1 files changed, 2645 insertions, 0 deletions

diff --git a/58055-0.txt b/58055-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..d6adad7
--- /dev/null
+++ b/58055-0.txt
@@ -0,0 +1,2645 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58055 ***
+
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+MURHATTU URKKIJA
+
+Salapoliisiromaani
+
+Kirj.
+
+STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
+
+Suom. Y. G--s.
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Suomi
+1921.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+    I. Liikehuone International.
+   II. Punaset hiukset ja julkeita katseita.
+  III. Kreivinna Orloffin selitys.
+   IV. Vastakkaisia etuja.
+    V. Kello kahden ja kolmen välillä.
+   VI. Hissi.
+  VII. Müller.
+ VIII. Eversenin hämmästys.
+   IX. Kuollut sohvankulmassa.
+    X. Murhaaja.
+   XI. Kreivinnan automatka.
+  XII. Kuka oli murhaaja?
+
+
+
+
+I.
+
+LIIKEHUONE INTERNATIONAL.
+
+
+Asbjörn Krag ei saattanut muistaa, että hänen luonaan koskaan oli
+käynyt asiakkaita, joista hän niin suuressa määrin, ja aivan
+silmänräpäyksessä, olisi saanut varman tunteen, että oli huijarien
+kanssa tekemisissä kun herrojen Anders Andersonin ja John Inderdalen
+astuessa illalla tammikuun 24 päivänä hänen työhuoneeseensa.
+
+Kummallakin oli avarat, hartioilta leveät turkit, jotka jo etukäteen
+sanoivat, että tässä tulee Uuden Mailman asukkaita. Molemmat olivat
+tanakoita ja voimakkaita. Kasvot olisivat muistuttaneet talonpoikaa,
+jos ei olemassaolon taistelu Uudessa Mailmassa olisi niitä uurtanut ja
+antanut toimekkuuden ja valppauden leimaa. Katsomatta heidän
+käyntikorttejaan saattoi Asbjörn Krag arvata heidän alkuperänsä.
+Anders Anderson oli ruotsalais-amerikalainen ja John Inderdale oli
+norjalais-amerikalainen.
+
+"Herrani", sanoi etsivä rakastettavasti -- hän esiintyi kohteliaasti
+niin kauvan kuin mahdollista, yksinpä sellaisiakin henkilöitä kohtaan
+jotka hänestä tuntuivat epämiellyttäviltä -- "mutta herrani" sanoi hän
+"miksi ette ota raskaita turkkeja pois päältänne! Ei teidän tarvitse
+pelätä, että ne eteisestäni varastettaisiin."
+
+Molemmat herrat nauroivat, kuten nauretaan silloin, kun halutaan olla
+kohteliaita lausutulle sukkeluudelle, jota ei ole aikaa eikä halua
+käsittää.
+
+"On kiire", sanoi ensimäinen.
+
+"Helvetin kiire", sanoi toinen.
+
+Krag kumarsi.
+
+"Herra Anderson, otaksun?"
+
+"Niinpä niin", vastasi ruotsalais-amerikalainen kärsimättömästi.
+
+Etsivä kumarsi uudelleen.
+
+"Herra John Inderdale, otaksun?"
+
+"Sopii."
+
+Krag viittasi paria tuolia.
+
+"Jos herroille on mahdollista sopia tuon kokoisina tuolille", sanoi hän
+"niin pyytäisin teitä istumaan."
+
+"Mutta nyt on kiire", huudahtivat molemmat yhdestä suusta,
+"ajattelimme, että olisitte seurannut meitä heti, herra etsivä."
+
+"Mihin?" kysyi Krag.
+
+"Drammensvejen 230", vastasi norjalais-amerikalainen.
+
+Etsivä hymyili.
+
+"Lienee parasta, että heti alussa sanon, että minä en tule
+Drammensvejenille enkä muuallekaan ilman, että herrat ensin kertovat
+minkätakia etsitte apuani."
+
+"Kysymyksessä on rikos", sanoivat molemmat
+skandinavialais-amerikalaiset samalla kertaa.
+
+"Silloin epäilen", sanoi Krag, "että herrat ovat erehtyneet. Minä en
+ole poliisin palveluksessa. Rikoksista on ilmoitettava poliisin
+etsivälle-osastolle Möllerkatu 39."
+
+Vieraat katselivat toisiinsa epävarmasti. Tämän jälkeen tekivät
+kumpikin merkin, joka oli merkitsevinään, että kumpikin halusi toisen
+ensin alkavan.
+
+Lopulta sanoi mr Anderson.
+
+"Se on rikos, jota täytyy käsitellä eräänlaisella hienotunteisuudella."
+
+Asbjörn Krag viittasi jälleen tuoleihin ja molemmat herrat riisuivat
+turkkinsa osoittaen eleillään tyytymättömyyttä yksityisetsivän
+toimettomuuteen.
+
+Molemmat herrat olivat puetut juhlapukuihin.
+
+"Minkälainen rikos on kyseessä", kysyi Krag, "murha, tai vain
+tavallinen varkaus? Olemme perin tottuneet sellaiseen tänä omituisena
+aikana."
+
+"Varkaus", sanoi mr Anderson, "eräs ylhäinen nainen, kreivinna, menetti
+tunti takaperin hyvin kalliin kaulakoristeen; varkaus tapahtui
+päivällisten aikana _meidän_ asunnossamme."
+
+"Luulin herrojen olevan matkustavia", huomautti Krag, "ja asuvan
+hotellissa."
+
+"Olemme kylläkin matkustavia, vaikka emme asukaan hotellissa, meillä on
+oma asunto kaupungissa. Olemme usein liikeasioiden takia Kristianiassa
+ja olemme huomannee; sen helpommaksi ja mukavammaksi pitää yksityistä
+asuntoa."
+
+Mr Anderson viittasi käyntikorttiinsa, jonka asetti Kragin eteen.
+Kummankin nimen alla oli:
+
+        Kansainvälinen Kauppahuone
+        Newyork Lontoo Kristiania.
+
+Krag aavisti heti, että kyseessä oli jokin noista ihmeellisistä ja
+salaperäisistä kauppahuoneista, joita sodan aikana niin runsaasti oli
+muodostunut. Ja tunne siitä, että hän oli joutunut kosketuksiin jonkin
+valonaran ja salaperäisen yrityksen kanssa, vahvistui, kun Krag
+lähemmin tarkasteli noita kahta miestä edessään ja kuuli heidän puhuvan
+tuosta ylhäisestä naisesta. Etsivä oli heti varuillaan. Toistaiseksi
+päätti hän olla ymmärtämättä mitään ja kuulla mitä heillä oli
+kerrottavaa.
+
+Enimmäkseen puhui mr Anderson.
+
+"Matkustamme yhtenään Newyorkin ja Kristianian väliä", selitti hän, "ja
+olosuhteista johtuu, että joudumme työskentelemään kaikenkaltaisten
+asiamiesten kanssa, naisten ja miesten, niiden joukossa muutamien
+ylhäistenkin ulkomaalaisten. Yksi tällainen on kreivinna Orloff."
+
+"Sekö on naisen nimi, jolta varastettiin?"
+
+"Niin on."
+
+"Herrat ovat kenties äskettäin tulleet Amerikasta?"
+
+"Kolme päivää sitten."
+
+"Minkälaista liiketoimintaa harjoittaa Kauppahuone International?
+Jalokivikauppaa, kenties? Se voi kannattaa mainiosti, varsinkin jos
+sitä harjoitetaan erikoisena, salaisena, välikäsikauppana, joista
+minulla on jonkun verran tuntemusta."
+
+"Oh, ei", vastasi mr Anderson, "mutta me teemme kauppaa monilla muilla
+tavaroilla, alkaen paperista ja silleistä, eläviin sydämiin ja
+pommeihin asti."
+
+"Vai sillä tavalla. Silloin saatan ymmärtää, että sama laiva, joka
+kulettaa herroja Amerikasta ja päinvastoin, myöskin kulettaa liikkeen
+tavaroita."
+
+"Niin sattuu usein."
+
+"Mutta eivätkö sellaiset matkat nykyään ole epävarmoja?"
+
+"Täytyy laskea kaikki mahdollisuudet", vastasi mr Anderson, "mutta
+tähän asti on kaikki mennyt hyvin."
+
+"Niin, jumalankiitos", pisti mr Inderdale väliin, katsellen kohti
+taivasta pienillä, vaanivilla silmillään.
+
+"Viime matka oli kenties hyvinkin onnellinen?" kysyi etsivä.
+
+"Se oli ihana matka", sanoi mr Inderdale, "ihana matka; veisasimme
+virsiä joka ilta."
+
+Krag katsoi häneen ja hymyili, ajatellen:
+
+"Vai niin, hän on sitä lajia."
+
+"Kreivinna Orloff", sanoi Krag, "se on venäläinen nimi. Kenties oli
+tarkoitus, että herrat tapaisivat kreivinna Orloffin täällä
+Kristianiassa, saadaksenne nostaa voitot viime matkan menestyksestä?"
+
+"Niin, jotakin siihen suuntaan."
+
+"Ja saadaksenne ohjeita ensi matkalle?"
+
+"Olette hyvä arvaamaan", sanoi mr Anderson.
+
+"Ja nyt sattui tämä ikävä varkaus juuri, kun juhlitte menestymistänne."
+
+"Minä en juo kuin virvoitusjuomia", huomautti mr Inderdale katsellen
+jälleen taivaaseen.
+
+"Oliko kreivinna Orloff yksinään kun varkaus tapahtui?"
+
+"Oli, hän oli silmänräpäyksen ajan yksin salongissa. Kuulimme yht'äkkiä
+huutoa ja kun syöksyimme sisään, näimme punatukkaisen häviävän
+akkunasta ja kreivinna Orloff makasi pyörtyneenä leposohvalla."
+
+"_Punatukkaisen_?" kysyi Krag mielenkiinnolla, "sehän kuulostaa melkein
+romaanilta."
+
+"Punatukkainen", selitti mr Anderson, "on eräs mies, joka on meitä
+seurannut viime päivinä. Emme tiedä kuka hän on, mutta aavistamme, että
+hän on tekemisissä jonkin kansainvälisen varasjoukkueen kanssa."
+
+"Se kuulostaa tosiaankin uskomattomalta", sanoi Krag, "että
+rikollinen saattaisi tuolla tavalla ajaa kaulakoristetta. Kreivinnatkin
+pitävät tuontapaisia koruja vähemmän kernaasti muulloin, kuin
+juhlatilaisuuksissa. Aavistiko punatukkainen kenties, että menestystä
+juhlittaisiin tänään?"
+
+"Sitä emme tiedä."
+
+"Kuinka arvokas oli kaulakoriste?"
+
+Molemmat amerikalaiset katsoivat toisiaan tutkien -- niin kuin eivät
+heti tietäisi mitä vastata. Krag teki heti johtopäätöksensä: Tässä on
+kyseessä jotain muuta kuin kaulakoriste. Ihmisethän eivät edes tiedä
+minkä arvoinen se on.
+
+Mutta mr Anderson iski varmuuden vuoksi niin paljon, että riittää, ja
+sanoi:
+
+"Kymmenentuhatta dollaria."
+
+"Se on paljon", sanoi Krag, "onko jotakin muuta varastettu?"
+
+"Sitä emme tiedä, mutta eiköhän lie parasta, että etsivä ajaa kanssamme
+ja ottaa asiasta selvän itse paikalla. Nyt voitte myöskin tavata
+kreivinna Orloffin, joka on lohduton. Hän on hyvin miellyttävä nainen,
+lisäsi amerikalainen viekkaasti, harvinaisen kaunis nainen."
+
+"Ja harvinaisella moraalilla", lisäsi mr Inderdale pyhästi,
+"moraalilla, joka on kaikkien epäilyjen yläpuolella."
+
+Krag mietti hetkisen ja nousi sen jälkeen ylös, seuratakseen mukana.
+
+"Vain yksi kysymys lisää", sanoi hän, "oliko teitä seurassa useampia?"
+
+"Ei, vain me kolme."
+
+Seuratessaan herroja alas, kävi Krag ajatuksissaan läpi asian ja
+todensi:
+
+"Eräs kreivinna Orloff, joka illastaa yksityisasunnossa Kristianiassa
+näiden kahden epäilyttävän liikemiehen kanssa Villistä Lännestä. Ei
+jossain ravintolassa, vaan yksityisasunnossa. Eikä ketään muita kuin
+nuo kolme. Ja kreivinnan moraali on kaikkien epäilyjen yläpuolella.
+Kaikki ovat juhlapuvussa. Kreivinnalla kaulassa 10,000 dollarin
+koriste. Tämän varastaa häneltä jokin romaaniolio, punatukkainen mies.
+Ja varkautta on käsiteltävä hienotuntoisesti... Kuten taustana tuolle
+kaikelle, eräs salaperäinen kansainvälinen kauppahuone, Newyork,
+Lontoo, Kristiania... Juttu on varmasti valhetta kokonaan", ajatteli
+Krag, "ja nuo kaksi ovat pari lurjusta turkeissa, joista tuo toinen
+moraalilla ja virrenvärssyillä on pahin. Mutta mukaan menen joka
+tapauksessa. Haluan nähdä sen kauniin venakon."
+
+
+
+
+II.
+
+PUNAISIA HIUKSIA JA JULKEITA KATSEITA.
+
+
+Amerikalaisten auto odotti ulkopuolella. Se oli kallis, umpinainen
+yksityisauto. Kulettaja, keski-ikäinen mies, turkkeihin puettu kuten
+isännätkin, aukasi oven.
+
+Krag katseli kuljettajan kasvoja ja kysyi:
+
+"Tiedättekö osotteen?"
+
+"Ky-kyllä, Drammensvejen 230", vastasi mies leveällä
+kristianianmurteella.
+
+Herrat astuivat sisään. Krag väänsi sähkönappulaa, niin että auto tuli
+valaistuksi. Suurten ikkunain edessä oli silkkiverhot, niiden välissä
+pieniä peilejä ja pari kristallimaljakkoa kukkineen, siis oikea
+gulassiauto.
+
+"Miksi puhuitte kuljettajalle osotteesta?" kysyi mr Anderson.
+
+"Halusin vain kuulla, jos hän oli norjalainen", vastasi Krag
+avomielisesti.
+
+"Mitenkä, ettekö luota meihin?"
+
+"Sen puolesta ei minun ole syytä uskoa kuljettajaan", vastasi Krag.
+"Ette saa unohtaa, että toimeeni kuuluu olla epäilevä. Onko tämä
+herrojen oma auto?"
+
+"Ei, mutta vuokraamme sen joka kerta kun olemme Kristianiassa."
+
+"Se osoittaa", sanoi Krag, "että herroilla usein on kiire
+Kristianiassa. Mutta se kenties kuuluu ammattiin. Muuten", lisäsi hän,
+"kun meillä tässä istuessamme on muutama minuutti käytettävänämme, voin
+minä kenties saada joitakin tietoja kreivinna Orloffista. Milloin tuli
+hän tänne?"
+
+"Kaksi päivää sitte."
+
+"Idästä tai lännestä?"
+
+"Hän on tullut Pietarista."
+
+"Ja herrat Amerikasta, Englannin kautta. Kaikki tämä on jo
+mielenkiintoista. Kuka tuli ensin?"
+
+"Me."
+
+"Ja tapasitte kreivinnan asemalla?"
+
+"Ei, me matkustimme häntä vastaan Lillenströmmen asemalle."
+
+Krag hymyili merkitsevästi.
+
+"Onko hän niin kaunis?"
+
+Silloin tarttui moraalinen Inderdale uudestaan keskusteluun,
+loukkaantuneella äänellä virkkoi hän:
+
+"Pyydän huomauttaa teille, että kreivinnan moraali on kaikkien
+epäilyjen yläpuolella. Me menimme häntä vastaan puhtaasta
+kohteliaisuudesta."
+
+"Otaksun, että tuo kohteliaisuus tuli yllätyksenä kreivinnalle?"
+
+"Kyllä. Se voidaan myöntää. Me tulimme aivan odottamatta."
+
+"Luotatteko kreivinnaan?" kysyi Krag edelleen.
+
+"Ehdottomasti", vastasi mr Anderson. Mutta vaihtoi samassa silmäyksen
+toverinsa kanssa.
+
+"Niin, jos ei täydellisesti luota ihmiseen, on eräissä tilanteissa
+hyvin järkevätä tehdä yllättävä kohteliaisuusvierailu hänen luokseen."
+
+"En voi ymmärtää", sanoi mr Anderson, huomattavasti ärsyttyneenä, "mitä
+tällä on kaulakoristeen varkauden kanssa tekemistä?"
+
+"Ettekö haluakaan", kysyi Krag, "että hankin takaisin kaulakoristeen?"
+
+"Kyllä, luonnollisesti", vakuuttivat molemmat yhdestä suusta.
+
+"No, niin" sanoi Krag tyyneesti, "juuri siihen minä tähtään. Niin
+ollen, hyvät herrat, ei kreivinna aavistanut läsnäoloanne lainkaan, kun
+nousitte junaan Lilleströmmenissä? Missä oli kreivinna sillä hetkellä?"
+
+"Hän seisoi ensi luokan käytävässä ja katseli akkunasta maisemaa."
+
+"Katseli kaunista, norjalaista maisemaa", sanoi mr Inderdale
+uneksivasti.
+
+"Lilleströmmen seutua", huomautti Krag, "pidetään rumimpana mitä
+pohjois-Europassa yleensä löytyy."
+
+Mr Inderdale loukkaantui huomattavasti.
+
+"Se on, mitenkä asian ottaa", sanoi hän "meille, kaukaa Villistä
+Lännestä, jotka rakastamme armasta kotimaatamme, on kaikki kaunista,
+vihreät lehdet, vihreät puut ja..."
+
+Krag keskeytti hänet:
+
+"Mitä sanoi kreivinna?"
+
+"Hän ihastui ja tuli loistavalle tuulelle, kunnes _punatukkainen_
+ilmestyi", sanoi mr Anderson.
+
+"Vai niin. Punatukkainen ilmestyi siis siellä. Mitenkä?"
+
+"Se kävi näin", sanoi mr Anderson, "kun seisoimme ja puhelimme
+kreivinnan kanssa vaununakkunan luona ja väkeä meni ja tuli, muuttui
+kreivinna äkkiä vallan vimmatuksi. Kukaan ei voi kasvoillaan näyttää
+niin äkkiä vimmaansa kuin kreivinna. Tämän jälkeen sanoi hän, harmista
+vapisten: 'Herraseni, pyydän kerta kaikkiaan päästä teidän
+hävyttömästä tirkistelystänne'."
+
+"Sehän oli hirveätä, ja kenelle osotti hän tuon vimmastuneen
+huomautuksen? Teille, mr Inderdale?"
+
+Mr Inderdale ei vastannut vaan vetääntyi likemmä nurkkausta.
+
+Mr Anderson sanoi:
+
+"Ei, se oli eräälle herralle, joka tuli vaunuun joukko sanomalehtiä
+kainalossaan; yksi matkustajista, pitkä, hieno herra, punaisilla
+hiuksilla. Hän oli ollut alhaalla laiturilla ja ostanut lehdet ja
+seisoi, katsellen tosiaankin silmiinpistävän röyhkeästi kreivinnaa. Ja
+tuskin oli kreivinna päästänyt laukauksensa häntä vastaan, ennen kuin
+hän kääntyi meidän puoleemme ja sanoi: 'Mr Anderson ja mr Inderdale,
+olkaa ystävällisiä ja auttakaa minua tuota miestä vastaan. Hän on koko
+matkan piinannut minua julkealla ja hävyttömällä tirkistämisellään'."
+
+"Eikö punatukkainen tullut hämilleen?" kysyi Krag.
+
+"Kyllä, hän kävi tosiaankin jonkun verran hämilleen ja sanoi: 'Kaunis
+neiti, te erehdytte, tarkoitukseni ei ole ollut kiusata teitä. Vaan jos
+niin haluatte, häviän minä, jäljettömiin, kaunis neiti, häviän
+olemattomiin, hyvästi'."
+
+Tämän jälkeen kumarsi hän ja vetääntyi toiseen vaunuun.
+
+"Muuten", lisäsi mr Anderson kuiskaten, "täytyy minun pyytää teidän
+esiintymään ystävääni mr Inderdalea kohtaan hienotunteisemmin, eikä
+viittaamaan, että _hän_ saattaisi heittää hävyttömiä katseita naisiin.
+Mr Inderdale kuuluu luottamusneuvostoon Wisconsinissa ja kustantaa
+sanomalehteä 'Enkelisiipien suhina', niin, että ymmärrätte --"
+
+"Kuinka paljon ansaitsee hän tuolla sanomalehdellä?" kysyi Krag.
+
+"Herraseni" alkoi mr Anderson vakavasti Inderdalen muristessa
+tyytymättömänä, "herraseni, te --"
+
+Mutta Krag viittasi keskeyttäen.
+
+"Hysh", sanoi hän "minä ajattelen."
+
+Kolmen minuutin kuluttua kysyi mr Anderson:
+
+"Joko olette ajatellut?"
+
+"Olen."
+
+"Mitä ajattelitte?"
+
+"Olen ajatellut", sanoi Krag, "kuuluivatko kreivinnan sanat tosiaankin:
+'Mr Anderson ja mr Inderdale, auttakaa minua tuota herraa vastaan!'"
+
+"Kyllä, aivan niin."
+
+"Hän sanoi selvästi kummankin herran nimen?"
+
+"Sanoi, ja hän oli hirveän pahoillaan."
+
+Krag nyökkäsi tyytyväisenä.
+
+"Tunnen itsessäni", sanoi hän, "ettei ole vaikeata löytää
+kaulakoristetta."
+
+Auto oli saapunut perille erään suuren, nykyaikaisen vuokrakasarmin
+edustalle kaupungin läntisellä reunalla ja herrat astuivat ulos.
+
+Ilta oli pimeä, mutta sähkökaarilamppu jossain läheisyydessä valaisi
+seuruetta heikosti.
+
+"Jos tarvitsemme autoa myöhemmin", sanoi mr Anderson, "on parasta, että
+annamme sen seistä täällä. Asbjörn Krag oli samaa mieltä ja kuljettaja
+sai määräyksen odottaa."
+
+Samalla hetkellä kun seuran piti astua yli jalkakäytävän, ilmestyi
+varjosta ihminen ja kiiruhti heidän ohitseen.
+
+Se oli mieshenkilö, leveäharteinen, tanakka ja alle keskimitan.
+Lyhdynvalossa pani Asbjörn Krag merkille, että miehellä oli hyvin
+terävät kasvojenpiirteet ja tavattoman ruskea iho. Hänessä oli jotakin
+merimiesmäistä, oli sangen lyhyt takki ja käveli kädet taskuissa.
+
+Mutta Krag pani merkille myös jotain muuta: Mies joka sivuutti heidät,
+katseli kaikkia kolmea herraa huomattavalla mielenkiinnolla ja myöskin
+Krag joutui hänen terävien silmiensä tarkkailun alaiseksi.
+
+"Tunnetteko tuon miehen?" kysyi Krag.
+
+"Ei", vastasi mr Anderson, "mutta minä luulin, että hän tunsi teidät.
+Hän katseli meitä sangen tarkkaan."
+
+Miehen askeleet häipyivät pimeyteen.
+
+Käytävässä avasi mr Anderson hissin oven. Hissi oli tavallinen, avara,
+automatinen, hyvin valaistu ja nappula joka kerrosta kohti.
+
+Mr Anderson painoi nappulaa n:o 4 ja hissi nousi hitaasti ylös.
+
+"Asutte neljännessä kerroksessa", sanoi Asbjörn Krag, "ja varas hävisi
+akkunan läpi. Se on perin omituista."
+
+"Odottakaapahan vain", sanoi mr Anderson, "niin minä näytän teille,
+miten punatukkainen mies häviää akkunan läpi neljännessä kerroksessa."
+
+
+
+
+III.
+
+KREIVINNA ORLOFFIN SELITYS.
+
+
+Asbjörn Krag oli erittäin utelias tekemään venakon tuttavuutta. Kun hän
+oli keskustellut viisi minuuttia kummankin amerikalaisen kanssa, oli
+hän vakuutettu, että hänellä oli pari lurjusta edessään. Mutta ennen
+kuin hän oli nähnytkään kreivinna Orloffia, oli hän vakuutettu, että
+hän petti liiketovereitaan, jalosukuisia herroja Anderson ja Inderdale
+ja että hän otaksuttavasti oli yhteistoiminnassa itse varkaan, tuon
+salaperäisen punatukkaisen kanssa.
+
+Mitenkä oli etsivä tullut tuohon vakaumukseen?
+
+Ensikseenkin, koska hän oli tullut selvyyteen siitä, että punatukkainen
+oli ollut madame Orloffin matkaseurana. Krag oli itsekseen tullut
+siihen käsitykseen, amerikalaisten kertoman perusteella, tapaamisesta
+Lilleströmmenissä.
+
+Molemmat amerikalaiset olivat yllättäneet kreivinnan. Hän ei ollut
+odottanut tapaavansa heitä ennen kuin junan saavuttua Kristianiaan. Sen
+vuoksi täytyi hänen kiireesti järjestää niin, etteivät amerikalaiset
+saisi huomata hänen olevan yhtä seuraa punatukkaisen kanssa. Hän pani
+ajattelematta toimeen pienen komedian hävyttömästä tirkistyksestä ja
+tunkeilevasta vieraasta. Ei ole ihmettelemistä, että punatukkainen ensi
+hetkellä tuli vähän hämilleen. Vaan ettei hänen tarvitsisi olla
+epätietoisena kreivinnan käyttäytymisen syistä, sanoi tämä ääneen ja
+selvästi: "Herra Anderson ja herra Inderdale, olkaa ystävällisiä ja
+auttakaa minua tuota herraa vastaan." Tämän kautta tiesi punatukkainen
+ketä herrat olivat ja vetääntyi takaisin.
+
+Kun Asbjörn Krag astui sisään amerikalaisten huoneustoon oli hän siinä
+varmassa käsityksessä, että nämä johtopäätökset olivat oikeita.
+Huoneusto näytti kuten moni muukin "parempi" samanlainen; koko joukko
+pieniä kapistuksia hyllyillä, sohvia tyynyineen, valokuvia kehyksissä
+mahonkipöydällä ja huonoa taidetta seinillä. Saattoi ajatella, että
+huoneusto kuului jollekin pankkitirehtöörin leskelle, joka oli tullut
+pakotetuksi järjestämään elämänsä yksinkertaisemmin ja vähemmän
+suurenmoisesti ja siksi vuokrannut koko "perhevarusteet."
+
+Kreivinna ei näyttäytynyt heti. Lamput paloivat edelleenkin
+huoneustossa ja Asbjörn Krag oli tilaisuudessa pääsemään selville
+huoneuston asemasta.
+
+Herrat ohjasivat etsivän ensin ruokasaliin. Täällä näkyi vielä jälkiä
+keskeytyneestä juhla-ateriasta. Jääjäähdyttäjässä nikkelialustalla oli
+kaksi samppanjapulloa, joista toinen oli avattu, toinen aukasematta.
+Uskonnollisen neuvoston jäsen Wisconsinista sanoi: "No, ja, hm, hm",
+koettaen peittää pulloja lautasliinalla.
+
+Hetkisen katseli Krag tyhjiä osterinkuoria joita oli pinottu
+lautasille, ja jääreunusteista pientä kulhoa jossa oli venäläistä
+kaviaaria ja sanoi:
+
+"Yksinpä lähetysystävätkin Amerikassa osaavat syödä."
+
+Mr Inderdale nykäsi pahastuneena päätään.
+
+"Olemme tilanneet illallisen kolmelle, eräästä hotellista", sanoi hän
+"ja me emme tosiaankaan voi sille mitään, että tavat tässä köyhässä
+maassa ovat totuttaneet hotellin lähettämään kaiken tuon hienouden.
+Minä -- henkilökohtaisesti..."
+
+"Erehdytte täydellisesti", väisti Krag, "tahdoin ainoastaan lausua
+ihastukseni. Yksinpä norjalais-amerikalainenkin olisi saattanut hävetä
+jos olisi tarjonnut ylhäiselle ja kauniille naiselle yksinkertaisempaa
+ruokaa."
+
+"Niin, tietysti, ja, luonnollisesti se on vain sitä kun etsivä
+tarkoittaa", pisti mr Anderson tyynnyttäen väliin ja mr Inderdale
+pöyhistihe vähäsen imarreltuna ja tyytyväisenä.
+
+"Täällä siis seura istui", sanoi Krag, "kun varas tuli eteisen ovesta."
+
+"Minä pidän selviönä", sanoi mr Anderson, "että punatukkaisen
+lurjuksen on täytynyt tulla eteisenovesta, meidän istuessamme ja
+aterioidessamme."
+
+"Kenties oli seura niin iloinen, ettei sen vuoksi kuultu eteisenoven
+käyvän?"
+
+"Kuinka voitte luullakaan!" huudahtivat molemmat yhdestä suusta.
+
+"Tai kenties", jatkoi Krag, ottaessaan pöydältä muutaman
+lyijykynälaskelman, "tai kenties oli seura niin kiintynyt
+arviolaskelmiinsa, ja se oli syynä."
+
+Mr Andersonin onnistui viime hetkellä nykäistä paperin Asbjörn Kragin
+kädestä. Mutta etsivän oli kuitenkin onnistunut panna merkille
+erinäisiä lukuja, jotka olivat paperille kirjoitetut. Ne olivat
+korkeita määriä -- laskelmia dollareista, ruplista ja kruunuista.
+
+"Saatan ymmärtää", sanoi Krag, "että juhlaa ja illallista ei pidetty
+yksinomaan juhlan vuoksi, vaan että oli jokin muu tarkoitus. Herrat
+halusivat lopultakin päästä sopimukseen madamen kanssa esim. maksusta,
+mitä hänellä oli myytävänä. Sopimus saatiin aikaan ja madame _meni
+noutamaan mitä hänellä oli myytävänä_."
+
+Molemmat amerikalaiset säpsähtivät.
+
+"Erehdytte", sanoi mr Anderson. "Te panette kokoon yksityiskohtia,
+joilla ei ole pienintäkään tekemistä asian kanssa. Ja asia on se, että
+kreivinna Orloffin kaulakoriste on varastettu. Se, eikä mitään muuta.
+Olkaa ystävällinen ja pysykää siinä."
+
+"Sehän on juuri mitä minä teen", vastasi Krag, antamatta toisen
+äkäsyyden itseään lainkaan häiritä, "haluan nimittäin saada
+todennetuksi minkä syyn takia madame läksi pöydästä."
+
+"Hän aikoi tuoda kirjeen käsilaukustaan. Mutta tuossahan kreivinna
+onkin. Hän saattaa itse kertoa koko asian teille."
+
+Verhot liukuivat syrjään ja kreivinna Orloff astui sisään. Hän meni
+suoraan Asbjörn Kragin luo, ojensi hänelle kätensä ja sanoi ranskaksi:
+
+"Eikö totta, te olette poliisimies, jonka piti tuleman. Voitteko
+hankkia takaisin koristeeni?"
+
+"Varmasti", vastasi Krag, katsellen tarkasti venakkoa, "kun vain saan
+tietää kolme asiaa."
+
+"Mainitkaa ne, herrani!"
+
+"Missä varkaus tapahtui, minkänäköinen varas oli ja mistä akkunasta hän
+hävisi?"
+
+Asbjörn Krag lausui nämä sanat hitaasti ja painolla, kuten olisi
+halunnut panna niihin jotain erityistä merkitystä, mutta itse asiassa
+saadakseen itselleen aikaa muodostaa käsityksensä venakosta.
+
+Hän ajatteli:
+
+Hän on kaunis. Hän on 30 vuotias. Hän on viisas. Hänellä on kylmät ja
+laskevat silmät. Hän esiintyy kuin mailmannainen. Hän ei anna noiden
+kahden rötkäleen Villistä Lännestä käyttää itseään hyväkseen. Kun hän
+pakoittautuu olemaan heidän seurassaan, tapahtuu se varmasti sentähden,
+että hänellä on siitä jotakin etua. Hänellä on jokin tärkeä syy
+oleskelunsa Kristianiassa, muuten hän ei menettäisi aikaansa täällä.
+
+"Seuratkaa mukana", sanoi kreivinna, "niin näytän teille kaikki!"
+
+Hän meni edellä toiseen salonkiin ja herrat seurasivat perässä.
+
+Mr Anderson kiiruhti huomauttamaan:
+
+"Etsivä tahtoo välttämättömästi tietää, miksi jätitte aterian ja
+menitte tähän huoneeseen. Niin kuin sillä olisi jotakin merkitystä
+kaulakoristeen varkauteen, että tulitte täältä hakemaan paria
+kirjettä."
+
+Madame heitti nopean silmäyksen mr. Anderssoniin ja sanoi:
+
+"Niin, minun piti hakea kirjeet."
+
+Krag ymmärsi komedian vaan ei ollut ymmärtävinään. Hän oli kuitenkin
+enemmän kuin ennen vakuutettu, että kaulakoriste ei ollut pääasia tässä
+jutussa.
+
+Kreivinna selitti:
+
+"Seistessäni ja hakiessani esiin kirjeitä hyökkäsi rosvo kimppuuni.
+Otaksuttavasti oli hän seissyt noiden paksujen verhojen takana. Minä
+huusin apua, ja kun varas kuuli, että huoneustossa oli enemmän väkeä,
+repäsi hän itselleen kaulakoristeeni ja syöksyi ikkunalle. Ennen kuin
+ystäväni ehtivät pidättää hänet, oli hän hävinnyt."
+
+Krag meni akkunan luo ja katsoi ulos.
+
+Hän ymmärsi heti, miten pako oli tapahtunut. Akkunan ulkopuolella, joka
+oli ahdasta pihaa kohti, oli pieni rautaparveke ja alapuolella 3:nen
+kerroksen kohdalla oli samanlainen, samaten toisen kerroksen ja siitä
+maahan ei ollut korkeata hyppäystä. Paossa ei ollut mitään vaikeuksia.
+
+Krag tarkasti akkunalaudan hyvin huolellisesti ja näki selviä jälkiä
+valkeassa maalissa. Hän meni takaisin huoneen läpi, sysäsi verhot
+syrjään ja tarkasti lattian.
+
+Siitä ei ollut epäilystäkään, etteikö varas olisi ollut sisällä. Mutta
+Kragilla oli hyvä halu sanoa kreivinnalle:
+
+"Rakas kreivinna, tehän olette itse laskenut hänet sisään."
+
+
+
+
+IV.
+
+VASTAKKAISIA HALUJA.
+
+
+Tähän asti oli koko tutkimus huvittanut Asbjörn Kragia kuten jokin
+leikki. Hän oli nimittäin aivan selvillä siitä, että hänet oli
+onnistuttu saamaan mukaan täydelliseen narripeliin. Ei ainoastaan siinä
+merkityksessä, että asianomaiset pettivät häntä, vaan vielä enemmän
+siksi, että he keskenään pettivät toisiaan. Kragilla oli tosiaankin
+hyvä halu sanoa: "Hyvät herrat, kunnioitettava kreivinna, minä en voi
+olla tekemisissä asian kanssa, missä minua yritetään pitää narrina."
+Mutta hän oli yht'äkkiä saanut personaallista mielenkiintoa, saadakseen
+tietää, mitä kätkeytyi noiden salaperäisten henkilöiden esiintymiseen.
+Siksi päätti hän jatkaa peliä.
+
+"Sallitteko", kysyi Krag, kääntyen kreivinnaan ja oikeastaan vain
+muodon vuoksi ottaen esiin muistikirjan ja kynän, "sallitteko, että
+merkitsen muistiin, minkänäköinen tuo julkea rosvo oli?"
+
+"Luonnollisesti", sanoi madame ja hänen kasvonsa saivat miettivän
+ilmeen, "koetan kertoa niin tarkkaan kuin suinkin."
+
+Vaitiolo. Krag hymyili.
+
+"Onko niin vaikeata", sanoi Krag, "selvittää miehen ulkonäkö?"
+
+Venakko vilkaisi häneen nopeasti:
+
+"Mitä tarkoitatte? Ettekö halua saada mahdollisimman tarkat
+tuntomerkit?"
+
+"Kiitos, kyllä."
+
+Krag näytti erinomaisen vakavalta. Itsekseen mietti hän: "Nyt hän jo on
+keksinyt yhden:" Ja aivan oikein -- venakko alkoi:
+
+"Pitkä ja hoikka, tumma sekä hyvin hieno. Sileäksi ajellut kasvot.
+Kaiketikin kolmen- ja neljänkymmenen vuoden välillä. Puhui norjaa, oli
+norjalainen."
+
+"Kuinka sen tiedätte?" kysyi Krag, "puhutteliko hän teitä?"
+
+"Kyllä, hän kuiskasi muutamia uhkaavia sanoja minulle, käskien minun
+olla hiljaa, muuten hän tappaa. Hänellä oli revolveri kädessä. Sen
+jälkeen repäsi hän koristeen kaulastani..."
+
+"Madame siis ymmärtää myöskin norjankieltä?" kysyi Krag.
+
+"Jonkun verran", sanoi kreivinna hymyillen, "kuulustelkaa vain minua,
+niin saatte huomata. Mieheni käänsi useita norjalaisia teoksia
+venäjäksi."
+
+"Olette siis leski?"
+
+"Olen", vastasi hän, synkän varjon liidellessä yli kasvojen, "mieheni
+kaatui Itä-Preussissa vuosi takaperin. Hän otti osaa Tannenberg'in
+taisteluun."
+
+Krag ymmärsi heti, kiitos kehittyneen vaistonsa, että kreivinna nyt
+puhui totta. Äänessä oli jotain vakavaa ja surullista.
+
+"Kreivi ja kirjainkääntäjä?" mutisi Krag kysyvästi
+
+Kreivinna kävi äkkiä jälleen vilkkaaksi. Hänellä oli oma, melkein
+ärsyttävä tapansa katsoa Kragiin.
+
+"Älkää missään tapauksessa menettäkö käsitystänne venäläisen arvonimen
+takia", vastasi kreivinna. "Voin kertoa teille, että Kaukasiassa
+miehellä ei tarvitse olla kuin viisi eläintä ja huono laidunmaa, niin
+kutsuu hän itseään heti ruhtinaaksi. Mutta me kuulumme tosiaankin
+erääseen sivuhaaraan, kuuluisasta venäläisestä Orloff-suvusta. Vaan
+miehelläni ei ollut kyllin varoja pitää yllä suvun loistoa. Hän oli
+reserviupseeri ja eli hyvin pienillä koroilla. Sen sijaan, että olisi
+tehnyt velkoja, katsoi hän edullisemmaksi tehdä työtä. Hänellä oli
+suuria kirjallisia taipumuksia. Mutta miksi kysytte kaikkea tätä?"
+
+"Siksi", vastasi Krag, "että mieltäni aina kiinnittävät asiakkaitteni
+personaalliset olosuhteet."
+
+"Jatkammeko jälleen tuntomerkkejä", kysyi kreivinna "minä luulin, että
+poliisilla aina on kiire."
+
+"Olette tosiaankin oikeassa", vastasi Krag tarttuessaan
+silminnähtävällä mielenkiinnolla jälleen muistikirjaansa, "siis,
+hänellä oli punainen tukka, eikö totta?" Kesti tosiaankin
+silmänräpäyksen, ennen kuin kreivinna huomasi vastaansanoa. Ja tämän
+pienen hetken oli Kragin katse suurimmalla tarkkuudella kiinnitetty
+häneen. Tyytyväinen, melkeinpä hyväntahtoinen hymy leikki hänen
+suupielissään. Äkkiä säpsähti kreivinna ja hän ei voinut estää hienon
+punan kohoamasta kasvoilleen. Mutta hän hilIitti itsensä pian. Kaksi
+herroista eivät lainkaan olleet huomanneet hänen liikutustaan.
+
+"En ymmärrä, mihin pyritte", sanoi hän, "minähän nimenomaan huomautin
+teille, että mies oli pitkä ja tumma."
+
+Krag näytteli hämilläänolevaa aivan mainiosti.
+
+"Pyydän hyvin paljon anteeksi", sanoi hän, "se oli tosiaankin
+anteeksiantamaton hajamielisyys puoleltani. Ajattelin kokonaan toista
+henkilöä. Ajattelin sitä punatukkaista rautatievaunussa."
+
+"Kuka on teille kertonut hänestä?"
+
+"Nämä molemmat herrat. Mutta muuten aivan sattumalta."
+
+"Se oli vain turhanpäiväisyys", sanoi kreivinna Orloff, "mies
+tirkisteli minua hävyttömästi koko ajan. Jos en olisi matkan johdosta
+ollut niin väsynyt, en kai olisi siihen kiinnittänyt mitään huomiota."
+
+"Ymmärrän", sanoi Krag, "se oli joku, joka halusi seikkailua
+saavuttuaan Kristianiaan. Yksinäinen nainen joka matkustaa, saattaa
+helposti joutua tuontapaisten julkeitten veijarien yrityksille
+alttiiksi, eikö totta, hyvät herrat?"
+
+Mr Anderson myönsi heti, mutta herra Inderdale vetääntyi päättävästi
+taaksepäin.
+
+"Minulla ei ole kokemuksia sellaisten ihmisten joukossa", sanoi
+kreivinna, "enkä halua saadakaan."
+
+Samassa nosti Krag kätensä ylös. Hän kuunteli.
+
+"Minusta tuntuu varmasti kuin kuulisin jotakin ulkoa, eteisen ovelta",
+sanoi hän, "hiipiviä askeleita..."
+
+Molemmat herrat säikähtyivät silmiinpistävästi. Mr Anderson hyökkäsi
+heti ulos ja hänen kintereillään mr Inderdale. Krag jäi näin ollen
+hetkiseksi kahdenkesken venakon kanssa ja se oli hänellä
+tarkoituksenakin.
+
+Hän kumartui kreivinnaa kohti ja sanoi kuiskaten, mutta päättävästi:
+
+"Minun täytyy ehdottomasti saada puhua kanssanne huomenna, ilman näiden
+herrojen läsnäoloa. Tulen tänne täsmälleen kello kaksi. Oletteko
+silloin täällä?"
+
+Hetkisen mietittyään kysyi kreivinna:
+
+"Oletteko ystäväni?"
+
+"Olen", vastasi Krag, "olen teidän ystävänne enemmän kuin näiden
+herrojen. Se on siis sovittu?"
+
+"Emmekö mieluummin voisi tavata jossain hotellissa tai kahvilassa?"
+
+"Ei, mieluimmin täällä, sillä minulla on jotain vakavaa kanssanne
+puhuttavana."
+
+"Silloin se riippuu siitä jos saan molemmat herrat täältä pois siksi."
+
+Amerikalaiset tulivat sisälle jälleen.
+
+"Ei siellä mitään ollut", sanoi mr Anderson.
+
+Krag ei osottautunut olevan vähääkään hämillään tai hämmästynyt.
+
+"On joka tapauksessa parasta olla varovainen, koska näyttää siltä, että
+teitä seurataan. Nyt olen kuitenkin saanut täysin tyydyttävät
+tuntomerkit ryöstäjästä. Häntä ei, toivon, ole vaikeata löytää. Se on
+varmaankin joku niistä epäilyttävistä olioista, joita poliisin
+silmälläpidon alaisina on koko joukko tällaisena aikana. Kenties jo
+huomenna voin antaa herroille selityksen. Mutta minun on vähäsen
+vaikeata järjestää aikaani, minulla on muitakin asioita
+järjestettävänä. Sopiiko herroille, että tapaamme huomenna kymmenen
+minuuttia yli kahden toisemme Continentalissa?"
+
+Molemmat amerikalaiset katsoivat kysyvästi toisiinsa. Sen jälkeen
+nyökkäsivät he. Kyllä, se sopii mainiosti.
+
+Krag jätti seurueen, kehoitettuaan heitä jatkamaan keskeytynyttä
+illallistaan.
+
+Tultuaan kadulle, missä auto edelleenkin odotti, pani hän jälleen
+merkille merimiespukuisen herran.
+
+Auto odotti aivan katulyhdyn alla ja vieras asettui aivan lähelle
+lyhdynvaloa, voidakseen paremmin nähdä Asbjörn Kragin kasvot.
+
+"Etsittekö minua?" kysyi Krag.
+
+Puhuteltu puristi päätään.
+
+"Etsittekö minua?" kysyi Krag jälleen, tällä kertaa saksaksi.
+
+"En", vastasi toinen.
+
+"Mitä sitte tirkistelette?"
+
+"Se ei kuulu teille."
+
+Krag etsi jotakin taskuistaan.
+
+"Etsittekö mahdollisesti", kysyi hän, "mr Andersonia tai mr Inderdalea,
+tai kenties kreivinna Orloffia?"
+
+"Se ei kuulu teille", sanoi toinen jälleen.
+
+Krag näytti poliisimerkkinsä.
+
+"Eikö?" kysyi hän.
+
+"Se ei sittenkään kuulu teille", sanoi mies yhä enemmän
+luotaantyöntävänä.
+
+"Hyvästi", sanoi Krag.
+
+"Hyvästi, herrani."
+
+Krag astui autoon ja ajaessaan alaspäin ajatteli hän: "Tuo on neljäs
+joka yrittää vetää minua nenästä tänään. Huomenna on minun vuoroni."
+
+
+
+
+V.
+
+KELLO KAHDEN JA KOLMEN VÄLILLÄ.
+
+
+Vähää vailla kello kahta nähtiin Krag väentungoksessa Karl Johanilla.
+Seurassaan oli hänellä yksi etsivän-osaston nuorempia virkamiehiä. Krag
+puhui ja toinen kuunteli tarkkaavaisena, nyökäten silloin tällöin,
+ikäänkuin merkiksi, että oli ymmärtänyt.
+
+"Uudistan siis", sanoi Krag, "että tarkoituksella olen järjestänyt
+tapaamisen noiden molempien herrojen kanssa, estääkseni heidät olemasta
+jossain muussa paikassa. Niin ollen täytyy teidän saada heidät pysymään
+ainakin tunnin ajan Continentalin yksityishuoneessa. On samantekevää
+mitä syitä keksitte. Sanokaa, että minä tulen ja että heidän
+välttämättömästi täytyy odottaa. Ei se niin vaikeaksi teille käy, rakas
+ystävä, keksiä jokin asia pitääksenne keskustelua yllä odotuksen
+aikana. Puhukaa sodasta."
+
+"Mutta herrojen luonteet", kysyi etsivä, "antakaa jonkinlainen viittaus
+niistä."
+
+"Molemmat ovat täydellisiä lurjuksia", sanoi Krag, "muita
+yksityiskohtaisempia tietoja heidän luonteestaan en osaa antaa. Eikä se
+ole välttämätöntäkään. Toinen on pahempi kuin toinen. Hän, joka
+todennäköisesti on suurempi lurjus on nimeltään Inderdale, on
+uskonnollinen ja johtaja eräässä norjalais-amerikalaisessa
+vapaa-uskolaisseurakunnassa, nimeltään 'Enkeliensiivet' tai jotakin
+siihen suuntaan. Kokonaisuuteen nähden ällöttävä mies. Hänen kanssaan
+voitte puhua mailman pahuudesta ja kevytmielisyydestä ja toisen kanssa
+hauskoista varietétytöistä ja sen semmoisista. He ovat hyvät ystävät,
+eroamattomat, kaatakaa niihin wiskyä."
+
+Molemmat etsivät olivat nyt saapuneet Yliopistokadun kulmaan, kun
+Asbjörn Krag pienellä liikkeellä huomautti, että jokin erikoinen oli
+herättänyt hänen mielenkiintoaan. Toinen vilkasi hänen katseensa
+suuntaan.
+
+"Näettekö tuon miehen tuolla, sinisessä puvussa ja lyhyellä takilla?"
+kysyi Krag.
+
+"Näen; hän joka seisoo ja katselee kirjakaupan ikkunassa."
+
+"Aivan oikein. Kello on vielä muutamaa minuuttia vajaa kahdesta ja
+pelkään, että minun täytyy antaa teille vielä yksi tehtävä. Mitä
+ajattelette tuosta miehestä?"
+
+Etsivä katseli tutkien miestä.
+
+"En voi nähdä hänen kasvojaan", sanoi hän, "mutta puvusta päättäen on
+hän merimies -- meriupseeri tai kauppalaivuri. Hän seisoo ja katselee
+ulkolaisia kirjoja; kenties on hän ulkomaalainen."
+
+"On, hän on ulkomaalainen", sanoi Krag, "haluaisin kernaasti saada
+tietää hänen hommistaan. Koettakaa ottaa selvää missä hän asuu. Mutta
+tämän asian takia ette saa jättää molempia amerikalaisia. Luulisin,
+että tapaatte jonkun tovereistanne tähän aikaan Karl Johanilla.
+Pyytäkää hänen seuraamaan merimiestä."
+
+"Eversen tuli äsken juuri vastaan", sanoi etsivä, "hän sivuuttaa meidät
+kyllä pian jälleen, sillä hän kävelee täällä aina edestakaisin
+kävelyaikana, pyydän hänen seuraamaan tuntematonta."
+
+"Tehkää niin; minä tulen hotelliin kolmen ajoissa. Ilmoittakaa
+ovenvartialle."
+
+Etsivät erosivat. Krag otti auton ja ajoi Drammensvejen 230 tapaamaan
+venakkoa. Hänen toverinsa järjesti tyydyttävästi uuden tehtävänsä
+koskeva tuntematonta ja tasan kymmenen minuuttia yli kahden astui
+hän sisään Continentalin yksityishuoneeseen, missä molemmat
+norjalais-amerikalaiset jo istuivat ja odottivat. He olivat toivoneet
+saavansa nähdä Kragin ja hämmästyivät kun toinen astui sisään. Etsivä
+sanoi nimensä, Holmsen, ja selitti, että täytyi odottaa Asbjörn Kragia.
+
+Alussa näyttivät molemmat amerikalaiset happamilta, mutta Holmsenin
+ystävällisyys sai heidät pian paremmalle tuulelle. Pöydälle tuli kylmää
+totia joka äkkiä juotiin, vaikkakin mr Inderdale, tosin ilman suurempaa
+pontta, kiinnitti huomiota siihen, että hän ei kärsinyt väkijuomien
+nauttimista missään muodossa, jos niin tehtiin piti sen tapahtua
+"omassa seurassa." Ja sitä jatkettiin "omassa seurassa."
+
+Oltiinhan yksityisessä huoneessa.
+
+Koska Holmsenilla ei ollut aavistustakaan mistä syystä molemmat herrat
+olivat hakeneet Asbjörn Kragia, ei hän saattanut ruveta puhumaan
+varastetusta kaulakoristeesta. Tämän ymmärsivät herrat heti, eivätkä
+hekään puhuneet mitään. Sen sijaan jouduttiin puhumaan sellaisista
+aineista, kuin lisäytyvästä jumalattomuudesta, joka jumalattomuus teki
+välttämättömiksi sellaiset yritykset kuin "Enkeliensiivet."
+Edelleen kertoi Holmsen viimeisistä tapahtumista "yhdistyneitten
+savupiipunpuhdistajien yhdistyksen" naamiohuveista, joihin iloihin
+poliisin yöllä oli pakko sekaantua. Nämä paljastukset antoivat mr
+Inderdalelle jälleen tilaisuuden puhua hirveästä jumalattomuudesta,
+minkä jälkeen hän pyysi tietoa milloin hän, ei aivan kaukaisessa
+tulevaisuudessa, olisi tilaisuudessa olemaan läsnä tuollaisessa
+juhlassa, voidakseen antaa lehdelleen "Enkelinsiivet", Wisconsinissa,
+silminnäkijän kuvauksen synninlammikoista vanhassa maassa. Tällaisissa
+sivistyneissä ja rakentavissa keskusteluissa kului aika, kello tuli
+lähemmä puolta neljää ja molemmat amerikalaiset herrat alkoivat käydä
+kärsimättömiksi. Silloin tuli muuan palvelija ilmoittamaan, että
+Holmsenia haluttiin puhelimeen.
+
+Holmsen meni puhelinhuoneeseen eteisessä.
+
+Soittaja oli Krag ja hänen äänensä ei ollut enää niinkään leikkisä.
+
+"Tahdotteko sanoa molemmille herroille", sanoi hän, "että minä en voi
+tulla."
+
+"Mitä minä niille sitte teen?" kysyi Holmsen.
+
+"Sanokaa, että minä erään sangen tärkeän asian takia, joka vaatii
+henkilökohtaista läsnäoloani, olen estetty muutamaan tuntiin tulemasta.
+Voimme sopia uudesta tapaamisesta esimerkiksi kello kuusi. Antaa niiden
+tulla konttoriini."
+
+"Tarkoitatteko todellakin, että minun pitäisi vetää niitä ympäri koko
+ajan. Nuo loistokappaleet teeskentelevistä norjalais-amerikalaisista
+inhoittavat minua."
+
+"Saatte tehdä miten haluatte", sanoi Krag, "joko annatte niiden mennä
+tai olette yhdessä, mutta missään tapauksessa ette saa laskea niitä
+silmistänne. Vastaatte siitä, että millä hetkellä tahansa voin saada ne
+käsiini."
+
+"Mutta jos herrat haluavat lähteä kaupungista?" kysyi Holmsen.
+
+"Sitä ei saa sallia millään ehdolla", vastasi Krag.
+
+Ja hiljaa lisäsi hän:
+
+"Oletteko asestettu, Holmsen?"
+
+"Olen", vastasi toinen.
+
+"Silloin ymmärrätte kyllä?"
+
+"Kyllä ymmärrän. Pidän tarkkaa vaaria."
+
+Holmsen, joka Kragin äänestä ymmärsi, että jotakin vakavaa oli
+tekeillä, kysyi edelleen:
+
+"Mitä esteitä olette saanut?"
+
+"Jotakin hyvin ikävää", vastasi Krag. "_On tapahtunut murha_."
+
+"Milloin?" kysyi Holmsen.
+
+"Kello kahden ja kolmen välillä."
+
+"Tulin tänne hotelliin täsmälleen kymmenen minuuttia yli kaksi ja
+silloin istuivat amerikalaiset täällä."
+
+"Ja molemmat ovat koko ajan olleet siellä?"
+
+"Ovat, yhdessä minun kanssani."
+
+"Hyvä, jos seuraatte heitä, niin pankaa tarkkaan mieleenne, mitä he
+puhuvat ja mitä tekevät, mutta älkää puhuko tapahtumasta mitään.
+Molemmat herrat asuvat kalustetussa huoneustossa Drammensvejen 230,
+Olisi hyvä jos voisitte estää heidän menemästä sinne."
+
+"Miksikä?"
+
+"Siksi, että murha on tapahtunut siellä", vastasi Krag.
+
+"Hyvä, teen parhaani."
+
+Holmsen meni jälleen norjalais-amerikalaisten luo ja selitti heille
+syyn Kragin poissaoloon, mikä suuressa määrin tuntui harmittavan
+herroja.
+
+Mr Inderdale nousi suuttuneena ylös ja napitti takkinsa.
+
+"Minä en ymmärrä tuollaisia omituisia lykkäyksiä ja väittelyitä", sanoi
+hän, "luulin, ettei se olisi ollut lainkaan vaikeata täällä
+Kristianiassa saada kiinni varaslurjus."
+
+"Kysymys on siis varkaudesta?" kysyi Holmsen. "Herroilta on
+varastettu."
+
+"Ei meiltä", vastasi mr Anderson, "mutta eräältä rouvalta, hyvin
+hienolta rouvalta."
+
+"Hyvin siveä rouva", mutisi mr Inderdale, siveellisesti päätään
+pudistaen, "kallisarvoinen koriste on varastettu häneltä."
+
+"Ja Krag on saanut kaikki mahdolliset tiedot?"
+
+"Kaikki!"
+
+"Silloin minä ymmärrän kaikki", sanoi Holmsen, "herrat eivät vain
+tunne Asbjörn Krag'in menettelytapoja. Kun hän tällä tavoin sopii
+tapaamisesta tunti tunnin jälkeen merkitsee se vain, että hän on
+jäljillä. Hän haluaa nähdä teidät, hyvät herrat, kello kuusi
+konttorissaan. Se ei tahdo sanoa mitään muuta kuin että Asbjörn Krag
+siihen mennessä on saanut tutkimuksensa valmiiksi ja aikoo esittää
+teidät varkaalle ja jättää koristeen takaisin tuolle ylhäiselle ja
+siveälle rouvalle."
+
+Molemmat amerikalaiset katsoivat ällistyneinä toisiinsa.
+
+"Koristeen, hm", mutisi Inderdale ajatuksissaan.
+
+"Niin", sanoi Holmsen, joka varsin hyvin huomasi amerikalaisen
+salaperäisen hämmennyksen, "koristeen, joka on varastettu."
+
+Mr Inderdale palasi todellisuuteen, "luonnollisesti", huudahti hän
+"luonnollisesti. Uskotteko tosiaankin niin?"
+
+"Olen vakuutettu siitä, hyvät herrat", vastasi Holmsen. "Herrat
+saattavat tyyneesti odottaa. Sitä paitsi on nyt päivällisen aika. Jos
+vain mahtuu yhteen tai toiseen ruokasaliin, gulassit kuin ottavat
+kaiken tilan, niin täällä Kristianiassa saa koko hyvää ruokaa.
+Mihinkään parempaan emme ennen kuutta voi ryhtyä."
+
+"Minä tarjoon", sanoi mr Anderson käsiään hieroen, "Europassa syödään
+ja juodaan hyvin."
+
+Mr Inderdale nosti varottaen kätensä.
+
+"Pöytä jossain syrjässä", sanoi hän, "kunnioittakaa minun moraalista
+vakaumustani."
+
+Herrat lähtivät.
+
+... Sillä aikaa, kun tämä keskustelu tapahtui Continentalissa, oli
+Asbjörn Krag saanut kokea suuren hämmästyksen.
+
+Kun hän kello kaksi saapui kalustettuun huoneustoon Drammensvejen 230,
+tapasi hän venakon yksin kotona, kuten oli odottanutkin. Hän otti
+Kragin vastaan kuten kaikki venäläiset ottavat vieraansa vastaan,
+välttämättömillä paperosseilla.
+
+"Älkäämme hukatko aikaa", sanoi Krag heti, "olkaa avomielinen minulle.
+Miksikä olette pettänyt molempia amerikalaisia?"
+
+"Jos minä nyt kieltäydyn olemasta avomielinen?" kysyi venakko.
+
+"Silloin ei mitään muuta", sanoi Krag nauraen, "kuin että minä yritän
+vakavasti löytää varkaan."
+
+
+
+
+VI.
+
+HISSI.
+
+
+Venakko ei edes yrittänytkään peittää hermostuneisuuttaan ja
+suuttumustaan.
+
+"Sen jälkeen kuin eilen minut jätitte", sanoi hän, "olen kovasti
+miettinyt teidän omituista käyttäytymistänne. Olen kiintynyt siihen
+mitä sanoitte, että lupasitte olla ystäväni. Pysyttekö siinä?"
+
+"Täydellisesti", sanoi Asbjörn Krag, "minut ovat kylläkin palkanneet
+nuo kaksi amerikalaista herraa, mutta kun olen tullut vakuutetuksi,
+että kaikki kolme koetatte valehdella minulle, olen valinnut olla
+ystävä eniten miellyttävän kanssa. Ja olen valinnut teidät. Mutta teen
+sen vain ja ainoastaan siksi, että tahdon saada selvän valheesta ja
+totuuden esille."
+
+Venakko kuunteli tarkkaavaisena jokaista sanaa kuin Asbjörn Krag lausui
+ja kun hän oli huomaavinaan eräänlaisen sydämellisyyden etsivän
+äänessä, tyyntyi hän jonkun verran.
+
+"Annan teille tiedon, joka kenties ei teitä niinkään paljoa
+hämmästytä", sanoi hän, "Mitään kaulakoristetta ei ole varastettu."
+
+"Olette oikeassa, rouvani", vastasi Krag, "tämä tieto ei hämmästytä
+minua lainkaan. Saatte luvan myöntää vielä erään asian, ennenkuin
+pääsemme kunnollisen keskustelun alkuun."
+
+"Ja se on?" kysyi hän uteliaana.
+
+"Ei löydy myöskään mitään varasta", vastasi Krag.
+
+Venakko käänsi katseensa pois, kuten olisi hävennyt sitä komediaa, jota
+oli näytellyt.
+
+"Olette oikeassa", vastasi hän, "myönnän sen kernaasti, sillä te
+ymmärrätte sen joka tapauksessa. Ei ole mitään varasta. Kaikki on minun
+keksintöäni; se on kenties ollut huono juoni, mutta minulla oli
+määrätty tarkoitus sillä ja minun täytyi toimia nopeasti."
+
+"Antakaa minun kuulla tarkoitus", pyysi Krag.
+
+"Silloin täytyy minun antaa teidän tietää", sanoi hän, "asioiden
+todellinen laita ei mitenkään voi kiinnittää poliisin mieltä.
+Kysymyksessä ei ole mikään rikollinen juttu."
+
+"Onko se mahdollisesti rakkausjuttu?" kysyi Krag hymyillen.
+
+"Ei; ei sekään. Mutta poliisilla ei ole oikeutta sekaantua siihen."
+
+"Unohdatte", sanoi Krag, "että on tehty ilmoitus. Ulkomaalaiset, jotka
+näyttelevät sellaisia komedioja, saattavat helposti saada kanteen
+väärästä ilmoituksesta."
+
+"Minä en ole ilmoittanut asiata", sanoi madame, "ne ovat herrat
+Anderson ja Inderdale."
+
+"Mutta nuo herrat ovat menetelleet hyvässä uskossa niin, eikä voida
+siis rangaista."
+
+"He eivät lainkaan ole toimineet hyvässä uskossa", huudahti hän melkein
+sydämistyneenä. "Nuo herrat tietävät yhtä hyvin kuin minäkin, että
+mitään koristetta ei ole varastettu."
+
+Kragin täytyi nauraa.
+
+"Se oli hämmästyttävä tieto", sanoi hän. "Se tuli tosiaankin
+yllätyksenä. Minä luulin, että se olitte te, rouvani, joka syystä tai
+toisesta yrititte pettää noita kahta, nyt huomaan teidät kaikki samalla
+tasolla. Sepä oli hämmästyttävää. Ja nyt minun täytyy myöntää, että
+minä en näe selityksen vilahdustakaan siihen, miksi on pyydetty minun
+apuani."
+
+"Kaikesta huolimatta olen se minä, joka olen koettanut pettää toisia",
+vastasi hän, "ja mikäli saatan ymmärtää, olen siinä myöskin onnistunut.
+Kerron teille kaikki siksi, että minä en halua poliisin sekaantuvan
+asiaan ja siksi, että tiedän poliisin vapaaehtoisesti vetääntyvän
+takaisin, saadessaan tietää asioiden kulusta. Molemmat herrat, Anderson
+ja Inderdale, ovat pari päivää sitte saapuneet tänne Englannin kautta
+Amerikasta ja minä olen tullut Venäjältä. Olimme sopineet keskenämme,
+että tapaamme täällä kuten on tapa ollut ennenkin. Nuo molemmat herrat
+ovat vuokranneet tämän huoneuston eräitä määrättyjä salaisia kokouksia
+varten."
+
+"Niin pitkälle, olen minäkin ajatellut, oli kaikki totta", sanoi Krag
+"mutta valheet alkavat varmasti Lilleströmmenistä."
+
+"Aivan oikein", vastasi venakko, "nuo herrat saivat sen omituisen
+mielenjuohtuman, että matkustaa minua vastaan Lilleströmmeniin. Se tuli
+odottamatta."
+
+"Nyt olemme tulleet siihen pitkään, punatukkaiseen mieheen
+rautatievaunussa", sanoi Krag.
+
+"Niin", vastasi venakko, "hänen nimensä on Müller. Hän ei ole
+maamiehiäni, mutta tunnen hänet. Minulla on liikeasioita hänen
+kanssaan. Olimme matkustaneet yhdessä hänen kanssaan Tukholmasta ja kun
+juna pysähtyi Lilleströmmenillä, meni hän ostamaan hedelmiä. Sillä
+aikaa nousivat amerikkalaiset junaan. Tiedätte itse, herra etsivä,
+mitenkä minä amerikkalaisilta salasin, että minulla oli mitään
+tekemistä Müllerin kanssa."
+
+"Tiedän", vastasi Krag, "sen teitte tosi-naisellisella tavalla, olitte
+olevinanne kiusaantunut punatukkaisen herran tirkistelystä ja pyysitte
+amerikalaisten suojelusta. Se oli hyvin tehty ja nopeasti ajateltu.
+Mutta ystävänne oli selvästi myöskin sukkela käänteissään, sillä hän
+käsitti asian heti. Saisinko nyt tietää mikä asema herra Müllerillä on
+tässä omituisessa jutussa?"
+
+"Sehän selviää siitä, mitä olen teille puhunut", sanoi venakko. "Minun
+ei kai tarvinne lähemmin selittää niitä salaperäisyyksiä, jotka
+verhoutuvat maailmansodan kulissien taakse. Ostetaan ja myydään
+loppumattomiin ja se ei ole ainoastaan ruokatavarat ja ampumatarpeet,
+jotka ovat kauppatavarana."
+
+"Urkintaa", mutisi Krag, "se oli sitä kuin ajattelinkin."
+
+"Miksi käytätte niin hirveätä sanaa", huudahti venakko kiivaasti
+"sitäkin löytyy eri lajeja, kuten kaikkea muutakin. Monta ihmistä,
+joita viitataan ja sanotaan urkkijoiksi, tekevät velvollisuutensa yhtä
+hyvin kuin nekin, jotka ovat taksoitusluetteloissa."
+
+"Mutta te olette venäläinen, rouvaseni", väitti Krag.
+
+"Minä en ole venäläinen sukujani", vastasi hän päätään pudistaen, "olen
+ollut naimisissa venäläisen upseerin kanssa, hän on kaatunut, meillä ei
+ollut lapsia, minulla ei ole mitään sukulaisia Venäjällä, minä olen
+yksin ja..."
+
+"Niin", sanoi Krag, "jatkakaa."
+
+"Minä toin tullessani", jatkoi hän hetken miettimisen perästä, "eräitä
+kirjallisia tietoja, jotka minun oli onnistunut salaa tuoda ja jotka
+olivat suuresta arvosta."
+
+"Ja jotka herrat Anderson ja Inderdale olisivat vastaanottaneet ja
+myyneet, esim. Saksaan, ja joista teidän piti saada suuremman summan."
+
+"Joka jo osittain on vastaankin otettu, niin, se on aivan oikein",
+lisäsi hän, "niin ovat asiani tällä hetkellä."
+
+"Mutta sitte tulitte yhteyteen herra Müllerin kanssa ja sovitte, että
+_hän_ saisi paperit, siksi, että hän tarjosi enemmän kuin nuo kaksi
+amerikalaista."
+
+"Niin, tai muista syistä", sanoi hän.
+
+"Pelastaaksenne arvonne noiden kahden amerikalaisen silmissä, sovitte
+keskenänne, että hän varastaisi paperit teiltä."
+
+Venakko nyökkäsi.
+
+"Nyt ymmärrätte kaiken", sanoi hän. "Se oli Müller, joka tunkeutui
+huoneustoon eilen illalla, sillä aikaa, kun minä samppanjalasin ääressä
+tein amerikalaisten kanssa kaupan. Olimme juuri tulleet sopimukseen
+ja minä olin tyyneesti mennyt sisimpään huoneeseen noutamaan
+'kauppatavaraa', papereita nimittäin; Müller, joka sillä aikaa oli
+hiipinyt eteisen läpi huoneeseen 'yllätti' minut; hän repäsi paperit
+käsistäni ja niin pian kun näin, että hän oli ehtinyt akkunalaudalle,
+aloin huutaa apua. Molemmat amerikalaiset hyökkäsivät esiin. Mutta
+Müller oli tutkinut kaikki edeltäpäin ja tiesi, että hän helposti
+saattoi päästä alas pitkin rautaparvekkeita. Niin kaikki tapahtuikin.
+Amerikalaiset joutuivat raivoihinsa. Jos herrat eivät olisi olleet
+Amerikasta, jossa tuollaista sattuu useinkin, olen varma, että he
+olisivat alkaneet epäillä minua. Sitä he eivät kuitenkaan tehneet. Sen
+sijaan päättivät he saada varkaan kiinni ja kääntyivät teidän
+puoleenne, herra etsivä. Mutta he eivät tahtoneet sanoa mitä oli
+varastettu, siksi mainittiin vain kaulakoristeesta, jonka minä annoin
+Müllerin käteen ja jonka tämä oli pannut parvekkeelle. He kai luulivat,
+että jos he teidän avullanne pääsevät varkaan jäljille, ei ole mikään
+vaikeus saada häneltä papereita pois. Nyt olen kertonut teille kaiken
+ja teidän kai täytynee myöntää, että poliisi tuskin voi tähän
+sekaantua. Mitä aiotte nyt tehdä?"
+
+Krag katsoi kelloaan.
+
+"Kymmenen minuutin kuluttua", sanoi hän, "tapaan minä molemmat
+amerikalaiset eräässä hotellissa, alhaalla kaupungissa."
+
+Venakko nousi ylös.
+
+"Menen takaisin hotelliini", sanoi hän, "jos teillä ei ole mitään sitä
+vastaan, seuraan teidän mukananne alas kaupunkiin. Olen väsynyt ja
+haluan vähän levätä ennenkuin..."
+
+"Ennenkuin?" kysyi Krag.
+
+"Ennenkuin matkustan", sanoi hän ja katsoi tutkivasti etsivää.
+"Ajattelen matkustaa tieheni illalla. Onko teillä mitään sitä vastaan?"
+
+"Ei missään tapauksessa", sanoi Krag, "varsinkin jos otatte molemmat
+amerikalaiset ja herra Müllerin mukaanne. Me emme ole lainkaan
+iloissamme, saadessamme sen tapaista väkeä joukkoomme."
+
+Venakko napitti vaitiollen hansikkaansa. Hän ymmärsi, että Krag
+ajatteli karkotusta.
+
+"Eikö täällä huoneustossa ole mitään teille kuuluvaa?" kysyi Krag, kun
+he olivat astumassa eteiseen.
+
+"Ei mitään" sanoi hän ja löi oven lukkoon.
+
+Krag painoi hissinappulaa ja tämä tuli hitaasti ylös, samalla kun
+huriseva ääni ilmoitti sen olevan kulussa.
+
+Huokaus kuului koneistosta ja hissi pysähtyi heidän eteensä.
+
+Krag aukasi oven.
+
+Sisällä istui, veltosti hissikorin seinään nojaten, kuollut mies.
+Hänellä oli verta paidanrintamuksessa, takinkauluksessa ja
+hansikkaissa.
+
+Venakko päästi kirkunan.
+
+Krag katsoi kuollutta ja ymmärsi, että se oli urkkija Müller.
+
+
+
+
+VII.
+
+MÜLLER.
+
+
+Kreivinna Orloff oli käynyt kuolonkalpeaksi. Hän ei näyttänyt
+merkkiäkään, että olisi tahtonut syöksyä hissiin ja heittäytyä tapetun
+yli. Hän seisoi vain kuin kivettyneenä ja tirkisti kuollutta. Hänen
+kalpeat kasvonsa kutistuivat kauhusta ja hämmästyksestä.
+
+Krag ajatteli: "Mitä hän lienee tehnytkin, tätä hän ei ainakaan ole
+odottanut."
+
+Kragin täytyi tukea häntä, sillä hän oli kaatumaisillaan.
+
+"Se on hän", mumisi hän kauhistuneena ja poissa suunniltaan, "se on
+hän. Oi, suuri Jumala, hän on kuollut."
+
+"Hän on murhattu", sanoi Krag, "hänellä on verta takinkauluksessa.
+Näyttää siltä kuin olisi hän saanut piston rintaansa. Koettakaa hillitä
+itseänne, niin minä tutkin häntä likemmin. Tahdotteko, että saatan
+teidät takaisin huoneustoon?"
+
+Häntä vapisutti.
+
+"Ei, ei, Jumalan tähden", sanoi hän, "älkää jättäkää minua yksin."
+
+Hän nojasi itseään rapun kaidepuihin. Krag kuuli miten hän vapisi ja
+värisi. Hän tirkisti hissiin omituinen, kauvaskatsova ilme silmissään.
+Hänestä sai sen vaikutuksen, kuin unissakävijästä.
+
+Asbjörn Krag astui hissikoriin, joka natisi hiljaa hänen jalkainsa
+alla. Tuon liikkeen vaikutuksesta putosi kuolleen kävelykeppi alas ja
+kuollut vaipui vielä enemmän kasaan hissin nurkkaan.
+
+Kragin jalka tapasi johonkin helähtävään esineeseen. Hän otti sen ylös.
+Se oli pitkä, terävä ja verinen tikari.
+
+Etsivä pani merkille, että se ei ollut mikään tavallinen tikari, vaan
+erikoismallinen, hienoilla koristeilla; mutta nyt hänellä ei ollut
+tilaisuutta sitä tutkia. Hän pisti tikarin hissikorin teräsverkkoon ja
+kumartui kuolleen yli.
+
+Kuollut oli vielä lämmin. Urkkija oli tapettu muutama minuutti sitten.
+
+Krag mietti hetkisen.
+
+Hän palautti mieleensä mitenkä hän, kun ensin oli painanut nappulaa,
+oli seissyt ja kuunnellut hissin kulkua läpi kerrosten. Sikäli kun hän
+saattoi muistaa, kului tähän matkaan niin pitkä aika, että hissin
+täytyi tulla aina alakerrasta asti.
+
+Mitään taistelun jälkiä ei hississä näkynyt.
+
+Nopeaan antoi Krag silmiensä ohi käydä mitä hän arveli hississä
+tapahtuneen.
+
+Urkkija Müller oli tullut tapaamaan venakkoa.
+
+Murhaaja oli seissyt ja odottanut häntä.
+
+Heti kun Müller oli istuutunut hissiin, oli murhaaja tullut perässä,
+työntänyt tikarin hänen rintaansa, mennyt jälleen ulos ja sulkenut
+rautaoven jälkeensä, niin että hissi saattoi toimia.
+
+Siitä silmänräpäyksestä siihen asti kunnes Krag pani hissin käyntiin,
+ei kukaan ollut käyttänyt hissiä.
+
+Urkkija Müllerillä ei ollut aikaa taistella murhaajan kanssa, niin
+äkkiä oli hyökkäys tapahtunut. Sitä paitsi ei Müller varmaankaan ole
+tuntenut häntä, sillä tuskinpa hän muuten olisi tyyneesti istunut
+sohvassa ja laskenut kuolinvihollistaan kimppuunsa.
+
+Krag käänsi kuolleen kankean paidanrinnuksen ja tarkasti haavaa. Iskun
+on täytynyt olla voimakas ja varmalla kädellä tehty, kuolema on
+varmasti seurannut silmänräpäyksessä.
+
+Nyt tapahtui jotakin, joka katkasi omituisen ja hirvittävän tilanteen.
+
+Krag kuuli askeleiden tömisevän alhaalla, porttikäytävän
+marmorilaatoilla ja heti sen jälkeen kuului napsahdus hississä.
+
+Joku seisoi alhaalla ja tahtoi saada hissin alas voidakseen ajaa sillä
+ylös. Kuului useita kärsimättömiä napsahduksia. Krag katsoi alas läpi
+hissirummun ja huomasi pienen pojan paketti kainalossa.
+
+Etsivä huusi, että hissi oli epäkunnossa ja mutisten alkoi poika nousta
+rappuja ylös.
+
+"Oli joka tapauksessa onni", ajatteli Krag, "ettei poika tullut ensin.
+Hän olisi varmastikin säikähtyneenä alkanut reistailemaan ja hävittänyt
+kaikki jäljet."
+
+Hän huusi venakolle, että tämä estäisi asiaankuulumattomien ja
+uteliaitten ihmisten lähenemisen. Sen jälkeen asettui hän nelinkontin
+ja tutki lattian. Sulanut lumi esti kuitenkin selittämästä erikoisia
+jalanjälkiä. Tutkittuaan myöskin hissin seinämät ja koneiston astui hän
+ulos.
+
+"Kuollut?" kysyi venakko.
+
+Krag nyökkäsi.
+
+"Hän on saanut iskun läpi sydämensä", sanoi hän, "mies on kuollut
+silmänräpäyksessä. Paras rouvaseni", lisäsi hän, "puhuitte
+matkustamisesta, mutta tämän jälkeen on teidän toistaiseksi mahdoton
+saada matkustaa. Menkää sisälle huoneustoon ja antakaa oven olla auki.
+Minä tulen heti. Minun täytyy hankkia apua, saadakseni kuolleen pois."
+
+Vastenmielisesti ja vielä kauhusta vapisten kääntyi venakko takaisin
+huoneustoon, mutta jäi seisomaan ensimäiseen huoneeseen. Ensin oli
+hänellä tarkoituksena mennä huoneeseen, joka oli häntä varten varattu,
+mutta hän pysähtyi kynnyksellä, aivan kuin olisi pelännyt näkevänsä
+jotakin tuolla sisällä ja kääntyi vapisten takaisin.
+
+Krag tuli heti perässä. Hänellä oli verinen tikari kädessä.
+
+"Oli mainiota, että poika tuli", sanoi hän, "nyt olen lähettänyt hänen
+hakemaan apua. Ja jos en väärin kuule, tulevat konstaapelit jo; noista
+kopisevista askeleista ei juuri erehdy."
+
+Krag meni akkunan luo ja antoi päivänvalon langeta tikarille. Se oli
+ranskalaista tekoa. Krag löysi erään Lyonfirman leiman terässä. Hän
+tutki tarkkaan kaiverrukset ja koristukset kahvassa. Puolittain
+itsekseen mutisi hän:
+
+"P. L. ja kiemura ympärillä ja yläpuolella kruunu. Hm, luultavastikin
+ulkomaalainen."
+
+Hän heräsi ajatuksistaan, kuullessaan liikettä nurkasta, jossa venakko
+seisoi.
+
+Krag katsahti sinne.
+
+"Mikä on, rouvaseni?"
+
+"Ei mitään", vastasi hän matalalla äänellä. "Onko se tuo tikari, jolla
+murha tehtiin?" kysyi hän.
+
+"On", vastasi Krag.
+
+Siirtyen eteenpäin, tuli hän hiljaa lähemmäksi, silmät suurina ja
+kauhistuneina.
+
+"Haluatteko nähdä sen?" kysyi Krag, katse koko ajan kiintyneenä hänen
+kasvoihinsa ja tullen liikutetuksi yliluonnollisesta kiillosta venakon
+silmissä.
+
+Krag kuuli hänen puhuvan itsekseen, aivan kuin olisi käännellyt
+unissaan:
+
+"Se ei ole mahdollista", kuiskasi hän, "se ei ole mahdollista. Se ei
+_voi_ olla mahdollista."
+
+Krag hymyili ystävällisesti, tyynnyttääkseen häntä ja ojensi aseen
+häntä kohti.
+
+"Katsokaa", sanoi hän, "katsokaa vain. Noin kaunis tikari. Eikö
+teidänkin mielestänne, rouva?"
+
+Hän pani verellä tahraantuneen tikarin hänen hansikoituun käteensä.
+
+Venakko tirkisti siihen. Ja nykäsi äkkiä kätensä pois, niin että tikari
+helähtäen putosi lattialle. Hän hätkähti kiivaasti, kuin olisi koskenut
+myrkyllistä käärmettä.
+
+Yht'äkkiä huusi hän kovasti:
+
+"Mahdotonta! Mahdotonta! Mahdotonta!"
+
+Hän uudisti huutonsa kolme kertaa ja joka kerralla kimakammin. Hän oli
+vähällä jälleen kaatua, mutta Krag otti kiinni hänen hartioistaan.
+
+"Mikä on mahdotonta?" kysyi hän lempeästi.
+
+"Se on mahdotonta", uudisti hän vain ja sulki silmänsä, näytti siltä,
+kuin olisi joitakin kauhistuttavia muistoja vaeltanut läpi hänen
+aivojensa.
+
+Hän oli muutamia silmänräpäyksiä aivan suunniltaan, kuiskaten ja
+mutisten jonkinlaisessa kauhuntilassa. Krag kuuli hänen useita kertoja
+sanovan:
+
+"Kuolleet eivät voi murhata. _Kuolleet eivät voi tappaa_."
+
+Oven ulkopuolella kuului ääniä ja askeleita. Konstaapelit tulivat.
+
+Se palautti hänet järkiinsä. Kiivaassa pelossa heittäytyi hän etsivää
+kohti ja huudahti:
+
+"Suojelkaa minua, jumalan tähden, suojelkaa minua!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Täsmälleen kello kuusi otti Krag vastaan molemmat amerikalaiset
+konttorissaan etsivässä-osastossa. He tulivat yhdessä Holmsenin kanssa
+ja olivat vähäsen liikutettuja hyvän päivällisen johdosta.
+
+Krag otti heidät vastaan tahallaan salaperäisen näköisenä.
+
+"Hyviä uutisia?" kysyi mr Anderson.
+
+"Minulla on varattuna yllätys teille, hyvät herrat", vastasi Krag.
+
+Hän aukaisi oven viereiseen huoneeseen.
+
+"Tuolla sisällä istuu eräs herra, jota luulen teidän olevan
+mielenkiintoista tervehtiä. Tehkää hyvin, herraseni."
+
+Molemmat amerikalaiset astuivat odottavan näköisinä sisään.
+
+Samassa asennossa ja puettuna samaan veriseen turkkiin kuin hän oli
+löydetty hissikorista, istui kuollut Müller sohvankulmassa.
+
+"Mies rautatievaunusta", mumisi mr Inderdale säikähtäneenä.
+
+"Kuka se on?" kysyi mr Anderson neuvottomana. "Mikä hänen on? Onko hän
+kuollut?"
+
+"Se on Müller" vastasi Krag kevyesti. "Hän on murhattu pari tuntia
+sitte."
+
+Amerikalaiset katsoivat toisiinsa.
+
+"Müller", sanoivat molemmat ymmärtämättöminä. "Müller?..."
+
+He eivät tunteneet häntä.
+
+
+
+
+VIII.
+
+EVERSENIN HÄMMÄSTYS.
+
+
+Kummankin amerikalaisen hämmästys oli niin väärentämätöntä, että Kragin
+ei hetkeäkään tarvinnut epäillä. Noilla kummallakaan ei varmasti ollut
+mitään tekemistä murhan kanssa. Kuolleen näkeminen teki molempiin
+selvästi järkyttävän vaikutuksen. Asbjörn Krag antoi heidän tyyneesti
+seistä, tarkastellen jokaista elettä heidän kasvoillaan.
+
+Niin pian kuin he olivat jonkun verran tyyntyneet, mutisi mr Inderdale
+hartaalla äänellä muutamia sanoja, jotka hän katsoi tilaisuuteen
+sopiviksi. Mutta Krag vaiensi hänet.
+
+"Ei ole lainkaan tarpeellista, että jatkatte teeskentelyänne täällä",
+sanoi hän, "kuten näette, on edessämme jotakin paljon vakavampaa, joka
+ei lainkaan kehoita lörpöttelyyn. Siis: olkaa vaiti."
+
+Mr Inderdale loukkaantui ja katseli taivaaseen. Hän katsoi ystäväänsä,
+kuten olisi tahtonut sanoa: Tuollaista pilkkaamista vastaan en minä voi
+muuta kuin taukoamatta pestä käsiäni.
+
+Mr Anderson kysyi:
+
+"Olen muistavinani, että lausuitte kuolleen nimen, Müller, eikö niin?"
+
+"Kyllä", vastasi Krag, "ja sitä te ette tiennyt, saatan minä ymmärtää."
+
+"Ei."
+
+"Oletteko mahdollisesti tuntenut hänet jollain toisella nimellä?"
+
+"Ei", vastasivat molemmat varmasti.
+
+"Tunnette hänet samaksi punatukkaiseksi herraksi jonka näitte junassa,
+eikö totta?"
+
+"Hän se on", vastasi mr Anderson. "Sen voi kreivinna Orloff vielä
+paremmin todistaa. Missä on kreivinna?"
+
+Vastaamatta tuohon suoraan kysymykseen, jatkoi Asbjörn Krag
+kuulusteluaan.
+
+"Ja kenties herrat myöskin hänessä tuntevat saman miehen, joka varasti
+kaulakoristeen venäläiseltä rouvalta?"
+
+"Hänen se täytyy olla", vastasi mr Anderson, "näin hänet ainoastaan
+silmänräpäyksen ajan ennen kuin hän hävisi akkunan läpi. Mutta minä
+olen aivan varma, että se on hän."
+
+"Vai niin", sanoi Krag ja antoi merkin pöytäkirjurille, "nyt olemme
+siis selvillä siitä. Ja sitte tulee kaulanauha; siitä olemme myöskin
+saaneet selvän."
+
+Kuten sattumalta, meni Krag suuren kirjoituspöydän luo ja kaiveli
+paperien joukossa, mutta vastapäätä olevan suuren peilin avulla saattoi
+hän koko ajan pitää amerikalaisia silmällä. Hän näki miten miehet
+vaihtoivat sekavia katseita.
+
+Pöydällä olevasta mahonkilaatikosta otti etsivä jotakin, jonka antoi
+välkkyä ilmassa. Se oli kaunis ja kuten näytti, arvokas
+helmikaulanauha.
+
+"Tässä se on", sanoi hän.
+
+Mr Anderson hyökkäsi esiin, mutta hänen liikkeensä olivat aivan liian
+tehdyn innokkaat.
+
+Kun amerikalaiset olivat hetkisen katselleet koristetta, pudisti hän
+valittavasti päätään ja sanoi:
+
+"Tämä on myöskin kaunis koriste, mutta se ei ole oikea."
+
+"Me emme halua saada mitään joka ei meille kuulu", lisäsi mr Inderdale
+vakavasti. "Charles, anna heti poliisimiehelle koriste takaisin, se ei
+ole meidän. Mutta jos sallitte, herrani, että tutkin kuollutta..."
+
+Hän otti pari hiipivää askelta sohvaan päin, mutta Krag esti hänet.
+
+"Mitä uskallatte?" kysyi etsivä, "teidän ei pidä sekaantuman poliisin
+asioihin."
+
+"Minä ajattelin vain", änkytti mr Inderdale, "että olisin voinut
+auttaa..."
+
+Mr Anderson tahtoi avustaa toveriaan:
+
+"Rankaiseva oikeus", sanoi hän, "on selvästi pidättänyt suurvarkaan.
+Tuon kaulakoristeen on hänen täytynyt varastaa jostain muualta. Mutta
+minulla on kokemusta tuollaisista varaslurjuksista ennestään, herra
+etsivä, minä tiedän, kuinka sukkelia ne ovat kätkemään varastamiaan
+tavaroita, olen kerran ollut tekemisissä varkaan kanssa, jolla oli
+timantti kätkettynä keinotekoiseen silmäänsä. Jos saan auttaa teitä
+tarkastamaan, niin minä..."
+
+"Niin, tosiaankin Charles, auta sinä reipasta poliisimiestä", sanoi mr
+Inderdale puuhissaan.
+
+Krag asettui äkkiä kuolleen ja amerikalaisten väliin.
+
+"Riittää nyt, hyvät herrat", sanoi hän päättävästi, "olen näytellyt
+tämän pienen komedian siksi, että halusin todentaa, missä määrin toiset
+tiedot joita olen saanut, ovat oikeita. Tiedän nyt varmuudella, että se
+on kokonaan muuta kuin te etsitte, eikä mitään kaulakoristetta. Siispä
+voin teille ilmoittaa, että tätä koristetta emme lainkaan ole löytäneet
+kuolleelta, eikä mitään muutakaan koristetta. Eikä myöskään paperia",
+lisäsi hän painolla.
+
+"Eikä myöskään paperia", mutisi mr Inderdale kauhistuneena.
+
+"En ymmärrä, mistä paperista puhutte", sanoi mr Anderson, "se on muuten
+kreivinna Orloff, joka on menettänyt koristeensa. Te ette ole
+vastuunalainen käytöksestänne ylhäistä ulkomaalaista naista kohtaan.
+Menen valittamaan kreivinnalle. Tule, Abraham, niin menemme."
+
+"Niin, tule Charles", vastasi mr Inderdale sukkelaan ja otti hattunsa.
+Korkea savupiippu päässä muistutti hän saarnaajaa, joka on matkalla
+tarkastamassa seurakuntaa. He kiiruhtivat ovelle äänettömillä
+kummikoroillaan.
+
+"Sehän nyt tavaton kiire oli", huusi Krag heidän jälkeensä. "Näyttää
+ihan, kuin olisitte peloissanne meidän läheisyydessämme. Älkää vain
+menkö liian kauvaksi."
+
+Anderson kääntyi takaisin.
+
+"Liian kauvaksi?" kysyi hän, "mitä sillä tarkoitatte?"
+
+"Teidän ei tule unohtaa", sanoi Krag, "että olette tavalla tai toisella
+sekaantuneet murhajuttuun. Jos koetatte hävitä, estetään teidät siitä.
+Se oli vain se kuin tahdoin sanoa. Hyvästi."
+
+Hän antoi merkin, että keskustelu oli lopussa ja amerikalaiset
+puolittain ajettiin ulos.
+
+Krag antoi määräyksen, että kuollut annettaisiin istua sohvassa, mutta
+jokin peitto päällä. Niin tehtiin.
+
+"Ettekö ole vielä kuullut mitään Eversenistä?" kysyi Krag kääntyen
+apulaiseen Holmseniin.
+
+"Ei, hän ei vielä ole tullut takaisin. Hän seuraa luonnollisestikin
+merimiespukuista."
+
+Krag näytti miettivältä.
+
+"Niillä jäljillä olisi pitänyt olla parempi mies", sanoi hän. "Eversen
+on liian nuori ja kokematon. Mutta kello kahden aikaan en minä vielä
+tiennyt, että siitä tulisi niin tärkeätä."
+
+"Tarkoitatteko, että merimiespukuisella on jotakin tekemistä murhan
+kanssa?" kysyi Holmsen.
+
+"Olen todentanut, että hänellä on yhteyttä sen talon kanssa missä
+murha tapahtui", vastasi Krag. "Tämä on kansainvälinen murha ja
+merimiespukuinen on ulkomaalainen. Toivoisinpa, että Eversen heti olisi
+täällä."
+
+Kun etsivä oli kerännyt muutamia papereita, joihin hän oli tehnyt
+muistiinpanoja, meni hän nämä kädessä etsivänpoliisin päällikön
+yksityiseen konttoriin. Päällikkö ei ollut siellä. Eräs nainen odotti
+häntä. Se oli kreivinna Orloff. Hän oli jo ehtinyt tyyntyä jonkun
+verran, mutta oli vielä hyvin kalpea. Kun Krag astui sisään, hypähti
+hän säikähtyneenä paikaltaan, kuten olisi odottanut jotakin toista.
+
+Etsivä huomasi tämän.
+
+"Voitte olla aivan rauhallinen", sanoi hän, "tänne ei tule kukaan ketä
+teidän tarvitsee pelätä."
+
+Hän katsoi papereihinsa.
+
+"Haluaisin kernaasti", sanoi hän, "nyt kun ette enää ole niin
+hermostunut, varmuuden vuoksi todentaa muutamia teiltä saamiani
+tietoja. Väitätte, että ensimäisen kerran tapasitte murhatun Müllerin
+kaksi ja puoli kuukautta takaperin Tukholmassa. Olitte silloin matkalla
+Pietariin keräämään niitä tietoja, jotka nyt toitte mukananne Venäjän
+pääkaupungista. Väitätte edelleen, että Müller haki teidät
+käsiinsä hotellistanne Tukholmassa ja että hän jo silloin tiesi
+urkintatoimestanne. Eikö se tuntunut teistä omituiselta?"
+
+"Niissä piireissä", vastasi kreivinna, "on mahdotonta hämmästyä. On
+olemassa kansainvälinen verkko, jonka langat juoksevat toisiinsa ja
+joista on mahdoton pitää selvää."
+
+Krag nyökkäsi myöntäen. Hän tunsi tuon hyvin. Hänellä oli monta kertaa
+ollut sormensa verkon silmissä.
+
+"No, niin", jatkoi hän, katsellen papereihinsa, "tuo Müller tuli esiin
+ehdotuksella, joka teki teidät hyvin levottomaksi. Hän ehdotti, että
+petkuttaisitte noita amerikalaisia, joiden laskuun silloin
+työskentelitte, ja sen sijaan luovuttaisitte hänelle mitä saisitte
+Pietarista. Aluksi kieltäydyitte, mutta silloin esitti hän uhkauksen,
+joka ei jättänyt teille mitään valitsemisen varaa. Tuo uhkaus..."
+
+Krag keskeytettiin teorioissaan sillä, että Holmsen näyttäytyi ovella.
+
+"Eversen on tullut", sanoi hän.
+
+Krag jätti venakon heti. Ulkona käytävässä tapasi hän Eversenin, joka
+ei näyttänyt onnelliselta.
+
+"Kadottanut jäljet?" kysyi Krag.
+
+"Valitettavasti" vastasi Eversen, "mutta seurasin häntä kauvan. Mutta
+hän oli, sen pahempi, minua viekkaampi. Minä en voinut aavistaa, että
+hän tiesi olevansa seurattu. Ja sitä paitsi, kun hän tuli
+lähetystöstä..."
+
+Krag keskeytti hänet ja ohjasi huoneeseen, missä kuollut Müller istui
+sohvassa.
+
+"Teidän täytyy kertoa minulle kaikki niin yksityiskohtaisesti ja
+tarkkaan kuin mahdollista", sanoi Krag, "on erinomaisen tärkeätä
+yksityiskohtiinsa tietää, mitä merimiespukuinen on puuhaillut. Mutta
+mitä ihmettä?"
+
+Peitto oli luisunut alas, niin että kuolleen kasvot olivat näkyvissä.
+Eversen tirkisteli sohvan nurkkaan ja mitä suurin hämmästys näkyi hänen
+kasvoillaan.
+
+"Mutta tuollahan hän istuu", sanoi Eversen.
+
+
+
+
+IX.
+
+KUOLLUT SOHVAN KULMASSA.
+
+
+Asbjörn Krag viittasi kuolleeseen.
+
+"Tunnetteko tosiaankin hänet?" kysyi hän hämmästyneenä, "missä olette
+hänet ennen nähnyt?"
+
+"Häntähän minä olen seurannut", sanoi Eversen, "sehän on
+merimiespukuinen."
+
+"Silloin olette tullut alusta asti narratuksi", sanoi Krag harmissaan
+ja meni peittämään kuolleen kasvoja.
+
+"Nykäiskää häntä tukasta", huudahti Eversen.
+
+"Mitä tarkotatte?" kysyi Krag silmiään siristellen.
+
+"Luulen, että hänellä on valetukka", sanoi Eversen yhä enemmän ja
+enemmän hämmennyksissä. Hän oli uusi osastolla. Krag peitti uudelleen
+kuolleen kasvot ja meni Eversenin luo.
+
+"Tässä täytyy tavalla tai toisella olla kyseessä omituinen
+väärinkäsitys", sanoi hän, "teidän täytyy selvittää lähemmin. Tuota
+miestä, jonka näette tuolla kuolleena, en ole teitä pyytänyt
+seuraamaan. Olen pyytänyt teidän seuraamaan kokonaan toista, nimittäin
+sitä merimiespukuista herraa lyhyessä takissa, joka seisoi kirjakaupan
+ikkunan edessä. Mihin hän on mennyt?"
+
+"Sen täytyy olla sama", sanoi Eversen hämmennyksissä, "se ei voi olla
+kukaan muu, katsokaa hattua ja keppiä."
+
+Kuolleen hattu ja keppi olivat sohvalla. Se oli keltainen bambukeppi,
+taivutetulla hopeapäällä. Hattu oli niin kutsuttu Graz-hattu,
+teräksenharmaasta sametista. Asbjörn Krag muisti äkkiä jotakin.
+
+"On siinä jotakin asiaa, mitä sanotte, Eversen", sanoi hän, "tahdon
+muistaa, että merimiespukuisella oli tuollainen hattu. Joka tapauksessa
+oli hänellä tuollainen keppi."
+
+"Minä en ole erehtynyt", sanoi Eversen, joka tuli rohkeammaksi Kragin
+epävarmuudesta. "Holmsen osoitti miestä kirjakaupan ikkunan edessä ja
+sanoi: 'Seuraa häntä!' Minä seurasin myöskin hänen jälkeensä, enkä
+luule hänen sitä huomanneen. Silloin oli hän puettu lyhyeen takkiin,
+josta puhutte, näyttäen siviilipukuiselta meriupseerilta. Näytti siltä,
+kuin hänellä ei olisi ollut mitään erikoista toimitettavaa kaupungissa,
+sillä hän käveli välinpitämättömästi ja katseli kaikki akkunat Karl
+Johankadulla. Mutta täsmälleen kello kaksi otti hän auton."
+
+"Täsmälleen kello kaksi?" sanoi Krag kysyvästi.
+
+"Niin, hän katsoi kelloa ja silloin katsoin minäkin ja saatoin todeta
+ajan. Luonnollisesti otin minä myöskin auton ja seurasin häntä."
+
+"Oliko autossa akkunat takana, tarkoitan hänen autossaan?" kysyi Krag.
+
+"Oli" sanoi Eversen miettiväisenä, "ja kenties näki hän minun autoni
+seuraavan omaansa ja siitä arvasi olevansa seurattu."
+
+"Se on varmaa", sanoi Krag, "mihin hän ajoi?"
+
+"Venäjän lähetystöön."
+
+"Sitäpä en sentään olisi uskonut. Antoiko hän auton odottaa?"
+
+"Antoi. Kymmenen minuutin kuluttua tuli hän ulos hirvittävällä
+kiireellä. Silloin oli hän puettu turkkeihin. Olin niin kaukana, etten
+voinut nähdä hänen kasvojaan, jotka osittain olivat peitossa
+hatunreunan alla. Mutta hetkeäkään en epäillyt, etteikö se ollut hän.
+Sitäpaitsi tunsin hatun ja kepin. Hän meni auton luo ja kulettaja ajoi
+ilman vastaväitteitä edelleen. Seurasin perässä. Tällä kerralla ajoimme
+noin neljännestunnin aikaa. Ymmärsin, että hän uudelleen ja uudelleen
+antoi kulettajalleen uusia määräyksiä. Lopulta pysähdyimme Parkvejen
+32."
+
+"Kulmatalo", sanoi Krag.
+
+"Niin", vastasi onneton Eversen harmissaan, "ja se oli juuri se joka
+minut petti. Olin autossa ja odotin ja sillä aikaa oli mies mennyt yli
+pihan ja ulos toiselle kadulle. Luonnollisesti tein kaikki, päästäkseni
+hänen jäljilleen jälleen. Ajattelin, että koska hän tunsi talon,
+mahdollisesti oli tunnettu siellä ja siksi kysyin kaikista kerroksista,
+mutta saamatta mitään tietää. Hain lähetystön ympäriltä vielä kerran.
+Olen ollut kaikkialla, missä saatoin ajatella tapaavani hänet. Ja
+lopuksi löydän hänet täältä."
+
+Eversen katseli kauhistuttavaa olentoa sohvannurkassa.
+
+Krag miettii muutaman sekunnin ja sanoo puolittain itsekseen:
+
+"Se voi olla mahdollista, mutta se on tosiaankin sangen
+epätodenmukaista."
+
+"Tarkoitatteko, että tuo ei olisi sama henkilö?" kysyi Eversen.
+
+"Olette nähnyt, että kuolleella on punainen tukka. Se on niin
+väärentämätön kuin mahdollista, siitä ei ole epäilystä. Mutta, mikäli
+muistan, oli merimiespukuisella melkein musta tukka."
+
+"Niin oli."
+
+"Siinä tapauksessa olisi merimiespukuinen ollut naamioitu. Voidaan
+otaksua, että hän sen kymmenen minuutin ajalla, kun oli lähetystössä,
+olisi ollut tilaisuudessa heittämään pois naamionsa ja tultuaan jälleen
+ulos, oli oma itsensä. Ja siinä tapauksessa on kuollut tuolla ja
+merimies sama henkilö. Mutta yksi asia on ainakin varmaa, se nimittäin,
+että henkilö, jota te, herra Eversen, lähetystöstä seurasitte ja joka
+katosi teiltä Parkvejen 32 portista -- on sama, jonka hengettömän
+olemuksen näette tuolla sohvassa, joka murhattiin kello kolme
+iltapäivällä Drammensvejen 230, eräässä hississä."
+
+Asbjörn Krag jätti Eversenin surumielisiin mietteisiin
+epäonnistumisensa johdosta ja kiiruhti takaisin venakon luo. Vielä ei
+ollut monia tunteja kulunut murhasta ja Krag tiesi kokemuksesta, että
+useimmat rikokset saadaan selville heti, tai sitte vasta pitkän ajan
+kuluttua. Nyt oli kiiruhdettava.
+
+Venakko oli hyvin väsynyt, sen näki Krag heti, mutta oli kuitenkin
+halukas selvittämään asiansa. Tuntui, kuin olisi hän Asbjörn Kragin
+seurassa tuntenut itsensä turvallisemmaksi.
+
+"Hän pelkää jotakin", ajatteli Krag, "hän luulee olevansa jossain
+vaarassa ja tahtoo, että minä suojelisin häntä."
+
+"Tuo nyt iltapäivällä kauhealla tavalla kuollut Müller, kiristi teidän
+toimittamaan hänen asioitaan, uhaten muussa tapauksessa ilmiantaa
+teidät venäläiselle poliisille. Sillä tavoin tulitte pakotetuksi
+tottelemaan hänen määräyksiään. Hän piti varansa, kun tulitte
+Pietarista ja suojellakseen kunniaanne amerikalaisten silmissä
+järjestettiin varkauskomedia. Paljonko saitte Mülleriltä?"
+
+"Kymmenentuhatta kruunua", vastasi hän ja teki liikkeen kädellään kohti
+käsilaukkuaan. "Haluatteko saada ne?" kysyi hän. "Olen niin hirvittävän
+väsynyt, että mieluimmin haluaisin päästä kaikesta."
+
+"Meillä ei ole rahojen kanssa mitään tekemistä", sanoi Krag, "me
+haluamme ainoastaan saada selville, kuka on miehen murhaaja.
+Amerikalaiset herrat eivät voi olla, kuka se sitte on?"
+
+Venakko pudisti päätään.
+
+"Müller oli selvästi tulossa teidän luoksenne", sanoi Krag, "olitteko
+sopinut tapaamisesta?"
+
+"Ei, olimme sopineet että vasta Tukholmassa tapaisimme kymmenen päivän
+kuluttua."
+
+"On selvää, että jotakin odottamatonta on tapahtunut ja että Müller oli
+matkalla teille siitä ilmoittamaan. Mitä se on saattanut olla?"
+
+"Siitä ei minulla ole aavistustakaan", sanoi hän.
+
+"Mutta te tunsitte tikarin."
+
+Kun venakko kuuli murha-aseesta mainittavan, vaipui hän hetkiseksi
+kokoon.
+
+"Minä en tuntenut tikaria", vastasi hän, "olin vain hämmennyksissä
+tapauksen johdosta."
+
+"Siinä tapauksessa ei meillä toistaiseksi ole mitään kysyttävää
+teiltä", sanoi Krag, "sen lisäksi olette kipeästi levon tarpeessa.
+Saatanko teidät hotelliin?"
+
+"Hotelliin?" kysyi venakko ja värisi.
+
+"Te pelkäätte jotakin", sanoi Krag, "näen silmissänne kauhean pelon."
+
+"Olen väsynyt", kuiskasi hän.
+
+"Haluatteko, että autan teitä?" kysyi etsivä.
+
+Hän nyökkäsi myöntäen päätään.
+
+Krag soitti ja kun Holmsen tuli sisälle, antoi hän tälle seuraavan
+määräyksen:
+
+"Ottaen huomioon asiain tilan, on välttämätöntä, että tämä rouva
+pidätetään toistaiseksi. Hänet on vietävä tutkintovankilaan, mutta
+kohdeltava kaikella ajateltavissa olevalla huolellisuudella. On
+itsestään selvää, että kukaan vieras ei saa tulla mihinkään tekemisiin
+hänen kanssaan."
+
+Kääntyen venakkoon lisäsi hän:
+
+"Olette vangittu, rouvani."
+
+Hän nousi ylös.
+
+"Kiitos", kuiskasi hän.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Samana iltana kello kahdeksan kävi Krag Venäjän lähetystössä. Paljon
+hän ei odottanut käynnistään ja hänen toiveensa laskeutuivat vieläkin
+kuin hän, sen sijaan että olisi päässyt lähetystön päällikön puheille,
+joutui vastakkain erään attachean kanssa.
+
+Ei löydy mitään niin rakastettavaa kuin venäläinen virkamies, kun tämä
+tahtoo olla rakastettava. Eikä myös mitään niin vaiteliasta. Ja se
+herra, joka puhui Kragin kanssa, oli sekä ylitsevuotavan rakastettava
+että erinomaisen vaitelias. Sellaisia ovat venäläiset.
+
+Attachea sanoi suunnilleen näin:
+
+"Onko tosiaankin tehty sen luonteinen rikos Kristianiassa, sepä
+hirveätä. No, niin, saamme kai lukea siitä lehdissä huomenna. Mitä
+lajia, jos me voimme... Tja, auttaisimme kernaasti poliisia jos meillä
+vain olisi aavistustakaan miten se tapahtuisi. Eikö sentään olisi
+selvempi, että poliisi yksin koettaisi päästä rikoksen perille,
+joka on tapahtunut täällä kaupungissa... Eräs venäläinen rouva... vai
+niin-in... onko hän murhaaja? Vai niin, vai ei ole, mitäs sitte?
+Drammensvejen 230 olevaa taloa emme lainkaan tunne. Drammensvejen, eikö
+se ole se pitkä katu, joka johtaa ohi ulkoasiainministeriön? Aivan
+niin, hyvin kaunis katu. Punatukkainen mies turkeissa? Mitä lajia? Ei,
+täällä ravaa niin monia ihmisiä, venäläisiä, juutalaisia ja
+puolalaisia, niin että on aivan mahdotonta pitää heistä selvää. Müller?
+Ei, sellaista nimeä ei ole pöytäkirjoissamme. Emme tunne ketään sen
+nimistä. Muuten, eikö se ole saksalainen nimi? Kenties Saksan
+lähetystö... Mutta me autamme aina mielellämme, hyvin, hyvin
+mielellämme."
+
+Kragin käynti lähetystössä ei ollut sentään aivan turhaa, sillä
+jättäessään talon _kohtasi hän merimiespukuisen_.
+
+
+
+
+X.
+
+MURHAAJA.
+
+
+Asbjörn Krag tapasi merimiespukuisen isossa käytävässä
+lähetystöhuoneuston edustalla. Käytävä oli kuin jonkinlainen eteinen.
+Uninen palvelija istui pöydän ääressä ja piirusteli joitakin
+harakanvarpaita paperipalaselle. Krag tuli ulos lähetystöstä ja samassa
+astui merimiespukuinen sisälle käytävän ovesta. Palvelija nousi heti
+seisoalleen ja tervehti kunnioittavasti sisääntulijaa. "Mies tuntuu
+olevan tunnettu", ajatteli Krag, "päättäen kunnioittavasta
+tervehdyksestä." Sisääntullut pysähtyi ovella ja katseli uteliaana
+etsivää. Krag oli huomaavinaan pilkahduksen ivaa, tai liekö ollut
+vahingoniloa toisen katseessa.
+
+Krag ei miettinyt kauvan. Hän meni nopeasti toisen luo ja sanoi:
+
+"Se on teitä kun minä etsin."
+
+"Mitä minusta tahdotte?" kysyi toinen kylmästi.
+
+"Haluan puhua kanssanne eräästä sangen tärkeästä asiasta, joka koskee
+meitä molempia."
+
+"Miksi etsitte minua täältä?"
+
+"Siksi, että teidän on nähty liikuskelevan näillä paikoin. Jos tämä ei
+oikea osotteenne olekaan, en minä ainakaan tiedä muuta."
+
+"Tiedättekö nimeni?" kysyi puhuteltu.
+
+"En."
+
+"Mutta kuitenkin pidätte selvää, mitä teen tai jätän tekemättä, se
+merkitsee, että olette antanut urkkia minua."
+
+"Kyllä", vastasi Krag.
+
+"No, avomielinen olette joka tapauksessa. Mitä nyt tahdotte?"
+
+"Mitä minulla on sanottavaa, voin sanoa ainoastaan kahdenkesken."
+
+"Mutta minulla ei ole mitään huonetta täällä joka sopisi sellaiseen
+konferenssiin."
+
+"Voimme aivan hyvin mennä johonkin toiseen paikkaan", sanoi Krag,
+"tähän aikaan ovat kahvilat melkein tyhjät ihmisistä, voimme mennä
+johonkin sellaiseen."
+
+Toinen seisoi ja mietti ehdotusta hetkisen. Krag ajatteli: Kysyisinkö
+häneltä, jos hän pelkää. Mutta hän hillitsi itsensä.
+
+Toinen meni palvelijan luo, joka jäi seisomaan kunniantekoasentoon.
+
+"Menen tämän herran mukana", sanoi hän, "jos joku kysyy minua, niin
+voitte sanoa, että tulen tunnin kuluttua takaisin. Sanotte, että
+ehdottomasti olen tunnin kuluttua takaisin."
+
+Kragin puoleen kääntyen sanoi hän:
+
+"Kuulutte poliisilaitokseen, eikö totta?"
+
+"Tavallaan" vastasi etsivä.
+
+"Hyvä", sanoi toinen täydellisesti välinpitämättömänä, "mitä kahvilaa
+ehdotatte?"
+
+"Sanoisimmeko Grandin Palmusalin, siellä saamme istua täydellisesti
+rauhassa."
+
+"Sanotaan niin ja menkäämme."
+
+Krag ymmärsi, että tämä keskustelu oli tarkoitettu palvelijan tiedoksi.
+Se merkitsi, että mies tunsi itsensä varmaksi ja että häntä suojeltiin.
+Etsivän aavistus, että murhenäytelmä johti juurensa laajemmalle kuin
+hän alussa luuli, toteentui.
+
+Kun he tulivat ulos porttikäytävästä, kysyi Krag.
+
+"Oletteko venäläinen?"
+
+"Luuletteko niin?"
+
+"Luulen."
+
+"Siinä tapauksessa saatte pysyä luulossanne. Minusta on samantekevää,
+mitä luulette."
+
+Kun he tulivat portille, laski Krag kätensä toisen olkapäälle, pysäytti
+hänet ja sanoi:
+
+"Odottakaa hetkinen, herraseni."
+
+Etsivä teki liikkeen kädellään porttia kohti ja jatkoi:
+
+"Olemme vielä Venäjällä, mutta niin pian kuin astutte ulos tuosta
+portista olette ulkopuolella."
+
+"Tiedän aivan hyvin exterritoriaalioikeuden merkityksen", vastasi
+merimiespukuinen, "nyt menemme rajan yli."
+
+Tämän sanottuaan meni hän nopeasti ulos portista, Kragin seuratessa.
+
+Kragilla oli oikein. Palmusalissa ei ollut monia vieraita. Parissa
+pöydässä istui ulkomaalaisia kauppiaita tuota tunnettua lajia, eloisia,
+viittilöiviä, yhtä mittaa puhuvia, haisten juutalaiselle ja
+"afäärille."
+
+Toisessa pöydässä istui kotimaisia jobbareita, jotka huusivat ja
+viittoilivat kurssilla ja tonnistolla. Ihmiset tulivat sisään turkeissa
+ja kalosseissa, tuoden tullessaan marmorimosaikille lumisohjua.
+Mutta kuitenkin oli täällä nyt päivän hiljaisimmat tunnit. Muuten oli
+tuo mauton sali, jonka loisto näytti olevan jonkun tuoreen
+gulassimiljonäärin aivojen tuotetta, jonkinlainen pörssi enemmän tai
+vähemmän epäilyttäville olioille, jotka keinottelivat ostolla ja
+myynnillä maailmansodan varjossa. Krag seuralaisineen istuutui erääseen
+nurkkapöytään, jossa he kenenkään kuulematta saattoivat vapaasti
+keskustella.
+
+Krag oli heti päättänyt miten menettelisi. Hän ei leikkinyt sokkosilla
+kenenkään kanssa. Hän kertoi toiselle murhasta, salaperäisestä
+Mülleristä, molemmista amerikalaisista ja kreivinna Orloffista.
+
+"Hän on vangittuna nyt", sanoi Krag.
+
+Koko yksityiskohtainen kertomus ei ollut huomattavammin kiinnittänyt
+toisen mieltä. Hän oli kuunnellut aivan tyynenä. Silloin tällöin
+katseli hän kelloaan, ikäänkuin huomauttaakseen, että hänen aikansa on
+täpärällä ja että hän ei ymmärrä mitä varten tuota kaikkea hänelle
+kerrotaan. Mutta kun Krag mainitsi kreivinnan vangitsemisesta, vilahti
+hänen kasvoilleen tarkkaavaisuuden ilme.
+
+"Onko hän epäilty murhaan osallisuudesta?" kysyi hän.
+
+"Minun on mahdoton kantaa mitään sellaista epäluuloa", sanoi Krag,
+"mutta olemme joka tapauksessa ottaneet hänet haltuumme kunnes pääsemme
+paremmille jäljille. Hän pääsee huomenna vapaaksi."
+
+"Huomenna", mutisi toinen miettiväisenä, "luuletteko olevanne jäljillä
+huomenna?"
+
+"Olemme nyt jo", sanoi Krag, "kaikki viittaa, että on kyseessä
+poliittinen murha."
+
+Toinen hymyili pilkallisesti.
+
+"Ja sitte etsitte jälkiä venäläisistä piireistä. Heittäkää se."
+
+"Miksikä?"
+
+"Otaksukaamme, että -- kuten sanotte -- kyseessä on poliittinen murha,
+luuletteko tosiaankin, että on menetelty niin tuhmasti, että on vaaraa
+ilmitulemisesta?"
+
+"Kuka olisi menetellyt tuhmasti?" kysyi Krag.
+
+Toinen kohautti olkapäitään.
+
+"Minä esitän asian vain edellytyksenä", sanoi toinen, "ja saatan,
+edellyttäen edelleenkin, sanoa: otaksukaamme, että poliisin on
+onnistunut löytää hyvin painava aihetodistus, ettekö luule, että tuo
+aihe ennen häviää kuin tulee käytetyksi todisteena?"
+
+"Kuka hävittäisi", kysyi Krag edelleen.
+
+Toinen hymyili.
+
+"Miksi ette etsi toisista piireistä päästäksenne selvyyteen?" kysyi hän
+"Müller on selvästi saksalainen."
+
+"Miksi niin luulette? Nimestäkö? Sangen vähän sen varaan voi rakentaa."
+
+"Ei ainoastaan nimestä", vastasi merimiespukuinen. "Mutta sikäli kuin
+minä voin kertomuksestanne päättää, on tuo nainen, joka kutsuu itseään
+kreivinna Orloffiksi, myynyt eräitä tärkeitä venäläisiä salaisuuksia
+Müllerille. Hänen siis täytyy olla saksalainen urkkija."
+
+"Silloinhan näyttää aivan luonnolliselta, että Müller on saanut
+surmansa venäläiseltä taholta."
+
+Merimiespukuinen nauroi ääneen, omituista kovaa ja pilkallista naurua.
+
+"Kostoa", huudahti hän, "ei, ei, tunteet ovat lakanneet olemasta. Ei
+ole aikaa eikä varoja pitää tunteita. Kaiken määräävät järkisyyt,
+ankarat, melkeinpä koneelliset etulaskelmat."
+
+Krag vastasi:
+
+"Mutta minä saatan esittää teille syyn, miksi poliisi hakee murhaan
+selvitystä noista piireistä. Olemme nimittäin saaneet selville, että
+murhatulla Müllerillä oli noiden piirien kanssa tekemistä. Hänet on
+nähty käyvän talossa, jonka me äsken jätimme."
+
+"Se todistaa joka tapauksessa, että työskentelette hyvin", vastasi
+toinen. "Mutta jos otaksumanne on oikea, mitä siitä voi päätellä? Siitä
+voi..."
+
+Merimiespukuinen innostui äkkiä. Hänen äänensä kävi matalammaksi, mutta
+sanat saivat kuitenkin läpitunkevamman painon.
+
+"Siitä voi tehdä ainoastaan yhden pelottavan ja varman päätelmän, sen,
+että Müller on ollut provokaattori. Tiedättekö mikä se on? Se on
+Venäjällä usein poliisi, joka johtaa ihmisiä tekemään poliittisia
+rikoksia jotka hän sitte 'saa ilmi'. Provokaattori työskentelee vain
+itsekkäistä syistä, saadakseen itselleen etua ja ylennystä. Hän on
+tunnoton roisto, joka saattaa toimittaa ihmisiä hirteen,
+harhaanjohdettuja ihmisiä, saadakseen kehuvan sanan päälliköiltään.
+Isommilla paikkakunnilla, suuremmissa olosuhteissa, saattaa koko
+poliisilaitos olla provokaattoreita. On nähty poliisin järjestävän
+yksinpä pommiräjähdyksiäkin, jotka ovat vaatineet useita ihmishenkiä.
+Jos Müller on ollut provokaattori, on hän vain saanut töittensä
+palkan."
+
+"Mutta murha on murha", väitti Krag.
+
+"Hän on vain saanut töistään palkan", väitti toinen itsepäisesti.
+"Voitteko ajatella suurempaa roistoa kuin provokaattori? Voitteko
+ajatella lempeämpää rangaistusta sellaiselle kuin kuolemaa? Voitte
+puhua laillisesta oikeudesta niin paljon kuin haluatte, mutta kosto on
+ainoa tosi-oikeus."
+
+"Tiedättekö mitä", sanoi Krag äkkiä, "nyt olen löytänyt Müllerin
+murhaajan."
+
+"Kuka se on?"
+
+"Te olette murhaaja", sanoi hän.
+
+Krag kuuli ihmetyksellä oman äänensä lausuvan nuo omituiset sanat. Ne
+tuntuivat niin vierailta tässä kahvilahuoneessa, jossa jokapäiväiset
+ihmiset menivät ja tulivat ihmisten puheensorinassa.
+
+"Minä en työskentele, lopettaakseni provokaattoreita", vastasi toinen.
+"Yksi enemmän tai vähemmän ei liikuta minua."
+
+"Te ette ainoastaan sen takia murhannutkaan Mülleriä."
+
+"Onko teillä kenties jokin muu syy tiedossanne?" kysyi
+merimiespukuinen.
+
+"On", vastasi Krag, "minulla on toinenkin syy ja sen keksin juuri nyt.
+Kautta Jumalan", lisäsi hän päättävästi, tirkistäen toista kasvoihin
+"kautta Jumalan, nyt näen sen."
+
+Toinen katsoi kelloaan.
+
+"Aika on kohta lopussa, minua odotetaan."
+
+"Jos ette nyt saisikaan tilaisuutta palata takaisin?"
+
+"Silloin, pelkään minä", vastasi toinen kylmäverisesti, "alkaisivat
+eräät määrätyt henkilöt kysellä minua."
+
+
+
+
+XI.
+
+KREIVINNAN AUTOMATKA.
+
+
+"Jos tahdotte minusta jotakin", sanoi merimiespukuinen noustessaan
+seisomaan, "niin tiedätte, missä voitte minua tavata, mutta älkää tehkö
+mitään harkitsematonta. Ette kuitenkaan missään tapauksessa saa mitään
+aikaan."
+
+Krag seurasi häntä ulos.
+
+"Puhutte omituisesti", sanoi Krag, "puhutte kuin mies, joka on
+tunnustanut kaikki."
+
+"Ei lainkaan", vastasi toinen, "puhun kuin mies, joka ei voi itseään
+mistään moittia."
+
+Jalkakäytävällä Grandin edustalla pysähtyi hän, tarttui Kragin
+käsivarteen ja sanoi hänelle ominaisella, puoliksi läpitunkevalla,
+puoliksi asianajajamaisella äänellä:
+
+"Annan teille luvan epäillä minua. Kuulette, että minä en kiellä enkä
+myönnä mitään. Eräässä talossa Kristianiassa on tehty murha, se ei
+liikuta teitä, että murhattu eläessään oli suurimpia roistoja mitä
+Jumalan vihreä maa päällään kantoi; minä en väitä, että hän oli, mutta
+otaksun vain, mutta kuten sanottu, se ei liikuta teitä, teidän on vain
+tehtävä velvollisuutenne, saatava murhaaja kiinni. Sanotte itse, että
+epäilette minua..."
+
+"Olen varma", keskeytti Krag.
+
+"Varma, hyvä, olkoonpa niinkin", vastasi toinen, "ja me voimme kehittää
+sitä edelleen. Edellyttäkäämme puhtaasti kokeellisesti, että olette
+oikeassa ja että minä niinollen olen murhaaja. Hyvä. Tahdon siis
+ensikseenkin iloita, että minun onnistui raivata vahinkoeläin pois
+tieltä. Sen jälkeen annan palttua teidän ja poliisin ponnistuksille
+saada valoa asiaan ja saada murhaaja, siis itseni, kiinni ja
+rangaistuksi. Ei ainoastaan siksi, että olisi vain oma turvallisuuteni
+kysymyksessä, vaan vielä enemmän sen takia, että varman vakaumukseni
+mukaan on oikeus tapahtunut, kun lurjus on tapettu. Pitäisin aivan kuin
+pyhänä asiana valehdella, vannoa väärin, panna maat ja taivaat
+liikkeelle, estääkseni asiaankuulumattoman poliisin saamasta mitään
+tilaisuutta käyttää lakejaan ja pykäliään. Myöntäkää, paras herra
+etsivä, että minulla on syytä varoittaa tekemästä mitään tyhmyyksiä. Ja
+tyhmyyden teette, jos pidätätte minut. Sellaisena kuin nyt tässä
+seison, en ole mikään julkinen henkilö, mutta voitte olla
+vakuutettu, että siitä hetkestä alkaen, kun minä olen sellin oven
+sisäpuolella, tulen julkiseksi henkilöksi. Poliisi saa koko koneiston
+muutamassa tunnissa vyörymään ylitseen. Ja minkälaiseen tilanteeseen
+joutuu poliisi? Niin, se on uskaltanut vangita vierasmaalaisen,
+julkisen henkilön ilman parempaa perustetta kuin suurimmassa määrin
+häilyvien turhuuksien, että muka murhattu mies on nähty lähetystössä
+jossa joka päivä kihisee sadottain merkityksettömiä henkilöitä. Mitä
+siitä sanotte, rakas ystävä?"
+
+"Aika on kulunut", sanoi Krag iloisesti hymyillen. "Alan tosiaankin
+pelätä, että teitä aletaan kysellä."
+
+Merimiespukuinen sytytti savukkeen, antaen savun hyväntuulisena kieriä
+kylmään iltailmaan.
+
+"Kas niin", sanoi hän, "kiitän teitä mielenkiintoisesta keskustelusta.
+Siinä on ollut jotain romaanimaista kylläkin, mutta tehän ymmärrätte,
+että keskustelu on ollut vain abstraktinen, kuten ajatuskehitelmä,
+koe. Voi, kuinka hyvin tunnenkaan itseni nyt ylioppilasaikojeni
+väittelyistä. Niin keskustelevat venäläiset. Te pidätte sellaisesta?"
+
+"Te siis olette venäläinen", vahvisti Krag.
+
+"Olen" vastasi toinen, "ja sen tiesitte aivan hyvin. Olen muuten,
+sattumalta, joutunut hyvälle tuulelle. Ja siitä ei ole kiittäminen
+ainoastaan keskustelua. Mutta teidän omituinen murhahistorianne on
+tosiaankin antanut minulle uskon, että yksi roisto on saanut palkan
+töistään. Se on hyvä tietää. Mutta minä tiedän myöskin, että
+provokaattorin uhrilla, sen pahempi, on odotettavana palkkansa."
+
+"Ette ole ritarillinen sanoessanne noin", vastasi Krag vakavasti, "nyt
+ette muistuta niitä inhimillisiä, suvaitsevia, omituisia venäläisiä
+jotka tunnemme niin monista kuvauksista. Jos ymmärrän teitä oikein, on
+provokaattorin uhri tässä tapauksessa eräs harhaanjohdettu naisraukka.
+Hän ei ole kreivinna. Hänen nimensä on yksinkertaisesti Vera Lapudin,
+ja..."
+
+"Mikä hänen nimensä on?" sanoi toinen kysyvästi, mutta ilman suurempaa
+mielenkiintoa.
+
+"Vera Lapudin", vastasi Krag.
+
+"Vera Lapudin", toisti venäläinen, "Vera Lapudin. Vera Lapudin..."
+
+Hän ei toistanut tuota nimeä, lyödäkseen sen muistiinsa, hän sanoi sen
+ajatuksessaan melkein uneksien, katsellen ylös Ylioppilaspuiston
+poppeleihin. Krag pani merkille äänen soinnun. Hän ei oikein tiennyt
+miksi.
+
+"Hän on aivan tavallisen porvarillisen everstin leski. Mies kaatui
+sodan alussa, luonnollisesti olisi hänen pitänyt saada eläke, mutta
+tiedättehän mihin eläkkeet ja avustukset menevät laajassa Venäjän
+maassa. Hän on kertonut minulle kaikki. Lopuksi alkoi hän kärsiä hätää.
+Silloin otti hän ensimäisen varomattoman askeleen pelastaakseen itsensä
+kärsimyksistä. Silloin joutui hän ensin noiden arkipäiväisten,
+inhoittavien urkkijoiden -- amerikalaisten -- käsiin ja sen jälkeen
+provokaattorin joka oli saanut tietää hänen toimistaan. Voitte
+ymmärtää, miltä tuntuu olla sellaisen henkilön käsissä, sen on pahempi
+kuin koronkiskurin, vampyyrin... Sitä paitsi hän ei liioin ole viekas,
+raukka, päinvastoin suora ja ymmärtämätön. Esimerkiksi tuo
+kaulakoristejuttu esitettiin perin kömpelösti."
+
+"Teillä on hyvä sydän", sanoi venäläinen ja puristi hyvästiksi Kragin
+kättä.
+
+Tämän jälkeen meni hän. Krag seisoi ja katseli hänen jälkeensä, kunnes
+hän hävisi pimeään ja ihmisvilinään.
+
+"Luonnollisesti", ajatteli Krag itsekseen, kääntyessään ja hitaasti
+kävellessään toiselle taholle, "luonnollisesti täytyy sen olla niin. On
+vain ihmeellistä, ettei tuo ratkaisu ennen ole mieleeni tullut."
+
+Kragilla oli seuraavana päivänä keskustelu etsivänosaston päällikön
+kanssa, jolle hän esitti asian kaikkine yksityiskohtineen. Päällikkö
+hermostui jonkun verran kun kuuli venakon pidätyksen, joka tavallaan
+oli laitonta ja saattoi johtaa ikäviin seurauksiin. Mutta Krag lohdutti
+häntä, että venakko kiihtyneessä ja hermostuneessa mielentilassaan
+tunsi itsensä vain turvalliseksi poliisin sulettujen ovien takana.
+Päätettiin kuitenkin, että hän samana päivänä lasketaan ulos. Päällikkö
+oli muuten selvillä, että täydellisen selvyyden saaminen asiasta
+kohtaisi monia ja erilaisia vaikeuksia.
+
+Aamupäivän hämmästys Kragille oli, että molemmat amerikalaiset
+rohkenivat jälleen sukeltautua esiin.
+
+He tulivat tassutellen pehmeästi kummikoroillaan, kumarsivat
+turkeissaan, liehakoivat. --
+
+Niin, nyt he olivat huomanneet, ettei ainoastaan kaulakoristetta ollut
+varastettu. Oli myöskin otettu papereita, hyvin tärkeitä papereita.
+Olikohan niitä löydetty kuolleelta?
+
+"Ei", sanoi Krag.
+
+Mutta kenties he sentään saisivat katsoa tavaroita, jotka poliisi oli
+löytänyt kuolleen taskuista?
+
+"Ei", sanoi Krag.
+
+"Ja miksi ei? Missä oli kreivinna? He olivat, kautta Jumalan,
+onnettomia varkaudesta kärsimään joutuneita ihmisiä, jotka ainoastaan
+vaativat oikeutta. Ja mikä merkillinen poliisilaitos tämä oikeastaan
+oli? He tulivat enemmän ja enemmän nenäkkäiksi ja viittailivat, että
+aikomuksena on valittaa kaikissa mahdollisissa paikoissa."
+
+"Huomenna kello kahdeltatoista", sanoi Krag, "lähtee laiva Amerikaan.
+Ovatko herrat jo tilanneet liput?"
+
+"Ei" ärjyivät herrat. He eivät aikoneet mihinkään, ennen kuin saavat
+heille oikeudenmukaisesti kuuluvan omaisuutensa.
+
+"Neuvoisin teitä joka tapauksessa hankkimaan liput", sanoi Krag, "se
+nimittäin on ainoa mahdollisuus teille päästä kunniallisella tavalla
+pois. Tuossa on karkoituskaavakkeita. Ei niitä ole vaikeata täyttää. Ja
+sitä paitsi voi sattua pahempia asioita, hyvät herrat, se on
+vaarallista tällaisina aikoina vehkeillä vieraita kansallisuuksia
+vastaan."
+
+Herrat kävivät suurisuisiksi.
+
+He olivat vapaita kansalaisia, vapaassa Amerikassa. Heidän kanssaan ei
+ollut leikkimistä, U.S.A., lyhyesti sanoen, tähdillä ja viiruilla,
+ministeri ja koko ihanuus läksi liikkeelle. Mr Inderdale antoi
+ymmärtää, että hän paljastaa lehdessään "Enkeliensiipien suhina" koko
+jutun, he olivat huomattavia miehiä rapakon tuolla puolen, se pitäisi
+ottaa huomioon. He löivät nyrkkiä kaiteisiin ja pysyivät oikeuksissaan.
+Silloin sanoi Krag, kääntyen erään konstaapelin puoleen: "Vangitkaa nuo
+molemmat herrat." Silloin kesyyntyivät herrat. Ei missään tapauksessa
+saanut ymmärtää heitä väärin... Heidät heitettiin ulos.
+
+Ennen kuin venakko laskettiin ulos tutkintovankeudesta, ryhtyi Krag
+erikoisiin toimenpiteisiin, jotka hämmästyttivät tovereita.
+
+Hän sanoi apulaiselleen Holmsenille: "Rouva asuu Hotel Raadhus
+Hospitsissa. Tehän osaatte ohjata autoa, Holmsen, te ajatte itse hänet
+sinne. Eversen istun hänen kanssaan autossa. Matkalla ette saa
+pysähtyä."
+
+Krag katsoi kelloaan.
+
+"Minä ajan edellä sinne", sanoi hän, "ja odotan hotellissa. Ilmoitan
+puhelimella tänne milloin saatte lähteä. Otan itse teidät vastaan
+hotellin sisäänkäytävässä."
+
+"Mutta eikö häntä lasketa irti", sanoi Holmsen hämmästyneenä, "tämähän
+tuntuu vanginkuljetukselta."
+
+"Kyllä", sanoi Krag, "hänet vapautetaan."
+
+"Mutta mikä tarkoitus on kaikilla näillä varovaisuustoimenpiteillä?"
+
+"Niin", sanoi Krag, "minä en kernaasti ota ihmisen kuolemaa
+omalletunnolleni. On kysymys hänen hengestään."
+
+
+
+
+XII.
+
+KUKA OLI MURHAAJA.
+
+
+Puolituntia jälkeenpäin ajoi apulainen Holmsen autolla Hotel Raadhus
+Hospitsiin. Virkapukuinen portieri, mustatukkainen, harmahtavalla
+mustalla parralla, aukasi auton oven. Vaikka naamioiminen oli tehty
+hyvin, tunsi Holmsen kuitenkin virkatoverinsa Asbjörn Kragin. Venakko
+oli kuin huumauksissa. Ensin oli hän pelästynyt, kun hänelle
+ilmoitettiin, että hänet lasketaan ulos. Sen jälkeen oli hän pyytänyt
+tavata Kragia. Hänelle ilmoitettiin, että se ei käynyt päinsä, mutta
+Krag lähetti terveiset, että hänen ei tarvitse olla peloissaan. Tämä
+oli tyynnyttänyt häntä jonkun verran.
+
+Valeportieri ajoi hänen kanssaan hississä ylös. Kun hän aukasi hissin
+oven rouvalle, kirkasi tämä ja vaipui kokoon. Muisto murhasta valtasi
+hänet. Hänellä oli varmaankin jonkinlainen tunne, että nyt hän itse
+saattoi olla vaarassa. Hissin hiljaa huristessa läpi kerrosten
+ylöspäin, sanoi Krag hänelle:
+
+"Rouvani, se olen minä."
+
+Hän tunsi äänen ja kun hän katsoi portieria silmiin tunsi hän tämän
+itsekin.
+
+Venakko kävi iloiseksi ja hänen kätensä etsi etsivän kättä.
+
+"Olen läheisyydessänne", sanoi hän, "teidän ei tarvitse pelätä mitään."
+
+Tuskin puoli tuntia sen jälkeen kuin Vera Lapudin oli saapunut
+hotelliin soi puhelin. Kysyttiin kreivinna Orloffia. Krag vastasi,
+että kreivinna kyllä oli hotellissa, mutta hän ei ottanut vastaan
+vielä puoleen tuntiin. Kysely tapahtui saksaksi ja Krag tunsi
+merimiespukuisen äänen. Tunnin kuluttua tulikin tämä ja kysyi
+kreivinnaa. Krag istui puolipimeässä portierikopissa ja saattoi, ilman
+ilmitulemisen pelkoa, vastata.
+
+"Saatan teidät keskusteluhuoneeseen", sanoi hän, "ja menen kysymään jos
+kreivinna saattaa tulla alas."
+
+Krag meni merimiespukuisen perässä rappuja ylös ja aukaistessaan ovea
+piti hän varansa ja asettui hämärään. Merimiespukuinen ei katsonut
+häneen. Kun he tulivat sisälle, kysyi Krag, kenenkä hän saa ilmoittaa
+ja kumarsi samalla hyvin syvään peittääkseen kasvojaan. Miehet olivat
+kahdenkesken.
+
+Merimiespukuinen ei vastannut heti. Krag katsoi ylös. Samalla hetkellä
+ymmärsi etsivä, että hänet oli tunnettu. Venäläinen meni häntä
+lähemmäksi, hymyillen purevasti, vaan ei epäystävällisesti.
+
+"Nimeni", mutisi hän ajatuksissaan, "nimeni..."
+
+Tultuaan aivan etsivän luokse, katsoi hän tätä suoraan silmiin:
+
+"Minä en ymmärrä teitä", vastasi hän, "mutta tunnen teidät:
+_provokaattori_!"
+
+"Miksi kutsutte minua provokaattoriksi?"
+
+"Selitän sen muutamin sanoin. Te luulette järkähtämättömästi, että minä
+olen Müllerin murhaaja. Uskotte, että minä olen murhannut Müllerin,
+siksi, että olen venäläinen ja että hänen urkkiatoimintansa on
+vahingoittanut synnyinmaatani. Myönnän vielä kerran, että minä ilman
+pienimpiäkään omantunnon vaivoja tuntisin todellista nautintoa,
+saadessani raivata pois tieltä sellaisen vahinkoeläimen kun Müller.
+Mutta sellaisesta myönnytyksestä tunnustukseen on pitkä askel. Te
+tiedätte edelleen, että minä en koskaan ota sellaista askelta. Te ette
+voi hankkia todisteita minua vastaan. Vaan sittenkään ette tyydy
+merkitsemään Müllerin murhaa niiden salaperäisten ja selvittämättömien
+tapahtumien joukkoon, joita tapahtuu mailmansodan taistelujen varjossa.
+Siksi olette laskenut, että minä jonkin ajattelemattoman teon kautta
+paljastaisin itseni. Se on se, jota minä kutsun provokationiksi. Muuten
+olette kai ymmärtänyt, että minulla ei ole mitään rikollisia aikeita
+Vera Lapudin raukkaa kohtaan."
+
+"Kyllä olen, _eversti Lapudin_", vastasi Krag.
+
+Toista värisytti.
+
+"Saatanko luottaa teihin?" kysyi hän, tarttuen Kragin käteen. "Olette
+arvannut oikein", sanoi venäläinen, "minä olen eversti Lapudin ja Vera
+on vaimoni. Minä en kaatunut Tannenbergissä vaan jouduin vangiksi.
+Kukaan ei ole kuullut minusta mitään. Kuukausi takaperin onnistui minun
+paeta ja olin matkalla kotiin Kristianian kautta, kun venäläisiltä
+ystäviltäni sain kuulla, kuinka tunnottomat roistot olivat saaneet
+vaimoni sekotetuksi tähän hirvittävään juttuun. -- Kukaan ei voi estää
+minua matkustamasta täältä. Kukaan ei voi myöskään estää minua
+ottamasta vaimoani mukanani."
+
+"Minä menen hakemaan vaimoanne", sanoi Krag.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuukausi tämän jälkeen sai Krag Pietarissa leimatun kirjeen. Se oli
+nimetön, mutta Krag ei hetkeäkään epäillyt kuka oli lähettäjä. Kirje
+kuului:
+
+    "Kunnioitettava Herra --
+
+    Tarvitseeko minun sanoa teille, että minä _olin_ murhaaja. Sillä
+    pelastin vaimoni hengen ja kunnian ja tunnoton roisto on saanut
+    rangaistuksensa. Pitäkää tikari muistona. Menen jälleen sotaan,
+    mutta nimeni ei enää ole Lapudin. Älkää etsikö minua."
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58055 ***