan Torniossa 1340-50:n vaiheilla kastaneen +parikymmentä pakanaa, ja kuningatar Margareetan hallitessa, 1300-luvun +lopulla, saarnaili uutta ihmeellistä oppia erämaiden sijtapaikoissa +kristinuskoon kääntynyt lappalaiseukko, Margareeta; seuraavan sataluvun +alussa lähetettiin kotakansan luokse Toste-niminen pappi. Mutta vasta +1500-luvulla aloitettiin Kustaa Vaasan toimesta ankarampi hyökkäys +Lapinkorven erämaahan. Lähetti kuningas silloin muutamia pappeja +sekä luostareista karkotettuja munkkeja saarnaamaan peskipukuiselle +kansalle pelastusta, hävittämään heidän pyhiä paikkojaan ja kastamaan +metsäjumalien palvojia uuden opin tunnustajiksi. + +Näiltä ajoilta alkuisin on Enontekiön Lapin ensimmäinen kirkko, +Rounalan kirkko,[21] joka jo 1500-luvun puolivälissä rakennettiin +Rounalan jutamakunnan alueelle, mikä siihen aikaan käsitti nykyisen +Ruotsin-Lapin pohjoisimman osan, lisäksi vielä Koutokeinon sekä +Enontekiön aina Muonion seutuja myöten. + +Jylhässä erämaassa sai kaukaisen Lapin ensimmäinen kirkko paikkansa, +jopa aivan "villitunturissa", jossa vielä siihen aikaan Stallot, +maahiaiset ja saivojen kansa sekä lappalaisseidat hallitsivat. +Korkealla Könkämäenon päällä, vain kolmisen penikulmaa Kilpisjärvestä +alaskäsin, Ruotsin puolella väylää, on nykyään Vittangin talo. Talosta +neljä, viisi kilometriä länteen, suurien tunturien ja paljakkain, +Kirkkovaaran, Sapihoivin ja Toolisoivin lomassa, Veivijärven, +Kirkkojärven ja Sudijoen seutuvilla, on vieläkin aukea tasainen siljo, +joka lienee jo ikivanhoista ajoista ollut lappalaisten talvisena +kokous- ja markkinakenttänä sekä pyhänä palvontapaikkana. Tänne +kohotettiin erämaan esikoistemppeli. Vanhojen muistelusten mukaan +rakensi sen kolme uuteen uskoon kääntynyttä lappalaisveljestä. +Penikulmien päästä, tunturien takaa, Norjanmeren rannalta, vedättivät +veljekset hirsiä puuttomaan tunturiseutuun ja tekaisivat temppelin +lapinkoivikkoon, pienen Kirkkojärven länsirannalle, korkean, +tunturimaisen Kirkkovaaran eteläiselle laidalle. + +Ei ollut erin suuri eikä komea tämä lapinveljesten laatima +tunturikirkko, ollen vain harmaa, neliskulmainen, 12 kyynärää pitkä +ja 9 leveä rakennus. Pari pientä ikkunaa oli, ja sisässä joitakuita +penkkejä sekä alttari ja saarnatuoli. Eikä ollut kovin mahtava +kellokaan, mikä sitten alkoi kirkolla helkyttää erämaalle uutta aikaa +-- olipahan vain kahdeksan naulan painoinen vaskikulkunen, kuin suuri +aisakello. Mutta vaikka sen heikko ääni ei kantanutkaan kauas tunturien +taakse, vierivät viestit siitä sekä uudesta merkillisestä lantalaisten +jumalan palvospirtistä sitä kauemmaksi. Kotakansasta oli hirsihuone +kuin palatsi verrattuna heidän metsäjumaliensa asentosijoihin, ja +porokellon helinään tottuneelle kiveliönmiehelle soi ristinjumalan +suuri kulkunen kuin tuomiokello. Loppua ja tuomiota se paukuttikin +heidän vanhoille jumalilleen. + +Kirkolle, vanhaan kokouspaikkaansa, kerääntyi kansa edelleenkin +suurin joukoin, ja silloin sinne saapui etelästä pappikin julistamaan +uutta oppia ja valamaan vedellä niitä, jotka tahtoivat luopua isiensä +uskosta. Saapui sinne vanhaan tapaansa myöskin etelän kauppasaksoja +vaihtamaan rihkamaansa Lapin ukkojen tavaroihin. Niin muodostui +Rounalan kirkolle suuri Lapin markkinapaikka, johon riensi väkeä sekä +etelästä että pohjoisesta. Ilmestyipä markkinapaikalle kuninkaan +veronkantajakin vaatimaan lappalaisilta veronahkoja, tuli tuomarikin +apumiehineen tunturikansan riitoja käsittelemään. Kirkon lähelle kohosi +pian kauppiaiden pikkupirttejä, sekä tupanen, jossa pappi saattoi +saarnamatkallaan majailla. + +Oli tänne etelän matkamiehillä taipaleet kuljettavina, monien tunturien +yli he saivat ajella, ja olla vaarassa jos toisessakin. Pitkänä jonona +juoksevan Rostojaurin ohitse Kummaenoon asti ulottuvan Rostotunturinkin +Kalmuskursuun vierähti kerran Rounalan matkalla tuomarin tulkki, ja +päätönnä löydettiin mies kursun pohjalta. + +Markkina-aikoina oli kirkkokentällä tunturilaaksossa elämää ja menoa. +Mutta sitten taas jäivät kirkko ja tyhjät markkinatuvat pitkäksi aikaa +ypöyksinään tunturien turviin. Vain silloin tällöin joku erämaita +kiertävä lappalainen juti suurine porokarjoineen ohitse. Arastellen ja +äänetönnä kiersi erämaan mies aution pyhätön, sillä kirkonjumala oli +pelottava olento, joka saattoi kostaa vielä ankarammin kuin tunturien +jumalat, jos sen ohitse kulki meluten ja kelloja kilistellen. + +Saatiin pikku kirkon hoiviin pieni hautausmaakin, nelikulmainen, +12 x 15-metrinen kenttä; sen siunattuun multaan laskettiin +erämaa-seurakunnan vainajat viimeistä tuomiota vartomaan. Vain +nahkoihin taikka louteisiin kääräistyinä tai puukoperoon huollettuina +kuopattiin sinne monet metsän lapset. Ensimmäisenä kerrotaan pyhään +kenttään kätketyn kirkon rakentajaveljeksistä ensimmäisen peruskiven +laskija, ja niin pääsi rakennusmies esikoisena lepäämään oman +pyhäkkönsä hoiviin. + +Mutta kovin kaukana ja syrjäisessä erämaassa oli Rounalan kirkko ja +markkinapaikka niiden lappalaisten -- ja lantalaisten -- mielestä, +jotka asustelivat jutama-alueen läntisillä ja pohjoisilla laitamilla, +Suontavuomassa, Hetassa, Muonion seutuvilla, Peltojärvellä, +Koutokeinossa, Aviovaarassa ja Tenon varsilla. Niinpä aikojen vieriessä +tulikin kysymys uuden kirkon rakentamisesta jonnekin alemmaksi +ja keskemmälle seutukuntaa. Suontavuomalaiset Palojoen juoksulla +rupesivat jo omalle kokoontumispaikalleen, pienelle Markkinajärvelle, +pystyttämään temppeliä. Mutta siihen taas eivät toiset tyytyneet. +Tehtiin silloin vanha taika: heitettiin Kaakelissa, Rounalan kirkon +tienoilla, hirsi Könkämäenon kuljetettavaksi. Ja eno otti hirren +huomaansa, kohisten heittelivät kosket sitä alemmaksi ja alemmaksi, +ja viimein osui kohtalopuu rantaan Lätäsenon suuhun, kuusi, seitsemän +penikulmaa alapuolelle Rounalan seutua. + +Oikeaan paikkaan puu osuikin. Könkämäenon ja Lätäsenon yhtymillä on +suuri jokisuvanto, Muonionjoen lähtökohta, ja suvannon pohjoisrannalla, +pienen Kuonnajärven ja suvannon välissä, korkea komea kunnas, kuin +ainakin aiottu merkkipaikaksi. + +Ja siihen sitten kunnaan harjulle, uusi Lapin kirkko rakennettiinkin +1661. + +Ei ollut tämäkään temppeli suuren suuri: 22 kyynärää pitkä, 12 leveä, +ja korkeutta lattiasta katonreunaan 6 kyynärää 6 tuumaa. Mutta +edeltäjäänsä, pikkuiseen tunturitemppeliin verraten oli Lätäsenon +kirkko jo aivan suurenmoinen. Ikkunoitakin oli seitsemän suurempaa +ja pienempää lyijyristikkolasia -- sivuseinillä viisi, 7 korttelia +leveää, 10 korttelia korkeaa, kuorissa korkea kapea kaksiosainen ikkuna +ja sitä vastapäätä lehterin yläpuolella 3 korttelia korkea, 7 leveä +valoaukko. Ovia oli kaksi, ja länsipäädystä kohosi 6 kyynärää 6 tuumaa +korkea nelikulmainen kellotorni. Sisustukseksi saatiin saarnatuolit, +alttarit, nelisenkymmentä penkkiä, sitten parileiviskäinen +messinkinen kynttiläkruunu, rautaisia ja tinaisia kynttiläjalkoja +ja seinäpitimiä, jopa alttaritaulukin sekä muita kuvia seinille. Ja +lopuksi, v. 1791, saatiin kirkkoon lehteri sekä pieni viisikyynäräinen +sakastirakennus kirkon kylkeen, vieläpä viereen 6 x 7-kyynäräinen +kaksiovinen "ullakko" ruumispaarien, jalkapuun ja multauskojeiden +säilytyssuojaksi. Samoihin aikoihin lienee kirkko laudoitettukin ja +maalattu sekä sisästä että ulkoa. Sisälaudoistus maalattiin valkeaksi, +vasta tehty, komeasti leikattu saarnatuoli, samoinkuin alttaripöytä ja +lehterikaiteet sekä ikkuna- ja ovipielet siveltiin sinisiksi, mutta +lehterin kannatinpylväät ja monet muut koristeet vedettiin punaisella +ja alttariaitaus vihreällä, penkit keltaisella. Ulkopuolelta kirkko +punattiin, ja paanukatto vetäistiin tervalla. + +Rounalasta tuodulla, 8-naulaisella kellolla alussa kilkuteltiin, mutta +sitten kun pikku rounalalainen särähti halki, hankittiin 1706 uusi, +oikein puolineljättä leiviskää painava kello, vieläpä jonkun ajan +päästä toinenkin, kolmileiviskäinen. Siitä lähtien Lapin kaukainen +kulma kumahteli jo kahden malmikellon soinnista.[22] Kummastellen +kuunteli tunturikansa suurien kellojen komeaa kumahtelua, ja ihmeissään +se astui ristinjumalan koreaväriseen pirttiin. + +Kirkon suojiin laitettiin täälläkin vainajainpelto. Hirsistä salvetun, +toista metriä korkean, laudoilla harjatun aitauksen sisään suljettiin +sekä kirkko että hautausmaa, 35 x 40-metrinen kenttä. Ja niin kohosi +temppeli kunnaallaan kuin mikäkin entisaikainen puuvallituksilla +ympäröity korpilinna. + +Lätäsenon kirkkokumpu kehittyikin sitten koko seutukunnan suureksi +keskuspaikaksi ja sai nimekseen Enontekiö, joka tuli koko pitäjänkin +nimeksi.[23] Etelämpänä Ruotsin-Lapin tunturimaissa olevaan +Jukkasjärven emäseurakuntaan, joka sai kirkkonsa 1680, kuului Enontekiö +alussa kappelina, kunnes 1747 pääsi itsenäiseksi seurakunnaksi. + +Rakennettiin tänne erämaahan pappilakin. Lätäsenon ja Könkämäenon +väliselle niemekkeelle, Markkinasuvannon länsirannalle, jyrkälle +Sorvaisentörmälle, vastapäätä Ruotsin puolella olevaa Sotanientä.[24] +Mutta kun suuri tulva[25] kerran ahdisteli papin asuntoa, siirrettiin +se kirkkokummun laitamalle, satasen metriä kirkosta länteen. Komea +oli papintalo senaikaiseksi tunturipappilaksi, vaikkakin vain +harmaa hirsirakennus ja huoneet mataloita -- 2,10-2,20 m korkeita +-- pieni-ikkunaisia. Portaat olivat etelää kohden, ja pitkästä +kapeasta eteisestä päästiin suoraan isoon saliin. Vasemmalla oli +keittiö nurkkakamareineen, oikealla papin pieni virkahuone, jonka +kalkkilaastilla silatut seinät ja katto olivat noesta mustuneet, sekä +vielä pienempi makuukomero. Päivätöntä pohjaista kohden avautuivat +ikkunat, vain keittiön sekä virkahuoneen ainoa ikkuna katsoivat päivään +päin. + +Täällä äärettömien korpien helmoissa erämaan kansan sielunpaimenet +elivät ja saarnasivat. Täällä Olaus Sirma, Enontekiön ensimmäinen +kappalainen, lappalaissyntyinen ja Upsalassa oppinsa saanut pappi, +kävi vuosina 1675-1719 ankaraa taistelua heimolaistensa vanhaa +uskoa vastaan, samoihin aikoihin kuin Gabriel Tuderus, toinen +tuima hengen mies, sorti ja tuhosi Kemin-Lapin vanhoja pyhättöjä. +Noituudesta Sirma monesti ahdisteli kansaansa, vaikka itsekin +noitiin uskoi,[26] huonosta elämästä heitä haukkui, vaikka monta +kertaa itsekin erehtyi juopotteluun ja tappeluun, jopa sai kerran +maksaa sakkoakin vallesmannin, Maunu Martinpojan, pieksämisestä.[27] +Ankarana "Herr'-Vuolevina" jäikin Sirma elämään kansan muisteluksissa. +Täällä Jukkasjärven pappi, Johan Tornberg saarnaili Sirman jälkeen +ja samoin Michael Wichman; turkulainen Henrik Ganander toimi +vuosina 1730-1744 ja lahjoitti seurakunnalleen kirkonkellonkin +sekä valatti uudestaan haljenneen Rounalan kellon;[28] täällä +myös Salomon Tornberg, vahva mies, joka saattoi veneenkin täysine +väkineen vetäistä järvestä maalle, vaikutti Gananderin seuraajana, +kunnes 1773 kuoli kuumeeseen ja pistokseen; hänen sukuaan elää +vieläkin Ruotsin-Lapin lantalaistaloissa. Eli täällä sen jälkeen +armovuosien ja väli-ajan saarnaajana Daniel Engelmark; Erik Grape +raitioi tunturikansaa kolmattakymmentä vuotta (1787-1809).[29] +Kansanmuistelusten "Herr'-Erkki" oli toimekas järjestyksen mies, +korjautti ja maalautti satavuotisen rappeutuneen kirkon, parannutti +vanhan pappilankin, piti huolta kansan-opetuksesta[30] ja antoi ankaria +määräyksiä vainajain hautaamisesta[31] sekä kansan kirkossa käynnistä. +Kauniilla huolellisella käsialalla kirjoitti Grape kirkonkirjansa +samoinkuin kaikki muutkin asiapaperinsa. Lappiin kuoli ja Lapissa sai +"Herr'-Erkkikin" leposijansa, ja hänenkin sukuaan elää vielä Ruotsin ja +Suomen-Lapissa sekä Länsipohjassa. + +Ei liene sielunpaimenen elämä ollut näillä kaukaisilla perukoilla +kovinkaan kadehdittavaa eikä suurellista. Yksitoikkoisia lapinpäiviä +he saivat viettää, talvisin ajella porolla, kesäisin sauvoa koskia, +raivata ja raivauttaa niittyjä, tehdä heinää ja hoitaa lehmiä sekä +kalastella Lapin vesissä. Oli papeilla oikein omituisena kalavetenään +Muonionjoen eteläpuolella Mannajärvi, johon muut eivät saaneet mennä +pyydystelemään.[32] Papit kyllä saivat kalastella muissakin vesissä. +"Herr'-Erkkikin" kävi Lätäsenon varrella pienissä tunturijärvissä +pyytämässä siikaa, ja joella, neljänneksen ylös Markkinasuvannosta, +on vieläkin kenttä, jota sanotaan "Herr'-Erkin valkamaksi". Kalaa +ja poronlihaa olikin papeilla yltäkyllin, mutta pellonviljaa saivat +lappalaiset noutaa sielunpaimenelleen Torniosta asti, joko talvella +jutaa pororaidoillaan tai kesällä sauvoa neljinkymmenin penikulmin +ylös Tornion- ja Muonionjokien äkäisiä koskia. Mutta "Herr'-Vuolevin" +palkkajyville kävi keväällä 1677 hullusti. Ne oli talletettu Köngäsen +pruukin patruunan Momman aittaan, kun suurtulva tempasikin aitan +matkaansa, niinkuin Keksi laulaa: + + -- Puodin Mommalta pudisti, + Sijrman jyvät siirsi pois. + Sinne Sijrman jyvät jouduit + kahden puolen Karungia. + +Alituisessa yksinäisyydessä saatiin erämaan pappilassa kestää niin ilon +kuin murheenkin päivät. Pari neljännestä Könkämäenoa ylös oli lähin +lantalaistalo Maunu, jossa Sirman aikana asusti kuuluisa ja sangen +ymmärtäväinen mies, Maunu Martinpoika; alaspäin enoa Kaaressuvannon +lantalaisasutukselle oli viisi, kuusi neljännestä. "Villilappalaiset" +vain syksy- ja kevättalvin majailivat seutukunnalla jutaessaan +Ruotsin-Lapin tunturimaiden ja Ruijanrannan väliä. + +Kirkkokummun pieneen kalmistoon, pikku koivujen suojaan, täytyi +joskus kätkeä joku rakas omainen, ja sinne päättyi lopulta omakin +erämaan taivallus. Kolme pappia kerrotaan haudatun kirkon multiin, +itse temppelin sillan alle. Viimeksi joutui sinne "Herr'-Erkkikin". +Kalmistossa lepää myös hänen pieni tyttärensä, joka hukkui +Markkinasuvantoon. Niin kaipasi isä pikku tyttöään, että veisti +siivekkään enkelinpään ja asetti sen kirkonseinälle; suvannon rannalle +puuhun hän naulasi kuparilevyn, johon oli kaiverrettu tytön nimi, ikä +sekä kuolinpäivä.[33] + +Mutta "Herr'-Vuolevi", lapinsynty, Enontekiön esikoispappi, +haudattiin Rounalaan. Hän halusi sinne, Lapin ensimmäisen +temppelin siunattuun kalmistoon, oman heimonsa seuraan, ollakseen +ylösnousemuksessa ja viimeisellä tuomiolla joukkonsa johtomiehenä.[34] +Rounalan tunturikirkko olikin tunturikodassa syntyneen Sirman +mielipaikka. Sinne hän tuon tuostakin teki saarnamatkoja, jopa +niin ahkerasti, että häntä lopuksi varoitettiin ainakin rukous- ja +juhlapäivinä pysymään pääkirkolla. Ja kun jo 1600-luvun lopulla oli +kysymyksessä Rounalan kirkon purkaminen, pyytää Sirma, että kirkko +saisi seisoa paikallaan, jotteivät sen seudun lappalaiset pitkän +matkan takia jäisi pois kirkosta. Oma heimo olikin Olaus-papille +muita rakkaampi. Lapiksi hän sille puhui, matkusti kesäisin kymmenin +penikulmin meren rannalle kansalleen saarnaamaan, käänsipä lapiksi +aapiskirjan, Gezeliuksen katkismuksen sekä muutamia salmeja, vaikka +ei saanutkaan niitä painatetuksi. Lapiksi oli "Herr'-Vuolevi" ahkera +pauhaamaan, niin että täytyi antaa hänelle määräys saarnata vuoroin +suomeksi, vuoroin lapiksi. + +Jumalan suuri luonto, Lapin rannaton äänetön erämaa, mikä +kirkkokummulle niin suurenmoisena avautui, oli korven sielunpaimenella +aina ihailtavana. Mahtavia tuntureita näki hän kaikkialla, katsoi minne +tahansa, ja aavoja jänkiä ja vuomia oli silmäin edessä mittaamattomat +matkat. Kirkkokummun alla aukeni laaja lehtorantainen Markkinasuvanto, +johon lännestä työntyi komea Könkämäeno, luonteisesta taas pujottelihe +koukerrellen Lätäseno Vakkovalta-, Seitavuopio- ja Kuonnajärvien lomitse. + +Niinkuin Lapin suuri koskematon luonto pohjattomine jänkineen, +rannattomine aapoineen ja autioine tuntureineen oli säilynyt +alkuperäisessä tilassaan, melkein yhtä alkuperäisenä luonnonlapsena +vaelteli se kansakin, jota nämä sielunpaimenet olivat tulleet kutsumaan +Herran kansaksi. Kirkon jumalan palvelijoiksi olivat kyllä useimmat +kastetut, toiset väkipakollakin. Ja lähimailla raitioidessaan kävivät +monet Herran temppelissä "papan pauhaamista" kuulemassa sekä kirkon +peräisen komean pöydän edessä polvistuen saamassa papin kädestä +"poramust ja juhkemust". Mutta kirkosta päästyään monet taas +tuntureillaan hiipivät vanhojen jumaliensa luokse uhraamaan ja lukemaan +isiltä opittuja rukouksia. Käväisivätpä muutamat jo salaisin puolin +kalmismaallakin uhritoimituksilla. Siellä seisoi kaakkoisnurkalla vanha +petäjärutimo, paksutyvinen uhriaihki, jonka rosoiseen tyvikoloon +uhrianti pistettiin. Kuolleilta ja hautausmaan haltijoilta toivoivat +uhraajat poro-onnea taikka apua sairauteensa, sisusvikoihin, +silmäkipuihin taikka muihin tauteihin. + +Pitkä oli näiden harvaan asuttujen erämaiden eläjien kirkkomatka, +kymmenin penikulmin laidimmaisista kiveliön pälvipaikoista. +Varsinkin kesäisin oli tiettömien taipaleiden kulku hankalaa, eikä +metsien kansa tuntenut kovinkaan suurta kutsumusta vaivalloisiin +kirkkomatkoihinsa. Mutta kun "Herr-Erkki", toimen mies, tuli papiksi, +piti hän huolen, ettei kirkko jäänyt tyhjäksi. Tunturiseurakuntaansa +päästyään hän jo marraskuussa 1788 kutsui koolle kirkonkokouksen, +jossa hänen johdollaan määrättiin, että suuren pitäjän kaukaisimmankin +kolkan oli saavuttava sanaa kuulemaan. Niinpä piti Maunusta ja +Gunnarista, jotka olivat parin neljänneksen päässä kirkolta, samoin +Kaaressuvannosta, johon oli toista penikulmaa, tulla kirkkoon joka +sunnuntai. Idivuomasta, parin penikulman päästä, ja Kuttaisesta, +kolmen penikulman matkalta, piti joutua joka toinen pyhä, ellei +sattunut olemaan kelirikon aika. Palojoensuulaisten, viiden, kuuden +penikulman päästä piti työntyä kirkkoon talvella joka kolmas sunnuntai, +ja kesällä juhannuksena sekä Jaakon messuna. Kaikkein syrjäisimmät +perukat, Hetta ja Peltovuoma, määrättiin taivaltamaan kymmen-, +neljätoista-penikulmainen erämaansa kuusi kertaa vuodessa: neljänä +suurena katumus- ja rukouspäivänä sekä jouluna ja pääsiäisenä. Ja +tähän oli kansan tyydyttävä, painuttava kirkkomatkalle ainakin jonkun +hengen joka talosta määräyksen mukaan. Palojoensuun Henrik Ohlsson +Baas vain pani vastaan ja valitteli kesämatkojen vaivalloisuutta kovin +koskisessa Muonionjoessa ja sanoi, että talvella hän kyllä rukattaa +vaikka useamminkin. Mutta "Herr-Erkki" arveli, että se joka rakastaa +Herraa ja hänen pyhää sanaansa, tulee vapaaehtoisesti ja ahkerasti +Herran huoneeseenkin. Samaa mieltä olivat muutkin Palojoensuun miehet. +Niin piti Henrik Ohlssoninkin juhannuksena ja Jaakon messuna lähteä +sauvomaan Muonion ankaria koskia Lätäsenon suulle. + +Lätäsenon kirkkokumpu tuli Rounalan sijaan Lapin perukan suureksi +markkinapaikaksi. Monia kymmeniä pikkuisia, neli- ja viisiseinäisiä +-- n. 4 x 4 m sekä 4 x 8 m -- kauppiasten "markkinatupia" sekä +lappalaisten tavara-aittoja kohosi sikin sokin kummun joen- sekä +pappilan puoleiselle rinteelle. Oli joukossa Nenättömän Heikinkin, +lapinnoidan, kömmänä,[35] ja pappilan vieressä oli "prykitupa", missä +pappi keitätti viinaa. Tuomarinkummulla, pappilan ja kirkon välillä, +oli "tuomarintupa" sekä siitä hiukan pohjoiseen, Kuonnajärven rannalla, +nimismiehen asunto. Koko kumpu oli kuin pieni hökkelikaupunki keskellä +Lapin erämaata. Ylinnä kohosi kuin kaupunkia valvoen komea Herran +temppeli, alapuolella taas piti vartiota muita asumuksia muhkeampi +papintalo. + +Markkinakummulle saapui helmi- ja maaliskuun vaiheilla koko pohjoinen +maailma. Sinne nousivat Tornion kauppasaksat satoine tavarakuormineen, +sinne Karjalan kupetsit riensivät lapin komeita turkiksia ostamaan, +ja pitkinä raitoina, huutaen ja porokelloja kilkatellen, juti +sinne loistavapukuinen Lappi Ruijanrantoja myöten, ahkiot täynnään +lapintavaraa, poronlihaa, nahkoja ja turkiksia. Pyrki Lapin +markkinoille kerran ruttokin, piiloutui torniolaisen hamppukuormaan ja +pääsi nousemaan lähelle Lätäsenoa, Mannakoskelle asti. Mutta siellä +sattui suuri lapinnoita vastaan, keksi heti, mikä kauhistus juroi +ahkiossa -- se kun aina lämpöisenä höyrysi ja sulatti lumen peitoltaan +-- ja määräsi koko ahkion upotettavaksi Mannasuvantoon. Sinne +turmionkuorma heti työnnettiinkin, ja hirveästi parkaisten painui rutto +jään alle. Etelän rihkamaa ja helyjä, kotavaatetta ja koreita verkoja, +rautakaluja sekä hamppua ja viinaakin vedättivät Lappiin Tornion +miehet. Joskus sattui Tornion kauppasaksalta tavara loppumaan kesken +markkinamenojen. Silloin täytyi turvautua Nenättömän Heikin apuun. +Niinpä kerrankin nouti Heikki Torniosta kauppiaalle keittokattiloita. +Meni äijä illalla vain törmän alle, laulautui loveen ja aamulla jo +tulla tomautti kauppiaan tuvan eteen ahkio täynnään kattiloita. Se ei +ollut mitään ihmettä sellaisen suurnoidan yötyöksi, sillä hän saattoi +ilmipäivälläkin päästellä porottomalla ahkiolla pitkin jäätynyttä +jokiväylää, niin että rannat vain vilisivät. + +Markkina-aikana oli talvisen erämaan kummulla vilkasta menoa; +monenkirjavana se kiehui ja kuhisi kuin valtava muurahaiskeko. Ajeltiin +poroilla sinne ja tänne ja tehtiin kauppoja. Lappalaisten ahkiosta +siirtyivät tavarat Tornion miesten kuormiin ja torniolaisten tuomiset +nuoritettiin tunturimaiden raitoihin. Kumpaisetkin olivat tyytyväisiä +vaihtokauppaansa. Torniolaisten viina teki parhaat kaupat; joskus +papinrouvakin laittoi prykitupansa käyntiin, ja sitä mukaa kuin viina +tippui torvista, kulahteli se markkinamiesten pulloihin ja kurkkuun. +Ja sitä mukaa kohosi elämäkin erämaassa. Lannaniniehet lauloivat ja +hoilasivat, rähisivät ja tappelivat, mutta lappalaiset vain hihkuivat +ilosta, ajelivat joiaten poroilla ja kokoontuivat väliin sylikkäin +yhteen ilokasaan koko peskiparttiossa joikaamaan ja hyppiä ressuttamaan. + +Markkinapäivinä saarnattiin markkinarahvaalle kirkossa evankeliumia ja +jaettiin ehtoollista. Tuomarintuvassa istui lainmies selvittelemässä +tunturimaailman eripuraisuuksia. Monet markkinarötökset joutuivat heti +verekseltään lain kouriin. Ruttoahkion ajajankin vei hamppukuorman +omistaja heti tuomarintupaan ja vaati korvausta tavarastaan, mutta +kun todettiin asian laatu, vapautettiin mies kaikesta edesvastuusta. +Sattui tuomarille joskus suurempikin juttu käsiteltäväksi, kuten +esim. Uijajärven isänmurhakin: Uija-ukon poika oli surmannut +isänsä kalaretkellä ja upottanut pata kaulassa Uijajärveen. Poika +oli äkämystynyt siitä, että isä aina ensimmäisenä oli ennättänyt +hotaisemaan kalakeitosta parhaat palat, siian korvamurun eli +vietnarastikan, sekä lihakeitosta etukäteen peuran kaulassa olevan +kiiremurun. Pojan rikos katsottiin kuitenkin kuolemansynniksi, sitäkin +suuremmalla syyllä kun huomattiin, että murhamies oli kaksineuvoinen; +hänet mestattiin ja teilattiin Teiliniemellä, Lätäsenon suussa, +vastapäätä Markkinakumpua. + +Kun kirkkokummun luona tapahtui tällaisia kauheuksia ja vielä sen +rinteillä, ihan vainajain leposijan vieressä, pidettiin niin hurjaa +markkinamenoa, ei ole ihme, että paikalla kovin paljon kummitteli. +Nähtiin monet kerrat harmaita äijänhaamuja ja monia muita kummajaisia +liikkeellä. Tuomarintuvassakin, jossa markkinapäivinä miltei myötäänsä +juotiin ja meluttiin, jatkoivat näkymättömät henget samaa elämöimistä +ja möykkäämistä, kun tupa oli jäänyt autioksi. Ovikin monet kerrat ihan +itsestään paukautettiin auki. + +Mutta Rounalan vanha pieni tunturitemppeli jäi melkein kokonaan +unohduksiin. Silloin tällöin vain Jukkasjärven taikka Lätäsenon +pappi kävi siellä saarnaamassa, kun porolappalaiset sillä kulmalla +karjoineen kotailivat. Olipa kerran autioon temppeliin astunut joukko +lappalaispoikia muka kirkonmenoa pitämään: toiset olivat istuneet +penkkeihin sanankuulijoiksi, ja muuan pojista, Pieti Nutti, oli astunut +saarnatuoliin, saarnaamaan muka hänkin. + +-- Dast lee Herr'-Vuolev paafitam, dast aikom munki...[36] oli +saarnamies aloittanut. + +Mutta silloin oli kirkon sillan alle haudattu Vuolevi-äijä noussut +esiin, lähtenyt astumaan poikia kohden, ja kirkkomiehelle oli tullut +äkkilähtö. + +-- Allit muu guoddeh don pärgalas halddui![37] oli saarnamies +kauhuissaan parkaissut, lähtenyt laukkaamaan toisten jälkeen ja ollut +ulkona ennemmin kuin hänen sanankuulijansa. + +Hoidotta sai hylätty lappalaiskirkko rappeutua. V. 1794 ilmoittaa +pastori Grape Hernösandin konsistorion tiedusteluun, että kirkon +perushirret ja lattiapalkit ovat kovin lahoneet, välikatto rappiolla, +saarnatuolista ja alttarista vain palasia jäljellä; samoin oli +jäljellä muutamia penkkejä. Niin päättikin sitten mainittu konsistorio +myydä vanhan temppelin neljästä, viidestä riikintaalarista Tornion +kauppiaille. Kauppa kai sitten tehtiinkin, ja pikku kirkko muutettiin +Jyygeän markkinamatkojen majataloksi Könkämäenon rannalle. Siellä, +markkinamiesten pauhaamisia kuullen, lienee villitunturien temppeli +viimein vaipunut maahan. + +Kirkkovaarassa, Rounalan kirkon entisellä paikalla, on nyt enää vain +vanha kenttä kauniissa pikku koivikossa. Näkyy siljolla vielä kirkon +muinainen sija, näkyy vanha hautausmaakin, ja kirkon sijalle on +pystytetty muistokivi kirjoituksineen. + +Näin kävi vanhan Rounalan kirkon ja markkinapaikan, ja niin tuli +vuorostaan käymään Lätäsenon mahtavammalle kirkkokummulle ja +markkinakentälle. Senkin vuoro tuli joutua hylätyksi ja unohdetuksi. +Pohjoisäärillä oleva Koutokeino sai oman pappinsa jo 1674 sekä kirkon +1701, Utsjoki sai kirkkonsa 1700, ja 1741 erotettiin koko Koutokeino, +Karasjoki ja Aviovaara Ruotsista ja yhdistettiin Norjaan. + +Sitten tuli "riikinjako" 1809, Suomi erotettiin Ruotsista, Muonionjoki +ja Könkämäeno joutuivat rajajoiksi, ja iso joukko Enontekiön sieluja +jäi Ruotsin puolelle. Niin joutui Lätäsenon kirkko kovin seurakuntansa +alueen syrjään. + +Ja taas tapahtui lapinkirkon muutto. Kesällä 1826 jaotettiin vanha +temppeli maahan, iskettiin seinähirret ja lattiaparrut lautaksi, +kasattiin lautalle kaikki muu tavara ja kirkon omaisuus ja ruvettiin +laskemaan Muonionjokea alas. Mutta pyhä lautta ei ottanutkaan +lähteäkseen lähes pari satavuotisen kotikumpunsa rannasta, vaikka vahva +virtakin koetti sitä työntää ulommaksi. Vasta sitten kun lauttamies +heläytti vanhalla Rounalan kellolla, alkoi kirkkolaiva työntyä virtaan. +Niin päästettiin Muonion myötälettä alas, monet kymmenet kosket, nivat +ja kurkkiot, ohi Kaaressuvannon ja Kuttaisen ja ohjattiin Palojoensuun +kylän rantaan, yli kuusi penikulmaa alapuolelle Markkinasuvantoa. + +Palojoen ja Muonionjoen väliselle niemekkeelle, Muonion länsirannalle, +kirkko taas pystytettiin. Niin tuli Palojoensuun pahainen kylä +kirkonkyläksi ja pitäjän keskukseksi, vaikka olikin melkein seudun +eteläisillä äärillä. Mutta vanha pappila jäi erämaahan autiona +rappeutumaan, joutui markkinamiesten ja muiden matkalaisten +majataloksi, jopa lopulta jo hevostalliksikin. Eikä Palojoensuun +kirkkokylä saanut uutta pappilaa, sillä Enontekiön vähäväkinen +tunturiseurakunta yhdistettiin jo "riikinjaossa" kappelina Muonioon, +jonka papit sitten hoitivat koko tunturiperukkaa ja kävivät silloin +tällöin Palojoensuun kirkossakin pauhaamassa, majaillen silloin +Baasin pienen pirttirakennuksen peräkamarissa. Oli sitten muutamia +vuosikymmeniä Enontekiöllä Muonion kanssa yhteinen "koulupappi", +papiksi vihitty katekeetta, joka sekä koulasi että saarnasi, mutta +hänkin asui Muoniossa.[38] Enontekiön uusi kalmisto sijoitettiin +Palojoen suun itärannan törmälle. + +Mutta ei kauankaan saanut olla Palojoensuun kylä, niin väylän varrella +kuin olikin, kirkonkylänä, eikä tunturimaista tuotu vanha temppeli +jumalansanan julistushuoneena. Kovin se jo olikin vanhuuttaan +raihnaantunut ja lisäksi vielä kolhiintunut pitkällä koskisella +lauttausmatkallaan. Niinpä jo v:n 1838 kalustotarkastuksessa +huomattiin, että kirkko oli kovin korjauksen tarpeessa: lattia vaati +laittamista, katot paikkaamista ja tervausta, ulkolaudoitus oli huono, +kellotornin luukut olivat pudonneet taikka rempottivat vitsasaranoissa, +ovista ja ikkunoista puuttui ulkopuolisia kehyslautoja, ikkunoita oli +rikki, sisäpuolinen maalaus oli rapistunut, tuntilasi epäkunnossa, +kynttiläkruunusta oli 8:s haara poikki, sakastissa ei ollut +viinikellaria eikä uunia, ullakko oli aivan rappiolla, ruumispaarit +huonot, vain jalkapuu oli käytettävässä kunnossa. Kelpasi kirkko +kuitenkin vielä pari-, kolmekymmentä vuotta erämaan kansalle, mutta +sitten sekin vuorostaan tuli hylätyksi, kun Hetan kylään Ounasjärven +pohjoisrannalle 1864 rakennettiin Enontekiön nykyinen kirkko. Viimeisen +saarnan piti kirkossa B.F. Cajanus, joka asusti viimeiset vuotensa +Hetan kirkolla Pekkalassa, kuollen siellä 1868; hänet haudattiin +Palojoensuun kalmistoon. Hänen saarnansa tuli parisatavuotisen +tunturitemppelin jäähyväissaarnaksi. + +Vanhat Lätäsenon ja Rounalan aikaiset taulut, kuvat, kynttiläkruunut, +kellot ja kaapit riistettiin entisiltä sijoiltaan ja vietiin uuteen +paikkaansa Hetan kirkkoon, joka komeana ja uudenaikaisena kohosi +Ounasjärven rantajyppyrällä, mistä entisaikaan jo lapinakka oli +ennustanut, että siinä vielä kirkkokin seisoo. + +Mutta ikänsä palvellut, autioksi riistetty kirkkovanhus myytiin +1870 huutokaupalla: Muonion nimismies Nikander oli myyjänä ja +ylimuoniolainen isäntä, Muotkan Salkko, huusi sen 50 ruplasta. Sitten +sekä myyjä että ostaja yhtiössä kukistivat temppelin, raastaen sen +maahan kivijalkaa myöten ja rötistäen suureksi lautaksi seinät, katot +ja lattiat, ikkunat, ovet, penkit, saarnatuolit, alttarit ja lehterit, +vanhat numerotaulutkin ja kaikki koristeleikkaukset sekä koristellut +patsaat, sakastit ja ullakot. Ja taas toistamiseen sai kovia kokenut +kirkko lähteä pitkälle vesimatkalle yhä alaspäin pitkin vuolasta +Muoniota, surulliselle viimeretkelleen. + +Lautan hirsistä ei näet enää rakennettu pyhää temppeliä, saarnatuolia +ei enää pystytetty papin pauhaamispaikaksi, eikä penkkejä asetettu +sanankuulijain istuinsijoiksi. Ylimuonion rannassa jakoivat +saarnamiehet saaliinsa ja käyttivät tavarat talonsa tarpeisiin. +Seinähirsistä, kattolaudoista ja lattiaparsista rakennettiin +heinälatoja ja muita ulkohuoneita, joiden oviksi käytettiin kirkon ja +sakastin ovia; alttarin, lehterin ja penkkien maalatut aitauslaudat +laitettiin aittoihin viljalaarien seiniksi, ja saarnatuolin pystytti +nimismies Nikander puutarhansa porttipylvääksi. Mutta monet +koristelaudat ja pylväät, numerotaulut, multakaarat, ja sen semmoiset, +joita ei voitu mihinkään käyttää, heitettiin talon romukasaan. Sakasti +ja ullakko pystytettiin semmoisinaan niitylle ja ovat vieläkin siellä +"Sakasti"- ja "Ullakkolatoina". + +Se oli Lapin erämaiden kirkon surullinen loppu. + +Mutta vanhan pyhätön raastaminen ja rikkominen ei mennyt mainioittaan, +sillä temppeli kukistettiin vasten kirkonväen ja haltijoiden tahtoa, ja +saatettiin vielä toistamiseen vedenväen kanssa kosketuksiin. Siksipä +jo alas laskettaessa Nikanderin kirkkolautta yritti Akamellan ikivanhan +hautausmaan kohdalla väkisin painua kalmiston kosteeseen: kirkon +jäännöksissä piilevä väki veti sitä sinne siunatun mullan ja kalmanväen +seuraan, ja samoin taas puolestaan "Akamellan äijät" sitä kiskoivat +luokseen. Kirkonväki ja kova kostava voima kulki tavarain mukana +taloonkin ja tuotti paljon onnettomuutta. Muotkan talon navetta paloi, +ja lehmiä sekä hevosia meni mukana, isäntä itse saatiin puoshaalla +vetäistyksi pois palavasta rakennuksesta, ennenkuin katto romahti alas. +Sitten alkoi surma vaatia ihmisiä, ja melkein peräperää kuoli talosta +kuusi, seitsemän henkeä. Vieläpä rupesi talossa näkymätön pitämään +möykettä, jopa joutui talo viimein niin "piruitten keskeen", että +täytyi heittää kylmille ja muuttaa siitä pois. Viisikolmatta vuotta oli +asumus möykkääjäin hallussa, ennenkuin siihen taas uskallettiin palata. +Ja silloin oli jo näkymättömän väen valta vaipunut. + +Vaipunut on vanhanväen voima entiseltä Lätäsenon kirkkokummultakin, +jossa ennen myös paljon näkymättömät voimat liikkuivat. + +Tyhjänä ja autiona on nyt Lätäsenon muinainen markkina- ja kirkkopaikka. +Monilukuiset markkinatuvat, aitat ja tuomarintuvat ovat jo aikoja +hävinneet. Sijat enää vain tuntuvat. + +Mutta vanhalle lapinkansan kalmismaalle, jonka entisestä +hirsiaitauksesta samoinkuin kirkonsijastakin vielä näkyy jäännöksiä, +on kymmenien hautakuoppien ympärille kohonnut pieni komea koivikko. +Seisoo siellä kaakkoisnurkalla vielä vanha uhripetäjäkin, ryhmyinen +aihki, kuin harmaa tunturiäijä nuoren väen vartijana. Aihkin uhrikoloon +vieläkin vanhaan tapaan tunturinkiertäjät vievät antimiansa. + +Kummun laidalla kyhjöttää Enontekiön vanha pappila, surullisen +näköinen, ränsistynyt rakennus, josta jo koko länsipuoli on raastettu +maahan. Vain yksi suoja, entinen papin virkakamari, on enää asuttavassa +kunnossa. Siinä mustassa, matalassa, yksi-ikkunaisessa komerossa on +toimelias "Herr'-Erkkikin" aikoinaan pitkiä yksinäisiä päiviään +istuskellut ja pienestä ikkunastaan katsellut päivänmaita kohden. + +Mutta kaukaiset Ruotsin-Lapin tunturit ovat häneltä sulkeneet eteläisen +näköpiirin. + + + + +KOUTOKEINO + + +Tunturien tuolla puolen, jo Ruijanmereen kallistuvalla tunturien +vietteellä, on Koutokeino, syvimmän sydän-Lapin vanha kirkonkylä ja +muinainen markkinapaikka, Se on aito lappalainen erämaakylä syvässä +Alattiojoen kurulaaksossa, satojen tunturien joka puolelta saartama +pikku maailma, mikä vasta viimeisen paljakan laelta avautuu tunturien +kiertäjän eteen: kymmenien pienien hökkelien rykelmä kuin vaaksiaisen +pesä monilukuisine koperoineen. + +Tuntureita kaikkialla. Jo heti Alattion rannat nousevat jyrkiksi +hiekkatievoiksi ja marastoiksi, sitten etempänä kohoavat +lukemattomiksi tuntureiksi ja paljakoiksi, joita suuret jängät ja +vuomat tai jyrkät autsit erottavat toisistaan; tai on niiden välillä +määrätön luku vesiä: suljettuja pikku saivoja sekä suuria kirkasvetisiä +saivojärviä. Jäämeren mailta siintävät kehämäiset lumikattoiset +Ruijantunturit ja päivän puolella kumottavat laakeaharjaiset +vedenjakaja-selänteet, joiden pohjoisilta juurilta hersyvät vedet +Alattio vie Ruijanmereen. + +Metsätöntä lakeutta on koko Koutokeinon tunturimaailma. Petäjäkin +on jäänyt jo maanselän tunturien päiväpuolelle ja kuusi sitäkin +kauemmaksi. Vain koivu on uskaltanut asettua lappalaisen toveriksi, +mutta matalana käyränä turrikkana kuin lapinäijä se kipuaa +tunturinrinteitä, vain notkelmissa ja vesien varsilla suoristaen +valkean vartensa ja nostaen vihannan latvansa korkeammalle. + +Seitsemän-, kahdeksantoista penikulmaa on täältä Ruijanrannalle +Possokoppaan, Alattioon, välillä vain Autsin nelitaloinen kylä sekä +Maasin vanha kirkkopaikka ja kymmenkunta talopahaista. Suomen puolelle, +Hettaan, on yli kymmenen penikulmaa kierrätellen muutamien lapintalojen +kautta. Eikä ole minkäänlaisia kesäteitä, lappalaisten pahoja palkaita +vain silloin tällöin, ja taas keinottomia jänkiä ja tuntureita. Mutta +talvella vie vahva tikoitettu porotie Hetasta Koutokeinon kautta +Alattioon, mikä on vanha lannan puolen kulkusuunta Ruijanmerelle. + +Sillä jo muinaisina aikoina lapintunturien eteläpuolella asuvat +kansat kulkivat näitä maita tuolle puolen tuntureita sekä Ruijanmeren +rannoille. Näitä väyliä lienevät jo esihistoriallisina aikoina +Pohjanlahden ja Tornionlaakson jatulintarhain rakennusmestarit +matkanneet Ruijanrannoillekin latomaan merkillisiä kivikiekeröitään; +näitä maita pirkkalaiset veronnylkijätkin samoilivat perimmäiseen +Lappiin asti, ja näitä keinoja kulkivat entisaikoina pirkkalaisten +jälkimiehet, Tornion kauppasaksat, joilla oli yksinoikeutettuna +markkinakenttänään koko laaja Tornion-Lappi vanhasta Rounalasta ja +Jukkasjärvestä Utsjokeen saakka. Näitä laajoja erämaita tunturien +porolappalainen jo vanhoista ajoista asti oli tottunut jutamaan syksyin +ja keväin edestakaisin eteläisten tunturien ja outaseutujen sekä +Jäämeren rannan väliä, kunnes 1852 pantiin toimeen rajasulku, niin +etteivät Norjan lappalaiset enää voineet jutaa Suomen puolelle eivätkä +Suomen lappalaisetkaan Norjan rannoille. Ja näitä maita nousi sitten +lantalaisasutus tunturijärville ja painui Jäämeren lappalaismaille. + +Tunturien päivän puolen alkulahtöä onkin kaikki tunturientakainen kansa +-- päivän puolen mailla on lapinsukukin viettänyt lapsuutensa, vaikka +se sitten melkein kokonaan onkin sortunut yöpuolen erämaihin. + +Niin on Koutokeinonkin kansa, sekä lappi että lannansuku, järjestään +Suomen puolen pahnaa, Hetasta, Kittilästä, Muoniosta, jopa aina +Torniosta ja Kemistäkin saatua alkujuurta. Lapin tunturimaa on +muokannut kaikki sekä lantalaiset että lappalaiset samankaltaisiksi +erämaan eläjiksi, se on vatkannut yhteen sekä lapin että lannan pahnan, +sekoittanut molemmat veret, niin etteipä saata äkikseltä sanoa, mikä on +lappia mikä lannan juurta. Koko kylässä "ei ole kun kaksi lappalaista, +jokk' on äkti lappalaisia". Lannanmiehen jälkeläisistä on tullut täysiä +tunturienkiertäjiä, kotalappalaisia, ja lappalaisesta kietkamesta on +kasvanut hirsimökkien asukkaita, sarvikarjan ja perunapellon hoitajia. +Tunturien porokarja on pukenut kaikki samanlaisiin nahkoihin, ja vanha +"saamekieli" on koko tunturimaan kielenä. Lappia on puku, lappia kieli, +lappia kaikki elämäntavatkin, oli sitten alkulähtö mitä pahnaa tahansa. + +Jo koutokeinolaisten huutonimetkin viittaavat Suomeen. Niin on +Kemi-nimisiä lappeja koko suku aina Karasjokea myöten, toisilla kotina +koko tunturimaa, joillakuilla pikkuinen hirsimökki. Tämän suvun +tyvipuoli on Kemissä. Sieltä aikoinaan muuan poika ja tyttö pääsivät +vihavenäläisten käsistä karkuun ja pakenivat pohjoisiin tunturimaihin +sekä joutuivat viimein Koutokeinon papille, Tornensikselle, +palvelijoiksi. Aikuisiksi tultuaan menivät kemiläiset keskenään +naimisiin, ja siitä lähti Kemin suku tuntureita kiertämään. Toinen +etelänlähtöinen lapinjoukko on suuri Tornion suku eli Tornensis, joka +pohjautuu Torniosta ja on perimmiltään oikein papillista pahnaa. Anders +Tornensis, Koutokeinon kolmas pappi, vaikutti tunturien takaisessa +Lapissa 35 vuotta, kunnes sinne kuolikin 1705 ja haudattiin kirkon +lattian alle.[39] Ja tämän sielunpaimenen jälkeläisistä sukeutui +poroja paimentava lapinsuku, joka vieläkin kiertelee Koutokeinon ja +Hetan erämaita. Toiset Tornensikset taas elävät taloissa ja talojen +emäntinä, niinkuin Oskalon ja Alatalon muorit ja "Birit Mikkelsdotter +Tornensis".[40] Kittilän lähtöä ovat Puljut, jotka Enontekiön +Vuontisjärven kautta vähitellen joutuivat tunturien takaisiksi +poropaimeniksi, ja Muoniosta on matkannut Nilimaa. Mutta Enontekiöstä, +tunturien eteläpuolisilta kaiteilta, on saapunut Koutokeinon perusväki. +Niinpä on Hettojen monimiehinen joukko saanut lähtönsä Enontekiön +Hetasta ja hajonnut ympäri erämaita kotakansaksi taikka asettunut +kirkonkylä-kentälle pirttien asukkaiksi. Kirkolla onkin Hettaa taikka +Hetan sukua miltei joka kömmänässä. Sitten on koko suku Speinejä sekä +kotalappalaisina että taloneläjinä, jopa joku kauppamiehenäkin, sitten +Eiraa, Siiriä, Pääriä, Kauppia, Sieppiä, Penttaa ja Ponkua, Rist'iä, +Vars'ia, Maggaa, Orpusta, Suoroa ja Marakattia,[41] joista useimmat +elävät iänkaiken savuisen kodan asukkaina erämaassa. Rikas Näkkäläkin +on Enontekiön miehiä, samoinkuin talossa asustava Palojärvi. + +Entisaikaan ei Koutokeinon kirkolla ollut hirsitaloja ensinkään, +joitakuita lappalaisten turvekotia vain sekä kauppiasten markkinatupia. +Mutta sitten rakennettiin papille talo, ja siitä saivat kotaeläjätkin +oppia. Kemin Mikkeli ensimmäisenä juti hirret Hetasta -- metsätön +Koutokeino saa ajaa kaikki rakennuspuunsa aina kymmenen penikulman +päästä yli tunturien -- ja kyhäsi mökin. Saivat sitten vähitellen +muutkin pikku hirsitupia, Hetat, Tornensikset, jopa joku maailmaa +kiertävä porolappalainenkin teki pöksän, jossa saattoi markkinoilla +ollessaan asustella. Kymmenittäin onkin jo kohonnut joen kahta +puolta rantatievojen juurelle mökkejä kaikennäköisiä, enimmäkseen +pieniä harmaita turvekattoisia tupia, vain joku parempi rakennus ja +"maalitalo" joukossa, pappila, nimismiehen asunto, Eriksenin "hutelli", +Speinin talo, "Vuollon Heikki" ja "Vuollon Isko". Seitsemän, kahdeksan +kotalappalaisen pirttiä seisoo joukossa sekä kymmenlukukin heidän +pieniä tavara-aittojaan, useasti pitkässä rivissä pitkin rantaa. + +Ja kylän laidassa, korkealla koivikkokummulla, kohoaa pieni punainen +kirkko kalmistoineen, sekä alhaalla jokisuvannon laakealla rannalla +komea "internaatti", kansakoulu, missä tunturikansan lapsia, pehmeää +saamekieltä haastavia nahkapukuisia pikku pentuja pakotetaan +solkkaamaan kovaa ruijankieltä, sekä heidän joikauksen nunnutukseen +tottuneita äänielimiään yrittelemään: "Ja vi elsker dette landet". + +Saattavat lapinlapset sitä kyllä laulaakin ja oppia jotakuinkin sen +pykeet ja venytykset, vaikkeivät käsitäkään koko "ja vi elskeristä" +sen enempää. Mutta omaa suurta tunturimaatansa he rakastavat ilman +internaatin opetuksiakin; he rakastavat jylhää erämaata, jossa heillä +on koti ja kotipiha kaikkialla, mihin vain mustan kotansa pystyttävät. +Siellä liikkuu ja lainehtii heidän valtava elonsa, siellä piilevät +vielä heidän muinaiset jumalansa ja kirkkaat pyhät saivonsa, ja joka +tunturi, tieva ja marasto, jänkä, järvi, ja autsi, on heille jo +lapsuudesta tuttu, samoinkuin sadat tunturitarinatkin sekä tarinain +pyhittämät merkkipaikat. + +Enin osa Koutokeinon kansasta asuukin enimmän osan elämästään +erämaissa, vain talven suurina kirkkopyhinä kokoontuen vanhaan +yhteiseen keskukseensa, Koutokeinon kirkkolaaksoon. Silloin on +erämaan kirkolla lappi liikkeellä. Muutenkin on talvi tunturikylän +elämänaikaa. Koko Länsi-Lappi jutaa silloin Alattionlaaksoa +edestakaisin: milloin ajetaan Alattioon markkinoille, milloin taas +mennään sieltä elintarpeita hakemaan. Leivätön-Lappi noutaa suuruksensa +Jäämeren rannalta, ja talvi on ainoa aika, jolloin kaukaisimmastakin +lapinkorvesta päästään leipämaiden äärille. + +Kesällä tuleentuu lappalaisen tunturielo, talvella "leikkaa" hän elonsa +ja vaihtaa sillä Ruijanrannalta leipämaiden viljaa kesänvaroiksikin. + +Mutta kesällä on Koutokeino vain syrjäinen yksinäinen tunturikylä, +johon harvoin kukaan vieras kulkija pohjaksuu. Aivan hiljaista on elämä +kylän kentällä, samaa tuttua väkeä nähdään siinä vain liikkuvan, samat +lapset taajovan ja samat ukot ja akat ovat kyökyttämässä, 90-vuotias +Jussan Jussakin kinnipeskeissään, ja vanha joikuseppä, Maaretan +Mikko, mökkinsä vieressä. Ilman vain omia aikojaan paistatellaan +pitkää parikuukautista kesäpäivää. Porolappi asuu tunturissa, vain +talonomistajat ja "maanviljelijät" elävät kömmänöissään, hoitavat +pikkuisia "putaatti"-tilkkujaan, kalastelevat joessa ja tunturijärvissä +sekä tekevät heinää muutamille lehmilleen ja lampailleen.[42] Vanhat +noitamuorit hiiviskelevät salapuolisin kirkon alapuolella joen +töyräässä olevalle Jabmemiellalle, muinaiselle hautausmaalle, ja +etsivät sieltä vierennän paljastamia ruumiinluita ja pääkalloja, joista +kopistelevat multia pulloonsa. + +Sillä Koutokeinossa on vielä muoreja, jotka keräävät kalmanmultia +talteensa ja saavat siten kalmanväen avustamaan tavaran ja maallisen +hyvyyden kokoamisessa. Mutta voimakas kalmanväki ei saa tyydytystään +pelkästä tavarain haalimisesta, vaan se tarvitsee aika-ajoin +suurempiakin tehtäviä: vaatii jonkun ihmisen kidutettavakseen. +Ellei kalmanväen hoitaja sitä hanki, käy väki isäntänsä kimppuun ja +kiduttaa hänet hengiltä. Siksi kalmanväen omistajamuorien pitääkin +aina silloin tällöin antaa väkiaineitaan jollekulle vieraalle, juottaa +kahvissa taikka syöttää ruoan mukana ainakin kerran vuodessa seitsemän +vuoden aikana. Siitä kasvaa sisuksiin "trolli", joka rupeaa ihmistä +kiduttamaan, tekee hänet hulluksi, jopa lopuksi surmaakin, ellei +saada apua toiselta, väkevämmältä tietäjältä. Moni tunturien asukas +on tietämättään saanut ruumiinmullat sisuksiinsa, tullut hulluksi ja +joutunut kituen kuolemaan. Eivät ole niitä saadessaan edes sattuneet +muistamaan olla varoillaan, sillä jos kalmanmultia saadessaan muistaa, +että tässä niitä saattaa olla, niin silloin ne eivät teho. Niin sai +Orpuksen Aslakin Birit kalman sisuksiinsa, kun joi sellaiselta muorilta +maitoa, kitui ja kuoli; samoin Pienan Henrikin Maarit, nuori lapin +vaimo, sai samalta muorilta roskat sisäänsä ja tuli niin hulluksi, +että pelkäsi kaikkia, taajoi väliin aivan mieletönnä, kitui koko +kesän ja syksyllä kuoli. Mutta Juhanaksen Jussalle, joka sai trollin +vatsaansa muorin lihakiisselissä ja tuli niin raivopäiseksi, että +yritteli lentää, oudon puheen ja mölinän vain kuuluessa mahasta, antoi +kylän oppinut kätilö heti lääkettä, ja paikalla ajautui trolli ulos. +Ja se trolli oli kuin sormenpituinen elävä, jolla oli silmätkin kuin +pirulla. Kaikkein kamalimmin kävi Oulan Iskolle, joka muorien oppeja +kokeillen meni kalmatievalle ja otti multia pulloonsa. Mutta pullon +sai joku ilkiö varastaa, ennenkuin hän ehti siitä vielä kenellekään +antaa. Silloin kalman väki kävi Iskon kimppuun ja ahdisti häntä niin, +että ukko hulluna työntyi ulos, sivakoi läpi marastopensaikkojen +tunturiin, riisti kaikki vaatteet päältään, heitteli ne yksitellen +tiepuoleen ja viimein alastonna lasketti alas jängälle ja paleltui +sinne. Mutta kalman väki ei vielä siihen tyytynyt, vaan ajautui Iskon +lapseen ja pani sen niin kovaan tuskaan, ettei se muuta kuin keturoi +vain ja parkui myötäänsä. Haettiin Mavukan Aslak, suuri tietäjä, ja +kun hän vähän aikaa siveli lasta, niin se heti asettui. Mutta silloin +Iskon koira, joka sattui olemaan lähellä, kiljahti kuin olisi puukolla +söhäisty, törmäsi ulvoen ulos ja lähti kamalasti ulisten laukkaamaan +etelään päin, mutta pyöräytti pian mutkan, kapaisi saman tien takaisin, +painui pimeään pohjoiseen ja sinne hävisi. + +Vanha usko onkin täällä sydän-Lapissa säilynyt kauimmin. Ei ole monta +vuosikymmentä kulunut siitä, kun Koutokeinossa vielä eli vanhojen +jumalien palvojia ja suurten palvoselojen hoitajia, Korran Pietit +ja Mahtin Aslakat. Saattaa vielä nytkin joku lapinäijä tuntureita +samoillessaan astua salaiseen paikkaansa vanhan jumalansa juureen. +Harmaan seitakiven haltija, jota isätkin ovat palvoneet ja saaneet +menestystä, voi hyvinkin olla yhtä voimakas kuin näkymätön kirkon +jumalakin. + +Vanhaa rakasta jumalaa on kovin vaikea hylätä, tuntuu kuin se +yksinäisyyttään valittaen kutsuisi luokseen hiljaiseen erämaahan. +Ja vaikeata on luopua lapsuuden ajan uskostakin. Eikä isiensä uskon +hylkääjä tahdo enää saavuttaa rauhaa, tukala on hänen omistaa uutta +uskoa ja sille kokonaan antautua, sillä isien oppi ja vanhat jumalat +kuitenkin elävät hänen veressään. + +Laestadiuksen opin tunnustajia ovat kyllä kaikki tunturimaan +asukkaat. Varsinkin viime kamalat sotavuodet, ankarat nälkäajat sekä +"espaanin"-taudit ovat pelästyttäneet ihmiskansaa, niin että melkein +kaikki ovat kauhtuneet elämäänsä, tunnustaneet syntinsä, saaneet +todistuksen toisilta uskovaisilta ja tulleet kristityiksi. Koko kylässä +ei ole enää "jumalattomia" muita kuin herrat, pappi ensimmäisenä ja +muut perässä. Mutta lukkari on kristitty. Niin koko Koutokeino, pappia +ja muita herroja lukuunottamatta, saattaa luottamuksella katsella +taivasta, joka mahtavien tunturien yllä kaartuu korkeana, vaikkakin +se samalla kertaa pelonsekaisella kunnioituksella kulkee vanhojen +tunturipyhättöjensä ohitse. + +Mutta Koutokeinon ensimmäinen uskonheräys oli kamala, niin että sitä +vieläkin jälkimaailma kammolla muistelee. + +Se tapahtui niihin aikoihin, jolloin Laestadius alkoi suuren +herätystyönsä synkässä Lapissa ja hirveillä manauksillaan sekä +jyrisevillä lakisaarnoillaan sai erämaan ihmisen kauhistumaan, ja taas +toiselta puolen ihanilla kuvauksillaan jumalanlasten tulevasta elämästä +nosti tunturikansan ihan haltioihinsa. + +Metsien kansa on herkkää, varsinkin lapinkorpien väki, joka saa enimmän +osan elämästään viettää erämaan yksinäisyydessä, tovereinaan vain +maahiaiset ja saivojärvien asukkaat sekä tunturien Stallot, ympärillään +toisinaan talven pitkä pimeys, jolloin kaikenlaiset näkymättömät +peikot, kummitukset ja voimat ihan lentävät ilmassa sekä sadat tuhannet +ihmeelliset tarinat ja muistelukset kulkevat tunturista tunturiin ja +kasvavat vielä ihmeellisemmiksi. + +Helposti liikahtaa tämä herkkä kansa, saattaapa joutua kokonaan +suunniltaakin. Laestadiuksen voimakas pauhaaminenkin, jollaista ei oltu +koskaan ennen kuultu, kokonaan järkytti tunturimaan asukkaat. Päästyään +synnintuskista ja helvetin kauhuista, he tulivat "liikutuksiin", +hihkuivat ja hyppivät ilosta kun heidät, metsien lapset, oli todistettu +pelättävän taivaan Jumalan lapsiksi sekä Kristuksen veljiksi, sisariksi +ja morsiamiksi. Mutta kaukaisten tunturien yksinäisille poropaimenille, +joille ennen oli vain pauhattu synnistä ja parannuksenteosta, +jumalanpelvosta ja vaikeasta laintäyttämisestä, oli tällainen +ylenpalttinen hyvyys jo liikaa. "Usko oli killa hiva, mutta selitus +tuli villiksi". Kun tunturilaisille kerran oli todistettu synnit +anteeksi, ja he liikutuksien kautta olivat saaneet itse Pyhän Hengen, +olivat he silloin synnittömiä, pyhiä ja puhtaita kuin enkelit. Eivät +he tarvinneet uskottomia pappeja, joiden oppi oli perkeleestä, sillä +he olivat itse jumalan pappeja ja uskonjulistajia: raamattunsakin he +vatkasivat tuleen, taikka tallasivat jalkojensa alle, koska heissä +itsessä oli jumalanhenki, joka valaisi paremmin kuin kuollut kirja +vaikeasti ymmärrettävine mustine koukeroineen. He olivat itse raamattu +ja uusi testamentti, Siinai ja laki, joka tuomitsee jumalattoman +maailman ja perkeleen oppia pauhaavat papit. Jumalan jäseninä tunsivat +jotkut itsensä kaikkitietävän vertaisiksi, jopa joku synnitön ja +Pyhästä Hengestä syntynyt uskoi olevansa itse Kristus, uusi Kristus, +sillä entinen oli kadottanut voimansa. + +Ja niin uskoi tunturikansa, että Jumala oli astunut heidän erämaahansa +entisten tunturijumalien sijaan, ja uusi maailman valkeus oli koittanut +Lapin autioilla tuntureilla, ja oli sieltä leviävä yli koko maailman, +Koutokeinon kautta Tornioon asti. Ja he, jumalan hengen saaneet +tunturilaiset, olivat uuden uskon apostoleita. + +Tuli suuri villitys Koutokeinon erämaahan. "Villiuskolaisia" koetettiin +saada järkiinsä, mutta siitä he vain yltyivät, jopa rupesivat tekemään +väkivaltaakin. Silloin joitakuita kiihkoilijoita vangittiin, ja siitä +kiihtyivät tunturilaiset vielä enemmän. Rauhallinen erämaan kansa +oli todellakin villiintynyt väkeväksi voimaksi. Niinkuin suurta +metsäjärveä patoavaan hiekkatievaan kaivettu pikku puro yhtäkkiä paisuu +suureksi väyläksi, jonka kautta ennen tyyni järvi pauhaten murtautuu +ja upottaa allensa kaikki, niin mielettömään uskoonsa haltioituneet +tunturilaisetkin kuohahtivat. Pyhässä uskonkiihkossaan lähti koko +tunturikansa painumaan alamaita kohden, julistamaan heille ilmoitettua +suurta oppia ja rankaisemaan sen vastustajia, tuomaan sotaa maan päälle +niinkuin he sanoivat. + +-- Aaldagas dolla -- ukkosen tuli -- langetkoon alas ja hävittäköön +kaikki jumalattomat! huusivat he. + +Synkkänä syksyn aikana 1852 Mikkelin jälkeen, jolloin Lapin päivät +jo lähenivät talven pimeää yötä, villiintynyt erämaa lähti "pyhään +sotaan". Länsituntureilta tulvahti kansa lapintalolta ja kodalta +toiselle Koutokeinoa kohden. Mutta ei ollut köyhillä tunturilaisilla +sotavarustuksia. Koivunrisuilla he olivat tottuneet pitämään kurissa +tottelemattomia lapsiansa, ja koivunrisukimput sekä vahvan uskonsa ja +haltioituneen voimansa varasivat he matkaansa taisteluvälineikseen. +Vahvat nuoret miehet, Aslak Hetta, "Ylpeä Aslak" ja Lars Hetta, Aslakan +veli, sekä Maunus Sompio, "Aslakan Maunus", olivat joukon johtajia ja +kiihkeimpiä uskonmiehiä. + +Niinkuin tunturimyrsky tuli joukko lappalaisasunnoille, etsi ja poltti +"pipelit", kirosi, syljeskeli ja pieksi vitsoilla miehet, naiset, +lapset ja kaikki ihmiset, jotka eivät tahtoneet heidän uskoansa +tunnustaa. Miehiä ja naisia pakottivat he kaikkien nähden harjoittamaan +yhteyttä, ja siten todistamaan kääntymisensä ja uskonsa. Sen jälkeen +heille puolestaan todistettiin, että he olivat nyt pyhiä niinkuin +muutkin. Kaalaniityn Kainon Lasse, joka ei ruvennut taipumaan, +köytettiin porohihnoilla ja vitsottiin. Mutta ukko pääsi karkuun ja +lennätti hätäviestin Koutokeinoon, jossa kuitenkaan ei asiaa sen +pahemmaksi uskottu, naurettiin vain "lappalaisten sodalle". + +Mutta tunturiväki tulvahti Koutokeinon kirkolle ja riensi siellä +talosta toiseen kiroten ja pieksäen jumalatonta kansaa ja "kääntäen" +sitä uskoonsa. Johtajat toimittivat käännytystyötä, ja joukko huusi +ja ulvoi ympärillä. Kestikievarin isäntä, Hetan Juhan-Matiaskin, sai +omassa pirtissään vanhan lapinämmän kanssa toimittaa "pyhäin yhteyteen" +ottamisensa. Mutta kun ukko oli päässyt siitä vapaaksi, sylki ja +kirosi hän koko pyhitystoimituksen ja lähti noituen noutamaan Autsista +apuväkeä. Mutta villiintynyt joukko ryntäsi kauppias Ruthin taloon, +hakkasi puukoillaan kauppiaan kuoliaaksi, ryösti tavarat ja pisti talon +palamaan. Sitten syöksyi lauma nimismies Buchtin kimppuun ja surmasi +hänetkin. Sen jälkeen rynnättiin pappilaan käännyttämään "helvetin +apostolia" Hvoslevia, joka "oli musta kuin saatana". Uskonvimmassaan +lapinakat ajoivat vitsomalla paholaisia pois pappilan naisväestä ja +renkipojista, ja miehet rääkkäsivät pappia, ollen jo vähällä hänet +tappaakin. + +Mutta silloin tuli Autsista apua. Pyhitystään kiroileva kestikievari +toi vimmastuneena sieltä joukon raavaita miehiä, jotka kanget ja +soikarat sojossa syöksyivät villiläisten kimppuun. Samaan joukkoon +yhtyivät kyläläisetkin sekä kylään kaupparetkellään pysähtyneet +kolarilaiset, Filpan ja Pääkkölän isännät ja Matin Jussa. Ja silloin +vasta alkoi "sota". Pappilan takana kentällä, kirkkotievan juurella, +tuli ankara yhteenotto. Matin Jussa huiteli aisalla kahtapuolta, +niin että akkain komsiot lentelivät, Pääkkö ja Filppa heittelivät +peskiukkoja kuin kintaita, ja autsilainen Tuuri teki kanki kourassa +luokoa. Lukkari Klemettikin joutui pyssyineen sotakentälle ja +pamautteli tyhjiä ruutipanoksia. Pian oli tunturien risukimppuinen +sotajoukko kolhittu kenttään, sidottu köysiin ja teljetty aittoihin, +eikä ollut tullut hengensurmaa enempää kuin yhdestä lapinakasta, joka +rytäkässä sotkeutui jalkoihin ja tallattiin kuoliaaksi. Mutta akan +komsiolapsi pelastui ja tuli sitten aikuisena Lassin Pieran eukoksi. + +Sitten lähdettiin sortunutta sotajoukkoa Lassin Niilan johdolla viemään +pitkässä raidossa Possokoppaan. Neljänäkymmentä miestä istutettiin +ahkioihin, ja ranteet puukapuloihin sidottuina saivat vapaan tunturin +isot lapset, jotka tahtoivat koko maailman tehdä Jumalan kansaksi, +vaeltaa Jäämeren rannan kolkkoon vankilaan. Mutta matkalla vielä muuan +ponnistelihe irti ja rupesi toisiakin vapauttamaan. Ajomies ehti +kuitenkin hätään, iski häneltä leukapielen poikki, ja mies kuoli sitten +Alattion vankilassa. + +Surullinen oli näiden uskontaistelijain kohtalo: monet joutuivat +eliniäkseen vankeuteen, toisten päästessä vähemmällä. Mutta joukon +johtajat, viisi miestä, tuomittiin kuolemaan. Kolme heistä sitten +armahdettiin elinkautisiksi, mutta Aslak Hetta ja Maunus Sompio +mestattiin Alattiossa lokakuussa 1854. He eivät ensinkään katuneet +tekoansa, vaan uskoivat ja väittivät edelleenkin, että heitä oli itse +Jumala johdattanut taisteluun jumalatonta maailmaa vastaan. "Ylpeä +Aslak" varsinkin oli kovana ja uskoi, ettei "peevelin" kirves pysty +häneen, jossa oli jumalanhenki. Niin uskoi Maunuskin. Mutta kun Maunus +näki, kuinka Aslakan pää vierähti alas, ja kieli vielä lipisi suussa, +pelästyi hän niin, että oli jo aivan kuin kuollut, kun hänen vuoronsa +tuli. + +Mutta muuan johtomiehistä ja kuolemaan tuomituista, nuori Lars Hetta, +joutui vankilassa ollessaan hyväpäisenä miehenä professori Friisin +kielimestariksi, kun tämä käänsi Uutta Testamenttia lapiksi, ja +myöhemmin koko lappalaisraamatun kielimestariksi. Siivona miehenä +pääsi Lars Hetta vapaaksi 12 vuotta istuttuaan, tuli kotituntureilleen +ja meni naimisiin entisen "villiuskolais"-toverinsa kanssa. Heidän +jälkeläisiään elää vielä Koutokeinon tuntureilla. + +Tällainen oli Koutokeinon tunturimaissa tapahtunut uskonherätys. +Viestit siitä vierähtivät yli Lapin ja koko maan. Kamalia asioita +kerrottiin tunturien "villluskolaisista", Koutokeinon "lakiheräyksestä" +ja "lappalaisten kurikkasodasta". Jopa aina Kittilässä ja Kolarissa +asti pelättiin, että villiuskon levittäjät sotajoukkoineen ryntäävät +surmaretkelleen alamaihin. Koko Koutokeino sai pelottavan maineen. +Samoin Laestadiuksen opin saarnamiehiä alkuaikoina kovin pelättiin, ja +"villiläisinä" heidät karkoitettiin monta kertaa pois koko kylästä. + + + + +AKAMELLA JA KURJENPOLWI + + +Lapinkorpi antoi kansalleen turvan ja toimeentulon ja soi viimeisenkin +turvapaikan sittenkun korvenkiertäjän päivät päättyivät. + +Pitkin Lapin erämaita näkee vieläkin monissa paikoin korven vanhimpain +leposijoja: "Manalais-saajoja" jänkien keskellä. "Manalais"-taikka +"Ruumissaaria" järvissä, "Haltijatievoja" järvien taikka jokien +ja jänkien rannoilla. Niiden harjuilla on pitkäkkäitä, maahan +painuneita kuoppia, monesti useampiakin vierekkäin, ja niitä +sanotaan "Lapinhaudoiksi", joskus "Stallojen haudoiksi", Lapinkorven +ensimmäisten raivaajain, jylhien Stallo-peikkojen leposijoiksi. +Sanotaan näitä kalmakenttiä useasti myös "ristimättömän kansan +kalmistoiksi", sillä näitä hautoja ei ole ristillä siunattu, eikä +näistä viimeisellä tuomiolla nousta Ihmisenpojan eteen. Nämä leposijat +on siunattu lapintietäjien sanoilla, niihin on saatettu vainajat kaikki +varustukset matkassaan, ja niistä he ovat nousseet ennen menneitten +isiensä seuraan pyhällevuorelle, pyhiin tievoihin, tai ovat päässeet +saivokansan joukkoon. Siellä elää muinainen tunturikansa edelleenkin +ja, niinkuin ennen maan päällä ollessaan, hoitelee porokarjaansa, +metsästää ja käy kalassa. Mutta elämä on vain paljoa onnellisempaa, +sillä metsät ja vedet ovat viljaa täynnä, porot suuria ja komeita. + +Pyhiltä asunnoiltaan saattaa edesmennyt lappi vieläkin lähteä +liikkumaan muinaisille kotipaikoilleen lapinkorpiin. Monta kertaa +on suurissa erämaissa kuultu -- yönuotiolla makaavat erämiehet ja +poropaimenet ovat kuulleet --, kun vanhalappi on ollut liikkeellä. +Varsinkin jänkien rannoilla, marastoissa ja jäkäläisillä tievamailla, +saa erämies useasti kuulla, kun näkymätön lappi laskee pororaitoineen +ja tokkineen halki erämaiden, niin että helinä ja poronsorkkien +napsahtelu vain kuuluu, tai taas sivakkamiehet "tyyräävät" yhtenä +suhinana pitkin myötäleitä. Arkoja erämiehiä tämä entiskansan meno +kyllä kammottaa, mutta kun heittäytyy siunaten yönuotiolle taikka +asettaa sijansa jängän keskelle saajoon, niin saa olla vanhaltaväeltä +rauhassa. + +Mutta sitten kun tunturikansa oli valettu kastevesillä, piti sen +vainajatkin saatella siunattuihin multiin. Kirkko piti kiinni +kastetusta kansastaan ja kielsi ankarasti, ettei "Herrassa nukkuneiden +vainajien ruumiita, jotka ovat olleet Pyhän Hengen asuntoja, saa +halpamaisesti pois nakata eikä haudata sinne tänne metsiin", vaan on +kaikki vainajat haudattava yhteiseen hautausmaahan, jonka ympärille +on rakennettava aita, "etteivät karhut, sudet, ahmat, ketut ja koirat +voisi kaivaa niitä ylös ja syödä suuhunsa, ja antakoot sitten papin +lukea käsikirjasta määrätyt rukoukset." Niin erotettiin erämaan +kiertäjät edesmenneestä heimostaan; kastepesu jo riisti heidät +kastamattomasta kansastaan sekä tutuista tunturijumalista ja siunattu +multa katkaisi lopunkin. Ei saanut tunturin asukas enää toivoa +pääsevänsä isien seuraan saivoon ja passevaaraan, vaan hänen piti muun +ristikansan mukana nousta tuntemattoman jumalan eteen tekemään tiliä +korpivaelluksestaan. + +Pitkä matka oli kaukaisten tunturien vainajilla siunattuun maahan, joka +tavallisesti oli seutukunnan keskuksessa papin ja kirkon hoivissa. +Rounalankin esikoiskalmistoon, Vittangin villitunturissa, kerääntyi +koko pohjoinen, ristin turrissa kuollut Tornion-Lappi, samoin sitten +myöhemmin Lätäsenon korkeaan kirkkokumpuun. Mutta Muonion seutujen +asukkailla oli siunattu maansa Akamellassa, Muonionjoella, ja Kittilän +erämaiden kiertäjillä oli pyhitetty kumpunsa Kurjenpolvessa, Ounasjoen +rannalla. Akamella ja Kurjenpolvi ovatkin Rounalan ja Lätäsenon +kalmistojen kanssa Länsi-Lapin vanhimmat ristityn kansan kalmakummut, +siunatut jo niinä aikoina, jolloin kirkonkellot ensimmäisiä kertojaan +kajahtelivat Lapin kaukaisissa erämaissa. Hylättyjä ja unohdettuja ovat +jo kaikki. Ei tarvita enää Akamellaakaan, vaikka siihen vielä viime +vuosisadalla on joku vainaja haudattu, ja Kurjenpolven kalmistosta +tietävät vain tarinat kertoa. + +Kurjenpolven kummun valitsi vainaja itse lepopaikakseen. Se tapahtui +jo entisinä aikoina, kun Kittilässä ei vielä ollut kirkkoa eikä +pappiakaan. Lähdettiin Kaukosesta viemään vainajaa maahan ja sauvottiin +jokea ylös, epätietoisina, mistä löydettäisiin sovelias paikka. +Torkahti soutaja veneessä, ja silloin sanoi kuollut hänelle: + +-- Missä kurki hyppää ja lähtee lentämään, siihen hautaa! + +Ja mies sai soutaa sekä sauvoa vielä neljänneksen ylöspäin Kittilän +nykyisestä kirkonkylästäkin. Siellä vasta näki kurjen, joka eräältä +itärannan kummulta lähti lentoon. Ja kummulle, niittyjen ja jänkien +laitaan, hautasi soutaja vainajansa. + +Kumpu sai Kurjenpolven nimen, ja siitä tuli Kittilän lappalaisten +hautapaikka, joka myöhemmin siunattiin ja aidattiin kastetun kansan +kalmistoksi, ehkä noin 1600-luvulla. + +Sadat Lapinkorven vainajat saivat jokirannan kummussa leponsa. +Ikivanhaan tapaan kaivettiin suurehkoja salvoshautoja, joihin +voitiin laskea useampiakin vainajia. Hautain seinät kehystettiin +hirsisalvoksella, katoksikin ladottiin hirsiä ja peitoksi luotiin vain +ohut multakerros. Tällaisia manalankammioita rakennettiin entisiin +aikoihin lapin kalmistoihin ja Kurjenpolvenkin kumpu niistä täyttyi. +Mutta aikojen kuluessa, kun hautausmaa hylättynä jäi omiin hoitoihinsa, +ja vainajat arkkuineen maatuivat, märkänivät ja luhistuivat hautojen +kattopäreetkin, ja suuret kuopat täyttivät koko kalmiston. Niin onkin +Lapin vanhoissa kalmakummuissa kaikenkokoisia kuoppia miltei vieri +vieressä; Lätäsenonkin kirkkokummussa on niitä 30-40, ja Kurjenpolven +tiheässä kuusikossa ovat vieläkin monet suuret maakuopat hahmollaan. + +Vielä hyvin myöhäisinäkin aikoina laitettiin Lapissa salvoshautoja, +Niiden syviä suuria kuopanteita näkee vielä Kittilän Kariniemen +kalmistomännikössäkin, johon Kurjenpolven jälkeen ruvettiin vainajia +hautaamaan, kun 1778 saatiin Kittilään pieni kirkkotupa Kariniemen +pellolle. + +Nyt on Kurjenpolven lappalaiskalmisto jo kokonaan joutunut luonnon +hoitoon. Kuusi- ja koivumetsä täyttää koko kummun, ja moneen +hautakuoppaankin on suuri puu työntänyt tyvensä. Aita on jo aikoja +kaatunut ja lahonut. Ei kukaan enää huolehdi vanhan lapinkansan +leposijasta. Mutta vanhaväki, mikä siellä asustaa, hoitelee sitä +parhaansa mukaan. Tuhosi kerran tulipalo koko metsän ja jängän +kalmiston ympäriltä, mutta niin varjeli Kurjenpolven kansa +lepometsikkönsä, ettei tuli koskenut edes aitaankaan, sati sitten +pyhään metsikköön. Ympäritse vain karpesi ja kaikki kärvensi, mutta +vainajain kummun jätti rauhaan. + +Vähän alapuolella Ylimuonion kylää, Muonionjoen länsirannalla, on +vanha Akamella, joka on kuin luotu erämaan kansan kalmistoksi. Se +on syrjäisen seudun yksinäinen korkea jyppyrä, joka jyrkästi kohoaa +suvannon rannasta. Kummun alla leviää laaja saarekas jokiväylä, jonka +takaa monet vaarat ja tunturit näkyvät, ja ympärillä on äänetön +metsä. Maanpuolella, vähän matkaa lounaiseen päin, on pieni kalainen +Mellasaivo. Akamella on, samoinkuin Kurjenpolvikin, vainajan itsensä +valitsema. Haudattiin näet muuan lapinakka samalle rannalle ylempänä +olevaan tievaan, mutta ei saanutkaan siinä rauhaa, vaan tuli sanomaan: + +-- Ei tähän tievaan, mutta siihen toiseen, joka on alempana. + +Siihen täytyi vainaja siirtää, ja siinä hän sai levon. Jokisuvannon +mutkassa, suojaa antavan suuren saaren kosteessa, oli vainajalla +mieluisa paikka. + +Akamellaan, lapinakan rauhalliseen hautamellaan, ruvettiin sitten +saattamaan muitakin kuolleita, ja viimein tuli tievasta koko +seutukunnan siunattu kalmakumpu. + +Siihen tuotiin sekä erämaan lappalaiset että myöskin paikkakunnalle +asettuneet lantalaiset. Monet tunturien äijät, parhaisiin +talvitammeisiinsa puettuina, ajettiin sinne ahkioissaan ja kätkettiin +semmoisinaan ajoneuvoineen kumpuun, niin että ukko oli valmiina tuolla +ilmalla jatkamaan keskeytynyttä matkaansa. Pienet lapset peitettiin +komsioineen mullan alle. Samoinkuin Kurjenpolvessa ja muissa Lapin +vanhoissa kalmistoissa haudattiin monet Akamellankin vainajat suuriin +hirsillä kehystettyihin salvoshautoihin. Samaan kammioon saatettiin +sitten taas helposti haudata muitakin saman suvun jäseniä tai +sivullisiakin, sillä eihän tarvinnut muuta kuin avata katto ja laskea +vainaja toisen toveriksi. Sellaisia, isojakin "sukuhautoja", oli +monilla lantalaisillakin. + +Korkealla, hirsistä salvetulla aidalla ympäröitiin koko kumpu, 20-30 +metriä ristiinsä, ja aitaan oli määräysten mukaan jokaisen erämaan +isännän salvettava osansa, kolme, neljä syltä pitkä hirsileippo +poikittaisine sidehirsineen. Vahva portti oli virran yläjuoksulle, +sillä sinne käsin, vastavirran puolelle, eivät manalaiset niinkään +seuranneet kalmistossa kävijää. + +Aikojen kuluessa karttui pieni kalmisto täyteen hautoja ja +hautapatsaita. Monella haudalla seisoi raudasta taottu, parin, kolmen +korttelin pituinen, puupatsaan nenään isketty risti, jonka kourissa +riippui isoja ja pieniä rautarenkaita; useasti oli nokassa vielä +rautainen tuuliviiri. Ylitalon Kusto-vainaalla oli valkoiseksi maalattu +pyöreä taulu. Mutta Olli Purasella, joka Pellon Purasesta viisi +miespolvea takaperin oli tullut Ylimuonion ensimmäiseksi Puraseksi, oli +itse laatimansa komea risti. Se oli neljä kyynärää korkea nelikulmainen +pylväs, johon neljälle tuulelle oli isketty rautakourat, ja joka +kouraan ripustettu kolmikorttelinen lauta. Lautoihin oli ukko itse +"puukkotyylillä" kaivertanut "koko elämäkertansa". Oli pylväässä vielä +"uskonsilmäkin", pieni pyöreä, kehystetty lasilevy, joka katsoi länttä +kohden. Tuuli kun oikein puhalsi korkean tievan ylitse, helisivät +ristien lukemattomat renkaat, ja viirit kilvan kitkuttivat, niin että +kalmistosta kuului sekä iloinen helähtely että surkea voihke ja valitus +joen toiselle rannalle asti. Mutta Olli Purasen elämäkertalaudat +lapattivat ja heilahtelivat vain verkalleen, vakaisena katseli +uskonsilmä, ja Ylitalon Kuston pyöreä taulu kumotti yli aidan kuin +vainajan valkoinen lakki. + +Vierekkäin joutuivat tievan multiin odottamaan Herransa tuloa sekä +lappi että lanta. Joutui sinne suuri tietäjä ja Lapin kirkkojen +rakennusmestari Vuopiokin ja moni muukin lapintietäjä; joutuipa +Parkajoen muorikin, joka ei Akamellassa saanutkaan lepoa. Kotoiset +huolet ahdistelivat muori rukkaa, niin että hänen täytyi heti nousta +ylös ja köppäistä kotipihoilleen. Ajettiin muori kyllä säälimättä +takaisin hautaan ja laitettiin arkunkansi lujilla rautakrookeilla +kiinni, mutta muori tuli vielä sittenkin monet kerrat kotiinsa +kummittelemaan. Vasta kun muuan raaka äijä meni ja manaten pyöräytti +arkun vainajineen kumoon, ei muori parka päässyt enää pois haudastaan. + +Parkajoen muori ei kyllä ollut ainoa Akamellan asukas, jolle ei hauta +suonut lepoa. Sinne joutui kaikenlaista "Herrassa nukkunutta" kansaa, +epäuskoisia äijiä, poronvarkaita ja suuria, väkeviä lovinoitiakin, +ja niiden rauhattomat ja mahtavat henget eivät mahtuneet ahtaassa +maakomerossa asumaan, vaan niiden täytyi päästä edelleenkin liikkumaan +ja toimimaan. Akamella olikin pelottava paikka, niinkuin ainakin suuret +kalmankentät, joihin kaikki kansakunnan sekä mahti että kurjuus lopuksi +kootaan. + +Vielä pelottavammaksi tuli Akamella, kun uusien Manan matkamiesten +saapuessa pieni Manala kävi niin ahtaaksi, että täytyi entisiä +asukkaita karkoittaa pois. Vanhat puoleksi lahoneet arkut raastettiin +luukasoineen, kaikkineen lepokammioistaan ja heitettiin aidan taakse +kankaalle, ja toinen vainaja laskettiin sijaan. Joskus riistettiin +jotenkuten säilynyt arkku entiseltä omistajaltaan ja annettiin se +jollekin köyhälle kulkurille taikka lapinäijälle makuusuojaksi. Suuret +röykkiöt luita, arkunraakkeja ja ahkiorajoja sekä rikkoutuneita +hautaristejä kasautui kalmismaan vierelle. Koirat ja korpit sekä +muut riettaeläimet raastoivat ja lennättelivät luita ympäri metsiä, +ja niiden mukana taas joutui kalmanväkikin liikkeelle ja teki paikan +rauhattomaksi. + +Mutta sitten Akamella vasta oikein kolonnäköiseksi tuli, kun Muonio +sekä Ruotsin puolen Muonionalusta, jotka ennen yhdessä saapuivat +Akamellaan levolle, saivat kumpikin oman uuden hautausmaansa, ja vanha +Akamella hylättynä jäi kokonaan hoidotta. Kammiohautojen kattolankut +lahoivat ja putosivat alas, ja niin viimein kaikki haudat aukenivat +kuin tuomiopäivän tullessa. Sieltä kattoparsien välistä, lahoneista +arkuista, irvistelivät kolkot luurangot, siellä lapinäijät peskeissään, +vanttuut käsissä ja poronkoipikengät jaloissa kellettivät ahkioissaan, +siellä pienet lapsen luurangot makasivat komsioissa, siellä Vuopion +tietäjänkin haamu täysissä vaatteissaan lepäsi. Ja hautausmaalla oli +kaikkialla luita ja luukappaleita, pääkalloja, leukaluita, sääriluita, +reisikontteja sekä ulkopuolella kalmistoa kasoittain vainajain +jäännöksiä ja arkkujen jätteitä. + +Akamella oli todellakin kamala kuolemankumpu. + +Vanha tunturien kiertäjä lappi, joka oli erämaistaan ajettu tänne +siunatun mullan lepoon, olikin häpeällisesti karkoitettu leposijastaan +ja annettu riettaeläinten raastettavaksi. Eikä sillä, kastevesillä +valettuna, ollut enää sijaa oman heimonkaan pyhällävuorella. Niin +joutuivat erämaan kiertäjät vielä kuolemansakin jälkeen kulkemaan +kodittomina. + +Ja Akamella tuli yhä kammottavammaksi. Sen ympärillä liikkui häväisty +vanhalappi ja kaikki levostaan häiritty kalmanjoukko, niin ettei +kristikansakaan koskaan tahtonut päästä rauhassa kulkemaan ohitse. +Syksyöisin näkymättömät henget ahdistelivat soutajaa joella, ja +talvisin taas oli moni ajomies aivan pääsemättömissä niiden kanssa. +Joskus asettui rekeen niin paljon näkymätöntä väkeä, että hevonen sai +höyryten kiskoa, ja joskus ruvettiin miestä väkisin viemään kalmistoon. +Väliin puuttui reki niin jykeäksi, ettei liikkunut ensinkään. Silloin +täytyi riisua hevonen valjaista, katsoa längistä lävitse, pyyhkiä +kuorma puhtaaksi ja ankarasti ärjäistä: + +-- Pois kaikki liika väki minun reestäni! + +Siitä vasta lähti reki liikkeelle. + +Pitkät ajat oli Akamella koko paikkakunnan kammona. Tunturikansan +haltijat liikkuivat kuin kostonhengessä. Viimein kuitenkin +Muonionalustan kauppamies Kusto Forsström laitatti kalmiston kuntoon. +Hän sai Saaren Tanelin, Jierisjärven miehen, hautaamaan luut +kuoppiinsa ja polttamaan kaikki arkkujen ja ristien jätteet, maksoi +miehelle hyvästi ja juotti hänelle viinaa. Luurangot kyllä sai Taneli +kuopatuiksi, ja paukkuen paloivat kalmanvoimaa saaneet kappaleet, mutta +ukkoon itseensä tarttui kalmanväki, niin ettei hän sen erän perästä +enää ollut ennallaan, eikä tahtonut saada rauhaa missään. Viimein sama +väki kävi Tanelin kimppuun Jierisjärvellä, väänsi niskat nurin ja ajoi +kuolleena veneessä rantaan. + +Vähitellen sitten Akamellan väki asettui. Kun luurangot ja muut +kalmankappaleet pääsivät jälleen mullan alle rauhaan ja sinne viimein +lahoivat, uupui kalmiston väkikin ja vaipui maahan, eikä sillä ollut +enää voimaa lähteä liikkeelle. + +Niin pääsi Akamellan siunattuihin multiin kätketty, monia kovia +kokenut, aina vainottu, vielä haudassakin halveksittu tunturien +kiertäjäkansa vihdoinkin lepoonsa. + + + + +SANA- JA ASIASELITYKSIÄ + + +Sivu 5. Juovattaa, lapin tshuövvot = seurata jonkun perässä, noudattaa +jälkiä. + +" "Lapinkorveksi" nimitettiin entisinä aikoina lappalaisten koko +asuma-aluetta, joka muinoin ulottui etelässä aina Kokemäenjoen ja +Laatokan pohjoisten rantamaiden takalistoille. + +" muistella, lap. muihtalet = kertoa asioita, tapahtumia, tarinoita. + +" muistelus, lap. muihtalus = kertomus, tarina. + +" äijiksi ja ämmiksi nimitetään Peräpohjassa ja Lapissa myös isoisää +ja -äitiä. + +6. palas, lap. palkes = polku. + +7. asentokuusi = erämiesten tilapäinen oleskelupaikka, "asentopaikka". +Kuusen juurella nuotiolla vietetään yö. + +" "Kainuunmereksi" sanottiin entisinä aikoina Pohjanlahden pohjoisosaa. + +8. kiveliö = asumaton suuri erämaa. + +9. Hämeenkuotko, kuotko = rämeinen notkelma. + +" Hämeenlantto, lantto = notkelma, pieni vesilampi (Kolari). + +10. kaira = jokien tai jokihaarojen välinen alue. + +11. lompolo, lap. luöbbal = pieni järvi, lampi, useinkin jokilaajentuma. + +" kalakenttä = kalamiehen asentopaikka kalaveden äärellä. + +" Köngäsen kalmisto. Pajalan kirkko ja kalmisto oli ennen, vielä +Laestadiuksen aikana, 2-3 km Tornion- ja Muonionjoen yhtymäpaikasta +ylös käsin, Tornionjoen etelärannalla, lähellä Köngäsen kuulua +rautaruukkia. Kirkko on sittemmin muutettu 6-7 km ylemmäksi Pajalaan. + +13. kurujärvi, kuru = tunturien taikka tievojen välinen notko, +tuntureissa useinkin jyrkkäseinäinen. + +" Halingonkoste, koste = aivan tyyni suvantopaikka, useinkin kosken +alapuolella. + +" lantalainen, lap. laddelas = talossa asuva, myös: yleensä suomalainen. + +14. Porokodanmella, mella, lap. mielle = hiekkakumpu, tav. vesien +rannoilla. "Semmoinen tuhkapaikka" (Kolari). + +" kueri = taimen. + +" Niesakero, kero = pyöreäpäinen tunturilaki. + +" "risukalaksi" Lapissa ja Peräpohjassa sanotaan särkeä, ahventa, jopa +haukeakin. Siika, taimen, lohi, rautu ja harri ovat vain "kalaa*. +"Siika kalaa" enimmin pyydetään ja saadaan Lapin järvistä. + +15. Tiukupulju, pulju = pyöreälakinen hiekkakumpu (käytetään varsinkin +Kittilässä). + +15. Kontiolaki, laki = paljas tasainen vaaran huippu, isompi kuin kero. +Myös tunturissa on laki. + +" Nilipäät, "pää" merkitsee myöskin jo paljasta tunturimaista korkeutta. + +16. lapinkenttä = lappalaisten muinainen oleskelupaikka. + +18. vuoma, murteellisesti "uoma", lap. vuobmi = suuri puuton suo, +etelämpänä saattaa kasvaa vähän pikku karhakkaa. + +" jänkä, myös jänkkä, lap. jiegge = räme, suo, mutta ei niin suuri kuin +vuoma. + +" tammi = jokeen rakennettu pato. + +" ruotukka = viinimarjapensas (Ribes rubrum L.). + +" haleva = halava, "Raitaa ne kuttuvat halevaksi" (Kolari). + +19. ajaa niittyä = raivata rantamaata niityksi. + +" majavanhoito = majavanhavukset. "Hoiolla" tarkoitetaan kyllä yleensä +muitakin tavaroita ja työkaluja. Myös "navettahoito" = navettarakennus +kaikkineen. + +21. Morottajan murhajuttu Kittilästä sekä Sodankylän Rovasesta. + +" Koverijyrhämä, jyrhämä = syvä ja leveä suvantopaikka kosken +alapuolella. + +" takkahärkä = porohärkä, jonka selässä kannatetaan tavaratakkaa, kun +ei voi ahkiolla ajaa, + +" naakia, lap. njahkat = hiipiä väijyen lähelle. + +22. outaseutu, lap. vuövte = metsäseutu. + +" tieva, lap. tievva = hiekkakumpu t. -mäki. "Semmoinen töyrypaikka +hiekkamaata" (Kolari), + +" Saukkoriipi, riipi = pieni järvi, lampi (Turtola). + +23. raunio = kankaita kiertelevä porojen (ja ennen peurojen) talvipolku. + +" raismeita = jäännöksiä, jätteitä. + +" aamu kahdeksan aika = suunta, jossa aurinko on aamulla 8:n aikana. + +24. luova, lap. luövve = kasvien puiden ja korvakkojen varaan +rakennettu katos ja telineistö tavarain säilyttämistä varten. Ks. siv. +105. + +" lauttanen = yhden t. useamman patsaan päähän laudoista rakennettu +lava, johon havuilla peitetään metsänsaalis t. muuta tavaraa. + +" nili, lap. njalla = pitkän kannon (joskus kahdenkin) nenään laudoista +t. pienistä hirsistä kyhätty pikku aittanen. + +" "väkiajo", saatu Kittilästä. + +" veturi = päreliisteistä tehty kevyt suksimiehen ahkio, jonka +jukkonuora vedettäessä heitetään yli hartioiden. + +" tokka, lap. tohkke = iso poro- t. peuralauma. + +" suoravaranpuu, suovara l. suovero = suksisauvan rautapiikki. + +" vitsajuksu = vitsasta tehty suksen varpaallislänkki +kannantakaisineen. Lap. juvsah. + +25. parttio = tokkaa pienempi joukko poroja t. peuroja. + +" seurapyynti saatu Kittilästä. + +26. rakkainen = louhikkoinen, kivinen maa t. kallio. + +" Vittakallonrova, rova, lap. rovve = harvametsäinen t. paljas +kivikkoinen korkea maa. + +26. Suuresta porokaadosta, rutosta, kerrotaan Lapissa vielä kaikkialla. +Tässä mainitut tiedot saatu Kittilästä Pokan Pekalta. + +" Pokan Pekan peurakaato tapahtui "helmikuussa 1883". + +" Savuaapa, aapa, lap. aahpe = suuri puuton suo, samoinkuin vuomakin. + +27. peuraväljä = isoreikäinen suusta ladattava pyssy, jolla ennen +peuroja sekä karhuja ammuttiin. + +28. tuhkalappalainen, tavallinen nimitys Peräpohjassa, tarkoittaa aito +lappalaista, joka asuu kodassa. + +" "ristimätön kansa", myös hyvin tavallinen nimitys entiskansasta. + +29. Päivä lienee ollut samaa lähtöä kuin kuulu Päiviökin. + +" Pieska. Turtolassa vieläkin Pieska-nimisiä lantalaisia. + +" Juncku-niminen lappalainen esiintyy Muonion kirkonkirjoissa +1800-luvun alussa. + +30. Kaarkko (Kolarissa karkko) = karikko. + +" ina = pieni nuotta, jolla järven selällä sukkelasti soutaen +kierretään kalaparvi. Sitten vedetään nuotta rantaan apajalle taikka +nostetaan veneeseen. Vedetään inaa myös joessa myötävirtaan. + +31. kojama = uroslohi. + +" marras = tavaton taikka oudolla tavalla saatu kala, joka saajalleen +ennustaa kuolemaa. "Marras" on myös iso metsä- t. vesilintu, kun se +tulee lähelle kartanoa. + +" Joukahaisvaara, joukhainen = joutsen. + +32. Marjetta esiintyy lantalaisen sukunimenä Ylitorniolla. + +" Korkealiete, liete = leveä matala hiekkaranta. + +" syrjäkämmen = kämmenenleveys. + +34. raito, lap. raido = useampia poroja valjastettu ja sonnustettu +riviin peräkkäin. + +35. vyölliskoukku = koristeltu messinkinen koukku, jonka renkaassa +riippuu avaimia. Nähdään joskus vieläkin vanhan emännän vyössä. + +40. Raappana-niminen vanha talo on Kemijoen varrella Rovaniemen +Muurolassa. + +" korttoakos = pahuustako. Peräpohjol. kiroussana. + +41. ohjakkeet = ohdakkeet. + +42. vistottaa = pelottaa, kauhduttaa. + +43. luhtaheinikko = saraheinikko. + +44. houvi = vouti. + +46. lihatontta = kiveliöissä asuva, ihmisiä syövä tarinain jättiläinen. + +47. "tuli tylsä eteen" = tuli neuvottomaksi. Tavall. peräpohjolainen +sanontatapa. + +48. niittykarkea = kuivanmaan niitty, kyntämättä heitetty pelto saanut +ruveta itsestään heinää työntämään. + +" Sieppijärvellä vieläkin kehuskellen kerrotaan Kurun emännän +kesäpäivän töistä. + +48. Hukkuneeseen ei saa koskea eikä hänen kuultensa puhua hukkumisesta. +Hukkunut kuulee sen ja pelästyy, eikä enää virkoa henkiin. Tavallinen +kansan käsitys Peräpohjassa ja Lapissa. + +50. maikkua = kalat hyppivät ja visehtivät veden pinnalla. + +52. kesäkirkko = kesäinen pyhäpäivä, jolloin pitäjän kaukaisinkin +perukka saapuu kirkolle. Kittilässä on kesäkirkko pari viikkoa ennen +Jaakon päivää, heinäkuun toisena sunnuntaina. + +53. peräkana = veneen peräkärki, myös pohjapuun käyrä peräjatko. Samoin +"keulakana". + +" nuoskariepu, nuoska = huono vene. Kolarissa: luoska. + +" muotkia = vetää vene maata myöten järvestä toiseen. + +54. kalakosio = iso kalarove, kori. Lap. kuössi. + +" Nostetun käärmeen lähettäminen nostajansa "kaulahuiviksi" on hyvin +tavallinen tietäjän temppu. + +55. Sauvon maa = Savo. + +56. Rajakinastelujen muistona on Kelontekemäjärvessä vielä +Rajakivenkari. Kiven sanotaan ennen olleen Lapin ja lannanmaan rajana, +Lappi alkoi kivestä pohjoiseen. + +57. Kalojensampi l. Kalojenvanhin = mahdottoman suuri kala, on nähty +useammassa muussakin Lapin järvessä. Kolarissa: Järvensampi. + +59. Taalo = paikkakunnalla käytetty nimitys lappalaisten Stallosta. + +60. Lappalaisen ja Stallon välinen ottelu hyvin tavallinen tarina-aihe +Lapissa. + +" yhtä kalkki = sama se. Tavallinen myöntämistapa näillä mailla. + +61. polvipuolellensa = toiselle polvelleen. + +65. Tavaton lumen tuiskuaminen ahdisti Vuontisjärveltä pois toisenkin +rohkean uudisasukkaan, Vuontis-Heikin, joka viime vuosisadalla siellä +yritteli tulla toimeen. + +" korvaninkin = korvanikin. Kittilässä tavall. taivutustapa. Niin esim. +"kirjaninkin", "sauvaninkin". + +66. korvalakk: = lakki, jossa on alas käännettävät korvukset. + +" kielo = vanha tavall, peräpohjolainen mitta. + +" jokijärämä = syvä tyven jokilaajentuma kosken alla. + +67. kuukkahainen, kuukkeli = kuusanka (Perisoreus infaustus). + +" Anundi Sarre, rikas Muonion lappalainen, ks. siv. 72. + +70. porokaarre, lap. karde = aitaus, jossa porojen erottaminen +toimitetaan. Niiden johtoaidat, vuomenot, ovat useinkin hyvin pitkät. + +71. jutama-alue - maa-ala, jota lappalainen (t. lappalaiset) +porotokkineen vuodet ympäriinsä kiertää, jutaa. + +" jutaa, lap. johtet, ks. edell. Myös jalkaisin kulkijat, +pitkämatkalaiset "jutavat". "Mitäs meillä hätää, mutta te, jotka olette +jutamassa." + +" saivo, lap. saivva, ks. lukua "Saivo ja kaltio". + +72. valkkopunainen = vaaleanverevä. + +" puokkuaitta = pieni aitta kantojen nenässä (Muonio). + +72. Tuohikodat, riuvuista rakennetut, tuohella päällystetyt keilakodat +olivat entisten raitiolappalaisten asuntoina. + +" raitioida = paimentaa poroja. + +" raitio, lap. raihte = poropaimen. + +73. Ennen rajansulkemista 1852 saivat Suomen ja Norjan lappalaiset +vapaasti jutaa laumoineen kahta puolta rajaa. + +74. rahakiisa = raha-arkku, lipas, lap. kiisa. Lapinkodan kiisat ovat +tavallisesti pyöreähköjä t. pyöreäkulmaisia, sivut tehty ohuesta +lautalevystä taivuttamalla. + +" porojen lypsinkaarteessa oli lappalaisilla erityiset vasakarsinat, +joihin vasat lypsinajaksi suljettiin ja annettiin niille sinne +koivunlehdeksiä syötäväksi. + +75. väärti = tuttava, kestiystävä, hyvin tavall. vieläkin Lapissa. + +" suivakka, lap. tshuöivak = vaalakka poro (Kolarissa suivakko). + +" poronkopara = poronsorkka. + +" pikkukynsi = sorkan takakynsi, jonka pientä luuta ennen vanhat ukot +käyttivät piipunrassina. + +" kortto = pilaus, paha silmäys. Käytetään myös kirosanana. + +76. jalo = etevä, mainio. Hyvin tavall. Peräpohjan ja lantalais-Lapin +sana. + +" näökäs = hyvännäköinen, komea. + +" kälmi = ovela, viekas, sukkela. + +" ottinki = pitkäkäs, pyöreä, leilinkaltainen astia. + +" rouvot, lap. rouhko = nahkavällyt. + +77. valitko = valkoinen poro. + +" "kristitty" = laestadiolaisen uskonsuunnan tunnustaja. He nimittävät +itseään kristityiksi ja uskovaisiksi, muita suruttomiksi, uskottomiksi. + +78. suota = joukko. Kolarissa: "Iso suota hevosia." Porojoukkoa ei +sanota suodaksi. + +" väylä = pääjoki. Tornion-Muonion jokivarsien asukkaat nimittävät +tavallisesti näitä jokia vain "väyläksi". + +79. liikutuksissa oleminen = uskonnollinen hurmiotila, aivan tavallinen +laestadiolaisessa uskonsuunnassa. + +80. "Valkoinen-Isä", ks. siv. 152. + +" kalakaara, lap. kaare -- nelikulmainen matala kalakaukalo. + +81. kiva = kova, tiukka. Tässä: kimakka. + +" paahkilas, myös: paahalas = paholainen. Lappal. kiroussana. + +" "Suikkien palas" = jutama-alue, palkinen, jota Suikit poroilleen +kiersivät, ja porot saivat palkia. + +" juonto = jono. + +" räkkä, ks. siv, 98-99. + +" rykimäaika, lap. rahkat-aike = porojen kiima-aika, tapahtuu Mikkelin +aikoina ja kestää parisen viikkoa. + +82. Marakatt-nimisiä lappalaisia esiintyy Enontekiön kirkonkirjoissa +1700:n vaiheilla, samoin Kitti-nimisiä. + +83. pirrikota = keilakota. + +86. peurakorva = merkitsemätön vasa t. poro, jolla on ehyet korvat kuin +villipeuralla. + +" vaadin, lap. vaahtsham = täysikasvuinen naarasporo, porolehmä. + +87. Lassi Koffelo eli 1760-1840. Jaukat elivät 1700-luvun lopulla. Olli +Kurvander eli 1779-1846. + +88. kuopa = lyhytvartinen sukka. + +" poron vatsalaukku, oikeast. kuninkaankypäri, "tshalmas", jossa maito +juoksutetaan ja sittenkuin hera on kaadettu pois, kuivataan. + +" juomukaali, lap. juöbmo = suolaheinä (Rumex). + +" Porojen lukumäärä merkittiin "pykälyspuihin*, nelikulmaisiin +palikkoihin, joissa oli sekä omistajan että raition puumerkki ja +vuosiluku. Härät merkittiin reunasta toiseen ulottuvalla pykälällä, +"kisuraporot" (naaraat ja nuoret porot) puolipykälällä sekä vasat +pisteillä reunapuoleen. + +89. lahtiruno, runo, lap. rodno = vaadin, joka ei joka vuosi tee vasaa. + +" tolppa = 25 äyrin raha. + +91. kietkam, lap. kiedkam -- kätkyt, komsio. + +93. pissihaukka = hiiripöllö. Saanut nimensä höyhenistänsä ruskeista ja +valkeista täplistä, "pisseistä". + +94. suommuorra l. suovvumuorra = savupuu, kodan pieljipuita ylhäällä +yhdistävä puu; ulottuu räppänäaukon poikitse. Ks. kuvaa sivulla 107, +siinä näkyvät käyrät pieljipuut, niitä yhdistävä suommuorra sekä +kotariuvut. + +" ruijanraanu = paksu, musta- t. ruskearaitainen villainen raanu. +Ruijan lappalaiset kutovat niitä varsin yksinkertaisissa raanupuissa ja +myyvät Alattion markkinoilla. Raanuja nähdään alhaalla Kolarissa ja +Kittilässä asti. + +95. roukauskattila = kattila, jossa toimitetaan nuottien ja verkkojen +värjäys, roukaus. + +" kinnipeski = vanha peski, josta karva on nivonut pois. + +" kantosatula = länkien kaltaiset ohuet koivukäyrät, joiden varaan +ripustetaan poronselkään kannannainen. + +97. hirvas, lap. sarves = kuohitsematon urosporo. + +" ajohärkä = kuohittu poro, jota käytetään ajamiseen. + +" urakka, lap. orehk = toisella vuodella oleva urosporo. + +" vuonnilo, lap. vuönjal = toisella vuodella oleva naarasporo. + +" vuorso, lap. vuövers == kolmannella vuodella oleva urosporo. + +" Kotakentältä keksivät porot kotaväen vedenheittopaikkoja ja niitä ne +nuoleksivat sekä jyrsivät. + +99. saulakantekijä, lap. saulaka = poron nenäsaivartaja. + +" kurmuntekijä l. pottaposka, lap. kurbrna = poron ihosaivartaja. + +101. tolvata, lap. tolvastet = poro tolvaa, juoksee kovasti. + +" nulkata, lap. njolkastet = poro nulkkaa, juoksee hiljalleen. + +102. taurota = kala keittäessä kypsyy komeaksi ja antaa paljon rasvaa. + +103. tauro = kalan makeus ja rasvaisuus. "Tauroa" keitetään niin, että +kala paloitellaan kylmään veteen ja pannaan hiukan suolaa sekaan. +Sitten keitetään hiljaisella tulella niin kauan, että kaikki vaahto +katoaa. Rasva kuoritaan rautakauttaan ja käristetään tulella, ja siihen +sitten syötäessä kastetaan tauronutta kalaa. + +" Norjan-Lapissa kyllä näkee joissakuissa lappalaistaloissa +"Nuortta-Nasten" (= Pohjantähti). + +105. kollostaa = sonnustaa raitoporot peräkkäin toisiinsa kiinni. +(Kolarissa: + +" lapinkollos" -- porot peräkkäin sonnustettu kiinni samaan rihmaan.) + +106. "parhaimmuksia" = parhaimpia. Peräpohjassa ja Lapissa kuulee +monesti lantalaistenkin käyttävän laatusanojen superlatiivia +lappalaiseen tapaan, esim,: "suurimus", "pienimys", "nuorimus". + +" varsinaappu, lap. nahppe, ks. siv. 113. + +111. veiki, lap. vaike = iltapuhde, klo 4-5:stä 10-11:een illalla. + +112. taajoa = leikkiä, telmätä. + +" purkapeski = komea peski, tehty pehmeästä vasannahasta, jonka karva +ei ole vielä ennättänyt kasvaa pitkäksi ja karkeaksi. Vastakohta +"pöykkyri" = karkeakarvainen peski. + +113. Nuorten poronvaihto on jo varma merkki naimiskaupan +toteutumisesta. Tyttö ja poika vaihettavat keskenään ajokkaita ja +sitten lähtevät ajelemaan. + +116. sati = saati, saatikka. + +" ruveta uskoa tunnustamaan = ruveta "kristityksi" ja ottaa +uskonveljiltä synninpäästö. + +117. porokiekerö = lumitanner, jonka porot jäkäliä kaivaessaan ovat +kokonaan sotkeneet ja tallanneet kovaksi. + +119. äijältä otti jo seitsemänsataa (kruunua palkkioksi). + +" Seitsemänsataa poroa selällään (oli teurastettuna). + +" Onko näissä äijän taljoissa... = seteleissä. + +" kalppinokka = pilkkanokka. + +" juroa = pysyä liikkumatta, jurottaa. Myös poro juroo, heittäytyy +maata eikä lähde liikkeelle millään. + +122. Joikauksen selostelu saatu suureksi osaksi Enontekiöstä Salmo +Näkkälä järveltä, "Hukka-Salkolta", osa lantaiaismieheltä Mikko Hetalta +sekä yhdeltä ja toiselta lappalaiselta ja lannanmieheltä. Joikaukset +sekä tässä luvussa että jo edellä olleet on saatu "Hukka-Salkolta", +Lassi Ketomellalta, Mikko Hetalta y.m. Kaapin Jounin ja Jounin Niilan +joiut ovat inarilaiselta Pikku-Hannun pojalta. Useat joikaukset joiattu +suoraan suomeksi, toiset ensin lapiksi, mutta sitten joikaajat sanoneet +sisällön suomeksi. Vanhan-Vasaran joikastukset Muoniosta ja Kolarista. + +123. Ies-Pieti = Pietari Vasara, Kaaressuvannon lappalainen, +Laestadiuksen aikaisia eteviä sananjulistajia, kulki ahkerasti +saarnamatkoilla Lapissa ja Peräpohjassa; kuoli 80-vuotiaana viime +vuosisadan lopulla. + +124. Jounia siinä joiataan, Joikaajan tavall. sanontatapa, tarkoittaa, +että joiattavan koko persoona on joiattavana. Ihmistä voidaan joiata, +samoinkuin rakastaa, haukkua, vihata. + +" elämäkerta = oleminen, toiminta. + +" sauva sauvostelemaan = kova menemään, sukkela hiihtämään. + +125. raamikas nuotti = komea, uljas nuotti. + +126. seppä = mestari, taitava. + +127. Orjes-poika = Ruotsin lappalainen. Lap. orjes, oarjes = eteläinen. + +128. suhka = suku. + +" unipeski = laiska nukkuja. + +129. palkistunturi = tunturi, jonka tienoilla porot liikkuvat +jäkälämailla, palkivat. + +" myötäle, vastale = myötämaa, vastamaa. + +" Ounastunturin joikauksessa luetellaan tunturin lakeja sekä kuruja. + +133. kolttahirvas = koltalta, Kuollan lappalaiselta saatu urosporo. + +" servakka, lap. sarves = hirvas. + +" nulppo, lap. nulhppo = sarveton poro. + +" hirttyä = kuristua kuoliaaksi. Raitoporo helposti hirttyy, jos se +toisten vetäessä kaatuneena laahautuu mukana. + +134. lappalaista hoitoa = lappalaista sisältöä, käsityskantaa. + +136. ummuksissa = tiedotonna, tainnoksissa. + +137. ruukaltaa = kiirehtiä, mennä sukkelaan. + +" Inarinniaa ja Kittilän maa. Vanhoissa muisteluksissa mainitaan +monesti Inaria ja Kittilää "Inarinmaaksi" ja "Kittilänmaaksi". + +" stuorra = suuri. + +" rukattaa, lap. ruohttat = laukata, hypätä. + +138. Torajaisenautto, autto = metsäinen notkelma, ojanne. + +139. sivakkapuoli = yksi sivakka l. suksi. Peräpohjassa ja Lapissa +sivakka = suksi. + +" Kellostapuli on Lapissa usean korkean, äkkijyrkän vaaran t. +tunturihuipun nimenä. + +" puohkia = puhkua. + +" sana-parilla = parilla sanalla. Tässä: sano vaikka pari tehoisaa +sanaa. + +140. peräkumppi oikeastaan persekumppi = linnun selkäluu. + +141. unimaksa = hauen maksa, jonka alle Haikara oli henkensä kätkenyt +(nimitys Kittilän Kelontekemästä). + +" näkymätön kyyti = kulkenut näkymättömällä ajokkaalla t. itse +näkymätönnä, milloin milläkin tavalla. + +142. kitko = käärme. Ks. käärmeen syntyä siv. 157. + +" Konttis-raukka, raukka = vainaja. "Raukaksi" sanotaan vain onnettoman +lopun saanutta vainajaa, itsemurhan tehnyttä, tapaturmaisesti kuollutta, +taikka murhattua; myös entisiä noitia sanotaan "raukoiksi". Mutta +tavallisella lailla kuollutta, kunnon ihmistä ei saa sanoa "raukaksi", +se lonkkaa hänen kunniaansa. "Meri-raukkoja" ovat taas mereen +hukkuneiden vainajain haamut, jotka toisinaan suurien myrskyjen +edellä näyttäytyvät. + +142. Marjatta = Marketta. + +143. "Mitäs mie, kun ei ole hammasta." Väkevällä noidalla piti olla +täydet hampaat. + +144. rytiä pieksävät = kaislaa syövät ja sotkevat. + +145. keppoiset, lap. kiehpes = keuhkot. Sisuskalujen elävältä ottaminen +esiintyy useasti Lapin muisteluksissa. + +146. marasto = pientä metsää kasvava kivikkoinen pitkä rantatieva, +harjanne. + +147. Horkkus-pappi tarkoittanee Zacharias Forbusta, joka oli +Kemin-Lapin kirkkoherrana 1718-1734. + +150. näverinkierrossa = kierukkana pyörien. + +" kyynäspäämutka = äkkimutka toiseen suuntaan. + +151. Herra-Hannu = Hannu Herraniemi, ahkera metsämies ja karhunkaataja +Kittilässä. + +152. viehtaripuksut = lammasnahkaiset housut, joiden villa on +sisäänpäin. + +154. männynlöyhänen = mäkimännyn nopeasti kasvanut pehmeä puuaines. + +156. rookata = kohdata. + +" koinata = pistellä, sotkea. + +" manhonväki = mannunväki, manalaiset. + +158. Selostus sanan ja välikappaleen voimasta sekä tietäjän mahdista +koottu usean vanhan ukon ja eukon lausumista käsityksistä. + +160. pahtaseinä, lap. pahte = jyrkkä kallioseinä. + +161. Kurkkionköngäs. "Kurkkio" on Lapissa monen jyrkän, ahtaan ja +louhikkoisen könkään nimenä. + +" karalatva = kuivalatva. + +" naamasarvi, naama, lap. naameh = poronsarvi, jota kasvuaikana +keväällä ja kesällä peittää karvainen nahka. Syksyllä ja talvella +karisee nahka pois, poro hankaa sarviaan puuta vasten jouduttaakseen +puhdistumista. + +163. korttoelävä = petoeläin t.m. saastainen eläin. + +" jänkäpounu, lap. pouno = iso jänkämätäs. + +165. silli = muikku. Kittilässä ja Muoniossa käytetty nimitys. + +" pounikko = suuri mättäikkö jängällä t. vuomalla. + +166. eno, lap. äno = iso joki, esim. Könkämä-, Lätäs-, Toris-, Poro-, +Ronuna-, Kumma- ja Raisineno. Kaikki "Käsivarren" tunturistossa t. sen +lähellä. + +" lapinrisku = lappalainen hopeasolki. Ks. siv. 173. + +" ortti = vanha kupariraha, skilling. + +167. pailakkaporo, lap. spailek = nuori poro, jota ei ole vielä +opetettu ajoon. + +169. kutumarasto = rantamarasto, jonka lähimailla kalat kutevat, +Kivijärven rannalla raudun kutumarasto. + +" palvoselo = seitoja palvomalla, seitojen avulla saatu poroelo. + +170. autsi = syvä tunturikuru, kuilu. + +171. palvoskala = seitaa, palvoskiveä palvomalla saata kalasaalis. + +" puittiopoika, puittio = apulaispoika nuotan vedossa. + +176. Lemminkorsa, korsa, lap. korso = syvä ahdas kuru. + +" poronkuu = poronrasva. + +177. vuottoraippa, lap. vuöhttaraihpe = vetohihna, joka poron +olkavyöstä t. längistä käy vatsan alatse ahkion keulaan. + +180. lattiaparsi = lattialankku. + +186. Laestadiuksen tietoja maahiaisista ks. esim. Uusi Postilla (Pori +1897) siv. 41, 278, 607 y.m. + +" mustaraamattu ja Mooseksen kuudes kirja, luullaan yleisesti olevan +kaikilla papeilla sekä salakättä joillakuilla suurilla tietäjillä. + +" arinakivet = tulisijaa rajoittavat kivet permannolla. + +" tuohiportta, lap. porthe = tuohirove. + +187. hiiniä = fiiniä. Kittilässä aivan yleisesti h f:n (v:n) sijassa; +niinpä: "hati" (fati), "hiiliä" (tiiliä), "haari" (faari). + +189. tuumet = lehmän utaret. + +192. Ullatieva Enontekiöllä Ounasjärven, Periläjärven ja Ounasjoen +latvan etelärannalla, suuri tievamaa Ounastunturin takana. Nähdään +monesti maahiaisia ja maanhaltioita. + +" yöhonka = nuotiohonka, jonka tulenloisteessa yö vietetään. + +193. Maahiainen, maanalainen j.n.e., hyvin tavall. erämiehen loitsu +Peräpohjassa ja Lapissa. + +" kraviaiset = hautajaiset, peijaiset. + +194. nuorukainen = nuori, poikimaton lehmä. + +195. vaaksoa = mitata sormillaan. Vaaksa = peukalon ja etu- l. +keskisormen päiden väli, kun sormet ovat hajoitettuina. + +199. arina = atrain. + +201. höösmanni = kalastusveneen päämies Ruijanmerellä. + +" jäkälänpanijat = jäkälän talvivarastoon kokoojat. + +" pulimassa = uimassa. + +" kolonnäköinen, kolo = kolkko, tyly, hirvittävä. + +202. koranus = pahuus, tavall. kiroussana. + +203. nuottatauko = nuottaköysi. + +204. kellonriesin = kellonkannin. + +206. vammojen ja maan pyörryttäjä = henkilö, joka pystyy pyörryttämään +vamman ja maantartunnan, niin etteivät ne enää kasva t. pahene, vaan +rupeavat paranemaan, pyörtävät. + +208. Luvun loppumääritelmät Siikavuopion Johan-Petteriltä. + +210. yönpimittäjä = kalevantuli. + +" kaamosaika, lap. skabm-aike = auringoton sydäntalven aika. + +" kiernata = hangata jotakin, niin että syntyy kitisevä ääni, kirinä. + +" "kahtaalle kuutta" = suunta, jossa aurinko on 6:n aikana aamulla ja +taas illalla. + +212. Käsitys, että revontulet saavat alkunsa Ruijan meren l. Jäämeren +läikehtimisestä, on yleinen koko Suomessa, jopa aina Inkerissä asti. + +213. saverikko = aisan kiinnityslaite reen jalaksessa. Vitsas = +vitsasta väännetty saverikko. + +217. paljakka = paljas tunturilaki t. vaaranlaki. + +" siljo = sileäksi tallattu kenttä, paikoin myös = kiekerö. + +225. Lätäsenon Markkinakummun kirkkosijassa näkyy vieläkin kolme +hautakuopannetta. + +226. Sirman kesäisistä saarnamatkoista valittivat seurakuntalaiset v. +1716, että kovin on vaikeata kymmenin penikulmin sauvoa hänen venettään +koskisia jokia myöten meren rannoille. Valittajat pyysivät vapautusta +kesämatkoista, talvella kyllä lupasivat kyyditä. + +227. aihki = iso tuuhea petäjä. + +228. kupetsi = kauppamies. + +229. V:n 1776 markkinoilla joi lappalainen Knut Valkeapää niin että +kuoli. Tämän johdosta toimeenpannussa kuulustelussa oli todistajina +torniolainen kauppias Ervast renkeineen sekä muuan lappalainen, joka +tiesi, että Knut oli ollut siivo ja uskontoa taitava mies, vaikka +viinaanmenevä. + +" Uijajärvi on pieni tunturijärvi Uijajoen latvoilla, Norjan rajoilla, +Lätäsenosta itään. Järveen upotetun ukon nimi oli Uija, ja siitä sai +järvi nimensä. + +" korvamuru on siian pääntyvessä, ja se on paras paikka siiassa. + +" kiiremuru on peuran kaulassa "ensimmäisenä, joka jääpi kaulaan, +kun pää katkastaan". Se on kyllä kaikkein huonoin syötävä, mutta +Uija-äijällä oli taikana syödä se heti ensimmäiseksi. + +230. rantajyppyrä, jyppyrä = jyrkkä kivikkokumpu, voi olla myös korkea +jyrkkähuippuinen vaarakin. + +234. "Akamellan äijät" = Akamellan vainajat, haltijat. + +" puoshaka = palohaka. + +236. vaaksiainen = ampiainen. + +237. Possokoppa, myös: Possukoppa = Bosekop, Alattio, Alattiovuonon +pohjukassa. + +" keino, lap. käino = tie. + +" jatulintarha l. jatunintarha = pyöreistä nyrkkikivistä ja +isommistakin ladottu monisokkeloinen pyöreä tarha, tavataan +Pohjanlahden rantamilla ja Tornionlaaksossa metsissä ja vuorilla, jopa +Ruijassakin aina Varankivuonon rannoilla. "Vanhat pakanalliset ihmiset +siinä käyneet oikeutta, se oli heidän oikeuspaikkansa." + +" Jukkasjärven eteläpuolella olevat suuret Lapin pitäjät, Jellivaara +ja Jokmok, Luulajan-Lappi, olivat jo Luulajan kauppiaiden +markkina-aluetta. + +238. Tunturien "päiväpuolesta" ja "yöpuolesta" puhuvat lappalaiset +monesti muisteluksissaan ja vanhoissa lauluissaan. + +" huutonimi = sukunimi. "Huutonimi on se, miksi ihmistä käsketään." + +242. Jabmemiella = kuolleittentieva. Jabme = kuollut. + +" roskat = kalmanmullat. + +243. Kätilö on Koutokeinossa pikku lääkärinä, antaa rohtoja ja +patenttilääkkeitä. + +" Mavukan Aslak on kylän toinen "lääkäri", rikas kotalappalainen. + +248. Lars Hetan poikia elää vielä neljä: muuan Lahpulompolossa, kaksi +Trondhjemin hulluinhuoneessa ja muuan Koutokeinossa, ja hänkin "on +kans puolihullu, akkaansakin tervalla paistaa". + +250. saajo = metsäinen saareke jängällä t. vuomalla. + +253. hirsileippo = hirsiaidan salvostettu hirsien pituinen osa. + +254. Muuan Akamellan tuuliviiri on vielä Matinlaun talossa, +Ylimuoniossa tuuliviirinä. Sanotaan siinä olevan vuosiluvun 1694. + +" Olli Puranen oli synt. 1740, kuollut 1700:n lopulla t. 1800:n alussa. + +" "uskonsilmän" muisteli Purasen isäntä katsoneen länteen päin. + +" Vuopio ollut rakentamassa m.m. Muonion kirkkoa 1817 ja Kolarin +kirkkoa 1819. + +" Parkajoki on Ruotsin puolella Muoslompolossa. Samasta talosta oli +kotoisin kuulu laestadiolainen saarnaaja Parka-Heikki. + +255. rautakrookki = rautahaka. + +" arkun t. vainajan suulleen kääntäminen vainajan pysyttämiseksi +haudassaan on ennen ollut yleisenä tapana. + +" Muonionalusta, Ruotsin puolen pitäjä Muonion kohdalla. + + + + +Viitteet: + + +[1] Salmijärven kalakentältä oli kerran löydetty vanha laudankappale, +johon oli puukolla leikattu vuosiluku sekä nimi, KUKKOLA. + +[2] Äkäslompolossa oli ennen vanha aitta, jonka seinään Tanelin poika, +Mikko, oli puukolla leikannut: MIKKEL TANELIN POIKA W 17... + +[3] Kurtakon seuduilla samaan aikaan asusteli lappalaisia karjoineen. +He lypsivät porojaan Teuravuomalla ja panivat maitoa kuivamaan metson- ja +koppelonkupuihin. Maitoa sanottiin kurttamaidoksi, ja säilytettiin sitä +saarella aitassa, ja siitä on Kurtakkojärvi ja kylä saanut nimensä. + +[4] Vanhoissa kirkonkirjoissakin on järven nimenä Taponjärvi. + +[5] Kurun Pekka eli vv. 1791-1857. + +[6] Ylioppilas M. Häyrysen muistiin merkitsemä. + +[7] Lappalaisten itse käyttämä kotipaikka-määritelmä. Norjan Lapin +Aitjärven tunturituvan vieraskirjassa näemme esim. porolappalaisten +Mathis ja Aslak Skummin sekä Henrik Speinin merkinneen +kotipaikkasarakkeeseen: "alle fjeldene". + +[8] Pöyrisjärven tienoilla on seuraavat kotakunnat: Tuomas +Näkkäläjärvi, yli 80-v. ukko eukkoineen; Tuomaan Antti, "Vilkuna", +edell. poika; Tuomaan Isko, "Iskuna", ed. veli; Iskon Antti, +"Kannirainen", 1921 kuolleen Iisakki Näkkäläj:n poika; Iskon Jussa, +"Pintapoika", ed. veli; Iisakki Näkkäläjärven perikunta: Isko, Anni +ja Saara; Proksin Elli, Juhan-Erkki Proksin leski; Heikki Magga, +Pierkkujärven puolessa; Niila Proksi, ed. poika, samoilla mailla; Jussa +Salomoninp. Näkkäläjärven Raaskaltiolla. -- Porojärven ja Kilpisjaurin +puolessa: Tuomas Labba; Jouni Labba; Pierra Labba; Antti Kalttopää; +Niila Kalttopää; Pierra Kalttopää; Maarit Valkeapää, Jussa V:n leski, +Vasara-sukua; Antti Palojärvi; Pierra Vasara; Aslak Juuso; Niila +Tornensis; Pierra Tornensis. Tornensikset hiljakkoin Koutokeinosta +muuttaneita. + +[9] Muita pororikkaita: Iskon Antti, 500; Iskon Jussa, 400; Niila +Magga, 400; Tuomas Labba, 350; Antti Kalttopää, 350; Jussa Kalttopää, +250; Aslak Juoso, 200; Tuomas Näkkäläjärvi 200,. -- Lappalainen ei +kyllä koskaan tarkoin ilmoita sivulliselle porojensa lukumäärää. Menee +poro-onni. Eikä lappalainen itsekään tiedä aivan tarkoin karjansa +päälukua. + +[10] Enontekiöläinen sanoo Ounis eikä Ounas. Niin Ounistunturi, +Ounisjärvi ja Ounisjoki. + +[11] Kerran sentään Salkko pelastui Alattion putkasta, tuttavat +puhuivat hänen puolestaan poliisille, että antaa Salkon nyt vähän +iloita, kun häneltä on vasta akkakin kuollut. + +[12] Enontekiön Peltojärvellä eli Päiviöitä 1600-luvun lopulla. + +[13] Sodankylän nimismiehinä on ollut kaksikin "Matliinia". S. Mathlein +1700-luvun lopulla ja tämän poika B.J. Mathlein 1800-luvun alussa. + +[14] Missä minun härkäni... ohjakseni... ahkioni... rasiani... +lakkini... kintaani... kirveeni... puukkoni. + +[15] Meri aaltoaa läikytellen. + +[16] Missä on suuri kalani, joka minut ottaa? + +[17] Anna minulle kaloja, niinkuin olet ennenkin antanut, minä voilla +voidan sinut. + +[18] Todistuksena siitä, että lappalaiset vieläkin uskovat vanhaan +palvoskiveensä, on se, että kun kivi äskettäin aiottiin kuljettaa +Helsingin Kansallismuseoon ja Koutokeinon viranomaisiltakin saatiin +jo lupa, eivät lappalaiset luovuttaneetkaan jumalaansa. Pelkäsivät +menettävänsä kalaonnensa Kilkkasjaurissa. + +[19] Pojat menivät tauvoitta, pojille vien taukoja. (Kittilän ukon +lappia.) + +[20] Etpä, p--a, pala nyt, kyllä olet huono, kun et pala! + +[21] "Rounaja", sanovat nykyään monet rajaseutulaiset, kun taas +toiset sanovat "Rounala". Kuuleepa jonkun sanovan "Raunala", joka +näistä lienee alkuperäisin muoto. Tässä muodossa on nimi A.G. Böehmin +kartassa v:lta 1776, ja Tuneldin maatieteessä v:lta 1762 on kirjoitettu +"Raunula". + +[22] Edellisessä kellossa on kirjoitus: "Under konung Carl XII +segersamma regering är denna klocka guten tili Enotäkis församling +i TorneÃ¥ Lappmark med allmogens egen bekostnad annÃ¥ 1706." Ja +jälkimmäisessä: "Kappalainen Henric Ganander ynnä emändäns Catrina +Tornbergin ovat tämän Enontekemähän lahjoittaneet 1744" -- "Math. +26:41: Valvokat ja rukoilkat. -- G. Meyer. T.E.C. Holmie." + +[23] Vanhain muistelusten mukaan pitäisi kirkkokummulla, Kuonnajärven +rannalla, ennen olleen Enontekiä niminen talo, josta sitten kirkko ja +markkinapaikka sai nimensä. + +[24] Sotaniemellä kerrotaan ennen soditun. Vihavenäläisten pelosta +rakennettiin pappilakin jokien väliselle niemekkeelle, johon ei +leveiden suvantojen ylitse mistään kohdasta päässyt kahlaamalla. + +[25] Kerrotaan olleen arkkiviisuissa laulettu suuri Tornionjoen tulva, +"Keksin tulva", joka tapahtui keväällä 1677. + +[26] V:n 1681 käräjillä sakotettiin Sirmaa 6 mk. siitä, että oli +syyttänyt erästä eukkoa, Elli Jaakon tytärtä, noituudesta. Elli kun oli +ollut avustamassa Sirman vaimoa, Kaarin Eerikintytärtä, synnytyksessä +ja siinä noitakonsteillaan tuhonnut lapsen. + +[27] Käräjillä 1681 tuomittiin Sirma Maunu Martinpojan haukkumisesta +ja pieksämisestä maksamaan sakkoa 18 markkaa "sölvermynttiä". 1682:n +käräjillä riiteli Sirma saman nimismiehen kanssa niityistä. + +[28] Rounalan kelloon valatti Ganander kirjoituksen: "Vanha Rounalan +kello uudesti valautettu ja enätty H. Gananderin huolen pidolla 1744." +-- Lapista muutti Ganander 1744 Siuntioon ja kuoli siellä 1752. G:lla +oli tekeillä suuri hebreal.-ruotsal.-suomal.-lappalainen sanakirja sekä +lapin kielioppi. Edellinen ei kyllä valmistunut, jälkimmäinen ilmestyi +1743. + +[29] Erik Grape oli Köngäsen ruukin perustajan Arend G:n jälkeläisiä, +synt. 1755, ja oli jo Upsalassa opiskelemassa ollessaan saanut 1777 +stipendin lapinkielen oppimista varten. + +[30] Jo 1688 Sirma puuhasi koulua Rounalaan ja Enontekiöön. Grape piti +erikoista huolta Lapin kouluista ja niiden opettajista, katekeetoista, +toimitti m.m. sukulaisensa, Johan Arend G:n katekeetaksi. + +[31] Vainajain hautaamisesta määrättiin m.m., että ruumiit oli +peitettävä ainakin kyynärää paksulla multakerroksella. + +[32] Mannajärvi on sitten vielä, ainakin L.L. Laestadiuksen aikana, +ollut Kaaressuvannon pappien yksinoikeutettuna kalavetenä. + +[33] Sama enkelinpää on nykyään Enontekiön kirkossa sakastin oven +yläpuolella. Kuparilevyn sanotaan olevan Kaaressuvannossa "Koulun +Ingeborgilla". Hukkunut tyttö lienee ollut Grapen vanhin tytär, Gretha +Stina, joka oli syntynyt 1788 ja kuoli 1797. + +[34] Sirman leski, Kaarin Eerikintytär, kuoli 90 v. ikäisenä 1734 ja +haudattiin Enontekiön kirkkokumpuun. + +[35] "Nenättömän Heikin apaja" on vieläkin Könkämäenossa +Markkinasuvannon ja Maunun välissä. + +[36] Tässä on Herr'-Vuolevi saarnannut, tässä aion minäkin... +(saarnata). + +[37] Älkää minua jättäkö tuon p--een haltuun. + +[38] "Koulupappeina" olivat: M.A. Kolström 1826-34, Emanuel Kolström +1834-49, H. Krank 1850-52. -- "Manne Kolström oli kova saarnamies, ja +kyllä se koulasikin." + +[39] Koutokeinon ensimmäinen pappi oli Anund Curtilius (1674-1675), +joka asusti Maasissa, sitten oli Johan Tornberg vanhempi (1676-1681), +asui alussa myös Maasissa, myöhemmin Koutokeinossa. Muutti täältä +Jukkasjärvelle. Tornbergin jälkeen tuli Anders Tornensis. + +[40] Lappalainen Anders Tornensis esiintyy Enontekiön Palojärvellä +1750-luvulla. + +[41] Useimmat näistä suvuista esiintyivät Enontekiön vanhimmissa +kirkonkirjoissa jo 1700-luvun alussa. + +[42] Hevosia oli Koutokeinossa takavuosina vain kolme, nyt lienee jo +kymmenkunta. + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57770 *** diff --git a/57770-8.txt b/57770-8.txt deleted file mode 100644 index 3e26c2a..0000000 --- a/57770-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9354 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Lapin muisteluksia, by Samuli Paulaharju - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Lapin muisteluksia - - -Author: Samuli Paulaharju - - - -Release Date: August 25, 2018 [eBook #57770] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAPIN MUISTELUKSIA*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -LAPIN MUISTELUKSIA - -Kirj. - -SAMULI PAULAHARJU - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1922. - - - - - Näinpä se ennen Lappi laulo - Kotapoika poimetteli - Tunturimäen takana - Wuoren korkian kohalla - - Kansanrunosta. - - - -SISÄLLYS - -Alkusana -Lapinkorven valtauksesta -Majava ja peura -Lappalaismuisteluksia Unarilta -Alakylän ensimmäiset asukkaat -Sieppijärvi -Kelontekemä -Lapin-Kyröt -Peräpohjan viimeisiä porolappalaisia -Lapinkodalla -Porolappalainen muuttoretkellä -Poronvarkaus -Joikaaminen -Lapin suurnoitia -Loma-Tuokko -Seitapalvonnan muistoja -Salkko-Niila -Maahiaisista -Saivo ja kaltio -Taivaanvalkiat -Vanhan lapinkirkon tarina -Koutokeino -Akamella ja Kurjenpolvi -Sana- ja asiaselityksiä -Viitteet - - - - -Alkusana - - -Seuraavien kirjoitusten ainekset on koottu kolmikesäisellä -vaelluksella Länsi- ja Etelä-Lapissa sekä läntisessä Peräpohjassa. -Kesällä 1920 kiertelin Kalevalaseuran matkarahoilla Ounasjoen mailla -Kittilässä, Sodankylän Unaria sekä Inarin ja Enontekiön rajoja myöten. -Seuraavana kesänä sain saman seuran avustamana käydä Tornion ja Muonion -laakson useimmat kylät, jopa ulottaa retken ylös lappalaisalueille -Enontekiön Pöyrisjärvelle ja Norjan-Lapin Koutokeinoon sekä Muoniota -ylös Könkämäenon ja Lätäsenon yhtymille, Enontekiön entiselle -kirkonpaikalle. Ja kesällä 1922 juovatin vielä uudelleen viimekesäiset -jälkeni Enontekiön Näkkälään asti; lisäksi retkeilin muutamat Muonion, -Kolarin ja Turtolan syrjäisimmät seudut, joilla en ollut ennen käynyt. - -Näillä matkoilla karttui papereihini kaikenlaista kansantietoutta: -vanhoja tapoja, taikoja ja uskomuksia, tarinoita, loitsuja ja vanhoja -runoja, sananlaskuja sekä arvoituksia y.m. Monet vanhat täällä -muinaisessa "Lapinkorvessa" niitä vielä "muistelivat", 80-90:nkin -ikäiset vaarit ja muorit juttelivat tietämyksensä. Joutuivatpa muutamat -mainiot muistelijat antamaan keräilijälle kuin testamenttina viimeiset -tietonsa, sillä taas seuraavana kesänä samoja seutuja samoillessani oli -jo lähes kymmenkunta tuttua kertojaa joutunut Tuonelan tuville. - -Olen osan näistä vanhojen "muisteluksista" liittänyt yhtenäisiksi -kuvauksiksi ja kertomuksiksi, kirjoittaen ainoastaan sitä, mitä Lapin -ja Peräpohjan kiveliöiden "äijit" ja "ämmit" haastelivat kulkijalle. -Olen useinkin koettanut pysytellä vain metsä- ja tunturikansan tulkkina -ja kirjoitusmiehenä sekä antanut heidän haastaa omaa kotoista kieltään -ja katsella asioita omalta kannaltaan. Mutta olen samalla kumminkin, -kuin metsäpolkujen tuntija, hoidellut muistelijoita pysymään oikealla -palkaalla. Ja niin olen saanut lukuisan ja kirjavan kertojajoukkoni -ohjatuksi haastelemaan yhtenäisiä muisteluksia. Niinpä siis, - - "minkä suustani sulannen, - minkä pannen parrastani, - sep' on suusta suuremmasta, - parrasta paremman miehen." - -Kirjaan liittyvät kuvat ja piirrokset ovat myöskin keräyksistäni -poimittuja. Vain valokuvat sivuilla 108, 112, 115 ja 212 ovat -kirkkoherra J. Aholan kokoelmasta, sivuilla 79 ja 152 ylioppilas -M. Häyrysen ottamia sekä sivulla 176 kruununvouti E. Sandströmin -ottama. Lisäksi on kirjassa pari Ruotsin lappalaisen J. Tuurin -piirroksen jäljennöstä. Lukujen alkukirjaimet ovat Peräpohjan ukkojen -ja lappalaisten nimikirjaimia ja puumerkkejä, jotka olen poiminut -vanhoista asiapapereista 1700--1800-luvuilta. Samoja asiapaperien -nimimerkkejä olen käyttänyt myöskin kirjan nimessä kansilehdellä, -ja kirjan nimilehden tekstiin olen saanut mallit kolarilaisen -kauppamiehen, Simun Tuomaan, tilivihkosesta viime vuosisadan -alkupuoliskolta, joita kirjaimia olen myös jäljitellyt lukujen -otsakkeita piirtäessäni. Kansilehden yläkuvana on käytetty Enontekiön -lappalaisen luupiirrosta, ja alakuva, haasteleva lappalaispari on -jäljennetty lappalaisvaimon, Näkkälän Antin emännän, Elle-Marian, -lyijykynäpiirroksesta. - -Oulussa syyskuulla 1922. - -_Samuli Paulaharju_. - - - - -LAPINKORVEN VALTAUKSESTA - - -Pitkät ajat sen jälkeen kuin Suomen rintamaat ja sydänseutujen korvet -oli jo kiintonaiselle asutukselle vallattu, oli Perä Pohjola vielä -"Lapinkorpena", jonka äärettömiä erämaita lappalainen yksinään sai -vallita. Vain Karjalan mailta kainuulainen kävi silloin tällöin -kiveliöitä kiertelevältä kansalta kiskomassa veroja, samoin sitten -myöskin Hämeen ja Satakunnan rintamailta pirkkalaiset. - -Mutta aikojen vieriessä asettui kainuulainen monesti kiertelemäänsä -Lapinkorpeen asumaan vallaten lappalaisen ikivanhaa erämaata kappaleen -toisensa jälkeen, ja Kyrönmailta käsin nousi Länsi-Suomen mies pitkin -rantamaita jokisuulta jokisuulle, yhä ylemmäksi kohti Kainuunmeren -pohjukkaa, ja joutui siellä kosketuksiin kainuulaisten kanssa. Niin -syntyi Kemijokisuulle jo 1250:n paikoilla suomalainen seurakunta, ja -Torniossa mainitaan itse piispa Hemmingin 1340-50 vaiheilla käyneen -tarkastusmatkalla, vihkineen siellä hautausmaan sekä sikäläisen kirkon -isossa ammeessa, suuren väkijoukon kummeina katsoessa, kastaneen omaan -oppiinsa parikymmentä pakanaa, takamaiden lappalaisia sekä karjalaisia -Kemistä, Simosta ja Oulusta. - -Ja sitten jatkui Lapinkorven pakkoluovutus entiseen tapaan. -Metsänriistalla ja kalastuksella elävä, nopeasti kasvava kansa -tarvitsi toimeen tullakseen yhä suuremmat erämaat. Riistaisa, rannaton -lappalaisten maa veti väkisinkin erämiestä helmoihinsa, ja pimeästä -Pohjasta tulevat valtavat kalaiset virrat, Kemi- ja Tornionjoki, -viittoivat tiet, joita myöten voitiin tunkeutua koskemattomiin korpiin. -Ja mitäpä tarvitsi välittää vähäväkisestä metsäkansasta, karvaisista -lintukotolaisista, enempää kuin muistakaan kiveliöitä kiertelevistä -metsänelukoista, jotka myös jo ikiajoista olivat samoilleet samoja -salomaita. Samanlaisia pakanoita kaikki. - -Niin nousi kemiläinen asutus ylöskäsin Kemijokivartta ja hajosi -haarajokia myöten yhä syvemmille sydänmaille. Ensin käytiin -erämaajärvillä vain kesäkautisilla pyyntiretkillä, asusteltiin -"asentokuusen" alla majoissa ja kodissa taikka rakennettiin kalasauna -rannalle tai järven saarelle, kalasteltiin ja metsästeltiin syksyyn -saakka ja sitten taas painuttiin alas. Mutta myöhemmin jo muutettiin -mieluisimmille paikoille asumaankin, ja silloin entiset eläjät saivat -pian painua pois lähimailta. Vieläkin muistavat Peräpohjan vanhat -monia tarinoita "kemiläisten" eräretkistä, ja useilla kaukaisillakin -metsäjärvillä on vielä "kemiläisten kalakenttiä". Näillä vanhoilla -kentillä nähdään muinaisten kalasaunojen ja -aittojen jäännöksiä ja -kuoppia, joita sanotaan "kemiläisten kalakellareiksi", sekä suuria -kalansuomu- ja -ruotokasoja. Niin on "Kemiläissaari" kalakenttineen -suuressa Unarijärvessä, samoin on muinaisia kalakenttiä Kittilän -Kinis-, Molko-, Sotka-, Kuivasalmi-, Sirkka- ja Rautusjärvillä, jotka -kaikki ovat suuren Ounasjoen vesialuetta. Ounasjokea myöten kohosivat -etelänmiehet vähitellen aina sen latvoille, jopa Ounas-, Vuontis- ja -Peltojärville asti. - -"Kemiläisten" nimillä kulkivat kaikki Kemijoen ja Ounaan nousijat, -vaikka hyvinkin saattoivat olla kauempaakin lähteneitä. Niinpä -kerrotaan Sodankylän Riipijärven ensimmäisen asukkaan olleen -Lumijoelta. Vainoa pakoon oli sieltä ukko lähtenyt, soutanut ylös Kemiä -ja Ounasta, sitten sauvonut Meltausta myöten Unarille ja Kukasjärvelle, -josta rupesi nousemaan Riipijokea ylös. Siellä katsoi karkulainen -asentopaikakseen jo Matotievan ja paneutui nukkumaan, mutta unissa -sanottiin hänelle: - --- Ei tämä ole sinun asuinpaikkasi. Mene niin kauan kuin tulee rimpien -kumpu ja asetu siihen. Siinä on leipää sinulle ja sinun lapsillesi! - -Ja ukko lähti puskemaan yhä ylemmäksi, tuli Riipijärvelle, ja siellä -oli järven rannalla suuri kumpu, jota joka puolelta rimmet ympäröivät. -Ukko nousi kummulle ja rupesi siinä asumaan. - -Kittilän Sirkankylän esikoisen sanotaan saapuneen alhaalta, kaukaa -Sirkka-nimisestä kylästä, joka on "siellä, missä Vienanmeri pistää -Pohjanmereen". Immel-järven pohjoispäähän, Konttisen törmälle, oli ukko -asettunut, heittänyt konttinsa puun oksalle ja ruvennut taloksi. Siitä -äijän asento oli saanut Konttisen nimen, ja se on Sirkan ensimmäinen -talo. Kittilän Kirkonkylään, Pietulaan, kerrotaan ensimmäisen asukkaan -niinikään tulleen Venäjän puolelta, ja sitä lyytä Pietulan taloa -entisaikaan sanottiinkin Ryssäksi. Ounasjoen latvoille, Kittilän ja -Enontekiön rajoille, Kyrönkylään, oli ensimmäinen korvenraivaaja tullut -aina Kyrönmailta. Enontekiön Peltovuoman seutujen Hämeenkuotko ja -Hämeenlantto viittaavat vielä kaukaisemmille seuduille. Ja Kittilän -Kaukosenkylän tummanpuhuva alkukansa sanoo olevansa lähtöisin aina -Kaukaasiasta asti. - -Torniosta taas työntyi etelänmies Tornion ja Muonionjokia sekä -niiden lisävesiä myöten pohjoisiin erämaihin. Jokilaakso sai -ensinnä kiintonaiset asukkaansa. Sanotaan alhaalta saapuneen kolme -veljestä, joista muuan asettui Vojakkalan Oravaiseen, toinen meni -ylemmäksi Mämmilään, penikulman pohjoispuolelle nykyistä Turtolan -kirkkoa, ja kolmas kulki vielä korkeammalle Muonionalustaan. Ja nämä -ovat jokilaakson vanhimmat asutukset. Neljäntenä mainitaan olleen -Nautapuodin, jonka Köngäsen ruukin perustaja Grape rakensi jokisaarelle -penikulman alapuolelle nykyistä Alkkulankylää. (Arend Grape perusti -Köngäsen ruukin lähelle Tornionjoen ja Muonionjoen yhtymää 1645, myi -sen sitten Mommalle ja rakensi Nautapuodin talon. Talon hävitti "Keksin -tulva" 1677. Sen jälkeen rakennettiin talo mantereelle.) - -Jokivarrelta painui asutus selkosille, eränkävijäin kulkiessa -etumiehinä. Täälläkin tavataan kaikkialla tarinoita ja muistoja -torniolaisista erämiehistä. Niin kerrotaan alatorniolaisten käyneen -kalastusretkillä aina Kolarin Vaattojärvellä. Olivatpa "pithääläiset" -Tornionlaaksosta kulkeneet poikki kairan Ounasjoen vesistölle, -Kallojärvellekin, kalaa pyytämään, vetäneet nuottaa ja saaneet kerran -pyydykseensä pääkallon, josta sitten järvi sai nimensä. "Pithääläisten" -vanha kala-aitta on aina viimeaikoihin saakka seisonut järven -etelärannalla. Onpa niinkin korkealla tunturimaassa kuin Muoniossa, -Pallas-, Keimiö-, ja Olostunturien tienoilla, Nivunki-, Toras-, -Jieris-, Äkäs-, Särki- ja Vuontisjärvillä muistoja Tornion miesten -kalaretkistä. Jierisjärven monilukuisten saarien joukossa on kolme, -neljä pientä saarta, Rahtu, Tulkki, Huru ja Taavo. Ensinmainitulla -saarella kerrotaan Ylitornion Rahtulan pyydysmiesten asustaneen, ja -Tulkinsaarella on vieläkin vanha pieni kalasauna, jossa saman pitäjän -Tulkkilan kalastajat ovat kesäkautensa majailleet. Sauna on jo hyvin -rappeutunut, mutta sen seinät ovat aivan täpötäynnä sekä sisältä että -ulkopuolelta kalamiesten nimimerkkejä, piirroksia ja vuosilukuja. -Muutamat merkinnät ovat aina 1760-luvulta. Hurunsaarelia oli Karungin -Hurulan miesten kalakenttä, ja Taavolla majailivat Ruotsin puolen -Juoksenginkylän Taavolan miehet. - -Kangosjärvellä, samoilla tunturimailla, kalastelivat Ylitornion -Marjosaarelaiset ja Nuotiorantalaiset; Salmi-, Tiura- ja -Äkäsjärvillä retkeilivät Karungin Kukkolan kalamiehet.[1] Äkäslompoloa, -yhdeksän tunturin välistä pikkujärveä, josta vain kolme aukkoa vie -muuhun maailmaan, piti Mämmilän ukko, Martin Pietari, kalavetenään, -ja oli hänellä kalakenttänsä Autioniemessä, lompolon pohjoisrannalla, -mutta sitten tuli Ruotsin puolelta Jarhoisten Taneli, teki talon järven -rannalle ja valtasi Pietarin kala-apajat.[2] - -Mahtavan Yllästunturin mailla, Kurtakko-,[3] Ylläs- ja Luosujärvillä -sanotaan Pellon miesten käyneen kalaretkillä, ja Ylläsjärven -etelärannalla, Kenttäniemessä, kyhjöttää vieläkin heidän vanha -kalapirttinsä. Mutta sitten tuli Kurtakkoon jo vakinainenkin eläjä, -asua tuhrusteli pöksässä suuressa siivottomuudessa elukkainsa kanssa, -niin että "houvi", joka veroja perien matkusti järviseutuja myöten -Muonioon, sanoi hänelle: - --- Sie olet niin ryöttä! Mie ajan sinut pois ja panen tänne toisen -miehen. - -Ja vouti lähettikin toisen miehen, Jaakon talon pojan Kolarista. Tämä -tekaisi järven rannalle uuden pirtin, Aapon talon, ja kun vouti taas -tuli veroja perimään, kehuskeli hän: - --- Tämä se on ihmisen asuma! Siepä isäntä olet! - -Mutta Ylläsjärvellä Pellon miehet edelleenkin retkeilivät. Meni -sinne sitten Kurtakosta Aapon Erkki, riiteli aikansa pellolaisten -kanssa kalavesistä ja viimein osti heiltä koko järven rantoineen ja -lompoloineen kahdella kalanelikolla. Erkki olikin toimen mies, teki -talon tunturinjuuriselle järvelle, haki eukon Pajalasta ja siitti sille -35 lasta, joista 25 sai täyteen ristiin ja kasteeseen. Kymmenen vain -meni kesken, mutta sen sijaan tehtiin viidet kaksoset. Ja kaksitoista -Erkin poikaa makaa Köngäsen vanhassa kalmistokummussa. - -Toisilla taas oli erämaajärvensä lähempänä. Niin Turtolan Juoksengin -miehet, Tuoppalan ukko ja Kuidun vaari, kolusivat Kolarin Sieppi-, -Vaatto- ja Pasmajärviä, jopa menivät kairan poikki Aalisjärvellekin. -Alkkulan Joonaan ja Karkeisen taloilla oli kalakenttänsä -kala-aittoineen ja -saunoineen Turtolan takamailla Lankojärvellä. -Samoilla seuduilla, Sirkkajärvellä, kalasteli muuan Matarengin -Pekka-ukko, joka viimein muutti erämaahansa elämään ja valtasi koko -järviseudun niittyineen, jänkineen ja erämetsineen. Erämaansa jakoi -ukko sitten pojilleen, Pekalle ja Aarolle. Ja vielä samoilla mailla, -Turtolan Konttajärvellä, oli Kainuunkylän Auneksen talolla kalakenttä -järven niemellä ja Aittasaarella kala-aitta. Tänne siirtyi sitten -asumaan Auneksen Mikko, väkevä kuin karhu, ja otti haltuunsa koko -kiveliön. - -Rattosjärvellä, korkeiden vaarojen välisessä kurujärvessä, -Tengeliön vesistön äärimmäisillä latvoilla, kulkivat Kukkolan -"järvimiehet", kunnes järvelle tuli talontekijä Leppäniemeen. Silloin -häätyivät Kukkolan järvimiehet heittämään kaukaiset kalavetensä; -juurakkoryteikön, "puuton", vain vihoissaan työnsivät apajiinsa, -etteivät enää muutkaan saattaisi niistä vetää nuottaa. Saman vesistön -latvoilla, Palojärvellä, kalastelivat Ylitornion Maijanen ja Niska -sekä rovaniemeläinen Paavoniemen ukko, kalastelivat ja alituisesti -riitelivät järvestään, kunnes viimein käräjillä määrättiin Tornion ja -Rovaniemen raja kulkemaan poikki järven, niin että toinen puoli joutui -Paavoniemen ukolle, toinen ylitorniolaisille. - -Monesti tulikin erämiehille riita kalavesistä ja riistamaista, -ja joskus etelänmiehet joutuivat keskenäänkin toraamaan. Muonion -Tapojärvellä kerran kalastajat kimpautuivat toisiinsa, niin että -iskivät yhden kuoliaaksi ja upottivat pata kaulassa Halingonkosteeseen, -Äkäsjoensuun alapuolelle. Järveä, jonka nimenä ennen oli ollut -Tahkojärvi, ruvettiin tämän johdosta sanomaan Taponjärveksi. Ja siitä -sitten on saatu Tapojärvi.[4] - -Suurta jokiväylää kohosi lantalaisasutus yhä korkeammalle Lappiin. -Ylimuonion vanhimpaan taloon, Päkkiin, sanotaan ensimmäisen asukkaan -tulleen jostakin alhaalta Päkkilästä, Kokkoon Kokkolasta sekä Vuopioon -"Maunuksen maalta". Puraseen tuli 1700-luvun puolivälissä eläjäksi Olli -Pellon Purasesta. Ja Kätkäsuvantoon sauvoi 5-6 polvea takaperin pari -asukasta Mämmilästä. Toinen teki turvekodan Alatalon tienoille, toinen -Autiomen paikalle. Tulijat pyydystelivät kalaa ja metsästelivät, mutta -sitten Autiomen asukas jätti kotansa autiomeksi ja muutti yhä ylemmäksi -jokivarrelle, Kuttaiseen. - -Myöskin Tornion- ja Muonionlaakson valtaajain joukossa oli pitkän -taipaleen miehiä. Semmoisia oli Kolari-ukko, väkevä mies ja suuri -noita, joka oli lähtenyt Rautalammelta. Ukko puski korkealle -pohjoiseen, yläpuolelle Tornionjoen suuta, ajoi siellä eräältä isolta -jokisaarelta pois suuren lappalaisjoukon ja asettui itse saarelle -majailemaan. Jalkaisin kahlaili Kolari-ukko matalaa karia myöten -saareltaan mantereen puolelle. Ja kun sitten karin kohdalle syntyi -talo, sai se nimekseen Jokijalka, ja siitä taas tuli nimi koko kylälle. -Kolarista, joka sitten myöhemmin monet kerrat tappeli vihavenäläisten -kanssa ja teki niille kaikenlaisia rötöksiä, sanotaan saaren ja koko -pitäjän saaneen nimensä. Ja Kolarin kirkko rakennettiin saarelle, -lappalaisten vanhalle kotakentälle, Porokodanmellalle, lähelle -Kolari-ukon entistä kahlaamoa, ja pappila joutui Lapinniemelle. - -Erämaa antoi Lapinkorpeen tunkeutuville elatuksen: pyydettiin -kalaa järvistä ja joista, kaadettiin metsänriistaa ja kiskottiin -lappalaisilta veroja. Viljavia olivat silloin Lapin vedet: lohet -nousivat suurin laumoin valtavia virtoja ylös, ja järvet oikein -kuhisivat parasta kalaa, siikaa, harria, kueria ja rautua. Pieni -Niesajokikin, joka Niesakeron juurelta parin penikulman pituisena -laskee väylään, oli niin viljava, että vanha lapinäijäkin siitä sanoi: -"Joka Niesajoen oikein osaa pyytää, se on tynnyrin mies". Ahvenella, -hauella ja muulla "risukalalla" ei erämies viitsinyt edes kattilaansa -pilata. Ja suunnattomat selkoset olivat vielä metsänkarjan laitumina. -Villipeuroja silloin liikkui laumoittain kiveliöissä, samoin suurin -joukoin hirviä, "hirvipeuroja"; oli myös karhuja, kettuja, näätiä -ja saukkoja, ja suurimmissa erämaissa rakenteli majava piiloisiin -metsäpuroihin ihmeellisiä patolaitoksiaan. - -Silloin oli Lapinkorvessa rikkautta kaikkialla. - -Erämaiden yhä kansoittuessa joutuivat Peräpohjan salomaat ositelluiksi -yhä useammille erämiehille. Laajasta Lapinkorvesta sai kukin eränkävijä -valita sen, minkä halusi ja ennätti, ja korpeen vakinaisesti asettuneet -tulokkaat pitivät huolen, että saivat osalleen hyviä niittymaitakin, -jokivarsia, jänkiä ja järvirantoja. Erämaa kulki sitten suvun -perintönä polvesta polveen. On vieläkin monella vanhalla talolla -muinaiset laajat niittymaansa ja metsästysalueensa, "virkamaansa", -joissa yhä vielä vanhat eräukot käyvät "virkamatkoillaan" köpsytellen -entisaikaan pilkotettuja suuntia pitkin virittelemässä ansoja ja -loukkuja. Niin on Kittilän Kirkonkylän Marjalan talolla erä- ja -niittymaansa Venejoella Särkelän takana, Särkijärvenmaasta penikulma -ylöskäsin joen kahta puolta -- Auneksen-kotamaa, Hyvämännikkö, -Juurivalanmännikkö, Tervaleili, Kapustaselänpalo ja Niemimaa -- -aina Herrankaltioon asti. Samoilla mailla ovat Alatalon erämaat: -Paartoselkä, Sarvivaara, Autiomännikkö, Tiukupuljut, Parviojansuu, -Hyvämännikkö, Kapustaselkä ja Rovaselkä. Näiden pohjoispuolella, -Aakenusjoesta etelään, on Salmen talojen riistamaa Vuotsukka vaaralla, -Hangasselässä, Isossa-Lappalaisessa ja Kapustaselän ylipäässä. -Anttilalla ja Kariniemellä on taas erämaansa Kelontekemän ja Ounasjoen -välisellä suurella kairalla eteläpuolella Kuusajokea: Kuoskiskumpu -ja Kuoskisselkä, Konkeloselkä, Kontiolaki, Nilipäät ja Rakkumaaselän -Jäkälälaki. Kelontekemän taloilla on edellämainittujen maiden -eteläpuolella, Maunukairalla, suuret pyyntimaansa. - -Niin menetti erämaita kiertelevä pieni lapinukko taas mainiot -kalavetensä, riistamaansa ja jäkäläkankaansa kintereillään kulkevalle -vanhalle vainolaiselleen, etelänmiehelle, ja sai vähitellen väistyä yhä -etemmäksi tunturien taakse. Oli kyllä suunnattomissa erämaissa tilaa -kummankin kansan liikkua, ja vuosisatoja eli lappalainen ja lannanmies -rinnakkain, mutta väkevämpi piti aina puolensa ja heikomman täytyä -siirtyä syrjään. - -Vain monilukuiset lapinkentät, kotasijat ja hautapaikat järvien -rannoilla, poroaitojen lahoneet jätteet jäkäläkankailla sekä useat -seitapaikat erämaassa kertovat Lapin korpien entisistä eläjistä, -samoinkuin monet sadat tarinat ja muisteluksetkin, joita vanha -kansa vielä kertoo. Ja tuhatmääräiset paikkainnimet on mailtaan -karkoitettu pikku kansa jättänyt entisille asuinseuduilleen, niin että -Peräpohjan paikannimistö on suurelta osaltaan lappalaista alkuperää. -Näissä kiveliöiden nimissä elää vielä vanha lappi. Ja elää se myös -kansan kielessä, sillä suuren joukon sanoja ja lausumatapoja on -peräpohjalainen omistanut edeltäjiltään. - -Jopa mailtaan karkoitettu lappi elää vielä itse Peräpohjan kansassakin. -Paljon on pakenijakansan verta sekoittunut valtaajakansan suoniin. -Monet lapinkävijät, erämiehet ja uudisasukkaat, joutuivat kosioretkille -rikkaiden porolappalaisten tyttäriin ja saivat lapinsukua pirttiinsä. -Joskus taas lannanmiesten tyttäret mielistyivät koreapukuiseen -tunturienkiertäjään ja menivät hänen kiertolaistoverikseen. Näiden -jälkeläiset saatuaan lannanverta suoniinsa sitten vähitellen -lantalaistuivat ja rupesivat viimein etelästä tulleiden tavalla elämään -kiintonaisissa asumuksissa. Siksipä näkeekin nykyisessä Peräpohjan -väessä useasti monia tunturikansan piirteitä. - -Joitakuita lappalaisnimisiä eläjiä asuu vielä Kittilässä ja -Tornion-Muonion laakson pitäjissä. Niin tavataan Kittilässä Suikki, -Nikodemus, Päiviö ja Magga, Muoniossa ja Kolarissa Sieppi ja Marakatt, -Turtolassa Unga ja Rovaniemellä Pokka. Mutta nämä ovat myöhemmin tänne -tulleita asukkeja taikka ovat entisten pororaitioiden jälkeläisiä. - - - - -MAJAWA JA PEURA - - -Wanhan Lapinkorven arvokkaimpia ja enimmin pyydettyjä eläimiä olivat -majava ja peura; edellinen on jo aikoja hävitetty sukupuuttoon, -ja jälkimmäistäkään on tuskin enää tavattavana muualla kuin Lapin -itäisillä äärillä, Kuollan niemimaan suurilla sydänmailla. - -Mutta siihen aikaan kuin lappi vielä eleli omassa korvessaan, ja -etelästä lapinkävijät sinne rupesivat tunkeutumaan, mahtui siellä -vielä majavakin asumaan, ja suurilla villipeuralaumoilla oli kyllä -tilaa samoilla selkosia ristiin ja rastiin. Vähälukuinen lapinkansa -alkuperäsine pyyntineuvoineen toimitteli metsänväen joukossa vain -tarpeellista "apuharvennusta". Erämaan asukas eli sovinnossa -metsäläisnaapuriensa kanssa, otti sen minkä tarvitsi, ja sen metsä -kyllä hänelle soikin. - -Nämä suurimpien selkosien ja tunturimaiden arat metsäläiset viihtyivät -hyvin yhdessä ja tulivat toimeen toistensa kanssa. - -Mutta sitä mukaa kuin lantalainen nousi Lapinkorpeen ja ajoi lapin -pois, hävisi sen joukossa majava ja peurakin. Sillä ne eivät saata elää -lantalaisten valtaamilla mailla. - -Kaikkialla Lapin erämaissa on vielä muistoja majavasta. On monia -Majava-nimisiä paikkoja, Majavaniittyjä, -vuomia, -rimpejä, --kuusikoita, -järviä ja -suvantoja, sekä Tamminiittyjä, -jänkiä, --puroja, joissa majavilla on ennen ollut patonsa. Pienillä -piiloisilla korpijoilla ja metsäpuroilla ne asustelivat, niinkuin -Majavajoella Jokijalan kylän alapuolella, Venejoen Majavaniemessä, -lähellä Nunnasta, Näkkäläjoessa Näkkäläjärven alapäässä, Luosujoessa -Yllästunturin tienoilla, Naamijoessa Heinämukan niemessä ja vielä -Kinisjärven Kärväsojalla, Kuusajoen latvoilla, Levitunturin takana -Heteojalla, Jiesiöjoen latvoilla ja Roukkuojalla sekä Kapsajoen -erämaissa Silasojalla, jossa vieläkin näkyy majavien tammen -jäännöksiä; Levitunturin Heteojalla oli majava pitänyt majaansa vielä -viitisenkymmentä vuotta takaperin kuolleen Erkkilän äijän muistannan -aikana. - -Majavat olivat korpien merkillisiä vesi-insinöörejä. Ne rakentelivat -asuntopuroihinsa puunrungoista ja risuista vahvoja patoja ja nostivat -niillä veden korkealle. Sitten syksyllä, kun puro oli jäätynyt, -laskivat mestarit liikoja vesiä pois, niin että jään alle jäi kumisko, -jossa saattoi majailla koko talvikauden. Rakennustarpeikseen katkoivat -majavat jyrsimällä kaikki lähirannan ruotukat, pihlajat, halevat, -tuomet ja vesakot, ja raahasivat ne sitten paikalle. Muuan oli määrätty -vartavastiseksi "rekimajavaksi": kun puu oli kaadettu, heittäysi -rekiäijä selälleen, otti rungon syliinsä, ja hakkuumiehet iskivät -pitkät jyrsimensä rekimajavan hammaskoukkuun ja niin kelkkasivat -puun patopaikalle. Myötäkarvaan liukuikin sileä selkä hyvästi, mutta -ahkerasta kelkkaamisesta karva kului, niin että rekimajavan nahka oli -aina huonompi muiden majavien nahkoja. Majavan terävissä hampaissa -oli merkillinen kuolettava voima. Se puu ja pensaikko, minkä majava -oli jyrsimällä kaatanut, oli kuollut ikipäiviksi, sillä majavan -hampaanjälki ei kuuna päivänä enää kasvanut uutta vesaa. Vieläkin -monet majavien entisaikoina raivaamat rantaniityt ovat vesattomia. -Patosaarenkin niitty Kittilän Könkään kylässä on vielä näinä päivinäkin -majavan hakkauksella, ja samoin Äkäsjoen suulla, Äkäslompolon rannalla -oleva Pesosenniitty, missä aikoinaan on majavalla ollut "pesosensa". -Ei liioin Heteojan Tamminiitylle, ei Kärväsojan eikä Sapakko-ojan -niityille ole ukkojen tarvinnut koskaan käydä kirveineen. Ja Muoniossa -tiedetään muutamien majavan ajamien niittyjen olevan jo niin vanhoja, -että ovat ainakin "toisen Aatamin aikaisia". Eikä vieläkään vesa -nosta varttansa. Majavanhampaan tappavan voiman saattoi tartuttaa -kirveeseenkin. Vanhat ukot hivelivät sillä kirveenterää, kun menivät -niittyä raivaamaan. Eikä sen terän jäljeltä niitty ottanut vesaa. - -Majava oli parhain anti, minkä metsä soi pyytömiehelle. Sen komeasta -turkista maksettiin suuret rahat, mutta vielä suuremmat summat sen -ihmeellisistä havuksista, jotka olivat uroksen hännän alla paksuna -pallina, sillä niistä valmistettiin mitä tehoisinta lääkettä. -Majavanhavuksilla suuri tietäjä Päiviökin kävi parantamassa Ruotsin -kuninkaan tyttären, jonka jo kaikki maan parhaat tohtoritkin olivat -hylänneet. Päiviö kun sen kuuli, matkusti kuninkaanlinnaan majavanhoito -mukanaan ja kysyi, saisiko hankin käydä sairasta katsomassa. -- -"Miksei, saahan sitä käydä", sanottiin. Ja Päiviö meni ja hiereskeli -majavanhoidolla sairasta, ja heti rupesi kuoleva kuninkaantytär -toipumaan. Autton Aapolla Enontekiön Kyrössä oli ollut majavanhavusta -vielä parikymmentä vuotta takaperin, ja se oli ollut hyvää riisiin -ja hammastautiin ja kohta vaikka mihinkä kipuun. Mutta sitten oli -Aapolta loppunut koko hoito. Saattoi majavanhavustalla asettaa meren -myrskynkin. Kun sitä vaikka vain vähäisenkin heitti veteen, niin heti -asettui meri myöryämästä. - -Ahkerasti metsien ihmeotusta pyydettiin, ja varsinkin Lapinkorven -uudet tulokkaat, etelänmiehet, ahdistelivat sitä ankarasti. Kokonaisin -retkikunnin kolusivat he kaukaisimmatkin piilopaikat. Mutta sitten -otettiin majavat "kuninkaan omaisuudeksi", eivätkä niitä saaneet -metsästää muut kuin ne, joilla oli siihen oikeus. Ja heitäkin -vannotettiin ankarasti, etteivät salaisi saalistaan. Piti vannoa, että -"majavia pyytämhän ja ei sallaamhan". Niin oli ennen muinoin vannotettu -Hinganmaan Juntti-äijää Unarin kulmilla sekä Jiesiönmaan Humppilaista, -samoin Kittilän Rautuskylän "Käry-Mikkoa", joka eli 1700-luvun lopulla -Hanhimaassa. Oli tuomari vannottanut Tepsan Junnuakin, mutta Junnu, -taitamaton metsänukko, typerteli vannoessaan: - --- Majavia pyytämhän ja... ja... ja sallaamhan. - --- Ei niin, vaan: majavia pyytämhän ja ei sallaamhan, opetti tuomari. - -Mutta tyhmä Junnu typeröitsi yhä uudestaan samalla tavalla, niin että -tuomari viimein tuskastui ja heitti äijän ulos sillä vannonnalla. Ja -Junnu noudatti valaansa, pyysi ja salasi saaliinsa. - -Sillä joka majavasta piti maksaa veroa kuninkaalle ja antaa osa -papillekin. Tarkan huolen pitivät papit seurakuntalaistensa -eränkäynnistä, kuulustelivat pappilassa kävijöiltä kunkin saalista, -ja ukot kertoivat, että se ja sekin on saanut taas majavan. Niin meni -Tepsan Junnukin kerran papin luo, ja pappi heti tiesi: - --- Olethan sie majavankin saanut? - --- Niin pojan, äijä vastasi. - --- Osa siitä kuuluu papille. - --- Niin ne kullit. - --- Mitkä kullit? pappi suuttui. - --- Na, ne havukset. Ne ne on samat kuin met sanomma kullit. Ne sie -saatkin, koko hoion! - -Monesti tuli eränkävijöille kovat riidat, jopa tappelut ja -miesmurhatkin, kun satuttiin toisten pyytäjäin kanssa samoille -seuduille taikka erehdyttiin menemään toistensa riistamaille. Sillä -joka eränkävijä-piirillä oli omat pyyntialueensa, joille toisen seudun -miehet eivät saaneet aseineen tunkeutua. - -Niinpä kerran pari Kittilän miestä, Vesman äijä-raukaksi ja Ollilan -ukoksi sanottiin, menivät majavaretkellään Pokan taakse ja joutuivat -"Inarin maan sisälle" ja saivat saaliikseen muutaman majavan. Mutta -Inarin vallesmanni, Morottaja, osuikin miesten asennolle ja vei heidän -saaliinsa ja metsästysneuvonsa. Vihoissaan hiipivät Kittilän miehet -vuorostaan Morottajan yönuotiolle, keihästivät ukon ja raahasivat -ruumiin Ätsärijoen Koverijyrhämään. Vitsoilla vielä sitoivat ruumiin -kädet ja jalat ja panivat kiviä painoksi. Tappoivat he koirankin ja -upottivat samaan hautaan. Asiasta tuli kyllä oikeusjuttu, mutta eihän -kaukaisen korven tihutöitä ollut kukaan näkemässä eikä kuulemassa. Oli -keihästäjä kyllä joskus juovuspäissään kerskunut: - --- On tämän keihään nenässä mieskin tärissyt! - -Muuanna syksynä taas pari Kelontekemän miestä oli eräretkellä -sodankyläläisten pyyntimailla ja saivat useita majavia. Mutta kun he -eräänä iltana palasivat asentopaikalleen, oli se ryöstetty tyhjäksi, -saaliit otettu, takkahärätkin viety majan luota. - -Ukot heti arvasivat, että Sodankylän majavamiehet olivat keksineet -heidän asentonsa, lähtivät koirineen juovattamaan jälkiä ja naakivat -yöllä nukkuvalle nuotiolle, hyökkäsivät kimppuun ja keihäsvarsillaan -pieksivät koko kuusimiehisen joukon tainnoksiin. Sitten ottivat -Kelontekemän ukot pois saaliinsa, härkänsä ja muut neuvonsa, ja -pakenivat omalle maalleen. - -Alituisesti ahdisteltuna ja vainottuna katosi viimein koko majavain -suku Lapin korpimaista. Ja ehkä vielä enemmän joudutti merkillisen -otuksen häviötä se, että pyytömiehet niin paljon siitä riitelivät, -tappoivatkin toisiaan ja olivat aina toisilleen kateellisia, sillä -viha vie viljan maasta, kateus kalatkin vedestä. Lisäksi vielä -eränkävijät tekivät kaikenlaista petosta, salasivat saaliinsa -pyyntitovereiltaankin, vaikka oltiin yhteispyynnissä, eivät antaneet -kuninkaalle, mikä kuninkaalle kuului, eivätkä papillekaan vieneet hänen -havuksiansa. - -Niin teki sitten metsäkin, puhdas metsä, jumalan luoma, sen, ettei enää -suonut parasta riistaansa kelvottomille pyytömiehille. - -Siitä on jo kohta kahdeksankymmentä vuotta, kun Sodankylän Könkään -Jussa, 1840-luvulla, kerran tuohustamassa ollessaan atraimella surmasi -majavaparin Saariselän tunturin laiteilla, Ätsärijoen latvoilla. Se -lienee ollut metsän viimeinen majavananti, ja Ätsärijoen majavat -sukunsa viimeiset Lapin erämaissa. Sen jälkeen saivat erämiehet koluta -tyhjiä korpia ja katsella metsäpurojen autioita majavapatoja. - -Viidestäkymmenestä ruplasta myi Könkään ukko koko saaliinsa, turkit ja -havukset. Hampaat vain pani talteensa kirveen teroittimiksi, kun ei -enää majavia ollut niittyjä raivaamassa. - - * * * * * - -Lapinkorven uljaimpia eläimiä olivat villipeurat, metsien kruunupäiset, -kepeäjalkaiset juoksijat. Ne olivat oikeita Lapin tunturimaiden -kasvatteja, jotka toisinaan sataisina laumoina samoilivat tuntureilta -outaseutujen jäkälämaille ja vaaran tullessa kohisten ja rytisten -kiitivät pakoon kuin tuulispuuska. - -Vanhat lappalaiset pyysivät villipeuroja salahaudoilla, syvillä, -petollisesti peitetyillä, piikkipohjaisilla kuopilla, joita toisinaan -melkein vieri viereen kaivettiin jäkäläkankaille järvien taikka -jänkien välisille kannaksille. Tällaisien hautojen sijoja nähdään -vieläkin paljon kaikkialla Lapin erämaissa, aina itäisiä ääriä myöten, -Kuollan niemimaalla asti. Niitä tavataan Kittilän, Kolarin ja Muonion -kiveliöissä, ja Enontekiön erämaissa on niitä varsin monissa paikoissa. -Niinpä Raaskaltion ja Tuorgattajärven välisellä kapealla kannaksella -on parikymmentä maatunutta kuoppaa, joita sanotaan lappalaisten -entisiksi peurahaudoiksi, samoin Näkkälä- ja Lauttajärven kannaksella -kymmenkunta sekä useita Muotkajärven itäpuolisilla tievoilla, -Lompolon- ja Hotinharjuilla; alhaalla Turtolassakin tapaamme vanhoja -maatuneita peurakuoppia Pellosta Saukkoriipiin mentäessä pitkän rivin -Valkeajärvenkaulassa, Valkeajärven ja Makkaravuoman välissä. - -Laittelivat lappalaiset metsiin myös hankaita, pitkiä peura-aitoja -poikki kankaiden, jättivät aitoihin aukkoja ja virittelivät niihin -nuora-ansoja. Taikka asettelivat peurojen poluille, rannioille, puiden -väliin "kaula-ansoja", joihin peurat rannioita kulkiessaan puuttuivat. - -Samoja pyyntikeinoja käyttivät sitten etelänmiehetkin, kun tulivat -Lappiin, pettivät peuroja salahaudoilla ja rakentuivat hankaita pitkin -selkosia. Näitä vanhojen eränkävijäukkojen peuranpyyntipaikkoja nähdään -vielä siellä täällä kiveliöissä. - -Niin on Tunturipäissä, Sodankylän ja Kittilän rajamailla, vielä -Sattasen erämiehen, Töllin-Matin, peurahankaan raismeita. Täällä on -rinnakkain kaksi mahtavaa lakea, Nuortsortonen ja Roivoivoinen, ja -niiden välissä syvä kuru, johon ukko viritteli ansojansa. Tunturipäiden -erämaa olikin parhaita peuramaita. "Roivoivoisessa jos ei peuroja ole, -niin ei ole koko kairalla", olikin entisten ukkojen sanantapana. -Kittilän Kallonkylän seudut olivat niinikään entisten erämiesten -peuranpyyntipaikkoja. Täällä on pitkä Porttitievojen jono, joka -Luosujärven tienoilta lähtien ojentuu aamukahdeksan aikaa kohden ja -kulkee aina Ounasjoelle ja siitäkin poikki. Kallon puoleen, Kesä- ja -Talviporttijärvien väliin, virittivät pyytäjät paulansa. Mutta -pääpyyntipaikka oli Kallojärven ja Syvänjärven välisen korkean -hiekkaharjun porttikurussa. Siitä kulki villipeurojen valtarannio, -ja Kallojärven Kiviniemeen vartavasten rakennetusta pirtistä -saatettiin heti huomata, milloin peura puuttui ansaan. Kittilässä -Kapsajoen päällä, Tepastolompolon takamailla, nähdään myöskin -jäännöksiä entisäijien peurahankaasta. Pitkin Silasselkää ja -Mieliölakea kulki ukkojen metsäaita isoja mutkia tehden itään käsin -kilometrittäin aina Mieliökuusikkoon ja Suvaskongelon vuomaan asti. -Ja lähellä olevassa Kursujärvessä on pieni kalliosaari, johon äijät -veivät peuranpyyntikojeensa kesäteloilleen. Saarella on vieläkin -pystyssä pari patsasta ja niiden varassa poikkipuu, mihin peura-ansat -ripustettiin. Siellä ne säilyivät metsänpalonkin sattuessa. Sillä -entisaikaan erämiehet monesti ilman aikojaan pistivät metsän palamaan, -jopa joskus kateellisina turmelivat tulella toistensa riistamaata. -- -Jiesiön seutujen vanhoja peuranpyyntimuistoja on Vipukuusi, joka seisoo -Jiesiöjoella, kolme neljännestä Jiesiöjärvestä alaskäsin. Kuusessa -kerrotaan entisten peuramiesten pitäneen vipuansojaan. - -Paljon pyydettiin villipeuroja myöskin ajamalla. Syksyllä koirien -kanssa seurattiin peurojen jälkiä ja ammuttiin, kun päästiin lähelle. -Lihat pantiin talvea odottamaan vartavasten rakennettuihin pikku -aittoihin, luoviin, lauttasiin ja nileihin. - -Mutta lumen aikana, syksyllä ja keväthangilla lähdettiin miehissä -oikein "väkiajoon". Pari-, kolmekymmentäkin miestä liittyi samaan -joukkueeseen, yhteiseen seurapyyntiin ajamaan metsien vauhkoa karjaa. -Keveät ahkiot, veturit, jukkonuorasta jäljessä juoksemassa, hiihdettiin -salolle, valittiin sopiva asentopaikka, johon heitettiin ahkiot ja -eväät. Sitten lähdettiin naakimaan peuroja, ja kun tavattiin tokka, -niin pamautettiin ja taas lähdettiin miehissä laukomaan pakenijain -perässä, niin että - - -- Sui, sui, suoravaranpuu, - anna mennä mäntysauvan, - vitsajuksut viuvotella, - vaippahousut veuhkustella! - -Ja taas ammuttiin ja ajettiin. Jos pelästyneet metsänelukat -hätääntyivät eri parttioihin, jakautuivat vainolaisetkin joka joukon -kintereille. Mutta ajon päätyttyä kokoonnuttiin kaikin taas saaliin -kanssa asentopaikalle. Siellä toimitettiin saaliin jakaminen. Kunkin -peuran saamamies sai aina ensin päältä-jaon kaatamansa otuksen -selkärangan lihoineen, sitten muut lihat ja nahat tasattiin kaikkien -pyyntimiesten kesken. - -Ja taas kun oli yökausi asentopaikassa makailtu, painuttiin erämaihin -tuottamaan surmaa metsänväelle. Ja kun onnistuttiin panemaan toimeen -oikein suuret joukkosurmat, tuhoamaan koko parttio, veistettiin -sen muistoksi metsään "keripää": katkaistiin petäjä parin kyynärän -korkuiselta, ja veistettiin sen kanto nelikulmaiseksi sekä kannon -nenä ihmispäätä muistuttavaksi muhkuraksi. Keripään kylkeen vielä -leikattiin vuosiluku, joskus saamamiesten puumerkkejäkin. Monesti -hakkasivat kaatomiehet jokainen oman keripäänsä. Tällaisia erämiesten -metsätonttuja töröttää vielä Kittilän Kinisjärven takamailla useassa -paikassa, Liivajoella ja Vuohin Pöytämaassa; Mustanlompolon seuduilla -on niitä koko joukko samalla tievalla. - -Joskus satuttiin tavoittamaan peurat metsänsoljesta: peurahirvaat -olivat tapellessaan sotkeutuneet sarvista yhteen ja niin tarttuneet -merkilliseen metsänsolkeen, joka sitoi Tapion komeat ajokkaat, etteivät -voineet paeta metsämiestä. Toisinaan löydettiin hirvaat metsänsolkeen -kuolleina. - -Vanhojen erämiesten, seurapyytäjien, entisiä asentopaikkoja muistetaan -vielä muutamia. Sellainen oli aikoinaan ollut Seurujärvi ja sen -lähellä oleva Jakovaara. Ne ovat Kangerkongottaman tienoilla kaukana -erämaassa Seurujoen latvoilla, Kitisen ja Kapsajoen välisellä kairalla. -Sinne kerrotaan vanhojen korvenkävijäin kokoontuneen pyyntiin ja -saaliinjakoon. Kinisjärven lähimailla, Kittilän, Rovaniemen ja -Sodankylän rajakulmauksessa on korkea Liittovaara, koko seudun mahtavin -kukkula, hyvin rakkainen ja moniröyhyinen vuori. Vaaran juurelle, -Liittolammelle, kokoontuivat erämiehet neuvottelemaan pyynnistä ja -sitten lähtivät ajoon. Vaaran lähimailla villipeurat palkivatkin hyvin -ahkerasti. Kallojärven tienoilla, Vittakallonrovan, korkean vaaran -laidalla, seisoi vielä takavuosina ikivanha Koirakuusi, jonka juurella -sanotaan entisten seurapyytäjien asennoineen. Koirat oli kytketty -kuusen luokse, kun oli lähdetty villipeuroja naakimaan. Samanlainen -seuroinpyytäjien kokouspaikka lienee aikoinaan ollut myöskin -edellämainittu Vipukuusi Jiesiöjoella. - -Villipeuroja olikin vanhoina aikoina Lapissa monisataiset laumat -liikehtimässä. Varsinkin sen jälkeen kuin kamala rutto toista sataa -vuotta takaperin toimitti lappalaisten porokarjoissa suurkaadon, -lisääntyi villipeurojen luku tavattomasti. Ihmisenhaju kun katosi -erämaista, uskalsivat arat peurat lähteä tuntureiltansa alas aina -kauas etelän kiveliöihin. Silloin niiden kintereillä metsämiehet -talvikausin hiihtelivät ja kaatoivat niitä väliin kokonaisin laumoin. -Mutta eivät ne siitä vähentyneet, uusia laumoja laskeutui pohjoisista -tunturimaista, jossa oli oikein villipeurojen syntymäseutu. Vielä -vanhojen äijien muistannan aikana oli peurojen metsästys erämiehen -tuottavimpia pyyntejä. Mutta sitten taas aikaa myöten porokarjakin -pääsi kasvamaan, lantalaisetkin rupesivat porojen kanssa värkkäämään, -ja Sodankylän takamaille tulivat 1880-luvulla Hetasta Ponku-Matit, -Juhani Hetat ja Purnumukan lappalaiset suurine porolaumoineen. Ja niin -lemahti taas ihmisenhaju erämaihin; peurat pelästyivät ja rupesivat -pakenemaan pois. Tuntureille, missä ei kristitynhajua tuntunut, ne -menivät takaisin taikka rupesivat pakenemaan itää kohden. Luttojoen ja -Nuortin välistä suurta kairaa myöten villipeurat painuivat niinkuin -virta itäisiin korpiin. - -Niin loppui peuran sukukin Suomesta. Viimeisen villipeurojen parttion -Kittilässä tuhosi Pokan Pekka 1880-luvulla. Lähti ukko karhunajoon, -mutta yllättikin 18-päisen peuraparttion Savuaavalla, Pokan -eteläpuolella. Sitä olivat Sodankylän miehet jo turhaan ajelleet, -väsyttäneet vain. Pekka rupesi painamaan peurain perässä pitkin -Savuaapaa, hiihti ja paukutti suustaladattavalla peuraväljällään, -kaatoi sarvipään toisensa perästä ja pysytteli kintereillä, kunnes -viimeinenkin oli maassa. - -Tämä oli viimeinen villipeurojen suurkaato Kittilässä. Sen jälkeen ei -enää ole Kittilän erämaissa villipeuroja tavattu. - - - - -LAPPALAISMUISTELUKSIA UNARILTA - - -Sodankylän lounaisessa kulmauksessa, Rovaniemen ja Kittilän rajoilla, -on suuri ja kaunis Unarijärvi. Kesäisin johtavat vain metsäpolut -tänne jänkien ja monilukuisten vaarojen erämaahan, jonka keskellä -puolitoistapeninkulmainen, monien saarien ja niemien pirstoma -järvenselkä aukeaa. Harvoin tänne kesällä kukaan vieras pohjastuu, -mutta talvella kulkee järven poikki vanha erämaakylien valtatie, -joka Tornionlaaksosta vie Sodankylän kirkolle. Vain pari kylää on -suuri järvi saanut äärelleen; pohjoisrannalla on iso Uimaniemi, -eteläpuolella, Meltausjoen niskassa, Luusua. - -Unari on oikea lappalaismuistojen järvi. Muinaiseen aikaan, jolloin -koko Peräpohja oli vielä Lapinkorpena ja "tuhkalappalaisten" -asuinmaana, eleli näilläkin mailla vain lappalainen. Järven niemien ja -saarien, lahtien ja rantapoukamien monilukuiset nurmettuneet kentät -kertovat kulkijalle tarinoita entiskansasta, ja maasta löydetyt kiviset -työkalut, kattilaranit ja muut kummannäköiset esineet haastavat -kadonneen kansan oudoista elämäntavoista. Ja nykyinen ristirahvas -juttelee monia muisteluksia seudun entisestä "ristimättömästä kansasta" -ja näyttelee heidän kalmistopaikkojaan ja asuinsijojaan. - -Muisteluksien ensimmäisiä lappalaiseläjiä Unarilla oli suuri -Jantukka-noita, jolla oli ollut kotansa nykyisen Rantalan talon -paikalla Uimaniemellä. Mutta tarinat tästä Unarin ensimmäisestä -ukosta ovat jo unohtuneet, vain hänen kotasijaltaan on löydetty joku -kivikirves, kattilansanka, poronluita ja hiiliä. Samoin ovat kadonneet -monet muutkin erämaajärven muinaiset asukkaat: Luusuan puolessa, -Moulusjoen suussa, Päivänkentällä asunut Päivä, Pieskansaaren Pieska, -pohjoisrannan Korkeanlietteen Junkku ja Kaarinanniemen Kaarina, -Porosaaren Raunankentän Rauna ja Ulikasjoensuun Utsi-Matti. Ja -toisista ei ole jäänyt muuta kuin nimetön kotasija. Kuolleet ovat -ukot ja saaneet sijansa "ristimättömän kansan" kalmistossa Porosaaren -lounaiskolkassa, taikka ovat paenneet pois koko paikkakunnalta. - -Rauna-äijäkin muutti pois, ja piilotti aarrekattilan kotakenttäänsä. -Juhannusyönä nähdään siitä vieläkin savun nousevan. - -Mutta toisista tietävät tarinat kertoa enemmän. - -Niin asusti ison Porosaaren Noidanniemessä suuri lovinoita, ja toinen -lovinoita eleli Hamarankentällä, parin kilometrin päässä salmen takana --- lappalaiset olivat siihen aikaan vielä mahtavampia noitia kuin -nykyään. Äijät olivat toisilleen vihamielisiä ja kateellisia, niinkuin -noidat tavallisesti ovat: noitakonsteillaan ja voimakeinoillaan he -koettivat voittaa ja tuhota virkaveljensä. - -Niinpä kerran Porosaaren noita ryhtyi Lapin suurnoitien vanhaan -mahtavaan kalastuskeinoon: laulautui loveen, joi suuren salmen kuivaksi -sekä toimitti akkansa ja tyttärensä kuivalta järvenpohjalta keräämään -kaloja. Mutta kun kalamiehet salmen pohjalta parhaillaan kokoilivat -kaloja kontteihinsa, heittäytyi Hamaran noitakin loveen ja lauloi -vastalukunsa, ja niin tapahtui, ettei Porosaaren noita enää voinutkaan -pidättää vettä vatsassaan, vaan täytyi hänen solauttaa se takaisin -järveen. Siitä kalankokoojat saaliineen hukkuivat, vieläpä Hamaran -noidan manauksista muuttuivat kiviksi järvenselälle. Kahtena suurena -kivenä, Isona-Akankivenä ja Pikku-Akankivenä, ne vieläkin veden pinnalla -rinnakkain kyyköttävät. Iso-Akankivi hohtaa valkeaotsaisena möhkäleenä: -äidillä kun oli kalaretkellään ollut valkea lakki päässä. Tappiolle -joutuneena pakeni Porosaaren noita pois koko seudulta, hopeansa vain -kätki Noidanniemelle aarnihautaan. Mutta niin vahvoilla uhreilla -piilotti lapinukko aarteensa, ettei sitä ole kukaan keksinyt. Neljän -kannun vaskinen kattilarani on kentältä aikoinaan löydetty, mutta -tyhjänä. - -Autioniemen luona, Naiholahdessa, asui Naiho-niminen lapinäijä. Hän -kalasteli Unarissa niinkuin muutkin seudun lappalaiset, sillä Unari oli -silloin vielä viljavampi kalavesi kuin nykyään. Olivat kerran Naihon -ukko ja Hamaran noita Kaarkon laidassa inaa vetämässä ja saivat suuren -lohen, mokoman koukkuleukaisen kojaman, jonka kaltaista otusta eivät -koskaan olleet nähneetkään. Pelästyivät äijät kovin, jotta mikä tämä -on? Oikea kala ei ainakaan... jokohan marras lienee. Muisti silloin -Naihon äijä: - --- Na, meijän poika kyllä tietää, mikä tämä on. Hän kun on käynyt -kerran markkinassa ja kahesti myllyssä. Viijäänpä hänen nähä! - -Mutta eivät uskaltaneet ukot ottaa outoa otusta veneeseen, inassa -vain veneen jäljessä raahasivat sen rantaan. Ja poika kutsuttiin -tunnustelemaan. - -Tunsihan markkinat ja myllyt käynyt poika sen heti: - --- Ellei tämä ole itte perkele, niin se on ainakin perkeleen poika. -Tämä on tulella poltettava! - -Ja koukkuleukainen kojama poltettiin heti roviolla. - -Mutta niin sitten kävi, ettei sen erän perästä enää ole lohta Unarista -saatu. Ei ole se kala enää noussut siihen veteen, jossa hänen sukuaan -niin kamalasti kohdeltiin. - -Mutta kauan eivät saaneet lappalaiset metsäjärvillään rauhassa -kalastella, kun jo kintereillä kulkeva etelän erämies ennätti tännekin. -"Kemiläiset" nousivat Kemi- ja Ounasjokea ja sitten sauvoivat Meltausta -myöten ylös Unarille, rakensivat kalamajansa Kemiläissaarelle ja -valtasivat pian lappalaisten parhaat kala-apajat. Syntyi pitkälliset -riidat ja käräjöimiset Unarin seutujen kalavesistä sekä Lapin ja -lannanmaan rajasta. Kemiläiset olisivat halunneet kokonaan haltuunsa -kalaisen Unarin taikka ainakin rajan sen halki Liittovaarasta -Lentovaaraan. Ja niin sitten raja määrättiinkin vedettäväksi. Mutta kun -lähdettiin rajaa käymään, pettikin lappalainen opas rajamiehet, osoitti -Liittovaaralta Joukahaisvaaraa, joka on 7-8 km etelään Liittovaarasta, -ja sanoi: "Tuo se on Lentovaara, josta savu nousee!" Siihen raja -ajettiin, ja Unari jäi kokonaan Lapin puolelle. Käräjöivät kemiläiset -kyllä senkin jälkeen, mutta karttoihin merkitty raja piti paikkansa. - -Ja kemiläiset kalastelivat Unarissa edelleen. Joka kevät saapuivat he -koko joukolla erämaahan, viipyivät kesäkauden ja sitten taas syksyllä -viimeisten muuttolintujen jäljessä laskettelivat alas omille mailleen. -Nähdään vieläkin Kemiläissaaren rannassa heidän vanha kalakenttänsä, -Kemiläisten kentäksi sanottu, mustuneine kiuaskivineen. - -Osuivatpa Lapin erämaihin myös kaikkialle tunkeutuvat "vihavenäläiset" -ryöstöretkillään, ja silloin saivat metsäjärvien eläjät kokea vielä -kovempaa. Monesti he menettivät kaiken omaisuutensa, jopa useasti -joutuivat tuhon omiksi kokonaisin kotakunnin. - -Mutta toisinaan ovelat lappalaiset vuorostaan saattoivat ryöstelevän -vainolaisjoukon surmilleen -- ainaisesti ajeltuina ja vainottuina -olivat vähäväkiset lappalaiset oppineet turvautumaan oveluuteensa. -Monet tarinat kertovat kuulusta Päiviöstä sekä vielä kuulummasta -Laurukaisesta, jotka vainolaisia kerran toisensa jälkeen syöksivät -surman suuhun. - -Unarillakin on omat vainolaistarinansa ja sankarinsa. - -Unarin koillisrannalla, Korkeassa, Marjetanniemellä, asui lappalaisukko, -Marjetta. Keitteli Marjetta-ukko muuanna iltana poronlihaa kodassaan -ja kuori rasvaa kattilasta. Näki äijä silloin kattilaansa kuvastuvan, -kuinka vainolaisen partainen naama ilmestyi kodan räppänäreikään. -Mutta Marjetta ei ollut tietääkseenkään, kuori vain kattilaansa ja -itsekseen hyräillen hyöriskeli kodassa. Sitten yht'äkkiä äijä kaappasi -jousensa ja pinkaisi terävän nuolen partaiseen naamaan. Kuolleena -rötkähti räppänästä kurkistelija alas, ja pelästyneinä lähtivät toiset -pakoon. Saman vainolaisen luita on sitten myöhemmin, vanhain muistannan -aikana, löydetty Korkean lietteestä; sääriluukin on ollut syrjäkämmentä -tavallisen miehen sääriluuta pitempi, ja leukaluu niin leveä, että sen -haarat sopivat miehen leuan ulkopuolelle; pääkallo on ollut suuri ja -sen takaraivossa semmoista latinankirjoitusta, mitä eivät tavalliset -ihmiset, latinan taitamattomat, osanneet lukea. - -Mutta suuremman surman tuotti vihavenäläisille Riuna-ukko, joka eleli -Porosaaren pohjoisrannalla, Riunankentällä. - -Oli muuan kesäinen aamu. Riunan lapset olivat järven rantalietteellä -leikkimässä. Huomasivat siinä outoja liikkujia järvellä, huutelivat: - --- Uipiniemeltä tänne koiria! Yksi koira uipi... kaksi koiraa uipi... -monta koiraa uipi tänne niemeltä! - -Riuna-ukko kuuli lasten huutelun, meni katsomaan, mitä koiria siellä -uipi. Näki ukko heti, etteiväthän ne mitä koiria olleet, vaan miehiä -sieltä niemennokasta oli uimassa saarta kohden. Ja paikalla työnsi -Riuna veneen vesille, sieppasi kirveen ja keihään mukaansa ja lähti -soutamaan uimamiehiä vastaan. Siellä heti keksi, että ne olivat -vihavenäläisiä, jotka rakoksi puhalletulla lampaan rapamahalla -kelletellen olivat surmaretkellä saareen. Silloin ukko kävi keihäineen -ja kirveineen rosvojoukon kimppuun, ajeli niitä mies mieheltä, sohikoi -keihäällä uimarakot puhki ja kirveellä taas hotaisi kynsille taikka -kamautti kalloon, kun uimamiehet rupesivat tarttumaan veneeseen. -Muuatta vainolaista ukko viillätti käteen, niin että koko koura -raskaine kultasormuksineen kopsahti veneeseen. Ja niin tuhosi venemies -yksinään koko vihollisjoukon. - -Niemeä ruvettiin sitten sanomaan Uimaniemeksi. Ja vihavenäläisten luita --- tuuli kun ajeli raatoja rantaan -- on jälkeenpäin monet kerrat -löydetty niemen kivirovaikosta, Uimaluolasta. - -Unarin seutujen viimeinen lappalaisasukas oli kuulu "Roju-Elli", vankka -ja toimekas lapineukko, jonka lantalaisverellä sekoitettuja jälkeläisiä -vieläkin elää Unarin kulmilla. - -Roju-Ellin sanotaan olleen täyden tuhkalappalaisen, Pokan sukua, -joutuneen ensin naimisiin Kyrön miehelle Kittilän pohjoisiin -tunturimaihin, mutta sitten pian jääneen leskeksi. Upporikkaan -lesken etsi erämaista taas Unarin lappalainen, Kallatsan Lassi, joka -piti kotaansa nykyisellä Autionkentällä, Unarin pohjoisrannalla, -Autiolammen äärellä. Lassi ei ollut aivan puhdasta tuhkalappia, sillä -hän oli Saaran Jussan poika, ja Saaran Jussasta taas tiedettiin, että -hän pojanpoikana polveutui entisestä Sodankylän papista ja hänen -lappalaisesta piiastaan. Niin rikas ja mahtava oli Kyrön tunturien -leski, että hän Unarille tullessaan toi mukanaan semmoisen porotokan, -että Lassin kotakenttä, vieläpä koko Autiolampikin tulivat täyteen -hänen sarvipäisestä laumastaan. Toimekkaana hääri Roju-Elli uudessa -kotipaikassaan. Unarin ympäristöillä, jäkäläisillä kankailla ja -tievoilla, paimenteli hän suurta karjaansa, kierrellen kiveliöstä -kiveliöön, pääpaikkana pitäen Autiolammen kenttää. Talvisin ajeli Elli -komeasti pitkine raitoineen ylt'ympäri laajaa Lappia ja Peräpohjaa -aina Tornion, Matarengin ja Enontekiön markkinoita myöten, jopa Ruijan -meren rannoilla Alattiossa asti. Ja iso tiuku oli aina ajoporon -kaulassa, lisäksi vielä monet helisevät kulkuset valjaissa, olipa -raitoporoillakin kulkusensa. Siitä jo kyllä etempänäkin tiedettiin, -milloin Roju-Elli oli liikkeellä, sillä kauas kuului kova roju ja -pauhu, helinä ja helkkäminen, kun eukko raitoineen teki matkaa. Jopa -yli kaiken kajahteli Ellin huikea ääni, kun hän poroilleen taikka -miehilleen äyskähteli. Eipä eukko suotta ollut rehevää nimeään saanut. -"Huutaa kuin Roju-Elli", sanotaan Unarilla vieläkin. - -Mutta Ellin miehestä, Autiokentän Lassista, eivät tarinat paljoa kerro. -Mahtavan akkansa rinnalla joutui hän kokonaan varjoon, ja kuolikin jo -ennen häntä jättäen Ellin yksinään rojuamaan. Sen vain muistelukset -mainitsevat, että kerran meni ukko karhuntappoon -- ja eukko oli -tietysti mukana. Huonosti ukko ampui, ärsytti vain karhua, niin että se -hyökkäsi kimppuun ja heitti äijän alleen. Silloin äijä päästi parun ja -huusi Ellille: - --- Helähytä vyölliskoukkua! - -Akka helähdytti avainkimppuansa ja karhu, joka on vihainen helinälle, -heitti äijän ja lähti laukkaamaan eukkoa kohden. Mutta akka asettui -kirveineen kinokseen tappeluasentoon, kysäisten vain ukolta: - --- Kummallako lyön, terälläkö vai pohjalla? - --- Pohjalla, pohjalla! neuvoi Lassi. - -Ja pohjalla Elli paukauttikin, roimautti niin rajusti, ettei sitä -lyöntiä tarvinnut kerrata. - -Siihen karhu eukon eteen kellistyi. - -Kolme tytärtä oli Roju-Ellillä, Saara, Riitu ja Elli, mutta ei yhtään -poikaa, joten siis vain tyttäret joutuivat Ellin lapinsukua jatkamaan. -Suurien porotokkien perijöinä kelpasivat toimekkaan lapineukon -komeat ja koreapukuiset tyttäret kyllä lannanmiehillekin. Saaran -sai Sassalin Joopi, Sodankylän Sassalinjärveltä, ja muutti sitten -anoppimuorinsa naapuriksi Uimaniemelle. Riitu vietiin naapurijärvelle, -Kierinkiin, Ristilän Matille, ja Ellin otti Seipäjärven Niiles, joka -meni ja perusti Kierinkiin Kumpulan talon. Niin siirtyi Roju-Ellin -tuhkalappalainen suku suomalaiseen polveen ja mukautui lantalaisten -tavalla elämään kiintonaisessa asuinpaikassa, karjaa hoitamaan ja -maata möyrimään. Saara kyllä Joopeineen asusteli äitinsä tavalla, -kierteli kiveliöitä porotokkain kanssa sekä kesät että talvet. Vasta -vanhana asettuivat erämaiden kiertäjät Uimaniemen taloon asumaan, ja -Joopista tuli "Uima-Joopi". - -Lappi, Roju-Ellin kieli, oli tyttärien kielenä, mutta oppivat he sitten -jo miestensäkin kielen. Ja lapinpuvussa tyttäret käyskentelivät, kuten -ennen mahtava äitimuorinsakin. - -Mutta sitten jo seuraavassa polvessa kieli ja tavat vaihtuivat. -Roju-Ellin kieli katosi, ja lapin vaatteuksen sijalle tuli lantalaisen -puku. Unohtunut on jo Kallatsan mummolta, yli 80-vuotiaalta -Mänty-Elliltä, Saara-muorin tyttäreltä, äitinsä kieli, samoinkuin -hänen veljeltään, Rantalan Joopi-äijältä, puhumattakaan nuoremmista, -neljännen ja viidennen polven jälkeläisistä, jotka parhaillaan ovat -Uimaniemessä elämässä ja nousemassa. - -Ei ole lappalaisista eikä Roju-Ellistä enää muuta kuin muistelukset -jäljellä, ja autiot kalakentät ja kotasijat. Mutta niistäkin jo monet -ovat lantalaisten niittymaina taikka viljapeltoina. - -On sentään Roju-Ellistä vielä muitakin muistoja: Vieläkin monet -Uimaniemen nuoret pojat ja tyttäret komeilevat lapin tummalla tukalla -ja katsella väläyttelevät esi-äitinsä mustanruskeilla silmillä. - - - - -ALAKYLÄN ENSIMMÄISET ASUKKAAT - - -Kittilän suurimpia kyliä, Kirkonkylän ja Kaukosen rinnalla, on Alakylä -Ounasjoen suuren väylän itäpuoleisella rantatasangolla. - -Täällä jo etelästä tulija ensi kerran saa hiukan Lapin tuntua, -sillä kylän eteläpuolisille hiekkatievoille, parhaiten korkealle -Äijänpuljulle, kumottavat taivaan pohjoisilta ääriltä Lapin -monilukuiset tunturit -- Ylläs-, Kesanki-, Lainio-, Pyhä-, Aakenus-, -Kätkä-, Levi- ja Kumputunturit -- mahtavina, sinertävinä köyryinä. Eikä -kesänaikana päiväkään mene enää mailleen viikkokausiin. - -Täälläkin alkuisin asusti lappalainen. Mutta helppo oli tänne -lannanmiehen osata: suurta Ounasta vain soutaa ja sauvoa vastavirtaan. -Siksipä jo aikaisin tänne etelästä-nousija saapuikin. - -Muuan karkulainen, jonka sanottiin olleen lähtöisin aina Ruotsista, -Taalainmaasta asti, tuli ensiksi Lapinkorpeen ja asettui Alakylän -lappalaisten seuraan, tehden talon jokirannalle. Naapureilleen miehellä -oli aina tapana kerskailla: - --- Mie olen mies muita mokompi! Mie olen sillan alta kiviarkusta -löyvetty ja kauppiaalta kasvatettu ja pitkäkyntisyyteni takia pois -hääetty, ja kaksi kertaa elämässäni liinapakkaan sattunut. - -Kerrottiinkin, että mies "muita mokompi" oli pikku lapsena liinapakkaan -kääräistynä heitetty maantien sillan alle kuolemaan. Poika-pahaisen oli -kuitenkin löytänyt muuan kauppamies, korjannut kotiinsa ja kasvattanut -apulaisekseen. Mutta pojasta oli tullutkin pitkäkyntinen, niin että -isännän oli täytynyt häätää hänet maantielle. Sitten oli liinapakan -mukana löydetty joutunut taas kommelluksiin, tappeluihin, ja pieksänyt -toverinsa liinapakalla pois päiviltä, ja sen johdosta lähtenyt karkuun -Lapin erämaihin, jossa ilmestyi miehenä muita mokompana ja teki talon -Ounasjoen rannalle. - -Ja kun ei miehestä tiedetty muuta kuin hänen tarinansa, ruvettiin häntä -sanomaan "Liinapakka-äijäksi", ja miehen taloa Mokoksi. Ja Mokkona on -Liinapakka-äijän perustama talo sitten pysynytkin. - -Parhaat niittymaat Ounaan varrelta ennätti Mokon Liinapakka-äijä valita -asuinpaikaltaan aina Laini-joelle asti, jossa joutui Kaukosen asukkaan -kanssa rajatusten Kentänniemellä, penikulma Kaukosesta alaskäsin. - -Mutta vanha pitkäkyntisyys pysyi Mokon miehessä Lapinkorvessakin. - -Kaukosen ukolla oli kerran lehmä laitumella Kentänniemellä. Lähti -ukko illalla saunan lämmetessä hakemaan sitä kotiin, mutta lehmää -ei löytynytkään. Silloin ukko arvasi heti asian ja lähti seuraavana -päivänä poikineen ja pyssyineen ahdistelemaan naapurin äijää, joka oli -niityllään. Ja äijän takki oli veressä. - --- Miksi on takkis veressä? Kaukonen heti ensi asiakseen kysyi. - --- Pyitä ammuskelin, Mokko murahti. - --- Olet lehmäni tappanut! - --- Enkä! - -Mutta kun Kaukonen meni ja etsi suovan, löytyi sieltä lehmänraato. - -Siitä Kaukoset taas Mokon kimppuun: - --- Tapamme sun nyt, sinä lehmännylkijä! - -Mokko häätyi rukoilemaan sovinnontekoa. Ja sovinto tehtiinkin, mutta -Mokon täytyi luovuttaa monia parhaita Ounasjoen niittyjään Kaukoselle --- muuan niistä, Välinahka, on vieläkin samalla Kaukosen talolla. - -Isossajaossa kyllä joku niitty, Välikaarto, palautettiin takaisin -Mokolle. - -Sai sitten Mokko naapureikseen Hietaniemen ja Erkin talon, joiden -ensimmäisten asukasten sanotaan olleen lapinrotua. Ounasjoesta pyysivät -uudiseläjät lohta, ja kävivät myös kalastelemassa Molkojärvelläkin, -parin penikulman päässä, Sodankylän rajoilla. Samoihin aikoihin tekivät -alhaalta käsin kemiläisetkin joka kesä kalaretkiä Molkojärvelle. - -Mutta Molkojärvellä jo asusti kaksi kamalaa äijää, jotka olivat sinne -jostakin alamaasta koituneet: Tuimala-raukka ja Jääskön äijä. Tuimala -asui lounaisrannan Pirttilahdella, Tuimalankentällä, jossa vielä -nähdään huoneen sijoja sekä tavaton "väkikivi", jota äijä on väliin -huvikseen heitellyt. Ja vastapäätä, itärannalla, möyri Jääskön äijä, -raivasi korpea ja rakenteli kiviaitaa, minkä jätteitä nykyisinkin -nähdään rantakorvessa Kenttävaaran laidassa. Äijä olikin vielä -mokomampi kuin Tuimalan ukko, oli Molkojärvelle tullessaan vain kivellä -istuen melonut ylös Ounas- ja Molkojoet. - -Molkojärven korpikontiot vihasivat kovin kaikkia vieraita, jotka -kävivät verottamassa heidän kalavettään. Varsinkin Jääskön äijä oli -heille äkäinen. Niinpä hän kerran riitautui kemiläisten kanssa ja -raivoissaan kangella pieksi hukuksiin koko nuottueen, neljä miestä. -Miesten ruumiit ajautuivat sitten rannoille: Raappana-nimisen -Raappanalahteen, Tiiron Tiirolahteen, Hannun Hannulahteen ja Lisman -Lismalahteen. Veneramiskon ajoi tuuli Laivalahteen. - -Sellainen meno Molkojärvellä säikähdytti Mokon ynnä hänen naapurinsa -- -saattaisi hurjapää helposti heidätkin samoin ruhjoa. Ja Molkojärvi oli -hyvä kalavesi, jossa pitäisi saada pyydystää. Mokko lähti tovereineen -Jääskön äijää puhuttelemaan. Kun miehet astuivat äijän pirttiin, niin -siellä isäntä istuu pöydän takana, ja karhun leukaluut yksikseen omia -aikojaan tanssivat pöydällä, saman karhun, jonka Jääskön äijän suuri -sonni oli hiljattain tappanut. Se kyllä miehiä hirvitti, mutta saivat -sentään sanotuksi asiansa: - --- Etkö lähe meijän kylään asumaan? Siellä on hyviä talonpaikkoja ja -paljon hyviä niittyjä. Saat itse valita paikan ja niittyjäkin kyllä -saat. Lähe pois sinne muijen joukkoon, korttoakos täällä kiveliössä -yksin möyrit. Lähe katsomaan! - -Ja äijä lähti, meni veneeseen ja herrana istui, ja miehet lähtivät -soutamaan Molkojokea alas ja sitten taas sauvomaan Ounasta ylös. -Päästiin Pahtakosken niskaan, Nurmikorvaan, jossa on suuri -Räystäskallio rannassa, niin jo sanoivat sauvojat: - --- No, ei ole enää pitkä kylään. Minkälainen paikka tämä olisi? Mutta -äijä vain istuu herrana veneessä, katsahtaa rantaan päin ja murahtaa: - --- Ei tämä ole hyvä paikka. Sauvokaa eteenpäin! - -Tullaan Neitikosken niskaan, jossa on rannalla synkkä kuusikko, ja taas -kysäistään: - --- Minkäslainen paikka tämä olisi? - -Äijä nousee rannalle, ja miehet jäävät veneeseen odottelemaan. Vähän -ajan päästä äijä palaa metsästä, kädessä verekset karhunkorvat, -istahtaa veneeseen ja ärähtää: - --- Ei tämä ole ihmisten asuinsija. Sauvokaa vain ylöspäin! - -Päästään siitä jo lähelle miesten asuinpaikkoja, ja sauvojat ovat jo -kovin hätäyksissään. Silloin äijä komentaa: - --- Soutakaapa kosteeseen! Eihän tästä ole enää kaukana teijänkään koti. - -Miehet soutavat rantaan, äijä nousee maalle ja sanoo: - --- Tähän mie asetun! - -Ja siihen äijä asettuikin ja teki Jääskön talon, neljänneksen -alapuolelle Mokkoa. Niittyjä hän sai valita Ounasjoelta, -Lainiosuvannolta. Talonpaikastaan arveli äijä: - --- Kyllähän tässä pari kolme polvikuntaa elää hyvästi, mutta voivat -sitten ohjakkeet ja orjantappurat tukahuttaa pellot. - -Niin tuli Molkojärven pelottavasta äijästä Alakylän asukas, ja Alakylän -miehet saivat rauhassa käydä Molkojärvellä kalassa. Heillä olikin -siellä sitten aina viimeaikoihin saakka jokaisella omat kalakenttänsä -ja aittansa, samoinkuin lähellä olevalla Saarijärvelläkin. - -Mutta vaikka Jääskön äijä olikin nyt oman kylän miehiä ja kävi yhdessä -kalaretkillä Molkojärvellä ja heinätöissä Lamiosuvannolla, vistotti -kuitenkin toisia koko ukko. Harvoin hän pistäysi kylässä, eleli -vain jokitörmällään ja raivasi rantakorpeaan. Näkivätpä naapurit, -jotka salaa pitivät ukkoa silmällä, kauhukseen hänen joskus suurella -kivilaakalla meloskelevan poikki joen. - -Ja vielä enemmän kauhtuivat kylänmiehet, kun kerran näkivät, -minkälainen valta äijällä oli Hiisiinkin, joita siihen aikaan vielä -majaili niilläkin selkosilla, Pahtakahiossa, joen länsirannalla. Oli -Hiisi-äijä kyllästynyt ihmiskansaan, joka jokea myöten myötäänsä nousi -erämaahan hänen rauhaansa häiritsemään. Hiisi päätti sulkea koko -Ounasjoen ja lähti akkoineen ja poikineen kantamaan Pahtakalliosta -hirmuista kivitaakkaa jokea kohden. Taakkansa rymäytti äijä virtaan -poikkiteloin, ja akka-Hiisi rysäytti toisen jatkoksi. Mutta silloin -juuri sattuikin Jääskön äijä rannalle. Kun poika-Hiisi aikoi paiskata -väylän tukkoon, jyräytti Jääskö rannalta: - --- Poika, äläs heitä sitä siihen! - -Hiidenpentu pelästyi, niin että kiviröykkiö rysähti hänen selästään -alapuolelle muorin kannannaista. Hiidet laukkasivat korpeensa, ja -Ounasjoki jäi patoamatta. - -Mutta Hiisien kantamat kiviröykkiöt ovat vieläkin kuin patona -poikkiteloin Ounasjoessa, ja sanotaan niitä Äijänpadoksi, ja rannalla -olevaa Jääskö-äijän uudistilaa nimitetään 1700-luvun alkupuolella -asiakirjoissakin Äijänpadon taloksi. - - - - -SIEPPIJÄRVI - - -Naamijoen juoksulla Kolarin sydänmailla, vaarojen välissä, on matala -heinärantainen Sieppijärvi, jonka nykyään jo melkein kokonaan täyttävät -vetiset heinäsaarekkeet. Korkeassa kortteikossa ja luhtaheinikossa -vedenpinta vain siellä täällä läikkyy silmänteinä taikka kiertelee -monilukuisina salmina ja kanavina vesiaulakkeesta toiseen. - -Tuiki tuntemattomia olivat entisaikaan Kolarin suuret selkoset, eivätkä -Köngäsen ruukin isot herratkaan väylän länsirannalla tietäneet, -minkälaisia maita ja mahdollisuuksia piili itärannan synkkien -asumattomien erämaiden pimennoissa. Lähettivät he silloin lapinäijän, -salojen tarkan samoilijan, Siepin, sinne löytöretkelle. Kepsutteli -löytöretkeilijä aamuaurinkoa kohden poikki paripenikulmaisen kairan, -kulki synkkiä kuusikkokorpia, kapusi vaaroja, mutta enimmäkseen sai -sotkea suuria jänkiä ja aapoja, tuli viimein männikkökankaalle ja -vaaralle ja sen takaa löysi metsäjärven, löysi toisenkin, tarkasteli -maita ja tutki vesiä ja tallusteli sitten taas takaisin ruukille ja -"muisteli" herrallensa suuren tutkimusmatkansa tulokset: - --- Na, löysin mie jängän, suuren jängän, ja löysin mie järven, ei -suuren järven, mutta viljaisen järven, kaloja paljon oli. Ja kaksi -suurta vaaraa oli järven ympärillä, yksi vaara tällä puolella ja yksi -vaara tuolla puolella. Ja järveen tuli iso joki pohjoistuulen puolelta, -ja iso joki lähti suvituuleen päin, ja joessa ui paljon lintuja, niin -paljon lintuja, että päivä pimeni, kun lentoon lähtivät. Na, sitten oli -taas järvi, pitkä järvi, ei leveä järvi, mutta kalajärvi. Ja paljon -heinää kasvoi tämän järven rannalla, ja paljon heinää kasvoi joen -rannalla, ja sangen paljon toisen järven rannalla, järvessäkin kasvoi -heinää. Suuret ja hyvät heinämaat siellä oli. Rintoihin asti oli ruohoa. - -Hyvin toimitetun retkensä palkkioksi sai Sieppi-äijä löytämänsä -järvet kalavesikseen ja ruvettiin niitä löytäjänsä mukaan sanomaan -Sieppijärviksi, ja vaaraa järven Länsipuolella Sieppivaaraksi sekä -suurta jänkää matkan puolitaipaleessa Sieppijängäksi. Löytöretkeilijä -muutti asumaan alemman Sieppijärven länsirannalle, nykyisen Satan salon -tienoille, pystytti siihen kotansa, rakensi rantaan pikku aitankin, -joka äijän jälkeen vielä sadat vuodet seisoi, ensin Satan ukon -kenttäaittana, sitten Rovan elatusäijän aittana, kunnes se muutettiin -Joensuunniemeen niittyladoksi. Ja siellä se on vieläkin. - -Mutta Siepin löytämät parhaat niittymaat valtasi Köngäsen ruukki -ja piti niitä hallussaan aina "riikin jakoon" asti. Joka kesä -kävivät ruukin miehet Sieppijärvellä tekemässä heinää Voisaarella, -Varisniemellä, Pietinniityllä ja Papinniityllä sekä Tiensuun latomaalla -ja Naamijoella. Mutta kun valtakunnat erosivat, menetti Ruotsin -puolelle joutunut ruukki suomalaiset niittymaansa. Ne jäivät kruunun -niityiksi, joita sitten "houvi" kävi myymässä paikkakuntalaisten -niitettäviksi. Muuankin "Nenättömäksi houviksi" sanottu, huonosti -suomea haastava herra, oli ollut niittyjen myyjänä. Sittemmin saivat -Sieppijärven isännät lunastaa niityt omikseen. - -Löytöretkeilijä Sieppi ei saanut kyllä yksinään metsäjärvillään -kalastella. Naamijokea myöten osui sinne toinen jos toinenkin erämies, -raivasi rannalle kalakentän ja kävi Sieppi-äijän kalavettä verottamaan: -säynäjää ja siikaakin siihen aikaan oli järvissä yltäkyllin. Muutamat -pyyntimiehet rakensivat kala-aitankin saaliin säilytyspaikaksi, ja -sellainen entisten ukkojen rakentama pieni pari-, kolmimetrinen -kala-aitta on vieläkin Filpan talossa tavarahuoneena. Alhaalta -Juoksengista ja Alkkulasta sanotaan miesten olleen. - -Mutta hyvät kalavedet ja vielä paremmat heinämaat houkuttelivat pian -Siepin asentojärvelle vakinaisiakin asukkaita. Sitä oli erämaata -kiertänyt ja lantalaisten mieliteot tunteva lapin-äijä jo kauan -aavistanutkin, jopa ennustanut, että vielä tämänkin järven rannalla -asuu lannanmies, ja iso kylä nousee kerran vanhan Sieppi-äijän -kalaveden ympärille. - -Ja niin on käynytkin. Sieppi-järven ympärille on kohonnut Kolarin -suurin yhtenäinen asutus. Koko länsirannan karu kangas ja Peuravaaran -laita hiekkatievoineen ja kivikkoineen on paljastettu, ja taloja -sekä mökkejä on noussut kymmenmäärin. Muutamat asunnot ovat jo -saaneet sijansa itärannallakin, Käkivaaran rinteellä. On kylässä -Sattaa, Piippaa, Pääkköä, Iivaria, Jussia ja Rovaa, Kangasta, Kurua ja -Kulluvaaraa. - -Tornion jokiväylän asukkaat, jopa useimmat Ruotsin puolelta, -aina sydänmailtakin, pitivät ensiaikoina huolen Sieppijärven -kansoittamisesta. Kolme ukkoa väylän takaa, Mikon-Antti Koivukylästä, -aina Hietaniemen seuduilta, Alatalon ukko Jarhoisista, Naamijoen -suulta, ja Satan äijä Sattajärveltä, Pajalan takamailta, kävivät -ensin vain kalaretkillä, mutta sitten jo asettuivat järvelle elämään. -Sattalainen sai ensiksi aikaan Satan talon, jota sanotaan kylän -vanhimmaksi, sitten Koivukylän mies tuli Satan naapuriksi, ja niinikään -jarhoislainen. Mikon-Antin asuntoa sanottiin alussa vain isännän mukaan -Mikon-Antiksi, mutta sitten myöhemmin se taas sai uudesta isännästä -uuden nimen Filppa, joka sillä on vieläkin. - -Väylän takaa, Turtolasta Ruotsin puolelta, tuli asukas Pääkköönkin, -nimittäin Pääkkö. Samoin saapui Iivarinkin talon tekijä, Iivari-niminen -mies, Torakankorvasta, vastapäätä Ylitornion Kaulirantaa, läheltä -entisen Tornionjoen tulvan runoilijan, Keksin, asuntopaikkaa. Ja -Torakankorvassa kuuluu vieläkin elävän samaa Iivarin sukua. Mutta -Kulluvaaran asukas lähti Suomen puolelta väylää Turtolasta, Juoksengin -Kulluvaarasta. - -Sama Pajalan Sattajärvi, joka oli Satan ukon saattanut matkaan, -toimitti talon tekijän Sieppijärven Kuruunkin, ison, mustaverisen -ja pahansisuisen miehen. Rysäytti musta mies rantakorpeen aukon ja -rakentaa rytisti siihen talon. Mutta silloin saapui Sattajärveltä taas -mies, vielä mustempi ja pahansisuisempi kuin edellä tullut veljensä. Ja -väkevämpikin. Sillä pahankurisille veljeksille tuli talosta tappelu, -joka päättyi siihen, että viimeksi saapunut veli könisti ensiksi -tulleen talomestarin pois koko seudulta ja rupesi itse isännöimään. - -Kurulaiset olivatkin aivan omaa ihmisrotuansa koko suku, mistä lienevät -kaukaisesta kotikorvestaan saaneet suoniinsa -- samoinkuin Kittilän -Salmijärveläisetkin -- lihatontan taikka metsähiiden synkkää verta, -joka antoi miehelle mustan haahmon ja pahan sisun. - -Mutta jos kurulaiset olivatkin äkäisiä toraan ja tappeluun, niin oli -heillä sisua raatamiseenkin ja työntekoon. Ainakin Pekka-äijälla, joka -oli merkillisimpiä Sieppijärven Kuruja.[5] Mies oli tavaton maan -mullistaja ja niittyjen raivaaja. Pekan periaate oli, että joka kerta, -kun taloon syntyi perillinen, leivänsyöjä, piti tehdä ohratynnyrinala, -eli 800 kanttisyltä, peltoa ja hakata jokiniittyä yhden lehmän -heiniksi. Ja sen ukko aina teki, itse möyri pellot ja perkkasi niityt -joka perillisen perästä. Syksyisin raatoi Pekka niittyraiviollaan, -väliin viikkomäärin yhteen menoon, rehkien pyhät, arjet kaukaisilla -sydänmajoilla, rämpien avojaloin kylmissä korpivesissä, kaadellen -puita ja raastaen pois pajukoita. Yön tietämissä ajoi ukko monesti -heinäkuorman kotiin ja taas päiväkauden heilui raiviollaan. Sattui -joskus niinkin, että myöhäinen syksy heitti lumen avojalkaiselle -korvenraivaajalle. Kerrankin kun ukko oli kuusi viikkoa yhtä kyytiä -ryskännyt Venejoen Ymmyräisniemellä, puolentoista penikulman päässä -kylästä, paiskasi taivas lumen korpeen. Äijällä ei ollut muuta neuvoa -kuin lähteä kiireesti tarpomaan kotiin. Mutta kaukaisessa, pimenevässä -sydänmaassa ukko eksyi ja kierteli takaisin omille jäljilleen. Kovin -kummissaan hän niitä katseli ja ihmetteli: - --- Onko täällä muitakin avojalkaisia kulkenut? - -Älysi äijä sentään viimein ne omiksi sotkemikseen, otti tarkemman -suunnan ja osasi lopultakin kotiinsa. - -Mutta Vaattojärven miehet, Raution Heikka ja Nivan Mooses, jotka -kulkivat metsästysretkellä, löysivät myöskin äijän avojalkaiset -tallaukset, luulivat karhunjäljiksi ja rupesivat niitä seurottelemaan, -ajattivat, ajattivat ja päätyivät äijän perässä Sieppijärvelle. - -Mutta kerran tuli Pekka-äijälle korpityössään tylsä eteen. Oli ukko -Pasmajoella niittyä ajamassa ja tapansa mukaan rehki pyhäpäivätkin. -Lensi silloin, kun Pekka parhaillaan keittää tuhraili kodassa, tavi -räppänästä sisään. Ukko ei siitä säikähtänyt, koppasi linnun kiinni, -heitti pataan, keitti ja söi. Mutta yöllä ilmestyi pirulaisäijä kodan -ovelle ja karjaisi: - --- Sie olet tappanut ja syönyt miun poikani! - -Niin pelästyi Pekka pirulaista, että törmäsi ulos kodan räppänästä ja -laukkoi samaa päätä kotiin, viiden neljänneksen matkan. - -Avojaloin touhusi ukko kaiket kesät. Mutta kun piti lähteä lehmiä -kiveliöistä etsimään, koppasi hän kenkäpuolen kainaloonsa siltä -varalta, että sattuisi jalkansa kiveen loukkaamaan. - -Tervaa Kolarin entiset ukot polttivat paljon. Kurun äijäkin laittoi -kerran tervahaudan, mutta sai siitä jo kyllikseen. Toista ei ukko enää -ruvennut hankkimaan, vaan ryhtyi jälleen maatansa möyrimään ja arveli: - --- Se ei tule autuaaksikaan, joka ei maata pruukaa. - -Pienet olivat Kurun pellot, kun Pekka ne sai haltuunsa: vain puolen -tynnyrin ala niittykarkeaa ja joku kapanmaa peltoa. Mutta kun äijä -oli aikansa rehkinyt, oli talossa kahdentoista tynnyrin ala peltoa ja -kolmentoista lehmän heinät niittyjä. Vielä eläkeäijänäkin kiskoi ukko -tynnyrin peltomaan Kenttälaelle, tekaisi navetan ja pirttipöksän, jossa -yökaudetkin kiskoi päreitä ja kutoi verkkoa. - -Samanlainen työhullu oli Pekan emäntäkin. Yksin hän heilui kotona -ja toimitti kaikki talon askareet, jopa ennätti siinä välissä tehdä -muutakin. Kesäpäivän töinään akka aamulla lypsi ja hoiti karjan matkaan -metsälaitumelle, sitten leipoi, kirnusi ja sen jälkeen yksinään sauvoi -veneellä kahden neljänneksen päähän Hirvikosken myllyyn, jauhatti -viljansa ja työnteli taas kotiin. Kotiin päästyään emäntä lähti -juosta haapsottamaan kolmen neljänneksen päähän Ritalaen perille, -Pruukinvankkaan, noutamaan karjaansa, joka vielä oli lypsettävä ja -hoidettava yölevolle. Ja kalan pyyntiaikana ehti eukko vielä hoitaa -verkkoja ja syksyllä viritellä metsään linnuille loukkuja. - -Semmoinen toimekas emäntä oli Kurun Pekan eukko. Ja muutenkin hän oli -tavattomampi muita ihmisiä. Ei voinut häntä vesikään menettää. Kupsahti -hän kerran kalaretkellä Vaattojärveen, vajosi pohjaan, ja kolme päivää -vierähti, ennenkuin eukko saatiin ylös. Mutta kun hänen annettiin -rauhassa maata köllöttää rannalla suullaan, eikä mainittu sanaakaan -hukkumisesta eikä ääneensä puhuttu, ettei hukkuneen sydän halkeaisi, -niin pian heräsi akka henkiin, kakisteli hiukan kurkkuansa, kömpi -jaloilleen ja lähti köpsöttelemään toimiinsa. - -Hävinnyt on tämän raatajaparin talo. Ei ollut jälkipolvessa enää -Pekka-äijän sisua eikä muorin kaikkialle ennättävää toimekkuutta. Tuli -tukkihuijausten aika, talo menetti metsänsä, joutui "puulaakille", ja -autiona, kohta maahan rysähtämässä, ammottaa nyt ahkerain raatajain -asunto. - -Niittymaita valtasivat Sieppijärven uudisasukkaat ympäristöiltä, -mistä vain ennättivät, ja mitä ei Köngäsen ruukki taikka muut -Ruotsin puolen tai alamaan asukkaat olleet ottaneet, sillä väylän -täkäläisillä oli useita niittyjä Kolarin selkosilla. Niinpä Jauhoisten -Piimäjärvellä ja Pantsulla oli heinämaita Naamijoella, samoin -pellolaisilla. Sieppijärveläiset myös valtasivat Naamijoen varsia -sekä nousivat Naalastonjokea ylös ottaen rantamaita haltuunsa. -Pohjoiseen päin vallattiin Vaattojoki, jopa Vaattojärvenkin parhaat -niemet, sitten Pasmajokea pitkin lähelle Pasmajärveä, ja vielä koko -Venejoki neljänneksen päähän Venejärvestä. Lähiseuduilta omistettiin -kaikki pikkujärvet, ojat ja metsäpurot sekä jängät ja vuomat niiden -likitienoilta. Menivät ukot vain erämaahan, etsivät sopivan paikan ja -maahan isketyillä vaajoilla merkitsivät sen vallatuksi, hakien sitten -siihen maaherralta "imissioonin". Ja niin oli niitty oma. - -Vanhan Sieppi-äijän entinen siikajärvi on nyt melkein kokonaan -muuttunut heinäjärveksi, jossa kylän vanhimmilla taloilla on parhaat -niittynsä. Satakunta häkkiä siitä vuosittain korjataan pitkää kortetta -vesivarasta sekä rehevää luhtaa vetiseltä maaperältä. - -Mutta aulakkeissa ja kanavissa vielä edelleenkin maikkuvat ja -pulpahtelevat hauet, ahvenet ja säynäjät. Siika vain on hävinnyt -entisten ukkojen kanssa. - - - - -KELONTEKEMÄ - - -Kittilän erämaissa, idässä Sodankylän rajoilla, on suuri ja aukea -järvi, Kelontekemä. - -Tämä maa on jo täyttä Lapinkorpea. Järven ympärillä on joka suunnalla -suuri erämaa, jonka korkeimmat nousut kohoavat paljaslakisiksi -tuntureiksi. Lännestä näkyy Kontiolaki ja Nilipää, pohjoisesta paistaa -Porkosen laaja malmirikas tunturiseutu sekä komea Kumputunturi, idästä -kumottaa kaukainen Karettunturi. - -Tämäkin seutu oli aikoinaan lappalaisten mieluisimpia maita: täällä -porot saivat vapaasti samoilla tunturien jäkäläkankailla, ja järven -kala piti asukkaat kylläisinä. Jo varhain syntyikin Kelontekemän -rannoille kokonainen lappalaisasutus. Järven niemiin ja lahtien -pohjukkoihin kohosi erämaan kansan harmaita kotia, joissa kesänaikana -asuttiin ja kalasteltiin, lähimailla paimennettiin poroja, ja syksyn -tullen lähdettiin taas karjoineen kaikkineen korpia kiertämään. Jo -niin aikaisin kuin kesällä 1675 mainitaan Gabriel Tuderuksen käyneen -Kelontekemän kansaa valistamassa. Saarnannut oli Lapin apostoli -korven kansalle, jakanut ehtoollista, kastanut heitä Herran omiksi ja -kirkotellut lapineukkoja. - -Mutta niinkuin useimmat Unarin lappalaiset, niin enimmät -Kelontekemänkin ensimmäisistä eläjistä ovat nimettöminä hävinneet -korpiinsa; vain kotasijat sekä joitakuita alkuperäisiä kivisiä ja -osaksi rautaisiakin työkaluja, joita jälkeen tullut kansa on löytänyt -edeltäjäinsä asuinpaikoilta, on järven rannalle heiltä jäänyt. - -Vain muutamista lapeista on säilynyt nimi ja tarina jälkimaailmalle. -Niinpä kerrotaan Vuolli-nimisen lapinukon, joka oli ensin asustanut -Molkojärven ja Alakylän välisellä salolla, Vuollin Pöytälaki-nimisessä -maassa, järven etelärannalla, ensiksi pitäneen savua nykyisen Vuollin -talon paikalla. Vuollin naapurina, kaakkoisrannalla, Mallunautiossa, -majaili Mallu-äijä jonkun aikaa, kunnes taas pyörähti toiseen -paikkaan. "Juoksu-Malluksi" oli ukkoa sanottukin. Toramaisen kentällä, -länsirannalla, eleli Toramainen, ja samalla rannalla, Koskamanniemen -Launankentällä, piti Launa-ukko majaansa. Järven itärannalla, -Kelontekemän talojen paikalla, sanotaan Pulli-nimisten lapinmiesten -aherrelleen. - -Mutta Karkeaniemessä, vastapäätä Koskamaa, järven yläpäässä, majaili -"kauhea lovinoita", Karkea-raukka, joka kalasteli sekä kotijärvessään -että Sotkajärvellä, parin neljänneksen päässä Kelontekemästä etelään. -Äijällä oli omat apulaisensa, jotka pitivät majaa Kumputunturissa. -Kun ukko lähti kalanpyyntiin Sotkajärvelle, souti hän Kelontekemän -eteläpäähän, kävi metsästä kolme pihlajanvarpaa ja veneensä -vieressä seisoen viittoi pihlajilla Kumputunturia kohden ja kutsui -"tunturipoikia" avukseen: - - -- Kukakin keulaan, - kukakin hankaan, - kukakin kohallaan piättämhän! - -Pihlajillaan äijä vain osoitteli, mihin apulaisten piti tarttua kiinni. - -Siitä näkymättömät tunturipojat tarttuivat veneeseen, äijä itse koppasi -peräkanasta, ja viisisylinen vene lähti solottamaan maata myöten, -mennen että rytisi. Ukko sai pistää juoksuksikin, jopa "poikiaan" -suhditella: - - -- So, so, pojat, älkää hajottako - vanhaa nuoskariepuani! - -Poikki palokumpujen ja yli ison Sotkavuoman näin muotkittiin ja -päästiin Sotkajärvelle, jossa ukko laski kyytimiehet pois ja rupesi -kalastelemaan. Mutta kun oli kyllikseen saanut kalaa, kutsui Karkean -äijä taas tunturipojat avukseen, ja niin palattiin samalla rytinällä -takaisin Kelontekemälle. - -Uutosenkummulla asui toinen lapinnoita, Paalulan Niila, eläen -riitakannalla Riimin Niilan kanssa, joka myöskin oli noita. Riimin -Niila kierteli Porkosen tunturimaita ja piti majaa Lomajärven -seuduilla. Äijät kadehtivat toisiansa, tekivät toisilleen kiusaa ja -voimakeinoilla koettivat toisiaan pelotella. Kerran oli Paalulan ukko -kalalla Vianselällä ja lauleli verkkoja kokiessaan: - - -- Paalulan köyen muna kus lee, - Paalulan köyen muna kus lee! - -Lauleli ja päästeli kaloja verkostaan. Mutta yht'äkkiä heitti äijä -kokemisen ja souti maihin. Siellä hänen kalakosiossaan, asentokuusen -alla, vönki syltä pitkä käärme. Semmoista ukko oli juuri aavistanutkin, -eikä siitä säikähtänyt, otti vain vökälettä niskasta ja lauleli: - - -- Paalulan köyen muna kus lee! - -Sitten heitti hän sen pois ja karjaisi: - - -- Mene sille, joka on sun lähettänyt, - kaulaan kaulahuiviksi! - Mutta ei saa mitään pahaa tehä. - -Paikalla lähti mato vönkimään, ja Niila lauleli perään: - - -- Paalulan köyen muna kus lee! - -Ja jo aamulla oli mato Riimin Niilan kaulahuivina. - -Mutta sitten saapui Kelontekemänkin lappalaisjärvelle lannanmies, jopa -kolmelta suunnalta, kalaista erämaan järveä valtaamaan: etelästä, -Unarinjärveltä käsin, noustiin Kierinki- ja Sotkajokia, idästä, -Sodankylästä päin, Jiesiöjokea, ja Kittilästä, Ounasjoelta, pientä -Kuusajokea pitkin. - -Ja pian oli lantalaisilla joka pyydyskunnalla oma kalakenttänsä -metsäjärvellä. Länsipuolelle, Koskamanniemelle, kohosi pitkin -rantaa asentopaikka toisensa viereen. Siinä oli Kittilän miehillä -Välitalon kenttä, Karin kenttä ja Salmen kenttä, siinä Pietulan miehet -asustivat Ryssän kentällä ja tepsalaiset Tepsan kentällä. Itärannalla -Sodankylänlahdella majailivat sodankyläläiset. - -Viimein tuli lantalainen Kelontekemälle asumaan. Ensimmäiseksi -vallattiin vanha Vuolli-äijän raivaama kenttä ja saatiin siihen Vuollin -talo, joka ennätti ottaa haltuunsa parhaat lähellä olevat niittymaat; -sitten syntyi Pulli-ukkojen tasoittamalle tantereelle Kelontekemä, joka -pitkät ajat vielä jakaannuttuaankin kulki kirjoissa Pullin nimellä. -Koskaman kalakenttien vaiheille, lähelle vanhaa Launan asuinsijaa, -kohosi Koskama. - -Karjanhoitoa metsänasukkaat harjoittivat, heiniä saatiin kyllä järven -rannoilta, Kievanajoelta ja Kelontekemäjoen matalilta rannoilta. -Ja karjan lisää hankittiin järvenhaltijalta. Siihen aikaan oli -Kelontekemän Vetehisellä vielä enemmän karjaa kuin nykyään, joukottain -komeita vedenlehmiäkin. Niitä Kelontekemän emännät koettivat -pyydystellä omikseen, ja joskus siinä onnistuivatkin. - -Mutta vaikka karjaa oli kylässä, ei koko järvellä ollut ainoatakaan -hevosta. Porolla lappalaisten tapaan toimitettiin ajotyöt, jopa -ajettiin nautahärälläkin. Mutta osattiin hevonenkin hankkia. - -Oli Kelontekemän Nikun talossa mainio tietäjä-akka, joka -noitakeinoillaan pani hevosen aina "Sauvon maasta" asti tulemaan. Oli -muuan kesäpäivä, kun akka istui ikkunapuolessa hamppua kehräten ja -laulellen: - - -- Tänäpäivänä se tulee, - se pitkän matkan vieras. - -Kauan aikaa akka näin lauleli, katsahti jo ikkunastakin ja hyräili: - - -- Jopa se liinaharja souteleepi, - jopa se liinaharja souteleepi. - -Ja taas vähän ajan kuluttua katsahti ikkunasta ja sanoi: - - -- Nyt vierasta vastaan ottamaan! - -Hypähti eukko ylös ja juoksi rantaan. Siellä oli hevonen, liinaharja, -järven ylitse uituansa juuri maalle nousemassa. Akka heitti tulukset -hevosen ylitse, otti kiinni ja talutti pihalle, löi kämmenellään kahta -puolta lapoihin ja sanoi: - - -- Matkan pää on tähän päättynyt. - Piä kotinas ja pysy kotonasi - -Tamma jäi taloon ja varsoi, ja siitä on hevosen suku Kelontekemässä -saanut alkunsa. - -Kemin-Lapin laajaan seurakuntaan Kelontekemä kuului jo lappalaisaikana, -eikä kirkon jumalan temppeliä silloin ollut likimaillakaan, kaukana -lannanmaassa vain, Kemissä ja Torniossa. Eikä sitä niin suuresti -liene kaivattukaan: olihan oman jumalan palvontapaikkoja kyllä ympäri -erämaita. Niitä käytiin kumartamassa, vieläpä yhä edelleen nekin, joita -Tuderus oli kastevesillään huuhtonut. - -Ruvettiin sitten hankkimaan Herranhuonetta Lapin perukoillekin, -Sodankylän ja Kittilän erämaiden kansalle. Kelontekemä oli silloin -vähällä saada kirkon omille rannoilleen. Hirsiä jo ajettiin kasaan -Pulliniemelle, kylän rantaan, jopa lähdettiin sinne vedättämään -kirkonkelloakin. Mutta kuorma kaatui pimeänä talviyönä, ja kello upposi -Kuikasenkarin pohjattomaan hautaan, noin kilometri Koskaman rannasta. -Syntyi siitä riitaa, ruvettiinpa sodankyläläisten kanssa rajoistakin -kinastelemaan, ja niin rakennettiin 1689 kirkko Sodankylään, Jiesiöjoen -ja Kitisen väliselle niemekkeelle. - -Kirkkoa varten ajetut hirret jäivät kasaansa lahomaan. Mutta -Kelontekemän nimen sanotaan saaneen alkunsa Kuikasenhautaan uponneesta -kellosta. -- Järven nimenä olisi ennen ollut muka Raattamajärvi, -mutta kellojutun jälkeen ruvettiin sitä sanomaan Kellontekemäksi, ja -siitä sitten on saatu nykyinen nimi. Vanhoissa asiakirjoissa, jopa -kirkonkirjoissakin aina viime vuosisadan loppupuolelle, on kylän nimi -merkitty "Kellontekemäksi", mutta lienee se kieleen perehtymättömien -virkamiesten väärinkirjoitusta. - -Niin jäi Kelontekemä vain syrjäiseksi kiveliökyläksi, ja kylän -kirkkoina olivat edelleenkin erämaan seitapaikat, joiden luona yhäkin -tietäjät sekä vanhan uskon harrastajat kävivät palvontamatkoillaan. - -Ei loppunut Kelontekemältä tietäjämahti eikä entinen usko, vaikka -sieltä lappi hävisikin. Kaukainen järvi ja koko sen ympäristö oli kuin -omiaan säilyttämään ja hoivaamaan vanhaa uskoa. Kelontekemä onkin niin -merkillinen järvi -- kaksipohjainen, niinkuin monet muutkin Lapin -ihmeellisimmät vedet. Syvällä tavallisen pohjan alla on toinen pohja -epämääräisessä syvyydessä, ja vienee sieltä mannunalainen salakäytävä -aina Ruijanmereen saakka. Neitihaudan mustasta silmänteestä, -Koskamanniemen nenästä, vie vesien pimeyteen pohjaton portti, jonka -syvyyttä ei ole kukaan saattanut mitata. Siellä mustissa saivovesissä -elää itse Vetehinen, nousten sieltä toisinaan vieläkin kirkkaina -kesäpäivinä ylävesille veurehtimaan, niin että aallonläikät loiskuvat -rannoille. Siellä asustaa myöskin Vedenemännän komea karja, siellä -uiskentelee Vetehisen suurkalakin, suunnaton Kalojensampi eli Kalojen -vanhin, joka joskus nousee ylisille vesillekin veneenmittaisena -vesihirviönä vistottelemaan kalamiestä ja ennustamaan hänelle -onnettomuutta. Ja joskus, kun eivät pyyntimiehet osaa pitää Vedenäijää -mielillä, kokoaa se kalansa saivovesiin, niin että koko järvi jää -melkein tyhjäksi. - -Niinpä elää Kelontekemällä vieläkin vanha loitsu sekä entiset taiat -ja uskomukset. Tapaa täällä tietäjiä, jotka tietävät kaikki synnyt ja -parannukset, jopa semmoisiakin ukkoja, jotka saattavat nostaa vaikka -itse perkeleenkin naapuria rienaamaan. - -Mutta kaikkein merkillisintä on se, että täällä, kaukana synkässä -Lapissa, entisillä joikujen mailla, vielä nykyistenkin vanhojen -muistannan aikana, ovat vanhat äijät laulaa juonitelleet kalevalaisia -virsiä. Lassilan ja Tervaniemen ukot muistavat vieläkin pitkät runot -Väinämöisen veneen veistännästä, veneretkestä, kanteleenteosta -ja -soitosta. - -Karjalasta käsin lienevät aikoinaan lähteneet ne äijät, joiden -jälkeläiset sitten tänne erämaajärvelle lopuksi pohjastuivat. Ja -sieltä, laulumaasta, lienee ukkojen mukana vanha runokin vaeltanut, -kotoisena muistona ilahduttamaan Lapin pitkän ja pimeän talven pitkiä -puhteita. - -Rauhassa ovatkin ukot täällä saaneet juorotella, sillä ei ole -Kelontekemä liiaksi maailman jaloissa. Entisaikaan kyllä kulki -ikivanha, oikein neljännespatsain mitattu ja viitoitettu lapintie -Muonionjoelta, Kolarista, Kurtakon, Kallojärven ja Kaukosen kautta -Kelontekemälle ja täältä edelleen Vaalajärven ohitse Sodankylän -kirkolle. Mutta ei sitä, ainakaan kesänaikaan, kovin ahkerasti -vaellettu. - -Maassa lepäävät jo kaikki vanhat Kelontekemän raivaajat. Monet -ensi taistelijat lienevät saaneet leposijansa Palokummun tievassa, -lapinkalmistossa, Koskaman lähellä, ja lannanmiehille on useinkin -ensi lepotilaksi kaivettu kuoppa Manalaissaareen, ison "Hautamännyn" -juurelle, joka vieläkin monine vuosilukuineen seisoo saarella entisajan -muistona. - - - - -TEPASTOLOMPOLON TARINA - - -Tepastolompolon kylä, jolla on niin komealta kaikuva nimikin, -on Kittilän pohjoisilla kulmilla, Ounasjokeen laskevan Tepaston -jokilaajentuman, Tepastolompolon itärannalla. - -Niinkuin useimmat muutkin Peräpohjan ja Lapin lantalaiskylät on -Tepastolompolokin lappalaisten pohjustama. Lapin kansan muinaisille -asumassoille on kylä kohonnut, ja sen kansakin lienee suurimmaksi -osaksi kohonnut lappalaiselta pohjalta. - -Ei saanut lappalainenkaan etumiehenä tunkeutuessaan erämaihin -taisteluitta itselleen asuinsijaa ja asumaoikeutta. Sillä jo ennen -lapinkansaa oli kaikki Lapinkorven erämaat vallannut mahtava Taalojen -suku. - -Taalot olivat kamalan suuria, hirveitä ja väkeviä metsän jättiläisiä, -jotka saattoivat kerrallaan työntää taskuunsa vaikka nelikollisen -hopeaa. He asuivat maakuopissa, kaikkein pahimmissa korpirovaikoissa -ja tunturimaissa, pyydystelivät metsästä majavia, peuroja ja muita -otuksia ja kalastelivat järvistä. Vihoissaan olivat Taalot kovin, -kun lappalaiset ilmestyivät niille maille, joissa he ennen olivat -saaneet kenenkään häiritsemättä asustella. Siksi he tekivätkin -lappalaisille kaikenlaista rauhattomuutta, tappoivat ja söivät heidän -porojaan, vieläpä pyydystelivät heidän pieniä ristimättömiä lapsiaan -ja pistelivät suuhunsa suurina herkkuina. He rakentelivat lasten -kulkupaikoille ovelia ritoja, joihin panivat juustopalasia syöteiksi, -ja kun pahaa aavistamaton lapintenava meni juustoa tavoittamaan, -takertui hän ritaan ja joutui Taalon paistiksi. Useasti Taalot myös -houkuttelivat taikka ryöstivät lappalaisten tyttäriä tai vaimoja -emännikseen, ja heillä sitten tapattivat täitä takkuisesta tukastaan. - -Tepastolompolonkin äärettömät erämaat olivat joutuneet Taalojen -valtaan. Seitsemän suurta metsän jättiläistä majaili Taalonorkumassa, -synkässä korpisessa kurumaassa, puoli penikulmaa järvestä etelään. - -Asettuipa sitten Tepastolompololle, nykyisen Uudenkartanon paikalle, -järven kaakkoisrannalle, asumaan Väkevä-Tuomas, oikein vahva ja -jämerä porolappalainen. Mutta ei saanut mies kauankaan olla rauhassa, -ennenkuin jo Taalot rupesivat häntä vainoamaan: hävittelivät hänen -porojaan ja ahdistelivat hänen kotakuntaansa. - -Ja viimein tuli erämaan asukkaille ankara yhteenotto. Tuli Taalo itse -Tuomaan luokse ja tahtoi häntä painimaan, jotta kumpi voittaa, se saa -tappaa häviölle joutuneen. - --- Yhtä kaikki! sanoi Tuomas. Mennään järvelle painimaan, siellä on -tilaa heitellä. - -Tuomas pani rautapiikkikengät jalkaansa, ja niin lähdettiin. -Kaljamajäällä syntyi tuima temmellys, jossa rautakenkäinen -Väkevä-Tuomas helposti sai Taalon alleen ja tappoi hänet. Mutta Taalo -ennätti sanoa: - --- Kyllä minua väkevämpi vielä tulee! - -Toisena päivänä tulikin toinen Taalo, vielä väkevämpi, ja vaati -Tuomasta painimaan. Mentiin taas järvelle taistelemaan, mutta Tuomas -voitti senkin ja tappoi, jolloin se taas ehti sanoa: - --- Kyllä minua väkevämpi vielä tulee! - -Ja tulikin seuraavana päivänä kolmas hirviö ja taas neljäs, vieläpä -viideskin, ja jokainen oli aina väkevämpi edellistänsä. Mutta aina -Väkevä-Tuomas ne voitti ja nutisti hengen pois. Mutta tuli vielä -kuudeskin kiveliön kummitus, ja se oli jo niin jämerä äijä, että -ruhjoi Tuomaan polvipuolellensa jäälle, jopa oli vääntää allensakin, -surmaniskua ottamaan, kun vielä pääsi lapinukko ylös ja vuorostaan -väänsi jättiläisen jäälle ja surmasi. Mutta eikös sekin vielä huutanut: - --- Kyllä minuakin väkevämpi vielä tulee! - -Silloin Väkevää-Tuomasta alkoi jo hirvittää. Ei uskaltanut ukko enää -odotella uutta Taaloa toraamaan, vaan pakeni pois kotapaikaltaan. - -Mutta kun Tuomas sitten kerran kulki Kuortanovuomalla, yllätti hänet -Taalo, kauhean suuri jätti, hirmuinen keihäs kädessä, ja kysyi, kun ei -Tuomasta tuntenut: - --- Missä on Väkevän-Tuomaan kota? - -Tuomas osoitti aurinkoa kohden ja sanoi: - --- Tuolla päin se on, missä päivä paistaa! - -Taalo katsoi sinne, mutta ei nähnyt mitään, sillä Taalon silmä ei kärsi -aurinkoa. Tuomas sanoi silloin: - --- Annahan mie näytän keihäälläs! - -Taalo antoi keihään, Tuomas osoitti sillä päin päivää ja sanoi: - --- Tuollahan se on, katohan pitkin keihäsvartta! - -Kun Taalo kääntyi katsomaan, niin ukko äkkiä survaisi keihään hänen -hartioihinsa. Jättiläinen rojahti maahan ja sanoi: - --- Pistä toinenkin kerta, että kuolisin heti! - --- Kyllä koira kuolee kerrallakin! sanoi Tuomas vain eikä toistanut -iskuansa, sillä hän tiesi, että jos Taaloa pistää toisen kerran, se -siitä vain virkoaa elämään. - -Ja Taalon täytyi kuolla. Mutta kuollessaan hän tunnusti: - --- Miehen käteen kuolen, kun kuolen. - -Niin voitti Väkevä-Tuomas viimeisenkin metsän hirviön, ja siihen loppui -koko Tepastolompolon seutujen Taalosuku, eikä niitä sen jälkeen enää -ole niissä metsissä nähty, ei kuultu. Mutta Taalojen raadot raahasi -Tuomas järveltä lounaisrannan metsikköön ja kuoppasi ne sinne korkeaan -tievaan. Vieläkin nähdään tievalla useita pitkiä syviä kuoppia, joita -sanotaan Taalojen haudoiksi. Vankkoja petäjiä oli ennen seisonut -hautojen ympärillä, ja petäjien kyljessä oli ollut pilkat ja ristit, -mutta nyt on petäjät jo hakattu maahan. - -Siitä pääsi lapinukko ja lapin suku yksinään erämaan isännäksi, kun -Taalojen suku oli työnnetty turpeeseen. - -Mutta osui tännekin viimein lannanmaan erämies ja rupesi riitelemään -niitä maita, jotka lappalainen oli henkensä kaupalla valloittanut -kiveliöiden peikoilta ja hirvityksiltä. Eikä lapinmiehellä ollut -muuta neuvoa kuin suostua alakyntiseen sovintoon, ositellen parhaat -apajansa uuden tulokkaan kanssa, jolla oli aina kuninkaan lupakirja -matkassaan, taikka heittää koko seutu lannanmiehelle ja itse uudestaan -painua selkosille ja siellä taas ryhtyä taisteluun metsän jättiläisten -kanssa -- joutuakseen sieltäkin karkotetuksi, kun oli ensin korpiseudun -pohjustanut lantalaiselle kelvolliseksi. - -Muoniosta kulkeutunut Mooses-raukka ensimmäiseksi asettui -Väkevän-Tuomaan asuinmaille. Iso ja väkevä mies oli hänkin, mutta -laiska ja saamaton ukonköriläs. Nelisnurkkaisen pirttipöksän rutisti -äijä Tepastolompolon rannalle, nykyisen Lompolon talon paikalle, ja -siinä kalaa pyydellen elää tuhrusteli, ei viitsinyt maata möyriä eikä -edes niityistäkään huolehtia, vaikka Lompolon matalat rannat olivat -mitä parhaimpia heinämaita. Nälkääkin äijä näki, kun ei kyennyt -hyvän saaliin aikana hankkimaan kalaa pahan päivän varaksi. Ja -nälkään saamaton äijä kuolikin, sortuen Aittamaan salolle, kun kerran -puutteessaan lähti Puljun lappalaisasunnosta, parin penikulman päästä, -etsimään evästä. Ukon perhe joutui ajelulle ja asunto jäi autioksi. - -Tuli silloin Silpo-Heikki, silmäpuoli irtolaismies Peltovuomasta, -tunturien takaa, ja ilman mitään valtasi Mooses-raukan aution -kömmänän, ruveten siinä asumaan. Pitkät ajat sai Silpo-Heikki siellä -rauhassa kelletellä ja lompolossa kalastella. Mutta kun Mooses-äijän -pojat, Heikki ja Niila, pääsivät aikamiehiksi, tulivat he takaisin -isänsä pöksälle, ajoivat peltovuomalaisen tuntureillensa ja rupesivat -entisellä kotijärvellään elämään. - -Ja näiden miesten, Heikin ja Niilan, poikia ovat vielä nykyään elävät -70--80-vuotiset Tepastolompolon äijät. - - - - -LAPINKYRÖT - - -Kyrö-nimisiä paikkoja ja paikkakuntia on maassamme useita ja ne kaikki -lienevät saaneet nimensä samasta kotiperästä. Niinpä Isonkyrön asukkaat -entisaikoina saapuivat Hämeenkyröstä ja toivat tullessaan uudelle -asuinpaikalleen vanhan kotoisen nimensä. Ja täältä, "Pohjan-Kyröstä", -joksi Suupohjan Kyröä vieläkin Hämeenkankaan eteläpuolella sanotaan, -työntyi Kyrönmies yhä ylemmäksi pohjoisiin erämaihin, pystyttäen siellä -jälleen uuden Kyrön, korpitalon, josta toisinaan aikojen kuluessa -kohosi kokonainen Kyrönkylä; saattoi salotalo myöskin pysyä vain -yksinäisenä Kyrönä, kuin muistomerkkinä, joka vieläkin viittaa, mistä -sen talon ensimmäiset korvenraivaajat ovat saapuneet. Niin tapaamme -jonkun Kyrö-nimisen talon esim. Kajaanin takamailla, Hyrynsalmella ja -Sotkamossa; samoin on Turtolan suuressa Pellonkylässä Kyrön talo. - -Mutta Lapin tunturimaissa kohtaamme kolme, neljä Kyrön kylää, oikeita -"Pohjan-Kyröjä", Lapin-Kyröjä, vähäpätöisiä kyllä verrattuina etelän -Kyröihin, mutta toiset sentään suurenmoisia tunturien takaisiksi. -Mahtavan Pallastunturin takana, Ounasjoen ylisellä juoksulla, -kahtapuolta Enontekiön ja Kittilän rajaa, on pari pientä Kyrön kylää, -Yli-Kyrö ja Ala-kyrö, ja Ivalon alajuoksulla on kuulu Inarin Kyrö. - -Kansan muistelusten mukaan on näiden kylien suku lähtöisin "Suomen -Kyröstä". - -Isonvihan kamalina päivinä, "vanhan Venäjän vihan aikoina", lähti -Isostakyröstä -- "niitä on Suomessa kaksi Kyröä, Isokyrö ja Vähäkyrö" --- vainoa pakoon kaksi veljestä, Olli ja Pekka, paeten Peräpohjaan -ja viimein päätyen Lapin erämaihin Pallastunturin tienoille. Sopivaa -talonpaikkaa ja eräseutua miehet etsivät, mutta ei löytynyt mieluisaa -sijaa. Tekivät he siitä sopimuksen lähteä kumpikin eri suunnalle, ja -kun löytävät sopivan paikan, niin ilmoittavat siitä toisilleen pyssyn -laukauksella. - -Niin lähdettiin taas kiveliöitä kiertämään. Olli osui Pallastunturin -taakse isolle kauniille Vuontisjärvelle, katseli sen rantamaita ja -pamautti pyssyllään. Pekka oli juuri silloin päässyt Ounasjoelle, -Vähänkosken niskaan, ja oli myös aikonut ampaista merkkilaukauksen. -Niin mielistyivät veljekset kumpikin omaan löytöönsä, että tekivät -molemmat erämaahan oman kotinsa. Olli rakensi asunnon Vuontisjärven -pohjoispäähän Palorantaan, ja Pekka pystytti mökin vaaran laitaan -Vähänkosken länsirannalle. Ja kaukainen Lapin kiveliö oli saanut -raatajilleen kaksi Kyrön miestä. - -Mutta veljesten valitsemat asuinpaikat eivät lopultakaan olleet -mieluisia. Vuontisjärven asennolle tuiskutti talvella tunturista lunta -niin ylettömästi, ettei tahtonut liikkumaan päästä, ja Ounasjoen -asukasta taas häiritsi Vähänkosken alituinen kohina. - - -- Ko-kosken kohu-uu-u - korvaninkin halkasee-ee-ee! - -valitteli Pekka asuinpaikastaan, joka lisäksi oli vaaran pimeällä -pohjoislaidalla kovin hallanarassa maassa. Niin muuttikin Olli -Vuontisjärveltä Ounasjoen rannalle, puoli penikulmaa yläpuolelle Pekan -asuinpaikkaa, ja Vähäkosken asukas siirtyi korkean vaaransa päivän -paisteiselle etelärinteelle ja rakensi savupirtin nykyisen Autton ja -Mikkolan väliselle kentälle. Pellonkin Pekka siihen heti raivasi, kylvi -korvalakillisen ohraa ja korjasi vuodentulokseen kokonaisen kielon eli -neljä kappaa. Mielissään sanoikin ukko: - --- Nyt olen päässyt Jumalan selän takaa hyvään paikkaan. - -Ounasjoessa ja lähijärvissä veljekset kalastelivat, kävivätpä kalassa -Keräsjärvelläkin Pallastunturin takana. Mutta Kerässiepin asukkaat, -jotka pitivät Keräsjärveä omana kalavetenään, olivat miehille -vihaisia, jopa äkäpäissään kerran repivät heidän nuottansa, rikkoivat -veneen ja upottivat kaikki syvään jokijärämään. Mutta Kyrön miehet -eivät siitä pelästyneet, noutivat kotoa uuden nuotan, yön tietämissä -vetivät veneensä Pallastunturin ylitse ja aamulla jo taas olivat -nuottaa kiskomassa niinkuin ennenkin. Kirves kourassa olivat miehet -sitten vuoron perään vartioimassa, etteivät kerässieppiläiset saisi -toistamiseen toimittaa ilkityötänsä. - -Kyrönmiesten avaamat metsäpälvet laajenivat vähitellen isommiksi -aukeiksi. Ollin raivio levisi pitkin Ounasjoen molempia rantoja sekä -peltoina että niittyinä, ja Pekka paljasti vaaralleen peltoa ja -perkkasi jokirantaa niityksi. Kyrön kuulujen peltojen laidimmaiset -sarat saivat sijansa tunturien takana ja työnsivät toukoa sielläkin, -tosin vain korvalakillisittain siemennettynä ja kielonmitoin korjattuna. - -Ja uusi kyrönsuku, sekoitettuna lapin- ja kainuunverellä, nousi lapin -erämaahan, kasvattaen semmoisia isäntiä kuin Alakyrön Tuomas-ukko, -"Kuuro-Mikko" ja "Lauta-Mikko", Heikki-, Juntti- ja Pekka-ukot, sekä -Ylikyrön Lassi-äija ja Jussa-äijä. Polvi polvelta raivasivat miehet -metsää ja rakensivat uusia pirttejä. Alakyröön nousi useita taloja -Kyrön alkutalon rinnalle: Heikkilää, Pekkalaa, Mikkolaa, Mattilaa ja -Pääkköä; Ylikyrön rannalle saatiin vain kolme, neljä talopahaista. - -Oppivat lapin-kyröläiset pian porojakin hoitamaan. Tuomas-äijälläkin oli -jo niin suuri tokka, että kylän koko vainio täyttyi, kun valtava karja -siihen ajettiin. - -Mutta sitten tuli hirmuinen poronkaato ja tappoi koko tokan melkein -yhdettömiin. Ilmestyi kauhea rutto, lentäen punaisena lintuna niinkuin -kuukkahainen ja istahtaen poron, toisen, kolmannen sarveen ja niin poro -porolta kautta koko lauman. Ja heti kaatui se poro, jonka sarvessa -ruttolintu oli käväissyt. Niin hävisi Tuomaan ja monen muunkin tokka, -kun omistajat eivät tienneet Lapin tietäjien vasta-taikaa. Mutta -Anundi Sarre, lapin-äijä, tiesi taian, tappoi sen poron, jonka sarveen -ruttokuukkeli ensiksi istahti, sohaisten puukon kurkkuun ja viiltäen, -rinnan halki, repäisi sisälmykset pois, työnsi tervastuleen ja poltti -ne poroksi. Eikä sen enempää rutto kaatanut Anundin karjaa. - -Lähtipä taas sitten, 1758, tunturien Kyröstä muuan mies. -Mikkolan-Heikki, etsimään uusia maita, nousi Lapin tunturiselän taakse -ja painui pitkin Ivalonlaaksoa suunnattomien erämaiden halki itää -kohden, aina lähelle jokisuuta, ja teki sinne uudistalonsa. Ja tämä -oli alkuna uudelle Kyrölle, tunturien takaiselle suurkylälle, jossa -taas Kyrön suvun uusi haara rupesi versomaan. Tuli myöhemmin, 1805, -kamalan porokaadon jälkeen Kittilän erämaista toinenkin kyröläinen, -Tuomas Tuomaanpoika, jonka isän karjan rutto oli surmannut. Koko -perheineen, hevonen, lehmiä, ja lampaita mukanaan, matkusti mies lähes -kolmikymmenpenikulmaisen taipaleen tunturien ja jokien yli Ivalon -suupuolelle ja pystytti sinne oman talonsa penikulman yläpuolelle -Heikin perustamaa asuinpaikkaa. Tuomas oli kova maan möyrijä, -mutta vielä ahkerampi karjanhoitaja ja niittyjen raivaaja. Ivalon -suuret suvantorannat pani hän kasvamaan heinää ja kartutti karjansa -pariinkymmeneen lypsävään. Tuomaan alustamalle maaperälle nousi -niinikään uusi Kyrön haara ja kohosi Törmäsen komea kylä. - -Inarin Kyrö ja Törmänen ovatkin kyröläisten mahtavimmat voimannäytteet -Lapissa, suurimmat ja väkirikkaimmat kylät koko tunturien takaisessa -Suomessa. Ivalon alajuoksun laajat suvantorannat ja suistamon monet -matalat saaret tarjosivat Pohjan-Kyrön peltojen kasvateille uudet -koekentät, joilla saivat näyttää kotoista kuntoaan ja nostaa Lappiin -vielä pohjoisemman Kyrön, joka olosuhteisiin katsoen kyllä kelpaa -emo-Kyrönsä rinnalle. - -Niin saavat Suupohjan kyröläiset sanoa suurista pelloistaan, että ne -ulottuvat aina Lapin tunturien taakse ja että heidän talonsavunsa -kohoavat kotalappalaisten mailla, siellä missä rurjat palavat, ja -vielä, että heidän miehensä leikkaavat paksua leipää leivättömässäkin -Lapissa. - -Vielä on jäljellä Pallastunturin takana Vuontisjärven pohjoisnurkassa, -Palorannan nurmettuneella kentällä, katajikossa, Kyrön ensimmäisen -Lapin esikoisen talonsija kiuasraunioineen. Samoin Vähänkosken niskassa -Ounasjoen rannalla, synkässä metsikössä, näkyy toisen Lapinkorven -esiraivaajan asunnonsijoja ja kiviraunioita. Niiden vieressä vieläkin -iänkaiken - - "ko-kosken kohu-uu-u" - -soittaa erämaan säveltään. - - - - -PERÄPOHJAN WIIMEISIÄ POROLAPPALAISIA - - -Entisen Lapinkorven erämaita liikkuessa saa siellä täällä kankaiden -laiteilla, jonkun jängän taikka metsäjärven lähettyvillä, nähdä vanhan -hirsistä salvetun porokaarteen lahoneita jäännöksiä, jotka toisinaan -kilometrittäin jatkuvat pitkin selkosta. Ne ovat porolappalaisten -töitä, muistoja tunturikansan viimeisistä jälkeläisistä, jotka isiensä -entisillä mailla, tällä puolen Lapin tuntureita, vielä elivät vanhalla -totutulla tavallaan, kiertelivät karjoineen ympäri erämaita, kunnes -sortuivat hautaan taikka kunnes yhä tihenevä lantalaisasutus pirstoi -heidän suuret laidunmaansa, ettei metsien kasvatti saattanut niissä -enää tulla toimeen. - -Kansan muisteluksissa elävät vielä nämä viimeiset Peräpohjan -lapinsukuiset poromiehet, ja useat heistä ovat jopa nykyistenkin -vanhojen muistannan aikana kierrelleet porotokkineen takamaita. - - -- Tien täysi Taskisia, - vankka joukko Vasaroita, - sukunen Suikkeja, - vellikaara Vettasia, - nuin vähä Nutteja, - -sanoo vanha kolarilainen runonpätkä niistä lappalaisista, jotka -jutama-alueinaan pitivät etupäässä Tornion-Muonion laakson ja Ounasjoen -välistä mahtavaa kairaa. Kun metsäkansa lähti raitoineen jutamaan -Alkkulan, Kolarin taikka Matarengin markkinoille, saattoikin siinä -monesti matkata "tien täysi Taskisia" sekä "vankka joukko Vasaroita", -vieläpä jonon jatkona Suikkeja sekä Nutteja. - -"Taskiset" ja Vasarat sekä Suikit olivatkin lukuisimmat ja varakkaimmat -koko seudun tuhkalappalaisesta kiertäjäkansasta. Vanhaa lapinlähtöä -olivat nämä joukot, aikomaan tunturien taakse paennutta polvea, joka -oli sieltä myöhemmin lähtenyt painumaan taas takaisin etelää kohden. - -Muonion sydänmailla, Ahvenkielisen jäkäläisillä kankailla, on vielä -vanha rappeutunut porokaarre pienen, vaarain välisen saivon, -Rumanjärven, rantatievalla. Siinä on aikoinaan "Taskisten" joukko -porotokkineen häilännyt ja sitten taas lähtenyt karjoineen erämaata -kiertämään. Täällä vaelteli muinaisina vuosina Hetan tunturimaista -tullut Sieppi-Ollin poika, Matti Sieppi, jota ruvettiin sanomaan -"Taskis-Matiksi", koska ukolla oli sanantapana: - - -- Taskis hyvä ottaa, - kun taskis tarvitsee! - -Ja siitä sai koko Siepin perhekunta "Taskis"-nimen, Siepin vanha Matti -oli totinen, jylkky mies, joka hallitsi suurta tokkaansa, ja sai sen -vielä suuremmaksi, kun nai Sarren Stiinan, Anundi Sarren ja Inga Suikin -tyttären. Sillä Anundi-äijä, vanha, 1775 syntynyt porolappi, oli koko -tunturimaiden kuulu rikas. Vaikka äijä olikin vain pieni, paksu, -valkkopunainen käpsä, oli hänellä poroeloa niin paljon, että saattoi -kerskailla: - --- Na, ei voi hukat eikä varkaat niitä koskaan hävittää. - -Ja kuivia poronlihoja oli äijällä pitkin erämaita pienissä -puokku-aitoissa niin määrättömästi, että ne lahoivat ja mätänivät. - -Anundi-äijän poroista sai Stiinakin osansa, ja niin sitten Siepin Matti -tuhantisen tokkansa kanssa lähti Muoniosta kiertämään. Monet -lantalaisetkin jättivät poronsa Matin hoitoon, ja ukko juti -joukkoineen kesät talvet Muonion Kirkonkylän takalistoilla ja väylän -varsilla aina Salmi- ja Löyttyjärven seutuja myöten. Tuohikodassa ukko -vain asusteli, ja sinne teki Stiina perillisensä, milloin missäkin -sydänmailla, Löyttyjärvellä, Rumallasaivolla, Äijävaarassa. Neljä -poikaa ja kaksi tytärtä tuohikota tuotti, ja sitä mukaa kasvoi elokin, -kun kaitsijain luku lisääntyi. - - -- Taskis talossa, vaarain raossa - kasvaa poikaa neljä, - -tiesi vanha laulukin kertoa Matti-äijän pojista. - -Mutta aikuisiksi tultuaan painuivat äijän pojat omine karjoineen -omille teilleen. Matti meni Turtolaan raitioimaan ja häipyi sinne, -Heikkikin kulkeutui etelään päin aina Turtolan Konttajärvelle, sai -lantalaisemännän ja joutui itsekin viimein lantalaiseksi. Jussa, -veljesten vanhin, meni ensin Kolarin miesten raitioksi, sitten -Turtolaan, ja juti niin joukkoineen monet vuodet kaikki selkoset -Ounasjoen kairalla aina Rovaniemen ja Kittilän takamaita myöten, kunnes -hänkin häätyi talonomistajaksi Rovaniemen Jääsköön, osti pienen mökin, -josta viimein asui suuren ja komean talon. - -Äijän tyttäretkin joutuivat maailmalle: Tiina-Kaisa vietiin Ruotsin -puolelle, Kitkiöjoen Antille Pajalaan, ja Priita-Mari pääsi Muonioon -Nivunkijärven Iskolle lantalaistalon emännäksi. Mutta pahnan -pohjimmaisin, Äijävaaran kodassa 1841 syntynyt Siimon Petteri, jäi -isänsä kanssa kiertelemään omia kotiseutuja. - -Väsyi viimein vanha Matti-äijäkin alituiseen jutamiseen ja pysähtyi -pienelle Salmijärvelle, jonka ympäristöjä oli ikänsä kierrellyt. -Sinne olikin äijä jo 1842 vanhan päivän varakseen rötistänyt pikku -mökin ja saanut "nyypyykin" paikan. Siellä eli "Salmijärven äijä" -lantalaistapaan viimeiset vaiheensa, ja siellä päättyi 94-vuotiaan -tunturikiertäjän elämä 1885. - -Salmijärven mökissä eli sitten Simukin lantalaisemäntineen, mutta -hoiteli edelleenkin porokarjaansa. Kolmet-, neljätkymmenet vuodet juti -Simu isänsä jälkiä neljä-, viisisataisen tokkansa kanssa, sai väliin -elonsa suuremmaksikin, mutta sitten taas sitä menettikin. Monesti -sattui, että väylän takaa Ruotsin lappalaisten porot kulkivat tälle -puolen, ja niiden joukkoon eksyi Simun porojakin joskus kymmenittäin, -satakuntakin, kadoten sitten rajantakaisten mukana sen tien Ruotsin -lappalaisten erämaihin. - -Lantalaiskarjaakin saatiin taloon, mutta maan myyrtäjäksi ei metsien -miehestä ollut muuta kuin sen verran vain, että peruna ja karjalle -heiniä saatiin kasvamaan. Jymy talo on sittenkin kohonnut vanhan -"Taskis-Matin" pohjustamalle paikalle. Vieläkin siinä asustaa yli -80-vuotias "Salmen Simu" jäntteränä tiukkapiirteisenä erämaan miehenä. - -Salmijärven äijän toiset pojat ovat jo aikoja sitten kuolleet. Vielä -pari vuotta takaperin eli Rovaniemen Jääsköllä Jussan vanha leski, -95-vuotias "Pehkosen muori", Anna Aslak. Koutokeinossa, monien -tunturien takana, oli muori syntynyt 1825, hettalaisen Niila Aslakan -kodassa, saanut jo lapsena Jäämerenkin tunturiseutuja kierrellä, -joutunut sitten Muonion pappilaan Kolströmin palvelustytöksi ja -sieltä Siepin Jussan toverina uudelleen erämaita matkaamaan. Enimmän -ikänsä olikin muori asunut kuin metsäläinen, synnyttäen metsässä -perillisensäkin. "Poromiehenä" oli eukko toiminut vielä miehensä -kuolemankin jälkeen, vaikka jo oli saatu talokin, missä voitiin asua. -Neljäsataa poroa oli ollut muorin merkeissä, ja karjastaan oli hän aina -vanhaksi asti itse pitänyt huolta, hyvin tuntien kaikki sarvipäänsä. -Mutta mitä ei metsien visu ja tarkka muori oppinut tuntemaan, se oli -seteliraha. "Monta, monta on pois!" sai muori monesti päivitellä, kun -pojat kävivät salaa verottamassa hänen rahakiisaansa. - -Mainittavimpia ja tunnetuimpia kaikista Peräpohjan viimeisistä -porolappalaisista olivat Vasarat, "Vanhan-Vasaran" laaja suku. -Enontekiön ja Rounalan tunturimaissa, Suontavaaran ja Laimovuoman -jutamakunnissa, oli Vasarain joukko jo satoja vuosia elänyt. Jo -1600-luvun lopulla siellä vaelteli Vasaran Niilaa, Lassia ja Heikkiä, -sitten taas toisen polven Niilaa, Lassia, Heikkiä sekä Jounia ja -Anttia. Sieltä riitti myöhemmin joku Vasara takaisinkin tunturien -tälle puolen. Niitä oli 1792 syntynyt Muonion lappalainen, Heikki -Jouninpoika, itse "Vanha Vasara", josta sitten tuli koko Peräpohjan -pikku Vasarain suurmoukari. - -Urakalla, kaksivuotisella porohärällä, ajaen tulla tohautti Vasaran -ukko tunturista Muonioon. Nauratti kyllä vanhoja poromiehiä, kun pikku -miehenkäppyrä lasketteli heppaisella ajokkaallaan, mutta miehenkäppyrä -oli hyvä suustaan ja sukkela toimiltaan. Rupesi raitioksi ja sieppasi -pian rikkaalta Anundi-äijältä Kreeta-nimisen tyttären sekä koko joukon -poroja. Sitten rupesi Vasaran elo kasvamaan, eukon pitäessä huolta, -että tuohikodasta aina vähän päästä ilmestyi pikku Vasaroita porotokan -paimeniksi, jopa lähes kymmenkunta. - -Vanha Vasaran äijä oli aito lappi, joka koko elämänikänsä uskollisesti -seurasi lappalaisvertaan koskaan päätymättä elämään ummehtuneeseen -lantalaispirttiin. Äkäsjärven alapäässä, tunturien vaiheilla, oli -äijällä pääpaikkansa, jossa hän useasti majaili. Siellä Ruonajoen -suussa, järven rannalla, oli komea kenttä, jossa ukolla oli kodat, -aitat ja luovat, porokaarteet vasakarsinoineen ja lypsinkenttineen. -Mutta talven lähestyessä lähti ukko taas takamaita jutamaan. Pitkin -Muonion- ja Ounasjoen välistä vedenjakajaa painui hän etelää kohden -aina Ylläsjoelle ja Kallonkylän seuduille asti, kierrellen taas toisia -maita takaisin pohjoiseen. Sileillä metsämailla, outapaikoissa, oli -äijällä aina kotakenttänsä, ja metsissä hän yletaikojaan eleli, vain -kerran, pari vuodessa pistäytyen ihmisten ilmoilla "väärtejään" -tervehtimässä ja erämaajuttujaan kertomassa. Mutta milloin metsän -ukko sattui lähimaille kotakuntineen, tulivat lantalaiset väliin koko -joukolla kotaväen "väärteiksi", ja ukko kestitsi heitä parhaansa -mukaan. Oli Vanhalla-Vasaralla kyllä, millä väärtejään kestitä. Suuri -oli ukon tokka, ja porot suuria, komeita, vaaleakylkisiä suivakoita. -Niistä äijä olikin ylpeä, useasti kerskaten: - --- Ei mene polvilleen Vasaran suivakka vielä tänä kevännä! - -Niinkuin monet muutkin vanhat lapinäijät oli Vanha-Vasarakin tietäjä ja -loitsija. Peskin povessa, kaulassaan, hän kantoi aina pussia, jossa -oli tulukset sekä eläväähopeaa linnunkynässä, rautanaula, toppineula, -ja poronkoparasta, poron etujalan pikkukynnestä otettu pikku luu, -jota äijä käytti myöskin piipunrassina. Niitä tarvitsi ukko korttoja -karkoittamaan sekä kaikenlaisissa taikatempuissaan. Mutta kun nuotio -sattui vingahtamaan taikka siitä piukahti tulipoukko, hypätä käpsäytti -äijä suoraa päätä tulen ylitse, että pakenisi se paha, minkä tuloa -piukahtaminen ennusti. Joskus vei ukko tovereitaan hautausmaalle -katsomaan, kuinka kirkkomaankansaa nostetaan. Ja kun äijä viittoi -kädellään ja supisi jotakin, niin väkeä nousi haudoista niinkuin -sääskiä. -- "Näettekö, näettekö!" äijä huudahteli ja nosti yhä enemmän. -Mutta kun katsojia jo rupesi vistottamaan, viittasi Vasara vain -kädellään, jolloin koko kansa vaipui takaisin hautoihinsa. - -Päissään oli Vasaran Heikki tavaton joikaamaan. Pääsipä hän vähänkään -väkevän makuun, niin silloin alkoi juominen ja joikaaminen. Helposti -äijä silloin käpsähti ahkioonsa ja lähti laukottamaan, ajaen -naapuriinkin ja joiaten lasketti monet kerrat ympäri kotaa, ennenkuin -pyöräytti pihaan ja astui sisään. - - -- Ramppa-Vuollo, uoo, - Ramppa-Vuollo, uoo! - -äijä useasti hoilasi. Ja sitten taas vaihteeksi joikasi pitkän juotkun: - - -- Inarijärven jäällä, - Kariselän päällä, - Kumputunturin hännässä, - Jiesiöjärven rannassa, - laulavatpa ne Lapinkin lapset, - heinäperseet heippasevat. - Kuotsana, kaatsana velluvaa, - vellun neiun velluvaa. - Tuollapa vielä suoppaki, - tuollapa vielä suoppaki. - -Juopotellessaan äijä tuli joskus kristillisiinkin mielialoihin, jolloin -hän itki ja joikasi: - - -- Kärsi vaivaa, uoo, uoo, - niinkuin Ristuksen sotamies, uoo, - niin autuaaksi tu'et, - uoo, uoo, u-u-uoo! - -Eikä Vanhan-Vasaran vain yksinään tarvinnut juoda ja joiata. -Kreeta-muori oli siinä yhtä jalo kuin ukkokin. Rikkaan Sarren tytär oli -kyllä näökäs eukko vielä vanhanakin, vaikka toinen jalka oli kuivanut -koukkuun, niin että piti pitkän kepin varassa köppelehtää. Mutta se ei -estänyt eukkoa silti toisinaan jotakuta ryyppyä ottamasta, niin että -vähän mieli ailahti. Ja silloin Kreeta-muori helposti päästeli: - - -- Puoras Puornanen paarne, - joi joi joi joi joi joo, - Vellan neijanen neita, - jei jei jei jei jei jee! - -Vielä vanhanakin oli Vasaran äijä jalo sanasankari ja hyvin kälmi -kujeilemaan. Saattoi hän ripustaa poronsa kaulaan ison ottingin muka -kulkuseksi, heittää rouvot selkään ja sitten lähteä ajelemaan; saattoi -hän myös huonon härkänsä liiduta valkeaksi laukkiporoksi ja vaihettaa -sen sitten kuutamolla tukkimiehille. Kotatulen ääressä istuttaessa -äijä piippua sytyttäessään monesti muka epähuomiossa kärventeli -tulivarvulla naapurinsa partaa ja tuhrutti tuletonta päätä -piippunysäänsä. Nuorilta miehiltä ukko tiedusteli, tyttäriä -tarkoittaen: - - -- Olettekos nyt nähnehet - tunturissa tuimia tammoja, - vaaroissa valituita valkkoja? - -Ja pikku poikia äijä nyhti tukasta ja sanoi: - --- Näin isävainaa mettonpäätä nykei! - -Kohtasi ukko kerran nimismies Nikanderin, jota "Koos-Nupuliksi" -haukuttiin, teki hyvän-päivän ja kysyä hölmäisi: - --- Siekö se olet se Koos-Nupuli? - --- Kuka niin on sanonut? nimismies ärähti. - --- Na, mie olen kuullut tuolla kylällä kaikkien niin sanovan. - -Kerran taas seuroissa käpsytteli Vasara kälmeissään pastori Cajanusta -puhuttelemaan, paiskasi kättä ja huudahti: - --- Täälläpä se Erkki-väärtikin on! - --- Mikä Erkki? pastori kummasteli. - --- Na, se Lompolon Erkki, - --- En minä ole Lompolon Erkki, minä olen pastori. - --- Suo, herra pastori, anteeksi! Mie luulin sinua Lompolon -Erkki-äijäksi, kun sie olet semmoinen iso röhnä kuin Lompolon Erkkiki. - -Oli Vanha-Vasara uskovainenkin. Ainakin hän sen tunnusti "kristityille", -kun nämä kerran tulivat ukolta "uskoa" tiedustelemaan. - --- Na, on minulla puolikolmatta uskoa, äijä sanoi. - --- Mitä sie sitten uskot? kristityt kysyivät. - --- Naa, mie uskon vaphaasti ja vakhaasti, että Jumala on minut luonut, -ja sen mie uskon täyvellisesti, että se äiti on minut synnyttänyt, joka -minut on imettänytkin, mutta sen mie uskon vain puolittain, että se -mies, jota sanotaan minun isäkseni, on minut siittänyt. - -Ja tässä uskossa Vanha-Vasara kuolikin. Se tapahtui talvisydännä -1878 Sivakkapalon kodalla, Niesajoen latvojen outamaalla. Salmen -Simu, naapurin kotamies, oli tullut alhaalta Kolarin markkinoilta, ja -sinne Simun luokse lähti yhdeksättäkymmenettään käyvä, sairasteleva -Vasaran äijäkin köppäisemään, lannanmaan tuliaisia saamaan. Saipa ukko -matkasanomat kysellyiksi, niin jo pyysi: - --- Anna nyt, poikaseni, mulle lähtöryyppy! - -Sai äijä ryypyn. Ojentautui sitten nojalleen kiisaa vasten, pani -kätensä ristiin rinnalleen ja sanoi: - --- Hyvästi nyt, poikaseni! Nyt mie lähen! - --- Na, mihinkäs sie, väärti rakas, nyt sitten lähet? Simu ihmetteli. - --- Na, siihen isoon suothaan, vastasi äijä. Ja siihen Vanha-Vasara -kuoli, päästen haluamaansa "isoon suothaan", missä uskoi suuren sukunsa -häntä jo odottelevan. - -Vanhan-Vasaran jälkeen tulivat pää-Vasaroiksi ukon pojat, joiden -tehtäväksi nyt tuli uusien Vasarain toimittaminen Peräpohjan -porokaarteille. Äijällä oli kuusi poikaa, Heikki, Niklaavu, Olli, -Antti, Johan-Petteri ja Kusto, sekä kolme tytärtä, Anna-Stiina, -Priita-Kaisa ja Kreeta-Johanna. Rikkaan poromiehen tyttäret joutuivat -kyllä pian naimisiin. Priita-Kaisan sai Suikin Antti, Kreeta-Johanna -vietiin Sodankylään Vuojärven Jussalle, ja Anna-Stiina meni -Kehä-Matille, pikku mökkiin väylän varrella. - -Mutta pojista jäivät vain Olli ja Pekka äijän kotamaita kiertämään. -Olli raitioi kyllä Kolarissa ja Turtolassa asti, mutta palasi takaisin, -nai Äkäsjärven Muotkavaaran Kaisan ja teki talon Äkäsjärvelle Soukkaan. -Siellä eli sitten Pekkakin vanhanapoikana ja kuoli köyhänä äijänä. - -Vasaran toiset pojat kaikkosivat, kuten Sieppi-ukonkin pojat, -etemmäksi kotoisista korpimaistaan. Heikki meni raitioksi Kittilään, -sitten Turtolaan ja joutui lopulta Kolarin Ruokojärvelle, ottaen -Ruoko-Mooseksen Helin emännäkseen ja tehden pikku talon. Nuorin -Vasara, Kusto, kulkeutui karjoineen Kallojärven kiveliöihin, jossa -raitioi lantalaistenkin poroja. Hänellä oli tietäjämahtia, niinkuin -vanhalla äijälläkin. Kosiskeli Kusto Kallonkylän Heikkilän Heleenaa, -ja tyttö lupautuikin hänelle. Mutta kun Heleena sitten mielikin mennä -Kurtakon pojalle, pani lappalainen häneen manalaiset, syötti kuivaa -poronkonttia, ja siitä tuli tytär heikkopäiseksi. Illalla kun söi, niin -jo aamulla hulluna hyppi pitkin pihamaata, huitoi käsillään ja huuteli: - --- Huh, huh, huh, Juhan-Erkki Aapon uudet siivet, huh, huh, huh! - -Eikä saattanut Jauhojärvenkään tietäjä päästää tyttöä lappalaisen -rikkeistä. - -Surullisen lopun sai Vasaran Kustokin. Toistakymmentä vuotta takaperin -kuoli hän tielle Kallojärven kulmilla. Metsätietä Alakylään ajaessaan -äijä yöpimeissä vaipui ahkioon, pienen koiranpennun vain jäädessä -poveen vikisemään. Ukon lantalaisemäntä, Ojan Heli Kolarista, elää -vielä poikansa luona Mäntyvaaran metsätalossa Kittilässä, Kerpuajoen -latvoilla. - -Vasaran Antti eleli Kittilän Alakylän miesten pororaitiona, ja oli -ukolla itselläänkin muutamia satoja sarvipäitä. Eukoksi sai Antti -Jääskön Ollin tyttären Alakylästä. Antti oli mainio karhumieskin, -ennättäen olla mukana monen kontion kaadossa, ja useasti päästi -äijä vain keihäällä pedon päiviltä. Mutta vanhana heitti ukko -koko porotoimet, rakensi kodan metsään Ounasjoen rannalle, pari -neljännestä Alakylän alapuolelle, ja asusteli siinä ypö yksin, pyysi -kalaa ja kävi joskus kylässä. Viinalle oli Antti-ukko yhtä ahnas -kuin Vanha-Vasarakin: kun hän sai pullon, köpötteli hän kiireesti -metsäkodalleen ja pörräsi siellä yksinään niin kauan kuin pullossa -hilkkui. Mutta silti oli ukko uskovainen ja oikea "kristitty". Viinaa -hän kyllä nimitti perkeleen viljaksi, mutta kun "ihminen syöpi ja -ihminen juopi", niin saattoi hänkin pyytää: "Antakaahan nyt sitä -viinaperkelettä!" Kun äijä sitten vähän humaltui, tuli hän liikutuksiin -ja alkoi voimallisesti saarnata ihmisen veriruskeista synneistä -ja kalliista lunastuksesta. Vanhana vaarina kuoli ukko Alakylässä -kymmenkunta vuotta sitten. - -Mutta Niklaavu, toinen järjestyksessä Vasara-äijän pojista, kierteli -Kittilää aina itäisiä ääriä myöten. Hän majaili tokkineen, jossa oli -sekä omia että talollisten poroja, milloin Pöntsön seuduilla, milloin -Aakenusjärven tienoilla, milloin taas Rouravaaran kankailla -- siellä -on vieläkin pystyssä suuri petäjä, johon on kaiverrettu: ANNA KAISA -WASARA, Niklaavun tyttären nimi --, milloin Porkosen tunturimaissa -Sodankylän rajoilla. Ja täällä, Porkosen korkeimman huipun, "Valkoisen -Isän", juurella päättyi Kittilän kiertäjän elämä. Ukko sairastui ja -kuoli Pahtavaaran laitaan suuren petäjän juurelle. Kuolinpaikalle -sitten petäjänkylkeen naulattiin risti, johon leikattiin kirjoitus: -TÄSÄ: ON: NIKLAAV: VASARA: KVOLVT 13: P: LOK KVVSA 1857.[6] Risti on -vieläkin paikoillaan, ja tunturin juurella on äijän kodan raunio sekä -aittojen ja luovien jäännöksiä. Näillä vanhoilla vainajan sijoilla -asuu yhä vielä vanha lapinhenki ja manalaisetkin siellä kummittelevat, -sillä niihin paikkoihin, mihin ihminen metsässä on kuollut, jää aina -haltioita, jotka sitten monet ajat siinä kuvailevat ja kummittelevat ja -kiusaavat muita ihmisiä, niin etteivät ne saa ensinkään rauhaa. Monesti -ovat kotapaikalle asettuneet erämiehet saaneet rauhattoman yösijan. - -Niklaavu oli noutanut eukon aina Ruotsin Kaaresuvannosta asti, -Anna Tomman, joka oli ikivanhaa lapinsukua. Mutta lantalaisia tuli -näiden tuhkalappalaisten pojista, ja tyttäret joutuivat lantalaisten -emänniksi, Anna-Kaisa Kittilän Toivoselle, Kreeta Kallon Keskitaloon. - -Lyhyt paksu äijä oli Niklaavu ja tavaton syömäri. Kalaretkelläkin -ollessaan ukko keitti aina kolme viiden kannun vetoista kalakattilaa -ja sitä myöten kuin kalat valmistuivat, pisteli hän ne peräperää -poskeensa. Ollessaan Tilkkuanjärvellä kalassa, poskesi Niklaavu viikon -kuluessa semmoisen määrän haukia, että kentälle karttui hevoskuorma -ruotoja. Ruotokasa oli niin suuri, ettei äijää juuri näkynytkään, -kun hän istui kasan vieressä kalakaaroineen, heittelemässä yhä uusia -ruotoja valtavaan varustukseensa. Olikin äijällä maarua, mihin haukea -työntää: maha rieppasi ihan polvissa, kun hän kävellä taapersi. - -Suuri oli Suikkienkin suku, jonka jutama-alue ulottui Muonion -laaksosta aina Kitisen vesialueelle. Suikkeja nähtiin sekä Muonion -ja Kolarin vesialueelle että Kittilän kiveliöissä, aina pohjoisilta -perukoilta Rovaniemen ja Sodankylän puolelle saakka. Heidän vanhoja -asentopaikkojaan on vielä pitkin erämaita. Vanhaa lapinlähtöä olivat -Suikitkin, kahta eri haaraa, toinen Muonion, toinen Kittilän Suikkeja. -Lantalaisten pororaitioina he valtavien tuhatlukuisten tokkien kanssa -kiertelivät kaikki sydänmaat ristiin, rastiin, ja monella raitiolla oli -omiakin poroja satamäärin. - -Muonion Suikkien sanotaan saapuneen Ruotsin puolelta. Vanhimpana -Suikkina muistetaan vielä vanhaa Olli-äijää, Pekka Suikin poikaa, -joka oli syntynyt 1799. Olli oli pikkuinen mies ja niin kivaääninen, -ettei pikku pojalla ääni sen kivempi. -- "Voi paahkilas!" kirosi äijä -kimakalla äänellä, kun jostakin sattui suutahtamaan. Pääpaikkanaan -piti pikku-äijä Pakajärven seutuja, samoillen suurine laumoineen ympäri -erämaita aina Kangosselkää myöten. Mutta sitten kerran juti ukko -yli kairojen Kiriselle ja asettui Pokkaan, Suikin talopahaseen muka -lannanmieheksi, mutta pian hän sieltä palasi takaisin metsäkotaansa ja -pysyi edelleenkin vain lapinäijänä. Semmoisena ukko kuolikin, sokeana -vaarina Pakarovan tuohikodassa kesällä 1876. - -Pakajärven salo olikin sitten Suikkien kotoinen erämaa ja syntymäseutu, -keskellä "Suikkien palasta", joka pohjoisessa rajoittui Sieppien ja -Vasarain jutama-alueeseen. Täällä oli monet kalaiset metsäjärvet, -jäkäläiset kankaat ja korkeat vaarat, Tahkovaara, Valkea vaara, -Kiuasselkä ja tunturimainen Kiuaslaki sekä etempänä idän alla, -Yllästunturista alkaen pohjoiseen kulkeva mahtava tunturien juonto. -Täällä jo ikimuistoisina aikoina olivat entiset äijit ja äijien -äijitkin asustaneet, kunnioittaen ja kummastellen katselleet komeaa -Pakasaivojärveä ja käyneet Pakasaivon takana kankaalla suurta -Seitapahtaa palvomassa. - -Olli-äijän pojat, Pekka, Lassi, Antti ja Feetta, jäivät kotiseutujaan -kiertämään. Joka kesä ennen juhannusta saapuivat he kotakuntineen -Pakajärven pohjoisrannan kentälle, kalastelivat järvissä räkän aikana, -lypsivät poroja ja valoivat sadoittain juustoja. Viisi kotakuntaa oli -kentällä, neljä veljesten kotaa ja viidentenä Lassin pojan, Feetan, -kömmänä. Kierrettiin sitten taas kiveliöitä ja syksyllä Mikkelin -seuduissa, porojen rykimäaikana, palattiin jälleen Pakajärvelle, -toimitettiin poroerotus, jonka jälkeen kukin lähti oman elonsa kanssa -omille teilleen. - -Metsien miehinä pysyivät veljekset koko ikänsä, ja omasta heimostaan he -etsivät emäntänsäkin. Feetalla oli vaimona Kristiina Junkka Pajalasta, -Antilla Vanhan-Vasaran Priita-Kaisa, sekä Lassilla Rauni Marakatt -Kaaresuvannosta. Vanha Pekkakin löysi viimein lappalaisensa: nai -piikansa, Pekka Labban lesken, Margitin. -- "Paahkilas kyllä!" manaili -ukko piikaansa, mutta otti lopulta akakseen. Tunturisukua oli Lassin -Reetankin eukko: Inkeri Kitti Pajalasta. Vanhoina ukkoina kuolivat -Suikin veljekset erämaahansa. Antti väsyi Äkäsjärvelle, Feetta ja Lassi -kuolivat Pakajärvelle, ja Pekka pääsi äijiensä luokse Kolarinsaarella, -Rautiossa 1895. Pekan "suureen suottaan" meno tapahtui komeasti -kuin ainakin oikean vanhan lapinäijän lähtö. Kun ukko oli henkensä -huokaissut, alkoi kuulua porokellojen pauke, ensin vain hiljemmin, -mutta sitten yhä kovemmin ja kovemmin niinkuin olisi raidolla ajettu -pihaan, ja sitten kävi rysäys pirtissä, niin että seinäkellokin helisi, -ja outo humaus löi läpi huoneen niin väkevästi, että läsnäolijatkin -tunsivat ruumiissaan kovan "krookkauksen". Ja taas alkoivat porokellot -pihalla poukkua, raito tuntui lähtevän matkaan, ja vähitellen häipyi -kellojen ääni kuulumattomiin. Helkytellen ajoi vanha erämaiden kiertäjä -ikuiseen lepoonsa. - -Näihin miehiin loppui Muonion Suikkien kiertolaiselämä. Heidän -jälkeläisensä jo päätyivät asumaan paikoillaan. Feetta teki mökin -entiselle kotakentälleen Pakajärvellä, jossa vieläkin muorineen -elää, ja toiset hajaantuivat mikä minnekin, Äkäsjärven seuduille, -Jierisjärvelle ja Kolarin puolelle. Tyttäretkin joutuivat -lannanmiehille emänniksi. - -Kittilän Suikkien erämaana oli Ounasjoen ja Kitisen välinen kaira. -Jo vanhaan aikaan oli suikkilaisten kotatantereena ollut Alaselkien -seutu. Lylymaassa, Pöytälaella ja Kuolemanlehdossa olivat he täällä -kotakuntineen majailleet. Kuolemanlehdon kotaan oli päättynyt erään -Suikki-muorin poluton erämaan matka. Muori oli saatettu Kurjenpolven -kalmistoon, Ounasjoen rannalle, mutta muorin haltia jäi Kuolemanlehdon -kotaan, jossa se pitkät ajat myrskyöinä viehkuroi tuulispuuskissa, -ryöpsäytellen nuotiotuhkia. - -Vanhoja Kittilän Suikkeja oli Pekka-äijä, joka raitioi paikkakunnan -poromiesten tokkia siihen aikaan -- 60-70 vuotta takaperin --, kun -porojen mailla oli kauhea kaatokesä, jota vieläkin muistellaan. Se -oli kamala kesä: oli niin polttavan kuuma, että aurinkokin mähötti -taivaalla kuin verilimppu. Hirmuinen helle ja räkkä tappoi poroja, -niin että ne tokittain kerrassaan luokona kaatuivat. Mutta jos elukat -ennättivät veteen puhkumaan ja rypemään, jäivät ne henkiin. - -Järveen porot kilvan puhaltautuivatkin, missä vain pääsivät. -Aakenustunturistakin kerran Suikin raitioima suuri lauma hirveällä -rytinällä ampaisi niinkuin patonsa murtanut koski läpi metsän ja -rantaryteikön suoraa päätä Aakenusjärveen, jossa se sitten päiväkauden -puhalsi ja huohotti. - -Kesät talvet vanha Suikki-Pekka kiersi Kittilää. Äijän porokaarteita, -nilien ja luovien jätteitä, nähdään vielä Kerolaen laidassa Sirkan -takana, Kullirovassa Rastin ja Vesmajärven välisellä salolla, sekä -Saattoporassa, Hirvaslaen rinteellä, Kumputunturin tienoilla. Koko -elämänsä oli Pekka-äijäkin oikea lapinmies, uskollinen porojen paimen. -Mutta jälkipolvi jo luopui äijän tavoista. Muuan tytär, Priita-Maija, -meni kuitenkin eukoksi vanhalle Kariniemen Jussalle, "Korte-äijälle", -joka, niin lannanmies kuin olikin, eli kuin lappalainen, vei -Priita-Maijansa Kuusajärvelle Korteniemen pirrikotaan ja siellä hänen -kanssaan asua tuhrusteli kesät talvet, kalasteli ja sai puolikymmentä -pientä korteniemeläistä kotakentälle teutaroimaan. Mutta isoiksi -tultuaan pirrikodan kasvatit lähtivät metsäpesästään, mikä Välitalon -leskelle mieheksi, mikä Uudentalon emännäksi, mikä Uudenputaan -Vanhan-Tuomaan vaimoksi. - -Joitakuita Suikkeja asui aikoinaan Rovaniemelläkin; muuankin, 50-60 -vuotta takaperin kuollut ukko, kuljeskeli tokkineen Tapionkylän -takamailla ja jätti jälkeläisiä mökkiin Meltausjoen varrelle. - -Rovaniemeltä taas lähti 70-80 vuotta sitten Antti Suikki Kittilään, -nousi pohjoisille äärille aina Pokkaan asti, johon "Lesken -Pekka-raukka", rikas lappalainen, 3000:n poron omistaja, Pokka-sukua, -oli häätynyt mökkiläiseksi ja lehmänhoitajaksi, kun suuri pororutto -hävitti koko karjan ja teki miehestä melkein kerjäläisen. Antti Suikki -nai Pokan tyttären, Sohjan, teki naapuriksi Suikin mökin, myi sen -sitten Muonion Olli Suikille ja otti akkansa kotimökin haltuunsa. -Ja täältä, Kittilän karusta perukasta, rupesi taas tulemaan uutta -Suikin sukua. Vanha Antti, kuulu "Haippa", raitioi erämaassaan sekä -lantalaisten että lappalaisten poroja, menetellen monesti niinkin, että -joutui monta kertaa oikeudenkin kanssa tekemisiin. Jälkipolvi sitten jo -aivan lantalaistui ja muuttui sekarotuiseksi. Pokan Pekka, Antin poika, -elää vielä Pokassa 70-vuotiaana käppelänä ukkona. - -Vanhaa lapinsukua oli Nuttikin, vaikka sitä vain "nuin vähä" olikin -liikkeellä. Suomen puolen tunturiseuduissa, Enontekiön Lainio-, -Romma- ja Peltovuomassa, eleli 1700-luvun alkupuolella Nutti-lähtöistä -Anttia, Marttia, Jussaa ja Jounia, sitten Anttia, Ollia, Joopia ja -Jounia. Muuan Nutti, Antti Ollinpoika, painui Muonioon poropaimeneksi -ja nai rikkaan Anundi Sarren Kaisan, kulki raitiona Turtolaa ja -Ylitorniota myöten, ja tekaisi talonkin Muonion Tiurajärvelle. Mutta -lapin ukko-rukka hävisi talostaan, ja pojat joutuivat raitioina -paimentelemaan lantalaisten porotokkia, viimein lantalaistuen itsekin. - -Muonion mailla vaelleli aikomaan porolappalaisena myös Vettaisen -suku, joka nimestä päättäen lienee ollut alkuisin jotakin savolaista -pahnaa. Ikivanhojen Vasamin, Päiviöiden, Labbojen, Maggojen ja muiden -suursyntyisten lapinäijien joukossa Enontekiön erämaissa ei vielä -Vettainen vaeltanut. Vasta 1700-luvun lopulla ilmestyvät Muonion -raitiolappalaisten joukkoon Vettais-veljekset, Mikkel ja Erkki -Knuutinpojat. Edellinen nai Antti Nutin tyttären, ja jälkimmäinen -keinottelee itsensä rikkaan Anundin vävyksi. Pororaitiona kiertävät -miehet sitten kiveliöitä, Mikkel asustellen Saijanvaaran seuduilla -Muoniossa, mutta Erkki koluten erämaat aina Ylitorniota ja Kittilää -myöten. Ja uusia Vettaisia lähtee maailmalle, mikä raitioksi, mikä -muuten rengiksi taikka piiaksi; varsinkin Kolarissa esiintyy paljon -Vettaisen pahnaa. Mutta "Nuutin Erkin" poika, Olli, joka eli vuosina -1826-1897, tehdä rysäyttää Muonioon, väylän rantaan, Reponiemen talon, -josta saa alkunsa Vettaisten talonomistaja-haara. - -Kittilän itäisillä äärillä, Sodankylän ja Rovaniemenkin puolella, eleli -entisaikaan Riimin lappalaissuku. Jo tarina-aikoina asui Lomajärven -sydänmailla Niila-niminen Riimi, joka noitamahdillaan kilpaili -kelontekemäläisen Paalulan Niilan kanssa. - -Myöhemmin asusti samoilla mailia, Riimintievassa järven -pohjoisrannalla, Keulakkopään laidalla, toinen Riimin ukko, jonka -pahnaa oli Riimi-Olli, tuhansien porojen isäntä. Samoja summia erämaita -kuin isätkin, samoili Olli tavattoman tokkansa kanssa, palaten aina -Lomajärvelle vanhaan kotipaikkaansa. Vaikka Olli-aijä olikin semmoinen -pororikas, heitteli hänen akkansa kuitenkin suopungilla vieraita -poroja, merkitsi peurakorvat vasat omikseen ja paloitteli muut -porot pataansa. Ukko oli kyllä niin pyhä, ettei saattanut syödäkään -varastettua lihaa, vaikka sitä varkain keitettiinkin, mutta lopulta -itse pyhä ukkokin lankesi, söi lihaa ja joutui viimein kruunun leipiin -akkansakin puolesta. - -Kahdeksan tytärtä ja yhden Olli-pojan sanotaan Riimi-ukon pahnasta -lähteneen. Poika joutui lantalaisten poropaimeneksi Kolariin ja -Sodankylään, ja rikkaat tyttäret kelpasivat kyllä lannanmiehillekin. He -saivat äijältä myötäjäisikseen sata vasantekevää vaadinta ja lisäksi -vielä joukon muita poroja sekä kaikenlaista lapinkodan tavaraa. -Niin hajaantui metsien tyttölauma mikä minnekin, Kemijärvelle, -Kelontekemälle, Unariin. Mutta lapsena jalkansa palelluttanut, -puujalalla kolkkaava Riimin Elli jäi naimattomaksi, asuen -"Jalkapuoli-Ellinä" Sodankylässä ja vielä vanhanakin muistellen: - --- He-heei, Lomajärven maassa olen mie syntynyt! - -Rovaniemellekin kulkeutui entisaikaan muuan Riimi, kierrellen -porokarjoineen pohjoisesta Kemijärven Javarukseen, siirtyen sieltä -Majavaan ja viimein Rovaniemen Ylinampajärven takamaille. Tämä -Riimi-ukko oli onnistunut saamaan eukokseen papintyttären, joka oli -"niin korkiaa lähtöä, jotta aatelissukua". Ja toimekas lapinakka -korkealähtöisestä tyttärestä tulikin. Äijänsä kuoleman jälkeen hän -vävyineen -- Ylinamman Matti oli nainut Anna-Maijan ja Perunkajärven -Kulppi-Aapo Kaijan -- raitioi tuhatpäistä tokkaansa kesät talvet -metsiä kierrellen, vasoitti ja lypsi poroja ja puserteli juustoja, -parituhattakin syksyn kuluessa. Villipeurojakin, joita silloin vielä -kiveliöissä liikkui, muori joskus heitteli kiinni, hiipien kesyn poron -varjossa lähelle ja sitten kärhäyttäen suopungin villiporon kaulaan. -Mutta kerran poronvasoituksessa Jouttipalolla kevätsulilla muori -vilustui, ajettiin ahkiolla kipeänä kotiin ja kuoli jo seuraavana -päivänä. Siitä on kulunut jo noin 70 vuotta. - -Kierteli sitten vielä siellä täällä joitakuita lappalaisraitioita, -jotka eivät olleet niin laajaa lähtöä kuin edelliset eivätkä jättäneet -jälkeensä niin suurta pahnaa; toiset tulivat tänne yksinäisinä -tuntureistaan, vaeltelivat metsiä ja sitten taas hävisivät jäljettömiin. - -Niitä oli Kolarissa elänyt Koffelon Lassi-ukko, "Kohvin Lassi", -suuri karhuntappaja, joka aina karhun kaadettuaan teki "mustan pojan -makkaraa"; niitä olivat Turtolan Jaukka-äijät, Pekka, Mikkel ja Antti, -niitä myöskin Naisun äijä, joka tuli Ruotsin-Lapista tälle puolen ja -raitioi jonkun aikaa kolarilaisten poroja. Vanhoja lapinraitioita -oli "Kissa-Kaijakin", Priita-Kaisa Kissa, joka viime vuosisadan -alkupuoliskolla 1821 muutti Pajalasta Kolariin. Elämänikänsä eleli -eukko metsässä pirrikodassa Sieppijärven eteläpuolisilla sydänmailla, -ensin renkinsä "Löytty-Heikin" kanssa, kunnes meni emännäksi -lappalaiselle Olli Kurvanderille. Mutta sitten jäi Kaisa yksinään -metsäkotaansa, ja vielä vanhanakin, kun ei enää jaksanut porojen -perässä juoksennella, eli vain metsissä, kelasi juuri köyttä ja -kutoi juuri vakkoja, kulkien niitä kylillä kaupittelemassa ja taas -kadoten kiveliöönsä. Kaisa kuoli Kolarissa noin 50-60 v. takaperin ja -haudattiin Sieppijärven kalmistoon. - -Aitolappalainen oli Kaaresuvannosta tullut Ungan Pietikin, joka eli -viime vuosisadan loppupuoliskolla Kolarissa poromiehenä. Satoja poroja -oli Pietillä itselläänkin ja satoja lantalaisporoja paimennettavina, -ja suuren tuhantisen tokkansa kanssa äijä kierteli alituisesti -Pasma-, Kontta-, Ruuhi- ja Raanujärven välisiä sydänmaita. Ukko teki -jo pikku pirtinkin Näläntöjärvelle, mutta asusteli silti kuitenkin -porojensa matkassa metsäkodassa. Pieti oli totinen kristitty ja -taitava porojenhoitaja. Muutamissa vuosissa hän sai palkisensa pari-, -kolmisataisen poromäärän nousemaan yhtä moneen tuhanteen. Poromiehenä -Pieti kuolikin yli kaksikymmentä vuotta sitten. Ja ukon poika, Antti -Unga, vaeltaa vielä isäinsä jälkiä, hoitelee seitsenkymmenistä -poroparttiotansa Kolarin kiveliöissä ja asustaa sen matkassa joskus -metsäkodallakin. Ukko onkin enää ainoa aitolappalainen, joka täällä -alhaalla, vanhojen lappalaisten perintömailla, vielä elää isien tavalla. - -Erämaista olivat Lapin pororaitiot tulleet, erämaissa monet elivät -koko ikänsä ja usean päivät päättyivät kiveliön kotaan. Omia porojakin -oli miltei joka raitiolla, mutta suurin osa paimennettavasta karjasta -oli lannanmiehen omaisuutta, jota lapinukko hoiteli palkkapaimenena. -Kruunun päältä sai raitio tavallisesti vuosipalkkaa, niin että -tuhatmääräisen tokan pari paimenta saattoi ansaita 500-kruunuisen -vuodessa. Mutta siitä maksusta piti raitioiden korvata porojen -lantalaisten heinämaille ja sauroille tekemät vahingot. Lisäksi saivat -paimenet taloista "niestajuuston", lehmänmaidosta tehdyn eväsjuuston, -sekä kuovat ja vanttuut. Joskus sai paimen isoista porotaloista -"niestaa", leiviskän voita, tynnyrin jauhoja sekä leiviskän kahvia ja -sokeria kesäeväikseen. Kesäisin raitiot lypsivät laumaansa ja tekivät -juustoja. Mutta juuston jokaisesta lypsävästä vaatimesta vei paimen -"mettänlahjana" isännälleen. Loput hän sai syödä taikka myydä omiksi -hyvikseen. Kymmenen leiviskääkin kokoontui tuhatkuntaisesta tokasta -kesäjuustoa, ja juustonaulasta maksettiin kruunu. Vanhaan tapaansa -lapinmiehet myös kuivasivat poronmaitoa poron vatsalaukussa taikka -metson ja koppelonkuvuissa. Maidon sekaan he panivat vedessä keitettyä -"juomukaalia", joskus ruotukan lehtiäkin. Muikeaan juomuruohoonsa -oli lappalainen niin opastunut, että hän kylvi sitä keväisin -porokaarteeseensa lypsyajan varaksi. Syksyisin keräsivät poromiehet -maitoa isoihin pitkäkäisiin "ankkoihin" ja upottivat ne suliin -kaltioihin, joissa saivat olla koko talven. Keväällä maidottomana -aikana kaivettiin astia hangen alta esiin, ja paksu puuromainen maito -oli mainiota kahvinhöystettä. - -Joskus pistäytyivät metsien miehet kylässä poroisäntien luona ja -hyvin heitä taloissa kohdeltiin. Hyvin kohtelivat kodan asukkaat -lantalaisiakin, kun he tulivat vieraisille metsäkodalle, "lapinkylään", -joksi lappalaisten asentopaikkaa sanottiin, vaikka se olisi ollut -vain yksinäinen kotakin. Jos sattui olemaan juuston tekoaika, syötti -kotakansa "väärteilleen" rasvaiset juustot, juotti juustoherat, -"missut", antoi väkevää "klapattua" maitoakin, joka oli "suuta myöten -makeaa". Kuivattua poronlihaa, kuuta ja kieltäkin hän nouti aitastaan. -Vielä eväiksi ja tuomisiksi työnsi vieraanvarainen metsänmies -väärtilleen juustoa ja lihaa. - -Se oli sitä vanhaa hyvää aikaa, jolloin porolappi sai vielä vapaasti -vaeltaa metsissään ja jolloin porokarjoilla oli suurilla kairoilla -yltäkyllin maata ja laidunta. Ja voi sitä rikkautta, mikä silloin oli -kiveliöiden kansalla! Silloin oli poroja niin paljon, että metsät -vilisivät, ja lihaa oli kyllä ja rahaakin, millä ostaa. Lihava -lahtiruho maksoi vain 10-20 kruunua ja kolmella tolpalla sai hyvät -lapinkengät. - -Mutta kun porottomat lantalaiset lisääntyivät ja tuppausivat jokaiseen -kiveliön kolkkaankin, niin he rupesivat kaikkia hallitsemaan ja -poromiehiä komentelemaan ja ahdistelemaan, ja siitä kävi elämä niin -ahtaaksi, että porotkin viimein loppuivat. Mutta porojen mukana katosi -kaikki rikkauskin, ruoka loppui ja loppui rahakin, kun porot ja -lappalaiset hävisivät metsistä. - -Oikein haikeana on monen vanhan poromiehen mieli muistellessa mennyttä -aikaa. - -Mutta se aika on mennyt palaamatta koskaan takaisin, vaikka vanhat sitä -kuinka hartaasti kaipaisivat. Muinaiset porokaarteet ovat lahoneet -metsiin, sinne ovat entiset kodatkin rysähtäneet, ja vanhoja kotasijoja -löytyy miltei jokaiselta tievalta ja kangasmaalta, kun vain rupeaa -sammalta ja turvetta kuokkimaan pois. - -Ja niiden mukana on Peräpohjan viimeinen porolappikin hävinnyt. -Tuulisten tunturien ja avarain erämaiden vapaa kiertolainen on vaipunut -turpeen alle tai joutunut lopulta elämään ahtaassa hirsihuoneessa. -Tuhatlukuista villiä metsänkarjaa raitioinut paimentolainen on -häätynyt hoitamaan tyhmiä ja hitaita lannanelukoita. Huvikseen ja -mielihaluikseen juomukaalia kasvattaneen metsänasukkaan on täytynyt -ruveta hikipäissään möyrimään entistä porokaarrettaan saadakseen -siihen pahaisen perunapellon ja mitättömän ohratilkkareen. - - - - -LAPINKODALLA - - -Olet lähtenyt etsimään Peräpohjasta kadonnutta kotalappia, poroja -paimentavia Vasara-äijiä ja Suikki-ukkoja. - -Olet saanut jättää taaksesi Kittilät ja Kolarit, Muoniotkin, ja nousta -tunturien tuolle puolen Hettaan asti, Enontekiön kirkolle, etkä -ole tavannut ainoatakaan poro-Vasaraa, Saat jättää vielä Hetankin -selkäsi taakse ja painua poluttomiin erämaihin yhä vain pohjoisia -tunturiseutuja kohden. - -Sillä vanha entisaikainen porolappi elää enää vain perimmän Lapin -laidimmaisilla seuduilla. Tuhkalappalaisen valtakunta on siirtynyt -kaukaisimpiin erämaihin, sinne, missä mahtavat tunturit kiertävät -ympäri taivaanrannan, missä kesäpäivä kuukausittain yhtä päätä -pysytteleikse näköpiirin yläpuolella, ja missä talvella taas on melkein -päättymätön yö. Kotalappalaisen kotimaana ovat "kaikki tunturit",[7] -hänen kietkamensa kiikkuu siellä, missä ei enää kuusi viihdy, eikä -vähään tyytyväinen petäjäkään saata kasvaa, missä vain vaivaisenvarpu -matalana hiipii maata pitkin ja itsepintainen koivu koettaa -kääkkyräisenä pitää puoliansa taistellessaan armotonta luontoa vastaan. - -Samoinkuin pieni lappalainen, sen kohtalotoveri, joka väkevämpien -armotta riistäessä parhaimmat kappaleet on saanut osakseen kaikkein -karuimmat seudut, mitkä eivät ole muille kelvanneet, sekin koettaa -pysytteleidä kiinni viimeisessä tähteessä, jonka on saanut turvakseen -ja kotoiseksi konnukseen. - -Kovin pieniksi on jo supistunut Suomen porolappalaisten joukko, -joka vielä vanhaan tapaansa elää erämaan ikuisena kiertolaisena. -Inarista on kotalappalainen jo melkein kadonnut, eikä ole porokarjan -kanssa kiertäjiä enää monta Utsjoellakaan; vain Enontekiön mahtava -tunturiseutu on jäänyt porolapin asuinmaaksi. Se on kuin mikäkin -lappalainen ulkomuseo, jossa vielä saa nähdä vuosisatain takaista -lapinelämää entisessä alkuperäisyydessään. - -Ei ole suuri enää Enontekiönkään kotakansan suku. Pöyrisjärven -tunturiseudussa, Norjan rajoilla, asustaa kesäkautensa kymmenisen -kotakuntaa Näkkäläjärviä, Prokseja, Maggoja; ja suuren Porojärven sekä -Kilpisjaurin ympäristöillä, Haldiin eteläpuolisissa loppumattomissa -tunturimaissa, majailee toistakymmentä kotajoukkoa Kalttopäätä, Labbaa, -Valkeapäätä, Vasaraa, Palojärveä, Juusoa ja Tornensista. Erämaan -kiertäjien koko sukukunta käsittää kaikkiaan noin 120 henkeä.[8] - -Kolme, neljä pitkää erämaa-penikulmaa yli tunturien ja jänkien saat -taivaltaa päästäksesi Hetan kirkolta kotalappiin. Saat välillä -levähtää "Peninkulma petäjällä", johon jo 1700-luvun matkamiehet -ovat nimimerkkejänsä ja vuosilukuja kaiverrelleet, sekä Kaijanmaan -autiotuvalla, jossa synkkinä syksyöinä haltiat möykkäävät; -saat sivuuttaa kauniin Näkkäläjärven komeine seitakivineen ja -lapin-taloineen, saat jättää viimeiset petäjätkin, jotka autioilla -tievoilla yksinäisinä ja orpoina kyhjöttävät. Metsä loppuu jo ennen -Näkkälää ja alkaa autio, puuton tunturimaa, joka aukeaa eteen kuin -äärettömyys. - -Tämän rannattoman tunturimeren ulappaa kiertelee Näkkälän poromiesten -sukukunta. - -On siellä pienen Raaskaltiojärven rantamalla vaalean-harmaa keila, -joka näkyy jo kauas rantatievoille. Keilan mustasta huipusta kohoaa -sinertävä savusuitsu, josta arvaat sen ihmisasunnoksi, sillä savu -on ihmisen tunnus ja asentopaikan merkki, erämaassa vielä varmemmin -kuin muualla. Mistä savu kohoaa, siellä on aina tuli ja tavallisesti -tulentekijäkin. Harmaa keila on Näkkälän Jussan asunto "louvekota", -jossa ukko perheineen majailee viettäessään karjoineen kesäsydäntä -Raaskaltiolla. - -Äkäinen on kodalla vastaanotto, kun vieras sinne rantajängän -mutahautoja kierrellen, kaarrellen saapuu. Kymmeninen koiralauma -ryöpsähtää rähisten vastaan ja haukkuu ikenet irvissä, niskakarvat -porhossa, vieraalle vihaiset tervehdyksensä. Kohta kotakin työntää -ilmoille kummastuneen joukon suurta ja pientä väkeä, vääräsääristä, -kapeanilkkaisia, nahkahousuisia lintukotolaisia, joiden kirjotakit, -punapaulat ja punaiset lakit iloisesti vilkahtelevat ruskeassa -ympäristössä sekä kodan harmaata seinää vastaan. - -Niin harvoin tämän aution erämaan asukas näkee vertaisiaankin vieraita, -että heitä kyllä kannattaa käydä koko kotaväen katsomassa. Vielä -harvemmin saa tunturimaan asukas nähdä "lannan reisantteja". Ne ovat jo -niin merkillisiä vieraita, että heistä voi vaikka joiatakin. - - -- Lantalaiset, nun nun nunnu, - nun nunu nun nun nun nun nunnu, - kävelevät, nun nun nunnu, - nun nunu nun nun nun nun nunnu, - tuntureita, nun nun nunnu, - nun nunu nun nun nun nun nunnu - ylös ja alas, nun nun nunnu, - nun nunu nun nun nun nun nunnu, - -saattaa kuulla jonkun joikaaja-äijän heistä runoilevan. - -Eikä erämaan suurta kesäistä rauhaa häiritse mikään muukaan -kulkija. Tunturien petoeläimet ovat silloin piiloissaan; vain arka -jänis käpsähtelee kääkkyräkoivikossa, ruskea riekko juoksentelee -vaivaisvarpujen suojassa, tunturilla lentelee kirjava pissihaukka, -järvessä pulikoivat vesilinnut ja jängällä suuri kahlaajain joukko. -Mutta ne kaikki ovat samaa tunturikansaa kuin kotaväkikin. Ne on -luotu kaikki tähän samaan ruskeaan ympäristöön, ja jokaisella on oma -tehtävänsä, asuma-alansa ja majapaikkansa. - -Lappalaisen majapaikkana on tämä rantakuivikko ja pesänä tuo harmaa -matala keila, josta eläjät, niinkuin muutkin metsäpesän oliot, -kummissaan ilmestyvät kurkistelemaan rauhanhäiritsijää. Metsänväen -arka, hiukan pelästynyt ja kysyvä ilme esiintyy kotakansankin -kasvoilla, kun outo vieras astuu hänen majalleen. Sillä eihän voi -arvata, mikä lienee vieraan matkamiehen tarkoituksena. - -Tämän tietäen lappalaisopas kotaa lähestyttäessä useasti jo etukäteen -rientää viemään tietoa matkamiehen tulosta. - -Jos pörrökarvaisten penikkain vastaanotto onkin tavallista äkäisempi, -on kotaväen kohtelu sitä mieluisempaa. Lappia ja suomea he latelevat -sekaisin -- Ruijan tunturikodasta tuotu emäntä ei juuri muuta osaakaan -kuin omaa "saamekieltään" -- ja pieneen majaansa he vievät vieraansa. - -Ei ole erämaan kansan koti juuri vieraita varten varattu, enempää -kuin muidenkaan metsänasukasten asunnot. Se on aiottu vain oman väen -olosijaksi, ja hyvässä sovussa saa sekin siinä pysytellä, ahtautuen -vieri viereen kyköttämään kuin ainakin pennut pesäänsä. - -Sillä asunto on varsin ahdas; kotapermantona on vain kolmi-, -nelimetrinen maapalanen, ja korkeutta on niin paljon, että ainoastaan -keskellä, räppänäaukon kohdalla, suommuorran alla, saattaa kodan -päämies seisoa suorana. Käyrien pieljipuiden ja kotariukujen varaan -pingoitettu vaateloude sulkee suojaansa pienen lappalaismaailman, -eristäen sen ulkoilmasta. Savulla se on vain koristettu ja kirjavoitu, -ja ainoana "tauluna" on räppänäaukosta näkyvä palanen sinistä taivasta. - -Mutta tämä maja on porolappalaisten koti, ja sen suojassa on hänen -kotoinen lietensä. Keskellä kotapermantoa on seitsemällä kivellä -ympäröity tulisija, jonka mieluinen loimo lämmittää ympärillä olijoita. -Maapermannolla, joka on peitetty koivunrisuilla, porontaljoilla ja -ruijanraanuilla, vain istutaan tai loiotaan kahden puolen tulta. -On siinä vielä sikinsokin kaikenlaista talon tarvekapinetta: -keittoastioita, kahvikaluja, kiisoja, laukkuja ja ruokatarpeita, -jauhopusseja ja maitovatsapalloja, kaikki vain permannolla ovipuolessa -taikka peräosassa, poassossa. Tässä kotaväki nukkuu yönsä, lepäilee -päivälläkin, tässä syö liha- ja kalakeittonsa sekä särpää mustan -kahvinsa, tässä askartelee "tupa työnsä", ompelukset, kudonnat ja -puukkotyöt. Kiisoille taikka taljavuoteelle hän istuttaa vieraansakin -ja tarjoaa hänelle kotansa parhaita, sillä "sitä lintu linnulle, mitä -linnulla itselläänkin." Emäntä keittää rasvaa tiukkuvia tunturijärven -siikoja, joita yhteisestä kaarasta pistellään sormin ja kastetaan -samaan rasvakuppiin, tarjoaa ulkona kevätahavissa kuivattua poronlihaa -ja viimeksi pyöräyttää väkevän kahvin, johon kermaksi sekoitetaan poron -vatsalaukussa kuivattua hapanta poronmaitoa. Hyvä on tunturikodan -kestitys, hyvästä sydämestä tarjottu ja mielihyvällä otettu vastaan. -Eikä ole kotaemännän kertaakaan koko puuhansa aikana tarvinnut sen -enempää hääriä eikä juoksennella; samalla sijalla, lieden ääressä, -jalkainsa päällä, hän on vain saanut istuskella, sillä käden -ulottuvilla, kiisoissa ja nahkapusseissa, ovat ruoka- ja kahvitarpeet, -käden ulottuvilla riippuvat kattilat ja kahvipannut ja käden -ulottuville, oven suuhun, ovat lapset kanniskelleet vaivaisenvarpuja, -joita kattilan alle työnnetään, ja lopuksi, käden ulottuvilla istuvat -nekin, joille tarjotaan. - -Jos asunto on ahdas, niin sitä enemmän on tilaa ulkona. Koko -rantakenttä kivineen ja mättäineen on samaa kotia kodan kanssa. -Aurinkoisena päivänä saattaa lappalainen istua työskentelemässä siinä -yhtä hyvin kuin kodassakin. Kenttä onkin työmaan näköinen. Hujanhajan -on siinä kaikenlaista työkalua ja useita työskentelysijoja. Siinä on -puiden pilkkomispaikka, siinä parkkipadat ja roukauskattilat, siinä -leivänpaistamis-uunikin paljaan taivaan alla, siinä kirveskalsua, -kuokkapahasta ja lapionraakkia, puukkoa, vasaraa, höylää ja -tahkontapaista, kauhaa ja kaukaloa. Ja joukossa pitkin kenttää -nähdään kumollaan, syrjällään ja kohdallaan ahkioita ja porokelkkoja, -jopa kottakärrytkin. Kivillä ja kantojen nenissä roikkuu joitakuita -takkikuluja sekä muuan karvaton kinnipeski. Kentän pohjoisreunassa -on parin koivunhaariikan ja korvakkojen varassa "luövvi", katos -ja telineistö, jossa nähdään yhtä ja toista kotaväen tarvekalua: -kenkäheinäkääröjä, terva-astiaa, kantosatulaa, laukkua, poronlänkiä, -puntaria. Luövvin katon suojassa säilytetään kuivattu poronliha -varastokin, ja koivunoksalla riippuu pari kuivattua poron verimahaa. -Kentän vastaisella reunalla on pari pientä turpeilla päällystettyä -kotaa, joissa säilytetään suolakalavarastot. Järven rannassa on -nuotta- ja verkko-ulut sekä pari venettä. - -Sellainen on porolappalaisen kesäinen kenttä, erämaan yksinäisen -asukkaan hiljainen kotitanhua kaukana tunturien takana. Se ei ole -suinkaan kovin houkutteleva mukavampiin oloihin tottuneelle, mutta -kuitenkin mielenkiintoinen ja puoleensa vetävä. Vapaana ja rauhassa -koko maailman melulta ja myllerryksiltä saisi täällä askarrella, -kattona korkea taivas ja ympärillä joka suunnalla mahtavat tunturit. Ja -naapureina olisivat vain metsien eläimet, ilman linnut, vedenhaltiat -ja maassa asuva maakansa, maahiaiset. Eikä erämaiden julmaa peikkoa, -Stalloakaan tarvitsisi pelätä, kun vain tietää, miten hänen suhteensa -milloinkin on asetuttava. - -Näin tuntee lappalainenkin, ja siksi hän niin hyvin viihtyykin -erämaassaan. Ei hän enempää seuraa kaipaakaan. Päinvastoin kodan asukas -on tyytyväinen, kun hänellä on koko erämaa hallussaan, eikä naapuria -näkyvissä ei kuuluvissa. Silloin hän saa vapaana ja mielinmäärin -liikkua tuntureillaan ja huoletonna paimennella porokarjaansa. - -Poroja on Näkkälän Jussankin hallussa koko lauma, seitsensatainen -tokka, jossa kyllä on osa Hukka-Salkon ja Näkkälän Antin Jussalle -paimennettaviksi uskottuja elukoita. Öisin porot käyvät lähituntureilla -laitumella, mutta helteisimmän päivän ajaksi ne tulevat kodan luokse -järvenniemeen, raittiiseen ilmanhenkeen lepäilemään ja märehtimään. - -Koko aamupuoli päivää kodalla kuluukin porokarjaa odotellessa, -emäntäkin laittaa jo ruokaveron valmiiksi sekä paimenille että koirille. - -On komea näky, kun monisatapäinen, sarvekas lauma puolenpäivän -seuduissa painuu alas tunturilta ja jänkää pitkin kierrellen astelee -kodalle. - --- Elo tulee! huutavat kodalla olijat. - -Ja se on todellakin mahtava "elo". On kuin valtava harmaa virta -kohisten laskeutuisi tunturilta jängälle ja lähestyisi kotaa. -Ei erota siinä yksityisiä eläimiä, vaan kaikki sulautuu samaksi -liikkuvaksi kokonaisuudeksi. Näyttää kuin suunnaton jättiläismatelija, -monituhatsarvinen alkumaailman eläin, kiemurtelisi jängän matalassa -pensaikossa merkillisesti äännellen. - -Se on lappalaisen elovainio, siinä lainehtii tunturikansan viljapelto. - -Lauma tulee kodalle tuhatjalkaisena oliona, napsavin sorkin, -keikutellen satoja sarviaan ja astellen keveästi. Siinä on komeita -kruunupäisiä hirvaita, vankkoja ajohärkiä, vaatimia, puolikasvuisia -pienisarvisia urakoita, vuonniloita ja vuorsoja, sekä pikkuisia -korkeakoipisia mulipää-vasoja. Kohisten kulkee elo kodan ohitse suoraan -leponiemeensä, mutta jotkut pysähtyvät kotakentälle nuuskimaan mättäitä -ja löytävät niistä jotakin pureksittavaa. Pienet sarvettomat vasat -juosta kepsuttavat ja hypähtelevät emonsa rinnalla ja ikävissään -roukuvat, kun harhaantuvat hoitajastaan. Emot roukuvat vastaan, ja -helposti tuntee vasa oman äitinsä äänen sataisestakin rouvunnasta -ja lähtee iloisesti äännähdellen sitä kohden. Vasat ovat tunturielon -hentoja oraita, suuren lauman pikkulapsia, jotka suurilla tummilla -silmillään kummastellen katselevat ihmeellistä maailmaa, iloitsevat - auringosta ja ovat onnellisia saadessaan olla emonsa vierellä ja -valittavat vähäisestäkin vastoinkäymisestä. - - -- Voi sitä porovasaa, - kun se rouvuskelee, - nun nun nun nuu. - Voi sitä ruohovasikkaa, - kun se rouvuskelee, - nun nun nun nuu, - -laulaa lappalainenkin siitä joikauksessaan. - -Lauman perässä astelee koirineen kaksi raitiota, kotapoika, -13-vuotias Antti, ja kodan renki, Juunas Kelottijärvi. Koko yökauden -he ovat porojen kintereillä kierrelleet erämaita ja koirineen -huolehtineet, että tokka pysyisi koossa. Nälissään ovat paimenpojat, -nälissään heitä seuranneet koiranressukatkin. Raitiot käyvät kotaan -suurustamaan, mutta koirille tarjoo kotaemäntä aterian ulkona -kentällä. Siihen kokoontuu talon koko halliväki, kymmenkunta karvaista -koirankuonolaista, Pennoa, Naattua, Tshikkaa, Tshalmua, Tilkkua, -Murjua, Lumpua, Kuolehvia ja pari Mustia, joille emäntä ammentaa -kattilasta vartavasten keittämäänsä verivelliä suureen kaukaloon. -On siinä silloin "ruokaruotsi ja syömäsaksa" murkinalla ja käy aika -äkäinen elämä, murina ja lotkiminen, kun tämä kansa aterioitsee. Ei -siinä siunata eikä myöskään kiitellä, vaan latkitaan, minkä ennätetään, -pannaan lopuksi toimeen pikku tappelunnujakkakin ja sitten huulia -nuoleskellen heittäydytään kentälle ettoneelle. Astuskelee pari -karvakoipea ylpeänä kotaankin, vönkii yli emännän kahvitarjoilun ja -heittäytyy kylläisenä isännän makuutilalle. - -Mutta taitava porokoira on kotalappalaisen kaikki kaikessa, paljon -suurempiarvoinen kuin huono mies. Sillä koira on porolauman oikea -paimentaja ja kurissa pitäjä. Ilman nopsajalkaista, avosuista, äreätä -rakkiansa ei poromies saattaisi pitää villiä karjaansa koossa. - -Niemen äärimmäiseen kärkeen vetäytyy koko porolauma. Siellä se veden -ja tuulen hengessä lepäilee polttavimman päiväsydämen rauhassa -kiusallisilta Lapin syöpäläisiltä, jotka vilpas tuuli ajaa tiehensä. -Syöpäläistä, räkkää, onkin helteisinä päivinä jängillä, vuomilla ja -matalilla mailla poro-paran ja kaiken elävän olennon kimpussa, miltei -henkimenoksi. On mitä monenlaisinta tihulaista: sääskeä ja paarmaa, -saulakantekijää ja kurmuntekijää eli pottaposkaa. Varsinkin vaaleat -porot saavat räkästä kovin kärsiä, sillä niiden kimppuun osaavat -kaikki paholaiset, ja pienet heikot vasat monesti sortuvat ja kuolevat -erämaahan syöpäläisten ylenmäärin kiusaamina. Mutta on räkästä -hyötyäkin porokarjan paimenelle. Kiusaajain ahdistamana porolauma -laukkaa vuomilta ja jängiltä ylös viileille tuntureille ja pysyy -siellä paremmin yhdessä koossa. Räkkää pakoon Näkkälän Jussankin tokka -joka päivä vaeltaa Raaskaltion niemelle. Tätä tihulaisten ansiopuolta -muistelee lappalainen joiatessaan: - - -- Sääski ajaa porot tunturiin, - vuomista pois porot ajaa kokoon. - Ei porojen kanssa tulisi toimeen, - jos ei sääskiä olisi. - Se on pikku elävä, - mutta kyllä sen edessä elo pakenee. - -Mutta pieniä peurakorvaisia vasoja odottaa kova kohtalo. Käy niemelle -mies suopunkeineen, heittää vasan toisensa jälkeen kiinni, keikauttaa -maahan, istuu päälle ja suurella puukolla leikkaa korviin veriset -merkkinsä. Vasa-parka roukuu ja kimpuroi, ja vipattaa vainottuja -korviaan, mutta säälimätön suurpuukko sivaltaa kappaleen korvasta, -palasen toisesta, lisäksi vielä puraisee reunohin pikku pykäliä -ja halkoimia, jonka jälkeen vasta laskee elukan irti. Sukkelasti -ponnahtaa vasa pystyyn ja roukuen ja verisiä korviaan puistellen -juoksee etsimään emoansa. Mutta nyt on pikku elukka otettu muun karjan -yhteyteen ja omistajan merkkeihin, eikä ole enää kenen tahansa, -porovarkaan, kähvellettävänä. Tämän seurakuntaan ottamisen ovat -kaikki porot saaneet elämässään kokea. Jokainen sekä iso että pieni -sarvipää on korvarikkoinen, saman isännän porot samalla tavalla. Joka -poromiehellä on oma merkkinsä, ja kun on satoja poromiehiä, pitää olla -satoja erilaisia merkkejäkin. Niitä saa poromies sivaltamalla poron -korviin erilaisia leikkauksia, "sanoja", eri asentoihin. Leikkauksia -on hyvin monenlaisia, on poikkikorvaa, vitaa, haaraa ja halkoa, -pykälää, pisteitä ja reikää, vuoluhankaa, pistohankaa, vastahankaa ja -rappuhankaa, lumppiota, linnunvarvasta, kengänilttiä, suovankantaa, -salvosta ja vintintolppaa, svatnaa ja kieskaa. Niin on esim. vanhan -kuulun porolappalaisen Matti Pongun poromerkki seuraava: oikeassa -hanka päällä, pykälä alla ja päällä, vasemman nokka poikki, päällä -pistohanka, reikä ja siitä hankaan halki. Ja Enontekiön rikkaimman -poromiehen, 1921 kuolleen Isko Näkkäläjärven merkki oli: oikea poikki, -pykälä päällä ja kaksi pisteltä alla, vasemmassa hanka päällä ja siinä -pistel. - -Vanhat lapinäijät entisaikaan ottivat talteen vasan korvista leikatut -merkkipalaset, pujottelivat ne rihmaan ja piilottivat kiven alle -erämaahan niille seuduille, missä porot enimmin palkivat. Silloin porot -pysyivät paremmin niillä mailla, erämaahan kätketyt osaset niitä sinne -vetivät ja siellä pitelivät. - -Iltapuoleen asti viipyvät porot leponiemellään. Sillä aikaa toiset -paimenet, toinen renki ja palvelustyttö, Proksin Elle, koirineen -varustautuvat vuorostaan seuraavaksi yöksi raitioimaan. Heinillä -täytetyt kengät pauloitetaan jalkoihin, hartioille vetäistään harmaa -sarkakaapu, "luhkka", ja suopunkivyyhti heitetään yli olan, evästäkin -varataan reppuun. Koiransa kaulaan nauhoittaa renki ison puukalkareen; -koira kun muuten olisi liian kova poroja laukoittamaan. Näkyy piski -kyllä tottuneen mokomaan kaulakellukkaansa, kantaen sitä tyytyväisenä -kuin ainakin asiaan kuuluvaa virkamerkkiä. Näin kaikin valmiina -odotetaan porojen lähtemistä, sillä tokka saa itse ratkaista sen asian. - -Kuuden, seitsemän tienoissa, kun päivä jo paistaa Seyristunturin -päältä, kuuluu taas huuto: - --- Elo tulee! - -Ja omasta halustaan, kenenkään käskemättä, lähtee koko tokka liikkeelle. - -Mutta tällä kertaa on laumassa melkein yhtä monta mieltä kuin päätäkin: -yksi osa pyrkii jängälle, toinen tolvailee rantaa pitkin kodalle päin, -kolmas lähtee laukkomaan Jierstitunturia kohden, ja siellä täällä -yksinäinen emo vasoineen nulkkailee omia aikojaan sinne tänne pitkin -jänkää. - -Näyttää kuin koko lauma villinä ja mielettömänä yrittäisi hajaantua -ympäri erämaita. - -Mutta silloin, parhaaseen epäjärjestykseen saapuvat paimenet, -kumpaisellakin koira kintereillään. Tyttö viittaa sauvallaan, -komentaa koiraansa, ja heti kaapaisee rakki haukkuvana karvakeränä -pitkin kenttää; käskee renkikin ressuansa ja samoin sekin lähtee -laukkomaan toisen joukon jälkeen, niin että kalkkare vain kaulassa -keikkuu. Pitkälle eivät karkulaiset ennätä, kun kiukkuinen rakki -on jo kintereillä räkyttämässä. Mitä kauemmas poro yrittää -poiketa, sitä kiivaammaksi tulee räkytys ja sitä lähemmäksi hyppii -haukkuja karkulaisen kinttuja. Helposti sentään tottelevat porot -karvaista kaitsijaansa; monet palaavat jo nähdessään sen lähenevän -vapaaehtoisesti takaisin karkutieltään. Niin on pian taas tokka koossa. - -Mutta kohta tulee uusi kommellus. On mentävä pienen virran ylitse, -ja sitä säikkyen villi tokka taas vauhkoilee kuin lammaslauma ja -syöksähtelee levotonna sinne tänne. Joku yrittää jo virralle, -mutta heti taas pelästyen hypähtää pois ja pyrkii pakoon. Mutta -haukkuja-paimenet pitävät laumaa kurissa ja painavat sitä yhä joelle -päin. Viimein muuan suurisarvi uskaltaa astua vettä solkkaamaan, ja -kohta törmäävät perässä toisetkin, ja yhdessä rytäkässä polskehtii koko -tokka ylitse. - -Silloin on päästy pahimmasta. Seitsensatainen elo järjestyy taas -pitkäksi jonoksi ja asettuu rauhallisena jänkää vaeltamaan. - -Pohjoiselle painuva päivä valaa paljaslakiselle tunturille ihanan -sadunomaisen väriloiston, ja laaja, aitolappalainen, ruskea jänkä -loistaa aivan ihmeellisenä auringon valjussa valossa. Jängällä liikkuu -satasarvinen lauma harmaana elävänä virtana kohti kesäyön auringossa -hohtavaa Seyristunturia. - -Paimenet astelevat sauva kädessä, koira kintereillään, rauhallisesti -perässä kuin ainakin "hyvät paimenet" laumaansa seuraten. - -Seyristunturin matalaan, harvaan rantakoivikkoon katoaa tokka ja -hajaantuu laitumelleen. - -Päivän tärkein toimi on päättynyt, elo saatu tunturille palkimaan. -Paimenesta saapuneet raitiot jäävät kotaan loikomaan ja juomaan -emännän keittämää kahvia. Mutta isäntä on kymmenvuotisen Inga-tyttären -kanssa lähtenyt kalalle, ja palaa sieltä vasta puoliöissä. Silloin -laitetaan heti kalakeitto kattilaan ja saadaan oikein rasvainen -iltanen, sillä tunturijärvien siika on tavaton tauromaan, antamaan -rasvaa keittoon ihan kanneksi -- kun vain pyyntimies ei ole erehtynyt -kalalla ollessaan kääntämään venettään vastapäivään. Jos sellaisen -taitamattomuuden tekisi, silloin ei kala tauroisi. Mutta semmoista -erehdystä ei vanha lapinukko ole tehnyt. Ei hän myöskään ole laskenut -venettään rantaan kiinni, ennenkuin on korjannut pois pyydyksensä, -sillä tällöinkin olisi kaloista tauro mennyt maahan. Niin tauroo -ukon tuoma siika vahvasti, ja kotaväki saa päivänsä päätteeksi -yltäkylläisen kalakeiton, jonka päälle voi aivan tyytyväisenä kellahtaa -porontaljoille ja vetäistä peitokseen paksun ruijanraanun. Niin sopii -siinä, väsymättömän auringon valvoessa, vedellä unia seuraavan päivän -puolille asti. - -Silloin taas elo saapuu kotajärvelleen tuulluttelemaan, palatakseen -iltasella uusien paimenien saattamana tunturiinsa. - -Samanlainen on jokainen seuraavakin päivä, oli se pyhä taikka arki, -sillä tunturikodassa ei ole koskaan pyhää, yhtämittainen loputon arki -vain, yksitoikkoinen kuin kotaa ympäröivä rannaton tunturimaa. Elo -tulee ja menee samalla tavalla joka päivä, ja kalamies käy joka ilta -järvellä. Vuoropäivin loikovat paimenet ja koirat kodalla, jossa emäntä -istuskelee lapsineen kaiket päivät, hoitaen mustaa kahvipannuansa ja -keittäen kalaa sekä pari kertaa päivässä koirillekin mustan vellin, -ja välitöikseen kutoen sukkaa, vantutta, kengänpaulaa taikka ommellen -monikirjaisia "lapin parseeleja". - -Ei tiedä tunturimajan asukas maailman menosta. Ei jaksa tänne asti -postimies kulkea, eikä hänellä olisi tänne mitään tuotavaakaan. -Sanomalehti on kodan harrastuksille vieras, onpa pieni, lapinkielinen, -Norjassa toimitettu "Nuorttanastekin" täällä tuntematon. Vain joskus, -ani harvoin, etsii joku kirjelappunen tunturin asukasta, tullen jonkun -kulkijan matkassa, tai tavaten omistajan sen kirkolla käydessä. - - - - -POROLAPPALAINEN MUUTTORETKELLÄ - - -Heinäkuun lopulle, Jaakonpäivän aikoihin asti, oleskelee Näkkälän Jussa -Raaskaltiolla. Mutta sitten kun pahin räkänaika on ohitse, muuttaa ukko -pois järvirannan kesäiseltä kentältä, jota korkeat tunturit, Jiersti-, -Seyris- ja Tiermesvaarat kolmelta puolelta piirittävät, ja jossa -porokarjakin joka päivä on saanut järvenhengessä rauhassa levähtää. - -Kun porolappalainen muuttaa, muuttaa hän koko taloineen. Hän rysäyttää -kotansa kasaan, kääräisee leveät kotalouteet kokoon ja sitoo kimppuihin -pieljipuut sekä kotariuvut, parikymmentä pitkää seivästä. Samoin -kimppuaa hän kaikki muutkin talon tarvekalut, keittoastiat, kiisat, -laukut, ruokatavarat, vähät työkapineet, vaatteet ja makuutarpeet. -Autio kotamaa koivurisuineen ja tulisijoineen, luövvi, jonka katoksen -alle on kasattu porokelkat ja ahkiot odottamaan talvea, ja kalakodat -kalapönttöineen vain jäävät rannalle osoittamaan ihmisen aherruspaikkaa. - -Niin sälytetään koko koti kaikkineen porohärkien selkään ja lähdetään -jutamaan uusille laitumille. Takkahärät on kollostettu raitioon, jota -kotakunnan päämies itse johtaa taluttaen ohjasnuorasta etumaisinta -poroa. On härillä millä mitäkin kannettavaa: mikä laahaa kyljilleen -kahden puolen sonnustettuja kotariukuja, mikä vetää pieljipuita, mikä -taas kantaa louteita. Joku poro on saanut osakseen keittokalut, toinen -ruokatavaroita, kolmas makuuvaatteita. Tavarat on sonnustettu kahden -puolen poron kylkiä, puisen kantosatulan korvakkoihin, ja nuoritettu -poron vatsan alatse, etteivät ne pahojakaan maita kuljettaessa pääse -putoamaan. - -Muutaman härän selässä istuu pikku tyttönen, toisella taas ratsastaa -poikatallukka, mutta kaikkein pienin kyköttää äitinsä selässä -kietkamessa. Eukko tallustaa perässä tyttärineen pitäen huolta raidon -jälkipäästä. Rengit, piika ja poika hoitavat koirien kanssa tokkaa, -joka niinkuin ainakin tahtoo kulkea omia teitänsä. Näin meneskellään -länttä kohden poikki maiden, poikki vuomien ja purojen, kiertäen vain -isot jängät ja aavat. - -Jotkut lappalaiset, kun muuttomatka ei ole kovin pitkä eikä pahoja -maita myöten tarvitse kulkea, sonnustavat härät kelkkojen eteen, -latovat tavarat ja lapset kelkkoihin ja laskettavat pitkin sulia maita, -niin että anturat kahisevat. - -On se matkantekoa, kun tunturin kotakansa on liikkeellä. Toisaalla -jutaa hiljalleen takkahärkien raito, toisaalla mennärymistää tokka. -Ja kyllä sen sivullinenkin kuulee, missä satapäinen lauma liikkuu: -tuntuu kuin olisi koko tunturin vanhaväki liikkeellä. Siellä paimenet -huutelevat koirilleen, koirat ajelevat räkyttäen karkulaisia tokkaan, -ja roukuen ja napsavin sorkin lainehtii poroelo eteenpäin. - -Päästään Seyristunturin takaisille tievoille, ja siellä taas asetutaan -taloksi. - -Sukkelasti käy tunturilaisen talonteko, eikä siinä toimessa tarvita -edes miestäkään. Neljännestunnissa pari naista kodan kokoon kapsauttaa. -Pieljipuut vain hosaistaan reijistään suommuorraan, nykäistään -pystyyn ja sitaistaan väliin poikittain tueksi toaresmuorrat; sitten -pistellään kotariuvut niitä vasten nojalleen, ja peitoksi räväytetään -suuret louteet, toinen toiselle, toinen toiselle sivulle. Louteiden -reunat piställetään nauhasilmukoilla toisiinsa ja kotapuihin, ja -puukapuloihin sitaistu pitkä kapea vaatekappale ripustetaan ovireiän -peitteeksi. Sitten vielä kuusi, seitsemän kiveä arinaa ympäröimään, -pari puukappaletta oven reunasta arinakiviin sivupuolen oleskelusijoja -rajoittamaan sekä kattilakoukku riippumaan suommuorraan. Talo on -valmis. Sitten ripustetaan kahvikattila haahlakoukkuun, viritetään -tuli alle, ja kohta kodanhuipusta kohoava savusuitsu ilmoittaa uuden -ihmisasunnon nousseen erämaahan. - -Näppäriä ovat lapinnaiset kodantekohommissa, pienestä pitäen siihen -tottuneita. Satoja kertoja he ovat saaneet kotinsa purkaa perustuksia -myöten ja yhtä monta kertaa taas kohentaa sen pystyyn. - -Vaivaisenvarvut ja tunturikoivun kuivuneet oksankäkkyrät ja risut -ovat täällä lappalaisen polttopuita. Lannanmaan hirsitalojen asukas -saisi sellaisilla puilla tuskin ruokaansa kypsäksi, mutta niillä vain -lappalainen kiehauttaa keittonsa ja "lämmittää" kotansa talvellakin, -ja ne ovat hänestä kaikkein "parhaimmuksia" puita. Mutta se vain pitää -varoa risuja kotaan viedessä, ettei työnnä niitä latva edellä, sillä -silloin poronvasat syntyisivät nurinpäin. - -Taitava ja tottunut on lappalainen sytyttämään tulta, helposti hän -saa sen tarttumaan kurjannäköisiinkin pökkelöihin, kun tuntureilla -liikkuessaan asettuu ruokailemaan. Pikku risunlatvoja hän taittelee -kasan, nyhtää tuohenpalasia kuivista oksista ja raapaisee niihin -tulen. Talvisin on lapinmiehellä useasti povessa tuohenkäppyrä taikka -tervaskappale, josta kiskoo sytykkeitä käydessään virittelemään lumisia -ja jäätyneitä risuja. - -Mutta tievan laelle ei lappalainen koskaan tee asentotultaan eikä -myöskään metsäpolulle. Tievan laella palavan tulen saattaisi Stallo -helposti huomata ja tulla ahdistelemaan, ja metsän palkaita liikkuu -maahiainen. - -Pari, kolme kuukautta on Seyristunturin seutu Raaskaltiolta tulleiden -kotipaikkana. Täällä raitioidaan tokkaa ympäristön tievoissa ja -kalastellaan lähijärvissä. Täällä jo joudutaan lypsämään poroja, -sillä vasat ovat varttuneet jo niin isoiksi, etteivät enää ole aivan -riippuvaisia emon ruokinnasta. Joka päivä lypsää lappalainen vaatimet -ja saa joka porosta korttelin verran maitoa pyöreään, kapeasuiseen, -koivunpahkasta koverrettuun varsinaappuunsa. - -Osan maidosta hän kuivaa kotasavussa poronvatsapalleroissa -"maitomahoiksi", osan tekee juustoiksi. Kattilassa haalistetun maidon -hän juoksuttaa vesitilkalla, jossa on liotettu poron makonahan -suortuvia, ja juustot hän puristaa vartavastisiin kaavoihin, lokkiin. -Niitä on varakkaalla poroisännällä kymmenkuntakin erikokoista -- -isoimman halkaisija 32 sm, pienimmän 10 sm -- pyöreää kehystä, joiden -reiäkkäät pohjat ovat täynnä koristeleikkauksia; useasti niissä on -vuosilukukin sekä omistajan nimikirjaimet. Valmiiksi puristetut juustot -lokkineen ladotaan päällekkäin, kapeampi aina yläpuolelle ja viimeksi -iso kivi painoksi. Siinä saavat juustot yökauden puristua ja valuttaa -heraa pois, jonka jälkeen ne ripustetaan luövviin kuivamaan. - -Mutta kun talvi heittää ensimmäiset lumensa, heittää Näkkälän Jussakin -Seyristunturin takaiset tievat, lyö taas kotansa ja tavaransa kasaan -ja lähtee pois koko tunturimaasta. Sillä alastomilla, tuulisilla -tuntureilla ei lappalainenkaan saattaisi talvella asua. Talvella on -pakkanen siellä vielä ankarampi kuin muualla, ja myrskyt möyryävät niin -rajuina, ettei keveä kota pysyisi pystyssä. Eikä porokarjakaan tulisi -talvella tuntureilla toimeen. Siksi muuttaakin kotakunta eteläisempiin -outamaihin Hetan ja Näkkälän välille. Outamailla ei talvi tunnu niin -ankaralta kuin puuttomilla tuntureilla. - -Lumikelillä käy majanmuutto paljon hauskemmin kuin kesällä. Tavarat -saadaan ahtaa ahkioihin ja kelkkoihin, ja ajella suoraan yli jänkien ja -järvien. Pitkänä raitona vain lasketellaan pitkin maita, ja koko tokka, -paimenien ja koirien ohjaamana, tulla rytistää mukana. Kankaalle jonkun -jängän taikka järven lähimaille pystytetään kota; lumi lapioidaan vain -paikalta pois, ja sitten talo pystyyn. - -Luminen erämaa on yht'äkkiä keskellä talvea herännyt eloon. Kota -työntää savua ilmaan, nahkapukuinen metsänväki häärii kodan ympärillä, -jossa on ahkioita, kelkkoja ja kaikenlaisia tavaroita sikin sokin, ja -joitakuita porojakin seisoo kotamaalla jäkälän ääressä. Metsä ihan -vilisee ja elää, kun sarvipäinen harmaa lauma siellä liikkuu. - -Samoille Hetan outamaille ajautuvat talveksi myös Pöyrisjärven -Näkkälät ja Proksit. Hekin heittävät tunturinsa ja jutavat Hetasta -etelään, Muotkajärven ja Palojoen kankaille, jopa aina Sonkamuotkan -takalistoille. Palojoen tienoille laskeutuvat korkeasta tunturimaastaan -myöskin "Käsivarren" lappalaiset Poro- ja Kilpisjärven ympäristöiltä. -Mutta Pöyrisjärven Maggat viettävät talvensa Peltovuoman ja Nunnasen -seuduilla. - -Silloin ovat Hetan talviset metsät asuttuja, kun niissä Näkkälän -ja Porojärven lappalaiset pitävät majaansa, ja porolaumat palkivat -kankailla. Poroja on Näkkälän miehillä yhteensä yli neljätuhatta. -Rikkaimpana isäntänä häärii joukossa Tuomaan Antti, jolla on 600-700 -sarvipäätä; sataisia laumoja hoitelevat myöskin Isko-vainajan -perilliset. Mutta aikoinaan oli Näkkälän joukkokunnalla poroja -tuhansittain. Isko-äijäkin omisti yksinään lähes kolmituhantisen -suurlauman, josta saattoi jakaa jokaiselle kuudelle lapselleen, sitä -mukaa kuin ne tulivat aikuisiksi, perinnöksi 600 päätä. Porojärven -poromiesten, Lapin palkisen, lauma nousee neljännelletuhannelle, ja -heidän rikkaimpiansa on Palojärven Antti, viisisataisen tokan isäntä, -sekä Valkeapään Maaret, jolla on neljäsataa.[9] Sodan aikana on -Enontekiön miesten, niinkuin muidenkin lappalaisten, poroelo -entisestään paljon vähentynyt, mutta on sitten taas ruvennut nopeasti -kasvamaan. - -Koko talvikauden oleskelee porolappalainen suojaisessa metsäseudussa -muutellen sielläkin aina vähän päästä paikasta toiseen. Hyvällä -jäkälämaalla saattaa porotokka viivähtää toistakin kuukautta, mutta -huonolta kankaalta täytyy sen siirtyä pikemmin pois. Ja kotaväen pitää -seurata perässä. - -Samaa Lapin pakkasperää on alava outamaakin, mutta vaatekodassa -lappalainen viettää talvensakin. Kesäinen kotaverho on kyllä vaihdettu -paksuihin villaisiin ruijanraanuihin, jotka kaksinkerroin vetäistään -seiniksi, ja alaosan ympärille lumi heittää vallin. Mutta räppänäaukko -on aina avoinna, ja pakkasöinäkin katsovat kotaan synkän kylmän taivaan -tähdet taikka valaisevat sitä roihuavat ruijantulet. Päivisin kyllä -palaa kodassa alituisesti tuli, ja tuntuu sen loimossa lämpöiseltä, -mutta kovilla pakkasilla ei savu tahdo jaksaa kohota ylös, vaan -täyttää koko kodan. Keitoista nouseva ja hengityksestä sekä kosteista -vaatteista lähtevä höyry vielä sekaantuu joukkoon, niin että kota -on täynnä harmaata huurua kuin kylmä sauna. Purkuilmoilla kyllä ei -pakkanen eikä huuru ahdistele, mutta silloin rajuilma ryöpyttää lunta -räppänästä ja ovivaatteen raosta sisään, jopa välistä niinkin, että -kodan asukkaat aamulla saavat kaivautua kinoksesta. Mutta kotaväki, -kodassa syntynytkin, on alun pitäen jo tällaiseen tottunut. Ei sitä -huuru häiritse, ei lumipurku kiusaa, eikä öinen tähtien tuikkiminen -räppänästä pelota. Lämpöisissä moninkertaisissa poronnahka-pukimissaan -nukkuu lappalainen yönsä taljoilla paksun villaraanun alla, tietämättä -pyrystä ja pakkasesta, vaikka talvenisäntä tulee monesti kotaan niin -kovana, että aamulla on keitto vesikattilassa paksussa jäässä. - -Pakkanen ei lappalaisen luontoa langeta; päinvastoin hän on silloin -paljon toimeliaampi kuin talvisella suvisäällä, samoinkuin porokin, -joka kiljuvalla pakkasella on tavallista hurjempi menemään. Talvi on -lappalaisen ja poron ihana aika. Silloin pääsee vapaasti menemään minne -haluaa, ja saa kulkea mistä mieli tekee. Eivät pidätä järvet, eivät -estä pohjattomat jängät, ja leveillä sorkillaan oiustaa poro kyllä -umpienkin halki. Hyvillä mielin ajelee lappalainen tunturimaassaan, -päästelee yli tunturien Koutokeinoon ja Jäämeren rannalle, Alattioon, -josta jutaa elintarpeita kesänkin varaksi. - -Ei ole talvella kiusallista räkkääkään, joka Lapin valoisan kesän tekee -niin sietämättömäksi kaikille eläville. - -Mutta on talvellakin vastuksensa: Lapin suuret susilaumat. Ne -ryöpsähtävät tunturilta väliin koko joukolla porokarjaan ja tekevät -kamalaa jälkeä, syöksyvät saman tien toiseen, kolmanteen ja neljänteen -tokkaan, ja joka paikassa iskevät eloa maahan, kaatavat ja hävittävät -kuin tuli. Kymmenittäin poroja saattaa hukkaparvi yhtenä yökautena -tuhota, kiitäen pitkät matkat laumasta toiseen. Hukka on tavaton -menijä, ja on sillä oma kyytinsä. Komealla "raamikkaalla nuotilla" -siitä lappalainenkin laskee joikunsa: - - -- Hukka se se on koko mies: - yhdeksän tunturivuomaa menee - yhdessä veikissä poikki, - ja se on vain nelijalkainen elävä. - Se on eri poika se, - joka niin pitkältä menee - ja hakee pyytöä. - Mahtaa se poron herra olla. - Kun se poron saa kiinni, - niin se repii niinkuin valkia, - se polttaa niinkuin valkia, - niinkuin hyvä valkia; - se poron hajoittaa ja syöpi, - niinkuin valkia polttaa. - Ja hukan työ on niin kauhea. - Kun se työn on tehnyt, - niin se menee tunturiin ja ulvoo. - -Vihatulle hukalle tekivät entiset lapinäijät joskus sellaiset räähkät, -että nylkivät sen elävältä ja sitten laskivat alastonna laukkaamaan. -Ja tästä tekosesta oli se hyöty, ettei susi enää koskaan tullut niille -maille, missä nyljetty toveri oli henkitoreissaan harpponut. Näin teki -ennen Jouni Hetta, Enontekiön lappalainen, hukalle, joka syöksyi hänen -kimppuunsa tunturilla. Äijä survaisi karvakintaisen kouransa pedon -kurkkuun, kieppasi suopungin kaulaan, sitoi leuat samalla suopungilla -yhteen sekä nuoritti kuonon puuhun. Välittämättä hukan keturoimisesta -ratkoi ukko suurpuukollaan nahan auki, kuoraisi sen pois selästä, ja -sitten vasta laski paljaan elukan menemään. - -Eikä liioin tullut hukka enää siihen tunturiin. - -Joulu ja pääsiäinen ovat lappalaisen suuria pyhäaikoja, jolloin -hänenkin alituiseen arkeensa tulee hauskaa vaihtelua antava katkeama. -Ajetaan jouluna joukottain kirkolle yhdeltä ja toiselta kotipaikalta. -Mutta silloin on Lapin pimeä yö kaikkein synkimmillään, ja kaikki -tunturin pimeät peikot ovat liikkeellä. Silloin metsäkodassakin pitää -kaikkien liikkua aivan hiljaa ja äänetönnä. Eivät edes lapset saa -taajoa eikä telmätä. Jos kovin taajoisivat, tulisi tunturista Stallo -ja söisi taajojat suuhunsa. Niin teki Stallo Koutokeinossa, Oskalon -lähellä, Turkihanvaaran kodalla, tappoi ja söi lapset, jotka vanhempien -kirkossa ollessa pahasti taajoivat, vieläpä muutti kodat, porot ja -kaikki kiviksi. Ja ne kivet ovat vieläkin vaaralla nähtävinä. - -Jouluyönä onkin itse Stallo liikkellä, ajaen raitoineen kodan ohitse. -Siksi siivotaankin kodan ympärys hyvin puhtaaksi, ettei Stallon raito -tarttuisi mihinkään oksaan taikka puuhun. Ja kotaan varataan vettä, -että Stallo saa, jos haluaa, pistäytyä juomassa. Ellei vettä olisi, -imisi Stallo veren nuorimmasta lapsesta. - -Pääsiäinen on paljon iloisempi ja valoisampi pyhäpäivä. Silloin -koko tunturienmaa ajaa kevättalven kirkkaita hankia lähiseutujen -kirkkopaikoille, Koutokeinoon, Kaaressuvantoon ja Hettaan. Silloin -on tunturikansa komeimmissa pukamissaan, mustissa ja valkoisissa -purkapeskeissä, joista punainen ja keltainen paistaa, ja hopea ihan -häikäisten hohtaa ja helkkää. Outo luulisi näkevänsä jopa satujen -tontturuhtinaita ja kääpiökuninkaiden koreita tyttäriä. Silloin -haudataan edesmennyt lappi, kastetaan vastasyntynyt kansa ja vihitään -monet uudet parit uutta tunturipolvea jatkamaan. Pääsiäispyhät ovatkin -tunturiväen varsinaisia hääpyhiä. Silloin on kotapoika toimittanut -kosimisensa, valinnut omansa, vaihettanut hänen kanssaan poroja, -antanut monet hopeaiset ja kultaiset sormukset, vieläpä hopeahelyjä -rinnan ja vyötäret täyteen, ja sitten saattanut kirkolle papin eteen. - -Lapin kiertäjakansa, nuoret ja vanhat, vieläpä -- kotakansan -koiratkin täyttävät pääsiäispyhinä kirkon käytäviä myöten. On silloin -kirkonmenokin oikeaa erämaan menoa, johon koiratkin ottavat osaa. -Eri kotakuntain rakit iskevät kiljuen yhteen keskellä käytävää, -pojanvekarat heittelevät niitä suopunkeihinsa ja kiljuttavat vielä -enemmän, ja kietkamien asukkaat parkuvat hoitajiensa sylissä. Papin -saarnan sattuessa monet vanhat eukot tulevat liikutuksiin ja rupevat -hurjina hihkumaan, hyppimään ja käsillään huitomaan. Mutta pappi on -tottunut tunturilaisten kirkonmenoon, korottaa vain ääntänsä ja pauhaa -sitä voimakkaammin. - -Keväällä ennen kelin loppua jättävät lappalaiset taas outamaansa ja -muuttavat takaisin tuntureillensa. Näkkälän Jussakin jutaa Vapun -tienoissa Seyristunturin eteläpäähän ja oleskelee siellä suurien -jänkien äärellä porojen vasoitusajan. Sitten juhannuksen edellä tulee -vielä muutto entiselle kesäkentälle Raaskaltiolle. - -Niin on vuosi kiertänyt ympäriinsä, ja kotakansa kiertänyt erämaansa. -Sitten alkaa taas sama erämaan kierto, jolle ei tule loppua enempää -kuin ajan kiertokululle. - -Ei ole tunturilaisella pysyväistä olinsijaa, vaan hän elää kuin -alituinen matkamies. Vaikka hänen kotansa seisookin tunturin juurella, -on se kovin löyhästi maahan kiinnitetty. - - - - -PORONWARKAUS - - -Porolappalaisen kotina on koko erämaa, ja siihen hän on vahvasti -kiintynyt. Täällä elää hänen suuri elonsa, hänen liikkuva valtava -viljavainionsa, joka hänet säätää ikuiseksi erämaan kiertäjäksi. Se -tarvitsee aina uutta voimaa maasta, ja hänen täytyy pitää alituisesti -sitä silmällä, olla viljansa vierellä kesät, talvet, niinkuin -lannanmieskin asuu aina peltojensa äärellä. Silloin tulee elo parhaiten -hoidetuksi ja menestyy hyvin sekä säästyy susilta, ahmoilta ja muilta -tunturien rosvoilta. - -Sillä tunturi-maissa on paljon pahempiakin rosvoja kuin nelijalkaiset -ryövärit, vaikka nekin liikkuvat ja polttavat kuin tuli. Monesti katoaa -laumasta poro, saattaa kadota useampikin sarvipää, jopa joskus hävitä -kymmeniä, satojakin, niin ettei aina edes löydy raatojakaan, kuten -suden jäljiltä. - -Silloin on ihmisrosvo liikkunut erämaissa. - -Milloin vain tokkaa ei kylliksi tarkoin vartioida, saattaa siitä päästä -joku parttio karkuteille ja joutua toisen seudun alueelle taikka -muuten eksyä kauas erämaihin, ja siiloin voi koko joukko helposti olla -mennyttä. On joskus käynyt niinkin, että useampisatainen tokka on -toisessa tunturimaassa kokonaan tuhottu. Niin menetti kerran Inarin -Salkko-Niila seitsemänsataa poroa, jotka kulkeutuivat Enontekiön -erämaihin ja hävisivät sinne joka sorkka. Kerran taas autioissa -tuntureissa tuhottiin Kaaressuvannon poroja kuusisatainen karja, -ja muuanna talvena katosi Ruijanrannan lankoniemeläisten elukoita -puolitoista tuhatta, ettei päätäkään löydetty. Hyvin häikäilemättömästi -menettelevät vanhat tottuneet poromiehet anastaessaan vierasta karjaa. -Sattuupa vain toisen poroparttio eksymään rohkean porovarkaan tokkaan, -ajaa hän koirien ja paimenten kanssa koko lauman piiloiseen autioon -tunturikuruun ja panee siellä heti toimeen joukkoteurastuken. - -Täysikasvuiset porot lyödään lihoiksi ja nahoiksi, mutta vasat ja -nuoret porot, joita ei omistaja niin helposti voi tuntea kuin vanhoja -eläimiä, muutetaan omiin merkkeihin. Ellei yhdessä paikassa ennätetä -tehdä valmista kaikista vieraista elukoista, saavat loput jäädä -tokkaan, kunnes taas sopivassa tilaisuudessa rymäytetään koko karja -toiseen jylhään kuruun ja jatketaan siellä teurastusta; näin tehdään -vielä siitäkin edelleen siksi, kunnes on saatu kaikki selväksi. Taljat -ja lihat myydään Norjaan, mutta sisälmykset ja muut jätteet heitetään -tappotantereelle. Kolonnäköinen on tällainen erämaan teurastuspaikka. -Niinpä oli Vuomavaaran pohjoispäässä Enontekiöllä eräässäkin suuressa -kurussa, jossa joku suurvaras oli toimittanut oikein joukkosurmat, koko -tanner yhtenä rapana ja lihana. - -Saattaa sukkela ja kälmi lappalainen hyvän hetken sattuessa siepata -poron ja toisenkin oman seutulaisen, jopa naapurinkin karjasta, ja -peurakorvan vasan hän voi näppärästi merkitä omilla pykälillään ja -linnun varpaillaan, kun ensin on suurpuukollaan toimittanut emon -päiviltä. Sillä porojen mailla toisen "elävän" omaisuuden kähveltäminen -on aivan tavallista elinkeinoa, eikä sitä pidetä juuri rikoksenakaan. -Ei liene edes syntikään heittää jotakuta poroa semmoiselta, joka myös -tekee samalla tavalla, sati vain sattuu sopiva tilaisuus. Ja mikäpä -synti se olisi? Ei ainaskaan! Sehän on ainoastaan toisen lainaaman -tavaran takaisin noutamista. Mutta jo vain se on synti, jos keikauttaa -poron sellaiselta isännältä, joka itse ei koskaan koske toisen -tokkaan. Samoin myöskin "kuolleen" tavaran ottaminen on häpeällistä -varastamista ja kuolemansyntiä. Näin sanotaan lapinäijien rikoskaaren -varkauspykälässä, ja lappalainen noudattaa sitä ja ottaa, milloin vain -onni hänet hyvälle paikalle ohjaa, "lainansa" pois. Ja tämän todistaa -lappalainen joiussaankin: - - -- Salkko sanoo, nun nun nuu: - Kyllä niin paljon saapi, - toisen poroja varastaa, - kun itseltäki katoaa, - eikä se synti ole, - nun nun nun nuu. - -Ja niin "lainailevat" lappalaiset alituisesti toistensa tunturieloa -ja panevat silloin tällöin vierasseutulaisten karjassa toimeen oikein -suursurmat. Autioissa jylhissä tuntureissa tapahtuu salateurastuksia -ja poromerkkien väärennyksiä sekä suurlahtauksia niin paljon, että jos -ne kaikki kertoisi, tulisi niistä "ainakin raamatun kokoinen kirja, -ja siihen raamatun verran sanoja, olkoon vain raamattu niin iso kuin -onkin." - -Mutta sitten kumminkin, kun kuolema rupeaa kurkistelemaan kodanovesta, -tulee lapinäijälle hätä, ja entinen elinikäinen lainanotto alkaa -tuntua synniltä ja näyttää hänelle kadotuksen kuilua. Kun on äijä -viiteen-, kuuteenkymmeneen ikävuoteensa saakka suruttomana ja rentona -keikautellut poroja, niin rupeaa jo seitsemännellekymmenelle joutuessa -uskoa tunnustamaan ja etsimään uskovaisilta synninpäästöä, sillä eihän -sitä tiedä, vaikka taivaan Herran lakipykälissä "lainaaminenkin" -luettaisiin kuolemansynniksi. Moni vanha äijä-parka pelkää kuoleman -uhatessa kamalasti ja makselee naapureilleen niitä poroja, joita -muistaa joskus heiltä ottaneensa. Ja naapurit tietävät selän takana -kertoa ukko-raiskalla olevan siksi paljon ottoja, ettei hänen koko -omaisuutensa riittäisi niiden maksamiseen, jos suorittaisi kaikki, mitä -on tunturien takaisiakin poroja päästänyt päiviltä. Sanovatpa muutamat -äijällä olevan tunnollaan niin paljon poronsurmia, että saisi joka -"hyyksen" panna päästään, eikä vielä sittenkään riittäisi. Jotkut vielä -arvelevat: - --- Sati äijä vielä siitä virkkuu ja pääsee porokiekeröillensä, niin jo -vain se ottaa luonnossa takaisin kaikki, mitä on maksellut. - -Lopun lähetessä useat ukko-rukat turvautuvat uskonveljiensä -todistukseen anteeksiannetuista ja verellä maksetuista synneistä, -uskovat ja saavat autuaan lähdön. Monet kutsuvat papin neuvomaan -pelastuksen tietä ja antamaan synninpäästön. Niin tuotiin pappi vanhan -poro-äijän kotaan, kun tämä jo oli henkimenoissa. Kysyi kuoleva -jumalanmieheltä: - --- Na, jaksatko sie antaa anteeksi sata poroa? - --- No, kyllä sen nyt jaksaa, pappi vastasi. - --- Na, jaksatko tuhat? - --- Noo, kyllä senkin. - --- Na, kakstuhatta? - --- Ehkä vielä. - --- Na, kolmetuhatta? - --- Ehkä... - --- Na, viistuhatta... kaheksantuhatta... kymmenentuhatta? - -Näin suunnaton määrä hirvitti jo pappiakin, eikä hän kyennyt sanomaan -mitään. Näin tavattomat synnit olisivat vaatineet anteeksi saamista -varten suurempaa todistajien joukkoa kuin sillä hetkellä sattui -kuolinkodassa olemaan. Kuoleva äijä-raukka näytti olevan kauhean -kadotuksen ovella. Mutta silloin äijän poika löi kämmenellä isää -olkapäähän ja sanoi: - --- Kuole sie, isä, rauhassa, kyllä kaikki maksetaan! - -Äijä kuoli rauhassa, ja kymmenentuhatta päätä jäi pojan maksettavaksi. - -Samalla tavalla ehkä lienee äijäkin aikoinaan saattanut kuolevan -isänsä tuolle ilmalle, mutta jättänyt sitten maksamatta, lisännyt -vain ja niin saanut kymmentuhantisen anteeksi-pyydettävänsä. Ja -saman hyvästelyn ja maksulupauksen taas vuorostaan ukon poikakin -kuolemanhetkellään saanee pojaltaan, ja tämä taas pojaltaan. Kuinka -monta tuhatta sitten lopuksi tulleekaan papilta anteeksi pyydettävää! - -Näin suuriin lukuihin ennättäneet lapinäijät ovat sentään jo päätään -pitempiä muita poromiehiä, tavallista ovelampia tunturikettuja, jotka -osaavat liikkua niin taitavasti, ettei heidän jäljilleen milloinkaan -päästä, vaikka he väliin panevat toimeen oikein suurkaatojakin. Heillä -on omat renkinsäkin, jotka saavat päämieheltään "elatusta", joskus -kruunun joka porosta, mikä metsästä "löydetään", kun vain osaavat -pitää suunsa kiinni ja todistaa käräjilläkin päämiehensä puolesta, -sillä monesti joutuvat poromaiden "suurmiehet" tuomarin pöydän eteen -kertoilemaan erämaan retkistään. Sellaisista äijistä kannattaa kyllä -jopa komealla nuotilla joiatakin, vieläpä ansaitsee hän useammankin -nuotin. Sillä jota ovelampi mies on vieraita poroja kadottamaan, sitä -suurempana ja merkillisempänä häntä kunnioitetaan ja hänestä joiataan. - -Niin eräästäkin, jo manalle menneestä kota-äijästä saatiin kuulla komea -joiku: - - -- Äijä oli elatusisä, - ku luu lulu luu luu, - ku luu lulu luu luu, - Sillä olit vakinaiset vierahat miehet, - joita se aina käräjille vei, - ku luu lulu luuluu. - "Pojat" istuskelivat ympärillä - ja kuuntelivat mitä äijä sanoi, - ku luu lulu luu luu, - ku luu lulu luu luu. - Ja äijä haisi savulle aina, - ku luu lulu luu luu. - Se jakeli niille elatusta: - vuorsoja se anteli, - ku luu lulu luu luu, - jauhoja ja kahvia anteli aitastaan, - ja itse kullakin oli pussi, - ku luu lulu luu luu, - ku luu lulu luu luu. - -Jopa semmoisen äijän rengistäkin, "pojasta", kannattaa joiata: - - -- Voi sen äijän Iskoa, - ku luu luu luu, - äijältä otti jo seitsemänsataa, - ku luu luu luu. - Seitsemänsataa poroa selällään, - ku luu luu luu. - Sitten meni käräjiin - ja vannoi kruunun päälle poron, - ku luu luu luu. - Sitten tuli käräjistä Isko, - levitteli äijän satakruunusia ja sanoi, - ku luu luu luu: - Onko näissä äijän taljoissa jo kurmuja? - Ku luu luu luu, - ku luu luu luu. - -Mutta pikkuisesta porojen kähveltäjästä vain, jopa melkein pilkaten -joikaistaan: - - -- Varastaa hän nyt muutaman - kalppinokka vuorson, - naa naa naa naa. - -Joskus kyllä sattuu lapinukolle käymään niin ohraisesti, että joutuu -porolainauksistaan linnaan. Mutta ei parane lappalainen linnassa, tulee -siellä vain pahemmaksi. Kun äijä pääsee takaisin tuntureilleen, juroo -hänen mielessään vain kosto niille, jotka hänet laittoivat linnaan, ja -sitä enemmän hän yrittää heidän porojaan hävittää. - --- Tappakoot hekin minun porojani senkun saavat... Enkä mie lähe -vallesmannille valittamaan. Kortot kehtaavat vallesmannille kannella! -päivittelee hän. - -Samaa lapinäijien rikoskaarta osaavat kyllä Lapissa asuvat -lantalaisetkin noudattaa. He "löytävät" metsästä poroja ja nuijaavat -niitä yhtä hyvin kuin lappalaisetkin. Moni hävinnyt tunturin sarvipää -on joutunut lannanmiehen kouriin. Ei ole pitkää aikaa kulunut siitä, -kun Näkkälän miesten tokasta Vuontisjärven ja Peltovuoman takamailla -lantalaiset kuorivat ja löivät lihoiksi seitsemänkymmentä poroa ja -ajoivat Ruijanrannan kauppiaille. Mutta kukapa otti niistä selvän, kun -suurteurastus toimitettiin asujaimettomassa kiveliössä. Lantalaisten -porovarkaus onkin oikeaa varkautta ja silkkaa syntiä, eikä mitään -lainaamista taikka omansa takaisin ottamista, niinkuin lapinukkojen -välinen poronkähveltely. Sillä monellakaan Lapin lantalaisella ei -ole edes sarvenkantavaa, sati sitten siksi, että lappalainen voisi -vuorostaan häntä verottaa. Ummehtuneissa hirsikömmänöissään useatkin -vain asuvat, mitätön pottutilkku ja ohraläiskä seinustallaan sekä -likainen lehmänkanttura navetassa. Nälissään he sitten tappavat ja -syövät lappalaisten poroja, jopa raivailevat muka niittyjä erämaihin -ja sitten kiskovat lappalaisilta suuria korvauksia, kun porotokka -sattuu kesällä niiden ylitse kulkemaan. Ilman lappalaista ja hänen -porokarjaansa ei moni laiska lannanmies tunturimaissa saattaisi -elääkään. - -Kyllä on monella lantalaisukolla kuoleman uhatessa sama tilinteko papin -kanssa kuin lapinäijälläkin. Sadat metsään kadonneet porot nulkkaavat -silloin ukko-raiskan kimppuun ja uhkaavat työntää hänet iankaikkiseen -kadotukseen. - -Vaikka lappalaiset näin toisiltaan vuoron perään poroja -keikauttelevatkin, ovat he silti "kristittyjä", Laestadiuksen opin -hartaita tunnustajia, niinkuin melkein järjestään koko Lappi ja -Perä-Pohjola. He käyvät pappia kuulemassa suurina kirkkopyhinä ja -maallikkosaarnaajien seuroissa vielä ahkerammin. Seuroissa tulevat -herkät erämaan lapset, jotka saavat pitkän talvensa viettää hermoja -rasittavassa pimeydessä, helposti liikutuksiin, ja ne liikutukset -purkautuvat rajusti kuin luonnonvoima. - -Moni vanha eukko ei tarvitse kuin pari sattuvaa sanaa synnistä ja -lunastuksesta, kun hän jo hypähtää ja hihkaisee. Ja kun yksi antaa -alun, seuraa pian toinenkin, ja kohta on koko seurakunta sellaisessa -valtavassa riemun huumauksessa, että se on mahdollista ainoastaan -herkässä ja kehittymättömässä luonnonlapsessa. Seuroissa myös -uskovaiset todistavat toisilleen synnit anteeksi; pikku syntejä ja -mielen rasituksia voi kyllä yksikin todistaja päästää, mutta suuriin -rikkomuksiin ja emäsynteihin tarvitaan jo kokonainen todistajien lauma -vakuuttamaan anteeksi antamusta. Monet poro-"löydötkin" voidaan tällä -tavalla pyyhkiä pois tunnon päältä -- jos ne jotakuta vaivaavat. - - - - -JOIKAAMINEN - - -Se on oikeata Lapin laulua, ikivanhaa kotapoikain poimetusta, joka -kautta aikojen on tunturimailla kulkenut polvesta polveen. Se on -alkuperäistä luonnonkansan laulua, mikä semmoisenaan voi elää ja -viihtyä vain lapinkansan keskuudessa ja parhaiten soida autioilla -jylhillä tuntureilla sekä aavoilla Lapinjängillä. - -Mutta joikaaminen on muka itse paholaisen, kaiken synnin ja riettauden -isän, opettama taito. Niin sanoo Lapin kristitty kansa. Sillä kun -Jumala ajan alussa vatkasi perkeleen taivaasta alas, niin se heti -piruuksissaan ja vihapäissään rupesi joikaamaan ja rallitti joka -äänellä. Ja siitä sitten ovat lappalaisetkin saaneet hirveän ja -syntisen tapansa joiata ja rallittaa samalla lailla kuin paholainenkin. -Senpä tähden ei kristitty lappalainen koskaan joikaa, eikä anna -kodassaankaan kenenkään joiata. Kauhuissaan hän kuulee suruttomien -pirunpalvelusta ja pakenee kiireesti pois koko paikalta sanoen, että -pitäisi Jumalalta rukoilla järkeä, jottei ihminen menisi niin pitkälle -syntisyydessään, että rallittaa niinkuin "pärgalak", ulvoo niinkuin -työnsä tehnyt hukka tunturilla ja volisee niinkuin yksinään rannalle -heitetty koira. - -Mutta ei ole totta, että joikaaminen olisi mitään hukan ulvomista -taikka koiran volisemista, ja vielä vähemmin se on pirun opettama -taito. Sen kyllä tietävät Lapin vanhat joikaajamestarit, jotka -vasiten ovat sen johdosta tutkineet Sanaakin. Ja itse Laiti-pappikin, -totinen kristitty, sekä kuulu saarnamies, Ies-Pieti, ovat sanoneet, -ettei joikaaminen ole syntiä, kun ei vain pahaa joikasta, niinkuin -ei myöskään ole synnillistä ottaa pari ryyppyä silloin kun on kylmä. -Saattoi tihulainen kyllä vihoissaan rallittaa vaikka minkälaisella -äänellä, mutta se äijä ei osannut rallittaa nuotin mukaan enempää -kuin koira taikka hukka, kun se ei ollut käynyt minkäänlaista oppia. -Ja oppia tarvitaan joikaamiseenkin. Tuulikin kyllä viheltää koivussa, -kun on kova sää, niin että moni pelästyksissään kuuntelee, mikä se -viheltää, mutta siinäkään ei ole mitään nuottia eikä järjestystä, -senkun taitamatonta vihellystä vain. Samoin opinkäymättömältä -viholliselta jäi nuotti tekemättä. Mutta lappalainen joikaa nuotin -mukaan. Sillä joka joiussa on oma nuottinsa, johon on pantu pikku -"pykheitä", joissa pitää vuoroin laskea, vuoroin taas nostaa, aivan -niinkuin virren veisuussakin ääntä jutkutetaan. Ja toista kohtaa pitää -venyttää hyvin pitkään, mutta toinen paikka sutkauttaa vain lyhyesti. -Niinkuin esim. Piri-Hannaa joiattaessa: - - -- Voi jaaa, Piri-Haaanna, - kuinka se ooli kauunis, - voi jaaa, voi jaaa, - kuinka se ooli liiikkuva, - voi jaaa, voi jaaa, - niinkuin eelävähoopia. - -Mutta tästä kaikesta ei tihulainen rallittaessaan tiennyt mitään, -enempää kuin siitäkään, että joiussa pitää myös olla "sisälläpito". -Sillä ei lappalainenkaan turhia ulvo eikä volise, vaan hän laulaa aina -asiaa. Itse joikaaminen ei ole niinkään tähdellistä kuin se asia, -mistä joikaaminen johtuu. Asia on jo sekin, kun pikkuruisesta Kaapin -Jouni-äijästä, joka kesäisin asustaa Hammastunturilla, joiataan: - - -- Voi pientä miehenpätkää, - nun nun nun nuu. - Voi, pientä miehenpätkää, - nun nun nun nuu. - -Ja kun siihen vielä pannaan sopiva nuotti, niin tulee joikuun kyllä -siksi sisällystä, minkä pikku Jouni-äijä ansaitseekin. Kuulijakin siitä -helposti ymmärtää, että juuri Hammastunturin Jounia siinä joiataan. - -Nuotti ja sisällys ovatkin joiun tähdellisimmät asiat, ja ne johtuvat -juuri siitä, kenestä taikka mistä joiataan. Niinpä semmoinen mies, -joka on hyvin toimekas ja joutuisa "liikannoltaan", vaatii pontevan ja -miehekkään nuotin, joka lisäksi kulkee hopusti, mutta hitaammalle tulee -hitaampi ja pehmeämpi nuotti. Niinkuin Ketomellan äijällekin, joka aina -liikkui hitaasti, ajatteli pitkään ja teeskeli töitään hiljakseen, -niin että koko elämäkerta oli vain tuollaista "hunteeraamista"; häntä -kuvaava joikausnuottikin oli samanlainen, hidas, pehmeä ja pitkään -kulkeva, Komealta kuului sentään sekin, kun äijästä joiattiin: - - -- Satakunta oli poroa, - ja kaksi oli taloa - ja lehmiä vielä. - Ja äijä siivo oli, - ja sauva oli hän, - sauvostelemaan porojen perässä. - -Mutta Jaakon Pieti, repäisevätoiminen Kaaressuvannon lappalainen, joka -päivässä pisti ja nylki viisikymmentä poroakin, sai hopusti kulkevan, -komean ja kovan nuotin joikuunsa: - - -- Jaakon Pieti, nun nun, noo noo, - suuri, nopea käsi, - joka viisikymmentä poroa - päivässä nylki hajalle, - nun nun nun, noo noo noo. - -Ja sen hän tarvitsikin. Sillä miehelle, joka on toimelias ja hoppu, -häätyy olla hoppu ja kova nuotti, ja vielä "kovan puustaimen -päältä", niinkuin virsikirjassakin toinen nuotti on kovempi ja -"kovilla puustaimilla" tehty. Pietin joiussakin on "pee" kova puustain, -ja pehmeä "nun-nun'kin" loppuu "oo"-hon, joka myös on "kovanlainen". -Tuntureita laukkova, tulena raivoava hukkakin vaatii oikein komean -ja raamikkaan nuotin niinkuin vaunut, ja siinä on "kovat puustaimet -ja hoppu liikanto". Mutta taas kun pojat rakkaudessa joikastavat -tyttäristä, nuotti käy hyvin heleästi ja lempeästi. Samoin myös -poronvasoista joiataan pehmeästi ja lempeästi: - - -- Vasat roukuvat - kun vaatimet lähtevät, - etteivät toiset kuule toisiansa. - Ja ne pelkäävät, - etteivät löydä emoansa. - -Jos taas jostakusta joiataan vihassa, silloin syntyy oikein kova ja -kiukkuinen nuotti, joka menee hyvin terävästi, jopa oikein "haukkumisen -mallissa". - -Jokaisella henkilöllä, josta joiataan, on oma nuottinsa, joka on aina -sama, joiattaisiin hänestä mitä tahansa. Mutta suurilla pororikkailla -ja liikkuvilla miehillä saattaa olla kaksikin nuottia, voipa hyvin -arvokas henkilö, oikein suuri ja ovela porotokkien surmaaja, saada -viisikin nuottia. - -Nuottia pantaessa tulee sitten sisältökin esiin. Siinä juuri -selostetaan joiattavan elämäkerta, sanotaan kuinka hän elää, tai mitä -hän tekee, tai minkänäköinen hän on, tai kuvataan hänen luonnettaan. -Joikaaja siinä kuvittelee omassa mielessään, että sellainen on se -ihminen niinkuin hän joikaa, joko hän sitten muistelee joiattavaansa -rakkaudessa taikka vihassa, taikkapa leikkiä ja pilkkaakin tehden. -Pojat varsinkin muistelevat kauniita, nopsaliikkeisiä, näppäräkätisiä -tyttäriä rakkaudessa ja siitä joikaavatkin. Niinpä he sanovat -koutokeinolaisesta Simma-Ellistä: - - -- Se Simma-Elli, - se oli vielä kaunis, - se pitäjän kaikkein kaunein. - -Pientä punaposkista Oskalan Annia muistellaan: - - -- Se Oskolan Anni, - se pehmeä ja hieno, - se vielä hyvä, - ja se vielä kaunis. - Se istuskeli, - lapsiriepu vielä istuskeli. - -Ja näppäräsorminen Joenmukan Elli saa joikauksen: - - -- Joenmukan Elli, - sehän se on seppä: - hän kutoo paulat - ja kuroo kengät, - ja kaunis hän on. - -Samoin tytötkin muistelevat ja tekevät nuotteja niistä pojista, -jotka ovat heistä mieluisia, tekevätpä oikein mieluisista nuotteja -kaksittainkin. Varsinkin liikkuvat pojat ja taitavat suopungin -heittäjät ovat tyttärien mielisuosiossa, ja sukkelat ja rohkeat -poronvarkaat miltei kaikkein enimmin. Tosisiivosta miehestä, joka ei -uskalla edes yhtä kalppinokkaa heittää, eivät tyttäret paljoa perusta; -hän ei ole edes joikauksen arvoinen. Mutta rohkea suopungin heiluttaja -saa heiltä heleän ja komean joikastuksen: - - -- Se oli semmoinen poika, - että pysyi suopunki kädessä - ja tarttui kiinni, mihin heitti. - Ja se oli Orjes-poika. - Kun se heitti, - niin kyllä tarttui kiinni. - -Ja Pietin Anttia tyttäret ylistävät: - - -- Se Pietin Antti - Haldiissa asuu porojen kanssa, - ja se on joutuisa ja reipas, - ja sitten se tappaa poroja. - -Samoin myöskin Kaijan-Annin Aslakkaa: - - -- Kaijan-Annin Aslakka, - se on näökäs ja kaunis, - se on oikea varas. - Voi, se Kaijan Aslakka! - -Haukkumisensakin toimittaa lappalainen joikaamalla, panee nuotin -ja sovittaa joikuun haukuttavan elämäkerran taikka muita hänen -ominaisuuksiansa. Sitten hän joikaa ja haukkuu, haukkuu ja joikaa, -sanoo väliin haukkumasanoja ja taas vähin "loikkaisee nunnuttamalla". -Niinpä toinen haukuskelee vanhaa vaipunutta porovarasta: - - -- Salkko on suuri porovaras ollut, - nun nun nun nun nun nuu. - Nyt on kyky loppunut, - nan nan nan nan nan naa, - ja porot pääsevät, - nun nun nun nun nun nuu, - rauhaan Salkolta, - nan nan nan nan nan naa. - -Ja lantalaispoikaa, joka vastoin vanhempain tahtoa kosiskelee -lapintyttöä, haukkuu tyttären isä: - - -- Kuoppalan Aukku, - nan nana nanna, - se Aatamin suhka, - lollo lo lollo, - se helvetin mukka, - nan nana nanna, - se hevosen nokka, - lollo lo lollo, - se unipeski, - nun nunu nunnu. - -Muotkatunturin vanhasta Jounin Niila-äijästä, joka aina aamuisin -köpsöttelee kotansa ovelle ilman laatua tarkastelemaan, joikaa -lappalainen pientä pilaa laskien: - - -- Jounin Niila vanhus, - Muotkatunturin hukka, - etelää nuuskii - ja kintuilleen laskee. - -Taitavat joikaajat päästelevät pitkiäkin muisteluksia, joissa on -sattuva nuotti sekä asiaa sisällyksessä. Niin saamme Kelo-Juunaasta -kuulla pitkän reippaan juotkun: - - -- Voi sen Kelo-Juunasta, - se se jo tienaili, luu luu, - toistakymmentä vuotta - Ouliina-vainaan Annia. - Na, kyllä se jo on rikastunut, - lollo loo loo, talla laa laa, - kyllä se jo itsekin on - vähän rikastunut, - ku lullu luu luu, - kun se on tullut Salkon Jussan tykö, - ku lullu luu luu. - Ei sillä ollut vaatetta päällä, - lollo loo loo, talla laa laa. - Nyt sillä pojalla on - seitsemänkymmentä poroa, - niin niin niin niin niin. - Kukapa sen olisi uskonut, - että Kulku-Miinan pojasta - semmoinen tuli, - ku luu luu lu lu, - laa laa laa la la. - Ei sitä ole koiraa - karvaan katsomista, - ko loll lo loo lo, - lalla la la, loo loko loo. - -Ottavat mestarit elämäkerran myös eläimistä, porosta ja poronvasasta, -hukasta, ahmasta, sääskestä, ja panevat niille sopivat nuotit. -Palkistuntureista, suurista jängistä ja ruijantulistakin tekevät -taitavat joikusepät nuotin ja rupeavat joikaamaan. Ruijanmeren -tuntureista päästelevät Koutokeinon lappalaiset komeita joikuja. -Enontekiön poromiehet lasketellessaan laajan, monilakisen ja -monikuruisen Ounastunturien ryhmän lukemattomia myötäleitä ja -vastaleita huikkailevat näkemyksiään ja kokemuksiaan: - - -- Voi Onnistunturia onnetonta![10] - Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, - loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. - Na, Pyhäkeroko siinä viel' oli? - Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, - loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. - Na, Haaravaarako siinä viel' oli? - Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, - loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. - Na, Kiekerökö siinä viel' oli? - Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, - loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. - Na, Rautuvaarako siinä viel' oli? - Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, - loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. - Na, Tappuriko siinä viel' oli? - Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, - loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. - Na, Pippakeroko siinä viel' oli? - Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, - loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. - Na, Outtakkako siinä viel' oli? - Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, - loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. - Na, Pahakuruko siinä viel' oli? - Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, - loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. - Voi Ounistunturia onnetonta! - Loo loko loo lo lo, loo loko loo lo lo, - loo lolo loo loo, loo lolo loo loo. - -Mutta taitamattomien joikaaminen on melkein kuin vihollisen rallitusta: -ei siinä ole paljon sisältöä eikä nuotissa pykeitä. "Orjes-pojat", -Ruotsin lappalaiset, ovat paljon huonompia joikaamaan kuin Suomen -tunturimiehet ja koutokeinolaiset, ja muutenkin heidän joikaamisensa -on toisenlaista kuin muiden. Orjes-pojat joikaavat enemmän niinkuin -nokalta pehmeästi, nunnuttavat hyvin paljon, miltei aivan kokonaan, -pannen väliin jonkun sanan taikka vertauksen ja sitten taas nunnuttaen. -Mutta Suomen lappalaiset joikaavat kohta paremmin "teen" ja "peen" -päältä, terävästi ja kovasti. Suomen tunturimies onkin miltei terävämpi -ihminen kuin Orjes-poika. Maa kun on täällä viljaisempi ja jäkäläkentät -paremmat, järvissä suuria rasvaisia siikoja ja porot lihavia, niin -Suomen mies saa syödä väkevämpää ruokaa ja jaksaa sitten hyvin ja osaa -paremmin joiatakin kuin Orjes-poika. - -Jotkut sukkelat lapinäijät saattavat tekaista joikauksen itsestäänkin, -ottavat vain elämäkertansa taikka muut sattuvat sanat ja panevat -niihin oman erikoisen nuottinsa. Ja sitä sitten saattavat ruveta -muutkin joikaamaan. Niin tuli kerran "raameus" Romu-Mikkoon, niin että -hän joiaten rupesi kerskaamaan rikkaudellansa ja sai aikaan pitkän -"luettelemisjoikunsa": - - Ooppee Mikko Hetta, uusi talo, - ooppee Mikko Hetta, iso pirtti, - ooppee Mikko Hetta, iso aitta, - ooppee Mikko Hetta, hyvä maa, - ooppee Mikko Hetta, vanha muori, - ooppee Mikko Hetta, uusi navetta, - ooppee Mikko Hetta, seitsemän lehmää, - ooppee Mikko Hetta, uusi talli, - ooppee Mikko Hetta, nuori ori, - ooppee Mikko Hetta, kymmenen härkää, - ooppee Mikko Hetta, Lakso Riita, - ooppee Mikko Hetta, minun morsian. - -Kodassaan ei lappalainen joikaa, sillä seinien sisässä ei ääni lähde -hyvästi ulos eikä soi niin komeasti ja vapaasti kuin ulkoilmassa -ja korkeilla tuntureilla. Mutta pitkiä tunturimatkoja ajellessaan -lapinäijät aikansa kuluksi oikein juorottavat. Varsinkin tyyninä -pakkasöinä, kun kuu kumottaa taivaalla, tähdet vilkkuvat, ja tunturit -ja vuomat häämöttävät salaperäisinä, on hauskaa joikailla, ja -joikaaminen kuuluu silloin tunturimaissa hyvin kauniilta. Poronkin -on sitä hupaista kuulla, pikku nulkkaa kun ajetaan. Metsissä ja -tuntureilla porotokan mukana kulkiessaan myös paimenet aikansa -vietteeksi joikaavat ahkerasti. Ja häissä, kun on muutamia kertoja -annettu hyvät ryypyt, joiataan väliin, niin että senkun "yksi kahina -vain käy". Mutta Alattion markkinoilla ei anneta joikastaa. Sen on -Hukka-Salkkokin monta kertaa tullut kokemaan, sillä joka markkinoilla -ryypyt saatuaan on hän sitä yrittänyt ja aina joutunut putkaan.[11] -Mutta sitten markkinoilta palattaessa on kyllä saatu joiata, ja onkin -oikein miehissä joikastettu, niin että Ruijan tunturit ovat kaikuneet, -ja sudetkin lähimailta peloissaan kaikonneet syrjäpuoliin. - -Joskus käyvät Lapin joikaajat kilpailemaankin, kuka osaa "sepemmän" -nuotin ja kuka useamman muistaa. Niin kerran Näkkälän Jussan Anni ja -Proksin Pierran Elli rupesivat kilpailemaan ja joikasivat kaikista -ihmisistä, mitä vain muistivat, Hetan ja Koutokeinon lappalaisista ja -lantalaisista. Koutokeinossa syntynyt Jussan Anni oli sepempi joikaaja -ja muisti enemmän kuin Pierran Elli. - -Lapin joiku elää vieläkin. Puhumattakaan nuorista pojista ja -tyttäristä, jotka toisistaan joikailevat, on Lapissa vielä sellaisia -suruttomia vaareja, jotka kyllä uskaltavat joiata ja osaavat joikujen -kaikki pykeet laskea ja nostaa niinkuin pitääkin. Sellaisia äijiä on -Näkkälän reima Hukka-Salkko, joka joikailee vaikka pirtissäkin, niin -että uskovainen Romu-Mikko kauhistuu, laukkaa ulos ja huutaa ovelta, -että niinhän sinä ulvot kuin hukka. Ja Niila Tornensis Porojärven mailla -on mainio joikaamaan. Koutokeinossa on koko joukko joikumestareita: -Lassan Jaakko ja Kaarin-Pierran Pierra, Maaretan Mikko ja Maijan Aslak. -Matin Kleemetti-äijä on kauhea joikaamaan, tehden sitä talvikaudet -tuntureilla aivan myötäänsä, ja Pintän Niila on joikaamiseen -oikein seppä, vaikka ei "aa"-ta tunne. Jopa jotkut naisetkin ovat -mestarijoikaajia. Jounin Pierran Elli Lankoniemessä oli juovuksissa -ollessaan mahdoton joikaamaan, ja Tsiuttaan Elli Koutokeinossa on -oikein päämestari. Hän tekaisee nuotin kenestä hyvänsä, eikä tarvitse -eukon kauan miestä katsella, ennenkuin nuotti hänestä jo on valmis. - -Nuoret nykyiset joikastajat eivät ole enää sellaisia mestareita; -heidän laulunsa on vain lasten laulua eikä vanhojen jäkäläisten äijien -joikaamista. Niinkuin nuoren Marjonan Jussankin, joka kyllä yrittää -joikastella, mutta hänen joikunsa on kaikkein alkuperäisintä laatua, -lähennellen jo, ellei juuri tihulaisen rallitusta, niin ainakin pikku -pennun ulinaa. Ei osaa joikumestari muuta kuin: - - -- Vou vou vou vou vou vou, - vuv vuv vuv vuv vuv vuv. - -Ja jonkun sanan vain lykkää väliin siteeksi. - -Mutta ikälopuilla joikaaja-äijillä on Lapin vanha laulu ja nuotti -säilynyt veressä. He ovat sen perineet vanhoilta entisenä hyvänä -aikana, jolloin ei omien isien laulua vielä pidetty syntinä eikä -halveksittu. Eivätkä nämä äijät ole laulussaan koskaan huomanneet -mitään pahaa eikä synnillistä, kun eivät ole pahaa joianneet. Eivätkä -huomaa sitä nytkään. He joikaavat vieläkin, kun tuntureille pääsevät, -yhtä kirkkaasti kuin entiset "uskottomat" ukotkin, joikaavat niin -että tunturit kajahtelevat. Matin Kleemetti luultavasti joikaa -yhtä kauheasti vielä monta talvea. Ja Hukka-Salkkokin joikaa vaikka -Romu-Mikollekin hänen oman joikunsa, jopa hyväntuulisena naurahdellen -kuuntelee, kun joku laskettelee hänen omaa komeaa, reipasta joikuaan, -jossa kerrotaan, kuinka Salkko kolttahirvaallaan lasketti Ketomellan -törmää ylös. Kaikki muut raidon porot oikenivat törmässä, mutta -väkevä servakka vain veti, ja Salkko päästeli ohitse kaikkien muiden -ajomiesten. Tästä Salkon rennosta ajosta saatiin joiku: - - -- Nulpot kaikki jo selällään oli, - loko loo lo lo loko loo lo loo, - mutta kolttaservakka vain veti. - Ja Salkko kätteli ohi ajaessaan kaikkia - ja kauppaili turskia, - ja käsi vain heilui, - loko loo lo lo loo lo lo. - Ei ne härät hirttyneet, - vaikka kolttaservakka veti, - loko loo lo lo loo. - Ja Salkko meni pirttiin vain - ja joikaili - ja antoi ryyppyjä vielä - ja joikaili: - Salkko-äijä, loko loo lo lo loo, - lähtee ajamaan, lo loo, - ja ajaa yötä myöten Kittilään asti, - ja sivu Kittilänkin, loko loo lo lo loo. - Kyllä Salkolla vielä, lo loo, - on semmoinen servakka, lo loo, - että se yhtenä yönä, loko loo, - nulkkaa Kittilään asti, - loko loo loko loo lo lo loo. - -Paljon on kyllä Lapin laulu entisestään vaiennut. Varsinkin viimeisinä -vuosina, jolloin "espaanintauti" kamalana raivosi Lapissakin, moni -suruton rupesi tunnustamaan uskoa ja luopui synnillisistä menoistaan. -Koutokeinossakin useat vanhat äijät heittivät joikaamisen pois. - -Muita lauluja ei lappalainen helposti opi, omaan lauluunsa hän vain on -mestari. Sitä hän kyllä kykenee jutkuttamaan, ja sitä riittää hänellä -vaikka laulaisi vuorokauden yhteen menoon. Alku hänen laulussaan on, -mutta loppua ei tulekaan. Riittäähän sitä vaikka kuinka pitkälti, kun -väliin puhuu sanoja ja sitten taas joikaa ja nunnuttaa. - -Mutta ei lantalainenkaan puolestaan saata oikein lappalaisen tavalla -oppia joikaamaan. Sillä joikauksessa on "semmoista villi-ihmistä", ettei -siihen lannanmies koskaan voi oikein tavastua. - -Eikä joikauksen puustaimiakaan saata aina sanoa suomeksi, koska se on -niin kokonaan lappalaista hoitoa. - - - - -LAPIN SUURNOITIA - - -Jo vanhastaan on Lappi tunnettu noitien maaksi. Suomalaisetkin, -jotka itsekin olivat koko etevää tietäjäkansaa ja muualla suuressa -noitamaineessa, pitivät vasta Lappia oikeana tietäjien maana, ja -lapinnoitia kaikkien noitien noitina. Suomen suurimmat tietäjät -hakivatkin parhaimman mahtinsa aina Tuli-Lapista asti; mitä etemmäksi -he jaksoivat mennä, sitä mahdikkaampina he palasivat kotiin. Kaikkialla -saamme vieläkin kuulla kertomuksia vanhojen suurtietäjien Tuli-Lapissa -käynnistä, opinnoista siellä sekä huimasta noitakyydistä takaisin. - -Onkin entisaikaan, kun lappalainen vielä sai rauhassa erämaitaan -vaeltaa ja elää häiritsemättä omassa vanhassa uskossaan, Lapissa -ollut tietäjiä, kansansa kyvykkäimpiä miehiä, jotka kyllä saattoivat -antaa mahtia etelänkin tietäjille. Siellä eli suuria lovinoitiakin, -joilla oli sellainen merkillinen voima, että he voivat laulamalla ja -noitarumpua kumisuttamalla saattaa itsensä tainnostilaan ja maata -kuin kuollut ummuksissa pitkät ajat. Silloin heidän henkensä sekä -haltijansa laulun mukaan lähti vaeltamaan, mihin he vain tahtoivat. -Henki kulki joko linnussa -- monestikin mustassa korpissa -- kalassa, -porossa, tuulispäässä taikka missä tahansa, saattaen madella -käärmeessäkin. Noita antoi vain apulaiselleen sanat, joilla hänet -määräajan kuluttua oli herätettävä henkiin, sillä oli muistettava -kutsua noidan henki sieltä, mihin hän oli sen kätkenyt. Itse ei noita -voinut päästä takaisin tainnostilastaan, vaan makasi kuin kuollut -"louhessa". Siihen hän ikuisesti jäikin, eikä henki enää palannut -takaisin, jos vain jokukaan meni häntä liikuttamaan, tai ellei -apulainen tai joku toinen henkilö häntä oikeilla sanoilla vapauttanut -lovestaan. Niin muuankin noita sai maata kätkössään viisikymmentä -vuotta, ennenkuin apulaispoika muisti sanoa isänsä antamat päästösanat. -Vieläkin silloin noitaäijän henki palasi, mutta nuhteli: - --- Voi, poikaseni, mahoit sanoa viittäkymmentä vuotta ennen! Nyt on jo - - kasvanut kuusi kulmaluille. - katajapensas parran päälle. - Ei ole enää helppo nousta ylös. - -Ja äijän ääni vaipui siihen, ja koko ukko pemahti pölyksi. - -Tällaiseen loveen menoon ei tarvittu vihollisen voimaa, sillä se ei -ollut mitään pirun palvelusta. Joka ihmisellä on hänen oma haltijansa, -vaikka hän ei tavallisesti tiedä siitä mitään. Mutta suurilla -lovinoidilla oli salainen viisaus ja voima, niin että he voivat panna -haltijansa palvelemaan isäntäänsä, pitämään hänen puoltansa ja -kulkemaan hänen henkensä mukana. Samoin he saattoivat ottaa toiseltakin -ihmiseltä hänen haltijansa, jopa viedä hänen "suojuvansakin" -eli varjonsa, niin ettei ihmisestä päiväpaisteessakaan syntynyt -minkäänlaista kuvahaista. - -Ounasjoen länsirannalla, Levitunturien takana, Taalovaaran laidassa -on synkässä metsässä vanha nurmettunut kenttä, jonka sammaltuneille -kiviraunioille jo vankat puut ovat kasvaneet. Se on Torajaisenautio, -Kittilän suuren tietäjän muinainen asuntopaikka, ja jo ristimättömän -lapin aikana sanotaan Torajaisen siinä pitäneen kotaa. - -Siihen aikaan ei ollut vielä poroja Kittilän mailla, ja kaikki -villipeuratkin olivat kiveliöistä kadonneet; luultavasti olivat Inarin -noidat vetäneet ne omaan maahansa. Silloin Torajainen, Kittilän -noita, päätti ottaa selvän, mihin peurat olivat hävinneet. Hän, vanha -lovinoita, lauloi itsensä louheen, lensi Lapin tunturit ja jängät aina -Inariin asti ja huomasi, että - - -- Inarainen, reinajalka, - on vienyt viljan meijän maasta. - Kitka, kitka Kittilästä - vääräsäären väkivaltaa - sotahan nyt haastaa, - ilman armon anelematta, - ilman rauhan rakentamatta. - -Torajainen piiloutui pilkkukuonoisen peuravaatimen pikkukynnen alle -ja ruukalti Ivalojoelle, joka oli Inarinmaan ja Kittilänmaan rajana, -kutsui sinne kaikki Inarin peurat ja lähti sitten ohjaamaan niitä -Kittilää kohden. Ja kuin pilvenä tuli peuralauma erämaiden halki aina -Ounasjoelle asti, Torajaisen asennolle, laskeutui jokeen ja rupesi -nousemaan vastaista törmää ylös. - -Mutta Inarissa, oikeassa noitien maassa, asui silloin myöskin -suurnoita, Tierna, "Inarin iso noita", jolle haltija heti antoi asiasta -tiedon. Hän huudahti: - - -- Torajainen, stuorra noita, - vei meijän maasta viljan kaikki, - kaikki ketut, kaikki saukot, - kalat kaikki kaivoistakin, - voia voia voia naa! - Kiskoo, kiskoo kittiläinen - Inarin härkää reimasäärtä, - voia voia voia naa! - -Laulautui hänkin loveen, meni valkkovaatimen takajalkaan ja lähti -joukkoineen rukattamaan Torajaisen jälkeen. Juuri kun Torajainen -tokkineen oli nousemassa Ounasjoen törmää, tohahti niinkuin tuuli -tunturista, tuli viheltäen, vonkuen ja puita repien, ja iski -peuralaumaan. - --- Ammu valkkovaainta! huusi Torajainen pojalleen, joka jousineen oli -törmällä. - --- Heittäkää pilkkukuono-vaain kiinni! komensi Tierna joukkoaan ja -syöksyi jokeen, ettei jousimies ennättänyt ampua. - -Inarin miehet heittivät pilkkukuono-vaatimen kiinni, ja Torajaisen -täytyi tulla esiin sen pikkukynnen alta. Mutta hän sieppasi heti pojan -jousen ja ampui itse valkkovaadinta, niin että Tiernankin täytyi tulla -piilostaan pois. - -Tuli siinä suurnoidille tora ja tappelu, mutta ei kumpikaan voinut -toistaan masentaa. Viimein täytyi äijäin sopia, niin että viljaa ja -eloa pitää olla kummassakin maassa, molemmin puolin rajaa, Ja niin -lähti Inarin iso noita kuljettamaan omaa osaansa takaisin tunturien -taakse, ja Torajaisen törmälle jäänyt osa pysyi Kittilässä. Siitä -lähtien oli taas peuroja sekä Kittilässä että Inarissa, ja opittiin -niistä sitten kesyttämään poroeloa. - -Mutta siinä paikassa, missä peurat nousivat maalle, Torajaisenaution -lähellä, on vieläkin Ounasjoen törmässä syvä kuru, Torajaisenautto, -joka rannasta mutkitellen nousee kankaalle Taalovaaraa kohden, ja sen -pohjoispuolella on pienempi kuru, mistä Tiernan tokka painui takaisin -Ounasjokeen. - -Kittilässä Kuivasalmenjärven koillisrannalla, Päiviönkentällä, asui -muinaisina aikoina Päiviö, Kittilän sydänmaiden ensimmäinen asukas, -jonka sukua nykyisetkin Lapin lukuisat Päiviöt ovat.[12] Päiviökin -oli noita, jopa oikein "hirmuinen" lovinoita, joka sivakkapuolella -saattoi laskea Kellostapulinkin vaaran huipulta, huimaavan korkeasta -ja jyrkästä rinnesyöksystä alas Ounasjokeen, niin ettei edes -rasvakuppikaan, jonka hän oli asettanut päälaelleen, pudonnut eikä -läikähtänyt yli laidan. - -Monia suuria ja merkillisiä töitä teki Päiviö, kävi Ruotsissakin -majavanhaustalla parantamassa kuninkaantyttären. Ja vihavenäläisiä hän -monet kerrat saattoi noitakonsteilla surmilleen. Osuivat vainolaiset -kerran Päiviön asennollekin. - --- Kylläpä Karjalan perkele nyt puohkii, arveli Päiviö. - -Vihavenäläiset ottivat Päiviön rengin ja lähtivät viemään joukossaan. -Renki pyyteli Päiviötä: - --- Nakkaa, isäntä rakas, sanaparilla perääni! - --- Mene jalkoihis vain! sanoi Päiviö. - -Mutta kun viholliset pääsivät erämaihin, loitsi Päiviö ketun edellä -juoksemaan, ja sitä lähtivät he koko joukolla ajamaan, jättäen vain -yhden miehen vartioimaan vankia. Silloin juoksi poro metsästä, -työnsi päänsä rengin haaroihin ja laukotti hänet selässään Päiviön -asennolle. Ketun ajajat lopulta väsyivät ja eksyivät korpiin. Toisen -kerran pani Päiviö poikansa luotsimaan vihollista metsien takaiseen -lappalais-sijtaan ja toimitti metsään poronvasan juoksemaan edellä. -Sitä taas nälkäinen joukko rupesi lennättämään, mutta vasa laukkasi -metsiä ristiin, rastiin ja eksytti ajajansa selkosille, jolloin viimein -Päiviön poika yht'äkkiä hypähti vasan selkään ja ratsasti sillä -tiehensä. Oli taas sitten Päiviö itse vainolaisia soutamassa järven -ylitse ja mentiin saareen levähtämään. Siellä loitsi ukko kaksi oravaa -laukkaamaan pitkin saarta. Vainolaiset kävivät oravia ahdistelemaan ja -kun saivat ne kiinni, rupesivat niistä keskenään tappelemaan. Sillä -aikaa lykkeli Päiviö huomaamatta kaikki veneet vesille ja nosti tuulen -ajamaan ne järvenselälle. Tuli siitä joukolle hätä, mutta Päiviö loitsi -pikku aluksen metson peräkumppiluusta ja tarjoutui noutamaan veneet. -Metson peräkumpilla istuen ja käsillään meloen souteli Päiviö järvelle -ja heitti vihavenäläiset saareen. - -Tapahtui kerran, ettei lohi enää noussutkaan Kittilän jokiin, vaikka -se ennen oli kaiket kesät suurina joukkoina molskehtien kohonnut -kaukaisimpiinkin korpivesiin. Silloin Päiviö lähti ottamaan selkoa, -mikä oli lopettanut lohennousun. Meni noita louheen, piiloutui säynäjän -suolenmutkaan ja lähti laskemaan jokea aina Keminsuulle asti. Huomasi -Päiviö silloin, että jokivarrelle pitkin matkaa oli asettunut uutta -kansaa ja että monet koskipaikat oli seivästetty aivan umpeen, joten -nousulohet puuttuivat satimiin. Äkämyksissään Päiviö pirstoi kaikki -kalapadot ja ui sitten takaisin kaukaiseen kotiinsa. - -Ja taas pääsi lohi nousemaan Päiviönkin vesiin. - -Mutta sillä aikaa kuin Päiviö oli lohennoutomatkalla alhaalla, tuli -Kittilän Lonnakossa asuva Haikara-noita hänen emäntäänsä tappamaan, -Haikara kun oli vihoissaan Päiviölle. Akka oli rannassa venettä -tervaamassa, kun Haikara tuli muka kyselemään kuivia kaloja -ostaaksensa, mutta noitamiehen akka arvasi kyllä Haikaran aikomukset. -Ruvettiin mittaamaan kaloja. Haikara nuuski niitä ja sanoi ilkeästi: - --- Ku kuivaa, se kuivaa. - --- Ku tuoresta, se tuoresta, akka vain ärähti. - -Haikara rupesi katselemaan vahvaa keppiään. Silloin karjaisi noidan -akka: - --- Musta metto, nosta sie päätäski! - -Ja sen sanan päälle lensi Haikara keskelle järveä, niin että jämähti, -ja virta kuljetti ukon alas Loukisjokea Ounaaseen ja sitten Ounasta -aina Kuusajoen suulle, jossa hän tarttui kuin märkä raasu suureen -Haikarankiveen, keskelle jokea. Siinä roikkui noita pitkät ajat, -kunnes kesätulva nousi ja työnsi hänet Molkojoen suun alapuolelle, -Molkokönkään alle, Haikarankariin, johon taas jäi virumaan. Vasta -syksyllä tuohustajat pimeänä yönä löysivät äijänraadon ja raahasivat -rantanuotiolleen. Siinä kalamiehet katselivat kamalaa löytöään, -tunsivat ukon ja arvelivat, että onkohan Lapin noitaraasu taas ollut - - -- Hauen suolen soikelossa, - kolmannessa koikelossa. - -Ja sinnehän noita olikin henkensä piilottanut, hauen mustan unimaksan -alle, ja siitä heräsi heti henkiin, kun sai kuulla päästävät sanat. -Hepokalliolle, neljänneksen ylöskäsin, pyysi noita hänet saattamaan, -koska siellä häntä kyllä kyyti odottaa. Sinne ukko kannettiin, ja -siellä hän lauloi itselleen komean hevosen, hyppäsi selkään ja laukotti -Alakylään, Ylitalon noidan, Pötys-Klaavun luokse. - -Pötys-Klaavua rupesi Haikara nyt houkuttelemaan apulaisekseen, -että käytäisiin yhdessä Päiviön kimppuun. Mutta ei rohjennut -lannannoita, vaikka oli suuri noita hänkin ja oli monta kertaa ajellut -näkymättömällä kyydillä, lähteä lapinnoitaa vastaan. Eikä uskaltanut -Haikarakaan yksinään, palasi vain nolona Lonnakkoonsa ja koetti elää -sovinnossa Päiviön kanssa. - -Kävi suuri Päiviö-noita toisenkin kerran Keminsuulla, matkaten taaskin -kalana taipaleensa. Hän oli kuullut huhuja uudesta opista ja uudesta -jumalasta, joka oli niin mahtava, että uskalsi ruveta taistelemaan -lappalaisten suuria jumalia vastaan ja hävittämään heidän pyhiä -paikkojaan. Vastaan noita soti alussa uutta uskoa, mutta sitten -vanhana, kun Sodankylään tuli ristinjumalan pappi, antoi hän kastaa -itsensä. - -Mutta vanhan noitavoimansa Päiviö siinä kaupassa menetti. Ei voinut hän -enää loveenkaan laulautua. - - -- Risti minut rikkoi, - papinkaste painoi! - -valitteli hän muistellessaan kadotettua kykyänsä. - -Asui sitten Kittilän kirkonkylän ensimmäisinä eläjinä kaksi suurnoitaa, -Pietula ja Hannula, jotka aina olivat keskenään sotajalalla. Hannula -pani Pietulan karjan metsänpeittoon, Pietula kostoksi noitui Hannulan -äijän sonnina maata möyrimään; Hannula nosti käärmeen Pietulaan, -Pietula pani karhun Hannulan kantapäille. Ja kaikenlaista muuta kiusaa -äijät toisilleen keksivät. - -Pietula mahtoi mennä louheenkin ja kalana vesiä matkata, ja Hannula -saattoi suurena lentonoitana kulkea tuulispuuskissa. Mutta kerran -Pietula laski lohena Ounasjokea, joutui pyydykseen ja menetti -pyrstönsä, ja siitä lähtien on Pietulassa ollut jalkavaivaisia. -Hullusti kävi Hannulankin lentomahdille. Äijä meni kerran Pietulaan, -ja Kitti-emäntä, lapinlähtöinen akka, nappasi äkkiarvaamatta -lammasraudoilla äijän otsatukasta suuren tukon. Ei ennättänyt Hannula -muuta kuin karjaista: - --- Kitko! - -Ja otsatupsu oli maassa. Eikä sen perästä äijä enää päässyt lentämään. - -Sirkan kylässä asui ennen Konttinen, Kittilän viimeisiä suurtietäjiä, -Sirkan ensimmäisen asukkaan, Konttis-raukan jälkeläisiä. Lappalaisten -ikivanhoilla pyhillä mailla, kahden tunturin välissä, kauniin -Immeljärven rannalla, monet ajat asunut lantalaissuku oli lantalaiseen -tietäjämahtiinsa saanut lappalaistakin voimaa. Konttis-raukkakin oli -ollut semmoinen tietäjä, että oli muuripadalla soudellut Immeljärvellä. - -Konttinen oli myöhemmän ajan tietäjiä, kun jo uusi usko oli ennättänyt -Lappiinkin ja kirkko saatu Sodankylään, jossa jo pappikin ja -vallesmanni asuivat. Lapinkorpien kansalle oli annettu ankara määräys, -että jokaisena rukouspyhänä piti joka ainoasta erämaan asunnosta olla -ainakin joku ihminen kirkossa. Vaatipa "Punakorva" pappi vielä, että -heinäajan rukouspäivänä kansan piti jo lauantaiksi saapua kirkolle ja -yksissä miehin niittää pappilan jokirantaniitty. - -Sodankylän kirkolle täytyi Konttisenkin mennä, ja Salmen äijän kanssa -yhdessä he tekivät pitkän matkansa. Heti pantiin ukot niittämään, -vaikka oli kova helle, Marjatan sunnuntain aatto. - -Pistipä muuan niittymies, joka oli kyllästynyt Punakorvan -lauantaityöhön, heinät tuleen, ja rätisten lensi liekki pitkin kuivaa -luokoa. Mutta silloin Konttis-ukko lähti astelemaan poikki luovon ja -siihen tuli tyrehtyi. - -Punakorvakin sai kuulla tämän noidantyön, ja illalla, kun äijät tulivat -rippikirjoitukseen, kysyi hän Konttiselta: - --- Milläs voimalla se Konttisen vaari valkean sammutti? - --- Ei ole mulla mitään voimaa. Sanoin vain: Isä ja Poika hallikhon -valkeaisen, ja siihen se loppui. - -Eikä pappikaan siihen mitään mahtanut, kirjoitti vain ukot ripille. -Mutta ulos tultaessa kysäisi Salmen ukko Konttiselta: - --- Ekkö sie tee mitään, kun pappi niin sanoi? - --- Mitäs mie, kun ei ole hammasta, murahti Konttinen vain. - -Syksyllä, tuomiosunnuntaina, tuli pappi Kittilän Kaukosen kylään -saarna- ja palkankantomatkalle. Kaukosessa oli silloin pieni kirkko, -käräjätupa ja markkinapaikka, "Holmanlinnaksi" sanottu, ja sinne taas -piti Kittilän kansan saapua joka talosta sakon uhalla. Punakorva tuli -jo lauantaina Kaukoseen, istui asuntotalossaan ja tiedusteli, ketä on -tullut kirkolle, onko tultu sieltä ja sieltä. Jo viimein kysyi: - --- Onko Salmen äijä tullut? Onko tullut Konttisen vaari? - --- Ei ole näkynyt vielä, sanottiin. - --- Kun tulevat, niin käskekää puheelleni, varasi pappi. - -Ja kun ukot tulivat, vietiin heidät heti papin luokse. - --- Kuinkas olet voinut? kysyi Punakorva Konttiselta. - --- Hyvästi on voitu! Kuinkas kirkkoherra on voinut? Pappi vastasi. - --- Hyvästi kyllä! Mutta on tullut kummallinen vahinko. Muiden porot -löytyivät, mutta minun porojani ei löydy. Enkä tiedä, mihinkä ne ovat -joutuneet. - --- Vai niin, vai niin! - -Antoi pappi äijille ryypyt. Konttis-ukko nakkasi ryypyn ja tuumiskeli: - --- Vai niin, vai niin! - -Kaatoi pappi toisen ryypyn ukoille. Kontinen katsahti pikariinsa, -heitti suuhunsa ja tuumiskeli: - --- Vai niin, vai niin! - -Kolmannenkin ryypyn pappi tarjosi. Konttinen katseli pikarinsa lävitse -pitkän aikaa ja puheli: - --- Kyllä pappi poronsa löytää... ei ne ole kaukana... tuossa ne on -kaikki yhessä... järven rannalla rytiä pieksävät... kaunis männikkö on -eteläpuolella... kellovaatimella on valkea vasa. - -Ja sieltä porot löytyivätkin. Lähellä kotia, järven rannassa, vain -petäjikön vierellä pieksivät rytiä, ja kellovaatimella oli valkea vasa. - -Olivat ukot taas kerran Sodankylän kirkolla, ja sattui silloin -Punakorvan luona olemaan vallesmannikin, Matliini,[13] joka oli kuullut -Konttisen mahdista. Rupesi vallesmanni ukkoa pilkkailemaan: - --- Kun sie et anna minulle mitään, ahmaa, kettua, vaikka karhuakin? - --- Onko se minun vallassani antaa? murahti Konttinen. - --- No, kun sie olet papillekin porot toimittanut, vallesmanni ilvehti. - -Äijä ei sanonut mitään. Palatessa Salmi taas kysyi: - --- Ekkö sie mitä sille tee, kun se noin pilkkaa? - --- Mitäs mie, kun ei ole hammasta, ukko vain urahti. - -Palasipa sitten Matliini kerran Kyläjärveltä kalasta ja asteli -Lintuselkää pitkin jo lähellä kirkonkylää. Tuli vastaan karhu, -suuri ruskea metsänotus. Vallesmanni säikähti, niin että laukkasi -metsään ja pökerryksissään juoksi siellä eksyksissä sinne tänne kolme -vuorokautta, kunnes viimein lehmikarjan mukana osui Sattasen kylään, -penikulman päähän kirkolta. Arvasi siitä vallesmanni, että siinä oli nyt -Konttis-vaarin karhu, vaikka ei hänessä ollut miestä ottamaan. Eikä hän -enää toista kertaa ruvennut Konttis-äijää pilkkaamaan. - -Yhdessä köpöttelivät Konttisen vaari ja Salmen äijä metsälläkin, -makasivat nuotiolla yönsä ja taas painuivat salolle. Loppui kerran -äijiltä ruoka, ja nälissään he asettuivat yötulille. Lähti siitä -Konttisen vaari vielä etsimään, eikö mitään syötävää metsä antaisi, ja -palasi pian takaisin mukanaan karhun sisuskalut, jotka kyllä riittivät -sekä iltakeitoksi että aamuateriaksi. Seuraavana vuonna olivat äijät -taas samoilla mailla eräretkellä ja kaatoivat suuren karhun. Mutta -kun se nyljettiin ja avattiin, huomattiin, ettei sillä ollutkaan -sisuskaluja. - -Missä ovat sisuskalut ja keppoiset? ihmetteli Salmen äijä. - --- No, ekkö sie muista? Viime vuonnahan me täällä nälissämme ne jo -syötiin, sanoi Konttisen vaari. - -Oli toinenkin Konttis-niminen noita, Konttis-Hannu, jonka sanotaan -asuneen Sodankylässä ja olleen tuhkalappalaista syntyperää. Hän oli -suuri lovinoita ja saattoi mennä louheenkin. Ruijanmerellä äijä usein -kulki lovessa ollessaan. Mättäälle istahti ukko, kun louheen aikoi, ja -unimielissään hyreksi: - - -- Minun mieleni, minun mieleni - tekee Norjahan. - Nouse nyt luontoni louhikosta, - haltiani havon alta, - joka mulle joutuin johdattaapi, - tien toisen toimittaapi. - -Sitten alkoi äijä laulaa lapiksi: - - -- Kost muu herkka? - Kost muu lautsi? - Kost muu kierris? - Kost muu karppu? - Kost muu kahper? - Kost muu rahpuk? - Kost muu aksu? - Kost muu niihpe?[14] - -Jo näki äijä Ruijanmeren komeasti läikehtivän ja hyräili hyvillä mielin: - - -- Meres aaltuu, - meres aaltuu laikutalla![15] - -Sitten hän yht'äkkiä huudahti: - - -- Kost muu stuorra kuölli, - johka muu valdda![16] - -Sen jälkeen tupsahti ukko tainnoksiin mättään viereen, ja hänen -henkensä lähti matkaamaan kaukaiselle Ruijanmerelle. - -Samoinkuin Inarin ja Kittilän noidat riitelivät keskenään poroelosta -sekä metsän ja veden viljasta, samoista seikoista olivat Muonion ja -Enontekiön noidatkin sotajalalla. Tunturien ylitse he hyökkäilivät -toistensa alueille tuhoa tekemään, jopa toistensa kimppuunkin. Milloin -he laukkasivat valkkohärkinä eloa ryöstämään, milloin lähettivät -haltijansa kiukkuisina koirina tulen kanssa oikein hengen päälle -käymään. Niin lähetti Ounastunturin noita, joka asui marastoissa -Ounastunturin pohjoisnokalla, haltijansa muoniolaista Taipaleen noitaa -tappamaan, ja ne laukkasivat kahtena koirana pitkin tunturipolkua, ja -tuli vain leiskui niiden välissä. - --- Nyt se on pannut hengen päälle käymään! sanoi Taipaleen noita -ja lähetti vastaan väkevämmät haltijat, jotka kävivät Hetan noidan -haltijain kimppuun, niin että niiden täytyi pyörtää takaisin. Ja ne -palasivatkin kirveinä ja hävittivät isäntänsä. - -Mutta kun sitten kirkonoppi pääsi Lapissa valtaansa ja papit rupesivat -siellä vaikuttamaan, tuli monelle Lapin vanhalle suurnoidalle -surullinen loppu. He koettivat kyllä säilyttää vanhaa uskoansa, -sotia uuden opin julistajia vastaan ja ehkäistä heidän toimintaansa, -mutta lopulta pääsi pappi voitolle. Kaukosen kinkereillä kerran -Sodankylän pappi ilmoitti kansalle, että hänen pitää kohta lähteä -"papin eksaamiin", ja pyysi hän sentähden seurakunnan esirukousta, -jotta eksaami hyvin onnistuisi. Mutta kinkerituvan nurkassa istui -pari Kittilän noitaa, Haikara ja Pötys-Klaavu, ja Pötys-Klaavu sanoi -Haikaralle: - --- Rikheit' perkelhet sekottakhon! - -Ja semmoinen voima oli noidan sanoilla, että pappi oli niin hulluna -eksaamissa, ettei osannut kerrassaan mitään. - -Pötys-äijän sanat kerrottiin papille, ja kun hän sitten tuli toisen -kerran Kaukoseen saarnaamaan ja kinkereitä pitämään, jyräytti hän: - --- Onko niitä perkeleen apostoleita täällä paljonkin? - --- Eipä niitä, hyvä herra, täällä enää ole, vastasi Pötys-Klaavu, joka -silloinkin sattui olemaan paikalla. - --- Minä näen, että sinäkin olet yksi niitä! huusi pappi. Jos ette tee -parannusta siksi, kun minä taas tulen, niin annan teidät perkeleen -haltuun ja kiroan teidät Herran, minun Jumalani, nimeen! - -Ja niin kovat olivat papin sanat, että kun hän taas tuli Kaukoseen, -oli Kittilässä kuollut monta suurta noitaa. Siinä olivat menneet -Pötys-Klaavu ja Haikarakin. - -Surmilleen joutuivat Sodankylän noidatkin. Oli heitä muuanna -juhannuksena koko joukko kuulemassa Horkkus-papin saamaa. Väkevästi -pauhasi Horkkus, ankarasti kirosi noidat ja tuomitsi heidät Herransa -nimessä helvetin tuliseen järveen. Kauhistuneena kuunteli kansa -pappinsa pauhaamista ja kauhtuen katseli vanhoja tietäjiänsä, jotka -siellä täällä muiden joukossa istuivat. Ja noidat huomasivat aikansa -loppuneen, hiipivät pois kirkosta ja menivät kaikin yöllä kirkkorantaan -Kitisenjoelle, lauloivat siellä kesäyön auringon valossa yhteisen -suuren lovijoikunsa, lauloivat sen päästösanoitta. Ja seuraavana aamuna -löydettiin jokirannasta kuolleena seitsemän noitaa. Jalat vedessä -äijä-raukat rannalla makasivat, joukossa Konttis-Hannukin, Ruijanmeren -suuri kulkija. - -Meni Sodankylän pappi Inariinkin, jossa ne kaikkein pahimmat noidat -asuivat, ja pauhasi sielläkin: - --- Jos ette lakkaa noituudestanne ja pahaa tekemästä toisillenne ja -kristikansalle, niin minä annan teidät kaikki perkeleen haltuun! - -Mutta noidat eivät totelleet Horkkuksen sanaa, vaan pysyivät entisessä -menossansa. Niinpä tapahtuikin, että kun Horkkus taas toisena vuonna -tuli Inariin, sai hän haudata kolmekymmentä Inarin suurnoitaa. - -Sillä papille, kun hän on seurakunnan sielunpaimen, on annettu -sellainen voima, että hän saattaa antaa noidat perkeleen haltuun. - - - - -LOMA-TUOKKO - - -Lapin suuret lovinoidat ovat tehneet tehtävänsä ja menneet kaiken -maailman tietä. Toisten kävi niinkuin Päiviönkin, että "risti -heidät rikkoi ja papinkaste painoi", mutta toiset taas pysyivät -itsepintaisesti omassa vanhassa uskossaan, ja silloin uuden opin -julistaja antoi heidät rienaajan haltuun sekä tuomitsi iankaikkiseen -kadotukseen, sillä "noitain ja noitain noiduttajain ei pidä Jumalan -valtakuntaa perimän." Eikä ollut Lapin vanhoilla tietäjillä puolellaan -muita kuin omat vanhat erämaa-jumalansa ja isienaikaiset kiviseitansa, -jotka nekin oli kirottu ja julistettu lainturvattomiksi. Kansakin, -heidän entinen metsäväkensä, oli heidät hylännyt ja oli julkisuudessa -heitä vastaan ja uuden uskon tunnustajana, vaikka syvimmässä -sydämessään pysyikin vanhan uskon pohjalla. - -Niin täytyi hylättyjen ja vainottujen vanhan uskon mahtimiesten väistyä -vahvemman vallan tieltä. Ja "raukoiksi" nimittää nykyinen kristikansa -heitä, niinkuin muitakin ihmisparkoja, joiden se varmasti uskoo -perineen onnettoman tulevaisuuden. - -Mutta eivät nämä vanhat ukko-"raukat", niin säälittävä kuin heidän -tämänilmainen kohtalonsa olikin, sittenkään raukkoina kadonneet -jäljettömiin. Se tuhatvuotinen pohja, jolla he olivat seisoneet, oli -siksi vankka, ettei se suinkaan heidän mukanaan murtunut. Heidän -kanssaan ei kadonnut entisten isien henki, mikä erämaissa oli elänyt -polvi polvelta. Vanhojen ukkojen usko kulki syvimpänä pohjavirtana -edelleenkin tunturien kansassa, ja edesmenneitten lovinoita-raukkojen -veri meni perintönä jälkeläisiin pojalta pojalle. - -Niin että vielä näinä päivinäkin, satoja vuosia lentävien lovinoitien -jälkeen, elää tietäjiä Tuli-Lapissa, ja erämaa uskoo heidän mahtiinsa -ja tarvitsee heidän taitoansa. Eivät kyllä nykyiset mahtajat enää -kyhöydy louheen menemään, eivätkä matkustamaan hauen eikä säynäjänsuolen -soikeloissa, mutta tuulispuuskissa, kun ne oikein näverinkierrossa -viehkuroiden mennä rymistävät, tietää vanhakansa vieläkin noidan hengen -vaeltavan. Noidanpuuskaksi vanhat sellaista viehkuroijaa sanovat, ja sen -lähestyessä lennättävät siihen puukkonsa ja ärjäisevät: - - -- Tästä halki! - Puske puita, mäijytä mäntyjä, - mutta älä minuun koske! - Mene ilmaan, piru, - siell' on sulla lentosija! - -Ja rauta sekä luonnokas sana tekevät sen, että tuiminkin tuulispuuska -pyöräyttää kyynäspäämutkan ja väistyy kristittyä ihmistä. - -Sellaisia lapinnoitien jälkeläisiä elää vielä muuan Kittilässäkin, -nimittäin Tuomas Lomajärvi, "Loma-Tuokko", koko pitäjän parhain -tietäjämies, 80-vuotias äijänkäpsä. - -Oikean ympäristön on tietäjäukko elinpaikakseen valinnutkin: Lomajärven -kaukaisen sydänmaan Sodankylän rajoilta, viisi, kuusi penikulmaa -Kittilän kirkolta, kaikkein syrjäisimmän, karuimman ja kaikkein -yksinäisimmän perukan koko pitäjästä. Joka puolelta ympäröivät ukon -pientä asuinjärveä alastomat tunturit, rakkalakiset korkeat vaarat -ja suunnattomat metsät. Ypöyksinään on järven karulla rantalaakealla -äijän erämaatalo, kaksi pientä pirttirakennusta, navettahoito, muutamia -aittoja rannalla sekä latoja siellä täällä kentällä. Ja keskellä -pihamaata on tulisija, missä kesäisin keittäminen toimitetaan. - -Vanhan, aina Korkalosta, Kyrön kylän takaa, Enontekiön rajoilta -noudetun eukkonsa kanssa asustaa Loma-Tuokko kaksin vain vanhassa -pienessä matalassa pirttirähjässään. Toisessa, uudemmassa -rakennuksessa pihamaan järven puolisella laidalla, elää ukon poika -perheineen, hoitaen koko taloa ja järven rantamaita. Ukko ja akka -vain elelevät ilman aikojaan, elättävät muuatta lehmää ja lammasta, -ja niille kesäisin kaluavat heiniä jängiltä ja järven kuivilta -rantatöyriltä. - -Karjaan täällä täytyykin elääkseen turvautua sekä Lapin ikivanhaan -eloon, porotokkaan, joka kasvaa kankaillakin eikä pelkää pakkasta. -Karu ranta ei juuri ole pellon viljan kasvupaikaksi aiottu. Joku -pieni perunatilkku on vain saatu muokatuksi pirtin seinävierustalle, -parimetrinen naurisaitaus kentälle sekä pirtinlattian laajuinen -ohratilkkare oman konnun maistimiksi. Sen suurempaa alaa ei etelän -elo ole jaksanut valloittaa Lomajärven karussa erämaassa. Täällä on -isännänohjakset metsän käsissä, ja se on ankara isäntä. Säälimättä se -pakottaa yksinäisen alustalaisensa mukautumaan tahtoonsa eikä salli -hänen paljoakaan noudattaa omia mielitekojaan. Leipää se ei raatajalle -kasvata, vaan saa metsän asukas tottua lappalaiseen tapaan syömään -lehmänantinsa ja lihakeittonsa leivättä. - -Neljäkymmentä vuotta takaperin, kun Loma-Tuokko tähän korpeen koteusi, - - -- Ei täällä juossut jumalanvilja, - eikä käynyt karjankynsi - kuuna ilmoissa ikänä. - -Metsän pedot, karhut, sudet, ahmat ja ketut ovat täällä vieläkin -lähimpinä naapureina, sillä talo on monien neljänneksien päässä -kaikista ihmis-asunnoista -- Herra-Hannun, karhuntappajan, talolle, -likeisimpään naapuriin, tulee toista penikulmaa. Ahkerammin astelee -kiveliön palkalta metsän nelijalkainen asukas kuin kylän kansa, ja -miltei useammin käy korven kontio katsastelemassa valtakuntaansa -asettuneen erämaan äijän aidantauksia, kuin vierailee täällä joku -kyliltä saapunut ihmissukulainen. Ja vuotuisen metsäveronsa muistaa -korvenisäntä aina joka kesä ottaa talon karjasta. - -Penikulman päässä pohjoisessa kohoaa Porkosen tunturi, jonka korkeimman -huipun, "Valkoisen-Isän", juurella ennen muinoin, neljä miespolvea -takaperin, Kelontekemän Lassilan ensimmäinen äijä ja valkoinen -karhu, jota ei kukaan ollut voittanut, tappelivat henkensä edestä, -kuolema kummallakin silmien edessä. Ja kumpainenkin toimittivat -toisensa taisteluttomille maille: vierekkäin löydettiin äijät kuusen -juurelta, kylän äijä päänahka kuoraistuna ja tunturin "Valkoinen-Isä" -vatsa viillettynä auki. -- Parin, kolmen neljänneksen päässä on -Silmänpaistamalaki, jonka rinteillä ennen vanhaan lapin pikku tyttö -näki pensaikosta kiiluvan kummannäköisen metsänsilmän ja sanoi -isälleen: "Silmä paistaa, silmä paistaa." Ukko pinkaisi terävän -nuolensa kiiluvaiseen ja kiskoi sitten ryteiköstä esille suuren karhun. - -Lapin saloa olikin Lomajärven erämaa ennen muinoin. Täällähän -ikivanhoina aikoina tietäjöi Riimin Niila, täällä kierteli sitten vanha -Riimi suurine tytärparvineen ja taas myöhemmin juti poroineen Vasaran -Niklaavu, kunnes Porkosen juurella juti toisille ilmoille. - -Samaa Lapin saloa on tämä seutu vieläkin, täällä on jäljellä vielä -entisten lappalaisten kotasijoja ja hautapaikkoja, Riimintievat ja -Rumanauttonkummun haudat, ja vanhanlapin henki asuu kaikkialla. Mökin -vanha äijä on kuin ilmetty Lapin lovinoita: nokitukka, tummanaama, -kiilusilmäinen, kumarahartiainen äijänkäppyrä, joka Ruijanrannan -tikkuröijyissään ja lammasnahkaisissa viehtaripuksuissaan lengoilla -säärillään ketterästi käydä kepsuttaa. Tuollainen kevyt viehtaripuksu -saattaisi kyllä tuulispuuskassakin lentää, jopa vaikka sukeltautua -hauen suolenmutkiin. - -Loma-Tuokko onkin vanhan lovinoidan sukua, jopa oikein lentonoidan, -kuulun Konttis-Hannun. Ylpeillen ukko kertookin, että hän onkin Lapin -lentonoidan lähtöä, äidinäiti, ämmi, kun oli ollut semmoisen äijän -tytär, joka oli lentänyt kaikki Norjanmeretkin. Äitikin oli väkevä -poppamuori, mutta ämmi oli vielä verrempi. Eikä isäkään, Kujalan -Tuomas Tepsasta, vaikka ei ollutkaan tietomiehiä, ollut mikään mitätön -mies. Hän oli vienankarjalaista sukuperää, Kittilän Jussilasta Tepsaan -tullut, ja oli sellainen äijä, että otti sudenkin juoksuttamalla -kiinni, koppoi hännästä ja sauvalla pieksi hengiltä. - -Entisaikaan Lapin suuret tietäjät jättivät mahtinsa perintönä -pojalleen, jos vain poika oli niin kovahenkinen, että saattoi ruveta -isänsä toimia jatkamaan. Ja niin kulki vanhan tietäjän noitamahti -sukukunnassa polvesta polveen. Oli vanhoilla noidilla vielä vasituinen -lakkinsakin, jota he aina käyttivät, ja sen he antoivat tietäjämahtinsa -perijälle. Niin Ruijassa Nakkian äijä, suuri lapintietäjä, kerran -merelle lähtiessään sanoi kahdelle pojalleen, ettei hän enää mereltä -palaa, mutta meri ajaa hänen lakkinsa maalle, ja kumpi pojista sen -löytää, siitä tulee hänen noitamahtinsa perillinen. Joidenkuiden -tietäjien "virkapukuun" kuului vielä turkkikin. Sellainen oli ollut -ainakin Raattaman Mikolla Enontekiön Kyrössä, suuri nilkkoihin saakka -ulottuva turkki niinkuin peski, jossa karva oli sisäänpäin ja vielä -niskassa erityinen, päähän vetäistävä lakkipussi. Turkin oli äijä -vasiten vetäissyt päälleen aina silloin kun meni noitatoimiinsa. - -Ei ole Loma-Tuokolla kyllä enää tällaisia noitavarustuksia, eikä -hän ole lakin kanssa tietäjämahtiaan saanut perinnöksi, mutta -lentävään esi-isäänsä on äijä silti tullut, vaikka ei hänellä olekaan -Konttis-Hannun täyttä luontoa. Mutta on mustalla metsänmiehellä -sentään nouseva haltija, niinkuin ainakin synkkäverisillä ukoilla -- -vaaleanahkaisista ei olekaan noidiksi. Ja kun äijä käy tietäjöimään, -puristelee hän suonisia nyrkkejään, muljauttaa pienet kiiluvaisensa -kamalannäköisiksi, kirauttaa ruskeita hammaskalsujaan, niin että leuat -väkättävät ja takkuinen pukinparta vipattaa. Ja musta tukka kohahdellen -äyskii äijä: - - -- Kun luontoni löyän louhikosta - haltijani havon alta, - niin ei multa sanat unehu. - -Ja kun äijä on saanut haltijansa ja noussut täyteen luontoonsa, -sähäyttää ja jyristää hän jyhkeän loitsun, vaikkapa aidantakaisissa -kiveliöissä majailevan kontion synnyn ja manauksen: - - -- Karhu on kaikkein julmin otus. - Tiijänpä synkän syntymäsi, - maan kuoksu, kasvantosi: - Pääs on sammalmättähästä, - silmät tuomen marjasista, - hampaas rauvasta rakettu, - korvat lepän lehtisistä, - kourat koivunkäykkyröistä, - kynnet männynlöyhäsistä. - Mene tuonne, kunne käsken, - juokse julkista tietä, - kohti painu Pajavaaraa, - kussa hampahas hakataan, - kyntes kaikki kaotetaan! - Juokse juoksevan tavalla - niin kauvan kun kynsiä jaloissas piisaa! - -Taikka paukaisee ukko mustan korpin kotiperän: - - -- Korppi ompi Konnan lintu, - syntynyt Sysimäellä, - kovottu kojannoesta, - ruppa Ruman Tukkipuista, - nokka Äijän kirvehestä, - pää perkelehen patarajasta, - siivet Hiien viuhkamoista. - -Ampiaispesälle sattuessaan äsähtää äijä: - - -- Ampiainen averiitti, - syntyraatti synnyttäjäsi, - kasvaraatti kasvattajasi, - pistä piikkisi, taita nuolesi, - käännä kärkesi käppyrään! - -Eikä yksikään piikkiniekka koske ukkoon, vaikka pilvenä kihisevät -ympärillä. Eivätkä äijää kiusaa lutikatkaan, mitkä ihan vilisten -juoksevat hänen pirtissään. Ne tottelevat ukon manausta: - - -- Löttönen, lattonen, - Hiien punatakkinen, - selin minnuun, - kynsin, päin seinänrakkoon! - -Mutta kun äijä sattuu tönäisemään jalkansa kiveen, niin että sitä -rupeaa kivistämään, painelee hän sitä kivellä ja noituu: - - -- Kivi Kimmon Kammon poika, - maan maksa, manteren silppu, - mitä haaskasit haamuani, - kovanlaisesti koskettelit? - Lehä paremmin kuin leppä, - hoha paremmin kuin honka, - älä liikuta lihaani - äläkä kosketa nahkahani! - Koskas tunnen olentosi, - paremmin pahat tekosi, - ota omas, vejä vihas! - -Vielä ankarammat sanat antaa ukko raudalle, joka sattuu ihoa -puraisemaan. Pahoin tehnyttä rauta-asetta hampain iskien hän manailee: - - -- Rauta raiska, - miksi syöt syntyäsi, - miksi haaskaat haamuasi? - Et ollut silloin suuressa arvossa, - kun maitona makasit - nuoren neitosen nisässä. - Muista se, että minä olen - uljahampi rautaa, - verrattomampi kultaa, - ei minun muotoni muuksi muutu. - Ota omas, vejä vihas, - ellet maha kivessä maata, - johon sinut luotu on! - -Sanan voimalla ajaa Tuokko pois puun vihatkin, kun "puu puhas jumalan -luoma, vesa manteren vetämä, katajaisen kasvattama" sattuu ihoa -iskemään. Sievästi hän puuta, "koska se on kaikkein tarpeellisin", -käskee pysymään alallaan ja kehoittaa: - - -- Ota vihas viimeinenkin - ihostani ihmehestä! - -Ja sanan voimalla antaa hän kyytiä häijylle pakkasellekin, "Pukurin -pojalle", kyttyräiselle Vilun pojalle, joka uskaltaa tulla kynsiä -kyytämään ja varpaita paleltamaan. Ankarat loppusanat äijä sille -paiskaa: - - -- Tehen vielä kuin virolainen, - joka paistoi pakkasen vihan, - minä paistan kaksin kerroin, - oluvetta, viinatta, - sanan kovan voimasta, - hampahan ison iskulla. - Läkähy omahan vihaas, - tukehu vielä tuskahas! - -Päätä vääntäen ja hammasta purren äijä manaa tulen vihatkin pitkällä -tulensyntyloitsulla, pistokseen hän tekee veitsellä pistellen ja -loitsien tehoisan pistosveden, ja hiveltyneeseen kalvoseen taikka -nilkkaan hän iskee hampaansa sekä sähisee hivellyksen luvun. - -Mutta kohtausta, joka syntyy siitä kun manalaiset "rookaavat" ihmisen -joko suolien kautta taikka päästä ja saattavat sairaan hyvin huonoon -olemukseen, kouristavat ja koinaavat sisälmykset nurin, ellottavat ja -oksettavat ja tekevät vaikka mitä ilkeyttä ja kivistävät päätä, sitä -herjaa äijä hävyttömästi. Silloin nostaa hän julmimman haltijansa, -piirtelee puukolla ristejä kohtausveteen ja manaa manhonväkeä pois mitä -kamalimman näköisenä äyskien: - - -- Manalainen maasta tehty, - konnan kohusta kovottu, - sammalesta synnytetty, - varsan vähistä valettu, - koinaa kolmea kuollutta tammaa, - mä'ännyttä mäiskyttele, - Hiien neittä hilkuttele - kylmän tallin lattialla. - Mene pois marnimasta, - anna rauha raavahille, - orpolapsille sovinto! - Minä herra, sinä palvelija! - -Kamalan näköisenä kohtelee Tuokko käärmeenjälkeäkin ja kähisee sille -kaikkein jylhimmät ja hirveimmät sanansa. Eikä syyttäkään, sillä onhan -kitko niin synkkää ja kurjaa pahnaa. Sen hän saa äijältä säälimättä -kuulla: - - -- Käärme on kaikkein kavalin. - Tiijän synkän syntymäsi, - kulohoinen kasvantosi, - maannuora nuoruvesi: - Mustankosken kalliolla - makas kuusi perkelettä, - valos kuola konnan suusta, - kina kiljuvan kijasta. - Tuost' on kitko alkuns' saanut, - lahokantohon kasunnut. - Perkeletten partakarva, - kieles on Hiitolaisen heinähanko, - nokkas paholaisen lehtikeihäs. - Koskas tiijän syntymäsi, - ilmahan tähän tulemasi, - otan ohjat käteheni, - jolla voin sinut tukehuttaa. - Astu eteheni heti! - Ellet astu eteheni, - tukehu paikalla tuskihisi - ja pakahu pahoin tehnehesi! - -Näin noituu mustanpuhuva metsien mies vielä tänä päivänäkin. Joka -asiaan ja tilaisuuteen, mitä erämaan eläjille sattuu, on tietäjällä -voimalliset sanansa sekä lisäväkeä antavat välikappaleet ja asiaan -kuuluvat temput. Sillä tehoisaan taikaan tarvitaan paitsi sananvoimaa -myöskin vahvoja välikappaleita, jotka sitten yhdessä vaikuttavat. -Välikappale ei yksinään tehoa, niinkuin ei myöskään väkevinkään sana -aina voi paljaaltaan vaikuttaa. Niinpä on vesi ilman sanan voimaa vain -tavallinen ja tehoton vesi, mutta kun Tuokko panee sen pahkamaljaan -ja pistelee sitä visapää-puukolla ja lukee siihen pistoksen sanat, -on se vaikuttava pistosvesi, ja kohtauksen lukuihin yhdistettynä -kohtaus- eli sellainen vesi, joka saattaa karkoittaa ihmistä kiusaavan -manhonväen. Sillä sanassa on suuri salainen väki sekä hyvään että -pahaan. Joka vain tahtoo sitä käyttää hyvään, se saa sanan ja -välikappaleen voimalla paljon aikaan, samoinkuin taas, jos niitä tahtoo -pahaan käyttää, saattaa tuottaa tavattomia turmioita. Mutta ei vielä -pelkässä sanassakaan eikä välikappaleessa sellaisinaan ole kylliksi -voimaa ja vaikutusta, vaan oikean tehon antaa niille vasta tietäjän -mahti ja sisäinen voima. Sillä jota luonnokkaampi ja haltiakkaampi -tietäjä lausuu sanat ja tekee temput, sitä suurempi on silloin -niiden voima. Sanoihinsa ja toimiinsa sisällyttää suuri tietäjä koko -mahtinsa. Siksi tietäjä loitsiessaan aina nostaakin vahvimman luontonsa -louhikosta ja kauhtuu, niinkuin Loma-Tuokkokin, niin että sivullista jo -melkeinpä vistottaa. Mutta vielä pitää suurella tietäjällä olla usko, -järkkymätön usko sanan ja välikappaleen voimaan ja ennen kaikkea omaan -voimaansa. Hän ei saa epäillä näkymättömiä, vaan pitää hänen vahvasti -vain uskoa, niin vahvasti, että saa toisenkin uskomaan samoin. - -Silloin on tietäjän toiminnassa sellainen valtava voima, että se -väkisinkin vaikuttaa siihen, mihin se kohdistuu, jos se vain on -heikompi tietäjän mahtia. Mutta väkevämpänsä kohdatessaan kilpistyy -sekin tehottomana takaisin. - -Vaikka Loma-Tuokko itse on lapinnoidan lähtöä, eivät hänen mahtavat -loitsunsa eivätkä enimmät tietonsakaan ole tunturien takaisia. Vain -tumma pinta, silmien kiiluva katse sekä nouseva haltiakas luonto on -äijässä Konttis-Hannua ja tunturikansaa, mutta sanat ja taikatemput -ovat Lappiin nousseilta lantalaisilta opittuja. Mutta Konttis-Hannun -luonnokas jälkeläinen paneekin sitten lannanmaan jylhiin loitsuihin ja -taikatemppuihin Lapin entiseltä lovinoidalta perityn sisun ja mahdin. -Siksi onkin Loma-Tuokon loitsinnassa ja tietäjöimisessä aivan erinäinen -voima. Siinä yhtyvät Suomen ikivanha loitsu sekä Lapin tuhatvuotinen -kuulu taikamahti ennen lopullista sammumistansa viimeiseen -voimakkaaseen yhteistoimintaan. - -Ennen kävivät etelän tietäjät Lapista hakemassa mahtia. Mutta sitten -aikojen vieriessä ovat Lapin suurnoitien jälkeläiset joutuneet -vuorostaan lisäämän taitoaan etelän tietomiesten viisaudella. - -Niinkuin Loma-Tuokkokin, Kittilän erämaiden viimeisiä tietäjiä, Lapin -lentonoidan jälkeläinen. - - - - -SEITAPALVONNAN MUISTOJA - - -Lapin vanhat jumalat seisovat vieläkin ikuisella kalliopohjallaan ja -hallitsevat ikimuistoista Lapinkorpea. Ja vanhoja jumalia on Lapin -erämaissa vielä paljon. - -Syvimmässä sydänmaassa, korkealla Kitisen latvoilla, on Taatsin seita, -ristimättömän kansan kuulu jumalainen, josta jo Jaakko Fellmankin -kertoo muistiinpanoissaan. Pienen jyrkkärantaisen Taatsijärven -pohjoisrannalla, äkkijyrkän pahtaseinän suojassa, se seisoo kuin -mahtava röyhyinen peikko, harmaa vuorenäijä. Voimakkaasti kohoaa -karkea patsas pystysuoraan vankoilta perustuksiltaan, ja kuusi, -seitsemän syltä korkealle kohottaa se röyhyisen lakensa. Aikoinaan -sanotaan ukon päässä olleen "lakinkin", kivimuodostuman kuin lapinäijän -nelikolkkapäähineen, mutta uskottomat ihmiset ovat karistaneet sen -maahan. - -Taatsijärvi on kuin luotu metsäläiskansan erämaatemppeliksi: ahdas ja -syvä jokilaajentuma, johon päästään vain Kitisen monia koskia sauvoen -korpien halki. On alempana ensin isompi järvi, kuin esikartano, -jonka perukasta mutkittelee kapea jyrkkärantainen väylä piiloiseen -ylälompoloon, kaikkein pyhimpään, missä vuorenukko hallitsee. -Tämä lompolo on kuin jonkun vuorenloukuttaja-jättiläisen kallioon -repäisemä mahtava kuilu. Sen yläpäässä taas kohoaa Kitinen korkeaksi -Kurkkionkönkääksi pauhaten monissa vaahtoisissa hyppyreissä, pysäyttäen -venemiehen ja käännyttäen hänet takaisin seitapaikalle. Koskematon ja -karu on koko seitaseutu, kääkkyrämännyt ja karalatvakuuset seisovat -äyräillä, ja ympärillä on villi ääretön erämaa. Ei kulje tänne -kirkkokansan tietä, porojen palkaita vain risteilee kankailla sinne -tänne. Mutta metsäkansa ei polkuja kaivannutkaan, sen käymätienä oli -koko erämaa. - -Taatsin seita oli koko seudun lappalaisten palvontapaikka. Sen -luokse Karhulan Sammukin Kaisa-muoreineen sekä Murri-Pekka akkoineen -kalaretkillään soutivat ja lauloivat sille: - - -- Jos saamme kaloja, - jos saamme suuren siian, - niin suurimuksen siianpään - me sinulle tuomme. - -Komeasti kumisi silloin korkea pahtaseinä, ja jumalapatsaasta -kuului kuin tiukujen helkettä. Hyvillään lähtivät sitten kalamiehet -pyyntiinsä, saivat saalista, ja palatessaan soutivat taas jumalansa -juureen ja uhrasivat sille isoimman siianpään. Oli kivipatsaan vieressä -nojallaan pitkä koivuriuku, "pitkäkäsi", jonka latvaan oli vitsoista -väännetty keri kuin sauvansompa. Siihen asetettiin anti ja ojennettiin -vieressä olevalta kalliolta seitakiven ylimmille pykälille. - -Peuran pyytäjätkin kävivät Taatsin jumalaiselta anomassa apua. He -rukoilivat: - - -- Jos peuroja saamme, - niin suurimukset naamasarvet - me sinulle kannamme. - -Niin lauloi Karhulan Sammukin kerran Taatsilla kalalla ollessaan -jumalaiselle. Ja vuoren vanhus kuuli heti hänen rukouksensa: vähän ajan -päästä laukkasi rantatörmälle neljä suurta villipeuraa. Lähdettiin -niitä lennättämään ja saatiin yksi kaadetuksi. Heti aamulla saatteli -Sammu komeat sarvet jumalaisen olkapäille. - -Taatsin vuorelaista palvoivat myöskin Koutokeinon lappalaiset, jotka -50-60 vuotta takaperin monena kevättalvena porolaumoineen salakättä -asustelivat Taatsijärven jäkälämailla. Pari-, kolmekymmentä perhettä --- Pierran Aslakkaa, Vieman Pietaa ja Iisakkaa sekä Jussan Jussaa -- -oli heitä Taatsin laitumilla; kotasijat seisoivat Taatsinpalolla, ja -ahkerasti kävivät tunturien täkäläiset viemässä anteja jumalaiselle -suurien tokkiensa menestykseksi. - -Kasoittain karttui seitakivelle uhreja, peurahirvaan ja poronkin -sarvia, siian, taimenen ja hauen päitä -- huonommista kaloista -ei lappalainen välittänyt, ei niitä jumalaiselta rukoillut eikä -uhriksikaan kantanut. Kasoittain oli anteja seitakiven pykälillä, ja -kasoittain oli niitä putoillut maahankin. Siinä ne saivat rauhassa -lahoa. Vasta myöhemmän ajan epäuskoiset rupesivat vatkomaan niitä -järveen, ja viimeisen "pitkänkäden", Murri-Pekan äidin valmistaman, -pirstoi Laitin Niklaavu palasiksi jo kymmeniä vuosia sitten. - -Mutta vieläkin joku vaalennut luukappale makaa jumalaisen jaloissa. - -Ei ollut Taatsin jumalainen ainoa Lapin erämaita hallitseva seita. -Tunturien maassa seisoi entisinä aikoina joka seudulla oma jumalansa. -Vanhanlapin muinaisia pyhäkköjä tavataan vielä monin paikoin pitkin -lappalaisten entisiä asuinmaita, ja nykyinenkin kansa kertoo -muisteluksia menneen polven palvonnasta. - -Niin oli Kittilässä, muinoin kiviseita Korteniemellä, Kuivasalmenjärven -rannalla, lähellä suurnoidan, Päiviön, kenttää. Se oli järven -kalajumala, joka antoi pyytäjälle veden viljaa. Mutta kalamies ei -saanut mainita kissan ei koiran eikä minkään korttoelävän nimeä. Jos -hän sen teki, ei seita antanutkaan kalaa. Sirkkajärven Seitaniemellä -oli jumalana suuri kivilaaka, jota palvoivat sekä kalamiehet että -peuranpyytäjät. Suuri sarvikasa oli ennen seidan juurella, ja niin -ankara väki siinä asui, ettei kostamatta saanut uhrikasaakaan -liikuttaa. Sirkan äijääkin, joka kerran ylpeydessään potkaisi -sarviröykkiötä, tulivat lapinhaamut yöllä vaivaamaan, niin että -äijän piti mennä asettamaan sarvet jälleen sijoilleen. Hävinneet -ovat jo molemmat jumalat, rikottu ja upotettu järveen. - -Kuivasalmenjärven seitakiven hävittivät kylän pojat. He olivat ukkojen -kanssa kalalla, ja äijiä kiusaten hokivat koko ajan: "kissa, koira, -sika, perhana", mutta sattuivat sentään siitä huolimatta saamaan -kaloja. Siitä pojat näkivät, ettei seidasta ole enää taikaa, soutivat -kiven luokse ja pyöräyttivät sen järveen. - -Pienellä metsien ja jänkien kätkössä piilevällä Jänkäjärvellä, Hossan -takana, Ounasjoen itäpuolella, seisoi ennen komea seita, joka hallitsi -koko ympäristöä. Seitasaarella, lähellä länsirantaa, se seisoi -suurella jänkäpounulla, ja oli punertavasta kivestä muodostettu -- tai -muodostunut -- ihmiskuva, jossa lukemattomat kirkkaat kissankultaiset -"pissit" kimaltelivat. Ihmeellinen oli tämä metsäjärven jumalainen: -kajeina tyyninä kesäöinä, kun palvojat sen luona joikasivat, yhtyi -jumalainenkin joikuun, ja samalla kuului laulun kaiku Särkijärven -seidastakin, joka oli kolmen, neljän penikulman päässä Tepastojoen -varrella - - -- Yksi meistä laulaa - Jänkäjärven Seijassa, - toinen meistä laulaa - Särkijärven Seijassa, - yhteen meillä laulu kuuluu, - -laulettiin lapiksi, kun kesäöinä oltiin nuottaa vetämässä ja päivä -aleni pohjoiselle taivaanrannalle. Mahtavana kiiri jumalaisten joiku -toisen luota toisen luokse yli tunturien. - -Kalojen jumala oli Jänkäjärven seitakin, ja sitä kävi koko seudun -vanhalappi palvomassa. Näillä mailla ennen lappi paljon liikkuikin. -Rautuskylän takamailla, Loukisen ja Kapsajoen välisellä kairalla, -Suoppaporassa, oli pienen Kyläjärven rannalla lappalaisilla muinoin -kotakylänsä ja suuri markkinapaikkansa, mihin etelän miehetkin tulivat -tekemään kauppoja. Seudun lantalaisetkin kunnioittivat Jänkäjärven -seitaa ja muistivat sitä uhreilla. Mutta sitten Paksuniemen äijä, -"Kuhmuotta", sen äkäpäissään hävitti, kun ei kerran saanut kalaa, -korvensi tulella, valoi vedellä, niin että vanha komea palvoskivi -hajosi tuhansiksi palasiksi. Lasten leluiksi sitten myöhemmin -paikkakuntalaiset kuljettivat seitapatsaan kiiltäviä pissikiviä. - -Särkijärvellä, Tepaston varrella, sanotaan olleen kaksikin seitaa. -Rytiniemessä länsirannalla oli peuranpyytäjäin valkeakylkinen -palvoskivi, ja koillisrannalla, Reikäkivenniemessä, kalaseita: iso -pyöreä kivilaaka aivan veden rajassa ja kivessä kolmen sormen mentävä -reikä. Varsinkin kalaseitaa palvottiin ennen ahkerasti ja pidettiin -pyhänä. Saaliin parhaimmat kalat sille vietiin, pantiin kivenkoloon -ja voideltiin kalanrasvalla. Aamulla aikaisin kiiruhtivat kalamiehet -kiven ääreen, ja ken ensiksi ennätti sille antaa uhrinsa, hän sai sinä -päivänä runsaimman saaliin heti ensi apajasta. Särkijärven kalaseitaa -palvoivat vasta joku vuosi takaperin kuolleet Vaaran ukko ja Erkkolan -äijäkin ja hoitelivat sitä suurella rakkaudella. Milloin kevätjäät -työnsivät seidan järveen, nostivat äijät tulvan laskettua sen ylös -ja asettivat entiselle sijalleen. Aikoivatpa vaarit kerran kuljettaa -seitakiven omalle kalakentällensä palvottavakseen, mutta sitä se ei -sallinut: heittäysi niin jykeäksi, etteivät äijä-rukat vanhoin voimin -jaksaneetkaan sitä liikuttaa. - -Siikaa antoi Särkijärvi entisaikaan kalamiehille yltäkyllin, kun he -vain veivät seidalle hänen osansa. Mutta sitten tuli turmelus. Jumala -unohdettiin, ei viety sille enää siikaa, eikä sivelty sitä rasvalla. -Vieläpä kalanpyytäjät, rautuskyläläiset ja Jiesiöjärven miehet, -rupesivat kalavedestä keskenään toraamaan ja tappelemaan. Silloin -siika hupeni järvestä ja katosi viimein kokonaan, muuttuen "silliksi" -(muikuksi). Kolmekymmentä vuotta on jo kulunut siitä, kun viimeinen -siika puuttui pyydykseen. - -Muonionkin erämaissa on useita entis-lapin pyhiä paikkoja. Niin nähdään -Pakasaivon takana kankaalla vielä komea Seitapahta, mahtava, kuutta -metriä leveä, kolmatta korkea kallionlohkare, joka yksinään sileässä -petäjikössä pohottaa kuin mikäkin metsäläisen harmaa asuinmaja. Entinen -porokansa Pakajärvellä asuessaan on tässä muuten kivettömän kankaan -suurpahdassa uskonut jumalan mahtavan voiman asustavan. Kätkäsuvannon -takamailla, Kaarantojärven Seitalahden pohjukassa, palvoivat kalamiehet -sileää rantakiveä. Jierisjärven luoteiskolkassa on pienoinen -Törmäslompolo, jonka Seitaniemellä, matalalla pounikkokentällä, vielä -noin viisikymmentä vuotta sitten kohosi kala- ja peuramiesten jumala, -noin metrin korkuinen suippopäinen kivipatsas, suuren sarviröykkiön -ympäröimänä. Vaikka jumala jo onkin hävinnyt, sarvet lahoneet ja -painuneet pounikkoon, asuu paikalla vieläkin sen vanha haltija. Joskus -on kentältä nähty nousevan savua, ja kun Kutunivan muori kerran pisti -niemeen tulen, jotta se paremmin kasvattaisi ruohoa lampaille, tuli -vanha naavainen lapin äijä yöllä kieltämään: - --- Ei saa polttaa minun maatani! - -Enontekiössä, lapinkansan nykyisillä asuinmailla, on vielä vanhalappi -varsin lähellä ja vanhanlapin henki liikkuu vielä ilmassa. Niinpä -onkin Enontekiön tunturimaissa useita pyhiä paikkoja, mahtavasta -Haltiotunturista alkaen. Haldiin jylhä puuton tunturiseutu on jo -vanhoista ajoista ollut lappalaisten pyhiä maita. Sieltä monet suuret -ja kuohuvat enot saavat alkunsa, siellä ovat koko tunturiston parhaat -jäkälämaat, ja tunturien juurilla läikkyvissä syvissä saivojärvissä -ovat Lapin suurimmat ja rasvaisimmat siiat. Haldiin kautta jutivat -ennen vanhaan Norjan lappalaisetkin eteläisiin outamaihin ja kävivät -aina palvomassa pyhiä seitojaan, joita oli tunturin tienoilla. - -Samoilla tunturimailla ja samojen vanhojen lapinäijien palvomana seisoo -vieläkin suuri seitakivi Virdniötunturien Törmisvaarassa, pari kolme -penikulmaa Haldiista etelään. Se on komea kivi, kolme, neljä metriä -korkea, valkohattuinen, harmaa kallionlohkare, suippopäinen kuin -lapinkota. Koko kiven ympärys noin kyynärää leveältä on ruohottunutta -palanutta maata, josta kaivettaessa nousee hiiliä, kekäleitä, palaneita -luita ja poronsarvia. Ovatpa kaivelijat löytäneet siitä vanhoja -lapinriskujakin, äyrinrahoja ja "orttia" 1700-luvun alkupuoliskolta, -viiden kruunun paperisetelinkin sekä pari vanhaa rautaista -nuolenkärkeä. Ne ovat entisten ukkojen uhreja seitakivelleen. Vieläkin -lappalaiset pelolla ja suurella kunnioituksella katselevat vanhaa -jumalaansa, eivätkä suinkaan tahdo loukata sitä henkeä, mikä siinä -asuu, sillä he tietävät, että siinä vieläkin vanha haltija majailee. -Kerrotaanpa, että joku vuosi takaperin muuan lapinukko on käynyt -palvoskivelle uhraamassa suuren pailakkaporon. - -Lätäsenon ja Könkämäenon yhtymillä, Seitavuopion rannalla, on -niinikään oma seitansa, rupinen ruma kivi, jonka juurella ennen oli -joukoittain poronsarvia. Enontekiön itärajoilla, suuren Pöyrisjärven -pohjoisrannalla, nähdään palvoskiviä, kalamiesten muinaisia pyhiä -paikkoja, Palosaivon ja Mustansaivon rantamilla. Ja Hetan kirkonkylän -vierellä, korkealla Jyppyrän huipulla, seisoi ennen nelikulmainen iso -seitakivi neljän pikkukiven varassa. Mutta tämän vanhankansan jumalan -kankesivat Enontekiön oikeauskoiset kirkonrakentajat sijoiltaan ja -vieräyttivät kukkulalta alas. - -Mutta Näkkäläjärven länsirannalla on mahtava seita: suuri, -nelikulmainen suippoharjainen kivi, neljättä metriä korkea kalliopahta, -joka kumottaa jo kauas järvelle kuin jätinkota. Se on entisten -kalamiesten ja peuranpyytäjäin jumala. Kalamiehet sitä alkuaan -palvelivat, mutta kerran tavattiin sen luota kaksi peurahirvasta -sarvista yhteen sotkeutuneina, ja siitä huomattiin, että suurseita -tahtoi antaa peurojakin. Silloin ruvettiin seidalta rukoilemaan myöskin -peuraonnea ja kantamaan sille metsänkin lahjoja. Peuranrasvalla -voideltiin kiveä ja uhrattiin sille naamasarvia ja peurankontteja. -Suuret sarvikasat karttui jumalan juurelle. Niitä kyllä sitten -myöhemmin nuoret ilkeyksissään vatkoivat järveen, mutta aina ne -itsestään palasivat entiseen paikkaansa. Vanhat äijät, jotka asian -paremmin ymmärsivät, varoittelivat nuoria: - --- Ei saa niitä vatkoa! Niille pitää antaa rauha. Siinä asuu vanhojen -jumala. - -Jopa äijät joskus itsekin kalalle mennessään salaisesti voitelivat -kiveä. Ovatpa vielä nykyisetkin ukot "reistanneet koettaa", antaisiko -se kalaonnea. - -Kittilän rajamailla, Ketojärvellä, on kalanpyytäjäin ja poromiesten -seita, parimetrinen, harmaa, sileä rantakivi, jota vanhan polven -aikana vielä Nillukka-ukko ja muuan toinen rikas lapinäijä palvoivat; -he sivelivät sitä kalanrasvalla, voitelivat voilla ja viinallakin -valoivat, ja saivat paljon kaloja. Poroelokin lisääntyi nopeasti. -Monesti kuultiin seidan öisin joikaavan; syksyisin kuului pyhältä -rannalta koko yön: - - -- Tiijukka, tiijukka, - tii-jui jui-jui! - -Koutokeinossa, Norjan Lapissa, suurien lukemattomien tunturien -maassa, on vieläkin pystyssä monet vanhat jumalaiset. Siellä on pyhiä -tuntureitakin ja vaaroja, jotka jo semmoisenaan, koko mahtavuudessaan, -ovat pyhän ja salaperäisen haltijan asuntona. Sellainen on Passevaare, -Pyhävaara, Koutokeinon ja Nauvuonon kulkutien varrella. Ohitse -ajettaessa pitää sitä aina kauniisti puhutella ja joiata: - - -- Kaunis vaara, voia naa naa, - anna hyvästi tunturi laskea, - voia naa naa, voia naa naa! - Kaunis, pyhä naa, voia naa naa! - -Silloin pyhä vaara antaa hyvästi laskea tunturin, mutta jos ei muista -eikä tahdo joiata, nostaa tunturi tuiskun, ja silloin on hyvin huono -päästä alas. - -Norjan lappalaisten vanhoja palvoskiviä nähdään vielä Njargavaaralla -Raisjoen varrella, Koutokeinon pohjoispuolella, Seitterasvaaralla -Muldisjoen varrella lähellä Jäämerta, Kiessjaurilla Koutokeinon -lähimailla ja Kivijärven kutumarastossa Suomen rajoilla sekä -Kilkkasjaurilla pari penikulmaa Suomen rajalta pohjoiseen. - -Koutokeinossa ennen asuivatkin kaikkein hartaimmat vanhanuskon miehet, -joilla oli tuhantiset porotokat, palvoselot. - -Semmoisia vanhankansan äijiä oli Mahtin Aslakka, joka Koutokeinon -Siepissä kuoli lopulla sadannettakymmenettään pari-, kolmekymmentä -vuotta takaperin. Pyhällä Haldiitshohkalla paimenteli ukko kesäisin -porojansa, ja siellä oli hänellä vanha palvospaikkansakin, jossa aina -määräaikoina kävi uhraamassa. Mutta kun äijä ei vanhana enää jaksanut -seitapaikalleen kulkea, otti hän Norjanmeren rannalta, Kirjikaissesta, -pienen palvoskiven, kolmi-, nelikorttelisen, harmaan pitkulaisen -kappaleen kuin tahkokiven, juti sen Haldiin kautta kotiinsa ja hoiteli -kotoisena jumalanaan. Ensin säilytti ukko kiveä kotirannassa, joessa, -ja kävi joka päivä sitä katsomassa, otti sen ylös vedestä, silitteli -ja hyväili ja pani taas paikoilleen. Mutta vanhana, kun ei äijä enää -jaksanut kulkea joellekaan, kantoi hän sen vuoteeseensa päänpohjiin -ja säilytti siinä kuolemaansa asti. Hyvin menestyikin aina ukon elo, -ei kenelläkään koko Koutokeinossa ollut niin suurta ja komeaa tokkaa -kuin Mahtin Aslakalla. Muutamasti omisti äijä kaksikin sijtaa, suurta -kotakuntaa, ja hänen porotokassaan oli 4000-5000 päätä. Mutta tästä -suunnattomasta laumastaan ei ukko myynyt ainoatakaan elukkaa, sillä -ei ollut lupa myydä. Vanhoja silmäpuoli-vaatimia ja viallisia härkiä -hän vain lahjoitteli toisille sivakoista ja sivakkain vitsajuksista. -Kuollessaan lupasi äijä poikansapojalle, Niilalle, perinnöksi puolen -palvoskiveään. Ja sen sai Kiila, piti tallessaan ja pian kasvoi hänen -tokkansa parituhantiseksi ja pysyi niin suurena ukon kuolemaan asti, -joka tapahtui kolme, neljä vuotta sitten. "Mutta Kiilan jälkeläiset nyt -pian kyllä köyhtyvät, kun ovat viime talvena tulleet ristityiksi." - -Vanhanuskon miehiä oli Korran Pietikin, jo ulkonäöltäänkin, ollen -oikein ruma vanha äijä kuin tunturin karvainen peikko. Syksyisin -etelään jutaessaan hän aina laumoineen kulki vanhaan pyhään paikkaansa -tunturissa. Parhaisiinsa pukeutuneena meni äijä palvoskivelleen, makasi -siellä jumalansa juurella yönsä ja sitten aamulla päänsä paljastaen -kumarteli sitä ja lupasi: - - -- Tuon sulle lannanrommia - keväällä palatessani, - jos sinä suojelet minun eloni, - niin ettei yksikään poro - vieri pahdalta alas, - kun keväällä meren rannalta palaan. - -Ja vaikka keväällä palattiin toisia maita takaisin, teki Pieti-äijä -matkan tunturijumalan luokse, maaten taas yön sen jaloissa. Yöllä -tuli vanhan lapinäijän haamu herättämään häntä ja kysyi: - --- Toitko lannantuliaisia? - -Heti hypähti äijä ylös, valoi kiveä lannanrommilla, voiteli -lannanvoilla, ja sitten palasi tokkaansa. Eikä yksikään ukon poroista -pudonnut jyrkkien Ruijan tunturien hirveihin autseihin, vaikka toiset -niihin joukoittain menettivät karjaansa. Oli siellä muuankin kamala -paikka, josta koko lauman piti kulkea. Toisella puolella oli jyrkkä -pahtaseinä, toisella pohjaton kuru, ja välissä vain kaltainen kallion -olkapää. Mutta kun Pieti jumalaisensa luota palanneena parhaissa -pukimissaan ohjasi elonsa kulkua, niin hyvästi karja siitäkin ruuhkasi -lävitse. - -Mutta Korran Pieti ei pysynyt vahvana loppuun asti niinkuin Mahtin -Aslakka. Tuli ukko kristityksi eikä enää mennyt tunturijumalansa -juureen, päinvastoin aina kaukaa kaarsi sen paikan ja juti toisia -maita. Mutta silloin tunturijumalakin hylkäsi äijän: porot vierivät -kuiluihin, kuolivat tauteihin, ja viimein ukko tuli aivan köyhäksi. -Lapsetkin kuolivat, niin ettei jäänyt lopulta kuin yksi tytär, ja sekin -tuli hulluksi. - -Koutokeinosta ei ole vanha usko vieläkään kadonnut. Vieläkin joskus -hädän tullen mennään erämaan jumalien luokse ja viedään niille uhreja. -Monesti on muistettu Kilkkasjaurinkin isienaikaista kalaseitaa, veden -huuhtelemaa kiveä, joka niinkuin pikkuinen kinnipeskinen, kurttuinen -lapinäijä rosoisena ja ruskeana seisoo järven koillisrannalla, -kala-apajan äärellä. Ei ole monia vuosia siitä vierinyt, kun Oskalon -70-vuotias vaari kertoi sitä Hukka-Salkon kanssa lyylitelleensä. - -Olivat ukot kalalla, ja Kilkkanen antoi kovin huonosti, ei edes keittoa -suonut. Silloin astelivat äijät palvoskivelle ja valittelivat: - - --- On huono sää nyt! - Vedämme nyt palvoskalaa. - Jos saamme hyvin kalaa, - niin voidamme sinut rasvalla. - Kyllä sinä, raukka, olet siinä ruostunut. - Mutta jos saamme hyvin kalaa, - niin kyllä me sinulle tuomme rasvaa - ja puhdistamme sinut. - -Sitten mentiin taas vetämään, ja Kilkkanen laskikin nuotan täpö -täyteen. Hyvillä mielin kiskottiin pyydys apajalle. Mutta juuri kun -oltiin saalista maalle saamassa, muuan puittiopoika päästi leuoistaan: - --- Jo me saamme nämä kalat! Jo me sinua, kiviparka, rasvalla -voitelemme. Emme anna sulle mitään. Lyömme kivellä pääsi rikki. - -Mutta silloin rävähtikin suuri tuulenpuuska ja rysäytti nuotan nurin. -Ja kaikki kalat pääsivät karkuun. - -Vanha seita otti omansa pois, sillä se ei sallinut puittionkaan pilkkaa. - -Vistottaa alkoi kalamiehiä kovin, noloina he heittivät -pyydystämishommansa, ja peloissaan katsellen rannan ruskeaa kiveä he -astelivat kodalleen. - -Samalla tavalla tapahtui toisillekin Lapin kalamiehille -Kilkkasjaurilla. He rukoilivat seitaa: - - -- Addi munji kuulit, - nuft ko ouddike addam, - mun vuöillin vuöijam duu![17] - -Ja saivat nuottansa täyteen. Mutta silloin ylimielisesti hekin -ilveilivät: - --- Emme anna sulle, palvoskivi, mitään! - -Vaan eivät saaneet kalamiehetkään: nuotta repesi, kalat sähähtivät -järveen. Siitä suuttuivat kalastajat, noituivat: - --- Tuon riettahan me kyllä tuolta otamme ja upotamme järveen! - -Ja heittivätkin vanhan seitakiven ikuiselta seisomasijaltaan aaltoihin. - -Mutta aamulla kun kalamiehet kodastaan kömpivät ulos, näkivät he kiven -taas pystyssä vanhalla paikallaan. Ruskeana ja rosoisena se siinä -seisoi niinkuin ennenkin. - -Jopa se, vielä kosteana, loisti entistä kirkkaammin aamuauringossa. - -Ja samalla paikalla seisoo Kilkkasen pieni ruskea jumalainen -vieläkin.[18] - -Sellainen on Kilkkasjaurin seitakivi. Salainen mahtava voima piilee -tässä pienessä ruskeassa vanhanlapin jumalaisessa. Ja samanlainen -pelottava haltija ja väki asuu muissakin vanhoissa metsäjumalissa. -Eivät ole kyenneet Lapin apostolit eivätkä ristinjumalan papit niiden -ikivanhaa voimaa ja tuhansien vuosien takaa periytynyttä mahtia -kokonaan tuhoamaan, vaikka kykenivätkin joukoittain niiden muotoja -pirstomaan ja maahan sortamaan. - -Vanhat Lapin jumalat piilevät vieläkin erämaiden kätköissä ja seisovat -ikivanhoilla sijoillaan tunturien kalliopohjalla. - -Ja vahva usko isien jumaliin elää erämaan kansan veressä, piillen -siellä kaikkein syvimmässä kätkössä. - - - - -SALKKO-NIILA - - -Melkein koko Perä-Pohjola ja Lappi tunsi Salkko-Niilan. Hyvin monet -tunturimaiden kulkijat saivat nähdä hänet suurine porolaumoineen -erämaita kiertämässä, taikka taas kohtasivat ukon komeine raitoineen -markkinamatkoilla. Tuttu oli ukko tunturien takaisille Koutokeinonkin -asukkaille, näkivätpä Jäämeren rannankin kaukaiset kylät hänet -markkinakentällään. - -Kaikki ovat kuulleet ainakin kerrottavan Salkko-Niilan merkillisestä -möykkääjästä, "pirusta". - -Salkko-Niila, Niila Länsman, oli vain vanha, 1822 syntynyt lapinäijä, -mutta upporikas pororuhtinas, joka nuorempana miehenä oli porotokkineen -tullut Utsjoelta Inariin, kierrellyt ympäri pohjoisia tunturiseutuja, -mutta sitten vanhana asettunut elämään hirsistä rakennettuun -pirttipöksään Inarin etelälaidalle, "Iivalon päälle", Lismajoen ja -Ivalon yhtymille, Saariselän vedenjakajan takalistolle. Samassa -lapinsijtassa, jota sanottiin Salkonkyläksi, asusteli pikku pirtissään -myöskin "Pikku-Hannu", Hannu Kitti, toinen lapinmies, suuren porokarjan -omistaja hänkin. - -Suunnattomat olivat näiden pororuhtinasten karjalaumat siihen aikaan, -kun ne olivat suurimmillaan. Sanotaan Salkko-Niilalla parhaina -päivinään olleen 4000-5000 sarvipäätä, jotkut puhuvat 10,000:kin, ja -Pikku-Hannulla taas oli 5000-6000, niin että ukkojen yhteinen elo nousi -toiselle kymmenelle tuhannelle. Vieläkin muistelevat Lapin vanhat -miehet niitä aikoja, jolloin Salkonkylän äärettömät laumat tuntureilla -ja jäkäläkankailla vaeltelivat. Niinkuin mahtava kohiseva virta ne -vyöryivät tunturin rinnettä alas, ja niinkuin suunnaton itikkaparvi -ne täyttivät koko ympäristön. Semmoiseen virtaan jos eksyi vieraista -tokista poroja, niin sinne ne tavallisesti hukkuivat saamattomiin. -Sillä sellaisesta monituhatpäisestä laumasta ei kukaan vieras saattanut -mennä omaansa yrittämäänkään, eivätkä porojen isännät taas itse -välittäneet, oliko heidän karjassaan vierasta sukua vai ei. Sanotaanpa, -että ukot vielä tahallaankin, varta vasten, ajelivatkin syrjäpuolista -vieraita poroja omaan eloonsa. Sitä kyllä ei ainakaan Salkko-Niilan -tarvinnut tehdä, sillä hänellä oli omat ajelijansa. - -Salkko-Niila oli niitä oikeita vanhoja lapinukkoja, jotka vielä -uskoivat isien jumaliin ja niitä palvoivat. Vaikka hän olikin -"kristitty" ja tunnusti kirkonoppia peläten pappienkin jumalaa, niin -hänellä oli verissään isiltä perityt pyhät tiedot ja uskomukset, joihin -hän luotti enemmän kuin pappien opetukseen. - -Niinkuin isät olivat tehneet ennen häntä, niin teki Salkko-Niilakin. - -Joka syksy porojen rykimäaikana, kun talvi jo oli tullut tunturimaihin, -varustautui Niila-ukko matkalle. Parhaat peskit ja lakit, kengät ja -kintaat, kaikki uusia ja puhtaita, puki hän päälleen ja valjasti -kaksi parasta ajohärkää ahkioiden eteen, varaten niihin evästä -kaikenlaatuista, vieläpä viinaakin. Laumastaan valitsi ukko kaksi -kauneinta poroa: kaikkein mustimman ja kaikkein valkoisimman hirvaan, -sitoi ne ahkion perään ja lähti ajamaan tuntureita kohden. Ei -kenellekään Niila sanonut, mihin hän menee ja mitä varten. Ei, vaikka -kuka olisi kysynyt, senkun sanatonna vain painui kiveliöihin. - -Vasta parin viikon kuluttua ukko palasi tunturilta, yksinään ajellen -poroillaan, mutta komeat hirvaat eivät olleet matkassa. Nytkään hän ei -kertonut kenellekään, mihin oli hirvaat hukannut, ryhtyen vain hyvillä -mielin ja tyytyväisenä toimiinsa ja ketteränä kepsutellen. - -Mutta se kyllä arvattiin, että Salkko-Niila oli käynyt erämaassa -jumalan palvelusretkellä, tiedettiin, että äijällä oli jossakin -kaukaisessa tunturiseudussa salainen seita, jota hän kävi salakättä -palvomassa. Sille hän uhrasi kauneimmat poronsa, mustimman ja -valkoisimman hirvaan, ja siellä isiensä jumalan luona, ypö yksinään -jylhässä erämaassa, hän isien tapaan toista viikkoa palvoi, mässäsi -ja sitten ajeli tyytyväisenä kotiinsa. Mutta kun naapurit olivat jo -vanhasta uskosta luopuneet, täytyi ukon toimittaa palvontansa salassa -yksinään. - -Taatsin seitaa, komeaa kivijumalaa, joka oli Salkosta parin penikulman -päässä, mitä piiloisimmassa paikassa, jylhän kalliorantaisen -Taatsinjärven reunalla, on arveltu Niila-ukon käyneen kumartamassa. -Toiset sanovat Salkko-Niilan ajaneen Peltotunturille Norjan rajoille, -toiset taas matkanneen kaukaiselle Viipustunturillekin, joka on -Salkonkylästä Inariin päin, ja siellä Lemminkorsaan, suureen -pahtakuruun hirvaansa elävänä uhranneen. Tänne kerrotaan Niilan -toisinaan menneen vain sivakoilla hiihtäen, ainoastaan evästä ja viinaa -matkassaan. Mutta kun ukko palvoskiven luona luki uhrilukujaan, valeli -kiveä viinalla ja voiteli poronkuulla, ilmestyi itsestään, ajamatta, -paikalle ukon porotokka, josta hän valitsi kaksi hirvasta uhraten ne -Lemminkorsan pyhään pahtakuruun. - -Jumalalleen Salkko-Niila oli tehnyt uhrilupauksen, jotta hänen elonsa -hyvin menestyisi. Ja siksi hän aina joka syksy, kun elo oli erämaista -koottu ja vuodentulo nähty, teki matkan tunturipyhäkköönsä ja antoi -lahjansa sekä kiitosuhrinsa palvoskivelle. - -Kerrotaanpa, että Niila olisi luvannut jumalille uhriksi lapsensakin, -"nuorimuksen" tyttärensä. - -Vanhat Lapin jumalat suosivatkin harrasta palvelijaansa, Salkko-Niilaa, -niin että hänen tuhantinen tokkansa kasvoi yhä suuremmaksi. Vieraitakin -poroja ilmestyi tuon tuostakin hänen laumaansa, mutta Niilan porot, -jos eksyivätkin vieraisiin parttioihin, eivät niissä kauan viihtyneet, -vaan palasivat jälleen omaan joukkoonsa. Ja komeita, suuria ja lihavia -olivatkin Niilan porot, hurjia menemään kuin villipeurat, joita ei -lumikaan pidättänyt. Oli Kiilalla niinkin villejä pailakkoja, että -niitä ajoon opetettaessa vuottoraipatkin rapsahtelivat rikki. - -Komea oli joikukin, jonka toiset lappalaiset olivat Salkko-Niilasta -tehneet, ja komea oli sen nuottikin, sillä maailman-rikkailla pitää -olla komea joiku ja komea nuotti. - -Näin Kiilasta joiattiin: - - -- Salkko-Niila, - nun nun nun nun nuu, - on rikkaimpia lappalaisia - ja pitää palvoskiveä Peltotunturissa. - Kyllä palvoskivi kokoo poroja kokoon, - kaikki yhteen tokkaan kokoo. - Tulee vielä muittenkin ihmisten poroja - hänen tokkaansa. - Ja toisten ihmisten tokassa - eivät säily hänen poronsa, - vuoden, kaksi korkeintaan - ne säilyvät. - Porot ovat kuin peurat, - menentelijät ja arat. - Ja niin kauan Salkko-äijä palvelee, - että kymmentuhatta on koko elo. - -Jotkut kyllä, kadehtijat ja vihamiehet, sanoivat Salkko-Niilan -palvelevan pirua, ja joikasivat: - - Salkko-Niila, - nun nun nun nun nuu, - palvelee pirua, - jotta porotokka suureksi tulisi. - -Rahaakin, markkoja ja kruunuja, hopeakolikoita ja seteleitä, karttui -kasoittain Niilalle. Jopa sai ukko rahoja niin paljon, ettei enää -uskaltanut kaikkia kiisoissaan eikä aitoissaan tallettaa, vaan -piilotteli varkaiden pelosta niitä omiin salapaikkoihinsa, milloin -mihinkin. Sitoipa Niila kerrankin kaksikymmentätuhatta markkaa hopeaa -ja seteleitä karvakenkään, kääräisi sen tuohikäppyrään, kiersi kuusen -koskuksiin ja sitten kätki aarteensa metsään, kaatuneen lieon alle ja -peitteli vielä kävyillä ja sammalilla niin huolellisesti, ettei enää -itsekään aarrettaan löytänyt. Sinne se jäi kiveliöihin metsän hyviksi. - -Ei Niilan kyllä olisi tarvinnut olla varkaista huolissaan, sillä -hänellä oli omat huolehtijansa. Niinpä kerrankin Niilan renki varasti -isäntänsä kätkön ja lähti karkuun. Mutta pitkälle hän ei ennättänyt, -kun jo näkymättömät ajajat olivat kintereillä ja kiusasivat miestä, -juoksuttivat hulluna erämaassa ristiin, rastiin, niin että hänen täytyi -viedä rahat sinne, mistä oli ottanutkin. - -Niin auttoivat ja suosivat isien jumalat vanhaa Salkko-Niilaa. -Valtavine laumoineen hän kierteli tuntureilla ja ajeli komeasti -suurilla villeillä äärillään Ruijan rannoilla ja kaikilla -markkinapaikoilla. Joka syksy hän aina katosi pariksi viikoksi -erämaihin. - -Mutta sitten seurasi kova koettelemusten aika. Mitä lienee Salkko-Niila -tehnyt, millä lienee jumalansa vihoittanut, kun häntä rupesi kova onni -vainoamaan, -- kun Lapin vanhat jumalat eivät häntä enää suosineetkaan. -Olisiko ukko joutunut epäuskoon, ruvennut horjumaan luottamuksessaan -isien jumaliin ja arvelemaan itsekin, että hän, kuten muut sanoivat, -palvelee sittenkin pirua. Eivät jumalat suvaitse rinnallaan muita -jumalia, eivät Lapinkaan jumalat. Nekin tahtovat miehen kokonaan. -Tuli Lappiin suuri porojensurma, kamala ruttonuoli ampui jängästä ja -kaasi karjat melkein sukupuuttoon. Se oli kamala aika: joukoittain -kaatuili poroja samoille jalkain sijoille, sortuen joskus parttioittain -yhteen kasaan, etteivät toiset päässeet kaatumaankaan, ja niin -makasi erämaissa kaikkialla oikein röykkiöittäin raatoja. Ei mennyt -surma Niilankaan ohitse, vaan teki surkeat tuhot hänenkin komeassa, -valtavassa laumassaan. Ja kun Niila siitä taas vähän pääsi jaloilleen, -rupesi hän saamaan uusia jopinsanomia: poroparttioita karkaili hänen -karjastaan, milloin minnekin vieraille alueille, häviten sinne ja -tulematta enää takaisin niinkuin ennen. Niin harhaantui kerrankin -seitsensatainen tokka Enontekiön tunturimaihin ja hävisi Hetan, -Näkkälän ja Peltovuoman poromiesten laumoihin. Monet kerrat rohkenivat -poronrosvot käväistä itse Kiilan tokassakin ja viedä milloin poron -milloin kaksi, jopa useasti koko joukonkin. Eivätkä näkymättömät -huolenpitäjät enää ahdistelleet rosvoja, vaan ne saivat kenenkään -häiritsemättä hävitä saaliineen. Siitä jo uskalsivat varkaat käydä ukon -rahakätköjenkin kimppuun, ja monet ovelat petturit viekoitelivat ja -narrasivat äijän menettämään omaisuuttaan kerran toisensa jälkeen. - -Niin Niila-ukko, suuri maailman-rikas, aivan köyhtyi, viimein niin, -ettei edes enää voinut toimittaa syksyisiä palvontaretkiäänkään. Ei -ollut hänellä lopulta enää poroja, ei juuri merkin kantavaa, sati -sitten mustaa ja valkeaa hirvasta, Ukko-rukka oli joutunut kokonaan -jumaliensa hylkäämäksi niinkuin muinoin Job, suuri itämaan hurskas. - -Mutta vielä kovempaa sai Lismajoen pirtin köyhäksi riistetty ukko -kokea, sillä Salkko-Niilan jumala oli vielä ankarampi kuin Jobin -jumala. Kun ukko ei enää saattanut toimittaa lupaamiansa hirvaita -tunturien seitakivelle, tuli jumala aivan tyytymättömäksi ja -suuttui Niilalle kokonaan. Olihan Niila vielä luvannut nuorimuksen -tyttärensäkin uhriksi, mutta ei ollut sitäkään antanut. Silloin vanha, -ankara tunturien valtias tuli Niilan pirttiin möykkäämään. - -Ja niin sai kuulu Salkko-Niilan "piru" ja "kolkuttaja-äijä" alkunsa. - -Se oli merkillinen olio se Salkko-Niilan kolkuttaja. Joka yö se kävi -ukon asuinpirtissä elämöimässä. Kuului ensin kuin kynsillä olisi -raapaistu porstuanlattiata, sitten kahinaa sillan alta, ja sen jälkeen -alkoi möykkääjä toimia pontevammin. Se röykytteli ovia ja kolkutti -seiniä, täräytteli ikkunoita ja paukutti lattiaparsia, pirtin laella -se kopsehti ja nurkissa tassutteli, ja toisinaan se tuli sisäänkin ja -heilutti kattilaa koukussa niin että kolisi, heitteli istuinpöliköitä, -helisteli avaimia taikka raaputteli uunin takana ja tömisteli jalallaan -lattiata. Mutta tavallisesti ei mitään näkynyt, ei minkäänlaista -olentoa, senkun liike vain kuului ja käpsehtiminen, ja toisinaan -esineet liikahtelivat ja ponnahtelivat paikoiltaan näkymättömän -käden heitteleminä. Joskus sentään nähtiin pimeästä loukosta kuin -kirkas silmä, joskus vilahti ovessa musta taikka valkea koira, ja -väliin nähtiin vanhan, harmaan lapinäijänkin häilähtävän oviaukossa. -Päivällä ei näkynyt eikä kuulunut mitään, mutta kun yö tuli ja tulet -oli sammutettu, alkoi heti entinen elämöiminen. Varsinkin seurasi -kolkuttaja uhriksi luvattua tytärtä: vasta sen jälkeen kun tyttö oli -pannut makuulle, ilmestyi möykkääjäkin ja kolkutteli aina kovimmin -sillä kohdalla, missä tyttö oli. - -Tätä ehkä epäuskoiset luulevat vain tavalliseksi takkavalkeatarinaksi, -ja Lapin vanhojen erämaan kiertäjien vilkkaan mielikuvituksen -tuottamaksi tunturimaailman kummitusjutuksi. - -Mutta moni rehti mies ja vakava vanha ukko on Salkossa käynyt ja -viettänyt siellä porokaarteella ollessaan useita öitä, siten itse -ollen "paikan päällä" näkemässä ja kuulemassa Lismajoen pirtin -kummaa kolkutusta. Onpa kerran Inarin nimismieskin, Rossander, -apulaisineen varta vasten käynyt ukon asunnolla ottamassa asiasta -selkoa, tutkinut siellä ja nuuskinut kaikki paikat, laittanut miehet -vartioimaan sekä ulos että sisälle, ja itse asettunut lattialle -loikomaan ja vartiota pitämään. Ja heti kun on tullut pimeä ja tulet on -sammutettu, on näkymätön olento alkanut entisellä tavallaan ilmoitella -olemassaolostaan. Eikä ole vallesmanni voinut muuta kuin tunnustaa, -että Salkko-Niilan mökissä on todellakin merkillinen ja käsittämätön -möykkääjä. - -Eikä Salkon kolkuttaja vain omia aitojaan möykytellyt. Hyvin kärkäs se -oli tekemään kaikkea, mitä kummastelemaan tulleet taikka muuten taloon -sattuneet vieraat sillä teettivät. Niinkuin kerrankin, kun joukko -Kittilän poromiehiä vietti Salkossa yötänsä ja illalla kolkuttajan -kanssa ilvehti. - -Möykkääjä ensin ilmoitti olemisestaan porstuassa raapiskellen. - --- I lee ko stuorra tsaahpan! -- ei ole kuin suuri hiiri, Salkko-Niila -sanoi, kun toiset jo hörössä korvin kuuntelivat. - -Mutta silloin alkoi kattila kannattimessaan uuninkupeella ankarasti -heilua ja röykyttää kiveä vasten, niin että Niila-ukon täytyi jo -tuskastuneena kieltää: - --- Ele, jalla pärgalak, mun uddu ruiehta tsuöuhki! Jotta, älä, tyhmä -piru, minun uutta pataani riko. - -Sanoi siitä muuan poromies: - --- Osaat sinä kyllä pataa paukutella, mutta etpäs voi niin kovasti -lyödä jalkaa lattiaan kuin minä! - -Mutta silloin kun näkymätön nurkassa jymäytti jalan lattiaan, niin -seinät ja ikkunat tärähtivät ja kattilat lattialla hypähtivät. - -Silloin mies irvisteli: - --- Tuleppas, piru, kortille! Vai osaatko sie korttia lyyä? - -Heti alkoi nurkasta kuulua läiskettä, aivan kuin olisi kortteja pöytään -lätkitty. - --- Pelaat sie, köyhä piru, korttia kyllä, mutta eipäs sulla ole rahoja! -taas yllytettiin. - -Kova helähdys vain kuului, kun pirtin nurkassa kaadettiin kokonainen -hopeanelikko lattialle. - -Ja kaikkea, mitä vain yllytettiin, uunintakainen teki: sahata -jyrskytti, hakata kalskutti, takoi, jauhoi, kiljui, päästeli -röhönauruja, yski, ähki ja aivasteli. - -Heittipä poromies siitä tuppipuukon vöineen nurkkaan ja sanoi: - --- Etpäs sie saa tuotakaan liikkeelle! - -Rysähdys, -- ja tuppivehkeet rapsahtivat peräseinään. - -Viimein uskalsi joku ilvehtiä: - --- Etpäs sie, piru-parka, uskalla tulla näkyviin! Tuleppas miehen -kanssa painimaan! - -Ilmestyipä silloin oviaukkoon vanha harmaa lapinäijä, lapinpeskeissä ja -neljäntuulen lakissa; musta koira avasi äijälle oven ja juoksi sitten -sen jalkojen välitse ulos. Mutta kun harmaa äijä rupesi lähestymään -ilvehtijöitä, ei painiinhaastajassa enää ollutkaan miestä. Peloissaan -täytyi hänen pyytää painikaveria nopeasti poistumaan. - -Tällainen oli Salkko-Niilan kolkuttaja-äijä, tällaisena esiintyi -suuttunut tunturien palvoskiven haltija. Monet vuodet joka ikinen yö -se milloin milläkin lailla möykkäsi ja kolkutti ja piti erämaan eläjiä -levottomina ja kiusasi köyhää Niilaa, joka ei enää saattanut seidalleen -mitään uhrata. Esi-isien vanha väkevä jumala oli tullut Lismajoen -pirtin öiseksi isännäksi, pelottavaksi velkojaksi, joka pimeydestä -alituisesti muistutti olemassaolostaan ja täyttämättömistä lupauksista. - -Yritettiin kolkuttajaa kyllä monet kerrat, vaikka turhaan, karkoittaa -poiskin, jopa kerrotaan Inarin papinkin käyneen häntä Jumalan sanalla -manaamassa, mutta ei se sitäkään hävennyt, entistä pahemmin vain -möykkäsi, jopa papin kuullenkin paukutteli seiniä. Kirkon Jumalan -palvelijalla ei näyttänyt olevan valtaa lapinkansan ikivanhan jumalan -ylitse. - -Ja jumalien hylkäämänä köyhä ukko-raukka tuli yhä kurjemmaksi, yhä -enemmän kiusaantuen väsymättömän rienaajan härnäämänä ja ahdistelemana. -Ei kelvannut hän enää esi-isien jumalalle, ja kirkon Jumalan uskovaiset -sanoivat häntä perkeleen palvelijaksi. Talletti hän kyllä vuoteessaan, -päänsä pohjissa, tunturista, pyhästä palvospaikastaan tuomaansa pientä -kiveä, kotiseitaa, ja sitä salaisesti rasvalla voiteli ja pyyteli -siltä suosiota. Mutta kun häntä yhä vain onnettomuudet vainosivat ja -kolkuttajakin aina vain kiusasi, tunsi Niila-parka, ettei hänellä ollut -turvaa missään. - -Lopulla ikäänsä, yli kahdeksankymmenen-vuotisena, oli äijä jo aivan -höperönä, istuskeli vain yksinään vuoteellaan itsekseen puhellen, -taikka kuljeskeli hupsuna ulkona rahojaan etsiskellen ja olematonta -porotokkaansa muka paimennellen, taikka taas varustihe lähtemään -tunturille suurelle jumalalleen uhraamaan mustaa ja valkkohirvasta. -Viimein Niila-rukka tuli kokonaan taitamattomaksi, jopa aivan -syömättömäksikin. Ei kelvannut vaarille enää edes mieliruokansakaan, -tuores poronliha; vähiä hiuskarvojaan ja harmaita partajouhiaan hän -vain nyhti irti ja pisteli suuhunsa, pureskellen niitä ja kehuskellen: - --- Lee munji poramust -- on mulla syötävää. - -Pahan äijän vallassa sanottiin Salkko-Niilan jo kokonaan olevan hänen -elellessään tällaisena vanhana höperönä, väsyneenä ja lopulleen -kiusattuna, köyhänä ja hylättynä ukko-raukkana. - -Ja paholaisen viemänä kerrotaan hänen täältä manallekin menneen -90-vuotisena vanhuksena, vaikka hän vuotta ennen kuolemaansa, syksyllä -1911, sai papinkin luokseen ja otti Herran ehtoollisen. - -Olivatpa kerran Puljun niittymiehet Tepastojoella muuanna kirkkaana -kesäpäivänä nähneet, kuinka itse Rietas suunnattomana mustana kokkona -kantoi kynsissään vanhaa lapinukkoa. Itää kohden kotka lentää laukoi, -ja äijä kynsissä repaleisena roikkui, surkeasti huudellen ja uikuttaen: - --- Ooi.. ooi... ooi... - -Niin matalalla kulki vaakalintu ja niin lähitse lensi, että -niittymiehet tunsivat äänen Salkko-Niilan ääneksi, jopa tunsivat hänen -resuisen peskinsäkin ja vääntyneen naamansa. - -Ja pian sen jälkeen saatiinkin kuulla, että Salkko-Niila oli kuollut. - - - - -MAAHIAISISTA - - -Maahiaiset ovat merkillistä erämaankansaa, arkoja metsien lapsia -niinkuin lappalaisetkin. Ne eivät viihdy siellä, missä elämä on -poikennut vanhoilta hiljaisilta poluiltaan ja vaeltaa pauhaten leveitä -teitä, niitä ei miellytä olo niillä mailla, missä ihmiset myötäänsä -rehkivät, raatavat ja kokoovat yhä enemmän aittaansa, ennättämättä -milloinkaan pysähtyä hengähtämään ja muistelemaan menneitä aikoja; -missä ihmiset ahertavat vain kuin tulessa, kaatavat kaikki nurin, -myllertävät maat ja mannut kuin äkäpäissään, raastavat piiloisimmatkin -metsäjärvet ja jokirannat, ja hyökkäävät kuin raivoissaan -kaukaisimpaankin korpeen, kaataen komeimmatkin metsät surkeiksi -haaskioiksi ja surullisiksi erämaan kalmistoiksi. Pois on lapinsuku -kauhuissaan paennut tällaisilta seuduilta -- ja maahiaiskansa on -seurannut jäljessä. - -Sillä maahiaiskansa viihtyy vain sellaisilla mailla, missä vielä elää -vanhankansan henki, missä korvet ovat kirveen käymättömät, missä vanha -erämies kiveliöiden virkateitä vielä astelee kuin pyhiä polkuja sekä -tuntee metsänväen ja sen tavat ja taipumukset, ei laita asentoaan -kielletylle paikalle eikä rupea yönuotiolle kysymättä haltijoilta lupaa. - -Mutta kaikkein mieluimmin oleskelee maahiainen lappalaisten -tunturimailla ja hiekkatievoilla. Se rakastaa, niinkuin lappalainenkin, -suuria hiljaisia erämaita ja rannattomia autioita tuntureita. - -Vaikka maahiaiset ovat arkaa metsänväkeä, ovat he silti samaa Aatamin -lähtöä kuin maailman muukin ihmissuku. Metsäläiskansaahan ovat -lappalaisetkin, mutta yhtähyvin ovat he Aatamin lapsia, vaikka kyllä -ilkeät lantalaiset väittävät vanhoilta kuulleensa, etteivät he olisi -Aatamin suoria rintaperillisiä, vaan olisivat saaneet alkunsa Ruotsin -kuninkaan tyttärestä, joka rikollisuutensa takia heitettiin tyrmään ja -annettiin vain koira toveriksi. - -Tyrmässä sai tytär kaksi lasta, jotka sitten karkoitettiin Lapin -kiveliöihin, ja niistä saivat lappalaiset alkunsa. Siksi he -laukkovatkin metsiä kuin koirat ja käyvät koreissa parseeleissa kuin -kuninkaantyttäret. Tämä nyt lienee vain ilkeää lantalaisjuttua, mutta -maahiaiset ainakin polveutuvat suoraan paratiisin perheestä. Aatami -ja Eeva kun saivat paljon lapsia salapuolisin, Jumalan tietämättä, -niin he peloissaan piilottivat osan kuoppaan maan alle, koska kuulivat -Jumalan käyskentelevän paratiisin puistoissa. Jumala tuli, katsoi -piilottamattomia sikiöitä ja kysyi Eevalta: - --- Ovatko tässä kaikki lapsesi? - --- Ovat, valehteli Eeva. - -Kaikkitietäväinen asteli kuitenkin pienokaisten piilopaikalle, mutta -ei vetänyt heitä sieltä esiin, vaan tuomitsi pikku-rääpykset ikuisesti -asumaan maan alla. - --- Sillä mitä sinä olet kätkenyt Jumalan silmäin edestä, sen pitää -oleman kätkettynä myös ihmisten silmäin edestä, sanoi Jumala Eevalle. - -Ja näistä Aatamin ja Eevan ensimmäisistä perillisistä, maan alle -kätketyistä ja maan alle tuomituista, sitten sikeysi maahiaisten suuri -suku, joka vielä tänä päivänäkin asuu alhaisissa maaemissä. - -Eikä tämä suinkaan ole mitään lappalaistarua taikka lannanjuttua, vaan -tämän toteaa itse suuri Laestadiuskin, puhuen postilloissaan monet -kerrat maahiaiskansasta. Samoin Svebelius pitkässä katkismuksessaan -kieltää tekemästä kuvaa taikka jonkun muotoa "niistä kuin maan alla -ovat". Ja tällä hän tietysti tarkoittaa maahiaisia. Laestadius ja -Svebelius tuskin lienevät koskaan maahiaisia itse nähneet, vaikka -heistä puhuvatkin, mutta heillähän on ollut, niinkuin kaikilla -muillakin papeilla ja piispoilla, mustatraamatut ja Mooseksen kuudes -kirja, joissa puhutaan kaikenlaisista salatuista asioista. - -Mutta kaikkein varmin ja epäämättömin todistus maahiaisten -olemassaolosta on se, että monet nykyisetkin ihmiset ovat itse -elävin silmin nähneet tätä maakansaa, jopa sitä puhutelleetkin ja -seurustelleet sen kanssa. Eikä heitä saata epäillä, sillä he ovat -vanhoja kristittyjä ihmisiä, jotka eivät muistele turhia. - -Niinpä Koskaman vanha muorikin Kittilän Kelontekemällä, uskovainen -eukko, on monet kerrat ollut maahiaisten kanssa kosketuksissa. Jo -pikku tyttönä oli muori muuanna syyspäivänä marjassa Kelontekemän -takaisissa kiveliöissä ja näki siellä erään tievan juurella valkean -palaa lekottavan. Viluissaan lähti tyttö lämmittelemään ja katsomaan, -ketä siellä asennoi. Tievan sisässä olikin oikein huonekehikko, -ja siinä asusti aivan outoja ihmisiä, eukko, pari poikaa ja pikku -lapsi, kaikki pieniä paksuja päntiköitä kuin lappalaiset. Tuli paloi -pirtissä arinakivillä, ja eläjät istuskelivat sen ympärillä. Marjoja -oli tuohipotassa lattialla, kalapuolikko nurkassa, karjan viljaa -puuastioissa ja muutakin ruuanpuolta niinkuin ainakin ihmiseläjillä. -Hyvin kohtelivat metsäpirtin asukkaat pikku vierastaan, tekivät -hänelle tilaa tulen ääressä, puhuttelivat häntä ja kyselivät hänen -kotioloistaan, vaikka kyllä kuuluivat niistä tietävänkin, vieläpä -senkin, että tytön äiti ja ämmi olivat noitia. Mutta kun tyttö -tahtoi ottaa maahiaisen pikku lapsen syliinsä, pelästyi eukko ja -ärähti: "Älä koske siihen!" Vain isompi poika, rumannäköinen turjake, -irvisteli tytölle ja tuuppi häntä, mutta pienempi poika oli niin -näppärä, että saatteli tytön aina kotimetsän laitaan ja sieltä vasta -lähti lipittämään takaisin. Jälkeenkinpäin tapasi Koskaman tyttö -maahiaisia useasti, milloin marjamatkalla, milloin karjassa ollessaan, -houkuttelivatpa ne monesti häntä tulemaan heidän tievapirttinsä -asukkaaksi. Joskus sattui tyttö keksimään, kun maahiaisnainen suihkaili -kylän lehmille ja niin laukotti niitä ympäri kankaita asentoaan kohden. -Mutta kun tyttö huusi: "Mitä sie siellä teet?" katosi nainen, eikä -tullut esiin, vaikka tyttö olisi kuinka huikaillut. - -Maahiaisten majoihin joutui aikoinaan Reeta Heljukin, Pekka -Koskenniskan ämmi Kittilän Tepastolta. Oli Reeta nuorena ollessaan -lehmän ajossa Tepaston takana Ritalaksossa ja rupesi siellä männystä -karistamaan käpyjä, kun yht'äkkiä maa löysäsi, ja hän humahti -maan alle. Siellä oli komea talo ja muhkea emäntä heti vastassa -hillaropeineen. Mutta Reeta ei huolinut hilloista, sanoi vain, ettei -hän jouda syömään, sillä hänellä on kiire viemään lehmiä kotiin. -Silloin tuli kamarista oikein kaunis tytär, teki suuren voileivän ja -sanoi: "Ei se sulta, vanhalta ja rumalta, huoli. Mutta minä annan -verestä ja hiiniä voileipää, koska olet eväättä joutunut matkalle." -Mutta ei Reeta huolinut voileivästäkään, sillä hän muisti äitinsä -kertoneen, että jos maahiaisten luona hitusenkaan syö, niin ei enää -koskaan pääse sieltä pois, vaan täytyy jäädä ikuisiksi ajoiksi -maahiaistaloon ja muuttua itsekin maahiaiseksi. Ja maahiaisilla olikin -tarkoituksena houkutella nuoria ihmisiä ja kylänlapsia luoksensa, -ja syöttää heidät omikseen. Monet metsään eksyneet ja kadonneet -lapset ovatkin joutuneet maahiaisten valtaan, elämään kotimetsiensä -maahiaisina ja jatkamaan maahiaissukua. Siksi vanhemmat aina olivatkin -peloissaan metsiä juoksentelevista sikiöistään ja varoittivat heitä, -ettei suinkaan pidä, jos maahiaistaloon joutuu, ottaa siellä mitään -suuhunsa. Koskaman tyttöä maahiaiset eivät uskaltaneet ruveta -syöttämään, koskahan oli tietäjämuorien lapsia, sillä väkevällä -tietäjällä on valta maahiaisenkin ylitse. Mutta Heljun Reetaa ne oikein -kiusasivat, näyttelivät suuria komeita lehmiään, lypsivät niistä suuret -saavilliset maitoa ja sitten houkuttelivat: - --- Saat tästä lehmän karjaasi, kun lähet kotiin. Mutta käyhän nyt ensin -haukkaamassa vähän voileipää, että jaksat mennä. - -Mielellään olisi Reeta ottanut komean lypsykin ja nälissään syönytkin -"hiiniä" voileipää, mutta ei uskaltanut, koska ei halunnut tulla -maahiaiseksi. Surullisena hankkiusi hän vain lähtemään pois. Mutta -ystävällinen maahiaismuori lupasi kuitenkin vieraalleen lehmän, -neuvoipa vielä keinonkin, miten lehmän saa pidätetyksi, vieläpä -hyvästellessään ohjaili: - --- Saat nähä, kuinka paljon siitä tulee maitoa! Mutta et saa lypsää -kaikkia maitoa, sillä se ehtyy, tulee huonoksi, jos vain lypsät -maitoperäksi. Silloin minä otan lehmäni pois ja haukun sinua -ylimääräisestä lypsystä. Ja nyt saat lähteä, koska et saattanut syyä -hiiniä voileipääkään. - -Reeta Helju astui ulos komeasta maahiaistalosta, rapsautti oven kiinni -ja samassa huomasi olevansa Ritalakson männyn alla. - -Toisena päivänä ilmestyikin Heljun karjaan vieras komea lehmä. Reeta -naaki heti lähelle, kiskaisi huivin päästään niskan kautta ja heitti -sen lehmän selän ylitse, ja elukka rupesi seuraamaan karjaa. Suuren -saavillisen sai Reeta lehmästä maitoa, mutta ei malttanutkaan heittää -siihen, vaan keräsi kaikki astiat, mitä vain oli ja nilkoi nekin -täyteen. Mutta kun Reeta sitten saatteli karjaansa laitumelle, istuikin -maahiaismuori metsässä kivellä, huusi hänet luokseen ja torui: - --- Eppä sie malttanukkaa olla lypsämättä ylimääräisesti, vaikka mie -kielsin! Sie, hävitön, kehtasit kiskoa lehmältäni maitosuonet rikki! -Mie otan lehmäni sulta pois! - -Ja lehmä katosikin heti Reeta Heljun karjasta. - -Maahiaiset ovatkin oikeata karjakansaa, ahkeraa ja taitavaa. Heidän -karjansa on komeaa joukkoa, ja mahtava näky on kun se liikkuu maan -päällisillä laitumilla. Lehmät ovat suuria ja lihavia, punaisen ja -mustan taikka valkeankirjavia; komeasti keikkuvat niiden leveät sarvet, -ja täyteläiset suuret tuumet heiluvat kuin ämpärit ja miltei maata -laahaavat, kun lehmät astua keikuttelevat. Hyvin useasti onkin nähty -maahiaiskarjaa maalaitumilla. Enontekiön erämaissa nähdään niitä -monesti. Niinpä Vuontisjärven lompolon lanttoon ilmestyy miltei joka -kesä kokonainen karja rantavesakkoon ahmimaan. Mutta kun lehmiä vain -jokukaan lähestyy, katoavat ne heti maan alle. Peltovuoman takana, -Nunnasen tiennoillakin, on joskus nähty jokunen lehmä, ja Koutokeinon -Aitjärvellä on Artjärven äijä useat kerrat keksinyt maahiaiskarjan -vaeltavan Alattionjoen rantatievoja myöten pohjoista kohden. Kerran -ilmestyi Kittilän Tepastolla Keskitalon vainiolle suuri komea karja, -mutta kun sitä ruvettiin pyytämään kiinni, hävisi se kerrassaan -näkymättömiin. - -Useasti on sentään maahiaisen lehmä saatu pyydetyksikin, mutta tietoa -ja taitoa on siinä tarvittu: on pitänyt silmää räpäyttämättä hiljaa -hiipiä lähelle ja sitten äkkiä viskata oikean olkapään kautta lehmän -ylitse puukko tai tulirauta, silmätön neula, kannaton nappi taikka -vain lakki, huivi tai joku muu vaatekappale, heti tarttua lehmään ja -taluttaa se kotiinsa. Monesti kyllä on lehmän emäntä juossut jälkeen ja -pyydellyt: "Voi, voi, älä vie minun lehmääni!" Joskus taas on kuultu -maahiaismuorin illalla huhuavan kadonnutta maitomuoriansa: - - -- Tpry-tpry, Kirjo, - tpry-tpry, Karjo, - tpry, haikea Haluna! - -Maahiaiselta saadut lehmät ovat erinomaisia lypsämään. Mutta pitää vain -varoa, ettei kisko maitoa loppuun asti. Jotkut maahiaislehmät ovat -niin arkoja, etteivät anna maitoaan muuta kuin saumattomaan astiaan, -pahkamaljaan taikka pataan. Saumalliseen uurreastiaan jos rupeaa -lypsämään, laskeekin lehmä veren. - -On maahiaisilla lampaitakin, vaikka niitä on vain harvoin nähty. -Ketomellan Jussa keksi kerran ollessaan juhannuksen aikana -Ounastunturin Rautuvaarassa poroja paimentamassa maahiaisen lampaan. -Musta elukka juoksenteli kuin ahma porotokassa, jolloin äijä laukkasi -katsomaan. "Ka, lammas se onkin!" älysi ukko, sieppasi hattunsa ja -heitti yli olkansa lampaan ylitse, otti kiinni, sitoi peskiinsä ja -kantoi selässään kotiin. Lammasta hoidettiin navetassa, eikä se -syönyt muuta kuin hillanlehtiä, eikä juonut muuta kuin hetevettä. Ei -se viihtynyt toisten lampaiden joukossa eikä osannut samalla tavalla -määkiäkään, ikisi vain: "ii-ii-i"; sen villa oli kuin koiran karvaa. -Koko kesä ja syksy elätettiin lammasta, mutta sitten joulun aikana -lehmä puski sen kuoliaaksi. - -Poroja hoitavat rikkaat maahiaiset kuten maanpäällisetkin, ja -komeasti, niin että kellot paukkuvat, ne väliin ajavat pitkin -vuomia ja tuntureita. Mutta niitä ei silti useastikaan saada nähdä, -etempää vain kuullaan kova meno ja pauke. Seyrisvaarassa, Näkkälän -tunturiseutua. Enontekiö. Norjan rajoilla, näki Näkkälän Salkko kerran -tullessaan pohjoiskyliltä kaksi kotakuntaa majailevan. Ihmisiä hääri -kotapaikalla poroineen, ja kota tuprutteli huipustaan savua. Salkko -luuli Pöyrisjärven lappalaisten siellä majailevan, käänsi härkänsä ja -ajaa kahautti sijtaan. Mutta samassa kodat ja kaikki elävät olennot -hävisivät, ei löytynyt edes jälkiä lumihangesta. - -Muutenkin on maahiaissuku paljon rikkaampaa kuin maanpäällinen kansa. -Heillä on komeat talot, koreat vaatteet sekä paljon rahaa, kultaa ja -hopeaa, sillä kaikki se suuri rikkaus, minkä maa kätkee sisäänsä, on -heidän hallussaan. Sitäpaitsi ovat maahiaiset ottaneet hoitoonsa kaikki -ne lukemattomat aarteet, joita ihmiset aikojen kuluessa ovat panneet -maahan piiloon. Eivätkä he anna niitä pois, vaikka joskus satuttaisiin -löytämäänkin, mutta jos poika keksii isänsä taikka esi-isänsä kätkemän -aarteen, niin se täytyy luovuttaa. Kaikki, mikä on maanalaista, -on maahiaisten hoitoon kuuluvaa. Karhukin, joka talvella nukkuu -maakomiskossaan, saa heiltä silloin hyvän hoidon. Maahiaiset ruokkivat -sitä, vaikka ei karhun vatsaan näytä mitään karttuvankaan. - -Maanpäällisiä veljiään ja sisariaan kohtaan ovat maanalaiset Aatamin -lapset yleensä suopeita, jos vain nämä ylemmät vapaan ilman asukkaat -antavat maanalaisille sukulaisilleen rauhan. Ja se niille tavallisesti -annetaankin. Mutta hyvin useasti sattuu niin onnettomasti, että -maanpäällinen eläjä on pystyttänyt talonsa maanalaisen asunnon -kohdalle, sillä harva ymmärtää etukäteen ottaa selvää, millä kohdalla -maahiaisperhe majailee, vaikka sen kyllä huomaa, kun vain tarkastelee -maanpintaa: siinä kohdassa, missä on maahiaisasunto, nousee maasta -haileata savua niinkuin hienoa höyryä. Myöskin niillä mailla, missä -nähdään maahiaisia taikka niiden karjaa liikkuvan, on maahiaistalo -lähellä, ja sellaisilta paikoilta on paras pysyä ulompana. Maahiainen -ei näet pidä siitä, että kukaan asettuu rehkimään hänen päänsä päälle -ja häiritsee häntä. Hän tahtoo elää rauhassa omassa maanalaisessa -valtakunnassaan, koska hänet kerran on tuomittu siellä ikuisesti -olemaan. Varsinkin siitä maahiainen sydäntyy, että rakennetaan navetta -hänen talonsa kohdalle, niinkuin monesti on sattunut. Silloin ei onni -pysy talossa eikä menestys asu navetassa: lehmä toisensa perästä joutua -turmioon milloin milläkin tavalla, katkoo koipiansa, puskee toisensa -kuoliaiksi, sortuu itsestään parren perään ja katoaa metsään. Lopulta, -ellei näistä jo ymmärretä muuttaa navettaa toiseen paikkaan, ilmestyy -maahiaismuori taikka -äijä ankarana ja käskee heti muuttaa navetan -pois, muuten seuraa vielä pahempaa. - -"... koska olet rakentanut navetan meijän pirtin päälle, niin että -kaikki lanta ja likavesi tippuu pöyälle ja maitopunkkeihin." Näin -maahiainen ankarana uhkaa ja toruu. - -Sellaiselle onnettomalle paikalle oli ennen sattunut Palon navetta -Enontekiön Vuontisjärvellä sekä Ketomellan navetta Ounasjoen latvoilla. -Eivät saaneet elukat rauhaa, vaan joka vuosi tuli aina joku lehmä -turmioon. Mutta kun navetta siirrettiin toiselle sijalle, katosi kova -onni. - -Eivät pidä maahiaiset myöskään siitä, että epämieluiset, kiroilijat -taikka muuten huonot ihmiset asettuvat yönuotiolle heidän asuntonsa -kohdalle. Keskitalon Tuomaankin, joka Ullatievaan yöpyi, ajoi -maahiaisukko pois ja kiskoi hänen poronsa hihnoista puuhun, niin -että takajalat vain maata tapailivat. Samoin kävi Ajangin Antille -Turtolassa. Tuli äijä nuotiolle ja ärjäisi: - --- Mene pois siitä heti! Häirittet meijän juhlanpitoa, koska olet ollut -menheenä yönä tyttärissä. - -Toisinaan taas ilmestyvät kauniit maahiaistyttäret metsämiesten -yönuotiolle, laulavat ja joikaavat heleästi ja houkuttelevat miehiä -sulhasikseen. Näkkälän Hukka-Salkkokin on monet kerrat Norjan rajoilla, -Paalloivissa, yöpyessään nähnyt maahiaistyttäriä. Joskus vanhat -maahiaismuoritkin tulevat ilkikureissaan kiusoittelemaan nuotiolla -nukkujaa. Vasaran Anttikin kerran Haisujupukassa yöhonkaa hakatessaan -kuuli toisenkin hakkauksen etempää vuoman takaa sekä huudon: "Tule -yhelle yösijalle!" Antti ei kuitenkaan mennyt, vaan hakkasi oman -honkansa ja asettui sen viereen nukkumaan. Mutta pian ilmestyi vanha -muori toiselle puolelle nuotiopuuta maata reiskottelemaan, eikä -lähtenyt pois, vaikka Antti monet kerrat karjaisi: "Mene pois siitä!" -Muori irvisteli vain ilkeästi, iski silmää ja maata rengotti. Viimein -sieppasi Antti suuren peurapyssynsä ja pamautti akkaa, niin että -"astia" pölähti. Kiljaisi muori vain ja laukkasi vaaraan. Mutta pian -tuli ukollekin lähtö. Alkoi näet kuulua vaarasta kauhea elämä, ja koko -maahiaiskansa tuli sieltä, niin että kova tohina vain kuului. Antti -otti jalat alleen ja alkoi päästellä kuin peto pitkin öisiä erämaita. -Suoraa päätä paukaisi hän Kerpuajokeenkin, ja siinä jo muuan takaa-ajaja -tapasi takinkauluksesta, mutta Antti purautti takin selästään ja itse -roikaisi toiselle rannalle, niin päästen vainoojistaan. - -Mutta siivoille erämiehille antaa maahiainen rauhan, vieläpä heitä -avustaakin metsänkäynnissä ja porojen paimentamisessa, antaen merkkejä -ja varoituksia, jos vain vaara on uhkaamassa. Ja vielä avuliaampi ja -suopeampi on maahiainen niille ukoille, jotka muistavat yönuotiolle -asettuessaan vanhojen tavalla pyytää: - - -- Maahiainen, maanalainen, - maata pyyän maatakseni, - mutta en iäkseni. - -Niin Turtolan Matinlompolonkin Pekka-vaaria, joka Apinavaaran vanhassa -kodassa vietti yötä, käyttivät maahiaiset kotonaan, jossa juuri -vietettiin vanhan elatusmuorin kraviaisia. - -Maahiaiset ovat näet kuoleman vallan alaisia niinkuin muutkin Aatamin -jälkeläiset, ja samoin he myöskin vaimosta syntyvät, kasvavat ja -varttuvat maahiaiskansalaisiksi. Lapsensakin he kastavat, mutta eivät -tee pyhää ristinmerkkiä heidän rintaansa. He viettävät keskenään häitä, -peijaisia ja muita pitoja niinkuin maanpäällisetkin. Mutta yläilmaisten -serkkujensa kanssa he eivät monesti seurustele. - -Mutta on joskus tapahtunut, että maan päältä on etsitty apua -lapsivuoteessa olevalle maahiaisvaimolle. Turtolan Matinlompoloon tulla -touhotti kerran maahiaisukko kovalla kiireellä ja huusi muorille: - --- Tule sie auttamaan! Akka on lapsia saamassa. - --- Mistä sie olet, kun en mie tunne? muori kysyi. - --- Ei kaukaa, ei kaukaa, tuosta vain navetan takaa pellolta. - -Ja ukko vei emännän kotiinsa, jossa oli akka lapsenteossa. Muori auttoi -lapsivaimoa, eikä ottanut mitään maksua vaivoistaan. Mutta myöhemmin -maahiaisukko lähetti hänelle komean hopealusikan. - -Onpa niinkin sattunut joskus, että maanpäällinen poika on lähtenyt -maahiaisista naimaan. Mannun tyttäret kyllä ovatkin naitavia: kauniita, -valkoihoisia ja punaverisiä sekä suuren myötäjäiskarjan omistajia. -Niinpä Enontekiössä muuan poika käväisi eukon alakerran tyttäristä. -Kohtasi tytön ensin metsässä paimenessa, haasteli hänen kanssaan, -ja komea tytär mielistyi yläilmojen mieheen niin, että houkutteli -hänet kotiinsa kosioretkelle. Siellä kosiomiehelle tarjottiin vaikka -mitä hyvyyttä, mutta tytön neuvon mukaan ei poika huolinut mistään, -tytärtä vain kärtti eukokseen. Ja saikin. Pidettiin maahiaishäät, ja -tyhjin käsin lähtivät nuoret matkalle maanpäälliseen miehelään. Mutta -tytär kielsi poikaa katsomasta taakseen kertaakaan koko kotimatkalla. -Jäljestä kyllä kuului aikamoinen meno: koirat haukkuivat, kellot -paukkuivat, lehmät ynisivät ja ammuivat, ja ihmiset huusivat ja -elämöivät niinkuin lapinkodalla, kun siellä aherretaan porokarjan -kanssa. Niin mentiin hääsaatossa kotia kohden. Mutta kotiportailla jo -ylkämies vilkaisikin olkansa ylitse, kun jälkipuolen elämöiminen paisui -yhä suuremmaksi. Mahtava joukko komeaa karjaa oli paimenen ja koirien -ajamana seurannut nuoren-parin kintereillä; siinä oli suurituumisia -lypsäviä, tuntuvia nuorukaisia, lihavia vasikoita ja mahtavia sonneja -sekä vielä iso lauma lampaita. Lähes puoli karjaa oli jo ennättänyt -pihaan, mutta vielä suurempi puoli oli tulemassa portin ulkopuolella. -Ja se osa katosi paikalla, kun sulhasmies katsahti taakseen; karjalauma -katkesi kuin puukolla leikaten. Maahiaisnuorikko kyllä torui siitä -miestään, kun menetti parhaan osan hänen myötäjäiskarjastaan, mutta -sille ei enää mahdettu mitään, vaan sai maahiaisminiä tyytyä siihen, -mikä oli jäänyt pihaan. - -Harvat tämänilmaiset eläjät ovat vierailleet maahiaisten luona, paitsi -mitä ovat tahtomattaan joutuneet siellä käymään. Jotkut lappalaiset -kyllä ovat joskus käväisseet maahiaisten kosteissa, nauttineet heidän -hyvyyttään, eivätkä silti ole tulleet maahiaisiksi. Mutta lappalaisilla -on omat keinonsa, joilla varaavat itsensä, niin ettei maahiaisten -valta heihin pysty. He saattavat vaikkapa kynsäistä ihoaan, niin -että veri tipahtaa, ja sitten kyllä uskaltavat ottaa maahiaisruokaa -suuhunsa. Tätä taikaa ei kyllä tietänyt Ketomellan Martti-äijä kerran -joutuessaan maahiaistaloon, missä kaksi vanhaa muoria asusti ja hänet -ystävällisesti otti väärtikseen. Toinen muori vaaksoi sormillaan -vaatetta, ja toinen rupesi tyrkyttämään ukolle syötävää. Mutta äijä -ei ottanut, kielsi, hylkäsi, viimein suuttui ja lennätti muorin -viilipunkin nurkkaan -- ja samassa löysi itsensä rähmällään keskeltä -porokaarrettaan Ounastunturilla. Siitä päivästä ruveten alkoi ukko -köyhtyä, menettää porojansa, ja viimein hän itse porometsässä ollessaan -sortui puun alle ja kuoli, sillä hän viskasi samalla onnensa menemään, -kun ylpeyksissään vatkasi pois maahiaisen viilipunkin. Se toinen muori -nimittäin parhaillaan vaaksoi hänelle onnea. - -Mutta niin taitamattomasti ei menetellyt Inarin Elli, vanha Koutokeinon -lappalaismuori. Hän oli oikein väärti maahiaisten kanssa. Monet vuodet -aina kerran kesässä hän kävi maahiaisasunnoilla vierailemassa. Kun -tuli juhannuksen aika ja Lapin päivä oli korkeimmillaan, hääri muori -hyväntuulisena, kolme vuorokautta pesi ja oornaili itseään, puhdisteli -ja koristeli vaatteitaan ja pani kaikkein parhainta päälleen, ja -sitten, kun päivä paistoi pohjoiselta ja kaikki oli vaiennut, lähti -ketterästi koira perässään kepsuttelemaan hiljaiseen tunturiin ja -sinne katosi. Eikä nähty, vaikka etsittiin kaikki lähitunturit, muoria -vilaukseltakaan koko kesänä, ennenkuin hän vasta syksyllä Mikkelin -alla taas ilmestyi kylille. Samat puhtaat ehyet vaatteet oli muorilla -päällään, vuotakengätkin samassa voiteessa kuin lähtiessä, ja muori -itse oli lihava, komea ja pulskistunut, ketterä ja iloinen; koirakin -oli lihava ja hypähteli iloisesti. Koko kylä tuli ihmeissään Elliltä -utelemaan, missä kummassa hän oli ollut, mutta muori ei sanallakaan -muistellut retkiään kenellekään. - -Samalla tavalla katosi Elli-muori taas seuraavana kesänä, ja niin -edelleen joka kesä juhannuksen tienoissa ja saapui kotiin vasta -Mikkeliksi. Kerran sitten pidettiin muoria silmällä, hiivittiin perässä -tunturiin ja huomattiin, että eukko pujahti maan alle maahiaisten -luokse. - -Mutta tämä oli mummu-rukalle onnettomuudeksi. Viipyi hän kyllä taaskin -koko kesäkauden väärtipaikassaan, mutta kun hän syksyllä palasi, tuli -hän kurjannnäköisenä, vanhana ja laihana, laahustaen kepin varassa, -vaatteetkin kuluneina ja rääsyisinä. Ja laiha nälkäinen koira liikkasi -takkuisena perässä. - -Ei muori nytkään muistellut, missä oli ollut, eikä puhellut paljon -muutakaan. Itsekseen vain juroili. - -Mutta seuraavana kesänä ei muori enää kadonnut tunturiin. - - - - -SAIWO JA KALTIO - - -Yhtä ihmeellinen kuin on Lapin maakamara salaperäisine maahiaisineen -ja Stalloineen, pelottavine tunturihaltijoineen ja haltijatievoineen, -monine seitapaikkoineen ja kummittelevine aarrekätköineen, yhtä -ihmeellisiä ovat Lapin lukuisat vedet, järvet, lompolot ja kaltiot. -Niissäkin asustaa vielä vanhalappi. - -Kaikkein merkillisimpiä Lapin vesistä ovat saivot ja saivojärvet, -sellaiset ihmeelliset järvet, joita saattaa olla ainoastaan Lapissa, -ihmeitten maassa. - -Oikeita täydellisiä saivoja ovat semmoiset umpinaiset tunturi- ja -vuomajärvet, joista ei johdu minkäänlaista jokea ulos, ja joihin ei -laske mitään jokea. Maan uumenista vain kumpuaa niihin alituisesti -maanalainen vesi, virraten taas toisia teitä pois maan alaisin puolin. -Ne ovat tavattoman syviä ja kirkasvetisiä, sillä vaikka saivovesi -työntyykin maan mustista pimennoista ja syvänteistä, on sillä -kuitenkin ihmeellinen kuulakka kirkkaus, kun se nousee maanpäällisiin -valoihin, eikä siinä ole minkäänlaista maavesien sekoitusta eikä -pilausta. Useasti on saivossa hyvin korkeat ja jyrkät rannat, niinkuin -Rumassajärvessä, Salmijärven seuduilla Muoniossa. Rumajärvi onkin -merkillisimpiä saivoja: toisinaan on siinä vettä monta syltä, mutta -toisinaan taas vesi katoaa, niin että paikoin pohja näkyy. Mutta -pohjoispää on niin syvä, että lieneekö siinä pohjaa ollenkaan. - -Saivoiksi sanotaan myöskin pieniä, kirkasvetisiä, jyrkkärantaisia -tunturi- ja vaarajärviä, joita kapeat salmet taikka pikku joet -yhdistävät muuhun vesistöön. Niitä on Lapissa kaikkialla. Pöyrisjärven -pohjoisrannalla on pari pientä saivoa, Mustasaivo ja Palosaivo, sekä -Törmisvaaran seuduissa Norjan rajoilla Kaamuksensaivo ja Surkimo; -Sitshajaurin tienoilla on Kuossasaivo. Ylimuonion takamailla -Kajankitievoilla, Taapurivuoren vierellä, on korkearantainen saivo, -Muoriksi sanottu, ja siitä laskee pikku puronen Akkaan, josta lähtee -isompi joki. Kaikkein komeimpia on pieni Pakasaivo Pakajärven -eteläpuolella Muoniossa. Kymmeniin metreihin kohoavat pahtaseinät -ympäröivät saivon pohjukkaa ja korkeiden hiekkatievojen välitse se -kapeana yhtyy Pakajokeen. Mutta tätäkin mahtavampi on Äkäsjoensaivo, -Äkäsjoen juoksulla yläpuolella Äkäslompoloa. Se on semmoinen vesi, -etteivät kaikki uskalla mennä sitä katsomaankaan, eivät heikkoveriset -ainakaan: siinä ovat näet niin kauhistavat pahtaseinät. Toisella -puolella on korkea Kirkkopahta, toisella hirveä Hammaspahta, ja -ylpeiden kallioseinien välitse juoksee saivosta kapea väylä Äkäsjokeen. -Niin kirkas on saivon vesi, että kalatkin näkyvät niin syvältä, ettei -niitä ylettyisi iskemään, vaikka olisi kuinka pitkä arina. Saivon -syvyyttä ei tiedä kukaan, eikä sitä uskalla ruveta mittaamaankaan. -Äkäslompolon Heikki-vainaja kerran yritti mitata laskien nuoraa monta -syltä, eikä tavannut pohjaa. Mutta silloin tuli haltija sanomaan -Heikille: - --- Jos vielä toisen kerran tulet mittaamaan, niin tulet itse perässä. - -Kaloilla on saivoissa hyvä elämä, niissä kun on niin hohtavan puhdas -vesi ja suotuisa pohja. Tunturiseutujen saivoissa ovat kalat niin -lihavia ja rasvaisia, ettei missään maavesissä ole sellaista viljaa; -siiatkin ovat niin suuria kuin taimenet, ja Pakasaivossa elää rautukin. - -Entisaikaan oli joka lappalaisella oma saivonsa, josta hän kävi kalaa -pyytämässä, ja saivon rannalla seisoi useinkin palvoskivi. Niin oli -Prokseilla pikku saivo asuntopaikkansa kohdalla Pöyrisjoen itäpuolella; -Pöyrisjärven Mustasaivo ja Palosaivo palvoskivineen olivat taas -Pöyrisjärven lappalaisten omia. Proksin saivo oli niin haltiakas, ettei -se antanut kaloja kelle tahansa. Oli vain yksi mies, joka siitä osasi -ottaa viljan. Pakasaivo taas oli Suikkien oma, ja sitä sanottiinkin -"Suikkilaisten helvetiksi". - -Sitten on Lapissa vielä saivojärviäkin, suuriakin tunturien piirittämiä -järviä, joiden vesi on niin kirkasta, että pohja näkyy monen sylen -syvyydestä. Nekin saavat suuren kirkkautensa maanalaisista hetteistä -ja pohjakaltioista, joista saivovesi kohoaa. Saivojärvet ovatkin usein -"kaksipohjaisia". Itse järvi on jo kymmenien sylien syvyinen, eikä -alahaisen pimentopohjan syvyyttä ole kukaan kuolevainen voinut mitata. -Kukaan ei tiedä, mihin maanalaiset saivovedet johtavat juoksunsa. - -Tällaisia kirkkaita salaperäisiä saivojärviä on Lapin tunturimaissa -paljon. Kilpisjauri ja suuri Pöyrisjärvi ovat saivojärviä, samoin -lukematon joukko muita vesiä. Pieni, kaunis jumalten järvi, Levi- ja -Kätkätunturien kurussa Kittilässä oleva Immeljärvikin on kaksipohjainen -saivojärvi. Niinkuin saivot ovat saivojärvetkin hyvin kalaisia. Niissä -on kalaa väliin ihan puurona, mutta sitten taas, kun mennään nuottaa -vetämään, ovat kaikki kalat kadonneet. Suuren silmänteen kautta, joka -järven pohjasta avautuu alas, on vilja paennut alempiin saivovesiin. -Toisinaan saadaan vain nähdä, kun kalat suurin laumoin kiertävät -haudassaan ja sitten parvittain peräsukaa painuvat pimeyteensä, niin -että pyrstöt vain vilkkuvat. - -Saivojärvissä elää suuri kalojen isäntäkin, Kalojensampi eli Kalojen -vanhin, mahtava jättikala, joka toisinaan on nähtykin. Nulusjärvessäkin -Ylimuoniossa nähtiin kerran niin tavaton kalaäijä, että se kelletteli -vedessä niinkuin vene kumollaan ulottuen poikki järven. Ja eräänä -kesänä sai koko Muotkajärven kylä keskellä jumalan kirkasta päivää -Juunaan talon pihamaalta katsella kokonaista neljä tuntia ainakin -viittä syltä pitkää kalanvönkälettä, joka keskellä järveä vain makaili, -kunnes taas äkkiä roiskahti veden alle. Kelontekemäjärvessäkin on nähty -Kalojenvanhin monet kerrat. Joskus on kalamiehen vene keskellä syvää -järveä karahtanut niinkuin karikkoon ja noussut kokka ylös niinkuin -olisi rantaan töölännyt; sitten on joku näkymätön veurahtanut veneen -alla, ja alus päässyt jälleen liikkumaan. Kerran Koskaman muori ja -Antti sekä Takalon äijä, "Jans-Päkki", näkivät, kuinka järvellä, -niemen takana, makasi kalakummitus niinkuin kaksi nuottavenettä olisi -ollut vastakkain. Takalon äijä, joka oli monet kesät kulkenut Ruijan -merellä, ollen höösmanninakin, ja siellä nähnyt vaikka mitä kummia, -lähti soutamaan lähemmäksi. Kummitus katosi, mutta nousi taas uudelleen -ylös, ja kun Jans-Päkki pääsi lähelle, veurahti se veteen sellaisella -tohauksella, että äijän vene tuli puolilleen vettä, ja äijäkin kastui -läpimäräksi. Peirajärvessä, Enontekiön luoteisessa tunturimaassa, -on joskus nähty tavattoman kalanvönkäleen niinkuin itse irtopirun -viilettävän pitkin vedenpintaa, niin että muuten tyyni järvi on koskena -kohissut. - -Kaikissa saivojärvissä asustaa vesikansaa, veden haltijaväkeä, joka -näkymätönnä elää järvessä, mutta useasti kyllä näyttäytyykin maan -ihmisille. Menee vain keväällä heti jäiden lähdettyä sulan veden -rannalle, tömistää jaloillaan maata ja huutaa: "Onko isäntä kotona?" -Kyllä silloin kohta näytetään, millainen isäntä on järvessä. - -Mutta näyttäytyy järven isäntä ja haltijakansa monesti kutsumattakin -ja kysymättä. Niinkuin Liepimäjärvelläkin Muoniossa, Ylimuonion -takalistoilla. Siellä jäkälänpanijat kerran keksivät ison mustapukuisen -äijänrumilaan kahlaavan syvässä vedessä vyötäisiään myöten. Miehet -kummissaan meloivat lähemmäksi katsomaan ja sanoivat: "Kuka tuo -köriläs on? Souvetaan nokka halki!" Mutta äijä kääntyi päin ja -katsella möllötti venemiehiä suurilla silmillään, jotka olivat kuin -vanhanaikaiset "plakkarikellot", Siitä miehet ja naiset säikähtivät -niin kolosti, että kiireesti pyöräyttivät veneensä ympäri ja soutivat -pois, jättäen järven äijän rauhassa kahlomaan. Tämä tosiasia on -tapahtunut vasta kymmenen vuotta sitten. - -Oostajärvelläkin, joka on kaksipohjainen saivojärvi Muonion kirkonkylän -lähimailla, on monet kerrat nähty vesikansaa. Kerrankin kun poikaset -siellä "pulimassa" ollessaan oikein ilvehtivät ja ylpeilivät, ilmestyi -rannalle kuusien pituinen, rääsyinen, ontuva akka ja pelotti uimamiehet -pois. Kerran taas samalla järvellä nähtiin akan pieni tytär, ja -jopa sitten ilmestyi itse järven isäntä, iso mies ketunnahkaisissa -vaatteissa. Mutta ketunnahka-ukko oli hyvännäköinen äijä, joka ei -herättänyt ollenkaan kammoa, sillä haltijaväessä on asia samoin kuin -ihmiskunnassakin: toiset ovat tylyjä ja kolonnäköisiä ja kammottavat, -mutta toiset ovat hyvännäköisiä ja rauhallisia ja rakkaampia, eivätkä -ensinkään anna kammoa, eivätkä ketään vistota. Haltijat eivät kyllä -kaikille näyttäydy. Tavallinen jokapäiväinen ihminen, joka mistään -välittämättä vain olla vällöttää, ei näe niitä koskaan. Mutta -rupeaapa vain saivojärvellä ilvehtimään ja ylpeilemään, niin saa pian -kostonsa. Oostajärvellä saivat kalamiehet kerran reivillä kahta vaille -kahdeksankymmentä haukea samalla kertaa. Siitä ylpistyivät miehet, -menivät taas, heittivät reivinsä ja röyhkeilivät: - --- Nyt me otammekin koko koranuksesta kaikki kalat! - -Mutta eivät saaneet kalansukuakaan, ei yhtä päätä. - -Eivät uskaltaneet Muonion miehet tehdä sentään sillä tavalla kuin -Kittilässä Karhulan Murri-Pekka, joka muorineen oli kalaa pyytämässä -Ahvenjärvestä Paanosenjoen latvoilta. Kun järvi ei antanut mitään, -vaikka he kävivät palvoskiveänsäkin puhuttelemassa, suuttuivat he, -kapusivat korkealle rantatörmälle ja rupesivat vierittämään kiviä -järveen. Suuren lohkareen jo laskivat pahdalta kierimään ja mielissään -katselivat, kun se poukkoili pensaasta toiseen. Mutta silloin nousi -järvestä lappalaisäijä polvilleen veden pinnalle ja avossa sylin -odotteli ja siirrälteli aina sitä mukaa kuin kivi kiepsahteli syrjään. -Kun kivi putosi alas, otti äijä sen syliinsä ja laski sievästi veteen. -Kauhuissaan pakenivat kalamiehet pois koko järveltä. - -Mutta niille kalamiehille, jotka pyhittävät ja siunaavat veden, -eivät koskaan kolonnäköiset vedenhaltijat näyttäydy eivätkä tee -mitään poikkipuolista. Heille esiintyy haltija vain ystävällisenä ja -hyvännäköisenä. Vesi onkin aina pidettävä pyhänä ja oikeassa arvossa; -sitä ei saa kirota eikä sen kanssa pitää mitään ilvettä; vesillä -ollessa ei liioin saa vihellellä. Tuulta kyllä saa vesillä liikkuessaan -loitsia ja viheltää, jos tietää itsensä taitavaksi veneenhoitajaksi. -Silloin saattaa sanoa: - - -- Tuuli, nouse tuulemahan, - mailmanranta, riehumahan! - Meren Musti, tsöh! - -Ja sitten viheltää, niin kyllä haltija nostaa vihurin. - -Toisissa saivojärvissä on niin arat haltijat, etteivät ne kärsi puhetta -eivätkä minkään korttoelävän nimeä. Sellainen arka vesi on Vuontissaivo -Enontekiöllä, Lätäsenon päällä, Saimatunturin juurella, jossa on koko -joukko muitakin saivoja. Vuontissaivolla kun ollaan nuottaa vetämässä, -ei saa puhua mitään, ei mainita korttoa eikä mitään saastaista elukkaa, -ei petoeläintä eikä kissaakaan. Muuten ei saivo anna kaloja. Vieläpä -vaatii vesi tupakkaa uhriksi, että antaisi paremmin. Samanlainen -arka haltija on Matilaisensaivossakin Ounasjärven alapäässä. Sekään -ei suvaitse minkäänlaista puhetta eikä kolinaa. Vanha kirkkoväärti, -Juhani Hetta-vainajakin, oli siellä kerran nuotalla, ja nuotta oli -kaloineen jo aivan apajalle tulossa. Mutta silloin karjaisi puittio: -"Jo näkyy kaloja!" Siitä heti kaikki kalat paneutuivat kuolleiksi, -löivät kyljellensä ja menivät yli paulan. Eikä saatu yhtään kalaa. - -Monet saivojärvien haltijat ovat lapinpahnaa. Kittilän Paarnajärvelläkin -oli kerran Tepsan vanha äijä nähnyt peskipukuisen lapinämmän juoksevan -rannalla nuottatauvot kainalossa ja kuullut sen huutelevan: - - -- Paarneh vuolkin kainutta, - paarnai vuolkam kainukoita![19] - -Paarnajärven vanhat haltijat olivat parhaillaan kalastushommissa, sillä -vesikansa käy kalassa niinkuin maanasuvaisetkin, pyydellen omassa -kotijärvessään. Koutokeinon Pajasjaurilla, joka on suuri järvi Suomen -rajamailla, näki Aitjärven ukko kerran, ajaessaan talvella porolla -verkkopyyntiin, koko lappalaisjoukon kalahommissa. Poroineen olivat -kalamiehet järvellä ja kovalla kiireellä sysivät verkkoja jään alle. -Mutta sitä mukaa kuin ukko ajoi lähemmäksi, siirtyivät verkkomiehet -yhä edellä pohjoista kohden, tullen aina pienemmiksi ja pienemmiksi, -viimein kuin koiriksi ja sitten kaikki kadoten. - -Vesikansa hoitaa karjaakin samoinkuin maahiaisväki sekä maan päällä -asuvaiset. Monesti nousee vedenkarja järven rantaruohikkoon syömään, -painuen sitten taas järveen, ja joskus käyvät vedenmuorit itse -karjaansa maalla paimentamassa. Kelontekemän Koskaman Kaisakin sai -kerran nähdä, kun vanha lapinmuori nousi järvestä lehmäkarja perässään -ja lähti astelemaan metsää kohden. Metsästä käsin tuli toinen muori, -pitkä ja laiha, kumarteli järvenmuoria ja sanoi; "Täälläkö tekin -olette?" Toinen selitti: "Mie tehen lehmille uutta tietä, kun vanha tie -on koskettu ja pilattu." Ja järvenmuori selitti metsänmuorille, kuinka -Koskaman asukkaat ovat vainioillaan ja pelloillaan sotkeneet hänen -karjapolkunsa. Haastellen astelivat muorit karjan edellä ja painuivat -metsään. - -Vesikansan karjaa saattaa vallata samalla tavalla kuin maahiaisenkin -karjaa. Rikinä-muorikin meni kerran Tepsassa tulukset kourassa -vahtimaan vesikarjan laidunpolulle, ja kun karja tuli lähelle, lennätti -hän tuluksensa yhden lehmän ylitse, juoksi kellonriesimeen ja talutti -elukan kotiinsa. Navetan edessä heitti muori hameensa lehmän päähän, -pyöräytti elukan kolme kertaa ympäriinsä, ennenkuin vei navettaan. -Ja sitten lehmä kyllä pysyi talossa, lypsi paljon ja teki vasikoita. -Rikinä-muori jätti talonsa ja karjansa Kaija-tyttärelleen, ja Kaijan -poika, Jussa-äijä, sai sen jälkeen periä maat ja karjat; sitten tuli -perilliseksi Jussan poika, Lassi, joka kuoli viisi, kuusi vuotta -takaperin. Talossa on vieläkin samaa vedenlehmän sukua, mustankirjavaa -rotua, sellaista lyhytjalkaista, lyhytraatoista, pyöreää lajia. Samaa -mainiota vesirotua on sieltä sitten saatu muuallekin. Jussa-äijä antoi -kumminlahjana nuorukaisvasikan Alatepsan Jussalle, joka oli Koskaman -muorin veljenpoika, ja Alatepsasta taas Koskaman muori hankki alun -komeaan vedenlehmän-lähtöiseen karjaansa. - -Ihmeellisiä vesiä ovat myöskin Lapin kaltiot, pienet kuohuvat -hetteet ja lähteet tunturien ja tievojen juurilla. Niissäkin on -kirkas ja hohtava saivovesi, elävä vesi, joka iänkaiken kuin aina -uudesta syntyneenä iloisesti pulpahtelee maanalaisista pimennoista -ylös kirkkaaseen päivään, kohahdellen kuin ikuisesti nuori veri -ihmissydämessä. Maanalaisista elämänlähteistä nouseekin saivovesi -puhdistuneena tunturinjuuriseen pikku kaltioon, ja imee siellä itseensä -maan salaisia väkeviä voimia, niin että kaltioiden saivovesi on kaikkia -muita maanvesiä merkillisempää ja voimallisempaa. - -Lapin erämaita kiertävä ja erämaissa asustava kansa, alituisesti -luonnon kanssa kosketuksissa ollen, onkin oppinut ymmärtämään kuohuvien -kaltioittensa ihmeellisen voiman ja käyttämään sitä hyväkseen. - -Lapissa on paljon kuohuvia kaltioita, joissa tunturien alta hersyvät -vedet kumpuavat ilmoille. Mutta vain harvat ovat tulleet huomatuiksi -ja saaneet merkkilähteen maineen, lukemattomien muiden saivovesien -jäädessä erämaihinsa vain omiksi iloikseen pulppuilemaan. - -Sellaisia ihmelähteitä on Santsinlähde Enontekiön Peltovuoman -lähimailla, neljänneksen matkan kylästä pohjoiseen. Kaltio on koko -seutulaisten parannuspaikka, Betesda, johon paikkakunnan sairaita -saatellaan saamaan parannustaan. Varsinkin kaikenlaisiin tarttumuksiin, -rupiin ja vammoihin sekä maasta että vedestä hinkautuneisiin rohtumiin -on lähteen vedessä parantava voima. Pitää vain pistäytyä kolme kertaa -kaltiossa, peseytyä siinä ja joka kerta kyykistyä umpisukkeloon. Mutta -ilmaiseksi ei saivoveden haltijoilta saa pyytää veden voimaa, vaan -lopuksi on heitettävä lähteeseen joku rahalantti, nappi taikka muu -pikku esine uhriksi ja korvaukseksi sekä sanottava: - - -- Ve'en uhri - ja sairaan terveys! - -Siitä vasta antaa kaltion vesi parantavan voimansa. Maitoruvessa -käytetään lasta lähteessä, piirrellään neulalla ja neula heitetään -veteen ja sanotaan: - --- Menköön neulan matkassa tauti sinne! - -Lakson Mikko, paikkakunnan paras parantelija ja vammojen sekä maan -pyörryttäjä, oli aikoinaan kuin Santsin ylilääkäri. Hän käytti aina -potilaansa kaltiolla, kolmesti ne siellä valoi ja painoi sukelluksiin, -niin etteivät hiuksetkaan näkyneet, ja heitti heidän puolestaan uhrit -veteen. - -Samanlainen parantava uhrikaltio on myöskin Poikkijärven eli Mojotien -kaltio, kaunis, kolmi-, nelimetrinen maansilmä Ounastunturin juurella, -Ounasjärven etelärannalla, vastapäätä Hetan kirkonkylää. Sinne -hettalaiset saattelevat tarttumatautisiaan, pesevät ja käyttävät -upposalla ja heittävät maksuksi neulan sekä uskovat, että neulanen -lähteessä pistelee tautia, jolloin sen pakostakin on poistuttava -sairaasta. - -Kuttaisen kylällä, joka on korkealla Muonionjoen päällä Palojoensuusta -pari penikulmaa ylöskäsin, on Kurkionniskan lähellä, joen -pohjoisrannalla, niinikään oma Betesdan lammikkonsa, Rovannenän -alustakaltio. Lähdettä sanotaan myös Noitakaltioksi, ja on se -kymmenkunta metriä leveä, kirkas, ruostevesinen hete korkean, jokea -kohden juoksevan hiekkatievan päättymillä. Keskellä kaltiota on -sammaltunut pikku saari, johon rannalta vie porraspuu. Sitä myöten -astuvat tietäjät potilaineen saarelle parantamistyötänsä toimittamaan. -Kuttaisen Noitakaltio on huomattu hyvin terveelliseksi; jo vanhat -ihmiset ovat tutkineet sen lääkekaltioksi, kun siitä vielä ojakin -virtaa länttä kohden. Lähteellä käyvät suomalaiset, Ruotsin Kuttaisen -kylä, lappalaiset ja kaikki lähimailla asuvaiset. Sinne saatellaan -silmäkipeitä, vamman saaneita, rokko- ja rupitautisia, pitaalisia -ja kaikkia, joita ahdistaa mikä tahansa ulkonainen tuska. Kaltiossa -sairas pestään, upotetaan hänet siihen, painellaan sammalilla ja -luetaan parannussanoja. Lopuksi heitetään veteen rahaa taikka -muuta "rauvanpuolta", sillä jos ei sitä tee, eivät luvut eivätkä -välikappaleet auta mitään. Mutta jos kaikki toimitetaan niinkuin asia -vaatii, lähtee kaltiosta varma apu. Iskon Fiinakin Kuttaisesta, joka -oli pureskellut putkentyveä ja saanut siitä maan tartunnan suuhunsa, -niin että löi lopulta koko naamankin rupeen, meni Noitakaltiolle, pesi -ja pyyhki sammalilla kasvonsa ja ruumiinsa sekä antoi kaltionhaltijalle -uhrin. Hetipä myös rupesi maantartunta pyörtämään ja tuskat loppuivat. - -Samoilla tunturimailla, Ruotsin puolella, Kaaressuvannon kirkonkylän -vierellä, on seutukunnan kuulu Hilkukaltio, kuohuva lähde, jonka -pohjasta alituisesti kylmä vesi kumpuaa. Tämä hete on etupäässä -silmätautisten parannuspaikka. Sen viileällä vedellä on tunturien -savuisten kotien kansa jo vanhastaan käynyt kipeitä, vettävaluvia -silmiään huuhtelemassa, ja yhtä ahkerasti Hilkulla vieläkin -käydään. Muuankin lapinäijä pystytti kotansa kaltion äärelle, -asusti siinä koko kesän, käyden joka päivä parannuspesulla ja -antaen uhrinsa vedenisännälle. -- Samanlainen parannuskaltio -on Luspavaaralla Nunastunturin nenällä, yläpuolella kaunista -Kelottijärveä, Kelottijärven talon tienoilla. Siitäkin etsitään apua -maan aiheuttamille raville, ja kolme kertaa pitää siinäkin käydä -umpisukkelossa ja sitten heittää uhrit sijaan. - -Yhä vieläkin korkeammalla tunturimaissa, jo Könkämäenon päällä, -vielä Vittangista pohjoiseen, on Suppimuotkan kaltio. Se on lähellä -Suppijärveä, Suppivaaran juurella, vain pieni kirkas silmä, ympyriäinen -kuin muuripata. Tämä aution puuttoman erämaan kirkas saivosilmä on -havaittu erinomaiseksi parannuskaltioksi. Lähteen pohjaan, jonka -hiekkakin on kirkasta kuin kristalli, on pudotettu valkea kivi paikan -merkiksi, ja kaltion äärellä on kivipaasia kuin vartavastisina -istuimina. Vieritse kulkeekin seudun kalamiesten polku, ja retkillään -istahtavat kalanpyytäjät kaltion kiville levähtämään ja ryyppimään -kirkasta saivovettä. Suppimuotkan kaltion vettä ei näet käytetä -ulkonaisiin pesuihin, eikä siihen potilaita paineta upposalle, vaan -vettä juodaan, joten sen voima vaikuttaa sisällisesti. - -Ja se vaikuttaakin. Kun Siikavuopion Johan-Petteri ukkokin kulautteli -sitä sairauteensa, tuli hän pian terveeksi; samoin sai myös -Matias-vainaja, Johan Petterin isä, sen voimalla terveytensä takaisin. -Kaltion vesi onkin niin parantavaa ja niin terveellistä, että kaikista -viisaimmankin tohtorin kuulemma häätyy tunnustaa se mahdottoman -voimalliseksi. Puoli tuntia sitä nautittua sen merkillinen vaikutus jo -alkaa tuntua. - -Maasta saa tämäkin vesi ihmeellisen voimansa ja väkevyytensä sekä -puhtaan kirkkautensa, sillä maasta löytyvät kaikki väkevätkin aineet ja -välikappaleet sekä merkilliset voimat, mitä näin luonnosta on saatavana. - -Ihmeellisimpänä esiintyy se Lapin saivoissa ja saivovesissä. - - - - -TAIWAANWALKIAT - - -Tuli-Lapin komeimpia näkyjä ovat taivaanvalkiat, revontulet, jotka -mahtavina loimuavat talven yössä. - -Nekin ovat Lapin suuria kummia, Pohjan talvisen taivaan ihmeitä, joista -etäinen Etelä ei tiedä juuri mitään, saaden vain joskus nähdä pohjan -äärillä himmeähkön valokaaren kuin kaukaisen valkianvaaran kajastuksen; -vain heikon aavistuksen se kuitenkin antaa heille Pohjan perän suuresta -roihusta. - -Kesäkautensa elää Lappi kyllä valossa ja paistattaa päivää -kuukausittain yhtä päätä, mutta talvella se on unohdettu pitkään -pimeyteensä ja niin kokonaan hylätty, ettei Etelän päivä ennätä pitkään -aikaan edes pikimmältäänkään katsahtamaan tunturien takaisen -maailman autioita lumikenttiä. Kalpealle kylmälle kuulle ja taivaan -tähdille on aurinko jättänyt koko Lapin talvisen valohoidon. - -Mutta vanha kuulu noitien Pohja pitää itse huolen, että Lapin yössäkin -on valoa. Se iskee tulen omiin tauloihinsa taikka hieraisee kuin -kansanrunojen Ilman Ukko tai vanhankansan suurtietäjä kipinät omista -kouristaan ja puhaltaa ne valtavaksi pohjaisen paloksi, joka roihuaa -yli koko Lapin maan. - -Heti kun Etelä rupeaa jakamaan kallista valoansa kovin säästellen, -kun yönpimittäjät käyvät äänettöminä lentelemään kuin salaperäiset -tuliset noidannuolet syksyöisellä taivaalla, ja Lapin koivut muuttuvat -kalmankeltaisiksi, sytyttää Pohja soihtunsa. Jo syyskuun ja lokakuun -pitkinä pimeinä rupeavat ruijat palamaan ja valaisemaan Lapin syksyisiä -kenttiä. Mutta vasta talvella, kun pimeys ja pakkanen pääsevät oikein -täyteen valtaansa, joulun kaamosaikana, kun ei päivä enää viikkomääriin -ole jaksanut kohota eteläisten jänkienkään takaisilta ääriltä -edes tunturien huippuja punertamaan, jolloin on vain pimeä pimeässä -kiinni ja pakkanen painuu kolmeen-, neljäänkymmeneen, silloin puhaltaa -pohjoinenkin palonsa täyteen loimoonsa. - -Ja se palo on mahtava. - -Silloin on Lapinkorvessa komea yönuotio, kun koko pohjoinen taivas -leimuaa kuin valtava noitavalkea. Jossakin kaukana tunturien takaisilla -pimeillä perillä on ensin vain kuin aarnihaudan virvatuli kehunut ja -värähdellyt -- mitkä lienevät näkymättömät voimat siellä kiernanneet, -niin että on ottanut ilmivalkean, ehkäpä jonkun mahtavan lapinnoidan -ärsytyksestä -- ja niin on viimein koko avaruus leiskahtanut liekkeihin. - -Toisinaan leimuavat taivaanvalkiat aivan kauheasti. Ne kärhähtävät -ylös taivaanlaelle ja tapailevat linnunrataa sekä taivaannapaa, niin -että loimotuksen raja käy yli taivaan "kahtaalle kuutta", aamukuudesta -iltakuuteen. Lehahtavatpa liekit vielä siitäkin ylitse, linnunradan -poikki ja riehahtavat Seulasiin, jopa joskus Kallanpoikiin asti. Ja -silloin ne oikein liehuvat ja lieputtavat punaisina, sinisinä, vihreinä -ja vaikka minkä värisinä. Taivaalla on niin mahtava kirkkaus, että sen -loiste käy yli koko Lapinmaan, tunturit hohtavat melkein kuin päivällä, -ja kuvahainenkin näkyy hangella. Mutta salaperäisen äänettöminä liekit -vain hulmuavat, juoksevat, tempautuvat takaisin, sitten uudelleen -juoksevat ja taas tempautuvat takaisin. Mutta sitten, kuin olisi joku -tulenlumooja noita ollut siellä kiernaamassa ja lopettanut leikkinsä, -loimot vähitellen kuin väsähtäneinä vaipuvat, painuvat pohjoiselle ja -raukeavat. Huoahtaminen ei kyllä kestä kauan. Pohjan peikko rojauttaa -uutta honkaa yönuotioonsa, ja kohta taas roihuaa avaruus entistä -komeammin. On kuin koko Manalan valkialla vaatetettu kansa ja kaikki -Lapinmaan kyöpelit tulisina keijuisivat ja suihkaisivat ilmassa. - -Mutta aivan eteläiselle taivaalle eivät liekit saata suihkata, sillä -siellä on liian lämmin pakkasen maan palolle. Ne leimuavat vain omalla -kylmällä puolellaan ja torailevat pakkasen kanssa. - -Niin valtava on taivaanvalkioiden voima, että ne saattavat masentaa -kovimmankin pakkasen. Kun ne iltapuhteen saavat avaruudella omissa -valloissaan oikein riehua, on pakkaselta pian mahti pois. Muutamia -vihaisia paukauksia ja rysäyksiä vain, ja kohta on sää muuttunut. Tulee -lauhempi ilma, jopa vielä perässä ankarat tuiskut ja purkusäät. Sen -tietää kyllä vanha tunturien vaeltajakin, joka pohjoisen loimutessa -joikailee: - - -- Taivaanvalkiat valaisevat maailman, - ja silloin valkenee ilma. - Kohta kovat tuiskut tulevat, - ja pitää neuvonsa korjata - tuiskun jaloista pois. - Ja pyytää itsekin, jos on matkalla, - hopusti pois, - kun yön aikana - oikein on valoisa. - -Mutta ei aina sentään pohjoisenpalo jaksa nousta niin suureen loimoon, -että saisi aikaan säänmuutoksen. Toisinaan taivaanvalkiat jurovat -vain tunturien takana taikka kumottavat pohjoisen äärillä suurena -valokaarena. Silloin pakkanen hyvillään hihkaisee, lisää voimaansa -ja puristaa, niin ettei tahdo henki kulkea. Mutta kun pakkanen on -oikein ylpistynyt ja rehentelee koko Lapinmaan isäntänä, leiskahtaakin -yht'äkkiä koko pohjoinen taivas ilmiliekkeihin. Ja kohta on isännältä -otettu valta pois. - -Monet tunturiäijät ja erämaan ukot ovat tutkineet ihmeellisten -taivaanvalkioiden lähtöä ja syntyperää ja tulleet siihen käsitykseen, -että ne saavat alkunsa Ruijanmerestä. Mailleen mennyt päivä kun -paistaa meuraavaan suolaiseen mereen, ja siellä jumalanilmassa suuret -jäävuoret heittelehtivät ja välkehtivät, ja vaahtopäiset aallot -räiskyvät jäävuoria ja korkeita rantapahtoja vasten, niin siitä heittyy -hohde, kuvastus ja liehuminen taivaallekin, sitä komeampi, mitä -kovemmin Jäämeri läikkyy. Ja samalla tavalla kuin lainehtii ja läikkyy -Ruijanmeri, aaltoilee ja päilyy sitten taivaan avaruuskin. - -Mutta taivaan valkiat eivät kuitenkaan ole Ruijanmeren meuruamista -eikä sen kuvastelua, vaikka se siltä näyttääkin. Kyllä vanhimmat ja -viisaimmat tunturimaiden äijät sen tietävät, ja tietävät senkin, että -ne eivät ole tavallisia tulenliekkejäkään, vaan suuria salaperäisiä -paloja, joita näkymättömät voimat pimeässä pohjassa synnyttävät. Ne -salaiset voimat ja niiden henget liehuvat itse liekeissäkin. Senkin -ovat tunturimaiden asukkaat monet kerrat tulleet kokemaan. - -Ruijantulien haltijat ovat äkäisiä olentoja, jotka tahtovat rauhassa -polttaa taivaallisia roihujaan ja kisailla avaruuden korkeilla öisillä -tanhuvilla. Ne eivät pidä siitä, että matalan maan vaivaiset asukkaat -puuttuvat heidän ylhäisiin menoihinsa. Siksipä ruijantulien oikein -roihutessa onkin viisainta olla kiroilematta ja pitämättä pahaa -menoa. Se pitää järjellisten ihmisten ymmärtää, koska järjettömät -luontokappaleetkin sen käsittävät. Porotkin säikkyvät suuria paloja, -pysyen silloin paremmin yhdessä koossa, ja ovat niin valppaina, ettei -ihminenkään tahdo päästä lähelle. Ja tunturien nälkäiset sudet pysyvät -silloin arkoina piiloissaan. - -Taivaanvalkioiden haltijoita kiusaa varsinkin kaikki maanpäällinen -kihnutus, kitinä ja kiernaaminen. Kun ruijantulet ovat oikein -valloissaan, ei tarvitse muuta kuin kantapäällään vain kiernaista -lumitannerta, niin siitä ne jo yltyvät sähähtelemään. Taikka jos -kitkuttaa vanhaa kopparajaa tai pitää muuta kitinää tai helistelee -rautaista kattilaa, niin sekin jo ärsyttää. Uimaniemen äijäkin muuanna -iltana ajella kihnutti Alakylästä Molkojärvelle taivaanvalkioiden -roihutessa. Äijän aisoissa vitsasaverikot kiernasivat ja ritkuttivat -niin ilkeästi, että liekit rupesivat kärhäyttelemään alas ja sattumaan -ajajaan, niin että korvat kuumenivat. Äijän täytyi pysäyttää hevosensa, -kiskaista vitsat pois ja sonnustaa saverikot nuorasta. Muuten olisivat -liekit korventaneet ukon siihen paikkaan, vaikka hän ei tahallaan -ritkuttanutkaan. - -Tahallisesta hämäyksestä ruijantulet ovatkin vielä äkäisempiä. -Varsinkin jos rautakangella kiernottaa kovaa lumitannerta, jotta se -oikein pahasti kitisee, ne miltei sähähtävät kimppuun, sillä tämä -vihlaisee pahasti liekkien henkiin. Ja jos vielä uskaltaa puhaltaa -päälle pitkän vihellyksen, tulevat tulet yhä hullummiksi, kähisten ja -kärhähdellen oikein jalkoihin saakka, niin että pitää olla hyvin jalo, -ellei jo rupea vistottamaan. Sellaisia kyllä ei ole monta; vain suuret -tietäjät, joilla on kaikki voimat vallassaan, rohkenevat näin pelehtiä. - -Monet ikänsä tunturien tulen alla eläneet lapinäijät tuntevat kyllä -taivaanvalkioiden voiman ja tietävät, miten paljon ne sietävät. -Muutamilla on semmoinen mahti, että he saattavat loitsia ruijantulet -aivan aluttomasta mustaan yöhönkin, taivaltaessaan pimeässä -tuntureilla. Niinpä Ketomellan Jussa-äijälläkin oli sellainen voima, -ettei hänen tarvinnut muuta kuin vain sormellaan tuikkia taivaalle ja -hokea: - - -- Ruonu, raanu, hut, hut, hut! - Ruonu, raanu, hut, hut, hut! - -Ja pian leimahtivat liekit mustan tunturin takaa. Mutta sen enempää -ei äijä niitä ärsytellyt, ajeli vain tyytyväisenä valossa värjyviä -kenttiä pitkin. Eivätkä taivaanvalkiatkaan ahdistelleet, leimusivat -vain avaruudessa ja antoivat ukon ajella. Yhtä suuri mahti on vieläkin -Näkkälän Salkolla, Enontekiön vanhalla tunturienkiertäjällä. Hänkin -saattaa, milloin vain tahtoo, loitsia taivaanpalon pilkkopimeästä. Ja -se on lappalaiselle mahdottoman hyvä mahti, sillä silloinhan ei hänen -tarvitse suurilla jängillään eikä vaarallisilla tuntureillaan pimeässä -harhailla. Salkko manaa ruijat esiin härsyttämällä: - - -- Ippu, paiska, tmolle daal, - gal lee heitto, ko i buolle! [20] - -Sen enempää ei tulenhaltija siedä kuulla Salkon suusta, kun jo -läväyttää liekkinsä avaruuteen, eikä vanha viisas lapinäijäkään -enempää kiusaa, sillä hän tietää, että jos vielä jatkaisi joikuaan, -sähähtäisivät tulet alas ja polttaisivat hänet poroksi. - -Vanha Muonion ukko, Liikavainion äijäkin, mahtoi loitsia taivaanvalkiat -esiin. Hän usutteli: - - -- Vuohkuta, vuohkuta, vuohkuta, - lurkuta, lurkuta, lurkuta! - -Sitten vielä vihelsi päälle, ja pian loimottivat taivaan tulet. -Kun äijä vielä toisen kerran lausui yllytyssanansa ja vihelsi, -puhaltuivat liekit lumihangelle, kähisivät ja kärhähtelivät siinä sekä -säväyttelivät äijän jalkoihin. Mutta ukko olikin suuri tietäjä, joten -äkäisimmätkään tulet eivät voineet hänelle sen enempää. - -"Vanha-Vasara", Muonion pieni lappalaisäijä, ajeli taivaanvalkiain -leimutessa ja joikaili hiljalleen: - - -- Jumala, jumala, jumala, - voia voia voia nanaa! - - - - -WANHAN LAPINKIRKON TARINA - - -Kauan sai Lapinkorven nahkapukuinen kiertäjäkansa elää häiritsemättä -omassa uskossaan, palvoa omia metsäjumaliaan, pänyttää noitarumpua ja -luottaa kotoisten tietomiestensä isiltä perittyihin oppeihin, satoja -vuosia vielä senkin jälkeen kun muut kansat jo olivat omistaneet -uuden uskon. Etelässä kirkonkellot kaikottelivat erämaista entisiä -peikkoja ja kastevesi pesi pois kansan vanhaa uskoa, mutta tunturien -maata ei malmin helinä häirinnyt, eikä poroja paimentavaa metsäläistä -pyritty huuhtelemaan siunatuilla vesillä. Porokellot vain poukkuivat -Lapinkorvessa, kumisi tietäjän kannus, ja pyhinä vesinä olivat kirkkaat -tunturien saivot sekä tietomiesten taikapesut. Tehtiin kyllä jo -puolivälissä 1200-lukua Lapin erämaihin muuan ristiretki ja väkipakolla -työnnettiin kasteveteen kymmenkunta metsäläistä, mutta kastetut -lappalaiset riensivät ristiherrain lähdettyä heti omille kaltioilleen -ja huuhtoivat elävillä saivovesillään pois heidän saastutuksensa. -Kovin vähäisiksi ja tuloksettomiksi jäivät nekin yritykset, joita -1300--1400-luvuilla tehtiin lappalaisten käännyttämiseksi. Piispa -Hemmingin mainitaan Torniossa 1340-50:n vaiheilla kastaneen -parikymmentä pakanaa, ja kuningatar Margareetan hallitessa, 1300-luvun -lopulla, saarnaili uutta ihmeellistä oppia erämaiden sijtapaikoissa -kristinuskoon kääntynyt lappalaiseukko, Margareeta; seuraavan sataluvun -alussa lähetettiin kotakansan luokse Toste-niminen pappi. Mutta vasta -1500-luvulla aloitettiin Kustaa Vaasan toimesta ankarampi hyökkäys -Lapinkorven erämaahan. Lähetti kuningas silloin muutamia pappeja -sekä luostareista karkotettuja munkkeja saarnaamaan peskipukuiselle -kansalle pelastusta, hävittämään heidän pyhiä paikkojaan ja kastamaan -metsäjumalien palvojia uuden opin tunnustajiksi. - -Näiltä ajoilta alkuisin on Enontekiön Lapin ensimmäinen kirkko, -Rounalan kirkko,[21] joka jo 1500-luvun puolivälissä rakennettiin -Rounalan jutamakunnan alueelle, mikä siihen aikaan käsitti nykyisen -Ruotsin-Lapin pohjoisimman osan, lisäksi vielä Koutokeinon sekä -Enontekiön aina Muonion seutuja myöten. - -Jylhässä erämaassa sai kaukaisen Lapin ensimmäinen kirkko paikkansa, -jopa aivan "villitunturissa", jossa vielä siihen aikaan Stallot, -maahiaiset ja saivojen kansa sekä lappalaisseidat hallitsivat. -Korkealla Könkämäenon päällä, vain kolmisen penikulmaa Kilpisjärvestä -alaskäsin, Ruotsin puolella väylää, on nykyään Vittangin talo. Talosta -neljä, viisi kilometriä länteen, suurien tunturien ja paljakkain, -Kirkkovaaran, Sapihoivin ja Toolisoivin lomassa, Veivijärven, -Kirkkojärven ja Sudijoen seutuvilla, on vieläkin aukea tasainen siljo, -joka lienee jo ikivanhoista ajoista ollut lappalaisten talvisena -kokous- ja markkinakenttänä sekä pyhänä palvontapaikkana. Tänne -kohotettiin erämaan esikoistemppeli. Vanhojen muistelusten mukaan -rakensi sen kolme uuteen uskoon kääntynyttä lappalaisveljestä. -Penikulmien päästä, tunturien takaa, Norjanmeren rannalta, vedättivät -veljekset hirsiä puuttomaan tunturiseutuun ja tekaisivat temppelin -lapinkoivikkoon, pienen Kirkkojärven länsirannalle, korkean, -tunturimaisen Kirkkovaaran eteläiselle laidalle. - -Ei ollut erin suuri eikä komea tämä lapinveljesten laatima -tunturikirkko, ollen vain harmaa, neliskulmainen, 12 kyynärää pitkä -ja 9 leveä rakennus. Pari pientä ikkunaa oli, ja sisässä joitakuita -penkkejä sekä alttari ja saarnatuoli. Eikä ollut kovin mahtava -kellokaan, mikä sitten alkoi kirkolla helkyttää erämaalle uutta aikaa --- olipahan vain kahdeksan naulan painoinen vaskikulkunen, kuin suuri -aisakello. Mutta vaikka sen heikko ääni ei kantanutkaan kauas tunturien -taakse, vierivät viestit siitä sekä uudesta merkillisestä lantalaisten -jumalan palvospirtistä sitä kauemmaksi. Kotakansasta oli hirsihuone -kuin palatsi verrattuna heidän metsäjumaliensa asentosijoihin, ja -porokellon helinään tottuneelle kiveliönmiehelle soi ristinjumalan -suuri kulkunen kuin tuomiokello. Loppua ja tuomiota se paukuttikin -heidän vanhoille jumalilleen. - -Kirkolle, vanhaan kokouspaikkaansa, kerääntyi kansa edelleenkin -suurin joukoin, ja silloin sinne saapui etelästä pappikin julistamaan -uutta oppia ja valamaan vedellä niitä, jotka tahtoivat luopua isiensä -uskosta. Saapui sinne vanhaan tapaansa myöskin etelän kauppasaksoja -vaihtamaan rihkamaansa Lapin ukkojen tavaroihin. Niin muodostui -Rounalan kirkolle suuri Lapin markkinapaikka, johon riensi väkeä sekä -etelästä että pohjoisesta. Ilmestyipä markkinapaikalle kuninkaan -veronkantajakin vaatimaan lappalaisilta veronahkoja, tuli tuomarikin -apumiehineen tunturikansan riitoja käsittelemään. Kirkon lähelle kohosi -pian kauppiaiden pikkupirttejä, sekä tupanen, jossa pappi saattoi -saarnamatkallaan majailla. - -Oli tänne etelän matkamiehillä taipaleet kuljettavina, monien tunturien -yli he saivat ajella, ja olla vaarassa jos toisessakin. Pitkänä jonona -juoksevan Rostojaurin ohitse Kummaenoon asti ulottuvan Rostotunturinkin -Kalmuskursuun vierähti kerran Rounalan matkalla tuomarin tulkki, ja -päätönnä löydettiin mies kursun pohjalta. - -Markkina-aikoina oli kirkkokentällä tunturilaaksossa elämää ja menoa. -Mutta sitten taas jäivät kirkko ja tyhjät markkinatuvat pitkäksi aikaa -ypöyksinään tunturien turviin. Vain silloin tällöin joku erämaita -kiertävä lappalainen juti suurine porokarjoineen ohitse. Arastellen ja -äänetönnä kiersi erämaan mies aution pyhätön, sillä kirkonjumala oli -pelottava olento, joka saattoi kostaa vielä ankarammin kuin tunturien -jumalat, jos sen ohitse kulki meluten ja kelloja kilistellen. - -Saatiin pikku kirkon hoiviin pieni hautausmaakin, nelikulmainen, -12 x 15-metrinen kenttä; sen siunattuun multaan laskettiin -erämaa-seurakunnan vainajat viimeistä tuomiota vartomaan. Vain -nahkoihin taikka louteisiin kääräistyinä tai puukoperoon huollettuina -kuopattiin sinne monet metsän lapset. Ensimmäisenä kerrotaan pyhään -kenttään kätketyn kirkon rakentajaveljeksistä ensimmäisen peruskiven -laskija, ja niin pääsi rakennusmies esikoisena lepäämään oman -pyhäkkönsä hoiviin. - -Mutta kovin kaukana ja syrjäisessä erämaassa oli Rounalan kirkko ja -markkinapaikka niiden lappalaisten -- ja lantalaisten -- mielestä, -jotka asustelivat jutama-alueen läntisillä ja pohjoisilla laitamilla, -Suontavuomassa, Hetassa, Muonion seutuvilla, Peltojärvellä, -Koutokeinossa, Aviovaarassa ja Tenon varsilla. Niinpä aikojen vieriessä -tulikin kysymys uuden kirkon rakentamisesta jonnekin alemmaksi -ja keskemmälle seutukuntaa. Suontavuomalaiset Palojoen juoksulla -rupesivat jo omalle kokoontumispaikalleen, pienelle Markkinajärvelle, -pystyttämään temppeliä. Mutta siihen taas eivät toiset tyytyneet. -Tehtiin silloin vanha taika: heitettiin Kaakelissa, Rounalan kirkon -tienoilla, hirsi Könkämäenon kuljetettavaksi. Ja eno otti hirren -huomaansa, kohisten heittelivät kosket sitä alemmaksi ja alemmaksi, -ja viimein osui kohtalopuu rantaan Lätäsenon suuhun, kuusi, seitsemän -penikulmaa alapuolelle Rounalan seutua. - -Oikeaan paikkaan puu osuikin. Könkämäenon ja Lätäsenon yhtymillä on -suuri jokisuvanto, Muonionjoen lähtökohta, ja suvannon pohjoisrannalla, -pienen Kuonnajärven ja suvannon välissä, korkea komea kunnas, kuin -ainakin aiottu merkkipaikaksi. - -Ja siihen sitten kunnaan harjulle, uusi Lapin kirkko rakennettiinkin -1661. - -Ei ollut tämäkään temppeli suuren suuri: 22 kyynärää pitkä, 12 leveä, -ja korkeutta lattiasta katonreunaan 6 kyynärää 6 tuumaa. Mutta -edeltäjäänsä, pikkuiseen tunturitemppeliin verraten oli Lätäsenon -kirkko jo aivan suurenmoinen. Ikkunoitakin oli seitsemän suurempaa -ja pienempää lyijyristikkolasia -- sivuseinillä viisi, 7 korttelia -leveää, 10 korttelia korkeaa, kuorissa korkea kapea kaksiosainen ikkuna -ja sitä vastapäätä lehterin yläpuolella 3 korttelia korkea, 7 leveä -valoaukko. Ovia oli kaksi, ja länsipäädystä kohosi 6 kyynärää 6 tuumaa -korkea nelikulmainen kellotorni. Sisustukseksi saatiin saarnatuolit, -alttarit, nelisenkymmentä penkkiä, sitten parileiviskäinen -messinkinen kynttiläkruunu, rautaisia ja tinaisia kynttiläjalkoja -ja seinäpitimiä, jopa alttaritaulukin sekä muita kuvia seinille. Ja -lopuksi, v. 1791, saatiin kirkkoon lehteri sekä pieni viisikyynäräinen -sakastirakennus kirkon kylkeen, vieläpä viereen 6 x 7-kyynäräinen -kaksiovinen "ullakko" ruumispaarien, jalkapuun ja multauskojeiden -säilytyssuojaksi. Samoihin aikoihin lienee kirkko laudoitettukin ja -maalattu sekä sisästä että ulkoa. Sisälaudoistus maalattiin valkeaksi, -vasta tehty, komeasti leikattu saarnatuoli, samoinkuin alttaripöytä ja -lehterikaiteet sekä ikkuna- ja ovipielet siveltiin sinisiksi, mutta -lehterin kannatinpylväät ja monet muut koristeet vedettiin punaisella -ja alttariaitaus vihreällä, penkit keltaisella. Ulkopuolelta kirkko -punattiin, ja paanukatto vetäistiin tervalla. - -Rounalasta tuodulla, 8-naulaisella kellolla alussa kilkuteltiin, mutta -sitten kun pikku rounalalainen särähti halki, hankittiin 1706 uusi, -oikein puolineljättä leiviskää painava kello, vieläpä jonkun ajan -päästä toinenkin, kolmileiviskäinen. Siitä lähtien Lapin kaukainen -kulma kumahteli jo kahden malmikellon soinnista.[22] Kummastellen -kuunteli tunturikansa suurien kellojen komeaa kumahtelua, ja ihmeissään -se astui ristinjumalan koreaväriseen pirttiin. - -Kirkon suojiin laitettiin täälläkin vainajainpelto. Hirsistä salvetun, -toista metriä korkean, laudoilla harjatun aitauksen sisään suljettiin -sekä kirkko että hautausmaa, 35 x 40-metrinen kenttä. Ja niin kohosi -temppeli kunnaallaan kuin mikäkin entisaikainen puuvallituksilla -ympäröity korpilinna. - -Lätäsenon kirkkokumpu kehittyikin sitten koko seutukunnan suureksi -keskuspaikaksi ja sai nimekseen Enontekiö, joka tuli koko pitäjänkin -nimeksi.[23] Etelämpänä Ruotsin-Lapin tunturimaissa olevaan -Jukkasjärven emäseurakuntaan, joka sai kirkkonsa 1680, kuului Enontekiö -alussa kappelina, kunnes 1747 pääsi itsenäiseksi seurakunnaksi. - -Rakennettiin tänne erämaahan pappilakin. Lätäsenon ja Könkämäenon -väliselle niemekkeelle, Markkinasuvannon länsirannalle, jyrkälle -Sorvaisentörmälle, vastapäätä Ruotsin puolella olevaa Sotanientä.[24] -Mutta kun suuri tulva[25] kerran ahdisteli papin asuntoa, siirrettiin -se kirkkokummun laitamalle, satasen metriä kirkosta länteen. Komea -oli papintalo senaikaiseksi tunturipappilaksi, vaikkakin vain -harmaa hirsirakennus ja huoneet mataloita -- 2,10-2,20 m korkeita --- pieni-ikkunaisia. Portaat olivat etelää kohden, ja pitkästä -kapeasta eteisestä päästiin suoraan isoon saliin. Vasemmalla oli -keittiö nurkkakamareineen, oikealla papin pieni virkahuone, jonka -kalkkilaastilla silatut seinät ja katto olivat noesta mustuneet, sekä -vielä pienempi makuukomero. Päivätöntä pohjaista kohden avautuivat -ikkunat, vain keittiön sekä virkahuoneen ainoa ikkuna katsoivat päivään -päin. - -Täällä äärettömien korpien helmoissa erämaan kansan sielunpaimenet -elivät ja saarnasivat. Täällä Olaus Sirma, Enontekiön ensimmäinen -kappalainen, lappalaissyntyinen ja Upsalassa oppinsa saanut pappi, -kävi vuosina 1675-1719 ankaraa taistelua heimolaistensa vanhaa -uskoa vastaan, samoihin aikoihin kuin Gabriel Tuderus, toinen -tuima hengen mies, sorti ja tuhosi Kemin-Lapin vanhoja pyhättöjä. -Noituudesta Sirma monesti ahdisteli kansaansa, vaikka itsekin -noitiin uskoi,[26] huonosta elämästä heitä haukkui, vaikka monta -kertaa itsekin erehtyi juopotteluun ja tappeluun, jopa sai kerran -maksaa sakkoakin vallesmannin, Maunu Martinpojan, pieksämisestä.[27] -Ankarana "Herr'-Vuolevina" jäikin Sirma elämään kansan muisteluksissa. -Täällä Jukkasjärven pappi, Johan Tornberg saarnaili Sirman jälkeen -ja samoin Michael Wichman; turkulainen Henrik Ganander toimi -vuosina 1730-1744 ja lahjoitti seurakunnalleen kirkonkellonkin -sekä valatti uudestaan haljenneen Rounalan kellon;[28] täällä -myös Salomon Tornberg, vahva mies, joka saattoi veneenkin täysine -väkineen vetäistä järvestä maalle, vaikutti Gananderin seuraajana, -kunnes 1773 kuoli kuumeeseen ja pistokseen; hänen sukuaan elää -vieläkin Ruotsin-Lapin lantalaistaloissa. Eli täällä sen jälkeen -armovuosien ja väli-ajan saarnaajana Daniel Engelmark; Erik Grape -raitioi tunturikansaa kolmattakymmentä vuotta (1787-1809).[29] -Kansanmuistelusten "Herr'-Erkki" oli toimekas järjestyksen mies, -korjautti ja maalautti satavuotisen rappeutuneen kirkon, parannutti -vanhan pappilankin, piti huolta kansan-opetuksesta[30] ja antoi ankaria -määräyksiä vainajain hautaamisesta[31] sekä kansan kirkossa käynnistä. -Kauniilla huolellisella käsialalla kirjoitti Grape kirkonkirjansa -samoinkuin kaikki muutkin asiapaperinsa. Lappiin kuoli ja Lapissa sai -"Herr'-Erkkikin" leposijansa, ja hänenkin sukuaan elää vielä Ruotsin ja -Suomen-Lapissa sekä Länsipohjassa. - -Ei liene sielunpaimenen elämä ollut näillä kaukaisilla perukoilla -kovinkaan kadehdittavaa eikä suurellista. Yksitoikkoisia lapinpäiviä -he saivat viettää, talvisin ajella porolla, kesäisin sauvoa koskia, -raivata ja raivauttaa niittyjä, tehdä heinää ja hoitaa lehmiä sekä -kalastella Lapin vesissä. Oli papeilla oikein omituisena kalavetenään -Muonionjoen eteläpuolella Mannajärvi, johon muut eivät saaneet mennä -pyydystelemään.[32] Papit kyllä saivat kalastella muissakin vesissä. -"Herr'-Erkkikin" kävi Lätäsenon varrella pienissä tunturijärvissä -pyytämässä siikaa, ja joella, neljänneksen ylös Markkinasuvannosta, -on vieläkin kenttä, jota sanotaan "Herr'-Erkin valkamaksi". Kalaa -ja poronlihaa olikin papeilla yltäkyllin, mutta pellonviljaa saivat -lappalaiset noutaa sielunpaimenelleen Torniosta asti, joko talvella -jutaa pororaidoillaan tai kesällä sauvoa neljinkymmenin penikulmin -ylös Tornion- ja Muonionjokien äkäisiä koskia. Mutta "Herr'-Vuolevin" -palkkajyville kävi keväällä 1677 hullusti. Ne oli talletettu Köngäsen -pruukin patruunan Momman aittaan, kun suurtulva tempasikin aitan -matkaansa, niinkuin Keksi laulaa: - - -- Puodin Mommalta pudisti, - Sijrman jyvät siirsi pois. - Sinne Sijrman jyvät jouduit - kahden puolen Karungia. - -Alituisessa yksinäisyydessä saatiin erämaan pappilassa kestää niin ilon -kuin murheenkin päivät. Pari neljännestä Könkämäenoa ylös oli lähin -lantalaistalo Maunu, jossa Sirman aikana asusti kuuluisa ja sangen -ymmärtäväinen mies, Maunu Martinpoika; alaspäin enoa Kaaressuvannon -lantalaisasutukselle oli viisi, kuusi neljännestä. "Villilappalaiset" -vain syksy- ja kevättalvin majailivat seutukunnalla jutaessaan -Ruotsin-Lapin tunturimaiden ja Ruijanrannan väliä. - -Kirkkokummun pieneen kalmistoon, pikku koivujen suojaan, täytyi -joskus kätkeä joku rakas omainen, ja sinne päättyi lopulta omakin -erämaan taivallus. Kolme pappia kerrotaan haudatun kirkon multiin, -itse temppelin sillan alle. Viimeksi joutui sinne "Herr'-Erkkikin". -Kalmistossa lepää myös hänen pieni tyttärensä, joka hukkui -Markkinasuvantoon. Niin kaipasi isä pikku tyttöään, että veisti -siivekkään enkelinpään ja asetti sen kirkonseinälle; suvannon rannalle -puuhun hän naulasi kuparilevyn, johon oli kaiverrettu tytön nimi, ikä -sekä kuolinpäivä.[33] - -Mutta "Herr'-Vuolevi", lapinsynty, Enontekiön esikoispappi, -haudattiin Rounalaan. Hän halusi sinne, Lapin ensimmäisen -temppelin siunattuun kalmistoon, oman heimonsa seuraan, ollakseen -ylösnousemuksessa ja viimeisellä tuomiolla joukkonsa johtomiehenä.[34] -Rounalan tunturikirkko olikin tunturikodassa syntyneen Sirman -mielipaikka. Sinne hän tuon tuostakin teki saarnamatkoja, jopa -niin ahkerasti, että häntä lopuksi varoitettiin ainakin rukous- ja -juhlapäivinä pysymään pääkirkolla. Ja kun jo 1600-luvun lopulla oli -kysymyksessä Rounalan kirkon purkaminen, pyytää Sirma, että kirkko -saisi seisoa paikallaan, jotteivät sen seudun lappalaiset pitkän -matkan takia jäisi pois kirkosta. Oma heimo olikin Olaus-papille -muita rakkaampi. Lapiksi hän sille puhui, matkusti kesäisin kymmenin -penikulmin meren rannalle kansalleen saarnaamaan, käänsipä lapiksi -aapiskirjan, Gezeliuksen katkismuksen sekä muutamia salmeja, vaikka -ei saanutkaan niitä painatetuksi. Lapiksi oli "Herr'-Vuolevi" ahkera -pauhaamaan, niin että täytyi antaa hänelle määräys saarnata vuoroin -suomeksi, vuoroin lapiksi. - -Jumalan suuri luonto, Lapin rannaton äänetön erämaa, mikä -kirkkokummulle niin suurenmoisena avautui, oli korven sielunpaimenella -aina ihailtavana. Mahtavia tuntureita näki hän kaikkialla, katsoi minne -tahansa, ja aavoja jänkiä ja vuomia oli silmäin edessä mittaamattomat -matkat. Kirkkokummun alla aukeni laaja lehtorantainen Markkinasuvanto, -johon lännestä työntyi komea Könkämäeno, luonteisesta taas pujottelihe -koukerrellen Lätäseno Vakkovalta-, Seitavuopio- ja Kuonnajärvien lomitse. - -Niinkuin Lapin suuri koskematon luonto pohjattomine jänkineen, -rannattomine aapoineen ja autioine tuntureineen oli säilynyt -alkuperäisessä tilassaan, melkein yhtä alkuperäisenä luonnonlapsena -vaelteli se kansakin, jota nämä sielunpaimenet olivat tulleet kutsumaan -Herran kansaksi. Kirkon jumalan palvelijoiksi olivat kyllä useimmat -kastetut, toiset väkipakollakin. Ja lähimailla raitioidessaan kävivät -monet Herran temppelissä "papan pauhaamista" kuulemassa sekä kirkon -peräisen komean pöydän edessä polvistuen saamassa papin kädestä -"poramust ja juhkemust". Mutta kirkosta päästyään monet taas -tuntureillaan hiipivät vanhojen jumaliensa luokse uhraamaan ja lukemaan -isiltä opittuja rukouksia. Käväisivätpä muutamat jo salaisin puolin -kalmismaallakin uhritoimituksilla. Siellä seisoi kaakkoisnurkalla vanha -petäjärutimo, paksutyvinen uhriaihki, jonka rosoiseen tyvikoloon -uhrianti pistettiin. Kuolleilta ja hautausmaan haltijoilta toivoivat -uhraajat poro-onnea taikka apua sairauteensa, sisusvikoihin, -silmäkipuihin taikka muihin tauteihin. - -Pitkä oli näiden harvaan asuttujen erämaiden eläjien kirkkomatka, -kymmenin penikulmin laidimmaisista kiveliön pälvipaikoista. -Varsinkin kesäisin oli tiettömien taipaleiden kulku hankalaa, eikä -metsien kansa tuntenut kovinkaan suurta kutsumusta vaivalloisiin -kirkkomatkoihinsa. Mutta kun "Herr-Erkki", toimen mies, tuli papiksi, -piti hän huolen, ettei kirkko jäänyt tyhjäksi. Tunturiseurakuntaansa -päästyään hän jo marraskuussa 1788 kutsui koolle kirkonkokouksen, -jossa hänen johdollaan määrättiin, että suuren pitäjän kaukaisimmankin -kolkan oli saavuttava sanaa kuulemaan. Niinpä piti Maunusta ja -Gunnarista, jotka olivat parin neljänneksen päässä kirkolta, samoin -Kaaressuvannosta, johon oli toista penikulmaa, tulla kirkkoon joka -sunnuntai. Idivuomasta, parin penikulman päästä, ja Kuttaisesta, -kolmen penikulman matkalta, piti joutua joka toinen pyhä, ellei -sattunut olemaan kelirikon aika. Palojoensuulaisten, viiden, kuuden -penikulman päästä piti työntyä kirkkoon talvella joka kolmas sunnuntai, -ja kesällä juhannuksena sekä Jaakon messuna. Kaikkein syrjäisimmät -perukat, Hetta ja Peltovuoma, määrättiin taivaltamaan kymmen-, -neljätoista-penikulmainen erämaansa kuusi kertaa vuodessa: neljänä -suurena katumus- ja rukouspäivänä sekä jouluna ja pääsiäisenä. Ja -tähän oli kansan tyydyttävä, painuttava kirkkomatkalle ainakin jonkun -hengen joka talosta määräyksen mukaan. Palojoensuun Henrik Ohlsson -Baas vain pani vastaan ja valitteli kesämatkojen vaivalloisuutta kovin -koskisessa Muonionjoessa ja sanoi, että talvella hän kyllä rukattaa -vaikka useamminkin. Mutta "Herr-Erkki" arveli, että se joka rakastaa -Herraa ja hänen pyhää sanaansa, tulee vapaaehtoisesti ja ahkerasti -Herran huoneeseenkin. Samaa mieltä olivat muutkin Palojoensuun miehet. -Niin piti Henrik Ohlssoninkin juhannuksena ja Jaakon messuna lähteä -sauvomaan Muonion ankaria koskia Lätäsenon suulle. - -Lätäsenon kirkkokumpu tuli Rounalan sijaan Lapin perukan suureksi -markkinapaikaksi. Monia kymmeniä pikkuisia, neli- ja viisiseinäisiä --- n. 4 x 4 m sekä 4 x 8 m -- kauppiasten "markkinatupia" sekä -lappalaisten tavara-aittoja kohosi sikin sokin kummun joen- sekä -pappilan puoleiselle rinteelle. Oli joukossa Nenättömän Heikinkin, -lapinnoidan, kömmänä,[35] ja pappilan vieressä oli "prykitupa", missä -pappi keitätti viinaa. Tuomarinkummulla, pappilan ja kirkon välillä, -oli "tuomarintupa" sekä siitä hiukan pohjoiseen, Kuonnajärven rannalla, -nimismiehen asunto. Koko kumpu oli kuin pieni hökkelikaupunki keskellä -Lapin erämaata. Ylinnä kohosi kuin kaupunkia valvoen komea Herran -temppeli, alapuolella taas piti vartiota muita asumuksia muhkeampi -papintalo. - -Markkinakummulle saapui helmi- ja maaliskuun vaiheilla koko pohjoinen -maailma. Sinne nousivat Tornion kauppasaksat satoine tavarakuormineen, -sinne Karjalan kupetsit riensivät lapin komeita turkiksia ostamaan, -ja pitkinä raitoina, huutaen ja porokelloja kilkatellen, juti -sinne loistavapukuinen Lappi Ruijanrantoja myöten, ahkiot täynnään -lapintavaraa, poronlihaa, nahkoja ja turkiksia. Pyrki Lapin -markkinoille kerran ruttokin, piiloutui torniolaisen hamppukuormaan ja -pääsi nousemaan lähelle Lätäsenoa, Mannakoskelle asti. Mutta siellä -sattui suuri lapinnoita vastaan, keksi heti, mikä kauhistus juroi -ahkiossa -- se kun aina lämpöisenä höyrysi ja sulatti lumen peitoltaan --- ja määräsi koko ahkion upotettavaksi Mannasuvantoon. Sinne -turmionkuorma heti työnnettiinkin, ja hirveästi parkaisten painui rutto -jään alle. Etelän rihkamaa ja helyjä, kotavaatetta ja koreita verkoja, -rautakaluja sekä hamppua ja viinaakin vedättivät Lappiin Tornion -miehet. Joskus sattui Tornion kauppasaksalta tavara loppumaan kesken -markkinamenojen. Silloin täytyi turvautua Nenättömän Heikin apuun. -Niinpä kerrankin nouti Heikki Torniosta kauppiaalle keittokattiloita. -Meni äijä illalla vain törmän alle, laulautui loveen ja aamulla jo -tulla tomautti kauppiaan tuvan eteen ahkio täynnään kattiloita. Se ei -ollut mitään ihmettä sellaisen suurnoidan yötyöksi, sillä hän saattoi -ilmipäivälläkin päästellä porottomalla ahkiolla pitkin jäätynyttä -jokiväylää, niin että rannat vain vilisivät. - -Markkina-aikana oli talvisen erämaan kummulla vilkasta menoa; -monenkirjavana se kiehui ja kuhisi kuin valtava muurahaiskeko. Ajeltiin -poroilla sinne ja tänne ja tehtiin kauppoja. Lappalaisten ahkiosta -siirtyivät tavarat Tornion miesten kuormiin ja torniolaisten tuomiset -nuoritettiin tunturimaiden raitoihin. Kumpaisetkin olivat tyytyväisiä -vaihtokauppaansa. Torniolaisten viina teki parhaat kaupat; joskus -papinrouvakin laittoi prykitupansa käyntiin, ja sitä mukaa kuin viina -tippui torvista, kulahteli se markkinamiesten pulloihin ja kurkkuun. -Ja sitä mukaa kohosi elämäkin erämaassa. Lannaniniehet lauloivat ja -hoilasivat, rähisivät ja tappelivat, mutta lappalaiset vain hihkuivat -ilosta, ajelivat joiaten poroilla ja kokoontuivat väliin sylikkäin -yhteen ilokasaan koko peskiparttiossa joikaamaan ja hyppiä ressuttamaan. - -Markkinapäivinä saarnattiin markkinarahvaalle kirkossa evankeliumia ja -jaettiin ehtoollista. Tuomarintuvassa istui lainmies selvittelemässä -tunturimaailman eripuraisuuksia. Monet markkinarötökset joutuivat heti -verekseltään lain kouriin. Ruttoahkion ajajankin vei hamppukuorman -omistaja heti tuomarintupaan ja vaati korvausta tavarastaan, mutta -kun todettiin asian laatu, vapautettiin mies kaikesta edesvastuusta. -Sattui tuomarille joskus suurempikin juttu käsiteltäväksi, kuten -esim. Uijajärven isänmurhakin: Uija-ukon poika oli surmannut -isänsä kalaretkellä ja upottanut pata kaulassa Uijajärveen. Poika -oli äkämystynyt siitä, että isä aina ensimmäisenä oli ennättänyt -hotaisemaan kalakeitosta parhaat palat, siian korvamurun eli -vietnarastikan, sekä lihakeitosta etukäteen peuran kaulassa olevan -kiiremurun. Pojan rikos katsottiin kuitenkin kuolemansynniksi, sitäkin -suuremmalla syyllä kun huomattiin, että murhamies oli kaksineuvoinen; -hänet mestattiin ja teilattiin Teiliniemellä, Lätäsenon suussa, -vastapäätä Markkinakumpua. - -Kun kirkkokummun luona tapahtui tällaisia kauheuksia ja vielä sen -rinteillä, ihan vainajain leposijan vieressä, pidettiin niin hurjaa -markkinamenoa, ei ole ihme, että paikalla kovin paljon kummitteli. -Nähtiin monet kerrat harmaita äijänhaamuja ja monia muita kummajaisia -liikkeellä. Tuomarintuvassakin, jossa markkinapäivinä miltei myötäänsä -juotiin ja meluttiin, jatkoivat näkymättömät henget samaa elämöimistä -ja möykkäämistä, kun tupa oli jäänyt autioksi. Ovikin monet kerrat ihan -itsestään paukautettiin auki. - -Mutta Rounalan vanha pieni tunturitemppeli jäi melkein kokonaan -unohduksiin. Silloin tällöin vain Jukkasjärven taikka Lätäsenon -pappi kävi siellä saarnaamassa, kun porolappalaiset sillä kulmalla -karjoineen kotailivat. Olipa kerran autioon temppeliin astunut joukko -lappalaispoikia muka kirkonmenoa pitämään: toiset olivat istuneet -penkkeihin sanankuulijoiksi, ja muuan pojista, Pieti Nutti, oli astunut -saarnatuoliin, saarnaamaan muka hänkin. - --- Dast lee Herr'-Vuolev paafitam, dast aikom munki...[36] oli -saarnamies aloittanut. - -Mutta silloin oli kirkon sillan alle haudattu Vuolevi-äijä noussut -esiin, lähtenyt astumaan poikia kohden, ja kirkkomiehelle oli tullut -äkkilähtö. - --- Allit muu guoddeh don pärgalas halddui![37] oli saarnamies -kauhuissaan parkaissut, lähtenyt laukkaamaan toisten jälkeen ja ollut -ulkona ennemmin kuin hänen sanankuulijansa. - -Hoidotta sai hylätty lappalaiskirkko rappeutua. V. 1794 ilmoittaa -pastori Grape Hernösandin konsistorion tiedusteluun, että kirkon -perushirret ja lattiapalkit ovat kovin lahoneet, välikatto rappiolla, -saarnatuolista ja alttarista vain palasia jäljellä; samoin oli -jäljellä muutamia penkkejä. Niin päättikin sitten mainittu konsistorio -myydä vanhan temppelin neljästä, viidestä riikintaalarista Tornion -kauppiaille. Kauppa kai sitten tehtiinkin, ja pikku kirkko muutettiin -Jyygeän markkinamatkojen majataloksi Könkämäenon rannalle. Siellä, -markkinamiesten pauhaamisia kuullen, lienee villitunturien temppeli -viimein vaipunut maahan. - -Kirkkovaarassa, Rounalan kirkon entisellä paikalla, on nyt enää vain -vanha kenttä kauniissa pikku koivikossa. Näkyy siljolla vielä kirkon -muinainen sija, näkyy vanha hautausmaakin, ja kirkon sijalle on -pystytetty muistokivi kirjoituksineen. - -Näin kävi vanhan Rounalan kirkon ja markkinapaikan, ja niin tuli -vuorostaan käymään Lätäsenon mahtavammalle kirkkokummulle ja -markkinakentälle. Senkin vuoro tuli joutua hylätyksi ja unohdetuksi. -Pohjoisäärillä oleva Koutokeino sai oman pappinsa jo 1674 sekä kirkon -1701, Utsjoki sai kirkkonsa 1700, ja 1741 erotettiin koko Koutokeino, -Karasjoki ja Aviovaara Ruotsista ja yhdistettiin Norjaan. - -Sitten tuli "riikinjako" 1809, Suomi erotettiin Ruotsista, Muonionjoki -ja Könkämäeno joutuivat rajajoiksi, ja iso joukko Enontekiön sieluja -jäi Ruotsin puolelle. Niin joutui Lätäsenon kirkko kovin seurakuntansa -alueen syrjään. - -Ja taas tapahtui lapinkirkon muutto. Kesällä 1826 jaotettiin vanha -temppeli maahan, iskettiin seinähirret ja lattiaparrut lautaksi, -kasattiin lautalle kaikki muu tavara ja kirkon omaisuus ja ruvettiin -laskemaan Muonionjokea alas. Mutta pyhä lautta ei ottanutkaan -lähteäkseen lähes pari satavuotisen kotikumpunsa rannasta, vaikka vahva -virtakin koetti sitä työntää ulommaksi. Vasta sitten kun lauttamies -heläytti vanhalla Rounalan kellolla, alkoi kirkkolaiva työntyä virtaan. -Niin päästettiin Muonion myötälettä alas, monet kymmenet kosket, nivat -ja kurkkiot, ohi Kaaressuvannon ja Kuttaisen ja ohjattiin Palojoensuun -kylän rantaan, yli kuusi penikulmaa alapuolelle Markkinasuvantoa. - -Palojoen ja Muonionjoen väliselle niemekkeelle, Muonion länsirannalle, -kirkko taas pystytettiin. Niin tuli Palojoensuun pahainen kylä -kirkonkyläksi ja pitäjän keskukseksi, vaikka olikin melkein seudun -eteläisillä äärillä. Mutta vanha pappila jäi erämaahan autiona -rappeutumaan, joutui markkinamiesten ja muiden matkalaisten -majataloksi, jopa lopulta jo hevostalliksikin. Eikä Palojoensuun -kirkkokylä saanut uutta pappilaa, sillä Enontekiön vähäväkinen -tunturiseurakunta yhdistettiin jo "riikinjaossa" kappelina Muonioon, -jonka papit sitten hoitivat koko tunturiperukkaa ja kävivät silloin -tällöin Palojoensuun kirkossakin pauhaamassa, majaillen silloin -Baasin pienen pirttirakennuksen peräkamarissa. Oli sitten muutamia -vuosikymmeniä Enontekiöllä Muonion kanssa yhteinen "koulupappi", -papiksi vihitty katekeetta, joka sekä koulasi että saarnasi, mutta -hänkin asui Muoniossa.[38] Enontekiön uusi kalmisto sijoitettiin -Palojoen suun itärannan törmälle. - -Mutta ei kauankaan saanut olla Palojoensuun kylä, niin väylän varrella -kuin olikin, kirkonkylänä, eikä tunturimaista tuotu vanha temppeli -jumalansanan julistushuoneena. Kovin se jo olikin vanhuuttaan -raihnaantunut ja lisäksi vielä kolhiintunut pitkällä koskisella -lauttausmatkallaan. Niinpä jo v:n 1838 kalustotarkastuksessa -huomattiin, että kirkko oli kovin korjauksen tarpeessa: lattia vaati -laittamista, katot paikkaamista ja tervausta, ulkolaudoitus oli huono, -kellotornin luukut olivat pudonneet taikka rempottivat vitsasaranoissa, -ovista ja ikkunoista puuttui ulkopuolisia kehyslautoja, ikkunoita oli -rikki, sisäpuolinen maalaus oli rapistunut, tuntilasi epäkunnossa, -kynttiläkruunusta oli 8:s haara poikki, sakastissa ei ollut -viinikellaria eikä uunia, ullakko oli aivan rappiolla, ruumispaarit -huonot, vain jalkapuu oli käytettävässä kunnossa. Kelpasi kirkko -kuitenkin vielä pari-, kolmekymmentä vuotta erämaan kansalle, mutta -sitten sekin vuorostaan tuli hylätyksi, kun Hetan kylään Ounasjärven -pohjoisrannalle 1864 rakennettiin Enontekiön nykyinen kirkko. Viimeisen -saarnan piti kirkossa B.F. Cajanus, joka asusti viimeiset vuotensa -Hetan kirkolla Pekkalassa, kuollen siellä 1868; hänet haudattiin -Palojoensuun kalmistoon. Hänen saarnansa tuli parisatavuotisen -tunturitemppelin jäähyväissaarnaksi. - -Vanhat Lätäsenon ja Rounalan aikaiset taulut, kuvat, kynttiläkruunut, -kellot ja kaapit riistettiin entisiltä sijoiltaan ja vietiin uuteen -paikkaansa Hetan kirkkoon, joka komeana ja uudenaikaisena kohosi -Ounasjärven rantajyppyrällä, mistä entisaikaan jo lapinakka oli -ennustanut, että siinä vielä kirkkokin seisoo. - -Mutta ikänsä palvellut, autioksi riistetty kirkkovanhus myytiin -1870 huutokaupalla: Muonion nimismies Nikander oli myyjänä ja -ylimuoniolainen isäntä, Muotkan Salkko, huusi sen 50 ruplasta. Sitten -sekä myyjä että ostaja yhtiössä kukistivat temppelin, raastaen sen -maahan kivijalkaa myöten ja rötistäen suureksi lautaksi seinät, katot -ja lattiat, ikkunat, ovet, penkit, saarnatuolit, alttarit ja lehterit, -vanhat numerotaulutkin ja kaikki koristeleikkaukset sekä koristellut -patsaat, sakastit ja ullakot. Ja taas toistamiseen sai kovia kokenut -kirkko lähteä pitkälle vesimatkalle yhä alaspäin pitkin vuolasta -Muoniota, surulliselle viimeretkelleen. - -Lautan hirsistä ei näet enää rakennettu pyhää temppeliä, saarnatuolia -ei enää pystytetty papin pauhaamispaikaksi, eikä penkkejä asetettu -sanankuulijain istuinsijoiksi. Ylimuonion rannassa jakoivat -saarnamiehet saaliinsa ja käyttivät tavarat talonsa tarpeisiin. -Seinähirsistä, kattolaudoista ja lattiaparsista rakennettiin -heinälatoja ja muita ulkohuoneita, joiden oviksi käytettiin kirkon ja -sakastin ovia; alttarin, lehterin ja penkkien maalatut aitauslaudat -laitettiin aittoihin viljalaarien seiniksi, ja saarnatuolin pystytti -nimismies Nikander puutarhansa porttipylvääksi. Mutta monet -koristelaudat ja pylväät, numerotaulut, multakaarat, ja sen semmoiset, -joita ei voitu mihinkään käyttää, heitettiin talon romukasaan. Sakasti -ja ullakko pystytettiin semmoisinaan niitylle ja ovat vieläkin siellä -"Sakasti"- ja "Ullakkolatoina". - -Se oli Lapin erämaiden kirkon surullinen loppu. - -Mutta vanhan pyhätön raastaminen ja rikkominen ei mennyt mainioittaan, -sillä temppeli kukistettiin vasten kirkonväen ja haltijoiden tahtoa, ja -saatettiin vielä toistamiseen vedenväen kanssa kosketuksiin. Siksipä -jo alas laskettaessa Nikanderin kirkkolautta yritti Akamellan ikivanhan -hautausmaan kohdalla väkisin painua kalmiston kosteeseen: kirkon -jäännöksissä piilevä väki veti sitä sinne siunatun mullan ja kalmanväen -seuraan, ja samoin taas puolestaan "Akamellan äijät" sitä kiskoivat -luokseen. Kirkonväki ja kova kostava voima kulki tavarain mukana -taloonkin ja tuotti paljon onnettomuutta. Muotkan talon navetta paloi, -ja lehmiä sekä hevosia meni mukana, isäntä itse saatiin puoshaalla -vetäistyksi pois palavasta rakennuksesta, ennenkuin katto romahti alas. -Sitten alkoi surma vaatia ihmisiä, ja melkein peräperää kuoli talosta -kuusi, seitsemän henkeä. Vieläpä rupesi talossa näkymätön pitämään -möykettä, jopa joutui talo viimein niin "piruitten keskeen", että -täytyi heittää kylmille ja muuttaa siitä pois. Viisikolmatta vuotta oli -asumus möykkääjäin hallussa, ennenkuin siihen taas uskallettiin palata. -Ja silloin oli jo näkymättömän väen valta vaipunut. - -Vaipunut on vanhanväen voima entiseltä Lätäsenon kirkkokummultakin, -jossa ennen myös paljon näkymättömät voimat liikkuivat. - -Tyhjänä ja autiona on nyt Lätäsenon muinainen markkina- ja kirkkopaikka. -Monilukuiset markkinatuvat, aitat ja tuomarintuvat ovat jo aikoja -hävinneet. Sijat enää vain tuntuvat. - -Mutta vanhalle lapinkansan kalmismaalle, jonka entisestä -hirsiaitauksesta samoinkuin kirkonsijastakin vielä näkyy jäännöksiä, -on kymmenien hautakuoppien ympärille kohonnut pieni komea koivikko. -Seisoo siellä kaakkoisnurkalla vielä vanha uhripetäjäkin, ryhmyinen -aihki, kuin harmaa tunturiäijä nuoren väen vartijana. Aihkin uhrikoloon -vieläkin vanhaan tapaan tunturinkiertäjät vievät antimiansa. - -Kummun laidalla kyhjöttää Enontekiön vanha pappila, surullisen -näköinen, ränsistynyt rakennus, josta jo koko länsipuoli on raastettu -maahan. Vain yksi suoja, entinen papin virkakamari, on enää asuttavassa -kunnossa. Siinä mustassa, matalassa, yksi-ikkunaisessa komerossa on -toimelias "Herr'-Erkkikin" aikoinaan pitkiä yksinäisiä päiviään -istuskellut ja pienestä ikkunastaan katsellut päivänmaita kohden. - -Mutta kaukaiset Ruotsin-Lapin tunturit ovat häneltä sulkeneet eteläisen -näköpiirin. - - - - -KOUTOKEINO - - -Tunturien tuolla puolen, jo Ruijanmereen kallistuvalla tunturien -vietteellä, on Koutokeino, syvimmän sydän-Lapin vanha kirkonkylä ja -muinainen markkinapaikka, Se on aito lappalainen erämaakylä syvässä -Alattiojoen kurulaaksossa, satojen tunturien joka puolelta saartama -pikku maailma, mikä vasta viimeisen paljakan laelta avautuu tunturien -kiertäjän eteen: kymmenien pienien hökkelien rykelmä kuin vaaksiaisen -pesä monilukuisine koperoineen. - -Tuntureita kaikkialla. Jo heti Alattion rannat nousevat jyrkiksi -hiekkatievoiksi ja marastoiksi, sitten etempänä kohoavat -lukemattomiksi tuntureiksi ja paljakoiksi, joita suuret jängät ja -vuomat tai jyrkät autsit erottavat toisistaan; tai on niiden välillä -määrätön luku vesiä: suljettuja pikku saivoja sekä suuria kirkasvetisiä -saivojärviä. Jäämeren mailta siintävät kehämäiset lumikattoiset -Ruijantunturit ja päivän puolella kumottavat laakeaharjaiset -vedenjakaja-selänteet, joiden pohjoisilta juurilta hersyvät vedet -Alattio vie Ruijanmereen. - -Metsätöntä lakeutta on koko Koutokeinon tunturimaailma. Petäjäkin -on jäänyt jo maanselän tunturien päiväpuolelle ja kuusi sitäkin -kauemmaksi. Vain koivu on uskaltanut asettua lappalaisen toveriksi, -mutta matalana käyränä turrikkana kuin lapinäijä se kipuaa -tunturinrinteitä, vain notkelmissa ja vesien varsilla suoristaen -valkean vartensa ja nostaen vihannan latvansa korkeammalle. - -Seitsemän-, kahdeksantoista penikulmaa on täältä Ruijanrannalle -Possokoppaan, Alattioon, välillä vain Autsin nelitaloinen kylä sekä -Maasin vanha kirkkopaikka ja kymmenkunta talopahaista. Suomen puolelle, -Hettaan, on yli kymmenen penikulmaa kierrätellen muutamien lapintalojen -kautta. Eikä ole minkäänlaisia kesäteitä, lappalaisten pahoja palkaita -vain silloin tällöin, ja taas keinottomia jänkiä ja tuntureita. Mutta -talvella vie vahva tikoitettu porotie Hetasta Koutokeinon kautta -Alattioon, mikä on vanha lannan puolen kulkusuunta Ruijanmerelle. - -Sillä jo muinaisina aikoina lapintunturien eteläpuolella asuvat -kansat kulkivat näitä maita tuolle puolen tuntureita sekä Ruijanmeren -rannoille. Näitä väyliä lienevät jo esihistoriallisina aikoina -Pohjanlahden ja Tornionlaakson jatulintarhain rakennusmestarit -matkanneet Ruijanrannoillekin latomaan merkillisiä kivikiekeröitään; -näitä maita pirkkalaiset veronnylkijätkin samoilivat perimmäiseen -Lappiin asti, ja näitä keinoja kulkivat entisaikoina pirkkalaisten -jälkimiehet, Tornion kauppasaksat, joilla oli yksinoikeutettuna -markkinakenttänään koko laaja Tornion-Lappi vanhasta Rounalasta ja -Jukkasjärvestä Utsjokeen saakka. Näitä laajoja erämaita tunturien -porolappalainen jo vanhoista ajoista asti oli tottunut jutamaan syksyin -ja keväin edestakaisin eteläisten tunturien ja outaseutujen sekä -Jäämeren rannan väliä, kunnes 1852 pantiin toimeen rajasulku, niin -etteivät Norjan lappalaiset enää voineet jutaa Suomen puolelle eivätkä -Suomen lappalaisetkaan Norjan rannoille. Ja näitä maita nousi sitten -lantalaisasutus tunturijärville ja painui Jäämeren lappalaismaille. - -Tunturien päivän puolen alkulahtöä onkin kaikki tunturientakainen kansa --- päivän puolen mailla on lapinsukukin viettänyt lapsuutensa, vaikka -se sitten melkein kokonaan onkin sortunut yöpuolen erämaihin. - -Niin on Koutokeinonkin kansa, sekä lappi että lannansuku, järjestään -Suomen puolen pahnaa, Hetasta, Kittilästä, Muoniosta, jopa aina -Torniosta ja Kemistäkin saatua alkujuurta. Lapin tunturimaa on -muokannut kaikki sekä lantalaiset että lappalaiset samankaltaisiksi -erämaan eläjiksi, se on vatkannut yhteen sekä lapin että lannan pahnan, -sekoittanut molemmat veret, niin etteipä saata äkikseltä sanoa, mikä on -lappia mikä lannan juurta. Koko kylässä "ei ole kun kaksi lappalaista, -jokk' on äkti lappalaisia". Lannanmiehen jälkeläisistä on tullut täysiä -tunturienkiertäjiä, kotalappalaisia, ja lappalaisesta kietkamesta on -kasvanut hirsimökkien asukkaita, sarvikarjan ja perunapellon hoitajia. -Tunturien porokarja on pukenut kaikki samanlaisiin nahkoihin, ja vanha -"saamekieli" on koko tunturimaan kielenä. Lappia on puku, lappia kieli, -lappia kaikki elämäntavatkin, oli sitten alkulähtö mitä pahnaa tahansa. - -Jo koutokeinolaisten huutonimetkin viittaavat Suomeen. Niin on -Kemi-nimisiä lappeja koko suku aina Karasjokea myöten, toisilla kotina -koko tunturimaa, joillakuilla pikkuinen hirsimökki. Tämän suvun -tyvipuoli on Kemissä. Sieltä aikoinaan muuan poika ja tyttö pääsivät -vihavenäläisten käsistä karkuun ja pakenivat pohjoisiin tunturimaihin -sekä joutuivat viimein Koutokeinon papille, Tornensikselle, -palvelijoiksi. Aikuisiksi tultuaan menivät kemiläiset keskenään -naimisiin, ja siitä lähti Kemin suku tuntureita kiertämään. Toinen -etelänlähtöinen lapinjoukko on suuri Tornion suku eli Tornensis, joka -pohjautuu Torniosta ja on perimmiltään oikein papillista pahnaa. Anders -Tornensis, Koutokeinon kolmas pappi, vaikutti tunturien takaisessa -Lapissa 35 vuotta, kunnes sinne kuolikin 1705 ja haudattiin kirkon -lattian alle.[39] Ja tämän sielunpaimenen jälkeläisistä sukeutui -poroja paimentava lapinsuku, joka vieläkin kiertelee Koutokeinon ja -Hetan erämaita. Toiset Tornensikset taas elävät taloissa ja talojen -emäntinä, niinkuin Oskalon ja Alatalon muorit ja "Birit Mikkelsdotter -Tornensis".[40] Kittilän lähtöä ovat Puljut, jotka Enontekiön -Vuontisjärven kautta vähitellen joutuivat tunturien takaisiksi -poropaimeniksi, ja Muoniosta on matkannut Nilimaa. Mutta Enontekiöstä, -tunturien eteläpuolisilta kaiteilta, on saapunut Koutokeinon perusväki. -Niinpä on Hettojen monimiehinen joukko saanut lähtönsä Enontekiön -Hetasta ja hajonnut ympäri erämaita kotakansaksi taikka asettunut -kirkonkylä-kentälle pirttien asukkaiksi. Kirkolla onkin Hettaa taikka -Hetan sukua miltei joka kömmänässä. Sitten on koko suku Speinejä sekä -kotalappalaisina että taloneläjinä, jopa joku kauppamiehenäkin, sitten -Eiraa, Siiriä, Pääriä, Kauppia, Sieppiä, Penttaa ja Ponkua, Rist'iä, -Vars'ia, Maggaa, Orpusta, Suoroa ja Marakattia,[41] joista useimmat -elävät iänkaiken savuisen kodan asukkaina erämaassa. Rikas Näkkäläkin -on Enontekiön miehiä, samoinkuin talossa asustava Palojärvi. - -Entisaikaan ei Koutokeinon kirkolla ollut hirsitaloja ensinkään, -joitakuita lappalaisten turvekotia vain sekä kauppiasten markkinatupia. -Mutta sitten rakennettiin papille talo, ja siitä saivat kotaeläjätkin -oppia. Kemin Mikkeli ensimmäisenä juti hirret Hetasta -- metsätön -Koutokeino saa ajaa kaikki rakennuspuunsa aina kymmenen penikulman -päästä yli tunturien -- ja kyhäsi mökin. Saivat sitten vähitellen -muutkin pikku hirsitupia, Hetat, Tornensikset, jopa joku maailmaa -kiertävä porolappalainenkin teki pöksän, jossa saattoi markkinoilla -ollessaan asustella. Kymmenittäin onkin jo kohonnut joen kahta -puolta rantatievojen juurelle mökkejä kaikennäköisiä, enimmäkseen -pieniä harmaita turvekattoisia tupia, vain joku parempi rakennus ja -"maalitalo" joukossa, pappila, nimismiehen asunto, Eriksenin "hutelli", -Speinin talo, "Vuollon Heikki" ja "Vuollon Isko". Seitsemän, kahdeksan -kotalappalaisen pirttiä seisoo joukossa sekä kymmenlukukin heidän -pieniä tavara-aittojaan, useasti pitkässä rivissä pitkin rantaa. - -Ja kylän laidassa, korkealla koivikkokummulla, kohoaa pieni punainen -kirkko kalmistoineen, sekä alhaalla jokisuvannon laakealla rannalla -komea "internaatti", kansakoulu, missä tunturikansan lapsia, pehmeää -saamekieltä haastavia nahkapukuisia pikku pentuja pakotetaan -solkkaamaan kovaa ruijankieltä, sekä heidän joikauksen nunnutukseen -tottuneita äänielimiään yrittelemään: "Ja vi elsker dette landet". - -Saattavat lapinlapset sitä kyllä laulaakin ja oppia jotakuinkin sen -pykeet ja venytykset, vaikkeivät käsitäkään koko "ja vi elskeristä" -sen enempää. Mutta omaa suurta tunturimaatansa he rakastavat ilman -internaatin opetuksiakin; he rakastavat jylhää erämaata, jossa heillä -on koti ja kotipiha kaikkialla, mihin vain mustan kotansa pystyttävät. -Siellä liikkuu ja lainehtii heidän valtava elonsa, siellä piilevät -vielä heidän muinaiset jumalansa ja kirkkaat pyhät saivonsa, ja joka -tunturi, tieva ja marasto, jänkä, järvi, ja autsi, on heille jo -lapsuudesta tuttu, samoinkuin sadat tunturitarinatkin sekä tarinain -pyhittämät merkkipaikat. - -Enin osa Koutokeinon kansasta asuukin enimmän osan elämästään -erämaissa, vain talven suurina kirkkopyhinä kokoontuen vanhaan -yhteiseen keskukseensa, Koutokeinon kirkkolaaksoon. Silloin on -erämaan kirkolla lappi liikkeellä. Muutenkin on talvi tunturikylän -elämänaikaa. Koko Länsi-Lappi jutaa silloin Alattionlaaksoa -edestakaisin: milloin ajetaan Alattioon markkinoille, milloin taas -mennään sieltä elintarpeita hakemaan. Leivätön-Lappi noutaa suuruksensa -Jäämeren rannalta, ja talvi on ainoa aika, jolloin kaukaisimmastakin -lapinkorvesta päästään leipämaiden äärille. - -Kesällä tuleentuu lappalaisen tunturielo, talvella "leikkaa" hän elonsa -ja vaihtaa sillä Ruijanrannalta leipämaiden viljaa kesänvaroiksikin. - -Mutta kesällä on Koutokeino vain syrjäinen yksinäinen tunturikylä, -johon harvoin kukaan vieras kulkija pohjaksuu. Aivan hiljaista on elämä -kylän kentällä, samaa tuttua väkeä nähdään siinä vain liikkuvan, samat -lapset taajovan ja samat ukot ja akat ovat kyökyttämässä, 90-vuotias -Jussan Jussakin kinnipeskeissään, ja vanha joikuseppä, Maaretan -Mikko, mökkinsä vieressä. Ilman vain omia aikojaan paistatellaan -pitkää parikuukautista kesäpäivää. Porolappi asuu tunturissa, vain -talonomistajat ja "maanviljelijät" elävät kömmänöissään, hoitavat -pikkuisia "putaatti"-tilkkujaan, kalastelevat joessa ja tunturijärvissä -sekä tekevät heinää muutamille lehmilleen ja lampailleen.[42] Vanhat -noitamuorit hiiviskelevät salapuolisin kirkon alapuolella joen -töyräässä olevalle Jabmemiellalle, muinaiselle hautausmaalle, ja -etsivät sieltä vierennän paljastamia ruumiinluita ja pääkalloja, joista -kopistelevat multia pulloonsa. - -Sillä Koutokeinossa on vielä muoreja, jotka keräävät kalmanmultia -talteensa ja saavat siten kalmanväen avustamaan tavaran ja maallisen -hyvyyden kokoamisessa. Mutta voimakas kalmanväki ei saa tyydytystään -pelkästä tavarain haalimisesta, vaan se tarvitsee aika-ajoin -suurempiakin tehtäviä: vaatii jonkun ihmisen kidutettavakseen. -Ellei kalmanväen hoitaja sitä hanki, käy väki isäntänsä kimppuun ja -kiduttaa hänet hengiltä. Siksi kalmanväen omistajamuorien pitääkin -aina silloin tällöin antaa väkiaineitaan jollekulle vieraalle, juottaa -kahvissa taikka syöttää ruoan mukana ainakin kerran vuodessa seitsemän -vuoden aikana. Siitä kasvaa sisuksiin "trolli", joka rupeaa ihmistä -kiduttamaan, tekee hänet hulluksi, jopa lopuksi surmaakin, ellei -saada apua toiselta, väkevämmältä tietäjältä. Moni tunturien asukas -on tietämättään saanut ruumiinmullat sisuksiinsa, tullut hulluksi ja -joutunut kituen kuolemaan. Eivät ole niitä saadessaan edes sattuneet -muistamaan olla varoillaan, sillä jos kalmanmultia saadessaan muistaa, -että tässä niitä saattaa olla, niin silloin ne eivät teho. Niin sai -Orpuksen Aslakin Birit kalman sisuksiinsa, kun joi sellaiselta muorilta -maitoa, kitui ja kuoli; samoin Pienan Henrikin Maarit, nuori lapin -vaimo, sai samalta muorilta roskat sisäänsä ja tuli niin hulluksi, -että pelkäsi kaikkia, taajoi väliin aivan mieletönnä, kitui koko -kesän ja syksyllä kuoli. Mutta Juhanaksen Jussalle, joka sai trollin -vatsaansa muorin lihakiisselissä ja tuli niin raivopäiseksi, että -yritteli lentää, oudon puheen ja mölinän vain kuuluessa mahasta, antoi -kylän oppinut kätilö heti lääkettä, ja paikalla ajautui trolli ulos. -Ja se trolli oli kuin sormenpituinen elävä, jolla oli silmätkin kuin -pirulla. Kaikkein kamalimmin kävi Oulan Iskolle, joka muorien oppeja -kokeillen meni kalmatievalle ja otti multia pulloonsa. Mutta pullon -sai joku ilkiö varastaa, ennenkuin hän ehti siitä vielä kenellekään -antaa. Silloin kalman väki kävi Iskon kimppuun ja ahdisti häntä niin, -että ukko hulluna työntyi ulos, sivakoi läpi marastopensaikkojen -tunturiin, riisti kaikki vaatteet päältään, heitteli ne yksitellen -tiepuoleen ja viimein alastonna lasketti alas jängälle ja paleltui -sinne. Mutta kalman väki ei vielä siihen tyytynyt, vaan ajautui Iskon -lapseen ja pani sen niin kovaan tuskaan, ettei se muuta kuin keturoi -vain ja parkui myötäänsä. Haettiin Mavukan Aslak, suuri tietäjä, ja -kun hän vähän aikaa siveli lasta, niin se heti asettui. Mutta silloin -Iskon koira, joka sattui olemaan lähellä, kiljahti kuin olisi puukolla -söhäisty, törmäsi ulvoen ulos ja lähti kamalasti ulisten laukkaamaan -etelään päin, mutta pyöräytti pian mutkan, kapaisi saman tien takaisin, -painui pimeään pohjoiseen ja sinne hävisi. - -Vanha usko onkin täällä sydän-Lapissa säilynyt kauimmin. Ei ole monta -vuosikymmentä kulunut siitä, kun Koutokeinossa vielä eli vanhojen -jumalien palvojia ja suurten palvoselojen hoitajia, Korran Pietit -ja Mahtin Aslakat. Saattaa vielä nytkin joku lapinäijä tuntureita -samoillessaan astua salaiseen paikkaansa vanhan jumalansa juureen. -Harmaan seitakiven haltija, jota isätkin ovat palvoneet ja saaneet -menestystä, voi hyvinkin olla yhtä voimakas kuin näkymätön kirkon -jumalakin. - -Vanhaa rakasta jumalaa on kovin vaikea hylätä, tuntuu kuin se -yksinäisyyttään valittaen kutsuisi luokseen hiljaiseen erämaahan. -Ja vaikeata on luopua lapsuuden ajan uskostakin. Eikä isiensä uskon -hylkääjä tahdo enää saavuttaa rauhaa, tukala on hänen omistaa uutta -uskoa ja sille kokonaan antautua, sillä isien oppi ja vanhat jumalat -kuitenkin elävät hänen veressään. - -Laestadiuksen opin tunnustajia ovat kyllä kaikki tunturimaan -asukkaat. Varsinkin viime kamalat sotavuodet, ankarat nälkäajat sekä -"espaanin"-taudit ovat pelästyttäneet ihmiskansaa, niin että melkein -kaikki ovat kauhtuneet elämäänsä, tunnustaneet syntinsä, saaneet -todistuksen toisilta uskovaisilta ja tulleet kristityiksi. Koko kylässä -ei ole enää "jumalattomia" muita kuin herrat, pappi ensimmäisenä ja -muut perässä. Mutta lukkari on kristitty. Niin koko Koutokeino, pappia -ja muita herroja lukuunottamatta, saattaa luottamuksella katsella -taivasta, joka mahtavien tunturien yllä kaartuu korkeana, vaikkakin -se samalla kertaa pelonsekaisella kunnioituksella kulkee vanhojen -tunturipyhättöjensä ohitse. - -Mutta Koutokeinon ensimmäinen uskonheräys oli kamala, niin että sitä -vieläkin jälkimaailma kammolla muistelee. - -Se tapahtui niihin aikoihin, jolloin Laestadius alkoi suuren -herätystyönsä synkässä Lapissa ja hirveillä manauksillaan sekä -jyrisevillä lakisaarnoillaan sai erämaan ihmisen kauhistumaan, ja taas -toiselta puolen ihanilla kuvauksillaan jumalanlasten tulevasta elämästä -nosti tunturikansan ihan haltioihinsa. - -Metsien kansa on herkkää, varsinkin lapinkorpien väki, joka saa enimmän -osan elämästään viettää erämaan yksinäisyydessä, tovereinaan vain -maahiaiset ja saivojärvien asukkaat sekä tunturien Stallot, ympärillään -toisinaan talven pitkä pimeys, jolloin kaikenlaiset näkymättömät -peikot, kummitukset ja voimat ihan lentävät ilmassa sekä sadat tuhannet -ihmeelliset tarinat ja muistelukset kulkevat tunturista tunturiin ja -kasvavat vielä ihmeellisemmiksi. - -Helposti liikahtaa tämä herkkä kansa, saattaapa joutua kokonaan -suunniltaakin. Laestadiuksen voimakas pauhaaminenkin, jollaista ei oltu -koskaan ennen kuultu, kokonaan järkytti tunturimaan asukkaat. Päästyään -synnintuskista ja helvetin kauhuista, he tulivat "liikutuksiin", -hihkuivat ja hyppivät ilosta kun heidät, metsien lapset, oli todistettu -pelättävän taivaan Jumalan lapsiksi sekä Kristuksen veljiksi, sisariksi -ja morsiamiksi. Mutta kaukaisten tunturien yksinäisille poropaimenille, -joille ennen oli vain pauhattu synnistä ja parannuksenteosta, -jumalanpelvosta ja vaikeasta laintäyttämisestä, oli tällainen -ylenpalttinen hyvyys jo liikaa. "Usko oli killa hiva, mutta selitus -tuli villiksi". Kun tunturilaisille kerran oli todistettu synnit -anteeksi, ja he liikutuksien kautta olivat saaneet itse Pyhän Hengen, -olivat he silloin synnittömiä, pyhiä ja puhtaita kuin enkelit. Eivät -he tarvinneet uskottomia pappeja, joiden oppi oli perkeleestä, sillä -he olivat itse jumalan pappeja ja uskonjulistajia: raamattunsakin he -vatkasivat tuleen, taikka tallasivat jalkojensa alle, koska heissä -itsessä oli jumalanhenki, joka valaisi paremmin kuin kuollut kirja -vaikeasti ymmärrettävine mustine koukeroineen. He olivat itse raamattu -ja uusi testamentti, Siinai ja laki, joka tuomitsee jumalattoman -maailman ja perkeleen oppia pauhaavat papit. Jumalan jäseninä tunsivat -jotkut itsensä kaikkitietävän vertaisiksi, jopa joku synnitön ja -Pyhästä Hengestä syntynyt uskoi olevansa itse Kristus, uusi Kristus, -sillä entinen oli kadottanut voimansa. - -Ja niin uskoi tunturikansa, että Jumala oli astunut heidän erämaahansa -entisten tunturijumalien sijaan, ja uusi maailman valkeus oli koittanut -Lapin autioilla tuntureilla, ja oli sieltä leviävä yli koko maailman, -Koutokeinon kautta Tornioon asti. Ja he, jumalan hengen saaneet -tunturilaiset, olivat uuden uskon apostoleita. - -Tuli suuri villitys Koutokeinon erämaahan. "Villiuskolaisia" koetettiin -saada järkiinsä, mutta siitä he vain yltyivät, jopa rupesivat tekemään -väkivaltaakin. Silloin joitakuita kiihkoilijoita vangittiin, ja siitä -kiihtyivät tunturilaiset vielä enemmän. Rauhallinen erämaan kansa -oli todellakin villiintynyt väkeväksi voimaksi. Niinkuin suurta -metsäjärveä patoavaan hiekkatievaan kaivettu pikku puro yhtäkkiä paisuu -suureksi väyläksi, jonka kautta ennen tyyni järvi pauhaten murtautuu -ja upottaa allensa kaikki, niin mielettömään uskoonsa haltioituneet -tunturilaisetkin kuohahtivat. Pyhässä uskonkiihkossaan lähti koko -tunturikansa painumaan alamaita kohden, julistamaan heille ilmoitettua -suurta oppia ja rankaisemaan sen vastustajia, tuomaan sotaa maan päälle -niinkuin he sanoivat. - --- Aaldagas dolla -- ukkosen tuli -- langetkoon alas ja hävittäköön -kaikki jumalattomat! huusivat he. - -Synkkänä syksyn aikana 1852 Mikkelin jälkeen, jolloin Lapin päivät -jo lähenivät talven pimeää yötä, villiintynyt erämaa lähti "pyhään -sotaan". Länsituntureilta tulvahti kansa lapintalolta ja kodalta -toiselle Koutokeinoa kohden. Mutta ei ollut köyhillä tunturilaisilla -sotavarustuksia. Koivunrisuilla he olivat tottuneet pitämään kurissa -tottelemattomia lapsiansa, ja koivunrisukimput sekä vahvan uskonsa ja -haltioituneen voimansa varasivat he matkaansa taisteluvälineikseen. -Vahvat nuoret miehet, Aslak Hetta, "Ylpeä Aslak" ja Lars Hetta, Aslakan -veli, sekä Maunus Sompio, "Aslakan Maunus", olivat joukon johtajia ja -kiihkeimpiä uskonmiehiä. - -Niinkuin tunturimyrsky tuli joukko lappalaisasunnoille, etsi ja poltti -"pipelit", kirosi, syljeskeli ja pieksi vitsoilla miehet, naiset, -lapset ja kaikki ihmiset, jotka eivät tahtoneet heidän uskoansa -tunnustaa. Miehiä ja naisia pakottivat he kaikkien nähden harjoittamaan -yhteyttä, ja siten todistamaan kääntymisensä ja uskonsa. Sen jälkeen -heille puolestaan todistettiin, että he olivat nyt pyhiä niinkuin -muutkin. Kaalaniityn Kainon Lasse, joka ei ruvennut taipumaan, -köytettiin porohihnoilla ja vitsottiin. Mutta ukko pääsi karkuun ja -lennätti hätäviestin Koutokeinoon, jossa kuitenkaan ei asiaa sen -pahemmaksi uskottu, naurettiin vain "lappalaisten sodalle". - -Mutta tunturiväki tulvahti Koutokeinon kirkolle ja riensi siellä -talosta toiseen kiroten ja pieksäen jumalatonta kansaa ja "kääntäen" -sitä uskoonsa. Johtajat toimittivat käännytystyötä, ja joukko huusi -ja ulvoi ympärillä. Kestikievarin isäntä, Hetan Juhan-Matiaskin, sai -omassa pirtissään vanhan lapinämmän kanssa toimittaa "pyhäin yhteyteen" -ottamisensa. Mutta kun ukko oli päässyt siitä vapaaksi, sylki ja -kirosi hän koko pyhitystoimituksen ja lähti noituen noutamaan Autsista -apuväkeä. Mutta villiintynyt joukko ryntäsi kauppias Ruthin taloon, -hakkasi puukoillaan kauppiaan kuoliaaksi, ryösti tavarat ja pisti talon -palamaan. Sitten syöksyi lauma nimismies Buchtin kimppuun ja surmasi -hänetkin. Sen jälkeen rynnättiin pappilaan käännyttämään "helvetin -apostolia" Hvoslevia, joka "oli musta kuin saatana". Uskonvimmassaan -lapinakat ajoivat vitsomalla paholaisia pois pappilan naisväestä ja -renkipojista, ja miehet rääkkäsivät pappia, ollen jo vähällä hänet -tappaakin. - -Mutta silloin tuli Autsista apua. Pyhitystään kiroileva kestikievari -toi vimmastuneena sieltä joukon raavaita miehiä, jotka kanget ja -soikarat sojossa syöksyivät villiläisten kimppuun. Samaan joukkoon -yhtyivät kyläläisetkin sekä kylään kaupparetkellään pysähtyneet -kolarilaiset, Filpan ja Pääkkölän isännät ja Matin Jussa. Ja silloin -vasta alkoi "sota". Pappilan takana kentällä, kirkkotievan juurella, -tuli ankara yhteenotto. Matin Jussa huiteli aisalla kahtapuolta, -niin että akkain komsiot lentelivät, Pääkkö ja Filppa heittelivät -peskiukkoja kuin kintaita, ja autsilainen Tuuri teki kanki kourassa -luokoa. Lukkari Klemettikin joutui pyssyineen sotakentälle ja -pamautteli tyhjiä ruutipanoksia. Pian oli tunturien risukimppuinen -sotajoukko kolhittu kenttään, sidottu köysiin ja teljetty aittoihin, -eikä ollut tullut hengensurmaa enempää kuin yhdestä lapinakasta, joka -rytäkässä sotkeutui jalkoihin ja tallattiin kuoliaaksi. Mutta akan -komsiolapsi pelastui ja tuli sitten aikuisena Lassin Pieran eukoksi. - -Sitten lähdettiin sortunutta sotajoukkoa Lassin Niilan johdolla viemään -pitkässä raidossa Possokoppaan. Neljänäkymmentä miestä istutettiin -ahkioihin, ja ranteet puukapuloihin sidottuina saivat vapaan tunturin -isot lapset, jotka tahtoivat koko maailman tehdä Jumalan kansaksi, -vaeltaa Jäämeren rannan kolkkoon vankilaan. Mutta matkalla vielä muuan -ponnistelihe irti ja rupesi toisiakin vapauttamaan. Ajomies ehti -kuitenkin hätään, iski häneltä leukapielen poikki, ja mies kuoli sitten -Alattion vankilassa. - -Surullinen oli näiden uskontaistelijain kohtalo: monet joutuivat -eliniäkseen vankeuteen, toisten päästessä vähemmällä. Mutta joukon -johtajat, viisi miestä, tuomittiin kuolemaan. Kolme heistä sitten -armahdettiin elinkautisiksi, mutta Aslak Hetta ja Maunus Sompio -mestattiin Alattiossa lokakuussa 1854. He eivät ensinkään katuneet -tekoansa, vaan uskoivat ja väittivät edelleenkin, että heitä oli itse -Jumala johdattanut taisteluun jumalatonta maailmaa vastaan. "Ylpeä -Aslak" varsinkin oli kovana ja uskoi, ettei "peevelin" kirves pysty -häneen, jossa oli jumalanhenki. Niin uskoi Maunuskin. Mutta kun Maunus -näki, kuinka Aslakan pää vierähti alas, ja kieli vielä lipisi suussa, -pelästyi hän niin, että oli jo aivan kuin kuollut, kun hänen vuoronsa -tuli. - -Mutta muuan johtomiehistä ja kuolemaan tuomituista, nuori Lars Hetta, -joutui vankilassa ollessaan hyväpäisenä miehenä professori Friisin -kielimestariksi, kun tämä käänsi Uutta Testamenttia lapiksi, ja -myöhemmin koko lappalaisraamatun kielimestariksi. Siivona miehenä -pääsi Lars Hetta vapaaksi 12 vuotta istuttuaan, tuli kotituntureilleen -ja meni naimisiin entisen "villiuskolais"-toverinsa kanssa. Heidän -jälkeläisiään elää vielä Koutokeinon tuntureilla. - -Tällainen oli Koutokeinon tunturimaissa tapahtunut uskonherätys. -Viestit siitä vierähtivät yli Lapin ja koko maan. Kamalia asioita -kerrottiin tunturien "villluskolaisista", Koutokeinon "lakiheräyksestä" -ja "lappalaisten kurikkasodasta". Jopa aina Kittilässä ja Kolarissa -asti pelättiin, että villiuskon levittäjät sotajoukkoineen ryntäävät -surmaretkelleen alamaihin. Koko Koutokeino sai pelottavan maineen. -Samoin Laestadiuksen opin saarnamiehiä alkuaikoina kovin pelättiin, ja -"villiläisinä" heidät karkoitettiin monta kertaa pois koko kylästä. - - - - -AKAMELLA JA KURJENPOLWI - - -Lapinkorpi antoi kansalleen turvan ja toimeentulon ja soi viimeisenkin -turvapaikan sittenkun korvenkiertäjän päivät päättyivät. - -Pitkin Lapin erämaita näkee vieläkin monissa paikoin korven vanhimpain -leposijoja: "Manalais-saajoja" jänkien keskellä. "Manalais"-taikka -"Ruumissaaria" järvissä, "Haltijatievoja" järvien taikka jokien -ja jänkien rannoilla. Niiden harjuilla on pitkäkkäitä, maahan -painuneita kuoppia, monesti useampiakin vierekkäin, ja niitä -sanotaan "Lapinhaudoiksi", joskus "Stallojen haudoiksi", Lapinkorven -ensimmäisten raivaajain, jylhien Stallo-peikkojen leposijoiksi. -Sanotaan näitä kalmakenttiä useasti myös "ristimättömän kansan -kalmistoiksi", sillä näitä hautoja ei ole ristillä siunattu, eikä -näistä viimeisellä tuomiolla nousta Ihmisenpojan eteen. Nämä leposijat -on siunattu lapintietäjien sanoilla, niihin on saatettu vainajat kaikki -varustukset matkassaan, ja niistä he ovat nousseet ennen menneitten -isiensä seuraan pyhällevuorelle, pyhiin tievoihin, tai ovat päässeet -saivokansan joukkoon. Siellä elää muinainen tunturikansa edelleenkin -ja, niinkuin ennen maan päällä ollessaan, hoitelee porokarjaansa, -metsästää ja käy kalassa. Mutta elämä on vain paljoa onnellisempaa, -sillä metsät ja vedet ovat viljaa täynnä, porot suuria ja komeita. - -Pyhiltä asunnoiltaan saattaa edesmennyt lappi vieläkin lähteä -liikkumaan muinaisille kotipaikoilleen lapinkorpiin. Monta kertaa -on suurissa erämaissa kuultu -- yönuotiolla makaavat erämiehet ja -poropaimenet ovat kuulleet --, kun vanhalappi on ollut liikkeellä. -Varsinkin jänkien rannoilla, marastoissa ja jäkäläisillä tievamailla, -saa erämies useasti kuulla, kun näkymätön lappi laskee pororaitoineen -ja tokkineen halki erämaiden, niin että helinä ja poronsorkkien -napsahtelu vain kuuluu, tai taas sivakkamiehet "tyyräävät" yhtenä -suhinana pitkin myötäleitä. Arkoja erämiehiä tämä entiskansan meno -kyllä kammottaa, mutta kun heittäytyy siunaten yönuotiolle taikka -asettaa sijansa jängän keskelle saajoon, niin saa olla vanhaltaväeltä -rauhassa. - -Mutta sitten kun tunturikansa oli valettu kastevesillä, piti sen -vainajatkin saatella siunattuihin multiin. Kirkko piti kiinni -kastetusta kansastaan ja kielsi ankarasti, ettei "Herrassa nukkuneiden -vainajien ruumiita, jotka ovat olleet Pyhän Hengen asuntoja, saa -halpamaisesti pois nakata eikä haudata sinne tänne metsiin", vaan on -kaikki vainajat haudattava yhteiseen hautausmaahan, jonka ympärille -on rakennettava aita, "etteivät karhut, sudet, ahmat, ketut ja koirat -voisi kaivaa niitä ylös ja syödä suuhunsa, ja antakoot sitten papin -lukea käsikirjasta määrätyt rukoukset." Niin erotettiin erämaan -kiertäjät edesmenneestä heimostaan; kastepesu jo riisti heidät -kastamattomasta kansastaan sekä tutuista tunturijumalista ja siunattu -multa katkaisi lopunkin. Ei saanut tunturin asukas enää toivoa -pääsevänsä isien seuraan saivoon ja passevaaraan, vaan hänen piti muun -ristikansan mukana nousta tuntemattoman jumalan eteen tekemään tiliä -korpivaelluksestaan. - -Pitkä matka oli kaukaisten tunturien vainajilla siunattuun maahan, joka -tavallisesti oli seutukunnan keskuksessa papin ja kirkon hoivissa. -Rounalankin esikoiskalmistoon, Vittangin villitunturissa, kerääntyi -koko pohjoinen, ristin turrissa kuollut Tornion-Lappi, samoin sitten -myöhemmin Lätäsenon korkeaan kirkkokumpuun. Mutta Muonion seutujen -asukkailla oli siunattu maansa Akamellassa, Muonionjoella, ja Kittilän -erämaiden kiertäjillä oli pyhitetty kumpunsa Kurjenpolvessa, Ounasjoen -rannalla. Akamella ja Kurjenpolvi ovatkin Rounalan ja Lätäsenon -kalmistojen kanssa Länsi-Lapin vanhimmat ristityn kansan kalmakummut, -siunatut jo niinä aikoina, jolloin kirkonkellot ensimmäisiä kertojaan -kajahtelivat Lapin kaukaisissa erämaissa. Hylättyjä ja unohdettuja ovat -jo kaikki. Ei tarvita enää Akamellaakaan, vaikka siihen vielä viime -vuosisadalla on joku vainaja haudattu, ja Kurjenpolven kalmistosta -tietävät vain tarinat kertoa. - -Kurjenpolven kummun valitsi vainaja itse lepopaikakseen. Se tapahtui -jo entisinä aikoina, kun Kittilässä ei vielä ollut kirkkoa eikä -pappiakaan. Lähdettiin Kaukosesta viemään vainajaa maahan ja sauvottiin -jokea ylös, epätietoisina, mistä löydettäisiin sovelias paikka. -Torkahti soutaja veneessä, ja silloin sanoi kuollut hänelle: - --- Missä kurki hyppää ja lähtee lentämään, siihen hautaa! - -Ja mies sai soutaa sekä sauvoa vielä neljänneksen ylöspäin Kittilän -nykyisestä kirkonkylästäkin. Siellä vasta näki kurjen, joka eräältä -itärannan kummulta lähti lentoon. Ja kummulle, niittyjen ja jänkien -laitaan, hautasi soutaja vainajansa. - -Kumpu sai Kurjenpolven nimen, ja siitä tuli Kittilän lappalaisten -hautapaikka, joka myöhemmin siunattiin ja aidattiin kastetun kansan -kalmistoksi, ehkä noin 1600-luvulla. - -Sadat Lapinkorven vainajat saivat jokirannan kummussa leponsa. -Ikivanhaan tapaan kaivettiin suurehkoja salvoshautoja, joihin -voitiin laskea useampiakin vainajia. Hautain seinät kehystettiin -hirsisalvoksella, katoksikin ladottiin hirsiä ja peitoksi luotiin vain -ohut multakerros. Tällaisia manalankammioita rakennettiin entisiin -aikoihin lapin kalmistoihin ja Kurjenpolvenkin kumpu niistä täyttyi. -Mutta aikojen kuluessa, kun hautausmaa hylättynä jäi omiin hoitoihinsa, -ja vainajat arkkuineen maatuivat, märkänivät ja luhistuivat hautojen -kattopäreetkin, ja suuret kuopat täyttivät koko kalmiston. Niin onkin -Lapin vanhoissa kalmakummuissa kaikenkokoisia kuoppia miltei vieri -vieressä; Lätäsenonkin kirkkokummussa on niitä 30-40, ja Kurjenpolven -tiheässä kuusikossa ovat vieläkin monet suuret maakuopat hahmollaan. - -Vielä hyvin myöhäisinäkin aikoina laitettiin Lapissa salvoshautoja, -Niiden syviä suuria kuopanteita näkee vielä Kittilän Kariniemen -kalmistomännikössäkin, johon Kurjenpolven jälkeen ruvettiin vainajia -hautaamaan, kun 1778 saatiin Kittilään pieni kirkkotupa Kariniemen -pellolle. - -Nyt on Kurjenpolven lappalaiskalmisto jo kokonaan joutunut luonnon -hoitoon. Kuusi- ja koivumetsä täyttää koko kummun, ja moneen -hautakuoppaankin on suuri puu työntänyt tyvensä. Aita on jo aikoja -kaatunut ja lahonut. Ei kukaan enää huolehdi vanhan lapinkansan -leposijasta. Mutta vanhaväki, mikä siellä asustaa, hoitelee sitä -parhaansa mukaan. Tuhosi kerran tulipalo koko metsän ja jängän -kalmiston ympäriltä, mutta niin varjeli Kurjenpolven kansa -lepometsikkönsä, ettei tuli koskenut edes aitaankaan, sati sitten -pyhään metsikköön. Ympäritse vain karpesi ja kaikki kärvensi, mutta -vainajain kummun jätti rauhaan. - -Vähän alapuolella Ylimuonion kylää, Muonionjoen länsirannalla, on -vanha Akamella, joka on kuin luotu erämaan kansan kalmistoksi. Se -on syrjäisen seudun yksinäinen korkea jyppyrä, joka jyrkästi kohoaa -suvannon rannasta. Kummun alla leviää laaja saarekas jokiväylä, jonka -takaa monet vaarat ja tunturit näkyvät, ja ympärillä on äänetön -metsä. Maanpuolella, vähän matkaa lounaiseen päin, on pieni kalainen -Mellasaivo. Akamella on, samoinkuin Kurjenpolvikin, vainajan itsensä -valitsema. Haudattiin näet muuan lapinakka samalle rannalle ylempänä -olevaan tievaan, mutta ei saanutkaan siinä rauhaa, vaan tuli sanomaan: - --- Ei tähän tievaan, mutta siihen toiseen, joka on alempana. - -Siihen täytyi vainaja siirtää, ja siinä hän sai levon. Jokisuvannon -mutkassa, suojaa antavan suuren saaren kosteessa, oli vainajalla -mieluisa paikka. - -Akamellaan, lapinakan rauhalliseen hautamellaan, ruvettiin sitten -saattamaan muitakin kuolleita, ja viimein tuli tievasta koko -seutukunnan siunattu kalmakumpu. - -Siihen tuotiin sekä erämaan lappalaiset että myöskin paikkakunnalle -asettuneet lantalaiset. Monet tunturien äijät, parhaisiin -talvitammeisiinsa puettuina, ajettiin sinne ahkioissaan ja kätkettiin -semmoisinaan ajoneuvoineen kumpuun, niin että ukko oli valmiina tuolla -ilmalla jatkamaan keskeytynyttä matkaansa. Pienet lapset peitettiin -komsioineen mullan alle. Samoinkuin Kurjenpolvessa ja muissa Lapin -vanhoissa kalmistoissa haudattiin monet Akamellankin vainajat suuriin -hirsillä kehystettyihin salvoshautoihin. Samaan kammioon saatettiin -sitten taas helposti haudata muitakin saman suvun jäseniä tai -sivullisiakin, sillä eihän tarvinnut muuta kuin avata katto ja laskea -vainaja toisen toveriksi. Sellaisia, isojakin "sukuhautoja", oli -monilla lantalaisillakin. - -Korkealla, hirsistä salvetulla aidalla ympäröitiin koko kumpu, 20-30 -metriä ristiinsä, ja aitaan oli määräysten mukaan jokaisen erämaan -isännän salvettava osansa, kolme, neljä syltä pitkä hirsileippo -poikittaisine sidehirsineen. Vahva portti oli virran yläjuoksulle, -sillä sinne käsin, vastavirran puolelle, eivät manalaiset niinkään -seuranneet kalmistossa kävijää. - -Aikojen kuluessa karttui pieni kalmisto täyteen hautoja ja -hautapatsaita. Monella haudalla seisoi raudasta taottu, parin, kolmen -korttelin pituinen, puupatsaan nenään isketty risti, jonka kourissa -riippui isoja ja pieniä rautarenkaita; useasti oli nokassa vielä -rautainen tuuliviiri. Ylitalon Kusto-vainaalla oli valkoiseksi maalattu -pyöreä taulu. Mutta Olli Purasella, joka Pellon Purasesta viisi -miespolvea takaperin oli tullut Ylimuonion ensimmäiseksi Puraseksi, oli -itse laatimansa komea risti. Se oli neljä kyynärää korkea nelikulmainen -pylväs, johon neljälle tuulelle oli isketty rautakourat, ja joka -kouraan ripustettu kolmikorttelinen lauta. Lautoihin oli ukko itse -"puukkotyylillä" kaivertanut "koko elämäkertansa". Oli pylväässä vielä -"uskonsilmäkin", pieni pyöreä, kehystetty lasilevy, joka katsoi länttä -kohden. Tuuli kun oikein puhalsi korkean tievan ylitse, helisivät -ristien lukemattomat renkaat, ja viirit kilvan kitkuttivat, niin että -kalmistosta kuului sekä iloinen helähtely että surkea voihke ja valitus -joen toiselle rannalle asti. Mutta Olli Purasen elämäkertalaudat -lapattivat ja heilahtelivat vain verkalleen, vakaisena katseli -uskonsilmä, ja Ylitalon Kuston pyöreä taulu kumotti yli aidan kuin -vainajan valkoinen lakki. - -Vierekkäin joutuivat tievan multiin odottamaan Herransa tuloa sekä -lappi että lanta. Joutui sinne suuri tietäjä ja Lapin kirkkojen -rakennusmestari Vuopiokin ja moni muukin lapintietäjä; joutuipa -Parkajoen muorikin, joka ei Akamellassa saanutkaan lepoa. Kotoiset -huolet ahdistelivat muori rukkaa, niin että hänen täytyi heti nousta -ylös ja köppäistä kotipihoilleen. Ajettiin muori kyllä säälimättä -takaisin hautaan ja laitettiin arkunkansi lujilla rautakrookeilla -kiinni, mutta muori tuli vielä sittenkin monet kerrat kotiinsa -kummittelemaan. Vasta kun muuan raaka äijä meni ja manaten pyöräytti -arkun vainajineen kumoon, ei muori parka päässyt enää pois haudastaan. - -Parkajoen muori ei kyllä ollut ainoa Akamellan asukas, jolle ei hauta -suonut lepoa. Sinne joutui kaikenlaista "Herrassa nukkunutta" kansaa, -epäuskoisia äijiä, poronvarkaita ja suuria, väkeviä lovinoitiakin, -ja niiden rauhattomat ja mahtavat henget eivät mahtuneet ahtaassa -maakomerossa asumaan, vaan niiden täytyi päästä edelleenkin liikkumaan -ja toimimaan. Akamella olikin pelottava paikka, niinkuin ainakin suuret -kalmankentät, joihin kaikki kansakunnan sekä mahti että kurjuus lopuksi -kootaan. - -Vielä pelottavammaksi tuli Akamella, kun uusien Manan matkamiesten -saapuessa pieni Manala kävi niin ahtaaksi, että täytyi entisiä -asukkaita karkoittaa pois. Vanhat puoleksi lahoneet arkut raastettiin -luukasoineen, kaikkineen lepokammioistaan ja heitettiin aidan taakse -kankaalle, ja toinen vainaja laskettiin sijaan. Joskus riistettiin -jotenkuten säilynyt arkku entiseltä omistajaltaan ja annettiin se -jollekin köyhälle kulkurille taikka lapinäijälle makuusuojaksi. Suuret -röykkiöt luita, arkunraakkeja ja ahkiorajoja sekä rikkoutuneita -hautaristejä kasautui kalmismaan vierelle. Koirat ja korpit sekä -muut riettaeläimet raastoivat ja lennättelivät luita ympäri metsiä, -ja niiden mukana taas joutui kalmanväkikin liikkeelle ja teki paikan -rauhattomaksi. - -Mutta sitten Akamella vasta oikein kolonnäköiseksi tuli, kun Muonio -sekä Ruotsin puolen Muonionalusta, jotka ennen yhdessä saapuivat -Akamellaan levolle, saivat kumpikin oman uuden hautausmaansa, ja vanha -Akamella hylättynä jäi kokonaan hoidotta. Kammiohautojen kattolankut -lahoivat ja putosivat alas, ja niin viimein kaikki haudat aukenivat -kuin tuomiopäivän tullessa. Sieltä kattoparsien välistä, lahoneista -arkuista, irvistelivät kolkot luurangot, siellä lapinäijät peskeissään, -vanttuut käsissä ja poronkoipikengät jaloissa kellettivät ahkioissaan, -siellä pienet lapsen luurangot makasivat komsioissa, siellä Vuopion -tietäjänkin haamu täysissä vaatteissaan lepäsi. Ja hautausmaalla oli -kaikkialla luita ja luukappaleita, pääkalloja, leukaluita, sääriluita, -reisikontteja sekä ulkopuolella kalmistoa kasoittain vainajain -jäännöksiä ja arkkujen jätteitä. - -Akamella oli todellakin kamala kuolemankumpu. - -Vanha tunturien kiertäjä lappi, joka oli erämaistaan ajettu tänne -siunatun mullan lepoon, olikin häpeällisesti karkoitettu leposijastaan -ja annettu riettaeläinten raastettavaksi. Eikä sillä, kastevesillä -valettuna, ollut enää sijaa oman heimonkaan pyhällävuorella. Niin -joutuivat erämaan kiertäjät vielä kuolemansakin jälkeen kulkemaan -kodittomina. - -Ja Akamella tuli yhä kammottavammaksi. Sen ympärillä liikkui häväisty -vanhalappi ja kaikki levostaan häiritty kalmanjoukko, niin ettei -kristikansakaan koskaan tahtonut päästä rauhassa kulkemaan ohitse. -Syksyöisin näkymättömät henget ahdistelivat soutajaa joella, ja -talvisin taas oli moni ajomies aivan pääsemättömissä niiden kanssa. -Joskus asettui rekeen niin paljon näkymätöntä väkeä, että hevonen sai -höyryten kiskoa, ja joskus ruvettiin miestä väkisin viemään kalmistoon. -Väliin puuttui reki niin jykeäksi, ettei liikkunut ensinkään. Silloin -täytyi riisua hevonen valjaista, katsoa längistä lävitse, pyyhkiä -kuorma puhtaaksi ja ankarasti ärjäistä: - --- Pois kaikki liika väki minun reestäni! - -Siitä vasta lähti reki liikkeelle. - -Pitkät ajat oli Akamella koko paikkakunnan kammona. Tunturikansan -haltijat liikkuivat kuin kostonhengessä. Viimein kuitenkin -Muonionalustan kauppamies Kusto Forsström laitatti kalmiston kuntoon. -Hän sai Saaren Tanelin, Jierisjärven miehen, hautaamaan luut -kuoppiinsa ja polttamaan kaikki arkkujen ja ristien jätteet, maksoi -miehelle hyvästi ja juotti hänelle viinaa. Luurangot kyllä sai Taneli -kuopatuiksi, ja paukkuen paloivat kalmanvoimaa saaneet kappaleet, mutta -ukkoon itseensä tarttui kalmanväki, niin ettei hän sen erän perästä -enää ollut ennallaan, eikä tahtonut saada rauhaa missään. Viimein sama -väki kävi Tanelin kimppuun Jierisjärvellä, väänsi niskat nurin ja ajoi -kuolleena veneessä rantaan. - -Vähitellen sitten Akamellan väki asettui. Kun luurangot ja muut -kalmankappaleet pääsivät jälleen mullan alle rauhaan ja sinne viimein -lahoivat, uupui kalmiston väkikin ja vaipui maahan, eikä sillä ollut -enää voimaa lähteä liikkeelle. - -Niin pääsi Akamellan siunattuihin multiin kätketty, monia kovia -kokenut, aina vainottu, vielä haudassakin halveksittu tunturien -kiertäjäkansa vihdoinkin lepoonsa. - - - - -SANA- JA ASIASELITYKSIÄ - - -Sivu 5. Juovattaa, lapin tshuövvot = seurata jonkun perässä, noudattaa -jälkiä. - -" "Lapinkorveksi" nimitettiin entisinä aikoina lappalaisten koko -asuma-aluetta, joka muinoin ulottui etelässä aina Kokemäenjoen ja -Laatokan pohjoisten rantamaiden takalistoille. - -" muistella, lap. muihtalet = kertoa asioita, tapahtumia, tarinoita. - -" muistelus, lap. muihtalus = kertomus, tarina. - -" äijiksi ja ämmiksi nimitetään Peräpohjassa ja Lapissa myös isoisää -ja -äitiä. - -6. palas, lap. palkes = polku. - -7. asentokuusi = erämiesten tilapäinen oleskelupaikka, "asentopaikka". -Kuusen juurella nuotiolla vietetään yö. - -" "Kainuunmereksi" sanottiin entisinä aikoina Pohjanlahden pohjoisosaa. - -8. kiveliö = asumaton suuri erämaa. - -9. Hämeenkuotko, kuotko = rämeinen notkelma. - -" Hämeenlantto, lantto = notkelma, pieni vesilampi (Kolari). - -10. kaira = jokien tai jokihaarojen välinen alue. - -11. lompolo, lap. luöbbal = pieni järvi, lampi, useinkin jokilaajentuma. - -" kalakenttä = kalamiehen asentopaikka kalaveden äärellä. - -" Köngäsen kalmisto. Pajalan kirkko ja kalmisto oli ennen, vielä -Laestadiuksen aikana, 2-3 km Tornion- ja Muonionjoen yhtymäpaikasta -ylös käsin, Tornionjoen etelärannalla, lähellä Köngäsen kuulua -rautaruukkia. Kirkko on sittemmin muutettu 6-7 km ylemmäksi Pajalaan. - -13. kurujärvi, kuru = tunturien taikka tievojen välinen notko, -tuntureissa useinkin jyrkkäseinäinen. - -" Halingonkoste, koste = aivan tyyni suvantopaikka, useinkin kosken -alapuolella. - -" lantalainen, lap. laddelas = talossa asuva, myös: yleensä suomalainen. - -14. Porokodanmella, mella, lap. mielle = hiekkakumpu, tav. vesien -rannoilla. "Semmoinen tuhkapaikka" (Kolari). - -" kueri = taimen. - -" Niesakero, kero = pyöreäpäinen tunturilaki. - -" "risukalaksi" Lapissa ja Peräpohjassa sanotaan särkeä, ahventa, jopa -haukeakin. Siika, taimen, lohi, rautu ja harri ovat vain "kalaa*. -"Siika kalaa" enimmin pyydetään ja saadaan Lapin järvistä. - -15. Tiukupulju, pulju = pyöreälakinen hiekkakumpu (käytetään varsinkin -Kittilässä). - -15. Kontiolaki, laki = paljas tasainen vaaran huippu, isompi kuin kero. -Myös tunturissa on laki. - -" Nilipäät, "pää" merkitsee myöskin jo paljasta tunturimaista korkeutta. - -16. lapinkenttä = lappalaisten muinainen oleskelupaikka. - -18. vuoma, murteellisesti "uoma", lap. vuobmi = suuri puuton suo, -etelämpänä saattaa kasvaa vähän pikku karhakkaa. - -" jänkä, myös jänkkä, lap. jiegge = räme, suo, mutta ei niin suuri kuin -vuoma. - -" tammi = jokeen rakennettu pato. - -" ruotukka = viinimarjapensas (Ribes rubrum L.). - -" haleva = halava, "Raitaa ne kuttuvat halevaksi" (Kolari). - -19. ajaa niittyä = raivata rantamaata niityksi. - -" majavanhoito = majavanhavukset. "Hoiolla" tarkoitetaan kyllä yleensä -muitakin tavaroita ja työkaluja. Myös "navettahoito" = navettarakennus -kaikkineen. - -21. Morottajan murhajuttu Kittilästä sekä Sodankylän Rovasesta. - -" Koverijyrhämä, jyrhämä = syvä ja leveä suvantopaikka kosken -alapuolella. - -" takkahärkä = porohärkä, jonka selässä kannatetaan tavaratakkaa, kun -ei voi ahkiolla ajaa, - -" naakia, lap. njahkat = hiipiä väijyen lähelle. - -22. outaseutu, lap. vuövte = metsäseutu. - -" tieva, lap. tievva = hiekkakumpu t. -mäki. "Semmoinen töyrypaikka -hiekkamaata" (Kolari), - -" Saukkoriipi, riipi = pieni järvi, lampi (Turtola). - -23. raunio = kankaita kiertelevä porojen (ja ennen peurojen) talvipolku. - -" raismeita = jäännöksiä, jätteitä. - -" aamu kahdeksan aika = suunta, jossa aurinko on aamulla 8:n aikana. - -24. luova, lap. luövve = kasvien puiden ja korvakkojen varaan -rakennettu katos ja telineistö tavarain säilyttämistä varten. Ks. siv. -105. - -" lauttanen = yhden t. useamman patsaan päähän laudoista rakennettu -lava, johon havuilla peitetään metsänsaalis t. muuta tavaraa. - -" nili, lap. njalla = pitkän kannon (joskus kahdenkin) nenään laudoista -t. pienistä hirsistä kyhätty pikku aittanen. - -" "väkiajo", saatu Kittilästä. - -" veturi = päreliisteistä tehty kevyt suksimiehen ahkio, jonka -jukkonuora vedettäessä heitetään yli hartioiden. - -" tokka, lap. tohkke = iso poro- t. peuralauma. - -" suoravaranpuu, suovara l. suovero = suksisauvan rautapiikki. - -" vitsajuksu = vitsasta tehty suksen varpaallislänkki -kannantakaisineen. Lap. juvsah. - -25. parttio = tokkaa pienempi joukko poroja t. peuroja. - -" seurapyynti saatu Kittilästä. - -26. rakkainen = louhikkoinen, kivinen maa t. kallio. - -" Vittakallonrova, rova, lap. rovve = harvametsäinen t. paljas -kivikkoinen korkea maa. - -26. Suuresta porokaadosta, rutosta, kerrotaan Lapissa vielä kaikkialla. -Tässä mainitut tiedot saatu Kittilästä Pokan Pekalta. - -" Pokan Pekan peurakaato tapahtui "helmikuussa 1883". - -" Savuaapa, aapa, lap. aahpe = suuri puuton suo, samoinkuin vuomakin. - -27. peuraväljä = isoreikäinen suusta ladattava pyssy, jolla ennen -peuroja sekä karhuja ammuttiin. - -28. tuhkalappalainen, tavallinen nimitys Peräpohjassa, tarkoittaa aito -lappalaista, joka asuu kodassa. - -" "ristimätön kansa", myös hyvin tavallinen nimitys entiskansasta. - -29. Päivä lienee ollut samaa lähtöä kuin kuulu Päiviökin. - -" Pieska. Turtolassa vieläkin Pieska-nimisiä lantalaisia. - -" Juncku-niminen lappalainen esiintyy Muonion kirkonkirjoissa -1800-luvun alussa. - -30. Kaarkko (Kolarissa karkko) = karikko. - -" ina = pieni nuotta, jolla järven selällä sukkelasti soutaen -kierretään kalaparvi. Sitten vedetään nuotta rantaan apajalle taikka -nostetaan veneeseen. Vedetään inaa myös joessa myötävirtaan. - -31. kojama = uroslohi. - -" marras = tavaton taikka oudolla tavalla saatu kala, joka saajalleen -ennustaa kuolemaa. "Marras" on myös iso metsä- t. vesilintu, kun se -tulee lähelle kartanoa. - -" Joukahaisvaara, joukhainen = joutsen. - -32. Marjetta esiintyy lantalaisen sukunimenä Ylitorniolla. - -" Korkealiete, liete = leveä matala hiekkaranta. - -" syrjäkämmen = kämmenenleveys. - -34. raito, lap. raido = useampia poroja valjastettu ja sonnustettu -riviin peräkkäin. - -35. vyölliskoukku = koristeltu messinkinen koukku, jonka renkaassa -riippuu avaimia. Nähdään joskus vieläkin vanhan emännän vyössä. - -40. Raappana-niminen vanha talo on Kemijoen varrella Rovaniemen -Muurolassa. - -" korttoakos = pahuustako. Peräpohjol. kiroussana. - -41. ohjakkeet = ohdakkeet. - -42. vistottaa = pelottaa, kauhduttaa. - -43. luhtaheinikko = saraheinikko. - -44. houvi = vouti. - -46. lihatontta = kiveliöissä asuva, ihmisiä syövä tarinain jättiläinen. - -47. "tuli tylsä eteen" = tuli neuvottomaksi. Tavall. peräpohjolainen -sanontatapa. - -48. niittykarkea = kuivanmaan niitty, kyntämättä heitetty pelto saanut -ruveta itsestään heinää työntämään. - -" Sieppijärvellä vieläkin kehuskellen kerrotaan Kurun emännän -kesäpäivän töistä. - -48. Hukkuneeseen ei saa koskea eikä hänen kuultensa puhua hukkumisesta. -Hukkunut kuulee sen ja pelästyy, eikä enää virkoa henkiin. Tavallinen -kansan käsitys Peräpohjassa ja Lapissa. - -50. maikkua = kalat hyppivät ja visehtivät veden pinnalla. - -52. kesäkirkko = kesäinen pyhäpäivä, jolloin pitäjän kaukaisinkin -perukka saapuu kirkolle. Kittilässä on kesäkirkko pari viikkoa ennen -Jaakon päivää, heinäkuun toisena sunnuntaina. - -53. peräkana = veneen peräkärki, myös pohjapuun käyrä peräjatko. Samoin -"keulakana". - -" nuoskariepu, nuoska = huono vene. Kolarissa: luoska. - -" muotkia = vetää vene maata myöten järvestä toiseen. - -54. kalakosio = iso kalarove, kori. Lap. kuössi. - -" Nostetun käärmeen lähettäminen nostajansa "kaulahuiviksi" on hyvin -tavallinen tietäjän temppu. - -55. Sauvon maa = Savo. - -56. Rajakinastelujen muistona on Kelontekemäjärvessä vielä -Rajakivenkari. Kiven sanotaan ennen olleen Lapin ja lannanmaan rajana, -Lappi alkoi kivestä pohjoiseen. - -57. Kalojensampi l. Kalojenvanhin = mahdottoman suuri kala, on nähty -useammassa muussakin Lapin järvessä. Kolarissa: Järvensampi. - -59. Taalo = paikkakunnalla käytetty nimitys lappalaisten Stallosta. - -60. Lappalaisen ja Stallon välinen ottelu hyvin tavallinen tarina-aihe -Lapissa. - -" yhtä kalkki = sama se. Tavallinen myöntämistapa näillä mailla. - -61. polvipuolellensa = toiselle polvelleen. - -65. Tavaton lumen tuiskuaminen ahdisti Vuontisjärveltä pois toisenkin -rohkean uudisasukkaan, Vuontis-Heikin, joka viime vuosisadalla siellä -yritteli tulla toimeen. - -" korvaninkin = korvanikin. Kittilässä tavall. taivutustapa. Niin esim. -"kirjaninkin", "sauvaninkin". - -66. korvalakk: = lakki, jossa on alas käännettävät korvukset. - -" kielo = vanha tavall, peräpohjolainen mitta. - -" jokijärämä = syvä tyven jokilaajentuma kosken alla. - -67. kuukkahainen, kuukkeli = kuusanka (Perisoreus infaustus). - -" Anundi Sarre, rikas Muonion lappalainen, ks. siv. 72. - -70. porokaarre, lap. karde = aitaus, jossa porojen erottaminen -toimitetaan. Niiden johtoaidat, vuomenot, ovat useinkin hyvin pitkät. - -71. jutama-alue - maa-ala, jota lappalainen (t. lappalaiset) -porotokkineen vuodet ympäriinsä kiertää, jutaa. - -" jutaa, lap. johtet, ks. edell. Myös jalkaisin kulkijat, -pitkämatkalaiset "jutavat". "Mitäs meillä hätää, mutta te, jotka olette -jutamassa." - -" saivo, lap. saivva, ks. lukua "Saivo ja kaltio". - -72. valkkopunainen = vaaleanverevä. - -" puokkuaitta = pieni aitta kantojen nenässä (Muonio). - -72. Tuohikodat, riuvuista rakennetut, tuohella päällystetyt keilakodat -olivat entisten raitiolappalaisten asuntoina. - -" raitioida = paimentaa poroja. - -" raitio, lap. raihte = poropaimen. - -73. Ennen rajansulkemista 1852 saivat Suomen ja Norjan lappalaiset -vapaasti jutaa laumoineen kahta puolta rajaa. - -74. rahakiisa = raha-arkku, lipas, lap. kiisa. Lapinkodan kiisat ovat -tavallisesti pyöreähköjä t. pyöreäkulmaisia, sivut tehty ohuesta -lautalevystä taivuttamalla. - -" porojen lypsinkaarteessa oli lappalaisilla erityiset vasakarsinat, -joihin vasat lypsinajaksi suljettiin ja annettiin niille sinne -koivunlehdeksiä syötäväksi. - -75. väärti = tuttava, kestiystävä, hyvin tavall. vieläkin Lapissa. - -" suivakka, lap. tshuöivak = vaalakka poro (Kolarissa suivakko). - -" poronkopara = poronsorkka. - -" pikkukynsi = sorkan takakynsi, jonka pientä luuta ennen vanhat ukot -käyttivät piipunrassina. - -" kortto = pilaus, paha silmäys. Käytetään myös kirosanana. - -76. jalo = etevä, mainio. Hyvin tavall. Peräpohjan ja lantalais-Lapin -sana. - -" näökäs = hyvännäköinen, komea. - -" kälmi = ovela, viekas, sukkela. - -" ottinki = pitkäkäs, pyöreä, leilinkaltainen astia. - -" rouvot, lap. rouhko = nahkavällyt. - -77. valitko = valkoinen poro. - -" "kristitty" = laestadiolaisen uskonsuunnan tunnustaja. He nimittävät -itseään kristityiksi ja uskovaisiksi, muita suruttomiksi, uskottomiksi. - -78. suota = joukko. Kolarissa: "Iso suota hevosia." Porojoukkoa ei -sanota suodaksi. - -" väylä = pääjoki. Tornion-Muonion jokivarsien asukkaat nimittävät -tavallisesti näitä jokia vain "väyläksi". - -79. liikutuksissa oleminen = uskonnollinen hurmiotila, aivan tavallinen -laestadiolaisessa uskonsuunnassa. - -80. "Valkoinen-Isä", ks. siv. 152. - -" kalakaara, lap. kaare -- nelikulmainen matala kalakaukalo. - -81. kiva = kova, tiukka. Tässä: kimakka. - -" paahkilas, myös: paahalas = paholainen. Lappal. kiroussana. - -" "Suikkien palas" = jutama-alue, palkinen, jota Suikit poroilleen -kiersivät, ja porot saivat palkia. - -" juonto = jono. - -" räkkä, ks. siv, 98-99. - -" rykimäaika, lap. rahkat-aike = porojen kiima-aika, tapahtuu Mikkelin -aikoina ja kestää parisen viikkoa. - -82. Marakatt-nimisiä lappalaisia esiintyy Enontekiön kirkonkirjoissa -1700:n vaiheilla, samoin Kitti-nimisiä. - -83. pirrikota = keilakota. - -86. peurakorva = merkitsemätön vasa t. poro, jolla on ehyet korvat kuin -villipeuralla. - -" vaadin, lap. vaahtsham = täysikasvuinen naarasporo, porolehmä. - -87. Lassi Koffelo eli 1760-1840. Jaukat elivät 1700-luvun lopulla. Olli -Kurvander eli 1779-1846. - -88. kuopa = lyhytvartinen sukka. - -" poron vatsalaukku, oikeast. kuninkaankypäri, "tshalmas", jossa maito -juoksutetaan ja sittenkuin hera on kaadettu pois, kuivataan. - -" juomukaali, lap. juöbmo = suolaheinä (Rumex). - -" Porojen lukumäärä merkittiin "pykälyspuihin*, nelikulmaisiin -palikkoihin, joissa oli sekä omistajan että raition puumerkki ja -vuosiluku. Härät merkittiin reunasta toiseen ulottuvalla pykälällä, -"kisuraporot" (naaraat ja nuoret porot) puolipykälällä sekä vasat -pisteillä reunapuoleen. - -89. lahtiruno, runo, lap. rodno = vaadin, joka ei joka vuosi tee vasaa. - -" tolppa = 25 äyrin raha. - -91. kietkam, lap. kiedkam -- kätkyt, komsio. - -93. pissihaukka = hiiripöllö. Saanut nimensä höyhenistänsä ruskeista ja -valkeista täplistä, "pisseistä". - -94. suommuorra l. suovvumuorra = savupuu, kodan pieljipuita ylhäällä -yhdistävä puu; ulottuu räppänäaukon poikitse. Ks. kuvaa sivulla 107, -siinä näkyvät käyrät pieljipuut, niitä yhdistävä suommuorra sekä -kotariuvut. - -" ruijanraanu = paksu, musta- t. ruskearaitainen villainen raanu. -Ruijan lappalaiset kutovat niitä varsin yksinkertaisissa raanupuissa ja -myyvät Alattion markkinoilla. Raanuja nähdään alhaalla Kolarissa ja -Kittilässä asti. - -95. roukauskattila = kattila, jossa toimitetaan nuottien ja verkkojen -värjäys, roukaus. - -" kinnipeski = vanha peski, josta karva on nivonut pois. - -" kantosatula = länkien kaltaiset ohuet koivukäyrät, joiden varaan -ripustetaan poronselkään kannannainen. - -97. hirvas, lap. sarves = kuohitsematon urosporo. - -" ajohärkä = kuohittu poro, jota käytetään ajamiseen. - -" urakka, lap. orehk = toisella vuodella oleva urosporo. - -" vuonnilo, lap. vuönjal = toisella vuodella oleva naarasporo. - -" vuorso, lap. vuövers == kolmannella vuodella oleva urosporo. - -" Kotakentältä keksivät porot kotaväen vedenheittopaikkoja ja niitä ne -nuoleksivat sekä jyrsivät. - -99. saulakantekijä, lap. saulaka = poron nenäsaivartaja. - -" kurmuntekijä l. pottaposka, lap. kurbrna = poron ihosaivartaja. - -101. tolvata, lap. tolvastet = poro tolvaa, juoksee kovasti. - -" nulkata, lap. njolkastet = poro nulkkaa, juoksee hiljalleen. - -102. taurota = kala keittäessä kypsyy komeaksi ja antaa paljon rasvaa. - -103. tauro = kalan makeus ja rasvaisuus. "Tauroa" keitetään niin, että -kala paloitellaan kylmään veteen ja pannaan hiukan suolaa sekaan. -Sitten keitetään hiljaisella tulella niin kauan, että kaikki vaahto -katoaa. Rasva kuoritaan rautakauttaan ja käristetään tulella, ja siihen -sitten syötäessä kastetaan tauronutta kalaa. - -" Norjan-Lapissa kyllä näkee joissakuissa lappalaistaloissa -"Nuortta-Nasten" (= Pohjantähti). - -105. kollostaa = sonnustaa raitoporot peräkkäin toisiinsa kiinni. -(Kolarissa: - -" lapinkollos" -- porot peräkkäin sonnustettu kiinni samaan rihmaan.) - -106. "parhaimmuksia" = parhaimpia. Peräpohjassa ja Lapissa kuulee -monesti lantalaistenkin käyttävän laatusanojen superlatiivia -lappalaiseen tapaan, esim,: "suurimus", "pienimys", "nuorimus". - -" varsinaappu, lap. nahppe, ks. siv. 113. - -111. veiki, lap. vaike = iltapuhde, klo 4-5:stä 10-11:een illalla. - -112. taajoa = leikkiä, telmätä. - -" purkapeski = komea peski, tehty pehmeästä vasannahasta, jonka karva -ei ole vielä ennättänyt kasvaa pitkäksi ja karkeaksi. Vastakohta -"pöykkyri" = karkeakarvainen peski. - -113. Nuorten poronvaihto on jo varma merkki naimiskaupan -toteutumisesta. Tyttö ja poika vaihettavat keskenään ajokkaita ja -sitten lähtevät ajelemaan. - -116. sati = saati, saatikka. - -" ruveta uskoa tunnustamaan = ruveta "kristityksi" ja ottaa -uskonveljiltä synninpäästö. - -117. porokiekerö = lumitanner, jonka porot jäkäliä kaivaessaan ovat -kokonaan sotkeneet ja tallanneet kovaksi. - -119. äijältä otti jo seitsemänsataa (kruunua palkkioksi). - -" Seitsemänsataa poroa selällään (oli teurastettuna). - -" Onko näissä äijän taljoissa... = seteleissä. - -" kalppinokka = pilkkanokka. - -" juroa = pysyä liikkumatta, jurottaa. Myös poro juroo, heittäytyy -maata eikä lähde liikkeelle millään. - -122. Joikauksen selostelu saatu suureksi osaksi Enontekiöstä Salmo -Näkkälä järveltä, "Hukka-Salkolta", osa lantaiaismieheltä Mikko Hetalta -sekä yhdeltä ja toiselta lappalaiselta ja lannanmieheltä. Joikaukset -sekä tässä luvussa että jo edellä olleet on saatu "Hukka-Salkolta", -Lassi Ketomellalta, Mikko Hetalta y.m. Kaapin Jounin ja Jounin Niilan -joiut ovat inarilaiselta Pikku-Hannun pojalta. Useat joikaukset joiattu -suoraan suomeksi, toiset ensin lapiksi, mutta sitten joikaajat sanoneet -sisällön suomeksi. Vanhan-Vasaran joikastukset Muoniosta ja Kolarista. - -123. Ies-Pieti = Pietari Vasara, Kaaressuvannon lappalainen, -Laestadiuksen aikaisia eteviä sananjulistajia, kulki ahkerasti -saarnamatkoilla Lapissa ja Peräpohjassa; kuoli 80-vuotiaana viime -vuosisadan lopulla. - -124. Jounia siinä joiataan, Joikaajan tavall. sanontatapa, tarkoittaa, -että joiattavan koko persoona on joiattavana. Ihmistä voidaan joiata, -samoinkuin rakastaa, haukkua, vihata. - -" elämäkerta = oleminen, toiminta. - -" sauva sauvostelemaan = kova menemään, sukkela hiihtämään. - -125. raamikas nuotti = komea, uljas nuotti. - -126. seppä = mestari, taitava. - -127. Orjes-poika = Ruotsin lappalainen. Lap. orjes, oarjes = eteläinen. - -128. suhka = suku. - -" unipeski = laiska nukkuja. - -129. palkistunturi = tunturi, jonka tienoilla porot liikkuvat -jäkälämailla, palkivat. - -" myötäle, vastale = myötämaa, vastamaa. - -" Ounastunturin joikauksessa luetellaan tunturin lakeja sekä kuruja. - -133. kolttahirvas = koltalta, Kuollan lappalaiselta saatu urosporo. - -" servakka, lap. sarves = hirvas. - -" nulppo, lap. nulhppo = sarveton poro. - -" hirttyä = kuristua kuoliaaksi. Raitoporo helposti hirttyy, jos se -toisten vetäessä kaatuneena laahautuu mukana. - -134. lappalaista hoitoa = lappalaista sisältöä, käsityskantaa. - -136. ummuksissa = tiedotonna, tainnoksissa. - -137. ruukaltaa = kiirehtiä, mennä sukkelaan. - -" Inarinniaa ja Kittilän maa. Vanhoissa muisteluksissa mainitaan -monesti Inaria ja Kittilää "Inarinmaaksi" ja "Kittilänmaaksi". - -" stuorra = suuri. - -" rukattaa, lap. ruohttat = laukata, hypätä. - -138. Torajaisenautto, autto = metsäinen notkelma, ojanne. - -139. sivakkapuoli = yksi sivakka l. suksi. Peräpohjassa ja Lapissa -sivakka = suksi. - -" Kellostapuli on Lapissa usean korkean, äkkijyrkän vaaran t. -tunturihuipun nimenä. - -" puohkia = puhkua. - -" sana-parilla = parilla sanalla. Tässä: sano vaikka pari tehoisaa -sanaa. - -140. peräkumppi oikeastaan persekumppi = linnun selkäluu. - -141. unimaksa = hauen maksa, jonka alle Haikara oli henkensä kätkenyt -(nimitys Kittilän Kelontekemästä). - -" näkymätön kyyti = kulkenut näkymättömällä ajokkaalla t. itse -näkymätönnä, milloin milläkin tavalla. - -142. kitko = käärme. Ks. käärmeen syntyä siv. 157. - -" Konttis-raukka, raukka = vainaja. "Raukaksi" sanotaan vain onnettoman -lopun saanutta vainajaa, itsemurhan tehnyttä, tapaturmaisesti kuollutta, -taikka murhattua; myös entisiä noitia sanotaan "raukoiksi". Mutta -tavallisella lailla kuollutta, kunnon ihmistä ei saa sanoa "raukaksi", -se lonkkaa hänen kunniaansa. "Meri-raukkoja" ovat taas mereen -hukkuneiden vainajain haamut, jotka toisinaan suurien myrskyjen -edellä näyttäytyvät. - -142. Marjatta = Marketta. - -143. "Mitäs mie, kun ei ole hammasta." Väkevällä noidalla piti olla -täydet hampaat. - -144. rytiä pieksävät = kaislaa syövät ja sotkevat. - -145. keppoiset, lap. kiehpes = keuhkot. Sisuskalujen elävältä ottaminen -esiintyy useasti Lapin muisteluksissa. - -146. marasto = pientä metsää kasvava kivikkoinen pitkä rantatieva, -harjanne. - -147. Horkkus-pappi tarkoittanee Zacharias Forbusta, joka oli -Kemin-Lapin kirkkoherrana 1718-1734. - -150. näverinkierrossa = kierukkana pyörien. - -" kyynäspäämutka = äkkimutka toiseen suuntaan. - -151. Herra-Hannu = Hannu Herraniemi, ahkera metsämies ja karhunkaataja -Kittilässä. - -152. viehtaripuksut = lammasnahkaiset housut, joiden villa on -sisäänpäin. - -154. männynlöyhänen = mäkimännyn nopeasti kasvanut pehmeä puuaines. - -156. rookata = kohdata. - -" koinata = pistellä, sotkea. - -" manhonväki = mannunväki, manalaiset. - -158. Selostus sanan ja välikappaleen voimasta sekä tietäjän mahdista -koottu usean vanhan ukon ja eukon lausumista käsityksistä. - -160. pahtaseinä, lap. pahte = jyrkkä kallioseinä. - -161. Kurkkionköngäs. "Kurkkio" on Lapissa monen jyrkän, ahtaan ja -louhikkoisen könkään nimenä. - -" karalatva = kuivalatva. - -" naamasarvi, naama, lap. naameh = poronsarvi, jota kasvuaikana -keväällä ja kesällä peittää karvainen nahka. Syksyllä ja talvella -karisee nahka pois, poro hankaa sarviaan puuta vasten jouduttaakseen -puhdistumista. - -163. korttoelävä = petoeläin t.m. saastainen eläin. - -" jänkäpounu, lap. pouno = iso jänkämätäs. - -165. silli = muikku. Kittilässä ja Muoniossa käytetty nimitys. - -" pounikko = suuri mättäikkö jängällä t. vuomalla. - -166. eno, lap. äno = iso joki, esim. Könkämä-, Lätäs-, Toris-, Poro-, -Ronuna-, Kumma- ja Raisineno. Kaikki "Käsivarren" tunturistossa t. sen -lähellä. - -" lapinrisku = lappalainen hopeasolki. Ks. siv. 173. - -" ortti = vanha kupariraha, skilling. - -167. pailakkaporo, lap. spailek = nuori poro, jota ei ole vielä -opetettu ajoon. - -169. kutumarasto = rantamarasto, jonka lähimailla kalat kutevat, -Kivijärven rannalla raudun kutumarasto. - -" palvoselo = seitoja palvomalla, seitojen avulla saatu poroelo. - -170. autsi = syvä tunturikuru, kuilu. - -171. palvoskala = seitaa, palvoskiveä palvomalla saata kalasaalis. - -" puittiopoika, puittio = apulaispoika nuotan vedossa. - -176. Lemminkorsa, korsa, lap. korso = syvä ahdas kuru. - -" poronkuu = poronrasva. - -177. vuottoraippa, lap. vuöhttaraihpe = vetohihna, joka poron -olkavyöstä t. längistä käy vatsan alatse ahkion keulaan. - -180. lattiaparsi = lattialankku. - -186. Laestadiuksen tietoja maahiaisista ks. esim. Uusi Postilla (Pori -1897) siv. 41, 278, 607 y.m. - -" mustaraamattu ja Mooseksen kuudes kirja, luullaan yleisesti olevan -kaikilla papeilla sekä salakättä joillakuilla suurilla tietäjillä. - -" arinakivet = tulisijaa rajoittavat kivet permannolla. - -" tuohiportta, lap. porthe = tuohirove. - -187. hiiniä = fiiniä. Kittilässä aivan yleisesti h f:n (v:n) sijassa; -niinpä: "hati" (fati), "hiiliä" (tiiliä), "haari" (faari). - -189. tuumet = lehmän utaret. - -192. Ullatieva Enontekiöllä Ounasjärven, Periläjärven ja Ounasjoen -latvan etelärannalla, suuri tievamaa Ounastunturin takana. Nähdään -monesti maahiaisia ja maanhaltioita. - -" yöhonka = nuotiohonka, jonka tulenloisteessa yö vietetään. - -193. Maahiainen, maanalainen j.n.e., hyvin tavall. erämiehen loitsu -Peräpohjassa ja Lapissa. - -" kraviaiset = hautajaiset, peijaiset. - -194. nuorukainen = nuori, poikimaton lehmä. - -195. vaaksoa = mitata sormillaan. Vaaksa = peukalon ja etu- l. -keskisormen päiden väli, kun sormet ovat hajoitettuina. - -199. arina = atrain. - -201. höösmanni = kalastusveneen päämies Ruijanmerellä. - -" jäkälänpanijat = jäkälän talvivarastoon kokoojat. - -" pulimassa = uimassa. - -" kolonnäköinen, kolo = kolkko, tyly, hirvittävä. - -202. koranus = pahuus, tavall. kiroussana. - -203. nuottatauko = nuottaköysi. - -204. kellonriesin = kellonkannin. - -206. vammojen ja maan pyörryttäjä = henkilö, joka pystyy pyörryttämään -vamman ja maantartunnan, niin etteivät ne enää kasva t. pahene, vaan -rupeavat paranemaan, pyörtävät. - -208. Luvun loppumääritelmät Siikavuopion Johan-Petteriltä. - -210. yönpimittäjä = kalevantuli. - -" kaamosaika, lap. skabm-aike = auringoton sydäntalven aika. - -" kiernata = hangata jotakin, niin että syntyy kitisevä ääni, kirinä. - -" "kahtaalle kuutta" = suunta, jossa aurinko on 6:n aikana aamulla ja -taas illalla. - -212. Käsitys, että revontulet saavat alkunsa Ruijan meren l. Jäämeren -läikehtimisestä, on yleinen koko Suomessa, jopa aina Inkerissä asti. - -213. saverikko = aisan kiinnityslaite reen jalaksessa. Vitsas = -vitsasta väännetty saverikko. - -217. paljakka = paljas tunturilaki t. vaaranlaki. - -" siljo = sileäksi tallattu kenttä, paikoin myös = kiekerö. - -225. Lätäsenon Markkinakummun kirkkosijassa näkyy vieläkin kolme -hautakuopannetta. - -226. Sirman kesäisistä saarnamatkoista valittivat seurakuntalaiset v. -1716, että kovin on vaikeata kymmenin penikulmin sauvoa hänen venettään -koskisia jokia myöten meren rannoille. Valittajat pyysivät vapautusta -kesämatkoista, talvella kyllä lupasivat kyyditä. - -227. aihki = iso tuuhea petäjä. - -228. kupetsi = kauppamies. - -229. V:n 1776 markkinoilla joi lappalainen Knut Valkeapää niin että -kuoli. Tämän johdosta toimeenpannussa kuulustelussa oli todistajina -torniolainen kauppias Ervast renkeineen sekä muuan lappalainen, joka -tiesi, että Knut oli ollut siivo ja uskontoa taitava mies, vaikka -viinaanmenevä. - -" Uijajärvi on pieni tunturijärvi Uijajoen latvoilla, Norjan rajoilla, -Lätäsenosta itään. Järveen upotetun ukon nimi oli Uija, ja siitä sai -järvi nimensä. - -" korvamuru on siian pääntyvessä, ja se on paras paikka siiassa. - -" kiiremuru on peuran kaulassa "ensimmäisenä, joka jääpi kaulaan, -kun pää katkastaan". Se on kyllä kaikkein huonoin syötävä, mutta -Uija-äijällä oli taikana syödä se heti ensimmäiseksi. - -230. rantajyppyrä, jyppyrä = jyrkkä kivikkokumpu, voi olla myös korkea -jyrkkähuippuinen vaarakin. - -234. "Akamellan äijät" = Akamellan vainajat, haltijat. - -" puoshaka = palohaka. - -236. vaaksiainen = ampiainen. - -237. Possokoppa, myös: Possukoppa = Bosekop, Alattio, Alattiovuonon -pohjukassa. - -" keino, lap. käino = tie. - -" jatulintarha l. jatunintarha = pyöreistä nyrkkikivistä ja -isommistakin ladottu monisokkeloinen pyöreä tarha, tavataan -Pohjanlahden rantamilla ja Tornionlaaksossa metsissä ja vuorilla, jopa -Ruijassakin aina Varankivuonon rannoilla. "Vanhat pakanalliset ihmiset -siinä käyneet oikeutta, se oli heidän oikeuspaikkansa." - -" Jukkasjärven eteläpuolella olevat suuret Lapin pitäjät, Jellivaara -ja Jokmok, Luulajan-Lappi, olivat jo Luulajan kauppiaiden -markkina-aluetta. - -238. Tunturien "päiväpuolesta" ja "yöpuolesta" puhuvat lappalaiset -monesti muisteluksissaan ja vanhoissa lauluissaan. - -" huutonimi = sukunimi. "Huutonimi on se, miksi ihmistä käsketään." - -242. Jabmemiella = kuolleittentieva. Jabme = kuollut. - -" roskat = kalmanmullat. - -243. Kätilö on Koutokeinossa pikku lääkärinä, antaa rohtoja ja -patenttilääkkeitä. - -" Mavukan Aslak on kylän toinen "lääkäri", rikas kotalappalainen. - -248. Lars Hetan poikia elää vielä neljä: muuan Lahpulompolossa, kaksi -Trondhjemin hulluinhuoneessa ja muuan Koutokeinossa, ja hänkin "on -kans puolihullu, akkaansakin tervalla paistaa". - -250. saajo = metsäinen saareke jängällä t. vuomalla. - -253. hirsileippo = hirsiaidan salvostettu hirsien pituinen osa. - -254. Muuan Akamellan tuuliviiri on vielä Matinlaun talossa, -Ylimuoniossa tuuliviirinä. Sanotaan siinä olevan vuosiluvun 1694. - -" Olli Puranen oli synt. 1740, kuollut 1700:n lopulla t. 1800:n alussa. - -" "uskonsilmän" muisteli Purasen isäntä katsoneen länteen päin. - -" Vuopio ollut rakentamassa m.m. Muonion kirkkoa 1817 ja Kolarin -kirkkoa 1819. - -" Parkajoki on Ruotsin puolella Muoslompolossa. Samasta talosta oli -kotoisin kuulu laestadiolainen saarnaaja Parka-Heikki. - -255. rautakrookki = rautahaka. - -" arkun t. vainajan suulleen kääntäminen vainajan pysyttämiseksi -haudassaan on ennen ollut yleisenä tapana. - -" Muonionalusta, Ruotsin puolen pitäjä Muonion kohdalla. - - - - -Viitteet: - - -[1] Salmijärven kalakentältä oli kerran löydetty vanha laudankappale, -johon oli puukolla leikattu vuosiluku sekä nimi, KUKKOLA. - -[2] Äkäslompolossa oli ennen vanha aitta, jonka seinään Tanelin poika, -Mikko, oli puukolla leikannut: MIKKEL TANELIN POIKA W 17... - -[3] Kurtakon seuduilla samaan aikaan asusteli lappalaisia karjoineen. -He lypsivät porojaan Teuravuomalla ja panivat maitoa kuivamaan metson- ja -koppelonkupuihin. Maitoa sanottiin kurttamaidoksi, ja säilytettiin sitä -saarella aitassa, ja siitä on Kurtakkojärvi ja kylä saanut nimensä. - -[4] Vanhoissa kirkonkirjoissakin on järven nimenä Taponjärvi. - -[5] Kurun Pekka eli vv. 1791-1857. - -[6] Ylioppilas M. Häyrysen muistiin merkitsemä. - -[7] Lappalaisten itse käyttämä kotipaikka-määritelmä. Norjan Lapin -Aitjärven tunturituvan vieraskirjassa näemme esim. porolappalaisten -Mathis ja Aslak Skummin sekä Henrik Speinin merkinneen -kotipaikkasarakkeeseen: "alle fjeldene". - -[8] Pöyrisjärven tienoilla on seuraavat kotakunnat: Tuomas -Näkkäläjärvi, yli 80-v. ukko eukkoineen; Tuomaan Antti, "Vilkuna", -edell. poika; Tuomaan Isko, "Iskuna", ed. veli; Iskon Antti, -"Kannirainen", 1921 kuolleen Iisakki Näkkäläj:n poika; Iskon Jussa, -"Pintapoika", ed. veli; Iisakki Näkkäläjärven perikunta: Isko, Anni -ja Saara; Proksin Elli, Juhan-Erkki Proksin leski; Heikki Magga, -Pierkkujärven puolessa; Niila Proksi, ed. poika, samoilla mailla; Jussa -Salomoninp. Näkkäläjärven Raaskaltiolla. -- Porojärven ja Kilpisjaurin -puolessa: Tuomas Labba; Jouni Labba; Pierra Labba; Antti Kalttopää; -Niila Kalttopää; Pierra Kalttopää; Maarit Valkeapää, Jussa V:n leski, -Vasara-sukua; Antti Palojärvi; Pierra Vasara; Aslak Juuso; Niila -Tornensis; Pierra Tornensis. Tornensikset hiljakkoin Koutokeinosta -muuttaneita. - -[9] Muita pororikkaita: Iskon Antti, 500; Iskon Jussa, 400; Niila -Magga, 400; Tuomas Labba, 350; Antti Kalttopää, 350; Jussa Kalttopää, -250; Aslak Juoso, 200; Tuomas Näkkäläjärvi 200,. -- Lappalainen ei -kyllä koskaan tarkoin ilmoita sivulliselle porojensa lukumäärää. Menee -poro-onni. Eikä lappalainen itsekään tiedä aivan tarkoin karjansa -päälukua. - -[10] Enontekiöläinen sanoo Ounis eikä Ounas. Niin Ounistunturi, -Ounisjärvi ja Ounisjoki. - -[11] Kerran sentään Salkko pelastui Alattion putkasta, tuttavat -puhuivat hänen puolestaan poliisille, että antaa Salkon nyt vähän -iloita, kun häneltä on vasta akkakin kuollut. - -[12] Enontekiön Peltojärvellä eli Päiviöitä 1600-luvun lopulla. - -[13] Sodankylän nimismiehinä on ollut kaksikin "Matliinia". S. Mathlein -1700-luvun lopulla ja tämän poika B.J. Mathlein 1800-luvun alussa. - -[14] Missä minun härkäni... ohjakseni... ahkioni... rasiani... -lakkini... kintaani... kirveeni... puukkoni. - -[15] Meri aaltoaa läikytellen. - -[16] Missä on suuri kalani, joka minut ottaa? - -[17] Anna minulle kaloja, niinkuin olet ennenkin antanut, minä voilla -voidan sinut. - -[18] Todistuksena siitä, että lappalaiset vieläkin uskovat vanhaan -palvoskiveensä, on se, että kun kivi äskettäin aiottiin kuljettaa -Helsingin Kansallismuseoon ja Koutokeinon viranomaisiltakin saatiin -jo lupa, eivät lappalaiset luovuttaneetkaan jumalaansa. Pelkäsivät -menettävänsä kalaonnensa Kilkkasjaurissa. - -[19] Pojat menivät tauvoitta, pojille vien taukoja. (Kittilän ukon -lappia.) - -[20] Etpä, p--a, pala nyt, kyllä olet huono, kun et pala! - -[21] "Rounaja", sanovat nykyään monet rajaseutulaiset, kun taas -toiset sanovat "Rounala". Kuuleepa jonkun sanovan "Raunala", joka -näistä lienee alkuperäisin muoto. Tässä muodossa on nimi A.G. Böehmin -kartassa v:lta 1776, ja Tuneldin maatieteessä v:lta 1762 on kirjoitettu -"Raunula". - -[22] Edellisessä kellossa on kirjoitus: "Under konung Carl XII -segersamma regering är denna klocka guten tili Enotäkis församling -i Torneå Lappmark med allmogens egen bekostnad annå 1706." Ja -jälkimmäisessä: "Kappalainen Henric Ganander ynnä emändäns Catrina -Tornbergin ovat tämän Enontekemähän lahjoittaneet 1744" -- "Math. -26:41: Valvokat ja rukoilkat. -- G. Meyer. T.E.C. Holmie." - -[23] Vanhain muistelusten mukaan pitäisi kirkkokummulla, Kuonnajärven -rannalla, ennen olleen Enontekiä niminen talo, josta sitten kirkko ja -markkinapaikka sai nimensä. - -[24] Sotaniemellä kerrotaan ennen soditun. Vihavenäläisten pelosta -rakennettiin pappilakin jokien väliselle niemekkeelle, johon ei -leveiden suvantojen ylitse mistään kohdasta päässyt kahlaamalla. - -[25] Kerrotaan olleen arkkiviisuissa laulettu suuri Tornionjoen tulva, -"Keksin tulva", joka tapahtui keväällä 1677. - -[26] V:n 1681 käräjillä sakotettiin Sirmaa 6 mk. siitä, että oli -syyttänyt erästä eukkoa, Elli Jaakon tytärtä, noituudesta. Elli kun oli -ollut avustamassa Sirman vaimoa, Kaarin Eerikintytärtä, synnytyksessä -ja siinä noitakonsteillaan tuhonnut lapsen. - -[27] Käräjillä 1681 tuomittiin Sirma Maunu Martinpojan haukkumisesta -ja pieksämisestä maksamaan sakkoa 18 markkaa "sölvermynttiä". 1682:n -käräjillä riiteli Sirma saman nimismiehen kanssa niityistä. - -[28] Rounalan kelloon valatti Ganander kirjoituksen: "Vanha Rounalan -kello uudesti valautettu ja enätty H. Gananderin huolen pidolla 1744." --- Lapista muutti Ganander 1744 Siuntioon ja kuoli siellä 1752. G:lla -oli tekeillä suuri hebreal.-ruotsal.-suomal.-lappalainen sanakirja sekä -lapin kielioppi. Edellinen ei kyllä valmistunut, jälkimmäinen ilmestyi -1743. - -[29] Erik Grape oli Köngäsen ruukin perustajan Arend G:n jälkeläisiä, -synt. 1755, ja oli jo Upsalassa opiskelemassa ollessaan saanut 1777 -stipendin lapinkielen oppimista varten. - -[30] Jo 1688 Sirma puuhasi koulua Rounalaan ja Enontekiöön. Grape piti -erikoista huolta Lapin kouluista ja niiden opettajista, katekeetoista, -toimitti m.m. sukulaisensa, Johan Arend G:n katekeetaksi. - -[31] Vainajain hautaamisesta määrättiin m.m., että ruumiit oli -peitettävä ainakin kyynärää paksulla multakerroksella. - -[32] Mannajärvi on sitten vielä, ainakin L.L. Laestadiuksen aikana, -ollut Kaaressuvannon pappien yksinoikeutettuna kalavetenä. - -[33] Sama enkelinpää on nykyään Enontekiön kirkossa sakastin oven -yläpuolella. Kuparilevyn sanotaan olevan Kaaressuvannossa "Koulun -Ingeborgilla". Hukkunut tyttö lienee ollut Grapen vanhin tytär, Gretha -Stina, joka oli syntynyt 1788 ja kuoli 1797. - -[34] Sirman leski, Kaarin Eerikintytär, kuoli 90 v. ikäisenä 1734 ja -haudattiin Enontekiön kirkkokumpuun. - -[35] "Nenättömän Heikin apaja" on vieläkin Könkämäenossa -Markkinasuvannon ja Maunun välissä. - -[36] Tässä on Herr'-Vuolevi saarnannut, tässä aion minäkin... -(saarnata). - -[37] Älkää minua jättäkö tuon p--een haltuun. - -[38] "Koulupappeina" olivat: M.A. Kolström 1826-34, Emanuel Kolström -1834-49, H. Krank 1850-52. -- "Manne Kolström oli kova saarnamies, ja -kyllä se koulasikin." - -[39] Koutokeinon ensimmäinen pappi oli Anund Curtilius (1674-1675), -joka asusti Maasissa, sitten oli Johan Tornberg vanhempi (1676-1681), -asui alussa myös Maasissa, myöhemmin Koutokeinossa. Muutti täältä -Jukkasjärvelle. Tornbergin jälkeen tuli Anders Tornensis. - -[40] Lappalainen Anders Tornensis esiintyy Enontekiön Palojärvellä -1750-luvulla. - -[41] Useimmat näistä suvuista esiintyivät Enontekiön vanhimmissa -kirkonkirjoissa jo 1700-luvun alussa. - -[42] Hevosia oli Koutokeinossa takavuosina vain kolme, nyt lienee jo -kymmenkunta. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAPIN MUISTELUKSIA*** - - -******* This file should be named 57770-8.txt or 57770-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/7/7/7/57770 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |