diff options
Diffstat (limited to '58234-0.txt')
| -rw-r--r-- | 58234-0.txt | 4286 |
1 files changed, 4286 insertions, 0 deletions
diff --git a/58234-0.txt b/58234-0.txt new file mode 100644 index 0000000..34c3d4a --- /dev/null +++ b/58234-0.txt @@ -0,0 +1,4286 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58234 *** + + + + + + + + + + + +TULEVAISUUDENTOIVEITA + +Kirj. + +Ellen Kruuse Poulsen + + +Tanskankielestä suomentanut + +Valfrid Hedman + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto Oy, +1919. + + + + + + +"Onpa siellä oikea neuvottelu, siltä näyttää; se kestää kamalan kauan. +Ja minun kun piti puhua äidille tämäniltaisesta teatterilipusta!" + +Poul Mörck se täten lausui tyytymättömyytensä ilmi. Hän istui +kaksoisveljensä Svendin ja sisarensa Elsen kanssa kulmakamarissa +odottaen äitiä, joka oli lukitun oven takana konttorissa isän kera; +ja siellä ei heitä kukaan saanut häiritä. Hän asettui pianon ääreen +ja alkoi soittaa laulua: "Poika se purjehti Englantiin"; mutta Svend +huudahti: + +"Anna mieluummin Elsen säestää itsellesi laulua: 'Sarkkasi juo, sua +vuottaa tuoni musta', niin saamme äidin tuokiossa tänne, -- sitä +valitusta hän ei voi helmalapseltaan kestää." + +"Helmalapseltaan! Itse voit olla helmalapsi, -- mutta tuuma on muuten +hyvä. Tule siis, tyttöseni." + +"Ei, sitä en totisesti tee! Sinä kuvittelet alati, että minun on +toteltava heti kun sinä suvaitset komentaa; mutta siinä erehdyt. Olen +nyt elänyt yli sen iän, ja sivistynyt nainen vaatii hienotunteisuutta." + +"Niin, oletpa sinä totisesti soma nainen noine niskasta riippuvine +palmikkoinesi. Ei, pikku tyllerö, jätä sinä ensin nukkiesi seura, niin +kyllä sitten osoitan riittävää huomaavaisuutta neidille." + +Else nousi närkästyneenä ja astui Österbrogadelle antavan ikkunan luo. +Toisen, Slagelsegadelle avautuvan ääressä istui Svend tanskalaista +lakikirjaa tutkien. Hän luki lakitieteellistä virkamiestutkintoa +varten ja istui aina kirjojensa parissa, kun lääkäriksi aikova Poul +sitävastoin enemmän harjoitteli alansa käytännöllistä puolta. + +Poul käänsi talon ylösalaisin, niin pian kuin jollakulla oli +päänkivistystä, ja toi kaksoisveljesten yhteisessä suojassa +sijaitsevasta rohtokaapista kaikenlaisia pulvereita ja tippoja, joita +perheenjäsenten täytyi vuorotellen nieleskellä, jotta vain niiden +vaikutus todettaisiin. + +Else katseli ihmisvirtaa alhaalla kadulla, missä raitiovaunujen ja +automobiilien taukoamaton soitto ja toitotus kirkkaan kevätauringon +paisteessa antoi lauvantain vilkkaalle elämälle odotuksen hohteen. +Hän itse oli perin levoton, sillä keskustelu tuolla sisällä isän +konttorissa koski yksinomaan häntä. Hermostunut itku, joka viime +aikoina tuon tuostakin saattoi aiheettomasti hänet vallata, oli alkanut +huolestuttaa isää, ja tämä oli kirjoittanut Trillerödin -- pienen, +parin penikulman päässä pääkaupungista sijaitsevan maalaiskylän -- +papille hankkiakseen tyttärelleen siellä olinpaikan joksikin aikaa. +Poul istui yhä bassoansa takoen, kunnes Else vihdoin meni hänen +luokseen ja virkkoi haluttomasti: + +"No, siirryhän sitten." + +"Kuten neiti käskee." Poul kumarsi tavattoman kohteliaasti, minkä +jälkeen Else heti alkoi soittaa: "Ukko on vanha, kello jo lyö", mutta +Poul tahtoi laulaa "gluntteja"; vuodet eivät häntä vielä painaneet. + +Heidän isänsä, ylioikeuden asianajaja Mörck, piti Bellmanin runoja +suuressa arvossa ja käytti senvuoksi aina Elseä, joka hienoine +soitannollisine vaistoineen helposti voi pianolla säestää hänen +lauluansa. Hän soitti jokseenkin yhtä hyvin ulkoa kuin nuoteistakin +eikä tarvinnut koskaan nuottivihkoja isän mielilauluihin. Tänään hän +oli veitikkatuulella, ja tuskin oli Poul, jolla oli kaunis, sointuva +ääni, päässyt oikein alkuun ja kajahduttanut: "Hei, Amaryllis, nouse +jo, armas!" ennenkuin hän äkkiä siirtyi yölepakko-valssiin "Du-i-du", +jota hän soitti niin kaihoavan raukeasti kuin olisi suistumaisillaan +alas pianon istuimelta. Konttorin ovi avautui ja rouva Ursula Mörck +pisti päänsä sisälle: + +"Kuule, Else, tule hetkiseksi tänne; isä tahtoo puhua kanssasi." + +Ursula-rouva aikoi jälleen poistua, mutta Poul sai kuitenkin sanotuksi, +ennenkuin ovi jälleen suljettiin: "Äiti, tule pian -- tahdon mielelläni +jutella kanssasi." + +Elsen isä istui konttorituolilla, jonka oli kääntänyt tulijaan päin, ja +tyttö riensi ripeästi hänen luokseen. + +"Onko sinulla jotakin sanottavaa, isä?" + +"On niinkin, tyttöseni." Hän veti hänet syliinsä ja virkkoi: + +"Minä en paljoa usko lääkärien apuun, senhän hyvin tiedät, ja kun +jo kauan olen nähnyt sinun sairastelevan, tahdon kerran itse toimia +lääkärinä. Älä sentään kerro sitä Poulille, koska hän silloin kai +sanoisi, että tahdon riistää leivän hänen suustansa." Mörck hymyili +vienosti ja nipisti tyttöä korvasta. + +"Minä määrään sinut siis vaihtamaan olopaikkaa ja maksan kyllä +itse kustannukset. Äitisi ja minä", hän viittasi huokailevaan +Ursula-rouvaan, "olemme sopineet siitä, että lähetämme sinut +Trillerödin täyshoitola-opistoon. Siellä voit päättää opintosi, samalla +kun ulkoilma-elämä tekee sinut jälleen terveeksi ja reippaaksi." + +Täällä _määrättiin_; kukaan ei kysynyt neitosen omaa mielipidettä. Else +nousi, ojensi hiukan niskaansa ja sanoi: + +"Isä, sinä tiedät elämäni päämäärän, ja sen tuskin saavutan +Trillerödissä." + +"Elämäsi päämäärän?" Mörck katsoi häneen kysyvästi, mutta kun tyttö +nyökäytti päätänsä, lisäsi hän: "Lauluasiko tarkoitat? Siitä olemme, +äitisi ja minä, nyt väitelleet puoli tuntia, ja minä sanon sinulle +saman, mitä sanoin hänelle: Suorita ensin ylioppilastutkinto, niin +sitten voimme puhua laulusta." + +Else vilkaisi äitiinsä, ja kun heidän silmänsä kohtasivat toisensa, +käsitti hän, että äiti oli kilvoitellut hänen puolestaan -- mutta +joutunut tappiolle; ja hän viskautui nyt äidin helmaan ja sanoi +intohimoisesti: + +"Mitä minä ylioppilastutkinnolla teen? Eihän minusta tule pappia tai +asianajajaa! Minä tahdon vain laulaa ja saavuttaa mainetta." + +"No, no, tyttöseni, tässä elämässä täytyy luopua niin paljosta." + +"Luopua! Loruja, -- eihän nyt ole laisinkaan puhe luopumisesta. Elsen +pitää vain suorittaa tutkintonsa, ja sen jälkeen hän saa seurata omaa +mielihaluaan. Mutta tutkinto hänen on suoritettava, sillä kun hänellä +on todistus taskussa, kykenee hän aina hankkimaan leipänsä." + +Isä astui lähemmäs ja laski kätensä hänen olalleen, ja tyttö nousi +verkalleen ja katsoi häneen. Nuo silmät muistuttivat sillä hetkellä +niin täydellisesti äidin silmiä, kun ne jotakin anoivat, että isä +välttääkseen yllätystä meni pois ikkunan luo. Mutta Else juoksi hänen +perästään, pistäen kätensä hänen kainaloonsa. + +"Mutta, isä, sinähän olet rikas. Miksi tarvitsee minun niin varoa +avuttomaksi joutumista? Kyennethän sinä minua aina auttamaan." + +Hän päästi tytön käden ja istuutui jälleen tuolille. + +"Tule tänne luokseni istumaan, niin me kaksi keskustelemme järkevästi +yhdessä." + +"Sillä välin minä ajattelen hiukan päivällistä." Ursula-rouva nyökkäsi +heille ja virkkoi hymyillen huoneesta poistuessaan: "Minä, näette, en +elä tulevaisuuden unelmilla." + +Else oli asettunut isoon nojatuoliin vastapäätä isää eikä hetkeksikään +hellittänyt katsettaan hänen silmistään. + +"Katsos, Else" -- isä tarkkasi vakavasti tytärtänsä, -- "minulla on +kolme lasta ja tahdon uhrata yhtä paljon teidän jokaisen hyväksi, mutta +vaikka kaikki näyttääkin valoisalta tällä haavaa, saattaa ehkä tulla +aika, jolloin en enää voi teitä auttaa. Minä huolehdin siitä, että +saatte jotakin oppia, joten voitte tulla omin neuvoinne toimeen; mutta +te ette saa koko ikäänne odottaa apua kotoa. Sillä tavalla ei mihinkään +päästä." + +"Sitä en vaadikaan. Mutta äitihän ansaitsee myöskin paljon rahaa, ja +ellet sinä voi, kyennee äiti sitten myöhemmin meitä auttamaan, jos +joutuisimme pulaan?" + +"Sitä äiti ei _voi_ eikä saa tehdä. Äiti tarvitsee itse runsaasti +rahaa kaikkiin kallisarvoisiin pukuihin, joita hänellä täytyy olla +teatterissa ja seuraelämässä, eikä hänen rahoihinsa saa kukaan koskea. +Sitäpaitsi äiti jättänee pian näyttelijättären uran." + +"Ei, isä, älä toki sitä luule!" Else aivan innostui. "Äiti rakastaa +taidettaan liian suuresti ajatellakseen sen hylkäämistä, ennenkuin se +on aivan välttämätöntä. Eikä teatterissa ole ketään, joka on hänen +yläpuolellaan." + +Mörckin kasvot vavahtivat tuskallisesti, ja hän sanoi melkein +voihkaisten: "Ei, -- sen pahempi." + +Huoneessa vallitsi hetkisen äänettömyys, mutta sitten aloitti Else +jälleen: + +"Jos sallisit minun heti kehittää ääntäni, sittenhän voisin nopeammin +hankkia toimeentulonikin; nyt menee vuosia hukkaan, kun minun +välttämättä täytyy lukea." + +"Nyt on ennen kaikkea kysymys sinun terveydestäsi, ja sillä hyvä." + +"Terveydestäni? -- Mutta eihän minua minua mikään vaivaa." + +"Kyllä sinua jokin vaivaa, ja olenkin jo sopinut pastori Gaden kanssa +oleskelustasi hänen luonaan. Huomenna matkustamme yhdessä sinne +käydäksemme häntä ja hänen perhettään tervehtimässä ja puhutellaksemme +koulun rehtoria." + +"Niin... mutta, isä..." + +"Anna minun puhua loppuun. Kuten tiedät, on rouva Gade ollut äitisi +koulutoveri ja myöhemmin hänen ystävänsä, ja sinäkin varmaan saat hyvän +ystävättären hänen Grethe-tyttärestään, joka on sinun ikäisesi." + +Else nousi. Hän tiesi, kuinka mahdotonta oli taivuttaa isää muuttamaan +mieltänsä, kun hän kerran oli tehnyt päätöksensä, ja hän sanoi +senvuoksi tuikeanlaisesti: + +"Koska sinä niin tahdot, täytyy minun tietenkin totella." + +"Niin täytyy. Minä olen aina vaatinut lapsiltani kuuliaisuutta; mutta +en olekaan koskaan vaatinut enempää kuin mikä on oikein." + +Hänen prokuristinsa oli useita kertoja pistänyt päänsä ulompaan +konttorihuoneeseen vievästä ovesta ja nähdessään nyt, että Else +vihdoinkin meni perheen puolelle, sanoi hän Mörckille astuessaan +kokonaan sisälle: + +"Koko toimisto on täynnä ihmisiä, jotka istuvat odottamassa. Päästänkö +heidät sisälle?" + +Mörck siirtyi heti jälleen ammattiasioihin ja vastasi vilkkaasti: + +"Kyllä, antakaa heidän tulla -- vuoronsa mukaan." + +Hän vilkaisi kelloonsa. Konttoriaika oli melkein ohitse. Häneltä oli +kulunut kokonainen tunti keskusteluun vaimonsa ja tyttärensä kanssa. +Mutta rouva Ursula oli niin harvoin kotona, eikä isä aivan yksin +tahtonut päättää tyttären kohtalosta, vaikka hänen tahtonsa silti aina +jäi määrääväksi. + + * * * * * + +Elsellä oli nuortentanssit päivää ennen hänen matkaansa +täyshoitola-kouluun, ja Erik ja Grethe, pastori Gaden kaksi aikuista +lasta, olivat myöskin kutsutut. Erik oli maanviljelysoppilaana eräässä +talossa Trillerödin lähistöllä, kun Elsen ikäisellä Grethellä taas +vielä oli runsas vuosi täyshoitola-koulussa jäljellä. Alikerran +avara huoneusto, missä päivän tarkoitusta varten käytäntöön otetut +konttorisuojatkin sijaitsivat, säteili sähkövalaistuksessa. + +Olkikattoisen pappilan kaksi lasta, jotka kotona olivat tottuneet vain +öljylamppuihin, tunsivat kuin olisivat joutuneet satumaailmaan; mutta +he tunsivat myöskin, kuinka heidän kotikutoisensa surkeasti pistivät +silmään kaikkien noiden komeiden pukujen joukossa. Grethe, joka oli +saapunut silmät loistaen ensimäisten tanssiaisten suuresta odotuksesta, +hiipi hiljaa nurkkaan. Hän ei tuntenut ainoatakaan uudenaikaisista +tansseista ja, mikä pahempi, hän ei ymmärtänyt sitä sävyä, millä +täällä puhuttiin. Hän kuuli, kuinka keveinä ja nopeina sanat +singahtelivat vieraalta vieraalle, ja vain hänen täytyi hitaanlaisessa +käsityskyvyssään istua mitään älyämättä aivan kuin olisi haastettu +espanjaa tai muuta etäistä ulkomaan kieltä. Hän etsi silmillään +veljeänsä. + +Tämä oli, kuten hän itsekin, hidassanainen ja kankealiikkeinen; +mutta kuinka tyynenä hän istuikaan Jyllannin murteeseen vivahtavalla +tasaisella kielellään kertoessaan Ursula-rouvalle vanhemmistaan, +kodistaan ja pappilasta! Else tuli tanssien Gretheä kohti. Olipa se +tyttö siro! Grethe ei olisi uskonut, että kellään saattoi olla noin +suuret, säteilevät silmät; hiukan kaareva nenä ja punainen suu somasti +muodostuneine huulineen antoivat koko hänen olennolleen etelämaalaisen +hienouden hohteen, mikä sai Grethen henkeänsä pidätellen häntä +katselemaan. + +"Kah, Grethe, täälläkö sinä istua kökötät? Tulehan heti sisälle +tanssimaan!" + +Hän laahasi Grethen mukanaan saliin ja loi merkitsevän katseen +Svend-veljeensä, joka juuri sattui kulkemaan ohi. Tämä käsitti varsin +hyvin hänen tarkoituksensa ja tähystettyään Gretheä, joka kai hänestä +oli mukiin menevä, astui esille ja kumarsi tytölle. Grethe pudisti +päätänsä: + +"Minä en laisinkaan tunne näitä kummallisia tansseja -- ja kuitenkin +tanssin hyvin mielelläni." + +"Niin minäkin. Tilatkaamme siis joku vanhoista." + +Hän raivasi itselleen tietä pianonsoittajan luo, joka hakkasi flyygeliä +isossa salissa, niin että näppäimet vapisivat hänen sormiensa alla; +ja hetkistä myöhemmin kajahti huoneessa eräs Straussin valssi. Svend +riensi Grethen luo ja kumarsi: + +"Tätä te varmaan taidatte?" + +Grethe, joka oli liian hätääntynyt vastatakseen, nyökkäsi vain, ja he +lähtivät lattialle. Ohimennen Svend kyllä kuuli muutamien tuttaviensa +huomautuksia "maalaisruususta", mutta ei ollut kuulevinaan, ja kun +tanssi oli loppuun tanssittu, vei hän Grethen isänsä luo. + +"Tästä saat liittolaisen, isä. Neiti Grethekään ei pidä nykyaikaisista +tansseista, ja itse puolestani tunnustan kernaasti, että pitkään aikaan +en ole tanssinut niin suurella nautinnolla kuin juuri nyt. Vanhat +tanssit ovatkin paljoa tyylikkäämpiä." + +Asianajaja kumarsi Grethelle, joka tuskin tiesi, minne katsoa, mutta +Mörck hymyili ja taputti häntä poskelle. + +"Minua ilahuttaa, että me kaksi olemme samaa mieltä, ja näyttää melkein +siltä, että olette kääntänyt Svendinkin. No, istahtakaamme tähän, niin +saamme hetkisen levähtää, ensi vuoroon asti." + +Grethe voi tuskin hellittää silmiänsä Elsestä, joka lakkaamatta +pyöri lattialla. Hän näki, kuinka kaikki, jopa hänen levollinen +Erik-veljensäkin, olivat häneen hurmaantuneet, ja hän tuli hiukan +hämilleen ja araksi ajatellessaan, että he pappilassa asuisivat samassa +huoneessa. + +Tytöltä pääsi pieni huokaus, ja Mörck, joka kaiketi osapuilleen aavisti +hänen ajatuksensa, sanoi ystävällisesti: + +"Nyt teidän täytyy luvata minulle, että pidätte oikein hyvää huolta +Elsestä ja varsinkin viette häntä kävelyille. Hän ei ole oikein reipas; +mutta raikas maalaisilma varmaan panee hänen poskensa punoittamaan, +kunnes hän lopulta näyttää yhtä terveeltä kuin te." + +"Kuin minä!" Grethe katsahti häneen ihan pelästyneenä. "Minähän olen +kuin maalaisruusu, ja se on kai pahinta, mihin täällä kaupungissa voi +ihmistä verrata." + +Mörck kuuli pienen katkeran värähdyksen hänen äänessään ja sanoi +lohduttaen: + +"Kukaan ei tule iloisemmaksi kuin Elsen äiti ja minä, kun saamme hänet +kotiin pienenä maalaisruusuna." + +Grethe katsahti häneen kiitollisena, ja kun taaskin soitettiin valssia, +tuli Svend takaisin, ja he tanssivat sekä sen että useita muita, eikä +Grethellä ollut koskaan ollut niin hauskaa ja ihanaa iltaa. + + * * * * * + +Pastorin lapset olivat olleet Mörckillä yötä, ja seuraavana päivänä +-- huhtikuun ensimäisenä sunnuntaina -- matkusti koko perhe Elsen +vastaiseen olopaikkaan. + +Rouvat Karen ja Ursula, jotka olivat nähneet toisensa vain muutaman +kerran senjälkeen, kun papinperhe oli muuttanut Jyllantiin, tervehtivät +toisiansa mitä sydämellisimmin, ja pian istuivat kaikki viekoittelevan +kahvipöydän ympärillä. Puutarhatuvassa, joka sitten talven pakkasten +oli ensi kertaa otettu käytäntöön, oli isot lasiovet ja ikkunat +puistomaiseen puutarhaan päin, missä laajat nurmikot vilisivät +orvokeista, lumikukista ja krookuksista. + +"Täällä voi huomata, että on kevät!" Ursula-rouva veti syvään henkeänsä +ikäänkuin hänelle olisi nautinto ahmia homeelta tuoksuvaa, ummehtunutta +ilmaa, jota lämmin kaakeliuuni ja hyvänhajuiset sekakukat sen reunalla +eivät vielä olleet ehtineet karkoittaa; mutta pappi sanoi hymyillen: + +"Silmänne kylläkin voivat huomata kevään, muttei hajuaistinne. Täällä +ei ole suinkaan miellyttävää. Aioinkin juuri ehdottaa, että kaikki +siirtyisimme arkitupaan, kun kahvi on juotu." + +"Minusta tuntuu, että me nuoret voisimme lähteä metsään kävelemään?" +Erik katsahti kysyvästi Elseen, joka nyökkäsi myöntävästi; mutta +Poul, jonka jalkineet olivat aiotut asfalttikäytäviä eikä ruokamullan +kosteata nurmikkoa polkemaan, jäi mieluummin vanhemman väen pariin, +kuten hän sanoi. + +"Me, Karen, niitä vanhempia olemme." Ursula hymyili. "Minä olen juuri +täyttänyt neljäkymmentäviisi, ja sinä olet tuskin vanhempi; mutta +tuollaisen kavaljeerin silmissä me olemme jo ikämuoreja. Eikö totta, +rakas poikani?" + +Poul ei oikein tiennyt, mitä vastaisi. Olihan äiti oikeassa: hän oli +vielä nuori. Poul virkkoi senvuoksi hiukan epäröiden: + +"Jos näyttäisit yhtä vanhalta kuin olet, niin tuskin olisit teatterin +primadonnana." + +Hänen sanansa olivat tarkoitetut kohteliaisuudeksi, mutta rouva +Ursula, joka alituisesti pelkäsi menettävänsä ulkonäkönsä ja sen +mukana primadonnan aseman, tunsi pistoksen arimmassa kohdassaan ja +poistui nopeasti arkitupaan. Hän alkoi hiukan kuumeentapaisesti kysellä +Karen-rouvalta tämän perheestä, varsinkin rouva Vibeke Bangista, +Karenin äidistä, joka oli ollut naimisissa rouva Ursulan sukulaisen, +maisteri Knud Bangin kanssa. + +"Äiti asuu vielä Nörrevoldgaden varrella vanhassa huoneustossaan, joka +kyllä oikeastaan on hänelle liian avara; mutta äiti ei voi riuhtaista +itseänsä irti siitä paikasta, missä hän on elänyt niin onnellisena." + +Mörck meni istumaan pyöreälle töyrytuolille ikkunain väliin. + +"Niin, surullista oli, että Bang kuoli", virkkoi hän. "Se oli +harvinaisen herttainen ja sopusointuinen avioliitto. Minä kävin siinä +talossa hyvin mielelläni; mutta viime vuosina on seurustelumme miltei +lakannut." + +Karen-rouva vilkaisi puolisoonsa; hän toivoi kovin, että tämä +selittäisi syyn, ja pastori aloittikin verkalleen, ikäänkuin tapaillen +sanoja: + +"Heillähän oli kummallakin niin äärettömän paljon kovaa koettavana, +ennenkuin saivat toisensa. He kohtasivat toisensa vähän ennemmin kuin +rouva oli matkustanut ensimäisen miehensä, Henrik Carstensenin luota, +jonka kanssa hän eli kovin onnettomana, koska mies kiusasi häntä kaikin +tavoin, varsinkin uskottomuudellaan. Bang oli silloin naimisissa, +eivätkä hän ja rouva Vibeke nähneet toisiansa moneen vuoteen. He +eivät tahtoneet ottaa päälleen aviorikoksen tuottamaa edesvastuuta, +mihin nykyisin valitettavasti useimmat aivan keveästi antautuvat. +Mutta heidän rakkautensa oli niin suuri ja puhdas, että he saattoivat +odottaa; ja vasta pari vuotta Bangin vaimon kuoleman jälkeen he menivät +naimisiin. -- + +"Anoppi eli rouva Vibeke, kuten hän mieluimmin kuulee itseänsä +nimitettävän, ei kylläkään voi tässä ymmärtää Jumalan tahtoa -- +kuinkapa moni meistä sen ymmärtää? Mutta onhan hän elänyt kymmenen +onnesta rikasta vuotta sen miehen kanssa, josta piti, ja niissä +muistoissa hän riippuu kiinni kuin itse iäisyydessä." + +Huoneessa syntyi äänettömyys. + +Eräässä pienessä sivusuojassa -- musiikkikammioksi oli Grethe sen +ristinyt, koska siellä oli urut ja harmonikka -- kuului soitettavan +Gruudtvigin virttä: + + "Kirkonkello, suuriin temppeleihin + ei sua valettu, vaan kylän tapuliin." + +Ursula-rouva, joka oli tunne-ihminen, saattoi tuskin salata +kyyneleitänsä. Poul siellä pelkäksi ajankuluksi soitti virsiä, mutta +hänen tapansa oli aina helähdyttää sopraano vasta pitkän ajan perästä +basson jälkeen, arvellen sillä tavoin saavansa enemmän tunnetta +esitykseensä. + +Pastori Gade veti pari haikua pitkästä piipustaan ja jatkoi: + +"Rouva Vibeke viettää päiväkaudet haastelemalla vainajan kanssa, josta +hänellä on veistetty rintakuva sekä valokuvia riippumassa kaikkialla, +vieläpä keittiössäkin, ja missä hän vain liikkuu, tuntee hän olevansa +puolisonsa seurassa. Ei hänen järjessään mitään vikaa ole; mutta tässä +suhteessa on turha yrittääkään häntä lohduttaa. Hän käy täällä vain +muutaman kerran vuodessa, ja kun me käymme häntä tapaamassa, täytyy +meidän soittaa erityisellä tavalla, koska hän ei muutoin avaa. Hän on +perinyt omaisuutta isältään; ukolla ei ollutkaan muita lapsia kuin +hän ja poika Gunnar, joka itse on rikas. Näin ollen voi rouva viettää +aikansa niinkuin tahtoo." + +Mörck nousi ja meni ikkunan luo. Rouva Bang oli aina ollut hänen +naisihanteensa, koska hän oli niin sopusuhtaisen eheä ja hyväsydäminen, +ja Mörck käsitti hyvin, että hänen surunsa samoin kuin hänen +rakkautensakin täytyi olla rajaton. + +Ikkuna, jonka ääressä hän seisoi, antoi etupuutarhaan, jossa kuusiryhmä +puolittain verhosi sisäänkäytävän. Hän istuutui isoon, mukavaan +nojatuoliin, joka oli ikkunan luona, ja katsahti ulos. + +Äsken tulleelta junalta saapui paljon ihmisiä. Leppeä, aurinkoinen +kevätpäivä kaiketi oli vietellyt heidät tänne maalle, ja hän aikoi +juuri avata ikkunan, kun samassa näki erään naisen astuvan sisään +pensas-aidan veräjästä. Hän oli mustissa kiireestä kantapäähän, ja +pitkä kreppiharso riippui päälaelta selälle. Tukka oli valkoinen, +kasvot niin kirkkaat ja suuret silmät niin loistavat, että hän melkein +teki yliluonnollisen vaikutuksen. + +Mörck kääntyi nopeasti. + +"Rouva Bang tulee tuolla ulkona", sanoi hän. + +Kaikki nousivat, ja rouva Karen kiirehti ulos puutarhaan. Toiset +seurasivat perästä ja kuulivat hänen liikutettuna huudahtavan: "Äiti, +rakas äiti! Sinäkö se todella olet?" + +Kun he olivat tulleet takaisin tupaan, katsoi rouva Bang kauan +surumielisesti toisesta toiseen. + +"Kuinka hauska minun on nähdä teidät kaikki jälleen! Mutta", lisäsi hän +vilkaisten ympärilleen, "missä ovat lapset?" + +Poul tuli samassa näkyviin oviaukosta, kummastuneena kuulemastaan +vieraasta äänestä, ja rouva Bang tarttui hänen käteensä, pitäen sitä +kauan omassaan. + +"Tässä on siis toinen kaksoisista. Uskokaa minua, nuori mies, silloin +vallitsi ilo, kun te tulitte maailmaan. Minullakin oli ennen poika -- +mutta teidän ikäisenänne hän kalastusretkellä ollessaan hukkui Kalön +lahteen. Hän oli nuori ja iloinen niinkuin te nyt. -- Minä olen myöskin +menettänyt äitini ja isäni sekä... parhaan maallisen ystäväni. Ja +tiedättekö te kaikki, miksi olen niin paljon saanut kärsiä?" + +Hänen äänensä oli tyyni ja lempeä hänen puhuessaan, ja hän nousi ja +nojasi Poulin olkapäätä vasten, kun hän jatkoi: + +"Herra on rangaissut minua siksi, että nuoruudessani ilman kirkon +siunausta antauduin sille miehelle, jota luulin rakastavani. Siihen +aikaan en tuntenut elämää. Minä asuin yksinäni vanhempieni kanssa Kalön +saarella; mutta seikkailuhaluni sai minut viskautumaan ensimäisen +miehen syliin, joka minulle puhui rakkaudesta. -- Minä sanon teille +kaikille, mutta varsinkin Poulille: ottakaa elämä, niin ikävältä ja +yksitoikkoiselta kuin se teistä tuntuneekin, sellaisena kuin se on, +sillä yksi ainoa askel syrjään määrätyltä polultamme voi maksaa meille +tulevaisen onnemme. Te muistutatte äitiänne, poikani. Tulkoon teistä +hyvä ja uskollinen ihminen, kuten hän on." + +Poulilla oli hyvä halu tehdä vastaväitteitä; häntä olisivat paljoa +enemmän miellyttäneet seikkailut, maksoivatpa ne hänelle vaikka +paljonkin, kuin ikävä yksitoikkoisuus; mutta rouva Bang oli puhunut +niin liikuttavan hartaasti, että hän syvää kunnioitusta tuntien +kumartui suutelemaan hänen kättänsä. + +Metsän rinteellä, missä neljä nuorta käveli tuoreelta tuoksuvalla +nurmella vuokkojen ja muiden kedon kukkien keskellä, soitti kottarainen +armaalleen, ja he pysähtyivät kuuntelemaan. Else, joka ei kauaa voinut +pysyä levollisena, alkoi lirittää Poul Möllerin hilpeätä huhtikuun +laulua: + + Saapui kevään kuu, + nurmi paljastuu, + poiss' on talven kylmän paino, ansa. + Kirkas, kuulas sää. + Hiljaa värähtää + povi neidon, kertoin kaipuutansa. + +Svend lauloi mukana, ja heidän päästyään toiseen säkeistöön yhtyivät +muutkin. Mutta he vaikenivat jälleen, ennenkuin laulu oli laulettu +loppuun, sillä Elsen ääni oli niin hopeanheleä ja kaunis, että heidän +täytyi kuunnella. Kun laulu oli päättynyt, virkkoi Grethe äkkiä +ikäänkuin sydämensä sisimmästä syvyydestä: + +"Oi, kiittäkäämme Jumalaa keväästä!" + +Hän sanoi sen niin lystikkäästi, että kaikki purskahtivat nauruun; +mutta Grethe ällistyi ja alkoi juosta. Kaikki kolme juoksivat hänen +perästään, mutta vain Svend kesti kilvan; molemmat toiset jäivät +jälkeen ja luopuivat vihdoin takaa-ajosta. + +"Nyt minulla on ollut kaksi vapaapäivää", sanoi Erik, "mutta huomenna +sitä kysytäänkin voimia". + +"Mitä te oikeastaan puuhailette?" + +"Menisi varmaan koko päivä, jos ryhtyisin sitä teille selittämään, +varsinkin kun ette tietysti rahtuakaan tunne maanviljelystä; mutta +tähän aikaan kynnetään ja kylvetään." + +"Minä kyllä kernaasti eläisin tuolla tavoin luonnon helmassa, mutta en +haluaisi tehdä karkeata työtä. Tahtoisin kirmata mailla ja metsissä, +laulaa kilpaa leivosen kanssa ja poimia niin paljon kukkia kuin jaksan +kantaa, mitkä sitten asettaisin huoneeseeni, ja uneksisin kaiken yötä +kesästä ja auringosta." + +"Silloin teistä varmaan olisi paljon apua maataloudessa", nauroi Erik, +"vaikka... kaikki sujuisi ehkä sensijaan helpommin meiltä muilta, kun +meillä alati olisi niin paljon kauneutta katseltavanamme". + +Else punehtui, ja Erik sanoi vakavasti: "Te sopisitte kuitenkin +parhaiten Köpenhaminaan -- sen näin kyllä eilen." + +Elsen silmät säteilivät. + +"Niin, näitte huvitellessani, -- mutta jälkeenpäin tunnen itseni aina +niin väsyneeksi. Nyt kerään voimia täällä, ja kun sitten vihdoin saan +välttämättömän ylioppilastutkintoni suoritetuksi, silloin elämäni vasta +vakavasti alkaa." + +"Sitten te kai vasta oikein tanssitte?" + +"Tanssin! Joutavia! Ei, minä teen työtä, voitte uskoa, ja minusta tulee +todella jotakin." + +"Aiotteko te tehdä työtä? Sitä en luullut nuorten tyttöjen _teidän +asemassanne_ ajattelevankaan." + +"En minä ryhdykään lattioita pesemään tai kaasulaitteita harjaamaan tai +muuhun sellaiseen, kuten ehkä arvelette. Minä aion laulaa." + +Nuori mies katsahti häneen hiukan epäilevästi. Nimitettäisiinkö siis +lauluakin työksi? Hän piti sitä pikemmin huvitteluna ja sanoi ilvehtien: + +"Kuinka paljon te siis laulamisesta saatte tunnilta palkkaa?" + +"Sitä en vielä tiedä. Ensinhän minun täytyy itse nauttia opetusta useat +vuodet, ja kun sitten olen kehittynyt taiteessani, annan konsertin; +ja lupaanpa, että saatte pääsylipun laulajaisiini, kun ensi kertaa +esiinnyn." + +"Teistä tulee siis konserttilaulajatar. Mutta mitä hyötyä teillä +silloin on ylioppilastutkinnostanne?" + +"Niin, sanokaas muuta", virkkoi neitonen valittavaan sävyyn; "sitä +juuri olen isältäni monta monituista kertaa kysynyt. Tuhlaan vain +aikaa; ja jos isä kuolee ja joudumme köyhyyteen, voin toki ilmankin +aina päästä johonkin kouluun opettajattareksi." + +"Te ette suinkaan koskaan joudu itse ansaitsemaan leipäänne." Hän +silmäili ihaillen tyttöä. "Kyllä te pian saatte aviomiehen." + +"Aviomiehen!" Else nauroi hilpeästi. "Sitähän minä kaikkein vähimmin +haluan. Ei, Erik Gade, minä tahdon itse huolehtia toimeentulostani enkä +tahdo olla miehestä riippuvainen." + +"Olettepa te hirveän viisas noin nuoreksi. Minä en koskaan ajattele +siihen suuntaan, ja olen kuitenkin kaksikymmenvuotias. Minun mielestäni +päinvastoin lankee ihan luonnostaan, että mies elättää vaimonsa. +Tekeehän vaimo miehensä kodin hauskaksi, joten ei voi laisinkaan olla +puhetta mistään riippuvaisuudesta vaimon puolelta. Minun päämääränäni +juuri onkin kerran saada oma koti ja puoliso; mutta hänen toimialansa +täytyy olla kotona; sinne hän kuuluu." + +"Sepä joutava päämäärä! Kyllähän naimisiin aina pääsee. Ei, tee +työtä ja hanki itsellesi nimi, niin olet saavuttanut korkeinta tässä +maailmassa -- mainetta." + +"Sitä en ollenkaan usko. Jumala ei ole luonut meitä ihmisiä yksin +elääksemme; siksi olemmekin saaneet rakkauden oppaaksemme. Ylistys on +kylmää -- ja kauanko se kestää? Laulajatarta muistellaan vain jokunen +vuosi hänen kuolemansa jälkeen; hänen ääntänsä ei voida enää kuulla, +joten vain nimi elää, ja kellepä siitä iloa olisi?" + +"Te erehdytte. On olemassa grammofoneja." + +"No niin, se on totta. Mutta levytkin kai kerran kuluvat; -- en niitä +asioita tunne, tiedän vain, ettei mikään ole niin rumaa ja rämisevää +kuin grammofonin esittämä laulu." + +"Se on perin erilaista. On hyviä, kalliita grammofoneja, joista ääni +matkan päähän kuuluu aivan luonnolliselta. Tiedän sitäpaitsi myös, että +useimmilla laulajilla ja näyttelijöillä on grammofonilevyjä, joihin he +itse ovat laulaneet, ja niitä he tuskin tahtoisivat omistaa, jos ääni +niistä kuuluisi rumalta ja rämisevältä." + +"Oh, tahtoisivat kyllä! Heidän turhamaisuutensa käy yli kaiken, uskokaa +minua. He elpyisivät uudestaan vielä kuolinvuoteeltaankin, kunhan vain +kuulisivat oman äänensä." + +"Nytpä esiinnyttekin te viisaana ja maailmaa kokeneena. Mutta mistä +olette saanut noin tarkat tiedot näyttelijöistä ja laulajista? Tehän +olette aina elänyt maalla?" + +"Isoäidiltäni. Hän oli ensin naimisissa näyttelijän kanssa, kuten +tietänette, ja monet vuodet hän seurusteli näyttelijäpiireissä. Hän on +aikaisemmin, käydessään meidän luonamme Jyllannissa, kertonut siitä +rattoisasta ja samalla surullisesta ajasta; sillä elämä kulissien +takana oli sellaista, että jokaisen vakavaluontoisen ihmisen oli +vaikeata sitä kestää." + +Else oli nuorukaisen puhuessa vähitellen tullut hehkuvanpunaiseksi, ja +äkkiä hän pysähtyi suuttumuksesta vavisten hänen eteensä. + +"Varmaankin unohdatte, että minun äitini on näyttelijätär?" + +Nyt oli Erikin vuoro punastua, ja hän sanoi katuvaisena: + +"Niin, olette oikeassa. Unohdin tosiaan, että teidän äitinne +on näyttelijätär. Hän on todellakin niin luonnollinen ja niin +huolehtivasti kiintynyt puolisoonsa ja lapsiinsa, ettei tule ollenkaan +ajatelleeksikaan hänen oikeastaan olevan vieraana kodissansa." + +"Mitä sillä tarkoitatte?" + +"Tarkoitan, että nainen, joka ei aina ja kaikkina aikoina voi olla +kodissaan, on siellä vieraana. Mutta teidän äitinne kuuluukin +poikkeusihmisiin." + +"Kiitoksia kohteliaisuudestanne; minä esitän sen kyllä äidille." + +Else meni nopeasti eteenpäin, ja harkitseva Erik, joka sinä päivänä +oli puhunut enemmän kuin hänellä muutoin oli tapana haastaa useiden +vuorokausien kuluessa, seurasi perästä minkä jaksoi, mutta vasta kun he +tulivat kirkolle ja kirkkotarhaan vievälle takaveräjälle, missä Else ei +oikeastaan tuntenut tietä, pysähtyi tämä häntä odottamaan. + +Erik avasi hänelle veräjän, mutta virkkoi ensin: + +"Olen pahoillani, jos olen teitä loukannut. Minä pidän äitiänne +suuressa arvossa." + +Else jäi hetkiseksi seisomaan Erikin pitäessä porttia auki ja sanoi +katuvaisena: + +"En ollut kai minäkään oikein kohtelias, joten asia voi olla sillä +hyvä." + +Tyttö livahti sisälle, ja heti senjälkeen he seisoivat arkituvassa, +missä isoäiti hienona ja sirona ruson kajastus poskilla istui isossa +nojatuolissa, sillävälin kun hänen suosikkinsa Grethe istui jakkaralla +hänen jalkojensa juuressa ja Poul, "veitikka", kuten häntä tavallisesti +nimitettiin, kertoi sekä isoäidille että muille ylioppilasyhdistyksessä +tekemistään kepposista. + +Ja isoäiti ojensi hänelle kätensä hymyillen. Se oli hänen ensimäinen +hymynsä hänen miehensä kuoleman jälkeen. + + * * * * * + +Trillerödin täyshoitola-koulu oli itsessään kuin kokonainen pieni +kylä. Iso punainen rakennus sijaitsi melkein kokonaan mahtavien, +pääovea somistavien kuusten peitossa. Mutta koulun takana, rautatien +puolella, missä laveat teräslanka-aidat tennis- ja potkupallokentän +edessä pitivät kylän väkeä loitolla, yrittivät pienet koulupuutarhat, +jotka olivat laitoksessa vakinaisesti asuvien oppilasten hallussa ja +hoidossa, antaa paikalle hauskemman ja miellyttävämmin leiman. + +Isosta avarasta eteisestä, missä thorvaldsenilais-aiheiset kohokuvat +todistivat hyvää makua ja taidevaistoa, vei pitkä käytävä monine +ovineen oikealle eri luokkahuoneisiin ja sitten ylempään kerrokseen, +missä opettajilla ja oppilailla oli suojansa. Vasemmalla sijaitsivat +voimistelusali ja kylpyhuoneet, mutta vastapäätä sisäänkäytävää vei +kaksi isoa lasiovea talvipuutarhaan. Täällä oli palmuja ja troopillisia +kasveja sekä paljon hauskoja sopukoita, ja sisimpänä johti ovi kaikkien +pyhimpään: rehtorin yksityisasuntoon. + +Rehtori oli kookas, vahvarakenteinen ja niin vaalea, että sekä tukka +että kulmakarvat olivat melkein valkoiset; mutta hänellä oli pari +teräviä, viisaita silmiä, jotka kiiluivat silmälasien takaa; ja +sileiksi ajellut kasvot, joiden piirteet muistuttivat näyttelijää tai +pappia, ilmaisivat sekä voimaa että tarmoa. + +Ja rehtorilla oli kumpaakin. Hän harjoitti oppilaittensa kanssa +urheilua ja ohjasi koko koulua mainiosti, pitäen mallikelpoista kuria. + +Mutta kaikki oppilaat pitivät hänestä ja tulivat kertomaan hänelle +ilonsa ja surunsa; ja joka vuosi kerääntyivät laitoksen entiset +oppilaat -- näiden joukossa hänen isänsä aikuisiakin -- koulussa +järjestettyyn juhlaan. Oli perustettu klubi, jossa rehtori toimi +esimiehenä. + +Rehtori ymmärsi lapsia. Hänen silmissään ne eivät olleet parvi +pahankurisia penikoita, joita alituisesti oli rangaistava, vaan +ihmisiä. Ja hän koetti aina ymmärtää heidän tekojensa vaikutteet, koska +hän siten helpoimmin voi katsahtaa heidän sisimmän olemuksensa ytimeen. +Rehtori oli usein isänsä aikana, jolloin Ursula-rouva oli oppilaana +koulussa, seurustellut hänen kanssaan ja oli tietysti, kuten kaikki +muutkin miehet, tyttöön "hullaantunut". Ja nyt hän ilolla otti vastaan +hänen tyttärensä. + +Hän näki, että Else oli kaunis. Hänen piirteensä olivat hienot ja +säännöllisemmät kuin äidin; mutta hänellä ei ollut tämän hehkua ja +ihmeellistä suloa. Rehtori rakasti kauneutta, mutta hän ei enää +miehenä katsellut naista. Hän katseli häntä niinkuin taiteilija tai +taiteentuntija katselee taideteosta. Hän iloitsi sopusuhtaisesta +rakenteesta, kauniista, puhtaista ääriviivoista ja siitä elämästä, +minkä mestari oli teokseensa puhaltanut, mutta tuon kauniin teoksen +omistamisen kaipuu oli hänelle nyt vierasta. Hän oli viisikymmenvuotias +mies, vielä parhaassa iässään; mutta halu aina katsahtaa ihmissielun +pohjaan oli liian usein säikäyttänyt hänet perääntymään, sillä sisäinen +ihminen harvoin vastasi ulkokuorta. + +Hän oli naimaton ja tahtoi lopuksi ikäänsä sellaiseksi jäädä. + +Else alkoi heti pitää hänestä, ja vaikka hän aina ennen oli vilkaissut +läksynsä läpi jokseenkin keveästi, alkoi hän nyt yhdessä aina ahkeran +Grethen kanssa opiskella niin, että sai kiitosta sekä rehtorilta että +muilta oppilailta. Ja ylistävä sana rehtorin suusta voi saattaa hänet +koko päiväksi hyvälle tuulelle. + +Nyt ei Elseä enää synkkämielisyys vaivannutkaan. Hänellä oli ensi +päivinä ollut hiukan koti-ikävää ja hän oli kulkenut ympäri surullisin +naamoin kuin murhenäytelmän runotar, mutta elämä koulussa samanikäisten +parissa ja ennen kaikkea papinperheen huolenpito hänestä vaikutti, että +hän pian unohti Köpenhaminan ilot. Terveellinen ulkoilma-elämä, jota +laitoksessa niin paljon vietettiin, toi pian punaa hänen poskilleen ja +kiiltoa mustiin silmiin. + +Läksylukujen jälkeen Else ja Grethe menivät usein metsään kävelemään, +ja Grethe uskoi eräänä päivänä Elselle, että Kaj Wulff oli hänestä +tavattoman hauska. + +"Kaj Wulff -- hän, jota nimitetään 'professoriksi'!" huudahti Else. +"No, mitä kuulenkaan, moinen pöyhkeilijä, joka luulottelee osaavansa +puhua sekä kreikkaa että latinaa ja keikailee nenälaseilla! -- Ethän +toki ole tosissasi?" + +"Olen kyllä!" Grethe veti loukkaantuneena käsivartensa pois. "Hän ei +ollenkaan keikaile; hän on todella likinäköinen." + +Else tarttui toveriansa vyötäisiin ja lauloi niin, että metsä kaikui: + + "Margareta tyllerö, + lihavahko lyllerö, + nyt kanssas onnetonna itken." + +"Hyi! Sinä olet oikein häijy, sen sinulle sanon." Grethe riuhtaisihe +irti ja juoksi metsäniitylle vievää polkua pitkin. "Minä tiedän varsin +hyvin, että olen liian lihava; mutta kyllä minä ajan pitkään laihdutan +itseni." + +"Niin, tee se, tyttöseni; mutta odotahan nälkäparannuksinesi +maanantaihin. -- Muista, että minä matkustan huomenna kotiin enkä siis +voi tarkastaa ja arvostella." + +Grethe ei vastannut, mutta Else juoksi hänen perässään ja kiersi +kätensä hänen kaulaansa. + +"Kuule nyt, vihreä varpuseni, olemmeko ystävät vai emmekö ole ystävät?" + +"Niin, sitä olisi minulla syytä kysyä sinulta!" + +"Oh, loruja, pitäähän sinun nyt hiukan ymmärtää leikkiä. Mutta neiti +on närkäs ja tuittupäinen. Minä kyllä kernaasti ihailen professoria, +jos sitä haluat, ja latinaa osaan minäkin puhua. Andum snadrivandum +-- humanum est errare -- de gusto non disputandum -- sed in errore +perseverare -- turpeen eestä -- ei, turpe est - joko riittää? Tahdotko +lisää?" + +Hänen kasvonilmeensä oli niin lystillisen vakava ja hänen eleensä +muistuttivat niin täydellisesti 'professoria', että Grethe purskahti +nauruun. + +"Sinusta tulee varmaan näyttelijätär, sinun on täytynyt periä äitisi +taipumukset." + +"Ei, näyttelijättäreksi en tahdo tulla. Minä tahdon tulla +laulajattareksi ja valloittaa koko maailman." + +"Sepä ei ollutkaan vähän. Sitten sinä kai matkustat myöskin +Grönlantiin." + +"Grönlantiinko? Mitä ihmeitä minä sieltä hakisin?" + +"Oh, saattaisihan käydä niin, että Poul Lange siihen aikaan olisi +naparetkeilijänä asettunut sinne pohjoiseen. -- Minä olen nimittäin +selvästi huomannut, että te kaksi aina vedätte yhtä köyttä." + +"Oh, sinä pikku veitikka, oletko tosiaan tuhlannut aikaasi meidän +tutkimiseen? Mutta sinun ei nyt sentään tarvitse siinä suhteessa +mitään pelätä. Ensiksikään minä, näet, en koskaan mene naimisiin, -- +avioliitto olisi vain esteeksi suunnitelmilleni. Ja toiseksi, minä +palelisin siellä kuoliaaksi. Minä tahdon päästä etelään, sinne, missä +on lämmintä ja päiväpaistetta! Minulla on nimittäin etelämaalaista +verta suonissani." + +"Kah, onko sinulla?" Grethe tarttui uteliaana häntä käsivarteen. "Siitä +et ole koskaan ennen maininnut. Kerrohan nyt vihdoinkin. Äitisikö +puolelta?" + +"Niin, se on varmaa. Äiti hymyilee aina niin salaperäisesti, kun +sitä häneltä kysyn, ja senvuoksi olen itse tutkinut sukutauluamme. +Äidinisäni näetkös oli yliopiston professori, mutta sillä seikalla ei +suinkaan ole paljoa etelämaalaisen veren kanssa tekemistä, joten se +tuskin johtuu hänen puoleltaan; mutta minä kuulin kerran isän sanovan +äidinäidistä, että hänessä oli paljon espanjalaista." + +"Oh, espanjalaista siinä merkityksessä kuin sanotaan ihmisestä, joka +on uhmaileva tai olevinaan ja kohauttelee niskaansa. Sillä asialla +ei totisesti ole mitään yhteyttä etelämaalaisen veren kanssa. Mutta +jotakin etelämaalaista sinussa on. Kaj on monta kertaa sanonut, että +sinä olet mustalaistytön näköinen." + +"No, sepä kunnia!" Else puhui hiukan terävästi. "Miksei +maankiertäjätär? Sano sekin samalla." + +"Tällä kertaa sinä olet tuittupää! Minustapa olisi ylistystä, jos minua +nimitettäisiin mustalaistytöksi; niitä pidetään aina kaunottarina ja ne +esiintyvät niin paljon romaaneissa." + +"Niin, romaaneissa; mutta todellisuudessa niillä on enimmäkseen hirveän +ruma nenä, ja ne ovat sekä epäsiistejä että varkaansekaisia. Minulla on +roomalainen nenä, niin on kuvanveistäjä Brown sanonut, ja ensi vuonna +hän veistää minut." + +"Veistää sinut! Te köpenhaminalaiset käytätte niin kummallista kieltä. +Minä olen aina kuullut sitä nimitettävän muovailuksi." + +"Niin, mutta minut 'veistetään' marmorista." + +Else käänsi kasvonsa sivuasentoon ja vallan unohti tervehtää lapsia, +jotka tulivat pitäjänkoulusta. Muutoin hänellä tavallisesti aina oli +mukanaan namuspussi, mistä jakeli heille. Hän astui ylväänä kylän läpi, +ja vasta kun he saapuivat pappilaan, missä oli kotoa hänelle tullut +kirje sisältäen kutsun Grethelle, katosi hänestä "signoran" ilme ja hän +pyöritti Gretheä lattialla. + +"Sitten me molemmat menemme teatteriin huomenillalla, ja sinä saat +nähdä, mikä ihmeellinen näyttelijätär minun äitini on." + + * * * * * + +Kun Else ja Grethe lauantai-iltana astuivat juhlallisesti valaistuun +Apollo-teatteriin, alkoi orkesteri soittaa, ja Grethe tarttui Elseä +tanakasti käsivarteen. Hän tunsi olevansa ikäänkuin vajoavalla +pohjalla, jonka pintana olivat vain ihanat tuoreet kukat ja +visertelevät linnut; mutta Else nauroi veitikkamaisesti: + +"Huomaa hyvin, että olet maalta ja ensi kertaa teatterissa." + +Grethe ei vastannut. Orkesteri, joka soitti valssia "Hoffmannin +saduista", oli riistää häneltä hengityskyvyn, sillä koskaan ennen hän +ei ollut kuullut mitään niin hurmaavaa, ei edes Mörckin tanssiaisissa, +ja hän hieroi käsiänsä yhteen, jottei purskahtaisi äänekkääseen +riemuun. Mutta Else vilkaisi ympärilleen. + +Hän oli täällä omassa elementissään kuin kala vedessä. Eikä hän +käsittänyt, että niin kauan oli voinut olla teatterista poissa. Nyt oli +näytelmäkausi loppumaisillaan ja samalla kaikki ilot. + +Kun esirippu nousi ja Ursula-rouva näyttäysi ihmeellisessä puvussa, +katsahti hän melkein vihaisesti äitiinsä; olihan tämä, joskin +pakotettuna, antanut suostumuksensa Elsen maallelähtöön. + +Äiti ei tietenkään ollut ymmärtänyt käyttää vaikutusvaltaansa isää +vastaan, sitä valtaa, jonka kauneus aina tuo. Else sen kyllä osasi +-- niin, odottakaahan, kun hän saisi miehen... Ah, se oli totta, +eihän hän menisikään koskaan naimisiin. Grethe ei virkkanut mitään. +Häneltä puuttui sanoja lausuakseen ihailunsa loistavan kauniista +Ursula-rouvasta; mutta hän tunsi itsensä ylpeäksi siitä, että pidetyn +näyttelijättären tytär oli hänen ystävänsä. Else halusi mennä ulos +näytöksien väliajalla; mutta kun teatterissa keväästä ja lämmöstä +huolimatta oli täysi huone, oli heidän vaikea päästä, ja heidän täytyi +hetkiseksi pysähtyä permannon viimeisten rivien kohdalle. + +Siellä istui herrasmies äärimmäisellä tuolilla, ja Grethe ällistyi +hänen kasvojensa kärsivää, huolestunutta ilmettä, kun hän kerran nosti +silmänsä muistikirjasta, johon kirjoitteli. Hän voi tuskin irroittaa +katsettansa miehestä ja huokasi syvään, kun Else sanoi: + +"Menkäämme nyt eteenpäin." + +Mutta Grethe jäi seisomaan, ja kun Else seurasi hänen katsettansa, +nyökkäsi hän. Ulkona lämpiössä sanoi Grethe: + +"Näitkö sitä vanhaa valkohapsista herraa? Mitähän hän kirjoitti?" + +"Arvostelua johonkin lehteen. Hän on kaiketi sanomalehtimies. Muuten +hän näytti olevan jokseenkin _dérangé_." + +"Mitä sillä tarkoitat?" + +"Oh -- elähtänyt." + +"No niin, kenties." + +Grethellä ei ollut aavistustakaan, mitä Else tarkoitti, mutta ei +tahtonut kysellä enempää, kun hän siten paljastaisi tietämättömyytensä. +Hän ei käsittänyt, mitä "elähtänyt" taikka _dérangé_ tarkoitti. Etäällä +pienessä jyllantilaisessa kylässä, mistä hän vasta joku vuosi sitten +oli muuttanut, ei käytetty ihmisistä sellaisia sananparsia. Mutta +tilaisuuden tullessa hän kuitenkin aikoi kysyä Elseltä noiden sanojen +merkitystä, -- se tyttöhän tiesi kaikki. + +Esityksen loputtua Else tarttui ystävätärtään käsivarteen ja vei hänet +monien käytävien ja sokkeloiden kautta, jotka tuoksuivat hajuvesiltä +ja muulta. He kohtasivat joukon näyttelijöitä ja näyttelijättäriä, +jotka tervehtivät Elseä, ja vihdoin he saapuivat pieneen suojaan, mistä +hajuvedellä kyllästetty höyry tuoksahti heitä vastaan. + +Se oli Ursula-rouvan pukuhuone, ja puolipukimissa tämä itse istui +huikaisevassa valaistuksessa savuke valkoisten sormien välissä, joissa +jalokivet ja sormukset säteilivät kuin salamat. + +"Vai te siellä olette, tyttöset! Onko teillä ollut hauskaa?" + +Ennenkuin he ehtivät vastata, nojautui hän taaksepäin ja sanoi +pukijattarelle, joka oli kähertämässä hänen tukkaansa: + +"Kuulkaahan, Mads, -- kurottakaa minulle konvehtirasia. Se on tuolla +hyllyllä." + +Rouva Madsen eli Mads, kuten häntä nimitettiin, päästi heti hiukset, +jotka mustana aaltoilevana silkkipilvenä valahtivat taiteilijattaren +yli ulottuen lattiaan asti. + +"Hyväinen aika!" Grethe löi kätensä yhteen. "Koskaan en ole nähnyt +komeampaa tukkaa." + +"Ka, eikö totta?" Rouva Ursula hymyili ja tarjosi hänelle herkullisia +konvehteja. + +"Syökää nyt, tytöt, niin paljon kuin jaksatte; minä olen pian valmis." + +Mads tarttui jälleen käsiksi tukkaan, ja neitoset nakertelivat namusia +kertaussäkeiden ja laulunpätkien kaikuessa käytävästä, missä kuului +olevan hyvin vilkasta elämää. + +Kolkutettiin useampia kertoja ovelle, mutta sen oli Mads heti lukinnut, +eikä kukaan vastannut. + +He ajoivat automobiilillä kotiin, ja Mörck kaappasi Ursula-rouvan +syliinsä ja katsoi häneen niin, että Grethestä äkkiä tuntui kuin +aviomies harmaista hiuksistaan ja monista hienoista pikkurypyistä +huolimatta olisi muuttunut jälleen nuoreksi; mutta Ursula-rouva +kietaisi irti hänen käsivarsistaan ja sanoi hymyillen: + +"Mutta, Nils! Mitähän Grethe ajattelee meistä kahdesta vanhasta +ihmisestä? Muista, että pian saamme viettää hopeahäitä." + +Rouva tarttui Poulin käsivarteen, ja Svend tarjosi Grethelle omansa, +jonka tämä hyvin hämmentyneenä otti vastaan. + +"Koska nyt pitää olla näin juhlallista", hymyili Mörck, "suotanee +minulle kunnia tarjota käsivarteni pienelle punaposkiselle +tyttärelleni?" + +"Olenko minä saanut punaiset posket?" Else katsahti häneen aivan +kauhistuneena. "Sepä oli ikävää! Minä en suinkaan tahdo näyttää +maalaisruusulta." + +"Et; sinä tahdot mieluummin puuteroida itsesi samoin kuin neiti Smith, +joka on kahdeksankymmenvuotias, jotta sinäkin saat hurmaavan hipiän." + +Svend puhui aivan vihaisesti, hän kun oli närkästyksissään Grethen +puolesta, sillä tämä oli heti tarttunut poskiinsa, jotka monien +vaihtelevien vaikutelmien jälkeen hohtivat paljoa helakammin kuin +tavallista; mutta Mörck sanoi ripeästi ikäänkuin katkaistakseen kaiken +keskustelun: + +"Punaiset posket ovat luonnolliset, ja kaikki luonnollinen on +kaunista." Hän kääntyi vaimoonsa päin: + +"Kävin tänään pikimmältään rouva Bangia tervehtimässä, ja kun hän kuuli +Grethen olevan kaupungissa, kutsui hän meidät kaikki päivällisille +huomenna. Ei kai ole mitään estettä?" + +"Ei ollenkaan." Ursula-rouva nyökkäsi Grethelle: "Äidinäitisi alkaa +tosiaan jälleen virkistyä ja elää. Tietysti siitä iloitset?" + +"Iloitsen niinkin. Isoäidillehän voi kertoa kaikesta, ja hän käsittää +niin hyvin." + +Kun nuoret tytöt olivat tulleet Elsen huoneeseen, veti Else +savukekotelon povestaan. + +"Katso, mitä pelastin Poulin lääkekaapista. Äiti käski minun tuoda +päänkivistyspulveria; ainahan hän sellaista nieleskelee; ja penkoessani +rotanmyrkkyjen ja kuumelääkkeiden seassa löysin joukon savukkeita. +Poul käyttänee niitäkin tieteen palveluksessa", hymyili hän; "mutta +sillävälin me tahdomme koetella niiden vaikutusta. Olkaa niin hyvä, +mademoiselle; nauttikaamme elämästä." + +Grethe ei eläissään ollut polttanut savuketta, mutta kun hän ei +tahtonut olla ystäväänsä huonompi, iski hän tulta ja aloitti kuolemaa +halveksien. Hän veti muutamia varovaisia haikuja, mutta laski savukkeen +nopeasti pois, kun oli nikahtua yskänkohtaukseen. + +"Oi, hyvä Jumala, pieni papintytär, tukehdutko sinä siitä? Niin, +näetkös, ei saa antautua mihinkään sellaiseen, mitä ei ollenkaan tunne. +Syö sinä mieluummin palanen suklaatia, sitä on tuolla kuvahyllyllä." + +Else loikoi sohvalla, pari pielusta selän tukena, ja nautti levosta. +Oli helppo huomata, ettei hän ensi kertaa poltellut, sillä hänen +liikkeensä olivat niin luonnollisen sirot, ja hän koputti tuhan +savukkeesta pöydällä olevalle tyhjälle leivoslautaselle nousematta +mukavasta asennostaan. + +"No, Grethe, kerrohan minulle tämäniltaisista vaikutelmistasi. Miltä +rouva Ursula sinusta tuntui näyttämöllä?" Grethe katsoi häneen varsin +hajamielisesti, ja Else jatkoi hymyillen: "Ajatuksesi liitelivät +varmaan kaukana täältä -- kaiketi 'professorin' parissa." + +Grethe pudisti vihaisesti päätänsä. + +"Minä en välitä hänestä, -- minä ajattelen sitä vanhaa valkokiharaista +sanomalehtimiestä. Hänellä oli niin murheelliset silmät, ja hän oli +jonkun näköinen -- mutta kenen, sitä en voi johdattaa mieleeni. En +luule, että hän elää hyvissä olosuhteissa." + +"Ei, varmaankaan ei. Hänen kauluksensa oli puolipitoinen ja kalvosimet +syrjistä kuluneet. Nenä oli punainen, -- hän tietenkin juo kaikki +tulonsa. Sanomalehtimiehellä on monta kiusausta." + +Else oli puhunut niin suurella asiantuntemuksella, että Grethe taas oli +mielestään tavattoman tyhmä. Senvuoksi hän kiirehti sanomaan: + +"Sinun äitisi oli herttainen, ja kovinpa hän näytti nuorelta!" + +"Äiti ponnisteleekin tosiaan hyvin paljon säilyttääkseen ulkomuotonsa, +käyttää sekä kasvokylpyjä että hierontaa. Hän tahtoo kaikin mokomin +olla numero yksi, ja se päivä, jona hän sitä ei enää ole, tulee hänen +elämänsä surullisimmaksi. Mutta isälle se varmaan on iloisin päivä." + +"Kylläpä isästäsi täytyykin tuntua kauhealta nähdä toisten miesten +suutelevan äitiäsi teatterissa; en luule, että minun isäni sellaiseen +suostuisi." + +"Hauskaa se ei liene; mutta isä tietää, että äiti on hänelle +uskollinen." + +"Uskollinen!" Grethe nousi kauhistuneena. "Onhan vaimo toki aina +miehelleen uskollinen?" + +"Voi sinuas suloinen viattomuus; kuulee heti, että olet maalta +kotoisin! Mutta minä otan ilmoittaakseni sinulle, että aviollinen +uskollisuus on hyvin harvinaista teatterissa. Siellä on alituisia +avioeroja ja löyhiä suhteita, ja näyttelijättäret säilyttävät kernaasti +tyttönimensä, koska he alituisesti vaihtavat liikanimeä." + +"Miksi he sitten vaihtavat liikanimeä?" + +"Siksi, että he menevät naimisiin ja eroavat jälleen monet monituiset +kerrat." + +Grethen valtasi sellainen epämieluinen tunne kuin olisi maa keinunut +hänen jalkojensa alla. Hän vilkaisi hiukan levottomasti ympärilleen +uhkeasti sisustetussa huoneessa, missä äkkiä alkoi näyttää hänestä +niin vaaralliselta, ja Elsekin, ystävätär, jota hän niin suuresti +ihaili, oli aivan toinen täällä kaupungissa, jopa käytti toisenlaista +kieltäkin. Hän sanoi puolittain itkevään sävyyn: + +"Minä menen mielelläni nukkumaan, jotta en kuule kaikkea tuota +kauheutta." + +"Onko se sinusta niin kauheata...?" Else ponnahti istualleen. "Sinähän +olet hupsu! Voiko mikään olla ihanampaa kuin teatteri?" + +"Kyllä, metsä ja maa ja -- Jumala." + +Viimeisen sanan hän lisäsi puoliääneen; mutta Else kuuli sen ja nousi +sohvalta. + +"Nyt minä laitan sinulle vuoteen, sinä saat maata tässä sohvalla." + +Hän otti muutamia vierasta varten esille tuotuja sänkyvaatteita omalta +vuoteeltaan ja laittoi makuusijan sohvalle. Kun Grethe oli mennyt +levolle, avasi Else ikkunan. + +"Ah, kuinka ilma on ihana! Hengitä sitä syvään, niin saat maistaa +jumaltenjuomaa, saat nauttia ambrosiaa ja nektaria. Täällä sisällä +juodaan mieluummin viskyä ja soodavettä." -- Hän katsahti ylös +kirkkaalle kevättaivaalle ja lisäsi ikäänkuin ajatuksissaan: "Jumala ei +oikeastaan rakastane teatteria." + +"Ei, Else, sitä en minäkään luule. Siellähän ei kukaan häneen usko, -- +mutta hauskaa siellä on." + +Else nojasi kyynärpäillään ikkunanpieleen ja virkkoi pää puolittain +ulkopuolella: + +"Täytyy sentään antaa näyttelijöille yhtä ja toista anteeksi. Heillähän +on niin paljoa enemmän kiusauksia kuin meillä muilla, ja ehkä heidän +siveellisyyskäsitteensä juuri siitä syystä muuttuvat." + +"Minusta tuntuu siltä, että voi olla vain yhdenlaista siveellisyyttä, +ja ken ei sitä noudata, on kevytmielinen." + +"Niin, mutta Grethe, voi tulla kiusauksia, ja kaikki olemme vain +ihmisiä. Minä olen kuullut rakkaudella olevan niin valtavan voiman, +että se täydellisesti muuttaa ihmisen. Se voi tehdä enkelistä +paholaisen ja päinvastoin. Ja Jumalahan meille on rakkauden antanut." + +Grethe mietti hetkisen, ennenkuin vastasi: + +"Niin kyllä -- puhtaan, voimakkaan rakkauden, muttei sitä, joka rikkoo +lakeja." + +"Loruja! Meidän Herramme ei ole lakeja kirjoittanut, eikä siis sitä +tietä voi laisinkaan tietää mikä on oikeata ja mikä väärää." + +"Voi kyllä. Herra on antanut meille omantunnon, ja se sanoo meille +aina, kuinka meidän on meneteltävä. Mutta useimmiten kuulemme sen äänen +vasta jälkeenpäin." + +"Kah, Grethe, sinä olet tosiaan suurenmoinen, -- sinä sopisit mainiosti +maallikkosaarnaajaksi." + +Hän sulkea pamautti ikkunan ja riisuutui rivakasti. Yöilma oli +sittenkin kylmää. + + * * * * * + +Päivällisen jälkeen rouva Bangin luona nuoret olivat menneet ulos +kävelylle, mutta Mörck ja Ursula-rouva jäivät istumaan rouva Bangin +kanssa hänen arkitupaansa. He juttelivat kesälomasta, jonka Mörckin +perhe viettäisi Fredensborgin seudulla, ja rouva Bang kertoi, että +hän tänä vuonna ensi kertaa puolisonsa kuoleman jälkeen mukaantuisi +tyttärensä pyyntöihin ja viettäisi kuukauden ajan pappilassa. + +Hän tunsi, että suru, joka tähän asti painajaisen tapaan oli häntä +rasittanut, oli alkanut väistyä valoisamman mielentilan tieltä, ja +toivoi nyt pikaista jälleennäkemistä. Ursula-rouva ei mielellään +haastanut kuolemasta ja tunsi melkein huojennusta, kun ovikello soi. + +Palvelustyttö tuli ilmoittamaan, että eteisessä odotti vanhanpuoleinen +herrasmies, joka oli tuntenut rouvan entisaikoina ja mielellään tahtoi +tulla häntä tervehtimään. Rouva Bang vilkaisi hiukan hermostuneena ja +levottomana ovelle ja oli juuri sanomaisillaan palvelijattarelle, ettei +tämä laskisi ketään sisälle, kun samassa valkohapsinen herrasmies, +jolla oli leveä taiteilijahattu kädessä, työnsi palvelustytön syrjään +ja astui huoneeseen. + +Hän katsoi ällistyneenä vieraisiin, oli kaiketi toivonut tapaavansa +rouva Bangin yksikseen ja lähestyi epäröiden. + +Rouva Bang meni häntä vastaan. Hänen levottomuutensa oli nyt haihtunut +ja hänen vartalonsa oli suora ja ylpeän ryhdikäs -- hän oli heti +tuntenut tulijan. Hän nyökkäsi palvelustytölle, joka poistui, ja odotti +sitten levollisesti, mitä vieraalla olisi sanottavaa. Herrasmies katsoi +häneen hiukan säikähtyneenä ja virkkoi puoliääneen: + +"Vibeke, etkö enää tunne minua?" + +"Kyllä, minä tunnen teidät kyllä, herra Carstensen, mutta en käsitä, +miksi olette tullut luokseni." + +"Siksi, että olen niin hirveän yksinäni -- ja etten koskaan voi saada +rauhaa siltä, mitä olen teitä vastaan tehnyt." + +"Onhan teillä vaimonne." + +"Ei, hän on kuollut -- Jumalan kiitos." + +Hattu tanssi hänen hermostuneissa käsissään, ja hän näytti niin +viheliäiseltä, että rouva Bang säälivällä äänenpainolla virkkoi Mörckin +väelle: + +"Tämä on ensimäinen mieheni, Henrik Carstensen." + +Rouva Mörck ojensi hänelle kätensä. + +"Me tunnemme toisemme hiukan entisajoilta -- olimme lyhyen ajan samassa +teatterissa. Kuinka te nykyisin voitte?" + +Carstensenin kasvot kirkastuivat, ja hän sanoi arvonsatuntevasti: + +"Minä olen _Dagenin_ toimituksessa, sen paikan sain vaimoni kuoleman +jälkeen, -- ja minä olen raittiusmies." Hän kääntyi jälleen rouva +Bangiin päin, ja hänen katseensa kävi nöyrän rukoilevaksi, kun hän +kysyi: "Missä ovat... lapsemme, Karen ja Gunnar?" + +"Gunnar kuoli useita vuosia sitten, ja Karen on naimisissa erään papin +kanssa ja hänellä on kaksi täysikasvuista lasta." + +"Niin, aika kuluu, aika kuluu. Ainoa poikani on siis kuollut." + +Ursula-rouva, joka oli kuiskannut jotakin rouva Bangin korvaan, meni +ulos ja tuli hetkisen perästä takaisin tuoden tarjottimella soodavettä, +vadelmamehua ja laseja, jotka hän pani pöydälle. Rouva Bang ojensi +Carstensenille kätensä ja sanoi surunvoittoisesti: + +"Henrik Carstensen, me olemme vanhentuneet ja molemmat kärsineet +paljon. Te olette Karenin isä. Unohtakaamme kaikki entinen." + +Carstensen vei hänen kätensä huulilleen ja sanoi kunnioittavasti: + +"Kiitos, rouva Vibeke; nyt en enää koskaan tuota teille häpeää. Te +olette ainoa puhdas nainen, jonka koskaan olen tielläni kohdannut; +mutta vasta myöhään ymmärsin, mitä olin menettänyt." + +Rouva Ursula oli sekoittanut mehun soodaveteen, ja he kaikki joivat +ääneti. Carstensen nousi lähteäkseen; mutta kun samassa kuului naurua +ja puhetta ulkoa eteisestä, säpsähti hän hermostuneesti ja katsoi +kysyvästi rouva Bangiin. Ovi riuhtaistiin auki, ja Else tuli tanssien +ja laulaen sisälle orvokkivihko kummassakin kädessä: + + "Kevät tuoksuvin kukkasvihmoines, + sua kiitän mä riemuiten!" + +Hän ojensi orvokit niiaten rouva Bangille, joka hymyillen otti ne +vastaan. + +"Ette aavista, rouva Bang, kuinka Langelinjellä on ihanaa, -- eikö +totta, Grethe?" + +Else kääntyi ja näki nyt suureksi hämmästyksekseen Grethen mitä +syvimmän mielenliikutuksen vallassa ja kyyneleet silmissä seisovan +herrasmiehen edessä, jota Else ei ennen ollut huomannut. Tämä seisoi +pitäen Grethen kättä omassaan, ja hänen suupielessään värähti, kun hän +virkkoi: + +"Nuo ovat Vibeken kultaiset hiukset ja hänen murheelliset silmänsä -- +ne silmät, joita en koskaan ole voinut unhottaa." + +Grethe sanoi itku kurkussa: "Minä näin teidät eilen teatterissa, ja +tunsin teidät nyt heti." + +Mies ikäänkuin heräsi ja sipaisi pari kertaa otsaansa, ennenkuin +vastasi: + +"Niin, minä olin eilen teatterissa ensi-illassa. Olen _Dagenin_ +teatteriarvostelija; se käyttää minua, koska tunnen teatterin niin +hyvin kuin kukaan." + +Grethestä kyllä kuulostivat hänen sanansa kovin merkillisiltä; mutta +liian liikutettuna puhuakseen hän vain nyökkäsi. Rouva Bang meni +Grethen luo ja laski käsivartensa hänen olkapäilleen. Hän katsahti +Grethestä Carstenseniin ja sanoi lempeästi: + +"Hän on äidinisäsi, Henrik Carstensen, josta kyllä olet kuullut +puhuttavan." + +"Hän, joka -- -- --" Grethe kietoi käsivartensa rouva Bangin kaulaan; +mutta Carstensen otti hattunsa, jonka oli laskenut kädestään tuolille, +ja läksi syvään kumartaen nopeasti huoneesta. Poul ja Svend, jotka +olivat olleet kohtauksen mykkinä todistajina, saattoivat hänet ulos, ja +Grethe, joka nyt oli käynyt hiukan levollisemmaksi, kohotti päätään ja +katsahti itkettynein silmin ympärilleen. + +"Onko hän mennyt?" Kun rouva Bang vain nyökkäsi, virkkoi tyttö: "Minä +näin hänet eilen illalla teatterissa ja sitten uneksin hänestä yöllä, +mutta on niin surullista, että hän on isoisäni." + +Rouva Bang tarttui hänen käteensä, ja he asettuivat istumaan sohvalle. +Hän katsoi haikeasti Gretheen ja kysyi: + +"Miksi se on niin surullista?" Grethe sanoi epäröiden: "Siksi, että hän +näyttää olevan niin _dérangé_ ja elähtänyt." + +"Mutta hyvä Grethe!" Ursulan ääni kuulosti aivan säikähtyneeltä; mutta +rouva Bang sanoi murheellisesti: + +"Grethe on oikeassa, Carstensen on viettänyt elämää, joka ei ole +miehelle arvokasta; mutta luulen todellakin hänen nyt tehneen +parannuksen. Tahdommekin hiukan pitää hänestä huolta -- eikö totta?" + +"Teidän pitäisi sentään ensin hankkia hänestä tietoja. Tuttavuuden +uudistaminen voi kenties pikemmin vahingoittaa kuin hyödyttää sekä +teitä että häntä." + +Nuo sanat oli lausunut herra Mörck; mutta rouva Bang vastasi hänelle +vienosti hymyillen: "Veri ei koskaan ole niin ohutta, ettei se sentään +olisi vettä sakeampaa, ja minä luulen, että sekä Grethe että hänen +äitinsä voivat häneen vaikuttaa ja estää häntä vajoamasta entisiin +paheisiin." + +Rouva Bang nojautui taaksepäin sohvassa, ja kun toiset näkivät, kuinka +väsynyt hän oli, sanoivat he hyvästi ja jättivät hänet yksikseen. +Else ja Grethe palasivat kotiin yhdeksän junalla; ja Grethe pyysi +ystävätärtä toistaiseksi olemaan vaiti äidinisän vierailusta. + + * * * * * + +Opettajat ja oppilaat kokoontuivat joka aamu vähää ennen yhdeksää +hetkiseksi isoon saliin aamulaululle. Siellä oli iso valkokaappinen +kello, ja kun Else aamulla eilisen vierailunsa jälkeen rouva Bangin +luona näyttäytyi, löi se yhdeksän. Rehtori tuli häntä vastaan. + +"Te tunnette laitoksen säännöt", sanoi hän, "ja teidän on joka aamu +oltava saapuvilla viittä minuuttia vailla yhdeksän. Tällä kertaa +annan armon käydä oikeudesta, koska tämä tietääkseni on ensi kerta, +jolloin olette myöhästynyt, ja päästän teidät varoituksella; mutta +ensi kerralla saatte jälki-istuntoa. Kaikkein tärkeintä koulussa on +täsmällisyys." + +Hän asettui urkujen ääreen ja soitti: "Vihastumasta estä meitä" -- +ja Else keksi pienen hilpeän välähdyksen johtajan silmäkulmassa, kun +tämä samassa katsahti häneen. Mutta Else oli raivoissaan. Hän ei +säveleelläkään yhtynyt lauluun, vaan tuijotti ääneti virsikirjaansa, +kun sensijaan Grethe, joka oli saapunut kouluun ennen aikaa, lähetti +hänelle rohkaisevia silmäyksiä. Kohdella häntä, juhlittua salonkien +kaunotarta kuin sylilasta ja koko koulun kuullen nuhdella häntä, oli +toki liikaa! Sen hän verisesti kostaisi. Hän ei enää voinut sietää +rehtoria, ja tuon kellon hän olisi halunnut murskata. + +Else aikoi aamulaulun jälkeen rientää luokkahuoneeseen, mutta rehtori +pysähdytti hänet. Tämä katsoi häneen terävillä, harmailla silmillään, +joita kaikki oppilaat pelkäsivät, ja sanoi tuimalla äänellä: + +"Oletteko vilustunut?" + +"En rahtuakaan!" Neitonen vastasi ripeästi, jotta kätkisi pahan +omantuntonsa, mutta hänen silmänsä harhailivat heidän ympärillään +seisovissa lapsissa. Rehtori kääntyi niitä kohti: + +"No, ettekö voi mennä paikoillenne!" + +Kahden minuutin perästä käytävä oli tyhjä; mutta Else seisoi yksinään +rehtorin edessä. Tämä sanoi ankarasti: + +"Minä en siedä happamia naamoja. Me aloitamme aamumme laululla, ja +kaikki, jotka osaavat laulaa, laulavat mukana. Mutta ehkette te osaa +laulaa?" lisäsi hän ivallisesti. + +Else oli vähällä pillahtaa itkuun ja sanoi samealla äänellä: + +"Kyllä, minä osaan hyvin laulaa; mutta minä en tuntenut sitä laulua... +ja sitäpaitsi (neitonen katsoi häneen polttavin silmin) rehtori ei voi +vaatia, että voin laulaa heti senjälkeen, kun minua on toruttu koko +luokan kuullen." + +"Kaikkea voi, mitä tahtoo; mutta ennen kaikkea on opittava hillitsemään +mieltään." + +Rehtori kääntyi koroillaan; mutta Else astui otsa pystyssä luokkaansa. +Kukaan ei saanut aavistaa, että hän oli ollut hyrähtämäisillään itkuun. +Välitunnilla saapui Poul Lange hänen luokseen: + +"Varmaankin sinä tänä aamuna pillitit!" + +"Minäkö?" Else katsoi häneen raivostuneesta "Luuletko, että minä +pillitän? Ei, onneksi minä osaan hillitä itseni. Muuten sinä puhuttelet +minua perin hauskassa äänilajissa. Älä toki usko, että Köpenhaminassa +olen tottunut sellaiseen kieleen. Siellä minua onneksi kohdellaan +nuorena neitinä." + +"Mikset sitten jäänyt sinne?" + +"Siksi, että minulla oli kalvetustautia ja isä tahtoi ehdottomasti +lähettää minut maalle." + +"Kalvetustautia." Hänen äänensä kuului pilkalliselta. "Se on toki +onneksi vain sellainen tauti, jonka tytöt voivat saada, ja se johtuu +liian monista tanssiaisista ja liian vähästä työstä." + +Else sanoi vihaisesti: "Selitä, mitä sillä tarkoitat? Minähän opiskelen +aivan samaa kuin sinäkin, eikä sinun tarvitse olla niin olevinasi, +vaikka olet minua vuotta vanhempi, -- päinvastoin. Mitä pikemmin +suorittaa tutkintonsa, sitä kunnollisempaa se on." + +"Varjele sentään! Teidän kuninkaallinen vihanne on kovin herkkä." + +"Se ei olekaan niin ihmeellistä. Miehet kuvittelevat aina, että heidän +työnsä on paljoa tärkeämpää kuin naisten; mutta maltahan, ystäväni, +jahka olemme suorittaneet ylioppilastutkintomme, niin saamme kilpailla +siitä, kumpi meistä pääsee kauemmaksi." + +"Ihan varmaan minä, koska minä aion Grönlantiin. Sieltä matkustan +edelleen löytöretkille, ja jonakin kauniina päivänä on pohjoisnapa +saavutettu." + +Else katseli häntä hetkisen ihailevasti; mutta kun hänelle heti +senjälkeen juolahti mieleen oma päämääränsä, sanoi hän ylimielisesti: + +"Juokse sinä vain pohjoisnavalle ja palellu kuoliaaksi, tai syököön +sinut jääkarhu. Minä lennän etelää kohti. Siellä minä tahdon leikata +laakerini." + +"Sinä aiot kenties keksiä etelänavan?" + +"Niin, siitä tulisi rattoisa leikki, kun me kaksi saapuisimme +Maantieteelliseen seuraan kummallakin maannapansa tarjottimella, -- +mutta minun kunnianhimoni ei sentään käy siihen suuntaan!" + +"Mihin suuntaan se sitten käy?" + +"Sitä en sano. Koetahan arvata!" + +Kaj, jota nimitettiin myöskin professoriksi, saapui nyt heidän luokseen. + +"No, Else, rehtori kai pehmitteli vähän selkäpiitäsi tänä aamuna." + +Else ei viitsinyt hänelle vastata, vaan juoksi eteiseen vilkaistakseen +saksan-kielioppiinsa ennen oppitunnin alkua. + +"Ulos raikkaaseen ilmaan, olkaa niin hyvä! Läksyt luetaan kotona eikä +täällä koulussa." + +Rehtori siellä taas oli hänen kimpussaan, ja Else paukautti kirjansa +kiinni, mutta rehtori katsahti hienosti hymyillen hänen jälkeensä, kun +hän meni ulos. + +-- Tyttö on tottunut tekemään, mitä itse tahtoo; mutta... + +Tässä keskeytti johtajan ajatuksenjuoksun herra Knudsen, +laulunopettaja, joka tuli puhumaan Elsen lauluäänestä, joka hänestä +oli erittäin kehityskykyinen. He pohtivat asiaa kellonsoittoon asti, +jolloin oppilaat kokoontuivat ikäänkuin maanalaisen räjähdyksen +aiheuttamalla rytinällä ja juoksivat luokkahuoneisiinsa. + + * * * * * + +Else soitti illallisen jälkeen ja lauloi "gluntteja" pastori Gaden +kanssa. Pitkä, hoikka, kivuloinen pappi sai punaa poskipäihinsä +kaikista noista iloisista ylioppilasajan muistoista, joita tuttujen +sävelten vaikutuksesta tulvehti hänen mieleensä. Hän oli niin innokas +pyytämään yhä useampia lauluja, ettei laisinkaan huomannut Elsen +alakuloisuutta. Vihdoin sanoi rouva Karen: + +"Else on varmaan väsynyt -- ja hänellä on kai läksyjä luettavina +huomiseksi." + +Pappi katsahti Elseen. + +"Lopetammeko siis?" + +Else pudisti hiukan päätänsä, mutta nousi ja juoksi nopean "hyvän yön" +sanottuaan pois huoneeseensa. Pastori ja hänen vaimonsa katsoivat +kummastuneina hänen jälkeensä; mutta Grethe kertoi, kuinka rehtori oli +torunut Elseä, joka tietysti oli kunniastaan arkana loukkaantunut. +Pappi sytytti piippunsa ja aikoi mennä omaan kammioonsa; mutta +Grethe pyysi häntä jäämään, koska hän mielellään kertoisi hänelle +jotakin. Grethe ja hänen äitinsä istuivat kumpikin korituolissaan +puutarhahuoneen avointen ovien edessä; pastori asettui toisella +pitkällä seinällä olevalle sohvalle, jonka yläpuolella seinäpapereissa +kylmän, kostean talven jälkeen vielä näkyi haalistuneita täpliä. + +Hän katsahti tyttäreensä, joka seitsentoistavuotisena näytti niin +terveeltä, tuoreelta ja lapselliselta, ja pudisti päätänsä omille +ajatuksillensa. -- Hän oli todellakin hetkiseksi luullut, että tyttö +aikoi puhua jostakin rakastumisesta. + +Ja Grethe aloitti: + +"Äiti, -- tahtoisitko mielelläsi jälleen nähdä isäsi?" + +Karen-rouva säpsähti, ja hänen huulensa jäykistyivät, kun hän vastasi: + +"Isä hylkäsi äidin erään toisen tähden. Äiti kärsi niin äärettömän +paljon sekä avioliitossaan että sen jälkeen. Sen minä olen sekä nähnyt +että ymmärtänyt, vaikka silloin olin vain pieni lapsi. Käsittänet, +etten millään muotoa voi enää toivoa tapaavani isääni." + +"Mutta jos hän nyt on muuttunut eikä muuta halua kuin korvata sen +pahan, mitä on tehnyt, etkö sittenkään voisi antaa hänelle anteeksi?" + +"Isäni luonne oli liian pintapuolinen ja hänen tunteensa liian +tylstyneet, jotta hän koskaan voisi vakavasti ajatella parantumista +-- varsinkaan niin kauan kuin se nainen elää, jonka kanssa hän meni +naimisiin." + +"Mutta jos hän olisikin kuollut?" + +Grethen äänensävy oli niin rukoileva ja siinä värähti sellaista +liikutusta, että äiti, joka heti oli ymmärtänyt Grethen "tietävän +jotakin", virkkoi hiukan hermostuneesti: "Sano mieluummin heti, mitä +tiedät." + +"Vaari oli eilen mummon luona, ja mummo -- antoi hänelle anteeksi." + +Rouva Karen jäi istumaan näennäisesti kylmänä ja levollisena kuin +ei olisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa kuullut; mutta pastori +Gade nousi ja astui hänen luokseen. Hän otti vaimonsa vapisevan +käden omaansa ja pyysi Gretheä kertomaan, mitä oli tapahtunut. Tyttö +jutteli kaikki teatteri-illasta alkaen (jolloin hän niin kummallisella +tavalla oli tuntenut vetovoimaa tuohon vanhaan, yksinäiseen mieheen) +kohtaukseen isoäidin luona, missä he kaikin olivat olleet saapuvilla. +Ja hän rukoili tuon nykyisin niin yksinäisen isoisän puolesta, ja hänen +isänsä lausui myöskin joukkoon pari anteeksiantavaa sanaa. Silloin +nousi Karen-rouva ja suuteli tytärtänsä. + +"Koska äitini on voinut antaa hänelle anteeksi, niin voinen minäkin. +Ja loppujen lopuksi voikin äiti olla hänelle kiitollinen hänen +uskottomuudestaan. Sillä juuri tuona surullisena aikana äitini tapasi +maisteri Bangin, joka sittemmin lahjoitti hänelle sellaisen onnen, +jota hän ei suinkaan olisi voinut saavuttaa isän kanssa. Huomenna me +molemmat käymme hänen luonaan." + +Grethe riensi iloisena ylös huoneeseen, missä Else istui kirjettä +kirjoittamassa ja lattia hänen ympärillään oli täynnä paperipalasia. + +"Mitä ihmettä sinä hommailet?" + +"Kirjoitan vastausta kosimakirjeeseen." + +"Oletko saanut kosimakirjeen?" + +"Olen tietenkin, -- enhän muuten voisi siihen vastata." + +Else ei katsahtanut häneen puhuessaan, vaan kirjoitti edelleen, niin +että kynä rapisi; ja Grethe, joka ei tahtonut kysyä enempää, alkoi +riisuutua. Mutta sitten repäisi Else senkin kirjeen rikki ja viskasi +palaset korkealle ilmaan, niin että ne putoilivat kuin lumihiutaleet +hänen päälleen. + +"Sanohan minulle, mitä kyhään vastaukseksi! Minä saan kuumetta, jos +tällä tavalla jatkan. Olen varmaankin tuhlannut jo kaksikymmentä arkkia +postipaperia ja voin hyvin käyttää vielä kaksikymmentä silti saamatta +kirjettäni valmiiksi!" + +"Sano minulle ensin, kuka hän on." + +"Poul Lange tietysti." + +Grethe istui hypistelemässä kengännauhansa solmua, ja hänen vaalea +tukkansa valui aaltoillen kaulaan ja hartioille. Kun hän ei virkkanut +mitään, jatkoi Else: + +"Hän kuvittelee varmaankin osoittavansa minulle suuren kunnian +laahatessaan minut mukanaan Grönlantiin elämään eskimoiden ja hylkeiden +parissa. Mutta hän erehtyy. Minä en mene koskaan naimisiin, tahdon elää +vain laululleni." + +"Tuo on minusta hupsuttelua. Eihän ole mitään niin ihanaa kuin uusi +hauska koti sievine huonekaluineen ja... pienet lapsukaiset." + +"Mutta, rakkain ystävä, lapsukaisiahan minä juuri tahdonkin välttää. +Kuinka voisin matkustaa maasta maahan lapsilauma kintereillä?" + +"Ei, sitä et tietenkään voi; mutta sinun tulisi silloin pysyä kotona." + +"Pysyä kotona! Ja uhrata taiteeni miehen ja lasten tähden? En koskaan! +Maailmassa on kyllä riittävästi lapsia, mutta sitävastoin ei montakaan +todellista laulajatarta. Oh, etkö jo saa sitä kengännauhaasi auki. +Minua alkaa huimata nähdessäni sinun seisovan päälläsi." + +Hän otti ripeästi kynäveitsen pöydältä ja heittäytyi polvilleen Grethen +eteen. + +"Tuo nyt tassusi tänne, niin kyllä siitä pian selviämme. No, eikö se +käynyt paljoa ripeämmin?" + +"Ripeämmin kylläkin, muttei paremmin. Nauhasta on nyt tullut liian +lyhyt, kun sinulla ei ollut kärsivällisyyttä." + +"Enhän minä olekaan sellainen enkeliolento kuin sinä. Mutta minusta +tuntuu, että voisit sentään osoittaa hiukan suurempaa mielenkiintoa, +kun uskon sinulle niin tärkeän asian. -- Muista, että tämä on +ensimäinen kosimakirjeeni." + +Hän katsahti haaveillen ulos ikkunasta; mutta Grethe alkoi levollisesti +yöpuvussaan noukkia paperipalasia lattialta. + +"Ettäs viitsit!" Else juoksi ulos ullakolle ja toi sieltä varpuluudan, +jota muutoin käytettiin ison ullakonlattian lakaisemiseen. "Kas, näin +me tulemme, ratsastava poliisikonstaapeli. Ja meidän mahtimme on juuri +siinä, että tulemme vasta sitten, kun kaikki on ohi." + +Hän lakaisi loput paperipalat kynnyksen yli ullakkoon päin Grethen +nopeasti kadotessa vuoteeseensa. + +"Kuulehan, Else, sinä olet oikea porsas! Mitä luulet äidin sanovan, jos +näkisi sinun siivoamisesi?" + +"Pyh! Kirstine voi aamulla ne lakaista pois. Enhän minä ole mikään +palvelustyttö." + +"Ei sinun silti tarvitse toimittaa palvelijattarelle kaksinkertaista +työtä." + +"Oh, sitävarten hän kai täällä onkin. Älä toki luule, että +kädellänikään kosken sellaiseen hommaan kotona. -- Ja +ajattelehan sitten, että herra Poul luulee minun haluavan tulla +grönlantilaisnaiseksi, asua maakuopassa ja maata lavitsalla. Hyväinen +aika, kuinka hän on tuhma! Minä kun päinvastoin rakastan loistoa ja +ylellisyyttä." + +Hän vilkaisi toalettipöytäänsä ja muuhun kotoa tuotuun kalustoonsa, +jotka täyttivät kokonaisen seinustan isossa tyttökammiossa, ja jatkoi +hymyillen: + +"En suinkaan; minä en ole hupsu -- enkä sitäpaitsi häntä rakastakaan." + +"Sitten et saa hänelle mennäkään. Rakkaus on avioliitossa tärkeintä." + +"Bravo! Viisaus on puhunut; nyt kirje todella kirjoitetaan." + +Hän asettui pöydän ääreen ja luki ääneensä sitä myöten kuin kirjoitti: + + "Rakas Poul! + + Kun sydämeni kuuluu yksinomaan taiteelleni, en voi tulla + vaimoksesi. Rakastakaamme toisiamme kuin veli ja sisar. + + Ystäväsi + _Else Mörck_. + +"Tämän voit antaa hänelle huomenna, Grethe, kuulethan." + +Grethe istui pystyssä sängyssä. Tuo oli hänestä kovin jännittävää; ja +hirveän sankarillisesti menetteli hänen mielestään Else hyljätessään +laulunsa vuoksi Poulin rakkauden. Että voikin! Ja hän näki äkkiä +"professorin" edessään. Hänen likinäköiset silmänsä suistelivat häntä +kohti, niin että täytyi painua takaisin pielukselle. Ei, hän se toki +ei ollut; hänessä oli liian paljon kirjatoukkaa; mutta kerran kai oli +tuleva joku toinen... + + * * * * * + +Täyshoitola-opistolla oli oma sanomalehtensä, joka ilmestyi kerran +kahdessa viikossa ja jota "professori" toimitti. + +Lehti käsitteli olosuhteita koulun piirissä, mutta soi tilaa +myöskin lyyrillisille purkauksille, olivatpa nämä sitten runoa tai +suorasanaista. Julkaisu monisteltiin hektograafilla, ja siitä työstä +huolehti sen toimitussihteeri Poul Lange. Hän oli juuri menossa tähän +hommaan huoneeseensa, joka oli hänellä yhteinen "professorin" kanssa +-- molemmat olivat laitoksen täyshoito-oppilaita, -- kun Grethe +Gade kouluajan päätyttyä ojensi hänelle kirjelapun. Hän punehtui +hiusmartoa myöten, sillä hän arvasi heti, että se oli Elseltä, eikä +tolkuttomuudessaan tiennyt, mihin kirjeen panisi. + +Grethe sanoi lohduttavasti: + +"Älä siitä tule kovin murheelliseksi." + +Mutta Poul, joka nyt käsitti, että tyttö tiesi asian, ällistyi ihan +täydellisesti ja ryntäsi sanaa sanomatta huoneeseensa. Sisälle tultuaan +hän viivähti kiertämään avainta lukossa ollakseen varma, että ovi oli +visusti suljettu, ja repäisi vihdoin kirjeen auki. Hän luki sen kerran, +luki vielä toistamiseen ja viskasi sitten uuniin, jossa tietenkään ei +ollut tulta; mutta silmänräpäystä myöhemmin hän pisti kätensä pesään, +niin että rystyset mustuivat, veti paperin ulos ja oikaisi sen jälleen. + +Hän luki sen vielä pariin kertaan hieroessaan noen nyrkeistään +housuihinsa ja vihdoin mutisi hampaittensa välistä: + +-- Se hävytön tytönlepakko! Kirjoittaa, että mieluummin harjoittaa +taidettansa! Ja Jumala ties, mitä taidetta se onkaan... Ehkä keimailua! +Muuta en hänessä toki koskaan ole huomannut. Mutta hän saa tätä vielä +katua. + +Hän katsahti ympärilleen huoneessa löytääkseen jotakin, mihin voisi +kohdistaa vihansa, ja hänen silmänsä osuivat pöydällä akkunan ääressä +lojuviin käsikirjoituksiin ja hektograafihyhmään. Hän näppäytti +sormiaan. + +-- Hei! Nyt sen tiedän! Hänestä kirjoitetaan lehteen! Sanomalehtimiestä +ei rankaisematta pilkata. Minulla on kynäni, ja siitä saan paljoa +voimakkaamman aseen kuin myrkyllisinkään nuoli! + +Professori pisti päänsä ovesta + +"Pidätkö sinä esitelmää -- vai mitä sinä täällä hoilaat? Etkö aio syödä +päivällistä? Ne ovat käymässä pöytään." + +Poul katsahti häneen ja sanoi hämmästyneenä: + +"Kuinka sinä pääsit sisälle? Ovihan oli lujasti lukittu." + +"Vai niin? Sitä en ollenkaan huomannut; se aukeni heti, kun siihen vain +kosketin." + +"Sitten lukossa on kai jotakin vikaa!" + +"Pikemmin on vikaa sinussa!" + +Professori nauroi ja riensi alas; mutta Poul ryhtyi kiertämään avainta +reiässä ja huomasi lopuksi, että sen lehti oli katkennut. + +Sillä tavoin! Nyt kai rehtori pauhaisi, se kun niin kiusallisesti osasi +olla kaikkialla saapuvilla, mutta tuohan oli sentään vain pikkuasia +häntä kohdanneeseen suruun verrattuna. Kumarruksissa hän astui alas +ruokasaliin, missä -- entisen arvoisan Pietarin tapaan -- hukutti +mielihaikeansa ja löysi lohdutusta saagovellin pohjalta. + +Seuraavana päivänä oli koulun lehdessä tämänlainen "Kostajan" +nimimerkillä varustettu "purkaus": + + Pääs' Else taiteen taimitarhaan, + hän hylkäs kauneimman ja parhaan: + Kun tyttölapsi oikun saa, + niin onnensa hän musertaa. + +"Professori", joka illalla vuoteelle mentyään oli saanut kuulla Poulin +kaikki lemmentuskat, ojensi paljonsanovalla hymyllä sanomalehden +Elselle välitunnilla. Tyttö avasi sen ja näki heti runon. Veri nousi +niin nopeasti hänen päähänsä, että häntä hetkisen huimasi, ja hän torui +vihaisesti pientä tyttöä, joka kompastui hänen jalkaansa. + +Hän istui yksinään eräällä penkillä isolla hiekoitetulla koulupihalla +ja keksi äkkiä Poulin kasvot voimistelusalin ikkunassa. Hän nousi +silmänräpäyksessä ja mennen puutarhan veräjällä seisovan rehtorin luo +kysyi kuivasti ja lyhyesti: + +"Onko oppilailla lupa oleskella voimistelusalissa välitunnilla?" + +"Ei millään ehdolla! Ken sitä uskaltaa, saa varoituksen." + +"Sitten pyydän ilmoittaa teille, että Poul Lange on siellä." + +Rehtori katsoi häneen hiukan kummastuneena. Alentuiko tuo neitonen +tavalliseen juoruiluun, vai oliko se kostoa? Varmana, että näin oli +laita, hän meni sisälle, mutta Else käveli takaisin paikalleen, +minne hän vähää myöhemmin kuuli askelten töminää isosta, tyhjästä +voimistelusalista. Pian senjälkeen tuli Poul ulos ja suuntasi kulkunsa +suoraan häntä kohti. Tyttö siirtyi hermostuneesti penkillään; mutta +nuorukainen jäi seisomaan ja sanoi matalalla, mutta kiihtyneellä +äänellä: + +"Ensin sinä pilkkaat minua hylkäämällä tarjoukseni ja sitten juoruilet +rehtorille kuin mikäkin jokapäiväinen koulutyttö. Minä halveksin sinua." + +Else vilkaisi häneen, ja nuorukainen loi silmänsä alas kohdatessaan +tumman säkenöitsevän katseen, jonka tyttö hänelle lähetti vastatessaan: +"Mutta on kai jaloa ja miehekästä kirjoitella minusta herjausrunoja +koululehteen? Kiellä tekosi, jos uskallat." + +"Minä en ole aikonut sitä kieltää. Minä tiedän, mitä teen, ja vastaan +sanoistani kuin mies!" + +"Mies? Niin, sinä olet tosiaan kaunis mies! Jos sinä todellakin +olet niin epätoivoissasi minulta saamiesi rukkasten vuoksi, tulisi +sinun kantaa surusi miehen lailla eikä asettaa turvatonta naista +kaakinpuuhun." + +Poul Lange, joka useita vuosia sitten oli ollut innokas partiolainen ja +osastossaan muiden hyvien ominaisuuksien ohella erikoisesti kehittynyt +"ritarillisuudessa", tunsi äkkiä menettelynsä arvottomuuden ja istahti +häpeissään penkille. Hän virkkoi nöyrästi: + +"Myönnän menetelleeni typerästi ja pyydän sinulta anteeksi. Kernaasti +koetan saada kaikki kappaleet lehteä takaisin polttaakseni ne." + +"Se ei vähääkään hyödytä." Else katsoi haikeamielisesti hänen ruskeihin +rehellisiin nuorukaiskasvoihinsa. "Kaikki lapset, jotka syövät +aamiaista kodeissaan, ovat ottaneet kappaleen mukaansa, ja kaikki +tietävät, että minua ja minun taidettani siinä tarkoitetaan." + +"Sinun taidettasi?" Poulin ääni kuulosti masentuneelta; mutta Else +sanoi vakuuttavasti: + +"Lauluani nimittäin." + +"No... niin... niin, sitähän me tietysti kaikki ihailemme. Kernaasti +menen rehtorin luo ja kerron hänelle kaikki. Sitten hän voi rangaista +minua ja samalla tuottaa sinulle tyydytystä." + +"Älä toki, älä millään muotoa! Jätä se nyt jo. Mitä enemmän siitä +puhumme, sitä suurempi hälinä syntyy. Eikä minulle tuota mitään iloa, +että sinua rangaistaan." + +Grethe saapui nyt paikalle ja vei Elsen mukaansa. Poul läksi Kaj +Wulffin luo, jolle uskoi kaikki kalvavat tuskansa -- sekä onnettoman +rakkautensa että koston, joka häntä nyt kamalasti kiusasi. + +Ystävä, joka kauan aikaa oli kärsinyt kaikkia mustasukkaisuuden +tuskia -- hän kun näet oli myös korviaan myöten rakastunut kauniiseen +Elseen -- lohdutteli nyt kilpailijaansa parhaansa mukaan, samalla kun +ajatuksissaan hahmotteli kosimakirjettä, jonka seuraavana päivänä +antaisi Grethen viedä ystävättärelleen. Grethe, joka oli niin järkevä +ja luotettava tyttö, kyllä toimittaisi asian sekä hienotuntoisesti että +varmasti. Mutta kohtalo oli toisin päättänyt, ja tapahtumain kulku +siirsi kosimahommat parempiin aikoihin. + +Ystävätärten palattua koulusta ilmoitettiin, että Elseä oli +puhelimitse kehoitettu heti matkustamaan kotiin, koska Svend oli +sairastunut keuhkotulehdukseen. Kolmen junalle voi vielä ehtiä, ja +Grethen saattamana Else riensi asemalle. Juna oli tavallisuuden +mukaan myöhästynyt, ja kaikki lähikaupungissa asuvat oppilaat olivat +kokoontuneet odotushuoneeseen. Täällä he tapasivat Poul Langen, joka +oli matkalla pääkaupunkiin rehtorin asioilla. Poul seurasi Elseä, +joka nousi junan takimmaiseen vaunuun, ja Grethe, joka puhelinviestin +jälkeen tuskin oli lausunut sanaakaan, virkkoi kyyneleet silmissä: + +"Muista nyt viedä hänelle terveisiä minulta; ja sunnuntaina minä tulen +itse tuomaan ruusuvihon." + +Else, jota ystävättären murheellinen kasvojenilme liikutti, oli itsekin +vähällä hyrähtää itkuun, mutta sanoi sentään lohduttaen: + +"Minä soitan sinulle heti, kun olen päässyt kotiin." + +Ovi paiskattiin nyt kiinni ja annettiin lähtömerkki; mutta viimeisessä +silmänräpäyksessä hyökkäsi Kaj Wulff portaalle, töykkäsi Grethen +sivulle ja ryntäsi vaununosastoon. + +"Kaihan täällä vielä on tilaa?" + +Hän istahti hengästyneenä, ja Else heilutti nenäliinaa ystävättärelle, +joka jäi seisomaan samalle paikalleen niin kauan kuin juna oli +näkyvissä. + +Else istuutui ja he joutuivat nyt haasteluun, joka rauhallisesti +alettuaan äkkiä muuttui mitä kiivaimmaksi riidaksi nuorukaisten +välillä. Se alkoi, kuten useimmat murhenäytelmät, aivan vähäpätöisestä +pikkuseikasta. Poulilla oli pieni kultasydän kellonperistään +riippumassa, ja kun Kaj näki Elsen sitä ihailevan, alkoi hän +kiusoitellen väittää, että tuo kapine oli mukailtua metallia. Hän sanoi +selvästi erottavansa, että se oli vain messinkiä. + +"Messinkiä!" Poul karahti pystyyn. "Kuinka sinä kehtaat sanoa sitä +messingiksi? Minä olen perinyt sen äidiltäni, ja tiedän, että se on +oikeata kultaa." + +Kaj tiesi, että Poulin isä oli pappina Grönnissa, mutta äidistä hän ei +ollut koskaan kuullut puhuttavan, koska tämä oli kuollut. Hän virkkoi +sen vuoksi ilvehtien: + +"Sinun äitisi on arvattavasti eskimo, ja nehän keräilevät kaikkea, mitä +tunkiolta löytävät." + +Poul ravisti häntä hartioista. + +"Sinä valehtelet, lurjus, ja minä lyön sinua, jos puhut pilkallisesti +äidistäni." + +Kaj oli myöskin noussut. Hän oli ponnistellut ollakseen sukkela Poulin +kustannuksella, jotta kunnostautuisi Elsen silmissä, mutta kun tyttö +nyt sanoi: "Sinä olet sydämetön kollo!" suuttui hän, ja ystävykset, +jotka tähän asti aina olivat vetäneet yhtä köyttä, alkoivat painia. + +"No, malttakaahan toki!" Else nousi rakentaakseen rauhaa, mutta samassa +Poul huomaamattansa töykkäsi häntä, niin että hän lensi vaunuosaston +toiselle puolelle, missä ovi antoi perään, ja tyttö suistui ulos. + +Toverukset katselivat silmänräpäyksen kauhistuneina toisiaan, ja sitten +Poul syöksyi ovelle hypätäkseen neitosen perästä; mutta Kaj sai hänestä +kiinni ja huusi epätoivoisesti: + +"Mitä se hyödyttäisi? Hän on kuollut!" + +Silloin osui Poulin silmä hätäjarruun, ja hän vetäisi siitä heti, joten +juna pian senjälkeen pysähtyi. He juoksivat molemmat ulos. Poul kertoi, +mitä oli tapahtunut, ja koska oltiin lähellä asemaa, lähetettiin mies +resiinalla häntä etsimään. Toverukset lähtivät hänen mukaansa, ja kun +oli saavuttu paikalle, oli Poul valkoinen kuin kalkittu seinä ja vapisi +koko ruumiiltaan. + +Else virui ratavallin rinteellä vähän matkan päässä eräästä sillasta, +ja Poul, joka tuskin tohti lähestyä, näki, että tytön silmät olivat +kiinni ja että verta tihkui päähän tulleesta reiästä. He laskivat hänet +varovaisesti peitteelle ja kantoivat ratavartijan asuntoon, joka oli +siinä lähellä. Tiesiväthän he, että apua oli tulossa. Asemapäällikkö +oli luvannut hankkia lääkärin. + +Else pantiin vuoteeseen, ja ratavartijan vaimo hautoi hänen päätänsä +kääreillä. Tyttö oli yhä tajutonna, ja Poul, joka ei voinut hellittää +silmiänsä hänestä, kuiskasi useita kertoja: "Onko hän kuollut?" Mutta +vaimo pudisti päätänsä: "Hänen sydämensä sykkii, mutta hyvin heikosti." + +Kaj tuli sisälle lääkärin ja asemapäällikön seuraamana, ja lääkäri +pyysi kaikkia muita poistumaan paitsi vaimoa. Poul ja Kaj seisoivat +puutarhassa käsi kädessä, sillävälin kun potilasta tutkittiin, ja Kaj +huudahti epätoivoisesti: + +"Se on minun syyni! Minä se sisään tullessani jätin oven kunnollisesti +sulkematta." + +Poul ravisti päätänsä: "Minä se häntä töykkäsin." + +Viimemainittu istahti lypsyjakkaralle, joka oli jätetty sinne, ja +nyyhkytti niin avuttomasti ja epätoivoisesti, että Kaj, jota muutoin +pidettiin jokseenkin kovasydämisenä, väänteli käsiänsä ja sanoi +murtuneena: + +"Minä olen murhamies! Minä haastoin riitaa kanssasi, siksi että sinä +rakastit häntä. Samoin oli minun laitani, ja vaikka hän oli antanut +sinulle rukkaset, näin, että hän kuitenkin antoi sinulle etusijan +minun rinnallani. Minä olen kaksinkerroin syyllinen ja ilmoitan itseni +poliisille." + +Asemapäällikkö, joka seisoi vähän matkan päässä, oli kuullut heidän +tunnustuksensa, muttei ollut tietävinään, sillä hän huomasi, että +omatunto oli iskenyt heitä paljoa kipeämmin kuin mikään muu rangaistus +olisi voinut, ja hän lähestyi heitä sanoen säälivästi: + +"Nuori neiti ei ole kuollut, ja niin kauan kuin on elämää, on toivoa. +Lääkäri kyllä nopeasti tyrehdyttää verenvuodon, eikä ulkonainen vamma +ole koskaan niin häijy kuin sisäinen." + +Molemmat nuorukaiset nousivat, ja hän puristi heidän kättänsä. + +Nyt ajettiin sairasvaunut rakennuksen eteen, ja miehet tulivat +puutarhaan kantaen niiden koppaa. Asemapäällikkö pyysi heitä hetkisen +odottamaan ja astui sisälle. Hän tuli heti takaisin ja viittasi +miehille. Kun he tulivat jälleen ulos kantaen Elseä kopassa, näki Poul +että tytön silmät olivat vielä kiinni, ja lääkäri sanoi hänen yhä +olevan tajutonna. Hän nousi sairasvaunuihin, jotka ajoivat pois, ja +ystävykset katselivat niiden jälkeen niin kauan kuin voivat ne erottaa. +-- Eiväthän he tienneet, saisivatko enää koskaan nähdä Elseä. + +He kävelivät verkalleen yhdessä rautatieasemalle, ja pian senjälkeen +Kaj palasi pohjoiseen ja Poul jatkoi eteläiseen suuntaan, mutta matka +oli yhtä raskas heille kummallekin. + +Tuntia myöhemmin Poul soitti Elsen kodin ovelle, ja Ursula-rouva +tuli itse avaamaan. Poul ilmoitti nimensä, ja kun rouva hänen +hätääntyyneestä ilmeestänsä huomasi, että jotakin erikoista oli +tapahtunut, pyysi hän vaistonsa johtamana nuorta miestä astumaan +puolisonsa yksityistoimistoon. + +Ylioikeuden asianajaja oli yksinään ja nousi nopeasti. Poul aikoi +puhua, muttei voinut, vaan purskahti äkkiä itkuun. Rouva Ursula painoi +tuskissaan kätensä rintaansa vasten, mutta Mörck laski kätensä Poulin +olkapäälle ja sanoi ystävällisesti: + +"Teidän täytyy tyyntyä; näettehän kuinka vaimoni on levoton. Missä on +Else?" + +Poul kuivasi silmiään nenäliinallaan ja kertoi sitten niin levollisesti +kuin voi, mitä oli tapahtunut ja että Else yhä oli tajutonna. Lopuksi +hän ilmoitti sairaalan puhelinnumeron, jonka lääkäri oli hänelle +maininnut. Ursula-rouva hyrähti itkuun, mutta Mörck astui puhelimen +ääreen ja soitti sairaalaan. Ursula-rouva ja Poul kuuntelivat +jännittyneinä hänen sanojansa, mutta hän seisoi näennäisesti +levollisena, ja ainoastaan rouva, joka tunsi hänet läpikotaisin, +huomasi kuinka kuulotorvea pitelevä käsi vapisi, sillävälin kun hän +toisella kädellään puristi kirjoituspöydällä olevaa paperipalaa niin +lujasti, että rystyt kävivät valkoisiksi. Herra Mörck seisoi selin +heihin, mutta kun puhelu oli ohitse, kääntyi hän heitä kohti, ja +Ursula-rouva säpsähti. Hänestä näytti, että miehestä äkkiä oli tullut +vanhus, ja hymy, jota tämä yritti, muistutti irvistystä. + +Hän sanoi ikäänkuin työntämällä työntäen sanoja suustansa: "Else on +tullut tajuihinsa. Hänet viedään nyt leikkauspöydälle." + +"Hyvä Jumala!" Ursula-rouva lankesi miehensä kaulaan, ja tämä taputti +hänen kosteata poskeansa. Vaimo-rukka katsahti häneen sääliä rukoilevin +silmin ja virkkoi: + +"Onko jotakin sisäistä vammaa?" + +Herra Mörck vältti hänen katsettansa vastatessaan: + +"Lääkäri toivoo, ettei ole; mutta hän ei vielä tiedä. Else on saanut +useita ruhjevammoja." + +Rouva Ursula laskeutui tuolille ja sanoi soinnuttomasti: "Jumala, salli +hänen kuolla! Salli hänen kuolla!" + +Poul seisoi etäämpänä ovella. Itku puistatti häntä kautta ruumiin, ja +hän kärsi kuvaamattomasi katsellessaan poloisten vanhempain surua. +Hän tunsi itsensä niin syylliseksi, että vain toivoi heidän antavan +hänet poliisin haltuun, -- mutta he eivät ajatelleet häntä. Samassa +kolkutettiin ovelle perhesuojien puolelta, ja eräs sairaanhoitajatar +pisti päänsä sisälle. + +"Lääkäri on täällä ja tahtoo kernaasti puhutella rouvaa." + +Rouva Ursula kavahti hämmästyneenä pystyyn. + +"Lääkäri? Onko Else jo tutkittu?" + +Sairaanhoitajatar katsoi häneen käsittämättä, ja rouva lisäsi +epätoivoisesti: + +"Ah, nyt muistan! Poikani on myöskin sairaana. Kyllä minä tulen." + +Hän astui verkalleen sairaanhoitajattaren jäljestä, ja Mörck pyysi +Poulia hankkimaan vaunut, koska he heti matkustaisivat Skovbyhyn +kuulemaan, kuinka Else jaksoi. + +Kun Poul paluumatkalla kulki paikan ohi, missä kauhistava tapaturma +oli sattunut, sulki hän silmänsä ja puristi käsiänsä yhteen pelosta, +että hänessä herännyt halu hypätä ulos junasta kävisi ylivoimaisen +valtavaksi. Vaunu oli täynnä matkustajia, ja näiden levollinen +rupattelu jokapäiväisistä asioista rauhoitti häntä, ja hän pakotti +itsensä ajattelemaan jotakin muuta. + +Mutta Skovbyn sairashuoneessa istui Mörck vaimoineen tyttärensä vuoteen +ääressä. He eivät puhuneet, mutta heidän silmänsä eivät irroittuneet +valkoisesta haamusta, jonka mustat hiukset pään ympäri asetetun +kääreen alta pyrkivät kahtena palmikkona hänen hartioilleen. Lääkäri +oli antanut heille toiveita. Tyttö ei ollut saanut sisäistä vammaa, +ja päässä oleva reikä oli ommeltu umpeen; mutta hänen hermostonsa +oli saanut kovan tärähdyksen, joten ainoastaan täydellinen lepo ja +hiljaisuus voi hänet pelastaa. + +Else, joka oli nukkunut, avasi silmänsä. Hän puhui aluksi hiukan +ristiin ja kyseli haikaroista, joita oli pappilan katolla, mutta Mörck +silitti rauhoittavasti hänen poskeansa. + +"Isä!" + +Else yritti nousta, mutta vaipui voihkaisten takaisin. + +"Ei, ei, älä hievahda." Mörck tarttui hänen käteensä ja sanoi +liikutettuna: "Rakas tyttöseni, älä yritä puhua. Äiti ja minä jäämme +tänne yöksi." + +Else kuiskasi heikosti: "Isä, suutele minua." + +Hän suuteli tytön poskea, muttei uskaltanut puhua, koska pelkäsi +joutuvansa ylenmääräisen liikutuksen valtaan. Hän istahti jälleen +tuolille, ja nyt kumartui äiti suutelemaan tytärtänsä; mutta silloin +Else oli jo uudelleen sulkenut silmänsä. Ponnistus oli niin uuvuttanut +hänet, että hän oli silmänräpäyksessä vaipunut uneen. + +Hän nukkui suurimman osan yöstä ja heräsi vasta sitten, kun tuskat +päässä saivat hänet valittamaan. Ensimäisellä aamujunalla matkusti +rouva Mörck takaisin pääkaupunkiin. Hänen oli saavuttava teatterin +harjoituksiin, ja sitäpaitsi hän oli levoton poikansa puolesta. + +Pappilassa oli syntynyt suuri suru ja hälinä, kun Poul oli tuonut +tiedon murheellisesta tapahtumasta, ja aikaisin seuraavana aamuna +papinperhe matkusti Skovbyhyn. He eivät saaneet mennä sisälle Elsen +huoneeseen, mutta Mörck tuli ulos heidän luokseen, ilmoittaen sen +ilosanoman, että Else oli välttänyt kuumeen. He jäivät kaupunkiin +suurimmaksi osaksi päivää ja nauttivat Mörckin kanssa aamiaista +ravintolassa. Päivällisen jälkeen saapui rouva Ursula sinne pariksi +tunniksi; hänen piti näytellä illalla, ja Mörck matkusti kotiin. + +Ursula-rouva erosi papinperheestä, joka asui pienessä maatalossa +kaupungin ulkopuolella, ja meni sairaalaan, ja Mörck, jonka juna lähti +ennen kuin heidän, riensi asemalle. Päästyään jo hyvän matkaa hän kuuli +ripeitä askeleita takaansa, ja pian senjälkeen pujahti käsi hänen +omaansa. Hän pysähtyi kummastuneena ja katsoi Grethen punastuneihin, +itkettyneihin kasvoihin. Tyttö virkkoi rukoilevasti ja väräjävällä +äänellä: + +"Herra Mörck, tahdotteko tervehtiä Svendiä ja sanoa, että minä... +rukoilen hänen puolestaan?" + +Hän riensi nopeasti takaisin vastausta odottamatta. Mutta Mörckistä +tuntui, että oli vilahdukselta nähnyt hänen sielunsa syvimpään, ja hän +kuiskasi liikutettuna: + +-- Se rakas tyttönen. + + * * * * * + +Svend oli onnellisesti sivuuttanut taudinkäänteen ja söi nyt äitinsä +suureksi riemuksi kahden edestä. Ursula-rouva oli ollut kovin vakava +ja itseensäsulkeutunut Elselle tapahtuneesta kamalasta onnettomuudesta +asti, ja Mörck, joka itse oli kärsinyt paljon surressaan lemmikkinsä +kärsimyksiä, oli sen huomannut. Eräänä sunnuntai-iltana, käytyään +Skovbyssä, missä Elsen paraneminen edistyi nopeasti, hän otti +vaimonsa käden omaansa, ja he istuutuivat tämän pukuhuoneeseen, +sitte kun ensin olivat kieltäneet ketään sinne tulemasta, vaikkei +siinä suhteessa oikeastaan ollutkaan mitään syytä levottomuuteen. +Molemmilla palvelijattarilla oli lomaa, ja Svend, joka sai olla +jalkeilla vain pari tuntia päivässä, oli jo kauan sitten mennyt +levolle. Poul puuhaili tavallisuuden mukaan suurta lääketieteellistä +keksintöä. Svendin ruokahalu -- jota muuten useimmat taudista toipuvat, +varsinkin keuhkotulehdusta poteneet osoittavat -- oli tukenut Poulin +mielipidettä. Hän yritti keksiä jauhelääkkeen, mikä ehkäisisi kaiken +nälän, samalla kun se tuottaisi ruumiille ravintoa useiksi päiviksi. +Ja Svendin nukkuessa -- nykyään hän nimittäin nukkui aina, milloin ei +syönyt -- oli koko iso pöytä tulvillaan kaikenkokoisia ja -värisiä +pulvereita, ja Poul seisoi säteilevin silmin ja kuumeentapaisesti +hyörivin käsin tekemässä kokeita. Mikään ei siis uhannut häiritä +aviopuolisoiden rauhaa. + +Mörck katsoi huolestuneesti vaimoonsa: + +"Sinun ulkonäkösi ja olemuksesi on viimeaikoina tehnyt minut +levottomaksi. Onko tuon muutoksen aiheuttanut pelko siitä, ettei Else +täydellisesti parantuisi?" + +"Ei, Nils, se on jotakin muuta -- jotakin, mikä uhkaa riistää minulta +unen ja mielenrauhan." + +"Tahdotko kertoa minulle, mitä se on?" + +"Tahdon kyllä. Olethan sinä aina ollut paras ystäväni, paljoa parempi +kuin olen ansainnut." + +Mörck taputti hänen kättänsä, ja rouva aloitti. + +"Muistatko ensimäistä iltaa sairaalassa, kun Else näki, että olimme +hänen luonaan?" + +Mörck nyökkäsi, ja toinen jatkoi: + +"Hän kutsui sinua, ja hänen äänessään oli niin liikuttava, rukoileva +sävy, että se vihlaisi sydäntäni. Älä nyt käsitä minua väärin, rakas +ystävä." Ursula-rouva tarttui miehen käteen, jonka tämä oli vetänyt +luokseen. "Else kutsui ensin sinua ja tuskin hän edes huomasikaan, +että minä olin saapuvilla. Ja tiedätkö syytä siihen? Hän suorastaan ei +muistanut, että hänellä on äiti. Kun seuraavana päivänä olin yksinäni +hänen luonaan, kysyin häneltä, pitikö hän ollenkaan minusta -- ja +pieni Else vastasi: 'Äiti, sinä olet hyvin kaunis ja sinua juhlitaan, +enkä minä ihaile ketään niinkuin sinua.' Mutta, Nils, äiti ei tyydy +pelkkään ihailuun, hän toivoo rakkautta ja hän haluaa kuulla nimeänsä +mainittavan samalla äänenväreellä, millä hän sinua nimitti isäksi. Minä +kärsin paljon sinä yönä yhdessä valvoessamme hänen vuoteensa ääressä, +ja minä ajattelin Svendiä. -- + +"Hän on melkein aina kulkenut tietään yksin, ja vaikkemme liene +tehneetkään mitään sanottavaa erotusta lapsiemme suhteen, tunsi hän, +että Else oli sinun ja Poul minun lemmikkini. Mutta juuri se antoi +hänelle selkärankaa ja halua näyttämään, mihin hän kelpasi. Sinä +sanot, että hän on sinun paras, vaikkakin nuorin apulaisesi, ja usko +minua, jahka sinun prokuristisi pian perustaa oman liikkeen, niinkuin +sanoo aikovansa, silloin Svend on se, joka kykenevimpänä täyttää hänen +paikkansa." + +"Se on kyllä luultavaa. Svend on hidas, mutta perusteellinen. Ja mihin +hän asettuu, siinä hän pysyy -- kukaan ei työnnä häntä tieltään." + +"Mutta, Nils, se mistä tänä iltana oikeastaan aioin puhua, on päätös, +jonka olen tehnyt. Se on suurenmoinen, voit uskoa, ja varmaan +ilahduttaa sinua." + +"No, annahan kuulla." + +"Minä tahdon olla parempi äiti lapsilleni ja parempi vaimo sinulle. -- +Minä jätän teatterin." + +Ilon välähdys näkyi Mörckin kasvoilla, ja hän tarttui vaimonsa käteen +kohottaen sen huulilleen. + +"Se on tosiaan suuri päätös. Mutta kuinka sinä menettelet +pannaksesi sen täytäntöön? Sinähän olet uudistanut sopimuksesi ensi +näytäntökaudeksi." + +"Niin olen, Nils, mutta tahdon pyytää teatterinjohtajaa vapauttamaan +minut siitä. Hän tietää, mitä on tapahtunut, ja hän on hyväsydäminen +mies." + +"Mutta ellei hän sentään suostu?" + +"Sitten sinä maksat sakon, johon minut tuomitaan -- eikö totta, herra +ylioikeuden asianajaja?" + +"Minä maksan kernaasti kaikki, mitä haluat, kunhan vain saan sinut +jälleen. Annoin sinulle kerran luvan mennä teatteriin, sillä näinhän +että se oli sinun kutsumuksesi. Mutta et aavista, mitä se minulle +maksoi. Minä olen alituisesti tuntenut katkeruutta ajatellessani niitä +kaikkia siellä näyttämöllä, jotka saivat sinua syleillä ja lausua mitä +hehkuvimpia sanoja sinulle, -- vaimolleni." + +"Mutta, Nils, Nils, vaikenehan toki, sinä vanha harmaahapsi mies!" Hän +ravisti häntä hartioista ja hymyili vanhaa lumoavaa hymyään. "Onko se +ihan totta -- vai kuulinko väärin?" + +Mörck piti kiinni hänen käsivarsistaan ja sanoi vakavasti: + +"Muista, Ursula, että sinä olet nuori, niin monta vuotta minua +nuorempi, ja sinä olet kaunis ja lumoava -- paljoa viehättävämpi +kuin sinut ensi kertaa nähdessäni. Ja minä olen, kuten sanot, vanha +harmaahapsinen mies." + +"Ah, Nils, mikset ole tuota sanonut jo kauan sitten? Tiedäthän, että +minä silloin olisin teatterista luopunut." + +"Niin, mutta tekemällä itsellesi väkivaltaa. Minä toivoin, että tulisit +vapaasta tahdostasi. Nyt ovat lapsemme tuoneet sinut takaisin, ja minä +siunaan heitä siitä." + +"Sinähän käyt aivan juhlalliseksi, ja minä myönnän, että siihen on +syytäkin. Tiedätkös, että Svend sai minut jälleen ajattelemaan Jumalaa. +Minä olin kauan ollut niin etäällä poissa. Minä käsitin sen nähdessäni +Svendin joka ilta panevan kätensä ristiin ja rukoilevan 'isämeidän', +kuten ollessaan pieni poika. Ja sen olit sinä hänelle opettanut jo +silloin, kun hän oli pieni. -- Sinä juttelit heille kertomuksia ja sinä +rukoilit heidän kanssaan, sillaikaa kun minä esitin huvinäytelmiä. Minä +käsitän oikeastaan nyt vasta, että varsinainen toimialani oli kodin +piirissä, sillä tiedä, Nils: en ole koskaan tuntenut itseäni täysin +iloiseksi teatterissa. Minua vaivasi pelko ja levottomuus lasteni +suhteen; tosin se hävisi heti kun astuin näyttämölle, mutta se palasi +moninkertaisena jälkeenpäin." + +"Sellaista levottomuutta tunteilevat useimmat äidit ollessaan kotoa +poissa. Sinä seurasit vain kutsumustasi ja sinusta tuli yksi suurimpia +näyttelijättäriämme, ja sitä olet ollut tähän asti." + +Ursula-rouva laski hänen kätensä kaulalleen ja painautui lähemmäksi +häntä. + +"Nyt minä jään sinun luoksesi ja voin ottaa vastaan vanhuuden, kun +se saapuu. Et tiedä, kuinka hermoja jännittävää ja rasittavaa on +vaania jokaista pikku ryppyä. Ja nyt pääsen kaikesta maalaamisesta ja +puuteroimisestakin. Ajattelehan: tänä aamuna keksin ensimäisen harmaan +hiuksen -- ja minä niin pelästyin, että unohdin riuhtaista sen pois!" + +"Anna sen jäädä paikoilleen. Katso, minulla ei ole ainoatakaan mustaa +jäljellä, enkä silti ole koskaan pelännyt vanhuutta." + +"Sinä et näytellytkään komediaa -- ja nyt se jää minultakin. Mutta, +Nils, pidätkö sinä kuitenkin vaimostasi, silloinkin kun minulla on +ryppyjä ja harmaat hiukset." + +"Ursula, sinä pieni hupsu! Sinun sieluasihan minä rakastan enkä +ruumistasi." + + * * * * * + +Mörckin perhe oli vuokrannut pienen huoneuston Sörupissa -- puolen +penikulman matkan päässä Fredensborgista sijaitsevassa kylässä. Siellä +oli iso, vanha puutarha, ja täällä monien hedelmäpuiden välissä +istuskeli Else kauniina lämpiminä elokuunpäivinä aamusta iltaan. + +Hänen äitinsä tuskin poistui hänen luotaan, ja heidän välillään +vallitsi niin luottavainen tuttavallisuus kuin parhaiden ystävätärten +kesken. Else oli jutellut koko tarinan Poulista ja hänen kosinnastaan, +mutta nyt hän katseli nuorukaista aivan toisessa valossa kuin ennen. +Hänen kärsimyksensä ja oleskelu sairaalassa olivat opettaneet häntä +näkemään muiden hyvät puolet aivan toisin kuin ennen, eikä hän enää +koskaan yrittänyt tehdä ketään naurunalaiseksi. + +Mutta hän ei vain oikein toipunut hermostonsa järkytyksestä. Hänen +päänsä oli parantunut, ja tukka peitti täydellisesti haavan ompelusta +jääneen arven; mutta hänen vilkkautensa oli poissa. Hän tunsi aina +väsymystä, ja poskien puna, joka kerran oli häntä niin kiusoittanut, +oli kokonaan kadonnut. Tapaturmasta tai mistään sen yhteydessä olevista +seikoista hän ei ensinkään voinut puhua, koska hän silloin heti hyrähti +itkuun. + +Hänestä oli tullut niin hiljainen ja vakava, ja ainoastaan vanha +sanomalehtimies -- Grethen isoisä, -- joka oli erikoisesti häneen +mieltynyt, voi hiukan vilkastuttaa häntä. Tämä oli eräänä päivänä +saapunut sinne maalle Grethen kanssa, jonka vanhempain luona hän vietti +kesälomaa, ja Ursula-rouvan kera oli elvytetty entisiä teatterimuistoja +niiltä ajoilta, jolloin he olivat yhdessä; ja myöhemmin hän oli usein +käynyt Sörupissa. + +Hän oli eräänä aamuna, juuri kun Mörck ja Svend olivat matkustaneet +kaupunkiin, saapunut kuin kuljeksiva trubaduuri, kitara, hänen paras +ystävänsä, riippumassa nauhasta hänen selässään. Hän oli kävellyt +kahden penikulman matkan Trillerödistä ilmoittaakseen Gaden perheen +tulosta. He aikoivat kaikki saapua päivälliselle, ja rouva Bangin, joka +vieraili pappilassa, piti myös tulla. + +"Lähteekö Erik mukaan?" + +Else punastui omasta kysymyksestään, mutta Carstensen ei sitä +huomannut. Hän tyhjensi juuri limonadilasia. Eräistä syistä hänelle ei +koskaan tarjottu alkoholijuomia. Elsestä tuntui, että kului iäisyys, +ennenkuin hän vastasi. Vihdoin hän laski lasin pöydälle ja kuivattuaan +huolellisesti suunsa punaruutuisella nenäliinalla sanoi verkalleen: + +"Erik? No tietysti. Juuri hänen syntymäpäivänsä vuoksi he tulevatkin. +Se on hänen syntymäpäivälahjansa." + +"Välittäneekö hän siitä?" + +Else hypisteli hiukan hermostuneesti valkoisen pehmeäsilkkisen pukunsa +pitsikaulusta, mutta Carstensen sanoi vakuuttavasti: + +"Tietysti hän välittää, koska hän itse sitä ehdottikin. Hän oli päivän +merkityksen johdosta saanut lomaa ja tahtoi kernaasti käyttää sitä +oikein hauskalla tavalla." + +"Niin, minulle se tietenkin on samantekevää. Kysyin etupäässä äidin +tähden -- täytyyhän hänen tietää, kuinka monta meitä tulee." + +"Vai ni-i-in?" Carstensen katsoi häneen älykkäästi, ja äkkiä selvisi +hänelle, ettei se tytölle ollut niinkään samantekevää. Olihan tullut +hiukan punanhohdettakin poskille. + +Hän istuutui ja alkoi näppäillä kitaraa, mutta Else tarttui innokkaasti +englantilaiseen oppikirjaan; hänenhän täytyi koettaa lukea samaa kuin +toiset koulussa. + +He istuivat pienen pyöreän pöydän molemmin puolin puiden alla, ja +raikas ilma, joka löyhytteli mitä pirteintä tuoksua päivänsäteiden +lämmittämästä nurmikosta, huokuili heidän ympärillään. + +Auringonsäteet lankesivat lämmittävinä kasteesta kosteille +ruohokentille; oli vielä aikainen aamu, ja linnut visertelivät ilosta +ja riemusta heidän päänsä päällä. Alhaalta Esrom-järven rannalta +kuului vaatteita pesevien nuorten tyttöjen huutoja ja naurua, ja +äsken sumuinen ilma oli niin kirkastunut, että saattoi nähdä kukkulan +sinertäville huipuille asti. + +Kuului hilpeätä huilunsoittoa ylhäältä avoimesta ullakkokamarin +ikkunasta, mistä Poulin ruskeakiharainen pää silloin tällöin +pisti esille. Palvelustyttö puuhaili aamiaispöydän kattamisessa +puutarhatuvassa, mutta Ursula-rouvaa ei näkynyt. Hänellä oli jo hommaa +päivällisen valmistuksissa, ja hän oli sitävarten lähettänyt Villen, +joka muutoin avusti heitä karkeammissa töissä, opettajan taloon. Sieltä +päin kuuluvasta äänekkäästä kanojen kaakatuksesta ja kukonkiekunasta +saattoi arvata hänen asiansa. + +Kun aamiainen, jolloin Ursula-rouva vain hetkiseksi näyttäytyi, +oli syöty, niin Poul pumppusi ilmaa polkupyöräänsä, sillä hänen +oli lähdettävä kymmenen junassa pääkaupunkiin. Äiti seurasi häntä +portille ja pyysi häntä pistäytymään konttorissa ilmoittaakseen isälle +odottamattomista vieraista, jotta ainakin Svend saapuisi aikaisemmin +kotiin. + +"Sen hän varmaan tekee", nauroi Poul. "Onhan maailmassa +tyhmeliinejäkin. Sydän on imukone tai pumppu tai miksi sitä +nimittäisimme, joka mieluimmin on pidettävä levollisessa, tasaisessa +liikkeessä, ja houkkio on, ken panee koneiston kulkemaan seitsemän +penikulman vauhdilla -- se päättyy räjähdykseen. Minä ainakin varon +itseäni sellaisesta." + +"Saa nähdä, etkö sitä koskaan unohda!" + +Ursula-rouva hymyili ja nipisti häntä korvasta, mutta Poul hyppäsi +pyörälleen, heitti hänelle lentosuukon ja ajoi pois huutaen: + +"Hyvästi, sinä viisain ja kaunein kaikista äideistä!" + +Ursula-rouva jäi seisomaan portille, kunnes nuorukainen oli kääntänyt +tienmutkassa Rasmus Lolländerin talon luona. Sitten hän kääntyi +ripeästi, ja ystävällisesti nyökäytettyään päätänsä Elselle ja +Carstensenille juoksi portaita ylös solakkana ja kepeänä kuin nuori +tyttö. Carstensen katsoi ihaillen hänen jälkeensä: + +"Että hänellä on ollut ihailijoita, voi helposti käsittää; mutta että +hän on osannut pitää ne loitolla, on melkein mestaritemppu. Mutta +sen hän on tehnyt... häntä nimitettiinkin jääimmeksi teatterilaisten +kesken." + +Else nousi hieman kiivaasti. + +"Nyt voinemme hyvin mennä heitä vastaan", virkkoi hän. + +Hän ei pitänyt siitä silmäyksestä, jolla Carstensen oli katsonut hänen +äitinsä jälkeen, ja nyt hän käsitti, mitä merkitsee sana "kyynillinen", +jota hänen isänsä kerran oli Carstensenista käyttänyt. + +He olivat ehtineet pitkän matkan päähän metsään, ennenkuin näkivät +papinperheen tulevan kävellen. Pitkä, hintelä, etukumarassa astuva +pastori nojasi vaimonsa käsivarteen, ja Gretheä, jolla oli syli täynnä +ruusuja, seurasi Erik hattu kallellaan ja laulaen kilpaa kaikkien +metsän lintujen kanssa. Niin pian kuin Grethe näki Elsen, sieppasi hän +Erikin hatun, pani ruusut siihen, antoi sen hänen käteensä ja juoksi +Elseä vastaan samalla huutaen Erikille: + +"Anna sinä itse ne hänelle." + +Else, joka oli kuullut huudahduksen ja ymmärtänyt tarkoituksen, päästi +hiukan hämillään Carstensenin käsivarren ja riensi avosylin Gretheä +vastaan. + +"Oi, kuinka olen iloinen, että tulette, ja kylläpä me saamme hauskaa!" + +Toiset saapuivat nyt paikalle, heidät lausuttiin tervetulleiksi, ja +Else toivotti Erikille kaikkea onnea. Carstensen katsahti pettyneenä +ympärilleen, ja Karen-rouva, joka käsitti hänen tarkoituksensa, sanoi +valittaen: + +"Äiti ei ollut oikein reipas tänään; hän tahtoi mieluummin pysytellä +kotona levossa." + +Ja Carstensen, joka aamulla oli saapunut mieli täynnä iloista odotusta, +tunsi itsensä yhtäkkiä kovin vanhaksi. Toivo, joka oli ojentanut hänen +selkänsä, oli särkynyt, ja hän asteli nyt raskaasti sauvaansa nojaten +vähän muiden jäljessä takaisin taloon. Heidän saapuessaan puutarhaan +Erik kaatoi kukkaset Elsen pöydälle ja sanoi: + +"Minä poimin ne tänä aamuna niiden vielä ollessa kasteesta kosteina. Ne +kasvoivat siinä isossa lavassa, tiedättehän, juuri kirkkopolulle vievän +portin edessä -- siellä on aina päiväpaistetta." + +"Kiitos, Erik!" Tyttö ojensi hänelle hiukan hämillään kätensä. +"Oletteko tosiaan ne poiminut minulle? Teidänhän päinvastoin olisi +pitänyt saada lahja." + +"Ette voi antaa minulle parempaa lahjaa kuin se on, että iloitsette +kukkasistani." + +Ursula-rouva tuli nyt esille ja laski kätensä Erikin käsivarrelle. + +"Kovinpa te kasvatte, Erik! Kohta olette jo yhtä pitkä kuin leveä. +Montako vuotta te siis tänään täytätte?" + +"Kaksikymmentä!" + +"Kaksikymmentä vuotta..." Ursula-rouvan silmät kävivät haaveileviksi, +ja hän sanoi hiljaa: "Vuotta sitä ennen olivat kaksoiseni tulleet +maailmaan. Teidän äitinne uhrasi kaikki -- nuoruutensa, seurapiirinsä +ja ylioppilastutkintonsa -- lähteäkseen isänne kanssa nummiseudulle, +karkeaan ilmanalaan ja sellaisen väestön luo, jonka kieltä hän tuskin +ymmärsi." + +"Ei, rouva Mörck, äiti ei _uhrannut_ mitään. Hän seurasi miestä, +joka omisti hänen rakkautensa ja joka sen myöskin ansaitsi. Jos hän +sitävastoin olisi jäänyt paikalleen, olisi hän voinut puhua uhrista. +Niin, silloin hän olisi uhrannut kaikki. Mikään ei ole suurempaa ja +voimakkaampaa kuin rakkaus miehen ja naisen välillä, ja ken ei koskaan +ole rakastanut, ei ole elänyt." + +"Kas vain, nuori mies, kuinka te osaatte puhua! Teidänhän on täytynyt +tutkia rakkauden sisintä olemusta, koska sen niin hyvin tunnette." + +Rouva Mörck katsoi tutkivasti nuorukaiseen, mutta tämän katse oli +avomielinen, kun hän vastasi: + +"En ole koskaan puhunut rakkaudesta kellekään nuorelle tytölle, ja +ken kerran tulee omakseni, on myöskin oleva ainoa. En voisi vaatia +puhtautta naiselta, jos itse olisin tahrautunut -- enkä tahdo koskaan +naida sellaista tyttöä, joka on kuulunut muille." + +Rouva Ursula joutui hämilleen. Hän vilkaisi salavihkaa Elseen, joka +kuumeentapaisesti järjesteli ruusuja, ja tunsi todellista huojennusta, +kun häntä kutsuttiin. Mutta koko päivän hän näki nuo rehelliset +avo-ilmeiset kasvot edessään, ja vaikka nuorukaisen siveysoppi oli +ainoata oikeata, tuntui se hänestä nykyaikaisten käsitysten mukaan +melkein luonnottomalta. + +Ursula-rouvan lähdettyä kääntyi Erik Elseen päin: + +"Eikö se ole teidänkin mielipiteenne?" + +"Mikä sitten?" Else kumartui syvään ruusujen yli, mutta Erik katsoi +häneen lempeällä, lujalla katseellaan ja sanoi hartaasti: "Että rakkaus +on suurin kaikista." + +"Niin; sen kyllä uskon. En ole koskaan rakastanut vanhempiani ja +veljiäni niin suuresti kuin nyt sairaana oltuani. Näenhän, kuinka +uhraavaisia ja helliä he ovat minua kohtaan, eikä rakkauteni +musiikkiinkaan ole vähentynyt." + +"Tuo kaikki on kaunista, muttei se kuitenkaan ole sitä rakkautta, mitä +minä tarkoitin. Tarkoitin rakkautta miehen ja naisen välillä." + +Nyt katsoi tyttö nuorukaista suoraan silmiin ja sanoi vivahdus vanhaa +veitikkamaisuutta äänessään: "Siinäkin myönnän olevanne oikeassa. +Teidän ja minun vanhempani ovat siitä paras todistus..." + +"Ei, ei, Else!" Hän tarttui ruusuja pitelevään käteen. "Minä puhun +nuoresta, rohkeasta rakkaudesta, joka näyttää meille, kuinka maailma on +kaunis ja ihmiset hyviä." + +"Päästäkää minut, Erik!" Elsen silmät kävivät tummiksi ja vakaviksi. +"Siihen rakkauteen en tahdo koskaan tutustua -- minä tahdon rakastaa +vain taidettani." + +Grethe, joka oli ollut ylhäällä kukkulalla, tuli juosten ja huusi: "Nyt +tulevat Svend ja Poul polkupyörillä!" + +Ursula-rouva lähestyi nopeasti. + +"Se on mahdotonta! Poul ei voi tulla kotiin tähän aikaan." + +Seurue nousi kukkulalle, joka oli aivan tienristeyksen kohdalla, ja +Else, joka oli saanut poimituiksi ruusut kokoon, oli menossa viemään +niitä sisälle; mutta Erik, jonka silmät alituisesti seurasivat hänen +liikkeitänsä, sanoi kiireesti: + +"Sellaista ei voi ennakolta päättää. Kerran tulee rakkaus ja silloin te +antaudutte ehdottomasti. Mutta tehän olettekin niin nuori ja melkeinpä +vain lapsi vielä." + +"Kylläpä te sitten tosiaan olette merkillisessä keskustelussa lapsen +kanssa." + +Tyttö käänsi hänelle loukkaantuneena selkänsä ja meni kuningattaren +ilmein ruusuineen sisälle. + +Erik jäi seisomaan paikalleen, unohtunut ruusu kädessään. Hän vei sen +huulilleen, mutta laski sen heti jälleen pöydälle, ikäänkuin olisi +polttanut itsensä, ja totesi katkerasti hymyillen, että varsi oli +taittunut. + +Mutta maantiellä hyristi kaksi nuorta miestä polkupyörillä. He +heiluttivat lakkejansa ja saadessaan vastatervehdyksen kukkulalta +hurrasivat niin, että kaiku metsästä vastasi. Grethe etunenässä seurue +meni heitä vastaan, ja silloin he näkivät, ettei toinen pyöräilijä +ollutkaan otaksuttu Poul-veli, vaan sitävastoin Poul Lange. + +"Minä tapasin hänet kaupungissa ja sieppasin hänet heti mukaani!" +huudahti Svend. Ja nyt seurasi tervehtimisiä ja iloisia huudahduksia. +Olihan saapunut yksi vieras lisää. Mutta Poul Lange katsoi heidän +kaikkien ohitseen puutarhaan, mistä Else tuli näkyville, ja riensi +sinne tyttöä vastaan. + +Ensi kerran tuon surullisen päivän jälkeen he nyt jälleen tapasivat +toisensa; ja Else kävi niin vaaleaksi kuin se puku, joka hänellä +oli yllään. Maailma musteni hänen silmissään, ja hän peitti kasvot +käsillään ja purskahti itkuun. Vähällä piti, ettei Poul tehnyt samoin. + +Hän oli syvästi liikutettuna nähnyt, kuinka tyttö oli muuttunut, +tullut vanhemmaksi, mutta sievemmäksi -- niin, hän oli hänestä melkein +yliluonnollisen kaunis. Mutta riemu, millä hän oli rientänyt Elseä +vastaan, oli kokonaan hävinnyt, ja hän tunsi itsensä melkein hylkiöksi, +koska hänen näkemisensä sai tytön heti purskahtamaan itkuun. + +Karen-rouva, joka käsitti, mitä Elsen sielussa liikkui, tarttui häntä +vyötäisiin ja vei hänet sisälle. Mutta vähän taampana, puolittain +muutamain viinamarjapensaitten peitossa, seisoi Erik. Hän puristi +kädessään ruusua, jonka sittenkin oli itselleen ottanut, ja kuiskasi +pilkallisesti: "koulupoika". + +Heti kun Mörck ja Poul olivat palanneet kotiin kaupungista, käytiin +aterialle. Pastori Gade astui Ursula-rouvan luo: + +"Emmekö me kaksi vanhaa ystävää pidä yhtä seuraa? -- Carstensen lähti +pois puoli tuntia sitten pyytäen suomaan sen hänelle anteeksi. Rouva +Vibeken poisjääminen varmaankin on himmentänyt häneltä tämän päivän -- +hänellä ei ollut mitään rauhaa." + +Ursula-rouva tarttui hänen käsivarteensa ja sanoi vakavasti: + +"Uskottomuus rankaisee aina itsensä -- ja hän sai rangaistuksensa +avioliitossaan rouva Hamannin kanssa, joka siis, tosin kyllä vallan +vastoin tahtoaan, kosti rouva Vibeken puolesta. Kerrotaan hänen +antaneen Carstensenille selkäänkin." + +"Sitä puhutaan niin paljon, rouva Mörck. Minä taas luulisin, että +Carstensen kykeni pitämään naista aisoissa." + +"Ei, siihen hän ei kyennyt; siksi hänellä oli liian häilyvä luonne. +Mutta nyt me käymme aterialle, ja toivoakseni ruoka on hyvää." + +Pastori Gadella ei ollut mitään sitä vastaan, että pääsi tästä +puheenaiheesta. Hän oli harvapuheinen mies. Puhuminen oli hänelle +raskasta, ja sunnuntaiset saarnat kirkossa usein uhkasivat hänet lopen +uuvuttaa, niin että hänen täytyi levätä koko iltapäivä. Elämä Jyllannin +tuimassa ilmanalassa oli ollut vaarallista hänen terveydelleen, +mikä aina oli ollut heikonlainen. Mutta hän rakasti tointaan siellä +mannermaalla, ja pienistä mökeistä ja taloista hietasärkkien ja +kanervaa kasvavien nummien takaa oli joka pyhä saapunut vakavia, +harkitsevia miehiä ja naisia jalkaisin hänen kirkkoonsa. Sillaikaa kun +meren mylvinä oli vähällä tukahuttaa hänen äänensä kuulumattomiin, +puhui hän heille lempeästi Kristuksesta, joka oli ottanut +kantaakseen, kaikki syntimme, niin että saatoimme olla varmat hänen +anteeksiannostaan, kun hetkemme kerran tulisi. + +Mutta vihdoin pappi alkoi sylkeä verta, ja lääkäri neuvoi häntä +pyrkimään takaisin siihen seutuun, missä oli syntynyt ja kasvanut, ja +kun virka tuli avoimeksi Trillerödissä, haki hän sitä ja sai sen. Mutta +hän kaipasi takaisin ensimäiseen seurakuntaansa, ja hänelle tuotti +todellista surua, kun kuuli, että eräs lähetyssaarnaaja, muuan niin +sanotuista "tulikiven-saarnaajista", oli voittanut puolelleen seudun +asukkaat ja että kirkko monet sunnuntait perätysten oli tyhjänä. + +Kun kahvi oli juotu, ehdotti Mörck retkeä Nöddebon puistoon. Hänen +ehdotukseensa suostuttiin yksimielisellä riemulla; mutta heti syntyi +väittelyä, tehtäisiinkö retki maitse vai vesitse. Kun nuorisoa oli +lukumäärältään enemmän kuin vanhempaa väkeä ja ilma tyyni, päätettiin +vuokrata vene, ja Erik, joka oli tänään tavattoman hiljainen, tarjoutui +yksinään soutamaan. Hänellä oli liian paljon voimia, väitti hän, eikä +voinut elää päivääkään niitä käyttämättä. Kun kaikki olivat asettuneet +veneeseen ja oli päästy kappaleen matkaa ulos Esrom-järvelle, kysyi +Erik Ursula-rouvalta, osasiko tämä uida. + +"Aivan kuin kivi!" nauroi rouva ja lisäsi: "Aiotteko kenties kaataa +meidät?" + +"Ei, en minä; mutta Lange -- hän tekee voitavansa siinä suhteessa." + +"Sen melkein minäkin uskon!" huudahti rouva niin, että Poul Lange, joka +pyydysteli lumpeita Elselle, pelästyneenä pudotti likomärät kukkaset +veneen pohjalle. Naisille tuli aika hätä hameistaan, mutta tasapaino +saavutettiin jälleen, ja pian laskettiin maihin Nöddebon kärkeen. He +menivät puistoravintolasta tilaamaan illallista, ja Else, jolla oli +hyvin kehittynyt luonnonaisti, tarttui isänsä käsivarteen. + +"Tule, isä, istutaan yhdessä tähän ja nautitaan hiljaisuudessa." + +He istahtivat penkille matalan, puutarhaa rannasta eroittavan +pensasaidan sisäpuolelle ja katselivat ulapalle. Naiset ja pastori +Gade seisoivat vähän matkan päässä jutellen ravintolanisännän, +herra Sörensenin kanssa, joka isona, punakkana, leveäharteisena ja +hyvätuulisena, kuten kaikki ravintoloitsijat, otti illallistilauksia +vastaan. Grethe ja Svend seisoivat tapansa mukaan hiukan erillään +muista, ja Poul, joka oli sytyttänyt savukkeen, sovitteli itseänsä +mukavasti riippumattoon, joka oli pingoitettu puiden väliin. Mutta Erik +ja Poul Lange, molemmat kilpakosijat, lähestyivät kumpikin taholtaan +penkkiä, jolla Else istui isänsä kanssa, ja kun Mörck huomasi hiipijät +ja ymmärsi, että tytär mieluimmin tahtoi olla yksinään hänen kanssaan, +nousi hän ja sanoi kuuluvalla äänellä: + +"Kuulkaapa, kaikki te nuoret miehet, kuinka voitte katsella tuota +raikasta järveä haluamatta heittäytyä sen aaltoihin. Menkää te vain; +kyllä pastori ja minä pidämme naisille seuraa!" + +Siinä ei siis ollut muuta neuvoa. Poul kömpi vastahakoisesti +riippumatostaan, Svendin täytyi keskeyttää mielenkiintoinen esitelmänsä +juriidisesta ja moraalisesta oikeudesta, ja Grethe, joka oli ollut +hartaana kuulijana, vaikkei varsin paljoa käsittänytkään tästä +lainopillis-siveellisestä aiheesta, valitti äänekkäästi, ettei ollut +saanut kuulla loppua. Mutta sen lupasi Svend hänelle illallisen +jälkeen, kun puiden välissä alkoi hämärtää, ja hän kiirehti Erikin luo, +jolle oli vannonut ikuista ystävyyttä. Molemmat Poulit lyöttäytyivät +yhteen, ja pian riennettiinkin jo mäkeä alas niemekkeelle, mistä he +aikoivat lähteä ulapalle, käyttäen venettä uimahuoneena. + +Grethe, joka huomasi, että Else mieluimmin tahtoi olla yksinään +isänsä parissa, alkoi leikkiä pienen sysimustan kissanpojan kanssa, +joka yritteli riuhtaista pöytäliinoja alas puutarhan pikkupöydiltä. +Se seisoi takajaloillaan ja veti rimpsuista, ja Grethe seurasi sitä +hyväilevin huudahduksin pöydästä pöytään. Else, joka oli väsyksissä, +nojasi päätään isänsä olkaa vasten, ja he istuivat kauan ääneti. + +Mörck, joka Elsen varhaisimmasta lapsuudesta asti oli häntä erikoisesti +hellinyt, leikkinyt hänen kanssaan, opastanut häntä läksyjen +lukemisessa ja kertonut hänelle kaikki seikkailut oman lapsuutensa +ajoilta, oli heti tytön ripille päästyä joksikin ajaksi hänestä vähän +vieraantunut. Hänen toimensa vaati häneltä kovin paljon aikaa; mutta +hänestä tuntui myöskin ikäänkuin tyttö häntä välttäisi. Hän ajatteli, +että sen ehkä vaikutti ikä, tuo ikä, jolloin ihmisessä kaikki käy ja +kiehuu, jolloin elämä äkkiä alkaa näyttää niin rikkaalta ja jolloin +rakennamme suuria tulevaisuudensuunnitelmia; ja hän oli vaiti ja antoi +tytön elää rauhassa omien unelmiensa maailmassa. + +Mutta eräänä iltana, kun he tavallisuuden mukaan istuivat yksinään +äidin ollessa teatterissa, tuli tytär hänen luokseen ja istuutuen hänen +polvelleen rukoili, katsellen noilla silmillä, jotka niin täydellisesti +muistuttivat äidin silmiä, että saisi tulla laulajattareksi. Mutta +tässä suhteessa Mörck ei ollut taivutettavissa. Hän tiesi, mitä +pettymyksiä ja särkyneitä toiveita taiteen hengetär kantaa helmassaan, +ja hän näki saman säihkyn tyttären silmissä kuin oli äidin silmissä +hänen kieltäytyessään täyttämästä tämän toivomuksia. + +Niin tapahtui, että hän myöhemmin lähetti hänet täyshoitola-opistoon +ja lupasi antaa hänen kehittää soitannollisia lahjojaan, kunhan hän +ensin suorittaisi ylioppilastutkintonsa. Täytyihän hänen ensin nähdä, +tunsiko tyttö todellista kutsumusta vai oliko se ainoastaan ohimenevä +tilapäisesti virinnyt mieliteko. He eivät olleet siitä asiasta sen +koommin puhuneet, ja isä uskoi nyt, että pyhä hauta oli hyvin vartioitu. + +Else kohotti päänsä hänen olaltansa ja virkkoi väsyneellä ja +soinnuttomalla äänellä, joka isän korvissa värähti niin omituisen +surunvoittoiselta: + +"Vaaditko vieläkin, että suoritan ylioppilastutkinnon?" + +Herra Mörck vilkaisi kapeihin, hienopiirteisiin kasvoihin, joiden tumma +väri vähitellen alkoi palata, ja sanoi lempeästi: + +"Tahdotko mieluummin siitä päästä?" + +"Kyllä minä tahdon. Mitäpä minä sillä tutkinnolla tekisin? Enhän sitä +koskaan tarvitse." + +"Miksi et?" + +"Siksi, että minä tahdon tulla laulajattareksi. Ja _siinä_ tulee +kysymykseen pikemmin ääneni kuin tietoni, ja ääni minulla onneksi vielä +on jäljellä." + +"Etkö luule, että vielä olet liian nuori oikein tietääksesi, mitä +tahdot?" + +"Isä!" Elsen äänessä kuului loukkaantumista osoittava sävy. "Minä +täytän ennen pitkää kahdeksantoista vuotta; mutta sinä olet ihan kuin +Erik. Te molemmat luulette, että pysytään lapsena viidenteenkolmatta +ikävuoteen asti, jolloin vasta suvainnette kunnioittaa minua +täysikasvuisena." + +Mörck hymyili ja sanoi rohkaisevasti: + +"Se ei tosiaan olisi pahinta, mitä sinulle voisi tapahtua. Mutta tuolla +tulee pastori; anna siis toivomuksesi levätä tämän päivän yli." + +"Emmekö mieluummin sano esitykseni, herra ylioikeuden asianajaja?" +Else nauroi veitikkamaisesti niiaten. "Minulla on ehkä sitten kunnia +lähettää se teille kirjallisesti, ja toivon, että huolellisesti pidätte +puoltani. Mitä palkkioon tulee, voitte laskea sen kuinka korkeaksi vain +tahdotte, -- kyllä isä maksaa." + +Mörck uhkasi häntä sormellaan, ja tyttö juoksi Grethen luo, joka +vihdoin oli saanut kissanpojan kiinni, mutta pappi istuutui Mörckin +viereen. + +"Nyt alkaa tyttärenne reipastua. Se veitikkamaisuus ja huumori, joka +ennen tenhosi meidät kaikki, on palaamassa samaten kuin poskien puna." + +"Se on onneksi kyllä totta; mutta tuntuu sentään kuin hän olisi kaiken +tämän aikaa elänyt omassa erikoisessa maailmassaan, ja vasta tänään +olen huomannut, että hän välittää tulevaisuudesta. Mutta mitään +elämäniloa en ole hänessä vielä havainnut." + +"Terveys sen kyllä tuo tullessaan. Muuten ei mikään olekaan niin +kasvattavaa kuin suru ja sairaus. Sairaus opettaa meille itsehillintää, +jollaista emme ennen ole tunteneet. Emmehän kernaasti huolestuttaisi +rakkaitamme. Mutta se opettaa meitä samalla huomaamaan ja pitämään +arvossa kaikkea, mikä ennen mielestämme kuului meille kuin itsestään: +terveyttä, päiväpaistetta ja elämisen iloa. Nyt kiinnymme noihin +asioihin ja ristimme kiitollisina kätemme jokaisesta auringonsäteestä; +sillä nyt käsitämme, että Hän, joka lähetti meille sairauden ja surut, +myöskin lähettää meille päivänsäteet." + +Pastori Gade oli puhunut hiljaisella hartaalla äänellä ikäänkuin +ei olisikaan haastellut Mörckille, vaan tahtonut sitä itselleen +vakuutella; ja Mörck katseli häntä hetkisen tarkkaavaisesti. Hän näki +ikäänkuin ensi kerran nuo jonkun verran sisäänpainuneet kasvot hehkuvan +punaisine täplineen kummallakin ulkonevalla poskipäällä ja näki myös +suuret, harmaansiniset, sisäänpäin kääntyneet silmät, joissa oli +kummallinen fosforimainen kiilto, -- silmät, jotka ikäänkuin näkivät +enemmän kuin muiden. + +Ylioikeuden asianajaja Mörck oli levollinen, tasapainoinen luonne; +mutta hänen oli vaikea hillitä itseänsä lausuessaan: + +"Niin, meidän Herramme täytyy toisinaan käyttää meitä ankarassa +koulussa, ennenkuin saa meidät puhuteltavikseen. Emmehän aina tule +omasta aloitteestamme. Luin kerran erään kirjailijan teoksesta, että +'Herra on meitä kohtaan armollinen antaessaan meille kyyneleet'. Ne +ovat enemmän arvoiset kuin hymy, -- ja sen me tuontuostakin tunnemme, +kunhan vain saamme ne puserretuiksi esille. Monet vuodet tunsin mitä +sydämellisintä sääliä teidän anoppianne, rouva Bangia, kohtaan. Hän +itki, kun hänen ensimäinen miehensä hylkäsi hänet, hän itki, kun hänen +vanhempansa ja poikansa kuolivat; mutta toisen miehensä kuoltua hän -- +ei itkenyt. Ja siitä pitäin hän on ollut kuin kivettynyt. Hymyillä hän +jonkun kerran voi; mutta hän ei enää voi itkeä." + +"Se olikin onnellinen avioliitto." + +"Niin, sitä se oli. Ei yhtä tuhannesta voi siihen verrata; mutta he +olivatkin tavanneet toisensa vasta sitten, kun elämä oli kumpaakin +ankarasti kouluttanut, ja kului vielä monta vuotta, ennenkuin he voivat +mennä naimisiin." + +Herrat jäivät vielä joksikin aikaa penkille istumaan ja juttelemaan, +mutta Else ja Grethe eivät lopettaneet leikkiänsä kissanpojan kanssa, +ennenkuin nuoret miehet virkistyneinä ja oivallisella tuulella +palasivat uimasta. + +"Nyt sitä ruoka maistuu!" huusi Poul jo etäältä, ja pian senjälkeen +he kaikki istuivat pitkulaisen pöydän ympärillä nauttimassa tarjolla +olevia maalaisruokia, joiden joukossa erityisesti kymmenkunnalla eri +tavalla valmistetut kananmunat saavuttivat tunnustusta. + + * * * * * + +Kuu oli noussut taivaalle, kun seurue souti takaisin. Grethe ja Svend +istuivat veneen perässä, jossa viimemainittu hyvin innokkaasti jatkoi +keskeytynyttä esitelmäänsä. Erik souti yksinään, kuten tulomatkallakin, +ja Else istui häntä vastapäätä molempain rouvien välissä. + +Poul Mörck piti myöskin esitelmää. Pappi oli nimittäin valittanut +kaulakipua, ja Poul käytti heti tilaisuutta tarjotakseen muutamia +pillereitä, joita hänellä sattumalta oli mukanaan, ja monilla kaulan +vääntelemisillä ja soodaveden avulla, joka samalla tuotti hänelle +nikotusta, pappi sai vihdoinkin nielaistuksi pillerin, jolloin +kandidaatti heti oli valmis aloittamaan, ja pian koko venekunta ei +haastellut muusta kuin anginasta. + +Kun tämä Elsestä kävi liian ikäväksi, alkoi hän laulaa: + + "Ja rauha verhoo kaupungin, + jo uinuu metsä, maa; + käy taivas tumma tähtihin, + kuun sirppi kohoaa." + +Kaikki yhtyivät lauluun, ja yön kauneus, syvänsininen taivas ja +tummien, uinuvien metsien seppelöimä järvi, jolle kuu valoi vaaleata, +haaveellista hohdettaan, tempasi heidät lumoukseensa, ja vihdoin he +vaikenivat vanaveden kimaltelevien pikkulaineiden välkkyessä, kunnes +vedenkalvo jälleen tasoittui umpeen. + +Heti kun he tulivat maihin, tarttui Else isänsä käsivarteen. Hän sanoi +olevansa väsyksissä ja halusi päästä levolle. Rasmus Lolländerilta +Sörupin kylästä he saivat vaunut, joissa vieraat aikoivat ajaa +Leidersdorffin hotelliin Hillerödissä. Tänne he jäisivät yöksi +matkustaakseen seuraavana aamuna kotiin. Else kätteli heitä kaikkia; ja +Poul Langelle hän sanoi: + +"Minä varmaankin eroan täyshoitola-koulusta, joten siellä tuskin enää +tapaamme toisiamme." + +Poul ei tiennyt mitä vastata. Hänestä tuntui kuin olisi kaikki yhtäkkiä +romahtanut kasaan, ja varma luottamus, joka hänellä kaiken päivää oli +ollut, että kerran kuitenkin voittaisi tytön omakseen, näytti hänestä +nyt äkkiä mahdottomalta. Täyshoitola-opistohan oli hänelle ollut toivon +liesi, ja kun he nyt eivät edes näkisikään toisiansa siellä, eikä +kukaan ollut kutsunut häntä tänne jälleen, niin missä hän sitten hänet +tapaisi? + +Hän etsi sanoja, mutta toiset, jotka jo istuivat vaunuissa, kutsuivat +häntä kärsimättöminä, ja hän sanoi nopeasti hyvää yötä. + + * * * * * + +Eräänä syyskuun aamuna, vähän senjälkeen kun olivat muuttaneet takaisin +kaupunkiin, Mörckin perhe matkusti Trillerödiin kuulemaan pastori Gaden +saarnaavan. Poul syytti lukuja, hänellä ei ollut aikaa, ja sitäpaitsi +antoi pääkallo, mikä hänellä aina oli uuninreunalla, kylliksi aihetta +mietiskelyyn. Se kertoi hänelle elämän katoavaisuudesta, ja tyhjät +silmäkuopat tuijottivat häntä vastaan katseella, joka olematta mikään +katse oli kuitenkin paljoa vihlovampi kuin elävien ihmisten. Poul oli +siis hyvässä seurassa, ja kun perhe lähti matkaan, ennenkuin kello +vielä oli kunnolleen kahdeksaa lyönyt, kömpi hän vuoteeseensa auringon +paistaessa korkealta taivaalta. + +Pappilassa oli hiljaista. + +Iso kenttä rakennuksen edustalla oli haravoitu ja siistitty +sunnuntaiksi, ja puutarhassa nuokkuivat kaikki omenapuiden oksat +hedelmien painosta. Ilma oli raikasta ja puhdasta, ja korkea syyskuun +taivas oli etelämaalaisen sininen. Mutta aurinko paistoi ja Grethe tuli +juosten heitä vastaan. Hänen yllään oli tumma villainen puku, ja runsas +vaalea tukka oli kierretty kiehkuraksi pään ympäri. Hän ilmoitti ilosta +loistaen: + +"Isoäiti on täällä! Hän tuli eilen ja lähtee kanssamme kirkkoon." + +Sisällä puutarhatuvassa oli kahvipöytä katettuna, ja Karen-rouva, joka +oli nähnyt vieraat ikkunaruutujen lävitse, riensi tuomaan höyryävän +juoman sisälle palvelijattaren seuraamana, joka kantoi äsken leikattuja +juhlakakun viipaleita. + +Rouva Bang istui nojatuolissa ikkunan luona, kauniit, hienopiirteiset +kasvot ohimoille ja otsalle aaltoilevan valkoisen tukan reunustamina. +Hänellä oli tavallisuuden mukaan yllään silkkipuku, mikä kaulan +ympäriltä ja hihansuista oli hienoilla kellervillä silkkinypläyksillä +koristeltu. Ursula-rouva istahti hänen luokseen: + +"Onpa hauskaa nähdä teidät noin reippaana ja iloisena." + +Rouva Bang puristi hänen käsiänsä ja virkkoi: + +"Minä nukuinkin yöni hyvin. Näin unta Knudista, ja luulen, että pian +tapaamme toisemme. Nyt alkavat lehdet varista, -- kunpa pääsisin pois, +ennenkuin talvi pitkine, pimeine iltoineen saapuu!" + +Ursula-rouva sanoi nopeasti johtaen keskustelun toisaalle: + +"Ja te tulette meidän kanssamme kirkkoon tänään?" + +"Niin, senvuoksi olen tänne tullut. Gade on tosikristitty pappi ja +tarkoittaa, mitä sanoo. Sellaisia pappeja on kovin harvassa; mutta me +uskovaiset kuulemme heti äänensävystä, ovatko sanat teeskenneltyjä vai +todellisia. Matkustin tänne myöskin välttääkseni Carstensenia." + +Hän hymyili surumielisesti ja jatkoi hiljempää: + +"Hän käy niin usein, ja vaikka olenkin antanut hänelle anteeksi, tahdon +kuitenkin mieluummin olla yksinäni -- muistoineni. Tosin kyllä olin +hänet itse kerran valinnut; mutta silloin olin erehtynyt. Vasta Jumalan +valitsemasta tuli oikea aviopuolisoni, ja ainoastaan hänet tahdon +tavata." + +Karen-rouva tuli äitinsä luo ja aikoi auttaa häntä ylös; mutta rouva +Bang nousi ja astui niin suorana ja keveästi pöydän luo, että pastori +hymyillen huudahti: + +"Rouva Vibeke saattaa meidät väsyneet nuoret ihmiset kaikki häpeään." + +Mutta rouva Karen, johon koski miehensä kivuloinen ulkomuoto, sanoi +kiireesti: + +"Nyt teidän täytyy vihdoinkin juoda kahvi, kun se vielä on kuumaa; +kirkossa on niin viileätä." + +Pastori Gade katsahti häneen, ja hän näki vaimonsa levottomasta, +hellästä katseesta, että tämä oli käsittänyt enemmän kuin hän +oikeastaan oli toivonut. Mörck kohdisti koko huomionsa rouva Bangiin. +Hän oli havainnut miehen ja vaimon välisen yhteistajunnan ja pelkäsi +nyt, että rouva Bang, joka tähän asti ei ollut mitään tiennyt, myöskin +ymmärtäisi. Nuoret neidit rupattelivat ja hymyilivät, ja Svend jakoi +veljellisesti huomaavaisuutensa heidän kesken. + +Juuri kun he olivat aikeissa lähteä, sanoi rouva Bang: + +"Onko teillä mitään sitä vastaan, että sentään jään kotiin? Minä tunnen +itseni jokseenkin väsyneeksi ja haluaisin mieluummin jäädä istumaan +nojatuoliin ja katsella ulos puutarhaan. On niin ihanaa muistella kesän +kauneutta." + +Karen-rouva käski palvelustytön olla valmiina siltä varalta, että +rouva Bang jotakin haluaisi; mutta muutoin tätä ei saanut häiritä. Hän +toimitti äidin mukavasti nojatuoliin ja pieluksia selän tueksi sekä +jakkaran jalkain alle. Grethe taas toi valkoisen villahuivin, jonka +levitti isoäidin hartioille. + +"Kiitos, tyttöseni; te olette kaikki niin ystävällisiä minua kohtaan." + +Else ja Grethe menivät edeltäpäin ja viittasivat sisälle rouva +Bangille, joka vastaukseksi nyökäytti päätänsä ja hymyili lempeätä, +sydämellistä hymyään. He astuivat ison takapuutarhan lävitse, mistä +veräjä juuri vastapäätä kirkkoa avautui kapealle ruohottuneelle +polulle, jota pappi kernaasti käytti. Else jäi hetkiseksi seisomaan. + +"Tässähän ne kasvoivat." + +"Mitkä? Mitä tarkoitat?" + +"Oh, en oikeastaan mitään." + +Hän veti ystävättären mukaansa. Iso päiväpaisteinen kukkaslava oli +johtanut hänen mieleensä ruusut, jotka Erik oli tuonut hänelle +Sörupiin, ja hän sanoi surunvoittoisesti: + +"Rouva Bang on oikeassa, -- on ihanaa muistella kesän kauneutta." + +Kirkko oli melkein täynnä, kun he astuivat lähelle saarnastuolia, ja +pian senjälkeen soittivat urut alkuvirren. Else piti hyvin paljon tästä +vanhasta kyläkirkosta. Saarnastuolin portaiden kohdalle oli seinälle +ripustettu taulu, jossa olivat mainittuina kaikkien seurakunnan pappien +nimet Lutherin ajoista asti, ja toisella kalkitulla seinällä riippuivat +raskaat kahleet, joita muuan näistä papeista kerran oli kantanut, +kun oli yrittänyt puolustaa erästä kylää vihollista vastaan. Mutta +ylhäällä kirkon kuvussa oli muutamia vuosia sitten tullut näkyviin +kalkkimaalauksia, jotka nyt olivat korjatut entiselleen ja nähtiin +samassa kunnossa kuin useita satoja vuosia takaperin. + +Elsellä oli herkkä taidesilmä, ja hänen vanhempainsa kodissa oli +taiteellinen puoli hyvin edustettuna; mutta hänen täytyi hymyillä +nähdessään nuo merkilliset kuviot, jotka osoittivat senaikaista +käsitystä perspektiivistä. Ja kuitenkin ne olivat hänestä paljoa +hauskempia kuin nykyajan futuristien töherrykset, joilla ei ole mitään +yhteyttä taiteen tai luonnonkaan kanssa. + +Pappi nousi saarnastuoliin, ja leveä auringonsäde tunkihe sisään isosta +ikkunasta hänen takaansa saartaen hänet valokehäänsä, niin että Elsen +silmiä häikäisi hänen katsoessaan sinnepäin. Päivän evankeliumitekstinä +oli: "Kenkään ei voi palvella kahta herraa", ja Else selitti sen omalla +tavallaan. + +Unohtaisiko hän Jumalan, jos hänestä tulisi kuuluisa laulajatar? Ei, +ei, sitä hän ei tekisi! Hänhän itse oli antanut hänelle laulunlahjan, +eikä hän anna meille kykyjä samalla antamatta lupaa niiden käyttämiseen. + +Kun jumalanpalvelus oli päättynyt, kulkivat molemmat neitoset ja Svend +kotimatkalla muiden edellä. + +Else sanoi tavattoman välinpitämättömällä äänellä: + +"Eikö Erik-herraa tänään ollenkaan saa nähdä?" + +Grethe joutui hieman hämilleen ja vastasi vältellen: + +"Sitä en usko; hänellä lienee hyvin kiirettä tähän aikaan." + +"Kaiketi lannanajoa, kyntöä ja turpeiden kääntämistä?" + +Elsen sävy oli leikkisä, mutta siinä oli pieni katkera sivuvivahdus, +joka ei jäänyt Gretheltä kuulematta. Hän sanoi siis ripeästi: + +"Hän olisi ollut kotona tänään; mutta kuultuaan sinun tulostasi hän +ajatteli, että hänen varmaan oli parasta pysyä poissa, koska ehkä olisi +vaivaksi." + +Else katsoi tutkivasti ystäväänsä. Tiesikö tuo tyttö jotakin vai +puhuiko hän vain pelkästä avomielisyydestä? Mutta Svend, joka tähän +asti oli ollut vaiti, sanoi loukkaantuneena: + +"Ei suinkaan hän vain minua vältellyt?" + +"Ka, nyt muistankin! Hän pyysi minua juuri kysymään teiltä, ettekö +aamiaisen jälkeen viitsisi lähteä hänen luokseen." + +"Sen teen kernaasti. Sitten kyllä taivutan hänet palaamaan kanssani -- +mikäli hän Elsen tähden tohtii." + +Hän katsahti ilkkuen sisareensa, mutta tämä kohautti niskojansa ja +sanoi vihaisesti: + +"Älähän vaivaudu. Minä matkustan heti suuruksen jälkeen, -- Poul on +kutsunut minut ylioppilasyhdistykseen täksi iltaa." + +"Niinkö? Minä taas luulin kuulleeni sinun aamulla kieltäytyneen, kun +aioimme jäädä tänne iltajunan lähtöön asti." + +"Mitä? Kieltäydyinkö? Sitä en voi muistaa." + +Else poimi viimeiset ruusut Erikin pensaasta muka rouva Bangille +viedäkseen, ja Grethe, joka nyt äkkiä muisti isoäidin, pyrähti +juoksemaan huutaen samalla: + +"Nyt minä riennän edeltäpäin katsomaan, kuinka hän voi." + +Grethe näki isoäidin istuvan nojatuolissaan ikkunan edessä, mutta hän +ei varmaankaan huomannut Gretheä, sillä hän ei nyökännyt vastaan, kun +tyttö viittasi hänelle ikkunasta. Hän näki ruudun lävitse, että silmät +olivat suljetut ja pää lepäsi pieluksella. Pienet valkoiset kädet +olivat ristissä hänen helmassaan, ja huivi oli valahtanut hartioilta. + +Grethe juoksi takaisin pyytääkseen toisia olemaan hiljaa, koska isoäiti +nukkui, ja yksimielisesti he menivät sisälle pääovesta. + +He söivät aamiaista ruokasalissa, heti kun olivat tulleet sisälle; +mutta Karen-rouva ajatteli, että oli parasta antaa isoäidin nukkua +rauhassa. Grethe ja Svend haastelivat vilkkaasti -- oli niin paljon +juteltavaa senjälkeen, kun oltiin Nöddebon retkellä. Mutta Else oli +alakuloinen. Kun he olivat aterioineet, meni rouva Karen sisälle +äitiänsä katsomaan jättäen oven auki jälkeensä. Äkkiä he kuulivat +valittavan huudahduksen ja senjälkeen kutsun, ja pappi riensi sisälle. + +Karen-rouva seisoi kumartuneena äitinsä puoleen ja puhui tuskallisen +levottomasti: + +"Äiti, pikku äiti!" + +Mutta pastori näki heti, että rouva Bang oli kuollut. Hän otti +hänen kätensä, mutta se vaipui jälleen takaisin, ja hän kuunteli +sydämenlyöntiä. Tarttuen vaimonsa käteen hän sitten virkkoi +juhlallisesti: + +"Onnellisen lopun sinun äitisi sai. Hän on nyt sen seurassa, jota aina +oli kaivannut." + +Toisetkin olivat tulleet sisälle ja seisoivat kaikki äänettöminä +kunnioituksesta kuolemaa kohtaan, joka usein näyttää meille vilahduksen +siitä suuresta, mitä nimitetään iäisyydeksi; ja pappi luki isämeidän. + +Svend meni noutamaan lääkäriä, mutta Mörck kantoi rouva Bangin +etelänpuoleiseen vierashuoneeseen, mistä oli laaja näköala vainioille +ja niityille. Siellä vanha rouva oli vierailujensa aikana aina asunut, +eikä kukaan koskaan astunut sinne tuntematta tuoksahdusta siitä +rauhasta ja lempeydestä, mitä hän alati levitti ympärilleen. Else ja +Grethe menivät samaan ullakkokammioon, missä he olivat yhdessä asuneet, +mutta joka Grethellä nyt oli yksinään hallussaan. He istuivat käsi +toistensa kaulassa ja itkivät kumpikin pitäen nenäliinaansa silmiensä +edessä; mutta Karen-rouva istui sisällä äitinsä luona -- yksinään, +kuten oli sanonut haluavansa. + +Samana iltana -- Mörckin perhe oli matkustanut ennen päivällistä -- +istui pastori Gade vaimoineen omassa kamarissaan keinutuolissa pöydän +edessä. Rouva Gade istui isoäidin nojatuolissa, joka oli siirretty +sinne. + +Äidin äkillinen kuolema oli tehnyt hänet levottomaksi. Hän pelkäsi +menettävänsä myöskin aviopuolisonsa, jonka heikko, riutunut ulkomuoto +oli sinä päivänä ensi kertaa täyttänyt hänen mielensä vapisuttavilla +aavistuksilla. Hän oli pannut varjostimen lampun yli, jonka hohde +kirvelytti hänen itkettyneitä silmiään, ja hänen äänensä oli raukea, +kyynelten tukahduttama, kun hän sanoi: + +"Luuletko, että äiti tiesi kuolevansa?" + +Pappi nyökkäsi: + +"Luulen kyllä; se aavistus varmaankin tulee kaikille kaipaaville." + +"Kaipaaville?" Karen-rouva katsoi huolestuneena kysyvästi mieheensä. +"Mitä kaipaaville?" + +"Niille, jotka kaipaavat lepoa ja ikuista rauhaa." + +"Mutta varmaankin äiti pikemmin kaipasi eno Knudia." + +"Niin kyllä, -- mutta hänen kaipuunsa ei enää ollut tästä maailmasta." + +"Ei, sehän on aivan luonnollista. Kun tulee vanhaksi, katoaa kaiketikin +se tunne, jota monet nimittävät rakkaudeksi, mutta joka onkin +ainoastaan rakastumista. Ikävä vain, että sielullinen puoli tulee niin +myöhään." + +"Karen!" + +Pastorin ääni kuului niin tuskallisen kummastuneelta, että Karen-rouva +säpsähti; mutta hän oli päättänyt tänä iltana sanoa kaikki, mitä +hänellä oli sydämellään, ja virkkoi sen vuoksi intohimoisesti: + +"Miksi olet kokonaan sulkeutunut itseesi viime vuosina? Ennen +Jyllannissa kerroit kaikki minulle; nyt on sinusta tullut kuin +muukalainen sekä minulle että lapsille. Me olemme nyt ulkopuolella, +kuten seurakuntasikin, ja ainoastaan saarnasi kuuluu meille kaikille." + +Pastori ei vastannut; mutta Karen-rouva nousi ja astui hänen luokseen. +Hän laski kätensä hänen olalleen ja kumartui hänen puoleensa. + +"Svend, armas puolisoni, etkö enää rakasta vaimoasi?" + +Pappi painoi hänen kättään poskeansa vasten, ja rouva laskeutui +polvilleen hänen eteensä. Pastori silitti kädellään hellästi hänen +vaaleita hiuksiansa ja sanoi soinnuttomalla äänellä: + +"Minä rakastan sinua kuten aina; -- mutta minä olen sairas." + +"Svend, mikä sinua sitten vaivaa?" + +Hän katsoi huolestuneesti miehensä silmiin, jotka omituisen +metallikiiltoisina tuijoittivat eteensä, ja pastori vastasi ikäänkuin +tunnustaen jonkin synnin: + +"Minä luulen, että minussa on rintatauti, tuberkeleita. Kaiketi olen +sen saanut Jyllannissa ja... minä luulen, että käyn kohti kuolemaa." + +"Ja sen olet minulta salannut?" + +"Miksipä olisin sinua sillä tiedolla huolestuttanut? Minä kerron sen +vain nyt, kun kysyt." + +"Ja luuletko, että minä tyydyn näkemään sinun hitaasti riutuvan ja +kuolevan silmieni edessä?" + +Vaimo painoi intohimoisesti hänen kättänsä huulilleen. Pastori sanoi +liikutettuna: + +"Meidän täytyy taipua Jumalan tahtoon." + +"Niin, tuo kuulostaa niin kauniilta; mutta..." Hän nousi ja sipaisi +hiukset pois silmiltään: "Kuka sanoo, että Jumala tahtoo sinun +kuolemaasi?" + +"Karen!" Pastori Gade nousi ripeästi ja hänen silmiinsä tuli uutta +eloa, kun hän tarttui vaimonsa käteen ja virkkoi: "Ellei se ole Jumalan +tahto... Menkäämme nyt äitisi luo, Karen, siellä saamme ehkä vastauksen +kysymykseemme." + +Karen-rouva katsahti häneen hiukan levottomasti. Oliko hänellä +kuumetta, vai mitä hän sanoillaan tarkoitti? Oliko hän unohtanut, että +isoäiti oli kuollut? Mutta pappi, joka luki hänen ajatuksensa, sanoi +levollisesti: + +"Äitisi on antanut meille eläissään monta hyvää neuvoa, ja minä uskon, +että löydämme rauhan ja opimme alistuvaisuutta hänen kuolinvuoteensa +ääressä." + +Karen-rouva näki kuitenkin, että elämäntoivo noista synkistä +ajatuksista huolimatta hänessä vielä sykki, ja kaikki hänen surunsa +ja alakuloisuutensa hävisi siinä tuokiossa. Kristittynä hän käsitti +miehensä päätöksen ja seurasi häntä kernaasti. + +Ylhäällä hiljaisessa tuvassa, salaperäisen kuoleman ääressä, jonka +olemus usein melkein vastoin tahtoamme saa meidät ristimään kätemme +ja antautumaan hartaudeksi nimitettyyn käsittämättömään tunteeseen +ja siinä tajuamaan olevamme luodut Jumalan kuvaksi, polvistuivat +mies ja vaimo sydämelliseen rukoukseen -- molemmat yhtyneinä samaan +toivomukseen: että Jumala vielä soisi heidän muutamia vuosia elää +yhdessä. Ja se rukous kohosi Jumalan valtaistuimelle. + + * * * * * + +"Kuule, isä!" -- Else oli livahtanut isänsä toimistoon ja seisoi nyt +hänen edessään katsellen häntä veitikkamaisesti, mutta vähän hämillään. +Hiukan vastahakoisesti Mörck kohotti silmänsä papereistaan. + +"Tiedäthän, etten halua tulla häirityksi konttoriajalla. Mitä sinä siis +tahdot?" + +"Minä tahdon sittenkin päästä takaisin täyshoitola-opistoon." + +Isä katsahti häneen kovin kummastuneena; mutta kun tyttö ei näkynyt +aikovan sanoa enempää, virkkoi hän raukeasti: + +"Kylläpä te tyttölapset olette omituisia. Mitä teiltä vaaditaan, +sitä _ette tahdo,_ ja kun vihdoin pääsette toivomuksenne perille, +niin _tahdotte_ kumminkin. Minulla ei nyt ole aikaa, mutta sinä +olet totisesti antanut minulle jotakin mietittävää. Mene nyt! +Päivällisajalla pohdimme asiaa." + +Mörck vaipui jälleen papereihinsa ja hymähti puoliääneen omissa +mietteissään: + +"Niin, tyttölapset ovat hiton kummallisia." + +"Hyi, isä, kun kiroat!" + +Mörck katsahti häneen jurosti hymyillen: + +"Siinäkö sinä vielä olet, pikku velho! Etkö siitä lähde!" + +"Kyllä, herra yli-asianajaja, -- muttei saa olla noin vihainen." + +Else heitti hänelle sormisuukon ja riensi sisälle. Aurinko paistoi +arkihuoneen pianolle ja Else istahti sen eteen. Hän alotti suurin +taiteilijanelein erään Chopinin valssin, mutta ei saanut mitään lepoa, +ja vähän myöhemmin hän lähti notkein liikkein huoneeseensa. Täällä hän +otti esille mustetta, kynän ja postipaperia pienestä lastenlippaasta, +jonka äskettäin oli perinyt rouva Bangilta. + +Oli päästy marraskuuhun, ja Else oli samana päivänä saanut Gretheltä +kirjeen, jonka sisältö oli saanut hänet ajatuksissaan siirtymään +takaisin täyshoitola-koulussa vietettyihin päiviin, ja äkkiä hänessä +oli herännyt voittamaton halu päästä sinne jälleen. Hän näki rehtorin +kookkaana ja voimakkaana edessään ja kuuli hänen milloin leikkisät, +milloin kehoittavat sanansa; mutta ennen kaikkea hän näki eteisen +kellon, tuon ison, valkoisen bornholmilaisenkellon, joka aina +ärsyttävän tarkasti ilmoitti, mikä aika oli. + +Se kello oli usein häntä suututtanut; rehtori vaati täsmällisyyttä, +mutta Elsellä sitävastoin oli melkein sairaaloinen taipumus +myöhästymiseen, ja sittenkin, vaikka hän jälkeenpäin niin hyvin kätki +itsensä käytävässä jonkun toisen oppilaan taakse, rehtori kyllä keksi +syntisen ja toimitti hänet esille, jolloin kehoituksia ja muistutuksia +tuli oikein satamalla. Mutta rehtori oli sittenkin mainio. Hänellä oli +niin paljon hymyryppyjä silmäkulmissa, ja vaikka hän kyllä toruikin +tukevasti, näytti kuitenkin aina siltä, että kaiken pohjalla oli +myötätuntoa, niin että hänestä täytyi pitää. + +Grethe oli myöskin kirjoittanut, että koulussa hommattaisiin +huvinäytelmä, ja rehtori oli tänä vuonna aikonut antaa Elsen esittää +Inkerin osaa "Lomavieraissa", ja Poul Lange saisi näytellä Knudia; +mutta siitä tuskin tulisi mitään, kun Else yhä pysyi poissa. + +Niin, totisesti se niin on! Else sulki kirjeen, jonka oli lukenut +kolmanteen kertaan, ja istuutui vastaamaan. + +"Tässä ovat neidin kirjoituskojeet." + +"Kiitos, Bodil, voitte laskea ne vuoteelleni." Else kääntyi +häiritsemisestä närkästyneenä palvelustyttöä kohti; mutta hänen +kasvonilmeensä muuttui, kun hän näki ilon, mikä loisti toisen silmistä. + +"Olette kai hyvällä päällä tänään?" + +"Niin, sitä olenkin; minä olen saanut pienen veljen." + +"No, sepä vasta hauskaa!" Elsen huudahdus kuulosti kylläkin +todelliselta, mutta sittenkin hänestä tuntui, että tuolla hauskuudella +sai olla rajansa. Perheellä oli jo ainakin tusina lapsia, sen hän +varmasti tiesi. Bodil jatkoi ilosta säteillen: + +"Meillähän on kaksitoista tyttöä, niin että oli oikea onnenpotkaus, kun +nyt tuli poika. Ja ajatelkaahan, neiti Else, rouva Mörck on luvannut +tulla kummiksi." + +"Niinkö!" Nyt Else oli todella innostunut. "Saanko minäkin tulla +mukaan?" + +"Kyllä, tietysti neiti saa tulla. Mikä riemu nouseekaan kotona, kun +kerron, että sekä rouva että neiti tulevat ristiäisiin!" + +"Bodilin äiti oli kyllä aika vilkas nuorena. Äiti on kertonut, että +hän palvellessaan isovanhempaini luona oli eräänä iltana äitini kanssa +Tivolissa. He olivat livahtaneet sinne kenenkään tietämättä; mutta +kyllä he seuraavana päivänä saivat kuulla kunniansa. Äidinäiti oli +varsin ankara." + +"Niin, niin, sen jutun on äiti kertonut satoja kertoja. Hän sanoi +rouvan olleen niin kauniin, että kaikki herrat Tivolissa juoksivat +häntä tirkistelemään, mutta sitten hän suuttui ja itki kotiin tultuansa +ja sanoi, ettei koskaan menisi naimisiin." + +"Oh, sellaista lörpötellään varsin usein, vaikk'ei kuitenkaan mitään +tarkoiteta." + +"Mutta sitähän ei toki neiti sano, kun on niin kaunis?" + +"Minä... hm... niin... ei, _minä en todellakaan tahdo koskaan mennä +naimisiin._ Onneksi on korkeampiakin harrastuksia." + +"Niin, sen voitte kyllä te sanoa. -- Nyt minun täytyy kai kiirehtiä +silitysrautani ääreen; meidän täytyy saada työ valmiiksi ennen +päivällistä, ja kalaputinki on jo keitetty." + +Bodil läksi, ja Else jatkoi kirjoitustaan. Hän pyysi ystäväänsä +ilmoittamaan rehtorille, että hän kernaasti ottaisi tuon osan ja +tulisi kouluun ensi tilassa. Else puraisi kynänvarteen. Oli toki onni, +ettei hänen eroamistaan ollut ilmoitettu heti loma-ajan jälkeen, kuten +hän oli pyytänyt isää tekemään. Olisihan kuitenkin tullut suorittaa +lukukausimaksut kesälomaan asti, ja hänen isänsä oli aina sanonut: +"Odottakaamme, mitä aika tuo mukanaan." Hän ajatteli nyt todellisella +ihailulla isäänsä, joka aina oli niin järkevä ja kaukonäköinen; mutta +hänhän tunsikin ihmiset hyvin, varsinkin kai naiset; sillä Elsen äiti +ei suinkaan aina ollut oikuista vapaa. Mitä hänen oma käytöksensä +tässä tapauksessa voisi osoittaa, sitä ei Else ollenkaan ajatellut; +hän koetti vain kuvitella menettelevänsä yksinomaan isän toivomusten +mukaisesti palatessaan täyshoitola-opistoon. + +Äkkiä hän näki edessään Poul Langen. Tämä keikautti päätään tahtoessaan +suoria pois silmiltään pitkää, aaltoilevaa tukkaansa, joka usein +oli ärsyttänyt Elseä. "Leikkauta toki hiuksesi koneella", oli tyttö +sanonut, "niin kestää sentään hiukan aikaa, ennenkuin ne jälleen +kasvavat"; mutta Poul, joka luuli voimansa olevan hiuksissaan, kuten +Simsonilla, ei noudattanut Delilan neuvoa. Hän antoi niiden kasvaa +eikä vielä sittenkään, kun Else lahjoitti hänelle kaksi heleänpunaista +hiusnauhaa, yhden kummallekin ohimolle, joutunut hämilleen, vaan +keikautti päätään taaksepäin, niin että hampaat kalahtivat yhteen +suussa. + +Kirje oli valmis, ja Else juoksi käytävään noutamaan päällysnuttuansa. +Tärkeimmät kirjeet hän tahtoi itse toimittaa postiin, ja tämä oli +mitä tärkeimpiä. Siinähän puhuttiin koulunäytelmästä ja Poulista sekä +kaikkein, kaikkein tärkeimmästä -- kappaleen päähenkilöstä, hänestä +itsestään. + + * * * * * + +Else ja Grethe istuivat yhteisessä huoneessaan pappilassa ja lukivat +"Lomavieraissa" esitettäviä osiansa. Läksyjen lukeminen oli kauan +sitten päättynyt. Se työ toimitettiin tähän aikaan mitä ripeimmin +ja nopeimmin pois tieltä ja innokkaasti puuhattiin sitten tässä +verrattomasti hauskemmassa toimessa. + +Elsen oli määrä esittää Inkeriä ja Grethen neitsyt Tudsgaardia; Poul +olisi Knudina ja muut osat olivat annetut yliluokan oppilaille. Kaj +Wulff, joka muutteeksi oli jonkun aikaa haaveillut Gretheä saaden +tytöltä kuitenkin jokseenkin viileää myötätuntoa, oli Elsen palattua +muuttunut jälleen tämän ihailijaksi. Mutta silläkään taholla hän ei +kohdannut ymmärtämystä. Else suosi enemmän Poulia, mikäli hän yleensä +välitti muista kuin itsestään, -- mutta nuorukaisesta tuntui, että +tytöltä kokonaan puuttui sydän. + +Hänen oli arvosteltava esitystä koulun lehdessä, ja hän kirjoitteli +nyt joka ilta sivun toisensa perään Elsen näyttelemisestä, joka +tietysti menisi loistavasti. Olihan parasta harjoitella ajoissa, +ja jos arvostelusta tulikin pitkänlainen -- se täyttäisi kaikki +palstat ainakin kymmenkunnassa koululehden numerossa, -- oli hän joka +tapauksessa tuonut esille sekä hyviä että tärkeitä seikkoja. + +Else veti lampun lähemmäksi itseänsä: + +"Sehän ei valaise ollenkaan. Miksei teillä toki ole sähkövaloa? Onhan +sitä muuten kaikkialla tässä kylässä?" + +"Isä pitää enimmän öljylampuista. Ne ovat hänestä kodikkaampia ja +hauskempia." + +"Sait kai häneltä kirjeen tänä aamuna. Kuinka hän nyt voi?" + +"Isä voi hyvin, niin hän kirjoittaa, ja syö ja juo hyvällä halulla." + +"Niin, Skodsborgin sanatoriossa onkin mainio hoito, niin olen kuullut." + +Grethe teroitti lyijykynää ja sanoi puolittain kuiskaten vilkaistessaan +ovelle: + +"Mitä sinä pidät kappalaisesta?" + +"Oh, enpä tiedä. Hän on varmaan omituinen olento." Else hymyili +hiukan hämillään. "Ja hän tuijottaa minuun suurilla unisilla +juutalaissilmillään kaiken aikaa, kun hän on sisällä, niin että tuskin +tiedän, mihin katsoisin." + +"Hän on tietysti rakastunut sinuun kuten kaikki muutkin." + +Grethen äänessä oli vivahdus katkeruutta, minkä Else heti huomasi; hän +sanoi senvuoksi nopeasti: + +"Sinä olet ehkä itse hullaantunut häneen?" Kun Grethe ei vastannut, +vaan ainoastaan katsoi loukkaantuneena toveriinsa, jatkoi tämä +hymyillen: "Mitä luulet Lain siihen sanovan? Jumaluusoppi ja lakitiede +ovat kaksi kovin erilaista käsitettä -- edellinen käsittelee +haudantakaisen ja jälkimäinen tämän maallisen elämän asioita. Sanohan, +kumpi on sinulle mieluisempaa." + +"Minulle on mieluisinta mennä levolle; kello on kymmenen." + +Else nauroi: + +"Ihan varmaan sinä pidät kiinni juridiikasta, -- näenhän, kuinka hyvin +osaat päästä eroon kaikista hankaluuksista." + +"Else, lopeta nyt tuo ärsyttely! Minä en todellakaan sellaisia +hupsuuksia ajattele." + +"Voi sinä pyhä Nepomuk! Hupsuuksia, sanot. Noin halveksivastiko sinä +puhut kaikkein korkeimmasta tunteesta -- rakkaudesta?" + +"Tule nyt, Else." Grethe oli sytyttänyt käsilyhdyn, jota he aina +käyttivät, kun heidän oli mentävä ullakon läpi päästäkseen alas +huoneustoon. He astuivat hiljaa permannon yli ja lähestyivät portaita, +kun samassa heidän kammiotaan aivan vastapäätä olevan päätyhuoneen ovi +avautui ja kappalainen, pastori Mortensen, näyttäytyi. Hänelläkin oli +lyhty kädessä. Hän virkkoi ujolla, melkein nöyrällä äänellä: + +"Olin juuri menossa sanomaan hyvää yötä rouvalle -- ja kenties tulisi +meidän laulaa pieni iltavirsi?" + +"Se ei ole meillä täällä tapana, me laulamme vain aamuvirren." + +Grethe sen ilmoitti; mutta Else virkkoi ripeästi: + +"Eikö herra pastori sitä vielä tiedä, vaikka on ollut täällä kaksi +kuukautta?" + +"Kyllä... mutta ajattelin..." + +"Että voisitte muuttaa talon tapoja pastori Gaden poissaollessa? -- +Ei, hyvä kappalainen, siksi kunnioitamme täällä liiaksi paljon vanhaa +järjestystä." + +Else riensi portaita alas, ja hänen perästään Grethe, jonka oli hyvin +vaikea pysyä vakavana. Elsehän aina sai hänet nauramaan. + +"Kah, oletteko te täällä?" + +Else laski lyhdyn käytävään ja ojensi kätensä Erikille, joka seisoi +arkihuoneen avoimella ovella. + +"Olen tosiaan; tulin heti iltatyön päätyttyä. Äiti istui niin yksinään." + +Else meni katuvaisena Karen-rouvan luo, joka istui pöydän ääressä +kutomassa silkkistä kaulahuivia miehelleen. + +"Rakas täti Karen, oletteko vihainen, kun lähdimme niin aikaisin ylös?" + +"En suinkaan." Karen-rouva hymyili häntä vastaan. "Teidänhän on +opittava osanne", virkkoi hän, "enkä minä erikoisesti ymmärrä +huvinäytelmiä". + +Pappi ja Grethe tulivat nyt myös sisälle ja asettuivat kaikki pöydän +ympärille. + +"Teillä kahdella on kyllä ollut herkullista, sillävälin kun Else ja +minä olemme ahertaneet." + +Grethe hymyili äidilleen ja osoitti pöydän keskellä olevaa maljakkoa, +missä oli isoja kirkkaita omenia. "Saanko minä ottaa yhden?" + +"Niin, syökää toki, lapsukaiset, senvuoksi ne olen esille ottanutkin." + +Grethe otti itselleen isoimman ja kauniimman; mutta Else sieppasi sen +hänen kädestään ja leikkeli siihen hedelmäveitsellä. Grethe tahtoi +ottaa sen takaisin, mutta Else kieritti sen pöydän yli Erikille ja +huudahti: + +"Olkaa hyvä, Erik! Nyt olen piirtänyt teille riimukirjoitusta." + +Nuorukainen loi häneen nopean silmäyksen, otti omenan ja pisti sen +taskuunsa. + +"Sen minä syön juuri ennen maatamenoa, niin varmaankin näen hyvää unta." + +Else punehtui hiukan ja nappasi nopeasti toisen omenan maljakosta; +mutta kappalainen, joka ei ollut irroittanut silmiänsä hänestä, sanoi +hitaasti ja viivytellen: + +"Ettekö tahdo riimustaa runoja minullekin?" + +"Sen teen hyvin kernaasti. Erik, antakaahan minulle veitsi!" + +"Ei, Else, lakkaa jo tuosta hulluttelusta!" Karen-rouva otti veitsen +Erikiltä ja kuivasi sen silkkipaperin palaseen. "Teidän ei laisinkaan +tarvitse kuoria omenia, minä olen itse poiminut ne puusta, ja +tiedättehän, että hienoin tuoksu on juuri kuoren alla." + +Else alkoi omenallaan leikkiä palloa, ja Grethe sanoi: + +"Me tulimme tänne alas sanoaksemme hyvää yötä, mutta näyttääkin siltä, +että oikeastaan ilta nyt vasta alkaa." + +Karen-rouva pani työnsä kokoon ja virkkoi katsahtaen poikaansa: +"Erik tuli tänne tänä iltana ilmoittaakseen uutisen; mutta kerro se +mieluummin itse." + +Erik pudisti vastahakoisesti päätänsä: "En luule, että se voi Elseä +huvittaa." + +"Mutta minua sitten!" Grethe katsoi loukkaantuneena veljeensä. "Miksi +aina on kysymys Elsestä?" + +"Älä nyt ole noin lapsellinen. Kyllä äiti sen sinulle huomenna kertoo." + +"Minä en halua tunkeutua kenenkään salaisuuksiin." + +Else katsoi vihaisesti Erikiin ja sanoi nousten: + +"Kun tädillä on jotakin uskottavana tyttärelleen, en tahdo +läsnäolollani häiritä." + +"Mutta Else hyvä!" Karen-rouva katsoi häneen moittivasti. "Tuntuuko +sinusta todellakin, että kohtelemme sinua kuin olisit vieras?" + +Else ei vastannut siihen kysymykseen, vaan sanoi ripeästi: "Hyvää yötä, +täti Karen, hyvää yötä, herra pastori, hyvää yötä, Erik. Tulet kai +pian?" + +Viime sanat lausuttiin Grethelle, joka nousi hämmästyneenä, +seuratakseen häntä. Kappalainen oli myöskin noussut epätietoisena, +lähtisikö perästä vai jäisikö; mutta Karen-rouva ratkaisi ripeästi +kysymyksen lausumalla: + +"Ehkä te soitatte hiukan uruilla pojalleni ja minulle?" + +Hän kumarsi ja meni nopeasti pieneen huoneeseen, missä urut olivat, ja +pian senjälkeen kuuluivat säveleet virrestä "Jo tulee mestarimme" ylös +nuorten neitosten kammioon, joka sijaitsi aivan sen kohdalla. + +Else lojui harmitellen vuoteessaan. Hän oli käyttäytynyt väärin, eikä +mikään ole kiusoittavampaa kuin että täytyy se itselleen tunnustaa; +mutta Erik oli ollut niin kylmä häntä kohtaan aina siitä päivästä +asti, kun hän kesällä oli vakuuttanut hänelle, ettei koskaan menisi +naimisiin. -- Sitä ei nuorukaisen toki olisi tarvinnut panna niin +pahakseen. Olisihan hänen pitänyt käsittää, ettei hän, köpenhaminatar, +mitenkään voisi mennä naimisiin talonpojan kanssa. Kyllähän Else +hyvin tiesi, että hän Erikistä piti, mutta mitäpä se kaikki hyödytti, +kun hän ei sentään pitänyt hänestä kylliksi; eikä hän sallinut +pakottaa itseänsä avioliittoon -- ei totisesti sallinutkaan. Kun se +kappalainenkin siellä jo lopettaisi! Nyt hän alkoi soittaa: "Ken +tietää, milloin täältä lähden." Ihan nauratti ja itketti yhtaikaa! +Hetkistä myöhemmin hän palasi äskeiseen ajatusjuoksuunsa: Erik ehkä +vielä vaatisi, että hänen vaimonsa lypsäisi lehmiä ja avustaisi +teurastuksessa sekä kaikessa muussa puuhassa, mitä sellaisessa talossa +esiintyisi. Ei, hän tahtoi matkustaa ja elää sivistyneiden ihmisten +parissa. + +Hän naurahti äkkiä. Hän oli tullut ajatelleeksi Poulia ja ihmetteli +hiljaa mielessään, että hänelle oli sattunut niin merkillisiä +ihailijoita. + +Jos hän otti toisen, niin hän voi esittää laulutaitoaan lehmille ja +hevosille. Jos taas toisen, tulisi hänestä kai eskimotar ja hänen ehkä +täytyisi syödä raakaa ihraa ja kastaa leipänsä hylkeenrasvaan. Ja +siellä pohjoisessa hän voisi laulaa hylkeille ja jääkarhuille. + +Hän kuuli Köpenhaminan yöjunan tulevan puhkuen ja sähisten ja näki +ullakonikkunastaan veturin kaikkine vaunuineen. Se muistutti _camera +obscurasta_, jonka hän oli nähnyt Langeliniellä; mutta se tuntui niin +kummallisen epätodelliselta, että hän hypähti sängystään ja veti +uutimet ikkunan eteen. Portaissa natisi, ja vasta nyt hän huomasi, että +soitto oli lakannut. Sieltä tuli siis kappalainen, joka välttääkseen +heidän häiritsemistään oli riisunut kenkänsä alhaalla käytävässä ja nyt +meni levolle. + +Käry kaakeliuunista, missä kytevä turve kutkutti hänen nenäänsä, +häiritsi häntä, ja hän ryömi vuoteeseensa pää käärittynä hajuvedellä +pirskoitettuun silkkinenäliinaan. Uh, kuinka oli kuuma, ja hän pisti +nenänsä ulos saadakseen ilmaa, vaikka nenäliina onneksi ei tuoksahtanut +talonpojilta eikä grönlantilaisilta. + + * * * * * + +Oli koulunäytelmän jälkeinen päivä. Else istui murrillaan ja +haluttomana välitunnilla pureskellen kynän varttansa. Saksalaisessa +kirjoitusharjoituksessa oli jotakin korjattavaa; mutta hän ei _voinut_ +keksiä, mitä se oli, -- kaikki oli tänään kuin noiduttua. + +Rehtori oli antanut hänelle muistutuksen siitä, että hän tavallisuuden +mukaan oli myöhästynyt. Muistutus! Oli melkein naurettavaa, että hän, +tuleva laulajatar ja pian ylioppilas, otti vastaan muistutuksia kuin +joku aivan tavallinen koulutyttö. + +Sitten siellä oli Poul Lange, joka oli kovin suuttunut, kun ei ollut +häneltä saanut oikeata suudelmaa eilisiltaisessa huvinäytelmässä, ja +"professori", tuo pöyhkeilijä, oli aamulla julkaissut "ylimääräisen +koululehden" ja siinä kirjoittanut, että Else oli keimailija ilman +erikoisempia lahjoja ja vaikutti vain etelämaalaisella ulkomuodollaan. +Sen hän oli kylläkin lukenut jostakin rosvoromaanista; mutta nyt hän, +kuten itse oli sanonut, tahtoi käyttää sitä valtaa, joka julkisen sanan +palvelijoilla on. Niin, olipa hän soma sanomalehtimies! Koulupoika... +hm... Tässä Else nyrpisti nenäänsä kirjoitusharjoitukselle, mutta äkkiä +juolahti hänen ajatuksiinsa Erik. + +Tämä oli istunut näyttämön ensimäisessä penkkirivissä ja +ollut raivoissaan. Sen oli hänestä voinut nähdä, ja syynä oli +mustasukkaisuus. Ja jos Else edes olisi todella suudellut Poulia! +Mutta hän oli vain ojentanut hänelle poskensa, jota nuorukainen tuskin +ehti koskettaa, kun hän oli niin nopeasti vetänyt sen takaisin. Ja +sitäpaitsi -- mitä tuo kaikki Erikiä liikutti? Ei suinkaan Elsen +tarvinnut hänelle tehdä tiliä teoistaan? Eikö hän liiankin usein ollut +toistanut, ettei hän koskaan menisi naimisiin? + +Voi, kuinka kiusallista oli olla noin tavoiteltu, ja pahemmaksi kävisi +tietysti tilanne, sittenkun hänestä tulisi kuuluisuus. Hän sulki +kirjoitusvihon ylimielinen primadonnan hymy huulillaan, ja nousi. +Grethe pisti päänsä ovesta sisälle: + +"Rehtori on kysynyt sinua. Tule pian! Tiedäthän, ettemme saa oleskella +luokkahuoneissa, kun meitä ei mikään vaivaa." + +"Niin, kylläpä se herra on vaativainen. Hän tahtoo kai, että menemme +ulos pihamaalle ja annamme kaikkien kurittomain nulikoiden pommittaa +itseämme lumipalloilla. Minua alkaa tämä kaikki jo kyllästyttää." + +"Mutta tule nyt sentään. Parastahan on välttää torumisia." + +Else meni majesteetillisella ryhdillä ulos eteisessä seisovan rehtorin +luo ja lausui kuivalla ja ylväällä äänellä: + +"Herra rehtori, sallitteko minun tänään jäädä sisälle? Minulla on +kauhea päänkivistys." + +"Ei, päinvastoin!" Rehtori naurahti. "Mikään ei ole parempaa +päänkivistykselle kuin raikas pakkasilma. Ottakaa ripeästi päällysnuttu +yllenne; pian soitetaan sisälle." + +Else kääntyi vimmastuneen loukkaantuneena ja meni pitkin käytävää; +mutta rehtori huusi äkkiä: + +"Kuulkaahan, Else, tulkaa vähän tänne!" + +Tyttö käännähti; mutta hänen kasvonsa kirkastuivat, kun rehtori sanoi: + +"Minä olen tilannut täksi illaksi kuusi rekeä. Onko teillä ja Grethellä +halua lähteä mukaan kuutamoretkelle metsään?" + +"Kyllä, monet kiitokset!" Else niiasi iloisesti hämmästyneenä. "Sen +teen hirveän mielelläni." + +Rehtori hymyili vienosti nähdessään, kuinka nopeasti nainen muuttui +lapseksi, ja hän huusi tytön jälkeen, kun tämä jo oli kaukana +käytävässä: "Tulkaa siis kello kahdeksalta!" + +"Kyllä, hyvin kernaasti!" + +Else oli vähällä juosta kumoon herra Knudsenin, laulunopettajan, mutta +tämä kietaisi käsivartensa hänen vyötäisilleen ja ennenkuin Else oikein +oli käsittänyt, mitä oli tapahtunut, oli hän painanut suudelman hänen +huulilleen ja rientänyt eteenpäin. Else joutui kovin hämilleen. Oliko +se todella mahdollista? Ja vielä opettaja! Kuinka hän rohkeni? Else +veti nenäliinansa taskustaan ja hyökkäsi keittiöön, missä hän sysäsi +erään monista palvelijattarista sivulle. + +"Minä tahtoisin hiukan vettä." + +"No, hyväinen aika, minä en suinkaan tahdo sitä estää." + +Else huuhtoi suutansa ja hieroi hieromistaan huuliansa nenäliinallaan. + +"Oletteko syönyt jotakin myrkyllistä?" + +Else ei vastannut, vaan juoksi suu ammollaan töllistelevien +palvelijattarien ohi leikkipaikalle, jossa hän kiukusta vavisten kertoi +Poulille, mitä oli tapahtunut. + +Poul raivostui. + +"Sellainen lurjus! Että tohtiikin! Hän saa rangaistuksen, jollaisesta +ei olisi voinut uneksiakaan. Vakuutan sinulle kunniasanallani, että se +loukkaus kostetaan." + +Oppilaat soitettiin sisälle; mutta Else ehti sentään kuiskata: "Älä +toki iske häntä kuoliaaksi!" + +Ja Poul vastasi rauhoittaen: "Ei, älä pelkää. Siitä tulee jotakin +paljoa pahempaa." + +Else oli nyt kokonaan riuhtautunut irti aamupäivän synkästä +mielentilasta, hänen aivonsa toimivat selvästi kuten ennen, ja hän +ajatteli jännittynein mielin Poulin aikomaa kostoa. + +Samana iltana vallitsi mitä rattoisin mieliala, kun reet, kuusi +perätysten, kääntyä tuiskauttivat portista kylään ja sitten eteenpäin +metsään. Naurettiin ja laulettiin, kulkuset kilisivät, ja pakkaslumi +kitisi jalasten alla; mutta kun he tulivat metsään, missä lumi painoi +isot tummat kuusenoksat maata kohti, syntyi äkkiä hiljaisuus. Poul +oli saanut ajaakseen yhtä rekeä ja omituista kyllä hän oli luopunut +istumasta Elsen vieressä, ja valinnut sen reen missä istuivat herra +Knudsen -- joka pysytteli jonkun matkan päässä Elsestä -- ja pari +vanhempaa oppilasta. + +Kun he olivat ehtineet niitylle viettävälle mäelle, ajoi Poul äkkiä +kannon päälle, ja reki kaatui. Onneksi pysähtyi hevonen, mutta opettaja +ja oppilaat kierivät rinnettä pitkin alas niitylle. Rehtori ja useat +opettajat riensivät apuun, ja ensin mainittu näki nyt kirkkaassa +kuutamossa kummallisen, käsittämättömän näyn. Herra Knudsenin, joka +vaivaloisesti oli alkanut kavuta mäkeä ylös, kiskaisi Poul äkkiä +kunnon, heittäytyi hänen päälleen, peitti hänet lumella ja paiskasi +häneen toisen lumipallon toisensa perästä. Hämmästynyt opettaja ei +ehtinyt puolustautumista ajatellakaan. Rehtori ja oppilaat tulivat +juoksujalkaa vetääkseen Poulin pois, mutta Poul rimpuili vastaan. + +"Tämä on Nemesis!" huusi hän, ja vasta kun Else sydäntäsärkevällä +äänellä huusi häntä nimeltä, päästi hän hengästyneenä opettaja-paran, +joka oli valkoinen kiireestä kantapäähän. + +"Jälkinäytöksestä tulee kyllä hauskin", virkkoi "professori" Elselle, +"mutta se on varmaan jotakin kostoa; muulla tavoin en osaa hänen +käytöstään selittää". + +"Sitä se onkin!" Else katsoi merkitsevästi häneen. "Kirjoita ensi +kerralla lehteen, että Poul puolusti neitosta, jota opettaja oli +kuolettavasti loukannut, niin silloin teet jotakin kunnollista." + +Tunnelma -- sekä rekiretken aiheuttama hilpeä että kuun valaiseman +salaperäisen metsän seurueessa herättämä lyyrillinen mieliala -- +oli särkynyt, ja innokkaasti tapausta pohtien palattiin opistolle. +Poul määrättiin heti menemään ylös huoneeseensa, sillävälin kun muut +oppilaat opettajineen kokoontuivat ruokasaliin, missä tarjottiin +kahvit. Else ja Grethe lähtivät pian senjälkeen kotiin pappilaan, mutta +näkivät ensin, kuinka Poul johtajan ja herra Knudsenin kanssa astui +rehtorinkansliaan. + +Else uskoi asian vaitiolo-lupausta vastaan Grethelle, joka kuitenkin +oli sitä mieltä, että olisi parasta ilmoittaa se Karen-rouvalle; mutta +Else ei millään ehdolla tahtonut sitä sallia. + +"Äitisi ei kuitenkaan voi asialle yhtään mitään, ja hänellä on kyllin +huolia ilmankin", sanoi hän. + +Else sai siis pitää päänsä, ja seuraavana aamuna he saapuivat hyvissä +ajoin kouluun. Else näki heti Poulin, joka seisoi eteisessä puolittain +erään pylvään takana piilossa, ja kiirehti hänen luokseen. Nuorukainen +kuiskasi varoittaen: + +"Pysyttele mieluummin erilläsi minusta. Minut karkoitetaan koulusta; +mutta minä en ole kertonut, miksi minä sille vintiölle annoin selkään." + +Else poistui nopeasti; mutta välitunnilla hän meni rehtorin luo pyytäen +saada häntä puhutella. + +"Kyllä, olkaa hyvä, sanokaa pois vain, -- olen valmis kuuntelemaan." + +"Ei, ei täällä, -- meitä ei saisi häiritä." + +"Onko se niin tärkeätä? Menkäämme sitten kansliaan." + +Heti kun he olivat tulleet sisälle ja rehtori lukinnut oven, aloitti +Else: + +"Poul Langestahan minä haluaisin puhua." + +"Hänestä minä mieluummin olen puhumatta -- hän viipyy täällä vain +joululomaan asti. Ylioppilastutkinnon hän voi suorittaa muualla." + +"Se on kovin väärin. Poul vain kosti minun puolestani, ja hän on +menetellyt miehen lailla, niin että hän pikemminkin ansaitsee kiitosta." + +Else oli puhunut kiihtyneesti, ja kun rehtori ei häntä keskeyttänyt, +kertoi hän koko jutun. Rehtori näytti hiukan miettiväiseltä. +Hän käsitti nyt, että Else oli oikeassa, -- olisi kovin väärin +kohdella Poulia sillä tavoin. Hän ymmärsi varsin hyvin tuon +kahdeksantoistavuotiaan nuorukaisen -- niin, itsekin hän sillä iällä +olisi menetellyt samoin; sillä hän ymmärsi Poulin vaikuttimet. Hän +ei kuitenkaan tahtonut suoraan lausua mielipidettään, vaan sanoi +ystävällisesti: + +"Te pyydätte siis Poulin puolesta?" + +"Niin pyydän. Poulissa ei ole syytä, minä itse pyysin häntä kostamaan +puolestani herra Knudsenille, -- muutoin hän ei olisi sitä tehnyt." + +"Eiköhän...?" Rehtori taputti häntä olkapäälle. "Menkäämme nyt, niin +saan nähdä, mitä voin tehdä. Herra Knudsen on rikkonut; mutta se +tapahtui hetkellisessä ajattelemattomuudessa, eikä hän varmaankaan +aikonut tehdä teille mitään pahaa." + +Else karahti hehkuvan punaiseksi ja meni ovelle; mutta sitten hän +kääntyi ja sanoi varmasti: + +"Kyllä hän on tehnyt minulle pahaa. Hän otti minulta ensimäisen +suudelman, ja se olisi ollut säästettävä... toiselle." + +Rehtori sai äkkiä yskää, ja avaimen kiertäminen lukon reiässä oli +hänelle vaivaloista; mutta Else laski kätensä hänen käsivarrelleen ja +sanoi: + +"Mutta minä juoksin heti keittiöön ja pesin suuni. Ettekö siis luule, +että se on huuhdottu pois?" + +"Ihan varmaan, pikku Else, -- ja ken kerran saa ensimäisen suudelmasi, +saa sen puhtaimmilta ja kauneimmilta huulilta." + +Rehtori avasi oven, ja Else livahti ulos, kasvot yhtä punaisina kuin +äsken mainitut huulet, ja sisällä luokkahuoneessa, missä hän onneksi +oli yksinään, hän painoi nenäliinansa silmiänsä vasten. Hän tunsi halua +sekä nauruun että itkuun, mutta hänen mielestään rehtori oli oivallisin +ihminen maan päällä. + +Tämä oli ensi kertaa sanonut hänelle kohteliaisuuden ja siten +osoittanut pitävänsä häntä naisena. + + * * * * * + +Karen-rouva oli viettänyt hiljaisen joulun lastensa ja kappalaisen +kera pappilassa. Else oli ollut kotoaan lomalla, eikä seuraelämästä +voinut olla puhetta niin kauan kuin pappi oli sanatoriossa. Mutta aika +kului, talven täytyi väistyä kevään tieltä, ja eräänä kesäkuun päivänä +palasi pastori Gade kotiin. Hän oli nyt päässyt kaikesta vaarasta ja +saattoi pian jo toivoa kokonaan parantuvansa, jos noudatti sanatoriossa +saamiansa ohjeita. + +Kotona oli juhla, hiljainen, onnellinen juhla, missä vain oma perhe +ja Mörckin väki olivat saapuvilla. -- Niin, siellä oli vielä eräs +muukin, joka myöskin kernaasti olisi tahtonut kuulua perheeseen, +vanha, ryppyinen, valkohapsinen mies, joka ihmisiä kaihtavana hiipi +loukkoon, mutta kuitenkin halusi olla mukana. Henrik Carstensen ei +muuten usein näyttäytynyt. Hän oli rouva Bangin kuoleman jälkeen +alkanut karttaa ihmisiä, tullut omituiseksi ja lähti tuskin koskaan +huoneestaan, minkä oli vuokrannut eräästä Nörrebron täyshoitolasta. +Hän söi vain niin paljon kuin oli elämän ylläpitämiseksi välttämätöntä +ja sai raha-avustusta tyttäreltään, rouva Gadelta, mutta muutoin hän +istui ikkunansa ääressä päivät pitkät kädet ristissä ja alituisesti +pyöritellen peukaloitansa sekä katsellen ulos kuitenkaan mitään +näkemättä. Hän oli nyt tullut näkemään ihmettä, joka oli tapahtunut +ennen niin heikossa papissa -- elämän voittoa kuolemasta. + +Ja pastori Gade istui heidän keskellään, vielä jokseenkin voimattomana, +mutta onnesta ja kiitollisuudesta säteilevin kasvoin. Olihan hän vielä +mies paraassa iässään ja toivoi voivansa tehdä paljonkin seurakuntanpa +iloksi ja hyödyksi. + +Päivällisen jälkeen lähtivät nuoret kävelylle, ja kappalainen, jonka +oli määrä viipyä vielä vähän aikaa pappilassa, liittyi mukaan. +Grethe ja Svend pitivät yhtä seuraa, kuten aina, eikä heitä kukaan +häirinnyt; mutta kappalaista, joka oli toivonut saavansa olla Elsen +parissa, kohtasi paha pettymys. Poul nimittäin veti hänet syrjään +ja jutteli parantuneesta pastorista ja lääketieteen edistyksestä +viime vuosisadalla. Nuori pappi kuunteli häntä alistuvasti ja näki +mielipahakseen, kuinka pari, Erik ja Else, jäi yhä kauemmaksi. + +Nämä olivat tavanneet toisensa vain jonkun kerran sen marraskuunillan +jälkeen, jolloin Else oli viskannut omenan Erikille, ja nuorukainen +kertoi nyt, että uutinen, jota hän sinä iltana ei tullut +ilmoittaneeksi, oli hänen pääsemisensä Trillerödholmin tilanhoitajaksi. + +"Nyt teillä on tulevaisuus, mutta minäkin aion vakaasti ajatella +omaani. Niin pian kuin tutkinto on suoritettu, alan harjoittaa +lauluopintoja, ensiksi oopperalaulaja Thychsenin johdolla ja myöhemmin +ulkomailla. Sitten on minulla lisäksi hyvä omatunto, kun olen täyttänyt +isän toivomuksen ja suorittanut tuon tutkinnon; ja velvollisuutensa +täyttäminen on aina suloista." + +"Se on kyllä totta; mutta Else, jos... jos sentään joskus mieltyisitte +johonkuhun mieheen, ettekö luopuisi opinnoistanne?" + +"Ei, Erik, sitä en tekisi. Luuletteko ehkä, että joku mies tahtoisi +uhrata työnsä tai oikeammin elämänkutsumuksensa seuratakseen minua? +Tahtoisitteko esimerkiksi te luopua toivomastanne maatilasta +seurataksenne minua impressariona pitkin maailmaa?" + +Hän katsoi ärsyttävästi nuorukaiseen, mutta tämä sanoi vakavasti: +"Tarkoitatteko, mitä sanotte?" + +"Tarkoitan tietysti. Mitä mies vaatii naiselta, sitä on naisellakin +oikeus vaatia mieheltä -- varsinkin kun hän tuntee, että hänellä on +todellinen kutsumus. Miksi toinen uhraisi kaikki eikä toinen mitään?" + +"Siksi, että naisen toimiala on kodin piirissä." + +"Voi, voi, palaammeko nyt siihen vanhaan!" + +Else puhui valittelevaan sävyyn, mutta lisäsi heti innokkaasti: + +"Mutta ellei hän tahdo mennä naimisiin, juuri siksi että hän pitää +oikeutenaan seurata kutsumustaan, tuleeko hänen silloinkin jäädä +kotiin?" + +"Ei; jos hänen sydämensä on vapaa, saa hän menetellä niinkuin tahtoo." + +"Paljon kiitoksia luvasta." Else niiasi syvään; mutta Erik sanoi +totisesti: + +"Muistatteko tarinan viulunsoittajasta, joka oppi taitonsa vetehiseltä? +Hän antoi lemmenonnensa maksuksi, eikä hänellä siitä päivästä +pitäen ollut iloista hetkeä. Kunnia ei ole kylliksi eikä taidekaan +sellaisenaan. Täytyy löytää elävä ihmissydän, joka sykkii omaamme +vasten, ja vain siten saavutetaan korkein onni." + +"Luulisi melkein, että olette rakastunut, kun puhutte niin kokeneesti." + +Else tiesi kyllä uskaltavansa kauaksi, tehdessään tämän huomautuksen; +mutta hän melkein pelästyi, kun Erik tuimalla, katkeralla sävyllä sanoi: + +"Niin, minä olen rakastunut; mutta se, jota rakastan, on myynyt +sielunsa vetehiselle, ja onneni hän polkee kuoliaaksi." + +Hän kiirehti askeleitansa, kunnes he saavuttivat toiset, jotka +olivat metsän rinteessä heittäytyneet ojan äyräälle, ja Erik taittoi +tarpeettoman voimakkaasti koivusta oksan ja alkoi innokkaasti karsia +sitä taskuveitsellään. + +Kappalainen lähestyi nyt Elseä; mutta tyttö vastasi vain yksitavuisin +sanoin. + +Illalla, kun vieraat olivat matkustaneet ja molemmat nuoret tytöt +menneet huoneeseensa, painoi Grethe kätensä rintaansa vasten ja sanoi +hiljaa, juhlallisesti: + +"Svend ja minä olemme menneet kihloihin." + +Else katsahti häneen ja hyrähti senjälkeen toisen suureksi +kummastukseksi itkemään. + +"Mutta Else hyvä!" Grethe laski kätensä hänen kaulalleen. "Oletko +minulle vihainen?" + +"Vihainen! Miksi sitten olisin sinulle vihainen?" + +"Oh, ajattelin..." Grethe peräytyi hiukan. "Ajattelin, että tämä +sinusta saattaisi olla huono avioliitto Svendille, joka on niin etevä +ja kunnollinen. Minähän olen vain maalaistyttö." + +"Mutta rakas pikku Grethe" -- Else suuteli häntä -- "luuletko, että +minä olen niin typerä! Päinvastoin toivotan sinulle onnea; eihän ole +ketään, jonka mieluummin haluaisin kälykseni kuin sinut; mutta..." +Tässä hän jälleen alkoi itkeä. "Minä olen itse kovin onneton." + +"Pelkäätkö sinä tutkintoa? Älähän toki! Sinä, joka olet niin +hyväpäinen, suoritat sen kyllä, saatpas nähdä." + +Else oli istahtanut vuoteelle, ja hänen itkunsa yltyi yltymistään. Koko +hänen ruumiinsa vapisi, eikä Grethe ollenkaan käsittänyt hänen suruansa. + +Elsellähän oli kaikkea, mitä sydän saattoi haluta: kauneutta, +rikkautta, terveyttä ja ihana lauluääni, ja ellei hän läpäisisikään +tutkinnossa, ei suinkaan kukaan häntä senvuoksi nuhtelisi. Eihän hänen +toimeentulonsa siinä ollut kysymyksessä. + +Mutta Else katsahti häneen, ja suuret, mustat silmät ilmaisivat niin +paljon surua ja epätoivoa, että Grethen sydäntä vihlaisi; ja hänen +äänensä kuului niin syvältä ja oudolta, kun hän sanoi: + +"Onni ei ole minua varten, -- minä olen myynyt sen vetehiselle." + + * * * * * + +Oli nuortenpäivälliset ylioikeuden-asianajaja Mörckin perheessä. +Ylioppilastutkinto oli suoritettu, ja Else, Grethe ja Poul Lange +olivat saaneet siinä korkeimman arvosanan. Siellä oli, paitsi joukko +köpenhaminalaisia, kaikki nuoret keltanokat sekä koulun rehtori +saapuvilla. Erikillä, joka tietysti oli mukana, oli Else pöytätoverina, +ja häntä kadehtivat kaikki nuoret miehet, mutta neitoset olisivat +mielellään itse ottaneet hänet pöytäkumppanikseen, tuon kookkaan ja +voimakkaan tumma- ja vakavasilmäisen nuorukaisen, joka kaiketi oli +hauska ja mielenkiintoinen henkilö. + +Kerrottiin, että hän oli perinyt joukon rahoja isoäidiltään ja ajatteli +ostaa herraskartanon. Hänen juutinmaalainen ääntämisensä antoi hänen +sanoilleen luotettavan leiman; mutta hän olikin viettänyt melkein koko +lapsuutensa Juutinmaalla, ja sikäläiset aina erottaa murteestaan. + +Mutta Erik ei ajatellut tehdä itseänsä mielenkiintoiseksi, eikä hänellä +ollut aavistustakaan osakseen tulleesta huomiosta. Hänen silmänsä +katselivat vain pöytätoveria, joka nauroi ja jutteli sekä hänen että +toisella puolellaan istuvan Poul Langen kanssa; viimemainitulla +oli pöytäkumppanina Trillebyn asemapäällikön tytär. Kun oli päästy +jälkiruokaan ja sekä rehtori että Mörck pitäneet puheen, kohosi +tunnelma hyvin vilkkaaksi ja vieraat puhelivat kilpaa. + +Else, joka kiisteli Erikin kanssa eräästä mansikkaruuasta -- käyttäen +väitöstensä tukena kouluviisauttaan toisen maanviljelyskokemusta +vastaan -- vaikeni äkkiä ja leimahti tulipunaiseksi. Erik oli tarttunut +hänen käteensä ja puristi sitä. Else veti sen hiukan hämillään pois, +mutta Erik kuiskasi: + +"Muistatteko sitä omenaa?" Tyttö nyökkäsi, ja hän jatkoi: "Se on +tehnyt vaikutuksensa. Te olette täydellisesti lumonnut minut, ja minä +ajattelen aina samaa yöt ja päivät. -- Käsitättekö tarkoitukseni?" + +Neitosen silmät harhailivat avuttomina, mutta vihdoin Erik ne tavoitti, +ja tyttö nyökkäsi kuin hypnotisoituna. + +"Ja te vastaatte?" + +Nyt annettiin merkki pöydästä nousemiseen, ja Else, joka pääsi +vastaamasta, hengitti keveämmin, sillä hän ei olisi voinut vastata +myöntävästi eikä kieltävästi. Hän jutteli paljon Poul Langen kanssa +ja vältti lopun iltaa Erikiä; mutta Poul, jonka sydämessä heräsi +uusia toiveita, tuli niin säteilevän iloiseksi, että hän ylimielisen +elämänilon kuohahduksessa hyppäsi tuolille ja piti valmistelematta +keltanokka-tovereilleen puheen, joka herätti suurta mieltymystä. +Itse ylioikeuden-asianajaja onnitteli häntä, ja hänestä tuli äkkiä +illan sankari, joten juuri hän pyysi parikseen perheen tyttären, kun +ehdotettiin pientä tanssia. + +Hän istui myöhemmin Ursula-rouvan vieressä ja selitteli hänelle kaikkia +tulevaisuudensuunnitelmiansa. Hän puhui siitä muutoksesta, mikä +Grönlannissa hänen taitavalla johdollaan tapahtuisi, niin ettei sitä +länsi-intialaisten saarien tapaan unohdettaisi ja sitten myöhemmin +myytäisi pois kuningaskunnasta, johon se kuuluu. + +Ursula-rouva tiesi kyllä, miksi hän juuri hänelle kertoi tuota +kaikkea; mutta hän etsi silmillään Erikiä, jolla oli niin paljon +luonteenyhtäläisyyttä maisteri Bang-vainajan kanssa, ja hän tiesi, että +vakavat ja sitkeätarmoiset miehet aina paremmin kiintyvät kotiin ja +puolisoon kuin Poul Langen kaltaiset henkilöt. + +Poul oli hyväluontoinen, toimihaluinen ja suunnitteli suuria; mutta hän +oli kiivas ja päästi aina vihansa valloilleen. Itsensähillitsemistä ei +kukaan ollut voinut hänelle opettaa. + +Vieraiden sanoessa hyvästi Else seisoi äitinsä vieressä, eikä Erik +saanut mitään vastausta puristukseensa häntä kätellessään. Tyttö oli +kovin hermostunut ja toisteli yhä hajamielisesti kaikille: "Tapaamme +toisemme pian jälleen." + +Poul, jonka ensi tilassa piti matkustaa isänsä luo Grönlantiin, +sommitteli jo ajatuksissaan kosimakirjettä, ja varmana siitä, ettei +hän nyt tuon loistavan puheen pidettyään saisi rukkasia, hän uinahteli +turvassa ja levollisena vaununosaston nurkassa vastapäätä muutoin niin +pelättyä kilpailijaansa. + +Erik istui rupatellen tyynesti rehtorin kanssa ja Grethe nojasi +päätänsä äitinsä käsivarteen ja nukkui makeasti. Häntä ei vaivannut +levottomuus eikä huoli mistään, hän oli varma Svendistään. Pastori +Gade ja hänen vaimonsa juttelivat hiljakseen onnesta, jota Jumala niin +täysin mitoin oli heille suonut. + +Siitä onnesta, jonka _Hänen_ avullaan itse kykenemme itsellemme +luomaan elämällä puhdasta ja kunniallista elämää. Ja niin totta kuin +Kristus on kuollut edestämme ja siten lahjoittanut meille täydellisen +anteeksiantonsa kuoleman _jälkeen,_ yhtä varmaan täytyy meidän itse +vastata teoistamme täällä maan päällä. Ja vaikka elämä usein tuntuukin +kovalta ja kohtuuttomalta, tulee meidän kuitenkin alati ajatella, että +kukin on oman onnensa seppä. + + * * * * * + +Oli hiljainen lauhkea elokuun päivä, heinän tuoksu henki suloisesti +niityiltä, ja kesän siunattu rauha vallitsi mailla ja kylissä. + +Else, joka oli tullut muutamiksi päiviksi vierailemaan Grethen luo, +seisoi ulkona puutarhan veräjällä käsi ystävättärensä vyötäisillä +ja odotteli postintuojaa. Hänpä oli hauska, tuo kirjeenkantaja +Ole! Jos hänellä oli avonainen postikortti tuotavana, luki hän sen +aina ihan saajan silmäin edessä, puoliääneen mumisten sen lause +lauseelta lävitse, ja ellei hän ollut päässyt loppuun, ennenkuin +ehti asianomaisen luo, ei hän antanut sitä kädestään lukematta ensin +viimeiseen sanaan asti. + +Elsellähän ei ollut mitään kirjettä odotettavana; mutta Grethe +kiiltävine kultasormuksineen, jonka hän oikein antoi loistaa +päiväpaisteessa, avasi kärsimättömästi pensasaidan portin nähdessään +miehen tulevan ja ojensi kätensä. Tämä katsoi vakavasti nuoriin, +hymyileviin neitosiin ja sanoi: + +"Nyt tästä tulee muuta miettimistä kuin rakkauskirjeitä. Saksa on +julistanut Venäjää vastaan sodan." + +"Mitä sanot?" Molemmat tuijottivat häneen säikähtyneinä. "Lähteekö +Tanskakin mukaan?" + +"Tietysti se lähtee; mutta voittehan itsekin lukea lehdistä. Pian kai +täällä asetetaan sotajoukot oikein liikekannalle." + +Posti-Ole kulki reppuineen edelleen, ja neitoset riensivät rakennuksen +taitse keittiöön, missä tiesivät Karen-rouvan oleskelevan. Kaikki +ikkunat ja ovet olivat auki puutarhaan päin, ja palvelustytöt +puuhailivat ruoka-astiain pesussa aamiaisen jälkeen. Karen-rouva seisoi +ison lieden ääressä, missä padat kiehuivat, ja niiden poreilevaa +sisältöä täytyi alituisesti kuoria; ja kaiken aikaa rouva suori +otsaltaan hiuksia, mitkä pieninä hienoina kiharina pilkistivät esille +huivin alta. + +"Äiti!" Grethen ääni vapisi. "Saksa on julistanut sodan Venäjää +vastaan." + +Karen-rouva antoi kuorinkauhan eräälle piioista ja sanoi nopeasti: +"Kristine, pidä varalla hillokattilaa, sillävälin kun minä käyn +sisällä. Lisää turvetta tuleen, jottei se palaisi liian voimakkaasti, +ja pane pari rengasta hellaan. Ota keitos tulelta niin pian kuin se on +kirkasta ja pane sitten liha liedelle päivällistä varten." + +Hän meni sisälle Grethen seuraamana, joka kulki Svendin kirje +painettuna vasemmalle puolelle poveansa vasten ikäänkuin sieltä tekisi +kipeätä; mutta Else lähti ulos puutarhaan. Hän meni puiston perälle +veräjän luo ja hiipi siellä muutamien sireenipensaitten alle, jonne hän +Grethen kanssa kerran oli laittanut penkin, ja istahti sinne miettimään +surullista uutista. + +Jos Tanska nyt joutuisi mukaan sotaan, niin täytyisi hänen molempien +veljiensäkin lähteä -- ja Erikin myös. Hän ajatteli myöskin Poul +Langea, joka vielä kerran onnettomasti kosittuaan oli matkustanut +Grönlantiin. _Hän_ kai pääsisi vapaaksi. Kunpa Else voisi lähettää +nuo kolme muutakin sinne! Täytyikö noiden reippaiden, kunnollisten +nuorten miesten lähteä tappamaan toisia, saadakseen itse surmaniskun +tai joutuakseen raajarikoiksi senvuoksi, että suurvallat eivät voineet +sopia? Oliko se inhimillistä -- tai oikeammin kristillistä? Ja +kuitenkin ne olivat kristittyjä maita. Mikseivät ne harvat, joilla oli +toisilleen kaunaa, voineet tapella keskenään? Miksi täytyikään kaikkien +rauhallisten ihmisten lähteä mukaan ja heidän rintansa täyttyä vihasta +lähimäisiänsä vastaan? + +Mutta ehkei ollut syytä siitä asiasta murehtia; sillä nykyisellä +suurten keksintöjen aikakaudellamme sota pian loppuisi, ellei se olisi +aivan mahdotonkin, -- niin oli hänen isänsä usein sanonut. + +Takaveräjä narahti, ja Else kumartui eteenpäin nähdäkseen, kuka sieltä +tuli. + +"Erik!" Hän riensi ihmeissään vastaan, ja nuorukaisen huudahdus osoitti +yhtä suurta kummastusta, kun tämä näki hänet. Reippaasti hän ojensi +tytölle kätensä: + +"Olette kai kuullut?" Else nyökkäsi ja Erik jatkoi: "Odotamme joka +päivä, joka hetki mobilisoimiskäskyä, ja meidän on oltava valmiit. Otin +itselleni vapautta tänään iltapäivällä, minun _täytyi_ käydä kotona; +mutta en aavistanut tapaavani teitä täällä. On sentään hyväkin; sillä +eihän koskaan tiedä, mitä voi tapahtua." + +He menivät molemmat kuin äänettömästä sopimuksesta isoon +lehmus-huvimajaan, joka sijaitsi puutarhan kulmauksessa, ja istahtivat +penkille toistensa viereen. + +Erik alkoi puhua. Hän ei katsellut neitosta, vaan istui etunojassa +kädet polvien varassa; mutta Else istui suorana hänen vieressään. + +"Minä matkustan nyt pois, ja Jumala yksin tietää, tulenko koskaan +takaisin; mutta sen teille sanon, Else, että olen kärsinyt hyvin paljon +teidän tähtenne. Minä pidän teistä, sen te tiedätte; mutta minä olen +taistellut kovan kilvoituksen itseni kanssa, ja vasta kun tunsin, että +rakkauteni oli kaikkea muuta suurempi, ymmärsin, että se oli turhaa. -- + +"Ettehän te pitänyt minusta, ja mitä silloin hyödytti uhrata toimialani +matkustaakseni teidän kanssanne ulos maailmaan, varsinkin kun kaikkein +vähimmin sovellun impressarioksi. Käsitin kyllä, että elämä ilman teitä +olisi tyhjää, sisällötöntä ja sietämätöntä -- mutta käsitin myöskin, +että te, joka olette niin kaunis ja hyvä ja lahjakas, ette koskaan +voisi tulla talonpojan vaimoksi. -- + +"Minähän olen vain yksinkertainen mies; mutta rakkauteni teihin on +niin suuri, että kysyessänne minulta, tahtoisinko luopua toimialastani +seuratakseni teitä, tunsin, ettei ollut muuta valittavaa kuin: joko -- +tahi. -- + +"Mutta onhan hyvä, ettei niin voi käydä; sillä nythän voin mitään +ajattelematta syöksyä kuolemaan taistelutantereella; sillä _varmaa on,_ +että ellei täällä tule sotaa, niin ilmoittaudun vapaaehtoiseksi sinne, +missä apuani enimmin tarvitaan." + +"Erik, ettehän toki sitä tarkoita! Erik, Erik, ettekö siis käsitä, +etten voisi ollenkaan enää laulaa, että jokainen sävel takertuisi +kurkkuuni ajatellessani teitä, Erik, omaa ystävääni?! Minä rakastan +teitä paljon, paljon enemmän kuin kaikkea muuta maan päällä!" + +Hän oli kumartunut alas ja tarttunut nuoren miehen molempiin käsiin; +mutta tämä antoi itsensä lipua maahan hänen eteensä ja kätki +päänsä hänen helmaansa. He istuivat ääneti, ja Else ymmärsi hänen +nytkähdyksistään, että hän itki; mutta hän ei tohtinut puhua, koska +hänkin oli purskahtaa itkuun; ja hän siveli hellästi kädellään Erikin +tukkaan. + +Vihdoin kohotti nuorukainen päänsä ja kuiskasi: + +"Else, sanokaa se vielä kerran, muutoin luulen näkeväni unta." + +Ja Else kuiskasi hyvin hiljaa, mutta sydämellisen hellästi: + +"Minä rakastan sinua, Erik, -- minä rakastan sinua." + +Nyt toinen ymmärsi, että se oli totta, ja nousten ylös hän painoi +Elsen rintaansa vasten. Hän katsoi noihin tummiin, ihmeellisiin +silmiin, jotka oli unettomina öinä niin usein loihtinut ajatuksiinsa, +ja hän suuteli niitä kerran toisensa perään. Mutta kun hän suuteli +hänen huuliansa, leimahti hehkuva puna Elsen poskille, ja hän muisti +kohtauksen täyshoitolakoulun laulunopettajan kanssa. Hän kuroitti +Erikille taas suunsa ja kuiskasi: + +"Erik, sinä olet ensimäinen mies, jolle annan suudelman." + +Ja Erik vastasi: + +"Sinä olet ensimäinen nainen, jolta otan suudelman." + +Else tiesi, että niitä sanoja ei yksi sadasta miehestä voinut +valehtelematta lausua -- siitä hän oli Poulin kanssa usein jutellut. +Tämän mielestä oli naurettavaa, jopa epämiehekästäkin olla ottamatta +kaikkia suuteloita, jotka voi saada, ja samoin ajattelivat kaikki muut +nuoret miehet ja pojat, jotka eivät _voineet_ tai _tahtoneet_ odottaa. + +Siinä oli kaksi onnellista nuorta ihmistä, jotka käsitysten astuivat +pappilaa kohti. Siellä pastori vaimoineen levottomissa aavistuksissa +istui puutarha tuvassa, jonka isot ovet olivat avatut puutarhaan. He +ihan kummastuivat ja hetkiseksi melkein luulivat, että sotahuhut olivat +olleet perättömiä; sillä tuo nuorten silmistä säteilevä ilo saattoi +tietää vain rauhaa. + +Mutta Karen-rouva käsitti kyllä pian, mitä oli tapahtunut. Ja hän +avasi heille sylinsä; ja he kumpikin tiesivät, että sieltä he aina +löytäisivät rauhaa. Pastori Gade taas laski kätensä siunaten heidän +päänsä päälle ja sanoi liikutettuna: + +"Te olette tehneet liiton vakavana aikana, ja tämän päivän muisto +on aina seuraava teitä, sen tiedän; mutta mihin toistenne luota +vaeltanettekin, älkää milloinkaan unohtako, että juuri tänään rakkaus +voitti. -- Else kyllä käsittää tarkoitukseni." + +Ja Else käsitti hänet. -- Pappi oli jo kauan sitten lukenut hänen +sydämensä aivoitukset ja ymmärtänyt, että siellä oli taistelu käynnissä +kutsumuksen ja rakkauden välillä, ja hän iloitsi nyt rakkauden voitosta. + +Muutamia päiviä myöhemmin soitettiin kelloja kaikissa maan kirkoissa. +Tanska asetti joukkojaan liikekannalle. Illalla marssi pitkä +sotamiesjono maantiellä. Jotkut joukosta yrittivät laulaa: "Kun +läksin kotoain"; mutta sävel kuului särkyneeltä ja voimattomalta. +Maantien vierustoilla seisoi naisia, lapsia ja vanhuksia. Muutamat +näistä itkivät, toiset liehuttivat nenäliinoja huudellen reippaita +jäähyväissanoja; mutta useimmat olivat ääneti ja vakavina. +Viimemainittujen joukossa olivat Else ja Karen-rouva; he seisoivat +käsitysten kyynelettömässä tuskassa. Mutta molemmat pakottivat +huulilleen pienen hymyn, kun näkivät Erikin rivissä ja kun tämä +heilutti lakkiansa unohtaen kaiken sotakurin, mistä seikasta ei kukaan +häntä nuhdellutkaan; ja he jäivät seisomaan, kunnes viimeinen sotilas +oli kadonnut mäenharjanteen taakse. + +Karen-rouva meni miehensä luo, joka istui työhuoneessaan, raamattu +avattuna edessään. Mutta hän ei sitä lukenut, hän ei saanut sanoja "älä +tapa" sopimaan yhteen sen kanssa, mitä nyt ulkona maailmassa tapahtui. +Hänestä se rukous voitosta, jonka taistelevat joka aamu rukoilivat, +ennenkuin lähtivät verityöhönsä, oli elävän Jumalan ivaamista. Mutta +Else istui alhaalla huvimajassa samalla penkillä, missä hän ja Erik +olivat toisilleen luvanneet unohtaa itsensä toistensa tähden, ja +hänestä tuo kaikki oli niin järjetöntä, tarkoituksetonta, eikä hän +käsittänyt, että Jumala saattoi sellaista sallia. + +Hänestä tuntui, että hänessä jäykistyi jotakin siitä hyvyydestä ja +lempeydestä, minkä rakkaus Erikiä kohtaan oli loihtinut esiin, ja hän +oli syyttämäisillään Jumalaa, kun oli jättänyt hänet näin avuttomaksi. +Mutta sitten muistuivat hänelle mieleen muutamat sanat, jotka Erik +samana aamuna oli lausunut: "Tämä ei ole Jumalan työtä, vaan ihmisten, +ja me tarvitsimme järkytyksen löytääksemme itsemme." Ja hän lyyhistyi +itkemään. + +Vasta kun usva ja pimeys laskeutuivat puutarhaan, meni hän levolle. +Hän oli jo torkahtanut, mutta havahtui äkkiä. Alkoi jymistä kuin +ukkosen lähestyessä, ja jyrinä kasvoi ja kävi voimakkaammaksi. -- +Oliko vihollinen hyökännyt maahan? -- Hän juoksi avojaloin ullakolle +kattoikkunan ääreen, mistä voi nähdä Kuninkaankujalle, ja erotti täältä +pitkän sotilasjonon hevosineen ja tykkeineen, joka aika kolinalla mennä +tömisti eteenpäin. + +Ne olivat läheisen leirin kanuunat, joita yön hiljaisuudessa +kuljetettiin pääkaupunkiin. Oltiin valmiit. + + * * * * * + +Kului kolmisen vuotta. + +Melkein koko Eurooppa oli kamppailussa. Maailmansodaksi sitä +nimitettiin, tuota sodista kamalinta, hirveintä, missä ei taisteltu +mies miestä vastaan, vaan niitettiin ihmisiä kuin viljaa. Kaikki +suuret keksinnöt, jotka olisivat voineet tuottaa ihmiskunnalle paljon +hyötyä, käytettiin kaiken elinkykyisen, lahjakkaan ja voimakkaan +hävittämiseksi, samalla kun nälkä ja puute lopetti toisia. + +Mutta pohjoisessa oli vielä rauha; ja Trillerödissä, tuossa pienessä +hauskassa maalaiskylässä, vietettiin eräänä maaliskuun sunnuntaina +kaksoishäitä. Melkein kaikki kylän asukkaat olivat kokoontuneet kirkon +ja pappilan ulkopuolelle; mutta kun tapausta oli päätetty viettää +syvimmässä hiljaisuudessa, ei perheen kunniaksi mitään erikoisempaa +hommattu. + +Papin lapset ne häitä viettivät, ja kun talvi oli ollut tavattoman +ankara, oli teillä vielä lunta. Mutta kottarainen liritteli pappilan +katolla. Vakavat ajat eivät kehoittaneet seuranpitoon; ainoastaan +vanhemmat ja sisarukset olivat morsiusparien kanssa saapuvilla +päivällisillä. Vanha äidinisä oli tullut kylään jo iltaa ennen; mutta +häntä ei voitu saada lähtemään ulos päätykammiostaan, joka ennen oli +ollut rouva Bangin, ja täällä hän mielihyvällä nautti kaikkia maukkaita +ruokalajeja, joita hänelle lähetettiin. + +Köpenhaminassa ei ollut voitu vuokrata huoneustoa, siellä kun jo kauan +oli vallinnut asuntopula, ja niinpä Svend, josta oli tullut isänsä +prokuristi tämän asianajo-toimistossa, oli vaimonsa kanssa toistaiseksi +asuva Mörckin perheessä. + +Erik sitävastoin, joka oli käyttänyt suuren osan isoäidin perinnöstä +talon ostoon ja jota nyt nimitettiin tilanomistajaksi, tervehti ilolla +sitä hetkeä, jolloin hän nuoren vaimonsa kanssa saattoi astua oman +kynnyksensä yli. + +Vaikka ajat olivatkin näin vaikeita ja surullisia, ei se onni, jota +molemmat parit tunsivat, ollut vähäisempi kuin hyvinä päivinä. Ajan +vakavuus oli päinvastoin opettanut heille, että joka hetki, minkä +omistamme, on lahja Jumalalta ja käytettävä hyvän palvelukseen; sillä +jo seuraava silmänräpäys voi riuhtaista meidät pois toistemme luota, ja +jokainen lausumamme katkera sana kiusaa ja raatelee meitä enemmän kuin +mikään muu, sitä kun ei enää voi peruuttaa. + +Kun vaunut illalla ajoivat pois, jäivät pappi ja hänen vaimonsa +yksikseen; mutta kyynel, joka kimmelsi Karen-rouvan silmässä, ei ollut +surunkyynel, vaan se oli kummunnut kiitollisuudesta Häntä kohtaan, joka +oli säästänyt hänet ja hänen puolisonsa sekä nuo kaksi nuorta naista +surusta, että olisivat nähneet poikien lähtevän sotaretkelle. + +Vielä vallitsi Tanskassa rauha. Tykkien pauke sieltä rajan takaa kuului +heikommin, ja voittoa-rukoilevat äänet mykistyivät, sillä epätoivoiset +ihmiset olivat muuttumaisillaan koneiksi, joiden täytyi vain totella +mitään ajattelematta ja tuntematta, kuin mielipuolisuuden pelossa. + +Mutta toiset toimivat heidän puolestaan, rauhanrukous kohosi yhä +korkeammalle, kunnes se kerran ehti Jumalan valtaistuimen eteen. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Tulevaisuudentoiveita, by Ellen Kruuse Poulsen + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58234 *** |