diff options
| -rw-r--r-- | 57902-0.txt | 5701 | ||||
| -rw-r--r-- | 57902-8.txt | 6083 |
2 files changed, 5701 insertions, 6083 deletions
diff --git a/57902-0.txt b/57902-0.txt new file mode 100644 index 0000000..711171a --- /dev/null +++ b/57902-0.txt @@ -0,0 +1,5701 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57902 *** + + + + + + + + + + + +VIEHÄTTÄVÄ VASTUSTAJATAR + +Seikkailuromaani + + +Kirj. + +OLLI KARILA + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto Oy, +1920. + + + + +SISÄLLYS: + + 1. Pari nykyaikaisen tekniikan väärinkäyttäjää mullistaa + kylpykaupungin kesäisen elämän. + 2. Sanomalehtimiehet päättävät aikansa kuluksi ruveta + kilpailemaan esivallan kanssa. + 3. Se, joka ei ole tullut ympyräviivan yli, on sen sisäpuolella. + 4. Kivinen alkaa purjehdusretkellä epäillä sananpartta, että naisten + ja ovien kanssa tulee aina toimeen, kun käsittelee niitä + tasaisesti. + 5. Seikkailijat huomaavat, että langat alkavat juosta yhteen. + 6. Kivinen huomaa, kuinka sattuma toisinaan voi olla uskomattoman + yksityiskohtainen ja johdonmukainen. + 7. Kiukkuisistakin vastauksista voi saada arvokkaita tietoja. + 8. Olle selviytyy sangen pulmallisesta tilanteesta ylistämällä + tohtori Brattia ja hänen järjestelmäänsä. + 9. Höyrylaiva "Arthur" saa kutsumattomia kansimatkustajia. +10. Salakuljettajat joutuvat aavistamattaan kokemaan Robinsonin-elämää. +11. Olle saa luvan ryöstää oman asuntonsa. +12. Seikkailijat saavat odottamattaan ja tahtomattaan lisävoimia. +13. Kivinen saa kuulla lyhyen, mutta ytimekkään esitelmän + alkeellisista käyttäytymissäännöistä. +14. Kivinen ja Minck saavat vaivojensa palkaksi pussillisen kiviä. +15. Kivinen päättää saattaa neiti Rigerin vakavaksi. +16. Leikistä on maksettava leikin hinta. +17. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. + + + + +1. + +Pari nykyaikaisen tekniikan väärinkäyttäjää mullistaa +kylpykaupungin kesäisen elämän. + + +"Halloo, onko poliisilaitoksella... Niinkö, onko poliisimestari... +Juuri lähtenyt... sepä perhanaa. Tiedättekö minne...? Jaha, ei voi +sitten mitään." + +Karl Andersson, "Kuststads Tidningin" päätoimittaja ja +toimitussihteeri, kieräytti kiivaan ja äkäisen loppusoiton erään vahvan +ruotsalaisen sanan säestyksellä, kun samalla, voimasanan kaiun vielä +kiiriessä kahdessa tyhjässä toimitushuoneessa ja eteiskäytävässä, ovi +aukeni ja sisään astui tai paremmin sanoen hypähti nuori ja kaunis -- +vaarallisen kaunis, voi sanoa, sillä toimittaja Karl Andersson oli +vielä sangen nuori vanhapoika -- vaaleaan ilmavaan kesäpukuun puettu +nainen. + +"Häiritsenkö?" heläytti nainen ihastuttavan soinnukkaalla äänellään, +hymyillen veitikkamaisen vastustamattomasti hiukan hämilleen menneelle +toimittaja Karl Anderssonille ja naisellisen uteliaana silmäillen +kesäisen sekamelskaista, vanhojen sanomalehtien, kirjoitettujen +paperien, liimapurkkien ja saksien täyttämää toimitusvaltakuntaa. + +"Ette suinkaan!" sai toimittaja Karl Andersson soperretuksi, häviten +samassa silmänräpäyksessä viereiseen huoneeseen noutamaan takkiansa, +sillä hän katsoi nuoren naisen läsnäolon vaativan, että sietämättömästä +kuumuudesta huolimatta noudatettiin jotakin minimiohjelmaa +pukeutumiseen nähden. + +Nainen päästi raikkaan naurunheläyksen ja istuutui kursailematta +toiselle huoneen kahdesta tuolista, heittäen jalkansa sirosti ristiin, +niin että pieni nilkka vilahti näkyviin. Pään asennossa ja silmien +välkkeessä oli jotakin itsetietoista, ei jäykkää eikä ylpeää +kuitenkaan; raikas ja hieno, hiukan päivettynyt iho todisti hyvää +terveyttä ja suun juonne reipasta iloisuutta. Vaaleahko tukka aaltoili +yksinkertaisen leveän kesähatun alta, ja aistikas valkoinen +sinireunuksinen merimiespusero jätti näkyviin kauniisti kaartuvan +kaulan. Pyöreähköt, paljaat käsivarret päättyivät pitkiin, +hyvinhoidettuihin sormiin. + +Parin minuutin kuluttua tuli toimittaja Karl Anderssonkin näkyviin, +yllään vaalearuutuinen kesäpuku, pehmeät kaulukset ja leveä +taiteilijamalliin solmittu kaulaliina, ruotsalaisen punoittavana ja +kohteliaana. + +"Hyvää päivää, neiti Riger! Mikä tuottaa minulle kunnian nähdä teidät +täällä? Pyydän anteeksi, että täällä on kaikki näin sekaisin, mutta +sellaista se on..." + +Neiti Riger, kylpykaupungin tämänkesäisen sesongin kaunotar, keskeytti +toimittaja Anderssonin anteeksipyynnöt, ojentaen hänelle pienen kätensä +ja luontevasti hymyillen. + +"Älkää antako itseänne häiritä! En odottanutkaan tulevani minnekään +korttikansliaan. Ajattelin vain ohimennessäni pistäytyä kuulemassa, +joko te mahdollisesti olette saanut jotakin tietoa _siitä_. Täällähän +kaikki ensimmäiseksi tiedetään!" + +Toimittaja Karl Andersson punastui itsetyytyväisyydestä. + +"Älkää imarrelko! Emme toistaiseksi paljoakaan tiedä. Reportterimme on +parhaillaan hankkimassa täydellistä selostusta. Soitin juuri teidän +tänne tullessanne poliisimestarille, mutta hänkin oli jossakin ulkona, +kai tutkimassa asiaa. Mutta hiukan minäkin tiedän." + +"Kertokaa, pyydän! Lupaan kuunnella kärsivällisesti. Olen hieman +utelias enkä niin vähänkään. Ajatella, lentokoneella!" + +Neiti Riger nauroi ja katsahti toimittaja Anderssoniin. + +"Niin", aloitti tämä, "sikäli kuin tarkistamattomien ilmoitusten +perusteella tiedän, ilmestyi kaupunkimme yläpuolelle noin kello +kahdentoista aikoihin lentokone, kaksitaso. Se suuntasi matkansa +kylpyaukiota kohden, kiersi muutaman kerran sen yläpuolella ja poistui +sitten etelään, saapuen kuitenkin noin puolen tunnin kuluttua takaisin. +Kuten tiedätte, on kasinon ja metsän välissä laaja aukeama, ja +lentokone laskeutui äkkiä aukeaman toisessa päässä noin viidenkymmenen +metrin korkeudelle, ja sikäli kuin kasinolta voitiin nähdä, pudotti +jotakin maahan, jonkun pienen käärön. Sen tosiasian vahvistaa myöskin +lähellä kasinoa oleskellut poliisikonstaapeli. Tämän jälkeen lentokone +nopeasti kohosi, teki käännöksen ja lensi rannikkoa pitkin etelään, +kadoten näkyvistä. Mitään kansallisuus- tai muita merkkejä ei voitu +siinä havaita. Malli oli ranskalainen." + +"Entä miten käärön kävi?" Neiti Riger paloi uteliaisuudesta ja liikahti +kärsimättömästi tuolillaan. + +"Niin, se on oikeastaan vieläkin ihmeellisempää", jatkoi toimittaja +Andersson. "Kuten tiedätte, kulkee maantie aukeaman toisessa laidassa. +Kun käärö oli pudonnut maahan, syöksähti tien vierellä moottoripyöränsä +kanssa hääräillyt mies esiin, nosti käärön, juoksi pyörälleen, hyppäsi +sen selkään ja huristi pois, ennenkuin kukaan kasinolla olleista ehti +edes nähdä, minkälainen tämä herra oli näöltään. Poliisikonstaapeli +käsitti tilanteen oikein, hypäten lähistöllä olleen polkupyörän +selkään, mutta ei tietenkään voinut saavuttaa miestä. Juttu on +toistaiseksi tällä asteella, ainakin minun tietojeni mukaan." + +"Tämä on kauhean jännittävää!" huudahti neiti Riger. "Mitä te arvelette +koko jutusta?" + +"Ka, täsmällisesti en osaa sanoa. Yksityiskohdat ovat hämäriä, mutta +tuskin erehdyn, jos otaksun sen olleen salakuljetusta." + +"Niinkö? Ja mitä olisi ollut käärössä?" + +"Vähän vaikea sanoa: rahaa, arvopapereita, arvoesineitä tai jalokiviä." + +"Eikö tiedetä, mistä lentokone oli?" + +"Ei ainakaan vielä." + +"Entä mies moottoripyörällä? Luuletteko, että hänellä on +mahdollisuuksia päästä pakoon?" + +"Sekin on vaikea sanoa! On tietenkin sähkötetty kaikkialle ympäristölle +hänen pidättämisestään, mutta kun ei mitään varmoja tuntomerkkejä +voida antaa, on tulos epäiltävä. Mutta joka tapauksessa, tämä +julkeasti suoritettu ainotlaatuinen salakuljetusyritys ei jää +selvittämättömäksi." + +"Oletteko varma siitä?" + +"Kyllä!" Toimittaja Karl Anderssonin äänessä soinnahti aitoruotsalainen +itsetietoisuus ja varmuus. + +"Meidän poliisilaitoksellemme onnistuu se varmastikin." + +"Olisi hirmuisen mielenkiintoista katsella sellaisia miehiä, jotka +uskaltavat tehdä sellaista! Ajatella, lentokoneessa! Siitä tulisi suuri +oikeudenkäynti!" + +Neiti Riger näytti niin äärettömän huvitetulta ja tyytyväiseltä, että +toimittaja Karl Andersson, joka laski kunnian tästä ainakin osaksi +tulevan itselleen, tunsi selittämätöntä mielihyvää. + +"Mitähän tulisi noille salakuljettajille, jos heidät saataisiin +kiinni?" + +"En osaa varmasti sanoa, mutta tavarat he menettäisivät, saisivat +suuret sakot ja hyvässä tapauksessa joutuisivat istumaankin." + +"Huh, se on vaarallista! Koko kylpylaitos puhuu nyt vain siitä. +Viimeinkin on tapahtunut jotain huomattavaa. Muutoin kävisikin +ikäväksi." Neiti Riger nousi seisomaan. "Ja nyt en halua enää teitä +häiritä! Suurin kiitos ystävällisyydestänne! Näkemiin!" + +Toimittaja Karl Andersson tarttui ihastuttavaan käteen ja puristi sitä +pitkään. Neiti Riger nyökäytti päätänsä ja kääntyi lähteäkseen. Samassa +aukeni ovi ja sisään astui kaksi herrasmiestä. + +"Kas vain, tietenkin on nainen nopeampi, kun on kysymyksessä +uteliaisuuden tyydyttäminen. Hyvää päivää, neiti Riger!" + +"Niin, taisinpa olla ensimmäinen, vieläpä ehdin ennen +sanomalehtimiehiäkin! Hyvää päivää, herra Kivinen! Ja herra Nordgren!" + +"Suon mielelläni teille sen kunnian", virkkoi herra Kivinen, +loma-aikaansa kylpylaitoksessa viettävä suomalainen sanomalehtimies, ja +istuutui keveästi kumartaen pöydän laidalle. "Mutta, kuten olen useasti +sanonut, kohtalo suosii meitä sanomalehtimiehiä. Me saimme nähdä +jotakin, mitä muut eivät saaneet." + +"Ja mitä sitten?" kysyi neiti Riger huonosti salaten uteliaisuuttansa +ja antaen kätensä viivähtää tuolin selkämyksellä. + +"Me näimme moottoripyöräilijän." + +"Niinkö, kertokaahan! Tunsitteko hänet?" + +"Emme, ikävä kyllä." Herra Kivinen sytytti savukkeen, tarjoten +toimittaja Karl Anderssonille ja herra Nordgrenille. + +"Olimme", aloitti Kivinen, "Ollen kanssa hiukan kävelemässä, mutta kun +tämä heinäkuun ilma on kaikkea muuta kuin sopiva sellaiseen +ajanviettoon, käännyimme takaisin. Olimme juuri tulemassa valtatielle, +tiedättehän siellä lähellä teidän huvilaanne, neiti Riger, kun äkkiä +kuului jumalattoman kovaa surinaa ja tietä pitkin porhalsi oikeata +kuolemanvauhtia moottoripyöräilijä. Vetäydyimme nopeasti syrjään +puoleksi pensaitten taa, ja minulla on täysi syy luulla, ettei arvoisa +pyöräilijä meitä huomannut. Mies oli keskikokoinen, kalpeakasvoinen ja +tummatukkainen ja -partainen, sikäli kuin ehdin nähdä. Tavallinen +autolakki oli vedetty syvään, ja silmiä peittivät suojuslasit. Hän oli +puettu englantilaiseen urheilupukuun, keltaisiin ameriikkalaisiin +kenkiin ja nahkaisiin sääryksiin. Vasemmasta sivutaskusta pisti esiin +nahkainen käärö." + +"Näittekö minne mies ajoi?" tiedusti neiti Riger. + +"Jos olisimme tienneet, millä tavalla käärö oli joutunut miehen +haltuun, olisimme tietenkin tarkastaneet vähän pitempään, mutta +tietämättöminä jatkoimme pahimman pölyn haihduttua matkaamme. +Ehdittyämme pari sataa metriä tuli vastaamme läähättävä +poliisikonstaapeli polkupyörällä. Esivallan arvoisa edustaja +tiedusti hengästyneenä, olimmeko mahdollisesti nähneet erästä +moottoripyöräilijää. Me myönsimme nähneemme, mutta ilmoitimme, että jos +esivallan arvoisa edustaja vaali joitakin hämäriä luuloja, että +polkupyörällä voisi saavuttaa moottoripyörän, niin täytyi +meidän murskata kaikki tämäntapaiset haaveet. Ehdotimme, että +poliisikonstaapeli voisi kääntyä hyvällä omallatunnolla takaisin, +osoitettuaan kiitettävää intoa ja jonkunlaista järkeäkin +viranhoidossaan. Tältä konstaapelilta saimme myöskin kuulla jutun +esihistorian, valaistuna omakohtaisilla ja tavalliselle passipoliisille +hyvinkin kunnioitettavilla otaksumisilla ja johtopäätöksillä. +Keskusteltuamme kasinolle kerääntyneiden ja asiaan tavattomasti +innostuneitten kansalaisten kanssa painoimme tänne, vaikka nyt näenkin, +ettei täällä tiedetä asiasta enempää, koska toimittaja Karl Andersson +näkyy niin ahkerasti kirjoittelevan muistiin minun selostustani." + +Herra Andersson raaputteli kiivaasti kynällään, sillä mikään +yksityiskohta ei saanut jäädä tässä kaupungin ja maankin rikos- ja +skandaalihistorialle harvinaisessa jutussa unhoon. + +"Luuletteko, että näkemienne tuntomerkkien perusteella käy +moottoripyöräilijän pidättäminen mahdolliseksi?" kysyi neiti Riger. + +"No en totisesti. Jos niiden perusteella käydään pidättelemään, niin +voisin lyödä vetoa, että kymmenet tällä itärannikolla huristelevat +moottoripyöräilijät joutuisivat tekemisiin arvoisan esivallan kanssa." + +"Oh, juttu on siis yhtä hämärä kuin ennenkin", huudahti neiti Riger. +"Mutta kai huomenna saa jo joitakin uusia tietoja, vai miten, herra +Andersson?" + +"Luultavasti, luultavasti, neiti Riger. Pistäytykää kuulemassa." + +"Kiitos kutsusta. Nyt lienee jo todellakin aika lähteä. Näkemiin siis." +Neiti Riger ojensi kätensä. + +"Niin, terve sitten", sanoi Kivinenkin ja nousi seisomaan. "Me kai +lähdemme myös." + +Seurue tuli kuumalle ja autiolle hiekkaiselle kadulle. Neiti Riger +tarttui polkupyöräänsä ja iloisesti nyökäten hyppäsi sen selkään. + +"Näkemiin", huudahti herra Kivinen. "Kai te illalla tulette kasinolle +tanssiaisiin ja sitten purjehtimaan minun kanssani, kuten olette +luvannut?" + +"Siihen saatte luottaa." + + + + +2. + +Sanomalehtimiehet päättävät aikansa kuluksi ruveta kilpailemaan +esivallan kanssa. + + +"Olisinpa todellakin hämmästynyt nähdessäni neiti Rigerin tuolla +toimituksessa, ellen olisi huomannut hänen pyöräänsä ja siten saanut +aikaa hiukan tointua", sanoi Kivinen kotimatkalla ystävälleen ja +virkaveljelleen Olle Nonrdgrenille. + +Olle ei vastannut mitään, ja molemmat miehet astelivat ilmeisen ja +harvinaisen innokkaasti pehmeähiekkaisia, puutarhojen ja somien +huviloitten reunustamia katuja. Ilma oli kuuma ja tukehduttava +sellainen kuin se voi olla heinäkuussa, kun aurinko viikkomäärin +paahtaa pilvettömältä, hiilakansiniseltä taivaalta. Vain mereltä +silloin tällöin tulevat hyväilevän raikkaat henkäykset tekivät ulkona +liikkumisen yleensä mahdolliseksikaan. + +Noin kymmenen minuutin kuluttua saapuivat ystävykset oman huvilansa +luo, kulkivat pienen, mutta hyvin hoidetun puutarhan läpi ja +istuutuivat syviin korituoleihin varjoisalla kuistilla. Palvelijatar +toi hiukan virvokkeita, Kivinen riisui kauluksensa, sytytti savukkeen +ja kääntyi sitten Ollen puoleen. + +"Mitä sinä tästä kaikesta oikein ajattelet?" + +Sanomalehtimies Olle Nordgren, pyöreähkö, vilkkaannäköinen vanhapoika +eloisine silmineen ja punoittavine kasvoineen, joilla leijaili ainainen +myhäilevä, ymmärtävä epikurealainen iloisuus, siemaisi vielä kerran +virvoketta. + +"Sinä tarkoitat sitä kääröä?" + +"Niin, tietysti. Luuletko voivan olla mahdollista, että +moottoripyöräilijä heitti sen sattumalta neiti Rigerin puutarhaan?" + +"En", Olle hymähti, "ja minua ihmetyttää, että ylimalkaan voit +sellaista kysyä. Käärö oli tietenkin tarkoitettu neiti Rigerille, ja +hänelle se heitettiin. Luuletko, että joku kallisarvoinen käärö +kuletettaisiin ensin lentokoneessa tänne ja sitten viskattaisiin +moottoripyörästä, ilman mitään syytä, aivan vieraan henkilön huvilan +puutarhaan. Ja käärö heitettiin neiti Rigerin puutarhaan, sen ehdimme +nähdä molemmat. Nyt on meidän selvitettävä, mikä osuus hänellä on tässä +hauskassa jutussa." + +"Niinhän se on", myönsi Kivinenkin, "mutta minä en oikein uskoisi..." + +... "että neiti Riger olisi sekaantunut, ja tällaisella tavalla, tähän +ensiluokkaiseen salakuljetusjuttuun." Olle nauroi hiukan +kiusoittavasti. "Niin se käy, kun pihkaantuu. Ei uskoisi mitään +epäedullista, vaikka mitkään järkisyyt eivät estäisikään. Sinäkin +tunnet niin perin vähän neiti Rigeriä, olet vasta pari viikkoa ollut +hänen kanssaan tekemisissä, et tiedä mitään hänen entisyydestään etkä +nykyisyydestäkään. Mutta tunne on tietysti voimakkaampi. Ei niin, että +minäkään luulisin mitään pahaa, mutta nykyajan naisista en mene mitään +edeltäpäin vannomaan. Voihan olla, että neiti Riger vaikka huvittelee +salakuljetusurheilulla. Tämä peräti uudenaikainen ja hieno muoto, +lentokone, voi viitata sellaiseen." + +"Hm, mitä huvitteluun tulee, niin olen varma siitä, ettei tässä voi +olla kysymystäkään mistään sellaisesta. Minä näet tunsin +moottoripyöräilijän, vaikka sinun onkin pidettävä tämä tieto täytenä +salaisuutena. Et saa missään tapauksessa virkkaa siitä mitään +poliisille etkä lehdellesi, vielä vähemmin tietenkin neiti Rigerille." + +"_Tunsit_?" -- Ollen äänessä kuulsi selvä epäusko ja ihmetys. + +"Niin, tarkoitan, että olen joskus ollut hänen kanssaan tekemisissä. +Nimeä en tiedä, mutta siitä saan kyllä selvän päivässä tai ainakin +parissa. Puhun siitä enemmän myöhemmin. Nyt on ensin saatava +mahdollisimman täydelliset tiedot neiti Rigerin menneisyydestä sekä +siitä, missä hän tänään on ollut kello kahdentoista ja kahden välillä. +Mitä edelliseen tulee, niin luulen voivani saada ainakin arvokkaita +viittauksia tämäniltaisen purjehdusmatkan aikana, ja jälkimmäisestä +saat sinä koettaa huolehtia. Minä avustan kyllä. Meillä ei ole mitään +kiirettä, sillä arvoisa esivalta on meistä ratkaisevasti jälessä. Me +tiedämme minne käärö on joutunut, ja saamme tietää, kuka tuo +moottoripyöräilijä oli. Juttu on salakuljetetusta, ja käärössä oli +varmastikin jalokiviä. Epäilen niiden olleen tuotuja Saksasta. +Jalokivien vientitullihan on siellä kaksikymmentäviisi prosenttia, +joten muutaman miljoonan takia kannattaa kyllä ryhtyä näinkin +laajakantoisiin ja vaivaloisiin yrityksiin." + +"No niin, käydään toimeen. Näin loma-aikana seikkailee mielelläänkin. +Mitä sinä sanoit tietäväsi siitä moottoripyöräilijästä?" kysyi Olle. + +"Olen nähnyt hänet Helsingissä, muutamassa taidekaupassa. Niinkuin ehkä +tiedät, ovat Helsingin ja yleensä Suomen taide- ja antikvaarikaupat +nykyään täynnä mitä kallisarvoisimpia ulkomaalaisia taideteoksia +ja -esineitä, etupäässä tietenkin venäläisiä. Niitä ovat tuoneet +mukanaan ja myyneet Suomeen paenneet venäläiset, ja suuri osa myös on +ensin Venäjällä varastettua ja sitten salaa kuljetettua Suomeen. No +niin, katselimme taidekaupassa tauluja, -- minä, muuan taiteilija ja +eräs mesenaatti. Huomiotamme kiinnitti etenkin hollantilainen +mestarimaalaus, vanha ja arvokas, oikeastaan määrittelemätön rahassa. +Taiteilija ei sanonut mitään, vihelteli vain ja kysyi kuin ohimennen +taidekauppiaalta, mistä hän oli saanut taulun. Tämä selitti, ettei se +ollut hänen omansa, vaan se oli tuotu vain myytäväksi. Taiteilija +tiedusti omistajaa, ja hänen sitä kysyessään astui sisään +keskikokoinen, kalpeakasvoinen tumma mies, joka puhui hiukan +murteellista ruotsia. Taidekauppias viittasi häneen. Hänet esiteltiin, +mutta en silloinkaan kuullut hänen nimeään. Taiteilija kysyi hintaa. +Mies hiukan mietti ja mainitsi kuusinumeroisen luvun. Summa oli mitätön +taulun arvoon nähden, mutta meillä ei ollut yhteensäkään edes puolta +tuosta rahamäärästä asettaa liikekannalle. Silloin kysyi taiteilija +äkkiä, mistä hän oli taulun saanut. Mies selitti sen ostaneensa +Pietarissa. 'Niinkö, tunnetteko mahdollisesti ruhtinas N--skin?' kysyi +taiteilija. Mies meni hiukan hämilleen, mutta kielsi. 'Niin, +katsokaas', puhui taiteilija kylmäverisesti, 'tämä taulu kuuluu hänen +perhekokoelmiinsa. Hän ei ole sitä myynyt, sillä hän on itse paennut +Suomeen ja oleskelee parhaillaankin täällä. Mutta saatujen tietojen +mukaan on muutamia hänen taulujaan, ennenkuin neuvostohallitus ennätti +ne ottaa suojelukseensa, ehditty varastaa. Onko teillä mahdollisesti +siitä jotakin tietoa? Ja millä tavalla Te toitte taulun maahan?' -- +Mies ja taidekauppias menivät hämilleen, mies koetti sopertaa jotakin, +mutta taiteilija ja me poistuimme. Kun paria päivää myöhemmin tulimme +takaisin, oli taulu poissa. Omistaja oli vienyt sen pois, selitti +taidekauppias. Sekä taulu että mies katosivat. Sain kuulla, että +ruhtinas oli vahvistanut täydelleen taiteilijan otaksumat." + +"Ja mistä luulet voivasi hänet niin varmasti tuntea?" tiedusti Olle. +"Sinähän ehdit vain hetken katsoa häntä?" + +"Hänen nenänsä muoto ei niin hevin haihdu mielestä", selitti Kivinen. +"Se on hiukan -- juuri senverran että erottaa -- epämuodostunut, ja se +riittää. Tuntisin hänet missä tahansa ja milloin tahansa." + +"Ja mistä luulet saavasi tietoon hänen nimensä?" + +"Taiteilijalta. Minä sähkötän hänelle." + +"Mutta hänen osoitteensa?" + +"Myös sieltä. Olen varma siitä, että taidekauppias tiesi hänestä +enemmänkin, ja taiteilija osaa kyllä pakoittaa häneltä tiedot. Ja +toinen seikka: mies lienee ollut enemmänkin taidekaupoissa, joten +otaksun siitä, että myöskin Tukholman taidekauppiailta saamme jotakin +selvitystä. Ja tämäkin on asian nykyisellään ollen jo sangen paljon. +Onhan meillä nyt edes jonkunlainen käsitys koko seikkailusta." + +"Tjah, uskaltaisiko tästä nyt lähteä liikkeelle", virkkoi Olle hiukan +haluttomana. "Tuolla on kuuma." + +"Onpa niinkin, mutta ajatteles, jos saamme tästä jutusta selvän! Ennen +poliisia! Ja sitten julkaisemme lehdessä!" + +"Neiti Elise Rigerin osuuden myöskin?" + +Kivinen vaikeni hetkiseksi. + +"Perhana, mitä hänellä on tässä oikeastaan tekemistä! Olisi saanut +pysyä nyt syrjässä. Totisesti, kun onni joskus potkaisee, niinkuin +meitä, jotka aivan sattumalta vainuamme sitä moottoripyöräilijää, niin +sitten pitää naisen tietenkin sotkeutua väliin. En sen puolesta, että +minulla olisi mitään erikoista neiti Rigeriä kohtaan, mutta tuntuu +hiukan ilkeältä ajatella hänen joutuvan syytettyjen aitaukseen. +Sittenpähän nähdään! Lähtekäämme lennätinlaitokselle. Ja tiedätkö, mitä +sitten teemme! Me otamme auton ja ajamme asemalle. Niin kauan kun +jäljet ovat tuoreet, tiedustelemme moottoripyöräilijää. Minulla on +hiukan omia luulojani ja haluaisin saada ne joko vahvistetuiksi tai +kumotuiksi." + + + + +3, + +Se, joka ei ole tullut ympyräviivan yli, on sen sisäpuolella. + + +Lennätinlaitoksella nakutti kaksi konetta, ja virkailijat hikoilivat +paitahihasillaankin niiden ääressä. Kivinen, Ollen seuraamana, astui +kursailematta aitauksen sisäpuolelle ja tervehti toista virkailijaa, +keski-ikäistä, hiukan keikaroivaa miestä. + +"Hyvää päivää! Anteeksi asumme, mutta te kai ymmärrätte!" sanoi +virkailija. + +"Vielä kysyttekin", nauroi Kivinen. "Ja työtä on paljon?" + +"Tänään on kohtalaisesti, kun poliisimestari on sähkötellyt joka +suunnalle sen lentokonejutun takia." + +"Niin, arvaa sen! Minullakin olisi nyt vähän sähköttämistä. Saisinko +lomakkeen!" + +"Kyllä, hetipaikalla! Niin, niitähän onkin tuolla", virkkoi virkailija +ja pujahti aitauksen ulkopuolelle. Kivinen silmäili nopeasti +koneen vieressä olevia lomakkeita. Siinä näkyi olevan useitakin +poliisimestarin kirjoittamia, mutta pinkkaan asetettujen lähetettyjen +sähkösanomien joukossa oli päällimmäisenä muuan, joka kiinnitti Kivisen +huomion. + +Sähkösanoma oli lyhyt: "Tukholma, Strandgatan 43. Import & Export. +Tilatut saapuneet, R." + +Virkailija palasi ja ojensi lomakkeen. Kivinen kiitti ja istuutui +kirjoittamaan. + +"Saanko tarjota?" lausui sanomalehtimies ja ojensi savukekotelonsa. +"No, miten edistyy teidän juttunne?" virkkoi hän hymyillen. + +Virkailija naurahti itsetyytyväisesti. "Kiitos kysymästä. Luulenpa, +että linnoitus alkaa olla antautumaisillaan. Muuten, terveisiä neiti +Rigeriltä. Hän kävi tässä noin tunti sitten ja jutteli kymmenisen +minuuttia. Jaa, teillä on hyvä maku, herra Kivinen, täytyy tunnustaa", +pilaili virkamies. + +Kivinen naurahti tyytyväisesti, ja hänen vilkkaat ja avoimet kasvonsa +vetäytyivät leveään hymyyn. Olle vihelsi pitkään. + +"Kai tulette tämäniltaiseen juhlaan", kysyi Kivinen. + +"Kyllä, saan silloin vapaata. Täytyyhän tässä jumalattomassa +kuivuudessa edes hiukan kastella kaulaa ja huvitella." + +"Näkemiin sitten, ja suuri kiitos!" sanoi Kivinen ja antoi +virkailijalle täytetyn lomakkeen ja maksun. "Illalla tavataan." + +Päästyään kadulle lähtivät ystävykset autoasemalle. + +"Vieläkö epäilet neiti Rigerin syyllisyyttä?" kysyi Olle. + +"En sano mitään. Osoitteen kirjoitan heti muistiin. Tukholma, +Strandgatan 43. Import & Export. Luulenpa, että moottoripyöräilijä on +jossakin tämän osoitteen lähistöllä." + +Pienen aukeaman laidassa oli autoasema. Ystävykset nousivat autoon, ja +kuljettaja, haukotellen ja venytellen jäseniään, kiersi moottorin +käyntiin. Auto hypähti liikkeelle ja painui kesän täydessä vihreydessä +komeilevain puutarhain ja niitten lomitse pilkottavain huvilain +reunustamalle valtatielle. Ilmanpaineen synnyttämä tuulenhenki virkisti +sietämättömässä kuumuudessa. + +"Asemalle!" määräsi Kivinen. + +Auto liukui pitkin sileää ja kovaa tietä, sivuutti muutamia +maalaisrattaita, kallistui hiukan mutkassa ja sujahti sitten neiti +Rigerin huvilan ohi. Ketään ei näkynyt. Parin kilometrin päässä olevan +pikku ravintolan luona Kivinen antoi määräyksen pysähtyä. Ystävykset +hyppäsivät autosta, menivät verannalle ja tilasivat hiukan juotavaa. +Isäntä tuli itse tarjoilemaan. Olle, joka oli parikin kertaa ollut +ravintolassa, tarttui puheeseen. + +"Hyvää päivää! Joko olette kuullut siitä suuresta jutusta?" + +"Kyllä väin", virkkoi isäntä. + +"Muistatteko sattumalta, mihin aikaan se moottoripyöräilijä porhalsi +tästä ohi?" + +"Moottoripyöräilijä? Olen istunut tässä koko päivän kuistilla ja +päätellyt tilejäni, mutta mitään moottoripyörää ei tänään ole tästä +kulkenut ohi." + +"Jaha", Ollen äänessä oli hiukan ihmettelevä sävy. "Minne vie se +sivutie, joka haaraantuu tässä lähellä oikealle?" + +"Lähimmälle rautatiepysäkille, heti seuraavalle tältä asemalta." + +"Pääseekö asemalta pysäkille toista tietä?" + +"Asemalta menee melkein rataviertä kyllä toinen." + +"Hyvä, me voimmekin sitten pistäytyä sinne! Täytyy nyt hiukan toimia, +jotta saisimme jonkunlaisen selostuksen lehteen. Kas niin, hyvästi!" + +Ystävykset maksoivat ja nousivat uudelleen autoon. + +Asemalla ystävykset menivät rautatiekirjakauppaan ja ostivat muutamia +pääkaupungin lehtiä ja ajanvieteromaaneja. Kivinen koetti, eikä ilman +tulosta, hymyillä nuorelle myyjättärelle. + +"Mihin aikaan lähtee juna Tukholmaan?" kysyi sanomalehtimies. + +"Nyt kello 5.27 ja sitten illalla 9.05." + +"Entä aamulla?" + +"Aamulla ei kulje mitään junaa, vasta kello 1.18 lähtee ensimmäinen." + +"Menikö tänään paljonkin väkeä tällä päiväjunalla?" + +Myyjätär katsahti vähän ihmeissään ahkeraan kyselijään. + +"Ei, ainoastaan muutamia, pari rouvaa, eräs vanha pariskunta ja +muutamia maalaisia." + +"Ette huomannut ketään urheilupukuista miestä?" + +Neitonen nauroi ääneen. + +"Ahaa, herrat ovatkin poliiseja! Ei ketään, jota voisi luulla +moottoripyöräilijäksi, ei näkynyt. Ja jos sellainen olisi ollut, niin +tästä sen olisi kyllä huomannut." + +Kivinen kiitti tiedoista ja pyysi sitten, ettei neitonen kertoisi +mitään heidän kyselystään. Sanomalehtimiehet nousivat uudelleen autoon +ja ajoivat aivan radan vartta kulkevaa tietä pitkin seuraavalle +pysäkille, noin viisi kilometriä. Täällä Kivinen haki käsiinsä muutaman +uneliaan asemamiehen, joka setelin vaikutuksesta huomattavasti +piristyi. + +Ei, moottoripyörää hän ei ollut nähnyt. Kyllä, varmasti, jos sellainen +olisi mennyt ohi, niin hän tietäisi siitä. Jaa, väkeäkö! Olihan niitä +ollut muutamia, pari kolme herraa, muuan neiti tästä lähistöltä ja eräs +asemamies. Puetutko, ei hän oikein muista, tavallisiin kesävaatteisiin. +Oli ollut kiirettä. Pitkältäkö valtatielle? Jaa, ehkä pari kilometriä. +Kyllä voi autolla ajaa. + +Kivinen kumarsi ja riensi autoon, joka painui syrjätielle. Tie oli +kyllä kapeahko, mutta muuten hyvä ja kova. Huviloita oli aina jonkun +matkan päässä. + +"Mitä sinä luulet nyt oikein hyötyneesi?" kysyi Olle, puolittain maaten +auton pehmeillä nahkaistuimilla ja savutellen mahtavaa sikaaria. + +"Miehestä en saanut suurtakaan vihiä. Matkustanut Tukholmaan, kuten +arvata sopiikin. Mutta minä tiedän jotakin hänen pyörästään", lausui +Kivinen salaperäisesti hymyillen. + +"Ja missä se on?" kysyi Olle. + +"Minä en tiedä, missä se _on_, mutta minä tiedän, missä se _ei ole_, ja +se on jo varsin paljon. Huomaa, meillä on alue, jossakin määrin +ympyränmuotoinen: meri, joki, asema ja pysäkki. Moottoripyörä oli tällä +alueella. Merelle tai joelle se ei päässyt. Jää asema, jossa sitä ei +ole nähty, ja pysäkki, missä vakuutetaan samaa. Vain kahta tietä pitkin +pääsee alueelta. Metsässä ei voi ajaa. Siis: on selvää, että pyörä on +jonnekin jätetty. Se on ympyräviivan sisäpuolella. Se mahdollisuus on +olemassa, että se olisi jätetty metsään, mutta katsoen siihen, että +sellainen kapine on vähän liian kallis uhrattavaksi, ei otaksuma näytä +todennäköiseltä. Ei, minä luulen, että pyöräilijällä oli joku +tukipaikka tämän syrjätien varrella, luultavastikin sen alkupäässä. Hän +hyppäsi pyörältä heti syrjätielle tultuaan ja talutti, ettei herättäisi +huomiota, sen johonkin huvilaan, muutti vaatteita ja marssi sitten +kunniallisena kansalaisena pysäkille ja nousi kello 1.18 junaan. Hän +ehti sen hyvin tehdä. Asiasta saamme piankin varmuuden. Poliisi +tietenkin tutkii ympäristön, ja muutenkin moottoripyörän kokoinen +kapine kyllä löydetään. Ellei sitä löydetä, niin oma otaksumani on +ainoa mahdollinen. Epäilen, etteivät poliisit kykene pääsemään näinkään +pitkälle." + + + + +4. + +Kivinen alkaa purjehdusretkellä epäillä sananpartta, että naisten ja +ovien kanssa tulee aina toimeen, kun käsittelee niitä tasaisesti. + + +Ilma oli jo raikas, kun kasinon orkesteri rai'utti ensimmäisen valssin. +Laajalla verannalla, josta avautui kaunis ja mahtava näköala +tummenevalle merelle ja valkoiselle rantahietikolle, istui reumatismin +ja muitten vaivojen, sekä todellisten että kuviteltujen, runtelemia +seurueita, maun ja sukupuolen mukaan nauttien joko tavallisia +virvokkeita tai miedompia ja voimakkaampia väkijuomia, syöden +illallista ja keskustellen kylpyläväen keskuudessa välttämättömistä +juoruista sekä päivän suuresta sensationumerosta: lentokoneen +vierailusta ja siitä heitetystä kääröstä. + +Lihavahkot tukkukauppiasten rouvat tarkkailivat salavihkaa tyttäriänsä, +jotka hikisinä ja punoittavina tanssivat pönäkkäin luutnanttien tai +aloittelevien tuomareitten -- tai pahimmassa tapauksessa -- iloisten, +mutta yhtä tyhjien ylioppilaitten ja taiteilijain kanssa, kadoten +sitten vilvoittelemaan kasinon puutarhan tunnelmallisiin lehtimajoihin +tai puoleksi pensaitten piilossa oleville penkeille, jotka kaikki +paikat ovat sopivan vaarallisia nuorille naimaiässä oleville neitosille +ja heidän kavaljeereilleen heinäkuun ihanana iltana. Nuoret tanssivat +ja kuhertelivat, vanhemmat istuivat ja katsoivat, ja toivottomat +vanhatpiiat tiesivät saavansa puheenaihetta vielä seuraavaksikin +päiväksi. Siitä ei tosin erikoista puutetta ollut, sillä kylpylän +vilkas elämä tarjoaa etenkin näille erehtymättömille tarkastelijoille +ehtymätöntä puheenaihetta suljetuissa kahviseuroissa. + +Olle Nordgren istui toimittaja Karl Anderssonin kanssa lähellä pääovea, +josta näkyi tanssivain häikäisevä parvi: neitoset ja rouvat vaaleissa +kesäpuvuissaan, komeat ruotsalaiset upseerit muhkeissa univormuissaan +ja siviiliherrat jäykissä mustissa asuissaan ja hohtavan valkoisissa +rintamuksissaan. Ilo ja elämänhalu kuvastui kasvoilla, ja jonkunlainen +kansainvälinen leima loi loistoa ja vaihtelevaisuutta. Kivinen näytti +kokonaan unohtaneen päiväsen tutkimusaikeensa ja tanssi innokkaasti ja +sulavasti viehättävän neiti Rigerin kanssa. Olle tähyili suomalaista +ystäväänsä, jonka pitkä ja notkea vartalo keinui kauniissa kaarissa +viehkeän valssin mukaan. Kivisen soikeilla, valoisilla kasvoilla +leijaili tyytyväisyyden ja autuuden ilme, ja toimittaja Karl Andersson +hautasi lyhyttä unelmaansa hieman murheellisen, jos kohta ulkonaisesti +välinpitämättömän näköisenä hitain kulauksin. + +Neiti Riger oli loistavalla ja välittömällä tuulella, ja Kivinen +keskusteli vaarattomista asioista älykkään pirteästi. Neiti Riger +tiedusti ohimennen salakuljetusjuttua, mutta Kivinen vastasi +välttelevästi, ja koko asia jäi siihen. Sanomalehtimiehen oli vaikea +uskoa, että tämä iloinen ja huoleton neitonen, joka nyt tanssi hänen +kanssaan kiihkeässä valssissa, olisi sekaantunut mitä vakavimpaan +salakuljetusyritykseen, jossa oli asetettu vaaralle alttiiksi maine, +vapaus ja ainakin muutama miljoona. Hän hymähteli itsekseen naisluonnon +käsittämättömyydelle, mutta tyytyi, vaikka ihmetellen, neiti Rigerin +seuraan, joka tänä iltana oli tavallista suopeampi, jopa hiukan +sydämellinenkin. Muutamat itsetietoiset upseerit kohauttivat kyllä +halveksivasti olkapäitään tuntemattomalle "siviililurjukselle", joka +oli ryöstänyt kylpylän ensimmäisen kaunottaren, mutta se seikka vain +lisäsi Kivisen tyytyväisyyttä. Hän oli voitolla, sen hän tunsi, mutta +mielessään hän päätti, ettei hän anna näennäisen voittonsa sokaista +itseään. Hänellähän oli suoritettavana sangen arka ja vaikea tehtävä, +jolla ei ollut kuhertelun kanssa mitään yhteistä. + +Muutaman tanssin perästä, ennakolta tehdyn sopimuksen mukaan, lähti +pikku seurue rantaan laiturille, jossa oli neljä purjevenettä. Kivinen +ja neiti Riger sijoittuivat yhteen, sanomalehtimies nosti tottuneesti +purjeet, irroitti ankkurin, ja lauhassa tuulessa vene liukui luovaillen +ulapalle. Meri oli tumma, lännessä kajasti laskeneen auringon punertava +hehku, ja kauempana hämärsi pari kalliosaarta, jotka olivat matkan +määränä. Veneet irroittuivat toinen toisensa jäljestä laiturista, ja +niistä kuului iloista ja äänekästä puheensorinaa, joka selvästi +kantautui yli melkein tyynen vedenpinnan. + +Kivinen istui peräsimessä, pitäen kädessään purjenuoraa, ja neiti Riger +istui tuulen yläpuolella nojaten molemmin käsin laitaan, antaen +lainehtivan tukkansa hulmuilla tuulessa, nuorteana, reippaana ja +kauniina, katseen haaveillen kiitäessä kaukaisuuteen. + +"Pidättekö purjehtimisesta?" aloitti Kivinen, mielestään varsin +lapsellisesti, mutta äkkiä syntyneen oudon hiljaisuuden painostamana ei +hän keksinyt muutakaan sanottavaa. + +"Tämä on ihanaa. Olen ensimmäistä kertaa purjehtimassa." + +"Niinkö? Te olette siis sisämaan lapsi." + +"Oikein päätelty." + +"Odottakaas, minä koetan arvata kotipaikkanne", sanoi Kivinen. "Enhän +ole tunkeileva?" + +"Mitäpä siinä olisi salailemista." + +"Siis: ensin nimi. Riger! Germaaninen: tanskalainen, ruotsalainen, +norjalainen, englantilainen tai -- saksalainen. Ristimänimenne +vahvistaa otaksuman. Te olette saksalainen. Pohjoissaksalainen te ette +ole, teissä ei ole pohjoissaksalaista flegmaattisuutta, te olette +vilkas eteläisen auringon kasvatti." + +"Tähän saakka ovat päätelmänne oikeita. Jatkakaa." + +"Te olette kaupunkilainen, vieläpä suurkaupunkilainen. München! Ei, se +ei sovi! Otetaanpa avuksi ulkomuotonne! Se paljastaa salaisuutenne, ja +teidän yleinen esiintymisenne, käytöstapanne sekä makunne tekevät sen, +ettei kotipaikastanne voi erehtyä." + +Neiti Riger nauroi vallattomasti, ja hohtava hammasrivi loisti +ruusuisten huulten välissä. Kivinen huomasi hänen silmissään +vastustamattoman vaarallisen tulen, -- noissa suurissa syvissä +samettisilmissä. Hieno silkkiliina leijui tuulessa kilpaa kiharoitten +kanssa, ja sanomalehtimiehen huomio pyrki väkisinkin kääntymään +purjeitten hoitamisesta ja veneen ohjauksesta, kunnes leikillisen +karkea huuto lähimmästä purresta herätti hänet todellisuuteen. + +"Herra Kivinen, herätkää! Tahallinen päälleajo on laissa kielletty!" +kirkui lennätinvirkailija, kun Kivisen vene kiiti suoraan toisen purren +laitaa kohti. + +Kivinen yhtyi nauruun ja käänsi veneen. Kun toinen pursi oli loitonnut, +kietaisi Kivinen purjenuoran polvensa ympäri ja sytytti savukkeen. + +"Ettekö usko, neiti Riger, että kykenen määrittelemään kotipaikkanne?" +kysyi hän. + +"En tietenkään. Johtopäätöksenne ovat loistavat, mutta ette saa minua +niin helposti ansaan. Te koetatte hämmästyttää minut, niin että itse +sanoisin." + +"Lyöttekö vetoa?" + +"Mistä vain!" + +"Hyvä. Te saatte pyytää minulta mitä haluatte, jos minä joudun +tappiolle, ja samoin minä teiltä, jos voitan. Kunniasananne, että +vastaatte omantuntonne mukaisesti." + +"Suostun! Saatte mitä tahdotte. Kättä päälle!" Neiti Riger ojensi +kätensä, johon sanomalehtimies innokkaasti tarttui. + +"Nyt sain teidät ansaan", sanoi hän. + +"Älkää olko liian varma", nauroi neiti Riger. "Siis, missä on +kotipaikkani?" Hän kumartui aivan lähelle sanomalehtimiestä ja katsoi +tätä silmiin. Silkkiliina sipaisi pari kertaa Kivisen ohimoita, ja +kullanloistavat kiharat koskettivat hänen otsaansa. + +"Se on _Wien_!" sanoi Kivinen, ja hänen harmaat silmänsä olivat +tiukasti kiinnitetyt neiti Rigeriin. Tämä huudahti, irroitti kätensä ja +oikaisi vartalonsa, puhjeten vapauttavaan nauruun. + +"Taikuri! Te arvasitte oikein!" + +"Olin varma siitä. Ja nyt otan palkkioni!" + +Salamannopeasti kietoutuivat sanomalehtimiehen kädet neiti Rigerin +notkean vartalon ympäri, vetivät hänet vastustamattomasti puoleensa, ja +neitosen heikosti huudahtaessa Kivinen painoi nopean, kiihkeän +suudelman tämän raikkaille huulille. Se huumasi hänet. + +"Ei, katsokaas venettä!" sanoi neiti Riger rauhallisesti. Kuin kylmä +vesisuihku vaikuttivat nämä järkevät sanat sanomalehtimieheen. Hän +päästi neiti Rigerin vapaaksi ja tarttui valloilleen päässeeseen +purjenuoraan ja peräsimeen. Syntyi hetken hiljaisuus. Kivinen katsahti +arasti seuralaiseensa. Neiti Riger järjesteli tyynesti tukkaansa. Hän +ei näyttänyt suuttuneelta, jos ei ihastuneeltakaan. + +Neiti Riger käänsi päätänsä ja katsoi hymyillen sanomalehtimieheen. + +"Oletteko tyytyväinen?" hän kysyi. Äänenpaino oli leikillinen, ja +Kivinen sai takaisin tavallisen reippautensa. + +"Kyllä, vaikka en voikaan antaa itselleni anteeksi, etten käyttänyt +tilaisuutta useamman ottamiseen." + +"Te olette tyydyttämätön. En osannut arvata, että te vaatisitte +tällaisen palkkion, mutta", neiti Riger nauroi vallattomasti, "en +kadu." + +Sanomalehtimiehen täytyi tunnustaa itselleen, ettei hän tiennyt mitä +ajatella. Oliko kaikki vain, kuten ulkonaisesti näytti, leikkiä, -- +oliko neiti Riger häneen rakastunut vai tekikö hän pilkkaa? Kivinen oli +tuntevinaan naisia, mutta nyt hän oli ymmällä. Oli ollut kaiken iltaa. +Hän ei käsittänyt neiti Rigerin käyttäytymistä. Kivinen piti itseään +koko lailla kylmänä ja järkevänä, eikä hän luullut päänsä menevän +helposti pyörälle. Neiti Riger oli antanut suudella, mutta tuo kylmä ja +rauhallinen huomautus veneen ajautumisesta kriitillisimpänä +silmänräpäyksenä! + +"Mitä te ajattelette?" kysyi neiti Riger äkkiä. + +"Muistuttelen itselleni säveltä operetin sanoihin: 'Kuka naisista +selvän saa, piru heissä on vallalla ain!'" + +"Kas vain, te filosofoittekin! Minua ilahduttaa, että meissä on jotakin +käsittämätöntäkin. Eikö niin?" + +Kivinen nauroi. + +"Niin, älkää naurako! Ettekö tekin ole samaa mieltä, että ellei +naisissa olisi jotakin käsittämätöntä, eivät he olisi puoleksikaan niin +hauskoja?" + +"Kyllä, mutta nyt..." + +"Niin, minä arvaan teidän ajatuksenne, minä nyt vuorostani", sanoi +neiti Riger. + +"Koettakaapa?" + +"Te ihmettelette minua ja minun käytöstäni." + +"Ja sitten?" + +"Te koetatte päästä selville minusta ja asioistani. Mutta se ei onnistu +teille." + +"Niinkö luulette. Lyöttekö vetoa?" + +"Varokaa! Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Se, että te voititte +ensimmäisellä kerralla, ei todista, että te voitatte toisella. Mutta +minä suostun. Samoilla ehdoilla kuin ennenkin." + +"Päätetty." + +"Minä tiedän, että te epäilette minun sekautuneen salakuljetusjuttuun", +laukaisi neiti Riger äkkiä. + +Se osui. Kivinen ei voinut pidättää huudahdusta. + +"Te... minä...?" + +"Näettekö, enkö arvannut oikein! Annan teidän olla luulossanne. Niin, +olen kyllä sotkeutunut juttuun, mutta millä tavalla, sen saatte itse +koettaa selvittää. Jos se teille onnistuu, niin olette voittanut vedon +ja minä olen, kykyni ja kunniallisuuden rajoissa, teidän vallassanne." + +"Siis avoin taistelu?" + +"Ja armoton." + +"Minä voitan sen." + +"Se nähdään, mutta sanon vain, että toinen suudelma on paljon vaikeampi +saada kuin ensimmäinen." + +Kalliosaari oli jo aivan lähellä, ja mielenkiintoinen keskustelu +keskeytyi. Purret laskivat rantaan, ja seurueet nousivat maihin. Meri +huokui tummana, hämärä kävi tiheämmäksi, mutta rantakalliolla, +sytytettyjen nuotioitten ääressä, jatkui välitön nuorekas elämänilo +kesäisenä yönä. + +Kun Kivinen aamupuolella yötä marssi viileässä raikkaassa ilmassa +valtatien reunaa pitkin kotia, ohi nukkuvien huviloitten ja +kastehelmissä kimaltelevien puutarhojen ja nurmikkojen, puisteli hän +päätänsä, puolittain pahoitellen, puolittain tyytyväisenä. Hän oli +rakastunut, auttamattomasti rakastunut. Hetken hän oli luullut +saaneensa vastarakkauttakin, ja sitä hän luuli vieläkin, mutta... Siinä +oli "mutta", ja se oli suuri. + +Niin, neiti Riger oli vastustajatar. Viehättävä vastustajatar, mutta +vaarallinen. Ja hänen hiukan väsynyt päänsä koetti ratkaista pulmaa: +jos hän voittaa ja saa neiti Rigerin salakuljetuksesta syytettynä +telkien taa, mitä hän tekee voitollaan? Ja ellei hän voita, niin ei kai +hänellä ole myöskään mitään mahdollisuutta? + +Ja mistä neiti Riger tiesi, että hän epäili? Ja miten neiti Riger oli +uskaltanut tunnustaa? Hm, vastustajatar oli antautunut ensimmäiseen +otteluun, ja, hänen täytyi se myöntää, voittanut sen yllättävän +loistavasti. Hänen korttinsa olivat nyt sekaisin, ja mikä pahinta, +hänen sydämensä laita oli vielä huonommin. + +Ollelle ei mitään! ajatteli Kivinen avatessaan huvilansa portin. + + + + +5. + +Seikkailijat huomaavat, että langat alkavat juosta yhteen. + + +Kivinen ja Olle istuivat aamupäivällä kasinon verannalla kahvia +juomassa. Päivä oli yhtä kuuma kuin eilenkin, meri oli tyyni, ja vain +laajat mainingit kohisivat valkoiselle rantahietikolle, hyrskyten ja +vaahdoten. Kivinen tunsi itsensä uinnin jälkeen virkeäksi +ja reippaaksi, ja kylmä itsehillintä, jonka hän oli ollut +menettämäisillään edellisenä yönä, oli palannut kirkkaan päivän ja +auringon keralla. Olle, purevasanainen, mutta hyväntahtoinen vanha +sanomalehtimies, pakinoitsija, salapoliisi ja orpolasten +huoltoyhdistyksen puheenjohtaja, tarkasteli hiukan ivallisesti +ystäväänsä, jonka vieläkin harhailevat silmäykset ja hajamieliset +vastaukset eivät jääneet häneltä huomaamatta. Kivinen ei ollut puhunut +mitään keskustelustansa neiti Rigerin kanssa eikä hänellä vielä aamulla +ollut mitään aikomusta tehdä sitä vastaisuudessakaan, mutta ajateltuaan +vähän tarkemmin päätti hän uskoa ainakin oleellisimmat kohdat taatulle +ystävälleen. Ainoastaan arkaluontoisimmat yksityiskohdat päätti hän +sivuuttaa vaieten. + +"Hm, herra tuntuu elävän yhä vielä purjehdusretken lumoissa", aloitti +Olle. "Ryhdytäänkö yleensä johonkin, ja mihin?" + +Kivinen taputti Ollea kädelle. + +"On niin helppoa syrjästäpäin nauraa. Mutta annetaan _sen_ asian nyt +olla. Juttu on selvitettävä!" + +"No niin. Meillä on nyt kolme asiaa: ensiksi se moottoripyöräilijä. +Odotamme sähkösanomaa. Sitten on neiti Riger? Ja sitten on meidän +löydettävä moottoripyöräilijän huvila?" + +Kivinen muutti asentoaan, sytytti savukkeen, heitti jalkansa ristiin ja +kertoi Ollelle keskustelunsa ja saamansa tiedot neiti Rigeristä. Olle +kuunteli ääneti, leikitellen sormillaan ja nyökäytellen hyväksyvästi +päätänsä. + +"Enimmin kummastuttaa minua", lopetti Kivinen, "miten hän on voinut +aavistaa, että me epäilemme häntä." + +Olle hykerteli käsiään. + +"Hän on älykäs nainen, perin älykäs. Ja rohkea. Kaksi vaarallista +ominaisuutta. Ja kaunis. Vielä vaarallisempaa. Sinä olet jo täydelleen +hänen lumoissaan. En tiedä, miten hän lienee saanut asian selville, +mutta lopputulos osoittaa hänen olevan sekä älykäs että oikeassa. +Muuten, tiedätkö, aikooko hän viipyä täällä vielä kauankin?" + +Äkillinen epäluulo täytti Kivisen mielen. + +"Niin, sinä olet oikeassa. Minä en tiedä lainkaan. Mutta hänellähän ei +ole mitään syytä viipyä täällä. Yritys on onnistunut, tavara tallessa +eikä muut kuin me epäile vähintäkään. Odotas, minä soitan!" + +Kivinen nousi nopeasti ja meni tarjoiluhuoneen puhelinkaappiin. + +"Saanko 162! Kiitän! Onko neiti Riger? Hyvää huomenta! Niinkö, nytkö +vasta? Ettekö ole ollut edes uimassa. Niin, tuletteko? Kyllä, kyllä! +Kiitän! Näkemiin!" + +Kivinen soitti kiinni ja palasi Ollen luo. + +"Kyllä hän ainakin vielä on täällä. Lupasi tulla iltapäivällä käymään +kylpylaitoksella ja kasinollakin." + +"Sinä sanoit hänen olevan Wienistä." + +"Niin." + +"Mitään muuta et tiedä?" + +"En kerrassaan mitään." + +"Hm." -- Olle siveli sileätä leukaansa. "Onko sinulla hänen +valokuvaansa?" + +"On", myönsi Kivinen hiukan kummastuen. "Otin muutama päivä sitten +omalla koneellani hänestä joitakuita kuvia." + +"Onko sinulla niitä mukanasi?" + +Kivinen otti esiin lompakkonsa ja kaivoi siitä muutamia pienikokoisia, +mutta selviä ja onnistuneita valokuvia viehättävästä neiti Rigeristä. + +"Kas niin, nämä kelpaavat. Nyt ei muuta kuin kynä ja paperia." Olle +viittasi luokseen tarjoilijan ja pyysi paperia ja mustetta, asettuen +sitten ne saatuaan kirjoittamaan. + +"Kenelle sinä kirjoitat?" tiedusti Kivinen. + +"Muutamalle tuttavalleni, wieniläiselle sanomalehtimiehelle. Jos +kysymyksessäoleva neitonen on todella Wienistä, niin takaan, että +meillä jonkun päivän kuluttua on hänestä ja hänen elämästään +täydellinen selostus. Se mies tuntee Wienin paremmin kuin minä +Tukholman, ja se on jo paljon", sanoi Olle hiukan itserakkaasti. + +Saatuaan kirjoitelmansa valmiiksi hän pisti kirjeen ja valokuvat +kuoreen, liimasi sen, kirjoitti osoitteen ja sujautti taskuunsa. +Senjälkeen miehet nousivat ylös ja maksoivat. + +"Hm, kello on kohta jo yksitoista, mutta lähtekäämme kumminkin etsimään +sitä sinun huvilaasi", ehdotti Olle, kun ystävykset hitaasti ja +vaivaloisesti astelivat upottavassa hiekassa. + +"Samantekevää, mutta poiketaan kotona katsomassa, olisiko saapunut +sähkösanomaa Suomesta." + +Sellaista ei ollut kuitenkaan tullut, ja ystävykset jatkoivat +matkaansa, poiketen huvilain ja puutarhain välissä kiemurtelevalle +polulle, jossa oli mukavampi kulkea, kun pohja oli kova ja puut +tarjosivat siimestä. Olle puhkui hyvinvoipaisuudessaan, retuuttaen +takkia käsivarrellaan, pirteänä ja iloisena kaikesta huolimatta, kun +taas Kivinen, laihahko ja jäntevä, asteli rauhallisesti ja näköjään +täysin piittaamattomana kuumuudesta. Kierrettyään neiti Rigerin huvilan +taitse miehet saapuivat valtatielle ja syrjätien risteykseen. + +Paikka oli autio, lähin huvila pilkotti parin sadan metrin päässä. Olle +heittäytyi nurmikolle puitten varjoon ja pisti tupakaksi. Kivinen jäi +seisomaan hänen viereensä ja silmäili miettien ympäristöä. + +"Tiedätkö, että tehtävämme taitaakin olla helpompi kuin luulinkaan. Kun +tulimme autolla pysäkiltä, en huomannutkaan muuatta pientä, mutta +ratkaisevan tärkeää seikkaa, joka suuressa määrässä rajoittaa +etsiskelyaluettamme. Katsos, tuolla lähellä alkaa mäki." + +"Entä sitten?" + +"Kuten sanoin, otaksun moottoripyöräilijän tässä risteyksessä tai +jonkun matkan päässä siitä hypänneen pyörältä ja taluttaneen sen +huvilan vajaan. Hän ei liene uskaltanut ajaa, sillä moottorin surina +olisi kuulunut läheisiin huviloihin ja voinut jälkeenpäin herättää +epäluuloja. Mutta luuletko, että joku jaksaisi tai uskaltaisi +viivytellä niin kauan, että saisi tavallisen moottoripyörän hilatuksi +tuon mäen yli? Ei, olen varma siitä, että etsimämme huvila on mäen +tällä puolen tai sitten sitä ei ole missään. Moottoripyörää ei +kuitenkaan ole löydetty. Poliisi ei tiedä mitään, sanomalehdet yhtä +vähän. Juttu on täydellisen salaperäisyyden verhoama." + +Olle myönsi ystävänsä johtopäätökset oikeiksi. Sanomalehtimiehet +jatkoivat matkaansa. Noin parin sadan metrin päässä oli ensimmäinen +huvila, suuri ja kaunis rakennus mahtavan puutarhan keskellä. Joukko +lapsia leikki pihamaalla. + +"Tuo se ei ole ainakaan", virkkoi Olle. "Lasten lähettyvillä ei +uskalleta ryhtyä salajuoniin." + +Vinosti tämän huvilan vastapäätä oli toinen, melkein näkymättömissä +tuuheitten lehtipuitten takana. + +"Ei tuokaan ole oikein minun makuuni", sanoi Kivinen. Sanomalehtimiehet +kulkivat hitaasti valolaikkujen kirjavoittamalla maantiellä, +tarkastellen ympärilleen; mutta saavuttuaan mäen huipulle heidän täytyi +myöntää, että ainakaan tällainen pintapuolinen tutkimus ei tukenut +millään tavoin Kivisen otaksumaa. Mikään huvila ei tuntunut +vähimmässäkään määrin sopivan sellaiseen tarkoitukseen. Kaikissa oli +asukkaita huomattavan paljon, eikä tuntunut ollenkaan uskottavalta, +että salakuljettaja olisi uskaltautunut niin suureen vaaraan. Huvilat +olivat suuria perhekeskuksia. Hiukan harmitellen epäonnistunutta +otaksumaansa ja hukkaanmenneitä vaivojaan kääntyivät miehet takaisin. + +"Tämä tuntuu alkavan mutkistua", tuumi Kivinen heidän molempain +painellessa reippaalla vauhdilla kotiapäin. + +"Niin, katsos, on jossakin määrin epätodennäköistä, että mies olisi +uskaltanut edes taluttaa pyöräänsä näiden huvilain ohi. Jostakin +huvilasta se olisi varmastikin huomattu", selvitteli Olle. + +"Niin, mutta minä pidän kiinni vain siitä, että pyörää ei ole nähty +asemalla eikä pysäkillä. Sen _täytyy_ olla jossakin tällä välillä. Ja +meidän _täytyy_ se löytää." + +"Sitten me sen tietenkin löydämmekin", virkkoi Olle hiukan +humoristisesti. + +"Älä naura! Sinä teit vallan oikean huomautuksen, että salakuljettaja +tuskin on uskaltanut edes taluttaa pyöräänsä huvilain ohi. Se päätelmä +avaa uuden mahdollisuuden, joka onkin olemassa, ellen muista väärin." + +"Annas kun minä tiedustelen tuolta mieheltä, joka laittaa aitaa", sanoi +Olle. + +Saapuessaan miehen luo, joka tien vieressä veisteli aidanpylväitä, +sanomalehtimiehet pysähtyivät ja tervehtivät. Mies vastasi hereten +työstänsä. + +"Hyvää päivää!" aloitti Olle. "Tunnetteko tätä huvila-asutusta?" + +"Kyllä!" vakuutti mies vilkastuen, kuten huvila- ja kylpyseuduilla +aina, kun huomataan tilaisuus pikku ansioon. + +"Niin, katsokaas, meillä on vähän kummallinen asia... etsimme muuatta +herraa, jonka pitäisi asua näissä huviloissa, mutta me emme ole +löytäneet." + +"Mikä hänen nimensä on?" kysyi mies asiallisesti. + +"Siinä juuri onkin hulluin paikka, kun emme sitä tiedä. Kävi nimittäin +siten, että muuan tuttavamme kutsui meidät tänne maalle, antaen +osoitteen ja huvilan vuokraajan nimen, mutta me pudotimme nimikortin. +Osoitteen me muistamme ja sen verran paikkaa, että huvilan pitäisi olla +tuon mäen tällä puolella." + +"Se käy vähän vaikeaksi", arveli mies. + +"Niin, sen mekin olemme huomanneet", nauroi Olle ja tarjosi savukkeen, +"mutta kun meillä olisi jotenkin tärkeää asiaa emmekä aivan vähällä +viitsisi kääntyä takaisinkaan, niin yritämme vielä. Huvila on +luultavastikin pieni, ja sikäli kuin muistan, ei siinä asu kuin +korkeintaan pari kolme henkeä yhteensä." + +"Olisikohan se se...", mies mietti. + +"Tiedättekö, johtaako valtatien risteyksestä mitään polkua jonnekin +huvilaan, tuonne taakse?" + +Mies nyökkäsi. + +"Johtaa kyllä. Jonkun matkan päässä valtatiestä on melkein metsän +keskellä pieni huvila. Siellä on tänä kesänä näkynyt asukkaita." + +"Eikö siellä sitten ennen ole ollut?" + +"Kyllä siellä ennen on ollut, mutta viime kesänä ei ollut. Minkälainen +mies se teidän ystävänne on?" + +Kivinen kuvasi tarkoin ja havaannollisesti moottoripyöräilijän. Mies ei +ollut oikein varma. + +"Kerran taisin nähdä sellaisen miehen, jaa, neljä päivää sitten, mutta +en tiedä, olisiko hän ollut siellä huvilassa. Tapasin hänet +tienristeyksessä." + +Ystävykset alkoivat tuntea, että arvoitus oli ratkeamaisillaan. Olle +kiitti ja maksoi miehelle tiedoista, ja entistä reippaammalla vauhdilla +jatkoivat etsijät matkaansa. Tien risteykseen saapuessansa he näkivät +tuskin huomattavan polun, joka kohtalaisen leveänä luikerteli tiheään +metsään. He kulkivat satakunta metriä sitä pitkin, mutta sitten alkoi +Kivistä arveluttaa. + +"Ei, ei mennä nyt päivänvalolla! Jos siellä sattuisi joku olemaan, niin +se voisi herättää epäluuloja, ja jos neiti Riger saisi kuulla, huomaisi +hän meidän alkavan tietää ehkä enemmän kuin hänen rauhalleen ja +turvallisuudelleen sopii." + +Kotiin palatessaan löysi Kivinen pöydältä sähkösanoman. Hän repi sen +nopeasti auki ja luki Ollelle: + + "Akseli Kivinen. Kuststad. Miehen nimi Robert Kahl. Nykyään + luultavasti Ruotsissa. Tietoja voit saada taidekaupasta + Strandgatan 43, Tukholma. Antero." + +Molemmat vihelsivät. Langat alkoivat juosta yhteen. Neiti Riger oli +sähköttänyt samaan taloon, josta oli saatavissa selvitystä +moottoripyöräilijästä. + +Olle heittäytyi sohvalle lepäämään. + +"Mitä nyt olisi tehtävä?" kysyi Kivinen. + +"Tjah, lähtekäämme iltajunassa Tukholmaan." + +"Jättäisimmekö neiti Rigerin yksin tänne?" + +"Minkäpä sille tekee. Täytyy jättää." + +"Hän arvaa matkamme tarkoituksen." + +"Arvatkoon! Mehän pelaamme muutenkin melkein avonaisin kortein." + +"No niin, tehkäämme kuten ehdotat, mutta matkamme meidän täytynee +jättää huomiseen. Juna lähtee hiukan yli yhdeksän illalla, joten emme +ehdi käydä huvilassa ennen lähtöämme. Ja siellä meidän on kuitenkin +pistäydyttävä." + +"Niin lienee parasta. Mitä tarkoitat huvilassa pistäytymisellä?" + +"Mitä vain, tilanteitten mukaan. Jos siellä ei ole ketään, kuten on +otaksuttavaa, niin aion tarkastella sisäpuoleltakin. Muuten tyydyn +ulkopuolisiin havaintoihin." + +"Siinä tapauksessa saanet sen asian hoitaa yksinäsi. Minusta ei oikein +ole yöllisille retkille, enkä toisekseen millään tavoin osaa liikkua +hiljaa." + +"Jää vain kotiin, se on kyllä mukavampaa, ja yksi mies herättää aina +vähemmän huomiota kuin kaksi. Jutellaan myöhemmin enemmän. Nyt minuakin +raukaisee." + +Kivinen vetäytyi toiselle sohvalle ja syventyi tutkimaan Tukholman +lehtiä. Olle nukahti. + + + + +6. + +Kivinen huomaa, kuinka sattuma toisinaan voi olla uskomattoman +yksityiskohtainen ja johdonmukainen. + + +Taivas oli pilvessä, niin että oli kohtalaisen pimeä, kun Kivinen +sadetakkiin puettuna ja lippalakki silmille vedettynä pujahti huvilansa +portista polulle, lähtien nopeasti ja äänettömästi kulkemaan +tienristeystä kohti. Ollen kanssa hän oli sopinut, että ellei +häntä neljän tunnin kuluttua alkaisi kuulua, sopisi soittaa +poliisilaitokselle. Taskussa hänellä oli browninki, pari tiirikkaa ja +sähkölamppu, joten hän oli täydellisesti valmis aikomaansa puolittain +salapoliisin, puolittain murtovarkaan yritykseen. + +Tienristeykseen tullessaan hän silmäsi varovasti ympärilleen. Ketään ei +näkynyt. Hän pujahti syrjäpolulle ja jännitti kuulonsa ja näkönsä, +sillä hän ei halunnut tulla yllätetyksi. Pari sataa metriä kuljettuaan +hän huomasi puiden välissä häämöittävän rakennuksen. Kivinen pysähtyi +ja kuunteli. Metsässä oli aivan äänetöntä, vain hiljainen tuulenhenki +huojutti puiden latvoja ja suhisi vienosti lehvistössä. Kivinen hiipi +eteenpäin, valmiina joka hetki pujahtamaan metsään. + +Huvila oli pieni, yksikerroksinen, hiukan huonossa kunnossa. Kivinen +kiersi sen ympäri. Kaikki ikkunat olivat pimeässä. Huvilaan oli kaksi +ovea, toinen kuistilta ja toinen keittiön puolelta. Kivinen koetti +varovasti ovia. Ne olivat suljetut. Senjälkeen hän kiinnitti huomionsa +ikkunoihin. Kuistin vieressä oleva ikkuna tuntui huolimattomasti +lukitulta. Hän kurottautui varpailleen ja tarttui alalistaan. Ikkuna +avautui. Sisäänpääsy oli kuitenkin vaikea, sillä ikkuna oli korkealla +ja seinä aivan sileä. Sanomalehtimies katseli neuvottomana ympärilleen. +Aivan oikein, kuistia vasten nojallaan, pensaitten piilossa, oli lyhyet +puutarhatikkaat. Kivinen asetti ne ikkunan kohdalle, kuunteli ja +tarkasteli, laskien vihdoin jalkansa astuimelle. + +Menköön syteen taikka saveen! -- ajatteli hän ja kiipesi sisään, +browninki toisessa ja sähkölamppu toisessa kädessä. + +Ikkunalaudalle päästyään pysähtyi Kivinen uudelleen kuuntelemaan. +Kaikki oli rauhallista. Hän painoi sähkölamppunsa nappulaa, ja kirkas +valojuova puikahti lattialle. Hän sammutti lampun samassa +silmänräpäyksessä, hyppäsi äänettömästi lattialle ja veti ikkunan +kiinni, jottei tuulenhenki ilmaisisi jonkun tunkeutuneen sisään. + +Sanomalehtimiehen täytyi myöntää itselleen, että tilanne oli koko +lailla epämiellyttävä. Miten hän voisi selittää sisääntulonsa ja +tarkoituksensa? Hänellähän oli vain epäluuloja ja otaksumia, ja jos +nyt joku hänet keksisi, olisi ainoa keino mitä nopein ja +siekailemattomin pako, sillä muutoin hän voisi joutua tekemisiin lain +ja lainvartijoitten kanssa. Mutta koska hän oli tullut näin pitkälle, +ei auttanut enää takaisin kääntyä. Huvila oli tutkittava. + +Hän aloitti siitä huoneesta, johon oli tullut. Sähkölampun valossa hän +näki, että se oli tupakka- tai seurusteluhuone. Kalustoa oli pieni +kirjahylly, pöytä, sohva ja puoli tusinaa tuoleja. Seinillä oli +muutamia kuvia, lattialla matto, mutta muuten oli huone alaston ja +autio. Mikään ei osoittanut, että siellä olisi oltu äskettäin. +Tuhka-astiakin pöydällä oli tyhjä ja puhdas. + +Sattuma on suosiollinen, -- ajatteli Kivinen. -- Talo pimeä, ikkuna +auki ja tikapuut saatavilla. Eteenpäin! + +Sanomalehtimies hiipi ovelle, ja hän oli sisimmässään varma, että se +oli auki. Niinkuin olikin. Hän avasi sen varovasti, pysähtyi +kynnykselle kuuntelemaan ja valaisi sitten taskulampullaan ympäristöä. +Hän oli huoneita yhdistävässä käytävässä. Vasemmalla puolella oli tyhjä +vaatenaulakko ja sen vierellä ovi kuistille. Vastapäätä sitä huonetta, +josta hän oli tullut, oli ovi, mutta kun sanomalehtimies alkoi sitä +tarkastella, huomasi hän ikäväkseen ja harmikseen, että se oli +kaksinkertaisessa lukossa, tavallisessa ja ameriikkalaisessa. Tiirikka +kyllä auttaisi selviytymään edellisestä, mutta toisen avaaminen oli jo +koko lailla vaikeampaa. + +Perällä oli vielä neljäs ovi. + +Kivinen hiipi varpaillaan pitkin mattoa, joka lihas jännittyneenä. Talo +oli edelleenkin aivan äänetön. Hän tarttui kädensijaan, kuunteli ja +painoi sen hitaasti alas. Se antoi myöten, ja äärimmäisen pidättyvästi +koetti Kivinen työntää ovea auki. Onnistui. Ei edes sarana narahtanut, +ja kiitävän tuokion ehti sanomalehtimies ajatella, ettei ikkunan eikä +ovien saranat olleet kertaakaan narahtaneet. + +Hän astui hitaasti sisään ja painoi lamppuaan. Valojuova kiiti pitkin +lattiamattoa, osui ikkunaan, livahti nopeasti syrjään ja valaisi äkkiä +pöydän. Kivinen jäi tuijottamaan eteensä liikkumattomana, sillä +näkemänsä ällistytti hänet perinpohjin. + +Pöytä, jota hän valaisi, oli katettu kahdelle hengelle: kaksi +kahvikuppia, sokeriastia, leivoslautanen ja kirjaillun peitteen alla +kahvipannu. Samassa silmänräpäyksessä selvisi Kiviselle, mitä oli +tuoksu, jota hän oli ollut tuntevinaan jo ikkunasta sisään kiivettyään. +Se oli tuoreen kahvin tuoksu, miellyttävä ja voimakas, mutta kun hän +vasta tienristeyksessä oli heittänyt pois väkevän sikaarinsa, ei hän +ollut tuoksua täysin vaistonnut. + +Talossa oli ihmisiä. + +Silmänräpäyksessä nämä mietteet välähtivät hänen mielessään, valo +sammui, ja hän yritti nopeasti pujahtaa takaisin käytävään, kun samassa +kuului napsaus ja koko huone tuli valoisaksi katossa riippuneen +sähkölampun syttyessä, ja tuttu miellyttävä ääni lausui varmasti ja +rauhallisesti: + +"Tervetuloa, herra Kivinen!" + +Sanomalehtimiehen käsi sukelsi salamannopeasti taskuun, hänen rajusti +kääntyessään, mutta ojennettu browninki vaipui alas, kun hän näki, +sähkönappulan luona seinään nojaamassa, tummaan aistikkaaseen +iltapukuun pukeutuneen, veitikkamaisesti ja voitonriemuisesti +hymyilevän neiti Rigerin. + +"_Te_ täällä?" huudahti Kivinen ihan suunniltaan. + +"Niin", lausui neiti Riger hymyillen, niin että ihastuttavat hampaat +tulivat näkyviin, "mitä ihmettelemistä siinä on? Anteeksi, minähän +voisin ehkä hiukan ihmetellä sitä, että _te_ olette täällä." + +Kivinen tunsi itsensä noloksi, niinkuin ainakin mies, joka yllätetään +murtovarkaan hommissa panostettu browninki ojennettuna viehättävää +naista kohti, mutta hämmennystä kesti vain hetken, sillä vaikka hän +olikin äärimmäisen ymmällä tästä odottamattomasta tapaamisesta, ymmärsi +hän, että ellei muun, niin ainakin itserakkauden kannalta hän ei saisi +hämmennystään näyttää. + +Hän pisti nopeasti browningin taskuunsa ja otti keveästi kumartaen +lakin päästään. + +"Häiritsenkö?" kysyi hän kohteliaasti. + +"Ette suinkaan! Minä odotin teitä." + +"Huomaan sen", virkkoi sanomalehtimies, kääntyen pöytää kohti. "Tämä +ihastuttava kahvipöytä lienee tarkoitettu meille." + +"Kyllä, mutta kun olen teitä jo pitkän aikaa odottanut, on kahvi +jäähtymäisillään. Pyydän, heittäkää päällysvaatteenne! Niin, tuonne +eteiseen!" + +Kivinen kohautti olkapäitään ja meni eteiseen riisumaan +päällysvaatteensa. Tutkimusretki näkyi tulevan vaiherikkaammaksi kuin +hän oli osannut kuvitellakaan. + +"Tehkää hyvin!" ja neiti Riger viittasi Kiviselle. Tämä istuutui +vastapäätä viehättävää emäntää ja silmäsi ympärilleen. Huone oli +yksinkertaisen aistikas huvilahuone kirkasvärisine seinäpapereineen ja +kevyine huonekaluineen, kukkineen ja kirjailtuine liinoineen. +Ikkunaverhot olivat alasvedetyt, ja varjostettu kattokruunu loi +miellyttävän hillityn valaistuksen. Neiti Riger oli säteilevän kaunis, +hänen silmänsä loistivat tavallistakin kirkkaampina, ja koko olennosta +säteili viehkeää naisellisuutta. Ympäristö, suloinen seuralainen ja +kohtauksen romanttisuus saivat sanomalehtimiehen täydelleen +valtoihinsa. Kysyi tahdonponnistusta, jotta hän jaksaisi muistaa, ettei +hän ollut tullut tänne miellyttävää kahvikeskustelua, vaan +häikäilemättömän salakuljetusyrityksen tutkimista varten. + +Neiti Riger siirsi syrjään kirjaillun kahvikannun myssyn ja kaatoi +tuoksuavaa juomaa molempiin kuppeihin, ojentaen sitten vieraalleen +sokeri- ja kerma-astian ja tarjoten leivoksia. + +"Pienen kävelyn jälkeen raikkaassa yöilmassa toivon kahvin maistuvan!" +sanoi hän veitikkamaisesti. Kivinen kohautti olkapäitään. + +"Älkää sortako sorrettua!" sanoi hän tahallisen alistuvaisesti. "Mistä +tiesitte minua odottaa?" + +"Sehän kuuluu oikeastaan sotasalaisuuksiini, mutta voin sen kertoakin. +Näin päivällä teidät ja herra Nordgrenin polulla, ja kun te käännyitte +takaisin aivan alkupäässä, välähti mieleeni, että te hämärän tullen +jatkatte tutkimusmatkaanne. Naisellinen vaistoni sanoi minulle aivan +oikein." + +"Mutta miksi pöytä on katettu vain kahdelle?" + +"Otaksuin, ettei herra Nordgren kunnioitusta herättävine ruhoineen +olisi sovelias ja tuskinpa halukaskaan liikkumaan tällaisilla, +anteeksi, jossakin määrin murtovarkaan polkuja muistuttavilla +retkillä." + +"Taaskin oikein." + +"Ja kun arvasin aikomuksenne, niin päätin järjestää pikku yllätyksen. +Ettekö ihmetellyt sattumaa, herra Kivinen?" + +"Kyllä, hiukan: talo pimeässä, ikkuna auki, tikapuut saatavilla, ovet +lukitsematta, saranat voidellut..." + +Neiti Riger nauroi. + +"Sain kyllä vaivata hiukan päätäni, mutta lopputulos korvasi kaiken. En +ole milloinkaan niin nauttinut oman voimani tunnosta kuin nähdessäni +teidän browninki ojossa kääntyvän minua kohti, valon ja yllätyksen +sokaisemana." + +"Tulin tänne etsimään moottoripyöräilijää." + +"Sen kyllä arvasin. Teillä näkyy olevan melko lailla johtopäätöskykyä, +ja minun on oltava kiitollinen kohtalolle, ettette te ole Kuststadin +poliisipäällikkö, vaan ainoastaan sanomalehtimies, sillä edellisessä +tapauksessa minä kai istuisin jo varmassa tallessa ja kylpylän arvoisa +yleisö saisi uutta ja mitä mielenkiintoisinta keskustelun aihetta." + +"Niin varmasti istuisittekin." + +"Miksi te ette ilmoita tietojanne viranomaisille?" + +"Monestakin syystä: minulla ei ole mitään velvollisuuksia, ja sitten +minä olen lyönyt vedon kanssanne. Ja aion sen myös voittaa." + +"Minä myönnän jo nyt joutuneeni tappiolle", sanoi neiti Riger hiljaa. + +Kivinen säpsähti. Sanat ja ääni, jolla ne lausuttiin, olivat kokonaan +toiset kuin mihin hän oli neiti Rigerin kanssa seurustellessaan +tottunut. Tavallinen leikkisä ylimielisyys ja varmuus oli poissa, ja +sijaan oli tullut naisellinen alistuvaisuus. Kuulosti väsymykseltä. +Katsahtaessaan seuralaiseensa hän huomasi tämän ilmeen muuttuneen. +Juuri äsken vielä vilkkaan ja iloisen seikkailijattaren sijassa oli +murtunut ja kärsivännäköinen nainen. Sanomalehtimies joutui hämilleen +tästä yhtä äkillisestä kuin odottamattomastakin muutoksesta. + +"Te myönnätte... jo nyt..." sanoi hän ihmetellen. + +"Minun täytyy. Ja... ja... voisin antaa vaikka palkinnonkin... jo +nyt..." virkkoi neiti Riger tapaillen, samalla kohottaen kosteat +silmänsä, jossa vilahti hetkeksi entinen veitikkamaisuus. "Vaikka +niinkuin silloin purjehdusretkellä", lisäsi hän nopeasti, luoden +samalla katseensa alas. + +Sanomalehtimies ei käsittänyt, mutta hänen täytyi tunnustaa itselleen, +että hän olisi halusta painanut huulensa neiti Rigerin nyt hiukan +värähteleviä huulia vasten. Mutta hän hillitsi itsensä. Neiti Riger oli +erehtynyt, jos hän oli luullut niin helposti saavansa hänet voitetuksi. + +"Minä en voi ottaa vastaan palkintoa, sillä en katso sitä ansainneeni. +Vetoa en ole vielä voittanut, mutta _kun_ sen voitan, niin saatte olla +varma, että pidän kyllä huolen palkinnon saamisesta", lausui hän +nopeasti ja koetti saada äänensä kohteliaan huolettomaksi ja +vilkkaaksi. + +"Te ette siis tahdo ottaa vastaan palkintoanne?" kysyi neiti Riger kuin +havahtuen ja loi syvät kosteat silmänsä sanomalehtimieheen. Kivisen +vangitsi tämä katse, lempeä ja luja, ja veri syöksyi hänen päähänsä. + +"En palkintona, mutta kyllä muuten..." sopersi Kivinen ja tarttui neiti +Rigerin käteen. Tämän sormet puristautuivat kiinni hänen sormiinsa. +Kivistä poltti pehmeitten naiskäsien kosketus. + +Neiti Rigerin katse imeytyi kiinni häneen, ja sanomalehtimies tunsi +kuin koko olemuksensa uppoavan noiden kosteitten silmien pohjattomaan +mereen. Hän hypähti ylös ja veti neiti Rigerin syleilyynsä, suudellen +vastustamattomille raikkaan punaisille huulille. Neiti Riger ei +estellyt, mutta irroittautui lempeästi hymyillen, painaen sitten päänsä +käsiinsä ja jääden istumaan pöytään nojaten. Kivinen tunsi huumausta ja +hän olisi tahtonut luopua tehtävästään, unohtaa kaikki ja vetää +uudelleen lähellä istuvan viehättävän naisen syliinsä. Eihän häntä +tehtäväänsä sitonut mikään velvollisuus eikä pakko, hän oli vapaa +luopumaan, salaamaan ja antamaan anteeksi, niinkuin neiti Riger olisi +tahtonut, ja hän tiesi saavansa uuden suudelman ja kauniin naisen +kiitollisuuden. Mutta jokin häntä pidätti, ja se oli vaistomainen +aavistus, hämärä tietoisuus, ettei hänen edessään oleva nainen ollut +tavallinen rikollinen, ettei juttu ollut niin yksinkertainen ainakaan +häneen nähden kuin se nyt pyrki näyttämään. Hänen olisi otettava täysi +selvyys, ja vasta silloin hän voisi täydellisesti määrätä suhteensa +neiti Rigeriin. Ja ehkä hän voisi, vaikka vastoin asianomaisen tahtoa, +auttaa myöskin neiti Rigeriä... Ja tämän ensimmäinen kysymys suorastaan +pakoitti hänet ratkaisemaan. + +"Te ette siis aio luopua tutkimuksistanne. Kun sitten olette saanut ne +loppuun, annatteko minut ilmi?" + +Kivinen mietti. + +"Voisin ainoastaan yhdessä tapauksessa tehdä sellaista, mutta olen +varma siitä, ettei teihin nähden ole sitä mahdollisuutta olemassa. En +ole tässä maassa ehdottomasti, ainakaan omasta mielestäni, sidottu lain +kirjaimeen, ja minkä omatuntoni myöntää oikeaksi, sen hyväksyn, vaikka +se ei olisikaan täydellisesti sopusoinnussa lain kanssa." + +Kivinen kylmeni itsekin näistä järkevän harkituista sanoistaan. Neiti +Riger suoristautui ja järjesti hiuksensa. + +"Ettekö voisi minulle kertoa historiaanne?" kysyi Kivinen vakavasti. + +"Minä kertoisin mielelläni, mutta minä en voi." + +"Ettekö milloinkaan?" + +"Ehkä jonkun ajan kuluttua." + +Neiti Rigerin äänessä kuului entinen varmuus, ja hän pyysi Kivistä +jatkamaan juontia, kaataen kahvia. + +"Miksi tulitte tänne huvilaan?" kysyi Kivinen hetken kuluttua. + +"Tapaamaan teitä ja estämään teidät tutkimasta huvilaa. Ja saadakseni +teidät luopumaan aikeestanne." + +"Millä te luulitte saavanne minut luopumaan?" + +Neiti Riger ei vastannut mitään. Ainoastaan vahva punerrus levisi hänen +kasvoilleen. + +"Te laskitte oikein", puhui Kivinen verkkaan, "mutta te laskitte myös +väärin. Niin, minä pidän teistä. Siihen te perustitte. Te tiedätte, +että rakastan teitä. Minä en tunne teitä juuri ollenkaan, minä tiedän, +että te olette sekaantunut vaaralliseen salakuljetusjuttuun, mutta minä +rakastan teitä, en keveästi ja ohimenevästi, vaan todella. Jos +haluaisin vain huvitella, niin mikään ei olisi helpompaa kuin luopua +aikeestani. Mutta nyt minä todella rakastan teitä; ehkä vasta olen +oppinut näinä hetkinä, ja senvuoksi, juuri senvuoksi en voi luopua +tehtävästäni. Minun on saatava asiasta selko, ja kun tiedän kaikki, +silloin voin kysyä teiltä sitä, mitä haluan tietää, Mutta jo nyt, +ettekö luota minuun niin paljon, että kertoisitte minulle, mitä on +sydämellänne, ja mikä teitä painaa?" + +Kivinen tulistui, ja hänen puheensa uhkui vakuuttavaisuutta. Neiti +Rigerin katse harhaili, mutta liikkumattomana hän kuunteli omituista +rakkaudentunnustusta omituisessa tilanteessa. + +"Jos olisi kysymys vain minusta", aloitti neiti Riger, "en empisi. +Mutta kuten te aavistatte ja tiedättekin, ei kysymys koske vain minua. +Ja ne, jotka ovat luottaneet minuun, eivät saa pettyä luottamuksessaan. +Olen mennyt liian pitkälle, voidakseni peräytyä." + +"Niin olen mennyt minäkin, ja meidän on siis taisteltava." + +Neiti Riger katsoi miestä, jota hän ei kaikella viehätysvoimallaan +ollut kyennyt saamaan luopumaan miehelle hänen nähdäkseen aivan +yhdentekevästä aikeesta. + +"Ettekö mitenkään voisi peräytyä?" kysyi hän hetken kuluttua uudelleen +sanomalehtimieheltä, samalla kun hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä. + +"En voi", vastasi Kivinen hiljaa mutta varmasti. "Ymmärtäkää minua +oikein." + +"Minä ymmärrän, mutta en hyväksy. Mitä oikeutta teillä on sekaantua +teille muutama viikko sitten vielä aivan vieraitten, yhdentekevien +ihmisten asioihin?" Neiti Rigerin äänessä kuului epätoivoon saatetun +naisen katkeruus. + +"Te ette ole minulle yhdentekevä", vastasi Kivinen. "Olen sen teille jo +sanonut. Minä rakastan teitä, uskokaa se, ja minä tahdon paljastaa +elämänne salaisuuden. Olkaa vakuutettu siitä, että sen myös ennen +pitkää paljastan. Aavistus sanoo minulle, että ehkä teen teillekin +hyvän työn. Joka tapauksessa rakkauteni puolesta taistelen." + +"Minä en siinä tapauksessa rakasta teitä milloinkaan." + +Kivinen naurahti katkerasti. + +"Se on hyvinkin luultavaa, mutta minä en myöskään rakkauttani _osta_ +luopumalla aikeestani. Ja vaikka minulla ei toistaiseksi ole mitään +syytä luulla teidän minua rakastavan, en anna ainakaan vielä tämän +kieltävän vastauksen itseäni peloittaa. Ja nyt lienee minun aika +lähteä. Te olette pannut maineenne alttiiksi, järjestäessänne tämän +yllätyksen. Syy sellaiseen menettelyyn on tietenkin ollut hyvin +pakoittava. Te olette rohkea nainen, ja minä kunnioitan teitä." + +Kivinen nousi ja ojensi kätensä. Neiti Riger hypähti ylös. + +"Minä lähden myös." + +Sanomalehtimies auttoi tumman viitan neiti Rigerin hartioille, puki +ylleen palttoonsa, ja he poistuivat, Kivinenkin tällä kertaa ovesta. +Ääneti he kulkivat metsäpolkua pitkin, neiti Rigerin nojatessa Kivisen +käsivarteen. Sade oli tauonnut, ilma oli raikkaan tuore ja tuulikin +melkein vaimennut. Ehdittyään neiti Rigerin huvilan portille +ainoatakaan ihmistä kohtaamatta Kivinen työnsi portin auki ja ojensi +kätensä. Neiti Riger puristi sitä pitkään. Kivinen ei voinut vastustaa +itseään, vaan sulki neitosen syliinsä. + +"Älkää ajatelko minusta kovin pahaa", soivat neiti Rigerin viimeiset +sanat hänen korvissaan, kun hän laskeutui vuoteelleen, Ollen hiukan +muristen kysellessä retken tuloksia. Kivinen vastaili harvakseen ja +vaikeni pian kokonaan. Hän tahtoi olla yksin ajatuksineen. + + + + +7. + +Kiukkuisistakin vastauksista voi saada arvokkaita tietoja. + + +"Tutkimusmatka taisikin muuttua kosintaretkeksi!" virkkoi Olle +hyväntahtoisesti hymyillen, kun sanomalehtimiehet hörppivät +aamukahviaan huvilansa kuistilla. + +"No ei aivan sentään, mutta läheltä piti! Sinä, Olle, olet tainnut +hiljaa muuttua hiukan pistäväksi ja kohtelet minua kuin koulupoikaa, +joka on ensimmäistä kertaa rakastunut. Eikö neiti Rigeriin voisi sitten +rakastua?" puheli Kivinen jonkunverran tyytymättömänä. + +"Kyllä vain, ja jos minä olisin sinun ikäisesi, siinä kolmenkymmenen +korvilla, niin olisinpa totta vie jo paljon pitemmällä kuin sinä", +vastasi Olle itsetietoisesti. + +Kivinen oli aamulla kertonut seikkailunsa huvilassa Ollelle, tällä +kertaa aivan pienimpiä yksityiskohtia myöten. Ollen apu tuntui hänestä +välttämättömältä niin rakkaus- kuin seikkailujutussakin. + +"Kahta asiaa minä en vain käsitä", sanoi Olle. "Mistä neiti Riger +arvasi meidän epäilevän häntä ja miksi hän yhä edelleen viipyy täällä +kylpylässä? Viipymiseen täytyy olla aivan ensiluokkaisen tärkeä syy." + +"En minäkään ymmärrä, mutta kai nekin asiat selvenevät, kunhan +odotetaan. Tänään on meidän joka tapauksessa lähdettävä Tukholmaan. +Oletko ajatellut mitään suunnitelmaa herra Kahlin paljastamiseksi?" + +"Sitä en ole vielä ajatellut, mutta sen sijaan olen aikonut järjestää +neiti Rigerin silmälläpidon. Me emme tiedä, kuinka kauan meidän täytyy +viipyä Tukholmassa, emmekä mitenkään voi jättää neiti Rigeriä aivan +yksin tänne. Meidän täytyy tietää, mitä hän tekee täällä meidän +poissaollessamme." + +"Kenet siis aiot saada pitämään häntä silmällä?" + +"Jorre Minckin, meidän nuorimman reportterimme, joka saa siten +tilaisuuden ansaita kannuksensa. Jorre on pystyvä poika, vikkelä ja +rohkea, ja vaitelias kuin kala. Kun illalla saavumme Tukholmaan, niin +järjestän asian. Hän on jo aamulla täällä, ja häneltä saamme sitten +raportit joka päivä, ja jos mitä tärkeää tapahtuu, voi hän sähköttää." + +"Käy laatuun", sanoi Kivinen nousten pöydästä ja mennen hakemaan +savukelaatikkoa. Kuistille palatessaan hän tarjosi Ollelle ja virkkoi +sitten: + +"Etkö luule lähtömme herättävän neiti Rigerissä epäluuloja?" + +"Varmastikin, mutta koettakaamme ainakin lieventää niitä. Voimmehan +yrittää muuatta tavallista pikkutemppua, joka, ellei se autakaan, ei +myöskään pahenna. Juna lähtee etelään puoli kaksitoista. Me +voimme matkustaa pari asemaväliä etelään ja sitten siellä nousta +Tukholman-junaan. Liput ostamme tältä asemalta etelään jonnekin +kauemmaksi, niin että jos neiti Rigerin päähän pälkähtää ryhtyä +tiedusteluihin, sotkee tämä temppu ainakin hiukan hänen +johtopäätöksiään." + +"All right!" + + * * * * * + +Puolenpäivän tienoissa saapuivat ystävykset autolla asemalle ja +nousivat etelänjunaan, jääden kuitenkin jo seuraavalle asemalle. Heidän +odotettuaan vajaan tunnin saapui Tukholmaan menevä juna, ja siinä +ystävykset huristivat Kuststadin aseman ohi. Neiti Riger ei ollut +näkyvissä, ja pikku temppu oli kaikesta päättäen onnistunut. + +Junassa oli tukahduttavan kuuma, matkustajia paljon, ja vasta illan +tullen, Tukholmaa lähestyttäessä, kävi olo siedettävämmäksi. +Ystävykset ostivat sanomalehtiä, mutta niiden tiedot Kuststadin +salakuljetusjutusta olivat niukkoja ja niukkuudessaankin aivan vääriä. +"Poliisi tutkii asiaa ja kieltäytyy antamasta tarkempia tietoja +toistaiseksi, mutta toivoa sopii, että tämä häikäilemätön juttu +paljastetaan ja syylliset saatetaan tekemisiin lain ja oikeuden +kanssa", loppuivat ne kaikki mahtipontisesti ja tyhjästi. Niin, poliisi +ei antanut tietoja, ja ystävykset kyllä tiesivät, että siihen heillä +oli täysi syy, kun mitään tietoja ei heillä ollut. Politiikkaa oli +lehdissä sitä enemmän, ja uudet tiedot Ahvenanmaan-asiasta saivat +riikinruotsalaisten kielet liikkeeseen, mutta sanomalehtimiehet +peittivät kasvonsa lehdillä ja ryhtyivät torkkumaan, junan kiitäessä +läpi hämärtyväin seutujen kohti Svean valtakunnan kaunista +pääkaupunkia. + +Asemalla ystävykset nousivat autoon ja ajoivat suoraan sen lehden +toimitukseen, jossa Olle työskenteli. Yövuoron miehet olivat aisoissa, +toimitussihteeri luki ja järjesteli korjauslukuarkkeja, ja pari kolme +reportteria oli parhaillaan muokkaamassa nautittavaan asuun illan +uutissaalista. Ollen tulo herätti ansaittua huomiota, sillä paitsi +sitä, että Olle tunnustetusti oli paras ja nerokkain uutishankkija, +ymmärrettiin toimituksessa heti, että vain ensiluokkaisen tärkeä asia +oli voinut saada Ollen, vanhan epikurolaisen, päätäpahkaa saapumaan +pölyiseen Tukholmaan vilppailta kesälaitumiltaan. Olle kätteli +jokaista, kysyi kuulumisia ja esitteli Kivisen, suomalaisen +sanomalehtimiehen ja poliittisen vastustajan Ahvenanmaanasiassa. + +"Onko päätoimittaja täällä?" kysyi Olle toimitussihteeriltä. + +"Siellä 'ukko' on huoneessaan. Kuuluuko mitään uutta siitä +salakuljetusjutusta?" tiedusti tämä vuorostaan. + +"Eipä mitään ihmeellistä, mutta eiköhän jonkun ajan kuluttua", vastasi +Olle salaperäisesti hymyillen, lähtiessään päätoimittajan luo. Kivinen +jäi katselemaan ruotsalaisen suurlehden yötoimitusta, tuota monessa +suhteessa huippuunsa kehitettyä nopeuden, tarkkuuden, aistikkuuden ja +pirteyden järjestelmää, kerraten taas mielessään monesti +tekemänsä vertailun suomalaisen sanomalehdistön teknillisestä +valmistumattomuudesta skandinaavisen lehdistön rinnalla. + +Hetken kuluttua tuli Olle takaisin, seurassaan komeapartainen, +kaljupäinen herra, jonka Kivinen arvasi päätoimittajaksi. + +"Herra Minck, te voitte jättää nyt uutisenne toisten kirjoitettavaksi. +Herra Nordgren antaa teille uuden tehtävän. Menette hänen kanssaan. +Tässä on shekki. Taloudenhoitaja on vielä tavattavissa konttorissaan. +Nostatte rahat, ja onnea matkaan!" + +Jorre Minck, kahdenkymmenen ikäinen nuori mies, nousi pystyyn pöytänsä +äärestä, iloisesti hämmästyen. Tiesihän uusi tehtävä jotakin suurempaa +kuin tuota alituista kokouksissa istumista, jopa kaikesta päättäen +matkaa maaseudulle. Huh, kymmeneen kuukauteen hän ei ollut nähnyt puita +muuta kuin puistossa. + +Päätoimittaja pyörähti huoneeseensa ja Olle jätti hyvästit +toimittajatovereilleen, laskeutuen sitten Kivisen ja Jorren kanssa +kadulle. Jorre käväisi konttorissa ja ilmestyi takaisin, taskussaan +pyöreähkö summa ruotsalaisia kruunuja. + +Olle katsoi kelloaan. "Lähdetään minun asuntooni." Miehet nousivat +autoon, joka painui Tukholman yövilkkaille kaduille. + +"Nyt heti asiaan", sanoi Olle, kun seurue oli saapunut hänen komeaan +vanhanpojan-asuntoonsa. "Juna lähtee tunnin kuluttua etelään. +Matkustatte Kuststadiin ja sijoitutte meidän huvilaamme. Tässä on +osoite. Esiinnytte meidän palvelijanamme ja sanotte tulevanne etelästä. +Pidätte silmällä neiti Rigeriä." + +Olle selitti perinjuurin kaikki asianhaarat tarkkaan kuuntelevalle +Jorrelle. + +"Mahdollisimman yksityiskohtainen raportti joka päivä, ja jos huomaatte +jotakin epäilyttävää, niin sähköttäkää heti. Jos ilmenee merkkikin, +että neiti Riger aikoisi matkustaa, ilmoittakaa. Jos hän ehtisi lähteä +ennenkuin me ehtisimme saapua, seuratkaa häntä. Onko selvää?" + +"Kyllä vain. Minä kai saan menetellä miten itse parhaaksi näen tietoja +hankkiessani?" + +"Kyllä, mutta itseänne ette saa paljastaa." + +Jorre kiiruhti ulos. + + * * * * * + +Aamulla ystävykset, muutettuaan hiukan ulkonäköänsä, lähtivät +viimeinkin tutkimusmatkalleen. Mitään suunnitelmaa ei heillä +varsinaisesti ollut. Kaikki sai jäädä riippumaan sattumasta ja +ympäristöstä. Jo kauempana nousivat miehet autosta ja lähtivät jalan +kulkemaan edelleen. Aamu oli ihana, meri välkkyi, ja satamassa vallitsi +kuumeinen työ, räiske ja pauhina; vintturit kitisivät, laivapillit +soivat ja satamatyömiesten huudot sekaantuivat rantaradalla puhkuvien +vetureitten vihellyksiin. + +Ystävykset kävelivät reippaasti ja saapuivat viimein n:o 43:n luo. Talo +oli vanha ja vanhanaikainen, kaksikerroksinen kivirakennus. Alhaalla +oli kaksi kauppaa: "Diverse Handel" ja "Konst Salon", mutta toisessa +kerroksessa komeili vastikään maalattu isokokoinen kilpi: "Import & +Export A.B." Koko toinen kerros näytti olevan sen hallussa. + +"Lähdetään tutkimaan maaperää tuohon 'taidekauppaan'", sanoi Olle, ja +ystävykset avasivat oven ja laskeutuivat pari askelmaa "Konst Salonin" +epäilyttävän siivoiseen liikehuoneustoon. + +Sen ulkoasu ja sisäinen järjestys ei ollenkaan vastannut tarjolla +olevia tavaroita, sillä niistä oli ainakin osa ja suuri osa varsin +arvokasta, ja Olle näki jo ensimmäisellä silmäyksellä, että vanhoja +maalauksia ja taide-esineitä oli hyvinkin huomattava kokoelma. +Jonkunlaisen myymälätiskin takana seisoi vanha, kuivettunut +miehenkäppyrä, joka kumartaen astui tulijoita vastaan. Olle antoi +merkin Kiviselle, että tämä olisi vaiti, ja tarttui itse puheeseen, +esiintyen taiderakkaana pikkugulashina. Vastattuaan jotenkin lyhyesti +kauppiaan tervehdykseen, hän jäi seisomaan muutaman mitättömän +jäljennöksen eteen, tarkastellen räikeää ja mautonta tekelettä +asiantuntijan ilmein. + +"Hm, flaamilaista koulua! Mitäs tämä maksaa?" kysyi Olle rauhallisen +huolimattomasti. + +"Ainoastaan kolmetuhatta viisisataa kruunua, mutta kuten tietenkin +huomaatte, se ei ole flaamilaista koulua, vaan arvokas löytö +ranskalaisen uusklassillisen koulun myöhemmältä ajalta", vastasi myyjä +kohteliaasti, voiden tuskin pidättää ylenkatseellista hymyään Ollen +taidehistoriallisen huomautuksen johdosta. + +Olle ei oikaissut erehdystään, vaan siirtyi katselemaan muuta. +Huoneessa oli antiikkisia huonekaluja, osa oikeita, osa Saksassa +äskettäin valmistettuja tyydyttämään ihmisten realistista +historiannälkää. Pienempiä taide-esineitä oli paljonkin, nähtävästi +Saksasta, Itävallasta ja Venäjältä kuljetettuja. "Valuuttavampyyrit" +tekivät hyviä kauppoja, ostaessaan näistä sekamelskaisista maista +alhaisella kurssilla arvokasta kulttuuriesineistöä ja myydessään sen +sitten suunnattomalla voitolla sodasta hyötyneitten maitten +nousukasrahalistolle. Olle mietti itsekseen, että kuinkahan moni esine +oli tähänkin kauppaan laillista tietä joutunut, mutta piti ajatuksensa +omana tietonaan. Ulkonaisesti hän tutki tavaroita gulashin +laajaliikkeisellä ja tärkeäilmeisellä asiantuntemuksella. + +"Vieläkö kauppa tässä kannattaa?" kysyi Olle. + +"Eipähän se nyt erikoisesti, mutta omilleen pääsee", vastasi myyjä +teennäisen surkeasti. + +Olle purskahti nauruun. + +"Niin, toista taitaa olla sokeri- ja valuuttakauppa, vai mitä, veli", +sanoi hän lyöden Kivistä olkapäälle. "Siinä voi terävä mies ansaitakin. +Paljonko tahdotte koko kaupastanne?" + +Myyjä hämmästyi Ollen varmaa ja välinpitämätöntä ääntä, mutta huomasi +kuitenkin, ettei tämä voinut totta tarkoittaa. + +"Onpa vähän vaikea sanoa, mutta kyllä se sentään nousee joltiseenkin +summaan", vastasi hän vältellen. + +"Miljoonaan?" arvaili Olle. + +"En tiedä, enkä myy missään tapauksessa", virkkoi myyjä tahtoen +lopettaa keskustelun. + +"Niin no, eipä sen puolesta", hohotti Olle, "on minussakin sen verran +liikemiehen vikaa, etten pane rahaa kiinni tällaiseen moskaan. Saahan +joku taulu roikkua huoneen seinällä, koska se kuuluu niinkuin +sivistykseen, mutta tukkutaiteesta minä en ymmärrä. Paljonko maksaa +tämä tuhka-astia?" + +Olle näytti hienotekoista itämaista tuhka-astiaa. + +"Sata kruunua", vastasi myyjä. + +"Tästä minäkin jotain ymmärrän", sanoi Olle ja pisti astian taskuunsa. +"Niin, kannattaako tämä kauppa tässä?" kysyi hän toistamiseen. "En +tarkoita nimenomaan kauppaa, vaan tätä paikkaa. Eikö keskikaupungilla +olisi mukavampaa?" + +"Ehkä... kyllä." + +"Paljonko maksatte vuokraa tästä, vai onko tämä oma talonne?" +tiedusteli väsymätön gulashi. + +"Ei ole minun, vaan osakeyhtiön, jonka konttori on yläkerrassa." + +"Import & Export A.B:nkö?" + +"Juuri sen." + +"Mikä yhtiö se on?" -- Kivinen silmäsi Ollea, sillä Ollen jatkuva ja +tankkaava kyseleminen alkoi hänestä tuntua käsittämättömältä. + +"Import & Export osakeyhtiö", vastasi myyjä näsäviisaasti ja +kärsimättömästi. Olle ei huomannut mitään. + +"Luopuisitteko ehkä tästä huoneustostanne?" kysyi hän uudelleen. "Minä +tarvitsisin varastohuonetta tänne satamaan enkä saa sitä mistään. +Maksan hyvin." + +"En luovuta", vastasi myyjä kiukkuisesti. + +"Onko tuo yläkerran yhtiö vain välitysliike, vai harjoittaako se +liikettä omilla laivoillaan?" + +"En tiedä!" Myyjä polkaisi jalkaansa. + +"Kuinka kauan kestää vuokrasopimuksenne?" jatkoi Olle aivan +rauhallisesti. + +"Sata vuotta!" kiljaisi myyjä. "Piruako se teihin kuuluu? Te ette saa +tätä huoneustoa enkä minä tiedä mitään yhtiöstä enkä sen laivoista enkä +mistään ja..." + +Mies kiivastui, ja hänen silmänsä loistivat vaarallisesti. + +"Mistä te saatte nämä tavaranne?" uskalsi Olle heti kun myyjän täytyi +pysähtyä vetämään henkeänsä. + +"Ulos, ulos!" kirkui mies aivan raivoissaan ja tarttui Ollen +käsivarteen. + +"Älkää hermostuko!" rauhoitti Olle kylmästi. "Minä maksan ensin +tavarasta ja sitten siitä ajasta, mikä teiltä menee vastatessanne +kysymyksiini. Paljonko olen velkaa? Ehkä kaksisataa kruunua riittää?" + +Mies rauhottui, ja ahneutta vilahti silmissä, kun Olle suurellisin +elein ojensi kaksi sadankruunun seteliä. Sitten hän kääntyi ympäri ja +kömpi Kivisen seurassa ulos. Päästyään lähimmän kadunkulman taa Olle +purskahti raikkaaseen nauruun. Kivinen yhtyi siihen, mutta ihmetteli +samalla. + +"Mihin oikein tähtäsit tuolla kyselemiselläsi?" tiedusti hän. + +"Minäkö! Onhan se selvä! Tahdoin saada jotakin tietoa arvoisasta +yhtiöstä, joka varmaakin varmemmin on yhteydessä tämän 'taidekaupan' +kanssa. Miehen käytös todisti sen. Minä tarjosin hänelle hyvää maksua +muutosta, mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan. Ja +kuitenkin tuo paikka on aivan sopimaton taidekaupalle. Mutta me +olemmekin kai tekemisissä paljon suuremman homman kanssa kuin +aavistatkaan. Taide-esineet ja taulut on varmastikin salakuljetettu, ja +voisin lyödä vetoa siitä, että 'Import & Export A.B:n' toimitusjohtaja +tietää jotakin niiden hankkimisesta. Koko talo on sen hallussa, ja +paikka on salakuljetukseen mainio, nimittäin varastopaikaksi. Ai +perhana, kun unhoitin!" + +"Mitä niin?" + +"Minun olisi pitänyt tiedustaa jalokiviä. Olisiko niitä tuolla +äijänköriläällä ollut myytävänä? Vaikka eihän se olisi mitään auttanut. +Neiti Riger ei niitä varmastikaan ole vielä kauppaan laskenut." + +"Ja mihin me nyt ryhdymme?" kysyi Kivinen. + +"Nyt menemme syömään aamiaista jonnekin hotelliin ja sitten käymme +tutkimaan osakeyhtiötä perusteellisesti." + +Miehet nousivat autoon ja ajoivat hotelliin. Syötyään maukkaan +aamiaisen ja hiukan tarkkailtuansa Tukholman nykyistä hotellielämää +omituisuuksineen -- he näkivät seurueita, joissa yksi kustansi +tarjoilun, mutta piti myös yksin huolen kaikkien väkijuoma-annoksista +-- Olle ilmoitti lähtevänsä maistraattiin ja kehoitti Kivistä ajamaan +hänen asuntoonsa. Hän palaisi pian. + +Olle hyppäsi autoon, ja Kivinen lähti kävelemään. Ollen asuntoon +päästyään hän avasi ikkunat, heittäytyi turkkilaiselle leposohvalle +pitkäkseen ja jäi miettimään neiti Rigeriä ja toissayötä huvilassa. +Mikä tuo nainen oli ja mihin hän tähtäsi? Iltapostissa saataisiin +Jorrelta luultavastikin jonkunlainen selonteko. + +Olle palasi noin tunnin kuluttua, ja Kivinen näki jo ensi silmäyksellä, +että jokin asia oli onnistunut. Olle oli palavissaan, ja vasta +heitettyään pois takkinsa ja siemaistuaan virvoitusvettä hän aukaisi +suunsa. + +"Minä olin maistraatissa. Hain yhtiötä. Olin varma, etten sitä +löytäisi, mutta löysin kuin löysinkin. Bluffia koko homma, osakepääoma +25,000 kruunua! Peijakkaan vientiäkö tai tuontia sillä harjoitetaan! +Perustaja on Aleksander Popov. Tunnen. Hämäräperäinen ryssä! Ollut +jotensakin varmasti vakoilijana. Mutta tiedätkö, keitä muita on +yhtiössä? Ka, kaksi venäläistä kreiviä, itämerenmaakuntalainen parooni, +saksalainen tukkukauppias, saksalainen kreivi...! Joo, siinä on enemmän +kuin epäilyttävä yhtymä! Ja kaiken huippu, tuntematon ystävämme Robert +Kahl kuuluu johtokuntaan..." + +Kivinen hyppäsi ylös. + +"... ja sinne kuuluu myöskin muuan Karl Riger, itävaltalainen upseeri." + +"Riger?" Kivinen huudahti tahtomattaan. Olle katseli tyytyväisenä +suomalaista virkaveljeään. + +"Juttu alkaa luistaa. Pari muutakin pikku huomiota tein: 'taidekauppa', +jossa kävimme, rekisteröitiin viikko senjälkeen kun yhtiö. Ja toiseksi: +yhtiöllä on laiva 'Arthur', mutta koko yhtiön olemassaolon aikana se ei +laivakirjojen mukaan ole käynyt muuatta lähisatamaa pitemmällä." + +Kivinen mietti. Ollen paljastukset olivat suuriarvoisia, ja nähtävästi +he olivat tekemisissä suurpiirteisen, tavallaan laillistetun +salakuljetusjärjestön kanssa. Kuuluiko neiti Riger siihen? Vai oliko +hän turvautunut sen apuun? Siinä oli kysymys, johon täytyi saada +vastaus. Hän ei saisi rauhaa ennemmin. Oli selvä, että neiti Riger +olisi voinut, jos olisi tahtonut, helpoittaa tätä tutkimustyötä, mutta +näinkin oltiin hyvällä alulla. + +"Ei ollut hauskaa selailla maistraatissa pölyisiä kirjoja", selitti +Olle, "mutta ainahan työ palkitaan. Satamakonttorissakin onnistui yli +odotusten. Nyt on meillä aineistoa tarpeeksi vaikka vangituttaa koko +seurue, mutta sen aina ehdimme tehdä. Me voimme tutustua tällaiseen +liiketoimintaan tarkemminkin ja yllättää herrat itse teossa. Jumaliste, +siitä saadaan jymyuutinen!" + +Ollen silmät sulkeutuivat, ja hän näki mielessään paljastuspäivän +lehden, yli sivun kulkevine otsikkoineen, kuvineen ja selostuksineen, +ja sanomalehtisydän paisui ammattiylpeydestä. Kivistä kannusti sama +toivo, mutta vielä enemmän toinen: neiti Rigerin kirkkaat silmät. + +"Nyt voimme hiukan levätä", sanoi Olle ja vetäytyi sohvalle. +"Iltapuolella lähden persoonallisesti tutustumaan 'osakeyhtiöön'." + +Olle otti käteensä sanomalehden ja ryhtyi sitä perusteellisesti +tutkimaan. Uutishankkijana ja salapoliisina hän oli tottunut lukemaan +lehden tarkkaan, ja siihen hänellä ei aamulla ollut aikaa. +Ilmoitussivut tutkittiin yhtä huolellisesti kuin tekstisivutkin. + +"No se sattui", huudahti hän äkkiä ja säntäsi pystyyn. "Jeeveli, ihan +meitä onni suosimalla suosii!" + + + + +8. + +Olle selviytyy sangen pulmallisesta tilanteesta ylistämällä tohtori +Brattia ja hänen järjestelmäänsä. + + +Kivinen pysähtyi kävelyssään. + +"Mitä siellä on?" + +"Ainoastaan muutaman rivin ilmoitus: 'Import & Export A.B:n +ylimääräinen yhtiökokous pidetään tänään klo 7 ip. hotelli Terrassa +huone n:o 28'." + +Kivinen vihelsi kuuluvasti. + +"Vai kokous! Miten ne uskaltavat ilmoittaa?" + +"Yhtiön säännöissä, epäluulojen välttämiseksi, oli sensuuntainen +määräys. Mutta se kokous! Siellä olisin minä kernaasti läsnä." + +"Sen kyllä uskon", nauroi Kivinen, "ja kyllä minäkin perehtyisin +liikeasioihin koko nopeasti; mutta toivominen ja oleminen ovat eri +asioita." + +"Niinhän ne ovat, mutta..." alkoi Olle, jääden miettimään. "Peijakas +sentään, sinne täytyy päästä! Ajatella otsikkoa lehdessä: Lehtemme +reportteri salakuljettajien 'yhtiökokouksessa!' Mutta miten?" + +Miehet istuutuivat, sikaarit sytytettyään, pohtimaan asiaa. Tilaisuus +oli niin oivallinen, ettei sitä sopinut jättää käyttämättä. Oli selvää, +että salakuljettajat hautoivat uusia suunnitelmia, jakoivat ehkä +osinkoja; ja joka tapauksessa saisi sellaisessa kokouksessa +korvaamattoman arvokkaita tietoja. Ja jos niin kävisi, voisi koko +seurueen silloin sen koolla ollessa vangituttaa. + +Parin tunnin keskustelun jälkeen hyväksyttiin viimein +toimintasuunnitelma, joka kyllä oli rohkea ja sattumaan luottava, mutta +jota parempaa ei myöskään voitu keksiä. Olle päätti luopua käynnistään +yhtiön konttorissa, sillä asiain näin ollen se saattoi vain vaikeuttaa +aietta. Ellei tämä onnistuisi, voisi turvautua siihen käyntiin +viimeisenä keinona. + +Iltapuolella Olle lähti ulos. Hän palasi pian, järjestettyään +"Terra"-hotellin hovimestarin kanssa asian käytännöllisen puolen. Ollen +oli kyllä täytynyt turvautua salapoliisimerkkiinsä, mutta sitten olikin +kaikki luistanut hyvin, ja kun hän antoi hovimestarille muutamia +salaisia tietoja ja tuntuvan kiitollisuudenosoituksen, tiesi hän +voivansa näytellä aikomansa kappaleen aivan huoletta hotellin +palvelusväestä, jos siitä mitään kappaletta tulisikaan. + +Kotona Olle naamioi itsensä aivan perusteellisesti, alusvaatteita ja +taskuesineitä myöten, vanhaksi merikapteeniksi. Ihon hän maalasi, +värjäsi hiukan tukkaansa, kampasi sen taakse, kiinnitti ylähuuleen +pienet viikset, ja puettuaan ylleen vastaavan asun hän ei vain +näyttänyt, vaan hän oli vanha merikapteeni ahavoituneine kasvoineen, +sileäksi ajeltuine leukoineen, harmahtavine hiuksineen, huojuvine +käynteineen, piippunysä suussa, kaulaliina leveässä solmussa ja +nenänpää kuin alati loistava majakka, joka kertoi selvemmin ja +varmemmin kuin mitkään sanat, mitä satamia kohti kapteeni aikoinaan oli +lasketellut. Mukaansa hän otti pienen vanhan kapsäkin, ja hiertyneeseen +lompakkoonsa hän pisti muutamia hankkimiaan papereita, jotka +osoittivat, että hän oli kapteeni Abraham Johansson, kotoisin Malmöstä. +Kapsäkkiin hän asetti kaikenlaisia matkatavaroita ja pullon konjakkia. + +"All right! Antaa mennä, mutta parasta lienee sentään kulkea reivatuin +purjein, sillä jos siellä myrsky puhkeaa, tulee siitä hirmu, ja silloin +nähdään vieläkö kapteeni Aaprahammi Johanssonin pikipöksyt kestävät +tässä maamyrskyssä yhtä halkeamattomina kuin Kapin edustalla", deklamoi +Olle, onnistuneesti jäljitellen "maallaseilaavan" kapteenin pursuavaa +sanatulvaa. + +"Sinä kelpaat!" arvosteli Kivinen. "Kai me lähdemme nyt." + +"Niin, mutta erikseen! Muutoin voi herätä epäluuloja! Sinä tiedät +tehtäväsi: jos huoneesta 28 kuuluu melua tai huutoa, niin hälytä, sillä +silloin on kapteeni Johansson totisesti tiukassa paikassa. Ellei, istu +rauhassa, kunnes sinua tullaan hakemaan." + +Olle painui ovesta mahtavasti huojutellen kookasta runkoaan. Puolen +tunnin kuluttua Kivinenkin istuutui autoon ja ajoi "Terraan." + +"Huone n:o 27!" virkkoi hän ojentaen vastaanrientäneelle ovenvartijalle +matkalaukkunsa. Sanomalehtimies nousi leveitä rappusia toiseen +kerrokseen. Ovenvartija asetti matkalaukun nurkkaan. + +Ovenvartijan poistuttua Kivinen heti ryhtyi viheltämään jotenkin +kuuluvasti. Sitten hän soitti tarjoilijaa ja pyysi kahvia. Sen tultua +hän sulki oven, kuunteli hiukan, avasi sitten matkalaukkunsa ja otti +esille pienikokoisen mauserin. Hän tarkasti sen panostuksen ja asetti +sitten aseen pöydälle. Maistoi kahvia, sytytti savukkeen ja jäi +istumaan. Täytyi vain odottaa. Hän ojentautui sohvalle seinän viereen +ja jäi kuuntelemaan. + +Ollen tulo hotelliin oli ollut paljon huomiotaherättävämpi. +Merikapteeni Abraham Johansson, kuten hän kuuluvasti ovenvartijalle +selitti, oli jotenkin täydessä lastissa, ja pohjaan oli tullut vuoto. +Täytyi öljytä, ja kapteeni oli tarjonnut ovenvartijallekin ryypyn +pullostaan. Hovimestari oli hymyillyt lähistöllä, mutta pyytänyt sitten +"arvoisaa ja kunnioitettavaa kapteenia hillitsemään hiukan itseään, +koska maalla täytyi pitää hiukan pieniäänisempi kurssi kuin +Atlantilla." Kapteeni olikin rauhoittunut ja kömpinyt omin neuvoin ylös +ja häipynyt. Ketään ei sattunut juuri silloin -- sattunut tai ei, siitä +tiesivät vain hovimestari ja Olle -- olemaan toisen kerroksen +käytävässä, ja niinpä olikin kunnon kapteeni viilettänyt reivaamattomin +purjein sisään ensimmäisestä ovesta, ja se ovi sattui olemaan n:o 28. +Huoneessa oli kapteenin käynti koko lailla varmistunut, ja hän oli +marssinut suoraa päätä alkoviin, asettanut kapsäkin sängyn alle, pullon +yöpöydälle ja tirauttanut tilkkasen lasiinkin, riisunut sitten +puolittain kauluksensa, jättäen sen niskaansa riippumaan, pistänyt +pienen browningin housujen etutaskuun ja vetänyt verhot alkovin eteen, +heittäytyen makaamaan toiselle vuoteelle täysissä tamineissaan, +katsottuaan ensin kelloansa. Se oli viisitoista minuuttia yli kuusi. + +Klo 7 alkaisi Import & Export A.B:n ylimääräinen yhtiökokous samassa +huoneessa. + +Yli puolen tuntia makaili kunnon kapteeni vuoteessa, koetellen sen +ominaisuuksia ja havaiten ilokseen, ettei se narissut ainakaan pienestä +liikkeestä. Kapteenin katse harhaili pienessä alkovissa, mutta kuulo +oli koko ajan jännittynyt äärimmilleen. Hän vilkaisi taas varovasti +kelloaan. Se oli 6.45. + +Parin minuutin kuluttua kuului askeleita ja puhetta huoneen n:o 28 +ulkopuolelta, ovi avattiin, ja sisään astui askeleista ja äänistä +päättäen kolme henkilöä. Kapteeni jähmettyi liikkumattomaksi, silmät +sulkeutuivat ja kasvojen ilme muuttui raukean veltoksi kuten maalla +seilanneen ja nukkuneen kapteenin naamavärkki tavallisesti näyttää. + +Tulijat sulkivat oven ja kuuluivat istuutuvan. + +"Kahl teki hyvän afäärin", sanoi syvä bassoääni venäjäksi. + +"Hyvähän se on, mutta minä puolestani vastustan sellaisiin +uhkarohkeuksiin ryhtymistä. Juttu on herättänyt huomiota. Me olisimme +voineet joutua paljastetuiksikin", puhui toinen kiivaasti, selvästikin +saksalaisella korostuksella. + +"Ka, mitäpä huolimme. Elää täytyy, emmekä me osaa emmekä tahdo +työtäkään tehdä. Pikku yhtiömme tuottaa kyllä sievästikin, mutta minun +tuloni eivät tahdo mitenkään riittää menoihin. Ne eivät ole milloinkaan +riittäneet, ei edes silloin kun minulla oli vielä se maatilani +Etelä-Venäjällä. Jaa, Pietari oli toista! Niin no, ihminen voi tulla +surumieliseksi, näin toisinaan!" + +"Juo, äläkä runoile", virkahti kolmas, rämisevä-ääninen mies. "Popov +pitää huolen maksamisesta." + +Kuului lasien kilinää, avattiin pullo ja kaadettiin. Miehet kilistivät. + +"Kukistuneitten suuruuksien malja!" esitti basso aitovenäläisellä +itse-ivalla. Miehet joivat. + +"Osat ovat vaihtuneet", aloitti basso jälleen. Tuntui kuin hänen +sydämellään olisi ollut liian paljon ja hänen täytynyt se väkisinkin +saada sanotuksi, siitäkin huolimatta, etteivät kuuntelijat välittäneet +hänen puheestaan. "Ennen me hallitsimme, ja silloin olivat +vallankumoukselliset vastustajiamme. Nyt hallitsevat entiset +vallankumoukselliset ja me olemme joutuneet oppositsioniin. Eläkööt +vallankumouksellisten menettelytavat! Yksimielisyys ja järjestys on +voimaa! No, piru vie, me olemme yksimielisiä ja me olemme järjestyneet, +ja me ansaitsemme rahaa. Keinot on monet, niin, eihän salakuljetus +oikeastaan ole mikään tavoiteltava päämäärä, mutta tuottavana keinona +voi sen hyväksyä." + +Basso puheli melkein kuin itsekseen, ja nukkuvasta kapteenista tuntui +niinkuin venäläinen olisi ollut väkijuomien liikuttama. Toiset kaksi +supisivat keskenään ja kilistelivät lasejaan. + +Neljännestunnin kuluttua avattiin ovi uudelleen, ja huoneeseen astui +kaksi muuta. + +"Onko teillä rahaa, herra Popov?" ehätti basso kysymään. + +"Te olette nostanut osinkonne jo aikoja sitten, kreivi Nikolski", +vastasi Popoviksi nimitetty mies kaiuttoman kovalla äänellä. + +"Mutta se on myös jo aikoja sitten loppunut", vastasi kreivi +yksinkertaisesti. + +"En voi mitään." Miehet istuutuivat. + +"Vaikka muutama tuhat", pyyteli kreivi. "Kaikki maksaa, asunto ja +juomat ja se vietävä Annet... niin no, kerta kaikkiaan: tarvitsen +rahaa. Te olette rahastonhoitajamme, herra Popov, ja teidän täytyy sitä +hankkia. _Täytyy!_ Minä olen tottunut siihen. Kun ennen kirjoitin +tilanhoitajalleni, että täytyy, niin aina tuli..." + +"Koettakaa nytkin kirjoittaa", kehoitti Popov ivallisesti. + +"Piru vie, ihminen! Te uskallatte! Minä olen kreivi -- ja te? Ette +mitään! Vaikka minulla ei olisi riepuakaan yllä, niin minä olen kreivi, +ja vaikka teillä olisi Alaskan kultakaivokset taskussanne, te olette +vain Popov! Tavallinen Popov!" Kreivi kiivastui, ja hänen äänessään +kuului entisen venäläisen pajarin rajaton itsetietoisuus ja +mahtipontisuus. + +"Ryhtykäämme asioihin", sanoi Popov kylmästi, vastaamatta mitään +juopuneen kreivin solvauksiin, vaikka äänen vapisemisesta huomasikin, +että hän oli raivostunut. + +"Kahlin jutusta saimme ennakkomaksuna neljäkymmentätuhatta. +Viisituhatta mieheen. Tässä on rahat. Kreivi saa kaksituhatta entisten +lisäksi." Yhtiön toimitusjohtaja jakoi rahat, ja kreivi Nikolski pisti +liivintaskuunsa kaksi tuhannen kruunun seteliä yhtä huolettomasti kuin +ennenkin oli pistellyt sinne tuhansia ruplia. + +"Jatkuuko Kahlin juttu vielä?" kysyi saksalainen. + +"Kyllä, mutta enempää en sano. Kuusikymmentätuhatta saamme kai parin +kolmen päivän kuluttua." + +"Minusta ei poliisi ole päässyt mihinkään selvyyteen, ja nyt lienee +asia jo hautautunut", sanoi Kahl itsetietoisesti. + +"'Arthur' lähtee tänään taas matkalle, ja on toiveita, että +tämänkertainen lasti tuottaa hyvin. Mutta minulla on uusi ja +suurenmoinen suunnitelma, joka, jos se onnistuu..." Popovin ääni aleni +kuiskaukseksi ja hän meni ovelle. Kaikki vaikenivat, ja Popov tuli +takaisin. + +"... niin ansaitsemme miljoonia!" + +"Mitä tarkoitatte?" kysyi saksalainen. + +"Prinssiä!" + +"Ja miten?" + +"En tiedä vielä, mutta kai huomeniltaan mennessä on minulla suunnitelma +valmis. Tahdon vain saada tietää, hyväksytäänkö koko aietta?" + +"Kyllä, jos se onnistuu", tuumi kreivi sofistisesti. + +"Sieppaamme prinssin miljoonat." + +"Mutta sehän arvataan heti, ja hän antaa meidät ilmi." + +"Eipä niinkään, sillä hän on kokonaan meidän käsissämme. Hän on vielä +Saksassa, ja jos siellä saadaan vähänkin vihiä hänen hommistaan, joutuu +hän heti vangituksi. Hänelle jää ratkaistavaksi, tahtooko pitää +vapautensa ja osan rahoistaan, vaiko ei mitään. Rahat on meillä käsissä +viikon kuluessa, ja siihen mennessä voimme myydä yhtiömme ja valmistaa +kaikki katoamistamme varten." + +Kapteeni Aaprahammi Johansson kiroili itsekseen, sillä venäjän +ymmärtäminen vaati häneltä suurta tarkkaavaisuutta. Ruumiskin tuntui +puutuvan, ja hän koetti hiukan muuttaa asentoaan. Mutta maksoi vaivan +olla "yhtiökokouksessa." Miehillä oli suuret suunnitelmat, ja ellei +kapteenia keksittäisi, voisi noissa suunnitelmissa tapahtua suuriakin +laskuvirheitä. + +"Mutta neiti Riger! Hän saattaa vaikeuttaa yritystä", selitti +varovainen saksalainen. + +"Kyllä, mutta me saamme hänet kyllä toimitetuksi syrjään." + +"Otammeko Rigerin mukaan?" kysyi jälleen saksalainen. + +"En minä ainakaan kehoita, sillä mitä vähemmän jakajia, sitä suurempi +saalis. Neiti Riger ei epäile mitään, kun Kahl suoritti temppunsa aivan +rehellisesti, ja tyttö kuuluu pelkäävän niin kauheasti, että hyväksyy +varmastikin jokaisen toimenpiteen, joka vapauttaa hänet itse olemasta +läsnä. Hyväksytäänkö siis aie, niin minä ryhdyn tarpeellisiin toimiin?" + +"Kyllä vaan!" + +"Näin sivumennen saan ilmoittaa", aloitti Kahl, "että tänään kävi kaksi +herraa siellä Vieckin luona. Olivat kyselleet kaikkea mahdollista, +kunnes Vieck ajoi ulos, mutta en luule, että siinä olisi ollut mitään +enempää. Tavallinen gulashi, joka luuli saavansa helpollakin huoneuston +rakennuksestamme." + +"Täytyy olla joka tapauksessa varovainen", esitti saksalainen. + +"Kokouksen pidämme huomenillalla kello yksitoista alakonttorissa", +sanoi Popov, "ja siihen mennessä on minulla juttu selvä. Kahl ehtinee +myös jo silloin matkaltaan." + +"Kyllä." + +"Muuta ei kai enää olekaan?" + +Kukaan ei vastannut mitään. + +"Minä aion mennä nukkumaan", selitti kreivi ja nousi ylös. Kapteenin +käsi sukelsi salamannopeasti etutaskuun, hän sulki silmänsä ja alkoi +hiljaa kuorsata. Tilanne oli yhdellä iskulla muuttunut mitä +kriitillisimmäksi. + +Miehet nousivat ylös ja hyvästelivät. Kreivi haukotteli ja lähestyi +alkoovia. + +"Näkemiin sitten, hyvät herrat!" sanoi hän ivallisesti ja veti verhot +syrjään. Samassa hän päästi huudon. + +"Täällä on urkkija!" kiljaisi hän, ja koko yhtiön johtokunta säntäsi +alkoviin, jääden seisomaan kuorsaavan kapteeni Aaprahammi Johanssonin +eteen. + +"Sulkekaa ovi", määräsi Popov hiljaa, mutta lujasti, ja Kahl noudatti +käskyä. Johtokunnan jäsenet olivat vetäneet esiin revolverinsa ja +seisoivat ryhmittyneinä vuoteen edessä, katsellen kapteeni Johanssonin +ruskeaa niskaa, ahavoituneita kasvoja ja punaista nenää, joka pihisi ja +korisi. Olle näytteli hyvin, sillä olihan tässä suorastaan henki +kysymyksessä, ja hänen esittämänään tuntui lystäillyt ja sitten +nukkunut merikapteeni täysin luonnolliselta, jopa siinä määrin, että +salakuljettajat joutuivat hiukan ymmälle. + +"Herätämmekö miehen?" kysyi saksalainen hiljaa. "Hän näyttää todella +nukkuvan." + +"Tietysti! Miehestä on saatava selko", puhui Popov kiivaasti, mutta +hiljaa. "Oh, lempo, hän on ollut täällä kaiken aikaa, eikä kenenkään +päähän pälkähtänyt tutkia alkoovia. Me olemme nautoja!" + +Kapteeni olisi hymyillyt ivallisen tyytyväisesti, jos olisi uskaltanut, +mutta nyt hän vain jatkoi kuorsaustaan. Niskassa retkotti kaulus, ja +jalat roikkuivat puoleksi ilmassa. Kaiken kaikkiaan hän oli +ehdottomasti humoristinen nähtävä. Venäläinen kreivi tajusi tämän +puolen asiasta. + +"Merimies!" hän kuiskasi. "Ja nukkuu kuin tukki!" + +"Pitäkää aseet varalla!" komensi Popov, tarttui äkkiä kapteenia +niskasta ja nosti hänet pystyyn voimalla, jota ei olisi uskonut +lähtevän hänen näköisestään pitkän hintelästä miehestä. Kapteenin +kuorsaus keskeytyi äkkiä, ja kun Popov hellitti kätensä hänen +niskastaan, kaatui kunnon kapteenimme takaisin vuoteeseen, heräsi +puolittain, ja hänen lyhyet lihavat jalkansa tekivät epätoivoisen +humoristisia ponnistuksia löytääkseen tukea. Kapteeni kierähti sangen +luontevasti lattialle, pää kopahti sängynjalkaan, ja samassa hän +heräsi. + +"Ta' me fan!" kirosi kapteeni sydämensä pohjasta, avasi turvottuneet +silmänsä ja istualtaan silmäsi ympärillään olevaa seuruetta. Hän ei +näyttänyt käsittävän mitään, katse harhaili kuin rannattomalla +valtamerellä, ja kapteeni tarttui tukkaansa kuvaamattoman +hullunkurisella eleellä. Suu meni muikeaan irvistykseen, kapteeni +nuolaisi tahmealla kielellään kuivia huuliaan ja silmäsi uudelleen +ympärilleen. + +"Hyvää päivää, pojat!" sanoi hän yksinkertaisesti ja nousi ylös, +kääntäen seurueelle selkänsä, kaataen pullosta konjakkia lasiin ja +ryypäten sen pohjaan syvällä ahnaalla kulauksella. "Johtokunnan" +jäsenet eivät vastanneet mitään, katselivat vain kapteenin pettävän +luontevaa heräämistä ja pitivät silmällä hänen liikkeitään. + +"Mitä asiaa?" kysyi kapteeni karskisti. "Saako olla?" ja hän kaatoi +lasin täyteen, tarjoten sitä lähinnä itseään seisovalle venäläiselle +kreiville. "Tohtori Brattin ja hänen järjestelmänsä tuotetta!" + +"Kädet ylös!" komensi Popov kylmästi ja tähtäsi revolverillaan +kapteenia suoraan rintaan. Tämän kasvot saivat äärettömän hämmästyneen +ilmeen, ja jäsenet tuntuivat kieltäytyvän tottelemasta. Suu auki hän +tuijotti miehiin. + +"Nopeasti!" toisti Popov, ja hänen pienet silmänsä välähtivät +uhkaavasti. Kapteeni pudotti täyden lasin lattialle ja nosti kätensä +jäykkinä ylös. + +"Mi... minulla ei ole rahaa", sopersi hän tolkuttomasti. Venäläinen +kreivi ei voinut enää pidättää itseään, vaan puhkesi raikuvaan nauruun. + +"Mieshän on selvässä ja perinpohjaisessa pohmelossa", sanoi hän +Popoville. + +"Olkoon mitä on, mutta tehköön tiliä kaikesta", vastasi tämä. "Tulkaa +tänne!" -- Kapteeni siirtyi keskelle huonetta ja vajosi aivan +tahdottomana muutamaan nojatuoliin. Popov laski alas aseensa, mutta +kapteeni piti käsiään edelleenkin ylhäällä, samalla kuin hänen +katseensa edelleenkin vielä harhaili häntä ympäröivissä miehissä, +hämmästyneenä ja yksinkertaisena. Nyt oli näyteltävä hyvin, sillä sen +onnistumisesta riippui kaikki. + +"Miten tulitte tänne?" kysyi Popov. + +"Kaupunkiinko?" kysyi kapteeni vuorostaan. + +"Tänne huoneeseen?" vastasi toimitusjohtaja, ja hänen silmänsä +koettivat tunkeutua kapteenin sisimpään. + +"En muista... niin, olin hiukan ryyppäämässä... ajoin tänne autolla... +tulin makaamaan", koetti kapteeni kaivella muistiaan ja selvittää +ajatuksenjuoksuaan, mikä tuntui tuottavan hänelle voittamattomia +vaikeuksia. + +"Mikä on nimenne?" kysyi Popov. + +"Abraham... Abraham Johansson..." oikaisi kapteeni. + +"Ammattinne?" + +"Kapteeni... niin, entinen kapteeni, sillä en ole purjehtinut enää +moneen vuoteen..." + +"Mistä olette tullut tänne?" + +"Malmöstä." + +Popov kumartui äkkiä ja pisti kätensä kapteenin povitaskuun ja veti +esille tämän lompakon. Hän tarkasti sen sisällyksen ja tutki passin, +joka oli yhtäpitävä kapteenin ilmoitusten kanssa. + +"Mitä tekemistä teillä oli tässä huoneessa?" kysyi salakuljettaja +tiukasti ja kiinnitti harmaat silmänsä kapteeniin. + +"Tekemistä?" kertasi tämä. "Olihan minulla tekemistä, kun tulin +nukkumaan. Mutta mitä, piru vieköön, tekemistä teillä on minun +kanssani?" Kapteenin ääni oli vaativa ja korskea, ja viimeisetkin +unenrippeet olivat hävinneet. Hän katseli sangen itsetietoisesti +seuruetta ympärillään. + +Salakuljettajat eivät tienneet mitä ajatella. Heidän edessään oli +ehdottomastikin kapteeni, pohmelossa oleva mies, mutta he eivät +jaksaneet ymmärtää, miten tämä oli tullut juuri tähän huoneeseen. + +"Pitäkää pienempää suuta", varoitti Popov ilkeästi, "sillä ottakaa +huomioon, että te olette tullut _väärään_ huoneeseen nukkumaan. Tämä +huone kuuluu meille." + +Kapteeni hölmistyi, ja hänen korskea ilmeensä hävisi. + +"Vääräänkö? Minä en ohjaa milloinkaan väärään, en vaikka olisin +kaksinkertaisessa myrskyssä, ja tällaisen pienen lystäilyn jälkeen on +pääni yhtä selvä kuin jalkani heikot. Minä tulin huoneeseen n:o 78 ja +olen siellä. Mutta teidän tulemistanne en käsitä." + +"78!" ihmetteli Popov tosissaan. "Tämä on n:o 28." + +"Eikö pirussa! Katsokaa!" Kapteenin ääni oli niin vakuuttavan varma, +että Kahl nousi ja meni ovelle, katsoen numeroa ulkopuolelta. + +"Tämä on 28", sanoi hän palatessaan. + +Kapteeni meni miettiväiseksi. Kahl kuiskasi sitten jotakin Popoville ja +poistui uudelleen. Seurue oli ääneti ja katseli kapteenia, joka ei +näyttänyt taaskaan käsittävän mitään, kostutti vain pari kertaa +huuliaan kielellään ja huokasi. Tilanne oli juuri kriitillisimmillään, +ja kaikki riippui hiuskarvasta. Kapteeni oli perustanut koko +suunnitelmansa hotellissa aikaisemmin käydessään havaitsemaansa +pikkuseikkaan. + +Kahl ilmestyi takaisin ja kuiskaili Popovin kanssa, nyökäyttäen lopuksi +päätä. + +"Te olette nähtävästikin erehtynyt numerosta", sanoi hän kokolailla +kohteliaammalla äänellä, "mutta varovaisuus ei ole haitaksi. Meillä oli +täällä tärkeä liikeneuvottelu, emmekä halua saattaa asioitamme kaikkien +tietoon. Otamme selvän puheistanne. Odottakaa!" + +Popov nousi ylös, ja Kahl istuutui hänen paikalleen vastapäätä +kapteenia. Toimitusjohtaja poistui ja viipyi ulkona noin kymmenen +minuuttia. Hänen palatessaan kapteeni näki hänen ilmeestään, että asia +oli saanut onnellisen käänteen. + +"Huomaan teidän puhuneen totta", sanoi hän lyhyesti, "ja voitte nyt +mennä huoneeseenne. Mutta joka tapauksessa, jos me vielä kerran +tapaamme toisemme, niin emme leiki, muistakaa se!" jatkoi hän +uhkaavasti. + +Kapteeni nousi ylös, otti hattunsa, kapsäkkinsä, jonka sisältö sitä +ennen tutkittiin, ja pullonsa, ja lähti sanaakaan puhumatta huoneesta, +toisessa kädessä pullo, toisessa kapsäkki, hattu takaraivolla ja kaulus +niskassa, kömpi neljänteen kerrokseen, sulki oven ja purskahti +sydämelliseen, mutta hiljaiseen nauruun. Peli oli voitettu. Mutta +täytyi olla hiukan aikaa varovainen. + +Puolen tunnin kuluttua hän kutsui luokseen hovimestarin ja kysyi tältä +salakuljettajia. Kaikki olivat jo lähteneet. Hän sanoi hovimestarille +jotakin, ja muutaman minuutin kuluttua saapui ikävissään odotellut +Kivinen huoneeseen. Hän oli kuullut vain venäläisen kreivin +huudahduksen ja lasin putoamisen ja ollut kohtalaisessa jännityksessä +asetoverinsa kohtalosta. + +"Miten onnistuit?" kysyi hän Ollelta. + +"Erinomaisesti! Sain selville melkein kaikki! Koko juoneni perustin 2:n +ja 7:n yhdennäköisyyteen näissä ovinumeroissa. Kahl kävi tarkastamassa +ja huomasi kai hänkin. Näyttelin pohmeloista kapteenia ja onnistuin +pettämään arvoisat herrat, vaikka kyllä hyvin täytyikin näytellä. Pääni +kopautin näytellessäni sängynjalkaan, mutta kyllä se värkki kestää. +Jaa, me lähdemme nyt tunnin kuluttua katsastamaan 'Arthuria'. Siellä on +jotakin hommaa." + + + + +9. + +Höyrylaiva "Arthur" saa kutsumattomia kansimatkustajia. + + +Sanomalehtimiehet menivät ensin Ollen asuntoon. Jorre Minckiltä oli jo +saapunut lyhyt kirje. + + "Herra Nordgren! Olen saapunut perille ja tutustunut ympäristöön. + Neiti Riger on ollut kotosalla. Kävi asemalla ja puheli + rautatiekirjakaupan myyjättären kanssa. Kysyi Teitä ja herra + Kivistä. Sanottiin matkustaneen etelään. Kävi myöskin + lennätinkonttorissa, mutta en toistaiseksi ole saanut selvää, + minne hän sähkötti. Päivällä kävi kaksikin kertaa maalarimestari + Backbergin luona. On kysymyksessä jotkut maalaustyöt huvilassa. + Metsähuvilan vajasta löysin moottoripyörän. Se oli aika hyvin + piiloitettu. Metsähuvilassa ei asu ketään. Luulen pysyväni + tapausten tasalla, sillä Amorin, ripeän kieleni ja kohtalaisen + ulkomuotoni avulla olen päässyt sangen hyviin väleihin neiti + Rigerin sisäkön Minnan kanssa. Minna tahtoo jäljitellä + kylpylänneitosia ja puhuu jotakin iloisista toveruussuhteista. + Tänä aamuna sain Minnalta pienen tunnustuksen toveruudesta ja + hänen kanssaan tähän saakka seurustelleelta sotamieheltä ylen + vihaisen katseen. Minulla on hyvä toivo päästä käymään neiti + Rigerin huvilassa tämän ollessa poissa, ehkä jo parin päivän + kuluttua, jolloin täällä on suuret kansanjuhlat uima- ja + soutukilpailuineen, vesipolopeleineen ja tanssiaisineen. + + Kunnioittaen Jorre Minck." + +"Jorre on ovela poika!" hymähti Olle. "Päivän on ollut paikalla, ja +pojalla on jo toveruussuhde!" + +Olle riisui kapteeninasunsa ja toi sitten valtavasta pukuhuoneestaan +kokonaisen röykkiön erilaisia vaatekapineita, heittäen ne sohvalle. + +"Valitkaamme noista!" sanoi hän. "Jos kiinni joudumme, ei niistä ehkä +ole suurtakaan apua, mutta suojelevat ne kuitenkin hiukan. Pukeudu +merimiehen ja rantajätkän välimuodoksi." + +Puolen tunnin työn jälkeen olivat herrasmiehet muuttuneet peräti +epäilyttävän näköisiksi olioiksi pikiintyneine housuineen, viiruisine +ihopaitoineen ja räikeine kaulaliinoineen. + +"Kuules, Olle", aloitti Kivinen, "eikö tämä matka oikeastaan ole turha? +Me tiedämme nyt, että yhtiö suunnittelee jonkun koiruuden tekemistä +prinssille ja neiti Rigerille. Meidän on saatava selko siitä eikä +lähdettävä turhanpäiten ajelemaan salakuljetusretkillä." + +"Kaikki aikanaan. Laiva saapuu takaisin hyvissä ajoin, ja huomenillalla +koetamme tavalla tai toisella saada selvän kokouksesta. Silloin pitäisi +lurjusten suunnitelman olla valmis." + +"Iloinen olen joka tapauksessa, koska neiti Rigerin osuus jutussa näkyy +kuitenkin olevan aivan erikoislaatuinen. Milloin luulet vastauksen +ehtivän tänne Wienistä?" + +"Ehkä jo huomenillalla. Sieltä sähkötetään heti." + +"Olkoon menneeksi! Saadaanpahan tästä hyvä lehtijuttu." + +Olle laittoi muutamia voileipiä, molemmat miehet ottivat taskumatit +mukaansa, täyttäen ne kylmällä teellä, aseet tarkastettiin, ja Olle toi +varastostaan kaksi paksua, jokseenkin lyhyttä kumipamppua. + +"Tämä on paras ase!" sanoi hän pistäessään sen povitaskuunsa. "Ei tapa, +ei päästä ääntä, mutta sitä maistanut pitää suunsa kiinni." + +Muutaman minuutin kuluttua pujahti keittiöportaista pihalle kaksi +rantajätkää, jotka nopeasti ympärilleen vilkaisten painalsivat kadulle, +ohjaten kulkunsa satamaa kohti. + +Tukholman kaduilla oli hämärä, ja vilkasliikkeisimmillä paikoilla +luotiin ystävyksiimme monta kaihtavaa katsetta; muutamat +järjestyksenvalvojat suvaitsivat kiinnittää heihin aina valppaan +huomionsa. Olle, joka oli tottunut retkeilemään millaisessa asussa +tahansa, eli omaksumassaan osassa täydellisesti, mutta Rivinen tunsi +itsensä hiukan epävarmaksi, ja vilkaistuaan muutamasta katupeilistä +kuvaansa hän vaistomaisesti koetti korjata asuaan. Vasta päästyään +syrjäkaduille, lähemmäksi satamaa, hän tunsi olevansa sittenkin omassa +nahassaan. + +"Mitä sinä aiot oikein hommata 'Arthurilla'?" kysyi hän matkalla +mälliään huolettomasti imeskelevältä Ollelta. + +"Katsastelen hiukan tätä nykyaikaista salakuljetusta", vastasi Olle +venytellen tukholmalaisen rantajätkän nuotilla. + +"Mitä, lähdemmekö me ehkä 'Arthurin' mukana?" + +"Niin olisi aikomus." + +"Mutta miten voimme säilyä huomaamattomina?" + +"Jollakin tavalla. Pääasia on päästä laivaan huomaamattomana." + +Kivinen aavisti, että yöstä tulisi jännittävä, ehkä liiankin +jännittävä, sillä salakuljettajat olivat vaarallista väkeä, ja jos he +huomaisivat paljastuksen uhkaavan, ei olisi mitään takeita, etteikö +murhakin tulisi kysymykseen. + +Kun Olle ei tiennyt, missä kohden "Arthur" sijaitsi, täytyi heidän +ryhtyä järjestelmällisesti sitä etsimään. He aloittivat aivan +äärimmäisestä päästä, tietenkin väärästä, kuten huomasivat, sillä +"Arthur" keinui juuri vastakkaisessa päässä satamaa, pitkälle pistävän +laiturin nenässä. Satama oli jo melkein autio, joitakuita +tullivartijoita liikuskeli vielä ulkona, poliisit syljeskelivät veteen +tai juttelivat kipparien kanssa, ja muutamia jätkiä istui möljällä +jalat ilmassa. Ystävystemme tulo ei herättänyt minkäänlaista huomiota, +mutta keksittyään "Arthurin" he painuivat varastomakasiinien taakse +pohtimaan suunnitelman yksityiskohtia. "Arthur" oli keskikokoinen +höyrylaiva, vanha ja ränstyneen näköinen, ja sitä oli aikoinaan +käytetty matkustajalaivana, mutta sitten muutamin muutoksin +lastihöyrynä. Piipusta tuprusi savua, ja höyry pihisi vedenpintaan. Se +oli ilmeisestikin lähtöhommissa. Kajuuttaluukuista loistavat tulet +ilmaisivat, että aluksessa oli väkeä parastaikaakin. + +He istuutuivat muutaman varaston portaille, ja Olle sytytti piippunsa. + +"Siinä se on", sanoi hän, "mutta pääsy tuntuu olevan koko hämärä. Joku +mies nojailee laivan partaaseen, niin ettei voi ajatellakaan +pujahtamista." + +Kivinen murahti jotakin myönnytykseksi. + +"Vieressä on parkkilaiva", virkahti suomalainen sitten, ja onnellinen +ajatus pälkähti hänen päähänsä. + +"Entä sitten?" kysyi Olle. + +"Sen kokka sivuuttaa höyrylaivan perän. Jos pääsisimme ensin parkkiin, +niin voisimme hypätä 'Arthuriin', huomiota herättämättä." + +"Sitä kannattaa yrittää", sanoi Olle nousten seisomaan. + +"Odotas! Jää sinä tänne varastorakennusten suojaan, mutta niin, että +voit nähdä parkkilaivan. Minulla on toinenkin aatos, ja parkkilaivasta +voin nähdä, onnistuuko se. Jos kaikki on selvä, annan kättä +heiluttamalla merkin, ja sitten koeta keinotella itsesi laivaan. +Terve!" + +Kivinen hiipi varastorakennusten taitse, ja päästyään parkkilaivankin +ohi hän lähestyi sitä takaapäin. Sen kajuutoista näkyi tulta, mutta +kannella ei ollut ketään. Sanomalehtimies seisahtui hetkeksi, vilkaisi +sitten ympärilleen ja nopealla, reippaalla hyppäyksellä tuli kannelle, +suoraan nuorakäärölle, niin ettei pienintäkään ääntä syntynyt. +Nopeasti, mutta samalla varovasti hän hiipi nelimastoisen parkkilaivan +kokkaan ja silmäsi "Arthuria." Laivamies nojasi edelleenkin partaaseen, +selin Kiviseen, ja poltteli piippuaan. Ketään muuta ei näkynyt. +Sanomalehtimies katseli höyrylaivan keskikannen yli ulottuvaa katosta. +Aivan oikein, sen päälle ei johtanut tikkaita, mutta peräkannen +kajuutan katolta voisi sinne helpostikin kiivetä. + +Varmistauduttuaan näkemästänsä heilautti Kivinen kättään ja jäi sitten +maaten odottamaan nuorakasojen keskeen Ollen saapumista. Noin kymmenen +minuutin kuluttua hän kuuli hiljaista hengitystä läheltään ja huomasi +Ollen. + +"Sinäpä tulet hiljaa", kuiskasi Kivinen ihmetellen. + +"Niin, olen sukkasillani", nauroi Olle hillitysti ja näytti kenkäparia +kädessään. "En uskaltanut muutoin tulla, sillä minun olemuksellani ei +kävellä hiljaisesti, vaikka kuinka tahtoisi, jos on kengät jalassa. No, +mitä olet ajatellut?" + +Kivinen selitti suunnitelmansa, ja Olle nyökäytti hyväksyvästi +päätänsä. + +"Sopii kyllä. En luule kenenkään päähän pälkähtävän tulla katolle, ja +muutoin on siellä pelastusvenheitten keskeltä mahdoton meitä huomata." + +"Eteenpäin siis!" virkkoi Kivinen ja nousten parkkilaivan laidalle +pudottautui hiljaa höyrylaivan kannelle. Olle seurasi esimerkkiä, mutta +ellei Kivinen olisi ottanut vastaan, olisi kunnon "kapteeni +Johanssonin" alastulo voinut herättää enemmänkin huomiota. Parilla +kolmella kissamaisella hyppäyksellä, jos nyt Ollen liikkeistä saattoi +sellaista laatusanaa käyttää, olivat miehet kajuutankatolla, Kivinen +kiipesi katoksen päälle ja auttoi sinne Ollenkin. Katos oli puusta ja +peitetty maalatulla öljykankaalla. Päästyään veneittein suojaan Kivinen +katsahti partaaseen nojaavaa miestä. Tämä oli yhtä rauhallinen kuin +ennenkin. + +"Arthurilla" oli kaksi kutsumatonta kansimatkustajaa. + +Sanomalehtimiehet makailivat katoksella puolen tuntia. Kivinen hilautui +katoksen reunalle ja ryhtyi pitämään vahtia pelastusveneen kokan +alitse. Tupakoiva laivamies nähtävästikin odotti jotakin, kai herra +Kahlia. + +Sanomalehtimies katsoi kelloaan. Se oli vähää vaille yksitoista. +Alhaalta kuului askeleita, kajuutanportaitten ovi avautui ja kannelle +astui kolme laivamiestä, jotka menivät ennestään odottavan miehen luo. + +"Eikö ala kuulua?" kysäisi muuan miehistä, luultavastikin kapteeni +kultakalunaisesta merilakistaan päättäen. + +Kukaan ei vastannut, ja seurue jäi nojaamaan laivan parrasta vastaan, +tupakoimaan ja syljeskelemään. Sanomalehtimiehet eivät uskaltaneet edes +kuiskailla, sillä kaikki oli ympärillä hiljaa, satama rasvatyyni, ja +vain höyry pihisi heikosti. + +"Ka, tuolta se viimeinkin tulee!" vilkastui laivamies ja osotti +hämärään peittyneelle laiturille. Muutaman hetken kuluttua tulikin +näkyviin kiirehtivä mies, joka jo kaukaa huusi, että laiva oli +irroitettava. Alhaalta nousi kannelle vielä neljä miestä, tulija, joka +osottautui Kahliksi, astui laivaan ja tervehti lyhyesti kapteenia. +Kiinnitysköydet irroitettiin, perämies kiirehti ruorirattaan luo, +potkuri myllersi vedenpinnan, ja "Arthur" liukui ulos satamasta +salakuljettajineen ja kansimatkustajineen. + +"Tästä tulee hauska laivamatka", kuiskasi Kivinen Ollelle ja sytytti +savukkeen, sillä piipusta tupruava savu esti ilmitulon. + +"Arthur" sivuutti satamassa ankkuroidut höyry- ja purjelaivat, liukui +salmeen ja lisäsi vauhtia, sukeltautuen Tukholman saaristoon. Alkoi +tuntua jo tuulikin, ensin hiljaisena ja leppoisena, mutta sikäli kun +lähestyttiin merta, tuli vihaisempia puuskauksia, meri alkoi +väreillä ja hiukan lainehtia, ja ylhäällä katoksella kyyköttävät +sanomalehtimiehet olivat peräti tyytyväisiä, kun olivat pukeneet ylleen +tukevat villapaidat. Aamuilma oli märkää ja kosteaa. + + + + +10. + +Salakuljettajat joutuvat aavistamattaan kokemaan Robinsonin elämää. + + +Laivamiehet olivat kadonneet kajuuttaan, kahta lukuunottamatta, jotka +olivat vahdissa, ja perämiestä, joka liikkumattomana seisoi kojussaan +rattaansa luona. Kahlkin oli hävinnyt näkyvistä. Hän oli luultavastikin +keskustelemassa kapteenin kanssa tämän hytissä. Sanomalehtimiehet +olisivat antaneet paljonkin, jos olisivat saaneet olla kuulemassa +keskustelua, mutta se oli mahdotonta, ja he olivat toistaiseksi sangen +tyytyväisiä siellä yläilmoissaankin. Kivinen laskeutui selälleen ja +katseli taivasta ja ajelehtivia pilviä ja Olle muutteli varovaisesti +tämän tästä asentoaan, ruumiin väsyessä pakollisesta ja epämukavasta +liikkumattomuudesta. + +Kivinen koetti arvailla "Arthurin" matkaa. Mistä aiottiin tavaraa +salakuljettaa? Tapaisiko "Arthur" jonkun ulkolaisen laivan ja +tapahtuisiko lastaus avoimella merellä? Se tuskin oli todennäköistä, +sillä jos oli jonkunlainenkaan aallokko, ei "Arthur" selviytyisi, ja +joka tapauksessa vaatisi hiukankin suuremman määrän lastaus huomattavan +ajan. Vai olisiko salakuljettajilla jossakin varasto, johon tavarat +ulkomailta tuotiin ja josta sitten "Arthur" kävi ne hakemassa? Tämä +otaksuma tuntui paljon todennäköisemmältä. + +Kone puuskutti tasaisesti, laiva keinui, ja sanomalehtimiehet +väkisinkin torkkuivat, vaikka kylmä värisyttikin jäseniä. "Arthur" +erkani saaristosta, aava välkkyvä Itämeri avautui idässä, laiva kääntyi +etelään. Aurinko nousi taivaanrannalla suoraan merestä ja kultasi veden +ja laivan. + +Neljän paikkeilla "Arthur" kääntyi hiukan länteen. Kauempana häämöitti +muuan saari ja sen takana tasainen rantaviiva. "Arthurin" kokka kääntyi +saarta kohden. Sanomalehtimiehet oikoilivat jäseniään katoksella, +toivoen auringon nousevan korkeammalle lämmittämään yökylmän jälkeen. +Noin puolen tunnin kuluttua oli saari, pieni, kallioinen ja kaikesta +päättäen asumaton, suoraan heidän edessään, ja viiden paikkeilla laski +"Arthur" suoraan rantaan, kallion kylkeen, köydet kiinnitettiin pariin +tukevaan kantoon ja laivamiehet nousivat maihin, heidän joukossaan Kahl +ja kapteeni. Sanomalehtimiehet vetäytyivät varovaisesti veneitten +suojaan, siksi kunnes koko arvoisa seurakunta oli kadonnut saarelle ja +"Arthur" jäi yksin rantaan salaisine kansimatkustajineen. + +"Hitto, minulla on aatos!" huudahti Olle hypäten ylös, kun viimeinen +salakuljettaja oli häipynyt. + +"Mikä se olisi?" kysyi Kivinen. "Että lähtisimme noitten herrojen +mukaan?" + +"Etkö käsitä tätä yksinkertaista, mutta nerokasta suunnitelmaa? Me +olemme laivassa." + +"Niin olemme." + +"Salakuljettajat ovat saarella." + +"Toistaiseksi." + +"Lähin saari on ainakin kymmenen kilometrin päässä ja mantere ainakin +kolmenkymmenen." + +"Entä sitten?" + +"Sitä matkaa ei jaksa äkkipäätä kukaan uida." + +"Ei ainakaan Kahl kanannahkoineen." + +"Eivätkä ne toki osaa lentääkään." + +"Muuta kuin selälleen." + +"Meillä on kompassi ja kartta." + +"Entä sitten?" + +"Ja minä osaan käyttää höyrykonetta." + +"Siis...?" alkoi Kivinen ja hänen silmänsä pyöristyivät hämmästyksestä +ja ajatuksesta, joka oli ylen mahdoton, mutta samalla vastustamattoman +hauska ja humoristinen. + +"Siis: me lainaamme 'Arthurin' ja jätämme arvoisat salakuljettajat +nauttimaan saarelle Robinson elämästä." + +"Lempo soikoon!" innostui Kivinen. + +"Me teemme sen", sanoi Olle ja hyppäsi kajuutan katolle. + +"Mutta miten sitten selviydymme Tukholmassa? Koko sakki voi hajota, jos +saavat jotakin tietää. Kahl ei saavu kokoukseen, ja silloin sitä tuskin +pidetäänkään." + +"Tulkoon mitä tulee, mutta tämä on liian sopiva tilaisuus! Ajattele +otsaketta lehdessä: Kirjeenvaihtajamme siepannut salakuljettajain +laivan ja jättänyt heidät saarelle, josta Robinsonit löydettiin." + +"Toimeen siis", virkkoi Kivinen ja hyppäsi kannelle, juosten maihin. +"Minkälainen työnjako?" + +"Sinä hoidat peräsintä ja minä konetta." + +Olle sukelsi konehuoneeseen ja Kivinen irroitti kiinnitysköydet, +sieppasi puosha'an ja työnsi "Arthurin" irti kalliosta, hypäten sitten +laivaan. Tilanne oli hyvinkin kriitillinen, sillä saattoivathan +salakuljettajat tai ainakin joku heistä palata millä hetkellä tahansa. +Kivinen veti esiin mauserinsa ja asetti sen viereensä. Olle kuului +heittelevän puita pesään, ja äkkiä kävi laivassa nytkäys, potkuri +hurahti pyörimään ja vesi alkoi porista perässä. Kivinen tarttui +peräsinrattaaseen, käänsi sen, ja "Arthur" liukui hiljalleen, perä +edellä, irti saaresta. Hurja poikamainen ilo valtasi Kivisen, eikä hän +malttanut olla hihkaisematta. Koneen jyskytys kävi voimakkaammaksi. + +"Eteenpäin! Täysi höyry!" huusi Kivinen torveen, ja "Arthur" pysähtyi +vapisten ja alkoi sitten kyntää eteenpäin. Kun he olivat noin sadan, +puolentoistasadan metrin päässä, ei Kivinen voinut pidättää itseään, +vaan tarttui höyrypillin nuoraan ja vetäisi kolme kertaa. Kimeä, +vihlova vihellys ilmaisi salakuljettajille saaressa, että heidän +laivansa oli lähtenyt omille retkilleen. Kivinen ohjasi suoraan +saaresta poispäin. Hän jätti pariksi minuutiksi peräsinrattaan +valloilleen ja juoksi perään kiikari kädessään. Aivan oikein, saaren +rannalla näkyi joukko miehiä, ja pari pientä savupilveä ilmaisi, että +salakuljettajat purkivat kiukkunsa hyödyttömään ammuskeluun. Kivinen +naurahti ja palasi paikoilleen. Kone kävi tasaisesti ja varmasti, ja +puolen tunnin kuluttua ilmestyi Ollekin kannelle, nokisena ja +likaisena, kädet öljyssä ja piippu hampaissa. + +"Minne me oikein ohjaamme?" kysyi Kivinen kerrottuaan ystävälleen +näkemänsä. + +"Odotas, niin katsotaan", virkkoi Olle ja syventyi tarkastamaan +karttaa. "Tuonne noin. Tunnen väylän koko hyvin. Se on helppo ja +vaaraton ja hyvin merkitty. Poijujen välistä vain. Kai sinä pohjois- ja +eteläpoijut tunnet?" + +"Kyllä vain, herra kapteeni", vastasi Kivinen tunnin vanhana +merimiehenä. + +"Arthur" kynti Itämerta uusien isäntien ohjaamana, ja entiset +kiroilivat hyljättyinä Robinsoneina autiolla saarella. + +Kun "Arthur" aamupäivällä, varovasti sivuutettuaan merkkipoijut ja +salakarit hitaasti ja kömpelösti laski pienen saaren laituriin, +kokoontui koko saaren mies- ja naispuolinen väki katsomaan harvinaista +tulokasta, ja esivaltaa edustava poliisikonstaapeli siirteli +levottomasti jalkojaan ja hypisteli viiksiään, kun laivaväeksi +osoittautui vain kaksi enemmän kuin epäilyttävän näköistä, likaista ja +ryysyistä rantajätkää, joista toinen oli hoitanut konetta ja toinen +ohjannut peräsintä. Konstaapeli ei tiennyt mitä tehdä, puuttuako asiaan +vai ei, mutta uteliaisuus ja virkavelvollisuus saivat voiton, ja kun +Olle ja Kivinen selviytyivät laiturille, astui konstaapeli vastaan ja +tiedusti heiltä, mitä varten he olivat tulleet. + +"Toimme sen tänne laituriin toistaiseksi", selitti Olle ja sytytti +piippunsa. + +"Kenen laiva tämä on?" kysyi konstaapeli. + +"Emme tiedä", kuului tyyni vastaus, ja väkijoukosta puhkesi +kummastuksen huudahduksia. + +Konstaapeli tunsi asian käyneen hyvin epäilyttäväksi. + +"Ette tiedä", jatkoi hän tuikeasti ja arvovaltaisesti. "Mistä te sen +sitten saitte?" + +"Löysimme", virkkoi Olle välinpitämättömästi niinkuin kysymys olisi +ollut tulitikkulaatikosta. Konstaapeli joutui aivan ymmälle. +Uskalsivatko nuo lurjukset valehdella noin röyhkeästi! Löytäneet +täydessä kunnossa olevan höyrylaivan! + +"Mistä te sen löysitte?" + +"Tuolta!" ja Olle teki laajan kädenliikkeen, kasvoillaan ikävystynyt ja +haluton ilme, aivan kuin laivojen löytäminen olisi ollut hänen +ammattityötänsä eikä hän olisi katsonut maksavan vaivaa puhella niin +vähäpätöisestä. + +"Taitaa olla parasta, että seuraatte nyt minua", sanoi konstaapeli +painokkaasti ja katsahti kuin vedoten väkijoukkoon. "Saatte selvittää +löytönne nimismiehen luona!" + +"Lähdetään vain!" mukautuivat rantajätkät. Konstaapeli määräsi pari +miestä vartioimaan laivaa ja tuli sitten seikkailijoittemme luo. + +"Eteenpäin, hyvät herrat!" virkkoi hän virallisen ivallisesti. + +Väkijoukko seurasi perässä jonkun matkaa, ja Olle riemuitsi mielessään, +ajatellessaan jonkun lähipäivän lehteä ja sen otsakkeita. Totisesti, +juttu kävi yhä hurjemmaksi ja siitä paisuisi todellinen mätäkuun +vetonumero. + +Parin sadan metrin matkan kuljettuaan miehet saapuivat venevalkamalle. +Poliisi kävi istumaan veneen perään, seikkailijat sijoitettiin +keskituhdolle ja kokkaan kävi pari miestä soutajiksi. Alkoi neljän +kilometrin soutumatka mantereelle. Rannalla soutajat erosivat +seurueesta, ja poliisikonstaapelin kunniakkaaksi, mutta samalla +edesvastuulliseksi ja vaaralliseksi tehtäväksi jäi saattaa oletetut +laivavarkaat nimismiehen huostaan. Matkaa olikin toki kilometrin verran +vain, ja konstaapeli oli hyvin tyytyväinen, kun saatettavat eivät +olleet käyttäneet lukemattomia sopivia tilaisuuksia pinttääkseen +metsään. + +Sanomalehtimiehet nousivat pääoven rappuja ylös ja joutuivat eteiseen. + +"Sisään vain!" komensi konstaapeli, Kivinen avasi oven ja koko seurue +astui nimismiehen kaikkein pyhimpään. Ukko oli itse kotona ja silmäsi +resuisia maantienkulkijoita ankarasti ja tutkivasti. Kivistä nauratti, +kun hän ajatteli minkälaiseksi nimismiehen naama muuttuisi jonkun +minuutin kuluttua. + +Poliisi tervehti ja selitti asian niin hyvin kuin taisi. Nimismies +kuunteli ensin varsin haluttomana, mutta tajusi sitten jutun +eriskummaisuuden ja loi ihmettelevän katseen sekä kertojaan että +seikkailijoihin. + +"Hyvä, paras Mattson", sanoi hän, kun konstaapeli oli lopettanut +selostuksensa. "Ja mitä teillä on sanottavana selitykseksi?" hän kysyi +kääntyen sanomalehtimiesten puoleen. + +"Yhtä ja toista", vastasi Olle, "kunhan konstaapeli Mattson ensin on +poistunut." + +"Vai ni-in!" puhkesi nimismies epäilevän ivallisesti, ja konstaapeli +Mattson tunsi itseään verisesti loukatun. Kun huomautuksesta ei +näyttänyt olevan apua, toisti Olle sanansa entistä lujemmin. Nimismies +kohautti olkapäitään, mutta viittasi Mattsonille, joka poistui +silmissään pahaaennustava tuli. Kun ovi oli sulkeutunut hänen +jälkeensä, huoahti Olle syvään, siirsi nojatuolia, istuutui siihen ja +sytytti piippunsa, Kivisen seuratessa esimerkkiä. Nimismies oli liiaksi +hämmästynyt tästä kuulumattomasta julkeudesta, hän tuli vuoroin +punaiseksi ja valkoiseksi, haukkoi henkeään ja yritti puhjeta valtavaan +pauhaamiseen, mutta Olle rauhoitti. + +"Älkää hermostuko. Tässä on merkkini!" Olle ojensi hänelle +yksityissalapoliisimerkkinsä. Se vaikutti. Nimismies kuivasi hikeään ja +katseli omituisia vieraita. + +"Mitä tämä merkitsee?" sai hän vihdoin soperretuksi. + +"Sen selitämme heti. Sallikaa esitellä: ystäväni, toimittaja Kivinen, +suomalainen sanomalehtimies!" ja Kivinen puristi likaisilla käsillään +ruotsalaisen maalaisnimismiehen turpeaa kouraa. + +Olle kertoi hänelle pääkohdat heidän yöllisestä seikkailustaan, jättäen +kuitenkin mainitsematta, että juttu oli yhteydessä Kuststadin tapauksen +kanssa. Nimismies nauroi katketakseen saareen jääneitä salakuljettajia. + +"Se oli sukkela temppu! Ne herrat on heti vangittava!" + +"Ei missään tapauksessa", ehätti Olle väliin. "Vasta yöllä voitte +matkustaa 'Arthurilla' saareen, sillä muutoin voi juttu tulla tietoon +ennen aikojaan ja vaikeuttaa tutkimuksia Tukholmassa." + +Olle selitti sitten suunnitelmansa ja nimismies suostui säilyttämään +asian toistaiseksi omana tietonaan. Olle tiedusti rautatiematkan +mahdollisuutta Tukholmaan ja sai kuulla, että asemalle oli kolme +kilometriä ja että juna lähtisi tunnin kuluttua. Nimismies lupasi +lainata hevosensa. + +"Mattson!" huusi nimismies, ja konstaapeli astui nopeasti sisään, +varmana siitä, että saisi viedä rantajätkät parempaan säilyyn. Hänenkin +hämmästyksensä oli kuvaamaton, kun hän näki heidän istuvan +nojatuoleissa, levollisesti tupakoiden. + +"Niin, Mattson, voitte palata saareen ja vartioida tarkasti laivaa. +Älkää selittäkö mitään uteliaille!" + +Konstaapeli kumarsi ja poistui. + +"Oletteko jo aterioinneet?" kysyi vieraanvarainen ruotsalainen. + +"Olemme ja emme ole", vastasi Olle hilpeästi. "Söimme muutaman mukaamme +ottamamme voileivän ja ryyppäsimme kylmää teetä. Siinä kaikki." + +Nimismies johdatti heidät ruokasaliin, ja sanomalehtimiehet tekivät +kunniaa maukkaalle aamiaiselle. Ruokailtuaan he nousivat rattaille ja +kiitettyään isäntäänsä ajaa huristivat asemalle, jossa heitä katseltiin +hiukan pitkään, kun he rääsyissään ajoivat nimismiehen rattailla. He +ostivat kolmannen luokan lipun, sillä ei edes Ollen häikäilemättömyys +riittänyt toisessa luokassa matkustamiseen. + +Saavuttuaan iltapäivällä Tukholmaan he menivät heti ensiksi Ollen +asuntoon ja pukeutuivat inhimilliseen asuun. Syötyään ja lepäiltyään +käväisivät he toimituksessa. Siellä ei ollut mitään ihmeellistä +kuultavaa. + +Kotona heitä odotti sähkösanoma. + +"Wienistä!" huudahti Olle ja mursi sinetin. Molemmat ahmivat sen +mielenkiinnolla. Se kuului näin: + + "Olle Nordgren, Tukholma. Elise Riger on kamarineuvoksen tytär. + Veli Karl Riger, Saksan alamainen, sotilasilmailija. Elise ollut + jonkun aikaa näyttelijättärenä, oleskellut Ruotsissa kaksi vuotta. + Perhe ollut suhteissa... prinssiin." + +"Hänkö se onkin tämän jutun takana", virkkoi Kivinen. + +"Arvoitus on ratkeamaisillaan. Lentäjä on tietenkin Karl Riger, neidin +veli." + +Miehet ryhtyivät pohtimaan tilannetta. Oli tullut jo hämärä. + +Äkkiä kuului ovikellon soitto. Olle kiiruhti avaamaan. + +"Jorre!" huusi hän, ja molemmat tulivat sisään. + +"Niin, minä itse", nauroi nuori sanomalehtimies. "Tuli kiire matka. +Neiti Riger tuli kaupunkiin yhdessä minun kanssani." + +"Kaupunkiin?" kertasivat seikkailijat. + + + + +11. + +Olle saa luvan ryöstää oman asuntonsa. + + +"Niin, neiti Riger lähti tänä aamuna matkalle, ja hädin tuskin ennätin +saada tiedon hänen aikeestaan ehtiäkseni mukaan", sanoi Jorre. + +"Etkö saanut selville, vaikuttiko tähän äkkipikaiseen matkaan joku +erityinen syy?" kysyi Olle. + +"Hän sai aamulla sähkösanoman, luultavasti Tukholmasta. Se +lennätinkeikari mainitsi jotakin siihen suuntaan, ja silloin sain +ensimmäisen aavistuksen. Riensin Minnan luo ja kautta rantain +tiedustellen pääsin selville, että neiti oli parhaillaan sisällä +pukeumassa matkaa varten." + +"Mitä neiti Riger teki eilen ja tänä aamuna?" + +"Ei mitään erikoista. Hän oli koko päivän kotosalla ja tarkasteli +huvilansa katon maalaamista." + +"Huvilansa katon maalaamista?" toisti Kivinen ihmetellen. "Mutta sehän +oli aivan hyvässä maalissa sikäli kuin minä muistan. Samanlainen +harmahtava väri kuin muissakin lähihuviloissa." + +"En minäkään, ainakaan huvilan isäntänä, olisi suostunut sitä +maalauttamaan", selitti Jorre Minck, "eikä tämäkään huvilan isäntä +siihen suostunut. En tiedä, liekö neiti Riger sitä kysynytkään, mutta +joka tapauksessa ihmetteli Minnakin neidin omituista päähänpistoa +ruveta maalauttamaan vieraan kesähuvilan kattoa. Vuokra-aikaakin oli +jäljellä vain kolmatta viikkoa. Mutta neiti oli sanonut tahtovansa +saada huvilan niin sieväksi kuin mahdollista, ja niinpä hän +maulauttikin katon omalla kustannuksellaan." + +Olle pyöritteli sikaariaan ja vihelteli, ja Kivinen katseli kertojaan +harkitsevasti. + +"Hm, se todistaa omituista luonnetta!" virkkoi hän hyvinkin +kaksimielisesti. + +"Niin, en minäkään sitä muuksi voinut olettaa. En pidä katon +maalaamista erikoisen vaarallisena, mutta kylläkin koko lailla +omituisena ajanvietteenä nuorelle naiselle", tuumi Jorre filosofisesti. + +"Minkäväriseksi hän maalautti katon?" -- Kivisen äänessä oli +jännittynyt väre. + +"Punaiseksi, räikeän punaiseksi." + +"Ettekö huomannut mitään muuta tuossa maalaamisessa?" + +"Enpä... niin, katto jäi keskeneräiseksi, sillä neiti kaatoi +täysinäisen maalipöntön, ja kun maalarit selittivät, että heidän täytyi +mennä laittamaan uutta, sanoi neiti, että työtä voitaisiin jatkaa +ylihuomenna." + +"Ylihuomenna, ylihuomenna..." hoki Kivinen ja koetti miettiä. Mitähän +nuorella seikkailevalla neitosella lie ollut mielessä. Päähänpisto se +ei ollut, mutta mitä se oli? + +"Minne neiti on mennyt?" tiedusti Olle palaten asiaan. Nuoren +sanomalehtimiehen naama venähti hiukan pitkäksi. Hän kohautti +olkapäitänsä. + +"Jospa sen tietäisinkin, mutta tyttö teki minulle pikku tempun, +luultavastikin aivan tietämättään. Hän lähti asemalta jalan, minä +seurasin perässä. Päästyään seuraavalle torille hän äkkiä nousikin +autoon. Hain katseellani toista, mutta en nähnyt, ja niin livahti hän +aivan silmissäni kadunkulman taa. Kun viimein sain auton, en löytänyt +mitään. Ajoin tänne, ja tässä olen." + +Olle murahti, mutta tilannetta ei voinut auttaa. Ellei... ja äkillinen +päähänpisto antoi hiukan toiveita. Olle istuutui ja tarttui puhelimeen. +Hän mainitsi numeron. + +"Halloo, onko hotelli 'Terrassa?' Pyytäkää hovimestari puhelimeen. +Kiitän. Onko hovimestari? Hyvää iltaa! Puhuu toimittaja Nordgren. Älkää +mainitko nyt puhelimessa sielläpäin mitään muuta kuin myönnytys tai +kielto. Siis, tiedättekö, onko hotelliin tullut muuan neiti Riger, +Elise Riger? Niin, ottakaa selvä onko hän tullut, ja jos on, onko hän +saapuvilla. Kiitän!" + +Olle jäi odottamaan, ja hänen huulillaan karehti hieman viekas hymy. + +"Jaa, halloo! Onko siis, niinkö! Huone 43! Kiitän suuresti, mutta älkää +puhuko halaistua sanaa. Kiitän!" + +Olle soitti kiinni. "Tämähän oli oivallinen sattuma. Jorre, sinä saat +mennä sinne ja seurata häntä. Et saa päästää häntä näkyvistäsi. +Odottelet ulkona, jos hän menee jonnekin sisälle." + +Jorre lähti siekailematta. + +"Meidän kai täytyy taas sonnustautua", virkkoi Olle ja painalsi +vaatekomeroonsa, tuoden sieltä heidän merimiespukunsa. Tuota pikaa +olivat molemmat seikkailijat taas vaihtuneessa asussaan. Aseet otettiin +mukaan, samoin salalyhdyt. + +Miehet painoivat lakit päähänsä ja avasivat oven eteiseen. Äkkiä kuului +oven takaa liikettä, raudan kirskunaa ja aivan hiljaista kuiskausta. +Olle pysähtyi samassa ja jäi kuuntelemaan, vetäen browningin taskusta. +Kivinen seurasi esimerkkiä. + +"Joku koettaa tunkeutua sisään!" kuiskasi Olle hiljaa ja veti oven +varovasti kiinni, peräytyen huoneeseen. He jäivät seisomaan oven kahta +puolta seinää vasten painautuneina ja kuuntelivat. Kuului rasahdus, +ulko-ovi vedettiin varovasti auki, ja raskas, mutta pehmeä esine +tunkeutui eteiseen ja kohta toinenkin. Sanomalehtimiehet seisoivat kuin +kivettyneinä. + +Murtovarkaita! ajatteli Kivinen ja puristi asetta kädessään. Ja +parhaaseenpa aikaan osasivatkin tulla! + +Eteisestä kuului hillittyjä askeleita, seinäpaperit rapisivat, kun joku +kuljetti kättänsä niitä pitkin, ja viimein liikahti oven kahva. +Sanomalehtimiesten ruumiit jännittyivät. + +Kahva painui hitaasti alas, ovi liikahti ja sitten äärimmäisen +varovasti aukeni. Sanomalehtimiehet kyyristyivät. + +"Ei ketään!" kuului eteisestä käheä kuiskaus, ja sisään livahti +notkeasti kaksi haamua. Samassa silmänräpäyksessä ponnahtivat +sanomalehtimiehet pystyyn ja hypähtivät ovelle, ja heidän aseensa +kohosivat uhkaavasti. + +"Kädet ylös!" kuului heidän jyrkkä komentonsa, ja täydelleen +yllätettyinä eivät murtautujat ehtineet edes kääntyä, vaan pudottivat +aseensa lattialle ja nostivat kätensä ylös. Notkeana hyppäsi Kivinen +paikalle ja sieppasi ne käteensä. Tunkeutujat kääntyivät samassa, ja +heidän kauhua ilmaiseva hämmästyksensä vaihtui samassa happamaan +irvistykseen, kun he huomasivat, kenen kanssa olivat tekemisissä. + +"Soo, sepä oli sattuma!" naurahti toinen ilkeästi, pieni ja lihavahko +mies, ja hän silmäsi halveksivasti merimiespukuisia seikkailijoitamme. + +"Olihan se!" sanoi Olle mahtavasti. "Mitäs herroilla on asiaa?" + +"Kaipa sitä ollaan samoilla asioilla", nauroi mies ymmärtävästi ja +vilkutti silmää. Olle aikoi jo kivahtaa miehelle tämän röyhkeydestä, +mutta samassa hän pukuansa silmätessään oivalsi miehen erehdyksen. +Murtautujat pitivät heitäkin murtovarkaina. Seikkailusta näyttikin +tulevan hauska. + +"Meidän asiamme eivät liikuta teitä", sanoi hän karskisti, "mutta +teidän asianne kyllä liikuttavat meitä." + +"Niinhän kai", oli mies mukautuvinaan, "kun teillä on aseet, mutta +meillä ei ole. Mitä te oikein tahdotte?" + +"Enpä tiedä", sanoi Olle välinpitämättömästi. "Jätämme kai poliisille, +vai mitä, kaveri?" hän jatkoi iskien silmää Kiviselle. + +"Onhan meillä nyt aikaa", lausui tämä samassa äänilajissa, "joten +voimme miettiä. Heh, kuules, mitä jos esiintyisimme kerrankin +syyttäjinä, emmekä aina syytettyinä?" + +Olle purskahti leveään ja makeaan nauruun, joka sai vedet silmiin, +mutta vieraat kävivät yhä hermostuneemmiksi. + +"Mitä tahdotte, että jätätte meidät rauhaan?" kysyi pikku mies +kärsimättömästi. + +"Emme mitään", hohotti Olle. "Jaha, aloittakaamme kuulustelu. Syytetyt +ovat hyvät ja istuvat." + +Vieraat noudattivat kehoitusta nopeasti, jos kohta erittäin +vastahakoisin ilmein. Ollen browninki puhui selvää kieltä. + +"Mikä on nimenne?" kysyi hän kurilla. + +"Menkää h--tiin!" karjaisi mies. "Ottakaa täältä mitä haluatte... ja..." + +"Kiitämme", sanoi Olle ivallisesti, ja häntä nauratti lupa saada +ryöstää oma asuntonsa. "Entä sitten?" + +"Ja meiltä saatte lisää." + +"Paljonko annatte saadaksenne täältä poistua?" + +"Emme mitään, mutta siitä, että menette itse, annamme tuhat kruunua +käteistä." + +Olle teroitti kuuloaan. Mitä tekemistä noilla vierailla oli hänen +asunnossaan? + +"Mitä te täältä etsitte?" kysyi hän varovasti. + +"Se ei kuulu teille. Me maksamme ja te menette." + +"Eipä pidetä kiirettä!" virkkoi Olle kylmästi ja nauroi +kaksimielisesti. "Ja jätetäänpäs nyt pelaaminen ja käydään asiaan. +Meillä on kiire. Siis, paljonko saatte tännetulostanne Popovilta?" + +Miehet liikahtivat rajusti, ja toisen mahtaileva ilme hävisi +silmänräpäyksessä. + +"Mitä... Popovilta?" koetti hän änkyttää. + +"Suu puhtaaksi!" karjaisi Olle. "Asiahan on selvä. Naamanne todistaa +kaiken. Vastatkaa kysymykseeni!" + +"Me emme vastaa mitään", sanoi pikkumies äkkiä kylmästi. + +"Niinkö!" Ollen ääni oli pilkallinen. "Ellette te kahden minuutin +kuluttua aloita selontekoanne, soitan poliisille." Ja Olle astui +kirjoituspöydän luo ja tarttui puhelimeen. + +Miehet olivat ilmeisestikin hämillään, mutta Ollen päättävä käytös +vaikutti. + +"Ja mitä lupaatte, jos kerromme?" kysyi toinen. + +"Jos suoraan ja mutkattomasti kaikki kerrotte ja me toteamme teidän +puhuneen totta, niin saatte mennä niine hyvinenne. Me emme ole +poliiseja." + +"Ettepä varsinkaan", uskalsi pieni irvistää. + +"Nimittäin varsinaisia, mutta tunnetteko tällaista?" ja Olle näytti +kelmeiksi muuttuneille lurjuksille yksityissalapoliisin merkkiä. +"Ymmärrättekö nyt?" + +Miehet istuivat sanattomina, mutta masentunut ilme puhui selvää kieltä. + +"Vastatkaa kysymyksiini", aloitti Olle. "Siis, te olette Popovin +lähettämiä?" + +"Niin." + +"Mitä teillä oli täällä asiaa?" + +"Meidän piti etsiä täältä muuan paperi." + +"Paperi! Se on valetta." + +"Kertokaa itse sitten paremmin", loukkaantui pikkumies. + +"Ei mitään mahtailua", sanoi Olle lujasti. "Miksi tulitte tänne?" + +"Tapaamaan herra Nordgrenia ja Kivistä", laukaisi lurjus. Olle nauroi, +ja Kivistäkin hymyilytti. + +"Ja löysittekin meidät! Se sattui! Mitä te olisitte tehneet noille +herroille?" + +"Olisimme heidät pidättäneet täällä asunnossa toistaiseksi." + +"Todellakin! Ja mistä syystä?" + +"Sitä me emme tiedä, mutta joku neiti kävi tänä iltana siellä yhtiössä +ja heti hänen käyntinsä jälkeen lähetettiin meidät tänne." + +"Hauskaa kuulla! Minkälainen neitonen se oli?" + +Pikkumies kuvasi, ja sanomalehtimiehet tunsivat kuvauksesta neiti +Rigerin. Heidän viehättävä vastustajattarensa siis oli aikonut +toimittaa heille sievän kepposen. + +"Ja kuinka pitkäksi aikaa te olisitte nuo herrat pidättäneet?" + +"Ainoastaan päiväksi tai pariksi. Me emme olisi tehneet niille mitään +pahaa." + +"Sen me kyllä arvaamme. Onko siellä yhtiössä tänään paljonkin väkeä?" + +"Kyllä siellä on. Sinne tuli muutamia." + +"Missä ne pitävät kokousta?" + +"Mistä te kaikki tiedätte?" ihmetteli pikkumies epäluuloisena. + +"Me pidämme tiedonlähteemme ominamme", keskeytti Olle. "Vastatkaa +kysymykseeni." + +"Siellä pihanpuolisessa alakonttorissa." + +"Mistä pääsee pihalle?" + +"Kadulta ja toisen talon takapihalta." + +"Hyvä on. Tämä riittää. Jaha, niin, te saatte nyt vuorostanne odottaa +täällä päivän tai pari." + +Ollen tähdätessä aseellaan tutki Kivinen toisten taskut, löytäen sieltä +erinäisiä murtokaluja, pari veistä, lompakot ja papereita. Hän asetti +kaikki kirjoituspöydälle. Olle avasi vaatekomeron oven ja viittasi +murtautujille. Nämä astuivat sisään, Olle kävi hakemassa hiukan ruokaa +ja juomaa, vei ne komeroon ja sulki sitten oven. Komerossa oli +sähkövalo ja ilmanvaihtolaite, joten miehillä ei ollut mitään +hengenvaaraa. + +"Pakoyritys on aivan turha", neuvoi Olle ulkopuolelta. "Jos löydämme +teidät kiltisti ja siivosti käyttäytyneinä, niin saatte meidän +palattuamme mennä takaisin." + +"Ketä te sitten olette?" kysyi pikkumies sisältä surkealla äänellä. + +"Ah, anteeksi, emmepä tainneet esittäytyäkään herroille: minä olen Olle +Nordgren ja tämä ystäväni tässä Akseli Kivinen. Näkemiin, arvoisat +vieraani!" + +Sisältä kuului tukahdutettu kirous, mutta Olle päästi raikkaan naurun, +ja ystävykset riensivät ulos, selvittyään tästä ensimmäisestä +seikkailustaan tänä iltana. + + + + +12. + +Seikkailijat saavat odottamattaan ja tahtomattaan lisävoimia. + + +Sanomalehtimiehet pujahtivat varovasti "yhtiön" talon viereiseen pihaan +ja saapuivat kapeaan kujaan, joka päättyi sokkeloiseen takapihaan. +Tyhjiä pakkalaatikoita ja tynnöreitä oli pinossa, ja niitten välissä +mutkitteli ahdas käytävä. Korkea lankkuaita eroitti tämän pihan +viereisestä, mutta aidassa oli pieni portti. Kivinen kiipesi +laatikkojen päälle ja silmäsi aidan yli. Hän murahti puoliääneen, sillä +siellä näkyi puuhailevan pari miestä. Ei ollut yrittämistä +toistaiseksi. + +Seikkailijat vetäytyivät pakkalaatikkojen suojaan, muutamaan +syvennykseen, ja laskeutuivat lastu- ja sahajauhokasalle, sytyttäen +savukkeet. Oli jo niin hämärä, ettei savua voinut huomata, ja muuten he +olivat täydellisessä suojassa, kun takapihalle päin ei ollut +ainoatakaan ikkunaa. + +"Luulenpa, että seikkailumme lähestyy loppuaan", virkkoi Olle. "Kun nyt +tänään saamme selville noiden herrojen suunnitelman prinssin miljoonien +anastamiseksi, niin yllätämme heidät itse teossa ja annamme koko +joukkueen ilmi." + +"Mutta tiedätkös, että meidän on pidettävä silmällä vielä muuatta +seikkaa, neiti Rigeriä. Hän ei kuulu koko joukkueeseen, ja hänet on +saatava täydellisesti erilleen koko jutusta. Kun paljastamme herrojen +suunnitteleman petoksen häntä kohtaan, luistanee se itsestään. Mutta +poliisille emme saa antaa vihiä liian aikaisin. Tässä on kaksi melkein +erillistä juttua: tuo lentokonejuttu neiti Rigereineen ja sitten +'Import & Export A.B.' herroineen. Yhtiön voimme paljastaa kokonaan +enkä luule siitä koituvan mitään vaaraa neiti Rigerille, sillä ellei +salakuljettajilta osata kysyä lentokonejutusta mitään, eivät he +tietenkään ehdoin tahdoin siitä kerro. Minulla alkaa olla jotenkin +selvä kuva neiti Rigerin toiminnan vaikuttimista, ja vaikka en niitä +kaikkia hyväksykään, ymmärrän kyllä hänen asemansa. Hänet on +pelastettava, vaikka vastoin omaa tahtoaan. Minun kunniani on +kysymyksessä." + +"Eiköhän siinä liene muutakin kysymyksessä!" pisti Olle väliin ja +hymähti. Samassa kuului askeleita aivan läheltä. Joku kulki +pakkalaatikkojen välistä kujannetta pitkin. Kivinen ponnahti +äänettömästi pystyyn ja hiipi nurkan taakse, ja hän oli huudahtaa +hämmästyksestä. Kujannetta pitkin kiiruhti joustavana ja hienona +Kuststadin kaunotar, neiti Elise Riger. Hän oli nähtävästi menossa +"yhtiön" kokoukseen. Kivinen katsoi hänen jälkeensä siksi kunnes hän +katosi portin taakse, ja oli juuri aikeissa palata Ollen luo, kun kuuli +uudelleen askeleita. Hämärässä vilahti näkyviin miehen haamu. Kivinen +silmäsi tarkempaan ja äänettömästi hyppäsi pysähtyneen miehen luo, +koskettaen tätä hiljaa olkapäähän. + +"Herra Minck! Riittää! Tulkaa tänne meidän luoksemme!" + +Nuori tukholmalainen sanomalehtimies hypähti säikähtyneenä sivulle ja +yritti pistää kätensä taskuun, ennenkuin tunsi Kivisen. Hän seurasi +tätä Ollen luo. Miehet neuvottelivat hetkisen. + +"Jorre saa jäädä tänne ulkopuolelle pitämään vahtia. Jos neiti Riger +palaa, niin seuraa häntä. Jos kuulet tuolta talosta laukauksen tai +vihellyksen, niin hae heti poliiseja apuun. Ja nyt toimeen!" selitti +Olle. + +Kivinen vilkaisi yli aidan. Viereinen piha oli tyhjä. Molemmat +sanomalehtimiehet katosivat portista. + +Rakennuksen alakerrassa näkyi muutamissa ikkunoissa tulta. +Ilmeisestikin niiden takana pidettiin "kokousta." Seikkailijat hiipivät +laatikkopinojen suojassa lähemmäksi. Vanha rakennus oli synkkä ja +kolkko, ja sanomalehtimiehet tähyilivät pimeihin ikkunoihin. Niistä +voitiin pitää heitä silmällä. + +"Entä nyt?" kuiskasi Kivinen, kun he olivat saapuneet aivan seinän luo. + +"Odotas, odotas!" rauhoitti Olle. "Tuossa on ovi. Siitä me emme sentään +uskaltane mennä. Entäs tämä tässä?" ja Olle osoitti kellarinovea. Se +johti kai johonkin varastoon. Varovasti seikkailijat hiipivät oven luo. +Se ei ollut lukittu. + +"Tarkastetaan tätä tietä!" virkkoi Olle ja avasi oven. Se narahti +hiukan saranoillaan, ja seikkailijat pujahtivat kapeasta aukosta +pimeyteen. + +"Kolme porrasta!" kuiskasi Kivinen laskeuduttuaan kellarin lattialle. +He haparoivat pimeässä. Tyhjiä laatikoita ja tynnöreitä oli sikinsokin, +ja he saivat varovasti pujotella niiden lomitse. + +"Odotas!" virkkoi Olle ja sytytti sähkölampun, antaen valojuovan +langeta kattoon. Siinä näkyi paksuja lautoja. Olle käänsi lamppua, ja +toisella sivuseinällä näkyi ovi. + +"Tuonne!" + +Valo sammui, ja seikkailijat jatkoivat matkaansa pimeässä. Väliovi oli +auki, ja muutaman hetken kuluttua he olivat toisessa osassa kellaria. +Se ulottui kaikesta päättäen koko rakennuksen halki. He kuulivat päänsä +päältä askeleita ja puheensorinaa. + +"Hiljaa! Kuuntele!" kuiskasi Olle, ja he jähmettyivät paikoilleen. +Ylhäältä kuului lattian läpi selvästikin puhetta, mutta sanoista ei +saanut selkoa. He olivat "kokoushuoneen" alla. + +"Katsotaanpas!" virkkoi Olle ja otti käsiinsä sähkölampun, mutta +ennenkuin hän ehti painaa nappulaa, välähti pimeydestä esiin +häikäisevän kirkas valojuova, joka lankesi suoraan heidän kasvojaan +vasten ja sokaisi silmät. + +"Kädet ylös!" kuiskasi samassa hiljainen, mutta luja ääni, eivätkä +seikkailijat uskaltaneet epäröidä. He olivat joutuneet satimeen. + +Valovirta pysyi heidän kasvoillaan, eivätkä he voineet nähdä +vastustajiaan. Äkkiä sukelsi esiin haamu, joka nopeasti ja kokeneesti +tyhjensi heidän taskunsa. He olivat aseettomina. Olle kirosi ääneen, ja +Kivinen puristi yhteen huulensa, miettien vain jotakin hurjaa keinoa +pelastuakseen. Hän harkitsi juuri, ehtisikö hypätä äkkiä syrjään pimeän +suojaan ennenkuin vastustajat kerkiäisivät ampua, kun ääni komensi: + +"Sido heidät!" + +Pari lujaa kättä tarttui hänen ranteisiinsa, ja niiden ympäri kietoutui +nuora lujaan ja tiukkaan. Muutamassa hetkessä olivat hänen kätensä +köytetyt selän taa. Ollen kanssa meneteltiin samaten. Tuskin ehtivät he +täydelleen käsittää tapahtunutta, kun huomasivat olevansa aivan +voimattomia ja avuttomia. + +"Käykää pitkällenne!" komensi ääni, ja seikkailijat laskeutuivat +kosteassa kellarissa parin matalan laatikon päälle makaamaan. + +"Tutkikaamme nämä herrat, Jöns", virkkoi komentava ääni, ja vastustajat +tulivat vankiensa luo. Valojuova viipyi pitkän aikaa Kivisen kasvoilla. + +"Uusi naamataulu!" sanoi tutkija. Kivinen huokasi helpoituksesta, kun +valo siirtyi Olleen. Äkkiä kuului tukahdutettu, mutta raju ja +sydämellinen naurunpurskaus. + +"Ta' me' fan! Herra Nordgren! Tämäpä oli sattuma'" kuului komentava +ääni sanovan ääretöntä hämmästystä osoittavalla painolla. Kivinen +säpsähti. Olivatko lurjukset saaneet selville, kenen kanssa he olivat +tekemisissä? Olle murahti jotakin, mutta tunsi äkkiä, kuinka nuorat +hänen käsiensä ympärillä heltisivät. + +"Suokaa anteeksi, mutta eihän teitä tuossa puvussa olisi tuntenut oma +äitinnekään, minusta puhumattakaan!" nauroi ääni. Olle autettiin ylös. + +Mies ohjasi valon omiin kasvoihinsa. + +"Tunnetteko minua?" kysyi hän. + +"Harry Malm!" huudahti Olle. "Te täällä! Terve!" + +Miehet puristivat toistensa kättä. + +"Vapauttakaa toki ystäväni", kiiruhti Olle, ja Kivisen käsisiteet +leikattiin poikki. + +"Anteeksi epäkohtelias vastaanottomme!" pyyteli vieras. "Saanko +esittäytyä: salapoliisi Harry Malm!" + +"Toimittaja Akseli Kivinen!" + +"Kiitän! Ja tässä kumppanini: Jöns Bagge!" + +Ollen oli vaikea olla nauramatta ääneen tälle viralliselle esittelylle +pimeässä kellarissa salakuljettajien kokoushuoneen alla. + +"Mitä te täältä haette?" kysyi Olle karskisti. + +"Luultavasti samaa kuin tekin", vastasi Malm. "Olen tutkimassa Import & +Export A.B:tä ja aion napata vielä tänä yönä koko arvoisan seurueen." + +"Älkää hitossa! Mistä pääsitte jäljille?" + +"Se on liian pitkä juttu tässä kerrottavaksi. Tiedän joka tapauksessa, +että herrat pitävät nyt ylhäällä kokoustaan. Minulla on apulaisia tässä +ympärillä enemmänkin, ja viimeistään tunnin kuluttua aion tehdä +rynnäkön sisään. Satamassa on myöskin poliisit vahdissa, ja heti kun +höyrylaiva 'Arthur' laskee laituriin, pidätetään sekä laiva että +miehistö. Minulla on kaikki valtit kourassani." + +"Onnittelen!" virkkoi Olle hiukan kaksimielisesti. "Mitä 'Arthuriin' +kuitenkin tulee, niin enpä luule sen laskevan ainakaan toistaiseksi +laituriin täällä Tukholmassa." + +"Kuinka niin?" kysyi virallinen salapoliisi epäillen. + +"Niin, katsokaas, me sieppasimme laivan ja jätimme miehistön kapteenia +ja kokkipoikaa myöten nauttimaan Robinson-elämästä eräällä +ulkosaarella. Laiva on hyvässä tallessa ja näihin aikoihin kai +miehistökin." + +Salapoliisi päästeli kummastuksen huudahduksia, kun Olle lyhyesti +selosti omansa ja Kivisen laivamatkan seikkailuineen. + +"Ja nyt työhön!" virkkoi salapoliisi. "Haluatteko kuunnella, niin +voitte sitten esiintyä todistajina!" + +Salapoliisi viittasi laatikkopinoa. Katossa sen yläpuolella näkyi +laudoista kyhätty kansi, joka nähtävästi peitti jonkun ilmavaihtotorven +aukon. Kivinen kiipesi nopeasti pinon päälle. Puhe kuului nyt aivan +selvästi. + +"Anna minun kuunnella", kuiskasi Olle, "minä näet tunnen nuo herrat +äänestä." + +Kivinen luovutti paikkansa, ja Olle pääsi kuin pääsikin vaivaloisesti +laatikkojen päälle. Valo sammutettiin ja kaikki vaikenivat. + +"Kello kaksitoista siis, kuten ennenkin! Kahl hoitaa asian. Te saatte +olla huoletta ja aivan syrjässä. Paketti jätetään sovittuun paikkaan!" +selvitteli Popov, ja Olle arvasi että kysymys oli prinssin miljoonista. + +"Minä suostun", kuuli hän neiti Rigerin sanovan. "Mutta missä Kahl voi +viipyä?" + +"Lempo hänen tiennee! Mutta kai hän nyt illalla tulee kuitenkin." + +Sanomalehtimiestä nauratti. Kahl ei tulisi saareltaan. + +"Tässä ovat tarpeelliset paperit", sanoi neiti Riger. Olle hätkähti +mielessään. Jättikö tuo varomaton tyttö todistuksia itsestään? Tilanne +oli nyt kovin mutkikas ja vaarallinen. Virallinen poliisi oli puuttunut +asiaan, ja neiti Rigeriä odotti vangitseminen, ellei hän poistuisi +hyvinkin pian. Samassa salapoliisi kuiskasikin: + +"Herra Nordgren! Jos kuulette jonkun poistuvan, niin ilmoittakaa! Jöns +saa ottaa miestensä avulla hänet kiinni. Kukaan ei saa päästä karkuun!" + +Kivinen puri huultaan. Neiti Rigerkö vangiksi! Mutta Olle puristi +suomalaisen kättä, ja tämä ymmärsi, että hänen ruotsalainen +virkaveljensä pelasi kaksinaista peliä. Virallinen poliisi saisi ottaa +selvän Import ja Export A.B:stä, mutta lentokonejuttu oli heidän +omansa. + +Olle kuunteli mielenkiintoista keskustelua ylhäältä, koettaen päästä +selville miesten suunnitelmasta. Mutta mitään yksityisseikkoja ei +mainittu eikä ainoakaan seikka antanut ratkaisevaa vihjausta siitä, +miten prinssin miljoonat aiottiin anastaa ja neiti Riger pettää. + +"Mutta missä Kahl on voinut viipyä näin kauan!" huudahti äkkiä +varovainen saksalainen. + +Venäläinen tuntui taaskin olevan iloisella tuulella. "Kylläkai hän +selviää! Ei hän ole ensimmäisellä matkalla." + +"Eipä vainkaan!" mutisi saksalainen. "Kun ei vain olisi viimeisellä." + +"Minun täytyisi sopia Kahlin kanssa muutamista yksityisseikoista", +puhui neiti Riger hermostuneesti, "mutta en haluaisi enää viipyä." + +"Eikö seura kelpaa?" nauroi venäläinen. + +"Eipä sekään minua varsin suuresti huvita!" tokaisi neiti Riger +suorasukaisesti. "Pääasia on kuitenkin, että tahdon päästä nukkumaan." + +Olle kuunteli tarkoin, toivoen neiti Rigerin poistuvan mahdollisimman +pian. + +"Jos kerran niin haluatte", virkkoi Popov, "niin kertokaa minulle +kaikki, ja sillä hyvä." + +Neiti Riger ja Popov kuiskuttelivat muutaman hetken hiljaa, eikä +sanomalehtimies kaikista ponnistuksistaan huolimatta kyennyt +eroittamaan ainoatakaan sanaa heidän keskustelustaan. + +"Selvä on!" sanoi Popov lopuksi. + +"Hyvästi siis!" vastasi neiti Riger kylmästi. "Ilmoittakaa, jos Kahl +sattuisi tulemaan. Niin, voitte nyt antaa minulle kuitin myymistänne +jalokivistä." + +"Odottakaa!" sanoi Popov ja istuutui pöydän ääreen. Kuului tuolin +siirtelyä. + +Olle tarttui Kivisen käteen ja kuiskasi tälle pari sanaa. Kivinen +hätkähti. Täytyi toimia nopeasti, sillä muutoin joutuisi neiti Riger +pidätetyksi. Virallinen poliisi ei ymmärtänyt leikkiä. + +Sanomalehtimies sytytti salalyhtynsä, ja sen valossa hän kirjoitti +muutaman sanan muistikirjansa irtirevästylle lehdelle. + +"Käyn antamassa ohjeet avustajallemme!" kuiskasi hän Ruotsin esivallan +edustajille ja pujahti pois. Hiivittyään ensimmäiseen kellariin hän +kuunteli hetkisen ja avasi sitten varovasti pihalle johtavan oven. +Ketään ei ollut näkyvissä. Päästyään laatikkojen suojaan hän juoksi +nopeasti aitaportin luo ja vihelsi hiljaa. + +Jorre ilmestyi suojastaan. Hän tunsi heti suomalaisen. + +"Herra Minck!" kuiskasi Kivinen. "Neiti Riger tulee aivan heti. Teidän +on seurattava häntä hotelliin, jonne hän luultavastikin menee. Pyritte +heti hänen puheilleen. Tässä on nimikorttini. Tällä pääsette kyllä +hänen luokseen. Annatte hänelle tämän suljetun lapun, ja pidätte huolta +siitä, ettei hän pääse ulos hotellista. Hän ei saa myöskään soittaa. +Katkaiskaa heti johdot. Voitte käyttää vaikka pientä väkivaltaa. +Seuraavat ohjeet saatte myöhemmin. Onko selvä!" + +"Kyllä", vastasi nuori reportteri reippaasti. "Hoidan kyllä tämän +asian." + +Kivinen pujahti takaisin, ja päästessään lähelle kellarinovea hän kuuli +konttorioven avautuvan. Hän hypähti suojaan. Ovesta liukui hämärälle +pihalle neiti Rigerin solakka vartalo. Hän tähyili ympärilleen, mutta +huomatessaan kaiken hiljaiseksi ja rauhalliseksi hän nopeasti +poistui porttia kohti, ohikulkiessaan melkein sipaisten Kivistä. +Sanomalehtimies olisi mielinyt siepata viehättävän vastustajattaren +syliinsä, seikkailevan tytön, joka oli aikonut vangituttaa heidät +omassa asunnossa, mutta hän tiesi kohta pääsevänsä tarkoitustensa +perille sopivammalla tavalla ja sopivammassa paikassa. Kun neiti Riger +oli kadonnut portista, sukelsi Kivinen kellariin. + +Olle oli entisellä vahtipaikallaan. Virallinen poliisi istui +mietteissään muutamalla laatikolla, apulainen vieressään. + +"Malm!" kuiskasi Olle. + +Salapoliisi kohottautui. "Sanoitteko jotakin?" + +"Milloin aiotte rynnätä?" + +Herra Malm katsoi kelloaan salalyhdyn valossa. "Kymmenen minuutin +kuluttua!" + +"Mutta miten me pääsemme tuonne ylös? Tästä aukosta en ainakaan minä +mahdu." + +"Minä olen tutkinut koko kellarin ja luulen löytäneeni keinon +siihenkin", selitti salapoliisi. "Tuossa viereisessä huoneessa on +kellariportaat. Ja luukku on auki, nimittäin sen saa auki." + +"Hiipikäämme sitten sinne!" ehdotti Olle ja laskeutui hiljaa puhkuen +laatikkopinoltaan. Salapoliisi kulki edellä salalyhty sytytettynä, ja +muut seurasivat. Toisessa osastossa olikin leveät kellariportaat. Ne +johtivat kokoushuoneen viereiseen huoneeseen. Salapoliisi katsoi +kelloaan. + +"Voimme yrittää! Tarkastakaa aseet!" Kaikki tarkastivat taskuaseensa, +jättäen varmistimet kuitenkin paikoilleen. + +Salapoliisi nousi pari askelmaa, kun pää sattui jo luukkuun. Hän +kumartui ja astui ylemmäksi. Kivinen kiipesi hänen rinnalleen. +Yhteisvoimin kohottivat he hartioillaan luukkua. Se myötäsi ja alkoi +hiljalleen nousta. Aukkoa ei kuitenkaan näkynyt. Huoneessa oli +nähtävästi pimeää, kokoushuoneeseen johtavan oven ollessa suljettuna. + +Salapoliisi kannatti hartioillaan luukkua kohollaan ja Kivinen luikahti +notkeasti aukon reunalle ja ponnahti lattialle. Hän nosti luukun +varovasti ylös ja antoi sen sitten hitaasti laskeutua lattialle. Hän +kuunteli. Viereisestä huoneesta kuului puhelua. Salakuljettajat eivät +aavistaneet, että esivalta kiipesi viereisen huoneen kellariaukosta +sisään. + +Salapoliisi kapusi ylös toisena, Jöns Bagge kolmantena, ja viimeisenä +ponnisteli Olle, turvautuen toisten apuun. Muutaman hetken kuluttua +olivat kaikki neljä ylhäällä. + +"Aseet esille! Varmistimet pois!" komensi salapoliisi. "Seuratkaa!" + +Hän tarttui voimakkaasti ovenripaan ja tempasi oven auki. Hetkisen ajan +sokaisi valo silmät. + +"Kädet ylös!" huusi salapoliisi ja tähtäsi salakuljettajia aseellaan. +Hänen takanaan näkyi lisäksi vielä kolme piipunsuuta. Salakuljettajat +hypähtivät rajusti ylös, kalveten, kasvojen vääristyessä, mutta kylmät +piiput eivät antaneet miettiä, vaan koko joukko nosti kätensä ylös. +Salapoliisi hypähti ikkunan luo ja löi sen rikki aseellaan, temmaten +sitten pillin ja viheltäen pitkään ja kuuluvasti. Ulkoa kuului pari +vastausta. + +Olle tarkasti vankeja nopealla silmäyksellä ja päästi kummastuksen +huudon. "Missä on Popov?" + +"Hän poistui juuri toiseen kerrokseen", selitti muuan +salakuljettajista. + +Kivinen kirosi. Hän hypähti avoimelle ovelle, ja salapoliisi seurasi. +Päästyään rapuille he kuulivat ylhäältä askeleita, jotka nopeasti +häipyivät. Miehet syöksyivät neljä viisi askelmaa kerrallaan ylöspäin, +tempasivat auki oven ja syöksähtivät huoneeseen. Siellä ei ollut +ketään. He juoksivat parin kolmen muun huoneen läpi. Kaikki olivat +tyhjiä. Minne Popov oli kadonnut? Mitään ovia ei ollut kolmesta +huoneesta muualle kuin portaille, joita pitkin he juuri olivat tulleet. +Huoneet olivat melkein tyhjät eikä niihin voinut piiloutua. + +Miehet etsivät ja silmäilivät, mutta tulos oli nolla. Alhaalta kuului +askeleita ja huutoja. Poliisit olivat tunkeutuneet sisään. Malm riensi +alas. Kokoushuoneessa oli nyt toistakymmentä henkeä. Salakuljettajat +riisuttiin aseista ja vangittiin. Kivinen tutki innokkaasti heiltä +löydettyjä papereita, samoinkuin Ollekin. Mutta mitään neiti Rigeriä +koskevia he eivät löytäneet. Popov oli ne kai vienyt mennessään. Malm +kuulusteli poliiseja. Ei, he eivät olleet nähneet kenenkään poistuvan +talosta merkkivihellyksen jälkeen. Aikaisemmin oli poistunut muuan +nainen, -- Malm höristi korviaan, -- mutta he eivät olleet varmat, +tuliko hän tästä talosta vai viereisestä. "Arthur" ei myöskään ollut +saapunut, luonnollista kylläkin. + +Yhtiön konttori tutkittiin. Siellä ei ollut muuta kuin vanhoja +tilikirjoja. "Konst Salonin" omistaja vangittiin. Kivinen ja Malm +lähtivät uudelleen ylös. + +"Voi meitä aaseja!" huudahti Kivinen äkkiä ja osoitti varastohuoneen +kattoa. Toisen kerroksen ikkunasta saattoi hypätä sen päälle ja sitä +myöten poistua. Popov oli käyttänyt sitä tietä, sen todisti +lukitsematon ikkuna. + + + + +13. + +Kivinen saa kuulla lyhyen, mutta ytimekkään esitelmän alkeellisista +käyttäytymissäännöistä. + + +Varmistuttuaan, että Popovin takaa-ajo oli mahdotonta ja hyödytöntä, +palasivat miehet alas. Salakuljettajat istutettiin juuri pariin autoon +kaikessa hiljaisuudessa, kun ei tahdottu toistaiseksi nostaa mitään +melua paljastuksesta. + +Salapoliisi hyppäsi kolmanteen autoon apulaisensa kanssa. + +"Kiitoksia avustanne ja näkemiin!" sanoi hän seikkailijoillemme. +"Pistäytykää poliisiasemalle, niin saatte yksityiskohtaiset tiedot." + +"Kiitos", naurahti Olle, "mutta kai teidän täytyy turvautua meidän +tietoihimme!" + +Rakennus tyhjeni, ovet suljettiin ja sinetöittiin ja pari vartijaa jäi +paikalle. Seikkailijamme poistuivat saman pihan kautta kuin olivat +tulleetkin. + +"Nyt kotiin nopeasti, ja sitten toimitukseen!" kiirehti Olle. +"Päästämme ne lurjukset irti ensin, minä lähden kirjoittamaan, ja sinä +saat lähteä hoitelemaan sitä neitostasi." + +Saavuttuaan Ollen asuntoon miehet avasivat vaatekomeron oven. +Murtautujat nukkuivat rauhallisina kuin olisivat olleet kotonaan. Olle +herätti heidät. He hieroivat silmiään eivätkä oikein käsittäneet +tilannettaan. + +"Kas niin, tässä ovat tavaranne!" virkkoi sanomalehtimies ja ojensi +miehille heidän taskuesineensä, paitsi ei aseita. "Alkakaa nyt lähteä +tiehenne ja nopeasti! Koko muu joukko on jo vangittu." + +Miehet eivät kyselleet mitään. Sullottuaan tavarat taskuunsa he +painoivat lakit päähänsä ja livistivät avatusta ovesta porraskäytävään. + +Sanomalehtimiehet muuttivat taas nopeasti pukuaan ja lähtivät ulos. + +"Näkemiin sitten!" virkkoi Olle. "Soita, jos tarvitset minua tai +jotakin erikoista sattuu!" + +Olle astui autoon ja ajoi toimitukseen. Seikkaileva rantajätkä oli nyt +kadonnut. Olle oli nyt tärkeillä uutisilla täytetty reportteri. + +"Nyt alkaa tulla!" huusi hän jyristen, tullessaan toimitussihteerin +huoneeseen. "Järjestäkää latomakone minua varten!" + +Hän riensi omaan huoneeseensa, avasi kirjoituskoneen, pujotti siihen +paperin, riisui takkinsa, asetti viereensä virvoitusjuomaa, sikaareita +ja tulitikkulaatikon, kutsui juoksupojan valmiiksi taakse viemään +liuskan toisensa jälkeen latomoon, huokasi syvään, ja äkkiä alkoi +kirjoituskone laulaa kuin paras konekivääri mäenrinteellä. +Sanomalehtimies oli ryhtynyt työhön verekseltään, tuskin ennätettyään +istahtaa monipäiväisten seikkailujensa jälkeen. + +Hän naputti ensin otsakkeen viidelle palstalle: "Kansainvälinen +salakuljetus-osakeyhtiö paljastettu. Lehtemme reportterin tutkimukset." + +Kone rämisi edelleen ja juoksupoika kiirehti toimituksen ja latomon +välillä liuskoja kuljettaessaan. Tukholmalaiset saisivat ensiluokkaisen +sensatiouutisen joka-aamuisen uteliaisuutensa tyydytykseksi. + +Sanomalehtimies kirjoitti kylmänä ja tunteettomana sille, mitä +ympärillä tapahtui, eivätkä edes toimitussihteerin sadatukset, että nyt +meni kaikki aikaisempi järjestely helkkariin, vaikuttanut häneen +vähääkään. + +Kivinen käveli jalan, saadakseen hiukan miettiä ja punnita tilannetta, +ennenkuin antautuisi uudelleen taisteluun neiti Rigerin kanssa. + +Paljon oli selvää, mutta ei kaikki. Neiti Riger ei kuulunut +salakuljettajiin, vaan hän tai hänen rikostoverinsa olivat kääntyneet +näiden puoleen. Luultavastikin veli, Karl, sotilaslentäjä. Hän se +varmaankin oli ollut myös Kuststadin lentäjä. + +Mutta mitkä olivat neiti Rigerin toiminnan vaikuttimet? Avustiko hän +prinssiä palkkiosta vai avuliaisuudesta, oliko hän mahdollisesti +kiitollisuudenvelassa prinssille? + +Ja millä tavoin prinssin miljoonat aiottiin anastaa? Missä ja millä +tavoin? Ja millä tavoin nuo miljoonat aiottiin tuoda Ruotsiin? + +Jorre torkkui hotellissa ovenvartijan komerossa. Tuntiessaan Kivisen +hän hypähti pystyyn. + +"Onko neiti Riger täällä?" kysyi Kivinen. + +"Kyllä, hän on huoneessaan ja erittäin kiukkuisella päällä", selitti +Jorre. "Kirjeenne saadessaan hän suuttui ja yritti soittaa, mutta olin +silloin jo ehtinyt katkaista langat. Pyysin häntä kärsivällisesti +odottamaan, mutta hän ajoi minut ulos." + +Kivinen hymyili. "Ei ketään ole käynyt täällä häntä kyselemässä?" +tiedusti hän ja ajatteli Popovia. + +"Ei ketään!" + +"Hyvä on! Viekää tämä nimikorttini neidille", ja Kivinen ojensi +ovenvartijalle korttinsa. Parin kolmen minuutin kuluttua tämä palasi. + +"Neiti ottaa teidät vastaan mitä suurimmalla vastenmielisyydellä", +ilmoitti hän kohteliaasti. + +"Mutta ottaa kuitenkin!" + +"Kyllä." + +Kivinen nousi nopeasti kolmanteen kerrokseen ja naputti neiti Rigerin +huoneen ovelle. + +"Sisään, olkaa hyvä!" kuului sisältä sangen vähän imartelevasti. + +Kivinen noudatti kehoitusta, teki säännönmukaisen kumarruksen +sohvankulmassa istuvalle, ruumiinmukaiseen matkapukuun puetulle +kaunottarelle ja ojensi kätensä. + +Neiti Riger puristi sitä veltosti. + +"Häiritsenkö?" kysyi Kivinen. + +"Kyllä, erittäin suuresti! Nyt ei ole aika kahdenkeskisille +tapaamisille hotellihuoneessa..." alkoi harmistunut neitonen +esitelmöidä alkeellisista sopivaisuussäännöistä. + +"Niinpä niin, toista on asumattomissa huviloissa", uskalsi Kivinen +pistää väliin. "Saanko mahdollisesti istuutua?" + +"Jos olette niin väsynyt, niin voitte istuakin, mutta toivoisin asianne +olevan niin lyhyen, että voisitte sen kertoa seisaaltanne." + +"Kiitos, siinä tapauksessa mieluummin istun." + +Kivinen heittäytyi varsin huolimattomasti muutamaan nojatuoliin. Neiti +Riger haukotteli peittelemättä. + +"Te olette väsynyt", aloitti Kivinen. + +"Niin, ja ikävystynyt teidän pitkäpiimäisyyteenne! Tulkaa mieluummin +huomenna." + +"Ei, asiani on niin tärkeä, ettei se siedä lykkäystä. Onko Popov +soittanut?" + +Neiti Riger hypähti ylös pelästyneenä. "Popov...? soittanut... kuinka +niin... en minä tiedä..." + +Kivinen sytytti savukkeen. + +"Niin, nyt olen voittanut vetoni", sanoi hän rauhallisesti ja varmasti. +"Tiedän, kuka te olette ja mitä täällä teette." + +Neiti Riger oli saanut takaisin kylmäverisyytensä. + +"Niinköhän?" virkkoi hän epäuskoisesti. + +"Te olette kamarineuvoksen tytär Wienistä. Teillä on veli, jonka nimi +on Karl ja joka on pannut ruotsalaisten viranomaisten päät pyörälle +lentokonejutullaan. Eikö niin, neiti näyttelijätär?" + +Kaunis neitonen puri huultansa, mutta ei osannut enää näytellä. + +"Kas niin! Olen voittanut. Muistatte kai, että lupasitte minulle +palkinnon. Minä voisin ottaa sen nyt ja korkojen kanssa rangaistukseksi +vastaanottonne epäkohteliaisuudesta." + +Sanomalehtimies hypähti ylös ja meni sohvan luo. Neiti Riger ei +uskaltanut häneen katsoakaan. + +"Kuulkaapas, kertokaa nyt minulle oma historianne", virkkoi +sanomalehtimies hiljaa ja istuutui neitosen viereen. "Kaiken muun minä +tiedän." + +"Tiedätte!" huudahti neiti Riger suunniltaan hämmästyksestä. + +"Puhukaamme nyt ystävinä! Jättäkää pois tuo suuttumuksenne! Asemanne on +vaarallinen, Kahl ja muutkin salakuljettajat ovat vangitut." + +"Vangitut?" huudahti neitonen, ja äänessä väreili levottomuus. + +"Koko yhtiö on nyt paljastettu. Teidän asemanne on vaikea, ja toivon +teidän kertovan minulle kaikki. Autan mielelläni." + +Neiti Riger kätki kasvonsa eikä vastannut mitään. Sanomalehtimies +odotti. + +"Vangitaanko minut heti?" kysyi neitonen alistuneena. + +"Ei heti eikä kai milloinkaan. Viranomaisilla ei ole mitään tietoa +lentokonejutusta ainakaan toistaiseksi." + +"Kertokaa minulle kaikki mitä tiedätte!" pyysi neiti Riger. + +Kivinen kertoi seikkailunsa Tukholmassa ja "Arthurilla" sekä +salakuljettajien vangitsemisen. Neiti Riger kuunteli tarkkaavaisesti. +Popovin paosta kuullessaan neitonen säpsähti, ja hänen silmänsä +välähtivät. + +"Kiitän teitä tiedoista ja avustanne! Kerron teille kaikki +huomis-iltana. Siihen saakka näkemiin!" Neiti Riger nousi ylös ja +ojensi kätensä sanomalehtimiehelle. Tämä ei osoittanut minkäänlaisia +merkkejä, että aikoisi noudattaa annettua viittausta. + +"Älkää kiirehtikö, neiti Riger! Minulla on vielä paljon kerrottavaa! Ja +pyytäisin, että te kertoisitte kaikki jo tänä iltana." + +"En!" ja neitosen ääni oli varma ja luja. + +"Niinkö!" lausui Kivinen ivallisen painokkaasti. "Te ette luota minuun. +Hyvä. Mutta kuulkaapas! Te tahdotte suojella prinssiä ja hänen +miljooniaan. Huomenna näyteltäisiin viimeinen näytös. Jos se +onnistuisi, niin te pakenisitte ja jättäisitte kaikki kertomatta. Siitä +en paljoakaan välittäisi, mutta nyt minä tiedän, että näytös ei +onnistu, ei ainakaan sillä tavoin kuin te luulette." + +"Te näytte tietävän todellakin melkein kaikki", virkkoi neiti Riger +kylmästi. "Mutta mistä te olette saanut tuon varmuuden, ettei toinen +yritys onnistuisi? Ja toiseksi, se täytyy minun joka tapauksessa hoitaa +yksinäni, sillä te ette voi tulla rikostoverikseni. Minun _täytyy_ +onnistua." + +"Mutta te ette onnistu. Minä tiedän, että te nyt perustatte kaikki +toivonne Popoviin." + +Neiti Riger liikahti. + +"Mutta Popov ei ole ainoastaan salakuljettaja, vaan hän on myöskin +petturi. Hän pettää teidät." + +"Pettää? Mitä syytä hänellä olisi pettää? Ja miksi eivät +salakuljettajat olisi sitten jo aikaisemmin pettäneet?" + +"Mitäkö syytä? Prinssin miljoonat ovat aivan riittävä syy +heidänlaisilleen. Onhan pääoma aina enemmän kuin välityspalkkio. Ja +syynä siihen, että he tähän saakka ovat olleet rehellisiä, on se, että +he ovat odottaneet lihavampaa saalista. Ensimäinen koeyritys tehtiin +pienellä osalla. Nyt seuraa pääosa." + +Neiti Riger tarttui Kivisen käteen. + +"Tiedättekö te tämän vai luuletteko te niin?" + +"Minä tiedän. Popov on päässyt pakoon. Luulen, että jos hän on kyennyt +vähimmässäkään määrin harkitsemaan tilannetta, hän yrittää anastaa +prinssin miljoonat itselleen. Hän on rohkea ja häikäilemätön mies. +Hän ei voi tietää, että salakuljettajia epäillään myöskin +lentokonejutussa." + +Neiti Riger käveli hermostuneena ja tuskaisena, ja hänen katseensa +harhaili ympäri huonetta. + +"Mitä minun sitten pitää tehdä?" kysyi hän äkkiä sanomalehtimieheltä ja +pysähtyi hänen eteensä. + +"Luottaa minuun." + +Neitonen katseli pitkään harmaisiin silmiin ja ojensi kätensä. + +"Minä luotan teihin. Määrätkää, ja minä tottelen!" + +"Kiitän. Vastatkaa muutamiin kysymyksiini. Ensiksi: missä ja milloin +yritys tapahtuu?" + +"Huomenna, oikeastaan tänään Kuststadissa klo 12 ja 1 välillä päivällä." + +"Ja millä tavalla?" + +"Samalla tavalla kuin ennenkin." + +"Siis lentokoneella?" huudahti Kivinen. + +"Niin, veljeni lentää huvilani yläpuolelle ja pudottaa paketin +puutarhaan. Salakuljettajien on se otettava siellä vastaan ja tuotava +sinne metsähuvilaan. Itse olen täällä Tukholmassa, niin että jos +jutusta saataisiin jotakin selvää, voisin todistaa poissaoloni." + +"Ja senkö vuoksi maalautitte huvilanne katon räikeänpunaiseksi? Minä +aavistelin jotakin tämäntapaista." + +"Mistä te tiesitte sen?" + +"Tietäkää, että senjälkeen kuin saimme vihiä teidän osuudestanne, te +ette ole hetkeäkään ollut vartioimatta." + +Kivinen mietti hetkisen. Neiti Riger tarttui äkkiä sanomalehteen ja +alkoi innokkaasti tutkia sitä. Hän huudahti heikosti ja katsoi +kelloaan. Se oli lähes yksi. + +"Juna lähtee kymmenen minuutin kuluttua, ja ellemme ehdi sille, emme +tavoita Popovia." + +"Kas niin! Meidän on siis toimittava nopeasti. En tullut ajatelleeksi +koko junanlähtöä. Pukeutukaa nopeasti! Muuten, onko teillä +ulkomaanpassi?" + +"On kyllä, Norjaan, Tanskaan ja Saksaan." + +"Se on hyvä. Minullakin on passi Norjaan." + +Neiti Riger kokosi tavaransa ja sulloi ne kahteen pieneen +matkalaukkuun. Kivinen soitti, ja kun tarjoilija riensi sisään, pyysi +hän Jorrea puheilleen. Tämä saapui parin minuutin kuluttua. + +"Lähdette meidän mukaamme pienelle matkalle! Saanko esitellä: +toimittaja Minck, neiti Riger!" + +Kivinen maksoi hotellilaskun, ja parin kolmen minuutin kuluttua olivat +kaikki kolme ajurissa matkalla asemalle. Kivinen katsoi pari kertaa +levottomana kelloaan. Onnistuminen riippui minuutista tai muutamista +sekunneistakin. Hevonen kiiti hurjana pitkin tyhjiä katuja. + +"P--na!" kirosi Kivinen ääneen, kun asematorille saapuessaan kuuli +veturin pitkäveteisen vihellyksen, asemakellon osoittaessa täsmällistä +lähtöaikaa. Seurue oli myöhästynyt junasta. Popovilla oli nyt varma +etumatka. + +Seikkailijat nousivat kuitenkin ajurista ja lähtivät kävelemään pitkin +asematoria. + +-- Auto! -- välähti Kivisen mielessä, ja hän kysyi Jorrelta, voisiko +tämä mahdollisesti hankkia hyvän ja luotettavan auton. Nuori +sanomalehtimies mietti hetkisen ja lupasi. Ohjaajaa ei tarvittaisi, +sillä hän kyllä pitäisi kulkemisesta huolen. Hän poistui nopeasti, ja +Kivinen ja neiti Riger jäivät kahden. + +"Mitä te oikein aiotte nyt tehdä?" kysyi neitonen. + +"Aion pelastaa teidät ja prinssin miljoonat sekä puijata Popovin." + +"Te rupeatte siis rikostoverikseni?" lausui neiti Riger hymyillen. + +"Kyllä, lain silmissä, mutta en omissani! Rikon lakia pakottaakseni +toiset sen täyttämään. Minulla on nyt oma suunnitelmani ja olen varma +sen onnistumisesta. Odottakaas, minä soitan ystävällemme Olle +Nordgrenille!" + +Kivinen meni puhelinautomaattiin ja soitti. + +"Halloo, saanko herra Nordgrenin puhelimeen! Kiitän! Onko Olle! Älä ole +noin kiukkuinen! Minä se olen! Minä lähden nyt matkalle neiti Rigerin +kanssa. Luulen toimittavani Popovin kiinni. Annan heti kaikki +tarvittavat tiedot. Ilmoitan myös olinpaikkani sähkösanomalla ja ajan, +milloin saat julkaista tietoja Kuststadin jutusta. Niin, kiitos! +Näkemiin siis ja terve!" + +He kävelivät vielä puolen tuntia asematorilla toisiinsa nojautuneina +kuulakkaassa kesäyössä, kunnes näkivät auton pysähtyvän merkkilyhdyn +luo. He riensivät sinne. Se oli hyvä neljänhengen auto. Jorre istui +kuljettajan paikalla autotakissa suojustimet silmillä. Kivinen auttoi +neiti Rigerin sisään ja kiipesi itse perässä. He istuutuivat taakse, +Jorren vääntäessä moottorin käyntiin. + +"Tunnetko tien?" kysyi Kivinen. + +"Totta kai", vastasi Jorre ja hyppäsi ohjauslaitteen viereen. Moottori +surisi, ja sitten hypähti auto liikkeelle, painuen syrjäkaduille ja +selviten vihdoin esikaupunkien jälkeen kovalle ja leveälle valtatielle. +Jorre lisäsi vauhtia, ja seikkailijat kiitivät kesäyössä Kuststadiin. + + + + +14. + +Kivinen ja Minck saavat vaivojensa palkaksi pussillisen kiviä. + + +Auto huristi tasaisesti sileällä tiellä, sivuuttaen maalaiskyliä ja +huvilakuntia. Raikas yöilma humisi ympärillä. + +Kivinen ja neiti Riger istuivat takana, puhumatta mitään. Tulevat +seikkailut pitivät yllä jännitystä, eikä menneisyyttä voinut vielä +kosketella. Sanomalehtimies tunsi, että hän oli pääsemäisillään +päämääräänsä. Ylpeä neiti Riger oli tunnustanut joutuneensa tappiolle, +ja vaikka Kivinen ei suinkaan tahtonut käyttää auttaja-asemaansa +väärin, tunsi hän vaistomaisesti, ettei se myöskään hänen toiveitaan +vähentänyt. Hän aavisti, että neiti Rigerin ulkonaisesti niin iloisessa +ja huolettomassa elämässä oli joku varjo, tuskin hänestä itsestään +riippuva, mutta joka tapauksessa häneen vaikuttava. Mikä suhde vallitsi +prinssin, Karl Rigerin ja Elisen kesken? + +Neiti Rigerin katse harhaili hämärässä. Hänen kiharansa liehuivat +tuulessa, ja pieni suu oli tiukasti yhteenpuristettu. Aistikkaaseen +matkapukuun laittautuneena hän oli viehättävä ilmestys, ja Kivisen +täytyi vasten tahtoaankin ihailla ja kunnioittaa hänen itsenäisyyttään +ja rohkeuttaan, siitäkin huolimatta, että niitä käytettiin laittoman +asian palvelukseen. + +"Mitä te ajattelette?" kysyi neiti Riger äkkiä ja laski pienen +hansikoidun kätensä sanomalehtimiehen käsivarrelle. Kivinen kääntyi +hänen puoleensa hymyillen. + +"Mitä minun pitäisi ajatella?" tiedusti hän vuorostaan. Elise naurahti +lyhyeen. + +"En tiedä. Mutta sanokaas, miksi te minua autatte?" + +Sanomalehtimies katsoi häneen tutkivasti, mutta neiti Riger oli vakava. + +"Sen kerron myöhemmin, vaikka teidän täytyisi se kyllä tietää. Ja te +aavistatte sen kylläkin." + +Neiti Riger käänsi päänsä poispäin. + +Aamupuolella auto pysähtyi muutaman pienen kyläravintolan luo, ja +seurue lähti murkinoimaan ja laatimaan lopullista sotasuunnitelmaa. +Kivinen ohjasi neiti Rigerin syrjäisen pöydän luo verannalle ja tilasi +kevyen aamiaisen. Tarjoilija katsoi hiukan ihmeissään aamuvirkkuja +matkustajia, mutta kattoi pöydän, ja kaikki söivät hyvillä mielin +raikkaan matkan jälkeen. Tilattuaan kahvia Kivinen sytytti savukkeen, +tarjosi Jorrelle ja nojasi tuoliinsa. + +"Nyt on kello lähes kymmenen. Meillä on siis kaksi tuntia aikaa. Miten +järjestämme loukun Popoville?" + +"Saanko ehdottaa", sanoi neiti Riger vilkkaasti. "Minä luulen +tietäväni. Popov piiloutuu huvilani puutarhaan. Saatuaan paketin hyppää +hän kuten Kahl aikaisemmin moottoripyörän selkään ja ajaa +metsähuvilaan. Muutettuaan pukua hän hiipii jalkaisin muuanne. Meidän +olisi pitänyt tavata toisemme eräässä hotellissa parinkymmenen +kilometrin piirissä Kuststadista, mutta nyt ei siitä maksa puhua. Popov +ei tule." + +Kivinen teroitti kuuloaan. Neiti Riger puhui ristiriitaisesti. Mutta +sanomalehtimies ei keskeyttänyt. Neitonen oli kai erehtynyt. + +"Ehdotan, että ajaisimme hiukan ennen kahtatoista lähelle Kuststadia. +Voin kyllä neuvoa paikankin. Minä jään siihen auton kanssa, ja te taas +hiivitte metsähuvilaan. Kun Popov palaa, pakoitatte hänet antamaan +teille paketin, ja vaaditte samalla häneltä pois kaikki paperini. Ne +eivät tosin ole lainkaan vaarallisia, mutta joka tapauksessa. Saatuanne +paketin tulette minun luokseni. Meidän täytyy olla hiukan etempänä +tapahtumapaikalta, ettei auton seisominen jollakin tiellä herättäisi +liiaksi epäluuloa. Hyväksyttekö ehdotukseni?" + +Kivinen tuprutteli savukettaan ja mietti. Suunnitelma oli +yksinkertainen ja varma. + +"Ehdotuksenne on hyvä, mutta muuan seikka: palaako Popov varmasti +metsähuvilaan, saatuaan paketin käsiinsä?" + +"Kyllä. Hänen täytyy paeta tapahtumapaikalta ja nopeasti. Moottoripyörä +on niin ollen välttämätön. Mutta hän ei voi sillä ajaa kauaksi. Hänen +täytyy se piiloittaa. Ja hän piiloittaa sen metsähuvilaan." + +"No niin, voimme kyllä järjestää asian. Toinen seuraa Popovia koko +ajan, ja toinen on huvilassa. Muuten, oletteko aivan valmis lähtemään +matkalle, neiti Riger?" kysyi Kivinen. + +"Kyllä." + +"Missä on palvelijattarenne?" kysyi Jorre äkkiä. + +"Niin Minnako? Hän on Malmborgissa." + +Seurue istui vielä jonkun aikaa ravintolassa, kunnes kello löi puoli +yksitoista. Kivinen nousi ja pyysi laskua. Ilma oli kaunis ja kirkas, +tyyni ja lämmin. Ihanteellinen ilmailuilma! ajatteli hän itsekseen. + +"Kuulkaas, herra Minck! Tänään on siellä kylpylässä suuret juhlat, vai +kuinka?" + +"Niin, ne alkoivat jo kello kymmenen." + +"Hyvin järjestetty, neiti Riger! Kaikki ovat juhlilla, poliisit myös, +ja salakuljettajilla on tilaisuus toimia." + +Hän maksoi, ja seurue nousi taas autoon. Neiti Riger asettui muitta +mutkitta ohjaajan paikalle. + +"Antakaa minun ajaa! Minä pidän ajamisesta. Jos pelkäätte, niin saa +herra Minck käydä viereeni! En tunne aivan hyvin tätä mallia, mutta +luulen selviytyväni. Kai te minua hiukan opetattekin?" lisäsi hän +veitikkamaisesti ja katsahti Jorreen. + +Jorre asettui hänen viereensä, mutisten jotakin, että kyllä näin ehkä +sittenkin on paras, ja Kivisen oli tyytyminen, tahtoi tai ei, +olkapäitään kohottaen heittäytymään pehmeälle, mutta yksinäiselle +takaistuimelle. Auto lähti liikkeelle neiti Rigerin pikku käsien +ohjaamana. Jorre Minck osoittautui tehtäväänsä innostuneeksi ja +kaunopuheiseksi opettajaksi ja neiti Riger ainakin yhtä tarkkaavaiseksi +oppilaaksi. + +Ajettuaan tunnin verran he saapuivat lähelle Kuststadin asemaa. Neiti +Riger ohjasi muutaman syrjätien varrelle ja pysähdytti auton. Miehet +hyppäsivät maahan. + +"Kas niin, minä jään tähän! Käännän auton!" Neiti Riger pani koneen +uudelleen käyntiin ja käänsi auton syrjätielle. "Meidän on parempi ajaa +tätä pitkin", hän selitti. + +Paikka oli metsäaukion laidassa. Tie kulki hiekkanummen syrjää pitkin +ja haarautui kahdelle suunnalle. Kivinen antoi muutamia ohjeita neiti +Rigerille, ja senjälkeen molemmat miehet lähtivät kulkemaan asemalle. + +Päästyään asema-alueelta miehet poikkesivat metsään ja hiipivät sitä +varovammin, mitä lähemmäksi tulivat. Huvilan luo tullessaan he +heittäytyivät maahan ja ryömivät takaapäin aitauksen luo. Ketään ei +näkynyt, eikä mitään kuulunut. + +"Missä moottoripyörä oli teidän täällä käydessänne?" kysyi Kivinen. + +"Tuolla vajassa", ja Jorre osoitti lautavajaa. + +Kivinen tarkasteli hiukan vajaa, ja Jorre tarjoutui hiipimään sinne. +Hän pujottelihe aidan läpi ja livahti sisään ovesta. Kivinen odotti +aidan luona. Jorre palasi hetken kuluttua. + +"Ei mitään", julisti hän. "Pyörä on poissa ja niin ollen myöskin mies." + +Kivinen hyppäsi aidan yli ja tuli myös vajaan. Moottoripyörän +piilopaikka oli tyhjä. Popov oli ilmeisestikin jo aikaisemmin vienyt +pyörän tapahtumapaikalle. Tutkittuaan vajan ja erään toisen rakennuksen +Kivinen avasi huvilan ikkunan, saman, josta hän jo aikaisemmin oli +kerran tullut sisään. + +"Te saatte mennä nyt tienristeykseen ja vartioida Popovia. Jos +huomaatte hänen aikovan lähteä pakoon, niin ampukaa pyörä +kelvottomaksi, ja jos hän taas aikoisi tulla tänne, rientäkää edellä, +piiloittautukaa lähistölle ja hänen tultuansa sisään tulkaa heti +perässä. Onko selvä?" + +"Kyllä." Jorre painalsi metsätielle. + +Kivinen kiipesi sisään, tällä kertaa ilman tikkaita, ja sulki ikkunan +jälkeensä. Hän katsoi kelloaan. Se oli muutamia minuutteja vaille +kaksitoista. Hän kiipesi ullakolle ja avasi pienen ikkunan, jääden +kuuntelemaan. + +Hänen odotettuaan noin neljännestunnin kuului surinaa, joka kävi yhä +voimakkaammaksi. Ilmeisestikin oli lentokone lähestymässä. Kivinen +laskeutui alas, tarkasti aseensa ja jäi odottamaan metsätielle antavan +ikkunan luo. + +Surina taukosi äkkiä. Sanomalehtimies ymmärsi, että moottori oli +pysähdytetty ja kone laskeutunut liukulentoon. Metsä esti näkemästä. +Kivinen jännitti kuuloaan, ja muutaman minuutin kuluttua surisi taas. +Lentokone oli kohoamassa. Surina kävi voimakkaammaksi, heikkeni +vähitellen ja kuoleutui kokonaan. Lentokone oli poistunut. + +Noin kymmenen minuutin kuluttua kuului metsätieltä hiljaista ratinaa, +ja jotakin vilahti puitten välissä. Kivinen kyyristyi ikkunan suojaan. +Popov lähestyi taluttaen moottoripyörää. Sen taakse oli kiinnitetty +nahkainen laukku. Sanomalehtimies tarkkasi jännittyneesti +salakuljettajan liikehtimistä. Popov vei moottoripyörän vajaan, ja heti +hänen kadottuaan ilmestyi Jorre näkyville. Nuori sanomalehtimies +hyppäsi notkeasti ja äänettömästi aidan yli, juoksi pihan poikki ja +kätkeytyi portaitten vierellä oleviin pensaisiin. + +Popov tuli vajasta kädessään laukku. Hän oli puettu samoihin +vaatteisiin kuin Kahl edellisellä kerralla, vieläpä hän oli +kiinnittänyt leukaansa tukevan ruskean tekoparran. Hän silmäsi +ympäristöä, kuunteli hetkisen ja nousi sitten portaille, avaten oven ja +astuen sisään. + +Kivinen oli hiipinyt ikkunan vierestä ovelle, ja kuullessaan Popovin +astuneen eteiseen tempasi hän äkkiä oven auki, ojensi revolverinsa ja +komensi kädet ylös. Tällöin hypähti Jorrekin piilostaan, ja +salakuljettaja huomasi olevansa kahden tulen välissä. Hänen kasvonsa +valahtivat kalpeiksi pelästyksestä, samalla kun punaiset pilkut +poskilla todistivat sitä ääretöntä raivoa, jota hän tunsi joutuessaan +kiinni viimeisellä hetkellä. Verkkaan hän kuitenkin totteli käskyä. + +Kivinen antoi päällänsä merkin Jorrelle, joka lähestyi vankia hiljaa +takaapäin ja ennenkuin tämä ehti aavistakaan sieppasi häneltä nahkaisen +laukun. Popov huudahti, mutta Kivisen revolverin näkeminen rauhoitti. + +"Käykää sisään, herra Popov!" virkkoi Kivinen ja johdatti vangin siihen +huoneeseen, jossa hän oli ollut yöllä neiti Rigerin kanssa. +Sanomalehtimies istuutui ikkunan ääreen, Jorre asetti tuolinsa oven +eteen, ja vajotessaan nojatuoliin huomasi salakuljettaja olevansa +kahden hänelle täysin tuntemattoman miehen vallassa. Paon +mahdollisuudet olivat pienet, jos niitä oli ollenkaan, ja tärkein, +nahkainen laukku, lepäsi Jorren polvilla. + +"Kas niin, herra Popov, meidän onnistui siis vihdoinkin saada pikku +kohtaus teidän kanssanne. Eilen illalla se oli jo peräti vähällä, mutta +te suvaitsitte hypätä ikkunasta ja loikkia pitkin kattoja kuin kissat +maaliskuussa. Meillä olisi hiukan puhuttavaa teille, tehtävä muuan +ehdotus." + +"Keitä te olette!" huudahti Popov. + +"Meidän osuutemme tässä jutussa on niin pieni, ettemme katso maksavan +vaivaa sekoittaa vaatimattomia nimiämme siihen. Me tiedämme, kuka te +olette, ja se riittää meille." + +"Mutta ei minulle", raivosi vanki. + +"Paljon mahdollista, mutta se ei tule nyt kysymykseen. Tehän ymmärrätte +asemanne: olette salakuljetusyhtiön toimitusjohtaja ja sitäpaitsi nyt +ratkaisevalla tavalla sekaantunut tähän lentokonejuttuunkin. Ymmärrätte +siis, mikä olisi kohtalonne, jos joutuisitte esivallan kanssa +tekemisiin." + +"Te ette siis olekaan esivallan edustajia", virkahti vanki +epäluuloisesti, ja hänen viekkaat silmänsä välähtivät +vahingoniloisesti. "Se ilahduttaa minua, sillä silloin voimme ehkä +sopiakin." + +Kivinen puraisi huuleensa. Hän oli liiaksi paljastanut korttejaan. + +"Esittäkää ehtonne, niin voin niitä harkita! Saan kai tupakoida?" + +Jorre tarkasti ensin vangin taskut, ottaen pois revolverin, jonka +jälkeen Popov sytytti savukkeen. + +"Pyytäisin kuulla ehdot! Minulla on kiire!" toisti hän. + +"Sen kyllä uskon. Ehdot ovat seuraavat: te saatte lähteä täältä vapaana +kuuden tunnin etumatkalla ja siitä hyvästä me saamme ensiksikin tämän +laukun ja sitten erinäisiä papereita." + +"Laukusta en luovu", sanoi vanki kylmästi. + +"Siitä emme enää keskustele ollenkaan. Laukku on meillä, ja me sen +pidämme. Mutta vapauttanne vastaan on teidän luovutettava meille +erinäisiä papereita." + +"Mitä papereita?" kysyi Popov teennäisen välinpitämättömänä. + +Kivinen mietti hetkisen, sillä oli selvää, että salakuljettaja +käyttäisi tilannetta hyväkseen, saadessaan kuulla jotakin neiti +Rigerista. Mutta asiaa ei voinut auttaa. + +"Haluamme neiti Rigeriä koskevat paperit", sanoi Kivinen yhtä +välinpitämättömästi. Popov purskahti nauruun. + +"Niinkö! Entä mitä teette, jos kieltäydyn?" sanoi hän ilkeästi. + +"Sittenpähän näette. Muuten, meillä ei ole aikaa pitkälle. Vastatkaa +nopeasti ja toimikaa sitten" -- Sanomalehtimiehen ääni oli tuikea ja +tiukka. + +"Te ette voi minua jättää viranomaisille", jatkoi salakuljettaja, +"sillä silloin esittäisin paperit ja neiti Riger joutuisi kiinni. +Huomatkaa, että olen teitä voimakkaampi, vaikka istunkin tässä teidän +vankinanne. Ja lisäksi, syytän teitä kiristyksestä." + +"Syyttäkää vain! Todistaa ette voi. Te olette salakuljettaja ja te +olette myöskin petturi. Olette aikonut ryöstää tuon laukun itsellenne." + +"Entä sitten? Te ryöstätte sen myös itsellenne." + +"Riittää!" virkkoi Kivinen ja nousi ylös. "Kuulkaa nyt: ellette te heti +paikalla ja muitta mutkitta luovuta papereita, köytämme teidät ja +jätämme tänne huvilaan. Vasta kun olemme päässeet turvaan, ilmoitamme +viranomaisille teidän oleskelupaikkanne. He vapauttavat kyllä teidät +nuorista, mutta joudutte samalla vastaamaan kaikista kolttosistanne. +Valitkaa! Huomatkaa, että me sittenkin olemme teitä voimakkaampia!" + +Popov mietti ja nyökkäsi sitten. + +"Minä alistun." + +"Paperit?" + +Salakuljettaja nauroi. "Ne ovat täällä", ja hän pisti kätensä +povitaskuun. "Jos olisitte olleet ammattikiristäjiä, ette olisi +jättäneet taskujani tutkimatta perusteellisesti ettekä tyytyneet vain +aseen riistämiseen." + +Salakuljettaja antoi muutamia papereita, jotka Kivinen tarkasti. + +"Hyvä on!" + +"Anteeksi, mutta vielä yksi seikka! Me pelaamme nyt avonaista peliä. +Minulla ei ole rahaa eikä omaisuutta, enkä ilman sitä voi päästä +pakoon. Kuuden tunninkaan etumatka ei auta niin ollen. Luovuttakaa +minulle muutama tuhat." + +Kivisen täytyi myöntää, että salakuljettajan sanoissa oli paljon totta. +Mies oli toimitettava muualle, kuta pikemmin sitä parempi. Hän tarkasti +lompakkoaan, mutta siellä ei ollut kuin pari kolme sataa kruunua. +Jorrella ei ollut sitäkään. + +"Kelpaako teille jalokivet?" kysyi Kivinen. + +"Kyllä." + +Sanomalehtimies otti painavan laukun Jorrelta ja vei sen pöydälle. +Puukollaan hän nopeasti ratkoi sen auki. Käärettä oli paljon +sisäpuolella, mutta kun hän vetäisi syrjään viimeisen kerroksen, +huudahti hän hämmästyksestä. Nahkaisessa laukussa oli tavallisia +merenrantakiviä. Kivinen tutki kiihkeästi koko laukun, mutta ei +löytänyt mitään muuta kuin kiviä. Mistään arvoesineistä ei ollut +tietoakaan. + +Kivinen katsahti salakuljettajaan, joka oli yhtä hämmästynyt kuin hän +itsekin tästä odottamattomasta käänteestä. + +"Missä ovat jalokivet?" huusi Kivinen, eikä hän voinut salata +suuttumustaan. + +Popov nauroi ääneen. "En ainakaan minä tiedä. Toin paketin samanlaisena +kuin se ilmasta tipahti." + +Jorre vahvisti salakuljettajan sanat. + +"Kunhan ei nainen olisi tehnyt kepposta meille kaikille", ei +salakuljettaja malttanut olla pistämättä. + +"Nyt toimeen!" huudahti Kivinen. "Paperit meillä on. Moottoripyörälle!" + +Äkillinen epäluulo nousi hänen mieleensä. Jorre ja hän hakivat +moottoripyörän vajasta, ja muutaman minuutin kuluttua kiiti pyörällä +kaksi sanomalehtimiestä sovitulle kohtauspaikalle. + + + + +15. + +Kivinen päättää saattaa neiti Rigerin vakavaksi. + + +Sanomalehtimies odotti, että heidät pidätettäisiin aseman kohdalla, +mutta nähtävästi ei lentokoneen vierailu ollut herättänyt suurempaa +huomiota siitä yksinkertaisesta syystä, että vain harvat olivat +sen nähneet. Asemamiehet ja muutamat laiturilla vetelehtivät +tyhjäntoimittajat katselivat kyllä pitkään moottoripyöräilijöitä, mutta +kukaan ei tehnyt yritystäkään matkan keskeyttämiseksi tai selitysten +vaatimiseksi. + +Selvittyään asema-alueesta lisäsi Kivinen vauhtia, ja kuin lentäen +saapui moottoripyörä siihen paikkaan, johon neiti Riger oli jäänyt +autoineen. + +Mutta nyt oli paikka tyhjä, auto ja neiti poissa. + +Kivinen pysähdytti moottoripyörän, ja molemmat sanomalehtimiehet +hyppäsivät maahan. + +"Poissa!" virkkoi Kivinen melkein kuin itsekseen. + +He tarkastivat paikkaa. Pehmeään hiekkaan oli auto painunut syvään, +selvät jäljet olivat siitä todistuksena, ja ne osoittivat yhtä +kiusallisen selvästi, että auto oli lähtenyt liikkeeseen etelää kohti +viehättävine seikkailijattarineen. + +Kivinen kirosi ääneen, sillä tällaista käännettä ei hän ollut voinut +edes aavistaa. Nyt hän muisti, kuinka innokas neiti Riger oli ollut +tutustumaan autoon, ja ymmärsi, että neitonen oli jo silloin +suunnitellut kepposta. Niin, ja hän oli puhunut ristiin. Hän oli ensin +maininnut aikoneensa odottaa Tukholmassa, ja sitten ilmoittanut +kohtauspaikan olleen lähellä Kuststadia. Mutta syytä hän ei ymmärtänyt. +Minkä vuoksi neiti Riger oli paennut, ja miten oli jalokivilaukun +laita? Popov oli ilmeisestikin saanut väärän paketin, mutta minne oli +oikea joutunut? Oliko sitä olemassakaan, ja tiesikö neiti Riger siitä +jotakin? + +"Voimmeko saavuttaa auton?" kysyi Kivinen ja kääntyi Jorren puoleen, +joka miettiväisenä katseli auton pyörien uurteita pehmeässä hiekassa. + +"Tuskin. Laskekaamme: lentokoneen vierailusta on kulunut nyt noin kolme +neljännestuntia. Tie on hyvinkin epämukava moottoripyörälle, mutta +autolle se kelpaa. Ja lisäksi, tarkastakaamme moottoripyörän +bentsiinivarostoa." + +Jorre tarkasti säiliön. Siellä ei ollut täyttä neljännestäkään. Oli +selvää, ettei takaa-ajoa voinut ajatellakaan ennenkuin säiliö olisi +täytetty. + +Kivinen istuutui varjoon tien sivuun ja otti esille kartan. Hän tutki +tietä, jota pitkin neiti Riger oli ajanut. Se vei seuraavalle asemalle +ja jatkui sitten radan vartta pitkin. Hän laski välimatkan ja pääsi +varmuuteen. Samassa kuului asemalta junan vihellys. Päiväjuna lähti +etelään. Neiti Riger ehtisi nousta siihen seuraavalla asemalla. Kaikki +oli ilmeisestikin edeltäpäin laskettu. Häntä harmitti, kun ei ollut +tullut heti tätä ajatelleeksi. Hekin olisivat ehtineet mukaan, mutta +nyt se oli myöhäistä. + +"Herra Minck, ottakaa tämä pyörä ja koettakaa asemalta tai kauppalasta +saada bentsiiniä. Ajakaa sitten tänne takaisin. Minä lähden hiukan +tutkimaan." + +Jorre pani moottorin käyntiin ja hyppäsi pyörän selkään. Kivinen lähti +kävelemään aukion laitaa pitkin. Sivutien varrella oli noin kolmensadan +metrin päässä huvila. Puutarhuri laitteli keittiökasvitarhassa joitakin +taimia. Kivinen tervehti ja aloitti keskustelua, esittäytyen +salapoliisiksi. + +"Kuulitteko tai näittekö tässä noin tunti sitten lentokonetta?" + +"Kyllä, kuulin sekä näin", vastasi mies ja kohosi pystyyn, katsellen +uteliaana esivallan edustajaa. + +"Mistä se tuli?" + +"Tuolta sisämaasta päin", ja mies viittasi kädellään. "Se lensi ensin +koko korkealla, mutta laskeutui sitten tässä lähellä aivan metsän +tasalle, lensi aukion laitaa pitkin korkeintaan kolmenkymmenen metrin +korkeudella, kohosi sitten lentäessään aseman yli ja hävisi minun +näkyvistäni." + +"Huomasitteko autoa tuossa aukion laidassa?" + +"En nähnyt mitään, mutta kohta lentokoneen hävittyä olin kuulevinani +moottorin jyskytystä sieltäpäin." + +"Siis lentokone laskeutui aukiolle tullessaan?" + +"Niin", vahvisti mies. Kivinen kiitti saamistaan tiedoista ja lähti +takaisin, heittäytyen varjoisaan paikkaan tupakoimaan ja odottamaan +Jorrea. + +Puolen tunnin kuluttua saapui Jorre. + +"Ajetaan suoraan Malmborgiin", sanoi Kivinen ja nousi pyörän selkään. + +Tie ei ollut kuitenkaan niin huono kuin he olivat luulleet, ja pyörä +kiiti hyvällä vauhdilla. Auton jäljet olivat aivan selvät. + +Asemalle oli matkaa yli peninkulman. He olivat ajaneet noin kymmenen +kilometriä, kun auton jäljet äkkiä poikkesivatkin sivutielle. Kivinen +hiljensi vauhtia ja ohjasi pyörän jäljille. Tie teki mutkan, ja sen ohi +päästyään huudahtivat molemmat sanomalehtimiehet hämmästyksestä. Tien +syrjässä seisoi heidän Tukholmasta hankkimansa auto. He pysähdyttivät +pyörän ja tarkastivat autoa. Neiti Rigeriä ei näkynyt. Hän oli +nähtävästi jättänyt auton tähän ja mennyt, ettei olisi herättänyt +epäluuloja, jalkaisin asemalle. Jorre tutki bentsiinisäiliötä ja +huomasi sen olevan vielä melkein puolillaan. + +"Ottakaamme auto. Moottoripyörän voimme jättää asemalle +säilytettäväksi", ehdotti Jorre, ja Kivinen suostui. Jorre kiipesi +autoon ja monien yritysten jälkeen sai sen käännetyksi. Hän ajoi +edellä, ja Kivinen tuli perässä pyörällään. + +Saavuttuaan asemalle vei Kivinen moottoripyörän tavaratoimistoon +säilytettäväksi. Jorre osti bentsiiniä kaiken varalta lisää. Kivinen +katseli hetkisen ympärilleen ja meni sitten lipunmyyjättären luo. + +"Anteeksi", kysyi hän kohteliaasti tervehtien, "huomasitteko +mahdollisesti, että muuan nuori neitonen, matkapukuinen, kädessään +nahkainen laukku, osti lipun päiväjunalle?" + +"Kyllä. Hän osti sen Malmborgiin. Hän tuli tänne viimeisillä +minuuteilla ja näytti koko lailla hermostuneelta." + +"Kiitän." Kivinen kohotti hattuaan ja poistui Jorren luo, joka oli jo +pannut moottorin käyntiin. Auto lähti liikkeelle. + +Kivinen tutki aikataulua. Jos kaikki kävisi hyvin, ehtisivät he +Malmborgiin samoihin aikoihin kuin Norjan-juna lähtisi sieltä. Jorre +lisäsi vauhtia. + +Mutta kaikki ei käynyt laskelmien mukaan. Muutamassa ylämäessä halkesi +toinen takapyörän kumirengas, ja ennenkuin tilalle oli muutettu toinen, +meni kokonainen tunti. Myöhästyminen oli nyt varma. + +He tulivat Malmborgiin lähes tunnin myöhästyneinä. Jorre ohjasi toisen, +paikkakunnan kahdesta, hotellin edustalle ja meni sisään. Palattuaan +hän ilmoitti, että neiti Rigerin palvelijatar oli asunut siinä ja +matkustanut pois Norjan-junalla. Hänen luonaan oli käynyt muuan neiti, +jonka tuntomerkit sopivat neiti Rigeriin. + +Sanomalehtimiehet söivät hotellissa päivällisen, ja annettuaan teknikon +tarkastaa auton, lähtivät uudelleen liikkeelle. He aikoivat ajaa +suoraan raja-asemalle. Matkustajien passien järjestäminen veisi aikaa +puoli päivää, joten seikkailijat ehtisivät saavuttaa neiti Rigerin +ennenkuin tämä pääsisi poistumaan Ruotsista. + +Auto kiiti eteenpäin kovilla ruotsalaisilla teillä, ja junan etumatka +väheni huomattavasti. Jorre hoiti ja ohjasi autoa erinomaisesti, ja hän +tuntui nauttivan tästä raikkaasta ja jännittävästä matkasta halki +Ruotsin. Kivisen suuttumus lauhtui vähitellen, mutta hän vannoi +itsekseen, että olivatpa sitten neiti Rigerin menettelyyn vaikuttaneet +mitkä syyt tahansa, neitonen saisi hiukan maistaa hänen kostoaan. Hän +kypsytteli mielessään muuatta pikku suunnitelmaa, jonka onnistuminen +pakottaisi neiti Rigerin muutamiksi hetkiksi sangen vakavaksi. + +Illalla he olivat jo junan kanssa tasassa. Jorre lisäsi paremmilla +tieosilla vauhtia, ja kun maantie monin paikoin oikaisi paljonkin +mäkiseudussa kiemurtelevaa rataa, pääsivät he ratkaisevasti edelle. + +Oli jo aivan hämärä, kun he ajoivat raja-asemalle. Juna saapuisi +parinkymmenen minuutin kuluttua. He veivät auton vuokravajaan ja +tilasivat huoneet hotellista, lähtien sitten asemalle. Heidän +odotettuaan muutaman minuutin saapui juna. Sanomalehtimiehet +tarkastivat syrjästä matkustajia. + +Jorre tarttui Kivisen käsivarteen ja osoitti asemasillalle. + +Neiti Riger laskeutui juuri ensiluokan vaunusta. Hän lähti yhdessä +palvelijattarensa kanssa kauppalaan päin. Sanomalehtimiehet seurasivat +pysyen kuitenkin näkymättömissä. + +Neiti Riger ei ottanut ajuria, vaan tahtoi nähtävästi nauttia kävelystä +raikkaassa iltailmassa. Leveä puistokuja johti asemalta kauppalaan, +ja neiti Rigerin kulkiessa toista laitaa edellä, seurasivat +sanomalehtimiehet takana toisella puolella. Hotelli, jossa he asuivat, +oli tien varrella, mutta neiti Riger kulki sen ohi, pysähtyen viimein +erääseen toiseen. Hän keskusteli palvelijattarensa kanssa, tämä erosi +toiselle suunnalle, mutta neiti Riger meni sisään. + +Sanomalehtimiehet pysähtyivät ulkopuolelle. Odotettuaan parikymmentä +minuuttia meni Jorre myöskin sisään, palaten muutaman hetken kuluttua. + +"Hän asuu huoneessa n:o 16", ilmoitti hän Kiviselle. + +"Saitteko selville, onko jokaiseen huoneeseen puhelin?" + +"Ei, hotelliin on vain pari puhelinta, toinen matkustajille, ja se +sijaitsee alakäytävässä." + +"Missä kerroksessa neiti Rigerin huone on?" + +"Toisessa." + +"Tulkaa, lähtekäämme hotelliin! Meidän on toimittava nyt nopeasti." + +Saavuttuaan hotelliin selitti Kivinen suunnitelmansa Jorrelle, joka ne +täydelleen hyväksyi. Nuori sanomalehtimies ei mistään hinnasta tahtonut +jättää puoliväliin seikkailuretkeään, jota nyt taukoamatta oli kestänyt +muutamia päiviä, ja vaikka he ehkä aikoivatkin menetellä laittomasti, +ei hän siitä välittänyt, sillä heillä oli moraalinen oikeus puolellaan. + +Jos joku olisi muutama hetki neuvottelun jälkeen nähnyt herra Minckin +poistuvan hotellista, poikkeavan pieneen puistoon ja ryhtyvän, +varovasti sivuilleen vilkuillen, poimimaan pieniä kiviä taskuihinsa, +olisi näkijä luullut mainittua sanomalehtimiestä joko vaarattomaksi +mielipuoleksi tai sitten hassahtavaksi mineraloogiksi, mutta tuskinpa +kenenkään päähän olisi pälkähtänyt ajatus, että noilla pienillä +pyöreillä kivillä aiottiin hankkia muutaman miljoonan arvosta +jalokiviä. Koottuaan kiviä riittävän määrän oikaisi Jorre vartalonsa, +kohensi pukuaan ja pyyhki kätensä palaten hotelliin. Nenäliinojen +avulla saatiin kivistä kolme kääröä, joiden ympärille kiedottiin +sanomalehtipaperia, ja koko käärö peitettiin vaatteella. Jorre haki +senjälkeen auton vajasta, kävi ostamassa lisää bentsiiniä varastoon, +tarkasti auton, muutti toisen takapyörän kumin ja ilmoitti auton olevan +valmiin. + +"Minä odotan siis täällä nyt", sanoi Kivinen ja istuutui nojatuoliin. +"Palatkaa pian ja koettakaa saada koko rakennuksesta jonkunlainen +summittainen käsitys." + +Jorre otti hattunsa ja lähti hotelliin, jossa neiti Riger asui. +Ovenvartijan huoneessa valvottiin. Jorre astui sisään, tervehti ja veti +esiin sanomalehden edustuskortin ja salapoliisin merkin. Ne tehosivat +täydelleen, kuten aina, ja ovenvartija alensi ääntään. + +"En aio aikaansaada mitään häiriötä", kiirehti Jorre heti selittämään, +"mutta pyytäisin saada muutamia tietoja eräästä tänä iltana hotelliin +tulleesta neidistä, neiti Rigeristä." + +"Kyselkää! Minä annan kaikki tiedot, jotka voin antaa", vakuutti +ovenvartija. + +"Ensiksikin: asuuko neiti Riger yksin huoneessaan?" + +"Asuu." + +"Se on hyvä. Eikö hänen palvelijattarensa ole ollenkaan tässä +hotellissa?" + +"Tänä iltana tuli tänne ainoastaan yksi neiti." + +"Onko mikään neiti Rigerin huoneen viereisistä huoneista vapaa?" + +"On kyllä: numero 12." + +"Voiko sitä saada käyttää puoleksi tunniksi. Me maksamme kyllä hyvin." + +"Se on helppo järjestää. Tässä on avain." + +Ovenvartija ojensi avaimen Jorrelle, joka pisti sen taskuunsa. + +"Onko teillä vara-avaimia huoneisiin?" + +"On. Mihin huoneeseen haluatte sellaisen, omaanneko?" + +"Ei, neiti Rigerin." + +Ovenvartija kopeloi kaapissaan hetkisen ja antoi sitten Jorrelle toisen +avaimen. + +"Kiitän. Ja nyt viimeinen pyyntö: näyttäkää minulle hänen passinsa." + +Mies selaili matkustajien matkatodistuksia ja passeja ja veti viimein +esille halutun. Jorre tarkasti sen mielenkiinnolla ja vihelsi sitten. +Kaikki meni hyvin. + +"Milloin lähtee juna Norjaan?" kysyi hän vielä. + +"Huomisaamuna kello 5.18." + +Jorre veti esille lompakkonsa ja maksoi pyöreähköstä huoneesta ja +saamistaan tiedoista. + +"Pyytäisin vain, että jos joku sattuisi soittamaan neiti Rigerille, te +kävisitte ilmoittamassa hänelle, että hän tulisi puhelimeen." + +Ovenvartija lupasi, ja Jorre pujahti ulos, rientäen odottavan Kivisen +luo. Hän kertoi tälle matkansa tulokset. Molemmat miehet maksoivat +laskunsa, auto asetettiin valmiiksi vajan edustalle ja Kivinen lähti +samaan hotelliin, josta Jorre juuri oli tullut, povellaan Jorren +poimimista kivistä laitettu paketti. Hän pujahti sisään hotellin +pääovesta, juoksi nopeasti rappuja ylös toiseen kerrokseen, pysähtyi +n:o 16:n edustalle, kuunteli siinä hetkisen ja sitten melkein +äänettömästi avasi oven n:o 12:een. + +Päästyään huoneeseensa sulki Kivinen oven perässään ja jäi sen luo +kuuntelemaan. Neiti Riger oli ollut kaikesta päättäen valveilla, sillä +sisältä oli kuulunut liikettä ja sähköt olivat olleet sytytetyt. +Sanomalehtimiestä jännitti aikomansa yrityksen rohkeus ja hiukan +humoristinen häikäilemättömyys. Hän katsoi kelloaan. Aikaa oli vielä +runsaasti viisi minuuttia. Hän istahti pöydän ääreen ja äkkinäisestä +mielijohteesta kirjoitti muutaman sanan paperilapulle, jonka hän +kiinnitti pakettiin. + +Alhaalta kuului puhelinsoitto, ja muutama hetki senjälkeen kuuluivat +ovenvartijan hitaat ja raskaat askeleet. Ne kulkivat pitkin käytävää ja +pysähtyivät neiti Rigerin huoneen edustalle. Kuului koputusta, ovi +avattiin ja ovenvartija lausui: + +"Neiti Rigeriä pyydetään puhelimeen!" + +Neiti Riger huudahti heikosti, mutta hillitsi itsensä ja seurasi +ovenvartijaa alas. Kivinen jännitti kuuloaan. Kun askeleet vaimenivat, +avasi hän ovensa, pujahti käytävään ja hiipi neiti Rigerin ovelle. Se +oli auki, kuten hän oli odottanutkin. Neiti Riger ei ollut huomannut +sitä sulkea. + +Sanomalehtimies livahti sisään ja loi nopean, tutkivan silmäyksen +huoneeseen. Sohvalla näkyi matkalaukku, joka oli puoleksi auki. Kivinen +hyppäsi sohvan luo ja avasi laukun kokonaan. Siellä oli vaatteita ja +yhtä ja toista matkatavaraa, mutta alimmaisena pitkulainen nahkalaukku. +Hän veti sen esille, avasi sen pöydällä, sulloi taskuunsa sen +sisällyksen ja tunki nahkasuojuksen sisään kivipakettinsa. Se oli +hiukan liian suuri, mutta sitä ei voinut auttaa. Suljettuaan +nahkalaukun asetti Kivinen sen takaisin matkalaukkuun, pani muut +tavarat entiseen järjestykseen, hiipi ovelle ja pujahti käytävään, +päästen huoneeseensa samalla hetkellä kun neiti Riger alkoi nousta +portaita. Sanomalehtimies kuunteli oven takana, ja kuultuaan neiti +Rigerin menneen huoneeseensa hän pujahti taas käytävään, laskeutui +nopeasti, mutta äänettömästi alakertaan, jätti ovenvartijan huoneeseen +molemmat avaimet ja riensi ulos. + +Pieni rajakauppala nukkui. Sanomalehtimies kiiruhti pitkin autioita +katuja ja saapui autovajan luo, jossa Jorre jo odotteli autossaan. Sen +kaksi lyhtyä heitti häikäisevän kirkkaan valojuovan tielle. + +"Onnistuitteko?" kuiskasi Jorre ja kumartui Kivisen puoleen. + +"Kyllä", vastasi sanomalehtimies hengästyneenä ja kiipesi autoon. +"Prinssin miljoonat ovat nyt taskussani. Mitä neiti Riger sanoi +puhelimessa?" + +"Sikäli kuin saatoin päätellä äänestä, menetti hän kokonaan malttinsa. +Ilmoitin, että hänen pitää heti huomenaamulla matkustaa Norjaan. +Esiinnyin yhtenä salakuljettajana ja vahvistin sen kertomuksen, jonka +neiti Riger sai kuulla jo meiltä. Pidättelin häntä puhelimessa niin +kauan kuin jaksoin. Kai aika riitti?" + +"Kyllä se riitti, mutta ei ylikään jäänyt. Pujahdin huoneeseeni samalla +hetkellä kun neiti Riger alkoi nousta portaita. Selvä on! Lähdetään!" + +Auto lähti liikkeelle kohti Norjan rajaa. Kivinen järjesti prinssin +miljoonat sopivammin taskuissaan. + + + + +16. + +Leikistä on maksettava leikin hinta. + + +Tullipuomin luona auto pysähdytettiin. Se ja matkustajat +joutuivat perusteellisen tutkimuksen ja tarkastuksen alaisiksi. +Sanomalehtimiesten passit olivat kuitenkin täydellisessä kunnossa, +Jorrenkin, sillä tukholmalaisen suurlehden reportterina hänellä oli +aina varalla passi naapurimaihin. Autoon kohdistivat tullivirkailijat +sensijaan suuremman huomion, kuitenkin ilman tulosta, sillä prinssin +miljoonat olivat hyvässä piilossa sinkkilaatikossa, joka vuorostaan oli +yhdessä bentsiinisäiliössä. Jännittyneesti katseli Kivinen, kun +virkailijat avasivat säiliön, mutta hämärä esti huomaamasta, ettei +säiliön näennäinen pohja ollutkaan todellinen, vaan jalokivilaatikon +kansi. + +"Selvä on!" julisti virkailija, ja matkustajat kiipesivät autoon, joka +verkalleen lipui pitkin tietä rajaviivalle. Sen toisella puolen oli +taas tutkimus ja tarkastus, mutta sanomalehtimiehet selvisivät täällä +yhtä hyvin kuin Ruotsissakin. Kivinen nosti hattuaan, ja auto hurahti +täyteen vauhtiin. Oltiin Norjassa, ja edessä aukeni leveä ja kova tie +kesäyön varjottomassa valaistuksessa. Auton kumit suhisivat pehmeästi, +ja ilma soi korvissa. + +He ajoivat koko yön. Parissa pikkukaupungissa täytettiin +bentsiinisäiliöt ja muutettiin pari kumia sekä ruokailtiin, ja sitten +uudelleen matkaan. Sivuutettiin Kristianiaan johtava maantie ja +rautatie ja ohjattiin Skagerrakin rautatielle. Tie oli leveä ja hyvä, +mutta kiemurteleva, nouseva ja laskeva, ja väliin sai auto kiivetä +ylös, vähin liukua pitkissä kierteisissä alamäissä varovaisesti ja +hitaasti. Kun tie puikahti rannalle, levisi etelässä näkyviin +sumuharsoinen, suolatuntuinen, vihertävä Skagerrak ärjyvine +maininkeineen, ja jossakin kaukana sen takana Atlantin rannaton ulappa. + +Aamupäivällä ohjasi Jorre auton taitavasti pieneen huvila- ja +kylpypaikkaan pitkän, suojaisen lahden poukamaan, jonka vesi kahden +korkean ja pitkän kallioniemen välissä lepäsi melkein tyynenä, +rantahyrskyjen pauhatessa niemen nenässä ja roiskuttaessa vaahtoa alati +kosteille rantakiville. Harmaat punatiilikattoiset pikku talot olivat +sopeutuneet vuorien rinteille, ja niiden välissä kiemurtelivat +kävely- ja ajotiet. Kauppalan toisessa laidassa oli kirkko, toisessa +hotelli komean puutarhan keskellä, ja leveä valtatie johti alas rantaan +kasinolle ja kylpylaitokseen sekä sieltä parin kolmen kilometrin päässä +olevalle rautatieasemalle. Paikka oli eristetty ja yksinäinen ja +kuitenkin mitä läheisimmässä yhteydessä suurten keskusten kanssa, sinne +pääsi sekä rautateitse että laivalla, joten se oli kuin luotu pienten +-- eikä aina niin pientenkään -- seikkailujen näyttämöksi, joita +nykypäivien maailma kihisee yhtä täynnä kuin kevätlammikon vesi +pikkueläviä, vaikka syrjäinen niiden havaitsemiseksi tarvitsee +mikroskooppisen tarkkaa huomiokykyä, keksiäkseen noiden huolettomien ja +elämäniloisten ihmisten joukosta seikkailudraamojen tai -komedioitten +näyttelijät, sankarit ja tahdottomat statistit. + +Sanomalehtimiehet tiesivät, että Kuststadin lentokoneseikkailu tulisi +päättymään tässä kauppalassa, kaikessa hiljaisuudessa, mutta tavalla, +jota sen näyttelijät eivät seikkailuun ryhtyessään olisi voineet +mitenkään edes uneksia. Suomalainen sanomalehtimies oli nyt +lopullisesti kypsyttänyt suunnitelmansa, tai oikeastaan kaksi +suunnitelmaansa. Hän panisi ne täytäntöön. Ja neiti Riger saisi +leikistään maksaa leikin hinnan. + +Seikkailijat ohjasivat auton hotellin edustalle ja astuivat maahan. +Auto vietiin vajaan, ja sanomalehtimiehet nousivat leveitä, ilmavia +portaita pitkin hotellin vastaanottohuoneeseen, tilaten itselleen +huoneen. Heidät ohjattiin sinne. Kivinen tilasi aamiaisen huoneeseen, +sillä likaisina ja pölyisinä pitkän automatkan jälkeen he eivät +tahtoneet mennä alas ruokasaliin. + +"Milloin saapuu Ruotsinjuna?" kysyi Kivinen tarjoilijalta. + +"Kello 4.32." + +"Varaatte kaksi huonetta lisää neidille ja hänen palvelijattarelleen. +Laittakaa auto asemalle vastaan." + +Kivinen kuvasi neiti Rigerin ulkomuodon, ja Jorre hymähteli itsekseen. +Mitähän seikkailijatar sanoisi saavuttuaan? + +"Mutta muistakaa, ettette mainitse meistä mitään, jos neiti sattuisi +jotakin kysymään. Sanotte vain, että teille on tullut määräys. Muuten, +herättäkää meidät siinä puoli neljältä, joka tapauksessa ennen junan +tuloa. Oletteko ymmärtänyt?" + +Tarjoilija kumarsi ja lupasi täyttää määräykset. Hänen poistuttuaan +söivät automatkailijat hyvällä ruokahalulla aamiaisensa, riisuivat +hiukan yltään ja ojentautuivat vuoteilleen levätäkseen muutaman tunnin +ajan ja käydäkseen senjälkeen uusin voimin seikkailuihinsa. + +Kivinen sytytti savukkeen, imaisi pari kertaa hienoa tuoksua +sieraimiinsa ja vaipui horroksiin. Kello löi puoli kaksitoista. + +He nukkuivat kolme ja puoli tuntia, sillä kello löi juuri kolme, kun +Kivinen havahtui. Hän hyppäsi lattialle ja tunsi melkoisesti +virkistyneensä. Herättämättä Jorrea hän peseytyi perusteellisesti +kylmällä vedellä, siisti hiukan itseään ja tunsi taas olevansa kuin +uusi ihminen. + +Hän painoi soittokellon nappulaa, ja tarjoilija koputti ovelle, astuen +sisään. Kivinen pyysi sanomalehtiä, ryhtyen sitten niitä lukemaan. Hän +toivoi löytävänsä erään uutisen, joka vahvistaisi hänen otaksumaansa. +Hän tutki lehdet tarkkaan, tarttui viimeiseen ja keksi kuin keksikin +pikku-uutisten joukosta sen, jota oli etsinytkin. Se oli lyhyt ja +melkein arvoton muille kuin hänelle: + +"Mikäli olemme saaneet tietää, saapuu... ent. prinssi Kristianiaan +lauantaina. Prinssi matkustaa yksityishenkilönä." + +Kivinen pani lehden pöydälle ja vihelsi hiljaa. Neiti Riger kohtaisi +siis prinssin huomenna ja luovuttaisi hänelle jalokivistä saamansa +hinnan, nimittäin ensimmäisestä lähetyksestä. Toisen nahkalaukun +sisällys oli Kivisen matkalaukussa. Sanomalehtimies ihmetteli vain, +millä tavoin neiti Riger oli aikonut salakuljettaa jalokivet Ruotsista +Norjaan. + +Parinkymmenen minuutin kuluttua Jorrekin heräsi ja nousi ylös. Miehet +ottivat hattunsa ja lähtivät ulos. Ilma oli ihana, ylhäällä suhiseva +merituuli loi raikkautta, ja vuonokauppala loisti taloineen, +puutarhoineen ja nurmikkoineen keskikesän heleydessä. He kulkivat +puiden reunustamaa tietä pitkin asemalle päin, mutta pyörsivät takaisin +ja menivät hotellin yläverannalle ollakseen läsnä, kun neiti Riger +saapuisi hotelliin. Jos hän saapuisi ollenkaan? Kivinen oli kuitenkin +melkein varma, ettei neiti Riger voisi toisinkaan menetellä. + +Tilattuaan hiukan juotavaa he istuutuivat pöydän ääreen ja näkivät +kauempana tiellä kaksi autoa tulossa hotellia kohti. Niiden ollessa +lähempänä tunsi Kivinen toisessa vaunussa istuvan neiti Rigerin ja +tämän palvelijattaren. Auto pysähtyi pääoven edustalle, ja matkustajat +astuivat maahan. Solakkana ja notkeana neiti Riger lähti nousemaan +portaita, mutta Kivinen oli huomaavinaan hänen kasvoillaan hätääntyneen +ja harhailevan ilmeen. + +Verannan ovi oli auki vastaanottohuoneeseen, ja molemmat miehet +kuulivat aivan selvään siellä syntyneen keskustelun. Kivinen nautti +kuin koulupoika pikku kepposensa onnistumisesta. + +"Saanko kaksi huonetta", sanoi neiti Riger, ja hänen äänestään kuului +halu päästä mahdollisimman pian yksinäisyyteen. + +"Anteeksi", kuului ovenvartija sanovan, "mutta neidin nimi on +luultavasti Riger?" + +Tulija ei voinut pidättää huudahdusta. + +"Niin... on kylläkin, mutta miten tämä on mahdollista?" sopersi hän +kiihtyneenä. + +"Meille on tullut määräys varata teille ja palvelijattarellenne kaksi +huonetta", selitti ovenvartija. + +"Varata meille kaksi huonetta! Miten tämä on mahdollista? Kuka teille +on sellaisen määräyksen antanut?" Neiti Riger tunsi joutuneensa +keskelle tapauksia, joiden syytä ja alkuperää hän ei voinut +aavistaakaan. + +"Sitä me emme tiedä. Aamupäivällä tuli sähkösanoma. Kai se on oikein?" +kysyi ovenvartija. + +"On kyllä", sanoi neiti Riger venytellen. "Niin, ehkä onkin niin, että +serkkuni on sähköttänyt tänne jo edeltäpäin ja kaiken varalta. +Hämmästyin vain, sillä en ollut itsekään varma tulostani. Kiitän joka +tapauksessa. Ohjatkaa minut huoneeseeni." + +Kivinen hymähti mielessään neiti Rigerin yksinkertaiselle serkkuun +vetoamiselle. Mutta nopeasti sanomalehtimiehet kumartuivat lasiensa +ääreen, kun neiti Riger ovenvartijan opastamana ja palvelijattarensa +seuraamana samassa vilahti oven ohitse. Hän ei kuitenkaan mitään +huomannut. + +Kivinen ja Jorre vetäytyivät huoneeseensa koko iltapuoleksi. +Tarjoilijalta sai Kivinen tietää, että neiti Riger asui huoneessa n:o +23, että hän oli tilannut päivällisen huoneeseensa ja lähettänyt +sähkösanoman Köpenhaminaan. + +-- Prinssille, -- ajatteli Kivinen. + +Hän istui ikkunan ääressä ja katseli puutarhan läpi hämärtyvälle +lahdelle. Kasinolta kuului soittoa, jotkut rattaat rämisivät kovalla +tiellä, ja lehdet suhisivat hiljaisessa tuulessa. Lahdensuulta +kantautui maininkien kohina kaukaisena yhtämittaisena meluna +rauhalliseen hotellihuoneeseen. Jorre makaili leposohvalla ja +kirjoitteli lehdelleen pirteää matkakuvausta autoretkeltä Ruotsin ja +Norjan halki, puhallellen sekä ulkonaisesti että sisäisesti tyytyväisen +näköisenä hienoja savuhattaroita sivulleen. Kivinen oli kertonut +hänelle koko seikkailun alusta saakka ja luvannut, että hän saisi +kirjoittaa siitä selostuksen sanomalehdelleen, kuitenkin sellaisessa +muodossa, etteivät seikkailun toimivat henkilöt joutuisi kärsimään. +Nuori sanomalehtimies tiesi ansaitsevansa kannuksensa tällä matkalla. + +Alkoi jo hämärtää, kun ovelle koputettiin. + +"Sisään!" sanoi Kivinen kohoutumatta mukavasta asennostaan +nojatuolissa. Oviaukkoon ilmestyi tarjoilija, joka livahti sisään ja +sulki oven perästään. + +"Ajattelin teidän ehkä haluavan tietää, että neiti Riger lähti juuri +kävelemään", virkkoi hän hiljaa. + +"Teillä on sattuvat ajatukset", naurahti Kivinen hieman ivallisesti, +"mutta kiitän todellakin. Minne päin hän lähti?" + +"Hän lähti rantatielle, sille, joka vie niemenkärkeen. Hän ei ole vielä +ehtinyt kauas." + +"Niinkö! Te kai sitten luultavasti tiedätte myös, menikö hän yksin vai +palvelijattarensa seurassa?" + +"Yksin." + +"Hyvä on." + +Tarjoilija poistui, ja Kivinen mietti hetkisen. Jorre katseli +kiinteästi suomalaista virkaveljeänsä ja naurahti hiljaa. + +"Tarjoilijat ovat eräässä suhteessa ihmeväkeä", hän sanoi. +"Jokahetkinen harjoitus tekee heidät väkisinkin ajatustenlukijoiksi, +monesti niin tarkoiksi, että hämmästyy, ja melkein aina sellaisiksi, +että ajatustenluku tuntuu tunkeilevaisuudelta." + +"Kyllä minun ajatukseni tällä kertaa ainakin oikein luettiin", vastasi +Kivinen ja nousi ylös. "Lähden nyt yllättämään seikkailijattaremme ja +puhumaan suuni puhtaaksi. Tapaamme toisemme myöhemmin." + +Hotellin portailla sanomalehtimies pysähtyi ja silmäsi rantatielle. +Neiti Riger käveli noin parinsadan metrin päässä. Kivinen ei kuitenkaan +lähtenyt hänen jälkeensä, vaan oikaisi muuatta poikkikatua pitkin. +Päästyään rantatielle, joka kulki noin viidentoista metrin korkeudella +lahden pinnasta ja jota reunusti korkea kivivalli, hän istahti vallin +reunalle ja sytytti savukkeen. Hän ei nähnyt, mutta kuuli neiti Rigerin +askelten lähestyvän. Kun ne olivat kohdalla, sanomalehtimies +kohottautui seisomaan, kääntyi tulijaan päin ja luontevasti tervehtien +virkkoi levollisesti: + +"Hyvää iltaa, neiti Riger!" + +Hän näki värin vaihtelevan kauniin vastustajattarensa +kasvoilla heleimmästä punaisesta valkoiseen, hänen suupielensä +nytkähtelivät, silmät laajenivat hämmästyksestä ja sormet tempoilivat +suonenvedontapaisesti käsilaukun nahkahihnoja. Puoliavointen huulten +välistä tunkeutui tukahdutettu huudahdus. Näytti siltä kuin kiitävän +nopea ilonhäivähdys olisi väikkynyt yli kasvojen, mutta se katosi +samassa, neiti Riger teki silminnähtävästi rajuja ponnistuksia +palauttaakseen mielenmalttinsa, Kivisen edelleenkin seisoessa +rauhallisena kunnioittavassa ja odottavassa asennossaan kaunottaren +edessä, ja vain erikoisen terävä tarkkailija olisi voinut todeta hänen +sisäisesti nauttivan pieneksi kostoksi järjestämästään yllätyksestä. +Neiti Riger vetäisi pari kertaa syvään henkeään, pudisti päätänsä kuin +häivyttääkseen ilmestyksen silmistään ja ojensi kätensä. + +"Herra Kivinen, te olette noita!" huudahti hän toistamiseen +ihastuttavasti hymyillen ja puristi pitkään sanomalehtimiehen kättä, +voimatta kuitenkaan estää sitä, että punerrus levisi uudelleen +kasvoille ja laskeutui valkoiselle kaulalle. + +"En suinkaan", naurahti Kivinen, ja he lähtivät kulkemaan eteenpäin +niemelle. "En ole noita, mutta minussa on vain hitunen meidän +suomalaisten kansallisominaisuutta, sitkeyttä. Kun kansa vuosisatoja +vääntää monihaaraisia, syvään juurtuneita kantoja kaskistaan, kehittyy +sitkeys pakostakin. Me emme ole oppineet hellittämään." + +Neiti Riger ei vastannut mitään, vaan kulki äänettömänä +sanomalehtimiehen vierellä. Tie kääntyi niemelle, ja mereltä puhalsi +äkkiä kylmähkö tuulenhenki. Tie nousi korkeammalle, mutkitteli, +päättyen pienen soman alppimajan tyyliin rakennetun ravintolan +edustalle, jonka punainen katto loisti himmeänä rosoisten ruskeiden +kallioiden keskellä. Se oli suojaavan kallionkielekkeen takana, ja +tuulenhenki oli tuntumattomissa, kun he istahtivat ravintolan +yläverannalle pienen pöydän ääreen. + +"Miten te löysitte minut?" kysyi neiti Riger viimein, kun kahvia tuonut +tarjoilijaneiti oli poistunut ja he olivat jääneet kahden. + +"Ei minun tarvinnut etsiäkään", vastasi sanomalehtimies kiusoittavasti, +"sillä tiesin matkanne päämäärän." + +"Tiesitte? En ole muistaakseni siitä milloinkaan mitään sanonut", +muistutteli neiti Riger. + +"Ette kylläkään sanonut, mutta näytitte minulle passinne, ja se +riitti." + +"Minä en näyttänyt teille passiani", lausui neitonen lujasti. "Muistan +kyllä, että puhuimme siitä jotakin, mutta en näyttänyt." + +"Ette kylläkään itse näyttänyt, mutta minulla oli rohkeutta katsoa, +muistatteko, matkalla Tukholmasta Kuststadiin", valehteli Kivinen, +sillä hän ei tahtonut ilmaista keppostaan rajakauppalassa vielä +toistaiseksi. + +Neiti Riger pudisti päätänsä, mutta ei virkkanut mitään. + +"Ja miten te tulitte?" jatkoi hän hetken perästä kuulusteluaan. +"Ehdittekö tänne ennen minua?" + +"Kyllä. Muistattehan kai, että jätitte automme maantielle. Tulimme +siinä tänä aamuna. Ja tietäen, että te tulette iltapuolella, rohkenin +tilata teille huoneetkin hotellista." + +Neiti Riger tuntui saaneen takaisin kaiken itsehillintänsä, sillä hän +nauroi vallattomasti. + +"Ja kaiken tämän olette kai järjestänyt kostoksi siitä, että karkasin +luotanne Kuststadissa?" + +"Tietysti, ja kai teidänkin täytyy myöntää, että rikokseen katsoen on +kosto toistaiseksi ollut sekä lievä että onnistunut?" + +"Onnistunut kylläkin, mutta en sano sitä lieväksi. Menetin kokonaan +malttini tullessani hotelliin ja kuullessani, että minulle oli jo +tilattu huoneet..." + +"Niin, me kuulimme teidän keskustelunne", keskeytti Kivinen sangen +kuivasti. + +"Te olette kostonhimoinen ja nautitte kostonne viimeiseen tippaan", +sanoi neiti Riger teennäisen surkeasti. + +"Ehkä, mutta nyt haluaisin tietää, miten matkanne sujui? Te saitte +tietenkin jalokivilaukun, koska herra Popov ja teidän nöyrin +palvelijanne sai vain meren rantakiviä." + +"Sain", virkkoi neitonen ja muuttui samalla vakavaksi. + +"Niin, me pusertelimme herra Popovilta tietoja ja papereita puolisen +tuntia, ennenkuin tutkimme laukun sisällyksen ja huomasimme laukun +kivipussiksi. Jätimme silloin Popovin omiin oloihinsa ja hyppäsimme +moottoripyörälle. Kohtauspaikka oli tyhjä. Jatkoimme matkaamme, ja nyt +olemme täällä. Paperit ovat tässä" -- ja kohteliaasti kumartaen ojensi +Kivinen muutaman paperin neiti Rigerille. "Olette nyt luultavasti +tyytyväinen. Paperit ovat tässä ja jalokivet huostassanne." + +Neiti Rigerin ilme näytti rukoilevalta, mutta samalla hän tarkasti +sanomalehtimiestä. + +"Minä sain kyllä jalokivet, mutta ne _varastettiin_ minulta rajalla", +sanoi hän hitaasti. Ainoakaan väre ei antanut sanomalehtimiestä ilmi. +Hän puhkesi aivan luonnolliseen hämmästyksen huudahdukseen. + +"Varastetut! Mitä nyt teette? Ja prinssi saapuu huomenna!" + +"Mistä te tiedätte prinssin saapumisesta, te noita?" + +"Luin sanomalehdestä uutisen. Mutta se on nyt toistaiseksi sivuseikka. +Kertokaahan, miten varkaus tapahtui?" + +"Ihmeellisintä koko asiassa on, etten sitä tiedä. En laskenut laukkua +hetkeksikään näkyvistäni, mutta kun viime yönä lähdin ennakolta tehdyn +sopimuksen mukaan muutaman jalokivikauppiaan luo rajakauppalassa, +huomasin laukun avattuani sen sisältävän pieniä kiviä. Malmborgissa +olin kuitenkin todennut sen sisältävän jalokiviä." + +Sanomalehtimies kuunteli näennäisesti hyvin tarkkaavaisena, mutta +sisäisesti hän oli hyvillään, että kepponen oli niin täydelleen +onnistunut. + +"Ettekö siis edes tiedä, missä varkaus on tapahtunut?" kysyi hän hetken +kuluttua. + +"En osaa sitäkään sanoa. Junassa vartioin laukkua huolellisesti, toin +sen hotelliin, eikä huoneessani siellä käynyt ketään vierasta +henkilöä." + +"Ettekö epäile salakuljettajia?" + +"Mutta nehän ovat vangitut, Popovia lukuunottamatta, josta jo +kerroitte. Niin, oikeastaan, heitä minä epäilenkin, sillä +rajakauppalassa soitti minulle muuan ja kehoitti mitä pikimmin +pakenemaan Norjaan. Olin niin täydellisesti hämmästynyt, etten ehtinyt +edes tiedustella, kuka hän on, miten hän oli päässyt jäljilleni ja +tiesi minun oleskelevan hotellissa. Ja varkaan on täytynyt tietää +edeltäpäin jalokivistä, sillä muutoin olisi viety koko laukku. Nyt on +lisäksi vielä vaivauduttu vaihtamaan jalokivet tavallisiin kiviin." + +"Jalokivet oli siis vaihdettu?" + +"Niin, ja käärön päällä oli pieni paperilappu, jossa oli sanat: Se +parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!" + +"Ja mitä yhteyttä olisi noilla sanoilla ja tapahtumilla?" + +"Niin, kuulkaas, minä kerron nyt hiukan. Minä ja veljeni, tehän +tiedätte, epäilimme salakuljettajia ja päätimme heidät pettää, niinkuin +he olivat päättäneet pettää meidät. Suunnitelma oli veljeni, ja se oli +seuraava: hän lentäisi etelämpänä Kuststadia sisämaahan päin ja sen +kohdalla kääntyisi merelle. Minun tuli olla sillä paikalla, johon +jätitte auton. Siihen veljeni heitti jalokivipaketin, mutta toisen +paketin hän heitti huvilani puutarhaan, jossa salakuljettaja oli +vartioimassa. Oli luultavaa, että epäluulot kohdistuisivat vain toiseen +pakettiin ja poliisi pääsisi vain kivipaketin perille. Minä olisin +sillä aikaa paennut Norjaan. Suunnitelma oli koko yksinkertainen ja +epäjohdonmukainenkin, mutta me laadimmekin sen aivan viime hetkessä, +sillä sattumalta sain tietää Kahlin ja Popovin suunnitteleman +kaappauksen. Mahdollisen kiristyksen pelossa en tahtonut paljastaa +joukkuetta. Aioin asettaa kaikki yhden kortin varaan ja voittaa. Ja +voitin myös", sanoi neiti Riger lujasti. + +"Ja me tulimme väliin", virkkoi sanomalehtimies, "mutta kuultuanne +Popovin päässeen pakenemaan, te ette luopunut suunnitelmastanne, vaan +lähditte meidän kanssamme Kuststadiin, karaten sitten ilman muuta ja +narraten meidät perinpohjaisesti. Erittäin kauniisti tehty!" + +"Mutta ottakaa huomioon, että minun täytyi saada paperit Popovilta." + +"Miksi annoitte ne hänelle, vaikka tiesitte hänet petturiksi?" + +"Ne paperit, jotka annoin hänelle myöhemmin, eivät todistaneet mitään. +Mutta aikaisemmin olin antanut hänelle yhden, ja se olisi riittänyt." + +Sanomalehtimies nauroi hiukan katkerasti. + +"Te olette loistavan älykäs ja kylmä. Se tuottaa kunniaa päällenne. Ja +huvittaaksenne sitten itseänne te asetitte meidät narrin osaan, +vangitsemaan Popovia kivipusseineen. Ettekö luottanut minuun?" + +"Luotin", sanoi neiti Riger yksinkertaisen vakuuttavasti. + +"Naisellinen johdonmukaisuus on jotakin bolshevistista +johdonmukaisuutta. Te luotitte minuun, kun hankin teille papereita +Popovilta, mutta ette silloin, kun vastaanotitte jalokivilaukun?" + +"Tässä ei ollut kysymys luottamuksesta", lausui neiti Riger nopeasti. + +"Mistä sitten?" kysyi sanomalehtimies ja katsoi kaunista +seikkailijatarta tutkivasti. Neiti Riger suipisti pientä suutaan ja +pudisti päätänsä. + +"Ei mistään!" vastasi hän, katsomatta Kiviseen. He olivat molemmat +ääneti. Ylhäällä suhisi tuuli, maininkien kohina kantautui +yhtämittaisena pauhuna, ja lahden toinen rantama hämärtyi +näkymättömiin. + +"Tiedättekö, neiti Riger, että olen koko ajan jatkuvasti menetellyt +virheellisesti teitä kohtaan", aloitti sanomalehtimies. + +"Kuinka niin?" + +"Olen koko ajan loukannut naisen voimakkainta ja vaarallisinta +ominaisuutta, en sano pahetta, vaikka jotkut moralistit niin sanovat, +ominaisuutta, joka on jokaisessa naisessa..." + +"Mitä?" + +"Naisellista itserakkautta. Se esiintyy moninaisin muodoin, ja teidän +ja minun kesken siinä, että tahtoisimme kumpikin emme vain voittaa, +mutta lisäksi saada toisen tunnustamaan tappionsa. Vetomme muuttui +vakavammaksi kuin olisimme voineet luullakaan. En ole voinut peräytyä, +minun on täytynyt saada teidät voitetuksi, saada selville kaikki asiat, +jotka koskevat teitä, ja sitten voittajana saada teidät alistumaan ja +tunnustamaan minut voittajaksenne. Te tiedätte tulleenne voitetuksi, +mutta itserakkautenne ei mitenkään salli teidän sitä tunnustaa, ja +niinpä te viimeisellä hetkellä koetitte voittaa jo menetetyn pelin. +Siitä syystä te karkasitte, eikö totta?" + +Neiti Riger pudisti uudelleen päätänsä. + +"Teillä ei ole oikeutta vaatia minua vastaamaan." + +"En vaadikaan enää, minä pakoitan teidät siihen", sanoi sanomalehtimies +lujasti ja hänen äänessään soinnahti ehdoton varmuus. "Mutta +jättäkäämme se sikseen. Miten aiotte selviytyä nyt prinssistä?" + +Seikkailijatar muuttui vakavaksi. + +"En ollenkaan tiedä. Minusta tuntuu vieläkin unennäöltä, mahdottomalta +käsittää, että jalokivet olisivat varastetut. En voi prinssille sanoa +muuta kuin totuuden." + +"Eikö hän teitä epäile?" + +"En tiedä. Vastattava minun on." + +"Niin, leikistä on maksettava leikin hinta. Intohimot kostavat itsensä +ja itserakkaus käy kalliiksi. Koetitteko saada selvää varkaudesta?" + +"En voinut tehdä paljoakaan. Poliisille ei voinut ilmoittaa, sillä +silloin olisin itse joutunut kiinni. En uskaltanut kuulustella edes +hotellin palvelusväkeä." + +Neiti Riger nojasi päänsä käsiin ja tuijotti eteensä. Sanomalehtimies +tunsi heltyvänsä, ja hänen täytyi voittaa itsensä, ollakseen +paljastamatta itseään. Ei, hän oli nyt voiton puolella, ja jos hän +tahtoi todella voittaa, täytyi hänen menetellä harkitusti. Itsepäinen +seikkailijatar oli masennettava. Neiti Rigerin oli maksettava leikistä +leikin hinta. Lääke oli ehkä hiukan liian voimakasta, mutta +sanomalehtimies tiesi, etteivät pikkuannokset pystyisi neiti Rigeriin. +Taistelussa saattoi vain joko voittaa tai joutua tappiolle. Ja hän +tahtoi voittaa. + +Ja sensijaan että olisi kertonut oman kepposensa ja päästänyt neiti +Rigerin miljoonahuolistaan, hän vaikeni ja katseli miettiväisenä +lahdelle. Hän ei enää tarjoaisi apuaan. Ja ikäänkuin arvaten hänen +ajatuksensa laski neiti Riger äkkiä kätensä pehmeästi hänen kädelleen. + +"Minulla ei ole oikeutta, mutta" -- ääni kuulosti sangen +alistuvaiselta, ja sanomalehtimies oli varma, ettei se ollut +teeskennelty -- "antakaa armon nyt käydä oikeudesta. Ettekö voisi +auttaa minua jollakin tavalla?" + +Sanomalehtimies katsoi syviin silmiin, ja ratkaisevasti voiton puolella +ollen hän ei milloinkaan ollut tuntenut niin vastustamatonta kiusausta +luopua kostostaan ja käyttää suorinta tietä voittoon. Mutta hän tahtoi +olla varma, eikä noihin silmiin niiden syvyydestä huolimatta saattanut +luottaa. Molemmat olivat suloisia, sekä kosto että rakkaus, ja hän +päätti nauttia kumpaisestakin. + +"Hyvä. Minä autan, mutta seuraavilla ehdoilla: saan menetellä mieleni +mukaan, en tee tiliä teille aikeistani, ja jos saan takaisin jalokivet, +on minulla oikeus, mikäli prinssi suostuu, käyttää niistä kymmenen +prosenttia esittämääni tarkoitukseeni, en tietenkään välillisesti eikä +välittömästi omaksi hyväkseni. Suostutteko?" + +"En ymmärrä ehtojanne, mutta suostun", sanoi neiti Riger keventyneenä +ja ojensi kätensä. + +He palasivat hotelliin. + +Iltamyöhällä lähtivät sanomalehtimiehet kaikessa hiljaisuudessa autolla +Kristianiaan. + + + + +17. + +Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. + + +Aamulla sanomalehtimiehet olivat Kristianiassa. Auton he jättivät +hotelliin, veivät matkalaukkunsa huoneeseen ja lähtivät itse ulos +kesäaamun valkeassa hämyssä kylpevään kaupunkiin. + +Suurkaupunki ei nukkunut. Satamassa virkosi vähitellen työ, laivoihin +alettiin nostattaa höyryä, samoin höyryvinttureihin, rautatieasemalta +kulki tavarakuormia, kadunlakaisijat olivat toimessaan, ja heidän +rantaan ehdittyään kuului jo veturin vihellyksiä satamaradalla. Ilma +oli kirkas, hiukan kylmä, veden yllä leijaili huurua ja siellä täällä +pisti sumusta esiin vain talojen yläosat ja kirkkojen tornit. + +Sanomalehtimiehet kulkivat pitkin sataman reunaa, nauttien varhaisesta +aamuhetkestä ja raikkaasta ilmasta. + +"Milloinkahan prinssi saapuu?" kysäisi Jorre, katsoen samalla kelloaan. +Se läheni viittä. + +"Laiva tulee kello kuusi aamulla, mutta me kai saamme tietää prinssin +oleskelupaikan jostakin sanomalehdestä." + +"Ei, me teimme tyhmästi, jättäessämme auton hotelliin. Voisimme odottaa +siinä laivan tuloa, ja sitten seurata prinssiä hotelliin." + +Kivinen mietti hetkisen. + +"Ehkäpä niin onkin parasta. Meidän ei tarvitse ilmoittaa itseämme +kenellekään. Ehdimmekö vielä hakea auton?" + +"Kyllä, vallan hyvin." + +Sanomalehtimiehet kääntyivät takaisin ja palasivat hotelliinsa. Vähän +ennen kuutta he olivat uudelleen satamassa. Jorre ohjasi auton laiturin +vireen. Sinne oli aikaisemmin saapunut joukko autoja ja ajureita, +tullivirkailijoita ja poliiseja. Kööpenhaminan laiva laski laituriin +muutaman minuutin yli kuusi, ja matkustajat alkoivat tulla maihin, +läpäistyään ensin tulli- ja passitarkastuksen. + +Molemmat sanomalehtimiehet pitivät tarkoin silmällä matkustajia. +Melkein heti he tunsivat prinssin, pitkän, mustan, kalpeakasvoisen +nuoren miehen, joka nähtävästikin entisen sotilaspalvelijansa +seuraamana laskeutui laivasta. Prinssin tavarat vietiin autoon, +palvelija istuutui kuljettajan viereen, ja auto läksi liikkeelle. +Samassa Jorrekin pani oman autonsa käyntiin ja ohjasi prinssin auton +jälkeen. He ajoivat läpi kaupungin muutamaan suureen hotelliin, jonne +prinssi pysähtyi. + +Jorre seisahdutti auton jonkun matkan päähän ja lähti hotelliin, +onnistuen saamaan tarpeelliset tiedot. + +Kello yhdeksän aikaan sanomalehtimiehet saapuivat uudelleen prinssin +hotelliin. Kivinen oli päättänyt nyt lopullisesti toteuttaa +suunnitelmansa. + +He kysyivät hotellin ovenvartijalta prinssiä. Hän neuvoi heidät toiseen +kerrokseen. Käytäväpalvelija vei prinssille Kivisen käyntikortin +suljetussa kuoressa. Sanomalehtimies oli kirjoittanut korttiin muutaman +sanan ja oli varma vastaanotosta. Eikä hän siinä pettynytkään, sillä +käytäväpalvelija palasi ilmoittaen, että prinssi odotti. + +Sanomalehtimies koputti. + +"Sisään!" kuului sotilaallinen, syvä ääni sanovan, ja sanomalehtimiehet +astuivat loistavasti kalustettuun hotellihuoneeseen. Prinssi istui +nojatuolissa kirjoituspöydän ääressä, ja vaikka hän koetti peittää +hämmästystään, näkyi hänen ilmeestään, että hän ei ollenkaan +ymmärtänyt, mitä kahdella sanomalehtimiehellä nyt heti oli asiaa +hänelle ja mistä he tiesivät "jotakin Kuststadin jutusta", kuten +Kivinen oli nimikorttiinsa kirjoittanut. + +Kivinen tervehti, samoin Jorre, ja prinssi viittasi vieraita istumaan. + +"Mikä tuottaa minulle kunnian...?" aloitti hän ja kiinnitti tutkivan +katseensa sanomalehtimiehiin. "Ei suinkaan tässä ole tarkoituksena, +omituisen verukkeen varassa, haastatella minua? Ilmoitan heti alussa, +etten alistu minkäänlaiseen haastatteluun." + +"Voitte olla rauhassa siinä suhteessa", sanoi Kivinen kylmästi. "Meillä +on tärkeämpää asiaa. Kuten kirjoitin nimikortilleni, on aikomuksemme +selvittää hiukan Kuststadin juttua." + +"Mitä ihmettä", huudahti prinssi. "Mitä tekemistä minulla on jonkun +Kuststadin jutun kanssa?" + +"Anteeksi, teidän ylhäisyytenne, mutta siinä suhteessa ei vallitse +mitään epäilyksiä. Luutnantti Karl Riger salakuljetti lentokoneella +kaksi kertaa jalokiviä Kuststadiin, jossa ne vastaanotti hänen +sisarensa neiti Elise Riger. Jalokivet olivat teidän ylhäisyytenne +perhekalleuksia." + +Prinssi oli Kivisen puhuessa käynyt kalpeaksi, hänen piirteensä +jännittyivät, ja kuin huomaamattaan koetti hän saada auki +kirjoituspöydän laatikkoa. + +"Siis kysymyksessä on kiristys?" lausui hän hitaasti ja silmäsi +ylenkatseellisesti sanomalehtimiehiä. + +"Kyllä, tavallaan", vastasi Kivinen samaan äänilajiin. "Me aiomme teitä +hiukan kiristää, mutta pyydämme, että jättäisitte pöytälaatikon ja +siellä todennäköisesti olevan ampuma-aseen rauhaan. Me emme ole tulleet +tänne sitä varten, ettekä te sillä tavoin asemastanne selviä." + +Prinssi tempasi kätensä pois kuin pahanteosta tavattuna ja jäi istumaan +aivan liikkumatta. + +"Kas niin, ymmärrän asemani. Olen joutunut roistojen käsiin ja saan +maksaa. Paljonko vaaditte?" + +Kivinen tunsi poskiensa kuumenevan, mutta hän hillitsi itsensä. Prinssi +saisi pyytää loukkauksensa anteeksi. + +"Paljonko vaadimme? Ainoastaan kymmenen prosenttia." + +"Niinkö? Ja paljonko luulette sen olevan?" + +"Noin miljoona kruunua." + +Prinssi nauroi katkerasti. + +"Kaunis summa. Mutta olkoon, esittäkää ehtonne! Minähän voin vain +alistua." + +Hän sytytti savukkeen ja sulki silmänsä, jääden puolittain makaamaan +nojatuolissaan. + +Sanomalehtimies alkoi puhua. Hän kertoi prinssille heidän osuutensa +jutussa, kertoi seikkailut Kuststadissa ja Tukholmassa, ja prinssi +kuunteli virkkamatta sanaakaan. + +"Te puhuitte kiristyksestä", jatkoi sanomalehtimies, "ja sitähän meidän +suunnitelmamme onkin, mutta ei sellaista kiristystä kuitenkaan kuin te +luulitte. Me emme tahdo rahoja itsellemme." + +Prinssi kohottautui makaavasta asennostaan. + +"Kenelle sitten?" tiedusti hän ivallisesti ja epäuskoisesti. + +"Teidän ylhäisyytenne! Te olette aatelismies ja tiedätte tai ainakin +teidän pitäisi tietää, että aateluus velvoittaa. Te olette menettänyt +vallankumouksessa paljon, paljon sellaista, jonka katsotte kuuluvan +itsellenne, mutta jos teillä on hitunenkin isänmaanrakkautta jäljellä, +niin teidän täytyy myöntää, että salakuljetuksenne oli rikos nääntyvää +kansaanne kohtaan, kansaa, joka nyt on kuolemaisillaan neljän +sotavuoden kiroihin. Teillä ei ole oikeutta riistää kansalle tulevaa +osaa. Olen varma siitä, että te itsekin myönnätte tämän. Ja syynä +siihen, etten paljastanut salakuljetusjuttua, oli se, että toivoin +voivani hyvittää sen kaikessa hiljaisuudessa. Ja nyt aion sen tehdä. Te +saatte, prinssi, miljoonanne, mutta kymmenen prosenttia on teidän +lähetettävä Wienin nääntyvälle väestölle. Ja huomatkaa vielä: +tuntemattomana lahjoittajana, sillä kaiken sen jälkeen, mitä on +tapahtunut, teillä ei ole enää oikeutta esiintyä minään jalomielisenä +isänmaan auttajana. Te ette lahjoita, vaan te annatte sen, mikä teidän +on annettava. Tietenkin, tämä on kiristystä, ja kiristäjät ovat +roistoja, mutta ennemmin minä kuitenkin olen sellainen. Te lähetätte +tänään pankin kautta mainitun summan Wieniin." + +Prinssi oli kuunnellut Kivisen jyrkkää puhetta liikkumattomana, +mutta väri vaihteli hänen kasvoillaan. Hän nousi ylös ja astui +sanomalehtimiesten luo, ojentaen kätensä. + +"Pyydän todellakin anteeksi loukkaavia sanojani", virkkoi hän +miehekkäästi, "mutta en ole ehkä minäkään niin huono kuin te luulette. +Kas tässä on maksuosoitus miljoonalle. Aioin sen lähettää Wieniin. +Teillä oli sama ajatus." + +Kivinen tunsi menevänsä hiukan hämilleen. "Sitten ei meillä olekaan +muuta asiaa. Jalokivenne ovat tässä." Kivinen nosti kirjoituspöydälle +matkalaukun ja avasi sen. Aamuauringon säteet loihtivat häikäisevän +ilmestyksen, sattuessaan timanttien tuhansiin särmiin. + +"Onko jalokivetkin teillä?" huudahti prinssi. + +"On, me varastimme ne neiti Rigeriltä." + +Prinssi seisoi tuokion sanattomana. + +"Te leikitte kuten kissa hiirellä! Selittäkää toki hiukan." + +Kivinen hymyili. "Se on pian tehty. Varastin nämä jalokivet juuri +ennenkuin neiti Riger ehti ne pantata Ruotsissa, ja salakuljetin ne +itse omakätisesti tänne Norjaan. Ymmärtääkö teidän ylhäisyytenne?" + +"En ymmärrä syytä. Miksi te ne varastitte antaaksenne ne sitten +takaisin minulle?" + +"Huomatkaa, etten anna niitä teille koskemattomina. Miljoona menee +Wieniin." + +"Kyllä, mutta olisittehan saanut sen kiristetyksi joka tapauksessa +ilmiannonkin uhalla?" + +"Niin kyllä, mutta..." Kivinen sekaantui puheessaan. + +"... mutta?" tarttui prinssi ja silmäsi tutkivasti sanomalehtimiestä, +virkkaen sitten merkitsevästi: "Ou est la femme?" + +Kivinen kohautti olkapäitään. "Kuinka teidän ylhäisyytenne vain +haluaa." + +"Neiti Riger! Hyvä herra, teillä ei ole huono maku." + +"Kiitän. Minulla olisi yksi pyyntö teidän ylhäisyydellenne." + +"Niinkö! Lupaan tehdä voitavani." + +"Neiti Riger..." + +"Niin, entä sitten?" + +"Hän ei saa tietää mitään siitä, että te olette saanut jalokivenne." + +"Todellakin! Ja mitä minä sanon, jos hän kysyy?" + +"Teidän ylhäisyytenne, hän ei kysy mitään, sillä hän ei aavista +voivansa kysellä. Te kyselette ja hän vastaa." + +"Anteeksi, mutta mihin te kaikella tällä pyritte?" + +"Tahdon kostaa, teidän ylhäisyytenne!" + +"Onko neiti Riger teitä loukannut?" + +"Ei, me olemme ainoastaan lyöneet vetoa. Muuten, voitteko selittää, +miksi neiti Riger on yhtynyt tähän rumaan juttuun?" + +"En voi, enkä gentlemannina tahdo. Kysykää häneltä itseltään." + +"Hyvä. Odotinkin tällaista vastausta. Minä aavistan kyllä." + +"Mitä te aavistatte, jos saan luvan kysyä? Minun tietääkseni ei neiti +Rigeriä voida syyttää mistään pahasta." + +"Niin, häntä ainoastaan muodollisesti, mutta, teidän ylhäisyytenne, +sitä enemmän hänen veljeään! Teillä on huonoja palvelijoita!" + +"Sanokaa: on ollut! Minulla ei ole enää mitään tekemistä Karl Rigerin +kanssa." + +"Hyvä. Ja nyt vielä pyyntö: älkää mainitko sanallakaan, että me kävimme +luonanne, älkää ilmaisko liikkeelläkään, että tunnette meidät, kun +tulette tänään kylpypaikkaan!" + +"Te tiedätte näköjään kaikki. Olkoon menneeksi mutta teidän on +vakuutettava, ettette käytä myöntyväisyyttäni kenenkään vahingoksi." + +"Vakuutan. Näkemiin, teidän ylhäisyytenne!" + +Prinssi ojensi kätensä, jota molemmat puristivat, sitte poistuen. +Noustuaan autoon he ajoivat hotelliin, selvittivät asiansa siellä ja +lähtivät takaisin kylpylään. Heidän poissaolonsa ei ollut herättänyt +huomiota. Neiti Riger oli kysellyt pari kertaa, mutta Kivisen +valmistamana oli käytäväpalvelija vastannut sanomalehtimiesten +lähteneen ajelulle sisämaahan päin. + +Iltapäivällä saapui prinssi, mutta päättäen siitä, ettei hänen tulonsa +herättänyt mitään huomiota, otaksui Kivinen, että prinssi esiintyi +täällä täydellisesti _incognito_. Käytäväpalvelijan välityksellä saivat +sanomalehtimiehet tietää, että neiti Rigerin "serkku" oli käynyt hänen +luonaan, viipyen huoneessa yli tunnin. + +Olle sähkötti Tukholmasta salakuljettajien jutusta. Se oli herättänyt +suunnatonta huomiota. Popovia ei oltu vieläkään saatu kiinni, ja Olle +tiedusti suomalaiselta jutun loppuvaiheita, ilmoittaen itse palaavansa +Kuststadiin jatkamaan keskeytynyttä kesälomaansa. Kuststadin toinen +lentovierailu oli edelleenkin täydellisen salaperäisyyden verhoama. +Poliisiviranomaiset eivät edes tienneet, oliko sen yhteydessä +tapahtunut salakuljetusta vai eikö. + +Illalla Kivinen kirjoitti pienen lapun ja lähetti sen käytäväpalvelijan +välityksellä neiti Rigerille. Hän otti hattunsa ja ilmoitti Jorrelle +palaavansa myöhempään. Nuori sanomalehtimies jäi jatkamaan +selostussarjaansa salakuljetusjutuista. + +Kivinen käveli niemiravintolaan päin. Ehdittyään jonkun matkan päähän +siitä hän kääntyi takaisin. + +Puolimatkassa tuli neiti Riger vastaan. + +"Hyvää iltaa! Mitä prinssi sanoi?" tiedusti sanomalehtimies. + +Neiti Riger katsoi pitkään Kivistä. + +"En ymmärrä nyt mitään. Prinssi tuntui ottavan asian sangen tyynesti, +ja hän arveli, että jos jalokivet ovat kadonneet, niin ei niistä sen +enempää. Mutta minä en voi tietenkään tyytyä siihen." + +Kivinen puraisi kieltään. Prinssi oli puhunut nyt koko asian sekavaksi, +mutta ei ollut kuitenkaan rikkonut lupaustaan. + +"Oletteko saanut mitään selkoa?" kysyi neiti Riger ja silmäsi +syrjittäin Kivistä. + +"Kyllä", vastasi tämä välinpitämättömästi. "Prinssi on saanut +jalokivensä takaisin." + +"Saanut? Keneltä?" + +"Minulta", lisäsi Kivinen vaatimattomasti. "Minähän ne varastinkin +siellä rajakauppalassa." + +Neiti Rigerin silmät laajenivat, ja hän koetti arvata, puhuiko +sanomalehtimies totta vai leikkiä. + +"Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Leikistä on maksettava leikin hinta. +Te narrasitte minua ja minä teitä. Olemme kuitit." + +Sanomalehtimies kertoi lyhyesti kepposensa. Neiti Riger kuunteli +ääneti, nojaten kivireunukseen ja antaen katseensa kiitää hämärälle +lahdelle. + +"Minä _olen_ siis voittanut", lopetti Kivinen ja kumartui neiti Rigeriä +kohti. "Ainoa seikka, jota en ole saanut selville on se, mistä te +aavistitte, että me silloin herra Nordgrenin kanssa epäilimme teitä." + +Neiti Riger naurahti. "Sehän on selvä. Te kerroitte seisoneenne +tienhaarassa, kun Kahl ajoi ohi. Teidän _täytyi_ nähdä, että hän heitti +paketin puutarhaan." + +"Olette oikeassa. Ja sitten: mistä syystä rupesitte salakuljettajaksi? +Veljenne..." + +"Älkää puhuko hänestä mitään, herra Kivinen! Hän on kuitenkin veljeni! +Hän viekoitteli ensin prinssin ja sitten pakoitti minut, valehdellen +minulle. Sain tietää totuuden liian myöhään, voidakseni peräytyä. +Huomatessani sitten, että te epäilitte minua, päätin käyttää +vaikutusvaltaani teihin nähden, jota olin huomannut hiukan +saavuttaneeni. Mutta minä erehdyin", lisäsi neitonen hiljaa. + +"Niin, se mahdollisuus ei juolahtanut mieleenne. Ja sitten teidän +kepposenne! Olitte toimittaa meidät vangituksi omaan asuntoomme +Tukholmassa." + +Neiti Riger huudahti. "Te tiedätte minun osuuteni siihenkin!" + +"Kyllä, ja kaiken muunkin. Neiti Riger huomatkaa, että olen voittanut! +Minulla on oikeus saada palkintoni!" + +"Ei, ei oikeutta saada, mutta kyllä ottaa", ja neitonen nauroi +vallattomasti. Sanomalehtimies kietoi kätensä hänen vartalonsa ympäri +ja hitaasti taivutti sen luokseen, suudellen pitkään väriseviä huulia. +Kauempaa kuului askeleita. + +"Kadutteko erehdystänne?" kysyi hän hiljaa ja laski neiti Rigerin irti. + +"Odottakaas, herra Kivinen! Te olette tehnyt minulle suuren +anteeksiantamattoman kepposen, mutta en ole teille vihoissani. Te +olette suunnitellut minun kukistamiseni, ja sitten, saatuanne minut sen +tunnustamaan, te aiotte sanoa jotakin, ylpeänä ja voitonvarmana, +nauttien voitostanne. Mutta, muistakaa, mitä sanoitte itse kerran, että +se _parhaiten_ nauraa, joka _viimeksi_ nauraa. Minä sieppaan teiltä +voiton viime hetkellä! Te ette voi kysyä minulta mitään ylpeänä ja +voitonvarmana, vaan minä, voittamattomana viime hetkelläkin, sanon +teille ärsyttäen: rakastan sinua! Se parhaiten nauraa, joka +viimeksi..." Loppu hukkui suudelmaan, ja ohikulkija, kylpylän +poliisikonstaapeli, käänsi päänsä hienotuntoisesti poispäin. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Viehättävä vastustajatar, by Olli Karila + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57902 *** diff --git a/57902-8.txt b/57902-8.txt deleted file mode 100644 index 0c7287f..0000000 --- a/57902-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6083 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Viehättävä vastustajatar, by Olli Karila - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Viehättävä vastustajatar - Seikkailuromaani - -Author: Olli Karila - -Release Date: September 14, 2018 [EBook #57902] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIEHÄTTÄVÄ VASTUSTAJATAR *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -VIEHÄTTÄVÄ VASTUSTAJATAR - -Seikkailuromaani - - -Kirj. - -OLLI KARILA - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1920. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Pari nykyaikaisen tekniikan väärinkäyttäjää mullistaa - kylpykaupungin kesäisen elämän. - 2. Sanomalehtimiehet päättävät aikansa kuluksi ruveta - kilpailemaan esivallan kanssa. - 3. Se, joka ei ole tullut ympyräviivan yli, on sen sisäpuolella. - 4. Kivinen alkaa purjehdusretkellä epäillä sananpartta, että naisten - ja ovien kanssa tulee aina toimeen, kun käsittelee niitä - tasaisesti. - 5. Seikkailijat huomaavat, että langat alkavat juosta yhteen. - 6. Kivinen huomaa, kuinka sattuma toisinaan voi olla uskomattoman - yksityiskohtainen ja johdonmukainen. - 7. Kiukkuisistakin vastauksista voi saada arvokkaita tietoja. - 8. Olle selviytyy sangen pulmallisesta tilanteesta ylistämällä - tohtori Brattia ja hänen järjestelmäänsä. - 9. Höyrylaiva "Arthur" saa kutsumattomia kansimatkustajia. -10. Salakuljettajat joutuvat aavistamattaan kokemaan Robinsonin-elämää. -11. Olle saa luvan ryöstää oman asuntonsa. -12. Seikkailijat saavat odottamattaan ja tahtomattaan lisävoimia. -13. Kivinen saa kuulla lyhyen, mutta ytimekkään esitelmän - alkeellisista käyttäytymissäännöistä. -14. Kivinen ja Minck saavat vaivojensa palkaksi pussillisen kiviä. -15. Kivinen päättää saattaa neiti Rigerin vakavaksi. -16. Leikistä on maksettava leikin hinta. -17. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. - - - - -1. - -Pari nykyaikaisen tekniikan väärinkäyttäjää mullistaa -kylpykaupungin kesäisen elämän. - - -"Halloo, onko poliisilaitoksella... Niinkö, onko poliisimestari... -Juuri lähtenyt... sepä perhanaa. Tiedättekö minne...? Jaha, ei voi -sitten mitään." - -Karl Andersson, "Kuststads Tidningin" päätoimittaja ja -toimitussihteeri, kieräytti kiivaan ja äkäisen loppusoiton erään vahvan -ruotsalaisen sanan säestyksellä, kun samalla, voimasanan kaiun vielä -kiiriessä kahdessa tyhjässä toimitushuoneessa ja eteiskäytävässä, ovi -aukeni ja sisään astui tai paremmin sanoen hypähti nuori ja kaunis -- -vaarallisen kaunis, voi sanoa, sillä toimittaja Karl Andersson oli -vielä sangen nuori vanhapoika -- vaaleaan ilmavaan kesäpukuun puettu -nainen. - -"Häiritsenkö?" heläytti nainen ihastuttavan soinnukkaalla äänellään, -hymyillen veitikkamaisen vastustamattomasti hiukan hämilleen menneelle -toimittaja Karl Anderssonille ja naisellisen uteliaana silmäillen -kesäisen sekamelskaista, vanhojen sanomalehtien, kirjoitettujen -paperien, liimapurkkien ja saksien täyttämää toimitusvaltakuntaa. - -"Ette suinkaan!" sai toimittaja Karl Andersson soperretuksi, häviten -samassa silmänräpäyksessä viereiseen huoneeseen noutamaan takkiansa, -sillä hän katsoi nuoren naisen läsnäolon vaativan, että sietämättömästä -kuumuudesta huolimatta noudatettiin jotakin minimiohjelmaa -pukeutumiseen nähden. - -Nainen päästi raikkaan naurunheläyksen ja istuutui kursailematta -toiselle huoneen kahdesta tuolista, heittäen jalkansa sirosti ristiin, -niin että pieni nilkka vilahti näkyviin. Pään asennossa ja silmien -välkkeessä oli jotakin itsetietoista, ei jäykkää eikä ylpeää -kuitenkaan; raikas ja hieno, hiukan päivettynyt iho todisti hyvää -terveyttä ja suun juonne reipasta iloisuutta. Vaaleahko tukka aaltoili -yksinkertaisen leveän kesähatun alta, ja aistikas valkoinen -sinireunuksinen merimiespusero jätti näkyviin kauniisti kaartuvan -kaulan. Pyöreähköt, paljaat käsivarret päättyivät pitkiin, -hyvinhoidettuihin sormiin. - -Parin minuutin kuluttua tuli toimittaja Karl Anderssonkin näkyviin, -yllään vaalearuutuinen kesäpuku, pehmeät kaulukset ja leveä -taiteilijamalliin solmittu kaulaliina, ruotsalaisen punoittavana ja -kohteliaana. - -"Hyvää päivää, neiti Riger! Mikä tuottaa minulle kunnian nähdä teidät -täällä? Pyydän anteeksi, että täällä on kaikki näin sekaisin, mutta -sellaista se on..." - -Neiti Riger, kylpykaupungin tämänkesäisen sesongin kaunotar, keskeytti -toimittaja Anderssonin anteeksipyynnöt, ojentaen hänelle pienen kätensä -ja luontevasti hymyillen. - -"Älkää antako itseänne häiritä! En odottanutkaan tulevani minnekään -korttikansliaan. Ajattelin vain ohimennessäni pistäytyä kuulemassa, -joko te mahdollisesti olette saanut jotakin tietoa _siitä_. Täällähän -kaikki ensimmäiseksi tiedetään!" - -Toimittaja Karl Andersson punastui itsetyytyväisyydestä. - -"Älkää imarrelko! Emme toistaiseksi paljoakaan tiedä. Reportterimme on -parhaillaan hankkimassa täydellistä selostusta. Soitin juuri teidän -tänne tullessanne poliisimestarille, mutta hänkin oli jossakin ulkona, -kai tutkimassa asiaa. Mutta hiukan minäkin tiedän." - -"Kertokaa, pyydän! Lupaan kuunnella kärsivällisesti. Olen hieman -utelias enkä niin vähänkään. Ajatella, lentokoneella!" - -Neiti Riger nauroi ja katsahti toimittaja Anderssoniin. - -"Niin", aloitti tämä, "sikäli kuin tarkistamattomien ilmoitusten -perusteella tiedän, ilmestyi kaupunkimme yläpuolelle noin kello -kahdentoista aikoihin lentokone, kaksitaso. Se suuntasi matkansa -kylpyaukiota kohden, kiersi muutaman kerran sen yläpuolella ja poistui -sitten etelään, saapuen kuitenkin noin puolen tunnin kuluttua takaisin. -Kuten tiedätte, on kasinon ja metsän välissä laaja aukeama, ja -lentokone laskeutui äkkiä aukeaman toisessa päässä noin viidenkymmenen -metrin korkeudelle, ja sikäli kuin kasinolta voitiin nähdä, pudotti -jotakin maahan, jonkun pienen käärön. Sen tosiasian vahvistaa myöskin -lähellä kasinoa oleskellut poliisikonstaapeli. Tämän jälkeen lentokone -nopeasti kohosi, teki käännöksen ja lensi rannikkoa pitkin etelään, -kadoten näkyvistä. Mitään kansallisuus- tai muita merkkejä ei voitu -siinä havaita. Malli oli ranskalainen." - -"Entä miten käärön kävi?" Neiti Riger paloi uteliaisuudesta ja liikahti -kärsimättömästi tuolillaan. - -"Niin, se on oikeastaan vieläkin ihmeellisempää", jatkoi toimittaja -Andersson. "Kuten tiedätte, kulkee maantie aukeaman toisessa laidassa. -Kun käärö oli pudonnut maahan, syöksähti tien vierellä moottoripyöränsä -kanssa hääräillyt mies esiin, nosti käärön, juoksi pyörälleen, hyppäsi -sen selkään ja huristi pois, ennenkuin kukaan kasinolla olleista ehti -edes nähdä, minkälainen tämä herra oli näöltään. Poliisikonstaapeli -käsitti tilanteen oikein, hypäten lähistöllä olleen polkupyörän -selkään, mutta ei tietenkään voinut saavuttaa miestä. Juttu on -toistaiseksi tällä asteella, ainakin minun tietojeni mukaan." - -"Tämä on kauhean jännittävää!" huudahti neiti Riger. "Mitä te arvelette -koko jutusta?" - -"Ka, täsmällisesti en osaa sanoa. Yksityiskohdat ovat hämäriä, mutta -tuskin erehdyn, jos otaksun sen olleen salakuljetusta." - -"Niinkö? Ja mitä olisi ollut käärössä?" - -"Vähän vaikea sanoa: rahaa, arvopapereita, arvoesineitä tai jalokiviä." - -"Eikö tiedetä, mistä lentokone oli?" - -"Ei ainakaan vielä." - -"Entä mies moottoripyörällä? Luuletteko, että hänellä on -mahdollisuuksia päästä pakoon?" - -"Sekin on vaikea sanoa! On tietenkin sähkötetty kaikkialle ympäristölle -hänen pidättämisestään, mutta kun ei mitään varmoja tuntomerkkejä -voida antaa, on tulos epäiltävä. Mutta joka tapauksessa, tämä -julkeasti suoritettu ainotlaatuinen salakuljetusyritys ei jää -selvittämättömäksi." - -"Oletteko varma siitä?" - -"Kyllä!" Toimittaja Karl Anderssonin äänessä soinnahti aitoruotsalainen -itsetietoisuus ja varmuus. - -"Meidän poliisilaitoksellemme onnistuu se varmastikin." - -"Olisi hirmuisen mielenkiintoista katsella sellaisia miehiä, jotka -uskaltavat tehdä sellaista! Ajatella, lentokoneessa! Siitä tulisi suuri -oikeudenkäynti!" - -Neiti Riger näytti niin äärettömän huvitetulta ja tyytyväiseltä, että -toimittaja Karl Andersson, joka laski kunnian tästä ainakin osaksi -tulevan itselleen, tunsi selittämätöntä mielihyvää. - -"Mitähän tulisi noille salakuljettajille, jos heidät saataisiin -kiinni?" - -"En osaa varmasti sanoa, mutta tavarat he menettäisivät, saisivat -suuret sakot ja hyvässä tapauksessa joutuisivat istumaankin." - -"Huh, se on vaarallista! Koko kylpylaitos puhuu nyt vain siitä. -Viimeinkin on tapahtunut jotain huomattavaa. Muutoin kävisikin -ikäväksi." Neiti Riger nousi seisomaan. "Ja nyt en halua enää teitä -häiritä! Suurin kiitos ystävällisyydestänne! Näkemiin!" - -Toimittaja Karl Andersson tarttui ihastuttavaan käteen ja puristi sitä -pitkään. Neiti Riger nyökäytti päätänsä ja kääntyi lähteäkseen. Samassa -aukeni ovi ja sisään astui kaksi herrasmiestä. - -"Kas vain, tietenkin on nainen nopeampi, kun on kysymyksessä -uteliaisuuden tyydyttäminen. Hyvää päivää, neiti Riger!" - -"Niin, taisinpa olla ensimmäinen, vieläpä ehdin ennen -sanomalehtimiehiäkin! Hyvää päivää, herra Kivinen! Ja herra Nordgren!" - -"Suon mielelläni teille sen kunnian", virkkoi herra Kivinen, -loma-aikaansa kylpylaitoksessa viettävä suomalainen sanomalehtimies, ja -istuutui keveästi kumartaen pöydän laidalle. "Mutta, kuten olen useasti -sanonut, kohtalo suosii meitä sanomalehtimiehiä. Me saimme nähdä -jotakin, mitä muut eivät saaneet." - -"Ja mitä sitten?" kysyi neiti Riger huonosti salaten uteliaisuuttansa -ja antaen kätensä viivähtää tuolin selkämyksellä. - -"Me näimme moottoripyöräilijän." - -"Niinkö, kertokaahan! Tunsitteko hänet?" - -"Emme, ikävä kyllä." Herra Kivinen sytytti savukkeen, tarjoten -toimittaja Karl Anderssonille ja herra Nordgrenille. - -"Olimme", aloitti Kivinen, "Ollen kanssa hiukan kävelemässä, mutta kun -tämä heinäkuun ilma on kaikkea muuta kuin sopiva sellaiseen -ajanviettoon, käännyimme takaisin. Olimme juuri tulemassa valtatielle, -tiedättehän siellä lähellä teidän huvilaanne, neiti Riger, kun äkkiä -kuului jumalattoman kovaa surinaa ja tietä pitkin porhalsi oikeata -kuolemanvauhtia moottoripyöräilijä. Vetäydyimme nopeasti syrjään -puoleksi pensaitten taa, ja minulla on täysi syy luulla, ettei arvoisa -pyöräilijä meitä huomannut. Mies oli keskikokoinen, kalpeakasvoinen ja -tummatukkainen ja -partainen, sikäli kuin ehdin nähdä. Tavallinen -autolakki oli vedetty syvään, ja silmiä peittivät suojuslasit. Hän oli -puettu englantilaiseen urheilupukuun, keltaisiin ameriikkalaisiin -kenkiin ja nahkaisiin sääryksiin. Vasemmasta sivutaskusta pisti esiin -nahkainen käärö." - -"Näittekö minne mies ajoi?" tiedusti neiti Riger. - -"Jos olisimme tienneet, millä tavalla käärö oli joutunut miehen -haltuun, olisimme tietenkin tarkastaneet vähän pitempään, mutta -tietämättöminä jatkoimme pahimman pölyn haihduttua matkaamme. -Ehdittyämme pari sataa metriä tuli vastaamme läähättävä -poliisikonstaapeli polkupyörällä. Esivallan arvoisa edustaja -tiedusti hengästyneenä, olimmeko mahdollisesti nähneet erästä -moottoripyöräilijää. Me myönsimme nähneemme, mutta ilmoitimme, että jos -esivallan arvoisa edustaja vaali joitakin hämäriä luuloja, että -polkupyörällä voisi saavuttaa moottoripyörän, niin täytyi -meidän murskata kaikki tämäntapaiset haaveet. Ehdotimme, että -poliisikonstaapeli voisi kääntyä hyvällä omallatunnolla takaisin, -osoitettuaan kiitettävää intoa ja jonkunlaista järkeäkin -viranhoidossaan. Tältä konstaapelilta saimme myöskin kuulla jutun -esihistorian, valaistuna omakohtaisilla ja tavalliselle passipoliisille -hyvinkin kunnioitettavilla otaksumisilla ja johtopäätöksillä. -Keskusteltuamme kasinolle kerääntyneiden ja asiaan tavattomasti -innostuneitten kansalaisten kanssa painoimme tänne, vaikka nyt näenkin, -ettei täällä tiedetä asiasta enempää, koska toimittaja Karl Andersson -näkyy niin ahkerasti kirjoittelevan muistiin minun selostustani." - -Herra Andersson raaputteli kiivaasti kynällään, sillä mikään -yksityiskohta ei saanut jäädä tässä kaupungin ja maankin rikos- ja -skandaalihistorialle harvinaisessa jutussa unhoon. - -"Luuletteko, että näkemienne tuntomerkkien perusteella käy -moottoripyöräilijän pidättäminen mahdolliseksi?" kysyi neiti Riger. - -"No en totisesti. Jos niiden perusteella käydään pidättelemään, niin -voisin lyödä vetoa, että kymmenet tällä itärannikolla huristelevat -moottoripyöräilijät joutuisivat tekemisiin arvoisan esivallan kanssa." - -"Oh, juttu on siis yhtä hämärä kuin ennenkin", huudahti neiti Riger. -"Mutta kai huomenna saa jo joitakin uusia tietoja, vai miten, herra -Andersson?" - -"Luultavasti, luultavasti, neiti Riger. Pistäytykää kuulemassa." - -"Kiitos kutsusta. Nyt lienee jo todellakin aika lähteä. Näkemiin siis." -Neiti Riger ojensi kätensä. - -"Niin, terve sitten", sanoi Kivinenkin ja nousi seisomaan. "Me kai -lähdemme myös." - -Seurue tuli kuumalle ja autiolle hiekkaiselle kadulle. Neiti Riger -tarttui polkupyöräänsä ja iloisesti nyökäten hyppäsi sen selkään. - -"Näkemiin", huudahti herra Kivinen. "Kai te illalla tulette kasinolle -tanssiaisiin ja sitten purjehtimaan minun kanssani, kuten olette -luvannut?" - -"Siihen saatte luottaa." - - - - -2. - -Sanomalehtimiehet päättävät aikansa kuluksi ruveta kilpailemaan -esivallan kanssa. - - -"Olisinpa todellakin hämmästynyt nähdessäni neiti Rigerin tuolla -toimituksessa, ellen olisi huomannut hänen pyöräänsä ja siten saanut -aikaa hiukan tointua", sanoi Kivinen kotimatkalla ystävälleen ja -virkaveljelleen Olle Nonrdgrenille. - -Olle ei vastannut mitään, ja molemmat miehet astelivat ilmeisen ja -harvinaisen innokkaasti pehmeähiekkaisia, puutarhojen ja somien -huviloitten reunustamia katuja. Ilma oli kuuma ja tukehduttava -sellainen kuin se voi olla heinäkuussa, kun aurinko viikkomäärin -paahtaa pilvettömältä, hiilakansiniseltä taivaalta. Vain mereltä -silloin tällöin tulevat hyväilevän raikkaat henkäykset tekivät ulkona -liikkumisen yleensä mahdolliseksikaan. - -Noin kymmenen minuutin kuluttua saapuivat ystävykset oman huvilansa -luo, kulkivat pienen, mutta hyvin hoidetun puutarhan läpi ja -istuutuivat syviin korituoleihin varjoisalla kuistilla. Palvelijatar -toi hiukan virvokkeita, Kivinen riisui kauluksensa, sytytti savukkeen -ja kääntyi sitten Ollen puoleen. - -"Mitä sinä tästä kaikesta oikein ajattelet?" - -Sanomalehtimies Olle Nordgren, pyöreähkö, vilkkaannäköinen vanhapoika -eloisine silmineen ja punoittavine kasvoineen, joilla leijaili ainainen -myhäilevä, ymmärtävä epikurealainen iloisuus, siemaisi vielä kerran -virvoketta. - -"Sinä tarkoitat sitä kääröä?" - -"Niin, tietysti. Luuletko voivan olla mahdollista, että -moottoripyöräilijä heitti sen sattumalta neiti Rigerin puutarhaan?" - -"En", Olle hymähti, "ja minua ihmetyttää, että ylimalkaan voit -sellaista kysyä. Käärö oli tietenkin tarkoitettu neiti Rigerille, ja -hänelle se heitettiin. Luuletko, että joku kallisarvoinen käärö -kuletettaisiin ensin lentokoneessa tänne ja sitten viskattaisiin -moottoripyörästä, ilman mitään syytä, aivan vieraan henkilön huvilan -puutarhaan. Ja käärö heitettiin neiti Rigerin puutarhaan, sen ehdimme -nähdä molemmat. Nyt on meidän selvitettävä, mikä osuus hänellä on tässä -hauskassa jutussa." - -"Niinhän se on", myönsi Kivinenkin, "mutta minä en oikein uskoisi..." - -... "että neiti Riger olisi sekaantunut, ja tällaisella tavalla, tähän -ensiluokkaiseen salakuljetusjuttuun." Olle nauroi hiukan -kiusoittavasti. "Niin se käy, kun pihkaantuu. Ei uskoisi mitään -epäedullista, vaikka mitkään järkisyyt eivät estäisikään. Sinäkin -tunnet niin perin vähän neiti Rigeriä, olet vasta pari viikkoa ollut -hänen kanssaan tekemisissä, et tiedä mitään hänen entisyydestään etkä -nykyisyydestäkään. Mutta tunne on tietysti voimakkaampi. Ei niin, että -minäkään luulisin mitään pahaa, mutta nykyajan naisista en mene mitään -edeltäpäin vannomaan. Voihan olla, että neiti Riger vaikka huvittelee -salakuljetusurheilulla. Tämä peräti uudenaikainen ja hieno muoto, -lentokone, voi viitata sellaiseen." - -"Hm, mitä huvitteluun tulee, niin olen varma siitä, ettei tässä voi -olla kysymystäkään mistään sellaisesta. Minä näet tunsin -moottoripyöräilijän, vaikka sinun onkin pidettävä tämä tieto täytenä -salaisuutena. Et saa missään tapauksessa virkkaa siitä mitään -poliisille etkä lehdellesi, vielä vähemmin tietenkin neiti Rigerille." - -"_Tunsit_?" -- Ollen äänessä kuulsi selvä epäusko ja ihmetys. - -"Niin, tarkoitan, että olen joskus ollut hänen kanssaan tekemisissä. -Nimeä en tiedä, mutta siitä saan kyllä selvän päivässä tai ainakin -parissa. Puhun siitä enemmän myöhemmin. Nyt on ensin saatava -mahdollisimman täydelliset tiedot neiti Rigerin menneisyydestä sekä -siitä, missä hän tänään on ollut kello kahdentoista ja kahden välillä. -Mitä edelliseen tulee, niin luulen voivani saada ainakin arvokkaita -viittauksia tämäniltaisen purjehdusmatkan aikana, ja jälkimmäisestä -saat sinä koettaa huolehtia. Minä avustan kyllä. Meillä ei ole mitään -kiirettä, sillä arvoisa esivalta on meistä ratkaisevasti jälessä. Me -tiedämme minne käärö on joutunut, ja saamme tietää, kuka tuo -moottoripyöräilijä oli. Juttu on salakuljetetusta, ja käärössä oli -varmastikin jalokiviä. Epäilen niiden olleen tuotuja Saksasta. -Jalokivien vientitullihan on siellä kaksikymmentäviisi prosenttia, -joten muutaman miljoonan takia kannattaa kyllä ryhtyä näinkin -laajakantoisiin ja vaivaloisiin yrityksiin." - -"No niin, käydään toimeen. Näin loma-aikana seikkailee mielelläänkin. -Mitä sinä sanoit tietäväsi siitä moottoripyöräilijästä?" kysyi Olle. - -"Olen nähnyt hänet Helsingissä, muutamassa taidekaupassa. Niinkuin ehkä -tiedät, ovat Helsingin ja yleensä Suomen taide- ja antikvaarikaupat -nykyään täynnä mitä kallisarvoisimpia ulkomaalaisia taideteoksia -ja -esineitä, etupäässä tietenkin venäläisiä. Niitä ovat tuoneet -mukanaan ja myyneet Suomeen paenneet venäläiset, ja suuri osa myös on -ensin Venäjällä varastettua ja sitten salaa kuljetettua Suomeen. No -niin, katselimme taidekaupassa tauluja, -- minä, muuan taiteilija ja -eräs mesenaatti. Huomiotamme kiinnitti etenkin hollantilainen -mestarimaalaus, vanha ja arvokas, oikeastaan määrittelemätön rahassa. -Taiteilija ei sanonut mitään, vihelteli vain ja kysyi kuin ohimennen -taidekauppiaalta, mistä hän oli saanut taulun. Tämä selitti, ettei se -ollut hänen omansa, vaan se oli tuotu vain myytäväksi. Taiteilija -tiedusti omistajaa, ja hänen sitä kysyessään astui sisään -keskikokoinen, kalpeakasvoinen tumma mies, joka puhui hiukan -murteellista ruotsia. Taidekauppias viittasi häneen. Hänet esiteltiin, -mutta en silloinkaan kuullut hänen nimeään. Taiteilija kysyi hintaa. -Mies hiukan mietti ja mainitsi kuusinumeroisen luvun. Summa oli mitätön -taulun arvoon nähden, mutta meillä ei ollut yhteensäkään edes puolta -tuosta rahamäärästä asettaa liikekannalle. Silloin kysyi taiteilija -äkkiä, mistä hän oli taulun saanut. Mies selitti sen ostaneensa -Pietarissa. 'Niinkö, tunnetteko mahdollisesti ruhtinas N--skin?' kysyi -taiteilija. Mies meni hiukan hämilleen, mutta kielsi. 'Niin, -katsokaas', puhui taiteilija kylmäverisesti, 'tämä taulu kuuluu hänen -perhekokoelmiinsa. Hän ei ole sitä myynyt, sillä hän on itse paennut -Suomeen ja oleskelee parhaillaankin täällä. Mutta saatujen tietojen -mukaan on muutamia hänen taulujaan, ennenkuin neuvostohallitus ennätti -ne ottaa suojelukseensa, ehditty varastaa. Onko teillä mahdollisesti -siitä jotakin tietoa? Ja millä tavalla Te toitte taulun maahan?' -- -Mies ja taidekauppias menivät hämilleen, mies koetti sopertaa jotakin, -mutta taiteilija ja me poistuimme. Kun paria päivää myöhemmin tulimme -takaisin, oli taulu poissa. Omistaja oli vienyt sen pois, selitti -taidekauppias. Sekä taulu että mies katosivat. Sain kuulla, että -ruhtinas oli vahvistanut täydelleen taiteilijan otaksumat." - -"Ja mistä luulet voivasi hänet niin varmasti tuntea?" tiedusti Olle. -"Sinähän ehdit vain hetken katsoa häntä?" - -"Hänen nenänsä muoto ei niin hevin haihdu mielestä", selitti Kivinen. -"Se on hiukan -- juuri senverran että erottaa -- epämuodostunut, ja se -riittää. Tuntisin hänet missä tahansa ja milloin tahansa." - -"Ja mistä luulet saavasi tietoon hänen nimensä?" - -"Taiteilijalta. Minä sähkötän hänelle." - -"Mutta hänen osoitteensa?" - -"Myös sieltä. Olen varma siitä, että taidekauppias tiesi hänestä -enemmänkin, ja taiteilija osaa kyllä pakoittaa häneltä tiedot. Ja -toinen seikka: mies lienee ollut enemmänkin taidekaupoissa, joten -otaksun siitä, että myöskin Tukholman taidekauppiailta saamme jotakin -selvitystä. Ja tämäkin on asian nykyisellään ollen jo sangen paljon. -Onhan meillä nyt edes jonkunlainen käsitys koko seikkailusta." - -"Tjah, uskaltaisiko tästä nyt lähteä liikkeelle", virkkoi Olle hiukan -haluttomana. "Tuolla on kuuma." - -"Onpa niinkin, mutta ajatteles, jos saamme tästä jutusta selvän! Ennen -poliisia! Ja sitten julkaisemme lehdessä!" - -"Neiti Elise Rigerin osuuden myöskin?" - -Kivinen vaikeni hetkiseksi. - -"Perhana, mitä hänellä on tässä oikeastaan tekemistä! Olisi saanut -pysyä nyt syrjässä. Totisesti, kun onni joskus potkaisee, niinkuin -meitä, jotka aivan sattumalta vainuamme sitä moottoripyöräilijää, niin -sitten pitää naisen tietenkin sotkeutua väliin. En sen puolesta, että -minulla olisi mitään erikoista neiti Rigeriä kohtaan, mutta tuntuu -hiukan ilkeältä ajatella hänen joutuvan syytettyjen aitaukseen. -Sittenpähän nähdään! Lähtekäämme lennätinlaitokselle. Ja tiedätkö, mitä -sitten teemme! Me otamme auton ja ajamme asemalle. Niin kauan kun -jäljet ovat tuoreet, tiedustelemme moottoripyöräilijää. Minulla on -hiukan omia luulojani ja haluaisin saada ne joko vahvistetuiksi tai -kumotuiksi." - - - - -3, - -Se, joka ei ole tullut ympyräviivan yli, on sen sisäpuolella. - - -Lennätinlaitoksella nakutti kaksi konetta, ja virkailijat hikoilivat -paitahihasillaankin niiden ääressä. Kivinen, Ollen seuraamana, astui -kursailematta aitauksen sisäpuolelle ja tervehti toista virkailijaa, -keski-ikäistä, hiukan keikaroivaa miestä. - -"Hyvää päivää! Anteeksi asumme, mutta te kai ymmärrätte!" sanoi -virkailija. - -"Vielä kysyttekin", nauroi Kivinen. "Ja työtä on paljon?" - -"Tänään on kohtalaisesti, kun poliisimestari on sähkötellyt joka -suunnalle sen lentokonejutun takia." - -"Niin, arvaa sen! Minullakin olisi nyt vähän sähköttämistä. Saisinko -lomakkeen!" - -"Kyllä, hetipaikalla! Niin, niitähän onkin tuolla", virkkoi virkailija -ja pujahti aitauksen ulkopuolelle. Kivinen silmäili nopeasti -koneen vieressä olevia lomakkeita. Siinä näkyi olevan useitakin -poliisimestarin kirjoittamia, mutta pinkkaan asetettujen lähetettyjen -sähkösanomien joukossa oli päällimmäisenä muuan, joka kiinnitti Kivisen -huomion. - -Sähkösanoma oli lyhyt: "Tukholma, Strandgatan 43. Import & Export. -Tilatut saapuneet, R." - -Virkailija palasi ja ojensi lomakkeen. Kivinen kiitti ja istuutui -kirjoittamaan. - -"Saanko tarjota?" lausui sanomalehtimies ja ojensi savukekotelonsa. -"No, miten edistyy teidän juttunne?" virkkoi hän hymyillen. - -Virkailija naurahti itsetyytyväisesti. "Kiitos kysymästä. Luulenpa, -että linnoitus alkaa olla antautumaisillaan. Muuten, terveisiä neiti -Rigeriltä. Hän kävi tässä noin tunti sitten ja jutteli kymmenisen -minuuttia. Jaa, teillä on hyvä maku, herra Kivinen, täytyy tunnustaa", -pilaili virkamies. - -Kivinen naurahti tyytyväisesti, ja hänen vilkkaat ja avoimet kasvonsa -vetäytyivät leveään hymyyn. Olle vihelsi pitkään. - -"Kai tulette tämäniltaiseen juhlaan", kysyi Kivinen. - -"Kyllä, saan silloin vapaata. Täytyyhän tässä jumalattomassa -kuivuudessa edes hiukan kastella kaulaa ja huvitella." - -"Näkemiin sitten, ja suuri kiitos!" sanoi Kivinen ja antoi -virkailijalle täytetyn lomakkeen ja maksun. "Illalla tavataan." - -Päästyään kadulle lähtivät ystävykset autoasemalle. - -"Vieläkö epäilet neiti Rigerin syyllisyyttä?" kysyi Olle. - -"En sano mitään. Osoitteen kirjoitan heti muistiin. Tukholma, -Strandgatan 43. Import & Export. Luulenpa, että moottoripyöräilijä on -jossakin tämän osoitteen lähistöllä." - -Pienen aukeaman laidassa oli autoasema. Ystävykset nousivat autoon, ja -kuljettaja, haukotellen ja venytellen jäseniään, kiersi moottorin -käyntiin. Auto hypähti liikkeelle ja painui kesän täydessä vihreydessä -komeilevain puutarhain ja niitten lomitse pilkottavain huvilain -reunustamalle valtatielle. Ilmanpaineen synnyttämä tuulenhenki virkisti -sietämättömässä kuumuudessa. - -"Asemalle!" määräsi Kivinen. - -Auto liukui pitkin sileää ja kovaa tietä, sivuutti muutamia -maalaisrattaita, kallistui hiukan mutkassa ja sujahti sitten neiti -Rigerin huvilan ohi. Ketään ei näkynyt. Parin kilometrin päässä olevan -pikku ravintolan luona Kivinen antoi määräyksen pysähtyä. Ystävykset -hyppäsivät autosta, menivät verannalle ja tilasivat hiukan juotavaa. -Isäntä tuli itse tarjoilemaan. Olle, joka oli parikin kertaa ollut -ravintolassa, tarttui puheeseen. - -"Hyvää päivää! Joko olette kuullut siitä suuresta jutusta?" - -"Kyllä väin", virkkoi isäntä. - -"Muistatteko sattumalta, mihin aikaan se moottoripyöräilijä porhalsi -tästä ohi?" - -"Moottoripyöräilijä? Olen istunut tässä koko päivän kuistilla ja -päätellyt tilejäni, mutta mitään moottoripyörää ei tänään ole tästä -kulkenut ohi." - -"Jaha", Ollen äänessä oli hiukan ihmettelevä sävy. "Minne vie se -sivutie, joka haaraantuu tässä lähellä oikealle?" - -"Lähimmälle rautatiepysäkille, heti seuraavalle tältä asemalta." - -"Pääseekö asemalta pysäkille toista tietä?" - -"Asemalta menee melkein rataviertä kyllä toinen." - -"Hyvä, me voimmekin sitten pistäytyä sinne! Täytyy nyt hiukan toimia, -jotta saisimme jonkunlaisen selostuksen lehteen. Kas niin, hyvästi!" - -Ystävykset maksoivat ja nousivat uudelleen autoon. - -Asemalla ystävykset menivät rautatiekirjakauppaan ja ostivat muutamia -pääkaupungin lehtiä ja ajanvieteromaaneja. Kivinen koetti, eikä ilman -tulosta, hymyillä nuorelle myyjättärelle. - -"Mihin aikaan lähtee juna Tukholmaan?" kysyi sanomalehtimies. - -"Nyt kello 5.27 ja sitten illalla 9.05." - -"Entä aamulla?" - -"Aamulla ei kulje mitään junaa, vasta kello 1.18 lähtee ensimmäinen." - -"Menikö tänään paljonkin väkeä tällä päiväjunalla?" - -Myyjätär katsahti vähän ihmeissään ahkeraan kyselijään. - -"Ei, ainoastaan muutamia, pari rouvaa, eräs vanha pariskunta ja -muutamia maalaisia." - -"Ette huomannut ketään urheilupukuista miestä?" - -Neitonen nauroi ääneen. - -"Ahaa, herrat ovatkin poliiseja! Ei ketään, jota voisi luulla -moottoripyöräilijäksi, ei näkynyt. Ja jos sellainen olisi ollut, niin -tästä sen olisi kyllä huomannut." - -Kivinen kiitti tiedoista ja pyysi sitten, ettei neitonen kertoisi -mitään heidän kyselystään. Sanomalehtimiehet nousivat uudelleen autoon -ja ajoivat aivan radan vartta kulkevaa tietä pitkin seuraavalle -pysäkille, noin viisi kilometriä. Täällä Kivinen haki käsiinsä muutaman -uneliaan asemamiehen, joka setelin vaikutuksesta huomattavasti -piristyi. - -Ei, moottoripyörää hän ei ollut nähnyt. Kyllä, varmasti, jos sellainen -olisi mennyt ohi, niin hän tietäisi siitä. Jaa, väkeäkö! Olihan niitä -ollut muutamia, pari kolme herraa, muuan neiti tästä lähistöltä ja eräs -asemamies. Puetutko, ei hän oikein muista, tavallisiin kesävaatteisiin. -Oli ollut kiirettä. Pitkältäkö valtatielle? Jaa, ehkä pari kilometriä. -Kyllä voi autolla ajaa. - -Kivinen kumarsi ja riensi autoon, joka painui syrjätielle. Tie oli -kyllä kapeahko, mutta muuten hyvä ja kova. Huviloita oli aina jonkun -matkan päässä. - -"Mitä sinä luulet nyt oikein hyötyneesi?" kysyi Olle, puolittain maaten -auton pehmeillä nahkaistuimilla ja savutellen mahtavaa sikaaria. - -"Miehestä en saanut suurtakaan vihiä. Matkustanut Tukholmaan, kuten -arvata sopiikin. Mutta minä tiedän jotakin hänen pyörästään", lausui -Kivinen salaperäisesti hymyillen. - -"Ja missä se on?" kysyi Olle. - -"Minä en tiedä, missä se _on_, mutta minä tiedän, missä se _ei ole_, ja -se on jo varsin paljon. Huomaa, meillä on alue, jossakin määrin -ympyränmuotoinen: meri, joki, asema ja pysäkki. Moottoripyörä oli tällä -alueella. Merelle tai joelle se ei päässyt. Jää asema, jossa sitä ei -ole nähty, ja pysäkki, missä vakuutetaan samaa. Vain kahta tietä pitkin -pääsee alueelta. Metsässä ei voi ajaa. Siis: on selvää, että pyörä on -jonnekin jätetty. Se on ympyräviivan sisäpuolella. Se mahdollisuus on -olemassa, että se olisi jätetty metsään, mutta katsoen siihen, että -sellainen kapine on vähän liian kallis uhrattavaksi, ei otaksuma näytä -todennäköiseltä. Ei, minä luulen, että pyöräilijällä oli joku -tukipaikka tämän syrjätien varrella, luultavastikin sen alkupäässä. Hän -hyppäsi pyörältä heti syrjätielle tultuaan ja talutti, ettei herättäisi -huomiota, sen johonkin huvilaan, muutti vaatteita ja marssi sitten -kunniallisena kansalaisena pysäkille ja nousi kello 1.18 junaan. Hän -ehti sen hyvin tehdä. Asiasta saamme piankin varmuuden. Poliisi -tietenkin tutkii ympäristön, ja muutenkin moottoripyörän kokoinen -kapine kyllä löydetään. Ellei sitä löydetä, niin oma otaksumani on -ainoa mahdollinen. Epäilen, etteivät poliisit kykene pääsemään näinkään -pitkälle." - - - - -4. - -Kivinen alkaa purjehdusretkellä epäillä sananpartta, että naisten ja -ovien kanssa tulee aina toimeen, kun käsittelee niitä tasaisesti. - - -Ilma oli jo raikas, kun kasinon orkesteri rai'utti ensimmäisen valssin. -Laajalla verannalla, josta avautui kaunis ja mahtava näköala -tummenevalle merelle ja valkoiselle rantahietikolle, istui reumatismin -ja muitten vaivojen, sekä todellisten että kuviteltujen, runtelemia -seurueita, maun ja sukupuolen mukaan nauttien joko tavallisia -virvokkeita tai miedompia ja voimakkaampia väkijuomia, syöden -illallista ja keskustellen kylpyläväen keskuudessa välttämättömistä -juoruista sekä päivän suuresta sensationumerosta: lentokoneen -vierailusta ja siitä heitetystä kääröstä. - -Lihavahkot tukkukauppiasten rouvat tarkkailivat salavihkaa tyttäriänsä, -jotka hikisinä ja punoittavina tanssivat pönäkkäin luutnanttien tai -aloittelevien tuomareitten -- tai pahimmassa tapauksessa -- iloisten, -mutta yhtä tyhjien ylioppilaitten ja taiteilijain kanssa, kadoten -sitten vilvoittelemaan kasinon puutarhan tunnelmallisiin lehtimajoihin -tai puoleksi pensaitten piilossa oleville penkeille, jotka kaikki -paikat ovat sopivan vaarallisia nuorille naimaiässä oleville neitosille -ja heidän kavaljeereilleen heinäkuun ihanana iltana. Nuoret tanssivat -ja kuhertelivat, vanhemmat istuivat ja katsoivat, ja toivottomat -vanhatpiiat tiesivät saavansa puheenaihetta vielä seuraavaksikin -päiväksi. Siitä ei tosin erikoista puutetta ollut, sillä kylpylän -vilkas elämä tarjoaa etenkin näille erehtymättömille tarkastelijoille -ehtymätöntä puheenaihetta suljetuissa kahviseuroissa. - -Olle Nordgren istui toimittaja Karl Anderssonin kanssa lähellä pääovea, -josta näkyi tanssivain häikäisevä parvi: neitoset ja rouvat vaaleissa -kesäpuvuissaan, komeat ruotsalaiset upseerit muhkeissa univormuissaan -ja siviiliherrat jäykissä mustissa asuissaan ja hohtavan valkoisissa -rintamuksissaan. Ilo ja elämänhalu kuvastui kasvoilla, ja jonkunlainen -kansainvälinen leima loi loistoa ja vaihtelevaisuutta. Kivinen näytti -kokonaan unohtaneen päiväsen tutkimusaikeensa ja tanssi innokkaasti ja -sulavasti viehättävän neiti Rigerin kanssa. Olle tähyili suomalaista -ystäväänsä, jonka pitkä ja notkea vartalo keinui kauniissa kaarissa -viehkeän valssin mukaan. Kivisen soikeilla, valoisilla kasvoilla -leijaili tyytyväisyyden ja autuuden ilme, ja toimittaja Karl Andersson -hautasi lyhyttä unelmaansa hieman murheellisen, jos kohta ulkonaisesti -välinpitämättömän näköisenä hitain kulauksin. - -Neiti Riger oli loistavalla ja välittömällä tuulella, ja Kivinen -keskusteli vaarattomista asioista älykkään pirteästi. Neiti Riger -tiedusti ohimennen salakuljetusjuttua, mutta Kivinen vastasi -välttelevästi, ja koko asia jäi siihen. Sanomalehtimiehen oli vaikea -uskoa, että tämä iloinen ja huoleton neitonen, joka nyt tanssi hänen -kanssaan kiihkeässä valssissa, olisi sekaantunut mitä vakavimpaan -salakuljetusyritykseen, jossa oli asetettu vaaralle alttiiksi maine, -vapaus ja ainakin muutama miljoona. Hän hymähteli itsekseen naisluonnon -käsittämättömyydelle, mutta tyytyi, vaikka ihmetellen, neiti Rigerin -seuraan, joka tänä iltana oli tavallista suopeampi, jopa hiukan -sydämellinenkin. Muutamat itsetietoiset upseerit kohauttivat kyllä -halveksivasti olkapäitään tuntemattomalle "siviililurjukselle", joka -oli ryöstänyt kylpylän ensimmäisen kaunottaren, mutta se seikka vain -lisäsi Kivisen tyytyväisyyttä. Hän oli voitolla, sen hän tunsi, mutta -mielessään hän päätti, ettei hän anna näennäisen voittonsa sokaista -itseään. Hänellähän oli suoritettavana sangen arka ja vaikea tehtävä, -jolla ei ollut kuhertelun kanssa mitään yhteistä. - -Muutaman tanssin perästä, ennakolta tehdyn sopimuksen mukaan, lähti -pikku seurue rantaan laiturille, jossa oli neljä purjevenettä. Kivinen -ja neiti Riger sijoittuivat yhteen, sanomalehtimies nosti tottuneesti -purjeet, irroitti ankkurin, ja lauhassa tuulessa vene liukui luovaillen -ulapalle. Meri oli tumma, lännessä kajasti laskeneen auringon punertava -hehku, ja kauempana hämärsi pari kalliosaarta, jotka olivat matkan -määränä. Veneet irroittuivat toinen toisensa jäljestä laiturista, ja -niistä kuului iloista ja äänekästä puheensorinaa, joka selvästi -kantautui yli melkein tyynen vedenpinnan. - -Kivinen istui peräsimessä, pitäen kädessään purjenuoraa, ja neiti Riger -istui tuulen yläpuolella nojaten molemmin käsin laitaan, antaen -lainehtivan tukkansa hulmuilla tuulessa, nuorteana, reippaana ja -kauniina, katseen haaveillen kiitäessä kaukaisuuteen. - -"Pidättekö purjehtimisesta?" aloitti Kivinen, mielestään varsin -lapsellisesti, mutta äkkiä syntyneen oudon hiljaisuuden painostamana ei -hän keksinyt muutakaan sanottavaa. - -"Tämä on ihanaa. Olen ensimmäistä kertaa purjehtimassa." - -"Niinkö? Te olette siis sisämaan lapsi." - -"Oikein päätelty." - -"Odottakaas, minä koetan arvata kotipaikkanne", sanoi Kivinen. "Enhän -ole tunkeileva?" - -"Mitäpä siinä olisi salailemista." - -"Siis: ensin nimi. Riger! Germaaninen: tanskalainen, ruotsalainen, -norjalainen, englantilainen tai -- saksalainen. Ristimänimenne -vahvistaa otaksuman. Te olette saksalainen. Pohjoissaksalainen te ette -ole, teissä ei ole pohjoissaksalaista flegmaattisuutta, te olette -vilkas eteläisen auringon kasvatti." - -"Tähän saakka ovat päätelmänne oikeita. Jatkakaa." - -"Te olette kaupunkilainen, vieläpä suurkaupunkilainen. München! Ei, se -ei sovi! Otetaanpa avuksi ulkomuotonne! Se paljastaa salaisuutenne, ja -teidän yleinen esiintymisenne, käytöstapanne sekä makunne tekevät sen, -ettei kotipaikastanne voi erehtyä." - -Neiti Riger nauroi vallattomasti, ja hohtava hammasrivi loisti -ruusuisten huulten välissä. Kivinen huomasi hänen silmissään -vastustamattoman vaarallisen tulen, -- noissa suurissa syvissä -samettisilmissä. Hieno silkkiliina leijui tuulessa kilpaa kiharoitten -kanssa, ja sanomalehtimiehen huomio pyrki väkisinkin kääntymään -purjeitten hoitamisesta ja veneen ohjauksesta, kunnes leikillisen -karkea huuto lähimmästä purresta herätti hänet todellisuuteen. - -"Herra Kivinen, herätkää! Tahallinen päälleajo on laissa kielletty!" -kirkui lennätinvirkailija, kun Kivisen vene kiiti suoraan toisen purren -laitaa kohti. - -Kivinen yhtyi nauruun ja käänsi veneen. Kun toinen pursi oli loitonnut, -kietaisi Kivinen purjenuoran polvensa ympäri ja sytytti savukkeen. - -"Ettekö usko, neiti Riger, että kykenen määrittelemään kotipaikkanne?" -kysyi hän. - -"En tietenkään. Johtopäätöksenne ovat loistavat, mutta ette saa minua -niin helposti ansaan. Te koetatte hämmästyttää minut, niin että itse -sanoisin." - -"Lyöttekö vetoa?" - -"Mistä vain!" - -"Hyvä. Te saatte pyytää minulta mitä haluatte, jos minä joudun -tappiolle, ja samoin minä teiltä, jos voitan. Kunniasananne, että -vastaatte omantuntonne mukaisesti." - -"Suostun! Saatte mitä tahdotte. Kättä päälle!" Neiti Riger ojensi -kätensä, johon sanomalehtimies innokkaasti tarttui. - -"Nyt sain teidät ansaan", sanoi hän. - -"Älkää olko liian varma", nauroi neiti Riger. "Siis, missä on -kotipaikkani?" Hän kumartui aivan lähelle sanomalehtimiestä ja katsoi -tätä silmiin. Silkkiliina sipaisi pari kertaa Kivisen ohimoita, ja -kullanloistavat kiharat koskettivat hänen otsaansa. - -"Se on _Wien_!" sanoi Kivinen, ja hänen harmaat silmänsä olivat -tiukasti kiinnitetyt neiti Rigeriin. Tämä huudahti, irroitti kätensä ja -oikaisi vartalonsa, puhjeten vapauttavaan nauruun. - -"Taikuri! Te arvasitte oikein!" - -"Olin varma siitä. Ja nyt otan palkkioni!" - -Salamannopeasti kietoutuivat sanomalehtimiehen kädet neiti Rigerin -notkean vartalon ympäri, vetivät hänet vastustamattomasti puoleensa, ja -neitosen heikosti huudahtaessa Kivinen painoi nopean, kiihkeän -suudelman tämän raikkaille huulille. Se huumasi hänet. - -"Ei, katsokaas venettä!" sanoi neiti Riger rauhallisesti. Kuin kylmä -vesisuihku vaikuttivat nämä järkevät sanat sanomalehtimieheen. Hän -päästi neiti Rigerin vapaaksi ja tarttui valloilleen päässeeseen -purjenuoraan ja peräsimeen. Syntyi hetken hiljaisuus. Kivinen katsahti -arasti seuralaiseensa. Neiti Riger järjesteli tyynesti tukkaansa. Hän -ei näyttänyt suuttuneelta, jos ei ihastuneeltakaan. - -Neiti Riger käänsi päätänsä ja katsoi hymyillen sanomalehtimieheen. - -"Oletteko tyytyväinen?" hän kysyi. Äänenpaino oli leikillinen, ja -Kivinen sai takaisin tavallisen reippautensa. - -"Kyllä, vaikka en voikaan antaa itselleni anteeksi, etten käyttänyt -tilaisuutta useamman ottamiseen." - -"Te olette tyydyttämätön. En osannut arvata, että te vaatisitte -tällaisen palkkion, mutta", neiti Riger nauroi vallattomasti, "en -kadu." - -Sanomalehtimiehen täytyi tunnustaa itselleen, ettei hän tiennyt mitä -ajatella. Oliko kaikki vain, kuten ulkonaisesti näytti, leikkiä, -- -oliko neiti Riger häneen rakastunut vai tekikö hän pilkkaa? Kivinen oli -tuntevinaan naisia, mutta nyt hän oli ymmällä. Oli ollut kaiken iltaa. -Hän ei käsittänyt neiti Rigerin käyttäytymistä. Kivinen piti itseään -koko lailla kylmänä ja järkevänä, eikä hän luullut päänsä menevän -helposti pyörälle. Neiti Riger oli antanut suudella, mutta tuo kylmä ja -rauhallinen huomautus veneen ajautumisesta kriitillisimpänä -silmänräpäyksenä! - -"Mitä te ajattelette?" kysyi neiti Riger äkkiä. - -"Muistuttelen itselleni säveltä operetin sanoihin: 'Kuka naisista -selvän saa, piru heissä on vallalla ain!'" - -"Kas vain, te filosofoittekin! Minua ilahduttaa, että meissä on jotakin -käsittämätöntäkin. Eikö niin?" - -Kivinen nauroi. - -"Niin, älkää naurako! Ettekö tekin ole samaa mieltä, että ellei -naisissa olisi jotakin käsittämätöntä, eivät he olisi puoleksikaan niin -hauskoja?" - -"Kyllä, mutta nyt..." - -"Niin, minä arvaan teidän ajatuksenne, minä nyt vuorostani", sanoi -neiti Riger. - -"Koettakaapa?" - -"Te ihmettelette minua ja minun käytöstäni." - -"Ja sitten?" - -"Te koetatte päästä selville minusta ja asioistani. Mutta se ei onnistu -teille." - -"Niinkö luulette. Lyöttekö vetoa?" - -"Varokaa! Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Se, että te voititte -ensimmäisellä kerralla, ei todista, että te voitatte toisella. Mutta -minä suostun. Samoilla ehdoilla kuin ennenkin." - -"Päätetty." - -"Minä tiedän, että te epäilette minun sekautuneen salakuljetusjuttuun", -laukaisi neiti Riger äkkiä. - -Se osui. Kivinen ei voinut pidättää huudahdusta. - -"Te... minä...?" - -"Näettekö, enkö arvannut oikein! Annan teidän olla luulossanne. Niin, -olen kyllä sotkeutunut juttuun, mutta millä tavalla, sen saatte itse -koettaa selvittää. Jos se teille onnistuu, niin olette voittanut vedon -ja minä olen, kykyni ja kunniallisuuden rajoissa, teidän vallassanne." - -"Siis avoin taistelu?" - -"Ja armoton." - -"Minä voitan sen." - -"Se nähdään, mutta sanon vain, että toinen suudelma on paljon vaikeampi -saada kuin ensimmäinen." - -Kalliosaari oli jo aivan lähellä, ja mielenkiintoinen keskustelu -keskeytyi. Purret laskivat rantaan, ja seurueet nousivat maihin. Meri -huokui tummana, hämärä kävi tiheämmäksi, mutta rantakalliolla, -sytytettyjen nuotioitten ääressä, jatkui välitön nuorekas elämänilo -kesäisenä yönä. - -Kun Kivinen aamupuolella yötä marssi viileässä raikkaassa ilmassa -valtatien reunaa pitkin kotia, ohi nukkuvien huviloitten ja -kastehelmissä kimaltelevien puutarhojen ja nurmikkojen, puisteli hän -päätänsä, puolittain pahoitellen, puolittain tyytyväisenä. Hän oli -rakastunut, auttamattomasti rakastunut. Hetken hän oli luullut -saaneensa vastarakkauttakin, ja sitä hän luuli vieläkin, mutta... Siinä -oli "mutta", ja se oli suuri. - -Niin, neiti Riger oli vastustajatar. Viehättävä vastustajatar, mutta -vaarallinen. Ja hänen hiukan väsynyt päänsä koetti ratkaista pulmaa: -jos hän voittaa ja saa neiti Rigerin salakuljetuksesta syytettynä -telkien taa, mitä hän tekee voitollaan? Ja ellei hän voita, niin ei kai -hänellä ole myöskään mitään mahdollisuutta? - -Ja mistä neiti Riger tiesi, että hän epäili? Ja miten neiti Riger oli -uskaltanut tunnustaa? Hm, vastustajatar oli antautunut ensimmäiseen -otteluun, ja, hänen täytyi se myöntää, voittanut sen yllättävän -loistavasti. Hänen korttinsa olivat nyt sekaisin, ja mikä pahinta, -hänen sydämensä laita oli vielä huonommin. - -Ollelle ei mitään! ajatteli Kivinen avatessaan huvilansa portin. - - - - -5. - -Seikkailijat huomaavat, että langat alkavat juosta yhteen. - - -Kivinen ja Olle istuivat aamupäivällä kasinon verannalla kahvia -juomassa. Päivä oli yhtä kuuma kuin eilenkin, meri oli tyyni, ja vain -laajat mainingit kohisivat valkoiselle rantahietikolle, hyrskyten ja -vaahdoten. Kivinen tunsi itsensä uinnin jälkeen virkeäksi -ja reippaaksi, ja kylmä itsehillintä, jonka hän oli ollut -menettämäisillään edellisenä yönä, oli palannut kirkkaan päivän ja -auringon keralla. Olle, purevasanainen, mutta hyväntahtoinen vanha -sanomalehtimies, pakinoitsija, salapoliisi ja orpolasten -huoltoyhdistyksen puheenjohtaja, tarkasteli hiukan ivallisesti -ystäväänsä, jonka vieläkin harhailevat silmäykset ja hajamieliset -vastaukset eivät jääneet häneltä huomaamatta. Kivinen ei ollut puhunut -mitään keskustelustansa neiti Rigerin kanssa eikä hänellä vielä aamulla -ollut mitään aikomusta tehdä sitä vastaisuudessakaan, mutta ajateltuaan -vähän tarkemmin päätti hän uskoa ainakin oleellisimmat kohdat taatulle -ystävälleen. Ainoastaan arkaluontoisimmat yksityiskohdat päätti hän -sivuuttaa vaieten. - -"Hm, herra tuntuu elävän yhä vielä purjehdusretken lumoissa", aloitti -Olle. "Ryhdytäänkö yleensä johonkin, ja mihin?" - -Kivinen taputti Ollea kädelle. - -"On niin helppoa syrjästäpäin nauraa. Mutta annetaan _sen_ asian nyt -olla. Juttu on selvitettävä!" - -"No niin. Meillä on nyt kolme asiaa: ensiksi se moottoripyöräilijä. -Odotamme sähkösanomaa. Sitten on neiti Riger? Ja sitten on meidän -löydettävä moottoripyöräilijän huvila?" - -Kivinen muutti asentoaan, sytytti savukkeen, heitti jalkansa ristiin ja -kertoi Ollelle keskustelunsa ja saamansa tiedot neiti Rigeristä. Olle -kuunteli ääneti, leikitellen sormillaan ja nyökäytellen hyväksyvästi -päätänsä. - -"Enimmin kummastuttaa minua", lopetti Kivinen, "miten hän on voinut -aavistaa, että me epäilemme häntä." - -Olle hykerteli käsiään. - -"Hän on älykäs nainen, perin älykäs. Ja rohkea. Kaksi vaarallista -ominaisuutta. Ja kaunis. Vielä vaarallisempaa. Sinä olet jo täydelleen -hänen lumoissaan. En tiedä, miten hän lienee saanut asian selville, -mutta lopputulos osoittaa hänen olevan sekä älykäs että oikeassa. -Muuten, tiedätkö, aikooko hän viipyä täällä vielä kauankin?" - -Äkillinen epäluulo täytti Kivisen mielen. - -"Niin, sinä olet oikeassa. Minä en tiedä lainkaan. Mutta hänellähän ei -ole mitään syytä viipyä täällä. Yritys on onnistunut, tavara tallessa -eikä muut kuin me epäile vähintäkään. Odotas, minä soitan!" - -Kivinen nousi nopeasti ja meni tarjoiluhuoneen puhelinkaappiin. - -"Saanko 162! Kiitän! Onko neiti Riger? Hyvää huomenta! Niinkö, nytkö -vasta? Ettekö ole ollut edes uimassa. Niin, tuletteko? Kyllä, kyllä! -Kiitän! Näkemiin!" - -Kivinen soitti kiinni ja palasi Ollen luo. - -"Kyllä hän ainakin vielä on täällä. Lupasi tulla iltapäivällä käymään -kylpylaitoksella ja kasinollakin." - -"Sinä sanoit hänen olevan Wienistä." - -"Niin." - -"Mitään muuta et tiedä?" - -"En kerrassaan mitään." - -"Hm." -- Olle siveli sileätä leukaansa. "Onko sinulla hänen -valokuvaansa?" - -"On", myönsi Kivinen hiukan kummastuen. "Otin muutama päivä sitten -omalla koneellani hänestä joitakuita kuvia." - -"Onko sinulla niitä mukanasi?" - -Kivinen otti esiin lompakkonsa ja kaivoi siitä muutamia pienikokoisia, -mutta selviä ja onnistuneita valokuvia viehättävästä neiti Rigeristä. - -"Kas niin, nämä kelpaavat. Nyt ei muuta kuin kynä ja paperia." Olle -viittasi luokseen tarjoilijan ja pyysi paperia ja mustetta, asettuen -sitten ne saatuaan kirjoittamaan. - -"Kenelle sinä kirjoitat?" tiedusti Kivinen. - -"Muutamalle tuttavalleni, wieniläiselle sanomalehtimiehelle. Jos -kysymyksessäoleva neitonen on todella Wienistä, niin takaan, että -meillä jonkun päivän kuluttua on hänestä ja hänen elämästään -täydellinen selostus. Se mies tuntee Wienin paremmin kuin minä -Tukholman, ja se on jo paljon", sanoi Olle hiukan itserakkaasti. - -Saatuaan kirjoitelmansa valmiiksi hän pisti kirjeen ja valokuvat -kuoreen, liimasi sen, kirjoitti osoitteen ja sujautti taskuunsa. -Senjälkeen miehet nousivat ylös ja maksoivat. - -"Hm, kello on kohta jo yksitoista, mutta lähtekäämme kumminkin etsimään -sitä sinun huvilaasi", ehdotti Olle, kun ystävykset hitaasti ja -vaivaloisesti astelivat upottavassa hiekassa. - -"Samantekevää, mutta poiketaan kotona katsomassa, olisiko saapunut -sähkösanomaa Suomesta." - -Sellaista ei ollut kuitenkaan tullut, ja ystävykset jatkoivat -matkaansa, poiketen huvilain ja puutarhain välissä kiemurtelevalle -polulle, jossa oli mukavampi kulkea, kun pohja oli kova ja puut -tarjosivat siimestä. Olle puhkui hyvinvoipaisuudessaan, retuuttaen -takkia käsivarrellaan, pirteänä ja iloisena kaikesta huolimatta, kun -taas Kivinen, laihahko ja jäntevä, asteli rauhallisesti ja näköjään -täysin piittaamattomana kuumuudesta. Kierrettyään neiti Rigerin huvilan -taitse miehet saapuivat valtatielle ja syrjätien risteykseen. - -Paikka oli autio, lähin huvila pilkotti parin sadan metrin päässä. Olle -heittäytyi nurmikolle puitten varjoon ja pisti tupakaksi. Kivinen jäi -seisomaan hänen viereensä ja silmäili miettien ympäristöä. - -"Tiedätkö, että tehtävämme taitaakin olla helpompi kuin luulinkaan. Kun -tulimme autolla pysäkiltä, en huomannutkaan muuatta pientä, mutta -ratkaisevan tärkeää seikkaa, joka suuressa määrässä rajoittaa -etsiskelyaluettamme. Katsos, tuolla lähellä alkaa mäki." - -"Entä sitten?" - -"Kuten sanoin, otaksun moottoripyöräilijän tässä risteyksessä tai -jonkun matkan päässä siitä hypänneen pyörältä ja taluttaneen sen -huvilan vajaan. Hän ei liene uskaltanut ajaa, sillä moottorin surina -olisi kuulunut läheisiin huviloihin ja voinut jälkeenpäin herättää -epäluuloja. Mutta luuletko, että joku jaksaisi tai uskaltaisi -viivytellä niin kauan, että saisi tavallisen moottoripyörän hilatuksi -tuon mäen yli? Ei, olen varma siitä, että etsimämme huvila on mäen -tällä puolen tai sitten sitä ei ole missään. Moottoripyörää ei -kuitenkaan ole löydetty. Poliisi ei tiedä mitään, sanomalehdet yhtä -vähän. Juttu on täydellisen salaperäisyyden verhoama." - -Olle myönsi ystävänsä johtopäätökset oikeiksi. Sanomalehtimiehet -jatkoivat matkaansa. Noin parin sadan metrin päässä oli ensimmäinen -huvila, suuri ja kaunis rakennus mahtavan puutarhan keskellä. Joukko -lapsia leikki pihamaalla. - -"Tuo se ei ole ainakaan", virkkoi Olle. "Lasten lähettyvillä ei -uskalleta ryhtyä salajuoniin." - -Vinosti tämän huvilan vastapäätä oli toinen, melkein näkymättömissä -tuuheitten lehtipuitten takana. - -"Ei tuokaan ole oikein minun makuuni", sanoi Kivinen. Sanomalehtimiehet -kulkivat hitaasti valolaikkujen kirjavoittamalla maantiellä, -tarkastellen ympärilleen; mutta saavuttuaan mäen huipulle heidän täytyi -myöntää, että ainakaan tällainen pintapuolinen tutkimus ei tukenut -millään tavoin Kivisen otaksumaa. Mikään huvila ei tuntunut -vähimmässäkään määrin sopivan sellaiseen tarkoitukseen. Kaikissa oli -asukkaita huomattavan paljon, eikä tuntunut ollenkaan uskottavalta, -että salakuljettaja olisi uskaltautunut niin suureen vaaraan. Huvilat -olivat suuria perhekeskuksia. Hiukan harmitellen epäonnistunutta -otaksumaansa ja hukkaanmenneitä vaivojaan kääntyivät miehet takaisin. - -"Tämä tuntuu alkavan mutkistua", tuumi Kivinen heidän molempain -painellessa reippaalla vauhdilla kotiapäin. - -"Niin, katsos, on jossakin määrin epätodennäköistä, että mies olisi -uskaltanut edes taluttaa pyöräänsä näiden huvilain ohi. Jostakin -huvilasta se olisi varmastikin huomattu", selvitteli Olle. - -"Niin, mutta minä pidän kiinni vain siitä, että pyörää ei ole nähty -asemalla eikä pysäkillä. Sen _täytyy_ olla jossakin tällä välillä. Ja -meidän _täytyy_ se löytää." - -"Sitten me sen tietenkin löydämmekin", virkkoi Olle hiukan -humoristisesti. - -"Älä naura! Sinä teit vallan oikean huomautuksen, että salakuljettaja -tuskin on uskaltanut edes taluttaa pyöräänsä huvilain ohi. Se päätelmä -avaa uuden mahdollisuuden, joka onkin olemassa, ellen muista väärin." - -"Annas kun minä tiedustelen tuolta mieheltä, joka laittaa aitaa", sanoi -Olle. - -Saapuessaan miehen luo, joka tien vieressä veisteli aidanpylväitä, -sanomalehtimiehet pysähtyivät ja tervehtivät. Mies vastasi hereten -työstänsä. - -"Hyvää päivää!" aloitti Olle. "Tunnetteko tätä huvila-asutusta?" - -"Kyllä!" vakuutti mies vilkastuen, kuten huvila- ja kylpyseuduilla -aina, kun huomataan tilaisuus pikku ansioon. - -"Niin, katsokaas, meillä on vähän kummallinen asia... etsimme muuatta -herraa, jonka pitäisi asua näissä huviloissa, mutta me emme ole -löytäneet." - -"Mikä hänen nimensä on?" kysyi mies asiallisesti. - -"Siinä juuri onkin hulluin paikka, kun emme sitä tiedä. Kävi nimittäin -siten, että muuan tuttavamme kutsui meidät tänne maalle, antaen -osoitteen ja huvilan vuokraajan nimen, mutta me pudotimme nimikortin. -Osoitteen me muistamme ja sen verran paikkaa, että huvilan pitäisi olla -tuon mäen tällä puolella." - -"Se käy vähän vaikeaksi", arveli mies. - -"Niin, sen mekin olemme huomanneet", nauroi Olle ja tarjosi savukkeen, -"mutta kun meillä olisi jotenkin tärkeää asiaa emmekä aivan vähällä -viitsisi kääntyä takaisinkaan, niin yritämme vielä. Huvila on -luultavastikin pieni, ja sikäli kuin muistan, ei siinä asu kuin -korkeintaan pari kolme henkeä yhteensä." - -"Olisikohan se se...", mies mietti. - -"Tiedättekö, johtaako valtatien risteyksestä mitään polkua jonnekin -huvilaan, tuonne taakse?" - -Mies nyökkäsi. - -"Johtaa kyllä. Jonkun matkan päässä valtatiestä on melkein metsän -keskellä pieni huvila. Siellä on tänä kesänä näkynyt asukkaita." - -"Eikö siellä sitten ennen ole ollut?" - -"Kyllä siellä ennen on ollut, mutta viime kesänä ei ollut. Minkälainen -mies se teidän ystävänne on?" - -Kivinen kuvasi tarkoin ja havaannollisesti moottoripyöräilijän. Mies ei -ollut oikein varma. - -"Kerran taisin nähdä sellaisen miehen, jaa, neljä päivää sitten, mutta -en tiedä, olisiko hän ollut siellä huvilassa. Tapasin hänet -tienristeyksessä." - -Ystävykset alkoivat tuntea, että arvoitus oli ratkeamaisillaan. Olle -kiitti ja maksoi miehelle tiedoista, ja entistä reippaammalla vauhdilla -jatkoivat etsijät matkaansa. Tien risteykseen saapuessansa he näkivät -tuskin huomattavan polun, joka kohtalaisen leveänä luikerteli tiheään -metsään. He kulkivat satakunta metriä sitä pitkin, mutta sitten alkoi -Kivistä arveluttaa. - -"Ei, ei mennä nyt päivänvalolla! Jos siellä sattuisi joku olemaan, niin -se voisi herättää epäluuloja, ja jos neiti Riger saisi kuulla, huomaisi -hän meidän alkavan tietää ehkä enemmän kuin hänen rauhalleen ja -turvallisuudelleen sopii." - -Kotiin palatessaan löysi Kivinen pöydältä sähkösanoman. Hän repi sen -nopeasti auki ja luki Ollelle: - - "Akseli Kivinen. Kuststad. Miehen nimi Robert Kahl. Nykyään - luultavasti Ruotsissa. Tietoja voit saada taidekaupasta - Strandgatan 43, Tukholma. Antero." - -Molemmat vihelsivät. Langat alkoivat juosta yhteen. Neiti Riger oli -sähköttänyt samaan taloon, josta oli saatavissa selvitystä -moottoripyöräilijästä. - -Olle heittäytyi sohvalle lepäämään. - -"Mitä nyt olisi tehtävä?" kysyi Kivinen. - -"Tjah, lähtekäämme iltajunassa Tukholmaan." - -"Jättäisimmekö neiti Rigerin yksin tänne?" - -"Minkäpä sille tekee. Täytyy jättää." - -"Hän arvaa matkamme tarkoituksen." - -"Arvatkoon! Mehän pelaamme muutenkin melkein avonaisin kortein." - -"No niin, tehkäämme kuten ehdotat, mutta matkamme meidän täytynee -jättää huomiseen. Juna lähtee hiukan yli yhdeksän illalla, joten emme -ehdi käydä huvilassa ennen lähtöämme. Ja siellä meidän on kuitenkin -pistäydyttävä." - -"Niin lienee parasta. Mitä tarkoitat huvilassa pistäytymisellä?" - -"Mitä vain, tilanteitten mukaan. Jos siellä ei ole ketään, kuten on -otaksuttavaa, niin aion tarkastella sisäpuoleltakin. Muuten tyydyn -ulkopuolisiin havaintoihin." - -"Siinä tapauksessa saanet sen asian hoitaa yksinäsi. Minusta ei oikein -ole yöllisille retkille, enkä toisekseen millään tavoin osaa liikkua -hiljaa." - -"Jää vain kotiin, se on kyllä mukavampaa, ja yksi mies herättää aina -vähemmän huomiota kuin kaksi. Jutellaan myöhemmin enemmän. Nyt minuakin -raukaisee." - -Kivinen vetäytyi toiselle sohvalle ja syventyi tutkimaan Tukholman -lehtiä. Olle nukahti. - - - - -6. - -Kivinen huomaa, kuinka sattuma toisinaan voi olla uskomattoman -yksityiskohtainen ja johdonmukainen. - - -Taivas oli pilvessä, niin että oli kohtalaisen pimeä, kun Kivinen -sadetakkiin puettuna ja lippalakki silmille vedettynä pujahti huvilansa -portista polulle, lähtien nopeasti ja äänettömästi kulkemaan -tienristeystä kohti. Ollen kanssa hän oli sopinut, että ellei -häntä neljän tunnin kuluttua alkaisi kuulua, sopisi soittaa -poliisilaitokselle. Taskussa hänellä oli browninki, pari tiirikkaa ja -sähkölamppu, joten hän oli täydellisesti valmis aikomaansa puolittain -salapoliisin, puolittain murtovarkaan yritykseen. - -Tienristeykseen tullessaan hän silmäsi varovasti ympärilleen. Ketään ei -näkynyt. Hän pujahti syrjäpolulle ja jännitti kuulonsa ja näkönsä, -sillä hän ei halunnut tulla yllätetyksi. Pari sataa metriä kuljettuaan -hän huomasi puiden välissä häämöittävän rakennuksen. Kivinen pysähtyi -ja kuunteli. Metsässä oli aivan äänetöntä, vain hiljainen tuulenhenki -huojutti puiden latvoja ja suhisi vienosti lehvistössä. Kivinen hiipi -eteenpäin, valmiina joka hetki pujahtamaan metsään. - -Huvila oli pieni, yksikerroksinen, hiukan huonossa kunnossa. Kivinen -kiersi sen ympäri. Kaikki ikkunat olivat pimeässä. Huvilaan oli kaksi -ovea, toinen kuistilta ja toinen keittiön puolelta. Kivinen koetti -varovasti ovia. Ne olivat suljetut. Senjälkeen hän kiinnitti huomionsa -ikkunoihin. Kuistin vieressä oleva ikkuna tuntui huolimattomasti -lukitulta. Hän kurottautui varpailleen ja tarttui alalistaan. Ikkuna -avautui. Sisäänpääsy oli kuitenkin vaikea, sillä ikkuna oli korkealla -ja seinä aivan sileä. Sanomalehtimies katseli neuvottomana ympärilleen. -Aivan oikein, kuistia vasten nojallaan, pensaitten piilossa, oli lyhyet -puutarhatikkaat. Kivinen asetti ne ikkunan kohdalle, kuunteli ja -tarkasteli, laskien vihdoin jalkansa astuimelle. - -Menköön syteen taikka saveen! -- ajatteli hän ja kiipesi sisään, -browninki toisessa ja sähkölamppu toisessa kädessä. - -Ikkunalaudalle päästyään pysähtyi Kivinen uudelleen kuuntelemaan. -Kaikki oli rauhallista. Hän painoi sähkölamppunsa nappulaa, ja kirkas -valojuova puikahti lattialle. Hän sammutti lampun samassa -silmänräpäyksessä, hyppäsi äänettömästi lattialle ja veti ikkunan -kiinni, jottei tuulenhenki ilmaisisi jonkun tunkeutuneen sisään. - -Sanomalehtimiehen täytyi myöntää itselleen, että tilanne oli koko -lailla epämiellyttävä. Miten hän voisi selittää sisääntulonsa ja -tarkoituksensa? Hänellähän oli vain epäluuloja ja otaksumia, ja jos -nyt joku hänet keksisi, olisi ainoa keino mitä nopein ja -siekailemattomin pako, sillä muutoin hän voisi joutua tekemisiin lain -ja lainvartijoitten kanssa. Mutta koska hän oli tullut näin pitkälle, -ei auttanut enää takaisin kääntyä. Huvila oli tutkittava. - -Hän aloitti siitä huoneesta, johon oli tullut. Sähkölampun valossa hän -näki, että se oli tupakka- tai seurusteluhuone. Kalustoa oli pieni -kirjahylly, pöytä, sohva ja puoli tusinaa tuoleja. Seinillä oli -muutamia kuvia, lattialla matto, mutta muuten oli huone alaston ja -autio. Mikään ei osoittanut, että siellä olisi oltu äskettäin. -Tuhka-astiakin pöydällä oli tyhjä ja puhdas. - -Sattuma on suosiollinen, -- ajatteli Kivinen. -- Talo pimeä, ikkuna -auki ja tikapuut saatavilla. Eteenpäin! - -Sanomalehtimies hiipi ovelle, ja hän oli sisimmässään varma, että se -oli auki. Niinkuin olikin. Hän avasi sen varovasti, pysähtyi -kynnykselle kuuntelemaan ja valaisi sitten taskulampullaan ympäristöä. -Hän oli huoneita yhdistävässä käytävässä. Vasemmalla puolella oli tyhjä -vaatenaulakko ja sen vierellä ovi kuistille. Vastapäätä sitä huonetta, -josta hän oli tullut, oli ovi, mutta kun sanomalehtimies alkoi sitä -tarkastella, huomasi hän ikäväkseen ja harmikseen, että se oli -kaksinkertaisessa lukossa, tavallisessa ja ameriikkalaisessa. Tiirikka -kyllä auttaisi selviytymään edellisestä, mutta toisen avaaminen oli jo -koko lailla vaikeampaa. - -Perällä oli vielä neljäs ovi. - -Kivinen hiipi varpaillaan pitkin mattoa, joka lihas jännittyneenä. Talo -oli edelleenkin aivan äänetön. Hän tarttui kädensijaan, kuunteli ja -painoi sen hitaasti alas. Se antoi myöten, ja äärimmäisen pidättyvästi -koetti Kivinen työntää ovea auki. Onnistui. Ei edes sarana narahtanut, -ja kiitävän tuokion ehti sanomalehtimies ajatella, ettei ikkunan eikä -ovien saranat olleet kertaakaan narahtaneet. - -Hän astui hitaasti sisään ja painoi lamppuaan. Valojuova kiiti pitkin -lattiamattoa, osui ikkunaan, livahti nopeasti syrjään ja valaisi äkkiä -pöydän. Kivinen jäi tuijottamaan eteensä liikkumattomana, sillä -näkemänsä ällistytti hänet perinpohjin. - -Pöytä, jota hän valaisi, oli katettu kahdelle hengelle: kaksi -kahvikuppia, sokeriastia, leivoslautanen ja kirjaillun peitteen alla -kahvipannu. Samassa silmänräpäyksessä selvisi Kiviselle, mitä oli -tuoksu, jota hän oli ollut tuntevinaan jo ikkunasta sisään kiivettyään. -Se oli tuoreen kahvin tuoksu, miellyttävä ja voimakas, mutta kun hän -vasta tienristeyksessä oli heittänyt pois väkevän sikaarinsa, ei hän -ollut tuoksua täysin vaistonnut. - -Talossa oli ihmisiä. - -Silmänräpäyksessä nämä mietteet välähtivät hänen mielessään, valo -sammui, ja hän yritti nopeasti pujahtaa takaisin käytävään, kun samassa -kuului napsaus ja koko huone tuli valoisaksi katossa riippuneen -sähkölampun syttyessä, ja tuttu miellyttävä ääni lausui varmasti ja -rauhallisesti: - -"Tervetuloa, herra Kivinen!" - -Sanomalehtimiehen käsi sukelsi salamannopeasti taskuun, hänen rajusti -kääntyessään, mutta ojennettu browninki vaipui alas, kun hän näki, -sähkönappulan luona seinään nojaamassa, tummaan aistikkaaseen -iltapukuun pukeutuneen, veitikkamaisesti ja voitonriemuisesti -hymyilevän neiti Rigerin. - -"_Te_ täällä?" huudahti Kivinen ihan suunniltaan. - -"Niin", lausui neiti Riger hymyillen, niin että ihastuttavat hampaat -tulivat näkyviin, "mitä ihmettelemistä siinä on? Anteeksi, minähän -voisin ehkä hiukan ihmetellä sitä, että _te_ olette täällä." - -Kivinen tunsi itsensä noloksi, niinkuin ainakin mies, joka yllätetään -murtovarkaan hommissa panostettu browninki ojennettuna viehättävää -naista kohti, mutta hämmennystä kesti vain hetken, sillä vaikka hän -olikin äärimmäisen ymmällä tästä odottamattomasta tapaamisesta, ymmärsi -hän, että ellei muun, niin ainakin itserakkauden kannalta hän ei saisi -hämmennystään näyttää. - -Hän pisti nopeasti browningin taskuunsa ja otti keveästi kumartaen -lakin päästään. - -"Häiritsenkö?" kysyi hän kohteliaasti. - -"Ette suinkaan! Minä odotin teitä." - -"Huomaan sen", virkkoi sanomalehtimies, kääntyen pöytää kohti. "Tämä -ihastuttava kahvipöytä lienee tarkoitettu meille." - -"Kyllä, mutta kun olen teitä jo pitkän aikaa odottanut, on kahvi -jäähtymäisillään. Pyydän, heittäkää päällysvaatteenne! Niin, tuonne -eteiseen!" - -Kivinen kohautti olkapäitään ja meni eteiseen riisumaan -päällysvaatteensa. Tutkimusretki näkyi tulevan vaiherikkaammaksi kuin -hän oli osannut kuvitellakaan. - -"Tehkää hyvin!" ja neiti Riger viittasi Kiviselle. Tämä istuutui -vastapäätä viehättävää emäntää ja silmäsi ympärilleen. Huone oli -yksinkertaisen aistikas huvilahuone kirkasvärisine seinäpapereineen ja -kevyine huonekaluineen, kukkineen ja kirjailtuine liinoineen. -Ikkunaverhot olivat alasvedetyt, ja varjostettu kattokruunu loi -miellyttävän hillityn valaistuksen. Neiti Riger oli säteilevän kaunis, -hänen silmänsä loistivat tavallistakin kirkkaampina, ja koko olennosta -säteili viehkeää naisellisuutta. Ympäristö, suloinen seuralainen ja -kohtauksen romanttisuus saivat sanomalehtimiehen täydelleen -valtoihinsa. Kysyi tahdonponnistusta, jotta hän jaksaisi muistaa, ettei -hän ollut tullut tänne miellyttävää kahvikeskustelua, vaan -häikäilemättömän salakuljetusyrityksen tutkimista varten. - -Neiti Riger siirsi syrjään kirjaillun kahvikannun myssyn ja kaatoi -tuoksuavaa juomaa molempiin kuppeihin, ojentaen sitten vieraalleen -sokeri- ja kerma-astian ja tarjoten leivoksia. - -"Pienen kävelyn jälkeen raikkaassa yöilmassa toivon kahvin maistuvan!" -sanoi hän veitikkamaisesti. Kivinen kohautti olkapäitään. - -"Älkää sortako sorrettua!" sanoi hän tahallisen alistuvaisesti. "Mistä -tiesitte minua odottaa?" - -"Sehän kuuluu oikeastaan sotasalaisuuksiini, mutta voin sen kertoakin. -Näin päivällä teidät ja herra Nordgrenin polulla, ja kun te käännyitte -takaisin aivan alkupäässä, välähti mieleeni, että te hämärän tullen -jatkatte tutkimusmatkaanne. Naisellinen vaistoni sanoi minulle aivan -oikein." - -"Mutta miksi pöytä on katettu vain kahdelle?" - -"Otaksuin, ettei herra Nordgren kunnioitusta herättävine ruhoineen -olisi sovelias ja tuskinpa halukaskaan liikkumaan tällaisilla, -anteeksi, jossakin määrin murtovarkaan polkuja muistuttavilla -retkillä." - -"Taaskin oikein." - -"Ja kun arvasin aikomuksenne, niin päätin järjestää pikku yllätyksen. -Ettekö ihmetellyt sattumaa, herra Kivinen?" - -"Kyllä, hiukan: talo pimeässä, ikkuna auki, tikapuut saatavilla, ovet -lukitsematta, saranat voidellut..." - -Neiti Riger nauroi. - -"Sain kyllä vaivata hiukan päätäni, mutta lopputulos korvasi kaiken. En -ole milloinkaan niin nauttinut oman voimani tunnosta kuin nähdessäni -teidän browninki ojossa kääntyvän minua kohti, valon ja yllätyksen -sokaisemana." - -"Tulin tänne etsimään moottoripyöräilijää." - -"Sen kyllä arvasin. Teillä näkyy olevan melko lailla johtopäätöskykyä, -ja minun on oltava kiitollinen kohtalolle, ettette te ole Kuststadin -poliisipäällikkö, vaan ainoastaan sanomalehtimies, sillä edellisessä -tapauksessa minä kai istuisin jo varmassa tallessa ja kylpylän arvoisa -yleisö saisi uutta ja mitä mielenkiintoisinta keskustelun aihetta." - -"Niin varmasti istuisittekin." - -"Miksi te ette ilmoita tietojanne viranomaisille?" - -"Monestakin syystä: minulla ei ole mitään velvollisuuksia, ja sitten -minä olen lyönyt vedon kanssanne. Ja aion sen myös voittaa." - -"Minä myönnän jo nyt joutuneeni tappiolle", sanoi neiti Riger hiljaa. - -Kivinen säpsähti. Sanat ja ääni, jolla ne lausuttiin, olivat kokonaan -toiset kuin mihin hän oli neiti Rigerin kanssa seurustellessaan -tottunut. Tavallinen leikkisä ylimielisyys ja varmuus oli poissa, ja -sijaan oli tullut naisellinen alistuvaisuus. Kuulosti väsymykseltä. -Katsahtaessaan seuralaiseensa hän huomasi tämän ilmeen muuttuneen. -Juuri äsken vielä vilkkaan ja iloisen seikkailijattaren sijassa oli -murtunut ja kärsivännäköinen nainen. Sanomalehtimies joutui hämilleen -tästä yhtä äkillisestä kuin odottamattomastakin muutoksesta. - -"Te myönnätte... jo nyt..." sanoi hän ihmetellen. - -"Minun täytyy. Ja... ja... voisin antaa vaikka palkinnonkin... jo -nyt..." virkkoi neiti Riger tapaillen, samalla kohottaen kosteat -silmänsä, jossa vilahti hetkeksi entinen veitikkamaisuus. "Vaikka -niinkuin silloin purjehdusretkellä", lisäsi hän nopeasti, luoden -samalla katseensa alas. - -Sanomalehtimies ei käsittänyt, mutta hänen täytyi tunnustaa itselleen, -että hän olisi halusta painanut huulensa neiti Rigerin nyt hiukan -värähteleviä huulia vasten. Mutta hän hillitsi itsensä. Neiti Riger oli -erehtynyt, jos hän oli luullut niin helposti saavansa hänet voitetuksi. - -"Minä en voi ottaa vastaan palkintoa, sillä en katso sitä ansainneeni. -Vetoa en ole vielä voittanut, mutta _kun_ sen voitan, niin saatte olla -varma, että pidän kyllä huolen palkinnon saamisesta", lausui hän -nopeasti ja koetti saada äänensä kohteliaan huolettomaksi ja -vilkkaaksi. - -"Te ette siis tahdo ottaa vastaan palkintoanne?" kysyi neiti Riger kuin -havahtuen ja loi syvät kosteat silmänsä sanomalehtimieheen. Kivisen -vangitsi tämä katse, lempeä ja luja, ja veri syöksyi hänen päähänsä. - -"En palkintona, mutta kyllä muuten..." sopersi Kivinen ja tarttui neiti -Rigerin käteen. Tämän sormet puristautuivat kiinni hänen sormiinsa. -Kivistä poltti pehmeitten naiskäsien kosketus. - -Neiti Rigerin katse imeytyi kiinni häneen, ja sanomalehtimies tunsi -kuin koko olemuksensa uppoavan noiden kosteitten silmien pohjattomaan -mereen. Hän hypähti ylös ja veti neiti Rigerin syleilyynsä, suudellen -vastustamattomille raikkaan punaisille huulille. Neiti Riger ei -estellyt, mutta irroittautui lempeästi hymyillen, painaen sitten päänsä -käsiinsä ja jääden istumaan pöytään nojaten. Kivinen tunsi huumausta ja -hän olisi tahtonut luopua tehtävästään, unohtaa kaikki ja vetää -uudelleen lähellä istuvan viehättävän naisen syliinsä. Eihän häntä -tehtäväänsä sitonut mikään velvollisuus eikä pakko, hän oli vapaa -luopumaan, salaamaan ja antamaan anteeksi, niinkuin neiti Riger olisi -tahtonut, ja hän tiesi saavansa uuden suudelman ja kauniin naisen -kiitollisuuden. Mutta jokin häntä pidätti, ja se oli vaistomainen -aavistus, hämärä tietoisuus, ettei hänen edessään oleva nainen ollut -tavallinen rikollinen, ettei juttu ollut niin yksinkertainen ainakaan -häneen nähden kuin se nyt pyrki näyttämään. Hänen olisi otettava täysi -selvyys, ja vasta silloin hän voisi täydellisesti määrätä suhteensa -neiti Rigeriin. Ja ehkä hän voisi, vaikka vastoin asianomaisen tahtoa, -auttaa myöskin neiti Rigeriä... Ja tämän ensimmäinen kysymys suorastaan -pakoitti hänet ratkaisemaan. - -"Te ette siis aio luopua tutkimuksistanne. Kun sitten olette saanut ne -loppuun, annatteko minut ilmi?" - -Kivinen mietti. - -"Voisin ainoastaan yhdessä tapauksessa tehdä sellaista, mutta olen -varma siitä, ettei teihin nähden ole sitä mahdollisuutta olemassa. En -ole tässä maassa ehdottomasti, ainakaan omasta mielestäni, sidottu lain -kirjaimeen, ja minkä omatuntoni myöntää oikeaksi, sen hyväksyn, vaikka -se ei olisikaan täydellisesti sopusoinnussa lain kanssa." - -Kivinen kylmeni itsekin näistä järkevän harkituista sanoistaan. Neiti -Riger suoristautui ja järjesti hiuksensa. - -"Ettekö voisi minulle kertoa historiaanne?" kysyi Kivinen vakavasti. - -"Minä kertoisin mielelläni, mutta minä en voi." - -"Ettekö milloinkaan?" - -"Ehkä jonkun ajan kuluttua." - -Neiti Rigerin äänessä kuului entinen varmuus, ja hän pyysi Kivistä -jatkamaan juontia, kaataen kahvia. - -"Miksi tulitte tänne huvilaan?" kysyi Kivinen hetken kuluttua. - -"Tapaamaan teitä ja estämään teidät tutkimasta huvilaa. Ja saadakseni -teidät luopumaan aikeestanne." - -"Millä te luulitte saavanne minut luopumaan?" - -Neiti Riger ei vastannut mitään. Ainoastaan vahva punerrus levisi hänen -kasvoilleen. - -"Te laskitte oikein", puhui Kivinen verkkaan, "mutta te laskitte myös -väärin. Niin, minä pidän teistä. Siihen te perustitte. Te tiedätte, -että rakastan teitä. Minä en tunne teitä juuri ollenkaan, minä tiedän, -että te olette sekaantunut vaaralliseen salakuljetusjuttuun, mutta minä -rakastan teitä, en keveästi ja ohimenevästi, vaan todella. Jos -haluaisin vain huvitella, niin mikään ei olisi helpompaa kuin luopua -aikeestani. Mutta nyt minä todella rakastan teitä; ehkä vasta olen -oppinut näinä hetkinä, ja senvuoksi, juuri senvuoksi en voi luopua -tehtävästäni. Minun on saatava asiasta selko, ja kun tiedän kaikki, -silloin voin kysyä teiltä sitä, mitä haluan tietää, Mutta jo nyt, -ettekö luota minuun niin paljon, että kertoisitte minulle, mitä on -sydämellänne, ja mikä teitä painaa?" - -Kivinen tulistui, ja hänen puheensa uhkui vakuuttavaisuutta. Neiti -Rigerin katse harhaili, mutta liikkumattomana hän kuunteli omituista -rakkaudentunnustusta omituisessa tilanteessa. - -"Jos olisi kysymys vain minusta", aloitti neiti Riger, "en empisi. -Mutta kuten te aavistatte ja tiedättekin, ei kysymys koske vain minua. -Ja ne, jotka ovat luottaneet minuun, eivät saa pettyä luottamuksessaan. -Olen mennyt liian pitkälle, voidakseni peräytyä." - -"Niin olen mennyt minäkin, ja meidän on siis taisteltava." - -Neiti Riger katsoi miestä, jota hän ei kaikella viehätysvoimallaan -ollut kyennyt saamaan luopumaan miehelle hänen nähdäkseen aivan -yhdentekevästä aikeesta. - -"Ettekö mitenkään voisi peräytyä?" kysyi hän hetken kuluttua uudelleen -sanomalehtimieheltä, samalla kun hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä. - -"En voi", vastasi Kivinen hiljaa mutta varmasti. "Ymmärtäkää minua -oikein." - -"Minä ymmärrän, mutta en hyväksy. Mitä oikeutta teillä on sekaantua -teille muutama viikko sitten vielä aivan vieraitten, yhdentekevien -ihmisten asioihin?" Neiti Rigerin äänessä kuului epätoivoon saatetun -naisen katkeruus. - -"Te ette ole minulle yhdentekevä", vastasi Kivinen. "Olen sen teille jo -sanonut. Minä rakastan teitä, uskokaa se, ja minä tahdon paljastaa -elämänne salaisuuden. Olkaa vakuutettu siitä, että sen myös ennen -pitkää paljastan. Aavistus sanoo minulle, että ehkä teen teillekin -hyvän työn. Joka tapauksessa rakkauteni puolesta taistelen." - -"Minä en siinä tapauksessa rakasta teitä milloinkaan." - -Kivinen naurahti katkerasti. - -"Se on hyvinkin luultavaa, mutta minä en myöskään rakkauttani _osta_ -luopumalla aikeestani. Ja vaikka minulla ei toistaiseksi ole mitään -syytä luulla teidän minua rakastavan, en anna ainakaan vielä tämän -kieltävän vastauksen itseäni peloittaa. Ja nyt lienee minun aika -lähteä. Te olette pannut maineenne alttiiksi, järjestäessänne tämän -yllätyksen. Syy sellaiseen menettelyyn on tietenkin ollut hyvin -pakoittava. Te olette rohkea nainen, ja minä kunnioitan teitä." - -Kivinen nousi ja ojensi kätensä. Neiti Riger hypähti ylös. - -"Minä lähden myös." - -Sanomalehtimies auttoi tumman viitan neiti Rigerin hartioille, puki -ylleen palttoonsa, ja he poistuivat, Kivinenkin tällä kertaa ovesta. -Ääneti he kulkivat metsäpolkua pitkin, neiti Rigerin nojatessa Kivisen -käsivarteen. Sade oli tauonnut, ilma oli raikkaan tuore ja tuulikin -melkein vaimennut. Ehdittyään neiti Rigerin huvilan portille -ainoatakaan ihmistä kohtaamatta Kivinen työnsi portin auki ja ojensi -kätensä. Neiti Riger puristi sitä pitkään. Kivinen ei voinut vastustaa -itseään, vaan sulki neitosen syliinsä. - -"Älkää ajatelko minusta kovin pahaa", soivat neiti Rigerin viimeiset -sanat hänen korvissaan, kun hän laskeutui vuoteelleen, Ollen hiukan -muristen kysellessä retken tuloksia. Kivinen vastaili harvakseen ja -vaikeni pian kokonaan. Hän tahtoi olla yksin ajatuksineen. - - - - -7. - -Kiukkuisistakin vastauksista voi saada arvokkaita tietoja. - - -"Tutkimusmatka taisikin muuttua kosintaretkeksi!" virkkoi Olle -hyväntahtoisesti hymyillen, kun sanomalehtimiehet hörppivät -aamukahviaan huvilansa kuistilla. - -"No ei aivan sentään, mutta läheltä piti! Sinä, Olle, olet tainnut -hiljaa muuttua hiukan pistäväksi ja kohtelet minua kuin koulupoikaa, -joka on ensimmäistä kertaa rakastunut. Eikö neiti Rigeriin voisi sitten -rakastua?" puheli Kivinen jonkunverran tyytymättömänä. - -"Kyllä vain, ja jos minä olisin sinun ikäisesi, siinä kolmenkymmenen -korvilla, niin olisinpa totta vie jo paljon pitemmällä kuin sinä", -vastasi Olle itsetietoisesti. - -Kivinen oli aamulla kertonut seikkailunsa huvilassa Ollelle, tällä -kertaa aivan pienimpiä yksityiskohtia myöten. Ollen apu tuntui hänestä -välttämättömältä niin rakkaus- kuin seikkailujutussakin. - -"Kahta asiaa minä en vain käsitä", sanoi Olle. "Mistä neiti Riger -arvasi meidän epäilevän häntä ja miksi hän yhä edelleen viipyy täällä -kylpylässä? Viipymiseen täytyy olla aivan ensiluokkaisen tärkeä syy." - -"En minäkään ymmärrä, mutta kai nekin asiat selvenevät, kunhan -odotetaan. Tänään on meidän joka tapauksessa lähdettävä Tukholmaan. -Oletko ajatellut mitään suunnitelmaa herra Kahlin paljastamiseksi?" - -"Sitä en ole vielä ajatellut, mutta sen sijaan olen aikonut järjestää -neiti Rigerin silmälläpidon. Me emme tiedä, kuinka kauan meidän täytyy -viipyä Tukholmassa, emmekä mitenkään voi jättää neiti Rigeriä aivan -yksin tänne. Meidän täytyy tietää, mitä hän tekee täällä meidän -poissaollessamme." - -"Kenet siis aiot saada pitämään häntä silmällä?" - -"Jorre Minckin, meidän nuorimman reportterimme, joka saa siten -tilaisuuden ansaita kannuksensa. Jorre on pystyvä poika, vikkelä ja -rohkea, ja vaitelias kuin kala. Kun illalla saavumme Tukholmaan, niin -järjestän asian. Hän on jo aamulla täällä, ja häneltä saamme sitten -raportit joka päivä, ja jos mitä tärkeää tapahtuu, voi hän sähköttää." - -"Käy laatuun", sanoi Kivinen nousten pöydästä ja mennen hakemaan -savukelaatikkoa. Kuistille palatessaan hän tarjosi Ollelle ja virkkoi -sitten: - -"Etkö luule lähtömme herättävän neiti Rigerissä epäluuloja?" - -"Varmastikin, mutta koettakaamme ainakin lieventää niitä. Voimmehan -yrittää muuatta tavallista pikkutemppua, joka, ellei se autakaan, ei -myöskään pahenna. Juna lähtee etelään puoli kaksitoista. Me -voimme matkustaa pari asemaväliä etelään ja sitten siellä nousta -Tukholman-junaan. Liput ostamme tältä asemalta etelään jonnekin -kauemmaksi, niin että jos neiti Rigerin päähän pälkähtää ryhtyä -tiedusteluihin, sotkee tämä temppu ainakin hiukan hänen -johtopäätöksiään." - -"All right!" - - * * * * * - -Puolenpäivän tienoissa saapuivat ystävykset autolla asemalle ja -nousivat etelänjunaan, jääden kuitenkin jo seuraavalle asemalle. Heidän -odotettuaan vajaan tunnin saapui Tukholmaan menevä juna, ja siinä -ystävykset huristivat Kuststadin aseman ohi. Neiti Riger ei ollut -näkyvissä, ja pikku temppu oli kaikesta päättäen onnistunut. - -Junassa oli tukahduttavan kuuma, matkustajia paljon, ja vasta illan -tullen, Tukholmaa lähestyttäessä, kävi olo siedettävämmäksi. -Ystävykset ostivat sanomalehtiä, mutta niiden tiedot Kuststadin -salakuljetusjutusta olivat niukkoja ja niukkuudessaankin aivan vääriä. -"Poliisi tutkii asiaa ja kieltäytyy antamasta tarkempia tietoja -toistaiseksi, mutta toivoa sopii, että tämä häikäilemätön juttu -paljastetaan ja syylliset saatetaan tekemisiin lain ja oikeuden -kanssa", loppuivat ne kaikki mahtipontisesti ja tyhjästi. Niin, poliisi -ei antanut tietoja, ja ystävykset kyllä tiesivät, että siihen heillä -oli täysi syy, kun mitään tietoja ei heillä ollut. Politiikkaa oli -lehdissä sitä enemmän, ja uudet tiedot Ahvenanmaan-asiasta saivat -riikinruotsalaisten kielet liikkeeseen, mutta sanomalehtimiehet -peittivät kasvonsa lehdillä ja ryhtyivät torkkumaan, junan kiitäessä -läpi hämärtyväin seutujen kohti Svean valtakunnan kaunista -pääkaupunkia. - -Asemalla ystävykset nousivat autoon ja ajoivat suoraan sen lehden -toimitukseen, jossa Olle työskenteli. Yövuoron miehet olivat aisoissa, -toimitussihteeri luki ja järjesteli korjauslukuarkkeja, ja pari kolme -reportteria oli parhaillaan muokkaamassa nautittavaan asuun illan -uutissaalista. Ollen tulo herätti ansaittua huomiota, sillä paitsi -sitä, että Olle tunnustetusti oli paras ja nerokkain uutishankkija, -ymmärrettiin toimituksessa heti, että vain ensiluokkaisen tärkeä asia -oli voinut saada Ollen, vanhan epikurolaisen, päätäpahkaa saapumaan -pölyiseen Tukholmaan vilppailta kesälaitumiltaan. Olle kätteli -jokaista, kysyi kuulumisia ja esitteli Kivisen, suomalaisen -sanomalehtimiehen ja poliittisen vastustajan Ahvenanmaanasiassa. - -"Onko päätoimittaja täällä?" kysyi Olle toimitussihteeriltä. - -"Siellä 'ukko' on huoneessaan. Kuuluuko mitään uutta siitä -salakuljetusjutusta?" tiedusti tämä vuorostaan. - -"Eipä mitään ihmeellistä, mutta eiköhän jonkun ajan kuluttua", vastasi -Olle salaperäisesti hymyillen, lähtiessään päätoimittajan luo. Kivinen -jäi katselemaan ruotsalaisen suurlehden yötoimitusta, tuota monessa -suhteessa huippuunsa kehitettyä nopeuden, tarkkuuden, aistikkuuden ja -pirteyden järjestelmää, kerraten taas mielessään monesti -tekemänsä vertailun suomalaisen sanomalehdistön teknillisestä -valmistumattomuudesta skandinaavisen lehdistön rinnalla. - -Hetken kuluttua tuli Olle takaisin, seurassaan komeapartainen, -kaljupäinen herra, jonka Kivinen arvasi päätoimittajaksi. - -"Herra Minck, te voitte jättää nyt uutisenne toisten kirjoitettavaksi. -Herra Nordgren antaa teille uuden tehtävän. Menette hänen kanssaan. -Tässä on shekki. Taloudenhoitaja on vielä tavattavissa konttorissaan. -Nostatte rahat, ja onnea matkaan!" - -Jorre Minck, kahdenkymmenen ikäinen nuori mies, nousi pystyyn pöytänsä -äärestä, iloisesti hämmästyen. Tiesihän uusi tehtävä jotakin suurempaa -kuin tuota alituista kokouksissa istumista, jopa kaikesta päättäen -matkaa maaseudulle. Huh, kymmeneen kuukauteen hän ei ollut nähnyt puita -muuta kuin puistossa. - -Päätoimittaja pyörähti huoneeseensa ja Olle jätti hyvästit -toimittajatovereilleen, laskeutuen sitten Kivisen ja Jorren kanssa -kadulle. Jorre käväisi konttorissa ja ilmestyi takaisin, taskussaan -pyöreähkö summa ruotsalaisia kruunuja. - -Olle katsoi kelloaan. "Lähdetään minun asuntooni." Miehet nousivat -autoon, joka painui Tukholman yövilkkaille kaduille. - -"Nyt heti asiaan", sanoi Olle, kun seurue oli saapunut hänen komeaan -vanhanpojan-asuntoonsa. "Juna lähtee tunnin kuluttua etelään. -Matkustatte Kuststadiin ja sijoitutte meidän huvilaamme. Tässä on -osoite. Esiinnytte meidän palvelijanamme ja sanotte tulevanne etelästä. -Pidätte silmällä neiti Rigeriä." - -Olle selitti perinjuurin kaikki asianhaarat tarkkaan kuuntelevalle -Jorrelle. - -"Mahdollisimman yksityiskohtainen raportti joka päivä, ja jos huomaatte -jotakin epäilyttävää, niin sähköttäkää heti. Jos ilmenee merkkikin, -että neiti Riger aikoisi matkustaa, ilmoittakaa. Jos hän ehtisi lähteä -ennenkuin me ehtisimme saapua, seuratkaa häntä. Onko selvää?" - -"Kyllä vain. Minä kai saan menetellä miten itse parhaaksi näen tietoja -hankkiessani?" - -"Kyllä, mutta itseänne ette saa paljastaa." - -Jorre kiiruhti ulos. - - * * * * * - -Aamulla ystävykset, muutettuaan hiukan ulkonäköänsä, lähtivät -viimeinkin tutkimusmatkalleen. Mitään suunnitelmaa ei heillä -varsinaisesti ollut. Kaikki sai jäädä riippumaan sattumasta ja -ympäristöstä. Jo kauempana nousivat miehet autosta ja lähtivät jalan -kulkemaan edelleen. Aamu oli ihana, meri välkkyi, ja satamassa vallitsi -kuumeinen työ, räiske ja pauhina; vintturit kitisivät, laivapillit -soivat ja satamatyömiesten huudot sekaantuivat rantaradalla puhkuvien -vetureitten vihellyksiin. - -Ystävykset kävelivät reippaasti ja saapuivat viimein n:o 43:n luo. Talo -oli vanha ja vanhanaikainen, kaksikerroksinen kivirakennus. Alhaalla -oli kaksi kauppaa: "Diverse Handel" ja "Konst Salon", mutta toisessa -kerroksessa komeili vastikään maalattu isokokoinen kilpi: "Import & -Export A.B." Koko toinen kerros näytti olevan sen hallussa. - -"Lähdetään tutkimaan maaperää tuohon 'taidekauppaan'", sanoi Olle, ja -ystävykset avasivat oven ja laskeutuivat pari askelmaa "Konst Salonin" -epäilyttävän siivoiseen liikehuoneustoon. - -Sen ulkoasu ja sisäinen järjestys ei ollenkaan vastannut tarjolla -olevia tavaroita, sillä niistä oli ainakin osa ja suuri osa varsin -arvokasta, ja Olle näki jo ensimmäisellä silmäyksellä, että vanhoja -maalauksia ja taide-esineitä oli hyvinkin huomattava kokoelma. -Jonkunlaisen myymälätiskin takana seisoi vanha, kuivettunut -miehenkäppyrä, joka kumartaen astui tulijoita vastaan. Olle antoi -merkin Kiviselle, että tämä olisi vaiti, ja tarttui itse puheeseen, -esiintyen taiderakkaana pikkugulashina. Vastattuaan jotenkin lyhyesti -kauppiaan tervehdykseen, hän jäi seisomaan muutaman mitättömän -jäljennöksen eteen, tarkastellen räikeää ja mautonta tekelettä -asiantuntijan ilmein. - -"Hm, flaamilaista koulua! Mitäs tämä maksaa?" kysyi Olle rauhallisen -huolimattomasti. - -"Ainoastaan kolmetuhatta viisisataa kruunua, mutta kuten tietenkin -huomaatte, se ei ole flaamilaista koulua, vaan arvokas löytö -ranskalaisen uusklassillisen koulun myöhemmältä ajalta", vastasi myyjä -kohteliaasti, voiden tuskin pidättää ylenkatseellista hymyään Ollen -taidehistoriallisen huomautuksen johdosta. - -Olle ei oikaissut erehdystään, vaan siirtyi katselemaan muuta. -Huoneessa oli antiikkisia huonekaluja, osa oikeita, osa Saksassa -äskettäin valmistettuja tyydyttämään ihmisten realistista -historiannälkää. Pienempiä taide-esineitä oli paljonkin, nähtävästi -Saksasta, Itävallasta ja Venäjältä kuljetettuja. "Valuuttavampyyrit" -tekivät hyviä kauppoja, ostaessaan näistä sekamelskaisista maista -alhaisella kurssilla arvokasta kulttuuriesineistöä ja myydessään sen -sitten suunnattomalla voitolla sodasta hyötyneitten maitten -nousukasrahalistolle. Olle mietti itsekseen, että kuinkahan moni esine -oli tähänkin kauppaan laillista tietä joutunut, mutta piti ajatuksensa -omana tietonaan. Ulkonaisesti hän tutki tavaroita gulashin -laajaliikkeisellä ja tärkeäilmeisellä asiantuntemuksella. - -"Vieläkö kauppa tässä kannattaa?" kysyi Olle. - -"Eipähän se nyt erikoisesti, mutta omilleen pääsee", vastasi myyjä -teennäisen surkeasti. - -Olle purskahti nauruun. - -"Niin, toista taitaa olla sokeri- ja valuuttakauppa, vai mitä, veli", -sanoi hän lyöden Kivistä olkapäälle. "Siinä voi terävä mies ansaitakin. -Paljonko tahdotte koko kaupastanne?" - -Myyjä hämmästyi Ollen varmaa ja välinpitämätöntä ääntä, mutta huomasi -kuitenkin, ettei tämä voinut totta tarkoittaa. - -"Onpa vähän vaikea sanoa, mutta kyllä se sentään nousee joltiseenkin -summaan", vastasi hän vältellen. - -"Miljoonaan?" arvaili Olle. - -"En tiedä, enkä myy missään tapauksessa", virkkoi myyjä tahtoen -lopettaa keskustelun. - -"Niin no, eipä sen puolesta", hohotti Olle, "on minussakin sen verran -liikemiehen vikaa, etten pane rahaa kiinni tällaiseen moskaan. Saahan -joku taulu roikkua huoneen seinällä, koska se kuuluu niinkuin -sivistykseen, mutta tukkutaiteesta minä en ymmärrä. Paljonko maksaa -tämä tuhka-astia?" - -Olle näytti hienotekoista itämaista tuhka-astiaa. - -"Sata kruunua", vastasi myyjä. - -"Tästä minäkin jotain ymmärrän", sanoi Olle ja pisti astian taskuunsa. -"Niin, kannattaako tämä kauppa tässä?" kysyi hän toistamiseen. "En -tarkoita nimenomaan kauppaa, vaan tätä paikkaa. Eikö keskikaupungilla -olisi mukavampaa?" - -"Ehkä... kyllä." - -"Paljonko maksatte vuokraa tästä, vai onko tämä oma talonne?" -tiedusteli väsymätön gulashi. - -"Ei ole minun, vaan osakeyhtiön, jonka konttori on yläkerrassa." - -"Import & Export A.B:nkö?" - -"Juuri sen." - -"Mikä yhtiö se on?" -- Kivinen silmäsi Ollea, sillä Ollen jatkuva ja -tankkaava kyseleminen alkoi hänestä tuntua käsittämättömältä. - -"Import & Export osakeyhtiö", vastasi myyjä näsäviisaasti ja -kärsimättömästi. Olle ei huomannut mitään. - -"Luopuisitteko ehkä tästä huoneustostanne?" kysyi hän uudelleen. "Minä -tarvitsisin varastohuonetta tänne satamaan enkä saa sitä mistään. -Maksan hyvin." - -"En luovuta", vastasi myyjä kiukkuisesti. - -"Onko tuo yläkerran yhtiö vain välitysliike, vai harjoittaako se -liikettä omilla laivoillaan?" - -"En tiedä!" Myyjä polkaisi jalkaansa. - -"Kuinka kauan kestää vuokrasopimuksenne?" jatkoi Olle aivan -rauhallisesti. - -"Sata vuotta!" kiljaisi myyjä. "Piruako se teihin kuuluu? Te ette saa -tätä huoneustoa enkä minä tiedä mitään yhtiöstä enkä sen laivoista enkä -mistään ja..." - -Mies kiivastui, ja hänen silmänsä loistivat vaarallisesti. - -"Mistä te saatte nämä tavaranne?" uskalsi Olle heti kun myyjän täytyi -pysähtyä vetämään henkeänsä. - -"Ulos, ulos!" kirkui mies aivan raivoissaan ja tarttui Ollen -käsivarteen. - -"Älkää hermostuko!" rauhoitti Olle kylmästi. "Minä maksan ensin -tavarasta ja sitten siitä ajasta, mikä teiltä menee vastatessanne -kysymyksiini. Paljonko olen velkaa? Ehkä kaksisataa kruunua riittää?" - -Mies rauhottui, ja ahneutta vilahti silmissä, kun Olle suurellisin -elein ojensi kaksi sadankruunun seteliä. Sitten hän kääntyi ympäri ja -kömpi Kivisen seurassa ulos. Päästyään lähimmän kadunkulman taa Olle -purskahti raikkaaseen nauruun. Kivinen yhtyi siihen, mutta ihmetteli -samalla. - -"Mihin oikein tähtäsit tuolla kyselemiselläsi?" tiedusti hän. - -"Minäkö! Onhan se selvä! Tahdoin saada jotakin tietoa arvoisasta -yhtiöstä, joka varmaakin varmemmin on yhteydessä tämän 'taidekaupan' -kanssa. Miehen käytös todisti sen. Minä tarjosin hänelle hyvää maksua -muutosta, mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan. Ja -kuitenkin tuo paikka on aivan sopimaton taidekaupalle. Mutta me -olemmekin kai tekemisissä paljon suuremman homman kanssa kuin -aavistatkaan. Taide-esineet ja taulut on varmastikin salakuljetettu, ja -voisin lyödä vetoa siitä, että 'Import & Export A.B:n' toimitusjohtaja -tietää jotakin niiden hankkimisesta. Koko talo on sen hallussa, ja -paikka on salakuljetukseen mainio, nimittäin varastopaikaksi. Ai -perhana, kun unhoitin!" - -"Mitä niin?" - -"Minun olisi pitänyt tiedustaa jalokiviä. Olisiko niitä tuolla -äijänköriläällä ollut myytävänä? Vaikka eihän se olisi mitään auttanut. -Neiti Riger ei niitä varmastikaan ole vielä kauppaan laskenut." - -"Ja mihin me nyt ryhdymme?" kysyi Kivinen. - -"Nyt menemme syömään aamiaista jonnekin hotelliin ja sitten käymme -tutkimaan osakeyhtiötä perusteellisesti." - -Miehet nousivat autoon ja ajoivat hotelliin. Syötyään maukkaan -aamiaisen ja hiukan tarkkailtuansa Tukholman nykyistä hotellielämää -omituisuuksineen -- he näkivät seurueita, joissa yksi kustansi -tarjoilun, mutta piti myös yksin huolen kaikkien väkijuoma-annoksista --- Olle ilmoitti lähtevänsä maistraattiin ja kehoitti Kivistä ajamaan -hänen asuntoonsa. Hän palaisi pian. - -Olle hyppäsi autoon, ja Kivinen lähti kävelemään. Ollen asuntoon -päästyään hän avasi ikkunat, heittäytyi turkkilaiselle leposohvalle -pitkäkseen ja jäi miettimään neiti Rigeriä ja toissayötä huvilassa. -Mikä tuo nainen oli ja mihin hän tähtäsi? Iltapostissa saataisiin -Jorrelta luultavastikin jonkunlainen selonteko. - -Olle palasi noin tunnin kuluttua, ja Kivinen näki jo ensi silmäyksellä, -että jokin asia oli onnistunut. Olle oli palavissaan, ja vasta -heitettyään pois takkinsa ja siemaistuaan virvoitusvettä hän aukaisi -suunsa. - -"Minä olin maistraatissa. Hain yhtiötä. Olin varma, etten sitä -löytäisi, mutta löysin kuin löysinkin. Bluffia koko homma, osakepääoma -25,000 kruunua! Peijakkaan vientiäkö tai tuontia sillä harjoitetaan! -Perustaja on Aleksander Popov. Tunnen. Hämäräperäinen ryssä! Ollut -jotensakin varmasti vakoilijana. Mutta tiedätkö, keitä muita on -yhtiössä? Ka, kaksi venäläistä kreiviä, itämerenmaakuntalainen parooni, -saksalainen tukkukauppias, saksalainen kreivi...! Joo, siinä on enemmän -kuin epäilyttävä yhtymä! Ja kaiken huippu, tuntematon ystävämme Robert -Kahl kuuluu johtokuntaan..." - -Kivinen hyppäsi ylös. - -"... ja sinne kuuluu myöskin muuan Karl Riger, itävaltalainen upseeri." - -"Riger?" Kivinen huudahti tahtomattaan. Olle katseli tyytyväisenä -suomalaista virkaveljeään. - -"Juttu alkaa luistaa. Pari muutakin pikku huomiota tein: 'taidekauppa', -jossa kävimme, rekisteröitiin viikko senjälkeen kun yhtiö. Ja toiseksi: -yhtiöllä on laiva 'Arthur', mutta koko yhtiön olemassaolon aikana se ei -laivakirjojen mukaan ole käynyt muuatta lähisatamaa pitemmällä." - -Kivinen mietti. Ollen paljastukset olivat suuriarvoisia, ja nähtävästi -he olivat tekemisissä suurpiirteisen, tavallaan laillistetun -salakuljetusjärjestön kanssa. Kuuluiko neiti Riger siihen? Vai oliko -hän turvautunut sen apuun? Siinä oli kysymys, johon täytyi saada -vastaus. Hän ei saisi rauhaa ennemmin. Oli selvä, että neiti Riger -olisi voinut, jos olisi tahtonut, helpoittaa tätä tutkimustyötä, mutta -näinkin oltiin hyvällä alulla. - -"Ei ollut hauskaa selailla maistraatissa pölyisiä kirjoja", selitti -Olle, "mutta ainahan työ palkitaan. Satamakonttorissakin onnistui yli -odotusten. Nyt on meillä aineistoa tarpeeksi vaikka vangituttaa koko -seurue, mutta sen aina ehdimme tehdä. Me voimme tutustua tällaiseen -liiketoimintaan tarkemminkin ja yllättää herrat itse teossa. Jumaliste, -siitä saadaan jymyuutinen!" - -Ollen silmät sulkeutuivat, ja hän näki mielessään paljastuspäivän -lehden, yli sivun kulkevine otsikkoineen, kuvineen ja selostuksineen, -ja sanomalehtisydän paisui ammattiylpeydestä. Kivistä kannusti sama -toivo, mutta vielä enemmän toinen: neiti Rigerin kirkkaat silmät. - -"Nyt voimme hiukan levätä", sanoi Olle ja vetäytyi sohvalle. -"Iltapuolella lähden persoonallisesti tutustumaan 'osakeyhtiöön'." - -Olle otti käteensä sanomalehden ja ryhtyi sitä perusteellisesti -tutkimaan. Uutishankkijana ja salapoliisina hän oli tottunut lukemaan -lehden tarkkaan, ja siihen hänellä ei aamulla ollut aikaa. -Ilmoitussivut tutkittiin yhtä huolellisesti kuin tekstisivutkin. - -"No se sattui", huudahti hän äkkiä ja säntäsi pystyyn. "Jeeveli, ihan -meitä onni suosimalla suosii!" - - - - -8. - -Olle selviytyy sangen pulmallisesta tilanteesta ylistämällä tohtori -Brattia ja hänen järjestelmäänsä. - - -Kivinen pysähtyi kävelyssään. - -"Mitä siellä on?" - -"Ainoastaan muutaman rivin ilmoitus: 'Import & Export A.B:n -ylimääräinen yhtiökokous pidetään tänään klo 7 ip. hotelli Terrassa -huone n:o 28'." - -Kivinen vihelsi kuuluvasti. - -"Vai kokous! Miten ne uskaltavat ilmoittaa?" - -"Yhtiön säännöissä, epäluulojen välttämiseksi, oli sensuuntainen -määräys. Mutta se kokous! Siellä olisin minä kernaasti läsnä." - -"Sen kyllä uskon", nauroi Kivinen, "ja kyllä minäkin perehtyisin -liikeasioihin koko nopeasti; mutta toivominen ja oleminen ovat eri -asioita." - -"Niinhän ne ovat, mutta..." alkoi Olle, jääden miettimään. "Peijakas -sentään, sinne täytyy päästä! Ajatella otsikkoa lehdessä: Lehtemme -reportteri salakuljettajien 'yhtiökokouksessa!' Mutta miten?" - -Miehet istuutuivat, sikaarit sytytettyään, pohtimaan asiaa. Tilaisuus -oli niin oivallinen, ettei sitä sopinut jättää käyttämättä. Oli selvää, -että salakuljettajat hautoivat uusia suunnitelmia, jakoivat ehkä -osinkoja; ja joka tapauksessa saisi sellaisessa kokouksessa -korvaamattoman arvokkaita tietoja. Ja jos niin kävisi, voisi koko -seurueen silloin sen koolla ollessa vangituttaa. - -Parin tunnin keskustelun jälkeen hyväksyttiin viimein -toimintasuunnitelma, joka kyllä oli rohkea ja sattumaan luottava, mutta -jota parempaa ei myöskään voitu keksiä. Olle päätti luopua käynnistään -yhtiön konttorissa, sillä asiain näin ollen se saattoi vain vaikeuttaa -aietta. Ellei tämä onnistuisi, voisi turvautua siihen käyntiin -viimeisenä keinona. - -Iltapuolella Olle lähti ulos. Hän palasi pian, järjestettyään -"Terra"-hotellin hovimestarin kanssa asian käytännöllisen puolen. Ollen -oli kyllä täytynyt turvautua salapoliisimerkkiinsä, mutta sitten olikin -kaikki luistanut hyvin, ja kun hän antoi hovimestarille muutamia -salaisia tietoja ja tuntuvan kiitollisuudenosoituksen, tiesi hän -voivansa näytellä aikomansa kappaleen aivan huoletta hotellin -palvelusväestä, jos siitä mitään kappaletta tulisikaan. - -Kotona Olle naamioi itsensä aivan perusteellisesti, alusvaatteita ja -taskuesineitä myöten, vanhaksi merikapteeniksi. Ihon hän maalasi, -värjäsi hiukan tukkaansa, kampasi sen taakse, kiinnitti ylähuuleen -pienet viikset, ja puettuaan ylleen vastaavan asun hän ei vain -näyttänyt, vaan hän oli vanha merikapteeni ahavoituneine kasvoineen, -sileäksi ajeltuine leukoineen, harmahtavine hiuksineen, huojuvine -käynteineen, piippunysä suussa, kaulaliina leveässä solmussa ja -nenänpää kuin alati loistava majakka, joka kertoi selvemmin ja -varmemmin kuin mitkään sanat, mitä satamia kohti kapteeni aikoinaan oli -lasketellut. Mukaansa hän otti pienen vanhan kapsäkin, ja hiertyneeseen -lompakkoonsa hän pisti muutamia hankkimiaan papereita, jotka -osoittivat, että hän oli kapteeni Abraham Johansson, kotoisin Malmöstä. -Kapsäkkiin hän asetti kaikenlaisia matkatavaroita ja pullon konjakkia. - -"All right! Antaa mennä, mutta parasta lienee sentään kulkea reivatuin -purjein, sillä jos siellä myrsky puhkeaa, tulee siitä hirmu, ja silloin -nähdään vieläkö kapteeni Aaprahammi Johanssonin pikipöksyt kestävät -tässä maamyrskyssä yhtä halkeamattomina kuin Kapin edustalla", deklamoi -Olle, onnistuneesti jäljitellen "maallaseilaavan" kapteenin pursuavaa -sanatulvaa. - -"Sinä kelpaat!" arvosteli Kivinen. "Kai me lähdemme nyt." - -"Niin, mutta erikseen! Muutoin voi herätä epäluuloja! Sinä tiedät -tehtäväsi: jos huoneesta 28 kuuluu melua tai huutoa, niin hälytä, sillä -silloin on kapteeni Johansson totisesti tiukassa paikassa. Ellei, istu -rauhassa, kunnes sinua tullaan hakemaan." - -Olle painui ovesta mahtavasti huojutellen kookasta runkoaan. Puolen -tunnin kuluttua Kivinenkin istuutui autoon ja ajoi "Terraan." - -"Huone n:o 27!" virkkoi hän ojentaen vastaanrientäneelle ovenvartijalle -matkalaukkunsa. Sanomalehtimies nousi leveitä rappusia toiseen -kerrokseen. Ovenvartija asetti matkalaukun nurkkaan. - -Ovenvartijan poistuttua Kivinen heti ryhtyi viheltämään jotenkin -kuuluvasti. Sitten hän soitti tarjoilijaa ja pyysi kahvia. Sen tultua -hän sulki oven, kuunteli hiukan, avasi sitten matkalaukkunsa ja otti -esille pienikokoisen mauserin. Hän tarkasti sen panostuksen ja asetti -sitten aseen pöydälle. Maistoi kahvia, sytytti savukkeen ja jäi -istumaan. Täytyi vain odottaa. Hän ojentautui sohvalle seinän viereen -ja jäi kuuntelemaan. - -Ollen tulo hotelliin oli ollut paljon huomiotaherättävämpi. -Merikapteeni Abraham Johansson, kuten hän kuuluvasti ovenvartijalle -selitti, oli jotenkin täydessä lastissa, ja pohjaan oli tullut vuoto. -Täytyi öljytä, ja kapteeni oli tarjonnut ovenvartijallekin ryypyn -pullostaan. Hovimestari oli hymyillyt lähistöllä, mutta pyytänyt sitten -"arvoisaa ja kunnioitettavaa kapteenia hillitsemään hiukan itseään, -koska maalla täytyi pitää hiukan pieniäänisempi kurssi kuin -Atlantilla." Kapteeni olikin rauhoittunut ja kömpinyt omin neuvoin ylös -ja häipynyt. Ketään ei sattunut juuri silloin -- sattunut tai ei, siitä -tiesivät vain hovimestari ja Olle -- olemaan toisen kerroksen -käytävässä, ja niinpä olikin kunnon kapteeni viilettänyt reivaamattomin -purjein sisään ensimmäisestä ovesta, ja se ovi sattui olemaan n:o 28. -Huoneessa oli kapteenin käynti koko lailla varmistunut, ja hän oli -marssinut suoraa päätä alkoviin, asettanut kapsäkin sängyn alle, pullon -yöpöydälle ja tirauttanut tilkkasen lasiinkin, riisunut sitten -puolittain kauluksensa, jättäen sen niskaansa riippumaan, pistänyt -pienen browningin housujen etutaskuun ja vetänyt verhot alkovin eteen, -heittäytyen makaamaan toiselle vuoteelle täysissä tamineissaan, -katsottuaan ensin kelloansa. Se oli viisitoista minuuttia yli kuusi. - -Klo 7 alkaisi Import & Export A.B:n ylimääräinen yhtiökokous samassa -huoneessa. - -Yli puolen tuntia makaili kunnon kapteeni vuoteessa, koetellen sen -ominaisuuksia ja havaiten ilokseen, ettei se narissut ainakaan pienestä -liikkeestä. Kapteenin katse harhaili pienessä alkovissa, mutta kuulo -oli koko ajan jännittynyt äärimmilleen. Hän vilkaisi taas varovasti -kelloaan. Se oli 6.45. - -Parin minuutin kuluttua kuului askeleita ja puhetta huoneen n:o 28 -ulkopuolelta, ovi avattiin, ja sisään astui askeleista ja äänistä -päättäen kolme henkilöä. Kapteeni jähmettyi liikkumattomaksi, silmät -sulkeutuivat ja kasvojen ilme muuttui raukean veltoksi kuten maalla -seilanneen ja nukkuneen kapteenin naamavärkki tavallisesti näyttää. - -Tulijat sulkivat oven ja kuuluivat istuutuvan. - -"Kahl teki hyvän afäärin", sanoi syvä bassoääni venäjäksi. - -"Hyvähän se on, mutta minä puolestani vastustan sellaisiin -uhkarohkeuksiin ryhtymistä. Juttu on herättänyt huomiota. Me olisimme -voineet joutua paljastetuiksikin", puhui toinen kiivaasti, selvästikin -saksalaisella korostuksella. - -"Ka, mitäpä huolimme. Elää täytyy, emmekä me osaa emmekä tahdo -työtäkään tehdä. Pikku yhtiömme tuottaa kyllä sievästikin, mutta minun -tuloni eivät tahdo mitenkään riittää menoihin. Ne eivät ole milloinkaan -riittäneet, ei edes silloin kun minulla oli vielä se maatilani -Etelä-Venäjällä. Jaa, Pietari oli toista! Niin no, ihminen voi tulla -surumieliseksi, näin toisinaan!" - -"Juo, äläkä runoile", virkahti kolmas, rämisevä-ääninen mies. "Popov -pitää huolen maksamisesta." - -Kuului lasien kilinää, avattiin pullo ja kaadettiin. Miehet kilistivät. - -"Kukistuneitten suuruuksien malja!" esitti basso aitovenäläisellä -itse-ivalla. Miehet joivat. - -"Osat ovat vaihtuneet", aloitti basso jälleen. Tuntui kuin hänen -sydämellään olisi ollut liian paljon ja hänen täytynyt se väkisinkin -saada sanotuksi, siitäkin huolimatta, etteivät kuuntelijat välittäneet -hänen puheestaan. "Ennen me hallitsimme, ja silloin olivat -vallankumoukselliset vastustajiamme. Nyt hallitsevat entiset -vallankumoukselliset ja me olemme joutuneet oppositsioniin. Eläkööt -vallankumouksellisten menettelytavat! Yksimielisyys ja järjestys on -voimaa! No, piru vie, me olemme yksimielisiä ja me olemme järjestyneet, -ja me ansaitsemme rahaa. Keinot on monet, niin, eihän salakuljetus -oikeastaan ole mikään tavoiteltava päämäärä, mutta tuottavana keinona -voi sen hyväksyä." - -Basso puheli melkein kuin itsekseen, ja nukkuvasta kapteenista tuntui -niinkuin venäläinen olisi ollut väkijuomien liikuttama. Toiset kaksi -supisivat keskenään ja kilistelivät lasejaan. - -Neljännestunnin kuluttua avattiin ovi uudelleen, ja huoneeseen astui -kaksi muuta. - -"Onko teillä rahaa, herra Popov?" ehätti basso kysymään. - -"Te olette nostanut osinkonne jo aikoja sitten, kreivi Nikolski", -vastasi Popoviksi nimitetty mies kaiuttoman kovalla äänellä. - -"Mutta se on myös jo aikoja sitten loppunut", vastasi kreivi -yksinkertaisesti. - -"En voi mitään." Miehet istuutuivat. - -"Vaikka muutama tuhat", pyyteli kreivi. "Kaikki maksaa, asunto ja -juomat ja se vietävä Annet... niin no, kerta kaikkiaan: tarvitsen -rahaa. Te olette rahastonhoitajamme, herra Popov, ja teidän täytyy sitä -hankkia. _Täytyy!_ Minä olen tottunut siihen. Kun ennen kirjoitin -tilanhoitajalleni, että täytyy, niin aina tuli..." - -"Koettakaa nytkin kirjoittaa", kehoitti Popov ivallisesti. - -"Piru vie, ihminen! Te uskallatte! Minä olen kreivi -- ja te? Ette -mitään! Vaikka minulla ei olisi riepuakaan yllä, niin minä olen kreivi, -ja vaikka teillä olisi Alaskan kultakaivokset taskussanne, te olette -vain Popov! Tavallinen Popov!" Kreivi kiivastui, ja hänen äänessään -kuului entisen venäläisen pajarin rajaton itsetietoisuus ja -mahtipontisuus. - -"Ryhtykäämme asioihin", sanoi Popov kylmästi, vastaamatta mitään -juopuneen kreivin solvauksiin, vaikka äänen vapisemisesta huomasikin, -että hän oli raivostunut. - -"Kahlin jutusta saimme ennakkomaksuna neljäkymmentätuhatta. -Viisituhatta mieheen. Tässä on rahat. Kreivi saa kaksituhatta entisten -lisäksi." Yhtiön toimitusjohtaja jakoi rahat, ja kreivi Nikolski pisti -liivintaskuunsa kaksi tuhannen kruunun seteliä yhtä huolettomasti kuin -ennenkin oli pistellyt sinne tuhansia ruplia. - -"Jatkuuko Kahlin juttu vielä?" kysyi saksalainen. - -"Kyllä, mutta enempää en sano. Kuusikymmentätuhatta saamme kai parin -kolmen päivän kuluttua." - -"Minusta ei poliisi ole päässyt mihinkään selvyyteen, ja nyt lienee -asia jo hautautunut", sanoi Kahl itsetietoisesti. - -"'Arthur' lähtee tänään taas matkalle, ja on toiveita, että -tämänkertainen lasti tuottaa hyvin. Mutta minulla on uusi ja -suurenmoinen suunnitelma, joka, jos se onnistuu..." Popovin ääni aleni -kuiskaukseksi ja hän meni ovelle. Kaikki vaikenivat, ja Popov tuli -takaisin. - -"... niin ansaitsemme miljoonia!" - -"Mitä tarkoitatte?" kysyi saksalainen. - -"Prinssiä!" - -"Ja miten?" - -"En tiedä vielä, mutta kai huomeniltaan mennessä on minulla suunnitelma -valmis. Tahdon vain saada tietää, hyväksytäänkö koko aietta?" - -"Kyllä, jos se onnistuu", tuumi kreivi sofistisesti. - -"Sieppaamme prinssin miljoonat." - -"Mutta sehän arvataan heti, ja hän antaa meidät ilmi." - -"Eipä niinkään, sillä hän on kokonaan meidän käsissämme. Hän on vielä -Saksassa, ja jos siellä saadaan vähänkin vihiä hänen hommistaan, joutuu -hän heti vangituksi. Hänelle jää ratkaistavaksi, tahtooko pitää -vapautensa ja osan rahoistaan, vaiko ei mitään. Rahat on meillä käsissä -viikon kuluessa, ja siihen mennessä voimme myydä yhtiömme ja valmistaa -kaikki katoamistamme varten." - -Kapteeni Aaprahammi Johansson kiroili itsekseen, sillä venäjän -ymmärtäminen vaati häneltä suurta tarkkaavaisuutta. Ruumiskin tuntui -puutuvan, ja hän koetti hiukan muuttaa asentoaan. Mutta maksoi vaivan -olla "yhtiökokouksessa." Miehillä oli suuret suunnitelmat, ja ellei -kapteenia keksittäisi, voisi noissa suunnitelmissa tapahtua suuriakin -laskuvirheitä. - -"Mutta neiti Riger! Hän saattaa vaikeuttaa yritystä", selitti -varovainen saksalainen. - -"Kyllä, mutta me saamme hänet kyllä toimitetuksi syrjään." - -"Otammeko Rigerin mukaan?" kysyi jälleen saksalainen. - -"En minä ainakaan kehoita, sillä mitä vähemmän jakajia, sitä suurempi -saalis. Neiti Riger ei epäile mitään, kun Kahl suoritti temppunsa aivan -rehellisesti, ja tyttö kuuluu pelkäävän niin kauheasti, että hyväksyy -varmastikin jokaisen toimenpiteen, joka vapauttaa hänet itse olemasta -läsnä. Hyväksytäänkö siis aie, niin minä ryhdyn tarpeellisiin toimiin?" - -"Kyllä vaan!" - -"Näin sivumennen saan ilmoittaa", aloitti Kahl, "että tänään kävi kaksi -herraa siellä Vieckin luona. Olivat kyselleet kaikkea mahdollista, -kunnes Vieck ajoi ulos, mutta en luule, että siinä olisi ollut mitään -enempää. Tavallinen gulashi, joka luuli saavansa helpollakin huoneuston -rakennuksestamme." - -"Täytyy olla joka tapauksessa varovainen", esitti saksalainen. - -"Kokouksen pidämme huomenillalla kello yksitoista alakonttorissa", -sanoi Popov, "ja siihen mennessä on minulla juttu selvä. Kahl ehtinee -myös jo silloin matkaltaan." - -"Kyllä." - -"Muuta ei kai enää olekaan?" - -Kukaan ei vastannut mitään. - -"Minä aion mennä nukkumaan", selitti kreivi ja nousi ylös. Kapteenin -käsi sukelsi salamannopeasti etutaskuun, hän sulki silmänsä ja alkoi -hiljaa kuorsata. Tilanne oli yhdellä iskulla muuttunut mitä -kriitillisimmäksi. - -Miehet nousivat ylös ja hyvästelivät. Kreivi haukotteli ja lähestyi -alkoovia. - -"Näkemiin sitten, hyvät herrat!" sanoi hän ivallisesti ja veti verhot -syrjään. Samassa hän päästi huudon. - -"Täällä on urkkija!" kiljaisi hän, ja koko yhtiön johtokunta säntäsi -alkoviin, jääden seisomaan kuorsaavan kapteeni Aaprahammi Johanssonin -eteen. - -"Sulkekaa ovi", määräsi Popov hiljaa, mutta lujasti, ja Kahl noudatti -käskyä. Johtokunnan jäsenet olivat vetäneet esiin revolverinsa ja -seisoivat ryhmittyneinä vuoteen edessä, katsellen kapteeni Johanssonin -ruskeaa niskaa, ahavoituneita kasvoja ja punaista nenää, joka pihisi ja -korisi. Olle näytteli hyvin, sillä olihan tässä suorastaan henki -kysymyksessä, ja hänen esittämänään tuntui lystäillyt ja sitten -nukkunut merikapteeni täysin luonnolliselta, jopa siinä määrin, että -salakuljettajat joutuivat hiukan ymmälle. - -"Herätämmekö miehen?" kysyi saksalainen hiljaa. "Hän näyttää todella -nukkuvan." - -"Tietysti! Miehestä on saatava selko", puhui Popov kiivaasti, mutta -hiljaa. "Oh, lempo, hän on ollut täällä kaiken aikaa, eikä kenenkään -päähän pälkähtänyt tutkia alkoovia. Me olemme nautoja!" - -Kapteeni olisi hymyillyt ivallisen tyytyväisesti, jos olisi uskaltanut, -mutta nyt hän vain jatkoi kuorsaustaan. Niskassa retkotti kaulus, ja -jalat roikkuivat puoleksi ilmassa. Kaiken kaikkiaan hän oli -ehdottomasti humoristinen nähtävä. Venäläinen kreivi tajusi tämän -puolen asiasta. - -"Merimies!" hän kuiskasi. "Ja nukkuu kuin tukki!" - -"Pitäkää aseet varalla!" komensi Popov, tarttui äkkiä kapteenia -niskasta ja nosti hänet pystyyn voimalla, jota ei olisi uskonut -lähtevän hänen näköisestään pitkän hintelästä miehestä. Kapteenin -kuorsaus keskeytyi äkkiä, ja kun Popov hellitti kätensä hänen -niskastaan, kaatui kunnon kapteenimme takaisin vuoteeseen, heräsi -puolittain, ja hänen lyhyet lihavat jalkansa tekivät epätoivoisen -humoristisia ponnistuksia löytääkseen tukea. Kapteeni kierähti sangen -luontevasti lattialle, pää kopahti sängynjalkaan, ja samassa hän -heräsi. - -"Ta' me fan!" kirosi kapteeni sydämensä pohjasta, avasi turvottuneet -silmänsä ja istualtaan silmäsi ympärillään olevaa seuruetta. Hän ei -näyttänyt käsittävän mitään, katse harhaili kuin rannattomalla -valtamerellä, ja kapteeni tarttui tukkaansa kuvaamattoman -hullunkurisella eleellä. Suu meni muikeaan irvistykseen, kapteeni -nuolaisi tahmealla kielellään kuivia huuliaan ja silmäsi uudelleen -ympärilleen. - -"Hyvää päivää, pojat!" sanoi hän yksinkertaisesti ja nousi ylös, -kääntäen seurueelle selkänsä, kaataen pullosta konjakkia lasiin ja -ryypäten sen pohjaan syvällä ahnaalla kulauksella. "Johtokunnan" -jäsenet eivät vastanneet mitään, katselivat vain kapteenin pettävän -luontevaa heräämistä ja pitivät silmällä hänen liikkeitään. - -"Mitä asiaa?" kysyi kapteeni karskisti. "Saako olla?" ja hän kaatoi -lasin täyteen, tarjoten sitä lähinnä itseään seisovalle venäläiselle -kreiville. "Tohtori Brattin ja hänen järjestelmänsä tuotetta!" - -"Kädet ylös!" komensi Popov kylmästi ja tähtäsi revolverillaan -kapteenia suoraan rintaan. Tämän kasvot saivat äärettömän hämmästyneen -ilmeen, ja jäsenet tuntuivat kieltäytyvän tottelemasta. Suu auki hän -tuijotti miehiin. - -"Nopeasti!" toisti Popov, ja hänen pienet silmänsä välähtivät -uhkaavasti. Kapteeni pudotti täyden lasin lattialle ja nosti kätensä -jäykkinä ylös. - -"Mi... minulla ei ole rahaa", sopersi hän tolkuttomasti. Venäläinen -kreivi ei voinut enää pidättää itseään, vaan puhkesi raikuvaan nauruun. - -"Mieshän on selvässä ja perinpohjaisessa pohmelossa", sanoi hän -Popoville. - -"Olkoon mitä on, mutta tehköön tiliä kaikesta", vastasi tämä. "Tulkaa -tänne!" -- Kapteeni siirtyi keskelle huonetta ja vajosi aivan -tahdottomana muutamaan nojatuoliin. Popov laski alas aseensa, mutta -kapteeni piti käsiään edelleenkin ylhäällä, samalla kuin hänen -katseensa edelleenkin vielä harhaili häntä ympäröivissä miehissä, -hämmästyneenä ja yksinkertaisena. Nyt oli näyteltävä hyvin, sillä sen -onnistumisesta riippui kaikki. - -"Miten tulitte tänne?" kysyi Popov. - -"Kaupunkiinko?" kysyi kapteeni vuorostaan. - -"Tänne huoneeseen?" vastasi toimitusjohtaja, ja hänen silmänsä -koettivat tunkeutua kapteenin sisimpään. - -"En muista... niin, olin hiukan ryyppäämässä... ajoin tänne autolla... -tulin makaamaan", koetti kapteeni kaivella muistiaan ja selvittää -ajatuksenjuoksuaan, mikä tuntui tuottavan hänelle voittamattomia -vaikeuksia. - -"Mikä on nimenne?" kysyi Popov. - -"Abraham... Abraham Johansson..." oikaisi kapteeni. - -"Ammattinne?" - -"Kapteeni... niin, entinen kapteeni, sillä en ole purjehtinut enää -moneen vuoteen..." - -"Mistä olette tullut tänne?" - -"Malmöstä." - -Popov kumartui äkkiä ja pisti kätensä kapteenin povitaskuun ja veti -esille tämän lompakon. Hän tarkasti sen sisällyksen ja tutki passin, -joka oli yhtäpitävä kapteenin ilmoitusten kanssa. - -"Mitä tekemistä teillä oli tässä huoneessa?" kysyi salakuljettaja -tiukasti ja kiinnitti harmaat silmänsä kapteeniin. - -"Tekemistä?" kertasi tämä. "Olihan minulla tekemistä, kun tulin -nukkumaan. Mutta mitä, piru vieköön, tekemistä teillä on minun -kanssani?" Kapteenin ääni oli vaativa ja korskea, ja viimeisetkin -unenrippeet olivat hävinneet. Hän katseli sangen itsetietoisesti -seuruetta ympärillään. - -Salakuljettajat eivät tienneet mitä ajatella. Heidän edessään oli -ehdottomastikin kapteeni, pohmelossa oleva mies, mutta he eivät -jaksaneet ymmärtää, miten tämä oli tullut juuri tähän huoneeseen. - -"Pitäkää pienempää suuta", varoitti Popov ilkeästi, "sillä ottakaa -huomioon, että te olette tullut _väärään_ huoneeseen nukkumaan. Tämä -huone kuuluu meille." - -Kapteeni hölmistyi, ja hänen korskea ilmeensä hävisi. - -"Vääräänkö? Minä en ohjaa milloinkaan väärään, en vaikka olisin -kaksinkertaisessa myrskyssä, ja tällaisen pienen lystäilyn jälkeen on -pääni yhtä selvä kuin jalkani heikot. Minä tulin huoneeseen n:o 78 ja -olen siellä. Mutta teidän tulemistanne en käsitä." - -"78!" ihmetteli Popov tosissaan. "Tämä on n:o 28." - -"Eikö pirussa! Katsokaa!" Kapteenin ääni oli niin vakuuttavan varma, -että Kahl nousi ja meni ovelle, katsoen numeroa ulkopuolelta. - -"Tämä on 28", sanoi hän palatessaan. - -Kapteeni meni miettiväiseksi. Kahl kuiskasi sitten jotakin Popoville ja -poistui uudelleen. Seurue oli ääneti ja katseli kapteenia, joka ei -näyttänyt taaskaan käsittävän mitään, kostutti vain pari kertaa -huuliaan kielellään ja huokasi. Tilanne oli juuri kriitillisimmillään, -ja kaikki riippui hiuskarvasta. Kapteeni oli perustanut koko -suunnitelmansa hotellissa aikaisemmin käydessään havaitsemaansa -pikkuseikkaan. - -Kahl ilmestyi takaisin ja kuiskaili Popovin kanssa, nyökäyttäen lopuksi -päätä. - -"Te olette nähtävästikin erehtynyt numerosta", sanoi hän kokolailla -kohteliaammalla äänellä, "mutta varovaisuus ei ole haitaksi. Meillä oli -täällä tärkeä liikeneuvottelu, emmekä halua saattaa asioitamme kaikkien -tietoon. Otamme selvän puheistanne. Odottakaa!" - -Popov nousi ylös, ja Kahl istuutui hänen paikalleen vastapäätä -kapteenia. Toimitusjohtaja poistui ja viipyi ulkona noin kymmenen -minuuttia. Hänen palatessaan kapteeni näki hänen ilmeestään, että asia -oli saanut onnellisen käänteen. - -"Huomaan teidän puhuneen totta", sanoi hän lyhyesti, "ja voitte nyt -mennä huoneeseenne. Mutta joka tapauksessa, jos me vielä kerran -tapaamme toisemme, niin emme leiki, muistakaa se!" jatkoi hän -uhkaavasti. - -Kapteeni nousi ylös, otti hattunsa, kapsäkkinsä, jonka sisältö sitä -ennen tutkittiin, ja pullonsa, ja lähti sanaakaan puhumatta huoneesta, -toisessa kädessä pullo, toisessa kapsäkki, hattu takaraivolla ja kaulus -niskassa, kömpi neljänteen kerrokseen, sulki oven ja purskahti -sydämelliseen, mutta hiljaiseen nauruun. Peli oli voitettu. Mutta -täytyi olla hiukan aikaa varovainen. - -Puolen tunnin kuluttua hän kutsui luokseen hovimestarin ja kysyi tältä -salakuljettajia. Kaikki olivat jo lähteneet. Hän sanoi hovimestarille -jotakin, ja muutaman minuutin kuluttua saapui ikävissään odotellut -Kivinen huoneeseen. Hän oli kuullut vain venäläisen kreivin -huudahduksen ja lasin putoamisen ja ollut kohtalaisessa jännityksessä -asetoverinsa kohtalosta. - -"Miten onnistuit?" kysyi hän Ollelta. - -"Erinomaisesti! Sain selville melkein kaikki! Koko juoneni perustin 2:n -ja 7:n yhdennäköisyyteen näissä ovinumeroissa. Kahl kävi tarkastamassa -ja huomasi kai hänkin. Näyttelin pohmeloista kapteenia ja onnistuin -pettämään arvoisat herrat, vaikka kyllä hyvin täytyikin näytellä. Pääni -kopautin näytellessäni sängynjalkaan, mutta kyllä se värkki kestää. -Jaa, me lähdemme nyt tunnin kuluttua katsastamaan 'Arthuria'. Siellä on -jotakin hommaa." - - - - -9. - -Höyrylaiva "Arthur" saa kutsumattomia kansimatkustajia. - - -Sanomalehtimiehet menivät ensin Ollen asuntoon. Jorre Minckiltä oli jo -saapunut lyhyt kirje. - - "Herra Nordgren! Olen saapunut perille ja tutustunut ympäristöön. - Neiti Riger on ollut kotosalla. Kävi asemalla ja puheli - rautatiekirjakaupan myyjättären kanssa. Kysyi Teitä ja herra - Kivistä. Sanottiin matkustaneen etelään. Kävi myöskin - lennätinkonttorissa, mutta en toistaiseksi ole saanut selvää, - minne hän sähkötti. Päivällä kävi kaksikin kertaa maalarimestari - Backbergin luona. On kysymyksessä jotkut maalaustyöt huvilassa. - Metsähuvilan vajasta löysin moottoripyörän. Se oli aika hyvin - piiloitettu. Metsähuvilassa ei asu ketään. Luulen pysyväni - tapausten tasalla, sillä Amorin, ripeän kieleni ja kohtalaisen - ulkomuotoni avulla olen päässyt sangen hyviin väleihin neiti - Rigerin sisäkön Minnan kanssa. Minna tahtoo jäljitellä - kylpylänneitosia ja puhuu jotakin iloisista toveruussuhteista. - Tänä aamuna sain Minnalta pienen tunnustuksen toveruudesta ja - hänen kanssaan tähän saakka seurustelleelta sotamieheltä ylen - vihaisen katseen. Minulla on hyvä toivo päästä käymään neiti - Rigerin huvilassa tämän ollessa poissa, ehkä jo parin päivän - kuluttua, jolloin täällä on suuret kansanjuhlat uima- ja - soutukilpailuineen, vesipolopeleineen ja tanssiaisineen. - - Kunnioittaen Jorre Minck." - -"Jorre on ovela poika!" hymähti Olle. "Päivän on ollut paikalla, ja -pojalla on jo toveruussuhde!" - -Olle riisui kapteeninasunsa ja toi sitten valtavasta pukuhuoneestaan -kokonaisen röykkiön erilaisia vaatekapineita, heittäen ne sohvalle. - -"Valitkaamme noista!" sanoi hän. "Jos kiinni joudumme, ei niistä ehkä -ole suurtakaan apua, mutta suojelevat ne kuitenkin hiukan. Pukeudu -merimiehen ja rantajätkän välimuodoksi." - -Puolen tunnin työn jälkeen olivat herrasmiehet muuttuneet peräti -epäilyttävän näköisiksi olioiksi pikiintyneine housuineen, viiruisine -ihopaitoineen ja räikeine kaulaliinoineen. - -"Kuules, Olle", aloitti Kivinen, "eikö tämä matka oikeastaan ole turha? -Me tiedämme nyt, että yhtiö suunnittelee jonkun koiruuden tekemistä -prinssille ja neiti Rigerille. Meidän on saatava selko siitä eikä -lähdettävä turhanpäiten ajelemaan salakuljetusretkillä." - -"Kaikki aikanaan. Laiva saapuu takaisin hyvissä ajoin, ja huomenillalla -koetamme tavalla tai toisella saada selvän kokouksesta. Silloin pitäisi -lurjusten suunnitelman olla valmis." - -"Iloinen olen joka tapauksessa, koska neiti Rigerin osuus jutussa näkyy -kuitenkin olevan aivan erikoislaatuinen. Milloin luulet vastauksen -ehtivän tänne Wienistä?" - -"Ehkä jo huomenillalla. Sieltä sähkötetään heti." - -"Olkoon menneeksi! Saadaanpahan tästä hyvä lehtijuttu." - -Olle laittoi muutamia voileipiä, molemmat miehet ottivat taskumatit -mukaansa, täyttäen ne kylmällä teellä, aseet tarkastettiin, ja Olle toi -varastostaan kaksi paksua, jokseenkin lyhyttä kumipamppua. - -"Tämä on paras ase!" sanoi hän pistäessään sen povitaskuunsa. "Ei tapa, -ei päästä ääntä, mutta sitä maistanut pitää suunsa kiinni." - -Muutaman minuutin kuluttua pujahti keittiöportaista pihalle kaksi -rantajätkää, jotka nopeasti ympärilleen vilkaisten painalsivat kadulle, -ohjaten kulkunsa satamaa kohti. - -Tukholman kaduilla oli hämärä, ja vilkasliikkeisimmillä paikoilla -luotiin ystävyksiimme monta kaihtavaa katsetta; muutamat -järjestyksenvalvojat suvaitsivat kiinnittää heihin aina valppaan -huomionsa. Olle, joka oli tottunut retkeilemään millaisessa asussa -tahansa, eli omaksumassaan osassa täydellisesti, mutta Rivinen tunsi -itsensä hiukan epävarmaksi, ja vilkaistuaan muutamasta katupeilistä -kuvaansa hän vaistomaisesti koetti korjata asuaan. Vasta päästyään -syrjäkaduille, lähemmäksi satamaa, hän tunsi olevansa sittenkin omassa -nahassaan. - -"Mitä sinä aiot oikein hommata 'Arthurilla'?" kysyi hän matkalla -mälliään huolettomasti imeskelevältä Ollelta. - -"Katsastelen hiukan tätä nykyaikaista salakuljetusta", vastasi Olle -venytellen tukholmalaisen rantajätkän nuotilla. - -"Mitä, lähdemmekö me ehkä 'Arthurin' mukana?" - -"Niin olisi aikomus." - -"Mutta miten voimme säilyä huomaamattomina?" - -"Jollakin tavalla. Pääasia on päästä laivaan huomaamattomana." - -Kivinen aavisti, että yöstä tulisi jännittävä, ehkä liiankin -jännittävä, sillä salakuljettajat olivat vaarallista väkeä, ja jos he -huomaisivat paljastuksen uhkaavan, ei olisi mitään takeita, etteikö -murhakin tulisi kysymykseen. - -Kun Olle ei tiennyt, missä kohden "Arthur" sijaitsi, täytyi heidän -ryhtyä järjestelmällisesti sitä etsimään. He aloittivat aivan -äärimmäisestä päästä, tietenkin väärästä, kuten huomasivat, sillä -"Arthur" keinui juuri vastakkaisessa päässä satamaa, pitkälle pistävän -laiturin nenässä. Satama oli jo melkein autio, joitakuita -tullivartijoita liikuskeli vielä ulkona, poliisit syljeskelivät veteen -tai juttelivat kipparien kanssa, ja muutamia jätkiä istui möljällä -jalat ilmassa. Ystävystemme tulo ei herättänyt minkäänlaista huomiota, -mutta keksittyään "Arthurin" he painuivat varastomakasiinien taakse -pohtimaan suunnitelman yksityiskohtia. "Arthur" oli keskikokoinen -höyrylaiva, vanha ja ränstyneen näköinen, ja sitä oli aikoinaan -käytetty matkustajalaivana, mutta sitten muutamin muutoksin -lastihöyrynä. Piipusta tuprusi savua, ja höyry pihisi vedenpintaan. Se -oli ilmeisestikin lähtöhommissa. Kajuuttaluukuista loistavat tulet -ilmaisivat, että aluksessa oli väkeä parastaikaakin. - -He istuutuivat muutaman varaston portaille, ja Olle sytytti piippunsa. - -"Siinä se on", sanoi hän, "mutta pääsy tuntuu olevan koko hämärä. Joku -mies nojailee laivan partaaseen, niin ettei voi ajatellakaan -pujahtamista." - -Kivinen murahti jotakin myönnytykseksi. - -"Vieressä on parkkilaiva", virkahti suomalainen sitten, ja onnellinen -ajatus pälkähti hänen päähänsä. - -"Entä sitten?" kysyi Olle. - -"Sen kokka sivuuttaa höyrylaivan perän. Jos pääsisimme ensin parkkiin, -niin voisimme hypätä 'Arthuriin', huomiota herättämättä." - -"Sitä kannattaa yrittää", sanoi Olle nousten seisomaan. - -"Odotas! Jää sinä tänne varastorakennusten suojaan, mutta niin, että -voit nähdä parkkilaivan. Minulla on toinenkin aatos, ja parkkilaivasta -voin nähdä, onnistuuko se. Jos kaikki on selvä, annan kättä -heiluttamalla merkin, ja sitten koeta keinotella itsesi laivaan. -Terve!" - -Kivinen hiipi varastorakennusten taitse, ja päästyään parkkilaivankin -ohi hän lähestyi sitä takaapäin. Sen kajuutoista näkyi tulta, mutta -kannella ei ollut ketään. Sanomalehtimies seisahtui hetkeksi, vilkaisi -sitten ympärilleen ja nopealla, reippaalla hyppäyksellä tuli kannelle, -suoraan nuorakäärölle, niin ettei pienintäkään ääntä syntynyt. -Nopeasti, mutta samalla varovasti hän hiipi nelimastoisen parkkilaivan -kokkaan ja silmäsi "Arthuria." Laivamies nojasi edelleenkin partaaseen, -selin Kiviseen, ja poltteli piippuaan. Ketään muuta ei näkynyt. -Sanomalehtimies katseli höyrylaivan keskikannen yli ulottuvaa katosta. -Aivan oikein, sen päälle ei johtanut tikkaita, mutta peräkannen -kajuutan katolta voisi sinne helpostikin kiivetä. - -Varmistauduttuaan näkemästänsä heilautti Kivinen kättään ja jäi sitten -maaten odottamaan nuorakasojen keskeen Ollen saapumista. Noin kymmenen -minuutin kuluttua hän kuuli hiljaista hengitystä läheltään ja huomasi -Ollen. - -"Sinäpä tulet hiljaa", kuiskasi Kivinen ihmetellen. - -"Niin, olen sukkasillani", nauroi Olle hillitysti ja näytti kenkäparia -kädessään. "En uskaltanut muutoin tulla, sillä minun olemuksellani ei -kävellä hiljaisesti, vaikka kuinka tahtoisi, jos on kengät jalassa. No, -mitä olet ajatellut?" - -Kivinen selitti suunnitelmansa, ja Olle nyökäytti hyväksyvästi -päätänsä. - -"Sopii kyllä. En luule kenenkään päähän pälkähtävän tulla katolle, ja -muutoin on siellä pelastusvenheitten keskeltä mahdoton meitä huomata." - -"Eteenpäin siis!" virkkoi Kivinen ja nousten parkkilaivan laidalle -pudottautui hiljaa höyrylaivan kannelle. Olle seurasi esimerkkiä, mutta -ellei Kivinen olisi ottanut vastaan, olisi kunnon "kapteeni -Johanssonin" alastulo voinut herättää enemmänkin huomiota. Parilla -kolmella kissamaisella hyppäyksellä, jos nyt Ollen liikkeistä saattoi -sellaista laatusanaa käyttää, olivat miehet kajuutankatolla, Kivinen -kiipesi katoksen päälle ja auttoi sinne Ollenkin. Katos oli puusta ja -peitetty maalatulla öljykankaalla. Päästyään veneittein suojaan Kivinen -katsahti partaaseen nojaavaa miestä. Tämä oli yhtä rauhallinen kuin -ennenkin. - -"Arthurilla" oli kaksi kutsumatonta kansimatkustajaa. - -Sanomalehtimiehet makailivat katoksella puolen tuntia. Kivinen hilautui -katoksen reunalle ja ryhtyi pitämään vahtia pelastusveneen kokan -alitse. Tupakoiva laivamies nähtävästikin odotti jotakin, kai herra -Kahlia. - -Sanomalehtimies katsoi kelloaan. Se oli vähää vaille yksitoista. -Alhaalta kuului askeleita, kajuutanportaitten ovi avautui ja kannelle -astui kolme laivamiestä, jotka menivät ennestään odottavan miehen luo. - -"Eikö ala kuulua?" kysäisi muuan miehistä, luultavastikin kapteeni -kultakalunaisesta merilakistaan päättäen. - -Kukaan ei vastannut, ja seurue jäi nojaamaan laivan parrasta vastaan, -tupakoimaan ja syljeskelemään. Sanomalehtimiehet eivät uskaltaneet edes -kuiskailla, sillä kaikki oli ympärillä hiljaa, satama rasvatyyni, ja -vain höyry pihisi heikosti. - -"Ka, tuolta se viimeinkin tulee!" vilkastui laivamies ja osotti -hämärään peittyneelle laiturille. Muutaman hetken kuluttua tulikin -näkyviin kiirehtivä mies, joka jo kaukaa huusi, että laiva oli -irroitettava. Alhaalta nousi kannelle vielä neljä miestä, tulija, joka -osottautui Kahliksi, astui laivaan ja tervehti lyhyesti kapteenia. -Kiinnitysköydet irroitettiin, perämies kiirehti ruorirattaan luo, -potkuri myllersi vedenpinnan, ja "Arthur" liukui ulos satamasta -salakuljettajineen ja kansimatkustajineen. - -"Tästä tulee hauska laivamatka", kuiskasi Kivinen Ollelle ja sytytti -savukkeen, sillä piipusta tupruava savu esti ilmitulon. - -"Arthur" sivuutti satamassa ankkuroidut höyry- ja purjelaivat, liukui -salmeen ja lisäsi vauhtia, sukeltautuen Tukholman saaristoon. Alkoi -tuntua jo tuulikin, ensin hiljaisena ja leppoisena, mutta sikäli kun -lähestyttiin merta, tuli vihaisempia puuskauksia, meri alkoi -väreillä ja hiukan lainehtia, ja ylhäällä katoksella kyyköttävät -sanomalehtimiehet olivat peräti tyytyväisiä, kun olivat pukeneet ylleen -tukevat villapaidat. Aamuilma oli märkää ja kosteaa. - - - - -10. - -Salakuljettajat joutuvat aavistamattaan kokemaan Robinsonin elämää. - - -Laivamiehet olivat kadonneet kajuuttaan, kahta lukuunottamatta, jotka -olivat vahdissa, ja perämiestä, joka liikkumattomana seisoi kojussaan -rattaansa luona. Kahlkin oli hävinnyt näkyvistä. Hän oli luultavastikin -keskustelemassa kapteenin kanssa tämän hytissä. Sanomalehtimiehet -olisivat antaneet paljonkin, jos olisivat saaneet olla kuulemassa -keskustelua, mutta se oli mahdotonta, ja he olivat toistaiseksi sangen -tyytyväisiä siellä yläilmoissaankin. Kivinen laskeutui selälleen ja -katseli taivasta ja ajelehtivia pilviä ja Olle muutteli varovaisesti -tämän tästä asentoaan, ruumiin väsyessä pakollisesta ja epämukavasta -liikkumattomuudesta. - -Kivinen koetti arvailla "Arthurin" matkaa. Mistä aiottiin tavaraa -salakuljettaa? Tapaisiko "Arthur" jonkun ulkolaisen laivan ja -tapahtuisiko lastaus avoimella merellä? Se tuskin oli todennäköistä, -sillä jos oli jonkunlainenkaan aallokko, ei "Arthur" selviytyisi, ja -joka tapauksessa vaatisi hiukankin suuremman määrän lastaus huomattavan -ajan. Vai olisiko salakuljettajilla jossakin varasto, johon tavarat -ulkomailta tuotiin ja josta sitten "Arthur" kävi ne hakemassa? Tämä -otaksuma tuntui paljon todennäköisemmältä. - -Kone puuskutti tasaisesti, laiva keinui, ja sanomalehtimiehet -väkisinkin torkkuivat, vaikka kylmä värisyttikin jäseniä. "Arthur" -erkani saaristosta, aava välkkyvä Itämeri avautui idässä, laiva kääntyi -etelään. Aurinko nousi taivaanrannalla suoraan merestä ja kultasi veden -ja laivan. - -Neljän paikkeilla "Arthur" kääntyi hiukan länteen. Kauempana häämöitti -muuan saari ja sen takana tasainen rantaviiva. "Arthurin" kokka kääntyi -saarta kohden. Sanomalehtimiehet oikoilivat jäseniään katoksella, -toivoen auringon nousevan korkeammalle lämmittämään yökylmän jälkeen. -Noin puolen tunnin kuluttua oli saari, pieni, kallioinen ja kaikesta -päättäen asumaton, suoraan heidän edessään, ja viiden paikkeilla laski -"Arthur" suoraan rantaan, kallion kylkeen, köydet kiinnitettiin pariin -tukevaan kantoon ja laivamiehet nousivat maihin, heidän joukossaan Kahl -ja kapteeni. Sanomalehtimiehet vetäytyivät varovaisesti veneitten -suojaan, siksi kunnes koko arvoisa seurakunta oli kadonnut saarelle ja -"Arthur" jäi yksin rantaan salaisine kansimatkustajineen. - -"Hitto, minulla on aatos!" huudahti Olle hypäten ylös, kun viimeinen -salakuljettaja oli häipynyt. - -"Mikä se olisi?" kysyi Kivinen. "Että lähtisimme noitten herrojen -mukaan?" - -"Etkö käsitä tätä yksinkertaista, mutta nerokasta suunnitelmaa? Me -olemme laivassa." - -"Niin olemme." - -"Salakuljettajat ovat saarella." - -"Toistaiseksi." - -"Lähin saari on ainakin kymmenen kilometrin päässä ja mantere ainakin -kolmenkymmenen." - -"Entä sitten?" - -"Sitä matkaa ei jaksa äkkipäätä kukaan uida." - -"Ei ainakaan Kahl kanannahkoineen." - -"Eivätkä ne toki osaa lentääkään." - -"Muuta kuin selälleen." - -"Meillä on kompassi ja kartta." - -"Entä sitten?" - -"Ja minä osaan käyttää höyrykonetta." - -"Siis...?" alkoi Kivinen ja hänen silmänsä pyöristyivät hämmästyksestä -ja ajatuksesta, joka oli ylen mahdoton, mutta samalla vastustamattoman -hauska ja humoristinen. - -"Siis: me lainaamme 'Arthurin' ja jätämme arvoisat salakuljettajat -nauttimaan saarelle Robinson elämästä." - -"Lempo soikoon!" innostui Kivinen. - -"Me teemme sen", sanoi Olle ja hyppäsi kajuutan katolle. - -"Mutta miten sitten selviydymme Tukholmassa? Koko sakki voi hajota, jos -saavat jotakin tietää. Kahl ei saavu kokoukseen, ja silloin sitä tuskin -pidetäänkään." - -"Tulkoon mitä tulee, mutta tämä on liian sopiva tilaisuus! Ajattele -otsaketta lehdessä: Kirjeenvaihtajamme siepannut salakuljettajain -laivan ja jättänyt heidät saarelle, josta Robinsonit löydettiin." - -"Toimeen siis", virkkoi Kivinen ja hyppäsi kannelle, juosten maihin. -"Minkälainen työnjako?" - -"Sinä hoidat peräsintä ja minä konetta." - -Olle sukelsi konehuoneeseen ja Kivinen irroitti kiinnitysköydet, -sieppasi puosha'an ja työnsi "Arthurin" irti kalliosta, hypäten sitten -laivaan. Tilanne oli hyvinkin kriitillinen, sillä saattoivathan -salakuljettajat tai ainakin joku heistä palata millä hetkellä tahansa. -Kivinen veti esiin mauserinsa ja asetti sen viereensä. Olle kuului -heittelevän puita pesään, ja äkkiä kävi laivassa nytkäys, potkuri -hurahti pyörimään ja vesi alkoi porista perässä. Kivinen tarttui -peräsinrattaaseen, käänsi sen, ja "Arthur" liukui hiljalleen, perä -edellä, irti saaresta. Hurja poikamainen ilo valtasi Kivisen, eikä hän -malttanut olla hihkaisematta. Koneen jyskytys kävi voimakkaammaksi. - -"Eteenpäin! Täysi höyry!" huusi Kivinen torveen, ja "Arthur" pysähtyi -vapisten ja alkoi sitten kyntää eteenpäin. Kun he olivat noin sadan, -puolentoistasadan metrin päässä, ei Kivinen voinut pidättää itseään, -vaan tarttui höyrypillin nuoraan ja vetäisi kolme kertaa. Kimeä, -vihlova vihellys ilmaisi salakuljettajille saaressa, että heidän -laivansa oli lähtenyt omille retkilleen. Kivinen ohjasi suoraan -saaresta poispäin. Hän jätti pariksi minuutiksi peräsinrattaan -valloilleen ja juoksi perään kiikari kädessään. Aivan oikein, saaren -rannalla näkyi joukko miehiä, ja pari pientä savupilveä ilmaisi, että -salakuljettajat purkivat kiukkunsa hyödyttömään ammuskeluun. Kivinen -naurahti ja palasi paikoilleen. Kone kävi tasaisesti ja varmasti, ja -puolen tunnin kuluttua ilmestyi Ollekin kannelle, nokisena ja -likaisena, kädet öljyssä ja piippu hampaissa. - -"Minne me oikein ohjaamme?" kysyi Kivinen kerrottuaan ystävälleen -näkemänsä. - -"Odotas, niin katsotaan", virkkoi Olle ja syventyi tarkastamaan -karttaa. "Tuonne noin. Tunnen väylän koko hyvin. Se on helppo ja -vaaraton ja hyvin merkitty. Poijujen välistä vain. Kai sinä pohjois- ja -eteläpoijut tunnet?" - -"Kyllä vain, herra kapteeni", vastasi Kivinen tunnin vanhana -merimiehenä. - -"Arthur" kynti Itämerta uusien isäntien ohjaamana, ja entiset -kiroilivat hyljättyinä Robinsoneina autiolla saarella. - -Kun "Arthur" aamupäivällä, varovasti sivuutettuaan merkkipoijut ja -salakarit hitaasti ja kömpelösti laski pienen saaren laituriin, -kokoontui koko saaren mies- ja naispuolinen väki katsomaan harvinaista -tulokasta, ja esivaltaa edustava poliisikonstaapeli siirteli -levottomasti jalkojaan ja hypisteli viiksiään, kun laivaväeksi -osoittautui vain kaksi enemmän kuin epäilyttävän näköistä, likaista ja -ryysyistä rantajätkää, joista toinen oli hoitanut konetta ja toinen -ohjannut peräsintä. Konstaapeli ei tiennyt mitä tehdä, puuttuako asiaan -vai ei, mutta uteliaisuus ja virkavelvollisuus saivat voiton, ja kun -Olle ja Kivinen selviytyivät laiturille, astui konstaapeli vastaan ja -tiedusti heiltä, mitä varten he olivat tulleet. - -"Toimme sen tänne laituriin toistaiseksi", selitti Olle ja sytytti -piippunsa. - -"Kenen laiva tämä on?" kysyi konstaapeli. - -"Emme tiedä", kuului tyyni vastaus, ja väkijoukosta puhkesi -kummastuksen huudahduksia. - -Konstaapeli tunsi asian käyneen hyvin epäilyttäväksi. - -"Ette tiedä", jatkoi hän tuikeasti ja arvovaltaisesti. "Mistä te sen -sitten saitte?" - -"Löysimme", virkkoi Olle välinpitämättömästi niinkuin kysymys olisi -ollut tulitikkulaatikosta. Konstaapeli joutui aivan ymmälle. -Uskalsivatko nuo lurjukset valehdella noin röyhkeästi! Löytäneet -täydessä kunnossa olevan höyrylaivan! - -"Mistä te sen löysitte?" - -"Tuolta!" ja Olle teki laajan kädenliikkeen, kasvoillaan ikävystynyt ja -haluton ilme, aivan kuin laivojen löytäminen olisi ollut hänen -ammattityötänsä eikä hän olisi katsonut maksavan vaivaa puhella niin -vähäpätöisestä. - -"Taitaa olla parasta, että seuraatte nyt minua", sanoi konstaapeli -painokkaasti ja katsahti kuin vedoten väkijoukkoon. "Saatte selvittää -löytönne nimismiehen luona!" - -"Lähdetään vain!" mukautuivat rantajätkät. Konstaapeli määräsi pari -miestä vartioimaan laivaa ja tuli sitten seikkailijoittemme luo. - -"Eteenpäin, hyvät herrat!" virkkoi hän virallisen ivallisesti. - -Väkijoukko seurasi perässä jonkun matkaa, ja Olle riemuitsi mielessään, -ajatellessaan jonkun lähipäivän lehteä ja sen otsakkeita. Totisesti, -juttu kävi yhä hurjemmaksi ja siitä paisuisi todellinen mätäkuun -vetonumero. - -Parin sadan metrin matkan kuljettuaan miehet saapuivat venevalkamalle. -Poliisi kävi istumaan veneen perään, seikkailijat sijoitettiin -keskituhdolle ja kokkaan kävi pari miestä soutajiksi. Alkoi neljän -kilometrin soutumatka mantereelle. Rannalla soutajat erosivat -seurueesta, ja poliisikonstaapelin kunniakkaaksi, mutta samalla -edesvastuulliseksi ja vaaralliseksi tehtäväksi jäi saattaa oletetut -laivavarkaat nimismiehen huostaan. Matkaa olikin toki kilometrin verran -vain, ja konstaapeli oli hyvin tyytyväinen, kun saatettavat eivät -olleet käyttäneet lukemattomia sopivia tilaisuuksia pinttääkseen -metsään. - -Sanomalehtimiehet nousivat pääoven rappuja ylös ja joutuivat eteiseen. - -"Sisään vain!" komensi konstaapeli, Kivinen avasi oven ja koko seurue -astui nimismiehen kaikkein pyhimpään. Ukko oli itse kotona ja silmäsi -resuisia maantienkulkijoita ankarasti ja tutkivasti. Kivistä nauratti, -kun hän ajatteli minkälaiseksi nimismiehen naama muuttuisi jonkun -minuutin kuluttua. - -Poliisi tervehti ja selitti asian niin hyvin kuin taisi. Nimismies -kuunteli ensin varsin haluttomana, mutta tajusi sitten jutun -eriskummaisuuden ja loi ihmettelevän katseen sekä kertojaan että -seikkailijoihin. - -"Hyvä, paras Mattson", sanoi hän, kun konstaapeli oli lopettanut -selostuksensa. "Ja mitä teillä on sanottavana selitykseksi?" hän kysyi -kääntyen sanomalehtimiesten puoleen. - -"Yhtä ja toista", vastasi Olle, "kunhan konstaapeli Mattson ensin on -poistunut." - -"Vai ni-in!" puhkesi nimismies epäilevän ivallisesti, ja konstaapeli -Mattson tunsi itseään verisesti loukatun. Kun huomautuksesta ei -näyttänyt olevan apua, toisti Olle sanansa entistä lujemmin. Nimismies -kohautti olkapäitään, mutta viittasi Mattsonille, joka poistui -silmissään pahaaennustava tuli. Kun ovi oli sulkeutunut hänen -jälkeensä, huoahti Olle syvään, siirsi nojatuolia, istuutui siihen ja -sytytti piippunsa, Kivisen seuratessa esimerkkiä. Nimismies oli liiaksi -hämmästynyt tästä kuulumattomasta julkeudesta, hän tuli vuoroin -punaiseksi ja valkoiseksi, haukkoi henkeään ja yritti puhjeta valtavaan -pauhaamiseen, mutta Olle rauhoitti. - -"Älkää hermostuko. Tässä on merkkini!" Olle ojensi hänelle -yksityissalapoliisimerkkinsä. Se vaikutti. Nimismies kuivasi hikeään ja -katseli omituisia vieraita. - -"Mitä tämä merkitsee?" sai hän vihdoin soperretuksi. - -"Sen selitämme heti. Sallikaa esitellä: ystäväni, toimittaja Kivinen, -suomalainen sanomalehtimies!" ja Kivinen puristi likaisilla käsillään -ruotsalaisen maalaisnimismiehen turpeaa kouraa. - -Olle kertoi hänelle pääkohdat heidän yöllisestä seikkailustaan, jättäen -kuitenkin mainitsematta, että juttu oli yhteydessä Kuststadin tapauksen -kanssa. Nimismies nauroi katketakseen saareen jääneitä salakuljettajia. - -"Se oli sukkela temppu! Ne herrat on heti vangittava!" - -"Ei missään tapauksessa", ehätti Olle väliin. "Vasta yöllä voitte -matkustaa 'Arthurilla' saareen, sillä muutoin voi juttu tulla tietoon -ennen aikojaan ja vaikeuttaa tutkimuksia Tukholmassa." - -Olle selitti sitten suunnitelmansa ja nimismies suostui säilyttämään -asian toistaiseksi omana tietonaan. Olle tiedusti rautatiematkan -mahdollisuutta Tukholmaan ja sai kuulla, että asemalle oli kolme -kilometriä ja että juna lähtisi tunnin kuluttua. Nimismies lupasi -lainata hevosensa. - -"Mattson!" huusi nimismies, ja konstaapeli astui nopeasti sisään, -varmana siitä, että saisi viedä rantajätkät parempaan säilyyn. Hänenkin -hämmästyksensä oli kuvaamaton, kun hän näki heidän istuvan -nojatuoleissa, levollisesti tupakoiden. - -"Niin, Mattson, voitte palata saareen ja vartioida tarkasti laivaa. -Älkää selittäkö mitään uteliaille!" - -Konstaapeli kumarsi ja poistui. - -"Oletteko jo aterioinneet?" kysyi vieraanvarainen ruotsalainen. - -"Olemme ja emme ole", vastasi Olle hilpeästi. "Söimme muutaman mukaamme -ottamamme voileivän ja ryyppäsimme kylmää teetä. Siinä kaikki." - -Nimismies johdatti heidät ruokasaliin, ja sanomalehtimiehet tekivät -kunniaa maukkaalle aamiaiselle. Ruokailtuaan he nousivat rattaille ja -kiitettyään isäntäänsä ajaa huristivat asemalle, jossa heitä katseltiin -hiukan pitkään, kun he rääsyissään ajoivat nimismiehen rattailla. He -ostivat kolmannen luokan lipun, sillä ei edes Ollen häikäilemättömyys -riittänyt toisessa luokassa matkustamiseen. - -Saavuttuaan iltapäivällä Tukholmaan he menivät heti ensiksi Ollen -asuntoon ja pukeutuivat inhimilliseen asuun. Syötyään ja lepäiltyään -käväisivät he toimituksessa. Siellä ei ollut mitään ihmeellistä -kuultavaa. - -Kotona heitä odotti sähkösanoma. - -"Wienistä!" huudahti Olle ja mursi sinetin. Molemmat ahmivat sen -mielenkiinnolla. Se kuului näin: - - "Olle Nordgren, Tukholma. Elise Riger on kamarineuvoksen tytär. - Veli Karl Riger, Saksan alamainen, sotilasilmailija. Elise ollut - jonkun aikaa näyttelijättärenä, oleskellut Ruotsissa kaksi vuotta. - Perhe ollut suhteissa... prinssiin." - -"Hänkö se onkin tämän jutun takana", virkkoi Kivinen. - -"Arvoitus on ratkeamaisillaan. Lentäjä on tietenkin Karl Riger, neidin -veli." - -Miehet ryhtyivät pohtimaan tilannetta. Oli tullut jo hämärä. - -Äkkiä kuului ovikellon soitto. Olle kiiruhti avaamaan. - -"Jorre!" huusi hän, ja molemmat tulivat sisään. - -"Niin, minä itse", nauroi nuori sanomalehtimies. "Tuli kiire matka. -Neiti Riger tuli kaupunkiin yhdessä minun kanssani." - -"Kaupunkiin?" kertasivat seikkailijat. - - - - -11. - -Olle saa luvan ryöstää oman asuntonsa. - - -"Niin, neiti Riger lähti tänä aamuna matkalle, ja hädin tuskin ennätin -saada tiedon hänen aikeestaan ehtiäkseni mukaan", sanoi Jorre. - -"Etkö saanut selville, vaikuttiko tähän äkkipikaiseen matkaan joku -erityinen syy?" kysyi Olle. - -"Hän sai aamulla sähkösanoman, luultavasti Tukholmasta. Se -lennätinkeikari mainitsi jotakin siihen suuntaan, ja silloin sain -ensimmäisen aavistuksen. Riensin Minnan luo ja kautta rantain -tiedustellen pääsin selville, että neiti oli parhaillaan sisällä -pukeumassa matkaa varten." - -"Mitä neiti Riger teki eilen ja tänä aamuna?" - -"Ei mitään erikoista. Hän oli koko päivän kotosalla ja tarkasteli -huvilansa katon maalaamista." - -"Huvilansa katon maalaamista?" toisti Kivinen ihmetellen. "Mutta sehän -oli aivan hyvässä maalissa sikäli kuin minä muistan. Samanlainen -harmahtava väri kuin muissakin lähihuviloissa." - -"En minäkään, ainakaan huvilan isäntänä, olisi suostunut sitä -maalauttamaan", selitti Jorre Minck, "eikä tämäkään huvilan isäntä -siihen suostunut. En tiedä, liekö neiti Riger sitä kysynytkään, mutta -joka tapauksessa ihmetteli Minnakin neidin omituista päähänpistoa -ruveta maalauttamaan vieraan kesähuvilan kattoa. Vuokra-aikaakin oli -jäljellä vain kolmatta viikkoa. Mutta neiti oli sanonut tahtovansa -saada huvilan niin sieväksi kuin mahdollista, ja niinpä hän -maulauttikin katon omalla kustannuksellaan." - -Olle pyöritteli sikaariaan ja vihelteli, ja Kivinen katseli kertojaan -harkitsevasti. - -"Hm, se todistaa omituista luonnetta!" virkkoi hän hyvinkin -kaksimielisesti. - -"Niin, en minäkään sitä muuksi voinut olettaa. En pidä katon -maalaamista erikoisen vaarallisena, mutta kylläkin koko lailla -omituisena ajanvietteenä nuorelle naiselle", tuumi Jorre filosofisesti. - -"Minkäväriseksi hän maalautti katon?" -- Kivisen äänessä oli -jännittynyt väre. - -"Punaiseksi, räikeän punaiseksi." - -"Ettekö huomannut mitään muuta tuossa maalaamisessa?" - -"Enpä... niin, katto jäi keskeneräiseksi, sillä neiti kaatoi -täysinäisen maalipöntön, ja kun maalarit selittivät, että heidän täytyi -mennä laittamaan uutta, sanoi neiti, että työtä voitaisiin jatkaa -ylihuomenna." - -"Ylihuomenna, ylihuomenna..." hoki Kivinen ja koetti miettiä. Mitähän -nuorella seikkailevalla neitosella lie ollut mielessä. Päähänpisto se -ei ollut, mutta mitä se oli? - -"Minne neiti on mennyt?" tiedusti Olle palaten asiaan. Nuoren -sanomalehtimiehen naama venähti hiukan pitkäksi. Hän kohautti -olkapäitänsä. - -"Jospa sen tietäisinkin, mutta tyttö teki minulle pikku tempun, -luultavastikin aivan tietämättään. Hän lähti asemalta jalan, minä -seurasin perässä. Päästyään seuraavalle torille hän äkkiä nousikin -autoon. Hain katseellani toista, mutta en nähnyt, ja niin livahti hän -aivan silmissäni kadunkulman taa. Kun viimein sain auton, en löytänyt -mitään. Ajoin tänne, ja tässä olen." - -Olle murahti, mutta tilannetta ei voinut auttaa. Ellei... ja äkillinen -päähänpisto antoi hiukan toiveita. Olle istuutui ja tarttui puhelimeen. -Hän mainitsi numeron. - -"Halloo, onko hotelli 'Terrassa?' Pyytäkää hovimestari puhelimeen. -Kiitän. Onko hovimestari? Hyvää iltaa! Puhuu toimittaja Nordgren. Älkää -mainitko nyt puhelimessa sielläpäin mitään muuta kuin myönnytys tai -kielto. Siis, tiedättekö, onko hotelliin tullut muuan neiti Riger, -Elise Riger? Niin, ottakaa selvä onko hän tullut, ja jos on, onko hän -saapuvilla. Kiitän!" - -Olle jäi odottamaan, ja hänen huulillaan karehti hieman viekas hymy. - -"Jaa, halloo! Onko siis, niinkö! Huone 43! Kiitän suuresti, mutta älkää -puhuko halaistua sanaa. Kiitän!" - -Olle soitti kiinni. "Tämähän oli oivallinen sattuma. Jorre, sinä saat -mennä sinne ja seurata häntä. Et saa päästää häntä näkyvistäsi. -Odottelet ulkona, jos hän menee jonnekin sisälle." - -Jorre lähti siekailematta. - -"Meidän kai täytyy taas sonnustautua", virkkoi Olle ja painalsi -vaatekomeroonsa, tuoden sieltä heidän merimiespukunsa. Tuota pikaa -olivat molemmat seikkailijat taas vaihtuneessa asussaan. Aseet otettiin -mukaan, samoin salalyhdyt. - -Miehet painoivat lakit päähänsä ja avasivat oven eteiseen. Äkkiä kuului -oven takaa liikettä, raudan kirskunaa ja aivan hiljaista kuiskausta. -Olle pysähtyi samassa ja jäi kuuntelemaan, vetäen browningin taskusta. -Kivinen seurasi esimerkkiä. - -"Joku koettaa tunkeutua sisään!" kuiskasi Olle hiljaa ja veti oven -varovasti kiinni, peräytyen huoneeseen. He jäivät seisomaan oven kahta -puolta seinää vasten painautuneina ja kuuntelivat. Kuului rasahdus, -ulko-ovi vedettiin varovasti auki, ja raskas, mutta pehmeä esine -tunkeutui eteiseen ja kohta toinenkin. Sanomalehtimiehet seisoivat kuin -kivettyneinä. - -Murtovarkaita! ajatteli Kivinen ja puristi asetta kädessään. Ja -parhaaseenpa aikaan osasivatkin tulla! - -Eteisestä kuului hillittyjä askeleita, seinäpaperit rapisivat, kun joku -kuljetti kättänsä niitä pitkin, ja viimein liikahti oven kahva. -Sanomalehtimiesten ruumiit jännittyivät. - -Kahva painui hitaasti alas, ovi liikahti ja sitten äärimmäisen -varovasti aukeni. Sanomalehtimiehet kyyristyivät. - -"Ei ketään!" kuului eteisestä käheä kuiskaus, ja sisään livahti -notkeasti kaksi haamua. Samassa silmänräpäyksessä ponnahtivat -sanomalehtimiehet pystyyn ja hypähtivät ovelle, ja heidän aseensa -kohosivat uhkaavasti. - -"Kädet ylös!" kuului heidän jyrkkä komentonsa, ja täydelleen -yllätettyinä eivät murtautujat ehtineet edes kääntyä, vaan pudottivat -aseensa lattialle ja nostivat kätensä ylös. Notkeana hyppäsi Kivinen -paikalle ja sieppasi ne käteensä. Tunkeutujat kääntyivät samassa, ja -heidän kauhua ilmaiseva hämmästyksensä vaihtui samassa happamaan -irvistykseen, kun he huomasivat, kenen kanssa olivat tekemisissä. - -"Soo, sepä oli sattuma!" naurahti toinen ilkeästi, pieni ja lihavahko -mies, ja hän silmäsi halveksivasti merimiespukuisia seikkailijoitamme. - -"Olihan se!" sanoi Olle mahtavasti. "Mitäs herroilla on asiaa?" - -"Kaipa sitä ollaan samoilla asioilla", nauroi mies ymmärtävästi ja -vilkutti silmää. Olle aikoi jo kivahtaa miehelle tämän röyhkeydestä, -mutta samassa hän pukuansa silmätessään oivalsi miehen erehdyksen. -Murtautujat pitivät heitäkin murtovarkaina. Seikkailusta näyttikin -tulevan hauska. - -"Meidän asiamme eivät liikuta teitä", sanoi hän karskisti, "mutta -teidän asianne kyllä liikuttavat meitä." - -"Niinhän kai", oli mies mukautuvinaan, "kun teillä on aseet, mutta -meillä ei ole. Mitä te oikein tahdotte?" - -"Enpä tiedä", sanoi Olle välinpitämättömästi. "Jätämme kai poliisille, -vai mitä, kaveri?" hän jatkoi iskien silmää Kiviselle. - -"Onhan meillä nyt aikaa", lausui tämä samassa äänilajissa, "joten -voimme miettiä. Heh, kuules, mitä jos esiintyisimme kerrankin -syyttäjinä, emmekä aina syytettyinä?" - -Olle purskahti leveään ja makeaan nauruun, joka sai vedet silmiin, -mutta vieraat kävivät yhä hermostuneemmiksi. - -"Mitä tahdotte, että jätätte meidät rauhaan?" kysyi pikku mies -kärsimättömästi. - -"Emme mitään", hohotti Olle. "Jaha, aloittakaamme kuulustelu. Syytetyt -ovat hyvät ja istuvat." - -Vieraat noudattivat kehoitusta nopeasti, jos kohta erittäin -vastahakoisin ilmein. Ollen browninki puhui selvää kieltä. - -"Mikä on nimenne?" kysyi hän kurilla. - -"Menkää h--tiin!" karjaisi mies. "Ottakaa täältä mitä haluatte... ja..." - -"Kiitämme", sanoi Olle ivallisesti, ja häntä nauratti lupa saada -ryöstää oma asuntonsa. "Entä sitten?" - -"Ja meiltä saatte lisää." - -"Paljonko annatte saadaksenne täältä poistua?" - -"Emme mitään, mutta siitä, että menette itse, annamme tuhat kruunua -käteistä." - -Olle teroitti kuuloaan. Mitä tekemistä noilla vierailla oli hänen -asunnossaan? - -"Mitä te täältä etsitte?" kysyi hän varovasti. - -"Se ei kuulu teille. Me maksamme ja te menette." - -"Eipä pidetä kiirettä!" virkkoi Olle kylmästi ja nauroi -kaksimielisesti. "Ja jätetäänpäs nyt pelaaminen ja käydään asiaan. -Meillä on kiire. Siis, paljonko saatte tännetulostanne Popovilta?" - -Miehet liikahtivat rajusti, ja toisen mahtaileva ilme hävisi -silmänräpäyksessä. - -"Mitä... Popovilta?" koetti hän änkyttää. - -"Suu puhtaaksi!" karjaisi Olle. "Asiahan on selvä. Naamanne todistaa -kaiken. Vastatkaa kysymykseeni!" - -"Me emme vastaa mitään", sanoi pikkumies äkkiä kylmästi. - -"Niinkö!" Ollen ääni oli pilkallinen. "Ellette te kahden minuutin -kuluttua aloita selontekoanne, soitan poliisille." Ja Olle astui -kirjoituspöydän luo ja tarttui puhelimeen. - -Miehet olivat ilmeisestikin hämillään, mutta Ollen päättävä käytös -vaikutti. - -"Ja mitä lupaatte, jos kerromme?" kysyi toinen. - -"Jos suoraan ja mutkattomasti kaikki kerrotte ja me toteamme teidän -puhuneen totta, niin saatte mennä niine hyvinenne. Me emme ole -poliiseja." - -"Ettepä varsinkaan", uskalsi pieni irvistää. - -"Nimittäin varsinaisia, mutta tunnetteko tällaista?" ja Olle näytti -kelmeiksi muuttuneille lurjuksille yksityissalapoliisin merkkiä. -"Ymmärrättekö nyt?" - -Miehet istuivat sanattomina, mutta masentunut ilme puhui selvää kieltä. - -"Vastatkaa kysymyksiini", aloitti Olle. "Siis, te olette Popovin -lähettämiä?" - -"Niin." - -"Mitä teillä oli täällä asiaa?" - -"Meidän piti etsiä täältä muuan paperi." - -"Paperi! Se on valetta." - -"Kertokaa itse sitten paremmin", loukkaantui pikkumies. - -"Ei mitään mahtailua", sanoi Olle lujasti. "Miksi tulitte tänne?" - -"Tapaamaan herra Nordgrenia ja Kivistä", laukaisi lurjus. Olle nauroi, -ja Kivistäkin hymyilytti. - -"Ja löysittekin meidät! Se sattui! Mitä te olisitte tehneet noille -herroille?" - -"Olisimme heidät pidättäneet täällä asunnossa toistaiseksi." - -"Todellakin! Ja mistä syystä?" - -"Sitä me emme tiedä, mutta joku neiti kävi tänä iltana siellä yhtiössä -ja heti hänen käyntinsä jälkeen lähetettiin meidät tänne." - -"Hauskaa kuulla! Minkälainen neitonen se oli?" - -Pikkumies kuvasi, ja sanomalehtimiehet tunsivat kuvauksesta neiti -Rigerin. Heidän viehättävä vastustajattarensa siis oli aikonut -toimittaa heille sievän kepposen. - -"Ja kuinka pitkäksi aikaa te olisitte nuo herrat pidättäneet?" - -"Ainoastaan päiväksi tai pariksi. Me emme olisi tehneet niille mitään -pahaa." - -"Sen me kyllä arvaamme. Onko siellä yhtiössä tänään paljonkin väkeä?" - -"Kyllä siellä on. Sinne tuli muutamia." - -"Missä ne pitävät kokousta?" - -"Mistä te kaikki tiedätte?" ihmetteli pikkumies epäluuloisena. - -"Me pidämme tiedonlähteemme ominamme", keskeytti Olle. "Vastatkaa -kysymykseeni." - -"Siellä pihanpuolisessa alakonttorissa." - -"Mistä pääsee pihalle?" - -"Kadulta ja toisen talon takapihalta." - -"Hyvä on. Tämä riittää. Jaha, niin, te saatte nyt vuorostanne odottaa -täällä päivän tai pari." - -Ollen tähdätessä aseellaan tutki Kivinen toisten taskut, löytäen sieltä -erinäisiä murtokaluja, pari veistä, lompakot ja papereita. Hän asetti -kaikki kirjoituspöydälle. Olle avasi vaatekomeron oven ja viittasi -murtautujille. Nämä astuivat sisään, Olle kävi hakemassa hiukan ruokaa -ja juomaa, vei ne komeroon ja sulki sitten oven. Komerossa oli -sähkövalo ja ilmanvaihtolaite, joten miehillä ei ollut mitään -hengenvaaraa. - -"Pakoyritys on aivan turha", neuvoi Olle ulkopuolelta. "Jos löydämme -teidät kiltisti ja siivosti käyttäytyneinä, niin saatte meidän -palattuamme mennä takaisin." - -"Ketä te sitten olette?" kysyi pikkumies sisältä surkealla äänellä. - -"Ah, anteeksi, emmepä tainneet esittäytyäkään herroille: minä olen Olle -Nordgren ja tämä ystäväni tässä Akseli Kivinen. Näkemiin, arvoisat -vieraani!" - -Sisältä kuului tukahdutettu kirous, mutta Olle päästi raikkaan naurun, -ja ystävykset riensivät ulos, selvittyään tästä ensimmäisestä -seikkailustaan tänä iltana. - - - - -12. - -Seikkailijat saavat odottamattaan ja tahtomattaan lisävoimia. - - -Sanomalehtimiehet pujahtivat varovasti "yhtiön" talon viereiseen pihaan -ja saapuivat kapeaan kujaan, joka päättyi sokkeloiseen takapihaan. -Tyhjiä pakkalaatikoita ja tynnöreitä oli pinossa, ja niitten välissä -mutkitteli ahdas käytävä. Korkea lankkuaita eroitti tämän pihan -viereisestä, mutta aidassa oli pieni portti. Kivinen kiipesi -laatikkojen päälle ja silmäsi aidan yli. Hän murahti puoliääneen, sillä -siellä näkyi puuhailevan pari miestä. Ei ollut yrittämistä -toistaiseksi. - -Seikkailijat vetäytyivät pakkalaatikkojen suojaan, muutamaan -syvennykseen, ja laskeutuivat lastu- ja sahajauhokasalle, sytyttäen -savukkeet. Oli jo niin hämärä, ettei savua voinut huomata, ja muuten he -olivat täydellisessä suojassa, kun takapihalle päin ei ollut -ainoatakaan ikkunaa. - -"Luulenpa, että seikkailumme lähestyy loppuaan", virkkoi Olle. "Kun nyt -tänään saamme selville noiden herrojen suunnitelman prinssin miljoonien -anastamiseksi, niin yllätämme heidät itse teossa ja annamme koko -joukkueen ilmi." - -"Mutta tiedätkös, että meidän on pidettävä silmällä vielä muuatta -seikkaa, neiti Rigeriä. Hän ei kuulu koko joukkueeseen, ja hänet on -saatava täydellisesti erilleen koko jutusta. Kun paljastamme herrojen -suunnitteleman petoksen häntä kohtaan, luistanee se itsestään. Mutta -poliisille emme saa antaa vihiä liian aikaisin. Tässä on kaksi melkein -erillistä juttua: tuo lentokonejuttu neiti Rigereineen ja sitten -'Import & Export A.B.' herroineen. Yhtiön voimme paljastaa kokonaan -enkä luule siitä koituvan mitään vaaraa neiti Rigerille, sillä ellei -salakuljettajilta osata kysyä lentokonejutusta mitään, eivät he -tietenkään ehdoin tahdoin siitä kerro. Minulla alkaa olla jotenkin -selvä kuva neiti Rigerin toiminnan vaikuttimista, ja vaikka en niitä -kaikkia hyväksykään, ymmärrän kyllä hänen asemansa. Hänet on -pelastettava, vaikka vastoin omaa tahtoaan. Minun kunniani on -kysymyksessä." - -"Eiköhän siinä liene muutakin kysymyksessä!" pisti Olle väliin ja -hymähti. Samassa kuului askeleita aivan läheltä. Joku kulki -pakkalaatikkojen välistä kujannetta pitkin. Kivinen ponnahti -äänettömästi pystyyn ja hiipi nurkan taakse, ja hän oli huudahtaa -hämmästyksestä. Kujannetta pitkin kiiruhti joustavana ja hienona -Kuststadin kaunotar, neiti Elise Riger. Hän oli nähtävästi menossa -"yhtiön" kokoukseen. Kivinen katsoi hänen jälkeensä siksi kunnes hän -katosi portin taakse, ja oli juuri aikeissa palata Ollen luo, kun kuuli -uudelleen askeleita. Hämärässä vilahti näkyviin miehen haamu. Kivinen -silmäsi tarkempaan ja äänettömästi hyppäsi pysähtyneen miehen luo, -koskettaen tätä hiljaa olkapäähän. - -"Herra Minck! Riittää! Tulkaa tänne meidän luoksemme!" - -Nuori tukholmalainen sanomalehtimies hypähti säikähtyneenä sivulle ja -yritti pistää kätensä taskuun, ennenkuin tunsi Kivisen. Hän seurasi -tätä Ollen luo. Miehet neuvottelivat hetkisen. - -"Jorre saa jäädä tänne ulkopuolelle pitämään vahtia. Jos neiti Riger -palaa, niin seuraa häntä. Jos kuulet tuolta talosta laukauksen tai -vihellyksen, niin hae heti poliiseja apuun. Ja nyt toimeen!" selitti -Olle. - -Kivinen vilkaisi yli aidan. Viereinen piha oli tyhjä. Molemmat -sanomalehtimiehet katosivat portista. - -Rakennuksen alakerrassa näkyi muutamissa ikkunoissa tulta. -Ilmeisestikin niiden takana pidettiin "kokousta." Seikkailijat hiipivät -laatikkopinojen suojassa lähemmäksi. Vanha rakennus oli synkkä ja -kolkko, ja sanomalehtimiehet tähyilivät pimeihin ikkunoihin. Niistä -voitiin pitää heitä silmällä. - -"Entä nyt?" kuiskasi Kivinen, kun he olivat saapuneet aivan seinän luo. - -"Odotas, odotas!" rauhoitti Olle. "Tuossa on ovi. Siitä me emme sentään -uskaltane mennä. Entäs tämä tässä?" ja Olle osoitti kellarinovea. Se -johti kai johonkin varastoon. Varovasti seikkailijat hiipivät oven luo. -Se ei ollut lukittu. - -"Tarkastetaan tätä tietä!" virkkoi Olle ja avasi oven. Se narahti -hiukan saranoillaan, ja seikkailijat pujahtivat kapeasta aukosta -pimeyteen. - -"Kolme porrasta!" kuiskasi Kivinen laskeuduttuaan kellarin lattialle. -He haparoivat pimeässä. Tyhjiä laatikoita ja tynnöreitä oli sikinsokin, -ja he saivat varovasti pujotella niiden lomitse. - -"Odotas!" virkkoi Olle ja sytytti sähkölampun, antaen valojuovan -langeta kattoon. Siinä näkyi paksuja lautoja. Olle käänsi lamppua, ja -toisella sivuseinällä näkyi ovi. - -"Tuonne!" - -Valo sammui, ja seikkailijat jatkoivat matkaansa pimeässä. Väliovi oli -auki, ja muutaman hetken kuluttua he olivat toisessa osassa kellaria. -Se ulottui kaikesta päättäen koko rakennuksen halki. He kuulivat päänsä -päältä askeleita ja puheensorinaa. - -"Hiljaa! Kuuntele!" kuiskasi Olle, ja he jähmettyivät paikoilleen. -Ylhäältä kuului lattian läpi selvästikin puhetta, mutta sanoista ei -saanut selkoa. He olivat "kokoushuoneen" alla. - -"Katsotaanpas!" virkkoi Olle ja otti käsiinsä sähkölampun, mutta -ennenkuin hän ehti painaa nappulaa, välähti pimeydestä esiin -häikäisevän kirkas valojuova, joka lankesi suoraan heidän kasvojaan -vasten ja sokaisi silmät. - -"Kädet ylös!" kuiskasi samassa hiljainen, mutta luja ääni, eivätkä -seikkailijat uskaltaneet epäröidä. He olivat joutuneet satimeen. - -Valovirta pysyi heidän kasvoillaan, eivätkä he voineet nähdä -vastustajiaan. Äkkiä sukelsi esiin haamu, joka nopeasti ja kokeneesti -tyhjensi heidän taskunsa. He olivat aseettomina. Olle kirosi ääneen, ja -Kivinen puristi yhteen huulensa, miettien vain jotakin hurjaa keinoa -pelastuakseen. Hän harkitsi juuri, ehtisikö hypätä äkkiä syrjään pimeän -suojaan ennenkuin vastustajat kerkiäisivät ampua, kun ääni komensi: - -"Sido heidät!" - -Pari lujaa kättä tarttui hänen ranteisiinsa, ja niiden ympäri kietoutui -nuora lujaan ja tiukkaan. Muutamassa hetkessä olivat hänen kätensä -köytetyt selän taa. Ollen kanssa meneteltiin samaten. Tuskin ehtivät he -täydelleen käsittää tapahtunutta, kun huomasivat olevansa aivan -voimattomia ja avuttomia. - -"Käykää pitkällenne!" komensi ääni, ja seikkailijat laskeutuivat -kosteassa kellarissa parin matalan laatikon päälle makaamaan. - -"Tutkikaamme nämä herrat, Jöns", virkkoi komentava ääni, ja vastustajat -tulivat vankiensa luo. Valojuova viipyi pitkän aikaa Kivisen kasvoilla. - -"Uusi naamataulu!" sanoi tutkija. Kivinen huokasi helpoituksesta, kun -valo siirtyi Olleen. Äkkiä kuului tukahdutettu, mutta raju ja -sydämellinen naurunpurskaus. - -"Ta' me' fan! Herra Nordgren! Tämäpä oli sattuma'" kuului komentava -ääni sanovan ääretöntä hämmästystä osoittavalla painolla. Kivinen -säpsähti. Olivatko lurjukset saaneet selville, kenen kanssa he olivat -tekemisissä? Olle murahti jotakin, mutta tunsi äkkiä, kuinka nuorat -hänen käsiensä ympärillä heltisivät. - -"Suokaa anteeksi, mutta eihän teitä tuossa puvussa olisi tuntenut oma -äitinnekään, minusta puhumattakaan!" nauroi ääni. Olle autettiin ylös. - -Mies ohjasi valon omiin kasvoihinsa. - -"Tunnetteko minua?" kysyi hän. - -"Harry Malm!" huudahti Olle. "Te täällä! Terve!" - -Miehet puristivat toistensa kättä. - -"Vapauttakaa toki ystäväni", kiiruhti Olle, ja Kivisen käsisiteet -leikattiin poikki. - -"Anteeksi epäkohtelias vastaanottomme!" pyyteli vieras. "Saanko -esittäytyä: salapoliisi Harry Malm!" - -"Toimittaja Akseli Kivinen!" - -"Kiitän! Ja tässä kumppanini: Jöns Bagge!" - -Ollen oli vaikea olla nauramatta ääneen tälle viralliselle esittelylle -pimeässä kellarissa salakuljettajien kokoushuoneen alla. - -"Mitä te täältä haette?" kysyi Olle karskisti. - -"Luultavasti samaa kuin tekin", vastasi Malm. "Olen tutkimassa Import & -Export A.B:tä ja aion napata vielä tänä yönä koko arvoisan seurueen." - -"Älkää hitossa! Mistä pääsitte jäljille?" - -"Se on liian pitkä juttu tässä kerrottavaksi. Tiedän joka tapauksessa, -että herrat pitävät nyt ylhäällä kokoustaan. Minulla on apulaisia tässä -ympärillä enemmänkin, ja viimeistään tunnin kuluttua aion tehdä -rynnäkön sisään. Satamassa on myöskin poliisit vahdissa, ja heti kun -höyrylaiva 'Arthur' laskee laituriin, pidätetään sekä laiva että -miehistö. Minulla on kaikki valtit kourassani." - -"Onnittelen!" virkkoi Olle hiukan kaksimielisesti. "Mitä 'Arthuriin' -kuitenkin tulee, niin enpä luule sen laskevan ainakaan toistaiseksi -laituriin täällä Tukholmassa." - -"Kuinka niin?" kysyi virallinen salapoliisi epäillen. - -"Niin, katsokaas, me sieppasimme laivan ja jätimme miehistön kapteenia -ja kokkipoikaa myöten nauttimaan Robinson-elämästä eräällä -ulkosaarella. Laiva on hyvässä tallessa ja näihin aikoihin kai -miehistökin." - -Salapoliisi päästeli kummastuksen huudahduksia, kun Olle lyhyesti -selosti omansa ja Kivisen laivamatkan seikkailuineen. - -"Ja nyt työhön!" virkkoi salapoliisi. "Haluatteko kuunnella, niin -voitte sitten esiintyä todistajina!" - -Salapoliisi viittasi laatikkopinoa. Katossa sen yläpuolella näkyi -laudoista kyhätty kansi, joka nähtävästi peitti jonkun ilmavaihtotorven -aukon. Kivinen kiipesi nopeasti pinon päälle. Puhe kuului nyt aivan -selvästi. - -"Anna minun kuunnella", kuiskasi Olle, "minä näet tunnen nuo herrat -äänestä." - -Kivinen luovutti paikkansa, ja Olle pääsi kuin pääsikin vaivaloisesti -laatikkojen päälle. Valo sammutettiin ja kaikki vaikenivat. - -"Kello kaksitoista siis, kuten ennenkin! Kahl hoitaa asian. Te saatte -olla huoletta ja aivan syrjässä. Paketti jätetään sovittuun paikkaan!" -selvitteli Popov, ja Olle arvasi että kysymys oli prinssin miljoonista. - -"Minä suostun", kuuli hän neiti Rigerin sanovan. "Mutta missä Kahl voi -viipyä?" - -"Lempo hänen tiennee! Mutta kai hän nyt illalla tulee kuitenkin." - -Sanomalehtimiestä nauratti. Kahl ei tulisi saareltaan. - -"Tässä ovat tarpeelliset paperit", sanoi neiti Riger. Olle hätkähti -mielessään. Jättikö tuo varomaton tyttö todistuksia itsestään? Tilanne -oli nyt kovin mutkikas ja vaarallinen. Virallinen poliisi oli puuttunut -asiaan, ja neiti Rigeriä odotti vangitseminen, ellei hän poistuisi -hyvinkin pian. Samassa salapoliisi kuiskasikin: - -"Herra Nordgren! Jos kuulette jonkun poistuvan, niin ilmoittakaa! Jöns -saa ottaa miestensä avulla hänet kiinni. Kukaan ei saa päästä karkuun!" - -Kivinen puri huultaan. Neiti Rigerkö vangiksi! Mutta Olle puristi -suomalaisen kättä, ja tämä ymmärsi, että hänen ruotsalainen -virkaveljensä pelasi kaksinaista peliä. Virallinen poliisi saisi ottaa -selvän Import ja Export A.B:stä, mutta lentokonejuttu oli heidän -omansa. - -Olle kuunteli mielenkiintoista keskustelua ylhäältä, koettaen päästä -selville miesten suunnitelmasta. Mutta mitään yksityisseikkoja ei -mainittu eikä ainoakaan seikka antanut ratkaisevaa vihjausta siitä, -miten prinssin miljoonat aiottiin anastaa ja neiti Riger pettää. - -"Mutta missä Kahl on voinut viipyä näin kauan!" huudahti äkkiä -varovainen saksalainen. - -Venäläinen tuntui taaskin olevan iloisella tuulella. "Kylläkai hän -selviää! Ei hän ole ensimmäisellä matkalla." - -"Eipä vainkaan!" mutisi saksalainen. "Kun ei vain olisi viimeisellä." - -"Minun täytyisi sopia Kahlin kanssa muutamista yksityisseikoista", -puhui neiti Riger hermostuneesti, "mutta en haluaisi enää viipyä." - -"Eikö seura kelpaa?" nauroi venäläinen. - -"Eipä sekään minua varsin suuresti huvita!" tokaisi neiti Riger -suorasukaisesti. "Pääasia on kuitenkin, että tahdon päästä nukkumaan." - -Olle kuunteli tarkoin, toivoen neiti Rigerin poistuvan mahdollisimman -pian. - -"Jos kerran niin haluatte", virkkoi Popov, "niin kertokaa minulle -kaikki, ja sillä hyvä." - -Neiti Riger ja Popov kuiskuttelivat muutaman hetken hiljaa, eikä -sanomalehtimies kaikista ponnistuksistaan huolimatta kyennyt -eroittamaan ainoatakaan sanaa heidän keskustelustaan. - -"Selvä on!" sanoi Popov lopuksi. - -"Hyvästi siis!" vastasi neiti Riger kylmästi. "Ilmoittakaa, jos Kahl -sattuisi tulemaan. Niin, voitte nyt antaa minulle kuitin myymistänne -jalokivistä." - -"Odottakaa!" sanoi Popov ja istuutui pöydän ääreen. Kuului tuolin -siirtelyä. - -Olle tarttui Kivisen käteen ja kuiskasi tälle pari sanaa. Kivinen -hätkähti. Täytyi toimia nopeasti, sillä muutoin joutuisi neiti Riger -pidätetyksi. Virallinen poliisi ei ymmärtänyt leikkiä. - -Sanomalehtimies sytytti salalyhtynsä, ja sen valossa hän kirjoitti -muutaman sanan muistikirjansa irtirevästylle lehdelle. - -"Käyn antamassa ohjeet avustajallemme!" kuiskasi hän Ruotsin esivallan -edustajille ja pujahti pois. Hiivittyään ensimmäiseen kellariin hän -kuunteli hetkisen ja avasi sitten varovasti pihalle johtavan oven. -Ketään ei ollut näkyvissä. Päästyään laatikkojen suojaan hän juoksi -nopeasti aitaportin luo ja vihelsi hiljaa. - -Jorre ilmestyi suojastaan. Hän tunsi heti suomalaisen. - -"Herra Minck!" kuiskasi Kivinen. "Neiti Riger tulee aivan heti. Teidän -on seurattava häntä hotelliin, jonne hän luultavastikin menee. Pyritte -heti hänen puheilleen. Tässä on nimikorttini. Tällä pääsette kyllä -hänen luokseen. Annatte hänelle tämän suljetun lapun, ja pidätte huolta -siitä, ettei hän pääse ulos hotellista. Hän ei saa myöskään soittaa. -Katkaiskaa heti johdot. Voitte käyttää vaikka pientä väkivaltaa. -Seuraavat ohjeet saatte myöhemmin. Onko selvä!" - -"Kyllä", vastasi nuori reportteri reippaasti. "Hoidan kyllä tämän -asian." - -Kivinen pujahti takaisin, ja päästessään lähelle kellarinovea hän kuuli -konttorioven avautuvan. Hän hypähti suojaan. Ovesta liukui hämärälle -pihalle neiti Rigerin solakka vartalo. Hän tähyili ympärilleen, mutta -huomatessaan kaiken hiljaiseksi ja rauhalliseksi hän nopeasti -poistui porttia kohti, ohikulkiessaan melkein sipaisten Kivistä. -Sanomalehtimies olisi mielinyt siepata viehättävän vastustajattaren -syliinsä, seikkailevan tytön, joka oli aikonut vangituttaa heidät -omassa asunnossa, mutta hän tiesi kohta pääsevänsä tarkoitustensa -perille sopivammalla tavalla ja sopivammassa paikassa. Kun neiti Riger -oli kadonnut portista, sukelsi Kivinen kellariin. - -Olle oli entisellä vahtipaikallaan. Virallinen poliisi istui -mietteissään muutamalla laatikolla, apulainen vieressään. - -"Malm!" kuiskasi Olle. - -Salapoliisi kohottautui. "Sanoitteko jotakin?" - -"Milloin aiotte rynnätä?" - -Herra Malm katsoi kelloaan salalyhdyn valossa. "Kymmenen minuutin -kuluttua!" - -"Mutta miten me pääsemme tuonne ylös? Tästä aukosta en ainakaan minä -mahdu." - -"Minä olen tutkinut koko kellarin ja luulen löytäneeni keinon -siihenkin", selitti salapoliisi. "Tuossa viereisessä huoneessa on -kellariportaat. Ja luukku on auki, nimittäin sen saa auki." - -"Hiipikäämme sitten sinne!" ehdotti Olle ja laskeutui hiljaa puhkuen -laatikkopinoltaan. Salapoliisi kulki edellä salalyhty sytytettynä, ja -muut seurasivat. Toisessa osastossa olikin leveät kellariportaat. Ne -johtivat kokoushuoneen viereiseen huoneeseen. Salapoliisi katsoi -kelloaan. - -"Voimme yrittää! Tarkastakaa aseet!" Kaikki tarkastivat taskuaseensa, -jättäen varmistimet kuitenkin paikoilleen. - -Salapoliisi nousi pari askelmaa, kun pää sattui jo luukkuun. Hän -kumartui ja astui ylemmäksi. Kivinen kiipesi hänen rinnalleen. -Yhteisvoimin kohottivat he hartioillaan luukkua. Se myötäsi ja alkoi -hiljalleen nousta. Aukkoa ei kuitenkaan näkynyt. Huoneessa oli -nähtävästi pimeää, kokoushuoneeseen johtavan oven ollessa suljettuna. - -Salapoliisi kannatti hartioillaan luukkua kohollaan ja Kivinen luikahti -notkeasti aukon reunalle ja ponnahti lattialle. Hän nosti luukun -varovasti ylös ja antoi sen sitten hitaasti laskeutua lattialle. Hän -kuunteli. Viereisestä huoneesta kuului puhelua. Salakuljettajat eivät -aavistaneet, että esivalta kiipesi viereisen huoneen kellariaukosta -sisään. - -Salapoliisi kapusi ylös toisena, Jöns Bagge kolmantena, ja viimeisenä -ponnisteli Olle, turvautuen toisten apuun. Muutaman hetken kuluttua -olivat kaikki neljä ylhäällä. - -"Aseet esille! Varmistimet pois!" komensi salapoliisi. "Seuratkaa!" - -Hän tarttui voimakkaasti ovenripaan ja tempasi oven auki. Hetkisen ajan -sokaisi valo silmät. - -"Kädet ylös!" huusi salapoliisi ja tähtäsi salakuljettajia aseellaan. -Hänen takanaan näkyi lisäksi vielä kolme piipunsuuta. Salakuljettajat -hypähtivät rajusti ylös, kalveten, kasvojen vääristyessä, mutta kylmät -piiput eivät antaneet miettiä, vaan koko joukko nosti kätensä ylös. -Salapoliisi hypähti ikkunan luo ja löi sen rikki aseellaan, temmaten -sitten pillin ja viheltäen pitkään ja kuuluvasti. Ulkoa kuului pari -vastausta. - -Olle tarkasti vankeja nopealla silmäyksellä ja päästi kummastuksen -huudon. "Missä on Popov?" - -"Hän poistui juuri toiseen kerrokseen", selitti muuan -salakuljettajista. - -Kivinen kirosi. Hän hypähti avoimelle ovelle, ja salapoliisi seurasi. -Päästyään rapuille he kuulivat ylhäältä askeleita, jotka nopeasti -häipyivät. Miehet syöksyivät neljä viisi askelmaa kerrallaan ylöspäin, -tempasivat auki oven ja syöksähtivät huoneeseen. Siellä ei ollut -ketään. He juoksivat parin kolmen muun huoneen läpi. Kaikki olivat -tyhjiä. Minne Popov oli kadonnut? Mitään ovia ei ollut kolmesta -huoneesta muualle kuin portaille, joita pitkin he juuri olivat tulleet. -Huoneet olivat melkein tyhjät eikä niihin voinut piiloutua. - -Miehet etsivät ja silmäilivät, mutta tulos oli nolla. Alhaalta kuului -askeleita ja huutoja. Poliisit olivat tunkeutuneet sisään. Malm riensi -alas. Kokoushuoneessa oli nyt toistakymmentä henkeä. Salakuljettajat -riisuttiin aseista ja vangittiin. Kivinen tutki innokkaasti heiltä -löydettyjä papereita, samoinkuin Ollekin. Mutta mitään neiti Rigeriä -koskevia he eivät löytäneet. Popov oli ne kai vienyt mennessään. Malm -kuulusteli poliiseja. Ei, he eivät olleet nähneet kenenkään poistuvan -talosta merkkivihellyksen jälkeen. Aikaisemmin oli poistunut muuan -nainen, -- Malm höristi korviaan, -- mutta he eivät olleet varmat, -tuliko hän tästä talosta vai viereisestä. "Arthur" ei myöskään ollut -saapunut, luonnollista kylläkin. - -Yhtiön konttori tutkittiin. Siellä ei ollut muuta kuin vanhoja -tilikirjoja. "Konst Salonin" omistaja vangittiin. Kivinen ja Malm -lähtivät uudelleen ylös. - -"Voi meitä aaseja!" huudahti Kivinen äkkiä ja osoitti varastohuoneen -kattoa. Toisen kerroksen ikkunasta saattoi hypätä sen päälle ja sitä -myöten poistua. Popov oli käyttänyt sitä tietä, sen todisti -lukitsematon ikkuna. - - - - -13. - -Kivinen saa kuulla lyhyen, mutta ytimekkään esitelmän alkeellisista -käyttäytymissäännöistä. - - -Varmistuttuaan, että Popovin takaa-ajo oli mahdotonta ja hyödytöntä, -palasivat miehet alas. Salakuljettajat istutettiin juuri pariin autoon -kaikessa hiljaisuudessa, kun ei tahdottu toistaiseksi nostaa mitään -melua paljastuksesta. - -Salapoliisi hyppäsi kolmanteen autoon apulaisensa kanssa. - -"Kiitoksia avustanne ja näkemiin!" sanoi hän seikkailijoillemme. -"Pistäytykää poliisiasemalle, niin saatte yksityiskohtaiset tiedot." - -"Kiitos", naurahti Olle, "mutta kai teidän täytyy turvautua meidän -tietoihimme!" - -Rakennus tyhjeni, ovet suljettiin ja sinetöittiin ja pari vartijaa jäi -paikalle. Seikkailijamme poistuivat saman pihan kautta kuin olivat -tulleetkin. - -"Nyt kotiin nopeasti, ja sitten toimitukseen!" kiirehti Olle. -"Päästämme ne lurjukset irti ensin, minä lähden kirjoittamaan, ja sinä -saat lähteä hoitelemaan sitä neitostasi." - -Saavuttuaan Ollen asuntoon miehet avasivat vaatekomeron oven. -Murtautujat nukkuivat rauhallisina kuin olisivat olleet kotonaan. Olle -herätti heidät. He hieroivat silmiään eivätkä oikein käsittäneet -tilannettaan. - -"Kas niin, tässä ovat tavaranne!" virkkoi sanomalehtimies ja ojensi -miehille heidän taskuesineensä, paitsi ei aseita. "Alkakaa nyt lähteä -tiehenne ja nopeasti! Koko muu joukko on jo vangittu." - -Miehet eivät kyselleet mitään. Sullottuaan tavarat taskuunsa he -painoivat lakit päähänsä ja livistivät avatusta ovesta porraskäytävään. - -Sanomalehtimiehet muuttivat taas nopeasti pukuaan ja lähtivät ulos. - -"Näkemiin sitten!" virkkoi Olle. "Soita, jos tarvitset minua tai -jotakin erikoista sattuu!" - -Olle astui autoon ja ajoi toimitukseen. Seikkaileva rantajätkä oli nyt -kadonnut. Olle oli nyt tärkeillä uutisilla täytetty reportteri. - -"Nyt alkaa tulla!" huusi hän jyristen, tullessaan toimitussihteerin -huoneeseen. "Järjestäkää latomakone minua varten!" - -Hän riensi omaan huoneeseensa, avasi kirjoituskoneen, pujotti siihen -paperin, riisui takkinsa, asetti viereensä virvoitusjuomaa, sikaareita -ja tulitikkulaatikon, kutsui juoksupojan valmiiksi taakse viemään -liuskan toisensa jälkeen latomoon, huokasi syvään, ja äkkiä alkoi -kirjoituskone laulaa kuin paras konekivääri mäenrinteellä. -Sanomalehtimies oli ryhtynyt työhön verekseltään, tuskin ennätettyään -istahtaa monipäiväisten seikkailujensa jälkeen. - -Hän naputti ensin otsakkeen viidelle palstalle: "Kansainvälinen -salakuljetus-osakeyhtiö paljastettu. Lehtemme reportterin tutkimukset." - -Kone rämisi edelleen ja juoksupoika kiirehti toimituksen ja latomon -välillä liuskoja kuljettaessaan. Tukholmalaiset saisivat ensiluokkaisen -sensatiouutisen joka-aamuisen uteliaisuutensa tyydytykseksi. - -Sanomalehtimies kirjoitti kylmänä ja tunteettomana sille, mitä -ympärillä tapahtui, eivätkä edes toimitussihteerin sadatukset, että nyt -meni kaikki aikaisempi järjestely helkkariin, vaikuttanut häneen -vähääkään. - -Kivinen käveli jalan, saadakseen hiukan miettiä ja punnita tilannetta, -ennenkuin antautuisi uudelleen taisteluun neiti Rigerin kanssa. - -Paljon oli selvää, mutta ei kaikki. Neiti Riger ei kuulunut -salakuljettajiin, vaan hän tai hänen rikostoverinsa olivat kääntyneet -näiden puoleen. Luultavastikin veli, Karl, sotilaslentäjä. Hän se -varmaankin oli ollut myös Kuststadin lentäjä. - -Mutta mitkä olivat neiti Rigerin toiminnan vaikuttimet? Avustiko hän -prinssiä palkkiosta vai avuliaisuudesta, oliko hän mahdollisesti -kiitollisuudenvelassa prinssille? - -Ja millä tavoin prinssin miljoonat aiottiin anastaa? Missä ja millä -tavoin? Ja millä tavoin nuo miljoonat aiottiin tuoda Ruotsiin? - -Jorre torkkui hotellissa ovenvartijan komerossa. Tuntiessaan Kivisen -hän hypähti pystyyn. - -"Onko neiti Riger täällä?" kysyi Kivinen. - -"Kyllä, hän on huoneessaan ja erittäin kiukkuisella päällä", selitti -Jorre. "Kirjeenne saadessaan hän suuttui ja yritti soittaa, mutta olin -silloin jo ehtinyt katkaista langat. Pyysin häntä kärsivällisesti -odottamaan, mutta hän ajoi minut ulos." - -Kivinen hymyili. "Ei ketään ole käynyt täällä häntä kyselemässä?" -tiedusti hän ja ajatteli Popovia. - -"Ei ketään!" - -"Hyvä on! Viekää tämä nimikorttini neidille", ja Kivinen ojensi -ovenvartijalle korttinsa. Parin kolmen minuutin kuluttua tämä palasi. - -"Neiti ottaa teidät vastaan mitä suurimmalla vastenmielisyydellä", -ilmoitti hän kohteliaasti. - -"Mutta ottaa kuitenkin!" - -"Kyllä." - -Kivinen nousi nopeasti kolmanteen kerrokseen ja naputti neiti Rigerin -huoneen ovelle. - -"Sisään, olkaa hyvä!" kuului sisältä sangen vähän imartelevasti. - -Kivinen noudatti kehoitusta, teki säännönmukaisen kumarruksen -sohvankulmassa istuvalle, ruumiinmukaiseen matkapukuun puetulle -kaunottarelle ja ojensi kätensä. - -Neiti Riger puristi sitä veltosti. - -"Häiritsenkö?" kysyi Kivinen. - -"Kyllä, erittäin suuresti! Nyt ei ole aika kahdenkeskisille -tapaamisille hotellihuoneessa..." alkoi harmistunut neitonen -esitelmöidä alkeellisista sopivaisuussäännöistä. - -"Niinpä niin, toista on asumattomissa huviloissa", uskalsi Kivinen -pistää väliin. "Saanko mahdollisesti istuutua?" - -"Jos olette niin väsynyt, niin voitte istuakin, mutta toivoisin asianne -olevan niin lyhyen, että voisitte sen kertoa seisaaltanne." - -"Kiitos, siinä tapauksessa mieluummin istun." - -Kivinen heittäytyi varsin huolimattomasti muutamaan nojatuoliin. Neiti -Riger haukotteli peittelemättä. - -"Te olette väsynyt", aloitti Kivinen. - -"Niin, ja ikävystynyt teidän pitkäpiimäisyyteenne! Tulkaa mieluummin -huomenna." - -"Ei, asiani on niin tärkeä, ettei se siedä lykkäystä. Onko Popov -soittanut?" - -Neiti Riger hypähti ylös pelästyneenä. "Popov...? soittanut... kuinka -niin... en minä tiedä..." - -Kivinen sytytti savukkeen. - -"Niin, nyt olen voittanut vetoni", sanoi hän rauhallisesti ja varmasti. -"Tiedän, kuka te olette ja mitä täällä teette." - -Neiti Riger oli saanut takaisin kylmäverisyytensä. - -"Niinköhän?" virkkoi hän epäuskoisesti. - -"Te olette kamarineuvoksen tytär Wienistä. Teillä on veli, jonka nimi -on Karl ja joka on pannut ruotsalaisten viranomaisten päät pyörälle -lentokonejutullaan. Eikö niin, neiti näyttelijätär?" - -Kaunis neitonen puri huultansa, mutta ei osannut enää näytellä. - -"Kas niin! Olen voittanut. Muistatte kai, että lupasitte minulle -palkinnon. Minä voisin ottaa sen nyt ja korkojen kanssa rangaistukseksi -vastaanottonne epäkohteliaisuudesta." - -Sanomalehtimies hypähti ylös ja meni sohvan luo. Neiti Riger ei -uskaltanut häneen katsoakaan. - -"Kuulkaapas, kertokaa nyt minulle oma historianne", virkkoi -sanomalehtimies hiljaa ja istuutui neitosen viereen. "Kaiken muun minä -tiedän." - -"Tiedätte!" huudahti neiti Riger suunniltaan hämmästyksestä. - -"Puhukaamme nyt ystävinä! Jättäkää pois tuo suuttumuksenne! Asemanne on -vaarallinen, Kahl ja muutkin salakuljettajat ovat vangitut." - -"Vangitut?" huudahti neitonen, ja äänessä väreili levottomuus. - -"Koko yhtiö on nyt paljastettu. Teidän asemanne on vaikea, ja toivon -teidän kertovan minulle kaikki. Autan mielelläni." - -Neiti Riger kätki kasvonsa eikä vastannut mitään. Sanomalehtimies -odotti. - -"Vangitaanko minut heti?" kysyi neitonen alistuneena. - -"Ei heti eikä kai milloinkaan. Viranomaisilla ei ole mitään tietoa -lentokonejutusta ainakaan toistaiseksi." - -"Kertokaa minulle kaikki mitä tiedätte!" pyysi neiti Riger. - -Kivinen kertoi seikkailunsa Tukholmassa ja "Arthurilla" sekä -salakuljettajien vangitsemisen. Neiti Riger kuunteli tarkkaavaisesti. -Popovin paosta kuullessaan neitonen säpsähti, ja hänen silmänsä -välähtivät. - -"Kiitän teitä tiedoista ja avustanne! Kerron teille kaikki -huomis-iltana. Siihen saakka näkemiin!" Neiti Riger nousi ylös ja -ojensi kätensä sanomalehtimiehelle. Tämä ei osoittanut minkäänlaisia -merkkejä, että aikoisi noudattaa annettua viittausta. - -"Älkää kiirehtikö, neiti Riger! Minulla on vielä paljon kerrottavaa! Ja -pyytäisin, että te kertoisitte kaikki jo tänä iltana." - -"En!" ja neitosen ääni oli varma ja luja. - -"Niinkö!" lausui Kivinen ivallisen painokkaasti. "Te ette luota minuun. -Hyvä. Mutta kuulkaapas! Te tahdotte suojella prinssiä ja hänen -miljooniaan. Huomenna näyteltäisiin viimeinen näytös. Jos se -onnistuisi, niin te pakenisitte ja jättäisitte kaikki kertomatta. Siitä -en paljoakaan välittäisi, mutta nyt minä tiedän, että näytös ei -onnistu, ei ainakaan sillä tavoin kuin te luulette." - -"Te näytte tietävän todellakin melkein kaikki", virkkoi neiti Riger -kylmästi. "Mutta mistä te olette saanut tuon varmuuden, ettei toinen -yritys onnistuisi? Ja toiseksi, se täytyy minun joka tapauksessa hoitaa -yksinäni, sillä te ette voi tulla rikostoverikseni. Minun _täytyy_ -onnistua." - -"Mutta te ette onnistu. Minä tiedän, että te nyt perustatte kaikki -toivonne Popoviin." - -Neiti Riger liikahti. - -"Mutta Popov ei ole ainoastaan salakuljettaja, vaan hän on myöskin -petturi. Hän pettää teidät." - -"Pettää? Mitä syytä hänellä olisi pettää? Ja miksi eivät -salakuljettajat olisi sitten jo aikaisemmin pettäneet?" - -"Mitäkö syytä? Prinssin miljoonat ovat aivan riittävä syy -heidänlaisilleen. Onhan pääoma aina enemmän kuin välityspalkkio. Ja -syynä siihen, että he tähän saakka ovat olleet rehellisiä, on se, että -he ovat odottaneet lihavampaa saalista. Ensimäinen koeyritys tehtiin -pienellä osalla. Nyt seuraa pääosa." - -Neiti Riger tarttui Kivisen käteen. - -"Tiedättekö te tämän vai luuletteko te niin?" - -"Minä tiedän. Popov on päässyt pakoon. Luulen, että jos hän on kyennyt -vähimmässäkään määrin harkitsemaan tilannetta, hän yrittää anastaa -prinssin miljoonat itselleen. Hän on rohkea ja häikäilemätön mies. -Hän ei voi tietää, että salakuljettajia epäillään myöskin -lentokonejutussa." - -Neiti Riger käveli hermostuneena ja tuskaisena, ja hänen katseensa -harhaili ympäri huonetta. - -"Mitä minun sitten pitää tehdä?" kysyi hän äkkiä sanomalehtimieheltä ja -pysähtyi hänen eteensä. - -"Luottaa minuun." - -Neitonen katseli pitkään harmaisiin silmiin ja ojensi kätensä. - -"Minä luotan teihin. Määrätkää, ja minä tottelen!" - -"Kiitän. Vastatkaa muutamiin kysymyksiini. Ensiksi: missä ja milloin -yritys tapahtuu?" - -"Huomenna, oikeastaan tänään Kuststadissa klo 12 ja 1 välillä päivällä." - -"Ja millä tavalla?" - -"Samalla tavalla kuin ennenkin." - -"Siis lentokoneella?" huudahti Kivinen. - -"Niin, veljeni lentää huvilani yläpuolelle ja pudottaa paketin -puutarhaan. Salakuljettajien on se otettava siellä vastaan ja tuotava -sinne metsähuvilaan. Itse olen täällä Tukholmassa, niin että jos -jutusta saataisiin jotakin selvää, voisin todistaa poissaoloni." - -"Ja senkö vuoksi maalautitte huvilanne katon räikeänpunaiseksi? Minä -aavistelin jotakin tämäntapaista." - -"Mistä te tiesitte sen?" - -"Tietäkää, että senjälkeen kuin saimme vihiä teidän osuudestanne, te -ette ole hetkeäkään ollut vartioimatta." - -Kivinen mietti hetkisen. Neiti Riger tarttui äkkiä sanomalehteen ja -alkoi innokkaasti tutkia sitä. Hän huudahti heikosti ja katsoi -kelloaan. Se oli lähes yksi. - -"Juna lähtee kymmenen minuutin kuluttua, ja ellemme ehdi sille, emme -tavoita Popovia." - -"Kas niin! Meidän on siis toimittava nopeasti. En tullut ajatelleeksi -koko junanlähtöä. Pukeutukaa nopeasti! Muuten, onko teillä -ulkomaanpassi?" - -"On kyllä, Norjaan, Tanskaan ja Saksaan." - -"Se on hyvä. Minullakin on passi Norjaan." - -Neiti Riger kokosi tavaransa ja sulloi ne kahteen pieneen -matkalaukkuun. Kivinen soitti, ja kun tarjoilija riensi sisään, pyysi -hän Jorrea puheilleen. Tämä saapui parin minuutin kuluttua. - -"Lähdette meidän mukaamme pienelle matkalle! Saanko esitellä: -toimittaja Minck, neiti Riger!" - -Kivinen maksoi hotellilaskun, ja parin kolmen minuutin kuluttua olivat -kaikki kolme ajurissa matkalla asemalle. Kivinen katsoi pari kertaa -levottomana kelloaan. Onnistuminen riippui minuutista tai muutamista -sekunneistakin. Hevonen kiiti hurjana pitkin tyhjiä katuja. - -"P--na!" kirosi Kivinen ääneen, kun asematorille saapuessaan kuuli -veturin pitkäveteisen vihellyksen, asemakellon osoittaessa täsmällistä -lähtöaikaa. Seurue oli myöhästynyt junasta. Popovilla oli nyt varma -etumatka. - -Seikkailijat nousivat kuitenkin ajurista ja lähtivät kävelemään pitkin -asematoria. - --- Auto! -- välähti Kivisen mielessä, ja hän kysyi Jorrelta, voisiko -tämä mahdollisesti hankkia hyvän ja luotettavan auton. Nuori -sanomalehtimies mietti hetkisen ja lupasi. Ohjaajaa ei tarvittaisi, -sillä hän kyllä pitäisi kulkemisesta huolen. Hän poistui nopeasti, ja -Kivinen ja neiti Riger jäivät kahden. - -"Mitä te oikein aiotte nyt tehdä?" kysyi neitonen. - -"Aion pelastaa teidät ja prinssin miljoonat sekä puijata Popovin." - -"Te rupeatte siis rikostoverikseni?" lausui neiti Riger hymyillen. - -"Kyllä, lain silmissä, mutta en omissani! Rikon lakia pakottaakseni -toiset sen täyttämään. Minulla on nyt oma suunnitelmani ja olen varma -sen onnistumisesta. Odottakaas, minä soitan ystävällemme Olle -Nordgrenille!" - -Kivinen meni puhelinautomaattiin ja soitti. - -"Halloo, saanko herra Nordgrenin puhelimeen! Kiitän! Onko Olle! Älä ole -noin kiukkuinen! Minä se olen! Minä lähden nyt matkalle neiti Rigerin -kanssa. Luulen toimittavani Popovin kiinni. Annan heti kaikki -tarvittavat tiedot. Ilmoitan myös olinpaikkani sähkösanomalla ja ajan, -milloin saat julkaista tietoja Kuststadin jutusta. Niin, kiitos! -Näkemiin siis ja terve!" - -He kävelivät vielä puolen tuntia asematorilla toisiinsa nojautuneina -kuulakkaassa kesäyössä, kunnes näkivät auton pysähtyvän merkkilyhdyn -luo. He riensivät sinne. Se oli hyvä neljänhengen auto. Jorre istui -kuljettajan paikalla autotakissa suojustimet silmillä. Kivinen auttoi -neiti Rigerin sisään ja kiipesi itse perässä. He istuutuivat taakse, -Jorren vääntäessä moottorin käyntiin. - -"Tunnetko tien?" kysyi Kivinen. - -"Totta kai", vastasi Jorre ja hyppäsi ohjauslaitteen viereen. Moottori -surisi, ja sitten hypähti auto liikkeelle, painuen syrjäkaduille ja -selviten vihdoin esikaupunkien jälkeen kovalle ja leveälle valtatielle. -Jorre lisäsi vauhtia, ja seikkailijat kiitivät kesäyössä Kuststadiin. - - - - -14. - -Kivinen ja Minck saavat vaivojensa palkaksi pussillisen kiviä. - - -Auto huristi tasaisesti sileällä tiellä, sivuuttaen maalaiskyliä ja -huvilakuntia. Raikas yöilma humisi ympärillä. - -Kivinen ja neiti Riger istuivat takana, puhumatta mitään. Tulevat -seikkailut pitivät yllä jännitystä, eikä menneisyyttä voinut vielä -kosketella. Sanomalehtimies tunsi, että hän oli pääsemäisillään -päämääräänsä. Ylpeä neiti Riger oli tunnustanut joutuneensa tappiolle, -ja vaikka Kivinen ei suinkaan tahtonut käyttää auttaja-asemaansa -väärin, tunsi hän vaistomaisesti, ettei se myöskään hänen toiveitaan -vähentänyt. Hän aavisti, että neiti Rigerin ulkonaisesti niin iloisessa -ja huolettomassa elämässä oli joku varjo, tuskin hänestä itsestään -riippuva, mutta joka tapauksessa häneen vaikuttava. Mikä suhde vallitsi -prinssin, Karl Rigerin ja Elisen kesken? - -Neiti Rigerin katse harhaili hämärässä. Hänen kiharansa liehuivat -tuulessa, ja pieni suu oli tiukasti yhteenpuristettu. Aistikkaaseen -matkapukuun laittautuneena hän oli viehättävä ilmestys, ja Kivisen -täytyi vasten tahtoaankin ihailla ja kunnioittaa hänen itsenäisyyttään -ja rohkeuttaan, siitäkin huolimatta, että niitä käytettiin laittoman -asian palvelukseen. - -"Mitä te ajattelette?" kysyi neiti Riger äkkiä ja laski pienen -hansikoidun kätensä sanomalehtimiehen käsivarrelle. Kivinen kääntyi -hänen puoleensa hymyillen. - -"Mitä minun pitäisi ajatella?" tiedusti hän vuorostaan. Elise naurahti -lyhyeen. - -"En tiedä. Mutta sanokaas, miksi te minua autatte?" - -Sanomalehtimies katsoi häneen tutkivasti, mutta neiti Riger oli vakava. - -"Sen kerron myöhemmin, vaikka teidän täytyisi se kyllä tietää. Ja te -aavistatte sen kylläkin." - -Neiti Riger käänsi päänsä poispäin. - -Aamupuolella auto pysähtyi muutaman pienen kyläravintolan luo, ja -seurue lähti murkinoimaan ja laatimaan lopullista sotasuunnitelmaa. -Kivinen ohjasi neiti Rigerin syrjäisen pöydän luo verannalle ja tilasi -kevyen aamiaisen. Tarjoilija katsoi hiukan ihmeissään aamuvirkkuja -matkustajia, mutta kattoi pöydän, ja kaikki söivät hyvillä mielin -raikkaan matkan jälkeen. Tilattuaan kahvia Kivinen sytytti savukkeen, -tarjosi Jorrelle ja nojasi tuoliinsa. - -"Nyt on kello lähes kymmenen. Meillä on siis kaksi tuntia aikaa. Miten -järjestämme loukun Popoville?" - -"Saanko ehdottaa", sanoi neiti Riger vilkkaasti. "Minä luulen -tietäväni. Popov piiloutuu huvilani puutarhaan. Saatuaan paketin hyppää -hän kuten Kahl aikaisemmin moottoripyörän selkään ja ajaa -metsähuvilaan. Muutettuaan pukua hän hiipii jalkaisin muuanne. Meidän -olisi pitänyt tavata toisemme eräässä hotellissa parinkymmenen -kilometrin piirissä Kuststadista, mutta nyt ei siitä maksa puhua. Popov -ei tule." - -Kivinen teroitti kuuloaan. Neiti Riger puhui ristiriitaisesti. Mutta -sanomalehtimies ei keskeyttänyt. Neitonen oli kai erehtynyt. - -"Ehdotan, että ajaisimme hiukan ennen kahtatoista lähelle Kuststadia. -Voin kyllä neuvoa paikankin. Minä jään siihen auton kanssa, ja te taas -hiivitte metsähuvilaan. Kun Popov palaa, pakoitatte hänet antamaan -teille paketin, ja vaaditte samalla häneltä pois kaikki paperini. Ne -eivät tosin ole lainkaan vaarallisia, mutta joka tapauksessa. Saatuanne -paketin tulette minun luokseni. Meidän täytyy olla hiukan etempänä -tapahtumapaikalta, ettei auton seisominen jollakin tiellä herättäisi -liiaksi epäluuloa. Hyväksyttekö ehdotukseni?" - -Kivinen tuprutteli savukettaan ja mietti. Suunnitelma oli -yksinkertainen ja varma. - -"Ehdotuksenne on hyvä, mutta muuan seikka: palaako Popov varmasti -metsähuvilaan, saatuaan paketin käsiinsä?" - -"Kyllä. Hänen täytyy paeta tapahtumapaikalta ja nopeasti. Moottoripyörä -on niin ollen välttämätön. Mutta hän ei voi sillä ajaa kauaksi. Hänen -täytyy se piiloittaa. Ja hän piiloittaa sen metsähuvilaan." - -"No niin, voimme kyllä järjestää asian. Toinen seuraa Popovia koko -ajan, ja toinen on huvilassa. Muuten, oletteko aivan valmis lähtemään -matkalle, neiti Riger?" kysyi Kivinen. - -"Kyllä." - -"Missä on palvelijattarenne?" kysyi Jorre äkkiä. - -"Niin Minnako? Hän on Malmborgissa." - -Seurue istui vielä jonkun aikaa ravintolassa, kunnes kello löi puoli -yksitoista. Kivinen nousi ja pyysi laskua. Ilma oli kaunis ja kirkas, -tyyni ja lämmin. Ihanteellinen ilmailuilma! ajatteli hän itsekseen. - -"Kuulkaas, herra Minck! Tänään on siellä kylpylässä suuret juhlat, vai -kuinka?" - -"Niin, ne alkoivat jo kello kymmenen." - -"Hyvin järjestetty, neiti Riger! Kaikki ovat juhlilla, poliisit myös, -ja salakuljettajilla on tilaisuus toimia." - -Hän maksoi, ja seurue nousi taas autoon. Neiti Riger asettui muitta -mutkitta ohjaajan paikalle. - -"Antakaa minun ajaa! Minä pidän ajamisesta. Jos pelkäätte, niin saa -herra Minck käydä viereeni! En tunne aivan hyvin tätä mallia, mutta -luulen selviytyväni. Kai te minua hiukan opetattekin?" lisäsi hän -veitikkamaisesti ja katsahti Jorreen. - -Jorre asettui hänen viereensä, mutisten jotakin, että kyllä näin ehkä -sittenkin on paras, ja Kivisen oli tyytyminen, tahtoi tai ei, -olkapäitään kohottaen heittäytymään pehmeälle, mutta yksinäiselle -takaistuimelle. Auto lähti liikkeelle neiti Rigerin pikku käsien -ohjaamana. Jorre Minck osoittautui tehtäväänsä innostuneeksi ja -kaunopuheiseksi opettajaksi ja neiti Riger ainakin yhtä tarkkaavaiseksi -oppilaaksi. - -Ajettuaan tunnin verran he saapuivat lähelle Kuststadin asemaa. Neiti -Riger ohjasi muutaman syrjätien varrelle ja pysähdytti auton. Miehet -hyppäsivät maahan. - -"Kas niin, minä jään tähän! Käännän auton!" Neiti Riger pani koneen -uudelleen käyntiin ja käänsi auton syrjätielle. "Meidän on parempi ajaa -tätä pitkin", hän selitti. - -Paikka oli metsäaukion laidassa. Tie kulki hiekkanummen syrjää pitkin -ja haarautui kahdelle suunnalle. Kivinen antoi muutamia ohjeita neiti -Rigerille, ja senjälkeen molemmat miehet lähtivät kulkemaan asemalle. - -Päästyään asema-alueelta miehet poikkesivat metsään ja hiipivät sitä -varovammin, mitä lähemmäksi tulivat. Huvilan luo tullessaan he -heittäytyivät maahan ja ryömivät takaapäin aitauksen luo. Ketään ei -näkynyt, eikä mitään kuulunut. - -"Missä moottoripyörä oli teidän täällä käydessänne?" kysyi Kivinen. - -"Tuolla vajassa", ja Jorre osoitti lautavajaa. - -Kivinen tarkasteli hiukan vajaa, ja Jorre tarjoutui hiipimään sinne. -Hän pujottelihe aidan läpi ja livahti sisään ovesta. Kivinen odotti -aidan luona. Jorre palasi hetken kuluttua. - -"Ei mitään", julisti hän. "Pyörä on poissa ja niin ollen myöskin mies." - -Kivinen hyppäsi aidan yli ja tuli myös vajaan. Moottoripyörän -piilopaikka oli tyhjä. Popov oli ilmeisestikin jo aikaisemmin vienyt -pyörän tapahtumapaikalle. Tutkittuaan vajan ja erään toisen rakennuksen -Kivinen avasi huvilan ikkunan, saman, josta hän jo aikaisemmin oli -kerran tullut sisään. - -"Te saatte mennä nyt tienristeykseen ja vartioida Popovia. Jos -huomaatte hänen aikovan lähteä pakoon, niin ampukaa pyörä -kelvottomaksi, ja jos hän taas aikoisi tulla tänne, rientäkää edellä, -piiloittautukaa lähistölle ja hänen tultuansa sisään tulkaa heti -perässä. Onko selvä?" - -"Kyllä." Jorre painalsi metsätielle. - -Kivinen kiipesi sisään, tällä kertaa ilman tikkaita, ja sulki ikkunan -jälkeensä. Hän katsoi kelloaan. Se oli muutamia minuutteja vaille -kaksitoista. Hän kiipesi ullakolle ja avasi pienen ikkunan, jääden -kuuntelemaan. - -Hänen odotettuaan noin neljännestunnin kuului surinaa, joka kävi yhä -voimakkaammaksi. Ilmeisestikin oli lentokone lähestymässä. Kivinen -laskeutui alas, tarkasti aseensa ja jäi odottamaan metsätielle antavan -ikkunan luo. - -Surina taukosi äkkiä. Sanomalehtimies ymmärsi, että moottori oli -pysähdytetty ja kone laskeutunut liukulentoon. Metsä esti näkemästä. -Kivinen jännitti kuuloaan, ja muutaman minuutin kuluttua surisi taas. -Lentokone oli kohoamassa. Surina kävi voimakkaammaksi, heikkeni -vähitellen ja kuoleutui kokonaan. Lentokone oli poistunut. - -Noin kymmenen minuutin kuluttua kuului metsätieltä hiljaista ratinaa, -ja jotakin vilahti puitten välissä. Kivinen kyyristyi ikkunan suojaan. -Popov lähestyi taluttaen moottoripyörää. Sen taakse oli kiinnitetty -nahkainen laukku. Sanomalehtimies tarkkasi jännittyneesti -salakuljettajan liikehtimistä. Popov vei moottoripyörän vajaan, ja heti -hänen kadottuaan ilmestyi Jorre näkyville. Nuori sanomalehtimies -hyppäsi notkeasti ja äänettömästi aidan yli, juoksi pihan poikki ja -kätkeytyi portaitten vierellä oleviin pensaisiin. - -Popov tuli vajasta kädessään laukku. Hän oli puettu samoihin -vaatteisiin kuin Kahl edellisellä kerralla, vieläpä hän oli -kiinnittänyt leukaansa tukevan ruskean tekoparran. Hän silmäsi -ympäristöä, kuunteli hetkisen ja nousi sitten portaille, avaten oven ja -astuen sisään. - -Kivinen oli hiipinyt ikkunan vierestä ovelle, ja kuullessaan Popovin -astuneen eteiseen tempasi hän äkkiä oven auki, ojensi revolverinsa ja -komensi kädet ylös. Tällöin hypähti Jorrekin piilostaan, ja -salakuljettaja huomasi olevansa kahden tulen välissä. Hänen kasvonsa -valahtivat kalpeiksi pelästyksestä, samalla kun punaiset pilkut -poskilla todistivat sitä ääretöntä raivoa, jota hän tunsi joutuessaan -kiinni viimeisellä hetkellä. Verkkaan hän kuitenkin totteli käskyä. - -Kivinen antoi päällänsä merkin Jorrelle, joka lähestyi vankia hiljaa -takaapäin ja ennenkuin tämä ehti aavistakaan sieppasi häneltä nahkaisen -laukun. Popov huudahti, mutta Kivisen revolverin näkeminen rauhoitti. - -"Käykää sisään, herra Popov!" virkkoi Kivinen ja johdatti vangin siihen -huoneeseen, jossa hän oli ollut yöllä neiti Rigerin kanssa. -Sanomalehtimies istuutui ikkunan ääreen, Jorre asetti tuolinsa oven -eteen, ja vajotessaan nojatuoliin huomasi salakuljettaja olevansa -kahden hänelle täysin tuntemattoman miehen vallassa. Paon -mahdollisuudet olivat pienet, jos niitä oli ollenkaan, ja tärkein, -nahkainen laukku, lepäsi Jorren polvilla. - -"Kas niin, herra Popov, meidän onnistui siis vihdoinkin saada pikku -kohtaus teidän kanssanne. Eilen illalla se oli jo peräti vähällä, mutta -te suvaitsitte hypätä ikkunasta ja loikkia pitkin kattoja kuin kissat -maaliskuussa. Meillä olisi hiukan puhuttavaa teille, tehtävä muuan -ehdotus." - -"Keitä te olette!" huudahti Popov. - -"Meidän osuutemme tässä jutussa on niin pieni, ettemme katso maksavan -vaivaa sekoittaa vaatimattomia nimiämme siihen. Me tiedämme, kuka te -olette, ja se riittää meille." - -"Mutta ei minulle", raivosi vanki. - -"Paljon mahdollista, mutta se ei tule nyt kysymykseen. Tehän ymmärrätte -asemanne: olette salakuljetusyhtiön toimitusjohtaja ja sitäpaitsi nyt -ratkaisevalla tavalla sekaantunut tähän lentokonejuttuunkin. Ymmärrätte -siis, mikä olisi kohtalonne, jos joutuisitte esivallan kanssa -tekemisiin." - -"Te ette siis olekaan esivallan edustajia", virkahti vanki -epäluuloisesti, ja hänen viekkaat silmänsä välähtivät -vahingoniloisesti. "Se ilahduttaa minua, sillä silloin voimme ehkä -sopiakin." - -Kivinen puraisi huuleensa. Hän oli liiaksi paljastanut korttejaan. - -"Esittäkää ehtonne, niin voin niitä harkita! Saan kai tupakoida?" - -Jorre tarkasti ensin vangin taskut, ottaen pois revolverin, jonka -jälkeen Popov sytytti savukkeen. - -"Pyytäisin kuulla ehdot! Minulla on kiire!" toisti hän. - -"Sen kyllä uskon. Ehdot ovat seuraavat: te saatte lähteä täältä vapaana -kuuden tunnin etumatkalla ja siitä hyvästä me saamme ensiksikin tämän -laukun ja sitten erinäisiä papereita." - -"Laukusta en luovu", sanoi vanki kylmästi. - -"Siitä emme enää keskustele ollenkaan. Laukku on meillä, ja me sen -pidämme. Mutta vapauttanne vastaan on teidän luovutettava meille -erinäisiä papereita." - -"Mitä papereita?" kysyi Popov teennäisen välinpitämättömänä. - -Kivinen mietti hetkisen, sillä oli selvää, että salakuljettaja -käyttäisi tilannetta hyväkseen, saadessaan kuulla jotakin neiti -Rigerista. Mutta asiaa ei voinut auttaa. - -"Haluamme neiti Rigeriä koskevat paperit", sanoi Kivinen yhtä -välinpitämättömästi. Popov purskahti nauruun. - -"Niinkö! Entä mitä teette, jos kieltäydyn?" sanoi hän ilkeästi. - -"Sittenpähän näette. Muuten, meillä ei ole aikaa pitkälle. Vastatkaa -nopeasti ja toimikaa sitten" -- Sanomalehtimiehen ääni oli tuikea ja -tiukka. - -"Te ette voi minua jättää viranomaisille", jatkoi salakuljettaja, -"sillä silloin esittäisin paperit ja neiti Riger joutuisi kiinni. -Huomatkaa, että olen teitä voimakkaampi, vaikka istunkin tässä teidän -vankinanne. Ja lisäksi, syytän teitä kiristyksestä." - -"Syyttäkää vain! Todistaa ette voi. Te olette salakuljettaja ja te -olette myöskin petturi. Olette aikonut ryöstää tuon laukun itsellenne." - -"Entä sitten? Te ryöstätte sen myös itsellenne." - -"Riittää!" virkkoi Kivinen ja nousi ylös. "Kuulkaa nyt: ellette te heti -paikalla ja muitta mutkitta luovuta papereita, köytämme teidät ja -jätämme tänne huvilaan. Vasta kun olemme päässeet turvaan, ilmoitamme -viranomaisille teidän oleskelupaikkanne. He vapauttavat kyllä teidät -nuorista, mutta joudutte samalla vastaamaan kaikista kolttosistanne. -Valitkaa! Huomatkaa, että me sittenkin olemme teitä voimakkaampia!" - -Popov mietti ja nyökkäsi sitten. - -"Minä alistun." - -"Paperit?" - -Salakuljettaja nauroi. "Ne ovat täällä", ja hän pisti kätensä -povitaskuun. "Jos olisitte olleet ammattikiristäjiä, ette olisi -jättäneet taskujani tutkimatta perusteellisesti ettekä tyytyneet vain -aseen riistämiseen." - -Salakuljettaja antoi muutamia papereita, jotka Kivinen tarkasti. - -"Hyvä on!" - -"Anteeksi, mutta vielä yksi seikka! Me pelaamme nyt avonaista peliä. -Minulla ei ole rahaa eikä omaisuutta, enkä ilman sitä voi päästä -pakoon. Kuuden tunninkaan etumatka ei auta niin ollen. Luovuttakaa -minulle muutama tuhat." - -Kivisen täytyi myöntää, että salakuljettajan sanoissa oli paljon totta. -Mies oli toimitettava muualle, kuta pikemmin sitä parempi. Hän tarkasti -lompakkoaan, mutta siellä ei ollut kuin pari kolme sataa kruunua. -Jorrella ei ollut sitäkään. - -"Kelpaako teille jalokivet?" kysyi Kivinen. - -"Kyllä." - -Sanomalehtimies otti painavan laukun Jorrelta ja vei sen pöydälle. -Puukollaan hän nopeasti ratkoi sen auki. Käärettä oli paljon -sisäpuolella, mutta kun hän vetäisi syrjään viimeisen kerroksen, -huudahti hän hämmästyksestä. Nahkaisessa laukussa oli tavallisia -merenrantakiviä. Kivinen tutki kiihkeästi koko laukun, mutta ei -löytänyt mitään muuta kuin kiviä. Mistään arvoesineistä ei ollut -tietoakaan. - -Kivinen katsahti salakuljettajaan, joka oli yhtä hämmästynyt kuin hän -itsekin tästä odottamattomasta käänteestä. - -"Missä ovat jalokivet?" huusi Kivinen, eikä hän voinut salata -suuttumustaan. - -Popov nauroi ääneen. "En ainakaan minä tiedä. Toin paketin samanlaisena -kuin se ilmasta tipahti." - -Jorre vahvisti salakuljettajan sanat. - -"Kunhan ei nainen olisi tehnyt kepposta meille kaikille", ei -salakuljettaja malttanut olla pistämättä. - -"Nyt toimeen!" huudahti Kivinen. "Paperit meillä on. Moottoripyörälle!" - -Äkillinen epäluulo nousi hänen mieleensä. Jorre ja hän hakivat -moottoripyörän vajasta, ja muutaman minuutin kuluttua kiiti pyörällä -kaksi sanomalehtimiestä sovitulle kohtauspaikalle. - - - - -15. - -Kivinen päättää saattaa neiti Rigerin vakavaksi. - - -Sanomalehtimies odotti, että heidät pidätettäisiin aseman kohdalla, -mutta nähtävästi ei lentokoneen vierailu ollut herättänyt suurempaa -huomiota siitä yksinkertaisesta syystä, että vain harvat olivat -sen nähneet. Asemamiehet ja muutamat laiturilla vetelehtivät -tyhjäntoimittajat katselivat kyllä pitkään moottoripyöräilijöitä, mutta -kukaan ei tehnyt yritystäkään matkan keskeyttämiseksi tai selitysten -vaatimiseksi. - -Selvittyään asema-alueesta lisäsi Kivinen vauhtia, ja kuin lentäen -saapui moottoripyörä siihen paikkaan, johon neiti Riger oli jäänyt -autoineen. - -Mutta nyt oli paikka tyhjä, auto ja neiti poissa. - -Kivinen pysähdytti moottoripyörän, ja molemmat sanomalehtimiehet -hyppäsivät maahan. - -"Poissa!" virkkoi Kivinen melkein kuin itsekseen. - -He tarkastivat paikkaa. Pehmeään hiekkaan oli auto painunut syvään, -selvät jäljet olivat siitä todistuksena, ja ne osoittivat yhtä -kiusallisen selvästi, että auto oli lähtenyt liikkeeseen etelää kohti -viehättävine seikkailijattarineen. - -Kivinen kirosi ääneen, sillä tällaista käännettä ei hän ollut voinut -edes aavistaa. Nyt hän muisti, kuinka innokas neiti Riger oli ollut -tutustumaan autoon, ja ymmärsi, että neitonen oli jo silloin -suunnitellut kepposta. Niin, ja hän oli puhunut ristiin. Hän oli ensin -maininnut aikoneensa odottaa Tukholmassa, ja sitten ilmoittanut -kohtauspaikan olleen lähellä Kuststadia. Mutta syytä hän ei ymmärtänyt. -Minkä vuoksi neiti Riger oli paennut, ja miten oli jalokivilaukun -laita? Popov oli ilmeisestikin saanut väärän paketin, mutta minne oli -oikea joutunut? Oliko sitä olemassakaan, ja tiesikö neiti Riger siitä -jotakin? - -"Voimmeko saavuttaa auton?" kysyi Kivinen ja kääntyi Jorren puoleen, -joka miettiväisenä katseli auton pyörien uurteita pehmeässä hiekassa. - -"Tuskin. Laskekaamme: lentokoneen vierailusta on kulunut nyt noin kolme -neljännestuntia. Tie on hyvinkin epämukava moottoripyörälle, mutta -autolle se kelpaa. Ja lisäksi, tarkastakaamme moottoripyörän -bentsiinivarostoa." - -Jorre tarkasti säiliön. Siellä ei ollut täyttä neljännestäkään. Oli -selvää, ettei takaa-ajoa voinut ajatellakaan ennenkuin säiliö olisi -täytetty. - -Kivinen istuutui varjoon tien sivuun ja otti esille kartan. Hän tutki -tietä, jota pitkin neiti Riger oli ajanut. Se vei seuraavalle asemalle -ja jatkui sitten radan vartta pitkin. Hän laski välimatkan ja pääsi -varmuuteen. Samassa kuului asemalta junan vihellys. Päiväjuna lähti -etelään. Neiti Riger ehtisi nousta siihen seuraavalla asemalla. Kaikki -oli ilmeisestikin edeltäpäin laskettu. Häntä harmitti, kun ei ollut -tullut heti tätä ajatelleeksi. Hekin olisivat ehtineet mukaan, mutta -nyt se oli myöhäistä. - -"Herra Minck, ottakaa tämä pyörä ja koettakaa asemalta tai kauppalasta -saada bentsiiniä. Ajakaa sitten tänne takaisin. Minä lähden hiukan -tutkimaan." - -Jorre pani moottorin käyntiin ja hyppäsi pyörän selkään. Kivinen lähti -kävelemään aukion laitaa pitkin. Sivutien varrella oli noin kolmensadan -metrin päässä huvila. Puutarhuri laitteli keittiökasvitarhassa joitakin -taimia. Kivinen tervehti ja aloitti keskustelua, esittäytyen -salapoliisiksi. - -"Kuulitteko tai näittekö tässä noin tunti sitten lentokonetta?" - -"Kyllä, kuulin sekä näin", vastasi mies ja kohosi pystyyn, katsellen -uteliaana esivallan edustajaa. - -"Mistä se tuli?" - -"Tuolta sisämaasta päin", ja mies viittasi kädellään. "Se lensi ensin -koko korkealla, mutta laskeutui sitten tässä lähellä aivan metsän -tasalle, lensi aukion laitaa pitkin korkeintaan kolmenkymmenen metrin -korkeudella, kohosi sitten lentäessään aseman yli ja hävisi minun -näkyvistäni." - -"Huomasitteko autoa tuossa aukion laidassa?" - -"En nähnyt mitään, mutta kohta lentokoneen hävittyä olin kuulevinani -moottorin jyskytystä sieltäpäin." - -"Siis lentokone laskeutui aukiolle tullessaan?" - -"Niin", vahvisti mies. Kivinen kiitti saamistaan tiedoista ja lähti -takaisin, heittäytyen varjoisaan paikkaan tupakoimaan ja odottamaan -Jorrea. - -Puolen tunnin kuluttua saapui Jorre. - -"Ajetaan suoraan Malmborgiin", sanoi Kivinen ja nousi pyörän selkään. - -Tie ei ollut kuitenkaan niin huono kuin he olivat luulleet, ja pyörä -kiiti hyvällä vauhdilla. Auton jäljet olivat aivan selvät. - -Asemalle oli matkaa yli peninkulman. He olivat ajaneet noin kymmenen -kilometriä, kun auton jäljet äkkiä poikkesivatkin sivutielle. Kivinen -hiljensi vauhtia ja ohjasi pyörän jäljille. Tie teki mutkan, ja sen ohi -päästyään huudahtivat molemmat sanomalehtimiehet hämmästyksestä. Tien -syrjässä seisoi heidän Tukholmasta hankkimansa auto. He pysähdyttivät -pyörän ja tarkastivat autoa. Neiti Rigeriä ei näkynyt. Hän oli -nähtävästi jättänyt auton tähän ja mennyt, ettei olisi herättänyt -epäluuloja, jalkaisin asemalle. Jorre tutki bentsiinisäiliötä ja -huomasi sen olevan vielä melkein puolillaan. - -"Ottakaamme auto. Moottoripyörän voimme jättää asemalle -säilytettäväksi", ehdotti Jorre, ja Kivinen suostui. Jorre kiipesi -autoon ja monien yritysten jälkeen sai sen käännetyksi. Hän ajoi -edellä, ja Kivinen tuli perässä pyörällään. - -Saavuttuaan asemalle vei Kivinen moottoripyörän tavaratoimistoon -säilytettäväksi. Jorre osti bentsiiniä kaiken varalta lisää. Kivinen -katseli hetkisen ympärilleen ja meni sitten lipunmyyjättären luo. - -"Anteeksi", kysyi hän kohteliaasti tervehtien, "huomasitteko -mahdollisesti, että muuan nuori neitonen, matkapukuinen, kädessään -nahkainen laukku, osti lipun päiväjunalle?" - -"Kyllä. Hän osti sen Malmborgiin. Hän tuli tänne viimeisillä -minuuteilla ja näytti koko lailla hermostuneelta." - -"Kiitän." Kivinen kohotti hattuaan ja poistui Jorren luo, joka oli jo -pannut moottorin käyntiin. Auto lähti liikkeelle. - -Kivinen tutki aikataulua. Jos kaikki kävisi hyvin, ehtisivät he -Malmborgiin samoihin aikoihin kuin Norjan-juna lähtisi sieltä. Jorre -lisäsi vauhtia. - -Mutta kaikki ei käynyt laskelmien mukaan. Muutamassa ylämäessä halkesi -toinen takapyörän kumirengas, ja ennenkuin tilalle oli muutettu toinen, -meni kokonainen tunti. Myöhästyminen oli nyt varma. - -He tulivat Malmborgiin lähes tunnin myöhästyneinä. Jorre ohjasi toisen, -paikkakunnan kahdesta, hotellin edustalle ja meni sisään. Palattuaan -hän ilmoitti, että neiti Rigerin palvelijatar oli asunut siinä ja -matkustanut pois Norjan-junalla. Hänen luonaan oli käynyt muuan neiti, -jonka tuntomerkit sopivat neiti Rigeriin. - -Sanomalehtimiehet söivät hotellissa päivällisen, ja annettuaan teknikon -tarkastaa auton, lähtivät uudelleen liikkeelle. He aikoivat ajaa -suoraan raja-asemalle. Matkustajien passien järjestäminen veisi aikaa -puoli päivää, joten seikkailijat ehtisivät saavuttaa neiti Rigerin -ennenkuin tämä pääsisi poistumaan Ruotsista. - -Auto kiiti eteenpäin kovilla ruotsalaisilla teillä, ja junan etumatka -väheni huomattavasti. Jorre hoiti ja ohjasi autoa erinomaisesti, ja hän -tuntui nauttivan tästä raikkaasta ja jännittävästä matkasta halki -Ruotsin. Kivisen suuttumus lauhtui vähitellen, mutta hän vannoi -itsekseen, että olivatpa sitten neiti Rigerin menettelyyn vaikuttaneet -mitkä syyt tahansa, neitonen saisi hiukan maistaa hänen kostoaan. Hän -kypsytteli mielessään muuatta pikku suunnitelmaa, jonka onnistuminen -pakottaisi neiti Rigerin muutamiksi hetkiksi sangen vakavaksi. - -Illalla he olivat jo junan kanssa tasassa. Jorre lisäsi paremmilla -tieosilla vauhtia, ja kun maantie monin paikoin oikaisi paljonkin -mäkiseudussa kiemurtelevaa rataa, pääsivät he ratkaisevasti edelle. - -Oli jo aivan hämärä, kun he ajoivat raja-asemalle. Juna saapuisi -parinkymmenen minuutin kuluttua. He veivät auton vuokravajaan ja -tilasivat huoneet hotellista, lähtien sitten asemalle. Heidän -odotettuaan muutaman minuutin saapui juna. Sanomalehtimiehet -tarkastivat syrjästä matkustajia. - -Jorre tarttui Kivisen käsivarteen ja osoitti asemasillalle. - -Neiti Riger laskeutui juuri ensiluokan vaunusta. Hän lähti yhdessä -palvelijattarensa kanssa kauppalaan päin. Sanomalehtimiehet seurasivat -pysyen kuitenkin näkymättömissä. - -Neiti Riger ei ottanut ajuria, vaan tahtoi nähtävästi nauttia kävelystä -raikkaassa iltailmassa. Leveä puistokuja johti asemalta kauppalaan, -ja neiti Rigerin kulkiessa toista laitaa edellä, seurasivat -sanomalehtimiehet takana toisella puolella. Hotelli, jossa he asuivat, -oli tien varrella, mutta neiti Riger kulki sen ohi, pysähtyen viimein -erääseen toiseen. Hän keskusteli palvelijattarensa kanssa, tämä erosi -toiselle suunnalle, mutta neiti Riger meni sisään. - -Sanomalehtimiehet pysähtyivät ulkopuolelle. Odotettuaan parikymmentä -minuuttia meni Jorre myöskin sisään, palaten muutaman hetken kuluttua. - -"Hän asuu huoneessa n:o 16", ilmoitti hän Kiviselle. - -"Saitteko selville, onko jokaiseen huoneeseen puhelin?" - -"Ei, hotelliin on vain pari puhelinta, toinen matkustajille, ja se -sijaitsee alakäytävässä." - -"Missä kerroksessa neiti Rigerin huone on?" - -"Toisessa." - -"Tulkaa, lähtekäämme hotelliin! Meidän on toimittava nyt nopeasti." - -Saavuttuaan hotelliin selitti Kivinen suunnitelmansa Jorrelle, joka ne -täydelleen hyväksyi. Nuori sanomalehtimies ei mistään hinnasta tahtonut -jättää puoliväliin seikkailuretkeään, jota nyt taukoamatta oli kestänyt -muutamia päiviä, ja vaikka he ehkä aikoivatkin menetellä laittomasti, -ei hän siitä välittänyt, sillä heillä oli moraalinen oikeus puolellaan. - -Jos joku olisi muutama hetki neuvottelun jälkeen nähnyt herra Minckin -poistuvan hotellista, poikkeavan pieneen puistoon ja ryhtyvän, -varovasti sivuilleen vilkuillen, poimimaan pieniä kiviä taskuihinsa, -olisi näkijä luullut mainittua sanomalehtimiestä joko vaarattomaksi -mielipuoleksi tai sitten hassahtavaksi mineraloogiksi, mutta tuskinpa -kenenkään päähän olisi pälkähtänyt ajatus, että noilla pienillä -pyöreillä kivillä aiottiin hankkia muutaman miljoonan arvosta -jalokiviä. Koottuaan kiviä riittävän määrän oikaisi Jorre vartalonsa, -kohensi pukuaan ja pyyhki kätensä palaten hotelliin. Nenäliinojen -avulla saatiin kivistä kolme kääröä, joiden ympärille kiedottiin -sanomalehtipaperia, ja koko käärö peitettiin vaatteella. Jorre haki -senjälkeen auton vajasta, kävi ostamassa lisää bentsiiniä varastoon, -tarkasti auton, muutti toisen takapyörän kumin ja ilmoitti auton olevan -valmiin. - -"Minä odotan siis täällä nyt", sanoi Kivinen ja istuutui nojatuoliin. -"Palatkaa pian ja koettakaa saada koko rakennuksesta jonkunlainen -summittainen käsitys." - -Jorre otti hattunsa ja lähti hotelliin, jossa neiti Riger asui. -Ovenvartijan huoneessa valvottiin. Jorre astui sisään, tervehti ja veti -esiin sanomalehden edustuskortin ja salapoliisin merkin. Ne tehosivat -täydelleen, kuten aina, ja ovenvartija alensi ääntään. - -"En aio aikaansaada mitään häiriötä", kiirehti Jorre heti selittämään, -"mutta pyytäisin saada muutamia tietoja eräästä tänä iltana hotelliin -tulleesta neidistä, neiti Rigeristä." - -"Kyselkää! Minä annan kaikki tiedot, jotka voin antaa", vakuutti -ovenvartija. - -"Ensiksikin: asuuko neiti Riger yksin huoneessaan?" - -"Asuu." - -"Se on hyvä. Eikö hänen palvelijattarensa ole ollenkaan tässä -hotellissa?" - -"Tänä iltana tuli tänne ainoastaan yksi neiti." - -"Onko mikään neiti Rigerin huoneen viereisistä huoneista vapaa?" - -"On kyllä: numero 12." - -"Voiko sitä saada käyttää puoleksi tunniksi. Me maksamme kyllä hyvin." - -"Se on helppo järjestää. Tässä on avain." - -Ovenvartija ojensi avaimen Jorrelle, joka pisti sen taskuunsa. - -"Onko teillä vara-avaimia huoneisiin?" - -"On. Mihin huoneeseen haluatte sellaisen, omaanneko?" - -"Ei, neiti Rigerin." - -Ovenvartija kopeloi kaapissaan hetkisen ja antoi sitten Jorrelle toisen -avaimen. - -"Kiitän. Ja nyt viimeinen pyyntö: näyttäkää minulle hänen passinsa." - -Mies selaili matkustajien matkatodistuksia ja passeja ja veti viimein -esille halutun. Jorre tarkasti sen mielenkiinnolla ja vihelsi sitten. -Kaikki meni hyvin. - -"Milloin lähtee juna Norjaan?" kysyi hän vielä. - -"Huomisaamuna kello 5.18." - -Jorre veti esille lompakkonsa ja maksoi pyöreähköstä huoneesta ja -saamistaan tiedoista. - -"Pyytäisin vain, että jos joku sattuisi soittamaan neiti Rigerille, te -kävisitte ilmoittamassa hänelle, että hän tulisi puhelimeen." - -Ovenvartija lupasi, ja Jorre pujahti ulos, rientäen odottavan Kivisen -luo. Hän kertoi tälle matkansa tulokset. Molemmat miehet maksoivat -laskunsa, auto asetettiin valmiiksi vajan edustalle ja Kivinen lähti -samaan hotelliin, josta Jorre juuri oli tullut, povellaan Jorren -poimimista kivistä laitettu paketti. Hän pujahti sisään hotellin -pääovesta, juoksi nopeasti rappuja ylös toiseen kerrokseen, pysähtyi -n:o 16:n edustalle, kuunteli siinä hetkisen ja sitten melkein -äänettömästi avasi oven n:o 12:een. - -Päästyään huoneeseensa sulki Kivinen oven perässään ja jäi sen luo -kuuntelemaan. Neiti Riger oli ollut kaikesta päättäen valveilla, sillä -sisältä oli kuulunut liikettä ja sähköt olivat olleet sytytetyt. -Sanomalehtimiestä jännitti aikomansa yrityksen rohkeus ja hiukan -humoristinen häikäilemättömyys. Hän katsoi kelloaan. Aikaa oli vielä -runsaasti viisi minuuttia. Hän istahti pöydän ääreen ja äkkinäisestä -mielijohteesta kirjoitti muutaman sanan paperilapulle, jonka hän -kiinnitti pakettiin. - -Alhaalta kuului puhelinsoitto, ja muutama hetki senjälkeen kuuluivat -ovenvartijan hitaat ja raskaat askeleet. Ne kulkivat pitkin käytävää ja -pysähtyivät neiti Rigerin huoneen edustalle. Kuului koputusta, ovi -avattiin ja ovenvartija lausui: - -"Neiti Rigeriä pyydetään puhelimeen!" - -Neiti Riger huudahti heikosti, mutta hillitsi itsensä ja seurasi -ovenvartijaa alas. Kivinen jännitti kuuloaan. Kun askeleet vaimenivat, -avasi hän ovensa, pujahti käytävään ja hiipi neiti Rigerin ovelle. Se -oli auki, kuten hän oli odottanutkin. Neiti Riger ei ollut huomannut -sitä sulkea. - -Sanomalehtimies livahti sisään ja loi nopean, tutkivan silmäyksen -huoneeseen. Sohvalla näkyi matkalaukku, joka oli puoleksi auki. Kivinen -hyppäsi sohvan luo ja avasi laukun kokonaan. Siellä oli vaatteita ja -yhtä ja toista matkatavaraa, mutta alimmaisena pitkulainen nahkalaukku. -Hän veti sen esille, avasi sen pöydällä, sulloi taskuunsa sen -sisällyksen ja tunki nahkasuojuksen sisään kivipakettinsa. Se oli -hiukan liian suuri, mutta sitä ei voinut auttaa. Suljettuaan -nahkalaukun asetti Kivinen sen takaisin matkalaukkuun, pani muut -tavarat entiseen järjestykseen, hiipi ovelle ja pujahti käytävään, -päästen huoneeseensa samalla hetkellä kun neiti Riger alkoi nousta -portaita. Sanomalehtimies kuunteli oven takana, ja kuultuaan neiti -Rigerin menneen huoneeseensa hän pujahti taas käytävään, laskeutui -nopeasti, mutta äänettömästi alakertaan, jätti ovenvartijan huoneeseen -molemmat avaimet ja riensi ulos. - -Pieni rajakauppala nukkui. Sanomalehtimies kiiruhti pitkin autioita -katuja ja saapui autovajan luo, jossa Jorre jo odotteli autossaan. Sen -kaksi lyhtyä heitti häikäisevän kirkkaan valojuovan tielle. - -"Onnistuitteko?" kuiskasi Jorre ja kumartui Kivisen puoleen. - -"Kyllä", vastasi sanomalehtimies hengästyneenä ja kiipesi autoon. -"Prinssin miljoonat ovat nyt taskussani. Mitä neiti Riger sanoi -puhelimessa?" - -"Sikäli kuin saatoin päätellä äänestä, menetti hän kokonaan malttinsa. -Ilmoitin, että hänen pitää heti huomenaamulla matkustaa Norjaan. -Esiinnyin yhtenä salakuljettajana ja vahvistin sen kertomuksen, jonka -neiti Riger sai kuulla jo meiltä. Pidättelin häntä puhelimessa niin -kauan kuin jaksoin. Kai aika riitti?" - -"Kyllä se riitti, mutta ei ylikään jäänyt. Pujahdin huoneeseeni samalla -hetkellä kun neiti Riger alkoi nousta portaita. Selvä on! Lähdetään!" - -Auto lähti liikkeelle kohti Norjan rajaa. Kivinen järjesti prinssin -miljoonat sopivammin taskuissaan. - - - - -16. - -Leikistä on maksettava leikin hinta. - - -Tullipuomin luona auto pysähdytettiin. Se ja matkustajat -joutuivat perusteellisen tutkimuksen ja tarkastuksen alaisiksi. -Sanomalehtimiesten passit olivat kuitenkin täydellisessä kunnossa, -Jorrenkin, sillä tukholmalaisen suurlehden reportterina hänellä oli -aina varalla passi naapurimaihin. Autoon kohdistivat tullivirkailijat -sensijaan suuremman huomion, kuitenkin ilman tulosta, sillä prinssin -miljoonat olivat hyvässä piilossa sinkkilaatikossa, joka vuorostaan oli -yhdessä bentsiinisäiliössä. Jännittyneesti katseli Kivinen, kun -virkailijat avasivat säiliön, mutta hämärä esti huomaamasta, ettei -säiliön näennäinen pohja ollutkaan todellinen, vaan jalokivilaatikon -kansi. - -"Selvä on!" julisti virkailija, ja matkustajat kiipesivät autoon, joka -verkalleen lipui pitkin tietä rajaviivalle. Sen toisella puolen oli -taas tutkimus ja tarkastus, mutta sanomalehtimiehet selvisivät täällä -yhtä hyvin kuin Ruotsissakin. Kivinen nosti hattuaan, ja auto hurahti -täyteen vauhtiin. Oltiin Norjassa, ja edessä aukeni leveä ja kova tie -kesäyön varjottomassa valaistuksessa. Auton kumit suhisivat pehmeästi, -ja ilma soi korvissa. - -He ajoivat koko yön. Parissa pikkukaupungissa täytettiin -bentsiinisäiliöt ja muutettiin pari kumia sekä ruokailtiin, ja sitten -uudelleen matkaan. Sivuutettiin Kristianiaan johtava maantie ja -rautatie ja ohjattiin Skagerrakin rautatielle. Tie oli leveä ja hyvä, -mutta kiemurteleva, nouseva ja laskeva, ja väliin sai auto kiivetä -ylös, vähin liukua pitkissä kierteisissä alamäissä varovaisesti ja -hitaasti. Kun tie puikahti rannalle, levisi etelässä näkyviin -sumuharsoinen, suolatuntuinen, vihertävä Skagerrak ärjyvine -maininkeineen, ja jossakin kaukana sen takana Atlantin rannaton ulappa. - -Aamupäivällä ohjasi Jorre auton taitavasti pieneen huvila- ja -kylpypaikkaan pitkän, suojaisen lahden poukamaan, jonka vesi kahden -korkean ja pitkän kallioniemen välissä lepäsi melkein tyynenä, -rantahyrskyjen pauhatessa niemen nenässä ja roiskuttaessa vaahtoa alati -kosteille rantakiville. Harmaat punatiilikattoiset pikku talot olivat -sopeutuneet vuorien rinteille, ja niiden välissä kiemurtelivat -kävely- ja ajotiet. Kauppalan toisessa laidassa oli kirkko, toisessa -hotelli komean puutarhan keskellä, ja leveä valtatie johti alas rantaan -kasinolle ja kylpylaitokseen sekä sieltä parin kolmen kilometrin päässä -olevalle rautatieasemalle. Paikka oli eristetty ja yksinäinen ja -kuitenkin mitä läheisimmässä yhteydessä suurten keskusten kanssa, sinne -pääsi sekä rautateitse että laivalla, joten se oli kuin luotu pienten --- eikä aina niin pientenkään -- seikkailujen näyttämöksi, joita -nykypäivien maailma kihisee yhtä täynnä kuin kevätlammikon vesi -pikkueläviä, vaikka syrjäinen niiden havaitsemiseksi tarvitsee -mikroskooppisen tarkkaa huomiokykyä, keksiäkseen noiden huolettomien ja -elämäniloisten ihmisten joukosta seikkailudraamojen tai -komedioitten -näyttelijät, sankarit ja tahdottomat statistit. - -Sanomalehtimiehet tiesivät, että Kuststadin lentokoneseikkailu tulisi -päättymään tässä kauppalassa, kaikessa hiljaisuudessa, mutta tavalla, -jota sen näyttelijät eivät seikkailuun ryhtyessään olisi voineet -mitenkään edes uneksia. Suomalainen sanomalehtimies oli nyt -lopullisesti kypsyttänyt suunnitelmansa, tai oikeastaan kaksi -suunnitelmaansa. Hän panisi ne täytäntöön. Ja neiti Riger saisi -leikistään maksaa leikin hinnan. - -Seikkailijat ohjasivat auton hotellin edustalle ja astuivat maahan. -Auto vietiin vajaan, ja sanomalehtimiehet nousivat leveitä, ilmavia -portaita pitkin hotellin vastaanottohuoneeseen, tilaten itselleen -huoneen. Heidät ohjattiin sinne. Kivinen tilasi aamiaisen huoneeseen, -sillä likaisina ja pölyisinä pitkän automatkan jälkeen he eivät -tahtoneet mennä alas ruokasaliin. - -"Milloin saapuu Ruotsinjuna?" kysyi Kivinen tarjoilijalta. - -"Kello 4.32." - -"Varaatte kaksi huonetta lisää neidille ja hänen palvelijattarelleen. -Laittakaa auto asemalle vastaan." - -Kivinen kuvasi neiti Rigerin ulkomuodon, ja Jorre hymähteli itsekseen. -Mitähän seikkailijatar sanoisi saavuttuaan? - -"Mutta muistakaa, ettette mainitse meistä mitään, jos neiti sattuisi -jotakin kysymään. Sanotte vain, että teille on tullut määräys. Muuten, -herättäkää meidät siinä puoli neljältä, joka tapauksessa ennen junan -tuloa. Oletteko ymmärtänyt?" - -Tarjoilija kumarsi ja lupasi täyttää määräykset. Hänen poistuttuaan -söivät automatkailijat hyvällä ruokahalulla aamiaisensa, riisuivat -hiukan yltään ja ojentautuivat vuoteilleen levätäkseen muutaman tunnin -ajan ja käydäkseen senjälkeen uusin voimin seikkailuihinsa. - -Kivinen sytytti savukkeen, imaisi pari kertaa hienoa tuoksua -sieraimiinsa ja vaipui horroksiin. Kello löi puoli kaksitoista. - -He nukkuivat kolme ja puoli tuntia, sillä kello löi juuri kolme, kun -Kivinen havahtui. Hän hyppäsi lattialle ja tunsi melkoisesti -virkistyneensä. Herättämättä Jorrea hän peseytyi perusteellisesti -kylmällä vedellä, siisti hiukan itseään ja tunsi taas olevansa kuin -uusi ihminen. - -Hän painoi soittokellon nappulaa, ja tarjoilija koputti ovelle, astuen -sisään. Kivinen pyysi sanomalehtiä, ryhtyen sitten niitä lukemaan. Hän -toivoi löytävänsä erään uutisen, joka vahvistaisi hänen otaksumaansa. -Hän tutki lehdet tarkkaan, tarttui viimeiseen ja keksi kuin keksikin -pikku-uutisten joukosta sen, jota oli etsinytkin. Se oli lyhyt ja -melkein arvoton muille kuin hänelle: - -"Mikäli olemme saaneet tietää, saapuu... ent. prinssi Kristianiaan -lauantaina. Prinssi matkustaa yksityishenkilönä." - -Kivinen pani lehden pöydälle ja vihelsi hiljaa. Neiti Riger kohtaisi -siis prinssin huomenna ja luovuttaisi hänelle jalokivistä saamansa -hinnan, nimittäin ensimmäisestä lähetyksestä. Toisen nahkalaukun -sisällys oli Kivisen matkalaukussa. Sanomalehtimies ihmetteli vain, -millä tavoin neiti Riger oli aikonut salakuljettaa jalokivet Ruotsista -Norjaan. - -Parinkymmenen minuutin kuluttua Jorrekin heräsi ja nousi ylös. Miehet -ottivat hattunsa ja lähtivät ulos. Ilma oli ihana, ylhäällä suhiseva -merituuli loi raikkautta, ja vuonokauppala loisti taloineen, -puutarhoineen ja nurmikkoineen keskikesän heleydessä. He kulkivat -puiden reunustamaa tietä pitkin asemalle päin, mutta pyörsivät takaisin -ja menivät hotellin yläverannalle ollakseen läsnä, kun neiti Riger -saapuisi hotelliin. Jos hän saapuisi ollenkaan? Kivinen oli kuitenkin -melkein varma, ettei neiti Riger voisi toisinkaan menetellä. - -Tilattuaan hiukan juotavaa he istuutuivat pöydän ääreen ja näkivät -kauempana tiellä kaksi autoa tulossa hotellia kohti. Niiden ollessa -lähempänä tunsi Kivinen toisessa vaunussa istuvan neiti Rigerin ja -tämän palvelijattaren. Auto pysähtyi pääoven edustalle, ja matkustajat -astuivat maahan. Solakkana ja notkeana neiti Riger lähti nousemaan -portaita, mutta Kivinen oli huomaavinaan hänen kasvoillaan hätääntyneen -ja harhailevan ilmeen. - -Verannan ovi oli auki vastaanottohuoneeseen, ja molemmat miehet -kuulivat aivan selvään siellä syntyneen keskustelun. Kivinen nautti -kuin koulupoika pikku kepposensa onnistumisesta. - -"Saanko kaksi huonetta", sanoi neiti Riger, ja hänen äänestään kuului -halu päästä mahdollisimman pian yksinäisyyteen. - -"Anteeksi", kuului ovenvartija sanovan, "mutta neidin nimi on -luultavasti Riger?" - -Tulija ei voinut pidättää huudahdusta. - -"Niin... on kylläkin, mutta miten tämä on mahdollista?" sopersi hän -kiihtyneenä. - -"Meille on tullut määräys varata teille ja palvelijattarellenne kaksi -huonetta", selitti ovenvartija. - -"Varata meille kaksi huonetta! Miten tämä on mahdollista? Kuka teille -on sellaisen määräyksen antanut?" Neiti Riger tunsi joutuneensa -keskelle tapauksia, joiden syytä ja alkuperää hän ei voinut -aavistaakaan. - -"Sitä me emme tiedä. Aamupäivällä tuli sähkösanoma. Kai se on oikein?" -kysyi ovenvartija. - -"On kyllä", sanoi neiti Riger venytellen. "Niin, ehkä onkin niin, että -serkkuni on sähköttänyt tänne jo edeltäpäin ja kaiken varalta. -Hämmästyin vain, sillä en ollut itsekään varma tulostani. Kiitän joka -tapauksessa. Ohjatkaa minut huoneeseeni." - -Kivinen hymähti mielessään neiti Rigerin yksinkertaiselle serkkuun -vetoamiselle. Mutta nopeasti sanomalehtimiehet kumartuivat lasiensa -ääreen, kun neiti Riger ovenvartijan opastamana ja palvelijattarensa -seuraamana samassa vilahti oven ohitse. Hän ei kuitenkaan mitään -huomannut. - -Kivinen ja Jorre vetäytyivät huoneeseensa koko iltapuoleksi. -Tarjoilijalta sai Kivinen tietää, että neiti Riger asui huoneessa n:o -23, että hän oli tilannut päivällisen huoneeseensa ja lähettänyt -sähkösanoman Köpenhaminaan. - --- Prinssille, -- ajatteli Kivinen. - -Hän istui ikkunan ääressä ja katseli puutarhan läpi hämärtyvälle -lahdelle. Kasinolta kuului soittoa, jotkut rattaat rämisivät kovalla -tiellä, ja lehdet suhisivat hiljaisessa tuulessa. Lahdensuulta -kantautui maininkien kohina kaukaisena yhtämittaisena meluna -rauhalliseen hotellihuoneeseen. Jorre makaili leposohvalla ja -kirjoitteli lehdelleen pirteää matkakuvausta autoretkeltä Ruotsin ja -Norjan halki, puhallellen sekä ulkonaisesti että sisäisesti tyytyväisen -näköisenä hienoja savuhattaroita sivulleen. Kivinen oli kertonut -hänelle koko seikkailun alusta saakka ja luvannut, että hän saisi -kirjoittaa siitä selostuksen sanomalehdelleen, kuitenkin sellaisessa -muodossa, etteivät seikkailun toimivat henkilöt joutuisi kärsimään. -Nuori sanomalehtimies tiesi ansaitsevansa kannuksensa tällä matkalla. - -Alkoi jo hämärtää, kun ovelle koputettiin. - -"Sisään!" sanoi Kivinen kohoutumatta mukavasta asennostaan -nojatuolissa. Oviaukkoon ilmestyi tarjoilija, joka livahti sisään ja -sulki oven perästään. - -"Ajattelin teidän ehkä haluavan tietää, että neiti Riger lähti juuri -kävelemään", virkkoi hän hiljaa. - -"Teillä on sattuvat ajatukset", naurahti Kivinen hieman ivallisesti, -"mutta kiitän todellakin. Minne päin hän lähti?" - -"Hän lähti rantatielle, sille, joka vie niemenkärkeen. Hän ei ole vielä -ehtinyt kauas." - -"Niinkö! Te kai sitten luultavasti tiedätte myös, menikö hän yksin vai -palvelijattarensa seurassa?" - -"Yksin." - -"Hyvä on." - -Tarjoilija poistui, ja Kivinen mietti hetkisen. Jorre katseli -kiinteästi suomalaista virkaveljeänsä ja naurahti hiljaa. - -"Tarjoilijat ovat eräässä suhteessa ihmeväkeä", hän sanoi. -"Jokahetkinen harjoitus tekee heidät väkisinkin ajatustenlukijoiksi, -monesti niin tarkoiksi, että hämmästyy, ja melkein aina sellaisiksi, -että ajatustenluku tuntuu tunkeilevaisuudelta." - -"Kyllä minun ajatukseni tällä kertaa ainakin oikein luettiin", vastasi -Kivinen ja nousi ylös. "Lähden nyt yllättämään seikkailijattaremme ja -puhumaan suuni puhtaaksi. Tapaamme toisemme myöhemmin." - -Hotellin portailla sanomalehtimies pysähtyi ja silmäsi rantatielle. -Neiti Riger käveli noin parinsadan metrin päässä. Kivinen ei kuitenkaan -lähtenyt hänen jälkeensä, vaan oikaisi muuatta poikkikatua pitkin. -Päästyään rantatielle, joka kulki noin viidentoista metrin korkeudella -lahden pinnasta ja jota reunusti korkea kivivalli, hän istahti vallin -reunalle ja sytytti savukkeen. Hän ei nähnyt, mutta kuuli neiti Rigerin -askelten lähestyvän. Kun ne olivat kohdalla, sanomalehtimies -kohottautui seisomaan, kääntyi tulijaan päin ja luontevasti tervehtien -virkkoi levollisesti: - -"Hyvää iltaa, neiti Riger!" - -Hän näki värin vaihtelevan kauniin vastustajattarensa -kasvoilla heleimmästä punaisesta valkoiseen, hänen suupielensä -nytkähtelivät, silmät laajenivat hämmästyksestä ja sormet tempoilivat -suonenvedontapaisesti käsilaukun nahkahihnoja. Puoliavointen huulten -välistä tunkeutui tukahdutettu huudahdus. Näytti siltä kuin kiitävän -nopea ilonhäivähdys olisi väikkynyt yli kasvojen, mutta se katosi -samassa, neiti Riger teki silminnähtävästi rajuja ponnistuksia -palauttaakseen mielenmalttinsa, Kivisen edelleenkin seisoessa -rauhallisena kunnioittavassa ja odottavassa asennossaan kaunottaren -edessä, ja vain erikoisen terävä tarkkailija olisi voinut todeta hänen -sisäisesti nauttivan pieneksi kostoksi järjestämästään yllätyksestä. -Neiti Riger vetäisi pari kertaa syvään henkeään, pudisti päätänsä kuin -häivyttääkseen ilmestyksen silmistään ja ojensi kätensä. - -"Herra Kivinen, te olette noita!" huudahti hän toistamiseen -ihastuttavasti hymyillen ja puristi pitkään sanomalehtimiehen kättä, -voimatta kuitenkaan estää sitä, että punerrus levisi uudelleen -kasvoille ja laskeutui valkoiselle kaulalle. - -"En suinkaan", naurahti Kivinen, ja he lähtivät kulkemaan eteenpäin -niemelle. "En ole noita, mutta minussa on vain hitunen meidän -suomalaisten kansallisominaisuutta, sitkeyttä. Kun kansa vuosisatoja -vääntää monihaaraisia, syvään juurtuneita kantoja kaskistaan, kehittyy -sitkeys pakostakin. Me emme ole oppineet hellittämään." - -Neiti Riger ei vastannut mitään, vaan kulki äänettömänä -sanomalehtimiehen vierellä. Tie kääntyi niemelle, ja mereltä puhalsi -äkkiä kylmähkö tuulenhenki. Tie nousi korkeammalle, mutkitteli, -päättyen pienen soman alppimajan tyyliin rakennetun ravintolan -edustalle, jonka punainen katto loisti himmeänä rosoisten ruskeiden -kallioiden keskellä. Se oli suojaavan kallionkielekkeen takana, ja -tuulenhenki oli tuntumattomissa, kun he istahtivat ravintolan -yläverannalle pienen pöydän ääreen. - -"Miten te löysitte minut?" kysyi neiti Riger viimein, kun kahvia tuonut -tarjoilijaneiti oli poistunut ja he olivat jääneet kahden. - -"Ei minun tarvinnut etsiäkään", vastasi sanomalehtimies kiusoittavasti, -"sillä tiesin matkanne päämäärän." - -"Tiesitte? En ole muistaakseni siitä milloinkaan mitään sanonut", -muistutteli neiti Riger. - -"Ette kylläkään sanonut, mutta näytitte minulle passinne, ja se -riitti." - -"Minä en näyttänyt teille passiani", lausui neitonen lujasti. "Muistan -kyllä, että puhuimme siitä jotakin, mutta en näyttänyt." - -"Ette kylläkään itse näyttänyt, mutta minulla oli rohkeutta katsoa, -muistatteko, matkalla Tukholmasta Kuststadiin", valehteli Kivinen, -sillä hän ei tahtonut ilmaista keppostaan rajakauppalassa vielä -toistaiseksi. - -Neiti Riger pudisti päätänsä, mutta ei virkkanut mitään. - -"Ja miten te tulitte?" jatkoi hän hetken perästä kuulusteluaan. -"Ehdittekö tänne ennen minua?" - -"Kyllä. Muistattehan kai, että jätitte automme maantielle. Tulimme -siinä tänä aamuna. Ja tietäen, että te tulette iltapuolella, rohkenin -tilata teille huoneetkin hotellista." - -Neiti Riger tuntui saaneen takaisin kaiken itsehillintänsä, sillä hän -nauroi vallattomasti. - -"Ja kaiken tämän olette kai järjestänyt kostoksi siitä, että karkasin -luotanne Kuststadissa?" - -"Tietysti, ja kai teidänkin täytyy myöntää, että rikokseen katsoen on -kosto toistaiseksi ollut sekä lievä että onnistunut?" - -"Onnistunut kylläkin, mutta en sano sitä lieväksi. Menetin kokonaan -malttini tullessani hotelliin ja kuullessani, että minulle oli jo -tilattu huoneet..." - -"Niin, me kuulimme teidän keskustelunne", keskeytti Kivinen sangen -kuivasti. - -"Te olette kostonhimoinen ja nautitte kostonne viimeiseen tippaan", -sanoi neiti Riger teennäisen surkeasti. - -"Ehkä, mutta nyt haluaisin tietää, miten matkanne sujui? Te saitte -tietenkin jalokivilaukun, koska herra Popov ja teidän nöyrin -palvelijanne sai vain meren rantakiviä." - -"Sain", virkkoi neitonen ja muuttui samalla vakavaksi. - -"Niin, me pusertelimme herra Popovilta tietoja ja papereita puolisen -tuntia, ennenkuin tutkimme laukun sisällyksen ja huomasimme laukun -kivipussiksi. Jätimme silloin Popovin omiin oloihinsa ja hyppäsimme -moottoripyörälle. Kohtauspaikka oli tyhjä. Jatkoimme matkaamme, ja nyt -olemme täällä. Paperit ovat tässä" -- ja kohteliaasti kumartaen ojensi -Kivinen muutaman paperin neiti Rigerille. "Olette nyt luultavasti -tyytyväinen. Paperit ovat tässä ja jalokivet huostassanne." - -Neiti Rigerin ilme näytti rukoilevalta, mutta samalla hän tarkasti -sanomalehtimiestä. - -"Minä sain kyllä jalokivet, mutta ne _varastettiin_ minulta rajalla", -sanoi hän hitaasti. Ainoakaan väre ei antanut sanomalehtimiestä ilmi. -Hän puhkesi aivan luonnolliseen hämmästyksen huudahdukseen. - -"Varastetut! Mitä nyt teette? Ja prinssi saapuu huomenna!" - -"Mistä te tiedätte prinssin saapumisesta, te noita?" - -"Luin sanomalehdestä uutisen. Mutta se on nyt toistaiseksi sivuseikka. -Kertokaahan, miten varkaus tapahtui?" - -"Ihmeellisintä koko asiassa on, etten sitä tiedä. En laskenut laukkua -hetkeksikään näkyvistäni, mutta kun viime yönä lähdin ennakolta tehdyn -sopimuksen mukaan muutaman jalokivikauppiaan luo rajakauppalassa, -huomasin laukun avattuani sen sisältävän pieniä kiviä. Malmborgissa -olin kuitenkin todennut sen sisältävän jalokiviä." - -Sanomalehtimies kuunteli näennäisesti hyvin tarkkaavaisena, mutta -sisäisesti hän oli hyvillään, että kepponen oli niin täydelleen -onnistunut. - -"Ettekö siis edes tiedä, missä varkaus on tapahtunut?" kysyi hän hetken -kuluttua. - -"En osaa sitäkään sanoa. Junassa vartioin laukkua huolellisesti, toin -sen hotelliin, eikä huoneessani siellä käynyt ketään vierasta -henkilöä." - -"Ettekö epäile salakuljettajia?" - -"Mutta nehän ovat vangitut, Popovia lukuunottamatta, josta jo -kerroitte. Niin, oikeastaan, heitä minä epäilenkin, sillä -rajakauppalassa soitti minulle muuan ja kehoitti mitä pikimmin -pakenemaan Norjaan. Olin niin täydellisesti hämmästynyt, etten ehtinyt -edes tiedustella, kuka hän on, miten hän oli päässyt jäljilleni ja -tiesi minun oleskelevan hotellissa. Ja varkaan on täytynyt tietää -edeltäpäin jalokivistä, sillä muutoin olisi viety koko laukku. Nyt on -lisäksi vielä vaivauduttu vaihtamaan jalokivet tavallisiin kiviin." - -"Jalokivet oli siis vaihdettu?" - -"Niin, ja käärön päällä oli pieni paperilappu, jossa oli sanat: Se -parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!" - -"Ja mitä yhteyttä olisi noilla sanoilla ja tapahtumilla?" - -"Niin, kuulkaas, minä kerron nyt hiukan. Minä ja veljeni, tehän -tiedätte, epäilimme salakuljettajia ja päätimme heidät pettää, niinkuin -he olivat päättäneet pettää meidät. Suunnitelma oli veljeni, ja se oli -seuraava: hän lentäisi etelämpänä Kuststadia sisämaahan päin ja sen -kohdalla kääntyisi merelle. Minun tuli olla sillä paikalla, johon -jätitte auton. Siihen veljeni heitti jalokivipaketin, mutta toisen -paketin hän heitti huvilani puutarhaan, jossa salakuljettaja oli -vartioimassa. Oli luultavaa, että epäluulot kohdistuisivat vain toiseen -pakettiin ja poliisi pääsisi vain kivipaketin perille. Minä olisin -sillä aikaa paennut Norjaan. Suunnitelma oli koko yksinkertainen ja -epäjohdonmukainenkin, mutta me laadimmekin sen aivan viime hetkessä, -sillä sattumalta sain tietää Kahlin ja Popovin suunnitteleman -kaappauksen. Mahdollisen kiristyksen pelossa en tahtonut paljastaa -joukkuetta. Aioin asettaa kaikki yhden kortin varaan ja voittaa. Ja -voitin myös", sanoi neiti Riger lujasti. - -"Ja me tulimme väliin", virkkoi sanomalehtimies, "mutta kuultuanne -Popovin päässeen pakenemaan, te ette luopunut suunnitelmastanne, vaan -lähditte meidän kanssamme Kuststadiin, karaten sitten ilman muuta ja -narraten meidät perinpohjaisesti. Erittäin kauniisti tehty!" - -"Mutta ottakaa huomioon, että minun täytyi saada paperit Popovilta." - -"Miksi annoitte ne hänelle, vaikka tiesitte hänet petturiksi?" - -"Ne paperit, jotka annoin hänelle myöhemmin, eivät todistaneet mitään. -Mutta aikaisemmin olin antanut hänelle yhden, ja se olisi riittänyt." - -Sanomalehtimies nauroi hiukan katkerasti. - -"Te olette loistavan älykäs ja kylmä. Se tuottaa kunniaa päällenne. Ja -huvittaaksenne sitten itseänne te asetitte meidät narrin osaan, -vangitsemaan Popovia kivipusseineen. Ettekö luottanut minuun?" - -"Luotin", sanoi neiti Riger yksinkertaisen vakuuttavasti. - -"Naisellinen johdonmukaisuus on jotakin bolshevistista -johdonmukaisuutta. Te luotitte minuun, kun hankin teille papereita -Popovilta, mutta ette silloin, kun vastaanotitte jalokivilaukun?" - -"Tässä ei ollut kysymys luottamuksesta", lausui neiti Riger nopeasti. - -"Mistä sitten?" kysyi sanomalehtimies ja katsoi kaunista -seikkailijatarta tutkivasti. Neiti Riger suipisti pientä suutaan ja -pudisti päätänsä. - -"Ei mistään!" vastasi hän, katsomatta Kiviseen. He olivat molemmat -ääneti. Ylhäällä suhisi tuuli, maininkien kohina kantautui -yhtämittaisena pauhuna, ja lahden toinen rantama hämärtyi -näkymättömiin. - -"Tiedättekö, neiti Riger, että olen koko ajan jatkuvasti menetellyt -virheellisesti teitä kohtaan", aloitti sanomalehtimies. - -"Kuinka niin?" - -"Olen koko ajan loukannut naisen voimakkainta ja vaarallisinta -ominaisuutta, en sano pahetta, vaikka jotkut moralistit niin sanovat, -ominaisuutta, joka on jokaisessa naisessa..." - -"Mitä?" - -"Naisellista itserakkautta. Se esiintyy moninaisin muodoin, ja teidän -ja minun kesken siinä, että tahtoisimme kumpikin emme vain voittaa, -mutta lisäksi saada toisen tunnustamaan tappionsa. Vetomme muuttui -vakavammaksi kuin olisimme voineet luullakaan. En ole voinut peräytyä, -minun on täytynyt saada teidät voitetuksi, saada selville kaikki asiat, -jotka koskevat teitä, ja sitten voittajana saada teidät alistumaan ja -tunnustamaan minut voittajaksenne. Te tiedätte tulleenne voitetuksi, -mutta itserakkautenne ei mitenkään salli teidän sitä tunnustaa, ja -niinpä te viimeisellä hetkellä koetitte voittaa jo menetetyn pelin. -Siitä syystä te karkasitte, eikö totta?" - -Neiti Riger pudisti uudelleen päätänsä. - -"Teillä ei ole oikeutta vaatia minua vastaamaan." - -"En vaadikaan enää, minä pakoitan teidät siihen", sanoi sanomalehtimies -lujasti ja hänen äänessään soinnahti ehdoton varmuus. "Mutta -jättäkäämme se sikseen. Miten aiotte selviytyä nyt prinssistä?" - -Seikkailijatar muuttui vakavaksi. - -"En ollenkaan tiedä. Minusta tuntuu vieläkin unennäöltä, mahdottomalta -käsittää, että jalokivet olisivat varastetut. En voi prinssille sanoa -muuta kuin totuuden." - -"Eikö hän teitä epäile?" - -"En tiedä. Vastattava minun on." - -"Niin, leikistä on maksettava leikin hinta. Intohimot kostavat itsensä -ja itserakkaus käy kalliiksi. Koetitteko saada selvää varkaudesta?" - -"En voinut tehdä paljoakaan. Poliisille ei voinut ilmoittaa, sillä -silloin olisin itse joutunut kiinni. En uskaltanut kuulustella edes -hotellin palvelusväkeä." - -Neiti Riger nojasi päänsä käsiin ja tuijotti eteensä. Sanomalehtimies -tunsi heltyvänsä, ja hänen täytyi voittaa itsensä, ollakseen -paljastamatta itseään. Ei, hän oli nyt voiton puolella, ja jos hän -tahtoi todella voittaa, täytyi hänen menetellä harkitusti. Itsepäinen -seikkailijatar oli masennettava. Neiti Rigerin oli maksettava leikistä -leikin hinta. Lääke oli ehkä hiukan liian voimakasta, mutta -sanomalehtimies tiesi, etteivät pikkuannokset pystyisi neiti Rigeriin. -Taistelussa saattoi vain joko voittaa tai joutua tappiolle. Ja hän -tahtoi voittaa. - -Ja sensijaan että olisi kertonut oman kepposensa ja päästänyt neiti -Rigerin miljoonahuolistaan, hän vaikeni ja katseli miettiväisenä -lahdelle. Hän ei enää tarjoaisi apuaan. Ja ikäänkuin arvaten hänen -ajatuksensa laski neiti Riger äkkiä kätensä pehmeästi hänen kädelleen. - -"Minulla ei ole oikeutta, mutta" -- ääni kuulosti sangen -alistuvaiselta, ja sanomalehtimies oli varma, ettei se ollut -teeskennelty -- "antakaa armon nyt käydä oikeudesta. Ettekö voisi -auttaa minua jollakin tavalla?" - -Sanomalehtimies katsoi syviin silmiin, ja ratkaisevasti voiton puolella -ollen hän ei milloinkaan ollut tuntenut niin vastustamatonta kiusausta -luopua kostostaan ja käyttää suorinta tietä voittoon. Mutta hän tahtoi -olla varma, eikä noihin silmiin niiden syvyydestä huolimatta saattanut -luottaa. Molemmat olivat suloisia, sekä kosto että rakkaus, ja hän -päätti nauttia kumpaisestakin. - -"Hyvä. Minä autan, mutta seuraavilla ehdoilla: saan menetellä mieleni -mukaan, en tee tiliä teille aikeistani, ja jos saan takaisin jalokivet, -on minulla oikeus, mikäli prinssi suostuu, käyttää niistä kymmenen -prosenttia esittämääni tarkoitukseeni, en tietenkään välillisesti eikä -välittömästi omaksi hyväkseni. Suostutteko?" - -"En ymmärrä ehtojanne, mutta suostun", sanoi neiti Riger keventyneenä -ja ojensi kätensä. - -He palasivat hotelliin. - -Iltamyöhällä lähtivät sanomalehtimiehet kaikessa hiljaisuudessa autolla -Kristianiaan. - - - - -17. - -Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. - - -Aamulla sanomalehtimiehet olivat Kristianiassa. Auton he jättivät -hotelliin, veivät matkalaukkunsa huoneeseen ja lähtivät itse ulos -kesäaamun valkeassa hämyssä kylpevään kaupunkiin. - -Suurkaupunki ei nukkunut. Satamassa virkosi vähitellen työ, laivoihin -alettiin nostattaa höyryä, samoin höyryvinttureihin, rautatieasemalta -kulki tavarakuormia, kadunlakaisijat olivat toimessaan, ja heidän -rantaan ehdittyään kuului jo veturin vihellyksiä satamaradalla. Ilma -oli kirkas, hiukan kylmä, veden yllä leijaili huurua ja siellä täällä -pisti sumusta esiin vain talojen yläosat ja kirkkojen tornit. - -Sanomalehtimiehet kulkivat pitkin sataman reunaa, nauttien varhaisesta -aamuhetkestä ja raikkaasta ilmasta. - -"Milloinkahan prinssi saapuu?" kysäisi Jorre, katsoen samalla kelloaan. -Se läheni viittä. - -"Laiva tulee kello kuusi aamulla, mutta me kai saamme tietää prinssin -oleskelupaikan jostakin sanomalehdestä." - -"Ei, me teimme tyhmästi, jättäessämme auton hotelliin. Voisimme odottaa -siinä laivan tuloa, ja sitten seurata prinssiä hotelliin." - -Kivinen mietti hetkisen. - -"Ehkäpä niin onkin parasta. Meidän ei tarvitse ilmoittaa itseämme -kenellekään. Ehdimmekö vielä hakea auton?" - -"Kyllä, vallan hyvin." - -Sanomalehtimiehet kääntyivät takaisin ja palasivat hotelliinsa. Vähän -ennen kuutta he olivat uudelleen satamassa. Jorre ohjasi auton laiturin -vireen. Sinne oli aikaisemmin saapunut joukko autoja ja ajureita, -tullivirkailijoita ja poliiseja. Kööpenhaminan laiva laski laituriin -muutaman minuutin yli kuusi, ja matkustajat alkoivat tulla maihin, -läpäistyään ensin tulli- ja passitarkastuksen. - -Molemmat sanomalehtimiehet pitivät tarkoin silmällä matkustajia. -Melkein heti he tunsivat prinssin, pitkän, mustan, kalpeakasvoisen -nuoren miehen, joka nähtävästikin entisen sotilaspalvelijansa -seuraamana laskeutui laivasta. Prinssin tavarat vietiin autoon, -palvelija istuutui kuljettajan viereen, ja auto läksi liikkeelle. -Samassa Jorrekin pani oman autonsa käyntiin ja ohjasi prinssin auton -jälkeen. He ajoivat läpi kaupungin muutamaan suureen hotelliin, jonne -prinssi pysähtyi. - -Jorre seisahdutti auton jonkun matkan päähän ja lähti hotelliin, -onnistuen saamaan tarpeelliset tiedot. - -Kello yhdeksän aikaan sanomalehtimiehet saapuivat uudelleen prinssin -hotelliin. Kivinen oli päättänyt nyt lopullisesti toteuttaa -suunnitelmansa. - -He kysyivät hotellin ovenvartijalta prinssiä. Hän neuvoi heidät toiseen -kerrokseen. Käytäväpalvelija vei prinssille Kivisen käyntikortin -suljetussa kuoressa. Sanomalehtimies oli kirjoittanut korttiin muutaman -sanan ja oli varma vastaanotosta. Eikä hän siinä pettynytkään, sillä -käytäväpalvelija palasi ilmoittaen, että prinssi odotti. - -Sanomalehtimies koputti. - -"Sisään!" kuului sotilaallinen, syvä ääni sanovan, ja sanomalehtimiehet -astuivat loistavasti kalustettuun hotellihuoneeseen. Prinssi istui -nojatuolissa kirjoituspöydän ääressä, ja vaikka hän koetti peittää -hämmästystään, näkyi hänen ilmeestään, että hän ei ollenkaan -ymmärtänyt, mitä kahdella sanomalehtimiehellä nyt heti oli asiaa -hänelle ja mistä he tiesivät "jotakin Kuststadin jutusta", kuten -Kivinen oli nimikorttiinsa kirjoittanut. - -Kivinen tervehti, samoin Jorre, ja prinssi viittasi vieraita istumaan. - -"Mikä tuottaa minulle kunnian...?" aloitti hän ja kiinnitti tutkivan -katseensa sanomalehtimiehiin. "Ei suinkaan tässä ole tarkoituksena, -omituisen verukkeen varassa, haastatella minua? Ilmoitan heti alussa, -etten alistu minkäänlaiseen haastatteluun." - -"Voitte olla rauhassa siinä suhteessa", sanoi Kivinen kylmästi. "Meillä -on tärkeämpää asiaa. Kuten kirjoitin nimikortilleni, on aikomuksemme -selvittää hiukan Kuststadin juttua." - -"Mitä ihmettä", huudahti prinssi. "Mitä tekemistä minulla on jonkun -Kuststadin jutun kanssa?" - -"Anteeksi, teidän ylhäisyytenne, mutta siinä suhteessa ei vallitse -mitään epäilyksiä. Luutnantti Karl Riger salakuljetti lentokoneella -kaksi kertaa jalokiviä Kuststadiin, jossa ne vastaanotti hänen -sisarensa neiti Elise Riger. Jalokivet olivat teidän ylhäisyytenne -perhekalleuksia." - -Prinssi oli Kivisen puhuessa käynyt kalpeaksi, hänen piirteensä -jännittyivät, ja kuin huomaamattaan koetti hän saada auki -kirjoituspöydän laatikkoa. - -"Siis kysymyksessä on kiristys?" lausui hän hitaasti ja silmäsi -ylenkatseellisesti sanomalehtimiehiä. - -"Kyllä, tavallaan", vastasi Kivinen samaan äänilajiin. "Me aiomme teitä -hiukan kiristää, mutta pyydämme, että jättäisitte pöytälaatikon ja -siellä todennäköisesti olevan ampuma-aseen rauhaan. Me emme ole tulleet -tänne sitä varten, ettekä te sillä tavoin asemastanne selviä." - -Prinssi tempasi kätensä pois kuin pahanteosta tavattuna ja jäi istumaan -aivan liikkumatta. - -"Kas niin, ymmärrän asemani. Olen joutunut roistojen käsiin ja saan -maksaa. Paljonko vaaditte?" - -Kivinen tunsi poskiensa kuumenevan, mutta hän hillitsi itsensä. Prinssi -saisi pyytää loukkauksensa anteeksi. - -"Paljonko vaadimme? Ainoastaan kymmenen prosenttia." - -"Niinkö? Ja paljonko luulette sen olevan?" - -"Noin miljoona kruunua." - -Prinssi nauroi katkerasti. - -"Kaunis summa. Mutta olkoon, esittäkää ehtonne! Minähän voin vain -alistua." - -Hän sytytti savukkeen ja sulki silmänsä, jääden puolittain makaamaan -nojatuolissaan. - -Sanomalehtimies alkoi puhua. Hän kertoi prinssille heidän osuutensa -jutussa, kertoi seikkailut Kuststadissa ja Tukholmassa, ja prinssi -kuunteli virkkamatta sanaakaan. - -"Te puhuitte kiristyksestä", jatkoi sanomalehtimies, "ja sitähän meidän -suunnitelmamme onkin, mutta ei sellaista kiristystä kuitenkaan kuin te -luulitte. Me emme tahdo rahoja itsellemme." - -Prinssi kohottautui makaavasta asennostaan. - -"Kenelle sitten?" tiedusti hän ivallisesti ja epäuskoisesti. - -"Teidän ylhäisyytenne! Te olette aatelismies ja tiedätte tai ainakin -teidän pitäisi tietää, että aateluus velvoittaa. Te olette menettänyt -vallankumouksessa paljon, paljon sellaista, jonka katsotte kuuluvan -itsellenne, mutta jos teillä on hitunenkin isänmaanrakkautta jäljellä, -niin teidän täytyy myöntää, että salakuljetuksenne oli rikos nääntyvää -kansaanne kohtaan, kansaa, joka nyt on kuolemaisillaan neljän -sotavuoden kiroihin. Teillä ei ole oikeutta riistää kansalle tulevaa -osaa. Olen varma siitä, että te itsekin myönnätte tämän. Ja syynä -siihen, etten paljastanut salakuljetusjuttua, oli se, että toivoin -voivani hyvittää sen kaikessa hiljaisuudessa. Ja nyt aion sen tehdä. Te -saatte, prinssi, miljoonanne, mutta kymmenen prosenttia on teidän -lähetettävä Wienin nääntyvälle väestölle. Ja huomatkaa vielä: -tuntemattomana lahjoittajana, sillä kaiken sen jälkeen, mitä on -tapahtunut, teillä ei ole enää oikeutta esiintyä minään jalomielisenä -isänmaan auttajana. Te ette lahjoita, vaan te annatte sen, mikä teidän -on annettava. Tietenkin, tämä on kiristystä, ja kiristäjät ovat -roistoja, mutta ennemmin minä kuitenkin olen sellainen. Te lähetätte -tänään pankin kautta mainitun summan Wieniin." - -Prinssi oli kuunnellut Kivisen jyrkkää puhetta liikkumattomana, -mutta väri vaihteli hänen kasvoillaan. Hän nousi ylös ja astui -sanomalehtimiesten luo, ojentaen kätensä. - -"Pyydän todellakin anteeksi loukkaavia sanojani", virkkoi hän -miehekkäästi, "mutta en ole ehkä minäkään niin huono kuin te luulette. -Kas tässä on maksuosoitus miljoonalle. Aioin sen lähettää Wieniin. -Teillä oli sama ajatus." - -Kivinen tunsi menevänsä hiukan hämilleen. "Sitten ei meillä olekaan -muuta asiaa. Jalokivenne ovat tässä." Kivinen nosti kirjoituspöydälle -matkalaukun ja avasi sen. Aamuauringon säteet loihtivat häikäisevän -ilmestyksen, sattuessaan timanttien tuhansiin särmiin. - -"Onko jalokivetkin teillä?" huudahti prinssi. - -"On, me varastimme ne neiti Rigeriltä." - -Prinssi seisoi tuokion sanattomana. - -"Te leikitte kuten kissa hiirellä! Selittäkää toki hiukan." - -Kivinen hymyili. "Se on pian tehty. Varastin nämä jalokivet juuri -ennenkuin neiti Riger ehti ne pantata Ruotsissa, ja salakuljetin ne -itse omakätisesti tänne Norjaan. Ymmärtääkö teidän ylhäisyytenne?" - -"En ymmärrä syytä. Miksi te ne varastitte antaaksenne ne sitten -takaisin minulle?" - -"Huomatkaa, etten anna niitä teille koskemattomina. Miljoona menee -Wieniin." - -"Kyllä, mutta olisittehan saanut sen kiristetyksi joka tapauksessa -ilmiannonkin uhalla?" - -"Niin kyllä, mutta..." Kivinen sekaantui puheessaan. - -"... mutta?" tarttui prinssi ja silmäsi tutkivasti sanomalehtimiestä, -virkkaen sitten merkitsevästi: "Ou est la femme?" - -Kivinen kohautti olkapäitään. "Kuinka teidän ylhäisyytenne vain -haluaa." - -"Neiti Riger! Hyvä herra, teillä ei ole huono maku." - -"Kiitän. Minulla olisi yksi pyyntö teidän ylhäisyydellenne." - -"Niinkö! Lupaan tehdä voitavani." - -"Neiti Riger..." - -"Niin, entä sitten?" - -"Hän ei saa tietää mitään siitä, että te olette saanut jalokivenne." - -"Todellakin! Ja mitä minä sanon, jos hän kysyy?" - -"Teidän ylhäisyytenne, hän ei kysy mitään, sillä hän ei aavista -voivansa kysellä. Te kyselette ja hän vastaa." - -"Anteeksi, mutta mihin te kaikella tällä pyritte?" - -"Tahdon kostaa, teidän ylhäisyytenne!" - -"Onko neiti Riger teitä loukannut?" - -"Ei, me olemme ainoastaan lyöneet vetoa. Muuten, voitteko selittää, -miksi neiti Riger on yhtynyt tähän rumaan juttuun?" - -"En voi, enkä gentlemannina tahdo. Kysykää häneltä itseltään." - -"Hyvä. Odotinkin tällaista vastausta. Minä aavistan kyllä." - -"Mitä te aavistatte, jos saan luvan kysyä? Minun tietääkseni ei neiti -Rigeriä voida syyttää mistään pahasta." - -"Niin, häntä ainoastaan muodollisesti, mutta, teidän ylhäisyytenne, -sitä enemmän hänen veljeään! Teillä on huonoja palvelijoita!" - -"Sanokaa: on ollut! Minulla ei ole enää mitään tekemistä Karl Rigerin -kanssa." - -"Hyvä. Ja nyt vielä pyyntö: älkää mainitko sanallakaan, että me kävimme -luonanne, älkää ilmaisko liikkeelläkään, että tunnette meidät, kun -tulette tänään kylpypaikkaan!" - -"Te tiedätte näköjään kaikki. Olkoon menneeksi mutta teidän on -vakuutettava, ettette käytä myöntyväisyyttäni kenenkään vahingoksi." - -"Vakuutan. Näkemiin, teidän ylhäisyytenne!" - -Prinssi ojensi kätensä, jota molemmat puristivat, sitte poistuen. -Noustuaan autoon he ajoivat hotelliin, selvittivät asiansa siellä ja -lähtivät takaisin kylpylään. Heidän poissaolonsa ei ollut herättänyt -huomiota. Neiti Riger oli kysellyt pari kertaa, mutta Kivisen -valmistamana oli käytäväpalvelija vastannut sanomalehtimiesten -lähteneen ajelulle sisämaahan päin. - -Iltapäivällä saapui prinssi, mutta päättäen siitä, ettei hänen tulonsa -herättänyt mitään huomiota, otaksui Kivinen, että prinssi esiintyi -täällä täydellisesti _incognito_. Käytäväpalvelijan välityksellä saivat -sanomalehtimiehet tietää, että neiti Rigerin "serkku" oli käynyt hänen -luonaan, viipyen huoneessa yli tunnin. - -Olle sähkötti Tukholmasta salakuljettajien jutusta. Se oli herättänyt -suunnatonta huomiota. Popovia ei oltu vieläkään saatu kiinni, ja Olle -tiedusti suomalaiselta jutun loppuvaiheita, ilmoittaen itse palaavansa -Kuststadiin jatkamaan keskeytynyttä kesälomaansa. Kuststadin toinen -lentovierailu oli edelleenkin täydellisen salaperäisyyden verhoama. -Poliisiviranomaiset eivät edes tienneet, oliko sen yhteydessä -tapahtunut salakuljetusta vai eikö. - -Illalla Kivinen kirjoitti pienen lapun ja lähetti sen käytäväpalvelijan -välityksellä neiti Rigerille. Hän otti hattunsa ja ilmoitti Jorrelle -palaavansa myöhempään. Nuori sanomalehtimies jäi jatkamaan -selostussarjaansa salakuljetusjutuista. - -Kivinen käveli niemiravintolaan päin. Ehdittyään jonkun matkan päähän -siitä hän kääntyi takaisin. - -Puolimatkassa tuli neiti Riger vastaan. - -"Hyvää iltaa! Mitä prinssi sanoi?" tiedusti sanomalehtimies. - -Neiti Riger katsoi pitkään Kivistä. - -"En ymmärrä nyt mitään. Prinssi tuntui ottavan asian sangen tyynesti, -ja hän arveli, että jos jalokivet ovat kadonneet, niin ei niistä sen -enempää. Mutta minä en voi tietenkään tyytyä siihen." - -Kivinen puraisi kieltään. Prinssi oli puhunut nyt koko asian sekavaksi, -mutta ei ollut kuitenkaan rikkonut lupaustaan. - -"Oletteko saanut mitään selkoa?" kysyi neiti Riger ja silmäsi -syrjittäin Kivistä. - -"Kyllä", vastasi tämä välinpitämättömästi. "Prinssi on saanut -jalokivensä takaisin." - -"Saanut? Keneltä?" - -"Minulta", lisäsi Kivinen vaatimattomasti. "Minähän ne varastinkin -siellä rajakauppalassa." - -Neiti Rigerin silmät laajenivat, ja hän koetti arvata, puhuiko -sanomalehtimies totta vai leikkiä. - -"Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Leikistä on maksettava leikin hinta. -Te narrasitte minua ja minä teitä. Olemme kuitit." - -Sanomalehtimies kertoi lyhyesti kepposensa. Neiti Riger kuunteli -ääneti, nojaten kivireunukseen ja antaen katseensa kiitää hämärälle -lahdelle. - -"Minä _olen_ siis voittanut", lopetti Kivinen ja kumartui neiti Rigeriä -kohti. "Ainoa seikka, jota en ole saanut selville on se, mistä te -aavistitte, että me silloin herra Nordgrenin kanssa epäilimme teitä." - -Neiti Riger naurahti. "Sehän on selvä. Te kerroitte seisoneenne -tienhaarassa, kun Kahl ajoi ohi. Teidän _täytyi_ nähdä, että hän heitti -paketin puutarhaan." - -"Olette oikeassa. Ja sitten: mistä syystä rupesitte salakuljettajaksi? -Veljenne..." - -"Älkää puhuko hänestä mitään, herra Kivinen! Hän on kuitenkin veljeni! -Hän viekoitteli ensin prinssin ja sitten pakoitti minut, valehdellen -minulle. Sain tietää totuuden liian myöhään, voidakseni peräytyä. -Huomatessani sitten, että te epäilitte minua, päätin käyttää -vaikutusvaltaani teihin nähden, jota olin huomannut hiukan -saavuttaneeni. Mutta minä erehdyin", lisäsi neitonen hiljaa. - -"Niin, se mahdollisuus ei juolahtanut mieleenne. Ja sitten teidän -kepposenne! Olitte toimittaa meidät vangituksi omaan asuntoomme -Tukholmassa." - -Neiti Riger huudahti. "Te tiedätte minun osuuteni siihenkin!" - -"Kyllä, ja kaiken muunkin. Neiti Riger huomatkaa, että olen voittanut! -Minulla on oikeus saada palkintoni!" - -"Ei, ei oikeutta saada, mutta kyllä ottaa", ja neitonen nauroi -vallattomasti. Sanomalehtimies kietoi kätensä hänen vartalonsa ympäri -ja hitaasti taivutti sen luokseen, suudellen pitkään väriseviä huulia. -Kauempaa kuului askeleita. - -"Kadutteko erehdystänne?" kysyi hän hiljaa ja laski neiti Rigerin irti. - -"Odottakaas, herra Kivinen! Te olette tehnyt minulle suuren -anteeksiantamattoman kepposen, mutta en ole teille vihoissani. Te -olette suunnitellut minun kukistamiseni, ja sitten, saatuanne minut sen -tunnustamaan, te aiotte sanoa jotakin, ylpeänä ja voitonvarmana, -nauttien voitostanne. Mutta, muistakaa, mitä sanoitte itse kerran, että -se _parhaiten_ nauraa, joka _viimeksi_ nauraa. Minä sieppaan teiltä -voiton viime hetkellä! Te ette voi kysyä minulta mitään ylpeänä ja -voitonvarmana, vaan minä, voittamattomana viime hetkelläkin, sanon -teille ärsyttäen: rakastan sinua! Se parhaiten nauraa, joka -viimeksi..." Loppu hukkui suudelmaan, ja ohikulkija, kylpylän -poliisikonstaapeli, käänsi päänsä hienotuntoisesti poispäin. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Viehättävä vastustajatar, by Olli Karila - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIEHÄTTÄVÄ VASTUSTAJATAR *** - -***** This file should be named 57902-8.txt or 57902-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/7/9/0/57902/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |