Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 7077 insertions, 7460 deletions

diff --git a/57901-0.txt b/57901-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..16d56ec
--- /dev/null
+++ b/57901-0.txt
@@ -0,0 +1,7077 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57901 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+TITANICIN PERIKATO
+
+Romantillinen kuvaus "Titanic"-laivan haaksirikosta
+yöllä vasten 15 päivää huhtikuuta 1912
+
+
+Pelastuneitten kertomusten ja muitten luotettavien lähteitten
+perusteella laatinut
+
+Esko Waltala [Edvin Calamnius]
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kirjakustantamo Into,
+1912.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+    I. Matkustuskuume.
+   II. Matkalla Englantiin.
+  III. Lumoava kovanonnen tuoja.
+   IV. Ennätysmatka.
+    V. Näkymättömiä yhdyssiteitä.
+   VI. Tuhonsaattaja.
+  VII. Huhtikuun 14 ja 15 päivän välinen yö 1912.
+ VIII. Kauhea sekasorto.
+       Titanicin kuolinhymi nuotteineen.
+   IX. Elämä pelastusveneissä ja hukkuvien hätä niitten ympärillä.
+    X. Pelastus tulee.
+   XI. Paremmat ihmisyystunteet.
+  XII. Kärsimykset ja surut muuttuvat iloksi.
+       Titanicin haaksirikossa olleet suomalaiset.
+
+
+
+
+I LUKU.
+
+Matkustuskuume.
+
+
+Kevät teki tuloaan Suomeenkin. Päivä päivältä nousi aurinko yhä
+korkeammalle. Yhä lämpimämmin nuoleskelivat sen säteet sitä metsän
+peittämää vuorenharjannetta, jonka juurella Onni Laurilan lapsuudenkoti
+sijaitsi.
+
+Harjanteen kummallakin puolella lirisivät jo pienet purot, hajottaen
+sisällyksensä sinne tänne laaksoon Laurilan talon ympärillä. Taloa
+läheisillä pelloilla alkoi lumivaippa jo tulla raskaaksi ja märäksi.
+Pellonojistakin kuului jo hiljaista lorinaa, kun vesi jään alatse pyrki
+läheistä järveä kohti. Itse järvenkin jää oli jo hyvin haparaa; siellä
+täällä pilkisti sula vesi esiin, ikäänkuin tervehtien kevätauringon
+ystävällisiä säteitä.
+
+Sydänpäivällä alkoi harjanteen itäosasta lähtevä pieni Vuolukoski pitää
+ennestään tuttua kohinaansa, jota Onni lapsena oli niin ihaillut.
+Jäänlohkare toisensa jälkeen syöksyi siitä alas.
+
+Tuli aikainen kevät harvinaisen kovan talven jälkeen. Ympäri koko
+Suomenniemen kävivät sen uutta elämää luovan vaikutuksen merkit yhä
+näkyvimmiksi. Muuttolinnut palasivat etelän maista, routa suli maasta
+ja puut kävivät hiirenkorvalle. Kevät, tuo ihmeellinen Pohjolan kevät,
+oli taas tullut...
+
+On ilta. Aurinko tekee laskuaan. Punertavana ja hohtavan säteilevänä
+valoi se kultaavaa loistoaan järven takana olevan mahtavan petäjikön
+latvojen lomitse ja kuvasi järven pintaan ihmeellisen kauniita
+väriloistojaan. Taivaan ollessa idässä teräksensininen, vaihteli
+siinä taivaankaaren kaikki värit, kunnes ne viimein läntisellä
+taivaanrannalla olivat ikäänkuin yhtenä tulimerenä. Kun tuo hehkuva
+tulipallo viimein katosi harjanteen taakse, muuttuivat nuo loistavat
+värit vähitellen hämäriksi. Ja iltahämyn jälkeen tuli yö, varhainen
+ihmeellinen kevätyö, täynnä haavelua elämästä ja onnesta, tuon lyhyen
+ja kaiholla odotetun kesän herttaisesta tulosta...
+
+Eräänä tuollaisena iltana nousi Onni Laurila harjanteen korkeimmalle
+huipulle katselemaan keväisen ilta-auringon laskua. Hän näytti
+vaipuneen tulevaisuusmietiskelyihinsä. Jotakin uutta ja outoa liikkui
+hänen sielussaan. Hetkisen mietiskeltyään nousi hän ylös, ojensihe
+suoraksi ja sanoi:
+
+-- Se on päätetty. Vielä tänä iltana ilmotan isävanhukselle päätökseni.
+Minä lähden pitkälle matkalle. Tahdon nähdä Atlannin ja sen takana
+olevat maat. Tässä talossa ei minua enää tarvita. Olen ilmankin jo
+kauan ollut sen rasituksena. Veljeni katsovat minua karsain silmin,
+eikä isäkään näy minusta enää suuresti pitävän, koska en äitivainajani
+toiveita täyttäen ruvennut papiksi. Siinä toivossahan vanhempani ovat
+minua kouluttaneet. Janne, Kalle ja Antti ovat rotevia miehiä; he
+tulevat mainiosti toimeen ilman minua, jota he tämän tästä nimittävät
+tyhjäntoimittajaksi ja haaveilijaksi, kun olen kulettanut aikani
+koulunpenkillä. Sisareni Anna ja Ilmi hoitavat minun lähdettyäni talon
+askareet niinkuin ennenkin. Hekin pitävät minua naismaisena. Pois minä
+lähden, ensin Amerikkaan ja sitten --. Samantekevä, mihin siellä menen,
+jos en löydä onnea.
+
+Onni lakkasi yksinpuhelustaan. Linnut visertelivät puitten oksilla.
+Nekin tuntuivat sanovan hänelle jäähyväisiä. Olivathan ne jo niin monta
+vuotta häntä katselleet. Takavuosina olivat ne nähneet hänet laaksoissa
+ja niityillä hakevan kukkia, joita hän tarvitsi koulussa.
+
+Oli jo myöhäinen kun Onni palasi kotiinsa. Suoraa päätä meni hän isän
+kamariin. Vanhus loikoi jo sängyssä, kuitenkin vielä riisuutumatta.
+
+-- Missä sinä, Onni, näin myöhäiseen olet ollut? Kaiketi taas Perälän
+Arvon pakinoilla. Te näytätte olevan erinomaiset ystävykset. Mitä
+te oikein panette kokoon? Sinä olet paljon lukenut mutta Arvo ei
+ole saanut muuta opetusta kuin mitä kansakoulu tarjoaa. Kuinka te
+oikeastaan sovitte yhteen?
+
+-- En ole tänään käynyt Perälässä, sanoi Onni. -- Tuolla harjulla olen
+yksin istunut ja laatinut tulevaisuussuunnitelmiani.
+
+-- Niinkö, sanoi isävanhus, nousten sängynlaidalle istumaan. -- Joko
+äitivainajasi vakavat neuvot alkavat tuntua seurattavilta? Äitisi
+tahtoi sinusta pappia. Samaa minäkin toivoin. Ei tämä pieni talo voi
+kasvattaa tyhjäntoimittajia. Sinä olet nyt maisteri, mutta viraton
+herra. Miksi et hae paikkaa? Mitä sinä odotat? Onhan sinulla hyvät
+todistukset.
+
+-- Minä olen tänä iltana tehnyt päätökseni, vastasi Onni.
+
+-- Että rupeat papiksi, sanoi isä, nousten seisomaan. Siinä tapauksessa
+olet kunnon lapsi, ja minä siunaan sinua.
+
+-- En sellaista päätöstä ole tehnyt, vaan --
+
+-- No minkä sitten?
+
+-- Minä lähden Amerikkaan. Siellä on vapaus antautua mille alalle
+haluaa ja koetella vähän kaikkea. Siellä saa pitää aatteelliset
+vakaumuksensa eheinä, tarvitsematta olla vainonalaisena, kuten tässä
+synnyinmaassani.
+
+-- Amerikkaan! Tuo vanha virsi. Mutta ei siinä maassa
+maisterintiedoilla pitkälle pääse. Etkös muista, miten Salon Tuomaan
+kävi? Kouluja hänkin oli koetellut, vaikka ei kyllä maisteriksi asti
+päässyt, mutta hiilikaivokseen täytyi hänen mennä. Ja minkä lopun hän
+siellä sai? Kuoli kaivosräjähdyksessä. Sinnekö sinäkin haluat kuolemaan?
+
+-- Amerikassa on monta muuta työalaa, isäkulta. Eivätkä
+hiilikaivoksissakaan sentään kaikki kuole. Muuten ei kohtaloaan pakoon
+pääse missään.
+
+-- Sinulla on veljiesi suhteen ollut etu saada enemmän oppia kuin mitä
+tavallisesti tulee meikäläisten osaksi. Miksi et käytä näitä kalliisti
+saatuja tietojasi lähimmäistesi, kotiseutusi ja koko kansasi hyväksi?
+
+-- Minulla on useissa asioissa omat periaatteeni, ja ne eivät sovi
+yhteen yleisen mielipiteen kanssa...
+
+-- Periaatteesi, keskeytti isä, joka nyt sai vauhtia puheeseensa,
+kun taas sai kuulla toistuvan tuon usein aina ennenkin uudistuvan
+"periaatteen". -- Mikä periaate se on, kun oppia ja tietoa saatua
+tulee eteen toiminnan aika, niin silloin nuo "periaatteet" tekevät
+mahdottomaksi käytännöllisen toiminnan? -- Maanviljelys kaipaa
+tarmokkaita ja järkeviä viljelijöitä, jotka sitä järkiperäisesti
+harjoittaisivat, ettemme tarvitsisi hyvinäkin vuosina ulkomailta
+tuottaa suuria määriä kaikkein tarpeellisimpia ja jokapäiväisimpiä
+elintarpeitamme. Ja metsänhoito! -- sekin kaipaa miehiään, jatkoi isä.
+-- Ei kelpaa asiain meno silläkään alalla. Kalliit metsät tuhlataan
+ajattelematta, arvelematta.
+
+-- Olette oikeassa, myönsi Onni.
+
+-- Kansamme on aivan rikkiraadeltuna. Laittomuus on saanut ylivallan.
+Ja sitten tuo sisäinen hajaannuksemme... Olemme tosiaankin kuin lampaat
+ilman paimenta.
+
+-- Niin on ikävä kylläkin, vastasi Onni. -- Mutta onpa syytä
+sepissäkin...
+
+-- Siinäpä sitä ollaan. On syytä sysissä, jos sepissäkin, virkkoi
+isä. Kansa on kaikellaisten "aatteitten" ja "periaatteitten" kautta
+joutunut pois oikealta suunnaltaan. On opettajia jos jonkinlaisia. Eikä
+ihme, jos turmelus leviää. Paha on helppo oppia... Mihinkä tämä kaikki
+lopulta johtaa? Täytyy tosiaankin kansamme uudestaan syntyä... Ja tuon
+uudestaan syntymisen tulee alkaa meidän sisimmästämme, sieltä, jota ei
+kukaan näe, mutta jonka hedelmät kuitenkin ovat kaikkien nähtävinä.
+Me kaipaamme ennen kaikkea ihmisten parempia tunteita ymmärtäviä ja
+niitä vireille herättäviä opettajia, jotka elävällä vakaumuksellaan
+todistavat opetuksensa. Siinä mielessä sinuakin on koulutettu...
+
+-- Ikäväkseni kylläkin en vastaa toiveitanne siinä suhteessa, vastasi
+Onni.
+
+-- Vastaat tai ei, mutta en ymmärrä, minkävuoksi sinun täytyy mennä
+ojan yli vettä hakemaan. Onhan Ameriikka, jos mikään, kaikenlaisen
+keinottelun maa, jossa kaikkivoipa raha vallitsee räikeimmin kuin
+missään muualla. Olen kyllä itse säilynyt Amerikan kuumeelta, mutta
+sen sijaan olen nähnyt joukottain toisia sinne siirtyvän. Jotkut
+heistä ovat onnistuneet kovilla ponnistuksilla saamaan joltisiakin
+säästöjä. Toiset ovat epäonnistuneet, toiset saaneet surmansa tai
+silpoutuneet kaikellaisissa onnettomuuksissa ja palanneet raajarikkoina
+kotiseuduilleen. Maa täällä kotona kärsii työvoiman puutteessa. Sen
+sijaan tulvii tänne ulkomaalaisia, jotka poikkeuksetta saavuttavat
+taloudellista hyvinvointia, kuitenkaan sen paremmin tähän maahan ja
+kansaan kiintymättä. He ovat ja pysyvät sille vieraina.
+
+-- Siihen olemme itse suureksi osaksi syypäät, vastasi Onni. -- Olemme
+vielä liian leväperäisiä niissä suhteissa.
+
+-- Niin olemme, ikävä kylläkin, ja se seikka voi vielä koitua
+turmioksemmekin, ellei siinä parannusta tapahdu. Olemme liian
+taipuvaisia kaikelle ulkomaalaiselle ja he taas ovat älykkäitä
+käyttämään heikkouttamme hyväksensä. "Arvaa oma tilasi, anna arvo
+toisellekin" on menettänyt merkityksensä.
+
+-- Ja mitä sinuunkin tulee -- jatkoi vanhus edelleen -- niin on oppisi
+ainoastaan tietopuolista, ja siksi ajatteletkin kaikkia asioita niin
+ihanteellisiksi. Mutta odotappa, kun tulet todellisuuteen. Todellisuus,
+se se kuitenkin on, joka näyttää mistä mies käy.
+
+-- Älä ole huolissasi isä, sanoi Onni. -- Ymmärrän kyllä tuon kaiken.
+Mutta tuolla ulkona jonne nyt aion matkustaa, mitataan ihmisten arvoa
+aivan toisella mittapuulla kuin täällä. Siellä ei panna sulkuja
+kenenkään tarmolle ja toimintahalulle. Siellä saa kukin yrittää kykynsä
+mukaan, sivullisten joka asiaan puuttumatta. Siellä ei kyky ja kunto
+kohoa virkavuosien mukaan ainoastaan sen perusteella, että on tuon
+viran kerran onnistunut saamaan jonkunlaisten suositusten ja paperien
+avulla, kuten täällä, vaan sen mukaan mitä kukin todellisesti on ja
+tekee...
+
+Vanhus katsoi miettivästi ikkunaan, jonka läpi tähdet kuvastuivat
+tummalla taivaalla.
+
+-- Niin sanotaan täällä kotona, ja uskotaan myöskin liian herkästi,
+sanoi hän vakavasti. -- Mutta en kummastelisi jos monikin, joka
+niin ylenkatseellisesti halveksii kaikkea kotoista, tulee toisiin
+ajatuksiin, kun nuo kauniit kuvittelut häipyvät olemattomiin Atlannin
+tuolla puolen -- -- -- No niin. Tee tahtosi. Sinä olet jo täysi mies.
+En minä sinua voi estää menemästä. Olen vaan tahtonut antaa sinulle
+isällisiä neuvoja.
+
+-- Niitä minä kyllä otan vastaan, sanoi Onni. -- Koetan seuratakin
+niitä niin pitkälle kuin vakaumukseni sallii.
+
+-- No rupea sitten papiksi Amerikassa. Siellä kuuluu olevan puute
+suomalaisista papeista.
+
+-- En minä papiksi rupea missään. Vakaumukseni ei salli minun puhuvan
+sellaista, jota en sisäisesti hyväksy.
+
+-- En minä sinulle osaa muita neuvoja antaa, huokasi isä.
+
+-- Siinä tapauksessa minä seuraan omia neuvojani, sanoi Onni
+päättävästi. -- Tiedän, että sinä, rakas isä, oman vakaumuksesi
+kannalta kyllä tarkotat minun parastani, mutta enhän minä mitenkään voi
+papiksi ruveta.
+
+-- Olkoon kuinka hyvänsä. Mutta missä lienetkin, ja mitä tahansa
+tehnetkin, toimi kuitenkin aina niin, ettei Jumalan kuvan ihmisessä
+tarvitse hävetä alkuperäänsä. -- Rehellisyys maan perii...
+
+Nuoren miehen sydän sykähti.
+
+-- Kiitos isä, sanoi hän liikutettuna. -- Kiitos neuvostasi. En tahdo
+sitä unohtaa. Ja käyköön kuinka käykin, suomalaisesta tahdon kuitenkin
+aina käydä tuon sanan parhaimmassa merkityksessä.
+
+Vanhus nousi seisomaan ja tarttui pojan käteen. Kaksi kunnon
+suomalaista seisoivat hetkisen vastakkain ja katsoivat rehellisin
+silmäyksin toinen toistaan.
+
+Vanhus alkoi riisuutua ja kävi levolle. Onni meni omaan huoneeseensa.
+-- Isän ja pojan välinen routa oli sulanut. Kevät oli tullut heidänkin
+välilleen...
+
+Seuraavana päivänä ryhtyi Onni matkansa alkuvalmistuksiin. Hän hankki
+matkarahat ja teki pieniä ostoksia. Mutta tärkein tehtävä oli hänellä
+Perälässä, jonka poika Arvo oli hänen hyvä tuttavansa ja aatetoverinsa.
+
+Arvolla oli sisar nimeltä Tyyne. Tämä ja Laurilan Onni olivat jo pari
+vuotta olleet hellyyssuhteissa keskenään. Paikkakunnalla kuiskailtiin
+yhtä ja toista näistä suhteista, mutta ei kukaan uskonut Onni-maisterin
+sentään missään vakavassa tarkotuksessa seurustelevan Tyynen kanssa.
+Olihan Tyyne vaan torpantytär, vaikka tosin kaunis ja järkevä, kun
+Onni taas oli kohtalaisen varakkaan talon poika ja päälliseksi
+herra. Ei Juoru-Liisakaan, erään mäkitupalaisen vanha leski uskonut
+Laurilan maisterin ja Perälän Tyynen välejä sellaisiksi kuin ne itse
+asiassa olivat. Monta kertaa oli hän käynyt Laurilan isännän puheilla
+paikkakunnalla liikkuvien huhujen johdosta, mutta isäntä ei ollut
+antanut niille mitään arvoa. Oli vaan sanonut:
+
+-- Meidän Onni on itsepäinen niin monessa muussa asiassa. Jos hän on
+Tyyneen vakavassa tarkotuksessa mielistynyt, en minä sille asialle
+mitään voi. Eipä hän välittänyt äitivainajansa ja minun neuvoistani
+siinäkään suhteessa, että olisi ruvennut papiksi. Kun Onni on täysi
+mies, oppinut ja herra, en minä rupea hänen kanssaan riitelemään Tyynen
+tähden. Sitäpaitsi nain aikanani itsekin piikatytön. Onnin äitivainaja
+oli meillä piikana.
+
+Perälän väelle matkahankkeistaan puhuttuaan ja sillä kerralla Arvolle
+ja tämän äidille jäähyväiset sanottuaan kutsui Onni Laurila Tyynen
+saattamaan häntä kappaleen matkaa. Metsätiellä oli heillä täysi vapaus
+antaa tunteittensa tulvehtia.
+
+-- Rakas Onni, sanoi Tyyne, kun oli päästy kivenheiton matka Perälän
+torpasta, -- vaikka sinä olet niin varma ja puhut niin itseluottavasti
+tulevaisuudesta, en voi vapautua siitä ajatuksesta, että sinä nyt
+ainaiseksi lähdet luotamme. Jos siellä olot on niinkuin kuvittelet,
+kiinnyt niihin niin ettet enää sieltä palaa...
+
+Onni vei kätensä Tyynen vyötäisille ja veti hänet hellästi sivulleen.
+
+-- Niin toivottomasti ei sinun pidä asiata ajatella. -- Se on elämän
+kulku. Kun lintu tuntee siipiensä kannattavan, lentää se pesästä ulos
+vapauteen. Mutta pesä on jälellä ja lentoon väsyttyään palaa hän
+takaisin vahvempana ja kokeneempana entistään.
+
+-- Niin, mutta isäsi sitten? Etkö ajattele häntä? Olet hänen toivonsa.
+Hän on jo vanha ja voi tapahtua mitä tahansa. Hän on liian jäykkä
+näyttääkseen kuinka kovasti ero häneen koskee. Siksi hyvin tunnen
+hänet. Onko matkasi aivan välttämätön? Etkö voi jäädä luoksemme?
+
+Kun ei Onni vastannut mitään, rohkaisi Tyyne itseään, jatkaen:
+
+-- Sinä ymmärrät minua. Me suomalaiset olemme erilaisia kuin ihmiset
+tuolla suuressa maailmassa. Me olemme perin yksinkertaisia. On paljon
+sellaista, jota me kunnioitamme ja pidämme arvokkaana, mutta jolle he
+ainoastaan hymyilevät. Ja taas paljon sellaista, jota he pitävät elämän
+onnena, on meistä joutavaa turhuutta. Onni, et saa matkustaa. Sinä et
+enää palaa...
+
+Kuului rattaiden kolinaa maantieltä ja nuoret irtaantuivat syleilystä
+käyden kummulle tarkastamaan.
+
+Näkyi matkatavaroilla kuormitetut rattaat, jotka ajoivat asemalle päin.
+
+-- Keitähän nuo lienevät, kysyi Onni.
+
+-- Siirtolaisia, vastasi Tyyne. -- Päivemmällä meni jo toisia, lisäsi
+hän.
+
+-- Juuret irtaantuvat, sanoi Onni puoliääneen.
+
+-- Ja kuitenkin luulen, ettei ole montaakaan suomalaista toisella
+puolen, joka ei tuntisi olevansa sidottu vanhaan maahan. He
+matkustavat, mutta ikävöivät kotia. Vuosittain menehtyy usea heistä
+koti-ikävästä. -- Mihinkä sitten perustuu tuo siirtyminen? Johtuuko
+se taloudellisista oloistamme? Kyllä, osittain. Mutta niitähän on
+kaikkialla, joskin ne esiintyvät erilaatuisina. Tai nurinkurisista
+valtiollisista oloistamme? Osaksi siitäkin. Ne saattavat elämän
+epävakaiseksi ja tekevät ihmiset haluttomiksi ja välinpitämättömiksi,
+sen sijaan kun ulkonaisen pakon, oikein ymmärrettynä, juuri pitäisi
+johtaa meitä sisäiseen työhön ja parannukseen, kokoamaan meitä yhteen,
+eikä niinkuin ikäväksemme tapahtuu, keskinäiseen hajaantumiseen ja
+rikkirepimiseen...
+
+-- Sen juuret ovat vieläkin syvemmällä, jatkoi hän edelleen. Ne ovat
+todellakin meissä itsessämmekin. Meillä on omat heikkoutemme. Me
+nurisemme kotona kaikesta, olemme saamattomia -- aivan niinkuin isä
+sanoi, päätti hän.
+
+Tyyne kuunteli tarkkaavana Onnin pitkää puhetta.
+
+-- Ehkä sinulla on oikein, sanoi hän hiljaa. -- Mutta minä en ymmärrä
+heitä. Minulle on Ameriikka aina kuvastunut jonkinlaisena onnenpelinä,
+missä voittona ovat kaikkivoivat dollarit, mutta sisäänpanot
+muodostuvat lukemattomista ihmisuhreista. Kuinka montako ei ole siinä
+pelissä joutunut häviöön? Kukaan ei sitä varmuudella tiedä. Saamme
+kyllä kuulla muutamista onnistuneista, mutta ne sadattuhannet, jotka
+siellä menehtyvät, niiden kurjuutta ei kukaan julki julista, ei
+kukaan...
+
+-- Ja tiedätkö, rakas Onni, lisäsi Tyyne huoaten ja ikäänkuin jotain
+luotansa torjuen -- tiedätkö, minkälaiset aavistukset minulla on?
+Pelkään puhua niistä sinulle...
+
+-- Puhu vaan peittelemättä, rakas sydänystäväni, kehotti Onni. --
+Meidän kesken ei enää ole mitään salaisuuksia.
+
+-- Minä pelkään -- -- -- Tyyne pyrähti valtaavaan itkuun.
+
+-- Mitä pelkäät, rakkaani, kysyi Onni, laskien kätensä hellästi Tyynen
+olkapäälle.
+
+-- Että -- sinä -- et -- enää -- palaa -- siltä -- matkalta.
+
+-- Älä sellaisella pelolla itseäsi vaivaa, lemmittyni. -- Miksi kohtalo
+olisi niin kova? Ja jos se on, en sitä tietysti voi välttää.
+
+-- Etkö voisi sentään jäädä Suomeen, rakas Onni? Eläisihän sinunlaisesi
+mies täälläkin.
+
+-- En voi, kun kerran olen päättänyt lähteä.
+
+-- Voi, voi, rakkaani. -- Minun sieluni silmien edessä on niin synkkä
+näytelmä! Soisin, että se olisi paljasta harhaa, mutta sittenkin uskon
+sen todeksi, kun se tulee yhä selvemmäksi.
+
+-- Mikä se näytelmä on, rakkaani?
+
+-- En tahdo uskaltaa sitä sanoa.
+
+-- Sano vaan.
+
+-- Näen suuren laivan --
+
+-- Näetkö sen jo?
+
+-- Näen.
+
+-- No sitten kai näet sen nimenkin.
+
+-- En näe. Laiva on jäitten ympäröimänä. Sillä vallitsee kauhea
+sekasorto. Sinä seisot kannella käsiäsi väännellen. Oi, rakas Onni, älä
+mene. -- Siirrä matkasi edes tuonnemmaksi.
+
+-- Mistä syystä?
+
+-- Minä pelkään -- voi, voi -- minä näen, että se laiva hukkuu -- -- --
+
+-- Joutavia, armaani! Tiedätkö, missä laivassa aion matkustaa?
+
+-- En, mutta minä tiedän -- -- voi, voi -- -- minä tiedän, että se
+hukkuu! Älä matkusta siinä laivassa!
+
+-- Sinä näyt olevan hermosairas, rakkaani. Vanhan äitisi tautivuoteen
+ääressä niin monta yötä valvottuasi olet kovasti hermostunut.
+
+-- Ehkä olen, mutta minä aavistan kauheata onnettomuutta.
+
+-- Aavistuksesi ei voi käydä toteen, kun saat tietää, että laiva, jossa
+aion matkustaa, on laivarakennustaidon mestariteos. Se on valmistettu
+niin, ettei se voi hukkua.
+
+-- Ei voi! Mitä puhut? Ei ihminen vielä mestaroi luonnonvoimia.
+
+-- Ei se laiva voi hukkua. Siinä on 16 sellaista laitetta,
+vedenpitävästi sulettavaa kammiota, joitten avulla se pysyy
+vedenpinnalla vaikka laiva esimerkiksi yhteentörmäyksessä saisi
+vuodonkin.
+
+-- Niinkö? Sinä koetat lohduttaa minua, mutta sittenkin aavistan
+pahinta.
+
+-- Ei aavistuksesi johdu muusta kuin tilapäisestä hermojärkytyksestä.
+Laivan nimi on "Titanic". Se lähtee vasta ensimäiselle matkalleen. Se
+ei voi hukkua. Asiantuntijat vakuuttavat niin.
+
+-- Vai "Titanic"! Se on omituinen nimi.
+
+-- Nimi ei mitään merkitse. Päinvastoin tietää tuo nimi hyvää. Titanit
+olivat vanhassa kreikkalaisessa jumalaistarustossa mahtavia jumalia,
+Uranuksen ja Geen, se on taivaan ja maan lapsia, jotka uskalsivat
+taistella itse Jupiteriakin vastaan.
+
+-- Sinä, rakas Onni, olet niin viisas. Kaikki sinä tiedät ja osaat
+selittää. Mutta sano minulle vielä, kuinka siinä taistelussa kävi.
+Voittivatko ne Titanit Jupiterin vai voittiko Jupiter heidät?
+
+Onni Laurila puri huuleensa eikä saanut sanaa suustaan. Mitä hän nyt
+vastaisi? Ei hän olisi odottanut tuota kysymystä Tyyneltä.
+
+-- Sano, jos tiedät, kuinka tuossa taistelussa kävi?
+
+-- Tiedät, toisti Onni. -- Miksi en sitä tietäisi, armaani. Mutta
+jos sanon, mitä siinä suhteessa tiedän, niin sinä saat vaan tukea
+heikkohermoisuuden aiheuttamalle pelollesi.
+
+-- Ja mitä sinä tiedät tuosta taistelusta, josta äsken mainitsit? Sano,
+rakas Onnini!
+
+-- No olkoon menneeksi! Jupiter voitti titanit ja heitti heidät
+Tartarokseen.
+
+-- Mikä se Tartaros sitten oli, kysyi Tyyne hätäisesti. Arvattavasti
+jokin kauhunpaikka.
+
+-- Se oli manala.
+
+-- Tässä tapauksessa se on merenpohja, voihkasi Tyyne.
+
+-- Älä, rakkaani, salli kiihottuneen mielikuvituksesi vaivata itseäsi,
+sanoi Onni, painaen Tyyneä rintaansa vasten ja suudellen häntä.
+
+-- Mutta tuon laivan nimikin todistaa onnettomuutta. Sanoit vastikään,
+että Jupiter voitti titanit ja heitti heidät Tartarokseen, joka on sama
+kuin manala.
+
+-- Mutta eihän nimi mitään merkitse, rakkaani.
+
+-- Kyllä se joskus merkitsee. Nythän aikoo tuo uusi laiva lähteä
+ensimäiselle matkalleen.
+
+-- Niin. Mitä sitten?
+
+-- On uhmailua, että sitä vakuutetaan uppoamattomaksi. Se on
+samallaista uhmailua kuin tuo titanien taistelu ylijumalaa Jupiteria
+vastaan.
+
+-- Mutta rakas Tyyne! Onhan meillä ennestäänkin laiva, joka kantaa
+melkein samaa nimeä, eikä sille ole vielä mitään vahinkoa tapahtunut.
+
+-- Mikä laiva?
+
+-- "Titania". Se kulettaa matkustajia Suomen ja Englannin välillä.
+Eihän nimi mitään merkitse.
+
+Tyyne näytti miettivän.
+
+-- Kiitos, rakas Onni, sanoi hän viimein. -- Tällä tiedonannollasi sinä
+poistit raskaan taakan sydämeltäni. En muista kuulleeni tuota nimeä
+ennen. Kenties minun pelkoni onkin liioteltua. Kenties olen liiaksi
+perinnyt äitini luulevaisuutta. --
+
+-- Taikauskoa, sanoisin minä, keskeytti Onni. -- Titania on jo vanha
+laiva eikä koskaan ole joutunut nimensä tähden mitään kärsimään.
+
+Onni ja Tyyne olivat jo päässeet niin pitkälle, että Laurilan talo
+näkyi puitten välistä. Siinä he syleilivät toisiaan ja erosivat,
+lähtien nopein askelin kumpikin kotiinsa.
+
+-- Ennen lähtöäni tulen vielä sanomaan jäähyväiset, sanoi Onni
+Tyynelle, kun tämä jo oli melkoisen etäällä.
+
+-- Tietysti sinä tulet, vastasi Tyyne ja katosi pensasten taakse.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Viikko on kulunut siitä, kun Onni Laurila ja Tyyne Perälä viimeksi
+tapasivat toisensa. Nyt käyvät he taas samaa metsätietä. Onni on käynyt
+Perälässä sanomassa jäähyväiset. Pahinta oli vaan se seikka, ettei hän
+tavannut hyvää ystäväänsä, Tyynen veljeä Arvoa, kotona. Tämä oli jo
+aamulla varhain mennyt kirkonkylään asioilleen. Sentähden päätti Onni
+seuraavana päivänä aamupuolella käydä hyvästelemässä Arvoa, koska hän
+lähtisi matkalle vasta iltapäivällä.
+
+Metsätietä Laurilaa kohti kävellessään ovat Onni ja Tyyne taas
+vilkkaassa sananvaihdossa keskenään. Tyyne on nyt rauhallisempi kuin
+edellisellä kerralla, vaikka hänen rinnastaan nytkin silloin tällöin
+pääsee syvä huokaus.
+
+Nuoret istuutuvat tien vieressä olevalle kivelle.
+
+-- Kuinka kauan aiot viipyä Amerikassa, rakas Onni, kysyy Tyyne.
+
+Onni nostaa hänet polvelleen vastaukseksi.
+
+-- Tämä menettelysi merkitsee, että palaat pian, sanoo Tyyne.
+
+-- Niin, ja otan sinut omakseni, täydentää Onni, painaen suudelman
+Tyynen rusottaville huulille. He istuvat selin sinnepäin, jossa
+Laurilan talo on.
+
+-- Kas vaan, kuuluu samassa naurava naisenääni heidän takanaan. Nuoret
+sävähtävät ja irtautuvat toistensa syleilystä.
+
+Laurilan Ilmi ja Perälän Arvo seisovat heidän vieressään hymyillen.
+
+-- Kauanpa viivyit, sanoo Onni Arvolle. -- Olin pahoillani, kun en
+tavannut sinua kotona ja aioinkin tulla huomenna sinulle jäähyväisiä
+sanomaan. Mutta nytpä sanon ne tässä. Kun minä nyt joksikin ajaksi
+poistun kotoani ja koko Suomesta, on parasta että me nuoret puhumme
+suumme puhtaaksi täällä metsän yksinäisyydessä.
+
+-- Samaa minäkin toivon, sanoi Perälän Arvo hymyillen.
+
+Onni huomasi, kuinka hänen Ilmi-sisarensa punastui.
+
+-- Ei meillä ole mitään syytä salata toisiltamme hellyyssuhteitamme.
+Minä rakastan Perälän Tyyneä ja aion läheisessä tulevaisuudessa ottaa
+hänet vaimokseni.
+
+Tyyne punastui ja painoi päänsä alas.
+
+-- Se onkin oikein sanottu! Niin rehellinen nuorukainen tekee, huudahti
+Perälän Arvo.
+
+-- Samallaisen tunnustuksen voit sinä tehdä, Arvo, sanoi Onni.
+Jäähyväishetkemme on paras tilaisuus tehdä vilpitön tunnustuksemme.
+Minä ja Tyyne kuulumme toisillemme. Samoin kuulutte te, Arvo ja Ilmi
+toisillenne. Vai kuinka?
+
+Arvon silmäkulmassa kiilsi kyynel ja hän sanoi:
+
+-- Niin on laitamme. Olen vaan vähän arkaillut, sillä Ilmi on talon
+tytär, mutta minä --
+
+-- Joutavia, ystäväni, huudahti Onni. -- Emme ole niitä vanhan kansan
+ihmisiä, jotka lemmenasioissa katsovat niin sanottuun säätyerotukseen.
+Mitä itseeni tulee, en tunnusta mitään säätyerotusta ihmisten välillä.
+Kaikki me olemme yhtä hyviä.
+
+-- Se on oikein sanottu, säestivät kaikki kolme.
+
+-- Syleillään ja suudellaan nyt toisiamme jäähyväishetkenä, sanoi
+Onni, painaen Tyynen rintaansa vasten ja suudellen häntä. Arvo seurasi
+esimerkkiä ja syleili ja suuteli Ilmiä.
+
+-- Nyt olemme toistemme nähden lukinneet ikuisen lemmenliittomme, sanoi
+Onni. Arvo ja Ilmi voivat viettää häänsä milloin tahansa. Minä ja Tyyne
+vietämme sitten kun palaan Amerikasta.
+
+Vielä kerran syleili Onni Tyyneä ja senjälkeen Arvoa. Sitten lähtivät
+kumpikin veli ja sisar eri suunnalle, Arvo ja Tyyne Perälään, Onni ja
+Ilmi Laurilaan.
+
+-- Olkoon matkasi onnellinen ja palaos pian, huusivat Arvo ja Tyyne
+Onnille.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Juna lähti asemalta liikkeelle eteläänpäin. Onni Laurila seisoi ikkunan
+vierellä katsellen nopeasti vaihtuvia näköaloja. Tuolla näkyi vanha
+valkoseksi rapattu kirkko, ja metsän vierustalla sijaitsi pappila,
+jonka punainen katto ihan loisti päivänpaisteessa. Senjälkeen ahtautui
+metsä kummallekin puolelle rautatietä avautuen silloin tällöin peltojen
+ja niittyjen sekä pienten mökkien ja ratavartijain punasen-valkosten
+vahtitupien äärillä. Rytisi ja paukkui junan kulkiessa joen poikki
+olevaa junasiltaa, jonka alapuolella tukit tulvavedellä kilvan
+myllertivät odottaen vuoroaan päästäkseen sahan jalostamina uusille
+urille. Ja kun metsä joen toisella puolella taas varjosti näköalan,
+vaikutti vaununpyörien yhtämittainen hankautuminen kiskoja vastaan
+nukuttavasti.
+
+Hän painautui istumaan junapenkille ja mietti. -- Minkävuoksi hän
+oikeastaan matkusti pois tästä tuhansien järvien, saarien ja metsien
+lumoavasta maasta? Tullakseenko pian rikkaaksi, kun hän luuli siellä
+olevan paremmat olot kuin täällä kotona? Ei, ei. Sellaista syytä
+ei hänellä ollut. Hän teki sen nähdäkseen laajemmalti ympärilleen,
+kerätäkseen kokemuksia ja uusia aatteita, oppiakseen uutta ja
+hyödyllistä. Hän viipyisi siellä ainoastaan jonkun aikaa ja opittuaan
+mitä siellä olisi opittavaa, palaisi takaisin kotimaahansa. Silloin
+saisi se hyötyä hänen kokemuksistaan. Uudet, suuret aatteet saisivat
+hänestä pelottoman kannattajansa. Hän ei olisi arkaileva, kuten
+useimmat hänen maamiehistään. Hän katsoisi asioita korkeammalta,
+laajennetulta näkökannalta...
+
+Juna kiiti eteenpäin ja siellä täällä vilahti ohitse siintävä järvi
+maisemineen.
+
+Onni irtautui ajatuksistaan ja lähti käymään toiseen vaunuun. Siellä
+tapasi hän muutamia puolihumalaisia nuorukaisia kukkaiskimput
+napinlävessä. He hurrasivat ja yrittivät laulamaan "Internationaalia".
+
+-- Hei vaan, nyt sitä mennään Amerikkaan, huusivat he yhdestä suusta.
+
+-- Siellä on jokainen oma herransa ja tekee mitä lystää. Siellä ei ole
+veroja eikä mitään turhanpäiväisiä pappeja.
+
+-- Niistä löytyy eräs laulukin, sanoi muuan nuori miehenalku joukosta,
+joka samalla antoi siitä seuralaistensa ylösrakennukseksi seuraavan
+näytteen:
+
+    "Piru se lyhyen opetti läksyn
+    Ja pappi sen pian oppi.
+    Kun ihminen syntyi tai kuoli,
+    Niin pappi siitä maksun otti.
+
+    Pappi se kirkossa paukutti
+    Ja akat ne oikein itki.
+    Vaan papin pussista pohja on pois:
+    Piru sen kutkutti rikki."
+
+-- Niin, Amerikka on hyvä maa, sanoi etäämpää eräs roteva,
+teräkatseinen mies, jonka ulkonäkö todisti, että hän oli läpikäynyt
+koetuksen. -- Mutta työtä täytyy tehdä lujasti. Muuten se ei käy
+laatuun.
+
+-- Kukapahan tässä ei osaisi työtä tehdä! -- huusi muuan nuorukaisista.
+-- Mitä muuta me olemme tehneet syntymästämme alkaen? Emmekö ole
+kuluttaneet mehua itsestämme rikkaitten hyväksi?
+
+-- Te pojat ette vielä tiedä, mitä työ tahtoo sanoa, lisäsi edellinen
+puhuja, antamatta nolata itseään. -- Mutta tultuanne Valtoihin saatte
+kyllä sitä oppia. Taala on painava taskussa, mutta ei siihen myöskään
+helposti käsiksi päästä...
+
+-- Kaunista alkua, miltähän loppu näyttää, arveli Onni Laurila
+itsekseen, käydessään seuraavaan vaunuun, nähdäkseen josko siellä
+tapaisi paikkakuntalaisia.
+
+-- Päivää! Minnekä matkataan! -- kysyi Laurila, kun huomasi erään tutun
+mäkitupalaisen perheineen. -- Vaimo imetti nuorinta lasta. Vanhin,
+10-vuotinen vilkas poika, katseli innoissaan vaunun akkunasta. Tämä oli
+hänen ensimäinen junamatkansa.
+
+-- Amerikkaanhan tuota ollaan matkalla, vastasi mies.
+
+-- Mutta eihän teillä olekaan koko perhe mukana, sanoi Laurila, kun
+kaipasi kahta perheenjäsentä joukosta.
+
+-- Ne täytyi jättää tänne, vastasi mies lyhyesti. -- He saavat tulla
+myöhemmin.
+
+-- Eikö tunnu raskaalta matkustaa heidän luotaan niin pitkälle?
+
+-- Onhan se vähän niin. Mutta kun rahat eivät riita kaikille...
+
+Onni Laurila huokasi syvään tullessaan takaisin omaan vaunuunsa.
+
+-- Toiset lähtevät kevytmielisesti matkaan, toiset taas puutteen
+pakottamina, virkkoi hän itsekseen.
+
+Juna jatkoi matkaansa eteenpäin. Näköalat vaihtelivat. Seuraavana
+päivänä saapui hän Helsinkiin.
+
+Ennen laivaan astumistaan lähetti hän kirjeen morsiamelleen Tyyne
+Perälälle.
+
+
+
+
+II LUKU.
+
+Matkalla Englantiin.
+
+
+Eräänä päivänä huhtikuun alkupuolella astui Onni Laurila
+"Astraea"-laivaan Helsingin satamassa. Hänellä ei ollut pääkaupungissa
+enää yhtään tuttavaa, joka olisi tullut laivarantaan häntä
+hyvästelemään. Entisistä ylioppilastovereistaan ei hän enää tietänyt
+juuri mitään. Vuosien kuluessa olivat he hajaantuneet maailmaan.
+
+Kun oli päästy Hankoon, tuli lisää siirtolaisia laivaan. Siirtolaisten
+passintarkastusta katseli Laurila hyvin kärsimättömän näköisenä. Hän
+oli niitä aatteellisia ihmisiä, joitten mielestä passijärjestelmä on
+mitä suurinta ihmisellistä mielettömyyttä. Laurila ei mitenkään voinut
+hyväksyä sellaista menettelyä, että toinen ihminen paperilla yrittää
+selvitellä toisen maineen joko puhtautta tai likaisuutta.
+
+Tämä aate esti häntä kotimaassaan hakemasta opettajanpaikkaa.
+Hänellä oli erinomaiset "paperit". Historiassa, latinan-, kreikan- ja
+saksankielessä oli hänellä "kiitettävä" arvolause. Hän olisi
+voinut hakea "lehtorinpaikkaa" missä tahansa oppikoulussa, mutta hän
+piti ihmisarvoa alentavana "todistusten" perusteella hakea paikkaa.
+Sentähden päätti hän mennä Amerikkaan, jossa ei minkäänlainen
+"todistus" tule kysymykseen.
+
+Maihin nousi Laurila Hangossa sen verran, että sai täydentää
+tupakkavarastonsa, koska tiesi tupakan olevan kovin kallista
+Englannissa.
+
+Laurila matkusti toisessa luokassa siitä syystä, että saisi tehdä
+siellä kokemuksia, vaikka hän vaatimattomuutensa perusteella muuten
+olisi tahtonut olla kolmasluokkalaisten joukossa.
+
+Seuraavana päivänä senjälkeen kun oli Hangosta lähdetty, sai Laurila
+erinomaisen puhetoverin ja tuttavan. Kun hän seisoi laivankannella,
+katsellen kevätauringon laskua, tuli hänen luokseen nuori mies, joka
+alkoi puhella.
+
+-- Nyt käy navakka tuuli, joka ennustaa myrskyistä yötä, sanoi mies.
+
+-- Siltä juuri näyttää, vastasi Laurila.
+
+-- Enpä minä siltä myrskyä pelkää; olen ennenkin kulkenut Itämerellä
+ankarissa myrskyissä, selitti nuori mies.
+
+-- Saanko kysyä, mihin matkustatte, kysyi Laurila.
+
+-- Amerikkaan olisi aikomus, vastasi toinen.
+
+-- Sinne minunkin matkani on. Koska en ole täällä tavannut vielä yhtään
+tuttavaa, pyydän esittää itseni. Nimeni on Onni Laurila; olen kotoisin
+Pohjanmaalta.
+
+-- Minun nimeni on Toivo Saarela. Olen Keski-Suomesta, sanoi toinen.
+
+-- Minkä linjan laivassa aiotte matkustaa Englannista Amerikkaan, kysyi
+Saarela.
+
+-- Valkean Tähden linjan.
+
+-- Sittenpä saamme tehdä seuraa Amerikkaan asti. Minäkin ostin
+matkalipun sille linjalle, selitti Saarela.
+
+-- Entä laiva, kysyi Laurila.
+
+-- "Titanic".
+
+-- Kas vaan! Pääsemme samaan laivaan Englannissakin.
+
+-- Se "Titanic" kuuluu lähtevän ihan ensimäiselle matkalleen, sanoi
+Saarela.
+
+-- Juuri niin. Ja se on maailman suurin laiva, varustettu
+kaikenmoisella nykyajan hienoston tarpeitten mukaisella ylellisyydellä
+ja komeudella. Siellä kuuluu olevan uimahuoneet, teatterit,
+voimistelusalit ynnä muuta joutilasten raharuhtinasten ajankulutukseksi.
+
+-- Vai niin. Lieneekö siellä suomalainen saunakin, kysyi Saarela.
+
+-- Ei suinkaan, vastasi Laurila nauraen. -- Meikäläisten tarpeista ei
+rikas laivayhtiö ole välittänyt, koska ei meillä ole suuria varojakaan.
+Mutta me jaksamme olla kylpemättäkin, kunnes olemme päässeet
+Amerikkaan. Siellä kuuluu kyllä pienemmissä kaupungeissa olevan
+suomalaisia saunoja.
+
+-- Niin on minunkin veljeni kirjottanut. Aionkin mennä häntä tapaamaan.
+Hän on maanviljelijänä Minnesotan valtiossa, ja hänellä on ihana
+suomalainen savusauna.
+
+Nuoret miehet keskeyttävät puhelunsa, tarkaten muutamia nuoria tyttöjä,
+jotka ihmettelevät laivan nimeä.
+
+-- Merkillistä, että laivoilla täälläpäin on järjestään muukalaiset
+nimet, pahottelee eräs tytöistä. Keski-Suomessa ja Savossa ovat
+laivojen nimet suomalaisia.
+
+-- Siellä on väkikin suomalaista, huomauttaa toinen tyttö. Tämä
+Etelä-Suomi on niin ruotsalaista.
+
+-- Onko "Astraea" ruotsalainen nimi? Mitä se merkitsisi suomeksi, kysyy
+kolmas tyttö.
+
+-- Kyllä kai, mutta en minä tiedä, mitä se merkitsee, vastaa toinen.
+
+-- Saanko vähän auttaa neitiä, sanoo Laurila kumartaen.
+
+Tyttö punastuu vähän ja sanoo ujosti:
+
+-- Kyllä, jos herra tahtoo olla hyvä.
+
+-- Astraealla on kaksikin merkitystä, alkaa Laurila selittää. -- Numero
+1 on vanha roomalainen oikeudenjumalatar, joka kultaisena aikakautena
+laskeutui taivaasta maan päälle. Numero 2 on tähtisikermän Neitsyt.
+Kumpaa arvelevat neidit laivayhtiön tarkottaneen antaessaan laivalle
+nimen?
+
+-- Minusta tähtisikermä Neitsyttä, sanoo yksi tytöistä.
+
+-- Minusta oikeudenjumalatarta, väittää toinen.
+
+-- No sillä ei nyt ole väliä, koska laivalla kaikessa tapauksessa on
+naisellinen nimi, selittää kolmas.
+
+Naiset kiittävät selityksestä ja poistuvat.
+
+Toivo Saarela nojaa laivan kaidepuuhun, katsoo mereen ja hyräilee:
+
+    "Mors ipsa beatior inde est,
+    Quod per cruciamina leti
+    Via panditur ardua justis,
+    Et ad astra dororibus itur."
+
+-- Kas vaan! Minä kuulen, että herra Saarela on perusteellisesti
+tutkinut vanhan suomalaisen virsikirjan, huomauttaa Laurila.
+
+-- Tulin vaan muistaneeksi, kun oli puhe tämän laivan nimestä, selittää
+Saarela.
+
+-- Siinä tapauksessa tiedätte, mistä kreikkalaisesta sanasta nimi
+johtuu.
+
+-- Se johtuu "asteer"-sanasta, joka merkitsee tähti.
+
+-- Mutta arvaatteko, että tuo vastikään hyräilemänne vanhassa
+suomalaisessa virsikirjassa oleva värssy kuului kaamealta minun
+korvissani tällä matkalla?
+
+-- Kuinka niin?
+
+-- Minulla on syytä edellyttää, että olette kielimies, koska osaatte
+latinaa.
+
+-- Olenhan tuota lukenut kieliä.
+
+-- Saanko kysyä, kuinka pitkälle olette mennyt opin tiellä virallisesti.
+
+-- Olen maisteri.
+
+-- No terve! Samoin olen minä.
+
+-- Mitä tuo herra äsken lauloi? Se oli jotakin vierasta kieltä, kuuluu
+samalla naisenääni miesten selän takaa.
+
+Kysyjä on sama tyttö, joka äsken tahtoi tietää, mitä laivan nimi
+merkitsi. Hän oli seuralaisistaan erottuaan lähtenyt yksin kävelemään
+laivankannelle.
+
+-- Herra Saarela on hyvä ja selittää tälle neidille, mitä tuo
+latinalainen virrenvärssy merkitsee suomeksi.
+
+-- Kyllä. Se merkitsee sanasta sanaan suomennettuna: "Itse kuolema
+on sitä autuuttavampi sentähden, että kuolontuskien kautta avautuu
+hurskaille ylhäinen tie ja käy surujen kautta tähtiä kohti."
+
+-- Hyvänen aika, huudahtaa neiti. -- Miksi tämä herra sellaisia
+kuolonlauluja hyräilee? Herrat ovat nuoria niinkuin minäkin, ja mehän
+etsimme vielä onnea maailmasta.
+
+-- Muistui vaan mieleeni, kun "Astraea"-laivasta oli puhe, vastaa
+Saarela kuivasti.
+
+-- Istukaa tähän penkille, neiti, kehottaa Laurila.
+
+-- Kiitoksia!
+
+-- Minä alan jo uskoa, että eräs naistuttavani sittenkin aavisti
+jotakin, sanoi Laurila melkein huoaten.
+
+-- Mitä sitten, kysyi Saarela vilkkaasti.
+
+Laurila kääntyy poispäin ja pyyhkäisee hätäisesti nenäliinalla
+silmäkulmaansa. Hän ei tahdo muitten näkevän, että siinä kiiltää kyynel.
+
+-- En tiedä, sopiiko siitä puhua, sanoo Laurila jälleen, seuralaisiinsa
+kääntyen.
+
+-- Puhukaa, huutavat Saarela ja vieras neiti ikäänkuin yhdestä suusta.
+
+-- Kun minä lähdin kotoani -- -- -- Sanat takertuvat puhujan kurkkuun
+ja hän vaikenee.
+
+-- Mitä silloin tapahtui?
+
+-- Eräs läheinen naistuttavani -- -- --
+
+Taas vaikenee kertoja.
+
+-- Mitä hän sanoi, kysyi Saarela hymyillen.
+
+-- Hän ennusti, että "Titanic", se laiva, jossa me aiomme matkustaa
+Englannista Amerikkaan -- -- --
+
+Jälleen vaikenee Laurila.
+
+-- Kuinka sen kävisi, kysyy neiti.
+
+-- Se tekisi haaksirikon -- -- --
+
+-- Uskotteko te, herra Laurila, tuota ennustusta, kysyy Saarela
+tutkivannäköisenä.
+
+-- Omasta puolestani en -- -- --
+
+-- No kenen puolesta sitten?
+
+-- Se nainen on varmaankin tämän herran morsian, sanoo neiti nauraen.
+
+-- Se on toinen asia, huomauttaa Laurila.
+
+-- Niin, mutta herra Laurila voi puolittain uskoa hänen ennustustaan
+juuri hellien välien perusteella, huomauttaa neiti.
+
+-- Kuinka se olisi mahdollista? "Titanic"-laivahan on uusimman
+laivanrakennustaidon mestariteos. Matkalippua ostaessani sain
+laivakonttorista tietää, ettei koskaan tarvitse pelätä sen laivan
+voivan hukkua, vakuuttaa Saarela.
+
+-- Niin minullekin on kerrottu, sanoo Laurila. -- Mutta luonnonvoimia
+ei paraskaan laivanrakennustaito vielä pysty hallitsemaan.
+
+-- Kyllä suuressa määrässä. Ei luonto uhkaa ihmisen turvallisuutta, jos
+hänellä on älyä mukautua sen vaatimuksiin, opettaa Saarela.
+
+-- Se puhe on kyllä asiallista. Mutta mitä sanotte jäävuorista? Näin
+keväällä liikkuu niitä Atlannillakin.
+
+-- Pidätte siis mahdollisena, että laiva voisi törmätä jäävuoreen,
+saada auttamattoman vuodon ja upota, sanoo Saarela.
+
+-- Juuri niin.
+
+-- Mutta minulle on kerrottu, että "Titanicia" rakennettaessa on se
+mahdollisuus juuri otettu huomioon. Laivassa kuuluu olevan 16 tarkasti
+sulettavaa kammiota, joitten varassa se pysyy vedenpinnalla, vaikka se
+saisikin vuodon, selittää Saarela.
+
+-- Kyllähän minäkin olen kuullut noista varokeinoista, mutta -- -- --
+
+-- Mikä "mutta"?
+
+-- Onnettomuus on sittenkin mahdollinen.
+
+-- Jos sitä pelkäätte, sopii Englantiin päästyämme siirtää matkalippu
+saman yhtiön jollekin toiselle laivalle. Käyhän se päinsä.
+
+-- Jos sellainen vaara todella on tarjona, jos "Titanic" on vihitty
+tuhon omaksi, niin minä onnittelen itseäni, etten matkusta sillä
+linjallakaan, sanoo neiti hymyillen. Tulkaa tekin, herrat, samalle
+linjalle?
+
+-- Mitä linjaa neiti matkustaa, kysyy Laurila.
+
+-- Cunard-linjaa.
+
+-- Meitä sanottaisiin taikauskoisiksi, jos emme matkustaisi sitä
+linjaa, jolle olemme matkalipun ostaneet, huomauttaa Saarela
+päättävästi. -- Jätetään tuo juttu sikseen.
+
+-- No jätetään. Mutta jos jotakin tapahtuu, niin muistakaa tätä
+keskusteluamme Itämerellä, sanoo Laurila.
+
+       *       *       *       *       *
+
+On iltapäivä. Kööpenhaminan kirkontornien piirteet näkyvät etäältä.
+Kansi on täynnä matkustajia. Kaikki näyttävät olevan iloisella tuulella.
+
+Laurila ja Saarela ovat taas juttusilla.
+
+-- Kyllä kai noustaan maihin Kööpenhaminassa, sanoo Laurila toverilleen.
+
+-- Noustaan vaan. Ennätämme laivan satamassa ollessa hiukan tutustua
+sen nähtävyyksiin.
+
+Ollaan jo hyvin lähellä Kööpenhaminaa. Laivamiehet ovat valmiina
+rantaanlaskemistoimissa.
+
+-- Lieneekö tuo se Frelserskirke, kysyy Saarela, osottaen erästä
+kirkkoa, jonka tornin huippuun asti nousevat kierreportaat.
+
+-- Ai, se kirkko, josta puhutaan "Matkustus maan
+keskipisteeseen"-nimisessä hauskassa kirjassa.
+
+-- Juuri se.
+
+-- En minä ole varma. Sopiipa kysyä joltakin tanskalaiselta, kun
+pääsemme maihin.
+
+Laivan laskettua rantaan menevät Laurila ja Saarela maihin.
+
+-- Kuinkahan olisi, jos ostettaisiin komeat puukengät, sanoo Saarela
+nauraen. Tanska on puukenkämaa. Etkö näe, kuinka joka toisella
+ihmisellä on puukengät jalassa?
+
+-- Mitä Amerikkaan aikova puukengillä tekee? Eivät ne siellä kuosissa
+ole.
+
+-- No jos se ennustettu haaksirikko tapahtuu, niin juoksen puukengät
+jalassa maihin, sanoo Saarela nauraen.
+
+-- Laskette ajattelematonta leikkiä, sanoo Laurila kuivasti.
+
+Laiva viipyy Kööpenhaminan rannassa pari tuntia ja jatkaa matkaansa.
+Yöllä päästään Pohjanmerelle, jolla vallitsee ankara myrsky. Toverukset
+sanovat "hyvää yötä" toisilleen ja menevät makuulle.
+
+Nyt alkaa se tavallinen näytelmä meren kovasti myrskytessä. Matkustajat
+voivottavat ja valittavat meritaudissa. Moni mieskin potee sitä
+ankarasti.
+
+Laurilan naapurina on eräs Etelä-Suomesta kotoisin oleva
+vanhanpuoleinen mies, joka ensi kertaa on tällaisessa myrskyssä.
+
+-- Jos siellä isollakin merellä on tällainen jumalan ilma, niin ei
+taida hengissä päästä Amerikkaan, voihkii mies.
+
+-- Ei meritautiin kukaan kuole, lohduttaa Laurila.
+
+-- Tämä on kauheata! Tahtoo ihan vääntää sisälmykset ulos.
+
+-- Tauti lakkaa heti kun myrskykin.
+
+-- Kyllä sitä saanee odottaa.
+
+-- Mennään kannelle. Raittiissa ilmassa on helpompi olla.
+
+-- En minä jaksa tulla. Kunpa vaan saisi nukutuksi!
+
+Laurila paneutui levolle. Hetkisen kuluttua kuuli hän naapurinsa jo
+raskaasti hengittävän. Uni oli pelastanut hänet meritaudista siksi
+kerraksi.
+
+Aamiaispöydässä kuulivat Laurila ja Saarela -- joka myös matkusti
+toisessa luokassa -- kahden tanskalaisen herran, mitkä nähtävästi
+olivat liikemiehiä, vilkkaasti keskustelevan merionnettomuuksista.
+Herrat näyttivät olevan vanhoja tuttavia.
+
+-- Pohjanmeri on tänään vihaisella päällä, sanoi toinen.
+
+-- Tuntuu siltä kuin se tahtoisi niellä koko laivan.
+
+-- Ei ole mitään hätää, veli Madsen, sanoi toinen herra. -- Nykyajan
+laivat ovat siksi lujia, ettei myrsky niitä voi hävittää, jos eivät
+vaan törmää toiseen laivaan tai aja karille. Mutta mitä linjaa sinä
+aiot matkustaa Amerikkaan?
+
+-- Valkean Tähden linjaa.
+
+-- Miksi sitä?
+
+-- Saadakseni koetella sitä uutta jättiläislaivaa "Titanicia", joka
+lähtee ensi matkalleen. Olisi hyvä, että sinäkin, Knudsen, tulisit
+mukaan.
+
+-- Niin, mutta minä jään Englantiin asioilleni.
+
+-- Mutta miksi et matkusta meikäläistä Thingvalla-linjaa? Ei tarvitsisi
+ollenkaan poiketa Englannissa.
+
+-- Sentähden, kuten jo sanoin, että tahdon koetella sitä uutta laivaa.
+Muuten minulla on hieman kammoa kotimaiseen linjaamme. Menetin
+"Norge"-laivan haaksirikossa monta hyvää tuttavaani, vieläpä läheisen
+sukulaisenikin, erään sisarenpoikani.
+
+-- Mutta harvoinhan sentään "Rockall"-karille ajetaan.
+
+-- Kyllä merellä on muitakin vaaroja kuin tuo kari, sanoi Laurila,
+keskusteluun puuttuen. -- Joku aika sitten törmäsi Valkean Tähden
+linjan "Olympic"-laiva toiseen laivaan ja vahingoittui pahoin.
+
+-- Kyllähän sellaisia onnettomuuksia on monta meriliikkeen historiassa,
+mutta ne eivät tee niin järkyttävää vaikutusta, kun ei tunne
+onnettomuuksissa hukkuneita, sanoi Madsen. -- Mutta saanko kysyä, mitä
+linjaa herra aikoo matkustaa?
+
+-- Valkean Tähden linjaa.
+
+-- Ehkä "Titanicissa", niinkuin minäkin.
+
+-- Juuri siinä.
+
+-- Se on oikein! Tuo laiva on oikea ihme. Ei jokainen saa olla mukana
+laivan ensi matkalla. Tavallaan on ennätys saada matkustaa tuossa
+laivassa.
+
+-- Niinhän moni sanoo, mutta tuntuupa siltä kuin näitä
+ennätyksenintoisia matkustajia uhkaisi jokin salainen vaara, huomautti
+Laurila.
+
+-- Vaarako? "Titanic" on kaiken vaaran ulkopuolella. Se ei voi hukkua.
+
+-- Hyvä, jos niin olisi, sanoi Laurila, ollen sitten koko jälellä
+olevan ruokailuajan äänettömänä.
+
+Kun oli saavuttu Hulliin, kuletettiin matkustajat asemalle. Ensi ja
+toisen luokan matkustajat saivat istua ajopeleihin. Kolmasluokkalaisia
+kuletettiin kuin karjaa paimenen perässä.
+
+Kun Hullissa oli viivytty pari tuntia, kiidätettiin matkustajat
+Southamptoniin, jossa "Titanic" odotti.
+
+Hämmästyksen valtaamina katselivat siirtolaiset tuota merijättiläistä.
+Yhä lujemmaksi tuli se "asiantuntijain" vakaumus, ettei valtamerikään
+voisi mitään tällaiselle ihmelaivalle.
+
+Laurila kyllä muisti Perälän Tyynen ennustuksen, mutta voihan
+tyttöparka ystävästään erotessaan jännittää mielikuvituskykynsä
+äärimmilleen. Ei, ei! "Titanic" ei voisi hukkua.
+
+Laurila oli nyt täysin tyyni ja rauhallinen. Salaa hän ikäänkuin
+toivoi joitakin esteitä, jotta olisi saatu nähdä, mitä jättiläislaiva
+merkitsee tavallisiin verrattuna.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vielä saman päivän iltana höyrysi jättiläislaiva merelle, poiketen
+Ranskan rannikkokaupungissa Cherbourgissa lisää matkustajia ottamassa.
+Laiva ankkuroitiin sataman edustalle viettämään yötä.
+
+Kun seuraavana aamuna oli pienillä höyrylaivoilla tuotu matkustajia,
+nostettiin ankkurit, ja merijättiläinen lähti kyntämään valtameren
+aaltoja.
+
+Ilma oli kaunis ja aurinko paistoi ystävällisesti.
+
+Laivan kannella oli vilkasta elämää. Näki monellaisia pukuja ja kuuli
+puhuttavan moniaita kieliä.
+
+-- Adieu, France, adieu, maman (hyvästi, Ranska, hyvästi äiti) huusi
+eräs keski-ikäinen herra nenäliinaansa heiluttaen.
+
+-- Pourquoi n'est pas maman ici avec nous (miksi ei äiti ole täällä
+meidän kanssamme), kuuluu samassa noin 4 vuoden ikäinen poika kysyvän.
+Kun ei hän saa mitään vastausta kysymykseensä, alkaa hän katkerasti
+itkeä.
+
+-- Mitä kieltä tämä lapsi puhuu, kysyy eräs suomalainen nainen
+Laurilalta.
+
+-- Ranskaa, vastaa tämä. -- Lapsi kuuluu kaipaavan äitiään. Tuo herra
+lienee hänen isänsä.
+
+-- Ehkä äiti on kuollut, huomautti nainen.
+
+-- Ei tiedä. Ikävissään lapsiparka vaan on.
+
+
+
+
+III LUKU.
+
+Lumoava kovanonnen tuoja.
+
+
+Himalajan pensasten peittämille rinteille oli yö levittänyt
+läpäsemättömän pimeyden. Ikuisen lumen peittämät vuorenhuiput
+kuvastivat heikosti lukemattomien tähtien valossa. Sirkat ja yölinnut
+viheltelivät ja kirkuivat bamburuovostossa, ja sammakot kurnuttivat
+lätäköissä. Hyenojen arka ulvona kuului siellä täällä mutta vaikeni,
+kun verenjanoinen kuningastiikeri, hiipien sametinpehmeillä
+käpälillään, muristen ja ärjyen lähti saaliinetsinnälle.
+
+Väestö, joka asui Himalajavuorten rinteillä, oli nähnyt kovia päiviä.
+Vieraita miehiä oli tullut idästäpäin, alottaen toimintansa kirveellä,
+miekalla ja nuolella. Taistelutanteret olivat ystävien ja vihollisten
+veren värjäämät. Lapsia ja vanhuksia olivat hurjat sotaoriit tallanneet
+jalkoihinsa. Naisia oli riistetty kodeistaan ja annettu vierasten
+sotamiesten himojen uhreiksi ennenkuin heidän rintansa lävistettiin
+miekalla. Nälkä ja rutto olivat seuranneet vihollista, tehden
+kauheata hävitystyötä. Ikäänkuin vereen kastettuna oli aurinko joka
+ilta laskenut länteen, ja veripunaisena, kammottavana, onnettomuutta
+ennustavana oli se noussut aamuisin.
+
+Kuukausia oli näin kulunut, kunnes maa viimein oli vallotettu.
+Vieraat vallottajat pystyttivät leirinsä Gangeksen pohjoiseen
+laaksoon ja valmistautuivat jäämään maahan. Maa oli rikas ja ilmasto
+ihana. Naiset olivat kauniita ja temppelien ja ruhtinasten rikkaudet
+tyhjentämättömiä. Raskaita uhreja oli sotaretki maksanut. Mutta nyt oli
+voitto täydellinen, ja nyt alettaisiin sen hedelmiä nauttia. Ihmisiä
+teurastettiin uhrikivillä, ja heidän lämmin verensä juoksi puroina.
+Jumalankuvat seisoivat liikkumattomina. Niillä oli sokeat silmät ja
+kiviset huulet. Ja niitten hiljaisuus selitettiin siten, että uhrit
+miellyttivät niitä.
+
+Mutta eräänä yönä, leiritulien loimutessa laaksoissa ja vierasten
+sotilasten viettäessä hurjia juhliansa, kokoontuivat muutamille
+ylängöille, joilta näki leiripaikalle, seudun eloonjääneet miehet
+ruhtinaansa ympärille. Toinen toisensa jälkeen laskeutuivat he alas
+hiipien pensaikkoon ja aarniometsään. He eivät pelänneet tiikeriä
+eivätkä käärmettä. He eivät pelänneet yöllisiä seikkailijoita eivätkä
+taistelukentällä kaatuneitten henkiä, joitten he uskoivat oleskelevan
+vuorilla. He hiipivät hiljaa kuin varjot, kunnes nouseva kuu pani
+heidän ruskeat, puolialastomat ruumiinsa kiiltämään kuin ne olisivat
+olleet pronssista tehtyjä. Nopein, joustavin jaloin he vaelsivat
+tuntikausia väsymättä ja valittamatta. Ja ainoastaan heidän silmistään
+loistava tuli todisti sitä innostusta, minkä täyttäminä he olivat,
+antaen heille voimia.
+
+Miehet pysähtyivät kallionlohkareitten peittämälle ylängölle. He
+nuuskivat joka kolon, kunnes löysivät sen kivimöhkäleen, jota etsivät.
+Nyt ryhtyivät he vierittämään sitä alas. Ruhtinas itse otti osaa työhön
+ja rohkasi miehiä. Lopuksi onnistui heidän yrityksensä. Kun kivimöhkäle
+oli vieritetty pois, oli sen entisellä paikalla luolansuu. Siitä
+johtivat kiviportaat luolaan, jota kuu ei voinut valasta.
+
+Miesten vähän levähtäessä astui ruhtinas yksin luolaan ja katosi
+sen pimeyteen. Mutta hän viipyi vaan hetkisen siellä. Palatessaan
+kantoi hän raskasta esinettä, joka kuunvalossa nähtiin kultaiseksi
+jumalankuvaksi. Sen kasvot olivat kauheannäköiset. Suu oli
+puoleksi auki, poskipäät ulkonevat ja nenä litteä. Kaulassa oli
+loistavia helmiä. Rinta ja käsivarret olivat täynnä laattoja,
+joissa kallisarvoiset jalokivet kimaltelivat. Mutta merkillisin oli
+jumalankuvan toinen silmä. Sen muodosti tavattoman suuri sininen
+timantti. Kuunpaisteessa välkkyi se niin, etteivät miehet voineet
+siihen katsoa.
+
+Ruhtinas kutsui miehet työhön, ja pienet paaret valmistettiin
+kiireessä. Näille pantiin jumalankuva selälleen makaamaan. Nyt alkoi
+kulku laaksoa kohti aarniometsän ja pensaikkojen läpi. Kuu nousi yhä
+korkeammalle. Kun oli päästy pyhän Gangeksen rannalle, nostettiin
+jumalankuva paareilta alas.
+
+Silloin astui ruhtinas esiin ja alkoi puhua:
+
+-- Onnettomuutta on silmäsi tuottanut. Me luulimme rohkeuden ja
+hyvyyden piilevän sen loistossa. Me kunnioitimme sitä ja uhrasimme
+sille ihanimmat tyttäremme ja urhokkaimmat nuorukaisemme. Mutta nyt me
+tiedämme, että silmäsi on julma, että sen säteilevä loisto merkitsee
+onnettomuutta sille, joka sitä katselee. Siitä asti kun löysimme tuon
+sinisen timantin nälkään kuolleen vaeltajan vierestä ylängöllä, ja
+panimme sen sinun silmääsi, on se tuottanut onnettomuutta kansallemme.
+Vieraat vallottajat tulivat murhaten ja tuhoten. Mitä he säästivät, sen
+tuhosi rutto. Kylvömme poltettiin, virta tulvehti ja hävitti kylämme ja
+kaupunkimme. Mutta nyt on kärsivällisyytemme lopussa. Sinä saat mennä
+Gangeksen laulaviin aaltoihin ja vajota sen pohjaan. Pesköön pyhä virta
+sinut puhtaaksi, jommoinen olit ennenkuin annoimme tuon tuhoatuottavan
+timantin silmäksesi. Älköön se enää koskaan nähkö auringonvaloa; älköön
+se enää milloinkaan tuottako tuhoa ihmisille. Hävitköön se maan päältä
+ja ihmisten näkyvistä.
+
+Ruhtinas tarttui jumalankuvaan ja nosti sen päänsä päälle ennenkuin
+heitti sen virtaan. Läiskäys kuului, ja kuva hävisi virran syvyyteen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Marmoritemppeli, valkeampana kuin vuorenhuipuilla lepäävä lumi,
+hohtavampana kuin rantaan ajautuva meren vaahto kohosi taivasta
+kohti 50-vuotisen ahkeran työn tuloksena. Raskailla kultapelleillä
+katettuna ja jalokivillä koristettuna kimaltelivat sen katot ja
+kuvut auringonpaisteessa. Marmoriaitojen ympäröimissä lammissa,
+taiteellisesti valmistetuissa puutarhoissa keinuivat lootuskukat, ja
+niitten välissä uiskentelivat ruusunväriset flamingot. Ruskeakasvoisia,
+parrakkaita miehiä, kirjavat turbaanit päässä, ja sirovartaloisia,
+hunnutettuja naisia käveli edestakaisin portailla, jotka johtivat
+temppelin pääkäytävälle. Temppelin sisällä, Buddhan alttarin edessä,
+seisoi maharaadsha mietteihinsä vaipuneena. Temppeli oli valmis, ja
+sen loisto oli suuri, kuvaamaton. Lähellä olevat ruhtinaat kadehtivat
+maharaadshaa, ja pyhiinvaeltajat, jotka olivat tulleet peseytymään
+Gangeksessa, veivät tiedon temppelin maineesta koko maahan.
+
+Maharaadsha oli täysin tyytyväinen. Hänen aarreaitastaan oli otettu
+parhaat koristeet ja jalokivet kaunistamaan Buddhan alttaria. Hänen
+puutarhojensa ihanimpien puitten lehtiä oli sirotettu temppelin
+lattialle. Kaikki voitava oli tehty; ei mitään oltu lyöty laimiin.
+
+Äänien sorina temppelin käytävällä herätti maharaadshan hänen
+mietteistään. Kääntyessään katsomaan näki hän köyhän kalastajan, joka
+nöyränä lähestyi häntä. Hän piti kädessään jotakin, jonka pyysi saada
+lahjoittaa hallitsijalleen. Tuo lahja oli ihmeellisen ihana kivi, jonka
+hän oli aamulla löytänyt Gangeksesta saamansa kalan vatsasta. Kalastaja
+oli heti käsittänyt, että hän oli liian halpa mies säilyttämään
+sellaista aarretta.
+
+Maharaadsha sanoi ottavansa lahjan vastaan. Hämmästyksen hyminä kuului
+väkijoukosta, kun kalastaja antoi tuon loistavan kiven kuninkaalle. Se
+oli kerrassaan lumoava.
+
+Maharaadsha kutsui brahmiinit tutkimaan tätä ihmeellistä kiveä.
+Valkeapartaiset patriarkat tulivat ja alkoivat neuvotella.
+
+-- Se on kylmä kuin jää, sanoi eräs.
+
+-- Se paleltaa sydämen kuoliaaksi, sanoi toinen.
+
+-- Sillä on käärmeensilmän julma loisto, arveli kolmas.
+
+-- Se kimaltelee kuin salamurhaajan tikari, väitti neljäs.
+
+-- Se tulee tuottamaan onnettomuutta -- -- --
+
+-- Se on sininen kuin ruttoon kuolleen ruumis -- -- --
+
+-- Heitä kuningas, se jälleen Gangekseen, josta se on
+tullutkin -- -- --.
+
+Mutta maharaadsha hymyili brahmiiniensa onnettomuuden ennustuksille
+ja kutsutti paikalle etevimmän kultaseppänsä. Tämä kiinnitti tuon
+loistavan jalokiven Buddhankuvan otsaan, josta sen voi nähdä kaikkialta
+temppelissä, joka nyt vihittiin suurilla juhlallisuuksilla.
+
+Kun juhlaa parhaallaan vietettiin, tuli eräs huhu Gangeksen rannoilta
+brahmiinien tietoon. Kalastaja, joka oli löytänyt jalokiven, oli
+juuri hukkunut Gangekseen. Hänen bambumajaansa oli tunkeutunut
+tiikereitä, vieden pois hänen vanhan äitinsä ja vanhimman poikansa.
+Tämän kauhun lisäksi tuli muita. Eräs läheinen, vihamielinen ruhtinas
+oli koonnut väkensä ja lähtenyt sotaretkelle maharaadshaa vastaan.
+Juhla keskeytettiin. Kuningas nousi sotaratsunsa selkään, ja miehet
+aseestautuivat. Ennen iltaa oli vihollinen rynnännyt maahan. Miekat
+välkkyivät, ja sodan kauhut olivat vallalla. Huoneet alkoivat palaa.
+Naiset pakenivat lapsineen orjien kanssa. Kuningas kaatui, ja hänen
+joukkonsa hajotettiin. Yön kuluessa poltettiin, murhattiin ja
+ryöstettiin. Aamun koittaessa oli vastikään valmistunut komea temppeli
+raunioina ja sininen timantti hävinnyt.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ajan pyörä vierii alinomaa eteenpäin. Aikakausi toisensa jälkeen
+katoaa ikuisuuteen. Maitten ja kansojen kohtalot muuttuvat. Heikko
+menehtyy, väkevä jää eloon ja jatkaa sukuaan. Mutta ei väkevinkään ole
+häviämätön. Hänenkin hetkensä täytyy luonnon horjumattoman lain mukaan
+tulla.
+
+Satumainen Intia ei enää ollut eristettynä muusta maailmasta. Valkeat
+ihmiset olivat löytäneet tiensä sinne Aasian kautta ja Afrikan
+ympäri. Englannin, Portugalin, Hollannin ja Ranskan liput liehuivat
+kauppalaivojen mastoista Intian rannikolla. Tykit sivuilla valmiina,
+jos tarvittaisiin hyökkäykseen, kulkivat laivat täysin purjein virtoja
+edestakaisin. Erään laivan kannelta katseli muuan sen ajan enimmin
+matkustellut mies, rohkea timanttikauppias Jean Baptiste Tavernier
+tuota ylistettyä maata, josta hän nyt matkusti pois, tehtyään siellä
+tavattoman hyviä kauppoja.
+
+Tavernier oli kauppamaailman peloton mutta ei moitteeton ritari. Eivät
+mitkään vaarat pelottaneet häntä. Kaikki esteet hän voitti. Missä eivät
+viekkaus, petos ja lahjukset auttaneet, siinä sai miekka ratkaista. Hän
+teki kauppoja ruhtinasten ja heidän kaltaistensa kanssa, eikä hänen
+kauppasummiaan koskaan kirjotettu vähemmillä kuin neljällä numerolla.
+Koko maailma tiesi, että hänen tavaransa olivat veren tahraamat. Eikä
+kukaan epäillyt, että se veri oli syyttömästi vuodatettu.
+
+Kuten sanottu, oli tämä kauppamatka ollut tavattoman edullinen. Laiva
+oli kuormitettu hopealla, kullalla, jalokivillä, silkillä, teellä,
+kallisarvoisilla puulajeilla ja mausteilla. Mutta kallisarvoisimpana
+piti Tavernier erästä jalokiveä, jättiläismäistä sinistä timanttia,
+jonka esihistoria ulottui satumaisen kaukaiseen menneisyyteen, ja jonka
+omistukselle hän antoi vielä suuremman arvon kuin rahan, sentähden,
+että jalokiven ostaessaan oli vähällä menettää henkensä. Petollinen
+myyjä näet yritti tappaa hänet sitten kun kauppa jo oli tehty.
+
+Hyvän Toivon niemen ympäri tapahtui matka Eurooppaan. Jouduttiin
+ankaroihin myrskyihin, ja useamman kerran näytti laivan kohtalo
+ratkaistulta. Mutta sen onnistui monta kuukautta matkalla oltuaan
+päästä määräpaikkaansa. Tavernier astui maihin ja meni Pariisiin. Ja
+tästä ajasta alkaen on sinisen timantin vaiheilla ja sen merkillisellä
+onnettomuuden levittämisellä varmempi perusta.
+
+Tuskin oli Tavernier ehtinyt Pariisiin, kun onnettomuudet alkoivat
+keräytyä hänen päänsä ympärille, miehen, jota onnen tähti ennen
+oli niin suosinut. Hänen ainoa poikansa, josta hän oli ollut niin
+ylpeä, toivoen tästä seuraajaansa kauppamaailman ruhtinaana, kietoo
+hänet mielettömiin taloudellisiin vehkeilyihin ja hävittää hänen
+omaisuutensa. Kun hän taas lähtee Intiaan kootakseen uuden omaisuuden,
+seuraa onnettomuus häntä kintereillä ja kaataa hänet tautivuoteelle
+Moskovassa. Hän sairastuu kuumeeseen, joka pian tekee hänestä lopun.
+Hän kuolee yksinäisenä ja murtuneena. Sininen timantti on saanut
+ensimäisen uhrinsa Euroopasta, ensimäisen eikä viimeisen, sillä uhrien
+luku tulee olemaan suuri.
+
+Nyt joutuu sininen timantti Ludviikki XIV:n haltuun. Se on tuon
+ylellisyyttä ja loistoa rakastavan kuninkaan aarreaitan ihanimpia
+koristuksia. Muuan kuninkaan läheinen sukulainen kantaa sitä eräässä
+juhlassa, sairastuu ja kuolee pian. Ei kukaan aavista syytä. Ei kukaan
+tiedä, mikä kirous piilee aarreaitan harvinaisimmassa helmessä.
+Sininen timantti ei herätä epäilystä. Kylmänä ja julmana, niinkuin se
+kerran oli intialaisen jumalankuvan silmässä, näkee se onnettomuuden
+seuraavan toistaan. Kuka tahansa näkee timantin loiston, joutuu sen
+poistamishalun valtaan. Madame Montespan, jota kuningas lempii, ja
+jonka toivomukset ovat käskyjä, haluaa kantaa sitä. Tähtenä säteilee
+se hänen valkealla kaulallaan. Kuninkaan silmiä häikäisee, mutta hänen
+rintansa lempi sammuu. Madame Montespan hylätään, ja turhuudessaan
+ja ylpeydessään kuolijaaksi haavottuneena naisena ja kuninkaan
+lempijättärenä näkee hän vaarallisimman kilpakosijattarensa madame de
+Maintenonin vallottavan hänen paikkansa maailman hurmaavimman hovin
+hallitsijattarena.
+
+Kuuluisa talousasiain hoitaja ja ministeri Fouquet, vuosisatansa
+loistavimpia kavaljeereja ja henkevimpiä valtiomiehiä, on seuraava
+uhri. Hän on suuressa hovin ja kuninkaan suosiossa, ja hänen pyyntöönsä
+saada lainata sininen timantti erääseen juhlaan, suostutaan.
+Imartelijat ja kielittelijät vierottavat kuninkaan sydämen hänestä.
+Sotamiehet saavat käskyn vangita hänet. Hänet pannaan vankilaan,
+ja pian makaa hän mestattuna ennen niin armollisen kuninkaallisen
+ystävänsä toimesta, kuten väitetään.
+
+Tämän jälkeen on timantti monta vuotta puoleksi unohtuneena kruunun
+aarreaitassa. Ludviikki XIV:sta seuraa Ludviikki XV, tätä taas
+Ludviikki XVI. Hovi pitää loistavia juhlia yöt päivät. Ranskan rikkaus
+ja loisto pannaan näkösälle. Ainoastaan sininen timantti on käyttämättä
+aarrekammiossa. Mutta eräänä päivänä löytää Marie Antoinette sen. Hänet
+hurmaa sen kauneus, ja hän ottaa sen kantaakseen mukanaan. Joskus
+lainaa hän sitä lähimmälle ystävättärelleen prinsessa Lamballelle.
+Heti puhkeaa vallankumous. Sen kauhut ja hirmunäytelmät eivät säästä
+edes kuninkaallisen perheen naisia. Marie Antoinetten ylpeä pää
+putoaa mestauslavalla. Hurjistunut joukko repii kappaleiksi prinsessa
+Lamballen. Sininen timantti on taas vaatinut uhrinsa. Vallankumouksen
+johtajat ottavat sen takavarikkoon ja tallettavat liikkuvan kaartin
+huostaan, jossa sitä mitä huolellisimmin vartioidaan. Mutta eräänä
+pimeänä syyskuun yönä 1792 häviää se jäljettömästi. Ei kukaan osaa
+selittää, miten se on hävinnyt ja mihin joutunut. Se pysyy poissa. Ja
+vuosien kuluessa joutuu se unohduksiin.
+
+Neljäkymmentä vuotta myöhemmin istuu Amsterdamissa asuva timantinhioja
+Vilhelm Fals työhuoneessaan. Eräs vieras tulee asialle. Hän sulkee
+varovasti oven ja pyytää veistä. Tällä ratkoo hän takkinsa erään sauman
+ja ottaa sieltä ihmeellisen jalokiven. Se on sininen timantti. Se
+säteilee yhtä lumoavasti kuin ennenkin, vaikka sen yhdestä kulmasta
+on pala murrettu. Minkälaisten vaiheitten läpi se on kulkenut noina
+neljänäkymmenenä vuotena? Missä mellakassa ja onnettomuuksissa on se
+vahingoittunut? Kuka on tämä vaatimattomasti puettu vaeltaja, joka
+kantaa niin kallisarvoista koristetta takinsaumaansa neulottuna? Ja
+millä tavalla on se joutunut hänen haltuunsa?
+
+Vilhelm Fals ottaa timantin ja tarkastaa sitä tottuneilla silmillään.
+Tässä on hänellä tehtävä, josta hän pitää. Tästä saa hän kunniaa ja
+ylistystä. Hän alottaa työn hiomalla timantin uudestaan, toimittaen sen
+huolellisesti ja hyvin. Sininen timantti ei menetä mitään säteilevästä
+kauneudestaan ja loistostaan. Mutta ei se menetä tuhoatuottavata
+voimaansakaan. Falsilla on nuori poika, joka varastaa jalokiven ja
+karkaa se mukanaan. Marseillessa myy hän sen ja palaa kotia. Siellä saa
+hän tietää isän kuolleen. Surun ja mielikarvauden painostamana on tämä
+tehnyt itsemurhan. Saatuaan tietää asian tekee poika samoin. Sininen
+timantti on vaatinut kaksi uutta uhria.
+
+Se Marseillessa oleva mies, joka nyt on timantin omistaja, matkustaa
+Lontooseen, vieden jalokiven mukanaan. Hän tulee sinne sairaana ja
+rutivarattomana eikä köyhyydessään uskalla tarjota kaupaksi aarrettaan,
+peläten, että häntä syytettäisiin varkaaksi. Nälistyneenä ja kurjana,
+suunnaton rikkaus hallussaan hoipertelee hän katuja, kunnes eräänä
+päivänä, onnellisen tilaisuuden tarjoutuessa, saa myydyksi jalokiven.
+Hänen ensi tehtävänsä on hankkia itselleen ruoka-ateria. Mutta kun hän
+on monta päivää kärsinyt nälkää, ei vatsa siedä voimakasta ruokaa, ja
+hän kuolee.
+
+Nyt kulkee sininen timantti taas monen käden läpi. Eräs herra Esrasohn
+myy sen 1830 amsterdamilaiselle pankkiirille Henry Thomas Hopelle
+18-tuhannesta punnasta. Timantti jää moneksi vuodeksi pankkiirin
+perheeseen. Sieltä joutuu se amerikkalaisen jalokivikauppiaan
+Franckelin haltuun, joka vuorostaan myy sen eräälle venäläiselle
+suuriruhtinaalle. Suuriruhtinas murhataan Pariisissa, ja se
+ranskalainen jalokivikauppias, joka timantin ostaa, tulee mielipuoleksi
+ja ampuu itsensä.
+
+Piakkoin senjälkeen joutuu onnettomuutta tuottava kivi Jildiz-kioskiin,
+Abdul Hamidin haltuun. Hän lahjottaa sen ihmeenkauniille suosikilleen,
+haaremin tähdelle Zubaidalle. Heti alkavat onnettomuudet. Maassa
+kiehuu ja kuohuu. Vallankumous puhkeaa. Nuorturkkilaiset marssivat
+Konstantinopoliin. Sulttaanin palatsi piiritetään. Portit säretään,
+ja joukot menevät sisään. Sulttaani, tuo pelkuri Abdul Hamid
+pakenee lempivaimonsa huoneihin. Mutta sinnekin tunkeutuvat hänen
+vihollisensa. Abdul Hamid luulee naisen, josta on kaikkein enimmin
+pitänyt, kavaltaneen hänet ja ojentaa revolverin tämän päätä kohti.
+Laukaus pamahtaa. Zubaida kaatuu kuolleena, ja Abdul Hamid viedään
+elämänikäiseen vankeuteen erääseen puoleksi rappeutuneeseen linnaan
+Bosporin yksinäiselle, etäiselle rannalle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Rue de la Paix Pariisissa. Automobiilitorvien toitotus kuuluu
+yhtenään. Ajurien ruoskat läiskyvät. Omnibusvaunujen pyörät kumisevat.
+Sanomalehtipojat kirkuvat, tarjoten vastikään ilmestyneitä lehtiä. Café
+de Parisin päivällissoitanto kaikuu.
+
+Alituinen kävelyllä olevien ihmisten virta kulkee katua edestakaisin.
+Muoti- ja jalokivikauppiasten ikkunat vetävät katsomishaluisia
+joukkoja luokseen. Englantilaisia ja amerikkalaisia, vaaleaverisiä
+skandinaavialaisia ja tummaihoisia espanjalaisia nähdään joukossa.
+Nähdään myös japanilaisia ja hiuspalmikolla varustettuja kiinalaisia.
+Pariisi on maailman kaikkien kansallisuuksien kokouspaikka; siellä
+yhtyvät maailman neljä ilmansuuntaa.
+
+Erittäinkin jalokivikauppiasten ikkunojen edessä on tungos suuri.
+Muitten kalleuksien joukossa säteilee valkealla samettipohjalla
+ihmeellinen timantti, joka on tavattoman iso, nelikulmainen ja
+väriltään sininen. Sen loisto himmentää muut jalokivet. Komeampaa
+jalokiveä ei Rue de la Paixin varrella olevissa kaupoissa ole
+milloinkaan ennen nähty.
+
+Pieni amerikkalaisseurue -- yksi herra ja kaksi naista -- kulkee käsi
+kädessä väkijoukon läpi. Miehellä on järkevät kasvonpiirteet ja ihan
+valkea tukka. Vanhempi nainen on selvästi herran vaimo, ja nuorempi,
+hienopiirteinen, ruskeasilmäinen, noin 19 vuoden ikäinen, heidän
+tyttärensä.
+
+-- Minä en pidä tästä töyttimisestä myymälänikkunojen edessä, sanoo
+amerikkalainen herra. Hän on tyytymätön ja tuuppii puolestaan muita.
+-- Kun Alice ensi kerran lähtee tällaiselle retkelle, on hänen parasta
+palkata pari rotevata miestä avaamaan tietä.
+
+Alice nauraa ja auttaa äitiään pääsemään eteenpäin. Pian seisovat
+kaikki kolme ikkunan edessä, katsellen sinistä timanttia.
+
+-- Ihmeellinen, huudahtaa vanhempi nainen. -- Sellainen kivi,
+tuollainen verraton ihanuus!
+
+-- Isä, huudahtaa nuori nainen, ollen aivan haltioissaan. -- Mennään
+sisään ja ostetaan tuo jalokivi. Ei sellaista ole koko Amerikassa.
+
+Tyttö on itsepintainen. Hän vetää isäänsä käsivarresta myymälän ovea
+kohti. Nyt astuvat he sisään. Jalokivikauppias arvaa, että tulijat ovat
+upporikkaita, ja lähettää etevimmän kauppapalvelijansa puhuttelemaan
+heitä. -- Älä päästä käsistäsi noita kultalintuja, kuiskaa hän vihjaten
+tämän korvaan.
+
+Herra Mc Dean -- se on isän nimi -- pyytää saada lähemmältä tarkastella
+ikkunassa olevaa sinistä timanttia.
+
+-- Tarkottaako herra Hope-timanttia?
+
+-- Minä tarkotan tuota suurta sinistä timanttia.
+
+-- Se on Hope-timantti.
+
+-- Hope-timantti! Herra Mc Dean koettaa muistella. -- Ai, siitä olen
+kuullut puhuttavan, mutta en oikein muista, minkä asian yhteydessä.
+
+Kauppapalvelija tuo timantin esiin. Molemmat naiset tarkastelevat
+sitä asiantuntijain silmillä. Kauppapalvelija näyttelee sen kauneutta
+useampaa alustaa vasten..
+
+-- Tämä jalokivi on sopiva dollariprinsessalle, sanoo hän hymyillen,
+katsoen nuoreen naiseen.
+
+-- Hinta, sanoo herra Mc Dean kuivasti.
+
+-- 450-tuhatta frangia. Se on polkuhinta. Se on kerran riippunut
+Ranskan kuningaskruunussa, ja sitä on Marie Antoinette kantanut.
+
+-- Ai, nyt muistan, sanoo Mc Dean ja astuu askeleen taaksepäin. Tule,
+lapseni! En tahdo ruveta tekemisiin tuon timantin kanssa mistään
+hinnasta. En sittenkään huolisi siitä, vaikka se lahjotettaisiin
+minulle, ja vaikka saisin eläkkeen sen mukana. Se on onnettomuusesine.
+Se on verellä tahrattu. Se tuottaa kuolemaa ja turmiota omistajilleen.
+
+Nuori nainen nauraa.
+
+-- Mutta isä! Emmehän me amerikkalaiset välitä loruista. Tuollaista
+uskottiin keskiaikana. Mutta meidän päivinä ei sellaista enää uskota.
+Sehän on kerrassaan naurettavaa -- -- --
+
+-- Se ei ole muuta kuin taikauskoa, herra, sanoo kauppapalvelija. --
+Ajatelkaa Hopea ja hänen perillisiään. Monessa sukupolvessa omistivat
+he kiven, eikä heille tapahtunut mitään pahaa. Ihmisiä, jotka eivät ole
+olleet tekemisissä tämän eivätkä minkään muun timantin kanssa, on myös
+murhattu ja ovat menettäneet omaisuutensa.
+
+-- Sen loisto on kammottava, sanoi rouva Mc Dean, joka tähän asti oli
+ollut hiljaisena katsojana. Se on niin kylmä, että tuntuu vilunväreitä
+selässä. En minä ainakaan tahtoisi sitä kantaa.
+
+Alice-neiti lykkää ulos alahuulensa, kuten pilalle kasvatettujen
+nuorten naisten tapana on tehdä.
+
+-- Minä, _minä_ haluaisin omistaa tämän jalokiven, sanoi Alice, -- eikä
+sen loisto ollenkaan tunnu kammottavalta minusta.
+
+-- Hinta on liian korkea, selittää herra Mc Dean päästäkseen, jos
+mahdollista, irti koko asiasta.
+
+-- Oi herra, sanoo kauppapalvelija puoleksi ivallisesti, -- ei ole
+mikään vaikeus milloin tahansa myydä sitä siihen hintaan. Herra Morgan
+-- Pierpont Morgan, te tiedätte, -- oli tunti sitten täällä. Hän lupasi
+palata iltapäivällä antaakseen varman tiedon. Mutta jos herra Mc Dean
+haluaa nyt tehdä päätöksensä -- -- --
+
+Herra Mc Dean alkaa arvella. Käytännöllisenä, kuten kaikki
+amerikkalaiset, ja sitäpaitsi yhtä turhamaisena saa hän heti sen
+tunnelman, että hän saa aikaan suuren, hänen omille eduilleen
+suosiollisen kiihotuksen, jos arvelematta ostaa jalokiven, kun
+tullaan tietämään että itse rahakuningas Morgankin on pidättänyt
+itselleen miettimisaikaa. Hän, Justin Mc Dean on tietysti yhtä rikas
+kuin joku toinen Newyorkin raharuhtinas, mutta hänen rikkautensa on
+myöhempiaikainen kuin esimerkiksi Astorien ja Vanderbiltien. Sentähden
+ei hänen asemansa olekaan niin luja kuin noitten neljänsadan ryhmän.
+Mutta sininen timantti voi muuttaa asian. Se tulee puheenaineeksi koko
+Amerikassa. Sen historia tulee olemaan jokaisen huulilla. Samalla tulee
+Mc Deanin nimi saamaan yhtä suuren tunnustuksen. Alice on oikeassa.
+Olisi melkein mielettömyyttä jättää timantti ostamatta. Mutta tuo loru,
+mikä liittyy sen historiaan, ei tietysti ole niin vaarallista kuin
+miltä se kuulostaa.
+
+Kun Mc Deanit poistuivat myymälästä, on sininen timantti heidän
+omansa. Alice säteilee onnesta ja näkee jo hengessä olevansa
+Newyorkin "sesongin" kuningatar. Hänen pieni, turhuuteen mieltynyt
+päänsä tekee suuria tulevaisuussuunnitelmia ja kuvittelee kaikkea
+sitä kunniaa ja mainetta, minkä sininen jalokivi hänelle tuottaa.
+Hän kuvittelee kaikkia niitä ihmeellisiä kertomuksia, jotka tulevat
+olemaan sanomalehdissä, ja jotka ylistävät hänen rohkeuttaan, kun
+hän uskalsi ruveta sinisen timantin omistajaksi huolimatta niistä
+onnettomuustiedoista, joita on liikkeellä siitä. Vielä hän ajattelee
+kaunista, nuorta ruhtinasta Uffiezia, jonka tapasi Rivieralla, ja
+jonka hän pian näkee Newyorkissa. Ruhtinatar Uffiezi sointuisi hyvin
+kauniilta. Ja kun ruhtinas saa nyt nähdä hänet sinisen timantin
+omistajana! Kun hän saa tanssia hänen kanssaan Newyorkin suurissa
+kemuissa! Oi sitä iloa! Mutta jos se, mitä sinisestä timantista
+kerrotaan, olisi totta, jos kuolema ja onnettomuus -- -- --
+
+No sen asian laita saisi olla miten tahansa. Alice Mc Dean ei
+kumminkaan uskonut sanaakaan kaikesta siitä pahasta, mitä sininen
+timantti sai aikaan.
+
+
+
+
+IV LUKU.
+
+Ennätysmatka.
+
+
+Ennenkuin jatkamme, koetamme muutamin sanoin kuvata, mitä tapahtui
+"Titanicin" lähtiessä Southamptonista. Laivalaiturilla tungeskeli
+tuhansia uteliaita katsojia, jotka tahtoivat nähdä jättiläisen lähdön
+merelle. Koko Southamptonin kaupunki ikäänkuin juhli tätä hetkeä.
+Suunnattoman laivamiehistön omaiset seisoivat ensi rivissä laivasillan
+reunalla. Naiset nostivat vähäisiä lapsiaan korkealle, jotta nämä
+näkisivät paremmin. Kyllä olikin laiva mastoineen, suunnattoman
+suurine, sakeata savua tupruavine savutorvineen, lukemattomine
+ikkunoineen ynnä muine merkillisyyksineen katsomisen arvoinen.
+
+Höyrypilli vihelsi viime kerran. Kun väki, joka ei aikonut matkustaa
+mukana, oli astunut laivasillalle, vedettiin portaat laivaan ja
+kylkiportit sulettiin. Voimakkaat hinaajalaivat alkoivat työskennellä.
+Kun nyt "Titanic" hiljalleen liukui satamasta, huudettiin tuhansista
+suista rannalta sille jäähyväisiä.
+
+Vähän loitommalla oli "New York"-niminen laiva seitsemällä vankalla
+teräsköydellä laituritolppiin kiinnitettynä. Sen miehistö seisoi
+kannella "Titanicia" tervehtimässä. Yhä lähemmäksi tuli jättiläinen,
+kunnes kumpikin laiva oli rinnatusten. Äkkiä kuului muutama kova
+paukaus. "Titanicin" voimakas imuvesi veti mukanansa toisen laivan.
+Nyt pantiin "Titanicin" koneet käymään taaksepäin täydellä höyryllä.
+"New York"-laivan perä kääntyi ulospäin. Yhteentörmäys näytti
+välttämättömältä. Mutta ikäänkuin ihmeen kautta se vältettiin,
+laivojen ollessa tuskin viiden metrin päässä toisistaan. Kapteenilta
+pääsi helpotuksenhuokaus, sillä hän tiesi mitä vaara merkitsi.
+Mutta useimmat matkustajat vaan nauroivat, sillä heistä tuntui tämä
+näytelmä mielenkiintoiselta. Laurila oli seisonut venekannella ja
+sieltä katsonut näytelmää. Hän kääntyi erääseen laivamieheen, joka oli
+tehtävissään kahden pelastusveneen välissä.
+
+-- Oli hyvä, että päästiin näin vähällä. Muuten olisi yhtiö saanut
+maksaa isot rahat vahingosta, sanoi hän.
+
+-- Kyllä, vastasi merimies. -- Mutta kävi miten kävi. On kuitenkin
+huono enne, kun ensimäinen matka alkaa tällä tavalla.
+
+Nyt kulki "Titanic" omalla voimallaan hiljalleen eteenpäin. Kun se
+hetkisen kuluttua sivuutti "Oceanic"-laivan, kuului taas köysien
+katkeamisen synnyttämä pauke. Mutta kaikki kävi hyvin, ja "Titanic"
+pääsi onnellisesti ohi. Matkustajat tuskin kiinnittivät huomiotaan
+tähän uuteen kohtaukseen. Ainoastaan vanha merimies lausui siitä
+mielipiteensä.
+
+-- Jos tämmöistä jatkuu, sanoi hän, -- niin käy meille pahemmin.
+Cherbourgista tulee laivaan suuremman tuhon tuottaja.
+
+Viimein irrotettiin hinaaja-alukset. Määräyksenantaja-sähkökellot
+soivat. Nyt alkoi jyske konehuoneissa, ja suunnaton laivanrunko rupesi
+tärisemään. "Titanic" sai vauhtia ja ohjattiin kanaalia kohti. Vaahto
+kuohui keulan edessä ja valtaavat, vaahtopäiset aallot kohosivat laivan
+kummaltakin puolelta. Englannin rannikko katosi näkyvistä, ja Ranskan
+rannikko alkoi näkyä. Tuli ilta. Majakat sytytettiin. Jo ollessa pimeä
+ankkuroitiin "Titanic" Cherbourgin edustalla.
+
+Southamptonissa oli Laurila sivumennen saanut tavata erään vanhan
+tuttavansa ja ylioppilasaikansa toverin Niilo Vieremän, jota ei hän
+ollut nähnyt moneen vuoteen.
+
+Nyt tapasivat ystävykset taas toisensa laivan tupakkasalongissa.
+
+-- On pitkä aika sitten kun viimeksi keskustelimme, ainakin on siitä
+viisi vuotta, alkoi Vieremä.
+
+-- Seitsemänkin vuotta siitä jo on kulunut, väitti Laurila. -- Mutta
+sinä olet jo niin amerikkalaistunut, että sinua tuskin enää tuntee.
+Ennen oli sinulla viikset ja punaset posket. Nyt ovat ne poissa ja
+kasvoissasi on jo ryppyjä.
+
+-- Ensiksikin täytyy minun valittaa, että amerikkalaiset sairastavat
+partakauhua, alkoi Vieremä. -- Ei siellä saa nuorehko mies olla
+rauhassa, jos eivät hänen kasvonsa ole sileät kuin vasikankuono.
+Minulla oli kerran pieni leukapartakin, mutta kun joka suunnalta
+mökötettiin pukinäänellä, täytyi se ajaa pois. Samassa rymäkässä
+menivät viikseni.
+
+-- Se on todella amerikkalaisen luonteen huono puoli. Miksi ei mies
+saisi pitää partaa? En ainakaan minä viiksistäni luovu, sanoi Laurila.
+
+Ikäänkuin ei olisi Laurilan puhetta kuullutkaan, jatkoi Vieremä:
+
+-- Sitten ei elämä Amerikassa ole leikkiä, kuten moni luulee.
+Siellä jos missään täytyy tehdä ankarasti työtä, eikä päämiesten
+luottamustakaan ole niin helppo saada. Kesti kolme vuotta
+ennenkuin minuakaan huomattiin. Mutta kun olin keksinyt uuden
+laivanpurkauslaitteen ja saanut sille patentin, ylenin pian. Olen
+nyt yli-insinööri. Nyt olen "Titanicilla" tutkimassa sen koneita ja
+katsomassa, onko niissä mitään opittavaa.
+
+-- "Titanic" on ihmeellinen laiva, sanoi Laurila. -- Kaikkien sen
+osien pintapuolinenkin tarkastus veisi aikaa enemmän kuin jalankäynti
+Helsingistä Turkuun.
+
+-- Siinä olet oikeassa, vastasi Vieremä. Matkustajahytteihinkin
+mahtuu väkeä enemmän kuin pariin suomalaiseen pikkukaupunkiin. Meillä
+on muuten komeata väkeä mukana. Tuolla esim. seisoo amerikkalainen
+miljoonamies eversti Astor. Hän on 48 vuoden ikäinen ja nai hiljattain
+18-vuotiaan tytön. Hän on nyt toisen kerran naimisissa. Hän on rouvansa
+kanssa juuri palannut häämatkalta Egyptissä. Nuori rouva on -- hm --
+sinä ymmärrät --
+
+Laurila nyökäytti päätään.
+
+-- Ja tuo harmaapartainen, korkeaotsainen ukko on myös merkkihenkilö.
+Hän on kuuluisa sanomalehtimies William Stead. Häntä kutsutaan
+rauhanapostoliksi. Tuolla syrjemmällä on Benjamin Guggenheim, suuri
+rahamies hänkin. Häntä kutsutaan kuparikuninkaaksi. Äskettäin oli hänen
+nimensä kaikkien huulilla Alaskan hiilikaivosrettelöitten johdosta.
+Hänen vasemmalla puolellaan on presidentti Taftin adjutantti, majuri
+Butt, ja oikealla puolellaan miljoonamiehet John Thayer ja Clinch
+Smith. Minä en huolisi siitä rahamäärästä, jota nuo miehet edustavat.
+Mitä minä sillä tekisin?
+
+Eräs noin 40 vuoden ikäinen, juutalaisennäköinen mies, nousi ylös,
+heitti sanomalehden kädestään ja lähti ulos.
+
+-- Tiedätkö, kuka tuo on, kysyi Vieremä.
+
+-- Joku sinun miljoonamiehistäsi, joita täällä kuuluu olevan alku
+toista tusinaa, naurahti Laurila.
+
+-- Eipäs. Kyllä hänkin on varakas mies, mutta tässä laivassa merkitsee
+hän enemmän kuin nuo rahakuninkaat yhteensä. Hän on Valkean Tähden
+linjan johtaja Bruce Ismay. Kapteenikin saa olla nöyränä hänen
+edessään. Mutta mennään nyt kävelylle.
+
+Ystävykset lähtivät. Laivan käytävät olivat pitkiä kuin kaupungin
+kadut. Ensi luokan loistohytit oli varustettu kaikella mahdollisella
+ylellisyydellä. Talvipuutarha oli ihmeellinen laitos. Siellä oli
+tuhansia kasvavia, lemuavia kukkia ja tuuheita palmuja. Uimalaitos ja
+voimistelusali olivat myös suuremmoisia.
+
+Laurila ei ollut ennen liikkunut sellaisen ylellisyyden keskellä.
+
+-- Minua ei tämä loisto ollenkaan liikuta, sanoi Vieremä. -- Minun
+huomioni on yksinomaan kiintynyt laivan koneistoon. Ajattele, mitä
+merkitsee hankkia höyry laivan kolmeen höyrykoneeseen, kahteen
+nelisylinteriseen kolmiekspansiokoneeseen ja yhteen Parson-turbiiniin,
+joka kolmella jättiläispotkurillaan työntää laivaa eteenpäin. Ajattele,
+että laivalla on 29 höyrypannua. Et osaa arvata, kuinka mitättömäksi
+ihminen tuntee itsensä tuolla alhaalla konehuoneessa, jossa
+puolialastomat lämmittäjät hoitavat 159 tulisijaa.
+
+-- Ai, tuolla tulee ystäväni Saarela, sanoi Laurila. -- Hän on maisteri
+niinkuin minäkin, ja suuri kielimies. Taitaa latinaisia virsiäkin ulkoa.
+
+Laurila viittasi Saarelan luokseen ja esitti hänet Niilo Vieremälle.
+
+Kolme tuttavusta ei ollut kauankaan keskustellut, kun Laurilan ja
+Saarelan huomio kiintyi erääseen nuoreen naiseen, joka istui isänsä ja
+äitinsä keskellä.
+
+-- Tuo nainen on tavattoman kaunis, sanoi Laurila. -- Mitä sinä,
+Saarela -- he olivat jo "sinut" -- arvelet?
+
+-- Samaa minä sanon, tuumi Saarela.
+
+-- Oletko sinä vielä nuorimies, kysäsi Vieremä samassa Laurilalta.
+
+Tämä näytti olevan hämillään.
+
+-- Hm -- tuota julkisuudessa kyllä, sopersi Laurila.
+
+-- Ai, sinulla on morsian, ymmärrän, nauroi Vieremä. -- Et siis omaksi
+hyväksesi katsele tuota kaunista naista.
+
+-- En suinkaan, vakuutti Laurila.
+
+-- No kuinka on uuden tuttavani Saarelan laita, kysyi Vieremä uteliaan
+näköisenä.
+
+-- Täysi nuorimies, vastasi Saarela reippaasti. -- Ei ole salaistakaan
+morsianta.
+
+-- Muuten ei kukaan meistä voisi päästä käsiksi tuohon tyttöön, nauroi
+Vieremä.
+
+-- Minä arvaan syyn, sanoi Saarela. -- Hän on tietysti miljoonapohatan
+tytär.
+
+-- Oikein, sanoi Vieremä. -- Hänen isänsä nimi on Mc Dean. Tämä on
+miljoonamies.
+
+-- No niin. Suuri on meidän välillämme oleva juova, sanoi Saarela. --
+Minä olen köyhä kuin kirkonrotta.
+
+-- Köyhyydestä viis, sanoi Vieremä. -- Jos meillä olisi kreivin tai
+markiisin ontto arvonimi, niin uskaltaisimme kyllä tyttöä lähestyä.
+Amerikkalaiset miljoonamiehet ovat hyvin heikkoja eurooppalaisille
+aatelisnimille.
+
+-- Kun ei heillä omassa maassaan ole sellaista romua, nauroi Laurila.
+-- Aatelit eivät menesty Amerikassa enempää kuin Pohjanmaallakaan.
+
+Päivällispöytiä katettiin.
+
+Ruokasalit säteilivät sähkölamppujen valosta. Kannelta kuului
+miellyttävää soittoa.
+
+Päivällistä odottaessaan pistäytyivät Laurila, Vieremä ja Saarela
+tupakkahuoneessa. Samassa kun ystävykset olivat astuneet sisään,
+tuli sinne ruhtinas Uffiezi, jonka nimen lukija on jo kuullut.
+Ohi mennessään nyökäytti hän päätään Vieremälle, kysyen jotakin
+turhanpäiväistä asiaa, johon tämä vastasi naurulla.
+
+-- Näyttää siltä kuin sinä tuntisit kaikki tämän laivan matkustajat,
+sanoi Laurila. -- Sinusta on tullut todellakin maailmankansalainen
+Amerikassa.
+
+-- Eihän siinä ole mitään merkillistä. Olen niin monta kertaa
+matkustanut tämän välin. Useat näistä varakkaista matkustajista ovat
+olleet mukana. Olen monta kertaa ennen tavannut tuonkin herran,
+italialaisen ruhtinas Uffiezin. Mies on viettänyt kovin tuhlaavaa
+elämää ja tehnyt suunnattomia velkoja. Nyt koettaa hän saada häkkiinsä
+tuon kultalinnun, miljoonamies Mc Deanin tyttären.
+
+Uffiezi oli juuri istuutunut rouva ja neiti Mc Deanin väliin ja vei
+viimeksi mainitun käden huulilleen suudellakseen sitä. Hän lausui
+muutamia kohteliaisuuksia, joita ei tyttö, merkeistä päättäen,
+näyttänyt pitävän pahana. Isä ja äiti näyttivät olevan hyvin halukkaita
+antamaan tyttärensä ruhtinaalle. Nousisihan heidän arvonsa tällä
+tavalla noitten muitten neljänsadan miljoonamiehen silmissä.
+
+Keskustelu koski kaikenmoisia pikkuasioita. Lopuksi suuntautui se
+jalokiviin. Alice kertoi, miten sininen timantti oli joutunut hänen
+haltuunsa.
+
+-- Kas vaan, huudahti Uffiezi. -- Onko se jalokivi laivassa? Olen
+kuullut sen historian. Täytyy olla rohkeutta -- -- --
+
+-- Minä soisin, etten koskaan olisi kuullut puhuttavan siitä esineestä
+enkä nähnyt sitä, sanoi isä Mc Dean.
+
+-- Isä pelkää, että se tuottaa hänelle onnettomuutta, sanoi Alice. --
+Mutta kivi on minun eikä isän.
+
+-- Teidän hallussanne tulevat sen huonot ominaisuudet muuttumaan
+hyviksi, sanoi ruhtinas imarrellen.
+
+Sillä välin kertoili Vieremä läheisten pöytien ympärillä olevista
+vieraista tovereilleen. Hän osotti filadelfialaista rouva Wideneriä,
+jolla oli mukanaan 140-tuhannen punnan jalokivet. Tuo nainen istui
+Astorien seurassa. Nuori rouva Astor oli viehättävä kaunotar.
+Ystävykset ymmärsivät, että koko naiminen oli johtunut kauneuden ja
+rahan kiihotuksesta. Astor oli näet 30 vuotta vanhempi vaimoaan.
+
+-- Meillä on muuten mukanamme iso joukko kotiin palaavia
+häämatkailijoita, noin 23 paria, jatkoi Vieremä. Mutta kun noita pareja
+päivällispöydässä istuttaessa laskettiin, olikin niitä 32.
+
+Päivällisen jälkeen pistettiin eräässä salongissa tanssiksi. Vieremä
+esitti siinä tilaisuudessa toverinsa Laurilan ja Saarelan muutamille
+herroille, muitten muassa Mc Deanille.
+
+-- Minä pidän suomalaisista, sanoi neiti Mc Dean. -- Olen käynyt
+Aavasaksalla huvimatkalla ja matkustanut muuallakin Suomessa, tuossa
+tuhatjärvien maassa.
+
+Saarela oli mainio tanssija. Hän pyysi Alicen kanssaan tanssimaan ja
+pisti valssiksi. Seuraavalla kerralla sai Uffiezi pyörittää tyttöä.
+Saarela palasi paikalleen, ja Laurila loi häneen veitikkamaisen katseen.
+
+-- Pohjalaispojat ovat rohkeita, sanoi hän. -- Kukapa olisi uskonut,
+että sinä Amerikanmatkalla saisit tanssia dollariprinsessan kanssa!
+
+Saarela ei vastannut mitään. Hän oli vähäpätöinen suomalainen maisteri,
+kirjatoukka, tuo neiti taas miljoonamiehen ainoa tytär. Sitäpaitsi
+olisi ruhtinas Uffiezi välttämättä otettava laskuun. Mutta olihan
+tuollaisista pulista ennenkin selviydytty. Voisi käydä niinkin, että
+ruhtinas arvonimestään huolimatta vielä lyötäisiin laudalta, ja että
+Saarela -- -- -- No, se oli rohkea toivomus, mutta saahan ihminen
+toivoa mitä tahansa.
+
+Aamulla oli "Titanic" jo kaukana merellä. Atlannin korkeat aallot
+hyökkäsivät sen keulaa vastaan. Ylpeänä halkasi "Titanic" niitä.
+Keulassa ja peräpuolella tuntui hiljaista huojumista, mutta laivan
+keskellä tuskin tiesi valtamerellä oltavankaan. Matkustajat olivat
+siellä yhtäläisessä turvassa kuin olisivat istuneet kalliolla. Muuten
+oli tässä laivassa mahdoton tulla meritautiin.
+
+Joukko herroja keskusteli kahvilassa laivasta, jossa he matkustivat.
+
+-- Jos suurien höyrylaivojen koko kasvaa samassa määrässä kuin tähän
+asti, on vaikea sanoa, mikä tulee lopuksi eteen, huomautti Mc Dean.
+
+-- Taistelu valtameren "sininauhasta" ei lakkaa koskaan, sanoi
+herra Bruce Ismay. -- Muistan sen ajan, jolloin saksalaiset "Fürst
+Bismarck"-laivallaan vallottivat sen meiltä. Tuo laiva oli 1890-vuoden
+jättiläinen. Mutta tuo laiva kantoi ainoastaan 8,400 bruttotonnia. Se
+ei enää merkitse mitään. Nyt on "sininauha" jälleen Englannin oma,
+mutta se ei ole Cunard-, vaan Valkean Tähden linjan hallussa. "Titanic"
+on laivanrakennustaidon tähänastinen viimeinen sana. "Titanic" voisi
+ottaa "Fürst Bismark"-laivan kannelleen. Tämä suunnaton kehitys on
+tapahtunut 22 vuoden kuluessa.
+
+-- Ja nopeus on tuon ajan kuluessa lisääntynyt suuresti, huomautti Mc
+Dean.
+
+-- Niin. Nopeuteen nähden on Cunard-linjalla ennätys, sanoi Ismay
+olkapäitään kohottaen. "Lucitania" ja "Mauretania" kulkevat 25
+solmuväliä. Meidän yhtiömme ei kilpaile siinä suhteessa. Me pidämme
+matkustajien mukavuuden tärkeämpänä. Mukavuus on sellainen, minkälaista
+matkustava yleisö voi vaatiakin.
+
+-- Mutta nopeudella on kaikessa tapauksessa myös osansa näyteltävänä,
+väitti Mc Dean.
+
+-- Tietysti. Laivojen nopeutta on käytettävä hyväksi. Meidän linjamme
+tehtävänä on olla täsmällinen. Matkustajien täytyy olla vakuutettuja
+siitä, että jos he haluavat olla Newyorkissa, Pariisissa tai Lontoossa
+sinä ja sinä päivänä tunnilleen ja minuutilleen, saavat he mennä siihen
+ja siihen laivaan eikä heidän tarvitse pelätä minuutinkaan myöhästystä.
+
+-- Entä sumut ja jäävuoret sekä yhteentörmäykset muitten laivojen
+kanssa?
+
+-- Kapteenimme saavat ottaa laskuun nämä vaarat. Heidän täytyy olla
+sekä rohkeita että varovaisia. He saavat aavistaa odottamatonta
+voidakseen välttää sitä.
+
+-- Mutta kuinka sitten, jos he onnistuvat huonosti.
+
+-- Kunnon kapteeni ei koskaan onnistu huonosti.
+
+-- Pysähtykää! Odottakaapas! Kuinka oli kapteeni Smithin, oman
+päällikkömme laita hänen viime kesänä kulettaessaan "Olympic"-laivaa?
+Eikö hän epäonnistunut törmätessään yhteen "Hawken" kanssa?
+
+-- Ei suinkaan, sanoi Ismay, jonka varmuutta ei voitu horjuttaa.
+"Hawken" kapteeni epäonnistui. Kapteeni Smithillä oli laki puolellaan.
+Hän ohjasi oikein ja oli oikeassa.
+
+Eversti Astor, joka tähän asti oli äänettömänä kuunnellut, sekaantui
+nyt keskusteluun.
+
+-- Laki suojelee päällikköä. Tämän tarvitsee vaan seurata sen
+kirjainta, sanoi hän.
+
+-- Ja panee matkustajiensa hengen vaaraan, huomautti Stead.
+
+-- Matkustajat eivät koskaan ole olleet niin turvattuina kuin nykyajan
+laivoissa, sanoi "Titanicin" rakentajien Harland & Wolffin eräs
+yli-isinööri. -- Uskokaa minua, herrani. Minä tiedän, mitä puhun.
+Olen ollut mukana rakentamassa useampia laivoja. Ne rakennetaan niin
+lujiksi, että kestävät kovimmatkin koetukset. Tässä laivassa on 16
+tarkasti sulettavaa kammiota. Niitten ovet voidaan sulkea 15 sekunnissa
+komentosillalta. Sulkeminen tapahtuu siten, että kapteeni painaa
+sormellaan 16 sähkönappulaa.
+
+-- Mutta jos koneisto särkyisi tai muuten joutuisi epäkuntoon. Eikö
+silloin olisi turvauduttava pelastusveneihin, kysyi Mc Dean.
+
+-- Pelastusveneillä ei nykyään ole mitään merkitystä, selitti Ismay.
+-- Laki määrää, että niitä täytyy olla, ja sentähden kuletetaan niitä
+mukana. Meidän turvallisuutemme perustuu vedenpitäviin kammioihin.
+Pari, kolme niitä saa täyttää vedellä, ja "Titanic" pysyy sittenkin
+pinnalla. Sama on laita, vaikka konehuone on vettä täynnä. Vielä on
+laita sama, vaikka laivan kokka ja perä särkyvät. "Titanic" ei voi
+upota, hyvät herrat! "Titanic" on turvallisuustoimenpiteitten ja
+uudenaikaisen laivanrakennustaidon ennätys. On mahdotonta hukkua, jos
+vaan ei hyppää mereen. Ismay kumarsi ja poistui.
+
+-- Tässä mainittiin jotakin ennätyksestä. Kuinka suuri on "Titanicin"
+vauhti, kysyi Mc Dean yli-insinööriltä.
+
+-- Se on rakennettu 21 solmuvälin nopeutta varten mutta voi saavuttaa
+23 solmuvälin nopeuden.
+
+-- Siinä tapauksessa ei tällä matkalla saada mitään ennätystä. Ja
+mitäpä se merkitsisikään, sanoi Mc Dean.
+
+-- Tiedustelkaa asiaa kapteeni Smithiltä. Saadaan ennätys, jos hän
+tahtoo. Suora tie ja tasainen vauhti ovat tarpeelliset. Ajatelkaa vaan,
+että "Titanic", joka ei ole luvannutkaan erinomaista vauhtia, ehtii
+perille pikemmin kuin on laskettu.
+
+-- Katsokaa savua, herrat, sanoi eversti Astor, osottaen kädellään
+ylös. -- Näyttää siltä, että konehuoneessa pidetään kovaa kuumuutta.
+
+Kaikki katsoivat savua, joka sakeana tuprusi neljästä suuresta
+savutorvesta. Koko laiva tärisi keulasta perään asti.
+
+-- Herra Ismay lienee puhunut kapteenille.
+
+-- Ei tarvitse, sanoi yli-insinööri. Hänen paljas mukanaolonsa riittää.
+Atlanninlaivan kapteeni tietää, että kun johtaja on mukana, on kysymys
+suurimmasta vauhdista ja suorasta eteenpäinmenosta, vaikka olisi
+tuhansia esteitä tiellä.
+
+-- Mutta mitä sanoo laki?
+
+-- Se on vaiti, jos ei mitään tapahdu. Kapteeni ei saa ajatella sitä.
+Luuletteko, että nuorallatanssija mietiskelee, mitä tapahtuu, jos hän
+putoaa? Leipä ja ansio ovat tärkeämmät kuin itse henki. Herra Ismayn
+asemassa oleva mies voi tarkottaa paljon, vaikka ei hän siitä puhukaan.
+Mutta jos ei se, jota asia koskee, ymmärrä, niin voi hänen leipänsä
+käydä niukaksi.
+
+Muuten on kapteeni lukenut koko asian johtaja Ismayn silmistä. On
+varmaa, että "Titanicin" matka tulee olemaan nopea. Joka elää, näkee,
+että "Titanic" siinäkin suhteessa saa ennätyksen -- -- --
+
+-- Jos te, hyvät herrat, sallisitte minun lausua julki, mitä tänä
+hetkenä tunnen, niin voisi keskustelumme joutua aivan toiselle
+suunnalle, jatkoi Mc Dean.
+
+-- Olkaa hyvä, herra Mc Dean, kehotti eräs kauppias nimeltä John Brown.
+
+-- Asia taitaa sittenkin olla hieman arkaluontoista.
+
+-- Ei tee mitään. Nyt sopii puhua kaikista asioista, kehotti useampi
+herra.
+
+-- No koska herrat suovat minun puhua, niin uskallan lausua erään
+synkän aavistukseni. Tämän laivan pelastusveneet tulevat kysymykseen
+tällä matkalla. Meistä miehistä ei tosin monikaan saa niitä
+käyttääkseen, mutta me saamme olla mukana todistamassa "Titanicin"
+ennätystä.
+
+Herroilta pääsi makea nauru.
+
+John Brown laski kätensä Mc Deanin olkapäälle ja sanoi:
+
+-- Herra Mc Dean ennustaa laivan hukkuvan, mutta onneksi ei se ennustus
+toteudu.
+
+-- Saadaan nähdä, sanoi Mc Dean oudolla äänenpainolla.
+
+
+
+
+V LUKU.
+
+Näkymättömiä yhdyssiteitä.
+
+
+Minä kutsuisin häntä vuosisatansa suurimmaksi neroksi, sanoi Alice
+Mc Dean nojatuolissa istuessaan, kun oli juuri lukenut valtamerellä
+joka päivä ilmestyvän lehden sen osan, jossa puhuttiin langattomasta
+sähkölennättimestä. -- En tiedä ketään miestä, jota ihailisin niin
+suuresti kuin signor Marconia.
+
+-- Minun maamieheni on kadehdittava, huokasi ruhtinas Uffiezi, joka
+istui Alicen vieressä toisella tuolilla.
+
+-- Minun mielikuvitukseeni ei vaikuta laivassa mikään enemmän kuin
+noitten ihmeellisten kipinäin ajatteleminen, kipinäin, jotka kiitävät
+laivasta toiseen eetteriaaltojen kautta ja panevat ihmiset toistensa
+yhteyteen. On jonkin yhdistämä, jota ei voi nähdä, joka ei tarvitse
+mitään johtoa välittäjäkseen, ja joka paljaan ilman läpi löytää tiensä
+oikeaan paikkaan, sinne, mihin halutaankin. Näkymättömiä yhdyssiteitä...
+
+-- Se oli hyvä nimi -- näkymättömät yhdyssiteet, sanoi ruhtinas
+Uffiezi. Samallaiset näkymättömät siteet yhdistävät ihmisten sydämet
+toisiinsa ja ajatukset, mitkä kulkevat aivoista aivoihin, jos ihmiset
+ovat toisilleen myötätuntoisia.
+
+-- Kertokaa. Selittäkää, jos osaatte.
+
+-- Asia on kokonaisuudessaan hyvin yksinkertainen. Laivoissa on
+yhtäläiset lähetys- ja vastaanottolaitokset kiinnitettyinä samalla
+tavalla jännitettyihin soittokoneihin, jotka ovat samassa huoneessa.
+Mitä tahansa toisen soittokoneen jännettä liikuttaa, saa vastaukseksi
+saman äänen toisessa. Siinä on langattoman sähkölennättimen peruste.
+Monimutkaisempi ei se salaisuus ole.
+
+-- Kertokaa enemmän.
+
+-- Sähköttäjä istuu marconisähkötyspöydän ääressä, jonne virtaa
+110 voltin suuruinen sähkövirta. Hän panee virran kulkemaan
+voimistuttavan laitoksen läpi, joka monistaa virran voiman melkein
+mihin tahansa astemäärään, jonka hän haluaa. Sitten painaa hän
+sähkölennätinlaitoksessa olevaan nappulaan, ja niin kiitää sähkövirta
+pystysuoraa lankaa pitkin mastoon ja niihin vaakasuoriin lankoihin,
+jotka on kiinnitetty mastonhuippujen väliin, ja joista se sitten
+heittäytyy avaruuteen.
+
+Otaksutaan, että esim. A-kirjain on mennyt ulos. Missä tämä tapaa
+marconilaitteen, joka on ihan samalla tavalla jännitetty kuin
+lähetyskonekin, vaikuttaa se jännitettyihin lankoihin, jotka sitten
+vastaanottolaitteen kautta ottavat vastaan lähetetyn kirjaimen.
+Sähköttäjä, joka istuu laitteen ääressä kohdistusmikrofooni korvien
+edessä, kuulee muutamia sähähtäviä tai läimähtäviä ääniä, jotka
+riippuvat hänen laitteensa luonnosta, ja jotka tulevat lyhyemmissä tai
+pitemmissä tahdeissa. Nämä äänet selittää hän, kuten on oppinut ne
+selittämään. Kirjain, sana, sanoma on tullut hänen luokseen 60-tuhannen
+peninkulman nopeudella tunnissa.
+
+Alice kuunteli jännitetyllä tarkkuudella.
+
+-- Tuo kuulostaa unelta tai kummitusjutulta, sanoi hän. -- Jos
+sellaisista asioista olisi puhuttu parikymmentä vuotta sitten, ei niitä
+olisi kukaan uskonut.
+
+Palvelija, joka oli käynyt myymässä laivalehteä, oli lopettanut
+käyntinsä ensi luokassa. Nyt meni hän toiseen luokkaan ja sieltä
+siirtolaisosastoihin.
+
+Useimmat matkustajat olivat kansilla. Niillä käveli, istui ja seisoi
+ihmisjoukkoja, suomalaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia, norjalaisia,
+englantilaisista tietysti puhumattakaan.
+
+Joukko juutalaisia, jotka haisivat sipulilta, istui eräässä
+nurkassa. Likaisuudestaan huolimatta olivat heidän nuoret naisensa
+kauniinnäköisiä.
+
+Eräs äiti itki noin 3-vuotias tyttölapsi sylissään. Vieressä seisova,
+noin 18 vuoden ikäinen poika koetti lohduttaa äitiään.
+
+-- Minä murehdin kovasti Einoa. Se poika vasta on kiusankappale
+vanhemmilleen, kun ei lähtenyt mukaan. Minä en voi käsittää, mikä häntä
+riivasi, huokaili äiti.
+
+-- Älkää surko. Kyllä Eino siitä oppii, kun tulee vanhemmaksi. Ehkä hän
+malttaa mielensä ja tulee myöhemmin Amerikkaan, lohdutti poika.
+
+-- Kyllä se Eino oli kummallinen, kun sanoi, ettei hän lähde meidän
+kanssamme hukkumaan. Hän tahtoi ennustaa, että tämä laiva hukkuisi.
+
+-- Hyvää päivää! Saanko kysyä, mistä ollaan, kuului samassa osanottoa
+todistava miehenääni tuon naisen sivulta.
+
+-- Hyvää päivää! Me olemme Rauman kaupungin läheltä. Mieheni on
+Amerikassa, ja me menemme hänen luokseen.
+
+-- Mutta minä kuulin äsken, ettette saanut mukaanne kaikkia lapsianne,
+sanoi puhuttelija, joka ei ollut kukaan muu kuin Onni Laurila.
+
+-- En saanut, vastasi vaimo. -- Eino-poika ei tahtonut lähteä mistään
+hinnasta matkaan.
+
+-- Mistä syystä ei?
+
+-- No sanokaas sitä. Poika väitti, että me hukkuisimme matkalla, ja
+ettei hän haluaisi hukkua meidän mukanamme.
+
+Syvä huokaus pääsi Laurilan rinnasta, ja hänen huulensa liikkuivat.
+
+-- Tyyne, sanoi hän puoliääneensä.
+
+Laurila näytti olevan syvällisen mielenliikutuksen valtaamana. Mutta
+hän koetti hillitä tunteitaan ja kääntyi raumalaiseen äitiin, kysyen:
+
+-- Kuinka vanha on se poikanne, joka niin ennusti?
+
+-- 10 vuoden ikäinen.
+
+-- Ja Einoko on hänen nimensä?
+
+-- Niin on.
+
+-- Väittikö poika todella, että tämä laiva hukkuisi, kysyi Laurila.
+
+-- Ihan todella.
+
+-- No ettekö sitten antaneet hänen ennustukselleen mitään arvoa?
+
+-- En tietenkään. Jos olisimme Einon puhetta uskoneet, emme mekään
+olisi lähteneet matkaan. Mutta mitä syytä olisi pelätä, että laiva
+hukkuisi? Matkustaahan ihmisiä alinomaa Amerikkaan ja sieltä takaisin.
+En ainakaan minä ole kuullut muun kuin erään laivan -- en muista sen
+nimeä -- hukkuneen.
+
+-- "Norge" oli sen laivan nimi, täydensi äidin takana seisova poika
+Vihtori.
+
+-- Juuri niin, vakuutti Laurila. -- "Norge" oli tanskalaisen
+Thingvalla-linjan laiva ja ajoi -- muistaakseni 1904 -- Rockallin
+karille Skottlannin pohjoispuolella.
+
+-- Menemmekö mekin sen karin vierestä, kysyi mainittu Vihtori-poika.
+
+-- Emme, vastasi Laurila. Ainoastaan Thingvalla-linjan laivat ajavat
+sitä tietä, koska eivät ollenkaan poikkea Englannissa, selitti Laurila.
+Sillä reitillä, jota tämä "Titanic"-laiva kulkee, ei ole mitään karia.
+Meri on kaikkialla hirmuisen syvä, keskimäärin viisi kilometriä.
+
+-- Herra jumala! Onko meidän allamme nyt sellainen syvyys, huudahti
+äiti. Hänen sylissään oleva lapsi alkoi itkeä.
+
+-- Äiti, miksi ei Einokin ole täällä, kysyi lapsi.
+
+-- Eino tulee sitten myöhemmin, lohdutti äiti.
+
+-- Menevätkö Salli, äiti ja Vihtori mereen, kysyi lapsi. Tytön nimi oli
+näet Salli.
+
+-- Emme, lapseni, mereen mene. Isää me menemme katsomaan, sanoi äiti.
+
+-- Mistä syystä tuo lapsi niin puhuu, kysyi samassa toinen miesääni.
+Kysyjä oli Saarela, joka myös oli tullut paikalle.
+
+-- En minä voi ymmärtää, selitti äiti huolestuneena. -- Sen verran
+osaan sanoa, että lapsen veli 10 vuoden ikäinen Eino-poikani ei
+tahtonut lähteä matkaan meidän kanssamme, koska uskoi laivan hukkuvan.
+
+-- Mitä sinä, veli, arvelet tällaisesta ennustuksesta ja pelosta, kysyi
+Laurila Saarelalta. -- Eikö se tunnu omituiselta?
+
+-- Niin se tuntuu, vaikka en minä puolestani mitään vaaraa usko tarjona
+olevan, vastasi Saarela.
+
+-- Saanko kysyä, mikä on sukunimenne, kysyi Laurila.
+
+-- Rosblom, vastasi äiti.
+
+-- Kuinka kauas aiotte matkustaa?
+
+-- Oregonin Astoriaan. Mieheni on siellä.
+
+-- Mutta mitä te arvelette tuon Eino-poikanne pelosta? Oliko hän ennen
+ollenkaan ollut merellä?
+
+-- Kyllä. Ei hän muuten vettä pelännyt. Sentähden tuntuukin niin
+merkilliseltä, ettei häntä hyvällä eikä pahalla saatu lähtemään
+matkaan, sanoi äiti, jonka silmiin tulivat kyynelet.
+
+-- Minä en luule olevani taikauskoinen, mutta sittenkin uskon, että
+tuon pojan pelko välttämättä johtui jostakin syystä, sanoi Laurila.
+
+-- Asia on sitäkin omituisempi, kun pojat tuossa iässä ovat kovin
+seikkailuhaluisia, selitti Saarela.
+
+-- Se on minunkin käsitykseni, sanoi vaimo Helena Vilhelmina Rosblom.
+-- Mielellään meidänkin Eino olisi tahtonut maailmaa katsella, mutta ei
+se vaan Amerikkaan lähtenyt. Voitteko te, hyvät herrat, selittää, mikä
+poikaa tässä tapauksessa pelotti?
+
+-- Vaikea sitä on selittää, vastasi Saarela. -- Muuten minusta
+tuntuu, että lasten ennustuksissa tavallisesti on perää enemmän kuin
+täysi-ikäisten.
+
+-- Te saatatte minut levottomaksi, huokasi äiti.
+
+-- Älkää huolehtiko. Kaitselmuksen käsissä me olemme merellä yhtä hyvin
+kuin maallakin, lohdutti Laurila. -- Mutta koska olemme joutuneet
+keskusteluun, en tahdo teiltä salata, että eräs naistuttavani minun
+kotiseudullani Pohjanmaalla ennusti samaan suuntaan kuin teidän
+Eino-poikannekin.
+
+-- Mutta ette tekään uskonut tuon henkilön ennustusta, koska lähditte
+matkaan, sanoi vaimo.
+
+-- En tietenkään. Nykyaikana on hyvin vaikeata uskoa ennustuksia. Eikä
+niitten sitäpaitsi tarvitse kirjaimellisesti merkitäkään sitä, mitä ne
+ovat tarkottavinaan.
+
+-- Niin minäkin tahtoisin uskoa, sanoi vaimo tyynemmännäköisenä.
+
+-- Mutta sopiihan meidän olla varovaisia, jos oma varovaisuutemme
+jotakin merkitsee, selitti Saarela.
+
+-- Laivaa ei karittomalla valtamerellä voi uhata mikään muu vaara kuin
+törmäys joko toiseen laivaan tai jäävuoreen, sanoi Vieremä, joka oli
+myös tullut paikalle. -- Minä olen miltei lukemattomia kertoja kulkenut
+Atlannin poikki ja tullut sen asian tarkasti tietämään.
+
+-- Onko tällä isolla merellä jäävuoria? Onko näin suuri meri myös
+jäässä talvisin, kysyi vaimo Rosblom.
+
+-- Kyllä täällä keväisin ajelehtii jäävuoria, mutta ne eivät ole
+kotoisin tästä vaan Pohjoisjäämerestä, josta ne ajelehtivat tänne,
+selitti Vieremä.
+
+-- Eikö näin iso laiva voi niitä särkeä, kysyi Vihtori-poika.
+
+-- Ei, hyvä lapsi, vastasi Vieremä. -- Ne ovat suunnattoman vahvoja.
+Ainoa keino on välttää niitä.
+
+Samassa kiintyi seurueen huomio erääseen naiseen ja mieheen, jotka
+pitäen toisiaan käsipuolesta lähestyivät verkalleen.
+
+-- Mikä kirkas esine tuon naisen kaulassa riippuu, kysyi vaimo Rosblom.
+
+-- Se on kallisarvoinen jalokivi, vastasi Vieremä.
+
+-- Kylläpä ihmiset ovat turhamaisia, kun pitävät tuollaisia helyjä
+kaulassaan, tuumi vaimo.
+
+-- Kyllä meikäläisten mielestä, mutta heidän käsityksensä on toinen.
+
+-- Kyllä kai se tuollainen hely maksaakin muutaman sataa markkaa,
+arveli vaimo.
+
+-- Ei satoja vaan satojatuhansia. Kiven hinta on satumaisen suuri. Se
+maksoi viimeksi 450-tuhatta frangia eli yhtä monta meidän markkaa.
+
+-- Yhtä paljon kuin puoli Rauman kaupunkia, huudahti Vihtori Rosblom.
+
+-- Onpa se pari sitten rikas, tuumi vaimo.
+
+-- Ainakin pinnalta katsoen, sanoi Vieremä nauraen. -- Mutta jos
+pantaisiin toimeen tarkka tutkimus noitten ihmisten varoista, voisivat
+ne kuivua hyvin pieneen.
+
+-- Tunnetteko te, herra, sitten nuo ihmiset, kysyi vaimo.
+
+-- Kyllä, vastasi Vieremä hymyillen. -- Tuo nuori nainen on
+amerikkalaisen miljoonapohatan Mc Deanin ainoa tytär, nimeltä Alice.
+
+-- Entä hänen miehensä?
+
+-- Ei tuo herra vielä ole hänen miehensä. Vastahan se yrittää päästä.
+
+-- Ai, se on sulhaspoika, sanoi vaimo hymyillen. -- Onko sekin
+amerikkalainen?
+
+-- Ei, vaan italialainen. Mies on kotoisin Venetsiasta ja hänen nimensä
+on ruhtinas Uffiezi.
+
+-- Ruhtinas, huudahti vaimo. -- Ensi kertaa eläessäni näen ruhtinaan.
+Mutta aivanhan se on muitten ihmisten näköinen.
+
+Koko seurue räjähti raikuvaan nauruun.
+
+-- Mitähän kansallisuutta nuo lienevät, kysyi Alice toveriltaan. Pari
+oli näet tullut lähelle seuruetta. Ai, mutta minä tunnen nuo kolme
+herraa, jotka on esitetty minulle. Tuo vaimo on varmaankin samasta
+maasta, koska he puhuttelevat häntä.
+
+-- Mutta mille he niin sydämellisesti nauroivat, kysyi ruhtinas Uffiezi.
+
+-- Tädin kirkas silmä, huudahti samassa pikkutyttö, juosten katsomaan
+lähemmältä Alice Mc Deanin sinistä timanttia.
+
+-- Mitä tämä pieni lemmitty sanoo, kysyi Alice Vieremältä.
+
+-- Hän puhuu tädin kirkkaasta silmästä, selitti tämä.
+
+-- Ai, lapsi tarkottaa minun sinistä timanttiani, sanoi Alice. Samalla
+otti hän kukkaronsa ja antoi sieltä lapselle hopeashillingin. Ruhtinas
+Uffiezi seurasi esimerkkiä ja antoi toisen shillingin.
+
+Iloisena juoksi lapsi näyttämään rahoja äidilleen.
+
+-- Menkäämme pois täältä. Täällä haisee köyhältä väeltä, sanoi Uffiezi
+ranskaksi Alicelle, arvellen, etteivät nuo köyhät häntä ymmärtäisi.
+Samassa he käänsivät selkänsä ja lähtivät pois.
+
+Saarelan kasvoista kuvastui suuttumuksen ilme.
+
+-- Mokoma ruhtinas, sanoi hän. Eikö sinun kurjassa isänmaassasi ole
+sitä lajia väkeä tarpeeksi? Lakasisit ensin oman kynnyksesi edustan.
+Vai onko sinun pinnallinen loistosi omaa ansiotasi?
+
+-- Eipä taida olla, nauroi Vieremä. -- Jos tuo upea herra pantaisiin
+veloista ahtaalle, ei hänen takkiinsa jäisi nappeja.
+
+Taas uusi naurunremahdus.
+
+-- Sentähden hän tuota kultalintua niin pyydystääkin, sanoi Saarela. --
+Mutta saa vaan nähdä, onnistuuko hänen pitää lintua häkissä.
+
+-- Siinä on uusi ennustus, jonka minä toivoisin toteutuvan veli
+Saarelan hyväksi, sanoi Laurila leveästi nauraen.
+
+-- Sitä minäkin toivon, säesti Vieremä.
+
+Saarelan poskille nousi puna.
+
+-- Tiedättekö, mitä minä soisin, kysyi Saarela.
+
+-- Mitä, kysyivät Vieremä ja Laurila ikäänkuin yhdestä suusta.
+
+-- Että tuo kultalintu saattaisi pyydystäjänsä oikein ahtaalle.
+
+-- Se on soma aate. Silloinpa nähtäisiin, onko tuo uljas kavaljeeri
+sisäisesti sitä, miltä hän pinnalta nähden näyttää, sanoi Laurila.
+
+-- Mutta millä tavalla se ahtaallepano tapahtuisi? Te ymmärrätte, että
+tyttö haluaa ruhtinattaren arvonimeä yhtä paljon kuin ruhtinas tytön
+rahoja, selitti Laurila.
+
+-- Tämä merimatka ei ole vielä lopussa, alkoi Vieremä. -- Otaksutaan,
+että ne ennustukset, joista olemme kuulleet puhuttavan, toteutuvat.
+
+-- Ettäkö laiva hukkuisi, kysäsi Saarela hätäisesti.
+
+-- Hukkuminen ei tietenkään tule kysymykseen, vastasi Vieremä. -- Mutta
+otaksutaan, että laiva törmää jäävuoreen ja saa pienen vuodon.
+
+-- Entä sitten, kysyi Laurila.
+
+-- Sitten syntyisi laivalla pakokauhu. Vedenpitävät kammiot
+sulettaisiin kyllä heti ja laiva jatkaisi hiljaisella vauhdilla
+matkaansa. Mutta minä uskaltaisin melkein lyödä vetoa, että tuo uljas
+kavaljeeri ei silloin enää niin liehakoisi tuota naista, vaan olisi
+huolissaan omasta turvallisuudestaan, selitti Vieremä.
+
+Saarela nauroi täyttä kurkkua.
+
+-- Veli Saarelan naurussa kuulin minä jotakin ritarillista, sanoi
+Laurila. -- Uskallanpa ennustaa, että tämä mies tuollaisessa
+tapauksessa näyttelisi tuon ruhtinaan osaa mutta aivan toisella tavalla.
+
+-- Melkeinpä soisin tuon ennustuksen toteutuvan, sanoi Vieremä. --
+Se näet ei merkitsisi laivan hukkumista, vaan makeilevan kavaljeerin
+lujallepanemista.
+
+-- Mutta jos ei ruhtinas olisi millänsäkään, jos ei hän joutuisikaan
+pakokauhun valtaan, sanoi Laurila.
+
+-- Minä tunnen häntä lähemmältä kuin te ja moni muu, nauroi Vieremä. --
+Joku aika sitten tarjoutui Atlannilla hyvä tilaisuus koetella miehen
+rohkeutta ja pelkäämättömyyttä. Laivan potkurinnapa katkesi jostakin
+syystä. Minä seurasin tuon miehen kasvojenilmeitä ja näin, että hän oli
+kovan pelon vallassa, vaikka mainittu tapaus ei vielä merkinnyt laivan
+uppoamismahdollisuutta. Purjeet levitettiin ja niitten avulla päästiin
+hitaasti liikkumaan Irlannin rannikkoa kohti. Laiva käännettiin näet
+takaisin.
+
+-- Mutta oliko miehellä silläkin matkalla joku lemmitty, kysyi Laurila.
+
+-- Oli eräs ranskatar.
+
+-- Oliko se kultalintu?
+
+-- Nähtävästi. Muutenkos hän olisi sille ollut niin makea?
+
+-- No kuinka sitten kävi?
+
+-- Hyvin yksinkertaisesti siten, että mies näytteli "heikomman astian"
+osaa. Naisen oli lohdutettava häntä, vaikka ei edes ollut todellista
+hätää.
+
+-- Kerro enemmän, pyysi Laurila.
+
+-- Maihin päästyämme jouduimme taas samaan laivaan ja matkasimme länttä
+kohti.
+
+-- Vieläkö ruhtinas ja se ranskalainen kultalintu kuhertelivat?
+
+-- Eivät. Nainen vältti hänen seuraansa eikä ollut enää tuntevinaan
+häntä. Muuten on minun vakaumukseni se, ettei tuo mies edes
+ole mikään ruhtinas, vaan että hän käyttää sellaista arvonimeä
+pyydystystarkotuksiinsa.
+
+-- Siinä tapauksessa, että laiva kärsisi jonkin vaurion tällä matkalla,
+kävisi kai samalla tavalla, arveli Laurila.
+
+-- Aivan varmasti. Uskallan lyödä vetoakin, vakuutti Vieremä. --
+Se vaurio olisi ratkaseva tapaus. Tämä nykyinen kultalintu ei enää
+senjälkeen välittäisi koko makeasta kavaljeerista.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Alice Mc Dean oli seurueeneen kulkenut laivan joka sopukassa ja nähnyt
+kaikki, mikä oli näkemisen arvoista. Taitava opas, joka osasi kaikki
+selittää, oli mukana. Viimeksi oli hän käynyt konehuoneessa.
+
+Oli murkinanaika tulossa, ja nuori pari käveli kannella edestakaisin
+lisätäkseen ruokahaluaan.
+
+Alice oli mieltynyt Uffiezin ulkomuotoonkin, vaikka tietysti
+"ruhtinattaren" arvo häntä enimmin viehätti. Euroopanmatkalle
+lähtiessään oli hän kyllä mennyt kihloihin erään bostonilaisen
+liikemiehen Jim Winslowin kanssa. Mutta voihan kihlauksen purkaa.
+Muuten ei hänen tarvinnut pelätä mitään Jimin puolelta, sillä tämä oli
+tyynenluontoinen.
+
+Kello soi, ja matkustajat menivät murkinalle. Alice ja Uffiezi olivat
+melkein kahdenkesken kannella. He eivät pitäneet kiirettä mennä
+ruoalle. Nyt tarjoutui Uffiezille hyvä tilaisuus tehdä tunnustuksensa.
+Alice näki tämän silmistä, että sellainen oli tulossa, mutta hän ei
+pelännyt vaan odotti sitä. Mutta kun ei tunnustusta ruvennut kuulumaan,
+ehdotti Alice, että mentäisiin murkinalle.
+
+Nyt tarttui Uffiezi tytön molempiin käsiin, katsoi häntä silmiin ja
+sanoi hieman värisevällä äänellä:
+
+-- Alice! Ette saa mennä ennenkuin olen puhunut teille muutaman
+sanan, ennenkuin olen tehnyt teille erään kysymyksen, johon odotan
+vastaustanne. Sallitteko minun jäädä luoksenne koko elämänijäksi?
+Saanko aina olla vieressänne, kuten näinä onnellisina päivinä tässä
+laivassa?
+
+Alice oli unelmiensa perillä. Ruhtinattaren arvonimi oli nyt varma.
+Hänen tarvitsi vaan ojentaa kätensä ja ottaa se vastaan. Mutta vaikka
+hän ulkopuolisesti oli tyyni, ei hän voinut estää sydäntään lyömästä
+nopeammin kuin tavallisesti. Ei kuitenkaan olisi näyttänyt viisaalta,
+että hän olisi heti antautunut. Ainakin muodon vuoksi täytyi hänen
+tehdä jonkinmoisia vastaväitteitä.
+
+-- Mutta minä olen kuullut, hyvä ruhtinas, että olette matkalla
+yksinomaan liikeasioissa, alkoi hän. -- Te tilaisitte Amerikasta
+suuren joukon sotatarpeita ja palaisitte heti kotimaahanne mennäksenne
+sotanäyttämölle.
+
+-- Te olette saaneet vääriä tietoja, riensi ruhtinas oikasemaan. --
+Ei minua tarvita Italiassa. Siellä on kyllä miehiä. Ei ole vielä
+tullut se aika, että kutsuttaisiin mies talosta sotaan, kuten tapahtui
+suuren Viktor Emanuelin aikana. Jos se tulee, rientää ruhtinas Uffiezi
+ensimäisenä lippujen alle. Mutta jos te, Alice, torjutte minut
+luotanne, niin palaan Amerikasta heti kotio ja menen etsimään kuolemaa
+Tripoliksen taistelutanterelta. En voi elää ilman teitä.
+
+Alice tuli liikutetuksi. Hän oli kyllä pitänyt varmana, että ruhtinas
+halusi vaan päästä käsiksi hänen rahoihinsa, mutta nyt alkoi hän uskoa,
+että Uffiezi pitäisi hänen personastaankin. Hän päätti panna miehen
+koetukselle.
+
+-- Te sanoitte, ruhtinas, ettette voisi elää ilman minua. Mutta kuinka
+kävisi siinä tapauksessa, että teidät pyydettäisiin kuolemaan minun
+tähteni!
+
+Ruhtinas hymyili. Hän tiesi voittaneensa. Jos Alice olisi tahtonut
+torjua hänet luotaan, olisi hän tehnyt sen heti, käyttäen sitä
+säälimätöntä suoruutta, joka on nuorille amerikattarille ominaista.
+Hän ymmärsi, että Alice vaan näön vuoksi hieman mutkaili. Nytpä hänkin
+voisi näytellä osansa hyvin.
+
+-- Kuolla, huudahti Uffiezi teeskennellyn kiihkeänä. -- Minäkö en
+kuolisi teidän tähtenne? Käskekää, ja minä hyppään heti mereen.
+Käskekää, ja minä ruhjoutan potkureilla itseni kuoliaaksi.
+
+-- Jumalan tähden, huusi Alice ja tarttui miehen käteen, koska näytti
+siltä kuin hän olisi odottanut käskyä pannakseen heti sen täytäntöön.
+-- Älkää jumalan tähden tehkö mielettömyyksiä vaan menkää sen sijaan
+puhuttelemaan isää ja sanokaa tälle, että hänen ainoa tyttärensä aikoo
+mennä naimisiin ruhtinas Uffiezin kanssa.
+
+Mc Deanin ja nuoren ruhtinaan välinen keskustelu kesti tuntikausia.
+Kun miehet viimein tulivat ulos Deanin loistohyteistä, kävivät he
+käsi kädessä ja tilasivat pullollisen samppanjaa. Se tyhjennettiin
+eräänlaisella juhlallisuudella, kuten lähellä olevat helposti
+huomasivat. Pian oli laivassa kiivaan pohdinnan alaisena kysymys,
+tulisiko ruhtinas Uffiezista ja Mc Deanin tyttärestä pari.
+
+Alice istui päivällispöydässä harvinaisen komeasti puettuna. Sininen
+timantti riippui hänen kaulassaan platinaketjussa. Se kimalteli kuin
+taivaan tähti. Miljoonamiesten rouvat katselivat tuota tyttöä karsain
+silmin. He kadehtivat häntä. Muutamat arvelivat, että oli uhkapeliä
+noin nuoren tytön esiintyä sellaisessa häikäilevässä upeudessa ja
+komeudessa.
+
+Niitten joukossa, jotka kaukaa ihailivat Alicea, oli Toivo Saarela.
+Tytön viehättäväisyys näytti lumoavan hänet siihen määrään, ettei hän
+muistanut pistää montaakaan ruokapalaa suuhunsa.
+
+Niilo Vieremä nautti Saarelan käytöksestä kenties enemmän kuin tämä
+Alicen kauneudesta.
+
+-- Ei näy ruumis tarvitsevan maallista hyvyyttä sielun herkutellessa,
+sanoi hän leikillisesti.
+
+Laurilalta pääsi äänekäs nauru.
+
+-- Ei tässä joka mies vaan uskaltaisi lähennellä miljoonamiehen tytärtä.
+
+-- Niin, ja ruveta ruhtinaan kilpakosijaksi. Laurila nauroi taas
+ääneensä.
+
+-- Ette uskone, mille minä nyt nauran, sanoi hän.
+
+-- Minulle tietysti, sanoi Saarela vähän alakuloisen näköisenä.
+
+-- Enpä suinkaan, vakuutti Laurila. -- Minua naurattaa se seikka, että
+me uskallamme tässä puhua ääneemme arkaluontoisista asioista. Kun
+puhumme suomea, ei meitä tässä seurapiirissä kukaan ymmärrä. Täällä ei
+ole muita suomalaisia matkustajia kuin me.
+
+-- Eipä taida olla, sanoi Vieremä. -- Muut suomalaiset ovat
+kolmasluokkalaisia. Meillä on se etu, että saamme tehdä havaintoja
+rahaylimystön keskuudessa, vaikka itse olemme köyhiä.
+
+-- Mutta ethän sinä, Vieremä, enää köyhä ole, huomautti Laurila. --
+Olet Amerikassa ansainnut pienen pääoman.
+
+-- Minun pääomani on niin pieni, että olen ryysyköyhälistöläinen
+useimpiin täkäläisiin verrattuna, sanoi Vieremä. -- Mutta minkäs
+nuo upporikkaat minulle voivat, kun olen ostanut matkalipun toiseen
+luokkaan.
+
+-- Ja pukusi on moitteeton, lisäsi Laurila.
+
+-- Mutta me olemme joutuneet pois oikealta suunnalta, huomautti Vieremä.
+
+-- Onko laivan suuntaa muutettu, kysyi Saarela.
+
+-- Ei minun tietääkseni. Keskustelumme suuntaa minä tarkotin.
+
+-- Ai, meidänhän piti jatkaa niistä naima-asioista, sanoi Laurila
+vakavannäköisenä.
+
+Saarela puri huuleensa. Nyt alkoivat hänen parhaat ystävänsä tulla
+liian pisteliäiksi. Sellaista se on. Hyvätkin ystävät joutuvat
+epäsopuun, liikkuessaan lemmenasiain lumotulla maaperällä.
+
+-- Minä kysyn sinulta avoimesti, sanoi Laurila Saarelaan kääntyen,
+-- uskallatko todella ruveta ruhtinas Uffiezin kilpakosijaksi.
+Etelämaalaiset ovat kuumaverisiä. Jonakin kauniina päivänä voi
+ruhtinaallinen vastustajasi vaatia sinut kaksintaisteluun.
+
+-- Mutta jos Jim Winslow vaatii ruhtinaan ennenkuin tämä Saarelan,
+nauroi Vieremä.
+
+-- Ai, siitä tulee vielä hauska juttu, huudahti Laurila. -- Tuon
+kultakanan omistusoikeudesta tulee epäilemättä taistelemaan kolme
+uljasta miestä, yksi amerikkalainen liikemies, yksi italialainen
+ruhtinas ja yksi suomalainen maisteri, joka on "köyhä kuin kirkon
+rotta". Hah, haa!
+
+Saarela oli kuin uhrikaritsa kahden toverinsa välillä.
+
+-- Älkäähän nyt tuosta asiasta niin suurta numeroa tehkö, sanoi hän. --
+Tehän tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, etten minä suoranaisesti voi
+tuota tyttöä lähennellä. On kokonaan toinen asia, että ihailen hänen
+kauneuttaan. Sanoohan suomalainen sananlaskukin, "että katsoa saa mutta
+ei kajota".
+
+-- Miksi ei kajotakin saisi, jos vaan kykenee puolustautumaan, nauroi
+Vieremä.
+
+-- Mutta minä en puolustaudu, ainakaan tuollaisissa asioissa, vakuutti
+Saarela.
+
+-- Mitä tekisit siinä tapauksessa, että ruhtinas Uffiezi kutsuisi sinut
+kaksintaisteluun Alicen omistusoikeudesta, kysyi Laurila.
+
+-- En mitään. Sanoisin korkeintaan, etten ole millään tavalla
+pyrkinytkään tyttöä omistamaan.
+
+-- Ai, sinä ihailet siis Alicea paljaastaan taiteelliselta
+näkökannalta, ehätti Vieremä huomauttamaan.
+
+-- Ehkä niin. Voinhan teille sanoa vakaumukseni lemmenasioihin nähden.
+En koskaan aio naista omistaa enkä saada häntä haltuuni millään
+kaappausoikeudella.
+
+-- Siinä tapauksessa sinä et siis voisi avoimesti kosiakaan, väitti
+Vieremä.
+
+-- En tietysti.
+
+-- Pysyt siis virallisesti naimattomana koko ikäsi, sanoi Laurila.
+
+-- Sitä en tiedä.
+
+-- Etkö tiedä, kysyi Vieremä. -- Kuinka voisit joutua muodolliseen
+avioliittoon yhdenkään naisen kanssa, jos et kosi?
+
+-- Hän odottaa naisen kosivan, riensi Laurila huomauttamaan.
+
+-- Arvasiko toveri paikoilleen, kysyi Vieremä.
+
+-- Ei läheskään.
+
+-- Sittenpä olet arvotus, sanoi Laurila.
+
+-- Voin olla. En pyri avioliittoon enkä halua millään tavalla omistaa
+naista. Siitä huolimatta voin ihailla kaukaa miellyttäviä naisia.
+
+-- Mitä tuollainen ihailu merkitsee? Voineeko se tyydyttää sinua koko
+ikäsi, kysyi Laurila.
+
+-- En uskalla puhua mitään tulevaisuudesta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mc Deanin pöydässä istujat eivät aavistaneet, mistä nuo miehet
+puhuivat. Heillä oli oma puheenaineensa, joka koski Alicen sinistä
+timanttia.
+
+-- Tietysti kaikki se, mitä tästä jalokivestä puhutaan, perustuu
+paljaaseen taikauskoon, sanoi ruhtinas Uffiezi, luoden puolittain aran
+ja pelonsekaisen katseen Alicen kaulassa olevaan siniseen timanttiin.
+-- Ei sellaisille puheille enää nykyisen valistuksen aikana arvoa
+anneta.
+
+-- Mutta miten on teidän katolilaisten laita, kysyi Mc Dean. Ettekö
+omista esimerkiksi madonnakuvallenne ihmeitätekevää voimaa? Eikö
+Italiassa uskota "pahan silmän" vaikutukseen? Jos niin on laita, eikö
+sellainen usko myös perustu taikuuteen?
+
+-- Ai, nyt te puhutte ihan toisista asioista, huudahti Uffiezi.
+
+-- Muodollisesti kyllä toisista, mutta asiallisesti samanluontoisista,
+väitti Mc Dean. -- Sallikaa minun lausua oma mielipiteeni juuri
+madonnankuvan vaikutuksista, joita en suinkaan voi kieltää.
+
+Uffiezi kuunteli korvat hörössä.
+
+-- Minusta on tuo kuva hurskastoivoisten ihmisten magnetisoima.
+Tuhannet ovat vuosisatoina katselleet sitä hartaudella, joten sen
+ympärille on muodostunut näkymätön, hyvyyttä uhkuva ilmakehä. Tämä on
+kuvan ainoa asiallinen voima.
+
+-- Voi olla. Minä en osaa selittää tuollaisia asioita, sanoi ruhtinas.
+
+-- En minäkään tunne luonnon salaisia voimia, jatkoi Mc Dean. -- Mutta
+minusta tuntuu siltä, että on olemassa meille tavallisille ihmisille
+aavistamattomia voimia ja näkymättömiä johtolankoja, jotka sitovat
+ihmisten kohtalot toisiinsa, vaikka eivät kohtalonalaiset ole asiasta
+tietoisia. En minä voi uskoa, että mikään tapaus olisi sattuman
+varassa, kuten tähän aikaan paljaasta tottumuksesta väitetään. Kaikella
+on alkusyynsä ja seurauksensa. Jokainen tapahtuma on rengas kohtalojen
+loppumattomassa sarjassa, joka on alkanut aikojen alussa, ja joka
+loppunee vasta maailmankaikkeuden suuressa levossa. Meissä uinuvat
+voimat, joita emme tunne, siirtyvät esineihin, joita pitelemme, kuten
+esimerkiksi sähkö syntyy ja kehittyy epäelimellisistä olijoista. Miksi
+eivät siirtyisi ne epäsointuiset voimat, jotka ovat onnettomuuden ja
+kuoleman välittäjinä? Tämä timantti, joka sukupolvien vieriessä on
+vaeltanut onnettomasta kädestä toiseen -- -- --
+
+Alice tarttui siniseen timanttiin.
+
+-- Voi isäkulta, älä tänä iltana puhu onnettomuudesta ja kuolemasta,
+pyysi hän. -- Salli minun olla onnellinen silloin kun voin. Sitäpaitsi
+on ruhtinas jo sanonut, että sinisen timantin huonot ominaisuudet ovat
+muuttuneet hyviksi senjälkeen kun se joutui minun huostaani.
+
+Päivällisen jälkeen kokoontuivat eri salongeissa olevat matkustajat
+kuulemaan soittoa. Soittokunta esitti parhaat kappaleensa, ja eräs
+mukana ollut kuuluisa amerikkalainen laulajatar antoi avustustaan.
+Nuoriso keskusteli. Tupakkasalongissa väittelivät herrat siitä
+nopeudesta, jolla laiva kulki. Muutamat ammattipelurit olivat saaneet
+joukkoonsa erään "oppimattoman" ja tarjoutuivat nyt kilvalla opettamaan
+tätä.
+
+Komentosillalla kävelivät yövartijat edestakaisin, huutaen tämän tästä:
+"Kaikki hyvin!" Taivas oli tähtikirkas, ja "Titanic" kulki suurinta
+vauhtiaan.
+
+-- Piru vieköön, sanoi eräs vahtijoista. -- Tänä iltana kuulin
+kerrottavan, että sininen timantti on laivassa. Se merkitsee
+onnettomuutta. Jos saisin sen käsiini, heittäisin sen arvelematta
+syvimmällä kohdalla mereen.
+
+
+
+
+VI LUKU.
+
+Tuhonsaattaja.
+
+
+Kaukana pohjolassa, Grönlannissa, maailman suurimmalla saarella, joka
+on yli 2 miljoonan neliökilometrin laajuisen jääkentän peittämä,
+paistaa kesän lämmin aurinko häikäisevän valkeitten tasankojen yli.
+Kaikkialla vallitsee hiljaisuus ja äänettömyys. Ainoastaan jokin
+merenpinnalla loikova hylje tai lintu silloin tällöin keskeyttää
+huudollaan hiljaisuuden. Jäänkappaleita liukuu hiljalleen merivirran
+mukana rannikkoa pitkin. Mitään kauppalaivoja ei koskaan näy.
+
+Mutta eräänä päivänä kuuluu kauhea paukaus, ikäänkuin suunnattoman
+suurella panoksella räjäytettäisiin kallionlohkare irti. Ääni
+kuuluu tuhatkertaisena kaikuna jääseinistä takaisin. Kaikki elävät
+olennot pelästyvät. Linnut nousevat korkeuteen ja hylkeet sukeltavat
+syvyyteen. Eräs suurista jäävuorista on "poikinut", kuten sanotaan.
+Jättiläisjäämöhkäle, joka painaa satojatuhansia tonneja, on irtaantunut
+emävuoresta ja syöksynyt mereen. Se vajoaa puolen korkeuttaan ja kohoaa
+taas ylös. Sitten kiekahtaa se muutaman kerran ympäri, kunnes saavuttaa
+tasapainonsa.
+
+Suunnattoman suuri jäämöhkäle, täydellinen vuori, liukuu hiljalleen
+eteläänpäin. Se kohoaa toista sataa jalkaa vedenpinnan yli, ulottuen
+enemmän kuin tuhannen jalan syvyydellä vedenpinnan alapuolelle.
+Sinerviä ja hopeanhohtoisia luolia näkyy sen sivuilla. Sen huippu on
+satulinnan huipun kaltainen. Juhlallisennäköisenä liukuu se viikko
+viikolta yhä kauemmaksi rannasta. Eräänä päivänä saa se seuralaisekseen
+toisen jäävuoren, itseään vielä haaveellisennäköisemmän. Tuo kammottava
+jäävuorikulkue saa uusia seuralaisia Baffinin lahdesta ja Davisin
+salmesi.
+
+Tänä keväänä liukuivat jäävuoret kauemmaksi etelään kuin tavallisesti.
+Ne lyöttäytyivät yhteen, muodostaen useamman kymmenen neliöpeninkulman
+laajuisen jäämanteren, jonka esijoukkona kulki lukemattomia pienempiä
+jäälohkareita. Ne jäähdyttivät veden ja ilman tavattoman kylmäksi. Ne
+soluivat suurien Atlannin-laivojen kulkuväylille, tehden merenkulun
+epävarmaksi. Aaveittentapaisina olivat ne piilossa, odottaen saalista.
+Ja voi niitä, jotka joutuivat koskettamaan niitten teräviä reunoja!
+
+Musta höyrylaivanrunko kiiti hyvää vauhtia usvan halki. Tähystäjän
+jännitetyt silmät eivät nähneet muuta kuin epätasaista, harmaata sumua,
+joka lainehti edestakaisin, tehden eteennäkemisen mahdottomaksi.
+Höyrypilli vihelsi, ja vartija seisoi käsi konehuoneeseen johtavassa
+sähköttimessä.
+
+Äkkiä oli laiva jäitten keskellä. Jäät olivat irtonaisia laattoja,
+jotka eivät suorastaan olleet vaarallisia laivalle, mutta jotka kovan
+kylmyyden yhteydessä todistivat suuremman jäävuoren olevan lähellä.
+Tähystäjän tarkkaavaisuus tulee kaksinkertaiseksi. Kapteeni, joka oli
+varovainen mies, hiljensi kulkua. Laiva kulki puolella vauhdilla,
+murtaen keulallaan jäänlohkareet. Potkurien työ oli raskasta, kun ne
+liikkuivat sakeassa jäänsohjussa.
+
+Mutta nytpä ilmestyi sumusta jättiläismäinen valkea kummitus, joka
+oli monta sataa jalkaa korkea. Jäävuori! Tähystäjä antoi hälyytyksen,
+konehuoneen sähkökello soi, ja potkurit alkoivat pyöriä päinvastaiseen
+suuntaan. Ainoastaan muutaman kymmenen metrin päässä jäävuoresta
+pysähtyi laiva. Kapteeni ja perämiehet päästivät helpotuksen huokauksen
+ja onnittelivat toisiaan.
+
+-- Se oli lähellä silmää, herrat, sanoi kapteeni. -- Jos tämä
+kohtaus olisi sattunut yöllä, olisimme olleet hukassa. Nyt on meidän
+varotettava muita laivoja.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Marconihytin sähkölennätinlaitos ratisi. Kipinät lentelivät avaruudessa
+ja saapuivat päämääräänsä. Suuri laiva, oikea merijättiläinen
+halkasi Atlannin aaltoja, ollen ensi matkallaan uutta mannerta
+kohti. Sähköttäjä otti vastaan sanoman ja kirjotti sen luettavaan
+muotoon. Sitten pani hän takin ylleen ja lakin päähänsä sekä riensi
+komentosillalle.
+
+-- Missä on kapteeni, kysyi hän.
+
+-- Merenkulkuhytissä, vastattiin. Sähköttäjä naputti ovelle ja astui
+sisään.
+
+-- Sähkösanoma, herra, sanoi hän.
+
+-- Mistä? Mitä siinä sanotaan, kysyi kapteeni, ojentaen kätensä
+ottaakseen vastaan paperin.
+
+-- "La Touraine" -laivalta ilmoitetaan, että edessämme on jäitä. Meri
+on täynnä jäävuoria aina 40 asteelle pohjoista leveyttä. Jääkentät ovat
+tavattoman laajoja. Ne ovat juuri meidän kulkuväylällämme.
+
+Kapteeni silmäsi pian sähkösanoman. Hänen otsansa synkkeni, ja hän
+varjosti kädellään silmiään. Näytti siltä, että hän koetti keskittää
+ajatuksensa.
+
+-- Jäät ovat aikaisin liikkeellä tänä vuonna. On ikävää, että kohtaamme
+niitä juuri tällä matkalla, sanoi kapteeni.
+
+Hän meni puhumaan miehilleen asiasta.
+
+-- Jäätietoja "La Tourainelta", sanoi hän. -- Jääjoukkoja on
+kulkuväylällämme.
+
+-- Muutetaanko suuntaa, kysyi vanhempi perämies.
+
+-- Pitäkää se entisellään, vastasi kapteeni lyhyesti. Samalla loi hän
+katseen alas kannellaolijoihin, aivan kuin olisi tahtonut etsiä jotakin
+heidän joukostaan. Kun hän palasi merenkulkuhyttiin, olivat hänen
+tavallisesti niin turvallisen näköiset silmänsä levottomat.
+
+Perämiehet neuvottelivat komentosillalla.
+
+-- Onko New Foundlandin lähistöllä jäätä, kysyi eräs heistä. -- Olisiko
+edullisempaa mennä niin kauas etelään kuin mahdollista?
+
+-- Kyllä minäkin arvelen niin, sanoi toveri. -- Mutta "äijä" jatkaa
+kyllä tätä suuntaa. Johtaja on laivassa.
+
+-- Mutta ei hän tiedä, mitä reittiä me kulemme.
+
+-- Kyllä vaan. Hän tietää sen. Kapteeni Smith on hyvin tukalassa
+asemassa. Toiselta puolelta vaatii johtaja ennätystä -- sitä mies
+tarkottaa sanoessaan tahtovansa nähdä, "miten se työskentelee" --
+toiselta puolelta on hänen otettava huomioon laivan ja matkustajien
+turvallisuus. Mutta meillä on se lohdutus, ettei laiva voi upota,
+vaikka törmäisikin jäävuoreen. "Titanic ei voi upota", on tullut
+puheenparreksi.
+
+-- En minä kumminkaan haluaisi vaihtaa paikkaa kapteenin kanssa, sanoi
+ensimäinen perämies. -- Minun hartiani eivät voisi kantaa niin raskasta
+edesvastuun taakkaa.
+
+Muutaman tunnin kuluttua tuli uusi sähkösanoma. Kapteeni käski
+sähköttäjän tunnustamaan sen vastaanoton ja kiittää siitä. Hän otti sen
+mukaansa komentosillalle mennessään.
+
+-- Uusi ilmotus jäistä, sanoi hän miehille, -- tällä kerralla
+"Tunesianista". -- Sieltä on nähty enemmän kuin 200 jäävuorta.
+
+-- Muutetaanko suunta, kysyi se perämies, joka ennenkin oli tehnyt
+saman kysymyksen.
+
+-- Ei, vastasi kapteeni yhtä lyhyesti kuin edelliselläkin kerralla. --
+Emme muuta sitä.
+
+Mutta kapteeni Smith oli raskasten huolien painostamana. 30-vuotisesta
+kokemuksestaan merellä tiesi hän paremmin kuin kukaan muu, mitä
+sähkösanomissa mainitut jäät merkitsisivät. 1892-vuodesta alkaen oli
+hän ollut Valkean Tähden linjan "Majestic"-laivan kapteenina, sen ensi
+matkasta alkaen. Sitten oli hän siirtynyt saman linjan yhä isompien
+laivojen päälliköksi. Koko hänen kapteenina-oloaikanaan ei ollut
+tapahtunut ainoatakaan onnettomuutta. Hän oli ollut varovainen eikä
+antautunut mihinkään uhmailuihin. Mutta nyt nämä jäävuoret! Niitten
+tarkkaa asemaa oli mahdoton määrätä. Olisi viisaasti tehty, jos niitä
+välttäisi. Mutta jos olikin viisas, tiesi myös, mitä yhtiö odotti.
+Yhtiö! Kunpa matka jo olisi tehty! Sittenpä sopisi vetäytyä maalle
+nauttimaan arvokkaan lepoa -- -- --
+
+Kapteeni näki johtaja Ismayn tulevan tupakkasalongista raitista ilmaa
+nauttimaan. Hän meni kävelykannelle tätä tapaamaan.
+
+-- Sähkösanoma, sanoi hän, toivoen saavansa sanan toimintaohjeeksi.
+-- Tässä on "Tunesianista" lähetetty sähkösanoma, joka lienee teistä
+mielenkiintoinen. Olkaa hyvä!
+
+Mutta Bruce Ismay ei vastannut sanaakaan. Hän luki hätäisesti
+sähkösanoman, pisti sen taskuunsa ja jatkoi kävelyään aivan kuin ei
+mitään olisi tapahtunut...
+
+Vuodenaikaan nähden oli tavattoman kylmä, ja "Titanicin" kannella oli
+siis hyvin vähän väkeä. Joukko herroja keskusteli tupakkasalongissa.
+Muutamat huomauttivat tavattoman kylmästä ilmasta.
+
+-- Atlanti on aina kylmä tähän vuodenaikaan, sanoi Niilo Vieremä.
+
+-- Ei sentään aina, väitti joku. -- Mutta talvi on ollut harvinaisen
+kylmä. Väitetään, että pohjoisempana liikehtii joukko jäävuoria. -- Jos
+meillä on onni puolellamme, saanemme nähdä niitä lähemmältä ennenkuin
+tulemme perille...
+
+-- Onniko, huudahti eräs vanhempi herra, joka ennen oli ollut
+kapteenina Englannin laivastossa. -- Kiitän sellaisesta onnesta!
+Jäävuoret ovat pahimpia vastuksia, joitten kanssa voi tulla tekemisiin.
+Miltä tahansa vaaralta voi suojella itseään, mutta ei jäävuorilta. Ne
+ovat merenkulkijain pahimpia vihollisia.
+
+-- Kohtalon työkaluja, lisäsi Mc Dean.
+
+-- Eräs kohtalon monista työkaluista, oikasi edellinen puhuja.
+Vedenalaiset karit tuhoavat enimmin laivoja ja ihmishenkiä. Mutta me
+tiedämme, missä niitä on ja voimme määrätä laivojen reitit. Meillä on
+majakoita ja merkkejä, jotka varottavat vedenalaisilta kareilta. Mutta
+kaikesta huolimatta ei karilleajoja voida välttää. Rannikkovesien
+pohjassa on kaikkialla haaksirikkoisten laivojen jätteitä, ja
+rannikkojen valkeassa hiekassa lepää tuhansittain hukkuneita
+merimiehiä, jotka ovat nähneet päivänvalon jossakin toisessa maanosassa.
+
+-- Ja sitten on sumu kiusana, sanoi Vieremä.
+
+-- Niin. Se on myös kohtalon työkalu. Me voimme välttää moniaita muita
+vaaroja, mutta kun sumu laskeutuu eteen ja tukkii näköpiirin, emme
+voi mitään. Te, herrat, jotka kulutatte aikanne tupakkasalongissa ja
+olette pahoillanne höyrypillin kimakoista vihellyksistä, ette aavista,
+mitä laivan päällikkö tuntee komentosillalla seisoessaan, kun sumu
+peittää näköpiirin. Siinä hän seisoo silmät auki kumminkaan näkemättä
+mitään. Voinette arvata, kuinka jännitettyinä hänen hermonsa ovat, kun
+hän katselee läpinäkymätöntä sumua laivasta, jonka kumminkin _täytyy_
+päästä eteenpäin.
+
+-- Mutta laki määrää hiljaisen vauhdin sumussa.
+
+-- Laki on vaiti niin kauan kun kaikki käy hyvin. Missä ei ole
+syyttäjää, siellä ei ole tuomariakaan. Jos jotakin tapahtuu, pannaan
+tutkimus toimeen. Mutta luonnollisesti on silloin jo myöhäistä. Merellä
+on aikojen kuluessa tapahtunut niin monta onnettomuutta, joitten syitä
+ei koskaan ole tutkittu. Parhailla toiveilla on monta laivaa lähtenyt
+satamasta, mutta eivät ne koskaan ole päässeet määräpaikkaansa. Ei ole
+koskaan saatu tietää, mihin ne ovat joutuneet. Jokin kohtalon väline on
+ne tuhonnut. Esimerkiksi ovat ne voineet törmätä ympärillä ajelehtiviin
+laivanhylkyihin tai jäävuoriin. Tuntemattomiin syvyyksiin ovat ne
+vaipuneet ihmisineen päivineen. Eikä ole jäänyt jälelle ketään, joka
+olisi tietänyt tapauksesta kertoa.
+
+-- Tämä keskusteluaine on kammottava, mutta kieltämättä
+mielenkiintoinen, sanoi Mc Dean.
+
+-- Jos herroilla on halua kuunnella, voin minä kertoa koko joukon
+merionnettomuuksien historiaa. Muutamia vuosia sitten makasin
+sairaana Englannissa. Saadakseni ajan kulumaan kirjotin erään teoksen
+meriliikekirjastoa varten. Sen nimi on "Jäävuorionnettomuuksia" ja se
+sisältää koko joukon jännittäviä asioita. Jos siis haluatte kuunnella...
+
+-- Kertokaa, huusivat herrat yhdestä suusta.
+
+-- Vaarat olivat niin suuria, ja niitä oli niin monta, alkoi kapteeni.
+-- Vuosien kuluessa olivat jäävuoret tehneet sellaista tuhoa, että
+moni linja luopui entisestä reitistään ja valitsi eteläisemmän. Mutta
+tämä seikka ei poistanut onnettomuuksia; se vaan rajotti niitten
+lukua. Syyskuussa 1899 törmäsi höyrylaiva "City of Rome" matkallaan
+Glasgowista Newyorkiin jäävuoreen keskellä eteläistä reittiä.
+Laiva kulki ainoastaan puolella höyryllä ja sillä oli sumun tähden
+kaksinkertainen vartiasto. Laivassa oli 1,600 ihmistä. Näistä oli 500
+salonkimatkustajia.
+
+Nämä istuivat pöydässä yhteentörmäyksen tapahtuessa. Syöjät ja ruoat
+lensivät lattialle. Niin pian kun kauhun valtaamat ihmiset olivat
+päässeet jaloilleen, riensivät he kannelle. Onneksi oli kuri hyvä, ja
+muutaman minuutin kuluttua oli pakokauhu ohi, erittäinkin kun kapteeni
+vakuutti, ettei mitään välitöntä vaaraa ollut tarjona. Laiva oli
+halassut pitkän ja leveän jäävuoren ja saanut useamman vuodon. Mutta
+vedenpitävien kammioitten varassa pysyi laiva pinnalla ja pääsi muita
+vaaroja kohtaamatta satamaan.
+
+Kaksikymmentä vuotta sitä ennen tapahtui merkillisin jäävuoreen
+törmäys, mitä koskaan olen kuullut kerrottavan. Vuonna 1879 törmäsi
+höyrylaiva Arizona, joka "Great Easternin" jälkeen oli sen ajan suurin
+laiva, jättiläisjäävuoreen 250 englannin peninkulman päässä S:t
+Johnista. "Arizona" kulki 18 solmuvälin nopeudella, ja törmäys oli
+kauhea. Se tapahtui yöllä, ja matkustajat nukkuivat. He syöksyivät
+vuoteistaan ja juoksivat kannelle yövaatteissaan. Syntyi kauhea
+pakokauhu, jossa joukko ihmisiä sai pahoja vammoja, puhumattakaan
+niistä, jotka itse törmäyksessä loukkaantuivat. Ihmiset koettivat
+rynnäköllä anastaa pelastusveneet, mutta miehistön onnistui tyynnyttää
+kauhun valtaamat matkustajat. Pian levisi se ilahuttava tieto, että
+laiva pysyi pinnalla vedenpitävien kammioitten avulla. Matkustajat
+tyyntyivät vähitellen. Nyt saattoivat päällystö ja miehistö ryhtyä
+työhön laivan irrottamiseksi jäistä.
+
+Irrotustyö onnistui, ja laiva pääsi takaperin kulkemalla sulaan
+veteen. Kun Arizona 36 tuntia hiljaisella vauhdilla kulettuaan pääsi
+S:t Johniin, olivat kaupungin kaikki asukkaat laivalaiturilla ihmettä
+katsomassa.
+
+-- Mitä ihmettä, huudahti satamakapteeni, joka ensimäisenä astui
+laivaan. -- Olen kuullut, että Glasgowista on joskus tuotu tänne
+kivihiiliä, mutta enpä vielä koskaan ole kuullut puhuttavan sellaisesta
+houkkiosta, joka toisi jäitä meidän seuduillemme. Laivan keulassa
+oleviin ammottaviin reikiin oli näet tarttunut suuria jäänkappaleita.
+
+-- Tehkää te vaan pilaa, sanoi laivan kapteeni. -- Mutta me olemme
+hyvillämme, ettei meidän tarvinnut jääkaapissa mennä merenpohjaan.
+
+Tuntuu todella merkilliseltä, että laiva voi selviytyä tuosta
+onnettomuudesta edes viottuneena. Mutta "Arizona" olikin tavattoman
+luja laiva. Muussa tapauksessa se epäilemättä olisi joutunut tuhon
+omaksi.
+
+Tähän asti kertomissani tapauksissa ovat jäävuoriin törmänneet
+laivat pelastuneet perikadosta, jatkoi kertoja, -- -- mutta jokaista
+onnellista tapausta kohti on vähintäin tusina sellaisia tapauksia,
+jotka ovat päättyneet onnettomasti. Maaliskuussa 1841 hävisi
+"President"-niminen höyrylaiva, mukanaan 120 henkilöä, matkalla
+Newyorkista Liverpooliin. Samassa kuussa 1854 lähti höyrylaiva "City
+of Glasgow" mukanaan 400 henkeä, matkalla Filadelfiaan. Se ei koskaan
+tullut perille. 1856 hävisi Valkean Tähden linjan "Pacific"-laiva,
+vieden mukanaan 185 henkeä. "City of Boston", joka 1870 lähti
+Bostonista, mukanaan 191 miestä, joutui saman kohtalon alaiseksi.
+
+Mutta pitkä onnettomuusluettelo ei vielä ole lopussa. Helmikuussa 1892
+hävisi toinen Valkean Tähden linjan laiva nimeltä "Noronic" matkalla
+Liverpoolista Newyorkiin. Samassa kuussa hävisi "State of Georgia"
+Aberdeenin ja Bostonin välillä. Helmikuussa 1899 oli "Alleghanyn"
+vuoro hukkua Newyorkin ja Doverin välillä. Samassa kuussa 1902
+hukkui "Huronian" Liverpoolin ja S:t Johnin välillä. Yhtään näistä
+onnettomuuksista ei ole koskaan saatu selvitetyksi. Ne kuuluvat meren
+suurimpiin arvoituksiin. Minun tietoni ulottuvat ainoastaan 1905
+vuoteen asti, mutta senjälkeen on useita samallaisia onnettomuuksia
+edelleenkin tapahtunut.
+
+Kun nämä jäljettömiin häviämiset ovat tapahtuneet helmikuusta
+toukokuuhun, voidaan jokseenkin varmasti päättää, että jäävuoret ovat
+olleet tuhontuottajina. Luultavasti ovat yhteentörmäykset olleet niin
+voimakkaita, että laivat ovat menneet pohjaan ennenkuin pelastusveneitä
+on ehditty laskea vesille. Ja ne matkustajat, jotka ovat pysytelleet
+laivankappaleilla, ovat pian paleltuneet kuoliaaksi.
+
+Mutta on myös tapahtunut, että jäävuoreen törmänneen ja uponneen laivan
+miehistö on pelastunut ja jäänyt elämään. Ihmeellinen oli todella
+"Polariksesta" eloonjääneitten pelastus. Tämä oli valaanpyydystyslaiva,
+jonka jäät murskasivat Grönlannin rannikolla lokakuussa 1879. Miehistö
+kulki jäänkappaleella Golfin virtaa eteläänpäin, ja sen pelasti
+purjelaiva "Tigress" New Foundlandin edustalla puoli vuotta myöhemmin.
+Maaliskuussa 1893 pelasti parkkilaiva "Diana" edellisenä yönä uponneen
+höyrylaiva "Castlegaten" eloonjääneet matkustajat. Toukokuussa 1897
+pelasti purjelaiva "Labrador" jäävuoreen törmänneen "Windsor Laken"
+eloonjääneen miehistön.
+
+Kolme vuotta myöhemmin törmäsi höyrylaiva "Ireland" jäävuoreen saaden
+suuren vuodon, ja heinäkuussa 1896 joutui kuormahöyrylaiva "Concordia"
+Bellisle-salmessa samallaisen kohtalon alaiseksi. Sen keulassa oleva
+reikä oli niin suuri, että kuormavaunu olisi mahtunut siitä sisään.
+Olipa melkein ihme, että laiva pysyi uivana niin kauan, että pääsi S:t
+Johnin satamaan.
+
+Yhtä merkillinen oli nelimastoisen laivan "Knight Bachelonin" seikkailu
+kesäkuussa 1897. Matkalla Newyorkiin sai se vielä suuremman reiän
+kuin "Concordia", ja ainoastaan eräs onnellinen tapaus pelasti sen
+uppoamasta.
+
+Merkillisin oli kumminkin höyrylaiva "Portian" seikkailu. Tämä oli
+Newyorkin ja New Foundlandin välillä kesäkuussa 1893, mukanaan joukko
+huvimatkailijoita, kun kapteeni, jota sanottiin pohjoisella Atlannilla
+liikkuvien laivojen kaikkein kokeneimmaksi kapteeniksi, äkkiä huomasi
+suunnattoman suuren jäävuoren. Hän arvioi vuoren korkeuden 200 ja
+pituuden 800 jalaksi. Haaveellisesti leikattuine kristallisivuineen,
+joista valo heijastui kaikissa sateenkaaren väreissä, teki se kaikkiin
+läsnäolijoihin niin suuremmoisen vaikutuksen, että matkustajat pyysivät
+kapteenia ohjaamaan laivan lähemmäksi, jotta he saisivat huomioida sitä
+oikein tarkasti.
+
+Kapteeni suostui pyyntöön ja ohjasi laivan hiljaa jäävuorta kohti.
+Mutta äkkiä kuului paukaus, aivan kuin tykki olisi lauastu.
+Samassa silmänräpäyksessä raapasi "Portia" johonkin esineeseen.
+Kuului kumea pauhina, ja jäävuori näytti menevän palasiksi.
+Kuvaamattomaksi kauhukseen huomasivat nyt matkustajat laivan ajaneen
+jäävuorenkappaleelle. Kun tämä vapautui itse vuoren painostuksesta,
+nosti se laivan keulan ylös, jolloin sen perä vaipui veden alle. Nyt
+ryhdyttiin varustamaan pelastusveneitä ruokavaroilla, mutta ennenkuin
+se työ oli pitkällekään joutunut, kallistui laivan alla oleva
+jäänlohkare, ja laiva pääsi vapaaseen veteen, kärsimättä pienintäkään
+vahinkoa.
+
+On monta muuta esimerkkiä osottamassa, kuinka vaarallisia jäävuoret
+ovat. Joku on niitä täällä kutsunut kohtalon työkaluiksi, ja sen nimen
+ne todella ansaitsevatkin. Minun serkunpoikani hukkui ranskalaisen
+prikin "Vaillantin" haaksirikossa. Laiva ajoi hiekkasärkille. Sysäys
+oli niin voimakas, että laiva meni kappaleiksi. Haaksirikko tapahtui
+pimeänä yönä. Suuri osa 74 henkeä käsittävästä miehistöstä menetti
+henkensä joko uppoamalla tai murskautumalla kannelle kaatuvien mastojen
+ja raakapuitten alle. 35 miestä meni pelastusveneeseen, 7 erääseen
+jullaan ja 7 matalapohjaiseen veneeseen. Heillä ei ollut ruokaa,
+juomaa, purjeita eikä airoja. Heidän vaatteensa olivat hyvin niukat.
+
+Aamulla erkanivat veneet toisistaan eikä jullaa näkynyt enää koskaan.
+Laivakoira, joka otettiin pelastusveneeseen, teurastettiin toisena
+päivänä ja syötiin raakana. Seuraavana yönä kuoli 4 miestä viluun.
+Heidän ruumiinsa heitettiin mereen, kun toiset ensin olivat ottaneet
+heidän vaatteensa.
+
+Kolmantena päivänä tulivat haaksirikkoiset jäävuorien sekaan ja
+koettivat sammuttaa polttavaa janoaan syömällä jäänpalasia. Seuraavana
+yönä kuoli vielä 7 miestä. Senjälkeen ei tiedetä, mitä veneissä
+tapahtui, kunnes haaksirikkoiset seitsemäntenä päivänä huomattiin
+eräästä kuunarista. Pelastusveneessä oli vaan 4 ja toisessa veneessä 3
+puolikuollutta, puoleksi paleltunutta miestä.
+
+Haaksirikkoiset saivat mitä parasta hoitoa ja heidät laskettiin maihin
+S:t Pierressä. Kaikkien seitsemän miehen jalat olivat niin paleltuneet,
+että ne täytyi leikata pois. Viisi kuoli leikkauspöydällä. 74 miehestä
+jäi vaan 2 jälelle kertomaan tuosta kauheasta haaksirikosta.
+
+-- Kauheata on kuulla tuollaisia kertomuksia, sanoi Mc Dean, kun
+kertoja oli lopettanut puheensa. -- Tuntee oikein voivansa pahoin.
+Mitä, jos Titanic -- -- --
+
+-- Ei mitään vaaraa, nauroi Niilo Vieremä. -- Ei ole vielä kuultu, että
+jokin suuri uudenaikainen Atlannin-laiva olisi törmännyt jäävuoreen
+pääsemättä maihin. Mutta onhan epämiellyttävää tietää mentävän
+eteenpäin nykyisellä vauhdilla, koska vaara _voi_ olla tarjona.
+
+-- Mutta miksi ei vauhtia sitten hiljennetä! Ennenkuin ostin lipun,
+pyysin minä puolestani erityissitoumuksen siitä, ettei tällä matkalla
+koetettaisi saada mitään ennätystä. Useammat ystäväni tekivät samalla
+tavalla, ja yhtiö antoi pyytämämme lupauksen. Eihän meillä ole
+kiirettä. Miksi sitten ajetaan sellaista vauhtia kuin hengenhätä olisi
+kysymyksessä?
+
+-- Kysykää herra Ismayltä, sanoi joku.
+
+Herrat vaihtoivat katseita.
+
+-- Emmekö me voisi lukea herra Ismaytäkin kohtalon työkaluihin, ehdotti
+Vieremä. -- Useimpien onnettomuuksien syyn täytyy langeta yhtiöitten
+ja niitten johtajien niskoille. Ennätysajo, hurja kilpajuoksu rannasta
+rantaan aiheuttaa onnettomuuksia. Johtajat hoitavat ruoskaa ja
+kannuksia.
+
+-- Siltä näyttää. Mutta ottakaa huomioon, että osakkeenomistajat
+vuorostaan komentavat johtajia. Osakkeenomistajat eivät näe muuta kuin
+numeroita. Numerot taas merkitsevät ansiota tai tappiota. Ennätyksestä
+riippuu, kumpi puoli voittaa, ja paras ennätys on aika. Ihmisillä
+on kiire sekä todellisuudessa että mielikuvituksessaan. Tämä kiire
+mielessä koetetaan saada vauhti mahdollisimman suureksi, ja kapteenien
+täytyy huolehtia siitä, että määrättynä aikana päästään perille. Jos
+ei päästä, menettää yhtiö. Osakkeenomistajat pakottavat johtajaa; tämä
+taas kapteeneja, jotka saavat istua kahden tulen välissä. Johtaja Ismay
+on ihan häikäilemätön. Sentähden ryntääkin "Titanic" tällaista vauhtia
+eteenpäin. Mutta teidän, herrat, ei tarvitse olla levottomia. "Titanic"
+ei voi upota. Tapahtukoon mitä tahansa, ei laiva voi upota.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tanssisalongissa istui Alice Mc Dean herrajoukon ympäröimänä.
+Keskustelu koski hänen sinistä timanttiaan. Ei kukaan uskonut sen
+onnettomuutta tuottavia ominaisuuksia; mahdollisesti ruhtinas Uffiezi
+kaikessa salaisuudessa teki niin. Olihan naurettavaa luulotella,
+että kivi -- paljas eloton kivi -- voisi tuottaa muuta onnettomuutta
+kuin sellaista, mikä riippuu ihmisten ahneudesta ja sisäisestä
+rikoksellisuudesta. Laskettiin leikkiä puoleen ja toimeen. Eräs nuori
+amerikkalainen huomautti, että pahin tuho, minkä sininen timantti voisi
+tuottaa, olisi se, että sen omistajatar joutuisi naimisiin arvottoman
+seikkailijan kanssa. Uffiezi punastui vienosti. Kääntääkseen huomion
+toisaalle alkoi Alice puhutella Laurilaa.
+
+-- Te lienette ainoa, joka ei ole lausunut mielipidettään minun
+timantistani, sanoi hän. -- Mitä te siitä arvelette?
+
+Laurila mietti hetkisen ennenkuin vastasi.
+
+-- Minä olen kasvanut Suomessa, kuullut paljon taruja ja kertomuksia
+noidista ynnä muista merkillisistä asioista, alkoi Laurila, -- mutta en
+ole taikauskoinen enkä anna suurtakaan arvoa sellaisille asioille. On
+kuitenkin mahdoton aina sanoa, missä tosiasiat loppuvat ja mistä tarut
+alkavat. Kohtalolla on monta työkalua. Mutta minä toivon, että sinisen
+timanttinne luonne muuttuu teidän hallussanne, edellyttäen, että se
+ennen on ollut tuhoatuottava.
+
+-- Minä olen jo sanonut, että sen luonne on muuttunut, ja että siitä on
+tullut onnenkivi, nauroi ruhtinas.
+
+-- Uskotteko siis, että on olemassa selittämättömiä asioita, kysyi
+Alice Laurilaan kääntyneenä.
+
+-- Minä uskon, että taivaan ja maan välillä on moniaita asioita, joita
+me ihmiset emme ymmärrä.
+
+-- Oletteko spiritisti?
+
+-- En ollenkaan, mutta minä uskon, että kaikilla tapahtumilla on syynsä.
+
+-- Tiedättekö, kysyi Alice vakavannäköisenä, -- että herra Steadilla,
+joka on mukana, on sellainen aavistus, että hän joskus hukkuu veteen?
+Hän sanoo, ettei koskaan ole turvassa merellä. Ja hän kuuluu viime yönä
+nähneen merkillisen unen kissoista. Se merkinnee jotakin ikävyyttä.
+
+-- Unet eivät merkitse mitään, vastasi Laurila. -- Herra Steadin
+aavistus voi olla aivan perusteeton. Ei kukaan tiedä, millä tavalla
+tulee kuolemaan.
+
+
+
+
+VII LUKU.
+
+Huhtikuun 14 ja 15 päivän välinen yö 1912.
+
+
+Meri oli ihan tyyni. Ainoastaan hienot väreet kulkivat vedenpinnalla.
+Yö oli pimeä mutta tähtikirkas. Linnunrata näkyi suoraan laivan
+yläpuolella.
+
+Tämän tyynen veden pintaa kiiti jättiläislaiva "Titanic" kolmen
+potkurin työntämänä, 23 solmuvälin nopeudella. Kuten satulinna oli
+laiva lukemattomine ikkunoineen, valastuine kansineen ja neljine
+savutorvineen. Kuten merihirviö kiiti se eteenpäin, vaahtoharjaisten
+aaltojen noustessa sen kummallekin puolelle. Koko näyttämö oli
+verrattoman kaunis. Jos paljon matkustanut "lentävä hollantilainen"
+olisi ollut katsomassa, olisi hänen täytynyt tunnustaa, ettei ollut
+nähnyt mitään niin suuremmoista.
+
+"Titanicin" komentosillalla tuntui jäätävän kylmä viima. Perämiehet
+seisoivat päällystakkien kaulukset ylös vedettyinä eivätkä puhuneet
+muuta kuin mitä toimessa oli välttämätöntä.
+
+Eräs miehistä loi katseen lämpömittariin.
+
+-- On aika ottaa selvä veden lämpömäärästä, sanoi hän.
+
+Eräs laivamies nosti sangollisen vettä merestä. Lämpömittari pantiin
+siihen.
+
+-- Se laskee, sanoi eräs. -- Olemme kylmässä virrassa. Arvattavasti on
+myös jäävuoria lähellä, mutta näkeehän nyt hyvin.
+
+-- Laiva menee hyvää vauhtia, huomautti toveri. -- Vauhti on yli
+23 solmuväliä. Jos ilma pysyy suopeana, saamme ennätyksen. Se on
+kieltämättä jännittävä.
+
+Vartijan kävellessä komentosillalla pidettiin ensi luokan suuressa
+salongissa konserttia. Toisessa luokassa oli niinikään konsertti.
+Alhaalla kolmannessa luokassa oli jo hiljaista. Köyhillä ihmisillä ei
+ole suurta elämäniloa. Matkallakin rasittavat heitä huolet.
+
+Eivät sentään kaikki kolmasluokkalaiset vielä olleet unen helmoissa.
+Ainakin yksinäisten miesten puolella puheltiin vielä.
+
+-- Floridaanko aiotte asettua olemaan, kysyi eräs mies naapuriltaan.
+
+-- Niin. Koetan ansaita siellä vähän huonevelkani lyhennykseksi,
+vastasi puhuteltu.
+
+-- Mikä taas olikaan nimenne, kysyi toveri.
+
+-- Antti Leinonen.
+
+-- Te olette Helsingistä.
+
+-- Kyllä jokseenkin. En asu kaupungissa vaan noin 6 kilometrin päässä
+sieltä.
+
+-- Ettekö eilen sanonut, että olette rautatieläinen? Kuinka saitte niin
+pitkän loman?
+
+-- Minulla on kasvattipoika, joka on sijaisenani niin kauan kun viivyn
+Amerikassa.
+
+-- Oletteko nainut mies?
+
+-- En. Minulla on ainoastaan vanha äiti hoidettavana.
+
+-- Tiedättekö, mitä minä päivällä kuulin kannella liikkuessani?
+
+-- No mitä?
+
+-- Siellä oli muutamia herraskaisia, jotka tiesivät kertoa, että täällä
+laivassa on eräs amerikkalainen miljoonamiehen tytär, jolla on sininen,
+tavattoman kallis jalokivi, minkä pitäisi tuottaa onnettomuutta.
+
+-- Niinkö taikauskoinen te olette?
+
+-- No en minä siitäkään tiedä, mutta niin vaan kuulin kerrottavan.
+Sitäpaitsi puhuttiin vielä jäävuorista, jotka olisivat ihan laivamme
+kulkuväylällä. Mitä, jos laiva tällaisella vauhdilla törmäisi
+jäävuoreen ja hukkuisi?
+
+-- Hukkua ei se voi. Siinä kuuluu olevan sellaisia vedenpitäviä
+kammioita, joitten varassa se pysyy pinnalla, vaikka saisi pahankin
+vuodon, vakuutti Leinonen.
+
+-- Merkillistä, sanoi naapuri. -- Kaikkien huulilla ovat samat sanat,
+ettei tämä laiva muka voi hukkua.
+
+-- Asiantuntijat vakuuttavat niin.
+
+-- Hyvä olisi, jos niin olisi laita. Minä olen kumminkin toista mieltä.
+Mutta täytyy koettaa nukkua. Hyvää yötä!
+
+-- Hyvää yötä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Laurila oli saanut kutsun tulla Mc Deanin pöytään syömään päivällistä.
+Vieremä ja Saarela olivat niinikään saaneet kutsun.
+
+Kun Laurila päivälliskahvin juotuaan meni hyttiinsä ottamaan
+päällystakkiaan, koska aikoi tupakoida kannella, putosi hänen
+matkalaukkua avatessaan Tyyne Perälän valokuva siitä ulos. Hän otti
+kuvan käteensä ja suuteli sitä.
+
+-- Kunpa tietäisit, rakas Tyyne, kuinka kaukana minä jo olen. Oi, kunpa
+sinäkin olisit mukana!
+
+Samassa tuli hän kääntäneeksi kuvan.
+
+-- Mitä tämä on, huudahti hän. -- Tyyne on lyijykynällä kirjottanut
+kortin toiselle puolelle: "Ole varoillasi siinä 'Titanic'-laivassa!"
+-- Hän pelkää, että laiva hukkuisi. No mutta! Kylläpä on tyttöparka
+heikkohermoinen.
+
+Laurila pisti kuvan povitaskuunsa ja riensi kannelle. Siellä
+kävellessään katseli hän taas Tyynen valokuvaa. Hän muisteli niitä
+hauskoja hetkiä, mitkä oli viettänyt hänen seurassaan. Oli epävarmaa,
+kuinka kauan hän tulisi viipymään Amerikassa, mutta kaikessa
+tapauksessa toivoi hän jonkun ajan kuluttua palaavansa Suomeen ainakin
+noutamaan Tyyneä.
+
+Laivakello löi 10. Ensimäinen perämies tuli hytistään ja riensi
+komentosillalle. Siellä oli vartijanmuutto. Se tapahtui sukkelasti.
+Heti oli ensimäinen perämieskin toimessaan. Hän loi katseen pitkin
+laivan pituutta.
+
+-- Ensi vuonna minä kenties olen jo kapteenina, sanoi hän itsekseen.
+-- Kun yhtiö yhä rakennuttaa uusia laivoja, uskon pian pääseväni
+päälliköksi, koska olen kauan palvellut. Tietysti saan ensin pienemmän
+laivan haltuuni. Niin, niin. Pienestä se äijä Smithkin alkoi ja on nyt
+tämän jättiläislaivan kapteenina.
+
+Ensimäinen perämies tiesi, että paljo riippuisi "Titanicin" ensi
+matkasta. Hänellä oli lähinnä kapteenia suurin edesvastuu, mutta hän
+saisi myös osansa kunniasta, jos kaikki kävisi hyvin. Tästä matkasta
+tultaisiin paljo puhumaan.
+
+Hän meni peräsinhyttiin.
+
+-- Kaikki hyvin, kuului vartijan yksitoikkoinen ääni.
+
+-- Hyvä on! Laiva kiitää nuolena eteenpäin, sanoi ensimäinen perämies
+tovereilleen.
+
+-- "Parisian" sähkötti äskettäin. Se on 100 peninkulman päässä meistä,
+ja ilmottaa, että jäät peittävät 75 neliökilometrin alan merenpintaa.
+
+-- "Parisian" kulkee pohjoisempaa reittiä kuin me.
+
+-- Onko kapteeni ollut ylhäällä?
+
+-- 8 ja 9.15 välillä. Hän ei antanut mitään muita ohjeita kuin että
+tähystyksen tulee olla tarkka.
+
+-- Nyt on ihan selkeä. Tähtiä näkyy taivaanrantaan asti. Kauniimpaa
+yötä ei voi toivoa.
+
+Silloin kuului kovaa soittoa ensi luokan salongista. Kun kerran ovi
+avautui, kuuluivat "Mustalaisrakkaus"-valssin sävelet selvästi.
+
+-- Meillä on mukana joukko nuorta väkeä, sanoi eräs miehistä. -- Joka
+ilta on tanssittu. Kelpaa niitten siellä pitää hauskaa. Toista on
+seisoa tässä ja tuijottaa pimeyteen.
+
+-- Dollariprinsessa on arvatenkin mennyt kihloihin tuon mustasilmäisen
+italialaisen kanssa. On siinäkin ennätys "Titanicille". Tästä lähtien
+matkustavat naimahaluiset dollariprinsessat yksinomaan meidän
+laivassamme.
+
+-- Oletteko nähnyt Bruce Ismaytä tänään, kysyi kuudes perämies, kun
+ensimäinen perämies Murdoch hetkisen viivähti hänen luonaan.
+
+-- Olen iltapäivällä. Hän näyttää hyvin tyytyväiseltä mutta ei sano
+mitään. Kello on nyt vasta 11.35, mutta minä soisin sen jo olevan
+12 saadaksemme tietää, kuinka pitkän matkan laiva on kulkenut näinä
+kahtenatoista tuntina.
+
+Perämiehet olivat taas äänettöminä ja tuijottivat eteenpäin. Heidät oli
+vallannut selittämättömän kammon tunne. Jotakin odottamatonta, kamalaa
+oli tulossa. Tuntui siltä kuin he olisivat tahtoneet sanoa, että laiva
+kiiti joka sekunnissa kymmenen metriä eteenpäin perikatoaan kohti.
+
+Kansilla vallitsi täydellinen äänettömyys, Salongeistakaan ei enää
+kuulunut soittoa. Useimmat matkustajat valmistautuivat yölevolle.
+Ainostaan joukko herroja istui tupakkasalongissa. Oli sunnuntai, eikä
+englantilaisen tavan mukaan kortinpeluu ole silloin niin kiihkeätä kuin
+arkipäivinä.
+
+-- Näin tyyntä yötä ei vielä ole ollut koko matkallamme, sanoi
+ensimäinen perämies. -- Mutta merkillistä! Minusta tuntuu aivan siltä
+kuin tänä yönä tapahtuisi jotakin kauheata -- -- --
+
+Hän vaikeni heti. Mastossa oleva tähystäjä antoi kolme varotusmerkkiä.
+Perämiehet sävähtivät ja jännittivät silmiään nähdäkseen, oliko
+vaara tarjona. Ensimäinen perämies painoi korvaansa mastoon johtavan
+puhelimen torveen ja kuunteli hetkisen.
+
+-- Keulan edessä, ihan keulan edessä on jotakin, huusi hän.
+
+-- Jäävuori on keulan edessä, vastattiin mastosta.
+
+Ensimäinen perämies astui muutaman askeleen konehuoneeseen johtavaa
+sähkötintä kohti. Hän tarttui sen kädensijaan ja oli hetkisen
+epäröivällä kannalla. Kylmä hiki pursui hänen otsastaan. Panisiko hän
+laivan koneiston käymään täydellä voimalla taaksepäin vai kuinka?
+
+Nyt oli tullut se silmänräpäys, joka ratkasi "Titanicin" kohtalon.
+Nyt oli laiva jo jäävuoren edessä. Jättiläismäisenä, valkeana,
+onnettomuutta uhkaavana kummituksena oli se siinä. Jäävuori oli noin
+sata jalkaa korkeampi laivaa ja välkähteli vaaleansinervänä tähtien
+heikossa valossa. Se oli niin lähellä, että siihen olisi voinut miltei
+koskea. Nyt kuului kumea jyrinä, kauhea raappina ja korviavihlova
+ritinä. Kaikki kannella olevat tulet sammuivat. Oli pilkkopimeä.
+"Titanic" vapisi ja natisi keulasta perään asti. Laiva repi suuria
+kappaleita jäävuoresta ja heitti ne peräkannelle. Mutta vauhti oli
+niin kova, ettei laiva seisahtunut vaan kiiti jäävuoren ohi. Muutaman
+sekunnin kuluttua oli jäävuori jäänyt näkymättömiin laivan taakse.
+
+Komentosillalla seisovat miehet olivat tapahtuman aikana olleet
+kuolonkalpeina ja aivan kuin halvautuneina. Onnettomuus oli tapahtunut
+niin pian, etteivät he olleet käsittäneet tapauksen merkitystä
+ennenkuin oli myöhäistä. Vasta nyt sai herra Murdoch toimintavoimaa.
+Hän tarttui molemmin käsin konehuoneeseen johtavien sähköttimien
+kädensijaan ja ilmotti: Pysäys! Kuumeentapaisella kiireellä painoi hän
+niihin 16 näppäimeen, jotka saivat vedenpitävien kammioitten väliset
+ovet sulkeutumaan. Täten estettiin välitön yhteys laivan eri osien
+välillä.
+
+Seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi kapteeni Smith komentosillalla.
+
+-- Mitä, jumalan tähden, on tapahtunut! huudahti hän.
+
+Ensimäinen perämies selitti koko tapahtuman yhdellä ainoalla sanalla:
+
+-- Jäävuori.
+
+-- Oletteko sulkenut kammiot, kysyi kapteeni.
+
+-- Kaikki kuusitoista.
+
+-- Kutsukaa sitten kaikki miehet kannelle. Pankaa pumput käyntiin, jos
+tarvitaan. Toimikaa niin, että tulet saadaan sytytetyksi, ja panettakaa
+varmuuden vuoksi pelastusveneet kuntoon.
+
+Neljäs ja kuudes perämies riensivät toimittamaan niitä tehtäviä, joista
+ei voitu huolehtia puhelimen välityksellä.
+
+-- Saamme toivoa, ettei asia ole niin vaarallinen, sanoi kapteeni. --
+Mutta edellyttää sopii mitä tahansa.
+
+Heti senjälkeen aukasi kapteeni Smith marconihytin oven 1 ja astui
+huoneeseen, jossa molemmat sähköttäjät olivat. Miehet olivat käyttäneet
+koko iltapäivän erään laitteessa olevan vian korjaamiseen.
+
+-- Olemme törmänneet jäävuoreen, sanoi hän tyynesti. -- Valmistautukaa
+lähettämään hätämerkki, mutta odottakaa, kunnes palaan.
+
+Ovi sulkeutui, ja kapteeni riensi portaita alas. Sähköttäjät katsoivat
+kummeksien toisiinsa. Nuorempi sähköttäjä oli juuri ollut nukkumassa ja
+oli yöpuvussaan.
+
+-- Mikä on tarkotuksena, Phillips, kysyi hän toveriltaan.
+
+-- Enpä minä tiedä. Tunsin vaan sysäyksen. Ehkä on laiva hangannut
+jäähän. Ukko on hermostunut. Mene sinä uudelleen levolle. Minä koetan
+päästä Cape Racen yhteyteen -- -- --
+
+Näitten tapausten sattuessa vallitsi "Titanicilla" pimeys. Ne harvat
+matkustajat, jotka eivät vielä olleet menneet levolle, kummastelivat,
+miksi tulet olivat sammuneet.
+
+-- Arvattavasti ovat moottorit tulleet liian kuumiksi, arveli joku. --
+Mutta pianhan ne yhdistetään akkumulaattoreihin.
+
+-- Mutta koneet ovat lakanneet käymästä, sanoi joku toinen. -- Mitä
+lienee tapahtunut?
+
+-- Ei suinkaan mitään merkittävää. Ilma on ihan tyyni ja selkeä.
+
+Onni Laurila oli matkalla hyttiinsä "Titanicin" törmätessä jäävuoreen.
+Hän kääntyi takaisin ja meni portaita ylös. Hän näki useampia ihmisiä
+rientävän ohitsensa. Eräs nainen kysyi häneltä pelosta värähtelevällä
+äänellä:
+
+-- Mitä on tapahtunut? Onko hengenvaara tarjona? Hukummeko me? Miksi
+vallitsee laivalla täydellinen pimeys?
+
+-- Ei ole mitään vaaraa, vastasi Laurila tyynesti. -- Olkaa aivan
+huoleton. Tulet sytytetään taas pian.
+
+Samassa sytytettiin taas kaikki tulet. Laurila jatkoi matkaansa
+venekannelle. Joukko laivamiehiä riensi hänen jälkeensä
+pelastusveneille, joita he alkoivat panna kuntoon. Laurila pysähtyi
+hetkiseksi katsomaan ja jatkoi sitten matkaansa tupakkahuoneeseen.
+Kortinpelaajat istuivat pöytien ääressä täydessä touhussa, aivan
+kuin ei mitään olisi tapahtunut. Laurilasta tuntui tämä näytelmä
+omituiselta. Varmasti oli jotakin tapahtunut, koska laiva seisoi
+paikallaan, ja pelastusveneitä pantiin kuntoon. Nuo pelurit eivät
+kuitenkaan näyttäneet välittävän mistään.
+
+Ihan tupakkasalongin edustalla seisoi Harland & Wolffin yli-insinööri
+kaukoputki silmien edessä. Hän tarjosi sen Laurilalle ja viittasi
+laivan peräpuolen suuntaan.
+
+-- Suunnaton jäävuori, sanoi hän, -- korkeampi kuin laivamme mastot.
+Oli onni, ettei se särkenyt koko laivaa.
+
+-- Onko "Titanic" vahingoittunut, kysyi Laurila.
+
+-- Arvattavasti. Mutta kammiot on jo sulettu. Minä takaan, ettei
+"Titanic" voi upota. Mutta miksi tämä melu, kun ei hengenvaaraa ole
+tarjona? Ihmiset ovat liian pelkureita.
+
+Elämä laivan kansilla oli tullut yhä vilkkaammaksi. Päälliköt antoivat
+käskyjä tyynesti mutta kovalla äänellä. Joukko ensi luokan matkustajia
+oli tullut kannelle. Alhaalta kuului huutoja, jopa kirkunaa.
+
+Kapteeni juoksi ohi.
+
+-- Hei, kapteeni! Mitä on tekeillä? Onko vaara tarjona, huusi
+yli-insinööri.
+
+-- Jäävuori on revässyt puhki laivan kyljen. On kysymys elämästä ja
+kuolemasta. Mutta olkaa jumalan tähden vaiti. Asiasta ei saa puhua
+sanaakaan ennenkuin on välttämätöntä.
+
+Kapteeni kiirehti sähköttäjähyttiin.
+
+-- Pyytäkää apua! Lähettäkää "C.Q.D." huusi hän ovesta. -- Ja antakaa
+minulle tieto heti kun olette saaneet vastauksen.
+
+Sähköttäjät loivat toisiinsa kysyvän katseen. Heistä tuntui
+naurettavalta, että "Titanic" pyytäisi apua. Laivahan seisoi
+paikallaan, ja törmäys jäävuoreen tuntui verrattain mitättömältä. Mutta
+heidän velvollisuutensa oli totella, ja niin lähettivät he "C.Q.D."
+merkin. [Come quick danger, s. o. tulkaa pian; vaara.]
+
+Mutta muutaman minuutin kuluttua avautui taas hytinovi. Tulija oli
+taaskin kapteeni.
+
+-- Mitä te olette sähköttäneet, kysyi hän.
+
+"C.Q.D.", vastasi Phillips.
+
+-- Ei kelpaa, sanoi kapteeni. -- Lähettäkää "S.O.S." [Save our souls,
+s.o. pelastakaa meidän sielumme.]
+
+-- Kyllä, herra.
+
+Kapteeni sulki oven ja sähköttäjät loivat taas kysyvän katseen
+toisiinsa.
+
+-- Tämähän kuulostaa vakavalta, sanoi nuorempi sähköttäjä. -- Minusta
+tuntuu kysymyksenalaiselta, _voiko_ mikään hengenvaara olla tarjona.
+Kuinka voisi "Titanic" upota? Eiköhän se ukko houraile? Mutta täytyyhän
+meidän totella käskyjä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Laurila meni peräkannelle. Sielläkin pantiin pelastusveneitä kuntoon.
+Muutamia matkustajia kuleskeli kannella kysellen, mitä oli tapahtunut.
+Ei kukaan voinut käsittää, mistä oikeastaan oli kysymys. Matkustajille
+ei vielä annettu tietoja asian oikeasta laidasta. Jos niin olisi tehty,
+olisi pakokauhu tullut niin suureksi, että olisi ollut mahdoton panna
+edes pelastusveneitä kuntoon. Sitä paitsi ei miehistö olisi voinut
+kuulla päällikköjen antamia käskyjä. Sekasorto olisi ollut kuvaamaton.
+
+Mikään yöllinen harjotus ei tämä näytelmä voinut olla. "Titanicilla" ei
+oltu vielä kertaakaan harjoteltu pelastusveneitten kuntoonasettamista.
+Laurila oli kuullut, mitä kapteeni sanoi yli-insinöörille ja tiesi
+siis hyvin, mistä oli kysymys, mutta hän ei uskaltanut puhua muille
+sanaakaan asiasta. Hän ei tahtonut olla pakokauhun aikaansaattajana.
+Hänen tuli olla vaiti, kunnes päällikkökunta itse puhuisi.
+
+Suurilla portailla kohtasi Laurila Niilo Vieremän, joka oli
+työvaatteissa.
+
+-- Valmistaudu ottamaan vastaan pahinta, sanoi tämä Laurilalle. --
+"Titanic" on tuomittu perikatoon. Kahden tunnin kuluttua uppoaa
+laiva. Minä olin törmäyksen aikana konehuoneessa. Näky oli kauhea.
+Koko laivankylki repesi aivan kuin olisi ollut paperista tehty.
+Oli sellainen jyrinä ja rytinä kuin salama olisi iskenyt. Sysäys
+oli niin ankara, että höyrypannut siirtyivät paikoiltaan. Sisään
+työntyvät jäänlohkareet löivät kuoliaaksi kaikki ne lämmittäjät, jotka
+työskentelivät keulanpuoleisten tulisijojen ääressä. Ulostulviva höyry
+poltti kuoliaaksi vähintäin 12 lämmittäjää. Ne laivamiesraukat, jotka
+nukkuivat keulapäässä, ovat varmaankin menneet kappaleiksi. Vesi tulvaa
+koskena sisään, ja keulapuoli painuu veden alle. On kauhea näytelmä.
+Tämä haaksirikko on kamalin, mitä maailma milloinkaan on saanut tietää.
+
+-- Mutta vedenpitävät kammiot. Kuinka on niitten laita, kysyi Laurila.
+-- Eikö laiva pysy pinnalla niitten varassa? Hän tunsi omituista
+puistatusta ruumiissaan.
+
+-- Tyhmyyksiä, sanoi Vieremä. -- Kammiot eivät merkitse mitään, kun
+puoli laivan pohjaa on repeytynyt. Viisi kammiota on jo täynnä vettä,
+vaikka ainoastaan kaksi saisi olla, jos laiva pysyisi vedenpinnalla.
+Muuten uskon, että sysäyksen ollessa niin ankara ja äkkiarvaamaton ei
+yksikään ovi voinut sulkeutua tarkasti.
+
+Ystävykset tarttuivat toistensa käsiin ja katsoivat toisiaan silmiin.
+
+-- Nyt tiedät kaikki, sanoi Vieremä. -- Nyt ei meillä ole aikaa hukata,
+jos mielimme saada pelastusvyön.
+
+Samassa alkoi soittokunta soittaa. Se oli asettunut johonkin kannelle.
+Sen iloiset sävelet tuntuivat omituisen virkistäviltä tällaisessa
+tapauksessa, kun kuolemaa katsottiin silmästä silmään.
+
+-- Jos asia on niin vakava kuin se näyttää olevan, sanoi Laurila, --
+niin käyttäytykäämme miehekkäästi ja pankaamme parhaamme lasten ja
+naisten pelastamiseksi.
+
+Ystävysten mennessä alas hakemaan pelastusvöitä, kuului käsky, että
+kaikki matkustajat kokoontuisivat kannelle. Palvelijat kulkivat
+huoneesta huoneeseen herättämässä niitä, jotka jo olivat nukkuneet. --
+Ei ole niinkään vaarallista, sanoivat he. -- Ainoastaan varovaisuuden
+vuoksi käsketään matkustajat kannelle. Ei kestäne kauan. Noin
+neljännestunnin kuluttua on kaikki taas hyvin.
+
+Laurila ja Vieremä tapasivat taas toisensa portaissa. Nostolavat
+seisoivat paikoillaan, ja kaikkien täytyi käydä.
+
+Naiset olivat enimmäkseen puoleksi puettuina. Muutamat olivat
+yövaatteissa, paljain jaloin. Toisilla oli tohvelit jalassa ja
+päällystakki yllä. Muutamat taas olivat sellaisessa puvussa, kuin
+olisivat valmiina menemään päivällispöytään. Useimmilla oli mukanaan
+hengenpelastusvyö. Mutta kukaan ei näyttänyt levottomalta. Moni nauroi
+ja laski leikkiä. Silloin tällöin kuului jokin huudahdus.
+
+-- On uhkapeliä kutsua matkustajia sydänyöllä kannelle, huudahti eräs
+nainen, joka näytti kovin tietoiselta omasta arvostaan. -- Minä teen
+valituksen, kun päästään Newyorkiin.
+
+Nainen alkoi kääntyä portaita alas, mutta ylös tulvehtiva joukko työnsi
+häntä eteenpäin. Tästäkös nainen tulistui.
+
+-- Senkin karja, kun tekee väkivaltaa. Hei, seis! Tiedättekö kuka minä
+olen? Ette taida tietää, ketä te töytitte! Kyllä minä teidät -- -- --
+
+-- Suu kiinni, kuului käskevä miehenääni. -- Joutukaa vaan, jos ette
+mieli joutua jalkoihin! Ei tässä nyt kysytä teidän arvoanne. On
+samantekevä, kuka te olette. Yhtä hyviä me muut olemme.
+
+Taas alkoi nainen kääntyä portaita alas ihmisvirtaa vastaan.
+
+-- Minä en ole mikään leikkikalu eikä minua ajeta noin vaan huvin
+vuoksi yösydännä kannelle pakkaseen. Että kehtaavatkin -- -- --?
+
+-- Tukkikaa nyt suunne, huusi eräs nainen, joka kantoi lasta
+kummallakin käsivarrellaan. Ei tässä nyt ole kysymys mistään huvista.
+Nyt on tuhansien henki kysymyksessä.
+
+-- Odottakaa, kun päästään Newyorkiin, puhkui nainen.
+
+-- Ei ole mitään takeita siitä, että saatte käydä sinne merenpohjaa
+myöten, huusi eräs miehenääni. -- Pois tieltä! Ei tässä nyt mahtavuus
+auta.
+
+-- Mutta ettekö te, senkin aasi, tiedä sen vertaa, ettei "Titanic" voi
+hukkua, huusi ylpeä nainen.
+
+-- Pois tieltä vaan, huudettiin takaa.
+
+Laurila loi vakavan katseen Vieremään, kuunnellessaan tätä ikävää
+kinastusta. Vieremä hymyili surunvoittoisesti. Hänen olisi vaan
+tarvinnut lausua yksi ainoa sana saadakseen tuon ylpeän naisen
+hirvittävän pakokauhun valtaan, mutta sitä ei hän tehnyt.
+
+Laivan aliosassa oli vesi jo noussut metrin korkealle. Joka sekunti
+nousi se yhä. Ei kestäisi kauan, kun vesi tunkeutui tulipesiin, pumput
+lakkaisivat toimimasta ja loppu olisi edessä. Mutta tätä salaisuutta
+ei Vieremä voinut uskoa kenellekään. Jos hän olisi sen uskonut, olisi
+suurin osa ihmisistä jo portailla sotkettu kuoliaaksi.
+
+Ollessaan puolimatkalla kannelle tapasi Laurila Saarelan.
+
+-- Kuule ystävä, sanoi hän. -- Etkö muista sitä pientä tyttöä, joka
+äitinsä sylissä itki, kysyen, menevätkö he mereen?
+
+-- Ai, sitä raumalaista äitiä, joka ei saanut nuorinta poikaansa
+mukaan, sanoi Saarela.
+
+-- Juuri niin. Tuon pojan ennustus on nyt toteutunut. Mutta missä on
+äiti pikkutyttönsä ja poikansa kanssa?
+
+-- Arvattavasti alhaalla. He ovat kai sikeässä unessa, vastasi Saarela.
+-- Mutta koetetaan päästä kolmanteen luokkaan katsomaan, emmekö voisi
+heitä pelastaa.
+
+Laurila ja Saarela koettivat päästä alas, mutta vastaan tuleva
+ihmisvirta työnsi heidät mukanaan kannelle.
+
+-- Jos he nukkuvat siellä alhaalla, on heidän kohtalonsa varma, sanoi
+Laurila.
+
+-- Mutta ehkä he ovat jo päässeet kannelle. Ehkä tapaamme heidät
+siellä, lohdutti Saarela.
+
+-- Toivotaan niin, huokasi Laurila. -- Minua säälittää niin tuo
+pikkutyttö. Voi, kunpa saattaisin hänet pelastaa!
+
+-- Kyllä minäkin tahtoisin, rakas ystävä. Mutta jos kaitselmus -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kolmannen luokan eri osastoissa oli hirmuinen näytelmä. Väki
+tahtoi rynnistää ulos, mutta laivan miehistöstä oli vartijoita
+ovilla revolverit kädessä. Tahdottiin näet odottaa, kunnes
+suurilla pääportailla tulisi tilaa. Sitten vasta päästettäisiin
+kolmasluokkalaiset ylös. Mutta luonnollista oli, että kolmannessa
+luokassa matkustavista naisista ja lapsista myöhästyi suurin osa
+pelastusveneistä. Nämä olivat näet jo täynnä väkeä silloin kun
+kolmasluokkalaisten vuoro viimeinkin oli tullut päästä venekannelle.
+Hukkuneista julaistu tilastokin osottaa, että kolmasluokkalaisia naisia
+ja lapsia pelastui sangen vähän.
+
+Kun hengenhädässä olevat, laivan alimpiin huoneihin sijoitetut
+kolmasluokkalaiset koettivat siis rynnistää ulos, huusivat aseestetut
+vartijat ovella:
+
+-- Te pääsette ylös, kun tulee käsky. Mutta jos joku sitä ennen yrittää
+mennä, ammutaan hänet paikalla kuoliaaksi.
+
+Tämä kauhea vaihtoehto sai hätääntyneet odottamaan ylempää käskyä,
+joka, kuten jo sanottiin, tuli myöhään. Voi arvata, minkälaisessa
+hirvittävässä tuskassa ihmisraukat olivat tätä virallista käskyä
+odottaessaan. Jos astuisi ovesta ulos pelastusta hakemaan, saisi
+luodin rintaansa. Jos jäisi odottamaan virallista ulospääsykäskyä,
+avautui synkkä, musta vedenpinta silmien eteen eikä olisi mitään
+toivoa enää päästä pelastusveneeseen, koska ne jo olivat täynnä ja
+poistuneet laivahylyn lähettyviltä. Mutta toivo, se himmeä toivo, että
+ehkä pääsisi veneeseen tai että voisi pelastusvyön avulla jonkun ajan
+pysytellä vedenpinnalla, pidätti ihmisraukkoja.
+
+Ulospääsyvuoroa odottavien kolmasluokkalaisten keskuudessa tapahtui
+sydäntäsärkeviä näytäntöjä. Tuskanhuudot, itku ja voivotukset täyttivät
+huoneen.
+
+Samassa kuului komento:
+
+-- Kolmasluokkalaiset kannelle!
+
+
+
+
+VIII LUKU.
+
+Kauhea sekasorto.
+
+
+Kun kolmasluokkalaisille oli annettu lupa lähteä kannelle, syntyi
+hirveä rynnistys. Irlantilaiset ja italialaiset pyrkivät ensimäisinä
+ulos. Englantilaiset, skandinaavialaiset ja suomalaiset seurasivat
+perässä. Jokaisella oli hengenpelastusvyö ympärillään. Alhaalla oltiin
+vaaran merkityksestä selvillä paremmin kuin kansilla.
+
+Ovella oli tungos niin suuri, että moni oli pakotettu erkanemaan
+omaisistaan. Kun väki viimein oli päässyt kannelle, huusi kapteeni
+megafoonista eli äänensuurennustorvesta:
+
+-- Naiset ja lapset ensin! Kaikki miehet astuvat sivulle! Naiset
+menevät seuraavalle kannelle!
+
+Miehet astuivat syrjään. Naiset katselivat epäröiden toisiinsa ja
+tottelivat vaan hitaasti käskyä. Muutamat hienoston naiset nauroivat
+kannella ja sanoivat, että olisi pistettävä tanssiksi, koska oli kylmä,
+joten vältettäisiin vilustuminen. Kylmää olikin useampi aste.
+
+Naisten mennessä toiselle kannelle laskettiin veneet alas,
+kunnes ne olivat tämän kannen tasalla. Laivamiehistö ja muutamat
+miesmatkustajatkin auttoivat naisia veneihin, ja pian oli ensimäinen
+vene selvänä. Järjestys vallitsi ja moni kieltäytyi lähtemästä
+laivasta. Venekannelta kuului taas komento, ja toisia veneitä
+laskettiin alas. Pian hävisivät ne pimeään yöhön.
+
+Samaan aikaan kun ensimäinen pelastusvene laskettiin vesille, alkoi
+laivan höyrypilli soida, ja raketteja ammuttiin ilmaan. Sihisevinä
+tulikäärmeinä kohisivat ne monen sadan jalan korkeuteen ja räjähtivät.
+Kapteeni Smith oli näet huomannut kaukana olevan laivan. Sen lyhdyt
+näkyivät selvästi.
+
+-- Se ei voi olla kaukana, korkeintaan viiden penikulman päässä, sanoi
+ensimäinen perämies kaukoputki silmien edessä -- Se kulkee hitaasti.
+Arvattavasti on se jäissä. Päästäkää useampia raketteja.
+
+Raketti toisen jälkeen nousi korkeuteen, sihisten ja paukkuen.
+Höyrypilli soi yksitoikkoisella, lujalla äänellä, ja höyry pauhasi.
+Kaiken tämän melun seasta kuuluivat soittokunnan sävelet. Lepäämättä
+viritti soittokunta kappaleen toisensa jälkeen.
+
+Nyt ryntäsi joukko nokisia, mustia miehiä kannelle. Nyrkit ojossa ja
+kiroillen raivasivat miehet tietä pelastusveneille. Kauhun valtaamina
+vetäytyivät matkustajat syrjään. Miehet olivat lämmittäjiä. Sisään
+tulviva vesi oli pakottanut heidät lähtemään konehuoneesta. Hädin
+tuskin olivat he päässeet siitä kauheasta asemasta, että olisivat
+hukkuneet jäiseen veteen työnsä ääressä. Nyt etsivät he epätoivon
+vimmalla pelastusta. He eivät tahtoneet suotta kuolla, koska
+olivat täyttäneet velvollisuutensa viimeiseen asti. Paikalleen
+jäädessään eivät he kumminkaan olisi enää voineet mitään tehdä
+laivan pelastamiseksi. Raskasta ja vaikeata oli heidän työnsä, mutta
+silminnähtävää surmaa tahtoivat hekin paeta. He tahtoivat elää.
+Veneihin, veneihin, huusivat he.
+
+Mutta päällikkökunta ja laivamiehistö asettui heidän tielleen,
+pakottaen heidät väistymään.
+
+-- Näyttäkää olevanne englantilaisia, huusi kapteeni
+äänensuurennustorvesta. Tällä huudolla oli ihmeellinen vaikutus.
+Lämmittäjät vetäytyivät taaksepäin ja asettuivat odottavien riveihin.
+Englantilaisten kansallisuustunteeseen vetoamalla on useimmissa
+tapauksissa valtaava vaikutus.
+
+Mutta lämmittäjien alussa antama huono esimerkki oli tarttunut
+italialaisiin ja irlantilaisiin. Muutamat heistä olivat olleet
+polvillaan, huutaen avukseen madonnaa ja pyhää Patrickia. Nyt nousivat
+he ja koettivat rynnäköllä vallata erään veneen. He taistelivat
+petoeläinten tavalla, sysäten naiset ja lapset syrjään. He kynsivät,
+potkivat ja löivät. Muutamat olivat ottaneet puukon esille. Ei mikään
+näyttänyt heitä pidättävän.
+
+Mutta ennenkuin he olivat saaneet haltuunsa pelastusvenettä, joka
+hitaasti laskeutui laivan sivua alas, riensi vankkarakenteinen mies
+paikalle. Vieremä tunsi miehen presidentti Taftin adjutantti Buttiksi.
+Tämä piti revolveria kädessään, ojensi sen tunkeilevia miehiä kohti ja
+huusi jyrisevällä äänellä:
+
+-- Minä ammun jokaisen, joka astuu askeleenkin lähemmäksi. Väistykää,
+väistykää, sanon minä.
+
+Kuului pari laukausta.
+
+Tämän odottamattoman avun innostamina vetivät laivan päällikkökuntaan
+kuuluvat miehetkin esiin revolverinsa. He ampuivat muutaman laukauksen
+ilmaan. Italialaiset alkoivat väistyä. Laivamiehet ahdistivat heidät
+peräpuolelle. Mutta miesten huudot ja hurjat sadatukset eivät
+lakanneet. Pelastustyö oli nyt kumminkin mahdollista.
+
+Pelastusveneitä täytettäessä näki Vieremä harmaapartaisen miehen ja
+vanhan naisen seisovan erään loistohytin edessä. Koska juuri täytettävä
+vene oli vasta puolillaan, sanoi hän parille:
+
+-- Tulkaa! Veneessä on tilaa teille molemmille.
+
+-- En tule ennenkuin kaikki naiset ja lapset on pelastettu.
+
+-- Mutta vaimonne, sanoi Vieremä, tahtoen taluttaa tämän veneeseen.
+
+-- Ei se käy päinsä, vastasi nainen. -- Me olemme olleet yhdessä
+enemmän kuin 40 vuotta emmekä nytkään eroa toisistamme.
+
+Vieremä tunsi nuokin ihmiset. Mies oli pankkiiri Isidor Strauss ja
+nainen hänen vaimonsa. Olisi ollut väärin erottaa heitä vasten heidän
+tahtoaan. Koska he olivat eläneet niin kauan yhdessä, oli heillä oikeus
+kuollakin yhdessä.
+
+Kääntyessään sivullepäin näki Vieremä eversti Astorin tulevan vaimoaan
+kantaen. Hän kantoi naista yhtä helposti kuin tämä olisi ollut vähäinen
+lapsi. Laskiessaan naisen veneeseen kysyi hän, saisiko seurata mukana,
+koska nainen -- hänen vaimonsa -- oli sairas. Eräs päällikkö antoi
+kieltävän vastauksen. Silloin suuteli Astor vaimoaan ja vetäytyi
+takaisin uppoavan laivan kannelle. Kun vene poistui laivan läheltä,
+huusi Astor:
+
+-- Hyvästi, rakkaani! Me tapaamme toisemme Newyorkissa. Mutta kun vene
+oli kadonnut pimeyteen, näytti eversti menettäneen mielenmalttinsa.
+Hän juoksi edestakaisin kannella epätoivon valtaamana. Mitä häntä nyt
+auttoivat miljoonat? Hän tahtoi elää. Tuo pimeä syvyys kammotti häntä.
+Jos hänen täytyisi kuolla, kuolisi hän laivassa.
+
+-- Minä tahdon kuolla laivassa, hoki hän itsekseen. -- Kuolen
+mieluummin laivassa, mieluummin laivassa -- -- --
+
+Erään veneen ääressä seisoi johtaja Ismay. Tämä auttoi kahta naista
+astumaan veneeseen.
+
+-- Me olemme ainoastaan siivoojattaria, sanoi toinen nainen.
+
+-- Te olette naisia, vastasi Ismay. -- Kuoleman edessä lakkaa kaikki
+arvonerotus.
+
+Nyt oli "Titanicin" keulapuoli vajonnut niin syvälle, että vesi
+tulvehti salonkikannelle. Sekasorto oli kauhea. Miehet juoksivat
+kannelta toiselle ja laivansivulta toiselle.
+
+Kymmenen venettä oli jo laskettu vesille. Joka venettä täytettäessä
+saatiin nähdä sydäntäsärkeviä jäähyväisnäytelmiä. Joka veneeseen oli
+joku mies koettanut päästä väkivallalla. Mutta laivamiehistö oli
+estänyt heidät pääsemästä ja laskenut veneihin ainoastaan niin monta
+miestä kuin tarvittiin soutamaan.
+
+Silloin tällöin kuului loiske. Moni mies oli epätoivon valtaamana
+heittäytynyt laivasta mereen. Muutamia näistä otettiin veneihin. Toiset
+hukkuivat. Moni loukkaantui mereen hypätessään niin pahoin, että meni
+tainnoksiin ja hukkui.
+
+Ne jonkin vieraan laivan valot, mitkä kapteeni oli nähnyt, olivat
+kadonneet näkyvistä. Siitä laivasta ei liene huomattu "Titanicin"
+hätämerkkejä, koska se jatkoi matkaansa. Muutenhan olisi mahdoton
+selittää, miksi ei se vastannut annettuihin hätämerkkeihin ja tullut
+avuksi. Eikä nyt enää ollut kysymys tunneista vaan minuuteista.
+
+Ihmisvirta vyöryi kannella, temmaten mukaansa ystävykset Laurilan,
+Vieremän ja Saarelan. Nyt oli laivan peräpuoli jo niin ylhäällä, että
+oli vaikeata pysyä pystyssä kannella.
+
+Peräpuolelta riippui vene, joka oli vasta puolillaan väkeä. Meressä sen
+alla oli toinen vene, joka odotti määräyksiä.
+
+-- Soutakaa köysiportaitten eteen toiselle puolelle ja odottakaa, huusi
+eräs päällikkö.
+
+-- Niin, niin, vastasi eräs veneessä olevista laivamiehistä. Mutta sen
+sijaan että olisi totellut käskyä lykkäsi hän veneen laivan luota ja
+alkoi kaikin voimin soutaa poispäin. Veneessä olijat näkivät selvästi,
+kuinka epätoivoinen laivan tila oli. Oli siis kysymyksessä oman hengen
+pelastaminen. Jos olisi vitkasteltu, olisi laiva voinut upota, ja siten
+syntynyt pyörre olisi vienyt veneen syvyyteen.
+
+Tuskin oli vene kadonnut näkyvistä, kun joku huusi, että keulapuolella
+otettaisiin miehiä veneeseen. Useimmat miehet riensivät sinne. Laurila
+jäi paikalleen ja meni katsomaan, kun viimeistä venettä laskettiin
+peräpuolelta. Kaksi naista pyysi ja rukoili laivamiehiä, että nämä
+odottaisivat muutaman minuutin ennenkuin laskisivat veneen vesille.
+
+-- Mieheni tulee, voihki vanhempi nainen.
+
+-- Se on minun isäni, sanoi toinen. -- Saatte viisituhatta dollaria,
+jos odotatte. Kymmenentuhatta, kaksikymmentätuhatta. Hyvä Jumala!
+Odottakaa häntä. Hän meni vaan hakemaan lämpimiä vaatteita. Odottakaa,
+odottakaa!
+
+-- Onko hän mennyt alas, keskeytti päällysmies, joka piti johtoa.
+-- Voi viipyä ennenkuin hän ehtii takaisin. Mutta saahan hän mennä
+johonkin toiseen veneeseen.
+
+Mies, jota sanotut naiset kaipasivat, oli Mc Dean. Hänen henkensä
+pelastamiseksi tarjosivat hänen vaimonsa ja tyttärensä rahasummia.
+Mutta mitä arvoa rahalla oli tällaisessa tapauksessa? Lankunpätkä nyt
+kävi omaisuudesta. Sija pelastusveneessä oli suuri aarre.
+
+Laivamiehet päästivät köysistä, ja vene laskeutui hiljaa. Mutta se
+pysähtyi kolmannen kannen kohdalle, sillä naiset alkoivat huutaa, että
+veneessä oli vaan kaksi miestä, jotka osasivat soutaa.
+
+-- Tässä on mies, joka on hyvä soutaja, ja joka on satoja kertoja
+laskenut Oulunjoen koskia, huusi Laurila, osottaen ystäväänsä Toivo
+Saarelaa.
+
+-- Kyllä sinä olet yhtä hyvä soutaja, vastasi Saarela. -- Mene sinä
+veneeseen.
+
+Ennenkuin Saarela ehti saada Laurilalta uutta vastausta, tunsi hän
+voimakkaan sysäyksen selkäänsä ja putosi päistikkaa veneeseen naisten
+keskelle. Samassa alkoivat köydet natista, ja vene laskeutui hiljalleen
+alas. Kaikki kävi hyvin, kunnes vene oli noin kymmenen jalan päässä
+vedenpinnasta. Siinä tulvi suunnaton vesisuihku eräästä torvesta, joka
+oli laivan kyljessä. Nyt oli tarjona se vaara, että vene täyttyisi
+vedellä.
+
+Eräs laivamies huusi hänelle, että hän päästäisi köyden irti. Mutta
+sellaisessa tungoksessa ei hän voinut mitään tehdä. Naiset itkivät ja
+voivottivat surkeasti. Mutta aivan kuin ihmeen kautta siirtyi vene
+vähän sivummalle ja laskeutui verkalleen veteen. Se oli välttänyt
+uhkaavan vaaran.
+
+Äkkiä pimeni alhaalla olevan veneen yläpuolella. Kaikki veneessä olijat
+katsoivat ylös ja näkivät kauhukseen toisen veneen päänsä päällä.
+Ylhäällä olevassa veneessä huomattiin myös vaara. Kummastakin veneestä
+huudettiin ja annettiin hätämerkkejä. Mutta miehet, jotka ylhäällä
+venekannella, kuudenkymmenen jalan korkeudella merenpinnasta, laskivat
+venettä alas, eivät sellaisessa hälinässä ja pauhinassa voineet kuulla
+hätääntyneitten huutoja. Yhä alemmaksi laskeutui raskas, väkeä täynnä
+oleva vene, uhaten seuraavassa silmänräpäyksessä rutistaa kuoliaaksi
+alhaalla olevassa veneessä istuvat ihmiset.
+
+Saarela ei tietänyt, mitä olisi tehtävä. Mutta hätä keksi keinon. Hän
+sieppasi pohjalaispuukkonsa ja heitti sen veneen perässä olevalle
+laivamiehelle, kehottaen tätä leikkaamaan köydet poikki. Tämä teki
+niin, ja alempi vene saatiin viimeisessä silmänräpäyksessä tieltä pois.
+
+Juuri kun laivamies leikkasi toista köyttä poikki, kuului laivan
+venekannelta korviavihlova hätähuuto. Katsoessaan ylös näki Saarela
+ruhtinas Uffiezin, joka mielipuolen tavalla taisteli hänestä kiinni
+pitävän päällysmiehen kanssa, koettaen heittäytyä alas laskettavaan
+veneeseen. Uffiezin kasvot olivat kuolonkalpeat ja tuskanväänteissä.
+
+-- Päästäkää minut, kirkui ruhtinas, -- päästäkää! Minä en tahdo
+hukkua kuten veteen tapettava kissa. Päästäkää minut, te kirottu
+englantilainen! Päästäkää, päästäkää!
+
+Alice Mc Dean istui siinä veneessä, johon Saarela oli päistikkaa
+heitetty. Tämä hetki merkitsi paljon Saarelalle. Kuten lukija muistaa,
+oli hän koko matkalla ihaillut Alicea. Hänen toverinsa Laurila ja
+Vieremä olivat huomanneet kaiken tämän ja osittain ivanneetkin
+häntä. Mistä syystä, jääköön heidän omaksi asiakseen. Ei ainakaan
+Laurilalla olisi ollut syytä olla edes mustankipeä, koska hänellä
+oli varma morsian Suomessa. Mitä taas Vieremään tulee, oli hänkin
+nuorimies, mutta niin innostunut ammattialaansa, ettei hän välittänyt
+kauniistakaan naisista.
+
+Saarelan kilpakosija pyrki nyt siis samaan veneeseen, jossa hän ja
+Alice Mc Dean olivat.
+
+-- Päästäkää Jumalan tähden hänet veneeseen, huusi Alice. -- Armahtakaa
+minua! Älkää riistäkö häntä minulta! Luigi, Luigi, hyppää alas!
+
+Vene oli niin täynnä, ettei se olisi enää voinut ottaa ainoatakaan
+henkilöä lisää. Nyt teki Saarela pikaisen päätöksen. Hän tiesi, että
+Alice rakasti ruhtinasta. Koska hän itsekin rakasti Alicea, käski hänen
+paras ihmisyytensä hänen uhrautua Alicen hyväksi. Hän ei tahtoisi estää
+ruhtinaan ja Alicen onnea.
+
+Ennenkuin ruhtinas ennätti hypätä alas, tarttui Saarela ylhäältä
+riippuvaan jäiseen köyteen ja alkoi kavuta sitä ylös, päästäkseen
+takaisin uppoavan laivan kannelle. Kapuaminen oli kovin vaikeata, sillä
+hänen kätensä olivat kylmästä jäykistyneet. Samassa näki hän ruhtinas
+Uffiezin hyppäävän veneeseen. Kauan ponnisteltuaan pääsi hän viimein
+kannelle.
+
+Voi ymmärtää, kuinka sankarillinen Saarelan teko oli. Vene, josta hän
+vapaaehtoisesti oli poistunut, oli viimeinen. Laivalla oli enää vaan
+yksi ainoa, kokoonkäännettävä kangasvene, mutta juuri kun Saarela
+pääsi takaisin kannelle, sieppasivat muutamat miehet sen ja hyppäsivät
+se mukanaan mereen, edes avaamatta sitä. Ei Saarelalla siis ollut
+vähintäkään pelastuksentoivoa. Ja kuitenkin oli hän vapaaehtoisesti
+poistunut vankasta pelastusveneestä, joka jo oli meressä lähtövalmiina!
+
+Kumpi todella rakasti Alicea, Uffieziko vai Saarela? Tietysti viimeksi
+mainittu, koska hän tahtoi antaa henkensä tuon naisen tähden.
+Todellinen rakkaus on valmis suurimpaankin uhraukseen.
+
+Kannelle päästyään etsi Saarela Laurilaa ja Vieremää, joihin
+oli tutustunut matkalla, ja joista hän oli saanut vilpittömät
+ystävät. Missä he nyt olivat? Joko he olivat heittäytyneet mereen?
+Pelastusveneeseen eivät he olleet voineet päästä, koska se vene, jossa
+Alice Mc Dean poistui, oli viimeinen. Siinä hätääntyneitten keskellä
+kävellessään näki hän useampia miehiä, jotka olivat polvistuneet
+rukoilemaan. Valtaavalla hartaudella rukoilivat miehet näkymättömiä
+voimia. Useamman silmistä loistikin sisäinen rauha ja tyytyväisyys.
+
+Kun Saarela kääntyi poispäin, tapasi hän Laurilan ja Vieremän.
+
+-- Täälläpä te, hyvät onnettomuustoverit, vielä olette, sanoi hän. --
+Luulin teidän jo heittäytyneen mereen.
+
+-- Me pysymme laivalla viimeiseen asti, sanoi Vieremä. -- Mutta salli
+minun lausua sinulle vilpitön tunnustukseni sankariteostasi.
+
+-- Mistä sankariteosta?
+
+-- Siitä, että veneestä poistumalla uhrauduit Alicen hyväksi. Nyt
+tiedän, että rakastat häntä.
+
+-- Tahdoin, mikäli minusta riippuu, pelastaa tuon pelkurin, tuon
+ruhtinas Uffiezin hengen. Itse en pelkää kuolemaa, sanoi Saarela
+hymyillen.
+
+Vieremä tarttui Saarelan ja Laurilan käteen ja talutti heidät
+komentosillalle. Täällä olivat kapteeni Smith, majuri Butt ja eversti
+Astor. Kapteenilla oli toisessa kädessään äänensuurennustorvi. Toisen
+käsivartensa oli hän kietonut pienen tytön ympärille, joka itki. Hän
+lohdutti lasta viimeiseen asti.
+
+Kapteeni pani torven suunsa eteen ja huusi miehistölle:
+
+-- Te olette tehneet voitavanne. Minä vapautan teidät nyt
+velvollisuuksistanne. Jokainen koettakoon nyt huolehtia itsestään.
+Mutta älkää vieläkään unohtako, että olette englantilaisia.
+
+Majuri Butt seisoi käsivarret ristissä rinnalla, odottaen tyynenä ja
+levollisena kuolemaa. Eversti Astor piti käsiä silmiensä edessä ja
+nyyhkytti ääneensä. Hän ajatteli ehkä nuorta vaimoaan, -- joka oli
+poistunut pimeyteen, ja lasta, jonka syntymää ei hän saisi
+nähdä -- -- --
+
+"Titanicin" keulapuoli oli nyt melkein venekanteen asti veden alla.
+Kaikkialla porisi, loiskui, läiskyi ja pulppusi vesi. Hyteissä ja
+käytävissä tyrskyi ja pauhasi sisään virtaava vesi. Se tunkeutui joka
+paikkaan, murtaen ja särkien kaikki, mitä tiellä oli. Yhä korkeammalle
+nousi se komentosiltaa kohti. Ne, jotka olivat laivan keskellä,
+kapusivat käsipuita pitkin kauemmaksi peräkannelle. Ei nyt enää
+kestäisi kauan odottaa loppua.
+
+Komentosillalla seisoessaan kuulivat ystävykset Vieremä, Laurila ja
+Saarela soittokunnan voimakasten sävelien välistä puhetta. Saarela
+erosi hetkiseksi tovereistaan ja meni lähemmältä kuulemaan, mitä oli
+tekeillä.
+
+Silloin viritti soittokunta uuden kappaleen. Se oli tähän asti
+soittanut pelkkiä iloisia kappaleita ja siten pitänyt kuolemaan
+tuomitun väestön koko ajan siinä hiljaisessa toivossa, että kaikki
+vielä voisi käydä hyvin. Mutta nytpä alkoi soittokunta kaiuttaa
+erästä virttä. Kuolemaan tuomitut ihmiset, jotka seisoivat ympärillä,
+kuuntelivat tarkasti. Nuotti oli heille tuttu. Moni osasi sanatkin
+ulkoa. Miehet laskeutuivat polvilleen ja paljastivat päänsä. Yksi
+joukosta alkoi laulaa, senjälkeen toinen, ja niin edelleen. Yhä
+monenkertaisemmaksi tuli ääni; yhä korkeammalle kajahti laulu
+tähtitaivasta kohti.
+
+Virren sävel, jonka kaikuessa "Titanic" vaipui syvyyteen, oli seuraava:
+
+    Likemmäs, Jumala, sua,
+    Likemmäs sua!
+    Vaikkapa vaivakin veis
+    Luoksesi mua.
+    Aina mun lauluni on:
+    Likemmäs, Jumala, sua,
+    Likemmäs sua.
+
+    Toivioretkeni kun
+    Päättynyt on,
+    Pimeys yltää mun,
+    Yksin jo oon.
+    Isä, vie luokses vain:
+    Likemmäs, Jumala, sua
+    Likemmäs sua.
+
+    Näytä siis kotihin päin
+    Maahasi tie!
+    Tyytyä lahjoihis suo,
+    Mitkä ne lie.
+    Minun on lohtuni:
+    Likemmäs, Jumala, sua,
+    Likemmäs sua.
+
+    Koska mun murheista maan
+    Kutsut sä pois,
+    Kotiin, joss' itse oot.
+    Muutako ois
+    Lauluni autuas:
+    Likemmäs, Jumala, sua,
+    Likemmäs sua.
+
+       *   *   *
+
+    Nearer, my God, to Thee,
+    Nearer to Thee;
+    E'en though it be a cross
+    That raiseth me,
+    Still all my song shall be,
+    Nearer, my God, to Thee,
+    Nearer to Thee.
+
+    Though, like the wanderer,
+    The sun gone down,
+    Darkness comes over me,
+    My rest a stone,
+    Yet in my dreams I'd be
+    Nearer, my God, to Thee,
+    Nearer to Thee.
+
+    There let my way appear
+    Steps unto heaven,
+    Ali that Thou sendest me
+    In mercy given,
+    Angels to beckon me
+    Nearer, my God, to Thee,
+    Nearer to Thee.
+
+    Then, with my waking thougts
+    Bright with Thy praise,
+    Out of my stony griefs
+    Beth-el I'll raise;
+    So by my woes to be
+    Nearer, my God, to Thee,
+    Nearer to Thee.
+
+Laulun viime sävelten kaikuessa teki laiva äkillisen keikauksen. Syntyi
+sanoin kuvaamaton pakokauhu. Ne miehet, jotka olivat peremmällä,
+tarttuivat lujasti käsipuihin ja kiipesivät korkeammalle. Toiset, jotka
+olivat lähempänä keulapuolta, suistuivat veteen tai hyppäsivät mereen
+ennenkuin laiva upposi.
+
+Niitten joukossa, joitten oli onnistunut päästä laivan perän
+korkeimmalle kohdalle, olivat Vieremä, Laurila ja Saarela.
+
+-- Oi Tyyne, huudahti Laurila. -- Sinä ennustit oikein. Mistä sinä
+tiesit? Mikä voima sinulle ilmotti sen asian? Voi, kunpa olisin
+hukkuvassa laivassa edes Tyynellä merellä! Siellä kuolisin mieluummin.
+Siellä itse vesi kuiskaisi sinun nimesi korviini.
+
+-- Meri kun meri! Ei ole väliä, missä kuolee, sanoi Vieremä.
+
+-- Samaa minä ajattelen, virkkoi Saarela. -- Minustakin on yhtä hyvä
+kuolla missä tahansa.
+
+-- Mutta katsokaa tuota harmaahapsista miestä, sanoi Vieremä, osottaen
+vanhusta, joka kouristuksentapaisesti piti kiinni laivan perässä
+olevasta lipputangosta. -- Hän näyttää menettäneen järkensä valon.
+
+-- Ei ole ihmekään, sanoi Laurila. -- Miesparka myöhästyi siitä
+pelastusveneestä, johon hänen vaimonsa ja tyttärensä menivät. Hän olisi
+päässyt mukaan, mutta kun oli mennyt alas jotakin noutamaan, niin hän
+myöhästyi.
+
+-- Mc Dean-parka, sanoi Saarela. -- Minä pelastin tulevan vävysi
+ruhtinas Uffiezin tyttärellesi. En voinut nähdä hänen kuolontuskiaan.
+Nyt olisit onnellinen, ukko, jos itsekin olisit päässyt veneeseen.
+Kunpa voisin sinutkin pelastaa!
+
+-- Kuulkaa, mitä Mc Dean sanoo, kehotti Vieremä.
+
+Toverukset kuuntelivat. Onneksi osasivat Laurila ja Saarela välttävästi
+englantia.
+
+-- Alice, Alice, huusi mielipuoli, -- Kirottu sininen timantti. --
+Kirottu olkoon se hetki, jona sinun turhamaisuutesi tyydytykseksi
+sen ostin! Haa! Minä heitän sen mereen. Alice, anna tänne se
+turmiontuottaja. Laiva ei huku, jos se heitetään syvyyteen. Kas noin!
+Nyt painuu se pohjaan. Vielä tuikit ja viettelet. Kyllä kohta -- no,
+nyt menet. -- Haa Uffiezi, sinun tähtesi Alice -- Goddam! Hell will
+open, but my part is in heaven! -- Nice festival -- oo-oo-oo -- -- --
+(Jumalauta! Helvetti aukenee, mutta minun osani on taivaassa! Soma
+juhla -- oo-oo-oo).
+
+Mc Deanin kädet heltisivät lipuntangosta, ja hän suistui korkealta
+mereen.
+
+Nyt nousi laivahylku aivan pystyyn. Oli kammottava näky, kun laivan
+peräpuoli kohosi noin 150 jalkaa korkeana tornina tähtitaivasta kohti.
+
+Nyt kuului hirmuinen räjähdys, joka pani ilman vapisemaan. Mahtava
+laivanrunko halkesi kahtia. Höyrykattilat lensivät paikoiltaan ja
+alkoivat pyöriä ympäri kammottavalla ryskeellä, melulla ja rätinällä.
+Kipinäsuihkut syöksyivät savutorvista. 1,600 kurkusta kuului hirvittävä
+kirkuna ja hätähuuto. Kaatuvat savutorvet ja mastot murskasivat
+monta ihmistä kuoliaaksi. Hitaasti, juhlallisennäköisenä upposi
+jättiläislaiva, ikäänkuin haastellen niitä kuolevaisia, jotka se oli
+kantanut tähän asti Englannista. Kolme suunnattoman suurta potkuria
+tuijotti liikkumattomana tähtitaivasta kohti. Ne ikäänkuin rukoilivat
+apua korkeudesta. Yhä syvemmälle vaipui laiva. Vieremä, Laurila ja
+Saarela seisoivat rinnakkain laivan perän reunalla, pitäen kiinni
+nuorasta, jonka olivat kiinnittäneet lipputankoon.
+
+-- Me heittäydymme mereen vasta sitten kun vesi koskettaa jalkojamme,
+sanoi Vieremä.
+
+Jo koskettivat potkurien siivet vettä, joka olikin niitten asuinpaikka.
+
+-- Kun minä annan merkin, niin hypätään kaikki yhtaikaa veteen, sanoi
+Vieremä.
+
+-- Mutta me voimme joutua imupyörteeseen, sanoi Laurila.
+
+-- Imupyörre syntyy vasta hetkisen sen jälkeen kun laivan perä en
+painunut veden alle. Silloin olemme jo kaukana meressä, vakuutti
+Vieremä.
+
+-- Nyt, huusi Vieremä.
+
+Kuului voimakas molskaus, aivan kuin yksi ainoa henkilö olisi hypännyt
+veteen, vaikka hyppääjiä oli kolme.
+
+Vieremä, Laurila ja Saarela olivat kaikki palkinnonsaaneita
+uimataiteilijoita. Heistä oli uiminen yhtä kevyttä kuin käyminen.
+Ainoa arveluttava seikka oli veden kylmyys. Mutta miehet olivat hyvin
+kestäviä siinäkin suhteessa.
+
+-- Ainakin neljä tuntia minä luulen pysyväni hengissä täällä vedessä,
+sanoi Vieremä tovereilleen, uidessaan heidän rinnallaan.
+
+Jonkun matkan uituaan katsoivat miehet taakseen. Silloin näkivät he
+suuren aallon kohoavan siltä kohdalta, jolla "Titanic" oli uponnut.
+
+-- Kääntäkäämme päämme aaltoa vastaan. Siten voimme pitää varamme,
+ettei vesi pääse henkitorveemme, neuvoi Vieremä.
+
+Ikäänkuin komennon mukaan kääntyivät Laurila ja Saarela samassa
+silmänräpäyksessä kuin Vieremäkin sinnepäin, mistä aalto vieri heitä
+vastaan. He kohoutuivat sen harjalle ja laskeutuivat toiselta puolelta
+alas. Jälessä tuli pienempiä aaltoja, jotka niinikään nostivat ja
+laskivat heidät.
+
+Kun meren pinta oli tullut tasaiseksi, sanoi Vieremä:
+
+-- Näin on nyt käynyt. Ei ollut sinun Tyynesi eikä sen raumalaisen
+pojan pelko perätön. "Titanic", josta yleisesti ylpeiltiin, on nyt
+poissa. Se asia ei meitä sen enempää liikuta. Nyt on meidän vaan joko
+ajateltava pelastustamme tai heti vapaaehtoisesti painuttava syvyyteen.
+Minä puolestani uskon, että pelastus vielä tulee, kunhan vaan kestämme
+täällä kylmässä vedessä.
+
+-- Niinkö luulet, kysyi Saarela. -- Uskotko jonkin laivan tulevan
+avuksi?
+
+-- Kyllä. Minä olin marconihytissä silloin kun sieltä lähetettiin
+"S.O.S." sähkösanoma.
+
+-- Saitko tietää, tuliko siihen vastaus?
+
+-- Sain. Vastaus tuli muutaman sekunnin kuluttua. Se kuului: "Carpathia
+tulee." Olen monta kertaa matkustanut "Carpathia"-laivassa. Se on suuri
+ja vielä nopeakulkuisempi kuin uponnut "Titanic". "Carpathian" kapteeni
+Rostron on minun persoonallinen tuttavani.
+
+-- Voi hyvä veli! Laiva voi viipyä kauan. Jaksammeko pysyä niin monta
+tuntia hengissä näin kylmässä vedessä.
+
+-- Uidaan kiivaasti. Uidessa lämpenemme ja jäsenemme pysyvät notkeina,
+sanoi Vieremä. -- Jos oikein muistan, pitäisi tässä lähettyvillä olla
+eräs Golfin haaravirta. Jos löydämme sen, on siinä vesi melkoisen
+lämmintä.
+
+-- Mutta mihin suuntaan me uimme, kysyi Laurila.
+
+-- Se on jokseenkin yhdentekevää. Emme uimalla pitkällekään pääse.
+Kyllä "Carpathialta" nähdään kaukoputkella meidät. Minun tietääkseni on
+meidän uitava jokseenkin etelää kohti tullaksemme "Carpathiaa" vastaan.
+Se näet oli matkalla Newyorkista Välimeren maihin ja oli jokseenkin
+etelässä tältä paikalta saadessaan "Titanicin" sähkösanoman.
+
+-- Mutta mikä pitkä musta esine tuolla kelluu vedenpinnalla, huudahti
+Saarela, joka katsoi taaksepäin.
+
+-- Kaiketi ruumis, sanoi Laurila.
+
+-- Ei se ole ruumis, väitti Vieremä, joka käänsi päänsä sinnepäin. --
+Ai, se on paksu lankku! Uidaan vähän taaksepäin ja vallotetaan se.
+
+-- Niitä näkyy olevan kaksikin, sanoi Laurila. -- Kun nyt olisi
+nuoranpala taskussa, että saataisiin sitoa ne yhteen; silloin ne
+kannattaisivat meidät kaikki kolme.
+
+-- Minulla on nuoraa taskussani, sanoi Vieremä. -- Matkoilla pidän sitä
+aina tarpeen varalta mukanani.
+
+-- Ja minulla on vankka pohjalaispuukko, jolla voidaan leikata nuora
+sellaisiksi kappaleiksi kuin tarvitaan, sanoi Saarela.
+
+Pian olivat nuo väkevät uimarit vallanneet kaksi suurta lankkua,
+jotka höyrykattilain räjähtäessä olivat päässeet ulos laivan
+tarveainesäiliöstä.
+
+-- Terve Suomi, sanoi Laurila tarttuessaan lankkuun. -- Tämä on Suomen
+havupuuta.
+
+Vieremä otti nuoran taskustaan ja leikkasi siitä kolme pätkää, joilla
+hän sitoi lankut toisiinsa.
+
+-- Sidotaan vielä pelastusvyömme lankkuihin, että ne paremmin
+kannattavat, ehdotti Saarela.
+
+Sanottu ja tehty. Nyt oli toveruksilla oiva lautta, jolla he saattoivat
+istua.
+
+-- Kohtalo näyttää suosivan meitä, sanoi Laurila. -- Minustakin alkaa
+jo tuntua siltä, että me pelastumme. Mutta pahin on se seikka, että
+vaatteemme ovat likomärät.
+
+-- Minä tiedän keinon, miten lämmintä saadaan, sanoi Vieremä. -- Olen
+kerran ollut Tyynellä merellä haaksirikossa ja koetellut sitä.
+
+-- Mikä se keino on, kysyivät Laurila ja Saarela ikäänkuin yhdestä
+suusta.
+
+-- Kaksi meistä hieroo ja pieksää yhtä kaikin voimin. Siten lämpiää
+ihon pinta.
+
+-- Koetetaan, sanoi Saarela. -- Pieskää te minua ensin.
+
+Saarela istui Laurilan ja Vieremän keskelle ja nämä alkoivat kaikin
+voimin kämmenpohjillaan hakata hänen märkiä vaatteitaan.
+
+Noin viiden minuutin kuluttua sanoi Saarela:
+
+-- Jo riittää. Ihooni kuumottaa kovasti.
+
+Senjälkeen piestiin Laurila ja viimeksi Vieremä yhtä hyvällä tuloksella.
+
+-- Tämähän on erinomainen keino pysyä lämpimänä, sanoi Laurila. --
+Kunhan nyt saisi ryypätä jotakin lämmittävää.
+
+-- Kuumaa teetä ja kahvia ei tässä ole tarjona, nauroi Vieremä. --
+Mutta oletko alkoholisti?
+
+-- En ole, mutta kyllä minä sitä olen vilustuttuani hiukan maistanut.
+
+-- Entä veli Laurila?
+
+-- Sinähän puhut kuin sinulla olisi alkoholivarastokin mukana, sanoi
+Laurila.
+
+-- Meri näkyy suosivan meitä, nauroi Vieremä. -- Katsokaa, eikö tuolla
+hyppelehdi pullo. Se, joka tahtoo ensiksi lämmitystä, uikoon ottamaan.
+
+Saarela molskahti heti veteen.
+
+Pian palasi hän kädessään pullo, joka oli lähes puolillaan jotakin
+nestettä.
+
+-- Saadaanpa koettaa, mitä se sisältää, sanoi Vieremä.
+
+Saarela aukaisi korkin ja haistoi.
+
+-- Konjakkia tuntuu olevan, sanoi hän.
+
+-- Arvaatteko, kenen peruja tämä pullo on, kysyi Vieremä hymyillen.
+
+-- En tiedä, sanoi Saarela.
+
+-- Kapteeni Smithin. Hänellä oli aina tällainen pieni pullollinen
+väkevää mukanaan. Joko pullo on pudonnut hänen taskustaan tai on hän
+sen tahallaan heittänyt pois, kun hyppäsi mereen, selitti Vieremä.
+
+Toverukset ryyppäsivät konjakkia, lämmittivät sen suussaan ja nielivät
+verkalleen.
+
+-- Nyt ei tässä enää ole hätääkään, sanoi Saarela iloisesti. -- Nälkää
+voimme kyllä kestää parikin päivää.
+
+-- Koska meri kerran on alkanut meitä suosia, niin kyllä se vielä
+ruokaakin voi antaa, jos tarvitaan, lohdutti Vieremä. -- Tyynellä
+merellä haaksirikkoutuneena ajelehtiessani löysin kokonaisen
+laatikollisen laivakorppuja. Laatikossa oli vielä läkkipurkki, joka
+sisälsi lihaa, ja pullo, joka oli täynnä limonaatia. Siinä oli sekä
+ruokaa että juomaa.
+
+-- Oliko laatikko vedenpitävä, koska se pysyi pinnalla, kysyi Laurila.
+
+-- Oli, vastasi Vieremä. -- Minulla oli täysi työ saada sen kansi
+veitselläni auki.
+
+-- Mitä tämä on, huudahti Saarela. -- Kuulin selvästi koiran
+haukahtavan. Jokohan "Carpathia" lienee niin lähellä, että sieltä
+kuuluu koiran haukunta? -- Kuulitteko te mitään? Laurila ja Vieremä
+myönsivät myös kuulleensa koiran äänen.
+
+
+
+
+IX LUKU.
+
+Elämä pelastusveneessä ja hukkuvien hätä niitten ympärillä.
+
+
+Kun toverukset Vieremä, Laurila ja Saarela olivat jonkun ajan
+ajelehtineet lautallaan, kohtasi heitä surkea näky. Iso koira ui
+meressä, ja lapsi piti sen hännästä molemmin käsin kiinni.
+
+-- Meidän velvollisuutemme on rientää lapsen avuksi, sanoi Saarela.
+Ennenkuin toiset ehtivät mitään vastaamaan, oli Saarela meressä ja ui
+kiivaasti lasta ja koiraa kohti. Mutta päästyään lähelle huomasi hän
+lapsiraukan jo kuolleeksi. Samalla alkoivat koiran voimatkin uupua ja
+se lakkasi uimasta, ojensihe suoraksi ja heitti henkensä.
+
+Saarela ui takaisin lautalle, kertoen havaintonsa tovereilleen.
+
+Etäältä pimeydestä kuului kimakkaa naisten huutoa. -- Kun ilma oli
+selkeä ja meri tyyni, erottivat toverukset sanatkin.
+
+-- Tässä veneessä on liiaksi väkeä. Meidän täytyy heittää arpaa, kutka
+hyppäävät mereen. Muussa tapauksessa me kaikki uppoamme, huusi eräs
+nainen.
+
+-- Arpaa on heitettävä yksinomaan miesten kesken, ehdotti toinen nainen.
+
+-- Miksi ainoastaan miesten kesken, huusi kolmas. -- Kyllä miehen henki
+on yhtä kallis kuin naisenkin. Heitetään pikemmin arpaa naimattomien
+tai lapsettomien kesken. Kenelle arpa lankee, se hypätköön mereen,
+olkoon hän sitten nainen tai mies. Se on minusta tasapuolisuutta.
+
+-- Se on oikein, huusi neljäs nainen. -- Minä en ole äiti. Minulla on
+kyllä vanhemmat elossa, mutta he tulevat toimeen ilman minua. Hyppään
+arvelematta mereen, jos arpa lankeaa minulle.
+
+-- Ei kelpaa, kuului joku vanha nainen huutavan. -- Naiset saavat
+muutenkin kuin äitiyden tähden uhrautua enemmän. Miesten kesken on
+arpaa heitettävä.
+
+-- Ei tarvita arvanheittoa, huusi eräs nuori mies. -- Minä olen valmis
+hyppäämään mereen muutenkin.
+
+-- Minä myös, huusi kaksi muuta miestä yhteen ääneen.
+
+Kuului kolmenkertainen moiskaus. Miehet hyppäsivät mereen.
+
+-- Good bye! May God bless you (Hyvästi! Jumala teitä siunatkoon),
+kuului sitten aalloista. Mereen hypänneet miehet olivat amerikkalaisia.
+
+Hetkisen kuluttua kuulivat toverukset hirvittäviä kirouksia ja
+hukkuvien kirkunaa toiselta suunnalta. Airot kolahtivat silloin tällöin
+veneen laitaan ja kumahtivat jonkun onnettoman, veneeseen pyrkivän
+päähän.
+
+-- Strike, strike (lyökää, lyökää), huusivat naiset.
+
+Saarela pani kätensä torveen suunsa eteen ja huusi:
+
+-- Koettakaa pysyä vedenpinnalla! Minä tulen avuksenne. Samassa hyppäsi
+hän veteen ja ui sinnepäin, mistä hätähuuto oli kuulunut.
+
+-- Vieläkö olette elossa, huusi hän tämän tästä uidessaan. Ei kuulunut
+mitään vastausta. Saarelalla ei ollut muuta neuvoa kuin palata lautalle
+takaisin.
+
+Nyt alkoi ystävyksiä taas viluttaa, ja entinen hieronta pantiin
+toimeen. Juuri kun Vieremää oli alettu hieroa, kuului taas hirveitä
+hätähuutoja merestä. Hukkuva tuntui tällä kerralla olevan hyvin lähellä.
+
+-- Nyt on minun vuoroni lähteä etsimään onnetonta, sanoi Laurila. --
+Hiero sinä, Vieremä, nyt Saarelaa, joka juuri on palannut kylmästä
+kylvystä, sanoi hän. Samassa syöksyi hän veteen. Kaikin voimin ui
+hän hätähuutoa kohti. Hän huuteli rohkasevia sanoja, ja hätähuudot
+vaikenivat hetkeksi. Nyt kuuli hän lasten itkua ja avunhuutoja. Laurila
+jännitti kaikki voimansa. Hän käänsihe selälleen, koska jaksoi siinä
+asennossa uida nopeammin.
+
+-- Olkaa hyvässä turvassa, apu on lähellä, huusi hän, katsoen
+taivaslaella kiiluviin tähtiin. Yhtäkkiä tunsi hän päänsä sattuvan
+kylmään, kovaan esineeseen. Hän käänsihe vatsalleen ja huomasi suuren
+jäämöhkäleen edessään. Sen pinnalla huomasi hän jotakin mustaa. Nyt
+koetti hän kavuta jäälle. Viimein onnistui hänen päästä sille.
+
+-- Jumalan tähden, täällä on ihmisiä. -- Are you still alive (oletteko
+vielä hengissä), huusi hän.
+
+-- Wir leben noch, der Tod aber ist annähernd (me elämme vielä, mutta
+kuolema lähestyy), kuului naisen ääni.
+
+Laurila ryömi naisen luo, joka makasi jäälohkareella kaksi vähäistä
+lasta sylissään.
+
+Nainen, joka oli saksalainen, puhui katkonaisin sanoin tilastaan.
+
+Sitten kertoi Laurila lyhyesti, että hänellä oli kahdesta lankusta
+tehty lautta vähän matkan päässä, ja että kaksi toveria odotti siellä.
+Hän kysyi naiselta, vetäisikö hän tämän ja hänen lapsensa mereen
+ja laahaisi heidät perässään lautalle. Tähän ehdotukseen ei nainen
+suostunut vaan sanoi pysyvänsä jäälohkareella, kunnes tulisi jokin
+laiva avuksi tai kuolema heidät pelastaisi. Kun Laurilan apua ei otettu
+vastaan, palasi hän takaisin lautalleen.
+
+Paluumatkalla töyttäsi Laurila erääseen esineeseen. Heti huomasi hän
+sen lasipurkiksi. Hän lykkäsi sitä edelleen lautalle asti. Löytö
+otettiin mielihyvällä vastaan. Kun purkki, joka oli ilmanpitävästi
+sulettu, avattiin, huomattiin se olevan puolillaan voita. Voin päällä
+oli kaksi paperikääröä. Kun ne avattiin, huomattiin toisen sisältävän
+leipää ja toisen pienen läkkilaatikon, joka oli hyvin korkittu.
+Kun korkki oli avattu ja varovaisesti maistettu astian sisällystä,
+tunnettiin se miltei tuoreeksi maidoksi.
+
+-- Enkös minä ennustanut, että meri antaa meille vielä ruokaa ja
+juomaakin, huudahti Vieremä.
+
+Toverukset eivät osanneet selittää, miten lasipurkki oli joutunut
+mereen. Se seikka, että läkkilaatikossa oli maitoa, oli heille kyllä
+selvä. Olihan "Titanicissa" mukana lehmiä. Kun laiva oli suunnattoman
+suuri, oli lypsylehmiä voitu ottaa mukaan varakasten tarpeeksi.
+Pienemmissä laivoissa ei niitä kovan merenkäynnin tähden voida
+kulettaa, vaan niissä käytetään maitojauhetta, jota sekotetaan veteen.
+
+Nyt aikoivat toverukset ruveta aterialle.
+
+-- Mutta me teemme väärin, jos me ikämiehet nautimme tämän maitotilkan,
+sanoi Saarela. -- Tuolla jäälautalla makaa äiti kahden vähäisen
+lapsensa kanssa. Meidän velvollisuutemme on viedä maito heille.
+
+-- Voileipää he myös tarvitsevat, lisäsi Vieremä. -- Suletaan purkki
+uudelleen. Minä lähden ruokkimaan tuota onnetonta äitiä ja hänen
+lapsiaan.
+
+Sanottu ja päätetty. Purkki sulettiin, ja Vieremä lähti kulettamaan
+sitä jäälautalle, joka olikin ajautunut jo lähemmäksi kolmen ystävyksen
+puulauttaa. Kun Vieremä oli päässyt jäälautan viereen, huusi hän
+saksaksi:
+
+-- Lebt ihr noch, liebe Unglücklichen (elättekö vielä, rakkaat
+onnettomat)?
+
+Ei kuulunut vastausta. Vieremä toisti kahdesti kysymyksensä, mutta
+tulos oli sama. Nyt kiipesi hän jäälautalle nähdäkseen, olivatko
+onnettomat kuolleet. Varovaisesti lähestyi hän onnetonta äitiä. Hän
+painoi suunsa tämän korvaa vasten ja kysyi, jaksaisiko vaimo vielä
+puhua. Rinnasta tuleva korahdus oli ainoa vastaus, minkä hän sai.
+
+Vieremä alkoi hieroa vaimon käsiä, jotka olivat aivan kylmät. Mutta
+turhaa oli hänen työnsä. Sitten alkoi hän tarkastaa lapsia. Jo ensi
+silmäyksellä huomasi hän nämäkin kuolleiksi.
+
+-- Rauha olkoon teille, sanoi hän hiljaa, laskeutui jälleen mereen ja
+ui lautalleen. Sinne päästyään kertoi hän tovereilleen havaintonsa.
+
+-- Me olisimme voineet tarjota onnettomille jotakin lievennystä, mutta
+he eivät sitä enää tarvinneet, huokasi Saarela.
+
+Samassa kuului kauheita huutoja pimeydestä. Toverukset kuuntelivat.
+
+-- Get away, you madman (menkää pois, te mieletön), kuulivat he naisten
+huutavan.
+
+-- Savez ma vie (pelastakaa henkeni) kuului miehen ääni merestä.
+
+-- A Frenchman (ranskalainen) huusi joku naisista.
+
+-- C'est notre papa (se on meidän isämme), kuului samassa lapsen ääni.
+-- Papa, allez en bateau (isä, tulkaa veneeseen).
+
+-- Je meurs avec plaisir, savant que mes enfants sont saves (minä
+kuolen mielelläni tietäessäni lapseni pelastuneiksi), kuului ääni
+aalloista, ja mies, joka ennen niin kiihkeästi pyrki veneeseen, vaipui
+rauhallisesti syvyyteen.
+
+-- Olisin mielelläni tahtonut tarjota paikkani tällä lautalla tuolle
+ranskalaiselle isäraukalle, voihkasi Saarela. -- Olenhan minä
+yksinäinen mies.
+
+-- Niin minäkin tahtoisin tehdä, sanoivat Laurila ja Vieremä ikäänkuin
+yhdestä suusta.
+
+Alkoi hiukkasen hämärtää. Kello oli 4 ja 5 välillä aamulla. Hukkuvien
+hätähuudot olivat jo vaienneet. Pelastusveneissä olijoista oli moni,
+ankarasta kylmyydestä huolimatta, vaipunut unentapaiseen horrostilaan.
+Laurila, Saarela ja Vieremäkin tunsivat kovaa väsymystä. He
+päättivätkin mennä vuorottain pitkälleen lautalle. Ensin tuli Vieremän
+vuoro. Kun hänen ruumiinsa oli ensin hierottu, paneutui hän pitkälleen
+lankulle, Laurilan ja Saarelan pitäessä vartiota.
+
+Vieremä ei ollut vielä ehtinyt nukkua, kun Saarelan suusta kuului
+ilohuuto:
+
+-- Savupatsas taivaanrannalla! Laiva tulee pelastamaan meitä!
+
+-- Se on Carpathia, sanoi Vieremä, nousematta edes katsomaan. -- Kuten
+jo olen sanonut, olin marconihytissä silloin kun Carpathialta tuli
+sähkösanoma.
+
+-- Kuinka kauan kestänee ennenkuin laiva on täällä, kysyi Laurila.
+
+Vieremä nosti päätään, katsahti sinnepäin ja sanoi:
+
+-- Viimeistään tunnin kuluttua on Carpathia täällä. Kello on
+nyt jokseenkin 5. Muuten ei meillä ole mitään hätää. Nuo tuolla
+pelastusveneissä ovat avuntarpeessa enemmän kuin me.
+
+Toverusten näkyvissä oli ainoastaan kaksi pelastusvenettä. Toinen
+niistä oli jokseenkin kaukana. Mutta he saattoivat selvästi nähdä,
+kuinka vilkkaaksi elämä muuttui pelastusveneissä, kun niistä huomattiin
+pelastajalaivan tulo. Toisesta, läheisemmästä kajahteli ilmoille raikas
+laulu. Senjälkeen alettiin kuorossa laulaa jotakin virttä.
+
+Toveruksetkin virittivät laulun. Vielä heidän laulaessaan alkoi
+läheisemmästä pelastusveneestä kuulua kovaa väittelyä. Toverukset
+erottivat selvästi sanat ja kuulivat, että väittely tapahtui suomeksi.
+
+-- Sinne meni "Titanic" aarteineen, kuului nuoren miehen ääni. --
+Kaikki minun matkakapistukseni ja vähäiset rahavarani tekivät seuraa.
+
+-- Niin on minunkin laitani, kuului naisenääni. -- Ei ole meillä
+mitään, kun joskus pääsemme maihin.
+
+-- Jokainen meistä on epäilemättä menettänyt suurimman osan
+omaisuuttaan, sanoi toinen, vanhempi nainen. -- Omaisuudesta viis,
+kunhan vaan henki pelastuu.
+
+Veneen kokkapuolelta kuului samassa helisevä naisen nauru.
+
+-- Näille minun viime sanoilleniko tuo noin nauraa, kysyi vanhempi
+nainen pahastuneen näköisenä.
+
+-- Niille minä nauran, kuului vastaus. -- Minusta ei kenenkään henkeä
+voi pelastaa, koska sen on mahdoton vaaraankaan joutua.
+
+-- Siinä on hiustenhalkoja, huusi vanhempi nainen. -- Henkihän meissä
+kaikissa on. Lienee jokin lahkolainen, kun luulee, ettei henki voi
+vaaraan joutua. Sanotaanhan raamatussakin: "Mitä antaa ihminen henkensä
+lunastukseksi?"
+
+-- Minä sain kuulla, että "Titanicissa" oli noin 800 miljoonaa markkaa
+rahaakin, sanoi se nuori mies, kääntäen puheen toisaalle.
+
+-- Siellä ne nyt ovat merenpohjassa, vastasi se vanha nainen.
+
+-- Luuletteko, että saisin pitää nuo rahat, jos saisin ne ylös, kysyi
+nuori mies.
+
+-- Tietysti, vastattiin.
+
+-- En usko. Ihmisten kateus on nykyään niin suuri, ettei ylösottaja
+saisi kymmenesosaakaan pelastamista aarteista. Kyllä lakimiehet
+osaisivat palkasta vääntää ja kääntää asiat. On siis hyvä, ettei kukaan
+voi tehdä yritystäkään noitten rahojen ylösnostamiseksi. Muuten on tämä
+haaksirikko minusta hyvä muistutus monelle mammonanorjalle. Luonto
+ottaa toisinaan väkevämmän oikeudella niiltä, jotka eivät ajoissa osaa
+tehdä itselleen ystäviä väärästä mammonasta.
+
+-- Se poika puhuu asiallista kieltä, sanoi eräs harmaapäinen vanhus.
+-- Minä olin muutama vuosi sitten Amerikassa, jossa kova onni seurasi
+minua kaikkialla. Harhailin kymmenen päivää Newyorkissa. Etsin ansiota
+turhaan. Hädissäni kirjotin Vanderbiltille, pyytäen matkarahaa Suomeen.
+En saanut minkäänlaista vastausta. Nyt on luonto väkevämmän oikeudella
+ottanut Vanderbiltin perheestä monin kerroin enemmän kuin minun
+vaivaisen matkarahan Suomeen. Olen tyytyväinen luonnon tasottavaan
+työhön. Ihmiset polkevat oikeutta. Toiset mässäävät ja tuhlaavat
+toisten kärsiessä mitä hirveintä puutetta. Mutta kerran tulee luonto
+väliin, paiskaten kumoon miljoonamiehen yhtä hyvin kuin kerjäläisenkin.
+Tuo neiti tuossa -- vanhus osotti Alice Mc Deania -- tarjosi
+satatuhatta dollaria vanhan isänsä pelastuksesta. Mutta minä tiedän,
+ettei hänen isänsä eläessään tehnyt armeliaisuustöitä. Jos hän olisi
+tehnyt, olisi luonto ollut suopeampi hänelle. Mutta katsokaa tuota
+aalloilla ajelehtivaa ruumista, jatkoi vanhus. -- Sillä on rahalompakko
+vielä kädessä. Noin ne mammonanorjat vaeltavat kuoleman valtakuntaankin.
+
+-- Minun on niin nälkä, alkoi samassa eräs vähäinen tyttö valittaa.
+
+-- Pyydä tuolta rikkaalta tädiltä leivänpalaa, nauroi vanhus.
+
+-- En minä osaa hänelle puhua. Pyytäkää te, hyvä setä, minun puolestani.
+
+-- Please give this little girl a little of bread, for she is very
+hungry (olkaa hyvä ja antakaa tälle pienelle tytölle vähän leipää,
+sillä hänen on kova nälkä), käänsi vanhus.
+
+-- What an inquiry (mikä pyyntö), huudahti nainen. -- I want bread
+myself (minä tarvitsen itse leipää).
+
+-- Siinä kuulette, ettei mammona hädässä mitään merkitse, nauroi
+vanhus. -- Minä olen tällä kerralla rikkaampi kuin tuo miljoonamiehen
+tytär, sanoi vanhus kaivaen taskustaan kastuneen leivänpalan ja antaen
+nälkäiselle lapselle. -- Siinä on särvintäkin; se on kastettu Atlannin
+suolaveteen, lisäsi hän nauraen.
+
+-- Pelastaja tulee, huudettiin veneen kokkapuolelta. -- Katsokaa savua
+taivaanrannalla!
+
+-- Niin näkyy, sanoi vanhus. -- Me olemme tässä veneessä nyt
+samanarvoisia, mutta niin pian kun pääsemme laivaan, jakaudumme taas
+eri luokkiin. Luokkajaon määrääjänä on raha, jolla on arvonsa tuossa
+laivassa, koska ei se ole kärsinyt haaksirikkoa.
+
+Pelastajalaivan nähdessään alkoivat rikkaat tulla harvapuheisiksi.
+Ainoastaan keskenään he puhuivat. Tuohon vanhukseen loivat he
+halveksumista osottavia katseita.
+
+-- Certainly, this old man is a socialist (varmaankin on tämä vanhus
+sosialisti) huomautti eräs ylpeännäköinen amerikkalainen rouva.
+
+-- I am a kosmopilitan (minä olen maailmankansalainen), huusi vanhus
+lujalla äänellä, joka kaikui kauas.
+
+
+
+
+X LUKU.
+
+Pelastus tulee.
+
+
+Cunard-linjan höyrylaiva Carpathia oli matkalla Newyorkista Eurooppaan.
+Sen hytit ja salongit olivat täynnä varakkaita amerikkalaisia, jotka
+aikoivat matkustaa Välimeren maihin kevättä viettämään. Välimeren
+maissa on ikuinen kesä ja terveellinen ilmanala. Sinne matkustelevat
+rikkaat amerikkalaiset yhtä hyvin kuin eurooppalaisetkin. Nuo maat ovat
+kovin tylyjä rahattomille, mutta kultakukkaron kantajille avaavat ne
+aarteensa, ottaen heidät tervetulleina vastaan. Esimerkiksi Italia on
+Euroopan kurjimpia maita niille, jotka eivät ole osanneet haalia kokoon
+suuria summia muitten ansiosta, mutta se hymyilee niille, jotka ovat
+tehneet omistamishalun elämänsä ainoaksi, pyhäksi päämääräksi.
+
+Kello oli lähes 1/2 12 yöllä. Useimmat matkustajat olivat menneet
+yölevolle. Ei tässä laivassa ollut niitä, jotka olisivat murheella
+muistelleet kotia jääneitä omaisiaan, mitkä kärsivät puutetta.
+
+Ainoastaan laivan päällikkökunta oli valveella. Nuori sähköttäjä istui
+marconihytissä työnsä ääressä. Hänellä oli kuulokypäri päässä ja oli
+juuri lopettamaisillaan työnsä siltä päivältä. Hänellä oli ollut täysi
+työ kaikenmoisten jäähyväis- ja tervehdyssähkösanomien lähettämisessä
+juoksevien toimiensa ohella. "Carpathia" oli ollut sähkösanomavaihdossa
+monen laivan kanssa. Tiedot, joita oli lähetetty sinne tänne, olivat
+melkein lukemattomat.
+
+Nuori sähköttäjä oli juuri ottamaisillaan kypärin päästään mennäkseen
+nauttimaan muutaman tunnin lepoa, kun vielä tuli sähkösanoma. Häneltä
+pääsi kirous, sillä hän tunsi olevansa rutiväsynyt päivän raskaasta
+työstä. Pitikö hänen raataa ihan orjan tavalla? Vaatiko yhtiö, että
+hänen piti kuolla liiallisesta ponnistuksesta? Pitikö hänen istua
+työnsä ääressä koko yö?
+
+Mutta suuttumus meni heti menojaan, sillä sähkösanoma, minkä hän
+nyt sai, ei ollut niitä tavallisia turhanpäiväisiä. Se ei tietänyt
+kertoa kauniista ilmasta eikä meren tyyneydestä. Hän kuuli joukon
+sekavia ääniä, joitten keskeltä hän saattoi selvästi erottaa
+hätämerkin "C.Q.D." Mistä se tuli? Oli selvää, että joukko eri
+laivojen sähkölaitteita oli toiminnassa, ja että niitten tiedonannot
+sekaantuivat toisiinsa. Mutta sähköttäjä oli varma siitä, että yksi
+tiedonannoista oli "C.Q.D." Nyt oli vaan saatava selville, mistä
+hätähuuto tuli.
+
+Nuori sähköttäjä kuunteli jännitetyllä tarkkuudella. Hän ei voinut
+kirjottaa kirjaimilla koko sähkösanomaa, sillä se oli aivan sekava.
+Mutta varmaa oli, että jotakin vakavanluontoista tapahtui Atlannilla.
+Hän ei tietänyt, mitä tapahtui, eikä myöskään ollut selvillä siitä,
+tulisiko hänen heti antaa tieto kapteenille. Hän päätti hetkisen
+odottaa. Kenties pian tulisi selvempi sähkösanoma.
+
+Äkkiä tuli uusi tieto. Se oli selvä ja täsmällinen eikä sitä voinut
+ymmärtää väärin. "S.O.S.", "S.O.S." kuului, tuo kamala _Save our
+souls_ (pelastakaa sielumme), joka lähetettiin vasta suurimmassa
+hädässä. Todistukseksi siitä, että hätä oli suuri, tuli seuraavassa
+silmänräpäyksessä toinen, näin kuuluva sähkösanoma: "'Titanic' on
+törmännyt jäävuoreen ja saanut vuodon. Veneitä pannaan kuntoon."
+
+Tuskantunne valtasi nuoren miehen. Tämä tapaus oli ensimäinen hänen
+virka-aikanaan. Vapisevin käsin irrotti hän kuulokypärin päästään ja
+riensi paljain päin kapteenin hyttiin.
+
+-- Kapteeni, huusi hän, -- "Titanic" on törmännyt jäävuoreen. Se
+sähköttää "S.O.S." Asema 40 astetta 16 minuuttia pohjoisleveyttä, 50
+astetta 4 minuuttia läntistä pituutta. Mitä minä vastaan?
+
+Kapteeni Rostron hyppäsi ylös.
+
+-- Oletteko varma siitä, ettette ole erehtynyt, huusi hän, ruveten
+pukeutumaan.
+
+-- Niin varma kuin olen omasta elämisestäni.
+
+-- Vastatkaa sitten, että "Carpathia" tulee.
+
+Muutaman minuutin kuluttua seisoi kapteeni Rostron komentosillalla.
+Tyynenä ja maltillisena, kuten oikean merimiehen tuleekin, jakeli hän
+käskyjään. Kaikki laivamiehet herätettiin ja veneet pantiin kuntoon.
+Vapaavartiosto pantiin työhön konehuoneessa ja höyrykattilain ääressä.
+Kolme lääkäriä kutsuttiin paikalle ja heidän käskettiin panna kaikki
+kuntoon ottaakseen vastaan isomman joukon haavottuneita ja sairaita.
+Toimennusmiehet saivat tehtäväkseen muuttaa ruokasalit, salongit ja
+tupakkahuoneet sairaaloiksi ja makuuhuoneiksi. Keittäjät saivat käskyn
+valmistaa lämpimiä ruokia, kahvia, teetä ja suklaata. Ei mitään lyöty
+laimiin, ei mitään vaivaa säästetty.
+
+Pian oli "Carpathia" suurimmassa vauhdissaan. Koneet työskentelivät
+vimmatusti. Suuria savupatsaita tulvi savutorvista. Suuri laivanrunko
+vapisi ja värisi, sillä vauhti oli kovempi kuin milloinkaan ennen.
+Matkustajat heräsivät, tulivat levottomiksi ja nousivat vuoteistaan. He
+menivät käytäviin saadakseen tietää, mitä oli tekeillä.
+
+-- Ei mitään merkillistä ole tapahtunut, vastasivat vartijoina olevat
+toimennusmiehet. Kapteeni koettelee vaan potkureita. Sellaisia
+koetuksia tehdään aina tällaisilla matkoilla.
+
+-- Se ei voi olla mahdollista, sanoi eräs herra. -- Jos potkureita
+koeteltaisiin, tehtäisiin se työ päivällä. Jotakin muuta on tekeillä.
+
+-- Samaa minäkin ajattelen, vastasi toinen herra. -- Potkurien
+koettelupuhe on paljas veruke, jolla matkustajia koetetaan tyynnyttää.
+Minä olen tehnyt niin monta pitkääkin merimatkaa enkä ole huomannut
+mitään potkurien kestävyyskoetta tehtävän. Sitä paitsi on tämä laiva
+siksi vanha, että sen potkurit on ehditty jo moneen kertaan
+koetella -- -- --
+
+-- Ja tehdä se työ päivällä, kuten jo sanoin, keskeytti edellinen
+puhuja.
+
+-- Mitä tämä kauhea jyry merkitsee, huusi eräs lihava, äkäisennäköinen
+herra, joka yöpuvussaan ryntäsi käytävälle. -- Laivassa on liian kova
+vauhti. Olen ennenkin matkustanut "Carpathiassa", mutta tällaista
+hengenhädän kiirettä ei koskaan ole pidetty. Mitä nyt on tekeillä?
+
+-- Kapteeni koettelee potkurien kestävyyttä, vastattiin.
+
+-- Joutavia! Lapsi sellaisia puheita uskoo. Ajaako meitä takaa
+ryövärilaiva, jota koetetaan paeta?
+
+-- Herra otti kompassin esiin, katsoi siihen ja jatkoi:
+
+-- Suuntaakin on muutettu. Ei nyt olla Välimerelle menossa vaan
+pohjoiselle jäämerelle. Minun täytyy mennä puhuttelemaan kapteenia.
+
+Vartijain kielloista ja selityksistä huolimatta riensi herra kapteenin
+hytille. Kun ei hän ovelle koputettuaan saanut vastausta, riensi hän
+komentosillalle.
+
+-- Herra kapteeni, sanoi hän. -- Mitä merkitsee tämä tavaton nopeus
+ja suunnanmuutos? Matkustajat ovat huolestuneina. Moni arvelee, että
+ryövärilaiva ajaa meitä takaa.
+
+-- Rauhottukaa, sanoi kapteeni. -- Ei Atlannilla ole ryövärilaivoja.
+
+-- Mutta mehän menemme pohjoista jäämerta kohti. Miksi suunta on
+muutettu, kysyi herra.
+
+Kun kapteeni näki, ettei voisi herraa muuten tyynnyttää, päätti hän
+sanoa tälle toden.
+
+-- Ei meitä uhkaa mikään vaara, mutta me riennämme hengenhädässä
+olevien avuksi.
+
+-- Onko joku laiva haaksirikossa, kysyi herra.
+
+-- On. "Titanic" on törmännyt jäävuoreen ja uppoaa. Olen saanut
+useampia sähkösanomia sieltä.
+
+-- Anteeksi, herra kapteeni, kun tulin häiritsemään, sanoi herra,
+tarttuen kapteenin käteen. -- Asiain näin ollen toivon, että vieläkin
+lisäätte vauhtia.
+
+-- En voi enää lisätä, koska laivamme turvallisuus olisi uhattu.
+
+-- Kiitoksia, herra kapteeni, tästä selityksestä! Jumala teitä
+siunatkoon ja suokoon, että pääsisimme ajoissa haaksirikkopaikalle,
+sanoi herra vielä kerran puristaessaan kapteenin kättä.
+
+-- Pyydän, sanoi kapteeni, ettette puhu asiasta muuten kuin tarpeen
+vaatiessa, sanoi kapteeni. -- Se tieto, että riennämme hädänalaisten
+avuksi, voisi synnyttää matkustajissa tarpeetonta jännitystä ennen
+aikaansa.
+
+-- Se ei merkitse mitään, vastasi herra. -- Minä otan osaa
+pelastustyöhön, herra kapteeni, jos saan luvan ja voin jotakin tehdä.
+On päinvastoin ilosanoma saada tietää voivansa palvella lähimmäisiään
+tällaisessa asiassa.
+
+Herra kumarsi kapteenille ja poistui hyttiinsä, mutta hänelle ei enää
+uni maistunut. Useampia hänen tuttaviaan oli "Titanic"-laivassa. Kuinka
+hän olisi voinut nukkua saatuaan tietää, että niin monta ihmistä oli
+hengenhädässä sydänyöllä keskellä valtamerta?
+
+Pian oli matkustajien kesken levinnyt se tieto, että laiva kiiti
+haaksirikkoutuneitten avuksi. Kaikkien sydän sykähteli ilosta saada
+olla mukana antamassa osanottoaan kärsiville ja mahdollisesti
+suorastaan antamassa apua heille.
+
+Suuret joukko-onnettomuudet todistavat, ettei ihmisen sydän ole niin
+paatunut ja paha kuin kristillinen "jumaluusoppi" saarnaa, vaan että
+se päinvastoin, asiallisen sysäyksen saadessaan, tuntee olevansa yhtä
+kaikkien olentojen kanssa. Ainoastaan tavallisissa arkioloissaan ovat
+ihmiset itsekkäitä ja koettavat hyötyä "verivieraitten" kustannuksella.
+Hätääntyneille sykkii yleensä ihmisten sydän myötätuntoisesti. Heidän
+keskensä syntyy sellainen ennätyksensaanti-into, että kukin koettaa
+rientää toisen edelle, auttamaan onnettomia.
+
+Komentosillalla seisova kapteeni Rostron oli kovassa jännitystilassa.
+Hän oli tuskallisen- ja kärsimättömännäköinen. Vaikka "Carpathian"
+vauhti oli mahdollisimman suuri, olisi hän mielellään tahtonut
+lisätä sen kahdenkertaiseksi voidakseen tuossa tuokiossa päästä
+onnettomuuspaikalle. Hän olisi tahtonut muuttaa raskaan höyrylaivansa
+kevyeksi ilmalaivaksi. Jokainen sekunti näet merkitsi paljon. Moni
+hukkuva ponnisti viimeiset voimansa pysyäkseen vedenpinnalla. Kuinka
+ihanaa olisi ollut temmata heidät silmänräpäyksessä "Carpathiaan"!
+
+Laiva riensi suoraa päätä onnettomuuspaikalle. Nyt ei voitu
+ottaa huomioon väylällä mahdollisesti uiskentelevia jäävuoria.
+Hätääntyneitten pelastuksessa ei saa pelätä mitään vaaroja. Jos niitä
+on ja jos niissä sortuu, on se kuolema suuremmoista ja jaloa. Joka
+lähimmäisensä auttamisessa menettää oman henkensä, hän tekee suuren
+palveluksen koko kaikkeuselämälle.
+
+Mikään varovaisuus ei nyt voinut tulla kysymykseen. "Carpathian" täytyi
+päästä määräpaikalleen. Tuhannet ihmishenget olivat kysymyksessä.
+
+Pian oli suuri joukko matkustajia kannella. Jokainen ikäänkuin koetti
+tahdonvoimallaan lisätä vauhtia. Ja auttaahan yhdistynyt tahdonvoima
+paljon. Sillä on suuri voima. Laiva kiitikin eteenpäin niin vimmatulla
+nopeudella, että se tavallisissa oloissa olisi tuntunut pelottavalta
+ja epäilemättä aiheuttanut jonkin vian koneistossa. Mutta tällaisissa
+joukko-onnettomuuksissa tulee suuri, puolueeton luonto avuksi.
+Näkymättömät voimat suojelevat niitä, joitten kohtaloon ei kuulu
+määrätyllä vahinkokuolemalla eroaminen maallisesta elämästä.
+
+Marconihytissä työskenteli nuori sähköttäjä kuumeentapaisella
+kiireellä. Ikäänkuin taikavoiman vaikutuksesta oli hänen väsymyksensä
+hävinnyt. Hän tunsi olevansa yhtä virkeä kuin vastikään olisi herännyt
+virkistävästä unesta. Luonto onkin varustanut ihmisen ruumiin
+niin viisaasti, että siinä tarpeen varalta on aina varavoimaa,
+kuten jokainen voi itselleen todistaa sellaisina hetkinä, joina
+ruumis olisi levon tarpeessa, mutta joina yhtäkkiä täytyy ryhtyä
+mielenkiintoiseen työhön, jota siveellisen velvollisuuden tunne ei
+salli lykätä tuonnemmaksi. Sähköttäjä lähetti tiedon toisensa jälkeen,
+että "Carpathia" tuli ja että se oli yhä lähempänä. Myös oli hän
+sähkösanomavaihdossa toisten laivojen, kuten "Virginianin", "Birman",
+"Balticin", "Frankfurtin" ja "Olympian" kanssa, ilmottaen näille
+tarkkaan "Titanicin" aseman. Hän sai vastauksia muista laivoista ja
+otti "Titanicista" vastaan uusia sähkösanomia.
+
+Viimein tuli perikadon omaksi vihityltä "Titanicilta" se tieto, että
+matkustajat astuivat pelastusveneihin. Senjälkeen alkoivat sähkösanomat
+tulla yhä heikommiksi ja epäselvemmiksi. Tästä voi päättää, että laivan
+perikato oli lähellä. Kello 2 ja 20 minuuttia tuli "Titanicilta"
+viimeinen sähkösanoma, joka oli niin epäselvä, että sitä oli mahdoton
+kirjottaa sanoiksi. Senjälkeen ei tullut enää mitään. "Titanic",
+tuo uppoamattomana pidetty meren kuningatar oli vaipunut Atlannin
+kammottaviin syvyyksiin.
+
+"Carpathia" tuli kovasta vauhdistaan huolimatta liian myöhään
+onnettomuuspaikalle, sillä suurin osa "Titanicin" väestöstä oli
+pelastuksen tullessa jo hukkunut. Pelastajalaivan jännittäessä
+kaikki voimansa näyteltiin 40 asteella pohjoisleveyttä ja 50
+astetta länsipituutta hirvittävin surunäytelmä, minkä uudemman ajan
+meriliikkeen historia tuntee.
+
+Soittokunnan soittaman kuolinvirren sävelten kaikuessa surullisen
+kammottavina istui osa ihmisiä pelastusveneissä. Kuvaile, lukija,
+sitä sydäntä ahdistavaa tuskaa, mikä täytti veneessä olijain rinnan,
+heidän nähdessään yli 1,500 henkeä vääntelevän käsiään uppoavan
+laivan kannella ja kuullessaan näitten sydäntävihlovat avunhuudot,
+voimatta kumminkaan pienimmälläkään tavalla auttaa kanssaihmisiään.
+Pelastusveneet olivat näet täynnä väkeä ja ne oli kiiremmiten
+soudettava pois uppoavan laivan läheisyydestä, koska uppoamisen
+synnyttämä imupyörre muussa tapauksessa olisi vienyt ne laivan mukana
+syvyyteen. Voi ajatella, miltä veneessä olijoista tuntui nähdä
+lähimmäisensä hengenhädässä, voimatta tehdä mitään heidän hyväkseen. He
+itkivät ja valittivat ääneensä, kun veneet poistuivat.
+
+Ajattele, lukija, millä tunteilla istui vaimoparka lapsi sylissä
+pelastusveneessä nähdessään miehensä avuttomana, epätoivon valtaamana
+jäävän syvyyteen vaipuvan laivahylyn kannelle! Koeta, sinä, joka olet
+hellä äiti ja puoliso, asettua tuollaisten vaimoparkojen kannalle,
+ja varmasti tunnet jotakin outoa, jotakin, mikä tavallisissa oloissa
+on sinulle vierasta. Sinun sydämesi alkaa sykkiä osanottoa ja sääliä
+kaikille kärsiville, onnettomille ja lohdutusta tarvitseville. Tämä
+osanottosi merkitsee enemmän kuin sinä aavistat. Se merkitsee sitä,
+että sinä sisimmässäsi panet liikkeelle niitä eläviä voimavirtoja,
+jotka vaikuttavat ihmiskunnan pelastukseen.
+
+Veneessä olijat kuulivat sen hirvittävän melun, joka syntyi, kun
+laivan höyrykattilat irtautuivat paikoiltaan, vierien korviavihlovalla
+räiskeellä sinne tänne. He kuulivat 1,635 ihmisen suusta kauheat
+hätähuudot ja voivotukset. Mahdotonta on sanoa, kutka kärsivät
+enimmin, nekö, jotka väkivaltaiseen kuolemaan tuomittuina seisoivat
+laivankannella, vai nekö, jotka omasta puolestaan verrattain
+turvallisina istuivat pelastusveneissä, ja jotka näkivät lähimmät
+omaisensa kauheaan kohtaloon vihittyinä! He eivät toisiaan peläten
+uskaltaneet palata takaisin ketään pelastamaan. Jos koko venekunta
+olisi suostunut palaamaan, niin mikä olisi ollut seurauksena?
+Ihmistulva olisi vierinyt laivankannelta pelastusveneeseen, joka
+tietysti olisi silmänräpäyksessä uponnut. Ei kukaan olisi pelastunut.
+Ei yksikään suu olisi voinut maailmalle kertoa mitään tuon kauhean yön
+tapahtumista. Veneessä olijain täytyi istua paikallaan, toimettomina,
+neuvottomina, vilusta väristen ja läpimärkinä ja vaan kuunnella, kunnes
+he olivat vähällä tulla mielettömiksi kauhusta, ja heidän sydämensä oli
+pakahtumaisillaan tuskasta. Kun hukkuvien surkeat hätähuudot alkoivat
+tulla yhä heikommiksi, ja kun kuolon hiljaisuus viimein tuli niitten
+sijaan, tuntui veneissä olijoista vähän helpommalta. Heidän järkensä
+valo ei enää ollut niin uhattu, mutta he kärsivät yhtäläisesti.
+
+Strauss-puolisot syleilivät ja suutelivat kauan toisiaan ennenkuin
+aalto pyyhkäsi heidät mereen. Näinä kauhun hetkinä lähetti moni
+hartaat ja palavat rukoukset Korkeimmalle, joka sulkee syliinsä kaikki
+onnettomat, joka kuolemassa yksin voi lohduttaa, ja joka muuttaa
+kuolontuskat aikanaan mitä suurimmaksi riemuksi.
+
+"Titanicin" ensimäinen perämies luutnantti Murdoch painoi viime
+hetkenä revolverinputken ohimoonsa ja laukasi. Hän kaatui hengettömänä
+komentosillalle, jota jäinen merivesi jo nuoleskeli. Hän tahtoi kuolla
+pikemmin kuin veteen joutuessaan. Tekikö hän itsemurhan? Epäilemättä.
+Mutta kenen asiana olisi häntä tuomita?
+
+Eversti Astor ja majuri Butt puristivat tyynesti toistensa kättä ja
+hyppäsivät yhtä aikaa mereen. Miljoonamies Guggenheim, joka oli puettu
+mustaan hännystakkiin ja valkoiseen kaulahuiviin, hymyili, kun aalto
+tempasi hänet mukaansa. Kapteeni Smith otti vieressään seisovan lapsen
+syliinsä ja hyppäsi perässä. Kun sitten jättiläislaiva nousi pystyyn,
+heltisivät niitten kädet, jotka olivat pitäneet kiinni laivan perän
+reunasta, ja he putosivat mereen, josta heidän hätähuutonsa kohosivat
+ilmoille.
+
+Tämän kauhean sekasorron aikana oli toverusten Laurilan, Vieremän ja
+Saarelan lautta jo kaukana onnettomuuspaikalta. He kuulivat ainoastaan
+tuskanhuutoja etäältä pimeydestä, voimatta tehdä mitään. Vuorottain
+poistuivat he lautalta saadakseen mahdollisesti pelastaa jonkun. Heidän
+vakaumuksensa mukaan olisi lautta vielä kannattanut neljännen henkilön,
+erittäinkin kun tämän pelastusvyö olisi sidottu siihen. Mutta niin
+kauas ei kukaan hukkuva ollut jaksanut uida.
+
+Etäältä saivat toverukset kauhukseen katsella surkeata näytelmää.
+Erään kangasveneen ympärillä riehui vimmattu taistelu elämästä ja
+kuolemasta. Miehet, jotka ennen olivat olleet hyviä tuttavuksia,
+purivat ja kynsivät toisiaan. He kirkuivat ja ulvoivat kuin pedot.
+Vankkajäntereisiä käsiä tarttui veneen laitoihin, painaen ne alas.
+Veneessäolijat nostivat airot ja löivät umpimähkää sekä oikealle
+että vasemmalle. Mutta hukkuvien epätoivo oli rajaton. He eivät
+tunteneet iskuja eivätkä niistä välittäneet. Veneen laidasta eivät he
+hellittäneet. Jo kallistui vene ja vesi tulvi sisään. Mutta taistelu
+sen omistuksesta ei lakannut vaan tuli yhä tuimemmaksi.
+
+Kuka voi moittia niitä, jotka tässä taistelussa pääsivät voittajiksi?
+Ei yksikään meistä, jotka emme ole kokeneet tuollaisia kauhuja, kelpaa
+heidän tuomarikseen. Emmekö me olisi samallaisia, jos yösydännä
+unisijaltamme joutuisimme Atlannin jäisiin aaltoihin kaikkea turvaa
+vailla? Henki on yhtä rakas toiselle kuin toisellekin. Ihmiset
+tallaavat toisiaan rynnistäessään ulos palavasta huoneesta. Mutta ulos
+päästyään on heillä maa jalkojensa alla. Toinen on laita merihädässä.
+Siinä tarttuu hukkuva oljenkorteenkin.
+
+Toinen kamala näky, jonka todistajina toveruksemme olivat, oli se,
+että pari, kolme miestä taisteli tuolista, jonka kukin koetti yksin
+anastaa. Luonnollisesti ei tuoli olisi yhtäkään miestä kannattanut.
+Mutta hengenhädässä merellä menee ihmisen järki pian sekaisin. Hän
+tarttuu vähäpätöisimpäänkin esineeseen, ollenkaan kysymättä, onko siitä
+mitään apua. Tämä surkea taistelu päättyi siten, että vahvin miehistä
+sai yksin tuolin haltuunsa, mutta pian irtautuivat hänen kätensä siitä
+ja hän vaipui syvyyteen, tehden seuraa toisille.
+
+Saarela huusi taisteleville miehille, kehottaen yhtä heistä uimaan
+häntä kohti, mutta kukaan ei näyttänyt sellaisessa jännitystilassa
+kuulleen huutoja. Muuten kuului niitä joka suunnalta, joten ei niihin
+olisi voinut panna sen suurempaa huomiota.
+
+Eräässä pelastusveneessä oli lyhtykin valasemassa. Muuan laivamies,
+joka ennenkin oli ollut haaksirikossa, oli huomannut ottaa sen
+mukaan. Valastuksesta huolimatta olivat veneessäolijat mitä suurimman
+epätoivon vallassa. Ei kenelläkään naisella eikä lapsella ollut
+lämpimiä vaatteita. Muutamilla hienoston naisilla oli niin sanottu
+seurustelupuku yllään. Toisilla taas oli niin vähän vaatetta, että
+palelivat kauheasti. Veneessä oli niin vähän miehiä, että naisten
+täytyi ottaa osaa soutamiseen. Kun jonkun voimat loppuivat, täytyi
+toisen istua hänen paikalleen.
+
+Näinä raskaina hetkinä tuli haaksirikkoutuneitten todellinen luonne
+selvästi ilmi. Täällä esiintyivät mitä suurin epäitsekkäisyys ja mitä
+kiihkein itsekkäisyys rinnan.
+
+Eräässä veneessä oli 60-70 henkeä, niitten joukossa muuan saksalainen
+mies. Tämä oli ollut piiloutuneena veneen penkin alla sitä vesille
+laskettaessa. Koko ajan makasi mies samassa paikassa. Hän itki ja
+valitti menettämiään rahoja. Pelastamansa pienen määrän laski hän
+moneen kertaan. Kun häntä alkoi palella, hiipi hän lähelle erästä
+naista ja koetti kääriä tämän hameita ympärilleen. Pelastuksen
+tullessa hyppäsi hän penkille, tuuppi naisia ja lapsia, tahtoen päästä
+ensimäisenä "Carpathiaan".
+
+Eräässä toisessa veneessä nähtiin Bruce Ismay. Hän oli puettu
+turkkeihin ja tossuihin ja otti osaa soutamiseen. Hän ei lausunut
+ainoatakaan sanaa. Ei ainoakaan hänen kasvojensa jäntere liikkunut. Ei
+kukaan tiedä, mitä hänen sisimmässään liikkui. Soimasiko omantunnon
+ääni häntä? Ei kukaan osaa vastata siihen kysymykseen. Vai etsikö
+ja löysikö hän verukkeita? Miehen kasvot olivat kuolonkalpeat, ja
+hänen silmiensä alla olivat mustat renkaat. "Mies näytti siltä kuin
+helvetti olisi riehunut hänen sisässään", sanoi sittemmin eräs veneessä
+olijoista.
