Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 3645 insertions, 4029 deletions

diff --git a/58291-0.txt b/58291-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..d712b7d
--- /dev/null
+++ b/58291-0.txt
@@ -0,0 +1,3645 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58291 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+PRINSSI JA KAUNIS NÄYTTELIJÄTÄR
+
+Salapoliisikertomus
+
+
+Kirj.
+
+STEIN RIVERTON
+
+
+Suomentanut
+
+Julius Varmanen
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1919.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+    I. Muistopuhe ja kirje.
+   II. Bassoviulu.
+  III. Itävaltalaiset.
+   IV. Kaunis anarkisti.
+    V. Ensimmäiset turistit.
+   VI. Nainen, jolla oli vihreä hatunsulka.
+  VII. Huvinäytelmä ruokasalissa.
+ VIII. Prinssin vaunut.
+   IX. Audienssi.
+    X. Puhelimessa.
+   XI. Ontuva saksalainen.
+  XII. Mitä salapoliisi näki.
+ XIII. Selvitys.
+
+
+
+
+I
+
+MUISTOPUHE JA KIRJE.
+
+
+Harald Brede haukotteli.
+
+"Mitä uutta?" kysyi hän.
+
+"Ei ollenkaan mitään", vastasi hänen ystävänsä ja virkaveljensä,
+kristianialainen salapoliisi Asbjörn Krag, selaillen sanomalehteä.
+
+Oli aamupäivä. Molemmat etevät salapoliisit, jotka istuivat Kragin
+virkahuoneessa, olivat päättäneet "raataa koko kesän." Oli hiljaista,
+ei mitään tekemistä, tapahtui vain taskuvarkauksia ja tuollaista
+joutavaa. Ei yhtään arvoitusta, ei salaisuutta, ei rikosta -- ei edes
+nimetöntä kirjettä.
+
+"Tämä on miltei sietämätöntä", sanoi Harald Brede haukotellen
+toistamiseen.
+
+Viheriällä pöydällä hänen edessään oli sikin sokin joukko kirjeitä ja
+lattialla hänen jaloissaan mahtava pino vanhoja sanomalehtiä
+huolimattomasti päällekkäin heiteltyinä.
+
+Harald Brede sytytti sikarin ja sanoi, että hän kaikesta huolimatta
+tahtoi mennä kaupungille, nähdä katuja ja ihmisiä -- ja tuntea
+tuulahduksen keväästä, joka juuri nyt oli todella tullut Kristianiaan.
+Sillä vuono oli peilikirkas ja vilisi jo valkoisia purjeita, ja
+Studenterrundenin puut olivat pukeutuneet vihreihin harsoihin ja
+levittivät ylt'ympäri vienoa keväistä tuoksua.
+
+Asbjörn Krag ei vastannut, vaan ratisteli harmistuneena sanomalehteä.
+
+"Kun ajattelen", sanoi Harald Brede, mennen samalla ikkunaan ja
+tirkistellen Yong-torille -- "kun ajattelen, mikä jännittävä ja
+mielenkiintoinen aika meillä oli silloin kun Thomas Busch toimiskeli
+tässä kaupungissa, niin mieltäni kaivelee tämä torkkuva elämä, jota
+meidän nyt täytyy viettää. Täällähän ei ole mitään, mihin tarttua. --"
+
+"Sitä tulee kyllä, tulee kyllä", mutisi Asbjörn Krag.
+
+"Niin, luonnollisesti, luonnollisesti, mutta sen miehen ympärillä oli
+aina elämää ja liikettä. Oli synti, että hänen piti päättää päivänsä
+sillä tavalla."
+
+"Niin", vastasi Asbjörn Krag, puoleksi vakavasti, puoleksi ivallisesti.
+"Oikeastaan pitäisi minun kaupungin puolesta olla iloinen, että olemme
+päässeet siitä rikoksellisesta ainiaaksi, mutta oli miten oli, niin en
+voi olla huoahtamatta joka kerta kun ajattelen tuota vanhaa,
+kunniallista veijaria."
+
+Harald Brede nauroi.
+
+"Niin, rauha hänen muistollensa, -- sitä hän hyvin tarvitsee."
+
+Asbjörn Krag jatkoi ikäänkuin ei olisi kuullut virkaveljensä äänekästä
+iloa:
+
+"Me miehet", hän pani erikoisen painon sanalle miehet, "tunnemme
+kuitenkin lopuksi vissiä, omituista rakkautta pahimpia ja kiukkuisimpia
+vihollisiamme kohtaan. Etkö ole huomannut, miten vähän viha meidän
+elämässämme merkitsee. Kaksintaistelijat tervehtivät toisiaan,
+ennenkuin miekat kalskahtavat vastakkain, ja kun vastustaja on kuollut,
+laskee toinen taistelija miekkansa ja tervehtii uudelleen. Hän ei
+kumarra vain kuolleen vihollisensa edessä, vaan koko olemassaolon
+arvoituksen edessä. Pohjimmalta emme vihaa ihmisiä, vaan heidän pahoja
+tekojaan..."
+
+"Anteeksi", lausui Harald Brede, "mutta se näyttää minusta olevan
+miltei samaa."
+
+"Ei aivan", virkkoi Asbjörn Krag hetkisen perästä. "Meidän tulee
+ensinnäkin muistaa, ettei vielä kukaan ole vetänyt rajaa hyvän ja pahan
+välille. Vain yhteiskunnalliset lait ovat asettaneet rajamerkit
+yhteiskunnan suojaksi ja mukavuudeksi. Tämä luonnollisesti on oikein,
+koska yhteiskunnan on oltava yksilöä korkeammalla, ja sen vuoksi täytyy
+sinun ja minun yhteiskunnan edustajina käydä sotaa elämästä ja
+kuolemasta jokaista yksilöä vastaan, joka menee noiden rajojen ylitse."
+
+"No niin?"
+
+"Niin, meidän on kuitenkin muistettava, että on ihmisiä, jotka jo
+syntymästään saakka ovat joutuneet lain rajojen ulkopuolelle,
+onnettomia ihmisiä, jotka heti alusta alkaen ovat meidän luonnollisia
+vihollisiamme."
+
+"Kenties... kenties", myönsi Harald Brede vetäen samalla syvin
+henkäyksin raikasta kevätilmaa keuhkoihinsa. "Kenties on!"
+
+"Ei kenties... on varmasti. Ja nämä ihmiset ovat kaikista
+traagillisimpia. Me voimme heidän joukossaan tavata ihmisiä, joita
+voimme vain surkutella, ihmisiä, jotka olisivat saattaneet kohota
+korkealle, ellei heidän elämänsä olisi mennyt vinoon. Thomas Busch
+esimerkiksi. Mikäli miehuus ja nero vielä luetaan hyveisiin elämässä,
+oli Thomas Busch..."
+
+"Hyvä ihminen kenties?" virkkoi Harald Brede hymyillen.
+
+Asbjörn Krag kohautti olkapäitään.
+
+"Niin, niin, saat kernaasti nauraa, ellet tahdo seurata
+ajatusjuoksuani. Hänen kohtalossaan oli tragiikkaa. Mitä olisikaan hän
+saanut aikaan, jos hän olisi työskennellyt kanssamme, sen sijaan että
+hän työskenteli meitä vastaan. Sen vuoksi, rakas Harald Brede, voimme
+kernaasti kaivata häntä. Hän ansaitsi paremman kohtalon kuin alinomaa
+joutua kynsiimme ja taas paeta lopuksi kuollakseen joutavassa
+rautatieonnettomuudessa."
+
+"Niin... mikäli hän nyt todellakin kuoli."
+
+Asbjörn Krag naurahti.
+
+"Sen hän teki, tällä kertaa ei meidän tarvitse pelätä nenästä
+vetämistä. Ja vanha ystävämme Stein Riverton on itse piirtänyt
+viimeiset sanat hänen hautakiveensä: Rauha hänen muistollensa."
+
+Harald Brede jätti paikkansa ikkunassa, asteli hitaasti edestakaisin
+huoneessa ja haukotteli kolmannen kerran.
+
+"No niin", sanoi hän lopuksi, "tulokseksi keskustelustamme jää
+kuitenkin, että saan istua paikallani ja lihoa."
+
+Asbjörn Krag nauroi sydämellisesti. Ensimmäisen kerran hän oli kuullut
+ystävänsä itse koskettelevan tätä arkaluontoista aihetta, josta toverit
+usein olivat tehneet viatonta pilaa.
+
+"Rakas ystävä", sanoi hän samalla lyöden virkaveljeänsä olkapäähän,
+"siitä seikasta ei sinun tarvitse olla huolissasi. Täällä on minulla
+jotakin, joka kenties voi olla sinusta mielenkiintoista."
+
+Harald Brede tukahutti äkkiä neljännen haukotuksensa ja kumartui
+ystävänsä käsivarren yli. Asbjörn Krag oli sangen verkkaisesti ottanut
+povitaskustaan kirjeen. Kuori oli varustettu amerikkalaisilla
+postimerkeillä, ja salapoliisi aukaisi hitaasti sinisen,
+täyteenkirjoitetun kirjepaperin ja jatkoi:
+
+"Se tuli juuri tänään. Se on ystävältäni ja virkatoveriltani James
+Cliffordilta, joka on New-Yorkin kelvollisimpia salapoliiseja. Tapasin
+hänet Amerikanmatkallani ja tulimme heti hyviksi ystäviksi. Clifford on
+tarmokkaimpia henkilöitä mitä tunnen, mutta laiska kirjeenkirjoittaja,
+ja ymmärsin heti, niin pian kuin näin hänen nimensä kirjeen alla, että
+vain ammattitoimet ovat voineet pakottaa kynän hänen vastahakoiseen
+käteensä..."
+
+Salapoliisi vaikeni hetkeksi, ja Harald Brede kumartui innostuneena
+kirjettä katsomaan.
+
+"No?" sanoi hän vihdoin.
+
+Asbjörn Krag jatkoi:
+
+"Otaksumiseni osoittautuikin oikeaksi. Kuulehan nyt, mitä oivallisella
+virkaveljellämme on ilmoitettavana."
+
+Ja hän luki:
+
+    "Rakas Asbjörn Krag!
+
+    Ensinnäkin sydämellinen kiitos yhdessäolostamme New-Yorkissa,
+    yhdessäolosta, jonka aina olen lukeva hauskimpiin muistoihini.
+    Ei ollut ainoastaan harvinainen onni saada tavata niin älykästä
+    ja kuuluisaa virkaveljeä..."
+
+"No niin", keskeytti Asbjörn Krag hiukan hämillään, "hyppäämme
+alkulauseen yli, mutta täällä alempana on jotakin, joka mahdollisesti
+voi olla mielenkiintoista."
+
+Ja hän jatkoi:
+
+    "Se että nyt otan vapauden kirjoittaa Teille, rakas virkaveli,
+    johtuu aivan yksinkertaisesti siitä, että eräs kuuluisimmista
+    ja pelätyimmistä rikoksellisistamme, Leo Carsten, kaksi päivää
+    sitten pääsi murtautumaan ulos 'Mustasta tähdestä', mihin
+    hänet oli suljettu odottamaan sähkötuolia. Todellakin onnistui
+    Teidän, rakas virkaveljeni, kerran tehdä sama manööveri, ja
+    Te olitte kyllin rakastettava ilmoittaaksenne minulle, kuinka
+    siinä menettelitte. Miten Leo Carsten on toiminut, on minulle
+    sitävastoin täydellinen arvoitus. Hiljaa ja jäljettömästi, kuten
+    hänen tapansa on, on hän kadonnut ja lienee jo aikoja sitten
+    pudistanut Amerikan tomut jaloistaan. Syy, minkä vuoksi tahdon
+    ilmoittaa tästä Teille, on aivan yksinkertaisesti se, että me
+    hyvällä syyllä epäilemme Leo Carstenin paenneen Norjaan. Norja
+    on nimittäin hänen varsinainen isänmaansa, jos nyt ylipäänsä käy
+    sanominen, että hänenlaisellaan kansainvälisellä rikoksellisella
+    on isänmaata tahi edes halua omistaa sellainen. Leo Carsten
+    on maailmankansalainen sormenpäitä myöten, enkä varmaankaan
+    liioittele, kun väitän, että hän on vaarallisin rikollinen,
+    joka viimeisellä vuosikymmenellä on esiintynyt. Hän näyttää
+    osaavan kaikki, tietävän kaikki ja vielä enemmän: oikeassa
+    silmänräpäyksessä käyttävän hyväkseen kaikkea rohkeasti ja
+    julkeasti. Hän on sukkela kuin orava, vahva kuin karhu, viekas
+    kuin kettu ja rohkea kuin leijona.
+
+    Kaikkialla on hänellä ystäviä ja suosijoita, jotka mieluummin
+    menisivät hänen puolestaan kuolemaan kuin pettäisivät hänet.
+
+    Sillä Leo Carstenilla on kolme ominaisuutta, jotka roistoväen
+    silmissä tekevät hänen vastustamattomaksi: hän kostaa julmasti
+    ja henkilöön katsomatta, jos joku häntä vastustaa, hän ei petä
+    väkeään, jos he hänen tähtensä joutuvat onnettomuuteen, ja ennen
+    kaikkea hän tuhlaa kultaa kuin ruhtinas.
+
+    Ylt'ympäri Europan pääkaupungeissa on hän toiminut: Lontoossa,
+    Pariisissa, Berliinissä, Pietarissa, Wienissä ja Madridissa,
+    kunnes hän kunnioitti Amerikkaa korkealla läsnäolollaan.
+    Hänen kepposensa eivät ole tavallisia rikoksia, ne ovat
+    taidetekoja, näytelmiä, älykkäästi ajateltuja ja mestarillisesti
+    näyttämölle asetettuja. Mikä näytelmäkirjailija hänessä
+    onkaan mennyt hukkaan! Sen ohessa hän näyttelee kuin vain
+    harvat. Kaikissa mahdollisissa hahmoissa on hän esiintynyt ja
+    viime vaalitaistelussa hän teki todellakin tasavaltalaisille
+    ruman kepposen esiintymällä eräässä tilaisuudessa Theodor
+    Rooseveltina ja pitämällä tulisen puheen sekä senjälkeen
+    ryöstämällä vieraanvaraisen isäntänsä kassakaapin. Samalla oli
+    entisen presidentin juna pysäytetty erään pienen rautatieaseman
+    sivuraiteille ja asema huolellisesti eristetty kaikesta
+    sähkösanomayhteydestä ulkomaailman kanssa. Asia kyllä saatiin
+    selville ja painettiin villaisella, mutta siitä huolimatta sitä
+    siellä täällä käytettiin vaalitaistelutarkoitukseen. Että Leo
+    Carsten on mennyt Europaan, siitä olemme miltei vakuutetut.
+    Luulemme näet saaneemme selville, että hän oli matkustanut
+    'Oceanicilla', ja olimme sen vuoksi miltei varmat hänen
+    kiinnijoutumisestaan. Lähetimme langattomalla sähkösanoman
+    kapteenille ja käskimme häntä toimeenpanemaan perusteellisen
+    tutkinnon kaikkiin matkustajiin nähden. Kahdeksan tunnin perästä
+    saimme kuitenkin vastauksen: Carsten ei ole laivalla. Se seikka,
+    että hän mahdollisesti on ajatellut tehdä 'visiitin' entiseen
+    isänmaahansa, on todellakin vain arvelua, mutta luulen olevani
+    varma siitä, että hän monista syistä nykyisin välttää vanhoja
+    toimintakeskuksiaan. Joka tapauksessa olen tahtonut varoittaa
+    Teitä, rakas virkaveljeni.
+
+    Jos Te kysyisitte minulta hänen ulkonäköään, niin minä
+    luultavasti joutuisin neuvottomaksi, sillä hänen ulkomuotonsa
+    vaihtelee kuin huhtikuun ilma. Itse olen yksi niitä harvoja,
+    joiden oikeudenkäynnin aikana on onnistunut vilahdukselta
+    nähdä Leo Carstenin 'siviilinaama'. Minun täytyy tunnustaa,
+    että hämmästyin, sillä sileämpää ja jokapäiväisempää ulkonäköä
+    on tuskin yksinkertaisimmalla ravintolatarjoilijalla. Hän on
+    keskikokoinen, jäntevä, kasvot soikeat, puoleksi germaanin,
+    puoleksi etelämaalaisen. Tukka on musta ja lyhyeksileikattu;
+    ihmeelliset ovat ainoastaan silmät, jotka loistavat kuin mustat
+    timantit ja joskus voivat hehkua kuin kissan silmät pimeässä.
+
+    Lähetän tässä piirustuksen, minkä 'New York Heraldin' piirtäjä
+    samassa tilaisuudessa teki kuuluisasta rikoksellisesta. Se on
+    todellinen, pieni mestariteos, hetken innostuksessa syntynyt, ja
+    vain kaipauksella siitä eroan. Se puhuu paljon voimakkaammin kuin
+    mitä minä jäykillä sanoilla voin ilmaista...
+
+    Vastaanottakaa sydämelliset terveiseni, rakas virkaveli. Jos
+    kohtalo soisi Teidän toimittaa tuo uskalias rikoksellinen häntä
+    odottavalle kunniaistuimelle: sähkötuoliin, ei kukaan olisi
+    iloisempi kuin Teidän
+
+                                                uskollinen
+                                              James Clifford."
+
+Kun salapoliisi oli lopettanut lukemisen, olivat molemmat ystävykset
+hetkisen hiljaa ja Krag katseli hymyillen Harald Breden tarmokkaita ja
+ällistyneitä kasvoja. Sen jälkeen tarttui hän ääneti vielä kerran
+kirjekuoreen ja veti siitä kokoontaitetun lyijykynäpiirustuksen. Hän
+pani sen eteensä pöydälle, ja molemmat poliisimiehet kumartuivat
+katsomaan amerikkalaisen sanomalehtimiehen mestariteosta.
+
+James Clifford oli oikeassa. Tuo yksinkertainen piirustus ansaitsi
+todellakin sen ylistävän mainesanan, minkä amerikkalainen salapoliisi
+oli sille antanut, ja Asbjörn Krag oli ensisilmäyksellä näkevinään Leo
+Carstenin yhtä ilmielävänä kuin tämä olisi seisonut hänen edessään.
+Rohkeapiirteinen, soikea pää miltei lapsellisine kasvoineen.
+Puoliavoimet huulet paljastivat valkoisen hammasrivin, musta tukka
+ympäröi matalaa, kaunismuotoista otsaa, mutta mustat, levottomat silmät
+muodostivat ihmeellisen vastakohdan kasvojen pehmeille piirteille,
+antaen Cliffordin ulkomuodolle niin erikoisen sävyn, että Asbjörn Krag
+tunsi pelkästään tämän piirustuksen avulla voivansa keksiä hänet
+tuhansien joukosta.
+
+
+
+
+II.
+
+BASSOVIULU.
+
+
+Harald Brede nousi ensiksi paikaltaan.
+
+"Kyllä", sanoi hän, "kaikki tämä oli hyvin mielenkiintoista, mutta en
+käsitä, että siitä voi olla meille apua."
+
+"Mitä tahdot sanoa?" kysyi Asbjörn Krag samalla kun hän huolellisesti
+kääri kokoon kirjeen ja piirustuksen ja pani ne takaisin lompakkoonsa.
+
+"Tahdon sanoa", jatkoi Harald Brede, "että tuo erittäin oivallinen
+herra Carsten kaiken todennäköisyyden mukaan ei ole auttava
+meitä kuluttamaan tätä ikävää aikaa. Mies, jolla on maailma
+toimintakenttänään, ei luultavasti asetu tähän maailman kolkkaan. Onhan
+se vain yksi mahdollisuus miljoonista muista ja..."
+
+Harald Brede kohautti olkapäitään.
+
+"Olet oikeassa", vastasi Asbjörn Krag, "en minäkään olisi kiinnittänyt
+erikoisen suurta huomiota juttuun, ellei olisi tullut toista
+tiedonantoa."
+
+Harald Brede teki voimakkaan liikkeen.
+
+"Mitä sanot, uusi kirjekö?"
+
+"Ei, sähkösanoma. Katsohan tänne! Se tuli miltei yht'aikaa kuin kirje."
+
+Krag vetäisi taskustaan esille kokoonrypistetyn sähkösanoman ja
+suoristi sen.
+
+Se kuului;
+
+    "Olkaa varuillanne. On syytä epäluuloihin.
+
+                                   J.C."
+
+Harald Breden silmät suurenivat.
+
+"Kyllähän", jatkoi Asbjörn Krag, "nämä oraakkelimaiset sanat eivät sano
+juuri paljoa. Mutta tunnen Cliffordin ja tiedän, että hän on mies, joka
+harvoin liioittelee. Kun hän on poikennut niin paljon tavoistaan, että
+on lähettänyt sekä kirjeen että sähkösanoman, niin on hänellä myös
+pätevät syyt siihen."
+
+Hän rypisti sähkösanoman jälleen kokoon ja pisti sen takaisin
+taskuunsa.
+
+"No niin", jatkoi hän sitten, "on vain yksi, joka voi antaa
+vastauksen."
+
+"Ja se on?"
+
+"Aika, rakas ystävä", huomautti Asbjörn Krag hyväntuulisena.
+
+"Ja mitä ajattelet tehdä?"
+
+"Mahdollisesti kävelyretken kauniissa kevätilmassa, jos sinä tahdot
+tulla mukaan."
+
+"Mutta", jatkoi Harald Brede, ajatuksissaan kynsien korvantaustaansa,
+"eikö kuitenkin olisi varminta asettaa muutamia ylimääräisiä vahteja
+rautatieasemalle ja laivasilloille?"
+
+Asbjörn Krag naurahti sydämellisesti.
+
+"Ei, rakas ystäväni, mitä sinä ajattelet", sanoi hän leikillisesti.
+"Sinulla oli äsken muutamia täysin oikeita vastaväitteitä, jotka
+tekivät epäilyksenalaiseksi kuuluisan vieraan tänne tulon. Ja sinä olet
+kuitenkin mielikuvituksen mies... mutta nuo muut!" Krag kohautti
+olkapäitään. "Luuletko, että minä asettuisin alttiiksi vaaralle tulla
+nauretuksi vasten kasvoja. Ei, tällä kertaa saamme tyytyä olemaan
+vailla seikkailuja."
+
+Harald Brede nyökkäsi miettivästi.
+
+"Mutta", lausui Asbjörn Krag äkkiä, "jättäkäämme koko juttu syrjään.
+Puhuimme uutisista. Minä olen kertonut omani, nyt on sinun vuorosi.
+Onko sinulla mitään sydämelläsi?"
+
+"Ei, ei mitään... Kyllä, tosiaankin, taskuvarkaus eilen illalla.
+Varomaton nainen menetti tungoksessa laukkunsa ja siinä olleet 17
+kruunua 20 äyriä."
+
+"Ajattelepas miten mielenkiintoista!"
+
+"Muutoin olemme jo saaneet varkaan kiinni. Kolmentoistavuotias
+katupoika. Hänet on lähetetty kasvatuslaitokseen."
+
+"Ajattelehan, niin hirveän mielenkiintoista."
+
+Harald Brede haukotteli vieläkin kerran.
+
+"Ei", sanoi hän, "nyt luulen, että minä seuraan sinun neuvoasi ja teen
+kävelyretken auringonpaisteessa. On ihana kevätilma."
+
+Hän oli jo pannut kätensä ovenripaan, kun virkatoverinsa huudahdus
+äkkiä pidätti hänet.
+
+Harald Brede kääntyi.
+
+"Halloo", huudahti Asbjörn Krag pää melkein sanomalehden peitossa,
+"sehän on merkillistä."
+
+"Mikä niin merkillistä?"
+
+"Eräs ilmoitus", vastasi Krag, "jonka nyt olen nähnyt kolmena päivänä
+peräkkäin."
+
+"Niin, mutta olenkin nähnyt, että sinä useampia päiviä peräkkäin olet
+istunut ja leikellyt sanomalehdistä epäiltäviä ilmoituksia voimatta
+löytää pienintäkään lähtökohtaa, mistä aloittaa."
+
+"No niin, mutta tämä on oikein merkillistä."
+
+"Mitä se siis on?"
+
+"Ilmoitus jostakin löydetystä bassoviulusta."
+
+"Kas, eihän tuo ole niin omituista, rakas virkaveli, tässä eräänä
+päivänä havaitsin minä ilmoituksen kadonneesta lyhtypatsaasta."
+
+"Mutta tämä ilmoitus on ollut lehdessä kolmena päivänä peräkkäin ja nyt
+on bassoviulu löydetty -- merestä. Näyttää siltä, kuin se olisi
+tarttunut ankkuriin ja sen mukana vedetty ylös."
+
+Harald Brede istuutui jälleen ja otti sikarin suustaan.
+
+"Sallihan minun kuulla mitä ilmoitus sisältää", sanoi hän, "onhan
+mahdollista, että siinä piilee jotakin."
+
+Asbjörn Krag luki:
+
+"Melkein uusi hieman hiekkautunut bassoviulu on löydetty merestä
+Vippetangenin luona. Voidaan periä Pedersenin laivakonttorista, Iso
+Rantakatu."
+
+Harald Brede naurahti.
+
+"Mutta sehän on täysin naurettavaa", sanoi hän, "sehän kuulostaa
+salakähmäiseltä."
+
+"Ilmoitus on, kuten sanottu, ollut kolmena päivänä peräkkäin. Näyttää
+siltä, kuin ei kukaan tahtoisi ilmoittautua omistajaksi."
+
+Asbjörn Krag otti puhelinluettelon ja etsi siitä Pedersenin numeron.
+
+Hän tapasi Pedersenin itsensä puhelimessa. Krag esittelihe ja kysyi
+häneltä, miten oli tuon kummallisen löydön laita.
+
+"Niin, olen yhtä kummastunut kuin tekin", vastasi
+laivatarpeidenkauppias, "en todellakaan tiedä, mitä minun on tehtävä
+bassoviululle. Tahtoisin mielelläni päästä siitä, sillä se on iso
+kapine, sanon, ja se on vain tiellä liikehuoneessani."
+
+"Kuinka sen löysitte?" kysyi salapoliisi.
+
+"Höyrylaiva Liverpoolin miehistö löysi sen. Kun he haalasivat ylös
+ankkuriköyttä, seurasi bassoviulu mukana. He jättivät sen minulle,
+koska heidän oli lähdettävä matkalle samana päivänä."
+
+"Oliko se meren pohjassa?"
+
+"Kyllä se oli varmasti pohjassa. Se on ylt'yleensä pohjasaven
+tahraama."
+
+"Mutta luulisi kuitenkin, että bassoviulun pitäisi uida pinnalla kuin
+korkki."
+
+"Niin kyllä tavallisen bassoviulun. Mutta tämä on aivan epätavallinen."
+
+"Mitä suvaitsette sanoa? Mitä se merkitsee? Epätavallinen bassoviulu!"
+
+"Niin, se on raskas. Sitä ei juuri jaksa nostaa."
+
+"Kenties se on tehty jostakin kovasta puulajista?"
+
+"Ei, sen sisässä on jotakin."
+
+"Onko jotakin sisässä?"
+
+"Kyllä, koska se kolisee, kun sitä ravistelee."
+
+"Te saatte lähettää bassoviulun löytötavaravarastoon", sanoi Asbjörn
+Krag, "niin tulemme tutkimaan sitä lähemmin."
+
+"Sydämellisellä mielihyvällä. Siten pääsemme vapaaksi siitä hirviöstä.
+Minä annan heti kuljettaa sen rattailla pois."
+
+"_Kuljettaa rattailla?_ Onko se niin painava, ettei sitä voi kantaa?"
+
+"Suuri ja vahva mies voisi mahdollisesti kantaa sen, mutta minun
+juoksupoikani ei siihen mitenkään pysty."
+
+"Hyvä, tuleepa olemaan hauska saada tarkastaa vähän lähemmin tuota
+merkillistä bassoviulua", sanoi Krag.
+
+"Neljännestunnin kuluttua se on poliisiasemalla. Hyvästi."
+
+Puhelinkeskustelu päättyi.
+
+Asbjörn Krag kääntyi Harald Breden puoleen.
+
+"No, mitä sanot?" lausui hän.
+
+"Juttu näyttää kieltämättä merkilliseltä."
+
+"Niin", vastasi Asbjörn Krag, "ja kaikkein merkillisintä on, että
+kauppias sanoi bassoviulun sisässä olevan jotakin."
+
+
+
+
+III.
+
+ITÄVALTALAISET.
+
+
+Molemmat salapoliisit odottivat suurella jännityksellä bassoviulua,
+vaikk'ei kumpikaan heistä voinut olla ajattelematta, että tilanne oli
+hiukan koomillinen.
+
+"Siinä se on", virkkoi äkkiä Harald Brede, joka oli seisonut ikkunan
+vieressä ja uteliaana tirkistellyt kadulle.
+
+Eräs poika toi kärryillä bassoviulua.
+
+Asbjörn Krag antoi parille konstaapelille määräyksen kantaa viulun
+salapoliisikonttoriin.
+
+Oli sangen hupaista nähdä kahden konstaapelin retuuttavan esinettä,
+jonka soittajat tavallisesti kantavat kainalossaan. Viulu asetettiin
+lattialle, ja Harald Brede koetti sitä nostaa.
+
+"Niin, kyllä jaksan sitä kantaa", sanoi hän, "mutta tuhat tulimmaista,
+miten raskas se on."
+
+Niin pian kuin viulua liikutettiin, kolisi sen sisällä jokin raskas
+esine.
+
+Liitospaikat olivat vielä kuivan saven peitossa, mutta muutoin oli
+viulu täysin vahingoittumaton. Ankkurin mukana oli se noussut
+tasaisesti ja hiljalleen vedenpintaan.
+
+Kaikki kielet olivat ehjät. Asbjörn Krag näppäsi niitä, jolloin niistä
+lähti vääriä ja teräviä säveliä.
+
+Läsnäolevat konstaapelit hymyilivät. He eivät olleet milloinkaan edes
+ajatelleet mahdollisuutta, että sellainen esine voisi löytyä meren
+pohjasta.
+
+Niin pian kuin Asbjörn Krag ja Harald Brede olivat jääneet kahden
+kesken, haki edellinen murtoraudan työkalukaapistaan.
+
+Heidän täytyi sahata pari minuuttia, ennenkuin saivat kannen irti.
+
+Soittokoneen sisällys oli sangen hämmästyttävä.
+
+Ensin nostivat he sieltä suuren kiven. Se oli ilmeisesti pantu sinne,
+jotta viulu pikemmin uppoaisi.
+
+Sitten he saivat käsiinsä muutamia neliskulmaisia puupalasia.
+
+Ne olivat toiselta puolen maalatut. Ei kumpikaan salapoliiseista voinut
+ymmärtää, mihin niitä oli käytetty. Ne näyttivät eniten jostakin
+seinästä sahatuilta.
+
+Edelleen löysivät he koko joukon rojua, halonkappaleita y.m.s., mikä
+kaikki oli saven peitossa samoinkuin koko viulun sisus.
+
+Kun salapoliisit olivat tyhjentäneet viulun sisustan ja panneet
+löydetyt esineet eräälle tuolille, nousivat he pystyyn ja katsoivat
+toisiinsa.
+
+Ensin puhkesi aina iloinen Harald Brede leveään nauruun.
+
+Sen perästä alkoi Asbjörn Krag nauraa. Mutta äkkiä hän tuli vakavaksi.
+
+"Kuitenkaan tämä ei ole yksinomaan naurettavaa. Selvästi piilee tässä
+jotakin."
+
+"Joka tapauksessa en käsitä mitä se voisi olla", vastasi Harald Brede.
+"Toivon, että se mies, joka heitti viulun mereen, olisi täällä. Silloin
+parissa minuutissa muutamin valituin sanoin opettaisin hänelle, miten
+tällaisia hienoja soittokoneita käsitellään."
+
+Asbjörn Krag yritti vastata, kun äkillinen naputus ovelle keskeytti
+hänet.
+
+Eräs alemmista virkamiehistä ilmoitti, että muuan mies seisoi ulkona ja
+halusi puhutella Asbjörn Kragia.
+
+"Nimi?" kysyi Krag.
+
+"Hän sanoi nimensä olevan Salvesen ja olevansa Hotelli Europan
+ovenvartija."
+
+"Vai niin. Anna hänen tulla sisään."
+
+"Ehkä hän tietää jotakin uutta", virkkoi Harald Brede silmäillen
+vihaisin katsein viulua, "sillä onhan kaikki tämä vain pilaa."
+
+"Sitä en usko", vastasi Krag, "sillä kuten tiedät, olen hotellien
+suosiossa. Niin pian kuin vähänkin epäiltävää tapahtuu, kertovat
+ovenvartijat sen heti minulle. Tämä Salvesen on käynyt täällä monta
+kertaa, vaikka hänellä ei olekaan ollut mitään mielenkiintoista
+kerrottavana. Mutta saammepa nähdä. Tässähän mies on."
+
+Ovenvartija Salvesen astui sisälle syvään kumartaen. Hän pysähtyi
+ovelle kultareunainen lakkinsa kädessään.
+
+"No", kysyi Asbjörn Krag, "mikä tuo teidät tänään tänne?"
+
+Ovenvartija, joka hetken merkityksen tähden oli hyvin salaperäisen
+näköinen, aikoi juuri ruveta selittämään asiaansa, kun hän nähdessään
+kiillotetun viulun äkkiä silminnähtävästi muuttui.
+
+Hän pudotti univormulakkinsa lattialle ja alkoi tuijottaa viuluun,
+ikäänkuin se olisi ollut joku merkillinen eläin.
+
+"Mutta tämähän on todellakin ihmeellinen tapaus elämässäni", huudahti
+hän.
+
+"Onko siinä sitten jotakin kummasteltavaa?" kysyi Asbjörn Krag. "Ettekö
+ole koskaan tullut ajatelleeksi mahdollisuutta, että viulu voidaan
+rikkoa?"
+
+"Kyllä... mutta tämä viulu... Olen nähnyt sen aikaisemmin. Tunnen sen
+vaaleasta, kauniista väristään ja tallasta..."
+
+"Todellako!"
+
+Molemmat salapoliisit tulivat äkkiä erittäin kohteliaiksi.
+
+"Olkaa hyvä ja istuutukaa..."
+
+"Selittäkää tarkemmin", sanoi Asbjörn Krag, "juuri tuota viulujuttua me
+pohdimme. Tulitteko kenties tänne samasta syystä?"
+
+"En, mutta se on tavallaan yhteydessä minun asiani kanssa."
+
+"Katsopas vaan! Sehän oli onnenpotkaus. Sanotteko nähneenne viulun
+aikaisemmin? Milloin?"
+
+"Keskiviikkona näin sen viimeksi. Tänään on meillä lauantai. Siitä on
+siis kolme päivää."
+
+"Siinä tapauksessa on sen täytynyt löytyä vedestä heti sen jälkeen kuin
+se oli sinne heitetty", huomautti Harald Brede.
+
+"Vedestä!" huudahti ovenvartija, "voiko olla mahdollista, että se on
+ollut vedessä!"
+
+"Kyllä", vastasi Krag, "se vedettiin ylös ankkuriketjun mukana.
+Luultavasti on se pudonnut suoraan ankkurin päälle. Mutta selittäkää
+nyt. Näitte sen viimeisen kerran keskiviikkona. Olette siis nähnyt sen
+useampia kertoja? Milloin muulloin?"
+
+"Maanantaina, kun itävaltalaiset tulivat."
+
+"Itävaltalaiset?" huudahtivat Krag ja Brede yht'aikaa.
+
+"Niin, maanantaina tuli junassa kaksi itävaltalaista. He asettuivat
+asumaan hotelli Europaan, ja oli heillä paitsi muita soittokoneita
+myöskin tämä viulu mukanaan."
+
+"Mitä muita soittokoneita heillä oli?"
+
+"Toinen bassoviulu."
+
+Harald Brede naurahti.
+
+"Ynnä torvi ja pieni rumpu."
+
+Nyt nauroivat molemmat salapoliisit, ja ovenvartija joutui aivan pois
+suunniltaan.
+
+"Niin -- se on hyvin merkillistä", sanoi hän. "Juuri niiden
+itävaltalaisten takia olen täällä. Tehän, herra Krag, olette sanonut,
+että minä ilmoittaisin, jos näkisin jotakin epäiltävää. Ja tämä juttu
+tuntui minusta epäilyttävältä. Luulen että toinen itävaltalaisista on
+hullu."
+
+"Silloin ei hän voi olla meille mielenkiintoinen."
+
+"Mutta samalla hän näyttää olevan erittäin viisas. He ovat molemmat
+kunnon ihmisiä, kunhan vain ei olisi tuota kirottua soittoa."
+
+"Soittoa?"
+
+"Niin, he soittavat bassoviulua ja torvea tunnin joka päivä. Se ei ole
+juuri suloista kuulla. Toinen puhaltaa torvisooloa, toinen soittaa
+sitten soolon bassoviululla."
+
+"Eivätkö he koskaan soita yht'aikaa?"
+
+"Eivät, sitä en tiedä heidän tehneen. Mutta mitä kummaa tuo on?"
+
+Ovenvartija oli havainnut ne eri esineet, jotka salapoliisit olivat
+viulun sisästä löytäneet.
+
+Hän otti puupalasen kumpaankin käteensä ja katseli niiden maalauksia
+ilmeisellä mielenkiinnolla.
+
+"Tunnetteko kenties myöskin ne?" kysyi Asbjörn Krag.
+
+"Luulenpa tuntevani", vastasi ovenvartija. "Nämä puupalaset ovat
+maalatut aivan samanlaisiksi kuin seinät meidän huoneissamme. Ja
+katsokaahan tänne" -- sanoi ovenvartija näyttäen toista puupalasta --
+"voisin vannoa, että tämä on otettu itävaltalaisten asuman huoneen
+laudoituksesta. Se on samanvärinen ja muodoltaan samanlainen. Mitä
+enemmän sitä katselen, sitä enemmän siinä suhteessa varmistun. Ei voi
+olla epäilystäkään siitä, herrat salapoliisit, että nuo puupalaset ovat
+sahatut hotelli Europan seinästä. Siitä olen aivan selvillä, mutta en
+siitä sen enempää viisastu."
+
+"Antakaa puupalasten olla", sanoi Asbjörn Krag, "istukaahan ja
+rauhoittukaa. Ymmärtääkseni", jatkoi hän, "teidän täytyy selittää tämä
+asia juurta jaksaen."
+
+
+
+
+IV.
+
+KAUNIS ANARKISTI.
+
+
+"Ensinnäkin", sanoi Asbjörn Krag, "tiedättekö itävaltalaisten nimiä?"
+
+"Toisen nimi on Bleib ja toisen Wilkens. Bleib on tilanomistaja ja
+mikäli voin ymmärtää hyvin rikas. Wilkens on hänen sihteerinsä.
+Molemmat saapuivat mannermaajunassa kello kolme iltapäivällä. He
+ajoivat ajurilla hotelli Europaan. Niin pian kuin he olivat saapuneet,
+huomasin heti että tilanomistaja Bleib hyvin tunsi hotellin, vaikk'en
+minä voi muistaa nähneeni häntä aikaisemmin."
+
+"Miten sen huomasitte?" kysyi Asbjörn Krag.
+
+"Hän pyysi kaksi eri huonetta, numerot 21 ja 22, toisessa kerroksessa
+kadun puolella. Nyt sattui kuitenkin niin, että nämä huoneet olivat
+käytännössä, joten minun täytyi ilmoittaa hänelle, että hänen oli
+mahdotonta saada niitä.
+
+"'Siinä tapauksessa en halua asua täällä', sanoi hän. Kun nyt ei
+kuitenkaan ollut mikään 'sesonki', emme me halunneet päästää luotamme
+niin hienoja vieraita kuin nämä näyttivät olevan. Minä menin siis
+niiden vieraiden luo, joilla oli nuo molemmat huoneet, ja pyysin heitä
+muuttamaan kahteen muuhun huoneeseen. Käytin tekosyynä sitä, että herra
+Bleib ja hänen sihteerinsä jo kauan sitten olivat tilanneet huoneet.
+
+"Sillä tavoin saivat molemmat itävaltalaiset asua missä halusivat, ja
+herra Bleib kiitti minua avusta.
+
+"Tavarat kannettiin huoneisiin. Niitä ei näyttänyt olevan erittäin
+paljoa. Molemmat bassoviulut ja torvi herättivät heti huomiotani.
+
+"Herra Bleib antoi minun ymmärtää, että hän oli intohimoinen
+bassoviulun soittaja ja että hänen täytyi harjoittaa sitä tunnin verta
+joka päivä. Minä saisin määrätä, milloin katsoin ajan sopivimmaksi.
+
+"Koetin turhaan selittää hänelle, että niin hyvin bassoviulun
+soittaminen kuin torven puhaltaminen häiritsisi muita vieraita, mutta
+silloin hän alkoi taas puhua muuttamisesta.
+
+"Miltei olin taipuvainen antamaan noiden kiusallisten vieraiden mennä
+menojaan, mutta samalla ajattelin, että jos on sanonut A:n, pitää
+myöskin sanoa B.
+
+"Sitäpaitsi katosivat kaikki epäilykset, kun itävaltalainen selitti,
+että hän mielellään maksoi huoneista kaksinkertaisen vuokran.
+
+"Sen lisäksi tuli, että tänä aikana ei ollut juuri paljon vieraita.
+Minä määräsin siis, että he saisivat pitää soitannolliset
+harjoituksensa puoli kahden ja puoli kolmen välillä päivällä. Tuona
+aikana olisi soittaminen vähimmin haitallista.
+
+"Nyt ovat molemmat herrat pitäneet soittoharjoituksiaan koko viikon.
+Aluksi se ei tuntunut niinkään pahalta, mutta nyt olen väsynyt
+soittoon. Se on miltei sietämätöntä. Sen lisäksi ovat hotellin muut
+vieraat alkaneet valittaa..."
+
+"Mutta eikö tuo melu keskiviikkona loppunut?" kysyi Asbjörn Krag.
+"Silloinhan näitte bassoviulun viimeksi?"
+
+"Kaukana siitä. Olenhan jo sanonut, että itävaltalaisilla oli mukanaan
+kaksi bassoviulua. Keskiviikkoiltana näin, että sihteeri, herra Wilkens
+tuli huoneestaan raahaten bassoviulua."
+
+"Raahaten?"
+
+"Niin, raahaten. En ole milloinkaan luullut että bassoviulu voisi olla
+niin raskas. Hän meni kadulle se mukanaan. Puoli tuntia myöhemmin hän
+tuli taas kotiin ja silloin ei hänellä ollut viulua.
+
+"Kysyin häneltä, mihin hän oli jättänyt soittokoneen. Sen sijaan, että
+olisi vastannut, teki hän minulle puolestaan kysymyksen: 'Sanokaa
+minulle herra ovenvartija, onko soittokoneiden ja eritoten
+bassoviulujen rakenne teille tunnettu?'
+
+"'Ei vähääkään', vastasin minä.
+
+"'No', jatkoi hän, 'silloinhan ette paljoa kostu jos ilmoitan, että
+sointisävy on särkynyt ja että G-kieli on mennyt poikki'."
+
+(Molemmat salapoliisit tulivat hyvin iloisiksi.)
+
+"'Ei', vastasin, 'siitä en juuri viisastu'.
+
+"'Sen uskon', vastasi itävaltalainen. 'Niin, bassoviulu on lähetetty
+korjattavaksi. On hyvin tärkeätä saada sointisävy kuntoon.'
+
+"Torstaina, perjantaina ja tänään ovat itävaltalaiset soittaneet
+varaviulua. Mikäli voin ymmärtää, soittaa tilanomistaja itse viulua,
+kun taas sihteeri käsittelee torvea."
+
+"Oletteko milloinkaan saanut tilaisuutta olla läsnä jossakin herrojen
+harjoituksessa?"
+
+"En, he ovat hyvin varuillaan pitääkseen kaikki asiaankuulumattomat
+loitolla."
+
+Asbjörn Krag hymyili.
+
+"Onhan olemassa avaimenreikä", sanoi hän.
+
+"Kyllä", vastasi ovenvartija, "olenkin tutkinut avaimenreikää, mutta
+tuloksetta. Osoittautui näet, että itävaltalaiset ovat tukkineet
+avaimenreiän. -- Kun havaitsin sen, päätin kääntyä teidän puoleenne,
+herra salapoliisi. Suljetut avaimenreiät ovat aina epäilyttäviä.
+Sitäpaitsi on itävaltalaisten esiintyminen ylipäänsä tuntunut minusta
+kummalliselta. Heillä ei näytä olevan mitään asioimistoimia, eivätkä he
+välitä kaupungin tai sen ympäristöjen katselemisesta. Näyttää miltei
+siltä, kuin he olisivat matkustaneet aina Wienistä asti tänne saakka
+suututtaakseen hotelli Europan ovenvartijaa bassoviulullaan ja
+torvellaan..."
+
+"Se on aivan käsittämätöntä..."
+
+"No entä lasku?" kysyi Krag. "Miten mahtaa olla sen maksamisen laita?"
+
+"Sitähän minäkin pelkäsin alussa, mutta siinä suhteessa ei ole mitään
+hätää. Kun tänään esitettiin lasku koko viikolta, maksoi herra Bleib
+heti välittämättä edes katsoa oliko se oikea. Sitäpaitsi antoi hän
+laskun tuojalle runsaasti juomarahoja. Mutta päätin joka tapauksessa
+etsiä teidät, herra Krag, ja varoittaa teitä, mutta en odottanut
+tapaavani sihteerin bassoviulua täällä -- ja lisäksi tuollaisessa
+kunnossa."
+
+"Sen voin aivan hyvin ymmärtää. Kiitän teitä antamistanne tiedoista.
+Menkää nyt takaisin hotelliin, niin tulen perästä tutkiakseni
+tilannetta lähemmin."
+
+Ovenvartija meni ovelle.
+
+"Mutta eräs asia täytyy teidän luvata minulle", sanoi Krag.
+
+"Ja se on?"
+
+"Ette saa kenellekään ilmaista mitään huomioistanne, joita olette
+tehnyt itävaltalaisista. Ja ennen kaikkea: älkää antako näiden tietää,
+että teillä on epäluuloja heitä kohtaan."
+
+"Luonnollisesti en."
+
+"Kiitos, nyt voitte mennä."
+
+Kun ovenvartija oli mennyt, sanoi Harald Brede:
+
+"Minä puolestani luulen, että itävaltalaiset aivan yksinkertaisesti
+ovat hulluja."
+
+"Ja minä olen vakuutettu, että he ovat aivan täysijärkisiä. Heidän
+toiminnassaan on huomattavissa eräänlaista logiikkaa. -- He tulevat
+Kristianiaan päämääränään vuokrata huoneet numero 21 ja 22 hotelli
+Europasta. Minkätähden? -- He pitävät joka päivä tunnin pirullista
+meteliä. Miksi? Tuskinpa huvin vuoksi. He sahaavat reiän hotellin
+seinään. Mitä varten? -- Tässä jutussa on koko joukko salaperäisyyttä.
+Luulen, että siihen kätkeytyy joku arvoitus. Niin, rakas Harald Brede,
+nyt olemme vihdoinkin saaneet työtä..."
+
+Harald Brede aikoi juuri vastata, kun ovi äkkiä avautui ja
+salapoliisipäällikkö astui sisään. Hänellä oli muutamia papereja
+kädessä.
+
+"Herrat", sanoi hän, "tuon teille tärkeän tiedon. Olette luonnollisesti
+nähneet sanomalehdissä, että Baijerin prinssiä Friedrichiä odotetaan
+Kristianiaan lähipäivinä."
+
+Molemmat salapoliisit olivat kyllä sen lukeneet.
+
+"Ja tämän johdosta", jatkoi salapoliisipäällikkö, "olen saanut nämä
+kirjeet ministeriöstä. -- Ensimmäisessä ilmoitetaan päivä ja tunti,
+jolloin prinssi saapuu Kristianiaan, ja meitä muistutetaan ryhtymään
+kaikkiin niihin toimenpiteisiin, jotka ovat tavallisia ulkomaisten
+ruhtinasten vieraillessa. Mutta sen ohessa lähetetään meille
+Münchenistä ihastuttavan nuoren naisen valokuva ja seuraava huomautus:
+
+"'Mikäli olemme saaneet tietää, pitäisi nuoren entisen
+näyttelijättären, Rosa Brennerin, oleskella Kristianiassa samaan aikaan
+kuin prinssi. Pyydämme Teitä tarkasti pitämään mainittua naista
+silmällä. On erittäin tärkeätä, ettei hän millään tavalla joudu
+ikävyyksiin, vaikkakin jokaista hänen askeltaan on vakoiltava. Olisimme
+Teille kiitolliset, jos antaisitte meille yksityiskohtaisia tietoja
+hänen oleskelustaan Kristianiassa.'"
+
+"Pieni naisanarkisti siis", virkkoi Harald Brede innostuneena, "sehän
+kuulostaa aivan suurenmoiselta."
+
+Salapoliisipäällikkö pani asiapaperit ja valokuvan pöydälle ja jätti
+konttorin samalla lausuen, ettei tuntenut ketään muuta, jolle hän
+turvallisemmin voisi uskoa tämän arkaluontoisen tehtävän.
+
+Valokuva esitti nuorta, erittäin kaunista naista, jolla oli suuret,
+uneksivat silmät.
+
+"Hänhän näyttää enkeliltä eikä rikolliselta", sanoi Harald Brede.
+
+"Miltei kaikki naisanarkistit ovat kauniita", vastasi Asbjörn Krag,
+"heissä on jotakin mielikuvituksellisen haaveellista. -- No niin",
+jatkoi hän, "kunnes kaunis Rosa saapuu, voimme ottaa urakallemme herrat
+bassoviulunsoittajat."
+
+Hän otti hattunsa.
+
+"Kello kolmelta tulee juna", sanoi hän virkaveljelleen, "tahtoisitko
+varmuuden vuoksi mennä rautatieasemalle siltä varalta, että tuo nainen
+tulisi, jolla aikaa minä tarkastan hiukan hotellia ja käyn
+tervehtimässä ystävääni ovenvartijaa."
+
+Harald Brede suostui ehdotukseen, ja Asbjörn Krag lähti.
+
+Kun hän tuli ovenvartijan huoneeseen, kuuli hän ihmeekseen äkkiä
+kaukaista parkumista jostakin hotellin ylemmistä kerroksista. Se
+kuulosti ikäänkuin lapsen kirkunalta.
+
+"Eikö nyt tuollaisesta voi joutua epätoivoon", sanoi ovenvartija ja
+ravisti alakuloisena päätään. "Se on sihteeri, joka harjoittelee
+torvellaan."
+
+Asbjörn Krag meni toiseen kerrokseen ja pysähtyi numero 21:n oven
+kohdalle. Hänen täytyi tunnustaa, ettei itävaltalaisen torvensoitto
+läheltä kuulunut niin hirveältä. Hän osasi joka tapauksessa soittaa.
+
+Niin pian kuin torvisoolo oli tauonnut, aloitti bassoviulu esityksensä.
+Sen ääni kuului jylhemmältä.
+
+Melu, minkä nämä molemmat soittokoneet saivat aikaan, oli sangen vahva.
+Asbjörn Krag kumartui ovea kohti ja kuunteli, saadakseen selville
+kuuluisiko mahdollisesti jotain muuta ääntä kuin tuo hirveä musiikki.
+Hän seisoi ja kuunteli kauan.
+
+Sen jälkeen hän tarttui ovenvartijaa käsivarteen ja seurasi häntä hänen
+huoneeseensa.
+
+"Kuulkaahan nyt", lausui hän, "asuuko ketään noiden sukkelain
+soittoniekkain huoneen vieressä?"
+
+"Ei, ei vielä!"
+
+"Silloin on kenties viereinen huone tilattu? Onko sen numero 23?"
+
+"Ei", vastasi ovenvartija, "tilattu on se pieni, kaunis huoneisto,
+jonka vastapäätä itävaltalaisten huoneet ovat."
+
+"Vai niin! Kokonainen huoneisto! Kuinka monta huonetta siinä on?"
+
+"Kolme huonetta, salonki ja kaksi makuuhuonetta. Salonki on keskellä."
+
+"Miten kauan on siitä, kun huoneet tilattiin?"
+
+"Ei täyttä kahta viikkoa", vastasi ovenvartija.
+
+"Ja kuka tilasi ne?"
+
+"Eräs pari Münchenistä. Veli ja sisar."
+
+Asbjörn Krag kävi vähitellen tarkkaavaiseksi.
+
+"Eräs pari Münchenistä", sanoi hän, "mikä on heidän nimensä?"
+
+Ovenvartija vastasi:
+
+"Herran nimi on Fritz Brenner ja naisen Rosa Brenner..."
+
+Salapoliisi säpsähti.
+
+"Anarkisti", mumisi hän itsekseen.
+
+
+
+
+V.
+
+ENSIMMÄISET TURISTIT.
+
+
+Samassa silmänräpäyksessä ajoivat kahdet vaunut hotellin
+pääsisäänkäytävän eteen, ja ovenvartijalle tuli kiire.
+
+"Mannermaajuna on saapunut", sanoi hän, "täytyy heti ryhtyä toimeen."
+
+Useampia vieraita saapui.
+
+Asbjörn Krag seisoi sisäänkäytävällä välinpitämättömän näköisenä ja
+kädet selän takana, kuin joku hotellin vieras.
+
+Kadun toisella puolella hän näki kummastuksekseen Harald Breden, joka
+nousi ajurin rattailta ja meni sisälle läheiseen puotiin.
+
+"Nyt on tullut kaupunkiin joku, jota hän tahtoo pitää silmällä. Se on
+tuskin kukaan muu kuin tuo pieni, kaunis anarkisti."
+
+Ja aivan oikein. Toisesta vaunusta nousi nuori, kaunis pari. Herralla
+oli yllään matkapuku ja kiikari keltaisessa nahkaremmissä olkapäällä.
+
+Naisen Asbjörn Krag tunsi valokuvasta. Se ei ollut kukaan muu kuin
+anarkisti, entinen näyttelijätär Rosa Brenner.
+
+Ovenvartija kumarsi syvään ylhäiselle parille.
+
+"Ovatko huoneeni kunnossa?" kuuli hän naisen kysyvän saksaksi.
+
+"Kyllä, neiti", vastasi ovenvartija, "huoneet ovat täysin kunnossa."
+
+Hän riensi edellä ja ohjasi heidät pieneen, kauniiseen toisen kerroksen
+huoneeseen.
+
+Nyt olivat itävaltalaiset lakanneet soittamasta.
+
+Asbjörn Krag kulki viistoon kadun poikki puotiin, mihin hänen
+virkatoverinsa Harald Brede oli mennyt sisälle. Se oli hedelmäliike.
+Krag tapasi todella ystävänsä siellä. Brede seisoi hyvin tyynenä
+ikkunan ääressä ja pureskeli viinirypäleitä.
+
+"Nyt olemme siis päässeet käsiksi seikkailuun", puheli Krag, kun he
+olivat tulleet kadulle.
+
+"Seikkailuun? Minä en ainakaan vielä saata nähdä, että on kysymys
+mistään seikkailusta."
+
+"On, epäilemättä. Olen tehnyt keksinnön."
+
+"Ja mitä sinä olet keksinyt?"
+
+"Että on olemassa yhdysside bassoviulun ja kauniin anarkistin välillä."
+
+"Uskomatonta", virkkoi Harald Brede. "Tuolla naurettavalla
+bassoviulujutulla ja pienen anarkistin traagillisella kohtalollako
+olisi muka yhteyttä! Sinun on myönnettävä, että se on mahdotonta."
+
+"Mutta usein onkin vain kukonaskel vakavan ja naurettavan välillä",
+vastasi Asbjörn Krag. "Tässähän on ravintola. Asettukaamme täällä
+johonkin nurkkaan, niin selitän asian sinulle."
+
+Kun he olivat saaneet kumpikin lasinsa, aloitti Asbjörn Krag:
+
+"Ensinnäkin hylkään mahdollisuuden, että itävaltalaiset olisivat
+mielenvikaisia."
+
+"Sitä ei sinun tule tehdä liian pikaisesti."
+
+"Teen sen kaikesta huolimatta. Mielenvikaiset eivät koskaan keksi
+sellaisia hullutuksia, joilla nämä herrat huvittelevat itseään. Siis:
+itävaltalaiset ovat täysin normaaleja. He ovat mikäli ymmärrän hyvinkin
+viisaita, jopa älykkäitä."
+
+"Merkillistä älykkyyttä!"
+
+"Kaikenkaikkiaan minulle selvisi heti, että viisaat ihmiset eivät ryhdy
+niin suureen puuhaan hotellissa ilman että heillä on joku tarkoitus. --
+Ensinnäkin muistui mieleeni, että he tahtoivat asua määrätyissä
+huoneissa, joiden numerot he tiesivät, vaikk'eivät koskaan ennen olleet
+hotellissa asuneet. Heillä oli siis jotakin etua näissä huoneissa
+asumisesta, mutta mitä? -- Nyt olen saanut selville, että tuo kaunis
+anarkisti, joksi häntä sanomme, on jo kaksi viikkoa sitten oleskeluansa
+varten Kristianiassa tilannut pienen, komean kolmen huoneen huoneiston.
+Itävaltalaisten huoneet erottaa tästä huoneistosta vain seinä."
+
+Harald Brede heristi nyt korviaan.
+
+"Ymmärrän, mihin tahdot pyrkiä", sanoi hän. "Arvelet että
+itävaltalaiset ovat valinneet nuo huoneet määrätyssä tarkoituksessa."
+
+"Niin."
+
+"Mutta missä tarkoituksessa?"
+
+"Luultavasti vakoillakseen kaunista anarkistia."
+
+"Siis eivät itävaltalaiset olisi soittotaiteilijoita, vaan
+poliisiurkkijoita?"
+
+"Se ei ole juuri luultavaa", keskeytti Asbjörn Krag. "Poliisiurkkijain
+ei todellakaan olisi tarvinnut käyttää sellaisia kiertoteitä saadakseen
+tilaisuuden vakoilla tuota kaunista naista."
+
+"Mutta elleivät he ole poliisiurkkijoita", sanoi Harald Brede, "niin en
+voi käsittää, mikä heitä voisi kannustaa anarkistia urkkimaan."
+
+"Silloin et ajattele, kuinka anarkistit ja kaikki vallankumoukselliset
+työskentelevät. He ovat toveriensa alituisen valvonnan alaisina. He
+pitävät toisiaan silmällä. Toistaiseksi olen siinä käsityksessä, että
+itävaltalaiset myöskin ovat anarkisteja. Luulen, että neiti Brenner on
+tullut Kristianiaan erikoisessa tarkoituksessa, mahdollisesti
+murhatakseen nuoren prinssin. Ettei hän voisi pelata kaksoispeliä, ovat
+he lähettäneet molemmat itävaltalaiset Kristianiaan valvomaan häntä."
+
+Harald Brede tuumi hetken.
+
+"Minä edellytän, että loppupäätelmäsi ovat oikeat", sanoi hän, "ne
+tuntuvat ainakin hyvin todenmukaisilta. Mutta kuinka voit selittää tuon
+naurettavan musiikin, pasuunansoittamisen ja bassoviulun
+poruuttamisen?"
+
+"Jos ajattelet bassoviulusta tekemiämme löytöjä, niin on siinä kyllä
+selitystä."
+
+"Tekemiämme löytöjä? Nehän supistuivat aikamoiseen annokseen
+merenpohjasavea, isoon kiveen ja joukkoon puupalasia."
+
+"Kiven voimme jättää pois laskuista", sanoi Asbjörn Krag, "se on pantu
+sinne vain painolastiksi. Savi ei myöskään näyttele mitään osaa. Mutta
+puupalaset! Ne olivat verrattain suuret ja lisäksi maalatut samalla
+maalilla kuin hotellihuoneen seinät. Jopa väitti ovenvartija, kuten
+muistat, että hän tunsi panelin eräässä noista puupalasista. Minusta
+näyttää senvuoksi enemmän kuin luultavalta, että nämä puupalaset ovat
+aivan yksinkertaisesti sahatut itävaltalaisten huoneen seinästä --
+juuri sen huoneen, joka on seinätyksin anarkistin huoneiston kanssa.
+Minua ei ihmetyttäisi, jos seinästä olisi sahattu pois kokonainen suuri
+kappale, niin että on aukko esim. vaatekaapin takana. Naisen huoneessa
+salaa aukon seinäpaperi, jota ei luonnollisesti ole otettu pois. Sillä
+tavalla voivat itävaltalaiset kuulla kaiken, mitä tapahtuu hänen
+huoneessaan ja kenties tunkeutua sinne sisälle, jos niin
+tarvittaisiin."
+
+"Mutta kuinka he ovat voineet saada aukon seinään huomiota
+herättämättä?" virkkoi Harald Brede. "Heidänhän täytyi joka tapauksessa
+sahata, murtaa ja hakata aukkoa."
+
+"Siinä meillä on juuri selitys tuohon naurettavaan musiikkiin, jota
+muutoin tämän jälkeen en pidä ollenkaan naurettavana. Vieväthän sekä
+torvi että bassoviulu korviasärkevällä melullaan miltei kuulon
+läheisyydessä olevilta. Mikäli ovenvartija on kertonut, on
+itävaltalaisilla sitäpaitsi mukanaan pieni rumpu, ja heidän
+tarkoituksensa oli varmaankin käyttää sitäkin. Eikö sinusta tunnu
+merkilliseltä, että molemmat herrat käyttävät vain niin meluavia
+soittokoneita?"
+
+"Minä arvelen sen juuri osoittavan, etteivät kaikki ruuvit heidän
+päässään ole paikoillaan."
+
+"Sitä se ei osoita, vaan molemmat herrat ovat käyttäneet soittokoneiden
+hirmuista melua ainoastaan vaimentaakseen ne äänet, joita he itse
+olivat pakotetut aikaansaamaan murtaessaan aukkoa seinään."
+
+Harald Brede tuijotti virkaveljeensä ja huokasi.
+
+"Näyttää siltä, kuin sinä sittenkin olisit oikeassa", sanoi hän.
+
+"Lopuksi on rikkisahatusta seinästä tullut aivan liian paljon
+puupalasia. He eivät ole voineet piilottaa kaikkea huoneistoonsa
+eivätkä matkatavaroihinsa. He ovat aivan yksinkertaisesti olleet
+pakotettuja viemään pois rojua. Sen vuoksi he panivat kaikki nuo
+epämieluisat esineet ynnä kiven bassoviuluun ja heittivät ne yhdessä
+mereen. Siten onnistui heidän poistaa roju herättämättä ovenvartijan
+epäluuloja. -- Jos minun luuloni ovat oikeat", päätti Asbjörn Krag, "on
+kaunis neiti Rosa Brenner tullut tänne Kristianiaan jollekin
+salaperäiselle asialle. Ja kun hänen toverinsa Saksassa eivät voi
+luottaa häneen, ovat he lähettäneet kaksi vakoojaa -- itävaltalaiset --
+valvomaan häntä. On siis selvää, että meidän tarkkaavaisuutemme täytyy
+kohdistua yhtä paljon itävaltalaisiin kuin tuohon viehättävään
+naiseen."
+
+Molemmat salapoliisit palasivat poliisiasemalle.
+
+Siellä he kohtasivat salapoliisipäällikön.
+
+"No niin, oli hyvä, että tulitte", sanoi hän. "Katsokaahan, tässä on
+minulla uusi sähkösanoma."
+
+Hän antoi sähkösanoman Asbjörn Kragille, joka luki:
+
+    "Prinssin matkaa Kristianiaan on kiirehditty. Hän matkustaa
+    Norjan pääkaupunkiin huomenna iltapäiväjunassa. Huomaa _kirje_." --
+
+"Siis matkasuunnitelman äkillinen muutos", sanoi Asbjörn Krag. "Se
+tuskin merkitsee muuta kuin että prinssi pelkää. Niin tekevät
+ruhtinaalliset henkilöt aina kun he epäilevät murhayritystä. No niin,
+nythän olemme jo päässeet selville prinssin vihollisista, niin että
+siihen nähden ei matkasuunnitelman muutto merkitse mitään."
+
+Molemmat salapoliisit istuivat sen jälkeen puoli tuntia keskustellen
+tilanteesta, kun yht'äkkiä eräs konstaapeli uudelleen ilmoitti hotelli
+Europan ovenvartijan saapumisesta, ja seuraavassa silmänräpäyksessä
+astui tuo kunnon mies sisälle.
+
+"Katsopas vain! Miten voivat kaunis neiti Brenner ja molemmat
+soittoaharrastavat itävaltalaiset?" kysyi Asbjörn Krag.
+
+"Aivan erinomaisesti", vastasi ovenvartija. "Niin pian kuin neiti
+Brenner ja hänen veljensä olivat muuttaneet huoneisiinsa, huomautin
+minä itävaltalaisille, että heidän oli lopetettava soittonsa
+vastaiseksi. Elleivät he tahtoisi siihen tyytyä, olisi parasta, että
+molemmat heti muuttaisivat hotellista."
+
+"Ja mitä he vastasivat? He eivät luonnollisesti tahtoneet muuttaa?"
+
+"Eivät, he halusivat mieluummin jäädä paikoilleen. He olivat
+sovinnollisempia kuin luulinkaan. He sanoivat, että jos asian laita on
+niin, tahtoivat he mieluummin lopettaa harjoituksensa. Ja muuten, sanoi
+sihteeri, eivät he kuitenkaan voisi aloittaa uudelleen, ennenkuin
+viulun häiriintynyt sointisävy oli korjattu."
+
+Harald Brede naurahti.
+
+"Noissa anarkisteissa on ainakin huumoria", mutisi hän.
+
+"Kuuluuko muuten mitään uutta?" kysyi Asbjörn Krag. "Minkä vaikutuksen
+olette saanut neiti Brenneristä ja hänen veljestään?"
+
+"He ovat", lausui ovenvartija, joka selvästi tuumi, ettei ollenkaan
+voinut olla puhetta heidän sekoittamisestaan itävaltalaisiin puuhiin,
+-- "erinomaista ja rakastettavaa väkeä. Erittäinkin veli on hyvin
+kohtelias ja puhelias. Hän kysyi minulta miltei heti, oliko tilaisuutta
+lyhyihin, virkistäviin huvimatkoihin kaupungin ympäristössä, ja minä
+mainitsin silloin Krokklevenin ja näytin hänelle valokuvan kuninkaan
+näköalapaikasta. Hän tuli heti hyvin innostuneeksi ja kutsui kohta
+sisarensa.
+
+"'Sinne meidän täytyy matkustaa', sanoi hän. 'Itse rakas Rosa voit
+valokuvasta nähdä miten kaunista siellä on.'
+
+"Myöskin neiti Rosa ihastui viehättävään maisemaan, ja he sopivat
+siitä, että matkustaisivat sinne ensi maanantaina, s.o. ylihuomenna."
+
+Brede ja Krag vaihtoivat silmäyksiä.
+
+"Siis sinä päivänä, jolloin prinssi saapuu", mutisi Asbjörn Krag.
+
+Sitten lausui hän ääneensä:
+
+"Missä tämä puhelu tapahtui? Ovenvartijahuoneessako?"
+
+"Ei, kuinka voitte luulla jotakin sellaista... Ei, me puhelimme
+hotellin lukusalissa."
+
+"Olitteko yksin uusien vieraiden kanssa?"
+
+"En, toinen itävaltalaisista oli myöskin huoneessa, mutta hän istui
+niin kaukana ja oli niin syventynyt sanomalehteen, että hänen oli
+mahdotonta kuulla mitään. Hän muuten myöskin aikoo Krokklevenille --
+varsinaisesti juuri siitä tulinkin tänne teille puhumaan."
+
+"Matkustaako hän yksinään?"
+
+"Ei, tilanomistaja seuraa mukana."
+
+"Huvimatka", mutisi salapoliisi. "Ja se herättää epäilyksiä... Kuinka
+saitte siitä tietää?"
+
+"Sihteeri tuli aivan äskettäin minun luokseni ja kysyi, olinko tilannut
+ne vaunut.
+
+"'Vaunut', hämmästyin minä. 'En minä ole kuullut puhuttavan mistään
+vaunuista.'
+
+"'Varmasti', vastasi hän, vaikkakin hiukan hapuillen. 'Minähän olen
+tilannut vaunut Ringerikeen. Vai olisiko mahdollista, että olen
+unohtanut sen...? No niin, eihän vieläkään ole liian myöhä. Tahdotteko
+siis tilata vaunut kello viideksi Sandvikin asemalle?'
+
+"'Kyllä', vastasin, 'sen teen mielelläni'. Ja nyt olen tilannut vaunut
+Sandvikiin. Herrat ovat jo matkustaneet junassa Kristianiasta. Vaunut
+ovat Sandvikissa."
+
+"Milloin sihteeri puhui vaunuista?" kysyi Asbjörn Krag. "Oliko se sen
+jälkeen kuin te olitte puhellut Brenner-sisarusten kanssa?"
+
+"Kyllä, se oli heti sen jälkeen."
+
+"Eivätkö itävaltalaiset maininneet mitään siitä, että hekin aikoivat
+poiketa Krokklevenille?"
+
+"Eivät, se olin minä, joka puhuin siitä."
+
+"Kuinka sitten?"
+
+"Kun sihteeri, herra Wilkens, mainitsi, että he aikoivat käydä
+katsomassa Norderhovin vanhaa kirkkoa Ringerikessä, sanoin minä, ettei
+heidän siinä tapauksessa olisi laiminlyötävä käyntiä Krokklevenillä.
+Kun hän sai nähdä valokuvan, näytti hänkin tulevan aivan haltioihinsa.
+Joka tapauksessa, sanoi hän, tahtoivat he ehdottomasti matkustaa
+Kuninkaan näköalapaikalle... Niin, tämän vain tahdoin teille sanoa."
+
+"Oikein hyvä", sanoi Asbjörn Krag, "meille ovat kaikki tiedot
+arvokkaita."
+
+Ovenvartija meni.
+
+Krag pyysi puhelimitse heti automobiilin.
+
+"Mihin ajattelet matkustaa?" kysäisi Harald Brede.
+
+"Krokklevenille", vastasi hänen ystävänsä ja virkaveljensä. "Kiiruhda
+ja pue yllesi, niin että ennätämme sinne ennen noita molempia
+itävaltalaisia musiikinharrastajia."
+
+Harald Brede nousi puoleksi vastenmielisesti.
+
+"Pukeudu. Miksi minun on pukeuduttava?"
+
+"Kotiin matkustavaksi pohjois-amerikkalaiseksi", vastasi Asbjörn Krag.
+"Me tulemme olemaan tänä vuonna ensimmäiset turistit Krokklevenillä."
+
+"Ja älä unohda revolveria", lisäsi hän Harald Breden vetäytyessä
+yksityishuoneeseensa.
+
+
+
+
+VI.
+
+NAINEN, JOLLA OLI VIHREÄ HATUNSULKA.
+
+
+Juuri kun molempain itävaltalaisten vaunut vierivät Sundvoldenia
+kohden, ajoi eräs automobiili kovaa vauhtia heidän ohitseen.
+Automobiilissa istuivat Asbjörn Krag ja Harald Brede valepukuisina.
+
+Krag ennätti silmäillä noita molempia miehiä. Tilanomistaja saattoi
+olla noin neljänkymmenen vuoden ikäinen. Hänellä oli jo jokseenkin
+kalju pää ja punertavat kasvot. Hänen sihteerinsä Wilkens oli vähintään
+kymmenen vuotta nuorempi. Hän näytti miltei taiteilijalta koreasti
+kierrettyine viiksineen ja tuuheine kähärine hiuksineen. Päässään oli
+hänellä tavattoman leveälierinen hattu.
+
+Asbjörn Kragin täytyi hymyillä, kun hän ajatteli, mitä lajia
+"taitelijoita" nuo molemmat herrat olivat. Toisen erikoisalana oli
+torven puhaltaminen, toisen mereen viskatun bassoviulun vinguttaminen.
+
+Kun he saapuivat Sundvoldenin hotelliin, olivat salapoliisit
+vähintäänkin tunnin matkan itävaltalaisten edellä.
+
+Kuten Asbjörn Krag heti oli epäillyt, osoittautui, etteivät nuo
+molemmat itävaltalaiset musiikinharrastajat ollenkaan kiirehtineet
+matkaansa vanhalle mielenkiintoiselle kirkolle, josta olivat puhuneet
+ovenvartijan kanssa. Päinvastoin jäivät he levollisina hotelliin,
+ihailivat näköaloja ja joivat samppanjaa.
+
+Vahtimestari neuvoi heille tien Krokklevenille, mutta he vain
+nyökkäsivät ja vastasivat, että he luultavasti tulisivat uudelleen jo
+ensi maanantaina ja silloin kävisivät he Kuninkaan näköalapaikalla.
+Sitävastoin olivat he hyvin halukkaita tietämään, olisiko mahdollisesti
+joku pieni huvila vuokrattavana kesäksi tai vielä pitemmäksikin ajaksi,
+-- mieluimmin sellainen, joka oli hiukan tiestä syrjässä.
+
+"Kyllä, on tosiaankin", sanoi vahtimestari. He saisivat vuokrata aivan
+pienen kalustetun talon, joka juuri oli vapaana, mutta se oli sangen
+kallis ja heidän täytyi maksaa hyvin. Se oli ihanalla paikalla ja
+siellä voisi elää vapaasti ja kenenkään häiritsemättä.
+
+Itävaltalaiset asettuivat sen jälkeen vaunuihin, tuumivat hintaa sekä
+tahtoivat heti lähteä katsomaan tuota taloa.
+
+Vahtimestari seurasi heitä.
+
+Kun he vajaan kahdenkymmenen minuutin perästä palasivat, oli kaikki
+ratkaistu. He eivät olleet tinkineet, vaan olivat suostuneet maksamaan
+vaaditun vuokran. He muuttaisivat rakennukseen maanantaina
+iltapäivällä.
+
+Itävaltalaiset nousivat sitten vaunuihin ja ajoivat jälleen takaisin
+ehtiäkseen ajoissa Kristianiaan menevälle iltajunalle.
+
+Kun he olivat matkustaneet, sai Asbjörn Krag vahtimestarilta kaikki ne
+tiedot, joita hän halusi rakennuksen asemasta j.n.e.
+
+Kello kymmenen olivat molemmat salapoliisit taas automobiileineen
+Kristianiassa.
+
+"Näyttää siltä, kuin ei ryhdyttäisi mihinkään toimiin prinssin tulon
+vuoksi huomenna", sanoi Asbjörn Krag. "Mutta maanantaina tulee selvästi
+tapahtumaan jotakin. Mitä tulee tapahtumaan, on vaikea sanoa.
+Krokkleven näyttää kuitenkin valitun toimintakeskustaksi."
+
+"Kenties on prinssin tarkoituksena tehdä matka Krokklevenille", puuttui
+Harald Brede puheeseen, "ja siinä tapauksessa on anarkisteilla
+varmaankin siitä tieto."
+
+Vaikka oli jo hyvin myöhäinen, hankki Asbjörn Krag kuitenkin
+linnansihteeristön kautta tietoja valmistuksista, joihin oli ryhdytty
+prinssin matkan johdosta.
+
+Hän sai tietää, että prinssi todellakin kävisi Krokklevenillä
+maanantaina.
+
+Salapoliisit perustivat nyt koko sotasuunnitelman siihen edellytykseen,
+että sinä aikana tehtäisiin joku murhayritys ruhtinaallista vierasta
+vastaan.
+
+Yönsä vietti Asbjörn Krag hotelli Europassa eräässä huoneessa,
+itävaltalaisten asunnon vieressä, vastapäätä neiti Rosan huoneistoa.
+Hän istui ja valvoi suurimman osan yöstä, mutta ei huomannut mitään
+merkillistä.
+
+Koko seuraavan aamupäivän hän piti tarkkaan silmällä kaikkea, mitä
+nuoret müncheniläiset sisarukset tekivät.
+
+He näyttivät olevan rakastettavia, nuoria ihmisiä. Heidän
+sukulaisuuttaan ei ensinkään voinut epäillä. He olivat niin toistensa
+näköiset kuin veli ja sisar ylipäänsä voivat olla.
+
+Kello yhdentoista ja kahdentoista välillä he tekivät retken
+kaupungille, käyden muutamissa kauppaliikkeissä. Muun muassa kävivät he
+eräässä jalokiviliikkeessä, mistä nuori nainen osti kaksi
+vanhanaikaista norjalaista hopeasolkea.
+
+"En voi muuta kuin ihmetellä, jos nämä tulevat hänen veljelleen",
+ajatteli eräs herra, joka sattumalta oli samalla kertaa astunut
+puotiin. Se oli eräs Asbjörn Kragin vakoojista.
+
+Mutta ne eivät ilmeisesti olleetkaan tarkoitetut hänen veljelleen,
+sillä juuri kun kauppa-apulainen oli panemassa niitä kääröön, tuli veli
+itse sisarensa luokse ja sanoi:
+
+"Niistä hän varmaankin tulee iloiseksi."
+
+Ylipäänsä he näyttivät kaikelta muulta kuin julmia murha-aikeita
+hautovilta anarkisteilta, se täytyi poliisimiesten vasten tahtoaankin
+tunnustaa. He esiintyivät tyynesti ja tottuneesti, he juttelivat ja
+nauroivat sekä katselivat silminnähtävällä mielenkiinnolla kaupungin
+harvoja nähtävyyksiä.
+
+Herra oli matka-asussa ja nainen yksinkertaisesti, mutta aistikkaasti
+puettu. Hänellä oli erinomaisen kaunis hattu, jossa oli komea, vihreä
+sulka. Olkapään yli kulkevassa huomattavan paksussa nahkaremmissä
+riippui teräksinen matkalaukku. Useat vakoilevista poliiseista
+huomasivat, että hän erityisellä huolella vartioitsi tätä matkalaukkua,
+ikäänkuin se olisi sisältänyt suuria kalleuksia. Koko ajan hän piti
+pientä hansikoitua kättään sen päällä.
+
+Molemmat itävaltalaiset pysyttelivät huoneissaan koko päivän. Vasta
+kello kolmen aikaan, kun kansaa alkoi kokoontua kadulle katsomaan
+prinssin kulkua linnaan, menivät molemmat musikaaliset herrat ulos.
+
+Vähän sen jälkeen näkyivät myöskin Rosa Brenner ja hänen veljensä
+kansanjoukossa.
+
+Asbjörn Kragin täytyi sisimmässään myöntää olevansa hyvin hermostunut.
+
+Hänen hartioillaan lepäsi koko edesvastuu korkean matkustajan
+turvallisuudesta, ja vaikka hän tiesikin, että kaikkiin toimenpiteisiin
+oli ryhdytty viisaasti ja harkitusti, tunsi hän itsensä kuitenkin
+levottomaksi. Häntä vaivasi se, ettei hän voinut samalla kertaa valvoa
+kaikkia.
+
+Kaukana kansan vilinässä Karl-Johaninkadulla saattoi hän erottaa
+kauniin anarkistin ja hänen seuralaisensa... No niin, niiden vuoksi ei
+hänen tarvinnut olla huolissaan. Heitä ympäröi neljä herrasmiestä,
+jotka näön vuoksi astuskelivat välinpitämättöminä edestakaisin --
+kaikki siviilipukuisia poliiseja.
+
+Kauempana hän näki itävaltalaisen tilanomistajan punertavat kasvot.
+Hänenkin kävelyään ja pysähtelyään seurasivat salapoliisit.
+
+Mutta sihteerin, pitkätukkaisen Wilkensin, oli hän kadottanut
+näkyvistään. No niin, hänhän kyllä tiesi, että Harald Brede seurasi
+Wilkensiä, hän saattoi olla levollinen, mutta sitä hän ei ollut.
+
+Nyt kuului kaukaa hurraahuutoja, ja Asbjörn Krag tunkeutui nopeasti
+väenpaljouden läpi suoraan sitä paikkaa kohden, missä kaunis anarkisti
+seisoi. Hän saattoi kaukaa nähdä tämän vihreän hatunsulan loistavan
+auringossa.
+
+Hän asettui aivan neidin viereen.
+
+Nyt kuuluivat hurraahuudot lähempää. Nuori neiti koetti tunkeutua
+lähemmäksi ajorataa, mutta se ei hänelle onnistunut. Alituisesti oli
+edessä muutamia epäkohteliaita herroja, jotka sulkivat pääsyn. Ei
+auttanut sekään, että muutamat nuoret miehet huusivat: "Tulkaa vain,
+neiti!" Hänen oli mahdotonta raivata tietä itselleen kansanjoukon
+lävitse.
+
+Hänen kasvonsa saivat tyytymättömän, miltei vihaisen ilmeen.
+
+Asbjörn Krag seurasi kuten haukka kaikkia hänen liikkeitään.
+
+Nyt näkyivät kuninkaalliset vaunut, ja lakeijoiden kiiltävät hopeanapit
+välkkyivät auringon valossa.
+
+Prinssi istui kuninkaan vieressä ja tervehti kansanjoukkoja
+rakastettavasti hymyillen. Hurrattiin ja heiluteltiin nenäliinoja.
+
+Samassa silmänräpäyksessä kun vaunut kulkivat ohitse, teki neiti
+Brenner viimeisen epätoivoisen ponnistuksen työntyäkseen esiin, mutta
+Asbjörn Krag tarttui varovasti hänen käsivarteensa ja sanoi
+kohteliaasti, mutta varmasti:
+
+"Neitiseni, älkää tunkeko sillä tavalla!"
+
+Silloin _viittasi_ neiti kädellään prinssiä kohden ja huudahti kovalla
+äänellä: "Vivat!"
+
+Prinssi kääntyi ja huomasi hänet.
+
+Ihmeekseen huomasi Asbjörn Krag että hänen kuninkaallinen korkeutensa
+äkisti säpsähti ja tuli vakavaksi. Tunsiko hän anarkistin? Pelkäsikö
+hän pommia tahi revolverinlaukausta?
+
+Samassa silmänräpäyksessä tuli Asbjörn Krag koskettaneeksi Rosa
+Brennerin teräslaukkua.
+
+Neiti kääntyi heti, ja hänen silmänsä leimahtivat samalla kun hän
+tarttui lujasti laukkuun ikäänkuin suojellakseen sitä.
+
+Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä oli Asbjörn Krag kadonnut ja
+sekaantunut kansanjoukkoihin, jotka nyt, prinssin ohiajettua, olivat
+muodostuneet kaaosmaiseksi joukoksi.
+
+Nainen, jolla oli vihreä hatunsulka, palasi hotelliin veljensä
+seurassa.
+
+Hotellin isossa ruokasalissa oli järjestetty juhlapäivälliset ruhtinaan
+käynnin johdosta.
+
+Kun suuri orkesteri päivällisen aloittajaisiksi soitti Baijerin
+kansallishymnin, olivat neiti Rosa Brenner ja hänen veljensä jo
+asettuneet erääseen pöytään. He juttelivat innokkaasti. Nuori mies
+tilasi samppanjaa. He kilistivät keskenään ja hymyilivät kuin hyvät
+sisarukset ainakin. Nuoren naisen kasvot aivan loistivat ihastuksesta,
+ja hän oli erinomaisella tuulella.
+
+Eräässä viereisessä pöydässä istui kaksi norjalais-amerikkalaista --
+molemmat salapoliisit.
+
+"Katsohan kuinka tuo pieni piru osaa teeskennellä", kuiskasi Harald
+Brede.
+
+"Niin, _jos_ hän nyt teeskentelee", huomautti Asbjörn Krag.
+
+"Luonnollisesti hän niin tekee. Tuollaiseksi olen aina ajatellut
+naisanarkistin: hymyilevä, rakastettava, uskolliset ja viattomat
+silmät. Oliko häntä vaikea pitää silmällä, kun prinssi kulki ohitse?"
+
+"Ei ollenkaan, meidän miehemmehän olivat hänen ympärillään ja he
+pitivät hänet alallaan... Mutta hän koetti tunkeutua esille."
+
+"Sen kyllä uskon. Katso, tuolla istuu hän edelleenkin teräslaukkuineen.
+Ihmettelen, mitä hänellä siinä on. Se näyttää kovin epäilyttävältä...
+Pommiko, vai?"
+
+Asbjörn Krag hymyili.
+
+"Sitä en usko. Pikemmin suurehko summa rahaa."
+
+"Etkö usko veljen hoitavan raha-asioita?"
+
+"No niin, joka tapauksessa on siinä jotakin hyvin arvokasta, jota hän
+ei mielellään tahdo päästää näkyvistään. Kun seisoin hänen vieressään
+juuri silloin kun prinssi ajoi ohitse, jouduin sattumalta koskettamaan
+hänen laukkuaan."
+
+"Haha! Sattumalta!"
+
+"Niin kyllä! Sattumalta, joka tuntuu ajatellulta! Mutta silloin kääntyi
+hän heti ympäri ja hänen silmäystään en hevillä unohda. Samalla puristi
+hän kovasti laukkua."
+
+"Sen uskon", sanoi Harald Brede. "Saat nähdä, että se on pommi kaikessa
+tapauksessa."
+
+"Ei", väitti Asbjörn Krag.
+
+Hän istui ajatuksissaan ja söi soppaansa.
+
+"Mitä ajattelet?" kysyi Harald Brede, kun enemmän kuin viisi minuuttia
+oli kulunut hänen sanomatta sanaakaan. "Voisi melkein luulla, että olet
+tekemisissä uuden ja hämmästyttävän probleemin kanssa. No kuinka on?"
+
+"Olet oikeassa", vastasi Asbjörn Krag vakavasti, "olen todellakin
+saanut jotakin ajattelemista viime hetkinä."
+
+Tässä silmänräpäyksessä astui kaksi uutta vierasta ruokasaliin. Ne
+olivat molemmat itävaltalaiset. He olivat juhlapuvussa. Tilanomistajan
+frakin rintapielessä oli punainen ritarinauha.
+
+Sihteeri, herra Wilkens, pyyhkäisi kädellään pitkää
+taiteilijantukkaansa ja tirkisteli kattoon kasvoillaan soitannollisen
+ihastuksen ilme. Sillä näkymättömissä oleva orkesteri oli juuri alkanut
+soittaa "Don Juan"-fantasiaa.
+
+
+
+
+VII.
+
+HUVINÄYTELMÄ RUOKASALISSA.
+
+
+Itävaltalaiset istuutuivat erään pöydän ääreen, joka oli aivan lähellä
+molempia salapoliiseja.
+
+Asbjörn Krag huomasi, että nuori sihteeri koko ajan tarkasti piti
+silmällä neiti Rosa Brenneriä ja hänen veljeään. Mutta niin pian kuin
+neiti Brenner sattui katsomaan heidän pöytäänsä päin, loi hän silmänsä
+alas ja alkoi hypistellä ruokalistaa.
+
+"Nyt näemme, ymmärtääkö nuori ystävämme hoitaa asiansa", kuiskasi
+Asbjörn Krag virkaveljelleen.
+
+Ketä hän tarkoitti "nuorella ystävällä", selvisi heti, kun eräs
+vahtimestareista kumartaen riensi itävaltalaisten pöydän luo
+vastaanottaakseen heidän tilauksiaan.
+
+"Jotakuinkin", sanoi Asbjörn Krag ja nyökäytti päätään, "hänhän on
+oikein sukkela. Hän on käsittänyt tilanteen."
+
+Vahtimestari, joka nyt parhaillaan vastaanotti itävaltalaisten
+tilauksia, oli sama henkilö, joka tarjoili tämän vuoden ensimmäisille
+matkailijoille, s.o. Asbjörn Kragille ja Harald Bredelle. Sitäpaitsi
+oli hän palvelemassa neiti Rosa Brenneriä ja tämän veljeä.
+
+Mutta tuo vahtimestari oli vain yksi Asbjörn Kragin avustajia.
+
+Hän oli tosin yksi nuorimmista, mutta Krag oli erityisesti kiintynyt
+häneen hänen rohkeutensa, viekkautensa ja näyttelijäkykyjensä takia.
+
+Itävaltalaiset tarkastelivat viinilistaa, mainitsivat erään numeron,
+jolloin vahtimestari kumarsi ja meni pois. Hän palasi suurikupuinen
+pullo mukanaan.
+
+Asbjörn Krag koputti.
+
+"Tulen heti", sanoi vahtimestari. Kun hän vihdoin tuli salapoliisien
+pöydän luo, pyysi Asbjörn Krag heti viinilistaa, mikä hänelle kohta
+ojennettiin. Hän silmäili viinilistan lävitse, samalla kun hän koko
+ajan puheli vahtimestarin kanssa, niin että näytti siltä, kuin hän vain
+olisi keskustellut tämän kanssa viineistä.
+
+"Oletko kuullut, mistä neiti Rosa ja hänen veljensä puhuivat?" kysyi
+Asbjörn Krag samalla kun hän osoitti sormellaan numeroa 12, Bual,
+madeiraa.
+
+Vahtimestari pudisti päätään ikäänkuin ei olisi hyväksynyt tätä
+viinilajia ja vastasi:
+
+"Kyllä, olen kuullut osan keskustelusta."
+
+"Mistä he puhuvat?" kysyi Krag edelleen ja osoitti numeroa 17, hyvin
+hienoa, vanhaa madeiraa, joka maksoi 8 kruunua puolikas.
+
+"He puhuvat prinssistä..."
+
+Eräs vieras kulki ohitse. --
+
+"Tätä viiniä voin todellakin suositella."
+
+"Kiitos, mutta minä luulen kaikessa tapauksessa, että valitsen tuota
+toista. (Vieraan mentyä.) Mitä neiti sanoi prinssistä?"
+
+"Hän sanoi, että prinssi oli tavallista kalpeampi. Mutta hänen veljensä
+väitti, että prinssi oli samannäköinen kuin yleensä. Kun seuraavalla
+kerralla kuljin pöydän sivu, kuulin selvästi, että nuori nainen sanoi:
+'Prinssi raukka, on sääli, että hänen on kärsittävä niin paljon vain
+korkean asemansa vuoksi'."
+
+Samassa silmänräpäyksessä kumartui vahtimestari viinilistan ylitse
+niinkuin olisi tahtonut esittää jotakin erikoista merkkiä. Hänen
+sormensa osui sattumalta aivan sivulle. Siinä oli nimi: P.A. Larsen,
+viinikauppias.
+
+"Hän on kaikessa tapauksessa anarkisti, jolla on hiukan sydäntä",
+mumisi Harald Brede, "hän tuntuu ikäänkuin säälivän uhriaan."
+
+"Mitä muuta he ovat puhuneet?" kysyi Asbjörn Krag, samalla innokkaasti
+nyykäyttäen päätään ja pannen pois viinilistan, ikäänkuin olisi
+hyväksynyt vahtimestarin ehdotuksen.
+
+"Neiti lausui jotakin sellaista, että jos prinssillä olisi toinen asema
+yhteiskunnassa, ei hän olisi joutunut sellaisen kohtelun alaiseksi.
+Edelleen puhuivat he Krokklevenistä ja mainitsivat useampia kertoja
+sanan 'huomenna'. Mitään muuta en kuullut."
+
+"Hyvä on. Tuokaa siis meille puolikas madeiraa ja pitäkää tarkkaan
+silmällä itävaltalaisia."
+
+Vahtimestari kumarsi, pisti servietin käsivarrelleen ja sipsutteli kuin
+tottunut tarjoilija ainakin matoilla peitetyn ruokasalin lattian yli.
+Hetkistä myöhemmin hän tuli tuoden tilatun viinin.
+
+Kun hän seuraavalla kerralla tuli salapoliisien pöydän ääreen, uudistui
+hänen ja Asbjörn Kragin välillä sama huvinäytelmä.
+
+"Mistä itävaltalaiset puhuivat?"
+
+"Prinssistä."
+
+"He myöskin?"
+
+"Niin ja he puhuivat hyvin epäkunnioittavasti."
+
+"Mitä he sanoivat?"
+
+"He sanoivat, että he nyt Jumalan kiitos saavat aiheen musertaa hänet."
+
+"Niin, sen kyllä tiesin", huomautti Harald Brede, samalla kun hän
+leikkasi kotlettia. "He ovat anarkisteja kaikki tyynni."
+
+"Niin ja sitäpaitsi sain kuulla jotakin, minkä nuorempi herroista
+lausui, mutta jota minä en oikein voi sanoiksi pukea. He puhuivat
+nimittäin hirveää, miltei käsittämätöntä saksalaista murretta. Mutta
+ymmärsin jotakin sellaista kuin tulisi prinssin veri vuotamaan."
+
+"Hyi toki", virkkoi Harald Brede, "tarttukaamme heti heidän tukkaansa."
+
+"Itävaltalaiset puhuivat myöskin Krokklevenistä", jatkoi vahtimestari,
+"he aikovat varmasti mennä sinne huomenna."
+
+"Niin, sehän on selvää", mumisi Asbjörn Krag, "että itse murhenäytelmä
+näyteltäisiin prinssin käydessä tässä luonnonkauniissa paikassa.
+Ymmärsitkö jotakin muuta siitä, mitä itävaltalaiset sanoivat?"
+
+"Kyllä, he mainitsivat jotakin siitä, että löisivät kaksi kärpästä
+yhdellä iskulla."
+
+"Ohoh -- tuhat tulimmaista, mitä se tahtoo sanoa?"
+
+Harald Brede tuli aivan kalpeaksi.
+
+"Kuningas tulisi seuraamaan prinssiä Krokkleveniin", kuiskasi Asbjörn
+Krag, samalla kun hän hermostuneesti hypisteli serviettiä. "Kuulitko
+vielä jotakin?"
+
+"Nuorempi sanoi, että hän on laajalti matkustellut, mutta ettei missään
+ole hänelle käynyt niin hyvin kuin hänen vanhassa kotimaassaan."
+
+"Hm."
+
+Asbjörn Kragin päättävät, voimakkaat kasvot saivat miettivän ilmeen.
+"No edelleen... Puhuivatko he neiti Rosasta?"
+
+"Hiukkasen kyllä. Mutta silloin tehtiin juuri tilaus ja minun täytyi
+juosta tieheni."
+
+"Mitä he sanoivat hänestä?"
+
+"Vanha tilanomistaja puhui ilkkuen hänestä. Hän sanoi, että neiti
+penäsi liian paljon vastaan. Mutta nuori mies, tuo sihteeri, jolla on
+taiteilijatukka, arveli, että häneen voitiin luottaa. Hän sanoi, että
+pikku neiti kyllä hoitaa itsensä."
+
+"Mitä tilanomistaja siihen vastasi?"
+
+"Että hän toivoi parasta, mutta ettei hän pitänyt sitä mahdottomana,
+että neiti jollakin ajattelemattomalla tekosella 'turmelisi kaikki'.
+Siinä on kaikki, mitä tähän asti olen voinut siepata tietooni."
+
+"Hyvä on. Jatkakaa työtänne."
+
+Vahtimestari poistui taas. Ei kukaan ollut huomannut heidän
+salaperäistä keskusteluaan.
+
+"No, onko olemassa epäilystä?" kysyi Harald Brede ja katsahti
+virkatoveriinsa.
+
+Asbjörn Krag ravisti päätään.
+
+"Olemme selvästikin vaarallisessa tilanteessa", sanoi hän, "meidän
+täytyy olla erittäin varovaisia, mutta vielä ei ole aika vangita
+heitä."
+
+"Mitä ajattelet siis tehdä?"
+
+"Pyytää audienssia."
+
+"Minkä tähden?"
+
+"Menen heti päivällisen jälkeen prinssin luo ja varoitan häntä", sanoi
+Asbjörn Krag.
+
+Hän pyysi eräältä ohirientävältä vahtimestarilta sähkösanomakaavaketta.
+
+"Sähkötätkö?" kysyi Harald Brede.
+
+"Kyllä."
+
+"Mihin?"
+
+Asbjörn Krag ei vastannut.
+
+Sen sijaan kirjoitti hän nopeasti sähkösanoman ja ojensi sen sitten
+virkaveljelleen.
+
+Brede luki:
+
+    "Salapoliisilaitos
+                       München.
+
+    Mainitun naisen käytös on epäilyttävä. Onko hänet vangittava?
+
+    Pikavastaus.
+
+                                                 Krag,
+                                              salapoliisi."
+
+Harald Brede nyökkäsi.
+
+"Se on kenties varminta", sanoi hän.
+
+Asbjörn Krag kutsui sitä salapoliisia, joka oli puettu vahtimestariksi,
+ja sanoi:
+
+"Minulla on sähkösanoma, joka on lähetettävä. Onko joku meidän
+miehistämme ulkopuolella?"
+
+"Kyllä, eräs siviilipukuinen salapoliisi istuu ovenvartijan huoneessa."
+
+"No, jättäkää hänelle tämä sähkösanoma. Se on lähetettävä
+pikasähkösanomana. Älkää antako kenenkään nähdä sitä."
+
+"Luonnollisesti en."
+
+Vahtimestari riensi pois sähkösanoma mukanaan. Salapoliisit ottivat
+kahvia ja jäivät istumaan, jos mahdollista, tehdäkseen lisää huomioita.
+
+Itävaltalaiset puhelivat innokkaasti hiljaisella äänellä. Neiti Rosa ja
+hänen veljensä olivat nyt lopettaneet päivällisensä ja poistuivat
+ruokasalista. He näyttivät niin tyyniltä ja varmoilta, että
+salapoliiseja ihmetytti. Mutta nyt oli heidät, kiitos vahtimestarin
+vakoilun, todistettu osallisiksi suunniteltuun salaliittoon. Muussa
+tapauksessa he olisivat epäilleet sitä, että tämä nuori kaunis nainen
+viattomine hymyineen todellakin hautoi niin hirvittäviä aikeita.
+
+"Prinssin veri on vuotava", mumisi Asbjörn Krag... "lyödään kaksi
+kärpästä yhdellä iskulla... mitä he voivat sillä tarkoittaa?"
+
+Hän ajatteli, että Harald Brede ja hän vielä eilen iltapäivällä olivat
+istuneet ja harmitelleet ikäviä, työttömiä aikoja. Ja nyt! Nyt olivat
+he jo suuren murhenäytelmän kynnyksellä. Murhenäytelmän sellaisen, että
+siitä voi kehittyä jotakin hirvittävää, jotakin ennenkuulumatonta.
+Näytelmän, joka täyttäisi koko maan vavistuksella... Asbjörn Krag tuli
+merkillisen levottomaksi. Hänestä yksinään riippui, voitaisiinko kaikki
+tämä hirveä estää. Vihdoinkin olivat itävaltalaiset -- miltei kaikista
+viimeisinä -- lopettaneet päivällisensä, ja tämä oli merkkinä
+molemmille norjalais-amerikkalaisille eli salapoliiseille lähtöön.
+
+Mutta nyt tapahtui jotakin merkillistä. Itävaltalaiset menivät
+ruokasalin lävitse suoraan sisäänkäytävää kohti ja salapoliisit
+seurasivat heidän kintereillään. Äkkiä kääntyi toinen itävaltalaisista
+takaisin noutaakseen nimikorttinsa, minkä hän oli unohtanut ruokasalin
+pöydälle. Hän oli nuorempi, sihteeri. Samassa silmänräpäyksessä sattui
+valo suoraan hänen kasvoilleen. Asbjörn Krag kääntyi silmänräpäyksessä
+ympäri, ja Harald Brede näki, että hän tarttui tuolin selkämykseen
+puristaen sitä niin kovasti, että rystyset vaalenivat. Hän ymmärsi,
+että Asbjörn Krag oli tehnyt hirvittävän havainnon, ja riensi nopeasti
+hänen luokseen.
+
+Hän näki nyt, että Asbjörn Krag oli kalvennut.
+
+Samassa silmänräpäyksessä menivät itävaltalaiset ulos käytävään. Ei
+kumpikaan heistä ollut huomannut Asbjörn Kragin mielenliikutusta.
+
+"Mitä on tekeillä?" kysyi Harald Brede hämmästyneenä. Asbjörn Krag
+kääntyi hänen puoleensa.
+
+"Nyt tiedän, kuka toinen itävaltalaisista on", vastasi hän.
+
+"Sihteeri... Kuka hän on?... Sinä et tarkoittane... Suuri Jumala, eihän
+se vain ole..."
+
+"Kyllä", sanoi Asbjörn Krag pannen painoa joka sanalle, "se on juuri
+sama mies, jonka New-York Heraldin piirtäjä niin mestarillisesti on
+meille hahmoitellut. Hän on suurrikoksellinen Leo Carsten..."
+
+
+
+
+VIII.
+
+PRINSSIN VAUNUT.
+
+
+Ruokasali oli tällä hetkellä miltei tyhjänä vieraista, minkä vuoksi tuo
+tuskallinen näytelmä ei herättänyt mitään huomiota. Harald Brede oli
+yhtä kuohuksissa kuin hänen ystävänsä ja virkaveljensä.
+
+"Miten tiedät, että hän on Leo Carsten?" kysyi hän kiivaasti.
+
+"Tunsin hänet, kun valo sattui hänen kasvoihinsa", vastasi Asbjörn
+Krag. "Tunsin hänet silmistään, noista tuikkivista, sysimustista
+silmistä..."
+
+"Mutta nyt tulee tilanne vielä vaarallisemmaksi", jatkoi Brede, "kun
+sellainen mies kuin tämä rohkea, kansainvälinen seikkailija on toisella
+puolella."
+
+"Niin, mutta se tekee meidät samalla varovaisemmiksi... Luuletko, että
+hän huomasi jotakin?"
+
+"Sitä en luule. Hän näytti ainakin aivan välinpitämättömältä."
+
+"Sellaisen ihmisen kasvoista ei voi koskaan havaita mitään", vastasi
+Asbjörn Krag. "Miehen, joka Teddy Rooseveltin tavoin voi silmää
+räpäyttämättä esiintyä kiihtyneen amerikkalaisen valitsijajoukon
+edessä, täytyy olla kylmä ja tunnoton. Mutta tässä tulee meille
+kuitenkin jotakin uutta voimien koetusta. Emme saa kadottaa häntä
+näkyvistämme. Jos hän tekee jotakin kuinka vähän epäilystä herättävää
+tahansa, vangitsemme hänet heti. Kaikeksi onneksi näyttää hänellä
+olevan niin paljon omallatunnollaan, ettei meidän tarvitse pelätä
+toimeenpanevamme mitään aiheetonta pidätystä."
+
+Myös molemmat salapoliisit lähtivät nyt ruokasalista. Harald Brede
+mutisi:
+
+"Vai on mr. Carstenista myöskin tullut anarkisti. Sitä olisi tuskin
+voinut uskoa..."
+
+Asbjörn Krag, johon hänen sanansa näkyivät vaikuttaneen, kääntyi häneen
+päin ja sanoi:
+
+"Olet oikeassa. Ei ole juuri suuresti luultavaa, että Leo Carstenista
+olisi tullut anarkisti."
+
+Molemmat salapoliisit jatkoivat matkaansa. Kun he saapuivat alas
+toiseen kerrokseen, pysähtyi Asbjörn Krag numero 21:n ulkopuolelle,
+jossa molemmat itävaltalaiset asuivat. Hän tarttui kädensijaan
+mennäkseen sisälle. Ovi oli lukittu. Sen jälkeen hän yritti numeroon
+22. Myöskin tämän ovi oli lukossa.
+
+"Ovatko molemmat itävaltalaiset menneet ulos?" kysyi hän
+ovenvartijalta, kun he kulkivat hänen huoneensa ohitse.
+
+"Kyllä", vastasi hän, "he menivät aivan äskettäin. Ja minusta tuntui,
+kuin olisi heillä ollut jokseenkin kiire."
+
+"Eivätkö he sanoneet, milloin he tulisivat takaisin?"
+
+"Ei, siitä he eivät virkkaneet mitään."
+
+Salapoliisit riensivät ulos kadulle.
+
+"Heillä oli kiire", mutisi Krag rypistäen silmäkulmiaan. "Olisikohan
+tuo roikale kuitenkin huomannut jotakin ja alkanut epäillä?"
+
+"Siinä tapauksessa ovat linnut kyllä lentäneet tiehensä."
+
+He kävelivät pitkin katua.
+
+"Mutta kaunein lintu on meillä kuitenkin jäljellä", jatkoi Harald Brede
+osoittaen kädellään hotellin ikkunaan päin.
+
+Asbjörn Krag katsoi ylös.
+
+Siellä ylhäällä toisen kerroksen ikkunassa seisoi neiti Rosa Brenner ja
+katseli onnellisena hymyillen kaupunkia. Äkisti viittasi hän jollekin,
+joka ilmeisesti oli kauempana huoneessa, ja vähän myöhemmin näkyi
+myöskin hänen veljensä. He varjostivat silmiään kädellään ja
+tirkistivät kadulle.
+
+"Mitähän ihmettä he katsovat?" ihmetteli Harald Brede.
+
+Mutta samassa silmänräpäyksessä hän huomasi komeat vaunut, jotka
+vierivät pitkin katua esiin. Liveriinpuetusta palvelijasta kuskipukilla
+saattoi päättää mitä lajia valjakko oli. Ne olivat kuninkaan vaunut, ja
+vaunuissa istui -- prinssi.
+
+Asbjörn Kragilla oli tilanne heti selvillä. Kaunis anarkisti seisoi
+hotellinikkunassa ja odotti, että prinssi tulisi kohdalle. Jollakin
+salaperäisellä tavalla oli hän luultavasti saanut tietää, että tämä
+juuri siihen aikaan ajaisi siitä ohi. Hänellä oli komea kukkavihko
+kädessään valmiina alas heitettäväksi.
+
+Krag meni keskelle katua ja ojensi kätensä merkiksi kuskille, ettei
+tämä ajaisi tätä tietä.
+
+Kuski käsittikin heti varoituksen ja seisautti hevoset.
+
+Krag viittasi nopeasti eräälle poikkikadulle, ja kuninkaallinen kuski
+totteli viittausta. Sen sijaan että olisi ajanut hotelli Europan
+ohitse, kääntyi hän sille poikkikadulle, jonka Asbjörn Krag oli
+osoittanut, ja ajoi sen jälkeen linnaan päin.
+
+Enimmän ihmeissään suunnanmuutoksesta näytti olevan prinssi, joka
+istui yksinään vaunuissa. Hän kohosi puolittain ylös ja tirkisteli
+Asbjörn Kragia suurimmalla kummastuksella. Poliisimies tervehti
+kunnioittavasti, mutta hänen kuninkaallinen korkeutensa ei vastannut
+tervehdykseen. Näytti miltei siltä, kuin hän olisi loukkaantunut
+salapoliisin sekaantumisesta hänen ajeluunsa.
+
+Ja kun Asbjörn Krag silmäsi hotellin toisen kerroksen ikkunoita kohden,
+huomasi hän, että muutoin niin rakastettavan ja hymyilevän pienen
+naisen kasvoilla niinikään oli syvimmän suuttumuksen ilme. Hän näytti
+olevan aivan raivoissaan, katsellen Asbjörn Kragia uhkaavin silmin ja
+laskien sitten alas ikkunan kaihtimet. Mutta sitä ennen osoitti hän
+veljelleen, kuka tuo julkea oli, joka oli pysäyttänyt prinssin vaunut
+ja saanut ne kääntymään toiselle suunnalle.
+
+"Niin käypi aina", sanoi Harald Brede pilkallisesti hymyillen ja
+samalla puristaen ystävänsä kättä. "Luullessaan tekevänsä hyvää saa
+kiitokseksi lisää vihollisia. Huomasitko, kuinka hänen kuninkaallinen
+korkeutensa katsoi sinuun, ja millaisia silmäyksiä ikkunan ääressä
+oleva nainen sinuun heitti?"
+
+"Huomasin kyllä. Olen selvästi joutunut prinssin epäsuosioon."
+
+"Mutta eihän hän tiedä, kuka sinä olet."
+
+"Ei, mutta kuninkaallinen kuski tietää. Minä annoin hänelle tavallisen
+poliisisignaalin käsillä ja hän luonnollisesti puhuu prinssille, kuka
+minä olen."
+
+"Viis siitä", virkkoi Harald Brede, "se oli kaikessa tapauksessa
+reippaasti tehty, rakas ystävä. Itse hämmennyin enkä tiennyt, miten
+voisin saada hevoset seisahtumaan tuona turmiollisena hetkenä. Se oli
+todellakin reippaasti tehty. Sellainen mielenmaltti! Nuoren ruhtinaan
+epäsuosion sijasta olet todellakin ansainnut briljanteilla koristetun
+baijerilaisen rintatähden. On enemmän kuin todennäköistä, että sinä
+olet pelastanut prinssin hengen."
+
+"Minä alan todellakin epäillä sitä", lausui Asbjörn Krag, "mutta se on
+samantekevää, ja jos hänen kuninkaallinen korkeutensa vieläkin kerran
+ajaisi näiden ikkunain ohi, pysäyttäisin minä hevoset. Ei voi tietää,
+mitä nuori nainen tuumii heittää hänelle... Mutta menkäämme nyt
+takaisin poliisiasemalle. On aika järjestää taistelu Leo Carstenia
+vastaan. Tällä kertaa on hän päässyt meidän käsistämme."
+
+Kohtausta eivät kadullakävelijät olleet huomanneet, sillä heidän
+huomionsa oli ollut yksinomaan kiinnitettynä kuninkaallisiin vaunuihin.
+Muutamat kylläkin arvelivat, että ajoneuvot olivat tehneet tavattoman
+rohkean käännöksen, mutta siihen ei kiinnitetty erityistä huomiota.
+Ainoat, jotka olivat huomanneet Asbjörn Kragin sotaliikkeen, olivat
+Harald Brede, kaunis nainen hotellinikkunassa, prinssi itse sekä
+eräs yksinäinen kävelijä, joka nyt kummastellen katseli molempia
+norjalais-amerikkalaisia, kun he innokkaasti puhellen jatkoivat
+kulkuaan katua pitkin. Poliisiasemalla oli kaikki ylösalaisin.
+Salapoliisipäällikkö oli tuskasta ja hermostumisesta aivan hiessä.
+Poliisikonttoria oli koko iltapäivä pommitettu sähkösanomilla.
+
+Useimmat sähkösanomat olivat Münchenin poliisilaitokselta.
+
+Näytti siltä, kuin olisi siellä etelässä äkkiä aavistettu, että jotakin
+tapahtuisi Kristianiassa, ja kerta kerran perästä teroitettu, että
+Norjan poliisi tarkasti valvoisi prinssin turvallisuutta. Sitäpaitsi
+oli salapoliisipäällikkö harmissaan hänen kuninkaallisen korkeutensa
+varomattomuuden vuoksi. Nyt esim. oli hän lähtenyt ajelulle
+ilmoittamatta siitä edeltäpäin poliisille.
+
+Asbjörn Krag lisäsi hänen kauhuaan kertomalla kohtauksesta hotelli
+Europan ulkopuolella. Salapoliisipäällikkö sanoi:
+
+"Kuten monet muut ihmiset, jotka ovat vaaroille alttiina, vihaa
+hän poliisia ja jokaista, joka on asetettu valvomaan hänen
+turvallisuuttaan. Jopa hän koettaa petkuttaakin meitä. Jos poliisille
+on ilmoitettu, että johonkin on ryhdyttävä, että on kuljettava niitä ja
+niitä katuja, heti saapi hän voittamattoman halun tehdä aivan
+päinvastoin. Meidän asemamme tulee luonnollisesti sen kautta vielä
+vaikeammaksi."
+
+Salapoliisipäällikkö sai nyt yksityiskohtaisen selonteon seikkailusta
+kauniin neiti Rosan kanssa ja hänen esiintymisestään hotellinikkunassa
+juuri samassa silmänräpäyksessä kun prinssin piti kulkea ohi.
+
+"Eräs asia tuntuu minusta sangen kummalliselta", sanoi
+salapoliisipäällikkö. "Kuinka saattoi anarkisti tietää, että hänen
+kuninkaallinen korkeutensa juuri silloin ajaisi sitä katua? Jos
+onnettomuuden kukkuraksi olisi vakoilijoita prinssin välittömässä
+läheisyydessä, niin silloin on kaikki miltei toivotonta. Hyvät herrat,
+pelkään, että olemme pakotetut ilmoittamaan prinssille, että ellei hän
+kaikessa mukaudu meidän neuvoihimme, niin emme voi kauempaa vastata
+hänen turvallisuudestaan... No, katsohan vain, siellä on jo uusi
+sähkösanoma..."
+
+Päällikön pöydälle oli heitetty sähkösanoma.
+
+Hän luki osoitteen ja ojensi sen sitten Asbjörn Kragille.
+
+"Se on teille", sanoi hän; "näyttää siltä, kuin se olisi tullut
+ulkomailta."
+
+Asbjörn Krag mursi sähkösanoman. Hän luki sen kerran. Hän luki sen
+kaksi kertaa ja kuitenkaan ei hän näyttänyt tulevan sen viisaammaksi.
+
+Se kuului:
+
+    "Välttäkää joka tapauksessa Rosa Brennerin vangitsemista."
+
+"Nyt on minun järkeni pysähdyksissä", sanoi hän, "eli oikeammin
+sanottuna, nyt alan saada tilanteesta toisen käsityksen."
+
+Samassa silmänräpäyksessä soi telefoni.
+
+Kysyttiin Kragia, ja salapoliisi tarttui kuulotorveen. Se oli hotelli
+Europan ovenvartija.
+
+"Nyt tiedän, mihin itävaltalaiset ovat menneet", sanoi tuo kunnon mies.
+
+"Se ilahduttaa minua. Missä he sitten ovat?"
+
+"He ovat matkustaneet pois."
+
+"Mitä! Mihin päin sitten?"
+
+"Samaan paikkaan, missä he olivat eilen -- Krokklevenille. Olen saanut
+kortin heiltä, missä he kirjoittavat, etteivät tule takaisin tänä
+iltana, vaan jäävät yöksi Sundvoldenin hotelliin."
+
+Krag sulki puhelimen ja ilmoitti päällikölle ja Harald Bredelle, mitä
+ovenvartija oli puhunut.
+
+"Mutta yhden asian ymmärrän", sanoi Asbjörn Krag puhuen ikäänkuin
+selvittääkseen omia ajatuksiaan, "että Leo Carstenia me emme saa
+päästää näkyvistämme."
+
+Päällikkö kalpeni ja tirkisteli häntä suurin, kauhistunein silmin.
+
+"Mitä sanotte! Leo Carsten? Tuo kansainvälinen seikkailija?"
+
+"Niin."
+
+"Mutta hänethän vangittiin New-Yorkissa kaksi kuukautta sitten."
+
+"Mutta hänen onnistui paeta", huomautti Krag ojentaen hermostuneelle
+päällikölle amerikkalaisen salapoliisin kirjeen. Päällikkö luki sen
+nopeasti, ja hänen kätensä aivan vapisivat jännityksestä.
+
+"_Leo Carsten_", mutisi hän, "onko nyt sekin seikkailija sukeltautunut
+rauhalliseen kaupunkiimme!"
+
+"Epäilemättä", vastasi Krag, "ja pelkään, että juuri hän on prinssiä
+vastaan suunnatun murhayrityksen takana."
+
+"Mutta Rosa?"
+
+"Rosa on myöskin mukana murhenäytelmässä. Hän pelaa rohkeata peliä,
+kuten kauniit ja älykkäät naiset tavallisesti. Mutta --"
+
+"Mutta?" Päällikkö katsoi uteliaana salapoliisiin.
+
+"En ole oikein varma, onko hän ystävä vaiko vihollinen", vastasi
+Asbjörn Krag.
+
+
+
+
+IX.
+
+AUDIENSSI.
+
+
+Tuntia myöhemmin oli Asbjörn Krag linnassa. Hän pyysi päästä prinssin
+puheille tärkeän asian tähden. Palveleva ajutantti meni hänen
+kuninkaallisen korkeutensa luokse ja ilmoitti hänet. Hän palasi pian ja
+kysyi, oliko herra Krag sama poliisi, joka oli pysäyttänyt hänen
+kuninkaallisen korkeutensa vaunut ja antanut niiden mennä toista tietä.
+
+"Kyllä", vastasi Krag, "se olin minä."
+
+"No hyvä, prinssi haluaisi tietää, eikö puheillepääsyä voisi lykätä
+tiistaihin, jolloin hänellä on suuri vastaanottonsa."
+
+Asbjörn Krag ymmärsi, että tämä kysymys merkitsi samaa kuin kieltäminen
+ja vastasi siis:
+
+"En ollenkaan tahdo tuppautua hänen kuninkaallisen korkeutensa luokse.
+Tulen aivan yksinkertaisesti varoittamaan häntä ja pyytämään häntä
+noudattamaan mitä suurinta varovaisuutta. Kaupungissa on anarkisteja."
+
+"Mitä sanotte", lausui ajutantti, "onko kaupungissa anarkisteja! Siitä
+täytyy minun heti puhua prinssille." Mutta samassa silmänräpäyksessä
+avautui sisemmän huoneen ovi ja Asbjörn Krag seisoi hänen
+kuninkaallisen korkeutensa edessä. Prinssi astui esiin ja puristi hänen
+kättään.
+
+"Paras herra", sanoi hän, "luonnollisesti en aio tehdä mitään
+moitteita, mutta minulla voi kuitenkin olla syytä olla hiukan
+harmissani siitä tavasta, millä poliisi sekoittautuu minun
+yksityisasioihini."
+
+"Yksityisasioihin!" huudahti Asbjörn Krag. "Poliisi on ottanut
+vastatakseen teidän kuninkaallisen korkeutenne turvallisuudesta. Ja
+epäilemättä te esteettä voitte ajella missä tahansa kaupungissa, mutta
+hotelli Europan ohitse johtavaa katua pidämme erittäin vaarallisena."
+
+"Minä ymmärrän sen. Mutta olin juuri aikonut ajaa tuon kauniin hotellin
+sivuitse. Minkävuoksi olisi se katu vaarallisempi kuin muutkaan kadut
+Kristianiassa?"
+
+"Sentähden että poliisi on saanut selville, että anarkisteja on
+kaupungissa."
+
+"Niinkö!"
+
+Ilmoitus ei näyttänyt vähimmälläkään tavalla tekevän prinssiä
+levottomaksi.
+
+"Näiden anarkistien joukossa", jatkoi Asbjörn Krag, "on nuori nainen,
+joka seisoi hotellin ikkunan ääressä, samassa silmänräpäyksessä, kun
+kuninkaallisen vaunun piti kulkea sivuitse. Huomasin sen, ja minun
+onnistui, kuten teidän kuninkaallinen korkeutenne havaitsi, viime
+silmänräpäyksessä saada ajopelit kääntymään toiselle kadulle."
+
+"Nuori nainen, sanotte?"
+
+"Niin. Hän oli myöskin läsnä, kun teidän kuninkaallinen korkeutenne
+ajoi rautatieasemalta linnaan. Minusta tuntui, kuin olisi teidän
+kuninkaallinen korkeutenne huomannut hänet ja että hänen läsnäolonsa
+olisi vaikuttanut epämiellyttävästi."
+
+"Sitä en voi muistaa. Kuinka hän oli puettu?"
+
+"Harmaaseen kävelypukuun. Hänellä oli teräksinen matkalaukku, joka
+riippui olkapään yli kiinnitetyssä nahkahihnassa, ja vihreällä sulalla
+varustettu hattu päässä."
+
+Prinssin kasvot vavahtivat.
+
+Sitten hän kysyi:
+
+"Seisoiko tuo sama nainen hotelli Europan ikkunassa?"
+
+"Kyllä."
+
+"En tunne häntä", sanoi prinssi, "mutta myönnän, että ohi ajaessani
+huomasin hänet, koska hänen pukunsa muistutti erään müncheniläisen
+hovinaisen pukua. Siinä kaikki. Hän näytti muutoin aivan viattomalta.
+Eikö teillä ole tiedossanne vaarallisempia anarkisteja?"
+
+Asbjörn Krag kertoi nyt prinssille viime päivien näkemiään. Hän ei
+laiminlyönyt puhua Leo Carstenista, jota hän kuvaili erääksi mannermaan
+rohkeimmista ja vaarallisimmista rikollisista.
+
+Prinssi kuunteli tarkkaavaisesti. Kun Krag oli lopettanut, sanoi
+prinssi:
+
+"Kiitän teitä työstänne ja huolenpidostanne. Kuitenkin ymmärrätte itse,
+että anarkistien vangitseminen juuri nyt olisi sekä epämiellyttävää
+että vaarallista. Lisäksi ei ole ollenkaan varmaa, että nämä ihmiset
+ovat anarkisteja. Voihan olla muita seikkoja, jotka ovat saattaneet
+heidät tänne. Ylipäänsä ei pidä liian hätäillen tehdä anarkistia
+jokaisesta, joka esiintyy hiukan muista eroavalla tavalla tahi äkisti
+ilmaantuu jonkun ruhtinaskäynnin aikana. Me kuninkaalliset henkilöt
+olemme tottuneet siihen, että kaikkialla ympärillämme on yhden- tai
+toisenlaatuisia vakoojia. Jokaista astumaamme askelta valvotaan. Voimme
+tuskin tehdä mitään niin ettei se tulisi yleisön tietoon. Pieninkin
+kasvojen liike, jonka teemme, on luonnollisesti valokuvattava. Te
+tekisitte minulle suuren palveluksen, jos tahtoisitte suhtautua tähän
+asiaan levollisesti. Pitäkää kernaasti silmällä heitä kaikkia,
+erittäinkin tuota Leo Carstenia, josta mainitsitte, mutta välttäkää jos
+mahdollista huomion herättämistä. Minä kyllä itsekin tiedän olla
+varuillani ja suostun mielelläni mukaantumaan poliisin toivomuksiin
+mitä matkoihini ja retkiini tulee."
+
+"Ellemme heti tule pakotetuksi toimittamaan vangitsemista", sanoi
+Asbjörn Krag, "täytyy teidän kuninkaallisen korkeutenne suostua
+erääseen toimenpiteeseen."
+
+"Ja se on?"
+
+"Suunniteltu retki Krokklevenille täytyy peruuttaa."
+
+"Krokklevenille?" toisti hänen kuninkaallinen korkeutensa. "Onko se tuo
+suurenmoinen näköalapaikka, josta minulle on näytetty valokuva?"
+
+"On."
+
+Prinssi meni hymyillen Kragin luo ja taputti häntä sangen
+rakastettavasti olkapäälle.
+
+"Kiitos teille", sanoi hän.
+
+Asbjörn Krag katsahti kummastuneena häneen.
+
+"Kiitos teille", lausui hänen kuninkaallinen korkeutensa uudelleen.
+"Nyt olen saanut pätevän syyn pyyhkiäkseni tämän retken ohjelmastani."
+
+Asbjörn Krag kumarsi.
+
+"Ei ole nimittäin mitään maailmassa, jota minä kammoksun niin paljon
+kuin sellaisia näköalapaikkoja", jatkoi prinssi, "erittäinkin kun
+niille on niin vaikea kiivetä kuin tälle lienee. Siis mielihyvällä
+suostun luopumaan Krokklevenin matkasta."
+
+"Kiitos. Mutta älkää mainitko mitään matkan sikseen jättämisestä
+ennenkuin viimeisessä silmänräpäyksessä."
+
+"Luonnollisesti en."
+
+"Silloin voi teidän kuninkaallinen korkeutenne olla rauhallinen", sanoi
+Asbjörn Krag. "Puhumattakaan meistä", lisäsi hän, kuivaten hikeä
+otsaltaan.
+
+Prinssi hymyili rakastettavasti, puristi vieläkin kerran hänen kättään,
+sanoi, ettei hän unohtaisi Kragia, ja vetäytyi sitten takaisin
+huoneisiinsa. Asbjörn Krag lähti linnasta huomattavasti keveämmällä
+sydämellä kuin oli sinne tullut.
+
+Hän meni suoraa tietä hotelliin, missä hän tapasi Harald Breden
+vilkkaasti puhelemassa ovenvartijan kanssa. Ovenvartija kertoi, että
+neiti Brennerille oli tullut kirje, joka oli saanut sekä hänet että
+hänen veljensä kovin kiihdyksiin. Keneltä tuo kirje oli tai mitä se
+sisälsi, sitä ei ovenvartija tietänyt. Molemmat salapoliisit puhelivat
+kahden kesken hotellin lukusalissa. Täällä kertoi Asbjörn Krag
+virkaveljelleen audienssista ja sen erittäin tyydyttävästä tuloksesta.
+Salapoliisi ei voinut kyllin ylistää prinssin myöntyväisyyttä ja
+rakastettavuutta.
+
+"On aivan kuin olisi kivi pudonnut sydämeltäni", sanoi hän. "Nyt
+annamme neidin, hänen veljensä ja molempain itävaltalaisten rauhassa
+matkustaa Krokklevenille. Viime hetkessä jättää prinssi matkansa
+sikseen. Anarkistit tulevat petetyiksi ja saavat seisoa ja odottaa
+Kuninkaan näköalapaikalla jokseenkin pitkänenäisinä. Kun sitten herrat
+itävaltalaiset kääntyvät takaisin, on prinssi jo matkustanut tiehensä,
+ja me voimme vallan tyynesti vangita heidät ilman että tämä
+vangitseminen voitaisiin asettaa ruhtinaan käynnin yhteyteen."
+
+Päivä kului. Itävaltalaisia ei kuulunut. Neiti Rosa ja hänen veljensä
+pysyttäytyivät enimmäkseen huoneissaan.
+
+Asbjörn Krag istui koko yön valveilla ja vahti hotellia.
+
+Jo aikaisin seuraavana aamuna oli hän jalkeilla.
+
+Mutta müncheniläiset sisarukset olivat olleet vielä aikaisemmin
+ylhäällä. Kun Asbjörn Krag aamulla tuli alas salonkiin, sai hän tietää,
+että neiti ja hänen veljensä aivan äsken olivat matkustaneet Sandvikiin
+matkustaakseen sieltä edelleen Sundvoldeniin ja Krokklevenille.
+
+Silloin Asbjörn Krag hymyili. Sillä hän luuli nyt, että peli oli
+voitettu.
+
+Jos hän olisi tiennyt mitä yllätyksiä päivä toisi mukanaan, ei hän
+varmaankaan olisi hymyillyt.
+
+
+
+
+X.
+
+PUHELIMESSA.
+
+
+Asbjörn Krag tunsi itsensä nyt paljoa tyynemmäksi kuin päivää ennen.
+Anarkisteja oli petetty. Prinssi oleskeli koko päivän Kristianiassa ja
+hän lähtisi kaupungista jo iltajunassa, ja siihen mennessä ei kaiken
+todennäköisyyden mukaan kukaan noista epäillyistä henkilöistä
+ennättäisi takaisin ihanalta huviretkeltään Kuninkaan näköalapaikalle.
+
+Luonnollisesti oli Asbjörn Kragilla vakoojiaan Sundvoldenilla. Eräältä
+läheisyydessä olevalta puhelinasemalta antoi eräs hänen miehistään --
+sama, joka oli edellisenä päivänä esiintynyt vahtimestarina -- tietoja
+tilanteesta ja miten se hetki hetkeltä kehittyi.
+
+Ensimmäinen ilmoitus:
+
+"Nuo molemmat itävaltalaiset eivät ole vielä nousseet. Hotellin
+omistaja on kertonut, että he aamupäivällä aikovat käydä uudessa
+huvilassaan, mutta ettei heillä ole aikomusta muuttaa sinne ennenkuin
+parin päivän päästä. (Se tahtoo sanoa, etteivät he koskaan tule
+muuttamaan sinne, ajatteli Asbjörn Krag.)
+
+"Nuori kaunis müncheniläinen nainen ja hänen veljensä ovat juuri
+saapuneet. He istuvat verannalla aamuauringon ihanassa paisteessa ja
+juovat kahvia. He molemmat ovat loistavalla tuulella. He puhuvat
+tekevänsä pienen kävelyretken aamupäivällä. Minun on onnistunut kaapata
+eräs neiti Rosan lausunto. Hän sanoi: 'Prinssihän ei tule ennenkuin
+kello kolme!'..."
+
+Toinen ilmoitus:
+
+"Nyt ovat neiti Rosa ja hänen veljensä juoneet kahvin. He kävelevät
+juuri käsikkäin. Molemmat ovat haltioissaan ihanasta ilmasta ja
+ihastuttavasta paikasta. Olen saanut tarjoilijan paikan hotellissa.
+Erinomainen paikka, huonot juomarahat. Itävaltalaisia ei ole vielä
+näkynyt."
+
+Kolmas ilmoitus:
+
+"Nyt ovat molemmat itävaltalaiset syöneet aamiaisen. He näyttävät
+olevan oikeita juomaratteja, joka tapauksessa ovat he jo aamuhetkellä
+tyhjentäneet koko pullon samppanjaa.
+
+"Luonnollisesti oli minulla kunnia heitä palvella. Sen pahempi puhuvat
+he yhtämittaa hirvittävää saksalaista murrettaan. Nyt he sitäpaitsi
+ovat alkaneet puheessaan venytellä sinne tänne, joka vaikuttaa, että se
+on minulle miltei mahdotonta ymmärtää. Niinpä sanoi heistä nuorempi,
+siis Leo Carsten, samalla kun hän kohotti samppanjalasinsa:
+
+"'Juon pelin onnistumiseksi, vanha hallintoneuvos.'
+
+"'Niin, kippis', vastasi tilanomistaja.
+
+"Vähän sen jälkeen hän lisäsi:
+
+"'Niin, nyt olemme sekoittaneet kortit hänen kuninkaalliselle
+korkeudelleen."
+
+"Toinen lausunto, joka minua suuresti kummastutti, kuului:
+
+"'Luulen, että hän tulee viheriäksi kiukusta, kun hän on taas kotona
+Saksassa.'
+
+"He eivät todellakaan nimenomaan maininneet prinssin nimeä, mutta
+minulla oli se tunne, että he puhuivat hänestä koko ajan.
+
+"Myöhemmin aterian aikana huomautti lihava mies kuinka oivallista oli
+'ensin poimia vanhus, sitten nuori mies ja lopuksi kaunotar'.
+
+"Kaikki tämä tuntuu minusta yhä enemmän ja enemmän salaperäiseltä.
+
+"Kun herrat olivat lopettaneet aamiaisensa, antautuivat he puheisiin
+kanssani. Erittäinkin nuori herra oli utelias. Olen saanut sen
+vaikutelman, että hän juuri on todellinen päällikkö ja sehän on hyvin
+luultavaa, koska hän on Leo Carsten.
+
+"'Tähän aikaan vuodesta ei liene monta vierasta?' lausui hän.
+
+"'Ei', vastasin minä, 'ei tavallisissa oloissa, mutta tänään kyllä
+tulee, kun prinssi saapuu'.
+
+"'Luuletteko niin', jatkoi hän. 'Voitteko te saada tilaa kaikille?'
+
+"'Kyllä, niin toivomme.'
+
+"'Me kai olemme ensimmäiset täällä?' lausui tilanomistaja.
+
+"'Ette', vastasin, 'te olette toiset järjestyksessä'. 'Vai niin, ketä
+on tullut ennen?' 'Eräs nuori saksalainen pari.' Vasta nyt heräsi Leo
+Carstenin mielenkiinto. 'Mitä sanotte', virkkoi hän, 'nehän ovat
+maanmiehiämme, mitä väkeä he ovat?' 'He ovat Münchenistä.'
+
+"Molemmat itävaltalaiset tirkistivät kummastellen minua, ja lihavalta
+herralta pääsi huudahdus: 'Johan nyt! Sehän on merkillistä.'
+
+"'Niinkö arvelette?' kysyin. 'Mitä merkillistä siinä on?' 'Ei mitään,
+minä vain ajattelin jotakin', vastasi hän. 'Mistä he viimeksi
+saapuivat?' kysyi Leo Carsten. 'Kristianiasta aamujunassa. He ovat
+asuneet hotelli Europassa.'
+
+"'Vai niin, silloin täytyy heidän olla niitä', kuulin Leo Carstenin
+mutisevan. Sitten hän kysäisi:
+
+"'Tiedättekö heidän nimensä?'
+
+"'Kyllä, sillä he ovat jo kirjoittaneet nimensä matkustajakirjaan.'
+
+"'Tuokaa kirja tänne', huusi hän kärsimättömästi. Annoin hänelle
+kirjan, mihin müncheniläinen herra oli kirjoittanut omansa ja sisarensa
+nimen.
+
+"Leo Carsten luki ja ojensi kirjan senjälkeen merkitsevin liikkein
+vastapäätä istuvalle toverilleen.
+
+"Senjälkeen he kysyivät minulta, tiesinkö, missä herrasväki nyt oli.
+Sanoin, että he olivat ulkona kävelemässä. Molemmat miehet katsoivat
+toisiinsa. 'Luuletko sinä?' kysyi toinen. 'Menisimmekö?' vastasi
+toinen.
+
+"Ja äkkiä molemmat nousivat ja ottivat hattunsa. Carsten pyysi minut
+luokseen ja kysyi: 'Miten kauan siitä on, kun he lähtivät hotellista?'
+'Kaksikymmentä minuuttia, luulisin.' 'Kulkivatko he nopeasti?'
+
+"'Mitä vielä -- tavallisessa kävelytahdissa. Ei näyttänyt siltä, kuin
+heillä olisi ollut kiire.'
+
+"Kun hän oli saanut tietää kaiken tämän, antoi hän minulle runsaasti
+juomarahoja ja sanoi:
+
+"'Katsokaahan, me miltei luulemme että ne ovat wieniläisiä tuttaviamme.
+Tahdomme päästä siitä selvyyteen. Mutta se on tuleva yllätyksenä,
+käsittänette, ja senvuoksi ette saa puhua, että me olemme seuranneet
+heitä.'
+
+"Minä ymmärsin, kumarsin ja pistin rahat taskuuni.
+
+"Senjälkeen lähtivät itävaltalaiset, kiiruusti kulkien samaa tietä kuin
+molemmat müncheniläiset sisarukset. Ja nyt olen aivan yksin hotellissa.
+Kuljen ympäri pitkin verantaa servietti kädessä ja haukottelen."
+
+Neljäs ilmoitus:
+
+"Itävaltalaisilla ei ollut tänään onnea. Neljännestunti sen jälkeen
+kuin molemmat herrat olivat lähteneet hotellin verannalta, tulivat
+müncheniläiset sisarukset takaisin toista tietä.
+
+"He varustautuvat nyt tekemään kävelymatkan Krokklevenille. Kysyin
+eivätkö he odottaisi, kunnes prinssi tulisi. Pantaisiin toimeen joukko
+juhlallisuuksia, liputus ja muuta sellaista. Nuori nainen vastasi, että
+hän mieluummin halusi nähdä prinssin Kuninkaan näköalapaikalla.
+
+"Kysyin vielä eivätkö he halunneet saada seuraa. Täällä oli nimittäin
+pari itävaltalaista, jotka myöskin ajattelivat tehdä tuon hankalan
+vuoristomatkan. Mutta silloin vastasi herra Brenner nopeasti ja
+varmasti:
+
+"'Ehdottomasti emme. Me menemme mieluummin yksinämme.'
+
+"Juuri nyt he valmistautuvat lähtemään."
+
+Viides ilmoitus:
+
+"Neiti Brenner ja hänen veljensä ovat nyt lähteneet Krokklevenille.
+
+"Itävaltalaiset tulivat takaisin hotelliin hengästyneinä ja harmissaan
+siitä, etteivät olleet tavanneet saksalaisia. Kerroin silloin, että
+molemmat sisarukset äskettäin olivat olleet täällä, mutta menneet
+taasen ulos.
+
+"'Mihin?'
+
+"'Krokklevenille!'
+
+"'Jopas jotakin!' virkkoi sihteeri, alias Leo Carsten. 'Se oli
+merkillistä.'
+
+"Myöskin lihava herrasmies ilmaisi kummastuksensa.
+
+"'Niin, silloin ei meillä ole muuta neuvoa, kuin seurata perässä',
+sanoi hän. 'Milloin prinssi saapuu?'
+
+"'Tunnin kuluttua.'
+
+"'Se on hyvä. Silloin voimme olla siellä ylhäällä, kun hän tulee.'
+
+"Neuvoin heitä ottamaan ratsuhevoset, ja he pitivät tätä ehdotusta
+oivallisena. Kummastuksekseni he ottivat mukaansa suuren matkakirstun.
+He sanoivat, että siinä oli ruokaa ja juomatavaroita, mutta en voi
+käsittää, kuinka asian laita on. Kaikessa tapauksessa eivät he ole
+saaneet näitä ruokatavaroita täältä hotellista... (Eikä täältäkään
+ajatteli Asbjörn Krag.)
+
+"Nyt ovat ratsuhevoset saapuneet ja he valmistautuvat retkelle. Kansaa
+on jo alkanut saapua katsellakseen prinssin tuloa."
+
+Kuudes ilmoitus:
+
+"Aivan äsken naulattiin nähtäväksi ilmoitus, että prinssi on jättänyt
+Krokklevenille aikomansa matkan sikseen. Tieto herättää monenmoista
+tyytymättömyyttä. Kansa kääntyy kotiinpäin. En ole vielä nähnyt
+itävaltalaisia enkä müncheniläisiä sisaruksia. Luultavasti he istuvat
+parhaillaan Kuninkaan näköalapaikalla, kärsimättömästi odottaen
+kuuluisan prinssin tuloa."
+
+Sitten kului pitkä tovi, ennenkuin Asbjörn Kragin vakoilija soitti
+uudelleen. Vasta myöhemmin iltapäivällä tuli seuraava puhelintieto:
+
+"Itävaltalaiset ovat juuri nyt palanneet hotelliin. He ovat aivan
+haltioissaan retkensä johdosta. Leo Carsten kysyi minulta, minkä vuoksi
+prinssi ei ollut tullut. Voin vain viitata ilmoitukseen muutetusta
+matkasuunnitelmasta.
+
+"'No niin', sanoi hän, 'sehän on yhdentekevää. Meillä on ollut ihana
+matka ilman prinssiäkin.'
+
+"Itävaltalaiset ovat tilanneet joukon ruokaa, niin että heidän eväänsä
+eivät näytä olleen niin suuret kuin olisi saattanut luulla heidän
+matka-arkkuunsa katsoen. Matka-arkku on nyt kannettu ylös heidän
+huoneeseensa. Kysyin heiltä olivatko he tavanneet müncheniläistä
+herrasväkeä.
+
+"Leo Carsten katsoi kummastuneena minuun.
+
+"'Mitä te tarkoitatte?' kysyi hän. 'Müncheniläistä herrasväkeäkö?'
+
+"'Niinpä kyllä', vastasin minä, 'herrathan menivät ulos tapaamaan neiti
+Brenneriä ja hänen veljeään'.
+
+"'Vai _heitä_ te tarkoititte', sanoi hän välinpitämättömästi.
+'Luulimme, että tarkoititte joitakin meidän tuttaviamme. Emme
+todellakaan ole heitä ajatelleet senjälkeen. Olemme tyytyneet
+katselemaan näköalaa ja ihanaa luontoa. Emme ole heitä nähneet.'
+
+"'Ettekö?' sanoin. 'Se on merkillistä.'
+
+"'He ovat kenties matkustaneet', sanoi Leo Carsten.
+
+"'Varmasti eivät', vastasin, 'he eivät edes ole tulleet takaisin
+Krokklevenin retkeltä. Ja kuitenkin lähtivät he matkaan paljon ennen
+teitä, herra.'
+
+"'Olivatko hekin ratsain?'
+
+"'Eivät, he menivät jalkaisin.'
+
+"'Vai silleen. Silloin he ovat menneet metsään. Kaikessa tapauksessa
+emme ole nähneet heitä!'
+
+"Minä tulen tarjoilemaan päivällistä molemmille herroille."
+
+-- -- --
+
+Tietämättä itse oikein siihen syytä, tuli Asbjörn Krag hiukan
+levottomaksi tämän puhelinkeskustelun jälkeen.
+
+Minkä vuoksi olivat molemmat seikkailijat niin välinpitämättömiä siitä,
+että prinssi oli muuttanut suunnitelmaansa, kun he kuitenkin olivat
+tulleet hänen tähtensä?
+
+Ja miksi he eivät olleet tavanneet müncheniläisiä sisaruksia?
+
+Seuraava puhelinilmoitus tuli kuin pommi:
+
+-- -- --
+
+"Täällä on tapahtunut hirvittävä tapaus", huusi puhelimessa Asbjörn
+Kragin vakoilija vapisevalla äänellä. "Müncheniläinen herrasväki on
+tullut takaisin, mutta he ovat retkellään Kuninkaan näköalapaikalle
+joutuneet hyökkäyksen alaisiksi. Nuorta herra Brenneriä on
+revolverinkuula haavoittanut toiseen jalkaan, ja hänen sisarensa on
+vielä aivan mielettömänä kiihtymyksestä ja pelosta. Mutta kaikkein
+merkillisintä on, että he vain hyvin vastenmielisesti tahtovat puhua
+hyökkäyksestä ja että he ehdottomasti kieltäytyvät ilmoittamasta asiaa
+poliisille."
+
+"Millainen oli tapauksen kulku?" kysyi Asbjörn Krag.
+
+"Minulla oli lyhyt keskustelu herra Brennerin kanssa. Hänen haavansa on
+nyt sidottu eikä se ole paha, niin että hän voipi liikkua kutakuinkin
+esteettömästi."
+
+"No, mitä hän sanoi?"
+
+"Hän sanoi seisoneensa yhdessä sisarensa kanssa Kuninkaan
+näköalapaikalla, kun hyökkäys tapahtui. Kaikki tapahtui niin nopeasti,
+että hän tuskin voi muistaa sitä. Kaksi tai kolme naamioitua miestä
+hyökkäsi äkkiä esiin. Ne tarttuivat hänen sisareensa. Hän koetti
+puolustaa sisartaan ja veti esiin revolverinsa, mutta ennenkuin hän oli
+ennättänyt sitä käyttää, ampui toinen rosvoista laukauksen, niin että
+hän kaatui selälleen. Hän oli saanut sen varman käsityksen, että
+miehellä, joka ampui, ei ollut aikomusta tappaa, vaan ainoastaan
+haavoittaa häntä, ettei hän olisi voinut tulla sisarellensa avuksi
+tämän vaarallisessa tilanteessa.
+
+"Toinen rosvoista otti neiti Rosan käsivarsilleen ja kantoi hänet alas
+tielle. Siellä he ryöstivät häneltä kaikki arvoesineet, rahat,
+sormukset ja muut kalleudet. Koko kohtaus kesti tuskin viisi minuuttia.
+Niin pian kuin olivat ryöstäneet nuoren naisen, katosivat rosvot. Herra
+Brenner oli lisäksi saanut tainnuttavan nyrkiniskun päähänsä. Kesti
+hetkisen, ennenkuin hän taas tuli tuntoihinsa. Rosvoista ei silloin
+näkynyt jälkeäkään. Herra Brenner väitti, ettei heillä ollut
+ratsuhevosia."
+
+Asbjörn Krag kysyi:
+
+"Huomasitteko, oliko nuorella naisella teräslaukkunsa, kun hän tuli
+takaisin hotelliin hyökkäyksen jälkeen?"
+
+"Emme, teräslaukku oli varastettu. Siitä minä huomautin myöskin herra
+Brennerille, ja hän tuntui hiukan kummastuneelta, että minä mainitsin
+teräslaukusta.
+
+"'Se ei ole arvokkainta', sanoi hän."
+
+"Minkätähden hän ei tahdo ilmoittaa asiaa poliisille?"
+
+"Sitä en tiedä. Hän sanoi, etteivät hän eikä hänen sisarensa halua
+mitään rettelöitä, mutta hän matkustaa takaisin Kristianiaan niin pian
+kuin mahdollista. Itävaltalaiset ovat jo lähteneet."
+
+"Keitä luulette rosvojen olevan?" kysyi Asbjörn Krag.
+"Itävaltalaisiako?"
+
+"Niin", vastasi hänen vakoojansa, "he voivat tuskin olla keitään muita.
+Rosvot olivat kertomuksesta päättäen hyvin puettuja. Mutta vaatteet,
+parran väri ja moni muu seikka eivät sovellu yhteen. Mutta he ovat
+luonnollisesti muuttaneet vaatteita."
+
+"Niin, se on selvää. Matkalaukku --"
+
+"Niinpä juuri, matkalaukku. Siinä ei luonnollisesti ole ollut ruokaa,
+vaan tekopartoja, peruukkeja, vaatekappaleita ja sen sellaista."
+
+"Luonnollisesti."
+
+Viimeinen puhelinilmoitus:
+
+"Juuri nyt matkustivat müncheniläiset sisarukset asemalle.
+
+"Sekä herra että neiti -- erittäinkin neiti -- näyttivät hyvin
+alakuloisilta. Neiti itki..."
+
+
+
+
+XI.
+
+ONTUVA SAKSALAINEN.
+
+
+"Siis on tuo roisto Leo Carsten esittänyt kahtalaista osaa", ajatteli
+Asbjörn Krag hiukan vavahtaen.
+
+Aamulla oli tilanne ollut selvä hänelle. Hän oli aprikoinut seuraavaan
+tapaan:
+
+Oli suunniteltu murhayritys prinssiä vastaan.
+
+Tämän murhayrityksen tulisi tehdyn suunnitelman mukaan tapahtua
+Krokklevenillä prinssin käydessä siellä. Nuori, kaunis anarkisti Rosa
+Brenner oli hänen kotimaansa keskuskomitean toimesta valittu tekemään
+murha. Mutta hänen toverinsa eivät luottaneet häneen ja senvuoksi
+olivat he lähettäneet nuo molemmat itävaltalaiset vakoilemaan häntä.
+
+Tällä edellytyksellä oli Asbjörn Krag ryhtynyt toimenpiteisiinsä.
+Saamalla prinssin poistamaan retken ohjelmastaan oli hän estänyt koko
+murhayrityksen. Mutta nyt olivat viimeiset tapaukset sekoittaneet
+kaikki kortit ja aikaansaaneet täydellisen häiriön hänen
+johtopäätöksissään. Prinssin poisjääminen ei ollut tehnyt mitään
+erittäin syvää vaikutusta kumpaankaan puoleen. Sensijaan että olisi
+tehnyt murhayrityksen, joutui kaunis Rosa itse hyökkäyksen alaiseksi.
+
+Kragin suunnitelmat olivat todellakin särkyneet. Minkä tähden neidin
+kimppuun hyökättiin? Oli mahdotonta, että se tapahtui hänen rahojensa
+tai arvopapereittensa varastamisen tarkoituksessa. Olisivatko nuo
+hävyttömät itävaltalaiset ryhtyneet tähän päättömään anastukseen
+saadakseen teräslaukun? Mitä mahtoi olla teräslaukussa?
+
+Kaikkea tätä pohti Asbjörn Krag onnistumatta keksimään ainoatakaan
+tyydyttävää vastausta. Kuitenkin asetti hän muutamia miehiään
+vastaanottamaan Leo Carstenia. Länsiradan asemalla vilisi valepukuisia
+salapoliiseja.
+
+Leo Carsten ja toinen itävaltalainen lähtivät aivan tyyninä asemalta,
+ja Asbjörn Kragin miehet eivät päästäneet heitä sekunniksikaan
+näkyvistään. Molemmat herrat menivät hotelli Europaan ja astuivat
+huoneisiinsa. Pari tuntia myöhemmin saapuivat myöskin Rosa ja hänen
+veljensä. Herra Brenner ontui hiukan toista jalkaansa. Prinssi oli nyt
+suojattu kaikelta vaaralta, niin että Asbjörn Krag voi olla tyyni tässä
+suhteessa.
+
+Prinssi tulisi oleskelemaan koko illan aina matkaansa saakka linnassa.
+
+Krag keskusteli päällikkönsä kanssa, ja he sopivat siitä, että
+pitäisivät arvossa prinssin toivomusta ja lykkäisivät vangitsemisen
+siksi, kunnes prinssi oli matkustanut. Sitävastoin päättivät he oitis
+ryhtyä toimeen siinä tapauksessa, että kuka hyvänsä noista epäillyistä
+henkilöistä tekisi yrityksen poistua hotellista lähestyäkseen prinssiä.
+
+Asbjörn Krag ja Harald Brede pysyttäytyivät uskollisesti joko
+hotellissa tahi sen välittömässä läheisyydessä. Ei mitään erinomaista
+tapahtunut. Mutta Krag oli kuitenkin kummissaan siitä, että Leo Carsten
+tunsi itsensä niin tyyneksi ja huolettomaksi omaan turvallisuuteensa
+nähden. Sellainen rikollinen kuin hän, joka oli paennut sähkötuolin
+kuolettavasta syleilystä, voi tuskin tuntea olevansa missään paikassa
+turvassa.
+
+Ja kuitenkin tuntui, kuin ei poliisi olisi ollut olemassa häntä varten.
+Hän ei huolinut noudattaa edes kaikkein yksinkertaisinta varovaisuutta.
+Varmaankin oli hän tuntematon tässä maassa, mutta hänen olisi pitänyt
+kuitenkin tietää, että maailma on pieni ja että kaikki sen
+poliisimiehet ovat raporttien kautta yhteydessä keskenään. Hänen
+valepukunsa oli miltei suorastaan kehno.
+
+Päivä kului. Alkoi tulla pimeä. Oli vielä niin aikainen kevät, että
+illat eivät olleet aivan valoisia. Jo kello puoli kahdeksan sytytettiin
+valot hotellin huoneissa ja käytävissä.
+
+Asbjörn Krag pukeutui tarjoilijaksi, ja kun noin kello kahdeksan aikaan
+itävaltalaisten huoneesta soitettiin, meni hän sinne sisään.
+
+Hän jäi seisomaan ovelle, missä oli pimeintä, ja kysyi mitä herrat
+halusivat.
+
+He tilasivat whiskyä.
+
+Taaskin kummastutti Asbjörn Kragia heidän harvinainen tyyneytensä.
+Heidän huoneensa oli täynnä sikarin savua. Pöydällä oli heillä joukko
+muistiinpanoja ja papereita. Kun Asbjörn Krag tuli sisälle, istui
+vanhempi nappaillen kuten ennenkin bassoviulua ja Leo Carsten sormieli
+torvea.
+
+"Tahdotteko olla ystävällinen ja kysyä ovenvartijalta", sanoi lihava
+herra, "emmekö me pian saa aloittaa uudelleen soitannollisia
+harjoituksiamme?"
+
+"Kyllä", vastasi Asbjörn Krag, "sen minä teen."
+
+"Kuinka kauan tulee tuo nuori herrasväki asumaan hotellissa?"
+
+"Sitä en tiedä."
+
+Tämä vastaus oli tietoinen valhe, sillä neiti Brenner oli juuri
+ilmoittanut ovenvartijalle matkustavansa seuraavana päivänä.
+
+Krag oli erityisesti kiinnittänyt huomiota neliskulmaiseen, tummaan
+laatikkoon, joka oli pöydällä. Hän ei ymmärtänyt, mihin sitä
+käytettiin. Oliko se mahdollisesti joku kansainvälisten rikollisten
+kehuttuja helvetinkoneita? Samalla hän tarjosi whiskyn. Tämä oli ainoa
+tilaus, minkä itävaltalaiset illan kuluessa tekivät.
+
+Asbjörn Krag istui nyt ovenvartijan huoneessa ja odotti.
+
+Brenner-sisarusten huoneista ei kuulunut mitään. Olisi melkein voinut
+luulla, että he jo olivat menneet levolle. Sitten hiljeni vähitellen
+hotellin käytävissä. Mutta etempänä olevasta kahvilasta kuuli Asbjörn
+Krag kaukaista hillittyä erilaisten äänten melua, hälinää ja soittoa.
+Oli alettu soittaa Baijerin kansallislaulua, ja yleisö lauloi mukana.
+Kaupungissa vallitsi juhlatunnelma.
+
+Kello puoli kymmenen kulki eräs korkeakauluksiseen, isoruutuiseen
+viittaan puettu olento ovenvartijan huoneen ohi. Se oli herra Brenner.
+Hänellä oli hoikka keppi kädessä, johon hän nojautui. Hän ontui hiukan
+toista jalkaansa. Oli selvää, että revolverin kuulan tekemä haava
+vaivasi häntä.
+
+Asbjörn Krag oli riisunut päältään tarjoilijan takin ja pysäytti hänet
+sanoen:
+
+"Anteeksi, herra, mutta ettekö ole herra Brenner?"
+
+Baijerilainen katsoi hämmästyneenä häneen. "Kyllä. Mitä tahdotte?"
+
+"Minä tahtoisin mielelläni puhua sisarenne kanssa", sanoi Asbjörn Krag,
+"olen poliisi."
+
+Herra Brenner pelästyi suuresti, kun hän kuuli poliisia mainittavan --
+seikka, jonka Asbjörn Krag heti huomasi.
+
+"Eikö teistäkin ole hiukan liian myöhäistä häiritä nyt neitiä?" sanoi
+hän. "Enkö minä voi palvella teitä?"
+
+"Asia koskee hyökkäystä Kuninkaan näköalapaikalla."
+
+Herra Brenner hymyili.
+
+"Vai niin, tuota vähäpätöistä seikkaa."
+
+"Se ei ole ollenkaan vähäpätöinen seikka, hyvä herra. Se on hyvin
+vakava ryöstötapaus. Kaiketikin haluatte, että poliisi ryhtyy asiaan?"
+
+"Ei, sitä emme halua, en minä eikä minun sisareni. Rahamäärä, jonka
+menetimme, oli vain vähäpätöinen, kaiken kaikkiaan ainoastaan muutamia
+satoja kruunuja. Sellainen vahinko ei haittaa meitä vähintäkään. Ja
+koska me aiomme lähteä huomenna, emme välitä olla missään tekemisissä
+poliisin kanssa."
+
+"Hyvä, ettekö tahdo antaa meille rosvojen tuntomerkkejä?"
+
+"En, sitä en todellakaan voi. Kaikki tapahtui niin äkkiä. En edes
+tiedä, oliko niitä kaksi vai kolme. Kaikissa tapauksissa olivat he
+hyvin puettuja ja naamioituja. Toisella oli vaalea parta. Siinä on
+kaikki mitä minä voin teille ilmoittaa."
+
+"Se ei ole paljon."
+
+"Olette oikeassa, siinä ei ole paljon."
+
+"Mitä esineitä on varastettu?"
+
+Herra Brenner näytti hämmästyvän.
+
+"Se on jokseenkin samantekevää", sanoi hän, "kun emme missään
+tapauksessa halua poliisin sekautumista."
+
+"Eikö teidän sisarenne teräslaukku ole varastettu?"
+
+Herra Brenner vavahti. Hän kiivastui äkkiä.
+
+"Tahdon sanoa teille kerta kaikkiaan", huudahti hän, "että se ei koske
+teitä vähintäkään. Te teette viisaimmin, ettette sekaannu siihen, mitä
+minä ja sisareni teemme. Tunnen kyllä teidät. Te juuri pysähdytitte
+hänen kuninkaallisen korkeutensa vaunut eilen iltapäivällä."
+
+Asbjörn Krag harmistui hiukan toisen epähienosta esiintymisestä.
+
+"Luulen", vastasi kristianialainen salapoliisi, "että hänen
+kuninkaallisella korkeudellaan on syytä olla tyytyväinen menettelyyni."
+
+"Vai silleen, luuletteko niin", sanoi herra Brenner samassa mennen
+ovelle.
+
+Hän poistui jäähyväisiä sanomatta.
+
+Asbjörn Krag riensi nopeasti ovenvartijan huoneeseen, heitti
+olkapäilleen keltaisen viitan, vaihtoi hatun ja kiinnitti nopeasti
+leukaansa täysiparran. Senjälkeen hän syöksyi ulos kadulle.
+
+Herra Brenner ei ollut ennättänyt kovin pitkälle. Krag näki hänen
+edellään. Baijerilainen ontui hiukan, mutta koetti salata sitä
+nojautuen keppiinsä.
+
+Valepuku, minkä Asbjörn Krag noin ohimennen oli voinut hankkia, oli
+tietysti huono, mutta menetteli kyllä pimeässä.
+
+Hän seurasi herra Brenneriä sopivan matkan päässä. Tämä kääntyi pari
+kertaa ympäri, mutta ei tuntenut häntä. Asbjörn Kragin suureksi
+kummastukseksi ohjasi herra Brenner askeleensa suoraan linnaa kohden.
+
+Asbjörn Krag tunnusteli, oliko hänellä revolveri mukanaan. Oli...
+Saattoiko hävyttömän hyväkkään tarkoitus todellakin olla linnaan
+tunkeutuminen ja murha? Kristianialainen salapoliisi joudutti
+askeleitaan ja onnistui pääsemään lähemmäksi Brenneriä. Tänä iltana oli
+paljon väkeä liikkeellä, mutta Kragin oli helppo tuntea herra Brenner
+hänen isoruudukkaisesta takistaan ja liikkaavasta käynnistään.
+
+Ennenkuin Asbjörn Krag oli ennättänyt selvästi käsittää, miten se
+tapahtui, oli Brenner mennyt linnanportista sisälle. Hän näytti linnan
+vahdille käyntikorttinsa, jolloin tämä kunniaa tehden laski hänet
+sisälle. Myöskin Asbjörn Krag päästettiin sisälle, kiitos
+poliisipiletin, mikä hänellä oli. Mutta nyt hän oli kadottanut herra
+Brennerin näkyvistään. Hänelle ilmoitettiin, että Brenner oli mennyt
+linnan itäiseen kylkirakennukseen, missä prinssi asui. Luultiin, että
+hän jo oli päässyt prinssin puheille.
+
+Kalpeana tuskasta ja mielenliikutuksesta riensi Asbjörn Krag käytävien
+lävitse.
+
+
+
+
+XII.
+
+MITÄ SALAPOLIISI NÄKI.
+
+
+Vastaanottohuoneen ovella Krag tapasi päivystävän ajutantin -- saman
+herran, jonka kanssa hän oli puhunut edellisenä päivänä.
+
+Asbjörn Krag tahtoi tunkeutua sisälle, mutta upseeri pidätti hänet
+hymyillen ja sanoi:
+
+"Ei, hyvä herra, meidän täytyy kuitenkin hiukan pitää kiinni
+hovitavoista. Hänen kuninkaallinen korkeutensa ei ota vastaan näin
+myöhään."
+
+"Anarkisti!" kuiskasi Asbjörn Krag, "ettekö ole nähnyt anarkistia!"
+
+Upseeri suhtautui salapoliisin huudahdukseen hyvin tyynesti.
+
+"En, minun täytyy todellakin tunnustaa, etten ole nähnyt", sanoi hän.
+
+"Ettekö ole nähnyt erästä herraa isoruutuisessa viitassa, herraa, joka
+hieman ontui?"
+
+"Ontuiko hän hiukan?" kysyi upseeri rypistäen keveästi silmäkulmiaan.
+
+"Kyllä, hän on tunkeutunut linnaan väärällä passilla."
+
+"Luuletteko niin?"
+
+"Älkää ottako sitä seikkaa niin tyynesti!" huudahti Asbjörn Krag, joka
+odotti joka silmänräpäys saavansa kuulla laukauksen pamahtavan prinssin
+huoneessa. "Viittaan puettu mies on sen nuoren naisen veli, johon
+Münchenin poliisi on kiinnittänyt meidän erikoista huomiotamme."
+
+"Todellakin? Mikä on nuoren naisen nimi?"
+
+"Rosa Brenner."
+
+Mitä tuo oli? Eikö upseeri vavahtanut? Asbjörn Krag tarkasteli häntä
+terävästi.
+
+"Rosa Brenner", mumisi ajutantti, "sitä nimeä en voi muistaa
+aikaisemmin kuulleeni."
+
+Asbjörn Kragin piti juuri vastata, kun hän samassa silmänräpäyksessä
+kaukana käytävässä näki etsimänsä miehen -- herra Brennerin.
+
+Hän meni aivan tyynesti poispäin leveää rappukäytävää kohden. Hän oli
+ulosmenossa. Hän oli toimittanut asiansa. Mutta minkä asian?
+
+Asbjörn Krag seurasi hänen perässään. Kun herra Brenner tuli ulos
+linnanportista, nosti hän ylös takinkauluksensa. Hän nyökäytti
+vahtisotilaalle ja käveli reippain askelin alas linnanmäkeä.
+
+Mutta nyt huomasi Asbjörn Krag omituisen seikan. Herra Brenner ei enää
+ontunut. Muutoin oli hän samanlainen. Isoruutuinen viitta oli sama,
+keppi ja hattu niinikään. Mutta hän ei ontunut. Hän päinvastoin käveli
+notkeasti kuin koulupoika. Miten kaikki tämä soveltui yhteen?
+
+Mies kulki aivan samoja katuja kuin oli tullut katsomatta oikealle tai
+vasemmalle. Hänellä oli selvästi määrätty päämaali.
+
+Asbjörn Krag seurasi häntä tarkkaavaisesti ja suurimmalla
+jännityksellä. Viimeisten minuuttien elämykset olivat saattaneet hänen
+ajatuksensa täydelliseen sekasortoon.
+
+Herra Brenner meni hotelliin. Asbjörn Krag seurasi aivan kantapäillä.
+Brenner pysähtyi ensin itävaltalaisten huoneen ulkopuolelle. Tuntui
+siltä, kuin hän olisi tahtonut kuulla, mitä nämä siellä sisällä
+tekivät. Sen jälkeen riensi hän äkkiä omalle ovelleen ja naputti.
+
+Selvä ja kirkas "astukaa sisään!" kuului sisäpuolelta. Ja herra Brenner
+avasi oven ja astui huoneeseen. Asbjörn Krag jäi seisomaan kokonaan
+hämmentyneenä.
+
+"Hänhän ei ontunut! Hänhän ei ontunut! Hänhän oli reipas kuin reippain
+voimistelija!"
+
+Hänen päänsä meni pyörälle. Mitä saattoi kaikki tämä merkitä? Kuinka
+uskalsi tuo anarkisti myöhään illalla mennä linnaan? Miksi hän ei
+ontunut? Kenties oli hyökkäys Kuninkaan näköalapaikalla vain
+teeskenneltyä? Teeskenneltyä! Krag raapi päätään. Mutta minkä vuoksi...
+minkä vuoksi? Joka tapauksessa saattoi sillä tavoin selittää sen
+seikan, ettei Brenner tahtonut ilmaista ryöstöhistoriaa poliisille.
+Oliko se teeskenneltyä, sen seikan hän pian ottaisi selville.
+
+Kragin täytyikin myöntää itselleen, että koko ryöstöjuttu tuntui hyvin
+seikkailumaiselta ja uskomattomalta. Jo niissä selityksissä, joita
+hänen oli onnistunut viekoitella herra Brenneriltä, oli silminnähtäviä
+ristiriitaisuuksia. Mutta mitä hyödytti sitten lainkaan sepustaa
+jotakin tuollaista?
+
+Silloin tuli hotellin ovenvartija ja herätti hänet mietteistään.
+
+"Kuulkaahan nyt", kuiskasi hän loistavin silmin, "enkö minä ole ollut
+kunnon mies?"
+
+"Kuinka sitten? Oletteko tehnyt joitakin uusia havaintoja?"
+
+"En, mutta voin päästää teidät itävaltalaisten huoneisiin."
+
+"Sen kyllä uskon. Olen itse ollut siellä tarjoilijana, mutta se ei ole
+minua vähääkään hyödyttänyt."
+
+"Mutta minä järjestän asiat niin, että te saatte olla siellä
+näkymättömänä."
+
+"No, sitä sopii kuulla. Kuinka olette ajatellut sen järjestää?"
+
+"Te tiedätte, että itävaltalaisilla on hallussaan huoneet numero 21
+ja 22?"
+
+"Kyllä."
+
+"Tällä kertaa he oleskelevat huoneessa numero 21, siinä, jonka seinän
+takana on neiti Brennerin huoneisto. Toiseen huoneeseen voin päästää
+teidät. Ovi on avoinna. Sieltä voitte kuulla, mitä itävaltalaiset
+puhuvat."
+
+"Erinomaista! Menkäämme heti sinne sisälle!"
+
+Ovenvartija seurasi Asbjörn Kragia siihen huoneeseen, missä tämä itse
+oli asunut viime yön. Siitä johti ovi numeroon 22. Tämä ovi oli tähän
+saakka ollut lukittuna. Avain oli itävaltalaisten huoneessa. Mutta nyt
+oli ovenvartijan onnistunut saada oven raolleen.
+
+Jo Asbjörn Kragin huoneesta he voivat kuulla itävaltalaisten puhelua.
+Salapoliisi voi selvästi erottaa Leo Carstenin terävän äänen.
+
+"Olkaa varovainen, olkaa varovainen", kuiskasi ovenvartija, "jos he
+saavat kuulla teidän olevan täällä, on sekä teidän että minun loppuni
+lähellä."
+
+"Menkää pois", vastasi Krag, "ja sallikaa minun jäädä yksin heidän
+kanssaan."
+
+Ovenvartija hiipi pois äänettömästi kuin kissa. Kristianialainen
+salapoliisi oli nyt sisällä itävaltalaisten toisessa huoneessa. Hän
+puristi revolveriaan suonenvedontapaisesti. Myöskin toiseen huoneeseen
+vievä ovi oli raollaan. Sieltä tulvehti kirkas valo. Asbjörn Krag hiipi
+hiljaa aina oven rakoselle asti. Hän saattoi selvästi nähdä molemmat
+itävaltalaiset. He seisoivat sen seinän vieressä, joka erotti heidän
+huoneensa Rosa Brennerin huoneesta. Iso vaatekaappi oli työnnetty
+sivulle. Siitä kohden, missä tämä kaappi oli seissyt, oli suuri kappale
+seinää sahattu pois. Ainoastaan seinäpaperi Rosa Brennerin huoneessa
+peitti aukon.
+
+"Niinpä ainakin yhteen seikkaan nähden olin oikeassa", tuumi Asbjörn
+Krag ojentautuen samalla eteenpäin ja kuunnellen. "Roistot ovat
+repineet seinän. Mutta mitähän kummaa heillä oikeastaan on tekeillä?"
+
+Molemmat itävaltalaiset kävelivät varpaisillaan edestakaisin huoneessa,
+innokkaasti puuhaten jotakin. He olivat luultavasti aivan äskettäin
+siirtäneet kaapin, sillä he alkoivat nyt puhella kuiskaamalla peläten
+että Rosa ja hänen veljensä kuulisivat.
+
+Mutta Asbjörn Kragin onnistui kuitenkin kuulla yhtä ja toista siitä
+mitä he sanoivat. Leo Carsten oli selvästi heistä toimeliaampi. Asbjörn
+Krag kuuli hänen kuiskaavan:
+
+"Parissa minuutissa on kaikki selvänä. Onko sinulla tulitikkuja?"
+
+"Kyllä", vastasi toinen tulitikkulaatikkoa helistellen.
+
+Carsten otti sen mustan laatikon, minkä Asbjörn Krag aikaisemmin oli
+huomannut, ja asetti sen seinässä olevaan aukkoon.
+
+"Nyt laukaisemme", kuiskasi hän, "ajattelehan miten säälittäviltä he
+näyttävät siellä sisällä..."
+
+Asbjörn Krag vapisi jännityksestä. Mitä tehdä? Jos laatikko sisälsi
+helvetinkoneen, olisi siitä, että hän hyökkäisi itävaltalaisten
+kimppuun, vähän hyötyä. He saisivat sen kuitenkin räjähtämään
+heittämällä sen suoraan tapetin lävitse. Mutta jotakin täytyi hänen
+tehdä. Ja se salamannopeasti. Hän piti parhaimpana varoittaa molempia
+nuoria ihmisiä siitä vaarasta, joka uhkasi heitä.
+
+Hän juoksi sen tähden takaisin samaa tietä kuin oli tullut, riensi Rosa
+Brennerin ovelle ja hyökkäsi sisään.
+
+Revolveria piti hän valmiina kädessään, mutta samassa silmänräpäyksessä
+kun hän astui huoneeseen, putosi se kilahtaen lattialle. Niin suuresti
+hämmästyi hän sitä näkyä, mikä häntä kohtasi.
+
+Tuolla -- vastapäätä häntä, istui müncheniläinen kaunotar komeassa
+iltapuvussa. Ja polvillaan hänen edessään, pää neidin sylissä -- oli
+hänen kuninkaallinen korkeutensa, prinssi.
+
+
+
+
+XIII.
+
+SELVITYS.
+
+
+Silloin kuului äkkiä sähisevä ääni, jota seurasi heikko paukaus.
+Sekunnin ajan valaisi huonetta loistava valo. Senjälkeen sammui se
+taas. Kragin silmiä aluksi häikäisi. Mutta nyt hän myöskin ymmärsi,
+mitä oli tekeillä. Tilanne oli valokuvattu. Salamannopeasti käsitti
+hän, kuinka väärin oli arvostellut tilannetta.
+
+Mutta nyt hän ymmärsi...
+
+Prinssi syöksyi ylös, hyvin säikähtyneenä ja nuori nainen kiiruhti
+kovasti huutaen toiseen huoneeseen. Hänen kuninkaallinen korkeutensa
+tahtoi syöksyä Asbjörn Kragin kimppuun, mutta salapoliisi esti hänet
+siitä.
+
+"Mitä tämä merkitsee!" huudahti prinssi. "Tämä on nyt jo kolmas kerta,
+kun te sekaannutte minun asioihini. Ettekö siis koskaan saata lakata
+tuosta ikuisesta murhayritys-lorusta!"
+
+"Teidän kuninkaallinen korkeutenne", vastasi Asbjörn Krag, "valitan
+suuresti, että olen aikaansaanut tämän kiusallisen näytelmän. Mutta
+voin vakuuttaa teille, että se olisi tapahtunut ilmankin minun
+sekaantumistani asiaan."
+
+"Mitä te tarkoitatte?"
+
+Prinssi käveli kiivaasti edestakaisin, kuohuen raivosta.
+
+"Tarkoitan paukausta ja valoa."
+
+"Niin, mitä se oli? Ammuttiinko revolverilla?"
+
+"Ei", vastasi Asbjörn Krag, "mutta täällä oli valokuvaajia."
+
+Hän juoksi siihen paikkaan, mistä seinä oli sahattu auki ja repäisi
+pois seinäpaperin. Aukon takana seisoivat molemmat itävaltalaiset. Leo
+Carsten piti vielä kameraa kädessään. Hän hymyili ivallisesti ja
+ylimielisesti. Asbjörn Krag koetti temmata koneen häneltä, mutta
+Carsten esti hänet siitä uhaten revolverillaan.
+
+Myöskin kristianialainen salapoliisi kohotti revolverinsa.
+
+Luultavasti olisivat he molemmat seuraavassa silmänräpäyksessä
+ampuneet, jollei hänen kuninkaallinen korkeutensa olisi itse suurella
+kylmäverisyydellä asettunut molempien revolverinsuiden väliin. Krag ja
+Carsten antoivat aseiden vaipua. Prinssi oli käynyt hyvin kalpeaksi,
+mutta kaikesta huolimatta oli hän se, joka nyt hallitsi tilannetta.
+
+Hän katsoi kelloaan.
+
+"Minun matkani tapahtuu tunnin kuluttua", sanoi hän, "siihen mennessä
+täytyy tämän asian olla järjestyksessä."
+
+Kääntyen itävaltalaisten puoleen hän jatkoi: "Olkaa hyvät, herrat
+vintiöt, ettekö tahdo tulla lähemmäksi..."
+
+Hän katsahti Leo Carsteniin ja vavahti ankarasti.
+
+"Te!" huudahti hän. "Oletteko te nyt täällä!"
+
+Leo Carsten kumarsi.
+
+"Elämä, teidän korkeutenne, elämä on muuttuvainen kuin ilma ja tuuli."
+
+"Sulkekaa kaikki ovet!" jatkoi prinssi.
+
+Käskyä toteltiin.
+
+Itse meni hän senjälkeen Rosa Brennerin luo. He kuiskailivat hetkisen
+keskenään. Kun hän tuli jälleen takaisin, oli hän, jos mahdollista
+vielä kalpeampi. Hän sulki huolellisesti oven jälkeensä ja veti eteen
+paksut silkkiverhot, niin ettei neiti Brenner kuulisi mitä he puhuivat.
+
+Siinä seisoivat nyt nuo neljä miestä ja mittailivat toisiaan silmillään
+ikäänkuin kaksintaistelijat ennen taistelua. Leo Carsten oli mahtavin.
+Hän nojasi rentona tuolinselkämystä vastaan. Kamera roikkui edelleen
+hänen kädessään. Asbjörn Kragin kasvoilla oli raivon ilme. Prinssi
+näytti epätoivoiselta. Ja mitä paksuun itävaltalaiseen tuli, ei hän
+käsittänyt paljoakaan koko jutusta. Hän muistutti kiukkuista härkää,
+joka siinä vihaisesti mulkoillen katseli Asbjörn Kragia.
+
+"Vai niin, te aioitte ampua, herrani", huudahti prinssi lopuksi,
+"tiedättekö te, mitä seurauksia siitä olisi ollut..."
+
+"Omasta puolestani tiedän ainakin", vastasi Asbjörn Krag, osoittaen Leo
+Carstenia, "että tuo mies ei sen jälkeen enää kauempaa olisi ollut
+elävien joukossa."
+
+Hänen kuninkaallinen korkeutensa kohautti olkapäitään.
+
+"Se ei minua ollenkaan liikuta", vastasi hän.
+
+"Mutta jos te olisitte ampunut, olisivat luonnollisesti hotellin
+palvelijat heti saapuneet juoksujalkaa -- ja mitä he olisivat
+löytäneet! Minut, prinssin, naisen kammiossa parin roiston ja
+poliisimiehen seurassa. Sepä olisi ollut hieno häväistysjuttu! Ei,
+sopikaamme, herrat. Kun me hetkisen perästä jätämme tämän huoneen, ei
+kellään saa olla tietoa siitä, mitä on tapahtunut."
+
+Kääntyen Leo Carstenin puoleen kysy hän:
+
+"Kuinka paljon te siis pyydätte?"
+
+"Erikseen vai kaikesta yhteensäkö?"
+
+Prinssi puristi kätensä nyrkkiin.
+
+"Kaikesta yhteensä!" sanoi hän.
+
+"Vaitiolosta, varastetuista papereista, valokuvista, kaikesta!"
+
+Leo Carsten hymyili.
+
+"Sitä on vaikea yht'äkkiä sanoa", sanoi hän, "liikeyritys on hyvin
+suuri. Minulla on aina tapana myydä sellaisia asioita enimmän
+tarjoaville."
+
+Prinssi tahtoi hyökätä hänen kimppuunsa, mutta nyt oli Asbjörn Krag
+kylmäverisin. Hän astui väliin.
+
+"Teidän kuninkaallinen korkeutenne", sanoi kristianialainen
+salapoliisi, "olen aina tähän saakka ollut väärässä, mitä tähän juttuun
+tulee. Mutta nyt on kaikki minulle päivänselvää. Saanko luvan tehdä
+erään ehdotuksen?"
+
+Prinssi katseli häntä tutkivin silmäyksin. Leo Carsten ei suonut
+hänelle edes silmäystä.
+
+"Mutta ensin täytyy minun saada vastaus muutamiin kysymyksiin", jatkoi
+Krag.
+
+"Kysykää! Me voimme vastata kaikkeen", sanoi Leo Carsten.
+
+"Ei voida auttaa, että minun on oltava epähieno", sanoi salapoliisi,
+"se on aivan välttämätöntä. Ensinnäkin tahdon kysyä teidän
+kuninkaalliselta korkeudeltanne, tiesittekö, että Rosa Brenner tulisi
+Kristianiaan samaan aikaan kuin tekin."
+
+"Sen kyllä tiesin. Olimme sopineet siitä, että kohtaamme toisemme
+täällä ja -- eroamme. Niinkuin te kenties tiedätte neuvotellaan
+parhaillaan minun ja erään suuren valtakunnan prinsessan avioliitosta.
+Oli välttämätöntä katkaista minun ja neiti Rosan välinen suhde. Ja nyt
+olemme sekä neiti Rosa että minä sopineet keskenämme. Hän oli itse
+esittänyt, että hän jättäisi minulle takaisin muutamia kirjeitä, jotka
+voisivat saattaa minut huonoon valoon siinä tapauksessa, että ne
+joutuisivat tunnottomien henkilöiden käsiin."
+
+"Ja nämä kirjeet olivat hänen teräslaukussaan?"
+
+"Niin", vastasi prinssi, "vahvassa teräslaukussa, jota hän kantoi
+olkahihnassa. Varmemmaksi vakuudeksi olin kehoittanut häntä sallimaan
+veljensä matkustaa seurassaan."
+
+"Tiesikö joku muu noista kirjeistä?"
+
+"Otaksun", vastasi prinssi, "että hänen majesteettinsa tiesi, että
+neidillä oli hallussaan muutamia kirjeitä."
+
+Nyt yhtyi Leo Carsten puheeseen.
+
+"Pidän sopimattomana", sanoi hän ylimielisesti, "että minun päämieheni
+yksityisasioista keskustellaan tällä tavalla."
+
+Prinssi hätkähti.
+
+"Ajattelin juuri sitä", mutisi hän.
+
+Asbjörn Krag kääntyi nyt Leo Carstenin puoleen.
+
+"Siis kuningas on ottanut teidät palvelukseen?" kysyi hän.
+
+"Niin, meidät molemmat", jatkoi Carsten samalla osoittaen
+seuralaistansa, tyhmää, lihavaa itävaltalaista.
+
+"Voin selittää sen siten", sanoi prinssi, "että hänen majesteettinsa
+epäluuloisuuteen taipuvaisuudessaan on pelännyt, ettei minun onnistuisi
+saada kirjeitä neiti Brenneriltä. Hän nauroi, kun kerroin, että neiti
+Brenner itse oli esittänyt tällaista menettelyä, koska hän pelkäsi,
+että kirjeet joutuisivat tunnottomien ihmisten käsiin. Senvuoksi on hän
+omasta aloitteestaan ryhtynyt toimiin saadakseen kirjeet haltuunsa. Hän
+on sitä varten ottanut nämä molemmat roistot palvelukseensa. Siinä on
+hänen majesteettinsa iskenyt kirveensä kiveen, hän, joka muutoin on
+sangen viisas ja selväjärkinen mies."
+
+Kääntyen Leo Carsteniin sanoi prinssi:
+
+"Mutta eihän hänen majesteettinsa ole kehoittanut teitä seuraamaan
+minua voidaksenne sopivassa tilaisuudessa valokuvata minut jossakin
+mieltäkiinnittävässä tai harmillisessa tilanteessa."
+
+"Ei suinkaan", vastasi Leo Carsten häikäilemättömästi hymyillen, "se on
+meidän omaa keksintöämme."
+
+"Arvelimme, että valokuvasta voisi olla meille hyötyä."
+
+"No hyvä", jatkoi prinssi, "kun arvoisain herrain onnistui Krokklevenin
+matkalla ryöstää neiti Brenneriltä tuo kallisarvoinen teräslaukku, tuli
+tapaamisemme vielä välttämättömämmäksi kuin muuten. Neiti kirjoitti
+minulle siitä. Päätin heti tulla hänen luokseen osaksi sanoakseni
+hänelle jäähyväiset, osaksi puhuakseni varastetuista kirjeistä. Minähän
+en voinut tehdä tätä vierailua koko maailman nähden, ja senvuoksi tulin
+pakotetuksi järjestämään sen toisella tavalla. Hänen veljensä tuli
+linnaan. Minä otin hänen viittansa ja hattunsa ja onnistuin sillä
+tavalla hiipimään pois linnasta."
+
+"Siksi hän ei siis ontunut", mutisi Asbjörn Krag.
+
+"Mitä sanoitte?"
+
+"Ah, en mitään."
+
+"Saadaksemme asian nopeasti ratkaistuksi", jatkoi prinssi, "paljonko
+vaaditte, herrat?"
+
+"Päämiehemme...", aloitti Leo Carsten.
+
+Prinssi keskeytti hänet.
+
+"Niin, jos te todellakin aiotte antaa kirjeet hänen majesteetilleen,
+niin onhan se hyvä. Onko palkkio tuosta kepposesta määrätty etukäteen?"
+
+"On."
+
+"Ja te tahdotte antaa hänen majesteetilleen kirjeet tuosta hinnasta?"
+
+Leo Carsten alkoi nauraa.
+
+"Mitä nauratte?" kysyi prinssi kärsimättömänä.
+
+"Nauran vain ajatukselle, että luovuttaisimme kirjeet tuohon
+naurettavaan hintaan."
+
+"Ajattelin juuri sitä", sanoi prinssi, ottaen samalla hattunsa ja
+vetäen hansikkaat käteensä.
+
+"Silloin ei teillä, herra salapoliisi, ole muuta tehtävää kuin täyttää
+velvollisuutenne. Nämähän ovat kaksi katalaa rahojenkiristäjää, jotka
+ansaitsevat mitä ankarimman rangaistuksen."
+
+"Epäilemättä, teidän kuninkaallinen korkeutenne", vastasi Leo Carsten,
+"mutta, onnettomasti kyllä, olemme nyt hänen majesteettinsa
+suojeluksessa. Meillä on paperit siitä. Meidän tarvitsee vain kääntyä
+konsuliviraston puoleen."
+
+"Konsulivirasto ei toimi vastoin minun käskyjäni."
+
+"Vai niin, silloin saamme heti kuulla häväistysjutun, teidän
+kuninkaallinen korkeutenne, verrattoman häväistysjutun, oikean
+maailmanskandaalin."
+
+Prinssi puri huultaan.
+
+"Mitä siis tahdotte minun tekevän?" lausui hän.
+
+"Kirjeitä ei toistaiseksi julkaista. Ainakaan ei ennenkuin kaikki
+mahdolliset neuvottelut ovat rauenneet. Mehän voimme jatkaa
+neuvottelujamme Münchenissä, teidän kuninkaallinen korkeutenne. Siellä
+meidän ei tarvitse pelätä nokkaviisaan poliisin sekaantumista."
+
+"Luonnollisesti en tahdo enempää puhua kanssanne", sanoi prinssi,
+"tahdotteko olla hyvä ja heti lähteä tästä huoneesta."
+
+Asbjörn Krag oli nyt äkkiä kuullut virkaveljensä Harald Breden äänen
+oven takaa. Hän tiesi, että ovenvartija oli ilmoittanut asiasta Harald
+Bredelle. Hän sekaantui nyt keskusteluun tavalla, joka vaikutti yhtä
+yllättävästi itävaltalaisiin kuin prinssiinkin.
+
+"Peli ei vielä ole voitettu, herrani", sanoi Asbjörn Krag, kääntyen
+molempiin roistoihin päin. "Minulla on ollut onni seurata herrojen
+tekemisiä ja jättämisiä näinä päivinä. Ja minun on muun muassa
+onnistunut saada tietooni erinäisiä lausuntoja, joita herrat,
+varomattomasti kyllä, ovat suustaan päästäneet, kuten esim. että te
+tulisitte lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla j.n.e. Sillä te kaiken
+todennäköisyyden mukaan tarkoititte sitä, että ensin kiristäisitte
+rahoja hänen majesteetiltaan ja sitten prinssiltä, myydäksenne
+lopullisesti kirjeet jollekin kolmannelle henkilölle, joka tarjoaisi
+niistä enimmän."
+
+"Olette oikeassa", sanoi Leo Carsten häikäilemättömästi, "mutta
+riippuuhan kaikki tuo meidän vastaisista neuvotteluistamme. Eihän ole
+mahdotonta, että pääsemme sovintoon. Mutta tunnustan, että
+vaatimuksemme eivät ole pienet."
+
+"Muista lausunnoistanne", jatkoi Asbjörn Krag levollisena, "voin
+esimerkiksi mainita yhden: että prinssin veri tulee vuotamaan..."
+
+Carsten nyökkäsi taasen myöntävästi.
+
+"Kaiken tämän", sanoi Krag, "olisi pitänyt kauan ennen herättää minun
+epäluuloani, myönnän sen. Kenties minun olisi silloin onnistunut tehdä
+tyhjäksi näiden herrojen häpeämätön yritys. Kuitenkin olen siten saanut
+tilaisuuden koota molempia herroja vastaan joukon aineksia, joista voi
+koitua yhtä ja toista hyötyä."
+
+Prinssi oli ottanut viittansa hartioilleen.
+
+Krag saattoi nyt kuulla useampien salapoliisien keskustelevan oven
+takana ja puhui senvuoksi tahallaan niin kovasti, että sekä Harald
+Brede että muut kuulisivat. Hän sanoi:
+
+"Mikäli voin ymmärtää, on tällä kertaa viisi -- kuusi salapoliisia
+ovien ulkopuolella."
+
+Prinssi rypisti otsaansa.
+
+"Pysykää tyynenä, teidän kuninkaallinen korkeutenne. Lähtiessänne tästä
+huoneesta, lähdette herra Brennerinä. Ei kukaan saa tietää, että olette
+ollut täällä."
+
+Leo Carsten tokaisi väliin:
+
+"Unohdatte meidät, herra salapoliisi. Ajatelkaahan, jos mieleemme
+johtuisi salaisuuden paljastaminen."
+
+"Siihen te ette koskaan tule saamaan tilaisuutta", sanoi Asbjörn Krag,
+"koska tuumin vangita teidät."
+
+"Minä toivon, ettei sitä tapahdu", keskeytti prinssi, "en halua mitään
+häväistysjuttua."
+
+Leo Carsten nauroi.
+
+"Siitä voitte itse nähdä", virkkoi hän. "Prinssikin on eronnut teistä.
+Varmemmaksi vakuudeksi tahdon vielä kerran huomauttaa teitä siitä, että
+olemme mahtavan kuninkaan suojeluksessa. Me olemme täällä hänen
+toimestaan. Paperimme osoittavat sen. Vangitseminen ainoastaan
+häpäisisi teitä itseänne."
+
+"Paperit, jotka teillä ovat", sanoi Krag, "ovat varmaankin annetut
+herroille Bleibille ja Wilkensille."
+
+"Niin, ne ovat nimemme."
+
+Asbjörn Krag katsoi Leo Carstenia.
+
+"En tiedä, mikä lihavan toverinne nimi on", sanoi hän, "mutta teidän
+nimenne kaikessa tapauksessa on kokonaan toinen kuin miksi sen
+sanotte."
+
+Näin sanoen hän riisti vale-itävaltalaisen päästä peruukin.
+
+"Leo Carsten!" huudahti hän. "Ettekö nyt näe, ettette olekaan kokonaan
+voittanut peliä? Mitä vielä, kas niin, olkaa nyt hypistelemättä
+revolverianne. Jos ammutte, ampuvat salapoliisit teidät
+silmänräpäyksessä kuin koiran. Ei, rakas Leo Carsten, kuinka suuri
+kansainvälinen rikoksellinen lienettekin, esiinnyitte te aivan liian
+rennosti Kristianiassa."
+
+Tuo niin äkkiä paljastettu Leo Carsten tuli kalpeaksi kuin ruumis. Hän
+nojautui raskaasti tuolinselkämykseen.
+
+"Joskin sihteeri Wilkens on kuninkaallisen suojeluksen alainen, niin ei
+kuitenkaan suurrikollinen Leo Carsten. Ettehän voine luulla, että
+hallitsijalla olisi sellaisia tuttavuuksia. -- Teillä on nyt kaksi
+vaihtoehtoa: joko heti luovuttaa kirjeet ja kamera -- tai myöskin heti
+joutua vangituksi. Ja tiedätte itse, mikä teitä silloin odottaa. Saatte
+puolen minuutin miettimisajan."
+
+"Kuinka paljon olette saanut hänen majesteetiltaan?" kysyi prinssi.
+
+"Kymmenentuhatta", vastasi Leo Carsten.
+
+"Minä annan teille kaksitoista lisää. Tuokaa vain tänne kirjeet."
+
+Tuli silmänräpäyksen hiljaisuus. Krag teki sellaisen liikkeen, kuin
+olisi hän aikonut kutsua ulkopuolella olevat salapoliisit, mutta
+silloin veti Leo Carsten esiin lompakkonsa ottaen siitä pienen
+vaaleanpunaisella silkkinauhalla kiedotun kirjepakan.
+
+Hän heitti sen pöydälle ja asetti kameran viereen.
+
+Prinssi tarttui innokkaasti kirjeisiin ja selaili niitä.
+
+"Hyvä on", sanoi hän, "ne ovat tässä kaikki."
+
+Hän istuutui kirjoituspöydän ääreen ja kirjoitti maksumääräyksen
+kahdelletoistatuhannelle markalle.
+
+Kun hän oli kirjoittanut numerot, kysyi hän:
+
+"Markoissako vai kruunuissa?"
+
+"Kruunuissa", vastasi seikkailija nopeasti.
+
+Hänen kuninkaallinen korkeutensa kirjoitti hymyillen sanan. Kun hän
+ojensi shekin Leo Carstenille, sanoi hän:
+
+"Kuinka paljon olette oikeastaan ajatellut pyytää?"
+
+Leo Carsten, joka taas oli alkanut esiintyä hävyttömänä ja
+välinpitämättömänä, vastasi:
+
+"Olisiko teidän kuninkaallisen korkeutenne mielestä satatuhatta ollut
+liian paljon?"
+
+Prinssi pyysi lainata salapoliisin revolveria.
+
+Saatuaan sen, löi hän revolverinpäällä kameran palasiksi. Senjälkeen
+hän nosti palttoonkauluksen pystyyn.
+
+"Niin, sitten olemmekin valmiita", sanoi hän.
+
+"Minulla on vielä eräs ehto esitettävänä", sanoi Asbjörn Krag, kääntyen
+Leo Carsteniin, "se, että te ja teidän ystävänne silmänräpäyksessä
+jätätte Kristianian. Lupaukseni hänen kuninkaalliselle korkeudelleen
+estää minua vangitsemasta teitä, koska sellainen toimenpide aivan
+varmasti herättäisi uudelleen häväistysjutun, jonka me nyt onnellisesti
+olemme saaneet maailmalta peitetyksi. Siis...!"
+
+"Mutta", keskeytti prinssi, "minä matkustan varsinaisessa junassa klo
+11:10. Pyydän, ettette antaisi näiden herrojen matkustaa samassa
+junassa."
+
+"Hyvä, mutta jo huomisaamuna täytyy teidän olla poissa kaupungista ja
+tästä maasta. Pakoyritys ei auta mitään. Hotelli on salapoliisien
+ympäröimä, viereisissä huoneissa on poliisivahteja, samoin käytävässä
+ja ulkona kadulla. Herrat voivat siis olla levollisia. Jos nyt olisi
+keskipäivä, olisitte voineet ajan kuluksi puhaltaa torvea tai poruttaa
+bassoviulua. Nyt, ikävä kyllä, on tuo liian myöhäistä."
+
+Leo Carsten katsahti uhkaavasti Asbjörn Kragiin ja sähisi:
+
+"Kirottu vainukoira, minä kyllä koetan tavata teitä vielä kerran. Ja
+silloin!"
+
+"Niin, kaikin mokomin", vastasi kristianialainen salapoliisi, "olisi
+todellakin erinomaisen hauskaa saada tavata teitä vielä kerran -- kun
+kaikki edut eivät ole niin ehdottomasti minun puolellani kuin tällä
+kertaa ja _kun meitä eivät sido niin monet arveluttavat seikat_."
+
+Molemmat seikkailijat vietiin nyt huoneisiinsa ja heille annettiin sen
+lisäksi ankara käsky pysyä sisällä. Jokainen pakoyritys aiheuttaisi
+heti vangitsemisen. Sen jälkeen meni Asbjörn Krag ulos salapoliisien
+luo.
+
+Prinssi viipyi tuokion ottaakseen jäähyväiset neiti Brenneriltä.
+
+Krag toimitti niin, että siviilipukuiset poliisit menivät hiukan
+syrjään.
+
+"Mitä on tapahtunut?" kysyi Harald Brede innostuneena.
+
+"Paljon", vastasi Krag. "Mutta kaikki on nyt selvillä, kaikkeen on
+saatu vastaus. Nyt ymmärrän Münchenin poliisilaitoksen ihmeellisen
+käytöksen, ajutantin välttelevän esiintymisen, kaiken."
+
+"Mutta anarkistit?" kysyi Brede.
+
+"Ne ovat kadonneet."
+
+"Sitä en voi ymmärtää."
+
+"Ja parasta on, ettet yritäkään ymmärtää", vastasi hänen virkaveljensä.
+
+Brede heitti Kragiin nopean katseen ja mutisi:
+
+"Hyvä... Minä olen vakuutettu siitä, etten koskaan saa tietää, kuinka
+kaikki kävi."
+
+Samassa silmänräpäyksessä lähti prinssi neiti Brennerin huoneesta
+kulkien käytävän läpi.
+
+"Mutta tuollahan menee nuori Brenner", lausui Harald Brede.
+
+"Niin", vastasi Krag, "siellä hän menee."
+
+"Saako hän todellakin lähteä hotellista?"
+
+Krag nyökkäsi.
+
+Äkkiä tarttui Brede virkaveljensä käsivarteen.
+
+"Mutta hänhän ei onnu", huudahti Brede.
+
+"Ei, hän on jo tullut terveeksi", vastasi Krag hymyillen.
+
+"No", sanoi Harald Brede, "silloin en enempää kysele."
+
+-- -- --
+
+Hänen kuninkaallinen korkeutensa matkusti klo 1:10 lähtevässä junassa.
+Hän tervehti ystävällisesti läsnäolevia hallitusviranomaisia. Hän oli
+tyyni ja ystävällinen kuten tavallisesti.
+
+Ainoastaan muutamat tarkat huomioidentekijät väittivät, että prinssi
+oli kalpeampi kuin tullessaan.
+
+Ja kokoontuneessa kansanjoukossa havaitsi Asbjörn Krag nuoren, kauniin
+naisen, jolla oli vihreä sulka hatussa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Prinssi ja kaunis näyttelijätär, by Sven Elvestad
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58291 ***
diff --git a/58291-8.txt b/58291-8.txt
deleted file mode 100644
index 4b40dc8..0000000
--- a/58291-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4029 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Prinssi ja kaunis näyttelijätär, by Sven Elvestad
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
-have to check the laws of the country where you are located before using
-this ebook.
-
-
-
-Title: Prinssi ja kaunis näyttelijätär
-       Salapoliisikertomus
-
-Author: Sven Elvestad
-
-Translator: Julius Varmanen
-
-Release Date: November 17, 2018 [EBook #58291]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PRINSSI JA KAUNIS NÄYTTELIJÄTÄR ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-PRINSSI JA KAUNIS NÄYTTELIJÄTÄR
-
-Salapoliisikertomus
-
-
-Kirj.
-
-STEIN RIVERTON
-
-
-Suomentanut
-
-Julius Varmanen
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1919.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    I. Muistopuhe ja kirje.
-   II. Bassoviulu.
-  III. Itävaltalaiset.
-   IV. Kaunis anarkisti.
-    V. Ensimmäiset turistit.
-   VI. Nainen, jolla oli vihreä hatunsulka.
-  VII. Huvinäytelmä ruokasalissa.
- VIII. Prinssin vaunut.
-   IX. Audienssi.
-    X. Puhelimessa.
-   XI. Ontuva saksalainen.
-  XII. Mitä salapoliisi näki.
- XIII. Selvitys.
-
-
-
-
-I
-
-MUISTOPUHE JA KIRJE.
-
-
-Harald Brede haukotteli.
-
-"Mitä uutta?" kysyi hän.
-
-"Ei ollenkaan mitään", vastasi hänen ystävänsä ja virkaveljensä,
-kristianialainen salapoliisi Asbjörn Krag, selaillen sanomalehteä.
-
-Oli aamupäivä. Molemmat etevät salapoliisit, jotka istuivat Kragin
-virkahuoneessa, olivat päättäneet "raataa koko kesän." Oli hiljaista,
-ei mitään tekemistä, tapahtui vain taskuvarkauksia ja tuollaista
-joutavaa. Ei yhtään arvoitusta, ei salaisuutta, ei rikosta -- ei edes
-nimetöntä kirjettä.
-
-"Tämä on miltei sietämätöntä", sanoi Harald Brede haukotellen
-toistamiseen.
-
-Viheriällä pöydällä hänen edessään oli sikin sokin joukko kirjeitä ja
-lattialla hänen jaloissaan mahtava pino vanhoja sanomalehtiä
-huolimattomasti päällekkäin heiteltyinä.
-
-Harald Brede sytytti sikarin ja sanoi, että hän kaikesta huolimatta
-tahtoi mennä kaupungille, nähdä katuja ja ihmisiä -- ja tuntea
-tuulahduksen keväästä, joka juuri nyt oli todella tullut Kristianiaan.
-Sillä vuono oli peilikirkas ja vilisi jo valkoisia purjeita, ja
-Studenterrundenin puut olivat pukeutuneet vihreihin harsoihin ja
-levittivät ylt'ympäri vienoa keväistä tuoksua.
-
-Asbjörn Krag ei vastannut, vaan ratisteli harmistuneena sanomalehteä.
-
-"Kun ajattelen", sanoi Harald Brede, mennen samalla ikkunaan ja
-tirkistellen Yong-torille -- "kun ajattelen, mikä jännittävä ja
-mielenkiintoinen aika meillä oli silloin kun Thomas Busch toimiskeli
-tässä kaupungissa, niin mieltäni kaivelee tämä torkkuva elämä, jota
-meidän nyt täytyy viettää. Täällähän ei ole mitään, mihin tarttua. --"
-
-"Sitä tulee kyllä, tulee kyllä", mutisi Asbjörn Krag.
-
-"Niin, luonnollisesti, luonnollisesti, mutta sen miehen ympärillä oli
-aina elämää ja liikettä. Oli synti, että hänen piti päättää päivänsä
-sillä tavalla."
-
-"Niin", vastasi Asbjörn Krag, puoleksi vakavasti, puoleksi ivallisesti.
-"Oikeastaan pitäisi minun kaupungin puolesta olla iloinen, että olemme
-päässeet siitä rikoksellisesta ainiaaksi, mutta oli miten oli, niin en
-voi olla huoahtamatta joka kerta kun ajattelen tuota vanhaa,
-kunniallista veijaria."
-
-Harald Brede nauroi.
-
-"Niin, rauha hänen muistollensa, -- sitä hän hyvin tarvitsee."
-
-Asbjörn Krag jatkoi ikäänkuin ei olisi kuullut virkaveljensä äänekästä
-iloa:
-
-"Me miehet", hän pani erikoisen painon sanalle miehet, "tunnemme
-kuitenkin lopuksi vissiä, omituista rakkautta pahimpia ja kiukkuisimpia
-vihollisiamme kohtaan. Etkö ole huomannut, miten vähän viha meidän
-elämässämme merkitsee. Kaksintaistelijat tervehtivät toisiaan,
-ennenkuin miekat kalskahtavat vastakkain, ja kun vastustaja on kuollut,
-laskee toinen taistelija miekkansa ja tervehtii uudelleen. Hän ei
-kumarra vain kuolleen vihollisensa edessä, vaan koko olemassaolon
-arvoituksen edessä. Pohjimmalta emme vihaa ihmisiä, vaan heidän pahoja
-tekojaan..."
-
-"Anteeksi", lausui Harald Brede, "mutta se näyttää minusta olevan
-miltei samaa."
-
-"Ei aivan", virkkoi Asbjörn Krag hetkisen perästä. "Meidän tulee
-ensinnäkin muistaa, ettei vielä kukaan ole vetänyt rajaa hyvän ja pahan
-välille. Vain yhteiskunnalliset lait ovat asettaneet rajamerkit
-yhteiskunnan suojaksi ja mukavuudeksi. Tämä luonnollisesti on oikein,
-koska yhteiskunnan on oltava yksilöä korkeammalla, ja sen vuoksi täytyy
-sinun ja minun yhteiskunnan edustajina käydä sotaa elämästä ja
-kuolemasta jokaista yksilöä vastaan, joka menee noiden rajojen ylitse."
-
-"No niin?"
-
-"Niin, meidän on kuitenkin muistettava, että on ihmisiä, jotka jo
-syntymästään saakka ovat joutuneet lain rajojen ulkopuolelle,
-onnettomia ihmisiä, jotka heti alusta alkaen ovat meidän luonnollisia
-vihollisiamme."
-
-"Kenties... kenties", myönsi Harald Brede vetäen samalla syvin
-henkäyksin raikasta kevätilmaa keuhkoihinsa. "Kenties on!"
-
-"Ei kenties... on varmasti. Ja nämä ihmiset ovat kaikista
-traagillisimpia. Me voimme heidän joukossaan tavata ihmisiä, joita
-voimme vain surkutella, ihmisiä, jotka olisivat saattaneet kohota
-korkealle, ellei heidän elämänsä olisi mennyt vinoon. Thomas Busch
-esimerkiksi. Mikäli miehuus ja nero vielä luetaan hyveisiin elämässä,
-oli Thomas Busch..."
-
-"Hyvä ihminen kenties?" virkkoi Harald Brede hymyillen.
-
-Asbjörn Krag kohautti olkapäitään.
-
-"Niin, niin, saat kernaasti nauraa, ellet tahdo seurata
-ajatusjuoksuani. Hänen kohtalossaan oli tragiikkaa. Mitä olisikaan hän
-saanut aikaan, jos hän olisi työskennellyt kanssamme, sen sijaan että
-hän työskenteli meitä vastaan. Sen vuoksi, rakas Harald Brede, voimme
-kernaasti kaivata häntä. Hän ansaitsi paremman kohtalon kuin alinomaa
-joutua kynsiimme ja taas paeta lopuksi kuollakseen joutavassa
-rautatieonnettomuudessa."
-
-"Niin... mikäli hän nyt todellakin kuoli."
-
-Asbjörn Krag naurahti.
-
-"Sen hän teki, tällä kertaa ei meidän tarvitse pelätä nenästä
-vetämistä. Ja vanha ystävämme Stein Riverton on itse piirtänyt
-viimeiset sanat hänen hautakiveensä: Rauha hänen muistollensa."
-
-Harald Brede jätti paikkansa ikkunassa, asteli hitaasti edestakaisin
-huoneessa ja haukotteli kolmannen kerran.
-
-"No niin", sanoi hän lopuksi, "tulokseksi keskustelustamme jää
-kuitenkin, että saan istua paikallani ja lihoa."
-
-Asbjörn Krag nauroi sydämellisesti. Ensimmäisen kerran hän oli kuullut
-ystävänsä itse koskettelevan tätä arkaluontoista aihetta, josta toverit
-usein olivat tehneet viatonta pilaa.
-
-"Rakas ystävä", sanoi hän samalla lyöden virkaveljeänsä olkapäähän,
-"siitä seikasta ei sinun tarvitse olla huolissasi. Täällä on minulla
-jotakin, joka kenties voi olla sinusta mielenkiintoista."
-
-Harald Brede tukahutti äkkiä neljännen haukotuksensa ja kumartui
-ystävänsä käsivarren yli. Asbjörn Krag oli sangen verkkaisesti ottanut
-povitaskustaan kirjeen. Kuori oli varustettu amerikkalaisilla
-postimerkeillä, ja salapoliisi aukaisi hitaasti sinisen,
-täyteenkirjoitetun kirjepaperin ja jatkoi:
-
-"Se tuli juuri tänään. Se on ystävältäni ja virkatoveriltani James
-Cliffordilta, joka on New-Yorkin kelvollisimpia salapoliiseja. Tapasin
-hänet Amerikanmatkallani ja tulimme heti hyviksi ystäviksi. Clifford on
-tarmokkaimpia henkilöitä mitä tunnen, mutta laiska kirjeenkirjoittaja,
-ja ymmärsin heti, niin pian kuin näin hänen nimensä kirjeen alla, että
-vain ammattitoimet ovat voineet pakottaa kynän hänen vastahakoiseen
-käteensä..."
-
-Salapoliisi vaikeni hetkeksi, ja Harald Brede kumartui innostuneena
-kirjettä katsomaan.
-
-"No?" sanoi hän vihdoin.
-
-Asbjörn Krag jatkoi:
-
-"Otaksumiseni osoittautuikin oikeaksi. Kuulehan nyt, mitä oivallisella
-virkaveljellämme on ilmoitettavana."
-
-Ja hän luki:
-
-    "Rakas Asbjörn Krag!
-
-    Ensinnäkin sydämellinen kiitos yhdessäolostamme New-Yorkissa,
-    yhdessäolosta, jonka aina olen lukeva hauskimpiin muistoihini.
-    Ei ollut ainoastaan harvinainen onni saada tavata niin älykästä
-    ja kuuluisaa virkaveljeä..."
-
-"No niin", keskeytti Asbjörn Krag hiukan hämillään, "hyppäämme
-alkulauseen yli, mutta täällä alempana on jotakin, joka mahdollisesti
-voi olla mielenkiintoista."
-
-Ja hän jatkoi:
-
-    "Se että nyt otan vapauden kirjoittaa Teille, rakas virkaveli,
-    johtuu aivan yksinkertaisesti siitä, että eräs kuuluisimmista
-    ja pelätyimmistä rikoksellisistamme, Leo Carsten, kaksi päivää
-    sitten pääsi murtautumaan ulos 'Mustasta tähdestä', mihin
-    hänet oli suljettu odottamaan sähkötuolia. Todellakin onnistui
-    Teidän, rakas virkaveljeni, kerran tehdä sama manööveri, ja
-    Te olitte kyllin rakastettava ilmoittaaksenne minulle, kuinka
-    siinä menettelitte. Miten Leo Carsten on toiminut, on minulle
-    sitävastoin täydellinen arvoitus. Hiljaa ja jäljettömästi, kuten
-    hänen tapansa on, on hän kadonnut ja lienee jo aikoja sitten
-    pudistanut Amerikan tomut jaloistaan. Syy, minkä vuoksi tahdon
-    ilmoittaa tästä Teille, on aivan yksinkertaisesti se, että me
-    hyvällä syyllä epäilemme Leo Carstenin paenneen Norjaan. Norja
-    on nimittäin hänen varsinainen isänmaansa, jos nyt ylipäänsä käy
-    sanominen, että hänenlaisellaan kansainvälisellä rikoksellisella
-    on isänmaata tahi edes halua omistaa sellainen. Leo Carsten
-    on maailmankansalainen sormenpäitä myöten, enkä varmaankaan
-    liioittele, kun väitän, että hän on vaarallisin rikollinen,
-    joka viimeisellä vuosikymmenellä on esiintynyt. Hän näyttää
-    osaavan kaikki, tietävän kaikki ja vielä enemmän: oikeassa
-    silmänräpäyksessä käyttävän hyväkseen kaikkea rohkeasti ja
-    julkeasti. Hän on sukkela kuin orava, vahva kuin karhu, viekas
-    kuin kettu ja rohkea kuin leijona.
-
-    Kaikkialla on hänellä ystäviä ja suosijoita, jotka mieluummin
-    menisivät hänen puolestaan kuolemaan kuin pettäisivät hänet.
-
-    Sillä Leo Carstenilla on kolme ominaisuutta, jotka roistoväen
-    silmissä tekevät hänen vastustamattomaksi: hän kostaa julmasti
-    ja henkilöön katsomatta, jos joku häntä vastustaa, hän ei petä
-    väkeään, jos he hänen tähtensä joutuvat onnettomuuteen, ja ennen
-    kaikkea hän tuhlaa kultaa kuin ruhtinas.
-
-    Ylt'ympäri Europan pääkaupungeissa on hän toiminut: Lontoossa,
-    Pariisissa, Berliinissä, Pietarissa, Wienissä ja Madridissa,
-    kunnes hän kunnioitti Amerikkaa korkealla läsnäolollaan.
-    Hänen kepposensa eivät ole tavallisia rikoksia, ne ovat
-    taidetekoja, näytelmiä, älykkäästi ajateltuja ja mestarillisesti
-    näyttämölle asetettuja. Mikä näytelmäkirjailija hänessä
-    onkaan mennyt hukkaan! Sen ohessa hän näyttelee kuin vain
-    harvat. Kaikissa mahdollisissa hahmoissa on hän esiintynyt ja
-    viime vaalitaistelussa hän teki todellakin tasavaltalaisille
-    ruman kepposen esiintymällä eräässä tilaisuudessa Theodor
-    Rooseveltina ja pitämällä tulisen puheen sekä senjälkeen
-    ryöstämällä vieraanvaraisen isäntänsä kassakaapin. Samalla oli
-    entisen presidentin juna pysäytetty erään pienen rautatieaseman
-    sivuraiteille ja asema huolellisesti eristetty kaikesta
-    sähkösanomayhteydestä ulkomaailman kanssa. Asia kyllä saatiin
-    selville ja painettiin villaisella, mutta siitä huolimatta sitä
-    siellä täällä käytettiin vaalitaistelutarkoitukseen. Että Leo
-    Carsten on mennyt Europaan, siitä olemme miltei vakuutetut.
-    Luulemme näet saaneemme selville, että hän oli matkustanut
-    'Oceanicilla', ja olimme sen vuoksi miltei varmat hänen
-    kiinnijoutumisestaan. Lähetimme langattomalla sähkösanoman
-    kapteenille ja käskimme häntä toimeenpanemaan perusteellisen
-    tutkinnon kaikkiin matkustajiin nähden. Kahdeksan tunnin perästä
-    saimme kuitenkin vastauksen: Carsten ei ole laivalla. Se seikka,
-    että hän mahdollisesti on ajatellut tehdä 'visiitin' entiseen
-    isänmaahansa, on todellakin vain arvelua, mutta luulen olevani
-    varma siitä, että hän monista syistä nykyisin välttää vanhoja
-    toimintakeskuksiaan. Joka tapauksessa olen tahtonut varoittaa
-    Teitä, rakas virkaveljeni.
-
-    Jos Te kysyisitte minulta hänen ulkonäköään, niin minä
-    luultavasti joutuisin neuvottomaksi, sillä hänen ulkomuotonsa
-    vaihtelee kuin huhtikuun ilma. Itse olen yksi niitä harvoja,
-    joiden oikeudenkäynnin aikana on onnistunut vilahdukselta
-    nähdä Leo Carstenin 'siviilinaama'. Minun täytyy tunnustaa,
-    että hämmästyin, sillä sileämpää ja jokapäiväisempää ulkonäköä
-    on tuskin yksinkertaisimmalla ravintolatarjoilijalla. Hän on
-    keskikokoinen, jäntevä, kasvot soikeat, puoleksi germaanin,
-    puoleksi etelämaalaisen. Tukka on musta ja lyhyeksileikattu;
-    ihmeelliset ovat ainoastaan silmät, jotka loistavat kuin mustat
-    timantit ja joskus voivat hehkua kuin kissan silmät pimeässä.
-
-    Lähetän tässä piirustuksen, minkä 'New York Heraldin' piirtäjä
-    samassa tilaisuudessa teki kuuluisasta rikoksellisesta. Se on
-    todellinen, pieni mestariteos, hetken innostuksessa syntynyt, ja
-    vain kaipauksella siitä eroan. Se puhuu paljon voimakkaammin kuin
-    mitä minä jäykillä sanoilla voin ilmaista...
-
-    Vastaanottakaa sydämelliset terveiseni, rakas virkaveli. Jos
-    kohtalo soisi Teidän toimittaa tuo uskalias rikoksellinen häntä
-    odottavalle kunniaistuimelle: sähkötuoliin, ei kukaan olisi
-    iloisempi kuin Teidän
-
-                                                uskollinen
-                                              James Clifford."
-
-Kun salapoliisi oli lopettanut lukemisen, olivat molemmat ystävykset
-hetkisen hiljaa ja Krag katseli hymyillen Harald Breden tarmokkaita ja
-ällistyneitä kasvoja. Sen jälkeen tarttui hän ääneti vielä kerran
-kirjekuoreen ja veti siitä kokoontaitetun lyijykynäpiirustuksen. Hän
-pani sen eteensä pöydälle, ja molemmat poliisimiehet kumartuivat
-katsomaan amerikkalaisen sanomalehtimiehen mestariteosta.
-
-James Clifford oli oikeassa. Tuo yksinkertainen piirustus ansaitsi
-todellakin sen ylistävän mainesanan, minkä amerikkalainen salapoliisi
-oli sille antanut, ja Asbjörn Krag oli ensisilmäyksellä näkevinään Leo
-Carstenin yhtä ilmielävänä kuin tämä olisi seisonut hänen edessään.
-Rohkeapiirteinen, soikea pää miltei lapsellisine kasvoineen.
-Puoliavoimet huulet paljastivat valkoisen hammasrivin, musta tukka
-ympäröi matalaa, kaunismuotoista otsaa, mutta mustat, levottomat silmät
-muodostivat ihmeellisen vastakohdan kasvojen pehmeille piirteille,
-antaen Cliffordin ulkomuodolle niin erikoisen sävyn, että Asbjörn Krag
-tunsi pelkästään tämän piirustuksen avulla voivansa keksiä hänet
-tuhansien joukosta.
-
-
-
-
-II.
-
-BASSOVIULU.
-
-
-Harald Brede nousi ensiksi paikaltaan.
-
-"Kyllä", sanoi hän, "kaikki tämä oli hyvin mielenkiintoista, mutta en
-käsitä, että siitä voi olla meille apua."
-
-"Mitä tahdot sanoa?" kysyi Asbjörn Krag samalla kun hän huolellisesti
-kääri kokoon kirjeen ja piirustuksen ja pani ne takaisin lompakkoonsa.
-
-"Tahdon sanoa", jatkoi Harald Brede, "että tuo erittäin oivallinen
-herra Carsten kaiken todennäköisyyden mukaan ei ole auttava
-meitä kuluttamaan tätä ikävää aikaa. Mies, jolla on maailma
-toimintakenttänään, ei luultavasti asetu tähän maailman kolkkaan. Onhan
-se vain yksi mahdollisuus miljoonista muista ja..."
-
-Harald Brede kohautti olkapäitään.
-
-"Olet oikeassa", vastasi Asbjörn Krag, "en minäkään olisi kiinnittänyt
-erikoisen suurta huomiota juttuun, ellei olisi tullut toista
-tiedonantoa."
-
-Harald Brede teki voimakkaan liikkeen.
-
-"Mitä sanot, uusi kirjekö?"
-
-"Ei, sähkösanoma. Katsohan tänne! Se tuli miltei yht'aikaa kuin kirje."
-
-Krag vetäisi taskustaan esille kokoonrypistetyn sähkösanoman ja
-suoristi sen.
-
-Se kuului;
-
-    "Olkaa varuillanne. On syytä epäluuloihin.
-
-                                   J.C."
-
-Harald Breden silmät suurenivat.
-
-"Kyllähän", jatkoi Asbjörn Krag, "nämä oraakkelimaiset sanat eivät sano
-juuri paljoa. Mutta tunnen Cliffordin ja tiedän, että hän on mies, joka
-harvoin liioittelee. Kun hän on poikennut niin paljon tavoistaan, että
-on lähettänyt sekä kirjeen että sähkösanoman, niin on hänellä myös
-pätevät syyt siihen."
-
-Hän rypisti sähkösanoman jälleen kokoon ja pisti sen takaisin
-taskuunsa.
-
-"No niin", jatkoi hän sitten, "on vain yksi, joka voi antaa
-vastauksen."
-
-"Ja se on?"
-
-"Aika, rakas ystävä", huomautti Asbjörn Krag hyväntuulisena.
-
-"Ja mitä ajattelet tehdä?"
-
-"Mahdollisesti kävelyretken kauniissa kevätilmassa, jos sinä tahdot
-tulla mukaan."
-
-"Mutta", jatkoi Harald Brede, ajatuksissaan kynsien korvantaustaansa,
-"eikö kuitenkin olisi varminta asettaa muutamia ylimääräisiä vahteja
-rautatieasemalle ja laivasilloille?"
-
-Asbjörn Krag naurahti sydämellisesti.
-
-"Ei, rakas ystäväni, mitä sinä ajattelet", sanoi hän leikillisesti.
-"Sinulla oli äsken muutamia täysin oikeita vastaväitteitä, jotka
-tekivät epäilyksenalaiseksi kuuluisan vieraan tänne tulon. Ja sinä olet
-kuitenkin mielikuvituksen mies... mutta nuo muut!" Krag kohautti
-olkapäitään. "Luuletko, että minä asettuisin alttiiksi vaaralle tulla
-nauretuksi vasten kasvoja. Ei, tällä kertaa saamme tyytyä olemaan
-vailla seikkailuja."
-
-Harald Brede nyökkäsi miettivästi.
-
-"Mutta", lausui Asbjörn Krag äkkiä, "jättäkäämme koko juttu syrjään.
-Puhuimme uutisista. Minä olen kertonut omani, nyt on sinun vuorosi.
-Onko sinulla mitään sydämelläsi?"
-
-"Ei, ei mitään... Kyllä, tosiaankin, taskuvarkaus eilen illalla.
-Varomaton nainen menetti tungoksessa laukkunsa ja siinä olleet 17
-kruunua 20 äyriä."
-
-"Ajattelepas miten mielenkiintoista!"
-
-"Muutoin olemme jo saaneet varkaan kiinni. Kolmentoistavuotias
-katupoika. Hänet on lähetetty kasvatuslaitokseen."
-
-"Ajattelehan, niin hirveän mielenkiintoista."
-
-Harald Brede haukotteli vieläkin kerran.
-
-"Ei", sanoi hän, "nyt luulen, että minä seuraan sinun neuvoasi ja teen
-kävelyretken auringonpaisteessa. On ihana kevätilma."
-
-Hän oli jo pannut kätensä ovenripaan, kun virkatoverinsa huudahdus
-äkkiä pidätti hänet.
-
-Harald Brede kääntyi.
-
-"Halloo", huudahti Asbjörn Krag pää melkein sanomalehden peitossa,
-"sehän on merkillistä."
-
-"Mikä niin merkillistä?"
-
-"Eräs ilmoitus", vastasi Krag, "jonka nyt olen nähnyt kolmena päivänä
-peräkkäin."
-
-"Niin, mutta olenkin nähnyt, että sinä useampia päiviä peräkkäin olet
-istunut ja leikellyt sanomalehdistä epäiltäviä ilmoituksia voimatta
-löytää pienintäkään lähtökohtaa, mistä aloittaa."
-
-"No niin, mutta tämä on oikein merkillistä."
-
-"Mitä se siis on?"
-
-"Ilmoitus jostakin löydetystä bassoviulusta."
-
-"Kas, eihän tuo ole niin omituista, rakas virkaveli, tässä eräänä
-päivänä havaitsin minä ilmoituksen kadonneesta lyhtypatsaasta."
-
-"Mutta tämä ilmoitus on ollut lehdessä kolmena päivänä peräkkäin ja nyt
-on bassoviulu löydetty -- merestä. Näyttää siltä, kuin se olisi
-tarttunut ankkuriin ja sen mukana vedetty ylös."
-
-Harald Brede istuutui jälleen ja otti sikarin suustaan.
-
-"Sallihan minun kuulla mitä ilmoitus sisältää", sanoi hän, "onhan
-mahdollista, että siinä piilee jotakin."
-
-Asbjörn Krag luki:
-
-"Melkein uusi hieman hiekkautunut bassoviulu on löydetty merestä
-Vippetangenin luona. Voidaan periä Pedersenin laivakonttorista, Iso
-Rantakatu."
-
-Harald Brede naurahti.
-
-"Mutta sehän on täysin naurettavaa", sanoi hän, "sehän kuulostaa
-salakähmäiseltä."
-
-"Ilmoitus on, kuten sanottu, ollut kolmena päivänä peräkkäin. Näyttää
-siltä, kuin ei kukaan tahtoisi ilmoittautua omistajaksi."
-
-Asbjörn Krag otti puhelinluettelon ja etsi siitä Pedersenin numeron.
-
-Hän tapasi Pedersenin itsensä puhelimessa. Krag esittelihe ja kysyi
-häneltä, miten oli tuon kummallisen löydön laita.
-
-"Niin, olen yhtä kummastunut kuin tekin", vastasi
-laivatarpeidenkauppias, "en todellakaan tiedä, mitä minun on tehtävä
-bassoviululle. Tahtoisin mielelläni päästä siitä, sillä se on iso
-kapine, sanon, ja se on vain tiellä liikehuoneessani."
-
-"Kuinka sen löysitte?" kysyi salapoliisi.
-
-"Höyrylaiva Liverpoolin miehistö löysi sen. Kun he haalasivat ylös
-ankkuriköyttä, seurasi bassoviulu mukana. He jättivät sen minulle,
-koska heidän oli lähdettävä matkalle samana päivänä."
-
-"Oliko se meren pohjassa?"
-
-"Kyllä se oli varmasti pohjassa. Se on ylt'yleensä pohjasaven
-tahraama."
-
-"Mutta luulisi kuitenkin, että bassoviulun pitäisi uida pinnalla kuin
-korkki."
-
-"Niin kyllä tavallisen bassoviulun. Mutta tämä on aivan epätavallinen."
-
-"Mitä suvaitsette sanoa? Mitä se merkitsee? Epätavallinen bassoviulu!"
-
-"Niin, se on raskas. Sitä ei juuri jaksa nostaa."
-
-"Kenties se on tehty jostakin kovasta puulajista?"
-
-"Ei, sen sisässä on jotakin."
-
-"Onko jotakin sisässä?"
-
-"Kyllä, koska se kolisee, kun sitä ravistelee."
-
-"Te saatte lähettää bassoviulun löytötavaravarastoon", sanoi Asbjörn
-Krag, "niin tulemme tutkimaan sitä lähemmin."
-
-"Sydämellisellä mielihyvällä. Siten pääsemme vapaaksi siitä hirviöstä.
-Minä annan heti kuljettaa sen rattailla pois."
-
-"_Kuljettaa rattailla?_ Onko se niin painava, ettei sitä voi kantaa?"
-
-"Suuri ja vahva mies voisi mahdollisesti kantaa sen, mutta minun
-juoksupoikani ei siihen mitenkään pysty."
-
-"Hyvä, tuleepa olemaan hauska saada tarkastaa vähän lähemmin tuota
-merkillistä bassoviulua", sanoi Krag.
-
-"Neljännestunnin kuluttua se on poliisiasemalla. Hyvästi."
-
-Puhelinkeskustelu päättyi.
-
-Asbjörn Krag kääntyi Harald Breden puoleen.
-
-"No, mitä sanot?" lausui hän.
-
-"Juttu näyttää kieltämättä merkilliseltä."
-
-"Niin", vastasi Asbjörn Krag, "ja kaikkein merkillisintä on, että
-kauppias sanoi bassoviulun sisässä olevan jotakin."
-
-
-
-
-III.
-
-ITÄVALTALAISET.
-
-
-Molemmat salapoliisit odottivat suurella jännityksellä bassoviulua,
-vaikk'ei kumpikaan heistä voinut olla ajattelematta, että tilanne oli
-hiukan koomillinen.
-
-"Siinä se on", virkkoi äkkiä Harald Brede, joka oli seisonut ikkunan
-vieressä ja uteliaana tirkistellyt kadulle.
-
-Eräs poika toi kärryillä bassoviulua.
-
-Asbjörn Krag antoi parille konstaapelille määräyksen kantaa viulun
-salapoliisikonttoriin.
-
-Oli sangen hupaista nähdä kahden konstaapelin retuuttavan esinettä,
-jonka soittajat tavallisesti kantavat kainalossaan. Viulu asetettiin
-lattialle, ja Harald Brede koetti sitä nostaa.
-
-"Niin, kyllä jaksan sitä kantaa", sanoi hän, "mutta tuhat tulimmaista,
-miten raskas se on."
-
-Niin pian kuin viulua liikutettiin, kolisi sen sisällä jokin raskas
-esine.
-
-Liitospaikat olivat vielä kuivan saven peitossa, mutta muutoin oli
-viulu täysin vahingoittumaton. Ankkurin mukana oli se noussut
-tasaisesti ja hiljalleen vedenpintaan.
-
-Kaikki kielet olivat ehjät. Asbjörn Krag näppäsi niitä, jolloin niistä
-lähti vääriä ja teräviä säveliä.
-
-Läsnäolevat konstaapelit hymyilivät. He eivät olleet milloinkaan edes
-ajatelleet mahdollisuutta, että sellainen esine voisi löytyä meren
-pohjasta.
-
-Niin pian kuin Asbjörn Krag ja Harald Brede olivat jääneet kahden
-kesken, haki edellinen murtoraudan työkalukaapistaan.
-
-Heidän täytyi sahata pari minuuttia, ennenkuin saivat kannen irti.
-
-Soittokoneen sisällys oli sangen hämmästyttävä.
-
-Ensin nostivat he sieltä suuren kiven. Se oli ilmeisesti pantu sinne,
-jotta viulu pikemmin uppoaisi.
-
-Sitten he saivat käsiinsä muutamia neliskulmaisia puupalasia.
-
-Ne olivat toiselta puolen maalatut. Ei kumpikaan salapoliiseista voinut
-ymmärtää, mihin niitä oli käytetty. Ne näyttivät eniten jostakin
-seinästä sahatuilta.
-
-Edelleen löysivät he koko joukon rojua, halonkappaleita y.m.s., mikä
-kaikki oli saven peitossa samoinkuin koko viulun sisus.
-
-Kun salapoliisit olivat tyhjentäneet viulun sisustan ja panneet
-löydetyt esineet eräälle tuolille, nousivat he pystyyn ja katsoivat
-toisiinsa.
-
-Ensin puhkesi aina iloinen Harald Brede leveään nauruun.
-
-Sen perästä alkoi Asbjörn Krag nauraa. Mutta äkkiä hän tuli vakavaksi.
-
-"Kuitenkaan tämä ei ole yksinomaan naurettavaa. Selvästi piilee tässä
-jotakin."
-
-"Joka tapauksessa en käsitä mitä se voisi olla", vastasi Harald Brede.
-"Toivon, että se mies, joka heitti viulun mereen, olisi täällä. Silloin
-parissa minuutissa muutamin valituin sanoin opettaisin hänelle, miten
-tällaisia hienoja soittokoneita käsitellään."
-
-Asbjörn Krag yritti vastata, kun äkillinen naputus ovelle keskeytti
-hänet.
-
-Eräs alemmista virkamiehistä ilmoitti, että muuan mies seisoi ulkona ja
-halusi puhutella Asbjörn Kragia.
-
-"Nimi?" kysyi Krag.
-
-"Hän sanoi nimensä olevan Salvesen ja olevansa Hotelli Europan
-ovenvartija."
-
-"Vai niin. Anna hänen tulla sisään."
-
-"Ehkä hän tietää jotakin uutta", virkkoi Harald Brede silmäillen
-vihaisin katsein viulua, "sillä onhan kaikki tämä vain pilaa."
-
-"Sitä en usko", vastasi Krag, "sillä kuten tiedät, olen hotellien
-suosiossa. Niin pian kuin vähänkin epäiltävää tapahtuu, kertovat
-ovenvartijat sen heti minulle. Tämä Salvesen on käynyt täällä monta
-kertaa, vaikka hänellä ei olekaan ollut mitään mielenkiintoista
-kerrottavana. Mutta saammepa nähdä. Tässähän mies on."
-
-Ovenvartija Salvesen astui sisälle syvään kumartaen. Hän pysähtyi
-ovelle kultareunainen lakkinsa kädessään.
-
-"No", kysyi Asbjörn Krag, "mikä tuo teidät tänään tänne?"
-
-Ovenvartija, joka hetken merkityksen tähden oli hyvin salaperäisen
-näköinen, aikoi juuri ruveta selittämään asiaansa, kun hän nähdessään
-kiillotetun viulun äkkiä silminnähtävästi muuttui.
-
-Hän pudotti univormulakkinsa lattialle ja alkoi tuijottaa viuluun,
-ikäänkuin se olisi ollut joku merkillinen eläin.
-
-"Mutta tämähän on todellakin ihmeellinen tapaus elämässäni", huudahti
-hän.
-
-"Onko siinä sitten jotakin kummasteltavaa?" kysyi Asbjörn Krag. "Ettekö
-ole koskaan tullut ajatelleeksi mahdollisuutta, että viulu voidaan
-rikkoa?"
-
-"Kyllä... mutta tämä viulu... Olen nähnyt sen aikaisemmin. Tunnen sen
-vaaleasta, kauniista väristään ja tallasta..."
-
-"Todellako!"
-
-Molemmat salapoliisit tulivat äkkiä erittäin kohteliaiksi.
-
-"Olkaa hyvä ja istuutukaa..."
-
-"Selittäkää tarkemmin", sanoi Asbjörn Krag, "juuri tuota viulujuttua me
-pohdimme. Tulitteko kenties tänne samasta syystä?"
-
-"En, mutta se on tavallaan yhteydessä minun asiani kanssa."
-
-"Katsopas vaan! Sehän oli onnenpotkaus. Sanotteko nähneenne viulun
-aikaisemmin? Milloin?"
-
-"Keskiviikkona näin sen viimeksi. Tänään on meillä lauantai. Siitä on
-siis kolme päivää."
-
-"Siinä tapauksessa on sen täytynyt löytyä vedestä heti sen jälkeen kuin
-se oli sinne heitetty", huomautti Harald Brede.
-
-"Vedestä!" huudahti ovenvartija, "voiko olla mahdollista, että se on
-ollut vedessä!"
-
-"Kyllä", vastasi Krag, "se vedettiin ylös ankkuriketjun mukana.
-Luultavasti on se pudonnut suoraan ankkurin päälle. Mutta selittäkää
-nyt. Näitte sen viimeisen kerran keskiviikkona. Olette siis nähnyt sen
-useampia kertoja? Milloin muulloin?"
-
-"Maanantaina, kun itävaltalaiset tulivat."
-
-"Itävaltalaiset?" huudahtivat Krag ja Brede yht'aikaa.
-
-"Niin, maanantaina tuli junassa kaksi itävaltalaista. He asettuivat
-asumaan hotelli Europaan, ja oli heillä paitsi muita soittokoneita
-myöskin tämä viulu mukanaan."
-
-"Mitä muita soittokoneita heillä oli?"
-
-"Toinen bassoviulu."
-
-Harald Brede naurahti.
-
-"Ynnä torvi ja pieni rumpu."
-
-Nyt nauroivat molemmat salapoliisit, ja ovenvartija joutui aivan pois
-suunniltaan.
-
-"Niin -- se on hyvin merkillistä", sanoi hän. "Juuri niiden
-itävaltalaisten takia olen täällä. Tehän, herra Krag, olette sanonut,
-että minä ilmoittaisin, jos näkisin jotakin epäiltävää. Ja tämä juttu
-tuntui minusta epäilyttävältä. Luulen että toinen itävaltalaisista on
-hullu."
-
-"Silloin ei hän voi olla meille mielenkiintoinen."
-
-"Mutta samalla hän näyttää olevan erittäin viisas. He ovat molemmat
-kunnon ihmisiä, kunhan vain ei olisi tuota kirottua soittoa."
-
-"Soittoa?"
-
-"Niin, he soittavat bassoviulua ja torvea tunnin joka päivä. Se ei ole
-juuri suloista kuulla. Toinen puhaltaa torvisooloa, toinen soittaa
-sitten soolon bassoviululla."
-
-"Eivätkö he koskaan soita yht'aikaa?"
-
-"Eivät, sitä en tiedä heidän tehneen. Mutta mitä kummaa tuo on?"
-
-Ovenvartija oli havainnut ne eri esineet, jotka salapoliisit olivat
-viulun sisästä löytäneet.
-
-Hän otti puupalasen kumpaankin käteensä ja katseli niiden maalauksia
-ilmeisellä mielenkiinnolla.
-
-"Tunnetteko kenties myöskin ne?" kysyi Asbjörn Krag.
-
-"Luulenpa tuntevani", vastasi ovenvartija. "Nämä puupalaset ovat
-maalatut aivan samanlaisiksi kuin seinät meidän huoneissamme. Ja
-katsokaahan tänne" -- sanoi ovenvartija näyttäen toista puupalasta --
-"voisin vannoa, että tämä on otettu itävaltalaisten asuman huoneen
-laudoituksesta. Se on samanvärinen ja muodoltaan samanlainen. Mitä
-enemmän sitä katselen, sitä enemmän siinä suhteessa varmistun. Ei voi
-olla epäilystäkään siitä, herrat salapoliisit, että nuo puupalaset ovat
-sahatut hotelli Europan seinästä. Siitä olen aivan selvillä, mutta en
-siitä sen enempää viisastu."
-
-"Antakaa puupalasten olla", sanoi Asbjörn Krag, "istukaahan ja
-rauhoittukaa. Ymmärtääkseni", jatkoi hän, "teidän täytyy selittää tämä
-asia juurta jaksaen."
-
-
-
-
-IV.
-
-KAUNIS ANARKISTI.
-
-
-"Ensinnäkin", sanoi Asbjörn Krag, "tiedättekö itävaltalaisten nimiä?"
-
-"Toisen nimi on Bleib ja toisen Wilkens. Bleib on tilanomistaja ja
-mikäli voin ymmärtää hyvin rikas. Wilkens on hänen sihteerinsä.
-Molemmat saapuivat mannermaajunassa kello kolme iltapäivällä. He
-ajoivat ajurilla hotelli Europaan. Niin pian kuin he olivat saapuneet,
-huomasin heti että tilanomistaja Bleib hyvin tunsi hotellin, vaikk'en
-minä voi muistaa nähneeni häntä aikaisemmin."
-
-"Miten sen huomasitte?" kysyi Asbjörn Krag.
-
-"Hän pyysi kaksi eri huonetta, numerot 21 ja 22, toisessa kerroksessa
-kadun puolella. Nyt sattui kuitenkin niin, että nämä huoneet olivat
-käytännössä, joten minun täytyi ilmoittaa hänelle, että hänen oli
-mahdotonta saada niitä.
-
-"'Siinä tapauksessa en halua asua täällä', sanoi hän. Kun nyt ei
-kuitenkaan ollut mikään 'sesonki', emme me halunneet päästää luotamme
-niin hienoja vieraita kuin nämä näyttivät olevan. Minä menin siis
-niiden vieraiden luo, joilla oli nuo molemmat huoneet, ja pyysin heitä
-muuttamaan kahteen muuhun huoneeseen. Käytin tekosyynä sitä, että herra
-Bleib ja hänen sihteerinsä jo kauan sitten olivat tilanneet huoneet.
-
-"Sillä tavoin saivat molemmat itävaltalaiset asua missä halusivat, ja
-herra Bleib kiitti minua avusta.
-
-"Tavarat kannettiin huoneisiin. Niitä ei näyttänyt olevan erittäin
-paljoa. Molemmat bassoviulut ja torvi herättivät heti huomiotani.
-
-"Herra Bleib antoi minun ymmärtää, että hän oli intohimoinen
-bassoviulun soittaja ja että hänen täytyi harjoittaa sitä tunnin verta
-joka päivä. Minä saisin määrätä, milloin katsoin ajan sopivimmaksi.
-
-"Koetin turhaan selittää hänelle, että niin hyvin bassoviulun
-soittaminen kuin torven puhaltaminen häiritsisi muita vieraita, mutta
-silloin hän alkoi taas puhua muuttamisesta.
-
-"Miltei olin taipuvainen antamaan noiden kiusallisten vieraiden mennä
-menojaan, mutta samalla ajattelin, että jos on sanonut A:n, pitää
-myöskin sanoa B.
-
-"Sitäpaitsi katosivat kaikki epäilykset, kun itävaltalainen selitti,
-että hän mielellään maksoi huoneista kaksinkertaisen vuokran.
-
-"Sen lisäksi tuli, että tänä aikana ei ollut juuri paljon vieraita.
-Minä määräsin siis, että he saisivat pitää soitannolliset
-harjoituksensa puoli kahden ja puoli kolmen välillä päivällä. Tuona
-aikana olisi soittaminen vähimmin haitallista.
-
-"Nyt ovat molemmat herrat pitäneet soittoharjoituksiaan koko viikon.
-Aluksi se ei tuntunut niinkään pahalta, mutta nyt olen väsynyt
-soittoon. Se on miltei sietämätöntä. Sen lisäksi ovat hotellin muut
-vieraat alkaneet valittaa..."
-
-"Mutta eikö tuo melu keskiviikkona loppunut?" kysyi Asbjörn Krag.
-"Silloinhan näitte bassoviulun viimeksi?"
-
-"Kaukana siitä. Olenhan jo sanonut, että itävaltalaisilla oli mukanaan
-kaksi bassoviulua. Keskiviikkoiltana näin, että sihteeri, herra Wilkens
-tuli huoneestaan raahaten bassoviulua."
-
-"Raahaten?"
-
-"Niin, raahaten. En ole milloinkaan luullut että bassoviulu voisi olla
-niin raskas. Hän meni kadulle se mukanaan. Puoli tuntia myöhemmin hän
-tuli taas kotiin ja silloin ei hänellä ollut viulua.
-
-"Kysyin häneltä, mihin hän oli jättänyt soittokoneen. Sen sijaan, että
-olisi vastannut, teki hän minulle puolestaan kysymyksen: 'Sanokaa
-minulle herra ovenvartija, onko soittokoneiden ja eritoten
-bassoviulujen rakenne teille tunnettu?'
-
-"'Ei vähääkään', vastasin minä.
-
-"'No', jatkoi hän, 'silloinhan ette paljoa kostu jos ilmoitan, että
-sointisävy on särkynyt ja että G-kieli on mennyt poikki'."
-
-(Molemmat salapoliisit tulivat hyvin iloisiksi.)
-
-"'Ei', vastasin, 'siitä en juuri viisastu'.
-
-"'Sen uskon', vastasi itävaltalainen. 'Niin, bassoviulu on lähetetty
-korjattavaksi. On hyvin tärkeätä saada sointisävy kuntoon.'
-
-"Torstaina, perjantaina ja tänään ovat itävaltalaiset soittaneet
-varaviulua. Mikäli voin ymmärtää, soittaa tilanomistaja itse viulua,
-kun taas sihteeri käsittelee torvea."
-
-"Oletteko milloinkaan saanut tilaisuutta olla läsnä jossakin herrojen
-harjoituksessa?"
-
-"En, he ovat hyvin varuillaan pitääkseen kaikki asiaankuulumattomat
-loitolla."
-
-Asbjörn Krag hymyili.
-
-"Onhan olemassa avaimenreikä", sanoi hän.
-
-"Kyllä", vastasi ovenvartija, "olenkin tutkinut avaimenreikää, mutta
-tuloksetta. Osoittautui näet, että itävaltalaiset ovat tukkineet
-avaimenreiän. -- Kun havaitsin sen, päätin kääntyä teidän puoleenne,
-herra salapoliisi. Suljetut avaimenreiät ovat aina epäilyttäviä.
-Sitäpaitsi on itävaltalaisten esiintyminen ylipäänsä tuntunut minusta
-kummalliselta. Heillä ei näytä olevan mitään asioimistoimia, eivätkä he
-välitä kaupungin tai sen ympäristöjen katselemisesta. Näyttää miltei
-siltä, kuin he olisivat matkustaneet aina Wienistä asti tänne saakka
-suututtaakseen hotelli Europan ovenvartijaa bassoviulullaan ja
-torvellaan..."
-
-"Se on aivan käsittämätöntä..."
-
-"No entä lasku?" kysyi Krag. "Miten mahtaa olla sen maksamisen laita?"
-
-"Sitähän minäkin pelkäsin alussa, mutta siinä suhteessa ei ole mitään
-hätää. Kun tänään esitettiin lasku koko viikolta, maksoi herra Bleib
-heti välittämättä edes katsoa oliko se oikea. Sitäpaitsi antoi hän
-laskun tuojalle runsaasti juomarahoja. Mutta päätin joka tapauksessa
-etsiä teidät, herra Krag, ja varoittaa teitä, mutta en odottanut
-tapaavani sihteerin bassoviulua täällä -- ja lisäksi tuollaisessa
-kunnossa."
-
-"Sen voin aivan hyvin ymmärtää. Kiitän teitä antamistanne tiedoista.
-Menkää nyt takaisin hotelliin, niin tulen perästä tutkiakseni
-tilannetta lähemmin."
-
-Ovenvartija meni ovelle.
-
-"Mutta eräs asia täytyy teidän luvata minulle", sanoi Krag.
-
-"Ja se on?"
-
-"Ette saa kenellekään ilmaista mitään huomioistanne, joita olette
-tehnyt itävaltalaisista. Ja ennen kaikkea: älkää antako näiden tietää,
-että teillä on epäluuloja heitä kohtaan."
-
-"Luonnollisesti en."
-
-"Kiitos, nyt voitte mennä."
-
-Kun ovenvartija oli mennyt, sanoi Harald Brede:
-
-"Minä puolestani luulen, että itävaltalaiset aivan yksinkertaisesti
-ovat hulluja."
-
-"Ja minä olen vakuutettu, että he ovat aivan täysijärkisiä. Heidän
-toiminnassaan on huomattavissa eräänlaista logiikkaa. -- He tulevat
-Kristianiaan päämääränään vuokrata huoneet numero 21 ja 22 hotelli
-Europasta. Minkätähden? -- He pitävät joka päivä tunnin pirullista
-meteliä. Miksi? Tuskinpa huvin vuoksi. He sahaavat reiän hotellin
-seinään. Mitä varten? -- Tässä jutussa on koko joukko salaperäisyyttä.
-Luulen, että siihen kätkeytyy joku arvoitus. Niin, rakas Harald Brede,
-nyt olemme vihdoinkin saaneet työtä..."
-
-Harald Brede aikoi juuri vastata, kun ovi äkkiä avautui ja
-salapoliisipäällikkö astui sisään. Hänellä oli muutamia papereja
-kädessä.
-
-"Herrat", sanoi hän, "tuon teille tärkeän tiedon. Olette luonnollisesti
-nähneet sanomalehdissä, että Baijerin prinssiä Friedrichiä odotetaan
-Kristianiaan lähipäivinä."
-
-Molemmat salapoliisit olivat kyllä sen lukeneet.
-
-"Ja tämän johdosta", jatkoi salapoliisipäällikkö, "olen saanut nämä
-kirjeet ministeriöstä. -- Ensimmäisessä ilmoitetaan päivä ja tunti,
-jolloin prinssi saapuu Kristianiaan, ja meitä muistutetaan ryhtymään
-kaikkiin niihin toimenpiteisiin, jotka ovat tavallisia ulkomaisten
-ruhtinasten vieraillessa. Mutta sen ohessa lähetetään meille
-Münchenistä ihastuttavan nuoren naisen valokuva ja seuraava huomautus:
-
-"'Mikäli olemme saaneet tietää, pitäisi nuoren entisen
-näyttelijättären, Rosa Brennerin, oleskella Kristianiassa samaan aikaan
-kuin prinssi. Pyydämme Teitä tarkasti pitämään mainittua naista
-silmällä. On erittäin tärkeätä, ettei hän millään tavalla joudu
-ikävyyksiin, vaikkakin jokaista hänen askeltaan on vakoiltava. Olisimme
-Teille kiitolliset, jos antaisitte meille yksityiskohtaisia tietoja
-hänen oleskelustaan Kristianiassa.'"
-
-"Pieni naisanarkisti siis", virkkoi Harald Brede innostuneena, "sehän
-kuulostaa aivan suurenmoiselta."
-
-Salapoliisipäällikkö pani asiapaperit ja valokuvan pöydälle ja jätti
-konttorin samalla lausuen, ettei tuntenut ketään muuta, jolle hän
-turvallisemmin voisi uskoa tämän arkaluontoisen tehtävän.
-
-Valokuva esitti nuorta, erittäin kaunista naista, jolla oli suuret,
-uneksivat silmät.
-
-"Hänhän näyttää enkeliltä eikä rikolliselta", sanoi Harald Brede.
-
-"Miltei kaikki naisanarkistit ovat kauniita", vastasi Asbjörn Krag,
-"heissä on jotakin mielikuvituksellisen haaveellista. -- No niin",
-jatkoi hän, "kunnes kaunis Rosa saapuu, voimme ottaa urakallemme herrat
-bassoviulunsoittajat."
-
-Hän otti hattunsa.
-
-"Kello kolmelta tulee juna", sanoi hän virkaveljelleen, "tahtoisitko
-varmuuden vuoksi mennä rautatieasemalle siltä varalta, että tuo nainen
-tulisi, jolla aikaa minä tarkastan hiukan hotellia ja käyn
-tervehtimässä ystävääni ovenvartijaa."
-
-Harald Brede suostui ehdotukseen, ja Asbjörn Krag lähti.
-
-Kun hän tuli ovenvartijan huoneeseen, kuuli hän ihmeekseen äkkiä
-kaukaista parkumista jostakin hotellin ylemmistä kerroksista. Se
-kuulosti ikäänkuin lapsen kirkunalta.
-
-"Eikö nyt tuollaisesta voi joutua epätoivoon", sanoi ovenvartija ja
-ravisti alakuloisena päätään. "Se on sihteeri, joka harjoittelee
-torvellaan."
-
-Asbjörn Krag meni toiseen kerrokseen ja pysähtyi numero 21:n oven
-kohdalle. Hänen täytyi tunnustaa, ettei itävaltalaisen torvensoitto
-läheltä kuulunut niin hirveältä. Hän osasi joka tapauksessa soittaa.
-
-Niin pian kuin torvisoolo oli tauonnut, aloitti bassoviulu esityksensä.
-Sen ääni kuului jylhemmältä.
-
-Melu, minkä nämä molemmat soittokoneet saivat aikaan, oli sangen vahva.
-Asbjörn Krag kumartui ovea kohti ja kuunteli, saadakseen selville
-kuuluisiko mahdollisesti jotain muuta ääntä kuin tuo hirveä musiikki.
-Hän seisoi ja kuunteli kauan.
-
-Sen jälkeen hän tarttui ovenvartijaa käsivarteen ja seurasi häntä hänen
-huoneeseensa.
-
-"Kuulkaahan nyt", lausui hän, "asuuko ketään noiden sukkelain
-soittoniekkain huoneen vieressä?"
-
-"Ei, ei vielä!"
-
-"Silloin on kenties viereinen huone tilattu? Onko sen numero 23?"
-
-"Ei", vastasi ovenvartija, "tilattu on se pieni, kaunis huoneisto,
-jonka vastapäätä itävaltalaisten huoneet ovat."
-
-"Vai niin! Kokonainen huoneisto! Kuinka monta huonetta siinä on?"
-
-"Kolme huonetta, salonki ja kaksi makuuhuonetta. Salonki on keskellä."
-
-"Miten kauan on siitä, kun huoneet tilattiin?"
-
-"Ei täyttä kahta viikkoa", vastasi ovenvartija.
-
-"Ja kuka tilasi ne?"
-
-"Eräs pari Münchenistä. Veli ja sisar."
-
-Asbjörn Krag kävi vähitellen tarkkaavaiseksi.
-
-"Eräs pari Münchenistä", sanoi hän, "mikä on heidän nimensä?"
-
-Ovenvartija vastasi:
-
-"Herran nimi on Fritz Brenner ja naisen Rosa Brenner..."
-
-Salapoliisi säpsähti.
-
-"Anarkisti", mumisi hän itsekseen.
-
-
-
-
-V.
-
-ENSIMMÄISET TURISTIT.
-
-
-Samassa silmänräpäyksessä ajoivat kahdet vaunut hotellin
-pääsisäänkäytävän eteen, ja ovenvartijalle tuli kiire.
-
-"Mannermaajuna on saapunut", sanoi hän, "täytyy heti ryhtyä toimeen."
-
-Useampia vieraita saapui.
-
-Asbjörn Krag seisoi sisäänkäytävällä välinpitämättömän näköisenä ja
-kädet selän takana, kuin joku hotellin vieras.
-
-Kadun toisella puolella hän näki kummastuksekseen Harald Breden, joka
-nousi ajurin rattailta ja meni sisälle läheiseen puotiin.
-
-"Nyt on tullut kaupunkiin joku, jota hän tahtoo pitää silmällä. Se on
-tuskin kukaan muu kuin tuo pieni, kaunis anarkisti."
-
-Ja aivan oikein. Toisesta vaunusta nousi nuori, kaunis pari. Herralla
-oli yllään matkapuku ja kiikari keltaisessa nahkaremmissä olkapäällä.
-
-Naisen Asbjörn Krag tunsi valokuvasta. Se ei ollut kukaan muu kuin
-anarkisti, entinen näyttelijätär Rosa Brenner.
-
-Ovenvartija kumarsi syvään ylhäiselle parille.
-
-"Ovatko huoneeni kunnossa?" kuuli hän naisen kysyvän saksaksi.
-
-"Kyllä, neiti", vastasi ovenvartija, "huoneet ovat täysin kunnossa."
-
-Hän riensi edellä ja ohjasi heidät pieneen, kauniiseen toisen kerroksen
-huoneeseen.
-
-Nyt olivat itävaltalaiset lakanneet soittamasta.
-
-Asbjörn Krag kulki viistoon kadun poikki puotiin, mihin hänen
-virkatoverinsa Harald Brede oli mennyt sisälle. Se oli hedelmäliike.
-Krag tapasi todella ystävänsä siellä. Brede seisoi hyvin tyynenä
-ikkunan ääressä ja pureskeli viinirypäleitä.
-
-"Nyt olemme siis päässeet käsiksi seikkailuun", puheli Krag, kun he
-olivat tulleet kadulle.
-
-"Seikkailuun? Minä en ainakaan vielä saata nähdä, että on kysymys
-mistään seikkailusta."
-
-"On, epäilemättä. Olen tehnyt keksinnön."
-
-"Ja mitä sinä olet keksinyt?"
-
-"Että on olemassa yhdysside bassoviulun ja kauniin anarkistin välillä."
-
-"Uskomatonta", virkkoi Harald Brede. "Tuolla naurettavalla
-bassoviulujutulla ja pienen anarkistin traagillisella kohtalollako
-olisi muka yhteyttä! Sinun on myönnettävä, että se on mahdotonta."
-
-"Mutta usein onkin vain kukonaskel vakavan ja naurettavan välillä",
-vastasi Asbjörn Krag. "Tässähän on ravintola. Asettukaamme täällä
-johonkin nurkkaan, niin selitän asian sinulle."
-
-Kun he olivat saaneet kumpikin lasinsa, aloitti Asbjörn Krag:
-
-"Ensinnäkin hylkään mahdollisuuden, että itävaltalaiset olisivat
-mielenvikaisia."
-
-"Sitä ei sinun tule tehdä liian pikaisesti."
-
-"Teen sen kaikesta huolimatta. Mielenvikaiset eivät koskaan keksi
-sellaisia hullutuksia, joilla nämä herrat huvittelevat itseään. Siis:
-itävaltalaiset ovat täysin normaaleja. He ovat mikäli ymmärrän hyvinkin
-viisaita, jopa älykkäitä."
-
-"Merkillistä älykkyyttä!"
-
-"Kaikenkaikkiaan minulle selvisi heti, että viisaat ihmiset eivät ryhdy
-niin suureen puuhaan hotellissa ilman että heillä on joku tarkoitus. --
-Ensinnäkin muistui mieleeni, että he tahtoivat asua määrätyissä
-huoneissa, joiden numerot he tiesivät, vaikk'eivät koskaan ennen olleet
-hotellissa asuneet. Heillä oli siis jotakin etua näissä huoneissa
-asumisesta, mutta mitä? -- Nyt olen saanut selville, että tuo kaunis
-anarkisti, joksi häntä sanomme, on jo kaksi viikkoa sitten oleskeluansa
-varten Kristianiassa tilannut pienen, komean kolmen huoneen huoneiston.
-Itävaltalaisten huoneet erottaa tästä huoneistosta vain seinä."
-
-Harald Brede heristi nyt korviaan.
-
-"Ymmärrän, mihin tahdot pyrkiä", sanoi hän. "Arvelet että
-itävaltalaiset ovat valinneet nuo huoneet määrätyssä tarkoituksessa."
-
-"Niin."
-
-"Mutta missä tarkoituksessa?"
-
-"Luultavasti vakoillakseen kaunista anarkistia."
-
-"Siis eivät itävaltalaiset olisi soittotaiteilijoita, vaan
-poliisiurkkijoita?"
-
-"Se ei ole juuri luultavaa", keskeytti Asbjörn Krag. "Poliisiurkkijain
-ei todellakaan olisi tarvinnut käyttää sellaisia kiertoteitä saadakseen
-tilaisuuden vakoilla tuota kaunista naista."
-
-"Mutta elleivät he ole poliisiurkkijoita", sanoi Harald Brede, "niin en
-voi käsittää, mikä heitä voisi kannustaa anarkistia urkkimaan."
-
-"Silloin et ajattele, kuinka anarkistit ja kaikki vallankumoukselliset
-työskentelevät. He ovat toveriensa alituisen valvonnan alaisina. He
-pitävät toisiaan silmällä. Toistaiseksi olen siinä käsityksessä, että
-itävaltalaiset myöskin ovat anarkisteja. Luulen, että neiti Brenner on
-tullut Kristianiaan erikoisessa tarkoituksessa, mahdollisesti
-murhatakseen nuoren prinssin. Ettei hän voisi pelata kaksoispeliä, ovat
-he lähettäneet molemmat itävaltalaiset Kristianiaan valvomaan häntä."
-
-Harald Brede tuumi hetken.
-
-"Minä edellytän, että loppupäätelmäsi ovat oikeat", sanoi hän, "ne
-tuntuvat ainakin hyvin todenmukaisilta. Mutta kuinka voit selittää tuon
-naurettavan musiikin, pasuunansoittamisen ja bassoviulun
-poruuttamisen?"
-
-"Jos ajattelet bassoviulusta tekemiämme löytöjä, niin on siinä kyllä
-selitystä."
-
-"Tekemiämme löytöjä? Nehän supistuivat aikamoiseen annokseen
-merenpohjasavea, isoon kiveen ja joukkoon puupalasia."
-
-"Kiven voimme jättää pois laskuista", sanoi Asbjörn Krag, "se on pantu
-sinne vain painolastiksi. Savi ei myöskään näyttele mitään osaa. Mutta
-puupalaset! Ne olivat verrattain suuret ja lisäksi maalatut samalla
-maalilla kuin hotellihuoneen seinät. Jopa väitti ovenvartija, kuten
-muistat, että hän tunsi panelin eräässä noista puupalasista. Minusta
-näyttää senvuoksi enemmän kuin luultavalta, että nämä puupalaset ovat
-aivan yksinkertaisesti sahatut itävaltalaisten huoneen seinästä --
-juuri sen huoneen, joka on seinätyksin anarkistin huoneiston kanssa.
-Minua ei ihmetyttäisi, jos seinästä olisi sahattu pois kokonainen suuri
-kappale, niin että on aukko esim. vaatekaapin takana. Naisen huoneessa
-salaa aukon seinäpaperi, jota ei luonnollisesti ole otettu pois. Sillä
-tavalla voivat itävaltalaiset kuulla kaiken, mitä tapahtuu hänen
-huoneessaan ja kenties tunkeutua sinne sisälle, jos niin
-tarvittaisiin."
-
-"Mutta kuinka he ovat voineet saada aukon seinään huomiota
-herättämättä?" virkkoi Harald Brede. "Heidänhän täytyi joka tapauksessa
-sahata, murtaa ja hakata aukkoa."
-
-"Siinä meillä on juuri selitys tuohon naurettavaan musiikkiin, jota
-muutoin tämän jälkeen en pidä ollenkaan naurettavana. Vieväthän sekä
-torvi että bassoviulu korviasärkevällä melullaan miltei kuulon
-läheisyydessä olevilta. Mikäli ovenvartija on kertonut, on
-itävaltalaisilla sitäpaitsi mukanaan pieni rumpu, ja heidän
-tarkoituksensa oli varmaankin käyttää sitäkin. Eikö sinusta tunnu
-merkilliseltä, että molemmat herrat käyttävät vain niin meluavia
-soittokoneita?"
-
-"Minä arvelen sen juuri osoittavan, etteivät kaikki ruuvit heidän
-päässään ole paikoillaan."
-
-"Sitä se ei osoita, vaan molemmat herrat ovat käyttäneet soittokoneiden
-hirmuista melua ainoastaan vaimentaakseen ne äänet, joita he itse
-olivat pakotetut aikaansaamaan murtaessaan aukkoa seinään."
-
-Harald Brede tuijotti virkaveljeensä ja huokasi.
-
-"Näyttää siltä, kuin sinä sittenkin olisit oikeassa", sanoi hän.
-
-"Lopuksi on rikkisahatusta seinästä tullut aivan liian paljon
-puupalasia. He eivät ole voineet piilottaa kaikkea huoneistoonsa
-eivätkä matkatavaroihinsa. He ovat aivan yksinkertaisesti olleet
-pakotettuja viemään pois rojua. Sen vuoksi he panivat kaikki nuo
-epämieluisat esineet ynnä kiven bassoviuluun ja heittivät ne yhdessä
-mereen. Siten onnistui heidän poistaa roju herättämättä ovenvartijan
-epäluuloja. -- Jos minun luuloni ovat oikeat", päätti Asbjörn Krag, "on
-kaunis neiti Rosa Brenner tullut tänne Kristianiaan jollekin
-salaperäiselle asialle. Ja kun hänen toverinsa Saksassa eivät voi
-luottaa häneen, ovat he lähettäneet kaksi vakoojaa -- itävaltalaiset --
-valvomaan häntä. On siis selvää, että meidän tarkkaavaisuutemme täytyy
-kohdistua yhtä paljon itävaltalaisiin kuin tuohon viehättävään
-naiseen."
-
-Molemmat salapoliisit palasivat poliisiasemalle.
-
-Siellä he kohtasivat salapoliisipäällikön.
-
-"No niin, oli hyvä, että tulitte", sanoi hän. "Katsokaahan, tässä on
-minulla uusi sähkösanoma."
-
-Hän antoi sähkösanoman Asbjörn Kragille, joka luki:
-
-    "Prinssin matkaa Kristianiaan on kiirehditty. Hän matkustaa
-    Norjan pääkaupunkiin huomenna iltapäiväjunassa. Huomaa _kirje_." --
-
-"Siis matkasuunnitelman äkillinen muutos", sanoi Asbjörn Krag. "Se
-tuskin merkitsee muuta kuin että prinssi pelkää. Niin tekevät
-ruhtinaalliset henkilöt aina kun he epäilevät murhayritystä. No niin,
-nythän olemme jo päässeet selville prinssin vihollisista, niin että
-siihen nähden ei matkasuunnitelman muutto merkitse mitään."
-
-Molemmat salapoliisit istuivat sen jälkeen puoli tuntia keskustellen
-tilanteesta, kun yht'äkkiä eräs konstaapeli uudelleen ilmoitti hotelli
-Europan ovenvartijan saapumisesta, ja seuraavassa silmänräpäyksessä
-astui tuo kunnon mies sisälle.
-
-"Katsopas vain! Miten voivat kaunis neiti Brenner ja molemmat
-soittoaharrastavat itävaltalaiset?" kysyi Asbjörn Krag.
-
-"Aivan erinomaisesti", vastasi ovenvartija. "Niin pian kuin neiti
-Brenner ja hänen veljensä olivat muuttaneet huoneisiinsa, huomautin
-minä itävaltalaisille, että heidän oli lopetettava soittonsa
-vastaiseksi. Elleivät he tahtoisi siihen tyytyä, olisi parasta, että
-molemmat heti muuttaisivat hotellista."
-
-"Ja mitä he vastasivat? He eivät luonnollisesti tahtoneet muuttaa?"
-
-"Eivät, he halusivat mieluummin jäädä paikoilleen. He olivat
-sovinnollisempia kuin luulinkaan. He sanoivat, että jos asian laita on
-niin, tahtoivat he mieluummin lopettaa harjoituksensa. Ja muuten, sanoi
-sihteeri, eivät he kuitenkaan voisi aloittaa uudelleen, ennenkuin
-viulun häiriintynyt sointisävy oli korjattu."
-
-Harald Brede naurahti.
-
-"Noissa anarkisteissa on ainakin huumoria", mutisi hän.
-
-"Kuuluuko muuten mitään uutta?" kysyi Asbjörn Krag. "Minkä vaikutuksen
-olette saanut neiti Brenneristä ja hänen veljestään?"
-
-"He ovat", lausui ovenvartija, joka selvästi tuumi, ettei ollenkaan
-voinut olla puhetta heidän sekoittamisestaan itävaltalaisiin puuhiin,
--- "erinomaista ja rakastettavaa väkeä. Erittäinkin veli on hyvin
-kohtelias ja puhelias. Hän kysyi minulta miltei heti, oliko tilaisuutta
-lyhyihin, virkistäviin huvimatkoihin kaupungin ympäristössä, ja minä
-mainitsin silloin Krokklevenin ja näytin hänelle valokuvan kuninkaan
-näköalapaikasta. Hän tuli heti hyvin innostuneeksi ja kutsui kohta
-sisarensa.
-
-"'Sinne meidän täytyy matkustaa', sanoi hän. 'Itse rakas Rosa voit
-valokuvasta nähdä miten kaunista siellä on.'
-
-"Myöskin neiti Rosa ihastui viehättävään maisemaan, ja he sopivat
-siitä, että matkustaisivat sinne ensi maanantaina, s.o. ylihuomenna."
-
-Brede ja Krag vaihtoivat silmäyksiä.
-
-"Siis sinä päivänä, jolloin prinssi saapuu", mutisi Asbjörn Krag.
-
-Sitten lausui hän ääneensä:
-
-"Missä tämä puhelu tapahtui? Ovenvartijahuoneessako?"
-
-"Ei, kuinka voitte luulla jotakin sellaista... Ei, me puhelimme
-hotellin lukusalissa."
-
-"Olitteko yksin uusien vieraiden kanssa?"
-
-"En, toinen itävaltalaisista oli myöskin huoneessa, mutta hän istui
-niin kaukana ja oli niin syventynyt sanomalehteen, että hänen oli
-mahdotonta kuulla mitään. Hän muuten myöskin aikoo Krokklevenille --
-varsinaisesti juuri siitä tulinkin tänne teille puhumaan."
-
-"Matkustaako hän yksinään?"
-
-"Ei, tilanomistaja seuraa mukana."
-
-"Huvimatka", mutisi salapoliisi. "Ja se herättää epäilyksiä... Kuinka
-saitte siitä tietää?"
-
-"Sihteeri tuli aivan äskettäin minun luokseni ja kysyi, olinko tilannut
-ne vaunut.
-
-"'Vaunut', hämmästyin minä. 'En minä ole kuullut puhuttavan mistään
-vaunuista.'
-
-"'Varmasti', vastasi hän, vaikkakin hiukan hapuillen. 'Minähän olen
-tilannut vaunut Ringerikeen. Vai olisiko mahdollista, että olen
-unohtanut sen...? No niin, eihän vieläkään ole liian myöhä. Tahdotteko
-siis tilata vaunut kello viideksi Sandvikin asemalle?'
-
-"'Kyllä', vastasin, 'sen teen mielelläni'. Ja nyt olen tilannut vaunut
-Sandvikiin. Herrat ovat jo matkustaneet junassa Kristianiasta. Vaunut
-ovat Sandvikissa."
-
-"Milloin sihteeri puhui vaunuista?" kysyi Asbjörn Krag. "Oliko se sen
-jälkeen kuin te olitte puhellut Brenner-sisarusten kanssa?"
-
-"Kyllä, se oli heti sen jälkeen."
-
-"Eivätkö itävaltalaiset maininneet mitään siitä, että hekin aikoivat
-poiketa Krokklevenille?"
-
-"Eivät, se olin minä, joka puhuin siitä."
-
-"Kuinka sitten?"
-
-"Kun sihteeri, herra Wilkens, mainitsi, että he aikoivat käydä
-katsomassa Norderhovin vanhaa kirkkoa Ringerikessä, sanoin minä, ettei
-heidän siinä tapauksessa olisi laiminlyötävä käyntiä Krokklevenillä.
-Kun hän sai nähdä valokuvan, näytti hänkin tulevan aivan haltioihinsa.
-Joka tapauksessa, sanoi hän, tahtoivat he ehdottomasti matkustaa
-Kuninkaan näköalapaikalle... Niin, tämän vain tahdoin teille sanoa."
-
-"Oikein hyvä", sanoi Asbjörn Krag, "meille ovat kaikki tiedot
-arvokkaita."
-
-Ovenvartija meni.
-
-Krag pyysi puhelimitse heti automobiilin.
-
-"Mihin ajattelet matkustaa?" kysäisi Harald Brede.
-
-"Krokklevenille", vastasi hänen ystävänsä ja virkaveljensä. "Kiiruhda
-ja pue yllesi, niin että ennätämme sinne ennen noita molempia
-itävaltalaisia musiikinharrastajia."
-
-Harald Brede nousi puoleksi vastenmielisesti.
-
-"Pukeudu. Miksi minun on pukeuduttava?"
-
-"Kotiin matkustavaksi pohjois-amerikkalaiseksi", vastasi Asbjörn Krag.
-"Me tulemme olemaan tänä vuonna ensimmäiset turistit Krokklevenillä."
-
-"Ja älä unohda revolveria", lisäsi hän Harald Breden vetäytyessä
-yksityishuoneeseensa.
-
-
-
-
-VI.
-
-NAINEN, JOLLA OLI VIHREÄ HATUNSULKA.
-
-
-Juuri kun molempain itävaltalaisten vaunut vierivät Sundvoldenia
-kohden, ajoi eräs automobiili kovaa vauhtia heidän ohitseen.
-Automobiilissa istuivat Asbjörn Krag ja Harald Brede valepukuisina.
-
-Krag ennätti silmäillä noita molempia miehiä. Tilanomistaja saattoi
-olla noin neljänkymmenen vuoden ikäinen. Hänellä oli jo jokseenkin
-kalju pää ja punertavat kasvot. Hänen sihteerinsä Wilkens oli vähintään
-kymmenen vuotta nuorempi. Hän näytti miltei taiteilijalta koreasti
-kierrettyine viiksineen ja tuuheine kähärine hiuksineen. Päässään oli
-hänellä tavattoman leveälierinen hattu.
-
-Asbjörn Kragin täytyi hymyillä, kun hän ajatteli, mitä lajia
-"taitelijoita" nuo molemmat herrat olivat. Toisen erikoisalana oli
-torven puhaltaminen, toisen mereen viskatun bassoviulun vinguttaminen.
-
-Kun he saapuivat Sundvoldenin hotelliin, olivat salapoliisit
-vähintäänkin tunnin matkan itävaltalaisten edellä.
-
-Kuten Asbjörn Krag heti oli epäillyt, osoittautui, etteivät nuo
-molemmat itävaltalaiset musiikinharrastajat ollenkaan kiirehtineet
-matkaansa vanhalle mielenkiintoiselle kirkolle, josta olivat puhuneet
-ovenvartijan kanssa. Päinvastoin jäivät he levollisina hotelliin,
-ihailivat näköaloja ja joivat samppanjaa.
-
-Vahtimestari neuvoi heille tien Krokklevenille, mutta he vain
-nyökkäsivät ja vastasivat, että he luultavasti tulisivat uudelleen jo
-ensi maanantaina ja silloin kävisivät he Kuninkaan näköalapaikalla.
-Sitävastoin olivat he hyvin halukkaita tietämään, olisiko mahdollisesti
-joku pieni huvila vuokrattavana kesäksi tai vielä pitemmäksikin ajaksi,
--- mieluimmin sellainen, joka oli hiukan tiestä syrjässä.
-
-"Kyllä, on tosiaankin", sanoi vahtimestari. He saisivat vuokrata aivan
-pienen kalustetun talon, joka juuri oli vapaana, mutta se oli sangen
-kallis ja heidän täytyi maksaa hyvin. Se oli ihanalla paikalla ja
-siellä voisi elää vapaasti ja kenenkään häiritsemättä.
-
-Itävaltalaiset asettuivat sen jälkeen vaunuihin, tuumivat hintaa sekä
-tahtoivat heti lähteä katsomaan tuota taloa.
-
-Vahtimestari seurasi heitä.
-
-Kun he vajaan kahdenkymmenen minuutin perästä palasivat, oli kaikki
-ratkaistu. He eivät olleet tinkineet, vaan olivat suostuneet maksamaan
-vaaditun vuokran. He muuttaisivat rakennukseen maanantaina
-iltapäivällä.
-
-Itävaltalaiset nousivat sitten vaunuihin ja ajoivat jälleen takaisin
-ehtiäkseen ajoissa Kristianiaan menevälle iltajunalle.
-
-Kun he olivat matkustaneet, sai Asbjörn Krag vahtimestarilta kaikki ne
-tiedot, joita hän halusi rakennuksen asemasta j.n.e.
-
-Kello kymmenen olivat molemmat salapoliisit taas automobiileineen
-Kristianiassa.
-
-"Näyttää siltä, kuin ei ryhdyttäisi mihinkään toimiin prinssin tulon
-vuoksi huomenna", sanoi Asbjörn Krag. "Mutta maanantaina tulee selvästi
-tapahtumaan jotakin. Mitä tulee tapahtumaan, on vaikea sanoa.
-Krokkleven näyttää kuitenkin valitun toimintakeskustaksi."
-
-"Kenties on prinssin tarkoituksena tehdä matka Krokklevenille", puuttui
-Harald Brede puheeseen, "ja siinä tapauksessa on anarkisteilla
-varmaankin siitä tieto."
-
-Vaikka oli jo hyvin myöhäinen, hankki Asbjörn Krag kuitenkin
-linnansihteeristön kautta tietoja valmistuksista, joihin oli ryhdytty
-prinssin matkan johdosta.
-
-Hän sai tietää, että prinssi todellakin kävisi Krokklevenillä
-maanantaina.
-
-Salapoliisit perustivat nyt koko sotasuunnitelman siihen edellytykseen,
-että sinä aikana tehtäisiin joku murhayritys ruhtinaallista vierasta
-vastaan.
-
-Yönsä vietti Asbjörn Krag hotelli Europassa eräässä huoneessa,
-itävaltalaisten asunnon vieressä, vastapäätä neiti Rosan huoneistoa.
-Hän istui ja valvoi suurimman osan yöstä, mutta ei huomannut mitään
-merkillistä.
-
-Koko seuraavan aamupäivän hän piti tarkkaan silmällä kaikkea, mitä
-nuoret müncheniläiset sisarukset tekivät.
-
-He näyttivät olevan rakastettavia, nuoria ihmisiä. Heidän
-sukulaisuuttaan ei ensinkään voinut epäillä. He olivat niin toistensa
-näköiset kuin veli ja sisar ylipäänsä voivat olla.
-
-Kello yhdentoista ja kahdentoista välillä he tekivät retken
-kaupungille, käyden muutamissa kauppaliikkeissä. Muun muassa kävivät he
-eräässä jalokiviliikkeessä, mistä nuori nainen osti kaksi
-vanhanaikaista norjalaista hopeasolkea.
-
-"En voi muuta kuin ihmetellä, jos nämä tulevat hänen veljelleen",
-ajatteli eräs herra, joka sattumalta oli samalla kertaa astunut
-puotiin. Se oli eräs Asbjörn Kragin vakoojista.
-
-Mutta ne eivät ilmeisesti olleetkaan tarkoitetut hänen veljelleen,
-sillä juuri kun kauppa-apulainen oli panemassa niitä kääröön, tuli veli
-itse sisarensa luokse ja sanoi:
-
-"Niistä hän varmaankin tulee iloiseksi."
-
-Ylipäänsä he näyttivät kaikelta muulta kuin julmia murha-aikeita
-hautovilta anarkisteilta, se täytyi poliisimiesten vasten tahtoaankin
-tunnustaa. He esiintyivät tyynesti ja tottuneesti, he juttelivat ja
-nauroivat sekä katselivat silminnähtävällä mielenkiinnolla kaupungin
-harvoja nähtävyyksiä.
-
-Herra oli matka-asussa ja nainen yksinkertaisesti, mutta aistikkaasti
-puettu. Hänellä oli erinomaisen kaunis hattu, jossa oli komea, vihreä
-sulka. Olkapään yli kulkevassa huomattavan paksussa nahkaremmissä
-riippui teräksinen matkalaukku. Useat vakoilevista poliiseista
-huomasivat, että hän erityisellä huolella vartioitsi tätä matkalaukkua,
-ikäänkuin se olisi sisältänyt suuria kalleuksia. Koko ajan hän piti
-pientä hansikoitua kättään sen päällä.
-
-Molemmat itävaltalaiset pysyttelivät huoneissaan koko päivän. Vasta
-kello kolmen aikaan, kun kansaa alkoi kokoontua kadulle katsomaan
-prinssin kulkua linnaan, menivät molemmat musikaaliset herrat ulos.
-
-Vähän sen jälkeen näkyivät myöskin Rosa Brenner ja hänen veljensä
-kansanjoukossa.
-
-Asbjörn Kragin täytyi sisimmässään myöntää olevansa hyvin hermostunut.
-
-Hänen hartioillaan lepäsi koko edesvastuu korkean matkustajan
-turvallisuudesta, ja vaikka hän tiesikin, että kaikkiin toimenpiteisiin
-oli ryhdytty viisaasti ja harkitusti, tunsi hän itsensä kuitenkin
-levottomaksi. Häntä vaivasi se, ettei hän voinut samalla kertaa valvoa
-kaikkia.
-
-Kaukana kansan vilinässä Karl-Johaninkadulla saattoi hän erottaa
-kauniin anarkistin ja hänen seuralaisensa... No niin, niiden vuoksi ei
-hänen tarvinnut olla huolissaan. Heitä ympäröi neljä herrasmiestä,
-jotka näön vuoksi astuskelivat välinpitämättöminä edestakaisin --
-kaikki siviilipukuisia poliiseja.
-
-Kauempana hän näki itävaltalaisen tilanomistajan punertavat kasvot.
-Hänenkin kävelyään ja pysähtelyään seurasivat salapoliisit.
-
-Mutta sihteerin, pitkätukkaisen Wilkensin, oli hän kadottanut
-näkyvistään. No niin, hänhän kyllä tiesi, että Harald Brede seurasi
-Wilkensiä, hän saattoi olla levollinen, mutta sitä hän ei ollut.
-
-Nyt kuului kaukaa hurraahuutoja, ja Asbjörn Krag tunkeutui nopeasti
-väenpaljouden läpi suoraan sitä paikkaa kohden, missä kaunis anarkisti
-seisoi. Hän saattoi kaukaa nähdä tämän vihreän hatunsulan loistavan
-auringossa.
-
-Hän asettui aivan neidin viereen.
-
-Nyt kuuluivat hurraahuudot lähempää. Nuori neiti koetti tunkeutua
-lähemmäksi ajorataa, mutta se ei hänelle onnistunut. Alituisesti oli
-edessä muutamia epäkohteliaita herroja, jotka sulkivat pääsyn. Ei
-auttanut sekään, että muutamat nuoret miehet huusivat: "Tulkaa vain,
-neiti!" Hänen oli mahdotonta raivata tietä itselleen kansanjoukon
-lävitse.
-
-Hänen kasvonsa saivat tyytymättömän, miltei vihaisen ilmeen.
-
-Asbjörn Krag seurasi kuten haukka kaikkia hänen liikkeitään.
-
-Nyt näkyivät kuninkaalliset vaunut, ja lakeijoiden kiiltävät hopeanapit
-välkkyivät auringon valossa.
-
-Prinssi istui kuninkaan vieressä ja tervehti kansanjoukkoja
-rakastettavasti hymyillen. Hurrattiin ja heiluteltiin nenäliinoja.
-
-Samassa silmänräpäyksessä kun vaunut kulkivat ohitse, teki neiti
-Brenner viimeisen epätoivoisen ponnistuksen työntyäkseen esiin, mutta
-Asbjörn Krag tarttui varovasti hänen käsivarteensa ja sanoi
-kohteliaasti, mutta varmasti:
-
-"Neitiseni, älkää tunkeko sillä tavalla!"
-
-Silloin _viittasi_ neiti kädellään prinssiä kohden ja huudahti kovalla
-äänellä: "Vivat!"
-
-Prinssi kääntyi ja huomasi hänet.
-
-Ihmeekseen huomasi Asbjörn Krag että hänen kuninkaallinen korkeutensa
-äkisti säpsähti ja tuli vakavaksi. Tunsiko hän anarkistin? Pelkäsikö
-hän pommia tahi revolverinlaukausta?
-
-Samassa silmänräpäyksessä tuli Asbjörn Krag koskettaneeksi Rosa
-Brennerin teräslaukkua.
-
-Neiti kääntyi heti, ja hänen silmänsä leimahtivat samalla kun hän
-tarttui lujasti laukkuun ikäänkuin suojellakseen sitä.
-
-Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä oli Asbjörn Krag kadonnut ja
-sekaantunut kansanjoukkoihin, jotka nyt, prinssin ohiajettua, olivat
-muodostuneet kaaosmaiseksi joukoksi.
-
-Nainen, jolla oli vihreä hatunsulka, palasi hotelliin veljensä
-seurassa.
-
-Hotellin isossa ruokasalissa oli järjestetty juhlapäivälliset ruhtinaan
-käynnin johdosta.
-
-Kun suuri orkesteri päivällisen aloittajaisiksi soitti Baijerin
-kansallishymnin, olivat neiti Rosa Brenner ja hänen veljensä jo
-asettuneet erääseen pöytään. He juttelivat innokkaasti. Nuori mies
-tilasi samppanjaa. He kilistivät keskenään ja hymyilivät kuin hyvät
-sisarukset ainakin. Nuoren naisen kasvot aivan loistivat ihastuksesta,
-ja hän oli erinomaisella tuulella.
-
-Eräässä viereisessä pöydässä istui kaksi norjalais-amerikkalaista --
-molemmat salapoliisit.
-
-"Katsohan kuinka tuo pieni piru osaa teeskennellä", kuiskasi Harald
-Brede.
-
-"Niin, _jos_ hän nyt teeskentelee", huomautti Asbjörn Krag.
-
-"Luonnollisesti hän niin tekee. Tuollaiseksi olen aina ajatellut
-naisanarkistin: hymyilevä, rakastettava, uskolliset ja viattomat
-silmät. Oliko häntä vaikea pitää silmällä, kun prinssi kulki ohitse?"
-
-"Ei ollenkaan, meidän miehemmehän olivat hänen ympärillään ja he
-pitivät hänet alallaan... Mutta hän koetti tunkeutua esille."
-
-"Sen kyllä uskon. Katso, tuolla istuu hän edelleenkin teräslaukkuineen.
-Ihmettelen, mitä hänellä siinä on. Se näyttää kovin epäilyttävältä...
-Pommiko, vai?"
-
-Asbjörn Krag hymyili.
-
-"Sitä en usko. Pikemmin suurehko summa rahaa."
-
-"Etkö usko veljen hoitavan raha-asioita?"
-
-"No niin, joka tapauksessa on siinä jotakin hyvin arvokasta, jota hän
-ei mielellään tahdo päästää näkyvistään. Kun seisoin hänen vieressään
-juuri silloin kun prinssi ajoi ohitse, jouduin sattumalta koskettamaan
-hänen laukkuaan."
-
-"Haha! Sattumalta!"
-
-"Niin kyllä! Sattumalta, joka tuntuu ajatellulta! Mutta silloin kääntyi
-hän heti ympäri ja hänen silmäystään en hevillä unohda. Samalla puristi
-hän kovasti laukkua."
-
-"Sen uskon", sanoi Harald Brede. "Saat nähdä, että se on pommi kaikessa
-tapauksessa."
-
-"Ei", väitti Asbjörn Krag.
-
-Hän istui ajatuksissaan ja söi soppaansa.
-
-"Mitä ajattelet?" kysyi Harald Brede, kun enemmän kuin viisi minuuttia
-oli kulunut hänen sanomatta sanaakaan. "Voisi melkein luulla, että olet
-tekemisissä uuden ja hämmästyttävän probleemin kanssa. No kuinka on?"
-
-"Olet oikeassa", vastasi Asbjörn Krag vakavasti, "olen todellakin
-saanut jotakin ajattelemista viime hetkinä."
-
-Tässä silmänräpäyksessä astui kaksi uutta vierasta ruokasaliin. Ne
-olivat molemmat itävaltalaiset. He olivat juhlapuvussa. Tilanomistajan
-frakin rintapielessä oli punainen ritarinauha.
-
-Sihteeri, herra Wilkens, pyyhkäisi kädellään pitkää
-taiteilijantukkaansa ja tirkisteli kattoon kasvoillaan soitannollisen
-ihastuksen ilme. Sillä näkymättömissä oleva orkesteri oli juuri alkanut
-soittaa "Don Juan"-fantasiaa.
-
-
-
-
-VII.
-
-HUVINÄYTELMÄ RUOKASALISSA.
-
-
-Itävaltalaiset istuutuivat erään pöydän ääreen, joka oli aivan lähellä
-molempia salapoliiseja.
-
-Asbjörn Krag huomasi, että nuori sihteeri koko ajan tarkasti piti
-silmällä neiti Rosa Brenneriä ja hänen veljeään. Mutta niin pian kuin
-neiti Brenner sattui katsomaan heidän pöytäänsä päin, loi hän silmänsä
-alas ja alkoi hypistellä ruokalistaa.
-
-"Nyt näemme, ymmärtääkö nuori ystävämme hoitaa asiansa", kuiskasi
-Asbjörn Krag virkaveljelleen.
-
-Ketä hän tarkoitti "nuorella ystävällä", selvisi heti, kun eräs
-vahtimestareista kumartaen riensi itävaltalaisten pöydän luo
-vastaanottaakseen heidän tilauksiaan.
-
-"Jotakuinkin", sanoi Asbjörn Krag ja nyökäytti päätään, "hänhän on
-oikein sukkela. Hän on käsittänyt tilanteen."
-
-Vahtimestari, joka nyt parhaillaan vastaanotti itävaltalaisten
-tilauksia, oli sama henkilö, joka tarjoili tämän vuoden ensimmäisille
-matkailijoille, s.o. Asbjörn Kragille ja Harald Bredelle. Sitäpaitsi
-oli hän palvelemassa neiti Rosa Brenneriä ja tämän veljeä.
-
-Mutta tuo vahtimestari oli vain yksi Asbjörn Kragin avustajia.
-
-Hän oli tosin yksi nuorimmista, mutta Krag oli erityisesti kiintynyt
-häneen hänen rohkeutensa, viekkautensa ja näyttelijäkykyjensä takia.
-
-Itävaltalaiset tarkastelivat viinilistaa, mainitsivat erään numeron,
-jolloin vahtimestari kumarsi ja meni pois. Hän palasi suurikupuinen
-pullo mukanaan.
-
-Asbjörn Krag koputti.
-
-"Tulen heti", sanoi vahtimestari. Kun hän vihdoin tuli salapoliisien
-pöydän luo, pyysi Asbjörn Krag heti viinilistaa, mikä hänelle kohta
-ojennettiin. Hän silmäili viinilistan lävitse, samalla kun hän koko
-ajan puheli vahtimestarin kanssa, niin että näytti siltä, kuin hän vain
-olisi keskustellut tämän kanssa viineistä.
-
-"Oletko kuullut, mistä neiti Rosa ja hänen veljensä puhuivat?" kysyi
-Asbjörn Krag samalla kun hän osoitti sormellaan numeroa 12, Bual,
-madeiraa.
-
-Vahtimestari pudisti päätään ikäänkuin ei olisi hyväksynyt tätä
-viinilajia ja vastasi:
-
-"Kyllä, olen kuullut osan keskustelusta."
-
-"Mistä he puhuvat?" kysyi Krag edelleen ja osoitti numeroa 17, hyvin
-hienoa, vanhaa madeiraa, joka maksoi 8 kruunua puolikas.
-
-"He puhuvat prinssistä..."
-
-Eräs vieras kulki ohitse. --
-
-"Tätä viiniä voin todellakin suositella."
-
-"Kiitos, mutta minä luulen kaikessa tapauksessa, että valitsen tuota
-toista. (Vieraan mentyä.) Mitä neiti sanoi prinssistä?"
-
-"Hän sanoi, että prinssi oli tavallista kalpeampi. Mutta hänen veljensä
-väitti, että prinssi oli samannäköinen kuin yleensä. Kun seuraavalla
-kerralla kuljin pöydän sivu, kuulin selvästi, että nuori nainen sanoi:
-'Prinssi raukka, on sääli, että hänen on kärsittävä niin paljon vain
-korkean asemansa vuoksi'."
-
-Samassa silmänräpäyksessä kumartui vahtimestari viinilistan ylitse
-niinkuin olisi tahtonut esittää jotakin erikoista merkkiä. Hänen
-sormensa osui sattumalta aivan sivulle. Siinä oli nimi: P.A. Larsen,
-viinikauppias.
-
-"Hän on kaikessa tapauksessa anarkisti, jolla on hiukan sydäntä",
-mumisi Harald Brede, "hän tuntuu ikäänkuin säälivän uhriaan."
-
-"Mitä muuta he ovat puhuneet?" kysyi Asbjörn Krag, samalla innokkaasti
-nyykäyttäen päätään ja pannen pois viinilistan, ikäänkuin olisi
-hyväksynyt vahtimestarin ehdotuksen.
-
-"Neiti lausui jotakin sellaista, että jos prinssillä olisi toinen asema
-yhteiskunnassa, ei hän olisi joutunut sellaisen kohtelun alaiseksi.
-Edelleen puhuivat he Krokklevenistä ja mainitsivat useampia kertoja
-sanan 'huomenna'. Mitään muuta en kuullut."
-
-"Hyvä on. Tuokaa siis meille puolikas madeiraa ja pitäkää tarkkaan
-silmällä itävaltalaisia."
-
-Vahtimestari kumarsi, pisti servietin käsivarrelleen ja sipsutteli kuin
-tottunut tarjoilija ainakin matoilla peitetyn ruokasalin lattian yli.
-Hetkistä myöhemmin hän tuli tuoden tilatun viinin.
-
-Kun hän seuraavalla kerralla tuli salapoliisien pöydän ääreen, uudistui
-hänen ja Asbjörn Kragin välillä sama huvinäytelmä.
-
-"Mistä itävaltalaiset puhuivat?"
-
-"Prinssistä."
-
-"He myöskin?"
-
-"Niin ja he puhuivat hyvin epäkunnioittavasti."
-
-"Mitä he sanoivat?"
-
-"He sanoivat, että he nyt Jumalan kiitos saavat aiheen musertaa hänet."
-
-"Niin, sen kyllä tiesin", huomautti Harald Brede, samalla kun hän
-leikkasi kotlettia. "He ovat anarkisteja kaikki tyynni."
-
-"Niin ja sitäpaitsi sain kuulla jotakin, minkä nuorempi herroista
-lausui, mutta jota minä en oikein voi sanoiksi pukea. He puhuivat
-nimittäin hirveää, miltei käsittämätöntä saksalaista murretta. Mutta
-ymmärsin jotakin sellaista kuin tulisi prinssin veri vuotamaan."
-
-"Hyi toki", virkkoi Harald Brede, "tarttukaamme heti heidän tukkaansa."
-
-"Itävaltalaiset puhuivat myöskin Krokklevenistä", jatkoi vahtimestari,
-"he aikovat varmasti mennä sinne huomenna."
-
-"Niin, sehän on selvää", mumisi Asbjörn Krag, "että itse murhenäytelmä
-näyteltäisiin prinssin käydessä tässä luonnonkauniissa paikassa.
-Ymmärsitkö jotakin muuta siitä, mitä itävaltalaiset sanoivat?"
-
-"Kyllä, he mainitsivat jotakin siitä, että löisivät kaksi kärpästä
-yhdellä iskulla."
-
-"Ohoh -- tuhat tulimmaista, mitä se tahtoo sanoa?"
-
-Harald Brede tuli aivan kalpeaksi.
-
-"Kuningas tulisi seuraamaan prinssiä Krokkleveniin", kuiskasi Asbjörn
-Krag, samalla kun hän hermostuneesti hypisteli serviettiä. "Kuulitko
-vielä jotakin?"
-
-"Nuorempi sanoi, että hän on laajalti matkustellut, mutta ettei missään
-ole hänelle käynyt niin hyvin kuin hänen vanhassa kotimaassaan."
-
-"Hm."
-
-Asbjörn Kragin päättävät, voimakkaat kasvot saivat miettivän ilmeen.
-"No edelleen... Puhuivatko he neiti Rosasta?"
-
-"Hiukkasen kyllä. Mutta silloin tehtiin juuri tilaus ja minun täytyi
-juosta tieheni."
-
-"Mitä he sanoivat hänestä?"
-
-"Vanha tilanomistaja puhui ilkkuen hänestä. Hän sanoi, että neiti
-penäsi liian paljon vastaan. Mutta nuori mies, tuo sihteeri, jolla on
-taiteilijatukka, arveli, että häneen voitiin luottaa. Hän sanoi, että
-pikku neiti kyllä hoitaa itsensä."
-
-"Mitä tilanomistaja siihen vastasi?"
-
-"Että hän toivoi parasta, mutta ettei hän pitänyt sitä mahdottomana,
-että neiti jollakin ajattelemattomalla tekosella 'turmelisi kaikki'.
-Siinä on kaikki, mitä tähän asti olen voinut siepata tietooni."
-
-"Hyvä on. Jatkakaa työtänne."
-
-Vahtimestari poistui taas. Ei kukaan ollut huomannut heidän
-salaperäistä keskusteluaan.
-
-"No, onko olemassa epäilystä?" kysyi Harald Brede ja katsahti
-virkatoveriinsa.
-
-Asbjörn Krag ravisti päätään.
-
-"Olemme selvästikin vaarallisessa tilanteessa", sanoi hän, "meidän
-täytyy olla erittäin varovaisia, mutta vielä ei ole aika vangita
-heitä."
-
-"Mitä ajattelet siis tehdä?"
-
-"Pyytää audienssia."
-
-"Minkä tähden?"
-
-"Menen heti päivällisen jälkeen prinssin luo ja varoitan häntä", sanoi
-Asbjörn Krag.
-
-Hän pyysi eräältä ohirientävältä vahtimestarilta sähkösanomakaavaketta.
-
-"Sähkötätkö?" kysyi Harald Brede.
-
-"Kyllä."
-
-"Mihin?"
-
-Asbjörn Krag ei vastannut.
-
-Sen sijaan kirjoitti hän nopeasti sähkösanoman ja ojensi sen sitten
-virkaveljelleen.
-
-Brede luki:
-
-    "Salapoliisilaitos
-                       München.
-
-    Mainitun naisen käytös on epäilyttävä. Onko hänet vangittava?
-
-    Pikavastaus.
-
-                                                 Krag,
-                                              salapoliisi."
-
-Harald Brede nyökkäsi.
-
-"Se on kenties varminta", sanoi hän.
-
-Asbjörn Krag kutsui sitä salapoliisia, joka oli puettu vahtimestariksi,
-ja sanoi:
-
-"Minulla on sähkösanoma, joka on lähetettävä. Onko joku meidän
-miehistämme ulkopuolella?"
-
-"Kyllä, eräs siviilipukuinen salapoliisi istuu ovenvartijan huoneessa."
-
-"No, jättäkää hänelle tämä sähkösanoma. Se on lähetettävä
-pikasähkösanomana. Älkää antako kenenkään nähdä sitä."
-
-"Luonnollisesti en."
-
-Vahtimestari riensi pois sähkösanoma mukanaan. Salapoliisit ottivat
-kahvia ja jäivät istumaan, jos mahdollista, tehdäkseen lisää huomioita.
-
-Itävaltalaiset puhelivat innokkaasti hiljaisella äänellä. Neiti Rosa ja
-hänen veljensä olivat nyt lopettaneet päivällisensä ja poistuivat
-ruokasalista. He näyttivät niin tyyniltä ja varmoilta, että
-salapoliiseja ihmetytti. Mutta nyt oli heidät, kiitos vahtimestarin
-vakoilun, todistettu osallisiksi suunniteltuun salaliittoon. Muussa
-tapauksessa he olisivat epäilleet sitä, että tämä nuori kaunis nainen
-viattomine hymyineen todellakin hautoi niin hirvittäviä aikeita.
-
-"Prinssin veri on vuotava", mumisi Asbjörn Krag... "lyödään kaksi
-kärpästä yhdellä iskulla... mitä he voivat sillä tarkoittaa?"
-
-Hän ajatteli, että Harald Brede ja hän vielä eilen iltapäivällä olivat
-istuneet ja harmitelleet ikäviä, työttömiä aikoja. Ja nyt! Nyt olivat
-he jo suuren murhenäytelmän kynnyksellä. Murhenäytelmän sellaisen, että
-siitä voi kehittyä jotakin hirvittävää, jotakin ennenkuulumatonta.
-Näytelmän, joka täyttäisi koko maan vavistuksella... Asbjörn Krag tuli
-merkillisen levottomaksi. Hänestä yksinään riippui, voitaisiinko kaikki
-tämä hirveä estää. Vihdoinkin olivat itävaltalaiset -- miltei kaikista
-viimeisinä -- lopettaneet päivällisensä, ja tämä oli merkkinä
-molemmille norjalais-amerikkalaisille eli salapoliiseille lähtöön.
-
-Mutta nyt tapahtui jotakin merkillistä. Itävaltalaiset menivät
-ruokasalin lävitse suoraan sisäänkäytävää kohti ja salapoliisit
-seurasivat heidän kintereillään. Äkkiä kääntyi toinen itävaltalaisista
-takaisin noutaakseen nimikorttinsa, minkä hän oli unohtanut ruokasalin
-pöydälle. Hän oli nuorempi, sihteeri. Samassa silmänräpäyksessä sattui
-valo suoraan hänen kasvoilleen. Asbjörn Krag kääntyi silmänräpäyksessä
-ympäri, ja Harald Brede näki, että hän tarttui tuolin selkämykseen
-puristaen sitä niin kovasti, että rystyset vaalenivat. Hän ymmärsi,
-että Asbjörn Krag oli tehnyt hirvittävän havainnon, ja riensi nopeasti
-hänen luokseen.
-
-Hän näki nyt, että Asbjörn Krag oli kalvennut.
-
-Samassa silmänräpäyksessä menivät itävaltalaiset ulos käytävään. Ei
-kumpikaan heistä ollut huomannut Asbjörn Kragin mielenliikutusta.
-
-"Mitä on tekeillä?" kysyi Harald Brede hämmästyneenä. Asbjörn Krag
-kääntyi hänen puoleensa.
-
-"Nyt tiedän, kuka toinen itävaltalaisista on", vastasi hän.
-
-"Sihteeri... Kuka hän on?... Sinä et tarkoittane... Suuri Jumala, eihän
-se vain ole..."
-
-"Kyllä", sanoi Asbjörn Krag pannen painoa joka sanalle, "se on juuri
-sama mies, jonka New-York Heraldin piirtäjä niin mestarillisesti on
-meille hahmoitellut. Hän on suurrikoksellinen Leo Carsten..."
-
-
-
-
-VIII.
-
-PRINSSIN VAUNUT.
-
-
-Ruokasali oli tällä hetkellä miltei tyhjänä vieraista, minkä vuoksi tuo
-tuskallinen näytelmä ei herättänyt mitään huomiota. Harald Brede oli
-yhtä kuohuksissa kuin hänen ystävänsä ja virkaveljensä.
-
-"Miten tiedät, että hän on Leo Carsten?" kysyi hän kiivaasti.
-
-"Tunsin hänet, kun valo sattui hänen kasvoihinsa", vastasi Asbjörn
-Krag. "Tunsin hänet silmistään, noista tuikkivista, sysimustista
-silmistä..."
-
-"Mutta nyt tulee tilanne vielä vaarallisemmaksi", jatkoi Brede, "kun
-sellainen mies kuin tämä rohkea, kansainvälinen seikkailija on toisella
-puolella."
-
-"Niin, mutta se tekee meidät samalla varovaisemmiksi... Luuletko, että
-hän huomasi jotakin?"
-
-"Sitä en luule. Hän näytti ainakin aivan välinpitämättömältä."
-
-"Sellaisen ihmisen kasvoista ei voi koskaan havaita mitään", vastasi
-Asbjörn Krag. "Miehen, joka Teddy Rooseveltin tavoin voi silmää
-räpäyttämättä esiintyä kiihtyneen amerikkalaisen valitsijajoukon
-edessä, täytyy olla kylmä ja tunnoton. Mutta tässä tulee meille
-kuitenkin jotakin uutta voimien koetusta. Emme saa kadottaa häntä
-näkyvistämme. Jos hän tekee jotakin kuinka vähän epäilystä herättävää
-tahansa, vangitsemme hänet heti. Kaikeksi onneksi näyttää hänellä
-olevan niin paljon omallatunnollaan, ettei meidän tarvitse pelätä
-toimeenpanevamme mitään aiheetonta pidätystä."
-
-Myös molemmat salapoliisit lähtivät nyt ruokasalista. Harald Brede
-mutisi:
-
-"Vai on mr. Carstenista myöskin tullut anarkisti. Sitä olisi tuskin
-voinut uskoa..."
-
-Asbjörn Krag, johon hänen sanansa näkyivät vaikuttaneen, kääntyi häneen
-päin ja sanoi:
-
-"Olet oikeassa. Ei ole juuri suuresti luultavaa, että Leo Carstenista
-olisi tullut anarkisti."
-
-Molemmat salapoliisit jatkoivat matkaansa. Kun he saapuivat alas
-toiseen kerrokseen, pysähtyi Asbjörn Krag numero 21:n ulkopuolelle,
-jossa molemmat itävaltalaiset asuivat. Hän tarttui kädensijaan
-mennäkseen sisälle. Ovi oli lukittu. Sen jälkeen hän yritti numeroon
-22. Myöskin tämän ovi oli lukossa.
-
-"Ovatko molemmat itävaltalaiset menneet ulos?" kysyi hän
-ovenvartijalta, kun he kulkivat hänen huoneensa ohitse.
-
-"Kyllä", vastasi hän, "he menivät aivan äskettäin. Ja minusta tuntui,
-kuin olisi heillä ollut jokseenkin kiire."
-
-"Eivätkö he sanoneet, milloin he tulisivat takaisin?"
-
-"Ei, siitä he eivät virkkaneet mitään."
-
-Salapoliisit riensivät ulos kadulle.
-
-"Heillä oli kiire", mutisi Krag rypistäen silmäkulmiaan. "Olisikohan
-tuo roikale kuitenkin huomannut jotakin ja alkanut epäillä?"
-
-"Siinä tapauksessa ovat linnut kyllä lentäneet tiehensä."
-
-He kävelivät pitkin katua.
-
-"Mutta kaunein lintu on meillä kuitenkin jäljellä", jatkoi Harald Brede
-osoittaen kädellään hotellin ikkunaan päin.
-
-Asbjörn Krag katsoi ylös.
-
-Siellä ylhäällä toisen kerroksen ikkunassa seisoi neiti Rosa Brenner ja
-katseli onnellisena hymyillen kaupunkia. Äkisti viittasi hän jollekin,
-joka ilmeisesti oli kauempana huoneessa, ja vähän myöhemmin näkyi
-myöskin hänen veljensä. He varjostivat silmiään kädellään ja
-tirkistivät kadulle.
-
-"Mitähän ihmettä he katsovat?" ihmetteli Harald Brede.
-
-Mutta samassa silmänräpäyksessä hän huomasi komeat vaunut, jotka
-vierivät pitkin katua esiin. Liveriinpuetusta palvelijasta kuskipukilla
-saattoi päättää mitä lajia valjakko oli. Ne olivat kuninkaan vaunut, ja
-vaunuissa istui -- prinssi.
-
-Asbjörn Kragilla oli tilanne heti selvillä. Kaunis anarkisti seisoi
-hotellinikkunassa ja odotti, että prinssi tulisi kohdalle. Jollakin
-salaperäisellä tavalla oli hän luultavasti saanut tietää, että tämä
-juuri siihen aikaan ajaisi siitä ohi. Hänellä oli komea kukkavihko
-kädessään valmiina alas heitettäväksi.
-
-Krag meni keskelle katua ja ojensi kätensä merkiksi kuskille, ettei
-tämä ajaisi tätä tietä.
-
-Kuski käsittikin heti varoituksen ja seisautti hevoset.
-
-Krag viittasi nopeasti eräälle poikkikadulle, ja kuninkaallinen kuski
-totteli viittausta. Sen sijaan että olisi ajanut hotelli Europan
-ohitse, kääntyi hän sille poikkikadulle, jonka Asbjörn Krag oli
-osoittanut, ja ajoi sen jälkeen linnaan päin.
-
-Enimmän ihmeissään suunnanmuutoksesta näytti olevan prinssi, joka
-istui yksinään vaunuissa. Hän kohosi puolittain ylös ja tirkisteli
-Asbjörn Kragia suurimmalla kummastuksella. Poliisimies tervehti
-kunnioittavasti, mutta hänen kuninkaallinen korkeutensa ei vastannut
-tervehdykseen. Näytti miltei siltä, kuin hän olisi loukkaantunut
-salapoliisin sekaantumisesta hänen ajeluunsa.
-
-Ja kun Asbjörn Krag silmäsi hotellin toisen kerroksen ikkunoita kohden,
-huomasi hän, että muutoin niin rakastettavan ja hymyilevän pienen
-naisen kasvoilla niinikään oli syvimmän suuttumuksen ilme. Hän näytti
-olevan aivan raivoissaan, katsellen Asbjörn Kragia uhkaavin silmin ja
-laskien sitten alas ikkunan kaihtimet. Mutta sitä ennen osoitti hän
-veljelleen, kuka tuo julkea oli, joka oli pysäyttänyt prinssin vaunut
-ja saanut ne kääntymään toiselle suunnalle.
-
-"Niin käypi aina", sanoi Harald Brede pilkallisesti hymyillen ja
-samalla puristaen ystävänsä kättä. "Luullessaan tekevänsä hyvää saa
-kiitokseksi lisää vihollisia. Huomasitko, kuinka hänen kuninkaallinen
-korkeutensa katsoi sinuun, ja millaisia silmäyksiä ikkunan ääressä
-oleva nainen sinuun heitti?"
-
-"Huomasin kyllä. Olen selvästi joutunut prinssin epäsuosioon."
-
-"Mutta eihän hän tiedä, kuka sinä olet."
-
-"Ei, mutta kuninkaallinen kuski tietää. Minä annoin hänelle tavallisen
-poliisisignaalin käsillä ja hän luonnollisesti puhuu prinssille, kuka
-minä olen."
-
-"Viis siitä", virkkoi Harald Brede, "se oli kaikessa tapauksessa
-reippaasti tehty, rakas ystävä. Itse hämmennyin enkä tiennyt, miten
-voisin saada hevoset seisahtumaan tuona turmiollisena hetkenä. Se oli
-todellakin reippaasti tehty. Sellainen mielenmaltti! Nuoren ruhtinaan
-epäsuosion sijasta olet todellakin ansainnut briljanteilla koristetun
-baijerilaisen rintatähden. On enemmän kuin todennäköistä, että sinä
-olet pelastanut prinssin hengen."
-
-"Minä alan todellakin epäillä sitä", lausui Asbjörn Krag, "mutta se on
-samantekevää, ja jos hänen kuninkaallinen korkeutensa vieläkin kerran
-ajaisi näiden ikkunain ohi, pysäyttäisin minä hevoset. Ei voi tietää,
-mitä nuori nainen tuumii heittää hänelle... Mutta menkäämme nyt
-takaisin poliisiasemalle. On aika järjestää taistelu Leo Carstenia
-vastaan. Tällä kertaa on hän päässyt meidän käsistämme."
-
-Kohtausta eivät kadullakävelijät olleet huomanneet, sillä heidän
-huomionsa oli ollut yksinomaan kiinnitettynä kuninkaallisiin vaunuihin.
-Muutamat kylläkin arvelivat, että ajoneuvot olivat tehneet tavattoman
-rohkean käännöksen, mutta siihen ei kiinnitetty erityistä huomiota.
-Ainoat, jotka olivat huomanneet Asbjörn Kragin sotaliikkeen, olivat
-Harald Brede, kaunis nainen hotellinikkunassa, prinssi itse sekä
-eräs yksinäinen kävelijä, joka nyt kummastellen katseli molempia
-norjalais-amerikkalaisia, kun he innokkaasti puhellen jatkoivat
-kulkuaan katua pitkin. Poliisiasemalla oli kaikki ylösalaisin.
-Salapoliisipäällikkö oli tuskasta ja hermostumisesta aivan hiessä.
-Poliisikonttoria oli koko iltapäivä pommitettu sähkösanomilla.
-
-Useimmat sähkösanomat olivat Münchenin poliisilaitokselta.
-
-Näytti siltä, kuin olisi siellä etelässä äkkiä aavistettu, että jotakin
-tapahtuisi Kristianiassa, ja kerta kerran perästä teroitettu, että
-Norjan poliisi tarkasti valvoisi prinssin turvallisuutta. Sitäpaitsi
-oli salapoliisipäällikkö harmissaan hänen kuninkaallisen korkeutensa
-varomattomuuden vuoksi. Nyt esim. oli hän lähtenyt ajelulle
-ilmoittamatta siitä edeltäpäin poliisille.
-
-Asbjörn Krag lisäsi hänen kauhuaan kertomalla kohtauksesta hotelli
-Europan ulkopuolella. Salapoliisipäällikkö sanoi:
-
-"Kuten monet muut ihmiset, jotka ovat vaaroille alttiina, vihaa
-hän poliisia ja jokaista, joka on asetettu valvomaan hänen
-turvallisuuttaan. Jopa hän koettaa petkuttaakin meitä. Jos poliisille
-on ilmoitettu, että johonkin on ryhdyttävä, että on kuljettava niitä ja
-niitä katuja, heti saapi hän voittamattoman halun tehdä aivan
-päinvastoin. Meidän asemamme tulee luonnollisesti sen kautta vielä
-vaikeammaksi."
-
-Salapoliisipäällikkö sai nyt yksityiskohtaisen selonteon seikkailusta
-kauniin neiti Rosan kanssa ja hänen esiintymisestään hotellinikkunassa
-juuri samassa silmänräpäyksessä kun prinssin piti kulkea ohi.
-
-"Eräs asia tuntuu minusta sangen kummalliselta", sanoi
-salapoliisipäällikkö. "Kuinka saattoi anarkisti tietää, että hänen
-kuninkaallinen korkeutensa juuri silloin ajaisi sitä katua? Jos
-onnettomuuden kukkuraksi olisi vakoilijoita prinssin välittömässä
-läheisyydessä, niin silloin on kaikki miltei toivotonta. Hyvät herrat,
-pelkään, että olemme pakotetut ilmoittamaan prinssille, että ellei hän
-kaikessa mukaudu meidän neuvoihimme, niin emme voi kauempaa vastata
-hänen turvallisuudestaan... No, katsohan vain, siellä on jo uusi
-sähkösanoma..."
-
-Päällikön pöydälle oli heitetty sähkösanoma.
-
-Hän luki osoitteen ja ojensi sen sitten Asbjörn Kragille.
-
-"Se on teille", sanoi hän; "näyttää siltä, kuin se olisi tullut
-ulkomailta."
-
-Asbjörn Krag mursi sähkösanoman. Hän luki sen kerran. Hän luki sen
-kaksi kertaa ja kuitenkaan ei hän näyttänyt tulevan sen viisaammaksi.
-
-Se kuului:
-
-    "Välttäkää joka tapauksessa Rosa Brennerin vangitsemista."
-
-"Nyt on minun järkeni pysähdyksissä", sanoi hän, "eli oikeammin
-sanottuna, nyt alan saada tilanteesta toisen käsityksen."
-
-Samassa silmänräpäyksessä soi telefoni.
-
-Kysyttiin Kragia, ja salapoliisi tarttui kuulotorveen. Se oli hotelli
-Europan ovenvartija.
-
-"Nyt tiedän, mihin itävaltalaiset ovat menneet", sanoi tuo kunnon mies.
-
-"Se ilahduttaa minua. Missä he sitten ovat?"
-
-"He ovat matkustaneet pois."
-
-"Mitä! Mihin päin sitten?"
-
-"Samaan paikkaan, missä he olivat eilen -- Krokklevenille. Olen saanut
-kortin heiltä, missä he kirjoittavat, etteivät tule takaisin tänä
-iltana, vaan jäävät yöksi Sundvoldenin hotelliin."
-
-Krag sulki puhelimen ja ilmoitti päällikölle ja Harald Bredelle, mitä
-ovenvartija oli puhunut.
-
-"Mutta yhden asian ymmärrän", sanoi Asbjörn Krag puhuen ikäänkuin
-selvittääkseen omia ajatuksiaan, "että Leo Carstenia me emme saa
-päästää näkyvistämme."
-
-Päällikkö kalpeni ja tirkisteli häntä suurin, kauhistunein silmin.
-
-"Mitä sanotte! Leo Carsten? Tuo kansainvälinen seikkailija?"
-
-"Niin."
-
-"Mutta hänethän vangittiin New-Yorkissa kaksi kuukautta sitten."
-
-"Mutta hänen onnistui paeta", huomautti Krag ojentaen hermostuneelle
-päällikölle amerikkalaisen salapoliisin kirjeen. Päällikkö luki sen
-nopeasti, ja hänen kätensä aivan vapisivat jännityksestä.
-
-"_Leo Carsten_", mutisi hän, "onko nyt sekin seikkailija sukeltautunut
-rauhalliseen kaupunkiimme!"
-
-"Epäilemättä", vastasi Krag, "ja pelkään, että juuri hän on prinssiä
-vastaan suunnatun murhayrityksen takana."
-
-"Mutta Rosa?"
-
-"Rosa on myöskin mukana murhenäytelmässä. Hän pelaa rohkeata peliä,
-kuten kauniit ja älykkäät naiset tavallisesti. Mutta --"
-
-"Mutta?" Päällikkö katsoi uteliaana salapoliisiin.
-
-"En ole oikein varma, onko hän ystävä vaiko vihollinen", vastasi
-Asbjörn Krag.
-
-
-
-
-IX.
-
-AUDIENSSI.
-
-
-Tuntia myöhemmin oli Asbjörn Krag linnassa. Hän pyysi päästä prinssin
-puheille tärkeän asian tähden. Palveleva ajutantti meni hänen
-kuninkaallisen korkeutensa luokse ja ilmoitti hänet. Hän palasi pian ja
-kysyi, oliko herra Krag sama poliisi, joka oli pysäyttänyt hänen
-kuninkaallisen korkeutensa vaunut ja antanut niiden mennä toista tietä.
-
-"Kyllä", vastasi Krag, "se olin minä."
-
-"No hyvä, prinssi haluaisi tietää, eikö puheillepääsyä voisi lykätä
-tiistaihin, jolloin hänellä on suuri vastaanottonsa."
-
-Asbjörn Krag ymmärsi, että tämä kysymys merkitsi samaa kuin kieltäminen
-ja vastasi siis:
-
-"En ollenkaan tahdo tuppautua hänen kuninkaallisen korkeutensa luokse.
-Tulen aivan yksinkertaisesti varoittamaan häntä ja pyytämään häntä
-noudattamaan mitä suurinta varovaisuutta. Kaupungissa on anarkisteja."
-
-"Mitä sanotte", lausui ajutantti, "onko kaupungissa anarkisteja! Siitä
-täytyy minun heti puhua prinssille." Mutta samassa silmänräpäyksessä
-avautui sisemmän huoneen ovi ja Asbjörn Krag seisoi hänen
-kuninkaallisen korkeutensa edessä. Prinssi astui esiin ja puristi hänen
-kättään.
-
-"Paras herra", sanoi hän, "luonnollisesti en aio tehdä mitään
-moitteita, mutta minulla voi kuitenkin olla syytä olla hiukan
-harmissani siitä tavasta, millä poliisi sekoittautuu minun
-yksityisasioihini."
-
-"Yksityisasioihin!" huudahti Asbjörn Krag. "Poliisi on ottanut
-vastatakseen teidän kuninkaallisen korkeutenne turvallisuudesta. Ja
-epäilemättä te esteettä voitte ajella missä tahansa kaupungissa, mutta
-hotelli Europan ohitse johtavaa katua pidämme erittäin vaarallisena."
-
-"Minä ymmärrän sen. Mutta olin juuri aikonut ajaa tuon kauniin hotellin
-sivuitse. Minkävuoksi olisi se katu vaarallisempi kuin muutkaan kadut
-Kristianiassa?"
-
-"Sentähden että poliisi on saanut selville, että anarkisteja on
-kaupungissa."
-
-"Niinkö!"
-
-Ilmoitus ei näyttänyt vähimmälläkään tavalla tekevän prinssiä
-levottomaksi.
-
-"Näiden anarkistien joukossa", jatkoi Asbjörn Krag, "on nuori nainen,
-joka seisoi hotellin ikkunan ääressä, samassa silmänräpäyksessä, kun
-kuninkaallisen vaunun piti kulkea sivuitse. Huomasin sen, ja minun
-onnistui, kuten teidän kuninkaallinen korkeutenne havaitsi, viime
-silmänräpäyksessä saada ajopelit kääntymään toiselle kadulle."
-
-"Nuori nainen, sanotte?"
-
-"Niin. Hän oli myöskin läsnä, kun teidän kuninkaallinen korkeutenne
-ajoi rautatieasemalta linnaan. Minusta tuntui, kuin olisi teidän
-kuninkaallinen korkeutenne huomannut hänet ja että hänen läsnäolonsa
-olisi vaikuttanut epämiellyttävästi."
-
-"Sitä en voi muistaa. Kuinka hän oli puettu?"
-
-"Harmaaseen kävelypukuun. Hänellä oli teräksinen matkalaukku, joka
-riippui olkapään yli kiinnitetyssä nahkahihnassa, ja vihreällä sulalla
-varustettu hattu päässä."
-
-Prinssin kasvot vavahtivat.
-
-Sitten hän kysyi:
-
-"Seisoiko tuo sama nainen hotelli Europan ikkunassa?"
-
-"Kyllä."
-
-"En tunne häntä", sanoi prinssi, "mutta myönnän, että ohi ajaessani
-huomasin hänet, koska hänen pukunsa muistutti erään müncheniläisen
-hovinaisen pukua. Siinä kaikki. Hän näytti muutoin aivan viattomalta.
-Eikö teillä ole tiedossanne vaarallisempia anarkisteja?"
-
-Asbjörn Krag kertoi nyt prinssille viime päivien näkemiään. Hän ei
-laiminlyönyt puhua Leo Carstenista, jota hän kuvaili erääksi mannermaan
-rohkeimmista ja vaarallisimmista rikollisista.
-
-Prinssi kuunteli tarkkaavaisesti. Kun Krag oli lopettanut, sanoi
-prinssi:
-
-"Kiitän teitä työstänne ja huolenpidostanne. Kuitenkin ymmärrätte itse,
-että anarkistien vangitseminen juuri nyt olisi sekä epämiellyttävää
-että vaarallista. Lisäksi ei ole ollenkaan varmaa, että nämä ihmiset
-ovat anarkisteja. Voihan olla muita seikkoja, jotka ovat saattaneet
-heidät tänne. Ylipäänsä ei pidä liian hätäillen tehdä anarkistia
-jokaisesta, joka esiintyy hiukan muista eroavalla tavalla tahi äkisti
-ilmaantuu jonkun ruhtinaskäynnin aikana. Me kuninkaalliset henkilöt
-olemme tottuneet siihen, että kaikkialla ympärillämme on yhden- tai
-toisenlaatuisia vakoojia. Jokaista astumaamme askelta valvotaan. Voimme
-tuskin tehdä mitään niin ettei se tulisi yleisön tietoon. Pieninkin
-kasvojen liike, jonka teemme, on luonnollisesti valokuvattava. Te
-tekisitte minulle suuren palveluksen, jos tahtoisitte suhtautua tähän
-asiaan levollisesti. Pitäkää kernaasti silmällä heitä kaikkia,
-erittäinkin tuota Leo Carstenia, josta mainitsitte, mutta välttäkää jos
-mahdollista huomion herättämistä. Minä kyllä itsekin tiedän olla
-varuillani ja suostun mielelläni mukaantumaan poliisin toivomuksiin
-mitä matkoihini ja retkiini tulee."
-
-"Ellemme heti tule pakotetuksi toimittamaan vangitsemista", sanoi
-Asbjörn Krag, "täytyy teidän kuninkaallisen korkeutenne suostua
-erääseen toimenpiteeseen."
-
-"Ja se on?"
-
-"Suunniteltu retki Krokklevenille täytyy peruuttaa."
-
-"Krokklevenille?" toisti hänen kuninkaallinen korkeutensa. "Onko se tuo
-suurenmoinen näköalapaikka, josta minulle on näytetty valokuva?"
-
-"On."
-
-Prinssi meni hymyillen Kragin luo ja taputti häntä sangen
-rakastettavasti olkapäälle.
-
-"Kiitos teille", sanoi hän.
-
-Asbjörn Krag katsahti kummastuneena häneen.
-
-"Kiitos teille", lausui hänen kuninkaallinen korkeutensa uudelleen.
-"Nyt olen saanut pätevän syyn pyyhkiäkseni tämän retken ohjelmastani."
-
-Asbjörn Krag kumarsi.
-
-"Ei ole nimittäin mitään maailmassa, jota minä kammoksun niin paljon
-kuin sellaisia näköalapaikkoja", jatkoi prinssi, "erittäinkin kun
-niille on niin vaikea kiivetä kuin tälle lienee. Siis mielihyvällä
-suostun luopumaan Krokklevenin matkasta."
-
-"Kiitos. Mutta älkää mainitko mitään matkan sikseen jättämisestä
-ennenkuin viimeisessä silmänräpäyksessä."
-
-"Luonnollisesti en."
-
-"Silloin voi teidän kuninkaallinen korkeutenne olla rauhallinen", sanoi
-Asbjörn Krag. "Puhumattakaan meistä", lisäsi hän, kuivaten hikeä
-otsaltaan.
-
-Prinssi hymyili rakastettavasti, puristi vieläkin kerran hänen kättään,
-sanoi, ettei hän unohtaisi Kragia, ja vetäytyi sitten takaisin
-huoneisiinsa. Asbjörn Krag lähti linnasta huomattavasti keveämmällä
-sydämellä kuin oli sinne tullut.
-
-Hän meni suoraa tietä hotelliin, missä hän tapasi Harald Breden
-vilkkaasti puhelemassa ovenvartijan kanssa. Ovenvartija kertoi, että
-neiti Brennerille oli tullut kirje, joka oli saanut sekä hänet että
-hänen veljensä kovin kiihdyksiin. Keneltä tuo kirje oli tai mitä se
-sisälsi, sitä ei ovenvartija tietänyt. Molemmat salapoliisit puhelivat
-kahden kesken hotellin lukusalissa. Täällä kertoi Asbjörn Krag
-virkaveljelleen audienssista ja sen erittäin tyydyttävästä tuloksesta.
-Salapoliisi ei voinut kyllin ylistää prinssin myöntyväisyyttä ja
-rakastettavuutta.
-
-"On aivan kuin olisi kivi pudonnut sydämeltäni", sanoi hän. "Nyt
-annamme neidin, hänen veljensä ja molempain itävaltalaisten rauhassa
-matkustaa Krokklevenille. Viime hetkessä jättää prinssi matkansa
-sikseen. Anarkistit tulevat petetyiksi ja saavat seisoa ja odottaa
-Kuninkaan näköalapaikalla jokseenkin pitkänenäisinä. Kun sitten herrat
-itävaltalaiset kääntyvät takaisin, on prinssi jo matkustanut tiehensä,
-ja me voimme vallan tyynesti vangita heidät ilman että tämä
-vangitseminen voitaisiin asettaa ruhtinaan käynnin yhteyteen."
-
-Päivä kului. Itävaltalaisia ei kuulunut. Neiti Rosa ja hänen veljensä
-pysyttäytyivät enimmäkseen huoneissaan.
-
-Asbjörn Krag istui koko yön valveilla ja vahti hotellia.
-
-Jo aikaisin seuraavana aamuna oli hän jalkeilla.
-
-Mutta müncheniläiset sisarukset olivat olleet vielä aikaisemmin
-ylhäällä. Kun Asbjörn Krag aamulla tuli alas salonkiin, sai hän tietää,
-että neiti ja hänen veljensä aivan äsken olivat matkustaneet Sandvikiin
-matkustaakseen sieltä edelleen Sundvoldeniin ja Krokklevenille.
-
-Silloin Asbjörn Krag hymyili. Sillä hän luuli nyt, että peli oli
-voitettu.
-
-Jos hän olisi tiennyt mitä yllätyksiä päivä toisi mukanaan, ei hän
-varmaankaan olisi hymyillyt.
-
-
-
-
-X.
-
-PUHELIMESSA.
-
-
-Asbjörn Krag tunsi itsensä nyt paljoa tyynemmäksi kuin päivää ennen.
-Anarkisteja oli petetty. Prinssi oleskeli koko päivän Kristianiassa ja
-hän lähtisi kaupungista jo iltajunassa, ja siihen mennessä ei kaiken
-todennäköisyyden mukaan kukaan noista epäillyistä henkilöistä
-ennättäisi takaisin ihanalta huviretkeltään Kuninkaan näköalapaikalle.
-
-Luonnollisesti oli Asbjörn Kragilla vakoojiaan Sundvoldenilla. Eräältä
-läheisyydessä olevalta puhelinasemalta antoi eräs hänen miehistään --
-sama, joka oli edellisenä päivänä esiintynyt vahtimestarina -- tietoja
-tilanteesta ja miten se hetki hetkeltä kehittyi.
-
-Ensimmäinen ilmoitus:
-
-"Nuo molemmat itävaltalaiset eivät ole vielä nousseet. Hotellin
-omistaja on kertonut, että he aamupäivällä aikovat käydä uudessa
-huvilassaan, mutta ettei heillä ole aikomusta muuttaa sinne ennenkuin
-parin päivän päästä. (Se tahtoo sanoa, etteivät he koskaan tule
-muuttamaan sinne, ajatteli Asbjörn Krag.)
-
-"Nuori kaunis müncheniläinen nainen ja hänen veljensä ovat juuri
-saapuneet. He istuvat verannalla aamuauringon ihanassa paisteessa ja
-juovat kahvia. He molemmat ovat loistavalla tuulella. He puhuvat
-tekevänsä pienen kävelyretken aamupäivällä. Minun on onnistunut kaapata
-eräs neiti Rosan lausunto. Hän sanoi: 'Prinssihän ei tule ennenkuin
-kello kolme!'..."
-
-Toinen ilmoitus:
-
-"Nyt ovat neiti Rosa ja hänen veljensä juoneet kahvin. He kävelevät
-juuri käsikkäin. Molemmat ovat haltioissaan ihanasta ilmasta ja
-ihastuttavasta paikasta. Olen saanut tarjoilijan paikan hotellissa.
-Erinomainen paikka, huonot juomarahat. Itävaltalaisia ei ole vielä
-näkynyt."
-
-Kolmas ilmoitus:
-
-"Nyt ovat molemmat itävaltalaiset syöneet aamiaisen. He näyttävät
-olevan oikeita juomaratteja, joka tapauksessa ovat he jo aamuhetkellä
-tyhjentäneet koko pullon samppanjaa.
-
-"Luonnollisesti oli minulla kunnia heitä palvella. Sen pahempi puhuvat
-he yhtämittaa hirvittävää saksalaista murrettaan. Nyt he sitäpaitsi
-ovat alkaneet puheessaan venytellä sinne tänne, joka vaikuttaa, että se
-on minulle miltei mahdotonta ymmärtää. Niinpä sanoi heistä nuorempi,
-siis Leo Carsten, samalla kun hän kohotti samppanjalasinsa:
-
-"'Juon pelin onnistumiseksi, vanha hallintoneuvos.'
-
-"'Niin, kippis', vastasi tilanomistaja.
-
-"Vähän sen jälkeen hän lisäsi:
-
-"'Niin, nyt olemme sekoittaneet kortit hänen kuninkaalliselle
-korkeudelleen."
-
-"Toinen lausunto, joka minua suuresti kummastutti, kuului:
-
-"'Luulen, että hän tulee viheriäksi kiukusta, kun hän on taas kotona
-Saksassa.'
-
-"He eivät todellakaan nimenomaan maininneet prinssin nimeä, mutta
-minulla oli se tunne, että he puhuivat hänestä koko ajan.
-
-"Myöhemmin aterian aikana huomautti lihava mies kuinka oivallista oli
-'ensin poimia vanhus, sitten nuori mies ja lopuksi kaunotar'.
-
-"Kaikki tämä tuntuu minusta yhä enemmän ja enemmän salaperäiseltä.
-
-"Kun herrat olivat lopettaneet aamiaisensa, antautuivat he puheisiin
-kanssani. Erittäinkin nuori herra oli utelias. Olen saanut sen
-vaikutelman, että hän juuri on todellinen päällikkö ja sehän on hyvin
-luultavaa, koska hän on Leo Carsten.
-
-"'Tähän aikaan vuodesta ei liene monta vierasta?' lausui hän.
-
-"'Ei', vastasin minä, 'ei tavallisissa oloissa, mutta tänään kyllä
-tulee, kun prinssi saapuu'.
-
-"'Luuletteko niin', jatkoi hän. 'Voitteko te saada tilaa kaikille?'
-
-"'Kyllä, niin toivomme.'
-
-"'Me kai olemme ensimmäiset täällä?' lausui tilanomistaja.
-
-"'Ette', vastasin, 'te olette toiset järjestyksessä'. 'Vai niin, ketä
-on tullut ennen?' 'Eräs nuori saksalainen pari.' Vasta nyt heräsi Leo
-Carstenin mielenkiinto. 'Mitä sanotte', virkkoi hän, 'nehän ovat
-maanmiehiämme, mitä väkeä he ovat?' 'He ovat Münchenistä.'
-
-"Molemmat itävaltalaiset tirkistivät kummastellen minua, ja lihavalta
-herralta pääsi huudahdus: 'Johan nyt! Sehän on merkillistä.'
-
-"'Niinkö arvelette?' kysyin. 'Mitä merkillistä siinä on?' 'Ei mitään,
-minä vain ajattelin jotakin', vastasi hän. 'Mistä he viimeksi
-saapuivat?' kysyi Leo Carsten. 'Kristianiasta aamujunassa. He ovat
-asuneet hotelli Europassa.'
-
-"'Vai niin, silloin täytyy heidän olla niitä', kuulin Leo Carstenin
-mutisevan. Sitten hän kysäisi:
-
-"'Tiedättekö heidän nimensä?'
-
-"'Kyllä, sillä he ovat jo kirjoittaneet nimensä matkustajakirjaan.'
-
-"'Tuokaa kirja tänne', huusi hän kärsimättömästi. Annoin hänelle
-kirjan, mihin müncheniläinen herra oli kirjoittanut omansa ja sisarensa
-nimen.
-
-"Leo Carsten luki ja ojensi kirjan senjälkeen merkitsevin liikkein
-vastapäätä istuvalle toverilleen.
-
-"Senjälkeen he kysyivät minulta, tiesinkö, missä herrasväki nyt oli.
-Sanoin, että he olivat ulkona kävelemässä. Molemmat miehet katsoivat
-toisiinsa. 'Luuletko sinä?' kysyi toinen. 'Menisimmekö?' vastasi
-toinen.
-
-"Ja äkkiä molemmat nousivat ja ottivat hattunsa. Carsten pyysi minut
-luokseen ja kysyi: 'Miten kauan siitä on, kun he lähtivät hotellista?'
-'Kaksikymmentä minuuttia, luulisin.' 'Kulkivatko he nopeasti?'
-
-"'Mitä vielä -- tavallisessa kävelytahdissa. Ei näyttänyt siltä, kuin
-heillä olisi ollut kiire.'
-
-"Kun hän oli saanut tietää kaiken tämän, antoi hän minulle runsaasti
-juomarahoja ja sanoi:
-
-"'Katsokaahan, me miltei luulemme että ne ovat wieniläisiä tuttaviamme.
-Tahdomme päästä siitä selvyyteen. Mutta se on tuleva yllätyksenä,
-käsittänette, ja senvuoksi ette saa puhua, että me olemme seuranneet
-heitä.'
-
-"Minä ymmärsin, kumarsin ja pistin rahat taskuuni.
-
-"Senjälkeen lähtivät itävaltalaiset, kiiruusti kulkien samaa tietä kuin
-molemmat müncheniläiset sisarukset. Ja nyt olen aivan yksin hotellissa.
-Kuljen ympäri pitkin verantaa servietti kädessä ja haukottelen."
-
-Neljäs ilmoitus:
-
-"Itävaltalaisilla ei ollut tänään onnea. Neljännestunti sen jälkeen
-kuin molemmat herrat olivat lähteneet hotellin verannalta, tulivat
-müncheniläiset sisarukset takaisin toista tietä.
-
-"He varustautuvat nyt tekemään kävelymatkan Krokklevenille. Kysyin
-eivätkö he odottaisi, kunnes prinssi tulisi. Pantaisiin toimeen joukko
-juhlallisuuksia, liputus ja muuta sellaista. Nuori nainen vastasi, että
-hän mieluummin halusi nähdä prinssin Kuninkaan näköalapaikalla.
-
-"Kysyin vielä eivätkö he halunneet saada seuraa. Täällä oli nimittäin
-pari itävaltalaista, jotka myöskin ajattelivat tehdä tuon hankalan
-vuoristomatkan. Mutta silloin vastasi herra Brenner nopeasti ja
-varmasti:
-
-"'Ehdottomasti emme. Me menemme mieluummin yksinämme.'
-
-"Juuri nyt he valmistautuvat lähtemään."
-
-Viides ilmoitus:
-
-"Neiti Brenner ja hänen veljensä ovat nyt lähteneet Krokklevenille.
-
-"Itävaltalaiset tulivat takaisin hotelliin hengästyneinä ja harmissaan
-siitä, etteivät olleet tavanneet saksalaisia. Kerroin silloin, että
-molemmat sisarukset äskettäin olivat olleet täällä, mutta menneet
-taasen ulos.
-
-"'Mihin?'
-
-"'Krokklevenille!'
-
-"'Jopas jotakin!' virkkoi sihteeri, alias Leo Carsten. 'Se oli
-merkillistä.'
-
-"Myöskin lihava herrasmies ilmaisi kummastuksensa.
-
-"'Niin, silloin ei meillä ole muuta neuvoa, kuin seurata perässä',
-sanoi hän. 'Milloin prinssi saapuu?'
-
-"'Tunnin kuluttua.'
-
-"'Se on hyvä. Silloin voimme olla siellä ylhäällä, kun hän tulee.'
-
-"Neuvoin heitä ottamaan ratsuhevoset, ja he pitivät tätä ehdotusta
-oivallisena. Kummastuksekseni he ottivat mukaansa suuren matkakirstun.
-He sanoivat, että siinä oli ruokaa ja juomatavaroita, mutta en voi
-käsittää, kuinka asian laita on. Kaikessa tapauksessa eivät he ole
-saaneet näitä ruokatavaroita täältä hotellista... (Eikä täältäkään
-ajatteli Asbjörn Krag.)
-
-"Nyt ovat ratsuhevoset saapuneet ja he valmistautuvat retkelle. Kansaa
-on jo alkanut saapua katsellakseen prinssin tuloa."
-
-Kuudes ilmoitus:
-
-"Aivan äsken naulattiin nähtäväksi ilmoitus, että prinssi on jättänyt
-Krokklevenille aikomansa matkan sikseen. Tieto herättää monenmoista
-tyytymättömyyttä. Kansa kääntyy kotiinpäin. En ole vielä nähnyt
-itävaltalaisia enkä müncheniläisiä sisaruksia. Luultavasti he istuvat
-parhaillaan Kuninkaan näköalapaikalla, kärsimättömästi odottaen
-kuuluisan prinssin tuloa."
-
-Sitten kului pitkä tovi, ennenkuin Asbjörn Kragin vakoilija soitti
-uudelleen. Vasta myöhemmin iltapäivällä tuli seuraava puhelintieto:
-
-"Itävaltalaiset ovat juuri nyt palanneet hotelliin. He ovat aivan
-haltioissaan retkensä johdosta. Leo Carsten kysyi minulta, minkä vuoksi
-prinssi ei ollut tullut. Voin vain viitata ilmoitukseen muutetusta
-matkasuunnitelmasta.
-
-"'No niin', sanoi hän, 'sehän on yhdentekevää. Meillä on ollut ihana
-matka ilman prinssiäkin.'
-
-"Itävaltalaiset ovat tilanneet joukon ruokaa, niin että heidän eväänsä
-eivät näytä olleen niin suuret kuin olisi saattanut luulla heidän
-matka-arkkuunsa katsoen. Matka-arkku on nyt kannettu ylös heidän
-huoneeseensa. Kysyin heiltä olivatko he tavanneet müncheniläistä
-herrasväkeä.
-
-"Leo Carsten katsoi kummastuneena minuun.
-
-"'Mitä te tarkoitatte?' kysyi hän. 'Müncheniläistä herrasväkeäkö?'
-
-"'Niinpä kyllä', vastasin minä, 'herrathan menivät ulos tapaamaan neiti
-Brenneriä ja hänen veljeään'.
-
-"'Vai _heitä_ te tarkoititte', sanoi hän välinpitämättömästi.
-'Luulimme, että tarkoititte joitakin meidän tuttaviamme. Emme
-todellakaan ole heitä ajatelleet senjälkeen. Olemme tyytyneet
-katselemaan näköalaa ja ihanaa luontoa. Emme ole heitä nähneet.'
-
-"'Ettekö?' sanoin. 'Se on merkillistä.'
-
-"'He ovat kenties matkustaneet', sanoi Leo Carsten.
-
-"'Varmasti eivät', vastasin, 'he eivät edes ole tulleet takaisin
-Krokklevenin retkeltä. Ja kuitenkin lähtivät he matkaan paljon ennen
-teitä, herra.'
-
-"'Olivatko hekin ratsain?'
-
-"'Eivät, he menivät jalkaisin.'
-
-"'Vai silleen. Silloin he ovat menneet metsään. Kaikessa tapauksessa
-emme ole nähneet heitä!'
-
-"Minä tulen tarjoilemaan päivällistä molemmille herroille."
-
--- -- --
-
-Tietämättä itse oikein siihen syytä, tuli Asbjörn Krag hiukan
-levottomaksi tämän puhelinkeskustelun jälkeen.
-
-Minkä vuoksi olivat molemmat seikkailijat niin välinpitämättömiä siitä,
-että prinssi oli muuttanut suunnitelmaansa, kun he kuitenkin olivat
-tulleet hänen tähtensä?
-
-Ja miksi he eivät olleet tavanneet müncheniläisiä sisaruksia?
-
-Seuraava puhelinilmoitus tuli kuin pommi:
-
--- -- --
-
-"Täällä on tapahtunut hirvittävä tapaus", huusi puhelimessa Asbjörn
-Kragin vakoilija vapisevalla äänellä. "Müncheniläinen herrasväki on
-tullut takaisin, mutta he ovat retkellään Kuninkaan näköalapaikalle
-joutuneet hyökkäyksen alaisiksi. Nuorta herra Brenneriä on
-revolverinkuula haavoittanut toiseen jalkaan, ja hänen sisarensa on
-vielä aivan mielettömänä kiihtymyksestä ja pelosta. Mutta kaikkein
-merkillisintä on, että he vain hyvin vastenmielisesti tahtovat puhua
-hyökkäyksestä ja että he ehdottomasti kieltäytyvät ilmoittamasta asiaa
-poliisille."
-
-"Millainen oli tapauksen kulku?" kysyi Asbjörn Krag.
-
-"Minulla oli lyhyt keskustelu herra Brennerin kanssa. Hänen haavansa on
-nyt sidottu eikä se ole paha, niin että hän voipi liikkua kutakuinkin
-esteettömästi."
-
-"No, mitä hän sanoi?"
-
-"Hän sanoi seisoneensa yhdessä sisarensa kanssa Kuninkaan
-näköalapaikalla, kun hyökkäys tapahtui. Kaikki tapahtui niin nopeasti,
-että hän tuskin voi muistaa sitä. Kaksi tai kolme naamioitua miestä
-hyökkäsi äkkiä esiin. Ne tarttuivat hänen sisareensa. Hän koetti
-puolustaa sisartaan ja veti esiin revolverinsa, mutta ennenkuin hän oli
-ennättänyt sitä käyttää, ampui toinen rosvoista laukauksen, niin että
-hän kaatui selälleen. Hän oli saanut sen varman käsityksen, että
-miehellä, joka ampui, ei ollut aikomusta tappaa, vaan ainoastaan
-haavoittaa häntä, ettei hän olisi voinut tulla sisarellensa avuksi
-tämän vaarallisessa tilanteessa.
-
-"Toinen rosvoista otti neiti Rosan käsivarsilleen ja kantoi hänet alas
-tielle. Siellä he ryöstivät häneltä kaikki arvoesineet, rahat,
-sormukset ja muut kalleudet. Koko kohtaus kesti tuskin viisi minuuttia.
-Niin pian kuin olivat ryöstäneet nuoren naisen, katosivat rosvot. Herra
-Brenner oli lisäksi saanut tainnuttavan nyrkiniskun päähänsä. Kesti
-hetkisen, ennenkuin hän taas tuli tuntoihinsa. Rosvoista ei silloin
-näkynyt jälkeäkään. Herra Brenner väitti, ettei heillä ollut
-ratsuhevosia."
-
-Asbjörn Krag kysyi:
-
-"Huomasitteko, oliko nuorella naisella teräslaukkunsa, kun hän tuli
-takaisin hotelliin hyökkäyksen jälkeen?"
-
-"Emme, teräslaukku oli varastettu. Siitä minä huomautin myöskin herra
-Brennerille, ja hän tuntui hiukan kummastuneelta, että minä mainitsin
-teräslaukusta.
-
-"'Se ei ole arvokkainta', sanoi hän."
-
-"Minkätähden hän ei tahdo ilmoittaa asiaa poliisille?"
-
-"Sitä en tiedä. Hän sanoi, etteivät hän eikä hänen sisarensa halua
-mitään rettelöitä, mutta hän matkustaa takaisin Kristianiaan niin pian
-kuin mahdollista. Itävaltalaiset ovat jo lähteneet."
-
-"Keitä luulette rosvojen olevan?" kysyi Asbjörn Krag.
-"Itävaltalaisiako?"
-
-"Niin", vastasi hänen vakoojansa, "he voivat tuskin olla keitään muita.
-Rosvot olivat kertomuksesta päättäen hyvin puettuja. Mutta vaatteet,
-parran väri ja moni muu seikka eivät sovellu yhteen. Mutta he ovat
-luonnollisesti muuttaneet vaatteita."
-
-"Niin, se on selvää. Matkalaukku --"
-
-"Niinpä juuri, matkalaukku. Siinä ei luonnollisesti ole ollut ruokaa,
-vaan tekopartoja, peruukkeja, vaatekappaleita ja sen sellaista."
-
-"Luonnollisesti."
-
-Viimeinen puhelinilmoitus:
-
-"Juuri nyt matkustivat müncheniläiset sisarukset asemalle.
-
-"Sekä herra että neiti -- erittäinkin neiti -- näyttivät hyvin
-alakuloisilta. Neiti itki..."
-
-
-
-
-XI.
-
-ONTUVA SAKSALAINEN.
-
-
-"Siis on tuo roisto Leo Carsten esittänyt kahtalaista osaa", ajatteli
-Asbjörn Krag hiukan vavahtaen.
-
-Aamulla oli tilanne ollut selvä hänelle. Hän oli aprikoinut seuraavaan
-tapaan:
-
-Oli suunniteltu murhayritys prinssiä vastaan.
-
-Tämän murhayrityksen tulisi tehdyn suunnitelman mukaan tapahtua
-Krokklevenillä prinssin käydessä siellä. Nuori, kaunis anarkisti Rosa
-Brenner oli hänen kotimaansa keskuskomitean toimesta valittu tekemään
-murha. Mutta hänen toverinsa eivät luottaneet häneen ja senvuoksi
-olivat he lähettäneet nuo molemmat itävaltalaiset vakoilemaan häntä.
-
-Tällä edellytyksellä oli Asbjörn Krag ryhtynyt toimenpiteisiinsä.
-Saamalla prinssin poistamaan retken ohjelmastaan oli hän estänyt koko
-murhayrityksen. Mutta nyt olivat viimeiset tapaukset sekoittaneet
-kaikki kortit ja aikaansaaneet täydellisen häiriön hänen
-johtopäätöksissään. Prinssin poisjääminen ei ollut tehnyt mitään
-erittäin syvää vaikutusta kumpaankaan puoleen. Sensijaan että olisi
-tehnyt murhayrityksen, joutui kaunis Rosa itse hyökkäyksen alaiseksi.
-
-Kragin suunnitelmat olivat todellakin särkyneet. Minkä tähden neidin
-kimppuun hyökättiin? Oli mahdotonta, että se tapahtui hänen rahojensa
-tai arvopapereittensa varastamisen tarkoituksessa. Olisivatko nuo
-hävyttömät itävaltalaiset ryhtyneet tähän päättömään anastukseen
-saadakseen teräslaukun? Mitä mahtoi olla teräslaukussa?
-
-Kaikkea tätä pohti Asbjörn Krag onnistumatta keksimään ainoatakaan
-tyydyttävää vastausta. Kuitenkin asetti hän muutamia miehiään
-vastaanottamaan Leo Carstenia. Länsiradan asemalla vilisi valepukuisia
-salapoliiseja.
-
-Leo Carsten ja toinen itävaltalainen lähtivät aivan tyyninä asemalta,
-ja Asbjörn Kragin miehet eivät päästäneet heitä sekunniksikaan
-näkyvistään. Molemmat herrat menivät hotelli Europaan ja astuivat
-huoneisiinsa. Pari tuntia myöhemmin saapuivat myöskin Rosa ja hänen
-veljensä. Herra Brenner ontui hiukan toista jalkaansa. Prinssi oli nyt
-suojattu kaikelta vaaralta, niin että Asbjörn Krag voi olla tyyni tässä
-suhteessa.
-
-Prinssi tulisi oleskelemaan koko illan aina matkaansa saakka linnassa.
-
-Krag keskusteli päällikkönsä kanssa, ja he sopivat siitä, että
-pitäisivät arvossa prinssin toivomusta ja lykkäisivät vangitsemisen
-siksi, kunnes prinssi oli matkustanut. Sitävastoin päättivät he oitis
-ryhtyä toimeen siinä tapauksessa, että kuka hyvänsä noista epäillyistä
-henkilöistä tekisi yrityksen poistua hotellista lähestyäkseen prinssiä.
-
-Asbjörn Krag ja Harald Brede pysyttäytyivät uskollisesti joko
-hotellissa tahi sen välittömässä läheisyydessä. Ei mitään erinomaista
-tapahtunut. Mutta Krag oli kuitenkin kummissaan siitä, että Leo Carsten
-tunsi itsensä niin tyyneksi ja huolettomaksi omaan turvallisuuteensa
-nähden. Sellainen rikollinen kuin hän, joka oli paennut sähkötuolin
-kuolettavasta syleilystä, voi tuskin tuntea olevansa missään paikassa
-turvassa.
-
-Ja kuitenkin tuntui, kuin ei poliisi olisi ollut olemassa häntä varten.
-Hän ei huolinut noudattaa edes kaikkein yksinkertaisinta varovaisuutta.
-Varmaankin oli hän tuntematon tässä maassa, mutta hänen olisi pitänyt
-kuitenkin tietää, että maailma on pieni ja että kaikki sen
-poliisimiehet ovat raporttien kautta yhteydessä keskenään. Hänen
-valepukunsa oli miltei suorastaan kehno.
-
-Päivä kului. Alkoi tulla pimeä. Oli vielä niin aikainen kevät, että
-illat eivät olleet aivan valoisia. Jo kello puoli kahdeksan sytytettiin
-valot hotellin huoneissa ja käytävissä.
-
-Asbjörn Krag pukeutui tarjoilijaksi, ja kun noin kello kahdeksan aikaan
-itävaltalaisten huoneesta soitettiin, meni hän sinne sisään.
-
-Hän jäi seisomaan ovelle, missä oli pimeintä, ja kysyi mitä herrat
-halusivat.
-
-He tilasivat whiskyä.
-
-Taaskin kummastutti Asbjörn Kragia heidän harvinainen tyyneytensä.
-Heidän huoneensa oli täynnä sikarin savua. Pöydällä oli heillä joukko
-muistiinpanoja ja papereita. Kun Asbjörn Krag tuli sisälle, istui
-vanhempi nappaillen kuten ennenkin bassoviulua ja Leo Carsten sormieli
-torvea.
-
-"Tahdotteko olla ystävällinen ja kysyä ovenvartijalta", sanoi lihava
-herra, "emmekö me pian saa aloittaa uudelleen soitannollisia
-harjoituksiamme?"
-
-"Kyllä", vastasi Asbjörn Krag, "sen minä teen."
-
-"Kuinka kauan tulee tuo nuori herrasväki asumaan hotellissa?"
-
-"Sitä en tiedä."
-
-Tämä vastaus oli tietoinen valhe, sillä neiti Brenner oli juuri
-ilmoittanut ovenvartijalle matkustavansa seuraavana päivänä.
-
-Krag oli erityisesti kiinnittänyt huomiota neliskulmaiseen, tummaan
-laatikkoon, joka oli pöydällä. Hän ei ymmärtänyt, mihin sitä
-käytettiin. Oliko se mahdollisesti joku kansainvälisten rikollisten
-kehuttuja helvetinkoneita? Samalla hän tarjosi whiskyn. Tämä oli ainoa
-tilaus, minkä itävaltalaiset illan kuluessa tekivät.
-
-Asbjörn Krag istui nyt ovenvartijan huoneessa ja odotti.
-
-Brenner-sisarusten huoneista ei kuulunut mitään. Olisi melkein voinut
-luulla, että he jo olivat menneet levolle. Sitten hiljeni vähitellen
-hotellin käytävissä. Mutta etempänä olevasta kahvilasta kuuli Asbjörn
-Krag kaukaista hillittyä erilaisten äänten melua, hälinää ja soittoa.
-Oli alettu soittaa Baijerin kansallislaulua, ja yleisö lauloi mukana.
-Kaupungissa vallitsi juhlatunnelma.
-
-Kello puoli kymmenen kulki eräs korkeakauluksiseen, isoruutuiseen
-viittaan puettu olento ovenvartijan huoneen ohi. Se oli herra Brenner.
-Hänellä oli hoikka keppi kädessä, johon hän nojautui. Hän ontui hiukan
-toista jalkaansa. Oli selvää, että revolverin kuulan tekemä haava
-vaivasi häntä.
-
-Asbjörn Krag oli riisunut päältään tarjoilijan takin ja pysäytti hänet
-sanoen:
-
-"Anteeksi, herra, mutta ettekö ole herra Brenner?"
-
-Baijerilainen katsoi hämmästyneenä häneen. "Kyllä. Mitä tahdotte?"
-
-"Minä tahtoisin mielelläni puhua sisarenne kanssa", sanoi Asbjörn Krag,
-"olen poliisi."
-
-Herra Brenner pelästyi suuresti, kun hän kuuli poliisia mainittavan --
-seikka, jonka Asbjörn Krag heti huomasi.
-
-"Eikö teistäkin ole hiukan liian myöhäistä häiritä nyt neitiä?" sanoi
-hän. "Enkö minä voi palvella teitä?"
-
-"Asia koskee hyökkäystä Kuninkaan näköalapaikalla."
-
-Herra Brenner hymyili.
-
-"Vai niin, tuota vähäpätöistä seikkaa."
-
-"Se ei ole ollenkaan vähäpätöinen seikka, hyvä herra. Se on hyvin
-vakava ryöstötapaus. Kaiketikin haluatte, että poliisi ryhtyy asiaan?"
-
-"Ei, sitä emme halua, en minä eikä minun sisareni. Rahamäärä, jonka
-menetimme, oli vain vähäpätöinen, kaiken kaikkiaan ainoastaan muutamia
-satoja kruunuja. Sellainen vahinko ei haittaa meitä vähintäkään. Ja
-koska me aiomme lähteä huomenna, emme välitä olla missään tekemisissä
-poliisin kanssa."
-
-"Hyvä, ettekö tahdo antaa meille rosvojen tuntomerkkejä?"
-
-"En, sitä en todellakaan voi. Kaikki tapahtui niin äkkiä. En edes
-tiedä, oliko niitä kaksi vai kolme. Kaikissa tapauksissa olivat he
-hyvin puettuja ja naamioituja. Toisella oli vaalea parta. Siinä on
-kaikki mitä minä voin teille ilmoittaa."
-
-"Se ei ole paljon."
-
-"Olette oikeassa, siinä ei ole paljon."
-
-"Mitä esineitä on varastettu?"
-
-Herra Brenner näytti hämmästyvän.
-
-"Se on jokseenkin samantekevää", sanoi hän, "kun emme missään
-tapauksessa halua poliisin sekautumista."
-
-"Eikö teidän sisarenne teräslaukku ole varastettu?"
-
-Herra Brenner vavahti. Hän kiivastui äkkiä.
-
-"Tahdon sanoa teille kerta kaikkiaan", huudahti hän, "että se ei koske
-teitä vähintäkään. Te teette viisaimmin, ettette sekaannu siihen, mitä
-minä ja sisareni teemme. Tunnen kyllä teidät. Te juuri pysähdytitte
-hänen kuninkaallisen korkeutensa vaunut eilen iltapäivällä."
-
-Asbjörn Krag harmistui hiukan toisen epähienosta esiintymisestä.
-
-"Luulen", vastasi kristianialainen salapoliisi, "että hänen
-kuninkaallisella korkeudellaan on syytä olla tyytyväinen menettelyyni."
-
-"Vai silleen, luuletteko niin", sanoi herra Brenner samassa mennen
-ovelle.
-
-Hän poistui jäähyväisiä sanomatta.
-
-Asbjörn Krag riensi nopeasti ovenvartijan huoneeseen, heitti
-olkapäilleen keltaisen viitan, vaihtoi hatun ja kiinnitti nopeasti
-leukaansa täysiparran. Senjälkeen hän syöksyi ulos kadulle.
-
-Herra Brenner ei ollut ennättänyt kovin pitkälle. Krag näki hänen
-edellään. Baijerilainen ontui hiukan, mutta koetti salata sitä
-nojautuen keppiinsä.
-
-Valepuku, minkä Asbjörn Krag noin ohimennen oli voinut hankkia, oli
-tietysti huono, mutta menetteli kyllä pimeässä.
-
-Hän seurasi herra Brenneriä sopivan matkan päässä. Tämä kääntyi pari
-kertaa ympäri, mutta ei tuntenut häntä. Asbjörn Kragin suureksi
-kummastukseksi ohjasi herra Brenner askeleensa suoraan linnaa kohden.
-
-Asbjörn Krag tunnusteli, oliko hänellä revolveri mukanaan. Oli...
-Saattoiko hävyttömän hyväkkään tarkoitus todellakin olla linnaan
-tunkeutuminen ja murha? Kristianialainen salapoliisi joudutti
-askeleitaan ja onnistui pääsemään lähemmäksi Brenneriä. Tänä iltana oli
-paljon väkeä liikkeellä, mutta Kragin oli helppo tuntea herra Brenner
-hänen isoruudukkaisesta takistaan ja liikkaavasta käynnistään.
-
-Ennenkuin Asbjörn Krag oli ennättänyt selvästi käsittää, miten se
-tapahtui, oli Brenner mennyt linnanportista sisälle. Hän näytti linnan
-vahdille käyntikorttinsa, jolloin tämä kunniaa tehden laski hänet
-sisälle. Myöskin Asbjörn Krag päästettiin sisälle, kiitos
-poliisipiletin, mikä hänellä oli. Mutta nyt hän oli kadottanut herra
-Brennerin näkyvistään. Hänelle ilmoitettiin, että Brenner oli mennyt
-linnan itäiseen kylkirakennukseen, missä prinssi asui. Luultiin, että
-hän jo oli päässyt prinssin puheille.
-
-Kalpeana tuskasta ja mielenliikutuksesta riensi Asbjörn Krag käytävien
-lävitse.
-
-
-
-
-XII.
-
-MITÄ SALAPOLIISI NÄKI.
-
-
-Vastaanottohuoneen ovella Krag tapasi päivystävän ajutantin -- saman
-herran, jonka kanssa hän oli puhunut edellisenä päivänä.
-
-Asbjörn Krag tahtoi tunkeutua sisälle, mutta upseeri pidätti hänet
-hymyillen ja sanoi:
-
-"Ei, hyvä herra, meidän täytyy kuitenkin hiukan pitää kiinni
-hovitavoista. Hänen kuninkaallinen korkeutensa ei ota vastaan näin
-myöhään."
-
-"Anarkisti!" kuiskasi Asbjörn Krag, "ettekö ole nähnyt anarkistia!"
-
-Upseeri suhtautui salapoliisin huudahdukseen hyvin tyynesti.
-
-"En, minun täytyy todellakin tunnustaa, etten ole nähnyt", sanoi hän.
-
-"Ettekö ole nähnyt erästä herraa isoruutuisessa viitassa, herraa, joka
-hieman ontui?"
-
-"Ontuiko hän hiukan?" kysyi upseeri rypistäen keveästi silmäkulmiaan.
-
-"Kyllä, hän on tunkeutunut linnaan väärällä passilla."
-
-"Luuletteko niin?"
-
-"Älkää ottako sitä seikkaa niin tyynesti!" huudahti Asbjörn Krag, joka
-odotti joka silmänräpäys saavansa kuulla laukauksen pamahtavan prinssin
-huoneessa. "Viittaan puettu mies on sen nuoren naisen veli, johon
-Münchenin poliisi on kiinnittänyt meidän erikoista huomiotamme."
-
-"Todellakin? Mikä on nuoren naisen nimi?"
-
-"Rosa Brenner."
-
-Mitä tuo oli? Eikö upseeri vavahtanut? Asbjörn Krag tarkasteli häntä
-terävästi.
-
-"Rosa Brenner", mumisi ajutantti, "sitä nimeä en voi muistaa
-aikaisemmin kuulleeni."
-
-Asbjörn Kragin piti juuri vastata, kun hän samassa silmänräpäyksessä
-kaukana käytävässä näki etsimänsä miehen -- herra Brennerin.
-
-Hän meni aivan tyynesti poispäin leveää rappukäytävää kohden. Hän oli
-ulosmenossa. Hän oli toimittanut asiansa. Mutta minkä asian?
-
-Asbjörn Krag seurasi hänen perässään. Kun herra Brenner tuli ulos
-linnanportista, nosti hän ylös takinkauluksensa. Hän nyökäytti
-vahtisotilaalle ja käveli reippain askelin alas linnanmäkeä.
-
-Mutta nyt huomasi Asbjörn Krag omituisen seikan. Herra Brenner ei enää
-ontunut. Muutoin oli hän samanlainen. Isoruutuinen viitta oli sama,
-keppi ja hattu niinikään. Mutta hän ei ontunut. Hän päinvastoin käveli
-notkeasti kuin koulupoika. Miten kaikki tämä soveltui yhteen?
-
-Mies kulki aivan samoja katuja kuin oli tullut katsomatta oikealle tai
-vasemmalle. Hänellä oli selvästi määrätty päämaali.
-
-Asbjörn Krag seurasi häntä tarkkaavaisesti ja suurimmalla
-jännityksellä. Viimeisten minuuttien elämykset olivat saattaneet hänen
-ajatuksensa täydelliseen sekasortoon.
-
-Herra Brenner meni hotelliin. Asbjörn Krag seurasi aivan kantapäillä.
-Brenner pysähtyi ensin itävaltalaisten huoneen ulkopuolelle. Tuntui
-siltä, kuin hän olisi tahtonut kuulla, mitä nämä siellä sisällä
-tekivät. Sen jälkeen riensi hän äkkiä omalle ovelleen ja naputti.
-
-Selvä ja kirkas "astukaa sisään!" kuului sisäpuolelta. Ja herra Brenner
-avasi oven ja astui huoneeseen. Asbjörn Krag jäi seisomaan kokonaan
-hämmentyneenä.
-
-"Hänhän ei ontunut! Hänhän ei ontunut! Hänhän oli reipas kuin reippain
-voimistelija!"
-
-Hänen päänsä meni pyörälle. Mitä saattoi kaikki tämä merkitä? Kuinka
-uskalsi tuo anarkisti myöhään illalla mennä linnaan? Miksi hän ei
-ontunut? Kenties oli hyökkäys Kuninkaan näköalapaikalla vain
-teeskenneltyä? Teeskenneltyä! Krag raapi päätään. Mutta minkä vuoksi...
-minkä vuoksi? Joka tapauksessa saattoi sillä tavoin selittää sen
-seikan, ettei Brenner tahtonut ilmaista ryöstöhistoriaa poliisille.
-Oliko se teeskenneltyä, sen seikan hän pian ottaisi selville.
-
-Kragin täytyikin myöntää itselleen, että koko ryöstöjuttu tuntui hyvin
-seikkailumaiselta ja uskomattomalta. Jo niissä selityksissä, joita
-hänen oli onnistunut viekoitella herra Brenneriltä, oli silminnähtäviä
-ristiriitaisuuksia. Mutta mitä hyödytti sitten lainkaan sepustaa
-jotakin tuollaista?
-
-Silloin tuli hotellin ovenvartija ja herätti hänet mietteistään.
-
-"Kuulkaahan nyt", kuiskasi hän loistavin silmin, "enkö minä ole ollut
-kunnon mies?"
-
-"Kuinka sitten? Oletteko tehnyt joitakin uusia havaintoja?"
-
-"En, mutta voin päästää teidät itävaltalaisten huoneisiin."
-
-"Sen kyllä uskon. Olen itse ollut siellä tarjoilijana, mutta se ei ole
-minua vähääkään hyödyttänyt."
-
-"Mutta minä järjestän asiat niin, että te saatte olla siellä
-näkymättömänä."
-
-"No, sitä sopii kuulla. Kuinka olette ajatellut sen järjestää?"
-
-"Te tiedätte, että itävaltalaisilla on hallussaan huoneet numero 21
-ja 22?"
-
-"Kyllä."
-
-"Tällä kertaa he oleskelevat huoneessa numero 21, siinä, jonka seinän
-takana on neiti Brennerin huoneisto. Toiseen huoneeseen voin päästää
-teidät. Ovi on avoinna. Sieltä voitte kuulla, mitä itävaltalaiset
-puhuvat."
-
-"Erinomaista! Menkäämme heti sinne sisälle!"
-
-Ovenvartija seurasi Asbjörn Kragia siihen huoneeseen, missä tämä itse
-oli asunut viime yön. Siitä johti ovi numeroon 22. Tämä ovi oli tähän
-saakka ollut lukittuna. Avain oli itävaltalaisten huoneessa. Mutta nyt
-oli ovenvartijan onnistunut saada oven raolleen.
-
-Jo Asbjörn Kragin huoneesta he voivat kuulla itävaltalaisten puhelua.
-Salapoliisi voi selvästi erottaa Leo Carstenin terävän äänen.
-
-"Olkaa varovainen, olkaa varovainen", kuiskasi ovenvartija, "jos he
-saavat kuulla teidän olevan täällä, on sekä teidän että minun loppuni
-lähellä."
-
-"Menkää pois", vastasi Krag, "ja sallikaa minun jäädä yksin heidän
-kanssaan."
-
-Ovenvartija hiipi pois äänettömästi kuin kissa. Kristianialainen
-salapoliisi oli nyt sisällä itävaltalaisten toisessa huoneessa. Hän
-puristi revolveriaan suonenvedontapaisesti. Myöskin toiseen huoneeseen
-vievä ovi oli raollaan. Sieltä tulvehti kirkas valo. Asbjörn Krag hiipi
-hiljaa aina oven rakoselle asti. Hän saattoi selvästi nähdä molemmat
-itävaltalaiset. He seisoivat sen seinän vieressä, joka erotti heidän
-huoneensa Rosa Brennerin huoneesta. Iso vaatekaappi oli työnnetty
-sivulle. Siitä kohden, missä tämä kaappi oli seissyt, oli suuri kappale
-seinää sahattu pois. Ainoastaan seinäpaperi Rosa Brennerin huoneessa
-peitti aukon.
-
-"Niinpä ainakin yhteen seikkaan nähden olin oikeassa", tuumi Asbjörn
-Krag ojentautuen samalla eteenpäin ja kuunnellen. "Roistot ovat
-repineet seinän. Mutta mitähän kummaa heillä oikeastaan on tekeillä?"
-
-Molemmat itävaltalaiset kävelivät varpaisillaan edestakaisin huoneessa,
-innokkaasti puuhaten jotakin. He olivat luultavasti aivan äskettäin
-siirtäneet kaapin, sillä he alkoivat nyt puhella kuiskaamalla peläten
-että Rosa ja hänen veljensä kuulisivat.
-
-Mutta Asbjörn Kragin onnistui kuitenkin kuulla yhtä ja toista siitä
-mitä he sanoivat. Leo Carsten oli selvästi heistä toimeliaampi. Asbjörn
-Krag kuuli hänen kuiskaavan:
-
-"Parissa minuutissa on kaikki selvänä. Onko sinulla tulitikkuja?"
-
-"Kyllä", vastasi toinen tulitikkulaatikkoa helistellen.
-
-Carsten otti sen mustan laatikon, minkä Asbjörn Krag aikaisemmin oli
-huomannut, ja asetti sen seinässä olevaan aukkoon.
-
-"Nyt laukaisemme", kuiskasi hän, "ajattelehan miten säälittäviltä he
-näyttävät siellä sisällä..."
-
-Asbjörn Krag vapisi jännityksestä. Mitä tehdä? Jos laatikko sisälsi
-helvetinkoneen, olisi siitä, että hän hyökkäisi itävaltalaisten
-kimppuun, vähän hyötyä. He saisivat sen kuitenkin räjähtämään
-heittämällä sen suoraan tapetin lävitse. Mutta jotakin täytyi hänen
-tehdä. Ja se salamannopeasti. Hän piti parhaimpana varoittaa molempia
-nuoria ihmisiä siitä vaarasta, joka uhkasi heitä.
-
-Hän juoksi sen tähden takaisin samaa tietä kuin oli tullut, riensi Rosa
-Brennerin ovelle ja hyökkäsi sisään.
-
-Revolveria piti hän valmiina kädessään, mutta samassa silmänräpäyksessä
-kun hän astui huoneeseen, putosi se kilahtaen lattialle. Niin suuresti
-hämmästyi hän sitä näkyä, mikä häntä kohtasi.
-
-Tuolla -- vastapäätä häntä, istui müncheniläinen kaunotar komeassa
-iltapuvussa. Ja polvillaan hänen edessään, pää neidin sylissä -- oli
-hänen kuninkaallinen korkeutensa, prinssi.
-
-
-
-
-XIII.
-
-SELVITYS.
-
-
-Silloin kuului äkkiä sähisevä ääni, jota seurasi heikko paukaus.
-Sekunnin ajan valaisi huonetta loistava valo. Senjälkeen sammui se
-taas. Kragin silmiä aluksi häikäisi. Mutta nyt hän myöskin ymmärsi,
-mitä oli tekeillä. Tilanne oli valokuvattu. Salamannopeasti käsitti
-hän, kuinka väärin oli arvostellut tilannetta.
-
-Mutta nyt hän ymmärsi...
-
-Prinssi syöksyi ylös, hyvin säikähtyneenä ja nuori nainen kiiruhti
-kovasti huutaen toiseen huoneeseen. Hänen kuninkaallinen korkeutensa
-tahtoi syöksyä Asbjörn Kragin kimppuun, mutta salapoliisi esti hänet
-siitä.
-
-"Mitä tämä merkitsee!" huudahti prinssi. "Tämä on nyt jo kolmas kerta,
-kun te sekaannutte minun asioihini. Ettekö siis koskaan saata lakata
-tuosta ikuisesta murhayritys-lorusta!"
-
-"Teidän kuninkaallinen korkeutenne", vastasi Asbjörn Krag, "valitan
-suuresti, että olen aikaansaanut tämän kiusallisen näytelmän. Mutta
-voin vakuuttaa teille, että se olisi tapahtunut ilmankin minun
-sekaantumistani asiaan."
-
-"Mitä te tarkoitatte?"
-
-Prinssi käveli kiivaasti edestakaisin, kuohuen raivosta.
-
-"Tarkoitan paukausta ja valoa."
-
-"Niin, mitä se oli? Ammuttiinko revolverilla?"
-
-"Ei", vastasi Asbjörn Krag, "mutta täällä oli valokuvaajia."
-
-Hän juoksi siihen paikkaan, mistä seinä oli sahattu auki ja repäisi
-pois seinäpaperin. Aukon takana seisoivat molemmat itävaltalaiset. Leo
-Carsten piti vielä kameraa kädessään. Hän hymyili ivallisesti ja
-ylimielisesti. Asbjörn Krag koetti temmata koneen häneltä, mutta
-Carsten esti hänet siitä uhaten revolverillaan.
-
-Myöskin kristianialainen salapoliisi kohotti revolverinsa.
-
-Luultavasti olisivat he molemmat seuraavassa silmänräpäyksessä
-ampuneet, jollei hänen kuninkaallinen korkeutensa olisi itse suurella
-kylmäverisyydellä asettunut molempien revolverinsuiden väliin. Krag ja
-Carsten antoivat aseiden vaipua. Prinssi oli käynyt hyvin kalpeaksi,
-mutta kaikesta huolimatta oli hän se, joka nyt hallitsi tilannetta.
-
-Hän katsoi kelloaan.
-
-"Minun matkani tapahtuu tunnin kuluttua", sanoi hän, "siihen mennessä
-täytyy tämän asian olla järjestyksessä."
-
-Kääntyen itävaltalaisten puoleen hän jatkoi: "Olkaa hyvät, herrat
-vintiöt, ettekö tahdo tulla lähemmäksi..."
-
-Hän katsahti Leo Carsteniin ja vavahti ankarasti.
-
-"Te!" huudahti hän. "Oletteko te nyt täällä!"
-
-Leo Carsten kumarsi.
-
-"Elämä, teidän korkeutenne, elämä on muuttuvainen kuin ilma ja tuuli."
-
-"Sulkekaa kaikki ovet!" jatkoi prinssi.
-
-Käskyä toteltiin.
-
-Itse meni hän senjälkeen Rosa Brennerin luo. He kuiskailivat hetkisen
-keskenään. Kun hän tuli jälleen takaisin, oli hän, jos mahdollista
-vielä kalpeampi. Hän sulki huolellisesti oven jälkeensä ja veti eteen
-paksut silkkiverhot, niin ettei neiti Brenner kuulisi mitä he puhuivat.
-
-Siinä seisoivat nyt nuo neljä miestä ja mittailivat toisiaan silmillään
-ikäänkuin kaksintaistelijat ennen taistelua. Leo Carsten oli mahtavin.
-Hän nojasi rentona tuolinselkämystä vastaan. Kamera roikkui edelleen
-hänen kädessään. Asbjörn Kragin kasvoilla oli raivon ilme. Prinssi
-näytti epätoivoiselta. Ja mitä paksuun itävaltalaiseen tuli, ei hän
-käsittänyt paljoakaan koko jutusta. Hän muistutti kiukkuista härkää,
-joka siinä vihaisesti mulkoillen katseli Asbjörn Kragia.
-
-"Vai niin, te aioitte ampua, herrani", huudahti prinssi lopuksi,
-"tiedättekö te, mitä seurauksia siitä olisi ollut..."
-
-"Omasta puolestani tiedän ainakin", vastasi Asbjörn Krag, osoittaen Leo
-Carstenia, "että tuo mies ei sen jälkeen enää kauempaa olisi ollut
-elävien joukossa."
-
-Hänen kuninkaallinen korkeutensa kohautti olkapäitään.
-
-"Se ei minua ollenkaan liikuta", vastasi hän.
-
-"Mutta jos te olisitte ampunut, olisivat luonnollisesti hotellin
-palvelijat heti saapuneet juoksujalkaa -- ja mitä he olisivat
-löytäneet! Minut, prinssin, naisen kammiossa parin roiston ja
-poliisimiehen seurassa. Sepä olisi ollut hieno häväistysjuttu! Ei,
-sopikaamme, herrat. Kun me hetkisen perästä jätämme tämän huoneen, ei
-kellään saa olla tietoa siitä, mitä on tapahtunut."
-
-Kääntyen Leo Carstenin puoleen kysy hän:
-
-"Kuinka paljon te siis pyydätte?"
-
-"Erikseen vai kaikesta yhteensäkö?"
-
-Prinssi puristi kätensä nyrkkiin.
-
-"Kaikesta yhteensä!" sanoi hän.
-
-"Vaitiolosta, varastetuista papereista, valokuvista, kaikesta!"
-
-Leo Carsten hymyili.
-
-"Sitä on vaikea yht'äkkiä sanoa", sanoi hän, "liikeyritys on hyvin
-suuri. Minulla on aina tapana myydä sellaisia asioita enimmän
-tarjoaville."
-
-Prinssi tahtoi hyökätä hänen kimppuunsa, mutta nyt oli Asbjörn Krag
-kylmäverisin. Hän astui väliin.
-
-"Teidän kuninkaallinen korkeutenne", sanoi kristianialainen
-salapoliisi, "olen aina tähän saakka ollut väärässä, mitä tähän juttuun
-tulee. Mutta nyt on kaikki minulle päivänselvää. Saanko luvan tehdä
-erään ehdotuksen?"
-
-Prinssi katseli häntä tutkivin silmäyksin. Leo Carsten ei suonut
-hänelle edes silmäystä.
-
-"Mutta ensin täytyy minun saada vastaus muutamiin kysymyksiin", jatkoi
-Krag.
-
-"Kysykää! Me voimme vastata kaikkeen", sanoi Leo Carsten.
-
-"Ei voida auttaa, että minun on oltava epähieno", sanoi salapoliisi,
-"se on aivan välttämätöntä. Ensinnäkin tahdon kysyä teidän
-kuninkaalliselta korkeudeltanne, tiesittekö, että Rosa Brenner tulisi
-Kristianiaan samaan aikaan kuin tekin."
-
-"Sen kyllä tiesin. Olimme sopineet siitä, että kohtaamme toisemme
-täällä ja -- eroamme. Niinkuin te kenties tiedätte neuvotellaan
-parhaillaan minun ja erään suuren valtakunnan prinsessan avioliitosta.
-Oli välttämätöntä katkaista minun ja neiti Rosan välinen suhde. Ja nyt
-olemme sekä neiti Rosa että minä sopineet keskenämme. Hän oli itse
-esittänyt, että hän jättäisi minulle takaisin muutamia kirjeitä, jotka
-voisivat saattaa minut huonoon valoon siinä tapauksessa, että ne
-joutuisivat tunnottomien henkilöiden käsiin."
-
-"Ja nämä kirjeet olivat hänen teräslaukussaan?"
-
-"Niin", vastasi prinssi, "vahvassa teräslaukussa, jota hän kantoi
-olkahihnassa. Varmemmaksi vakuudeksi olin kehoittanut häntä sallimaan
-veljensä matkustaa seurassaan."
-
-"Tiesikö joku muu noista kirjeistä?"
-
-"Otaksun", vastasi prinssi, "että hänen majesteettinsa tiesi, että
-neidillä oli hallussaan muutamia kirjeitä."
-
-Nyt yhtyi Leo Carsten puheeseen.
-
-"Pidän sopimattomana", sanoi hän ylimielisesti, "että minun päämieheni
-yksityisasioista keskustellaan tällä tavalla."
-
-Prinssi hätkähti.
-
-"Ajattelin juuri sitä", mutisi hän.
-
-Asbjörn Krag kääntyi nyt Leo Carstenin puoleen.
-
-"Siis kuningas on ottanut teidät palvelukseen?" kysyi hän.
-
-"Niin, meidät molemmat", jatkoi Carsten samalla osoittaen
-seuralaistansa, tyhmää, lihavaa itävaltalaista.
-
-"Voin selittää sen siten", sanoi prinssi, "että hänen majesteettinsa
-epäluuloisuuteen taipuvaisuudessaan on pelännyt, ettei minun onnistuisi
-saada kirjeitä neiti Brenneriltä. Hän nauroi, kun kerroin, että neiti
-Brenner itse oli esittänyt tällaista menettelyä, koska hän pelkäsi,
-että kirjeet joutuisivat tunnottomien ihmisten käsiin. Senvuoksi on hän
-omasta aloitteestaan ryhtynyt toimiin saadakseen kirjeet haltuunsa. Hän
-on sitä varten ottanut nämä molemmat roistot palvelukseensa. Siinä on
-hänen majesteettinsa iskenyt kirveensä kiveen, hän, joka muutoin on
-sangen viisas ja selväjärkinen mies."
-
-Kääntyen Leo Carsteniin sanoi prinssi:
-
-"Mutta eihän hänen majesteettinsa ole kehoittanut teitä seuraamaan
-minua voidaksenne sopivassa tilaisuudessa valokuvata minut jossakin
-mieltäkiinnittävässä tai harmillisessa tilanteessa."
-
-"Ei suinkaan", vastasi Leo Carsten häikäilemättömästi hymyillen, "se on
-meidän omaa keksintöämme."
-
-"Arvelimme, että valokuvasta voisi olla meille hyötyä."
-
-"No hyvä", jatkoi prinssi, "kun arvoisain herrain onnistui Krokklevenin
-matkalla ryöstää neiti Brenneriltä tuo kallisarvoinen teräslaukku, tuli
-tapaamisemme vielä välttämättömämmäksi kuin muuten. Neiti kirjoitti
-minulle siitä. Päätin heti tulla hänen luokseen osaksi sanoakseni
-hänelle jäähyväiset, osaksi puhuakseni varastetuista kirjeistä. Minähän
-en voinut tehdä tätä vierailua koko maailman nähden, ja senvuoksi tulin
-pakotetuksi järjestämään sen toisella tavalla. Hänen veljensä tuli
-linnaan. Minä otin hänen viittansa ja hattunsa ja onnistuin sillä
-tavalla hiipimään pois linnasta."
-
-"Siksi hän ei siis ontunut", mutisi Asbjörn Krag.
-
-"Mitä sanoitte?"
-
-"Ah, en mitään."
-
-"Saadaksemme asian nopeasti ratkaistuksi", jatkoi prinssi, "paljonko
-vaaditte, herrat?"
-
-"Päämiehemme...", aloitti Leo Carsten.
-
-Prinssi keskeytti hänet.
-
-"Niin, jos te todellakin aiotte antaa kirjeet hänen majesteetilleen,
-niin onhan se hyvä. Onko palkkio tuosta kepposesta määrätty etukäteen?"
-
-"On."
-
-"Ja te tahdotte antaa hänen majesteetilleen kirjeet tuosta hinnasta?"
-
-Leo Carsten alkoi nauraa.
-
-"Mitä nauratte?" kysyi prinssi kärsimättömänä.
-
-"Nauran vain ajatukselle, että luovuttaisimme kirjeet tuohon
-naurettavaan hintaan."
-
-"Ajattelin juuri sitä", sanoi prinssi, ottaen samalla hattunsa ja
-vetäen hansikkaat käteensä.
-
-"Silloin ei teillä, herra salapoliisi, ole muuta tehtävää kuin täyttää
-velvollisuutenne. Nämähän ovat kaksi katalaa rahojenkiristäjää, jotka
-ansaitsevat mitä ankarimman rangaistuksen."
-
-"Epäilemättä, teidän kuninkaallinen korkeutenne", vastasi Leo Carsten,
-"mutta, onnettomasti kyllä, olemme nyt hänen majesteettinsa
-suojeluksessa. Meillä on paperit siitä. Meidän tarvitsee vain kääntyä
-konsuliviraston puoleen."
-
-"Konsulivirasto ei toimi vastoin minun käskyjäni."
-
-"Vai niin, silloin saamme heti kuulla häväistysjutun, teidän
-kuninkaallinen korkeutenne, verrattoman häväistysjutun, oikean
-maailmanskandaalin."
-
-Prinssi puri huultaan.
-
-"Mitä siis tahdotte minun tekevän?" lausui hän.
-
-"Kirjeitä ei toistaiseksi julkaista. Ainakaan ei ennenkuin kaikki
-mahdolliset neuvottelut ovat rauenneet. Mehän voimme jatkaa
-neuvottelujamme Münchenissä, teidän kuninkaallinen korkeutenne. Siellä
-meidän ei tarvitse pelätä nokkaviisaan poliisin sekaantumista."
-
-"Luonnollisesti en tahdo enempää puhua kanssanne", sanoi prinssi,
-"tahdotteko olla hyvä ja heti lähteä tästä huoneesta."
-
-Asbjörn Krag oli nyt äkkiä kuullut virkaveljensä Harald Breden äänen
-oven takaa. Hän tiesi, että ovenvartija oli ilmoittanut asiasta Harald
-Bredelle. Hän sekaantui nyt keskusteluun tavalla, joka vaikutti yhtä
-yllättävästi itävaltalaisiin kuin prinssiinkin.
-
-"Peli ei vielä ole voitettu, herrani", sanoi Asbjörn Krag, kääntyen
-molempiin roistoihin päin. "Minulla on ollut onni seurata herrojen
-tekemisiä ja jättämisiä näinä päivinä. Ja minun on muun muassa
-onnistunut saada tietooni erinäisiä lausuntoja, joita herrat,
-varomattomasti kyllä, ovat suustaan päästäneet, kuten esim. että te
-tulisitte lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla j.n.e. Sillä te kaiken
-todennäköisyyden mukaan tarkoititte sitä, että ensin kiristäisitte
-rahoja hänen majesteetiltaan ja sitten prinssiltä, myydäksenne
-lopullisesti kirjeet jollekin kolmannelle henkilölle, joka tarjoaisi
-niistä enimmän."
-
-"Olette oikeassa", sanoi Leo Carsten häikäilemättömästi, "mutta
-riippuuhan kaikki tuo meidän vastaisista neuvotteluistamme. Eihän ole
-mahdotonta, että pääsemme sovintoon. Mutta tunnustan, että
-vaatimuksemme eivät ole pienet."
-
-"Muista lausunnoistanne", jatkoi Asbjörn Krag levollisena, "voin
-esimerkiksi mainita yhden: että prinssin veri tulee vuotamaan..."
-
-Carsten nyökkäsi taasen myöntävästi.
-
-"Kaiken tämän", sanoi Krag, "olisi pitänyt kauan ennen herättää minun
-epäluuloani, myönnän sen. Kenties minun olisi silloin onnistunut tehdä
-tyhjäksi näiden herrojen häpeämätön yritys. Kuitenkin olen siten saanut
-tilaisuuden koota molempia herroja vastaan joukon aineksia, joista voi
-koitua yhtä ja toista hyötyä."
-
-Prinssi oli ottanut viittansa hartioilleen.
-
-Krag saattoi nyt kuulla useampien salapoliisien keskustelevan oven
-takana ja puhui senvuoksi tahallaan niin kovasti, että sekä Harald
-Brede että muut kuulisivat. Hän sanoi:
-
-"Mikäli voin ymmärtää, on tällä kertaa viisi -- kuusi salapoliisia
-ovien ulkopuolella."
-
-Prinssi rypisti otsaansa.
-
-"Pysykää tyynenä, teidän kuninkaallinen korkeutenne. Lähtiessänne tästä
-huoneesta, lähdette herra Brennerinä. Ei kukaan saa tietää, että olette
-ollut täällä."
-
-Leo Carsten tokaisi väliin:
-
-"Unohdatte meidät, herra salapoliisi. Ajatelkaahan, jos mieleemme
-johtuisi salaisuuden paljastaminen."
-
-"Siihen te ette koskaan tule saamaan tilaisuutta", sanoi Asbjörn Krag,
-"koska tuumin vangita teidät."
-
-"Minä toivon, ettei sitä tapahdu", keskeytti prinssi, "en halua mitään
-häväistysjuttua."
-
-Leo Carsten nauroi.
-
-"Siitä voitte itse nähdä", virkkoi hän. "Prinssikin on eronnut teistä.
-Varmemmaksi vakuudeksi tahdon vielä kerran huomauttaa teitä siitä, että
-olemme mahtavan kuninkaan suojeluksessa. Me olemme täällä hänen
-toimestaan. Paperimme osoittavat sen. Vangitseminen ainoastaan
-häpäisisi teitä itseänne."
-
-"Paperit, jotka teillä ovat", sanoi Krag, "ovat varmaankin annetut
-herroille Bleibille ja Wilkensille."
-
-"Niin, ne ovat nimemme."
-
-Asbjörn Krag katsoi Leo Carstenia.
-
-"En tiedä, mikä lihavan toverinne nimi on", sanoi hän, "mutta teidän
-nimenne kaikessa tapauksessa on kokonaan toinen kuin miksi sen
-sanotte."
-
-Näin sanoen hän riisti vale-itävaltalaisen päästä peruukin.
-
-"Leo Carsten!" huudahti hän. "Ettekö nyt näe, ettette olekaan kokonaan
-voittanut peliä? Mitä vielä, kas niin, olkaa nyt hypistelemättä
-revolverianne. Jos ammutte, ampuvat salapoliisit teidät
-silmänräpäyksessä kuin koiran. Ei, rakas Leo Carsten, kuinka suuri
-kansainvälinen rikoksellinen lienettekin, esiinnyitte te aivan liian
-rennosti Kristianiassa."
-
-Tuo niin äkkiä paljastettu Leo Carsten tuli kalpeaksi kuin ruumis. Hän
-nojautui raskaasti tuolinselkämykseen.
-
-"Joskin sihteeri Wilkens on kuninkaallisen suojeluksen alainen, niin ei
-kuitenkaan suurrikollinen Leo Carsten. Ettehän voine luulla, että
-hallitsijalla olisi sellaisia tuttavuuksia. -- Teillä on nyt kaksi
-vaihtoehtoa: joko heti luovuttaa kirjeet ja kamera -- tai myöskin heti
-joutua vangituksi. Ja tiedätte itse, mikä teitä silloin odottaa. Saatte
-puolen minuutin miettimisajan."
-
-"Kuinka paljon olette saanut hänen majesteetiltaan?" kysyi prinssi.
-
-"Kymmenentuhatta", vastasi Leo Carsten.
-
-"Minä annan teille kaksitoista lisää. Tuokaa vain tänne kirjeet."
-
-Tuli silmänräpäyksen hiljaisuus. Krag teki sellaisen liikkeen, kuin
-olisi hän aikonut kutsua ulkopuolella olevat salapoliisit, mutta
-silloin veti Leo Carsten esiin lompakkonsa ottaen siitä pienen
-vaaleanpunaisella silkkinauhalla kiedotun kirjepakan.
-
-Hän heitti sen pöydälle ja asetti kameran viereen.
-
-Prinssi tarttui innokkaasti kirjeisiin ja selaili niitä.
-
-"Hyvä on", sanoi hän, "ne ovat tässä kaikki."
-
-Hän istuutui kirjoituspöydän ääreen ja kirjoitti maksumääräyksen
-kahdelletoistatuhannelle markalle.
-
-Kun hän oli kirjoittanut numerot, kysyi hän:
-
-"Markoissako vai kruunuissa?"
-
-"Kruunuissa", vastasi seikkailija nopeasti.
-
-Hänen kuninkaallinen korkeutensa kirjoitti hymyillen sanan. Kun hän
-ojensi shekin Leo Carstenille, sanoi hän:
-
-"Kuinka paljon olette oikeastaan ajatellut pyytää?"
-
-Leo Carsten, joka taas oli alkanut esiintyä hävyttömänä ja
-välinpitämättömänä, vastasi:
-
-"Olisiko teidän kuninkaallisen korkeutenne mielestä satatuhatta ollut
-liian paljon?"
-
-Prinssi pyysi lainata salapoliisin revolveria.
-
-Saatuaan sen, löi hän revolverinpäällä kameran palasiksi. Senjälkeen
-hän nosti palttoonkauluksen pystyyn.
-
-"Niin, sitten olemmekin valmiita", sanoi hän.
-
-"Minulla on vielä eräs ehto esitettävänä", sanoi Asbjörn Krag, kääntyen
-Leo Carsteniin, "se, että te ja teidän ystävänne silmänräpäyksessä
-jätätte Kristianian. Lupaukseni hänen kuninkaalliselle korkeudelleen
-estää minua vangitsemasta teitä, koska sellainen toimenpide aivan
-varmasti herättäisi uudelleen häväistysjutun, jonka me nyt onnellisesti
-olemme saaneet maailmalta peitetyksi. Siis...!"
-
-"Mutta", keskeytti prinssi, "minä matkustan varsinaisessa junassa klo
-11:10. Pyydän, ettette antaisi näiden herrojen matkustaa samassa
-junassa."
-
-"Hyvä, mutta jo huomisaamuna täytyy teidän olla poissa kaupungista ja
-tästä maasta. Pakoyritys ei auta mitään. Hotelli on salapoliisien
-ympäröimä, viereisissä huoneissa on poliisivahteja, samoin käytävässä
-ja ulkona kadulla. Herrat voivat siis olla levollisia. Jos nyt olisi
-keskipäivä, olisitte voineet ajan kuluksi puhaltaa torvea tai poruttaa
-bassoviulua. Nyt, ikävä kyllä, on tuo liian myöhäistä."
-
-Leo Carsten katsahti uhkaavasti Asbjörn Kragiin ja sähisi:
-
-"Kirottu vainukoira, minä kyllä koetan tavata teitä vielä kerran. Ja
-silloin!"
-
-"Niin, kaikin mokomin", vastasi kristianialainen salapoliisi, "olisi
-todellakin erinomaisen hauskaa saada tavata teitä vielä kerran -- kun
-kaikki edut eivät ole niin ehdottomasti minun puolellani kuin tällä
-kertaa ja _kun meitä eivät sido niin monet arveluttavat seikat_."
-
-Molemmat seikkailijat vietiin nyt huoneisiinsa ja heille annettiin sen
-lisäksi ankara käsky pysyä sisällä. Jokainen pakoyritys aiheuttaisi
-heti vangitsemisen. Sen jälkeen meni Asbjörn Krag ulos salapoliisien
-luo.
-
-Prinssi viipyi tuokion ottaakseen jäähyväiset neiti Brenneriltä.
-
-Krag toimitti niin, että siviilipukuiset poliisit menivät hiukan
-syrjään.
-
-"Mitä on tapahtunut?" kysyi Harald Brede innostuneena.
-
-"Paljon", vastasi Krag. "Mutta kaikki on nyt selvillä, kaikkeen on
-saatu vastaus. Nyt ymmärrän Münchenin poliisilaitoksen ihmeellisen
-käytöksen, ajutantin välttelevän esiintymisen, kaiken."
-
-"Mutta anarkistit?" kysyi Brede.
-
-"Ne ovat kadonneet."
-
-"Sitä en voi ymmärtää."
-
-"Ja parasta on, ettet yritäkään ymmärtää", vastasi hänen virkaveljensä.
-
-Brede heitti Kragiin nopean katseen ja mutisi:
-
-"Hyvä... Minä olen vakuutettu siitä, etten koskaan saa tietää, kuinka
-kaikki kävi."
-
-Samassa silmänräpäyksessä lähti prinssi neiti Brennerin huoneesta
-kulkien käytävän läpi.
-
-"Mutta tuollahan menee nuori Brenner", lausui Harald Brede.
-
-"Niin", vastasi Krag, "siellä hän menee."
-
-"Saako hän todellakin lähteä hotellista?"
-
-Krag nyökkäsi.
-
-Äkkiä tarttui Brede virkaveljensä käsivarteen.
-
-"Mutta hänhän ei onnu", huudahti Brede.
-
-"Ei, hän on jo tullut terveeksi", vastasi Krag hymyillen.
-
-"No", sanoi Harald Brede, "silloin en enempää kysele."
-
--- -- --
-
-Hänen kuninkaallinen korkeutensa matkusti klo 1:10 lähtevässä junassa.
-Hän tervehti ystävällisesti läsnäolevia hallitusviranomaisia. Hän oli
-tyyni ja ystävällinen kuten tavallisesti.
-
-Ainoastaan muutamat tarkat huomioidentekijät väittivät, että prinssi
-oli kalpeampi kuin tullessaan.
-
-Ja kokoontuneessa kansanjoukossa havaitsi Asbjörn Krag nuoren, kauniin
-naisen, jolla oli vihreä sulka hatussa.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Prinssi ja kaunis näyttelijätär, by Sven Elvestad
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PRINSSI JA KAUNIS NÄYTTELIJÄTÄR ***
-
-***** This file should be named 58291-8.txt or 58291-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/8/2/9/58291/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-