diff options
Diffstat (limited to '58234-8.txt')
| -rw-r--r-- | 58234-8.txt | 4669 |
1 files changed, 0 insertions, 4669 deletions
diff --git a/58234-8.txt b/58234-8.txt deleted file mode 100644 index ba21179..0000000 --- a/58234-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4669 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Tulevaisuudentoiveita, by Ellen Kruuse Poulsen - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Tulevaisuudentoiveita - -Author: Ellen Kruuse Poulsen - -Translator: Valfrid Hedman - -Release Date: November 4, 2018 [EBook #58234] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TULEVAISUUDENTOIVEITA *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - - - -TULEVAISUUDENTOIVEITA - -Kirj. - -Ellen Kruuse Poulsen - - -Tanskankielestä suomentanut - -Valfrid Hedman - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1919. - - - - - - -"Onpa siellä oikea neuvottelu, siltä näyttää; se kestää kamalan kauan. -Ja minun kun piti puhua äidille tämäniltaisesta teatterilipusta!" - -Poul Mörck se täten lausui tyytymättömyytensä ilmi. Hän istui -kaksoisveljensä Svendin ja sisarensa Elsen kanssa kulmakamarissa -odottaen äitiä, joka oli lukitun oven takana konttorissa isän kera; -ja siellä ei heitä kukaan saanut häiritä. Hän asettui pianon ääreen -ja alkoi soittaa laulua: "Poika se purjehti Englantiin"; mutta Svend -huudahti: - -"Anna mieluummin Elsen säestää itsellesi laulua: 'Sarkkasi juo, sua -vuottaa tuoni musta', niin saamme äidin tuokiossa tänne, -- sitä -valitusta hän ei voi helmalapseltaan kestää." - -"Helmalapseltaan! Itse voit olla helmalapsi, -- mutta tuuma on muuten -hyvä. Tule siis, tyttöseni." - -"Ei, sitä en totisesti tee! Sinä kuvittelet alati, että minun on -toteltava heti kun sinä suvaitset komentaa; mutta siinä erehdyt. Olen -nyt elänyt yli sen iän, ja sivistynyt nainen vaatii hienotunteisuutta." - -"Niin, oletpa sinä totisesti soma nainen noine niskasta riippuvine -palmikkoinesi. Ei, pikku tyllerö, jätä sinä ensin nukkiesi seura, niin -kyllä sitten osoitan riittävää huomaavaisuutta neidille." - -Else nousi närkästyneenä ja astui Österbrogadelle antavan ikkunan luo. -Toisen, Slagelsegadelle avautuvan ääressä istui Svend tanskalaista -lakikirjaa tutkien. Hän luki lakitieteellistä virkamiestutkintoa -varten ja istui aina kirjojensa parissa, kun lääkäriksi aikova Poul -sitävastoin enemmän harjoitteli alansa käytännöllistä puolta. - -Poul käänsi talon ylösalaisin, niin pian kuin jollakulla oli -päänkivistystä, ja toi kaksoisveljesten yhteisessä suojassa -sijaitsevasta rohtokaapista kaikenlaisia pulvereita ja tippoja, joita -perheenjäsenten täytyi vuorotellen nieleskellä, jotta vain niiden -vaikutus todettaisiin. - -Else katseli ihmisvirtaa alhaalla kadulla, missä raitiovaunujen ja -automobiilien taukoamaton soitto ja toitotus kirkkaan kevätauringon -paisteessa antoi lauvantain vilkkaalle elämälle odotuksen hohteen. -Hän itse oli perin levoton, sillä keskustelu tuolla sisällä isän -konttorissa koski yksinomaan häntä. Hermostunut itku, joka viime -aikoina tuon tuostakin saattoi aiheettomasti hänet vallata, oli alkanut -huolestuttaa isää, ja tämä oli kirjoittanut Trillerödin -- pienen, -parin penikulman päässä pääkaupungista sijaitsevan maalaiskylän -- -papille hankkiakseen tyttärelleen siellä olinpaikan joksikin aikaa. -Poul istui yhä bassoansa takoen, kunnes Else vihdoin meni hänen -luokseen ja virkkoi haluttomasti: - -"No, siirryhän sitten." - -"Kuten neiti käskee." Poul kumarsi tavattoman kohteliaasti, minkä -jälkeen Else heti alkoi soittaa: "Ukko on vanha, kello jo lyö", mutta -Poul tahtoi laulaa "gluntteja"; vuodet eivät häntä vielä painaneet. - -Heidän isänsä, ylioikeuden asianajaja Mörck, piti Bellmanin runoja -suuressa arvossa ja käytti senvuoksi aina Elseä, joka hienoine -soitannollisine vaistoineen helposti voi pianolla säestää hänen -lauluansa. Hän soitti jokseenkin yhtä hyvin ulkoa kuin nuoteistakin -eikä tarvinnut koskaan nuottivihkoja isän mielilauluihin. Tänään hän -oli veitikkatuulella, ja tuskin oli Poul, jolla oli kaunis, sointuva -ääni, päässyt oikein alkuun ja kajahduttanut: "Hei, Amaryllis, nouse -jo, armas!" ennenkuin hän äkkiä siirtyi yölepakko-valssiin "Du-i-du", -jota hän soitti niin kaihoavan raukeasti kuin olisi suistumaisillaan -alas pianon istuimelta. Konttorin ovi avautui ja rouva Ursula Mörck -pisti päänsä sisälle: - -"Kuule, Else, tule hetkiseksi tänne; isä tahtoo puhua kanssasi." - -Ursula-rouva aikoi jälleen poistua, mutta Poul sai kuitenkin sanotuksi, -ennenkuin ovi jälleen suljettiin: "Äiti, tule pian -- tahdon mielelläni -jutella kanssasi." - -Elsen isä istui konttorituolilla, jonka oli kääntänyt tulijaan päin, ja -tyttö riensi ripeästi hänen luokseen. - -"Onko sinulla jotakin sanottavaa, isä?" - -"On niinkin, tyttöseni." Hän veti hänet syliinsä ja virkkoi: - -"Minä en paljoa usko lääkärien apuun, senhän hyvin tiedät, ja kun -jo kauan olen nähnyt sinun sairastelevan, tahdon kerran itse toimia -lääkärinä. Älä sentään kerro sitä Poulille, koska hän silloin kai -sanoisi, että tahdon riistää leivän hänen suustansa." Mörck hymyili -vienosti ja nipisti tyttöä korvasta. - -"Minä määrään sinut siis vaihtamaan olopaikkaa ja maksan kyllä -itse kustannukset. Äitisi ja minä", hän viittasi huokailevaan -Ursula-rouvaan, "olemme sopineet siitä, että lähetämme sinut -Trillerödin täyshoitola-opistoon. Siellä voit päättää opintosi, samalla -kun ulkoilma-elämä tekee sinut jälleen terveeksi ja reippaaksi." - -Täällä _määrättiin_; kukaan ei kysynyt neitosen omaa mielipidettä. Else -nousi, ojensi hiukan niskaansa ja sanoi: - -"Isä, sinä tiedät elämäni päämäärän, ja sen tuskin saavutan -Trillerödissä." - -"Elämäsi päämäärän?" Mörck katsoi häneen kysyvästi, mutta kun tyttö -nyökäytti päätänsä, lisäsi hän: "Lauluasiko tarkoitat? Siitä olemme, -äitisi ja minä, nyt väitelleet puoli tuntia, ja minä sanon sinulle -saman, mitä sanoin hänelle: Suorita ensin ylioppilastutkinto, niin -sitten voimme puhua laulusta." - -Else vilkaisi äitiinsä, ja kun heidän silmänsä kohtasivat toisensa, -käsitti hän, että äiti oli kilvoitellut hänen puolestaan -- mutta -joutunut tappiolle; ja hän viskautui nyt äidin helmaan ja sanoi -intohimoisesti: - -"Mitä minä ylioppilastutkinnolla teen? Eihän minusta tule pappia tai -asianajajaa! Minä tahdon vain laulaa ja saavuttaa mainetta." - -"No, no, tyttöseni, tässä elämässä täytyy luopua niin paljosta." - -"Luopua! Loruja, -- eihän nyt ole laisinkaan puhe luopumisesta. Elsen -pitää vain suorittaa tutkintonsa, ja sen jälkeen hän saa seurata omaa -mielihaluaan. Mutta tutkinto hänen on suoritettava, sillä kun hänellä -on todistus taskussa, kykenee hän aina hankkimaan leipänsä." - -Isä astui lähemmäs ja laski kätensä hänen olalleen, ja tyttö nousi -verkalleen ja katsoi häneen. Nuo silmät muistuttivat sillä hetkellä -niin täydellisesti äidin silmiä, kun ne jotakin anoivat, että isä -välttääkseen yllätystä meni pois ikkunan luo. Mutta Else juoksi hänen -perästään, pistäen kätensä hänen kainaloonsa. - -"Mutta, isä, sinähän olet rikas. Miksi tarvitsee minun niin varoa -avuttomaksi joutumista? Kyennethän sinä minua aina auttamaan." - -Hän päästi tytön käden ja istuutui jälleen tuolille. - -"Tule tänne luokseni istumaan, niin me kaksi keskustelemme järkevästi -yhdessä." - -"Sillä välin minä ajattelen hiukan päivällistä." Ursula-rouva nyökkäsi -heille ja virkkoi hymyillen huoneesta poistuessaan: "Minä, näette, en -elä tulevaisuuden unelmilla." - -Else oli asettunut isoon nojatuoliin vastapäätä isää eikä hetkeksikään -hellittänyt katsettaan hänen silmistään. - -"Katsos, Else" -- isä tarkkasi vakavasti tytärtänsä, -- "minulla on -kolme lasta ja tahdon uhrata yhtä paljon teidän jokaisen hyväksi, mutta -vaikka kaikki näyttääkin valoisalta tällä haavaa, saattaa ehkä tulla -aika, jolloin en enää voi teitä auttaa. Minä huolehdin siitä, että -saatte jotakin oppia, joten voitte tulla omin neuvoinne toimeen; mutta -te ette saa koko ikäänne odottaa apua kotoa. Sillä tavalla ei mihinkään -päästä." - -"Sitä en vaadikaan. Mutta äitihän ansaitsee myöskin paljon rahaa, ja -ellet sinä voi, kyennee äiti sitten myöhemmin meitä auttamaan, jos -joutuisimme pulaan?" - -"Sitä äiti ei _voi_ eikä saa tehdä. Äiti tarvitsee itse runsaasti -rahaa kaikkiin kallisarvoisiin pukuihin, joita hänellä täytyy olla -teatterissa ja seuraelämässä, eikä hänen rahoihinsa saa kukaan koskea. -Sitäpaitsi äiti jättänee pian näyttelijättären uran." - -"Ei, isä, älä toki sitä luule!" Else aivan innostui. "Äiti rakastaa -taidettaan liian suuresti ajatellakseen sen hylkäämistä, ennenkuin se -on aivan välttämätöntä. Eikä teatterissa ole ketään, joka on hänen -yläpuolellaan." - -Mörckin kasvot vavahtivat tuskallisesti, ja hän sanoi melkein -voihkaisten: "Ei, -- sen pahempi." - -Huoneessa vallitsi hetkisen äänettömyys, mutta sitten aloitti Else -jälleen: - -"Jos sallisit minun heti kehittää ääntäni, sittenhän voisin nopeammin -hankkia toimeentulonikin; nyt menee vuosia hukkaan, kun minun -välttämättä täytyy lukea." - -"Nyt on ennen kaikkea kysymys sinun terveydestäsi, ja sillä hyvä." - -"Terveydestäni? -- Mutta eihän minua minua mikään vaivaa." - -"Kyllä sinua jokin vaivaa, ja olenkin jo sopinut pastori Gaden kanssa -oleskelustasi hänen luonaan. Huomenna matkustamme yhdessä sinne -käydäksemme häntä ja hänen perhettään tervehtimässä ja puhutellaksemme -koulun rehtoria." - -"Niin... mutta, isä..." - -"Anna minun puhua loppuun. Kuten tiedät, on rouva Gade ollut äitisi -koulutoveri ja myöhemmin hänen ystävänsä, ja sinäkin varmaan saat hyvän -ystävättären hänen Grethe-tyttärestään, joka on sinun ikäisesi." - -Else nousi. Hän tiesi, kuinka mahdotonta oli taivuttaa isää muuttamaan -mieltänsä, kun hän kerran oli tehnyt päätöksensä, ja hän sanoi -senvuoksi tuikeanlaisesti: - -"Koska sinä niin tahdot, täytyy minun tietenkin totella." - -"Niin täytyy. Minä olen aina vaatinut lapsiltani kuuliaisuutta; mutta -en olekaan koskaan vaatinut enempää kuin mikä on oikein." - -Hänen prokuristinsa oli useita kertoja pistänyt päänsä ulompaan -konttorihuoneeseen vievästä ovesta ja nähdessään nyt, että Else -vihdoinkin meni perheen puolelle, sanoi hän Mörckille astuessaan -kokonaan sisälle: - -"Koko toimisto on täynnä ihmisiä, jotka istuvat odottamassa. Päästänkö -heidät sisälle?" - -Mörck siirtyi heti jälleen ammattiasioihin ja vastasi vilkkaasti: - -"Kyllä, antakaa heidän tulla -- vuoronsa mukaan." - -Hän vilkaisi kelloonsa. Konttoriaika oli melkein ohitse. Häneltä oli -kulunut kokonainen tunti keskusteluun vaimonsa ja tyttärensä kanssa. -Mutta rouva Ursula oli niin harvoin kotona, eikä isä aivan yksin -tahtonut päättää tyttären kohtalosta, vaikka hänen tahtonsa silti aina -jäi määrääväksi. - - * * * * * - -Elsellä oli nuortentanssit päivää ennen hänen matkaansa -täyshoitola-kouluun, ja Erik ja Grethe, pastori Gaden kaksi aikuista -lasta, olivat myöskin kutsutut. Erik oli maanviljelysoppilaana eräässä -talossa Trillerödin lähistöllä, kun Elsen ikäisellä Grethellä taas -vielä oli runsas vuosi täyshoitola-koulussa jäljellä. Alikerran -avara huoneusto, missä päivän tarkoitusta varten käytäntöön otetut -konttorisuojatkin sijaitsivat, säteili sähkövalaistuksessa. - -Olkikattoisen pappilan kaksi lasta, jotka kotona olivat tottuneet vain -öljylamppuihin, tunsivat kuin olisivat joutuneet satumaailmaan; mutta -he tunsivat myöskin, kuinka heidän kotikutoisensa surkeasti pistivät -silmään kaikkien noiden komeiden pukujen joukossa. Grethe, joka oli -saapunut silmät loistaen ensimäisten tanssiaisten suuresta odotuksesta, -hiipi hiljaa nurkkaan. Hän ei tuntenut ainoatakaan uudenaikaisista -tansseista ja, mikä pahempi, hän ei ymmärtänyt sitä sävyä, millä -täällä puhuttiin. Hän kuuli, kuinka keveinä ja nopeina sanat -singahtelivat vieraalta vieraalle, ja vain hänen täytyi hitaanlaisessa -käsityskyvyssään istua mitään älyämättä aivan kuin olisi haastettu -espanjaa tai muuta etäistä ulkomaan kieltä. Hän etsi silmillään -veljeänsä. - -Tämä oli, kuten hän itsekin, hidassanainen ja kankealiikkeinen; -mutta kuinka tyynenä hän istuikaan Jyllannin murteeseen vivahtavalla -tasaisella kielellään kertoessaan Ursula-rouvalle vanhemmistaan, -kodistaan ja pappilasta! Else tuli tanssien Gretheä kohti. Olipa se -tyttö siro! Grethe ei olisi uskonut, että kellään saattoi olla noin -suuret, säteilevät silmät; hiukan kaareva nenä ja punainen suu somasti -muodostuneine huulineen antoivat koko hänen olennolleen etelämaalaisen -hienouden hohteen, mikä sai Grethen henkeänsä pidätellen häntä -katselemaan. - -"Kah, Grethe, täälläkö sinä istua kökötät? Tulehan heti sisälle -tanssimaan!" - -Hän laahasi Grethen mukanaan saliin ja loi merkitsevän katseen -Svend-veljeensä, joka juuri sattui kulkemaan ohi. Tämä käsitti varsin -hyvin hänen tarkoituksensa ja tähystettyään Gretheä, joka kai hänestä -oli mukiin menevä, astui esille ja kumarsi tytölle. Grethe pudisti -päätänsä: - -"Minä en laisinkaan tunne näitä kummallisia tansseja -- ja kuitenkin -tanssin hyvin mielelläni." - -"Niin minäkin. Tilatkaamme siis joku vanhoista." - -Hän raivasi itselleen tietä pianonsoittajan luo, joka hakkasi flyygeliä -isossa salissa, niin että näppäimet vapisivat hänen sormiensa alla; -ja hetkistä myöhemmin kajahti huoneessa eräs Straussin valssi. Svend -riensi Grethen luo ja kumarsi: - -"Tätä te varmaan taidatte?" - -Grethe, joka oli liian hätääntynyt vastatakseen, nyökkäsi vain, ja he -lähtivät lattialle. Ohimennen Svend kyllä kuuli muutamien tuttaviensa -huomautuksia "maalaisruususta", mutta ei ollut kuulevinaan, ja kun -tanssi oli loppuun tanssittu, vei hän Grethen isänsä luo. - -"Tästä saat liittolaisen, isä. Neiti Grethekään ei pidä nykyaikaisista -tansseista, ja itse puolestani tunnustan kernaasti, että pitkään aikaan -en ole tanssinut niin suurella nautinnolla kuin juuri nyt. Vanhat -tanssit ovatkin paljoa tyylikkäämpiä." - -Asianajaja kumarsi Grethelle, joka tuskin tiesi, minne katsoa, mutta -Mörck hymyili ja taputti häntä poskelle. - -"Minua ilahuttaa, että me kaksi olemme samaa mieltä, ja näyttää melkein -siltä, että olette kääntänyt Svendinkin. No, istahtakaamme tähän, niin -saamme hetkisen levähtää, ensi vuoroon asti." - -Grethe voi tuskin hellittää silmiänsä Elsestä, joka lakkaamatta -pyöri lattialla. Hän näki, kuinka kaikki, jopa hänen levollinen -Erik-veljensäkin, olivat häneen hurmaantuneet, ja hän tuli hiukan -hämilleen ja araksi ajatellessaan, että he pappilassa asuisivat samassa -huoneessa. - -Tytöltä pääsi pieni huokaus, ja Mörck, joka kaiketi osapuilleen aavisti -hänen ajatuksensa, sanoi ystävällisesti: - -"Nyt teidän täytyy luvata minulle, että pidätte oikein hyvää huolta -Elsestä ja varsinkin viette häntä kävelyille. Hän ei ole oikein reipas; -mutta raikas maalaisilma varmaan panee hänen poskensa punoittamaan, -kunnes hän lopulta näyttää yhtä terveeltä kuin te." - -"Kuin minä!" Grethe katsahti häneen ihan pelästyneenä. "Minähän olen -kuin maalaisruusu, ja se on kai pahinta, mihin täällä kaupungissa voi -ihmistä verrata." - -Mörck kuuli pienen katkeran värähdyksen hänen äänessään ja sanoi -lohduttaen: - -"Kukaan ei tule iloisemmaksi kuin Elsen äiti ja minä, kun saamme hänet -kotiin pienenä maalaisruusuna." - -Grethe katsahti häneen kiitollisena, ja kun taaskin soitettiin valssia, -tuli Svend takaisin, ja he tanssivat sekä sen että useita muita, eikä -Grethellä ollut koskaan ollut niin hauskaa ja ihanaa iltaa. - - * * * * * - -Pastorin lapset olivat olleet Mörckillä yötä, ja seuraavana päivänä --- huhtikuun ensimäisenä sunnuntaina -- matkusti koko perhe Elsen -vastaiseen olopaikkaan. - -Rouvat Karen ja Ursula, jotka olivat nähneet toisensa vain muutaman -kerran senjälkeen, kun papinperhe oli muuttanut Jyllantiin, tervehtivät -toisiansa mitä sydämellisimmin, ja pian istuivat kaikki viekoittelevan -kahvipöydän ympärillä. Puutarhatuvassa, joka sitten talven pakkasten -oli ensi kertaa otettu käytäntöön, oli isot lasiovet ja ikkunat -puistomaiseen puutarhaan päin, missä laajat nurmikot vilisivät -orvokeista, lumikukista ja krookuksista. - -"Täällä voi huomata, että on kevät!" Ursula-rouva veti syvään henkeänsä -ikäänkuin hänelle olisi nautinto ahmia homeelta tuoksuvaa, ummehtunutta -ilmaa, jota lämmin kaakeliuuni ja hyvänhajuiset sekakukat sen reunalla -eivät vielä olleet ehtineet karkoittaa; mutta pappi sanoi hymyillen: - -"Silmänne kylläkin voivat huomata kevään, muttei hajuaistinne. Täällä -ei ole suinkaan miellyttävää. Aioinkin juuri ehdottaa, että kaikki -siirtyisimme arkitupaan, kun kahvi on juotu." - -"Minusta tuntuu, että me nuoret voisimme lähteä metsään kävelemään?" -Erik katsahti kysyvästi Elseen, joka nyökkäsi myöntävästi; mutta -Poul, jonka jalkineet olivat aiotut asfalttikäytäviä eikä ruokamullan -kosteata nurmikkoa polkemaan, jäi mieluummin vanhemman väen pariin, -kuten hän sanoi. - -"Me, Karen, niitä vanhempia olemme." Ursula hymyili. "Minä olen juuri -täyttänyt neljäkymmentäviisi, ja sinä olet tuskin vanhempi; mutta -tuollaisen kavaljeerin silmissä me olemme jo ikämuoreja. Eikö totta, -rakas poikani?" - -Poul ei oikein tiennyt, mitä vastaisi. Olihan äiti oikeassa: hän oli -vielä nuori. Poul virkkoi senvuoksi hiukan epäröiden: - -"Jos näyttäisit yhtä vanhalta kuin olet, niin tuskin olisit teatterin -primadonnana." - -Hänen sanansa olivat tarkoitetut kohteliaisuudeksi, mutta rouva -Ursula, joka alituisesti pelkäsi menettävänsä ulkonäkönsä ja sen -mukana primadonnan aseman, tunsi pistoksen arimmassa kohdassaan ja -poistui nopeasti arkitupaan. Hän alkoi hiukan kuumeentapaisesti kysellä -Karen-rouvalta tämän perheestä, varsinkin rouva Vibeke Bangista, -Karenin äidistä, joka oli ollut naimisissa rouva Ursulan sukulaisen, -maisteri Knud Bangin kanssa. - -"Äiti asuu vielä Nörrevoldgaden varrella vanhassa huoneustossaan, joka -kyllä oikeastaan on hänelle liian avara; mutta äiti ei voi riuhtaista -itseänsä irti siitä paikasta, missä hän on elänyt niin onnellisena." - -Mörck meni istumaan pyöreälle töyrytuolille ikkunain väliin. - -"Niin, surullista oli, että Bang kuoli", virkkoi hän. "Se oli -harvinaisen herttainen ja sopusointuinen avioliitto. Minä kävin siinä -talossa hyvin mielelläni; mutta viime vuosina on seurustelumme miltei -lakannut." - -Karen-rouva vilkaisi puolisoonsa; hän toivoi kovin, että tämä -selittäisi syyn, ja pastori aloittikin verkalleen, ikäänkuin tapaillen -sanoja: - -"Heillähän oli kummallakin niin äärettömän paljon kovaa koettavana, -ennenkuin saivat toisensa. He kohtasivat toisensa vähän ennemmin kuin -rouva oli matkustanut ensimäisen miehensä, Henrik Carstensenin luota, -jonka kanssa hän eli kovin onnettomana, koska mies kiusasi häntä kaikin -tavoin, varsinkin uskottomuudellaan. Bang oli silloin naimisissa, -eivätkä hän ja rouva Vibeke nähneet toisiansa moneen vuoteen. He -eivät tahtoneet ottaa päälleen aviorikoksen tuottamaa edesvastuuta, -mihin nykyisin valitettavasti useimmat aivan keveästi antautuvat. -Mutta heidän rakkautensa oli niin suuri ja puhdas, että he saattoivat -odottaa; ja vasta pari vuotta Bangin vaimon kuoleman jälkeen he menivät -naimisiin. -- - -"Anoppi eli rouva Vibeke, kuten hän mieluimmin kuulee itseänsä -nimitettävän, ei kylläkään voi tässä ymmärtää Jumalan tahtoa -- -kuinkapa moni meistä sen ymmärtää? Mutta onhan hän elänyt kymmenen -onnesta rikasta vuotta sen miehen kanssa, josta piti, ja niissä -muistoissa hän riippuu kiinni kuin itse iäisyydessä." - -Huoneessa syntyi äänettömyys. - -Eräässä pienessä sivusuojassa -- musiikkikammioksi oli Grethe sen -ristinyt, koska siellä oli urut ja harmonikka -- kuului soitettavan -Gruudtvigin virttä: - - "Kirkonkello, suuriin temppeleihin - ei sua valettu, vaan kylän tapuliin." - -Ursula-rouva, joka oli tunne-ihminen, saattoi tuskin salata -kyyneleitänsä. Poul siellä pelkäksi ajankuluksi soitti virsiä, mutta -hänen tapansa oli aina helähdyttää sopraano vasta pitkän ajan perästä -basson jälkeen, arvellen sillä tavoin saavansa enemmän tunnetta -esitykseensä. - -Pastori Gade veti pari haikua pitkästä piipustaan ja jatkoi: - -"Rouva Vibeke viettää päiväkaudet haastelemalla vainajan kanssa, josta -hänellä on veistetty rintakuva sekä valokuvia riippumassa kaikkialla, -vieläpä keittiössäkin, ja missä hän vain liikkuu, tuntee hän olevansa -puolisonsa seurassa. Ei hänen järjessään mitään vikaa ole; mutta tässä -suhteessa on turha yrittääkään häntä lohduttaa. Hän käy täällä vain -muutaman kerran vuodessa, ja kun me käymme häntä tapaamassa, täytyy -meidän soittaa erityisellä tavalla, koska hän ei muutoin avaa. Hän on -perinyt omaisuutta isältään; ukolla ei ollutkaan muita lapsia kuin -hän ja poika Gunnar, joka itse on rikas. Näin ollen voi rouva viettää -aikansa niinkuin tahtoo." - -Mörck nousi ja meni ikkunan luo. Rouva Bang oli aina ollut hänen -naisihanteensa, koska hän oli niin sopusuhtaisen eheä ja hyväsydäminen, -ja Mörck käsitti hyvin, että hänen surunsa samoin kuin hänen -rakkautensakin täytyi olla rajaton. - -Ikkuna, jonka ääressä hän seisoi, antoi etupuutarhaan, jossa kuusiryhmä -puolittain verhosi sisäänkäytävän. Hän istuutui isoon, mukavaan -nojatuoliin, joka oli ikkunan luona, ja katsahti ulos. - -Äsken tulleelta junalta saapui paljon ihmisiä. Leppeä, aurinkoinen -kevätpäivä kaiketi oli vietellyt heidät tänne maalle, ja hän aikoi -juuri avata ikkunan, kun samassa näki erään naisen astuvan sisään -pensas-aidan veräjästä. Hän oli mustissa kiireestä kantapäähän, ja -pitkä kreppiharso riippui päälaelta selälle. Tukka oli valkoinen, -kasvot niin kirkkaat ja suuret silmät niin loistavat, että hän melkein -teki yliluonnollisen vaikutuksen. - -Mörck kääntyi nopeasti. - -"Rouva Bang tulee tuolla ulkona", sanoi hän. - -Kaikki nousivat, ja rouva Karen kiirehti ulos puutarhaan. Toiset -seurasivat perästä ja kuulivat hänen liikutettuna huudahtavan: "Äiti, -rakas äiti! Sinäkö se todella olet?" - -Kun he olivat tulleet takaisin tupaan, katsoi rouva Bang kauan -surumielisesti toisesta toiseen. - -"Kuinka hauska minun on nähdä teidät kaikki jälleen! Mutta", lisäsi hän -vilkaisten ympärilleen, "missä ovat lapset?" - -Poul tuli samassa näkyviin oviaukosta, kummastuneena kuulemastaan -vieraasta äänestä, ja rouva Bang tarttui hänen käteensä, pitäen sitä -kauan omassaan. - -"Tässä on siis toinen kaksoisista. Uskokaa minua, nuori mies, silloin -vallitsi ilo, kun te tulitte maailmaan. Minullakin oli ennen poika -- -mutta teidän ikäisenänne hän kalastusretkellä ollessaan hukkui Kalön -lahteen. Hän oli nuori ja iloinen niinkuin te nyt. -- Minä olen myöskin -menettänyt äitini ja isäni sekä... parhaan maallisen ystäväni. Ja -tiedättekö te kaikki, miksi olen niin paljon saanut kärsiä?" - -Hänen äänensä oli tyyni ja lempeä hänen puhuessaan, ja hän nousi ja -nojasi Poulin olkapäätä vasten, kun hän jatkoi: - -"Herra on rangaissut minua siksi, että nuoruudessani ilman kirkon -siunausta antauduin sille miehelle, jota luulin rakastavani. Siihen -aikaan en tuntenut elämää. Minä asuin yksinäni vanhempieni kanssa Kalön -saarella; mutta seikkailuhaluni sai minut viskautumaan ensimäisen -miehen syliin, joka minulle puhui rakkaudesta. -- Minä sanon teille -kaikille, mutta varsinkin Poulille: ottakaa elämä, niin ikävältä ja -yksitoikkoiselta kuin se teistä tuntuneekin, sellaisena kuin se on, -sillä yksi ainoa askel syrjään määrätyltä polultamme voi maksaa meille -tulevaisen onnemme. Te muistutatte äitiänne, poikani. Tulkoon teistä -hyvä ja uskollinen ihminen, kuten hän on." - -Poulilla oli hyvä halu tehdä vastaväitteitä; häntä olisivat paljoa -enemmän miellyttäneet seikkailut, maksoivatpa ne hänelle vaikka -paljonkin, kuin ikävä yksitoikkoisuus; mutta rouva Bang oli puhunut -niin liikuttavan hartaasti, että hän syvää kunnioitusta tuntien -kumartui suutelemaan hänen kättänsä. - -Metsän rinteellä, missä neljä nuorta käveli tuoreelta tuoksuvalla -nurmella vuokkojen ja muiden kedon kukkien keskellä, soitti kottarainen -armaalleen, ja he pysähtyivät kuuntelemaan. Else, joka ei kauaa voinut -pysyä levollisena, alkoi lirittää Poul Möllerin hilpeätä huhtikuun -laulua: - - Saapui kevään kuu, - nurmi paljastuu, - poiss' on talven kylmän paino, ansa. - Kirkas, kuulas sää. - Hiljaa värähtää - povi neidon, kertoin kaipuutansa. - -Svend lauloi mukana, ja heidän päästyään toiseen säkeistöön yhtyivät -muutkin. Mutta he vaikenivat jälleen, ennenkuin laulu oli laulettu -loppuun, sillä Elsen ääni oli niin hopeanheleä ja kaunis, että heidän -täytyi kuunnella. Kun laulu oli päättynyt, virkkoi Grethe äkkiä -ikäänkuin sydämensä sisimmästä syvyydestä: - -"Oi, kiittäkäämme Jumalaa keväästä!" - -Hän sanoi sen niin lystikkäästi, että kaikki purskahtivat nauruun; -mutta Grethe ällistyi ja alkoi juosta. Kaikki kolme juoksivat hänen -perästään, mutta vain Svend kesti kilvan; molemmat toiset jäivät -jälkeen ja luopuivat vihdoin takaa-ajosta. - -"Nyt minulla on ollut kaksi vapaapäivää", sanoi Erik, "mutta huomenna -sitä kysytäänkin voimia". - -"Mitä te oikeastaan puuhailette?" - -"Menisi varmaan koko päivä, jos ryhtyisin sitä teille selittämään, -varsinkin kun ette tietysti rahtuakaan tunne maanviljelystä; mutta -tähän aikaan kynnetään ja kylvetään." - -"Minä kyllä kernaasti eläisin tuolla tavoin luonnon helmassa, mutta en -haluaisi tehdä karkeata työtä. Tahtoisin kirmata mailla ja metsissä, -laulaa kilpaa leivosen kanssa ja poimia niin paljon kukkia kuin jaksan -kantaa, mitkä sitten asettaisin huoneeseeni, ja uneksisin kaiken yötä -kesästä ja auringosta." - -"Silloin teistä varmaan olisi paljon apua maataloudessa", nauroi Erik, -"vaikka... kaikki sujuisi ehkä sensijaan helpommin meiltä muilta, kun -meillä alati olisi niin paljon kauneutta katseltavanamme". - -Else punehtui, ja Erik sanoi vakavasti: "Te sopisitte kuitenkin -parhaiten Köpenhaminaan -- sen näin kyllä eilen." - -Elsen silmät säteilivät. - -"Niin, näitte huvitellessani, -- mutta jälkeenpäin tunnen itseni aina -niin väsyneeksi. Nyt kerään voimia täällä, ja kun sitten vihdoin saan -välttämättömän ylioppilastutkintoni suoritetuksi, silloin elämäni vasta -vakavasti alkaa." - -"Sitten te kai vasta oikein tanssitte?" - -"Tanssin! Joutavia! Ei, minä teen työtä, voitte uskoa, ja minusta tulee -todella jotakin." - -"Aiotteko te tehdä työtä? Sitä en luullut nuorten tyttöjen _teidän -asemassanne_ ajattelevankaan." - -"En minä ryhdykään lattioita pesemään tai kaasulaitteita harjaamaan tai -muuhun sellaiseen, kuten ehkä arvelette. Minä aion laulaa." - -Nuori mies katsahti häneen hiukan epäilevästi. Nimitettäisiinkö siis -lauluakin työksi? Hän piti sitä pikemmin huvitteluna ja sanoi ilvehtien: - -"Kuinka paljon te siis laulamisesta saatte tunnilta palkkaa?" - -"Sitä en vielä tiedä. Ensinhän minun täytyy itse nauttia opetusta useat -vuodet, ja kun sitten olen kehittynyt taiteessani, annan konsertin; -ja lupaanpa, että saatte pääsylipun laulajaisiini, kun ensi kertaa -esiinnyn." - -"Teistä tulee siis konserttilaulajatar. Mutta mitä hyötyä teillä -silloin on ylioppilastutkinnostanne?" - -"Niin, sanokaas muuta", virkkoi neitonen valittavaan sävyyn; "sitä -juuri olen isältäni monta monituista kertaa kysynyt. Tuhlaan vain -aikaa; ja jos isä kuolee ja joudumme köyhyyteen, voin toki ilmankin -aina päästä johonkin kouluun opettajattareksi." - -"Te ette suinkaan koskaan joudu itse ansaitsemaan leipäänne." Hän -silmäili ihaillen tyttöä. "Kyllä te pian saatte aviomiehen." - -"Aviomiehen!" Else nauroi hilpeästi. "Sitähän minä kaikkein vähimmin -haluan. Ei, Erik Gade, minä tahdon itse huolehtia toimeentulostani enkä -tahdo olla miehestä riippuvainen." - -"Olettepa te hirveän viisas noin nuoreksi. Minä en koskaan ajattele -siihen suuntaan, ja olen kuitenkin kaksikymmenvuotias. Minun mielestäni -päinvastoin lankee ihan luonnostaan, että mies elättää vaimonsa. -Tekeehän vaimo miehensä kodin hauskaksi, joten ei voi laisinkaan olla -puhetta mistään riippuvaisuudesta vaimon puolelta. Minun päämääränäni -juuri onkin kerran saada oma koti ja puoliso; mutta hänen toimialansa -täytyy olla kotona; sinne hän kuuluu." - -"Sepä joutava päämäärä! Kyllähän naimisiin aina pääsee. Ei, tee -työtä ja hanki itsellesi nimi, niin olet saavuttanut korkeinta tässä -maailmassa -- mainetta." - -"Sitä en ollenkaan usko. Jumala ei ole luonut meitä ihmisiä yksin -elääksemme; siksi olemmekin saaneet rakkauden oppaaksemme. Ylistys on -kylmää -- ja kauanko se kestää? Laulajatarta muistellaan vain jokunen -vuosi hänen kuolemansa jälkeen; hänen ääntänsä ei voida enää kuulla, -joten vain nimi elää, ja kellepä siitä iloa olisi?" - -"Te erehdytte. On olemassa grammofoneja." - -"No niin, se on totta. Mutta levytkin kai kerran kuluvat; -- en niitä -asioita tunne, tiedän vain, ettei mikään ole niin rumaa ja rämisevää -kuin grammofonin esittämä laulu." - -"Se on perin erilaista. On hyviä, kalliita grammofoneja, joista ääni -matkan päähän kuuluu aivan luonnolliselta. Tiedän sitäpaitsi myös, että -useimmilla laulajilla ja näyttelijöillä on grammofonilevyjä, joihin he -itse ovat laulaneet, ja niitä he tuskin tahtoisivat omistaa, jos ääni -niistä kuuluisi rumalta ja rämisevältä." - -"Oh, tahtoisivat kyllä! Heidän turhamaisuutensa käy yli kaiken, uskokaa -minua. He elpyisivät uudestaan vielä kuolinvuoteeltaankin, kunhan vain -kuulisivat oman äänensä." - -"Nytpä esiinnyttekin te viisaana ja maailmaa kokeneena. Mutta mistä -olette saanut noin tarkat tiedot näyttelijöistä ja laulajista? Tehän -olette aina elänyt maalla?" - -"Isoäidiltäni. Hän oli ensin naimisissa näyttelijän kanssa, kuten -tietänette, ja monet vuodet hän seurusteli näyttelijäpiireissä. Hän on -aikaisemmin, käydessään meidän luonamme Jyllannissa, kertonut siitä -rattoisasta ja samalla surullisesta ajasta; sillä elämä kulissien -takana oli sellaista, että jokaisen vakavaluontoisen ihmisen oli -vaikeata sitä kestää." - -Else oli nuorukaisen puhuessa vähitellen tullut hehkuvanpunaiseksi, ja -äkkiä hän pysähtyi suuttumuksesta vavisten hänen eteensä. - -"Varmaankin unohdatte, että minun äitini on näyttelijätär?" - -Nyt oli Erikin vuoro punastua, ja hän sanoi katuvaisena: - -"Niin, olette oikeassa. Unohdin tosiaan, että teidän äitinne -on näyttelijätär. Hän on todellakin niin luonnollinen ja niin -huolehtivasti kiintynyt puolisoonsa ja lapsiinsa, ettei tule ollenkaan -ajatelleeksikaan hänen oikeastaan olevan vieraana kodissansa." - -"Mitä sillä tarkoitatte?" - -"Tarkoitan, että nainen, joka ei aina ja kaikkina aikoina voi olla -kodissaan, on siellä vieraana. Mutta teidän äitinne kuuluukin -poikkeusihmisiin." - -"Kiitoksia kohteliaisuudestanne; minä esitän sen kyllä äidille." - -Else meni nopeasti eteenpäin, ja harkitseva Erik, joka sinä päivänä -oli puhunut enemmän kuin hänellä muutoin oli tapana haastaa useiden -vuorokausien kuluessa, seurasi perästä minkä jaksoi, mutta vasta kun he -tulivat kirkolle ja kirkkotarhaan vievälle takaveräjälle, missä Else ei -oikeastaan tuntenut tietä, pysähtyi tämä häntä odottamaan. - -Erik avasi hänelle veräjän, mutta virkkoi ensin: - -"Olen pahoillani, jos olen teitä loukannut. Minä pidän äitiänne -suuressa arvossa." - -Else jäi hetkiseksi seisomaan Erikin pitäessä porttia auki ja sanoi -katuvaisena: - -"En ollut kai minäkään oikein kohtelias, joten asia voi olla sillä -hyvä." - -Tyttö livahti sisälle, ja heti senjälkeen he seisoivat arkituvassa, -missä isoäiti hienona ja sirona ruson kajastus poskilla istui isossa -nojatuolissa, sillävälin kun hänen suosikkinsa Grethe istui jakkaralla -hänen jalkojensa juuressa ja Poul, "veitikka", kuten häntä tavallisesti -nimitettiin, kertoi sekä isoäidille että muille ylioppilasyhdistyksessä -tekemistään kepposista. - -Ja isoäiti ojensi hänelle kätensä hymyillen. Se oli hänen ensimäinen -hymynsä hänen miehensä kuoleman jälkeen. - - * * * * * - -Trillerödin täyshoitola-koulu oli itsessään kuin kokonainen pieni -kylä. Iso punainen rakennus sijaitsi melkein kokonaan mahtavien, -pääovea somistavien kuusten peitossa. Mutta koulun takana, rautatien -puolella, missä laveat teräslanka-aidat tennis- ja potkupallokentän -edessä pitivät kylän väkeä loitolla, yrittivät pienet koulupuutarhat, -jotka olivat laitoksessa vakinaisesti asuvien oppilasten hallussa ja -hoidossa, antaa paikalle hauskemman ja miellyttävämmin leiman. - -Isosta avarasta eteisestä, missä thorvaldsenilais-aiheiset kohokuvat -todistivat hyvää makua ja taidevaistoa, vei pitkä käytävä monine -ovineen oikealle eri luokkahuoneisiin ja sitten ylempään kerrokseen, -missä opettajilla ja oppilailla oli suojansa. Vasemmalla sijaitsivat -voimistelusali ja kylpyhuoneet, mutta vastapäätä sisäänkäytävää vei -kaksi isoa lasiovea talvipuutarhaan. Täällä oli palmuja ja troopillisia -kasveja sekä paljon hauskoja sopukoita, ja sisimpänä johti ovi kaikkien -pyhimpään: rehtorin yksityisasuntoon. - -Rehtori oli kookas, vahvarakenteinen ja niin vaalea, että sekä tukka -että kulmakarvat olivat melkein valkoiset; mutta hänellä oli pari -teräviä, viisaita silmiä, jotka kiiluivat silmälasien takaa; ja -sileiksi ajellut kasvot, joiden piirteet muistuttivat näyttelijää tai -pappia, ilmaisivat sekä voimaa että tarmoa. - -Ja rehtorilla oli kumpaakin. Hän harjoitti oppilaittensa kanssa -urheilua ja ohjasi koko koulua mainiosti, pitäen mallikelpoista kuria. - -Mutta kaikki oppilaat pitivät hänestä ja tulivat kertomaan hänelle -ilonsa ja surunsa; ja joka vuosi kerääntyivät laitoksen entiset -oppilaat -- näiden joukossa hänen isänsä aikuisiakin -- koulussa -järjestettyyn juhlaan. Oli perustettu klubi, jossa rehtori toimi -esimiehenä. - -Rehtori ymmärsi lapsia. Hänen silmissään ne eivät olleet parvi -pahankurisia penikoita, joita alituisesti oli rangaistava, vaan -ihmisiä. Ja hän koetti aina ymmärtää heidän tekojensa vaikutteet, koska -hän siten helpoimmin voi katsahtaa heidän sisimmän olemuksensa ytimeen. -Rehtori oli usein isänsä aikana, jolloin Ursula-rouva oli oppilaana -koulussa, seurustellut hänen kanssaan ja oli tietysti, kuten kaikki -muutkin miehet, tyttöön "hullaantunut". Ja nyt hän ilolla otti vastaan -hänen tyttärensä. - -Hän näki, että Else oli kaunis. Hänen piirteensä olivat hienot ja -säännöllisemmät kuin äidin; mutta hänellä ei ollut tämän hehkua ja -ihmeellistä suloa. Rehtori rakasti kauneutta, mutta hän ei enää -miehenä katsellut naista. Hän katseli häntä niinkuin taiteilija tai -taiteentuntija katselee taideteosta. Hän iloitsi sopusuhtaisesta -rakenteesta, kauniista, puhtaista ääriviivoista ja siitä elämästä, -minkä mestari oli teokseensa puhaltanut, mutta tuon kauniin teoksen -omistamisen kaipuu oli hänelle nyt vierasta. Hän oli viisikymmenvuotias -mies, vielä parhaassa iässään; mutta halu aina katsahtaa ihmissielun -pohjaan oli liian usein säikäyttänyt hänet perääntymään, sillä sisäinen -ihminen harvoin vastasi ulkokuorta. - -Hän oli naimaton ja tahtoi lopuksi ikäänsä sellaiseksi jäädä. - -Else alkoi heti pitää hänestä, ja vaikka hän aina ennen oli vilkaissut -läksynsä läpi jokseenkin keveästi, alkoi hän nyt yhdessä aina ahkeran -Grethen kanssa opiskella niin, että sai kiitosta sekä rehtorilta että -muilta oppilailta. Ja ylistävä sana rehtorin suusta voi saattaa hänet -koko päiväksi hyvälle tuulelle. - -Nyt ei Elseä enää synkkämielisyys vaivannutkaan. Hänellä oli ensi -päivinä ollut hiukan koti-ikävää ja hän oli kulkenut ympäri surullisin -naamoin kuin murhenäytelmän runotar, mutta elämä koulussa samanikäisten -parissa ja ennen kaikkea papinperheen huolenpito hänestä vaikutti, että -hän pian unohti Köpenhaminan ilot. Terveellinen ulkoilma-elämä, jota -laitoksessa niin paljon vietettiin, toi pian punaa hänen poskilleen ja -kiiltoa mustiin silmiin. - -Läksylukujen jälkeen Else ja Grethe menivät usein metsään kävelemään, -ja Grethe uskoi eräänä päivänä Elselle, että Kaj Wulff oli hänestä -tavattoman hauska. - -"Kaj Wulff -- hän, jota nimitetään 'professoriksi'!" huudahti Else. -"No, mitä kuulenkaan, moinen pöyhkeilijä, joka luulottelee osaavansa -puhua sekä kreikkaa että latinaa ja keikailee nenälaseilla! -- Ethän -toki ole tosissasi?" - -"Olen kyllä!" Grethe veti loukkaantuneena käsivartensa pois. "Hän ei -ollenkaan keikaile; hän on todella likinäköinen." - -Else tarttui toveriansa vyötäisiin ja lauloi niin, että metsä kaikui: - - "Margareta tyllerö, - lihavahko lyllerö, - nyt kanssas onnetonna itken." - -"Hyi! Sinä olet oikein häijy, sen sinulle sanon." Grethe riuhtaisihe -irti ja juoksi metsäniitylle vievää polkua pitkin. "Minä tiedän varsin -hyvin, että olen liian lihava; mutta kyllä minä ajan pitkään laihdutan -itseni." - -"Niin, tee se, tyttöseni; mutta odotahan nälkäparannuksinesi -maanantaihin. -- Muista, että minä matkustan huomenna kotiin enkä siis -voi tarkastaa ja arvostella." - -Grethe ei vastannut, mutta Else juoksi hänen perässään ja kiersi -kätensä hänen kaulaansa. - -"Kuule nyt, vihreä varpuseni, olemmeko ystävät vai emmekö ole ystävät?" - -"Niin, sitä olisi minulla syytä kysyä sinulta!" - -"Oh, loruja, pitäähän sinun nyt hiukan ymmärtää leikkiä. Mutta neiti -on närkäs ja tuittupäinen. Minä kyllä kernaasti ihailen professoria, -jos sitä haluat, ja latinaa osaan minäkin puhua. Andum snadrivandum --- humanum est errare -- de gusto non disputandum -- sed in errore -perseverare -- turpeen eestä -- ei, turpe est - joko riittää? Tahdotko -lisää?" - -Hänen kasvonilmeensä oli niin lystillisen vakava ja hänen eleensä -muistuttivat niin täydellisesti 'professoria', että Grethe purskahti -nauruun. - -"Sinusta tulee varmaan näyttelijätär, sinun on täytynyt periä äitisi -taipumukset." - -"Ei, näyttelijättäreksi en tahdo tulla. Minä tahdon tulla -laulajattareksi ja valloittaa koko maailman." - -"Sepä ei ollutkaan vähän. Sitten sinä kai matkustat myöskin -Grönlantiin." - -"Grönlantiinko? Mitä ihmeitä minä sieltä hakisin?" - -"Oh, saattaisihan käydä niin, että Poul Lange siihen aikaan olisi -naparetkeilijänä asettunut sinne pohjoiseen. -- Minä olen nimittäin -selvästi huomannut, että te kaksi aina vedätte yhtä köyttä." - -"Oh, sinä pikku veitikka, oletko tosiaan tuhlannut aikaasi meidän -tutkimiseen? Mutta sinun ei nyt sentään tarvitse siinä suhteessa -mitään pelätä. Ensiksikään minä, näet, en koskaan mene naimisiin, -- -avioliitto olisi vain esteeksi suunnitelmilleni. Ja toiseksi, minä -palelisin siellä kuoliaaksi. Minä tahdon päästä etelään, sinne, missä -on lämmintä ja päiväpaistetta! Minulla on nimittäin etelämaalaista -verta suonissani." - -"Kah, onko sinulla?" Grethe tarttui uteliaana häntä käsivarteen. "Siitä -et ole koskaan ennen maininnut. Kerrohan nyt vihdoinkin. Äitisikö -puolelta?" - -"Niin, se on varmaa. Äiti hymyilee aina niin salaperäisesti, kun -sitä häneltä kysyn, ja senvuoksi olen itse tutkinut sukutauluamme. -Äidinisäni näetkös oli yliopiston professori, mutta sillä seikalla ei -suinkaan ole paljoa etelämaalaisen veren kanssa tekemistä, joten se -tuskin johtuu hänen puoleltaan; mutta minä kuulin kerran isän sanovan -äidinäidistä, että hänessä oli paljon espanjalaista." - -"Oh, espanjalaista siinä merkityksessä kuin sanotaan ihmisestä, joka -on uhmaileva tai olevinaan ja kohauttelee niskaansa. Sillä asialla -ei totisesti ole mitään yhteyttä etelämaalaisen veren kanssa. Mutta -jotakin etelämaalaista sinussa on. Kaj on monta kertaa sanonut, että -sinä olet mustalaistytön näköinen." - -"No, sepä kunnia!" Else puhui hiukan terävästi. "Miksei -maankiertäjätär? Sano sekin samalla." - -"Tällä kertaa sinä olet tuittupää! Minustapa olisi ylistystä, jos minua -nimitettäisiin mustalaistytöksi; niitä pidetään aina kaunottarina ja ne -esiintyvät niin paljon romaaneissa." - -"Niin, romaaneissa; mutta todellisuudessa niillä on enimmäkseen hirveän -ruma nenä, ja ne ovat sekä epäsiistejä että varkaansekaisia. Minulla on -roomalainen nenä, niin on kuvanveistäjä Brown sanonut, ja ensi vuonna -hän veistää minut." - -"Veistää sinut! Te köpenhaminalaiset käytätte niin kummallista kieltä. -Minä olen aina kuullut sitä nimitettävän muovailuksi." - -"Niin, mutta minut 'veistetään' marmorista." - -Else käänsi kasvonsa sivuasentoon ja vallan unohti tervehtää lapsia, -jotka tulivat pitäjänkoulusta. Muutoin hänellä tavallisesti aina oli -mukanaan namuspussi, mistä jakeli heille. Hän astui ylväänä kylän läpi, -ja vasta kun he saapuivat pappilaan, missä oli kotoa hänelle tullut -kirje sisältäen kutsun Grethelle, katosi hänestä "signoran" ilme ja hän -pyöritti Gretheä lattialla. - -"Sitten me molemmat menemme teatteriin huomenillalla, ja sinä saat -nähdä, mikä ihmeellinen näyttelijätär minun äitini on." - - * * * * * - -Kun Else ja Grethe lauantai-iltana astuivat juhlallisesti valaistuun -Apollo-teatteriin, alkoi orkesteri soittaa, ja Grethe tarttui Elseä -tanakasti käsivarteen. Hän tunsi olevansa ikäänkuin vajoavalla -pohjalla, jonka pintana olivat vain ihanat tuoreet kukat ja -visertelevät linnut; mutta Else nauroi veitikkamaisesti: - -"Huomaa hyvin, että olet maalta ja ensi kertaa teatterissa." - -Grethe ei vastannut. Orkesteri, joka soitti valssia "Hoffmannin -saduista", oli riistää häneltä hengityskyvyn, sillä koskaan ennen hän -ei ollut kuullut mitään niin hurmaavaa, ei edes Mörckin tanssiaisissa, -ja hän hieroi käsiänsä yhteen, jottei purskahtaisi äänekkääseen -riemuun. Mutta Else vilkaisi ympärilleen. - -Hän oli täällä omassa elementissään kuin kala vedessä. Eikä hän -käsittänyt, että niin kauan oli voinut olla teatterista poissa. Nyt oli -näytelmäkausi loppumaisillaan ja samalla kaikki ilot. - -Kun esirippu nousi ja Ursula-rouva näyttäysi ihmeellisessä puvussa, -katsahti hän melkein vihaisesti äitiinsä; olihan tämä, joskin -pakotettuna, antanut suostumuksensa Elsen maallelähtöön. - -Äiti ei tietenkään ollut ymmärtänyt käyttää vaikutusvaltaansa isää -vastaan, sitä valtaa, jonka kauneus aina tuo. Else sen kyllä osasi --- niin, odottakaahan, kun hän saisi miehen... Ah, se oli totta, -eihän hän menisikään koskaan naimisiin. Grethe ei virkkanut mitään. -Häneltä puuttui sanoja lausuakseen ihailunsa loistavan kauniista -Ursula-rouvasta; mutta hän tunsi itsensä ylpeäksi siitä, että pidetyn -näyttelijättären tytär oli hänen ystävänsä. Else halusi mennä ulos -näytöksien väliajalla; mutta kun teatterissa keväästä ja lämmöstä -huolimatta oli täysi huone, oli heidän vaikea päästä, ja heidän täytyi -hetkiseksi pysähtyä permannon viimeisten rivien kohdalle. - -Siellä istui herrasmies äärimmäisellä tuolilla, ja Grethe ällistyi -hänen kasvojensa kärsivää, huolestunutta ilmettä, kun hän kerran nosti -silmänsä muistikirjasta, johon kirjoitteli. Hän voi tuskin irroittaa -katsettansa miehestä ja huokasi syvään, kun Else sanoi: - -"Menkäämme nyt eteenpäin." - -Mutta Grethe jäi seisomaan, ja kun Else seurasi hänen katsettansa, -nyökkäsi hän. Ulkona lämpiössä sanoi Grethe: - -"Näitkö sitä vanhaa valkohapsista herraa? Mitähän hän kirjoitti?" - -"Arvostelua johonkin lehteen. Hän on kaiketi sanomalehtimies. Muuten -hän näytti olevan jokseenkin _dérangé_." - -"Mitä sillä tarkoitat?" - -"Oh -- elähtänyt." - -"No niin, kenties." - -Grethellä ei ollut aavistustakaan, mitä Else tarkoitti, mutta ei -tahtonut kysellä enempää, kun hän siten paljastaisi tietämättömyytensä. -Hän ei käsittänyt, mitä "elähtänyt" taikka _dérangé_ tarkoitti. Etäällä -pienessä jyllantilaisessa kylässä, mistä hän vasta joku vuosi sitten -oli muuttanut, ei käytetty ihmisistä sellaisia sananparsia. Mutta -tilaisuuden tullessa hän kuitenkin aikoi kysyä Elseltä noiden sanojen -merkitystä, -- se tyttöhän tiesi kaikki. - -Esityksen loputtua Else tarttui ystävätärtään käsivarteen ja vei hänet -monien käytävien ja sokkeloiden kautta, jotka tuoksuivat hajuvesiltä -ja muulta. He kohtasivat joukon näyttelijöitä ja näyttelijättäriä, -jotka tervehtivät Elseä, ja vihdoin he saapuivat pieneen suojaan, mistä -hajuvedellä kyllästetty höyry tuoksahti heitä vastaan. - -Se oli Ursula-rouvan pukuhuone, ja puolipukimissa tämä itse istui -huikaisevassa valaistuksessa savuke valkoisten sormien välissä, joissa -jalokivet ja sormukset säteilivät kuin salamat. - -"Vai te siellä olette, tyttöset! Onko teillä ollut hauskaa?" - -Ennenkuin he ehtivät vastata, nojautui hän taaksepäin ja sanoi -pukijattarelle, joka oli kähertämässä hänen tukkaansa: - -"Kuulkaahan, Mads, -- kurottakaa minulle konvehtirasia. Se on tuolla -hyllyllä." - -Rouva Madsen eli Mads, kuten häntä nimitettiin, päästi heti hiukset, -jotka mustana aaltoilevana silkkipilvenä valahtivat taiteilijattaren -yli ulottuen lattiaan asti. - -"Hyväinen aika!" Grethe löi kätensä yhteen. "Koskaan en ole nähnyt -komeampaa tukkaa." - -"Ka, eikö totta?" Rouva Ursula hymyili ja tarjosi hänelle herkullisia -konvehteja. - -"Syökää nyt, tytöt, niin paljon kuin jaksatte; minä olen pian valmis." - -Mads tarttui jälleen käsiksi tukkaan, ja neitoset nakertelivat namusia -kertaussäkeiden ja laulunpätkien kaikuessa käytävästä, missä kuului -olevan hyvin vilkasta elämää. - -Kolkutettiin useampia kertoja ovelle, mutta sen oli Mads heti lukinnut, -eikä kukaan vastannut. - -He ajoivat automobiilillä kotiin, ja Mörck kaappasi Ursula-rouvan -syliinsä ja katsoi häneen niin, että Grethestä äkkiä tuntui kuin -aviomies harmaista hiuksistaan ja monista hienoista pikkurypyistä -huolimatta olisi muuttunut jälleen nuoreksi; mutta Ursula-rouva -kietaisi irti hänen käsivarsistaan ja sanoi hymyillen: - -"Mutta, Nils! Mitähän Grethe ajattelee meistä kahdesta vanhasta -ihmisestä? Muista, että pian saamme viettää hopeahäitä." - -Rouva tarttui Poulin käsivarteen, ja Svend tarjosi Grethelle omansa, -jonka tämä hyvin hämmentyneenä otti vastaan. - -"Koska nyt pitää olla näin juhlallista", hymyili Mörck, "suotanee -minulle kunnia tarjota käsivarteni pienelle punaposkiselle -tyttärelleni?" - -"Olenko minä saanut punaiset posket?" Else katsahti häneen aivan -kauhistuneena. "Sepä oli ikävää! Minä en suinkaan tahdo näyttää -maalaisruusulta." - -"Et; sinä tahdot mieluummin puuteroida itsesi samoin kuin neiti Smith, -joka on kahdeksankymmenvuotias, jotta sinäkin saat hurmaavan hipiän." - -Svend puhui aivan vihaisesti, hän kun oli närkästyksissään Grethen -puolesta, sillä tämä oli heti tarttunut poskiinsa, jotka monien -vaihtelevien vaikutelmien jälkeen hohtivat paljoa helakammin kuin -tavallista; mutta Mörck sanoi ripeästi ikäänkuin katkaistakseen kaiken -keskustelun: - -"Punaiset posket ovat luonnolliset, ja kaikki luonnollinen on -kaunista." Hän kääntyi vaimoonsa päin: - -"Kävin tänään pikimmältään rouva Bangia tervehtimässä, ja kun hän kuuli -Grethen olevan kaupungissa, kutsui hän meidät kaikki päivällisille -huomenna. Ei kai ole mitään estettä?" - -"Ei ollenkaan." Ursula-rouva nyökkäsi Grethelle: "Äidinäitisi alkaa -tosiaan jälleen virkistyä ja elää. Tietysti siitä iloitset?" - -"Iloitsen niinkin. Isoäidillehän voi kertoa kaikesta, ja hän käsittää -niin hyvin." - -Kun nuoret tytöt olivat tulleet Elsen huoneeseen, veti Else -savukekotelon povestaan. - -"Katso, mitä pelastin Poulin lääkekaapista. Äiti käski minun tuoda -päänkivistyspulveria; ainahan hän sellaista nieleskelee; ja penkoessani -rotanmyrkkyjen ja kuumelääkkeiden seassa löysin joukon savukkeita. -Poul käyttänee niitäkin tieteen palveluksessa", hymyili hän; "mutta -sillävälin me tahdomme koetella niiden vaikutusta. Olkaa niin hyvä, -mademoiselle; nauttikaamme elämästä." - -Grethe ei eläissään ollut polttanut savuketta, mutta kun hän ei -tahtonut olla ystäväänsä huonompi, iski hän tulta ja aloitti kuolemaa -halveksien. Hän veti muutamia varovaisia haikuja, mutta laski savukkeen -nopeasti pois, kun oli nikahtua yskänkohtaukseen. - -"Oi, hyvä Jumala, pieni papintytär, tukehdutko sinä siitä? Niin, -näetkös, ei saa antautua mihinkään sellaiseen, mitä ei ollenkaan tunne. -Syö sinä mieluummin palanen suklaatia, sitä on tuolla kuvahyllyllä." - -Else loikoi sohvalla, pari pielusta selän tukena, ja nautti levosta. -Oli helppo huomata, ettei hän ensi kertaa poltellut, sillä hänen -liikkeensä olivat niin luonnollisen sirot, ja hän koputti tuhan -savukkeesta pöydällä olevalle tyhjälle leivoslautaselle nousematta -mukavasta asennostaan. - -"No, Grethe, kerrohan minulle tämäniltaisista vaikutelmistasi. Miltä -rouva Ursula sinusta tuntui näyttämöllä?" Grethe katsoi häneen varsin -hajamielisesti, ja Else jatkoi hymyillen: "Ajatuksesi liitelivät -varmaan kaukana täältä -- kaiketi 'professorin' parissa." - -Grethe pudisti vihaisesti päätänsä. - -"Minä en välitä hänestä, -- minä ajattelen sitä vanhaa valkokiharaista -sanomalehtimiestä. Hänellä oli niin murheelliset silmät, ja hän oli -jonkun näköinen -- mutta kenen, sitä en voi johdattaa mieleeni. En -luule, että hän elää hyvissä olosuhteissa." - -"Ei, varmaankaan ei. Hänen kauluksensa oli puolipitoinen ja kalvosimet -syrjistä kuluneet. Nenä oli punainen, -- hän tietenkin juo kaikki -tulonsa. Sanomalehtimiehellä on monta kiusausta." - -Else oli puhunut niin suurella asiantuntemuksella, että Grethe taas oli -mielestään tavattoman tyhmä. Senvuoksi hän kiirehti sanomaan: - -"Sinun äitisi oli herttainen, ja kovinpa hän näytti nuorelta!" - -"Äiti ponnisteleekin tosiaan hyvin paljon säilyttääkseen ulkomuotonsa, -käyttää sekä kasvokylpyjä että hierontaa. Hän tahtoo kaikin mokomin -olla numero yksi, ja se päivä, jona hän sitä ei enää ole, tulee hänen -elämänsä surullisimmaksi. Mutta isälle se varmaan on iloisin päivä." - -"Kylläpä isästäsi täytyykin tuntua kauhealta nähdä toisten miesten -suutelevan äitiäsi teatterissa; en luule, että minun isäni sellaiseen -suostuisi." - -"Hauskaa se ei liene; mutta isä tietää, että äiti on hänelle -uskollinen." - -"Uskollinen!" Grethe nousi kauhistuneena. "Onhan vaimo toki aina -miehelleen uskollinen?" - -"Voi sinuas suloinen viattomuus; kuulee heti, että olet maalta -kotoisin! Mutta minä otan ilmoittaakseni sinulle, että aviollinen -uskollisuus on hyvin harvinaista teatterissa. Siellä on alituisia -avioeroja ja löyhiä suhteita, ja näyttelijättäret säilyttävät kernaasti -tyttönimensä, koska he alituisesti vaihtavat liikanimeä." - -"Miksi he sitten vaihtavat liikanimeä?" - -"Siksi, että he menevät naimisiin ja eroavat jälleen monet monituiset -kerrat." - -Grethen valtasi sellainen epämieluinen tunne kuin olisi maa keinunut -hänen jalkojensa alla. Hän vilkaisi hiukan levottomasti ympärilleen -uhkeasti sisustetussa huoneessa, missä äkkiä alkoi näyttää hänestä -niin vaaralliselta, ja Elsekin, ystävätär, jota hän niin suuresti -ihaili, oli aivan toinen täällä kaupungissa, jopa käytti toisenlaista -kieltäkin. Hän sanoi puolittain itkevään sävyyn: - -"Minä menen mielelläni nukkumaan, jotta en kuule kaikkea tuota -kauheutta." - -"Onko se sinusta niin kauheata...?" Else ponnahti istualleen. "Sinähän -olet hupsu! Voiko mikään olla ihanampaa kuin teatteri?" - -"Kyllä, metsä ja maa ja -- Jumala." - -Viimeisen sanan hän lisäsi puoliääneen; mutta Else kuuli sen ja nousi -sohvalta. - -"Nyt minä laitan sinulle vuoteen, sinä saat maata tässä sohvalla." - -Hän otti muutamia vierasta varten esille tuotuja sänkyvaatteita omalta -vuoteeltaan ja laittoi makuusijan sohvalle. Kun Grethe oli mennyt -levolle, avasi Else ikkunan. - -"Ah, kuinka ilma on ihana! Hengitä sitä syvään, niin saat maistaa -jumaltenjuomaa, saat nauttia ambrosiaa ja nektaria. Täällä sisällä -juodaan mieluummin viskyä ja soodavettä." -- Hän katsahti ylös -kirkkaalle kevättaivaalle ja lisäsi ikäänkuin ajatuksissaan: "Jumala ei -oikeastaan rakastane teatteria." - -"Ei, Else, sitä en minäkään luule. Siellähän ei kukaan häneen usko, -- -mutta hauskaa siellä on." - -Else nojasi kyynärpäillään ikkunanpieleen ja virkkoi pää puolittain -ulkopuolella: - -"Täytyy sentään antaa näyttelijöille yhtä ja toista anteeksi. Heillähän -on niin paljoa enemmän kiusauksia kuin meillä muilla, ja ehkä heidän -siveellisyyskäsitteensä juuri siitä syystä muuttuvat." - -"Minusta tuntuu siltä, että voi olla vain yhdenlaista siveellisyyttä, -ja ken ei sitä noudata, on kevytmielinen." - -"Niin, mutta Grethe, voi tulla kiusauksia, ja kaikki olemme vain -ihmisiä. Minä olen kuullut rakkaudella olevan niin valtavan voiman, -että se täydellisesti muuttaa ihmisen. Se voi tehdä enkelistä -paholaisen ja päinvastoin. Ja Jumalahan meille on rakkauden antanut." - -Grethe mietti hetkisen, ennenkuin vastasi: - -"Niin kyllä -- puhtaan, voimakkaan rakkauden, muttei sitä, joka rikkoo -lakeja." - -"Loruja! Meidän Herramme ei ole lakeja kirjoittanut, eikä siis sitä -tietä voi laisinkaan tietää mikä on oikeata ja mikä väärää." - -"Voi kyllä. Herra on antanut meille omantunnon, ja se sanoo meille -aina, kuinka meidän on meneteltävä. Mutta useimmiten kuulemme sen äänen -vasta jälkeenpäin." - -"Kah, Grethe, sinä olet tosiaan suurenmoinen, -- sinä sopisit mainiosti -maallikkosaarnaajaksi." - -Hän sulkea pamautti ikkunan ja riisuutui rivakasti. Yöilma oli -sittenkin kylmää. - - * * * * * - -Päivällisen jälkeen rouva Bangin luona nuoret olivat menneet ulos -kävelylle, mutta Mörck ja Ursula-rouva jäivät istumaan rouva Bangin -kanssa hänen arkitupaansa. He juttelivat kesälomasta, jonka Mörckin -perhe viettäisi Fredensborgin seudulla, ja rouva Bang kertoi, että -hän tänä vuonna ensi kertaa puolisonsa kuoleman jälkeen mukaantuisi -tyttärensä pyyntöihin ja viettäisi kuukauden ajan pappilassa. - -Hän tunsi, että suru, joka tähän asti painajaisen tapaan oli häntä -rasittanut, oli alkanut väistyä valoisamman mielentilan tieltä, ja -toivoi nyt pikaista jälleennäkemistä. Ursula-rouva ei mielellään -haastanut kuolemasta ja tunsi melkein huojennusta, kun ovikello soi. - -Palvelustyttö tuli ilmoittamaan, että eteisessä odotti vanhanpuoleinen -herrasmies, joka oli tuntenut rouvan entisaikoina ja mielellään tahtoi -tulla häntä tervehtimään. Rouva Bang vilkaisi hiukan hermostuneena ja -levottomana ovelle ja oli juuri sanomaisillaan palvelijattarelle, ettei -tämä laskisi ketään sisälle, kun samassa valkohapsinen herrasmies, -jolla oli leveä taiteilijahattu kädessä, työnsi palvelustytön syrjään -ja astui huoneeseen. - -Hän katsoi ällistyneenä vieraisiin, oli kaiketi toivonut tapaavansa -rouva Bangin yksikseen ja lähestyi epäröiden. - -Rouva Bang meni häntä vastaan. Hänen levottomuutensa oli nyt haihtunut -ja hänen vartalonsa oli suora ja ylpeän ryhdikäs -- hän oli heti -tuntenut tulijan. Hän nyökkäsi palvelustytölle, joka poistui, ja odotti -sitten levollisesti, mitä vieraalla olisi sanottavaa. Herrasmies katsoi -häneen hiukan säikähtyneenä ja virkkoi puoliääneen: - -"Vibeke, etkö enää tunne minua?" - -"Kyllä, minä tunnen teidät kyllä, herra Carstensen, mutta en käsitä, -miksi olette tullut luokseni." - -"Siksi, että olen niin hirveän yksinäni -- ja etten koskaan voi saada -rauhaa siltä, mitä olen teitä vastaan tehnyt." - -"Onhan teillä vaimonne." - -"Ei, hän on kuollut -- Jumalan kiitos." - -Hattu tanssi hänen hermostuneissa käsissään, ja hän näytti niin -viheliäiseltä, että rouva Bang säälivällä äänenpainolla virkkoi Mörckin -väelle: - -"Tämä on ensimäinen mieheni, Henrik Carstensen." - -Rouva Mörck ojensi hänelle kätensä. - -"Me tunnemme toisemme hiukan entisajoilta -- olimme lyhyen ajan samassa -teatterissa. Kuinka te nykyisin voitte?" - -Carstensenin kasvot kirkastuivat, ja hän sanoi arvonsatuntevasti: - -"Minä olen _Dagenin_ toimituksessa, sen paikan sain vaimoni kuoleman -jälkeen, -- ja minä olen raittiusmies." Hän kääntyi jälleen rouva -Bangiin päin, ja hänen katseensa kävi nöyrän rukoilevaksi, kun hän -kysyi: "Missä ovat... lapsemme, Karen ja Gunnar?" - -"Gunnar kuoli useita vuosia sitten, ja Karen on naimisissa erään papin -kanssa ja hänellä on kaksi täysikasvuista lasta." - -"Niin, aika kuluu, aika kuluu. Ainoa poikani on siis kuollut." - -Ursula-rouva, joka oli kuiskannut jotakin rouva Bangin korvaan, meni -ulos ja tuli hetkisen perästä takaisin tuoden tarjottimella soodavettä, -vadelmamehua ja laseja, jotka hän pani pöydälle. Rouva Bang ojensi -Carstensenille kätensä ja sanoi surunvoittoisesti: - -"Henrik Carstensen, me olemme vanhentuneet ja molemmat kärsineet -paljon. Te olette Karenin isä. Unohtakaamme kaikki entinen." - -Carstensen vei hänen kätensä huulilleen ja sanoi kunnioittavasti: - -"Kiitos, rouva Vibeke; nyt en enää koskaan tuota teille häpeää. Te -olette ainoa puhdas nainen, jonka koskaan olen tielläni kohdannut; -mutta vasta myöhään ymmärsin, mitä olin menettänyt." - -Rouva Ursula oli sekoittanut mehun soodaveteen, ja he kaikki joivat -ääneti. Carstensen nousi lähteäkseen; mutta kun samassa kuului naurua -ja puhetta ulkoa eteisestä, säpsähti hän hermostuneesti ja katsoi -kysyvästi rouva Bangiin. Ovi riuhtaistiin auki, ja Else tuli tanssien -ja laulaen sisälle orvokkivihko kummassakin kädessä: - - "Kevät tuoksuvin kukkasvihmoines, - sua kiitän mä riemuiten!" - -Hän ojensi orvokit niiaten rouva Bangille, joka hymyillen otti ne -vastaan. - -"Ette aavista, rouva Bang, kuinka Langelinjellä on ihanaa, -- eikö -totta, Grethe?" - -Else kääntyi ja näki nyt suureksi hämmästyksekseen Grethen mitä -syvimmän mielenliikutuksen vallassa ja kyyneleet silmissä seisovan -herrasmiehen edessä, jota Else ei ennen ollut huomannut. Tämä seisoi -pitäen Grethen kättä omassaan, ja hänen suupielessään värähti, kun hän -virkkoi: - -"Nuo ovat Vibeken kultaiset hiukset ja hänen murheelliset silmänsä -- -ne silmät, joita en koskaan ole voinut unhottaa." - -Grethe sanoi itku kurkussa: "Minä näin teidät eilen teatterissa, ja -tunsin teidät nyt heti." - -Mies ikäänkuin heräsi ja sipaisi pari kertaa otsaansa, ennenkuin -vastasi: - -"Niin, minä olin eilen teatterissa ensi-illassa. Olen _Dagenin_ -teatteriarvostelija; se käyttää minua, koska tunnen teatterin niin -hyvin kuin kukaan." - -Grethestä kyllä kuulostivat hänen sanansa kovin merkillisiltä; mutta -liian liikutettuna puhuakseen hän vain nyökkäsi. Rouva Bang meni -Grethen luo ja laski käsivartensa hänen olkapäilleen. Hän katsahti -Grethestä Carstenseniin ja sanoi lempeästi: - -"Hän on äidinisäsi, Henrik Carstensen, josta kyllä olet kuullut -puhuttavan." - -"Hän, joka -- -- --" Grethe kietoi käsivartensa rouva Bangin kaulaan; -mutta Carstensen otti hattunsa, jonka oli laskenut kädestään tuolille, -ja läksi syvään kumartaen nopeasti huoneesta. Poul ja Svend, jotka -olivat olleet kohtauksen mykkinä todistajina, saattoivat hänet ulos, ja -Grethe, joka nyt oli käynyt hiukan levollisemmaksi, kohotti päätään ja -katsahti itkettynein silmin ympärilleen. - -"Onko hän mennyt?" Kun rouva Bang vain nyökkäsi, virkkoi tyttö: "Minä -näin hänet eilen illalla teatterissa ja sitten uneksin hänestä yöllä, -mutta on niin surullista, että hän on isoisäni." - -Rouva Bang tarttui hänen käteensä, ja he asettuivat istumaan sohvalle. -Hän katsoi haikeasti Gretheen ja kysyi: - -"Miksi se on niin surullista?" Grethe sanoi epäröiden: "Siksi, että hän -näyttää olevan niin _dérangé_ ja elähtänyt." - -"Mutta hyvä Grethe!" Ursulan ääni kuulosti aivan säikähtyneeltä; mutta -rouva Bang sanoi murheellisesti: - -"Grethe on oikeassa, Carstensen on viettänyt elämää, joka ei ole -miehelle arvokasta; mutta luulen todellakin hänen nyt tehneen -parannuksen. Tahdommekin hiukan pitää hänestä huolta -- eikö totta?" - -"Teidän pitäisi sentään ensin hankkia hänestä tietoja. Tuttavuuden -uudistaminen voi kenties pikemmin vahingoittaa kuin hyödyttää sekä -teitä että häntä." - -Nuo sanat oli lausunut herra Mörck; mutta rouva Bang vastasi hänelle -vienosti hymyillen: "Veri ei koskaan ole niin ohutta, ettei se sentään -olisi vettä sakeampaa, ja minä luulen, että sekä Grethe että hänen -äitinsä voivat häneen vaikuttaa ja estää häntä vajoamasta entisiin -paheisiin." - -Rouva Bang nojautui taaksepäin sohvassa, ja kun toiset näkivät, kuinka -väsynyt hän oli, sanoivat he hyvästi ja jättivät hänet yksikseen. -Else ja Grethe palasivat kotiin yhdeksän junalla; ja Grethe pyysi -ystävätärtä toistaiseksi olemaan vaiti äidinisän vierailusta. - - * * * * * - -Opettajat ja oppilaat kokoontuivat joka aamu vähää ennen yhdeksää -hetkiseksi isoon saliin aamulaululle. Siellä oli iso valkokaappinen -kello, ja kun Else aamulla eilisen vierailunsa jälkeen rouva Bangin -luona näyttäytyi, löi se yhdeksän. Rehtori tuli häntä vastaan. - -"Te tunnette laitoksen säännöt", sanoi hän, "ja teidän on joka aamu -oltava saapuvilla viittä minuuttia vailla yhdeksän. Tällä kertaa -annan armon käydä oikeudesta, koska tämä tietääkseni on ensi kerta, -jolloin olette myöhästynyt, ja päästän teidät varoituksella; mutta -ensi kerralla saatte jälki-istuntoa. Kaikkein tärkeintä koulussa on -täsmällisyys." - -Hän asettui urkujen ääreen ja soitti: "Vihastumasta estä meitä" -- -ja Else keksi pienen hilpeän välähdyksen johtajan silmäkulmassa, kun -tämä samassa katsahti häneen. Mutta Else oli raivoissaan. Hän ei -säveleelläkään yhtynyt lauluun, vaan tuijotti ääneti virsikirjaansa, -kun sensijaan Grethe, joka oli saapunut kouluun ennen aikaa, lähetti -hänelle rohkaisevia silmäyksiä. Kohdella häntä, juhlittua salonkien -kaunotarta kuin sylilasta ja koko koulun kuullen nuhdella häntä, oli -toki liikaa! Sen hän verisesti kostaisi. Hän ei enää voinut sietää -rehtoria, ja tuon kellon hän olisi halunnut murskata. - -Else aikoi aamulaulun jälkeen rientää luokkahuoneeseen, mutta rehtori -pysähdytti hänet. Tämä katsoi häneen terävillä, harmailla silmillään, -joita kaikki oppilaat pelkäsivät, ja sanoi tuimalla äänellä: - -"Oletteko vilustunut?" - -"En rahtuakaan!" Neitonen vastasi ripeästi, jotta kätkisi pahan -omantuntonsa, mutta hänen silmänsä harhailivat heidän ympärillään -seisovissa lapsissa. Rehtori kääntyi niitä kohti: - -"No, ettekö voi mennä paikoillenne!" - -Kahden minuutin perästä käytävä oli tyhjä; mutta Else seisoi yksinään -rehtorin edessä. Tämä sanoi ankarasti: - -"Minä en siedä happamia naamoja. Me aloitamme aamumme laululla, ja -kaikki, jotka osaavat laulaa, laulavat mukana. Mutta ehkette te osaa -laulaa?" lisäsi hän ivallisesti. - -Else oli vähällä pillahtaa itkuun ja sanoi samealla äänellä: - -"Kyllä, minä osaan hyvin laulaa; mutta minä en tuntenut sitä laulua... -ja sitäpaitsi (neitonen katsoi häneen polttavin silmin) rehtori ei voi -vaatia, että voin laulaa heti senjälkeen, kun minua on toruttu koko -luokan kuullen." - -"Kaikkea voi, mitä tahtoo; mutta ennen kaikkea on opittava hillitsemään -mieltään." - -Rehtori kääntyi koroillaan; mutta Else astui otsa pystyssä luokkaansa. -Kukaan ei saanut aavistaa, että hän oli ollut hyrähtämäisillään itkuun. -Välitunnilla saapui Poul Lange hänen luokseen: - -"Varmaankin sinä tänä aamuna pillitit!" - -"Minäkö?" Else katsoi häneen raivostuneesta "Luuletko, että minä -pillitän? Ei, onneksi minä osaan hillitä itseni. Muuten sinä puhuttelet -minua perin hauskassa äänilajissa. Älä toki usko, että Köpenhaminassa -olen tottunut sellaiseen kieleen. Siellä minua onneksi kohdellaan -nuorena neitinä." - -"Mikset sitten jäänyt sinne?" - -"Siksi, että minulla oli kalvetustautia ja isä tahtoi ehdottomasti -lähettää minut maalle." - -"Kalvetustautia." Hänen äänensä kuului pilkalliselta. "Se on toki -onneksi vain sellainen tauti, jonka tytöt voivat saada, ja se johtuu -liian monista tanssiaisista ja liian vähästä työstä." - -Else sanoi vihaisesti: "Selitä, mitä sillä tarkoitat? Minähän opiskelen -aivan samaa kuin sinäkin, eikä sinun tarvitse olla niin olevinasi, -vaikka olet minua vuotta vanhempi, -- päinvastoin. Mitä pikemmin -suorittaa tutkintonsa, sitä kunnollisempaa se on." - -"Varjele sentään! Teidän kuninkaallinen vihanne on kovin herkkä." - -"Se ei olekaan niin ihmeellistä. Miehet kuvittelevat aina, että heidän -työnsä on paljoa tärkeämpää kuin naisten; mutta maltahan, ystäväni, -jahka olemme suorittaneet ylioppilastutkintomme, niin saamme kilpailla -siitä, kumpi meistä pääsee kauemmaksi." - -"Ihan varmaan minä, koska minä aion Grönlantiin. Sieltä matkustan -edelleen löytöretkille, ja jonakin kauniina päivänä on pohjoisnapa -saavutettu." - -Else katseli häntä hetkisen ihailevasti; mutta kun hänelle heti -senjälkeen juolahti mieleen oma päämääränsä, sanoi hän ylimielisesti: - -"Juokse sinä vain pohjoisnavalle ja palellu kuoliaaksi, tai syököön -sinut jääkarhu. Minä lennän etelää kohti. Siellä minä tahdon leikata -laakerini." - -"Sinä aiot kenties keksiä etelänavan?" - -"Niin, siitä tulisi rattoisa leikki, kun me kaksi saapuisimme -Maantieteelliseen seuraan kummallakin maannapansa tarjottimella, -- -mutta minun kunnianhimoni ei sentään käy siihen suuntaan!" - -"Mihin suuntaan se sitten käy?" - -"Sitä en sano. Koetahan arvata!" - -Kaj, jota nimitettiin myöskin professoriksi, saapui nyt heidän luokseen. - -"No, Else, rehtori kai pehmitteli vähän selkäpiitäsi tänä aamuna." - -Else ei viitsinyt hänelle vastata, vaan juoksi eteiseen vilkaistakseen -saksan-kielioppiinsa ennen oppitunnin alkua. - -"Ulos raikkaaseen ilmaan, olkaa niin hyvä! Läksyt luetaan kotona eikä -täällä koulussa." - -Rehtori siellä taas oli hänen kimpussaan, ja Else paukautti kirjansa -kiinni, mutta rehtori katsahti hienosti hymyillen hänen jälkeensä, kun -hän meni ulos. - --- Tyttö on tottunut tekemään, mitä itse tahtoo; mutta... - -Tässä keskeytti johtajan ajatuksenjuoksun herra Knudsen, -laulunopettaja, joka tuli puhumaan Elsen lauluäänestä, joka hänestä -oli erittäin kehityskykyinen. He pohtivat asiaa kellonsoittoon asti, -jolloin oppilaat kokoontuivat ikäänkuin maanalaisen räjähdyksen -aiheuttamalla rytinällä ja juoksivat luokkahuoneisiinsa. - - * * * * * - -Else soitti illallisen jälkeen ja lauloi "gluntteja" pastori Gaden -kanssa. Pitkä, hoikka, kivuloinen pappi sai punaa poskipäihinsä -kaikista noista iloisista ylioppilasajan muistoista, joita tuttujen -sävelten vaikutuksesta tulvehti hänen mieleensä. Hän oli niin innokas -pyytämään yhä useampia lauluja, ettei laisinkaan huomannut Elsen -alakuloisuutta. Vihdoin sanoi rouva Karen: - -"Else on varmaan väsynyt -- ja hänellä on kai läksyjä luettavina -huomiseksi." - -Pappi katsahti Elseen. - -"Lopetammeko siis?" - -Else pudisti hiukan päätänsä, mutta nousi ja juoksi nopean "hyvän yön" -sanottuaan pois huoneeseensa. Pastori ja hänen vaimonsa katsoivat -kummastuneina hänen jälkeensä; mutta Grethe kertoi, kuinka rehtori oli -torunut Elseä, joka tietysti oli kunniastaan arkana loukkaantunut. -Pappi sytytti piippunsa ja aikoi mennä omaan kammioonsa; mutta -Grethe pyysi häntä jäämään, koska hän mielellään kertoisi hänelle -jotakin. Grethe ja hänen äitinsä istuivat kumpikin korituolissaan -puutarhahuoneen avointen ovien edessä; pastori asettui toisella -pitkällä seinällä olevalle sohvalle, jonka yläpuolella seinäpapereissa -kylmän, kostean talven jälkeen vielä näkyi haalistuneita täpliä. - -Hän katsahti tyttäreensä, joka seitsentoistavuotisena näytti niin -terveeltä, tuoreelta ja lapselliselta, ja pudisti päätänsä omille -ajatuksillensa. -- Hän oli todellakin hetkiseksi luullut, että tyttö -aikoi puhua jostakin rakastumisesta. - -Ja Grethe aloitti: - -"Äiti, -- tahtoisitko mielelläsi jälleen nähdä isäsi?" - -Karen-rouva säpsähti, ja hänen huulensa jäykistyivät, kun hän vastasi: - -"Isä hylkäsi äidin erään toisen tähden. Äiti kärsi niin äärettömän -paljon sekä avioliitossaan että sen jälkeen. Sen minä olen sekä nähnyt -että ymmärtänyt, vaikka silloin olin vain pieni lapsi. Käsittänet, -etten millään muotoa voi enää toivoa tapaavani isääni." - -"Mutta jos hän nyt on muuttunut eikä muuta halua kuin korvata sen -pahan, mitä on tehnyt, etkö sittenkään voisi antaa hänelle anteeksi?" - -"Isäni luonne oli liian pintapuolinen ja hänen tunteensa liian -tylstyneet, jotta hän koskaan voisi vakavasti ajatella parantumista --- varsinkaan niin kauan kuin se nainen elää, jonka kanssa hän meni -naimisiin." - -"Mutta jos hän olisikin kuollut?" - -Grethen äänensävy oli niin rukoileva ja siinä värähti sellaista -liikutusta, että äiti, joka heti oli ymmärtänyt Grethen "tietävän -jotakin", virkkoi hiukan hermostuneesti: "Sano mieluummin heti, mitä -tiedät." - -"Vaari oli eilen mummon luona, ja mummo -- antoi hänelle anteeksi." - -Rouva Karen jäi istumaan näennäisesti kylmänä ja levollisena kuin -ei olisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa kuullut; mutta pastori -Gade nousi ja astui hänen luokseen. Hän otti vaimonsa vapisevan -käden omaansa ja pyysi Gretheä kertomaan, mitä oli tapahtunut. Tyttö -jutteli kaikki teatteri-illasta alkaen (jolloin hän niin kummallisella -tavalla oli tuntenut vetovoimaa tuohon vanhaan, yksinäiseen mieheen) -kohtaukseen isoäidin luona, missä he kaikin olivat olleet saapuvilla. -Ja hän rukoili tuon nykyisin niin yksinäisen isoisän puolesta, ja hänen -isänsä lausui myöskin joukkoon pari anteeksiantavaa sanaa. Silloin -nousi Karen-rouva ja suuteli tytärtänsä. - -"Koska äitini on voinut antaa hänelle anteeksi, niin voinen minäkin. -Ja loppujen lopuksi voikin äiti olla hänelle kiitollinen hänen -uskottomuudestaan. Sillä juuri tuona surullisena aikana äitini tapasi -maisteri Bangin, joka sittemmin lahjoitti hänelle sellaisen onnen, -jota hän ei suinkaan olisi voinut saavuttaa isän kanssa. Huomenna me -molemmat käymme hänen luonaan." - -Grethe riensi iloisena ylös huoneeseen, missä Else istui kirjettä -kirjoittamassa ja lattia hänen ympärillään oli täynnä paperipalasia. - -"Mitä ihmettä sinä hommailet?" - -"Kirjoitan vastausta kosimakirjeeseen." - -"Oletko saanut kosimakirjeen?" - -"Olen tietenkin, -- enhän muuten voisi siihen vastata." - -Else ei katsahtanut häneen puhuessaan, vaan kirjoitti edelleen, niin -että kynä rapisi; ja Grethe, joka ei tahtonut kysyä enempää, alkoi -riisuutua. Mutta sitten repäisi Else senkin kirjeen rikki ja viskasi -palaset korkealle ilmaan, niin että ne putoilivat kuin lumihiutaleet -hänen päälleen. - -"Sanohan minulle, mitä kyhään vastaukseksi! Minä saan kuumetta, jos -tällä tavalla jatkan. Olen varmaankin tuhlannut jo kaksikymmentä arkkia -postipaperia ja voin hyvin käyttää vielä kaksikymmentä silti saamatta -kirjettäni valmiiksi!" - -"Sano minulle ensin, kuka hän on." - -"Poul Lange tietysti." - -Grethe istui hypistelemässä kengännauhansa solmua, ja hänen vaalea -tukkansa valui aaltoillen kaulaan ja hartioille. Kun hän ei virkkanut -mitään, jatkoi Else: - -"Hän kuvittelee varmaankin osoittavansa minulle suuren kunnian -laahatessaan minut mukanaan Grönlantiin elämään eskimoiden ja hylkeiden -parissa. Mutta hän erehtyy. Minä en mene koskaan naimisiin, tahdon elää -vain laululleni." - -"Tuo on minusta hupsuttelua. Eihän ole mitään niin ihanaa kuin uusi -hauska koti sievine huonekaluineen ja... pienet lapsukaiset." - -"Mutta, rakkain ystävä, lapsukaisiahan minä juuri tahdonkin välttää. -Kuinka voisin matkustaa maasta maahan lapsilauma kintereillä?" - -"Ei, sitä et tietenkään voi; mutta sinun tulisi silloin pysyä kotona." - -"Pysyä kotona! Ja uhrata taiteeni miehen ja lasten tähden? En koskaan! -Maailmassa on kyllä riittävästi lapsia, mutta sitävastoin ei montakaan -todellista laulajatarta. Oh, etkö jo saa sitä kengännauhaasi auki. -Minua alkaa huimata nähdessäni sinun seisovan päälläsi." - -Hän otti ripeästi kynäveitsen pöydältä ja heittäytyi polvilleen Grethen -eteen. - -"Tuo nyt tassusi tänne, niin kyllä siitä pian selviämme. No, eikö se -käynyt paljoa ripeämmin?" - -"Ripeämmin kylläkin, muttei paremmin. Nauhasta on nyt tullut liian -lyhyt, kun sinulla ei ollut kärsivällisyyttä." - -"Enhän minä olekaan sellainen enkeliolento kuin sinä. Mutta minusta -tuntuu, että voisit sentään osoittaa hiukan suurempaa mielenkiintoa, -kun uskon sinulle niin tärkeän asian. -- Muista, että tämä on -ensimäinen kosimakirjeeni." - -Hän katsahti haaveillen ulos ikkunasta; mutta Grethe alkoi levollisesti -yöpuvussaan noukkia paperipalasia lattialta. - -"Ettäs viitsit!" Else juoksi ulos ullakolle ja toi sieltä varpuluudan, -jota muutoin käytettiin ison ullakonlattian lakaisemiseen. "Kas, näin -me tulemme, ratsastava poliisikonstaapeli. Ja meidän mahtimme on juuri -siinä, että tulemme vasta sitten, kun kaikki on ohi." - -Hän lakaisi loput paperipalat kynnyksen yli ullakkoon päin Grethen -nopeasti kadotessa vuoteeseensa. - -"Kuulehan, Else, sinä olet oikea porsas! Mitä luulet äidin sanovan, jos -näkisi sinun siivoamisesi?" - -"Pyh! Kirstine voi aamulla ne lakaista pois. Enhän minä ole mikään -palvelustyttö." - -"Ei sinun silti tarvitse toimittaa palvelijattarelle kaksinkertaista -työtä." - -"Oh, sitävarten hän kai täällä onkin. Älä toki luule, että -kädellänikään kosken sellaiseen hommaan kotona. -- Ja -ajattelehan sitten, että herra Poul luulee minun haluavan tulla -grönlantilaisnaiseksi, asua maakuopassa ja maata lavitsalla. Hyväinen -aika, kuinka hän on tuhma! Minä kun päinvastoin rakastan loistoa ja -ylellisyyttä." - -Hän vilkaisi toalettipöytäänsä ja muuhun kotoa tuotuun kalustoonsa, -jotka täyttivät kokonaisen seinustan isossa tyttökammiossa, ja jatkoi -hymyillen: - -"En suinkaan; minä en ole hupsu -- enkä sitäpaitsi häntä rakastakaan." - -"Sitten et saa hänelle mennäkään. Rakkaus on avioliitossa tärkeintä." - -"Bravo! Viisaus on puhunut; nyt kirje todella kirjoitetaan." - -Hän asettui pöydän ääreen ja luki ääneensä sitä myöten kuin kirjoitti: - - "Rakas Poul! - - Kun sydämeni kuuluu yksinomaan taiteelleni, en voi tulla - vaimoksesi. Rakastakaamme toisiamme kuin veli ja sisar. - - Ystäväsi - _Else Mörck_. - -"Tämän voit antaa hänelle huomenna, Grethe, kuulethan." - -Grethe istui pystyssä sängyssä. Tuo oli hänestä kovin jännittävää; ja -hirveän sankarillisesti menetteli hänen mielestään Else hyljätessään -laulunsa vuoksi Poulin rakkauden. Että voikin! Ja hän näki äkkiä -"professorin" edessään. Hänen likinäköiset silmänsä suistelivat häntä -kohti, niin että täytyi painua takaisin pielukselle. Ei, hän se toki -ei ollut; hänessä oli liian paljon kirjatoukkaa; mutta kerran kai oli -tuleva joku toinen... - - * * * * * - -Täyshoitola-opistolla oli oma sanomalehtensä, joka ilmestyi kerran -kahdessa viikossa ja jota "professori" toimitti. - -Lehti käsitteli olosuhteita koulun piirissä, mutta soi tilaa -myöskin lyyrillisille purkauksille, olivatpa nämä sitten runoa tai -suorasanaista. Julkaisu monisteltiin hektograafilla, ja siitä työstä -huolehti sen toimitussihteeri Poul Lange. Hän oli juuri menossa tähän -hommaan huoneeseensa, joka oli hänellä yhteinen "professorin" kanssa --- molemmat olivat laitoksen täyshoito-oppilaita, -- kun Grethe -Gade kouluajan päätyttyä ojensi hänelle kirjelapun. Hän punehtui -hiusmartoa myöten, sillä hän arvasi heti, että se oli Elseltä, eikä -tolkuttomuudessaan tiennyt, mihin kirjeen panisi. - -Grethe sanoi lohduttavasti: - -"Älä siitä tule kovin murheelliseksi." - -Mutta Poul, joka nyt käsitti, että tyttö tiesi asian, ällistyi ihan -täydellisesti ja ryntäsi sanaa sanomatta huoneeseensa. Sisälle tultuaan -hän viivähti kiertämään avainta lukossa ollakseen varma, että ovi oli -visusti suljettu, ja repäisi vihdoin kirjeen auki. Hän luki sen kerran, -luki vielä toistamiseen ja viskasi sitten uuniin, jossa tietenkään ei -ollut tulta; mutta silmänräpäystä myöhemmin hän pisti kätensä pesään, -niin että rystyset mustuivat, veti paperin ulos ja oikaisi sen jälleen. - -Hän luki sen vielä pariin kertaan hieroessaan noen nyrkeistään -housuihinsa ja vihdoin mutisi hampaittensa välistä: - --- Se hävytön tytönlepakko! Kirjoittaa, että mieluummin harjoittaa -taidettansa! Ja Jumala ties, mitä taidetta se onkaan... Ehkä keimailua! -Muuta en hänessä toki koskaan ole huomannut. Mutta hän saa tätä vielä -katua. - -Hän katsahti ympärilleen huoneessa löytääkseen jotakin, mihin voisi -kohdistaa vihansa, ja hänen silmänsä osuivat pöydällä akkunan ääressä -lojuviin käsikirjoituksiin ja hektograafihyhmään. Hän näppäytti -sormiaan. - --- Hei! Nyt sen tiedän! Hänestä kirjoitetaan lehteen! Sanomalehtimiestä -ei rankaisematta pilkata. Minulla on kynäni, ja siitä saan paljoa -voimakkaamman aseen kuin myrkyllisinkään nuoli! - -Professori pisti päänsä ovesta - -"Pidätkö sinä esitelmää -- vai mitä sinä täällä hoilaat? Etkö aio syödä -päivällistä? Ne ovat käymässä pöytään." - -Poul katsahti häneen ja sanoi hämmästyneenä: - -"Kuinka sinä pääsit sisälle? Ovihan oli lujasti lukittu." - -"Vai niin? Sitä en ollenkaan huomannut; se aukeni heti, kun siihen vain -kosketin." - -"Sitten lukossa on kai jotakin vikaa!" - -"Pikemmin on vikaa sinussa!" - -Professori nauroi ja riensi alas; mutta Poul ryhtyi kiertämään avainta -reiässä ja huomasi lopuksi, että sen lehti oli katkennut. - -Sillä tavoin! Nyt kai rehtori pauhaisi, se kun niin kiusallisesti osasi -olla kaikkialla saapuvilla, mutta tuohan oli sentään vain pikkuasia -häntä kohdanneeseen suruun verrattuna. Kumarruksissa hän astui alas -ruokasaliin, missä -- entisen arvoisan Pietarin tapaan -- hukutti -mielihaikeansa ja löysi lohdutusta saagovellin pohjalta. - -Seuraavana päivänä oli koulun lehdessä tämänlainen "Kostajan" -nimimerkillä varustettu "purkaus": - - Pääs' Else taiteen taimitarhaan, - hän hylkäs kauneimman ja parhaan: - Kun tyttölapsi oikun saa, - niin onnensa hän musertaa. - -"Professori", joka illalla vuoteelle mentyään oli saanut kuulla Poulin -kaikki lemmentuskat, ojensi paljonsanovalla hymyllä sanomalehden -Elselle välitunnilla. Tyttö avasi sen ja näki heti runon. Veri nousi -niin nopeasti hänen päähänsä, että häntä hetkisen huimasi, ja hän torui -vihaisesti pientä tyttöä, joka kompastui hänen jalkaansa. - -Hän istui yksinään eräällä penkillä isolla hiekoitetulla koulupihalla -ja keksi äkkiä Poulin kasvot voimistelusalin ikkunassa. Hän nousi -silmänräpäyksessä ja mennen puutarhan veräjällä seisovan rehtorin luo -kysyi kuivasti ja lyhyesti: - -"Onko oppilailla lupa oleskella voimistelusalissa välitunnilla?" - -"Ei millään ehdolla! Ken sitä uskaltaa, saa varoituksen." - -"Sitten pyydän ilmoittaa teille, että Poul Lange on siellä." - -Rehtori katsoi häneen hiukan kummastuneena. Alentuiko tuo neitonen -tavalliseen juoruiluun, vai oliko se kostoa? Varmana, että näin oli -laita, hän meni sisälle, mutta Else käveli takaisin paikalleen, -minne hän vähää myöhemmin kuuli askelten töminää isosta, tyhjästä -voimistelusalista. Pian senjälkeen tuli Poul ulos ja suuntasi kulkunsa -suoraan häntä kohti. Tyttö siirtyi hermostuneesti penkillään; mutta -nuorukainen jäi seisomaan ja sanoi matalalla, mutta kiihtyneellä -äänellä: - -"Ensin sinä pilkkaat minua hylkäämällä tarjoukseni ja sitten juoruilet -rehtorille kuin mikäkin jokapäiväinen koulutyttö. Minä halveksin sinua." - -Else vilkaisi häneen, ja nuorukainen loi silmänsä alas kohdatessaan -tumman säkenöitsevän katseen, jonka tyttö hänelle lähetti vastatessaan: -"Mutta on kai jaloa ja miehekästä kirjoitella minusta herjausrunoja -koululehteen? Kiellä tekosi, jos uskallat." - -"Minä en ole aikonut sitä kieltää. Minä tiedän, mitä teen, ja vastaan -sanoistani kuin mies!" - -"Mies? Niin, sinä olet tosiaan kaunis mies! Jos sinä todellakin -olet niin epätoivoissasi minulta saamiesi rukkasten vuoksi, tulisi -sinun kantaa surusi miehen lailla eikä asettaa turvatonta naista -kaakinpuuhun." - -Poul Lange, joka useita vuosia sitten oli ollut innokas partiolainen ja -osastossaan muiden hyvien ominaisuuksien ohella erikoisesti kehittynyt -"ritarillisuudessa", tunsi äkkiä menettelynsä arvottomuuden ja istahti -häpeissään penkille. Hän virkkoi nöyrästi: - -"Myönnän menetelleeni typerästi ja pyydän sinulta anteeksi. Kernaasti -koetan saada kaikki kappaleet lehteä takaisin polttaakseni ne." - -"Se ei vähääkään hyödytä." Else katsoi haikeamielisesti hänen ruskeihin -rehellisiin nuorukaiskasvoihinsa. "Kaikki lapset, jotka syövät -aamiaista kodeissaan, ovat ottaneet kappaleen mukaansa, ja kaikki -tietävät, että minua ja minun taidettani siinä tarkoitetaan." - -"Sinun taidettasi?" Poulin ääni kuulosti masentuneelta; mutta Else -sanoi vakuuttavasti: - -"Lauluani nimittäin." - -"No... niin... niin, sitähän me tietysti kaikki ihailemme. Kernaasti -menen rehtorin luo ja kerron hänelle kaikki. Sitten hän voi rangaista -minua ja samalla tuottaa sinulle tyydytystä." - -"Älä toki, älä millään muotoa! Jätä se nyt jo. Mitä enemmän siitä -puhumme, sitä suurempi hälinä syntyy. Eikä minulle tuota mitään iloa, -että sinua rangaistaan." - -Grethe saapui nyt paikalle ja vei Elsen mukaansa. Poul läksi Kaj -Wulffin luo, jolle uskoi kaikki kalvavat tuskansa -- sekä onnettoman -rakkautensa että koston, joka häntä nyt kamalasti kiusasi. - -Ystävä, joka kauan aikaa oli kärsinyt kaikkia mustasukkaisuuden -tuskia -- hän kun näet oli myös korviaan myöten rakastunut kauniiseen -Elseen -- lohdutteli nyt kilpailijaansa parhaansa mukaan, samalla kun -ajatuksissaan hahmotteli kosimakirjettä, jonka seuraavana päivänä -antaisi Grethen viedä ystävättärelleen. Grethe, joka oli niin järkevä -ja luotettava tyttö, kyllä toimittaisi asian sekä hienotuntoisesti että -varmasti. Mutta kohtalo oli toisin päättänyt, ja tapahtumain kulku -siirsi kosimahommat parempiin aikoihin. - -Ystävätärten palattua koulusta ilmoitettiin, että Elseä oli -puhelimitse kehoitettu heti matkustamaan kotiin, koska Svend oli -sairastunut keuhkotulehdukseen. Kolmen junalle voi vielä ehtiä, ja -Grethen saattamana Else riensi asemalle. Juna oli tavallisuuden -mukaan myöhästynyt, ja kaikki lähikaupungissa asuvat oppilaat olivat -kokoontuneet odotushuoneeseen. Täällä he tapasivat Poul Langen, joka -oli matkalla pääkaupunkiin rehtorin asioilla. Poul seurasi Elseä, -joka nousi junan takimmaiseen vaunuun, ja Grethe, joka puhelinviestin -jälkeen tuskin oli lausunut sanaakaan, virkkoi kyyneleet silmissä: - -"Muista nyt viedä hänelle terveisiä minulta; ja sunnuntaina minä tulen -itse tuomaan ruusuvihon." - -Else, jota ystävättären murheellinen kasvojenilme liikutti, oli itsekin -vähällä hyrähtää itkuun, mutta sanoi sentään lohduttaen: - -"Minä soitan sinulle heti, kun olen päässyt kotiin." - -Ovi paiskattiin nyt kiinni ja annettiin lähtömerkki; mutta viimeisessä -silmänräpäyksessä hyökkäsi Kaj Wulff portaalle, töykkäsi Grethen -sivulle ja ryntäsi vaununosastoon. - -"Kaihan täällä vielä on tilaa?" - -Hän istahti hengästyneenä, ja Else heilutti nenäliinaa ystävättärelle, -joka jäi seisomaan samalle paikalleen niin kauan kuin juna oli -näkyvissä. - -Else istuutui ja he joutuivat nyt haasteluun, joka rauhallisesti -alettuaan äkkiä muuttui mitä kiivaimmaksi riidaksi nuorukaisten -välillä. Se alkoi, kuten useimmat murhenäytelmät, aivan vähäpätöisestä -pikkuseikasta. Poulilla oli pieni kultasydän kellonperistään -riippumassa, ja kun Kaj näki Elsen sitä ihailevan, alkoi hän -kiusoitellen väittää, että tuo kapine oli mukailtua metallia. Hän sanoi -selvästi erottavansa, että se oli vain messinkiä. - -"Messinkiä!" Poul karahti pystyyn. "Kuinka sinä kehtaat sanoa sitä -messingiksi? Minä olen perinyt sen äidiltäni, ja tiedän, että se on -oikeata kultaa." - -Kaj tiesi, että Poulin isä oli pappina Grönnissa, mutta äidistä hän ei -ollut koskaan kuullut puhuttavan, koska tämä oli kuollut. Hän virkkoi -sen vuoksi ilvehtien: - -"Sinun äitisi on arvattavasti eskimo, ja nehän keräilevät kaikkea, mitä -tunkiolta löytävät." - -Poul ravisti häntä hartioista. - -"Sinä valehtelet, lurjus, ja minä lyön sinua, jos puhut pilkallisesti -äidistäni." - -Kaj oli myöskin noussut. Hän oli ponnistellut ollakseen sukkela Poulin -kustannuksella, jotta kunnostautuisi Elsen silmissä, mutta kun tyttö -nyt sanoi: "Sinä olet sydämetön kollo!" suuttui hän, ja ystävykset, -jotka tähän asti aina olivat vetäneet yhtä köyttä, alkoivat painia. - -"No, malttakaahan toki!" Else nousi rakentaakseen rauhaa, mutta samassa -Poul huomaamattansa töykkäsi häntä, niin että hän lensi vaunuosaston -toiselle puolelle, missä ovi antoi perään, ja tyttö suistui ulos. - -Toverukset katselivat silmänräpäyksen kauhistuneina toisiaan, ja sitten -Poul syöksyi ovelle hypätäkseen neitosen perästä; mutta Kaj sai hänestä -kiinni ja huusi epätoivoisesti: - -"Mitä se hyödyttäisi? Hän on kuollut!" - -Silloin osui Poulin silmä hätäjarruun, ja hän vetäisi siitä heti, joten -juna pian senjälkeen pysähtyi. He juoksivat molemmat ulos. Poul kertoi, -mitä oli tapahtunut, ja koska oltiin lähellä asemaa, lähetettiin mies -resiinalla häntä etsimään. Toverukset lähtivät hänen mukaansa, ja kun -oli saavuttu paikalle, oli Poul valkoinen kuin kalkittu seinä ja vapisi -koko ruumiiltaan. - -Else virui ratavallin rinteellä vähän matkan päässä eräästä sillasta, -ja Poul, joka tuskin tohti lähestyä, näki, että tytön silmät olivat -kiinni ja että verta tihkui päähän tulleesta reiästä. He laskivat hänet -varovaisesti peitteelle ja kantoivat ratavartijan asuntoon, joka oli -siinä lähellä. Tiesiväthän he, että apua oli tulossa. Asemapäällikkö -oli luvannut hankkia lääkärin. - -Else pantiin vuoteeseen, ja ratavartijan vaimo hautoi hänen päätänsä -kääreillä. Tyttö oli yhä tajutonna, ja Poul, joka ei voinut hellittää -silmiänsä hänestä, kuiskasi useita kertoja: "Onko hän kuollut?" Mutta -vaimo pudisti päätänsä: "Hänen sydämensä sykkii, mutta hyvin heikosti." - -Kaj tuli sisälle lääkärin ja asemapäällikön seuraamana, ja lääkäri -pyysi kaikkia muita poistumaan paitsi vaimoa. Poul ja Kaj seisoivat -puutarhassa käsi kädessä, sillävälin kun potilasta tutkittiin, ja Kaj -huudahti epätoivoisesti: - -"Se on minun syyni! Minä se sisään tullessani jätin oven kunnollisesti -sulkematta." - -Poul ravisti päätänsä: "Minä se häntä töykkäsin." - -Viimemainittu istahti lypsyjakkaralle, joka oli jätetty sinne, ja -nyyhkytti niin avuttomasti ja epätoivoisesti, että Kaj, jota muutoin -pidettiin jokseenkin kovasydämisenä, väänteli käsiänsä ja sanoi -murtuneena: - -"Minä olen murhamies! Minä haastoin riitaa kanssasi, siksi että sinä -rakastit häntä. Samoin oli minun laitani, ja vaikka hän oli antanut -sinulle rukkaset, näin, että hän kuitenkin antoi sinulle etusijan -minun rinnallani. Minä olen kaksinkerroin syyllinen ja ilmoitan itseni -poliisille." - -Asemapäällikkö, joka seisoi vähän matkan päässä, oli kuullut heidän -tunnustuksensa, muttei ollut tietävinään, sillä hän huomasi, että -omatunto oli iskenyt heitä paljoa kipeämmin kuin mikään muu rangaistus -olisi voinut, ja hän lähestyi heitä sanoen säälivästi: - -"Nuori neiti ei ole kuollut, ja niin kauan kuin on elämää, on toivoa. -Lääkäri kyllä nopeasti tyrehdyttää verenvuodon, eikä ulkonainen vamma -ole koskaan niin häijy kuin sisäinen." - -Molemmat nuorukaiset nousivat, ja hän puristi heidän kättänsä. - -Nyt ajettiin sairasvaunut rakennuksen eteen, ja miehet tulivat -puutarhaan kantaen niiden koppaa. Asemapäällikkö pyysi heitä hetkisen -odottamaan ja astui sisälle. Hän tuli heti takaisin ja viittasi -miehille. Kun he tulivat jälleen ulos kantaen Elseä kopassa, näki Poul -että tytön silmät olivat vielä kiinni, ja lääkäri sanoi hänen yhä -olevan tajutonna. Hän nousi sairasvaunuihin, jotka ajoivat pois, ja -ystävykset katselivat niiden jälkeen niin kauan kuin voivat ne erottaa. --- Eiväthän he tienneet, saisivatko enää koskaan nähdä Elseä. - -He kävelivät verkalleen yhdessä rautatieasemalle, ja pian senjälkeen -Kaj palasi pohjoiseen ja Poul jatkoi eteläiseen suuntaan, mutta matka -oli yhtä raskas heille kummallekin. - -Tuntia myöhemmin Poul soitti Elsen kodin ovelle, ja Ursula-rouva -tuli itse avaamaan. Poul ilmoitti nimensä, ja kun rouva hänen -hätääntyyneestä ilmeestänsä huomasi, että jotakin erikoista oli -tapahtunut, pyysi hän vaistonsa johtamana nuorta miestä astumaan -puolisonsa yksityistoimistoon. - -Ylioikeuden asianajaja oli yksinään ja nousi nopeasti. Poul aikoi -puhua, muttei voinut, vaan purskahti äkkiä itkuun. Rouva Ursula painoi -tuskissaan kätensä rintaansa vasten, mutta Mörck laski kätensä Poulin -olkapäälle ja sanoi ystävällisesti: - -"Teidän täytyy tyyntyä; näettehän kuinka vaimoni on levoton. Missä on -Else?" - -Poul kuivasi silmiään nenäliinallaan ja kertoi sitten niin levollisesti -kuin voi, mitä oli tapahtunut ja että Else yhä oli tajutonna. Lopuksi -hän ilmoitti sairaalan puhelinnumeron, jonka lääkäri oli hänelle -maininnut. Ursula-rouva hyrähti itkuun, mutta Mörck astui puhelimen -ääreen ja soitti sairaalaan. Ursula-rouva ja Poul kuuntelivat -jännittyneinä hänen sanojansa, mutta hän seisoi näennäisesti -levollisena, ja ainoastaan rouva, joka tunsi hänet läpikotaisin, -huomasi kuinka kuulotorvea pitelevä käsi vapisi, sillävälin kun hän -toisella kädellään puristi kirjoituspöydällä olevaa paperipalaa niin -lujasti, että rystyt kävivät valkoisiksi. Herra Mörck seisoi selin -heihin, mutta kun puhelu oli ohitse, kääntyi hän heitä kohti, ja -Ursula-rouva säpsähti. Hänestä näytti, että miehestä äkkiä oli tullut -vanhus, ja hymy, jota tämä yritti, muistutti irvistystä. - -Hän sanoi ikäänkuin työntämällä työntäen sanoja suustansa: "Else on -tullut tajuihinsa. Hänet viedään nyt leikkauspöydälle." - -"Hyvä Jumala!" Ursula-rouva lankesi miehensä kaulaan, ja tämä taputti -hänen kosteata poskeansa. Vaimo-rukka katsahti häneen sääliä rukoilevin -silmin ja virkkoi: - -"Onko jotakin sisäistä vammaa?" - -Herra Mörck vältti hänen katsettansa vastatessaan: - -"Lääkäri toivoo, ettei ole; mutta hän ei vielä tiedä. Else on saanut -useita ruhjevammoja." - -Rouva Ursula laskeutui tuolille ja sanoi soinnuttomasti: "Jumala, salli -hänen kuolla! Salli hänen kuolla!" - -Poul seisoi etäämpänä ovella. Itku puistatti häntä kautta ruumiin, ja -hän kärsi kuvaamattomasi katsellessaan poloisten vanhempain surua. -Hän tunsi itsensä niin syylliseksi, että vain toivoi heidän antavan -hänet poliisin haltuun, -- mutta he eivät ajatelleet häntä. Samassa -kolkutettiin ovelle perhesuojien puolelta, ja eräs sairaanhoitajatar -pisti päänsä sisälle. - -"Lääkäri on täällä ja tahtoo kernaasti puhutella rouvaa." - -Rouva Ursula kavahti hämmästyneenä pystyyn. - -"Lääkäri? Onko Else jo tutkittu?" - -Sairaanhoitajatar katsoi häneen käsittämättä, ja rouva lisäsi -epätoivoisesti: - -"Ah, nyt muistan! Poikani on myöskin sairaana. Kyllä minä tulen." - -Hän astui verkalleen sairaanhoitajattaren jäljestä, ja Mörck pyysi -Poulia hankkimaan vaunut, koska he heti matkustaisivat Skovbyhyn -kuulemaan, kuinka Else jaksoi. - -Kun Poul paluumatkalla kulki paikan ohi, missä kauhistava tapaturma -oli sattunut, sulki hän silmänsä ja puristi käsiänsä yhteen pelosta, -että hänessä herännyt halu hypätä ulos junasta kävisi ylivoimaisen -valtavaksi. Vaunu oli täynnä matkustajia, ja näiden levollinen -rupattelu jokapäiväisistä asioista rauhoitti häntä, ja hän pakotti -itsensä ajattelemaan jotakin muuta. - -Mutta Skovbyn sairashuoneessa istui Mörck vaimoineen tyttärensä vuoteen -ääressä. He eivät puhuneet, mutta heidän silmänsä eivät irroittuneet -valkoisesta haamusta, jonka mustat hiukset pään ympäri asetetun -kääreen alta pyrkivät kahtena palmikkona hänen hartioilleen. Lääkäri -oli antanut heille toiveita. Tyttö ei ollut saanut sisäistä vammaa, -ja päässä oleva reikä oli ommeltu umpeen; mutta hänen hermostonsa -oli saanut kovan tärähdyksen, joten ainoastaan täydellinen lepo ja -hiljaisuus voi hänet pelastaa. - -Else, joka oli nukkunut, avasi silmänsä. Hän puhui aluksi hiukan -ristiin ja kyseli haikaroista, joita oli pappilan katolla, mutta Mörck -silitti rauhoittavasti hänen poskeansa. - -"Isä!" - -Else yritti nousta, mutta vaipui voihkaisten takaisin. - -"Ei, ei, älä hievahda." Mörck tarttui hänen käteensä ja sanoi -liikutettuna: "Rakas tyttöseni, älä yritä puhua. Äiti ja minä jäämme -tänne yöksi." - -Else kuiskasi heikosti: "Isä, suutele minua." - -Hän suuteli tytön poskea, muttei uskaltanut puhua, koska pelkäsi -joutuvansa ylenmääräisen liikutuksen valtaan. Hän istahti jälleen -tuolille, ja nyt kumartui äiti suutelemaan tytärtänsä; mutta silloin -Else oli jo uudelleen sulkenut silmänsä. Ponnistus oli niin uuvuttanut -hänet, että hän oli silmänräpäyksessä vaipunut uneen. - -Hän nukkui suurimman osan yöstä ja heräsi vasta sitten, kun tuskat -päässä saivat hänet valittamaan. Ensimäisellä aamujunalla matkusti -rouva Mörck takaisin pääkaupunkiin. Hänen oli saavuttava teatterin -harjoituksiin, ja sitäpaitsi hän oli levoton poikansa puolesta. - -Pappilassa oli syntynyt suuri suru ja hälinä, kun Poul oli tuonut -tiedon murheellisesta tapahtumasta, ja aikaisin seuraavana aamuna -papinperhe matkusti Skovbyhyn. He eivät saaneet mennä sisälle Elsen -huoneeseen, mutta Mörck tuli ulos heidän luokseen, ilmoittaen sen -ilosanoman, että Else oli välttänyt kuumeen. He jäivät kaupunkiin -suurimmaksi osaksi päivää ja nauttivat Mörckin kanssa aamiaista -ravintolassa. Päivällisen jälkeen saapui rouva Ursula sinne pariksi -tunniksi; hänen piti näytellä illalla, ja Mörck matkusti kotiin. - -Ursula-rouva erosi papinperheestä, joka asui pienessä maatalossa -kaupungin ulkopuolella, ja meni sairaalaan, ja Mörck, jonka juna lähti -ennen kuin heidän, riensi asemalle. Päästyään jo hyvän matkaa hän kuuli -ripeitä askeleita takaansa, ja pian senjälkeen pujahti käsi hänen -omaansa. Hän pysähtyi kummastuneena ja katsoi Grethen punastuneihin, -itkettyneihin kasvoihin. Tyttö virkkoi rukoilevasti ja väräjävällä -äänellä: - -"Herra Mörck, tahdotteko tervehtiä Svendiä ja sanoa, että minä... -rukoilen hänen puolestaan?" - -Hän riensi nopeasti takaisin vastausta odottamatta. Mutta Mörckistä -tuntui, että oli vilahdukselta nähnyt hänen sielunsa syvimpään, ja hän -kuiskasi liikutettuna: - --- Se rakas tyttönen. - - * * * * * - -Svend oli onnellisesti sivuuttanut taudinkäänteen ja söi nyt äitinsä -suureksi riemuksi kahden edestä. Ursula-rouva oli ollut kovin vakava -ja itseensäsulkeutunut Elselle tapahtuneesta kamalasta onnettomuudesta -asti, ja Mörck, joka itse oli kärsinyt paljon surressaan lemmikkinsä -kärsimyksiä, oli sen huomannut. Eräänä sunnuntai-iltana, käytyään -Skovbyssä, missä Elsen paraneminen edistyi nopeasti, hän otti -vaimonsa käden omaansa, ja he istuutuivat tämän pukuhuoneeseen, -sitte kun ensin olivat kieltäneet ketään sinne tulemasta, vaikkei -siinä suhteessa oikeastaan ollutkaan mitään syytä levottomuuteen. -Molemmilla palvelijattarilla oli lomaa, ja Svend, joka sai olla -jalkeilla vain pari tuntia päivässä, oli jo kauan sitten mennyt -levolle. Poul puuhaili tavallisuuden mukaan suurta lääketieteellistä -keksintöä. Svendin ruokahalu -- jota muuten useimmat taudista toipuvat, -varsinkin keuhkotulehdusta poteneet osoittavat -- oli tukenut Poulin -mielipidettä. Hän yritti keksiä jauhelääkkeen, mikä ehkäisisi kaiken -nälän, samalla kun se tuottaisi ruumiille ravintoa useiksi päiviksi. -Ja Svendin nukkuessa -- nykyään hän nimittäin nukkui aina, milloin ei -syönyt -- oli koko iso pöytä tulvillaan kaikenkokoisia ja -värisiä -pulvereita, ja Poul seisoi säteilevin silmin ja kuumeentapaisesti -hyörivin käsin tekemässä kokeita. Mikään ei siis uhannut häiritä -aviopuolisoiden rauhaa. - -Mörck katsoi huolestuneesti vaimoonsa: - -"Sinun ulkonäkösi ja olemuksesi on viimeaikoina tehnyt minut -levottomaksi. Onko tuon muutoksen aiheuttanut pelko siitä, ettei Else -täydellisesti parantuisi?" - -"Ei, Nils, se on jotakin muuta -- jotakin, mikä uhkaa riistää minulta -unen ja mielenrauhan." - -"Tahdotko kertoa minulle, mitä se on?" - -"Tahdon kyllä. Olethan sinä aina ollut paras ystäväni, paljoa parempi -kuin olen ansainnut." - -Mörck taputti hänen kättänsä, ja rouva aloitti. - -"Muistatko ensimäistä iltaa sairaalassa, kun Else näki, että olimme -hänen luonaan?" - -Mörck nyökkäsi, ja toinen jatkoi: - -"Hän kutsui sinua, ja hänen äänessään oli niin liikuttava, rukoileva -sävy, että se vihlaisi sydäntäni. Älä nyt käsitä minua väärin, rakas -ystävä." Ursula-rouva tarttui miehen käteen, jonka tämä oli vetänyt -luokseen. "Else kutsui ensin sinua ja tuskin hän edes huomasikaan, -että minä olin saapuvilla. Ja tiedätkö syytä siihen? Hän suorastaan ei -muistanut, että hänellä on äiti. Kun seuraavana päivänä olin yksinäni -hänen luonaan, kysyin häneltä, pitikö hän ollenkaan minusta -- ja -pieni Else vastasi: 'Äiti, sinä olet hyvin kaunis ja sinua juhlitaan, -enkä minä ihaile ketään niinkuin sinua.' Mutta, Nils, äiti ei tyydy -pelkkään ihailuun, hän toivoo rakkautta ja hän haluaa kuulla nimeänsä -mainittavan samalla äänenväreellä, millä hän sinua nimitti isäksi. Minä -kärsin paljon sinä yönä yhdessä valvoessamme hänen vuoteensa ääressä, -ja minä ajattelin Svendiä. -- - -"Hän on melkein aina kulkenut tietään yksin, ja vaikkemme liene -tehneetkään mitään sanottavaa erotusta lapsiemme suhteen, tunsi hän, -että Else oli sinun ja Poul minun lemmikkini. Mutta juuri se antoi -hänelle selkärankaa ja halua näyttämään, mihin hän kelpasi. Sinä -sanot, että hän on sinun paras, vaikkakin nuorin apulaisesi, ja usko -minua, jahka sinun prokuristisi pian perustaa oman liikkeen, niinkuin -sanoo aikovansa, silloin Svend on se, joka kykenevimpänä täyttää hänen -paikkansa." - -"Se on kyllä luultavaa. Svend on hidas, mutta perusteellinen. Ja mihin -hän asettuu, siinä hän pysyy -- kukaan ei työnnä häntä tieltään." - -"Mutta, Nils, se mistä tänä iltana oikeastaan aioin puhua, on päätös, -jonka olen tehnyt. Se on suurenmoinen, voit uskoa, ja varmaan -ilahduttaa sinua." - -"No, annahan kuulla." - -"Minä tahdon olla parempi äiti lapsilleni ja parempi vaimo sinulle. -- -Minä jätän teatterin." - -Ilon välähdys näkyi Mörckin kasvoilla, ja hän tarttui vaimonsa käteen -kohottaen sen huulilleen. - -"Se on tosiaan suuri päätös. Mutta kuinka sinä menettelet -pannaksesi sen täytäntöön? Sinähän olet uudistanut sopimuksesi ensi -näytäntökaudeksi." - -"Niin olen, Nils, mutta tahdon pyytää teatterinjohtajaa vapauttamaan -minut siitä. Hän tietää, mitä on tapahtunut, ja hän on hyväsydäminen -mies." - -"Mutta ellei hän sentään suostu?" - -"Sitten sinä maksat sakon, johon minut tuomitaan -- eikö totta, herra -ylioikeuden asianajaja?" - -"Minä maksan kernaasti kaikki, mitä haluat, kunhan vain saan sinut -jälleen. Annoin sinulle kerran luvan mennä teatteriin, sillä näinhän -että se oli sinun kutsumuksesi. Mutta et aavista, mitä se minulle -maksoi. Minä olen alituisesti tuntenut katkeruutta ajatellessani niitä -kaikkia siellä näyttämöllä, jotka saivat sinua syleillä ja lausua mitä -hehkuvimpia sanoja sinulle, -- vaimolleni." - -"Mutta, Nils, Nils, vaikenehan toki, sinä vanha harmaahapsi mies!" Hän -ravisti häntä hartioista ja hymyili vanhaa lumoavaa hymyään. "Onko se -ihan totta -- vai kuulinko väärin?" - -Mörck piti kiinni hänen käsivarsistaan ja sanoi vakavasti: - -"Muista, Ursula, että sinä olet nuori, niin monta vuotta minua -nuorempi, ja sinä olet kaunis ja lumoava -- paljoa viehättävämpi -kuin sinut ensi kertaa nähdessäni. Ja minä olen, kuten sanot, vanha -harmaahapsinen mies." - -"Ah, Nils, mikset ole tuota sanonut jo kauan sitten? Tiedäthän, että -minä silloin olisin teatterista luopunut." - -"Niin, mutta tekemällä itsellesi väkivaltaa. Minä toivoin, että tulisit -vapaasta tahdostasi. Nyt ovat lapsemme tuoneet sinut takaisin, ja minä -siunaan heitä siitä." - -"Sinähän käyt aivan juhlalliseksi, ja minä myönnän, että siihen on -syytäkin. Tiedätkös, että Svend sai minut jälleen ajattelemaan Jumalaa. -Minä olin kauan ollut niin etäällä poissa. Minä käsitin sen nähdessäni -Svendin joka ilta panevan kätensä ristiin ja rukoilevan 'isämeidän', -kuten ollessaan pieni poika. Ja sen olit sinä hänelle opettanut jo -silloin, kun hän oli pieni. -- Sinä juttelit heille kertomuksia ja sinä -rukoilit heidän kanssaan, sillaikaa kun minä esitin huvinäytelmiä. Minä -käsitän oikeastaan nyt vasta, että varsinainen toimialani oli kodin -piirissä, sillä tiedä, Nils: en ole koskaan tuntenut itseäni täysin -iloiseksi teatterissa. Minua vaivasi pelko ja levottomuus lasteni -suhteen; tosin se hävisi heti kun astuin näyttämölle, mutta se palasi -moninkertaisena jälkeenpäin." - -"Sellaista levottomuutta tunteilevat useimmat äidit ollessaan kotoa -poissa. Sinä seurasit vain kutsumustasi ja sinusta tuli yksi suurimpia -näyttelijättäriämme, ja sitä olet ollut tähän asti." - -Ursula-rouva laski hänen kätensä kaulalleen ja painautui lähemmäksi -häntä. - -"Nyt minä jään sinun luoksesi ja voin ottaa vastaan vanhuuden, kun -se saapuu. Et tiedä, kuinka hermoja jännittävää ja rasittavaa on -vaania jokaista pikku ryppyä. Ja nyt pääsen kaikesta maalaamisesta ja -puuteroimisestakin. Ajattelehan: tänä aamuna keksin ensimäisen harmaan -hiuksen -- ja minä niin pelästyin, että unohdin riuhtaista sen pois!" - -"Anna sen jäädä paikoilleen. Katso, minulla ei ole ainoatakaan mustaa -jäljellä, enkä silti ole koskaan pelännyt vanhuutta." - -"Sinä et näytellytkään komediaa -- ja nyt se jää minultakin. Mutta, -Nils, pidätkö sinä kuitenkin vaimostasi, silloinkin kun minulla on -ryppyjä ja harmaat hiukset." - -"Ursula, sinä pieni hupsu! Sinun sieluasihan minä rakastan enkä -ruumistasi." - - * * * * * - -Mörckin perhe oli vuokrannut pienen huoneuston Sörupissa -- puolen -penikulman matkan päässä Fredensborgista sijaitsevassa kylässä. Siellä -oli iso, vanha puutarha, ja täällä monien hedelmäpuiden välissä -istuskeli Else kauniina lämpiminä elokuunpäivinä aamusta iltaan. - -Hänen äitinsä tuskin poistui hänen luotaan, ja heidän välillään -vallitsi niin luottavainen tuttavallisuus kuin parhaiden ystävätärten -kesken. Else oli jutellut koko tarinan Poulista ja hänen kosinnastaan, -mutta nyt hän katseli nuorukaista aivan toisessa valossa kuin ennen. -Hänen kärsimyksensä ja oleskelu sairaalassa olivat opettaneet häntä -näkemään muiden hyvät puolet aivan toisin kuin ennen, eikä hän enää -koskaan yrittänyt tehdä ketään naurunalaiseksi. - -Mutta hän ei vain oikein toipunut hermostonsa järkytyksestä. Hänen -päänsä oli parantunut, ja tukka peitti täydellisesti haavan ompelusta -jääneen arven; mutta hänen vilkkautensa oli poissa. Hän tunsi aina -väsymystä, ja poskien puna, joka kerran oli häntä niin kiusoittanut, -oli kokonaan kadonnut. Tapaturmasta tai mistään sen yhteydessä olevista -seikoista hän ei ensinkään voinut puhua, koska hän silloin heti hyrähti -itkuun. - -Hänestä oli tullut niin hiljainen ja vakava, ja ainoastaan vanha -sanomalehtimies -- Grethen isoisä, -- joka oli erikoisesti häneen -mieltynyt, voi hiukan vilkastuttaa häntä. Tämä oli eräänä päivänä -saapunut sinne maalle Grethen kanssa, jonka vanhempain luona hän vietti -kesälomaa, ja Ursula-rouvan kera oli elvytetty entisiä teatterimuistoja -niiltä ajoilta, jolloin he olivat yhdessä; ja myöhemmin hän oli usein -käynyt Sörupissa. - -Hän oli eräänä aamuna, juuri kun Mörck ja Svend olivat matkustaneet -kaupunkiin, saapunut kuin kuljeksiva trubaduuri, kitara, hänen paras -ystävänsä, riippumassa nauhasta hänen selässään. Hän oli kävellyt -kahden penikulman matkan Trillerödistä ilmoittaakseen Gaden perheen -tulosta. He aikoivat kaikki saapua päivälliselle, ja rouva Bangin, joka -vieraili pappilassa, piti myös tulla. - -"Lähteekö Erik mukaan?" - -Else punastui omasta kysymyksestään, mutta Carstensen ei sitä -huomannut. Hän tyhjensi juuri limonadilasia. Eräistä syistä hänelle ei -koskaan tarjottu alkoholijuomia. Elsestä tuntui, että kului iäisyys, -ennenkuin hän vastasi. Vihdoin hän laski lasin pöydälle ja kuivattuaan -huolellisesti suunsa punaruutuisella nenäliinalla sanoi verkalleen: - -"Erik? No tietysti. Juuri hänen syntymäpäivänsä vuoksi he tulevatkin. -Se on hänen syntymäpäivälahjansa." - -"Välittäneekö hän siitä?" - -Else hypisteli hiukan hermostuneesti valkoisen pehmeäsilkkisen pukunsa -pitsikaulusta, mutta Carstensen sanoi vakuuttavasti: - -"Tietysti hän välittää, koska hän itse sitä ehdottikin. Hän oli päivän -merkityksen johdosta saanut lomaa ja tahtoi kernaasti käyttää sitä -oikein hauskalla tavalla." - -"Niin, minulle se tietenkin on samantekevää. Kysyin etupäässä äidin -tähden -- täytyyhän hänen tietää, kuinka monta meitä tulee." - -"Vai ni-i-in?" Carstensen katsoi häneen älykkäästi, ja äkkiä selvisi -hänelle, ettei se tytölle ollut niinkään samantekevää. Olihan tullut -hiukan punanhohdettakin poskille. - -Hän istuutui ja alkoi näppäillä kitaraa, mutta Else tarttui innokkaasti -englantilaiseen oppikirjaan; hänenhän täytyi koettaa lukea samaa kuin -toiset koulussa. - -He istuivat pienen pyöreän pöydän molemmin puolin puiden alla, ja -raikas ilma, joka löyhytteli mitä pirteintä tuoksua päivänsäteiden -lämmittämästä nurmikosta, huokuili heidän ympärillään. - -Auringonsäteet lankesivat lämmittävinä kasteesta kosteille -ruohokentille; oli vielä aikainen aamu, ja linnut visertelivät ilosta -ja riemusta heidän päänsä päällä. Alhaalta Esrom-järven rannalta -kuului vaatteita pesevien nuorten tyttöjen huutoja ja naurua, ja -äsken sumuinen ilma oli niin kirkastunut, että saattoi nähdä kukkulan -sinertäville huipuille asti. - -Kuului hilpeätä huilunsoittoa ylhäältä avoimesta ullakkokamarin -ikkunasta, mistä Poulin ruskeakiharainen pää silloin tällöin -pisti esille. Palvelustyttö puuhaili aamiaispöydän kattamisessa -puutarhatuvassa, mutta Ursula-rouvaa ei näkynyt. Hänellä oli jo hommaa -päivällisen valmistuksissa, ja hän oli sitävarten lähettänyt Villen, -joka muutoin avusti heitä karkeammissa töissä, opettajan taloon. Sieltä -päin kuuluvasta äänekkäästä kanojen kaakatuksesta ja kukonkiekunasta -saattoi arvata hänen asiansa. - -Kun aamiainen, jolloin Ursula-rouva vain hetkiseksi näyttäytyi, -oli syöty, niin Poul pumppusi ilmaa polkupyöräänsä, sillä hänen -oli lähdettävä kymmenen junassa pääkaupunkiin. Äiti seurasi häntä -portille ja pyysi häntä pistäytymään konttorissa ilmoittaakseen isälle -odottamattomista vieraista, jotta ainakin Svend saapuisi aikaisemmin -kotiin. - -"Sen hän varmaan tekee", nauroi Poul. "Onhan maailmassa -tyhmeliinejäkin. Sydän on imukone tai pumppu tai miksi sitä -nimittäisimme, joka mieluimmin on pidettävä levollisessa, tasaisessa -liikkeessä, ja houkkio on, ken panee koneiston kulkemaan seitsemän -penikulman vauhdilla -- se päättyy räjähdykseen. Minä ainakin varon -itseäni sellaisesta." - -"Saa nähdä, etkö sitä koskaan unohda!" - -Ursula-rouva hymyili ja nipisti häntä korvasta, mutta Poul hyppäsi -pyörälleen, heitti hänelle lentosuukon ja ajoi pois huutaen: - -"Hyvästi, sinä viisain ja kaunein kaikista äideistä!" - -Ursula-rouva jäi seisomaan portille, kunnes nuorukainen oli kääntänyt -tienmutkassa Rasmus Lolländerin talon luona. Sitten hän kääntyi -ripeästi, ja ystävällisesti nyökäytettyään päätänsä Elselle ja -Carstensenille juoksi portaita ylös solakkana ja kepeänä kuin nuori -tyttö. Carstensen katsoi ihaillen hänen jälkeensä: - -"Että hänellä on ollut ihailijoita, voi helposti käsittää; mutta että -hän on osannut pitää ne loitolla, on melkein mestaritemppu. Mutta -sen hän on tehnyt... häntä nimitettiinkin jääimmeksi teatterilaisten -kesken." - -Else nousi hieman kiivaasti. - -"Nyt voinemme hyvin mennä heitä vastaan", virkkoi hän. - -Hän ei pitänyt siitä silmäyksestä, jolla Carstensen oli katsonut hänen -äitinsä jälkeen, ja nyt hän käsitti, mitä merkitsee sana "kyynillinen", -jota hänen isänsä kerran oli Carstensenista käyttänyt. - -He olivat ehtineet pitkän matkan päähän metsään, ennenkuin näkivät -papinperheen tulevan kävellen. Pitkä, hintelä, etukumarassa astuva -pastori nojasi vaimonsa käsivarteen, ja Gretheä, jolla oli syli täynnä -ruusuja, seurasi Erik hattu kallellaan ja laulaen kilpaa kaikkien -metsän lintujen kanssa. Niin pian kuin Grethe näki Elsen, sieppasi hän -Erikin hatun, pani ruusut siihen, antoi sen hänen käteensä ja juoksi -Elseä vastaan samalla huutaen Erikille: - -"Anna sinä itse ne hänelle." - -Else, joka oli kuullut huudahduksen ja ymmärtänyt tarkoituksen, päästi -hiukan hämillään Carstensenin käsivarren ja riensi avosylin Gretheä -vastaan. - -"Oi, kuinka olen iloinen, että tulette, ja kylläpä me saamme hauskaa!" - -Toiset saapuivat nyt paikalle, heidät lausuttiin tervetulleiksi, ja -Else toivotti Erikille kaikkea onnea. Carstensen katsahti pettyneenä -ympärilleen, ja Karen-rouva, joka käsitti hänen tarkoituksensa, sanoi -valittaen: - -"Äiti ei ollut oikein reipas tänään; hän tahtoi mieluummin pysytellä -kotona levossa." - -Ja Carstensen, joka aamulla oli saapunut mieli täynnä iloista odotusta, -tunsi itsensä yhtäkkiä kovin vanhaksi. Toivo, joka oli ojentanut hänen -selkänsä, oli särkynyt, ja hän asteli nyt raskaasti sauvaansa nojaten -vähän muiden jäljessä takaisin taloon. Heidän saapuessaan puutarhaan -Erik kaatoi kukkaset Elsen pöydälle ja sanoi: - -"Minä poimin ne tänä aamuna niiden vielä ollessa kasteesta kosteina. Ne -kasvoivat siinä isossa lavassa, tiedättehän, juuri kirkkopolulle vievän -portin edessä -- siellä on aina päiväpaistetta." - -"Kiitos, Erik!" Tyttö ojensi hänelle hiukan hämillään kätensä. -"Oletteko tosiaan ne poiminut minulle? Teidänhän päinvastoin olisi -pitänyt saada lahja." - -"Ette voi antaa minulle parempaa lahjaa kuin se on, että iloitsette -kukkasistani." - -Ursula-rouva tuli nyt esille ja laski kätensä Erikin käsivarrelle. - -"Kovinpa te kasvatte, Erik! Kohta olette jo yhtä pitkä kuin leveä. -Montako vuotta te siis tänään täytätte?" - -"Kaksikymmentä!" - -"Kaksikymmentä vuotta..." Ursula-rouvan silmät kävivät haaveileviksi, -ja hän sanoi hiljaa: "Vuotta sitä ennen olivat kaksoiseni tulleet -maailmaan. Teidän äitinne uhrasi kaikki -- nuoruutensa, seurapiirinsä -ja ylioppilastutkintonsa -- lähteäkseen isänne kanssa nummiseudulle, -karkeaan ilmanalaan ja sellaisen väestön luo, jonka kieltä hän tuskin -ymmärsi." - -"Ei, rouva Mörck, äiti ei _uhrannut_ mitään. Hän seurasi miestä, -joka omisti hänen rakkautensa ja joka sen myöskin ansaitsi. Jos hän -sitävastoin olisi jäänyt paikalleen, olisi hän voinut puhua uhrista. -Niin, silloin hän olisi uhrannut kaikki. Mikään ei ole suurempaa ja -voimakkaampaa kuin rakkaus miehen ja naisen välillä, ja ken ei koskaan -ole rakastanut, ei ole elänyt." - -"Kas vain, nuori mies, kuinka te osaatte puhua! Teidänhän on täytynyt -tutkia rakkauden sisintä olemusta, koska sen niin hyvin tunnette." - -Rouva Mörck katsoi tutkivasti nuorukaiseen, mutta tämän katse oli -avomielinen, kun hän vastasi: - -"En ole koskaan puhunut rakkaudesta kellekään nuorelle tytölle, ja -ken kerran tulee omakseni, on myöskin oleva ainoa. En voisi vaatia -puhtautta naiselta, jos itse olisin tahrautunut -- enkä tahdo koskaan -naida sellaista tyttöä, joka on kuulunut muille." - -Rouva Ursula joutui hämilleen. Hän vilkaisi salavihkaa Elseen, joka -kuumeentapaisesti järjesteli ruusuja, ja tunsi todellista huojennusta, -kun häntä kutsuttiin. Mutta koko päivän hän näki nuo rehelliset -avo-ilmeiset kasvot edessään, ja vaikka nuorukaisen siveysoppi oli -ainoata oikeata, tuntui se hänestä nykyaikaisten käsitysten mukaan -melkein luonnottomalta. - -Ursula-rouvan lähdettyä kääntyi Erik Elseen päin: - -"Eikö se ole teidänkin mielipiteenne?" - -"Mikä sitten?" Else kumartui syvään ruusujen yli, mutta Erik katsoi -häneen lempeällä, lujalla katseellaan ja sanoi hartaasti: "Että rakkaus -on suurin kaikista." - -"Niin; sen kyllä uskon. En ole koskaan rakastanut vanhempiani ja -veljiäni niin suuresti kuin nyt sairaana oltuani. Näenhän, kuinka -uhraavaisia ja helliä he ovat minua kohtaan, eikä rakkauteni -musiikkiinkaan ole vähentynyt." - -"Tuo kaikki on kaunista, muttei se kuitenkaan ole sitä rakkautta, mitä -minä tarkoitin. Tarkoitin rakkautta miehen ja naisen välillä." - -Nyt katsoi tyttö nuorukaista suoraan silmiin ja sanoi vivahdus vanhaa -veitikkamaisuutta äänessään: "Siinäkin myönnän olevanne oikeassa. -Teidän ja minun vanhempani ovat siitä paras todistus..." - -"Ei, ei, Else!" Hän tarttui ruusuja pitelevään käteen. "Minä puhun -nuoresta, rohkeasta rakkaudesta, joka näyttää meille, kuinka maailma on -kaunis ja ihmiset hyviä." - -"Päästäkää minut, Erik!" Elsen silmät kävivät tummiksi ja vakaviksi. -"Siihen rakkauteen en tahdo koskaan tutustua -- minä tahdon rakastaa -vain taidettani." - -Grethe, joka oli ollut ylhäällä kukkulalla, tuli juosten ja huusi: "Nyt -tulevat Svend ja Poul polkupyörillä!" - -Ursula-rouva lähestyi nopeasti. - -"Se on mahdotonta! Poul ei voi tulla kotiin tähän aikaan." - -Seurue nousi kukkulalle, joka oli aivan tienristeyksen kohdalla, ja -Else, joka oli saanut poimituiksi ruusut kokoon, oli menossa viemään -niitä sisälle; mutta Erik, jonka silmät alituisesti seurasivat hänen -liikkeitänsä, sanoi kiireesti: - -"Sellaista ei voi ennakolta päättää. Kerran tulee rakkaus ja silloin te -antaudutte ehdottomasti. Mutta tehän olettekin niin nuori ja melkeinpä -vain lapsi vielä." - -"Kylläpä te sitten tosiaan olette merkillisessä keskustelussa lapsen -kanssa." - -Tyttö käänsi hänelle loukkaantuneena selkänsä ja meni kuningattaren -ilmein ruusuineen sisälle. - -Erik jäi seisomaan paikalleen, unohtunut ruusu kädessään. Hän vei sen -huulilleen, mutta laski sen heti jälleen pöydälle, ikäänkuin olisi -polttanut itsensä, ja totesi katkerasti hymyillen, että varsi oli -taittunut. - -Mutta maantiellä hyristi kaksi nuorta miestä polkupyörillä. He -heiluttivat lakkejansa ja saadessaan vastatervehdyksen kukkulalta -hurrasivat niin, että kaiku metsästä vastasi. Grethe etunenässä seurue -meni heitä vastaan, ja silloin he näkivät, ettei toinen pyöräilijä -ollutkaan otaksuttu Poul-veli, vaan sitävastoin Poul Lange. - -"Minä tapasin hänet kaupungissa ja sieppasin hänet heti mukaani!" -huudahti Svend. Ja nyt seurasi tervehtimisiä ja iloisia huudahduksia. -Olihan saapunut yksi vieras lisää. Mutta Poul Lange katsoi heidän -kaikkien ohitseen puutarhaan, mistä Else tuli näkyville, ja riensi -sinne tyttöä vastaan. - -Ensi kerran tuon surullisen päivän jälkeen he nyt jälleen tapasivat -toisensa; ja Else kävi niin vaaleaksi kuin se puku, joka hänellä -oli yllään. Maailma musteni hänen silmissään, ja hän peitti kasvot -käsillään ja purskahti itkuun. Vähällä piti, ettei Poul tehnyt samoin. - -Hän oli syvästi liikutettuna nähnyt, kuinka tyttö oli muuttunut, -tullut vanhemmaksi, mutta sievemmäksi -- niin, hän oli hänestä melkein -yliluonnollisen kaunis. Mutta riemu, millä hän oli rientänyt Elseä -vastaan, oli kokonaan hävinnyt, ja hän tunsi itsensä melkein hylkiöksi, -koska hänen näkemisensä sai tytön heti purskahtamaan itkuun. - -Karen-rouva, joka käsitti, mitä Elsen sielussa liikkui, tarttui häntä -vyötäisiin ja vei hänet sisälle. Mutta vähän taampana, puolittain -muutamain viinamarjapensaitten peitossa, seisoi Erik. Hän puristi -kädessään ruusua, jonka sittenkin oli itselleen ottanut, ja kuiskasi -pilkallisesti: "koulupoika". - -Heti kun Mörck ja Poul olivat palanneet kotiin kaupungista, käytiin -aterialle. Pastori Gade astui Ursula-rouvan luo: - -"Emmekö me kaksi vanhaa ystävää pidä yhtä seuraa? -- Carstensen lähti -pois puoli tuntia sitten pyytäen suomaan sen hänelle anteeksi. Rouva -Vibeken poisjääminen varmaankin on himmentänyt häneltä tämän päivän -- -hänellä ei ollut mitään rauhaa." - -Ursula-rouva tarttui hänen käsivarteensa ja sanoi vakavasti: - -"Uskottomuus rankaisee aina itsensä -- ja hän sai rangaistuksensa -avioliitossaan rouva Hamannin kanssa, joka siis, tosin kyllä vallan -vastoin tahtoaan, kosti rouva Vibeken puolesta. Kerrotaan hänen -antaneen Carstensenille selkäänkin." - -"Sitä puhutaan niin paljon, rouva Mörck. Minä taas luulisin, että -Carstensen kykeni pitämään naista aisoissa." - -"Ei, siihen hän ei kyennyt; siksi hänellä oli liian häilyvä luonne. -Mutta nyt me käymme aterialle, ja toivoakseni ruoka on hyvää." - -Pastori Gadella ei ollut mitään sitä vastaan, että pääsi tästä -puheenaiheesta. Hän oli harvapuheinen mies. Puhuminen oli hänelle -raskasta, ja sunnuntaiset saarnat kirkossa usein uhkasivat hänet lopen -uuvuttaa, niin että hänen täytyi levätä koko iltapäivä. Elämä Jyllannin -tuimassa ilmanalassa oli ollut vaarallista hänen terveydelleen, -mikä aina oli ollut heikonlainen. Mutta hän rakasti tointaan siellä -mannermaalla, ja pienistä mökeistä ja taloista hietasärkkien ja -kanervaa kasvavien nummien takaa oli joka pyhä saapunut vakavia, -harkitsevia miehiä ja naisia jalkaisin hänen kirkkoonsa. Sillaikaa kun -meren mylvinä oli vähällä tukahuttaa hänen äänensä kuulumattomiin, -puhui hän heille lempeästi Kristuksesta, joka oli ottanut -kantaakseen, kaikki syntimme, niin että saatoimme olla varmat hänen -anteeksiannostaan, kun hetkemme kerran tulisi. - -Mutta vihdoin pappi alkoi sylkeä verta, ja lääkäri neuvoi häntä -pyrkimään takaisin siihen seutuun, missä oli syntynyt ja kasvanut, ja -kun virka tuli avoimeksi Trillerödissä, haki hän sitä ja sai sen. Mutta -hän kaipasi takaisin ensimäiseen seurakuntaansa, ja hänelle tuotti -todellista surua, kun kuuli, että eräs lähetyssaarnaaja, muuan niin -sanotuista "tulikiven-saarnaajista", oli voittanut puolelleen seudun -asukkaat ja että kirkko monet sunnuntait perätysten oli tyhjänä. - -Kun kahvi oli juotu, ehdotti Mörck retkeä Nöddebon puistoon. Hänen -ehdotukseensa suostuttiin yksimielisellä riemulla; mutta heti syntyi -väittelyä, tehtäisiinkö retki maitse vai vesitse. Kun nuorisoa oli -lukumäärältään enemmän kuin vanhempaa väkeä ja ilma tyyni, päätettiin -vuokrata vene, ja Erik, joka oli tänään tavattoman hiljainen, tarjoutui -yksinään soutamaan. Hänellä oli liian paljon voimia, väitti hän, eikä -voinut elää päivääkään niitä käyttämättä. Kun kaikki olivat asettuneet -veneeseen ja oli päästy kappaleen matkaa ulos Esrom-järvelle, kysyi -Erik Ursula-rouvalta, osasiko tämä uida. - -"Aivan kuin kivi!" nauroi rouva ja lisäsi: "Aiotteko kenties kaataa -meidät?" - -"Ei, en minä; mutta Lange -- hän tekee voitavansa siinä suhteessa." - -"Sen melkein minäkin uskon!" huudahti rouva niin, että Poul Lange, joka -pyydysteli lumpeita Elselle, pelästyneenä pudotti likomärät kukkaset -veneen pohjalle. Naisille tuli aika hätä hameistaan, mutta tasapaino -saavutettiin jälleen, ja pian laskettiin maihin Nöddebon kärkeen. He -menivät puistoravintolasta tilaamaan illallista, ja Else, jolla oli -hyvin kehittynyt luonnonaisti, tarttui isänsä käsivarteen. - -"Tule, isä, istutaan yhdessä tähän ja nautitaan hiljaisuudessa." - -He istahtivat penkille matalan, puutarhaa rannasta eroittavan -pensasaidan sisäpuolelle ja katselivat ulapalle. Naiset ja pastori -Gade seisoivat vähän matkan päässä jutellen ravintolanisännän, -herra Sörensenin kanssa, joka isona, punakkana, leveäharteisena ja -hyvätuulisena, kuten kaikki ravintoloitsijat, otti illallistilauksia -vastaan. Grethe ja Svend seisoivat tapansa mukaan hiukan erillään -muista, ja Poul, joka oli sytyttänyt savukkeen, sovitteli itseänsä -mukavasti riippumattoon, joka oli pingoitettu puiden väliin. Mutta Erik -ja Poul Lange, molemmat kilpakosijat, lähestyivät kumpikin taholtaan -penkkiä, jolla Else istui isänsä kanssa, ja kun Mörck huomasi hiipijät -ja ymmärsi, että tytär mieluimmin tahtoi olla yksinään hänen kanssaan, -nousi hän ja sanoi kuuluvalla äänellä: - -"Kuulkaapa, kaikki te nuoret miehet, kuinka voitte katsella tuota -raikasta järveä haluamatta heittäytyä sen aaltoihin. Menkää te vain; -kyllä pastori ja minä pidämme naisille seuraa!" - -Siinä ei siis ollut muuta neuvoa. Poul kömpi vastahakoisesti -riippumatostaan, Svendin täytyi keskeyttää mielenkiintoinen esitelmänsä -juriidisesta ja moraalisesta oikeudesta, ja Grethe, joka oli ollut -hartaana kuulijana, vaikkei varsin paljoa käsittänytkään tästä -lainopillis-siveellisestä aiheesta, valitti äänekkäästi, ettei ollut -saanut kuulla loppua. Mutta sen lupasi Svend hänelle illallisen -jälkeen, kun puiden välissä alkoi hämärtää, ja hän kiirehti Erikin luo, -jolle oli vannonut ikuista ystävyyttä. Molemmat Poulit lyöttäytyivät -yhteen, ja pian riennettiinkin jo mäkeä alas niemekkeelle, mistä he -aikoivat lähteä ulapalle, käyttäen venettä uimahuoneena. - -Grethe, joka huomasi, että Else mieluimmin tahtoi olla yksinään -isänsä parissa, alkoi leikkiä pienen sysimustan kissanpojan kanssa, -joka yritteli riuhtaista pöytäliinoja alas puutarhan pikkupöydiltä. -Se seisoi takajaloillaan ja veti rimpsuista, ja Grethe seurasi sitä -hyväilevin huudahduksin pöydästä pöytään. Else, joka oli väsyksissä, -nojasi päätään isänsä olkaa vasten, ja he istuivat kauan ääneti. - -Mörck, joka Elsen varhaisimmasta lapsuudesta asti oli häntä erikoisesti -hellinyt, leikkinyt hänen kanssaan, opastanut häntä läksyjen -lukemisessa ja kertonut hänelle kaikki seikkailut oman lapsuutensa -ajoilta, oli heti tytön ripille päästyä joksikin ajaksi hänestä vähän -vieraantunut. Hänen toimensa vaati häneltä kovin paljon aikaa; mutta -hänestä tuntui myöskin ikäänkuin tyttö häntä välttäisi. Hän ajatteli, -että sen ehkä vaikutti ikä, tuo ikä, jolloin ihmisessä kaikki käy ja -kiehuu, jolloin elämä äkkiä alkaa näyttää niin rikkaalta ja jolloin -rakennamme suuria tulevaisuudensuunnitelmia; ja hän oli vaiti ja antoi -tytön elää rauhassa omien unelmiensa maailmassa. - -Mutta eräänä iltana, kun he tavallisuuden mukaan istuivat yksinään -äidin ollessa teatterissa, tuli tytär hänen luokseen ja istuutuen hänen -polvelleen rukoili, katsellen noilla silmillä, jotka niin täydellisesti -muistuttivat äidin silmiä, että saisi tulla laulajattareksi. Mutta -tässä suhteessa Mörck ei ollut taivutettavissa. Hän tiesi, mitä -pettymyksiä ja särkyneitä toiveita taiteen hengetär kantaa helmassaan, -ja hän näki saman säihkyn tyttären silmissä kuin oli äidin silmissä -hänen kieltäytyessään täyttämästä tämän toivomuksia. - -Niin tapahtui, että hän myöhemmin lähetti hänet täyshoitola-opistoon -ja lupasi antaa hänen kehittää soitannollisia lahjojaan, kunhan hän -ensin suorittaisi ylioppilastutkintonsa. Täytyihän hänen ensin nähdä, -tunsiko tyttö todellista kutsumusta vai oliko se ainoastaan ohimenevä -tilapäisesti virinnyt mieliteko. He eivät olleet siitä asiasta sen -koommin puhuneet, ja isä uskoi nyt, että pyhä hauta oli hyvin vartioitu. - -Else kohotti päänsä hänen olaltansa ja virkkoi väsyneellä ja -soinnuttomalla äänellä, joka isän korvissa värähti niin omituisen -surunvoittoiselta: - -"Vaaditko vieläkin, että suoritan ylioppilastutkinnon?" - -Herra Mörck vilkaisi kapeihin, hienopiirteisiin kasvoihin, joiden tumma -väri vähitellen alkoi palata, ja sanoi lempeästi: - -"Tahdotko mieluummin siitä päästä?" - -"Kyllä minä tahdon. Mitäpä minä sillä tutkinnolla tekisin? Enhän sitä -koskaan tarvitse." - -"Miksi et?" - -"Siksi, että minä tahdon tulla laulajattareksi. Ja _siinä_ tulee -kysymykseen pikemmin ääneni kuin tietoni, ja ääni minulla onneksi vielä -on jäljellä." - -"Etkö luule, että vielä olet liian nuori oikein tietääksesi, mitä -tahdot?" - -"Isä!" Elsen äänessä kuului loukkaantumista osoittava sävy. "Minä -täytän ennen pitkää kahdeksantoista vuotta; mutta sinä olet ihan kuin -Erik. Te molemmat luulette, että pysytään lapsena viidenteenkolmatta -ikävuoteen asti, jolloin vasta suvainnette kunnioittaa minua -täysikasvuisena." - -Mörck hymyili ja sanoi rohkaisevasti: - -"Se ei tosiaan olisi pahinta, mitä sinulle voisi tapahtua. Mutta tuolla -tulee pastori; anna siis toivomuksesi levätä tämän päivän yli." - -"Emmekö mieluummin sano esitykseni, herra ylioikeuden asianajaja?" -Else nauroi veitikkamaisesti niiaten. "Minulla on ehkä sitten kunnia -lähettää se teille kirjallisesti, ja toivon, että huolellisesti pidätte -puoltani. Mitä palkkioon tulee, voitte laskea sen kuinka korkeaksi vain -tahdotte, -- kyllä isä maksaa." - -Mörck uhkasi häntä sormellaan, ja tyttö juoksi Grethen luo, joka -vihdoin oli saanut kissanpojan kiinni, mutta pappi istuutui Mörckin -viereen. - -"Nyt alkaa tyttärenne reipastua. Se veitikkamaisuus ja huumori, joka -ennen tenhosi meidät kaikki, on palaamassa samaten kuin poskien puna." - -"Se on onneksi kyllä totta; mutta tuntuu sentään kuin hän olisi kaiken -tämän aikaa elänyt omassa erikoisessa maailmassaan, ja vasta tänään -olen huomannut, että hän välittää tulevaisuudesta. Mutta mitään -elämäniloa en ole hänessä vielä havainnut." - -"Terveys sen kyllä tuo tullessaan. Muuten ei mikään olekaan niin -kasvattavaa kuin suru ja sairaus. Sairaus opettaa meille itsehillintää, -jollaista emme ennen ole tunteneet. Emmehän kernaasti huolestuttaisi -rakkaitamme. Mutta se opettaa meitä samalla huomaamaan ja pitämään -arvossa kaikkea, mikä ennen mielestämme kuului meille kuin itsestään: -terveyttä, päiväpaistetta ja elämisen iloa. Nyt kiinnymme noihin -asioihin ja ristimme kiitollisina kätemme jokaisesta auringonsäteestä; -sillä nyt käsitämme, että Hän, joka lähetti meille sairauden ja surut, -myöskin lähettää meille päivänsäteet." - -Pastori Gade oli puhunut hiljaisella hartaalla äänellä ikäänkuin -ei olisikaan haastellut Mörckille, vaan tahtonut sitä itselleen -vakuutella; ja Mörck katseli häntä hetkisen tarkkaavaisesti. Hän näki -ikäänkuin ensi kerran nuo jonkun verran sisäänpainuneet kasvot hehkuvan -punaisine täplineen kummallakin ulkonevalla poskipäällä ja näki myös -suuret, harmaansiniset, sisäänpäin kääntyneet silmät, joissa oli -kummallinen fosforimainen kiilto, -- silmät, jotka ikäänkuin näkivät -enemmän kuin muiden. - -Ylioikeuden asianajaja Mörck oli levollinen, tasapainoinen luonne; -mutta hänen oli vaikea hillitä itseänsä lausuessaan: - -"Niin, meidän Herramme täytyy toisinaan käyttää meitä ankarassa -koulussa, ennenkuin saa meidät puhuteltavikseen. Emmehän aina tule -omasta aloitteestamme. Luin kerran erään kirjailijan teoksesta, että -'Herra on meitä kohtaan armollinen antaessaan meille kyyneleet'. Ne -ovat enemmän arvoiset kuin hymy, -- ja sen me tuontuostakin tunnemme, -kunhan vain saamme ne puserretuiksi esille. Monet vuodet tunsin mitä -sydämellisintä sääliä teidän anoppianne, rouva Bangia, kohtaan. Hän -itki, kun hänen ensimäinen miehensä hylkäsi hänet, hän itki, kun hänen -vanhempansa ja poikansa kuolivat; mutta toisen miehensä kuoltua hän -- -ei itkenyt. Ja siitä pitäin hän on ollut kuin kivettynyt. Hymyillä hän -jonkun kerran voi; mutta hän ei enää voi itkeä." - -"Se olikin onnellinen avioliitto." - -"Niin, sitä se oli. Ei yhtä tuhannesta voi siihen verrata; mutta he -olivatkin tavanneet toisensa vasta sitten, kun elämä oli kumpaakin -ankarasti kouluttanut, ja kului vielä monta vuotta, ennenkuin he voivat -mennä naimisiin." - -Herrat jäivät vielä joksikin aikaa penkille istumaan ja juttelemaan, -mutta Else ja Grethe eivät lopettaneet leikkiänsä kissanpojan kanssa, -ennenkuin nuoret miehet virkistyneinä ja oivallisella tuulella -palasivat uimasta. - -"Nyt sitä ruoka maistuu!" huusi Poul jo etäältä, ja pian senjälkeen -he kaikki istuivat pitkulaisen pöydän ympärillä nauttimassa tarjolla -olevia maalaisruokia, joiden joukossa erityisesti kymmenkunnalla eri -tavalla valmistetut kananmunat saavuttivat tunnustusta. - - * * * * * - -Kuu oli noussut taivaalle, kun seurue souti takaisin. Grethe ja Svend -istuivat veneen perässä, jossa viimemainittu hyvin innokkaasti jatkoi -keskeytynyttä esitelmäänsä. Erik souti yksinään, kuten tulomatkallakin, -ja Else istui häntä vastapäätä molempain rouvien välissä. - -Poul Mörck piti myöskin esitelmää. Pappi oli nimittäin valittanut -kaulakipua, ja Poul käytti heti tilaisuutta tarjotakseen muutamia -pillereitä, joita hänellä sattumalta oli mukanaan, ja monilla kaulan -vääntelemisillä ja soodaveden avulla, joka samalla tuotti hänelle -nikotusta, pappi sai vihdoinkin nielaistuksi pillerin, jolloin -kandidaatti heti oli valmis aloittamaan, ja pian koko venekunta ei -haastellut muusta kuin anginasta. - -Kun tämä Elsestä kävi liian ikäväksi, alkoi hän laulaa: - - "Ja rauha verhoo kaupungin, - jo uinuu metsä, maa; - käy taivas tumma tähtihin, - kuun sirppi kohoaa." - -Kaikki yhtyivät lauluun, ja yön kauneus, syvänsininen taivas ja -tummien, uinuvien metsien seppelöimä järvi, jolle kuu valoi vaaleata, -haaveellista hohdettaan, tempasi heidät lumoukseensa, ja vihdoin he -vaikenivat vanaveden kimaltelevien pikkulaineiden välkkyessä, kunnes -vedenkalvo jälleen tasoittui umpeen. - -Heti kun he tulivat maihin, tarttui Else isänsä käsivarteen. Hän sanoi -olevansa väsyksissä ja halusi päästä levolle. Rasmus Lolländerilta -Sörupin kylästä he saivat vaunut, joissa vieraat aikoivat ajaa -Leidersdorffin hotelliin Hillerödissä. Tänne he jäisivät yöksi -matkustaakseen seuraavana aamuna kotiin. Else kätteli heitä kaikkia; ja -Poul Langelle hän sanoi: - -"Minä varmaankin eroan täyshoitola-koulusta, joten siellä tuskin enää -tapaamme toisiamme." - -Poul ei tiennyt mitä vastata. Hänestä tuntui kuin olisi kaikki yhtäkkiä -romahtanut kasaan, ja varma luottamus, joka hänellä kaiken päivää oli -ollut, että kerran kuitenkin voittaisi tytön omakseen, näytti hänestä -nyt äkkiä mahdottomalta. Täyshoitola-opistohan oli hänelle ollut toivon -liesi, ja kun he nyt eivät edes näkisikään toisiansa siellä, eikä -kukaan ollut kutsunut häntä tänne jälleen, niin missä hän sitten hänet -tapaisi? - -Hän etsi sanoja, mutta toiset, jotka jo istuivat vaunuissa, kutsuivat -häntä kärsimättöminä, ja hän sanoi nopeasti hyvää yötä. - - * * * * * - -Eräänä syyskuun aamuna, vähän senjälkeen kun olivat muuttaneet takaisin -kaupunkiin, Mörckin perhe matkusti Trillerödiin kuulemaan pastori Gaden -saarnaavan. Poul syytti lukuja, hänellä ei ollut aikaa, ja sitäpaitsi -antoi pääkallo, mikä hänellä aina oli uuninreunalla, kylliksi aihetta -mietiskelyyn. Se kertoi hänelle elämän katoavaisuudesta, ja tyhjät -silmäkuopat tuijottivat häntä vastaan katseella, joka olematta mikään -katse oli kuitenkin paljoa vihlovampi kuin elävien ihmisten. Poul oli -siis hyvässä seurassa, ja kun perhe lähti matkaan, ennenkuin kello -vielä oli kunnolleen kahdeksaa lyönyt, kömpi hän vuoteeseensa auringon -paistaessa korkealta taivaalta. - -Pappilassa oli hiljaista. - -Iso kenttä rakennuksen edustalla oli haravoitu ja siistitty -sunnuntaiksi, ja puutarhassa nuokkuivat kaikki omenapuiden oksat -hedelmien painosta. Ilma oli raikasta ja puhdasta, ja korkea syyskuun -taivas oli etelämaalaisen sininen. Mutta aurinko paistoi ja Grethe tuli -juosten heitä vastaan. Hänen yllään oli tumma villainen puku, ja runsas -vaalea tukka oli kierretty kiehkuraksi pään ympäri. Hän ilmoitti ilosta -loistaen: - -"Isoäiti on täällä! Hän tuli eilen ja lähtee kanssamme kirkkoon." - -Sisällä puutarhatuvassa oli kahvipöytä katettuna, ja Karen-rouva, joka -oli nähnyt vieraat ikkunaruutujen lävitse, riensi tuomaan höyryävän -juoman sisälle palvelijattaren seuraamana, joka kantoi äsken leikattuja -juhlakakun viipaleita. - -Rouva Bang istui nojatuolissa ikkunan luona, kauniit, hienopiirteiset -kasvot ohimoille ja otsalle aaltoilevan valkoisen tukan reunustamina. -Hänellä oli tavallisuuden mukaan yllään silkkipuku, mikä kaulan -ympäriltä ja hihansuista oli hienoilla kellervillä silkkinypläyksillä -koristeltu. Ursula-rouva istahti hänen luokseen: - -"Onpa hauskaa nähdä teidät noin reippaana ja iloisena." - -Rouva Bang puristi hänen käsiänsä ja virkkoi: - -"Minä nukuinkin yöni hyvin. Näin unta Knudista, ja luulen, että pian -tapaamme toisemme. Nyt alkavat lehdet varista, -- kunpa pääsisin pois, -ennenkuin talvi pitkine, pimeine iltoineen saapuu!" - -Ursula-rouva sanoi nopeasti johtaen keskustelun toisaalle: - -"Ja te tulette meidän kanssamme kirkkoon tänään?" - -"Niin, senvuoksi olen tänne tullut. Gade on tosikristitty pappi ja -tarkoittaa, mitä sanoo. Sellaisia pappeja on kovin harvassa; mutta me -uskovaiset kuulemme heti äänensävystä, ovatko sanat teeskenneltyjä vai -todellisia. Matkustin tänne myöskin välttääkseni Carstensenia." - -Hän hymyili surumielisesti ja jatkoi hiljempää: - -"Hän käy niin usein, ja vaikka olenkin antanut hänelle anteeksi, tahdon -kuitenkin mieluummin olla yksinäni -- muistoineni. Tosin kyllä olin -hänet itse kerran valinnut; mutta silloin olin erehtynyt. Vasta Jumalan -valitsemasta tuli oikea aviopuolisoni, ja ainoastaan hänet tahdon -tavata." - -Karen-rouva tuli äitinsä luo ja aikoi auttaa häntä ylös; mutta rouva -Bang nousi ja astui niin suorana ja keveästi pöydän luo, että pastori -hymyillen huudahti: - -"Rouva Vibeke saattaa meidät väsyneet nuoret ihmiset kaikki häpeään." - -Mutta rouva Karen, johon koski miehensä kivuloinen ulkomuoto, sanoi -kiireesti: - -"Nyt teidän täytyy vihdoinkin juoda kahvi, kun se vielä on kuumaa; -kirkossa on niin viileätä." - -Pastori Gade katsahti häneen, ja hän näki vaimonsa levottomasta, -hellästä katseesta, että tämä oli käsittänyt enemmän kuin hän -oikeastaan oli toivonut. Mörck kohdisti koko huomionsa rouva Bangiin. -Hän oli havainnut miehen ja vaimon välisen yhteistajunnan ja pelkäsi -nyt, että rouva Bang, joka tähän asti ei ollut mitään tiennyt, myöskin -ymmärtäisi. Nuoret neidit rupattelivat ja hymyilivät, ja Svend jakoi -veljellisesti huomaavaisuutensa heidän kesken. - -Juuri kun he olivat aikeissa lähteä, sanoi rouva Bang: - -"Onko teillä mitään sitä vastaan, että sentään jään kotiin? Minä tunnen -itseni jokseenkin väsyneeksi ja haluaisin mieluummin jäädä istumaan -nojatuoliin ja katsella ulos puutarhaan. On niin ihanaa muistella kesän -kauneutta." - -Karen-rouva käski palvelustytön olla valmiina siltä varalta, että -rouva Bang jotakin haluaisi; mutta muutoin tätä ei saanut häiritä. Hän -toimitti äidin mukavasti nojatuoliin ja pieluksia selän tueksi sekä -jakkaran jalkain alle. Grethe taas toi valkoisen villahuivin, jonka -levitti isoäidin hartioille. - -"Kiitos, tyttöseni; te olette kaikki niin ystävällisiä minua kohtaan." - -Else ja Grethe menivät edeltäpäin ja viittasivat sisälle rouva -Bangille, joka vastaukseksi nyökäytti päätänsä ja hymyili lempeätä, -sydämellistä hymyään. He astuivat ison takapuutarhan lävitse, mistä -veräjä juuri vastapäätä kirkkoa avautui kapealle ruohottuneelle -polulle, jota pappi kernaasti käytti. Else jäi hetkiseksi seisomaan. - -"Tässähän ne kasvoivat." - -"Mitkä? Mitä tarkoitat?" - -"Oh, en oikeastaan mitään." - -Hän veti ystävättären mukaansa. Iso päiväpaisteinen kukkaslava oli -johtanut hänen mieleensä ruusut, jotka Erik oli tuonut hänelle -Sörupiin, ja hän sanoi surunvoittoisesti: - -"Rouva Bang on oikeassa, -- on ihanaa muistella kesän kauneutta." - -Kirkko oli melkein täynnä, kun he astuivat lähelle saarnastuolia, ja -pian senjälkeen soittivat urut alkuvirren. Else piti hyvin paljon tästä -vanhasta kyläkirkosta. Saarnastuolin portaiden kohdalle oli seinälle -ripustettu taulu, jossa olivat mainittuina kaikkien seurakunnan pappien -nimet Lutherin ajoista asti, ja toisella kalkitulla seinällä riippuivat -raskaat kahleet, joita muuan näistä papeista kerran oli kantanut, -kun oli yrittänyt puolustaa erästä kylää vihollista vastaan. Mutta -ylhäällä kirkon kuvussa oli muutamia vuosia sitten tullut näkyviin -kalkkimaalauksia, jotka nyt olivat korjatut entiselleen ja nähtiin -samassa kunnossa kuin useita satoja vuosia takaperin. - -Elsellä oli herkkä taidesilmä, ja hänen vanhempainsa kodissa oli -taiteellinen puoli hyvin edustettuna; mutta hänen täytyi hymyillä -nähdessään nuo merkilliset kuviot, jotka osoittivat senaikaista -käsitystä perspektiivistä. Ja kuitenkin ne olivat hänestä paljoa -hauskempia kuin nykyajan futuristien töherrykset, joilla ei ole mitään -yhteyttä taiteen tai luonnonkaan kanssa. - -Pappi nousi saarnastuoliin, ja leveä auringonsäde tunkihe sisään isosta -ikkunasta hänen takaansa saartaen hänet valokehäänsä, niin että Elsen -silmiä häikäisi hänen katsoessaan sinnepäin. Päivän evankeliumitekstinä -oli: "Kenkään ei voi palvella kahta herraa", ja Else selitti sen omalla -tavallaan. - -Unohtaisiko hän Jumalan, jos hänestä tulisi kuuluisa laulajatar? Ei, -ei, sitä hän ei tekisi! Hänhän itse oli antanut hänelle laulunlahjan, -eikä hän anna meille kykyjä samalla antamatta lupaa niiden käyttämiseen. - -Kun jumalanpalvelus oli päättynyt, kulkivat molemmat neitoset ja Svend -kotimatkalla muiden edellä. - -Else sanoi tavattoman välinpitämättömällä äänellä: - -"Eikö Erik-herraa tänään ollenkaan saa nähdä?" - -Grethe joutui hieman hämilleen ja vastasi vältellen: - -"Sitä en usko; hänellä lienee hyvin kiirettä tähän aikaan." - -"Kaiketi lannanajoa, kyntöä ja turpeiden kääntämistä?" - -Elsen sävy oli leikkisä, mutta siinä oli pieni katkera sivuvivahdus, -joka ei jäänyt Gretheltä kuulematta. Hän sanoi siis ripeästi: - -"Hän olisi ollut kotona tänään; mutta kuultuaan sinun tulostasi hän -ajatteli, että hänen varmaan oli parasta pysyä poissa, koska ehkä olisi -vaivaksi." - -Else katsoi tutkivasti ystäväänsä. Tiesikö tuo tyttö jotakin vai -puhuiko hän vain pelkästä avomielisyydestä? Mutta Svend, joka tähän -asti oli ollut vaiti, sanoi loukkaantuneena: - -"Ei suinkaan hän vain minua vältellyt?" - -"Ka, nyt muistankin! Hän pyysi minua juuri kysymään teiltä, ettekö -aamiaisen jälkeen viitsisi lähteä hänen luokseen." - -"Sen teen kernaasti. Sitten kyllä taivutan hänet palaamaan kanssani -- -mikäli hän Elsen tähden tohtii." - -Hän katsahti ilkkuen sisareensa, mutta tämä kohautti niskojansa ja -sanoi vihaisesti: - -"Älähän vaivaudu. Minä matkustan heti suuruksen jälkeen, -- Poul on -kutsunut minut ylioppilasyhdistykseen täksi iltaa." - -"Niinkö? Minä taas luulin kuulleeni sinun aamulla kieltäytyneen, kun -aioimme jäädä tänne iltajunan lähtöön asti." - -"Mitä? Kieltäydyinkö? Sitä en voi muistaa." - -Else poimi viimeiset ruusut Erikin pensaasta muka rouva Bangille -viedäkseen, ja Grethe, joka nyt äkkiä muisti isoäidin, pyrähti -juoksemaan huutaen samalla: - -"Nyt minä riennän edeltäpäin katsomaan, kuinka hän voi." - -Grethe näki isoäidin istuvan nojatuolissaan ikkunan edessä, mutta hän -ei varmaankaan huomannut Gretheä, sillä hän ei nyökännyt vastaan, kun -tyttö viittasi hänelle ikkunasta. Hän näki ruudun lävitse, että silmät -olivat suljetut ja pää lepäsi pieluksella. Pienet valkoiset kädet -olivat ristissä hänen helmassaan, ja huivi oli valahtanut hartioilta. - -Grethe juoksi takaisin pyytääkseen toisia olemaan hiljaa, koska isoäiti -nukkui, ja yksimielisesti he menivät sisälle pääovesta. - -He söivät aamiaista ruokasalissa, heti kun olivat tulleet sisälle; -mutta Karen-rouva ajatteli, että oli parasta antaa isoäidin nukkua -rauhassa. Grethe ja Svend haastelivat vilkkaasti -- oli niin paljon -juteltavaa senjälkeen, kun oltiin Nöddebon retkellä. Mutta Else oli -alakuloinen. Kun he olivat aterioineet, meni rouva Karen sisälle -äitiänsä katsomaan jättäen oven auki jälkeensä. Äkkiä he kuulivat -valittavan huudahduksen ja senjälkeen kutsun, ja pappi riensi sisälle. - -Karen-rouva seisoi kumartuneena äitinsä puoleen ja puhui tuskallisen -levottomasti: - -"Äiti, pikku äiti!" - -Mutta pastori näki heti, että rouva Bang oli kuollut. Hän otti -hänen kätensä, mutta se vaipui jälleen takaisin, ja hän kuunteli -sydämenlyöntiä. Tarttuen vaimonsa käteen hän sitten virkkoi -juhlallisesti: - -"Onnellisen lopun sinun äitisi sai. Hän on nyt sen seurassa, jota aina -oli kaivannut." - -Toisetkin olivat tulleet sisälle ja seisoivat kaikki äänettöminä -kunnioituksesta kuolemaa kohtaan, joka usein näyttää meille vilahduksen -siitä suuresta, mitä nimitetään iäisyydeksi; ja pappi luki isämeidän. - -Svend meni noutamaan lääkäriä, mutta Mörck kantoi rouva Bangin -etelänpuoleiseen vierashuoneeseen, mistä oli laaja näköala vainioille -ja niityille. Siellä vanha rouva oli vierailujensa aikana aina asunut, -eikä kukaan koskaan astunut sinne tuntematta tuoksahdusta siitä -rauhasta ja lempeydestä, mitä hän alati levitti ympärilleen. Else ja -Grethe menivät samaan ullakkokammioon, missä he olivat yhdessä asuneet, -mutta joka Grethellä nyt oli yksinään hallussaan. He istuivat käsi -toistensa kaulassa ja itkivät kumpikin pitäen nenäliinaansa silmiensä -edessä; mutta Karen-rouva istui sisällä äitinsä luona -- yksinään, -kuten oli sanonut haluavansa. - -Samana iltana -- Mörckin perhe oli matkustanut ennen päivällistä -- -istui pastori Gade vaimoineen omassa kamarissaan keinutuolissa pöydän -edessä. Rouva Gade istui isoäidin nojatuolissa, joka oli siirretty -sinne. - -Äidin äkillinen kuolema oli tehnyt hänet levottomaksi. Hän pelkäsi -menettävänsä myöskin aviopuolisonsa, jonka heikko, riutunut ulkomuoto -oli sinä päivänä ensi kertaa täyttänyt hänen mielensä vapisuttavilla -aavistuksilla. Hän oli pannut varjostimen lampun yli, jonka hohde -kirvelytti hänen itkettyneitä silmiään, ja hänen äänensä oli raukea, -kyynelten tukahduttama, kun hän sanoi: - -"Luuletko, että äiti tiesi kuolevansa?" - -Pappi nyökkäsi: - -"Luulen kyllä; se aavistus varmaankin tulee kaikille kaipaaville." - -"Kaipaaville?" Karen-rouva katsoi huolestuneena kysyvästi mieheensä. -"Mitä kaipaaville?" - -"Niille, jotka kaipaavat lepoa ja ikuista rauhaa." - -"Mutta varmaankin äiti pikemmin kaipasi eno Knudia." - -"Niin kyllä, -- mutta hänen kaipuunsa ei enää ollut tästä maailmasta." - -"Ei, sehän on aivan luonnollista. Kun tulee vanhaksi, katoaa kaiketikin -se tunne, jota monet nimittävät rakkaudeksi, mutta joka onkin -ainoastaan rakastumista. Ikävä vain, että sielullinen puoli tulee niin -myöhään." - -"Karen!" - -Pastorin ääni kuului niin tuskallisen kummastuneelta, että Karen-rouva -säpsähti; mutta hän oli päättänyt tänä iltana sanoa kaikki, mitä -hänellä oli sydämellään, ja virkkoi sen vuoksi intohimoisesti: - -"Miksi olet kokonaan sulkeutunut itseesi viime vuosina? Ennen -Jyllannissa kerroit kaikki minulle; nyt on sinusta tullut kuin -muukalainen sekä minulle että lapsille. Me olemme nyt ulkopuolella, -kuten seurakuntasikin, ja ainoastaan saarnasi kuuluu meille kaikille." - -Pastori ei vastannut; mutta Karen-rouva nousi ja astui hänen luokseen. -Hän laski kätensä hänen olalleen ja kumartui hänen puoleensa. - -"Svend, armas puolisoni, etkö enää rakasta vaimoasi?" - -Pappi painoi hänen kättään poskeansa vasten, ja rouva laskeutui -polvilleen hänen eteensä. Pastori silitti kädellään hellästi hänen -vaaleita hiuksiansa ja sanoi soinnuttomalla äänellä: - -"Minä rakastan sinua kuten aina; -- mutta minä olen sairas." - -"Svend, mikä sinua sitten vaivaa?" - -Hän katsoi huolestuneesti miehensä silmiin, jotka omituisen -metallikiiltoisina tuijoittivat eteensä, ja pastori vastasi ikäänkuin -tunnustaen jonkin synnin: - -"Minä luulen, että minussa on rintatauti, tuberkeleita. Kaiketi olen -sen saanut Jyllannissa ja... minä luulen, että käyn kohti kuolemaa." - -"Ja sen olet minulta salannut?" - -"Miksipä olisin sinua sillä tiedolla huolestuttanut? Minä kerron sen -vain nyt, kun kysyt." - -"Ja luuletko, että minä tyydyn näkemään sinun hitaasti riutuvan ja -kuolevan silmieni edessä?" - -Vaimo painoi intohimoisesti hänen kättänsä huulilleen. Pastori sanoi -liikutettuna: - -"Meidän täytyy taipua Jumalan tahtoon." - -"Niin, tuo kuulostaa niin kauniilta; mutta..." Hän nousi ja sipaisi -hiukset pois silmiltään: "Kuka sanoo, että Jumala tahtoo sinun -kuolemaasi?" - -"Karen!" Pastori Gade nousi ripeästi ja hänen silmiinsä tuli uutta -eloa, kun hän tarttui vaimonsa käteen ja virkkoi: "Ellei se ole Jumalan -tahto... Menkäämme nyt äitisi luo, Karen, siellä saamme ehkä vastauksen -kysymykseemme." - -Karen-rouva katsahti häneen hiukan levottomasti. Oliko hänellä -kuumetta, vai mitä hän sanoillaan tarkoitti? Oliko hän unohtanut, että -isoäiti oli kuollut? Mutta pappi, joka luki hänen ajatuksensa, sanoi -levollisesti: - -"Äitisi on antanut meille eläissään monta hyvää neuvoa, ja minä uskon, -että löydämme rauhan ja opimme alistuvaisuutta hänen kuolinvuoteensa -ääressä." - -Karen-rouva näki kuitenkin, että elämäntoivo noista synkistä -ajatuksista huolimatta hänessä vielä sykki, ja kaikki hänen surunsa -ja alakuloisuutensa hävisi siinä tuokiossa. Kristittynä hän käsitti -miehensä päätöksen ja seurasi häntä kernaasti. - -Ylhäällä hiljaisessa tuvassa, salaperäisen kuoleman ääressä, jonka -olemus usein melkein vastoin tahtoamme saa meidät ristimään kätemme -ja antautumaan hartaudeksi nimitettyyn käsittämättömään tunteeseen -ja siinä tajuamaan olevamme luodut Jumalan kuvaksi, polvistuivat -mies ja vaimo sydämelliseen rukoukseen -- molemmat yhtyneinä samaan -toivomukseen: että Jumala vielä soisi heidän muutamia vuosia elää -yhdessä. Ja se rukous kohosi Jumalan valtaistuimelle. - - * * * * * - -"Kuule, isä!" -- Else oli livahtanut isänsä toimistoon ja seisoi nyt -hänen edessään katsellen häntä veitikkamaisesti, mutta vähän hämillään. -Hiukan vastahakoisesti Mörck kohotti silmänsä papereistaan. - -"Tiedäthän, etten halua tulla häirityksi konttoriajalla. Mitä sinä siis -tahdot?" - -"Minä tahdon sittenkin päästä takaisin täyshoitola-opistoon." - -Isä katsahti häneen kovin kummastuneena; mutta kun tyttö ei näkynyt -aikovan sanoa enempää, virkkoi hän raukeasti: - -"Kylläpä te tyttölapset olette omituisia. Mitä teiltä vaaditaan, -sitä _ette tahdo,_ ja kun vihdoin pääsette toivomuksenne perille, -niin _tahdotte_ kumminkin. Minulla ei nyt ole aikaa, mutta sinä -olet totisesti antanut minulle jotakin mietittävää. Mene nyt! -Päivällisajalla pohdimme asiaa." - -Mörck vaipui jälleen papereihinsa ja hymähti puoliääneen omissa -mietteissään: - -"Niin, tyttölapset ovat hiton kummallisia." - -"Hyi, isä, kun kiroat!" - -Mörck katsahti häneen jurosti hymyillen: - -"Siinäkö sinä vielä olet, pikku velho! Etkö siitä lähde!" - -"Kyllä, herra yli-asianajaja, -- muttei saa olla noin vihainen." - -Else heitti hänelle sormisuukon ja riensi sisälle. Aurinko paistoi -arkihuoneen pianolle ja Else istahti sen eteen. Hän alotti suurin -taiteilijanelein erään Chopinin valssin, mutta ei saanut mitään lepoa, -ja vähän myöhemmin hän lähti notkein liikkein huoneeseensa. Täällä hän -otti esille mustetta, kynän ja postipaperia pienestä lastenlippaasta, -jonka äskettäin oli perinyt rouva Bangilta. - -Oli päästy marraskuuhun, ja Else oli samana päivänä saanut Gretheltä -kirjeen, jonka sisältö oli saanut hänet ajatuksissaan siirtymään -takaisin täyshoitola-koulussa vietettyihin päiviin, ja äkkiä hänessä -oli herännyt voittamaton halu päästä sinne jälleen. Hän näki rehtorin -kookkaana ja voimakkaana edessään ja kuuli hänen milloin leikkisät, -milloin kehoittavat sanansa; mutta ennen kaikkea hän näki eteisen -kellon, tuon ison, valkoisen bornholmilaisenkellon, joka aina -ärsyttävän tarkasti ilmoitti, mikä aika oli. - -Se kello oli usein häntä suututtanut; rehtori vaati täsmällisyyttä, -mutta Elsellä sitävastoin oli melkein sairaaloinen taipumus -myöhästymiseen, ja sittenkin, vaikka hän jälkeenpäin niin hyvin kätki -itsensä käytävässä jonkun toisen oppilaan taakse, rehtori kyllä keksi -syntisen ja toimitti hänet esille, jolloin kehoituksia ja muistutuksia -tuli oikein satamalla. Mutta rehtori oli sittenkin mainio. Hänellä oli -niin paljon hymyryppyjä silmäkulmissa, ja vaikka hän kyllä toruikin -tukevasti, näytti kuitenkin aina siltä, että kaiken pohjalla oli -myötätuntoa, niin että hänestä täytyi pitää. - -Grethe oli myöskin kirjoittanut, että koulussa hommattaisiin -huvinäytelmä, ja rehtori oli tänä vuonna aikonut antaa Elsen esittää -Inkerin osaa "Lomavieraissa", ja Poul Lange saisi näytellä Knudia; -mutta siitä tuskin tulisi mitään, kun Else yhä pysyi poissa. - -Niin, totisesti se niin on! Else sulki kirjeen, jonka oli lukenut -kolmanteen kertaan, ja istuutui vastaamaan. - -"Tässä ovat neidin kirjoituskojeet." - -"Kiitos, Bodil, voitte laskea ne vuoteelleni." Else kääntyi -häiritsemisestä närkästyneenä palvelustyttöä kohti; mutta hänen -kasvonilmeensä muuttui, kun hän näki ilon, mikä loisti toisen silmistä. - -"Olette kai hyvällä päällä tänään?" - -"Niin, sitä olenkin; minä olen saanut pienen veljen." - -"No, sepä vasta hauskaa!" Elsen huudahdus kuulosti kylläkin -todelliselta, mutta sittenkin hänestä tuntui, että tuolla hauskuudella -sai olla rajansa. Perheellä oli jo ainakin tusina lapsia, sen hän -varmasti tiesi. Bodil jatkoi ilosta säteillen: - -"Meillähän on kaksitoista tyttöä, niin että oli oikea onnenpotkaus, kun -nyt tuli poika. Ja ajatelkaahan, neiti Else, rouva Mörck on luvannut -tulla kummiksi." - -"Niinkö!" Nyt Else oli todella innostunut. "Saanko minäkin tulla -mukaan?" - -"Kyllä, tietysti neiti saa tulla. Mikä riemu nouseekaan kotona, kun -kerron, että sekä rouva että neiti tulevat ristiäisiin!" - -"Bodilin äiti oli kyllä aika vilkas nuorena. Äiti on kertonut, että -hän palvellessaan isovanhempaini luona oli eräänä iltana äitini kanssa -Tivolissa. He olivat livahtaneet sinne kenenkään tietämättä; mutta -kyllä he seuraavana päivänä saivat kuulla kunniansa. Äidinäiti oli -varsin ankara." - -"Niin, niin, sen jutun on äiti kertonut satoja kertoja. Hän sanoi -rouvan olleen niin kauniin, että kaikki herrat Tivolissa juoksivat -häntä tirkistelemään, mutta sitten hän suuttui ja itki kotiin tultuansa -ja sanoi, ettei koskaan menisi naimisiin." - -"Oh, sellaista lörpötellään varsin usein, vaikk'ei kuitenkaan mitään -tarkoiteta." - -"Mutta sitähän ei toki neiti sano, kun on niin kaunis?" - -"Minä... hm... niin... ei, _minä en todellakaan tahdo koskaan mennä -naimisiin._ Onneksi on korkeampiakin harrastuksia." - -"Niin, sen voitte kyllä te sanoa. -- Nyt minun täytyy kai kiirehtiä -silitysrautani ääreen; meidän täytyy saada työ valmiiksi ennen -päivällistä, ja kalaputinki on jo keitetty." - -Bodil läksi, ja Else jatkoi kirjoitustaan. Hän pyysi ystäväänsä -ilmoittamaan rehtorille, että hän kernaasti ottaisi tuon osan ja -tulisi kouluun ensi tilassa. Else puraisi kynänvarteen. Oli toki onni, -ettei hänen eroamistaan ollut ilmoitettu heti loma-ajan jälkeen, kuten -hän oli pyytänyt isää tekemään. Olisihan kuitenkin tullut suorittaa -lukukausimaksut kesälomaan asti, ja hänen isänsä oli aina sanonut: -"Odottakaamme, mitä aika tuo mukanaan." Hän ajatteli nyt todellisella -ihailulla isäänsä, joka aina oli niin järkevä ja kaukonäköinen; mutta -hänhän tunsikin ihmiset hyvin, varsinkin kai naiset; sillä Elsen äiti -ei suinkaan aina ollut oikuista vapaa. Mitä hänen oma käytöksensä -tässä tapauksessa voisi osoittaa, sitä ei Else ollenkaan ajatellut; -hän koetti vain kuvitella menettelevänsä yksinomaan isän toivomusten -mukaisesti palatessaan täyshoitola-opistoon. - -Äkkiä hän näki edessään Poul Langen. Tämä keikautti päätään tahtoessaan -suoria pois silmiltään pitkää, aaltoilevaa tukkaansa, joka usein -oli ärsyttänyt Elseä. "Leikkauta toki hiuksesi koneella", oli tyttö -sanonut, "niin kestää sentään hiukan aikaa, ennenkuin ne jälleen -kasvavat"; mutta Poul, joka luuli voimansa olevan hiuksissaan, kuten -Simsonilla, ei noudattanut Delilan neuvoa. Hän antoi niiden kasvaa -eikä vielä sittenkään, kun Else lahjoitti hänelle kaksi heleänpunaista -hiusnauhaa, yhden kummallekin ohimolle, joutunut hämilleen, vaan -keikautti päätään taaksepäin, niin että hampaat kalahtivat yhteen -suussa. - -Kirje oli valmis, ja Else juoksi käytävään noutamaan päällysnuttuansa. -Tärkeimmät kirjeet hän tahtoi itse toimittaa postiin, ja tämä oli -mitä tärkeimpiä. Siinähän puhuttiin koulunäytelmästä ja Poulista sekä -kaikkein, kaikkein tärkeimmästä -- kappaleen päähenkilöstä, hänestä -itsestään. - - * * * * * - -Else ja Grethe istuivat yhteisessä huoneessaan pappilassa ja lukivat -"Lomavieraissa" esitettäviä osiansa. Läksyjen lukeminen oli kauan -sitten päättynyt. Se työ toimitettiin tähän aikaan mitä ripeimmin -ja nopeimmin pois tieltä ja innokkaasti puuhattiin sitten tässä -verrattomasti hauskemmassa toimessa. - -Elsen oli määrä esittää Inkeriä ja Grethen neitsyt Tudsgaardia; Poul -olisi Knudina ja muut osat olivat annetut yliluokan oppilaille. Kaj -Wulff, joka muutteeksi oli jonkun aikaa haaveillut Gretheä saaden -tytöltä kuitenkin jokseenkin viileää myötätuntoa, oli Elsen palattua -muuttunut jälleen tämän ihailijaksi. Mutta silläkään taholla hän ei -kohdannut ymmärtämystä. Else suosi enemmän Poulia, mikäli hän yleensä -välitti muista kuin itsestään, -- mutta nuorukaisesta tuntui, että -tytöltä kokonaan puuttui sydän. - -Hänen oli arvosteltava esitystä koulun lehdessä, ja hän kirjoitteli -nyt joka ilta sivun toisensa perään Elsen näyttelemisestä, joka -tietysti menisi loistavasti. Olihan parasta harjoitella ajoissa, -ja jos arvostelusta tulikin pitkänlainen -- se täyttäisi kaikki -palstat ainakin kymmenkunnassa koululehden numerossa, -- oli hän joka -tapauksessa tuonut esille sekä hyviä että tärkeitä seikkoja. - -Else veti lampun lähemmäksi itseänsä: - -"Sehän ei valaise ollenkaan. Miksei teillä toki ole sähkövaloa? Onhan -sitä muuten kaikkialla tässä kylässä?" - -"Isä pitää enimmän öljylampuista. Ne ovat hänestä kodikkaampia ja -hauskempia." - -"Sait kai häneltä kirjeen tänä aamuna. Kuinka hän nyt voi?" - -"Isä voi hyvin, niin hän kirjoittaa, ja syö ja juo hyvällä halulla." - -"Niin, Skodsborgin sanatoriossa onkin mainio hoito, niin olen kuullut." - -Grethe teroitti lyijykynää ja sanoi puolittain kuiskaten vilkaistessaan -ovelle: - -"Mitä sinä pidät kappalaisesta?" - -"Oh, enpä tiedä. Hän on varmaan omituinen olento." Else hymyili -hiukan hämillään. "Ja hän tuijottaa minuun suurilla unisilla -juutalaissilmillään kaiken aikaa, kun hän on sisällä, niin että tuskin -tiedän, mihin katsoisin." - -"Hän on tietysti rakastunut sinuun kuten kaikki muutkin." - -Grethen äänessä oli vivahdus katkeruutta, minkä Else heti huomasi; hän -sanoi senvuoksi nopeasti: - -"Sinä olet ehkä itse hullaantunut häneen?" Kun Grethe ei vastannut, -vaan ainoastaan katsoi loukkaantuneena toveriinsa, jatkoi tämä -hymyillen: "Mitä luulet Lain siihen sanovan? Jumaluusoppi ja lakitiede -ovat kaksi kovin erilaista käsitettä -- edellinen käsittelee -haudantakaisen ja jälkimäinen tämän maallisen elämän asioita. Sanohan, -kumpi on sinulle mieluisempaa." - -"Minulle on mieluisinta mennä levolle; kello on kymmenen." - -Else nauroi: - -"Ihan varmaan sinä pidät kiinni juridiikasta, -- näenhän, kuinka hyvin -osaat päästä eroon kaikista hankaluuksista." - -"Else, lopeta nyt tuo ärsyttely! Minä en todellakaan sellaisia -hupsuuksia ajattele." - -"Voi sinä pyhä Nepomuk! Hupsuuksia, sanot. Noin halveksivastiko sinä -puhut kaikkein korkeimmasta tunteesta -- rakkaudesta?" - -"Tule nyt, Else." Grethe oli sytyttänyt käsilyhdyn, jota he aina -käyttivät, kun heidän oli mentävä ullakon läpi päästäkseen alas -huoneustoon. He astuivat hiljaa permannon yli ja lähestyivät portaita, -kun samassa heidän kammiotaan aivan vastapäätä olevan päätyhuoneen ovi -avautui ja kappalainen, pastori Mortensen, näyttäytyi. Hänelläkin oli -lyhty kädessä. Hän virkkoi ujolla, melkein nöyrällä äänellä: - -"Olin juuri menossa sanomaan hyvää yötä rouvalle -- ja kenties tulisi -meidän laulaa pieni iltavirsi?" - -"Se ei ole meillä täällä tapana, me laulamme vain aamuvirren." - -Grethe sen ilmoitti; mutta Else virkkoi ripeästi: - -"Eikö herra pastori sitä vielä tiedä, vaikka on ollut täällä kaksi -kuukautta?" - -"Kyllä... mutta ajattelin..." - -"Että voisitte muuttaa talon tapoja pastori Gaden poissaollessa? -- -Ei, hyvä kappalainen, siksi kunnioitamme täällä liiaksi paljon vanhaa -järjestystä." - -Else riensi portaita alas, ja hänen perästään Grethe, jonka oli hyvin -vaikea pysyä vakavana. Elsehän aina sai hänet nauramaan. - -"Kah, oletteko te täällä?" - -Else laski lyhdyn käytävään ja ojensi kätensä Erikille, joka seisoi -arkihuoneen avoimella ovella. - -"Olen tosiaan; tulin heti iltatyön päätyttyä. Äiti istui niin yksinään." - -Else meni katuvaisena Karen-rouvan luo, joka istui pöydän ääressä -kutomassa silkkistä kaulahuivia miehelleen. - -"Rakas täti Karen, oletteko vihainen, kun lähdimme niin aikaisin ylös?" - -"En suinkaan." Karen-rouva hymyili häntä vastaan. "Teidänhän on -opittava osanne", virkkoi hän, "enkä minä erikoisesti ymmärrä -huvinäytelmiä". - -Pappi ja Grethe tulivat nyt myös sisälle ja asettuivat kaikki pöydän -ympärille. - -"Teillä kahdella on kyllä ollut herkullista, sillävälin kun Else ja -minä olemme ahertaneet." - -Grethe hymyili äidilleen ja osoitti pöydän keskellä olevaa maljakkoa, -missä oli isoja kirkkaita omenia. "Saanko minä ottaa yhden?" - -"Niin, syökää toki, lapsukaiset, senvuoksi ne olen esille ottanutkin." - -Grethe otti itselleen isoimman ja kauniimman; mutta Else sieppasi sen -hänen kädestään ja leikkeli siihen hedelmäveitsellä. Grethe tahtoi -ottaa sen takaisin, mutta Else kieritti sen pöydän yli Erikille ja -huudahti: - -"Olkaa hyvä, Erik! Nyt olen piirtänyt teille riimukirjoitusta." - -Nuorukainen loi häneen nopean silmäyksen, otti omenan ja pisti sen -taskuunsa. - -"Sen minä syön juuri ennen maatamenoa, niin varmaankin näen hyvää unta." - -Else punehtui hiukan ja nappasi nopeasti toisen omenan maljakosta; -mutta kappalainen, joka ei ollut irroittanut silmiänsä hänestä, sanoi -hitaasti ja viivytellen: - -"Ettekö tahdo riimustaa runoja minullekin?" - -"Sen teen hyvin kernaasti. Erik, antakaahan minulle veitsi!" - -"Ei, Else, lakkaa jo tuosta hulluttelusta!" Karen-rouva otti veitsen -Erikiltä ja kuivasi sen silkkipaperin palaseen. "Teidän ei laisinkaan -tarvitse kuoria omenia, minä olen itse poiminut ne puusta, ja -tiedättehän, että hienoin tuoksu on juuri kuoren alla." - -Else alkoi omenallaan leikkiä palloa, ja Grethe sanoi: - -"Me tulimme tänne alas sanoaksemme hyvää yötä, mutta näyttääkin siltä, -että oikeastaan ilta nyt vasta alkaa." - -Karen-rouva pani työnsä kokoon ja virkkoi katsahtaen poikaansa: -"Erik tuli tänne tänä iltana ilmoittaakseen uutisen; mutta kerro se -mieluummin itse." - -Erik pudisti vastahakoisesti päätänsä: "En luule, että se voi Elseä -huvittaa." - -"Mutta minua sitten!" Grethe katsoi loukkaantuneena veljeensä. "Miksi -aina on kysymys Elsestä?" - -"Älä nyt ole noin lapsellinen. Kyllä äiti sen sinulle huomenna kertoo." - -"Minä en halua tunkeutua kenenkään salaisuuksiin." - -Else katsoi vihaisesti Erikiin ja sanoi nousten: - -"Kun tädillä on jotakin uskottavana tyttärelleen, en tahdo -läsnäolollani häiritä." - -"Mutta Else hyvä!" Karen-rouva katsoi häneen moittivasti. "Tuntuuko -sinusta todellakin, että kohtelemme sinua kuin olisit vieras?" - -Else ei vastannut siihen kysymykseen, vaan sanoi ripeästi: "Hyvää yötä, -täti Karen, hyvää yötä, herra pastori, hyvää yötä, Erik. Tulet kai -pian?" - -Viime sanat lausuttiin Grethelle, joka nousi hämmästyneenä, -seuratakseen häntä. Kappalainen oli myöskin noussut epätietoisena, -lähtisikö perästä vai jäisikö; mutta Karen-rouva ratkaisi ripeästi -kysymyksen lausumalla: - -"Ehkä te soitatte hiukan uruilla pojalleni ja minulle?" - -Hän kumarsi ja meni nopeasti pieneen huoneeseen, missä urut olivat, ja -pian senjälkeen kuuluivat säveleet virrestä "Jo tulee mestarimme" ylös -nuorten neitosten kammioon, joka sijaitsi aivan sen kohdalla. - -Else lojui harmitellen vuoteessaan. Hän oli käyttäytynyt väärin, eikä -mikään ole kiusoittavampaa kuin että täytyy se itselleen tunnustaa; -mutta Erik oli ollut niin kylmä häntä kohtaan aina siitä päivästä -asti, kun hän kesällä oli vakuuttanut hänelle, ettei koskaan menisi -naimisiin. -- Sitä ei nuorukaisen toki olisi tarvinnut panna niin -pahakseen. Olisihan hänen pitänyt käsittää, ettei hän, köpenhaminatar, -mitenkään voisi mennä naimisiin talonpojan kanssa. Kyllähän Else -hyvin tiesi, että hän Erikistä piti, mutta mitäpä se kaikki hyödytti, -kun hän ei sentään pitänyt hänestä kylliksi; eikä hän sallinut -pakottaa itseänsä avioliittoon -- ei totisesti sallinutkaan. Kun se -kappalainenkin siellä jo lopettaisi! Nyt hän alkoi soittaa: "Ken -tietää, milloin täältä lähden." Ihan nauratti ja itketti yhtaikaa! -Hetkistä myöhemmin hän palasi äskeiseen ajatusjuoksuunsa: Erik ehkä -vielä vaatisi, että hänen vaimonsa lypsäisi lehmiä ja avustaisi -teurastuksessa sekä kaikessa muussa puuhassa, mitä sellaisessa talossa -esiintyisi. Ei, hän tahtoi matkustaa ja elää sivistyneiden ihmisten -parissa. - -Hän naurahti äkkiä. Hän oli tullut ajatelleeksi Poulia ja ihmetteli -hiljaa mielessään, että hänelle oli sattunut niin merkillisiä -ihailijoita. - -Jos hän otti toisen, niin hän voi esittää laulutaitoaan lehmille ja -hevosille. Jos taas toisen, tulisi hänestä kai eskimotar ja hänen ehkä -täytyisi syödä raakaa ihraa ja kastaa leipänsä hylkeenrasvaan. Ja -siellä pohjoisessa hän voisi laulaa hylkeille ja jääkarhuille. - -Hän kuuli Köpenhaminan yöjunan tulevan puhkuen ja sähisten ja näki -ullakonikkunastaan veturin kaikkine vaunuineen. Se muistutti _camera -obscurasta_, jonka hän oli nähnyt Langeliniellä; mutta se tuntui niin -kummallisen epätodelliselta, että hän hypähti sängystään ja veti -uutimet ikkunan eteen. Portaissa natisi, ja vasta nyt hän huomasi, että -soitto oli lakannut. Sieltä tuli siis kappalainen, joka välttääkseen -heidän häiritsemistään oli riisunut kenkänsä alhaalla käytävässä ja nyt -meni levolle. - -Käry kaakeliuunista, missä kytevä turve kutkutti hänen nenäänsä, -häiritsi häntä, ja hän ryömi vuoteeseensa pää käärittynä hajuvedellä -pirskoitettuun silkkinenäliinaan. Uh, kuinka oli kuuma, ja hän pisti -nenänsä ulos saadakseen ilmaa, vaikka nenäliina onneksi ei tuoksahtanut -talonpojilta eikä grönlantilaisilta. - - * * * * * - -Oli koulunäytelmän jälkeinen päivä. Else istui murrillaan ja -haluttomana välitunnilla pureskellen kynän varttansa. Saksalaisessa -kirjoitusharjoituksessa oli jotakin korjattavaa; mutta hän ei _voinut_ -keksiä, mitä se oli, -- kaikki oli tänään kuin noiduttua. - -Rehtori oli antanut hänelle muistutuksen siitä, että hän tavallisuuden -mukaan oli myöhästynyt. Muistutus! Oli melkein naurettavaa, että hän, -tuleva laulajatar ja pian ylioppilas, otti vastaan muistutuksia kuin -joku aivan tavallinen koulutyttö. - -Sitten siellä oli Poul Lange, joka oli kovin suuttunut, kun ei ollut -häneltä saanut oikeata suudelmaa eilisiltaisessa huvinäytelmässä, ja -"professori", tuo pöyhkeilijä, oli aamulla julkaissut "ylimääräisen -koululehden" ja siinä kirjoittanut, että Else oli keimailija ilman -erikoisempia lahjoja ja vaikutti vain etelämaalaisella ulkomuodollaan. -Sen hän oli kylläkin lukenut jostakin rosvoromaanista; mutta nyt hän, -kuten itse oli sanonut, tahtoi käyttää sitä valtaa, joka julkisen sanan -palvelijoilla on. Niin, olipa hän soma sanomalehtimies! Koulupoika... -hm... Tässä Else nyrpisti nenäänsä kirjoitusharjoitukselle, mutta äkkiä -juolahti hänen ajatuksiinsa Erik. - -Tämä oli istunut näyttämön ensimäisessä penkkirivissä ja -ollut raivoissaan. Sen oli hänestä voinut nähdä, ja syynä oli -mustasukkaisuus. Ja jos Else edes olisi todella suudellut Poulia! -Mutta hän oli vain ojentanut hänelle poskensa, jota nuorukainen tuskin -ehti koskettaa, kun hän oli niin nopeasti vetänyt sen takaisin. Ja -sitäpaitsi -- mitä tuo kaikki Erikiä liikutti? Ei suinkaan Elsen -tarvinnut hänelle tehdä tiliä teoistaan? Eikö hän liiankin usein ollut -toistanut, ettei hän koskaan menisi naimisiin? - -Voi, kuinka kiusallista oli olla noin tavoiteltu, ja pahemmaksi kävisi -tietysti tilanne, sittenkun hänestä tulisi kuuluisuus. Hän sulki -kirjoitusvihon ylimielinen primadonnan hymy huulillaan, ja nousi. -Grethe pisti päänsä ovesta sisälle: - -"Rehtori on kysynyt sinua. Tule pian! Tiedäthän, ettemme saa oleskella -luokkahuoneissa, kun meitä ei mikään vaivaa." - -"Niin, kylläpä se herra on vaativainen. Hän tahtoo kai, että menemme -ulos pihamaalle ja annamme kaikkien kurittomain nulikoiden pommittaa -itseämme lumipalloilla. Minua alkaa tämä kaikki jo kyllästyttää." - -"Mutta tule nyt sentään. Parastahan on välttää torumisia." - -Else meni majesteetillisella ryhdillä ulos eteisessä seisovan rehtorin -luo ja lausui kuivalla ja ylväällä äänellä: - -"Herra rehtori, sallitteko minun tänään jäädä sisälle? Minulla on -kauhea päänkivistys." - -"Ei, päinvastoin!" Rehtori naurahti. "Mikään ei ole parempaa -päänkivistykselle kuin raikas pakkasilma. Ottakaa ripeästi päällysnuttu -yllenne; pian soitetaan sisälle." - -Else kääntyi vimmastuneen loukkaantuneena ja meni pitkin käytävää; -mutta rehtori huusi äkkiä: - -"Kuulkaahan, Else, tulkaa vähän tänne!" - -Tyttö käännähti; mutta hänen kasvonsa kirkastuivat, kun rehtori sanoi: - -"Minä olen tilannut täksi illaksi kuusi rekeä. Onko teillä ja Grethellä -halua lähteä mukaan kuutamoretkelle metsään?" - -"Kyllä, monet kiitokset!" Else niiasi iloisesti hämmästyneenä. "Sen -teen hirveän mielelläni." - -Rehtori hymyili vienosti nähdessään, kuinka nopeasti nainen muuttui -lapseksi, ja hän huusi tytön jälkeen, kun tämä jo oli kaukana -käytävässä: "Tulkaa siis kello kahdeksalta!" - -"Kyllä, hyvin kernaasti!" - -Else oli vähällä juosta kumoon herra Knudsenin, laulunopettajan, mutta -tämä kietaisi käsivartensa hänen vyötäisilleen ja ennenkuin Else oikein -oli käsittänyt, mitä oli tapahtunut, oli hän painanut suudelman hänen -huulilleen ja rientänyt eteenpäin. Else joutui kovin hämilleen. Oliko -se todella mahdollista? Ja vielä opettaja! Kuinka hän rohkeni? Else -veti nenäliinansa taskustaan ja hyökkäsi keittiöön, missä hän sysäsi -erään monista palvelijattarista sivulle. - -"Minä tahtoisin hiukan vettä." - -"No, hyväinen aika, minä en suinkaan tahdo sitä estää." - -Else huuhtoi suutansa ja hieroi hieromistaan huuliansa nenäliinallaan. - -"Oletteko syönyt jotakin myrkyllistä?" - -Else ei vastannut, vaan juoksi suu ammollaan töllistelevien -palvelijattarien ohi leikkipaikalle, jossa hän kiukusta vavisten kertoi -Poulille, mitä oli tapahtunut. - -Poul raivostui. - -"Sellainen lurjus! Että tohtiikin! Hän saa rangaistuksen, jollaisesta -ei olisi voinut uneksiakaan. Vakuutan sinulle kunniasanallani, että se -loukkaus kostetaan." - -Oppilaat soitettiin sisälle; mutta Else ehti sentään kuiskata: "Älä -toki iske häntä kuoliaaksi!" - -Ja Poul vastasi rauhoittaen: "Ei, älä pelkää. Siitä tulee jotakin -paljoa pahempaa." - -Else oli nyt kokonaan riuhtautunut irti aamupäivän synkästä -mielentilasta, hänen aivonsa toimivat selvästi kuten ennen, ja hän -ajatteli jännittynein mielin Poulin aikomaa kostoa. - -Samana iltana vallitsi mitä rattoisin mieliala, kun reet, kuusi -perätysten, kääntyä tuiskauttivat portista kylään ja sitten eteenpäin -metsään. Naurettiin ja laulettiin, kulkuset kilisivät, ja pakkaslumi -kitisi jalasten alla; mutta kun he tulivat metsään, missä lumi painoi -isot tummat kuusenoksat maata kohti, syntyi äkkiä hiljaisuus. Poul -oli saanut ajaakseen yhtä rekeä ja omituista kyllä hän oli luopunut -istumasta Elsen vieressä, ja valinnut sen reen missä istuivat herra -Knudsen -- joka pysytteli jonkun matkan päässä Elsestä -- ja pari -vanhempaa oppilasta. - -Kun he olivat ehtineet niitylle viettävälle mäelle, ajoi Poul äkkiä -kannon päälle, ja reki kaatui. Onneksi pysähtyi hevonen, mutta opettaja -ja oppilaat kierivät rinnettä pitkin alas niitylle. Rehtori ja useat -opettajat riensivät apuun, ja ensin mainittu näki nyt kirkkaassa -kuutamossa kummallisen, käsittämättömän näyn. Herra Knudsenin, joka -vaivaloisesti oli alkanut kavuta mäkeä ylös, kiskaisi Poul äkkiä -kunnon, heittäytyi hänen päälleen, peitti hänet lumella ja paiskasi -häneen toisen lumipallon toisensa perästä. Hämmästynyt opettaja ei -ehtinyt puolustautumista ajatellakaan. Rehtori ja oppilaat tulivat -juoksujalkaa vetääkseen Poulin pois, mutta Poul rimpuili vastaan. - -"Tämä on Nemesis!" huusi hän, ja vasta kun Else sydäntäsärkevällä -äänellä huusi häntä nimeltä, päästi hän hengästyneenä opettaja-paran, -joka oli valkoinen kiireestä kantapäähän. - -"Jälkinäytöksestä tulee kyllä hauskin", virkkoi "professori" Elselle, -"mutta se on varmaan jotakin kostoa; muulla tavoin en osaa hänen -käytöstään selittää". - -"Sitä se onkin!" Else katsoi merkitsevästi häneen. "Kirjoita ensi -kerralla lehteen, että Poul puolusti neitosta, jota opettaja oli -kuolettavasti loukannut, niin silloin teet jotakin kunnollista." - -Tunnelma -- sekä rekiretken aiheuttama hilpeä että kuun valaiseman -salaperäisen metsän seurueessa herättämä lyyrillinen mieliala -- -oli särkynyt, ja innokkaasti tapausta pohtien palattiin opistolle. -Poul määrättiin heti menemään ylös huoneeseensa, sillävälin kun muut -oppilaat opettajineen kokoontuivat ruokasaliin, missä tarjottiin -kahvit. Else ja Grethe lähtivät pian senjälkeen kotiin pappilaan, mutta -näkivät ensin, kuinka Poul johtajan ja herra Knudsenin kanssa astui -rehtorinkansliaan. - -Else uskoi asian vaitiolo-lupausta vastaan Grethelle, joka kuitenkin -oli sitä mieltä, että olisi parasta ilmoittaa se Karen-rouvalle; mutta -Else ei millään ehdolla tahtonut sitä sallia. - -"Äitisi ei kuitenkaan voi asialle yhtään mitään, ja hänellä on kyllin -huolia ilmankin", sanoi hän. - -Else sai siis pitää päänsä, ja seuraavana aamuna he saapuivat hyvissä -ajoin kouluun. Else näki heti Poulin, joka seisoi eteisessä puolittain -erään pylvään takana piilossa, ja kiirehti hänen luokseen. Nuorukainen -kuiskasi varoittaen: - -"Pysyttele mieluummin erilläsi minusta. Minut karkoitetaan koulusta; -mutta minä en ole kertonut, miksi minä sille vintiölle annoin selkään." - -Else poistui nopeasti; mutta välitunnilla hän meni rehtorin luo pyytäen -saada häntä puhutella. - -"Kyllä, olkaa hyvä, sanokaa pois vain, -- olen valmis kuuntelemaan." - -"Ei, ei täällä, -- meitä ei saisi häiritä." - -"Onko se niin tärkeätä? Menkäämme sitten kansliaan." - -Heti kun he olivat tulleet sisälle ja rehtori lukinnut oven, aloitti -Else: - -"Poul Langestahan minä haluaisin puhua." - -"Hänestä minä mieluummin olen puhumatta -- hän viipyy täällä vain -joululomaan asti. Ylioppilastutkinnon hän voi suorittaa muualla." - -"Se on kovin väärin. Poul vain kosti minun puolestani, ja hän on -menetellyt miehen lailla, niin että hän pikemminkin ansaitsee kiitosta." - -Else oli puhunut kiihtyneesti, ja kun rehtori ei häntä keskeyttänyt, -kertoi hän koko jutun. Rehtori näytti hiukan miettiväiseltä. -Hän käsitti nyt, että Else oli oikeassa, -- olisi kovin väärin -kohdella Poulia sillä tavoin. Hän ymmärsi varsin hyvin tuon -kahdeksantoistavuotiaan nuorukaisen -- niin, itsekin hän sillä iällä -olisi menetellyt samoin; sillä hän ymmärsi Poulin vaikuttimet. Hän -ei kuitenkaan tahtonut suoraan lausua mielipidettään, vaan sanoi -ystävällisesti: - -"Te pyydätte siis Poulin puolesta?" - -"Niin pyydän. Poulissa ei ole syytä, minä itse pyysin häntä kostamaan -puolestani herra Knudsenille, -- muutoin hän ei olisi sitä tehnyt." - -"Eiköhän...?" Rehtori taputti häntä olkapäälle. "Menkäämme nyt, niin -saan nähdä, mitä voin tehdä. Herra Knudsen on rikkonut; mutta se -tapahtui hetkellisessä ajattelemattomuudessa, eikä hän varmaankaan -aikonut tehdä teille mitään pahaa." - -Else karahti hehkuvan punaiseksi ja meni ovelle; mutta sitten hän -kääntyi ja sanoi varmasti: - -"Kyllä hän on tehnyt minulle pahaa. Hän otti minulta ensimäisen -suudelman, ja se olisi ollut säästettävä... toiselle." - -Rehtori sai äkkiä yskää, ja avaimen kiertäminen lukon reiässä oli -hänelle vaivaloista; mutta Else laski kätensä hänen käsivarrelleen ja -sanoi: - -"Mutta minä juoksin heti keittiöön ja pesin suuni. Ettekö siis luule, -että se on huuhdottu pois?" - -"Ihan varmaan, pikku Else, -- ja ken kerran saa ensimäisen suudelmasi, -saa sen puhtaimmilta ja kauneimmilta huulilta." - -Rehtori avasi oven, ja Else livahti ulos, kasvot yhtä punaisina kuin -äsken mainitut huulet, ja sisällä luokkahuoneessa, missä hän onneksi -oli yksinään, hän painoi nenäliinansa silmiänsä vasten. Hän tunsi halua -sekä nauruun että itkuun, mutta hänen mielestään rehtori oli oivallisin -ihminen maan päällä. - -Tämä oli ensi kertaa sanonut hänelle kohteliaisuuden ja siten -osoittanut pitävänsä häntä naisena. - - * * * * * - -Karen-rouva oli viettänyt hiljaisen joulun lastensa ja kappalaisen -kera pappilassa. Else oli ollut kotoaan lomalla, eikä seuraelämästä -voinut olla puhetta niin kauan kuin pappi oli sanatoriossa. Mutta aika -kului, talven täytyi väistyä kevään tieltä, ja eräänä kesäkuun päivänä -palasi pastori Gade kotiin. Hän oli nyt päässyt kaikesta vaarasta ja -saattoi pian jo toivoa kokonaan parantuvansa, jos noudatti sanatoriossa -saamiansa ohjeita. - -Kotona oli juhla, hiljainen, onnellinen juhla, missä vain oma perhe -ja Mörckin väki olivat saapuvilla. -- Niin, siellä oli vielä eräs -muukin, joka myöskin kernaasti olisi tahtonut kuulua perheeseen, -vanha, ryppyinen, valkohapsinen mies, joka ihmisiä kaihtavana hiipi -loukkoon, mutta kuitenkin halusi olla mukana. Henrik Carstensen ei -muuten usein näyttäytynyt. Hän oli rouva Bangin kuoleman jälkeen -alkanut karttaa ihmisiä, tullut omituiseksi ja lähti tuskin koskaan -huoneestaan, minkä oli vuokrannut eräästä Nörrebron täyshoitolasta. -Hän söi vain niin paljon kuin oli elämän ylläpitämiseksi välttämätöntä -ja sai raha-avustusta tyttäreltään, rouva Gadelta, mutta muutoin hän -istui ikkunansa ääressä päivät pitkät kädet ristissä ja alituisesti -pyöritellen peukaloitansa sekä katsellen ulos kuitenkaan mitään -näkemättä. Hän oli nyt tullut näkemään ihmettä, joka oli tapahtunut -ennen niin heikossa papissa -- elämän voittoa kuolemasta. - -Ja pastori Gade istui heidän keskellään, vielä jokseenkin voimattomana, -mutta onnesta ja kiitollisuudesta säteilevin kasvoin. Olihan hän vielä -mies paraassa iässään ja toivoi voivansa tehdä paljonkin seurakuntanpa -iloksi ja hyödyksi. - -Päivällisen jälkeen lähtivät nuoret kävelylle, ja kappalainen, jonka -oli määrä viipyä vielä vähän aikaa pappilassa, liittyi mukaan. -Grethe ja Svend pitivät yhtä seuraa, kuten aina, eikä heitä kukaan -häirinnyt; mutta kappalaista, joka oli toivonut saavansa olla Elsen -parissa, kohtasi paha pettymys. Poul nimittäin veti hänet syrjään -ja jutteli parantuneesta pastorista ja lääketieteen edistyksestä -viime vuosisadalla. Nuori pappi kuunteli häntä alistuvasti ja näki -mielipahakseen, kuinka pari, Erik ja Else, jäi yhä kauemmaksi. - -Nämä olivat tavanneet toisensa vain jonkun kerran sen marraskuunillan -jälkeen, jolloin Else oli viskannut omenan Erikille, ja nuorukainen -kertoi nyt, että uutinen, jota hän sinä iltana ei tullut -ilmoittaneeksi, oli hänen pääsemisensä Trillerödholmin tilanhoitajaksi. - -"Nyt teillä on tulevaisuus, mutta minäkin aion vakaasti ajatella -omaani. Niin pian kuin tutkinto on suoritettu, alan harjoittaa -lauluopintoja, ensiksi oopperalaulaja Thychsenin johdolla ja myöhemmin -ulkomailla. Sitten on minulla lisäksi hyvä omatunto, kun olen täyttänyt -isän toivomuksen ja suorittanut tuon tutkinnon; ja velvollisuutensa -täyttäminen on aina suloista." - -"Se on kyllä totta; mutta Else, jos... jos sentään joskus mieltyisitte -johonkuhun mieheen, ettekö luopuisi opinnoistanne?" - -"Ei, Erik, sitä en tekisi. Luuletteko ehkä, että joku mies tahtoisi -uhrata työnsä tai oikeammin elämänkutsumuksensa seuratakseen minua? -Tahtoisitteko esimerkiksi te luopua toivomastanne maatilasta -seurataksenne minua impressariona pitkin maailmaa?" - -Hän katsoi ärsyttävästi nuorukaiseen, mutta tämä sanoi vakavasti: -"Tarkoitatteko, mitä sanotte?" - -"Tarkoitan tietysti. Mitä mies vaatii naiselta, sitä on naisellakin -oikeus vaatia mieheltä -- varsinkin kun hän tuntee, että hänellä on -todellinen kutsumus. Miksi toinen uhraisi kaikki eikä toinen mitään?" - -"Siksi, että naisen toimiala on kodin piirissä." - -"Voi, voi, palaammeko nyt siihen vanhaan!" - -Else puhui valittelevaan sävyyn, mutta lisäsi heti innokkaasti: - -"Mutta ellei hän tahdo mennä naimisiin, juuri siksi että hän pitää -oikeutenaan seurata kutsumustaan, tuleeko hänen silloinkin jäädä -kotiin?" - -"Ei; jos hänen sydämensä on vapaa, saa hän menetellä niinkuin tahtoo." - -"Paljon kiitoksia luvasta." Else niiasi syvään; mutta Erik sanoi -totisesti: - -"Muistatteko tarinan viulunsoittajasta, joka oppi taitonsa vetehiseltä? -Hän antoi lemmenonnensa maksuksi, eikä hänellä siitä päivästä -pitäen ollut iloista hetkeä. Kunnia ei ole kylliksi eikä taidekaan -sellaisenaan. Täytyy löytää elävä ihmissydän, joka sykkii omaamme -vasten, ja vain siten saavutetaan korkein onni." - -"Luulisi melkein, että olette rakastunut, kun puhutte niin kokeneesti." - -Else tiesi kyllä uskaltavansa kauaksi, tehdessään tämän huomautuksen; -mutta hän melkein pelästyi, kun Erik tuimalla, katkeralla sävyllä sanoi: - -"Niin, minä olen rakastunut; mutta se, jota rakastan, on myynyt -sielunsa vetehiselle, ja onneni hän polkee kuoliaaksi." - -Hän kiirehti askeleitansa, kunnes he saavuttivat toiset, jotka -olivat metsän rinteessä heittäytyneet ojan äyräälle, ja Erik taittoi -tarpeettoman voimakkaasti koivusta oksan ja alkoi innokkaasti karsia -sitä taskuveitsellään. - -Kappalainen lähestyi nyt Elseä; mutta tyttö vastasi vain yksitavuisin -sanoin. - -Illalla, kun vieraat olivat matkustaneet ja molemmat nuoret tytöt -menneet huoneeseensa, painoi Grethe kätensä rintaansa vasten ja sanoi -hiljaa, juhlallisesti: - -"Svend ja minä olemme menneet kihloihin." - -Else katsahti häneen ja hyrähti senjälkeen toisen suureksi -kummastukseksi itkemään. - -"Mutta Else hyvä!" Grethe laski kätensä hänen kaulalleen. "Oletko -minulle vihainen?" - -"Vihainen! Miksi sitten olisin sinulle vihainen?" - -"Oh, ajattelin..." Grethe peräytyi hiukan. "Ajattelin, että tämä -sinusta saattaisi olla huono avioliitto Svendille, joka on niin etevä -ja kunnollinen. Minähän olen vain maalaistyttö." - -"Mutta rakas pikku Grethe" -- Else suuteli häntä -- "luuletko, että -minä olen niin typerä! Päinvastoin toivotan sinulle onnea; eihän ole -ketään, jonka mieluummin haluaisin kälykseni kuin sinut; mutta..." -Tässä hän jälleen alkoi itkeä. "Minä olen itse kovin onneton." - -"Pelkäätkö sinä tutkintoa? Älähän toki! Sinä, joka olet niin -hyväpäinen, suoritat sen kyllä, saatpas nähdä." - -Else oli istahtanut vuoteelle, ja hänen itkunsa yltyi yltymistään. Koko -hänen ruumiinsa vapisi, eikä Grethe ollenkaan käsittänyt hänen suruansa. - -Elsellähän oli kaikkea, mitä sydän saattoi haluta: kauneutta, -rikkautta, terveyttä ja ihana lauluääni, ja ellei hän läpäisisikään -tutkinnossa, ei suinkaan kukaan häntä senvuoksi nuhtelisi. Eihän hänen -toimeentulonsa siinä ollut kysymyksessä. - -Mutta Else katsahti häneen, ja suuret, mustat silmät ilmaisivat niin -paljon surua ja epätoivoa, että Grethen sydäntä vihlaisi; ja hänen -äänensä kuului niin syvältä ja oudolta, kun hän sanoi: - -"Onni ei ole minua varten, -- minä olen myynyt sen vetehiselle." - - * * * * * - -Oli nuortenpäivälliset ylioikeuden-asianajaja Mörckin perheessä. -Ylioppilastutkinto oli suoritettu, ja Else, Grethe ja Poul Lange -olivat saaneet siinä korkeimman arvosanan. Siellä oli, paitsi joukko -köpenhaminalaisia, kaikki nuoret keltanokat sekä koulun rehtori -saapuvilla. Erikillä, joka tietysti oli mukana, oli Else pöytätoverina, -ja häntä kadehtivat kaikki nuoret miehet, mutta neitoset olisivat -mielellään itse ottaneet hänet pöytäkumppanikseen, tuon kookkaan ja -voimakkaan tumma- ja vakavasilmäisen nuorukaisen, joka kaiketi oli -hauska ja mielenkiintoinen henkilö. - -Kerrottiin, että hän oli perinyt joukon rahoja isoäidiltään ja ajatteli -ostaa herraskartanon. Hänen juutinmaalainen ääntämisensä antoi hänen -sanoilleen luotettavan leiman; mutta hän olikin viettänyt melkein koko -lapsuutensa Juutinmaalla, ja sikäläiset aina erottaa murteestaan. - -Mutta Erik ei ajatellut tehdä itseänsä mielenkiintoiseksi, eikä hänellä -ollut aavistustakaan osakseen tulleesta huomiosta. Hänen silmänsä -katselivat vain pöytätoveria, joka nauroi ja jutteli sekä hänen että -toisella puolellaan istuvan Poul Langen kanssa; viimemainitulla -oli pöytäkumppanina Trillebyn asemapäällikön tytär. Kun oli päästy -jälkiruokaan ja sekä rehtori että Mörck pitäneet puheen, kohosi -tunnelma hyvin vilkkaaksi ja vieraat puhelivat kilpaa. - -Else, joka kiisteli Erikin kanssa eräästä mansikkaruuasta -- käyttäen -väitöstensä tukena kouluviisauttaan toisen maanviljelyskokemusta -vastaan -- vaikeni äkkiä ja leimahti tulipunaiseksi. Erik oli tarttunut -hänen käteensä ja puristi sitä. Else veti sen hiukan hämillään pois, -mutta Erik kuiskasi: - -"Muistatteko sitä omenaa?" Tyttö nyökkäsi, ja hän jatkoi: "Se on -tehnyt vaikutuksensa. Te olette täydellisesti lumonnut minut, ja minä -ajattelen aina samaa yöt ja päivät. -- Käsitättekö tarkoitukseni?" - -Neitosen silmät harhailivat avuttomina, mutta vihdoin Erik ne tavoitti, -ja tyttö nyökkäsi kuin hypnotisoituna. - -"Ja te vastaatte?" - -Nyt annettiin merkki pöydästä nousemiseen, ja Else, joka pääsi -vastaamasta, hengitti keveämmin, sillä hän ei olisi voinut vastata -myöntävästi eikä kieltävästi. Hän jutteli paljon Poul Langen kanssa -ja vältti lopun iltaa Erikiä; mutta Poul, jonka sydämessä heräsi -uusia toiveita, tuli niin säteilevän iloiseksi, että hän ylimielisen -elämänilon kuohahduksessa hyppäsi tuolille ja piti valmistelematta -keltanokka-tovereilleen puheen, joka herätti suurta mieltymystä. -Itse ylioikeuden-asianajaja onnitteli häntä, ja hänestä tuli äkkiä -illan sankari, joten juuri hän pyysi parikseen perheen tyttären, kun -ehdotettiin pientä tanssia. - -Hän istui myöhemmin Ursula-rouvan vieressä ja selitteli hänelle kaikkia -tulevaisuudensuunnitelmiansa. Hän puhui siitä muutoksesta, mikä -Grönlannissa hänen taitavalla johdollaan tapahtuisi, niin ettei sitä -länsi-intialaisten saarien tapaan unohdettaisi ja sitten myöhemmin -myytäisi pois kuningaskunnasta, johon se kuuluu. - -Ursula-rouva tiesi kyllä, miksi hän juuri hänelle kertoi tuota -kaikkea; mutta hän etsi silmillään Erikiä, jolla oli niin paljon -luonteenyhtäläisyyttä maisteri Bang-vainajan kanssa, ja hän tiesi, että -vakavat ja sitkeätarmoiset miehet aina paremmin kiintyvät kotiin ja -puolisoon kuin Poul Langen kaltaiset henkilöt. - -Poul oli hyväluontoinen, toimihaluinen ja suunnitteli suuria; mutta hän -oli kiivas ja päästi aina vihansa valloilleen. Itsensähillitsemistä ei -kukaan ollut voinut hänelle opettaa. - -Vieraiden sanoessa hyvästi Else seisoi äitinsä vieressä, eikä Erik -saanut mitään vastausta puristukseensa häntä kätellessään. Tyttö oli -kovin hermostunut ja toisteli yhä hajamielisesti kaikille: "Tapaamme -toisemme pian jälleen." - -Poul, jonka ensi tilassa piti matkustaa isänsä luo Grönlantiin, -sommitteli jo ajatuksissaan kosimakirjettä, ja varmana siitä, ettei -hän nyt tuon loistavan puheen pidettyään saisi rukkasia, hän uinahteli -turvassa ja levollisena vaununosaston nurkassa vastapäätä muutoin niin -pelättyä kilpailijaansa. - -Erik istui rupatellen tyynesti rehtorin kanssa ja Grethe nojasi -päätänsä äitinsä käsivarteen ja nukkui makeasti. Häntä ei vaivannut -levottomuus eikä huoli mistään, hän oli varma Svendistään. Pastori -Gade ja hänen vaimonsa juttelivat hiljakseen onnesta, jota Jumala niin -täysin mitoin oli heille suonut. - -Siitä onnesta, jonka _Hänen_ avullaan itse kykenemme itsellemme -luomaan elämällä puhdasta ja kunniallista elämää. Ja niin totta kuin -Kristus on kuollut edestämme ja siten lahjoittanut meille täydellisen -anteeksiantonsa kuoleman _jälkeen,_ yhtä varmaan täytyy meidän itse -vastata teoistamme täällä maan päällä. Ja vaikka elämä usein tuntuukin -kovalta ja kohtuuttomalta, tulee meidän kuitenkin alati ajatella, että -kukin on oman onnensa seppä. - - * * * * * - -Oli hiljainen lauhkea elokuun päivä, heinän tuoksu henki suloisesti -niityiltä, ja kesän siunattu rauha vallitsi mailla ja kylissä. - -Else, joka oli tullut muutamiksi päiviksi vierailemaan Grethen luo, -seisoi ulkona puutarhan veräjällä käsi ystävättärensä vyötäisillä -ja odotteli postintuojaa. Hänpä oli hauska, tuo kirjeenkantaja -Ole! Jos hänellä oli avonainen postikortti tuotavana, luki hän sen -aina ihan saajan silmäin edessä, puoliääneen mumisten sen lause -lauseelta lävitse, ja ellei hän ollut päässyt loppuun, ennenkuin -ehti asianomaisen luo, ei hän antanut sitä kädestään lukematta ensin -viimeiseen sanaan asti. - -Elsellähän ei ollut mitään kirjettä odotettavana; mutta Grethe -kiiltävine kultasormuksineen, jonka hän oikein antoi loistaa -päiväpaisteessa, avasi kärsimättömästi pensasaidan portin nähdessään -miehen tulevan ja ojensi kätensä. Tämä katsoi vakavasti nuoriin, -hymyileviin neitosiin ja sanoi: - -"Nyt tästä tulee muuta miettimistä kuin rakkauskirjeitä. Saksa on -julistanut Venäjää vastaan sodan." - -"Mitä sanot?" Molemmat tuijottivat häneen säikähtyneinä. "Lähteekö -Tanskakin mukaan?" - -"Tietysti se lähtee; mutta voittehan itsekin lukea lehdistä. Pian kai -täällä asetetaan sotajoukot oikein liikekannalle." - -Posti-Ole kulki reppuineen edelleen, ja neitoset riensivät rakennuksen -taitse keittiöön, missä tiesivät Karen-rouvan oleskelevan. Kaikki -ikkunat ja ovet olivat auki puutarhaan päin, ja palvelustytöt -puuhailivat ruoka-astiain pesussa aamiaisen jälkeen. Karen-rouva seisoi -ison lieden ääressä, missä padat kiehuivat, ja niiden poreilevaa -sisältöä täytyi alituisesti kuoria; ja kaiken aikaa rouva suori -otsaltaan hiuksia, mitkä pieninä hienoina kiharina pilkistivät esille -huivin alta. - -"Äiti!" Grethen ääni vapisi. "Saksa on julistanut sodan Venäjää -vastaan." - -Karen-rouva antoi kuorinkauhan eräälle piioista ja sanoi nopeasti: -"Kristine, pidä varalla hillokattilaa, sillävälin kun minä käyn -sisällä. Lisää turvetta tuleen, jottei se palaisi liian voimakkaasti, -ja pane pari rengasta hellaan. Ota keitos tulelta niin pian kuin se on -kirkasta ja pane sitten liha liedelle päivällistä varten." - -Hän meni sisälle Grethen seuraamana, joka kulki Svendin kirje -painettuna vasemmalle puolelle poveansa vasten ikäänkuin sieltä tekisi -kipeätä; mutta Else lähti ulos puutarhaan. Hän meni puiston perälle -veräjän luo ja hiipi siellä muutamien sireenipensaitten alle, jonne hän -Grethen kanssa kerran oli laittanut penkin, ja istahti sinne miettimään -surullista uutista. - -Jos Tanska nyt joutuisi mukaan sotaan, niin täytyisi hänen molempien -veljiensäkin lähteä -- ja Erikin myös. Hän ajatteli myöskin Poul -Langea, joka vielä kerran onnettomasti kosittuaan oli matkustanut -Grönlantiin. _Hän_ kai pääsisi vapaaksi. Kunpa Else voisi lähettää -nuo kolme muutakin sinne! Täytyikö noiden reippaiden, kunnollisten -nuorten miesten lähteä tappamaan toisia, saadakseen itse surmaniskun -tai joutuakseen raajarikoiksi senvuoksi, että suurvallat eivät voineet -sopia? Oliko se inhimillistä -- tai oikeammin kristillistä? Ja -kuitenkin ne olivat kristittyjä maita. Mikseivät ne harvat, joilla oli -toisilleen kaunaa, voineet tapella keskenään? Miksi täytyikään kaikkien -rauhallisten ihmisten lähteä mukaan ja heidän rintansa täyttyä vihasta -lähimäisiänsä vastaan? - -Mutta ehkei ollut syytä siitä asiasta murehtia; sillä nykyisellä -suurten keksintöjen aikakaudellamme sota pian loppuisi, ellei se olisi -aivan mahdotonkin, -- niin oli hänen isänsä usein sanonut. - -Takaveräjä narahti, ja Else kumartui eteenpäin nähdäkseen, kuka sieltä -tuli. - -"Erik!" Hän riensi ihmeissään vastaan, ja nuorukaisen huudahdus osoitti -yhtä suurta kummastusta, kun tämä näki hänet. Reippaasti hän ojensi -tytölle kätensä: - -"Olette kai kuullut?" Else nyökkäsi ja Erik jatkoi: "Odotamme joka -päivä, joka hetki mobilisoimiskäskyä, ja meidän on oltava valmiit. Otin -itselleni vapautta tänään iltapäivällä, minun _täytyi_ käydä kotona; -mutta en aavistanut tapaavani teitä täällä. On sentään hyväkin; sillä -eihän koskaan tiedä, mitä voi tapahtua." - -He menivät molemmat kuin äänettömästä sopimuksesta isoon -lehmus-huvimajaan, joka sijaitsi puutarhan kulmauksessa, ja istahtivat -penkille toistensa viereen. - -Erik alkoi puhua. Hän ei katsellut neitosta, vaan istui etunojassa -kädet polvien varassa; mutta Else istui suorana hänen vieressään. - -"Minä matkustan nyt pois, ja Jumala yksin tietää, tulenko koskaan -takaisin; mutta sen teille sanon, Else, että olen kärsinyt hyvin paljon -teidän tähtenne. Minä pidän teistä, sen te tiedätte; mutta minä olen -taistellut kovan kilvoituksen itseni kanssa, ja vasta kun tunsin, että -rakkauteni oli kaikkea muuta suurempi, ymmärsin, että se oli turhaa. -- - -"Ettehän te pitänyt minusta, ja mitä silloin hyödytti uhrata toimialani -matkustaakseni teidän kanssanne ulos maailmaan, varsinkin kun kaikkein -vähimmin sovellun impressarioksi. Käsitin kyllä, että elämä ilman teitä -olisi tyhjää, sisällötöntä ja sietämätöntä -- mutta käsitin myöskin, -että te, joka olette niin kaunis ja hyvä ja lahjakas, ette koskaan -voisi tulla talonpojan vaimoksi. -- - -"Minähän olen vain yksinkertainen mies; mutta rakkauteni teihin on -niin suuri, että kysyessänne minulta, tahtoisinko luopua toimialastani -seuratakseni teitä, tunsin, ettei ollut muuta valittavaa kuin: joko -- -tahi. -- - -"Mutta onhan hyvä, ettei niin voi käydä; sillä nythän voin mitään -ajattelematta syöksyä kuolemaan taistelutantereella; sillä _varmaa on,_ -että ellei täällä tule sotaa, niin ilmoittaudun vapaaehtoiseksi sinne, -missä apuani enimmin tarvitaan." - -"Erik, ettehän toki sitä tarkoita! Erik, Erik, ettekö siis käsitä, -etten voisi ollenkaan enää laulaa, että jokainen sävel takertuisi -kurkkuuni ajatellessani teitä, Erik, omaa ystävääni?! Minä rakastan -teitä paljon, paljon enemmän kuin kaikkea muuta maan päällä!" - -Hän oli kumartunut alas ja tarttunut nuoren miehen molempiin käsiin; -mutta tämä antoi itsensä lipua maahan hänen eteensä ja kätki -päänsä hänen helmaansa. He istuivat ääneti, ja Else ymmärsi hänen -nytkähdyksistään, että hän itki; mutta hän ei tohtinut puhua, koska -hänkin oli purskahtaa itkuun; ja hän siveli hellästi kädellään Erikin -tukkaan. - -Vihdoin kohotti nuorukainen päänsä ja kuiskasi: - -"Else, sanokaa se vielä kerran, muutoin luulen näkeväni unta." - -Ja Else kuiskasi hyvin hiljaa, mutta sydämellisen hellästi: - -"Minä rakastan sinua, Erik, -- minä rakastan sinua." - -Nyt toinen ymmärsi, että se oli totta, ja nousten ylös hän painoi -Elsen rintaansa vasten. Hän katsoi noihin tummiin, ihmeellisiin -silmiin, jotka oli unettomina öinä niin usein loihtinut ajatuksiinsa, -ja hän suuteli niitä kerran toisensa perään. Mutta kun hän suuteli -hänen huuliansa, leimahti hehkuva puna Elsen poskille, ja hän muisti -kohtauksen täyshoitolakoulun laulunopettajan kanssa. Hän kuroitti -Erikille taas suunsa ja kuiskasi: - -"Erik, sinä olet ensimäinen mies, jolle annan suudelman." - -Ja Erik vastasi: - -"Sinä olet ensimäinen nainen, jolta otan suudelman." - -Else tiesi, että niitä sanoja ei yksi sadasta miehestä voinut -valehtelematta lausua -- siitä hän oli Poulin kanssa usein jutellut. -Tämän mielestä oli naurettavaa, jopa epämiehekästäkin olla ottamatta -kaikkia suuteloita, jotka voi saada, ja samoin ajattelivat kaikki muut -nuoret miehet ja pojat, jotka eivät _voineet_ tai _tahtoneet_ odottaa. - -Siinä oli kaksi onnellista nuorta ihmistä, jotka käsitysten astuivat -pappilaa kohti. Siellä pastori vaimoineen levottomissa aavistuksissa -istui puutarha tuvassa, jonka isot ovet olivat avatut puutarhaan. He -ihan kummastuivat ja hetkiseksi melkein luulivat, että sotahuhut olivat -olleet perättömiä; sillä tuo nuorten silmistä säteilevä ilo saattoi -tietää vain rauhaa. - -Mutta Karen-rouva käsitti kyllä pian, mitä oli tapahtunut. Ja hän -avasi heille sylinsä; ja he kumpikin tiesivät, että sieltä he aina -löytäisivät rauhaa. Pastori Gade taas laski kätensä siunaten heidän -päänsä päälle ja sanoi liikutettuna: - -"Te olette tehneet liiton vakavana aikana, ja tämän päivän muisto -on aina seuraava teitä, sen tiedän; mutta mihin toistenne luota -vaeltanettekin, älkää milloinkaan unohtako, että juuri tänään rakkaus -voitti. -- Else kyllä käsittää tarkoitukseni." - -Ja Else käsitti hänet. -- Pappi oli jo kauan sitten lukenut hänen -sydämensä aivoitukset ja ymmärtänyt, että siellä oli taistelu käynnissä -kutsumuksen ja rakkauden välillä, ja hän iloitsi nyt rakkauden voitosta. - -Muutamia päiviä myöhemmin soitettiin kelloja kaikissa maan kirkoissa. -Tanska asetti joukkojaan liikekannalle. Illalla marssi pitkä -sotamiesjono maantiellä. Jotkut joukosta yrittivät laulaa: "Kun -läksin kotoain"; mutta sävel kuului särkyneeltä ja voimattomalta. -Maantien vierustoilla seisoi naisia, lapsia ja vanhuksia. Muutamat -näistä itkivät, toiset liehuttivat nenäliinoja huudellen reippaita -jäähyväissanoja; mutta useimmat olivat ääneti ja vakavina. -Viimemainittujen joukossa olivat Else ja Karen-rouva; he seisoivat -käsitysten kyynelettömässä tuskassa. Mutta molemmat pakottivat -huulilleen pienen hymyn, kun näkivät Erikin rivissä ja kun tämä -heilutti lakkiansa unohtaen kaiken sotakurin, mistä seikasta ei kukaan -häntä nuhdellutkaan; ja he jäivät seisomaan, kunnes viimeinen sotilas -oli kadonnut mäenharjanteen taakse. - -Karen-rouva meni miehensä luo, joka istui työhuoneessaan, raamattu -avattuna edessään. Mutta hän ei sitä lukenut, hän ei saanut sanoja "älä -tapa" sopimaan yhteen sen kanssa, mitä nyt ulkona maailmassa tapahtui. -Hänestä se rukous voitosta, jonka taistelevat joka aamu rukoilivat, -ennenkuin lähtivät verityöhönsä, oli elävän Jumalan ivaamista. Mutta -Else istui alhaalla huvimajassa samalla penkillä, missä hän ja Erik -olivat toisilleen luvanneet unohtaa itsensä toistensa tähden, ja -hänestä tuo kaikki oli niin järjetöntä, tarkoituksetonta, eikä hän -käsittänyt, että Jumala saattoi sellaista sallia. - -Hänestä tuntui, että hänessä jäykistyi jotakin siitä hyvyydestä ja -lempeydestä, minkä rakkaus Erikiä kohtaan oli loihtinut esiin, ja hän -oli syyttämäisillään Jumalaa, kun oli jättänyt hänet näin avuttomaksi. -Mutta sitten muistuivat hänelle mieleen muutamat sanat, jotka Erik -samana aamuna oli lausunut: "Tämä ei ole Jumalan työtä, vaan ihmisten, -ja me tarvitsimme järkytyksen löytääksemme itsemme." Ja hän lyyhistyi -itkemään. - -Vasta kun usva ja pimeys laskeutuivat puutarhaan, meni hän levolle. -Hän oli jo torkahtanut, mutta havahtui äkkiä. Alkoi jymistä kuin -ukkosen lähestyessä, ja jyrinä kasvoi ja kävi voimakkaammaksi. -- -Oliko vihollinen hyökännyt maahan? -- Hän juoksi avojaloin ullakolle -kattoikkunan ääreen, mistä voi nähdä Kuninkaankujalle, ja erotti täältä -pitkän sotilasjonon hevosineen ja tykkeineen, joka aika kolinalla mennä -tömisti eteenpäin. - -Ne olivat läheisen leirin kanuunat, joita yön hiljaisuudessa -kuljetettiin pääkaupunkiin. Oltiin valmiit. - - * * * * * - -Kului kolmisen vuotta. - -Melkein koko Eurooppa oli kamppailussa. Maailmansodaksi sitä -nimitettiin, tuota sodista kamalinta, hirveintä, missä ei taisteltu -mies miestä vastaan, vaan niitettiin ihmisiä kuin viljaa. Kaikki -suuret keksinnöt, jotka olisivat voineet tuottaa ihmiskunnalle paljon -hyötyä, käytettiin kaiken elinkykyisen, lahjakkaan ja voimakkaan -hävittämiseksi, samalla kun nälkä ja puute lopetti toisia. - -Mutta pohjoisessa oli vielä rauha; ja Trillerödissä, tuossa pienessä -hauskassa maalaiskylässä, vietettiin eräänä maaliskuun sunnuntaina -kaksoishäitä. Melkein kaikki kylän asukkaat olivat kokoontuneet kirkon -ja pappilan ulkopuolelle; mutta kun tapausta oli päätetty viettää -syvimmässä hiljaisuudessa, ei perheen kunniaksi mitään erikoisempaa -hommattu. - -Papin lapset ne häitä viettivät, ja kun talvi oli ollut tavattoman -ankara, oli teillä vielä lunta. Mutta kottarainen liritteli pappilan -katolla. Vakavat ajat eivät kehoittaneet seuranpitoon; ainoastaan -vanhemmat ja sisarukset olivat morsiusparien kanssa saapuvilla -päivällisillä. Vanha äidinisä oli tullut kylään jo iltaa ennen; mutta -häntä ei voitu saada lähtemään ulos päätykammiostaan, joka ennen oli -ollut rouva Bangin, ja täällä hän mielihyvällä nautti kaikkia maukkaita -ruokalajeja, joita hänelle lähetettiin. - -Köpenhaminassa ei ollut voitu vuokrata huoneustoa, siellä kun jo kauan -oli vallinnut asuntopula, ja niinpä Svend, josta oli tullut isänsä -prokuristi tämän asianajo-toimistossa, oli vaimonsa kanssa toistaiseksi -asuva Mörckin perheessä. - -Erik sitävastoin, joka oli käyttänyt suuren osan isoäidin perinnöstä -talon ostoon ja jota nyt nimitettiin tilanomistajaksi, tervehti ilolla -sitä hetkeä, jolloin hän nuoren vaimonsa kanssa saattoi astua oman -kynnyksensä yli. - -Vaikka ajat olivatkin näin vaikeita ja surullisia, ei se onni, jota -molemmat parit tunsivat, ollut vähäisempi kuin hyvinä päivinä. Ajan -vakavuus oli päinvastoin opettanut heille, että joka hetki, minkä -omistamme, on lahja Jumalalta ja käytettävä hyvän palvelukseen; sillä -jo seuraava silmänräpäys voi riuhtaista meidät pois toistemme luota, ja -jokainen lausumamme katkera sana kiusaa ja raatelee meitä enemmän kuin -mikään muu, sitä kun ei enää voi peruuttaa. - -Kun vaunut illalla ajoivat pois, jäivät pappi ja hänen vaimonsa -yksikseen; mutta kyynel, joka kimmelsi Karen-rouvan silmässä, ei ollut -surunkyynel, vaan se oli kummunnut kiitollisuudesta Häntä kohtaan, joka -oli säästänyt hänet ja hänen puolisonsa sekä nuo kaksi nuorta naista -surusta, että olisivat nähneet poikien lähtevän sotaretkelle. - -Vielä vallitsi Tanskassa rauha. Tykkien pauke sieltä rajan takaa kuului -heikommin, ja voittoa-rukoilevat äänet mykistyivät, sillä epätoivoiset -ihmiset olivat muuttumaisillaan koneiksi, joiden täytyi vain totella -mitään ajattelematta ja tuntematta, kuin mielipuolisuuden pelossa. - -Mutta toiset toimivat heidän puolestaan, rauhanrukous kohosi yhä -korkeammalle, kunnes se kerran ehti Jumalan valtaistuimen eteen. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Tulevaisuudentoiveita, by Ellen Kruuse Poulsen - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TULEVAISUUDENTOIVEITA *** - -***** This file should be named 58234-8.txt or 58234-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/8/2/3/58234/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |