diff options
Diffstat (limited to '58203-8.txt')
| -rw-r--r-- | 58203-8.txt | 4237 |
1 files changed, 0 insertions, 4237 deletions
diff --git a/58203-8.txt b/58203-8.txt deleted file mode 100644 index 912999e..0000000 --- a/58203-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4237 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Elämän keväässä, by Elisabeth -Kuylenstierna-Wenster, Translated by Rob. A. Seppänen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Elämän keväässä - Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan - - -Author: Elisabeth Kuylenstierna-Wenster - - - -Release Date: October 30, 2018 [eBook #58203] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN KEVÄÄSSÄ*** - - -E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - -ELÄMÄN KEVÄÄSSÄ - -Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan - -Kirj. - -ELISABETH KUYLENSTIERNA-WENSTER - -Suomentanut - -Rob. A. Seppänen - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, -1920. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Eva-täti. - II. Ensimmäinen päivä. - III. Päivänpilkkeet. - IV. Eräs käynti ja sen seuraukset. - V. Heleänvärinen leninki. - VI. Lucia-juhla. - VII. Odottamaton kohtaus. - VIII. Rekiretki. - IX. Eräs uusi tuttavuus. - X. "Tullos, veikkonen! Yhtyös liittohon!" - - - - -I - -Eva-täti. - - -Joskus tapahtuu, että maailmannaiset keskittävät parhaimmat voimansa -ja toimintahalunsa, joka ennen on harhaillut minkä missäkin, -siihen ajankohtaan, jolloin he muuten unohtuisivat kuten muutkin -kuihtuneet kukat. Tällainen henkilö oli hyvin komea, paljon lukenut -ja matkustellut sekä koti- ja ulkomailla ihailun esineenä ollut -leskivapaaherratar Löwesköld. - -Maailmansota oli pakottanut hänet jäämään Ruotsiin koko vuodeksi, mutta -tästäpä pakosta tulikin se gordilainen solmu, jonka hänen valveutunut -tarmonsa äkillisen voimakkaasti katkaisi. Hän omisti yhden niitä -vanhoja, kauniita huviloita, joista osa Östermalmin kaupunginosaa -aikoinaan oli tunnettu yhtenä Tukholman viehättävimpiä paikkoja. -Hienon, valkean talon ympärillä levisi hyvin hoidettu puutarha, missä -puut herättivät kunnioitusta vanhuudellaan ja muhkeudellaan ja missä -kukat viihtyivät niin hyvin, että ne puhkesivat näkyviin lumesta jo -maaliskuussa ja pysyivät useimmiten elossa marraskuuhun, vieläpä -toisinaan jouluunkin saakka. - -Vapaaherratar oli liikkunut viidenteenkymmenenteen ikävuoteensa asti -korkeissa, komeissa huoneissa (puoli vuotta avioliitossa oltuaan -hän oli täällä joutunut leskeksi) eikä ollut kertaakaan tullut -ajatelleeksi, että niitä saattoi käyttää muuhunkin kuin loistaviin -juhliin. Hän oli aina ottanut vastaan ulkomaisia ystäviään rakkaina -vierainaan ja seurustellut mannermaan eurooppalaisten kanssa niinäkin -lyhyinä aikoina, jolloin hän oli kotimaassa. - -Sodan puhkeamisesta saakka oli hänen luonaan ollut eräs -kasvatuslaitoksen johtajatar Dresdenistä ja kaksi ranskatarta, toinen -taidemaalari, toinen pianotaiteilija, ja nämä kolme muukalaista olivat -ensimmäiset, jotka saivat kuulla vapaaherrattaren ajatusjuoksun -päätöksen. - -"Minä tahdon saada aikaan jotakin hyödyllistä yksinäisessä elämässäni", -sanoi hän. "Olen tottunut elämään suurellisesti ja näkemään -paljon ihmisiä ympärilläni, ja sitäpaitsi minä kaipaan iloista ja -hyödyllistä toimintaa. Mieleni tekee perustaa sivistävät oppikurssit -nuorille tytöille, jotka ovat päättäneet koulunkäyntinsä. Ennen on -ruotsalaiset tytöt aina lähetetty ulkomaille. Nyt se on vaikeaa. Useat -tuttavistani ovat päivitelleet, mihin he lähettäisivät tyttärensä -juuri sinä vuonna, jolloin nämä eivät tiedä, mihin olisi antauduttava. -Seitsemälle nuorelle on tilaa tässä huvilassa. Toisin sanoen saa kaksi -makuuhuoneensa piharakennuksessa. He saavat oppia kieliä, musiikkia, -piirustusta ja muita yleisiä sivistäviä aineita ja sitäpaitsi tuntea -olevansa viihtyisässä kodissa Eva-tädin luona. Ikä voi mieluimmin olla -kuudentoista ja yhdeksäntoista välillä ja perhesuhteet sellaiset, että -nuo kasvattini käsittävät minun kodissani vallitsevat tarkoitusperät ja -maailmankatsomuksen. Kysymyksessä ei ole mikään armeliaisuustoiminta, -vaan miellyttävä askartelu itselleni ja rattoisa ja hyödyllinen -ajanvietto noille seitsemälle valitulle." - -Näillä sanoilla oli perustus laskettu, ehdotuksen hyväksyivät -innostunein mielin sekä fräulein Stock että mademoiselles Renard. -Laadittiin työjärjestys. Kaikki kolme ulkomaalaista naista tarjoutuivat -antamaan opetusta, lisäksi hankittiin eräs mrs Faith, eräs fil. -tohtori Krabbe ja eräs koulukeittiöopettajatar, jotka saisivat hoitaa -määrättyjä tunteja. - -Ilmoittaminen ei ollut tarpeen. Tarjokkaita ilmaantui joka taholta, -niin että vapaaherrattaren oli pakko valita ne, jotka hän katsoi -soveliaiksi. - -Tukholmalaisia tyttöjä hän ei tahtonut ensinkään. Hänen mielensä teki -olla äidin sijaisena nuorille. Hän piti niin sydämellisesti näistä -nuorista tahdoista ja rohkeista sydämistä, jotka ikävöivät ensimmäistä -kohtalonsysäystä, tahi jotka huolettomasti syöksyivät elämän -aurinkoisiin aaltoihin, pelkäämättä äkkiä pudottavia syvänteitä. - -Syyskuun viidentenätoista päivänä oli tyttöjen määrä saapua, edellisenä -iltana vapaaherratar tarkasti vielä kerran nimiluettelon ja ne muutamat -reunamuistutukset iästä ynnä muusta, jotka hän kustakin oli tehnyt. - -_Sonja Thomas_, yhdeksäntoistavuotias, menee aikaisin kihloihin ja -naimisiin. Haluaa oleskella Tukholmassa vaihtelun vuoksi, oppia yhtä -ja toista, mutta ei mitään vakavasti. Tulee vanhasta, varakkaasta -göteborgilaisesta kodista. Ainoa lapsi. - -_Maud Rydeman_, kahdeksantoistavuotias, tilanomistajan tytär -skoonelaisesta herraskartanosta, nuorin kahdeksasta sisaruksesta. -Tuntuu vallattomalta ja laiskalta. Vanhemmat antavat ymmärtää, etteivät -enää kykene pitämään häntä kurissa, mutta että he odottavat hänestä -kaikkea hyvää aikaa myöten. - -_Mary Ehrestierna_, kahdeksantoistavuotias. Ollut jo monessa -mukana. Suuri suku Tukholmassa. Äiti oleskelee parantolassa, isä, -everstiluutnantti, harjoittaa strateegisia tutkimuksia sotaakäyvissä -maissa. Tyttö säädyllinen, mutta vähäpätöinen. Kuitenkin tavattoman -musikaalinen. Kaksi veljeä. - -_Astrid Tolling_, seitsentoistavuotias. Kirkkoherran tytär -Itägöötanmaalta, hyväpäinen, aikoo opiskella kuvanveistoa. Iloinen, -luonnollinen ja terhakka. Varmasti erinomainen toveri. Kolme veljeä, -kaikki Upsalan yliopistossa. - -_Barbro Berting_, kahdeksantoistavuotias, näyttää nuoremmalta. Isä -leski. Tyttö tulee isoäitinsä, vapaaherratar Stiernuddin luota. -Naimisissa oleva sisar Tukholmassa. Barbro kiintynyt kirjallisuuteen. - -_Märta Agnell_, kahdeksantoistavuotias. Vanhemmat asuvat Berliinissä, -isä suuren sähköyhtiön johtaja. Märta aikoo olla Tukholmassa -kevääseen, jolloin hän ja hänen sisarensa, joka opiskelee sairashoitoa -Köpenhaminassa, lähtevät matkalle tavatakseen muun perheen eräässä -saksalaisessa kylpylaitoksessa. Märtasta näkyy tulevan tyypillisen -hyvä ja uskollinen perheenemäntä. Hän aikoo sitäpaitsi suorittaa -lastentarha-kurssin. - -_Minka Rozinsky_, kuusitoistavuotias, slaavilaista syntyperää. -Isä kaatunut sodassa. Äidillä, leskellä, viisi lasta. Oleskelee -satunnaisesti neljän nuoremman kanssa Bergenissä erään norjalaisen -ystävättärensä luona. Minka taitaa päästä erään rikkaan englantilaisen -sukulaisen ottotyttäreksi, kun Rozinskyn perhe on sodan takia joutunut -tuuliajolle. Kaikki heidän suuret maatilansa ovat poltetut tai muuten -hävitetyt. - -Eva-täti pani muistikirjansa pois ja nyökkäsi miettivästi. Hänen -tehtävänsä ei ollut helppo. Nuoret ovat sekä arvostelevia että -vaativaisia ensimmäisinä kukkaanpuhkeamis-vuosinaan, kun he vielä -luottavat itseensä ja maailmaan. Ja hän tahtoi, että Löwesköldin -kasvatushoitola olisi enemmän kuin tavallinen koulu. Hän toivoi, -että ne henkiset kyvyt, joita hän ryhtyi muokkaamaan, edes hiukan -saisivat avaruuksien valoa tietoihinsa ja ajatuksiinsa menettämättä -naisellisuutta, joka hänen mielestään oli kallisarvoinen aarre. -Uusisuuntainen ei Eva-täti ollut tämän sanan helppotajuisessa, -kuluneessa merkityksessä. Hän oli ollut mukana siinä ajassa, jolloin -tyttöjen kasvatus kulki nimellä "edukation", ja kaikissa hänen -miellyttävissä liikkeissään oli sivistyksen hienoa, siroa suloutta, -johon liittyi tyyni arvokkuus. - -Hopeanvalkoinen tukka huoliteltuine kampauksineen ja pukevine -kiehkuroineen kehysti pieniä, hienopiirteisiä, vilkkaita kasvoja, -joiden iho oli heleän kukoistava. Silmät paloivat syvinä ja tarmokkaina -älykkään, leveän otsan alla. Suunseudussa oli vielä rakastettavaa -hymyä, jonka vaikutuksesta unohti, kuinka kuihtuneet huulet olivat. -Hänen vartalonsa oli suora ja solakka. "Hän käyttäytyy kuin armollinen -kuningatar", oli hänestä aina sanottu. - -Mainitut seitsemän tyttöä saapuivat määrättynä päivänä, ja hiljainen -huvila kajahteli mätkähtelevistä matkalaukuista, kiitävien jalkojen -kapseesta, naurusta ja juttelusta. Äkillinen muutos ylhäisestä -hiljaisuudesta hälinään ja touhuun tuntui melkein sietämättömältä talon -neljästä naisesta. - -Mutta illempana hyörinä lakkasi, ja teetä juodessa olivat neitoset -varsin ujoja ja siivoja. "Seitsemän suljettua päiväkirjaa", ajatteli -Eva-täti. "Joka vuorokausi kirjoitetaan niihin rivi hyvää ja pahaa, -mutta nuo vähäiset elämänsanat täytyy saada lukea ja ymmärtää." - -Tyttöjen sanoessa hyvää yötä Eva-täti suuteli kutakin heistä otsalle, -ojennettuaan ensin oman valkean, sormuskoristeisen kätensä heidän -suudeltavakseen. Maud Rydeman ja Märta Agnell näyttivät nyrpeiltä ja -hämmentyneiltä tästä hyvästelystä, mutta taipuivat kuitenkin. Jo nyt -olivat täyshoitolaiset selvillä siitä, että Eva-tätiä oli toteltava. -Koko hänen olentonsa herätti kunnioitusta, mutta Maud ajatteli -kuitenkin, ettei hän "ensinkään halua kulkea talutusnuorassa. Olihan -aina olemassa jokin keino pujahtaa tarkastuksesta". - -"Me tapaamme täsmälleen kahdeksan aikaan ruokasalissa huomenaamulla", -sanoi vapaaherratar ystävällisesti. "Työjärjestys on jo laadittu, -ja kun olette nukkuneet hyvästi matkan jälkeen, käymme heti käsiksi -työhön." - -Sonja Thomas ja Barbro Berting, jotka olivat koulutovereja ja parhaita -ystävyksiä, olivat toivoneet saavansa yhdessä haltuunsa sievät -parihuoneet muratin verhoamassa piharakennuksessa, ja kun vapaaherratar -oli silmäillyt heitä tutkivasti, olikin näyttänyt siltä, että heidän -toivomuksensa täyttyy. Eva-tädin ystävällinen, rakastettava hymy lienee -virittänyt heihin tämän toivomuksen. Se meni kuitenkin myttyyn, sillä -pään pehmeästi kumartuessa lankesi tuomia. - -"Ei, luullakseni meidän täytyy järjestää niin, että Mary ja Astrid -saavat nuo parihuoneet. Makuuhuoneen edessä pienessä salongissa on -mielestäni varsin sopiva ottaa vastaan sinun sukulaisiasi, Mary. Sonja -ja Märta saavat kumpikin vierashuoneensa, sinisen ja punaisen, Minka -saa keltaisen. Maud ottaa minun sänkykamarini yläpuolelta pienen -kulmahuoneen, ja neiti Barbron me panemme torniin. Niin nuoret jalat -eivät ole milläänkään, vaikka raput ovatkin jyrkät." - -Nyt läksivät tytöt huoneisiinsa, joihin kohta ilmestyi kunkin luonteen -mukainen persoonallinen leima. - -Sinisessä vierashuoneessa, missä Sonja hallitsi, oli jo asetettu -kirjoituspöydälle erilaisia valokuvia; lipastolle oli siroteltu mitä -moninaisimpia pikku esineitä. Pitkä, vanhamuotinen sohva oli saanut -pari aivan uusikuosisinta silkkityynyä. Pöydällä sen edessä oli kookas -kristallimalja, jossa oli mitä ihanimpia tummanpunaisia ruusuja, ja -sen vieressä oli makeisrasia täynnä herkkukonvehteja. Repaleinen ja -ympäristöänsä rumentava helppohintainen kirja "Päästä minut" oli -paiskattu sänkyyn. Huoneessa ei ollut mitään, mikä olisi vähääkään -viitannut vakavaan askarteluun. - -Mutta lihavan, vaaleatukkaisen Märtan punaisessa huoneessa oli pöydälle -ladottu sopusuhtaiseen järjestykseen talous- ja keittokirjoja, Grimmin -ja H.C. Andersenin sadut ja eräs lentokirjanen: "Pienokaisemme". -Leveälle ikkunakamanalle Märta oli nostanut jättiläisrasian, jonka -sisällys olisi riittänyt pienehkön ompeluliikkeen tarpeiksi. Sängyn -yläpuolelle hän oli ripustanut Agnellin perhettä kokonaisuudessaan -esittävän suurennetun valokuvan, joka oli otettu vanhempien -hopeahääpäivänä. Jotakin pyöreää, valoisaa ja lauhkeaa oli tuossa -ryhmässä, joka oli sijoittunut erään huvilan rapuille, ja yläpuolella -oli luettavana: "_Heimatsliebe_". - -Minkan ihastuttava keltainen huone, jonka kukikasta leinikkökuosista -sisustusta länsiaurinko kultasi, ei ollut tänä iltana edullisen -näköinen, ylt'yleensä oli näkyvissä tavaroiden huolimattoman purkamisen -jälkiä, pukuja, kirjoja, jalkineita ja soittovehkeitä sikinsokin, ja -keskellä tätä sotkua istui Minka ahmien erästä romaania. Toinen käsi -piti kirjaa tarpeettoman lähellä mustia samettisilmiä, toisen käden -hän oli pujottanut syvälle tummaan, kiiltävään tukkatiheikköön, joka -vuolaan, tuuhean harjan tavoin laskeutui kapealle tytönselälle ja -kulmikkaille hartioille. Hän oli pieni ja hoikka ja hentojäseninen, -huolimattomasti puettu ja korvarenkailla, sormuksilla ja muilla -koruilla vahvasti koristettu, näki aivan selvästi, ettei Minkalla -ollut aavistustakaan köyhyydestään. Kaikki meni häneltä huolimattoman -oli-miten-oli-menetelmän mukaan. Ja hänen kapeilla, ruskeilla -kasvoillaan loisti veitikkamainen kurittomuus. - -Järeäjäseninen, mahtava Maud oli heti tuntenut vetovoimaa "pientä -kimaltelevasilmäistä tenhotarta" kohtaan. He osaisivat kyllä -yksissä neuvoin panna toimeen kepposia. Maud ei ollut purkanut -matkatavaroitaan. Hän sanoo, ettei jaksa. Hävytöntä, että isä ja äiti -olivat lähettäneet hänet pois. Eihän hän itse ollut tahtonut. Ja Maud -heittäytyi toiseen nojatuoliin -- kaksi tällaista oli sohvan sijasta -- -niin että liitteet natisivat. Leveät jalkateränsä ja tukevat raajansa -hän ojensi pitkin pituuttaan, asettuessaan tutkimaan lähtevien junien -aikataulua. Sanokoot mitä tahansa kotona, mutta hän ei jää tähän -vankeuteen. Ja sitten hän vihelsi kuin äkämystynyt koulupoika. - -Barbro Bertingin tornihuoneessa ei järjestys myöskään ollut -mallikelpoinen. Kaikkialla vetelehti kirjoja, paperia ja -aikakauslehtiä. Hän oli yrittänyt luoda jonkinlaista kokonaisuutta, -mutta onnistumatta. Puvut olivat sentään päässeet vaatekomeroon ja yksi -neljästä tuolista oli vielä tyhjä. Kaarevalle rokokosohvalle, joka -oli soikean peilin alla, Barbro oli sijoittanut kirjapinot. Hän luki -paljon ja enimmiten historiallisia teoksia, ja kun hän nyt, puolittain -riisuutuneena, avasi milloin yhden, milloin toisen muistelmateoksen, -pisti hänen silmäänsä ensi sivulta yksinkertainen omistus, joka oli -kirjoitettu varmalla, miehekkäällä käsialalla: "Barbrolle ystävä H.B." -Isoäiti ja Holger Boye, hänen lapsuuden- ja nuoruudenystävänsä, olivat -ahkeraan lahjoitelleet pienelle lukuhimoiselle Barbrolle tervettä ja -kehittävää lukemista. Ja viimeksi kuluneena vuonna, jolloin hän oli -asunut rakkaan, suloisen isoäidin luona, hän oli oppinut pitämään -arvossa hyvien kirjojen seuraa. - -Inger Thomas, Sonjan serkku, oli myös opastanut häntä valikoimaan -lukemista, jotavastoin Sonja oli koettanut vieroittaa häntä "mokomasta -roskasta", mikä teki hänestä "ikävän vetelyksen". - -Piharakennuksessa oli tytöillä jo kaikki järjestyksessä, ja he -olivat vakuutettuja siitä, että he viihtyisivät mainion hyvin. Maryn -siro, hyvin hoidettu persoona liikkui täysin tottuneesti sievässä -kustavilaisessa salongissa, jonne hän oli tuonut spinetin, somasti -täytetyn nuottihyllyn ja kallisarvoisen viulun. Hän kertoi Astridille, -että hän oli avustanut monissa soitannollisissa iltamissa ja saanut -tavattoman paljon kiitosta. Hänen ulkonevat vedensiniset silmänsä -eivät juuri elostuneet, kun hän puhui soitosta, sen enempää kuin -muulloinkaan, mutta hän oli aina hienon, kiltin ja säädyllisen -näköinen. Huomasi myöskin, että hän oli koko suvun mielikki, ja -vanhemmat olivat ilmoittaneet vapaaherratar Löwesköldille, että he -olivat lähettäneet hänet kasvatushoitolaan välttääkseen rettelöitä, kun -kaikki tahtoivat omistaa Maryn ja pitää häntä kodissaan. Sukulaisilta -olikin jo tulvinut hänelle kutsuja, mutta ne olivat jääneet Eva-tädin -talteen, sillä hänpä määräsi, milloin tytöt saivat lähteä kyläilemään. - -Astrid ei välittänyt hitustakaan tuollaisista koreista nimistä -ja arvoista, joita Mary lakkaamatta luetteli, mikä ei oikeastaan -tapahtunut siksi, että hän olisi niillä ylpeillyt, vaan siksi, että ne -kuuluivat hänen piiriinsä, ainoaan, minkä hän tunsi. - -Hyräillen ja reippaasti järjesteli pikku Tolling, jota kotona sanottiin -"sydänkävyksi", kapistuksiaan ja suuteli isän ja äidin valokuvia, -ennenkuin läksi nukkumaan japanilaisen verhon taakse, joka jakoi -tilavan makuuhuoneen kahtia. - -Verhon toiselta puolen Astrid kuuli Maryn kirkkaan, aina jonkun verran -uteliaana ihmettelevän äänen: - -"Tiedätkö, onko totta, että Sonja Thomas on salakihloissa erään -filosofiankandidaatin ja luutnantin kanssa, joka on hirveän rikas?" - -"Luultavasti, mutt'en tiedä, onko se salaista, hänhän puhui siitä -meille kaikille." - -"Ei minulle." - -"Et kai ollut sisällä. Muuten hän sanoi, että kihlaus julkaistaan -uutenavuotena, ennen kuin luutnantti Freide lähtee jonnekin -opintomatkalle, ja sitten he menevät syksyllä naimisiin, kun Sonja -täyttää kaksikymmentä vuotta." - -"Ajatteles sentään! Luuletko, että joku muu meistä on kihloissa?" - -Astrid nauroi sydämensä pohjasta. - -"En ainakaan minä, mutta sinusta ja muista en voi mennä takuuseen." - -"Minusta?" - -"Niin, sinähän sanoit 'joku muu meistä', enkä minä vielä tunne tyttöjä, -minusta vain olisi hyvä, että jokaisella olisi jokin oikein elävä -harrastus." - -"Eikö heillä sitten ole? Minulla on musiikkini." - -"Ja minulla rakas saveni, ja Sonjalla ehkä yhtä taipuisa luutnanttinsa, -mutta Minka vain lentää ja keikkuu kuin kärppä ja pajattaa: '_Mais, -c'est tout égal ça_!' ja Märta -- niin, tosiaankin, Märta on jo _eine -fromme und sehr weibliche deutsche Hausfrau_ -- mutta mitä tulee -Maudista?" - -"Tarvitseeko hänestä tullakaan mitään? -- Ei ole väliä tulla miksikään, -minä arvelen, että täällä kehitytään vain huvin vuoksi." - -"Ja minä arvelen, että on huvittavaa kehittyä." - -"Niin, musiikissa, tietysti. Kuka on Barbro Berting? Jos hänen äitinsä -oli syntyisin Stiernudd, niin olemme kaukaisia sukulaisia." - -"Minä tiedän vain, että sekä Sonja että Barbro ovat Göteborgista -ja ettei Barbro ole ollut kotonaan puoleen vuoteen. Hänellä kuuluu -olevan kolme merkillistä sisarta. Vanhin kauneutensa, n:o kaksi -työteliäisyytensä ja n:o kolme teräväpäisyytensä puolesta." - -"Vai niin, no mutta eikö Barbro ole merkillinen?" - -"Ei minun mielestäni. Hyvää yötä, Mary, minua jo nukuttaa." - -Astrid melkein odotti Maryn kysyvän syytä hänen uneliaisuuteensa -ja tunsi melkoista helpotusta, kun Mary sanoikin veltosti ja -hyväntahtoisesti: - -"Hyvää yötä, typykkä! Nuku makeasti!" - -Vähän ajan kuluttua kuului Maryn ääni uudelleen. - -"Nukutko, Astrid?" - -"En ihan." - -"Oletko laskenut, montako ikkunaruutua on tässä huoneessa?" - -"En, mutta se on helposti tehty." - -"Käykö päinsä, että lasket ne minunkin puolestani?" - -"Minä luulen, ettei se vetele. Eikä myöskään saa sanoa sanaakaan, kun -on laskenut, silloin ei uni toteudu." - -"Eikö? No, hyvää yötä sitten." - -"Hyvää yötä." - -Astrid kuuli, kuinka Mary puoliääneen ja hyvin perusteellisesti laski -ikkunaruudut, mutta sitten hän kääntelihe ja huokaili niin raskaasti, -että Astrid oivalsi jonkin painavan hänen sydäntään. Hän melkein -arvasi, mitä se oli. Mary oli huomannut pienen, lystikkään seinässä -olevan lasiventtiilin, joka oli pyöreän pienoisikkunan näköinen. -Lopulta Astrid ei voinut hillitä nauruaan. Hän purskahti raikuvaan -nauruun. Mary tuntui kuuntelevan. - -"Astrid!" - -"Mitä?" - -"Sopiiko laskea uudestaan?" - -"Se voi käydä laatuun." - -"Niin, näetkös, minä en tiedä -- luuletko, että venttiilikin on -laskettava?" - -"Eiköhän, jääköön se pisteeksi. Piste perään, ymmärrätkö?" - -Nyt oli Astrid nauranut kyllikseen ja halusi nukkua. Jo seuraavana -päivänä hänen oli aloitettava työskentelynsä erään kuvanveistäjän luona. - -Mary laski uudestaan hitaasti ja tarkkaan, ja sitten oli hiljaista. Hän -taisi nukahtaa yht'äkkiä. - - - - -II - -Ensimmäinen päivä. - - -Aamuteen jälkeen Eva-täti kokosi opettajakunnan ja oppilaat suureen -arkihuoneeseen, joka ei ollut vähääkään koulusalin näköinen, vaan oli -asultaan herraskartanon vierashuoneen kaltainen monine mukavine ja -hauskoine istumapaikkoineen, pöytineen ja näppärine pikku kaappeineen; -ja kokonainen seinä oli kirjahyllyjen peitossa, jotka olivat täynnä -viimeistä sopukkaa myöten. Muilla seinillä riippui Hillerströmin -tauluja. - -"Olen ajatellut, että luennot pidämme täällä", sanoi Eva-täti, "ja -teidän lukujärjestyksiinne on jo merkitty tunnit ja aineet. Ei -teidän eikä teidän opettajienne tarvitse tuntea itseään pinnistetyn -juhlallisilta tunneilla. Tämä ei ole tavallinen koulu, ja te olette -jo täysikasvuisia nuoria naisia. Kello kolme päättyy päivän opetus, -ja senjälkeen te olette vapaat menemään kävelemään tai kyläilemään -ilmoittamalla siitä minulle. Kerran viikossa käymme museoissa tai -kokoelmissa. Kuuden aikaan syömme päivällistä ja seitsemän ja yhdeksän -välillä tehdään käsitöitä, harjoitetaan soittoa, luetaan ääneen -tai pidetään jotakin muuta ajanviettoa. Kirjeenne saatte lukea ja -vastata niihin ilman tarkastusta. Sukulaisia ja ystäviä saatte ottaa -vastaan mielenne mukaan huoneissanne, sillä minä luotan siihen, -että se tapahtuu valikoiden. Yleensä sanoen minä vetoan teidän -tahdikkuuteenne ja hienotunteisuuteenne ja toivon samalla saavani -teidän luottamuksenne. Nuoren tytön parhaimmilla ominaisuuksilla ja -oikealla helminauhalla on yhteistä se, että hänen täytyy aina pitää ne -näkyvissä, luoda niihin eloa ja välkettä omalla olennollaan. Jos ne -pannaan syrjään siksi, että vastuunalaisuus rasittaa niitä pitämästä, -käy niiden samoin kuin helmien. Kun ne seuraavalla kerralla pannaan -koristeiksi, ovat ne himmenneet ja ikäänkuin kuihtuneet. Sielunkorut -ovat paljoa arempia kuin oikeat helmet, sen tahdon painaa mieleenne -ja lopuksi toivotan teidät kaikki tervetulleiksi. Työ alkaa. Tänään -jääköön kuitenkin se tai ne, jotka eivät ole lopettaneet tavaroittensa -purkamista, kolmen jälkeen kotiin laittamaan huoneensa kuntoon. -Hutiloimista ja laiminlyöntiä minä en suvaitse ensinkään." - -Eva-täti itse ei opettanut, mutta hän kuunteli hyvin halukkaasti -tohtori Krabben kirjallisuus- ja taidehistorialuentoja. - -Tohtori ei tosin ollut niitä, joille elämä on suonut paljon aineellista -ylellisyyttään, mutta hän kohosi harvinaisen nerokkaalla tavalla kaiken -maallisen yläpuolelle ja upposi intomielisesti henkisiin harrastuksiin. - -Sonja kuiskasi Barbrolle: "Sepä vasta lystikäs herrasmies!" Ja Barbro -kuiskasi vastaan: "Hän lentää meidän kaikkien ylitse", mutta itse -asiassa hän oli varsin mielissään, jopa ylpeäkin, että juuri hän sai -useimmat kysymykset, kun osasi parhaiten. - -Tämä