+
+Samassa veneessä oli kuusi kiinalaista vapaamatkustajaa, joitten
+läsnäolosta ei kukaan laivassa ollut tietänyt mitään. Kolme naista
+kuoli pian kauhun ja kylmän vaikutuksesta. Samassa veneessä oli
+myös muuan newyorkilainen vanha nainen. Kun miehet soutivat venettä
+pois hukkuvan laivan läheisyydestä, pyysi tämä nainen, että he
+lakkaisivat hetkeksi soutamasta, auttaakseen häntä kengännauhojen
+kiinnipanemisessa. Kun naiselle sanottiin, että saisi odottaa, pahastui
+tämä ja selitti, ettei kaiketi oltaisi selvillä siitä, kuka hän oli.
+Hän lupasi tehdä valituksen kapteenille, kun kerran vielä pääsisi
+laivaan, ja toimisi niin, että epäkohteliaisuus ja tottelemattomuus
+rangaistaisiin.
+
+Tämän naisen jyrkkänä vastakohtana oli samassa veneessä kreivitär
+Rothes, joka oli kärsivällisyyden ja palvelevaisuuden perikuva. Koko
+yön istui hän soutamassa. Kun "Carpathia" tuli avuksi, antautui
+hän innolla hoitamaan sairaita ja kuolevia naisia ja lapsia.
+Onnettomat eivät tietäneet hänen nimestään vaan kutsuivat häntä
+"haaksirikkoutuneitten enkeliksi". Niin eriluontoisia ovat ihmiset.
+Toiset ovat aina vaatimassa palvelusta, toiset unohtavat omat tarpeensa
+ja palvelevat muita.
+
+Toinen sähköttäjä Bride oli turhaan koettanut irrottaa pientä
+kangasvenettä, jonka hän oli löytänyt peräkannelta. "Titanicin"
+upotessa tarttui hän tuon veneen peräsimenhihnoihin. Äkkiä tunsi
+hän makaavansa vedessä vene kumollaan hänen päällään. Hän oli
+tukehtumaisillaan. Hän ei osannut selittää, miten asia tapahtui, mutta
+hetkisen kuluttua oli vene poissa ja hän saattoi taas hengittää.
+Hänen ensi ajatuksensa oli päästä niin kauas onnettomuuspaikalta
+kuin mahdollista. Kovasti sai hän ponnistella. Kaksi kertaa oli hän
+joutumaisillaan imupyörteeseen, mutta vältti sen viime hetkessä.
+Siinä uidessaan näki hän veneen kulkevan ohitsensa. Hän nosti toisen
+kätensä vedestä. Hetkistä neuvoteltuaan vetivät veneessä olijat hänet
+veneeseensä. Siinä ei siis ollut vielä liikaa kuormaa.
+
+Bride tunsi heti veneen samaksi, jota hän turhaan oli koettanut
+irrottaa. Nyt oli hänet pelastettu siihen. Hän oli niin uupunut, että
+vaipui heti veneen pohjalle erään kuolleen viereen. Veteen joutuessaan
+oli hän loukannut molemmat jalkansa, ja niitä särki kauheasti. Kun
+hänet pelastettiin "Carpathiaan", loi hän katseen kuolleeseen.
+Tämä oli hänen työtoverinsa Phillips, joka oli työskennellyt viime
+silmänräpäykseen asti. Hän oli kuollut viluun ennenkuin hänen
+lähettämänsä "S.O.S." ehti tuoda lämpöä ja hoitoa hänelle itselleen.
+
+Muitten laivalle jääneitten mukana oli eräs nuori suomalainen mies
+sisarensa ja tämän alaikäisen tyttären kanssa. He olivat päässeet
+kannelle vasta sitten kun kaikki pelastusveneet olivat poistuneet.
+Mainitut henkilöt olivat huomattavia siitä, että he olivat aivan
+tyyneinä. Ei kukaan nähnyt heidän kasvojaan tuskanväänteissä eikä
+kuullut hätähuutoja heidän suustaan.
+
+Laurila, Saarela ja Vieremä olivat ennen mereen heittäytymistä
+kiinnittäneet huomionsa näihin henkilöihin. Pahaksi onneksi oli
+laivan uppoaminen niin lähellä, etteivät he ehtineet puhuttelemaan
+heitä, erittäinkin kuin vieraat olivat jonkun matkan päässä heistä,
+keskustellen vilkkaasti parin miehen kanssa, jotka niinikään olivat
+rauhallisia ja tyynennäköisiä.
+
+Nuo kolme henkilöä olivat päättäneet kuolla yhdessä. Mies piti toisessa
+kädessään sisarensa, toisessa tämän tyttären kättä. Kun he olivat
+joutuneet veteen, koetti mies mahdollisimman kauan pitää sisarestaan
+kiinni. Mutta viimein täytyi hänen irrottaa kätensä. Sisar ja tämän
+lapsi olivat vaipuneet imupyörteeseen. Mies ponnisti kaikki voimansa
+ja onnistuikin pääsemään vedenpinnalle. Hän löi päänsä johonkin kovaan
+esineeseen. Käännyttyään katsomaan huomasi hän esineen lankuksi. Hän
+tarttui tähän ja asettui sille pitkälleen. Häntä palelsi kauheasti,
+mutta hän sai kumminkin vähän levätä.
+
+Lankulla ajelehtiessaan joutui hän lähelle erästä venettä, joka oli
+täpötäynnä ihmisiä. Vene kallistui, ja kaikki siinä olijat joutuivat
+veteen. Syntyi kauhea taistelu elämästä ja kuolemasta. Useimmat
+upposivat. Ne, joitten onnistui jälleen päästä veneeseen, alkoivat
+rukoilla näkymättömiä voimia.
+
+Tuossa pelastusveneessä olijoilla ei ollut aavistustakaan siitä, että
+"Titanicista" lähetettyihin avunpyyntösähkösanomiin oli vastattu. Moni
+tuskin tiesi sitäkään, että laivassa oli langaton sähkölennätin.
+
+Kaitselmus suojeli pelastusveneissä olijoita siten, että meri pysyi
+tyynenä siihen asti, että "Carpathia" tuli avuksi. Jos olisi vähänkin
+tuullut, olisi vesi päässyt täpötäynnä oleviin pelastusveneisiin. Moni
+uskoi, että hänen rukouksensa kuultaisiin ja että pelastus viimein
+tulisi, niinkuin pian tulikin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Toverusten lautta oli joutunut niin lähelle erästä venettä, että he
+saattoivat nähdä, mitä tapahtui. Merestä pisti esiin käsi, jonka
+omistaja rukoili apua. Eräs nainen nousi seisomaan, koettaen tarttua
+ojennettuun käteen. Mutta samassa menetti hän tasapainonsa. Kuului
+loiskaus, jota seurasi sydäntäsärkevä avunhuuto. Mereen pudonnutta
+naista ei voitu pelastaa vaan hän vaipui syvyyteen.
+
+Samassa hyppäsi Saarela lautaltaan mereen, uiden kaikin voimin siihen
+suuntaan, missä nainen oli uponnut. Hetkisen kuluttua nousi tämä
+vedenpinnalle. Saarela tarttui naisen tukkaan, vetäen häntä perässään
+lauttaa kohti. Vieremä ja Laurila tulivat häntä vastaan. Nyt nostettiin
+nainen lautalle. Häntä alettiin hieroa ja hänen suuhunsa kaadettiin
+muutama tippa siitä konjakkipullosta, joka oli merestä löydetty. Mutta
+turhaan koettivat miehet saada häntä henkiin. Nainen oli kuollut.
+
+-- Nyt minä ymmärrän, miksi veli Saarela heti hyppäsi mereen tätä
+naista pelastamaan, sanoi Vieremä. -- Hän on erehdyttävästi Alice Mc
+Deanin näköinen. Vai miltä sinusta tuntuu, veli Laurila?
+
+-- Samaa minä sanon, vakuutti Laurila.
+
+Saarela punastui.
+
+Vieremä pisti kätensä vainajan taskuun ja löysi sieltä pienen
+taskukirjan. Eräällä sen lehdellä luettiin:
+
+    "C'est mon dernier voyage. Le Titanic a fait
+    naufrage. Adieu, mon cher Paul!
+                                    ton Alice."
+
+    (Tämä on viimeinen matkani. "Titanic" on tehnyt
+    haaksirikon. Hyvästi, rakas Paulini!
+                                    Sinun Alicesi.)
+
+-- Siis Alice kaikessa tapauksessa, vaikka ranskatar, sanoi Vieremä,
+luoden tutkivan katseen Saarelaan.
+
+-- Olikohan tuo Paul vainajan sulhanen, veli vai isä, kysyi Laurila.
+
+-- Samantekevää. Minun velvollisuuteni käski minut menemään hukkuvan
+avuksi, lausui Saarela vakavasti. Mutta Vieremä ja Laurila kuulivat
+helpotuksenhuokauksen pääsevän Saarelan rinnasta. He selittivät sen
+niin, että Saarela oli hyvillään, kun ei vainaja ollutkaan Alice Mc
+Dean.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kello 6 aikaan aamulla tuli "Carpathia" onnettomuuspaikalle. Ilohuudot
+kuuluivat veneistä. Mutta ne, jotka tiesivät menettäneensä omaisensa,
+eivät iloinneet vaan itkivät ääneensä.
+
+"Carpathian" matkustajat olivat keräytyneet kannelle ottamaan
+haaksirikkoisia vastaan. "Welcome, welcome" (tervetuloa,
+tervetuloa)-huudot kaikuivat kannelta. Laivan köysiportaat oli laskettu
+alas niitten käytettäväksi, jotka jaksoivat omin avuin nousta laivaan.
+Naisia ja lapsia sekä tajuttomassa tilassa olevia miehiä nostettiin
+säkeissä kannelle.
+
+Surullisen näytelmän tarjosivat hätääntyneitä täynnä olevat veneet. Ne
+olivat sijottuneet monta peninkulmaa pitkän jäälautan sivulle.
+
+Kun kaikki veneet oli tyhjennetty, alkoivat toverukset meloa lauttaansa
+lähemmäksi. Päästyään "Carpathian" nuoraportaitten eteen he kysyivät,
+mitä tekisivät sille kuolleelle ranskalaiselle naiselle, joka oli
+heidän lautallaan. Laivasta vastattiin, että ruumis oli tuotava sinne,
+jossa lääkärit saisivat ottaa selvän, olisiko naisessa mahdollisesti
+vielä elonmerkkejä. Ruumis nostettiin säkissä ylös.
+
+Toverukset nousivat reippaasti nuoraportaita kannelle. Laivamiehet
+ihmettelivät näitä haaksirikkoutuneita, joilla ei näyttänyt olevan
+mitään hätää.
+
+Vieremä tunsikin useampia "Carpathian" matkustajia, jotka tulivat häntä
+onnittelemaan.
+
+-- Sinähän näytät siltä kuin olisit ollut huvimatkalla, nauroi
+amerikkalainen herra Charles Deep.
+
+-- Eihän meillä ole hätää ollut, vastasi Vieremä. -- Meri on tuonut
+meille lauttapuut; se on antanut meille ruokaa ja juomaakin.
+
+Itse kapteeni, joka oli Vieremän persoonallinen tuttava, tuli häntä
+onnittelemaan. Vieremä esitti toverinsa Laurilan ja Saarelan.
+Kaikki kolme seurasivat kapteenia tämän hyttiin, jossa he kertoivat
+seikkailujaan tuona onnettomana yönä.
+
+Kun kaikista näkyvissä olevista veneistä oli ihmiset pelastettu,
+lähti "Carpathia" tiedusteluretkelle, kierrellen sinne tänne. Meressä
+uiskentelevista ruumiista ei otettu laivaan muita kuin ne, jotka
+tunnettiin. Muut jätettiin meren haudattavaksi. Olihan Atlanti yhtä
+hyvä hauta kuin kirkkomaakin.
+
+Kun oli pelastettu kaikki, jotka pelastaa voitiin, pidettiin laivan
+hienoimmassa salissa kiitosjumalanpalvelus. Se oli liikuttava hetki ja
+monen silmistä vuotivat kyyneleet.
+
+Kun "Carpathia" jo kiiti täyttä vauhtia Newyorkia kohti, tapahtui
+laivalla kohtaus, jonka seuraukset olivat kauas kantavat, kohtaus, joka
+puhuu selvää kieltä naisen sydämen vaatimuksista ja tunteista.
+
+Erään hytin edustalla nähtiin seisovan nuori mies, kasvonväristään
+päättäen etelämaalainen. Hän oli levottoman näköinen, käveli
+edestakaisin, väänteli käsiään ja huokaili. Näytti siltä, että mies
+olisi tahtonut päästä hyttiin tapaamaan jotakin henkilöä. Hän katseli
+ympärilleen toivoen jonkun viranomaisen tulevan paikalle.
+
+Nyt avautui hytin ovi ja lääkäri tuli ulos.
+
+Nuori mies tervehti ja kysyi:
+
+-- Saanko luvan kysyä, hoidetaanko neiti Mc Deania tässä hytissä?
+Pyytäisin tietää, kuinka hän voi. Paraneeko hän varmasti?
+
+-- Kuka te olette, kysyi lääkäri.
+
+-- Ruhtinas Uffiezi, neiti Mc Deanin läheinen tuttava.
+
+-- Vai olette te ruhtinas Uffiezi, sanoi lääkäri ivallisella
+äänenpainolla.
+
+-- Olen. Tahtoisin tietää, miten neiti Alice Mc Dean voi.
+
+-- Siinä tapauksessa saan sanoa teille terveiset neidiltä, sanoi
+lääkäri.
+
+-- Kiitoksia, vastasi Uffiezi.
+
+-- Mutta ne eivät ole teille suopeat, jatkoi lääkäri. Neiti Mc Dean on
+minulle sanonut, että hän halveksii teitä eikä tahdo milloinkaan nähdä
+teitä.
+
+-- Se ei ole mahdollista! Te esiinnytte epäkohteliaana, herra tohtori.
+Mitä syytä neiti Mc Deanilla olisi halveksia minua, joka -- -- --
+
+-- Niin hän itse vakuutti, keskeytti lääkäri.
+
+-- Se ei voi olla totta, huusi Uffiezi, puiden nyrkkiä lääkärille. --
+En usko teitä. Tahdon tavata neidin itsensä.
+
+-- Ei mitään mielenosotuksia, sanoi lääkäri. -- Laivalla on kurjuutta
+muutenkin, sellaisen raukan kuin te, tarvitsematta sitä enää lisätä.
+
+-- Raukanko -- Mitä sanotte? Otatteko sananne takaisin?
+
+-- En ota. Raukka te olette!
+
+-- Tästä sanasta joudutte tilille, huusi Uffiezi.
+
+-- Koettakaa vetää, sanoi lääkäri nauraen. -- En pelkää uhkauksianne.
+
+Lääkäri poistui ja Uffiezi jäi sekavin tuntein seisomaan. Mitä nyt oli
+tapahtunut? Kuinka Alice voisi halveksia häntä? Olihan hän niin hyvin
+kuin kihloissa Alicen kanssa. Ei, ei! Lääkärin puhe ei voinut olla
+totta.
+
+Tuo kauhea yö, jona "Titanic" hukkui, oli tehnyt ennen niin
+turhamaisesta Alicesta toisen ihmisen. Hänen kunnianhimonsa ja
+ylpeytensä oli ikäänkuin pyyhitty pois. Kaikki aistillinen suuruus
+näytti hänestä nyt vähäpätöiseltä. Hänen tulevaisuusihanteensa
+oli kohtalo särkenyt, ja hän oli sisäisesti tyytyväinen tähän
+särkemistyöhön.
+
+Alice sulki silmänsä ja salli haaksirikkoyön kaikkien kauhujen
+esteettä temmeltää muistissaan. Hän näki ruhtinas Uffiezin taistelevan
+laivankannella päälliköitä vastaan. Hän kuuli tämän kauheat huudot.
+Hän näki, kuinka mies tahtoi päistikkaa hypätä väkeä täynnä olevaan
+veneeseen. Alice näki, miten Saarela, joka jo oli veneessä, poistui
+siitä antaakseen paikkansa Uffiezille, vaikka ei tästä miehestä ollut
+mitään apua soutamisessakaan. Hän näki Uffiezin veneessä kyyrysillään,
+naisten keskellä ja kuuli tämän kauheasti itkevän sekä huutavan
+madonnaa avukseen.
+
+Alice näki, kuinka Uffiezi välittämättömänä istui veneessä, vaikka näki
+vanhan Mc Deanin, josta niin oli toivonut appiukkoa, olevan avuttomana
+hukkuvassa laivassa. Hän näki, miten hänen äitinsä epätoivon valtaamana
+heittäytyi mereen ja hukkui, kun ei voinut tehdä mitään miehensä
+pelastukseksi.
+
+Alice näki, ettei Uffiezi ollut millänsäkään hänen äidistään enempää
+kuin isästäänkään. Tämä sama Uffiezi oli luvannut heittäytyä mereen,
+"Titanicin" potkurien ruhjottavaksi, jos Alice olisi käskenyt. Mutta
+kun tuli tosi kysymykseen, ei hän välittänyt kenestäkään muusta kuin
+itsestään.
+
+Pelkurin Uffiezin jyrkkä vastakohta oli Toivo Saarela. Hän oli
+vapaaehtoisesti luovuttanut paikkansa pelastusveneessä Uffiezille,
+koska näki tämän kauhean hädän, ja koska ymmärsi Alicen kaipaavan
+häntä. Oman henkensä uhalla tahtoi siis Saarela tehdä Alicen
+onnelliseksi. Alice tunsikin vaistomaisesti, että Saarela piti hänestä.
+Mikä siis oli selvempää kuin että Alicen sydän nyt sykki Saarelalle?
+Tämä nuori suomalainen maisteri oli nyt miljoonamiehentyttären unelmien
+esineenä.
+
+Seuraavan päivän iltapuolella oli neiti Alice Mc Dean jo niin
+tointunut, että jaksoi nousta ylös ja mennä kävelylle laivankannelle.
+Täällä tapasi hän Saarelan. Tämä nosti lakkiaan ja kumarsi kohteliaasti.
+
+-- Saanko luvan kysyä, oletteko jo terve, kysyi Saarela.
+
+-- Kiitoksia! Jokseenkin tointunut, vastasi Alice, luoden samalla
+suloisen katseen Saarelaan. Kumpikin punastui vienosti.
+
+He alkoivat nyt kävellä rinnatusten edestakaisin kannella. Nuoret
+naiset, jotka tunsivat Alicen, supattelivat keskenään, tehden omia
+johtopäätöksiään. Samoin tekivät ryhmiin keräytyneet nuoret miehet.
+
+Muutamia niistä naisista, jotka olivat olleet Alicen kanssa samassa
+veneessä, istui eräällä penkillä. Eräs vanhahko amerikkalainen rouva
+istui toisten keskellä, toimien jonkinmoisena puheenjohtajana.
+
+-- Olen varma siitä, sanoi vanha rouva, -- että neiti Alice Mc Dean ja
+tämä nuori herra ovat hellissä suhteissa toisiinsa, enkä minä ollenkaan
+sitä ihmettele. Tämä herra esiintyi todellisena ritarina, kun luovutti
+paikkansa neidin tuttavalle. Olen kuullut kuiskattavan, että neiti on
+kääntänyt selkänsä tuolle raukkamaiselle Uffiezille.
+
+-- Niin minäkin olisin hänen sijassaan tehnyt, huomautti eräs neiti.
+-- Kun ei neiti Mc Deanilla enää ole isää eikä äitiä, saa hän toimia
+mielensä mukaan lemmenasioissa. Hän oli vanhempiensa ainoa lapsi. Nyt
+tarvitsee hän uskollisen ja hyvän elämänkumppanin, jonka hän varmasti
+saa tästä herrasta. Kuka ei pitäisi tästä nuoresta miehestä? Hän on
+samalla sekä ryhdikäs että vaatimaton, kohtelias mutta ei turhamainen.
+Hän on todellisen gentlemannin perikuva.
+
+-- Mitä kansallisuutta hän on, kysyi toinen neiti.
+
+-- Hän kuuluu olevan suomalainen, vastasi rouva. -- Se kansa on hyvässä
+maineessa kaikkialla. Tämä nuori herra on yksi sen jaloista pojista.
+
+-- Mutta lieneekö hänellä varallisuutta, kysyi toinen neiti.
+
+-- En tiedä, vastasi rouva. -- Mutta varallisuus ei saa sydämenasioissa
+tulla kysymykseen. Neiti Mc Deanilla on kyllä varallisuutta, joten tämä
+jalo nuori herra joutaa olemaan köyhäkin. Mikäli jo Titanicilla kuulin
+puhuttavan, on tämä herra maisteri ja harvinaisen lahjakas.
+
+-- Hänen silmistäänkin näkyy, että hän on viisas mies, sanoi toinen
+neiti. -- Tahtoisinpa olla läsnä näitten onnellisten nuorten
+kihlajaisissa.
+
+-- Ja minä myös vihkiäisissä, sanoivat rouva ja toinen neiti ikäänkuin
+yhdestä suusta.
+
+-- Kuulitteko, herra Saarela, mitä nuo naiset puhuivat, kysyi neiti Mc
+Dean Saarelalta.
+
+-- Kyllä minä jotakin kuulin, sanoi Saarela värähtelevällä äänellä.
+
+-- Siirrytään tuonne yksinäiselle penkille. Siellä saamme olla ihan
+kahdenkesken, ehdotti Alice.
+
+Nuoret menivät penkille.
+
+-- "Titanicin" haaksirikko on opettanut minulle paljon, alkoi Alice
+puhua. -- En ottaisi sitä takaisin, jos voisinkin. Olen menettänyt
+isäni ja äitini, mutta minä olen saanut sijaan ymmärrystä. Nyt katselen
+elämää toisilla silmillä kuin ennen.
+
+-- Kyllä kärsimykset opettavat ihmistä, kunhan hän vaan osaa niitten
+merkityksen ymmärtää, sanoi Saarela.
+
+-- Minulle ovat äskeiset kärsimykset avanneet onnen portit, sanoi
+Alice, katsoen Saarelaa syvälle silmiin.
+
+-- Ja kuitenkin olette isän ja äidin turvaa vailla, huokasi Saarela.
+
+-- Minä saan tavata heidät jälleen henkimaailmassa. He eivät ole
+kaukana minusta, sanoi Alice.
+
+-- Niin, mutta te voitte elää vielä kauan tässä elämässä, huomautti
+Saarela.
+
+-- Toivon, että tekin elätte, sanoi Alice.
+
+-- Niin, niin, se voi olla mahdollista, mutta --
+
+-- Mitä aioitte sanoa, kysäsi Alice hurmaavan suloinen katse silmissä.
+
+Saarela loi katseensa alas ja sanoi vakavasti:
+
+-- Meidän tiemme eroavat toisistaan Newyorkissa, hyvä neiti.
+
+-- Suokaa minun puhua teille suoraa kieltä, alkoi Alice. -- Teistä voi
+se tuntua oudolta, mutta me nuoret amerikkalaiset naiset olemme siinä
+suhteessa poikkeuksena monen muun maan naisista.
+
+-- Olkaa hyvä ja puhukaa, kehotti Saarela.
+
+-- Kiitoksia, sanoi Alice. -- No kuulkaa sitten. Meidän teittemme ei
+minun puolestani tarvitse erota Newyorkissa eikä muuallakaan. Vai
+tahtoisitteko te niitten eroavan, herra Saarela?
+
+-- En minä osaa mitään sanoa. Tulen ensi kertaa Amerikkaan enkä tiedä,
+mille alalle joudun. Teihin kerran tutustuttuani soisin kyllä joskus
+saavani vielä tavata teidät.
+
+-- Teidän ei tarvitse ollenkaan minusta erota, jos ette tahdo, sanoi
+Alice.
+
+-- Kuinka minun nyt on teitä ymmärrettävä, kysyi Saarela.
+
+-- Eikö sydämenne sano, kuinka teidän on minua ymmärrettävä, kysyi
+Alice vuorostaan. -- Minä olen nuori nainen, mutta olen mielestäni
+tarkka huomaamaan.
+
+Saarela punastui korvia myöten.
+
+-- Minä ymmärrän teidän sydämenne kielen, sanoi Alice. -- Ensi
+hetkestä, kun teidät näin, ymmärsin sen.
+
+-- Te saatatte minut pulaan, rakas neiti, sopersi Saarela.
+
+-- En usko. Mutta tiedättekö, miksi teille näin puhun?
+
+-- En tiedä, sanoi Saarela hiljaa.
+
+-- Sentähden, että te olette hyvin kaino nuori mies. Teidän maanne
+naiset voivat olla vielä kainompia. Olen minä heitä tavannutkin
+Suomessa käydessäni, vaikka en ole ymmärtänyt heidän kieltään.
+
+-- Voin olla, huokasi Saarela.
+
+-- Sentähden olen minä ottanut vapauden puhua.
+
+-- Felicissimum vivo diem (elän onnellisimman päivän), hymisi Saarela
+itsekseen.
+
+-- Talis et experientia mea (sellainen on minunkin kokemukseni), sanoi
+Alice.
+
+Saarela sävähti. Hän ei aavistanutkaan, että neiti Mc Dean ymmärsi
+latinaa.
+
+-- Nyt minä olen hukassa, sanoi hän. -- Voi, mitä tulinkaan sanoneeksi!
+Anteeksi, hyvä neiti! Minä -- -- --
+
+-- Riittää, keskeytti Alice. -- Te olette minulle tunnustanut, että
+olette elänyt onnellisimman päivän. Minä olen tunnustanut tehneeni
+saman kokemuksen. Nyt ymmärrämme toisiamme. Newyorkissa puhutaan
+enemmän. Hyvästi nyt hetkiseksi! Minä menen hyttiini. Terve näkemään!
+
+-- Terve, sanoi Saarela.
+
+Hän puristi Alicen pehmeätä kättä. Ne muutamat sekunnit, mitkä se
+lepäsi hänen kädessään, tuntuivat hänestä sanomattoman suloisilta.
+
+Kun Alice oli poistunut, tunsi Saarelakin olevansa toinen ihminen. Hän
+tiesi vilpittömästi rakastavansa Alice Mc Deania.
+
+Saarela lähti nyt yksin käyskentelemään kannella. Kummalliset tunteet
+risteilivät hänen sydämessään. Hän oli luonnostaan ujo ja sävyisä
+mies, joka ei olisi tahtonut suoda, vielä vähemmin itse aiheuttaa
+mielipahaa kenellekään. Hän suorastaan häpesi itseään että Alice oli
+ollut hänelle niin hyvä ja tuttavallinen, ja häntä säälitti suuresti
+ruhtinas Uffiezin kohtalo. Oikein hän itsekseen huokaili, että Alice
+vielä muuttaisi mielensä ja osottaisi uudelleen suosiotaan ruhtinas
+Uffiezille.
+
+Kun hän näissä mietteissä käveli laivan kannella ja meni vähän
+sivupuolelle, huomasi hän nuoren miehen nojaavan laivan kaidepuuhun ja
+tuijottavan mereen. Silloin tällöin vierähti miehen silmistä kyynel
+mereen.
+
+Heti huomasi Saarela tämän miehen ruhtinas Uffieziksi. Hän uskalsi
+ruveta puhuttelemaan onnetonta, koska arvasi, mitä Uffiezi itki.
+
+-- Anteeksi, ruhtinas Uffiezi, alkoi hän. -- Häiritsenkö teitä?
+
+Puhuteltu käänsi päänsä ja pyyhkäsi hätäisesti kyynelen silmäkulmastaan.
+
+-- Oletteko sairas, kysyi Saarela. -- Kauhea haaksirikko varmaankin
+on koskenut teihin kovasti, koska olette ruumiinrakennukseltanne
+heikonpuoleinen.
+
+-- En minä ole sairas ruumiiltani vaan sielultani, vastasi ruhtinas.
+
+-- Voisinko minä olla teille miksikään avuksi, kysyi Saarela
+osaaottavasti.
+
+-- Kiitoksia kysymyksestänne, mutta minä olen varma siitä, ettette voi
+minua auttaa, huokasi Uffiezi.
+
+-- Mutta eiköhän ystävä sentään voisi mitään sielullisen sairauden
+lieventämiseksi, jatkoi Saarela.
+
+-- Anteeksi, että kysyn teiltä, onko kukaan nainen pettänyt teitä,
+alkoi Uffiezi.
+
+-- Ei vielä tähän asti, vastasi Saarela. -- En ole ollut missään
+hellissä suhteissa yhteenkään naiseen.
+
+-- Oletteko nyt aivan rehellinen, kysyi Uffiezi, omituinen tutkiva ilme
+kasvoissa.
+
+Saarela ei vastannut mitään vaan näytti miettivän.
+
+-- Oliko kysymykseni teille yllätys, kysyi Uffiezi äänenpainolla, jossa
+Saarela tunsi ivaa.
+
+-- Kyllä se oli yllätys, vastasi Saarela. -- En minä muista olleeni
+missään erityisissä suhteissa naisiin.
+
+-- Onko teillä huono muisti, jatkoi ruhtinas.
+
+-- Ei omasta mielestäni. En muista -- -- --
+
+-- No minä koetan virkistää muistianne, sanoi ruhtinas. -- Minä näin
+teidän tänään istuvan erään naisen vieressä ja hymyilevän hänelle
+suloisesti. Sanonko, kuka nainen oli?
+
+-- Ai, te tarkotatte neiti Mc Deania, sanoi Saarela. -- Hänen kanssaan
+minä tänään kyllä puhelin.
+
+-- Tiedättekö, että tällä käytöksellänne loukkasitte minua, kysyi
+Uffiezi vihaisella äänellä.
+
+-- En tiedä.
+
+-- Kyllä minä opetan tietämään, sanoi Uffiezi, puiden nyrkkiä
+Saarelalle.
+
+Saarela peräytyi pari askelta ja sanoi:
+
+-- Hyvä ruhtinas! Ei teillä ole syytä olla minulle vihainen. En ole
+teitä mitenkään loukannut.
+
+Samassa ojensi ruhtinas kätensä ja astui Saarelaa kohti.
+
+-- Seis, ruhtinas Uffiezi, kuului samassa voimakas miehenääni. --
+Näinkö te uskallatte käyttäytyä ihmisten nähden? Tällä laivalla
+ei sallita moista menettelyä. Mistä syystä te lähentelette tätä
+herrasmiestä?
+
+Kysyjä oli yksi laivan lääkäreistä, sama mies, joka Alicen pyynnöstä
+oli ilmottanut Uffiezille, että neiti Mc Dean halveksii ruhtinasta.
+
+-- Minulla on mielestäni täysi syy käyttäytyä niinkuin käyttäydyin,
+sanoi Uffiezi.
+
+-- Ei mitään syytä, huomautti lääkäri. -- Minä varotan teitä. Jos ei
+varotukseni auta, niin ilmotan asian kapteenille.
+
+Tämä lääkärin väliintulo auttoi.
+
+Uffiezi ei enää puhunut sanaakaan, vaan poistui kannelta. Saarela ei
+sen jälkeen häntä enää nähnyt kannella, vaan ainoastaan pari kertaa
+vilahdukselta salongissa.
+
+Vielä samana päivänä kirjotti Saarela Alicelle kirjeen, jonka hän
+toimitti tämän käteen ennen mainitun lääkärin välityksellä. Kirjeessä
+kertoi hän tapahtuman.
+
+Seuraavana päivänä kutsuttiin Uffiezi kapteenin hyttiin. Kapteeni
+antoi herralle nuhteet ja kehotti häntä maihin päästyään kääntymään
+oikeuteen, jos hänelle mielestään oli jotakin vääryyttä tapahtunut.
+
+Mutta ruhtinas ei tehnyt kapteenin kehotuksen mukaan. Hän ei uskaltanut
+nostaa oikeusjuttua neiti Mc Deania eikä Saarelaa vastaan, koska
+pelkäsi siinä tapauksessa joutuvansa paljastetuksi. Hän näet esiintyi
+väärällä nimellä eikä sitäpaitsi ollut mikään "ruhtinas" arvoltaan.
+
+Uffiezista eivät Alice ja Saarela ole sen jälkeen kuulleet mitään.
+
+
+
+
+XI LUKU.
+
+Paremmat ihmisyystunteet.
+
+
+Tieto "Titanicin" kauheasta perikadosta otettiin hämmästyksellä ja
+kauhulla vastaan kaikissa maissa. Onnettomuudesta annettiin ensin
+sellainen väärä sähkösanoma, että "Titanic oli törmännyt jäävuoreen
+ja kulki hiljaista vauhtia Halifaxia kohti". Se ei herättänyt mitään
+suurempaa mielenkiintoa, koska yleisesti uskottiin sitä tarinaa, että
+"Titanic" muka olisi uppoamaton. Mutta kun onnettomuus saatiin tietää
+koko laajuudessaan, valtasi kauhu ja hämmästys mielet. Sekä vanha että
+uusi maailma joutui mitä kovimman järkytyksen valtaan. Sanomalehdistä
+tapeltiin. Liput laskettiin puolitankoon. Teatterit ja huvipaikat
+sulettiin. Valkean Tähden linjan konttorin piirittivät henkilöt,
+joitten sukulaisia tai omaisia oli ollut "Titanicissa". Newyorkista
+lähetettiin tuhansia sähkösanomia "Carpathiaan", joka oli keskeyttänyt
+matkansa ja toi haaksirikosta pelastettuja Newyorkiin. Koko maailma
+odotti tarkempia tietoja kuumeen tapaisella jännityksellä. Yhdysvaltain
+presidentti lähetti kaksi sotalaivaa "Carpathiaa" tapaamaan. Mutta
+"Carpathialla" ei ollut ilmotettavana juuri muuta kuin luettelo
+pelastuneista, luettelo, jota tuhannet ihmiset eri maissa tutkivat
+huolellisesti, ja jonka sisällys synnytti joko mitä suurinta surua ja
+epätoivoa tai iloa ja kiitollisuutta.
+
+Sitten tuli "Carpathia" satamaan. Suunnattomat ihmisjoukot riensivät
+Cunard-linjan laitureille. Satoja sairasvaunuja oli odottamassa.
+Lääkärit ja sairaanhoitajattaret tunkeilivat vastaanottosaleissa.
+Pelastuneitten lähimmät sukulaiset odottelivat saadakseen sulkea niin
+paljon kärsineet omaisensa syliinsä ja viedä heidät kotia.
+
+Cunard-linjan laitureilla tapahtui valtaavia kohtauksia, kun
+pelastuneita vietiin maihin. Tavalliset tarkastukset ja tulliseremoniat
+jätettiin huomioon ottamatta. Ne pelastuneet, joilla ei ollut mitään
+ystäviä, ottivat hoitoonsa tarkotusta varten muodostetut valiokunnat
+ja yhdistykset. Jokaiselta yksinäiseltä matkustajalta kysyttiin,
+tarvitsiko hän rahaa. Jos kysymykseen vastattiin myöntävästi, annettiin
+useimmissa tapauksissa kaksi kertaa enemmän kuin oli pyydetty. Eräs
+siirtolainen joutui ihan hämilleen, kun hän äkkiä näki toistakymmentä
+herraa tunkeilevan ympärillään.
+
+-- Mihin aiotte matkustaa, kysyi yksi herroista.
+
+-- San Franciscoon.
+
+Heti kirjotti herra jotakin paperille, jonka hän oli revässyt
+taskukirjastaan, ojensi paperin miehelle ja sanoi:
+
+-- Kas tässä! Menkää asemalle. Näyttäkää tämä paperi, ja te saatte
+matkalipun.
+
+Eräs toinen herra huusi:
+
+-- Kuinka paljon rahaa te tarvitsette?
+
+-- 50 dollaria, vastattiin.
+
+Seuraavassa silmänräpäyksessä ojensi kolme kättä miehelle viisi 10
+dollarin seteliä. Sitten antoi vielä eräs herra suuremman setelin kuin
+kaikki edelliset yhteensä ja sanoi:
+
+-- Minäkin tahdon auttaa vähän. Ottakaa tämä. Se on vaan pieni summa.
+
+Rikkaat ja köyhät kilpailivat haaksirikkoisten auttamisessa. Hallitus
+asetti tutkijakunnan ottamaan selvää haaksirikon yhteydessä olevista
+asianhaaroista. "Titanicin" pelastuneet upseerit, miehistö ja yhtiön
+johtaja Bruce Ismay pidätettiin kuulustelua varten. Miehistön
+yhtäpitävä todistus oli se, että "Titanic" oli kulkenut täyttä vauhtia
+ja ettei miehistöä oltu harjotettu pelastusveneitten vesillelaskemiseen
+ja hoitoon.
+
+Bruce Ismay antoi tietoja varovaisesti ja tarkotusta silmälläpitäen.
+Lämmittäjä G.W. Beauchamp todisti, että vesi oli korkealla
+höyrykattilahuoneissa, kun annettiin käsky hävittää tuli kattilain
+alta. Hän kiipesi ylös höyrykattilahuoneesta ja meni venekannelle.
+Hän ei tietänyt, mihin veneeseen kuului, koska ei ollut lukenut
+veneluetteloja. Sitten tuli hän viimein veneeseen numero 13, jossa oli
+60-70 henkeä. Veneessä ei ollut valoa, kompassia eikä elintarpeita.
+Todistaja ei ollut ottanut osaa mihinkään veneharjotuksiin
+"Titanicilla" eikä tietänyt sellaisia pidetynkään.
+
+Perämies Hitchens oli sunnuntai-iltana tuntenut ilman kovin kylmäksi.
+Hän koetteli veden lämpömäärää ja se oli suuresti alentunut. Juuri
+ennen kello 10:tä oli hän tutkinut vauhdinmittauslaitteen. Silloin
+oli vauhti ollut 22 1/2 solmuväliä eli 45 meripeninkulmaa kahdessa
+tunnissa. Vauhtia ei ollut vähennetty yhteentörmäyksessä eikä sen
+kestäessä. Hän todisti, että laivoissa on venerulla, jossa on
+laivamiesten nimet, mutta sellaista ei hän ollut "Titanicissa" nähnyt.
+Itse oli hänet määrätty kangasveneeseen numero 6. Siinä oli lyhty ja
+vähän vettä, mutta ei mitään ruokatavaraa. Hän ei ollut nähnyt minkään
+muun laivan rakettimerkkiä, vaan sen sijaan valon, joka liikkui ja
+katosi, kun sitä kohti soudettiin. Hän oli kuullut laukauksia laivalla,
+mutta ei nähnyt kenenkään ampuvan.
+
+Laivamies Lucas oli nähnyt venerullan, jonka mukaan hän kuului
+veneeseen numero 1. Hänen käsityksensä mukaan eivät välikannen
+matkustajat ehtineet pelastusveneihin ennenkuin nämä laskettiin
+vesille. Heillä oli kulettavana kolme korkeata porrasta kävelykannelle
+ja vielä kaksi venekannelle. Sitäpaitsi eivät he osanneet mennä sinne.
+Hädin tuskin hän itse osasi sinne mennä. Lucas otti osaa kahdeksan
+veneen vesillelaskemiseen. Kuri oli moitteeton. Eräästä veneestä, johon
+hän meni, koska naiset valittivat, ettei siinä ollut yhtään merimiestä,
+näki hän punaisen valon ja mastolyhdyn 8 tai 9 meripeninkulman päässä.
+Ensin oli veneessä 80 henkeä. Osa siirrettiin sittemmin toiseen
+veneeseen.
+
+Ensimäinen lämmittäjä Barnett oli yhteentörmäyksen tapahtuessa
+höyrykattilahuoneessa numero 10. Komentosillalta annettiin
+pysähdysmerkki. Heti sen jälkeen nousi vesi höyrykattilahuoneessa
+keulanpuolelta, joka oli kokonaan revennyt. Barnett juoksi ensimäiseen
+vedenpitävään kammioon. Siinä osastossa johon hän oli tullut, ei ollut
+vettä. Silloin tuli toisesta huoneesta voimakas vesisuihku. Sen ovi oli
+kai pettänyt.
+
+Niitten surullisten kohtausten lisäksi, joita uppoavalla laivalla
+tapahtui, mainittakoon tässä vielä pari. Eräs ruotsalainen mies oli
+paljaasta kauhusta tullut harmaapäiseksi noin puolen tunnin ajassa.
+Hänen vaimonsa oli joutunut mereen, vaikka hän itse oli päässyt
+pelastusveneeseen. Vaimo oli apua huutaen molemmin käsin tarttunut
+veneenlaitaan. Mies ei voinut tehdä mitään hänen pelastuksekseen.
+Vene oli näet niin täynnä, ettei kukaan uskaltanut tehdä pienintäkään
+liikettä. Kun vaimoparka oli noin puoli tuntia pitänyt kiinni
+veneenlaidasta, irrotti hän kätensä ja vaipui syvyyteen. Mies, joka
+ei voinut vaimoaan auttaa, oli kuin mielipuoli. Hän tuijotti siihen
+kohtaan, johon vaimo oli uponnut ja hoki:
+
+-- Se ei voi olla totta, se ei voi olla totta!
+
+Eräs nainen, joka nähtävästi oli toisen luokan matkustajia, ja joka
+talutti noin 6 vuoden ikäistä poikaa, koetti päästä pelastusveneeseen.
+Eräs armoton laivamies huusi hänelle, osottaen lasta:
+
+-- Tuo on mies! Ette saa viedä häntä. Yksin voitte päästä.
+
+Kyynelsilmin poistui nainen. Mutta nyt keksi äidinrakkaus keinon. Voiko
+kukaan syyttää äitiparkaa petoksesta? Hän meni sivupuolelle, otti
+saalin harteiltaan ja kääri pojan siihen. Sitten veti hän pojan hiukset
+otsalle ja otti tämän syliinsä. Nyt uskalsi hän astua vartijarivin läpi
+ja pääsi esteettä pelastusveneeseen.
+
+Eräs toinen nainen polvistui vartioivan upseerin eteen ja rukoili,
+että hänen miehensä pääsisi samaan pelastusveneeseen, jossa hänelle
+itselleen oli luvattu sija. Tämä nainen ja hänen miehensä olivat
+häämatkalla. Upseeri oli juuri antamaisillaan luvan, kun muuan
+pelastusveneessä oleva nainen pani vastalauseen, koska hänkin oli
+vastanainut ja hänen miehensä oli kielletty pääsemästä veneeseen. Joko
+kaikki miehet saisivat seurata vaimojaan tai ei kukaan, sanoi nainen.
+
+Nämä kohtaukset kuuli Saarela kerrottavan vasta Newyorkissa. Laivalla
+ei hän enempää kuin hänen toverinsakaan olleet sattuneet niitä
+huomaamaan, kun hälinä ja tungos oli suuri.
+
+Kun pelastettuja laskettiin maihin Newyorkissa, koetti Saarela etsiä
+Alicea, mutta missään ei hän tätä nähnyt. Hän päätti olla viimeiseen
+asti laivalla saadakseen tietää, mihin Alice oli joutunut.
+
+Jo oli kaikki pelastusveneet laskettu maihin, kun Saarela yhä seisoi
+laivaportaitten ääressä katselemassa. Samassa alkoi eräs laivan upseeri
+puhutella häntä.
+
+-- No, ettekö te, herra, aijo maihin mennäkään, kysyi hän. -- Oletteko
+"Titanicin" haaksirikosta pelastuneita.
+
+-- Kyllä, vastasi Saarela, -- mutta minä etsin erästä naistuttavaani,
+jonka kanssa pari päivää sitten keskustelin.
+
+-- Kyllä hän tietysti on mennyt maihin samoin kuin kaikki muutkin.
+Turhaa teidän on häntä enää täällä odottaa.
+
+Raskain askelin alkoi Saarela poistua laivasta. Kadulla tuli eräs herra
+häntä puhuttelemaan. Hän kysyi:
+
+-- Oletteko "Titanicin" haaksirikkoisia?
+
+-- Kyllä.
+
+-- Onko teillä rahaa?
+
+-- On 50 dollaria.
+
+-- Kuinka kauas aiotte matkustaa?
+
+-- Wyomingiin.
+
+-- Mutta niin vähällä ette tule toimeen. Tästä saatte vähän apua. Herra
+pisti kaksi paperirahaa Saarelan käteen ja poistui kiirein askelin.
+
+Kun Saarela katsoi rahoja, huomasi hän kummankin paperirahan 100
+dollarin seteliksi. Hän oli saanut 200 dollaria ja oli nyt rikas mies.
+
+Hän istuutui penkille miettimään, mihin menisi Alicea etsimään. Olihan
+tämä sanonut, että he Newyorkissa saisivat enemmän keskustella. Mutta
+mistä hän nyt löytäisi Alicen? Hän oli kyllä saanut tietää, että Alice
+asuisi Washingtonissa, mutta mitään tarkempaa osotetta ei hänellä
+ollut. Ei sitäpaitsi ollut luultavaa, että Alice oli heti matkustanut
+Washingtoniin.
+
+Kun hän mietteissään istui penkillä, tunsi hän käden takaapäin
+laskeutuvan olkapäälleen.
+
+Saarela kääntyi katsomaan ja näki toverinsa Laurilan.
+
+-- Missä sinä, hyvä veli, olit, kun en nähnyt sinua laivalta lähtevien
+joukossa, kysyi Saarela.
+
+-- Vieremällä oli kova kiire asioilleen. Me poistuimme melkein
+ensimäisinä, sillä Vieremällä oli tärkeätä asiaa kaupungille. Hän
+lupasi iltasella tulla hotelliin minua ja mahdollisesti sinua
+tapaamaan, jos löytäisin sinut.
+
+-- Oletko saanut rahaa, kysyi Saarela.
+
+-- Sain 200 dollaria, vastasi Laurila.
+
+-- Yhtä paljon minä sain. Mutta saiko Vieremäkin?
+
+-- Kyllä hänelle tarjottiin, mutta hän kiitti eikä huolinut. Sanoi
+olevansa tavallisissa varoissa. Mutta lähdetään nyt hotelliin, josta
+olen vuokrannut huoneen.
+
+Toverukset lähtivät.
+
+-- Sinä näytät kovin levottomalta, alkoi Laurila. -- Uskallanko kysyä,
+missä suhteessa nyt olet Alice Mc Deaniin? Tapasitko häntä laivalla?
+
+-- Kyllä tapasin kerran, mutta sen jälkeen en enää nähnyt häntä.
+
+-- Hän on kai ehtinyt nousemaan maihin ennen sinua. Lienee matkustanut
+heti kotiaan Washingtoniin.
+
+-- Sitä en usko, huokasi Saarela.
+
+-- Ole huoletta. Kyllä sinä hänet vielä tapaat, lohdutti Laurila.
+
+Saarela oli levoton. Hän ei voinut kauan olla paikallaan, vaan lähti
+kaupungille.
+
+-- Tule takaisin viimeistään kello 6, huusi Laurila hänen poistuessaan.
+
+-- Kyllä koetan, vastasi Saarela.
+
+Saarela soitteli moneen hotelliin ja virkistyskotiin, mutta missään
+ei tiedetty neiti Mc Deanista. Kovin alakuloisena hän käyskenteli
+katuja. Väsyneenä istuutui hän eräässä puistossa penkille. Nyt tuli
+sanomalehtipoika tarjoomaan iltapäivälehtiä. Saarela osti yhden "New
+York Heraldin" numeron. Hän alkoi katsella ilmotusosastoa. Pian
+sattuivat hänen silmänsä erääseen ilmotukseen, joka kuului:
+
+-- Jos herra S. huomaa nämä rivit, niin tulkoon heti tapaamaan minua.
+Broadway 75, 6 kerros. Ovi 14. Alice.
+
+Saarela pisti lehden taskuunsa ja lähti.
+
+Kun hän astui huoneeseen, oli Alice ihan yksin.
+
+-- Tervetuloa, rakas ystäväni, sanoi Alice, tarttuen Saarelan käteen.
+
+-- Minä odotin saavani tavata teidät vielä laivalla, mutta en nähnyt
+teitä, sanoi Saarela.
+
+-- Minulla oli erityisiä tärkeitä asioita toimitettavana ja sentähden
+täytyi minun toimia kiireesti, vastasi Alice. -- Mutta istukaa nyt
+tähän leposohvaan. Minä käsken tuoda virvokkeita.
+
+Saarelan sydän pamppaili. Ei hän ollut nähnyt sellaista loistoa, mikä
+oli tässä huoneessa. Mutta mitä merkitsi se, että Alice oli pukeutunut
+niin komeasti, ja että hänen silmistään kuvasti ikäänkuin voitonriemu?
+
+-- Kun viimeksi tapasimme toisemme, alkoi Alice, -- niin sanoin minä,
+että Newyorkissa puhuisimme enemmän. Nyt on se hetki tullut.
+
+Saarelan käsi meni vaistomaisesti sydämen kohdalle. Alicelta pääsi
+viaton nauru.
+
+-- Rakas ystäväni, sanoi hän. -- Saanko kutsua teitä sellaiseksi?
+
+-- Saatte, neiti.
+
+-- Hyvä! Te sanoitte laivalla minulle latinaksi, että olisitte elänyt
+onnellisimman päivänne silloin. Minä vastasin niinikään latinaksi, että
+oma kokemukseni oli sama. Te näytte oudoksuvan, että osasin latinaa.
+
+-- Kyllä, neiti, vastasi Saarela ujosti.
+
+-- Kuten tiedätte, on minulla suunnattomat määrät maallista omaisuutta,
+sanoi Alice. -- Mutta minulla on lapsesta pitäen myös ollut kova
+tiedonhalu. Esimerkiksi latinaa olen alkanut lukea jo 10-vuotiaana.
+Vuosi sitten suoritin tutkinnon siinä kielessä ja sain korkeimman
+arvolauseen.
+
+Saarela katsoi kysyvästi Aliceen.
+
+-- Minä arvaan, että tahtoisitte kysyä, miksi minä, nuori nainen, olen
+lukenut vanhojen roomalaisten kieltä.
+
+Saarela nyökäytti päätään.
+
+-- Kuten hyvin tiedätte, sanoi Alice, -- on noin seitsemän
+kahdeksasosaa englanninkielen sanoista latinalaisia. Kansamme on ollut
+roomalaisten ja sittemmin ranskalaisten jaloissa, ja kielemme kantaa
+leimaa niiltä ajoilta.
+
+-- Juuri niin, sanoi Saarela.
+
+-- Tämä seikka on saanut minut lukemaan latinaa, sanoi Alice. --
+Lapsena panin isäni usein tiukalle kysymyksilläni. Kerran lastenkoulua
+käydessäni kirjotin paperille useampia sanoja, joista silloinen
+vaistoni jo sanoi, etteivät ne olleet alkuperäistä englanninkieltä.
+Paperilla oli sellaisia sanoja kuin "victor", "victory", "cooperation",
+"debt", "Language", "severe", "globe", "triangle". Mitä nämä ovat,
+kysyin isältäni.
+
+-- Jos tahdot saada vastauksen kysymykseesi, niin ala lukea latinaa,
+vastasi isäni nauraen.
+
+-- Hyvä! Minä tahdon. Hankkikaa minulle opettaja, sanoin isälleni.
+Kolmen viikon kuluttua tuli Pariisista eräs latinankielen professori
+minua opettamaan. Isäni maksoi hänelle huimaavan suuren palkan, 5,000
+dollaria kuukaudessa. Kaksi pitkää vuotta luin miltei joka päivä
+latinaa.
+
+-- Kyllä te siinä tapauksessa olette mestari latinankielessä, sanoi
+Saarela.
+
+Alice nauroi makeasti ja sanoi:
+
+-- Anteeksi, ystäväni! Olen puhunut sivuasioista. Nyt on meidän
+puhuttava keskenjääneestä pääasiasta. Te tiedätte, mikä se on. Sanon
+sen nyt peittelemättä amerikkalaisen naisen suoruudella. Epäilemättä
+olette valmis, ystäväni.
+
+-- Kyllä, vastasi Saarela hieman värähtelevällä äänellä.
+
+-- No kuulkaa sitten. Minä rakastan teitä puhtaasta ja vilpittömästä
+sydämestä, niin totta kuin olen Alice Mc Dean ja niin totta
+kuin rakkaat vanhempani ovat hukkuneet "Titanicin" surullisessa
+haaksirikossa. Vastatkaa minulle yhtä vilpittömästi.
+
+-- Minä rakastan teitä yhtä puhtaasta ja vilpittömästä sydämestä, niin
+totta kuin olen Toivo Saarela, ja niin totta kuin otan sydämellisesti
+osaa suruunne ja tahtoisin koko elinaikani olla rinnallanne
+lohduttamassa teitä.
+
+-- Kiitos kaitselmukselle tästä onnesta, sanoi Alice.
+
+-- Kiitos, kiitos, sanoi Saarela. Sitten kietoi hän Alicen hellästi
+syliinsä ja painoi raikkaan suutelon tämän purppurahuulille.
+
+Kun rakastuneet olivat olleet noin kaksi minuuttia hiljaisessa
+syleilyssä, irrotti Saarela lievästi kätensä ja oli äänettömänä.
+
+-- Huomenna matkustamme Washingtoniin, jossa julkinen kihlauksemme
+toimitetaan, sanoi Alice vakavasti. -- Ovatko toverinne Vieremä ja
+Laurila vielä Newyorkissa? [Englanninkieltä tuntematon lukija voi
+ihmetellä, kuinka Alice ja Saarela vielä kutsuivat toisiaan "teiksi".
+Selitys on se, että englanninkielessä kutsutaan kaikki teiksi (you).
+Siinä ei voida tehdä mitään sinäsopimusta.]
+
+-- Kyllä.
+
+-- Kutsukaa heidät tänne huomenna ja pyytäkää heitä tulemaan meidän
+mukanamme Washingtoniin olemaan läsnä kihlajaisissamme ja, jos heillä
+on aikaa viipyä, myös vihkiäisissämme.
+
+-- Kiitos! Minä kutsun, sanoi Saarela.
+
+Hän kirjotti heti kutsun. Alice soitti sisään palvelijan, joka vei
+kirjeen laatikkoon.
+
+Sitten soitti hän toisen palvelijan, joka toi virvokkeita..
+
+-- Me juomme nyt kahdenkesken kihlajaistemme alkuvalmistusta.
+Ylihuomenna esiinnymme julkisesti.
+
+Saarela vastasi suutelemalla morsiantaan.
+
+-- Suoko rakkaani, että kysyn erästä asiaa, sanoi Saarela kahvikuppiin
+tarttuessaan.
+
+-- Mielelläni, rakkaani, vastasi Alice hymyillen.
+
+-- Kuinka on sen ruhtinas Uffiezin laita? Eikö hän ollut suhteessa
+minun rakkaaseen Aliceeni?
+
+-- Alussa näytti siltä, mutta kokemukseni on kaikki muuttunut. En tahdo
+nähdä häntä. Hän käyttäytyi perin sopimattomasti. Te tiedätte, kuinka
+hän käyttäytyi. Tehän luovutitte hänelle paikkanne pelastusveneessä,
+te, minun sankarini, sydämeni jalo aarre.
+
+-- Mutta ettekö pelkää hänen jollakin tavalla hautovan kostoa?
+
+-- Siinä suhteessa on hän aivan voimaton, vastasi Alice. --
+Meillä ei ole mitään pelättävää häneltä. -- Ai, mutta yksi asia
+oli vähällä unohtua. Teillä on veli Wyomingissa. Lähettäkää heti
+hänelle sähkösanoma. Ylihuomisillaksi ehtii hän kyllä pikajunassa
+Washingtoniin. Lähettäkää rahannostomääräys myös sähköteitse. Tässä on
+tuhat dollaria.
+
+-- Kyllä, rakkaani, vastasi Saarela.
+
+-- Mutta elävätkö vanhempanne Suomessa, kysyi Alice hätäisesti.
+
+-- Ainoastaan äitini.
+
+-- Hänet olisi kutsuttava häihin, mutta hän ei voi ehtiä. Vietämme
+häämme vähintäin viikon kuluttua. Mutta tuotetaan hänet tänne myöhemmin.
+
+-- Niin, niin, sanoi Saarela.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun Vieremä illalla palasi hotelliin, ojensi Laurila hänelle Saarelan
+kirjeen, jossa luettiin:
+
+    Rakkaat ystäväni! Pyydän teidän huomisaamuna kello 9 ja 10
+    välillä saapumaan luokseni Broadwayn 75:teen, 6 kerros. Ovi 14.
+    Asian saatte kuulla siellä. Jos aikanne suinkin myöntää, pyydän
+    teidän seuraamaan neiti Alice Mc Deania ja minua Washingtoniin.
+    Vastatkaa, tuletteko.
+
+                                                Ystävänne
+                                              Toivo Saarela.
+
+-- Siinä nyt ollaan, huudahti Vieremä kirjeen luettuaan. Saarela on
+löytänyt Alicensa. Nyt mennään Washingtoniin kihlajaisia pitämään.
+Tietysti minä vastaan, että tulemme. Vai kuinka veli?
+
+-- Tietysti.
+
+-- Onnea nuorelle parille, huusivat Laurila ja Vieremä yhdestä suusta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Saman päivän iltana kohtasi maanviljelijä Väinö Saarelan Wyomingissa
+suuri yllätys. Hän sai sähkösanoman, jossa hänen veljensä Toivo kutsui
+häntä heti Washingtoniin, missä tämän kihlajaisia vietettäisiin neiti
+Alice Mc Deanin kanssa. Sitten sai hän sähköteitse 1,000 dollarin
+rahaosotuksen.
+
+Väinö Saarela oli nuorimies ja hänellä oli vaan emännöitsijä ja
+muutamia palvelijoita. Häntä kummastutti suuresti, että hänen veljensä,
+joka vastikään oli haaksirikosta pelastuneena päässyt Newyorkiin,
+rientäisi oikopäätä viettämään kihlajaisia Washingtoniin.
+
+Hän ei palvelijoilleen puhunut itse asiasta mitään. Mutta
+Hill-nimiseltä miespalvelijaltaan, joka oli asunut monta vuotta
+Washingtonissa, kysyi hän illallispöydässä:
+
+-- Tunnetteko te jotain Mc Deania Washingtonissa?
+
+-- Kyllä, vastasi Hill. -- Olen jonkun ajan palvellut isäukkoa. Hänellä
+oli hyvin kaunis tytär nimeltä Alice. Mutta miksi Mc Deania kysytte?
+
+-- Olen vaan saanut tietää, että Mc Deanin perhe on hukkunut
+"Titanicin" haaksirikossa.
+
+-- Sen minäkin jo tiedän. Alice on kumminkin pelastunut. Tyttö on
+tavattoman rikas. Hänen isänsä oli Amerikan monimiljoonamiehiä. Kyllä
+sellainen tyttö sulhasia saa.
+
+Väinö Saarela oli pahemmassa kuin pulassa. Kuinka olisi mahdollista,
+että hänen Toivo-veljensä, joka oli rutiköyhä, menisi naimisiin
+miljoonamiehen tyttären kanssa?
+
+-- Eikö Washingtonissa ole muita Mc Dean-nimisiä, kysyi Väinö Saarela
+Hiililtä.
+
+-- Ei minun tietääkseni.
+
+Tuhannen dollarin rahaosotus sai Väinö Saarelan puolittain myöntämään,
+että kyseessä olisi todellakin miljoonamies Mc Deanin tytär. Mutta
+kuinka sellainen yhtymys olisi mahdollista? Ja kuitenkin täytyi hänen
+taas myöntää se mahdolliseksi, koska ei hänen Toivo-veljensä mitenkään
+voisi omasta pussistaan lähettää 1,000 dollaria.
+
+Väinö Saarela lähti pankkiin rahaa noutamaan toivossa että
+Washingtonissa asiat selviytyisivät. Sittenpähän nähdään.
+
+Kun Väinö Saarela oli jonkun ajan matkustanut, tuli eräältä asemalta
+vaunuun kaksi nuorta naista, joista toisen silmät olivat punaiset
+itkusta, kuten näytti. Naiset puhuivat keskenään englanninkieltä.
+
+-- Rohkase itsesi, Mary, ja toivo parasta, lohdutti toinen toveriaan.
+
+-- Hyvä olisi niin tehdä, kun voisi, huokasi Mary. -- Mutta minä
+pelkään, että Alice on hukkunut vanhempiensa mukana. Ajattele, kuinka
+suuri isku tuo kuolema olisi minulle. Olen tuntenut Alicen lapsesta
+asti ja monet vuodet leikkinyt hänen kanssaan.
+
+-- Mutta sinä vaivaat itseäsi ennen aikaasi. Ei kaikista pelastuneista
+vielä ole julaistu tilastoa.
+
+-- Etkö sinä sitten ole saanut tietää, että Mc Deanin perhe on
+hukkunut, kysyi Mary.
+
+-- En, vastasi hänen toverinsa Annie.
+
+-- Siinä se erotus on, sanoi Mary. -- Mc Deanin perhe on hukkunut. En
+ole vielä saanut tietää, että Alice olisi pelastunut.
+
+Mary purskahti valtaavaan itkuun.
+
+-- Anteeksi, että puutun keskusteluunne, kuului samassa miehen ääni
+naisten selän takaa.
+
+Mary kääntyi heti katsomaan ja hänen kasvoissaan oli kysyvä ilme.
+
+-- Tiedättekö te, herra, sitten jotakin siitä asiasta, josta me
+puhuimme, kysäsi hän.
+
+-- Onneksi tiedän.
+
+-- Kuinka? Mitä te tiedätte?
+
+-- Tiedän, ettei neiti Alice Mc Dean ole hukkunut vanhempiensa mukana,
+vaan että hän on nyt elävänä ja terveenä Washingtonissa.
+
+Mary nousi paikaltaan, tarttui Väinö Saarelan käteen ja sanoi:
+
+-- Jumalalle olkoon kiitos, jos niin olisi laita! Mutta mistä te
+tiedätte -- -- -- Tunnetteko neiti Mc Deanin?
+
+-- En tunne, mutta -- -- --
+
+-- Kuinka te sitten tiedätte asian?
+
+-- Veljeni kautta tiedän -- -- --
+
+-- Tiedättekö sitten aivan varmaan, että neiti Mc Dean on pelastunut?
+
+-- Yhtä varmasti kuin me istumme tällä penkillä. Mutta koska olette
+neiti Mc Deanin lapsuudentuttava, niin pyydän kysyä, ettekö ole saanut
+häneltä kutsua Washingtoniin, jossa hän näinä päivinä viettää elämänsä
+merkkipäivää?
+
+-- En ole mitään kutsua saanut. Olen ollut jo yli 10 vuotta poissa
+Washingtonista. Alice ei tiedä, missä asun.
+
+-- Ai, se muuttaa asian. Muuten tietysti olisitte saanut kutsun.
+
+-- Mihin tilaisuuteen?
+
+-- Neiti Mc Dean viettää huomisiltana kihlajaisiaan ja viikon kuluttua
+häitään.
+
+-- Tunnetteko sitten sulhasen, koska ette tunne neitiä itseään?
+
+-- Kyllä. Minä matkustan juuri Washingtoniin ollakseni läsnä
+juhlatilaisuuksissa.
+
+-- Mikä on Alicen sulhasen nimi?
+
+-- Olkaa hyvä ja tulkaa minun kanssani Alicen puheille, koska kerran
+matkustatte Washingtoniin. Siellä saatte tietää.
+
+-- Te, herra, tulitte kuin Jumalan lähettämänä. Alice ottaa tietysti
+minut riemulla vastaan, vaikka ei hän ole tietänyt lähettää minulle
+kutsua. Alice on siis kihloissa ja aikoo viettää häitään. Niin,
+tarvitseehan hän nyt elämänkumppanin suuressa surussaan. Hänen
+sulhasensa on tietysti joku pankkiiri tai eurooppalainen aatelismies.
+
+-- Ei kumpaakaan, sanoi Väinö Saarela nauraen.
+
+-- Te, herra, saatatte minut uteliaaksi.
+
+-- Uteliaisuutenne tulee täydellisesti tyydytetyksi, kun tulette minun
+seurassani neiti Alice Mc Deanin luo.
+
+-- Kiitoksia, herra, kiitoksia! Minä uskon teitä.
+
+
+
+
+XII LUKU.
+
+Kärsimykset ja surut muuttuvat iloksi.
+
+
+Kun maailma oli tullut tuntemaan "Titanicin" kauhean perikadon koko sen
+laajuudessa, ja miten laivan soittokunta sekä koneenkäyttäjämiehistö
+viimeiseen asti täytti velvollisuutensa, syntyi voimakas liike noitten
+sankarien omaisten auttamiseksi aineellisilla varoilla. Pantiin toimeen
+konsertteja, joista kertyneet tulot jaettaisiin hätääkärsiville,
+noitten velvollisuuksilleen uskollisina pysyneitten omaisille.
+Kuolonvirsi, jota soittokunta kaiutti laivan painuessa Atlannin mustaan
+syvyyteen, toistettiin monissa kirkoissa ja käännettiin kaikkien
+kansojen kielille.
+
+Sankarillisia olivat todella konehuoneessa työskentelevät miehet.
+He näkivät laivan välttämättömän perikadon selvemmin kuin kansilla
+olijat. He näkivät jäisen meriveden koskena tulvivan konehuoneeseen,
+mutta siitä huolimatta olivat he toimessaan hoitaakseen edes niitä
+koneita, joitten käynnissä olosta pumppujen toiminta ja sähkövalastus
+riippuivat. Jos pumput eivät olisi työskennelleet, olisi laiva
+uponnut niin pian, että montakaan pelastusvenettä ei olisi ehditty
+laskea vesille. Haavottuneina ja kuuman höyryn korventamina seisoivat
+konemiehet toimessaan. Vielä sittenkin kun laiva oli noussut
+peräpuoli ylöspäin pystyyn, kammottavana, 150 jalkaa korkeana tornina
+tähtitaivasta kohti, samassa painuen keula edellä syvyyteen, vielä
+sittenkin loistivat tulet lukemattomista ikkunoista todistuksena siitä,
+että kuolemaan vihityt konemiehet tuolla alhaalla olivat toimessaan.
+Kunnia ja kiitos näille sankareille! Heille ovat kaikki "Titanicin"
+perikadosta pelastuneet ikuisen kiitollisuuden velassa.
+
+"Titanicin" säännölliseen konepäällystöön kuului 34 miestä. Lämmittäjät
+ja hiilimiehet näihin lisättyinä nousi koko konemiehistö noin 290
+henkeen. Yksikään koneenkäyttäjä ei pelastunut. Ainoastaan muutamia
+lämmittäjiä pelastui.
+
+Kaksi kolmannesta koko konemiehistöstä oli työstä vapaana
+yhteentörmäyksen tapahtuessa. Näillä miehillä olisi ollut
+pelastuksentoivoa, mutta he olivat ankarien sääntöjen alaiset. Merilaki
+näet määrää, että vapaina olevien miesten on vahingon tapahtuessa
+mentävä paikoilleen. Näitten "Titanicin" konemiesten paikka oli 122
+jalan syvyydessä laivankannen alapuolella. Jos eivät miehet tuolla
+alhaalla olisi olleet toimessa, eivät sähkötulet olisi palaneet. Jos
+laivalla olisi vallinnut pilkkopimeys, olisi syntynyt sanoin kuvaamaton
+pakokauhu, ja ihmishenkien hukka olisi ollut vielä suurempi kuin se oli.
+
+Kaksikin tuntia on jo ikuisuus sellaisissa oloissa, mitkä vallitsivat
+ennen "Titanicin" uppoamista. 10 minuuttia sen jälkeen kun jää puhkasi
+laivan kyljen, tiesivät nämä miehet olevansa kuolemaan vihittyjä. Ja
+kuitenkin jaksoivat he uskollisina pysyä toimessaan!
+
+Rakkaus elämään ja kotona olevaan perheeseen oli näilläkin miehillä
+suuri, mutta velvollisuus vaati heitä viime silmänräpäykseen asti
+täyttämään tehtävänsä.
+
+Onnettomuuden syitä on tutkittu ja tutkitaan edelleen. Linjan johtajan
+Bruce Ismayn niskoille lankeaa ainakin syy siihen nähden, että hän
+pisti varotussähkösanomat taskuunsa eikä ollut niistä millänsäkään.
+
+Yhtenä syyllisenä on Lontoon "Board of Trade". Se ei ole pitänyt
+vaatimuksiaan laivojen yhä lisääntyvän tonniluvun tasalla, joka on
+tapahtunut viimeisten 18 vuoden kuluessa. Osasto 427 vuonna 1894
+annetussa asetuksessa, minkä alle "Titanic"-laivakin kuului, säätää,
+ettei pelastusveneitä tarvitse olla mukana enempää kuin 962 hengelle,
+vaikka laiva sai kulettaa 3,000 henkeä, matkustajat ja henkilökunta
+yhteenlaskettuina.
+
+Konetieteelliseltä kannalta on "Titanicin" onnettomuuden suurin
+epäjohdonmukaisuus siinä, että laiva upposi, vaikka sen koneistossa oli
+40-tuhatta hevosvoimaa. Tämä voima olisi hyvin riittänyt pysyttämään
+laivan vedenpinnalla, kunnes kaikki ihmiset olisi pelastettu, jos olisi
+ollut tarpeeksi pelastusveneitä.
+
+"Titanicin" hukkuneet konemiehet vaikuttivat oman henkensä uhraamisella
+kaikkein enimmin 705 hengen pelastukseen. Kunnia ja rauha heille samoin
+kuin pelastustyössä hukkuneille kansimiehille ja kapteeni Smithille,
+joka viimeiseen saakka seisoi komentosillalla!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Alicen ja Saarelan kihlaus vietettiin määrättynä päivänä
+Washingtonissa. Vieraita ei kutsuttu paljon, koska maassa oli yleisen
+surun aika "Titanicin" onnettomuuden tähden. Saarelan veli oli ehtinyt
+kihlaustilaisuuteen. Täällä sai hän nyt tietää, että hänen veljensä
+morsian todellakin oli sen monimiljoonamiehen tytär.
+
+Juhlan loputtua pyysi Alice Väinö Saarelan, Laurilan ja Vieremän
+jäämään vielä viikonpäiviksi Washingtoniin, jotta saisivat myös olla
+häissäkin. Kaikki kolme hyvillä mielin suostuivatkin jäämään. Häät
+vietettiin yhtä "hiljaiset" kuin kihlauskin. Vieraita oli satakunta.
+
+Häitten loputtua valmistuivat Väinö Saarela, Laurila ja Vieremä
+lähtemään pois. Vieremällä oli toimensa Filadelfiassa, mutta Laurilalla
+ei ollut mitään tietoa, mihin menisi ja mihin toimeen ryhtyisi. Hän ei
+vielä voinut aavistaakaan, mikä iloinen yllätys häntä odottaisi rouva
+Saarelan puolelta.
+
+Kun kaikki vieraat olivat poistuneet, kutsui Alice miehensä, tämän
+veljen, Laurilan ja Vieremän eri huoneeseen ja piti heille pienen
+eroojaispuheen.
+
+-- Rakkaat ystävät, alkoi hän. -- Kohtalon ja kaitselmuksen käsi on
+temmannut pois rakkaat vanhempani muitten hukkuneitten mukana. Mutta
+sama kaitselmuksen käsi on antanut minulle sijaan jotakin. Olen tuossa
+surmanlaivassa tavannut nykyisen rakkaan puolisoni ja teidät, veli
+Laurila ja Vieremä. Te, Väinö Saarela, Onni Laurila ja Niilo Vieremä
+olette lähinnä rakasta puolisoani aina minun mielessäni. Me toivomme
+saavamme vielä ottaa teidät vastaan kodissamme tervetulleina vieraina.
+
+Nyt alkoi Alice puhua Laurilalle erikseen.
+
+-- Veli Laurila, sanoi hän. -- Olen rakkaalta puolisoltani kuullut,
+että teillä on odottava ja ikävöivä morsian synnyinmaassanne. Ettekö
+haluaisi palata Suomeen tekemään hänestä onnellisen puolisonne?
+
+-- Kyllä, aivan mielelläni, vastasi Laurila -- mutta --
+
+-- Minä ymmärrän, sanoi Alice. -- Kehotan teitä siis palaamaan
+morsiamenne luo. Voitte sitten yhdessä, onnellisena avioparina tulla
+meitä tervehtimään tänne Amerikkaan. Pääasia on, että morsiamenne pian
+saa teidät luokseen.
+
+Eronhetken tultua ojensi Alice Väinö Saarelalle, Laurilalle ja
+Vieremälle kullekin suletun kirjeen, sanoen:
+
+-- Ottakaa vastaan tämän kirjeen sisällys meidän elämämme onnellisimman
+päivän muistona. Jos te täältä lähdettyänne näette aineellista hätää ja
+kurjuutta ympärillänne, niin olkaa hyvät ja ilmottakaa minulle enimmin
+kärsivien nimet ja osotteet. Etupäässä tahtoisin saada "Titanicin"
+onnettomuudessa puolisonsa menettäneitten, puutteessa olevien
+leskiparkojen nimet ja osotteet tietooni. Minä pyydän, että te, veljet,
+kukin paikkakunnallanne keräätte näistä tilastoa ja lähetätte minulle.
+Lupaatteko niin tehdä, rakkaat veljet?
+
+-- Sydämen halulla, vastasivat kaikki kolme.
+
+-- Kiitos tästä lupauksestanne! Jumala teitä siunatkoon!
+
+Väinö Saarela ja Vieremä lähtivät ennenkuin Laurila, sillä heillä
+oli kiire toimiinsa. Vasta hotellissa, jossa he levähtivät muutaman
+tunnin ennen junan lähtöä, avasivat he kirjeen. Väinö Saarela löysi
+kirjeenkuoresta 10 tuhannen dollarin seteliä. Vieremän osalle tuli sama
+summa.
+
+Laurila, jolla ei ollut niin kiirettä, avasi kirjeen jo hääpaikalla
+eräässä sivuhuoneessa. Siinä oli 100-tuhannen dollarin pankkiosotus
+sekä kirjelippu, jossa luettiin: "Tehkää morsiamenne Tyyne Perälä
+onnelliseksi. Etsikää kurjia ja onnettomia ja auttakaa heitä. Toivomme
+pian saavamme teidät vaimonne kanssa vieraiksemme."
+
+Laurilan päätös oli valmis. Hän päätti palata takaisin Suomeen
+täyttämään sitä tehtävää, minkä rouva Saarela oli hänelle uskonut.
+Rakkaat jäähyväiset sanottuaan meni hän ensin pankkiin nostamaan rahat.
+Mihin hän käyttäisi tällaisen suuren omaisuuden, yli puoli miljoonaa
+markkaa? Hyväntekeväisyystarkotuksiin. Niinhän oli lahjottaja toivonut.
+Laurila päätti uskollisesti toteuttaa tämän toivomuksen ja pitää sen
+pyhänä.
+
+Washingtonista lähetti Laurila Tyynelle sähkösanoman. Kun posti toi sen
+Laurilaan, ja kun Ilmi vei sen Perälän Tyynen käteen, pelästyi tämä
+ensin, luullen saavansa tietää, että Onni oli hukkunut "Titanicin"
+haaksirikossa. Mutta Ilmi lohdutti häntä, sanoen:
+
+-- Eihän Onni ole hukkunut. Katsos, hänen nimensä on sähkösanoman alla.
+Mutta luehan nyt, mitä Onni tietää kertoa.
+
+Tyyne luki:
+
+    Rakas morsiameni! Minä lähden jo ylihuomenna Suomeen, tekemään
+    sinut niin onnelliseksi kuin voin. Olen ollut haaksirikossa,
+    mutta pelastunut. Kaitselmus on antanut minulle suuren määrän
+    aineellisia varoja. Odota minua Perälään noin kolmen viikon
+    kuluttua.
+
+                                                      Onni.
+
+-- Kaikkivaltiaalle kiitos, että Onni on pelastunut, huudahti Tyyne.
+
+-- Mutta mistä Onni on voinut saada "suuren määrän aineellisia varoja",
+kuten hän sähkösanomassa mainitsee, huomautti Ilmi.
+
+-- Sittenpä saadaan kuulla, kun Onni tulee kotia, vastasi Tyyne.
+
+-- Nyt saa Onni-parka maksaa velkansakin, iloitsi Ilmi.
+
+-- Sinut ja Arvo on jo kuulutettu avioliittoon. Lykätkää häittenvietto
+niin kauaksi, että minä ja Onni saamme samalla kerralla viettää häämme,
+pyysi Tyyne.
+
+-- Minä puhun asiasta Arvolle, sanoi Ilmi. -- Tietysti hän suostuu
+lykkäykseen, kun saa tietää, että Onni on kotimatkalla.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Viikko on kulunut Alice Mc Deanin ja Toivo Saarelan hääpäivästä.
+Halifaxin laivalaiturilla seisoo satoja surupukuisia ihmisiä
+odottamassa "Mackay Bennett"-laivaa, joka tuo "Titanicin"
+haaksirikkopaikalta kokoamiaan ruumiita haudattavaksi kaupungin
+hautausmaahan. Kun laiva laski laituriin, astui odottajajoukko
+kannelle. Siellä makaa 190 ruumista riveissä. Vastaanottajat
+tarkastavat vainajien kasvoja. Moni etsii omaisiaan, mutta turhaan.
+Kaikki kuolleet ovat tuntemattomia.
+
+"Mackay Bennettin" kannelle oli nostettu kaikkiaan 306 ruumista, mutta
+koska 116 ruumista oli pahassa mätänemistilassa, oli ne haudattu
+mereen, tavallisilla juhlamenoilla.
+
+Muitten ruumiitten tarkastajien joukossa nähdään nuori, surupukuun
+puettu pari hiljaa liikkuvan laivankannella. Etsijät ovat Alice ja
+Saarela. Alice etsii ruumisten joukosta isäänsä ja äitiään, mutta heitä
+ei ole. He ovat jääneet valtameren hautaan.
+
+-- Tunnetko, rakkaani, noita kasvoja, kuiskaa Saarela vaimonsa korvaan.
+
+-- En, rakkaani, vastaa Alice.
+
+-- Minä tunnen, vastaa Saarela.
+
+-- Kenelle ovat nämä viisaannäköiset kasvonpiirteet kuuluneet? Niistä
+säteilee vieläkin jumalallinen rauha ja tyyneys. Ne ikäänkuin siunaavat
+näitä toisia vainajia.
+
+-- Tämä mies piti valtaavan lohdutuspuheen hukkuville. Sinä, rakkaani,
+olit pelastusveneessä jo poistunut laivan läheisyydestä etkä sitä
+kuullut, sanoi Saarela.
+
+-- Mikä hänen nimensä oli, kysyy Alice.
+
+-- En tiedä hänen sukunimestään. Kalle arvattavasti oli hänen
+etunimensä, koskapa häntä kutsuttiin "Jumalankieltäjä-Kalleksi",
+selittää Saarela.
+
+-- Sellainenko mies olisi ollut jumalankieltäjä, huokasee Alice. --
+Kuinka hänelle on voitu antaa tuollainen lisänimi?
+
+-- Taitamattomat ihmiset, jotka eivät ole hänen elämänviisauttaan
+käsittäneet, ovat sen hänelle antaneet. Ja sen nimen hän itsekin omisti.
+
+-- Uskaltaisinko ottaa tuon paperilipun, jonka reuna pistää esiin
+vainajan taskusta, kysyy Alice.
+
+-- Minä luulen, että sen saa ottaa, erittäinkin koska vainaja on minun
+maamieheni, sanoo Saarela.
+
+Alice ottaa varovasti lipun, avaa sen ja lukee:
+
+    May God bless you for your comforting and fascinating sermon
+    on board the "Titanic". We shall meet in the spiritual world.
+
+                                             Yours,
+                                         Justin Mc Dean.
+
+    (Jumala siunatkoon teitä lohduttavasta ja mielenkiintoisesta
+    puheestanne "Titanicin" kannella. Me tapaamme toisemme
+    henkimaailmassa.
+
+                                             Teidän
+                                          Justin Mc Dean.)
+
+Pitkään aikaan ei Alice saanut sanaa suustaan. -- Viimeinen muisto
+rakkaalta isältäni, puhkesi hän viimein sanoiksi. -- Tämä siunattu
+mies on siis lohduttanut häntäkin kuolonhädässä. Minä menen pyytämään
+kapteenilta lupaa saada pitää tämän lipun ikuisena muistonani, sanoi
+Alice.
+
+Nuori pari meni kapteenin puheille. Alice selitti hänelle asiansa ja
+näytti paperilipun.
+
+Mielihyvällä antoi kapteeni pyydetyn luvan.
+
+Surusaatto kulki Halifaxin katuja hautuumaalle. Kun ruumiit oli
+laskettu hautaan ja liikuttavat hautauspuheet pidetty, polvistuivat
+Alice ja Saarela sen hautakummun viereen, jonka alla muitten mukana
+lepäsivät "Jumalankieltäjä-Kallen" maalliset jätteet.
+
+Alice ja Saarela pitivät lyhyen rukouksen. Sen jälkeen istutti Alice
+suuren, elävän kukan kummulle ja lausui:
+
+-- Lepää rauhassa, sinä siunattu hyväntekijä, isävainajani ja muitten
+haaksirikossa hukkuneitten lohduttaja!
+
+Alice ja Saarela eivät tahtoneet lähteä rikkaitten tavalliselle
+häämatkalle. Halifaxin hautausmaa oli heistä se paikka, johon he
+tahtoivat tehdä häämatkansa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuusi viikkoa on kulunut "Titanicin" haaksirikon päivästä. Eräänä
+iltana, toukokuun loppupäivinä ajaa Onni Laurila kotitalonsa pihalle.
+Perälän Tyyne ja hänen veljensä Arvo seisovat pihalla. Onnin vanha isä
+rientää ulos poikaansa vastaan ottamaan, sulkien hänet syliinsä.
+
+-- Tervetuloa, rakas lapseni, takaisin isäsi majoihin ja
+synnyinmaahasi, niin monien koettelemusten jälkeen, sanoo isä
+liikutettuna.
+
+Tyyne syleilee Onnia. -- Terve, terve, rakkaani, huudahtaa hän. -- Nyt
+koittavat minulle onnen päivät, kun sain sinut takaisin.
+
+-- Ja minulle, kun pääsin sinun luoksesi.
+
+Ilmi syleilee veljeään ja huomauttaa, että hänet ja Perälän Arvo on jo
+kuulutettu avioliittoon.
+
+-- Huomenna menen minä Tyynen kanssa samalle asialle pappilaan, vastaa
+Onni hymyillen. -- Vietetään kahdet iloiset häät samalla kerralla.
+
+Kun jälleennäkemisen ensi huumaus oli mennyt ohi, meni Onni Arvon
+kanssa kahden kesken kävelylle sille samalle harjulle, jolla hän istui
+tehdessään Amerikkaan matkustus-päätöksensä.
+
+Ystävykset istuivat kivelle. Onni otti lompakon povitaskustaan ja antoi
+sieltä tulevalle lankomiehelleen 10 ihka uutta 500 markan seteliä,
+sanoen:
+
+-- Ole hyvä ja ota nämä häävalmistuksiisi ja muihin tarpeihisi.
+
+-- Hyvä Jumala, sanoi Arvo kyynelsilmin. -- Mistä sinä olet saanut näin
+paljon rahaa? Ethän ehtinyt Amerikassa mitään ansaitsemaan.
+
+Onni kertoi hänelle Saarelasta ja Alicesta sekä selitti, keneltä oli
+rahat saanut.
+
+-- Meidän kesken sanottu, minulla on puoli miljoonaa markkaa, sanoi
+Onni. -- Minä tiedän, että sinä olet uskollinen ja vilpitön ystäväni,
+jolle voin uskoa kaikki asiani yhtä hyvin kuin morsiamelleni,
+Tyyne-sisarellesi.
+
+Arvo tarttui Onnin käteen ja sanoi:
+
+-- Niin, rakas veli, se minä olen. -- Mutta sano minulle, miten aiot
+tuon suuren rahamäärän käyttää?
+
+-- Lahjottajan toivomuksen mukaan hyväntekeväisyystarkotuksiin. Minä
+annan puutetta kärsiville apua. Aikomukseni on perustaa tähän kylään
+kansakoulu, jossa oppilaille annetaan täysihoito ja kirjat vapaasti.
+Minä kustannan koulun ja maksan opettajien palkat. Itse aion olla
+yhtenä opettajana. Sitten aion perustaa köyhäinkodin, jolla ei ole
+mitään tekemistä kuntamme vaivaistalon kanssa. Tässä kodissa kohdellaan
+sen asukkaita veljinä ja sisarina. Jo ensi kesänä täytyy näitten
+laitosten olla valmiina, sillä silloin tulevat rouva ja herra Saarela
+meille vierailemaan.
+
+-- Se olisi jotakin suuremmoista, huudahti Arvo.
+
+-- Sitten minä annan rahalahjoja torppareille ja mäkitupalaisille,
+jotka haluavat päästä itsenäisiksi maanviljelijöiksi. Maanviljelystä
+on kaikin tavoin edistettävä. Vielä perustan meidän taloon
+lainakirjaston, johon hankin uudenaikaista kirjallisuutta, etupäässä
+kansantaloudellista ja viisaustieteellistä.
+
+Seuraavan päivän iltana tulivat Laurilan lähimmät naapurit, saatuaan
+kuulla Onni-maisterin palanneen Amerikasta, kyselemään häneltä
+asioita. He tahtoivat Laurilan omasta suusta kuulla "Titanicin"
+kauhean haaksirikon yksityiskohdat. Laurila katsoi parhaaksi pitää
+tiedonhaluisille oikein muodollisen esitelmän kokemuksistaan. Kun
+hän kertoi, miten hänen kahden toverinsa kanssa oli onnistunut tehdä
+kahdesta lankusta lautan ja miten kaksi heistä oli hieronut ja piessyt
+kolmatta, jotta olisivat pysyneet hengissä likomärät, jäisessä vedessä
+kastuneet vaatteet yllä, ravistelivat miehet päätään. Kun hän kertoi
+jo mainitun, jäälautalla olevan saksalaisen naisen ja tämän kahden
+vähäisen lapsen kohtalosta, pyrskähtivät naiset valtaavaan itkuun.
+
+Esitelmän päätyttyä antautui Laurila yksityiseen keskusteluun
+kuulijainsa kanssa, jotka hän tunsi kaikki. Monen mökkiläisen ja
+mäkitupalaisen käteen pisti hän setelirahan. Nämä olivat sanattomina
+hämmästyksestä. Pian alkoikin paikkakunnalla liikkua sellaisia
+puheita, että Laurilan maisteri oli tavalla tai toisella saanut suuren
+omaisuuden Amerikassa. "Juoru-Liisa" levitti sellaistakin huhua, että
+Laurila olisi laivan haaksirikossa "pitänyt puoliaan". Tuota puhetta
+ei kukaan sentään uskonut, sillä paikkakuntalaiset tiesivät Laurilan
+maisterin perin rehelliseksi ihmiseksi. Hänen omaisuutensa täytyi
+johtua muista lähteistä. Niinpä arvelivat jotkut, että Laurila oli
+haaksirikkoisten pelastuksessa osottamasta urhollisuudestaan saanut
+rikkailta "hyvät juomarahat".
+
+Seuraavana sunnuntaina kuulutusten aikana kuului seurakunnan kirkossa,
+erittäinkin naisten penkeissä kuisketta ja supatusta. Korvat hörössä
+kuunteli seurakunta, kun pappi luki: "Kristilliseen avioliittoon
+kuulutetaan ensimäinen kerta sulhanen, nuorimies, filosofian maisteri
+Onni Laurila ja morsian, torpparintytär neitsyt Tyyne Perälä."
+
+Kirkkomäellä ja kotimatkalla pitivät naiset äänekästä puhetta asiasta.
+Vaikka Tyyne olikin siivo ja järkevä tyttö, pitivät muutamat häntä
+Laurilan vaimoksi "sopimattomana". Erittäinkin Ahonperän emäntä oli
+ihan haltioissaan ja kiukusta pakahtumaisillaan.
+
+-- Meidän Anni on kauniimpi ja hänellä on omaisuutta, sanoi emäntä
+"Juoru-Liisalle", jonka matkalla oli ottanut rattailleen. -- Anni olisi
+kaikin puolin sopiva Laurilan Onnille. -- Tuo Perälän tyttöretale
+ei ole käynyt muuta kouluakaan kuin kansakoulun, kun meidän Anni
+sitävastoin on käynyt kolme luokkaa kaupungin tyttökouluakin.
+
+-- Sanokaas muuta, säesti "Juoru-Liisa". -- Ei se Tyyne Onnin vaimoksi
+kelpaa. Kyllä Onni nyt lyö sormensa saveen, kun sellaisen naisen ottaa.
+
+-- Hyi sellaista naimiskauppaa, huudahti Ahonperän emäntä ja sylkäsi.
+
+-- Sanokaas muuta, säesti "Juoru-Liisa". -- Ja se Onni kuuluu saaneen
+Amerikasta niin paljon rahaakin. Voi, voi, tätä maailmaa. Mitä maksatte
+minulle, hyvä emäntä, jos laitan Tyynen ja Onnin välit pahoiksi?
+Juoru-Liisa katsoi tutkivasti Ahonperän emännän silmiin.
+
+-- Saat Kaunikin, meidän parhaan lehmän ja vielä viisi kiloa villoja.
+
+-- Hyvä! Kyllä minä toimin niin, ettei Tyynestä ja Onnista koskaan
+paria tule. Mutta pidetään asia tarkasti salassa, koska minä asun
+Laurilan maalla. Voisivat vielä ajaa minut pois mökistä.
+
+-- Salassa tietysti, vakuutti Ahonperän emäntä. -- Mutta jos et sinä
+voi pahentaa Tyynen ja Onnin välejä määrätyn ajan kuluessa, niin minä
+annan sinut ilmi. Pane siis parastasi.
+
+-- Hyvä emäntä, änkyttti "Juoru-Liisa". -- Kuinka -- millä -- tavalla
+-- te minut -- ilmi -- annatte?
+
+-- Sanon Laurilan Onnille, että sinä olet koettanut pahentaa nuorten
+välit. Saat nähdä, mitä siitä seuraa. Isäntä ajaa sinut pois mökistä.
+
+-- Kyllä minä luulen onnistuvani, sanoi "Juoru-Liisa".
+
+Kahden päivän kuluttua ilmestyi "Juoru-Liisa" Laurilaan ja pyysi
+kahdenkesken puhutella maisteria.
+
+-- Tulkaa tänne isän kamariin, sanoi Onni. -- Isä on mennyt niitylle.
+Olkaa hyvä ja istukaa.
+
+-- Kiitoksia, sanoi "Juoru-Liisa". -- Minulla olisi sellaista asiaa,
+että -- tuota -- Perälän Tyyne -- on maisterin Amerikassa ollessa ollut
+väleissä -- Suokorven Antin kanssa. Anteeksi! Se taitaa -- niin se kai
+voi olla vähän paha asia, mutta --
+
+-- Puhukaa loppuun asti, kehotti Onni.
+
+-- Niin, eihän minulla muuta sanottavaa olekaan.
+
+-- No minkälaisissa väleissä olisi Tyyne ollut Antin kanssa, kysyi Onni
+nauraen.
+
+-- He -- tuota -- ovat -- vähän seurustelleet -- tuota -- keskenään.
+
+-- Mitä sitten? Ovathan he minun kotona ollessanikin seurustelleet
+keskenään, kuten lapsuustuttavat ainakin.
+
+-- Niin, mutta --
+
+-- Mitä?
+
+-- Tuota -- että he olisivat olleet oikein -- tuttavallisia --
+toisilleen.
+
+-- Joutavia, hyvä Liisa! Mikä teillä on oikein tarkotuksena?
+
+-- Minä vaan --
+
+-- Menkää rauhaan! Te olette jo vanha ihminen ja ikänne elänyt
+köyhyydessä ja puutteessa. Mitä te luulette hyötyvänne sellaisesta
+turhasta juoruilemisesta? Lakatkaa kokonaan siitä, rakas Liisa.
+
+"Juoru-Liisa" pillahti itkemään.
+
+-- Niin -- köyhyys -- minut -- pakotti -- voi, voi -- tälle matkalle.
+
+-- Onko joku sitten luvannut teille palkan tällaisesta juoruilemisesta?
+
+-- Voi hyvä maisteri --
+
+-- Mitä?
+
+-- Ahonperän emäntä --
+
+-- Mitä hänestä?
+
+-- Hän lupasi minulle Kaunikki-lehmänsä ja viisi kiloa villoja.
+
+-- Mistä hyvästä?
+
+-- Voi hyvä maisteri!
+
+-- Puhukaa!
+
+-- Siitä työstä, että pahentaisin Tyynen ja teidän välit.
+
+-- Mitä hyötyä hänellä siitä olisi?
+
+-- Hän tahtoisi antaa Annin vaimoksenne.
+
+Laurilalta pääsi makea nauru. Hän otti lompakkonsa ja antoi sieltä
+kaksi sadan markan seteliä Liisalle, sanoen:
+
+-- Menkää nyt rauhassa kotiinne. Kun tapaatte Ahonperän emännän, niin
+sanokaa, ettei teidän onnistunut pahentaa meidän välejämme.
+
+-- Te olette liian hyvä, rakas maisteri, änkytti Liisa. -- Kiitoksia!
+Tuhannet kiitokset! Herra teidät palkitkoon! Minä aioin tehdä teille
+pahaa, ja te palkitsitte minut hyvyydellä. Anteeksi!
+
+-- Ei mitään. Se ei ollut mikään paha työ. Te arvasitte itsekin, etten
+minä sellaisista puheista mitään välitä. Menkää rauhaan! Kun hätä alkaa
+teitä taas ahdistaa, niin tulkaa tänne.
+
+-- Jumala teitä ja Tyyneä siunatkoon, huokasi Liisa ja poistui kyynelet
+silmissä.
+
+Kun Onni ja Tyyne oli kolmannen kerran kuulutettu ja häitä alettiin jo
+valmistaa, tuli Ahonperän emäntä Laurilaan. Isäukko oli nytkin poissa,
+ja Onni kutsui emännän kamariin.
+
+Emäntä vakuutti kuulleensa, että "Juoru-Liisa" oli luvannut pahentaa
+Tyynen ja Onnin välit.
+
+-- Vai niin, sanoi Onni nauraen.
+
+-- Mutta Liisa asuu teidän maallanne --
+
+-- Niin asuu.
+
+-- Mutta sellainen juorupytty on sopimaton asumaan teidän maallanne.
+
+-- Ei ensinkään. Hänellä tietysti on syynsä tehdä niinkuin tekee. Ei
+meidän maallamme asujan sitä paitsi tarvitse olla meille mieliksi.
+
+-- Mutta minä ajaisin hänet pois, jos asuisi meidän maallamme.
+
+-- Se olisi teidän asianne.
+
+-- Mutta Liisa on luvannut pahentaa teidän ja Tyynen välit.
+
+-- Ei hän ainakaan ole siinä suhteessa onnistunut. Hän sanoi teidän
+luvanneen hänelle lehmän ja 5 kiloa villoja, jos onnistuu. Nyt tulee
+hänelle suuri vahinko.
+
+-- Voi, rakas maisteri! Vai on Liisa teille sanonut -- -- --
+
+-- On.
+
+-- Voitteko antaa minulle anteeksi? Minä raukka -- -- -- Niin -- tuota
+-- se velkakin -- ja lapsia on paljo.
+
+-- Kuinka paljo teillä on velkaa, kysyi Onni.
+
+-- 5,000 markkaa. Ja se Annin koulunkäyntikin jäi kesken. Niin,
+ihmisparka on heikko. Hän -- -- --
+
+Onni otti lompakostaan 5,000 markkaa, antoi rahat Ahonperän emännän
+käteen ja sanoi:
+
+-- Tästä saatte pienen lahjan. Mitä Anniin tulee, saa hän jatkaa
+koulunkäyntiään. Minä kustannan hänen koulunsa.
+
+-- Voi, rakas maisten! Tämä kaikki käy minun ymmärrykseni yli. Minä
+raukka -- ajattelin -- pahaa -- ja te -- palkitsette minut näin
+suurella rahalahjalla. Kuinka minun on teitä ymmärrettävä?
+
+-- Kun te tarvitsette, ja kun minulla on, niin siinä koko selitys.
+
+Ahonperän emäntä itki ääneensä. Tällaista kohtausta ei hän ollut
+koskaan kokenut. Hän kiitteli ja siunasi Onnia ja sanoi sydämelliset
+jäähyväiset.
+
+-- Tulkaa ensi sunnuntaina koko talon väki meidän häihimme, sanoi Onni
+emännälle.
+
+-- Kiitos, kiitos!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavana sunnuntaina alkoi häävieraita tulla Laurilaan läheltä ja
+kaukaa. Suuri oli naapurien hämmästys, kun Laurilan hevosilla tuotiin
+kunnan vaivaistalon asukkaita Laurilaan. Onni ja Tyyni, Arvo ja Ilmi
+tervehtivät jokaista tulokasta sydämellisesti.
+
+Talonemännät loivat kysyviä katseita toisiinsa. Eräs emäntä kysyi
+"Juoru-Liisalta" -- joka myös oli kutsuttu häihin -- tietäisikö tämä,
+miksi Laurilan maisteri oli kutsunut vaivaistalon väkeä häihin.
+
+-- Kun sinä pidot teet, niin kutsu ontuvat ja raajarikot, joilla ei ole
+varaa maksaa, sanoi Liisa.
+
+-- Mutta sitä raamatunsanaa ei heikko syntinen ihminen voi seurata,
+sanoi emäntä. -- Onkohan se Onni-maisteri kääntynyt, kun voi noin
+raamattua seurata?
+
+-- Kyllä se siltä näyttää, sanoi Liisa. -- Rahaakin se jakelee köyhille.
+
+Kello 4 iltapäivällä alkoi juhlallinen toimitus. Kaksi morsiusparia
+astui Laurilan suureen saliin, jossa vieraat odottivat.
+
+Ensin vihittiin Onni ja Tyyne ja sitten Arvo ja Ilmi.
+Vihkimystoimituksen aikana värähtelivät Ahonperän Annin suupielet
+omituisesti. "Juoru-Liisa" kuiskaili hänen korvaansa tuon tuostakin.
+Lähimmät naapurit kuulivat hänen usein kuiskaavan Annille:
+
+-- Sinun tuossa Tyynen paikalla pitäisi olla.
+
+Kun morsiuspari oli vihitty, alkoivat vieraat toivottaa onnea.
+Ahonperän emäntä oli ensimäinen, joka tuli Onnia ja Tyyneä kättelemään.
+
+-- Jumala teitä siunatkoon, sanoi hän. -- Minä ennustan, että te
+tulette olemaan onnellisin aviopari maailmassa.
+
+Seuraava onnentoivottaja oli "Juoru-Liisa". Kyynelet tipahtelivat hänen
+silmistään, kun hän kätteli Onnia ja Tyyneä.
+
+Kun onnentoivotukset olivat päättyneet, siirtyi hääväki Laurilan
+pihalle, jolla seisoi pitkiä, ruoilla ja juomilla katettuja pöytiä.
+Väkijuomia ei ollut tippaakaan.
+
+Ennenkuin vieraat ehtivät istua pöytien ääreen, toi kyläposti Onni
+Laurilan käteen sähkösanoman.
+
+-- Sähkösanoma Amerikasta, sanoi hän. -- Jos vieraat haluavat kuulla,
+luen sen ensin sillä kielellä, millä se on kirjotettu, ja suomennan
+sitten.
+
+Hyväksymisen hyminä kuului väkijoukosta. Laurila luki:
+
+May God bless you on your wedding day and forever.
+
+Alice and Toivo Saarela.
+
+-- Tämä sähkösanoma, sanoi Onni -- kuuluu suomeksi:
+
+Jumala siunatkoon teitä hääpäivänämme ja ikuisesti!
+
+AHce ja Toivo Saarela.
+
+Vieraat sijoittuivat paikoilleen ja alkoivat aterioida.
+
+Paikkakunnan työväenyhdistyksen torvisoittokunta kaiutteli iloisia
+säveliä aterian aikana.
+
+Kun aterialta oli päästy, piti Onni Laurila liikuttavan puheen Amerikan
+matkalla tekemistään kokemuksista. Onni oli oikea kaunopuhuja. Hän
+osasi temmata kuulijat mukaansa. Toisinaan remahtivat nämä nauramaan,
+toisinaan kostuivat taas useimpien silmät kyynelillä.
+
+Arvo Perälä lausui itse sepittämänsä runon häävieraille.
+
+Nyt seurasi hääjuhlan jännittävin ohjelman osa. Vanha Laurilan isäntä
+nousi ylös ja viittasi vastavihityt luokseen.
+
+Käsi kädessä astuivat Onni ja Tyyne, Arvo ja Ilmi vanhan Laurilan
+eteen. Hääväki tuli uteliaaksi, koska ei kukaan arvannut Laurilan
+vanhan isännän menettelyn tarkotusta.
+
+Vanhus kohotti ensin kätensä ja sanoi:
+
+-- Taivaan siunaus teille, rakkaat lapseni. Sitten jatkoi hän:
+
+-- Tänään on minun elämäni onnellisin päivä. Neljä onnellista
+nuorta on löytänyt elämänkumppaninsa. Minun sydämeni ilo on suuri
+saatuani rakkaan poikani elävänä takaisin "Titanic"-laivan kauheasta
+haaksirikosta. Antakoon taivas näille vastavihityille voimia kaikissa
+elämän vaiheissa seisoa lujina oman yksilöllisen vakaumuksen ja
+ihmiskunnan yleisen veljeysaatteen lujalla perustalla. Ottakaa, rakkaat
+lapset, minun isällinen siunaukseni!
+
+Vanha Laurila laski oikean kätensä kummankin sulhasen ja morsiamen
+päähän, kohotti vasemman kätensä ja lausui:
+
+-- Korkeimman siunaus sinulle, rakas poikani! Korkeimman siunaus
+sinulle, rakas tyttäreni! Surut ja murheet ovat muuttuneet iloksi.
+
+-- Amen, huusi hääjoukko kuorossa.
+
+
+
+
+"Titanicin" haaksirikossa olleet suomalaiset.
+
+
+       Hukkuneet.                       Ikävuosi.
+
+    Katrina Jussila...................... 20
+    Mari Jussila......................... 21
+    Sofia Laitinen.......................  -
+    Vendla Heininen...................... 23
+    Carl Backström....................... 32
+    Anders Gustafsson.................... 37
+    Johan Gustafsson..................... 28
+    Isak Äijö-Nirva, Kauhajoki........... 41
+    Matti Rintamäki, Kahajoki............ 35
+    Nikolai Kallio....................... 17
+    Matti Mäenpää........................ 22
+    Pekka Hakkarainen.................... 28
+    Antti Sihvola........................ 21
+    Ilmari Alhomäki, Salo................ 22
+    Nikolai Peltomäki.................... 25
+    Maria Panula......................... 40
+    Sanni Panula eli Riihivuori, Ylihärmä 21
+    Juho Panula.......................... 18
+    Ernesti Panula....................... 17
+    Eino Panula.......................... 16
+    Urho Panula..........................  8
+    Villiam Panula....................... Lapsi
+    Verner Salonen....................... 39
+    Manta Nieminen, Kyrön as.............  -
+    Antti Leinonen, Oulunkylä............ 33
+    Juho Tikkanen, Pielavesi.............  -
+    Edvard Pekoniemi, Heinola............  -
+    Ida Ilmakangas, Paavola.............. 27
+    Pieta Ilmakangas, Paavola............ 25
+    Erik Collander, Helsinki............. 27
+    Villiam Lahtinen..................... 36
+    Anna Lahtinen........................ 33
+    Martta Hiltunen, Kontiolahti......... 28
+    Helena Rosblom, Rauma................  -
+    Viktor Rosblom,...................... 18
+    Salli Rosblom........................  2
+
+Aikaa vievistä yrityksistä huolimatta ei ole onnistuttu
+saamaan useamman hukkuneen suomalaisen valokuvaa.
+
+       Pelastuneet.          Ikävuosi.
+
+    Anna Turja................. 18
+    Maria Backström............ 33
+    Hedvig Turkula.............  -
+    Elin Hakkarainen........... 24
+    Erna Andersson............. 17
+    Laina Heikkinen............ 26
+    Eliina Honkonen............ 27
+    August Abrahamson.......... 20
+    Eino Lindqvist............. 20
+    Erik Jussila............... 32
+    Juho Stranden............. 31
+    Johan Sundman.............. 44
+    Helga Hirvonen............. 22
+    Hildur Hirvonen............  2
+    John Niskanen.............. 39
+    Kalle Mäkinen.............. 29
+    Lyyli Siiven............... 18
+    Anna Hämäläinen............ 24
+    Viljo Hämäläinen........... Lapsi
+    Anna Siukkonen............. 30
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Titanicin perikato, by Esko Virtala
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57901 ***
diff --git a/57901-8.txt b/57901-8.txt
deleted file mode 100644
index 22cea8e..0000000
--- a/57901-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7460 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Titanicin perikato, by Esko Virtala
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
-have to check the laws of the country where you are located before using
-this ebook.
-
-
-
-Title: Titanicin perikato
-       Romantillinen kuvaus "Titanic"-laivan haaksirikosta yöllä
-       vasten 15 päivää huhtikuuta 1912
-
-Author: Esko Virtala
-
-Release Date: September 14, 2018 [EBook #57901]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TITANICIN PERIKATO ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-TITANICIN PERIKATO
-
-Romantillinen kuvaus "Titanic"-laivan haaksirikosta
-yöllä vasten 15 päivää huhtikuuta 1912
-
-
-Pelastuneitten kertomusten ja muitten luotettavien lähteitten
-perusteella laatinut
-
-Esko Waltala [Edvin Calamnius]
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kirjakustantamo Into,
-1912.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    I. Matkustuskuume.
-   II. Matkalla Englantiin.
-  III. Lumoava kovanonnen tuoja.
-   IV. Ennätysmatka.
-    V. Näkymättömiä yhdyssiteitä.
-   VI. Tuhonsaattaja.
-  VII. Huhtikuun 14 ja 15 päivän välinen yö 1912.
- VIII. Kauhea sekasorto.
-       Titanicin kuolinhymi nuotteineen.
-   IX. Elämä pelastusveneissä ja hukkuvien hätä niitten ympärillä.
-    X. Pelastus tulee.
-   XI. Paremmat ihmisyystunteet.
-  XII. Kärsimykset ja surut muuttuvat iloksi.
-       Titanicin haaksirikossa olleet suomalaiset.
-
-
-
-
-I LUKU.
-
-Matkustuskuume.
-
-
-Kevät teki tuloaan Suomeenkin. Päivä päivältä nousi aurinko yhä
-korkeammalle. Yhä lämpimämmin nuoleskelivat sen säteet sitä metsän
-peittämää vuorenharjannetta, jonka juurella Onni Laurilan lapsuudenkoti
-sijaitsi.
-
-Harjanteen kummallakin puolella lirisivät jo pienet purot, hajottaen
-sisällyksensä sinne tänne laaksoon Laurilan talon ympärillä. Taloa
-läheisillä pelloilla alkoi lumivaippa jo tulla raskaaksi ja märäksi.
-Pellonojistakin kuului jo hiljaista lorinaa, kun vesi jään alatse pyrki
-läheistä järveä kohti. Itse järvenkin jää oli jo hyvin haparaa; siellä
-täällä pilkisti sula vesi esiin, ikäänkuin tervehtien kevätauringon
-ystävällisiä säteitä.
-
-Sydänpäivällä alkoi harjanteen itäosasta lähtevä pieni Vuolukoski pitää
-ennestään tuttua kohinaansa, jota Onni lapsena oli niin ihaillut.
-Jäänlohkare toisensa jälkeen syöksyi siitä alas.
-
-Tuli aikainen kevät harvinaisen kovan talven jälkeen. Ympäri koko
-Suomenniemen kävivät sen uutta elämää luovan vaikutuksen merkit yhä
-näkyvimmiksi. Muuttolinnut palasivat etelän maista, routa suli maasta
-ja puut kävivät hiirenkorvalle. Kevät, tuo ihmeellinen Pohjolan kevät,
-oli taas tullut...
-
-On ilta. Aurinko tekee laskuaan. Punertavana ja hohtavan säteilevänä
-valoi se kultaavaa loistoaan järven takana olevan mahtavan petäjikön
-latvojen lomitse ja kuvasi järven pintaan ihmeellisen kauniita
-väriloistojaan. Taivaan ollessa idässä teräksensininen, vaihteli
-siinä taivaankaaren kaikki värit, kunnes ne viimein läntisellä
-taivaanrannalla olivat ikäänkuin yhtenä tulimerenä. Kun tuo hehkuva
-tulipallo viimein katosi harjanteen taakse, muuttuivat nuo loistavat
-värit vähitellen hämäriksi. Ja iltahämyn jälkeen tuli yö, varhainen
-ihmeellinen kevätyö, täynnä haavelua elämästä ja onnesta, tuon lyhyen
-ja kaiholla odotetun kesän herttaisesta tulosta...
-
-Eräänä tuollaisena iltana nousi Onni Laurila harjanteen korkeimmalle
-huipulle katselemaan keväisen ilta-auringon laskua. Hän näytti
-vaipuneen tulevaisuusmietiskelyihinsä. Jotakin uutta ja outoa liikkui
-hänen sielussaan. Hetkisen mietiskeltyään nousi hän ylös, ojensihe
-suoraksi ja sanoi:
-
--- Se on päätetty. Vielä tänä iltana ilmotan isävanhukselle päätökseni.
-Minä lähden pitkälle matkalle. Tahdon nähdä Atlannin ja sen takana
-olevat maat. Tässä talossa ei minua enää tarvita. Olen ilmankin jo
-kauan ollut sen rasituksena. Veljeni katsovat minua karsain silmin,
-eikä isäkään näy minusta enää suuresti pitävän, koska en äitivainajani
-toiveita täyttäen ruvennut papiksi. Siinä toivossahan vanhempani ovat
-minua kouluttaneet. Janne, Kalle ja Antti ovat rotevia miehiä; he
-tulevat mainiosti toimeen ilman minua, jota he tämän tästä nimittävät
-tyhjäntoimittajaksi ja haaveilijaksi, kun olen kulettanut aikani
-koulunpenkillä. Sisareni Anna ja Ilmi hoitavat minun lähdettyäni talon
-askareet niinkuin ennenkin. Hekin pitävät minua naismaisena. Pois minä
-lähden, ensin Amerikkaan ja sitten --. Samantekevä, mihin siellä menen,
-jos en löydä onnea.
-
-Onni lakkasi yksinpuhelustaan. Linnut visertelivät puitten oksilla.
-Nekin tuntuivat sanovan hänelle jäähyväisiä. Olivathan ne jo niin monta
-vuotta häntä katselleet. Takavuosina olivat ne nähneet hänet laaksoissa
-ja niityillä hakevan kukkia, joita hän tarvitsi koulussa.
-
-Oli jo myöhäinen kun Onni palasi kotiinsa. Suoraa päätä meni hän isän
-kamariin. Vanhus loikoi jo sängyssä, kuitenkin vielä riisuutumatta.
-
--- Missä sinä, Onni, näin myöhäiseen olet ollut? Kaiketi taas Perälän
-Arvon pakinoilla. Te näytätte olevan erinomaiset ystävykset. Mitä
-te oikein panette kokoon? Sinä olet paljon lukenut mutta Arvo ei
-ole saanut muuta opetusta kuin mitä kansakoulu tarjoaa. Kuinka te
-oikeastaan sovitte yhteen?
-
--- En ole tänään käynyt Perälässä, sanoi Onni. -- Tuolla harjulla olen
-yksin istunut ja laatinut tulevaisuussuunnitelmiani.
-
--- Niinkö, sanoi isävanhus, nousten sängynlaidalle istumaan. -- Joko
-äitivainajasi vakavat neuvot alkavat tuntua seurattavilta? Äitisi
-tahtoi sinusta pappia. Samaa minäkin toivoin. Ei tämä pieni talo voi
-kasvattaa tyhjäntoimittajia. Sinä olet nyt maisteri, mutta viraton
-herra. Miksi et hae paikkaa? Mitä sinä odotat? Onhan sinulla hyvät
-todistukset.
-
--- Minä olen tänä iltana tehnyt päätökseni, vastasi Onni.
-
--- Että rupeat papiksi, sanoi isä, nousten seisomaan. Siinä tapauksessa
-olet kunnon lapsi, ja minä siunaan sinua.
-
--- En sellaista päätöstä ole tehnyt, vaan --
-
--- No minkä sitten?
-
--- Minä lähden Amerikkaan. Siellä on vapaus antautua mille alalle
-haluaa ja koetella vähän kaikkea. Siellä saa pitää aatteelliset
-vakaumuksensa eheinä, tarvitsematta olla vainonalaisena, kuten tässä
-synnyinmaassani.
-
--- Amerikkaan! Tuo vanha virsi. Mutta ei siinä maassa
-maisterintiedoilla pitkälle pääse. Etkös muista, miten Salon Tuomaan
-kävi? Kouluja hänkin oli koetellut, vaikka ei kyllä maisteriksi asti
-päässyt, mutta hiilikaivokseen täytyi hänen mennä. Ja minkä lopun hän
-siellä sai? Kuoli kaivosräjähdyksessä. Sinnekö sinäkin haluat kuolemaan?
-
--- Amerikassa on monta muuta työalaa, isäkulta. Eivätkä
-hiilikaivoksissakaan sentään kaikki kuole. Muuten ei kohtaloaan pakoon
-pääse missään.
-
--- Sinulla on veljiesi suhteen ollut etu saada enemmän oppia kuin mitä
-tavallisesti tulee meikäläisten osaksi. Miksi et käytä näitä kalliisti
-saatuja tietojasi lähimmäistesi, kotiseutusi ja koko kansasi hyväksi?
-
--- Minulla on useissa asioissa omat periaatteeni, ja ne eivät sovi
-yhteen yleisen mielipiteen kanssa...
-
--- Periaatteesi, keskeytti isä, joka nyt sai vauhtia puheeseensa,
-kun taas sai kuulla toistuvan tuon usein aina ennenkin uudistuvan
-"periaatteen". -- Mikä periaate se on, kun oppia ja tietoa saatua
-tulee eteen toiminnan aika, niin silloin nuo "periaatteet" tekevät
-mahdottomaksi käytännöllisen toiminnan? -- Maanviljelys kaipaa
-tarmokkaita ja järkeviä viljelijöitä, jotka sitä järkiperäisesti
-harjoittaisivat, ettemme tarvitsisi hyvinäkin vuosina ulkomailta
-tuottaa suuria määriä kaikkein tarpeellisimpia ja jokapäiväisimpiä
-elintarpeitamme. Ja metsänhoito! -- sekin kaipaa miehiään, jatkoi isä.
--- Ei kelpaa asiain meno silläkään alalla. Kalliit metsät tuhlataan
-ajattelematta, arvelematta.
-
--- Olette oikeassa, myönsi Onni.
-
--- Kansamme on aivan rikkiraadeltuna. Laittomuus on saanut ylivallan.
-Ja sitten tuo sisäinen hajaannuksemme... Olemme tosiaankin kuin lampaat
-ilman paimenta.
-
--- Niin on ikävä kylläkin, vastasi Onni. -- Mutta onpa syytä
-sepissäkin...
-
--- Siinäpä sitä ollaan. On syytä sysissä, jos sepissäkin, virkkoi
-isä. Kansa on kaikellaisten "aatteitten" ja "periaatteitten" kautta
-joutunut pois oikealta suunnaltaan. On opettajia jos jonkinlaisia. Eikä
-ihme, jos turmelus leviää. Paha on helppo oppia... Mihinkä tämä kaikki
-lopulta johtaa? Täytyy tosiaankin kansamme uudestaan syntyä... Ja tuon
-uudestaan syntymisen tulee alkaa meidän sisimmästämme, sieltä, jota ei
-kukaan näe, mutta jonka hedelmät kuitenkin ovat kaikkien nähtävinä.
-Me kaipaamme ennen kaikkea ihmisten parempia tunteita ymmärtäviä ja
-niitä vireille herättäviä opettajia, jotka elävällä vakaumuksellaan
-todistavat opetuksensa. Siinä mielessä sinuakin on koulutettu...
-
--- Ikäväkseni kylläkin en vastaa toiveitanne siinä suhteessa, vastasi
-Onni.
-
--- Vastaat tai ei, mutta en ymmärrä, minkävuoksi sinun täytyy mennä
-ojan yli vettä hakemaan. Onhan Ameriikka, jos mikään, kaikenlaisen
-keinottelun maa, jossa kaikkivoipa raha vallitsee räikeimmin kuin
-missään muualla. Olen kyllä itse säilynyt Amerikan kuumeelta, mutta
-sen sijaan olen nähnyt joukottain toisia sinne siirtyvän. Jotkut
-heistä ovat onnistuneet kovilla ponnistuksilla saamaan joltisiakin
-säästöjä. Toiset ovat epäonnistuneet, toiset saaneet surmansa tai
-silpoutuneet kaikellaisissa onnettomuuksissa ja palanneet raajarikkoina
-kotiseuduilleen. Maa täällä kotona kärsii työvoiman puutteessa. Sen
-sijaan tulvii tänne ulkomaalaisia, jotka poikkeuksetta saavuttavat
-taloudellista hyvinvointia, kuitenkaan sen paremmin tähän maahan ja
-kansaan kiintymättä. He ovat ja pysyvät sille vieraina.
-
--- Siihen olemme itse suureksi osaksi syypäät, vastasi Onni. -- Olemme
-vielä liian leväperäisiä niissä suhteissa.
-
--- Niin olemme, ikävä kylläkin, ja se seikka voi vielä koitua
-turmioksemmekin, ellei siinä parannusta tapahdu. Olemme liian
-taipuvaisia kaikelle ulkomaalaiselle ja he taas ovat älykkäitä
-käyttämään heikkouttamme hyväksensä. "Arvaa oma tilasi, anna arvo
-toisellekin" on menettänyt merkityksensä.
-
--- Ja mitä sinuunkin tulee -- jatkoi vanhus edelleen -- niin on oppisi
-ainoastaan tietopuolista, ja siksi ajatteletkin kaikkia asioita niin
-ihanteellisiksi. Mutta odotappa, kun tulet todellisuuteen. Todellisuus,
-se se kuitenkin on, joka näyttää mistä mies käy.
-
--- Älä ole huolissasi isä, sanoi Onni. -- Ymmärrän kyllä tuon kaiken.
-Mutta tuolla ulkona jonne nyt aion matkustaa, mitataan ihmisten arvoa
-aivan toisella mittapuulla kuin täällä. Siellä ei panna sulkuja
-kenenkään tarmolle ja toimintahalulle. Siellä saa kukin yrittää kykynsä
-mukaan, sivullisten joka asiaan puuttumatta. Siellä ei kyky ja kunto
-kohoa virkavuosien mukaan ainoastaan sen perusteella, että on tuon
-viran kerran onnistunut saamaan jonkunlaisten suositusten ja paperien
-avulla, kuten täällä, vaan sen mukaan mitä kukin todellisesti on ja
-tekee...
-
-Vanhus katsoi miettivästi ikkunaan, jonka läpi tähdet kuvastuivat
-tummalla taivaalla.
-
--- Niin sanotaan täällä kotona, ja uskotaan myöskin liian herkästi,
-sanoi hän vakavasti. -- Mutta en kummastelisi jos monikin, joka
-niin ylenkatseellisesti halveksii kaikkea kotoista, tulee toisiin
-ajatuksiin, kun nuo kauniit kuvittelut häipyvät olemattomiin Atlannin
-tuolla puolen -- -- -- No niin. Tee tahtosi. Sinä olet jo täysi mies.
-En minä sinua voi estää menemästä. Olen vaan tahtonut antaa sinulle
-isällisiä neuvoja.
-
--- Niitä minä kyllä otan vastaan, sanoi Onni. -- Koetan seuratakin
-niitä niin pitkälle kuin vakaumukseni sallii.
-
--- No rupea sitten papiksi Amerikassa. Siellä kuuluu olevan puute
-suomalaisista papeista.
-
--- En minä papiksi rupea missään. Vakaumukseni ei salli minun puhuvan
-sellaista, jota en sisäisesti hyväksy.
-
--- En minä sinulle osaa muita neuvoja antaa, huokasi isä.
-
--- Siinä tapauksessa minä seuraan omia neuvojani, sanoi Onni
-päättävästi. -- Tiedän, että sinä, rakas isä, oman vakaumuksesi
-kannalta kyllä tarkotat minun parastani, mutta enhän minä mitenkään voi
-papiksi ruveta.
-
--- Olkoon kuinka hyvänsä. Mutta missä lienetkin, ja mitä tahansa
-tehnetkin, toimi kuitenkin aina niin, ettei Jumalan kuvan ihmisessä
-tarvitse hävetä alkuperäänsä. -- Rehellisyys maan perii...
-
-Nuoren miehen sydän sykähti.
-
--- Kiitos isä, sanoi hän liikutettuna. -- Kiitos neuvostasi. En tahdo
-sitä unohtaa. Ja käyköön kuinka käykin, suomalaisesta tahdon kuitenkin
-aina käydä tuon sanan parhaimmassa merkityksessä.
-
-Vanhus nousi seisomaan ja tarttui pojan käteen. Kaksi kunnon
-suomalaista seisoivat hetkisen vastakkain ja katsoivat rehellisin
-silmäyksin toinen toistaan.
-
-Vanhus alkoi riisuutua ja kävi levolle. Onni meni omaan huoneeseensa.
--- Isän ja pojan välinen routa oli sulanut. Kevät oli tullut heidänkin
-välilleen...
-
-Seuraavana päivänä ryhtyi Onni matkansa alkuvalmistuksiin. Hän hankki
-matkarahat ja teki pieniä ostoksia. Mutta tärkein tehtävä oli hänellä
-Perälässä, jonka poika Arvo oli hänen hyvä tuttavansa ja aatetoverinsa.
-
-Arvolla oli sisar nimeltä Tyyne. Tämä ja Laurilan Onni olivat jo pari
-vuotta olleet hellyyssuhteissa keskenään. Paikkakunnalla kuiskailtiin
-yhtä ja toista näistä suhteista, mutta ei kukaan uskonut Onni-maisterin
-sentään missään vakavassa tarkotuksessa seurustelevan Tyynen kanssa.
-Olihan Tyyne vaan torpantytär, vaikka tosin kaunis ja järkevä, kun
-Onni taas oli kohtalaisen varakkaan talon poika ja päälliseksi
-herra. Ei Juoru-Liisakaan, erään mäkitupalaisen vanha leski uskonut
-Laurilan maisterin ja Perälän Tyynen välejä sellaisiksi kuin ne itse
-asiassa olivat. Monta kertaa oli hän käynyt Laurilan isännän puheilla
-paikkakunnalla liikkuvien huhujen johdosta, mutta isäntä ei ollut
-antanut niille mitään arvoa. Oli vaan sanonut:
-
--- Meidän Onni on itsepäinen niin monessa muussa asiassa. Jos hän on
-Tyyneen vakavassa tarkotuksessa mielistynyt, en minä sille asialle
-mitään voi. Eipä hän välittänyt äitivainajansa ja minun neuvoistani
-siinäkään suhteessa, että olisi ruvennut papiksi. Kun Onni on täysi
-mies, oppinut ja herra, en minä rupea hänen kanssaan riitelemään Tyynen
-tähden. Sitäpaitsi nain aikanani itsekin piikatytön. Onnin äitivainaja
-oli meillä piikana.
-
-Perälän väelle matkahankkeistaan puhuttuaan ja sillä kerralla Arvolle
-ja tämän äidille jäähyväiset sanottuaan kutsui Onni Laurila Tyynen
-saattamaan häntä kappaleen matkaa. Metsätiellä oli heillä täysi vapaus
-antaa tunteittensa tulvehtia.
-
--- Rakas Onni, sanoi Tyyne, kun oli päästy kivenheiton matka Perälän
-torpasta, -- vaikka sinä olet niin varma ja puhut niin itseluottavasti
-tulevaisuudesta, en voi vapautua siitä ajatuksesta, että sinä nyt
-ainaiseksi lähdet luotamme. Jos siellä olot on niinkuin kuvittelet,
-kiinnyt niihin niin ettet enää sieltä palaa...
-
-Onni vei kätensä Tyynen vyötäisille ja veti hänet hellästi sivulleen.
-
--- Niin toivottomasti ei sinun pidä asiata ajatella. -- Se on elämän
-kulku. Kun lintu tuntee siipiensä kannattavan, lentää se pesästä ulos
-vapauteen. Mutta pesä on jälellä ja lentoon väsyttyään palaa hän
-takaisin vahvempana ja kokeneempana entistään.
-
--- Niin, mutta isäsi sitten? Etkö ajattele häntä? Olet hänen toivonsa.
-Hän on jo vanha ja voi tapahtua mitä tahansa. Hän on liian jäykkä
-näyttääkseen kuinka kovasti ero häneen koskee. Siksi hyvin tunnen
-hänet. Onko matkasi aivan välttämätön? Etkö voi jäädä luoksemme?
-
-Kun ei Onni vastannut mitään, rohkaisi Tyyne itseään, jatkaen:
-
--- Sinä ymmärrät minua. Me suomalaiset olemme erilaisia kuin ihmiset
-tuolla suuressa maailmassa. Me olemme perin yksinkertaisia. On paljon
-sellaista, jota me kunnioitamme ja pidämme arvokkaana, mutta jolle he
-ainoastaan hymyilevät. Ja taas paljon sellaista, jota he pitävät elämän
-onnena, on meistä joutavaa turhuutta. Onni, et saa matkustaa. Sinä et
-enää palaa...
-
-Kuului rattaiden kolinaa maantieltä ja nuoret irtaantuivat syleilystä
-käyden kummulle tarkastamaan.
-
-Näkyi matkatavaroilla kuormitetut rattaat, jotka ajoivat asemalle päin.
-
--- Keitähän nuo lienevät, kysyi Onni.
-
--- Siirtolaisia, vastasi Tyyne. -- Päivemmällä meni jo toisia, lisäsi
-hän.
-
--- Juuret irtaantuvat, sanoi Onni puoliääneen.
-
--- Ja kuitenkin luulen, ettei ole montaakaan suomalaista toisella
-puolen, joka ei tuntisi olevansa sidottu vanhaan maahan. He
-matkustavat, mutta ikävöivät kotia. Vuosittain menehtyy usea heistä
-koti-ikävästä. -- Mihinkä sitten perustuu tuo siirtyminen? Johtuuko
-se taloudellisista oloistamme? Kyllä, osittain. Mutta niitähän on
-kaikkialla, joskin ne esiintyvät erilaatuisina. Tai nurinkurisista
-valtiollisista oloistamme? Osaksi siitäkin. Ne saattavat elämän
-epävakaiseksi ja tekevät ihmiset haluttomiksi ja välinpitämättömiksi,
-sen sijaan kun ulkonaisen pakon, oikein ymmärrettynä, juuri pitäisi
-johtaa meitä sisäiseen työhön ja parannukseen, kokoamaan meitä yhteen,
-eikä niinkuin ikäväksemme tapahtuu, keskinäiseen hajaantumiseen ja
-rikkirepimiseen...
-
--- Sen juuret ovat vieläkin syvemmällä, jatkoi hän edelleen. Ne ovat
-todellakin meissä itsessämmekin. Meillä on omat heikkoutemme. Me
-nurisemme kotona kaikesta, olemme saamattomia -- aivan niinkuin isä
-sanoi, päätti hän.
-
-Tyyne kuunteli tarkkaavana Onnin pitkää puhetta.
-
--- Ehkä sinulla on oikein, sanoi hän hiljaa. -- Mutta minä en ymmärrä
-heitä. Minulle on Ameriikka aina kuvastunut jonkinlaisena onnenpelinä,
-missä voittona ovat kaikkivoivat dollarit, mutta sisäänpanot
-muodostuvat lukemattomista ihmisuhreista. Kuinka montako ei ole siinä
-pelissä joutunut häviöön? Kukaan ei sitä varmuudella tiedä. Saamme
-kyllä kuulla muutamista onnistuneista, mutta ne sadattuhannet, jotka
-siellä menehtyvät, niiden kurjuutta ei kukaan julki julista, ei
-kukaan...
-
--- Ja tiedätkö, rakas Onni, lisäsi Tyyne huoaten ja ikäänkuin jotain
-luotansa torjuen -- tiedätkö, minkälaiset aavistukset minulla on?
-Pelkään puhua niistä sinulle...
-
--- Puhu vaan peittelemättä, rakas sydänystäväni, kehotti Onni. --
-Meidän kesken ei enää ole mitään salaisuuksia.
-
--- Minä pelkään -- -- -- Tyyne pyrähti valtaavaan itkuun.
-
--- Mitä pelkäät, rakkaani, kysyi Onni, laskien kätensä hellästi Tyynen
-olkapäälle.
-
--- Että -- sinä -- et -- enää -- palaa -- siltä -- matkalta.
-
--- Älä sellaisella pelolla itseäsi vaivaa, lemmittyni. -- Miksi kohtalo
-olisi niin kova? Ja jos se on, en sitä tietysti voi välttää.
-
--- Etkö voisi sentään jäädä Suomeen, rakas Onni? Eläisihän sinunlaisesi
-mies täälläkin.
-
--- En voi, kun kerran olen päättänyt lähteä.
-
--- Voi, voi, rakkaani. -- Minun sieluni silmien edessä on niin synkkä
-näytelmä! Soisin, että se olisi paljasta harhaa, mutta sittenkin uskon
-sen todeksi, kun se tulee yhä selvemmäksi.
-
--- Mikä se näytelmä on, rakkaani?
-
--- En tahdo uskaltaa sitä sanoa.
-
--- Sano vaan.
-
--- Näen suuren laivan --
-
--- Näetkö sen jo?
-
--- Näen.
-
--- No sitten kai näet sen nimenkin.
-
--- En näe. Laiva on jäitten ympäröimänä. Sillä vallitsee kauhea
-sekasorto. Sinä seisot kannella käsiäsi väännellen. Oi, rakas Onni, älä
-mene. -- Siirrä matkasi edes tuonnemmaksi.
-
--- Mistä syystä?
-
--- Minä pelkään -- voi, voi -- minä näen, että se laiva hukkuu -- -- --
-
--- Joutavia, armaani! Tiedätkö, missä laivassa aion matkustaa?
-
--- En, mutta minä tiedän -- -- voi, voi -- -- minä tiedän, että se
-hukkuu! Älä matkusta siinä laivassa!
-
--- Sinä näyt olevan hermosairas, rakkaani. Vanhan äitisi tautivuoteen
-ääressä niin monta yötä valvottuasi olet kovasti hermostunut.
-
--- Ehkä olen, mutta minä aavistan kauheata onnettomuutta.
-
--- Aavistuksesi ei voi käydä toteen, kun saat tietää, että laiva, jossa
-aion matkustaa, on laivarakennustaidon mestariteos. Se on valmistettu
-niin, ettei se voi hukkua.
-
--- Ei voi! Mitä puhut? Ei ihminen vielä mestaroi luonnonvoimia.
-
--- Ei se laiva voi hukkua. Siinä on 16 sellaista laitetta,
-vedenpitävästi sulettavaa kammiota, joitten avulla se pysyy
-vedenpinnalla vaikka laiva esimerkiksi yhteentörmäyksessä saisi
-vuodonkin.
-
--- Niinkö? Sinä koetat lohduttaa minua, mutta sittenkin aavistan
-pahinta.
-
--- Ei aavistuksesi johdu muusta kuin tilapäisestä hermojärkytyksestä.
-Laivan nimi on "Titanic". Se lähtee vasta ensimäiselle matkalleen. Se
-ei voi hukkua. Asiantuntijat vakuuttavat niin.
-
--- Vai "Titanic"! Se on omituinen nimi.
-
--- Nimi ei mitään merkitse. Päinvastoin tietää tuo nimi hyvää. Titanit
-olivat vanhassa kreikkalaisessa jumalaistarustossa mahtavia jumalia,
-Uranuksen ja Geen, se on taivaan ja maan lapsia, jotka uskalsivat
-taistella itse Jupiteriakin vastaan.
-
--- Sinä, rakas Onni, olet niin viisas. Kaikki sinä tiedät ja osaat
-selittää. Mutta sano minulle vielä, kuinka siinä taistelussa kävi.
-Voittivatko ne Titanit Jupiterin vai voittiko Jupiter heidät?
-
-Onni Laurila puri huuleensa eikä saanut sanaa suustaan. Mitä hän nyt
-vastaisi? Ei hän olisi odottanut tuota kysymystä Tyyneltä.
-
--- Sano, jos tiedät, kuinka tuossa taistelussa kävi?
-
--- Tiedät, toisti Onni. -- Miksi en sitä tietäisi, armaani. Mutta
-jos sanon, mitä siinä suhteessa tiedän, niin sinä saat vaan tukea
-heikkohermoisuuden aiheuttamalle pelollesi.
-
--- Ja mitä sinä tiedät tuosta taistelusta, josta äsken mainitsit? Sano,
-rakas Onnini!
-
--- No olkoon menneeksi! Jupiter voitti titanit ja heitti heidät
-Tartarokseen.
-
--- Mikä se Tartaros sitten oli, kysyi Tyyne hätäisesti. Arvattavasti
-jokin kauhunpaikka.
-
--- Se oli manala.
-
--- Tässä tapauksessa se on merenpohja, voihkasi Tyyne.
-
--- Älä, rakkaani, salli kiihottuneen mielikuvituksesi vaivata itseäsi,
-sanoi Onni, painaen Tyyneä rintaansa vasten ja suudellen häntä.
-
--- Mutta tuon laivan nimikin todistaa onnettomuutta. Sanoit vastikään,
-että Jupiter voitti titanit ja heitti heidät Tartarokseen, joka on sama
-kuin manala.
-
--- Mutta eihän nimi mitään merkitse, rakkaani.
-
--- Kyllä se joskus merkitsee. Nythän aikoo tuo uusi laiva lähteä
-ensimäiselle matkalleen.
-
--- Niin. Mitä sitten?
-
--- On uhmailua, että sitä vakuutetaan uppoamattomaksi. Se on
-samallaista uhmailua kuin tuo titanien taistelu ylijumalaa Jupiteria
-vastaan.
-
--- Mutta rakas Tyyne! Onhan meillä ennestäänkin laiva, joka kantaa
-melkein samaa nimeä, eikä sille ole vielä mitään vahinkoa tapahtunut.
-
--- Mikä laiva?
-
--- "Titania". Se kulettaa matkustajia Suomen ja Englannin välillä.
-Eihän nimi mitään merkitse.
-
-Tyyne näytti miettivän.
-
--- Kiitos, rakas Onni, sanoi hän viimein. -- Tällä tiedonannollasi sinä
-poistit raskaan taakan sydämeltäni. En muista kuulleeni tuota nimeä
-ennen. Kenties minun pelkoni onkin liioteltua. Kenties olen liiaksi
-perinnyt äitini luulevaisuutta. --
-
--- Taikauskoa, sanoisin minä, keskeytti Onni. -- Titania on jo vanha
-laiva eikä koskaan ole joutunut nimensä tähden mitään kärsimään.
-
-Onni ja Tyyne olivat jo päässeet niin pitkälle, että Laurilan talo
-näkyi puitten välistä. Siinä he syleilivät toisiaan ja erosivat,
-lähtien nopein askelin kumpikin kotiinsa.
-
--- Ennen lähtöäni tulen vielä sanomaan jäähyväiset, sanoi Onni
-Tyynelle, kun tämä jo oli melkoisen etäällä.
-
--- Tietysti sinä tulet, vastasi Tyyne ja katosi pensasten taakse.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Viikko on kulunut siitä, kun Onni Laurila ja Tyyne Perälä viimeksi
-tapasivat toisensa. Nyt käyvät he taas samaa metsätietä. Onni on käynyt
-Perälässä sanomassa jäähyväiset. Pahinta oli vaan se seikka, ettei hän
-tavannut hyvää ystäväänsä, Tyynen veljeä Arvoa, kotona. Tämä oli jo
-aamulla varhain mennyt kirkonkylään asioilleen. Sentähden päätti Onni
-seuraavana päivänä aamupuolella käydä hyvästelemässä Arvoa, koska hän
-lähtisi matkalle vasta iltapäivällä.
-
-Metsätietä Laurilaa kohti kävellessään ovat Onni ja Tyyne taas
-vilkkaassa sananvaihdossa keskenään. Tyyne on nyt rauhallisempi kuin
-edellisellä kerralla, vaikka hänen rinnastaan nytkin silloin tällöin
-pääsee syvä huokaus.
-
-Nuoret istuutuvat tien vieressä olevalle kivelle.
-
--- Kuinka kauan aiot viipyä Amerikassa, rakas Onni, kysyy Tyyne.
-
-Onni nostaa hänet polvelleen vastaukseksi.
-
--- Tämä menettelysi merkitsee, että palaat pian, sanoo Tyyne.
-
--- Niin, ja otan sinut omakseni, täydentää Onni, painaen suudelman
-Tyynen rusottaville huulille. He istuvat selin sinnepäin, jossa
-Laurilan talo on.
-
--- Kas vaan, kuuluu samassa naurava naisenääni heidän takanaan. Nuoret
-sävähtävät ja irtautuvat toistensa syleilystä.
-
-Laurilan Ilmi ja Perälän Arvo seisovat heidän vieressään hymyillen.
-
--- Kauanpa viivyit, sanoo Onni Arvolle. -- Olin pahoillani, kun en
-tavannut sinua kotona ja aioinkin tulla huomenna sinulle jäähyväisiä
-sanomaan. Mutta nytpä sanon ne tässä. Kun minä nyt joksikin ajaksi
-poistun kotoani ja koko Suomesta, on parasta että me nuoret puhumme
-suumme puhtaaksi täällä metsän yksinäisyydessä.
-
--- Samaa minäkin toivon, sanoi Perälän Arvo hymyillen.
-
-Onni huomasi, kuinka hänen Ilmi-sisarensa punastui.
-
--- Ei meillä ole mitään syytä salata toisiltamme hellyyssuhteitamme.
-Minä rakastan Perälän Tyyneä ja aion läheisessä tulevaisuudessa ottaa
-hänet vaimokseni.
-
-Tyyne punastui ja painoi päänsä alas.
-
--- Se onkin oikein sanottu! Niin rehellinen nuorukainen tekee, huudahti
-Perälän Arvo.
-
--- Samallaisen tunnustuksen voit sinä tehdä, Arvo, sanoi Onni.
-Jäähyväishetkemme on paras tilaisuus tehdä vilpitön tunnustuksemme.
-Minä ja Tyyne kuulumme toisillemme. Samoin kuulutte te, Arvo ja Ilmi
-toisillenne. Vai kuinka?
-
-Arvon silmäkulmassa kiilsi kyynel ja hän sanoi:
-
--- Niin on laitamme. Olen vaan vähän arkaillut, sillä Ilmi on talon
-tytär, mutta minä --
-
--- Joutavia, ystäväni, huudahti Onni. -- Emme ole niitä vanhan kansan
-ihmisiä, jotka lemmenasioissa katsovat niin sanottuun säätyerotukseen.
-Mitä itseeni tulee, en tunnusta mitään säätyerotusta ihmisten välillä.
-Kaikki me olemme yhtä hyviä.
-
--- Se on oikein sanottu, säestivät kaikki kolme.
-
--- Syleillään ja suudellaan nyt toisiamme jäähyväishetkenä, sanoi
-Onni, painaen Tyynen rintaansa vasten ja suudellen häntä. Arvo seurasi
-esimerkkiä ja syleili ja suuteli Ilmiä.
-
--- Nyt olemme toistemme nähden lukinneet ikuisen lemmenliittomme, sanoi
-Onni. Arvo ja Ilmi voivat viettää häänsä milloin tahansa. Minä ja Tyyne
-vietämme sitten kun palaan Amerikasta.
-
-Vielä kerran syleili Onni Tyyneä ja senjälkeen Arvoa. Sitten lähtivät
-kumpikin veli ja sisar eri suunnalle, Arvo ja Tyyne Perälään, Onni ja
-Ilmi Laurilaan.
-
--- Olkoon matkasi onnellinen ja palaos pian, huusivat Arvo ja Tyyne
-Onnille.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Juna lähti asemalta liikkeelle eteläänpäin. Onni Laurila seisoi ikkunan
-vierellä katsellen nopeasti vaihtuvia näköaloja. Tuolla näkyi vanha
-valkoseksi rapattu kirkko, ja metsän vierustalla sijaitsi pappila,
-jonka punainen katto ihan loisti päivänpaisteessa. Senjälkeen ahtautui
-metsä kummallekin puolelle rautatietä avautuen silloin tällöin peltojen
-ja niittyjen sekä pienten mökkien ja ratavartijain punasen-valkosten
-vahtitupien äärillä. Rytisi ja paukkui junan kulkiessa joen poikki
-olevaa junasiltaa, jonka alapuolella tukit tulvavedellä kilvan
-myllertivät odottaen vuoroaan päästäkseen sahan jalostamina uusille
-urille. Ja kun metsä joen toisella puolella taas varjosti näköalan,
-vaikutti vaununpyörien yhtämittainen hankautuminen kiskoja vastaan
-nukuttavasti.
-
-Hän painautui istumaan junapenkille ja mietti. -- Minkävuoksi hän
-oikeastaan matkusti pois tästä tuhansien järvien, saarien ja metsien
-lumoavasta maasta? Tullakseenko pian rikkaaksi, kun hän luuli siellä
-olevan paremmat olot kuin täällä kotona? Ei, ei. Sellaista syytä
-ei hänellä ollut. Hän teki sen nähdäkseen laajemmalti ympärilleen,
-kerätäkseen kokemuksia ja uusia aatteita, oppiakseen uutta ja
-hyödyllistä. Hän viipyisi siellä ainoastaan jonkun aikaa ja opittuaan
-mitä siellä olisi opittavaa, palaisi takaisin kotimaahansa. Silloin
-saisi se hyötyä hänen kokemuksistaan. Uudet, suuret aatteet saisivat
-hänestä pelottoman kannattajansa. Hän ei olisi arkaileva, kuten
-useimmat hänen maamiehistään. Hän katsoisi asioita korkeammalta,
-laajennetulta näkökannalta...
-
-Juna kiiti eteenpäin ja siellä täällä vilahti ohitse siintävä järvi
-maisemineen.
-
-Onni irtautui ajatuksistaan ja lähti käymään toiseen vaunuun. Siellä
-tapasi hän muutamia puolihumalaisia nuorukaisia kukkaiskimput
-napinlävessä. He hurrasivat ja yrittivät laulamaan "Internationaalia".
-
--- Hei vaan, nyt sitä mennään Amerikkaan, huusivat he yhdestä suusta.
-
--- Siellä on jokainen oma herransa ja tekee mitä lystää. Siellä ei ole
-veroja eikä mitään turhanpäiväisiä pappeja.
-
--- Niistä löytyy eräs laulukin, sanoi muuan nuori miehenalku joukosta,
-joka samalla antoi siitä seuralaistensa ylösrakennukseksi seuraavan
-näytteen:
-
-    "Piru se lyhyen opetti läksyn
-    Ja pappi sen pian oppi.
-    Kun ihminen syntyi tai kuoli,
-    Niin pappi siitä maksun otti.
-
-    Pappi se kirkossa paukutti
-    Ja akat ne oikein itki.
-    Vaan papin pussista pohja on pois:
-    Piru sen kutkutti rikki."
-
--- Niin, Amerikka on hyvä maa, sanoi etäämpää eräs roteva,
-teräkatseinen mies, jonka ulkonäkö todisti, että hän oli läpikäynyt
-koetuksen. -- Mutta työtä täytyy tehdä lujasti. Muuten se ei käy
-laatuun.
-
--- Kukapahan tässä ei osaisi työtä tehdä! -- huusi muuan nuorukaisista.
--- Mitä muuta me olemme tehneet syntymästämme alkaen? Emmekö ole
-kuluttaneet mehua itsestämme rikkaitten hyväksi?
-
--- Te pojat ette vielä tiedä, mitä työ tahtoo sanoa, lisäsi edellinen
-puhuja, antamatta nolata itseään. -- Mutta tultuanne Valtoihin saatte
-kyllä sitä oppia. Taala on painava taskussa, mutta ei siihen myöskään
-helposti käsiksi päästä...
-
--- Kaunista alkua, miltähän loppu näyttää, arveli Onni Laurila
-itsekseen, käydessään seuraavaan vaunuun, nähdäkseen josko siellä
-tapaisi paikkakuntalaisia.
-
--- Päivää! Minnekä matkataan! -- kysyi Laurila, kun huomasi erään tutun
-mäkitupalaisen perheineen. -- Vaimo imetti nuorinta lasta. Vanhin,
-10-vuotinen vilkas poika, katseli innoissaan vaunun akkunasta. Tämä oli
-hänen ensimäinen junamatkansa.
-
--- Amerikkaanhan tuota ollaan matkalla, vastasi mies.
-
--- Mutta eihän teillä olekaan koko perhe mukana, sanoi Laurila, kun
-kaipasi kahta perheenjäsentä joukosta.
-
--- Ne täytyi jättää tänne, vastasi mies lyhyesti. -- He saavat tulla
-myöhemmin.
-
--- Eikö tunnu raskaalta matkustaa heidän luotaan niin pitkälle?
-
--- Onhan se vähän niin. Mutta kun rahat eivät riita kaikille...
-
-Onni Laurila huokasi syvään tullessaan takaisin omaan vaunuunsa.
-
--- Toiset lähtevät kevytmielisesti matkaan, toiset taas puutteen
-pakottamina, virkkoi hän itsekseen.
-
-Juna jatkoi matkaansa eteenpäin. Näköalat vaihtelivat. Seuraavana
-päivänä saapui hän Helsinkiin.
-
-Ennen laivaan astumistaan lähetti hän kirjeen morsiamelleen Tyyne
-Perälälle.
-
-
-
-
-II LUKU.
-
-Matkalla Englantiin.
-
-
-Eräänä päivänä huhtikuun alkupuolella astui Onni Laurila
-"Astraea"-laivaan Helsingin satamassa. Hänellä ei ollut pääkaupungissa
-enää yhtään tuttavaa, joka olisi tullut laivarantaan häntä
-hyvästelemään. Entisistä ylioppilastovereistaan ei hän enää tietänyt
-juuri mitään. Vuosien kuluessa olivat he hajaantuneet maailmaan.
-
-Kun oli päästy Hankoon, tuli lisää siirtolaisia laivaan. Siirtolaisten
-passintarkastusta katseli Laurila hyvin kärsimättömän näköisenä. Hän
-oli niitä aatteellisia ihmisiä, joitten mielestä passijärjestelmä on
-mitä suurinta ihmisellistä mielettömyyttä. Laurila ei mitenkään voinut
-hyväksyä sellaista menettelyä, että toinen ihminen paperilla yrittää
-selvitellä toisen maineen joko puhtautta tai likaisuutta.
-
-Tämä aate esti häntä kotimaassaan hakemasta opettajanpaikkaa.
-Hänellä oli erinomaiset "paperit". Historiassa, latinan-, kreikan- ja
-saksankielessä oli hänellä "kiitettävä" arvolause. Hän olisi
-voinut hakea "lehtorinpaikkaa" missä tahansa oppikoulussa, mutta hän
-piti ihmisarvoa alentavana "todistusten" perusteella hakea paikkaa.
-Sentähden päätti hän mennä Amerikkaan, jossa ei minkäänlainen
-"todistus" tule kysymykseen.
-
-Maihin nousi Laurila Hangossa sen verran, että sai täydentää
-tupakkavarastonsa, koska tiesi tupakan olevan kovin kallista
-Englannissa.
-
-Laurila matkusti toisessa luokassa siitä syystä, että saisi tehdä
-siellä kokemuksia, vaikka hän vaatimattomuutensa perusteella muuten
-olisi tahtonut olla kolmasluokkalaisten joukossa.
-
-Seuraavana päivänä senjälkeen kun oli Hangosta lähdetty, sai Laurila
-erinomaisen puhetoverin ja tuttavan. Kun hän seisoi laivankannella,
-katsellen kevätauringon laskua, tuli hänen luokseen nuori mies, joka
-alkoi puhella.
-
--- Nyt käy navakka tuuli, joka ennustaa myrskyistä yötä, sanoi mies.
-
--- Siltä juuri näyttää, vastasi Laurila.
-
--- Enpä minä siltä myrskyä pelkää; olen ennenkin kulkenut Itämerellä
-ankarissa myrskyissä, selitti nuori mies.
-
--- Saanko kysyä, mihin matkustatte, kysyi Laurila.
-
--- Amerikkaan olisi aikomus, vastasi toinen.
-
--- Sinne minunkin matkani on. Koska en ole täällä tavannut vielä yhtään
-tuttavaa, pyydän esittää itseni. Nimeni on Onni Laurila; olen kotoisin
-Pohjanmaalta.
-
--- Minun nimeni on Toivo Saarela. Olen Keski-Suomesta, sanoi toinen.
-
--- Minkä linjan laivassa aiotte matkustaa Englannista Amerikkaan, kysyi
-Saarela.
-
--- Valkean Tähden linjan.
-
--- Sittenpä saamme tehdä seuraa Amerikkaan asti. Minäkin ostin
-matkalipun sille linjalle, selitti Saarela.
-
--- Entä laiva, kysyi Laurila.
-
--- "Titanic".
-
--- Kas vaan! Pääsemme samaan laivaan Englannissakin.
-
--- Se "Titanic" kuuluu lähtevän ihan ensimäiselle matkalleen, sanoi
-Saarela.
-
--- Juuri niin. Ja se on maailman suurin laiva, varustettu
-kaikenmoisella nykyajan hienoston tarpeitten mukaisella ylellisyydellä
-ja komeudella. Siellä kuuluu olevan uimahuoneet, teatterit,
-voimistelusalit ynnä muuta joutilasten raharuhtinasten ajankulutukseksi.
-
--- Vai niin. Lieneekö siellä suomalainen saunakin, kysyi Saarela.
-
--- Ei suinkaan, vastasi Laurila nauraen. -- Meikäläisten tarpeista ei
-rikas laivayhtiö ole välittänyt, koska ei meillä ole suuria varojakaan.
-Mutta me jaksamme olla kylpemättäkin, kunnes olemme päässeet
-Amerikkaan. Siellä kuuluu kyllä pienemmissä kaupungeissa olevan
-suomalaisia saunoja.
-
--- Niin on minunkin veljeni kirjottanut. Aionkin mennä häntä tapaamaan.
-Hän on maanviljelijänä Minnesotan valtiossa, ja hänellä on ihana
-suomalainen savusauna.
-
-Nuoret miehet keskeyttävät puhelunsa, tarkaten muutamia nuoria tyttöjä,
-jotka ihmettelevät laivan nimeä.
-
--- Merkillistä, että laivoilla täälläpäin on järjestään muukalaiset
-nimet, pahottelee eräs tytöistä. Keski-Suomessa ja Savossa ovat
-laivojen nimet suomalaisia.
-
--- Siellä on väkikin suomalaista, huomauttaa toinen tyttö. Tämä
-Etelä-Suomi on niin ruotsalaista.
-
--- Onko "Astraea" ruotsalainen nimi? Mitä se merkitsisi suomeksi, kysyy
-kolmas tyttö.
-
--- Kyllä kai, mutta en minä tiedä, mitä se merkitsee, vastaa toinen.
-
--- Saanko vähän auttaa neitiä, sanoo Laurila kumartaen.
-
-Tyttö punastuu vähän ja sanoo ujosti:
-
--- Kyllä, jos herra tahtoo olla hyvä.
-
--- Astraealla on kaksikin merkitystä, alkaa Laurila selittää. -- Numero
-1 on vanha roomalainen oikeudenjumalatar, joka kultaisena aikakautena
-laskeutui taivaasta maan päälle. Numero 2 on tähtisikermän Neitsyt.
-Kumpaa arvelevat neidit laivayhtiön tarkottaneen antaessaan laivalle
-nimen?
-
--- Minusta tähtisikermä Neitsyttä, sanoo yksi tytöistä.
-
--- Minusta oikeudenjumalatarta, väittää toinen.
-
--- No sillä ei nyt ole väliä, koska laivalla kaikessa tapauksessa on
-naisellinen nimi, selittää kolmas.
-
-Naiset kiittävät selityksestä ja poistuvat.
-
-Toivo Saarela nojaa laivan kaidepuuhun, katsoo mereen ja hyräilee:
-
-    "Mors ipsa beatior inde est,
-    Quod per cruciamina leti
-    Via panditur ardua justis,
-    Et ad astra dororibus itur."
-
--- Kas vaan! Minä kuulen, että herra Saarela on perusteellisesti
-tutkinut vanhan suomalaisen virsikirjan, huomauttaa Laurila.
-
--- Tulin vaan muistaneeksi, kun oli puhe tämän laivan nimestä, selittää
-Saarela.
-
--- Siinä tapauksessa tiedätte, mistä kreikkalaisesta sanasta nimi
-johtuu.
-
--- Se johtuu "asteer"-sanasta, joka merkitsee tähti.
-
--- Mutta arvaatteko, että tuo vastikään hyräilemänne vanhassa
-suomalaisessa virsikirjassa oleva värssy kuului kaamealta minun
-korvissani tällä matkalla?
-
--- Kuinka niin?
-
--- Minulla on syytä edellyttää, että olette kielimies, koska osaatte
-latinaa.
-
--- Olenhan tuota lukenut kieliä.
-
--- Saanko kysyä, kuinka pitkälle olette mennyt opin tiellä virallisesti.
-
--- Olen maisteri.
-
--- No terve! Samoin olen minä.
-
--- Mitä tuo herra äsken lauloi? Se oli jotakin vierasta kieltä, kuuluu
-samalla naisenääni miesten selän takaa.
-
-Kysyjä on sama tyttö, joka äsken tahtoi tietää, mitä laivan nimi
-merkitsi. Hän oli seuralaisistaan erottuaan lähtenyt yksin kävelemään
-laivankannelle.
-
--- Herra Saarela on hyvä ja selittää tälle neidille, mitä tuo
-latinalainen virrenvärssy merkitsee suomeksi.
-
--- Kyllä. Se merkitsee sanasta sanaan suomennettuna: "Itse kuolema
-on sitä autuuttavampi sentähden, että kuolontuskien kautta avautuu
-hurskaille ylhäinen tie ja käy surujen kautta tähtiä kohti."
-
--- Hyvänen aika, huudahtaa neiti. -- Miksi tämä herra sellaisia
-kuolonlauluja hyräilee? Herrat ovat nuoria niinkuin minäkin, ja mehän
-etsimme vielä onnea maailmasta.
-
--- Muistui vaan mieleeni, kun "Astraea"-laivasta oli puhe, vastaa
-Saarela kuivasti.
-
--- Istukaa tähän penkille, neiti, kehottaa Laurila.
-
--- Kiitoksia!
-
--- Minä alan jo uskoa, että eräs naistuttavani sittenkin aavisti
-jotakin, sanoi Laurila melkein huoaten.
-
--- Mitä sitten, kysyi Saarela vilkkaasti.
-
-Laurila kääntyy poispäin ja pyyhkäisee hätäisesti nenäliinalla
-silmäkulmaansa. Hän ei tahdo muitten näkevän, että siinä kiiltää kyynel.
-
--- En tiedä, sopiiko siitä puhua, sanoo Laurila jälleen, seuralaisiinsa
-kääntyen.
-
--- Puhukaa, huutavat Saarela ja vieras neiti ikäänkuin yhdestä suusta.
-
--- Kun minä lähdin kotoani -- -- -- Sanat takertuvat puhujan kurkkuun
-ja hän vaikenee.
-
--- Mitä silloin tapahtui?
-
--- Eräs läheinen naistuttavani -- -- --
-
-Taas vaikenee kertoja.
-
--- Mitä hän sanoi, kysyi Saarela hymyillen.
-
--- Hän ennusti, että "Titanic", se laiva, jossa me aiomme matkustaa
-Englannista Amerikkaan -- -- --
-
-Jälleen vaikenee Laurila.
-
--- Kuinka sen kävisi, kysyy neiti.
-
--- Se tekisi haaksirikon -- -- --
-
--- Uskotteko te, herra Laurila, tuota ennustusta, kysyy Saarela
-tutkivannäköisenä.
-
--- Omasta puolestani en -- -- --
-
--- No kenen puolesta sitten?
-
--- Se nainen on varmaankin tämän herran morsian, sanoo neiti nauraen.
-
--- Se on toinen asia, huomauttaa Laurila.
-
--- Niin, mutta herra Laurila voi puolittain uskoa hänen ennustustaan
-juuri hellien välien perusteella, huomauttaa neiti.
-
--- Kuinka se olisi mahdollista? "Titanic"-laivahan on uusimman
-laivanrakennustaidon mestariteos. Matkalippua ostaessani sain
-laivakonttorista tietää, ettei koskaan tarvitse pelätä sen laivan
-voivan hukkua, vakuuttaa Saarela.
-
--- Niin minullekin on kerrottu, sanoo Laurila. -- Mutta luonnonvoimia
-ei paraskaan laivanrakennustaito vielä pysty hallitsemaan.
-
--- Kyllä suuressa määrässä. Ei luonto uhkaa ihmisen turvallisuutta, jos
-hänellä on älyä mukautua sen vaatimuksiin, opettaa Saarela.
-
--- Se puhe on kyllä asiallista. Mutta mitä sanotte jäävuorista? Näin
-keväällä liikkuu niitä Atlannillakin.
-
--- Pidätte siis mahdollisena, että laiva voisi törmätä jäävuoreen,
-saada auttamattoman vuodon ja upota, sanoo Saarela.
-
--- Juuri niin.
-
--- Mutta minulle on kerrottu, että "Titanicia" rakennettaessa on se
-mahdollisuus juuri otettu huomioon. Laivassa kuuluu olevan 16 tarkasti
-sulettavaa kammiota, joitten varassa se pysyy vedenpinnalla, vaikka se
-saisikin vuodon, selittää Saarela.
-
--- Kyllähän minäkin olen kuullut noista varokeinoista, mutta -- -- --
-
--- Mikä "mutta"?
-
--- Onnettomuus on sittenkin mahdollinen.
-
--- Jos sitä pelkäätte, sopii Englantiin päästyämme siirtää matkalippu
-saman yhtiön jollekin toiselle laivalle. Käyhän se päinsä.
-
--- Jos sellainen vaara todella on tarjona, jos "Titanic" on vihitty
-tuhon omaksi, niin minä onnittelen itseäni, etten matkusta sillä
-linjallakaan, sanoo neiti hymyillen. Tulkaa tekin, herrat, samalle
-linjalle?
-
--- Mitä linjaa neiti matkustaa, kysyy Laurila.
-
--- Cunard-linjaa.
-
--- Meitä sanottaisiin taikauskoisiksi, jos emme matkustaisi sitä
-linjaa, jolle olemme matkalipun ostaneet, huomauttaa Saarela
-päättävästi. -- Jätetään tuo juttu sikseen.
-
--- No jätetään. Mutta jos jotakin tapahtuu, niin muistakaa tätä
-keskusteluamme Itämerellä, sanoo Laurila.
-
-       *       *       *       *       *
-
-On iltapäivä. Kööpenhaminan kirkontornien piirteet näkyvät etäältä.
-Kansi on täynnä matkustajia. Kaikki näyttävät olevan iloisella tuulella.
-
-Laurila ja Saarela ovat taas juttusilla.
-
--- Kyllä kai noustaan maihin Kööpenhaminassa, sanoo Laurila toverilleen.
-
--- Noustaan vaan. Ennätämme laivan satamassa ollessa hiukan tutustua
-sen nähtävyyksiin.
-
-Ollaan jo hyvin lähellä Kööpenhaminaa. Laivamiehet ovat valmiina
-rantaanlaskemistoimissa.
-
--- Lieneekö tuo se Frelserskirke, kysyy Saarela, osottaen erästä
-kirkkoa, jonka tornin huippuun asti nousevat kierreportaat.
-
--- Ai, se kirkko, josta puhutaan "Matkustus maan
-keskipisteeseen"-nimisessä hauskassa kirjassa.
-
--- Juuri se.
-
--- En minä ole varma. Sopiipa kysyä joltakin tanskalaiselta, kun
-pääsemme maihin.
-
-Laivan laskettua rantaan menevät Laurila ja Saarela maihin.
-
--- Kuinkahan olisi, jos ostettaisiin komeat puukengät, sanoo Saarela
-nauraen. Tanska on puukenkämaa. Etkö näe, kuinka joka toisella
-ihmisellä on puukengät jalassa?
-
--- Mitä Amerikkaan aikova puukengillä tekee? Eivät ne siellä kuosissa
-ole.
-
--- No jos se ennustettu haaksirikko tapahtuu, niin juoksen puukengät
-jalassa maihin, sanoo Saarela nauraen.
-
--- Laskette ajattelematonta leikkiä, sanoo Laurila kuivasti.
-
-Laiva viipyy Kööpenhaminan rannassa pari tuntia ja jatkaa matkaansa.
-Yöllä päästään Pohjanmerelle, jolla vallitsee ankara myrsky. Toverukset
-sanovat "hyvää yötä" toisilleen ja menevät makuulle.
-
-Nyt alkaa se tavallinen näytelmä meren kovasti myrskytessä. Matkustajat
-voivottavat ja valittavat meritaudissa. Moni mieskin potee sitä
-ankarasti.
-
-Laurilan naapurina on eräs Etelä-Suomesta kotoisin oleva
-vanhanpuoleinen mies, joka ensi kertaa on tällaisessa myrskyssä.
-
--- Jos siellä isollakin merellä on tällainen jumalan ilma, niin ei
-taida hengissä päästä Amerikkaan, voihkii mies.
-
--- Ei meritautiin kukaan kuole, lohduttaa Laurila.
-
--- Tämä on kauheata! Tahtoo ihan vääntää sisälmykset ulos.
-
--- Tauti lakkaa heti kun myrskykin.
-
--- Kyllä sitä saanee odottaa.
-
--- Mennään kannelle. Raittiissa ilmassa on helpompi olla.
-
--- En minä jaksa tulla. Kunpa vaan saisi nukutuksi!
-
-Laurila paneutui levolle. Hetkisen kuluttua kuuli hän naapurinsa jo
-raskaasti hengittävän. Uni oli pelastanut hänet meritaudista siksi
-kerraksi.
-
-Aamiaispöydässä kuulivat Laurila ja Saarela -- joka myös matkusti
-toisessa luokassa -- kahden tanskalaisen herran, mitkä nähtävästi
-olivat liikemiehiä, vilkkaasti keskustelevan merionnettomuuksista.
-Herrat näyttivät olevan vanhoja tuttavia.
-
--- Pohjanmeri on tänään vihaisella päällä, sanoi toinen.
-
--- Tuntuu siltä kuin se tahtoisi niellä koko laivan.
-
--- Ei ole mitään hätää, veli Madsen, sanoi toinen herra. -- Nykyajan
-laivat ovat siksi lujia, ettei myrsky niitä voi hävittää, jos eivät
-vaan törmää toiseen laivaan tai aja karille. Mutta mitä linjaa sinä
-aiot matkustaa Amerikkaan?
-
--- Valkean Tähden linjaa.
-
--- Miksi sitä?
-
--- Saadakseni koetella sitä uutta jättiläislaivaa "Titanicia", joka
-lähtee ensi matkalleen. Olisi hyvä, että sinäkin, Knudsen, tulisit
-mukaan.
-
--- Niin, mutta minä jään Englantiin asioilleni.
-
--- Mutta miksi et matkusta meikäläistä Thingvalla-linjaa? Ei tarvitsisi
-ollenkaan poiketa Englannissa.
-
--- Sentähden, kuten jo sanoin, että tahdon koetella sitä uutta laivaa.
-Muuten minulla on hieman kammoa kotimaiseen linjaamme. Menetin
-"Norge"-laivan haaksirikossa monta hyvää tuttavaani, vieläpä läheisen
-sukulaisenikin, erään sisarenpoikani.
-
--- Mutta harvoinhan sentään "Rockall"-karille ajetaan.
-
--- Kyllä merellä on muitakin vaaroja kuin tuo kari, sanoi Laurila,
-keskusteluun puuttuen. -- Joku aika sitten törmäsi Valkean Tähden
-linjan "Olympic"-laiva toiseen laivaan ja vahingoittui pahoin.
-
--- Kyllähän sellaisia onnettomuuksia on monta meriliikkeen historiassa,
-mutta ne eivät tee niin järkyttävää vaikutusta, kun ei tunne
-onnettomuuksissa hukkuneita, sanoi Madsen. -- Mutta saanko kysyä, mitä
-linjaa herra aikoo matkustaa?
-
--- Valkean Tähden linjaa.
-
--- Ehkä "Titanicissa", niinkuin minäkin.
-
--- Juuri siinä.
-
--- Se on oikein! Tuo laiva on oikea ihme. Ei jokainen saa olla mukana
-laivan ensi matkalla. Tavallaan on ennätys saada matkustaa tuossa
-laivassa.
-
--- Niinhän moni sanoo, mutta tuntuupa siltä kuin näitä
-ennätyksenintoisia matkustajia uhkaisi jokin salainen vaara, huomautti
-Laurila.
-
--- Vaarako? "Titanic" on kaiken vaaran ulkopuolella. Se ei voi hukkua.
-
--- Hyvä, jos niin olisi, sanoi Laurila, ollen sitten koko jälellä
-olevan ruokailuajan äänettömänä.
-
-Kun oli saavuttu Hulliin, kuletettiin matkustajat asemalle. Ensi ja
-toisen luokan matkustajat saivat istua ajopeleihin. Kolmasluokkalaisia
-kuletettiin kuin karjaa paimenen perässä.
-
-Kun Hullissa oli viivytty pari tuntia, kiidätettiin matkustajat
-Southamptoniin, jossa "Titanic" odotti.
-
-Hämmästyksen valtaamina katselivat siirtolaiset tuota merijättiläistä.
-Yhä lujemmaksi tuli se "asiantuntijain" vakaumus, ettei valtamerikään
-voisi mitään tällaiselle ihmelaivalle.
-
-Laurila kyllä muisti Perälän Tyynen ennustuksen, mutta voihan
-tyttöparka ystävästään erotessaan jännittää mielikuvituskykynsä
-äärimmilleen. Ei, ei! "Titanic" ei voisi hukkua.
-
-Laurila oli nyt täysin tyyni ja rauhallinen. Salaa hän ikäänkuin
-toivoi joitakin esteitä, jotta olisi saatu nähdä, mitä jättiläislaiva
-merkitsee tavallisiin verrattuna.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vielä saman päivän iltana höyrysi jättiläislaiva merelle, poiketen
-Ranskan rannikkokaupungissa Cherbourgissa lisää matkustajia ottamassa.
-Laiva ankkuroitiin sataman edustalle viettämään yötä.
-
-Kun seuraavana aamuna oli pienillä höyrylaivoilla tuotu matkustajia,
-nostettiin ankkurit, ja merijättiläinen lähti kyntämään valtameren
-aaltoja.
-
-Ilma oli kaunis ja aurinko paistoi ystävällisesti.
-
-Laivan kannella oli vilkasta elämää. Näki monellaisia pukuja ja kuuli
-puhuttavan moniaita kieliä.
-
--- Adieu, France, adieu, maman (hyvästi, Ranska, hyvästi äiti) huusi
-eräs keski-ikäinen herra nenäliinaansa heiluttaen.
-
--- Pourquoi n'est pas maman ici avec nous (miksi ei äiti ole täällä
-meidän kanssamme), kuuluu samassa noin 4 vuoden ikäinen poika kysyvän.
-Kun ei hän saa mitään vastausta kysymykseensä, alkaa hän katkerasti
-itkeä.
-
--- Mitä kieltä tämä lapsi puhuu, kysyy eräs suomalainen nainen
-Laurilalta.
-
--- Ranskaa, vastaa tämä. -- Lapsi kuuluu kaipaavan äitiään. Tuo herra
-lienee hänen isänsä.
-
--- Ehkä äiti on kuollut, huomautti nainen.
-
--- Ei tiedä. Ikävissään lapsiparka vaan on.
-
-
-
-
-III LUKU.
-
-Lumoava kovanonnen tuoja.
-
-
-Himalajan pensasten peittämille rinteille oli yö levittänyt
-läpäsemättömän pimeyden. Ikuisen lumen peittämät vuorenhuiput
-kuvastivat heikosti lukemattomien tähtien valossa. Sirkat ja yölinnut
-viheltelivät ja kirkuivat bamburuovostossa, ja sammakot kurnuttivat
-lätäköissä. Hyenojen arka ulvona kuului siellä täällä mutta vaikeni,
-kun verenjanoinen kuningastiikeri, hiipien sametinpehmeillä
-käpälillään, muristen ja ärjyen lähti saaliinetsinnälle.
-
-Väestö, joka asui Himalajavuorten rinteillä, oli nähnyt kovia päiviä.
-Vieraita miehiä oli tullut idästäpäin, alottaen toimintansa kirveellä,
-miekalla ja nuolella. Taistelutanteret olivat ystävien ja vihollisten
-veren värjäämät. Lapsia ja vanhuksia olivat hurjat sotaoriit tallanneet
-jalkoihinsa. Naisia oli riistetty kodeistaan ja annettu vierasten
-sotamiesten himojen uhreiksi ennenkuin heidän rintansa lävistettiin
-miekalla. Nälkä ja rutto olivat seuranneet vihollista, tehden
-kauheata hävitystyötä. Ikäänkuin vereen kastettuna oli aurinko joka
-ilta laskenut länteen, ja veripunaisena, kammottavana, onnettomuutta
-ennustavana oli se noussut aamuisin.
-
-Kuukausia oli näin kulunut, kunnes maa viimein oli vallotettu.
-Vieraat vallottajat pystyttivät leirinsä Gangeksen pohjoiseen
-laaksoon ja valmistautuivat jäämään maahan. Maa oli rikas ja ilmasto
-ihana. Naiset olivat kauniita ja temppelien ja ruhtinasten rikkaudet
-tyhjentämättömiä. Raskaita uhreja oli sotaretki maksanut. Mutta nyt oli
-voitto täydellinen, ja nyt alettaisiin sen hedelmiä nauttia. Ihmisiä
-teurastettiin uhrikivillä, ja heidän lämmin verensä juoksi puroina.
-Jumalankuvat seisoivat liikkumattomina. Niillä oli sokeat silmät ja
-kiviset huulet. Ja niitten hiljaisuus selitettiin siten, että uhrit
-miellyttivät niitä.
-
-Mutta eräänä yönä, leiritulien loimutessa laaksoissa ja vierasten
-sotilasten viettäessä hurjia juhliansa, kokoontuivat muutamille
-ylängöille, joilta näki leiripaikalle, seudun eloonjääneet miehet
-ruhtinaansa ympärille. Toinen toisensa jälkeen laskeutuivat he alas
-hiipien pensaikkoon ja aarniometsään. He eivät pelänneet tiikeriä
-eivätkä käärmettä. He eivät pelänneet yöllisiä seikkailijoita eivätkä
-taistelukentällä kaatuneitten henkiä, joitten he uskoivat oleskelevan
-vuorilla. He hiipivät hiljaa kuin varjot, kunnes nouseva kuu pani
-heidän ruskeat, puolialastomat ruumiinsa kiiltämään kuin ne olisivat
-olleet pronssista tehtyjä. Nopein, joustavin jaloin he vaelsivat
-tuntikausia väsymättä ja valittamatta. Ja ainoastaan heidän silmistään
-loistava tuli todisti sitä innostusta, minkä täyttäminä he olivat,
-antaen heille voimia.
-
-Miehet pysähtyivät kallionlohkareitten peittämälle ylängölle. He
-nuuskivat joka kolon, kunnes löysivät sen kivimöhkäleen, jota etsivät.
-Nyt ryhtyivät he vierittämään sitä alas. Ruhtinas itse otti osaa työhön
-ja rohkasi miehiä. Lopuksi onnistui heidän yrityksensä. Kun kivimöhkäle
-oli vieritetty pois, oli sen entisellä paikalla luolansuu. Siitä
-johtivat kiviportaat luolaan, jota kuu ei voinut valasta.
-
-Miesten vähän levähtäessä astui ruhtinas yksin luolaan ja katosi
-sen pimeyteen. Mutta hän viipyi vaan hetkisen siellä. Palatessaan
-kantoi hän raskasta esinettä, joka kuunvalossa nähtiin kultaiseksi
-jumalankuvaksi. Sen kasvot olivat kauheannäköiset. Suu oli
-puoleksi auki, poskipäät ulkonevat ja nenä litteä. Kaulassa oli
-loistavia helmiä. Rinta ja käsivarret olivat täynnä laattoja,
-joissa kallisarvoiset jalokivet kimaltelivat. Mutta merkillisin oli
-jumalankuvan toinen silmä. Sen muodosti tavattoman suuri sininen
-timantti. Kuunpaisteessa välkkyi se niin, etteivät miehet voineet
-siihen katsoa.
-
-Ruhtinas kutsui miehet työhön, ja pienet paaret valmistettiin
-kiireessä. Näille pantiin jumalankuva selälleen makaamaan. Nyt alkoi
-kulku laaksoa kohti aarniometsän ja pensaikkojen läpi. Kuu nousi yhä
-korkeammalle. Kun oli päästy pyhän Gangeksen rannalle, nostettiin
-jumalankuva paareilta alas.
-
-Silloin astui ruhtinas esiin ja alkoi puhua:
-
--- Onnettomuutta on silmäsi tuottanut. Me luulimme rohkeuden ja
-hyvyyden piilevän sen loistossa. Me kunnioitimme sitä ja uhrasimme
-sille ihanimmat tyttäremme ja urhokkaimmat nuorukaisemme. Mutta nyt me
-tiedämme, että silmäsi on julma, että sen säteilevä loisto merkitsee
-onnettomuutta sille, joka sitä katselee. Siitä asti kun löysimme tuon
-sinisen timantin nälkään kuolleen vaeltajan vierestä ylängöllä, ja
-panimme sen sinun silmääsi, on se tuottanut onnettomuutta kansallemme.
-Vieraat vallottajat tulivat murhaten ja tuhoten. Mitä he säästivät, sen
-tuhosi rutto. Kylvömme poltettiin, virta tulvehti ja hävitti kylämme ja
-kaupunkimme. Mutta nyt on kärsivällisyytemme lopussa. Sinä saat mennä
-Gangeksen laulaviin aaltoihin ja vajota sen pohjaan. Pesköön pyhä virta
-sinut puhtaaksi, jommoinen olit ennenkuin annoimme tuon tuhoatuottavan
-timantin silmäksesi. Älköön se enää koskaan nähkö auringonvaloa; älköön
-se enää milloinkaan tuottako tuhoa ihmisille. Hävitköön se maan päältä
-ja ihmisten näkyvistä.
-
-Ruhtinas tarttui jumalankuvaan ja nosti sen päänsä päälle ennenkuin
-heitti sen virtaan. Läiskäys kuului, ja kuva hävisi virran syvyyteen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Marmoritemppeli, valkeampana kuin vuorenhuipuilla lepäävä lumi,
-hohtavampana kuin rantaan ajautuva meren vaahto kohosi taivasta
-kohti 50-vuotisen ahkeran työn tuloksena. Raskailla kultapelleillä
-katettuna ja jalokivillä koristettuna kimaltelivat sen katot ja
-kuvut auringonpaisteessa. Marmoriaitojen ympäröimissä lammissa,
-taiteellisesti valmistetuissa puutarhoissa keinuivat lootuskukat, ja
-niitten välissä uiskentelivat ruusunväriset flamingot. Ruskeakasvoisia,
-parrakkaita miehiä, kirjavat turbaanit päässä, ja sirovartaloisia,
-hunnutettuja naisia käveli edestakaisin portailla, jotka johtivat
-temppelin pääkäytävälle. Temppelin sisällä, Buddhan alttarin edessä,
-seisoi maharaadsha mietteihinsä vaipuneena. Temppeli oli valmis, ja
-sen loisto oli suuri, kuvaamaton. Lähellä olevat ruhtinaat kadehtivat
-maharaadshaa, ja pyhiinvaeltajat, jotka olivat tulleet peseytymään
-Gangeksessa, veivät tiedon temppelin maineesta koko maahan.
-
-Maharaadsha oli täysin tyytyväinen. Hänen aarreaitastaan oli otettu
-parhaat koristeet ja jalokivet kaunistamaan Buddhan alttaria. Hänen
-puutarhojensa ihanimpien puitten lehtiä oli sirotettu temppelin
-lattialle. Kaikki voitava oli tehty; ei mitään oltu lyöty laimiin.
-
-Äänien sorina temppelin käytävällä herätti maharaadshan hänen
-mietteistään. Kääntyessään katsomaan näki hän köyhän kalastajan, joka
-nöyränä lähestyi häntä. Hän piti kädessään jotakin, jonka pyysi saada
-lahjoittaa hallitsijalleen. Tuo lahja oli ihmeellisen ihana kivi, jonka
-hän oli aamulla löytänyt Gangeksesta saamansa kalan vatsasta. Kalastaja
-oli heti käsittänyt, että hän oli liian halpa mies säilyttämään
-sellaista aarretta.
-
-Maharaadsha sanoi ottavansa lahjan vastaan. Hämmästyksen hyminä kuului
-väkijoukosta, kun kalastaja antoi tuon loistavan kiven kuninkaalle. Se
-oli kerrassaan lumoava.
-
-Maharaadsha kutsui brahmiinit tutkimaan tätä ihmeellistä kiveä.
-Valkeapartaiset patriarkat tulivat ja alkoivat neuvotella.
-
--- Se on kylmä kuin jää, sanoi eräs.
-
--- Se paleltaa sydämen kuoliaaksi, sanoi toinen.
-
--- Sillä on käärmeensilmän julma loisto, arveli kolmas.
-
--- Se kimaltelee kuin salamurhaajan tikari, väitti neljäs.
-
--- Se tulee tuottamaan onnettomuutta -- -- --
-
--- Se on sininen kuin ruttoon kuolleen ruumis -- -- --
-
--- Heitä kuningas, se jälleen Gangekseen, josta se on
-tullutkin -- -- --.
-
-Mutta maharaadsha hymyili brahmiiniensa onnettomuuden ennustuksille
-ja kutsutti paikalle etevimmän kultaseppänsä. Tämä kiinnitti tuon
-loistavan jalokiven Buddhankuvan otsaan, josta sen voi nähdä kaikkialta
-temppelissä, joka nyt vihittiin suurilla juhlallisuuksilla.
-
-Kun juhlaa parhaallaan vietettiin, tuli eräs huhu Gangeksen rannoilta
-brahmiinien tietoon. Kalastaja, joka oli löytänyt jalokiven, oli
-juuri hukkunut Gangekseen. Hänen bambumajaansa oli tunkeutunut
-tiikereitä, vieden pois hänen vanhan äitinsä ja vanhimman poikansa.
-Tämän kauhun lisäksi tuli muita. Eräs läheinen, vihamielinen ruhtinas
-oli koonnut väkensä ja lähtenyt sotaretkelle maharaadshaa vastaan.
-Juhla keskeytettiin. Kuningas nousi sotaratsunsa selkään, ja miehet
-aseestautuivat. Ennen iltaa oli vihollinen rynnännyt maahan. Miekat
-välkkyivät, ja sodan kauhut olivat vallalla. Huoneet alkoivat palaa.
-Naiset pakenivat lapsineen orjien kanssa. Kuningas kaatui, ja hänen
-joukkonsa hajotettiin. Yön kuluessa poltettiin, murhattiin ja
-ryöstettiin. Aamun koittaessa oli vastikään valmistunut komea temppeli
-raunioina ja sininen timantti hävinnyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ajan pyörä vierii alinomaa eteenpäin. Aikakausi toisensa jälkeen
-katoaa ikuisuuteen. Maitten ja kansojen kohtalot muuttuvat. Heikko
-menehtyy, väkevä jää eloon ja jatkaa sukuaan. Mutta ei väkevinkään ole
-häviämätön. Hänenkin hetkensä täytyy luonnon horjumattoman lain mukaan
-tulla.
-
-Satumainen Intia ei enää ollut eristettynä muusta maailmasta. Valkeat
-ihmiset olivat löytäneet tiensä sinne Aasian kautta ja Afrikan
-ympäri. Englannin, Portugalin, Hollannin ja Ranskan liput liehuivat
-kauppalaivojen mastoista Intian rannikolla. Tykit sivuilla valmiina,
-jos tarvittaisiin hyökkäykseen, kulkivat laivat täysin purjein virtoja
-edestakaisin. Erään laivan kannelta katseli muuan sen ajan enimmin
-matkustellut mies, rohkea timanttikauppias Jean Baptiste Tavernier
-tuota ylistettyä maata, josta hän nyt matkusti pois, tehtyään siellä
-tavattoman hyviä kauppoja.
-
-Tavernier oli kauppamaailman peloton mutta ei moitteeton ritari. Eivät
-mitkään vaarat pelottaneet häntä. Kaikki esteet hän voitti. Missä eivät
-viekkaus, petos ja lahjukset auttaneet, siinä sai miekka ratkaista. Hän
-teki kauppoja ruhtinasten ja heidän kaltaistensa kanssa, eikä hänen
-kauppasummiaan koskaan kirjotettu vähemmillä kuin neljällä numerolla.
-Koko maailma tiesi, että hänen tavaransa olivat veren tahraamat. Eikä
-kukaan epäillyt, että se veri oli syyttömästi vuodatettu.
-
-Kuten sanottu, oli tämä kauppamatka ollut tavattoman edullinen. Laiva
-oli kuormitettu hopealla, kullalla, jalokivillä, silkillä, teellä,
-kallisarvoisilla puulajeilla ja mausteilla. Mutta kallisarvoisimpana
-piti Tavernier erästä jalokiveä, jättiläismäistä sinistä timanttia,
-jonka esihistoria ulottui satumaisen kaukaiseen menneisyyteen, ja jonka
-omistukselle hän antoi vielä suuremman arvon kuin rahan, sentähden,
-että jalokiven ostaessaan oli vähällä menettää henkensä. Petollinen
-myyjä näet yritti tappaa hänet sitten kun kauppa jo oli tehty.
-
-Hyvän Toivon niemen ympäri tapahtui matka Eurooppaan. Jouduttiin
-ankaroihin myrskyihin, ja useamman kerran näytti laivan kohtalo
-ratkaistulta. Mutta sen onnistui monta kuukautta matkalla oltuaan
-päästä määräpaikkaansa. Tavernier astui maihin ja meni Pariisiin. Ja
-tästä ajasta alkaen on sinisen timantin vaiheilla ja sen merkillisellä
-onnettomuuden levittämisellä varmempi perusta.
-
-Tuskin oli Tavernier ehtinyt Pariisiin, kun onnettomuudet alkoivat
-keräytyä hänen päänsä ympärille, miehen, jota onnen tähti ennen
-oli niin suosinut. Hänen ainoa poikansa, josta hän oli ollut niin
-ylpeä, toivoen tästä seuraajaansa kauppamaailman ruhtinaana, kietoo
-hänet mielettömiin taloudellisiin vehkeilyihin ja hävittää hänen
-omaisuutensa. Kun hän taas lähtee Intiaan kootakseen uuden omaisuuden,
-seuraa onnettomuus häntä kintereillä ja kaataa hänet tautivuoteelle
-Moskovassa. Hän sairastuu kuumeeseen, joka pian tekee hänestä lopun.
-Hän kuolee yksinäisenä ja murtuneena. Sininen timantti on saanut
-ensimäisen uhrinsa Euroopasta, ensimäisen eikä viimeisen, sillä uhrien
-luku tulee olemaan suuri.
-
-Nyt joutuu sininen timantti Ludviikki XIV:n haltuun. Se on tuon
-ylellisyyttä ja loistoa rakastavan kuninkaan aarreaitan ihanimpia
-koristuksia. Muuan kuninkaan läheinen sukulainen kantaa sitä eräässä
-juhlassa, sairastuu ja kuolee pian. Ei kukaan aavista syytä. Ei kukaan
-tiedä, mikä kirous piilee aarreaitan harvinaisimmassa helmessä.
-Sininen timantti ei herätä epäilystä. Kylmänä ja julmana, niinkuin se
-kerran oli intialaisen jumalankuvan silmässä, näkee se onnettomuuden
-seuraavan toistaan. Kuka tahansa näkee timantin loiston, joutuu sen
-poistamishalun valtaan. Madame Montespan, jota kuningas lempii, ja
-jonka toivomukset ovat käskyjä, haluaa kantaa sitä. Tähtenä säteilee
-se hänen valkealla kaulallaan. Kuninkaan silmiä häikäisee, mutta hänen
-rintansa lempi sammuu. Madame Montespan hylätään, ja turhuudessaan
-ja ylpeydessään kuolijaaksi haavottuneena naisena ja kuninkaan
-lempijättärenä näkee hän vaarallisimman kilpakosijattarensa madame de
-Maintenonin vallottavan hänen paikkansa maailman hurmaavimman hovin
-hallitsijattarena.
-
-Kuuluisa talousasiain hoitaja ja ministeri Fouquet, vuosisatansa
-loistavimpia kavaljeereja ja henkevimpiä valtiomiehiä, on seuraava
-uhri. Hän on suuressa hovin ja kuninkaan suosiossa, ja hänen pyyntöönsä
-saada lainata sininen timantti erääseen juhlaan, suostutaan.
-Imartelijat ja kielittelijät vierottavat kuninkaan sydämen hänestä.
-Sotamiehet saavat käskyn vangita hänet. Hänet pannaan vankilaan,
-ja pian makaa hän mestattuna ennen niin armollisen kuninkaallisen
-ystävänsä toimesta, kuten väitetään.
-
-Tämän jälkeen on timantti monta vuotta puoleksi unohtuneena kruunun
-aarreaitassa. Ludviikki XIV:sta seuraa Ludviikki XV, tätä taas
-Ludviikki XVI. Hovi pitää loistavia juhlia yöt päivät. Ranskan rikkaus
-ja loisto pannaan näkösälle. Ainoastaan sininen timantti on käyttämättä
-aarrekammiossa. Mutta eräänä päivänä löytää Marie Antoinette sen. Hänet
-hurmaa sen kauneus, ja hän ottaa sen kantaakseen mukanaan. Joskus
-lainaa hän sitä lähimmälle ystävättärelleen prinsessa Lamballelle.
-Heti puhkeaa vallankumous. Sen kauhut ja hirmunäytelmät eivät säästä
-edes kuninkaallisen perheen naisia. Marie Antoinetten ylpeä pää
-putoaa mestauslavalla. Hurjistunut joukko repii kappaleiksi prinsessa
-Lamballen. Sininen timantti on taas vaatinut uhrinsa. Vallankumouksen
-johtajat ottavat sen takavarikkoon ja tallettavat liikkuvan kaartin
-huostaan, jossa sitä mitä huolellisimmin vartioidaan. Mutta eräänä
-pimeänä syyskuun yönä 1792 häviää se jäljettömästi. Ei kukaan osaa
-selittää, miten se on hävinnyt ja mihin joutunut. Se pysyy poissa. Ja
-vuosien kuluessa joutuu se unohduksiin.
-
-Neljäkymmentä vuotta myöhemmin istuu Amsterdamissa asuva timantinhioja
-Vilhelm Fals työhuoneessaan. Eräs vieras tulee asialle. Hän sulkee
-varovasti oven ja pyytää veistä. Tällä ratkoo hän takkinsa erään sauman
-ja ottaa sieltä ihmeellisen jalokiven. Se on sininen timantti. Se
-säteilee yhtä lumoavasti kuin ennenkin, vaikka sen yhdestä kulmasta
-on pala murrettu. Minkälaisten vaiheitten läpi se on kulkenut noina
-neljänäkymmenenä vuotena? Missä mellakassa ja onnettomuuksissa on se
-vahingoittunut? Kuka on tämä vaatimattomasti puettu vaeltaja, joka
-kantaa niin kallisarvoista koristetta takinsaumaansa neulottuna? Ja
-millä tavalla on se joutunut hänen haltuunsa?
-
-Vilhelm Fals ottaa timantin ja tarkastaa sitä tottuneilla silmillään.
-Tässä on hänellä tehtävä, josta hän pitää. Tästä saa hän kunniaa ja
-ylistystä. Hän alottaa työn hiomalla timantin uudestaan, toimittaen sen
-huolellisesti ja hyvin. Sininen timantti ei menetä mitään säteilevästä
-kauneudestaan ja loistostaan. Mutta ei se menetä tuhoatuottavata
-voimaansakaan. Falsilla on nuori poika, joka varastaa jalokiven ja
-karkaa se mukanaan. Marseillessa myy hän sen ja palaa kotia. Siellä saa
-hän tietää isän kuolleen. Surun ja mielikarvauden painostamana on tämä
-tehnyt itsemurhan. Saatuaan tietää asian tekee poika samoin. Sininen
-timantti on vaatinut kaksi uutta uhria.
-
-Se Marseillessa oleva mies, joka nyt on timantin omistaja, matkustaa
-Lontooseen, vieden jalokiven mukanaan. Hän tulee sinne sairaana ja
-rutivarattomana eikä köyhyydessään uskalla tarjota kaupaksi aarrettaan,
-peläten, että häntä syytettäisiin varkaaksi. Nälistyneenä ja kurjana,
-suunnaton rikkaus hallussaan hoipertelee hän katuja, kunnes eräänä
-päivänä, onnellisen tilaisuuden tarjoutuessa, saa myydyksi jalokiven.
-Hänen ensi tehtävänsä on hankkia itselleen ruoka-ateria. Mutta kun hän
-on monta päivää kärsinyt nälkää, ei vatsa siedä voimakasta ruokaa, ja
-hän kuolee.
-
-Nyt kulkee sininen timantti taas monen käden läpi. Eräs herra Esrasohn
-myy sen 1830 amsterdamilaiselle pankkiirille Henry Thomas Hopelle
-18-tuhannesta punnasta. Timantti jää moneksi vuodeksi pankkiirin
-perheeseen. Sieltä joutuu se amerikkalaisen jalokivikauppiaan
-Franckelin haltuun, joka vuorostaan myy sen eräälle venäläiselle
-suuriruhtinaalle. Suuriruhtinas murhataan Pariisissa, ja se
-ranskalainen jalokivikauppias, joka timantin ostaa, tulee mielipuoleksi
-ja ampuu itsensä.
-
-Piakkoin senjälkeen joutuu onnettomuutta tuottava kivi Jildiz-kioskiin,
-Abdul Hamidin haltuun. Hän lahjottaa sen ihmeenkauniille suosikilleen,
-haaremin tähdelle Zubaidalle. Heti alkavat onnettomuudet. Maassa
-kiehuu ja kuohuu. Vallankumous puhkeaa. Nuorturkkilaiset marssivat
-Konstantinopoliin. Sulttaanin palatsi piiritetään. Portit säretään,
-ja joukot menevät sisään. Sulttaani, tuo pelkuri Abdul Hamid
-pakenee lempivaimonsa huoneihin. Mutta sinnekin tunkeutuvat hänen
-vihollisensa. Abdul Hamid luulee naisen, josta on kaikkein enimmin
-pitänyt, kavaltaneen hänet ja ojentaa revolverin tämän päätä kohti.
-Laukaus pamahtaa. Zubaida kaatuu kuolleena, ja Abdul Hamid viedään
-elämänikäiseen vankeuteen erääseen puoleksi rappeutuneeseen linnaan
-Bosporin yksinäiselle, etäiselle rannalle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Rue de la Paix Pariisissa. Automobiilitorvien toitotus kuuluu
-yhtenään. Ajurien ruoskat läiskyvät. Omnibusvaunujen pyörät kumisevat.
-Sanomalehtipojat kirkuvat, tarjoten vastikään ilmestyneitä lehtiä. Café
-de Parisin päivällissoitanto kaikuu.
-
-Alituinen kävelyllä olevien ihmisten virta kulkee katua edestakaisin.
-Muoti- ja jalokivikauppiasten ikkunat vetävät katsomishaluisia
-joukkoja luokseen. Englantilaisia ja amerikkalaisia, vaaleaverisiä
-skandinaavialaisia ja tummaihoisia espanjalaisia nähdään joukossa.
-Nähdään myös japanilaisia ja hiuspalmikolla varustettuja kiinalaisia.
-Pariisi on maailman kaikkien kansallisuuksien kokouspaikka; siellä
-yhtyvät maailman neljä ilmansuuntaa.
-
-Erittäinkin jalokivikauppiasten ikkunojen edessä on tungos suuri.
-Muitten kalleuksien joukossa säteilee valkealla samettipohjalla
-ihmeellinen timantti, joka on tavattoman iso, nelikulmainen ja
-väriltään sininen. Sen loisto himmentää muut jalokivet. Komeampaa
-jalokiveä ei Rue de la Paixin varrella olevissa kaupoissa ole
-milloinkaan ennen nähty.
-
-Pieni amerikkalaisseurue -- yksi herra ja kaksi naista -- kulkee käsi
-kädessä väkijoukon läpi. Miehellä on järkevät kasvonpiirteet ja ihan
-valkea tukka. Vanhempi nainen on selvästi herran vaimo, ja nuorempi,
-hienopiirteinen, ruskeasilmäinen, noin 19 vuoden ikäinen, heidän
-tyttärensä.
-
--- Minä en pidä tästä töyttimisestä myymälänikkunojen edessä, sanoo
-amerikkalainen herra. Hän on tyytymätön ja tuuppii puolestaan muita.
--- Kun Alice ensi kerran lähtee tällaiselle retkelle, on hänen parasta
-palkata pari rotevata miestä avaamaan tietä.
-
-Alice nauraa ja auttaa äitiään pääsemään eteenpäin. Pian seisovat
-kaikki kolme ikkunan edessä, katsellen sinistä timanttia.
-
--- Ihmeellinen, huudahtaa vanhempi nainen. -- Sellainen kivi,
-tuollainen verraton ihanuus!
-
--- Isä, huudahtaa nuori nainen, ollen aivan haltioissaan. -- Mennään
-sisään ja ostetaan tuo jalokivi. Ei sellaista ole koko Amerikassa.
-
-Tyttö on itsepintainen. Hän vetää isäänsä käsivarresta myymälän ovea
-kohti. Nyt astuvat he sisään. Jalokivikauppias arvaa, että tulijat ovat
-upporikkaita, ja lähettää etevimmän kauppapalvelijansa puhuttelemaan
-heitä. -- Älä päästä käsistäsi noita kultalintuja, kuiskaa hän vihjaten
-tämän korvaan.
-
-Herra Mc Dean -- se on isän nimi -- pyytää saada lähemmältä tarkastella
-ikkunassa olevaa sinistä timanttia.
-
--- Tarkottaako herra Hope-timanttia?
-
--- Minä tarkotan tuota suurta sinistä timanttia.
-
--- Se on Hope-timantti.
-
--- Hope-timantti! Herra Mc Dean koettaa muistella. -- Ai, siitä olen
-kuullut puhuttavan, mutta en oikein muista, minkä asian yhteydessä.
-
-Kauppapalvelija tuo timantin esiin. Molemmat naiset tarkastelevat
-sitä asiantuntijain silmillä. Kauppapalvelija näyttelee sen kauneutta
-useampaa alustaa vasten..
-
--- Tämä jalokivi on sopiva dollariprinsessalle, sanoo hän hymyillen,
-katsoen nuoreen naiseen.
-
--- Hinta, sanoo herra Mc Dean kuivasti.
-
--- 450-tuhatta frangia. Se on polkuhinta. Se on kerran riippunut
-Ranskan kuningaskruunussa, ja sitä on Marie Antoinette kantanut.
-
--- Ai, nyt muistan, sanoo Mc Dean ja astuu askeleen taaksepäin. Tule,
-lapseni! En tahdo ruveta tekemisiin tuon timantin kanssa mistään
-hinnasta. En sittenkään huolisi siitä, vaikka se lahjotettaisiin
-minulle, ja vaikka saisin eläkkeen sen mukana. Se on onnettomuusesine.
-Se on verellä tahrattu. Se tuottaa kuolemaa ja turmiota omistajilleen.
-
-Nuori nainen nauraa.
-
--- Mutta isä! Emmehän me amerikkalaiset välitä loruista. Tuollaista
-uskottiin keskiaikana. Mutta meidän päivinä ei sellaista enää uskota.
-Sehän on kerrassaan naurettavaa -- -- --
-
--- Se ei ole muuta kuin taikauskoa, herra, sanoo kauppapalvelija. --
-Ajatelkaa Hopea ja hänen perillisiään. Monessa sukupolvessa omistivat
-he kiven, eikä heille tapahtunut mitään pahaa. Ihmisiä, jotka eivät ole
-olleet tekemisissä tämän eivätkä minkään muun timantin kanssa, on myös
-murhattu ja ovat menettäneet omaisuutensa.
-
--- Sen loisto on kammottava, sanoi rouva Mc Dean, joka tähän asti oli
-ollut hiljaisena katsojana. Se on niin kylmä, että tuntuu vilunväreitä
-selässä. En minä ainakaan tahtoisi sitä kantaa.
-
-Alice-neiti lykkää ulos alahuulensa, kuten pilalle kasvatettujen
-nuorten naisten tapana on tehdä.
-
--- Minä, _minä_ haluaisin omistaa tämän jalokiven, sanoi Alice, -- eikä
-sen loisto ollenkaan tunnu kammottavalta minusta.
-
--- Hinta on liian korkea, selittää herra Mc Dean päästäkseen, jos
-mahdollista, irti koko asiasta.
-
--- Oi herra, sanoo kauppapalvelija puoleksi ivallisesti, -- ei ole
-mikään vaikeus milloin tahansa myydä sitä siihen hintaan. Herra Morgan
--- Pierpont Morgan, te tiedätte, -- oli tunti sitten täällä. Hän lupasi
-palata iltapäivällä antaakseen varman tiedon. Mutta jos herra Mc Dean
-haluaa nyt tehdä päätöksensä -- -- --
-
-Herra Mc Dean alkaa arvella. Käytännöllisenä, kuten kaikki
-amerikkalaiset, ja sitäpaitsi yhtä turhamaisena saa hän heti sen
-tunnelman, että hän saa aikaan suuren, hänen omille eduilleen
-suosiollisen kiihotuksen, jos arvelematta ostaa jalokiven, kun
-tullaan tietämään että itse rahakuningas Morgankin on pidättänyt
-itselleen miettimisaikaa. Hän, Justin Mc Dean on tietysti yhtä rikas
-kuin joku toinen Newyorkin raharuhtinas, mutta hänen rikkautensa on
-myöhempiaikainen kuin esimerkiksi Astorien ja Vanderbiltien. Sentähden
-ei hänen asemansa olekaan niin luja kuin noitten neljänsadan ryhmän.
-Mutta sininen timantti voi muuttaa asian. Se tulee puheenaineeksi koko
-Amerikassa. Sen historia tulee olemaan jokaisen huulilla. Samalla tulee
-Mc Deanin nimi saamaan yhtä suuren tunnustuksen. Alice on oikeassa.
-Olisi melkein mielettömyyttä jättää timantti ostamatta. Mutta tuo loru,
-mikä liittyy sen historiaan, ei tietysti ole niin vaarallista kuin
-miltä se kuulostaa.
-
-Kun Mc Deanit poistuivat myymälästä, on sininen timantti heidän
-omansa. Alice säteilee onnesta ja näkee jo hengessä olevansa
-Newyorkin "sesongin" kuningatar. Hänen pieni, turhuuteen mieltynyt
-päänsä tekee suuria tulevaisuussuunnitelmia ja kuvittelee kaikkea
-sitä kunniaa ja mainetta, minkä sininen jalokivi hänelle tuottaa.
-Hän kuvittelee kaikkia niitä ihmeellisiä kertomuksia, jotka tulevat
-olemaan sanomalehdissä, ja jotka ylistävät hänen rohkeuttaan, kun
-hän uskalsi ruveta sinisen timantin omistajaksi huolimatta niistä
-onnettomuustiedoista, joita on liikkeellä siitä. Vielä hän ajattelee
-kaunista, nuorta ruhtinasta Uffiezia, jonka tapasi Rivieralla, ja
-jonka hän pian näkee Newyorkissa. Ruhtinatar Uffiezi sointuisi hyvin
-kauniilta. Ja kun ruhtinas saa nyt nähdä hänet sinisen timantin
-omistajana! Kun hän saa tanssia hänen kanssaan Newyorkin suurissa
-kemuissa! Oi sitä iloa! Mutta jos se, mitä sinisestä timantista
-kerrotaan, olisi totta, jos kuolema ja onnettomuus -- -- --
-
-No sen asian laita saisi olla miten tahansa. Alice Mc Dean ei
-kumminkaan uskonut sanaakaan kaikesta siitä pahasta, mitä sininen
-timantti sai aikaan.
-
-
-
-
-IV LUKU.
-
-Ennätysmatka.
-
-
-Ennenkuin jatkamme, koetamme muutamin sanoin kuvata, mitä tapahtui
-"Titanicin" lähtiessä Southamptonista. Laivalaiturilla tungeskeli
-tuhansia uteliaita katsojia, jotka tahtoivat nähdä jättiläisen lähdön
-merelle. Koko Southamptonin kaupunki ikäänkuin juhli tätä hetkeä.
-Suunnattoman laivamiehistön omaiset seisoivat ensi rivissä laivasillan
-reunalla. Naiset nostivat vähäisiä lapsiaan korkealle, jotta nämä
-näkisivät paremmin. Kyllä olikin laiva mastoineen, suunnattoman
-suurine, sakeata savua tupruavine savutorvineen, lukemattomine
-ikkunoineen ynnä muine merkillisyyksineen katsomisen arvoinen.
-
-Höyrypilli vihelsi viime kerran. Kun väki, joka ei aikonut matkustaa
-mukana, oli astunut laivasillalle, vedettiin portaat laivaan ja
-kylkiportit sulettiin. Voimakkaat hinaajalaivat alkoivat työskennellä.
-Kun nyt "Titanic" hiljalleen liukui satamasta, huudettiin tuhansista
-suista rannalta sille jäähyväisiä.
-
-Vähän loitommalla oli "New York"-niminen laiva seitsemällä vankalla
-teräsköydellä laituritolppiin kiinnitettynä. Sen miehistö seisoi
-kannella "Titanicia" tervehtimässä. Yhä lähemmäksi tuli jättiläinen,
-kunnes kumpikin laiva oli rinnatusten. Äkkiä kuului muutama kova
-paukaus. "Titanicin" voimakas imuvesi veti mukanansa toisen laivan.
-Nyt pantiin "Titanicin" koneet käymään taaksepäin täydellä höyryllä.
-"New York"-laivan perä kääntyi ulospäin. Yhteentörmäys näytti
-välttämättömältä. Mutta ikäänkuin ihmeen kautta se vältettiin,
-laivojen ollessa tuskin viiden metrin päässä toisistaan. Kapteenilta
-pääsi helpotuksenhuokaus, sillä hän tiesi mitä vaara merkitsi.
-Mutta useimmat matkustajat vaan nauroivat, sillä heistä tuntui tämä
-näytelmä mielenkiintoiselta. Laurila oli seisonut venekannella ja
-sieltä katsonut näytelmää. Hän kääntyi erääseen laivamieheen, joka oli
-tehtävissään kahden pelastusveneen välissä.
-
--- Oli hyvä, että päästiin näin vähällä. Muuten olisi yhtiö saanut
-maksaa isot rahat vahingosta, sanoi hän.
-
--- Kyllä, vastasi merimies. -- Mutta kävi miten kävi. On kuitenkin
-huono enne, kun ensimäinen matka alkaa tällä tavalla.
-
-Nyt kulki "Titanic" omalla voimallaan hiljalleen eteenpäin. Kun se
-hetkisen kuluttua sivuutti "Oceanic"-laivan, kuului taas köysien
-katkeamisen synnyttämä pauke. Mutta kaikki kävi hyvin, ja "Titanic"
-pääsi onnellisesti ohi. Matkustajat tuskin kiinnittivät huomiotaan
-tähän uuteen kohtaukseen. Ainoastaan vanha merimies lausui siitä
-mielipiteensä.
-
--- Jos tämmöistä jatkuu, sanoi hän, -- niin käy meille pahemmin.
-Cherbourgista tulee laivaan suuremman tuhon tuottaja.
-
-Viimein irrotettiin hinaaja-alukset. Määräyksenantaja-sähkökellot
-soivat. Nyt alkoi jyske konehuoneissa, ja suunnaton laivanrunko rupesi
-tärisemään. "Titanic" sai vauhtia ja ohjattiin kanaalia kohti. Vaahto
-kuohui keulan edessä ja valtaavat, vaahtopäiset aallot kohosivat laivan
-kummaltakin puolelta. Englannin rannikko katosi näkyvistä, ja Ranskan
-rannikko alkoi näkyä. Tuli ilta. Majakat sytytettiin. Jo ollessa pimeä
-ankkuroitiin "Titanic" Cherbourgin edustalla.
-
-Southamptonissa oli Laurila sivumennen saanut tavata erään vanhan
-tuttavansa ja ylioppilasaikansa toverin Niilo Vieremän, jota ei hän
-ollut nähnyt moneen vuoteen.
-
-Nyt tapasivat ystävykset taas toisensa laivan tupakkasalongissa.
-
--- On pitkä aika sitten kun viimeksi keskustelimme, ainakin on siitä
-viisi vuotta, alkoi Vieremä.
-
--- Seitsemänkin vuotta siitä jo on kulunut, väitti Laurila. -- Mutta
-sinä olet jo niin amerikkalaistunut, että sinua tuskin enää tuntee.
-Ennen oli sinulla viikset ja punaset posket. Nyt ovat ne poissa ja
-kasvoissasi on jo ryppyjä.
-
--- Ensiksikin täytyy minun valittaa, että amerikkalaiset sairastavat
-partakauhua, alkoi Vieremä. -- Ei siellä saa nuorehko mies olla
-rauhassa, jos eivät hänen kasvonsa ole sileät kuin vasikankuono.
-Minulla oli kerran pieni leukapartakin, mutta kun joka suunnalta
-mökötettiin pukinäänellä, täytyi se ajaa pois. Samassa rymäkässä
-menivät viikseni.
-
--- Se on todella amerikkalaisen luonteen huono puoli. Miksi ei mies
-saisi pitää partaa? En ainakaan minä viiksistäni luovu, sanoi Laurila.
-
-Ikäänkuin ei olisi Laurilan puhetta kuullutkaan, jatkoi Vieremä:
-
--- Sitten ei elämä Amerikassa ole leikkiä, kuten moni luulee.
-Siellä jos missään täytyy tehdä ankarasti työtä, eikä päämiesten
-luottamustakaan ole niin helppo saada. Kesti kolme vuotta
-ennenkuin minuakaan huomattiin. Mutta kun olin keksinyt uuden
-laivanpurkauslaitteen ja saanut sille patentin, ylenin pian. Olen
-nyt yli-insinööri. Nyt olen "Titanicilla" tutkimassa sen koneita ja
-katsomassa, onko niissä mitään opittavaa.
-
--- "Titanic" on ihmeellinen laiva, sanoi Laurila. -- Kaikkien sen
-osien pintapuolinenkin tarkastus veisi aikaa enemmän kuin jalankäynti
-Helsingistä Turkuun.
-
--- Siinä olet oikeassa, vastasi Vieremä. Matkustajahytteihinkin
-mahtuu väkeä enemmän kuin pariin suomalaiseen pikkukaupunkiin. Meillä
-on muuten komeata väkeä mukana. Tuolla esim. seisoo amerikkalainen
-miljoonamies eversti Astor. Hän on 48 vuoden ikäinen ja nai hiljattain
-18-vuotiaan tytön. Hän on nyt toisen kerran naimisissa. Hän on rouvansa
-kanssa juuri palannut häämatkalta Egyptissä. Nuori rouva on -- hm --
-sinä ymmärrät --
-
-Laurila nyökäytti päätään.
-
--- Ja tuo harmaapartainen, korkeaotsainen ukko on myös merkkihenkilö.
-Hän on kuuluisa sanomalehtimies William Stead. Häntä kutsutaan
-rauhanapostoliksi. Tuolla syrjemmällä on Benjamin Guggenheim, suuri
-rahamies hänkin. Häntä kutsutaan kuparikuninkaaksi. Äskettäin oli hänen
-nimensä kaikkien huulilla Alaskan hiilikaivosrettelöitten johdosta.
-Hänen vasemmalla puolellaan on presidentti Taftin adjutantti, majuri
-Butt, ja oikealla puolellaan miljoonamiehet John Thayer ja Clinch
-Smith. Minä en huolisi siitä rahamäärästä, jota nuo miehet edustavat.
-Mitä minä sillä tekisin?
-
-Eräs noin 40 vuoden ikäinen, juutalaisennäköinen mies, nousi ylös,
-heitti sanomalehden kädestään ja lähti ulos.
-
--- Tiedätkö, kuka tuo on, kysyi Vieremä.
-
--- Joku sinun miljoonamiehistäsi, joita täällä kuuluu olevan alku
-toista tusinaa, naurahti Laurila.
-
--- Eipäs. Kyllä hänkin on varakas mies, mutta tässä laivassa merkitsee
-hän enemmän kuin nuo rahakuninkaat yhteensä. Hän on Valkean Tähden
-linjan johtaja Bruce Ismay. Kapteenikin saa olla nöyränä hänen
-edessään. Mutta mennään nyt kävelylle.
-
-Ystävykset lähtivät. Laivan käytävät olivat pitkiä kuin kaupungin
-kadut. Ensi luokan loistohytit oli varustettu kaikella mahdollisella
-ylellisyydellä. Talvipuutarha oli ihmeellinen laitos. Siellä oli
-tuhansia kasvavia, lemuavia kukkia ja tuuheita palmuja. Uimalaitos ja
-voimistelusali olivat myös suuremmoisia.
-
-Laurila ei ollut ennen liikkunut sellaisen ylellisyyden keskellä.
-
--- Minua ei tämä loisto ollenkaan liikuta, sanoi Vieremä. -- Minun
-huomioni on yksinomaan kiintynyt laivan koneistoon. Ajattele, mitä
-merkitsee hankkia höyry laivan kolmeen höyrykoneeseen, kahteen
-nelisylinteriseen kolmiekspansiokoneeseen ja yhteen Parson-turbiiniin,
-joka kolmella jättiläispotkurillaan työntää laivaa eteenpäin. Ajattele,
-että laivalla on 29 höyrypannua. Et osaa arvata, kuinka mitättömäksi
-ihminen tuntee itsensä tuolla alhaalla konehuoneessa, jossa
-puolialastomat lämmittäjät hoitavat 159 tulisijaa.
-
--- Ai, tuolla tulee ystäväni Saarela, sanoi Laurila. -- Hän on maisteri
-niinkuin minäkin, ja suuri kielimies. Taitaa latinaisia virsiäkin ulkoa.
-
-Laurila viittasi Saarelan luokseen ja esitti hänet Niilo Vieremälle.
-
-Kolme tuttavusta ei ollut kauankaan keskustellut, kun Laurilan ja
-Saarelan huomio kiintyi erääseen nuoreen naiseen, joka istui isänsä ja
-äitinsä keskellä.
-
--- Tuo nainen on tavattoman kaunis, sanoi Laurila. -- Mitä sinä,
-Saarela -- he olivat jo "sinut" -- arvelet?
-
--- Samaa minä sanon, tuumi Saarela.
-
--- Oletko sinä vielä nuorimies, kysäsi Vieremä samassa Laurilalta.
-
-Tämä näytti olevan hämillään.
-
--- Hm -- tuota julkisuudessa kyllä, sopersi Laurila.
-
--- Ai, sinulla on morsian, ymmärrän, nauroi Vieremä. -- Et siis omaksi
-hyväksesi katsele tuota kaunista naista.
-
--- En suinkaan, vakuutti Laurila.
-
--- No kuinka on uuden tuttavani Saarelan laita, kysyi Vieremä uteliaan
-näköisenä.
-
--- Täysi nuorimies, vastasi Saarela reippaasti. -- Ei ole salaistakaan
-morsianta.
-
--- Muuten ei kukaan meistä voisi päästä käsiksi tuohon tyttöön, nauroi
-Vieremä.
-
--- Minä arvaan syyn, sanoi Saarela. -- Hän on tietysti miljoonapohatan
-tytär.
-
--- Oikein, sanoi Vieremä. -- Hänen isänsä nimi on Mc Dean. Tämä on
-miljoonamies.
-
--- No niin. Suuri on meidän välillämme oleva juova, sanoi Saarela. --
-Minä olen köyhä kuin kirkonrotta.
-
--- Köyhyydestä viis, sanoi Vieremä. -- Jos meillä olisi kreivin tai
-markiisin ontto arvonimi, niin uskaltaisimme kyllä tyttöä lähestyä.
-Amerikkalaiset miljoonamiehet ovat hyvin heikkoja eurooppalaisille
-aatelisnimille.
-
--- Kun ei heillä omassa maassaan ole sellaista romua, nauroi Laurila.
--- Aatelit eivät menesty Amerikassa enempää kuin Pohjanmaallakaan.
-
-Päivällispöytiä katettiin.
-
-Ruokasalit säteilivät sähkölamppujen valosta. Kannelta kuului
-miellyttävää soittoa.
-
-Päivällistä odottaessaan pistäytyivät Laurila, Vieremä ja Saarela
-tupakkahuoneessa. Samassa kun ystävykset olivat astuneet sisään,
-tuli sinne ruhtinas Uffiezi, jonka nimen lukija on jo kuullut.
-Ohi mennessään nyökäytti hän päätään Vieremälle, kysyen jotakin
-turhanpäiväistä asiaa, johon tämä vastasi naurulla.
-
--- Näyttää siltä kuin sinä tuntisit kaikki tämän laivan matkustajat,
-sanoi Laurila. -- Sinusta on tullut todellakin maailmankansalainen
-Amerikassa.
-
--- Eihän siinä ole mitään merkillistä. Olen niin monta kertaa
-matkustanut tämän välin. Useat näistä varakkaista matkustajista ovat
-olleet mukana. Olen monta kertaa ennen tavannut tuonkin herran,
-italialaisen ruhtinas Uffiezin. Mies on viettänyt kovin tuhlaavaa
-elämää ja tehnyt suunnattomia velkoja. Nyt koettaa hän saada häkkiinsä
-tuon kultalinnun, miljoonamies Mc Deanin tyttären.
-
-Uffiezi oli juuri istuutunut rouva ja neiti Mc Deanin väliin ja vei
-viimeksi mainitun käden huulilleen suudellakseen sitä. Hän lausui
-muutamia kohteliaisuuksia, joita ei tyttö, merkeistä päättäen,
-näyttänyt pitävän pahana. Isä ja äiti näyttivät olevan hyvin halukkaita
-antamaan tyttärensä ruhtinaalle. Nousisihan heidän arvonsa tällä
-tavalla noitten muitten neljänsadan miljoonamiehen silmissä.
-
-Keskustelu koski kaikenmoisia pikkuasioita. Lopuksi suuntautui se
-jalokiviin. Alice kertoi, miten sininen timantti oli joutunut hänen
-haltuunsa.
-
--- Kas vaan, huudahti Uffiezi. -- Onko se jalokivi laivassa? Olen
-kuullut sen historian. Täytyy olla rohkeutta -- -- --
-
--- Minä soisin, etten koskaan olisi kuullut puhuttavan siitä esineestä
-enkä nähnyt sitä, sanoi isä Mc Dean.
-
--- Isä pelkää, että se tuottaa hänelle onnettomuutta, sanoi Alice. --
-Mutta kivi on minun eikä isän.
-
--- Teidän hallussanne tulevat sen huonot ominaisuudet muuttumaan
-hyviksi, sanoi ruhtinas imarrellen.
-
-Sillä välin kertoili Vieremä läheisten pöytien ympärillä olevista
-vieraista tovereilleen. Hän osotti filadelfialaista rouva Wideneriä,
-jolla oli mukanaan 140-tuhannen punnan jalokivet. Tuo nainen istui
-Astorien seurassa. Nuori rouva Astor oli viehättävä kaunotar.
-Ystävykset ymmärsivät, että koko naiminen oli johtunut kauneuden ja
-rahan kiihotuksesta. Astor oli näet 30 vuotta vanhempi vaimoaan.
-
--- Meillä on muuten mukanamme iso joukko kotiin palaavia
-häämatkailijoita, noin 23 paria, jatkoi Vieremä. Mutta kun noita pareja
-päivällispöydässä istuttaessa laskettiin, olikin niitä 32.
-
-Päivällisen jälkeen pistettiin eräässä salongissa tanssiksi. Vieremä
-esitti siinä tilaisuudessa toverinsa Laurilan ja Saarelan muutamille
-herroille, muitten muassa Mc Deanille.
-
--- Minä pidän suomalaisista, sanoi neiti Mc Dean. -- Olen käynyt
-Aavasaksalla huvimatkalla ja matkustanut muuallakin Suomessa, tuossa
-tuhatjärvien maassa.
-
-Saarela oli mainio tanssija. Hän pyysi Alicen kanssaan tanssimaan ja
-pisti valssiksi. Seuraavalla kerralla sai Uffiezi pyörittää tyttöä.
-Saarela palasi paikalleen, ja Laurila loi häneen veitikkamaisen katseen.
-
--- Pohjalaispojat ovat rohkeita, sanoi hän. -- Kukapa olisi uskonut,
-että sinä Amerikanmatkalla saisit tanssia dollariprinsessan kanssa!
-
-Saarela ei vastannut mitään. Hän oli vähäpätöinen suomalainen maisteri,
-kirjatoukka, tuo neiti taas miljoonamiehen ainoa tytär. Sitäpaitsi
-olisi ruhtinas Uffiezi välttämättä otettava laskuun. Mutta olihan
-tuollaisista pulista ennenkin selviydytty. Voisi käydä niinkin, että
-ruhtinas arvonimestään huolimatta vielä lyötäisiin laudalta, ja että
-Saarela -- -- -- No, se oli rohkea toivomus, mutta saahan ihminen
-toivoa mitä tahansa.
-
-Aamulla oli "Titanic" jo kaukana merellä. Atlannin korkeat aallot
-hyökkäsivät sen keulaa vastaan. Ylpeänä halkasi "Titanic" niitä.
-Keulassa ja peräpuolella tuntui hiljaista huojumista, mutta laivan
-keskellä tuskin tiesi valtamerellä oltavankaan. Matkustajat olivat
-siellä yhtäläisessä turvassa kuin olisivat istuneet kalliolla. Muuten
-oli tässä laivassa mahdoton tulla meritautiin.
-
-Joukko herroja keskusteli kahvilassa laivasta, jossa he matkustivat.
-
--- Jos suurien höyrylaivojen koko kasvaa samassa määrässä kuin tähän
-asti, on vaikea sanoa, mikä tulee lopuksi eteen, huomautti Mc Dean.
-
--- Taistelu valtameren "sininauhasta" ei lakkaa koskaan, sanoi
-herra Bruce Ismay. -- Muistan sen ajan, jolloin saksalaiset "Fürst
-Bismarck"-laivallaan vallottivat sen meiltä. Tuo laiva oli 1890-vuoden
-jättiläinen. Mutta tuo laiva kantoi ainoastaan 8,400 bruttotonnia. Se
-ei enää merkitse mitään. Nyt on "sininauha" jälleen Englannin oma,
-mutta se ei ole Cunard-, vaan Valkean Tähden linjan hallussa. "Titanic"
-on laivanrakennustaidon tähänastinen viimeinen sana. "Titanic" voisi
-ottaa "Fürst Bismark"-laivan kannelleen. Tämä suunnaton kehitys on
-tapahtunut 22 vuoden kuluessa.
-
--- Ja nopeus on tuon ajan kuluessa lisääntynyt suuresti, huomautti Mc
-Dean.
-
--- Niin. Nopeuteen nähden on Cunard-linjalla ennätys, sanoi Ismay
-olkapäitään kohottaen. "Lucitania" ja "Mauretania" kulkevat 25
-solmuväliä. Meidän yhtiömme ei kilpaile siinä suhteessa. Me pidämme
-matkustajien mukavuuden tärkeämpänä. Mukavuus on sellainen, minkälaista
-matkustava yleisö voi vaatiakin.
-
--- Mutta nopeudella on kaikessa tapauksessa myös osansa näyteltävänä,
-väitti Mc Dean.
-
--- Tietysti. Laivojen nopeutta on käytettävä hyväksi. Meidän linjamme
-tehtävänä on olla täsmällinen. Matkustajien täytyy olla vakuutettuja
-siitä, että jos he haluavat olla Newyorkissa, Pariisissa tai Lontoossa
-sinä ja sinä päivänä tunnilleen ja minuutilleen, saavat he mennä siihen
-ja siihen laivaan eikä heidän tarvitse pelätä minuutinkaan myöhästystä.
-
--- Entä sumut ja jäävuoret sekä yhteentörmäykset muitten laivojen
-kanssa?
-
--- Kapteenimme saavat ottaa laskuun nämä vaarat. Heidän täytyy olla
-sekä rohkeita että varovaisia. He saavat aavistaa odottamatonta
-voidakseen välttää sitä.
-
--- Mutta kuinka sitten, jos he onnistuvat huonosti.
-
--- Kunnon kapteeni ei koskaan onnistu huonosti.
-
--- Pysähtykää! Odottakaapas! Kuinka oli kapteeni Smithin, oman
-päällikkömme laita hänen viime kesänä kulettaessaan "Olympic"-laivaa?
-Eikö hän epäonnistunut törmätessään yhteen "Hawken" kanssa?
-
--- Ei suinkaan, sanoi Ismay, jonka varmuutta ei voitu horjuttaa.
-"Hawken" kapteeni epäonnistui. Kapteeni Smithillä oli laki puolellaan.
-Hän ohjasi oikein ja oli oikeassa.
-
-Eversti Astor, joka tähän asti oli äänettömänä kuunnellut, sekaantui
-nyt keskusteluun.
-
--- Laki suojelee päällikköä. Tämän tarvitsee vaan seurata sen
-kirjainta, sanoi hän.
-
--- Ja panee matkustajiensa hengen vaaraan, huomautti Stead.
-
--- Matkustajat eivät koskaan ole olleet niin turvattuina kuin nykyajan
-laivoissa, sanoi "Titanicin" rakentajien Harland & Wolffin eräs
-yli-isinööri. -- Uskokaa minua, herrani. Minä tiedän, mitä puhun.
-Olen ollut mukana rakentamassa useampia laivoja. Ne rakennetaan niin
-lujiksi, että kestävät kovimmatkin koetukset. Tässä laivassa on 16
-tarkasti sulettavaa kammiota. Niitten ovet voidaan sulkea 15 sekunnissa
-komentosillalta. Sulkeminen tapahtuu siten, että kapteeni painaa
-sormellaan 16 sähkönappulaa.
-
--- Mutta jos koneisto särkyisi tai muuten joutuisi epäkuntoon. Eikö
-silloin olisi turvauduttava pelastusveneihin, kysyi Mc Dean.
-
--- Pelastusveneillä ei nykyään ole mitään merkitystä, selitti Ismay.
--- Laki määrää, että niitä täytyy olla, ja sentähden kuletetaan niitä
-mukana. Meidän turvallisuutemme perustuu vedenpitäviin kammioihin.
-Pari, kolme niitä saa täyttää vedellä, ja "Titanic" pysyy sittenkin
-pinnalla. Sama on laita, vaikka konehuone on vettä täynnä. Vielä on
-laita sama, vaikka laivan kokka ja perä särkyvät. "Titanic" ei voi
-upota, hyvät herrat! "Titanic" on turvallisuustoimenpiteitten ja
-uudenaikaisen laivanrakennustaidon ennätys. On mahdotonta hukkua, jos
-vaan ei hyppää mereen. Ismay kumarsi ja poistui.
-
--- Tässä mainittiin jotakin ennätyksestä. Kuinka suuri on "Titanicin"
-vauhti, kysyi Mc Dean yli-insinööriltä.
-
--- Se on rakennettu 21 solmuvälin nopeutta varten mutta voi saavuttaa
-23 solmuvälin nopeuden.
-
--- Siinä tapauksessa ei tällä matkalla saada mitään ennätystä. Ja
-mitäpä se merkitsisikään, sanoi Mc Dean.
-
--- Tiedustelkaa asiaa kapteeni Smithiltä. Saadaan ennätys, jos hän
-tahtoo. Suora tie ja tasainen vauhti ovat tarpeelliset. Ajatelkaa vaan,
-että "Titanic", joka ei ole luvannutkaan erinomaista vauhtia, ehtii
-perille pikemmin kuin on laskettu.
-
--- Katsokaa savua, herrat, sanoi eversti Astor, osottaen kädellään
-ylös. -- Näyttää siltä, että konehuoneessa pidetään kovaa kuumuutta.
-
-Kaikki katsoivat savua, joka sakeana tuprusi neljästä suuresta
-savutorvesta. Koko laiva tärisi keulasta perään asti.
-
--- Herra Ismay lienee puhunut kapteenille.
-
--- Ei tarvitse, sanoi yli-insinööri. Hänen paljas mukanaolonsa riittää.
-Atlanninlaivan kapteeni tietää, että kun johtaja on mukana, on kysymys
-suurimmasta vauhdista ja suorasta eteenpäinmenosta, vaikka olisi
-tuhansia esteitä tiellä.
-
--- Mutta mitä sanoo laki?
-
--- Se on vaiti, jos ei mitään tapahdu. Kapteeni ei saa ajatella sitä.
-Luuletteko, että nuorallatanssija mietiskelee, mitä tapahtuu, jos hän
-putoaa? Leipä ja ansio ovat tärkeämmät kuin itse henki. Herra Ismayn
-asemassa oleva mies voi tarkottaa paljon, vaikka ei hän siitä puhukaan.
-Mutta jos ei se, jota asia koskee, ymmärrä, niin voi hänen leipänsä
-käydä niukaksi.
-
-Muuten on kapteeni lukenut koko asian johtaja Ismayn silmistä. On
-varmaa, että "Titanicin" matka tulee olemaan nopea. Joka elää, näkee,
-että "Titanic" siinäkin suhteessa saa ennätyksen -- -- --
-
--- Jos te, hyvät herrat, sallisitte minun lausua julki, mitä tänä
-hetkenä tunnen, niin voisi keskustelumme joutua aivan toiselle
-suunnalle, jatkoi Mc Dean.
-
--- Olkaa hyvä, herra Mc Dean, kehotti eräs kauppias nimeltä John Brown.
-
--- Asia taitaa sittenkin olla hieman arkaluontoista.
-
--- Ei tee mitään. Nyt sopii puhua kaikista asioista, kehotti useampi
-herra.
-
--- No koska herrat suovat minun puhua, niin uskallan lausua erään
-synkän aavistukseni. Tämän laivan pelastusveneet tulevat kysymykseen
-tällä matkalla. Meistä miehistä ei tosin monikaan saa niitä
-käyttääkseen, mutta me saamme olla mukana todistamassa "Titanicin"
-ennätystä.
-
-Herroilta pääsi makea nauru.
-
-John Brown laski kätensä Mc Deanin olkapäälle ja sanoi:
-
--- Herra Mc Dean ennustaa laivan hukkuvan, mutta onneksi ei se ennustus
-toteudu.
-
--- Saadaan nähdä, sanoi Mc Dean oudolla äänenpainolla.
-
-
-
-
-V LUKU.
-
-Näkymättömiä yhdyssiteitä.
-
-
-Minä kutsuisin häntä vuosisatansa suurimmaksi neroksi, sanoi Alice
-Mc Dean nojatuolissa istuessaan, kun oli juuri lukenut valtamerellä
-joka päivä ilmestyvän lehden sen osan, jossa puhuttiin langattomasta
-sähkölennättimestä. -- En tiedä ketään miestä, jota ihailisin niin
-suuresti kuin signor Marconia.
-
--- Minun maamieheni on kadehdittava, huokasi ruhtinas Uffiezi, joka
-istui Alicen vieressä toisella tuolilla.
-
--- Minun mielikuvitukseeni ei vaikuta laivassa mikään enemmän kuin
-noitten ihmeellisten kipinäin ajatteleminen, kipinäin, jotka kiitävät
-laivasta toiseen eetteriaaltojen kautta ja panevat ihmiset toistensa
-yhteyteen. On jonkin yhdistämä, jota ei voi nähdä, joka ei tarvitse
-mitään johtoa välittäjäkseen, ja joka paljaan ilman läpi löytää tiensä
-oikeaan paikkaan, sinne, mihin halutaankin. Näkymättömiä yhdyssiteitä...
-
--- Se oli hyvä nimi -- näkymättömät yhdyssiteet, sanoi ruhtinas
-Uffiezi. Samallaiset näkymättömät siteet yhdistävät ihmisten sydämet
-toisiinsa ja ajatukset, mitkä kulkevat aivoista aivoihin, jos ihmiset
-ovat toisilleen myötätuntoisia.
-
--- Kertokaa. Selittäkää, jos osaatte.
-
--- Asia on kokonaisuudessaan hyvin yksinkertainen. Laivoissa on
-yhtäläiset lähetys- ja vastaanottolaitokset kiinnitettyinä samalla
-tavalla jännitettyihin soittokoneihin, jotka ovat samassa huoneessa.
-Mitä tahansa toisen soittokoneen jännettä liikuttaa, saa vastaukseksi
-saman äänen toisessa. Siinä on langattoman sähkölennättimen peruste.
-Monimutkaisempi ei se salaisuus ole.
-
--- Kertokaa enemmän.
-
--- Sähköttäjä istuu marconisähkötyspöydän ääressä, jonne virtaa
-110 voltin suuruinen sähkövirta. Hän panee virran kulkemaan
-voimistuttavan laitoksen läpi, joka monistaa virran voiman melkein
-mihin tahansa astemäärään, jonka hän haluaa. Sitten painaa hän
-sähkölennätinlaitoksessa olevaan nappulaan, ja niin kiitää sähkövirta
-pystysuoraa lankaa pitkin mastoon ja niihin vaakasuoriin lankoihin,
-jotka on kiinnitetty mastonhuippujen väliin, ja joista se sitten
-heittäytyy avaruuteen.
-
-Otaksutaan, että esim. A-kirjain on mennyt ulos. Missä tämä tapaa
-marconilaitteen, joka on ihan samalla tavalla jännitetty kuin
-lähetyskonekin, vaikuttaa se jännitettyihin lankoihin, jotka sitten
-vastaanottolaitteen kautta ottavat vastaan lähetetyn kirjaimen.
-Sähköttäjä, joka istuu laitteen ääressä kohdistusmikrofooni korvien
-edessä, kuulee muutamia sähähtäviä tai läimähtäviä ääniä, jotka
-riippuvat hänen laitteensa luonnosta, ja jotka tulevat lyhyemmissä tai
-pitemmissä tahdeissa. Nämä äänet selittää hän, kuten on oppinut ne
-selittämään. Kirjain, sana, sanoma on tullut hänen luokseen 60-tuhannen
-peninkulman nopeudella tunnissa.
-
-Alice kuunteli jännitetyllä tarkkuudella.
-
--- Tuo kuulostaa unelta tai kummitusjutulta, sanoi hän. -- Jos
-sellaisista asioista olisi puhuttu parikymmentä vuotta sitten, ei niitä
-olisi kukaan uskonut.
-
-Palvelija, joka oli käynyt myymässä laivalehteä, oli lopettanut
-käyntinsä ensi luokassa. Nyt meni hän toiseen luokkaan ja sieltä
-siirtolaisosastoihin.
-
-Useimmat matkustajat olivat kansilla. Niillä käveli, istui ja seisoi
-ihmisjoukkoja, suomalaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia, norjalaisia,
-englantilaisista tietysti puhumattakaan.
-
-Joukko juutalaisia, jotka haisivat sipulilta, istui eräässä
-nurkassa. Likaisuudestaan huolimatta olivat heidän nuoret naisensa
-kauniinnäköisiä.
-
-Eräs äiti itki noin 3-vuotias tyttölapsi sylissään. Vieressä seisova,
-noin 18 vuoden ikäinen poika koetti lohduttaa äitiään.
-
--- Minä murehdin kovasti Einoa. Se poika vasta on kiusankappale
-vanhemmilleen, kun ei lähtenyt mukaan. Minä en voi käsittää, mikä häntä
-riivasi, huokaili äiti.
-
--- Älkää surko. Kyllä Eino siitä oppii, kun tulee vanhemmaksi. Ehkä hän
-malttaa mielensä ja tulee myöhemmin Amerikkaan, lohdutti poika.
-
--- Kyllä se Eino oli kummallinen, kun sanoi, ettei hän lähde meidän
-kanssamme hukkumaan. Hän tahtoi ennustaa, että tämä laiva hukkuisi.
-
--- Hyvää päivää! Saanko kysyä, mistä ollaan, kuului samassa osanottoa
-todistava miehenääni tuon naisen sivulta.
-
--- Hyvää päivää! Me olemme Rauman kaupungin läheltä. Mieheni on
-Amerikassa, ja me menemme hänen luokseen.
-
--- Mutta minä kuulin äsken, ettette saanut mukaanne kaikkia lapsianne,
-sanoi puhuttelija, joka ei ollut kukaan muu kuin Onni Laurila.
-
--- En saanut, vastasi vaimo. -- Eino-poika ei tahtonut lähteä mistään
-hinnasta matkaan.
-
--- Mistä syystä ei?
-
--- No sanokaas sitä. Poika väitti, että me hukkuisimme matkalla, ja
-ettei hän haluaisi hukkua meidän mukanamme.
-
-Syvä huokaus pääsi Laurilan rinnasta, ja hänen huulensa liikkuivat.
-
--- Tyyne, sanoi hän puoliääneensä.
-
-Laurila näytti olevan syvällisen mielenliikutuksen valtaamana. Mutta
-hän koetti hillitä tunteitaan ja kääntyi raumalaiseen äitiin, kysyen:
-
--- Kuinka vanha on se poikanne, joka niin ennusti?
-
--- 10 vuoden ikäinen.
-
--- Ja Einoko on hänen nimensä?
-
--- Niin on.
-
--- Väittikö poika todella, että tämä laiva hukkuisi, kysyi Laurila.
-
--- Ihan todella.
-
--- No ettekö sitten antaneet hänen ennustukselleen mitään arvoa?
-
--- En tietenkään. Jos olisimme Einon puhetta uskoneet, emme mekään
-olisi lähteneet matkaan. Mutta mitä syytä olisi pelätä, että laiva
-hukkuisi? Matkustaahan ihmisiä alinomaa Amerikkaan ja sieltä takaisin.
-En ainakaan minä ole kuullut muun kuin erään laivan -- en muista sen
-nimeä -- hukkuneen.
-
--- "Norge" oli sen laivan nimi, täydensi äidin takana seisova poika
-Vihtori.
-
--- Juuri niin, vakuutti Laurila. -- "Norge" oli tanskalaisen
-Thingvalla-linjan laiva ja ajoi -- muistaakseni 1904 -- Rockallin
-karille Skottlannin pohjoispuolella.
-
--- Menemmekö mekin sen karin vierestä, kysyi mainittu Vihtori-poika.
-
--- Emme, vastasi Laurila. Ainoastaan Thingvalla-linjan laivat ajavat
-sitä tietä, koska eivät ollenkaan poikkea Englannissa, selitti Laurila.
-Sillä reitillä, jota tämä "Titanic"-laiva kulkee, ei ole mitään karia.
-Meri on kaikkialla hirmuisen syvä, keskimäärin viisi kilometriä.
-
--- Herra jumala! Onko meidän allamme nyt sellainen syvyys, huudahti
-äiti. Hänen sylissään oleva lapsi alkoi itkeä.
-
--- Äiti, miksi ei Einokin ole täällä, kysyi lapsi.
-
--- Eino tulee sitten myöhemmin, lohdutti äiti.
-
--- Menevätkö Salli, äiti ja Vihtori mereen, kysyi lapsi. Tytön nimi oli
-näet Salli.
-
--- Emme, lapseni, mereen mene. Isää me menemme katsomaan, sanoi äiti.
-
--- Mistä syystä tuo lapsi niin puhuu, kysyi samassa toinen miesääni.
-Kysyjä oli Saarela, joka myös oli tullut paikalle.
-
--- En minä voi ymmärtää, selitti äiti huolestuneena. -- Sen verran
-osaan sanoa, että lapsen veli 10 vuoden ikäinen Eino-poikani ei
-tahtonut lähteä matkaan meidän kanssamme, koska uskoi laivan hukkuvan.
-
--- Mitä sinä, veli, arvelet tällaisesta ennustuksesta ja pelosta, kysyi
-Laurila Saarelalta. -- Eikö se tunnu omituiselta?
-
--- Niin se tuntuu, vaikka en minä puolestani mitään vaaraa usko tarjona
-olevan, vastasi Saarela.
-
--- Saanko kysyä, mikä on sukunimenne, kysyi Laurila.
-
--- Rosblom, vastasi äiti.
-
--- Kuinka kauas aiotte matkustaa?
-
--- Oregonin Astoriaan. Mieheni on siellä.
-
--- Mutta mitä te arvelette tuon Eino-poikanne pelosta? Oliko hän ennen
-ollenkaan ollut merellä?
-
--- Kyllä. Ei hän muuten vettä pelännyt. Sentähden tuntuukin niin
-merkilliseltä, ettei häntä hyvällä eikä pahalla saatu lähtemään
-matkaan, sanoi äiti, jonka silmiin tulivat kyynelet.
-
--- Minä en luule olevani taikauskoinen, mutta sittenkin uskon, että
-tuon pojan pelko välttämättä johtui jostakin syystä, sanoi Laurila.
-
--- Asia on sitäkin omituisempi, kun pojat tuossa iässä ovat kovin
-seikkailuhaluisia, selitti Saarela.
-
--- Se on minunkin käsitykseni, sanoi vaimo Helena Vilhelmina Rosblom.
--- Mielellään meidänkin Eino olisi tahtonut maailmaa katsella, mutta ei
-se vaan Amerikkaan lähtenyt. Voitteko te, hyvät herrat, selittää, mikä
-poikaa tässä tapauksessa pelotti?
-
--- Vaikea sitä on selittää, vastasi Saarela. -- Muuten minusta
-tuntuu, että lasten ennustuksissa tavallisesti on perää enemmän kuin
-täysi-ikäisten.
-
--- Te saatatte minut levottomaksi, huokasi äiti.
-
--- Älkää huolehtiko. Kaitselmuksen käsissä me olemme merellä yhtä hyvin
-kuin maallakin, lohdutti Laurila. -- Mutta koska olemme joutuneet
-keskusteluun, en tahdo teiltä salata, että eräs naistuttavani minun
-kotiseudullani Pohjanmaalla ennusti samaan suuntaan kuin teidän
-Eino-poikannekin.
-
--- Mutta ette tekään uskonut tuon henkilön ennustusta, koska lähditte
-matkaan, sanoi vaimo.
-
--- En tietenkään. Nykyaikana on hyvin vaikeata uskoa ennustuksia. Eikä
-niitten sitäpaitsi tarvitse kirjaimellisesti merkitäkään sitä, mitä ne
-ovat tarkottavinaan.
-
--- Niin minäkin tahtoisin uskoa, sanoi vaimo tyynemmännäköisenä.
-
--- Mutta sopiihan meidän olla varovaisia, jos oma varovaisuutemme
-jotakin merkitsee, selitti Saarela.
-
--- Laivaa ei karittomalla valtamerellä voi uhata mikään muu vaara kuin
-törmäys joko toiseen laivaan tai jäävuoreen, sanoi Vieremä, joka oli
-myös tullut paikalle. -- Minä olen miltei lukemattomia kertoja kulkenut
-Atlannin poikki ja tullut sen asian tarkasti tietämään.
-
--- Onko tällä isolla merellä jäävuoria? Onko näin suuri meri myös
-jäässä talvisin, kysyi vaimo Rosblom.
-
--- Kyllä täällä keväisin ajelehtii jäävuoria, mutta ne eivät ole
-kotoisin tästä vaan Pohjoisjäämerestä, josta ne ajelehtivat tänne,
-selitti Vieremä.
-
--- Eikö näin iso laiva voi niitä särkeä, kysyi Vihtori-poika.
-
--- Ei, hyvä lapsi, vastasi Vieremä. -- Ne ovat suunnattoman vahvoja.
-Ainoa keino on välttää niitä.
-
-Samassa kiintyi seurueen huomio erääseen naiseen ja mieheen, jotka
-pitäen toisiaan käsipuolesta lähestyivät verkalleen.
-
--- Mikä kirkas esine tuon naisen kaulassa riippuu, kysyi vaimo Rosblom.
-
--- Se on kallisarvoinen jalokivi, vastasi Vieremä.
-
--- Kylläpä ihmiset ovat turhamaisia, kun pitävät tuollaisia helyjä
-kaulassaan, tuumi vaimo.
-
--- Kyllä meikäläisten mielestä, mutta heidän käsityksensä on toinen.
-
--- Kyllä kai se tuollainen hely maksaakin muutaman sataa markkaa,
-arveli vaimo.
-
--- Ei satoja vaan satojatuhansia. Kiven hinta on satumaisen suuri. Se
-maksoi viimeksi 450-tuhatta frangia eli yhtä monta meidän markkaa.
-
--- Yhtä paljon kuin puoli Rauman kaupunkia, huudahti Vihtori Rosblom.
-
--- Onpa se pari sitten rikas, tuumi vaimo.
-
--- Ainakin pinnalta katsoen, sanoi Vieremä nauraen. -- Mutta jos
-pantaisiin toimeen tarkka tutkimus noitten ihmisten varoista, voisivat
-ne kuivua hyvin pieneen.
-
--- Tunnetteko te, herra, sitten nuo ihmiset, kysyi vaimo.
-
--- Kyllä, vastasi Vieremä hymyillen. -- Tuo nuori nainen on
-amerikkalaisen miljoonapohatan Mc Deanin ainoa tytär, nimeltä Alice.
-
--- Entä hänen miehensä?
-
--- Ei tuo herra vielä ole hänen miehensä. Vastahan se yrittää päästä.
-
--- Ai, se on sulhaspoika, sanoi vaimo hymyillen. -- Onko sekin
-amerikkalainen?
-
--- Ei, vaan italialainen. Mies on kotoisin Venetsiasta ja hänen nimensä
-on ruhtinas Uffiezi.
-
--- Ruhtinas, huudahti vaimo. -- Ensi kertaa eläessäni näen ruhtinaan.
-Mutta aivanhan se on muitten ihmisten näköinen.
-
-Koko seurue räjähti raikuvaan nauruun.
-
--- Mitähän kansallisuutta nuo lienevät, kysyi Alice toveriltaan. Pari
-oli näet tullut lähelle seuruetta. Ai, mutta minä tunnen nuo kolme
-herraa, jotka on esitetty minulle. Tuo vaimo on varmaankin samasta
-maasta, koska he puhuttelevat häntä.
-
--- Mutta mille he niin sydämellisesti nauroivat, kysyi ruhtinas Uffiezi.
-
--- Tädin kirkas silmä, huudahti samassa pikkutyttö, juosten katsomaan
-lähemmältä Alice Mc Deanin sinistä timanttia.
-
--- Mitä tämä pieni lemmitty sanoo, kysyi Alice Vieremältä.
-
--- Hän puhuu tädin kirkkaasta silmästä, selitti tämä.
-
--- Ai, lapsi tarkottaa minun sinistä timanttiani, sanoi Alice. Samalla
-otti hän kukkaronsa ja antoi sieltä lapselle hopeashillingin. Ruhtinas
-Uffiezi seurasi esimerkkiä ja antoi toisen shillingin.
-
-Iloisena juoksi lapsi näyttämään rahoja äidilleen.
-
--- Menkäämme pois täältä. Täällä haisee köyhältä väeltä, sanoi Uffiezi
-ranskaksi Alicelle, arvellen, etteivät nuo köyhät häntä ymmärtäisi.
-Samassa he käänsivät selkänsä ja lähtivät pois.
-
-Saarelan kasvoista kuvastui suuttumuksen ilme.
-
--- Mokoma ruhtinas, sanoi hän. Eikö sinun kurjassa isänmaassasi ole
-sitä lajia väkeä tarpeeksi? Lakasisit ensin oman kynnyksesi edustan.
-Vai onko sinun pinnallinen loistosi omaa ansiotasi?
-
--- Eipä taida olla, nauroi Vieremä. -- Jos tuo upea herra pantaisiin
-veloista ahtaalle, ei hänen takkiinsa jäisi nappeja.
-
-Taas uusi naurunremahdus.
-
--- Sentähden hän tuota kultalintua niin pyydystääkin, sanoi Saarela. --
-Mutta saa vaan nähdä, onnistuuko hänen pitää lintua häkissä.
-
--- Siinä on uusi ennustus, jonka minä toivoisin toteutuvan veli
-Saarelan hyväksi, sanoi Laurila leveästi nauraen.
-
--- Sitä minäkin toivon, säesti Vieremä.
-
-Saarelan poskille nousi puna.
-
--- Tiedättekö, mitä minä soisin, kysyi Saarela.
-
--- Mitä, kysyivät Vieremä ja Laurila ikäänkuin yhdestä suusta.
-
--- Että tuo kultalintu saattaisi pyydystäjänsä oikein ahtaalle.
-
--- Se on soma aate. Silloinpa nähtäisiin, onko tuo uljas kavaljeeri
-sisäisesti sitä, miltä hän pinnalta nähden näyttää, sanoi Laurila.
-
--- Mutta millä tavalla se ahtaallepano tapahtuisi? Te ymmärrätte, että
-tyttö haluaa ruhtinattaren arvonimeä yhtä paljon kuin ruhtinas tytön
-rahoja, selitti Laurila.
-
--- Tämä merimatka ei ole vielä lopussa, alkoi Vieremä. -- Otaksutaan,
-että ne ennustukset, joista olemme kuulleet puhuttavan, toteutuvat.
-
--- Ettäkö laiva hukkuisi, kysäsi Saarela hätäisesti.
-
--- Hukkuminen ei tietenkään tule kysymykseen, vastasi Vieremä. -- Mutta
-otaksutaan, että laiva törmää jäävuoreen ja saa pienen vuodon.
-
--- Entä sitten, kysyi Laurila.
-
--- Sitten syntyisi laivalla pakokauhu. Vedenpitävät kammiot
-sulettaisiin kyllä heti ja laiva jatkaisi hiljaisella vauhdilla
-matkaansa. Mutta minä uskaltaisin melkein lyödä vetoa, että tuo uljas
-kavaljeeri ei silloin enää niin liehakoisi tuota naista, vaan olisi
-huolissaan omasta turvallisuudestaan, selitti Vieremä.
-
-Saarela nauroi täyttä kurkkua.
-
--- Veli Saarelan naurussa kuulin minä jotakin ritarillista, sanoi
-Laurila. -- Uskallanpa ennustaa, että tämä mies tuollaisessa
-tapauksessa näyttelisi tuon ruhtinaan osaa mutta aivan toisella tavalla.
-
--- Melkeinpä soisin tuon ennustuksen toteutuvan, sanoi Vieremä. --
-Se näet ei merkitsisi laivan hukkumista, vaan makeilevan kavaljeerin
-lujallepanemista.
-
--- Mutta jos ei ruhtinas olisi millänsäkään, jos ei hän joutuisikaan
-pakokauhun valtaan, sanoi Laurila.
-
--- Minä tunnen häntä lähemmältä kuin te ja moni muu, nauroi Vieremä. --
-Joku aika sitten tarjoutui Atlannilla hyvä tilaisuus koetella miehen
-rohkeutta ja pelkäämättömyyttä. Laivan potkurinnapa katkesi jostakin
-syystä. Minä seurasin tuon miehen kasvojenilmeitä ja näin, että hän oli
-kovan pelon vallassa, vaikka mainittu tapaus ei vielä merkinnyt laivan
-uppoamismahdollisuutta. Purjeet levitettiin ja niitten avulla päästiin
-hitaasti liikkumaan Irlannin rannikkoa kohti. Laiva käännettiin näet
-takaisin.
-
--- Mutta oliko miehellä silläkin matkalla joku lemmitty, kysyi Laurila.
-
--- Oli eräs ranskatar.
-
--- Oliko se kultalintu?
-
--- Nähtävästi. Muutenkos hän olisi sille ollut niin makea?
-
--- No kuinka sitten kävi?
-
--- Hyvin yksinkertaisesti siten, että mies näytteli "heikomman astian"
-osaa. Naisen oli lohdutettava häntä, vaikka ei edes ollut todellista
-hätää.
-
--- Kerro enemmän, pyysi Laurila.
-
--- Maihin päästyämme jouduimme taas samaan laivaan ja matkasimme länttä
-kohti.
-
--- Vieläkö ruhtinas ja se ranskalainen kultalintu kuhertelivat?
-
--- Eivät. Nainen vältti hänen seuraansa eikä ollut enää tuntevinaan
-häntä. Muuten on minun vakaumukseni se, ettei tuo mies edes
-ole mikään ruhtinas, vaan että hän käyttää sellaista arvonimeä
-pyydystystarkotuksiinsa.
-
--- Siinä tapauksessa, että laiva kärsisi jonkin vaurion tällä matkalla,
-kävisi kai samalla tavalla, arveli Laurila.
-
--- Aivan varmasti. Uskallan lyödä vetoakin, vakuutti Vieremä. --
-Se vaurio olisi ratkaseva tapaus. Tämä nykyinen kultalintu ei enää
-senjälkeen välittäisi koko makeasta kavaljeerista.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Alice Mc Dean oli seurueeneen kulkenut laivan joka sopukassa ja nähnyt
-kaikki, mikä oli näkemisen arvoista. Taitava opas, joka osasi kaikki
-selittää, oli mukana. Viimeksi oli hän käynyt konehuoneessa.
-
-Oli murkinanaika tulossa, ja nuori pari käveli kannella edestakaisin
-lisätäkseen ruokahaluaan.
-
-Alice oli mieltynyt Uffiezin ulkomuotoonkin, vaikka tietysti
-"ruhtinattaren" arvo häntä enimmin viehätti. Euroopanmatkalle
-lähtiessään oli hän kyllä mennyt kihloihin erään bostonilaisen
-liikemiehen Jim Winslowin kanssa. Mutta voihan kihlauksen purkaa.
-Muuten ei hänen tarvinnut pelätä mitään Jimin puolelta, sillä tämä oli
-tyynenluontoinen.
-
-Kello soi, ja matkustajat menivät murkinalle. Alice ja Uffiezi olivat
-melkein kahdenkesken kannella. He eivät pitäneet kiirettä mennä
-ruoalle. Nyt tarjoutui Uffiezille hyvä tilaisuus tehdä tunnustuksensa.
-Alice näki tämän silmistä, että sellainen oli tulossa, mutta hän ei
-pelännyt vaan odotti sitä. Mutta kun ei tunnustusta ruvennut kuulumaan,
-ehdotti Alice, että mentäisiin murkinalle.
-
-Nyt tarttui Uffiezi tytön molempiin käsiin, katsoi häntä silmiin ja
-sanoi hieman värisevällä äänellä:
-
--- Alice! Ette saa mennä ennenkuin olen puhunut teille muutaman
-sanan, ennenkuin olen tehnyt teille erään kysymyksen, johon odotan
-vastaustanne. Sallitteko minun jäädä luoksenne koko elämänijäksi?
-Saanko aina olla vieressänne, kuten näinä onnellisina päivinä tässä
-laivassa?
-
-Alice oli unelmiensa perillä. Ruhtinattaren arvonimi oli nyt varma.
-Hänen tarvitsi vaan ojentaa kätensä ja ottaa se vastaan. Mutta vaikka
-hän ulkopuolisesti oli tyyni, ei hän voinut estää sydäntään lyömästä
-nopeammin kuin tavallisesti. Ei kuitenkaan olisi näyttänyt viisaalta,
-että hän olisi heti antautunut. Ainakin muodon vuoksi täytyi hänen
-tehdä jonkinmoisia vastaväitteitä.
-
--- Mutta minä olen kuullut, hyvä ruhtinas, että olette matkalla
-yksinomaan liikeasioissa, alkoi hän. -- Te tilaisitte Amerikasta
-suuren joukon sotatarpeita ja palaisitte heti kotimaahanne mennäksenne
-sotanäyttämölle.
-
--- Te olette saaneet vääriä tietoja, riensi ruhtinas oikasemaan. --
-Ei minua tarvita Italiassa. Siellä on kyllä miehiä. Ei ole vielä
-tullut se aika, että kutsuttaisiin mies talosta sotaan, kuten tapahtui
-suuren Viktor Emanuelin aikana. Jos se tulee, rientää ruhtinas Uffiezi
-ensimäisenä lippujen alle. Mutta jos te, Alice, torjutte minut
-luotanne, niin palaan Amerikasta heti kotio ja menen etsimään kuolemaa
-Tripoliksen taistelutanterelta. En voi elää ilman teitä.
-
-Alice tuli liikutetuksi. Hän oli kyllä pitänyt varmana, että ruhtinas
-halusi vaan päästä käsiksi hänen rahoihinsa, mutta nyt alkoi hän uskoa,
-että Uffiezi pitäisi hänen personastaankin. Hän päätti panna miehen
-koetukselle.
-
--- Te sanoitte, ruhtinas, ettette voisi elää ilman minua. Mutta kuinka
-kävisi siinä tapauksessa, että teidät pyydettäisiin kuolemaan minun
-tähteni!
-
-Ruhtinas hymyili. Hän tiesi voittaneensa. Jos Alice olisi tahtonut
-torjua hänet luotaan, olisi hän tehnyt sen heti, käyttäen sitä
-säälimätöntä suoruutta, joka on nuorille amerikattarille ominaista.
-Hän ymmärsi, että Alice vaan näön vuoksi hieman mutkaili. Nytpä hänkin
-voisi näytellä osansa hyvin.
-
--- Kuolla, huudahti Uffiezi teeskennellyn kiihkeänä. -- Minäkö en
-kuolisi teidän tähtenne? Käskekää, ja minä hyppään heti mereen.
-Käskekää, ja minä ruhjoutan potkureilla itseni kuoliaaksi.
-
--- Jumalan tähden, huusi Alice ja tarttui miehen käteen, koska näytti
-siltä kuin hän olisi odottanut käskyä pannakseen heti sen täytäntöön.
--- Älkää jumalan tähden tehkö mielettömyyksiä vaan menkää sen sijaan
-puhuttelemaan isää ja sanokaa tälle, että hänen ainoa tyttärensä aikoo
-mennä naimisiin ruhtinas Uffiezin kanssa.
-
-Mc Deanin ja nuoren ruhtinaan välinen keskustelu kesti tuntikausia.
-Kun miehet viimein tulivat ulos Deanin loistohyteistä, kävivät he
-käsi kädessä ja tilasivat pullollisen samppanjaa. Se tyhjennettiin
-eräänlaisella juhlallisuudella, kuten lähellä olevat helposti
-huomasivat. Pian oli laivassa kiivaan pohdinnan alaisena kysymys,
-tulisiko ruhtinas Uffiezista ja Mc Deanin tyttärestä pari.
-
-Alice istui päivällispöydässä harvinaisen komeasti puettuna. Sininen
-timantti riippui hänen kaulassaan platinaketjussa. Se kimalteli kuin
-taivaan tähti. Miljoonamiesten rouvat katselivat tuota tyttöä karsain
-silmin. He kadehtivat häntä. Muutamat arvelivat, että oli uhkapeliä
-noin nuoren tytön esiintyä sellaisessa häikäilevässä upeudessa ja
-komeudessa.
-
-Niitten joukossa, jotka kaukaa ihailivat Alicea, oli Toivo Saarela.
-Tytön viehättäväisyys näytti lumoavan hänet siihen määrään, ettei hän
-muistanut pistää montaakaan ruokapalaa suuhunsa.
-
-Niilo Vieremä nautti Saarelan käytöksestä kenties enemmän kuin tämä
-Alicen kauneudesta.
-
--- Ei näy ruumis tarvitsevan maallista hyvyyttä sielun herkutellessa,
-sanoi hän leikillisesti.
-
-Laurilalta pääsi äänekäs nauru.
-
--- Ei tässä joka mies vaan uskaltaisi lähennellä miljoonamiehen tytärtä.
-
--- Niin, ja ruveta ruhtinaan kilpakosijaksi. Laurila nauroi taas
-ääneensä.
-
--- Ette uskone, mille minä nyt nauran, sanoi hän.
-
--- Minulle tietysti, sanoi Saarela vähän alakuloisen näköisenä.
-
--- Enpä suinkaan, vakuutti Laurila. -- Minua naurattaa se seikka, että
-me uskallamme tässä puhua ääneemme arkaluontoisista asioista. Kun
-puhumme suomea, ei meitä tässä seurapiirissä kukaan ymmärrä. Täällä ei
-ole muita suomalaisia matkustajia kuin me.
-
--- Eipä taida olla, sanoi Vieremä. -- Muut suomalaiset ovat
-kolmasluokkalaisia. Meillä on se etu, että saamme tehdä havaintoja
-rahaylimystön keskuudessa, vaikka itse olemme köyhiä.
-
--- Mutta ethän sinä, Vieremä, enää köyhä ole, huomautti Laurila. --
-Olet Amerikassa ansainnut pienen pääoman.
-
--- Minun pääomani on niin pieni, että olen ryysyköyhälistöläinen
-useimpiin täkäläisiin verrattuna, sanoi Vieremä. -- Mutta minkäs
-nuo upporikkaat minulle voivat, kun olen ostanut matkalipun toiseen
-luokkaan.
-
--- Ja pukusi on moitteeton, lisäsi Laurila.
-
--- Mutta me olemme joutuneet pois oikealta suunnalta, huomautti Vieremä.
-
--- Onko laivan suuntaa muutettu, kysyi Saarela.
-
--- Ei minun tietääkseni. Keskustelumme suuntaa minä tarkotin.
-
--- Ai, meidänhän piti jatkaa niistä naima-asioista, sanoi Laurila
-vakavannäköisenä.
-
-Saarela puri huuleensa. Nyt alkoivat hänen parhaat ystävänsä tulla
-liian pisteliäiksi. Sellaista se on. Hyvätkin ystävät joutuvat
-epäsopuun, liikkuessaan lemmenasiain lumotulla maaperällä.
-
--- Minä kysyn sinulta avoimesti, sanoi Laurila Saarelaan kääntyen,
--- uskallatko todella ruveta ruhtinas Uffiezin kilpakosijaksi.
-Etelämaalaiset ovat kuumaverisiä. Jonakin kauniina päivänä voi
-ruhtinaallinen vastustajasi vaatia sinut kaksintaisteluun.
-
--- Mutta jos Jim Winslow vaatii ruhtinaan ennenkuin tämä Saarelan,
-nauroi Vieremä.
-
--- Ai, siitä tulee vielä hauska juttu, huudahti Laurila. -- Tuon
-kultakanan omistusoikeudesta tulee epäilemättä taistelemaan kolme
-uljasta miestä, yksi amerikkalainen liikemies, yksi italialainen
-ruhtinas ja yksi suomalainen maisteri, joka on "köyhä kuin kirkon
-rotta". Hah, haa!
-
-Saarela oli kuin uhrikaritsa kahden toverinsa välillä.
-
--- Älkäähän nyt tuosta asiasta niin suurta numeroa tehkö, sanoi hän. --
-Tehän tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, etten minä suoranaisesti voi
-tuota tyttöä lähennellä. On kokonaan toinen asia, että ihailen hänen
-kauneuttaan. Sanoohan suomalainen sananlaskukin, "että katsoa saa mutta
-ei kajota".
-
--- Miksi ei kajotakin saisi, jos vaan kykenee puolustautumaan, nauroi
-Vieremä.
-
--- Mutta minä en puolustaudu, ainakaan tuollaisissa asioissa, vakuutti
-Saarela.
-
--- Mitä tekisit siinä tapauksessa, että ruhtinas Uffiezi kutsuisi sinut
-kaksintaisteluun Alicen omistusoikeudesta, kysyi Laurila.
-
--- En mitään. Sanoisin korkeintaan, etten ole millään tavalla
-pyrkinytkään tyttöä omistamaan.
-
--- Ai, sinä ihailet siis Alicea paljaastaan taiteelliselta
-näkökannalta, ehätti Vieremä huomauttamaan.
-
--- Ehkä niin. Voinhan teille sanoa vakaumukseni lemmenasioihin nähden.
-En koskaan aio naista omistaa enkä saada häntä haltuuni millään
-kaappausoikeudella.
-
--- Siinä tapauksessa sinä et siis voisi avoimesti kosiakaan, väitti
-Vieremä.
-
--- En tietysti.
-
--- Pysyt siis virallisesti naimattomana koko ikäsi, sanoi Laurila.
-
--- Sitä en tiedä.
-
--- Etkö tiedä, kysyi Vieremä. -- Kuinka voisit joutua muodolliseen
-avioliittoon yhdenkään naisen kanssa, jos et kosi?
-
--- Hän odottaa naisen kosivan, riensi Laurila huomauttamaan.
-
--- Arvasiko toveri paikoilleen, kysyi Vieremä.
-
--- Ei läheskään.
-
--- Sittenpä olet arvotus, sanoi Laurila.
-
--- Voin olla. En pyri avioliittoon enkä halua millään tavalla omistaa
-naista. Siitä huolimatta voin ihailla kaukaa miellyttäviä naisia.
-
--- Mitä tuollainen ihailu merkitsee? Voineeko se tyydyttää sinua koko
-ikäsi, kysyi Laurila.
-
--- En uskalla puhua mitään tulevaisuudesta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mc Deanin pöydässä istujat eivät aavistaneet, mistä nuo miehet
-puhuivat. Heillä oli oma puheenaineensa, joka koski Alicen sinistä
-timanttia.
-
--- Tietysti kaikki se, mitä tästä jalokivestä puhutaan, perustuu
-paljaaseen taikauskoon, sanoi ruhtinas Uffiezi, luoden puolittain aran
-ja pelonsekaisen katseen Alicen kaulassa olevaan siniseen timanttiin.
--- Ei sellaisille puheille enää nykyisen valistuksen aikana arvoa
-anneta.
-
--- Mutta miten on teidän katolilaisten laita, kysyi Mc Dean. Ettekö
-omista esimerkiksi madonnakuvallenne ihmeitätekevää voimaa? Eikö
-Italiassa uskota "pahan silmän" vaikutukseen? Jos niin on laita, eikö
-sellainen usko myös perustu taikuuteen?
-
--- Ai, nyt te puhutte ihan toisista asioista, huudahti Uffiezi.
-
--- Muodollisesti kyllä toisista, mutta asiallisesti samanluontoisista,
-väitti Mc Dean. -- Sallikaa minun lausua oma mielipiteeni juuri
-madonnankuvan vaikutuksista, joita en suinkaan voi kieltää.
-
-Uffiezi kuunteli korvat hörössä.
-
--- Minusta on tuo kuva hurskastoivoisten ihmisten magnetisoima.
-Tuhannet ovat vuosisatoina katselleet sitä hartaudella, joten sen
-ympärille on muodostunut näkymätön, hyvyyttä uhkuva ilmakehä. Tämä on
-kuvan ainoa asiallinen voima.
-
--- Voi olla. Minä en osaa selittää tuollaisia asioita, sanoi ruhtinas.
-
--- En minäkään tunne luonnon salaisia voimia, jatkoi Mc Dean. -- Mutta
-minusta tuntuu siltä, että on olemassa meille tavallisille ihmisille
-aavistamattomia voimia ja näkymättömiä johtolankoja, jotka sitovat
-ihmisten kohtalot toisiinsa, vaikka eivät kohtalonalaiset ole asiasta
-tietoisia. En minä voi uskoa, että mikään tapaus olisi sattuman
-varassa, kuten tähän aikaan paljaasta tottumuksesta väitetään. Kaikella
-on alkusyynsä ja seurauksensa. Jokainen tapahtuma on rengas kohtalojen
-loppumattomassa sarjassa, joka on alkanut aikojen alussa, ja joka
-loppunee vasta maailmankaikkeuden suuressa levossa. Meissä uinuvat
-voimat, joita emme tunne, siirtyvät esineihin, joita pitelemme, kuten
-esimerkiksi sähkö syntyy ja kehittyy epäelimellisistä olijoista. Miksi
-eivät siirtyisi ne epäsointuiset voimat, jotka ovat onnettomuuden ja
-kuoleman välittäjinä? Tämä timantti, joka sukupolvien vieriessä on
-vaeltanut onnettomasta kädestä toiseen -- -- --
-
-Alice tarttui siniseen timanttiin.
-
--- Voi isäkulta, älä tänä iltana puhu onnettomuudesta ja kuolemasta,
-pyysi hän. -- Salli minun olla onnellinen silloin kun voin. Sitäpaitsi
-on ruhtinas jo sanonut, että sinisen timantin huonot ominaisuudet ovat
-muuttuneet hyviksi senjälkeen kun se joutui minun huostaani.
-
-Päivällisen jälkeen kokoontuivat eri salongeissa olevat matkustajat
-kuulemaan soittoa. Soittokunta esitti parhaat kappaleensa, ja eräs
-mukana ollut kuuluisa amerikkalainen laulajatar antoi avustustaan.
-Nuoriso keskusteli. Tupakkasalongissa väittelivät herrat siitä
-nopeudesta, jolla laiva kulki. Muutamat ammattipelurit olivat saaneet
-joukkoonsa erään "oppimattoman" ja tarjoutuivat nyt kilvalla opettamaan
-tätä.
-
-Komentosillalla kävelivät yövartijat edestakaisin, huutaen tämän tästä:
-"Kaikki hyvin!" Taivas oli tähtikirkas, ja "Titanic" kulki suurinta
-vauhtiaan.
-
--- Piru vieköön, sanoi eräs vahtijoista. -- Tänä iltana kuulin
-kerrottavan, että sininen timantti on laivassa. Se merkitsee
-onnettomuutta. Jos saisin sen käsiini, heittäisin sen arvelematta
-syvimmällä kohdalla mereen.
-
-
-
-
-VI LUKU.
-
-Tuhonsaattaja.
-
-
-Kaukana pohjolassa, Grönlannissa, maailman suurimmalla saarella, joka
-on yli 2 miljoonan neliökilometrin laajuisen jääkentän peittämä,
-paistaa kesän lämmin aurinko häikäisevän valkeitten tasankojen yli.
-Kaikkialla vallitsee hiljaisuus ja äänettömyys. Ainoastaan jokin
-merenpinnalla loikova hylje tai lintu silloin tällöin keskeyttää
-huudollaan hiljaisuuden. Jäänkappaleita liukuu hiljalleen merivirran
-mukana rannikkoa pitkin. Mitään kauppalaivoja ei koskaan näy.
-
-Mutta eräänä päivänä kuuluu kauhea paukaus, ikäänkuin suunnattoman
-suurella panoksella räjäytettäisiin kallionlohkare irti. Ääni
-kuuluu tuhatkertaisena kaikuna jääseinistä takaisin. Kaikki elävät
-olennot pelästyvät. Linnut nousevat korkeuteen ja hylkeet sukeltavat
-syvyyteen. Eräs suurista jäävuorista on "poikinut", kuten sanotaan.
-Jättiläisjäämöhkäle, joka painaa satojatuhansia tonneja, on irtaantunut
-emävuoresta ja syöksynyt mereen. Se vajoaa puolen korkeuttaan ja kohoaa
-taas ylös. Sitten kiekahtaa se muutaman kerran ympäri, kunnes saavuttaa
-tasapainonsa.
-
-Suunnattoman suuri jäämöhkäle, täydellinen vuori, liukuu hiljalleen
-eteläänpäin. Se kohoaa toista sataa jalkaa vedenpinnan yli, ulottuen
-enemmän kuin tuhannen jalan syvyydellä vedenpinnan alapuolelle.
-Sinerviä ja hopeanhohtoisia luolia näkyy sen sivuilla. Sen huippu on
-satulinnan huipun kaltainen. Juhlallisennäköisenä liukuu se viikko
-viikolta yhä kauemmaksi rannasta. Eräänä päivänä saa se seuralaisekseen
-toisen jäävuoren, itseään vielä haaveellisennäköisemmän. Tuo kammottava
-jäävuorikulkue saa uusia seuralaisia Baffinin lahdesta ja Davisin
-salmesi.
-
-Tänä keväänä liukuivat jäävuoret kauemmaksi etelään kuin tavallisesti.
-Ne lyöttäytyivät yhteen, muodostaen useamman kymmenen neliöpeninkulman
-laajuisen jäämanteren, jonka esijoukkona kulki lukemattomia pienempiä
-jäälohkareita. Ne jäähdyttivät veden ja ilman tavattoman kylmäksi. Ne
-soluivat suurien Atlannin-laivojen kulkuväylille, tehden merenkulun
-epävarmaksi. Aaveittentapaisina olivat ne piilossa, odottaen saalista.
-Ja voi niitä, jotka joutuivat koskettamaan niitten teräviä reunoja!
-
-Musta höyrylaivanrunko kiiti hyvää vauhtia usvan halki. Tähystäjän
-jännitetyt silmät eivät nähneet muuta kuin epätasaista, harmaata sumua,
-joka lainehti edestakaisin, tehden eteennäkemisen mahdottomaksi.
-Höyrypilli vihelsi, ja vartija seisoi käsi konehuoneeseen johtavassa
-sähköttimessä.
-
-Äkkiä oli laiva jäitten keskellä. Jäät olivat irtonaisia laattoja,
-jotka eivät suorastaan olleet vaarallisia laivalle, mutta jotka kovan
-kylmyyden yhteydessä todistivat suuremman jäävuoren olevan lähellä.
-Tähystäjän tarkkaavaisuus tulee kaksinkertaiseksi. Kapteeni, joka oli
-varovainen mies, hiljensi kulkua. Laiva kulki puolella vauhdilla,
-murtaen keulallaan jäänlohkareet. Potkurien työ oli raskasta, kun ne
-liikkuivat sakeassa jäänsohjussa.
-
-Mutta nytpä ilmestyi sumusta jättiläismäinen valkea kummitus, joka
-oli monta sataa jalkaa korkea. Jäävuori! Tähystäjä antoi hälyytyksen,
-konehuoneen sähkökello soi, ja potkurit alkoivat pyöriä päinvastaiseen
-suuntaan. Ainoastaan muutaman kymmenen metrin päässä jäävuoresta
-pysähtyi laiva. Kapteeni ja perämiehet päästivät helpotuksen huokauksen
-ja onnittelivat toisiaan.
-
--- Se oli lähellä silmää, herrat, sanoi kapteeni. -- Jos tämä
-kohtaus olisi sattunut yöllä, olisimme olleet hukassa. Nyt on meidän
-varotettava muita laivoja.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Marconihytin sähkölennätinlaitos ratisi. Kipinät lentelivät avaruudessa
-ja saapuivat päämääräänsä. Suuri laiva, oikea merijättiläinen
-halkasi Atlannin aaltoja, ollen ensi matkallaan uutta mannerta
-kohti. Sähköttäjä otti vastaan sanoman ja kirjotti sen luettavaan
-muotoon. Sitten pani hän takin ylleen ja lakin päähänsä sekä riensi
-komentosillalle.
-
--- Missä on kapteeni, kysyi hän.
-
--- Merenkulkuhytissä, vastattiin. Sähköttäjä naputti ovelle ja astui
-sisään.
-
--- Sähkösanoma, herra, sanoi hän.
-
--- Mistä? Mitä siinä sanotaan, kysyi kapteeni, ojentaen kätensä
-ottaakseen vastaan paperin.
-
--- "La Touraine" -laivalta ilmoitetaan, että edessämme on jäitä. Meri
-on täynnä jäävuoria aina 40 asteelle pohjoista leveyttä. Jääkentät ovat
-tavattoman laajoja. Ne ovat juuri meidän kulkuväylällämme.
-
-Kapteeni silmäsi pian sähkösanoman. Hänen otsansa synkkeni, ja hän
-varjosti kädellään silmiään. Näytti siltä, että hän koetti keskittää
-ajatuksensa.
-
--- Jäät ovat aikaisin liikkeellä tänä vuonna. On ikävää, että kohtaamme
-niitä juuri tällä matkalla, sanoi kapteeni.
-
-Hän meni puhumaan miehilleen asiasta.
-
--- Jäätietoja "La Tourainelta", sanoi hän. -- Jääjoukkoja on
-kulkuväylällämme.
-
--- Muutetaanko suuntaa, kysyi vanhempi perämies.
-
--- Pitäkää se entisellään, vastasi kapteeni lyhyesti. Samalla loi hän
-katseen alas kannellaolijoihin, aivan kuin olisi tahtonut etsiä jotakin
-heidän joukostaan. Kun hän palasi merenkulkuhyttiin, olivat hänen
-tavallisesti niin turvallisen näköiset silmänsä levottomat.
-
-Perämiehet neuvottelivat komentosillalla.
-
--- Onko New Foundlandin lähistöllä jäätä, kysyi eräs heistä. -- Olisiko
-edullisempaa mennä niin kauas etelään kuin mahdollista?
-
--- Kyllä minäkin arvelen niin, sanoi toveri. -- Mutta "äijä" jatkaa
-kyllä tätä suuntaa. Johtaja on laivassa.
-
--- Mutta ei hän tiedä, mitä reittiä me kulemme.
-
--- Kyllä vaan. Hän tietää sen. Kapteeni Smith on hyvin tukalassa
-asemassa. Toiselta puolelta vaatii johtaja ennätystä -- sitä mies
-tarkottaa sanoessaan tahtovansa nähdä, "miten se työskentelee" --
-toiselta puolelta on hänen otettava huomioon laivan ja matkustajien
-turvallisuus. Mutta meillä on se lohdutus, ettei laiva voi upota,
-vaikka törmäisikin jäävuoreen. "Titanic ei voi upota", on tullut
-puheenparreksi.
-
--- En minä kumminkaan haluaisi vaihtaa paikkaa kapteenin kanssa, sanoi
-ensimäinen perämies. -- Minun hartiani eivät voisi kantaa niin raskasta
-edesvastuun taakkaa.
-
-Muutaman tunnin kuluttua tuli uusi sähkösanoma. Kapteeni käski
-sähköttäjän tunnustamaan sen vastaanoton ja kiittää siitä. Hän otti sen
-mukaansa komentosillalle mennessään.
-
--- Uusi ilmotus jäistä, sanoi hän miehille, -- tällä kerralla
-"Tunesianista". -- Sieltä on nähty enemmän kuin 200 jäävuorta.
-
--- Muutetaanko suunta, kysyi se perämies, joka ennenkin oli tehnyt
-saman kysymyksen.
-
--- Ei, vastasi kapteeni yhtä lyhyesti kuin edelliselläkin kerralla. --
-Emme muuta sitä.
-
-Mutta kapteeni Smith oli raskasten huolien painostamana. 30-vuotisesta
-kokemuksestaan merellä tiesi hän paremmin kuin kukaan muu, mitä
-sähkösanomissa mainitut jäät merkitsisivät. 1892-vuodesta alkaen oli
-hän ollut Valkean Tähden linjan "Majestic"-laivan kapteenina, sen ensi
-matkasta alkaen. Sitten oli hän siirtynyt saman linjan yhä isompien
-laivojen päälliköksi. Koko hänen kapteenina-oloaikanaan ei ollut
-tapahtunut ainoatakaan onnettomuutta. Hän oli ollut varovainen eikä
-antautunut mihinkään uhmailuihin. Mutta nyt nämä jäävuoret! Niitten
-tarkkaa asemaa oli mahdoton määrätä. Olisi viisaasti tehty, jos niitä
-välttäisi. Mutta jos olikin viisas, tiesi myös, mitä yhtiö odotti.
-Yhtiö! Kunpa matka jo olisi tehty! Sittenpä sopisi vetäytyä maalle
-nauttimaan arvokkaan lepoa -- -- --
-
-Kapteeni näki johtaja Ismayn tulevan tupakkasalongista raitista ilmaa
-nauttimaan. Hän meni kävelykannelle tätä tapaamaan.
-
--- Sähkösanoma, sanoi hän, toivoen saavansa sanan toimintaohjeeksi.
--- Tässä on "Tunesianista" lähetetty sähkösanoma, joka lienee teistä
-mielenkiintoinen. Olkaa hyvä!
-
-Mutta Bruce Ismay ei vastannut sanaakaan. Hän luki hätäisesti
-sähkösanoman, pisti sen taskuunsa ja jatkoi kävelyään aivan kuin ei
-mitään olisi tapahtunut...
-
-Vuodenaikaan nähden oli tavattoman kylmä, ja "Titanicin" kannella oli
-siis hyvin vähän väkeä. Joukko herroja keskusteli tupakkasalongissa.
-Muutamat huomauttivat tavattoman kylmästä ilmasta.
-
--- Atlanti on aina kylmä tähän vuodenaikaan, sanoi Niilo Vieremä.
-
--- Ei sentään aina, väitti joku. -- Mutta talvi on ollut harvinaisen
-kylmä. Väitetään, että pohjoisempana liikehtii joukko jäävuoria. -- Jos
-meillä on onni puolellamme, saanemme nähdä niitä lähemmältä ennenkuin
-tulemme perille...
-
--- Onniko, huudahti eräs vanhempi herra, joka ennen oli ollut
-kapteenina Englannin laivastossa. -- Kiitän sellaisesta onnesta!
-Jäävuoret ovat pahimpia vastuksia, joitten kanssa voi tulla tekemisiin.
-Miltä tahansa vaaralta voi suojella itseään, mutta ei jäävuorilta. Ne
-ovat merenkulkijain pahimpia vihollisia.
-
--- Kohtalon työkaluja, lisäsi Mc Dean.
-
--- Eräs kohtalon monista työkaluista, oikasi edellinen puhuja.
-Vedenalaiset karit tuhoavat enimmin laivoja ja ihmishenkiä. Mutta me
-tiedämme, missä niitä on ja voimme määrätä laivojen reitit. Meillä on
-majakoita ja merkkejä, jotka varottavat vedenalaisilta kareilta. Mutta
-kaikesta huolimatta ei karilleajoja voida välttää. Rannikkovesien
-pohjassa on kaikkialla haaksirikkoisten laivojen jätteitä, ja
-rannikkojen valkeassa hiekassa lepää tuhansittain hukkuneita
-merimiehiä, jotka ovat nähneet päivänvalon jossakin toisessa maanosassa.
-
--- Ja sitten on sumu kiusana, sanoi Vieremä.
-
--- Niin. Se on myös kohtalon työkalu. Me voimme välttää moniaita muita
-vaaroja, mutta kun sumu laskeutuu eteen ja tukkii näköpiirin, emme
-voi mitään. Te, herrat, jotka kulutatte aikanne tupakkasalongissa ja
-olette pahoillanne höyrypillin kimakoista vihellyksistä, ette aavista,
-mitä laivan päällikkö tuntee komentosillalla seisoessaan, kun sumu
-peittää näköpiirin. Siinä hän seisoo silmät auki kumminkaan näkemättä
-mitään. Voinette arvata, kuinka jännitettyinä hänen hermonsa ovat, kun
-hän katselee läpinäkymätöntä sumua laivasta, jonka kumminkin _täytyy_
-päästä eteenpäin.
-
--- Mutta laki määrää hiljaisen vauhdin sumussa.
-
--- Laki on vaiti niin kauan kun kaikki käy hyvin. Missä ei ole
-syyttäjää, siellä ei ole tuomariakaan. Jos jotakin tapahtuu, pannaan
-tutkimus toimeen. Mutta luonnollisesti on silloin jo myöhäistä. Merellä
-on aikojen kuluessa tapahtunut niin monta onnettomuutta, joitten syitä
-ei koskaan ole tutkittu. Parhailla toiveilla on monta laivaa lähtenyt
-satamasta, mutta eivät ne koskaan ole päässeet määräpaikkaansa. Ei ole
-koskaan saatu tietää, mihin ne ovat joutuneet. Jokin kohtalon väline on
-ne tuhonnut. Esimerkiksi ovat ne voineet törmätä ympärillä ajelehtiviin
-laivanhylkyihin tai jäävuoriin. Tuntemattomiin syvyyksiin ovat ne
-vaipuneet ihmisineen päivineen. Eikä ole jäänyt jälelle ketään, joka
-olisi tietänyt tapauksesta kertoa.
-
--- Tämä keskusteluaine on kammottava, mutta kieltämättä
-mielenkiintoinen, sanoi Mc Dean.
-
--- Jos herroilla on halua kuunnella, voin minä kertoa koko joukon
-merionnettomuuksien historiaa. Muutamia vuosia sitten makasin
-sairaana Englannissa. Saadakseni ajan kulumaan kirjotin erään teoksen
-meriliikekirjastoa varten. Sen nimi on "Jäävuorionnettomuuksia" ja se
-sisältää koko joukon jännittäviä asioita. Jos siis haluatte kuunnella...
-
--- Kertokaa, huusivat herrat yhdestä suusta.
-
--- Vaarat olivat niin suuria, ja niitä oli niin monta, alkoi kapteeni.
--- Vuosien kuluessa olivat jäävuoret tehneet sellaista tuhoa, että
-moni linja luopui entisestä reitistään ja valitsi eteläisemmän. Mutta
-tämä seikka ei poistanut onnettomuuksia; se vaan rajotti niitten
-lukua. Syyskuussa 1899 törmäsi höyrylaiva "City of Rome" matkallaan
-Glasgowista Newyorkiin jäävuoreen keskellä eteläistä reittiä.
-Laiva kulki ainoastaan puolella höyryllä ja sillä oli sumun tähden
-kaksinkertainen vartiasto. Laivassa oli 1,600 ihmistä. Näistä oli 500
-salonkimatkustajia.
-
-Nämä istuivat pöydässä yhteentörmäyksen tapahtuessa. Syöjät ja ruoat
-lensivät lattialle. Niin pian kun kauhun valtaamat ihmiset olivat
-päässeet jaloilleen, riensivät he kannelle. Onneksi oli kuri hyvä, ja
-muutaman minuutin kuluttua oli pakokauhu ohi, erittäinkin kun kapteeni
-vakuutti, ettei mitään välitöntä vaaraa ollut tarjona. Laiva oli
-halassut pitkän ja leveän jäävuoren ja saanut useamman vuodon. Mutta
-vedenpitävien kammioitten varassa pysyi laiva pinnalla ja pääsi muita
-vaaroja kohtaamatta satamaan.
-
-Kaksikymmentä vuotta sitä ennen tapahtui merkillisin jäävuoreen
-törmäys, mitä koskaan olen kuullut kerrottavan. Vuonna 1879 törmäsi
-höyrylaiva Arizona, joka "Great Easternin" jälkeen oli sen ajan suurin
-laiva, jättiläisjäävuoreen 250 englannin peninkulman päässä S:t
-Johnista. "Arizona" kulki 18 solmuvälin nopeudella, ja törmäys oli
-kauhea. Se tapahtui yöllä, ja matkustajat nukkuivat. He syöksyivät
-vuoteistaan ja juoksivat kannelle yövaatteissaan. Syntyi kauhea
-pakokauhu, jossa joukko ihmisiä sai pahoja vammoja, puhumattakaan
-niistä, jotka itse törmäyksessä loukkaantuivat. Ihmiset koettivat
-rynnäköllä anastaa pelastusveneet, mutta miehistön onnistui tyynnyttää
-kauhun valtaamat matkustajat. Pian levisi se ilahuttava tieto, että
-laiva pysyi pinnalla vedenpitävien kammioitten avulla. Matkustajat
-tyyntyivät vähitellen. Nyt saattoivat päällystö ja miehistö ryhtyä
-työhön laivan irrottamiseksi jäistä.
-
-Irrotustyö onnistui, ja laiva pääsi takaperin kulkemalla sulaan
-veteen. Kun Arizona 36 tuntia hiljaisella vauhdilla kulettuaan pääsi
-S:t Johniin, olivat kaupungin kaikki asukkaat laivalaiturilla ihmettä
-katsomassa.
-
--- Mitä ihmettä, huudahti satamakapteeni, joka ensimäisenä astui
-laivaan. -- Olen kuullut, että Glasgowista on joskus tuotu tänne
-kivihiiliä, mutta enpä vielä koskaan ole kuullut puhuttavan sellaisesta
-houkkiosta, joka toisi jäitä meidän seuduillemme. Laivan keulassa
-oleviin ammottaviin reikiin oli näet tarttunut suuria jäänkappaleita.
-
--- Tehkää te vaan pilaa, sanoi laivan kapteeni. -- Mutta me olemme
-hyvillämme, ettei meidän tarvinnut jääkaapissa mennä merenpohjaan.
-
-Tuntuu todella merkilliseltä, että laiva voi selviytyä tuosta
-onnettomuudesta edes viottuneena. Mutta "Arizona" olikin tavattoman
-luja laiva. Muussa tapauksessa se epäilemättä olisi joutunut tuhon
-omaksi.
-
-Tähän asti kertomissani tapauksissa ovat jäävuoriin törmänneet
-laivat pelastuneet perikadosta, jatkoi kertoja, -- -- mutta jokaista
-onnellista tapausta kohti on vähintäin tusina sellaisia tapauksia,
-jotka ovat päättyneet onnettomasti. Maaliskuussa 1841 hävisi
-"President"-niminen höyrylaiva, mukanaan 120 henkilöä, matkalla
-Newyorkista Liverpooliin. Samassa kuussa 1854 lähti höyrylaiva "City
-of Glasgow" mukanaan 400 henkeä, matkalla Filadelfiaan. Se ei koskaan
-tullut perille. 1856 hävisi Valkean Tähden linjan "Pacific"-laiva,
-vieden mukanaan 185 henkeä. "City of Boston", joka 1870 lähti
-Bostonista, mukanaan 191 miestä, joutui saman kohtalon alaiseksi.
-
-Mutta pitkä onnettomuusluettelo ei vielä ole lopussa. Helmikuussa 1892
-hävisi toinen Valkean Tähden linjan laiva nimeltä "Noronic" matkalla
-Liverpoolista Newyorkiin. Samassa kuussa hävisi "State of Georgia"
-Aberdeenin ja Bostonin välillä. Helmikuussa 1899 oli "Alleghanyn"
-vuoro hukkua Newyorkin ja Doverin välillä. Samassa kuussa 1902
-hukkui "Huronian" Liverpoolin ja S:t Johnin välillä. Yhtään näistä
-onnettomuuksista ei ole koskaan saatu selvitetyksi. Ne kuuluvat meren
-suurimpiin arvoituksiin. Minun tietoni ulottuvat ainoastaan 1905
-vuoteen asti, mutta senjälkeen on useita samallaisia onnettomuuksia
-edelleenkin tapahtunut.
-
-Kun nämä jäljettömiin häviämiset ovat tapahtuneet helmikuusta
-toukokuuhun, voidaan jokseenkin varmasti päättää, että jäävuoret ovat
-olleet tuhontuottajina. Luultavasti ovat yhteentörmäykset olleet niin
-voimakkaita, että laivat ovat menneet pohjaan ennenkuin pelastusveneitä
-on ehditty laskea vesille. Ja ne matkustajat, jotka ovat pysytelleet
-laivankappaleilla, ovat pian paleltuneet kuoliaaksi.
-
-Mutta on myös tapahtunut, että jäävuoreen törmänneen ja uponneen laivan
-miehistö on pelastunut ja jäänyt elämään. Ihmeellinen oli todella
-"Polariksesta" eloonjääneitten pelastus. Tämä oli valaanpyydystyslaiva,
-jonka jäät murskasivat Grönlannin rannikolla lokakuussa 1879. Miehistö
-kulki jäänkappaleella Golfin virtaa eteläänpäin, ja sen pelasti
-purjelaiva "Tigress" New Foundlandin edustalla puoli vuotta myöhemmin.
-Maaliskuussa 1893 pelasti parkkilaiva "Diana" edellisenä yönä uponneen
-höyrylaiva "Castlegaten" eloonjääneet matkustajat. Toukokuussa 1897
-pelasti purjelaiva "Labrador" jäävuoreen törmänneen "Windsor Laken"
-eloonjääneen miehistön.
-
-Kolme vuotta myöhemmin törmäsi höyrylaiva "Ireland" jäävuoreen saaden
-suuren vuodon, ja heinäkuussa 1896 joutui kuormahöyrylaiva "Concordia"
-Bellisle-salmessa samallaisen kohtalon alaiseksi. Sen keulassa oleva
-reikä oli niin suuri, että kuormavaunu olisi mahtunut siitä sisään.
-Olipa melkein ihme, että laiva pysyi uivana niin kauan, että pääsi S:t
-Johnin satamaan.
-
-Yhtä merkillinen oli nelimastoisen laivan "Knight Bachelonin" seikkailu
-kesäkuussa 1897. Matkalla Newyorkiin sai se vielä suuremman reiän
-kuin "Concordia", ja ainoastaan eräs onnellinen tapaus pelasti sen
-uppoamasta.
-
-Merkillisin oli kumminkin höyrylaiva "Portian" seikkailu. Tämä oli
-Newyorkin ja New Foundlandin välillä kesäkuussa 1893, mukanaan joukko
-huvimatkailijoita, kun kapteeni, jota sanottiin pohjoisella Atlannilla
-liikkuvien laivojen kaikkein kokeneimmaksi kapteeniksi, äkkiä huomasi
-suunnattoman suuren jäävuoren. Hän arvioi vuoren korkeuden 200 ja
-pituuden 800 jalaksi. Haaveellisesti leikattuine kristallisivuineen,
-joista valo heijastui kaikissa sateenkaaren väreissä, teki se kaikkiin
-läsnäolijoihin niin suuremmoisen vaikutuksen, että matkustajat pyysivät
-kapteenia ohjaamaan laivan lähemmäksi, jotta he saisivat huomioida sitä
-oikein tarkasti.
-
-Kapteeni suostui pyyntöön ja ohjasi laivan hiljaa jäävuorta kohti.
-Mutta äkkiä kuului paukaus, aivan kuin tykki olisi lauastu.
-Samassa silmänräpäyksessä raapasi "Portia" johonkin esineeseen.
-Kuului kumea pauhina, ja jäävuori näytti menevän palasiksi.
-Kuvaamattomaksi kauhukseen huomasivat nyt matkustajat laivan ajaneen
-jäävuorenkappaleelle. Kun tämä vapautui itse vuoren painostuksesta,
-nosti se laivan keulan ylös, jolloin sen perä vaipui veden alle. Nyt
-ryhdyttiin varustamaan pelastusveneitä ruokavaroilla, mutta ennenkuin
-se työ oli pitkällekään joutunut, kallistui laivan alla oleva
-jäänlohkare, ja laiva pääsi vapaaseen veteen, kärsimättä pienintäkään
-vahinkoa.
-
-On monta muuta esimerkkiä osottamassa, kuinka vaarallisia jäävuoret
-ovat. Joku on niitä täällä kutsunut kohtalon työkaluiksi, ja sen nimen
-ne todella ansaitsevatkin. Minun serkunpoikani hukkui ranskalaisen
-prikin "Vaillantin" haaksirikossa. Laiva ajoi hiekkasärkille. Sysäys
-oli niin voimakas, että laiva meni kappaleiksi. Haaksirikko tapahtui
-pimeänä yönä. Suuri osa 74 henkeä käsittävästä miehistöstä menetti
-henkensä joko uppoamalla tai murskautumalla kannelle kaatuvien mastojen
-ja raakapuitten alle. 35 miestä meni pelastusveneeseen, 7 erääseen
-jullaan ja 7 matalapohjaiseen veneeseen. Heillä ei ollut ruokaa,
-juomaa, purjeita eikä airoja. Heidän vaatteensa olivat hyvin niukat.
-
-Aamulla erkanivat veneet toisistaan eikä jullaa näkynyt enää koskaan.
-Laivakoira, joka otettiin pelastusveneeseen, teurastettiin toisena
-päivänä ja syötiin raakana. Seuraavana yönä kuoli 4 miestä viluun.
-Heidän ruumiinsa heitettiin mereen, kun toiset ensin olivat ottaneet
-heidän vaatteensa.
-
-Kolmantena päivänä tulivat haaksirikkoiset jäävuorien sekaan ja
-koettivat sammuttaa polttavaa janoaan syömällä jäänpalasia. Seuraavana
-yönä kuoli vielä 7 miestä. Senjälkeen ei tiedetä, mitä veneissä
-tapahtui, kunnes haaksirikkoiset seitsemäntenä päivänä huomattiin
-eräästä kuunarista. Pelastusveneessä oli vaan 4 ja toisessa veneessä 3
-puolikuollutta, puoleksi paleltunutta miestä.
-
-Haaksirikkoiset saivat mitä parasta hoitoa ja heidät laskettiin maihin
-S:t Pierressä. Kaikkien seitsemän miehen jalat olivat niin paleltuneet,
-että ne täytyi leikata pois. Viisi kuoli leikkauspöydällä. 74 miehestä
-jäi vaan 2 jälelle kertomaan tuosta kauheasta haaksirikosta.
-
--- Kauheata on kuulla tuollaisia kertomuksia, sanoi Mc Dean, kun
-kertoja oli lopettanut puheensa. -- Tuntee oikein voivansa pahoin.
-Mitä, jos Titanic -- -- --
-
--- Ei mitään vaaraa, nauroi Niilo Vieremä. -- Ei ole vielä kuultu, että
-jokin suuri uudenaikainen Atlannin-laiva olisi törmännyt jäävuoreen
-pääsemättä maihin. Mutta onhan epämiellyttävää tietää mentävän
-eteenpäin nykyisellä vauhdilla, koska vaara _voi_ olla tarjona.
-
--- Mutta miksi ei vauhtia sitten hiljennetä! Ennenkuin ostin lipun,
-pyysin minä puolestani erityissitoumuksen siitä, ettei tällä matkalla
-koetettaisi saada mitään ennätystä. Useammat ystäväni tekivät samalla
-tavalla, ja yhtiö antoi pyytämämme lupauksen. Eihän meillä ole
-kiirettä. Miksi sitten ajetaan sellaista vauhtia kuin hengenhätä olisi
-kysymyksessä?
-
--- Kysykää herra Ismayltä, sanoi joku.
-
-Herrat vaihtoivat katseita.
-
--- Emmekö me voisi lukea herra Ismaytäkin kohtalon työkaluihin, ehdotti
-Vieremä. -- Useimpien onnettomuuksien syyn täytyy langeta yhtiöitten
-ja niitten johtajien niskoille. Ennätysajo, hurja kilpajuoksu rannasta
-rantaan aiheuttaa onnettomuuksia. Johtajat hoitavat ruoskaa ja
-kannuksia.
-
--- Siltä näyttää. Mutta ottakaa huomioon, että osakkeenomistajat
-vuorostaan komentavat johtajia. Osakkeenomistajat eivät näe muuta kuin
-numeroita. Numerot taas merkitsevät ansiota tai tappiota. Ennätyksestä
-riippuu, kumpi puoli voittaa, ja paras ennätys on aika. Ihmisillä
-on kiire sekä todellisuudessa että mielikuvituksessaan. Tämä kiire
-mielessä koetetaan saada vauhti mahdollisimman suureksi, ja kapteenien
-täytyy huolehtia siitä, että määrättynä aikana päästään perille. Jos
-ei päästä, menettää yhtiö. Osakkeenomistajat pakottavat johtajaa; tämä
-taas kapteeneja, jotka saavat istua kahden tulen välissä. Johtaja Ismay
-on ihan häikäilemätön. Sentähden ryntääkin "Titanic" tällaista vauhtia
-eteenpäin. Mutta teidän, herrat, ei tarvitse olla levottomia. "Titanic"
-ei voi upota. Tapahtukoon mitä tahansa, ei laiva voi upota.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tanssisalongissa istui Alice Mc Dean herrajoukon ympäröimänä.
-Keskustelu koski hänen sinistä timanttiaan. Ei kukaan uskonut sen
-onnettomuutta tuottavia ominaisuuksia; mahdollisesti ruhtinas Uffiezi
-kaikessa salaisuudessa teki niin. Olihan naurettavaa luulotella,
-että kivi -- paljas eloton kivi -- voisi tuottaa muuta onnettomuutta
-kuin sellaista, mikä riippuu ihmisten ahneudesta ja sisäisestä
-rikoksellisuudesta. Laskettiin leikkiä puoleen ja toimeen. Eräs nuori
-amerikkalainen huomautti, että pahin tuho, minkä sininen timantti voisi
-tuottaa, olisi se, että sen omistajatar joutuisi naimisiin arvottoman
-seikkailijan kanssa. Uffiezi punastui vienosti. Kääntääkseen huomion
-toisaalle alkoi Alice puhutella Laurilaa.
-
--- Te lienette ainoa, joka ei ole lausunut mielipidettään minun
-timantistani, sanoi hän. -- Mitä te siitä arvelette?
-
-Laurila mietti hetkisen ennenkuin vastasi.
-
--- Minä olen kasvanut Suomessa, kuullut paljon taruja ja kertomuksia
-noidista ynnä muista merkillisistä asioista, alkoi Laurila, -- mutta en
-ole taikauskoinen enkä anna suurtakaan arvoa sellaisille asioille. On
-kuitenkin mahdoton aina sanoa, missä tosiasiat loppuvat ja mistä tarut
-alkavat. Kohtalolla on monta työkalua. Mutta minä toivon, että sinisen
-timanttinne luonne muuttuu teidän hallussanne, edellyttäen, että se
-ennen on ollut tuhoatuottava.
-
--- Minä olen jo sanonut, että sen luonne on muuttunut, ja että siitä on
-tullut onnenkivi, nauroi ruhtinas.
-
--- Uskotteko siis, että on olemassa selittämättömiä asioita, kysyi
-Alice Laurilaan kääntyneenä.
-
--- Minä uskon, että taivaan ja maan välillä on moniaita asioita, joita
-me ihmiset emme ymmärrä.
-
--- Oletteko spiritisti?
-
--- En ollenkaan, mutta minä uskon, että kaikilla tapahtumilla on syynsä.
-
--- Tiedättekö, kysyi Alice vakavannäköisenä, -- että herra Steadilla,
-joka on mukana, on sellainen aavistus, että hän joskus hukkuu veteen?
-Hän sanoo, ettei koskaan ole turvassa merellä. Ja hän kuuluu viime yönä
-nähneen merkillisen unen kissoista. Se merkinnee jotakin ikävyyttä.
-
--- Unet eivät merkitse mitään, vastasi Laurila. -- Herra Steadin
-aavistus voi olla aivan perusteeton. Ei kukaan tiedä, millä tavalla
-tulee kuolemaan.
-
-
-
-
-VII LUKU.
-
-Huhtikuun 14 ja 15 päivän välinen yö 1912.
-
-
-Meri oli ihan tyyni. Ainoastaan hienot väreet kulkivat vedenpinnalla.
-Yö oli pimeä mutta tähtikirkas. Linnunrata näkyi suoraan laivan
-yläpuolella.
-
-Tämän tyynen veden pintaa kiiti jättiläislaiva "Titanic" kolmen
-potkurin työntämänä, 23 solmuvälin nopeudella. Kuten satulinna oli
-laiva lukemattomine ikkunoineen, valastuine kansineen ja neljine
-savutorvineen. Kuten merihirviö kiiti se eteenpäin, vaahtoharjaisten
-aaltojen noustessa sen kummallekin puolelle. Koko näyttämö oli
-verrattoman kaunis. Jos paljon matkustanut "lentävä hollantilainen"
-olisi ollut katsomassa, olisi hänen täytynyt tunnustaa, ettei ollut
-nähnyt mitään niin suuremmoista.
-
-"Titanicin" komentosillalla tuntui jäätävän kylmä viima. Perämiehet
-seisoivat päällystakkien kaulukset ylös vedettyinä eivätkä puhuneet
-muuta kuin mitä toimessa oli välttämätöntä.
-
-Eräs miehistä loi katseen lämpömittariin.
-
--- On aika ottaa selvä veden lämpömäärästä, sanoi hän.
-
-Eräs laivamies nosti sangollisen vettä merestä. Lämpömittari pantiin
-siihen.
-
--- Se laskee, sanoi eräs. -- Olemme kylmässä virrassa. Arvattavasti on
-myös jäävuoria lähellä, mutta näkeehän nyt hyvin.
-
--- Laiva menee hyvää vauhtia, huomautti toveri. -- Vauhti on yli
-23 solmuväliä. Jos ilma pysyy suopeana, saamme ennätyksen. Se on
-kieltämättä jännittävä.
-
-Vartijan kävellessä komentosillalla pidettiin ensi luokan suuressa
-salongissa konserttia. Toisessa luokassa oli niinikään konsertti.
-Alhaalla kolmannessa luokassa oli jo hiljaista. Köyhillä ihmisillä ei
-ole suurta elämäniloa. Matkallakin rasittavat heitä huolet.
-
-Eivät sentään kaikki kolmasluokkalaiset vielä olleet unen helmoissa.
-Ainakin yksinäisten miesten puolella puheltiin vielä.
-
--- Floridaanko aiotte asettua olemaan, kysyi eräs mies naapuriltaan.
-
--- Niin. Koetan ansaita siellä vähän huonevelkani lyhennykseksi,
-vastasi puhuteltu.
-
--- Mikä taas olikaan nimenne, kysyi toveri.
-
--- Antti Leinonen.
-
--- Te olette Helsingistä.
-
--- Kyllä jokseenkin. En asu kaupungissa vaan noin 6 kilometrin päässä
-sieltä.
-
--- Ettekö eilen sanonut, että olette rautatieläinen? Kuinka saitte niin
-pitkän loman?
-
--- Minulla on kasvattipoika, joka on sijaisenani niin kauan kun viivyn
-Amerikassa.
-
--- Oletteko nainut mies?
-
--- En. Minulla on ainoastaan vanha äiti hoidettavana.
-
--- Tiedättekö, mitä minä päivällä kuulin kannella liikkuessani?
-
--- No mitä?
-
--- Siellä oli muutamia herraskaisia, jotka tiesivät kertoa, että täällä
-laivassa on eräs amerikkalainen miljoonamiehen tytär, jolla on sininen,
-tavattoman kallis jalokivi, minkä pitäisi tuottaa onnettomuutta.
-
--- Niinkö taikauskoinen te olette?
-
--- No en minä siitäkään tiedä, mutta niin vaan kuulin kerrottavan.
-Sitäpaitsi puhuttiin vielä jäävuorista, jotka olisivat ihan laivamme
-kulkuväylällä. Mitä, jos laiva tällaisella vauhdilla törmäisi
-jäävuoreen ja hukkuisi?
-
--- Hukkua ei se voi. Siinä kuuluu olevan sellaisia vedenpitäviä
-kammioita, joitten varassa se pysyy pinnalla, vaikka saisi pahankin
-vuodon, vakuutti Leinonen.
-
--- Merkillistä, sanoi naapuri. -- Kaikkien huulilla ovat samat sanat,
-ettei tämä laiva muka voi hukkua.
-
--- Asiantuntijat vakuuttavat niin.
-
--- Hyvä olisi, jos niin olisi laita. Minä olen kumminkin toista mieltä.
-Mutta täytyy koettaa nukkua. Hyvää yötä!
-
--- Hyvää yötä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Laurila oli saanut kutsun tulla Mc Deanin pöytään syömään päivällistä.
-Vieremä ja Saarela olivat niinikään saaneet kutsun.
-
-Kun Laurila päivälliskahvin juotuaan meni hyttiinsä ottamaan
-päällystakkiaan, koska aikoi tupakoida kannella, putosi hänen
-matkalaukkua avatessaan Tyyne Perälän valokuva siitä ulos. Hän otti
-kuvan käteensä ja suuteli sitä.
-
--- Kunpa tietäisit, rakas Tyyne, kuinka kaukana minä jo olen. Oi, kunpa
-sinäkin olisit mukana!
-
-Samassa tuli hän kääntäneeksi kuvan.
-
--- Mitä tämä on, huudahti hän. -- Tyyne on lyijykynällä kirjottanut
-kortin toiselle puolelle: "Ole varoillasi siinä 'Titanic'-laivassa!"
--- Hän pelkää, että laiva hukkuisi. No mutta! Kylläpä on tyttöparka
-heikkohermoinen.
-
-Laurila pisti kuvan povitaskuunsa ja riensi kannelle. Siellä
-kävellessään katseli hän taas Tyynen valokuvaa. Hän muisteli niitä
-hauskoja hetkiä, mitkä oli viettänyt hänen seurassaan. Oli epävarmaa,
-kuinka kauan hän tulisi viipymään Amerikassa, mutta kaikessa
-tapauksessa toivoi hän jonkun ajan kuluttua palaavansa Suomeen ainakin
-noutamaan Tyyneä.
-
-Laivakello löi 10. Ensimäinen perämies tuli hytistään ja riensi
-komentosillalle. Siellä oli vartijanmuutto. Se tapahtui sukkelasti.
-Heti oli ensimäinen perämieskin toimessaan. Hän loi katseen pitkin
-laivan pituutta.
-
--- Ensi vuonna minä kenties olen jo kapteenina, sanoi hän itsekseen.
--- Kun yhtiö yhä rakennuttaa uusia laivoja, uskon pian pääseväni
-päälliköksi, koska olen kauan palvellut. Tietysti saan ensin pienemmän
-laivan haltuuni. Niin, niin. Pienestä se äijä Smithkin alkoi ja on nyt
-tämän jättiläislaivan kapteenina.
-
-Ensimäinen perämies tiesi, että paljo riippuisi "Titanicin" ensi
-matkasta. Hänellä oli lähinnä kapteenia suurin edesvastuu, mutta hän
-saisi myös osansa kunniasta, jos kaikki kävisi hyvin. Tästä matkasta
-tultaisiin paljo puhumaan.
-
-Hän meni peräsinhyttiin.
-
--- Kaikki hyvin, kuului vartijan yksitoikkoinen ääni.
-
--- Hyvä on! Laiva kiitää nuolena eteenpäin, sanoi ensimäinen perämies
-tovereilleen.
-
--- "Parisian" sähkötti äskettäin. Se on 100 peninkulman päässä meistä,
-ja ilmottaa, että jäät peittävät 75 neliökilometrin alan merenpintaa.
-
--- "Parisian" kulkee pohjoisempaa reittiä kuin me.
-
--- Onko kapteeni ollut ylhäällä?
-
--- 8 ja 9.15 välillä. Hän ei antanut mitään muita ohjeita kuin että
-tähystyksen tulee olla tarkka.
-
--- Nyt on ihan selkeä. Tähtiä näkyy taivaanrantaan asti. Kauniimpaa
-yötä ei voi toivoa.
-
-Silloin kuului kovaa soittoa ensi luokan salongista. Kun kerran ovi
-avautui, kuuluivat "Mustalaisrakkaus"-valssin sävelet selvästi.
-
--- Meillä on mukana joukko nuorta väkeä, sanoi eräs miehistä. -- Joka
-ilta on tanssittu. Kelpaa niitten siellä pitää hauskaa. Toista on
-seisoa tässä ja tuijottaa pimeyteen.
-
--- Dollariprinsessa on arvatenkin mennyt kihloihin tuon mustasilmäisen
-italialaisen kanssa. On siinäkin ennätys "Titanicille". Tästä lähtien
-matkustavat naimahaluiset dollariprinsessat yksinomaan meidän
-laivassamme.
-
--- Oletteko nähnyt Bruce Ismaytä tänään, kysyi kuudes perämies, kun
-ensimäinen perämies Murdoch hetkisen viivähti hänen luonaan.
-
--- Olen iltapäivällä. Hän näyttää hyvin tyytyväiseltä mutta ei sano
-mitään. Kello on nyt vasta 11.35, mutta minä soisin sen jo olevan
-12 saadaksemme tietää, kuinka pitkän matkan laiva on kulkenut näinä
-kahtenatoista tuntina.
-
-Perämiehet olivat taas äänettöminä ja tuijottivat eteenpäin. Heidät oli
-vallannut selittämättömän kammon tunne. Jotakin odottamatonta, kamalaa
-oli tulossa. Tuntui siltä kuin he olisivat tahtoneet sanoa, että laiva
-kiiti joka sekunnissa kymmenen metriä eteenpäin perikatoaan kohti.
-
-Kansilla vallitsi täydellinen äänettömyys, Salongeistakaan ei enää
-kuulunut soittoa. Useimmat matkustajat valmistautuivat yölevolle.
-Ainostaan joukko herroja istui tupakkasalongissa. Oli sunnuntai, eikä
-englantilaisen tavan mukaan kortinpeluu ole silloin niin kiihkeätä kuin
-arkipäivinä.
-
--- Näin tyyntä yötä ei vielä ole ollut koko matkallamme, sanoi
-ensimäinen perämies. -- Mutta merkillistä! Minusta tuntuu aivan siltä
-kuin tänä yönä tapahtuisi jotakin kauheata -- -- --
-
-Hän vaikeni heti. Mastossa oleva tähystäjä antoi kolme varotusmerkkiä.
-Perämiehet sävähtivät ja jännittivät silmiään nähdäkseen, oliko
-vaara tarjona. Ensimäinen perämies painoi korvaansa mastoon johtavan
-puhelimen torveen ja kuunteli hetkisen.
-
--- Keulan edessä, ihan keulan edessä on jotakin, huusi hän.
-
--- Jäävuori on keulan edessä, vastattiin mastosta.
-
-Ensimäinen perämies astui muutaman askeleen konehuoneeseen johtavaa
-sähkötintä kohti. Hän tarttui sen kädensijaan ja oli hetkisen
-epäröivällä kannalla. Kylmä hiki pursui hänen otsastaan. Panisiko hän
-laivan koneiston käymään täydellä voimalla taaksepäin vai kuinka?
-
-Nyt oli tullut se silmänräpäys, joka ratkasi "Titanicin" kohtalon.
-Nyt oli laiva jo jäävuoren edessä. Jättiläismäisenä, valkeana,
-onnettomuutta uhkaavana kummituksena oli se siinä. Jäävuori oli noin
-sata jalkaa korkeampi laivaa ja välkähteli vaaleansinervänä tähtien
-heikossa valossa. Se oli niin lähellä, että siihen olisi voinut miltei
-koskea. Nyt kuului kumea jyrinä, kauhea raappina ja korviavihlova
-ritinä. Kaikki kannella olevat tulet sammuivat. Oli pilkkopimeä.
-"Titanic" vapisi ja natisi keulasta perään asti. Laiva repi suuria
-kappaleita jäävuoresta ja heitti ne peräkannelle. Mutta vauhti oli
-niin kova, ettei laiva seisahtunut vaan kiiti jäävuoren ohi. Muutaman
-sekunnin kuluttua oli jäävuori jäänyt näkymättömiin laivan taakse.
-
-Komentosillalla seisovat miehet olivat tapahtuman aikana olleet
-kuolonkalpeina ja aivan kuin halvautuneina. Onnettomuus oli tapahtunut
-niin pian, etteivät he olleet käsittäneet tapauksen merkitystä
-ennenkuin oli myöhäistä. Vasta nyt sai herra Murdoch toimintavoimaa.
-Hän tarttui molemmin käsin konehuoneeseen johtavien sähköttimien
-kädensijaan ja ilmotti: Pysäys! Kuumeentapaisella kiireellä painoi hän
-niihin 16 näppäimeen, jotka saivat vedenpitävien kammioitten väliset
-ovet sulkeutumaan. Täten estettiin välitön yhteys laivan eri osien
-välillä.
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi kapteeni Smith komentosillalla.
-
--- Mitä, jumalan tähden, on tapahtunut! huudahti hän.
-
-Ensimäinen perämies selitti koko tapahtuman yhdellä ainoalla sanalla:
-
--- Jäävuori.
-
--- Oletteko sulkenut kammiot, kysyi kapteeni.
-
--- Kaikki kuusitoista.
-
--- Kutsukaa sitten kaikki miehet kannelle. Pankaa pumput käyntiin, jos
-tarvitaan. Toimikaa niin, että tulet saadaan sytytetyksi, ja panettakaa
-varmuuden vuoksi pelastusveneet kuntoon.
-
-Neljäs ja kuudes perämies riensivät toimittamaan niitä tehtäviä, joista
-ei voitu huolehtia puhelimen välityksellä.
-
--- Saamme toivoa, ettei asia ole niin vaarallinen, sanoi kapteeni. --
-Mutta edellyttää sopii mitä tahansa.
-
-Heti senjälkeen aukasi kapteeni Smith marconihytin oven 1 ja astui
-huoneeseen, jossa molemmat sähköttäjät olivat. Miehet olivat käyttäneet
-koko iltapäivän erään laitteessa olevan vian korjaamiseen.
-
--- Olemme törmänneet jäävuoreen, sanoi hän tyynesti. -- Valmistautukaa
-lähettämään hätämerkki, mutta odottakaa, kunnes palaan.
-
-Ovi sulkeutui, ja kapteeni riensi portaita alas. Sähköttäjät katsoivat
-kummeksien toisiinsa. Nuorempi sähköttäjä oli juuri ollut nukkumassa ja
-oli yöpuvussaan.
-
--- Mikä on tarkotuksena, Phillips, kysyi hän toveriltaan.
-
--- Enpä minä tiedä. Tunsin vaan sysäyksen. Ehkä on laiva hangannut
-jäähän. Ukko on hermostunut. Mene sinä uudelleen levolle. Minä koetan
-päästä Cape Racen yhteyteen -- -- --
-
-Näitten tapausten sattuessa vallitsi "Titanicilla" pimeys. Ne harvat
-matkustajat, jotka eivät vielä olleet menneet levolle, kummastelivat,
-miksi tulet olivat sammuneet.
-
--- Arvattavasti ovat moottorit tulleet liian kuumiksi, arveli joku. --
-Mutta pianhan ne yhdistetään akkumulaattoreihin.
-
--- Mutta koneet ovat lakanneet käymästä, sanoi joku toinen. -- Mitä
-lienee tapahtunut?
-
--- Ei suinkaan mitään merkittävää. Ilma on ihan tyyni ja selkeä.
-
-Onni Laurila oli matkalla hyttiinsä "Titanicin" törmätessä jäävuoreen.
-Hän kääntyi takaisin ja meni portaita ylös. Hän näki useampia ihmisiä
-rientävän ohitsensa. Eräs nainen kysyi häneltä pelosta värähtelevällä
-äänellä:
-
--- Mitä on tapahtunut? Onko hengenvaara tarjona? Hukummeko me? Miksi
-vallitsee laivalla täydellinen pimeys?
-
--- Ei ole mitään vaaraa, vastasi Laurila tyynesti. -- Olkaa aivan
-huoleton. Tulet sytytetään taas pian.
-
-Samassa sytytettiin taas kaikki tulet. Laurila jatkoi matkaansa
-venekannelle. Joukko laivamiehiä riensi hänen jälkeensä
-pelastusveneille, joita he alkoivat panna kuntoon. Laurila pysähtyi
-hetkiseksi katsomaan ja jatkoi sitten matkaansa tupakkahuoneeseen.
-Kortinpelaajat istuivat pöytien ääressä täydessä touhussa, aivan
-kuin ei mitään olisi tapahtunut. Laurilasta tuntui tämä näytelmä
-omituiselta. Varmasti oli jotakin tapahtunut, koska laiva seisoi
-paikallaan, ja pelastusveneitä pantiin kuntoon. Nuo pelurit eivät
-kuitenkaan näyttäneet välittävän mistään.
-
-Ihan tupakkasalongin edustalla seisoi Harland & Wolffin yli-insinööri
-kaukoputki silmien edessä. Hän tarjosi sen Laurilalle ja viittasi
-laivan peräpuolen suuntaan.
-
--- Suunnaton jäävuori, sanoi hän, -- korkeampi kuin laivamme mastot.
-Oli onni, ettei se särkenyt koko laivaa.
-
--- Onko "Titanic" vahingoittunut, kysyi Laurila.
-
--- Arvattavasti. Mutta kammiot on jo sulettu. Minä takaan, ettei
-"Titanic" voi upota. Mutta miksi tämä melu, kun ei hengenvaaraa ole
-tarjona? Ihmiset ovat liian pelkureita.
-
-Elämä laivan kansilla oli tullut yhä vilkkaammaksi. Päälliköt antoivat
-käskyjä tyynesti mutta kovalla äänellä. Joukko ensi luokan matkustajia
-oli tullut kannelle. Alhaalta kuului huutoja, jopa kirkunaa.
-
-Kapteeni juoksi ohi.
-
--- Hei, kapteeni! Mitä on tekeillä? Onko vaara tarjona, huusi
-yli-insinööri.
-
--- Jäävuori on revässyt puhki laivan kyljen. On kysymys elämästä ja
-kuolemasta. Mutta olkaa jumalan tähden vaiti. Asiasta ei saa puhua
-sanaakaan ennenkuin on välttämätöntä.
-
-Kapteeni kiirehti sähköttäjähyttiin.
-
--- Pyytäkää apua! Lähettäkää "C.Q.D." huusi hän ovesta. -- Ja antakaa
-minulle tieto heti kun olette saaneet vastauksen.
-
-Sähköttäjät loivat toisiinsa kysyvän katseen. Heistä tuntui
-naurettavalta, että "Titanic" pyytäisi apua. Laivahan seisoi
-paikallaan, ja törmäys jäävuoreen tuntui verrattain mitättömältä. Mutta
-heidän velvollisuutensa oli totella, ja niin lähettivät he "C.Q.D."
-merkin. [Come quick danger, s. o. tulkaa pian; vaara.]
-
-Mutta muutaman minuutin kuluttua avautui taas hytinovi. Tulija oli
-taaskin kapteeni.
-
--- Mitä te olette sähköttäneet, kysyi hän.
-
-"C.Q.D.", vastasi Phillips.
-
--- Ei kelpaa, sanoi kapteeni. -- Lähettäkää "S.O.S." [Save our souls,
-s.o. pelastakaa meidän sielumme.]
-
--- Kyllä, herra.
-
-Kapteeni sulki oven ja sähköttäjät loivat taas kysyvän katseen
-toisiinsa.
-
--- Tämähän kuulostaa vakavalta, sanoi nuorempi sähköttäjä. -- Minusta
-tuntuu kysymyksenalaiselta, _voiko_ mikään hengenvaara olla tarjona.
-Kuinka voisi "Titanic" upota? Eiköhän se ukko houraile? Mutta täytyyhän
-meidän totella käskyjä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Laurila meni peräkannelle. Sielläkin pantiin pelastusveneitä kuntoon.
-Muutamia matkustajia kuleskeli kannella kysellen, mitä oli tapahtunut.
-Ei kukaan voinut käsittää, mistä oikeastaan oli kysymys. Matkustajille
-ei vielä annettu tietoja asian oikeasta laidasta. Jos niin olisi tehty,
-olisi pakokauhu tullut niin suureksi, että olisi ollut mahdoton panna
-edes pelastusveneitä kuntoon. Sitä paitsi ei miehistö olisi voinut
-kuulla päällikköjen antamia käskyjä. Sekasorto olisi ollut kuvaamaton.
-
-Mikään yöllinen harjotus ei tämä näytelmä voinut olla. "Titanicilla" ei
-oltu vielä kertaakaan harjoteltu pelastusveneitten kuntoonasettamista.
-Laurila oli kuullut, mitä kapteeni sanoi yli-insinöörille ja tiesi
-siis hyvin, mistä oli kysymys, mutta hän ei uskaltanut puhua muille
-sanaakaan asiasta. Hän ei tahtonut olla pakokauhun aikaansaattajana.
-Hänen tuli olla vaiti, kunnes päällikkökunta itse puhuisi.
-
-Suurilla portailla kohtasi Laurila Niilo Vieremän, joka oli
-työvaatteissa.
-
--- Valmistaudu ottamaan vastaan pahinta, sanoi tämä Laurilalle. --
-"Titanic" on tuomittu perikatoon. Kahden tunnin kuluttua uppoaa
-laiva. Minä olin törmäyksen aikana konehuoneessa. Näky oli kauhea.
-Koko laivankylki repesi aivan kuin olisi ollut paperista tehty.
-Oli sellainen jyrinä ja rytinä kuin salama olisi iskenyt. Sysäys
-oli niin ankara, että höyrypannut siirtyivät paikoiltaan. Sisään
-työntyvät jäänlohkareet löivät kuoliaaksi kaikki ne lämmittäjät, jotka
-työskentelivät keulanpuoleisten tulisijojen ääressä. Ulostulviva höyry
-poltti kuoliaaksi vähintäin 12 lämmittäjää. Ne laivamiesraukat, jotka
-nukkuivat keulapäässä, ovat varmaankin menneet kappaleiksi. Vesi tulvaa
-koskena sisään, ja keulapuoli painuu veden alle. On kauhea näytelmä.
-Tämä haaksirikko on kamalin, mitä maailma milloinkaan on saanut tietää.
-
--- Mutta vedenpitävät kammiot. Kuinka on niitten laita, kysyi Laurila.
--- Eikö laiva pysy pinnalla niitten varassa? Hän tunsi omituista
-puistatusta ruumiissaan.
-
--- Tyhmyyksiä, sanoi Vieremä. -- Kammiot eivät merkitse mitään, kun
-puoli laivan pohjaa on repeytynyt. Viisi kammiota on jo täynnä vettä,
-vaikka ainoastaan kaksi saisi olla, jos laiva pysyisi vedenpinnalla.
-Muuten uskon, että sysäyksen ollessa niin ankara ja äkkiarvaamaton ei
-yksikään ovi voinut sulkeutua tarkasti.
-
-Ystävykset tarttuivat toistensa käsiin ja katsoivat toisiaan silmiin.
-
--- Nyt tiedät kaikki, sanoi Vieremä. -- Nyt ei meillä ole aikaa hukata,
-jos mielimme saada pelastusvyön.
-
-Samassa alkoi soittokunta soittaa. Se oli asettunut johonkin kannelle.
-Sen iloiset sävelet tuntuivat omituisen virkistäviltä tällaisessa
-tapauksessa, kun kuolemaa katsottiin silmästä silmään.
-
--- Jos asia on niin vakava kuin se näyttää olevan, sanoi Laurila, --
-niin käyttäytykäämme miehekkäästi ja pankaamme parhaamme lasten ja
-naisten pelastamiseksi.
-
-Ystävysten mennessä alas hakemaan pelastusvöitä, kuului käsky, että
-kaikki matkustajat kokoontuisivat kannelle. Palvelijat kulkivat
-huoneesta huoneeseen herättämässä niitä, jotka jo olivat nukkuneet. --
-Ei ole niinkään vaarallista, sanoivat he. -- Ainoastaan varovaisuuden
-vuoksi käsketään matkustajat kannelle. Ei kestäne kauan. Noin
-neljännestunnin kuluttua on kaikki taas hyvin.
-
-Laurila ja Vieremä tapasivat taas toisensa portaissa. Nostolavat
-seisoivat paikoillaan, ja kaikkien täytyi käydä.
-
-Naiset olivat enimmäkseen puoleksi puettuina. Muutamat olivat
-yövaatteissa, paljain jaloin. Toisilla oli tohvelit jalassa ja
-päällystakki yllä. Muutamat taas olivat sellaisessa puvussa, kuin
-olisivat valmiina menemään päivällispöytään. Useimmilla oli mukanaan
-hengenpelastusvyö. Mutta kukaan ei näyttänyt levottomalta. Moni nauroi
-ja laski leikkiä. Silloin tällöin kuului jokin huudahdus.
-
--- On uhkapeliä kutsua matkustajia sydänyöllä kannelle, huudahti eräs
-nainen, joka näytti kovin tietoiselta omasta arvostaan. -- Minä teen
-valituksen, kun päästään Newyorkiin.
-
-Nainen alkoi kääntyä portaita alas, mutta ylös tulvehtiva joukko työnsi
-häntä eteenpäin. Tästäkös nainen tulistui.
-
--- Senkin karja, kun tekee väkivaltaa. Hei, seis! Tiedättekö kuka minä
-olen? Ette taida tietää, ketä te töytitte! Kyllä minä teidät -- -- --
-
--- Suu kiinni, kuului käskevä miehenääni. -- Joutukaa vaan, jos ette
-mieli joutua jalkoihin! Ei tässä nyt kysytä teidän arvoanne. On
-samantekevä, kuka te olette. Yhtä hyviä me muut olemme.
-
-Taas alkoi nainen kääntyä portaita alas ihmisvirtaa vastaan.
-
--- Minä en ole mikään leikkikalu eikä minua ajeta noin vaan huvin
-vuoksi yösydännä kannelle pakkaseen. Että kehtaavatkin -- -- --?
-
--- Tukkikaa nyt suunne, huusi eräs nainen, joka kantoi lasta
-kummallakin käsivarrellaan. Ei tässä nyt ole kysymys mistään huvista.
-Nyt on tuhansien henki kysymyksessä.
-
--- Odottakaa, kun päästään Newyorkiin, puhkui nainen.
-
--- Ei ole mitään takeita siitä, että saatte käydä sinne merenpohjaa
-myöten, huusi eräs miehenääni. -- Pois tieltä! Ei tässä nyt mahtavuus
-auta.
-
--- Mutta ettekö te, senkin aasi, tiedä sen vertaa, ettei "Titanic" voi
-hukkua, huusi ylpeä nainen.
-
--- Pois tieltä vaan, huudettiin takaa.
-
-Laurila loi vakavan katseen Vieremään, kuunnellessaan tätä ikävää
-kinastusta. Vieremä hymyili surunvoittoisesti. Hänen olisi vaan
-tarvinnut lausua yksi ainoa sana saadakseen tuon ylpeän naisen
-hirvittävän pakokauhun valtaan, mutta sitä ei hän tehnyt.
-
-Laivan aliosassa oli vesi jo noussut metrin korkealle. Joka sekunti
-nousi se yhä. Ei kestäisi kauan, kun vesi tunkeutui tulipesiin, pumput
-lakkaisivat toimimasta ja loppu olisi edessä. Mutta tätä salaisuutta
-ei Vieremä voinut uskoa kenellekään. Jos hän olisi sen uskonut, olisi
-suurin osa ihmisistä jo portailla sotkettu kuoliaaksi.
-
-Ollessaan puolimatkalla kannelle tapasi Laurila Saarelan.
-
--- Kuule ystävä, sanoi hän. -- Etkö muista sitä pientä tyttöä, joka
-äitinsä sylissä itki, kysyen, menevätkö he mereen?
-
--- Ai, sitä raumalaista äitiä, joka ei saanut nuorinta poikaansa
-mukaan, sanoi Saarela.
-
--- Juuri niin. Tuon pojan ennustus on nyt toteutunut. Mutta missä on
-äiti pikkutyttönsä ja poikansa kanssa?
-
--- Arvattavasti alhaalla. He ovat kai sikeässä unessa, vastasi Saarela.
--- Mutta koetetaan päästä kolmanteen luokkaan katsomaan, emmekö voisi
-heitä pelastaa.
-
-Laurila ja Saarela koettivat päästä alas, mutta vastaan tuleva
-ihmisvirta työnsi heidät mukanaan kannelle.
-
--- Jos he nukkuvat siellä alhaalla, on heidän kohtalonsa varma, sanoi
-Laurila.
-
--- Mutta ehkä he ovat jo päässeet kannelle. Ehkä tapaamme heidät
-siellä, lohdutti Saarela.
-
--- Toivotaan niin, huokasi Laurila. -- Minua säälittää niin tuo
-pikkutyttö. Voi, kunpa saattaisin hänet pelastaa!
-
--- Kyllä minäkin tahtoisin, rakas ystävä. Mutta jos kaitselmus -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolmannen luokan eri osastoissa oli hirmuinen näytelmä. Väki
-tahtoi rynnistää ulos, mutta laivan miehistöstä oli vartijoita
-ovilla revolverit kädessä. Tahdottiin näet odottaa, kunnes
-suurilla pääportailla tulisi tilaa. Sitten vasta päästettäisiin
-kolmasluokkalaiset ylös. Mutta luonnollista oli, että kolmannessa
-luokassa matkustavista naisista ja lapsista myöhästyi suurin osa
-pelastusveneistä. Nämä olivat näet jo täynnä väkeä silloin kun
-kolmasluokkalaisten vuoro viimeinkin oli tullut päästä venekannelle.
-Hukkuneista julaistu tilastokin osottaa, että kolmasluokkalaisia naisia
-ja lapsia pelastui sangen vähän.
-
-Kun hengenhädässä olevat, laivan alimpiin huoneihin sijoitetut
-kolmasluokkalaiset koettivat siis rynnistää ulos, huusivat aseestetut
-vartijat ovella:
-
--- Te pääsette ylös, kun tulee käsky. Mutta jos joku sitä ennen yrittää
-mennä, ammutaan hänet paikalla kuoliaaksi.
-
-Tämä kauhea vaihtoehto sai hätääntyneet odottamaan ylempää käskyä,
-joka, kuten jo sanottiin, tuli myöhään. Voi arvata, minkälaisessa
-hirvittävässä tuskassa ihmisraukat olivat tätä virallista käskyä
-odottaessaan. Jos astuisi ovesta ulos pelastusta hakemaan, saisi
-luodin rintaansa. Jos jäisi odottamaan virallista ulospääsykäskyä,
-avautui synkkä, musta vedenpinta silmien eteen eikä olisi mitään
-toivoa enää päästä pelastusveneeseen, koska ne jo olivat täynnä ja
-poistuneet laivahylyn lähettyviltä. Mutta toivo, se himmeä toivo, että
-ehkä pääsisi veneeseen tai että voisi pelastusvyön avulla jonkun ajan
-pysytellä vedenpinnalla, pidätti ihmisraukkoja.
-
-Ulospääsyvuoroa odottavien kolmasluokkalaisten keskuudessa tapahtui
-sydäntäsärkeviä näytäntöjä. Tuskanhuudot, itku ja voivotukset täyttivät
-huoneen.
-
-Samassa kuului komento:
-
--- Kolmasluokkalaiset kannelle!
-
-
-
-
-VIII LUKU.
-
-Kauhea sekasorto.
-
-
-Kun kolmasluokkalaisille oli annettu lupa lähteä kannelle, syntyi
-hirveä rynnistys. Irlantilaiset ja italialaiset pyrkivät ensimäisinä
-ulos. Englantilaiset, skandinaavialaiset ja suomalaiset seurasivat
-perässä. Jokaisella oli hengenpelastusvyö ympärillään. Alhaalla oltiin
-vaaran merkityksestä selvillä paremmin kuin kansilla.
-
-Ovella oli tungos niin suuri, että moni oli pakotettu erkanemaan
-omaisistaan. Kun väki viimein oli päässyt kannelle, huusi kapteeni
-megafoonista eli äänensuurennustorvesta:
-
--- Naiset ja lapset ensin! Kaikki miehet astuvat sivulle! Naiset
-menevät seuraavalle kannelle!
-
-Miehet astuivat syrjään. Naiset katselivat epäröiden toisiinsa ja
-tottelivat vaan hitaasti käskyä. Muutamat hienoston naiset nauroivat
-kannella ja sanoivat, että olisi pistettävä tanssiksi, koska oli kylmä,
-joten vältettäisiin vilustuminen. Kylmää olikin useampi aste.
-
-Naisten mennessä toiselle kannelle laskettiin veneet alas,
-kunnes ne olivat tämän kannen tasalla. Laivamiehistö ja muutamat
-miesmatkustajatkin auttoivat naisia veneihin, ja pian oli ensimäinen
-vene selvänä. Järjestys vallitsi ja moni kieltäytyi lähtemästä
-laivasta. Venekannelta kuului taas komento, ja toisia veneitä
-laskettiin alas. Pian hävisivät ne pimeään yöhön.
-
-Samaan aikaan kun ensimäinen pelastusvene laskettiin vesille, alkoi
-laivan höyrypilli soida, ja raketteja ammuttiin ilmaan. Sihisevinä
-tulikäärmeinä kohisivat ne monen sadan jalan korkeuteen ja räjähtivät.
-Kapteeni Smith oli näet huomannut kaukana olevan laivan. Sen lyhdyt
-näkyivät selvästi.
-
--- Se ei voi olla kaukana, korkeintaan viiden penikulman päässä, sanoi
-ensimäinen perämies kaukoputki silmien edessä -- Se kulkee hitaasti.
-Arvattavasti on se jäissä. Päästäkää useampia raketteja.
-
-Raketti toisen jälkeen nousi korkeuteen, sihisten ja paukkuen.
-Höyrypilli soi yksitoikkoisella, lujalla äänellä, ja höyry pauhasi.
-Kaiken tämän melun seasta kuuluivat soittokunnan sävelet. Lepäämättä
-viritti soittokunta kappaleen toisensa jälkeen.
-
-Nyt ryntäsi joukko nokisia, mustia miehiä kannelle. Nyrkit ojossa ja
-kiroillen raivasivat miehet tietä pelastusveneille. Kauhun valtaamina
-vetäytyivät matkustajat syrjään. Miehet olivat lämmittäjiä. Sisään
-tulviva vesi oli pakottanut heidät lähtemään konehuoneesta. Hädin
-tuskin olivat he päässeet siitä kauheasta asemasta, että olisivat
-hukkuneet jäiseen veteen työnsä ääressä. Nyt etsivät he epätoivon
-vimmalla pelastusta. He eivät tahtoneet suotta kuolla, koska
-olivat täyttäneet velvollisuutensa viimeiseen asti. Paikalleen
-jäädessään eivät he kumminkaan olisi enää voineet mitään tehdä
-laivan pelastamiseksi. Raskasta ja vaikeata oli heidän työnsä, mutta
-silminnähtävää surmaa tahtoivat hekin paeta. He tahtoivat elää.
-Veneihin, veneihin, huusivat he.
-
-Mutta päällikkökunta ja laivamiehistö asettui heidän tielleen,
-pakottaen heidät väistymään.
-
--- Näyttäkää olevanne englantilaisia, huusi kapteeni
-äänensuurennustorvesta. Tällä huudolla oli ihmeellinen vaikutus.
-Lämmittäjät vetäytyivät taaksepäin ja asettuivat odottavien riveihin.
-Englantilaisten kansallisuustunteeseen vetoamalla on useimmissa
-tapauksissa valtaava vaikutus.
-
-Mutta lämmittäjien alussa antama huono esimerkki oli tarttunut
-italialaisiin ja irlantilaisiin. Muutamat heistä olivat olleet
-polvillaan, huutaen avukseen madonnaa ja pyhää Patrickia. Nyt nousivat
-he ja koettivat rynnäköllä vallata erään veneen. He taistelivat
-petoeläinten tavalla, sysäten naiset ja lapset syrjään. He kynsivät,
-potkivat ja löivät. Muutamat olivat ottaneet puukon esille. Ei mikään
-näyttänyt heitä pidättävän.
-
-Mutta ennenkuin he olivat saaneet haltuunsa pelastusvenettä, joka
-hitaasti laskeutui laivan sivua alas, riensi vankkarakenteinen mies
-paikalle. Vieremä tunsi miehen presidentti Taftin adjutantti Buttiksi.
-Tämä piti revolveria kädessään, ojensi sen tunkeilevia miehiä kohti ja
-huusi jyrisevällä äänellä:
-
--- Minä ammun jokaisen, joka astuu askeleenkin lähemmäksi. Väistykää,
-väistykää, sanon minä.
-
-Kuului pari laukausta.
-
-Tämän odottamattoman avun innostamina vetivät laivan päällikkökuntaan
-kuuluvat miehetkin esiin revolverinsa. He ampuivat muutaman laukauksen
-ilmaan. Italialaiset alkoivat väistyä. Laivamiehet ahdistivat heidät
-peräpuolelle. Mutta miesten huudot ja hurjat sadatukset eivät
-lakanneet. Pelastustyö oli nyt kumminkin mahdollista.
-
-Pelastusveneitä täytettäessä näki Vieremä harmaapartaisen miehen ja
-vanhan naisen seisovan erään loistohytin edessä. Koska juuri täytettävä
-vene oli vasta puolillaan, sanoi hän parille:
-
--- Tulkaa! Veneessä on tilaa teille molemmille.
-
--- En tule ennenkuin kaikki naiset ja lapset on pelastettu.
-
--- Mutta vaimonne, sanoi Vieremä, tahtoen taluttaa tämän veneeseen.
-
--- Ei se käy päinsä, vastasi nainen. -- Me olemme olleet yhdessä
-enemmän kuin 40 vuotta emmekä nytkään eroa toisistamme.
-
-Vieremä tunsi nuokin ihmiset. Mies oli pankkiiri Isidor Strauss ja
-nainen hänen vaimonsa. Olisi ollut väärin erottaa heitä vasten heidän
-tahtoaan. Koska he olivat eläneet niin kauan yhdessä, oli heillä oikeus
-kuollakin yhdessä.
-
-Kääntyessään sivullepäin näki Vieremä eversti Astorin tulevan vaimoaan
-kantaen. Hän kantoi naista yhtä helposti kuin tämä olisi ollut vähäinen
-lapsi. Laskiessaan naisen veneeseen kysyi hän, saisiko seurata mukana,
-koska nainen -- hänen vaimonsa -- oli sairas. Eräs päällikkö antoi
-kieltävän vastauksen. Silloin suuteli Astor vaimoaan ja vetäytyi
-takaisin uppoavan laivan kannelle. Kun vene poistui laivan läheltä,
-huusi Astor:
-
--- Hyvästi, rakkaani! Me tapaamme toisemme Newyorkissa. Mutta kun vene
-oli kadonnut pimeyteen, näytti eversti menettäneen mielenmalttinsa.
-Hän juoksi edestakaisin kannella epätoivon valtaamana. Mitä häntä nyt
-auttoivat miljoonat? Hän tahtoi elää. Tuo pimeä syvyys kammotti häntä.
-Jos hänen täytyisi kuolla, kuolisi hän laivassa.
-
--- Minä tahdon kuolla laivassa, hoki hän itsekseen. -- Kuolen
-mieluummin laivassa, mieluummin laivassa -- -- --
-
-Erään veneen ääressä seisoi johtaja Ismay. Tämä auttoi kahta naista
-astumaan veneeseen.
-
--- Me olemme ainoastaan siivoojattaria, sanoi toinen nainen.
-
--- Te olette naisia, vastasi Ismay. -- Kuoleman edessä lakkaa kaikki
-arvonerotus.
-
-Nyt oli "Titanicin" keulapuoli vajonnut niin syvälle, että vesi
-tulvehti salonkikannelle. Sekasorto oli kauhea. Miehet juoksivat
-kannelta toiselle ja laivansivulta toiselle.
-
-Kymmenen venettä oli jo laskettu vesille. Joka venettä täytettäessä
-saatiin nähdä sydäntäsärkeviä jäähyväisnäytelmiä. Joka veneeseen oli
-joku mies koettanut päästä väkivallalla. Mutta laivamiehistö oli
-estänyt heidät pääsemästä ja laskenut veneihin ainoastaan niin monta
-miestä kuin tarvittiin soutamaan.
-
-Silloin tällöin kuului loiske. Moni mies oli epätoivon valtaamana
-heittäytynyt laivasta mereen. Muutamia näistä otettiin veneihin. Toiset
-hukkuivat. Moni loukkaantui mereen hypätessään niin pahoin, että meni
-tainnoksiin ja hukkui.
-
-Ne jonkin vieraan laivan valot, mitkä kapteeni oli nähnyt, olivat
-kadonneet näkyvistä. Siitä laivasta ei liene huomattu "Titanicin"
-hätämerkkejä, koska se jatkoi matkaansa. Muutenhan olisi mahdoton
-selittää, miksi ei se vastannut annettuihin hätämerkkeihin ja tullut
-avuksi. Eikä nyt enää ollut kysymys tunneista vaan minuuteista.
-
-Ihmisvirta vyöryi kannella, temmaten mukaansa ystävykset Laurilan,
-Vieremän ja Saarelan. Nyt oli laivan peräpuoli jo niin ylhäällä, että
-oli vaikeata pysyä pystyssä kannella.
-
-Peräpuolelta riippui vene, joka oli vasta puolillaan väkeä. Meressä sen
-alla oli toinen vene, joka odotti määräyksiä.
-
--- Soutakaa köysiportaitten eteen toiselle puolelle ja odottakaa, huusi
-eräs päällikkö.
-
--- Niin, niin, vastasi eräs veneessä olevista laivamiehistä. Mutta sen
-sijaan että olisi totellut käskyä lykkäsi hän veneen laivan luota ja
-alkoi kaikin voimin soutaa poispäin. Veneessä olijat näkivät selvästi,
-kuinka epätoivoinen laivan tila oli. Oli siis kysymyksessä oman hengen
-pelastaminen. Jos olisi vitkasteltu, olisi laiva voinut upota, ja siten
-syntynyt pyörre olisi vienyt veneen syvyyteen.
-
-Tuskin oli vene kadonnut näkyvistä, kun joku huusi, että keulapuolella
-otettaisiin miehiä veneeseen. Useimmat miehet riensivät sinne. Laurila
-jäi paikalleen ja meni katsomaan, kun viimeistä venettä laskettiin
-peräpuolelta. Kaksi naista pyysi ja rukoili laivamiehiä, että nämä
-odottaisivat muutaman minuutin ennenkuin laskisivat veneen vesille.
-
--- Mieheni tulee, voihki vanhempi nainen.
-
--- Se on minun isäni, sanoi toinen. -- Saatte viisituhatta dollaria,
-jos odotatte. Kymmenentuhatta, kaksikymmentätuhatta. Hyvä Jumala!
-Odottakaa häntä. Hän meni vaan hakemaan lämpimiä vaatteita. Odottakaa,
-odottakaa!
-
--- Onko hän mennyt alas, keskeytti päällysmies, joka piti johtoa.
--- Voi viipyä ennenkuin hän ehtii takaisin. Mutta saahan hän mennä
-johonkin toiseen veneeseen.
-
-Mies, jota sanotut naiset kaipasivat, oli Mc Dean. Hänen henkensä
-pelastamiseksi tarjosivat hänen vaimonsa ja tyttärensä rahasummia.
-Mutta mitä arvoa rahalla oli tällaisessa tapauksessa? Lankunpätkä nyt
-kävi omaisuudesta. Sija pelastusveneessä oli suuri aarre.
-
-Laivamiehet päästivät köysistä, ja vene laskeutui hiljaa. Mutta se
-pysähtyi kolmannen kannen kohdalle, sillä naiset alkoivat huutaa, että
-veneessä oli vaan kaksi miestä, jotka osasivat soutaa.
-
--- Tässä on mies, joka on hyvä soutaja, ja joka on satoja kertoja
-laskenut Oulunjoen koskia, huusi Laurila, osottaen ystäväänsä Toivo
-Saarelaa.
-
--- Kyllä sinä olet yhtä hyvä soutaja, vastasi Saarela. -- Mene sinä
-veneeseen.
-
-Ennenkuin Saarela ehti saada Laurilalta uutta vastausta, tunsi hän
-voimakkaan sysäyksen selkäänsä ja putosi päistikkaa veneeseen naisten
-keskelle. Samassa alkoivat köydet natista, ja vene laskeutui hiljalleen
-alas. Kaikki kävi hyvin, kunnes vene oli noin kymmenen jalan päässä
-vedenpinnasta. Siinä tulvi suunnaton vesisuihku eräästä torvesta, joka
-oli laivan kyljessä. Nyt oli tarjona se vaara, että vene täyttyisi
-vedellä.
-
-Eräs laivamies huusi hänelle, että hän päästäisi köyden irti. Mutta
-sellaisessa tungoksessa ei hän voinut mitään tehdä. Naiset itkivät ja
-voivottivat surkeasti. Mutta aivan kuin ihmeen kautta siirtyi vene
-vähän sivummalle ja laskeutui verkalleen veteen. Se oli välttänyt
-uhkaavan vaaran.
-
-Äkkiä pimeni alhaalla olevan veneen yläpuolella. Kaikki veneessä olijat
-katsoivat ylös ja näkivät kauhukseen toisen veneen päänsä päällä.
-Ylhäällä olevassa veneessä huomattiin myös vaara. Kummastakin veneestä
-huudettiin ja annettiin hätämerkkejä. Mutta miehet, jotka ylhäällä
-venekannella, kuudenkymmenen jalan korkeudella merenpinnasta, laskivat
-venettä alas, eivät sellaisessa hälinässä ja pauhinassa voineet kuulla
-hätääntyneitten huutoja. Yhä alemmaksi laskeutui raskas, väkeä täynnä
-oleva vene, uhaten seuraavassa silmänräpäyksessä rutistaa kuoliaaksi
-alhaalla olevassa veneessä istuvat ihmiset.
-
-Saarela ei tietänyt, mitä olisi tehtävä. Mutta hätä keksi keinon. Hän
-sieppasi pohjalaispuukkonsa ja heitti sen veneen perässä olevalle
-laivamiehelle, kehottaen tätä leikkaamaan köydet poikki. Tämä teki
-niin, ja alempi vene saatiin viimeisessä silmänräpäyksessä tieltä pois.
-
-Juuri kun laivamies leikkasi toista köyttä poikki, kuului laivan
-venekannelta korviavihlova hätähuuto. Katsoessaan ylös näki Saarela
-ruhtinas Uffiezin, joka mielipuolen tavalla taisteli hänestä kiinni
-pitävän päällysmiehen kanssa, koettaen heittäytyä alas laskettavaan
-veneeseen. Uffiezin kasvot olivat kuolonkalpeat ja tuskanväänteissä.
-
--- Päästäkää minut, kirkui ruhtinas, -- päästäkää! Minä en tahdo
-hukkua kuten veteen tapettava kissa. Päästäkää minut, te kirottu
-englantilainen! Päästäkää, päästäkää!
-
-Alice Mc Dean istui siinä veneessä, johon Saarela oli päistikkaa
-heitetty. Tämä hetki merkitsi paljon Saarelalle. Kuten lukija muistaa,
-oli hän koko matkalla ihaillut Alicea. Hänen toverinsa Laurila ja
-Vieremä olivat huomanneet kaiken tämän ja osittain ivanneetkin
-häntä. Mistä syystä, jääköön heidän omaksi asiakseen. Ei ainakaan
-Laurilalla olisi ollut syytä olla edes mustankipeä, koska hänellä
-oli varma morsian Suomessa. Mitä taas Vieremään tulee, oli hänkin
-nuorimies, mutta niin innostunut ammattialaansa, ettei hän välittänyt
-kauniistakaan naisista.
-
-Saarelan kilpakosija pyrki nyt siis samaan veneeseen, jossa hän ja
-Alice Mc Dean olivat.
-
--- Päästäkää Jumalan tähden hänet veneeseen, huusi Alice. -- Armahtakaa
-minua! Älkää riistäkö häntä minulta! Luigi, Luigi, hyppää alas!
-
-Vene oli niin täynnä, ettei se olisi enää voinut ottaa ainoatakaan
-henkilöä lisää. Nyt teki Saarela pikaisen päätöksen. Hän tiesi, että
-Alice rakasti ruhtinasta. Koska hän itsekin rakasti Alicea, käski hänen
-paras ihmisyytensä hänen uhrautua Alicen hyväksi. Hän ei tahtoisi estää
-ruhtinaan ja Alicen onnea.
-
-Ennenkuin ruhtinas ennätti hypätä alas, tarttui Saarela ylhäältä
-riippuvaan jäiseen köyteen ja alkoi kavuta sitä ylös, päästäkseen
-takaisin uppoavan laivan kannelle. Kapuaminen oli kovin vaikeata, sillä
-hänen kätensä olivat kylmästä jäykistyneet. Samassa näki hän ruhtinas
-Uffiezin hyppäävän veneeseen. Kauan ponnisteltuaan pääsi hän viimein
-kannelle.
-
-Voi ymmärtää, kuinka sankarillinen Saarelan teko oli. Vene, josta hän
-vapaaehtoisesti oli poistunut, oli viimeinen. Laivalla oli enää vaan
-yksi ainoa, kokoonkäännettävä kangasvene, mutta juuri kun Saarela
-pääsi takaisin kannelle, sieppasivat muutamat miehet sen ja hyppäsivät
-se mukanaan mereen, edes avaamatta sitä. Ei Saarelalla siis ollut
-vähintäkään pelastuksentoivoa. Ja kuitenkin oli hän vapaaehtoisesti
-poistunut vankasta pelastusveneestä, joka jo oli meressä lähtövalmiina!
-
-Kumpi todella rakasti Alicea, Uffieziko vai Saarela? Tietysti viimeksi
-mainittu, koska hän tahtoi antaa henkensä tuon naisen tähden.
-Todellinen rakkaus on valmis suurimpaankin uhraukseen.
-
-Kannelle päästyään etsi Saarela Laurilaa ja Vieremää, joihin
-oli tutustunut matkalla, ja joista hän oli saanut vilpittömät
-ystävät. Missä he nyt olivat? Joko he olivat heittäytyneet mereen?
-Pelastusveneeseen eivät he olleet voineet päästä, koska se vene, jossa
-Alice Mc Dean poistui, oli viimeinen. Siinä hätääntyneitten keskellä
-kävellessään näki hän useampia miehiä, jotka olivat polvistuneet
-rukoilemaan. Valtaavalla hartaudella rukoilivat miehet näkymättömiä
-voimia. Useamman silmistä loistikin sisäinen rauha ja tyytyväisyys.
-
-Kun Saarela kääntyi poispäin, tapasi hän Laurilan ja Vieremän.
-
--- Täälläpä te, hyvät onnettomuustoverit, vielä olette, sanoi hän. --
-Luulin teidän jo heittäytyneen mereen.
-
--- Me pysymme laivalla viimeiseen asti, sanoi Vieremä. -- Mutta salli
-minun lausua sinulle vilpitön tunnustukseni sankariteostasi.
-
--- Mistä sankariteosta?
-
--- Siitä, että veneestä poistumalla uhrauduit Alicen hyväksi. Nyt
-tiedän, että rakastat häntä.
-
--- Tahdoin, mikäli minusta riippuu, pelastaa tuon pelkurin, tuon
-ruhtinas Uffiezin hengen. Itse en pelkää kuolemaa, sanoi Saarela
-hymyillen.
-
-Vieremä tarttui Saarelan ja Laurilan käteen ja talutti heidät
-komentosillalle. Täällä olivat kapteeni Smith, majuri Butt ja eversti
-Astor. Kapteenilla oli toisessa kädessään äänensuurennustorvi. Toisen
-käsivartensa oli hän kietonut pienen tytön ympärille, joka itki. Hän
-lohdutti lasta viimeiseen asti.
-
-Kapteeni pani torven suunsa eteen ja huusi miehistölle:
-
--- Te olette tehneet voitavanne. Minä vapautan teidät nyt
-velvollisuuksistanne. Jokainen koettakoon nyt huolehtia itsestään.
-Mutta älkää vieläkään unohtako, että olette englantilaisia.
-
-Majuri Butt seisoi käsivarret ristissä rinnalla, odottaen tyynenä ja
-levollisena kuolemaa. Eversti Astor piti käsiä silmiensä edessä ja
-nyyhkytti ääneensä. Hän ajatteli ehkä nuorta vaimoaan, -- joka oli
-poistunut pimeyteen, ja lasta, jonka syntymää ei hän saisi
-nähdä -- -- --
-
-"Titanicin" keulapuoli oli nyt melkein venekanteen asti veden alla.
-Kaikkialla porisi, loiskui, läiskyi ja pulppusi vesi. Hyteissä ja
-käytävissä tyrskyi ja pauhasi sisään virtaava vesi. Se tunkeutui joka
-paikkaan, murtaen ja särkien kaikki, mitä tiellä oli. Yhä korkeammalle
-nousi se komentosiltaa kohti. Ne, jotka olivat laivan keskellä,
-kapusivat käsipuita pitkin kauemmaksi peräkannelle. Ei nyt enää
-kestäisi kauan odottaa loppua.
-
-Komentosillalla seisoessaan kuulivat ystävykset Vieremä, Laurila ja
-Saarela soittokunnan voimakasten sävelien välistä puhetta. Saarela
-erosi hetkiseksi tovereistaan ja meni lähemmältä kuulemaan, mitä oli
-tekeillä.
-
-Silloin viritti soittokunta uuden kappaleen. Se oli tähän asti
-soittanut pelkkiä iloisia kappaleita ja siten pitänyt kuolemaan
-tuomitun väestön koko ajan siinä hiljaisessa toivossa, että kaikki
-vielä voisi käydä hyvin. Mutta nytpä alkoi soittokunta kaiuttaa
-erästä virttä. Kuolemaan tuomitut ihmiset, jotka seisoivat ympärillä,
-kuuntelivat tarkasti. Nuotti oli heille tuttu. Moni osasi sanatkin
-ulkoa. Miehet laskeutuivat polvilleen ja paljastivat päänsä. Yksi
-joukosta alkoi laulaa, senjälkeen toinen, ja niin edelleen. Yhä
-monenkertaisemmaksi tuli ääni; yhä korkeammalle kajahti laulu
-tähtitaivasta kohti.
-
-Virren sävel, jonka kaikuessa "Titanic" vaipui syvyyteen, oli seuraava:
-
-    Likemmäs, Jumala, sua,
-    Likemmäs sua!
-    Vaikkapa vaivakin veis
-    Luoksesi mua.
-    Aina mun lauluni on:
-    Likemmäs, Jumala, sua,
-    Likemmäs sua.
-
-    Toivioretkeni kun
-    Päättynyt on,
-    Pimeys yltää mun,
-    Yksin jo oon.
-    Isä, vie luokses vain:
-    Likemmäs, Jumala, sua
-    Likemmäs sua.
-
-    Näytä siis kotihin päin
-    Maahasi tie!
-    Tyytyä lahjoihis suo,
-    Mitkä ne lie.
-    Minun on lohtuni:
-    Likemmäs, Jumala, sua,
-    Likemmäs sua.
-
-    Koska mun murheista maan
-    Kutsut sä pois,
-    Kotiin, joss' itse oot.
-    Muutako ois
-    Lauluni autuas:
-    Likemmäs, Jumala, sua,
-    Likemmäs sua.
-
-       *   *   *
-
-    Nearer, my God, to Thee,
-    Nearer to Thee;
-    E'en though it be a cross
-    That raiseth me,
-    Still all my song shall be,
-    Nearer, my God, to Thee,
-    Nearer to Thee.
-
-    Though, like the wanderer,
-    The sun gone down,
-    Darkness comes over me,
-    My rest a stone,
-    Yet in my dreams I'd be
-    Nearer, my God, to Thee,
-    Nearer to Thee.
-
-    There let my way appear
-    Steps unto heaven,
-    Ali that Thou sendest me
-    In mercy given,
-    Angels to beckon me
-    Nearer, my God, to Thee,
-    Nearer to Thee.
-
-    Then, with my waking thougts
-    Bright with Thy praise,
-    Out of my stony griefs
-    Beth-el I'll raise;
-    So by my woes to be
-    Nearer, my God, to Thee,
-    Nearer to Thee.
-
-Laulun viime sävelten kaikuessa teki laiva äkillisen keikauksen. Syntyi
-sanoin kuvaamaton pakokauhu. Ne miehet, jotka olivat peremmällä,
-tarttuivat lujasti käsipuihin ja kiipesivät korkeammalle. Toiset, jotka
-olivat lähempänä keulapuolta, suistuivat veteen tai hyppäsivät mereen
-ennenkuin laiva upposi.
-
-Niitten joukossa, joitten oli onnistunut päästä laivan perän
-korkeimmalle kohdalle, olivat Vieremä, Laurila ja Saarela.
-
--- Oi Tyyne, huudahti Laurila. -- Sinä ennustit oikein. Mistä sinä
-tiesit? Mikä voima sinulle ilmotti sen asian? Voi, kunpa olisin
-hukkuvassa laivassa edes Tyynellä merellä! Siellä kuolisin mieluummin.
-Siellä itse vesi kuiskaisi sinun nimesi korviini.
-
--- Meri kun meri! Ei ole väliä, missä kuolee, sanoi Vieremä.
-
--- Samaa minä ajattelen, virkkoi Saarela. -- Minustakin on yhtä hyvä
-kuolla missä tahansa.
-
--- Mutta katsokaa tuota harmaahapsista miestä, sanoi Vieremä, osottaen
-vanhusta, joka kouristuksentapaisesti piti kiinni laivan perässä
-olevasta lipputangosta. -- Hän näyttää menettäneen järkensä valon.
-
--- Ei ole ihmekään, sanoi Laurila. -- Miesparka myöhästyi siitä
-pelastusveneestä, johon hänen vaimonsa ja tyttärensä menivät. Hän olisi
-päässyt mukaan, mutta kun oli mennyt alas jotakin noutamaan, niin hän
-myöhästyi.
-
--- Mc Dean-parka, sanoi Saarela. -- Minä pelastin tulevan vävysi
-ruhtinas Uffiezin tyttärellesi. En voinut nähdä hänen kuolontuskiaan.
-Nyt olisit onnellinen, ukko, jos itsekin olisit päässyt veneeseen.
-Kunpa voisin sinutkin pelastaa!
-
--- Kuulkaa, mitä Mc Dean sanoo, kehotti Vieremä.
-
-Toverukset kuuntelivat. Onneksi osasivat Laurila ja Saarela välttävästi
-englantia.
-
--- Alice, Alice, huusi mielipuoli, -- Kirottu sininen timantti. --
-Kirottu olkoon se hetki, jona sinun turhamaisuutesi tyydytykseksi
-sen ostin! Haa! Minä heitän sen mereen. Alice, anna tänne se
-turmiontuottaja. Laiva ei huku, jos se heitetään syvyyteen. Kas noin!
-Nyt painuu se pohjaan. Vielä tuikit ja viettelet. Kyllä kohta -- no,
-nyt menet. -- Haa Uffiezi, sinun tähtesi Alice -- Goddam! Hell will
-open, but my part is in heaven! -- Nice festival -- oo-oo-oo -- -- --
-(Jumalauta! Helvetti aukenee, mutta minun osani on taivaassa! Soma
-juhla -- oo-oo-oo).
-
-Mc Deanin kädet heltisivät lipuntangosta, ja hän suistui korkealta
-mereen.
-
-Nyt nousi laivahylku aivan pystyyn. Oli kammottava näky, kun laivan
-peräpuoli kohosi noin 150 jalkaa korkeana tornina tähtitaivasta kohti.
-
-Nyt kuului hirmuinen räjähdys, joka pani ilman vapisemaan. Mahtava
-laivanrunko halkesi kahtia. Höyrykattilat lensivät paikoiltaan ja
-alkoivat pyöriä ympäri kammottavalla ryskeellä, melulla ja rätinällä.
-Kipinäsuihkut syöksyivät savutorvista. 1,600 kurkusta kuului hirvittävä
-kirkuna ja hätähuuto. Kaatuvat savutorvet ja mastot murskasivat
-monta ihmistä kuoliaaksi. Hitaasti, juhlallisennäköisenä upposi
-jättiläislaiva, ikäänkuin haastellen niitä kuolevaisia, jotka se oli
-kantanut tähän asti Englannista. Kolme suunnattoman suurta potkuria
-tuijotti liikkumattomana tähtitaivasta kohti. Ne ikäänkuin rukoilivat
-apua korkeudesta. Yhä syvemmälle vaipui laiva. Vieremä, Laurila ja
-Saarela seisoivat rinnakkain laivan perän reunalla, pitäen kiinni
-nuorasta, jonka olivat kiinnittäneet lipputankoon.
-
--- Me heittäydymme mereen vasta sitten kun vesi koskettaa jalkojamme,
-sanoi Vieremä.
-
-Jo koskettivat potkurien siivet vettä, joka olikin niitten asuinpaikka.
-
--- Kun minä annan merkin, niin hypätään kaikki yhtaikaa veteen, sanoi
-Vieremä.
-
--- Mutta me voimme joutua imupyörteeseen, sanoi Laurila.
-
--- Imupyörre syntyy vasta hetkisen sen jälkeen kun laivan perä en
-painunut veden alle. Silloin olemme jo kaukana meressä, vakuutti
-Vieremä.
-
--- Nyt, huusi Vieremä.
-
-Kuului voimakas molskaus, aivan kuin yksi ainoa henkilö olisi hypännyt
-veteen, vaikka hyppääjiä oli kolme.
-
-Vieremä, Laurila ja Saarela olivat kaikki palkinnonsaaneita
-uimataiteilijoita. Heistä oli uiminen yhtä kevyttä kuin käyminen.
-Ainoa arveluttava seikka oli veden kylmyys. Mutta miehet olivat hyvin
-kestäviä siinäkin suhteessa.
-
--- Ainakin neljä tuntia minä luulen pysyväni hengissä täällä vedessä,
-sanoi Vieremä tovereilleen, uidessaan heidän rinnallaan.
-
-Jonkun matkan uituaan katsoivat miehet taakseen. Silloin näkivät he
-suuren aallon kohoavan siltä kohdalta, jolla "Titanic" oli uponnut.
-
--- Kääntäkäämme päämme aaltoa vastaan. Siten voimme pitää varamme,
-ettei vesi pääse henkitorveemme, neuvoi Vieremä.
-
-Ikäänkuin komennon mukaan kääntyivät Laurila ja Saarela samassa
-silmänräpäyksessä kuin Vieremäkin sinnepäin, mistä aalto vieri heitä
-vastaan. He kohoutuivat sen harjalle ja laskeutuivat toiselta puolelta
-alas. Jälessä tuli pienempiä aaltoja, jotka niinikään nostivat ja
-laskivat heidät.
-
-Kun meren pinta oli tullut tasaiseksi, sanoi Vieremä:
-
--- Näin on nyt käynyt. Ei ollut sinun Tyynesi eikä sen raumalaisen
-pojan pelko perätön. "Titanic", josta yleisesti ylpeiltiin, on nyt
-poissa. Se asia ei meitä sen enempää liikuta. Nyt on meidän vaan joko
-ajateltava pelastustamme tai heti vapaaehtoisesti painuttava syvyyteen.
-Minä puolestani uskon, että pelastus vielä tulee, kunhan vaan kestämme
-täällä kylmässä vedessä.
-
--- Niinkö luulet, kysyi Saarela. -- Uskotko jonkin laivan tulevan
-avuksi?
-
--- Kyllä. Minä olin marconihytissä silloin kun sieltä lähetettiin
-"S.O.S." sähkösanoma.
-
--- Saitko tietää, tuliko siihen vastaus?
-
--- Sain. Vastaus tuli muutaman sekunnin kuluttua. Se kuului: "Carpathia
-tulee." Olen monta kertaa matkustanut "Carpathia"-laivassa. Se on suuri
-ja vielä nopeakulkuisempi kuin uponnut "Titanic". "Carpathian" kapteeni
-Rostron on minun persoonallinen tuttavani.
-
--- Voi hyvä veli! Laiva voi viipyä kauan. Jaksammeko pysyä niin monta
-tuntia hengissä näin kylmässä vedessä.
-
--- Uidaan kiivaasti. Uidessa lämpenemme ja jäsenemme pysyvät notkeina,
-sanoi Vieremä. -- Jos oikein muistan, pitäisi tässä lähettyvillä olla
-eräs Golfin haaravirta. Jos löydämme sen, on siinä vesi melkoisen
-lämmintä.
-
--- Mutta mihin suuntaan me uimme, kysyi Laurila.
-
--- Se on jokseenkin yhdentekevää. Emme uimalla pitkällekään pääse.
-Kyllä "Carpathialta" nähdään kaukoputkella meidät. Minun tietääkseni on
-meidän uitava jokseenkin etelää kohti tullaksemme "Carpathiaa" vastaan.
-Se näet oli matkalla Newyorkista Välimeren maihin ja oli jokseenkin
-etelässä tältä paikalta saadessaan "Titanicin" sähkösanoman.
-
--- Mutta mikä pitkä musta esine tuolla kelluu vedenpinnalla, huudahti
-Saarela, joka katsoi taaksepäin.
-
--- Kaiketi ruumis, sanoi Laurila.
-
--- Ei se ole ruumis, väitti Vieremä, joka käänsi päänsä sinnepäin. --
-Ai, se on paksu lankku! Uidaan vähän taaksepäin ja vallotetaan se.
-
--- Niitä näkyy olevan kaksikin, sanoi Laurila. -- Kun nyt olisi
-nuoranpala taskussa, että saataisiin sitoa ne yhteen; silloin ne
-kannattaisivat meidät kaikki kolme.
-
--- Minulla on nuoraa taskussani, sanoi Vieremä. -- Matkoilla pidän sitä
-aina tarpeen varalta mukanani.
-
--- Ja minulla on vankka pohjalaispuukko, jolla voidaan leikata nuora
-sellaisiksi kappaleiksi kuin tarvitaan, sanoi Saarela.
-
-Pian olivat nuo väkevät uimarit vallanneet kaksi suurta lankkua,
-jotka höyrykattilain räjähtäessä olivat päässeet ulos laivan
-tarveainesäiliöstä.
-
--- Terve Suomi, sanoi Laurila tarttuessaan lankkuun. -- Tämä on Suomen
-havupuuta.
-
-Vieremä otti nuoran taskustaan ja leikkasi siitä kolme pätkää, joilla
-hän sitoi lankut toisiinsa.
-
--- Sidotaan vielä pelastusvyömme lankkuihin, että ne paremmin
-kannattavat, ehdotti Saarela.
-
-Sanottu ja tehty. Nyt oli toveruksilla oiva lautta, jolla he saattoivat
-istua.
-
--- Kohtalo näyttää suosivan meitä, sanoi Laurila. -- Minustakin alkaa
-jo tuntua siltä, että me pelastumme. Mutta pahin on se seikka, että
-vaatteemme ovat likomärät.
-
--- Minä tiedän keinon, miten lämmintä saadaan, sanoi Vieremä. -- Olen
-kerran ollut Tyynellä merellä haaksirikossa ja koetellut sitä.
-
--- Mikä se keino on, kysyivät Laurila ja Saarela ikäänkuin yhdestä
-suusta.
-
--- Kaksi meistä hieroo ja pieksää yhtä kaikin voimin. Siten lämpiää
-ihon pinta.
-
--- Koetetaan, sanoi Saarela. -- Pieskää te minua ensin.
-
-Saarela istui Laurilan ja Vieremän keskelle ja nämä alkoivat kaikin
-voimin kämmenpohjillaan hakata hänen märkiä vaatteitaan.
-
-Noin viiden minuutin kuluttua sanoi Saarela:
-
--- Jo riittää. Ihooni kuumottaa kovasti.
-
-Senjälkeen piestiin Laurila ja viimeksi Vieremä yhtä hyvällä tuloksella.
-
--- Tämähän on erinomainen keino pysyä lämpimänä, sanoi Laurila. --
-Kunhan nyt saisi ryypätä jotakin lämmittävää.
-
--- Kuumaa teetä ja kahvia ei tässä ole tarjona, nauroi Vieremä. --
-Mutta oletko alkoholisti?
-
--- En ole, mutta kyllä minä sitä olen vilustuttuani hiukan maistanut.
-
--- Entä veli Laurila?
-
--- Sinähän puhut kuin sinulla olisi alkoholivarastokin mukana, sanoi
-Laurila.
-
--- Meri näkyy suosivan meitä, nauroi Vieremä. -- Katsokaa, eikö tuolla
-hyppelehdi pullo. Se, joka tahtoo ensiksi lämmitystä, uikoon ottamaan.
-
-Saarela molskahti heti veteen.
-
-Pian palasi hän kädessään pullo, joka oli lähes puolillaan jotakin
-nestettä.
-
--- Saadaanpa koettaa, mitä se sisältää, sanoi Vieremä.
-
-Saarela aukaisi korkin ja haistoi.
-
--- Konjakkia tuntuu olevan, sanoi hän.
-
--- Arvaatteko, kenen peruja tämä pullo on, kysyi Vieremä hymyillen.
-
--- En tiedä, sanoi Saarela.
-
--- Kapteeni Smithin. Hänellä oli aina tällainen pieni pullollinen
-väkevää mukanaan. Joko pullo on pudonnut hänen taskustaan tai on hän
-sen tahallaan heittänyt pois, kun hyppäsi mereen, selitti Vieremä.
-
-Toverukset ryyppäsivät konjakkia, lämmittivät sen suussaan ja nielivät
-verkalleen.
-
--- Nyt ei tässä enää ole hätääkään, sanoi Saarela iloisesti. -- Nälkää
-voimme kyllä kestää parikin päivää.
-
--- Koska meri kerran on alkanut meitä suosia, niin kyllä se vielä
-ruokaakin voi antaa, jos tarvitaan, lohdutti Vieremä. -- Tyynellä
-merellä haaksirikkoutuneena ajelehtiessani löysin kokonaisen
-laatikollisen laivakorppuja. Laatikossa oli vielä läkkipurkki, joka
-sisälsi lihaa, ja pullo, joka oli täynnä limonaatia. Siinä oli sekä
-ruokaa että juomaa.
-
--- Oliko laatikko vedenpitävä, koska se pysyi pinnalla, kysyi Laurila.
-
--- Oli, vastasi Vieremä. -- Minulla oli täysi työ saada sen kansi
-veitselläni auki.
-
--- Mitä tämä on, huudahti Saarela. -- Kuulin selvästi koiran
-haukahtavan. Jokohan "Carpathia" lienee niin lähellä, että sieltä
-kuuluu koiran haukunta? -- Kuulitteko te mitään? Laurila ja Vieremä
-myönsivät myös kuulleensa koiran äänen.
-
-
-
-
-IX LUKU.
-
-Elämä pelastusveneessä ja hukkuvien hätä niitten ympärillä.
-
-
-Kun toverukset Vieremä, Laurila ja Saarela olivat jonkun ajan
-ajelehtineet lautallaan, kohtasi heitä surkea näky. Iso koira ui
-meressä, ja lapsi piti sen hännästä molemmin käsin kiinni.
-
--- Meidän velvollisuutemme on rientää lapsen avuksi, sanoi Saarela.
-Ennenkuin toiset ehtivät mitään vastaamaan, oli Saarela meressä ja ui
-kiivaasti lasta ja koiraa kohti. Mutta päästyään lähelle huomasi hän
-lapsiraukan jo kuolleeksi. Samalla alkoivat koiran voimatkin uupua ja
-se lakkasi uimasta, ojensihe suoraksi ja heitti henkensä.
-
-Saarela ui takaisin lautalle, kertoen havaintonsa tovereilleen.
-
-Etäältä pimeydestä kuului kimakkaa naisten huutoa. -- Kun ilma oli
-selkeä ja meri tyyni, erottivat toverukset sanatkin.
-
--- Tässä veneessä on liiaksi väkeä. Meidän täytyy heittää arpaa, kutka
-hyppäävät mereen. Muussa tapauksessa me kaikki uppoamme, huusi eräs
-nainen.
-
--- Arpaa on heitettävä yksinomaan miesten kesken, ehdotti toinen nainen.
-
--- Miksi ainoastaan miesten kesken, huusi kolmas. -- Kyllä miehen henki
-on yhtä kallis kuin naisenkin. Heitetään pikemmin arpaa naimattomien
-tai lapsettomien kesken. Kenelle arpa lankee, se hypätköön mereen,
-olkoon hän sitten nainen tai mies. Se on minusta tasapuolisuutta.
-
--- Se on oikein, huusi neljäs nainen. -- Minä en ole äiti. Minulla on
-kyllä vanhemmat elossa, mutta he tulevat toimeen ilman minua. Hyppään
-arvelematta mereen, jos arpa lankeaa minulle.
-
--- Ei kelpaa, kuului joku vanha nainen huutavan. -- Naiset saavat
-muutenkin kuin äitiyden tähden uhrautua enemmän. Miesten kesken on
-arpaa heitettävä.
-
--- Ei tarvita arvanheittoa, huusi eräs nuori mies. -- Minä olen valmis
-hyppäämään mereen muutenkin.
-
--- Minä myös, huusi kaksi muuta miestä yhteen ääneen.
-
-Kuului kolmenkertainen moiskaus. Miehet hyppäsivät mereen.
-
--- Good bye! May God bless you (Hyvästi! Jumala teitä siunatkoon),
-kuului sitten aalloista. Mereen hypänneet miehet olivat amerikkalaisia.
-
-Hetkisen kuluttua kuulivat toverukset hirvittäviä kirouksia ja
-hukkuvien kirkunaa toiselta suunnalta. Airot kolahtivat silloin tällöin
-veneen laitaan ja kumahtivat jonkun onnettoman, veneeseen pyrkivän
-päähän.
-
--- Strike, strike (lyökää, lyökää), huusivat naiset.
-
-Saarela pani kätensä torveen suunsa eteen ja huusi:
-
--- Koettakaa pysyä vedenpinnalla! Minä tulen avuksenne. Samassa hyppäsi
-hän veteen ja ui sinnepäin, mistä hätähuuto oli kuulunut.
-
--- Vieläkö olette elossa, huusi hän tämän tästä uidessaan. Ei kuulunut
-mitään vastausta. Saarelalla ei ollut muuta neuvoa kuin palata lautalle
-takaisin.
-
-Nyt alkoi ystävyksiä taas viluttaa, ja entinen hieronta pantiin
-toimeen. Juuri kun Vieremää oli alettu hieroa, kuului taas hirveitä
-hätähuutoja merestä. Hukkuva tuntui tällä kerralla olevan hyvin lähellä.
-
--- Nyt on minun vuoroni lähteä etsimään onnetonta, sanoi Laurila. --
-Hiero sinä, Vieremä, nyt Saarelaa, joka juuri on palannut kylmästä
-kylvystä, sanoi hän. Samassa syöksyi hän veteen. Kaikin voimin ui
-hän hätähuutoa kohti. Hän huuteli rohkasevia sanoja, ja hätähuudot
-vaikenivat hetkeksi. Nyt kuuli hän lasten itkua ja avunhuutoja. Laurila
-jännitti kaikki voimansa. Hän käänsihe selälleen, koska jaksoi siinä
-asennossa uida nopeammin.
-
--- Olkaa hyvässä turvassa, apu on lähellä, huusi hän, katsoen
-taivaslaella kiiluviin tähtiin. Yhtäkkiä tunsi hän päänsä sattuvan
-kylmään, kovaan esineeseen. Hän käänsihe vatsalleen ja huomasi suuren
-jäämöhkäleen edessään. Sen pinnalla huomasi hän jotakin mustaa. Nyt
-koetti hän kavuta jäälle. Viimein onnistui hänen päästä sille.
-
--- Jumalan tähden, täällä on ihmisiä. -- Are you still alive (oletteko
-vielä hengissä), huusi hän.
-
--- Wir leben noch, der Tod aber ist annähernd (me elämme vielä, mutta
-kuolema lähestyy), kuului naisen ääni.
-
-Laurila ryömi naisen luo, joka makasi jäälohkareella kaksi vähäistä
-lasta sylissään.
-
-Nainen, joka oli saksalainen, puhui katkonaisin sanoin tilastaan.
-
-Sitten kertoi Laurila lyhyesti, että hänellä oli kahdesta lankusta
-tehty lautta vähän matkan päässä, ja että kaksi toveria odotti siellä.
-Hän kysyi naiselta, vetäisikö hän tämän ja hänen lapsensa mereen
-ja laahaisi heidät perässään lautalle. Tähän ehdotukseen ei nainen
-suostunut vaan sanoi pysyvänsä jäälohkareella, kunnes tulisi jokin
-laiva avuksi tai kuolema heidät pelastaisi. Kun Laurilan apua ei otettu
-vastaan, palasi hän takaisin lautalleen.
-
-Paluumatkalla töyttäsi Laurila erääseen esineeseen. Heti huomasi hän
-sen lasipurkiksi. Hän lykkäsi sitä edelleen lautalle asti. Löytö
-otettiin mielihyvällä vastaan. Kun purkki, joka oli ilmanpitävästi
-sulettu, avattiin, huomattiin se olevan puolillaan voita. Voin päällä
-oli kaksi paperikääröä. Kun ne avattiin, huomattiin toisen sisältävän
-leipää ja toisen pienen läkkilaatikon, joka oli hyvin korkittu.
-Kun korkki oli avattu ja varovaisesti maistettu astian sisällystä,
-tunnettiin se miltei tuoreeksi maidoksi.
-
--- Enkös minä ennustanut, että meri antaa meille vielä ruokaa ja
-juomaakin, huudahti Vieremä.
-
-Toverukset eivät osanneet selittää, miten lasipurkki oli joutunut
-mereen. Se seikka, että läkkilaatikossa oli maitoa, oli heille kyllä
-selvä. Olihan "Titanicissa" mukana lehmiä. Kun laiva oli suunnattoman
-suuri, oli lypsylehmiä voitu ottaa mukaan varakasten tarpeeksi.
-Pienemmissä laivoissa ei niitä kovan merenkäynnin tähden voida
-kulettaa, vaan niissä käytetään maitojauhetta, jota sekotetaan veteen.
-
-Nyt aikoivat toverukset ruveta aterialle.
-
--- Mutta me teemme väärin, jos me ikämiehet nautimme tämän maitotilkan,
-sanoi Saarela. -- Tuolla jäälautalla makaa äiti kahden vähäisen
-lapsensa kanssa. Meidän velvollisuutemme on viedä maito heille.
-
--- Voileipää he myös tarvitsevat, lisäsi Vieremä. -- Suletaan purkki
-uudelleen. Minä lähden ruokkimaan tuota onnetonta äitiä ja hänen
-lapsiaan.
-
-Sanottu ja päätetty. Purkki sulettiin, ja Vieremä lähti kulettamaan
-sitä jäälautalle, joka olikin ajautunut jo lähemmäksi kolmen ystävyksen
-puulauttaa. Kun Vieremä oli päässyt jäälautan viereen, huusi hän
-saksaksi:
-
--- Lebt ihr noch, liebe Unglücklichen (elättekö vielä, rakkaat
-onnettomat)?
-
-Ei kuulunut vastausta. Vieremä toisti kahdesti kysymyksensä, mutta
-tulos oli sama. Nyt kiipesi hän jäälautalle nähdäkseen, olivatko
-onnettomat kuolleet. Varovaisesti lähestyi hän onnetonta äitiä. Hän
-painoi suunsa tämän korvaa vasten ja kysyi, jaksaisiko vaimo vielä
-puhua. Rinnasta tuleva korahdus oli ainoa vastaus, minkä hän sai.
-
-Vieremä alkoi hieroa vaimon käsiä, jotka olivat aivan kylmät. Mutta
-turhaa oli hänen työnsä. Sitten alkoi hän tarkastaa lapsia. Jo ensi
-silmäyksellä huomasi hän nämäkin kuolleiksi.
-
--- Rauha olkoon teille, sanoi hän hiljaa, laskeutui jälleen mereen ja
-ui lautalleen. Sinne päästyään kertoi hän tovereilleen havaintonsa.
-
--- Me olisimme voineet tarjota onnettomille jotakin lievennystä, mutta
-he eivät sitä enää tarvinneet, huokasi Saarela.
-
-Samassa kuului kauheita huutoja pimeydestä. Toverukset kuuntelivat.
-
--- Get away, you madman (menkää pois, te mieletön), kuulivat he naisten
-huutavan.
-
--- Savez ma vie (pelastakaa henkeni) kuului miehen ääni merestä.
-
--- A Frenchman (ranskalainen) huusi joku naisista.
-
--- C'est notre papa (se on meidän isämme), kuului samassa lapsen ääni.
--- Papa, allez en bateau (isä, tulkaa veneeseen).
-
--- Je meurs avec plaisir, savant que mes enfants sont saves (minä
-kuolen mielelläni tietäessäni lapseni pelastuneiksi), kuului ääni
-aalloista, ja mies, joka ennen niin kiihkeästi pyrki veneeseen, vaipui
-rauhallisesti syvyyteen.
-
--- Olisin mielelläni tahtonut tarjota paikkani tällä lautalla tuolle
-ranskalaiselle isäraukalle, voihkasi Saarela. -- Olenhan minä
-yksinäinen mies.
-
--- Niin minäkin tahtoisin tehdä, sanoivat Laurila ja Vieremä ikäänkuin
-yhdestä suusta.
-
-Alkoi hiukkasen hämärtää. Kello oli 4 ja 5 välillä aamulla. Hukkuvien
-hätähuudot olivat jo vaienneet. Pelastusveneissä olijoista oli moni,
-ankarasta kylmyydestä huolimatta, vaipunut unentapaiseen horrostilaan.
-Laurila, Saarela ja Vieremäkin tunsivat kovaa väsymystä. He
-päättivätkin mennä vuorottain pitkälleen lautalle. Ensin tuli Vieremän
-vuoro. Kun hänen ruumiinsa oli ensin hierottu, paneutui hän pitkälleen
-lankulle, Laurilan ja Saarelan pitäessä vartiota.
-
-Vieremä ei ollut vielä ehtinyt nukkua, kun Saarelan suusta kuului
-ilohuuto:
-
--- Savupatsas taivaanrannalla! Laiva tulee pelastamaan meitä!
-
--- Se on Carpathia, sanoi Vieremä, nousematta edes katsomaan. -- Kuten
-jo olen sanonut, olin marconihytissä silloin kun Carpathialta tuli
-sähkösanoma.
-
--- Kuinka kauan kestänee ennenkuin laiva on täällä, kysyi Laurila.
-
-Vieremä nosti päätään, katsahti sinnepäin ja sanoi:
-
--- Viimeistään tunnin kuluttua on Carpathia täällä. Kello on
-nyt jokseenkin 5. Muuten ei meillä ole mitään hätää. Nuo tuolla
-pelastusveneissä ovat avuntarpeessa enemmän kuin me.
-
-Toverusten näkyvissä oli ainoastaan kaksi pelastusvenettä. Toinen
-niistä oli jokseenkin kaukana. Mutta he saattoivat selvästi nähdä,
-kuinka vilkkaaksi elämä muuttui pelastusveneissä, kun niistä huomattiin
-pelastajalaivan tulo. Toisesta, läheisemmästä kajahteli ilmoille raikas
-laulu. Senjälkeen alettiin kuorossa laulaa jotakin virttä.
-
-Toveruksetkin virittivät laulun. Vielä heidän laulaessaan alkoi
-läheisemmästä pelastusveneestä kuulua kovaa väittelyä. Toverukset
-erottivat selvästi sanat ja kuulivat, että väittely tapahtui suomeksi.
-
--- Sinne meni "Titanic" aarteineen, kuului nuoren miehen ääni. --
-Kaikki minun matkakapistukseni ja vähäiset rahavarani tekivät seuraa.
-
--- Niin on minunkin laitani, kuului naisenääni. -- Ei ole meillä
-mitään, kun joskus pääsemme maihin.
-
--- Jokainen meistä on epäilemättä menettänyt suurimman osan
-omaisuuttaan, sanoi toinen, vanhempi nainen. -- Omaisuudesta viis,
-kunhan vaan henki pelastuu.
-
-Veneen kokkapuolelta kuului samassa helisevä naisen nauru.
-
--- Näille minun viime sanoilleniko tuo noin nauraa, kysyi vanhempi
-nainen pahastuneen näköisenä.
-
--- Niille minä nauran, kuului vastaus. -- Minusta ei kenenkään henkeä
-voi pelastaa, koska sen on mahdoton vaaraankaan joutua.
-
--- Siinä on hiustenhalkoja, huusi vanhempi nainen. -- Henkihän meissä
-kaikissa on. Lienee jokin lahkolainen, kun luulee, ettei henki voi
-vaaraan joutua. Sanotaanhan raamatussakin: "Mitä antaa ihminen henkensä
-lunastukseksi?"
-
--- Minä sain kuulla, että "Titanicissa" oli noin 800 miljoonaa markkaa
-rahaakin, sanoi se nuori mies, kääntäen puheen toisaalle.
-
--- Siellä ne nyt ovat merenpohjassa, vastasi se vanha nainen.
-
--- Luuletteko, että saisin pitää nuo rahat, jos saisin ne ylös, kysyi
-nuori mies.
-
--- Tietysti, vastattiin.
-
--- En usko. Ihmisten kateus on nykyään niin suuri, ettei ylösottaja
-saisi kymmenesosaakaan pelastamista aarteista. Kyllä lakimiehet
-osaisivat palkasta vääntää ja kääntää asiat. On siis hyvä, ettei kukaan
-voi tehdä yritystäkään noitten rahojen ylösnostamiseksi. Muuten on tämä
-haaksirikko minusta hyvä muistutus monelle mammonanorjalle. Luonto
-ottaa toisinaan väkevämmän oikeudella niiltä, jotka eivät ajoissa osaa
-tehdä itselleen ystäviä väärästä mammonasta.
-
--- Se poika puhuu asiallista kieltä, sanoi eräs harmaapäinen vanhus.
--- Minä olin muutama vuosi sitten Amerikassa, jossa kova onni seurasi
-minua kaikkialla. Harhailin kymmenen päivää Newyorkissa. Etsin ansiota
-turhaan. Hädissäni kirjotin Vanderbiltille, pyytäen matkarahaa Suomeen.
-En saanut minkäänlaista vastausta. Nyt on luonto väkevämmän oikeudella
-ottanut Vanderbiltin perheestä monin kerroin enemmän kuin minun
-vaivaisen matkarahan Suomeen. Olen tyytyväinen luonnon tasottavaan
-työhön. Ihmiset polkevat oikeutta. Toiset mässäävät ja tuhlaavat
-toisten kärsiessä mitä hirveintä puutetta. Mutta kerran tulee luonto
-väliin, paiskaten kumoon miljoonamiehen yhtä hyvin kuin kerjäläisenkin.
-Tuo neiti tuossa -- vanhus osotti Alice Mc Deania -- tarjosi
-satatuhatta dollaria vanhan isänsä pelastuksesta. Mutta minä tiedän,
-ettei hänen isänsä eläessään tehnyt armeliaisuustöitä. Jos hän olisi
-tehnyt, olisi luonto ollut suopeampi hänelle. Mutta katsokaa tuota
-aalloilla ajelehtivaa ruumista, jatkoi vanhus. -- Sillä on rahalompakko
-vielä kädessä. Noin ne mammonanorjat vaeltavat kuoleman valtakuntaankin.
-
--- Minun on niin nälkä, alkoi samassa eräs vähäinen tyttö valittaa.
-
--- Pyydä tuolta rikkaalta tädiltä leivänpalaa, nauroi vanhus.
-
--- En minä osaa hänelle puhua. Pyytäkää te, hyvä setä, minun puolestani.
-
--- Please give this little girl a little of bread, for she is very
-hungry (olkaa hyvä ja antakaa tälle pienelle tytölle vähän leipää,
-sillä hänen on kova nälkä), käänsi vanhus.
-
--- What an inquiry (mikä pyyntö), huudahti nainen. -- I want bread
-myself (minä tarvitsen itse leipää).
-
--- Siinä kuulette, ettei mammona hädässä mitään merkitse, nauroi
-vanhus. -- Minä olen tällä kerralla rikkaampi kuin tuo miljoonamiehen
-tytär, sanoi vanhus kaivaen taskustaan kastuneen leivänpalan ja antaen
-nälkäiselle lapselle. -- Siinä on särvintäkin; se on kastettu Atlannin
-suolaveteen, lisäsi hän nauraen.
-
--- Pelastaja tulee, huudettiin veneen kokkapuolelta. -- Katsokaa savua
-taivaanrannalla!
-
--- Niin näkyy, sanoi vanhus. -- Me olemme tässä veneessä nyt
-samanarvoisia, mutta niin pian kun pääsemme laivaan, jakaudumme taas
-eri luokkiin. Luokkajaon määrääjänä on raha, jolla on arvonsa tuossa
-laivassa, koska ei se ole kärsinyt haaksirikkoa.
-
-Pelastajalaivan nähdessään alkoivat rikkaat tulla harvapuheisiksi.
-Ainoastaan keskenään he puhuivat. Tuohon vanhukseen loivat he
-halveksumista osottavia katseita.
-
--- Certainly, this old man is a socialist (varmaankin on tämä vanhus
-sosialisti) huomautti eräs ylpeännäköinen amerikkalainen rouva.
-
--- I am a kosmopilitan (minä olen maailmankansalainen), huusi vanhus
-lujalla äänellä, joka kaikui kauas.
-
-
-
-
-X LUKU.
-
-Pelastus tulee.
-
-
-Cunard-linjan höyrylaiva Carpathia oli matkalla Newyorkista Eurooppaan.
-Sen hytit ja salongit olivat täynnä varakkaita amerikkalaisia, jotka
-aikoivat matkustaa Välimeren maihin kevättä viettämään. Välimeren
-maissa on ikuinen kesä ja terveellinen ilmanala. Sinne matkustelevat
-rikkaat amerikkalaiset yhtä hyvin kuin eurooppalaisetkin. Nuo maat ovat
-kovin tylyjä rahattomille, mutta kultakukkaron kantajille avaavat ne
-aarteensa, ottaen heidät tervetulleina vastaan. Esimerkiksi Italia on
-Euroopan kurjimpia maita niille, jotka eivät ole osanneet haalia kokoon
-suuria summia muitten ansiosta, mutta se hymyilee niille, jotka ovat
-tehneet omistamishalun elämänsä ainoaksi, pyhäksi päämääräksi.
-
-Kello oli lähes 1/2 12 yöllä. Useimmat matkustajat olivat menneet
-yölevolle. Ei tässä laivassa ollut niitä, jotka olisivat murheella
-muistelleet kotia jääneitä omaisiaan, mitkä kärsivät puutetta.
-
-Ainoastaan laivan päällikkökunta oli valveella. Nuori sähköttäjä istui
-marconihytissä työnsä ääressä. Hänellä oli kuulokypäri päässä ja oli
-juuri lopettamaisillaan työnsä siltä päivältä. Hänellä oli ollut täysi
-työ kaikenmoisten jäähyväis- ja tervehdyssähkösanomien lähettämisessä
-juoksevien toimiensa ohella. "Carpathia" oli ollut sähkösanomavaihdossa
-monen laivan kanssa. Tiedot, joita oli lähetetty sinne tänne, olivat
-melkein lukemattomat.
-
-Nuori sähköttäjä oli juuri ottamaisillaan kypärin päästään mennäkseen
-nauttimaan muutaman tunnin lepoa, kun vielä tuli sähkösanoma. Häneltä
-pääsi kirous, sillä hän tunsi olevansa rutiväsynyt päivän raskaasta
-työstä. Pitikö hänen raataa ihan orjan tavalla? Vaatiko yhtiö, että
-hänen piti kuolla liiallisesta ponnistuksesta? Pitikö hänen istua
-työnsä ääressä koko yö?
-
-Mutta suuttumus meni heti menojaan, sillä sähkösanoma, minkä hän
-nyt sai, ei ollut niitä tavallisia turhanpäiväisiä. Se ei tietänyt
-kertoa kauniista ilmasta eikä meren tyyneydestä. Hän kuuli joukon
-sekavia ääniä, joitten keskeltä hän saattoi selvästi erottaa
-hätämerkin "C.Q.D." Mistä se tuli? Oli selvää, että joukko eri
-laivojen sähkölaitteita oli toiminnassa, ja että niitten tiedonannot
-sekaantuivat toisiinsa. Mutta sähköttäjä oli varma siitä, että yksi
-tiedonannoista oli "C.Q.D." Nyt oli vaan saatava selville, mistä
-hätähuuto tuli.
-
-Nuori sähköttäjä kuunteli jännitetyllä tarkkuudella. Hän ei voinut
-kirjottaa kirjaimilla koko sähkösanomaa, sillä se oli aivan sekava.
-Mutta varmaa oli, että jotakin vakavanluontoista tapahtui Atlannilla.
-Hän ei tietänyt, mitä tapahtui, eikä myöskään ollut selvillä siitä,
-tulisiko hänen heti antaa tieto kapteenille. Hän päätti hetkisen
-odottaa. Kenties pian tulisi selvempi sähkösanoma.
-
-Äkkiä tuli uusi tieto. Se oli selvä ja täsmällinen eikä sitä voinut
-ymmärtää väärin. "S.O.S.", "S.O.S." kuului, tuo kamala _Save our
-souls_ (pelastakaa sielumme), joka lähetettiin vasta suurimmassa
-hädässä. Todistukseksi siitä, että hätä oli suuri, tuli seuraavassa
-silmänräpäyksessä toinen, näin kuuluva sähkösanoma: "'Titanic' on
-törmännyt jäävuoreen ja saanut vuodon. Veneitä pannaan kuntoon."
-
-Tuskantunne valtasi nuoren miehen. Tämä tapaus oli ensimäinen hänen
-virka-aikanaan. Vapisevin käsin irrotti hän kuulokypärin päästään ja
-riensi paljain päin kapteenin hyttiin.
-
--- Kapteeni, huusi hän, -- "Titanic" on törmännyt jäävuoreen. Se
-sähköttää "S.O.S." Asema 40 astetta 16 minuuttia pohjoisleveyttä, 50
-astetta 4 minuuttia läntistä pituutta. Mitä minä vastaan?
-
-Kapteeni Rostron hyppäsi ylös.
-
--- Oletteko varma siitä, ettette ole erehtynyt, huusi hän, ruveten
-pukeutumaan.
-
--- Niin varma kuin olen omasta elämisestäni.
-
--- Vastatkaa sitten, että "Carpathia" tulee.
-
-Muutaman minuutin kuluttua seisoi kapteeni Rostron komentosillalla.
-Tyynenä ja maltillisena, kuten oikean merimiehen tuleekin, jakeli hän
-käskyjään. Kaikki laivamiehet herätettiin ja veneet pantiin kuntoon.
-Vapaavartiosto pantiin työhön konehuoneessa ja höyrykattilain ääressä.
-Kolme lääkäriä kutsuttiin paikalle ja heidän käskettiin panna kaikki
-kuntoon ottaakseen vastaan isomman joukon haavottuneita ja sairaita.
-Toimennusmiehet saivat tehtäväkseen muuttaa ruokasalit, salongit ja
-tupakkahuoneet sairaaloiksi ja makuuhuoneiksi. Keittäjät saivat käskyn
-valmistaa lämpimiä ruokia, kahvia, teetä ja suklaata. Ei mitään lyöty
-laimiin, ei mitään vaivaa säästetty.
-
-Pian oli "Carpathia" suurimmassa vauhdissaan. Koneet työskentelivät
-vimmatusti. Suuria savupatsaita tulvi savutorvista. Suuri laivanrunko
-vapisi ja värisi, sillä vauhti oli kovempi kuin milloinkaan ennen.
-Matkustajat heräsivät, tulivat levottomiksi ja nousivat vuoteistaan. He
-menivät käytäviin saadakseen tietää, mitä oli tekeillä.
-
--- Ei mitään merkillistä ole tapahtunut, vastasivat vartijoina olevat
-toimennusmiehet. Kapteeni koettelee vaan potkureita. Sellaisia
-koetuksia tehdään aina tällaisilla matkoilla.
-
--- Se ei voi olla mahdollista, sanoi eräs herra. -- Jos potkureita
-koeteltaisiin, tehtäisiin se työ päivällä. Jotakin muuta on tekeillä.
-
--- Samaa minäkin ajattelen, vastasi toinen herra. -- Potkurien
-koettelupuhe on paljas veruke, jolla matkustajia koetetaan tyynnyttää.
-Minä olen tehnyt niin monta pitkääkin merimatkaa enkä ole huomannut
-mitään potkurien kestävyyskoetta tehtävän. Sitä paitsi on tämä laiva
-siksi vanha, että sen potkurit on ehditty jo moneen kertaan
-koetella -- -- --
-
--- Ja tehdä se työ päivällä, kuten jo sanoin, keskeytti edellinen
-puhuja.
-
--- Mitä tämä kauhea jyry merkitsee, huusi eräs lihava, äkäisennäköinen
-herra, joka yöpuvussaan ryntäsi käytävälle. -- Laivassa on liian kova
-vauhti. Olen ennenkin matkustanut "Carpathiassa", mutta tällaista
-hengenhädän kiirettä ei koskaan ole pidetty. Mitä nyt on tekeillä?
-
--- Kapteeni koettelee potkurien kestävyyttä, vastattiin.
-
--- Joutavia! Lapsi sellaisia puheita uskoo. Ajaako meitä takaa
-ryövärilaiva, jota koetetaan paeta?
-
--- Herra otti kompassin esiin, katsoi siihen ja jatkoi:
-
--- Suuntaakin on muutettu. Ei nyt olla Välimerelle menossa vaan
-pohjoiselle jäämerelle. Minun täytyy mennä puhuttelemaan kapteenia.
-
-Vartijain kielloista ja selityksistä huolimatta riensi herra kapteenin
-hytille. Kun ei hän ovelle koputettuaan saanut vastausta, riensi hän
-komentosillalle.
-
--- Herra kapteeni, sanoi hän. -- Mitä merkitsee tämä tavaton nopeus
-ja suunnanmuutos? Matkustajat ovat huolestuneina. Moni arvelee, että
-ryövärilaiva ajaa meitä takaa.
-
--- Rauhottukaa, sanoi kapteeni. -- Ei Atlannilla ole ryövärilaivoja.
-
--- Mutta mehän menemme pohjoista jäämerta kohti. Miksi suunta on
-muutettu, kysyi herra.
-
-Kun kapteeni näki, ettei voisi herraa muuten tyynnyttää, päätti hän
-sanoa tälle toden.
-
--- Ei meitä uhkaa mikään vaara, mutta me riennämme hengenhädässä
-olevien avuksi.
-
--- Onko joku laiva haaksirikossa, kysyi herra.
-
--- On. "Titanic" on törmännyt jäävuoreen ja uppoaa. Olen saanut
-useampia sähkösanomia sieltä.
-
--- Anteeksi, herra kapteeni, kun tulin häiritsemään, sanoi herra,
-tarttuen kapteenin käteen. -- Asiain näin ollen toivon, että vieläkin
-lisäätte vauhtia.
-
--- En voi enää lisätä, koska laivamme turvallisuus olisi uhattu.
-
--- Kiitoksia, herra kapteeni, tästä selityksestä! Jumala teitä
-siunatkoon ja suokoon, että pääsisimme ajoissa haaksirikkopaikalle,
-sanoi herra vielä kerran puristaessaan kapteenin kättä.
-
--- Pyydän, sanoi kapteeni, ettette puhu asiasta muuten kuin tarpeen
-vaatiessa, sanoi kapteeni. -- Se tieto, että riennämme hädänalaisten
-avuksi, voisi synnyttää matkustajissa tarpeetonta jännitystä ennen
-aikaansa.
-
--- Se ei merkitse mitään, vastasi herra. -- Minä otan osaa
-pelastustyöhön, herra kapteeni, jos saan luvan ja voin jotakin tehdä.
-On päinvastoin ilosanoma saada tietää voivansa palvella lähimmäisiään
-tällaisessa asiassa.
-
-Herra kumarsi kapteenille ja poistui hyttiinsä, mutta hänelle ei enää
-uni maistunut. Useampia hänen tuttaviaan oli "Titanic"-laivassa. Kuinka
-hän olisi voinut nukkua saatuaan tietää, että niin monta ihmistä oli
-hengenhädässä sydänyöllä keskellä valtamerta?
-
-Pian oli matkustajien kesken levinnyt se tieto, että laiva kiiti
-haaksirikkoutuneitten avuksi. Kaikkien sydän sykähteli ilosta saada
-olla mukana antamassa osanottoaan kärsiville ja mahdollisesti
-suorastaan antamassa apua heille.
-
-Suuret joukko-onnettomuudet todistavat, ettei ihmisen sydän ole niin
-paatunut ja paha kuin kristillinen "jumaluusoppi" saarnaa, vaan että
-se päinvastoin, asiallisen sysäyksen saadessaan, tuntee olevansa yhtä
-kaikkien olentojen kanssa. Ainoastaan tavallisissa arkioloissaan ovat
-ihmiset itsekkäitä ja koettavat hyötyä "verivieraitten" kustannuksella.
-Hätääntyneille sykkii yleensä ihmisten sydän myötätuntoisesti. Heidän
-keskensä syntyy sellainen ennätyksensaanti-into, että kukin koettaa
-rientää toisen edelle, auttamaan onnettomia.
-
-Komentosillalla seisova kapteeni Rostron oli kovassa jännitystilassa.
-Hän oli tuskallisen- ja kärsimättömännäköinen. Vaikka "Carpathian"
-vauhti oli mahdollisimman suuri, olisi hän mielellään tahtonut
-lisätä sen kahdenkertaiseksi voidakseen tuossa tuokiossa päästä
-onnettomuuspaikalle. Hän olisi tahtonut muuttaa raskaan höyrylaivansa
-kevyeksi ilmalaivaksi. Jokainen sekunti näet merkitsi paljon. Moni
-hukkuva ponnisti viimeiset voimansa pysyäkseen vedenpinnalla. Kuinka
-ihanaa olisi ollut temmata heidät silmänräpäyksessä "Carpathiaan"!
-
-Laiva riensi suoraa päätä onnettomuuspaikalle. Nyt ei voitu
-ottaa huomioon väylällä mahdollisesti uiskentelevia jäävuoria.
-Hätääntyneitten pelastuksessa ei saa pelätä mitään vaaroja. Jos niitä
-on ja jos niissä sortuu, on se kuolema suuremmoista ja jaloa. Joka
-lähimmäisensä auttamisessa menettää oman henkensä, hän tekee suuren
-palveluksen koko kaikkeuselämälle.
-
-Mikään varovaisuus ei nyt voinut tulla kysymykseen. "Carpathian" täytyi
-päästä määräpaikalleen. Tuhannet ihmishenget olivat kysymyksessä.
-
-Pian oli suuri joukko matkustajia kannella. Jokainen ikäänkuin koetti
-tahdonvoimallaan lisätä vauhtia. Ja auttaahan yhdistynyt tahdonvoima
-paljon. Sillä on suuri voima. Laiva kiitikin eteenpäin niin vimmatulla
-nopeudella, että se tavallisissa oloissa olisi tuntunut pelottavalta
-ja epäilemättä aiheuttanut jonkin vian koneistossa. Mutta tällaisissa
-joukko-onnettomuuksissa tulee suuri, puolueeton luonto avuksi.
-Näkymättömät voimat suojelevat niitä, joitten kohtaloon ei kuulu
-määrätyllä vahinkokuolemalla eroaminen maallisesta elämästä.
-
-Marconihytissä työskenteli nuori sähköttäjä kuumeentapaisella
-kiireellä. Ikäänkuin taikavoiman vaikutuksesta oli hänen väsymyksensä
-hävinnyt. Hän tunsi olevansa yhtä virkeä kuin vastikään olisi herännyt
-virkistävästä unesta. Luonto onkin varustanut ihmisen ruumiin
-niin viisaasti, että siinä tarpeen varalta on aina varavoimaa,
-kuten jokainen voi itselleen todistaa sellaisina hetkinä, joina
-ruumis olisi levon tarpeessa, mutta joina yhtäkkiä täytyy ryhtyä
-mielenkiintoiseen työhön, jota siveellisen velvollisuuden tunne ei
-salli lykätä tuonnemmaksi. Sähköttäjä lähetti tiedon toisensa jälkeen,
-että "Carpathia" tuli ja että se oli yhä lähempänä. Myös oli hän
-sähkösanomavaihdossa toisten laivojen, kuten "Virginianin", "Birman",
-"Balticin", "Frankfurtin" ja "Olympian" kanssa, ilmottaen näille
-tarkkaan "Titanicin" aseman. Hän sai vastauksia muista laivoista ja
-otti "Titanicista" vastaan uusia sähkösanomia.
-
-Viimein tuli perikadon omaksi vihityltä "Titanicilta" se tieto, että
-matkustajat astuivat pelastusveneihin. Senjälkeen alkoivat sähkösanomat
-tulla yhä heikommiksi ja epäselvemmiksi. Tästä voi päättää, että laivan
-perikato oli lähellä. Kello 2 ja 20 minuuttia tuli "Titanicilta"
-viimeinen sähkösanoma, joka oli niin epäselvä, että sitä oli mahdoton
-kirjottaa sanoiksi. Senjälkeen ei tullut enää mitään. "Titanic",
-tuo uppoamattomana pidetty meren kuningatar oli vaipunut Atlannin
-kammottaviin syvyyksiin.
-
-"Carpathia" tuli kovasta vauhdistaan huolimatta liian myöhään
-onnettomuuspaikalle, sillä suurin osa "Titanicin" väestöstä oli
-pelastuksen tullessa jo hukkunut. Pelastajalaivan jännittäessä
-kaikki voimansa näyteltiin 40 asteella pohjoisleveyttä ja 50
-astetta länsipituutta hirvittävin surunäytelmä, minkä uudemman ajan
-meriliikkeen historia tuntee.
-
-Soittokunnan soittaman kuolinvirren sävelten kaikuessa surullisen
-kammottavina istui osa ihmisiä pelastusveneissä. Kuvaile, lukija,
-sitä sydäntä ahdistavaa tuskaa, mikä täytti veneessä olijain rinnan,
-heidän nähdessään yli 1,500 henkeä vääntelevän käsiään uppoavan
-laivan kannella ja kuullessaan näitten sydäntävihlovat avunhuudot,
-voimatta kumminkaan pienimmälläkään tavalla auttaa kanssaihmisiään.
-Pelastusveneet olivat näet täynnä väkeä ja ne oli kiiremmiten
-soudettava pois uppoavan laivan läheisyydestä, koska uppoamisen
-synnyttämä imupyörre muussa tapauksessa olisi vienyt ne laivan mukana
-syvyyteen. Voi ajatella, miltä veneessä olijoista tuntui nähdä
-lähimmäisensä hengenhädässä, voimatta tehdä mitään heidän hyväkseen. He
-itkivät ja valittivat ääneensä, kun veneet poistuivat.
-
-Ajattele, lukija, millä tunteilla istui vaimoparka lapsi sylissä
-pelastusveneessä nähdessään miehensä avuttomana, epätoivon valtaamana
-jäävän syvyyteen vaipuvan laivahylyn kannelle! Koeta, sinä, joka olet
-hellä äiti ja puoliso, asettua tuollaisten vaimoparkojen kannalle,
-ja varmasti tunnet jotakin outoa, jotakin, mikä tavallisissa oloissa
-on sinulle vierasta. Sinun sydämesi alkaa sykkiä osanottoa ja sääliä
-kaikille kärsiville, onnettomille ja lohdutusta tarvitseville. Tämä
-osanottosi merkitsee enemmän kuin sinä aavistat. Se merkitsee sitä,
-että sinä sisimmässäsi panet liikkeelle niitä eläviä voimavirtoja,
-jotka vaikuttavat ihmiskunnan pelastukseen.
-
-Veneessä olijat kuulivat sen hirvittävän melun, joka syntyi, kun
-laivan höyrykattilat irtautuivat paikoiltaan, vierien korviavihlovalla
-räiskeellä sinne tänne. He kuulivat 1,635 ihmisen suusta kauheat
-hätähuudot ja voivotukset. Mahdotonta on sanoa, kutka kärsivät
-enimmin, nekö, jotka väkivaltaiseen kuolemaan tuomittuina seisoivat
-laivankannella, vai nekö, jotka omasta puolestaan verrattain
-turvallisina istuivat pelastusveneissä, ja jotka näkivät lähimmät
-omaisensa kauheaan kohtaloon vihittyinä! He eivät toisiaan peläten
-uskaltaneet palata takaisin ketään pelastamaan. Jos koko venekunta
-olisi suostunut palaamaan, niin mikä olisi ollut seurauksena?
-Ihmistulva olisi vierinyt laivankannelta pelastusveneeseen, joka
-tietysti olisi silmänräpäyksessä uponnut. Ei kukaan olisi pelastunut.
-Ei yksikään suu olisi voinut maailmalle kertoa mitään tuon kauhean yön
-tapahtumista. Veneessä olijain täytyi istua paikallaan, toimettomina,
-neuvottomina, vilusta väristen ja läpimärkinä ja vaan kuunnella, kunnes
-he olivat vähällä tulla mielettömiksi kauhusta, ja heidän sydämensä oli
-pakahtumaisillaan tuskasta. Kun hukkuvien surkeat hätähuudot alkoivat
-tulla yhä heikommiksi, ja kun kuolon hiljaisuus viimein tuli niitten
-sijaan, tuntui veneissä olijoista vähän helpommalta. Heidän järkensä
-valo ei enää ollut niin uhattu, mutta he kärsivät yhtäläisesti.
-
-Strauss-puolisot syleilivät ja suutelivat kauan toisiaan ennenkuin
-aalto pyyhkäsi heidät mereen. Näinä kauhun hetkinä lähetti moni
-hartaat ja palavat rukoukset Korkeimmalle, joka sulkee syliinsä kaikki
-onnettomat, joka kuolemassa yksin voi lohduttaa, ja joka muuttaa
-kuolontuskat aikanaan mitä suurimmaksi riemuksi.
-
-"Titanicin" ensimäinen perämies luutnantti Murdoch painoi viime
-hetkenä revolverinputken ohimoonsa ja laukasi. Hän kaatui hengettömänä
-komentosillalle, jota jäinen merivesi jo nuoleskeli. Hän tahtoi kuolla
-pikemmin kuin veteen joutuessaan. Tekikö hän itsemurhan? Epäilemättä.
-Mutta kenen asiana olisi häntä tuomita?
-
-Eversti Astor ja majuri Butt puristivat tyynesti toistensa kättä ja
-hyppäsivät yhtä aikaa mereen. Miljoonamies Guggenheim, joka oli puettu
-mustaan hännystakkiin ja valkoiseen kaulahuiviin, hymyili, kun aalto
-tempasi hänet mukaansa. Kapteeni Smith otti vieressään seisovan lapsen
-syliinsä ja hyppäsi perässä. Kun sitten jättiläislaiva nousi pystyyn,
-heltisivät niitten kädet, jotka olivat pitäneet kiinni laivan perän
-reunasta, ja he putosivat mereen, josta heidän hätähuutonsa kohosivat
-ilmoille.
-
-Tämän kauhean sekasorron aikana oli toverusten Laurilan, Vieremän ja
-Saarelan lautta jo kaukana onnettomuuspaikalta. He kuulivat ainoastaan
-tuskanhuutoja etäältä pimeydestä, voimatta tehdä mitään. Vuorottain
-poistuivat he lautalta saadakseen mahdollisesti pelastaa jonkun. Heidän
-vakaumuksensa mukaan olisi lautta vielä kannattanut neljännen henkilön,
-erittäinkin kun tämän pelastusvyö olisi sidottu siihen. Mutta niin
-kauas ei kukaan hukkuva ollut jaksanut uida.
-
-Etäältä saivat toverukset kauhukseen katsella surkeata näytelmää.
-Erään kangasveneen ympärillä riehui vimmattu taistelu elämästä ja
-kuolemasta. Miehet, jotka ennen olivat olleet hyviä tuttavuksia,
-purivat ja kynsivät toisiaan. He kirkuivat ja ulvoivat kuin pedot.
-Vankkajäntereisiä käsiä tarttui veneen laitoihin, painaen ne alas.
-Veneessäolijat nostivat airot ja löivät umpimähkää sekä oikealle
-että vasemmalle. Mutta hukkuvien epätoivo oli rajaton. He eivät
-tunteneet iskuja eivätkä niistä välittäneet. Veneen laidasta eivät he
-hellittäneet. Jo kallistui vene ja vesi tulvi sisään. Mutta taistelu
-sen omistuksesta ei lakannut vaan tuli yhä tuimemmaksi.
-
-Kuka voi moittia niitä, jotka tässä taistelussa pääsivät voittajiksi?
-Ei yksikään meistä, jotka emme ole kokeneet tuollaisia kauhuja, kelpaa
-heidän tuomarikseen. Emmekö me olisi samallaisia, jos yösydännä
-unisijaltamme joutuisimme Atlannin jäisiin aaltoihin kaikkea turvaa
-vailla? Henki on yhtä rakas toiselle kuin toisellekin. Ihmiset
-tallaavat toisiaan rynnistäessään ulos palavasta huoneesta. Mutta ulos
-päästyään on heillä maa jalkojensa alla. Toinen on laita merihädässä.
-Siinä tarttuu hukkuva oljenkorteenkin.
-
-Toinen kamala näky, jonka todistajina toveruksemme olivat, oli se,
-että pari, kolme miestä taisteli tuolista, jonka kukin koetti yksin
-anastaa. Luonnollisesti ei tuoli olisi yhtäkään miestä kannattanut.
-Mutta hengenhädässä merellä menee ihmisen järki pian sekaisin. Hän
-tarttuu vähäpätöisimpäänkin esineeseen, ollenkaan kysymättä, onko siitä
-mitään apua. Tämä surkea taistelu päättyi siten, että vahvin miehistä
-sai yksin tuolin haltuunsa, mutta pian irtautuivat hänen kätensä siitä
-ja hän vaipui syvyyteen, tehden seuraa toisille.
-
-Saarela huusi taisteleville miehille, kehottaen yhtä heistä uimaan
-häntä kohti, mutta kukaan ei näyttänyt sellaisessa jännitystilassa
-kuulleen huutoja. Muuten kuului niitä joka suunnalta, joten ei niihin
-olisi voinut panna sen suurempaa huomiota.
-
-Eräässä pelastusveneessä oli lyhtykin valasemassa. Muuan laivamies,
-joka ennenkin oli ollut haaksirikossa, oli huomannut ottaa sen
-mukaan. Valastuksesta huolimatta olivat veneessäolijat mitä suurimman
-epätoivon vallassa. Ei kenelläkään naisella eikä lapsella ollut
-lämpimiä vaatteita. Muutamilla hienoston naisilla oli niin sanottu
-seurustelupuku yllään. Toisilla taas oli niin vähän vaatetta, että
-palelivat kauheasti. Veneessä oli niin vähän miehiä, että naisten
-täytyi ottaa osaa soutamiseen. Kun jonkun voimat loppuivat, täytyi
-toisen istua hänen paikalleen.
-
-Näinä raskaina hetkinä tuli haaksirikkoutuneitten todellinen luonne
-selvästi ilmi. Täällä esiintyivät mitä suurin epäitsekkäisyys ja mitä
-kiihkein itsekkäisyys rinnan.
-
-Eräässä veneessä oli 60-70 henkeä, niitten joukossa muuan saksalainen
-mies. Tämä oli ollut piiloutuneena veneen penkin alla sitä vesille
-laskettaessa. Koko ajan makasi mies samassa paikassa. Hän itki ja
-valitti menettämiään rahoja. Pelastamansa pienen määrän laski hän
-moneen kertaan. Kun häntä alkoi palella, hiipi hän lähelle erästä
-naista ja koetti kääriä tämän hameita ympärilleen. Pelastuksen
-tullessa hyppäsi hän penkille, tuuppi naisia ja lapsia, tahtoen päästä
-ensimäisenä "Carpathiaan".
-
-Eräässä toisessa veneessä nähtiin Bruce Ismay. Hän oli puettu
-turkkeihin ja tossuihin ja otti osaa soutamiseen. Hän ei lausunut
-ainoatakaan sanaa. Ei ainoakaan hänen kasvojensa jäntere liikkunut. Ei
-kukaan tiedä, mitä hänen sisimmässään liikkui. Soimasiko omantunnon
-ääni häntä? Ei kukaan osaa vastata siihen kysymykseen. Vai etsikö
-ja löysikö hän verukkeita? Miehen kasvot olivat kuolonkalpeat, ja
-hänen silmiensä alla olivat mustat renkaat. "Mies näytti siltä kuin
-helvetti olisi riehunut hänen sisässään", sanoi sittemmin eräs veneessä
-olijoista.
-
-Samassa veneessä oli kuusi kiinalaista vapaamatkustajaa, joitten
-läsnäolosta ei kukaan laivassa ollut tietänyt mitään. Kolme naista
-kuoli pian kauhun ja kylmän vaikutuksesta. Samassa veneessä oli
-myös muuan newyorkilainen vanha nainen. Kun miehet soutivat venettä
-pois hukkuvan laivan läheisyydestä, pyysi tämä nainen, että he
-lakkaisivat hetkeksi soutamasta, auttaakseen häntä kengännauhojen
-kiinnipanemisessa. Kun naiselle sanottiin, että saisi odottaa, pahastui
-tämä ja selitti, ettei kaiketi oltaisi selvillä siitä, kuka hän oli.
-Hän lupasi tehdä valituksen kapteenille, kun kerran vielä pääsisi
-laivaan, ja toimisi niin, että epäkohteliaisuus ja tottelemattomuus
-rangaistaisiin.
-
-Tämän naisen jyrkkänä vastakohtana oli samassa veneessä kreivitär
-Rothes, joka oli kärsivällisyyden ja palvelevaisuuden perikuva. Koko
-yön istui hän soutamassa. Kun "Carpathia" tuli avuksi, antautui
-hän innolla hoitamaan sairaita ja kuolevia naisia ja lapsia.
-Onnettomat eivät tietäneet hänen nimestään vaan kutsuivat häntä
-"haaksirikkoutuneitten enkeliksi". Niin eriluontoisia ovat ihmiset.
-Toiset ovat aina vaatimassa palvelusta, toiset unohtavat omat tarpeensa
-ja palvelevat muita.
-
-Toinen sähköttäjä Bride oli turhaan koettanut irrottaa pientä
-kangasvenettä, jonka hän oli löytänyt peräkannelta. "Titanicin"
-upotessa tarttui hän tuon veneen peräsimenhihnoihin. Äkkiä tunsi
-hän makaavansa vedessä vene kumollaan hänen päällään. Hän oli
-tukehtumaisillaan. Hän ei osannut selittää, miten asia tapahtui, mutta
-hetkisen kuluttua oli vene poissa ja hän saattoi taas hengittää.
-Hänen ensi ajatuksensa oli päästä niin kauas onnettomuuspaikalta
-kuin mahdollista. Kovasti sai hän ponnistella. Kaksi kertaa oli hän
-joutumaisillaan imupyörteeseen, mutta vältti sen viime hetkessä.
-Siinä uidessaan näki hän veneen kulkevan ohitsensa. Hän nosti toisen
-kätensä vedestä. Hetkistä neuvoteltuaan vetivät veneessä olijat hänet
-veneeseensä. Siinä ei siis ollut vielä liikaa kuormaa.
-
-Bride tunsi heti veneen samaksi, jota hän turhaan oli koettanut
-irrottaa. Nyt oli hänet pelastettu siihen. Hän oli niin uupunut, että
-vaipui heti veneen pohjalle erään kuolleen viereen. Veteen joutuessaan
-oli hän loukannut molemmat jalkansa, ja niitä särki kauheasti. Kun
-hänet pelastettiin "Carpathiaan", loi hän katseen kuolleeseen.
-Tämä oli hänen työtoverinsa Phillips, joka oli työskennellyt viime
-silmänräpäykseen asti. Hän oli kuollut viluun ennenkuin hänen
-lähettämänsä "S.O.S." ehti tuoda lämpöä ja hoitoa hänelle itselleen.
-
-Muitten laivalle jääneitten mukana oli eräs nuori suomalainen mies
-sisarensa ja tämän alaikäisen tyttären kanssa. He olivat päässeet
-kannelle vasta sitten kun kaikki pelastusveneet olivat poistuneet.
-Mainitut henkilöt olivat huomattavia siitä, että he olivat aivan
-tyyneinä. Ei kukaan nähnyt heidän kasvojaan tuskanväänteissä eikä
-kuullut hätähuutoja heidän suustaan.
-
-Laurila, Saarela ja Vieremä olivat ennen mereen heittäytymistä
-kiinnittäneet huomionsa näihin henkilöihin. Pahaksi onneksi oli
-laivan uppoaminen niin lähellä, etteivät he ehtineet puhuttelemaan
-heitä, erittäinkin kuin vieraat olivat jonkun matkan päässä heistä,
-keskustellen vilkkaasti parin miehen kanssa, jotka niinikään olivat
-rauhallisia ja tyynennäköisiä.
-
-Nuo kolme henkilöä olivat päättäneet kuolla yhdessä. Mies piti toisessa
-kädessään sisarensa, toisessa tämän tyttären kättä. Kun he olivat
-joutuneet veteen, koetti mies mahdollisimman kauan pitää sisarestaan
-kiinni. Mutta viimein täytyi hänen irrottaa kätensä. Sisar ja tämän
-lapsi olivat vaipuneet imupyörteeseen. Mies ponnisti kaikki voimansa
-ja onnistuikin pääsemään vedenpinnalle. Hän löi päänsä johonkin kovaan
-esineeseen. Käännyttyään katsomaan huomasi hän esineen lankuksi. Hän
-tarttui tähän ja asettui sille pitkälleen. Häntä palelsi kauheasti,
-mutta hän sai kumminkin vähän levätä.
-
-Lankulla ajelehtiessaan joutui hän lähelle erästä venettä, joka oli
-täpötäynnä ihmisiä. Vene kallistui, ja kaikki siinä olijat joutuivat
-veteen. Syntyi kauhea taistelu elämästä ja kuolemasta. Useimmat
-upposivat. Ne, joitten onnistui jälleen päästä veneeseen, alkoivat
-rukoilla näkymättömiä voimia.
-
-Tuossa pelastusveneessä olijoilla ei ollut aavistustakaan siitä, että
-"Titanicista" lähetettyihin avunpyyntösähkösanomiin oli vastattu. Moni
-tuskin tiesi sitäkään, että laivassa oli langaton sähkölennätin.
-
-Kaitselmus suojeli pelastusveneissä olijoita siten, että meri pysyi
-tyynenä siihen asti, että "Carpathia" tuli avuksi. Jos olisi vähänkin
-tuullut, olisi vesi päässyt täpötäynnä oleviin pelastusveneisiin. Moni
-uskoi, että hänen rukouksensa kuultaisiin ja että pelastus viimein
-tulisi, niinkuin pian tulikin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Toverusten lautta oli joutunut niin lähelle erästä venettä, että he
-saattoivat nähdä, mitä tapahtui. Merestä pisti esiin käsi, jonka
-omistaja rukoili apua. Eräs nainen nousi seisomaan, koettaen tarttua
-ojennettuun käteen. Mutta samassa menetti hän tasapainonsa. Kuului
-loiskaus, jota seurasi sydäntäsärkevä avunhuuto. Mereen pudonnutta
-naista ei voitu pelastaa vaan hän vaipui syvyyteen.
-
-Samassa hyppäsi Saarela lautaltaan mereen, uiden kaikin voimin siihen
-suuntaan, missä nainen oli uponnut. Hetkisen kuluttua nousi tämä
-vedenpinnalle. Saarela tarttui naisen tukkaan, vetäen häntä perässään
-lauttaa kohti. Vieremä ja Laurila tulivat häntä vastaan. Nyt nostettiin
-nainen lautalle. Häntä alettiin hieroa ja hänen suuhunsa kaadettiin
-muutama tippa siitä konjakkipullosta, joka oli merestä löydetty. Mutta
-turhaan koettivat miehet saada häntä henkiin. Nainen oli kuollut.
-
--- Nyt minä ymmärrän, miksi veli Saarela heti hyppäsi mereen tätä
-naista pelastamaan, sanoi Vieremä. -- Hän on erehdyttävästi Alice Mc
-Deanin näköinen. Vai miltä sinusta tuntuu, veli Laurila?
-
--- Samaa minä sanon, vakuutti Laurila.
-
-Saarela punastui.
-
-Vieremä pisti kätensä vainajan taskuun ja löysi sieltä pienen
-taskukirjan. Eräällä sen lehdellä luettiin:
-
-    "C'est mon dernier voyage. Le Titanic a fait
-    naufrage. Adieu, mon cher Paul!
-                                    ton Alice."
-
-    (Tämä on viimeinen matkani. "Titanic" on tehnyt
-    haaksirikon. Hyvästi, rakas Paulini!
-                                    Sinun Alicesi.)
-
--- Siis Alice kaikessa tapauksessa, vaikka ranskatar, sanoi Vieremä,
-luoden tutkivan katseen Saarelaan.
-
--- Olikohan tuo Paul vainajan sulhanen, veli vai isä, kysyi Laurila.
-
--- Samantekevää. Minun velvollisuuteni käski minut menemään hukkuvan
-avuksi, lausui Saarela vakavasti. Mutta Vieremä ja Laurila kuulivat
-helpotuksenhuokauksen pääsevän Saarelan rinnasta. He selittivät sen
-niin, että Saarela oli hyvillään, kun ei vainaja ollutkaan Alice Mc
-Dean.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kello 6 aikaan aamulla tuli "Carpathia" onnettomuuspaikalle. Ilohuudot
-kuuluivat veneistä. Mutta ne, jotka tiesivät menettäneensä omaisensa,
-eivät iloinneet vaan itkivät ääneensä.
-
-"Carpathian" matkustajat olivat keräytyneet kannelle ottamaan
-haaksirikkoisia vastaan. "Welcome, welcome" (tervetuloa,
-tervetuloa)-huudot kaikuivat kannelta. Laivan köysiportaat oli laskettu
-alas niitten käytettäväksi, jotka jaksoivat omin avuin nousta laivaan.
-Naisia ja lapsia sekä tajuttomassa tilassa olevia miehiä nostettiin
-säkeissä kannelle.
-
-Surullisen näytelmän tarjosivat hätääntyneitä täynnä olevat veneet. Ne
-olivat sijottuneet monta peninkulmaa pitkän jäälautan sivulle.
-
-Kun kaikki veneet oli tyhjennetty, alkoivat toverukset meloa lauttaansa
-lähemmäksi. Päästyään "Carpathian" nuoraportaitten eteen he kysyivät,
-mitä tekisivät sille kuolleelle ranskalaiselle naiselle, joka oli
-heidän lautallaan. Laivasta vastattiin, että ruumis oli tuotava sinne,
-jossa lääkärit saisivat ottaa selvän, olisiko naisessa mahdollisesti
-vielä elonmerkkejä. Ruumis nostettiin säkissä ylös.
-
-Toverukset nousivat reippaasti nuoraportaita kannelle. Laivamiehet
-ihmettelivät näitä haaksirikkoutuneita, joilla ei näyttänyt olevan
-mitään hätää.
-
-Vieremä tunsikin useampia "Carpathian" matkustajia, jotka tulivat häntä
-onnittelemaan.
-
--- Sinähän näytät siltä kuin olisit ollut huvimatkalla, nauroi
-amerikkalainen herra Charles Deep.
-
--- Eihän meillä ole hätää ollut, vastasi Vieremä. -- Meri on tuonut
-meille lauttapuut; se on antanut meille ruokaa ja juomaakin.
-
-Itse kapteeni, joka oli Vieremän persoonallinen tuttava, tuli häntä
-onnittelemaan. Vieremä esitti toverinsa Laurilan ja Saarelan.
-Kaikki kolme seurasivat kapteenia tämän hyttiin, jossa he kertoivat
-seikkailujaan tuona onnettomana yönä.
-
-Kun kaikista näkyvissä olevista veneistä oli ihmiset pelastettu,
-lähti "Carpathia" tiedusteluretkelle, kierrellen sinne tänne. Meressä
-uiskentelevista ruumiista ei otettu laivaan muita kuin ne, jotka
-tunnettiin. Muut jätettiin meren haudattavaksi. Olihan Atlanti yhtä
-hyvä hauta kuin kirkkomaakin.
-
-Kun oli pelastettu kaikki, jotka pelastaa voitiin, pidettiin laivan
-hienoimmassa salissa kiitosjumalanpalvelus. Se oli liikuttava hetki ja
-monen silmistä vuotivat kyyneleet.
-
-Kun "Carpathia" jo kiiti täyttä vauhtia Newyorkia kohti, tapahtui
-laivalla kohtaus, jonka seuraukset olivat kauas kantavat, kohtaus, joka
-puhuu selvää kieltä naisen sydämen vaatimuksista ja tunteista.
-
-Erään hytin edustalla nähtiin seisovan nuori mies, kasvonväristään
-päättäen etelämaalainen. Hän oli levottoman näköinen, käveli
-edestakaisin, väänteli käsiään ja huokaili. Näytti siltä, että mies
-olisi tahtonut päästä hyttiin tapaamaan jotakin henkilöä. Hän katseli
-ympärilleen toivoen jonkun viranomaisen tulevan paikalle.
-
-Nyt avautui hytin ovi ja lääkäri tuli ulos.
-
-Nuori mies tervehti ja kysyi:
-
--- Saanko luvan kysyä, hoidetaanko neiti Mc Deania tässä hytissä?
-Pyytäisin tietää, kuinka hän voi. Paraneeko hän varmasti?
-
--- Kuka te olette, kysyi lääkäri.
-
--- Ruhtinas Uffiezi, neiti Mc Deanin läheinen tuttava.
-
--- Vai olette te ruhtinas Uffiezi, sanoi lääkäri ivallisella
-äänenpainolla.
-
--- Olen. Tahtoisin tietää, miten neiti Alice Mc Dean voi.
-
--- Siinä tapauksessa saan sanoa teille terveiset neidiltä, sanoi
-lääkäri.
-
--- Kiitoksia, vastasi Uffiezi.
-
--- Mutta ne eivät ole teille suopeat, jatkoi lääkäri. Neiti Mc Dean on
-minulle sanonut, että hän halveksii teitä eikä tahdo milloinkaan nähdä
-teitä.
-
--- Se ei ole mahdollista! Te esiinnytte epäkohteliaana, herra tohtori.
-Mitä syytä neiti Mc Deanilla olisi halveksia minua, joka -- -- --
-
--- Niin hän itse vakuutti, keskeytti lääkäri.
-
--- Se ei voi olla totta, huusi Uffiezi, puiden nyrkkiä lääkärille. --
-En usko teitä. Tahdon tavata neidin itsensä.
-
--- Ei mitään mielenosotuksia, sanoi lääkäri. -- Laivalla on kurjuutta
-muutenkin, sellaisen raukan kuin te, tarvitsematta sitä enää lisätä.
-
--- Raukanko -- Mitä sanotte? Otatteko sananne takaisin?
-
--- En ota. Raukka te olette!
-
--- Tästä sanasta joudutte tilille, huusi Uffiezi.
-
--- Koettakaa vetää, sanoi lääkäri nauraen. -- En pelkää uhkauksianne.
-
-Lääkäri poistui ja Uffiezi jäi sekavin tuntein seisomaan. Mitä nyt oli
-tapahtunut? Kuinka Alice voisi halveksia häntä? Olihan hän niin hyvin
-kuin kihloissa Alicen kanssa. Ei, ei! Lääkärin puhe ei voinut olla
-totta.
-
-Tuo kauhea yö, jona "Titanic" hukkui, oli tehnyt ennen niin
-turhamaisesta Alicesta toisen ihmisen. Hänen kunnianhimonsa ja
-ylpeytensä oli ikäänkuin pyyhitty pois. Kaikki aistillinen suuruus
-näytti hänestä nyt vähäpätöiseltä. Hänen tulevaisuusihanteensa
-oli kohtalo särkenyt, ja hän oli sisäisesti tyytyväinen tähän
-särkemistyöhön.
-
-Alice sulki silmänsä ja salli haaksirikkoyön kaikkien kauhujen
-esteettä temmeltää muistissaan. Hän näki ruhtinas Uffiezin taistelevan
-laivankannella päälliköitä vastaan. Hän kuuli tämän kauheat huudot.
-Hän näki, kuinka mies tahtoi päistikkaa hypätä väkeä täynnä olevaan
-veneeseen. Alice näki, miten Saarela, joka jo oli veneessä, poistui
-siitä antaakseen paikkansa Uffiezille, vaikka ei tästä miehestä ollut
-mitään apua soutamisessakaan. Hän näki Uffiezin veneessä kyyrysillään,
-naisten keskellä ja kuuli tämän kauheasti itkevän sekä huutavan
-madonnaa avukseen.
-
-Alice näki, kuinka Uffiezi välittämättömänä istui veneessä, vaikka näki
-vanhan Mc Deanin, josta niin oli toivonut appiukkoa, olevan avuttomana
-hukkuvassa laivassa. Hän näki, miten hänen äitinsä epätoivon valtaamana
-heittäytyi mereen ja hukkui, kun ei voinut tehdä mitään miehensä
-pelastukseksi.
-
-Alice näki, ettei Uffiezi ollut millänsäkään hänen äidistään enempää
-kuin isästäänkään. Tämä sama Uffiezi oli luvannut heittäytyä mereen,
-"Titanicin" potkurien ruhjottavaksi, jos Alice olisi käskenyt. Mutta
-kun tuli tosi kysymykseen, ei hän välittänyt kenestäkään muusta kuin
-itsestään.
-
-Pelkurin Uffiezin jyrkkä vastakohta oli Toivo Saarela. Hän oli
-vapaaehtoisesti luovuttanut paikkansa pelastusveneessä Uffiezille,
-koska näki tämän kauhean hädän, ja koska ymmärsi Alicen kaipaavan
-häntä. Oman henkensä uhalla tahtoi siis Saarela tehdä Alicen
-onnelliseksi. Alice tunsikin vaistomaisesti, että Saarela piti hänestä.
-Mikä siis oli selvempää kuin että Alicen sydän nyt sykki Saarelalle?
-Tämä nuori suomalainen maisteri oli nyt miljoonamiehentyttären unelmien
-esineenä.
-
-Seuraavan päivän iltapuolella oli neiti Alice Mc Dean jo niin
-tointunut, että jaksoi nousta ylös ja mennä kävelylle laivankannelle.
-Täällä tapasi hän Saarelan. Tämä nosti lakkiaan ja kumarsi kohteliaasti.
-
--- Saanko luvan kysyä, oletteko jo terve, kysyi Saarela.
-
--- Kiitoksia! Jokseenkin tointunut, vastasi Alice, luoden samalla
-suloisen katseen Saarelaan. Kumpikin punastui vienosti.
-
-He alkoivat nyt kävellä rinnatusten edestakaisin kannella. Nuoret
-naiset, jotka tunsivat Alicen, supattelivat keskenään, tehden omia
-johtopäätöksiään. Samoin tekivät ryhmiin keräytyneet nuoret miehet.
-
-Muutamia niistä naisista, jotka olivat olleet Alicen kanssa samassa
-veneessä, istui eräällä penkillä. Eräs vanhahko amerikkalainen rouva
-istui toisten keskellä, toimien jonkinmoisena puheenjohtajana.
-
--- Olen varma siitä, sanoi vanha rouva, -- että neiti Alice Mc Dean ja
-tämä nuori herra ovat hellissä suhteissa toisiinsa, enkä minä ollenkaan
-sitä ihmettele. Tämä herra esiintyi todellisena ritarina, kun luovutti
-paikkansa neidin tuttavalle. Olen kuullut kuiskattavan, että neiti on
-kääntänyt selkänsä tuolle raukkamaiselle Uffiezille.
-
--- Niin minäkin olisin hänen sijassaan tehnyt, huomautti eräs neiti.
--- Kun ei neiti Mc Deanilla enää ole isää eikä äitiä, saa hän toimia
-mielensä mukaan lemmenasioissa. Hän oli vanhempiensa ainoa lapsi. Nyt
-tarvitsee hän uskollisen ja hyvän elämänkumppanin, jonka hän varmasti
-saa tästä herrasta. Kuka ei pitäisi tästä nuoresta miehestä? Hän on
-samalla sekä ryhdikäs että vaatimaton, kohtelias mutta ei turhamainen.
-Hän on todellisen gentlemannin perikuva.
-
--- Mitä kansallisuutta hän on, kysyi toinen neiti.
-
--- Hän kuuluu olevan suomalainen, vastasi rouva. -- Se kansa on hyvässä
-maineessa kaikkialla. Tämä nuori herra on yksi sen jaloista pojista.
-
--- Mutta lieneekö hänellä varallisuutta, kysyi toinen neiti.
-
--- En tiedä, vastasi rouva. -- Mutta varallisuus ei saa sydämenasioissa
-tulla kysymykseen. Neiti Mc Deanilla on kyllä varallisuutta, joten tämä
-jalo nuori herra joutaa olemaan köyhäkin. Mikäli jo Titanicilla kuulin
-puhuttavan, on tämä herra maisteri ja harvinaisen lahjakas.
-
--- Hänen silmistäänkin näkyy, että hän on viisas mies, sanoi toinen
-neiti. -- Tahtoisinpa olla läsnä näitten onnellisten nuorten
-kihlajaisissa.
-
--- Ja minä myös vihkiäisissä, sanoivat rouva ja toinen neiti ikäänkuin
-yhdestä suusta.
-
--- Kuulitteko, herra Saarela, mitä nuo naiset puhuivat, kysyi neiti Mc
-Dean Saarelalta.
-
--- Kyllä minä jotakin kuulin, sanoi Saarela värähtelevällä äänellä.
-
--- Siirrytään tuonne yksinäiselle penkille. Siellä saamme olla ihan
-kahdenkesken, ehdotti Alice.
-
-Nuoret menivät penkille.
-
--- "Titanicin" haaksirikko on opettanut minulle paljon, alkoi Alice
-puhua. -- En ottaisi sitä takaisin, jos voisinkin. Olen menettänyt
-isäni ja äitini, mutta minä olen saanut sijaan ymmärrystä. Nyt katselen
-elämää toisilla silmillä kuin ennen.
-
--- Kyllä kärsimykset opettavat ihmistä, kunhan hän vaan osaa niitten
-merkityksen ymmärtää, sanoi Saarela.
-
--- Minulle ovat äskeiset kärsimykset avanneet onnen portit, sanoi
-Alice, katsoen Saarelaa syvälle silmiin.
-
--- Ja kuitenkin olette isän ja äidin turvaa vailla, huokasi Saarela.
-
--- Minä saan tavata heidät jälleen henkimaailmassa. He eivät ole
-kaukana minusta, sanoi Alice.
-
--- Niin, mutta te voitte elää vielä kauan tässä elämässä, huomautti
-Saarela.
-
--- Toivon, että tekin elätte, sanoi Alice.
-
--- Niin, niin, se voi olla mahdollista, mutta --
-
--- Mitä aioitte sanoa, kysäsi Alice hurmaavan suloinen katse silmissä.
-
-Saarela loi katseensa alas ja sanoi vakavasti:
-
--- Meidän tiemme eroavat toisistaan Newyorkissa, hyvä neiti.
-
--- Suokaa minun puhua teille suoraa kieltä, alkoi Alice. -- Teistä voi
-se tuntua oudolta, mutta me nuoret amerikkalaiset naiset olemme siinä
-suhteessa poikkeuksena monen muun maan naisista.
-
--- Olkaa hyvä ja puhukaa, kehotti Saarela.
-
--- Kiitoksia, sanoi Alice. -- No kuulkaa sitten. Meidän teittemme ei
-minun puolestani tarvitse erota Newyorkissa eikä muuallakaan. Vai
-tahtoisitteko te niitten eroavan, herra Saarela?
-
--- En minä osaa mitään sanoa. Tulen ensi kertaa Amerikkaan enkä tiedä,
-mille alalle joudun. Teihin kerran tutustuttuani soisin kyllä joskus
-saavani vielä tavata teidät.
-
--- Teidän ei tarvitse ollenkaan minusta erota, jos ette tahdo, sanoi
-Alice.
-
--- Kuinka minun nyt on teitä ymmärrettävä, kysyi Saarela.
-
--- Eikö sydämenne sano, kuinka teidän on minua ymmärrettävä, kysyi
-Alice vuorostaan. -- Minä olen nuori nainen, mutta olen mielestäni
-tarkka huomaamaan.
-
-Saarela punastui korvia myöten.
-
--- Minä ymmärrän teidän sydämenne kielen, sanoi Alice. -- Ensi
-hetkestä, kun teidät näin, ymmärsin sen.
-
--- Te saatatte minut pulaan, rakas neiti, sopersi Saarela.
-
--- En usko. Mutta tiedättekö, miksi teille näin puhun?
-
--- En tiedä, sanoi Saarela hiljaa.
-
--- Sentähden, että te olette hyvin kaino nuori mies. Teidän maanne
-naiset voivat olla vielä kainompia. Olen minä heitä tavannutkin
-Suomessa käydessäni, vaikka en ole ymmärtänyt heidän kieltään.
-
--- Voin olla, huokasi Saarela.
-
--- Sentähden olen minä ottanut vapauden puhua.
-
--- Felicissimum vivo diem (elän onnellisimman päivän), hymisi Saarela
-itsekseen.
-
--- Talis et experientia mea (sellainen on minunkin kokemukseni), sanoi
-Alice.
-
-Saarela sävähti. Hän ei aavistanutkaan, että neiti Mc Dean ymmärsi
-latinaa.
-
--- Nyt minä olen hukassa, sanoi hän. -- Voi, mitä tulinkaan sanoneeksi!
-Anteeksi, hyvä neiti! Minä -- -- --
-
--- Riittää, keskeytti Alice. -- Te olette minulle tunnustanut, että
-olette elänyt onnellisimman päivän. Minä olen tunnustanut tehneeni
-saman kokemuksen. Nyt ymmärrämme toisiamme. Newyorkissa puhutaan
-enemmän. Hyvästi nyt hetkiseksi! Minä menen hyttiini. Terve näkemään!
-
--- Terve, sanoi Saarela.
-
-Hän puristi Alicen pehmeätä kättä. Ne muutamat sekunnit, mitkä se
-lepäsi hänen kädessään, tuntuivat hänestä sanomattoman suloisilta.
-
-Kun Alice oli poistunut, tunsi Saarelakin olevansa toinen ihminen. Hän
-tiesi vilpittömästi rakastavansa Alice Mc Deania.
-
-Saarela lähti nyt yksin käyskentelemään kannella. Kummalliset tunteet
-risteilivät hänen sydämessään. Hän oli luonnostaan ujo ja sävyisä
-mies, joka ei olisi tahtonut suoda, vielä vähemmin itse aiheuttaa
-mielipahaa kenellekään. Hän suorastaan häpesi itseään että Alice oli
-ollut hänelle niin hyvä ja tuttavallinen, ja häntä säälitti suuresti
-ruhtinas Uffiezin kohtalo. Oikein hän itsekseen huokaili, että Alice
-vielä muuttaisi mielensä ja osottaisi uudelleen suosiotaan ruhtinas
-Uffiezille.
-
-Kun hän näissä mietteissä käveli laivan kannella ja meni vähän
-sivupuolelle, huomasi hän nuoren miehen nojaavan laivan kaidepuuhun ja
-tuijottavan mereen. Silloin tällöin vierähti miehen silmistä kyynel
-mereen.
-
-Heti huomasi Saarela tämän miehen ruhtinas Uffieziksi. Hän uskalsi
-ruveta puhuttelemaan onnetonta, koska arvasi, mitä Uffiezi itki.
-
--- Anteeksi, ruhtinas Uffiezi, alkoi hän. -- Häiritsenkö teitä?
-
-Puhuteltu käänsi päänsä ja pyyhkäsi hätäisesti kyynelen silmäkulmastaan.
-
--- Oletteko sairas, kysyi Saarela. -- Kauhea haaksirikko varmaankin
-on koskenut teihin kovasti, koska olette ruumiinrakennukseltanne
-heikonpuoleinen.
-
--- En minä ole sairas ruumiiltani vaan sielultani, vastasi ruhtinas.
-
--- Voisinko minä olla teille miksikään avuksi, kysyi Saarela
-osaaottavasti.
-
--- Kiitoksia kysymyksestänne, mutta minä olen varma siitä, ettette voi
-minua auttaa, huokasi Uffiezi.
-
--- Mutta eiköhän ystävä sentään voisi mitään sielullisen sairauden
-lieventämiseksi, jatkoi Saarela.
-
--- Anteeksi, että kysyn teiltä, onko kukaan nainen pettänyt teitä,
-alkoi Uffiezi.
-
--- Ei vielä tähän asti, vastasi Saarela. -- En ole ollut missään
-hellissä suhteissa yhteenkään naiseen.
-
--- Oletteko nyt aivan rehellinen, kysyi Uffiezi, omituinen tutkiva ilme
-kasvoissa.
-
-Saarela ei vastannut mitään vaan näytti miettivän.
-
--- Oliko kysymykseni teille yllätys, kysyi Uffiezi äänenpainolla, jossa
-Saarela tunsi ivaa.
-
--- Kyllä se oli yllätys, vastasi Saarela. -- En minä muista olleeni
-missään erityisissä suhteissa naisiin.
-
--- Onko teillä huono muisti, jatkoi ruhtinas.
-
--- Ei omasta mielestäni. En muista -- -- --
-
--- No minä koetan virkistää muistianne, sanoi ruhtinas. -- Minä näin
-teidän tänään istuvan erään naisen vieressä ja hymyilevän hänelle
-suloisesti. Sanonko, kuka nainen oli?
-
--- Ai, te tarkotatte neiti Mc Deania, sanoi Saarela. -- Hänen kanssaan
-minä tänään kyllä puhelin.
-
--- Tiedättekö, että tällä käytöksellänne loukkasitte minua, kysyi
-Uffiezi vihaisella äänellä.
-
--- En tiedä.
-
--- Kyllä minä opetan tietämään, sanoi Uffiezi, puiden nyrkkiä
-Saarelalle.
-
-Saarela peräytyi pari askelta ja sanoi:
-
--- Hyvä ruhtinas! Ei teillä ole syytä olla minulle vihainen. En ole
-teitä mitenkään loukannut.
-
-Samassa ojensi ruhtinas kätensä ja astui Saarelaa kohti.
-
--- Seis, ruhtinas Uffiezi, kuului samassa voimakas miehenääni. --
-Näinkö te uskallatte käyttäytyä ihmisten nähden? Tällä laivalla
-ei sallita moista menettelyä. Mistä syystä te lähentelette tätä
-herrasmiestä?
-
-Kysyjä oli yksi laivan lääkäreistä, sama mies, joka Alicen pyynnöstä
-oli ilmottanut Uffiezille, että neiti Mc Dean halveksii ruhtinasta.
-
--- Minulla on mielestäni täysi syy käyttäytyä niinkuin käyttäydyin,
-sanoi Uffiezi.
-
--- Ei mitään syytä, huomautti lääkäri. -- Minä varotan teitä. Jos ei
-varotukseni auta, niin ilmotan asian kapteenille.
-
-Tämä lääkärin väliintulo auttoi.
-
-Uffiezi ei enää puhunut sanaakaan, vaan poistui kannelta. Saarela ei
-sen jälkeen häntä enää nähnyt kannella, vaan ainoastaan pari kertaa
-vilahdukselta salongissa.
-
-Vielä samana päivänä kirjotti Saarela Alicelle kirjeen, jonka hän
-toimitti tämän käteen ennen mainitun lääkärin välityksellä. Kirjeessä
-kertoi hän tapahtuman.
-
-Seuraavana päivänä kutsuttiin Uffiezi kapteenin hyttiin. Kapteeni
-antoi herralle nuhteet ja kehotti häntä maihin päästyään kääntymään
-oikeuteen, jos hänelle mielestään oli jotakin vääryyttä tapahtunut.
-
-Mutta ruhtinas ei tehnyt kapteenin kehotuksen mukaan. Hän ei uskaltanut
-nostaa oikeusjuttua neiti Mc Deania eikä Saarelaa vastaan, koska
-pelkäsi siinä tapauksessa joutuvansa paljastetuksi. Hän näet esiintyi
-väärällä nimellä eikä sitäpaitsi ollut mikään "ruhtinas" arvoltaan.
-
-Uffiezista eivät Alice ja Saarela ole sen jälkeen kuulleet mitään.
-
-
-
-
-XI LUKU.
-
-Paremmat ihmisyystunteet.
-
-
-Tieto "Titanicin" kauheasta perikadosta otettiin hämmästyksellä ja
-kauhulla vastaan kaikissa maissa. Onnettomuudesta annettiin ensin
-sellainen väärä sähkösanoma, että "Titanic oli törmännyt jäävuoreen
-ja kulki hiljaista vauhtia Halifaxia kohti". Se ei herättänyt mitään
-suurempaa mielenkiintoa, koska yleisesti uskottiin sitä tarinaa, että
-"Titanic" muka olisi uppoamaton. Mutta kun onnettomuus saatiin tietää
-koko laajuudessaan, valtasi kauhu ja hämmästys mielet. Sekä vanha että
-uusi maailma joutui mitä kovimman järkytyksen valtaan. Sanomalehdistä
-tapeltiin. Liput laskettiin puolitankoon. Teatterit ja huvipaikat
-sulettiin. Valkean Tähden linjan konttorin piirittivät henkilöt,
-joitten sukulaisia tai omaisia oli ollut "Titanicissa". Newyorkista
-lähetettiin tuhansia sähkösanomia "Carpathiaan", joka oli keskeyttänyt
-matkansa ja toi haaksirikosta pelastettuja Newyorkiin. Koko maailma
-odotti tarkempia tietoja kuumeen tapaisella jännityksellä. Yhdysvaltain
-presidentti lähetti kaksi sotalaivaa "Carpathiaa" tapaamaan. Mutta
-"Carpathialla" ei ollut ilmotettavana juuri muuta kuin luettelo
-pelastuneista, luettelo, jota tuhannet ihmiset eri maissa tutkivat
-huolellisesti, ja jonka sisällys synnytti joko mitä suurinta surua ja
-epätoivoa tai iloa ja kiitollisuutta.
-
-Sitten tuli "Carpathia" satamaan. Suunnattomat ihmisjoukot riensivät
-Cunard-linjan laitureille. Satoja sairasvaunuja oli odottamassa.
-Lääkärit ja sairaanhoitajattaret tunkeilivat vastaanottosaleissa.
-Pelastuneitten lähimmät sukulaiset odottelivat saadakseen sulkea niin
-paljon kärsineet omaisensa syliinsä ja viedä heidät kotia.
-
-Cunard-linjan laitureilla tapahtui valtaavia kohtauksia, kun
-pelastuneita vietiin maihin. Tavalliset tarkastukset ja tulliseremoniat
-jätettiin huomioon ottamatta. Ne pelastuneet, joilla ei ollut mitään
-ystäviä, ottivat hoitoonsa tarkotusta varten muodostetut valiokunnat
-ja yhdistykset. Jokaiselta yksinäiseltä matkustajalta kysyttiin,
-tarvitsiko hän rahaa. Jos kysymykseen vastattiin myöntävästi, annettiin
-useimmissa tapauksissa kaksi kertaa enemmän kuin oli pyydetty. Eräs
-siirtolainen joutui ihan hämilleen, kun hän äkkiä näki toistakymmentä
-herraa tunkeilevan ympärillään.
-
--- Mihin aiotte matkustaa, kysyi yksi herroista.
-
--- San Franciscoon.
-
-Heti kirjotti herra jotakin paperille, jonka hän oli revässyt
-taskukirjastaan, ojensi paperin miehelle ja sanoi:
-
--- Kas tässä! Menkää asemalle. Näyttäkää tämä paperi, ja te saatte
-matkalipun.
-
-Eräs toinen herra huusi:
-
--- Kuinka paljon rahaa te tarvitsette?
-
--- 50 dollaria, vastattiin.
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä ojensi kolme kättä miehelle viisi 10
-dollarin seteliä. Sitten antoi vielä eräs herra suuremman setelin kuin
-kaikki edelliset yhteensä ja sanoi:
-
--- Minäkin tahdon auttaa vähän. Ottakaa tämä. Se on vaan pieni summa.
-
-Rikkaat ja köyhät kilpailivat haaksirikkoisten auttamisessa. Hallitus
-asetti tutkijakunnan ottamaan selvää haaksirikon yhteydessä olevista
-asianhaaroista. "Titanicin" pelastuneet upseerit, miehistö ja yhtiön
-johtaja Bruce Ismay pidätettiin kuulustelua varten. Miehistön
-yhtäpitävä todistus oli se, että "Titanic" oli kulkenut täyttä vauhtia
-ja ettei miehistöä oltu harjotettu pelastusveneitten vesillelaskemiseen
-ja hoitoon.
-
-Bruce Ismay antoi tietoja varovaisesti ja tarkotusta silmälläpitäen.
-Lämmittäjä G.W. Beauchamp todisti, että vesi oli korkealla
-höyrykattilahuoneissa, kun annettiin käsky hävittää tuli kattilain
-alta. Hän kiipesi ylös höyrykattilahuoneesta ja meni venekannelle.
-Hän ei tietänyt, mihin veneeseen kuului, koska ei ollut lukenut
-veneluetteloja. Sitten tuli hän viimein veneeseen numero 13, jossa oli
-60-70 henkeä. Veneessä ei ollut valoa, kompassia eikä elintarpeita.
-Todistaja ei ollut ottanut osaa mihinkään veneharjotuksiin
-"Titanicilla" eikä tietänyt sellaisia pidetynkään.
-
-Perämies Hitchens oli sunnuntai-iltana tuntenut ilman kovin kylmäksi.
-Hän koetteli veden lämpömäärää ja se oli suuresti alentunut. Juuri
-ennen kello 10:tä oli hän tutkinut vauhdinmittauslaitteen. Silloin
-oli vauhti ollut 22 1/2 solmuväliä eli 45 meripeninkulmaa kahdessa
-tunnissa. Vauhtia ei ollut vähennetty yhteentörmäyksessä eikä sen
-kestäessä. Hän todisti, että laivoissa on venerulla, jossa on
-laivamiesten nimet, mutta sellaista ei hän ollut "Titanicissa" nähnyt.
-Itse oli hänet määrätty kangasveneeseen numero 6. Siinä oli lyhty ja
-vähän vettä, mutta ei mitään ruokatavaraa. Hän ei ollut nähnyt minkään
-muun laivan rakettimerkkiä, vaan sen sijaan valon, joka liikkui ja
-katosi, kun sitä kohti soudettiin. Hän oli kuullut laukauksia laivalla,
-mutta ei nähnyt kenenkään ampuvan.
-
-Laivamies Lucas oli nähnyt venerullan, jonka mukaan hän kuului
-veneeseen numero 1. Hänen käsityksensä mukaan eivät välikannen
-matkustajat ehtineet pelastusveneihin ennenkuin nämä laskettiin
-vesille. Heillä oli kulettavana kolme korkeata porrasta kävelykannelle
-ja vielä kaksi venekannelle. Sitäpaitsi eivät he osanneet mennä sinne.
-Hädin tuskin hän itse osasi sinne mennä. Lucas otti osaa kahdeksan
-veneen vesillelaskemiseen. Kuri oli moitteeton. Eräästä veneestä, johon
-hän meni, koska naiset valittivat, ettei siinä ollut yhtään merimiestä,
-näki hän punaisen valon ja mastolyhdyn 8 tai 9 meripeninkulman päässä.
-Ensin oli veneessä 80 henkeä. Osa siirrettiin sittemmin toiseen
-veneeseen.
-
-Ensimäinen lämmittäjä Barnett oli yhteentörmäyksen tapahtuessa
-höyrykattilahuoneessa numero 10. Komentosillalta annettiin
-pysähdysmerkki. Heti sen jälkeen nousi vesi höyrykattilahuoneessa
-keulanpuolelta, joka oli kokonaan revennyt. Barnett juoksi ensimäiseen
-vedenpitävään kammioon. Siinä osastossa johon hän oli tullut, ei ollut
-vettä. Silloin tuli toisesta huoneesta voimakas vesisuihku. Sen ovi oli
-kai pettänyt.
-
-Niitten surullisten kohtausten lisäksi, joita uppoavalla laivalla
-tapahtui, mainittakoon tässä vielä pari. Eräs ruotsalainen mies oli
-paljaasta kauhusta tullut harmaapäiseksi noin puolen tunnin ajassa.
-Hänen vaimonsa oli joutunut mereen, vaikka hän itse oli päässyt
-pelastusveneeseen. Vaimo oli apua huutaen molemmin käsin tarttunut
-veneenlaitaan. Mies ei voinut tehdä mitään hänen pelastuksekseen.
-Vene oli näet niin täynnä, ettei kukaan uskaltanut tehdä pienintäkään
-liikettä. Kun vaimoparka oli noin puoli tuntia pitänyt kiinni
-veneenlaidasta, irrotti hän kätensä ja vaipui syvyyteen. Mies, joka
-ei voinut vaimoaan auttaa, oli kuin mielipuoli. Hän tuijotti siihen
-kohtaan, johon vaimo oli uponnut ja hoki:
-
--- Se ei voi olla totta, se ei voi olla totta!
-
-Eräs nainen, joka nähtävästi oli toisen luokan matkustajia, ja joka
-talutti noin 6 vuoden ikäistä poikaa, koetti päästä pelastusveneeseen.
-Eräs armoton laivamies huusi hänelle, osottaen lasta:
-
--- Tuo on mies! Ette saa viedä häntä. Yksin voitte päästä.
-
-Kyynelsilmin poistui nainen. Mutta nyt keksi äidinrakkaus keinon. Voiko
-kukaan syyttää äitiparkaa petoksesta? Hän meni sivupuolelle, otti
-saalin harteiltaan ja kääri pojan siihen. Sitten veti hän pojan hiukset
-otsalle ja otti tämän syliinsä. Nyt uskalsi hän astua vartijarivin läpi
-ja pääsi esteettä pelastusveneeseen.
-
-Eräs toinen nainen polvistui vartioivan upseerin eteen ja rukoili,
-että hänen miehensä pääsisi samaan pelastusveneeseen, jossa hänelle
-itselleen oli luvattu sija. Tämä nainen ja hänen miehensä olivat
-häämatkalla. Upseeri oli juuri antamaisillaan luvan, kun muuan
-pelastusveneessä oleva nainen pani vastalauseen, koska hänkin oli
-vastanainut ja hänen miehensä oli kielletty pääsemästä veneeseen. Joko
-kaikki miehet saisivat seurata vaimojaan tai ei kukaan, sanoi nainen.
-
-Nämä kohtaukset kuuli Saarela kerrottavan vasta Newyorkissa. Laivalla
-ei hän enempää kuin hänen toverinsakaan olleet sattuneet niitä
-huomaamaan, kun hälinä ja tungos oli suuri.
-
-Kun pelastettuja laskettiin maihin Newyorkissa, koetti Saarela etsiä
-Alicea, mutta missään ei hän tätä nähnyt. Hän päätti olla viimeiseen
-asti laivalla saadakseen tietää, mihin Alice oli joutunut.
-
-Jo oli kaikki pelastusveneet laskettu maihin, kun Saarela yhä seisoi
-laivaportaitten ääressä katselemassa. Samassa alkoi eräs laivan upseeri
-puhutella häntä.
-
--- No, ettekö te, herra, aijo maihin mennäkään, kysyi hän. -- Oletteko
-"Titanicin" haaksirikosta pelastuneita.
-
--- Kyllä, vastasi Saarela, -- mutta minä etsin erästä naistuttavaani,
-jonka kanssa pari päivää sitten keskustelin.
-
--- Kyllä hän tietysti on mennyt maihin samoin kuin kaikki muutkin.
-Turhaa teidän on häntä enää täällä odottaa.
-
-Raskain askelin alkoi Saarela poistua laivasta. Kadulla tuli eräs herra
-häntä puhuttelemaan. Hän kysyi:
-
--- Oletteko "Titanicin" haaksirikkoisia?
-
--- Kyllä.
-
--- Onko teillä rahaa?
-
--- On 50 dollaria.
-
--- Kuinka kauas aiotte matkustaa?
-
--- Wyomingiin.
-
--- Mutta niin vähällä ette tule toimeen. Tästä saatte vähän apua. Herra
-pisti kaksi paperirahaa Saarelan käteen ja poistui kiirein askelin.
-
-Kun Saarela katsoi rahoja, huomasi hän kummankin paperirahan 100
-dollarin seteliksi. Hän oli saanut 200 dollaria ja oli nyt rikas mies.
-
-Hän istuutui penkille miettimään, mihin menisi Alicea etsimään. Olihan
-tämä sanonut, että he Newyorkissa saisivat enemmän keskustella. Mutta
-mistä hän nyt löytäisi Alicen? Hän oli kyllä saanut tietää, että Alice
-asuisi Washingtonissa, mutta mitään tarkempaa osotetta ei hänellä
-ollut. Ei sitäpaitsi ollut luultavaa, että Alice oli heti matkustanut
-Washingtoniin.
-
-Kun hän mietteissään istui penkillä, tunsi hän käden takaapäin
-laskeutuvan olkapäälleen.
-
-Saarela kääntyi katsomaan ja näki toverinsa Laurilan.
-
--- Missä sinä, hyvä veli, olit, kun en nähnyt sinua laivalta lähtevien
-joukossa, kysyi Saarela.
-
--- Vieremällä oli kova kiire asioilleen. Me poistuimme melkein
-ensimäisinä, sillä Vieremällä oli tärkeätä asiaa kaupungille. Hän
-lupasi iltasella tulla hotelliin minua ja mahdollisesti sinua
-tapaamaan, jos löytäisin sinut.
-
--- Oletko saanut rahaa, kysyi Saarela.
-
--- Sain 200 dollaria, vastasi Laurila.
-
--- Yhtä paljon minä sain. Mutta saiko Vieremäkin?
-
--- Kyllä hänelle tarjottiin, mutta hän kiitti eikä huolinut. Sanoi
-olevansa tavallisissa varoissa. Mutta lähdetään nyt hotelliin, josta
-olen vuokrannut huoneen.
-
-Toverukset lähtivät.
-
--- Sinä näytät kovin levottomalta, alkoi Laurila. -- Uskallanko kysyä,
-missä suhteessa nyt olet Alice Mc Deaniin? Tapasitko häntä laivalla?
-
--- Kyllä tapasin kerran, mutta sen jälkeen en enää nähnyt häntä.
-
--- Hän on kai ehtinyt nousemaan maihin ennen sinua. Lienee matkustanut
-heti kotiaan Washingtoniin.
-
--- Sitä en usko, huokasi Saarela.
-
--- Ole huoletta. Kyllä sinä hänet vielä tapaat, lohdutti Laurila.
-
-Saarela oli levoton. Hän ei voinut kauan olla paikallaan, vaan lähti
-kaupungille.
-
--- Tule takaisin viimeistään kello 6, huusi Laurila hänen poistuessaan.
-
--- Kyllä koetan, vastasi Saarela.
-
-Saarela soitteli moneen hotelliin ja virkistyskotiin, mutta missään
-ei tiedetty neiti Mc Deanista. Kovin alakuloisena hän käyskenteli
-katuja. Väsyneenä istuutui hän eräässä puistossa penkille. Nyt tuli
-sanomalehtipoika tarjoomaan iltapäivälehtiä. Saarela osti yhden "New
-York Heraldin" numeron. Hän alkoi katsella ilmotusosastoa. Pian
-sattuivat hänen silmänsä erääseen ilmotukseen, joka kuului:
-
--- Jos herra S. huomaa nämä rivit, niin tulkoon heti tapaamaan minua.
-Broadway 75, 6 kerros. Ovi 14. Alice.
-
-Saarela pisti lehden taskuunsa ja lähti.
-
-Kun hän astui huoneeseen, oli Alice ihan yksin.
-
--- Tervetuloa, rakas ystäväni, sanoi Alice, tarttuen Saarelan käteen.
-
--- Minä odotin saavani tavata teidät vielä laivalla, mutta en nähnyt
-teitä, sanoi Saarela.
-
--- Minulla oli erityisiä tärkeitä asioita toimitettavana ja sentähden
-täytyi minun toimia kiireesti, vastasi Alice. -- Mutta istukaa nyt
-tähän leposohvaan. Minä käsken tuoda virvokkeita.
-
-Saarelan sydän pamppaili. Ei hän ollut nähnyt sellaista loistoa, mikä
-oli tässä huoneessa. Mutta mitä merkitsi se, että Alice oli pukeutunut
-niin komeasti, ja että hänen silmistään kuvasti ikäänkuin voitonriemu?
-
--- Kun viimeksi tapasimme toisemme, alkoi Alice, -- niin sanoin minä,
-että Newyorkissa puhuisimme enemmän. Nyt on se hetki tullut.
-
-Saarelan käsi meni vaistomaisesti sydämen kohdalle. Alicelta pääsi
-viaton nauru.
-
--- Rakas ystäväni, sanoi hän. -- Saanko kutsua teitä sellaiseksi?
-
--- Saatte, neiti.
-
--- Hyvä! Te sanoitte laivalla minulle latinaksi, että olisitte elänyt
-onnellisimman päivänne silloin. Minä vastasin niinikään latinaksi, että
-oma kokemukseni oli sama. Te näytte oudoksuvan, että osasin latinaa.
-
--- Kyllä, neiti, vastasi Saarela ujosti.
-
--- Kuten tiedätte, on minulla suunnattomat määrät maallista omaisuutta,
-sanoi Alice. -- Mutta minulla on lapsesta pitäen myös ollut kova
-tiedonhalu. Esimerkiksi latinaa olen alkanut lukea jo 10-vuotiaana.
-Vuosi sitten suoritin tutkinnon siinä kielessä ja sain korkeimman
-arvolauseen.
-
-Saarela katsoi kysyvästi Aliceen.
-
--- Minä arvaan, että tahtoisitte kysyä, miksi minä, nuori nainen, olen
-lukenut vanhojen roomalaisten kieltä.
-
-Saarela nyökäytti päätään.
-
--- Kuten hyvin tiedätte, sanoi Alice, -- on noin seitsemän
-kahdeksasosaa englanninkielen sanoista latinalaisia. Kansamme on ollut
-roomalaisten ja sittemmin ranskalaisten jaloissa, ja kielemme kantaa
-leimaa niiltä ajoilta.
-
--- Juuri niin, sanoi Saarela.
-
--- Tämä seikka on saanut minut lukemaan latinaa, sanoi Alice. --
-Lapsena panin isäni usein tiukalle kysymyksilläni. Kerran lastenkoulua
-käydessäni kirjotin paperille useampia sanoja, joista silloinen
-vaistoni jo sanoi, etteivät ne olleet alkuperäistä englanninkieltä.
-Paperilla oli sellaisia sanoja kuin "victor", "victory", "cooperation",
-"debt", "Language", "severe", "globe", "triangle". Mitä nämä ovat,
-kysyin isältäni.
-
--- Jos tahdot saada vastauksen kysymykseesi, niin ala lukea latinaa,
-vastasi isäni nauraen.
-
--- Hyvä! Minä tahdon. Hankkikaa minulle opettaja, sanoin isälleni.
-Kolmen viikon kuluttua tuli Pariisista eräs latinankielen professori
-minua opettamaan. Isäni maksoi hänelle huimaavan suuren palkan, 5,000
-dollaria kuukaudessa. Kaksi pitkää vuotta luin miltei joka päivä
-latinaa.
-
--- Kyllä te siinä tapauksessa olette mestari latinankielessä, sanoi
-Saarela.
-
-Alice nauroi makeasti ja sanoi:
-
--- Anteeksi, ystäväni! Olen puhunut sivuasioista. Nyt on meidän
-puhuttava keskenjääneestä pääasiasta. Te tiedätte, mikä se on. Sanon
-sen nyt peittelemättä amerikkalaisen naisen suoruudella. Epäilemättä
-olette valmis, ystäväni.
-
--- Kyllä, vastasi Saarela hieman värähtelevällä äänellä.
-
--- No kuulkaa sitten. Minä rakastan teitä puhtaasta ja vilpittömästä
-sydämestä, niin totta kuin olen Alice Mc Dean ja niin totta
-kuin rakkaat vanhempani ovat hukkuneet "Titanicin" surullisessa
-haaksirikossa. Vastatkaa minulle yhtä vilpittömästi.
-
--- Minä rakastan teitä yhtä puhtaasta ja vilpittömästä sydämestä, niin
-totta kuin olen Toivo Saarela, ja niin totta kuin otan sydämellisesti
-osaa suruunne ja tahtoisin koko elinaikani olla rinnallanne
-lohduttamassa teitä.
-
--- Kiitos kaitselmukselle tästä onnesta, sanoi Alice.
-
--- Kiitos, kiitos, sanoi Saarela. Sitten kietoi hän Alicen hellästi
-syliinsä ja painoi raikkaan suutelon tämän purppurahuulille.
-
-Kun rakastuneet olivat olleet noin kaksi minuuttia hiljaisessa
-syleilyssä, irrotti Saarela lievästi kätensä ja oli äänettömänä.
-
--- Huomenna matkustamme Washingtoniin, jossa julkinen kihlauksemme
-toimitetaan, sanoi Alice vakavasti. -- Ovatko toverinne Vieremä ja
-Laurila vielä Newyorkissa? [Englanninkieltä tuntematon lukija voi
-ihmetellä, kuinka Alice ja Saarela vielä kutsuivat toisiaan "teiksi".
-Selitys on se, että englanninkielessä kutsutaan kaikki teiksi (you).
-Siinä ei voida tehdä mitään sinäsopimusta.]
-
--- Kyllä.
-
--- Kutsukaa heidät tänne huomenna ja pyytäkää heitä tulemaan meidän
-mukanamme Washingtoniin olemaan läsnä kihlajaisissamme ja, jos heillä
-on aikaa viipyä, myös vihkiäisissämme.
-
--- Kiitos! Minä kutsun, sanoi Saarela.
-
-Hän kirjotti heti kutsun. Alice soitti sisään palvelijan, joka vei
-kirjeen laatikkoon.
-
-Sitten soitti hän toisen palvelijan, joka toi virvokkeita..
-
--- Me juomme nyt kahdenkesken kihlajaistemme alkuvalmistusta.
-Ylihuomenna esiinnymme julkisesti.
-
-Saarela vastasi suutelemalla morsiantaan.
-
--- Suoko rakkaani, että kysyn erästä asiaa, sanoi Saarela kahvikuppiin
-tarttuessaan.
-
--- Mielelläni, rakkaani, vastasi Alice hymyillen.
-
--- Kuinka on sen ruhtinas Uffiezin laita? Eikö hän ollut suhteessa
-minun rakkaaseen Aliceeni?
-
--- Alussa näytti siltä, mutta kokemukseni on kaikki muuttunut. En tahdo
-nähdä häntä. Hän käyttäytyi perin sopimattomasti. Te tiedätte, kuinka
-hän käyttäytyi. Tehän luovutitte hänelle paikkanne pelastusveneessä,
-te, minun sankarini, sydämeni jalo aarre.
-
--- Mutta ettekö pelkää hänen jollakin tavalla hautovan kostoa?
-
--- Siinä suhteessa on hän aivan voimaton, vastasi Alice. --
-Meillä ei ole mitään pelättävää häneltä. -- Ai, mutta yksi asia
-oli vähällä unohtua. Teillä on veli Wyomingissa. Lähettäkää heti
-hänelle sähkösanoma. Ylihuomisillaksi ehtii hän kyllä pikajunassa
-Washingtoniin. Lähettäkää rahannostomääräys myös sähköteitse. Tässä on
-tuhat dollaria.
-
--- Kyllä, rakkaani, vastasi Saarela.
-
--- Mutta elävätkö vanhempanne Suomessa, kysyi Alice hätäisesti.
-
--- Ainoastaan äitini.
-
--- Hänet olisi kutsuttava häihin, mutta hän ei voi ehtiä. Vietämme
-häämme vähintäin viikon kuluttua. Mutta tuotetaan hänet tänne myöhemmin.
-
--- Niin, niin, sanoi Saarela.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun Vieremä illalla palasi hotelliin, ojensi Laurila hänelle Saarelan
-kirjeen, jossa luettiin:
-
-    Rakkaat ystäväni! Pyydän teidän huomisaamuna kello 9 ja 10
-    välillä saapumaan luokseni Broadwayn 75:teen, 6 kerros. Ovi 14.
-    Asian saatte kuulla siellä. Jos aikanne suinkin myöntää, pyydän
-    teidän seuraamaan neiti Alice Mc Deania ja minua Washingtoniin.
-    Vastatkaa, tuletteko.
-
-                                                Ystävänne
-                                              Toivo Saarela.
-
--- Siinä nyt ollaan, huudahti Vieremä kirjeen luettuaan. Saarela on
-löytänyt Alicensa. Nyt mennään Washingtoniin kihlajaisia pitämään.
-Tietysti minä vastaan, että tulemme. Vai kuinka veli?
-
--- Tietysti.
-
--- Onnea nuorelle parille, huusivat Laurila ja Vieremä yhdestä suusta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Saman päivän iltana kohtasi maanviljelijä Väinö Saarelan Wyomingissa
-suuri yllätys. Hän sai sähkösanoman, jossa hänen veljensä Toivo kutsui
-häntä heti Washingtoniin, missä tämän kihlajaisia vietettäisiin neiti
-Alice Mc Deanin kanssa. Sitten sai hän sähköteitse 1,000 dollarin
-rahaosotuksen.
-
-Väinö Saarela oli nuorimies ja hänellä oli vaan emännöitsijä ja
-muutamia palvelijoita. Häntä kummastutti suuresti, että hänen veljensä,
-joka vastikään oli haaksirikosta pelastuneena päässyt Newyorkiin,
-rientäisi oikopäätä viettämään kihlajaisia Washingtoniin.
-
-Hän ei palvelijoilleen puhunut itse asiasta mitään. Mutta
-Hill-nimiseltä miespalvelijaltaan, joka oli asunut monta vuotta
-Washingtonissa, kysyi hän illallispöydässä:
-
--- Tunnetteko te jotain Mc Deania Washingtonissa?
-
--- Kyllä, vastasi Hill. -- Olen jonkun ajan palvellut isäukkoa. Hänellä
-oli hyvin kaunis tytär nimeltä Alice. Mutta miksi Mc Deania kysytte?
-
--- Olen vaan saanut tietää, että Mc Deanin perhe on hukkunut
-"Titanicin" haaksirikossa.
-
--- Sen minäkin jo tiedän. Alice on kumminkin pelastunut. Tyttö on
-tavattoman rikas. Hänen isänsä oli Amerikan monimiljoonamiehiä. Kyllä
-sellainen tyttö sulhasia saa.
-
-Väinö Saarela oli pahemmassa kuin pulassa. Kuinka olisi mahdollista,
-että hänen Toivo-veljensä, joka oli rutiköyhä, menisi naimisiin
-miljoonamiehen tyttären kanssa?
-
--- Eikö Washingtonissa ole muita Mc Dean-nimisiä, kysyi Väinö Saarela
-Hiililtä.
-
--- Ei minun tietääkseni.
-
-Tuhannen dollarin rahaosotus sai Väinö Saarelan puolittain myöntämään,
-että kyseessä olisi todellakin miljoonamies Mc Deanin tytär. Mutta
-kuinka sellainen yhtymys olisi mahdollista? Ja kuitenkin täytyi hänen
-taas myöntää se mahdolliseksi, koska ei hänen Toivo-veljensä mitenkään
-voisi omasta pussistaan lähettää 1,000 dollaria.
-
-Väinö Saarela lähti pankkiin rahaa noutamaan toivossa että
-Washingtonissa asiat selviytyisivät. Sittenpähän nähdään.
-
-Kun Väinö Saarela oli jonkun ajan matkustanut, tuli eräältä asemalta
-vaunuun kaksi nuorta naista, joista toisen silmät olivat punaiset
-itkusta, kuten näytti. Naiset puhuivat keskenään englanninkieltä.
-
--- Rohkase itsesi, Mary, ja toivo parasta, lohdutti toinen toveriaan.
-
--- Hyvä olisi niin tehdä, kun voisi, huokasi Mary. -- Mutta minä
-pelkään, että Alice on hukkunut vanhempiensa mukana. Ajattele, kuinka
-suuri isku tuo kuolema olisi minulle. Olen tuntenut Alicen lapsesta
-asti ja monet vuodet leikkinyt hänen kanssaan.
-
--- Mutta sinä vaivaat itseäsi ennen aikaasi. Ei kaikista pelastuneista
-vielä ole julaistu tilastoa.
-
--- Etkö sinä sitten ole saanut tietää, että Mc Deanin perhe on
-hukkunut, kysyi Mary.
-
--- En, vastasi hänen toverinsa Annie.
-
--- Siinä se erotus on, sanoi Mary. -- Mc Deanin perhe on hukkunut. En
-ole vielä saanut tietää, että Alice olisi pelastunut.
-
-Mary purskahti valtaavaan itkuun.
-
--- Anteeksi, että puutun keskusteluunne, kuului samassa miehen ääni
-naisten selän takaa.
-
-Mary kääntyi heti katsomaan ja hänen kasvoissaan oli kysyvä ilme.
-
--- Tiedättekö te, herra, sitten jotakin siitä asiasta, josta me
-puhuimme, kysäsi hän.
-
--- Onneksi tiedän.
-
--- Kuinka? Mitä te tiedätte?
-
--- Tiedän, ettei neiti Alice Mc Dean ole hukkunut vanhempiensa mukana,
-vaan että hän on nyt elävänä ja terveenä Washingtonissa.
-
-Mary nousi paikaltaan, tarttui Väinö Saarelan käteen ja sanoi:
-
--- Jumalalle olkoon kiitos, jos niin olisi laita! Mutta mistä te
-tiedätte -- -- -- Tunnetteko neiti Mc Deanin?
-
--- En tunne, mutta -- -- --
-
--- Kuinka te sitten tiedätte asian?
-
--- Veljeni kautta tiedän -- -- --
-
--- Tiedättekö sitten aivan varmaan, että neiti Mc Dean on pelastunut?
-
--- Yhtä varmasti kuin me istumme tällä penkillä. Mutta koska olette
-neiti Mc Deanin lapsuudentuttava, niin pyydän kysyä, ettekö ole saanut
-häneltä kutsua Washingtoniin, jossa hän näinä päivinä viettää elämänsä
-merkkipäivää?
-
--- En ole mitään kutsua saanut. Olen ollut jo yli 10 vuotta poissa
-Washingtonista. Alice ei tiedä, missä asun.
-
--- Ai, se muuttaa asian. Muuten tietysti olisitte saanut kutsun.
-
--- Mihin tilaisuuteen?
-
--- Neiti Mc Dean viettää huomisiltana kihlajaisiaan ja viikon kuluttua
-häitään.
-
--- Tunnetteko sitten sulhasen, koska ette tunne neitiä itseään?
-
--- Kyllä. Minä matkustan juuri Washingtoniin ollakseni läsnä
-juhlatilaisuuksissa.
-
--- Mikä on Alicen sulhasen nimi?
-
--- Olkaa hyvä ja tulkaa minun kanssani Alicen puheille, koska kerran
-matkustatte Washingtoniin. Siellä saatte tietää.
-
--- Te, herra, tulitte kuin Jumalan lähettämänä. Alice ottaa tietysti
-minut riemulla vastaan, vaikka ei hän ole tietänyt lähettää minulle
-kutsua. Alice on siis kihloissa ja aikoo viettää häitään. Niin,
-tarvitseehan hän nyt elämänkumppanin suuressa surussaan. Hänen
-sulhasensa on tietysti joku pankkiiri tai eurooppalainen aatelismies.
-
--- Ei kumpaakaan, sanoi Väinö Saarela nauraen.
-
--- Te, herra, saatatte minut uteliaaksi.
-
--- Uteliaisuutenne tulee täydellisesti tyydytetyksi, kun tulette minun
-seurassani neiti Alice Mc Deanin luo.
-
--- Kiitoksia, herra, kiitoksia! Minä uskon teitä.
-
-
-
-
-XII LUKU.
-
-Kärsimykset ja surut muuttuvat iloksi.
-
-
-Kun maailma oli tullut tuntemaan "Titanicin" kauhean perikadon koko sen
-laajuudessa, ja miten laivan soittokunta sekä koneenkäyttäjämiehistö
-viimeiseen asti täytti velvollisuutensa, syntyi voimakas liike noitten
-sankarien omaisten auttamiseksi aineellisilla varoilla. Pantiin toimeen
-konsertteja, joista kertyneet tulot jaettaisiin hätääkärsiville,
-noitten velvollisuuksilleen uskollisina pysyneitten omaisille.
-Kuolonvirsi, jota soittokunta kaiutti laivan painuessa Atlannin mustaan
-syvyyteen, toistettiin monissa kirkoissa ja käännettiin kaikkien
-kansojen kielille.
-
-Sankarillisia olivat todella konehuoneessa työskentelevät miehet.
-He näkivät laivan välttämättömän perikadon selvemmin kuin kansilla
-olijat. He näkivät jäisen meriveden koskena tulvivan konehuoneeseen,
-mutta siitä huolimatta olivat he toimessaan hoitaakseen edes niitä
-koneita, joitten käynnissä olosta pumppujen toiminta ja sähkövalastus
-riippuivat. Jos pumput eivät olisi työskennelleet, olisi laiva
-uponnut niin pian, että montakaan pelastusvenettä ei olisi ehditty
-laskea vesille. Haavottuneina ja kuuman höyryn korventamina seisoivat
-konemiehet toimessaan. Vielä sittenkin kun laiva oli noussut
-peräpuoli ylöspäin pystyyn, kammottavana, 150 jalkaa korkeana tornina
-tähtitaivasta kohti, samassa painuen keula edellä syvyyteen, vielä
-sittenkin loistivat tulet lukemattomista ikkunoista todistuksena siitä,
-että kuolemaan vihityt konemiehet tuolla alhaalla olivat toimessaan.
-Kunnia ja kiitos näille sankareille! Heille ovat kaikki "Titanicin"
-perikadosta pelastuneet ikuisen kiitollisuuden velassa.
-
-"Titanicin" säännölliseen konepäällystöön kuului 34 miestä. Lämmittäjät
-ja hiilimiehet näihin lisättyinä nousi koko konemiehistö noin 290
-henkeen. Yksikään koneenkäyttäjä ei pelastunut. Ainoastaan muutamia
-lämmittäjiä pelastui.
-
-Kaksi kolmannesta koko konemiehistöstä oli työstä vapaana
-yhteentörmäyksen tapahtuessa. Näillä miehillä olisi ollut
-pelastuksentoivoa, mutta he olivat ankarien sääntöjen alaiset. Merilaki
-näet määrää, että vapaina olevien miesten on vahingon tapahtuessa
-mentävä paikoilleen. Näitten "Titanicin" konemiesten paikka oli 122
-jalan syvyydessä laivankannen alapuolella. Jos eivät miehet tuolla
-alhaalla olisi olleet toimessa, eivät sähkötulet olisi palaneet. Jos
-laivalla olisi vallinnut pilkkopimeys, olisi syntynyt sanoin kuvaamaton
-pakokauhu, ja ihmishenkien hukka olisi ollut vielä suurempi kuin se oli.
-
-Kaksikin tuntia on jo ikuisuus sellaisissa oloissa, mitkä vallitsivat
-ennen "Titanicin" uppoamista. 10 minuuttia sen jälkeen kun jää puhkasi
-laivan kyljen, tiesivät nämä miehet olevansa kuolemaan vihittyjä. Ja
-kuitenkin jaksoivat he uskollisina pysyä toimessaan!
-
-Rakkaus elämään ja kotona olevaan perheeseen oli näilläkin miehillä
-suuri, mutta velvollisuus vaati heitä viime silmänräpäykseen asti
-täyttämään tehtävänsä.
-
-Onnettomuuden syitä on tutkittu ja tutkitaan edelleen. Linjan johtajan
-Bruce Ismayn niskoille lankeaa ainakin syy siihen nähden, että hän
-pisti varotussähkösanomat taskuunsa eikä ollut niistä millänsäkään.
-
-Yhtenä syyllisenä on Lontoon "Board of Trade". Se ei ole pitänyt
-vaatimuksiaan laivojen yhä lisääntyvän tonniluvun tasalla, joka on
-tapahtunut viimeisten 18 vuoden kuluessa. Osasto 427 vuonna 1894
-annetussa asetuksessa, minkä alle "Titanic"-laivakin kuului, säätää,
-ettei pelastusveneitä tarvitse olla mukana enempää kuin 962 hengelle,
-vaikka laiva sai kulettaa 3,000 henkeä, matkustajat ja henkilökunta
-yhteenlaskettuina.
-
-Konetieteelliseltä kannalta on "Titanicin" onnettomuuden suurin
-epäjohdonmukaisuus siinä, että laiva upposi, vaikka sen koneistossa oli
-40-tuhatta hevosvoimaa. Tämä voima olisi hyvin riittänyt pysyttämään
-laivan vedenpinnalla, kunnes kaikki ihmiset olisi pelastettu, jos olisi
-ollut tarpeeksi pelastusveneitä.
-
-"Titanicin" hukkuneet konemiehet vaikuttivat oman henkensä uhraamisella
-kaikkein enimmin 705 hengen pelastukseen. Kunnia ja rauha heille samoin
-kuin pelastustyössä hukkuneille kansimiehille ja kapteeni Smithille,
-joka viimeiseen saakka seisoi komentosillalla!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Alicen ja Saarelan kihlaus vietettiin määrättynä päivänä
-Washingtonissa. Vieraita ei kutsuttu paljon, koska maassa oli yleisen
-surun aika "Titanicin" onnettomuuden tähden. Saarelan veli oli ehtinyt
-kihlaustilaisuuteen. Täällä sai hän nyt tietää, että hänen veljensä
-morsian todellakin oli sen monimiljoonamiehen tytär.
-
-Juhlan loputtua pyysi Alice Väinö Saarelan, Laurilan ja Vieremän
-jäämään vielä viikonpäiviksi Washingtoniin, jotta saisivat myös olla
-häissäkin. Kaikki kolme hyvillä mielin suostuivatkin jäämään. Häät
-vietettiin yhtä "hiljaiset" kuin kihlauskin. Vieraita oli satakunta.
-
-Häitten loputtua valmistuivat Väinö Saarela, Laurila ja Vieremä
-lähtemään pois. Vieremällä oli toimensa Filadelfiassa, mutta Laurilalla
-ei ollut mitään tietoa, mihin menisi ja mihin toimeen ryhtyisi. Hän ei
-vielä voinut aavistaakaan, mikä iloinen yllätys häntä odottaisi rouva
-Saarelan puolelta.
-
-Kun kaikki vieraat olivat poistuneet, kutsui Alice miehensä, tämän
-veljen, Laurilan ja Vieremän eri huoneeseen ja piti heille pienen
-eroojaispuheen.
-
--- Rakkaat ystävät, alkoi hän. -- Kohtalon ja kaitselmuksen käsi on
-temmannut pois rakkaat vanhempani muitten hukkuneitten mukana. Mutta
-sama kaitselmuksen käsi on antanut minulle sijaan jotakin. Olen tuossa
-surmanlaivassa tavannut nykyisen rakkaan puolisoni ja teidät, veli
-Laurila ja Vieremä. Te, Väinö Saarela, Onni Laurila ja Niilo Vieremä
-olette lähinnä rakasta puolisoani aina minun mielessäni. Me toivomme
-saavamme vielä ottaa teidät vastaan kodissamme tervetulleina vieraina.
-
-Nyt alkoi Alice puhua Laurilalle erikseen.
-
--- Veli Laurila, sanoi hän. -- Olen rakkaalta puolisoltani kuullut,
-että teillä on odottava ja ikävöivä morsian synnyinmaassanne. Ettekö
-haluaisi palata Suomeen tekemään hänestä onnellisen puolisonne?
-
--- Kyllä, aivan mielelläni, vastasi Laurila -- mutta --
-
--- Minä ymmärrän, sanoi Alice. -- Kehotan teitä siis palaamaan
-morsiamenne luo. Voitte sitten yhdessä, onnellisena avioparina tulla
-meitä tervehtimään tänne Amerikkaan. Pääasia on, että morsiamenne pian
-saa teidät luokseen.
-
-Eronhetken tultua ojensi Alice Väinö Saarelalle, Laurilalle ja
-Vieremälle kullekin suletun kirjeen, sanoen:
-
--- Ottakaa vastaan tämän kirjeen sisällys meidän elämämme onnellisimman
-päivän muistona. Jos te täältä lähdettyänne näette aineellista hätää ja
-kurjuutta ympärillänne, niin olkaa hyvät ja ilmottakaa minulle enimmin
-kärsivien nimet ja osotteet. Etupäässä tahtoisin saada "Titanicin"
-onnettomuudessa puolisonsa menettäneitten, puutteessa olevien
-leskiparkojen nimet ja osotteet tietooni. Minä pyydän, että te, veljet,
-kukin paikkakunnallanne keräätte näistä tilastoa ja lähetätte minulle.
-Lupaatteko niin tehdä, rakkaat veljet?
-
--- Sydämen halulla, vastasivat kaikki kolme.
-
--- Kiitos tästä lupauksestanne! Jumala teitä siunatkoon!
-
-Väinö Saarela ja Vieremä lähtivät ennenkuin Laurila, sillä heillä
-oli kiire toimiinsa. Vasta hotellissa, jossa he levähtivät muutaman
-tunnin ennen junan lähtöä, avasivat he kirjeen. Väinö Saarela löysi
-kirjeenkuoresta 10 tuhannen dollarin seteliä. Vieremän osalle tuli sama
-summa.
-
-Laurila, jolla ei ollut niin kiirettä, avasi kirjeen jo hääpaikalla
-eräässä sivuhuoneessa. Siinä oli 100-tuhannen dollarin pankkiosotus
-sekä kirjelippu, jossa luettiin: "Tehkää morsiamenne Tyyne Perälä
-onnelliseksi. Etsikää kurjia ja onnettomia ja auttakaa heitä. Toivomme
-pian saavamme teidät vaimonne kanssa vieraiksemme."
-
-Laurilan päätös oli valmis. Hän päätti palata takaisin Suomeen
-täyttämään sitä tehtävää, minkä rouva Saarela oli hänelle uskonut.
-Rakkaat jäähyväiset sanottuaan meni hän ensin pankkiin nostamaan rahat.
-Mihin hän käyttäisi tällaisen suuren omaisuuden, yli puoli miljoonaa
-markkaa? Hyväntekeväisyystarkotuksiin. Niinhän oli lahjottaja toivonut.
-Laurila päätti uskollisesti toteuttaa tämän toivomuksen ja pitää sen
-pyhänä.
-
-Washingtonista lähetti Laurila Tyynelle sähkösanoman. Kun posti toi sen
-Laurilaan, ja kun Ilmi vei sen Perälän Tyynen käteen, pelästyi tämä
-ensin, luullen saavansa tietää, että Onni oli hukkunut "Titanicin"
-haaksirikossa. Mutta Ilmi lohdutti häntä, sanoen:
-
--- Eihän Onni ole hukkunut. Katsos, hänen nimensä on sähkösanoman alla.
-Mutta luehan nyt, mitä Onni tietää kertoa.
-
-Tyyne luki:
-
-    Rakas morsiameni! Minä lähden jo ylihuomenna Suomeen, tekemään
-    sinut niin onnelliseksi kuin voin. Olen ollut haaksirikossa,
-    mutta pelastunut. Kaitselmus on antanut minulle suuren määrän
-    aineellisia varoja. Odota minua Perälään noin kolmen viikon
-    kuluttua.
-
-                                                      Onni.
-
--- Kaikkivaltiaalle kiitos, että Onni on pelastunut, huudahti Tyyne.
-
--- Mutta mistä Onni on voinut saada "suuren määrän aineellisia varoja",
-kuten hän sähkösanomassa mainitsee, huomautti Ilmi.
-
--- Sittenpä saadaan kuulla, kun Onni tulee kotia, vastasi Tyyne.
-
--- Nyt saa Onni-parka maksaa velkansakin, iloitsi Ilmi.
-
--- Sinut ja Arvo on jo kuulutettu avioliittoon. Lykätkää häittenvietto
-niin kauaksi, että minä ja Onni saamme samalla kerralla viettää häämme,
-pyysi Tyyne.
-
--- Minä puhun asiasta Arvolle, sanoi Ilmi. -- Tietysti hän suostuu
-lykkäykseen, kun saa tietää, että Onni on kotimatkalla.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Viikko on kulunut Alice Mc Deanin ja Toivo Saarelan hääpäivästä.
-Halifaxin laivalaiturilla seisoo satoja surupukuisia ihmisiä
-odottamassa "Mackay Bennett"-laivaa, joka tuo "Titanicin"
-haaksirikkopaikalta kokoamiaan ruumiita haudattavaksi kaupungin
-hautausmaahan. Kun laiva laski laituriin, astui odottajajoukko
-kannelle. Siellä makaa 190 ruumista riveissä. Vastaanottajat
-tarkastavat vainajien kasvoja. Moni etsii omaisiaan, mutta turhaan.
-Kaikki kuolleet ovat tuntemattomia.
-
-"Mackay Bennettin" kannelle oli nostettu kaikkiaan 306 ruumista, mutta
-koska 116 ruumista oli pahassa mätänemistilassa, oli ne haudattu
-mereen, tavallisilla juhlamenoilla.
-
-Muitten ruumiitten tarkastajien joukossa nähdään nuori, surupukuun
-puettu pari hiljaa liikkuvan laivankannella. Etsijät ovat Alice ja
-Saarela. Alice etsii ruumisten joukosta isäänsä ja äitiään, mutta heitä
-ei ole. He ovat jääneet valtameren hautaan.
-
--- Tunnetko, rakkaani, noita kasvoja, kuiskaa Saarela vaimonsa korvaan.
-
--- En, rakkaani, vastaa Alice.
-
--- Minä tunnen, vastaa Saarela.
-
--- Kenelle ovat nämä viisaannäköiset kasvonpiirteet kuuluneet? Niistä
-säteilee vieläkin jumalallinen rauha ja tyyneys. Ne ikäänkuin siunaavat
-näitä toisia vainajia.
-
--- Tämä mies piti valtaavan lohdutuspuheen hukkuville. Sinä, rakkaani,
-olit pelastusveneessä jo poistunut laivan läheisyydestä etkä sitä
-kuullut, sanoi Saarela.
-
--- Mikä hänen nimensä oli, kysyy Alice.
-
--- En tiedä hänen sukunimestään. Kalle arvattavasti oli hänen
-etunimensä, koskapa häntä kutsuttiin "Jumalankieltäjä-Kalleksi",
-selittää Saarela.
-
--- Sellainenko mies olisi ollut jumalankieltäjä, huokasee Alice. --
-Kuinka hänelle on voitu antaa tuollainen lisänimi?
-
--- Taitamattomat ihmiset, jotka eivät ole hänen elämänviisauttaan
-käsittäneet, ovat sen hänelle antaneet. Ja sen nimen hän itsekin omisti.
-
--- Uskaltaisinko ottaa tuon paperilipun, jonka reuna pistää esiin
-vainajan taskusta, kysyy Alice.
-
--- Minä luulen, että sen saa ottaa, erittäinkin koska vainaja on minun
-maamieheni, sanoo Saarela.
-
-Alice ottaa varovasti lipun, avaa sen ja lukee:
-
-    May God bless you for your comforting and fascinating sermon
-    on board the "Titanic". We shall meet in the spiritual world.
-
-                                             Yours,
-                                         Justin Mc Dean.
-
-    (Jumala siunatkoon teitä lohduttavasta ja mielenkiintoisesta
-    puheestanne "Titanicin" kannella. Me tapaamme toisemme
-    henkimaailmassa.
-
-                                             Teidän
-                                          Justin Mc Dean.)
-
-Pitkään aikaan ei Alice saanut sanaa suustaan. -- Viimeinen muisto
-rakkaalta isältäni, puhkesi hän viimein sanoiksi. -- Tämä siunattu
-mies on siis lohduttanut häntäkin kuolonhädässä. Minä menen pyytämään
-kapteenilta lupaa saada pitää tämän lipun ikuisena muistonani, sanoi
-Alice.
-
-Nuori pari meni kapteenin puheille. Alice selitti hänelle asiansa ja
-näytti paperilipun.
-
-Mielihyvällä antoi kapteeni pyydetyn luvan.
-
-Surusaatto kulki Halifaxin katuja hautuumaalle. Kun ruumiit oli
-laskettu hautaan ja liikuttavat hautauspuheet pidetty, polvistuivat
-Alice ja Saarela sen hautakummun viereen, jonka alla muitten mukana
-lepäsivät "Jumalankieltäjä-Kallen" maalliset jätteet.
-
-Alice ja Saarela pitivät lyhyen rukouksen. Sen jälkeen istutti Alice
-suuren, elävän kukan kummulle ja lausui:
-
--- Lepää rauhassa, sinä siunattu hyväntekijä, isävainajani ja muitten
-haaksirikossa hukkuneitten lohduttaja!
-
-Alice ja Saarela eivät tahtoneet lähteä rikkaitten tavalliselle
-häämatkalle. Halifaxin hautausmaa oli heistä se paikka, johon he
-tahtoivat tehdä häämatkansa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuusi viikkoa on kulunut "Titanicin" haaksirikon päivästä. Eräänä
-iltana, toukokuun loppupäivinä ajaa Onni Laurila kotitalonsa pihalle.
-Perälän Tyyne ja hänen veljensä Arvo seisovat pihalla. Onnin vanha isä
-rientää ulos poikaansa vastaan ottamaan, sulkien hänet syliinsä.
-
--- Tervetuloa, rakas lapseni, takaisin isäsi majoihin ja
-synnyinmaahasi, niin monien koettelemusten jälkeen, sanoo isä
-liikutettuna.
-
-Tyyne syleilee Onnia. -- Terve, terve, rakkaani, huudahtaa hän. -- Nyt
-koittavat minulle onnen päivät, kun sain sinut takaisin.
-
--- Ja minulle, kun pääsin sinun luoksesi.
-
-Ilmi syleilee veljeään ja huomauttaa, että hänet ja Perälän Arvo on jo
-kuulutettu avioliittoon.
-
--- Huomenna menen minä Tyynen kanssa samalle asialle pappilaan, vastaa
-Onni hymyillen. -- Vietetään kahdet iloiset häät samalla kerralla.
-
-Kun jälleennäkemisen ensi huumaus oli mennyt ohi, meni Onni Arvon
-kanssa kahden kesken kävelylle sille samalle harjulle, jolla hän istui
-tehdessään Amerikkaan matkustus-päätöksensä.
-
-Ystävykset istuivat kivelle. Onni otti lompakon povitaskustaan ja antoi
-sieltä tulevalle lankomiehelleen 10 ihka uutta 500 markan seteliä,
-sanoen:
-
--- Ole hyvä ja ota nämä häävalmistuksiisi ja muihin tarpeihisi.
-
--- Hyvä Jumala, sanoi Arvo kyynelsilmin. -- Mistä sinä olet saanut näin
-paljon rahaa? Ethän ehtinyt Amerikassa mitään ansaitsemaan.
-
-Onni kertoi hänelle Saarelasta ja Alicesta sekä selitti, keneltä oli
-rahat saanut.
-
--- Meidän kesken sanottu, minulla on puoli miljoonaa markkaa, sanoi
-Onni. -- Minä tiedän, että sinä olet uskollinen ja vilpitön ystäväni,
-jolle voin uskoa kaikki asiani yhtä hyvin kuin morsiamelleni,
-Tyyne-sisarellesi.
-
-Arvo tarttui Onnin käteen ja sanoi:
-
--- Niin, rakas veli, se minä olen. -- Mutta sano minulle, miten aiot
-tuon suuren rahamäärän käyttää?
-
--- Lahjottajan toivomuksen mukaan hyväntekeväisyystarkotuksiin. Minä
-annan puutetta kärsiville apua. Aikomukseni on perustaa tähän kylään
-kansakoulu, jossa oppilaille annetaan täysihoito ja kirjat vapaasti.
-Minä kustannan koulun ja maksan opettajien palkat. Itse aion olla
-yhtenä opettajana. Sitten aion perustaa köyhäinkodin, jolla ei ole
-mitään tekemistä kuntamme vaivaistalon kanssa. Tässä kodissa kohdellaan
-sen asukkaita veljinä ja sisarina. Jo ensi kesänä täytyy näitten
-laitosten olla valmiina, sillä silloin tulevat rouva ja herra Saarela
-meille vierailemaan.
-
--- Se olisi jotakin suuremmoista, huudahti Arvo.
-
--- Sitten minä annan rahalahjoja torppareille ja mäkitupalaisille,
-jotka haluavat päästä itsenäisiksi maanviljelijöiksi. Maanviljelystä
-on kaikin tavoin edistettävä. Vielä perustan meidän taloon
-lainakirjaston, johon hankin uudenaikaista kirjallisuutta, etupäässä
-kansantaloudellista ja viisaustieteellistä.
-
-Seuraavan päivän iltana tulivat Laurilan lähimmät naapurit, saatuaan
-kuulla Onni-maisterin palanneen Amerikasta, kyselemään häneltä
-asioita. He tahtoivat Laurilan omasta suusta kuulla "Titanicin"
-kauhean haaksirikon yksityiskohdat. Laurila katsoi parhaaksi pitää
-tiedonhaluisille oikein muodollisen esitelmän kokemuksistaan. Kun
-hän kertoi, miten hänen kahden toverinsa kanssa oli onnistunut tehdä
-kahdesta lankusta lautan ja miten kaksi heistä oli hieronut ja piessyt
-kolmatta, jotta olisivat pysyneet hengissä likomärät, jäisessä vedessä
-kastuneet vaatteet yllä, ravistelivat miehet päätään. Kun hän kertoi
-jo mainitun, jäälautalla olevan saksalaisen naisen ja tämän kahden
-vähäisen lapsen kohtalosta, pyrskähtivät naiset valtaavaan itkuun.
-
-Esitelmän päätyttyä antautui Laurila yksityiseen keskusteluun
-kuulijainsa kanssa, jotka hän tunsi kaikki. Monen mökkiläisen ja
-mäkitupalaisen käteen pisti hän setelirahan. Nämä olivat sanattomina
-hämmästyksestä. Pian alkoikin paikkakunnalla liikkua sellaisia
-puheita, että Laurilan maisteri oli tavalla tai toisella saanut suuren
-omaisuuden Amerikassa. "Juoru-Liisa" levitti sellaistakin huhua, että
-Laurila olisi laivan haaksirikossa "pitänyt puoliaan". Tuota puhetta
-ei kukaan sentään uskonut, sillä paikkakuntalaiset tiesivät Laurilan
-maisterin perin rehelliseksi ihmiseksi. Hänen omaisuutensa täytyi
-johtua muista lähteistä. Niinpä arvelivat jotkut, että Laurila oli
-haaksirikkoisten pelastuksessa osottamasta urhollisuudestaan saanut
-rikkailta "hyvät juomarahat".
-
-Seuraavana sunnuntaina kuulutusten aikana kuului seurakunnan kirkossa,
-erittäinkin naisten penkeissä kuisketta ja supatusta. Korvat hörössä
-kuunteli seurakunta, kun pappi luki: "Kristilliseen avioliittoon
-kuulutetaan ensimäinen kerta sulhanen, nuorimies, filosofian maisteri
-Onni Laurila ja morsian, torpparintytär neitsyt Tyyne Perälä."
-
-Kirkkomäellä ja kotimatkalla pitivät naiset äänekästä puhetta asiasta.
-Vaikka Tyyne olikin siivo ja järkevä tyttö, pitivät muutamat häntä
-Laurilan vaimoksi "sopimattomana". Erittäinkin Ahonperän emäntä oli
-ihan haltioissaan ja kiukusta pakahtumaisillaan.
-
--- Meidän Anni on kauniimpi ja hänellä on omaisuutta, sanoi emäntä
-"Juoru-Liisalle", jonka matkalla oli ottanut rattailleen. -- Anni olisi
-kaikin puolin sopiva Laurilan Onnille. -- Tuo Perälän tyttöretale
-ei ole käynyt muuta kouluakaan kuin kansakoulun, kun meidän Anni
-sitävastoin on käynyt kolme luokkaa kaupungin tyttökouluakin.
-
--- Sanokaas muuta, säesti "Juoru-Liisa". -- Ei se Tyyne Onnin vaimoksi
-kelpaa. Kyllä Onni nyt lyö sormensa saveen, kun sellaisen naisen ottaa.
-
--- Hyi sellaista naimiskauppaa, huudahti Ahonperän emäntä ja sylkäsi.
-
--- Sanokaas muuta, säesti "Juoru-Liisa". -- Ja se Onni kuuluu saaneen
-Amerikasta niin paljon rahaakin. Voi, voi, tätä maailmaa. Mitä maksatte
-minulle, hyvä emäntä, jos laitan Tyynen ja Onnin välit pahoiksi?
-Juoru-Liisa katsoi tutkivasti Ahonperän emännän silmiin.
-
--- Saat Kaunikin, meidän parhaan lehmän ja vielä viisi kiloa villoja.
-
--- Hyvä! Kyllä minä toimin niin, ettei Tyynestä ja Onnista koskaan
-paria tule. Mutta pidetään asia tarkasti salassa, koska minä asun
-Laurilan maalla. Voisivat vielä ajaa minut pois mökistä.
-
--- Salassa tietysti, vakuutti Ahonperän emäntä. -- Mutta jos et sinä
-voi pahentaa Tyynen ja Onnin välejä määrätyn ajan kuluessa, niin minä
-annan sinut ilmi. Pane siis parastasi.
-
--- Hyvä emäntä, änkyttti "Juoru-Liisa". -- Kuinka -- millä -- tavalla
--- te minut -- ilmi -- annatte?
-
--- Sanon Laurilan Onnille, että sinä olet koettanut pahentaa nuorten
-välit. Saat nähdä, mitä siitä seuraa. Isäntä ajaa sinut pois mökistä.
-
--- Kyllä minä luulen onnistuvani, sanoi "Juoru-Liisa".
-
-Kahden päivän kuluttua ilmestyi "Juoru-Liisa" Laurilaan ja pyysi
-kahdenkesken puhutella maisteria.
-
--- Tulkaa tänne isän kamariin, sanoi Onni. -- Isä on mennyt niitylle.
-Olkaa hyvä ja istukaa.
-
--- Kiitoksia, sanoi "Juoru-Liisa". -- Minulla olisi sellaista asiaa,
-että -- tuota -- Perälän Tyyne -- on maisterin Amerikassa ollessa ollut
-väleissä -- Suokorven Antin kanssa. Anteeksi! Se taitaa -- niin se kai
-voi olla vähän paha asia, mutta --
-
--- Puhukaa loppuun asti, kehotti Onni.
-
--- Niin, eihän minulla muuta sanottavaa olekaan.
-
--- No minkälaisissa väleissä olisi Tyyne ollut Antin kanssa, kysyi Onni
-nauraen.
-
--- He -- tuota -- ovat -- vähän seurustelleet -- tuota -- keskenään.
-
--- Mitä sitten? Ovathan he minun kotona ollessanikin seurustelleet
-keskenään, kuten lapsuustuttavat ainakin.
-
--- Niin, mutta --
-
--- Mitä?
-
--- Tuota -- että he olisivat olleet oikein -- tuttavallisia --
-toisilleen.
-
--- Joutavia, hyvä Liisa! Mikä teillä on oikein tarkotuksena?
-
--- Minä vaan --
-
--- Menkää rauhaan! Te olette jo vanha ihminen ja ikänne elänyt
-köyhyydessä ja puutteessa. Mitä te luulette hyötyvänne sellaisesta
-turhasta juoruilemisesta? Lakatkaa kokonaan siitä, rakas Liisa.
-
-"Juoru-Liisa" pillahti itkemään.
-
--- Niin -- köyhyys -- minut -- pakotti -- voi, voi -- tälle matkalle.
-
--- Onko joku sitten luvannut teille palkan tällaisesta juoruilemisesta?
-
--- Voi hyvä maisteri --
-
--- Mitä?
-
--- Ahonperän emäntä --
-
--- Mitä hänestä?
-
--- Hän lupasi minulle Kaunikki-lehmänsä ja viisi kiloa villoja.
-
--- Mistä hyvästä?
-
--- Voi hyvä maisteri!
-
--- Puhukaa!
-
--- Siitä työstä, että pahentaisin Tyynen ja teidän välit.
-
--- Mitä hyötyä hänellä siitä olisi?
-
--- Hän tahtoisi antaa Annin vaimoksenne.
-
-Laurilalta pääsi makea nauru. Hän otti lompakkonsa ja antoi sieltä
-kaksi sadan markan seteliä Liisalle, sanoen:
-
--- Menkää nyt rauhassa kotiinne. Kun tapaatte Ahonperän emännän, niin
-sanokaa, ettei teidän onnistunut pahentaa meidän välejämme.
-
--- Te olette liian hyvä, rakas maisteri, änkytti Liisa. -- Kiitoksia!
-Tuhannet kiitokset! Herra teidät palkitkoon! Minä aioin tehdä teille
-pahaa, ja te palkitsitte minut hyvyydellä. Anteeksi!
-
--- Ei mitään. Se ei ollut mikään paha työ. Te arvasitte itsekin, etten
-minä sellaisista puheista mitään välitä. Menkää rauhaan! Kun hätä alkaa
-teitä taas ahdistaa, niin tulkaa tänne.
-
--- Jumala teitä ja Tyyneä siunatkoon, huokasi Liisa ja poistui kyynelet
-silmissä.
-
-Kun Onni ja Tyyne oli kolmannen kerran kuulutettu ja häitä alettiin jo
-valmistaa, tuli Ahonperän emäntä Laurilaan. Isäukko oli nytkin poissa,
-ja Onni kutsui emännän kamariin.
-
-Emäntä vakuutti kuulleensa, että "Juoru-Liisa" oli luvannut pahentaa
-Tyynen ja Onnin välit.
-
--- Vai niin, sanoi Onni nauraen.
-
--- Mutta Liisa asuu teidän maallanne --
-
--- Niin asuu.
-
--- Mutta sellainen juorupytty on sopimaton asumaan teidän maallanne.
-
--- Ei ensinkään. Hänellä tietysti on syynsä tehdä niinkuin tekee. Ei
-meidän maallamme asujan sitä paitsi tarvitse olla meille mieliksi.
-
--- Mutta minä ajaisin hänet pois, jos asuisi meidän maallamme.
-
--- Se olisi teidän asianne.
-
--- Mutta Liisa on luvannut pahentaa teidän ja Tyynen välit.
-
--- Ei hän ainakaan ole siinä suhteessa onnistunut. Hän sanoi teidän
-luvanneen hänelle lehmän ja 5 kiloa villoja, jos onnistuu. Nyt tulee
-hänelle suuri vahinko.
-
--- Voi, rakas maisteri! Vai on Liisa teille sanonut -- -- --
-
--- On.
-
--- Voitteko antaa minulle anteeksi? Minä raukka -- -- -- Niin -- tuota
--- se velkakin -- ja lapsia on paljo.
-
--- Kuinka paljo teillä on velkaa, kysyi Onni.
-
--- 5,000 markkaa. Ja se Annin koulunkäyntikin jäi kesken. Niin,
-ihmisparka on heikko. Hän -- -- --
-
-Onni otti lompakostaan 5,000 markkaa, antoi rahat Ahonperän emännän
-käteen ja sanoi:
-
--- Tästä saatte pienen lahjan. Mitä Anniin tulee, saa hän jatkaa
-koulunkäyntiään. Minä kustannan hänen koulunsa.
-
--- Voi, rakas maisten! Tämä kaikki käy minun ymmärrykseni yli. Minä
-raukka -- ajattelin -- pahaa -- ja te -- palkitsette minut näin
-suurella rahalahjalla. Kuinka minun on teitä ymmärrettävä?
-
--- Kun te tarvitsette, ja kun minulla on, niin siinä koko selitys.
-
-Ahonperän emäntä itki ääneensä. Tällaista kohtausta ei hän ollut
-koskaan kokenut. Hän kiitteli ja siunasi Onnia ja sanoi sydämelliset
-jäähyväiset.
-
--- Tulkaa ensi sunnuntaina koko talon väki meidän häihimme, sanoi Onni
-emännälle.
-
--- Kiitos, kiitos!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana sunnuntaina alkoi häävieraita tulla Laurilaan läheltä ja
-kaukaa. Suuri oli naapurien hämmästys, kun Laurilan hevosilla tuotiin
-kunnan vaivaistalon asukkaita Laurilaan. Onni ja Tyyni, Arvo ja Ilmi
-tervehtivät jokaista tulokasta sydämellisesti.
-
-Talonemännät loivat kysyviä katseita toisiinsa. Eräs emäntä kysyi
-"Juoru-Liisalta" -- joka myös oli kutsuttu häihin -- tietäisikö tämä,
-miksi Laurilan maisteri oli kutsunut vaivaistalon väkeä häihin.
-
--- Kun sinä pidot teet, niin kutsu ontuvat ja raajarikot, joilla ei ole
-varaa maksaa, sanoi Liisa.
-
--- Mutta sitä raamatunsanaa ei heikko syntinen ihminen voi seurata,
-sanoi emäntä. -- Onkohan se Onni-maisteri kääntynyt, kun voi noin
-raamattua seurata?
-
--- Kyllä se siltä näyttää, sanoi Liisa. -- Rahaakin se jakelee köyhille.
-
-Kello 4 iltapäivällä alkoi juhlallinen toimitus. Kaksi morsiusparia
-astui Laurilan suureen saliin, jossa vieraat odottivat.
-
-Ensin vihittiin Onni ja Tyyne ja sitten Arvo ja Ilmi.
-Vihkimystoimituksen aikana värähtelivät Ahonperän Annin suupielet
-omituisesti. "Juoru-Liisa" kuiskaili hänen korvaansa tuon tuostakin.
-Lähimmät naapurit kuulivat hänen usein kuiskaavan Annille:
-
--- Sinun tuossa Tyynen paikalla pitäisi olla.
-
-Kun morsiuspari oli vihitty, alkoivat vieraat toivottaa onnea.
-Ahonperän emäntä oli ensimäinen, joka tuli Onnia ja Tyyneä kättelemään.
-
--- Jumala teitä siunatkoon, sanoi hän. -- Minä ennustan, että te
-tulette olemaan onnellisin aviopari maailmassa.
-
-Seuraava onnentoivottaja oli "Juoru-Liisa". Kyynelet tipahtelivat hänen
-silmistään, kun hän kätteli Onnia ja Tyyneä.
-
-Kun onnentoivotukset olivat päättyneet, siirtyi hääväki Laurilan
-pihalle, jolla seisoi pitkiä, ruoilla ja juomilla katettuja pöytiä.
-Väkijuomia ei ollut tippaakaan.
-
-Ennenkuin vieraat ehtivät istua pöytien ääreen, toi kyläposti Onni
-Laurilan käteen sähkösanoman.
-
--- Sähkösanoma Amerikasta, sanoi hän. -- Jos vieraat haluavat kuulla,
-luen sen ensin sillä kielellä, millä se on kirjotettu, ja suomennan
-sitten.
-
-Hyväksymisen hyminä kuului väkijoukosta. Laurila luki:
-
-May God bless you on your wedding day and forever.
-
-Alice and Toivo Saarela.
-
--- Tämä sähkösanoma, sanoi Onni -- kuuluu suomeksi:
-
-Jumala siunatkoon teitä hääpäivänämme ja ikuisesti!
-
-AHce ja Toivo Saarela.
-
-Vieraat sijoittuivat paikoilleen ja alkoivat aterioida.
-
-Paikkakunnan työväenyhdistyksen torvisoittokunta kaiutteli iloisia
-säveliä aterian aikana.
-
-Kun aterialta oli päästy, piti Onni Laurila liikuttavan puheen Amerikan
-matkalla tekemistään kokemuksista. Onni oli oikea kaunopuhuja. Hän
-osasi temmata kuulijat mukaansa. Toisinaan remahtivat nämä nauramaan,
-toisinaan kostuivat taas useimpien silmät kyynelillä.
-
-Arvo Perälä lausui itse sepittämänsä runon häävieraille.
-
-Nyt seurasi hääjuhlan jännittävin ohjelman osa. Vanha Laurilan isäntä
-nousi ylös ja viittasi vastavihityt luokseen.
-
-Käsi kädessä astuivat Onni ja Tyyne, Arvo ja Ilmi vanhan Laurilan
-eteen. Hääväki tuli uteliaaksi, koska ei kukaan arvannut Laurilan
-vanhan isännän menettelyn tarkotusta.
-
-Vanhus kohotti ensin kätensä ja sanoi:
-
--- Taivaan siunaus teille, rakkaat lapseni. Sitten jatkoi hän:
-
--- Tänään on minun elämäni onnellisin päivä. Neljä onnellista
-nuorta on löytänyt elämänkumppaninsa. Minun sydämeni ilo on suuri
-saatuani rakkaan poikani elävänä takaisin "Titanic"-laivan kauheasta
-haaksirikosta. Antakoon taivas näille vastavihityille voimia kaikissa
-elämän vaiheissa seisoa lujina oman yksilöllisen vakaumuksen ja
-ihmiskunnan yleisen veljeysaatteen lujalla perustalla. Ottakaa, rakkaat
-lapset, minun isällinen siunaukseni!
-
-Vanha Laurila laski oikean kätensä kummankin sulhasen ja morsiamen
-päähän, kohotti vasemman kätensä ja lausui:
-
--- Korkeimman siunaus sinulle, rakas poikani! Korkeimman siunaus
-sinulle, rakas tyttäreni! Surut ja murheet ovat muuttuneet iloksi.
-
--- Amen, huusi hääjoukko kuorossa.
-
-
-
-
-"Titanicin" haaksirikossa olleet suomalaiset.
-
-
-       Hukkuneet.                       Ikävuosi.
-
-    Katrina Jussila...................... 20
-    Mari Jussila......................... 21
-    Sofia Laitinen.......................  -
-    Vendla Heininen...................... 23
-    Carl Backström....................... 32
-    Anders Gustafsson.................... 37
-    Johan Gustafsson..................... 28
-    Isak Äijö-Nirva, Kauhajoki........... 41
-    Matti Rintamäki, Kahajoki............ 35
-    Nikolai Kallio....................... 17
-    Matti Mäenpää........................ 22
-    Pekka Hakkarainen.................... 28
-    Antti Sihvola........................ 21
-    Ilmari Alhomäki, Salo................ 22
-    Nikolai Peltomäki.................... 25
-    Maria Panula......................... 40
-    Sanni Panula eli Riihivuori, Ylihärmä 21
-    Juho Panula.......................... 18
-    Ernesti Panula....................... 17
-    Eino Panula.......................... 16
-    Urho Panula..........................  8
-    Villiam Panula....................... Lapsi
-    Verner Salonen....................... 39
-    Manta Nieminen, Kyrön as.............  -
-    Antti Leinonen, Oulunkylä............ 33
-    Juho Tikkanen, Pielavesi.............  -
-    Edvard Pekoniemi, Heinola............  -
-    Ida Ilmakangas, Paavola.............. 27
-    Pieta Ilmakangas, Paavola............ 25
-    Erik Collander, Helsinki............. 27
-    Villiam Lahtinen..................... 36
-    Anna Lahtinen........................ 33
-    Martta Hiltunen, Kontiolahti......... 28
-    Helena Rosblom, Rauma................  -
-    Viktor Rosblom,...................... 18
-    Salli Rosblom........................  2
-
-Aikaa vievistä yrityksistä huolimatta ei ole onnistuttu
-saamaan useamman hukkuneen suomalaisen valokuvaa.
-
-       Pelastuneet.          Ikävuosi.
-
-    Anna Turja................. 18
-    Maria Backström............ 33
-    Hedvig Turkula.............  -
-    Elin Hakkarainen........... 24
-    Erna Andersson............. 17
-    Laina Heikkinen............ 26
-    Eliina Honkonen............ 27
-    August Abrahamson.......... 20
-    Eino Lindqvist............. 20
-    Erik Jussila............... 32
-    Juho Stranden............. 31
-    Johan Sundman.............. 44
-    Helga Hirvonen............. 22
-    Hildur Hirvonen............  2
-    John Niskanen.............. 39
-    Kalle Mäkinen.............. 29
-    Lyyli Siiven............... 18
-    Anna Hämäläinen............ 24
-    Viljo Hämäläinen........... Lapsi
-    Anna Siukkonen............. 30
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Titanicin perikato, by Esko Virtala
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TITANICIN PERIKATO ***
-
-***** This file should be named 57901-8.txt or 57901-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/7/9/0/57901/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-