oli jotakin aivan uutta hänelle, sillä koulussa hän ei ollut -milloinkaan kunnostautunut, päinvastoin, ja hänen täytyi myöntää, -että hänen isänsä oli turhaan koettanut työntää häntä, perheen mustaa -lammasta, milloin minnekin. - -Kielissä tuli Sonja toimeen erinomaisesti, mikäli sitä tarvittiin -puheessa, mutta käännökset hän hutiloi alusta loppuun. Niitä hän ei -katsonut tarvitsevansa. Vuoden kuluttuahan hän istuu liehiteltynä, -komeana nuorena rouvana jossakin Tukholman loistohuoneistossa, -niin että vanhemmat menettelivät hieman hassusti pannessaan hänet -Löwesköldin kasvatushoitolaan, mutta äiti, joka oli syntyjään -ranskatar, kärsi maansa puolesta sodasta niin sanomattomasti, ettei -hänellä ollut ainoatakaan ilonpäivää. Tämän hän pelkäsi tekevän -Sonjankin raskasmieliseksi, ja senvuoksi hän vapaaehtoisesti luovutti -lemmikkinsä äitinsä rakkaimman nuoruudenystävän, vapaaherratar Evan -hoteisiin. - -Niin pian kuin kello oli lyönyt kolme, kokosi mrs Faith englantilaiset -kirjansa ja "haihtui", kuten Märta Agnell sanoi. Astrid oli hetkistä -myöhemmin valmis lähtemään sen kuvanveistäjättären luo, jonka johdolla -hän aikoi työskennellä. Hänen kauniit, avoimet kasvonsa loistivat -täydeltä terältä iloista odotusta, ja hän nyökkäsi hyvästinsä mitä -säteilevimmin hymyillen. - -Mary oli lähdössä vierailemaan ja pukeutui huolellisesti harmaisiin -kiireestä kantapäähän saakka. - -"Hän on kun hevone", sanoi Minka katsoen Maryn jälkeen, "oiken, oiken -pitkä hevose naama ja paljo tyhmeliin". - -Tämän hän sanoi Märtalle, mutta Märta ei milloinkaan taipunut -ajattelemaan mitään epäedullista. Hän olikin niin lempeän ja -hyväntahtoisen näköinen ollessaan juuri lähdössä erääseen -lastenseimeen, että Minka heti älysi huomautuksensa tällä kertaa -osuneen väärälle henkilölle. Hän livisti vastausta odottamatta -huoneeseensa, joka oli saatava kuntoon. - -Sonja tahtoi Barbron mukaansa ulos. - -"Urban Freidekin on täällä", sanoi hän, "ja hän tahtoo mielellään -tavata sinua. Nyt hän saa jo viran ja toivoo sitten pääsevänsä -raha-asiain ministeriöön." - -Barbro punastui ankarasti. Edellisenä talvena, jolloin hän oli ollut -Lundissa isoäitinsä luona, hän oli usein tavannut Urban Freiden, ja -toisinaan hän oli luullut pitävänsä Urbanista kuten Sonja Uno-veljestä. -Mutta yhtä usein hänestä oli tuntunut, että Urban oli aivan samanlainen -kuin muutkin eikä yhtään sellainen, johon voi luottaa. Mutta toisekseen --- olihan hauskaa hakkailla ja kujeilla, mutta jos hänen olisi -määrättävä kantansa, niin hän tuntisi olevansa hirveän onneton. Häntä -oli huvittanut ajatella, että hänen ei tarvitse muuta kuin ojentaa -kätensä ottaakseen Urbanin tai Holger Boyen, mutta ettei hän tee sitä -vielä kohtakaan, ei ennen kuin pääsee täyteen varmuuteen siitä, ettei -koko maailmassa ole mitään muuta, mitä hän mieluummin tahtoisi. - -"En luule, että Eva-täti laskee minua ulos tänään", virkkoi hän -epäröiden. "Jos pistäydyt huoneeseeni, niin huomaat syyn." - -"Ainainen hutilus", nauroi Sonja. "Harmillista, ettet ole saanut -neitsytkammiota kuntoon. Olisin tahtonut sinut mukaani Silkkikauppaan -ja Pohjoismaiseen Kauppakomppaniaan. Minun on tehtävä kauhean paljon -tilauksia. Evelyn-täti tulee tietysti vähäksi aikaa mukaan, ja -sitäpaitsi minun on saatava neuvoja tulevalta anopiltani. Hän tuntee -tarkoin, miten Tukholmassa on oltava ja elettävä. Heidän huvilaansa -Djursholmissa on kuvattu sekä 'Svenska Hemissä' että 'Saisonenissa'. -Ajattelepas, kun mekin Unon kanssa joudumme niihin." - -"Onko se sinusta niin tähdellistä?" - -"_Onko_ muka! Uno sanoo, että minusta tulee pääkaupungin enimmin _chic_ -ja nuorin rouva. Minun pukuni tulevat antamaan leiman, sanoo hän. -Voi, minä olen niin rajattoman onnellinen! _Au revoir_ vähäksi aikaa. -Hassua, että meistä tuli uudestaan koulutoverit." - -Hän nyökkäsi ja riensi tiehensä, Barbro katsoi ihmeissään hänen -jälkeensä. Ei sentään ollut ketään muuta maailmassa, jota hän olisi -ihaillut niin kuin Sonjaa. Ja näin hän oli ihaillut siitä pitäen, -kun he olivat olleet ensimmäisellä valmistavalla luokalla. Monet -kerrat Sonja tosin oli vieroittanut hänet luotaan hetkellisellä -välinpitämättömyydellään, mutta hänen oli tarvinnut virkkaa vain -ystävällinen sana vetääkseen Barbron taas luokseen. - -Hyväilevästä hellyydestä avautui Barbron sielu kuin kukka auringon -säteistä, ja hän saattoi muuttua araksi kaihtavassa pelossaan kylmyyden -tai kovien sanojen tähden. Hänen tunteensa värisivät alinomaa kuin -paljastetut hermot, ja kun joku hellävaroen kosketti niitä lämpimin -ottein, joutui hän useimmiten niin suuren ihastuksen ja pelon valtaan -luullessaan kadottavansa tuon elämänlämmön, että hän heti oli valmis -vastaamaan siihen ryöppyävän kiihkein tuntein. - -Mutta kasvuvuosinaan häntä oli pidetty kummallisena ja karttelevana. -Hän ei pyrkinyt koskaan esille, ei milloinkaan astunut ensimmäistä -lähentymisaskelta, ei myöskään salannut varovasti omaa mielipidettään, -vaan laski ajatuksensa ja sanansa pursumaan vuolaana virtana, kun jokin -loukkasi tahi kiihoitti häntä. - -Kohta päivällisen jälkeen Eva-täti lähti kiertotarkastukselle tyttöjen -huoneisiin. Hän sanoi näille, että hän tahtoo kerran viikossa käydä -katsomassa, miltä kukin "linnunpesä" näyttää. Lähtiessään tänä -iltapäivänä tarkastusmatkalleen hän otti mukaansa puutarhasta kukkia ja -hedelmiä, jotka hän jakoi ihmeteltävän tasapuolisesti. - -Minkan luona hän viipyi kauimmin. Siellä vallitsi edelleenkin -epäjärjestys ja siivottomuus. Näkyi selvästi, että nuori neitonen oli -väsynyt kaikkeen ja laittanut itselleen leposijan keskelle lattiaa. -Hän oli kiskonut sängystä pielukset ja peitteet alas. Savukekotelo, -tuhkakuppi, pieni malja, jossa oli suklaamakeisia, ja kirja ilmaisivat, -että nautinto oli ollut monipuolista. Mutta juuri silloin, kun Eva-täti -ilmestyi kynnykselle, viskasi Minka harsoleningin kaiken verhoksi ja -riensi sirosti vapaaherratarta vastaan. - -"Tervetuloa, täti kulta", sanoi hän sointuvalla ranskan kielellä, -"anteeksi, etten ole vielä saanut aikaan järjestystä, mutta minä sain --- odottamattoman vieraan". - -"Vai niin", sanoi Eva-neiti lyhyesti. "Kuka se oli?" - -"Eräs vanha, kiltti neiti, joka..." - -"Joka polttaa savukkeita ja viruu lattialla." - -Minkan kapeat, mustat silmät välähtivät. - -"Niin, hänellä on pienet pahat tapansa." - -"Sinä kyllä tiedät, Minka, että meillä on portinvartija. Ei kukaan -pääse sisään eikä ulos hänen laskemattaan. Ja kun minä olen ollut -ulkona, saan minä aina tiedon, kuka on käynyt pyrkimässä tänne minun -poissaollessani. Jos olen kotona, ilmoitetaan minulle myös heti, keitä -pyrkijät ovat, tuttuja vaiko tuntemattomia. Sinä ymmärrät hyvin, ettei -seitsemää tyttöä oteta taloon ilman valvontaa. Sinusta, pikku Minka, -minä tiesin vain, että sinä kaipasit hyvää kotia. Äitisi sanoi minulle -myös, että sinua on ajoittain kasvatettu luostarissa. Olet varmaankin -saanut olla paljon oman onnesi nojassa, lapsikulta, ja oma minä on sekä -sokea että kehno kasvattaja. Sinun satusi vanhasta neidistä osoittaa, -ettet sinä paljoa välitä totuudesta." - -"En tahtonut pahoittaa hyvän tädin mieltä tunnustamalla, että -- että -eräs tyttö meistä ehdotti... että polttaisimme." - -"Kuka se oli?" - -"Voi, minun on niin vaikea oppia lausumaan heidän nimiään." - -Minka hymyili lumoavan suloisesti, ja hänen pienten, tummien käsiensä -liikkeissä oli jotakin niin alistuvaa, kuin ne olisivat madelleet -rakkaan tädin edessä. - -Vapaaherratar epäröi hetkisen, sitten hän veti tytön luokseen ja -suuteli hänen matalaa otsaansa. - -"Pikku Minka, jos minusta tulee se, joka saa kylvää hyvää sinun -nuoreen mieleesi, niin minä tuntisin itseni onnelliseksi, että olen -ottanut sinut kotiini. Sen, että sinä et pysy totuudessa etkä siis ole -luotettava, olen minä nyt nähnyt, mutta hyvällä tahdolla voi nekin -virheet saada lähtemään. En kiellä sinua tupakoimasta, jos sinun on -vaikea luopua savukkeista. En myöskään kiellä sinua käymästä pitkällesi -lattialle. Sinä saat sitä varten lainata jääkarhuntaljan, niin ettei -sinun tarvitse pitää nautintoasi salahuvina, mutta hyvin mielelläni -toivon, että vapaaehtoisesti hylkäät nikotiinin. Se turmelee sinun -elimistösi." - -"Minä heitän kohta tupakoimisen", lupasi Minka. "En tahdo tehdä mitään, -mitä täti ei hyväksy." - -Vapaaherrattaren muoto kävi vakavaksi, melkein surulliseksi. -Valheellinen ja vilpillinen, siinä on paljon raivaamista ja -- -luultavasti se jää häneltä onnistumatta. - -Minka ojensi aito tanssijattaren tapaan niiaten savukekotelon ja sanoi -kohteliaasti: "_Voulez-vous bien prendre la boite, ma chère tante_?" - -"Niin, sinä saat tämän takaisin, milloin tahdot." - -"_Ah, mais jamais, chère tante, à quoi pensez-vous_!" - -Vapaaherratar jätti Minkan ja meni Märtan luo, joka iloisena kuin -mikäkin pikku emäntä näytteli hänelle kaikkia "kotoisia" aarteitaan. -Hän tarjosi karhunvadelma-hilloa, jonka hän itse oli keittänyt. Ja -hän otti säteilevän tyytyväisenä vastaan kiittelyt. Hänellä oli myös -saksalaisia piparkakkuja, joita Eva-tädin piti maistaa. Punainen huone -vaaleakoivuisine kalustoineen, joka oli päällystetty kotikutoisella -puna- ja valkearaitaisella kankaalla, sointui mainiosti tuohon -vaaleaveriseen tyttöön, jonka vaaleat Gretchen-palmikot riippuivat -valkeassa, lapsenpehmeässä niskassa. - -"Kuulehan, pikku Märta", sanoi Eva-täti, "etkö sinä tahtoisi ottaa -vähän hoivataksesi Minkaa? Hän on kyllä villilintu, mutta sinä -olet tyyni ja ymmärtäväinen, pikku ystävä. Sen olen saanut tietää -isoäidiltäsi, ja minä olisin iloinen, jos sinä voisit vaikuttaa häneen -hyvää." - -"Aion koettaa hyvin mielelläni", vastasi Märta äidillisesti. "Voin -opettaa hänelle myös ruotsia. Pappa ja mamma puhuvat aina ruotsia -meidän, lasten, kanssa." - -Kuinka siniset silmät sillä tytöllä oli! Niihin katsoi kuin -kirkkaimmalle kevättaivaalle. Hän ei milloinkaan pettäisi ketään eikä -milloinkaan salaisi tekoaan. - -Luottavin ja lämpimin sydämin Eva-täti jatkoi kiertoaan ja tuli Maudin -luo, joka itsepintaisesti piti yhä vain tavaroitaan purkamatta. -Purkakoon se, jota haluttaa. Hän ei aio vaivautua. Mutta Eva-täti teki -asiasta lyhyen lopun. Hän tunsi Rydemanien luonteen, kun oli ollut -Dresdenissä samassa kasvatushoitolassa, jossa Maudin kolme tätiäkin oli -ollut. Heilläkin oli ollut Maudin oikukkaasti jurottavat kasvat, kun -jokin ei heille "sopinut", mutta toisin vuoroin heidän leveä huumorinsa -saattoi panna koko tyttöparven ilosta läikkymään. Ja Eva piti heistä -kuitenkin kaikkien niiden hauskojen hetkien tähden, jotka oli heidän -parissaan viettänyt. Vilkaistuaan pikipäin ympärilleen hän sanoi: "nyt -me puramme tavarat, Maud. Ja meidän täytyy joutua. Anna sinä minulle -ne, mitä pannaan lipastoon!" - -Maud katsoa siritti vapaaherrattareen, pyöräytti päätään ja jyhkeää -ruumistaan, meni vastahakoisesti matka-arkun luo ja jäi siihen -seisomaan avain kädessä. - -"Rakas Maud, _festina lente_ on kehno ohje tässä tapauksessa. Meidän on -parasta käydä heti käsiksi toimeen, minä muistan, kuinka sinun tätisi -purkivat matkalaukkujaan -- se tapahtui eräässä tyttöjen hoitolassa -Dresdenissä. Ulla ja Beata kiistelivät eräästä silkkihameesta, jonka -kumpikin väitti saaneen omakseen. He kiskoivat sitä kaikin voiminsa, -niin että se yhtäkkiä repesi kahtia, mutta silloin he eivät voineet -pidättää nauruaan, vaan nauroivat niin makeasti, että tupsahtivat -istualleen lattialle kummallakin hameenpuolikas sylissä." - -Maud näki kinailun niin ilmi elävänä edessään, että hänkin herahti -nauruun, joka helmeili niin raikkaana ja kirkkaana hänen punaisilta -huuliltaan, että koko tyttö muuttui. - -"Sepä oli mainiota rehkinää", sanoi hän Eva-tädin kauhistukseksi, mutta -tätä leveäsuista huomautusta ei nyt juuri voinut moittia. Aikaa oli -vähän. Matkalaukku lennähti kuitenkin auki, ja Maud sai ihmeteltävän -ripeästi tavaransa paikoilleen. - -"Niin se kävi, että hurahti", sanoi hän pirteän vallattomalla -tavallaan. "Paljon kiitoksia avusta." - -Hän nyökkäsi kömpelösti, mutta näytti niin herttaiselta, ettei Eva-täti -voinut olla taputtamatta hänen pulleaa poskeaan. Maud ei tosiaankaan -kelvannut salonkinaiseksi, mutta jos hän koettaisi, voisi hänestä olla -hyötyä ja iloa maailmassa. Eva-tädin mieleen välähti eräs ajatus, ja -kun hän käsi Maudin kainalossa saapui ruokasaliin, oli hän jo alkanut -sitä kehittää. - -Jatko seurasi illalla, kun oli kokoonnuttu salonkiin syksyn ensimmäisen -takkavalkean ääreen, joka oikeastaan oli vain komeilua. Piirin keskellä -oli pieni pöytä ja sillä kaksi maljaa täynnä omenia ja pähkinöitä. - -Minka oli laulanut Maryn säestäessä ja kumpikin palkittiin vilkkailla -kättentaputuksilla. Maud oli kertonut murrejuttuja ja mademoiselle -Desirée Renard lausunut runon Rostandin L'Aiglonista. - -Tämän numeron jälkeen oli lyhyt väliaika. Kun vapaaherratar sen -keskeytti, nyökkäsi Maud heti, osoittaakseen tietävänsä, mitä Eva-täti -aikoi sanoa. - -"Niin, tyttö-kullat, minun mielestäni on meidän ensimmäinen yhteinen -päivänviettomme kulunut paremmin kuin voi odottaakaan", alkoi hän, -"ja sentähden minä luulen voivani tehdä erään ehdotuksen, jonka -heti selitän. Ei kukaan teistä, jotka olette niin nuoria, tunne -paljoa sen luokan ihmisiä, jolla on nimenä _pauvres honteux_. Heidät -syöstään syrjään tai he itse vetäytyvät pois näkyvistä tuntiessaan -voimattomuutensa elämän taistelussa. Kerran hekin ovat olleet -paremmilla päivillä. Useimmat muistavat omistaneensa kauniin, -varakkaan kodin, jonka säälimätön kohtalo on murskannut palasiksi, -monet yksinäiset vanhukset istuvat puutteellisissa vuokrahuoneissa, -jonne he ovat siirtäneet kallisarvoisten ja ennen kaikkea rakkaiden -huonekalujensa jäännökset, maailma ei jouda heistä huolehtimaan. -Päivät päästään he istuvat tuolilla ikkunan ääressä ja tuntevat, miten -vanhuuden yksinäisyys jäytää heitä. Olen ajatellut, että ehkä joku tai -jotkut teistä haluaisivat uhrata muutamia hetkiä ajastaan noille elämän -hyljeksimille olennoille. Teidän ei ole tehtävä sitä minun tähteni eikä -siksi, ettei teidän mielestänne sovellu kieltäytyä. Silloin teidän -käyntinne eivät tuota iloa. Teidän on käytävä kuin päivänpilkkeiden, -omasta vapaasta tahdosta, ja luotava valoa puutteenmajaan, minulla on -paljon osoitteita, mutta niitä en teille tyrkytä." - -"Minä lähden", vakuutti Mary, "ja kun minulle lähetetään hedelmiä -kotoa, niin otan kokonaisen kantamuksen mukaani." - -"Minä myös lähden mielelläni", puuttui puheeseen Märta, "kenties voin -auttaa heitä paikkauksessa ja taloushommissa". - -"Minä voisin ehkä lukea ääneen, jos joku välittää sellaisesta", sanoi -Barbro. - -"Tiedättekö mitä, tytöt", virkkoi Astrid innostuneesti, "me yhdymme -kaikki tuumaan. Emmeköhän perustaisi kerhoa, jos Eva-täti antaa luvan!" - -"Kyllä", hymyili Eva-täti, "eihän seitsemää nykyaikaista tyttöä -voi ajatellakaan ilman kerhoa. Niin että minun ei kannata ruveta -vastustamaan sitä ajatusta. Mutta kun minä nyt olen pannut asian -alulle, saatte te oman harkintanne mukaan laatia säännöt ja muun. Omin -päin se käy teiltä paljoa vapaammin. Minä vaadin vain, että kokous -lopetetaan kello kymmenen, minkä jälkeen minun tyttöjeni huoneissa -vallitkoon hiljaisuus ja sammutettakoon tulet, niin että tänä iltana -lienee myöhänläntä virittää päivänpilkkeitä." - -Ennen kuin tytöt erosivat, ehti Sonja ilmoittaa Barbrolle, että hän -oli tavannut myös Harald Wittin tänään. Hän oli viimeistä vuotta -Karlbergissa ja sanoi aikovansa pyytää Barbroa sotakoulun juhlaan, kun -Sonjaa ei ollut haluttanut. - -Harald Witt oli myös kummankin tytön lapsuudentuttavia. He olivat -käyneet samaa tanssikoulua ja heillä oli monia iloisia, yhteisiä -muistoja. - -"Muistaako hän minua?" kysyi Barbro onnellisena, joskin hänen -iloaan hieman katkeroitti joutua hätävaraksi. Olihan sentään aivan -luonnollista, että Sonjalla oli etusija. - -"Tietysti. Hän sanoi: 'Minkäs näköinen se nykyään on se pörröpää, joka -mieli sinisukaksi?' Voit arvata, että kuvailin sinua edullisesti, koska -hän aikoo pyytää sinua juhlaan." - -"Paljon kiitoksia, mutta hän kai muuttaa mielensä nähtyään alkukuvan." - -Barbroa hävetti, kun hänen silmiinsä kihosi kyyneliä. Eihän hänellä -ollut pienintäkään syytä tillittää, mutta Sonjalla oli niin kummallinen -tapa antaa iloa ja ottaa se taas takaisin. Barbrolla oli kuitenkin -kiire sanoa hyvää yötä. Samassa kun hän oli juoksemaisillaan ylös -torninrappuja, tupsahti häntä vastaan Minka, joka äänettömästi liukui -kahareisin alas kaidepuuta myöten, ja tämä kohtaus haihdutti heti -synkät ajatukset. - -"Oletko käynyt huoneessani?" kysyi hän ihmetellen. - -"Ei, ei, laskin vaan mäki. Älä puhu täti, chérie!" - -Barbro remahti nauramaan. Minka näytti aika hassunkuriselta katuessaan -mäenlaskuaan, mutta oli samalla vallattoman halukas laskemaan -uudestaan. Barbro kurkisti rappujen yläpäähän. Kaksi kaidepuuta ja niin -ihanan jyrkät! Sepä oli mainion houkuttelevaa. - -Ei näkynyt ketään. Sähköliekki valaisi himmeästi ylähallia. Barbro -kuiskasi hämillään: "Eikös lasketa kilpaa? Se, joka pääsee kolme kertaa -ensimmäiseksi, saa kokonaisen hehdon karamelleja." - -Minka nyökkäsi veikeästi, ja mustat silmät välähtivät. Hän oli valmis -tekemään vaikka mitä makeisista, oli hänen tapansa tunnustaa, eikä hän -epäillyt hitustakaan voittavansa kilpailussa. - -Kohta nuoret neitoset lennähtivät kaidepuun harjalle, molemmat yhtä -innoissaan. - -"Nyt", komensi Barbro, ja ennen kuin se oli sanottukaan, lensi Minka -nuolennopeasti pitkin käsipuuta. Hän ehti kaikki kolme jaksoa ennen -Barbroa, mutta tämä tunsi olevansa niin kiihtynyt urheilusta, että -uudeksi urheiluksi ehdotti kapuamista käsien varassa pitkin kaidepuuta. - -Siinäkin oli Minka voittamaton. Hän kapusi keveästi ja ketterästi kuin -pieni apina. - -"Nyt minä on kaksi hehtaari karamelli", sanoi hän keikkumisen päätyttyä. - -"Eipäs, sellaista sopimusta ei tehty", intti Barbro. - -"Minä niin ajatteli." - -"Ei kiitos, tämä viimeinen oli vain huvin vuoksi." - -"Minä aina ajattele voitto", sanoi Minka hyvin pahoillaan. - -Barbro silmäili hämmästyneenä pientä olentoa tulipunaisessa -silkkipuserossa. Kaiveliko hänen mieltään tosiaankin se, että oli -menettänyt muutamia namuspaloja? Barbro puolestaan ei ollut paha -herkuttelija, vaikkakin hän piti makeisista, kun niitä tarjottiin, -mutta hän ei nauttinut ahmimalla. Sensijaan näytti Minkan koko olento -palavan himosta saada luvattu hehto. - -"Minun puolestani sen kyllä saat", sanoi Barbro. Ja kun kello samassa -löi kymmenen, keskeytti hän Minkan tuotapikaa alkaman villin riemuhypyn -sanomalla leikillisesti: "Hyvää yötä, pikku sokerirotta!" - - - - -III - -Päivänpilkkeet. - - -Eräänä lauantaina kello neljän seudussa iltapäivällä olivat tytöt -kokoontuneet piharakennuksen salonkiin. Heidän murkinoidessaan oli -näet ankara sade alkanut rapista huvilan korkeita, paljaita ikkunoita -vasten, ja kun se sitten yltyi rankaksi, peruutettiin kävelymatka, -ja seitsemikkö päätti perustaa kerhon, joka jo oli ristitty -"Päivänpilkkeiksi". - -Sen tarkoitus oli myös määritelty ja oli vain vahvistamista vailla, -mikä tapahtui siten, että oli luettava ja hyväksyttävä Astridin laatima -pöytäkirja. - -Syvällä, kauniilla alttoäänellään hän luki: - -"Päivänpilkkeiden" kerho on seitsemän jäsenen perustama, ja kerhon -tarkoituksena on auttaa ja ilahduttaa niitä vanhoja ja yksinäisiä, -jotka ovat olleet paremmilla päivillä, mutta joilla nyt ei ole -ainoatakaan rakasta omaista, joiden puoleen kääntyä. Kerhon säännöt -ovat seuraavat: - -1) Jäsen sitoutuu suorittamaan vuosimaksuna kymmenen kruunua ja -antamaan vapaaehtoisia lahjoituksia edellämainittuun tarkoitukseen. - -2) Jäsen on velvollinen ainakin kerran viikossa uhraamaan iltapäivänsä -sille tai niille vanhoille, joista hän on ottanut huolehtiakseen, -ja hänen on sinä aikana viihdytettävä ja autettava suojattejaan ja -työskenneltävä heidän kanssaan. - -3) Jäsen on oikeutettu ehdottamaan kerhoon uusia jäseniä, kuitenkin -ainoastaan naispuolisia, minkä ohella on toivottava, että sopivia -jäseniä otetaan kerhoon yleisellä äänestyksellä. - -4) Johtokunta valitaan joka syksy perustamispäivänä, ja sen jäseninä -ovat puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja. Kun jäsenluku -on kasvanut kaksinkertaiseksi, valitaan myös kolme varajäsentä -johtokuntaan, jonka vaali tapahtuu suljetuilla lipuilla. - -5) Yhteisestä päätöksestä kerho pitää kokouksia kerran viikossa. -Jäsen, joka on poissa kokouksesta, maksaa sakkoa yhden kruunun, näissä -kokouksissa työskennellään Päivänpilkkeiden toiminnan edellyttämällä -tavalla. - -6) Lucianpäivänä, joulukuun 13:na, vietetään vuosijuhla -joululahjavarojen kokoamista varten. - -7) Suotavaa on, että tehdään ehdotuksia jäsenten kerhomerkeistä ja -kerhonimistä. - -Viimeinen pykälä oli tyttöjen käsityksen mukaan oikeastaan jännittävin. -Muista pykälistä olikin keskusteltu niin usein ja paljon, että ne -voitiin pitää selvinä, mutta seitsemäs oli lisätty viime tingassa, -kun Minka oli maininnut, että heillä oli ollut tapana antaa _noms -de charité_ siinä luostarissa, missä hän oli ollut. Tytöt halusivat -kuitenkin mieluummin saada sellaisen toveruuskantaa edustavan -erikoisnimen, jota voitaisiin käyttää varsinaisen nimen sijasta. - -Kerhomerkistä pääsi seitsemikkö vähällä yksimielisyyteen. Se oli pieni -hopea-aurinko sateineen ja sitä oli aina kannettava leningin alla. - -Sattuvien nimien keksiminen oli mutkikkaampi juttu, mutta Sonjan -ehdotukset saivat suurimman kannatuksen. Hän oli sekä näppärin -että rohkein keksimään. Sitäpaitsi oli hänestä tullut kaikkien -mielikki. Pidettiin suurena kunniana saada käydä hänen kanssaan -puodeissa tai auttaa häntä pukeutumaan upeaan seurustelupukuun, kun -hän oli menossa kutsuihin. Häntä ympäröi hakkaillun ja liehitellyn -tanssiaiskuningattaren ja jumaloidun nuoren morsiamen sädekehä, mikä -teki hänet vastustamattomaksi. Ja kun hän selitti, ettei hänellä -ollut mitään nimeä itseään varten, oli kaikilla tovereilla valmiina -mairittelevia lisäkkeitä. Minkan ehdottama "Bien-aimée" hyväksyttiin -kuitenkin avonaisella äänestyksellä. Minka itse sai pitää hyvänään koko -lailla mairittelemattoman "Typykkä", Astrid sai olla "Kunniankukko", -Mary "Sievä sävy", eräs sanaleikki, josta Sonja oli hyvin ylpeä; Maud -nimitettiin Tegnérin jättiläistytön mukaan "Gerda finnintyttäreksi", -Märta sai nimityksen "Weibchen" ja Barbro vastusteluistaan huolimatta -"Kynänvarsi", sillä tiesihän sen koko maailma, selitti Sonja -suorasukaisesti, vaikka hän oli antanut Barbrolle vaitiolo-lupauksen, -kun tämä oli kaikessa luottamuksessa kertonut hänelle, että -Svenska Dagbladetissa oli ensi kerran ilmestynyt eräs hänen -"tunnelmakuvansa", ja runoja oli häneltä tullut kuin "turkinhihasta" -ihan kaksitoistavuotiaasta saakka. - -"Silloinpa saat kirjoittaa jotakin oikein sievää minun runoalbumiini", -sanoi Märta ihastuksissaan. - -"Ja minun myös", lupasi Maud auliisti, "mutta se ei saa olla mitään -imelää ruikutusta lempineen ja hempineen ja kuineen ja muineen, -semmoista minä en suvaitse". - -"Nyt valitaan johtokunta", keskeytti Astrid, "muuten ei tästä lorusta -tule loppua. Tässä on paperilippuja ja nämä maljat ovat vaaliuurnia. -Niihin on merkitty, mitä lippuja mihinkin pannaan, siis seitsemän -kuhunkin. Me pyydämme Blendan" -- hän oli sisäkkö -- "tänne lukemaan -ne, niin saamme laskea äänet." - -Sonja valittiin yksimielisesti puheenjohtajaksi, mutta rahastonhoitajan -toimesta olivat mielipiteet jonkun verran eriäviä. Siksi tuli kuitenkin -Märta, joka sai toimen yhden äänen enemmistöllä, ja Astrid valittiin -sihteeriksi. - -"Minä tahtoisin mielelläni esittää sisareni Birgitin kerhoon", sanoi -Barbro. "Hän on tosin naimisissa oleva rouva eikä ole enää kovin -nuorikaan, kohta kaksikymmentäneljävuotias, mutta hän on niin hyvä, ja -kaikki ihmiset, varsinkin vanhat, pitävät hänestä." - -"Minä arvelen, ettemme näin äkkipäätä ottaisi uusia jäseniä", vastusti -Maud. "Meidän on väljempi olla, niin kauan kuin saamme olla omissa -oloissamme, mutta sitten vasta kun väsytään, poimitaan sijaisia, -minä ainakin luulen, etten viitsi koko talvea uurastaa hellänä -hyväntekijänä." - -"On niin vähän aikaa", säesti puheenjohtaja, "mutta tiedättekö, -Lucia-juhla jännittää minua kovasti. Se juhla se häikäisee loistollaan -Löwesköldin vielä aamu-usvaista puhdetta." - -"Minä ihan ikävöimällä ikävöin päästä ompelemaan jonkun kiltin mummon -viereen", sanoi Märta viehkeästi, "silloin sitä puheltaisiin hänen -lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja pilkistettäisiin hänen muistoihinsa". - -"Minä en luule osaa puhu mummon vanhan kansa", huokasi Minka. Hän jo -katui liittymistään kerhoon. Se oli jotakin, josta hän ei välittänyt -hituistakaan. Eihän toki, urheilu ja hakkailu ja elävätkuvat ja -sokerileipurit häntä huvittivat. - -Kun Eva-täti sai tiedon äskenperustetusta kerhosta, näytti hän hyvin -tyytyväiseltä ja antoi hyvin mielellään kullekin hoidokkaalleen -osoitteen, mutta hän varoitti heitä ryhtymästä liian innokkaasti -toimimaan. Hän näet pelkäsi, että ainakin jotkut väsyvät kerran -viikossa tapahtuvaan päivänpilke-vierailuun. Omassa mielessään hän -ajatteli, että ainoat, jotka eivät kyllästy, ovat Märta ja Astrid, -muiden luonteessa ei vielä ollut riittävästi lujuutta eikä vakavuutta. - -Barbron sydän oli kyllä lämmin ja nöyrä, mutta hän eli vain toisella -jalallaan todellisuudessa, toinen oli mielikuvien maailmassa, missä hän -uneksi tulevaisuuden vihertäviä onnenlehtoja. - -"Neiti Helene Boye, seitsemänkymmenenyhdeksän vuoden vanha, älykäs -ja huvitettu kaikenlaisista sivistävistä askareista. On ollut -seuranaisena. Hänen sukulaisensa lähettävät hänelle Skoonesta toisinaan -rahaa ja ruokatarpeita. Hän asuu Stigberginkadun 18:ssa pienessä -puutalossa erään laivurinlesken luona", luki Barbro osoitelipustaan. -Ja äkkiä karkasi veri hänen poskiinsa. Varmaankin Holger Boyen täti. -Silloin hän luultavasti voi Holgerin avulla valmistaa mummolle -rauhallisen ja iloisen elämänillan. Holger veisi hänet kenties entiseen -lapsuuskotiinsa, tasangolla olevaan valkoiseen taloon. Hän aivan -kuumeni odotuksesta ja jännityksestä. Tietysti hän ei välitä mitään -rankkasateesta, vaan lähtee kohta päivällisen jälkeen Söderiin. - -Barbro istui sanattomana päivällispöydässä ja kehräsi punaista -unelmalankaansa. Oli tosiaankin tyhmää, ettei hän ollut pariin -kuukauteen antanut itsestään mitään tietoja Holgerille. Tämän viime -kirje, lyhyt ja toverillinen, kuten aina, oli saapunut juuri hänen -lähtiessään papan ja sisarien kanssa Köpenhaminaan. Siellä hänellä -oli ollut jumalallisen hauska ja hän oli unohtanut kaikki ahmiessaan -nähtävyyksiä ja huvituksia. Sitten hän oli matkustanut Flodaan -pikku isoäidin luo, missä häntä kohtasi uusi yllätys. Hän, Babi -puitukka, oli siellä saanut oikean kosiskelijan, erään vanhahkon, -perin köyhän ja ylettömän hienon paroonin, joka päivittäin tuhlasi -hänelle kohteliaisuuksia enemmän kuin mitä hän sitä ennen oli kuullut -eläissään. Hän oli sulasta kiitollisuudesta melkein jo antamaisillaan -myöntävän vastauksen hänen jalosyntyiselle kaljupäisyydelleen, mutta -isoäiti sai hyvissä ajoin tietää asian ja teki jyrkän tenän. Hän oli -sydämettömästi nimitellyt paroonia kuokkavieraaksi, ja kyllähän tämä -olikin nälkäisen ja kurjan näköinen, mutta sittenkin kuulosti ruoka -varsin arkipäiväiseltä kaikkeen siihen runolliseen verraten, millä hän -oli kestinnyt Barbroa. Nyt hän käsitti, että parooni Louis von Trotte -myös oli _pauvre honteux_, joka oli yrittänyt hänen avullaan pysyä -pystyssä, eikä hän, Babi, unohda kuuna päivänä, miten jäisen kylmältä -paroonin otsa näytti ja miten kuivettuneilta hänen kätensä tuntuivat -sinä aamuna, jolloin hän jätti jäähyväiset Barbrolle matkustaakseen -veljensä luo metsästämään. - -Eva-täti ei tahtonut, että Barbro lähtee pimeässä ja tietä -tuntematta niin pitkän matkan päähän Söderiin lauantai-iltana, mutta -sunnuntaiaamuna läksi neljä Päivänpilkettä, nimittäin Kunniankukko, -Weibchen, Kynänvarsi ja Sievä sävy, kaikki varustettuina Eva-tädin -tervehdyksillä ja pulskalla korilla, johon taloudenhoitajatar oli -pannut yhtä ja toista. Omasta puolestaan olivat tytöt hankkineet kukkia -ja torttuja. - -Sonjan oli mentävä koko päiväksi tulevien appivanhempiensa luo, missä -hän tapaa sulhasensa. Minka valitti päänsärkyä, ja Maudilla oli taasen -sellainen päivä, jolloin hän ei "viitsinyt" toimittaa muuta kuin -näyttää happamelta ja purkaa sisuaan. - -Mutta kun Päivänpilkkeet olivat palanneet takaisin, katui hän, että -oli antanut huonolle luonteelleen vallan. Kaikki neljä olivat varsin -ihastuksissaan tehtävästään. Heidät oli otettu vastaan kuin mitkäkin -prinsessat. Vanhat mummot eivät olleet voineet kyllin ilmaista ja -osoittaa kiitollisuuttaan, ja pari mummoa oli ollut ihan hassahtavia, -kuten esim. Barbron mummo. - -Hän oli kertonut ketterästi ja rattoisasti entisajan ihmisistä ja -elämästä. Oli ollut monta vuotta ulkomailla ja tavannut paljon -kuuluisia henkilöitä, mutta se sentään oli jotakin, että hän oli -tasanko-skoonelainen ja kuului suureen Boye-sukuun, joka oli -haarautunut moneen suuntaan kahdestatoista voimakkaasta veljeksestä: -hänen isoisästään ja tämän veljistä. - -Holger Boye taitaa olla hänen serkunpoikansa. Hän ei ollut kuullut -tästä milloinkaan puhuttavan, mutta nyt sai Barbro viedä sydämelliset -terveiset tuolle nuorelle miehelle. - -"Minä pidän kaikista sukulaisistani", sanoi Helene-neiti, "sekä -tunnetuista että tuntemattomista, ja minulla onkin harvinaisen hyvä -suku, joka muistaa minua, vanhaa sokeaa". - -Neiti Boye näki vain hämärästi ympärilleen, mutta hänen sielunsa silmät -näkivät selkeästi, ja jokaisen pienenkin murun, minkä hän sai ulkoapäin -suuresta, kauniista maailmasta, hän otti hyvin mielellään vastaan. - -Barbro oli riehahtanut tuleen ja leimuun suojattinsa puolesta ja samana -iltana, jolloin hän oli käynyt mummon luona, hän kirjoitti seuraavan -kirjeen kandidaatti Holger Boyelle. - - "Rakas Holger! - - Suo anteeksi, ettet ole kuullut minusta mitään, minä olen - kuitenkin ajatellut sinua hyvin usein, ja juuri nyt olet sinä - ihmeellisen elävänä edessäni. Sinä et voi aavistaa, kuinka - iloiseksi tulisin, jos äkkiä ilmestyisit ja läksisit minun - kanssani minun kaikista viimeisimmän ihastukseni, sanomattoman - herttaisen ja suloisen mummon luo, jolla on mitä kaunein - valkoinen tukka ja syvä, lämmin katse sairaissa silmä-poloisissa. - Hänen nimensä on Helene Boye; sinä taidat olla hänen serkkunsa - poika, ja hän sulkisi sinut syliinsä, jos lähtisit hänen pieneen - ullakkokamariinsa Söderiin. Siellä se on se pienen pieni mummo - siinä pienen pienessä tuvassa. Ajattelehan, kuinka kaihoisasti - hän kaipaa takaisin lapsuudenseutujensa tasangoille! Mutta - köyhyys, joka on äänetön ja arka eikä turvaudu kerjuuseen, - on kätkenyt lujatahtoisen ja ajatusrikkaan elämän jäännökset - puutteenalaiseen majaan. Etkö tule joskus Tukholmaan? Minun - täytyy sanoa sinulle, että kuvittelen sinun toivottavan vanhan - sukulaisesi tervetulleeksi siihen valkeaan taloon, josta olet - niin usein puhunut. Kun tulee kevät, saisi hän taas nähdä - rakkaan Skoonensa ja olla siellä villihanhien lähtöön saakka. - Tapahtuukohan tämä ainoastaan minun mielikuvituksessani? Eihän - toki, sinä kyllä autat minua luomaan valoa täti Helenen elämään, - joksi minä häntä jo sanon. Aivan varmaan näen hänestä unta - ensi yönä. Hän on suloinen. Kun vain saan aikaa, käyn hänen - luonaan useamman kerran viikossa. Tuntuu melkein kuin olisin - saanut yhden isoäidin lisää. Birgitiltä, hänen mieheltään ja - lapsiltaan voin kertoa sulle terveisiä. He aikovat muuttaa - Tukholmasta uutenavuotena, sillä Bengt on nimitetty lehtoriksi - Mariestadiin. Molemmat ovat ylen onnellisia päästessään niin - lähelle Göteborgia. Mihin minä joudun, kun tämä vuosi loppuu, - siitä ei ole tietoa, mutta hän (pappa), tuo (Ulla-täti), se (minä - itse) tuumiskelevat hartaasti, kunne saisi sopimaan sellaisen - siivekkään kuin Babi on. Et taida tuntea ketään sellaista - maailmanympäri-purjehtijaa, joka ottaisi minut kiertoretkelleen? - - Täällä Löwesköldin laitoksessa me kaikki viihdymme oikein hyvin. - Kahteen meistä sinä ihan varmaan rakastuisit. Toinen on sellainen - hienonhieno tytön näytenumero, jolla on aito siloisuutta sekä - ulkonaisesti että sisäisesti. Hän on ainoa laatuaan, ymmärrätkö, - ja hänen nimensä on Astrid Tolling. Toinen on maailman sievin - pikku lumoojatar, jolla on sametinruskeat kasvot ja sellaiset - silmät, ettei kukaan voi niitä vastustaa. Minka Rozinsky on hänen - nimensä. - - Sitten täällä on vielä pari, joista sinä sanoisit 'pää, pää, - valkeat lampaat', ja eräs, pahin meistä, mutta kieltämättä - älykkäin, sinun kotipuolesi tuotteita. Ja Sonja, prinsessa Sonja, - joka on lahjoittanut pois puolet kuningaskuntaansa, sydämensä ja - tulevaisuutensa, mutta puolen valtakuntansa vastalahjaksi hän - saa kokonaisen onnellisen keisarikunnan. Muuten olen jo hyvin - iloinen, kun pääsen morsiustytöksi ja saan kulkea saattueessa - pitkää käytävää myöten Jakobin kirkkoon, jonne neljä Freidien - miespolvea on vienyt morsiamensa alttarin eteen. - - Nyt olen varmaankin kirjoittanut enemmän kuin sinä jaksat - lukea, ja sittenkin minun täytyy mainita, että meillä on eräs - opettaja, jota olen päättänyt olla milloinkaan suututtamatta. - Hän on näköjään kuin kulunut sanakirja ja puhuu kuin vanha - runoelma. Hän taitaa vaikka mitä, mutta totta kai tiedät, ettei - se semmoinen kovin paljoa tehoa tyttöihin. Sonjan mielestä hän - on hassunkurinen hontelokoipineen ja sormineen. Hänen nimensä - on Krabbe, mutta häntä nimitetään 'kravuksi'. Olen ottanut - tehtäväkseni saattaa hänet tavalla tai toisella iloiseksi. - Hän suree jotakin. Se saisi hyvinkin olla hänen oma kuollut - nuoruutensa. Entä minun nuoruuteni, joka on niin turkasen elävä - -- ja jota minä en saa mitenkään kulkemaan samassa tahdissa - muiden kanssa! Minun nuoruuteni ei varmaankaan osaa kuolla - milloinkaan. Se seisoo kuin korkealla vuorella minussa ja huutaa - huhuilee kaikkiin ilmanääriin. - - Olipa miten oli, Holger, älä unohda Helene-tätiä. Hän on niinkuin - Fröding sanoo: 'tähti, satu, laulu'. Ei mikään _nova Stella_, - puhuakseni sinun kieltäsi, vaan pieni, kalpea ja hiljainen, kohta - poroksi palanut maailma, eikä meidän päiviemme soinnuissa kulkeva - laulu, vaan entisten aikojen harras, hellä ja lämmin virrensävel. - - Huh, tälle sinä naurat ja ehkä nimität minua 'kynänvarreksi' - kuten tytöt täällä laitoksessa. Voi, jos minä kelpaisin edes - tukevaksi kynänvarreksi, silloin se saisi olla vaikka miten - paksussa musteessa ja kulunut tahansa. Sillä minä tahdon, minä - tahdon oman maatilkun jalkojeni alle, toiminta-alan, jolta minua - ei sysitä pois alituisesti hokemalla: 'Mutta Babi, mitä sinä - köntystelet'. - - Olen iloinen ja äkäinen ja äkäinen ja iloinen sata kertaa - päivässä, ja myötäänsä minun sisässäni palaa. Näinköhän minä - milloinkaan jäähdyn, mitä luulet? - - Ystäväsi - Barbro." - - - - -IV - -Eräs käynti ja sen seuraukset. - - -Säntillinen pikku Märta ei mennyt milloinkaan nukkumaan katsomatta, -että kaikki oli paikoillaan, ja kun hän tänä iltana huomasi, että -hillopurkista oli jäänyt valkealle sohvapöydälle tahmea rengas, -kauhistui hän sanomattomasti huolimattomuuttaan. Hän oli tosiaankin -ottanut vähän hilloa viemisiksi päivänpilke-matkalle, mutta hän ei -voinut käsittää, miten hilloa oli saattanut joutua pöydälle. Häntä ihan -vihlaisi ajatellessaan, että purkki oli jäänyt puhdistamatta. - -Hänen täytyi mennä heti katsomaan. Aivan oikein! Hän otti purkin -esille. Otsaa ja poskia ihan poltti kuvitellessa, mitä "Mütterchen" -tästä olisi sanonut. Mutta -- mutta -- mihin ihmeeseen hillo oli -joutunut? Märta kuumeni kuumenemistaan. Purkki ei ollut rikkinäinen. -Siitä ei ollut vuotanut mitään. Hänestä oli vastenmielistä epäillä -ketään näpistyksestä ja häntä hävetti, että tuli ajatelleeksi Blendaa. -Voisiko olla mahdollista, että -- -- -- Ei, Eva-täti oli sanonut, että -hänen palvelijansa olivat ehdottoman rehellisiä. - -Märtan palleroiset pikku kädet vapisivat, kun hän pani purkin takaisin -kuivattuaan sen ensin huolellisesti. Sitten hän jäi hetkiseksi -epäröiden seisomaan. Näin hän teki joka ilta, mutta loppujen lopuksi -hän riensi kiireesti lipaston luo ja avasi nopeasti sen alimman -laatikon. Sen perimmäisessä nurkassa oli pitkä, tasainen, huolellisesti -sidottu puurasia. Otettuaan sen käsivarrelleen Märta hymyili kauneinta, -äidillisintä hymyään ja lepersi: "Nyt saa pikku Tupukkani nukkua tänä -yönä mamman rinnalla, kun on ollut niin kiltti koko päivän!" Varovasti -hän aukaisi rasian kannen, ja siellä lojui ruusuisen silkkipeiton alla -nukke, jolla oli kultakutrit ja pitkät, pyöreille poskille ulottuvat -silmäripset. Hellitellen Märta silitteli nuken kirjailtua yöpukua -ja pani rasian tuolille sängyn viereen. Oli päätetty, ettei Tupukka -pääse Tukholmaan. Märta oli myöntänyt, vaikka haikeasti itkien, -että hän on liian suuri "leikkimään nukkien kanssa", mutta jopa oli -tuntunut ilo ilolle silloin, kun hän oli huomannut, että mamma oli -sittenkin salaa pistänyt Tupukan matka-arkkuun. Ja sitten hän kertoili -Tupukalleen lastenseimen pienokaisista ja lastentarha-kurssista, missä -Märta-mamman harjoittelun esineinä olivat elävät pikku nuket. Märta ei -osannut oikein sulautua tovereihinsa; näillä ei ollut ensinkään hänen -harrastuksiaan, mutta Tupukka oli kymmenen vuotta uskollisesti ja -vastustelematta katsellut häntä sinisillä silmillään, kun vain Märta -pani sen pystyyn. - -Märtaa pelotti aika lailla, että tytöt saattaisivat keksiä hänen -salaisuutensa ja nauraa sekä hänelle että Tupukalle silmät korvat -täyteen. Surkein oli kuitenkin Tupukan kohtalo, kun se ei kyennyt -puolustamaan itseään. Märta ei unohtanut kertaakaan kätkeä nukkea -piiloon aamulla ennen lähtöään huoneesta. - -Silitellessään siinä Tupukan hiuksia hän oli kuitenkin hieman -hajamielinen. Jonkun on täytynyt käydä täällä huoneessa maistelemassa -hilloa. Mitähän jos tuo joku eräänä päivänä ottaa ja tutkii -lipastonlaatikon ja löytää Tupukan! Eiköhän sittenkin ole selvintä -lukita laatikko, mutta se on taas epäluuloa tovereja kohtaan. - -Aivan onnettomana Märta harjasi tuuheaa, välkkyvää tukkaansa. Silloin -hän kuuli omituista rapsetta oven takaa. Se ei ollut koputusta, vaan -paremmin varovaista kopeloimista. - -"Laske minu sisä, Märta", kuului Minkan pyytävä ääni. "Nukuin paljo -tänään." - -Märta ei ehtinyt peittää Tupukkaa, kun ovi avautui, ja huoneeseen -livahti Minka, joka ei milloinkaan tahtonut mennä nukkumaan -määräaikana. Päänkivistys oli nähtävästi lakannut. Hän näytti hyvin -pirteältä ja kirkassilmäiseltä. - -"Olin juuri menossa nukkumaan", sanoi Märta sulkien nopeasti Tupukan -rasian kannen. "Kello on kohta kymmenen. Onko sinulla jotakin asiaa?" - -"Eipä oikeastaan." Minka katseli uteliaana, kun Märta solmi rasian -kiinni ja pani sen laatikkoon, näinköhän siinä oli suklaata tai -karamellejä? Hän tuli yhä lähemmäksi: "Mitä sinä on siinä, _chérie?_" - -"Eräs -- eräs muistoesine kotoa." Ajatuksissaan Märta heti pyysi -Tupukalta anteeksi, että sanoi häntä "esineeksi". - -"Saako minä katsoa?" - -"Et, Minka hyvä, se on kokonaan minua itseäni varten. Mutta jos sinulla -on jotakin asiaa, niin sano pois heti. Kello on neljännestä vaille -kymmenen." - -"Eikö sinu, Marthe kulta, on vähä konfekti?" - -"Ei yhtään murua", nauroi Märta, "mehän söimme viimeiset yhdessä eilen". - -"Eikö mitä muuta hyvä?" Minka näytti perin alakuloiselta. - -"E-ei -- niin, kyllä -- mutta nyt on liian myöhä ja tuota"... Märta -mietti tuokion palleroinen sormi punaisella alahuulella. "Minka, oletko -kuullut kenenkään käyvän täällä tänään?" - -Minka sävähti tulipunaiseksi. - -"Ei, ei", vakuutti hän innokkaasti, "ei kukaan ollut täällä". - -"Katsos, minä toin vaapukkahilloa tänne kotoa. Mütterchen sanoi, että -minä 'nauttisin sitä koti-ikävän lievennykseksi', ja minä luulen, -että se olisi auttanut. Voi, minä saatan ikävöidä kotiin hirveästi, -vaikka tiedän, että siellä on raskasta ja levotonta, kun rakas pikku -Mütterchen on alituisesti kenttäsairaalassa haavoittuneita hoitamassa. -Voitko aavistaa, miten sitä voi nähdä koko hyvän, hauskan kodin -silmiensä edessä, kun istuu nauttimassa hilloa, joka on keitetty -siellä? Ja nyt -- sitä on jäljellä vain pieni hitunen purkinpohjassa, -tuskin kolmeksi kerraksi koti-ikävän surmaksi. Mutta se ei ole pahinta. -Pahin on se, etten käsitä, mihin hillo on joutunut. On niin hirveää -epäillä ketään." - -Märta purskahti itkuun, ja kohta täyttyi Minkan hätääntynyt, -herkkätunteinen sydän säälistä. - -"Ragas ystävä", sanoi hän lepytellen, "minä otti pieni, pieni vähän. -_Je te demande pardon -- mille fois, chérie!_ minulla ei mitään syödä, -kun luen. Minu on tapa olla namusia. Ah, _mais_ ei pahastu -- ei -_triste, petite Marthe_." - -Ja hän hiipi kuin kissanpoika hyväilevästi Märtaa kohden. Tuskinpa -hänen mieleensä johtui, että hän oli menetellyt väärin. Kaikki -Rozinskyn lapset olivat näpistelleet makupaloja säilytyshuoneesta, kun -talousneiti ei antanut, mitä he pyysivät. Minkan hataraan moraaliin ei -kukaan ollut kiinnittänyt huomiota. Vanhemmat olivat eläneet humussa -ja sumussa, ja äiti oli yhä edelleen hurmaava maailmannainen, joka -keimaili kauniiden tyttöjensä kanssa ja itsekseen. Minkasta hän välitti -kaikista vähimmän, sillä tämä ei ollut niin lahjakas kuin muut. - -Märta seisoi hämillään ja tuijotti toveriinsa. Hänen kyyneleensä olivat -jähmettyneet pyöreille poskille. "Tarkoitatko sinä, että sinä olet -käynyt minun huoneessani ja -- ja -- _ottanut_ minun hilloni?" - -"Minä maisto sitä, _mon ange_, vaan maisto muutama pieni lusikka." - -Märta kääntyi ynseästi ja harmissaan poispäin. Eva-täti oli pyytänyt -häntä hoivaamaan Minkaa, ja sen hän oli tehnyt, ollut hänelle -ystävällisempi kuin muut toverit, käyttänyt elävissäkuvissa ja -opettanut hänelle ruotsia ja sinä viikkona, minkä he olivat olleet -laitoksessa, hän oli jo lainannut Minkalle namusrahaa. Minka parka, hän -ei saanut kotoaan mitään. Nyt Märta hylkää Minkan kokonaan oman onnensa -nojaan. Hän meni ikkunan eteen ja kääntyi selin huoneeseen. Merkillistä -oli, ettei hän voinut yks'kaks' riehahtaa salamoivan vihaiseksi, kuten -muut tytöt. Viha suli kohta suuriksi, kuumiksi kyyneliksi. Nytkin hän -itki ääneti ja sydämensä pohjasta. - -Minka tuli hänen luokseen ja suuteli hänen märkiä poskiaan. - -"Oh, ei olla niin _triste_ siitä purkista, minä ei milloinka enää -teke niin. Minä osta sinu torttu ja konfekti. _Voyons!_ minä tanssi -tarantella sinua, _non_, sinusta, sinulla". - -"_Sinulle_", oikaisi Märta tahtomattaan. "Ei, me menemme kumpikin -nukkumaan." Hän kuivasi poskensa ja sievän pystynenänsä; joka muuttui -tulipunaiseksi, kun hän itki. - -"No niin, huomiseen, nyt saanut anteeksi", sanoi Minka keventynein -mielin ja kietoi hoikat käsivartensa Märtan kaulaan, "sinä et kuule -milloinkaan, että minä teke enää niin". - -"_Teen_ niin", oikaisi Märta uskollisesti. Hän silitti äidillisen -arvokkaasti Minkan hiuksia ja lisäsi: "Tietysti annan sinulle anteeksi, -mutta silloin sinun täytyy näyttää, että koetat rehellisesti parantua. -Kahteen viikkoon et saa ostaa etkä -- myöskään näpistellä makeisia." -- -Märta alensi äänensä ja häntä värisytti viimeisiä sanoja sanoessaan, -"Sinun on pakko voittaa nautinnonhimosi, Minka. Minä koetan auttaa -sinua, minun on sinua sääli, pikku Minka." - -"Ei nyt, kun sinä on hyvä. Kiitos, _chérie!_ Minä ei katso namusen -päälle kaksi viikko ja yksi päivä, _tu verras!_ Hyvä yötä, -_petite-chérie_." - -Ja aivan kuin kuunsäde lipui Minka kevyesti ja vienosti huoneesta. Kun -hän oli tullut omaan huoneeseensa, oli hän unohtanut melkein kaiken -muun paitsi sen salaperäisen puurasian, jonka sisällöstä hänen täytyi -saada selvä. - -Seuraavana iltapäivänä hän jo uskoi salaisuutensa Maudille viekkaalla -tavallaan. Olisi aika hauska tehdä joku viaton kepponen "Weibchenille". -Ja olisipa mainion jännittävää päästä salaisuuden perille. Löwesköldin -laitoksessa elettiin oikeastaan aivan liian juhlallisen jäykästi. Tytöt -eivät olleet kertaakaan ryhtyneet kujeilemaan. - -Maud myönsi mielellään, että jokapäiväisestä toverielämästä puuttui -ilvehtiminen, eikä hänellä tietystikään ollut mitään virkistävää -vaihtelua vastaan, mutta mennä nuuskimaan toverin piilopaikkaa -- sitä -hän ei saanut päähänsä. - -Muihin metkuihin hän oli kyllä valmis. Eräänä iltana hänen mieleensä -johtui lähettää "Sievälle sävylle" kutsu hovitanssiaisiin. Hän oli -saanut Sonjalta kutsukortin, josta hän taitavasti raaputti pois -kutsutun nimen. Mutta Maryn vaaleansiniset silmät katsoa tuijottivat -niin arveluttavan epäilevästi kutsukorttia, että topakka Maud tunsi -itsensä vallan vähäiseksi. - -"Katsokaas, tytöt", virkkoi Mary, "kukahan lie kyhännyt näin tyhmän -sukkeluuden! Lähetetään minulle kutsukortti hoviin eikä tiedetä, että -ensin on tultava esitellyksi hänen majesteetilleen kuningattarelle! -Mahdottoman typerää." - -Erään toisen kerran Maud oli ostanut lelukravun, jonka hän aikoi -kiinnittää nuppineulalla tohtori Krabben selkään. - -Hän seisoi ovenpielessä odottamassa. Muut tytöt istuivat valtavan -jännittyneinä. Maud oli aika vekkulin ja tyytyväisen näköinen, ja -"kravun" luennot kaipasivatkin jotakin kirpaisevaa höystettä. Barbroa -vaivasi kuitenkin tunne, ettei hänen olisi puututtava tähän leikkiin, -mutta samassa hänen mieleensä nousi kihelmöitsevä halu nähdä, miten -kuje päättyisi. Märta ei kuunnellut tohtorin luentoja. Hän oli silloin -lastentarha-kurssilla, ja Astrid tuli viime hetkessä. Hän saapui -muovailutunnilta. - -Mutta niin pian kuin hän oli huomannut Maudin vehkeet, sanoi hän -tyynesti: - -"Jos sinä, Maud, kehtaat alentua moiseen katupojan ilveeseen, ja jos -teitä, tytöt, ei hävetä ottaa osaa siihen, niin hävettää minua olla -teidän toverinne. Tuommoinen ei ole ensinkään hauskaa, vaan..." - -Samassa kuului tohtorin hermostuneen nopeita askelia hallista, ja -Barbro, joka äkkiä oli asettunut Astridin viereen, tempasi kravun -Maudilta piilottaakseen sen. Kova onni vaikutti kuitenkin, että yksi -sen jaloista takertui hänen rannekelloonsa eikä hän ehtinyt irroittaa -sitä, kun tohtori astui huoneeseen. - -Tohtorin katse osui ensimmäiseksi Barbroon. Tämä nousi korvia myöten -punehtuneena. Toverit olivat jo huomanneet vanhan filosofin lämpimän -kiintymyksen Barbroon ja kiusoittelivat häntä lakkaamatta "ukolla". -Tohtorin kulkiessa hänen ohitsensa solahti onneton krapu hänen -jalkojensa eteen. - -Maudilta ja Minkalta pääsi nauruntirskahdus. Toiset näyttivät ankaran -vakavilta. Astrid rypisti tiheitä kulmakarvojaan. - -Tohtori otti ylös räpistelevän elukan ja piti sitä kädessään. - -"Krapu Krabbelle, sekö oli tarkoitus, neiti Berting?" kysyi hän -matalalla, kuin tukahdetulla äänellä. "Voiko näin tyhjänpäiväinen -poikakuje vielä huvittaa täysikasvuista naista?" - -Tytöt odottivat, että Barbro puolustautuisi, mutta hän seisoi pää -painuksissa ja nyt aivan kalpeana. - -Astrid otaksui, että Maud itse ominaisella ripeällä kekseliäisyydellään -selvittäisi tilanteen, sillä hän ei ollut niitä, jotka jättävät -toverin pulaan. Mutta Maud ei saanut sanotuksi mitään. Hän näet oli -tukehtumaisillaan nauruun, sillä "Krapu" krapuineen oli hänestä niin -hassunkurisen onnettoman näköinen. - -Eva-täti ilmestyi oveen juuri sinä hetkenä, jolloin Astrid aikoi -selvittää koko jutun, ja silloin katosi krapu odottamattoman nopeasti -tohtorin taskuun. Hiljaisempana kuin milloinkaan ennen tohtori piti -luennon, ja hänen syvät, raukeat silmänsä katsoivat tutkivasti Barbroa, -joka oli tavattoman hajamielinen. - -Vajaan kuukauden oli seitsemikkö ehtinyt olla laitoksessa, mutta -Eva-täti oli jo havainnut, että useimpien ajatukset ja harrastukset -etsivät kuin harhaillen rientävät vuoripurot pääsyä uusiin suuntiin. -Suljetut päiväkirjat olivat itsestään aukaisseet lehtensä. Hän -saattoi lukea niiltä paljon, mitä hän mieluummin olisi halunnut olla -tietämättä, mutta samalla myös paljon hyvää, rohkeaa ja valoisaa. - -Astrid oli hänen silmäteränsä, valiotyttö ruumiiltaan ja sielultaan. -Häneen hän saattoi luottaa tinkimättä, ja muut kuusi tyttöä pesiytyivät -vilpittömän hartaina "Kunniankukon" ympärille, samoin kuin he yhä -yltyvin ihailuntuntein keräytyivät niin sanoaksemme Sonjan jalkojen -juureen. - -Minka liittyi liehitellen kaikkiin. Hän oli koko tyttö kuin pehmeintä -silkkiä, mutta hän ei milloinkaan pysynyt lupauksessaan, olipa -kysymyksessä tärkeä tai vähäpätöinen asia. Märta osoitti sentään jonkun -verran huolestuneen mamman kärsivällisyyttä surunlapselleen ja antoi -hänelle anteeksi kerran toisensa perästä, mutta rahaa hän ei enää -lainannut Minkalle, jolta toverit olivat lopettaneet luoton ainaiseksi. -Hänen oli pakko tyytyä siihen, ettei hänen ahkera kerjuunsa auttanut -häntä yhtään. - -Eräänä koleana iltapäivänä Minka istui odottamassa Märtan huoneessa -sillä aikaa, kun ystävä viipyi puhelimessa. Ensi kerran pitkään -aikaan oli avain unohtunut lipastoon ja päälle päätteeksi alimman -laatikon suulle. Minkan mieleen johtui salaperäinen puurasia ja hän -kavahti äkkiä ylös iloisen toivehikkaana. Hän oli monena iltana mennyt -äkkiarvaamatta Märtan luo nähdäkseen tämän panevan sen sänkynsä -viereen. Siinä mahtoi olla jotakin erikoista herkkua, koska Märta oli -siitä niin peloissaan. Tuokion kuluttua lennähti laatikko auki. Siellä -oli puurasia. Nyöri auki. Samoin kansi. Nu-nukke! Kansi hervahti Minkan -kädestä, ja hän purskahti kaikuvaan, mutta epämiellyttävään nauruun. -Totta tosiaan, Märta leikkii nukilla! Sepä hullunkurista! - -Kun Märta tuli takaisin, istui Minka sohvannurkassa koruompelusta -ommellen. - -"Sain odottaa niin kauan", virkkoi Märta, "mutta hauskaa oli kuulla -Gertrud-siskon ääntä. Hän on käymässä Malmössä. Voi, miten minä ikävöin -omaisiani!" - -"Kun sinun tarvis vadelmahilloa", naurahti Minka veitikkamaisesti, -"mutta se on nyt loppu". - -"Niin, se on loppunut", huokasi Märta. "Viimeisen sai minun -päivänpilke-mummoni. Sinä et ole tehnyt vielä ainoatakaan -päivänpilke-matkaa, Minka!" - -"En, ei ole minulla mitä antaa." - -"Sinä olisit ilmankin tervetullut. Mutta et sinä eikä Sonjakaan ole -käynyt, ja Mary on ilmeisesti vähentänyt käyntejään." - -"Meillä on muuta paljon ajatella. Menetkö eläviin tämä ilta?" - -"En, olimmehan vasta eilen." - -"Se aina on _amusant, chérie_. Menen Sonjan ja hänen sulhasensa kanssa -ja sitten eräs kadetti Witt. Me syömme illallinen sen jälkeen." - -"_Illallista_. Vai niin, eikö Barbro lähdekään?" - -"Ei, en luule. Hän ei aina ole _amusant_, Sonja sano." - -"_Sanoo_. Sinä et edisty paljon ensinkään kielessä, Minka. Minä -ajattelin, että voisit pitää puheen minun syntymäpäivänäni". - -"Milloin on se?" Minka kirkastui äkkiä niin huomattavasti, kuin olisi -hänen mieleensä johtunut jotakin erikoisen iloista. - -"Marraskuun kymmenentenä päivänä, siihen ei ole enää pitkältä." - -"Ei", huokasi Minka. - -Hänellä oli monta rautaa tulessa, tuolla neitosella, yksi kuumimmista -oli kadetti Wittin hakkailu. Hän ei jaksanut sulattaa ajatusta, että -Barbro saa kutsun Karlbergin sotakoulun tanssiaisiin, eikä hän. Olihan -se aika kummallista se, mutta Minka ei ollut yhdellekään toverille niin -kateellinen kuin Barbrolle. Häntä kaiveli se, että kandidaatti Urban -Freide hakkaili Barbroa, eikä hän saanut rauhaa ennen kuin Freiden -huomio oli kiintynyt hänen puolelleen. Barbro olikin vallan tyhmä, -kun oli kysymyksessä hakkailu, ajatteli suurellinen Minka. Barbro ei -milloinkaan osannut pitää kiinni ketään, vaan jäi seistä töllöttämään -saamattomana ja antoi niiden mennä menojaan, vaikka olikin säteillyt -riemua, kun ne olivat tulleet. - -Minkan kaikista viimeisin ajanviete oli koetella toverien -pyhäleninkejä. Hänen omansa olivatkin hyvin pahoin kuluneet. Ainoat, -jotka oikein sopivat hänelle, olivat kuitenkin Barbron puvut, ja -hän oli monen monissa tilaisuuksissa lainannut milloin puseron, -milloin hameen, milloin vyön. Barbro oli aina aulis lainaamaan. -Pukimista hän ei paljoa piitannut, mutta jännityksessä odotettuja -Karlberg-tanssiaisia varten hän oli tilannut vaaleansinisen -_voile_-kankaisen juhlapuvun, jota hän jo koetellessa "rakasti". - -Minkan hienot pikku kasvot tummenivat kateudesta, kun hän kuuli tuosta -leningistä, ja hänen silmiinsä nousi ilkeä kiilto. Vaaleansinistä hän -ei tahtonut. Se oli liian lauhkea ja kelmeä hänelle. Ei, ruusunpunainen -oli hänen värinsä. Ja hän katsoi mieleisekseen erään läikkyvän, -ruusunkarvaisen kankaan, jota puodissa oli näytetty, kun Barbro oli -ollut valikoimassa leninkikangastaan. - -Minkan luonne, joka ennen oli ollut niin suruton, katkeroittui piankin, -kun hän näki, kuinka kyllälti muilla tytöillä oli kaikkea. Hänen, joka -ei osannut vähääkään kieltäytyä mistään, oli nyt pakko alistua, kun -toverit eivät halunneet lainata hänelle mitään. Eva-tädiltä hän ei -uskaltanut pyytää rahaa enemmän kuin muutakaan. Eva-täti olikin niin -ikävän tiukka vaatimaan maksua, ja vaikka Minka olisi miten kiekaillut, -arvasi Eva-täti hänen aikeensa. - -Kaiken sen, mikä Minkassa oli veikeää ja viehättävää, himmensi ja -rumensi hänen kiivautensa. Hän oli nyt joutunut niin pitkälle, että hän -tavoitteli ainoastaan omaa etuaan, mutta samalla tungetteli edelleenkin -jokaisen suosioon, jonka kanssa joutui tekemisiin. - -Se, joka selvästi pysyttelihe hänestä erillään, oli Mary. Tämän -mielestä oli "Minkan luonteessa jotakin epähienoa", ja se oli pahin -arvostelu, minkä hän saattoi antaa. - -Vähää ennen Märtan syntymäpäivää saapui laitokseen Minkan osoitteella -eräs paketti, jonka saaja huomaamatta pisti piiloon. Minka oli joutunut -epäsopuun pitkämielisen Märtan kanssa, joka kiusasi häntä äidillisillä -opastuksillaan, ja Minka päätti tehdä lopun hänen "iankaikkisesta -mankumisestaan". - -Syntymäpäivän aattona menivät kaikki toverit onnittelemaan Märtaa. -He olivat pukeutuneet kodin hyviksi hengettäriksi. Sonja oli komea -kodin juhlailo, Astrid kotitonttu, Mary kodin musiikki, ja Maud aika -lystikäs "kotiliesi" suuri kannalmus halkoja sylissä. Barbro esitti -talouskirjaa, ja Minka oli itse ehdottanut olevansa "päivän rakkain -askare". Kahvitarjotin ja huvilan neljä vanhempaa naista etunenässä -kulkue astui Märtan huoneeseen. - -Jokaisella oli jokin pieni lahja, ja Märta istui onnellisena, -punaposkisena ja vaaleatukkaisena valkeassa sängyssään ja iloisena kuin -lapsi, mikä hän olikin. Minka oli ryöpsähtänyt huoneeseensa, mutta -palasi kohta takaisin kädessä suuri paketti, jonka hän ojensi Märtalle -seuraavin sanoin: - - "Ma chère, on sulla salarasia - ja siinä jotain, muttei makeisasia. - Se jokin kelpo sängyn tarvitsee, - kun äiti illoin sitä hyväilee. - Mä oonhan _päivän rakkain askare_ ja luulen - rasian sisällön sinulle parhaan tuovan tuulen." - -"Nuken sänky!" huusi Maud, kun Märta avasi käärön. "Oletko rutihullu, -Minka?" Ja hän katseli hyvin loukkautuneena keltaista puusänkyä, joka -oli ostettu huokeasta käsityökaupasta. - -"Mitä sinä ajat takaa?" ihmetteli Astrid. "Tarkoittaako tämä, että -Märta leikkii nukilla?" - -Eva-tädin katse kääntyi Minkasta Märta-parkaan, joka oli sävähtänyt -tulipunaiseksi. Hän oli piilottanut Tupukkansa vuoteineen ja kaikkineen -peitteen alle ja hän tunsi yht'äkkiä itsensä oikeaksi rikolliseksi, -joka oli alentunut sellaiseen lapsekkuuteen, kuin oli askaroiminen -Tupukan kanssa. Kaikki sumeni niin raskaaksi ja surulliseksi. Minka oli -hänen selkänsä takana onkinut tietoonsa nuken ja tahtoi nyt saattaa -hänet naurunalaiseksi. Miksi piti olla sellaisia ihmisiä kuin Minka ja -miksi ei saattanut olla pitämättä heistä? - -Märtan herkeät kyyneleet vierivät jo pitkin poskia. Hän nyyhkytti -katkerasti, mutta kiihkotta. - -"Se oli vain leikkiä", mutisi Minka katuen ja hädissään. Hän oli -toivonut sellaista aito jännittävää hetkeä, että kun kaikki olisivat -odottaneet ja Märta tunnustanut, että hän tosiaankin puuhailee -nukkien kanssa, silloin syntyy valtava naurun myrsky, sellainen -remuava ja hillitön ilo, jota hän liian harvoin kuuli täällä. Mutta -lukuunottamatta Märtan itkua ei kuulunut mitään. - -"Kas niin, lapsi kulta", sanoi Eva-täti vihdoin, "älä itke enää. Jos -sinä tosiaankin nuken hahmossa vedät joskus esiin onnellisen lapsuutesi -muistoja, niin se ei ole muuta kuin mitä me monet vanhemmatkin ihmiset -teemme koko elämämme ajan. Meilläkin on joitakin leikkikaluja mielessä -tai ajatuksissa. Sinulle on nukke kodin vertauskuva, ja jos Minka -aikoi saattaa sinut naurunalaiseksi, niin näet opettajattaristasi ja -tovereistasi, että hän on epäonnistunut". - -"Ehdottomasti!" kaikui useista suista, ja Märta hymyili kiitollisena. - -Illalla Eva-täti keskusteli pitkän aikaa Minkan kanssa, koettaen -voittaa hänen luottamuksensa. Vapaaherratar sanoi itselleen, että -nuoren tytön sielu oli kuin kukkakenttä, jonka rikkaruoho oli vapaasti -ja kenenkään estämättä saanut vallata. Kuinka voisi saada hävitetyksi -sellaisen myrkyllisen kylvön? Hän käsitti, ettei Minkaa käynyt -opastaminen niinkuin muita. Minka oli sekä sisäisesti että ulkonaisiin -oloihinsa nähden niin eksynyt olento, niin kumma, harhaantunut luonne, -että hän oli sekä oman että toisten onnen tiellä. - - - - -V - -Heleänvärinen leninki. - - -Jo pari päivää sen jälkeen kuin krapu oli ilmestynyt -kirjallisuushistorian luennolla, oli Maud tunnustanut tohtorille -olevansa syyllinen siihen, että tuo harmillinen lelu oli "ryöminyt" -kouluhuoneeseen. Barbrolla ei ollut "hivenenkään" vertaa tekemistä -asiassa. Maud aikoi vielä lisätä jonkunlaisen pienen korulauseen -siitä, että koko juttu oli "aivan tarkoitukseton", mutta ei ehtinyt, -sillä tohtori sanoi pehmeästi: "Kiitos, neiti Maud, minua ilahduttaa -enemmän kuin -- kuin osaan sanaakaan, että te -- että te olette niin -rehellinen." - -Mutta kun Maud selosti tovereilleen tätä välikohtausta, sanoi hän -nauraen: "Sen minä käsitin tietysti heti, ettei 'kravun' hillityn -juhlallinen ilo kohdistunut minun rehellisyyteeni, vaan Barbron -viattomuuteen. Hän on aivan hullaantunut sinun Psykeesi, sillä -mihinkään muuhun en usko hänen rutikuivan sisuspuolensa kykenevän -ihastua." - -"Se onkin kieltämättä vaarattominta Barbrolle", tarttui puheeseen -Sonja, "sillä olisipa tukalaa, jos ukosta alkaisi nousta kuuma käry". - -"Ohoo", sanoi Barbro, "en luule, että minä siitä kovin onnettomaksi -tulisin. Minä alan tottua siihen, että vain ne, joissa on jotakin -kulunutta, pystyvät katsomaan minun vähäpätöisyyteni puoleen." - -"Se ei ole ensinkään totta", huudahti Astrid, "onhan niitä kokonaista -kaksi, jatka mielivät kutsua sinut Karlberg-tanssiaisiin, olet itse -kertonut, ja maan puolustajissa ei kai liene mitään kulunutta". - -"Vai ei", sanoi Maud kuivasti, "vallan päättömiä useimmat. Mahdottomia -keskustelemaan." - -Mary pahastui niin, että hän ihan huohotti saadakseen ilmaa. - -Sen sivakampaa väkeä kuin upseerit ei toki liene missään. _Hän_ ei -ainakaan ole tavannut ainoatakaan upseeria, joka ei osaisi keskustella. -Ja hän tunsi vähintäänkin kaksikymmentä vänrikkiä. Ajatuksensa Maudin -"halpamaisesta" hyökkäyksestä hän ilmaisi seuraavin sanoin: - -"Kuulehan, Maud, sinulla ei taida olla upseerituttavia, sillä silloin -et puhuisi niin. Minä en tunne ainoatakaan, jonka kanssa olisi -kevyempi jutella. Ei tarvitse muuta kuin alkaa ja silloin sitä lähtee. -Jäljestäpäin tiedän vain, ettemme ole olleet vaiti hetkeäkään." - -Mary haritti siniset silmänsä suuriksi, mutta ei käsittänyt, -mikä tyttöjä niin kovin huvitti. Hänellä ei ollut aavistustakaan -tyhmyydestään, mutta sitä enemmän sievyydestään ja seurustelutaidostaan. - -Minka ei voinut kuulla puhuttavan Karlberg tanssiaisista tuntematta -kirvelyä sydämessään. Ne ovat jo viikon perästä, ja hänellä ei ollut -toiveitakaan päästä niihin. Kaikki muut tytöt olivat usein kutsuissa, -mutta hän ei milloinkaan. Kaksi vuotta aikaisemmin hän oli ollut -tansseissa illan toisensa jälkeen. Silloin vielä oli isä elossa, ja -heitä sanottiin rikkaiksi Rozinskyiksi. Hän ei ollut ymmärtänyt, miten -nopeasti kimalteleva onnenkupla saattoi särkyä, mutta nyt, kun ei edes -kiiltävää pisaraakaan ollut jäljellä, tulistui hänen mielensä surusta. - -Tytötkin kaihtoivat häntä, ajatteli hän, ja Märtakin oli -nukkesänky-näytelmän jälkeen muuttunut ynseäksi ja karttavaksi. Ainoa, -joka hänestä välitti, oli juuri Barbro, tuo Barbro, jota Minka ei -voinut suvaita. - -Sillä aikaa kun tytöt keskustelivat sotilaskysymyksestä, seisoi Minka -ikkunanpielessä ja katseli ulos lumisohjuiselle, talvisen pimeälle -kadulle. - -Kumma, että niitä oli kaksi, jotka mielivät pyytää Barbroa! Kaksi -kappaletta -- eikä _yksikään_ häntä. Kaikki toverit lähtevät lauantaina -tanssiaisiin, hän ainoastaan ei lähde. He saavat pukeutua laulaen ja -rallattaen ja juosta innoissaan puoleen ja toiseen. Minka oli monta -kertaa nähnyt sitä menoa, ja kun sitten kaikki oli äänetöntä huvilassa, -oli hän mennyt sänkyynsä ja potkinut ja vimmatusti peitonnut tyynyjä -nyrkeillään. Hän ei voinut hillitä itseään. Hän ei tahtonut hillitä -itseään. - -"Harald Witt ei ole ensinkään tyhmä", kuuli hän Barbron sanovan, "eikä -Knut Ståhle myöskään, minun toinen kavaljeerini. Olen tosiaankin ylpeä, -kun on kaksi valittavaa." - -"No, minulla saattoi olla kymmenenkin toisinaan", sanoi Sonja -pönäkästi. "Olen ollut viisissä Karlberg-tanssiaisissa, niin että olen -saanut niistä kyllikseni. Mutta kylläpä olikin ihanaa heleimmässä -nuoruudessani." - -"Minusta tuntuu, että minä vien heleimmän nuoruuteni mukanani hautaan", -vakuutti Barbro, "ja samaa tietä myös haluni olla mukana kaikessa". - -Minka käännähti äkkiä ympäri. Hän oli sellainen, että Barbron leimuava -elämänhalu väkisinkin lumosi hänet, ja vaikka hän niin hyvin tiesi, -minkä näköinen tuo ruskeakiharainen, takakenossa oleva tytönpää oli, -veti häntä kuitenkin puoleensa sen säteilevä ilme kuin taikavoima. -Hänen mielensä olisi tehnyt kynsiä ja purra, suudella ja hyväillä, -vihata ja palvoa Barbroa. Kuta lievemmin elämä kulki Minkan ympärillä -säännöllistä menoaan, sitä kuumemmin veri poltti hänen sisässään. Ja -hän ryntäsi yhtäkkiä pois huoneesta heittääkseen omissa oloissaan -tiehensä mielenmalttinsa ja antaakseen toivottomuutensa vapaasti riehua. - -Kun Barbro meni tornihuoneeseensa, oli hänen kuljettava Minkan -oven ohi, jolloin sen takaa kuuluvat omituiset äänet saivat hänet -pysähtymään. Rajua, hysteeristä nyyhkytystä kuului kuulumistaan, aivan -kuin se ei osaisi lakatakaan. - -Miksi Minka itki sillä tavalla? - -Barbro avasi varovasti oven ja meni hapuillen pimeässä sähkönappulan -luo. Mutta samassa kun hän aikoi kiertää sitä, tunsi hän pienten -terävien hampaiden kiivaasti purevan kättään. - -"Minka! Puretko sinä?" - -"Mene matkoihisi, muuten minä raavinkin sinua!" sähisi Minka. - -Barbro seisoi tuokion tyrmistyneenä. Valon hän oli kuitenkin sytyttänyt -palamaan, ja nyt hän näki hätääntyneen, aivan kuin omasta itsestään -irvikuvaksi muuttuneen Minka-paran käppyrässä sängyssä ja vapisevan -koko ruumiiltaan. - -Tällaisessa tilassa Barbro ei ollut kertaakaan ennen nähnyt pikku -toveriaan, ja vaikka äkäinen purema vielä kirvelikin kättä, rupesi -häntä itsestään säälittämään tuo muukalainen, huonosti puettu ja niin -mielettömästi kiihtynyt olento. - -"No, raavi sitten", sanoi Barbro sävyisästi, "mutta älä vain nenää, kun -on mentävä tanssiaisiin". - -"En tahdo kuulla niistä tanssiaisista. Kaikki menevät sinne paitsi -minua." - -Minkan musta pää kaivoi pielukseen kuopan, johon hän kätki kasvonsa. -Barbro istuutui sängynlaidalle. Auttaa ja ilahduttaa muita oli hänen -erikoinen ominaisuutensa. Eikä hän voisi unohtaa koskaan, kuinka -hyljätyksi hän oli usein tuntenut itsensä, ennenkuin isoäiti otti hänet -hoivaansa. Nyt hän tarttui leikkisästi Minkan palmikkoihin. - -"Nouse ylös, Typykkä! Minusta ei ole mahdotonta, että sinä pääset -tanssiaisiin." - -"Kuinka se kävisi?" Minka karisti irti Barbron käden. - -"En halua puhua sinun nurjalle puolellesi asiasta. Käänny ensin -kokonaan ympäri." - -Barbron reipasta esiintymistä oli Minkan aina vaikea Vastustaa. Nytkään -hän ei voinut olla nostamatta päätään ja sitten siirtämättä pientä -olentoaan sängynlaidalle Barbron viereen. Sitten hän sanoi jörösti: -"Minä halki sanoista, jotka tulevat ilkeät; ei kukaan minua tahdo -kuulla." Barbro tarttui puheeseen rohkaisevasti nyökäten. - -"Minä ymmärrän ranskaa. Anna tulla sitä!" - -Minka lennähti lattialle ja pyöri siinä ympäri kuin villikissa, minkä -jälkeen hänen luottava mielensä alkoi yht'äkkiä purkautua sanoin -ja elein. Koko sen raskaan taakan, mikä häntä oli viime aikoina -rasittanut, hän heitti pois, löi pirstaleiksi ja musersi palasiksi. -Barbro ei ollut konsanaan kuullut niin tulvivaa kaunopuheisuutta. -Hänestä tuntui, että koko Minka oli kuin tultasyöksevä vuori, joka -sinkosi sisästään kiviä, liekkejä ja kipunoita. Kaikkea hän ei -ymmärtänyt, mutta niin paljon sentään, että Minka säälitti häntä -todenperästä. - -Viimein raukesivat Typykän voimat. Hän lysähti hervottomana tuolille ja -sanoi valittaen: - -"Olen niin väsynyt." - -"Minä myöskin, Minka, jännityksestä. Mutta älä sinä aina haudo -vaikeuksiasi. Pienet puutteet voi aina selvittää. Mutta sitä minä en -jaksa käsittää, miksi sinä olet niin kateellinen minulle. Urban Freide -on jo hylännyt minut. Knut Ståhle on myös noudattamaisillaan hänen -esimerkkiään. Sinun _täytyy_ päästä tanssiaisiin." - -Barbro säteili ilosta, että hänellä oli sellainen vaikutusvallan -noitasauva. Käynneiltä rakkaan Helene-tädin luona olivat hänen -ajatuksensa paljon kirkastuneet ja tahto lujittunut. Ja vaikka -hän melkein aina teki aloitteensa liian intomielisesti ja -harkitsemattomasti, onnistui hänen toisinaan saavuttaa todellista -hyötyä älykkäältä, kokeneelta vanhusystävältään. Helene-täti oli -sanonut, että nuoruus on elämän päiväpaisteisimpien kukkuloiden -valloittaja ja että sillä oli valloittajaherran julma tai jalo luonne. -Barbro haaveksi jaloutta ja tietysti sen korkeinta mahdollisuutta. -"Sinun täytyy päästä tanssiaisiin", toisti hän, kun nämä sanat taannoin -eivät tepsineet. - -Minka lennähti ylös. Nyt hän ei purrut, vaan kietoi kätensä Barbron -kaulaan. - -"_Chérie, mais chérie, est-ce possible_?" -- -- - -Ei tosiaankaan ollut vaikeaa saada nuori Ståhle pyytämään Minkaa, ja -tämä kieppui kokonaisen päivän riemastuneena Barbron kintereillä, -mutta kun tuotiin Barbron vaaleansininen _voile_-leninki ja tytöt -yhdessä ottivat tuon ilmavan ja hienon puvun rasiasta, synkistyi Minka -uudestaan. - -"Minulla ei ole leninkiä", sanoi hän, "eikä myöskään rahaa". - -"Viimemainittua ei ole minullakaan", mutisi Barbro alakuloisena, -"muuten..." - -"Luuletko, että saisimme myydyksi koruja?" kysyi Minka. Hän puhui nyt -ranskaa, ja se teki hänet avosydämisemmäksi. - -"En luule, se on niin vastenmielistä enkä minä tiedä, kuka niitä -ostaakaan. Minulla on eräs toinen ajatus." - -"Onko se kelvollinen?" kysyi Minka epäilevästi, sillä Kynänvarsi oli -tunnettu kaikkialla liitelevistä ajatuksistaan. - -"Oo-on", kuului pitkäveteinen vastaus. Jo samana iltana kertoi Barbro -ajatuksensa sisarelleen Birgitille, jonka tosin oli usein vaikea -seurata Barbron ajatuskiemuroita, mutta joka mielellään auttoi häntä, -milloin voi. - -Barbro pyysi tällä kertaa aivan ujostelematta, että Birgit lainaisi -hänelle sata kruunua. - -"Minä hotaisen yks'kaks' neljä tunnelmapalaa maaseutulehtiin", sanoi -hän, "ja niistä minä saan rahat. Minähän olenkin jo vähin erin alkanut -huolehtia itsestäni, Gita", lisäsi hän. "Olen tänä vuonna todenperästä -ansainnut kirjoituksillani kolmekymmentäviisi kruunua." - -"Sehän on lupaavaa", nauroi Birgit, "sillä kohta ollaan jo joulukuussa, -mutta mihin sinä tarvitset sata kruunua lisäksi? Pappa on jättänyt -minulle rahaa sinua varten ja niistä voimme ottaa, jos tarve vaatii." - -"Mieluummin minä tahtoisin ne ansaita, mutta oli miten oli, tarve on -_ehdottoman_ välttämätön, minun täytyy saada heleänvärinen tanssipuku -lauantaiksi." - -"Onhan sinulla se vaaleansininen!" - -"On, mutta siihen pyntätään Bertingin tyttö ja heleään hän pynttää -erään toisen tytön plus kukkurapäisen ilonsa. Suoraan ja selvään -sanoen, minä lahjoitan toisen leningin pois." - -Birgit pyysi selitystä ja sai sen. Hän jäi kuitenkin kahdenvaiheille, -kun Barbron hyväntekeväisyys oli hänen mielestään liian suurenmoista, -mutta pontevan suostuttelun jälkeen läksi Babi voittajana ja -paluumatkalla kotiin hän hyräili jokseenkin kuuluvasti: - -"Laula sä raittiilla mielellä vaan..." - -Eräässä kadunkulmassa häntä vastaan tulla tupsahti tohtori Krabbe. -Barbro punastui kovasti ajatellessaan, että tohtori on saattanut kuulla -hänen laulavan. Ensin tohtori tietystikin aikoi vain nostaa hattuaan -ja mennä menojaan, mutta Barbron aurinkoiset kasvot, jotka säteilivät -keväistä valoa harmaaseen sumuun, houkuttelivat hänet pysähtymään. - -"Te olette sen näköinen, kuin olisi teillä syli täysi riemua", sanoi -tohtori. - -"Niin onkin. Minä haaveksin ensimmäisiä, ehkä ainoita -Karlberg-tanssiaisiani." - -"Vai niin, ainoastaan tanssiaisia." - -"Onko se ainoastaan?" - -"Ei, ei, mutta toisinaan tuntuu, kuin teillä olisi syvempiä -harrastuksia." - -"Minulla on kaikenlaisia harrastuksia, minusta on onnellista elää." - -Tohtori katseli häntä tutkivasti, melkein huolestuneesti. Barbro oli -käynyt hänelle kallisarvoiseksi, tuo nuori tyttö tiedonhaluisine, -lämpimine silmineen ja liian vilkkaine, valkoisine pikku käsineen. Hän -ei ollut lainkaan muiden kaltainen, enimmäkseen vain villilintu-sielu -ja punainen, rikas sydän. Tohtori tiesi jo, että hänestä tulee -tuntumaan kohtalon iskulta se päivä, jona Barbro otetaan pois hänen -ahtaasta maailmastaan, se kumma päivä, jona hänen rakkautensa puhkeaa -kukoistavaan kesäiseen vehmauteen. Hän, opettaja, saisi vain ne -ajatukset, jotka vielä liikkuvat kouluhuoneessa. Vapaaherratar istui -mielellään hänen luennoillaan, sillä hänen käsityksensä mukaan saattoi -kirjallisuushistoria olla vaarallinen aine. Hän puolusti klassillista -kirjallista sivistystä nuorille, ja se rajoitti luentoja, eristi sen, -mikä oli persoonallista. Mutta kun tohtori ensi kerran oli puhunut -J.P. Jacobsenista, tosin vain sivumennen, mutta kuitenkin sillä -lämmöllä, jota hän tunsi tätä kaikkien aikojen nuoruudenrunoilijaa -kohtaan, oli hän huomannut, että Barbron silmiin syttyi uneksivan syvää -myötätuntoisuutta. Ja hän oli kysynyt itseltään, näinköhän Barbro tiesi -rakkaudesta enemmän kuin hän aavistikaan. Barbron taannoiset sanat -"minusta on onnellista elää" kaikuivat hänen sydämessään. Barbro oli -kahdeksantoistavuotias, hän enemmän kuin kahta vertaa vanhempi. Siitä -oli jo aikoja, kun hänkin oli ollut toivorikas ja väkevä ja rinta avoin -ahmimaan elämää. Hitaasti hän sanoi: - - "En sounden Dag, - en sounden Tid - vaagner igen i mit Minde." - -Barbro katsoi häneen hieman ihmeissään. Täällä Tukholmassa hän kuuli -ani harvoin tuollaista sanojen ja rytmin sointua, enimmäkseen puhuttiin -urheilusta ja elävistä kuvista ja one-stepistä, ja hänestä se oli -tuntunut mukaansatempaavalta, mutta tohtorin matala ääni vei hänet -takaisin siihen ajatusmaailmaan, jonka hän oli omistanut itselleen -oleskellessaan isoäidin luona, ja hän sanoikin muistaen: - -"J.P. Jacobsen?" - -"Niin. Oletteko lukenut hänen teoksiaan?" - -"Olen kyllä. Heine ja Jacobsen ja Levertin olivat minun uskollisia -ritarejani pitkän aikaa, mutta sitten oli minulla muuan hyvä -ystävä, joka vieroitti minut heistä, ettei minusta tulisi -kirjallisesti vähäveristä, kuten hän sanoi. Ja niin minä aloin tutkia -muistelmakirjailijoita. En ole sentään ehtinyt vielä sen pitemmälle, -kuin että kaikki lukeminen huvittaa minua." - -Hän hymyili yht'aikaa sekä terhakasti että puolustellen. - -"Vai niin, teillä on hyvä ystävä, joka on pätevä ohjaamaan teidän -makuaistianne." - -Barbro lennähti tulipunaiseksi. Ei ole ensinkään totta, että Krapu on -ukon näköinen, niinkuin toverit väittävät. Voi, jospa vain tohtori -olisi ollut tuona ohjaajana! Hän tunsi olevansa yhtä hämmentyneen -kiitollinen kuin silloinkin, kun kaljupäinen parooni oli puhunut -tunteistaan, mutta tohtori oli sentään säälittävämpi, ja sentähden hän -sanoi innokkaasti: - -"Niin, se on eräs tuttava poika siltä ajalta, kun olin pieni, ja me -olemme melkein sisaruksia, minä en voisi milloinkaan pitää häntä -sellaisena -- kuin muita, jotka tunnen." - -Tohtori hengitti syvään. Miksi Barbro oli niin kärkäs puhumaan tästä? -Tohtori ei tosin luullut itsestään mitään erikoista, mutta -- mutta -Barbro aivan varmaan _toivoi_ hänen saavan tietää, ettei hän ollut -sidottu tuohon "poikaan". - -Tohtori kysyi epäröiden: - -"Kuinka aiotte järjestää lukunne talvella, neiti Berting? Jos teillä -on aikaa itsenäiseen opiskeluun, voisin minä mielelläni avustaa -joillakuilla neuvoilla." - -"Kiitos, niitä tulen varmasti käyttämään hyväkseni. Joululuvan aikana -ei minulla ensinkään tule olemaan niin paljon työtä -- kaikesta." - -"Jäättekö Tukholmaan?" - -"Jään, sisareni ja lankoni luo. He ovat luvanneet, että saan -kutsua Minkan jouluaatoksi heille; hän on ainoa toveri, joka jää -laitokseen." Barbro hymähti yht'äkkiä, sillä Minkan kohtalo oli -sidottu Karlberg-tanssiaisiin ja heleänväriseen leninkiin. Sekö -se tekikin kaikki niin ruusunhohteiseksi? Samassa välähti hänen -mieleensä, minkähän näköinen mahtaisi Krapu olla tanssiaisissa, ja -tästä ihmettelystä solahtivat ajatukset Päivänpilkkeiden ensimmäiseen -vuosijuhlaan ja Lucianpäivään. Taitaisipa olla kova työ saada tohtori -avustamaan. Hän osaa laulaa niin kauniisti luutun säestyksellä, oli -Barbrolle kerrottu. Mutta tohtori oli hyvin vaikeasti taivutettavissa. -Voi tosiaankin, jos hän saisi semmoisen valtin ohjelmaan. Hänen -jalkansa liikkuivat melkein tanssin tahdissa, ja hän alkoi tuotapikaa -kirkkaalla tulisella äänellään: - -"Minulla on eräs pyyntö, jonka tahtoisin niin hirveän mielelläni tehdä -tohtorille." - -"Kuulen mielelläni, mikä se semmoinen on". - -"Niin, meillä on juhla joulukuun kolmantenatoista päivänä. Me nimitämme -sitä Päivänpilkkeiden Lucia-juhlaksi ja me aiomme ostaa joululahjoja -vanhoille köyhille mummoillemme niillä varoilla, joita saamme. -Ohjelmassa on näytelmä ja tanssia ja tombola ja minkä mitäkin, mutta -olisi sanomattoman hauskaa, jos tohtori tahtoisi avustaa ja laulaa -luutun säestyksellä..." - -"Ei, neiti Berting", keskeytti tohtori jyrkästi, "siihen te ette minua -saa". - -Barbro aivan kalpeni. "Suokaa anteeksi", mutisi hän. - -Hänen äkillinen säikähdyksensä tarttui tohtoriin. Tohtorista tuntui -kuin hän olisi töykeästi tyrkännyt tieltään pienen, kukkia tarjoavan -tytön, ja hän sanoi pehmeällä, sointuvalla äänellään: - -"Teidänhän on annettava minulle anteeksi epäkohtelias kieltoni. -Mutta kaikki tuollaiset myyjäiset ovat minusta vastenmielisiä, minua -inhottaa esiintyä julkisesti. Ja toisekseen on kai teillä ja teidän -tovereillanne ainakin puolitusinaa palvelevia kavaljeereja, jotka -laulavat luutun säestyksellä. Minun lauluni eivät ilahduttaisi ketään." - -"Kyllä, ne saattaisivat minut..." - -Barbro vaikeni kainosti kuin koulutyttö. - -"Ne saattaisivat teidät..." - -"Niin mainion iloiseksi, sillä minä saisin kuulla juuri sitä, mikä on -minun mieleeni." - -"Siinä tapauksessa lupaan laulaa teille joskus." - -"Kiitos, mutta..." Hän ei mahtanut sille mitään, että vallanhimo -uhmaillen vaati päästä oikeuksiinsa. Tytöt olivat sanoneet: "Jos saat -kravun laulamaan, niin me kannamme sinua kultaisessa tuolissa ja -pidämme sinulle makeiskestit sokerileipurilla, sillä se vasta olisi -valionumero." - -"Mutta", lisäsi Barbro rohkeasti, "minä olen ollut jo pitkän aikaa -iloissani, että voisin ehkä saada tohtorin suostumaan laulamaan -Lucia-juhlassa. Tytöt ovat sanoneet, että se on mahdotonta, mutta -tuntuisi niin -- niin kolkolta, jos he olisivat oikeassa." - -"Niitä lapsia! Suuria lapsia -- ja pieni vallanhimoinen Eva", sanoi -tohtori surumielisesti hymyillen. "Te ette vielä käsitä, miten -vaatelias vaara piilee nuorten ajattelemattomissa sanoissa 'minun -tähteni'"... - -"Enhän minä ole sanonutkaan..." - -"Ei, ei, mutta _jos_ minä laulan, niin se tapahtuu teidän tähtenne, -Barbro, siksi että te olette se kevään ihana, heleä hedelmäkukka, joka -ei ole vuosikausiin tuoksunut minun ylettyvilläni. 'Olen lempinyt, -elänyt ja laulanut lauluani', kuten sanotaan. Siitä on jo aikoja. Jos -otan luutun taas käteeni, niin se johtuu siitä, että uusi kevät on -kosketellut sen kieliä." - -Barbro toivoi äkkiä, että kaljupäinen parooni menisi sinne, missä -pippuri kasvaa, sillä hänen hassahtava hentomielisyytensä, Barbron sitä -muistellessa, turmeli tohtorin oikeaa, tunteellista vakavuutta. Barbroa -veti vastustamattomasti puoleensa tuo tummasilmäinen mies, jolla oli -uurteinen otsa ja kumarahko ryhti, mutta takana oli seisovinaan -kosijaparooni ja kiemurtelevinaan niin, että molemmat "vanhat herrat" -hävettivät häntä. - -Jotakin hänen oli kuitenkin vastattava, ja hän sanoi arasti: - -"Eikö se kielten kosketteleminen virkistäisi työssä?" - -"En tiedä. Mitä te arvelette?" - -"Minäkö? -- Kyllä, niin minä ainakin arvelen." - -"Minä tahdon päästä tahtoni perille, tarkoitatte." Kun Barbro nyt kulki -siinä hänen rinnallaan kukkeana ja veikeänä ujoudestaan huolimatta ja -niin hartaana ja luottavana, sai se hänet täydellisesti unohtamaan -jyrkän ja ehdottoman kieltonsa. Hän ajatteli sen sijaan, ettei hän voi -kieltää Barbro Bertingiltä tätä iloa, monien muiden ilojen lisäksi. -Kukapa tietää, kauanko se auringonpaiste enää valaiseekaan hänen -rosoista tietään? "Ja minä mukaudun. Minä laulan jonkun pätkän." - -"Onko se ihan, ihan varmaa?" - -"On, niin kai sen täytyy olla." - -"Saammeko panna sen ohjelmaan?" - -"Teidän kidutuksenne ei ole kovinkaan hellävaraista." - -Tohtori Krabbe nauroi; sitä Barbro ei ollut nähnyt kertaakaan ennen, ja -siksi se tuntuikin jonkun verran hirnahtavalta ja kuivettuneelta. Mutta -se oli sittenkin naurua, ja kun Barbro yhtyi nauruun, kuulosti siihen -tarttuvan heleää sointua. -- - -Barbro oli aivan liian onnellinen voidakseen saada, kuten tavallisesti, -unta heti nukkumaan mentyään. Minkan innostus ja tohtori Krabben -nauru, Helene-tädin hellyys pikku Babia kohtaan ja kimaltavat -tulevaisuudentoiveet, joilla ei vielä ollut nimeä, olivat niin -elävöittäviä, että hänen täytyi nousta istualleen sängyssä, ojentaa -kätensä korkealle pään yläpuolelle ja julistaa riemuiten talvisessa -pimeässä: - -"Kuinka olenkaan onnellinen, onnellinen, onnellinen!" - - - - -VI - -Lucia-juhla. - - -Löwesköldin kasvatushoitola oli puettu ylhäältä alas asti juhla-asuun, -ja monissa huoneissa vallitsi vilkas ja kirjava myyjäistouhu. Kaikki -Päivänpilkkeet olivat auttaneet juhlavalmistuksia ja tulos oli -odottamattoman hyvä, mikä ei suinkaan merkinnyt vähää. - -Kerran tunnissa näyttäytyi kynttelikruunuinen Lucia, se on: Sonja -Thomas, kuuden immen saattueessa, jotka suurenmoisen kahvipöydän -ääressä tarjoilivat kahvia ja kotitekoisia "Lucia-torttuja" -käteismaksulla, Ihastushuutoja kohdistui pyhään Luciaan, missä hän -vain liikkui. Hän ei ollut milloinkaan ollut niin kaunis. Barbro oli -puolestaan niin lumoutunut, että oli unohtaa tehtävänsä, nimittäin -pääsylippujen myynnin illatsuun. Siitä oli tuleva illan vetovoima: -Astridin oli siellä muovailtava "tuokiokuvia", Minkan esitettävä -slaavilaisia tansseja ja Fokinan malliin "Kuoleva joutsen", tohtori -Krabben laulettava ja lopuksi Märtan esitettävä yksinpuhelu "Kehdon -ääressä". - -Mary oli ottanut myydäkseen käsitöitä, Maud hoiteli näppärästi ja -innokkaasti tombolaa ja mesdemoiselles Renard olivat tarjoutuneet -huolehtimaan kalalammikosta. Eva-täti oli kuten tavallista hurmaava -emäntä, jota tällä kertaa avustivat Fräulein Stock ja mrs Faith. - -Luonnollisesti oli tyttöjen sukulaisia ja tuttavia saapunut joukoittain -ja Lucian sulhanen osti kauniille pyhimykselleen kukkia enemmän kuin -tämä jaksoi kantaakaan. Minka oli kukkatyttö, hyvin koketti ja veikeä, -ja hänen ympärillään parveili lakkaamatta joukko ihailijoita. Kuta -pahemmin hänen pehmeä, livertelevä kielensä solkkasi ruotsia, sitä -somempi hän oli nuorista herroista. - -Märta oli erääseen nurkkaan järjestänyt pienen Fröbel-näyttelyn; siellä -hänen palleroinen vartalonsa näkyi nuorimpien juhlavieraiden seassa, -joita Weibchen osasi huvittaa paremmin kuin kukaan muu. - -"Märtan nimi pitäisi olla Agneau eikä Agnell", sanoi kandidaatti -Urban Freide, "hän on, tuhat tulimmaista, valkovillaisin lammas, mitä -milloinkaan olen nähnyt". - -Nämä sanat lausuttiin Minkalle, joka räpytteli pitkiä, mustia -silmäripsiään ja hyväksyi sukkeluuden. Hän ja Urban katosivat silloin -tällöin "sinisen luolan" hämärikköön. Heillä ei tosin ollut paljoa -sanottavaa toisilleen, mutta Urban otti Minkan ruskeat pikku kädet -omiinsa ja leikki niillä kuin pehmeällä kerällä, ja Minka nauroi -kirkasta kevyttä nauruaan. - -Silloin aikoi Urban yht'äkkiä vetää häntä luokseen ja suudella hänen -punaisia tyttöhuuliaan, mutta samassa Minka raapaisi pitkän viirun -hänen oikeaan poskeensa. - -"Hyi, hyi", sanoi Minka kimmastuen, "se on moukkamaista". - -"Niin on, raapiminen, muttei suuteleminen", vastasi Urban suutahtaen. -"Ette kai liene niin pyhä kuin olette olevinanne." - -"Minä ei tahdo suudella teidän kanssanne! Ei kenenkään kanssa ennen -minun mieheni." - -"Entäpä jos minusta tuleekin teidän miehenne", sanoi Urban -äkkiarvaamatta. Hän arveli, että tämän yksinäisen, muukalaisen tytön -kanssa saa pilailla vähän vapaammin kuin hänen toveriensa kanssa. - -"Meneekö sillä tapa naimisiin Ruotsissa", ihmetteli Minka, "minä en -silloin halua ruotsalainen mies. Hän on liian raskas -- _lourd, vous -comprenez!_ Mutta minä makeasti nauran heidän päälle." - -"Kiitoksia paljon, se on suoraa puhetta", sanoi kandidaatti, "mutta -jos minä nyt en tahdo tulla nauretuksi 'päälle', ja jos minä otaksun, -että te voisitte muuttaa makuanne, niin ette saa paheksua jonkunlaista -itsepintaisuutta. Vastustus yllyttää minua aina." - -"Minä en oikein ymmärtä niin monia sanoja", hymähti Minka -veitikkamaisesti ja antoi käsiensä soittaa laulua "Jos sä vapaa oot, -minä en oo vaan". Hoikat sormet, jotka käyttivät polvea näppäimistönä, -hyppelivät niin vastustamattoman rivakasti, että Urban olisi katsellut -niitä vaikka kuinka kauan. Ja mitenkä olikaan, hän suuteli niitä varsin -hanakasti, minkä jälkeen hän painoi toisen pikku kätösen poskessaan -olevaa naarmua vasten. - -"Sitten kun tämä nolaus on unohtunut, neiti Minka, uskon teidän osaavan -niin paljon ruotsia, että ymmärrätte minun monetkin sanani, ja silloin -saanemme puhella uudestaan." - -"Mistä?" - -Urban kohtasi Minkan kimaltelevan, lapsellisen hellän ja luottavan -katseen. Hän oli melkoista kehittyneempi kuin pikku ruotsittaret, -vaati enemmän, mutta myös antoi enemmän. Juuri nyt uskoi Urban aivan -varmasti, että hän ajan tullen voisi sanoa Minkaa omakseen. Mutta -siihen eivät kelvanneet puolittaiset lupaukset. Silloin Minka ehkä -raapisi uudestaan. Urban nousi ja sanoi nauraen: - -"Siitä, mitä te ette nyt ymmärrä." - -Hetkistä myöhemmin Minka myyskenteli kukkiaan muille ilakoiden ja -laverrellen, mutta Urban Freide seisoi eräässä nurkassa ja katseli -saliin haluttomana antautua kenenkään seuraan. - -Barbro Bertingistä oli kieltämättä illan suuri ilmestys se hetki, -jolloin tohtori Krabbe nousi pienelle näyttämölle soittimineen. Hän -oli pukeutunut juhlapukuun ja kuosikas musta puku somisti hänen -laihaa vartaloaan, joka myös näytti tavallista ryhdikkäämmältä. -Häntä tervehdittiin myrskyisin kättentaputuksin. Muistettiin -yht'äkkiä, että hän oli kymmenkunta vuotta aikaisemmin laulanut -hyväntekeväisyysjuhlissa. Sitten hän oli kadonnut ja toisia tullut -hänen sijaansa; mutta se, että hän taas ilmestyi näkyviin, oli -merkkitapaus. - -Kun Barbro kuuli näitä kuiskeita tai ihmettelyn huudahduksia, -hiveli se tavattomasti hänen korviaan. Jyskivin sydämin hän nautti -kättenpaukkeesta ja odotuksesta. Kaikki nämä ihmiset, hyvästikin pari -sataa henkeä, saisivat tietää, että tohtori laulaa ainoastaan hänen -tähtensä. Häntä eivät vaivanneet enää mitkään arvelut, sillä olihan hän -saanut tohtorin iloiseksi. Tänäkin iltana hän oli viekoitellut tohtorin -nauramaan kurtistunutta, kuivaa nauruaan. Mutta kun tohtori oli kysynyt -häneltä, laulaisiko hän "jonkun hauskan laulun", oli hän vastannut -kieltävästi. Se ei sopinut hänelle, arveli Barbro. Siitä hänen kasvonsa -vain kurtistuisivat ilvehtijän kaltaisiksi kuten naurustakin, ja Barbro -ei tahtonut, että joku saisi sanoa tohtoria hassunkuriseksi. - -"Ehdottakaa jotakin", oli tohtori pyytänyt. Ja hän oli ehdottanut -J.P. Jacobsenin "Det bödes der for", mutta kohta jäljestäpäin katunut -ehdotustaan. - -"Se taitaakin olla paras", oli tohtori vastannut. "Vaikka siitä -laulusta ei olekaan teille." - -Ei tarvinnutkaan, Barbro ei ollut ajatellut itseään, ainoastaan sanojen -ja säveleen sointua ja tunnelmaa. Hänellä ei vielä ollut niin paljon -kokemusta, että olisi osannut pelätä muistuttavansa elämän raskaimpia -huolia, päinvastoin veti kaihomielisyys häntä puoleensa niinkuin -puhdesatu keskellä ilon hälinää. - -Hän sulki silmänsä istuessaan käppyrässä pienellä jakkaralla kulissien -takana ja kuunteli tohtorin äänensointua, joka oli kokonaan toinen kuin -ennen: - -"Der rinder Sorg, rinder Harm av Roser röde." - -Myrskyiset suosionosoitukset eivät saaneet tohtoria toistamaan -lauluaan, ja Barbrosta se tuntui melkein helpotukselta. Hän ei tahtonut -kuulla enempää. Se oli hänestä aivan liian suurta. Hän ei jaksanut -kohota niin korkealle. Ja hän tuli niianneeksi tahtomattaan, kun hän -kiitti. "Oletteko tyytyväinen?" kysyi tohtori. - -"Kyllä, kiitos, se oli mainion kaunista." - -Barbro olisi voinut puraista kielensä poikki, kun kuuli oman -moukkamaisen arvostelunsa. Ja hän pyrähti tiehensä, jott'ei olisi -"käyttäytynyt vielä tyhmemmin". - -Mutta tohtori otti soittimensa ja läksi. Hänestä oli rauhaisampaa olla -kirjojensa parissa. - -Myyjäiset lopetettiin täsmälleen kello kymmenen, ja jo kahteentoista -mennessä vallitsi rauha ja hiljaisuus kuutamoisessa huvilassa, missä -Päivänpilkkeet olivat koonneet runsaan rahasumman ja vielä runsaamman -ilovaraston. - -Heillä ei ollut milloinkaan ollut niin jumalallisen hauskaa. He -olisivat hyvin mielellään istuneet ja haastelleet vielä tuntikausia -illan elämyksistä, mutta nyt oli kysyttävä neuvoa Lucia-yön salaisilta -hengiltä. Sen, miten tämä temppu on tehtävä, opetti Minka tovereilleen. -Nyt ei ollut tekeillä sen enempää eikä vähempää kuin nähdä tulevan -kultansa kuva. Oli asetuttava kuvastimen eteen palava kynttilä -kummassakin kädessä ja tirkistettävä vähääkään kääntymättä suoraan -lasiin siihen saakka, kunnes se oikea ilmestyy. Tietysti oli oltava -yksin, sillä muutoin ei "näky" uskalla ilmestyä. - -Piharakennuksen tytöt eivät kuitenkaan uskoneet enteeseen. Astrid -vakuutti, että hän saa nähdä vain savimöhkäleen, jos ennustus käy -toteen, sillä hän ei ikipäivinä rakastuisi ihmiseen niinkuin työhönsä, -ei ainakaan ennen kuin hän saa saven taipumaan mielensä mukaan. - -Mary arveli toisesta syystä olevan tarpeetonta kysyä neuvoa peililtä. -"Minä kuitenkin saan vanhimman serkkuni", sanoi hän levollisesti, -"meidän tapana on mennä sukulaisnaimisiin, se on niin sopuisaa, sanoo -isoisä". - -Mutta vaikka Sonjan kohtalo oli ratkaistu, oli hän kuitenkin päättänyt -sytyttää ennuskynttilät nähdäkseen vain vielä kerran Unonsa. - -Kun Sonja parhaillaan istui tirkistämässä peiliin, nauttien -toistaiseksi vain omien kasvojensa näystä, näki hän erään toisen -rinnallaan. Se sukelsi näkyviin aivan äkkiä ja nyökkäsi hänelle -tuttavallisesti. - -Sonja uskalsi tuskin hengittää. Se ei mitenkään ollut Uno. Äkkiä -hänet valtasi jäykistävä kauhu. _Se ei ollut näky._ Se oli kammottava -todellisuus. Outo mies huoneessa. Hän ei uskaltanut kääntyä katsomaan. -Kynttilät vapisivat hänen käsissään, mutta kun se hirmuinen mies -sammutti ensin toisen ja sitten toisen kynttilän, pääsi Sonjalta kimeä -parkaisu, ja hän kaatui pyörtyneenä lattialle. - -Tuokiota myöhemmin olivat Eva-täti, Blenda ja Barbro huoneessa melkein -kelteisillään, ja mies, joka ei ollut kukaan muu kuin Maud, joka oli -verhonnut kasvonsa maantierosvon naamarilla ja punaisella leukaparralla -ja pukeutunut lerppahattuun ja levättiin, näytti pelästyneen naisia -yhtä paljon kuin nämä häntä. - -Sonja oli jo tointunut, kun Maud oli kaatanut hänen päälleen -karahvillisen vettä, mutta istui vielä lattialla likomärkänä ja vilusta -väristen. - -"Ulos ja paikalla tai minä kutsun poliisin", huusi Eva-täti "miehelle", -joka oli hiipinyt erääseen soppeen. - -"Minähän tässä vain olen", sammalsi Maudin hätääntynyt ääni. "Antakaa, -kiltti täti, anteeksi." - -"Minä, kuka minä?" Vapaaherratar oli niin kiihtynyt, ettei kyennyt -tuntemaan Maudin ääntä. "Ulos ja paikalla, sanon minä, olkoon kuka -hyvänsä!" - -Mutta Barbro riipaisi nopeasti Maudilta sekä hatun että naamarin, ja -silloin hälinä asettui. Maud ei ollut elämässään saanut semmoista -ripitystä kuin nyt. Hän luikki aivan juurtajaksain litistyneenä -huoneeseensa eikä hän enemmän kuin Sonjakaan unohtanut ikinä sitä -Lucia-yötä. - -Minka oli ainoa tytöistä, joka antautui kaikessa rauhassa odottamaan -näkyä ja haaveilemaan. Hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta, -kenet saisi nähdä; hänen ajatuksensa liitelivät sinne ja tänne. Mutta -lopulta ne pysähtyivät muistelemaan luolassa vietettyä hetkeä. Olisiko -se oikeastaan ollut mitään vaarallista, jos Freide olisi saanut -suudella häntä? Hän tuijotti yhä kiihkeämmin peiliin ja vihdoinkin -- -hän kumartui lähemmäksi hetken salaperäisyydestä jännittyneenä. Se -on -- se on -- _hän_! Urban Freide! Minkan huulet hipaisivat äkkiä -peililasia siitä kohdasta, mihin kuva ilmestyi, sitten hän vetäytyi -pois ja hymyili, mutta näky oli jo haihtunut, ja hän kohtasi vain oman -lumoavan, vastustamattoman lumoavan hymynsä. - - - - -VII - -Odottamaton kohtaus. - - -Joululoma oli jo ohi, ja Löwesköldin laitos taas täydessä toiminnassa. -Sonja oli kuitenkin väsynyt olemaan "koulutyttönä" nyt kun hänen -kihlauksensa oli julkaistu, ja hän oli muuttanut appivanhempiensa -luo, jotka olivat sanomattoman ihastuneet häneen. Kesällä hän aikoi -oleskella äitinsä kanssa Särössä, ja lokakuussa oli määrä viettää häät. - -He kuulustelivat anoppinsa kanssa joka päivä sopivaa huoneustoa -Östermalmista, ja tytöt olivat erittäin touhuissaan tästä -asuntokysymyksestä, sillä he olivat saaneet luvan avustaa minkä -missäkin valmistelutöissä. - -Kun Birgit miehineen ja lapsineen oli muuttanut Tukholmasta, -valtasi Barbron tyhjyydentunne, mutta olihan hänellä jäljellä vielä -Helene-täti, ja tämän luona hän kävi pari kertaa viikossa. Hän tarvitsi -jonkun henkilön, jolle sai keventää sydäntänsä ja jonka kanssa voi -puhella, ja hän tunsi vaistomaisesti, ettei Eva-täti ymmärrä hänen -levottomasti väreilevää, etsivää luonnettaan. - -Joulun jälkeen hän oli alkanut vakavasti harjoittaa opintoja ja kävi -nyt ahkerasti luennoilla. Varsin kuluneena ryömi nyt Kynänvarsi -vuoteeseensa illoin ja sen suuren ilon, mikä hänessä oli loistanut niin -kimmeltävän kirkkaana, himmensivät usein satunnaiset vastoinkäymiset -tai väsymys. - -Maud oli myöskin tavannut harrastuksensa, eikä sovi kieltää, että -se oli jotakin suurenmoista. Hän opetteli ratsastamaan ja pyrki -hevosasioiden tuntijaksi. Hän ahmi kaikki tätä alaa koskettelevat -teokset, ja sen hevosen, jonka hän oli vuokrannut, hän kuvaili maailman -älykkäimmäksi ja merkillisimmäksi eläimeksi. Joka aamu hän ratsasti -Djurgårdenin tai Hagan ympäri ja kotiin palatessaan hän toi mukanaan -raikasta ilmaa sekä vaatteissaan että ajatuksissaan, mutta hän oli -yhtä itsekäs ja itseensä luottavainen kuin ennenkin. Häntä ei voinut -taivuttaa, ainoastaan murtaa. - -Astrid kulki suorana ja selvänäköisenä päämääräänsä kohden. Hän ei -ollut milloinkaan hapuilevan epävarma. Seuraavan talven hän aikoi -viettää Köpenhaminassa ja työskennellä, mutta myös huvitella. -Huvihetket hän nautti kuin lasillisen vettä virkistyäkseen -savenmuovailun tuottamasta kiihtymyksestä ja jännityksestä. - -Minka oli kenties se, joka oli muuttunut enimmin. Hän ei ollut -ainoastaan oppinut puhumaan melkein täydellisesti ruotsia, vaan -myöskin koko hänen olennostaan oli karissut paljon muukalaisuutta. -Koreat valekivi-helyt ja kiiltolanka-käädyt hän oli pannut pois, sillä -oli olemassa "eräs", joka piti hänestä enemmän ilman niitä. Työtä ja -järjestystä hän vieroi samoin kuin ennenkin, mutta joskus pisti hänen -päähänsä yrittää. - -Parhaiten hän viihtyi Stadionilla, ja koko Tukholma puhui, minkälainen -mestariluistelija hän oli. Kerran toisensa perästä hän sai kandidaatti -Freiden kanssa palkintoja. He kilpailivat oikeastaan keskenään, kuten -näytti, ja tuntui siltä kuin he eivät olisi nähneetkään muita radalla. - -Mary kulki leppoisaa latuaan, soitteli seurapiireissä, oli -morsiustyttönä hienoissa häissä ja kävi kerran viikossa sen vanhan -aatelisneidin luona, jonka hän Päivänpilkkeenä oli ottanut hoivaansa. -Kaikki, mitä hän otti tehdäkseen, hän suoritti tahdikkaasti. Maud -sanoi, että hänen sielussaan oli tahtikello älyn sijasta, ja niinpä hän -ei vahingossakaan milloinkaan hypännyt tahtivälin yli. - -Pikku Weibchen oli yhtä valkea ja lihava ja vaaleatukkainen ja ahertava -kuin ennenkin. Tupukkansa hän sentään oli lahjoittanut sänkyineen -päivineen eräälle sairaalle pikku tytölle, ja kun hänellä ei nyt enää -ollut rakasta lapsuudenystäväänsä, lohdutteli hän itseään sillä, että -Tupukka oli saanut hellän leikkitoverin. - -Sellaista kanssakäymistä seitsemän toverin kesken, kuin Eva-täti oli -toivonut ja he itse alussa luulleet, ei kuitenkaan syntynyt. He olivat -hyvin erilaisia luonteiltaan ja sivuuttaneet jo sen kehityskauden, -jolloin kouluhuoneessa tehdystä kujeesta riitti ilonaihetta koko -päiväksi. Mutta ei ilmennyt mitään suurempia eroavaisuuksiakaan. -Ainoastaan Maud ja Barbro ja Minka sähähtelivät joskus keskenään. - -Maud ei voinut olla pilkkaamatta Barbroa tohtori Krabben ilmeisen -suosiskelun tähden. Jos luennoilla sattui jotakin, joka vivahtikin -rakkauteen, ryki hän aina merkitsevästi eikä ollut tietävinäänkään, -vaikka Krapu oli "äreän" näköinen; se vain päinvastoin lisäsi vettä -myllyyn. - -Kerran iltapäivällä hän tuli Barbrolta lainaamaan englannin kielen -sanakirjaa. Barbro oli lukemassa näytelmää "Kjærlighedens Komedie". - -"Onpa siinä hauskat kannet", sanoi Maud, kun Barbro oli pistänyt kirjan -nopeasti pois, minkä Maudin terävä silmä kuitenkin keksi. - -"Niin on, sain sen joululahjaksi." - -Barbron poskia rupesi kuumentamaan, ja hän joudutti kirjan aika kyytiä -hyllylle. - -Maud läimäytti leveällä kädellään toveriaan olkapäähän ja nauroi leveää -nauruaan, joka jaksoi voittaa tasangon tuulenkin kohinan. - -"Onko ukko taas ollut sinua tavoittelemassa, Kynänvarsi?" - -"Mikä ukko?" - -"Kukas muu kuin Krapu. Kirja on kai hänen lahjansa?" - -"Niin, sukulaiseni olivat kutsuneet hänet luokseen jouluksi, ja silloin -kai hän halusi osoittaa minulle vähän kohteliaisuutta", virkkoi Barbro -suurentelevan välinpitämättömästi. - -"Räkätä mitä räkätät, harakanpoikaseni, kyllä se tiedetään, ettei -naskali säkissä pysy." Maud sieppasi kirjan takaisin hyllyltä. Hän -oli päättänyt työntää tuntosarvensa ihan ytimeen saakka. Tietysti oli -lemmenkipeä Krapu kyhännyt jotakin vertauskuvallista "pötyä". - -Barbro löi paperiveitsellä kämmenelleen. Hänen ei tarvinnut hävetä, -eihän hänellä ollut mitään salattavaa, mutta Maudin häikäilemätön tapa -sotkeutua muiden asioihin suututti häntä. Ja kun hän näki kirjansa -toverin voimakkaassa kädessä, tuntui hänestä, kuin sydäntä olisi -aiheettomasti paloiteltu. Päälle päätteeksi Maud luki, mitä suuri Nils -Krabbe oli kirjoittanut ensimmäiselle sivulle: - - "Tu ne le connnis pas encore, - mais -- tu vas bientôt le connaître, - le petit dieu qui crèe les coeurs, - le petit dieu qui seul fait naître - les idées sur lesquelles on vit et on meurt". - -"Johan nyt jotakin", puhkesi Maud sanomaan, "et kai sinä ole niin -hupsu, että välität mokomasta _'le petit dieu'_ roskasta?" Hän -mätkäytti lahjakirjan pöydälle, istahti tuolille, heilautti toisen -jalan ristiin toisen päälle, ojensi käsivartensa ikäänkuin luutuksi, -jota oli soittavinaan, ja alkoi laulaa: - - "Ah, Niiloni haaleat hapset, - mun ystävävanhuksein..." - -"Ole vaiti", sanoi Barbro kimmastuen. "Minä en piittaa hänestä enemmän -kuin sinäkään, mutta minusta on säädytöntä, että..." - -Hän ei päässyt edemmä, sillä hän häpesi omia ajattelemattomia sanojaan. -Eikö hän piitannut tohtori Krabbesta? Olihan hän niin lämpimästi -pyytänyt Birgitiä kutsumaan tohtorin heille. Hän oli ollut rajattoman -levoton, kun tohtori oli vuoden alussa ankarasti sairastunut, ja -hän oli lähettänyt tälle joka päivä kukkia. Ja kun tohtori kerran -sunnuntai-aamupäivällä oli käynyt hänen kanssaan Helene-tädin -luona, oli hän kiittänyt tohtoria sydämensä pohjasta. Miksi hän -kieltäisi tohtorin? Barbron rehellisyys ja häveliäisyys joutuivat -keskenään ristiriitaan, ja toisen ivalliset kasvojeneleet saivat -hänet purppuranpunaiseksi. Sitten hän jälleen heitti päänsä kenoon ja -sanoi rohkeasti: "Ei ole totta, mitä äsken sanoin, etten muka välitä -tohtori Krabbesta, sillä hänestä pidän paljon. Ja tästä puoleen te -saatte kiusata minua niin paljon kuin tahdotte; minä olen päättänyt -olla olematta siitä tietävinänikään. Ja mitä ihmettä siinä on, että -kiintyy johonkuhun henkilöön, joka -- joka -- niin, sinä tiedät, mitä -tarkoitan." - -"Eihän toki, siinä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä, mutta sinä -panet oireeseen jokaisen, joka vain pilkistääkään sinuun, Barbro. Yksin -sinäkin aikana, minkä minä olen sinua tuntenut, sinä olet 'kiintynyt' -kolmeen, neljään kappaleeseen, ja Sonja on sanonut, että sinä olet -lemmiskellyt samalla lailla jo neljännestätoista ikävuodestasi asti -lihavia ja laihoja, pitkiä ja lyhyitä -- paljaasta kiitollisuudesta. -Ja se se juuri onkin sinun naisellista arvoasi alentavaa, tipuseni. -Ja sitten sinä itkeä tillität jokaiselle, joka pötkii tiehensä. -Tietysti minä en usko, että sinun tarvitsee Kravun tähden panna likoon -nenäliinaa, sillä sinä itse olet likoeläin, ja hänet sinä kyllä saat -pitää viimeisenä hätävarana. Sinä olet oikeastaan sievempi kuin muut -tipat, mutta toisaalta sinä et ole tarpeeksi ja toisekseen olet taas -liian konstikas. Alussa sinä olet niin makea ja iloinen, kun panet koko -roikan päät pyörälle, mutta sitten yks'kaks' sinä muutut metafysiikaksi -ja tähtein-tähystäjäksi, joka haluaa hypistellä kaikkea, mitä suinkin -maa päällään kantaa. Se ei kelpaa; jos tahdotaan voittaa miehen sydän, -niin ei ole puhuttava enemmän järkeä kuin mitä maskuliinin kieli tahtoo -sanella ja anniskella. Minulla on seitsemän vanhempaa veljeä, niin että -kyllä minä jo vähän tunnen miespuolta." - -Barbro oli yrittänyt monta kertaa keskeyttää Maudin ja puolustautua, -mutta kun tämä vihdoin lopetti, jäi hän seisomaan aivan sanattomana. -Tosin se, mitä Maud oli sanonut, tuntui tärkeältä, mutta niin -selvästi ei kukaan ollut häntä tätä ennen eritellyt. Hän muisti -kaikki kouluaikaiset tuliset ja onnettomat rakastumisensa, alituisen -harhailunsa ja hapuilemisensa. Koko hänen tunneväreilynsä oli ehkä -ollut vain heijastusliikettä. Miksi hän aina liikkui omassa minässään -niinkuin umpisokkelossa? Muut tytöt löysivät niin helposti tien elämään. - -Hän pani "Kærlighedens Komedien" vielä kerran hyllylle, tällä kertaa -koneellisesti. - -"Oletko vihoissasi?" kysyi Maud. - -"En, ihmettelen vain, tokko sinä olet johdonmukainen." - -"Sepä oli suurenmoista sinun puolestasi, ja siitä saat olla varma, että -minä puhun järkeä. Asiasta toiseen. Emmekö panisi toimeen rekiretkeä?" - -Barbro hämmentyi melkein niinkuin olisi äkkiä hurahtanut lumikinokseen. - -"Äskeinen asia on jo selvitetty", sanoi Maud, "ja nyt on jo kulunut -pitkä aika siitä, kun meillä on ollut mitään yhteistä lystinpitoa." - -"Jottako saisimme aikaan rekiretken?" - -"_Ce que femme veut, Dieu le veut_. Minä olen tuottanut itselleni -kavaljeerin kotoa. Taikka oikeastaan hän tulee näinä päivinä. Hän on -nuorin veljeni, somin poika, minkä tunnen." - -"Kunpa minäkin saisin itselleni kavaljeerin Skoonesta", hymähti Barbro. -"Se maa tuottaa epäilemättä reilua väkeä." - -"Paljon kiitoksia!" Maud ojensi kätensä. "Niin että sinä et varmaankaan -tarkoita, että minä olen niitä poikkeuksia, jotka vahvistavat sääntöä?" - -"En", vastasi Barbro vakuuttavasti, "sinä saatat olla niin hyvä --- ja viisas myös. Mutta sanoppa, Maud, oletko sinä aina varma -mielitietyistäsi?" - -"Olenko muka? Älä luulekaan, että minä viitsin kuluttaa itseäni -hakkailulla. Minä hoidan huvitteluni omalla tavallani. Sitten matkustan -kotiin ja saanen aikaa myöten kotikonnun meren rannalta. Täällä olen -vain kauttakulkutavaraa. Oikein osataan elää vain Skoonessa." - -"Minun mielestäni voi koti olla missä tahansa, missä on myötätuntoisia -ihmisiä. Jos minä vain saisin, niin matkustaisin hyvin mielelläni -syksyllä ulkomaille. Olen muuten tuuminut päästä työskentelemään -sanomalehteen." - -"Ja sitten naimisiin." - -"Miten se kävisi päinsä, kun sinä väität, että kaikki 'pötkivät -tiehensä'?" - -"Noo, se oli hieman liioiteltua, mutta kullakin päivällä on suru -itsestään. Me olemme joka tapauksessa nuoria, Kynänvarsi. Ei ole -vielä hengenpidin-muste ehtinyt syöpyä peukaloosi eikä etusormeesi. -Ja jos niikseen tulee, niin voithan käyttää isäsi runsaita varoja -ponnistuslautana elämän ulapalle, niin ettei tarvitse ahertaa. Meistä -seitsemästä on Minka ainoa, joka ei voi elää rennosti, mutta hassuinta -on, että juuri hän on kaikista rennoin. Yhteen otteeseen hän tosin kävi -hieman synkäksi, mutta sillä vaaleanpunaisella _voile_-leningillä, -jonka hän jollakin merkillisellä tavalla oli hankkinut Karlberg -tanssiaisiin, hän saavutti uudestaan itseluottamusta. Saattaahan olla, -että hänellä oli _Frejdigt mod_." [Sutkaus tarkoittaa Urban Freideä. -"frejdigt mod" on tanskaa ja merkitsee ujostelemattomuutta. Suom.] - -"Tuo sanaleikki olisi minun göteporilaisena pitänyt keksiä", nauroi -Barbro. "Mutta saat pitää kunnian. Rekiretkestä saanemme keskustella -yleisessä kokouksessa. Ja nyt minä lähden pilkistysmatkalle herttaisen -mummoni luokse." - -"Minun pilkistysmummoni on pudistanut maan tomut jaloistaan. Ja jos -on uskomista kaikkiin hänen puheisiinsa, kuinka paljon häntä oli -rakastanut ja ihaillut hänen kuollut sukunsa, niin mahtaa nyt tuolla -puolen pilttien olla iloinen perhejuhla. No hei sitten!" - -Maud otti sanakirjan, nyökkäsi terhakasti ja mennä paapersi käsillään -reuhtoen mahtavana ja jykevänä ovea kohden. - -Puolta tuntia myöhemmin Barbro oli Katariinan-hississä nousemassa. Se -oli kuten ainakin tupaten täynnä väkeä, ja hän oli pusertunut nurkkaan -erään voimaperäisesti sillille haisevan torimatamin taakse, jonka -puuskaan pannut käsikynkät eivät antaneet kenellekään tietä. - -Hissinkuljettajan toisella puolella seisoi seinää vasten eräs jäntterän -näköinen, karvalakkinen nuori mies. Barbro näki ainoastaan hänen -niskansa, mutta se tuntui hänestä niin tutulta, että se ahdistava -turvattomuuden tunne, joka häntä äsken oli vaivannut, katosi yht'äkkiä. -Hän oli viime aikoina paljon mietiskellyt ja ainoastaan harvoina -hetkinä -- ja silloin liian riehakasti -- ollut iloinen. Se, mitä -Maud oli sanonut, oli ikäänkuin antanut iskun hänen harhaileville -ajatuksilleen. Oli totta, että hän antautui tunteittensa valtaan eikä -milloinkaan antanut sydämensä kyllyydestä, vaan ruokki alituisesti -nälkäistä sydäntä. - -Kun hän nyt näki tuommoisen, ehkä liiankin pyylevän niskan, niin tuntui -kuin hänen aurinkoinen elämänilonsa olisi alkanut kurkistaa harmaiden -ajatuspilvien lomasta. Ja niin pian kuin hissi oli ehtinyt ylös, koetti -hän ottaa selville, pettikö niska hänet vai ei. - -Mutta torimatami ei ollut kiireissään. Ensin hän nosti korinsa, jossa -oli kiiltäviä sillejä, ja rupesi sitten itse hommautumaan ulos. - -"Näinköhän minä pääsisin menemään?" sanoi Barbro kärsimättömästi. - -"Miks'ei, jos passaa odotella, kunnekka minä pääsen ensin", vastasi -matami. "Ensin vuoro vanhemmilla, se pitää toki oppia tietämään." - -Ja kiusallisen pitkäpiimäisesti otti paksu matami sillikorinsa. Kun -Barbro oli tullut sillalle, oli jo niin hämärä, ettei hän enää voinut -pitkän matkan päästä erottaa tuota niskaa, ja hän ajattelikin, että -se oli vain sattumalta muistuttanut Holger Boyen niskaseutua. Viime -kirjeessään Holger oli ilmoittanut Barbrolle saapuvansa Tukholmaan -vasta huhtikuun lopussa, jolloin hän pyytäisi Helene tätiä kotiinsa. -Hänen äitinsä oli näet ryhtynyt kirjevaihtoon mummon kanssa ja -valmistamaan hänen matkaansa Skooneen. - -Koko suku tahtoi mielellään ottaa hänet vastaan, mutta se ei ollut -tiennyt hänestä paljon mitään. Hän oli vetäytynyt köyhyytensä ja -kykenemättömyytensä kuoreen. - -Barbro kulki nopeasti tuttuja katuja pitkin yhä vain toivoen saavansa -nähdä tutunomaisen hissimatkustajan, mutta hän ei vielä Katariinan -hautausmaankaan kohdalle päästyään nähnyt etsimäänsä. Hautausmaalla -peitti valkoinen lumivaippa vanhat haudat ja uudet tiet. Oli alkanut -sataa suuria, villavia lumihiutaleita, jotka kilvan riensivät -peittämään kaikki arkiaherruksen jäljet. Ilma muuttui niin ihmeellisen -valkeaksi ja kimaltelevaksi, ja harvat lyhdyt vilkkuivat levottomasti -aivan kuin ne olisivat saaneet silmiinsä lunta ja niiden olisi ollut -vaikea katsoa eteensä. Barbro osasi kuitenkin kulkea erehtymättä, -ja hän nosti kasvonsa päin tuulta, jotta lumihiutaleet lentäisivät -kasvoille ja otsalle. Ne olivat hänestä kuin viileitä, hyväileviä -suudelmia. Ja silloin hänen mieleensä johtui vanha isoäiti, mutta -sitten hän sai aikamoisen sysäyksen, joku oli töksähtänyt sakeassa -lumisateessa häntä vasten, ja kun hänen kantapäihinsä oli takertunut -kokkareita, kadotti hän tasapainonsa ja lennähti nurin. Puuhka kimposi -hyvän matkaa oikealle, tortturasia, jota hän oli varovasti kantanut, -teki kuperkeikan vasemmalle, ja siltä, joka oli häntä tyrkännyt, putosi -karvalakki hänen syliinsä. - -"Pyydän tuhannesti anteeksi", kajahti tuttu, sorahtava ääni, "minun oli -aivan mahdoton nähdä mitään ja taisin kulkea liian kovaa vauhtia." - -"Niin juuri sinä teit aivan varmaan", vastasi Barbro nauraa hohottaen. -"Päivää, Holger! Minun pitänee niiata tästä istualtani, jos et auta -minua ylös." - -"No, mutta hyväinen aika, Babi, sinäkö siinä rehkit! Olenko loukannut -sinua?" Holger kumartui hänen ylitsensä, ja Barbro näki hänen pyöreät, -leveät kasvonsa, kun hän innokkaasti ojensi apuun molemmat kätensä. - -"Ei ole, jalkojani vain livettää niin pahasti, etten tahdo päästä -pystyyn." Hän tarttui Holgerin käsiin ja seisoi kohta suorana ja -sorjana hänen edessään. - -"Babi, kuinka sinä kehtaat kasvaa minua pitemmäksi!" naurahti Holger. - -"Holger, kuinka sinä kehtaat pusertaa minun sormeni mäsäksi!" - -"Suo anteeksi, tulin ihan taivaallisen iloiseksi nähdessäni sinut taas -ylettyvilläni, sinä pikku kruunu tyttöjen valtakunnassa." - -"No-noo, vai kohteliaisuuksia, ovi! Mutta mehän olemme unohtaneet -puuhkan ja tortut. Ei auttane muu kuin ruveta ryömimään ja etsimään. -Maltas, tässä on rasia!" - -"Puuhka on kai tärkeämpi." Holger rupesi tosiaankin ryömimään -nelinkontin. "Pitäisihän se minun lakkinikin löytää." - -"Tietysti, sinun lakkisi!" - -Barbro haeskeli joka puolelta. - -"Hyväinen aika, Holger! Sehän on minun kainalossani. Ole hyvä!" - -"Babi!" Holger nousi ylös, "Suo anteeksi! Minäkin olen keksinyt -jotakin. Sinun puuhkasi on ollut minulla polvenalustana. Suuri kuin -sängynpatja. Saanko ojentaa?" - -Niin perusteellisesti kuin Holger olikin pudistellut vaaleankeltaista -hilleripuuhkaa, kimalteli se kuitenkin yltä ja alta, jopa sisästäkin -lumikiteistä, niin että Barbron oli pakko lainata Holgerin sormikkaat, -jottei olisi palelluttanut käsiään. - -"Mihin sinä olet menossa?" kysyi Barbro. - -"Kunpa sen tietäisi. Luulin osuvani Stigberg-kadulle, mutta kaikesta -päättäen ei tästä näy pääsevän minnekään, ainakaan ilman johtotähteä." - -"Mutta sinullahan, poika-kulta, se on. Minä aion myös Stigberg-kadulle --- Helene-tädin luo -- nyt tästä tuonne. Voi, mikä kinos!" - -"Kannanko sinut yli?" - -"Eikö mitä, minä hyppään." Hän loikkasi, ja kandidaatti Boye seurasi -vikkelästi esimerkkiä. Hänen lyhyt, vanttera vartalonsa liikkui -keveästi ja sirosti, ja hänen hieman hidasverisen pintansa alla huomasi -olevan hillittyä eloisuutta. "Milloin olet tullut ja miksi et ole -kirjoittanut etkä ilmoittanut tulostasi?" jatkoi Barbro. - -"Tulin tänä aamuna erään hyvän ystäväni, agronoomi Rydemanin kanssa. -Minun onnistui suorittaa pari tenttiä ja senvuoksi tahdoin palkita -itseäni. Aika huhtikuuhun saakka tuntui liian pitkältä. En ole nähnyt -sinua yhdeksään kuukauteen, Barbro. Ja se on aikamoinen aika, kun -odottaa. Sitäpaitsi tuntui sinun viime kirjeestäsi, että tarvitset -kielen vaakaasi, sillä taidatpa olla yhtä kypsymätön punnitsemaan -tasaisesti kuin ennenkin, vai mitä, Babi?" - -"Niin olen, kypsymättömämpi kuin milloinkaan ennen, luulen. Teit -mainion kauniisti, kun tulit. Toisinaan sinä olet aivan välttämätön -minulle. Et kai pane pahaksesi, jos vertaan sinua turvaisaan soppeen, -johon on mukava hiipiä." - -"En suinkaan, mitään edellytyksiä olla loistopalatsi ei minulla ole." - -Barbro jätti vastaamatta ja virkkoi sen sijaan: - -"Aioitko yllättää minut, tulla katsomaan aivan aavistamatta?" - -"En, niin rohkea, että uskaltaisin tulla tyttöhoitolaan, en edes -minäkään ole. Aioin Helene mummolta kysyä, milloin käyt hänen luonaan, -ja yllättää sinut siellä." - -"Ja nyt me menemmekin sinne. Kuinka iloiseksi se kiltti täti tuleekaan, -Hän asuu tässä talossa. Katso, miten matala portti on, mutta kyllä sinä -pääset siitä suorana." - -"Kyllä, harvoin minä koukistelenkaan, se olisi liikaponnistusta." - -Helene-täti ei olisi voinut saada rakkaampia vieraita. Barbroa hän -nimitti omaksi sydämensä päiväpaisteeksi, ja otti hänet avosylin -vastaan. Mutta nyt ojentuivat vanhat kädet syleilemään myös Boye-suvun -myöhäsyntyisintä edustajaa, ja tämä kotiutuikin heti pieneen huoneeseen -niin perinpohjin kuin olisi joka päivä ollut noiden raihnaisten -huonekalujen ja pienten vähäpätöisten muistoesineiden seurassa. - -Barbron keittäessä kahvia ja kattaessa pöytää Holger jutteli iloisesti -ja ystävällisesti neiti Helenen kanssa ja kertoili seikkaperäisesti -suvun kolmen miespolven vaiheita. Hän katsahti sentään vähäväliä -Barbroon, ja hänen katseensa lämpeni ja syveni. Varmasti Barbro oli -"sydämen päiväpaiste", hänen ruskeakiharainen pikku typykkänsä, -joka oli ollut hänen ajatuksissaan ja mielessään jo koulupojasta -saakka. _Hän_ ei milloinkaan välittäisi kenestäkään muusta, ja Barbro -puolestaan ei välittäisi hänestä minään muuna kuin turvallisena -hätäsatamana myrskyn uhatessa. - -"Kai te tulette kohta uudestaan?" Nämä arastelevat ja liikuttavat -sanat seurasivat nuoria alas natiseville rapuille, ja kaksi raikasta -ääntä lupasi halukkaasti, ettei kuluisi kauan, kun Helene-tätiä -tullaan uudestaan tervehtimään. "Eikö hän ole herttainen, Holger?" -kysyi Barbro. Hän pisti toverillisesti kätensä Holgerin kainaloon, kun -katukäytävä oli hyvin liukas, mutta heti kun vaaranpaikka sivuutettiin, -veti hän kätensä taas pois. - -"On, oikein suloinen pikku tyttö. Minä viihdyn parhaiten tuonikäisten -kanssa. Silloin he liehittelevät parahiksi minun pyylevyyteni kannalta." - -"Eihän Helene-täti liehittele ollenkaan." - -"Älä tee tyhjäksi hänen naisellisuutensa hienointa puolta, Babi! -Vanhat herttaiset tytöt liehittelevät yhtä tietämättään, kuin resedat -tuoksuvat. Saat itse nähdä, kun ehdit niin pitkälle." - -Barbro pysähtyi äkkiä. - -"Luuletko sinä myös, että minä joudun kyöpelinvuoreen?" - -"Minäkö _myös_? Kukas muu on rohjennut lausua jotakin niin halpamaista?" - -Barbro läksi taas liikkeelle. Tapa, jolla Holger lausui viimeiset -sanat, sai hänet vakuutetuksi siitä, että ei hän pitänyt sitä -halpamaisena. Eikä hän itsekään pitänyt, ei ensinkään. Mutta omasta -puolestaan hän ajatteli olevan kauheaa joutua vanhanpiian kirjoihin. -Hän mutisi hyvin sävyisällä äänellä: - -"Maud Rydeman ja Sonja sanovat, etten minä kykene pitämään ketään -kiinni, eikä ole ensinkään hauskaa, jos ei saa milloinkaan kokea mitään -jännittävää, sellaista, joka -- -- -- Nauratko sinä minulle?" - -"Enpä juuri. Hymyilen vain tietäjänhymyä itsekseni. Sinä olet -saavuttanut kahdeksan- ja yhdeksäntoista ikävuoden välisen korkean -iän, niin että sinun on jo aika oppia pitämään kiinni jotakuta samoin -kuin kokemaan jotakin jännittävää. Mutta kissa tietäköön, tokko -satut tavoittamaan arvaamattoman onnen päästä naimisiin. Sinä et -ole tarpeeksi olevinasi etkä myöskään kaikin puolin muiden tyttöjen -kaltainen, jotta sinulla voisi olla toiveita. Ja sitten sinä valitset -hyvin kummallisia koekaniineja onnesi tavoittelua varten." - -"Valitsenko minä?" - -"Valitset. Alkakaamme Urban Freidestä. Hän oli kylläkin mukiinmenevä -objekti. Mutta itse asiassa sinä pidit häntä vain mykkänä palvelijana, -jonka kaulaan sinä ripustit tyttöturhamaisuutesi ja mielistelyhalusi. -Sitten tuli kaljupäinen parooni, jolla oli kuutamoa takaraivossa ja -ajatuksissa. Ja sinä olit heti valmis liittymään häneen ja uskomaan -onneen. Täällä Tukholmassa lienevät sinun psyche-siipesi liehuneet sen -tohtori Krabben ympärillä aavistellen yhteistä lentomahdollisuutta -avaruuteen. Jos sinä tahdot välttämättä pitää avioliittorakkautta -elämän sisältönä, niin ota Sonja esikuvaksesi: hän on tehnyt valintansa -harkiten." - -Taas Barbro pysähtyi. Nyt hän oli suutuksissaan ja polkaisi jalkaansa. - -"Minä en ole rahtuakaan sellainen kuin sinä luulet. Minä tahdon -työskennellä ja tulla joksikin. Sen minä _tahdon._ Mutta minkäs minä -tartunnalle mahdan, kun Minka ja Sonja, joiden parissa useimmiten -oleskelen, puhuvat herkeämättä vain -- vain rakkaudesta." Tyyntyneemmin -ja vilpittömän luottavasti hän lisäsi: "Olethan sinä nyt minulla, ja -silloin minä pääsen irti koko roskasta. Me tapaamme toisemme joka -päivä, Holger, ja minä kerron sinulle, mitä olen lukenut, ja mehän -voimme samalla kävellä katselemassa Tukholmaa. Minä olen vapaa kolmesta -viiteen joka päivä. Kai sinä viivyt pitkän aikaa?" - -"Jokseenkin. Aion oleskella muutamia viikkoja Upsalassa, mutta sitä -ennen taidan viipyä täällä kuukauden valmistelemassa erästä työtä. -Tietysti me tapaamme joka päivä, jos se käy päinsä." - -"Kyllä", vastasi Barbro täydellisen luottavasti, "sinähän se vain olet, -Holger". - - - - -VIII - -Rekiretki. - - -Seitsemän rekeä ja verrattain hyvää hevosta odotteli Löwesköldin -laitoksen edustalla, jonne Sonja oli mennyt aikaisin aamupäivällä. -Kulkuset soittelivat iloisia säveliään, jotka kuuluivat valkean huvilan -huoneisiin saakka, ja komeissa rekiverkoissa oli ihmettelemistä niille -lukuisille katsojille, joita oli keräytynyt kadun toiselle puolelle. - -Jokaisen reen vieressä seisoi odotteleva ajomies. Matka aiottiin -suunnata Saltsjöbadeniin, ja Eva-täti oli kutsunut kaikki neljätoista -nuorta päivällisille tanssiaisineen. - -Nyt tytöt laskeutuivat parvessa rappuja alas, kaikki huolellisissa -matkatamineissa ja vallatonta iloa säteilevinä. Sonjan ja hänen -Unonsa oli määrä olla ensimmäisenä parina ja ruveta "papaksi ja -mammaksi" muille, mitä tointa he eivät näyttäneet ottavan kovinkaan -vastuunalaiselta kannalta. Barbro ja Harald Witt olivat toisena parina, -molemmat niin riehakan vallattomina, että alkoivat heitellä lumipalloja -tervehdyslaukauksina. Sitten tuli Maud veljineen, erittäin komea ja -luotettava pari, kumpikin päätään muita pitempi ja selän puolelta -kunnioitusta herättävän leveä. - -Sitten hyppäsi Minka vikkelästi kuin kissanpoika Urbanin viereen. -Hän oli varsin ihastuttavan näköinen valkeassa turkkitakissaan ja -lakissaan, ja ihan täynnä vallatonta riemua. Viides pari oli hieno -ja siro; siinä oli Mary ja hänen serkkunsa, tuleva diplomaatti. He -hymyilivät toisilleen kuten ainakin hyvin kasvatetut ja ehtivät -hädintuskin vaihtaa pari sanaa sekunnissa. - -Märta ja Kurt Ståhle olivat kilttien ja tottelevaisten lapsien -näköisiä, kumpikin yhtä vaalea ja hyväntahtoinen. - -Kaikista viimeisimpänä olivat Astrid ja Holger Boye. He olivat -tuotapikaa ystävystyneet toisiinsa ja keskustelivat niistä paikoista, -joissa kumpikin oli käynyt ulkomailla. Niistä maisemista, joiden halki -he nyt kiitivät, he eivät nähneet paljon mitään, ja olipa onni, että -Holgeria opastivat edellä kulkevat reet, sillä muuten hän olisi eksynyt -oikealta tolalta ollessaan niin viehättynyt matkamuistelmiin. - -Retkeläiset olivat ehtineet kappaleen matkaa tullin ulkopuolelle, ja -metsä kajahteli äänekkäästä, reippaasta puheensorinasta, kun joku -ehdotti kilpa-ajoa. Ehdotusta kannatettiin innokkaasti. Auringonpaiste -ja raikas ilma yllytti nuorten toimintahalua. Keli oli maanmainio. Pois -tieltä! - -Ja eteenpäin lensivät reet, ohi teljettyjen huviloiden ja pienten -talojen ystävällisesti suitsuavine savupiippuineen. Uteliaat -lapsilaumat ehättivät kirkuen kelkkoineen tiepuoleen. - -"Antakaa minun ajaa", pyysi Minka innostuksesta vavisten, "minä saan -varmasti vauhdin kiihtymään. Meidän täytyy päästä ensimmäisiksi." - -"Ei, kiitos, minä pyydän saada pitää ohjakset", vastusti Urban -pönäkästi, "ja minä rohkenen uskoa, että me pääsemme ensimmäisiksi, -vaikka mikä olisi." - -"Te luulette olevanne väkävämpi, kun olette mies." - -"Väkävämpi en ole. Mutta _väkevämpi_ kenties, Teillähän on nukenkädet --- tai kissankäpälät." - -"Voi, ettekö ole unohtanut vieläkään sitä tyhmyyttä?" Minka punastui ja -vilkaisi salavihkaa Urbanin poskeen, missä ei kuitenkaan näkynyt enää -naarmua. "Minä tahdon -- minä _tahdon_ ajaa!" - -Hän tempasi itselleen ohjakset niin kiivaasti, että hevonen säikähti -ja syöksyi ohi kaikkien rekien, potkien suojuslautaa ja pöllyttäen -vimmatusti lunta kavioillaan. Vähän matkaa se pysyi tiellä, mutta -kääntyi sitten aukealle kentälle. - -"Meidän täytyy hypätä pois", huusi Urban ja repäisi vällyt auki. -"Hypätkää pois tulimmaisen nopeasti ennen kuin tullaan tuon jyrkänteen -reunalle", karjaisi hän hädissään. Pehmeän kerän tavoin Minka vierähti -reestä syvään kinokseen. Samassa musteni maailma hänen silmissään ja -sydäntä kouristi niin kauheasti, kun veri pakkautui siihen, että hän -meni tainnoksiin. - -Hänen pyörtymisensä ei johtunut säikähdyksestä, vaan siitä, että hän -suuttui silmittömästi Urbanin epäkohteliaasta kiivaudesta. Hän ei olisi -voinut ikipäivinänsä kuvitella, että nuori mies uskaltaisi kiljua -hänelle niin kovasti, ja päälle päätteeksi Urban! Mutta amanuenssi -- -joksi häntä nyt sanottiin -- Freide ei tiennyt itsekään, että juuri -hänen sanansa olivat aiheuttaneet niin surullisen seurauksen. Hänen oli -myös onnistunut keinotella pois reestä, joskin venähtänein jaloin. Hän -nilkutti Minkan luo ja alkoi hieroa tämän ohimoita lumella, koko ajan -kiroillen jalkavammaansa ja ähkien ja puhkien mielenliikutuksesta. - -"Hyvä Jumala, ihmislapsi, herätkää toki!" Hän pudisteli Minkaa -tarmokkaasti, "Herätkää, muuten minäkin pyörryn." - -Minkan mustista silmistä leimahti samassa Urbaniin salama. Heidän -kasvonsa olivat yhtä värittömät. Mutta Minkan poskille lennähti -tuokiota myöhemmin suuttumuksen tulinen puna. - -"Tollo", sanoi hän terävästi. - -"No, Jumalan kiitos!" Urban hengitti keveämmin. "Sanokaa minua tolloksi -tahi miksi ikinä tahdotte, kunhan vain autatte minut pystyyn. Minä -laskeuduin jaloilleni työntääkseni lunta teidän suuhunne, mutta nyt en -pääse ylös tältä vietävän jalalta, joka nyrjähti sijoiltaan." - -Minka ojensi hänelle kylmästi toisen kätensä, ja Urban nousi kamalasti -irvistellen. - -"Mikäs nyt neuvoksi?" kysyi Urban jurosti. "Hevosesta ja reestä ei ole -tietoakaan ja me olemme joutuneet erämaahan kauaksi sekä maantiestä -että ihmisistä." - -Minka seisoi jäykkänä ja suorana; hänen teki mieli todenteolla -antaa Urbanille korvapuusti ja sitten livistää tiehensä, mutta -tyytyi kuitenkin siihen, että pujotti käsivartensa ristiin ja rupesi -tähystelemään lumisia maita ja metsää, joka tohisi hiljaa kuin -lumisadetta ennustaen. Uhkaava pilvi olikin jo noussut auringon eteen -ikäänkuin jykeä lyijymöhkäle. Tänä hetkenä ei elämä Minkasta tuntunut -hitusenkaan vertaa hauskalta, ja koko hänen sisäinen olentonsa kuohui -niin valtavasti, että hän sanoi itselleen vihaavansa Urbania. - -Eilen hän oli ollut varma siitä, että rakastaa Urbania -romaanirajattomasti, mutta tokkopa koko maailmassa ainoakaan tyttö -saattaa rakastaa sitä, joka nimittelee toista "ihmislapseksi"! - -"Minä lähden toisten luo", sanoi hän topakasti. - -"Kenen toisten?" - -"Matkatoverien." - -"Niitä on teidän vaikea löytää. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin -päin he ovat menneet. Enkä minä salli että te lähdette minnekään omin -päin." - -"Te olette häpeetön", huusi Minka itku kurkussa, "minä en milloinkaan -ole nähnyt niin häpeetöntä". - -"Te tarkoitatte luultavasti hävytön." Urban hieroskeli kolottavaa -jalkaansa. "Olen kuullut, että tällaisen vian voi vetämällä saada -autetuksi. Tahdotteko koettaa? Olisi vietävän viheliäistä, jos meidän -pitäisi yöpyä tänne ja ehkä paleltua kuoliaiksi." - -"En välitä teistä ollenkaan. Minä lähden." - -Ja Minka läksi marssimaan ylpeästi suoraan eteenpäin. Mutta kuinka -olikaan, hän vajosi yhtäkkiä niin syvälle lumeen, että hänen oli työ -ja tuska ponnistella ylös. Ensin hän ei katsonut taakseen. Hän oli -odottanut, että Urban kutsuisi hänet takaisin, pyytäisi anteeksi ja -sanoisi häntä enkeliksi -- _son ange gardien_ -- silloin hän olisi -kääntynyt takaisin, mutta nyt näytti siltä, että Urban oli päättänyt -jäädä odottamaan kuolemaa, sillä varmaa oli, että hän paleltuisi -kuoliaaksi. Hän pysähtyi. Uh, oli melkein kamalampaa rämpiä täällä -yksinään kuin olla Urbanin luona! Ja kyllä hän nyt koettaisi vetää -jalan paikoilleen! -- -- -- Paljoa nopeammin ja nöyremmin kuin taannoin -hän tuli nyt takaisin. Urbania ei enää ollut siellä, mihin Minka hänet -oli jättänyt, vai olikohan hän kulkenut väärään suuntaan? Täällä oli -suksenlatuja ja minkä mitäkin jälkiä vähän kussakin paikassa. Hän ei -löytänyt enää omiaan. - -Suunniltaan hädästä hän alkoi kirkua ja huutaa: - -"Haloo! -- Haloo! -- Minä täällä! -- Tä-ä-llä! Tulkaa! Tulkaa!" - -Ei vastausta. Metsä tohisi raskaammin, ja aurinkoa pimittävä pilvi -kasvoi. - -Nyt rupesi Minka ulisemaan. Häntä ei ollut milloinkaan pelottanut niin -kovasti. Mitähän jos sudet tulevat ja syövät hänet! Hän ei uskaltanut -jäädä maahan. Tuokion kuluttua hän kiipesi puuhun; nyt hän näki erään -pienen mustan pilkun hitaasti, mutta pontevasti pyrkimässä jotakin -kohden, joka taisi olla tie. Se oli -- aivan oikein, se oli Urban! -Mutta, _mon Dieu_, kuinka kaukana hän jo olikaan! Oo, näytti siltä, -kuin hän olisi vaappunut ylös ja alas. Varmaankin hän aina väliin -hyppeli toisella jalallaan. - -Viha kuohahti uudestaan. Urban ei välitä hänestä minkään vertaa, jätti -hänet oman onnensa nojaan. Mutta kyllä hän vielä näyttää hänelle... -Totta kai hänkin osaa tielle. Kuinka Urban oli sinne päässyt? Hän -katseli alas jyrkänteen rinnettä. Siitä on päästävä alas. Huu, se -oli huimaava! Kävelemällä laskeutuminen oli mahdotonta. Siis joka -vierimällä tai -- istuallaan laskien. - -Nuolennopeasti Minka teki päätöksensä, kiipesi rivakasti alas, sai -vaivoin katkaistuksi kuusesta oksan, jonka aikoi ottaa kelkakseen. -Sydän kurkussa hän istuutui sille ja laahusti jyrkänteen reunalle, -sitten hän sulki silmänsä tuokioksi, mutta avasi ne uudestaan -katsoakseen, ettei puita ollut tiellä. Ei hätää, sitä myöten oli kaikki -selvää, mutta korkeus oli huikea. Hän ummisti taas silmänsä, tarttui -lujasti kiinni karahkaan ja hurahti alas. Sellaista kyytiä hän ei ollut -saanut milloinkaan. Hän lensi pitkän matkan tietä kohden. Ruumis oli -aika lailla kolhiintunut, kun hän jätti ajovehkeensä. - -Urban oli vielä näkyvissä, ja vaikka jäsenet tuntuivatkin helliltä, -läksi Minka juoksemaan koko ajan huutaen ja hoilaten. - -Viimein Urban lienee kuullut, koska pysähtyi katsomaan taakseen. Mutta -Minkan valkean pienen hahmon keksiminen keskeltä lumikenttää ei ollut -niinkään helppoa, joten Urbanin täytyi päätellä äänestä, missä päin -huutaja oli. - -"Haloo", kirkui Minka, "haloo!" Hän ei jaksanut enää juosta. Uupumus -puristi hänen jäseniään kuin rautavanne, niin että hän pääsi vain -raahustamalla eteenpäin. - -Yksinäisyys oli hänestä kuitenkin kamalinta, ja hän kirkui kohti -kurkkua Urbanille: "Odota -- minua -- kuollaan -- yhdessä!" - -"Minka!" - -"Hohoi!" - -"Täällä on tupa!" - -"Missä?" - -Minka oli melkein käheä, mutta nyt hän oli joutunut niin lähelle, että -kuuli selvästi Urbanin äänen. - -"Tienkäänteessä." - -Minka tuli ylen onnelliseksi. Tie kääntyi ehkä kahdenkymmenen metrin -päässä Urbanista. Sinne asti he kyllä jaksavat mennä. Minka läksi -uudestaan juoksemaan. Toivo päästä vihdoinkin lepäämään katon alle -antoi hänelle voimia. - -Urban hyppi häntä vastaan terveellä jalallaan. - -"Kuulehan sinä, rakas, pikkuinen peto", sanoi Urban aivan -äkkiarvaamatta, "minä luulin tulenani hulluksi tuskasta ja vihasta, kun -sinä marssit tiehesi, mutta nyt saat uskoa, etten enää päästä sinua -luotani." Muitta mutkitta Urban veti hänet luokseen ja valoi hänen -kasvonsa täyteen suudelmia. - -"No, mutta -- Oo, Urban!" - -Minka laski kätensä hänen kaulaansa. Nyt Urban seisoi jo vioittuneella -jalallaan tuntematta tänä hetkenä kipua. - -"Minka, sinä halusit, että kuoltaisiin yhdessä, minäpä haluan _elää_ -yhdessä." - -"Niin tahdon minäkin paljoa mieluummin", sanoi Minka reippaasti, -"vaikka -- en suvainnut sinua taannoin". - -"Enkä minä sinua! -- Oo, vielä yksi suukko, Minka! Sinä olet suloinen -pikku tenhotar." - -Kulkusten helinä sai heidät heräämään todellisuuteen, ja jopa olikin -aika, sillä eräs reki tuli täyttä vauhtia heitä kohden. Siinä ajoivat -Uno Freide ja Holger Boye, jatka olivat lähteneet etsiskelemään heitä, -kun eräs talonpoika oli ottanut kiinni tyhjän reen ja pillastuneen -hevosen ja vienyt ne Saltsjöbadenin hotellin eteen. Hakijat olivat -ottaneet mukaansa sekä sukset että luistimet siltä varalta, että -olisi pitänyt lähteä retkeilemään, mutta he nolostuivat aika tavalla -nähdessään onnettomuustoverien hellästi hyväilevän toisiaan keskellä -suurta maantietä noin kolmen kilometrin päässä kylpylaitoksen -hotellista. - -Tosin oli kumpikin niin uuvuksissa, että heidät täytyi auttaa rekeen, -mutta he olivat kumminkin niin säteilevän onnellisen näköisiä -silloinkin, kun kertoivat vaivoistaan, että oli turhaa ruveta heitä -surkuttelemaan. - -"Koko juttu oli minun syyni", sanoi Minka. - -"Eipäs", keskeytti Urban, "jos minulta vain olisi ollut tarpeeksi -malttia ottaa ohjakset..." - -"Ottaa ohjakset?" kysyi Uno ihmetellen. - -"Niin, sillä minä tahdoin välttämättömästi ajaa." Minka painoi päänsä -alas. - -Urban hyväili hänen käsiään vällyjen alla. - -"Ei olisi sekään haitannut mitään", virkkoi hän innokkaasti, "jos minä -vain olisin ollut kylmäverisempi". - -"On hyvin tärkeää", myönsi Holger Boye, "että ohjakset joutuvat -oikeisiin käsiin oikeaan aikaan, tapaturmien välttämiseksi". - - - - -IX - -Eräs uusi tuttavuus. - - -Barbro nousi rappuja pitkin ompelijattarensa luo, joka suoritti -hänelle paikkausta. Birgit oli näet antanut tällaisen neuvon -epäkäytännölliselle sisarelleen, kun Babia itseään oli tuiki -mahdoton saada korjailemaan "riepujaan". Paljoa ennemmin hän viskasi -menemään kaikki, mikä oli repaleista. Mutta jos leninki oli hieman -vanhamuotinen, ei se haitannut häntä ollenkaan. Nyt kuitenkin oli -hänen pukuvarastonsa käynyt varsin kuluneeksi, ja hän oli päättänyt -korjauttaa sen. - -Hän vertaili mielessään, kumpi oli kauheampaa -- käydä sanomalehden -toimituksessa vaiko ompelijattarella. Ensinmainittu oli hänellä -tuoreessa muistissa. Jo viidennessä paikassa hän oli käynyt kolmen -päivän kuluessa. Mutta joka paikassa oli häntä pidetty liian "nuorena". -Parissa kohden häntä oli kohteliaasti kehoitettu tulemaan parin vuoden -perästä uudestaan kuulemaan, muualla oli selitetty, että avustajia on -yllinkyllin, mutta tänään häntä oli vedellyt. Tarvittiin nuori nainen -selostamaan hienon maailman häitä ja käymään haastatteluilla ylhäisissä -kodeissa sekä juhlatilaisuuksissa että arkioloissa. - -Alussa Barbro haltioituikin "itsenäisen" työn toivosta niin kovasti, -että hän päätä pahkaa tarttui koukkuun. Palkkaa hän ei muistanut kysyä -ollenkaan. Ne olivat kyllä maininneet jotakin volontääristä, mutta hän -ei tiennyt, merkitseekö se muuta kuin "vapaaehtoinen", eikä kukaan -voinut olla sen vapaaehtoisempi kynänvarsi kuin hän. - -Hän oli ylettämän ilonsa puuskassa käynyt soittamassa lähimmästä -maustetavara-puodista Holger Boyelle. Mutta tämä ei ollut yhtynyt hänen -innostukseensa, vaan neuvonut jyrkästi luopumaan tuumasta. Semmoinen -toimiala ei sovi hänelle ensinkään. Hän ei kelpaa kotiurkkijaksi, -sitä ei tarvitse ajatellakaan, ja "totta vieköön" hän on liian hyvä -kirjoittamaan morsiamista, heidän antiikkisista morsiuskruunuistaan ja -äidinäidinäidin oikeista pitseistä ja morsiustytöistä ja sulhaspojista -ja kaikennäköisestä muusta sekasotkusta. - -Barbro nolostui aika lailla, ja kun kuulotorvi oli vaipunut takaisin -pitimeensä, oli hänen ihastuksensa laajenevaan sanomalehti-toimintaan -vaipunut pohjattomaan syvyyteen. - -Hän meni toimitukseen ilmoittamaan peruutuksensa, ja siellä oltiin -hänelle yhtä kiukkuisia kuin edellisellä kerralla oli oltu kohteliaita. -Häntä vihloi vieläkin, kun hän muisteli päätoimittajan tuikeita silmiä -ja hermostuneen kuivaa ääntä. - -Oikeastaan olisi jo tästäkin riittänyt kiusaa yhden päivän osalle -tarvitsematta lisätä sitä käymällä ompelijattaren luona, missä oli -kahvinvastineen ja ahtaissa oloissa asuvan lihavan, vanhan mamsellin -lemua, mutta hän oli luvannut tulla ja Barbro piti aina sanansa. - -Koetus ja sovitus meni menojaan, ja Babi vilisti vapautuneena alas -rappusia, mutta ehdittyään keskelle niiden toista aukeamaa hän pysähtyi -äkkiä. Siinä virui liikkumattomana suullaan pieni ihmiskäärö, pieni -viiden tai kuuden vuoden vanha poika. Hän oli paljain päin, ja likainen -kiharatukka oli hyvin takkuinen. Pukineet riippuivat riekaleina hänen -yllään. Jalkineina oli pari suuria naistenkenkiä, joissa oli ammottavia -reikiä. - -Liikutettuna Barbro kumartui katsomaan poikaa. Oliko hän kuollut? -Barbro nosti pojan varovasti ylös. Pienet kasvot olivat aivan kelmeät -ja pelottavan laihat, mutta hän eli. Raukea katse kohdistui arasti -Barbroon. - -"Mikä pikku poloinen sinä olet?" kysyi Barbro sydämellisesti. "Oletko -sairas?" - -"En." - -"Onko sinun nälkä?" - -"On." - -Totta totisesti hänen oli nälkä! Barbron sydän kuumeni säälistä -nääntynyttä lasta kohtaan, joka tuskin jaksoi pysyä jaloiltaan. Hänen -oli kannettava lapsi ompelijattarelle ja jätettävä hänet sinne siksi -aikaa, kunnes kävi hakemassa jotakin syötävää. Poika ei ollut raskaampi -kuin hänen sisarensa kaksivuotinen tytär, ajatteli Barbro ottaessaan -hänet syliinsä, mutta niin hirveän huolimattomasti hoidettu. - -"Ah, se on se pikku raukka, jonka isä hukkui viime jouluna", sanoi -neiti Andersson. "Niillä on vissiinkin hyvin kurjat olot. Ne asuu -täällä vinnillä." - -Saatuaan maitoa ja leipää poika näytti vähän reipastuneen ja kykeni -lähtemään Barbron kanssa äitinsä luo. Tämä asui viidennessä kerroksessa -eräässä kojussa, josta alkujaan oli aiottu tehdä ullakkokomero. -Barbro ei ollut vielä milloinkaan nähnyt niin kurjaa asumusta, niin -sydäntäsärkevää köyhyyttä. Keskeltä vanhoista matoista kyhättyä läjää, -jonka verhona oli kulunut viltti, kuului kuolemanväsynyt ääni: - -"Onko siellä pikku Viktor?" - -Viktor -- _voittaja!_ Se oli hänen, tuon pienen ressun nimi, jonka -nälkä oli kaatanut kuudennella ikävuodellaan. - -"On", vastasi poika yksitavuisesti. Mutta hän ei juossut äitinsä luo -eikä päästänyt Barbron kättä. - -"Vähän vettä, lapsi." - -Barbro irroitti hellävaroen kätensä Viktorin otteesta. Hän etsi -karahvia ja vettä, mutta Viktor tallusteli suurilla kengillään erään -hinkin luo, jossa oli kauha. Hän täytti kauhan ja vei sen kuoppaisen -kivilattian yli äidilleen. - -Ei kumpikaan virkkanut mitään, mutta kun nainen oli juonut, kysyi hän: - -"Onko sinulle annettu ruokaa?" - -"On." - -"Eikö ole mukanasi?" - -Nyt meni Barbro sairaan luo ja sai kuulla hänen kärsimystensä historian -lyhyin, katkonaisin lausein. Nälkä, sairaus, miehen kuolema, häätö, -nälkä, sairaus. Ja nyt hän pelkäsi kovasti jäävänsä vuoteen omaksi ja -kuolevansa Viktorilta. Hän ei jaksa elää, mutta ei myöskään uskalla -ajatella kuolemaa. Mihin joutuu silloin poika? - -Barbro oli vähän aikaa aivan sekaisin nähdessään näin aavistamattoman -suurta kurjuutta. Hän oli kyllä lukenut hädän kauhuista, mutta olihan -kokonaan toista istua kauniissa, hyvin sisustetussa huoneessa ja -katsella kirjasta elämän kovuutta, kuin nähdä se todellisuudessa, ilman -taiteellista siloittelua. - -Toinnuttuaan jonkun verran hän muisti heti Holger Boyen, joka -kyllä tietää, mitä on tehtävä. Barbro veisi Viktorin entisen -lapsuudentuttavansa Gerda Skogin luo. Tämä oli joutunut aikaisin ja, -kuten sanotaan, hyviin naimisiin insinööri Anders Skogin kanssa. Siellä -pikku Viktor varmaankin saa olla toistaiseksi. Siellä häntä ruokitaan -ja pestään ja kammataan. Sinne mennessään hän ostaa pojalle pari lelua -ja siistin vaatekerran ja jalkineet, ennen muuta jalkineet. - -Hyvin touhuissaan talutti Barbro pienen vähäpuheisen suojattinsa -erääseen suureen lelukauppaan, missä pojan ei oikein tehnyt mieli -lausua mitään, mutta lopulta kuitenkin lapsenmieli pääsi oikeuksiinsa, -ja hän mutisi: - -"Hevonen." - -"Tietysti sinä saat hevosen ja kärryt myös ja niihin pannaan -pussillinen suklaata", sanoi Barbro. Saatuaan ostokset Barbro meni -ryysymekkonsa kanssa eräälle autoasemalle. Siellä oli jo odottamassa -muuan herra, nuori, ryhdikäs mies, joka oli näöltään pohjoismaalainen. -Ihmetellen hän silmäili hienoa nuorta naista ja pientä likaista -kerjäläispoikaa, joka niin luottavasti piti mustaa tassuaan naisen -sormikasverhoisessa kädessä. - -Vihdoin saapui auto. Pikku Viktor näytti uupuneen kokonaan, ja Barbro -voitti kainoutensa. Hän meni tuntemattoman herran luo. - -"Anteeksi, saisimmeko ottaa auton, vaikka teillä olisi vuoro, kun -tulitte aikaisemmin?" sanoi Barbro hieman tarpeettoman nopeasti, mutta -häntä aina hävetti puhutella tuntemattomia. "Pikku poika tuskin jaksaa -seistä", lisäsi hän selittäen. - -"Sen kyllä näkee." Herra kohotti kohteliaasti hattuaan. "Tietysti minä -luovutan teille auton ja nostan pojan." Hän nosti Viktorin istumaan -autoon. - -"Aiotteko viedä hänet sairaalaan? Oletteko lastensuojelusnainen?" - -"Ei, emme me mene sairaalaan. Kiitos avusta." Barbro huusi osoitteen -kuljettajalle ja vasta sitten, kun auto oli jo täydessä menossa, -hän muisti jättäneensä vastaamatta lastensuojelusseurasta. Häntä -suututti nyt, kun tuntematon herra ei ollut saanut tietää, ettei hän -ole mikään sellainen ohjelman mukaan toimiva hyväntekeväisyys-nainen, -joka asianomaiselta taholta saatujen määräysten mukaan kulkee köyhissä -kodeissa ja jolla ani harvoin on lämpimiä sanoja ja hyviä, sääliviä -ajatuksia; suojelushomma, se oli jotakin selittämättömän viisasta ja -laimeaa ja harkittua, ajatteli Barbro. - -Jo seuraavana päivänä onnistui Barbron ja Holgerin saada yhdistynein -ponnistuksin sairas työläisvaimo sairashuoneeseen. Siellä hän näytti -jonkun verran virkistyvän huolellisella, säännöllisellä hoidolla, jota -hänelle toimitettiin. - -Barbro kävi häntä katsomassa joka aamupäivä, ja Viktor oli aina mukana. -Oli outoa nähdä, kuinka ihmeissään äiti oli poikansa siisteistä -vaatteista. Mutta hän ei jaksanut kysellä mitään. Ainoa, mitä hän -säännöllisesti ja vaivoin sai sanotuksi, oli: "Oletko saanut ruokaa -tänään?" Nämä sanat olivat kuin iskostuneet kiinni kuiviin huuliin; -ne kaikuivat yksitoikkoisina ja soinnuttomina, mutta sittenkin ne -ilmaisivat nälästä ja kärsimyksistä nääntyneen äidin rakkautta. - -Sairaalan käytävässä Barbro oli useita kertoja tavannut sen nuoren -miehen, joka oli sanonut häntä "suojelusnaiseksi". Hän oli lääketieteen -kandidaatti Aksel Törner. Barbroa rupesi aina sisäisesti kuumentamaan, -kun hän pitkän matkan päästä näki lepattavan lääkärinviitan. Jos -tulija oli kandidaatti Törner, alkoi häntä kuumentaa yhä enemmän, ja -kun Törner puristi lujasti hänen kättään ja katsoi häneen vakavasti -tarmokkailla, teräksenharmailla silmillään, hehkuivat hänen kasvonsa -kuin auringon paahteesta. - -Niin yksinkertaisesti ja melkein huomaamatta ei Barbro ollut -milloinkaan solminut tuttavuutta kenenkään kanssa, ja tuokiotakaan -empimättä hän lähestyi Törneriä avomielisesti ja ujostelematta, aina -yhtä rehellisen iloisena saadessaan tavata hänet. - -Törnerin reipas ja hilpeä kohtelu aiheutti sen, että kaikki sairaat -pitivät hänestä paljon, ja hän olikin antautunut lääkärintoimeensa -täydellä innolla. Saattoipa tapahtua, että hän puhui yksinomaan -jostakin leikkauksesta niinä lyhyinä hetkinä, jolloin Barbro käveli -hänen kanssaan sairaalan puistossa, tai että hän heti vei Barbron -jonkun sairasvuoteen ääreen näyttääkseen tälle "mielenkiintoisen -tapauksen". - -Jos Barbro toi kukkia tai karamellejä lapsille, loisti Törner -tyytyväisyydestä ja nyökkäsi: "Kas sillä lailla, neiti Berting. Te -hyödytätte enemmän kuin kokonainen lääkeannos." - -Ja Barbro tiesi, että Törner odotteli, jos se suinkin kävi päinsä, -hänen tuloaan saadakseen tervehtiä häntä. Eräänä päivänä oli Törner -sanonut: - -"Olipa hauska, kun tulitte näin aikaisin, ettei minun tarvinnut -odottaa. Jos viivytte, kiihoitun minä, eikä se sovi lääkärille." - -Sen päivän perästä Barbro saapui aina heti, kun portti avattiin -kävijöille. Hän ja pikku Viktor ne seisoivat siinä uskollisesti käsi -kädessä. Joitakuita kertoja kävi myös Holger Boye heidän kanssaan, -mutta hän huomasi olevansa täällä liika pyörä rattaissa. Hän oli -oppinut ymmärtämään paljon niinä kirkkaina maaliskuun pakkaspäivinä, -jotka taivaan kiiltäessä lasinselkeänä ja maan kuumottaessa alastomana -kuitenkin kulkivat niin voitonvarmoina kevättä ja elämänuudistusta -kohden. - -Vajaan kuukauden virui pikku Viktorin äiti puhtaassa, valkeassa -sängyssään ja katseli ympärilleen raskain, surumielisin silmin. Ei edes -sekään, että hänen poikansa oli saanut kalpeihin kasvoihinsa väriä ja -alkanut laverrella vireästi niinkuin onnellinen lapsi ainakin, voinut -muuttaa hänen kuluneiden piirteittensä kangistunutta ilmettä, ja kohta -koitti hetki, jolloin uupuneen työläisvaimon elämää eivät kyenneet -pitämään pystyssä lääkkeet eikä hoito. Eräänä iltapäivänä Barbro sai -Holgerilta sanan, että loppu saattoi tulla minä hetkenä tahansa. - -He menivät yhdessä sairaalaan. Tällä kertaa ei Viktor ollut mukana. - -"Lähdetkö sisälle, Babi, vai odotatko täällä käytävässä?" kysyi Holger -hiljaa. "Et kai ole nähnyt vielä kenenkään kuolevan? Siitä voi jäädä -synkkä muisto." - -"Minä tahdon mennä myös", sanoi Barbro hiljaa. "Ehkä hän tuntee minut." - -Pystyverho, jolla kuoleva erotettiin muista sairaista, ympäröi aivan -läheltä valkeaa vuodetta. Eräs sairaanhoitajatar oli kumartunut -katsomaan Viktorin äitiä. - -Hän näytti vielä tuntevan Barbron, sillä hän sopersi: - -"Viktor?" - -"Viktorin on hyvä olla", vastasi Barbro sointuvalla, lämpimällä -äänellään. "Minä lupaan pitää huolta Viktorista." - -Kuoleva koetti sanoa jotakin, luultavasti kiittää, mutta se hupeni -vain läähättäväksi korinaksi. Sitten tuli hiljaisuus. Siinä virui vain -poroksi palanut elämä, joka harmaana tuhkana luhistui kuoleman arinalle. - -Barbro tuijotti herkeämättä luiseviin, karheisiin käsiin ja -kutistuneihin, ryppyisiin kasvoihin, joilta vähitellen katosi -elontaistelun toivottoman tuskan kauhistuttava ilme ja jotka silisivät -kuin näkymättömän, lempeän, mutta lujan käden kosketuksesta. - -Holger seisoi ajatuksiinsa vaipuneena Barbron vieressä. Hän odotti -hetkeä, jolloin Barbron jännitys puhkeisi onnellisen, terveen ihmisen -tuskaksi, jota tahtomattaankin tuntee nähdessään katoavaisuutta. Ja -muutaman hetken kuluttua Barbro itkikin niin katkerasti ja kuitenkin -niin keveästi kuin se, jonka kyyneliä ei sydänsuru ole milloinkaan -kuohuttanut. - -Holger kietoi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi hiljaa: - -"Babi hyvä! Kuolema on säälivämpi kuin elämä." - -Barbro nosti äkkiä silmänsä. Kuinka kalpea Holger oli! Hänen rehevillä -kasvoillaan kuvastui kummallinen, syvä ja valtava totisuus. - -"Sitä sinä et tarkoita", nyyhki Barbro, "ei mikään ole kamalampaa ja -kauheampaa kuin kuolema". - -Holger ei vastannut, veti hänet vain pois salista pitäen yhä kättään -hänen hartioittensa ympärillä. Mutta kun he olivat tulleet pitkään -käytävään, siinsi etäällä jotakin lepattavaa valkeaa, mikä tuli -nopeasti heitä vastaan. Silloin Barbro kuivasi nopeasti kyyneleensä ja -irroittautui Holgerin pitelystä. - -Kohta senjälkeen hän esitteli: "Lapsuudenystäväni, kandidaatti Boye --- kandidaatti Törner." Herrat kumarsivat toisilleen ja vaihtoivat -muutamia sisällöttömiä sanoja. Sitten kandidaatti Törner hyvästeli. - -"Milloin tapaan teidät uudestaan?" kysyi hän Barbrolta. - -"En tiedä." - -Barbrolla ei ollut mitään lisäämistä, mutta Holger ei tuntenut tällä -hetkellä Barbroa. Tämä antoi kandidaatin pidellä hänen kättään eikä -näkynyt huomaavan, että saapuvilla oli kolmas, tosin "vain Holger -Boye", mutta kuitenkin näkijä. - -Saattaessaan Barbroa kotiin Holger kysyi: - -"Onko Törner vanha tuttavasi?" - -"On", vastasi Barbro heti. Hänestä tuntui, että hän oli tuntenut -Aksel Törnerin aina. Tämä oli osana hänen kaikissa ajatuksissaan ja -toivomuksissaan eikä hän ollut milloinkaan selvittänyt itselleen, miten -oli voinut niin käydä. - -"Mistä asti, Babi hyvä?" - -"Mistäkö asti -- neljä viikkoa eilisestä." Ja samassa Barbro joutui -hämilleen, sillä hän oli näinä viikkoina tosiaankin unohtanut, että -niiden edellä oli ollut toinen aika. Hän ei ollut huomannut, että nyt -vasta tuntui ilmassa kevään henkäilyä, sillä hän oli jo pitkän matkaa -edellä, ehtinyt mielessään kesäkuun valkeaöisiin unelmiin. Äkkiä, -aivan kuin salatakseen hämmennyksensä, hän sanoi: "Kuulehan, minä olen -kirjoittanut isoäidille pikku Viktorista, hän pääsee Flodaan ja jää -sinne toistaiseksi. Sitten otan tietysti minä itse hänet hoitooni." - -"Minäpä ehdotan, että sinä annat minun ottaa Viktorin ottopojakseni, -kunhan sinä silloin tällöin kirjoitat ja tiedustelet hänen vointiaan." - -"Sinä -- eihän toki, Holger, sinä et voi!" - -"Kyllä minä voin. Ehdotukseni on tosin itserakas, mutta ei poika -hunningolle joudu. Ensin isä ja äiti ottavat hänet luokseen, ja kun -minä saan päätetyksi opintoni, saa hän tulla minun luokseni." - -"Miksi se on sinusta itserakasta? Minun luullakseni se on mainion -suurpiirteistä." - -"Älä luule niin, jos olet ystävällinen. Syy on se, että minä muussa -tapauksessa kadottaisin sinut näkyvistäni. Ja sitä en tahdo. Olen -vanhoillinen enkä kykene hankkimaan itselleni uusia ihanteita." - -"En suinkaan minä voi olla mikään ihanne." - -"Kyllä, sinä olet juuri niin täydellinen epätäydellisyydessäsi kuin -minua miellyttää. Samassa hetkessä, kun katsoo sinun puoleesi ja lausuu -ajatuksissaan: 'Jos nähdä tahdot lemmen voimakkaan, mi yläpuolla -pilvein asustaa, oi, silloin katsees naisen silmiin luo, se lähempänä -siellä on kuin luuletkaan', putoaakin suinpäin hutiloivan Kynänvarren -sekasotkuiseen ajatussokkeloon, missä kaikki on mullinmallin, tunteet, -mielialat, päätökset ja vaikutelmat. Sinä olet yhtä kirjava kuin -pellonpinta ennen heinäntekoa ja sinulla on -- kaikki ne tuhansien -villikukkien sulot kuin silläkin." - -"Mutta Holger, sinä et ole milloinkaan ennen puhunut tuolla tavalla." - -"Etkä sinä ole ollut milloinkaan se, mikä tänään." - -"Enkö ole?" - -Barbro katsoi haaveillen Holgerin ohi. - -"Babi hoi, tuolla toisella puolella katua kulkee tohtori Krabbe, sen -ajan kummitus, jota sinä et enää ota lukuun. Hyvästi!" - -"Hyvä Holger, älä jätä minua nyt", pyysi Barbro hädissään. "Voi, sinä -et _voi_ olla niin halpamainen." - -"En olekaan, parasta lienee suojella sinua, mutta voinpa sanoa sinulle, -että kalju paroonikin on tulossa. Olen nähnyt hänet." - -"Täällä -- Tukholmassa?" - -"Niin, totta totisesti." - -Barbro näytti olevan hetkisen aivan hämillään, mutta sitten hän heitti -terhakasti päänsä kenoon ja sanoi melkein uhmaten: - -"Se on samantekevää, sillä nyt tiedän, mitä tahdon." - - - - -X - -"Tullos, veikkonen! Yhtyös liittohon!" - - -Huhtikuun puolivälissä Barbro huiskutti jäähyväiset Helene-tädille -ja pikku Viktorille, jotka Holgerin kanssa matkustivat Skooneen. -Hän itsekin oli toista kuukautta aikaisemmin käynyt Upsalassa -viettämässä vappua Astrid Tollingin kanssa, jonka molemmat veljet -olivat siellä. Märta ja Mary sekä Aksel Törner olivat liittyneet -heihin, ja nämä seitsemän nuorta olentoa olivat olleet unohtumattoman -nuoria seisoessaan aattona linnanvallilla ja katsellessaan roihuavien -soihtujen ja valkolakkien yli kauas etäisyyden ääriin. Kevätlaulujen -sävelet olivat kannustaneet heidän ikävöintiään ja uskoaan vahvoihin -siipiin, ja sillä aikaa kun hämy hiljakseen puki iltavalaistuksessa -hehkuvan Vaasanlinnan siniseen haaveviittaansa, tärisi avaruus -sävelistä, jotka pyrkivät valloittamaan kokonaisen maailman. - -Sitten tuli vappu konfetteineen ja kujeineen ilon läikkyessä -ylimmillään aamuvarhaisesta iltamyöhään, ja Löwesköldin laitoksen neljä -tyttöä kaiutti kiitollisesti ja suruttomasti helmeilevää nauruansa. -Yksin Marykin oli riisunut juhlallisuutensa ja hyräili lakkaamatta: -"Laula sä raittiilla mielellä vaan". - -Myöhemmin hän oli kylläkin tiedustellut Astridilta, oliko hän -käyttäytynyt "tahdittomasti", mutta saatuaan tyynnyttävän vastauksen -hän oli myöntänyt, ettei hänellä ollut milloinkaan ollut niin hauskaa. -Oli tuntunut aivan siltä, kuin hän olisi ollut "tupaten täynnä" -säveliä, ja parempaa hän ei saattanut ajatellakaan. - -Eva-täti muisteli varsin tyytyväisenä kulunutta talvea. Kesäksi ei -hänelle jäisi ainoatakaan hoitolaista, mutta syksyksi hän odotti kolmen -palaavan, ja kaikkia seitsemää odotti erittäin valoisa tulevaisuus. - -Samoin kuin hän oli edellisenä syksynä tehnyt muistiinpanoja tulevista -oppilaista, merkitsi hän nytkin lyhyesti muistiin heidän lähimpiä -aikeitaan. Muhkean sirolla käsialallaan hän kirjoitti suureen -sahviaanikantiseen kirjaansa: - -_Sonja Thomas_. Menee syksyllä naimisiin luutnantti Uno Freiden kanssa. -Olen nähnyt heidän kauniin asuntonsa, missä loisto ja maku ovat yhdessä -luoneet ihastuttavan taiteellisen kokonaisuuden. He aikovat tehdä -häämatkan Norjaan ja sitten avata Tukholman-kotinsa suurelle, mutta -valikoidulle seurapiirille, johon minäkin mielelläni haluan lukeutua. - -_Maud Rydeman_. Tämä nuori tyttö on minusta yhä edelleenkin arveluttava -yltiö. Mutta minä luulen, että hänellä on hyvä sydän ja että hän siellä -Skoonen maaseutuoloissa on oikeassa elementissään. Hän aikoo suorittaa -täydellisen maanviljelyskurssin ja sitten yhdessä nuorimman veljensä -kanssa ostaa maatilan, jota rupeavat itse hoitamaan. - -_Mary Ehrestiernan_ saan pitää ensi vuonnakin. Hän on päässyt -musiikkikonservatorioon ja aikoo ottaa myös laulutunteja. - -_Astrid Tollingin_ kadotan mielipahakseni. Hän aikoo opiskella -kuvanveistotaidetta Köpenhaminassa, ja hänen opettajattarensa sanoo, -että hänellä on mitä parhaimmat toiveet herättää pian huomiota. -Ei ainoakaan näistä seitsemästä ole ollut luotettavampi eikä -miellyttävämpi koti-ihminen kuin hän, ja minä olen varma siitä, että -hän menestyy kaikessa. - -_Barbro Berting_ on pyytänyt saada olla täällä ensi vuonnakin. Nyt hän -on päättänyt harjoittaa sairaanhoitoa. Sillä tytöllä sitä on levottomat -aivot ja vielä levottomampi sydän. Luulen kuitenkin, että aloittipa -hän mitä tahansa, hänestä lopultakin tulee kirjailijatar. Hän saattaa -olla suloinen ja hauska, mutta ei ole luja luonne. Ehkä hän vakaantuu -kokeiltuaan tarpeekseen eri aloilla. - -_Märta Agnell_ matkustaa omaistensa luo. Hän on oivallinen, kotikesy -tyttönen. Iloitsen hänen puolestaan, kun hän uudestaan saa haltuunsa -rakkaan huoneensa "Heimatsliebessä". - -_Minka Rozinsky_ on ollut kokeena. Ja se on, Jumalan kiitos, -onnistunut. Avosylin minä toivotan tervetulleeksi ensi syksynä tuon -pikku hutiluksen, josta kuitenkin näkyy monessa suhteessa kehittyvän -hieno ja miellyttävä Sonja n:o kaksi. Heistä taitaa aikaa myöten tulla -kälykset. Enkä epäile, että Minkasta tulee sellainen ihastuttava rouva, -jolla on rikkaaseen ja uudenaikaiseen kotiin soveltuvat ominaisuudet. -Urban Freidestä tulee varmasti yhtä onnellinen aviomies kuin veli -Unosta, vaikka hänen täytyy odottaa pari vuotta, sillä Minkahan on -vielä melkein lapsi ja tarvitsee kypsymistä. - -Vapaaherratar pani kynän pois ja silmäili ulos avonaisesta ikkunasta. -Kukkivasta syreenipensaasta lemusi hapahkon raikas tuoksu häneen -saakka, ja hän nyökkäsi ajatuksissaan keinuville kukkatöyhdöille aivan -kuin ne olisivat olleet kesän eläviä olentoja, jotka kertoivat satua -kesäkuun lyhyestä uhkeasta kauneudesta. - -Etempänä puutarhassa ilakoivat nuoret. He laittoivat kukkavihkoja ja -koristivat kukkakoreja, jotka aiottiin lahjoittaa kukkakojuun Skansenin -juhlaan. Kaikkien tyttöjen oli määrä avustaa siellä eri paikoissa, ja -kesäkuun kuudentena, Ruotsin lipun päivänä, alkoi juhla. - -"Ei ole enää kuin yksi yö nukuttava", ajattelivat Barbro ja Minka. -Toiset olivat maltillisempia, mutta eipä edes Maryynkaan voinut olla -tarttumatta tuleva ilo, vaikka hän oli ollut mukana monenlaisissa -myyjäisissä. - -Nyt oli kysymyksessä jotakin aivan erikoista, ja mielialaa kohotti -se seikka, että oli tulossa viimeinen juhla, jonka nämä seitsemän -toverusta saivat viettää yhdessä ennen eroa. Jotkut heistä eivät -ehkä milloinkaan enää kohtaisi toisiaan, mutta he tekivät sellaisen -sopimuksen, että Sonjan kodista tulisi keskuspaikka, he lähettäisivät -tietoja itsestään. - -"Tiedättekö mitä", sanoi Maud, "minä ehdotan, että pidämme kokouksen -joka viides vuosi Lucianpäivänä. Ja tänä vuonna saat sinä, Sonja, ottaa -meidät vastaan." - -"Sen kyllä teen mielelläni. Mutta, rakas lapsi, mehän tulemme -ikälopuiksi, ennenkuin ehdimme sarjan päähän, en jaksa mitenkään laskea -meidän Methusalem-ikäämme." - -"Se ei ole konsti eikä mikään", huomautti Astrid, "viisi -kertaa seitsemän on kolmekymmentäviisi. Sinä olisit silloin -viidenkymmenenviiden vanha." - -"Niin vanhaksi en ikinä tule", vakuutti Sonja. - -"Ei sitä tiedä", hymyili Märta lauhkeasti, "minun mielestäni on ehdotus -erinomainen." - -"Niin on", myönsi Mary, "sillä eihän liene sitä vaaraa, että joudumme -harhateille, naimisiin yhteiskunnallisen asemamme alapuolelle, tai -jotakin muuta sellaista". - -"Ajatteletko sinä niin hirveää, Mary", ihmetteli Minka viattomasti, -mutta samalla kiilui veitikkamaisuus pitkien silmäripsien alta. - -"En, en minä ainakaan." - -Barbro istui tavattoman hiljaa. Hänellä oli paljon sellaista -ajattelemista, mitä muut eivät olisi ymmärtäneet. Hänestä tuntui -sisimmässään, ikäänkuin aivan uusi ja kauaskantoinen onni kohottaisi -sen, mikä hänessä oli parasta, ennen aavistamattomaan Barbro-olotilaan, -ja se oli äärettömän paljon rikassisältöisempi kuin entinen. Aksel -Törner ei tosin ollut sanonut hänestä pitävänsä, mutta se ei ollut -tarpeenkaan. Barbro oli mielellään alkanut puhtain ja valoisin -ajatuksin valmistautua tulemaan hänen elämäntoverikseen. - -Törner oli sanonut, että olisi hyvä, jos lääkärin puoliso voisi -auttaa miestään töissä. Naisella on useimmiten enemmän käytännöllistä -älyä kuin miehellä. Ja vaikkei Barbro ollut kertaakaan kuullut hänen -mainitsevan sanallakaan rakkaudesta, tiesi hän, että Törner pyysi -häntä ymmärtämään hänen vaatimuksiaan ja laittautumaan valmiiksi. He -seuraisivat toisiaan sekä ilossa että surussa. Toisin ei voinut olla. - -Muistellessaan Upsalassa vietettyjä ihania päiviä Barbro toisti -usein mielessään muutamia säkeitä, jotka olivat esiintyneet Flodassa -esitetyssä pienessä tilapäisessä näytelmäkappaleessa: - - "Oi muistatko, Aksel, kun kultaustaan - yli lapsuudenkaupungin aurinko loi - kuin lempemme aamun armas koi." - -Kesäkuun kuudes päivä! Taivas niin sininen, ja säkenöivää päivän hehkua -niin paljon kuin sitä voi olla ainoastaan kevätkesän päivinä. Koko -kaupunki lippujen korupuvussa. Ihmisillä kansallinen juhlatunnelma, -ja kaikki puistot vihreissä viitoissa, joita tomu ei vielä ollut -haalistanut eikä helle polttanut. - -Djurgårdenissa, tukholmalaisten ilotanhualla, missä suuret ja pienet -nauttivat kilpaa kesän antimista, nousi kohu ja tungos ylimmilleen, -mutta arkipäiväisin ilonpito ja karkein ilvehtiminen jäi kentälle, -jotavastoin sivistyneemmät huvinhaluiset ihmisparvet vetäytyivät -Skansenille, tuohon suureen, ystävälliseen, vierasvaraiseen -ulkoilmakotiin, joka syleilee kaikkia Ruotsinmaata rakastavia. - -Yksinäisten ihmisten täytyi tänään katsella itselleen lepopaikkoja, -sillä suuret olivat markkinat Skansenilla monine myyntikojuineen ja -huveineen. Niilläkin käytävillä, jotka muulloin olivat tyhjiä, hälisi -markkinaväkeä, kaikuivat hanurit ja viulut. - -Mary Ehrestierna oli pukeutunut Blendaksi ja seisoi Pohjoismaisen -Museon kojussa. Hän oli yhtä tyhmän ja säädyllisen näköinen kuin -ennenkin, mutta hänen sukulaisensa ihailivat pikku Marya ja tunkeilivat -ostohaluisina kojun ympärillä. - -Minka ja Sonja olivat kukkakojussa tai oikeammin heidän olisi pitänyt -olla siellä, mutta tuontuostakin he katosivat jonnekin Freide-veljesten -kanssa. Kun he sitten palasivat kauniisti hymyillen ja säteilevin -silmin, olivat he vastustamattomia. - -Minkan tapa pyytää: "Ostakaa kukka!" oli aivan kuin hän olisi ojentanut -kokonaisen kesän yhdessä tuoksuvassa onnenrykelmässä. - -Ja kun Sonja sanoi: "Saako olla ruusuja?" niin olisi täytynyt olla -aika jöröpää, jos olisi voinut kieltäytyä. Sonjan ruusujen täytyi olla -piikittömiä, täytyi olla punaisia kuin nuori sydän. - -Maud ja Märta olivat piparikakkukojussa. Maud oli mainio ja sai -monen purskahtamaan sydämelliseen, jäätä sulattavaan nauruun. -Märtan puolestaan täytyi lakkaamatta käyttää omia varojaan ja ostaa -piparikakkuja tarjotakseen niitä pienille lastentarha-ystävilleen. - -"Neiti on tuolla", kuului kerran toisensa perästä iloinen lapsenääni, -ja niin paapersivat lapsukaiset tutun neidin luo, ja kaikki olivat yhtä -"hirveän suloisia" Märtan äidinsilmissä. - -Astrid oli auttamassa tarjoilukojussa. Hän oli onnettomuudekseen -häiläyttänyt kupillisen suklaata eräälle vihreälle silkkileningille -ja toimittanut kahvia suihkuna pitkin erään herran selkää, mutta nämä -kommellukset unohtuivat kohta siinä ilonaallokossa, joka läikkyi -hänessä ja hänen ympärillään. Hän oli heittänyt syrjään kaikki -arkiajatukset ja hymyili tyttömäisen valoisasti ja hetken vaatimusten -mukaan koko maailmalle. Hänen oli niin helppo pitää ihmisistä. - -Hän oli juuri vienyt Eva-tädille ja muille opettajattarille suuren -kahvitarjottimen, kun huomasi tohtori Krabben, joka oli yksinään -painautunut istumaan erään pöydän ääreen. Heti hän meni tohtorin luo ja -niiasi: - -"Saanko tarjota tohtorille jotakin?" - -"Kiitoksia, neiti Astrid, tahtoisin saada vähän sitä juomaa, jota -sanotaan elämäniloksi." - -"Miks'ei, sitä on kaikessa, mitä meillä on täällä tarjottavana, -olkoonpa se sitten suklaata, kahvia tai teetä." - -"Niinkö te arvelette? Minä luulin, että sen laita on samoin kuin -sokerin ja leipäkortin. Se pitäisi ottaa mukaan juhlapaikalle." - -"Eihän toki", naurahti Astrid, "jos saan tuoda kupin kahvia, niin -tohtori saa nähdä". - -"Vastiketta niin yksi kuin toinenkin, pelkään, mutta otan kiitollisesti -vastaan kupillisen sotakeitosta." - -Astrid kiidätti kohta tarjottimen. Minka saapui samassa ja -pyysi saada panna tohtorin napinreikään kukan -- "pienenä -huomaavaisuudenosoituksena laiskalta ja huolimattomalta oppilaalta", -sanoi hän pehmeästi ja sitten kävi istumaan ja visertämään kuin pieni -virkeä sirkkunen. - -Krabbe säteili tahtomattaan. Hänen sydäntään hiveli, kun kaksi nuorta -tyttöä vaivautui huvittamaan häntä. Kumpikaan näistä ei ollut se, joka -oli palauttanut hänelle hymyilemisen lahjan, mutta _hänet_ täytyi nyt -unohtaa. Hän tiesi kyllä, että se henkilö oli tombolaa hoitamassa, ja -hän itsekin oli ollut niin lähellä, että oli kuullut hänen kirkkaan -äänensä: "Oh, tulipa tosiaankin tyhjä arpa, mutta seuraavalla kerralla -on onni parempi!" - -Tänä hetkenä pikku Barbro uskoi varmasti suureen voittoon. Krabbe -soi sen hänelle. Olipa Barbro luotu mitä varten tahansa, niin ei -ainakaan tyhjiä arpalippuja eikä tyhjyyttä, noita kirjoittamattomia -kohtalonlippuja varten, joita jaetaan suuren yleisön keskuuteen. -- - -Vihdoinkin Barbro otti omin lupinsa vapauden ja jätti käsistään -oikukkaan arpapyörän kammin lähteäkseen vähän kävelemään Aksel Törnerin -kanssa. - -"Te näytätte olevan hyvin kuumissanne", sanoi Törner. "Lähdemmekö -jäähdyttelemään jonkun virkistyspöydän ääreen vai rantaan, missä harvat -osaavat käydä?" - -"Mieluummin tahdon sinne", vastasi Barbro. "Minun ei ole jano eikä -nälkä, pää on vain vähän pyörryksissä hälinästä." - -"Mutta hauska teillä on. Minä olen luovaillut koko ajan tombolan -ympärillä saadakseni kuulla teidän raikasta nauruanne. Juuri sellaista -iloa, kuin teissä on, tarvitsevat ihmiset." - -"Minä en ole aina iloinen." - -Hän pujottelihe Törnerin jäljestä pensaiden ja kivien lomitse -verrattain raivaamatonta murtomaata myöten rannalle. - -"Eikä kukaan muukaan, mutta pitää voida unohtaa oma itsensä. Se on -itsesäilytysvaistoa. Luulen, että te olette synnynnäinen altruisti, ja -se on voimaa se. Meidän on päästävä pitkälle, meidän kahden, Barbro!" - -"Sitä minäkin toivon", vastasi Barbro levollisesti. Hänhän ajattelikin -myötäänsä "me kaksi" ja oli varsin usein mielessään kuullut Törnerin -lausuvan juuri sillä tavalla. Päästä pitkälle oli Törnerin oppi ja -tarkoitusperä. Barbrollakin oli ollut omat suuruudenunelmansa, mutta -niihin hän antautui hyvin harvoin siitä päivin, kun oli tavannut Aksel -Törnerin. - -Törner laskeutui pitkälleen pehmeälle nurmikolle voikukkien ja -keto-orvokkien sekaan. - -"Tässä on mainio kivi", nyökkäsi hän kutsuen Barbroa. "Tahdotteko -lainata minulle polvenne päänalaiseksi?" - -"Tietysti. Eikö se ole liian korkea?" - -"Ehkä, olisi mukavampi, jos te tulisitte istumaan tänne viereeni. -Tästä on muuten ihan suurenmoinen näköala omaan kaupunkiini. Tukholma -on minulle kaikki kaikessa. Täällä olen kasvanut katuojan lähellä -erään kujakadun varrella ja uittanut paperilaivojani pesuvedessä, -täällä olen köyhän lesken poikana saanut vimmatusti taistella pilkkaa -ja ylimielisyyttä vastaan ja sitten viettää valkolakin ensimmäistä -riemuvoittoa köyhyydestä ja puutteesta. Ja sen jälkeen on selkäni -suorenemistaan suoristunut kävellessäni noilla tutuilla kaduilla ja -nyökkäillessäni niille: 'Näettekö, pääsinpäs sittenkin perille!'" - -Hän käänsi katseensa "päänalaiseensa". Barbro oli mielellään -istuutunut hieman ylemmäksi rinteelle, mihin Törner oli osoittanut -paikan. Kirjavan helakka, punainen ja kullanvärinen kansallispuku -kirkkaanvihreine esiliinoineen ja näppärästi sitaistu suuri, valkea -huivi pukivat häntä erinomaisesti. Hänen säännöttömän ihastuttavia, -vielä niin lapsellisia kasvojaan kehystivät somasti päähineen leveät -siivet ja pitsikoristeinen pieni liinakaulus. - -"Kuinkahan paljoa vanhempi minä lienen kuin te, Barbro?" - -"Yhdeksän vuotta", vastasi Barbro nopeasti. - -"Kas, te tiedätte sen", naurahti Törner, "ettekä arvele sitä liian -paljoksi?" - -"En." - -"Mehän taidamme oikeastaan olla 'sinät', eikö totta?" - -"Niin." - -Barbroa hymyilyttivät yksitavuiset vastauksensa, mutta Törner kyselikin -asioita, jotka olivat itsestään aivan selviä. Miksi hän kyselikään? -Hänen pikku kätensä, joiden vieläkin oli vaikea pysyä alallaan, -sattuivat hipaisemaan Törnerin otsaa. Se oli väkisinkin pieni hyväily. - -"Mun pikku Barbroni", sanoi Törner lämpimästi, "minun oma Solveigini, -joka saa odottaa odottamasta päästyäänkin. Onko sulla kärsivällisyyttä?" - -"On, mehän odotamme kumpikin", vastasi Barbro iloisesti, "emme -toisiamme, sitä en tarkoita, vaan -- vaan ajan täyttymistä vai miksi -sitä sanoisi." - -"Leiväksi, Barbro, ja se on kai jotakin, mitä sinä et ole milloinkaan -osannut odottaa. Mutta siinä sinä olet oikeassa, että meidän on yhdessä -kuljettava sitä samoin kuin muitakin -- suurempia päämääriä kohden. -Etkä sinä milloinkaan pakota minua katsomaan alaspäin, Barbro, siihen -minä luotan turvallisesti." - -Barbro pani kätensä hänen olkapäilleen ja kumartui niin, että saattoi -katsoa suoraan hänen silmiinsä. Barbron katse oli säteilevä ja samalla -onnea ja uskoa uhkuvan syvä. Hänen kirkas, valoisa tyttöäänensä väreili -hellästi, kun hän sanoi: - -"Siitä asti, kun kävin koulua, on pari Goethen säettä kytenyt -mielessäni ja pyrkinyt päästä elämäni tarkoitukseksi, mutta nyt vasta -voin ne sovittaa -- sinun kauttasi -- sinua varten! Haluatko kuulla?" -Vastausta odottamatta hän jatkoi hartaasti: - - "Immer höher muss ich steigen, - immer weiter muss ich schauen!" - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN KEVÄÄSSÄ*** - - -******* This file should be named 58203-8.txt or 58203-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/8/2/0/58203 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |