Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 13098 insertions, 13478 deletions

diff --git a/58401-0.txt b/58401-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..8511d54
--- /dev/null
+++ b/58401-0.txt
@@ -0,0 +1,13098 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58401 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+ERÄMAAN KULTAA
+
+Kirj.
+
+Zane Grey
+
+
+Englannin kielestä ("Desert Gold") suomensi
+
+Väinö Nyman
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Kirja,
+1921.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+        Esipuhe.
+     I. Vanhat ystävät.
+    II. Mercedes Castañeda.
+   III. Pako erämaahan.
+    IV. Forlorn River.
+     V. Erämaan ruusu.
+    VI. Yaqui.
+   VII. Valkoisia hevosia.
+  VIII. Blanco Sol juoksee.
+    IX. Keskeytetty lepohetki.
+     X. Rojas.
+    XI. Laavan ja kaktustasankojen poikki.
+   XII. Helvetinkuilu.
+  XIII. Forlorn Riverissä tapahtuneita muutoksia.
+   XIV. Kadonnut poika.
+    XV. Erämaahan vangitut.
+   XVI. Vuoristolampaita.
+  XVII. Merkityksellinen hevosen hirnunta.
+ XVIII. Todellisuus unien asemesta.
+   XIX. Forlorn Riverin salaisuus.
+    XX. Erämaan kultaa.
+
+
+
+
+ESIPUHE.
+
+
+Kasvot kummittelivat Cameronin silmissä -- erään naisen kasvot. Ne
+näkyivät hänelle sammuvan kenttätulen valkeassa sydämessä, ne
+kurkistelivat häntä varjoista, jotka liehuivat välkkyvän valon
+yläpuolella, ne seurasivat aavemaisesti hämärässä hänen ympärillään.
+
+Tänä hetkenä, kun aurinko oli jo laskeutunut mailleen ja kuolon
+hiljaisuus vallitsi luonnossa, muistui Cameronin mieleen eräs
+tapahtuma, josta jo oli kulunut pitkä aika. Se oli sattunut hänelle
+eräässä kodissa Peoriassa; siellä oli hän loukannut erästä naishenkilöä
+ja menettänyt hänet, sillä hän oli rakastanut tätä liian myöhään.
+Cameron oli kullanetsijä, yksinäisyyttä tavoitteleva ja synkkiä
+kallioisia erämaita rakastava henkilö senvuoksi, että hän halusi
+oleskella yksinään muistellakseen entistä elämäänsä.
+
+Ääni häiritsi Cameronin mietteitä. Hän kohautti päätään kuunnellakseen.
+Vieno tuuli lietsoi sammumaisillaan olevaa hiillosta, puhalsi kipinöitä
+ja valkoista tuhkaa sekä ohutta savua ympäröivään pimeyteen. Hänen
+aasinsa ei näyttänyt kumminkaan pelkäävän. Äkkiä rikkoi hiljaisuuden
+murmelin karjunta. Se oli omituista, villiä murinaa, ei mitään
+tavallista haukuntaa, vaan kovaäänistä suden ulvontaa, jossa oli kuin
+kaipaavaa valitusta. Kun se taukosi, valtasi Cameronin kauhea
+yksinäisyyden tunnelma. Ääni tuntui kaikuvan edelleen hänen mielessään.
+Hän ja tämä kuljeskeleva susi olivatkin veljeksiä.
+
+Terävä-ääninen metallin kilinä kiviä vasten ja kavioiden pehmeä narina
+hiekassa aiheuttivat, että Cameron tarttui pyssyynsä ja läksi
+liikkeelle sammuvan kenttätulen äärestä. Hän oli jossakin asumattomalla
+rajaseudulla Sonoran ja Arizonan välillä, ja kullanetsijä, joka kesti
+tämän seudun kuumuuden ja hedelmättömyyden, joutui usein monenlaisiin
+vaaroihin.
+
+Pari olentoa, jotka olivat ympäröivää pimeyttäkin tummemmat, lähestyi,
+muutti muotoaan ja päästyään nuotion valopiiriin osoittautuikin erääksi
+valkoiseksi mieheksi raskaasti kuormitettuine aaseineen.
+
+"Hyvää iltaa!" huudahti tulija pysähtyessään katsoen Cameroniin. "Näin
+tulenne. Saanko leiriytyä tänne?"
+
+Cameron tuli esille varjosta tervehtien vierastaan, jota hän luuli
+samanlaiseksi kullanetsijäksi kuin hän itsekin oli.
+
+Hän oli pahoillaan, että hänen yksinäinen yövalvomisensa kenttätulen
+ääressä häiriytyi, mutta siitä huolimatta hän piti arvossa erämaan
+lakia.
+
+Vieras kiitti häntä ja irroitti senjälkeen kantamuksen aasin selästä.
+Sitten avasi hän matkalaukkunsa ja alkoi valmistella itselleen ateriaa.
+Hänen liikkeensä olivat hitaat, mutta kumminkin hyvin täsmälliset.
+
+Cameron katseli häntä vielä hieman vihaisesti, vaikkakin samalla myös
+uteliain ja kasvavin mielenkiinnoin. Nuotio alkoi palaa kirkkaasti ja
+sen valossa Cameron huomasi, ettei hänen vieraansa harmaasta tukasta
+huolimatta näyttänyt vanhalta, ja vaikka hänen hartiansa tosin
+olivatkin jo kumarassa, näytti hän vielä hyvin voimakkaalta.
+
+"Oletteko löytänyt kultaa?" kysyi Cameron häneltä ensimmäiseksi
+kysymyksekseen.
+
+Vieras katsahti häneen nopeasti kuin säikähtäen ihmisäänen kaikua. Hän
+vastasi Cameronin kysymykseen ja niin syntyi heidän välillään lyhyt
+keskustelu. Mutta vieras tahtoi silminnähtävästi välttää joutumasta
+pitempiin puheluihin. Cameron kyllä ymmärsi sen. Hän nauroi
+pilkallisesti ja tuijotti terävästi vieraansa ryppyisiin kasvoihin.
+Tässäpä oli totta totisesti toinen omituinen erämaan kävijä, jota
+kannusti jokin muukin voima kuin kullan himo! Cameronista tuntui, että
+hänen ja tämän miehen välillä oli jotakin "hienoa sukulaisuutta",
+jotakin epämääräistä ja selittämätöntä, joka kenties johtui tunteesta,
+että vieras oli samanlainen yksinäinen vaeltaja kuin hänkin, tahi
+aiheutuiko se jostakin syvemmästä käsittämättömästä sukulaisuudesta,
+jonka alku oli menneisyydessä? Cameronin rinnassa alkoivat myllertää
+kauan sitten unhottuneet tunteet, jotka olivat olleet jo niin kauan
+poissa mielestä, ettei hän tahtonut niitä muistaakaan. Mutta ne
+kiusasivat häntä kumminkin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun hän heräsi, huomasi hän suureksi hämmästyksekseen, että hänen
+seuralaisensa oli jo lähtenyt. Jäljet hiekassa osoittivat pohjoista
+kohti. Sillä suunnalla ei ollut ollenkaan vettä. Cameron kohautti
+olkapäitään, se ei ollut hänen asiansa, hänellä oli omat tehtävänsä. Ja
+samassa hän unhotti omituisen vieraansa.
+
+Cameron alkoi päivähommansa kiitollisena yksinäisyydestä, jota ei nyt
+mikään häirinnyt, sillä ympäröivässä kuilujen kyntämässä ja kaktuksia
+kasvavassa seudussa ei näkynyt mitään elämää. Hän kulki lounaaseen päin
+milloinkaan poikkeamatta kauaksi kuivasta virranuomasta, ja
+välinpitämättömästi erikoisetta innostuksetta hän haeskeli kullan
+merkkejä.
+
+Työ oli hyvin vaivalloista, mutta lepohetket, joita hän soi itselleen
+silloin tällöin, eivät johtuneet väsymyksestä. Hän pysähtyi
+katselemaan, kuuntelemaan ja tunnustelemaan. Tämän laajan hiljaisen
+maailman merkitys hänelle oli aina ollut jonkunlainen salaperäisyys,
+jonka hän vain tunsi sen kaikessa mahtavassa voimassaan, mutta ei
+milloinkaan ymmärtänyt.
+
+Kun hän sinä päivänä ennen hämärää kaivoi kosteaa valkeareunaista
+liejua, saadakseen vettä, hän äkkiä kuuli kovaa jalkojen kolinaa kiviä
+vasten. Solasta lähestyi häntä mies aaseineen. Cameron tunsi hänet.
+
+"Hyvää päivää, ystävä!" huudahti mies pysähtyessään. "Tiemme yhtyivät
+jälleen, mikä mielestäni olikin hyvä."
+
+"Päivää, päivää", vastasi Cameron hitaasti. "Oletteko löytänyt joitakin
+kullanmerkkejä tänään?"
+
+"Ei, en kerrassaan mitään."
+
+He leiriytyivät yhdessä, söivät vähäisen kasvisateriansa, polttivat
+piipullisen tupakkaa ja kääriytyivät peitteihinsä nukkumaan vaihtamatta
+montakaan sanaa keskenään. Aamulla vallitsi heidän kesken yhtäläinen
+vaiteliaisuus, yhtäläinen toistensa vieroilu kuin ennenkin. Mutta
+sälytettyään tavaransa aasin selkään Cameronin seuralainen loi
+katseensa Cameroniin ja lausui:
+
+"Mehän voisimme ruveta yhteishommiin, jos vain se teille sopii."
+
+"En ota milloinkaan osakasta hommiini", vastasi Cameron
+kylmäkiskoisesti.
+
+"Olette yksin, kuten minäkin", lausui toinen lempeästi. "Tämähän on
+äärettömän laaja seutu, ja jos me löydämme kultaa, on sitä kylliksi
+meille molemmille."
+
+"En ole tullut tänne erämaahan yksistään kullan tähden", vastasi
+Cameron nopeasti kylmin äänensävyin.
+
+Hänen seuralaisensa syvälle painuneet, mutta siitä huolimatta kirkkaat
+silmät välähtivät äkkiä. Se pani Cameronin tunnustamaan, ettei hän
+monien vaellusvuosiensa kestäessä ollut tavannut ketään, joka hänen
+rinnallaan olisi voinut kestää erämaan paahtavaa kuumuutta, sokaisevia
+hiekkamyrskyjä ja erämaan kaameata hiljaisuutta ja kolkkoutta. Cameron
+viittasi kädellään laajaa erämaan avaruutta kohti lausuen samalla:
+"Minähän voin kulkea Sonoran erämaan läpi tahi samota vaikka Pinacateen
+tahi pohjoiseen Coloradoon asti. Olette liian vanha mies seuraamaan
+minua."
+
+"En tunne maata, mutta minusta on toinen seutu yhtä hyvä kuin
+toinenkin", vastasi hänen seuralaisensa. Hän näytti hetkiseksi
+unhottavan itsensä luodessaan kaukokantoisen katseen hiekkaista ja
+kivistä erämaata kohti. Sitten hän pienellä, kevyellä lyönnillä ajoi
+aasinsa Cameronin taakse. "Niin, olen tosin vanha. Yksinäinen olen
+myöskin. Sellaiseksi jouduin vasta äskettäin. Mutta, hyvä ystävä, vielä
+sentään kykenen kulkemaan, ja muutamia päiviä kestävä toveruuteni ei
+tule loukkaamaan teitä."
+
+"Samoin on minunkin laitani", lausui Cameron.
+
+He alkoivat yhdessä hiljalleen kulkea erämaata kohti. Auringon
+laskeuduttua he pystyttivät leirin matalan pensaston suojaan.
+Cameron oli iloinen, että hänen toverinsa noudatti intiaanin
+tapaa olla mahdollisimman vaitelias. Seuraavana päivänä olivat
+kullanetsijät saapuneet jo kauas synkkään erämaahan. Nyt alkoi heidän
+vaiteliaisuutensa vähitellen murtua; ensin mursi sen vanhempi mies ja
+sitten aivan huomaamattaan myöskin Cameron. Heikosti palavan leiritulen
+ääressä tämä harmaakasvoinen, ajatuksiinsa vaipunut vanha kullanetsijä
+otti mustan piippunsa suustaan voidakseen sanoa jotakin. Cameron taas
+kuunteli vain ukon puhetta, joskus sentään lausuen hänkin vastaukseksi
+jonkun sanan. Ja niin vähitellen, kun Cameronista alkoi erämaan
+vaikutus tuntua vähemmän synkältä, alkoi hän kiinnittää enemmän
+huomiota toveriinsa ja huomasi, että tämä vanhus erosi suuresti
+kaikista muista, jotka hän aikaisemmin oli kohdannut erämaassa. Tämä
+mies ei milloinkaan valitellut kuumuutta eikä näyttänyt kärsivän
+lentohiekasta, huonomakuisesta vedestä eikä niukasta ravinnosta.
+Päivisin hän harvoin oli jouten. Öisin hän istui unisen näköisenä
+leiritulen ääressä tahi käyskenteli edestakaisin puolihämärässä. Hän
+nukkui sangen vähän ja kävi levolle paljon myöhemmin kuin Cameron. Hän
+oli väsymätön, kärsivällinen ja mietiskelevä.
+
+Cameronin yhä lisääntyvä mielenkiinto toveriinsa pani hänet lopultakin
+tunnustamaan, että hän jo monet vuodet oli tahtonut välttää seuraa.
+Näinä vuosina oli ainoastaan kolme miestä samonnut erämaahan hänen
+kanssaan ja kaikki nämä kolme olivat jättäneet luunsa valkenemaan
+erämaan hiekkaan. Cameron ei ollut välittänyt ottaa selville heidän
+salaisuuksiaan. Mutta kuta enemmän hän tutustui tähän nykyiseen
+toveriinsa, sitä enemmän hän alkoi epäillä, että hän oli menettänyt
+jotakin noissa toisissa. Tämä nykyinen vaitelias toveri muistutti
+jotenkin heistä.
+
+Eräänä iltapäivänä myöhään, taivallettuaan yli valkoisen ja mutkikkaan
+hiekka- ja sora-aavikon, he tulivat kuivalle vesikuopalle. Cameron
+kaivoi syvän kuopan hiekkaan, mutta hänen työnsä ei tuottanut mitään
+tulosta. Hän oli juuri lähtemäisillään väsynein askelin viimeiselle
+vesipaikalle, kun hänen toverinsa pyysi häntä odottamaan. Cameron
+huomasi hänen haeskelevan jotakin laukustaan ja ottavan esille esineen,
+joka muistutti pientä, haaraista persikkapuun oksaa. Hän tarttui
+haaroihin pitäen oksaa edessään siten, että tyvipää viittasi suoraan
+eteenpäin. Senjälkeen hän läksi kulkemaan pitkin joen uomaa. Cameron
+hämmästyi ensin, ihmetteli sitten, sääli ja seurasi lopulta paljaasta
+uteliaisuudesta vanhusta. Hän huomasi, että hänen toverinsa jännitti
+voimakkaasti ranteitaan, kuin taistellen jotakin huomattavan suurta
+voimaa vastaan. Persikkapuun oksan toinen pää alkoi vapista ja kääntyä.
+Cameron ojensi kätensä koskien siihen ja hämmästyi tuntiessaan, että
+jokin ääretön väräjävä voima veti oksan päätä maata kohti. Hän tunsi
+sen ruumiissaan kuin magneettisen sysäyksen, oksa kääntyi kääntymistään
+viitaten lopulta maata kohti.
+
+"Kaivakaa tästä!" lausui ukko.
+
+"Mitä!" huudahti Cameron. Hän luuli miehen menettäneen järkensä.
+
+Hän jäi kumminkin katselemaan, kun hänen toverinsa kaivoi kuoppaa
+hiekkaan. Kolme jalkaa hän kaivoi, sitten neljännen ja viidennenkin,
+jolloin hiekka alkoi muuttua tummemmaksi ja kosteaksi. Kun kuoppa oli
+kuusi jalkaa syvä, alkoi vesi jo pursuta esille.
+
+"Tuokaa minulle pikku astia laukustani", virkkoi ukko.
+
+Cameron täytti ukon pyynnön ja näki tämän asettavan astian syvälle
+kaivamaansa kuoppaan niin, että se esti seinien vyörymisen, mutta salli
+kumminkin veden tihkua lävitse. Cameronin odottaessa täyttyi astia.
+Kaikista merkillisistä tapauksista, joita hän oli nähnyt erämaassa
+olonsa aikana, oli tämä hänen mielestään ihmeellisin. Uteliaana hän
+otti maasta persikkapuun oksan ja piti sitä käsissään samoin kuin hän
+oli nähnyt toverinsakin tekevän. Mutta ihme ja kumma, esine ei
+liikahtanutkaan hänen käsissään.
+
+"Huomaan, ettei teille ole suotu tuota voimaa", huomautti hänen
+toverinsa. "Harvat ihmiset sen sitäpaitsi omistavatkin."
+
+"Omistavat minkä?" kysyi Cameron.
+
+"Voiman löytää vettä tällä tavalla kuin minäkin. Illinoisin valtiossa
+oli eräs vanha saksalainen ukko, joka tällä tavalla määräsi kaivon
+paikan. Hän neuvoi minua huomattuaan minun omistavan saman voiman. En
+voi sitä selittää. Mutta teidän ei tarvitse näyttää niin ällistyneeltä.
+Siinä ei ole mitään yliluonnollista."
+
+"Te siis tarkoitatte sen olevan aivan päivänselvää, että muutamilla
+ihmisillä on magnetismia tahi joku voima tahi keino, jonka avulla he
+voivat löytää vettä, kuten tekin nyt."
+
+"Aivan niin. Se ei ole mitään harvinaista Illinoisissa, Ohiossa eikä
+Pennsylvaniassa. Tuo vanha saksalainen, josta puhuin, ansaitsi rahaa
+kulkien paikasta paikkaan persikan oksa mukanaan."
+
+"Mikä Jumalan lahja erämaassa vaeltajalle!"
+
+Cameronin toveri hymyili -- toisen kerran näiden päivien kuluessa.
+
+He saapuivat nyt seutuun, joka oli rikas mineraaleista, joten heidän
+kulkunsa muuttui hitaammaksi. Tavallisesti he kulkivat siten, että
+toinen kulki jonkun kuivuneen jokiuoman toista puolta ja toinen toista,
+antaen aasiensa kulkea hitaasti eteenpäin ja nykkiä kuivuneen ruohon
+vaalenneita korsia, salviaruohoja ja kaktuksia, sillä aikaa kuin he
+etsivät kuiluista ja pengermäin alta kullan merkkejä. Kun he löysivät
+jonkun kiven, jossa hiukankaan näkyi kullan merkkejä, irroittivat he
+siitä palasen, jota he käsittelivät kemiallisesti. Etsiminen oli
+kerrassaan jännittävää. Työ keskeytyi kumminkin joskus pitkiksi heille
+lepoa suoviksi hetkiksi, jolloin he loivat katseensa kauas autioon
+erämaahan tahi silmäilivät sakean sumun lävitse heijastavia
+vuorenhuippuja. Joku vastustamaton vetovoima, joka ei johtunut
+ainoastaan kullan etsimisen halusta, houkutteli heidät joskus vuorien
+huipuille ja rinteille. Siellä he sitten, kaivettuaan ja kuokittuaan
+ensin tarpeekseen, levähtelivät katsellen laajaa näköalaa, ja illalla,
+kun aurinko menetti kuumuutensa alkaen laskeutua ja piilottaa punaista
+kehäänsä kaukaisten huippujen taakse, pysähtyivät he johonkin
+varjoiseen kuiluun tahi hauskaan kuivuneeseen virran uomaan ja
+rupesivat etsimään vettä. Löydettyään sitä irroittivat he kuormat
+aasien selästä, juottivat eläimet ja laskivat ne laitumelle. Sitten
+valmistivat he leiritulen kuivaneista pensaista. Kun kummallinen hämärä
+muuttui vähitellen synkäksi yöksi, istuivat he nojautuen kiviä vasten
+ja katselivat sammuvaa hiillosta. Sitten hetken kuluttua vaipuivat he
+nukkumaan hiekalle kirkkaiden tähtien valaistessa heidän tummia
+kasvojaan.
+
+Jokaisen seuraavan päivän ja yön kuluttua huomasi Cameron yhä enemmän
+kiintyvänsä omituiseen toveriinsa. Hän huomasi, että muutamien tuntien
+helteisen työn jälkeen hän oli huomaamattaan tullut lähemmäksi
+toveriaan. Hänen täytyi tunnustaa, että muutamien viikkojen oleskelu
+erämaassa oli muuttanut hänet melkein toiseksi mieheksi. Niin hyvin
+sivistyneiden keskuudessa kuin myöskin yksinkertaisissa kaivosleireissä
+oli hänen mielensä aina ollut levoton ja synkkä. Mutta päästyään nyt
+tämän aution maan aaltoilevalle pinnalla hän saattoi katkeruudetta
+katsella rauhattomaan sieluunsa. Vaikuttaako erämaa jalostavasti
+ihmiseen? Cameron uskoi, että asumattomissa seuduissa elävät hurjat
+miehet taistellessaan kylmää, kuumuutta, janoa, nälkää ja kaikenlaisia
+muita puutteita vastaan ja saadessaan usein katsella luonnonvoimien
+hurjinta raivoa, tavallisesti rappeutuvat, muuttuvat eläimellisen
+julmiksi, menettävät kaiken sydämellisyytensä ja sielukkuutensa ja
+raaistuvat joka suhteessa. Hän uskoi kumminkin senkin, että ihmiset
+kuljeskellessaan erämaassa tahi eksyttyään sinne saattoivat usein
+luopua entisistä raakamaisista elämäntavoistaan ja muuttua jaloiksi,
+ihmeellisiksi, vieläpä yliluonnollisiksikin ihmisiksi. Siksipä hän ei
+nyt kummeksinutkaan tunnetta, joka lämmitti hänen vertaan eikä
+ennakkoarvoitusta, että ehkä hän ja tuo mies, heidän ollessaan nyt
+kahden täällä erämaassa, jonne elämän salaperäiset ja säälimättömät
+vaikuttimet olivat heidät karkoittaneet, tulisivatkin katselemaan
+toisiaan Jumalan silmillä.
+
+Hänen toverinsa oli sellainen, joka viimeiseksi ajattelee itseään.
+Cameronia nöyryytti, ettei hän, kaikista ponnistuksistaan huolimatta
+voinut estää toveriaan työskentelemästä enemmän kuin kunkin työpäivän
+osalle tuli. Vaikka tämä mies olikin lempeä, jalosydäminen, levollinen
+ja hyvin hiljainen, näytti hän kumminkin kaikesta mukautuvaisuudestaan
+huolimatta olevan kuin teräksestä. Cameron ei voinut missään suhteessa
+kilpailla hänen kanssaan. Ja se oli vielä merkillisempää, että hän
+näytti haluavan etsiä kultaa Cameronille eikä itselleen. Cameronin
+kädet vapisivat aina, kun hän käänsi kiveä, jonka hän arveli sisältävän
+kultaa, mutta hänen toverinsa oli aina yhtä levollinen.
+
+Eräänä iltana olivat he leiriytyneet erään kuilun äärimmäiseen päähän.
+Päivä oli ollut hirveän kuuma ja vielä kauan aikaa auringonlaskun
+jälkeen säteili kivistä kuumuutta. Yksinäinen erämaan lintu viserteli
+surunvoittoisesti synkkien jyrkänteiden välissä ja joku murmeli vihelsi
+surullisesti etäisyydessä. Tähdet kimaltelivat valkoisina, kunnes suuri
+kuu nousi verkalleen taivaalle vaalentaen kokonaan niiden kirkkauden.
+Ja sinä iltana vahti Cameron toveriaan osoittaen ennen näkymätöntä
+mielenkiintoa tätä kohtaan.
+
+"Toveri, mikä on karkoittanut teidät tänne erämaahan?"
+
+"Näytänkö minä sitten niin karkoitetulta mieheltä?"
+
+"Ei, mutta minusta tuntuu. Haetteko unhotusta?"
+
+"Haen."
+
+"Ah!" huudahti Cameron lempeästi. Hänestä tuntui kuin hän olisi tiennyt
+tämän aina. Hän ei lausunut sen enempää. Hän huomasi ukon nousevan ja
+alkavan yöllisen kävelynsä edestakaisin. Hitain ja kuulumattomin
+askelin, edestakaisin, väsymättä ja lakkaamatta hän vain jatkoi tätä
+kävelyään. Hän ei luonut katsettaan tähtiin eikä seurannut kuun kiertoa
+taivaalla, vaan katsoi koko ajan maahan. Hän näytti elävän ikäänkuin
+toisessa maailmassa, jonka tuo yksinäinen erämaa teki todelliseksi. Hän
+näytti synkältä, surulliselta ja rähnistyneeltä olennolta, joka
+jollakin tavoin pani Cameronin ajattelemaan ihmisten onnettomuutta.
+
+Cameron oli tuskallisesti tietoinen omassa rinnassaan riehuvasta
+kivusta, sydämensä poltosta ja intohimojen viskelemän sielunsa
+taisteluista ja kidutuksista. Hän oli tullut erämaahan muistelemaan
+erästä naista. Hän oli näkevinään tytön sellaisena kuin tyttö
+ensikerran ilmestyi hänen elämäänsä, kultakiharaisena, sinisilmäisenä,
+vaaleaihoisena, punahuulisena, solakkana, hentona ja suloisena. Hän ei
+ollut milloinkaan unhottanut häntä, ja vanhat sairaaksi tekevät muistot
+jäytivät hänen sydäntään. Hän nousi ja kapusi erään harjanteen
+huipulle, missä hän käyskenteli edestakaisin katsellen yliluonnollisiin
+ja salaperäisiin varjoihin, jotka olivat yhtä mustat kuin hänen
+intohimonsakin, ja edelleen taivaalla kiertävään kuuhun ja
+kimalteleviin valojuoviin, jotka katosivat kylmän, sinisen
+taivaanrannan taakse. Kuu loisti taivaalta kirkkaasti ja kylmästi, ja
+valkeat tähdet näkyivät selvästi. Taivaankansi näytti rajattomalta ja
+jumalalliselta. Erämaa ympäröi hänet, hopeajuovainen ja mustaverhoinen
+erämaa, oikea kivi- ja hiekkakaaos, hiljainen, jylhä ja vanha ja aina
+odottava. Se puhui Cameronille, ollen kuin alaston ruumis, mutta omaten
+kumminkin sielun. Tässä äärettömässä hiljaisuudessa näyttivät tähdetkin
+katselevan häntä säälimättömästi ja pahoitellen. Ne olivat paistaneet
+tähän erämaahan, jossa kerran ehkä oli ollut elämää, mutta joka nyt oli
+kuollut ja joka ehkä taasen alkaa elää vain jälleen kuollakseen.
+Hänestä tuntui kauhealta olla siinä yksinään ja todeta, että hän oli
+vain iäisyyttä kohti pyrkivä ihminen. Mutta tämä se juuri antoikin
+hänelle voimaa kestämään. Jollakin tavoin oli hän osa tuosta kaikesta,
+joku atomi tuossa äärettömyydessä, jollakin tavoin tarpeellinen väline
+johonkin käsittämättömään tarkoitukseen, jotakin häviämätöntä tässä
+perikadon, kuoleman ja hävityksen eristetyssä maailmassa, jotakin
+katoavaista, muuttuvaista ja lisäytyvää taivaan kiinteän kannen alla.
+Tässä erämaan äärettömässä hiljaisuudessa oli henkiä, ja Cameronista
+tuntui, että hänen läheisyydessään liehui jotakin, jota hän kuvitteli
+rauhan harhakuvaksi.
+
+Hän palasi leiriin ja etsi toverinsa käsiinsä.
+
+"Luulen, että meitä on täällä pari samanlaista", virkkoi hän. "Nainen
+karkoitti minut tänne erämaahan. Mutta minä tulin tänne muistelemaan
+häntä. Erämaa on ainoa paikka, missä voin sen tehdä."
+
+"Oliko hän teidän vaimonne?" kysyi vanhempi mies.
+
+"Ei."
+
+Seurasi pitkä vaitiolo. Kylmä tuuli puhalteli joen uomasta seuloen
+hiekkaa kuivien salviapensasten läpi ja haihduttaen viimeisenkin
+kuumuuden tähteen. Kenttätuli paloi punertavaksi tuhkakasaksi.
+
+"Minulla oli tytär", lausui Cameronin toveri. "Hän menetti äitinsä
+syntyessään. Ja minä -- minä en tiennyt, miten tyttöjä kasvatetaan. Hän
+oli kaunis ja iloinen. Tuo vanha juttu toistui jälleen."
+
+Hänen lausumansa sanat vaikuttivat omituisen merkitsevästi Cameroniin.
+Ne kiusasivat häntä. Hänen muistonsa olivat virkistyneet. Jos hän
+joskus menneisyydessä oli ajatellut jotakin, joka liittyi hänen
+hylkäämäänsä tyttöön, oli hän unhottanut sen jo aikoja sitten. Mutta
+sellaisen loukkauksen seuraukset ulottuvat kauaksi. Ne iskivät juurensa
+aina tytön kotikynnykselle saakka. Niin, täällä yksinäisessä erämaassa
+hän joutui merkillisellä tavalla tekemisiin oivallisen miehen kanssa,
+isän, joka oli tuhlannut elämänsä senvuoksi, ettei hän voinut unhottaa,
+ja siksi, ettei hänellä ollut enää mitään jäljellä, jonka vuoksi hänen
+olisi kannattanut elää. Cameron käsitti nyt paremmin, miksi erämaa oli
+viehättänyt hänen toveriaan.
+
+"Hyvä, kertokaa minulle lisää", lausui Cameron kiihkeästi.
+
+"Se on tuo vanha juttu. Tyttäreni oli kaunis ja teeskentelemätön.
+Nuoret miehet kilvoittelivat hänen suosiostaan. Luulen, ettei
+hänkään karttanut heitä. Itse olin poissa kotoa päivät päästään,
+työskennellen toisessa kaupungissa. Tyttäreni oli rakastunut erääseen
+hurjaluontoiseen mieheen. En tiennyt siitä mitään, ennenkuin liian
+myöhään. Hän oli päättänyt mennä naimisiin tyttäreni kanssa. Mutta hän
+ei tullutkaan takaisin. Kun tuo häpeä sitten tuli kaikkien tietoon,
+tyttäreni läksi pois kotoa kauas länteen. Jonkun ajan kuluttua kuulin
+kerrottavan hänestä. Hän teki työtä -- elättääkseen pikku lapsensa.
+Kului taas pitkä aika, jolloin en saanut häneltä mitään tietoja.
+Silloin läksin myös länteen. Tyttäreni rakastaja oli myöskin
+matkustanut länteen, sillä siihen aikaan matkustivat melkein kaikki
+ihmiset sinne. Seurasin tuon petturin jälkiä aikoen tappaa hänet. Mutta
+sitten eksyin jäljiltä enkä saanut selville tyttärenikään asuinpaikkaa.
+Hän oli muutellut paikasta paikkaan salatakseen entisyyttään. Siitä
+lähtien olen oleskellut erämaassa etsien kultaa."
+
+"Niin se on tuo vanha, vanha juttu, joskin mielestäni tavallista
+surullisempi", virkkoi Cameron pingotetusti ja luonnottomin äänin.
+"Toveri, mistä Illinoisin kaupungista olette kotoisin?"
+
+"Peoriasta."
+
+"Ja teidän nimenne?" jatkoi Cameron käheästi.
+
+"Warren -- Jonas Warren."
+
+Tuo nimi olisi yhtä hyvin voinut olla Cameroniin ammuttu luoti. Hän
+seisoi jäykkänä ja liikkumattomana, kuten ihminen joskus, kun luoti on
+lävistänyt hänen sydämensä. Hetkisen, kun ajatukset risteilivät hänen
+mielessään kuin häikäisevät salamat, horjui ja vapisi hän peläten
+äärettömästi. Hän soperteli jotain itsekseen ja poistui varjoon. Mutta
+hänen ei tarvinnut pelätä ilmitulemista. Hänen mielenliikutuksensa
+olisi varmasti paljastanut hänet, ellei Warren olisi istunut
+mietiskellen leiritulen ääressä välittämättä toveristaan ja muistellen
+menneitä aikoja.
+
+Cameron poistui nopeasti hämärään veren jyskyttäessä kovasti hänen
+korvissaan ja huulten alituisesti mumistessa:
+
+"Laupias Jumala, Nell oli hänen tyttärensä!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuten tavallisesti käy ajatusten ja tunteiden kasvaessa
+monenkertaisiksi, niin tunsi Cameronkin nyt olevansa aivan poissa
+suunniltaan. Sillä olihan todellakin aivan uskomatonta, että miljoonien
+ihmisten joukosta maailmassa kaksi henkilöä, jotka eivät milloinkaan
+ennen olleet tavanneet toisiaan, oli paennut erämaahan saman naisen
+tähden. Se toi hänen menneisyytensä niin lähelle. Se osoitti
+Cameronille, kuinka välittömästi tuo menneisyydessä sattunut tapahtuma
+hallitsi hänen henkistä elämäänsä. Seikka, mikä teki hänen elämänsä
+vielä merkitykselliseksi, oli samoileminen autioissa hiljaisissa
+seuduissa, missä ei yksikään silmä voinut häntä nähdä eikä päästä
+selville hänen salaisuudestaan. Joku selittämätön kohtalon oikku oli
+vienyt hänet yhteen juuri sen tytön isän kanssa, jota hän oli
+loukannut. Se oli kerrassaan käsittämätöntä, se oli kauheaa. Olihan se
+todella ennenkuulumaton tapaus, että sekä tytön isä että rakastaja
+olivat tulleet kärsimättömiksi saman asian vuoksi.
+
+Cameronin tuska muuttui toivottomuudeksi, kun hän ajatteli Warrenin ja
+hänen itsensä välillä olevaa suhdetta. Jokin hänen rinnassaan kehoitti
+häntä ilmaisemaan itsensä! Warren saattoi tosin tappaa hänet, mutta
+kuoleman pelko ei kiduttanut Cameronia. Hän oli siksi usein elämässään
+katsellut kuolemaa silmiin, ettei hän pelännyt. Mutta hän pelkäsi, että
+paljastamalla asian hän vain lisää tuon paljon kärsineen vanhuksen
+tuskia. Kerta kaikkiaan vannoi Cameron, ettei hän lisää Warrenin huolia
+eikä salli hänen tahrata käsiään vereen. Hän tahtoi kertoa totuuden
+Nellin surullisesta kohtalosta, tunnustaa omat vikansa sekä hyvittää
+asiaa niin paljon kuin suinkin.
+
+Senjälkeen Cameronin ajatukset siirtyivät isästä tyttäreen. Hän -- tuo
+tyttö -- oli jossakin tuolla himmeän taivaanrannan takana. Kaikkina
+kuluneina yksinäisinä hetkinä kenttätulen ääressä oli häntä usein
+ahdistellut Nellin herttainen kuva. Mutta hänen katuva ja julma
+mielikuvituksensa oli valehdellut hänelle. Nell oli ponnistautunut
+pois uhkaavasta syvyydestä. Hän oli rakentanut uudelleen murtuneen
+elämänsä. Ja nyt hän taisteli lapsensa nimen ja onnen puolesta. Pieni
+Nell-raukka! Cameron tunsi ruumistaan värisyttävän, mikä oli uusien ja
+outojen tunteiden aiheuttaman mielenliikutuksen fyysillinen seuraus.
+
+Kun hän katseli veripunaista, synkkenevää erämaata, lakkasi taistelu
+hänen sielussaan äkkiä. Muutos oli käsittämätön, ja hän oli siinä
+näkevinään pilvien ja alueiden suunnattoman laajuuden ja pimeyden ja
+varjojen salaperäisyyden, sekä kuin unhottumattomana harhakuvana
+rajattoman avaruuden edessään. Hän tunsi erämaan ylevyyden, sen
+vaatimattomuuden ja totuuden. Hän oli lopultakin oppinut ymmärtämään
+sitä. Hänen kohtauksensa ja vaelluksensa Warrenin kanssa ei tuntunut
+hänestä enää ollenkaan merkilliseltä. Kumpikin oli kulkenut kohtalon
+määräämää polkua, ja samoin kuin heidän kohtalonsa viivat olivat
+menneinä vuosina selvittämättömästi sotkeutuneet toisiinsa, samoin
+olivat nytkin heidän askeleensa yhtyneet vieden heitä yhteistä
+päämäärää kohti. Vuosikausia olivat he vain olleet miehiä, jotka olivat
+vaeltaneet yksinään sisäisen äänen pakottaessa etsimään, ja erämaa oli
+vienyt heidät yhteen. Vuosikausia he olivat vaeltaneet yksinään
+hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä, missä aurinko paahtoi polttavan
+kuumasti päivät päästään ja tähdet loistivat kirkkaina joka yö,
+totellen sokeasti sisäistä kuisketta. Mutta nyt Cameron tunsi, ettei
+hän enää ollut sokea, ja tämän ilmestyksen välähdyksessä tunsi hän
+saavansa tämän selvänäköisyyden keventääkseen Warrenin taakkaa.
+
+Hän palasi leiriin miettien jotakin keinoa. Kuten aina tähän aikaan
+illasta, kun auringonlaskun rusotus vielä näkyi lännestä, käveli Warren
+edestakaisin hämärässä. Cameron makasi koko yön valveillaan ajatellen.
+
+Aamulla varhain, kun Warren toi aasit takaisin leiriin ja aloitti
+tavanmukaiset lähtövalmistukset, lopetti Cameron vaitiolon.
+
+"Toveri" sanoi hän, "eilinen kertomuksenne pani minut ajattelemaan.
+Haluan kertoa teille jotakin itsestäni. On jo tarpeeksi katkeraa surra
+jotakin, jota on rakastanut, kuten te nyt surette, mutta kärsiä
+unettomana ikuisia tunnontuskia rakastamansa olennon perikadon vuoksi,
+kuten minä olen kärsinyt, on helvetillistä kidutusta. Kuulkaahan.
+Nuoruuteni päivinä -- siitä tuntuu olevan jo pitkä aika, vaikka siitä
+ei vielä niin monta vuotta olekaan -- olin hurjapäinen. Loukkasin
+suloisinta ja rakastettavinta tyttöä, minkä milloinkaan olen tuntenut.
+Poistuin paikkakunnalta aavistamatta ollenkaan saattaneeni hänet
+häpeään. Siihen aikaan alkoi minussa tapahtua suuria muutoksia -- tulin
+kuin toiseksi ihmiseksi -- ja huomasin todellakin rakastavani häntä.
+Sitten sain kirjeen, jonka minun olisi pitänyt saada jo kuukausia
+aikaisemmin. Se kertoi hänen huolistaan, kehoittaen minua nopeasti
+kiiruhtamaan hänen avukseen. Puoleksi mielettömänä häpeästä ja pelosta
+hankin heti naimisiinmenoluvan ja matkustin nopeasti takaisin hänen
+kotikaupunkiinsa. Mutta hän oli jo poistunut paikkakunnalta -- lähtenyt
+jo monta viikkoa sitten ja hänen häpeänsä tunnettiin. Ystävät
+varoittivat minua käskien minun karttaa hänen isäänsä. Matkustin tytön
+jälkeen ja löysin hänet. Menin hänen kanssaan naimisiin. Mutta liian
+myöhään! Hän ei tahtonut elää kanssani, vaan poistui luotani. Seurasin
+häntä länteen, mutta en voinut löytää häntä."
+
+Warren nojautui vähän eteenpäin ja katseli Cameronia silmiin kuin
+hakeakseen niistä katumusta merkiksi, ettei hänen tuntemansa ylenkatse
+ollut täysin oikeutettu.
+
+Cameron kohtasi katseen säikähtämättä alkaen jälleen puhua:
+
+"Kuten luonnollisesti tiedätte, luopuvat monet ihmiset joskus entisistä
+nimistään. Ette kai siis hämmästy, vaikka ilmoitankin teille, ettei
+minun oikea nimeni olekaan Cameron, kuten kerran teille sanoin?"
+
+Warren nousi seisoalleen. Näytti siltä kuin hänen kiinteään
+mielenkiintoonsa ja outoon mielialaansa olisi liittynyt joku aukko,
+joku kasvava epäluulo.
+
+Cameron tunsi sydämensä sykkivän ja jyskyttävän kovasti, ja koko hänen
+ruumiinsa tuntui kangistuvan kuin kylmästä. Hän sai ponnistella
+hirveästi saadakseen huulensa tottelemaan.
+
+"Warren, olen tuo etsimänne mies. Nimeni on Burton. Olen Nellin
+rakastaja!"
+
+Vanhus nousi, tuli Cameronia kohti ja hyökkäsi hänen kimppuunsa
+tarttuen hänen kurkkuunsa peloittavasti tukahduttavin ottein. Ankara
+puristus ja hirmuinen tuska panivat Cameronin huomaamaan vaaran
+ennenkuin se oli liian myöhäistä. Toivoton taistelu suojeli häntä
+kaatumasta maahan tallattavaksi ja muserrettavaksi. Warren näytti hänen
+silmissään raivostuneelta jättiläiseltä. Ennenkuin vanhus alkoi väsyä,
+taisteltiin siinä hoiperrellen, horjuen ja kiristellen. Lopultakin
+Cameron piestynä, verissään ja miltei puolipyörryksissä sai sanoneeksi
+jonkun sanan:
+
+"Warren -- hellittäkää! Antakaa minulle -- yksi minuutti! Minähän näin
+Nellin, tiedätte kai sen?... Pelastin lapsen!"
+
+Cameron tunsi säpsähdyksen, joka värisytti Warrenia. Hän toisti nuo
+sanat yhtämittaa. Jonkun vastustamattoman voiman vaikutuksesta Warren
+vihdoin päästi irti Cameronin ja horjuen taaksepäin seisahtui vihdoin
+ylöspäin ojennetuin vapisevin käsivarsin. Hänen kasvonsa näyttivät
+hirveän synkiltä.
+
+"Warren! Odottakaa ja kuunnelkaa!" läähätti Cameron. "Minullahan on
+avioliittotodistus, minulla on se ollut aina mukanani näinä vuosina.
+Olen säilyttänyt sitä voidakseni kuvitella menetelleeni oikein."
+
+Vanhus huudahti vain katkonaisesti.
+
+Cameron poistui kiviröykkiöiden taakse. Kuinka kauan hän viipyi poissa
+ja mitä hän teki, siitä ei hänellä ollut aavistustakaan. Kun hän palasi
+takasin, istui Warren leiritulen ääressä ollen jo tyyntyneen näköinen.
+Hän puhui ja hänen äänessään oli syvempi kaiku, mutta muuten hän oli
+kuten ennenkin. Sitten he kuormittivat aasinsa ja läksivät yhdessä
+pohjoista kohti.
+
+Cameron tunsi sisimmässään jonkunlaista salaista mielentyydytystä. Hän
+oli keventänyt toverinsa taakkaa. Ja ihmeekseen hän huomasi, että hän
+samalla oli keventänyt myös omaansa. Tästä hetkestä alkaen ei hänestä
+tuntunut niin tuskalliselle muistella Nelliä. Kulkiessaan toverinsa
+kanssa yksinäisten ja hiljaisten seutujen läpi ja maatessaan vierekkäin
+hänen kanssaan tähtien tuikkeessa paljaan taivaan alla alkoi Cameron
+tuntea näkymättömien olentojen, jotka hänestä olivat todellisia,
+rauhasta kuiskaavia henkiä, ahdistavan läsnäolon. Kylmän tuulen
+voivotuksessa, seulottavan hiekan silkinhienossa kahinassa, kaatuvien
+puiden kaukaisessa kumeassa pärinässä ja kiitävän tähden kauniissa
+lennossa kuuli hän näiden rauhan henkien kuiskailevan miten ihmisten
+kärsimät tuskat vihdoinkin muuttuvat siedettäviksi. Myöskin
+keskipäivällä auringon paistaessa täydeltä terältään tuntuivat nämä
+henget hänestä todellisilta. Vieläpä keskiyön kuolettavassa
+hiljaisuudessakin kuuli hän niiden kuiskailevan erämaan tuulessa kuin
+äitiyden luonnolliset äänet, Jumalan kuiskaukset rauhasta erämaan
+yksinäisyydessä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Koitti sitten aamu, jolloin aurinko paistoi kuumasti ja punaisena läpi
+usvaisen, autereisen ilman.
+
+"Hiekkamyrsky on pian niskassamme", sanoi Cameron.
+
+He olivat tuskin ehtineet kulkea penikulmaakaan, kun erämaan laajuinen,
+keltainen lentohiekkavalli kietoi heidät pyörteihinsä. Etsittyään
+suojaa erään kallion juurelta rupesivat he odottamaan toivoen, että
+myrsky oli vain hetkellinen tuulenpuuska, jollaisia usein sattuu
+avoimilla paikoilla. Valitus muuttui ulvonnaksi ja auringon himmeä puna
+vaaleni vähitellen haihtuen tuohon keltaiseen verhoon, samalla kun ilma
+paksuni ja päivä pimeni. Warren irroitti kuormat aasien selästä.
+Cameron otaksui, että hiekkamyrskyt olivat nyt alkaneet muutamia
+viikkoja aikaisemmin kuin tavallisesti.
+
+Miehet peittivät päänsä ja odottivat kärsivällisesti. Kului useita
+tunteja, ja myrsky vain yltyi yltymistään. Cameron ja Warren kastelivat
+kaulaliinansa kenttäpullojensa vedellä, sitoivat ne sitten kasvoilleen
+ja peittivät jälleen päänsä. Lentohiekan murtumaton ontto aalto vyöryi
+vain edelleen. Hiekkaa tuprusi niin, että sitä seuloutui vapisevan
+kallion allekin makuuhuopien painoksi niin paljon, että he olivat
+hautautua sen alle. Tavantakaa täytyi heidän pudistella hiekka pois
+estääkseen sitä painamasta heitä aivan maahan asti. Tavaratkin oli aina
+vähän väliä kaivettava esiin hiekasta. Heidän suojapaikkansa lattia
+kohosi asteittain yhä korkeammalle. He koettivat syödä, mutta hampaissa
+narskahteli niin kuin he olisivat purreet vain hiekkaa. Lopulta eivät
+he tienneet ajastakaan mitään. He eivät uskaltaneet käydä
+nukkumaankaan, sillä se olisi merkinnyt heille samaa kuin tulla elävänä
+haudatuiksi. He saattoivat vain ryömiä kallioseinään kiinni, pudistella
+pois hiekan vaatteistaan, sokeasti kaivaa aina esiin tavaransa ja joka
+hetki läähättää, rykiä ja köhiä pelastuakseen tukehtumasta.
+
+Lopulta rajumyrsky asettui. Unen puute oli tehnyt kullanetsijäin pään
+kipeäksi ja tylsistyttänyt heidän ajatuskykynsä. Heidän aasinsa olivat
+menneet tiehensä tahi olivat ne mahdollisesti hautautuneet hiekkaan.
+Niin kauas kuin silmä kantoi oli erämaa ihmeellisesti muuttunut; se oli
+kuin hiekkamaininkien myllertämä meri. Kaukana pohjoisessa häämötti
+vuorenhuippu, joka oli heidän ainoa varma tienviittansa. Sinnepäin he
+suuntasivatkin askeleensa ottaen mukaansa lapion ja osan tavaroistaan.
+
+Puolenpäivän aikaan katosi vuorenhuippu heidän näkyvistään erämaan
+kirkkaaseen hohteeseen. Kullanetsijät jatkoivat matkaansa edelleen
+käyttäen aurinkoa oppaanaan. Jokaisesta kosteikosta he koettivat etsiä
+vettä. Persikkapuun oksa käsissään onnistui Warren aina määräämään
+vesipaikan. He kaivoivat, mutta vesi oli aina liian syvällä. Vihdoin he
+uupuneina ja vihoissaan vaipuivat uneen nukkuen koko yön ja osan
+seuraavasta päivästäkin. Sitten he onnistuivat löytämään vettäkin. He
+sammuttivat janonsa, täyttivät kenttäpullonsa ja keittivät ruokaa.
+
+Polttavan kuuma päivä löysi heidät äärettömän laajalta tasangolta,
+missä ei ollut mitään suojaa helteistä aurinkoa vastaan. Miehet
+koettivat käytellä vettään niin säästäväisesti kuin suinkin, vaikka
+tosin oli aivan välttämätöntä juoda vähäisen joka tunti. Myöhään
+illalla saapuivat he erääseen solaan, jonka he otaksuivat sen solan
+alapääksi, josta he viimeksi olivat löytäneet vettä. Tuntikausia he
+kulkivat sen toista päätä kohti löytäen vasta myöhään yöllä hakemaansa
+ainetta. Kovasti uupuneina he paneutuivat nukkumaan, eivätkä he vielä
+seuraavana päivänäkään olleet halukkaat poistumaan hyvältä
+vesipaikalta. Kylmä yö pakotti heidät kumminkin jatkamaan matkaansa
+täysine kenttäpulloineen ja uudistetuin voimin.
+
+Aamulla selvisi Cameronille, että he olivat kulkeneet useita penikulmia
+takaisin erämaahan, joka näytti nyt hänestä aivan erilaiselta kuin
+ennen. Punainen aurinko, lisääntyvä kuumuus ja erittäinkin monenlaiset
+suurikokoiset kaktukset osoittivat selvästi Cameronille, että he olivat
+laskeutuneet jonnekin alemmalle seudulle. Vuorenhuippuja näkyi joka
+puolelta, muutamat lähempää, muutamat kauempaa, ja erään sinisen
+kallionkielekkeen, joka kaukana pohjoisessa katkaisi taivaan kirkkaan
+rannan, luuli Cameron ennenkin nähneensä. Kulku sitä kohti oli
+vaivalloista, ei niin paljon jyrkkyyden vaan peninkulmien pituisten
+yksitoikkoisten kohoutumisien vuoksi. Cameron tiesi, että oli
+ainoastaan yksi keino säästää vettä ja jatkaa matkaa pysähtymättä.
+Warren alkoi jo uupua. Usein täytyi hänen pysähtyä lepäämään. Polttavan
+kuuma päivä kului, samoin yökin säälimättömän kylmästi ja kirkkaasti
+loistavine valkoisine tähtineen.
+
+Punniten kenttäpulloa kädessään koetti Cameron saada selville, paljonko
+siinä oli vettä. Kuumuus haihdutti sitä melkein yhtä paljon kuin hän
+joi. Muutaman lepohetken kestäessä, kun hän kostutti kuivaa suutaan ja
+kurkkuaan, sai hän tilaisuuden kaataa hieman vettä omasta
+kenttäpullostaan Warrenin pulloon.
+
+Alussa oli Cameron hillinnyt rauhatonta vilkkauttaan voidakseen
+sovittaa askeleensa vanhemman toverinsa kulun mukaan. Mutta nyt hänestä
+tuntui, että hän oli menettänyt jotakin vaistomaisesta ja kiihkeästä
+innostaan päästä pois erämaasta. Veden ajatteleminen valloitti
+täydelleen hänen mielensä. Hän alkoi kuvitella mielessään, ettei hänen
+viimeinen vähäinen vesivarastonsa juuri ollenkaan vähentynytkään. Hän
+tiesi, etteivät hänen kuvittelunsa vedestä olleet aivan oikeat. Siitä
+huolimatta hän huomasi sen johtuvan enemmän tosiseikoista kuin
+mielikuvituksesta ja alkoi tarkemmin harkita tätä seikkaa.
+
+Kun seuraava päivä valkeni, oli hän vaipuvinaan jonkunlaiseen
+horrostilaan, mutta pitikin tarkasti silmällä Warrenia, joka näytti jo
+elävän muissa maailmoissa, mutta kumminkin, säilyttävän luontaisen
+viekkautensa. Hän otti varovasti Cameronin kenttäpullon ja kaatoi
+siihen vettä omasta pullostaan.
+
+Tämä harmitti Cameronia. Tuo vanha katkeruus, ettei hän kyennyt
+vastustamaan Warrenia, sai hänet jälleen valtoihinsa. Cameron mietti ja
+totesi ajatuksessaan olleensa typerä, kun hän ei aikaisemmin ollut
+oivaltanut tätä tosiseikkaa. Sitten kuin hänen toverinsa oli vaipunut
+sikeään uneen, punnitsi hän molempia kenttäpulloja kädessään. Jos
+Warrenin pullossa oli vettä, oli sitä siinä hyvin vähän. Molemmat
+olivat kärsineet kauheaa erämaan aiheuttamaa janoa, vaikka he olivat
+koettaneetkin salata sen toisiltaan. Kumpikin oli antanut vettä
+toverilleen tehden siten aivan hyödyttömän uhrauksen.
+
+Sen sijaan että vesi olisi sammuttanut heidän molempien tahi ainakin
+toisen janon, oli se haihtunut. Kun Cameron huomasi tämän, otti hän
+vielä kulauksen, viimeisen, ja kaasi lopun Warrenin pulloon. Oman
+kenttäpullonsa heitit hän menemään.
+
+Kohta senjälkeen Warren huomasi, ettei Cameronilla enää ollutkaan
+kenttäpulloa.
+
+"Missä teidän pullonne on?" kysyi hän.
+
+"Kuumuus oli vähällä haihduttaa veteni kuiviin, joten join ajoissa
+viimeiset tipat suuhuni."
+
+"Voi, poikani, sentään!" virkkoi Warren.
+
+Päivä avasi heille punaisen ja viheriän, kallioisen ja kaktuksia
+kasvavan helvetin. Aurinko paahtoi kuin liekki heidän kasvojaan. Warren
+tuli auringon huikaisevasta valosta niin sokeaksi, että Cameronin
+täytyi taluttaa häntä. Vihdoin kaatui Warren uupuneena muutaman
+pengermän varjoon.
+
+Cameron lepäsi ja odotti toivottomasti katsellen kuumin ja väsynein
+silmin alas harjanteelta, missä hän istui. Pengermä oli rosoisen,
+suunnattoman porrastien yksinäinen askelma. Alhaalta näkyi synkkä,
+hedelmätön ja autio laakso. Tumma leveä juova, joka oli kumminkin
+vaaleampi harmaata ympäristöään, kiemurteli sen pohjassa. Joskus
+maailmassa siellä virrannut joki oli jättänyt merkin uomastaan tämän
+hylätyn laakson mutkaiseen pohjaan.
+
+Liikahdus, joka kuului siltä suunnalta, missä Warren oli, kiinnitti
+Cameronin huomiota. Nähtävästi oli vanha kullanetsijä saanut jälleen
+näkönsä ja jonkun verran voimistunut, koska hän oli noussut ja alkanut
+kulkea pitkin jokiuomaa persikkapuun oksa kädessään. Hän ei ollut
+heittänyt tuota kallista puunkappaletta menemään. Cameronin mielestä
+oli veden etsintä tällä seudulla aivan toivotonta, sillä hän huomasi,
+että tämä jokiuoma oli kerran ollut kanjonina, jonka erämaan tuulet
+olivat täyttäneet hiekalla. Warren pysähtyi kumminkin erääseen syvään
+kuoppaan ja lyöden kenttäpullonsa kahtia ryhtyi hän käyttämään sen
+toista puolta kuin lapioa. Hän kaivoi syvän, laajan kuopan, niin
+laajan, että Cameron luuli jo varmasti hänen menettäneen järkensä.
+Cameron pyysi ystävällisesti häntä lopettamaan turhat puuhansa,
+koettaen lopulta pakottaakin häntä, mutta kaikki hänen vaatimuksensa
+olivat hyödyttömät. Warren työskenteli hitain, keskeytymättömin ja
+tarkoitukseen sopivin liikkein. Hän puuhasi tällä tavoin tuntikausia.
+Kun Cameron huomasi hiekan syvemmällä tummenevan ja kostuvan, alkoi hän
+lopultakin uskoa, että, niin kummalliselta kuin asia näyttikin, saattoi
+sieltä sittenkin löytyä vettä. Hän hyppäsi myöskin kuoppaan ja alkoi
+kaivaa maata kenttäpullon toisella puoliskolla. Molemmat miehet
+puuhasivat nyt laajentaen ja syventäen kuoppaa yhä enemmän. Hiekka
+muuttui kosteaksi ja sitten vetiseksi. Syvän kuopan pohjalla oli hiekka
+karkeajyväistä, muuttuen lopulta soraksi. Vihdoin vesi pulpahti esiin,
+ja sitä tuli runsaammin kuin Cameron muisti milloinkaan ennen nähneensä
+erämaassa. Pian täyttäisi se koko kuopan ja virtaisi reunojen yli.
+Cameron ei voinut muuta kuin ihmetellä tätä seikkaa. Kuivan vuodenajan
+loppu oli lähellä. Ehkä tämän laaksonpohjan alla virtasi joku
+maanalainen virta tullen tässä kohden lähelle maan pintaa. Cameron oli
+ennenkin kuullut sellaisista erämaan ihmeistä.
+
+Veden löytäminen virkisti Cameronin sammumaisillaan olevia toiveita.
+Mutta vain hetkeksi. Warren oli uupunut kokonaan.
+
+"Olen mennyttä miestä. Älä vitkastele", kuiskasi hän, "Poikani, mene --
+mene!"
+
+Sitten hän kaatui. Cameron veti hänet hiekkakuopasta taluttaen hänet
+erääseen pengermän alla olevaan varjoisaan paikkaan lepäämään.
+Istuessaan väsähtäneen Warrenin vieressä Cameron huomasi jokiuoman
+seinämissä maalattuja kuvia. Usein ennenkin oli hän löytänyt erämaasta
+samanlaisia maalauksia, joita olivat tehneet seudun esihistorian
+aikaiset ihmiset. Sitten hän totuttuun tapaansa otti vaistomaisesti
+erään kiven maasta ja alkoi sitä tarkastella. Sen paino kiinnitti hänen
+huomionsa siihen tarkemmin. Kiven väri oli omituisen musta. Hän
+raaputteli kiven päällimäistä mustaa kerrosta löytääkseen siitä kullan
+merkkejä. Hänen ympärillään oli runsaasti mustia piikiviä ja mustan
+rapautuneen kallion palasia, joissa näkyi kullan merkkejä.
+
+"Warren! Katsokaa! Koettakaa! Kultaa!"
+
+Mutta Warren ei ollut sellaisesta ennenkään välittänyt ja nyt hän
+sitäpaitsi oli melkein sokea.
+
+"Mene -- mene!" kuiskasi hän vain.
+
+Cameron katseli tuon aution laakson harmaata pohjaa, ja joku hänen
+rinnassaan oleva salainen kannustin, joka ei ollut järjen eikä
+mielenliikutuksen aiheuttama, joku kuvaamaton outo tunne pakotti hänet
+lupaamaan.
+
+Senjälkeen pystytti hän kivistä merkin kullanlöytöpaikalle. Sen
+tehtyään hän meni tiedottoman Warrenin luo. Hetket kuluivat muuttuen
+tunneiksi. Cameronilla oli vielä sen verran voimia jäljellä, että hän
+voi koettaa päästä pois erämaasta. Mutta tuo sama selittämätön tunne,
+joka oli kiristänyt häneltä tuon oudon tahdottoman lupauksen
+Warrenille, viivytti häntä vieläkin kaatuneen toverinsa luona. Hän
+huomasi kirkkaan auringon muuttuvan kullanväriseksi, sitten punaiseksi
+ja laskeutuvan vuorien taakse länteen. Seutu alkoi kietoutua hämärään.
+Sitä kesti jonkun aikaa, kunnes se muuttui pimeäksi. Taivaankansi
+kimalteli kohta täynnä kirkkaita tähtiä. Niin oli heillä taas edessään
+hiljainen, kirkas erämaan yö.
+
+Cameron jatkoi yhä valvomistaan. Kun pitkät tunnit kuluivat, hiipi
+hänen olentoonsa lohduttava tunne, ettei hänen tarvitse ikuisesti
+karttaa unta. Kapea valo leimahti pimeän, rosoisen taivaanrannan takaa
+ja surullinen, onneton kuu nousi taivaalle muuttaen valkoisen yön
+varjojen yöksi. Täydellinen kuolonhiljaisuus otti erämaan haltuunsa
+mykistyttäen sen. Senjälkeen kuiskasi tuo selittämätön "joku" hänelle,
+että hän oli yksinään. Hänen ei olisi tarvinnut tuijottaa pimeään, vaan
+katsoa ainoastaan sivulleen.
+
+Toisetkin kasvot kummittelivat Cameronin silmissä -- erään naisen
+kasvot. Ne liehuivat valkean kuunvalon varjoissa kadoten joskus
+pimeään, ne pehmenivät muuttuen suloisiksi nuoren tytön kasvoiksi,
+joissa oli samanlaiset tummat, ahdistavat silmät kuin äidilläkin.
+Cameron rukoili tuota sydämessään piileskelevää nimetöntä, tuota
+henkeä, joka oli yhtä käsittämätön ja salaperäinen kuin elämä. Hän
+rukoili tuota nimetöntä oliota ulkopuolella, josta hänen ympärillään
+olevat kalliot ja hiekka, piikkiset kaktukset ja karkea laava ja tuo
+ääretön erämaa tähtimantteleineen olivat vain atoomeja. Hän rukoili
+siunausta tuolle naiselle ja onnea tämän pikku lapselle. Sekä äiti että
+tämän pieni lapsi olivat nyt lähellä hänen sydäntään. Aika- ja
+etäisyysrajat olivat poistuneet. Hänellä oli uskoa, horjumatonta uskoa
+-- hän katsoi tulevaisuuteen. Menneisyyden kohtalon langat, jotka niin
+erottamattomasti olivat punoutuneet hänen erehdykseensä, purkautuivat
+hänelle kaikessa surullisuudessaan täällä yksinäisessä erämaassa.
+
+Cameron otti sitten taskustaan pienen läkkipeltilaatikon ja avattuaan
+sen otti hän sieltä kokoontaitetun avioliittotodistuksen. Hänellä oli
+kynäkin mukanaan ja hän kirjoitti jotakin paperille käyttäen musteen
+asemesta verta. Kuu tarjosi hänelle kylliksi valoa, ja taitettuaan
+jälleen paperin kokoon pani hän sen läkkipeltilaatikkoon, jonka hän
+sitten kätki erään suuren kiven alle. Siellä se säilyi hyvin pölyltä,
+kosteudelta ja kuumuudelta pitkät ajat. Kuinka kauan olivat nuokin
+maalatut kuvat tuossa kuivassa kallion seinämässä pysyneet kirkkaina ja
+selvinä? Täällä erämaassa ei ollut teitä, ja aina tapahtui täällä
+selittämättömiä muutoksia. Cameron näki tämän luonnon muuttuvaisen
+luonteen -- hiekka tulee edelleenkin jatkamaan lentoaan, uurtamistaan
+ja hautaamistaan, joet tulevat syventämään uomiaan ja tulvimaan,
+kalliot tulevat rapautumaan kuumuuden ja sateen vaikutuksesta,
+lumivyöryt tulevat hävittämään ja kaktuksen siemenet tulevat lentämään
+tuulen mukana tarttuakseen johonkin koloon ja tunkeakseen maahan
+janoisin juurin. Vuodet kuluisivat. Cameron oli näkevinään ne ja samoin
+kohtalon johtavan erästä lasta tähän autioon seutuun, josta se ehkä
+löytäisi rakkautta ja onnea ja isänsä haudan.
+
+Cameron peitti toverinsa tummat, hiljaiset kasvot alenevan kuun
+heijastavalta valolta.
+
+Tämä toimenpide erotti hänen ajatuksensa oleellisista asioista. Ne
+haihtuivat hänen mielestään lopullisesti. Epämääräisesti, uneksivasti
+hän näytti tutkistelevan sieluaan. Yö valkeni harmaaksi päiväksi
+muuttuen jälleen yöksi, joka oli yliluonnollisen synkkä. Silloin tuolta
+erämaan kauheasta tyhjyydestä ja kuolonhiljaisesta yksinäisyydestä
+hiipivät hänen eteensä rauhan henget. Majesteetillisesti ne asettuivat
+hänen ympärilleen järjestyen ja tutkistellen juhlallisessa asemassa ja
+liikkuen vaivuttaakseen hänet heidän tyyneen rauhaansa.
+
+
+
+
+I.
+
+VANHAT YSTÄVÄT.
+
+
+Richard Gale huomasi, että hänen oleskelunsa lännessä oli muodostunut
+sellaiseksi kuin hänen harmistunut isänsä oli ennustanutkin:
+laiskoittelemiseksi siellä ja uneksimiseksi täällä todellisetta
+tarkoituksetta ja päämäärättä.
+
+Samanlainen harkinta kuin edellinenkin, ainoastaan vakavalaatuisempi ja
+ehkäpä jossakin määrin toivottomampi, oli tuonut Galen nyi rajalle. Jo
+jonkun aikaa oli sanomalehdissä kerrottu Meksikon vallankumouksesta,
+sissisodasta, Yhdysvaltain ratsuväen vartiotoimesta kansainvälisellä
+rajalla, amerikkalaisten lehmäpaimenten hurjista taisteluista
+vallankumouksellisten kanssa ja mieltäpöyristyttäviä kuvauksia
+villeistä ratsastajista ja rosvoista. Harkittuaan näitä huhuja uskalsi
+Gale epäillä niiden totuutta. Mutta koska hän Montanassa, Wyomingissa
+ja Coloradossa olisi varmaankin saanut kauan odottaa sopivaa
+tilaisuutta ja seikkailuja, oli hän matkustanut lounaaseen Arizonan
+rajalle, jossa hän toivoi näkevänsä jännittävämpää elämää. Hän ei
+paljonkaan välittänyt, mitä tapahtui. Kuukausimäärät kestänyt hyödytön
+kulkeminen sellaisin toivein, että hän lopultakin saisi toimen, joka
+hänelle sopisi, oli taivuttanut Richardin myöntämään, että isä oli
+sittenkin ollut oikeassa.
+
+Eräänä iltana lokakuun alkupuolella Richard saapui Casitaan.
+Hämmästyksekseen huomasi hän, että kaupunki oli ilmeisesti
+merkityksellinen paikka. Rautatien asemalla oli suuri joukko tyrkkiviä,
+lörpötteleviä sombreropäisiä meksikolaisia. Hän luuli melkein olevansa
+aivan vieraassa maassa. Jonkun ajan kuluttua hän huomasi muutamia
+miehiä, jotka kuuluivat samaan kansallisuuteen kuin hänkin. Hän
+palkkasi niistä yhden viemään hänen matkatavaroitaan hotelliin. He
+kulkivat leveää, hyvin valaistua katua, jonka varrella oli komeita
+taloja ja niissä paljon valaistuja ikkunoita. Useimmat vastaantulijat
+olivat meksikolaisia. Hänen oppaansa selitti hänelle, että pienempi
+puoli Casitasta kuului Arizonaan ja suurempi Meksikoon. Samoin osa sen
+monituhantisesta asukasluvusta asui eteläpuolella katua, joka oli
+rajana. Lisäksi hän kertoi, että kapinalliset olivat sinä päivänä
+tulleet kaupunkiin ja panneet melkein kaikki asiat sekaisin.
+
+Richard Galen rahavarat olivat niin vähissä, että hänen oli pakko
+sivuuttaa paremmat hotellit ja pyytää opastaan ohjaamaan hänet johonkin
+halpaan matkustajakotiin. Kun sellainen oli löydetty, taivuttivat
+silmäys lämpiössä vetelehtiviin tyhjäntoimittajiin ja mukavuuden halu
+Galen vaihtamaan matkustuspuvun yksinkertaiseen kävelypukuun ja
+kenkiin.
+
+"Olen miltei perikadon partaalla", puheli hän ajatuksiinsa vaipuneena
+itsekseen. "Isäni sanoi, etten voi ansaita ollenkaan rahaa. Hän ennusti
+oikein -- ainakin tähän asti. Lisäksi hän sanoi, että palaan kotiin
+pettynein toivein. Mutta siinä hän erehtyi. Aavistan nimittäin, että
+tässä kaupungissa tapahtuu minulle vielä jotakin."
+
+Hän meni laajaan, valkoiseksi pestyyn, korkeaan eteiseen ja sieltä
+äärettömän suureen huoneeseen, joka, ellei siinä olisi ollut
+pallopelipöytiä, tarjoilutiskiä ja penkkejä, olisi näyttänyt pikemmin
+pihamaalta kuin huoneelta. Lattia oli ladottu pyöreistä kivistä, seinät
+olivat savesta ja ikkunat aukenivat kuten ovet. Sininen savupilvi
+täytti huoneen. Gale kuuli pallojen kalinan ja lasien helinän väkeä
+täynnä olevasta tarjoiluhuoneesta. Siellä oli paljassäärisiä,
+sandaalijalkaisia meksikolaisia valkoisissa viitoissa ja toisia
+punaisissa ja mustissa kaavuissa. Olipa joukossa ahtaita sinisiä
+univormujakin olkapäillä olevine kultaripsuineen tahi tupsuineen.
+Näillä miehillä oli vöissään raskaat luuperäiset pistoolit, ja kaikesta
+päättäen olivat ne joko meksikolaisia poliiseja tahi sotilaita.
+Väkijoukossa oli myös mustapartaisia, karkeapiirteisiä amerikkalaisia,
+joista toiset pelasivat uhkapeliä pienten pöytien ääressä, toisten
+nauttiessa väkijuomia. Pallopöytien ympärillä kuhisi äänekäs
+nuorisojoukko, josta muutamat olivat niin päihdyksissä, että töintuskin
+pysyivät jaloillaan. Khakipukuisia ratsumiehiä riensi ulos ja sisälle.
+
+Huoneen toisessa päässä, joka oli melkein kuin erillään yleisestä
+osasta, oli pienen pöydän ääressä kuusi henkilöä, joista neljä istui ja
+kaksi seisoi. Gale katsoi näihin viimeksimainittuihin jo toisen kerran.
+Niiden teräväpiirteiset pronssinväriset kasvot ja terävät silmät,
+pitkät, notkeat ja solakat ruumiit sekä välinpitämätön ja huoleton
+esiintyminen, joka näytti olevan heille luonteenomaista, olisivat jo
+leimanneet heidät lehmäpaimeniksi noitta solkiniekka sombreroittakin,
+värillisittä kaulaliinoittakin ja pitkävartisitta, korkeakantaisitta
+saappaittakin, joissa oli suuret hopeakoristeiset kannukset. Gale ei
+voinut olla myöskään huomaamatta, että noilla paimenilla oli pistoolit,
+mikä seikka oli melkein kuin isku hänen mielikuvituksilleen
+nykyaikaisesta lännestä. Tämä pakotti osaltaan häntä hieman uskomaan
+huhuja, että rajalla todella tapeltiin. Häntä värisytti.
+
+Hän tyydytti nälkänsä viereisessä huoneessa ja kun hän palasi sieltä
+kapakan puolelle, törmäsi hän erääseen sotilaspukuiseen mieheen.
+Kumpainenkin pyysi heti anteeksi kömpelyyttään. Gale oli jo aikeissa
+jatkaa matkaansa, kun toinen hämmästyneenä pysähtyi paikoilleen ja
+kumartuen eteenpäin huudahti:
+
+"Dick Gale?"
+
+"Aivan niin", vastasi Gale myöskin hämmästyneenä. "Mutta kuka te sitten
+olette?"
+
+Hän ei voinut nähdä vieraan kasvoja, koska niitä varjosti leveälierinen
+hattu, joka oli painettu syvälle päähän.
+
+"Jupiter vieköön, Dickhän se sittenkin on! Tämähän on kerrassaan
+suurenmoista! Etkö tunne minua?"
+
+"Olen muistaakseni jossakin kuullut äänenne", vastasi Gale.
+"Mahdollisesti tunnen teidät sitten, kun vedätte tuon suuren hattunne
+pois silmiltänne."
+
+Vastaukseksi mies, totellen äkillistä mielijohdettaan, vei Galen
+kiireesti ravintolan puolelle, missä hän siirsi hattunsa
+takaraivolleen, paljastaen kauniit, päivettyneet kasvonsa.
+
+"George Thorne! No vie sinun --!"
+
+"Hiljaa, hiljaa, ei sinun tarvitse huutaa!" keskeytti toinen tarttuen
+Galen ojennettuun käteen. Se oli hyvin merkityksellinen, kova ja
+kiinteä kädenpuristus. "Minun täytyy esiintyä täällä tuntemattomana.
+Siihen on minulla omat syyni. Selitän asiat sinulle hetken kuluttua.
+Totta totisesti, olipa hauska tavata sinua! Viisi vuotta sitten näin
+sinut viimeksi pelaamassa jalkapalloa eräällä urheilukentällä
+Wisconsinissa, ja silloin olit sinä koko pelijoukkueesi tähti."
+
+"Älä muistele enää sitä", lausui Dick nauraen. "George, vannon, että
+iloitsen enemmän sinun näkemisestäsi kuin sinä minun. Siitä onkin
+aikaa. Menit muistaakseni silloin sotaväkeen, etkö mennytkin?"
+
+"Menin. Olen täällä nyt yhdeksännen ratsuväkirykmentin kanssa. Mutta
+viis minusta. Mitä asioita sinulla on täällä? Haluan vain kuulla
+suunnitelmasi. Dick, et suinkaan aikone lähteä kullanetsintään tahi
+karjanpaimeneksi tuonne Jumalan hylkäämään erämaahan?"
+
+"Suoraan sanoen, George, en totta totisesti tiedä itsekään enemmän kuin
+sinäkään, miksi olen tänne tullut."
+
+"Tuohonpa en voi vastata juuri mitään!" huudahti Thorne istuutuen
+tuolilleen hämmästyneenä ja uteliain ilmein. "Ovatko asiat hullusti!
+Sinä olet saanut niin paljon rahaa isältäsi, ettei sinulla ole halua
+mihinkään todelliseen työhön. Dick, sinun laitasi ei voi olla
+huonosti?"
+
+Galen mieli heltyi. Miten suloista olikaan tavata ystävä, jolle
+voi puhua asioistaan! Hän ei ollut milloinkaan pitänytkään
+yksinäisyydestään.
+
+"George, tunnustan, etten itsekään tiedä, mikä voima minut tänne veti.
+En suorastaan riitaantunut isäni kanssa, mutta -- kirottua -- isä
+loukkasi minua, suorastaan häpäisi minut ja niin painalsin minä
+länteen. Näin se kävi. Lopetettuani lukuni koetin olla hänelle mieliksi
+tekemällä milloin mitäkin, aina sen mukaan, mitä hän esitti
+tehtäväkseni. Totta puhuen ei minusta ollut lukumieheksi. Panin kaikki
+asiat sekaisin. Isäni alkoi hermostua minuun. Joka päivä hän jaaritteli
+minulle yhtä ja toista, kunnes kärsivällisyyteni loppui. Sekin vähäinen
+kyky, jonka omistin, haihtui, saadessani muistutuksia, ja siinä sitä
+sitten oltiin. Isälläni ja minulla oli melko ikävä puolituntinen
+yhdessä. Kun lopetin, sanoin hänelle suoraan lähteväni länteen
+elättämään itseäni, eikä se olisi tuntunut niin katkeralta, ellei hän
+olisi nauranut minulle. Hän sanoi minua rikkaan miehen pojaksi,
+laiskaksi, mukavuutta rakastavaksi, selkärangattomaksi keikariksi. Hän
+ei sanonut uskovansa minulla olevan niin paljon luonteen lujuutta, että
+voisin taistella puutteita vastaan, eikä niin paljon rohkeutta, että
+uskaltaisin naida jonkun sisarieni kauniin ystävättären. Hän sanoi,
+etten voisi ansaita yhtä ainoata dollaria, vaan kuolisin nälkään
+lännessä tahi päästäkseni kotiin kirjoittaisin häneltä rahaa. Hän sanoi
+olevansa varma, etten kykene taistelemaan, oikein vakavasti
+kamppailemaan minkään asian puolesta auringon alla. Ah, hän ei
+säästellyt ollenkaan sanoja."
+
+Dick nojasi päänsä käsiinsä häveten hieman silmiensä surullista
+himmeyttä. Hän ei ollut aikonut ilmaista niin paljon. Mutta mikä
+ääretön helpotus sentään, kun sai kerrankin keventää raskasta mieltään!
+
+"Etteikö sinusta olisi taistelijaksi!" huudahti Thorne vihaisesti.
+"Mikä ukkoon on mennyt? Sanottiinhan sinua jo yliopistossa 'Vankaksi
+Galeksi'. Dick, olit parhaita miehiä, joita Stagg milloinkaan
+on opettanut. Kuulin hänen sanovan, että olet voimakkain
+sadanseitsemänkymmenenviiden naulan mies, mitä hän milloinkaan on
+harjoittanut, mies, jota ei pidätä mikään."
+
+"Isästäni on jalkapalloilu paljasta roskaa", virkkoi Dick, "eikä hän
+sellaista taistelua tarkoittanutkaan. Poistuessani kotoa ei minulla
+ollut aavistustakaan, että minussa oli joitakin puutteellisuuksia.
+Mutta nyt, George, luulen sen tietäväni. Olin rikkaan miehen poika --
+tuhlaavainen, vaativainen ja aivan tietämätön rahan arvosta. En ole
+vielä huomannut itsessäni minkään sarastavan kykeneväisyyden merkkejä.
+Näytän olevan aivan kykenemätön tekemään mitään käsilläni. Ja siinähän
+se juuri vika onkin. Mutta pitemmälle en enää pääse, ja olen päättänyt
+ruveta joko karjapaimeneksi tahi kaivostyöläiseksi tahi tehdä jotakin
+oikein mainittavaa -- liittyä vaikkapa kapinallisiin."
+
+"Ahaa! Tuota viimeksilausumaasi hyökkäystä minä jo odotinkin", selitti
+Thorne pudistaen päätään. "Sinun on kumminkin luovuttava siitä
+ajatuksesta. Tiedät kai, vanha veikko, että Meksikossa on juuri
+parhaillaan jotakin tekeillä? Yhdysvallat eivät todellakaan näytä
+käsittävän asian tärkeyttä. Pitkin Yhdysvaltain ja Meksikon välistä
+rajaa on suuria joukkoja villejä kapinallisia, huonosti palkattuja
+sotilaita, ryöväreitä, sissijoukkojen päälliköitä, rosvoja,
+lainsuojattomia, pahantekijöitä, tuhansittain nälkäänäkeviä peooneja,
+säikähtyneitä tyttöjä ja naisia. Meksiko on tulivuoriensa kaltainen,
+valmis syöksemään tulta ja laavaa. Siksipä älä tee sellaista
+kauhistuttavaa tyhmyyttä, että liityt kapinallisiin. Meksikon alemmat
+kansankerrokset tahi juuri nuo taistelevat sekä kapinalliset että
+liittoutuneet vihaavat amerikkalaisia. Toisen puolen ajasta ovat nuo
+hullut toisella puolella ja toisen puolen taasen toisella. Jollet tahdo
+kuolla nälkään tahi tulla väijyksissä ammutuksi tahi kuolla janoon, voi
+kumminkin joku kapinallinen pistää sinua selkään veitsellä saadakseen
+vyösolkesi ja saappaasi. Tuolla idässä päin, Agua Prietan ja Juarezin
+suunnalla taistelevien kapinallisten joukossa on paljon amerikkalaisia.
+Orozco työskentelee Chihuahuassa ja luullakseni on hänellä jonkunlainen
+aavistus sodankäynnistä. Mutta tämä on Sonora, vuorinen erämaa, orjain
+ja yaquien kotimaa. Sen joka kolkassa on järjestymättömiä kapinallisia
+joukkoja. Sellaiset amerikkalaiset kaivostyöläiset ja karjanomistajat,
+jotka voivat lähteä tiehensä, ovat paenneet rajan yli Yhdysvaltoihin
+luovuttuaan omaisuudestaan. Sellaiset taasen, jotka eivät voineet tahi
+eivät halunneet lähteä mukaan, saavat taistella henkensä puolesta."
+
+"Sepä on ikävää", lausui Gale. "Tuo kaikki on minulle aivan uutta.
+Miksei hallitus ole sekautunut asiaan ja ryhtynyt joihinkin
+toimenpiteihin?"
+
+"Siksi, että se pelkää kansainvälisiä selkkauksia. Se ei tahdo loukata
+maderistejä eikä tulla kateellisten ulkovaltojen ankaran arvostelun
+alaiseksi. Tilanne on hyvin vakavaluontoinen, Dick. Hallitus
+Washingtonissa tietää kyllä sen vakavuuden, siitä saat olla aivan
+varma. Mutta ylimalkaan on Yhdysvalloissa vain hämärä aavistus asiain
+todellisesta tilasta, ja armeija -- no niin, sinun pitäisi tulla San
+Antonioon kuuntelemaan miesten puheita. Me vartioitsemme täällä
+valtakuntain välistä rajaa. Teemme sen kumminkin vain näön vuoksi.
+Voisin kertoa sinulle lukemattomia tapauksia, jolloin ratsuväkemme
+olisi voinut ajaa takaa rosvoja rajan toiselle puolelle. Mutta emme ole
+halunneet ryhtyä sellaiseen. Upseerit ovat viratonta joukkoa näihin
+aikoihin. Ymmärrät kai, mikä siitä seuraisi, jos ratsuväkemme menisi
+rajan yli? Se aiheuttaisi yksinkertaisesti tavattoman hämmingin.
+Everstimme on arin mies koko joukossa siihen hommaan ja samanlaisia
+olemme me muutkin. Yhtä hyvin voi ihminen istua ruutikellarin katolla
+kuin oleskella täällä. Emme voi estää rosvoja emmekä kapinallisia
+kulkemasta rajan yli. Emmekä saa tapellakaan. Vartiopalvelukseni loppuu
+pian. Senjälkeen pääsen vapaaksi kolmeksi kuukaudeksi. Ja saat olla
+varma, että olen silloin iloinen monesta muustakin syystä kuin näistä
+sinulle kertomistani."
+
+Jutellessaan kaikkea tätä oli Thorne silminnähtävästi hyvin kiihtynyt.
+Hänen kasvonsa kalpenivat päivettymisestä huolimatta ja hänen silmänsä
+hehkuivat tummina. Silloin tällöin tapaamisen ja keskustelun suoma ilo
+tyynnytti hänen muusta aiheutuvan mielenkuohunsa, mutta ei pitkäksi
+ajaksi. Hän oli istuutunut muutaman pöydän ääreen lähelle erästä
+ovimaista kadulle johtavaa ikkunaa katsoen aina jonkun ajan kuluttua
+terävästi ulos. Sitten hän katsoi myös vähän väliä kelloaan.
+
+Thornen puhuessa kiintyi Galen huomio vähitellen eräihin
+yksityisseikkoihin.
+
+"George, minusta tuntuu, että olet hieman kiihtynyt", virkkoi Dick
+äkkiä, "Sinähän muistaakseni olit ennen kylmäverinen mies, jota ei
+mikään järkyttänyt. Onko sotilaanaolo sinut muuttanut?"
+
+Thorne nauroi omituisen kimakasti ja rauhattomasti ilmaisten siten
+olevansa kiihtynyt. Hän nousi äkkiä ylös ja antoi viinurille rahaa,
+jotta tämä toisi hänelle juomia. Senjälkeen hän katsahti
+tarjoiluhuoneeseen ja sitten kadulle. Talon tältä puolelta johti
+porttikäytävä pieneen puistoon, jossa kasvoi puita, pensaita ja
+köynnöksiä. Thorne aukaisi ensin toisen ikkunan ja sitten myöskin
+toisen. Hänen liikkeensä olivat nopeat. Palattuaan sitten pöydän ääreen
+laski hän molemmat kätensä sille ja nojautuen hiukan eteenpäin katseli
+tarkkaavaisesti Galea suoraan silmiin.
+
+"Olen luvatta poistunut leiristä", virkkoi hän.
+
+"Eikö se ole suuri rikos?" kysyi Dick.
+
+"Suuriko? Minulle, jos poissaoloni vain huomataan, merkitsee se
+perikatoa. Kaupungissa on paljon kapinallisia. Milloin tahansa voi
+syntyä levottomuuksia. Minun pitäisi olla valmis tehtävääni, olla
+suoraan sanoen siellä saapuvilla. Jos poistumiseni huomataan, joudun
+päävahtiin. Se merkitsee lykkäystä -- suunnitelmieni raukeamista --
+perikatoa."
+
+Hänen ystävänsä kiihkeys vaiensi Galen. Thorne nojautui lähemmäksi
+tummin, tutkivin ja kirkkain silmin.
+
+"Olimme kerran hyviä ystäviä, emmekö olleetkin?"
+
+"Varmasti!" vastasi Dick.
+
+"Mitä sanot siihen, Dick Gale, jos minä suoraan tunnustan, että sinua
+juuri tällä elämäni tuskallisella hetkellä tahdoin mieluummin tavata
+kuin ketään muuta."
+
+Vetoava katse ja syvästi värisevä intohimoinen ääni pakottivat Dickin
+nousemaan seisoalleen väristen ja innostuneena ja kummallisesti
+kärsimättömin tuntein.
+
+"Thorne, olen iloinen, että satun olemaan tuo mies", sanoi Dick.
+
+Heidän kätensä yhtyivät hetkeksi ja sitten he taas istuutuivat
+kumartuen hyvin lähelle toisiaan.
+
+"Kuulehan", alkoi Thorne nopeasti kuiskailla, "muutamia päiviä, noin
+viikko sitten -- tuntuu siltä kuin siitä olisi jo vuosi -- sain
+tilaisuuden auttaa muutamia henkilöitä, jotka pakenivat Meksikosta
+Yhdysvaltain puolelle. Ne olivat kaikki naisia ja eräs heistä oli
+puettu kuin nunna. Aivan sattumalta näin hänen kasvonsa. Oi, kuinka
+ihana tyttö hän oli! Huomasin, että hän tahtoi pysytellä erillään
+toisista. Epäilin häntä valepukuiseksi, ja ensimmäisessä sopivassa
+tilaisuudessa puhuttelin häntä tarjoten hänelle apuani. Hän vastasi
+surkeihin espanjankielisiin sanoihini sujuvalla englanninkielellä. Hän
+oli pelosta paennut kotoaan, joltakin paikkakunnalta tuolta Sinaloasta.
+Kapinalliset ovat siellä herroja. Hänen isänsä oli vangittu ja
+kapinalliset olivat vaatineet hänestä lunnaita. Kun lunnaat oli
+maksettu, tappoivat kapinalliset siitä huolimatta hänet. Kapinallisten
+johtajana on siellä eräs kuuluisa Rojas-niminen rosvopäällikkö. Jo
+paljon ennen vallankumouksen puhkeamista oli hän ollut sivistyneistön
+kauhuna ja talonpoikien suosikki. Kaikki köyhempi ja alempi kansanaines
+suosi noita rosvoja, sillä kaikki kuuluisat rosvot ovat ryöstäneet
+omaisuutta rikkailta jakaakseen sitä köyhille. Rojas näki tytön ja otti
+hänet vangikseen. Mutta tytön onnistui lahjoa vartijat ja paeta melkein
+heti, ennenkuin hänelle sattui mitään ikävyyksiä. Hän piilottautui
+ystäviensä luokse. Saatuaan tämän tietää käänsi Rojas raivoissaan
+melkein koko kaupungin ylösalaisin löytääkseen hänet. Senjälkeen
+pukeutui tyttö valepukuun matkustaen ensin ratsain, sitten
+kyytivaunuissa ja lopuksi junassa Casitaan.
+
+"Hänen kertomuksensa lumosi minut, ja tuota yhtä ainoata pikku
+vilahdusta hänen kasvoistaan oli minun mahdoton unhottaa. Hänellä ei
+ollut täällä ystäviä eikä rahaa. Hän tiesi, että Rojas etsi hänen
+jälkiään. Näistä seikoista puhelin hänen kanssaan rautatienasemalla,
+missä oli kaikenlaista hälinää ja vilinää. Luullakseni ei kukaan
+tuntenut meitä. Neuvoin häntä riisumaan valepukunsa ennenkuin poistuu
+aseman odotushuoneesta. Hankin erään pojan opastamaan häntä. Mutta tuo
+poika johdattikin hänet tähän taloon. Olin luvannut tulla sinä iltana
+hänen luokseen keskustelemaan hänen kanssaan tilanteesta.
+
+"Tapasin hänet, Dick, ja kun näin hänet rakastuin häneen siinä
+silmänräpäyksessä. Hurmaannuin häneen niin, että olin kuin mielipuoli.
+En milloinkaan elämässäni ollut ennen nähnyt niin kaunista ja
+herttaista tyttöä. Hänen nimensä on Mercedes Castañeda ja hän kuuluu
+erääseen varakkaaseen, vanhaan espanjalaiseen sukuun. Hän on elänyt
+suurimman osan iästään ulkomailla ja Havanassa. Hän puhuu yhtä
+sujuvasti ranskan kuin englannin kieltäkin. Hän on -- mutta minun on
+supistettava kertomustani.
+
+"Dick, ajattelehan! Mercedeskin rakastui minuun ensi näkemässä. Aikeeni
+on naida hänet ja viedä hänet kauemmaksi sisämaahan, pois täältä
+rajaseudulta. Mutta se ei ole mikään helppo tehtävä. Häntä pidetään
+silmällä, kuten minuakin. Oli aivan mahdotonta tavata häntä tämän talon
+emännän tietämättä. Alussa pitivät he luullakseni meitä silmällä
+pelkästä uteliaisuudesta ja tyydyttääkseen juoruamishaluaan. Mutta
+parina viime päivänä on asia saanut toisenlaisen käänteen. Sitten
+eilisillan on joku voimakas vaikutusvalta alkanut työskennellä. Ah,
+nämä meksikolaiset ovat viekasta, salaperäistä kansaa! Niin,
+espanjalaisiahan he ovatkin. He toimivat salaisesti kaikessa
+hiljaisuudessa. Heitä hallitsee ennen kaikkea uskonto, senjälkeen
+kulta ja kolmanneksi intohimo naisiin. Rojas on varmasti
+lähettänyt sanan ystävilleen tänne. Eilen saapuivat tänne hänen
+kurkunkatkaisija-vallankumouksellisensa ja tänään saapui hän itse. Kun
+sain tämän tietää, hiivin heti leiristä ja hain erään papin käsiini.
+Hän lupasi tulla tänne tähän aikaan, mutta pelkään, ettei häntä ole
+tänne päästetty."
+
+"Thorne, miksi vitkastelet kosiessasi? Miksi et mennyt heti naimisiin
+hänen kanssaan antautumatta tällaisiin vaaroihin?" kysyi Dick.
+
+"Pelkään sen olevan jo liian myöhäistä", virkkoi Thorne. "Minun olisi
+pitänyt tehdä se jo eilen illalla. Näetkös, olemme rajan toisella
+puolella --"
+
+"Olemmeko Meksikon puolella?" kysyi Gale terävästi.
+
+"Olemme, vanha veikko, ja sehän se juuri tekeekin asian mutkalliseksi.
+Rojaksella ja hänen kapinallisilla joukoillaan on kaupunki jo
+hallussaan. Mutta Rojas ei kumminkaan kapinallisitta joukoittain voi
+estää minua, vangita tyttöä eikä paeta vuoristoon. Jos Mercedestä
+todellakin pidetään silmällä, jos hänet on jo tunnettu, kuten varmasti
+luulen, emme siinä tapauksessa pääse kauaksi tästä talosta, ennenkuin
+minut lävistetään ja tyttö vangitaan."
+
+"Taivas varjelkoon! Thorne, voiko tuollaisia asioita tapahtua vähemmän
+kuin kivenheitonmatkan päässä Yhdysvaltain rajalta?" kysyi Gale
+uskomatta oikein korviaan.
+
+"Sellaista voi tapahtua, paina se mieleesi. Et näytä oikein käsittävän
+näiden sissipäälliköiden, näiden kapinalliskapteenien voimaa.
+Erikoisesti on näillä roistoilla suuri vaikutusvalta kansan
+enemmistöön. Tuollainen mies on sankari Meksikossa. Häntä pelätään,
+kadehditaan ja rakastetaan. Kansa asettaa hänet mielessään toiseksi
+järjestyksessä verrattuna heidän kansalliseen ihanteeseensa --
+härkätaistelijaan, matadoriin. Alkuasukkaat ovat sangen villejä,
+raakamaisia ja verenhimoisia. Ajattelehan esimerkiksi Qvinterosta. Hän
+oli vain paimen, orja, mutta hänestä on nyt tullut kuuluisa rosvo.
+Vallankumouksen alussa julistautui hän kapinallisten johtajaksi ja
+hävitti suurine rosvolaumoineen useita maakuntia. Hallituksen joukkojen
+vastarinta aiheutti vain rosvoamista, mellakoita, ja naisten ryöstöjä.
+Tämän miehen ja hänen rosvojoukkonsa tunnuslause oli: 'Nauttikaamme
+elämästä niin kauan kuin voimme!'
+
+"Paitsi Qvinterosta on olemassa muitakin roistoja, ei tosin niin
+kuuluisia ja taitavia johtajia, vaan kumminkin yhtä verenhimoisia. Olen
+nähnyt Rojaksen. Hän on kaunis, rohkea ja ivallinen piru, ylpeämpi kuin
+riikinkukko. Hänen pukunsa on kultapäärmeinen ja hopeakoristeinen
+täynnä kalleuksia, jotka hän on ryöstänyt. Hän oli niiden kapinallisten
+joukossa, jotka ryöstivät Sinaloan saaden saaliikseen puolen miljoonan
+dollarin arvosta kaikkia kalleuksia ja puhdasta rahaa. Rojas tuhlaa
+kultaa yhtä välinpitämättömästi kuin hän vuodattaa ihmisverta.
+Sitäpaitsi on hän kuuluisa naistenryöstäjä. Talonpoikaistytöt pitävät
+kunnianaan, että tuollaiset rosvopäälliköt ryöstävät heidät mukaansa.
+Rojas on kumminkin sellainen, että hän ryöstää pääasiallisesti vain
+ylemmän kansankerroksen tyttäriä."
+
+Thorne kuivasi hien kalpeilta kasvoiltaan ja katsahti synkästi
+ikkunasta, ennenkuin hän jälleen jatkoi puhettaan.
+
+"Ajattelehan, missä asemassa Mercedes todellisuudessa on. En voi saada
+pienintäkään apua rajan Yhdysvaltain puolelta, ja vaikka voisinkin, en
+tiedä mistä. Tuolla puolen rajaa asuu enimmäkseen meksikolaisia, jotka
+hyväksyvät tinkimättömästi kaikki rajan tällä puolella tapahtuneet
+vääryydet. Rajan kummallakin puolella asuvat talonpojat ovat
+myötämielisiä kapinallisille ja salaisesti ihailevat sellaista henkilöä
+kuin Rojas, mutta vihaavat sellaisia ylhäissäätyisiä kuin Mercedes. He
+saattaisivat solmia salaliiton luovuttaakseen hänet Rojakselle. Rojas
+taas puolestaan on valmis käyttämään kaikki salaiset ja maanalaiset
+keinonsa saavuttaakseen tarkoituksensa. Jollen ryhdy vastustamaan
+häntä, saa hän Mercedeksen haltuunsa yhtä helposti kuin hän sytyttää
+savukkeensa. Mutta minä tapan hänet tahi ainakin jonkun hänen
+seuralaisistaan tahi Mercedeksen, ennenkuin luovutan hänet Rojakselle.
+Tällainen on tilanne nyt, hyvä ystävä. Minulla on vain vähän aikaa
+käytettävänäni. Otaksun joutuvani putkaan karkaamiseni johdosta. Rojas
+on kaupungissa. Luulen, että minua seurattiin tähän ravintolaan. Pappi
+on joko pettänyt minut tahi ei häntä ole tänne laskettu. Mercedes
+odottaa täällä yksin ja luottaa täydellisesti siihen, että minä vain
+voin hänet pelastaa. Hän on suloisin ja rakastettavin tyttö, minkä
+tunnen. Muutamien minuuttien kuluttua -- aikaisemmin tahi myöhemmin --
+muuttuu tämä paikka oikeaksi helvetiksi. Dick, oletko silloin
+puolellani?"
+
+Dick Gale huokaisi syvään. Kylmyys, uneliaisuus ja välinpitämättömyys,
+jotka olivat häntä painaneet jo kuukausimääriä, katosivat tuossa
+tuokiossa hänen olemuksestaan. Alussa hän ei voinut puhuakaan, vaan
+ainoastaan puristaa sydämellisesti ystävänsä kättä. Thornen kasvot
+muuttuivat ihmeellisesti; tuska, pelko ja epäröiminen haihtuivat siinä
+silmänräpäyksessä hänen mielestään ja hän hymyili tuntien kuvaamatonta
+kiitollisuutta Galea kohtaan.
+
+Sitten Dickin katse jonkun heikon äänen johdosta kääntyi ystävän olan
+ylitse ikkunaan, josta näkyivät erään henkilön kauniit, rohkeailmeiset
+ja ivalliset kasvot hehkuvine, tummine silmineen, jotka välähtelivät
+tuhoa ennustavasti.
+
+Dick tunsi ruumiinsa kangistuvan tuolilla. Thorne puristi nopeasti
+kätensä nyrkkiin, kääntyen ikkunaa kohti.
+
+"Rojas!" lausui hän kuiskaten.
+
+
+
+
+II.
+
+MERCEDES CASTAÑEDA.
+
+
+
+Tummat kasvot katosivat. Dick Gale kuuli askelten kolinaa ja kannusten
+helinää. Hän meni ikkunaan ja ennätti juuri nähdä erään meksikolaisen
+menevän kapakan pääovesta sisälle. Dick näki tuon meksikolaisen vain
+vilahdukselta, mutta siitä huolimatta näki hän suuren mustan sombreron
+heleänvärisine nauhoineen, ruumiinmukaisen lyhyen takin selän, raskaan
+olalta hihnasta riippuvan pyssyn, jonka perä oli koristettu helmillä,
+ja ahtaat housut, joiden lahkeitten suut olivat hyvin leveät. Kadulla
+kuljeskeli muutamia miehiä, joukossa muutamia meksikolaisiakin, jotka
+laiskasti nojautuivat kaivon kaidetta vasten.
+
+"Näitkö hänet? Mihin hän meni?" virkkoi Thorne kuiskaten tultuaan Galen
+luokse. "Nuo miehet tuolla, joilla on patruunavyöt, ovat juuri
+meksikolaisia vallankumouksellisia."
+
+"Luullakseni meni hän kapakan puolelle", vastasi Dick. "Hänellä oli
+kivääri, mutta noilla miehillähän tuolla ulkona ei näytä olevan
+ollenkaan aseita."
+
+"Älä luule niin! Katsohan vain, Dick, tuonne! Tuo mies tuolla on vahti,
+vaikka hän näyttääkin niin välinpitämättömältä. Katsohan, hänellä on
+lyhyt karbiini, jonka hän on melkein piilottanut nuttunsa alle. Tuolla
+kauempana polulla on toinen meksikolainen. Pelkään, että Rojas on
+piirittänyt tämän talon."
+
+"Kun me vain tietäisimme sen varmasti."
+
+"Olen, Dick, aivan varma. Mennään eteiseen. Haluan nähdä, miltä talo
+näyttää toiselta puolelta."
+
+Gale seurasi Thornea ravintolan puolelta suureen, korkeaan eteiseen,
+joka silminnähtävästi jakoi hotellin kahteen osaan, ollen avoin kadulle
+päin. Muutamia huonosti valaisevia keltaisia lamppuja oli siellä
+täällä. Eräs meksikolainen seisoi pääoven portailla makuuhuopa
+hartioillaan. Käytävän toisesta päästä kuului kenkien kolinaa
+kivilattiaa vasten. Se oli muuten kokonaan varjossa. Thorne astui
+erääseen suureen huoneeseen, joka oli vielä huonommasti valaistu kuin
+eteinen. Huoneessa oli pöytä täynnä sanomalehtiä, muutamia
+korkeaselkäisiä tuoleja ja pari sohvaa. Silminnähtävästi oli se
+jonkinlainen vierashuone.
+
+"Mercedes on tavallisesti puhutellut minua täällä", lausui Thorne.
+"Tähän aikaan saattaa hän tulla millä hetkellä hyvänsä noiden
+portaitten yläpäähän, ja jos minä olen täällä, tulee hän alas.
+Useimmiten on tässä huoneessa väkeä vasta vähän myöhemmin. Meidän on
+koetettava päästä torille. Se on pimeän puolella ja sitäpaitsi ainoa
+paikka, jonne minun on hänen kanssaan päästävä, jos nyt on mitään
+mahdollisuutta päästä pakoon."
+
+He kurkistivat torille avonaisesta ikkunasta. Siellä oli melko pimeä
+eikä siellä ensin näyttänyt olevan yhtään ihmistä. Äkkiä huomasi Gale
+kuitenkin polulla jonkun hitaasti astelevan tumman olennon. Vähän
+kauempana oli toinen samanlainen. Nyt ei tarvittu enää suurtakaan
+terävyyttä huomaamaan, että noissa henkilöissä piili jotakin
+kenttävahdille ominaista salakähmäisyyttä.
+
+Tarttuen Galen käsivarteen peräytyi Thorne ikkunasta.
+
+"Kai sinä näit nuo miehet?" kuiskasi hän. "Asia on todella niinkuin
+otaksuinkin. Rojas on piirittänyt tämän talon. Minun olisi pitänyt
+viedä Mercedes pois ennen. Mutta minulla ei ollut aikaa -- eikä
+tilaisuutta! Olin toimessa! Ja Mercedes on nyt täällä! Hyvä Jumala!
+Dick, ajattele, onko mitään keinoa pelastaa hänet tästä ansasta!"
+
+Gale kääntyi katsomaan, kun hänen ystävänsä meni huoneen keskelle.
+Portaitten yläpäässä seisoi himmeässä valossa hento, vaippaan
+kietoutunut nainen. Kun hän huomasi Thornen, laskeutui hän äänettömästi
+portaita tämän luokse. Thorne kietoi käsivartensa hänen ympärilleen.
+Tyttö puhui senjälkeen hänelle hiljaa ja katkonaisesti nopein, matalin
+äänin. Puhe oli epäjohdonmukaista espanjan ja englannin kielen
+sekoitusta, mutta Galesta kuulosti hänen äänensä sulavalta, syvältä
+ja sanomattoman tunteelliselta, ääneltä, josta huokui samalla
+iloa, pelkoa, intohimoa, toivoa ja rakkautta. Galeen teki se
+sanoinkuvaamattoman vaikutuksen. Se lumosi hänet pannen hänet
+ihmettelemään.
+
+Thorne talutti tytön huoneen keskelle lähemmäksi lamppua, jonka alla
+Gale seisoi. Tyttö oli kohottanut pienen, valkoisen kätensä pitääkseen
+vähän sivulla mustaa, pitseillä koristettua vaippaa. Dick huomasi
+pienen, tumman, ylpeästi pystyssä olevan pään, puoleksi kätkössä olevat
+kuolonkalpeat soikeat kasvot ja kauniit, tummat silmät.
+
+Senjälkeen esitteli Thorne heidät toisilleen.
+
+"Mercedes -- tämä on Dick Gale, eräs vanha ystävä -- paras ystävä, mitä
+minulla milloinkaan on ollut."
+
+Mercedes veti vaipan takaraivolleen paljastaen kauniit kasvonsa, joiden
+ylpeä ilme, tulisuus ja kiihkeys hämmästyttivät omituisesti Galea.
+
+"Herra Gale -- oh! En voi sanoin kuvata iloani! Thornen ystävä!"
+
+"Aivan niin, Mercedes; minun ystäväni ja samalla myös sinun", sanoi
+Thorne nopeasti. "Tällä hetkellä tarvitsemme hänen apuaan. Rakkaani,
+olemme kuulleet niin pahoja uutisia, että meidän on joka silmänräpäys
+oltava varuillamme. Pappi ei tullutkaan. Hänet on kai pidätetty. Ja
+kuulehan -- ole rohkea, rakas Mercedes -- Rojas on täällä!"
+
+Tyttö huudahti heikosti, nähtävästi suunnattomasta pelosta, mikä
+järkytti Galenkin hermoja, ja horjui ollen vähällä pyörtyä. Thorne otti
+hänet syliinsä kehoittaen häntä käheästi olemaan rauhallinen.
+
+"Rakkaani! Jumalan nimessä älä pyörry äläkä menetä rohkeuttasi! Muuten
+olemme hukassa. Kaikki ei ole vielä mennyttä. Koetellaan ajatella
+jotakin keinoa. Ole kestävä! Taistele!"
+
+Gale näki selvästi, että Thorne oli aivan poissa suunniltaan, sillä
+hän tuskin tiesi, mitä sanoi. Kalpeana ja vavisten puristi hän
+Mercedestä rintaansa vasten. Tyttöraukan pelko oli tehnyt hänet aivan
+neuvottomaksi, sillä se oli niin kiihkeätä ja niin täynnä peloittavaa
+varmuutta häntä odottavasta kohtalosta.
+
+Mercedes vetosi ensin espanjankielellä hänen suojelukseensa, mutta kun
+Thorne pudisti päätään, jatkoi hän englanniksi:
+
+"Rakkaani, koetan olla kestävä -- koetan taistella -- koetan olla
+kuuliainen. Mutta vanno minulle Pyhän neitsyen nimessä, että jollet voi
+pelastaa minua Rojaksen kynsistä, tapat minut."
+
+"Mercedes, vannon sen", vastasi hän käheästi. "Tiedän tappavani sinut
+mieluummin kuin -- Mutta älä vielä hätäile. Rojas ei voi olla varma
+sinusta, sillä muuten hän ei odottaisi. Hän on tuolla sisällä. Hän on
+koonnut miehensä tänne taloon ja sen ympärille. Mutta hän epäröi.
+Sellainen peto kuin Rojas ei voi olla toimeton tyhjän vuoksi.
+Luullakseni on meillä vielä joitakin keinoja. Eiköhän Dick voi keksiä
+jotakin. Kai me nyt jollakin tavoin voimme poistua täältä. Sitten hän
+vie sinut jonnekin. Puhu hänelle ja näytä olevasi rohkea. Mercedes,
+tämä merkitsee meille enemmän kuin rakkaus ja onni. Tässä on
+kysymyksessä joko elämä tahi kuolema."
+
+Mercedes tyyntyi saaden vähitellen takaisin itsensä --
+hillitsemiskykynsä. Nopeasti hän kääntyi, katsoi Galeen ylpein, tummin
+silmin, ja lausui hänelle erittäin suloisesti ja miellyttävästi:
+
+"Hyvä herra, olette amerikkalainen. Ette voi ymmärtää espanjalaista
+verta ettekä käsittää noiden rosvojen vihaa ja julmuutta. Haluan
+mieluummin kuolla kuin joutua Rojaksen käsiin. Jos hän saa minut
+elävänä haltuunsa, saan noiden tuntien, noiden muutamien päivien
+aikana, jotka elän, kärsiä suunnattomia tuskia, oikeaa helvetillistä
+kidutusta. Jos elän pari päivää, saavat hänen julmat miehensä minut
+haltuunsa, jos elän kolme, niin hänen leirinsä koirat... Herra, onko
+teillä sisarta, jota te rakastatte? Auttakaa herra Thornea pelastamaan
+minut. Hän on sotilas. Hän on sidottu. Hän ei saa polkea kunniaa eikä
+laiminlyödä velvollisuuksiaan minun vuokseni. Ah, olettehan molemmat
+kelpo ameriikkalaisia -- suuria, vahvoja ja rohkeita! Mitä merkitsee
+tuo pieni, musta sekarotuinen orja Rojas teikäläisten rinnalla! Hän on
+suuri raukka. Nyt en halua enää tuhlata kallista aikaa. Olen valmis ja
+koetan olla rohkea."
+
+Hän tuli Galen viereen ojentaen hänelle pienet, valkeat kätensä,
+jolloin hänen silmistään hohti naisellista sielukkuutta, tulta ja
+intohimoa. Galesta oli hän ihmeellinen. Hänen sydämensä alkoi sykkiä
+nopeammin. Kun hän tarttui tytön pieniin käsiin ja suuteli niitä,
+tuntui hänestä kuin hän olisi nuorentunut ja muuttunut uudeksi
+ihmiseksi.
+
+"Neiti", sanoi hän, "olen onnellinen saadessani ruveta palvelijaksenne.
+En voi kuvitellakaan suurempaa iloa kuin teidän auttamisenne minulle
+suo."
+
+"Onko sinulla joitakin suunnitelmia?" kysyi Thorne nopeasti.
+
+"On! Aion tehdä herra Rojaksen vaarattomaksi täksi illaksi ja ehkä
+moneksi seuraavaksikin", vastasi Gale.
+
+"Dick, miten voit sen tehdä?" kysyi Thorne hätäisesti.
+
+"Rupean metelöimään tuolla kapakassa", vastasi Dick rehellisesti,
+"jolloin saan ehkä jotakin aikaan. Hyökkään Rojaksen ja hänen joukkonsa
+kimppuun. Minä näytän --"
+
+"Herra varjelkoon, ei! Sellainen ei käy ollenkaan päinsä, Dick. Ne
+puukottavat sinua!" huusi Thorne. Mutta vaikka Dickin esitys tekikin
+häneen tuskallisen vaikutuksen, alkoivat hänen silmänsä kumminkin
+loistaa.
+
+"Teen sen sopivassa tilaisuudessa. Ehkä voin hämmästyttää tuon hitaan
+rosvojoukon ja paeta, ennenkuin he huomaavatkaan mitä on tapahtunut...
+Ja sinun on odotettava valmiina tuon ikkunan luona. Kun riita alkaa,
+rientävät nuo rosvot silloin tuolta torilta luonnollisesti kapakkaan,
+jolloin te voitte pujahtaa ulos ja mennä suoraan torin poikki kadulle.
+Muistaakseni on tuo katu melko pimeä. Yhdyn sitten teihin, ennenkuin
+olette ehtineet kauaksi."
+
+Thorne tuijotti häneen, mutta ei virkkanut sanaakaan. Mercedes nojasi
+hänen rintaansa vasten pitäen nyt pieniä valkoisia käsiään ristissä
+rinnallaan ja katsoen suurin silmin Galeen tämän poistuessa huoneesta.
+
+Eteisessä viipyi Gale sen verran, että hän ennätti vetää käsiinsä
+suuret sormikkaansa, pörröttää tukkansa ja solmia kaulaliinan toisin
+tavoin. Sitten hän meni ravintolaan ja kuljettuaan sen läpi pysähtyi
+tarjoiluhuoneen ovelle. Hänen viisi jalkaa yksitoista tuumaa pitkä sekä
+satakahdeksankymmentä naulaa painava ruumiinsa pisti enemmän silmään
+siellä, ja hänen tarkoituksensa olikin kiinnittää muiden huomio
+itseensä. Mutta häntä ei näyttänyt kumminkaan kukaan näkevänkään.
+Pallonpelaajat hälisivät hirveästi pelatessaan ja sama kirjavasti
+puettu meksikolaisjoukko nojasi haisevaan tarjoilutiskiin. Vihdoin
+kiintyi Galen hapuileva katse erääseen mieheen, jonka hän otaksui
+Rojakseksi. Hän tunsi tämän korkean, suuren ja koristetulla nauhalla
+varustetun hatun. Meksikolaisen rosvon katse oli suunnattu toisaalle.
+Hän keskusteli innokkaasti noin tusinan tahi useamman toverinsa kanssa,
+joista useimmat istuivat erään pöydän ympärillä. He kuuntelivat,
+puhuivat ja joivat. Miesten rinnalla ristissä olevat patruunavyöt
+ilmaisivat Galelle, että he olivat meksikolaisia vallankumouksellisia.
+Hän oli nimittäin aikaisemmin nähnyt samanlaiset patruunavyöt niillä
+rosvoilla, jotka olivat vahdissa kadulla. Viinuri toi heille lisää
+väkijuomia pöytään, jolloin johtaja kääntyi niin, että Gale näki hänen
+kasvonsa ja ne olivat todellakin tuon kuuluisan rosvopäällikön,
+Rojaksen, pirulliset ja ivalliset kasvot. Gale katseli häntä
+uteliaasti. Rojas oli pienehkö mies, joka herätti vain huomiota
+keikarimaisesti koristellulla puvullaan ja ilkeillä kasvoillaan.
+Hänellä oli pitseillä koristeltu olkavyö ja tiukka, valkeanappinen
+takki, pukinnahkaiset punaisella kirjaillut liivit, olkavyö ja
+tavallinen vyö, jotka oli kiinnitetty toisiinsa suurella hopeasoljella.
+Sama pyssy helmikoristeisine perineen riippui nytkin hihnasta hänen
+olallaan ja jalokivet kimaltelivat hänen olkavyössään. Hänen korvistaan
+riippuivat kultaiset korvarenkaat ja sormissa loisti useita
+timanttisormuksia.
+
+Gale tunsi rinnassaan sellaisen kiihkon, että se uhkasi voittaa hänen
+kylmäverisyytensä, ja muutkin mielenliikutukset hyökkäsivät hänen
+itsensähillitsemiskykyä vastaan. Näytti siltä kuin tuon rosvopäällikön
+näkeminen olisi vapauttanut hänessä piilleen paholaisen. Ja olemuksensa
+sisimmässä ihmetteli hän itseään tuntien olevansa omituisesti
+tyytyväinen tähän outoon tunteeseen.
+
+Hän laskeutui nuo pari porrasaskelta, jotka johtivat ovelta
+tarjoiluhuoneeseen, ja hoiperteli hiukan, teeskennellen olevansa
+juovuksissa. Hän horjahteli pallopöytiä vasten, töyttäsi meksikolaisia
+kapakan tiskin ääressä, nauroi kuin mielipuoli ja huiskutteli
+hattuaan hoiperrellen sinne ja tänne. Äkkiä kiintyi hänen huomionsa
+lehmäpaimeniin, joita hän aikaisemmin oli katsellut niin suurin
+mielenkiinnoin.
+
+He olivat vielä kapakan nurkkauksessa vähän erillään toisista. Koettaen
+keksiä jotakin ratkaisevaa, hoiperteli Gale heidän luokseen. Hän muisti
+monet entiset onnistumattomat kokeensa tutustua lehmäpaimeniin. Jos
+hänellä oli vähänkään toivoa saada apua näiltä eristäytyneiltä
+seikkailijoilta, täytyi hänen tuossa tuokiossa päästä heidän kanssaan
+kosketuksiin. Asettuen kursailematta noiden kahden pitkän paimenen
+eteen katsoi hän suoraan heidän laihoihin, päivettyneihin kasvoihinsa.
+Tuijotettuaan siten hetkisen terävästi ja kylmästi heihin hän alkoi
+puhua.
+
+"En ole juovuksissa. Teeskentelen vain saadakseni aikaan metelin. Aion
+hyökätä tuon kirotun rosvopäällikön Rojaksen kimppuun. Teen sen
+suojellakseni erästä tyttöä, valmistaakseni hänen rakastajalleen, joka
+on ystäväni, tilaisuuden paeta hänen kanssaan. Tyttö on tässä talossa
+ja Rojas on täällä viedäkseen hänet mukanaan. Kun aloitan rähinän,
+koettaa ystäväni paeta rakastettunsa kanssa. Jokaista ovea ja ikkunaa
+vahditaan. Aion panna toimeen sellaisen metelin, että vahdit rientävät
+sisälle. Olette samaa kansallisuutta kuin minäkin. Olemme nyt Meksikon
+puolella. Ihanan tytön kunnia ja elämä ovat kysymyksessä. Nyt, toverit,
+katsokaa, mitä tapahtuu!"
+
+Toisen paimenen silmät supistuivat pieniksi, luomet sulkeutuivat
+muutamia kertoja ja hänen leukansa vapisi, kun sitävastoin toisen
+kovapiirteisillä kasvoilla leijaili hieno hymy.
+
+Gale poistui ja hänen intonsa kasvoi, kun hän näki noiden kahden
+paimenen kuin sattumalta seuraavan häntä. Gale poikkesi hoiperrellen
+syrjään, törmäsi mennessään pöytään ja potki tyhjiä tuoleja. Hän
+sivuutti Rojaksen ja tämän miehet, huomaten samalla, että roisto piti
+häntä silmällä huitoessaan käsillään ja puhuessaan nopeasti. Elämä
+kapakassa alkoi käydä meluavammaksi. Kun Dick horjahti erästä pöytää
+vasten, kaataen sen kumoon niin, että lasien sisältö valui muutamien
+meksikolaisten housuille, alkoivat nämä kimakasti huudella. Hän oli
+onnistunut kiinnittämään huomion itseensä, sillä melkein kaikki
+katsoivat häneen. Eräs noista loukatuista miehistä, muudan pieni
+ruskeankeltainen roisto, hypähti esille asettuakseen vastarintaan ja
+huutaen samalla kuin mielipuoli jotakin espanjankielellä, josta Gale
+ymmärsi ainoastaan sanan: "Muukalainen!" Meksikolainen polki jalkaa
+heiluttaen uhkaavasti oikeata kättään. Dick nosti jalkansa potkaisten
+nopeilla syrjäpotkuilla jalat miehen alta niin, että tämä kaatui
+kumahtaen lattialle. Temppu suoritettiin niin nopeasti ja taitavasti,
+että meksikolainen menetti kokonaan rohkeutensa uskaltamatta enää
+karjua. Gale tiesi nyt ratkaisevan hetken tulleen.
+
+Kääntyen nopeasti hyökkäsi hän Rojaksen kimppuun käyttäen vanhaa
+puolustuslinjan murtamistemppuaan. Ei Rojas eivätkä hänen miehensäkään
+ennättäneet liikahtaakaan. Tummakasvoisen rosvopäällikön kasvot
+muuttuivat kalmankalpeiksi, hänen leukansa vapisi ja hän olisi huutanut
+pelosta, jollei Galen lyönti olisi sattunut. Isku kiidätti hänet
+taaksepäin miehiään vasten. Käyttäen nopeasti hyödykseen tämän
+hetken suomaa etua syöksyi Gale koko raskaan ruumiinsa painolla
+vallankumouksellisten pientä joukkoa vastaan niin, että miehet, pöydät
+ja tuolit kaatuivat yhteen rymisevään kasaan.
+
+Voimatta pysähtyä kaatui Galekin muiden mukana, mutta ollen ketterä
+kuin kissa joutui hän kumminkin ylimmäiseksi. Kun hän nousi, tarttui
+hänen voimakas kouransa Rojakseen. Hän kiskoi tuon pienen roiston
+tuosta potkivasta ja huutavasta mieskasasta, pyöritteli häntä
+peloittavin voimin hellittäen lopulta otteensa. Rojas lensi pitkin
+lattiaa kolhiutuen tuoleja ja pöytiä vasten. Gale hypähti jäljessä,
+riuhtaisi Rojaksen jälleen seisoalleen ja heilutteli häntä kuin tyhjää
+säkkiä.
+
+Huutojen seasta kuului äkkiä laukaus. Gale kuuli rikkinäisten lasien
+helinää. Huone pimeni huomattavasti. Hän katsahti taakseen. Nuo
+molemmat paimenet seisoivat hänen ja raivoisan rosvojoukon välillä.
+Toisen paimenen ollessa varuillaan molempine pistooleineen tähtäsi
+toinen juuri parhaillaan. Seuraavassa silmänräpäyksessä sylki ase
+suustaan tulta ja savua. Laukausta seurasi lasin helinä ja huoneen
+toinen kolkka muuttui pimeäksi. Huudahtaen raivosta heitti Gale
+vertavuotavan Rojaksen menemään. Rosvopäällikkö lensi pöytää vasten,
+vierähti sen yli lattialle jääden siihen suulleen makaamaan.
+
+Toinen laukaus muutti huoneen liikkuvien varjojen temmellyspaikaksi
+tarjoilutiskin takana olevan lampun sitä vielä valaistessa. Muudan
+valkopukuinen olento hyökkäsi Galen kimppuun. Hän kaatoi miehen, mutta
+hänen oli potkaistava kovasti vapautuakseen puristavista kourista ja
+ennättääkseen kääntyä toista ahdistavaa roistoa vastaan. Tämä oli tumma
+ja nopea. Terä välähti tehden ympyränmuotoisen kierroksen ilmassa.
+Samalla muuttui veitsi äkkiä punaiseksi ja sen omistaja horjui
+taaksepäin. Meteli oli niin kova, ettei Gale kuullut laukausta, mutta
+meksikolaisen kaatuminen oli merkityksellinen. Nyt oli sekamelska
+täydellinen. Metelistä kehittyi hurja tappelu. Etäisyydessä ammutut
+laukaukset kuulostivat Galesta äänekkäältä syleksimiseltä.
+Tarjoilutiskin takana palava suuri lamppu särkyi, rupesi savuamaan ja
+sammui muuttaen huoneen kokonaan pimeäksi. Gale riensi ravintolan ovea
+kohti, jonka ääriviivat hän epäselvästi erotti ulkona palavaa keltaista
+valoa vasten. Hän sysäsi oikealle ja vasemmalle miesjoukkoa, joka
+piiritti hänet joka puolelta. Hypättyään erään pallopöydän yli potki
+hän tuolit ja pöydät pois tieltään ja pääsi vihdoin ovelle ollen
+ensimmäinen, joka pääsi livahtamaan tiehensä tuosta myllertävästä
+ulostunkeutuvasta miesjoukosta. Käsivarren huitaisu särki ravintolan
+ovilampun, ja hän juoksi ulos jättäen muut pimeään. Muutamat hypyt
+veivät hänet vierashuoneeseen. Se oli tyhjä. Thorne oli paennut
+Mercedeksen kanssa.
+
+Silloin Galen jännitys laukesi. Noin minuutin verran oli hän toiminut
+kiihtyvällä nopeudella. Hän kurkisti varovasti torille. Ei poluilla,
+penkeillä eikä puiden varjossakaan näkynyt enää vakoilevia miehiä. Hän
+riensi ulos pysytellen varjoisissa paikoissa ja menemättä käytävälle,
+ennenkuin torin puolivälissä. Käytävän tuonnimmaisessa päässä palavan
+katulyhdyn luona oli hän näkevinään pari tummaa ihmisolentoa. Hän
+juoksi nopeammin saapuen pian kadulle. Melu hotellissa alkoi vähitellen
+hiljentyä tahi sitten oli hän jo pääsemäisillään niin kauaksi, ettei se
+enää kuulunut. Hänen vierellään kulkevat ihmiset menivät kaikki samaan
+suuntaan kuin hänkin ja ainoastaan etummaiset näyttivät hieman
+kiihtyneiltä. Gale riensi nopeasti eteenpäin etsien katseillaan noita
+paria olentoa. Äkkiä hän näki heidät -- toinen oli pitkä mies viitta
+yllään ja toinen hento viittapukuinen. Gale huokaisi syvään
+helpotuksesta. Thorne ja Mercedes eivät olleet kaukana edellä.
+
+Tuontuostakin vilkuili Thorne taakseen. Hän kulki eteenpäin nopeasti
+miltei kantaen Mercedestä, joka pysytteli aivan kiinni hänessä. Hänkin
+katsoi usein taakseen. Kerran näki Gale vilahdukselta hänen valkeat
+kasvonsa katulyhdyn valossa. Hän alkoi tavoittaa heitä, ja pian, kun
+viimeinen lyhty oli sivuutettu ja katu pimeni, uskalsi hän viheltää.
+Thorne kuuli sen, sillä hän pysähtyi, vihelsi hiljaa vastaukseksi ja
+jatkoi jälleen matkaansa. Kuljettuaan vielä näin jonkun matkaa kadun
+päähän asti eivät he sittenkään pysähtyneet odottamaan toveriaan. Tästä
+alkoikin jo aava erämaa. Gale tunsi pehmeän hiekan jalkainsa alla ja
+näki ympärillään kummallisenmuotoisia kaktuksia. Vihdoin hän saavutti
+pakolaiset.
+
+"Dick, pääsitkö leikistä ehein nahoin?" läähätti Thorne tarttuen Galen
+käsivarteen.
+
+"Olen vain hengästynyt, siinä kaikki", vastasi Gale.
+
+"Hyvä! Hyvä!" huudahti Thorne. "Olin kovin peloissani voimatta auttaa
+sinua. Dick, se onnistui oivallisesti. Meillä ei ollut mitään
+vaikeuksia. Mitä maailmassa sinä siellä teit?"
+
+"Panin vain toimeen aikamoisen mylläkän, kuten lupasinkin", virkkoi
+Dick.
+
+"Taivas varjelkoon! Meteli oli aivan samanlainen kuin kerran erään
+roskajoukon aiheuttama. Mutta nuo laukaukset, Dick, oliko ne tähdätty
+sinuun? Ne herpaisivat minut. Ja sitten nuo huudot. Mitä siellä
+oikeastaan tapahtui? Rojaksen vahdit riensivät tapahtumapaikalle heti
+ensi laukauksen jälkeen. Kerropas nyt, mitä tapahtui."
+
+"Samalla kun karkasin Rojaksen kimppuun, ampui pari paimenta lamput
+säpäleiksi. Eräs meksikolainen, joka paljasti puukon haavoittaakseen
+minua, haavoittui luullakseni. Sitten kuin lamput olivat sammuneet,
+alkoivat rosvot otaksuttavasti ampua."
+
+"Vai hyökkäsit sinä Rojaksen kimppuun", lausui Thorne tullen likemmäksi
+Galea. Hänen äänensä värisi riemusta ja sellaisesta ilosta, ettei se
+kaivannut vahvistusta. "Mitä sinä teit hänelle?."
+
+"Potkaisin hänet aluksi pois kentältä, kävin häneen sitten käsiksi ja
+lähetin hänet vauhdikkaasti suoraan maaliin", vastasi Dick puhuen
+Thornelle niin tutuin jalkapallotermein.
+
+Thorne kumartui lähemmäksi Galea. Hänen hienopiirteiset kasvonsa
+liekehtivät villiä riemua tähtien valossa. "Kerro minulle suoraan
+kaikki" lausui hän värisevin äänin.
+
+Silloin aavisti Gale hieman noita kärsimyksiä, joita Thorne oli saanut
+kestää -- hieman tuota rakastajan kuumaa, hurjaa ja kostonhimoista
+intohimoa, joka vaati kuulla suoran totuuden.
+
+Se tyynnytti Dickin keveää mieltä, ja hän oli juuri aikeissa jatkaa
+kuvaustaan Thornelle, kun äkkiä Mercedes astui hänen eteensä, kosketti
+hänen kättään ja katsoi häntä kasvoihin ihmeellisin silmin. Hän
+ajatteli, ettei hän aivan pian unhota niiden kauneutta eikä haihtuneen
+tuskan niihin jättämää varjoa ja niissä näkyvää toivon sarastusta.
+
+"Rakas neiti", sanoin Gale hieman värisevin äänin, "Rojas ei enää aja
+teitä takaa tänä iltana eikä vielä monena muunakaan iltana."
+
+Mercedes näytti värisevän riemusta ja tieto Rojaksen kohtalosta saattoi
+hänet aivan haltioihinsa. Hän painoi Galen vahvan käden aaltoilevaa
+rintaansa vasten. Gale tunsi hänen sydämensä nopean sykinnän.
+
+"Herra! Herra Dick!" hän huudahti, mutta siihen hänen puheensa
+katkesikin. Hänen käsivartensa kohosivat ja nopeasti kuin salama nosti
+hän kasvonsa suudellen Galea. Sitten hän kääntyi ja vaipui nyyhkyttäen
+Thornen syliin.
+
+Syntyi vaitiolo, jonka vain Mercedeksen nyyhkytykset keskeyttivät. Gale
+käveli muutamia askelia syrjään. Jollei hän juuri ollut huumaantunut,
+oli hän varmasti järkytetty. Mercedeksen huulten outo suloinen tulisuus
+syöpyi hänen mieleensä. Hetken kiihoituksen vielä polttaessa hänen
+suoniaan kuvitteli hän olevansa mustasukkainen Thornelle. Mutta se
+haihtui kumminkin heti. Se johtui vain siitä, että hän oli ollut
+kovasti järkytetty -- oli katsellut syvyyksiin viime tunnin kuluessa --
+oli tullut tietoiseksi heräävästä hengestä, joka tähän asti oli uinunut
+hänen sisimmässään. Hänen mieleensä ei jäänyt nyt muuta kuin ilon
+loistava hehku siitä, että hän oli voinut auttaa Thornea. Ja
+Mercedeksen osoittaman helpotuksen ja kiitollisuuden kiihkeyden mukaan
+arvosteli hän tytön tuntemaa pelkoa ja uhkaavaa kovaa kohtaloa, josta
+hän oli tytön pelastanut.
+
+"Dick, Dick, tule tänne!" kutsui Thorne hiljaa. "Meidän on nyt
+pysyteltävä yhdessä. Meillä on vielä eräs tehtävä ratkaisematta. Mitä
+nyt teemme? Minne nyt menemme? Meidän pitäisi päästä tästä jonnekin.
+Emme uskalla mennä asemalle emmekä talleihin, joista meksikolaiset
+vuokraavat hevosia. Tällä hetkellä olemme tosin Yhdysvaltain puolella,
+mutta siitä huolimatta väijyy meitä vaara täälläkin."
+
+Kun hän keskeytti puheensa toivoen silminnähtävästi, että Gale
+ehdottaisi jotakin, katkaisi äänettömyyden merkkitorven kirkas ja
+kaikuva ääni. Thorne säpsähti kovasti. Sitten hän kumartui
+kuuntelemaan. Torven ihanat äänet kaikuivat yhä selvemmin, kovemmin ja
+nopeammin pimeydessä.
+
+"Se on hälyytys, Dick! Se on hälyytys!" huudahti hän.
+
+Gale ei voinut vastata mitään. Mercedes seisoi säikähtyneenä.
+Torvenpuhallus lakkasi. Kauempaa toiselta suunnalta kuului heikkoa
+räikynää. Pian senjälkeen alkoi kuulua ampumista.
+
+"Dick, kapinalliset taistelevat jossakin", lausui Thorne kiihtyneesti.
+"Pieni liittolaisten varusväki pitää yhä puoliaan. Ehkä sen kimppuun on
+taas hyökätty. Kaikissa tapauksissa on rajalla jotakin tekeillä. Ehkä
+nuo hullut kapinalliset ampuvat leiriämme. Olemme pelänneet sellaista,
+etenkin pimeän aikaan... Ja minä olen täällä, poissa luvatta,
+todellakin kuin karkulainen."
+
+"Mene takaisin! Mene takaisin, ennenkuin myöhästyt!" huudahti Mercedes.
+
+"Niin, eiköhän liene parasta, että menet. Tässä tukalassa asemassamme
+olisi sinun vangitsemisesi meille suureksi vahingoksi", sanoi Gale.
+"Minä pidän kyllä huolta Mercedeksestä."
+
+"Ei, ei, ei!" vastasi Thorne. "En voi mennä joutumatta päävahtiin."
+
+"Tällä hetkellä tuntuu sinusta ehkä parhaalta olla menemättä, mutta
+meidän on ajateltava myöskin tulevaisuutta. George, karkulainen on aina
+karkulainen! Parasta on, että kiiruhdat. Jätä tyttö minun huostaani
+huomiseen asti."
+
+Mercedes syleili Thornea ja pyysi häntä lähtemään. Thorne epäröi.
+
+"Dick, mielelläni en sitä tee", sanoi hän. "Mutta kyllä sinä sentään
+olet oikeassa. Kunhan vain ehtisin sinne ajoissa. Mutta ah, minun on
+niin vaikea poistua Mercedeksen luota! Vanha veikko, olet pelastanut
+hänet! Olen sinulle jo äärettömässä kiitollisuuden velassa. Pysyttele
+kaukana Casitasta, Dick. Yhdysvaltain puoli kaupungista saattaa tosin
+olla turvallinen, mutta kumminkaan en voi luottaa siihen öisin. Mene
+syvälle erämaahan, ylös vuorille johonkin turvalliseen paikkaan. Tule
+sitten tapaamaan minua leiriin voidaksemme suunnitella yhdessä. Luotan
+melkoisesti eversti Weedeen. Ehkä hän voi auttaa meitä. Kätke Mercedes
+joka tapauksessa sellaiseen paikkaan, etteivät rosvot saa häntä
+käsiinsä -- siinä kaikki."
+
+Hän puristi hyvästiksi Dickin kättä, syleili kiihkeästi Mercedestä,
+suuteli häntä, kuiskasi hänelle muutamia sanoja, päästi hänet irti ja
+syöksyi pimeyteen kadoten pian näkyvistä. Hänen askeltensa kumea töminä
+lakkasi vähitellen kuulumasta.
+
+Erämaan hiljaisuus masensi hetkiseksi Galen mielen. Hän ei ollut
+tottunut sellaiseen outoon hiljaisuuteen. Kuului vain hiekan hiljaista
+narinaa ja jäykkien lehtien kahinaa tuulessa. Kuinka kirkkaasti tähdet
+tuikkivatkaan! Sitten haukkui joku murmeli aivan kuin koira. Gale
+totesi, että hän oli laajan, tuntemattoman erämaan ja viholliskaupungin
+välillä. Hänen oli valittava erämaa, sillä vaikka hän olikin varma,
+että Casitassa oli useita amerikkalaisia, jotka mahdollisesti olisivat
+auttaneet häntä, ei hän uskaltanut lähteä hakemaan heitä sieltä tänä
+iltana.
+
+Hän tunsi jonkun koskettavan hiljaa hänen käsivarteensa, tunsi otteen
+liukuvan alemmaksi, tunsi Mercedeksen pistävän vapisevan kylmän pikku
+kätensä hänen kouraansa. Dick katseli häntä. Hän näytti nyt
+kalpeakasvoiselta tytöltä tuijottavine, säikähtyneine, tummine
+silmineen, jotka loistivat pimeässä. Kun jo tämä yksinäisyys,
+hiljaisuus ja kolkko erämaa kaikkine tuntemattomine vaaroineen
+vaikuttivat häneenkin, niin miltä sitten ne tuntuivatkaan tuosta takaa
+ajetusta, vainotusta tyttöraukasta! Gale tunsi heltyvänsä, Hän oli
+kahden Mercedeksen kanssa. Hänellä ei ollut asetta, ei rahaa, ei
+ruokaa, ei juomaa, ei suojaa eikä mitään muutakaan kuin kaksi kättään.
+Hänelle oli erämaa yhtä tuntematon kuin tasavaltain välisen rajan
+suuntakin, hän ei tiennyt suorinta tietä rautatielle eikä maantielle,
+eikä sitäkään, oliko muita kaupunkeja läheisyydessä vai ei. Hän oli
+todellakin vaikeassa, toivottomassa asemassa. Ajatellessaan tytön
+kohtaloa huokaisi hän syvään ja rukoili, että kohtalo sallisi hänen
+suojella tehokkaasti turvattiaan. Kun hän ajatteli itseään, valtasi
+hänet huumaava tietoisuus siitä, ettei hän tiennyt mitään toista
+tilaisuutta, johon hän olisi vaihtanut tämän, johon kohtalo oli
+johtanut hänet, niin vaarallinen kuin se itse asiassa olikin,
+täyttämään velvollisuuttaan vanhaa ystäväänsä ja samalla myös avutonta
+tyttöä kohtaan.
+
+"Herra, herra!" kuiskasi Mercedes nopeasti tarttuen häneen.
+"Kuunnelkaa! Kuulen hevosten kapioiden kapsetta."
+
+
+
+
+III.
+
+PAKO ERÄMAAHAN.
+
+
+Levottomana ja säikähtyneenä Gale kuunteli, mutta koska hän ei kuullut
+mitään, luuli hän jo, että Mercedes peloissaan kuvitteli turhia.
+Tuntiessaan tytön värisevän puristi hän tämän kättä hellästi.
+
+"Luullakseni erehdytte", kuiskasi Gale.
+
+"En varmastikaan!"
+
+Dick jännitti jälleen kuulonsa. Pian hän erottikin tahi oli
+erottavinaan hiljaista tassutusta. Kuuluen ensin heikosti kuin soivan
+metson kaukainen nokan koputus toi se hänen mieleensä Illinoisin
+metsissä viettämänsä lapsuuden päivät. Hänelle selveni pian, että tuo
+ääni syntyi hevosten kavioiden painuessa pehmeään hiekkaan. Se oli
+sitäpaitsi niin säännöllistä, etteivät laitumella olevat hevoset
+voineet sitä aiheuttaa.
+
+Säikähtäen ääntä vei Gale heti varovaisuuden vuoksi Mercedeksen
+syvemmälle pensaston suojaan. Terävien piikkien pistokset ilmaisivat
+hänelle selvästi, että he tunkeutuivat parhaillaan kaktuspensaikkoon,
+jonne hän piilotti Mercedeksen niin hyvin kuin suinkin. Tyttö värisi
+niinkuin vilu olisi häntä pudistellut. Hän hengitti nopeasti lyhyin
+hengähdyksin ja painui aivan kiinni Galeen, joka puri hampaitaan
+avuttomassa raivossaan tytön kohtalon vuoksi. Jollei tyttö olisi ollut
+kaunis, olisi hän ehkä vielä nytkin saanut elää vapaana ja onnellisena
+kotonaan. Kuinka kummallinen tämä maailma onkaan -- kuinka petollinen
+voi kohtalokin olla!
+
+Hevosten kavioiden kapse alkoi nyt kuulua selvemmästi. Gale huomasi
+tumman liikkuvan ryhmän tummanharmaata taivasta vasten. Sieltä tulikin
+joukko hevosia. Hän ei voinut erottaa, oliko joka hevosen selässä
+ratsastaja vai ei. Hän kuuli miesten keskustelevan keskenään naurahtaen
+aina silloin tällöin. Hänen korvansa alkoivat kuumentua, sillä puhe
+kuulosti amerikkalaiselta. Hän kuunteli tarkkaavaisesti. Aika-ajoin
+erotti hän ainoastaan hevosten jalkojen töminää.
+
+"Sepä vasta oli leikkiä!" kuului ääni pimeästä. "Kauhea talo, Laddy.
+Emme ole sattuneet tuollaiseen sitten kuin piikkilanka-aidat
+karkoittivat meidät Texasista. Eikä meitä ennen ole niin kutsuttu
+apuun."
+
+"Kutsuttuko? Sehän oli kuin helvetin lieskaa", vastasi toinen. "Hän
+katosi äkkiä ja luulen, että hän ystävineen pudisti Casitan tomut
+jaloistaan. Se on kauhea kaupunki!"
+
+Gale hyppäsi ylös pensaikosta riemuissaan. Mikä onni! Nuo keskenään
+puhelevat henkilöt eivät olleet keitään muita kuin ne kaksi paimenta,
+joita hän oli puhutellut meksikolaisessa hotellissa.
+
+"Pysähtykää, toverit!" huusi hän heille mennen keskelle tietä.
+
+Hevoset korskuivat ja hypähtelivät. Sitten seurasi nopeita kahisevia
+ääniä, kannusten helinää ja vihdoin hiljaisuus. Tulijat häämöittivät
+nyt selvemmin pimeästä. Gale näki viisi tahi kuusi hevosta, pari
+ratsastajaa ja viimeisen hevosen selkään köytetyt matkatavarat. Kun
+Gale tuli noin viidentoista askeleen päähän heistä, lausui etummainen
+ratsastaja:
+
+"Olette jo luullakseni tarpeeksi lähellä, muukalainen."
+
+Paimenen kädessä välähti joku kirkas kappale tähtien valossa.
+
+"Te tuntisitte minut, ellei olisi niin pimeä", vastasi Gale
+pysähtyessään. "Puhelin teidän kanssanne vähän aikaa sitten tuolla
+kapakassa."
+
+"Tulkaahan lähemmäksi, jotta voimme nähdä teidät", virkkoi paimen
+lyhyesti.
+
+Gale tuli lähemmäksi kunnes seisoi aivan hevosen vieressä. Paimen
+kumartui satulassaan katsoen tarkasti Galen kasvoihin. Sitten hän
+sanaakaan virkkamatta pisti pistoolinsa tuppeen ja ojensi hänelle
+kätensä. Gale tunsi teräksisen otteen, joka lämmitti hänen sydäntään.
+Toinen paimen pysähdytti myöskin hermostuneen, vireän hevosensa
+vetämällä kiivaasti suitsista. Hän tutkisteli myös tarkkaavasti Galen
+kasvoja.
+
+"Nimeni on Ladd", virkkoi hän. "Olipa hauskaa kohdata teidät jälleen"
+
+Gale tunsi nyt toisen yhtä kovan ja voimakkaan puristuksen kuin
+toinenkin oli ollut. Hän totesi, että hän oli löytänyt ystäviä, jotka
+kuuluivat sellaiseen kansanluokkaan, jonka tuttavuuteen hän tähän
+saakka turhaan oli kokenut päästä.
+
+"Gale -- Dick Gale on nimeni", hän alkoi nopeasti, "Jouduin Casitaan
+tänä iltana tietämättä tuskin, mihin olin saapunut. Eräs poikanen
+opasti minut tuohon hotelliin. Siellä tapasin erään vanhan ystäväni,
+jota en ollut nähnyt vuosikausiin. Hän kuuluu sikäläiseen
+ratsuväkirykmenttiin. Hän oli auttanut erästä espanjalaista tyttöä --
+ja rakastunut häneen. Rojas, joka oli tappanut tytön isän, aikoi
+ryöstää neidon. Te tiedätte, mitä tapahtui hotellissa. Hyvät ystävät,
+jos sellainen milloinkaan on mahdollista, haluan näyttää teille, miten
+kiitollinen olen teidän siellä minulle suomasta avusta. Riensin pois
+hotellista, löysin ystäväni sekä tytön. Kiiruhdimme pois koko
+kaupungista tänne syrjäiseen seutuun. Sitten oli Thornen pakko lähteä
+takasin leiriin. Kuulimme nimittäin torven toitotusta ja ampumista, ja
+hän oli luvatta poistunut leiristä. Siten jäi tyttö minun luokseni. Nyt
+en tiedä, mitä olisi tehtävä. Thorne sanoi varmasti, ettei Casita ole
+kyllin turvallinen paikka tänä iltana Mercedekselle."
+
+"Tyttö ei kai ole mikään peooni, mikään tavallinen meksikolainen?"
+keskeytti Ladd.
+
+"Ei. Hänen nimensä on Castañeda. Hän polveutuu vanhasta espanjalaisesta
+suvusta, joka kerran oli rikas ja vaikutusvaltainen."
+
+"Siis hyvin haluttua tavaraa", vastasi paimen. "Siellä on muitakin kuin
+Rojas, jotka mielellään ryöstäisivät jonkun kauniin tytön. Sellainen
+kuuluu hänen jokapäiväiseen ohjelmaansa. Hänellä mahtaa olla joitakin
+valtiollisia tahi tunnesyitä vihaansa ylhäisempää kansanluokkaa
+kohtaan. Niin, Casita ei ole mikään paikka teidän ystävänne morsiamelle
+ei yöllä eikä päivällä, eikä milloinkaan. Siellä on tosin
+amerikkalaisia, jotka saattaisivat ottaa tytön suojelukseensa ja
+taistella hänen puolestaan tarpeen vaatiessa. Mutta viisainta on olla
+antautumatta sellaiseen vaaraan. Lash, mitä sinä arvelet?"
+
+"Sitä vain, että tuo meksikolaispesä ympäristöineen on viime viikkojen
+kuluessa muuttunut melko levottomaksi", vastasi toinen paimen. "Jos
+vain varusväki antautuu, on helppo arvata, mitä sitten tapahtuu. Orozco
+on tulossa joukkoineen länttä kohti Agua Prietasta. Nogaleksen
+eteläpuolella polttaa Campo siltoja ja rikkoo rautatietä. Sitten on
+siellä vielä paljon muita roistoja, jotka sanovat itseään
+vallankumouksellisiksi, voidakseen sen nojalla varastaa, polttaa,
+tappaa ja ryöstää naisia. Sehän on selvä asia, että jos astuu
+tuumankaan rajan yli, joutuu silloin melkein kuin helvettiin. Neuvoni
+on: älkää salliko neiti Castañedan ikinä enää palata takaisin
+Casitaan."
+
+"Mielestäni puhut sinä järkevästi", sanoi Ladd. "Vannon, Gale, että
+teidän ja tytön on parasta tulla meidän mukaamme. Meillä olisi huomenna
+Casitassa liian kuumat oltavat. Emme tappaneet ketään, ammuin vain
+erään rosvon käsivarren poikki ja Lash rikkoi ystävälliset välit
+särkemällä suuren määrän omaisuutta. Tunnemme sellaisia, jotka ottavat
+neidin luokseen niin pitkäksi ajaksi kunnes hänen ystävänsä saapuu."
+
+Dick kiitteli heitä lämpimästi, ja tuntien kuvaamatonta helpotusta ja
+iloa Mercedeksen puolesta kiiruhti hän kaktuspensaikkoon, jonne hän oli
+kätkenyt tytön. Mercedes seisoi suorana odottamassa, ja vaikka olikin
+pimeä, huomasi Gale, että tyttöä niin hirveästi jäytänyt pelko oli nyt
+haihtunut.
+
+"Herra Gale, olette minun pelastusenkelini", virkkoi hän värisevin
+äänin.
+
+"Olen ollut onnellinen kohdatessani nuo miehet ja iloitsen oikein
+sydämestäni", vastasi hän. "Tulkaa!"
+
+Hän vei Mercedeksen tielle paimenien luo, jotka nyt olivat avopäin
+tähtien valossa. Heitä näytti ujostuttavan. Lash oli ääneti, kun
+sitävastoin Ladd hämmästyneenä sammaltaen ja kömpelösti vastasi
+Mercedeksen kiitoksiin.
+
+Heillä oli viisi hevosta -- kaksi satuloitua, kaksi kuormitettua ja
+viimeisellä oli vain villainen peite selässä. Ladd lyhensi satulansa
+jalustimien hihnoja ja auttoi Mercedeksen hevosen selkään. Tavasta,
+jolla tyttö sijoittui satulaan ja hillitsi tulisen hevosen
+levottomuuden, huomasi Gale, että hän osasi ratsastaa. Lash kehoitti
+Galea nousemaan hänen hevosensa selkään, mutta Gale kieltäytyi.
+
+"Minä kävelen", sanoi hän. "Olen tottunut kävelemään, mutta paimenet
+eivät ole, sen tiedän kyllä."
+
+He koettivat taivuttaa häntä vielä, mutta Gale ei suostunut. Silloin
+läksi Ladd ratsastamaan satulatta etummaisena. Mercedes ratsasti hänen
+takanaan ja Gale käveli vierellä. Seuraavina järjestyksessä olivat
+kuormahevoset ja viimeisenä ratsasti Lash.
+
+Päästyään nyt liikkeelle hankittuaan tytölle suojelusvahdin ja tietäen
+kulkevansa määrättyä päämäärää kohti laukesi tuo jännitys, jonka
+pakotuksesta Gale tähän asti oli ponnistellut. Hän olisi ollut
+äärettömän iloinen, jos hän vain olisi voinut ilmoittaa Thornelle
+heidän hyvän onnensa. Myöhemmin tietysti ilmaantuisi kyllä joitakin
+keinoja sanan lähettämiseksi Georgelle. Mutta siihen asti mahtoivat
+hänen ystävänsä tuskat olla hirmuiset.
+
+Dickistä tuntui, että oli jo kulunut pitkä aika siitä, kun hän poistui
+junasta, ja järjestyksessä punnitsi hän mielessään jokaisen tapahtuman
+kaikkia erikoiskohtia, jotka olivat sattuneet hänelle hänen Casitaan
+tulonsa ja nykyisen hetken välisenä aikana. Niin omituisilta kuin nuo
+tapahtumat tuntuivatkin, ei hänellä kuitenkaan ollut mitään epäilyksiä.
+Hän totesi, ettei hän ennen tätä iltaa milloinkaan ollut aavistanutkaan
+hänessä piilevän vihan voimakkuutta, ja kummasteli, ettei hän
+milloinkaan ennen ollut hetkeäkään ajatellut sellaista mahdollisuutta,
+että hän voisi tappaa ihmisen. Hänen oikea kätensä oli ajettunut
+kankeaksi ja oli niin hellä, että hän tuskin saattoi puristaa sitä
+nyrkkiin. Rystyset olivat ruhjoutuneet ja veriset, ja niitä pakotti
+kovasti. Muistaen suurten sormikkaittensa paksuuden otaksui Gale, että
+hän oli antanut Rojakselle voimakkaan iskun, koska hänen kätensä oli
+niin vahingoittunut. Hän. muisti, ettei hänelle merkinnyt ennen mitään,
+saiko hän itse iskuja vai jakeliko hän niitä toisille. Mutta tämä
+Rojaksen saama isku oli johtunut toisista syistä. Tuo kiihkeä viha,
+joka oli sen aiheuttanut, ei kummastuttanut häntä lainkaan, mutta sen
+vaikutus häneen itseensä, sitten kuin hän oli tyyntynyt, oli jotain
+erikoista hämmästyttäen ja huumaten häntä. Kuta enemmän se häntä
+kummastutti, sitä kiinteämmin hän sitä mietti. Kaikki nuo kuluneet
+kuljeskelun kuukaudet eivät olleet tuottaneet hänelle tyydytystä, tahi
+oli hän ollut liian välinpitämätön ymmärtämään itseään. Niin, eipä
+hänessä liioin liene ollut miestä koettamaankaan mitään. Kenties ei tuo
+Rojaksen saama selkäsauna ollut vaikuttanut enempää kuin muutkaan
+tapahtumat tätä muutosta hänessä.
+
+Hänen kohtauksensa Thornen kanssa, tuon espanjalaisen tytön kauniit,
+tummat silmät sekä tyttöraukan vetoaminen häneen, hänen vihansa Rojasta
+kohtaan, hänen hyökkäyksensä, iskut ja kaikki muu senjälkeinen
+toiminta, Thornen ja Mercedeksen ihmeellinen pelastus, hänen käsiensä
+painaminen tytön aaltoilevaa rintaa vasten, tämän suloinen suudelma
+sekä tietoisuus siitä, että hän oli yksin tuon ihanan neidon kanssa,
+jonka turvallisuudesta hänen oli vastattava -- kaikkia näitä seikkoja
+punnitsi Gale kerta toisensa jälkeen ajatuksissaan saadakseen vain
+selville syyt, jotka olivat vaikuttaneet häneen niin eriskummallisesti,
+tahi totuuden, mitä hänelle oikeastaan oli tapahtunut.
+
+Oliko hän rakastunut Thornen morsiameen? Tuo ajatus iski kuin salama
+hänen mieleensä. Oliko hän nyt jo jonkun käsittämättömän luonteen
+muutoksen johdosta mustasukkainen vanhalle ystävälleen? Dick ei oikein
+uskaltanut katsoakaan Mercedekseen. Mutta kumminkin ponnistautui hän
+tekemään sen, ja miten lienee sattunutkaan, katsoi Mercedes myös
+samalla häneen. Jostakin syystä sattui silloin olemaan niin paljon
+valoisampaa, että hän näki selvästi tytön kalpeat kasvot, hänen
+lumoavan kauniit silmänsä ja sievän suunsa. Nopein ja miellyttävin,
+hetken mielijohteista johtuvin liikkein laski hän toisen kätensä Galen
+olkapäälle. Kuten koko hänen olentonsa teki tämäkin liike uuden
+omituisen ja järkyttävän vaikutuksen Galeen, samalla kun se pani hänet
+nopeasti ymmärtämään tuollaisen jalosukuisen tytön kiitollisuuden ja
+myötätunnon luonnetta, joka oli hyvin suloista ja sisarellista. Hän
+tiesi nyt, ettei hän ollutkaan rakastunut tyttöön. Tuo tunne, joka oli
+melkein kuin mustasukkaisuutta, näyttikin olevan tuon kauniin
+käsittämättömän aiheuttama, jollaiseksi Mercedes oli muodostanut
+Thornen elämän. Silloin Gale kosketti noihin lumoaviin, äärettömiin
+mahdollisuuksiin, kuinka paljon tyttö saattaa merkitä miehelle.
+
+Toiset ahdistavat muutoksen viittaukset tuntuivat pettävästi
+sekoittuvan tunteihin, toiminnankiihkeyteen ja lumoukseen,
+tietoisuuteen, että oli saanut ja tulisi vieläkin saamaan jotakin
+aikaan ja tuon vanhan väsyttävän jonkun tietämättömän etsiskelyn
+perinpohjaiseen häviämiseen. Kenties olikin se vain ollut työn, tarmon,
+elämänhalun, rakkauden ja todellisen oman minän haeskelua. Mutta olipa
+se nyt mitä tahansa, näytti hänellä nyt joka tapauksessa olevan
+toiveita saavuttaa se, mitä oli etsiskellyt.
+
+Erämaa alkoi vaaleta. Pensaikkojen välissä olevat harmaat aukot
+muuttuivat vaaleamman värisiksi. Tien suunta näkyi jonkun matkaa
+eteenpäin ja polku muuttui alamäeksi. Vuorten tummat terävät huiput
+reunustivat taivaanrantaa näyttäen kumminkin olevan hyvin lähellä
+tasangon reunalla. Idästä alkoi taivas muuttua kirkkaammaksi ja
+kirkkaammaksi ulottuen aina pilviin saakka, jotka näkyivät selvästi
+erästä rosoista, pykäleistä harjannetta vasten. Äkkiä kohosi
+hopeanvärinen kehä mustien vuorien takaa, jolloin erämaan pimeys
+muuttui. Harmaa vaippa vaaleni läpinäkyväksi usvaksi. Kuu alkoi nousta.
+
+"Herra, minulla on kylmä", virkkoi Mercedes.
+
+Dick oli kantanut takkiaan käsivarrellaan. Hänelle oli tullut lämmin,
+melkeinpä kuuma, ja hän oli kuvitellut, että kiivas kävely oli
+aiheuttanut sen. Mutta kumminkin oli hänen ihonsa kylmä. Kuumuus oli
+sisäisen hehkun aiheuttama. Hän pysähdytti hevosen, ojensi takkinsa
+Mercedekselle ja auttoi sen hänen ylleen.
+
+"Minun olisi pitänyt ajatella teitä", virkkoi hän, "mutta kun itselläni
+oli kuuma... Takkini taitaa olla vähän liian suuri, mutta saatammehan
+kääriä sen ympärillenne kahdesti."
+
+Mercedes hymyili kiittäen häntä ohimennen espanjankielellä. Tuo pieni
+vilahdus hänen todellisesta luonteestaan oli suoranainen vastakohta
+sille vetoavalle, intohimoiselle ja surulliselle olotilalle, jossa Gale
+tähän asti oli tottunut häntä katselemaan. Hän sai nyt elävän
+käsityksen siitä, miten pirteä ja viehättävä tyttö hän mahtoikaan olla
+onnellisissa oloissa. Hän oli taas aikeissa jatkaa matkaa, kun hän
+äkkiä huomasi Laddin pysähdyttäneen hevosensa ja tuijottavan eteenpäin
+kuin aavistaen vaaraa. Mercedeksen hevonen alkoi hyppiä paikoillaan
+kärsimättömästi, kohotti päätään ja höristeli korviaan käyttäytyen kuin
+se olisi aikonut ruveta hirnumaan.
+
+Laddin varoittava "Hsst!" pani Dickin laskemaan kätensä rauhoittavasti
+Mercedeksen hevosen lautasille. Lash meni äänettömästi heidän ohitsensa
+toverinsa luokse. Sitten nuo kaksi kuuntelivat tarkkaavaisesti
+katsellen ympärilleen.
+
+Galea värisytti. Tämä tilanne ei ollut mielikuvitusta. Nuo erämaahan
+tottuneet miehet joko kuulivat tahi näkivät tahi kenties aavistivat
+vaaran olevan lähellä. Kaikki oli yhtä todellista, oleellista ja varmaa
+kuin Mercedeksen käden kosketus hänen käsivarteensa. Mahdollisesti
+uhkasi tyttöä tänä yönä joku kauhea vaara, jota Gale ei voinut torjua.
+Katsoessaan erämaahan ei hän olisi hämmästynyt, vaikka hän piikkisten
+kaktuksien välissä, pimeässä mutkittelevissa joenuomissa, varjostavien
+kukkuloiden kuun valaisemilla huipuilla ja jylhään vuoristoon
+johtavalla rosoisella aavikolla olisi nähnytkin jotakin tavatonta.
+Vieno, hiljaa humiseva tuuli puhalteli yli erämaan. Tuo ääni oli
+Galelle aivan outo. Mutta muutakaan ei hän kuullut.
+
+Lash palasi pian paikoilleen kulkueen loppupäähän ja Ladd läksi taasen
+ratsastamaan eteenpäin. Kulku oli nyt kuitenkin huomattavasti
+hitaampaa, ei huonon tien vuoksi, sillä se oli tullut päinvastoin
+paremmaksi, vaan siksi, että paimenet olivat ehkä tulleet
+varovaisemmiksi. Noin puolen tunnin kuluttua muuttui tämä
+merkityksellinen varovaisuus, ja hevoset seurasivat Laddin ratsua niin
+nopeasti, että Galella oli täysi työ pysytellä niiden rinnalla.
+
+Sillä välin oli kuu noussut korkealle taivaalle mustien rosoisten
+vuorten huippujen yläpuolelle. Erämaan harmaus, pimeys ja varjot
+vaalenivat. Pimeän edessä olevan seudun kirkastuessa kohosi kuin
+kaukainen esirippu, paljastaen heidän katseltavakseen äärettömän laajan
+erämaan, jonka toinen laita oli sumuisten, taivaanrannalta näkyvien
+kukkulain luona.
+
+Gale katseli ympärilleen tietäen, että samoin kuin tämä yö oli
+herättänyt hänet tietoisuuteen jostakin käsittämättömästä toisesta
+minästään, herätti se myös hänet näkemään aineellisten kappalten
+kieltämättömän olemassaolon -- tähtitaivaan äärettömyyden, korkealle
+kohonneen kuun, salaperäiset, jylhät vuorten huiput, rajattomat
+jyrkänteet, aavikot, harjanteet ja laaksot. Hän oli tosin ennenkin
+huomannut tuon kaiken suurenmoisuuden, mutta nyt tuntui se puhuvan
+hänelle erilaista kieltä. Ääni, jota hän ei milloinkaan ennen ollut
+kuullut, kutsui häntä katsomaan ja tuntemaan taivaan ja maan jylhiä,
+autioita lakeuksia, kaikkea, mikä edusti laveutta, vapautta,
+hiljaisuutta, yksinäisyyttä ja rauhaa.
+
+Vielä kerran pysähdytti Laddin toiminta hänen ajatuksensa, samoinkuin
+hänen kulkunsakin. Paimen pysähdytti äkkiä hevosensa, kuunteli hetkisen
+ja laskeutui sitten satulasta maahan. Hän antoi kädellään
+varoitusmerkin toisille, livahti pimeyteen ja katosi. Gale huomasi,
+että oli pysähdytty parin harjanteen väliseen kiviseen solaan. Hän
+saattoi kuutamossa erottaa kaktuspensaiden mustat rungot kirkasta
+taivasta vasten. Hevoset olivat nähtävästi väsyksissä, sillä ne
+seisoivat hyvin levollisesti. Gale kuuli niiden läähättävän hengityksen
+ja sitäpaitsi jonkun eläimen haukuntaa -- joko koiran tahi murmelin. Se
+muistutti erehdyttävästi koiran ääntä pannen Galen ihmettelemään, oliko
+läheisyydessä mahdollisesti joku talo. Oikealla, jonkun matkan päässä
+olevien pengermäin juurella, oli kaksi neliönmuotoista mustaa
+möhkälettä, jotka olivat hänen mielestään aivan liian suuria
+kallioiksi. Samalla kun hän tarkasteli niitä tietämättä oikein mitä
+ajatella, kuuli hän jonkun hevosen kimakasti hirnuvan ja senjälkeen
+kavioiden kolinaa kiviä vasten. Sitten haukkui jälleen jokin koira.
+Samalla ilmestyi Ladd nopeasti tielle ja heikko valo välähteli liehuen
+hetkisen toisen mustan nelinurkkaisen möhkäleen juurella.
+
+"Pysykää yhdessä ja muistakaa olla hiljaa!" kuiskasi Ladd taluttaen
+hevostansa ja poiketen suorakulmaisesti tien oikealle puolelle.
+
+Gale seurasi häntä ohjaten Mercedeksen hevosta. Kun hän katsoi
+taakseen, huomasi hän, että Lashkin oli laskeutunut satulasta.
+
+Pysyttelemisen Laddin kintereillä törmäämättä kaktuksiin ja
+kompastumatta kiviin ja syvänteihin huomasi Gale mahdottomaksi. Kun nuo
+pistinmäiset piikit, joita ei voitu huomata, olivat muutamia kertoja
+häntä pistelleet, oli hänen pakostakin kuljettava varovaisemmasti
+suojellakseen itseään. Dick oli huomannut, että molemmilla paimenilla
+oli nahkasäärystimet. Ei ollut mikään helppo asia taluttaa vikuria
+hevosta pimeiden, mutkikkaiden solien läpi, joissa kaktuksien piikit
+joka puolelta ahdistivat. Mercedeksen hevonen kompastui usein ja sitä
+piti tavantakaa maanitella ja huolellisesti taluttaa. Dick päätteli
+itsekseen, että Ladd teki laajaa kierrosta. Matkan kestäessä oli hän
+painanut mieleensä muutamien tähtien aseman taivaalla, mutta nyt hän
+huomasi niiden loistavan aivan toiselta suunnalta kuin silloin. He
+kulkivat nopeasti, mutta ei missään tapauksessa äänettömästi.
+Kuormahevoset pitivät etenkin tavatonta ryskettä tunkeutuessaan
+ahtaiden paikkojen lävitse. Galesta tuntui, että sellainen ryske
+saattoi kuulua ainakin penikulman päähän. Kukkulain ja harjanteitten
+huipuilta katsoi hän taakseen koettaen määrätä paikkaa, jossa tuo
+heikko valo oli liehunut ja koira haukkunut. Hän ei kumminkaan voinut
+enää erottaa monien vuoriharjanteiden joukosta noita kahta
+samannäköistä kalliota.
+
+Nyt johti Ladd heidät leveämpään solaan, joka näytti olevan aivan
+suora. Paimen nousi hevosen selkään, ja Gale otaksui senvuoksi, että he
+olivat nyt jälleen kiertäneet takaisin tielle. Matkaa jatkettiin nyt
+vielä kerran tasaista vauhtia ja vaitiollen. Kun Dick katsoi kelloaan,
+hämmästyi hän huomatessaan sen olevan vielä niin vähän. Kuinka paljon
+tapauksia mahtuikaan niin lyhyeen aikaan! Hän alkoi nyt tuntea, että
+ilma oli muuttunut paljon kylmemmäksi, ja häntä oudostutti, että
+ilmassa oli jotakin kosteutta, jota hän tuntemissaan seuduissa olisi
+sanonut kasteeksi. Hän ei ollenkaan aavistanutkaan, että erämaassakin
+oli sellaista. Tuuli puhalteli kovemmin, tähdet tuikkivat kirkkaammin,
+taivas muuttui synkemmäksi ja kuu kapusi keskitaivasta kohti. Tie pysyi
+tasaisena useita penikulmia, kulki sitten jokiuomien ja harjanteiden
+yli, kiemurteli särkyneiden ja rapautuneiden kalliovallien välitse
+jälleen tasangolla alkaen sitten vähitellen taas kohota. Dick kysyi
+Mercedekseltä, oliko hänellä kylmä, johon tämä vastasi myöntävästi
+puhuen erittäinkin jaloistaan, jotka olivat puutuneet. Hänen
+pyynnöstään auttoi Dick hänet hevosen selästä maahan, sillä hän halusi
+vähän jaloitella. Alussa oli tyttö niin kohmettunut ja jäykkä, että hän
+mielellään nojautui Dickin käsivarteen, mutta hetkisen kuluttua hän
+virkistyi ja saattoi kulkea eteenpäin avutta. Dick saattoi tuskin uskoa
+silmiään luodessaan tuontuostakin katseensa tuohon hiljaiseen tyttöön,
+joka kulki niin ketterästi ja reippaasti. Merdeces oli kääriytynyt
+Galen suureen takkiin, mutta siitä huolimatta näytti hänen vartalonsa
+ja koko olemuksensa harvinaisen viehättävältä. Dick ei voinut nähdä
+hänen kasvojaan, sillä ne olivat vieläkin mustan pitsihuivin peitossa.
+
+Laddin hiljaa lausumat sanat käänsivät Galen ajatukset jälleen heitä
+mahdollisesti ympäröiviin uhkaaviin vaaroihin. Ladd oli pysähtynyt
+muutamien metrien päähän heistä. He olivat saapuneet erään korkean
+vuoriharjanteen huipulle, jonka vastakkainen rinne oli paljon jyrkempi.
+Galen oli kumminkin kuljettava vielä muutamia askelia eteenpäin,
+ennenkuin hän voi nähdä rinteen. Siellä näkyi kirkas leirituli, jonka
+ympärillä hääräili suuri joukko tummia olentoja. Ne olivat pystyttäneet
+leirinsä syvään laaksoon, jossa hevoset olivat laitumella puiden
+välisillä aukkopaikoilla. Luotuaan toisen silmäyksen noihin
+leiriytyneihin tiesi Gale ne meksikolaisiksi. Nyt saapui myöskin Lash
+Laddyn luokse, ja molemmat paimenet tutkistelivat sitten kauan aikaa
+vaitiollen laaksoa. Muudan hevonen hirnui siellä, ja ääni kantautui
+heikosti kylmän tuulen mukana heidän korviinsa.
+
+"Niin, Laddy, mitä luulet noiden tuolla olon merkitsevän?" kysyi Lash
+hiljaa.
+
+"Samaa kuin muidenkin tuollaisten roistojen", vastasi Ladd. "Ne ovat
+tulleet ryöstämään hevosia rajan tältä puolelta jalostuttaakseen omaa
+rotuaan. Nuo roistot ovat äärettömän taitavia hevosvarkaita. Nyt
+odottavat he vain keskiyötä voidakseen hiipiä huomaamatta tuolla
+kauempana laaksossa olevalle maatilalle."
+
+Gale kuuli edellisen puhujan kiroavan itsekseen.
+
+"Niin minäkin luulen", virkkoi Ladd. "Mutta meidän on nyt pidettävä
+huolta tytöstä ja nuorukaisesta puhumattakaan varusteistamme. Ja
+sitäpaitsi haemme nyt työtä emmekä taisteluja, vanha veikko.
+Liikuttelehan jälleen leukojasi, että saan kuulla, minne aiot meidät
+opastaa."
+
+"Minnekäs muualle kuin etelään, Rio Forlorniin."
+
+"Nyt sinä puhut järkeä, Jim", virkkoi Ladd. "Toivon vain, että olisimme
+jo aikoja sitten ohjanneet kulkumme sinne. Eikä sitä voida
+ihmetelläkään, että halusin pois rajalta, sillä ajattelin tuota
+herttaista, nuorta tyttöä. Jim, emme voi kiertää tuota rosvojoukkoa
+päästäksemme takaisin tielle, sillä kierros on liian vaikea. Meidän
+täytyy senvuoksi luopua yrityksestämme päästä San Felipeen."
+
+"Ehkä se onkin parasta, Laddy. Rio Forlorn on tosin rajalinjalla, mutta
+silti seudussa, jossa eivät kapinalliset vielä ole olleet."
+
+"Odotahan, kunnes ne saavat kuulla kosteikosta ja Beldingin hevosista",
+huudahti Laddy. "Luullakseni ei rajaseudulla ole missään paikassa
+rauhallista, mutta emmehän mitenkään saata mennä eteenpäin emmekä
+liioin taaksepäinkään."
+
+"Mitä siis teemme, Laddy? Beldingin maatilalle on aikamoinen matka. Ja
+jos saavumme sinne päivän aikaan, voivat jotkut rosvot nähdä tytön,
+ennenkuin Belding ehtii kätkeä hänet. Siitä ruvettaisiin heti puhumaan
+ja uutinen kiitäisi Casitaan yhtä nopeasti kuin tuuli kuljettaa
+edellään salviaruohon siemeniä."
+
+"Emmehän me päivän aikaan aio sinne ratsastaakaan. Päästä kuormat irti,
+Jim! Kätkekäämme ne kaktuspensastoon ja tulkaamme sitten myöhemmin
+niitä noutamaan. Kun tuo muukalainenkin pääsee hevosen selkään,
+saavumme --"
+
+Laaksosta kuuluva äänekäs hevosen hirnunta keskeytti äkkiä
+kuiskuttelemisen. Muudan hevonen oli vainunnut vuoren huipulla olevat
+matkustajat. Meksikolaisten välinpitämättömyys muuttui heti
+tarkkaavaisuudeksi.
+
+Ladd ja Lash käänsivät hevosensa taluttaen ne ensimmäiseen tien
+eteläpuolella olevaan aukkoon. Jokainen oli ääneti tällä hetkellä,
+sillä niin nopea oli heidän pakonsa, että Galen oli pakko juosta
+aukeilla paikoilla pysyäkseen mukana. Kun he vihdoin pysähtyivät, pääsi
+Galelta helpotuksen huokaus, sillä hän oli jo alkanut jäädä jäljelle.
+
+Nyt purettiin kuormat, köytettiin lujasti ja kätkettiin huolellisesti
+kaktuspensastoon. Ladd sitoi makuuhuovan toisen hevosen selkään. Sitten
+irroitti hän jaloistaan nahkasäärystimet.
+
+"Gale, teillähän on saappaat, joten kohottamalla jalkojanne voitte
+välttää kaktuksien piikkien pistokset", kuiskasi hän. "Mutta neiti
+Castañedan repivät nuo piikit aivan palasiksi, jollei hän kiinnitä
+näitä säärystimiä jalkoihinsa. Selittäkää se hänelle -- ja sitten
+kiiruhtakaa."
+
+Dick otti nahkasäärystimet ja mentyään Mercedeksen luo selitti hän
+tytölle tilanteen. Tyttö nauroi nähtävästi Galen hämmästyneelle innolle
+ja laskeutui satulasta.
+
+"Hyvä herra, säärystimet eivät ole minulle mitään outoja kappaleita",
+virkkoi hän.
+
+Nopeasti ja kätevästi hän kiinnitti ne jalkoihinsa. Sitten auttoi Gale
+hänet satulaan, hoputti hevosta ja hän läksi taivaltamaan. Lash käski
+Galen nousta toisen satuloidun hevosen selkään ja kulkea heti
+Mercedeksen jäljessä.
+
+Tuskin oli Dick ratsastanut sataakaan metriä ravia ratsastavien
+paimenten jäljessä, kun hän joutui tuskia tuottavaan otteluun
+kaktuksien kanssa, jotka hyväilivät häntä joka puolelta. Hevonen
+karttoi ne kulkemalla kapeaa tien reunaa pitkin. Dickin polvet
+näyttivät olevan juuri linjassa, minkä vuoksi hänen oli pakko nostaa ne
+korkealle ja torjua saappaillaan piikkien hyökkäykset. Hän oli tottunut
+ratsastaja, mikä taito oli ainoa etu, josta hänellä oli ollut jotakin
+hyötyä lännessä.
+
+Ladd johdatti heitä mutkikasta tietä etelää kohti poikki erämaan, ajaen
+ravia ahtaammilla paikoilla, laukkaa aukeimmilla seuduilla ja
+kaktuspensaistojen läpi tunkeutuessa saivat hevoset kävellä. Dickistä
+näytti erämaa samanlaiselta, katsoipa hän sitten minne päin tahansa --
+mataloituvien selänteiden ympäröimältä kallioita ja pykälöityjä kumpuja
+täynnä olevalta autiolta tasangolta, jonka laidoilta kohoavat vuoret
+näyttivät olevan hyvin lähellä, mutta aina kumminkin pysyivät yhtä
+kaukana. Kuu alkoi laskeutua länttä kohti menettäen kirkkaan loistonsa,
+ja iltayön hämärä alkoi muuttua synkemmäksi ja pimetä kallioiden
+juurilla. Silloin tällöin laskeutui Ladd johonkin uomaan, jota pitkin
+kulkiessaan he saivat seurata kuivuneen joen kaikkia mutkia. Muutaman
+solan päässä oli heidän jälleen pakko poiketa kallioiselle maaperälle.
+Aina se vietti vain alaspäin muuttuen kivisemmäksi ja epätasaisemmaksi,
+yhä suurempia kasvullisuutta vailla olevia paikkoja täynnä olevaksi
+tasangoksi, ja aina häämöittivät nuo mustat vuoret yhtä lähellä.
+
+Vähitellen alkoi vilu värisyttää Galea ja hänen vaatteensa muuttuivat
+kosteiksi ja kylmiksi. Hänen polvensa olivat täynnä myrkyllisten
+kaktuspiikkien pistelemiä pakottavia haavoja ja hänen oikea kätensä oli
+joko paisunut kankeaksi tahi puutunut niin, ettei hän voinut sitä
+liikuttaa. Sitäpaitsi alkoi hän jo väsyä. Alituinen mielen jännitys,
+pitkä kävely ja penikulmittain jatkuva tärisyttävä ratsastus olivat
+kaikki osaltaan koettaneet hänen voimiaan. "Mercedes on kai luotu
+teräksestä", ajatteli hän itsekseen, "koska on voinut kestää kaikki
+sivuutetut vaivat ja vielä pysyy horjahtamatta satulassa tähtien
+tuikkiessa kirkkaasti ja päivän koiton ollessa ehkä jo hyvinkin
+lähellä."
+
+Niin Dick Gale ratsasti eteenpäin tullen penikulma penikulmalta
+uneliaammaksi ja raukeammaksi, kunnes hän lopulta antoi hevosen mennä
+oman päänsä mukaan. Silloin tällöin kaktuksien piikkien pistokset
+herättivät hänet poistaen siten hänen uneliaisuuttaan. Jonkinlainen
+harmaus oli peittänyt länteen painuvan kuun ja tumman, tähtikirkkaan
+taivaan. Kerran kun Gale, koettaessaan taistella uupumistaan vastaan,
+kohautti päätään, huomasi hän, että eräs hevonen oli ilman ratsastajaa.
+Ladd oli nostanut Mercedeksen hevosensa selkään. Dick ihmetteli, että
+tyttö oli kestänyt niinkin kauan uupumatta. Toisen kerran, kun hän
+jälleen suoristautui, kuvitteli hän mielessään, että he olivat nyt
+hyvällä, kovalla tiellä.
+
+Tuntui siltä kuin olisi kulunut jo useita tunteja, vaikka hän tosin
+tiesi, että ainoastaan lyhyt aika oli vierähtänyt, kun hän jälleen
+virkosi hetkiseksi uupumuksestaan. Hän kuuli koiran haukuntaa. Korkeat
+puut reunustivat tietä, jota pitkin hän nyt parhaillaan ratsasti. Äkkiä
+huomasi hän harmaassa aamuhämärässä muutamia matalia tasakattoisia
+rakennuksia. Ladd kääntyi vasemmalle toiselle tielle, jota niinikään
+puut varjostivat. Sen varrella oli aina tämän tästä noita matalia
+rakennuksia. Tämä tie päättyi laajaan, valoisampaan tasankoon. Tuuli
+kuljetti muassaan suloista tuoksua. Oliko se kukkien vaiko hedelmien
+hajua, sitä ei Dick voinut tällä kertaa ratkaista. Ladd ratsasti taas
+edelleen vain noin neljännespenikulman, vaikka tuo matka tuntui Galesta
+äärettömän pitkältä. Muudan lehto kuvastui tummana aamuhämärässä. Ladd
+ratsasti sinne ja katosi varjoon. Dick ratsasti jäljessä puitten
+väliin. Äkkiä kuuli hän ääniä ja näki pian taas rakennuksen, joka oli
+yhtä matala ja tasakattoinen kuin edellisetkin, mutta niin pitkä, ettei
+hän voinut nähdä sen toista päätä. Se oli vielä tummempi kuin puut. Kun
+hän laskeutui hevosen selästä kohmettuneena ja haavoitettuna, saattoi
+hän hädintuskin seisoa. Lashin täytyi taluttaa häntä. Hän puheli
+jotakin, ja Dick kuuli jonkun vastailevan hänelle sydämellisesti.
+Sitten tuntui Dickistä, että hänet talutettiin johonkin pikimustaan
+pimeyteen, jossa hänet melkein heti käärittiin makuuhuopiin. Sitten
+hänen hämärät unikuvansa haihtuivat.
+
+
+
+
+IV.
+
+FORLORN RIVER.
+
+
+Kun Dick heräsi, tulvehti kultainen auringonpaiste sisään ikkunasta,
+joka oli hänen vuoteensa vieressä. Ensimmäiseksi ajatuksekseen ei hän
+voinut muuta kuin ihmetellä, missä hän oikeastaan mahtoikaan olla. Hän
+huomasi olevansa suuressa, neliskulmaisessa huoneessa. Siellä oli
+sikinsokin satuloita, valjaita ja villapeitteitä. Huoneen lattialla oli
+toinenkin tervavaatteelle levitetty vuode, jossa ehkä joku oli nukkunut
+yönsä. Nähdessään suuria, pölyisiä kannuksia, pyssyjä, vöitä ja
+kaktuspiikkien raapimia nahkasäärystimiä muisti Dick paimenet,
+ratsastuksen, Mercedeksen ja koko tuon omituisen seikkailumatkan, joka
+oli tuonut hänet tänne.
+
+Hän ei muistanut riisuneensa saappaita jaloistaan, ja ajateltuaan vielä
+tarkemmin asiaa tiesi hän varmasti jättäneensä sen tekemättä. Mutta
+lattialla ne nyt vain olivat. Ladd tahi Lash oli kenties riisunut ne
+häneltä, koska hän itse oli niin uupunut ja uninen, ettei hän voinut
+seurata tapahtumia. Hän tunsi olevansa vieläkin niin perinpohjin
+väsynyt, ettei hän halunnut edes liikahtaa. Äkillinen kipu kädessä
+pakotti hänet pitämään sitä koholla. Se oli mustansininen ja niin
+turvoksissa, että se oli melkein toista vertaa paksumpi kuin
+tavallisesti ja sitäpaitsi oli se jäykkä kuin lauta. Rystyset olivat
+rikki ja hyytyneen veren peitossa. Dick totesi mielessään, ettei hän
+sitten jalkapallopäivien ollut nähnyt pahemmin loukkaantunutta kättä,
+ja pahoitteli, että se teki hänet työhön kykenemättömäksi joksikin
+ajaksi.
+
+Lämmin, kuiva, hyvältä tuoksuva tuuli puhalteli ikkunasta. Dick tunsi
+jälleen tuon saman kukkien tahi hedelmien suloisen tuoksun kuin
+yölläkin. Hän kuuli lehtien lepatusta, virtaavan veden lorinaa,
+lintujen viserrystä ja sitten lähestyviä askelia ja ihmisääniä. Huoneen
+toisessa päässä oleva ovi oli nimittäin auki. Aukosta hän näki pitkiä
+kuorittuja paaluja, jotka kannattivat kuistin kattoa, penkin, kukkivia
+ruusupensaita, ruohoa ja kaikkien näiden takana kirkkaan viheriöitä
+lehtipuita.
+
+"Hän nukkui varmasti vielä äskettäin, kun katsoin ikkunasta sisälle",
+kuuli Dick Laddin sanovan.
+
+"Antakaa hänen nukkua", vastasi joku sävyisästi matalin äänin. "Rouva
+Belding sanoi, ettei tyttö ole vielä liikahtanutkaan paikaltaan.
+Ratsastus tänne oli kai hyvin vaikea heille molemmille. Neljäkymmentä
+penikulmaa läpi kaktuksien!"
+
+"Nuori Gale käveli melkein puolet matkasta", vastasi Ladd. "Kehoitimme
+kyllä jo alussa häntä nousemaan hevosen selkään, mutta onnistumatta.
+Jos hän olisi suostunut, emme milloinkaan olisi päässeet tänne.
+Sellainen kävely olisi varmasti tappanut sekä minut että Jimin."
+
+"Niin, Laddy, olen sangen iloinen saatuani teidät tänne ja lupaan tehdä
+kaikkeni tuon nuoren parin auttamiseksi", virkkoi toinen. "Mutta eräs
+harmillinen asia painaa mieltäni; älä sentään käsitä minua väärin."
+
+"Koskeeko se karjaasi?"
+
+"Täällä kosteikossa on minulla nyt ainoastaan muutamia päitä, eivätkä
+ne minua huoleta, vaan hevoseni. Yhdysvallat ovat myös huolissaan; älä
+käsitä minua väärin. Kapinalliset ovat tunkeutuneet länteen ja
+pohjoiseen aina Casitaan saakka. Rajalla Casitan takana ei ole lainkaan
+ratsuväkeä, eikä sinne voida sitä lähettääkään, sillä se on vedetöntä,
+kolkkoa erämaata. Mutta nuo kapinalliset ovat perehtyneet erämaan
+elämään. He voivat kulkea rajan yli Rio Forlornin erämaan puolelta ja
+salaisesti kuljettaa aseita Meksikoon. Minun tehtäväni on
+luonnollisesti estää kiinalaisten ja japanilaisten pääsy Yhdysvaltain
+puolelle Magdalenalahdesta; Mutta minun on myös vartioitava rajalinjaa.
+Aion palkata muutamia vahteja. Nyt en pelkää niin paljon henkeni
+menettämistä, vaikka näin yksinäisellä paikalla voi sellainenkin vaara
+uhata, vaan olen enemmän huolissani hevosistani, jotka voin menettää.
+Jos vain joitakin kapinallisia tulee näin kauaksi tahi jos he saavat
+hiemankaan vihiä hevosistani, tulevat he varastamaan niitä. Sinähän
+tiedät kyllä, mihin nuo meksikolaiset rosvot kykenevät saadakseen
+hevosia. Hehän ovat aivan hulluja niihin. Mainiompia hevostuntijoita
+kuin he ei ole olemassa ja heidän jalostamansa hevosrotu on maailman
+paras. Asiain näin ollen en nuku enää öisin."
+
+"Älähän hätäile! Jimillä ja minulla ei ole nyt mitään tekemistä ja me
+voimme ruveta auttamaan sinua, Belding. Olemme nyt ratsastaneet tämän
+Arizonan ristiin rastiin saadaksemme olla näkemättä rautalanka-aitoja."
+
+"Laddy, Forlorn Riverin ympärillä on sellaisia lakeuksia, että ne
+varmasti tyydyttävät sellaistakin vanhanajan paimenta kuin sinä", sanoi
+Belding nauraen. "Ymmärrät kai tarkoitukseni, kun sanon, että teette
+minulle kuvaamattoman palveluksen jäädessänne tänne? Kenties voin
+taivuttaa tuon muukalaisenkin, Galen, palvelukseeni."
+
+"Mikään ei voi olla mahdollisempaa. Hän sanoi, ettei hänellä ole rahaa
+eikä ystäviä. Ja ellet muuta vaadi kuin rohkeutta, on hän mies
+paikallaan", vastasi Ladd kuivasti naurahtaen.
+
+"Mutta rouva Belding säpsähtää kenties hiukan kuullessaan, että
+palkkaan tuon muukalaisen töihin."
+
+"Minkätähden?"
+
+"Vain Nellin vuoksi. Sinähän kerroit, että Gale on nuori
+amerikkalainen. Vaimoni tulee luonnollisesti hirveästi pelkäämään, että
+Nell rakastuu Galeen."
+
+Laddy lopetti naurunsa ja läimäytti kädellään joko omaa tahi Beldingin
+polvea niin, että Dick'kin kuuli läjähdyksen.
+
+"Sinähän sanoit, että hän on sivistynyt, kaunis nuorukainen", jatkoi
+Belding.
+
+"Niin sanoinkin", virkkoi Laddy lämpimästi. "Vai mitä sinä arvelet,
+Jim?"
+
+Nyt alkoivat Dick Galen korvat kuumeta, ja hän koetti tekeytyä
+kuuroksi, vaikka hän halusikin kuulla jokaisen pienenkin sanan.
+
+"Hän on mielestäni reipas, kaunisääninen, luotettava, kirkassilmäinen,
+hieman ylpeä ja luullakseni melko kaunis nuorukainen", vastasi Jim
+Lash.
+
+"Minun on ehkä ajateltava tarkasti, ennenkuin otan tuon muukalaisen
+perheeseeni", virkkoi Belding vakavasti. "Luultavasti on hän kunnon
+mies, Laddy, koska hän kerran on amerikkalaisen ratsumiehen hyvä
+ystävä, eikä mikään lörpöttelijä tai vetelys."
+
+"Lörpöttelijäkö? Vetelyskö? Kerroin muistaakseni jo sinulle, että
+puristin tuon pojan kättä, ja mainitsin samalla, että olin sangen
+iloinen kohdatessani hänet", lausui Laddy melko kiihkeästi. Ilmeisesti
+tuollainen puhe loukkasi häntä. "Kuulehan nyt, Tom Belding, hän on
+sivistynyt mies ja voi löylyttää sinut puolessa sekunnissa. Vai mitä,
+Jim?"
+
+"Vieläkin lyhyemmässä ajassa", vastasi Lash. "Tom, nuori Gale saa ottaa
+hevoseni, pyssyni ja kaiken muunkin omaisuuteni, jos hän vain haluaa."
+
+"Ooh! Tarkoitukseni ei ollut kiihoittaa teitä, pojat, älkää käsittäkö
+minua väärin", sanoi Belding. "Luonnollisesti hän on kunnon mies."
+
+Tämän keskustelun esine lepäsi kaikessa rauhassa vuoteellaan
+hämmästyneenä ja tuntien rinnassaan sanomatonta riemua kuullessaan
+paimenten ylistävän häntä ja iloiten Beldingin aikeesta palkata hänet
+apulaisekseen. Häntä huvitti suuresti noiden kolmen omituinen vakavuus.
+
+"Miten tuo nuorukainen nyt voi?" kuuli Dick erään naisen kysyvän
+ystävällisesti ja vakavasti sulavin äänin.
+
+Gale kuuli hänen kävelevän kivilattialla.
+
+"Hän nukkuu vielä", vastasi Belding. "Luultavasti hän oli hyvin
+uuvuksissa. Minäpä suljen oven, ettemme herätä häntä."
+
+Kuului kevyttä kävelyä ja ovi suljettiin varovasti. Mutta siitä
+huolimatta kuuluivat äänet sisälle melkein yhtä selvästi.
+
+"Laddy ja Jim tulevat viipymään meillä jonkun aikaa", jatkoi Belding.
+"Saamme jälleen hieman samanlaista kuin muinoin Panhandlessa. Olen
+sanomattoman iloinen saatuani pojat tänne, Nellie. Sinähän tiedät, että
+aioin lähettää jonkun Casitaan pyytämään heitä tänne. Ennen
+vallankumouksen loppua on meidän kestettävä luullakseni joitakin
+ikävyyksiä. Aion pyytää tuota nuorukaista palvelukseeni."
+
+"Onko hän paimen?" kysyi rouva Belding nopeasti.
+
+"Ei!"
+
+"Mutta pystyy kyllä sellaiseksi varmasti", virkki Laddy.
+
+"Mikä hän on? Kuka hän on? Mistä hän tulee? Varmasti teidän täytyy
+olla --"
+
+"Laddy vannoo, että hän on kunnon mies", keskeytti hänen miehensä. "Se
+riittää suositukseksi minulle. Eikö se riitä sinulle?"
+
+"Hm! Laddy tuntee kyllä paljonkin nuoria miehiä, mutta noita idästä
+kotoisin olevia nuorukaisia ei hän tunne. Tom, sinun on oltava
+varovainen!"
+
+"Vaimo, olen hyvin iloinen saadessani tuollaisen rohkean nuorukaisen
+avukseni. Vastustuksessasi ei ole mitään järkeä, kun kerran Jim ja
+Laddy takaavat hänen kunnollisuutensa."
+
+"Mutta, Tom -- hänhän voi rakastua Nelliin!" vastusti rouva Belding.
+
+"No, mitä sitten? Silloinhan asiat menevät entistä latuaan, sillä
+jokainen meille tullut mies on poikkeuksetta rakastunut Nelliin. Eikö
+niin olekin aina tapahtunut? Sattuihan sellaista jo hänen
+kouluaikanaankin Kansasissa ja juoksihan hänen jäljessään sadoittain
+nuoria haljakkasilmäisiä tyhmeliinejä Texasissa. Täällä erämaassa
+olemme saaneet olla vähän rauhassa, paitsi silloin, kun joku
+kullanetsijä, meksikolainen tahi intiaani on sattunut tulemaan tänne.
+Silloin on aina uudistunut tuo sama vanha juttu -- rakastuminen
+Nelliin!"
+
+"Mutta, Tom, Nellkinhän voi rakastua tuohon nuoreen mieheen!" huudahti
+vaimo tuskallisesti.
+
+"Laddy, Jim, enkö jo sanonut teille?" huusi Belding. "Tiesin hänen
+pelkäävän tuota. Rakas vaimoni, menehtyisin melkein iloon, jos Nellkin
+kerran eläessään rakastuisi. Sehän olisi kerrassaan mainio asia! Hänhän
+on villimpi kuin mikään antilooppi tuolla erämaassa. Nell on nyt
+melkein kaksikymmenvuotias ja mikäli tiedämme ei hän ole vielä
+milloinkaan rakastunut keneenkään mieheen. Ja hän on vielä yhtä iloinen
+ja täynnä pirullisia juonia kuin neljätoistavuotiaanakin. Nell on kyllä
+yhtä hyvä ja miellyttävä tyttö kuin hän on kauniskin, mutta pelkään,
+ettei hän milloinkaan kehity naiseksi täällä autiossa maassa. Sinä taas
+olet aina vihannut kaupunkeja, joissa tytöillä on suuremmat
+mahdollisuudet, juuri senvuoksi, että olet pelännyt hänen siellä
+rakastuvan johonkin nuoreen mieheen. Tuossa asiassa olet mielestäni
+aina ollut vähän kummallinen, vieläpä yksinkertainenkin. Olen koettanut
+tehdä kaikkeni Nellin hyväksi -- olen rakastanut häntä kuin omaa
+tytärtäni. Olen muuttanut monta hyvää liikesuunnitelmaa seuratessani
+sinun päähänpistojasi. Meille koittavat luullakseni pian kovat ajat.
+Tarvitsen miehiä, ja senvuoksi palkkaan tuon nuorukaisen, jos hän vain
+tahtoo jäädä meille. Salli Nellin suhtautua häneen aivan samoin kuin
+hän suhtautuu muihinkin miehiin sitten kuin lähdemme pois erämaasta.
+Sellainen on hänelle vain hyödyksi."
+
+"Toivon vain, ettei Laddy ole erehtynyt luulossaan tuosta uudesta
+tulokkaasta", vastasi rouva Belding huoaten alistuvasti.
+
+"En milloinkaan elämässäni erehdy arvostellessani ihmisiä", vastasi
+Laddy pontevasti.
+
+"Erehdytpähän, Laddy", vastasi rouva Belding. "Ethän osaa arvostella
+edes Tomia oikein... Mutta minunhan on lähdettävä valmistamaan
+päivällistä. Nuorukainen ja tyttö kuolevat kohta nälkään. Menen nyt
+sisälle. Jos Nell sattuu tulemaan, niin älä imartele häntä, Laddy,
+kuten aamiaista syödessämme. Hän ei saa kiinnittää mieltänsä omaan
+kauneuteensa."
+
+Dick kuuli rouva Beldingin astelevan poispäin.
+
+"Hän pitää tuosta tytöstä aivan erikoista huolta", huomautti Laddy.
+"Kuulehan, Tom, tietää kai Nell itsekin olevansa kaunis, eikö
+tiedäkin?"
+
+"Kyllä kai hän pian sen huomaa, ellet lopeta imarteluasi Laddy. Kun
+olit täällä vierailemassa muutamia viikkoja sitten, täytit hänen
+korvansa paljailla paimenkohteliaisuuksilla."
+
+"Ovatko sinun mielestäsi sitten paimenkohteliaisuudet aivan
+sopimattomat tyttöjen kuultaviksi?"
+
+"Varmasti, Laddy! Vaimonikin sanoo niin."
+
+"Minut saa hirttää, jos uskon kenenkään tytön turmeltuvan muutamista
+imartelevista sanoista. Päinvastoin, sellainenhan miellyttää heitä...
+Mutta kuulehan, Belding, puhuessamme tässä tyttöjen kauneudesta en
+malta olla kysymättä, oletko jo tarkastellut tuota espanjalaista
+neitoa?"
+
+"En päivän valossa."
+
+"Hyvä, en minäkään ole nähnyt häntä päivän aikaan, mutta kuunvalokin
+riitti jo minulle. Nell on tosin kyllä kaunis, mutta sittenkin on minun
+pakko myöntää, ettei häntä voida verratakaan tuohon espanjattareen. Vai
+mitä, Jim?"
+
+"Nell on juuri sellainen kuin tytön pitääkin olla", vastasi Lash.
+"Oikea helmi, lihava, punaposkinen, sinisilmäinen ja aina iloinen. Sen
+myönnän kyllä, että neiti Castañeda on tavallaan myös kaunotar, mutta
+hänen kasvonsa ovat liian kalpeat, ja kun hän kiinnitti silmänsä
+minuun, tuntui minusta kuin minuun olisi ammuttu. Hänen kiitellessään
+meitä tuolla tiellä tuntui minusta kuin joku prinsessa olisi ollut
+edessämme. Mutta Nell on nuorekas, herttainen ja --"
+
+"Hiljaa nyt", keskeytti Belding. "Tuolta tulee Nell."
+
+Dickin jännittyneet korvat erottivat keveätä sipsutusta ja sitten
+juoksuaskelia.
+
+"Täällähän te olettekin!" huusi joku iloisesti suloisin äänin. "Isä,
+neiti Mercedes on hirveän hurmaava. Kurkistin oven raosta nähdäkseni
+hänet. Hän nukkuu vielä melkein kuin kuollut. Häh on niin kalpea. Ah,
+toivon, ettei hän vain sairastu."
+
+"Eikö mitä, hän on vain niin tyyten uupunut", virkkoi Laddy. "Mutta
+matkan vaivat kesti hän reippaasti. Puhelimme juuri tässä keskenämme
+neiti Mercedes Castañedasta."
+
+"Sepä oivallista! Eikö hän olekin viehättävä? En ole milloinkaan nähnyt
+kauniimpaa tyttöä. Hänen elämänvaiheensa ovat vain niin kummalliset ja
+surulliset. Kerro minulle enemmän hänestä, Laddy. Sinähän lupasit,
+muistat kai sen? Kuolen pian uteliaisuudesta, tiedä se. Täällä
+kauheassa paikassa en saa milloinkaan kuulla minkäänlaisia uutisia.
+Sinähän kerroit muistaakseni, että hänellä on jo sulhanenkin?"
+
+"Aivan niin."
+
+"Onko hän sotilas?"
+
+"On."
+
+"Tarkoitatko tuota nuorukaista, joka tuli teidän mukananne tänne?"
+
+"En. Tuo nuorukainen pelasti vain tytön Rojaksen kynsistä."
+
+"Ah! Missä hän on, Laddy?"
+
+"Hän nukkuu tuolla."
+
+"Onko hän loukkaantunut?"
+
+"Luullakseni ei. Hän käveli noin viisitoista penikulmaa."
+
+"Onko hän -- kaunis, Laddy?"
+
+"Kyllä."
+
+"Minkä näköinen hän on?"
+
+"No niin, olen tuntenut hänet vain lyhyen ajan, enkä ole nähnyt häntä
+milloinkaan päivän valossa, joten en oikein osaa sanoa, mutta olin
+mukana aika hauskassa ottelussa hänen kanssaan. Ja Jim tässä lupaa
+antaa tuolle nuorukaiselle hevosensa ja pyssynsä milloin vain."
+
+"Sepä ihmeellistä! Laddy, mitä maailmassa tuo nuorukainen teki
+voittaessaan teidät paimenet puolelleen yhdessä illassa?"
+
+"Odotahan, niin saat kuulla. Jim ja minä katselimme korttipeliä Del
+Solin kapakassa Casitassa. Se on rajan toisella puolella. Meillä oli
+siellä tuttaviakin -- neljä miestä tuolta Cross Barista, jossa olimme
+työssä muutamia viikkoja sitten. Tuo Del Sol on samalla sekä
+biljaardisali että kapakka, ravintola ja mitä kaikkea vielä lieneekään.
+Se oli aivan täynnä meksikolaisia. Muutamat Campon vallankumoukselliset
+olivat tulleet sinne juomaan ja pelaamaan palloa. Pian ilmestyi sinne
+Rojaskin muutamine miehineen. Heillä oli kaikilla pyssyt, ja he
+istuutuivat erilleen erääseen nurkkaukseen. En kiinnittänyt heihin sen
+suurempaa huomiota, ennenkuin Jim sanoi aavistavansa jotakin
+epäilyttävää olevan tulossa. Silloin aloin sivumennen tarkastella
+Rojasta. Häntä sanotaan yleisesti 'Keikariksi', mikä nimi hänelle
+sopiikin mainiosti. Tietäessäni, millainen kurkkujenkatkaisijaroisto
+hän on, olin tulla melkein sairaaksi katsellessani kaikkia noita
+värillisiä nauhoja ja koristuksia. Kiihtynyt meksikolainen on hyvin
+tavallinen ilmiö. He ovat kaikki hulluja. Mutta tuo roisto näytti
+olevan kokonaan poissa suunniltaan. Hän oli koonnut kaikki miehensä
+yhteen erään pöydän ympärille. Hän puhui huitoen käsivarsillaan niin,
+että hän oikein vapisi. Hänen silmänsä kiiluivat kamalasti. Aavistin,
+että oli tulossa ikävyyksiä ja otaksuin Casitan pienen varusväen
+tulevan niistä enimmän kärsimään. Ihmiset näyttivät luulevan, että
+Campo ja Rojas yhtyvät karkoittaakseen liittolaisten joukot
+kaupungista. Jim otaksui Rojaksen kiihkon aiheutuvan jonkun
+suunnitelman valmistamisesta. Emme senvuoksi yhtyneet mihinkään peliin,
+enkä halua kieltää, että olimme hieman varuillamme.
+
+"Jonkun ajan kuluttua huomasin erään miehen seisovan kapakan ovella.
+Hän oli korderoipukuinen, saapasjalkainen nuori amerikkalainen.
+Tiedäthän, ettei ole mitään tavatonta nähdä kullanetsijöitä valtion
+tässä osassa. Kiinnitin huomioni tuohon nuorukaiseen sen vuoksi että
+hän oli hyvin kookas täyttäen oviaukon melkein kokonaan. Hän katseli
+ympärilleen ja kun hän näki Rojaksen, näytti hän säpsähtävän. Sitten
+hän siirsi kömpelön hattunsa takaraivolleen alkaen horjua portaita
+alas. Ensin olin melkein varma, että hän oli juovuksissa. Mutta sitten
+muistinkin, ettei hän äskettäin näyttänyt päihtyneeltä. En tiennyt
+oikein, mitä olisin ajatellut, ja rupesin senvuoksi seuraamaan
+nuorukaisen liikkeitä.
+
+"Hän horjui huoneen poikki pysymättä oikein jaloillaan. Muut kuin minä
+eivät kumminkaan kiinnittäneet häneen ollenkaan huomiota. Sitten hän
+alkoi tuuppia pallonpelaajia, kaataa tuoleja ja kompastella pöytiä
+vasten. Yleisö rupesi katsomaan häneen vihaisesti. Lähestyessään meidän
+nurkkausta huomasi hän meidät paimenet äkkiä. Silloin hän säpsähti
+toisen kerran aivan samoin kuin nähdessään Rojaksenkin, lähtien sitten
+tulemaan suoraan meitä kohti. Pukkasin Jimiä kylkeen huomauttaen
+samalla, että jotakin oli tekeillä.
+
+"Kun hän oli saapunut aivan viereemme, suoristi hän ruman hattunsa
+katsoen meihin. Silloin näin hänen kasvonsa. Niiden kiihkeä ilme
+vaikutti meihin kuin sähköisku. Ne olivat kalpeat pullistuneine
+suonineen ja kamalasti loistavine silmineen -- oikeat raivostuneet
+kasvot. Hämmästyin niin, etten tiennyt, mitä ajatella. Sitten puhui tuo
+omituinen nuorukainen muutamia kohteliaita sanoja minulle ja Jimille.
+
+"Hän oli vain olevinaan juovuksissa ja aikoi hyökätä Rojaksen kimppuun
+aiheuttaakseen metelin. Rosvo vaani siellä erästä tyttöä. Tyttö oli
+ravintolassa, ja hän oli erään soturin, tuon nuoren miehen ystävän,
+morsian. Rojaksen miehet vartioivat ravintolaa, ja meteli oli
+suunniteltu toimeenpantavaksi sellaisin tarkoituksin, että sen
+kestäessä tyttö voitaisiin kuljettaa pois. Hän vihjaisi Jimille ja
+minulle, että olimme amerikkalaisia, sanoen tietävänsä, että paimenet
+tunnettiin kohteliaisuudestaan naisia kohtaan. Sitten käski tuo
+hämmästyttävä nuorukainen -- sinä et voi kuvitellakaan miten
+välinpitämättömästi -- minun ja Jimin seurata hänen hommiaan.
+
+"Ennenkuin ennätin hengähtääkään ja saada selville, mitä hän tarkoitti
+tuolla 'hyökkäyksellä' ja 'metelillä', oli hän jo kaatanut erään pöydän
+ja heittänyt muutamia meksikolaisia lattialle. Eräs naurettava pieni
+mies hyppäsi seisoalleen kuin hurjistunut apina alkaen huutaa.
+Seuraavassa silmänräpäyksessä lensi hän jo ilmassa nenälleen muutamaan
+nurkkaan jääden sinne makaamaan. Sitten nopeammin kuin ennätän kertoa
+hyökkäsi tuo nuorukainen Rojaksen kimppuun. Kuten hurjistunut hirvi
+syöksyi hän koko joukon kimppuun niin, että he kaikki kaatuivat yhteen
+läjään. Silloin vasta ymmärsin, mitä oikealla hyökkäyksellä
+tarkoitetaan. Nuorukainen ilmestyi kasan huipulle pitäen Rojasta kiinni
+rinnuksista, ja kuten minä heitän tyhjän säkin pitkin lattiaa, samoin
+heitti hän Rojaksen. Mutta yhtä pian kuin tämä tapahtui oli hän jälleen
+Rojaksen kimpussa pöytien ja tuolien vielä kieriessä lattialla.
+
+"Heräsin silloin toimimaan ja koetin päästä Jimin kanssa huoneen
+keskelle. Rupesin ampumaan lamppuja rikki. Jim vahti pyssyllään noita
+hurjistuneita kapinallisia, ja minä pelkäsin, että verta tulisi
+vuotamaan, ennenkuin saan huoneen pimeäksi. Koettaessani kiiruhtaa
+häipyi nuorukainen hetkeksi näkyvistäni. Kun sitten sain sen verran
+aikaa, että ennätin katsella, missä hän oli, huomasin erään
+meksikolaisen olevan juuri aikeissa puukottaa häntä. Ajattele, että
+olin niin hienotunteinen tuota meksikolaista kohtaan, että ammuin vain
+hänen käsivartensa poikki. Sitten särjin viimeisen lampun ja tuon
+hirveän sekasorron kestäessä pakenimme.
+
+"Kiiruhdimme hevostemme luo ja läksimme liikkeelle aikoen matkustaa San
+Felipeen, kun kohtasimme jälleen tuon nuorukaisen. Hän kertoi, että
+häntä sanotaan Galeksi -- Dick Galeksi. Tyttö oli hänen luonaan
+turvassa ja vahingoittumattomana, mutta tytön sulhanen, tuo soturi, oli
+palannut nopeasti leiriin, koska hän oli ollut poissa sieltä luvatta.
+Siellä tapahtui juuri silloin jotakin, koska Jim ja minä kuulimme
+ampumista. Gale sanoi, ettei hänellä ollut rahaa eikä ystäviä, erämaa
+oli hänelle aivan outo eikä hän sanonut ymmärtävänsä, miten hän
+auttaisi tyttöä. Senvuoksi päätimme ottaa heidät mukaamme San Felipeen
+lähtien heti matkalle, mutta tie nousikin meille pystyyn ja meidän oli
+pakko tulla tänne."
+
+"Ah, voin aivan hyvin kuvitella, miten suurenmoinen hän oli!" huudahti
+tyttö.
+
+"Varmasti. Mutta, Nell, et saa ollenkaan luulla, että olet sen
+ensimmäiseksi huomannut."
+
+"Mutta, hyvä Laddy, et ole kertonut vielä lainkaan, minkä näköinen hän
+on."
+
+Nyt tuntui Galesta aivan mahdottomalta esittää enää kuuntelijan osaa.
+Hän laskeutui hiljalleen vuoteestaan. Ulkoa kuului vieläkin ääniä ja
+ainoastaan ajattelemalla kiinteästi jotakin muuta voi hän olla
+kuuntelematta. Beldingin myötätuntoinen mielenkiinto, Laddyn
+suorasukainen ja vilpitön paimenmainen ylistyspuhe ja tytön suloinen
+innostus ja kehuva riemu lämmittivät Galen sydäntä. Hän oli joutunut
+tekemisiin vaatimattomien ihmisten kanssa, joiden elämään tuntemattoman
+ihmisen saapuminen toi tervetullutta vaihtelua. Hän huomasi olevansa
+merkillisesti levoton. Viime yön jännitys, huolet ja tavallisuudesta
+poikkeavat tunteet eivät olleet vielä haihtuneet. Ja hänen tahtomattaan
+kuulemansa keskustelun vihjaamat mahdollisuudet lisäsivät melkoisesti
+muiden tunteitten voimaa ja tekivät hänen mielensä omituisesti
+vastaanottavaiseksi. Hän halusi kiihkeästi päästä Beldingin
+palvelukseen rajavartijaksi. Ajatus saada ratsastella autiossa
+erämaassa täyttääkseen tuosta vaarallisesta toimesta johtuneet
+velvollisuudet tuntui kiinnittävän hänen mieltään äärettömän
+voimakkaasti. Jokin hänen sisimmässään veti häntä noihin paimeniin ja
+tuohon vaatimattomaan, ystävälliseen Beldingiin. Hän pelkäsi kohdata
+tyttöä. Jos kerran jokainen Beldingin taloon poikkeava mies oli
+rakastunut suloääniseen Nelliin, niin voiko hän sitten toivoa
+pelastuvansa, etenkin nyt, kun koko hänen sisäinen heräämisensä
+merkitsi mielenmuutosta ja toivoa löytää itsestään jotakin todellisesti
+arvokasta, hyvää ja voimakasta. Vaikka hän ei tällä kertaa voinutkaan
+käsittää kaikkea, tunsi hän kumminkin olevansa valmis ratsastamaan,
+taistelemaan ja rakastamaan erämaata ja noita ulkosalla eläviä miehiä
+ja ennen kaikkea rakastamaan naista. Tuo ihana espanjalainen tyttö oli
+vaikuttanut johonkin kuolleeseen hänessä, ja nyt oli tuo tunne herännyt
+jälleen elämään. Rohkean ja vielä tuntemattoman tytön suloinen ääni
+varoitti häntä, että pian tapahtuu hänelle jotakin vielä
+ihmeellisempää.
+
+Gale kuvitteli vetäessään kolistellen saappaita jalkoihinsa
+aiheuttavansa tarpeeksi melua, mutta kumminkin kuului oven takaa
+hiljaista puheen sorinaa ja silloin tällöin iloista naurua.
+Pukeutuminen kävi nimittäin tavallista kömpelömmin, koska hän ei voinut
+käyttää toista kättään ollenkaan. Hän kurkisti ikkunasta. Kaikesta
+päättäen oli huone talon toisessa päässä. Hän näki kivitetyn käytävän,
+jonka sivulla oli oja täynnä nopeasti virtaavaa, mutaista vettä,
+iloisesti lorisevaa vettä. Siellä käsin näki hän myöskin omituisen
+näköisiä ja värisiä puita, kuuli mehiläisten surinaa, lintujen laulua,
+kanojen kaakatusta, huomasi ruusujen punan ja ruohon vehreyden. Lähellä
+seinää oli ränni täynnä vettä ja vieressä olevalle penkille oli
+asetettu pesuvati, saippua, pyyheliina, kampa ja harja. Ikkuna oli myös
+jonkunlainen ovi, sillä sen alla olivat portaat.
+
+Gale vitkasteli hetkisen mennen sitten kumminkin alas. Hän käveli
+luonnollisesti, toivoen ja odottaen, että paimenet huomaisivat hänet.
+Mutta ei kukaan tullut. Hän pesi kömpelösti kasvonsa vasemmalla
+kädellään. Muutamasta seinässä olevasta naulasta riippui kuvastin,
+jonka ääressä hän kampasi ja harjasi tukkansa. Hän kuvitteli olevansa
+hyvin kurjan näköinen. Mutta huolimatta siitä kääntyi hän kiertääkseen
+nurkan ja tervehtiäkseen paimenia ja uusia ystäviään.
+
+Mutta ehtimättä vielä astua kuin askeleen pysähtyi hän kuullessaan
+naurua ja keveätä käyntiä.
+
+Aivan nurkan takaa kuuli hän iloisen naisäänen sanovan: "Isä, haluat
+ajaa tahtosi läpi ja äiti kimmastuu."
+
+Dick näki vilahdukselta pienen jalan, valkoisen puvun sekä vihdoin
+tytön nopeat liikkeet. Nell katsoi olkansa yli taakseen.
+
+"Isä, rakastun varmasti teidän uuteen vartijaanne. Haluan ja
+olenkin --"
+
+Sitten hän töpsähti suoraan Dickin syliin ponnahtaakseen äkkiä
+takaisin.
+
+Dick näki kauniit kasvot ja tummansiniset, rohkeasti välähtävät silmät.
+Nopeasti kuin salama muuttui niiden ilme hämmästykseksi, peloksi ja
+ihmettelyksi. Hetkisen tuijottivat ne Dickin vakavasti kysyviin. Äkkiä
+punastui tyttö kuitenkin suloisesti.
+
+"Oh-h!" soperteli hän.
+
+Poskien väri muuttui äkkiä helakanpunaiseksi. Tyttö pyörähti hänen
+ohitseen ja katosi kuin valon välähdys.
+
+Dick huomasi sydämensä sykkivän voimakkaammin. Samalla tunsi hän
+olevansa merkillisesti riemuissaan. Tämä hetki oli ollut sellainen,
+jota varten hän oli tiennyt valmistautua, tapahtuma, johon omituiset
+olosuhteet olivat hänet syösseet.
+
+Parilla askeleella kiersi hän nurkan. Laddy ja Lash olivat siellä
+keskustelemassa erään vahvarakenteisen miehen kanssa. Päivän valossa
+olivat molemmat paimenet harmaatukkaisia, punaihoisia, ahavoituneita,
+harmaasilmäisiä, laiha- ja teräväkasvoisia miehiä, niin yhdennäköisiä,
+että heitä olisi voitu luulla veljeksiksi.
+
+"Kas niin, tuoltahan tuo nuori mies nyt tuleekin", sanoi
+vahvarakenteinen mies. "Herra Gale, olen iloinen kohdatessani teidät.
+Nimeni on Belding."
+
+Hänen tervehdyksensä oli yhtä lämmin kuin hänen kädenpuristuksensa oli
+kauan kestävä ja voimakas. Tervehtijä oli keskikokoinen, tanakka mies.
+Hänen päänsä oli suuri ja hiukset olivat harmahtavat. Viikset oli
+leikattu lyhyiksi, kuten poskipartakin. Iho oli ruskea ja tummat silmät
+loistivat ystävällisesti.
+
+Paimenet käyttäytyivät niin sydämellisesti kuin Dick olisi ollut jo
+vuosikausia heidän ystävänsä.
+
+"Nuori mies, törmäsittekö johonkin tullessanne ulos?" kysyi Belding
+veitikkamaisesti.
+
+"Kyllä. Huomasin jotakin valkoista ja nopeaa liitelevän ohitseni",
+vastasi Dick.
+
+"Näkikö hän teidät?" kysyi Laddy.
+
+"Luullakseni, mutta hän ei pysähtynyt niinkään kauaksi, että olisin
+ennättänyt sanoa nimeni hänelle."
+
+"Hän oli Nell Burton, tyttäreni tahi paremmin sanoen
+kasvattityttäreni", sanoi Belding. "Hän on sellainen tuulispää, kuten
+Laddy häntä nimittää. Tulkaahan niin mennään sisälle tapaamaan
+vaimoani."
+
+Talo oli pitkä kuin kasarmirakennus ja kuisti ulottui päästä päähän.
+Ovia oli jokaisen kahdennentoista askeleen päässä. Kun Dick oli ohjattu
+muutamaan vierashuoneeseen, ihmetteli hän suuresti sen valoisuutta ja
+mukavuutta. Huoneessa oli kaksi suurta ikkunaa ja ovi johti puutarhaan,
+jossa kasvoi runsaasti viheriää ruohoa, kukkivia ruusuja ja puita.
+Heikko veden kohina kantautui hänen korviinsa.
+
+Rouva Beldingissä Gale oppi tuntemaan komearuumiisen, miellyttävän
+naisen. Hänen hiuksensa olivat harmaat. Tahdon lujuutta ilmaisevista,
+vakavista ja sopusuhtaisista kasvoista voitiin vielä nähdä, että hän
+nuoruudessaan oli ollut kaunis nainen. Katse, jonka hän kiinnitti
+Galeen, oli miltei läpitunkeva. Hänen tervehdyksensä, jota Dick sai
+mielestään odottaa melko kauan, oli ystävällinen, joskaan ei
+sydämellinen. Kiitettyään näitä hyviä ihmisiä saamastaan
+vieraanvaraisuudesta kysyi Gale heti, miten Mercedes voi. Hänelle
+ilmoitettiin, että espanjalainen tyttö oli herännyt kuumeisena ja
+hermostuneena. Mutta kun hänen levottomuutensa oli haihtunut ja jano
+sammunut, oli hän jälleen nukkunut. Rouva Belding sanoi, ettei tyttö
+ollut kärsinyt juuri muita tuskia kuin sielullisia, ja otaksui, että
+hän pian virkistyy ja paranee.
+
+"Nyt, Gale", sanoi Belding sen jälkeen kuin hänen vaimonsa oli
+poistunut valmistamaan päivällistä, "nuo pojat, Jim ja Laddy, ovat
+kertoneet minulle teistä ja teidän merkillisestä seikkailustanne
+Casitassa. Olen iloinen saadessani pitää huolta tytöstä niin kauan
+kunnes teidän sotilasystävänne voi turvallisesti viedä hänet pois
+maasta. Se ei kumminkaan voi tapahtua aivan heti. Älkää ymmärtäkö minua
+väärin. En halua näyttää liiaksi uteliaalta tietämään olosuhteitanne --
+Laddy on kiinnittänyt huomioni teihin -- ja käyden suoraan asiaan
+haluan tietää, mihin nyt aiotte ryhtyä."
+
+"Minulla ei ole minkäänlaisia suunnitelmia", virkkoi Dick, ja otaksuen
+hetken suotuisaksi päätti hän kertoa rehellisesti asiansa. "Saavuin
+vasta eilen näille maille. Kotini on Chicagossa. Lopetettuani opintoni
+muutamia vuosia sitten -- olen nyt viisikolmatta vuotias -- ryhdyin
+auttamaan isääni. Hänellä on kauppa- ja liikeasioita Chicagossa.
+Kokeilin kaikkia sisätoimia, mutta en voinut tyydyttää isäni
+vaatimuksia. Luullakseni en voinut innostua työhöni, koska en oikein
+tiennyt, miten olisin työskennellyt. Isäni ja minä emme tosin juuri
+riidelleetkään, mutta hän loukkasi minua ja minä lopetin. Noin puoli
+vuotta sitten tulin länteen ja sen jälkeen olen vaeltanut Wyomingista
+lounasta kohti rajalle. Koetin hakea sopivaa työtä, mutta en löytänyt
+mitään. Ja sanoakseni teille suoraan, herra Belding, en luullakseni
+juuri välittänytkään sellaisesta liiaksi. Luulen nyt myöskin, etten
+koko tuona aikana tiennytkään, mitä oikeastaan halusin. Mutta nyt
+vihdoinkin luulen päässeeni siitä selville."
+
+"Mitä sitten haluaisitte tehdä?" keskeytti hänet Belding.
+
+"Haluan miehen työtä. Tahdon puuhata jotakin käsilläni. Haluan toimia
+jossakin tuolla ulkona luonnossa."
+
+Belding nyökäytti päätään kuin hän olisi sen käsittänyt, alkaen sitten
+puhua jälleen pysähdellen ja sanoen lopulta epäröiden:
+
+"Gale -- tehän voitte mennä takasin kotiinne -- vanhan isänne luokse --
+niin silloin muuttuu kaikki taas hyväksi."
+
+"Herra Belding, menneisyydessäni ei ole mitään varjoa, päinvastoin
+olisi isäni erittäin iloinen, jos menisin jälleen kotiin. Tuo seikka
+onkin ainoa lohdutukseni. Mutta minä en mene kotiin. Asiani ovat
+nimittäin tällä haavaa vähän huonosti. En kumminkaan halua ruveta
+maankiertäjäksikään ja senvuoksi on minun pakko ryhtyä heti johonkin
+työhön."
+
+"Haluaisitteko mielellänne ruveta rajanvartijaksi?" kysyi Belding
+laskien samalla kätensä Galen polvelle. "Velvollisuuksiini täällä
+kuuluu nimittäin siirtolaisuuden valvominen Yhdysvaltain puolesta.
+Minun on vartioitava juuri tätä rajalinjaa ja estettävä kiinalaisten ja
+japanilaisten pääsy Yhdysvaltain puolelle. Vallankumous on aiheuttanut
+lisätoimintaa, ja luultavasti joudun pian tekemisiin salakuljettajien
+ja rosvojen kanssa. Teidän ei tarvitse sitoutua palvelemaan
+Yhdysvaltoja, vaan rupeatte yksinkertaisesti minun rajanvartijakseni,
+kuten Jim ja Laddykin, jotka ovat lupautuneet työskentelemään
+hyväkseni. Maksan teille hyvin, saatte vapaan asunnon, varustan teidät
+täydellisesti pyssyyn saakka ja saatte käytettäväksenne hienoimman
+hevosen minkä kenties milloinkaan eläessänne olette nähnyt. Toimenne ei
+tosin aina tule olemaan terveellistä eikä vaaratonta, mutta joka
+tapauksessa tulee se olemaan miehen työtä -- älkää känsittäkö minua
+väärin! Voitte olla varma, että saatte tarpeeksi tekemistä ulkoilmassa.
+No, mitä vastaatte ehdotukseeni?"
+
+"Suostun siihen ja kiitoksia vain -- en voi sanoa kuinka paljon",
+vastasi Gale innostuneesti.
+
+"Hyvä! Asia on siis päätetty. Menkäämme nyt kertomaan Laddylle ja
+Jimille."
+
+Molemmat paimenet ilmaisivat tyytyväisyytensä asioiden kääntymiseen
+lähtien sitten Beldingin kanssa näyttämään Galelle talon nähtävyyksiä.
+Pää- ja useat muut rakennukset oli rakennettu tiilistä, jotka Beldingin
+ilmoituksen mukaan säilyttävät kesän kuumuuden talveksi ja talven
+kylmyyden kesäksi. Nämä harmaanpunaiset muta-asunnot olivat rumat
+katsella, mikä seikka ehkä teki niiden todellakin mukavan sisustuksen
+enemmän huomattavaksi. Laajoilla kentillä kasvoi rehevää ruohoa, kukkia
+ja monenlaisia puita. Ollen utelias saamaan selville kaiken kyseli Gale
+viikuna- ja pomeranssipuista, kiinnittäen erikoisesti huomionsa
+erääseen kauniiseen puuhun, jota Belding sanoi "Palo verde'ksi" [Palo
+verde = viheriä masto.]
+
+Belding selitti, että tämän erämaan seudun hedelmällisyys johtui
+muutamista lähteistä ja Rio Forlornin padotusta vedestä. Ennen hänen
+tuloaan oli keitaassa asustanut eräs papago-intiaaniheimo ja muutamia
+työläisperheitä. Tämä kosteikko sijaitsi noin penikulman levyisessä
+laaksossa, jota jatkui viettävästi lounaaseen päin noin kymmenen
+penikulmaa. Joki pysyi kuivana suurimman osan vuodesta, mutta tulvan
+aikana koottiin niin paljon vettä, että se riitti puutarhojen ja
+apilaniittyjen kastelemiseen.
+
+"Olen löytänyt alueeltani erään aina toimivan lähteen", sanoi Belding.
+"Sen vesi on kirkasta ja makeaa. Ymmärrätte kai, mitä se merkitsee
+erämaassa? Rakastan tätä kosteikkoa. Kuta kauemmin täällä oleskelen,
+sitä enemmän sitä rakastan. Etelä-Arizonassa ei ole ainoatakaan
+paikkaa, jota voidaan verrata tähän laaksoon, kun otetaan huomioon
+vedensaanti, heinänkasvu ja metsä. Tämä on luonnonihana ja
+terveellinen, yksinäinen ja hylätty tosin, erittäinkin naisten, kuten
+vaimoni ja Nellin mielestä, mutta minä rakastan tätä... Ja näin meidän
+kesken, pojat, olen huomannut täällä jotakin muutakin. Purojen pohjilla
+on kultahiekkaa ja vuoristossa kivennäisaineita. Kunpa minulla vain
+olisi tarpeeksi vettä! Tämä pieni kylä on alinomaan kasvanut sen
+jälkeen kuin me siirryimme tänne. Niin, Casita ei todellisuudessa
+merkitse mitään tähän laaksoon verrattuna. Pian rakentaa luultavasti
+Southern Pacific syrjäradan tänne. Täällä on suunnattomia
+mahdollisuuksia ja toivon, että te, pojat, yhdytte minuun ja valitsette
+maapalstat itsellenne. Toivon vain, että tämä vallankumoussota loppuu
+pian... Niin, tässä ovat karja-aitaukseni ja apilakenttäni. Gale,
+katsokaahan tuota hevoslaumaa."
+
+Belding lausui tämän viimeisen huomautuksensa juuri silloin, kun hän
+ohjasi toverinsa varjoisasta puistosta aukeamalle. Gale näki tiilistä
+rakennetun vajan ja suuren mesquite-pensaan oksista omituisesti kyhätyn
+aidatun karsinan sekä niiden takana laajoja, tasaisia, tummanvihreätä
+kenttiä ja laitumella käyskenteleviä kauniita hevosia. Siellä oli
+valkoisia ja mustia, raudikkoja ja harmaita. Ihaillessaan niitä koetti
+Gale muistella, oliko hän milloinkaan elämässään nähnyt noin
+jalomuotoisia eläimiä, mutta hänen oli myönnettävä, ettei noille
+voineet vetää vertoja muut kuin arabialaiset hevoset.
+
+"Jokainen karjanomistaja rakastaa hevosiaan", sanoi Belding. "Ollessani
+Panhandlessa oli minulla silloinkin muutamia jalorotuisia. Mutta nämä
+ovat meksikolaisia. Ostin ne Durangosta, missä ne on jalostettu.
+Meksikolaiset hevoset ovat varmasti maailman parhaimmat."
+
+"Nyt ymmärränkin, miksi et nuku öisin", sanoi Laddy venytellen. "Näen
+erään meksikolaisen tuolla -- ei, hänhän onkin intiaani."
+
+"Vain minun papagolainen paimeneni. Hevosiani paimennetaan nykyään sekä
+päivisin että öisin. Jumalani, miten minua harmittaisi, jos Rojas tahi
+Salazar tahi jotkut muut vallankumoukselliset roistot löytäisivät
+hevoseni! Gale, osaatteko ratsastaa?"
+
+Dick vastasi vaatimattomasti omaavansa sellaisen ratsutaidon kuin
+idässä vaadittiin.
+
+"Teidän ei tarvitse ollakaan mikään puolihevonen voidaksenne ratsastaa
+noilla, mutta tuolla toisella kentällä on minulla muutamia kovasuisia
+ponyja, joiden selkään haluaisin teidän hyppäävän saadakseni hieman
+hauskaa. Siellä on muudan sellainenkin, ettei Laddykaan pysty sillä
+ratsastamaan. Lyön vaikka vetoa!"
+
+"Mitä? Paljonko lyömme vetoa?" kysyi Laddy heti.
+
+Kellon kilinä, joka Beldingin sanojen mukaan oli päivälliskutsu,
+käännytti miehet takaisin taloon. Katsoessaan sinnepäin näki Gale
+tummien ja synkkien harjanteiden kohoavan kosteikon laidasta ja
+muuttuvan vähitellen paljaiksi mustiksi vuoriksi. Hän oli kuullut
+Beldingin sanovan niitä "Nimettömiksi vuoriksi", nimitys, joka jollakin
+tavoin soveltuikin noille korkeille, salaperäisille ja synkille
+vuorenhuipuille.
+
+Vasta sitten kuin he saapuivat taloon ja olivat jo menemäisillään
+sisään, sattui Belding äkkiä huomaamaan Galen kipeän, turvottuneen
+käden.
+
+"Mikä kauhistuttava käsi!" huudahti hän. "Missä te sen noin pahaksi
+ruhjoitte?"
+
+"Iskiessäni Rojasta kasvoihin", vastasi Dick.
+
+"Yksi ainoako isku siihen vain tarvittiin? Olen iloinen, ettei tuo
+iskunne kohdistunut minuun. Miksi ette kertonut minulle jo aikaisemmin?
+Kätenne on hyvin ilkeän näköinen. Haavat ovat täynnä likaa ja hiekkaa
+ja alkavat jo tulehtua. Ne on heti puhdistettava ja sidottava. Nell!"
+huusi hän. Mitään vastausta ei kuulunut. Hän huusi jälleen kovemmasti:
+
+"Äiti, missä Nell on?"
+
+"Hän on ruokailuhuoneessa", vastasi rouva Belding.
+
+"No kuuliko hän huutoni?" kysyi Belding kärsimättömänä.
+
+"Luonnollisesti."
+
+"Nell!" kiljaisi Belding.
+
+Nyt tyttö läksi liikkeelle. Dick näki vilahdukselta kullanvärisen tukan
+ja valkoisen hameen ovella, mutta tuo mieluinen näky kesti vain
+silmänräpäyksen.
+
+"Isä, mitä asiaa teillä on?" kysyi hän vienoin, joskin samalla myös
+pingotetuin äänin.
+
+"Tuo heti antiseptistä lääkettä, pumpulia ja sidekangasta tänne.
+Kiiruhda!"
+
+Belding toi keittiöstä vesiämpärin ja pesuvadin. Hänen vaimonsa seurasi
+häntä pihalle ja kun hän näki Dickin käden, tuli hän hyvin
+levottomaksi. Senjälkeen Dick kuuli kevyttä, nopeata käyntiä, mutta hän
+ei katsellut ympärilleen.
+
+"Nell, tämä on herra Gale -- Dick Gale, joka tuli meille eilisiltana
+paimenien kanssa", lausui Belding. "Hänen kätensä on kauhean näköinen.
+Oli antanut aimo iskun Rojakselle. Haluaisin, että sitoisit sen...
+Gale, tämä on ottotyttäreni, Nell Burton, josta jo teille puhuin. Hän
+osaa kyllä hoitaa silloin kun joku on loukkaantunut tahi muuten sairas.
+Näyttäkää kättänne, poikaseni, ja antakaa hänen sitoa se. Päivällinen
+on kohta valmis."
+
+Dick tunsi saman omituisen, sydämensä nopeamman sykinnän, vaikka hän ei
+milloinkaan elämässään ollut vielä ollut kylmäverisempi kuin nyt tällä
+haavaa. Enemmän kuin mitään muuta maailmassa halusi hän nyt katsella
+Nell Burtonia, mutta koska hän samalla otaksui, että tämä tilaisuus
+ehkä voi saattaa tytön hämilleen, ei hän kohottanut katsettaan. Nell
+alkoi hautoa Galen loukkaantuneita rystysiä. Hän tunsi tytön otteen
+pehmeyden ja näppäryyden, vaikka näyttikin siltä, etteivät Nellin
+sormet olleet niin vakavat kuin he olisivat voineet olla. Mutta hetken
+kuluttua tuntuivat ne rupeavan työskentelemään varmemmasti. Hänellä oli
+ihanat kädet, eivät liian suuret eivätkä varmasti liiaksi pienetkään,
+vankat, ruskeat ja vikkelät. Sitten huomasi Dick, katsahdettuaan
+salavihkaa ylöspäin, että tyttö oli käärinyt hihansa ylös paljastaen
+hienoihoiset, pyöreät, kauniit käsivartensa. Hänen ihonsa oli ruskea --
+ei, se oli enemmän kullanvärinen kuin ruskea. Siinä oli ihmeellisen
+selvä värivivahdus. Dick loi katseensa silloin tyynesti vielä alas
+lykäten niin kauaksi kuin suinkin tuon lumoavan hetken, jolloin hän
+katsoisi tyttöä kasvoihin. Siitä tulisi hänelle kohtalokas hetki.
+Odotuksen suoma omituinen ilo täytti hänen mielensä. Kun tyttö
+kumminkin istuutui hänen viereensä ja laski hänen loukkaantuneen
+kätensä syliinsä leikatessaan siteitä, oli hän niin lumoavasti lähellä,
+ettei Gale voinut vastustaa haluaan katsahtaa häneen. Hänellä oli
+suloiset, kauniit kasvot, jotka tuo sama kullanruskea ahavoituminen oli
+värjännyt lämpimiksi. Tukka oli pellavanvärinen, runsas ja aaltoileva.
+Pitkät, riippuvat ripset varjostivat silmiä, joiden sinen Gale näki
+vilahdukselta niiden välistä.
+
+Huolimatta oudosta levottomuudestaan katsoi Gale, nähdessään, että
+tytön huomio oli kokonaan kiintynyt tehtäväänsä, häneen kerran vielä
+tarkkaavaisemmasti. Oi kuinka suloinen, taitava, iloinen ja kaunis
+tyttö hän olikaan!
+
+"Sitä kai on pakottanut kovasti?" kysyi Laddy katsellessaan
+tarkkaavaisesti läheisyydestä.
+
+"Kyllä, myönnän sen", vastasi Dick hitaasti katsellen Nellin kasvoja.
+"Mutta en siitä välittänyt."
+
+Tyttö katsoi häneen äkkiä hämmästyneenä. Hän ymmärsi Galen sanat
+kirjaimellisesti. Mutta hänen tummansiniset silmänsä kohdistuivat Galen
+silmiin korkeintaan sekunniksi. Sitten hänen poskiensa lämmin hehku
+muuttui yhtä punaiseksi kuin hänen huulensakin. Nopeasti lopetti hän
+kääreen sitomisen ja nousi seisoalleen.
+
+"Kiitoksia paljon", sanoi Gale nousten myöskin.
+
+Samassa ilmestyi Belding ovelle ja huomattuaan, että Galen käsi oli jo
+sidottu, kutsui hän heidät illalliselle. Dick saattoi syödessään
+käyttää vain toista kättään tuntien samalla eloisasti pöydän toisella
+puolen istuvan ujon ja hiljaisen tytön läsnäolon, mutta huolimatta
+näistä melkoisista vaikeuksista löi hän laudalta molemmat nälkäiset
+paimenet nauttiessaan rouva Beldingin valmistamaa mainiota illallista.
+Belding puheli, paimenet puhuivat niinikään enemmän tai vähemmän, rouva
+Belding sanoi silloin tällöin jonkun sanan ja Dick piti varansa
+voidakseen toisten puheiden lomaan lausua niin tai ei sanansa. Hän
+huomasi mielihyväkseen, ettei kukaan pöydän ääressä näyttänyt
+kiinnittävän huomiotaan hänen tavattomaan ruokahaluunsa.
+
+Illallisen jälkeen, saatuaan sopivan tilaisuuden, kun ei ketään
+sattunut olemaan läheisyydessä, meni Dick pihan, puutarhan ja kenttien
+taakse ja kipusi lähimmälle kukkulalle. Täältä edulliselta asemalta
+katseli hän pikku kylää ja hämmästyi huomatessaan sen laajuuden ja
+tiilitalojen runsauden. Nuo uhkaavat vuoret, rosoiset ja pimenevät, tuo
+suuri haljenneista ja särkyneistä kallioista muodostunut aaltomainen
+ylänkö, tyynnyttivät häntä melkein enemmän kuin peloittivat.
+
+Lännessä kultasi laskeutuva aurinko erämaan huippuista, kylmän
+värittämää, rajatonta autiutta. Se kauhistutti Galea. Kaikkialla näkyi
+jylhiä, katkonaisia harjanteita tahi erillään olevia vuoria. Erämaa
+jatkui kumminkin niiden välistä kauas niiden taakse. Kun aurinko
+vihdoin laskeutui mailleen eikä hän enää voinut katsella niin kauas,
+tunsi hän jonkunlaista huojennusta.
+
+Kun etäisyyksien mahtavuus ja ankara vetovoima olivat haihtuneet,
+tuntui hänestä kuin erämaa olisi tullut lähemmäksi ja laakso aivan
+hänen jalkainsa juureen. Mikä kummallinen, harmaa ja synkkä seutu!
+Tuolla oli tummempien värivivahdusten välitse kiemurteleva vaaleampi
+harmaa kaistale. Sen hän totesi hetken kuluttua joen uomaksi ja näki,
+miten vesilammikot kapenivat ja pienenivät, kunnes ne lopulta katosivat
+harmaaseen hiekkaan. Nyt oli melkein sadekauden loppu, ja tuolla tuo
+pikku joki kamppaili toivottomasti ja avuttomasti elääkseen erämaassa.
+Tuon tuulien uurtaman ja iän kuluttaman autiuden luonto teki häneen
+valtaavan vaikutuksen samalla kun se ennusti antavansa hänelle voimaa,
+työtä ja rakkautta.
+
+
+
+
+V.
+
+ERÄMAAN RUUSU
+
+
+Belding vei Dickin pieneen huoneeseen, jossa ei ollut yhtään ikkunaa,
+vaan sen sijaan kaksi ovea, joista toinen johti puutarhaan ja toinen
+talon länsipuolella olevalle pihalle. Siellä oli ainoastaan kaikkein
+välttämättömimmät huonekalut ja mukavuudet. Dick kertoi jättäneensä
+matkakapineensa tuohon hotelliin Casitassa, mutta Beldingin mielestä
+oli koekin noiden tavaroiden takaisinsaamiseksi hyvin vaarallinen,
+koska Richard Gale ei tällä haavaa tainnut olla Casitan meksikolaisten
+suosiossa. Siksipä Dick päättikin sanoa viimeiset hyvästit hienoille
+puvuilleen ja liinavaatteilleen ajatellen, että samalla kun hän jätti
+hyvästit hyödyttömälle ja laiskuudessa vietetylle menneisyydelleen, oli
+hyvä, etteivät nuo vanhat ylellisyystavarat olleet häntä siitä
+muistuttamassa. Mutta kun ei hänellä nyt ollut mitään muuta omaisuutta
+kuin yllään olevat vaatteet, ei edes nenäliinaa, sanoi hän olevansa
+pahoillaan, että hän oli tullut Forlorn Riveriin kuin kerjäläinen.
+
+"Kerjäläinen, no kaikkea tässä nyt kuuleekin!" huudahti Belding
+räpyttäen silmiään lampun valossa. "Rahaa me vähimmin ajattelemme
+täällä. Kumminkin, Gale, jos vain työskentelette väsymättömästi,
+tulette pian rikkaaksi."
+
+"Se ei hämmästyttäisi minua ollenkaan", vastasi Dick miettivästi. Mutta
+hän ei ajatellut aineellista hyvinvointia. Sitten kuin hän oli
+tarkastellut tahriintunutta ja revennyttä paitaansa, sanoi hän nauraen:
+
+"Belding, siksi ajaksi kuin odottelen tuota rikastumistani, haluaisin
+saada hieman paremmat vaatteet."
+
+"Kylässä on pieni meksikolainen vaatetustavarain kauppa, ja mitä ette
+voi saada sieltä, ompelee naisväki kyllä teille."
+
+Kun Dick asettui levolle, tunsi hän koko olemuksessaan, ettei hän ollut
+oikein terve, sillä hänen päätänsä särki aika lailla. Mutta huolimatta
+tästä ja muistoissa ja aavistuksissa pyörivistä ajatuksista, voitti
+väsymys hänet ja hän nukkui pian.
+
+Kun hän heräsi, oli jo valoisaa, mutta tuo kirkkaus näytti niin
+omituiselta kuin hän olisi katsellut sitä verhotuin silmin. Kesti
+jonkun aikaa, ennenkuin hänen järkensä rupesi toimimaan, ja sitten
+hänen oli ponnistettava voimiaan, ennenkuin hän voi ajatella. Hänen
+päätään huimasi. Kun hän yritti kohottaa oikeata käsivarttaan, oli
+hänen siitä luovuttava sietämättömän tuskan tähden. Sitten hän huomasi,
+että käsivarsi oli pahasti ajettunut ja käden ympärillä olevat siteet
+olivat luisuneet pois. Loukkaantunut jäsen oli punainen, tulehtunut ja
+ainakin kaksi kertaa niin suuri kuin tavallisesti. Koko ruumista poltti
+ja ankara päänsärky kidutti häntä.
+
+Belding astua tömisteli huoneeseen.
+
+"Halloo, Dick, tiedättekö ollenkaan, että päivä on jo pitkälle kulunut?
+Onko loukkaantunut nyrkki ollenkaan parempi tänä aamuna?"
+
+Dick koetti nousta istualleen, mutta hänen voimansa pettivät. Hän pääsi
+tosin jo puoleksi istuvaan asentoon, mutta tunsi sitten voimatonna
+vaipuvansa takaisin vuoteelleen.
+
+"Luulen olevani melko sairas", virkkoi hän.
+
+Hän näki Beldingin kumartuvan vuoteeseen päin, koskettavan hänen
+kasvojaan ja puhuvan jotakin, mutta sitten näytti kaikki liukuvan, ei
+pimeyteen, vaan johonkin sellaiseen paikkaan, jossa hänellä oli hämärä
+käsitys harmaista liikkuvista esineistä ja etäisistä äänistä. Sitten
+tuli väliaika, jolloin kaikki oli mustaa. Hän ei tiennyt, kestikö tuo
+tila minuutteja, vaiko tunteja, mutta sitten voi hän kumminkin ajatella
+selvemmin. Hän nukkui heräten kerran yöllä, mutta nukkui jälleen. Kun
+hän jälleen avasi silmänsä, paistoi aurinko huoneeseen ja viileä
+tuoksuva tuuli puhalsi avoimesta ovesta. Dick tunsi olevansa terveempi,
+mutta siitä huolimatta ei hänellä ollut vähintäkään halua nousta,
+puhella tai syödä. Mutta sen sijaan oli hänellä hirvittävä jano. Rouva
+Belding kävi hänen luonaan useasti, joitakin kertoja pistäytyi siellä
+myös isäntä ja kerran piipahti sinne myös Nell. Mutta ei tämä
+viimeinenkään tapaus kiinnittänyt Dickin mieltä.
+
+Seuraavana päivänä oli hänen tilansa huomattavasti parempi.
+
+"Olemme pelänneet verenmyrkytystä", virkkoi Belding, "mutta vaimoni
+arvelee, että vaara on jo ohi. Kättä on kumminkin haudottava vielä
+jonkun aikaa."
+
+Laddy ja Lash tirkistivät ovesta.
+
+"Tulkaa vain sisälle, pojat. Hänen luonaan saa kyllä käydä tovereita --
+kuta enemmän, sitä parempi -- sillä seurahan pitää hänen mielensä
+virkeänä. Hän ei saa vain liikkua, siinä kaikki."
+
+Paimenet astuivat sisälle hitaasti, kylmäverisesti ja samalla myös
+ystävällisesti puhellen.
+
+"Kylläpä se olikin isku!" virkkoi Ladd tervehdittyään ensin Galea.
+"Näytätte lopen uupuneelta."
+
+Jim Lash pudisti puolikaljua, auringon paahtamaa päätänsä. "Taisipa
+todellakin sellainen isku jo tuntua Rojaksenkin kallossa."
+
+"Kuulkaahan, Gale. Laddy kertoi minulle erään Carter-nimisen naapurimme
+lähtevän Casitaan", keskeytti Belding. "Nythän teillä on sopiva
+tilaisuus lähettää joitakin tietoja ystävällenne soturille."
+
+"Ahaa, sepä mainiota!" huudahti Dick. "Olen, suoraan sanoen, unhottanut
+Thornen... Kuinka neiti Castañeda jaksaa? -- Toivon --"
+
+"Hän voi hyvin, Gale. Hän on liikuskellut siellä ja täällä puistossa jo
+parisen päivää. Kuten kaikki muukin espanjalainen tavara, näyttää
+hänkin olevan tehty teräksestä. Olemme häneen jo lähemmin tutustuneet.
+Hänestä ja Nellistä tuli heti hyvät ystävät. Minäpä käsken heidät
+tänne."
+
+Hän sulki pihalle johtavan oven selittäen, ettei hän halunnut antautua
+sen mahdollisuuden varaan, että naapurit saavat tietää Mercedeksen
+talossa olon. Sitten hän meni puutarhaan ja huusi.
+
+Molemmat tytöt astuivat sisälle, Mercedes edellä. Kuten Nell oli hänkin
+pukeutunut valkoisiin, ja hänellä oli punainen ruusu kädessään.
+Dickille oli hänessä tuskin muuta tuttua kuin silmät ja pienen pään
+omintakeinen asento, ja hänen kauneutensa yllätti hänet uudestaan
+omituisesti. Päästäkseen Dickin luo liikkui hän nopeasti toimien hetken
+mielijohteesta.
+
+"Herra, olin surullinen, kun olitte sairas -- mutta nyt olen iloinen,
+kun alatte tulla jo terveeksi."
+
+Dick tervehti häntä ojentaen hänelle vasemman kätensä pyytäen samalla
+vakavasti anteeksi, ettei hän viimeaikaisen heikkoutensa vuoksi voinut
+ojentaa hänelle oikeata. Mercedeksen vienosta hymystä huokui
+myötätuntoisuutta, kiitollisuutta ja ihmettelyä. Sitten Dick puhui
+Nellille ojentaen hänellekin vasemman kätensä, johon Nell tarttui
+kainosti. Hänen vastauksensa oli epäselvää käsittämätöntä muminaa,
+mutta hänen silmänsä loistivat ilosta ja hänen poskiensa puna voi
+melkein ruveta kilpailemaan kädessä olevan ruusun värin kanssa.
+
+Jokainen jutteli sen jälkeen, paitsi Nell, joka oli silminnähtävästi
+menettänyt toistaiseksi puhekykynsä. Äkkiä Dick muisti kertoa
+tilaisuudesta lähettää uutisia Thornelle.
+
+"Herra, saanko minäkin kirjoittaa hänelle? Ottaako joku viedäkseen
+kirjeen? Saan sitten kuulla hänestä!" sanoi Mercedes tehostaen sanojaan
+valkoisten käsiensä liikkeillä.
+
+"Tietysti. Luulen, että Thorne-raukka on hyvin levoton. Kirjoitan
+hänelle... Ei, en voi tällä loukkaantuneella kädelläni."
+
+"Kyllä se käy päinsä, Gale", sanoi Belding. "Nell kirjoittaa
+puolestanne. Hän kirjoittaa kaikki minunkin kirjeeni."
+
+Belding järjesti sen siten ja Mercedes kiiruhti huoneeseensa
+kirjoittamaan samalla kun Nell haki kynän ja paperia ja istuutui Galen
+vuoteen viereen kuunnellakseen hänen saneluaan.
+
+Vahtiessaan Nelliä ja koettaessaan katsella häntä silmiin ja
+kuunnellessaan Beldingin keskustelua paimenten kanssa, oli Dickin hyvin
+vaikea sanella ymmärrettävää kirjettä. Nell kohtasi hänen katseensa
+kerran, mutta ei sitten enää. Puna kohosi joskus Nellin poskille, mutta
+hälveni sitten jälleen, ja joskus, kun hän käski tytön kirjoittaa niin
+ja niin, hymyili tämä epäröiden. Belding kertoili niistä vaaroista,
+joita Casitaan matkustaminen voi aiheuttaa.
+
+"Kyllä minä vien kirjeet ratsain Casitaan", virkkoi Ladd.
+
+"Etpähän vie!", vastasi Belding. "Tuo rosvojen pesä saattaa tällä
+kertaa olla sinulle vaarallinen."
+
+"Vaikkapa nyt olisikin, ei kuolemaani kumminkaan moni surisi."
+
+"Sanon teille, pojat, että ratsastan sinne itse Carterin kanssa",
+jatkoi Belding. "Minulla on sinne muutakin asiaa ja samalla saan omin
+silmin nähdä, mitä kapinalliset siellä puuhaavat. Laddy, pidä tarkasti
+silmällä hevosiani sillä aikaa kuin olen kaupungissa. Gale, lähden itse
+Casitaan. Aion palata johonkin aikaan huomenna. Tunnin kuluttua olen
+valmis lähtemään. Laittakaa kirjeenne siihen mennessä valmiiksi. Ja jos
+haluatte kirjoittaa kotiannekin, on siihen nyt hyvä tilaisuus. Kuluu
+joskus kuukausimääriäkin meidän käymättä postissa."
+
+Belding ja solakat paimenet poistuivat samassa huoneesta, ja nyt
+saattoi Dick sanella kirjeensä loppuun. Mercedes palasi huoneeseen
+loistavin silmin. Dick kuvitteli, miten tytön kirjeen saapuminen
+mahtoikaan muodostua erikoistapaukseksi Thornen elämässä. Sen jälkeen
+hän, muistettuaan Beldingin ehdotuksen, päätti seurata hänen neuvoaan.
+
+"Saanko vaivata teitä kirjoittamaan vielä toisenkin kirjeen?" kysyi
+Dick otettuaan sanelemansa kirjeen Nelliltä.
+
+"Eihän siinä mitään vaivaa ole, mielellänihän minä kirjoitan", vastasi
+tyttö.
+
+Dickistä tuntui kumminkin tytön puhe ihmeelliseltä, sillä nämä olivat
+ensimmäiset johdonmukaiset sanat, jotka hän oli Dickille puhunut.
+
+"Saanko jäädä tänne?" kysyi Mercedes hymyillen.
+
+"Luonnollisesti", vastasi Dick korjaten asentoaan ja aloittaen.
+
+Äkkiä Gale keskeytti, osaksi todellisesta mielenliikutuksesta, katsoen
+salaa kätensä suojasta Nelliin. Tyttö kirjoitti nopeasti ja hänen
+kumartuneet kasvonsa näyttivät lempeämmiltä suloisuudessaan. "Oliko tuo
+herttainen tyttö lopultakin kiintynyt häneen? Mutta sehän oli
+mieletöntä -- mahdotonta."
+
+Kun Dick lopetti sanelunsa, katsoi hän Mercedekseen, joka istui
+hymyillen veitikkamaisesti ja myötämielisesti. Kuinka vastaanottavainen
+hän olikaan? Gale kuuli Nellin kynän nopean rapinan ja katsoi tyttöön.
+Tämä nousi äkkiä ojentaen Galelle valmiin kirjeen. Hän saattoi huomata,
+kuinka puna nopeasti hälveni Nellin poskilta. Tyttö loi häneen nopean
+katseen, tiedottoman ja tarkastelevan, käänsi sitten silmänsä pois ja
+pyörähti selin. Hän poistui huoneesta Mercedeksen kanssa ennenkuin Gale
+ennätti kiittääkään häntä.
+
+Mutta tuo Nellin omituinen ja puhuva katse jäi ahdistamaan ja
+kiduttamaan Galea. Se oli sanomattoman suloinen ja synnytti ajatuksia,
+joilla hän ei uskonut olevan mitään tukea todellisuudessa. Jokin
+hänen sisimmässään tanssi paljaasta ilosta, mutta seuraavassa
+silmänräpäyksessä tunsi hän kaipaavaa epäilystä ja vakavuutta, jota hän
+ei itsekään voinut ymmärtää. Hän totesi, että tuoksi lyhyeksi hetkeksi,
+jolloin heidän katseensa olivat kohdanneet toisensa, oli tytön arkuus
+haihtunut. Naisen tutkiva katse oli tunkeutunut hänen lävitseen.
+
+Lopun päivästä tyytyi Gale lepäilemään tyytyväisenä vuoteellaan
+ajatellen ja uneksien, väliin taas uinahdellen ja katsellen valoja,
+jotka tavantakaa muuttuivat vuorten huipuilla, ja nauttien lämpimästä,
+tuoksuvasta, häneen puhaltavasta erämaan tuulesta. Hän näytti
+menettäneen kykynsä arvioida aikaa. Hänestä tuntui kuin siitä olisi
+kulunut jo sangen pitkä, hänelle niin vaiherikas aika, kun hän oli
+kohdannut Thornen. Hän katseli asioita tunteittensa valossa,
+välittämättä järkisyistään. Hänen entinen uteliaisuutensa palasi
+jälleen. Rakastiko hän Nelliä? Oliko hän kiintynyt tyttöön vain
+hetkellisesti? Hyödyttikö kiusata aivojaan tällaisilla ajatuksilla? Hän
+ei halunnut vastata, vaan rupesi harkitusti haaveilemaan tytön
+suloisista kasvoista ja tuosta viimeisestä tummansinisten silmien
+katseesta.
+
+Seuraavana päivänä luuli hän jo olevansa niin terve, että hän otaksui
+voivansa poistua huoneestaan, mutta rouva Belding ei sallinut hänen
+vielä täyttää aiettaan. Hän oli ystävällinen, hellä, äidillinen ja tuli
+aina hetken kuluttua katsomaan, puuttuiko häneltä jotakin. Tämä hänen
+huomaavaisuutensa oli vilpitöntä eikä lainkaan pingoitettua, mutta
+Gale huomasi kumminkin, että ystävällisyys, joka oli niin ominaista
+perheen muille jäsenille, ei ollut samanlaista hänen puoleltaan.
+Galesta tuntui, että rouva Belding tunsi häntä kohtaan hieman
+vastenmielisyyttä. Se hämmästytti ja pahoitti hänen mielensä. Hän ei
+ollut juuri milloinkaan menestynyt tyttöjen ja nuorten rouvien parissa,
+mutta heidän äitinsä ja vanhemmat ihmiset olivat pitäneet hänestä
+tavallisesti paljon. Ja vaikka rouva Beldingin tukka olikin jo
+lumivalkea, ei hän Galen silmissä näyttänyt ollenkaan vanhalta. Hän
+kuvitteli mielessään, että saattaa tulla aika, jolloin olisi varsin
+toivottavaa, että rouva Belding joka päiväisestä ystävällisestä
+myötätunnostaan huolimatta pitäisi hänestä muutenkin. Niin hän ajatteli
+ja harkitsi, kuinka hän voisi voittaa täydellisesti rouvan puolelleen,
+sillä Dick huomasi hyvin pian, että hän piti paljon rouva Beldingistä.
+Hänen kasvonsa, paitsi silloin kun hän hymyili, olivat miettivät ja
+surulliset, ollen kumminkin samalla tarmokkaat, ankarat ja
+jalomuotoiset, lyhyesti sanoen, kasvot, jotka panivat ihmisen
+ajattelemaan. Kuin kummitteleva varjo tahi onnellisempien vuosien
+harhakuva oli niissä vielä jäljellä Nellin kasvojen sulous ja
+äärettömästi enemmän kauneutta kuin tyttö oli saanut periäkään. Dick
+uskoi, että rouva Beldingin ystävyyttä ja äidillistä rakkautta kannatti
+tavoitella kaikin voimin muistakin kuin itsekkäistä syistä, mutta hän
+tunsi samalla, että noiden molempien saavuttaminen ei olisi mikään
+helppo tehtävä. Usein tunsi hän tämän syvän ja läpitunkevan katseen
+kohdistuvan häneen, ja vaikka se ei tosin ollenkaan hämmästyttänyt
+häntä, sillä eihän hänellä ollut minkäänlaisia häpeällisiä menneisyyden
+eikä nykyisyyden salaisuuksia, osoitti se hänelle kumminkin, kuinka
+hyödytöntä olisi salata jotakin häneltä. Luonnollisesti hän alussa
+koetti salata kiintymystään tyttöön, mutta sitten hän päätti esiintyä
+rehellisesti ja peittelemättä ja sitten joko voittaa tahi hävitä. Ja
+enemmänkin, jos rouva Belding alkaisi kysellä jotakin hänen kodistaan,
+vanhemmistaan tahi muista sukulaissuhteistaan, ei hän halunnut karttaa
+suoria ja rehellisiä vastauksia.
+
+Iltapäivällä Gale kuuli hevosten askelten töminää ja Beldingin
+sydämellisen äänen. Äkkiä astuikin karjanomistaja sisälle pudistellen
+harmaata tomua olkapäiltään ja heilutellen kirjettä kädessään.
+
+"Hyvää iltaa, Dick! Minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia!" sanoi
+hän pistäen kirjeen Dickin kouraan. "Löysin ystävänne Thornen
+suuremmitta vaikeuksitta. Hän näytti siltä kuin hän olisi ollut
+viikonpäivät juovuksissa. Luulin jo, että hän saa kohtauksen. En ole
+milloinkaan elämässäni nähnyt kenenkään niin riemastuvan. Hän oli ollut
+jo varma, että te ja Mercedes olitte eksyneet erämaahan. Hän kirjoitti
+pari kirjettä mukaani. Älkää käsittäkö minua väärin, vaikka äsken
+hieman kujeilinkin Mercedeksen kanssa. Kiusasin häntä hieman antamatta
+hänelle kirjettä. Teidän olisi pitänyt nähdä hänen silmänsä! Jos vielä
+joskus elämässänne näette erämaan kirjavan haukan iskevän kyntensä
+viiriäisen niskaan, niin silloin käsitätte, miten Mercedes hyökkäsi
+kirjettä ottamaan. Niin, Casita on kuin helvetti näihin aikoihin.
+Koetin saada matkatavaranne mukaani, mutta luullakseni tein siinä
+tyhmästi. Saamme pian odottaa pakolaisia tänne Forlorn Riveriin.
+Liittolaisten linnuejoukot ovat saaneet apuväkeä jostakin ja pitävät
+puoliaan. Siellä on taisteltu yhtämittaa kolme päivää. Kapinallisilla
+on hallussaan muutamia matalia rautaisia rautatievaunuja, joilla he
+tulivat aivan vallien juurelle. Sitäpaitsi on heillä muutamia
+konekiväärejäkin, ja liittolaiset saavat varmasti selkäänsä piakkoin.
+Kuolleita sotilaita viruu ojissa, ja kaduilla näkee kuolleiden
+meksikolaisten ruumiita hautaamattomina -- ja korppikotkia on
+kaikkialla. Kerrotaan, että kapinallisten johtaja Campo on tulossa
+Sinaloasta, ja kuuluu huhuja, että liittolaisten päällikkö, kenraali
+Huerta, rientää vapauttamaan linnan varusväkeä. En kumminkaan suuresti
+luota noihin kertomuksiin. Joka tapauksessa on Casitassa tätä nykyä
+kuumat paikat."
+
+"Luuletteko jonkun vaaran uhkaavan meitäkin?" kysyi Dick kiihkeästi.
+
+"Varmasti. Saamme odottaa jonkinlaisia ikävyyksiä joko aikaisemmin tahi
+myöhemmin", vastasi Belding synkästi. "Niin, te voitte oleskella täällä
+tilallani ja pistäytyä silloin tällöin Meksikossa. Laddy arvelee, että
+minulta tullaan öisin ryöstämään hevosia ja muuta karjaa. Jim Lashin
+mielestä ei meitä kumminkaan uhkaa mikään vakavampi vaara. Mutta Jim ei
+tunne noita meksikolaisia rosvoja niin hyvin kuin minä. Joka
+tapauksessa, Gale, niin pian kuin voitte ratsastaa ja käsitellä pyssyä,
+saatte ruveta toimeen, älkää käsittäkö minua väärin."
+
+"Laddyn ja Jiminkö kanssa?" kysyi Dick koettaen pysytellä tyynenä.
+
+"Niin. Heidän molempien ja minun kanssani sekä joskus yksinkin."
+
+Dick hengähti syvään, ja vielä sittenkään kuin Belding oli poistunut ei
+hän muistanut kädessään olevaa kirjettä. Vihdoin hän kumminkin kääri
+paperin auki ja luki:
+
+    Rakas Dick! -- Olet tehnyt minulle enemmän kuin jos olisit
+    pelastanut henkeni. Elämäni loppuun asti en tule olemaan
+    kenellekään niin suuressa kiitollisuuden velassa kuin sinulle. En
+    voi sanoin tulkita tunteitani.
+
+    Tästä kirjeestä tulee vain lyhyt, sillä Belding odottaa ja olen
+    käyttänyt suurimman osan ajasta kirjoittaessani Mercedekselle.
+    Pidän paljon Beldingistä. Hän ei ole minulle aivan tuntematon,
+    vaikka tosin en milloinkaan ennen ole häntä kohdannut enkä
+    nähnyt. Olet kai huvitettu tietämään, että hän on väärentämätöntä
+    tavaraa, oikeata lännen raaka-ainetta. Olen kuullut yhtä ja
+    toista hänen ihmeellisistä tavoistaan, jotka panivat hiusmartoni
+    kihelmöimään. Dick, onnesi on hämmästyttävä. Belding puhui
+    sinusta hyvin ylistävästi. Mutta sen sinä olet ansainnutkin,
+    vanha veikko.
+
+    Jätän edelleenkin Mercedeksen sinun huostaasi, neuvo, jonka
+    Belding minulle antoi. Pidä hänestä hyvää huolta, Dick, sillä
+    elämäni on kietoutunut hänen kohtaloonsa. Koeta kaikin mokomin
+    suojella häntä, etteivät meksikolaiset saa häntä nähdä. Olemme
+    naulatut paikoillemme tänne, eikä meillä ole mitään tehtävää.
+    Jollei mitään toimintaa ilmene pian, voivat asiat kehittyä
+    omituisesti, sillä siltä se hieman näyttää. Kahnauksia on
+    sattunut kaikkialla ja joukot ovat alkaneet liikehtiä. Vartioimme
+    yhä edelleenkin rajaa Casitan itäpuolella. Casitan länsipuolelle
+    on mahdoton tunkeutua, sillä maa on siellä liiaksi epätasainen.
+    Tuo kaktuserämaa on kauhea. Ainoastaan paimenet ja vahdit, joiden
+    hevoset ovat kasvaneet erämaassa, kykenevät estämään rosvoja ja
+    salakuljettajia menemästä yli rajan. Mutta vaikka ratsumiehet
+    voisivatkin kestää tuon vedettömän erämaan vaivoja, mitä suuresti
+    epäilen, menehtyisivät heidän hevosensa kumminkin.
+
+    Jos tilanne pysyy rauhallisena siihen asti, kunnes palvelusaikani
+    loppuu, saan ehkä lomaa, jolloin riennän suoraapäätä Forlorn
+    Riveriin, menen heti naimisiin ihanan espanjalaisen prinsessani
+    kanssa ja vien hänet sitten johonkin sivistyneeseen maahan, jossa
+    luullakseni jokainen soturi, joka sattuu vain näkemään hänet,
+    rakastuu häneen niin, että tulen hulluksi mustasukkaisuudesta.
+    Kiitän suurta onneani, vanha veikko, että olet aina ollut
+    sellainen mies, joka ei milloinkaan ole näyttänyt välittävän
+    kauniista tytöistä. Voin siis olla aivan varma, ettet aiheuta
+    minulle kaksinkertaisia kärsimyksiä karkaamalla Mercedeksen
+    kanssa tahi ryöstämällä hänet mukaasi, kuten joku roisto
+    näytelmässä.
+
+    Tämä toi mieleeni Rojaksen. Oh, Dick, se oli mainiota! Et tehnyt
+    mitään tuolle keikarimaiselle kapinalliselle, et suinkaan! Sinä
+    pikemmin suojelit häntä siirtämällä hänet ystävällisesti syrjään.
+    Dick, kerronpa sinulle iloisen uutisen. Rojas on sairaalassa!
+    Uteliaisuudesta tiedustelin hänen tilaansa. Hänellä on sormi
+    murskaantunut, eräs niskanikama poissa sijoiltaan, kolme
+    katkennutta kylkiluuta ja ammottava haava kasvoissa. Hän viipynee
+    sairaalassa kuukauden päivät. Dick, kun tapaan lyhytnäköisen
+    isäukkosi, aion hämmästyttää hänet kokonaan kertomuksillani.
+
+    Kirjoita minulle joku rivi, kun joku taas tulee tännepäin sieltä
+    Forlorn Riveristä, ja pistä Mercedeksen kirje oman kirjeesi
+    sisään. Pidä hyvää huolta hänestä, Dick, ja varatkoon tulevaisuus
+    sinulle jotakin samanlaista suloisuutta kuin minä nyt olen saanut
+    osakseni.
+
+                                      Uskollinen ystäväsi
+                                            Thorne.
+
+Dick luki kirjeen toistamiseen, kääri sen sitten kokoon ja pisti
+päänaluksensa alle.
+
+"Ei ole milloinkaan välittänyt kauniista tytöistä, huh", puheli hän
+itsekseen. "George, en ollut milloinkaan nähnytkään kauniita tyttöjä,
+ennenkuin tulin Etelä-Arizonaan. Luullakseni on minun korvattava
+menettämäni aika."
+
+Kun hän söi illallista ruokahalulla, joka pian oli entisellään, tulivat
+Ladd ja Jim huoneeseen taivuttaen pitkiä ruumiitaan voidakseen astua
+ovesta sisälle. Heidän ystävälliset lähenemisyrityksensä olivat kyllä
+Dickille tervetulleet, mutta hän oli kumminkin vielä haluton
+puhelemaan, Hän näytti vain peittelemättä olevansa iloinen heidän
+saapumisestaan ja kuunteli heidän keskusteluaan. Jim Lash oli kuullut
+Beldingiltä, kuinka Rojakselle lopullisesti oli käynyt, ja Jim kertoi,
+kuinka suuri merkitys tuolla teolla tosiasiallisesti oli. Laddilla oli
+myöskin paljon sanomista Beldingin hevosista. Ei tarvittu kovinkaan
+etevää ihmistuntijaa huomaamaan, että hevoset merkitsivät Laddille
+enemmän kuin mikään muu maailmassa.
+
+"Voin pettää ystäväni, mutta en hevostani!" selitti Ladd, ja
+epäilemättä puhui hän totta.
+
+"Varmasti menettää Belding vielä jonkun noista hevosistaan", sanoi
+Ladd. "Saatte hirttää minut, ellei meillä täällä rajalla tule olemaan
+enemmän tekemistä kuin Rio Granden rannoilla. Mehän olemme täällä
+melkein kapinallisten alueella. Kenties täällä ei ole niin suurta
+mahdollisuutta tulla ammutuksi kuin rajan toisella puolella. Mutta
+kukapa luopuu hevosistaan ilman taistelua? Beldingin lauma on poistunut
+apilapelloilta ja on nyt laitumella rajan toisella puolella. Hän luulee
+pitävänsä hyvää huolta noista hevosistaan, mutta hän erehtyy!"
+
+"Mutta, hyvä Laddy, eihän voi uskoa kaikkea, mitä kuulee", vastasi Jim
+vakavasti. "Olen melkein varma, ettei meillä täällä ole mitään vaaraa."
+
+"Mutta muistelepas, Jim, hiukan taaksepäin, niin varmasti myönnät minun
+olevan oikeassa. En minäkään luota suuresti huhuihin. Mutta muistat kai
+tuon amerikkalaisen, jonka kohtasimme Casitassa, hänen, joka oli juuri
+saapunut Sonorasta? Hänhän kertoi jotakin, eikö kertonutkin? Vannoi
+tappaneensa seitsemäntoista rosvoa murtautuessaan kaivokseen, johon hän
+ja toiset amerikkalaiset oli piiritetty, keräytyneiden kapinallisten
+linjojen läpi. Tavatessani hänet jälleen seuraavana päivänä oli hän
+juovuksissa ja kehui ampuneensa kolmekymmentä kapinallista. Mahdollista
+on, että hän todellakin tappoi muutamia. Tuollaiset kertomuksethan ovat
+aina liioiteltuja. Voit lyödä vaikka vetoa, että tuolla Sonorassa on
+kaivostyöläisiä, jotka parhaillaan taistelevat henkensä puolesta. Ja
+totuus on tarpeeksi hälyyttävä. Ajattelehan, että Rojas haluaa saada
+tuon espanjalaisen tytön haltuunsa. Voitko kieltää senkin? Usko minua,
+Jim, että on enemmän tekeillä kuin muutamien hevosten varastaminen. Ja
+Forlorn River tulee olemaan noiden tapahtumain keskuksena."
+
+Seuraavana päivänä tunsi Gale jo olevansa niin terve, että hän nousi ja
+pukeutui, ei kumminkaan melkoisetta vaikeudetta ja melkein masentavin,
+viiltävin tuskin.
+
+Aamun kuluessa, kuultuaan tyttöjen naureskelevan puutarhassa, huusi hän
+heille, saisiko hän liittyä heidän seuraansa. Hän sai suloisella
+äänellä lausutun vastauksen: "Kyllä, hyvä herra." Tosin tuo ei
+sisältänyt niin paljon kuin Dick oli odottanut, mutta otaksuen sen
+kumminkin riittävän, meni hän ulos. Tätä ennen ei hän vielä ollut
+käynyt puutarhassa, ja senvuoksi hämmästyikin hän iloisesti. Hän joutui
+pian melkein eksyksiin ristiin rastiin kulkevilla ruohon ja
+ruusupensaitten reunustamilla käytävillä. Kuljeskellessaan ympäri
+huomasi hän, että puutarha oli muilta paitsi yhdeltä sivulta
+rakennusten ympäröimä. Neitosia ei kumminkaan näkynyt missään, minkä
+vuoksi hän huusi jälleen. Vastaus kuului puutarhan keskeltä.
+Kumarruttuaan päästäkseen lehvien alitse ja tunkeuduttuaan pensaikon
+lävitse saapui hän pyöreälle, hiekoitetulle aukeamalle, joka oli täynnä
+hänelle outoja kauniita ja piikkisiä kaktuksia. Sen toiselta puolelta
+erään kauniin puun varjosta löysi hän tytöt, Mercedeksen riippumatosta
+ja Nellin maahan levitetyltä huopapeitteeltä.
+
+"Mikä kaunis puu!" huudahti hän. "En milloinkaan elämässäni ole
+sellaista nähnyt. Mikä se on?"
+
+"_Paloverde_", vastasi Nell.
+
+"_Palo verde_ merkitsee 'viheriä masto'", lisäsi Mercedes.
+
+Tämä erämaan puu, joka Dickistä näytti niin oudolta, kummalliselta ja
+ihanalta, ei herättänyt huomiota suuruudellaan, sillä se oli verraten
+lyhyt, ulottuen tuskin tavallisen puutalon katonharjaa korkeammalle,
+vaan mieluummin silmiinpistävällä vihreydellään, ja kummallisinta oli.
+ettei siinä näyttänyt olevan lainkaan lehtiä. Runko kokonaisuudessaan
+maasta saakka sekä kaikki ohuet litteät oksat olivat kirkkaan viheriät.
+Piikkejä ei siinä myöskään ollut.
+
+Heti paikalla sai Dick ruveta tutustumaan erämaan kasvistoon, ja hän
+tunsi, että vaikkei hänellä olisi ollutkaan niin viehättäviä opettajia,
+olisi hänen mielenkiintonsa kumminkin herännyt. Puutarha olikin täynnä
+erämaan ihmeellisyyksiä. Erästä väärärunkoista puuta, joka oli täynnä
+pieniä harmaita lehtiä, sanoi Nell _mesquiteksi_. Silloin Dick muisti
+kuulleensa nimen ja ymmärsi samalla, mistä erämaa oli saanut
+vaaleanharmaan värinsä. Suuri ja pitkä, viheriä, huilunmuotoinen patsas
+oli nimeltään _saguaro_ eli jättiläiskaktus. Toista omituisen muotoista
+kaktusta, joka muistutti selälleen käännettyä pirunkalaa, sanottiin
+_ocatilloksi_. Jokainen oksa oli pitkä ja sopusuhtainen terävine
+lehtineen, joiden laidat olivat täynnä okaita ja piikkejä. Galen huomio
+kiintyi vielä erääseen kolmanteenkin kaktukseen, joka oli kuin suuri,
+viheriöillä suonilla ja pitkillä piikeillä koristettu tynnyri. Se oli
+_bisnaga_ eli tynnyrikaktus. Nellin ja Mercedeksen puheiden mukaan
+muodosti se hauskan poikkeuksen muista erämaan kasveista, sillä se
+sisälsi vettä, joka usein oli pelastanut janoon uupuneen hengen.
+Viimeiseksi näyttivät tytöt hänelle kaktuksen, joka pani hänet
+värisemään. Se oli matalarunkoinen kasvi, jossa oli paljon kuin
+kuurassa olevia kovia, pitkillä terävillä piikeillä varustettuja
+pahkoja. Siitä sai erämaa kuuraisen kimaltelemisensa. Se oli kankea ja
+taipumaton kuin teräs, ja sitä nimitettiin _choyaksi_.
+
+Dickin innostus ei vähentynyt ja hänen innokas opinhalunsa tarttui
+hänen opettajattariinsakin. Mutta kun tuli kysymykseen espanjankieli,
+ei hän enää ollutkaan niin etevä oppilas. Koetettuaan monta monituista
+kertaa oppi hän kumminkin lausumaan: "buenos dias", "buenos tardes",
+"señorita" ja "gracias" [hyvää päivää, hyvää iltaa, neiti, kiitoksia]
+ynnä muutamia muita tavallisimpia sanoja. Dick halusi todellakin oppia
+hieman espanjankieltä, ja ehkä hän ei todellisuudessa ollutkaan aivan
+niin tyhmä kuin hän oli olevinaan. Sillä olihan se kerrassaan hauskaa,
+että häntä opettivat -- ihana espanjatar joka oli niin viehättävä,
+tarkkaavainen ja puoleensavetävä, sekä herttainen amerikatar, joka
+hetki hetkeltä tuli rohkeammaksi. Gale halusi vain jatkaa opintojaan.
+
+Tämä oli ensimmäinen niistä monista iltapäivistä, joiden kuluessa hän
+oppi tuntemaan erämaan tapoja, espanjankielisiä sanoja ja jotakin
+muutakin, jota hän ei uskaltanut juuri ajatellakaan.
+
+Nell Burton ei ollut milloinkaan näyttänyt Galelle luonteensa
+vilkkaampaa puolta, jonka Beldingin selvä kuvaus ja Laddin ylistyspuhe
+olivat niin opettavaisesti määritelleet ja jonka tytön rohkea puhe,
+iloinen nauru ja säteilevät silmät olivat vahvistaneet tuossa heidän
+ensimmäisessä kohtauksessaan. Nyt näytti siltä kuin Nell olisi
+muuttunut kokonaan eri tytöksi. Mutta Gale muisti, ja sitten kuin jää
+oli hieman sulanut heidän väliltään, koetti hän aina kiihoittaa tyttöä
+näyttämään todellisen luonteensa. Oli hetkiä, jolloin hän suorastaan
+värisi odotuksesta. Kumminkaan ei hän onnistunut näkemään muuta kuin
+vilahduksen tytön vilkkaudesta eikä milloinkaan merkkiäkään tuosta
+persoonallisuudesta, jota Belding oli sanonut pirulliseksi. Niiden
+muutamien tilaisuuksien kestäessä, jolloin Dick oli saanut olla hänen
+kanssaan kahden puutarhassa, oli Nell poistunut jonkun läpikuultavan
+verukkeen perusteella tahi muuttunut jäykäksi ja pidättyväiseksi.
+Kerran oli Mercedes palannut tuollaisen tapahtuman jälkeen puutarhaan
+ja tavannut Dickin tuijottamasta lohduttomasti ruusujen reunustamalle
+käytävälle, jota pitkin Nell oli nähtävästi poistunut. Tuolla
+espanjalaisella tytöllä oli ihmeellinen huomiokyky.
+
+"Herra Gale!" huudahti hän vain.
+
+Dick katsoi häneen, nyökäytti synkästi päätään ja nauroi sitten.
+Mercedes oli heti huomannut hänen salaisuutensa. Tytön valkoisen käden
+kosketus ilmaisi sanatonta myötätuntoa ja värisytti häntä samalla. Tuo
+espanjalainen tyttö oli paljasta tulta, intohimoa ja rakkautta. Hän
+ymmärsi Galea ja oli hänen ystävänsä ja sitoutui, kuten Gale ymmärsi,
+käyttämään ovelaa ja voimakasta vaikutusvaltaansa Galen hyväksi.
+
+Vähitellen sai hän kuulla Nellin vaiherikkaan elämän yksityiskohdat.
+Tyttö oli oleskellut useassa paikassa. Lapsuudessaan muisti hän
+kulkeneensa äitinsä kanssa kaupungista kaupunkiin ja käyneensä koulua
+toverien kanssa, joita hän ei milloinkaan ollut oppinut tuntemaan.
+Kansasin valtiossa oleva Lawrence, jossa hän oli opiskellut muutamia
+vuosia, oli hänen kouluaikansa myöhempiä muistoja. Sieltä olivat he
+matkustaneet Oklahomassa olevaan Stillwateriin, sieltä Texasin
+Austiniin ja sitten Wacoon, jossa hänen äitinsä oli tavannut Beldingin
+ja mennyt naimisiin tämän kanssa. Sitten olivat he asuneet jonkun aikaa
+Uudessa Meksikossa, Arizonan Tucsonissa, Douglasissa ja vihdoin tulleet
+tänne yksinäiseen Forlorn Riveriin.
+
+"Äiti ei voinut oleskella missään paikassa pitempää aikaa", selitti
+Nell. "Ja niin kauan kuin olemme oleskelleet täällä 'lounaassa', ei hän
+ole milloinkaan lakannut koettamasta löytää joitakin jälkiä isästään.
+Viimeksi on hänet nähty Nogalesissa noin neljätoista vuotta sitten.
+Äiti luulee isoisän eksyneen Sonoran erämaahan... Ja jokainen uusi
+paikka, johon saavumme, on entistä pahempi. Ah, minä rakastan kyllä
+erämaata! Mutta haluaisin myös mielelläni palata Lawrenceen tahi
+matkustaa Chicagoon tahi New Yorkiin tahi johonkin muuhun niistä
+paikoista, joista herra Gale on kertonut. Muistan niin hyvin vielä
+Lawrencen opiston, vaikka olinkin silloin vain kaksitoistavuotias. Näin
+siellä kilpa-ajoja ja kerran oikean kunnollisen jalkapallo-ottelunkin.
+Sen jälkeen olen aikakauskirjoista ja sanomalehdistä seurannut suuria
+jalkapallokilpailuja ja innostunut niihin aina kovasti. Herra Gale, te
+olette tietysti nähnyt paljonkin sellaisia?"
+
+"Kyllä, muutamia", vastasi Dick naurahtaen. Hän oli jo vähällä ruveta
+kertomaan tytölle jostakin suurenmoisesta ottelusta, johon hän oli
+ottanut osaa, mutta sitten hän pidättyi paljastamasta itseään. Hänen
+kertomuksestaan puuttui kumminkin vain vähän kaikesta värikkyydestä,
+hälinästä ja huudoista, vilkkaasta toiminnasta, hyökkäyksistä ja
+torjumisista, jotka ovat niin luonteenomaisia suurille, yliopistojen
+välisille jalkapallo-otteluille, ja hän onnistui kiinnittämään tyttöjen
+mielen selostukseensa aivan kuin he olisivat olleet siellä katsomassa.
+He kuuntelivat henkeään pidättäen ja suurin silmin hänen puhettaan.
+
+Dickin kertomuksen loppua oli ilmestynyt kuuntelemaan eräs kolmaskin
+henkilö. Heti kun hän huomasi rouva Beldingin läsnäolon, muisti hän
+kuulleensa huudon, ja nyt hän oli varma siitä. Mercedes ja Nell olivat
+kumminkin olleet ja vieläkin olivat kuuroja kaikelle muulle, paitsi
+Dickin kertomukselle. Hän huomasi rouva Beldingin katsovan omituisen
+tarkkaavaisesti Nelliin, kääntyvän sitten ja poistuvan vaitiollen
+puutarhasta. Dick lopetti selostuksensa voimatta kumminkaan saada
+loppua yhtä loistavaksi kuin alkua.
+
+Rouva Beldingin kasvojen omituinen ilme ja erittäinkin hänen katseensa
+kiusasivat Dickiä. Ne ilmaisivat tukahdutettua tuskaa, jonka äkkinäinen
+varmuus oli aiheuttanut. Äiti oli huomannut yhtä nopeasti kuin
+Mercedeskin, miten auttamattomasti hän jo oli rakastunut. Ja ehkä hän
+oli nähnyt enemmänkin, enemmän kuin Dick uskalsi toivoakaan. Tapaus
+harmitti Dickiä. Hän ei voinut ymmärtää rouva Beldingiä eikä myöskään,
+miksi tuo hänen katseensa, joka oli sellaisen naisen näköjään
+hämmästynyt ja toivoton katse, joka huomaa elämän välttämättömät voimat
+toiminnassa voimatta niitä kumminkaan estää, saattoi hänet
+hämmennyksiin ja vaivasi häntä. Hän halusi mennä kertomaan rouvalle
+tunteistaan Nelliä kohtaan, mutta jyrkän kiellon pelosta ei hän
+uskaltanut. Hän päätti odottaa. Kumminkin yllytti häntä jonkinlainen
+tunne, joka oli ehkä jonkunlaista itsensäsäilyttämisvaistoa,
+ilmaisemaan Nellille rakkautensa. Sanoja pyöri hänen aivoissaan pyrkien
+ilmoille. Kuka hän oli, kuinka hän rakasti, työ, johon hän pian aikoi
+ryhtyä, ikävöiminen, toivot ja suunnitelmat -- kaikkia näitä asioita
+hän harkitsi ja vielä paljon muutakin. Mutta jokin pidätti häntä. Tämä
+toiveiden tukahduttaminen muutti hänet niin ajattelevaiseksi ja
+rauhalliseksi, jopa surulliseksikin, että hän meni kävelemään
+tukahduttaakseen tunteensa. Aurinko oli vielä korkealla ja sen
+häikäisevä valkoinen valo kirkasti laaksot ja vuorten huiput. Hänestä
+tuntui kuin tuo ihmeellinen auringonvalo olisi ollut tämän kuivan
+seudun luonteenomaisin piirre. Se oli kuin valkoista kultaa. Se oli
+polttanut värinsä eräihin tuttuihin kasvoihin. Se oli vielä kuumentava
+hänenkin verensä ja ruskeuttava hänenkin ihonsa. Kuuma ja laimea tuuli,
+joka oli niin kuivaa, että hän tunsi huulensa rokahtuvan sen
+henkäyksistä, puhalsi erämaasta. Se tuntui tuoksuvan avarilta puhtailta
+paikoilta, joissa hiekka lensi ja omituiset pistävät kasvit täyttivät
+katkeran makeilla tuoksuillaan ilman.
+
+Kun hän palasi taloon muutamia tunteja myöhemmin, oli hänen huoneensa
+siistitty, Pöydälle levitetyn valkoisen liinan keskellä oli tuore
+punainen ruusu. Nell oli pudottanut sen siihen. Dick otti sen käteensä
+sykkivin sydämin. Se oli juuri aukeamaisillaan oleva nuppu, jonka
+terälehtien välistä näkyi sen tummanpunainen avautuva sydän. Kuinka
+hyvältä se tuoksuikaan, kuinka äärettömän hieno ja kaunis sen lehtien
+tummanpunainen väri, joka oli kuin verta, olikaan!...
+
+Oliko Nelly pudottanut sen siihen tarkoituksella vai sattumaltako?
+Oliko tämä jonkinlainen ystävällisyyden osoitus vai tytön viekkauden
+merkkikö? Oliko se petollinen viesti, tunnuskuva, vai puoleksi auenneen
+erämaan ruusun tuoma sanako, että hän saa toivoa?
+
+
+
+
+VI.
+
+YAQUI.
+
+
+Erään joulukuun päivän iltapuhteella matkasi muudan ratsastaja erästä
+noin viidenkymmenen penikulman päässä Forlorn Riveristä länteen päin
+olevaa vanhaa himmeästi näkyvää tietä. Silloin tällöin pysähtyi hän
+tarkastelemaan edessään olevaa seutua, joka oli autiota, synkkää ja
+harjanteista erämaata, täynnä mustahkoja pensaita ja surkastuneita
+piikkisiä päärynäpuita. Laaksojen ympäröimät kaukaiset vuoret
+kohottivat mustia huippujaan pyöreiden kukkuloiden ja nelikulmaisten
+ylätasankojen yläpuolelle.
+
+Tämä yksinäinen matkustaja ratsasti komearuumiisella tammalla, joka oli
+muuten aivan valkoinen, paitsi että sen jalomuotoisessa päässä oli
+tumma korvista turpaan ulottuva juova. Sen pitkät kyljet olivat hikiset
+ja tomun peittämät, sillä se oli nähtävästi saanut juosta kovasti. Sen
+harja ja häntä oli letitetty ja solmittu, etteivät piikkiset kaktukset
+eivätkä pensaat niihin ulottuisi. Kömpelöt kotitekoiset nahkakilvet
+suojelivat sen etujalkoja ja leveän rinnan alinta osaa. Mikä muuten
+olisi ollut lihasten jäntevä sopusointu oli nyt vain arpinen ja
+pahkurainen eläin, laiha, suonikas, väsynyt ja suuri jänteistä ja
+luista muodostettu kone, jonka pää ja harja olivat vain kauniit,
+kuormien kantaja, väkevä ja tulinen kuin erämaa, jossa se oli syntynyt
+ja kasvanut.
+
+Ratsastaja sopi yhtä hyvin hevoselle kuin satulallekin. Hän oli vielä
+nuori mies, kookas, harteikas, pitkäkäsivartinen ja pitkäjalkainen.
+Hänen laihtuneet kasvonsa, missä ne eivät olleet punaiset, rakoilla tai
+hilseillä, olivat kuparinväriset. Hänen tummissa silmissään oli haukan
+katse; vaaniva ja terävä. Hänen leukapielensä olivat ulkonevat ja
+jäykät kuin verikoiralla ja huulet olivat taipumattomat. Nuoruus
+lempeyksineen, joka ei ollut vielä kokonaan palanut pois eikä
+kovettunut, vaikutti kumminkin sen, etteivät hänen kasvonsa näyttäneet
+julmilta.
+
+Tämä nuori mies oli Dick Gale, mutta ei enää tuo sama haluton
+matkustaja ja maleksiva tyhjäntoimittaja, joka pari kuukautta sitten
+oli sattumalta saapunut Casitaan. Ystävyys, ritarillisuus, syvä rakkaus
+ja kuvaamattomat mielenliikutukset, jotka oli herätetty eloon kaikkine
+vastustamattomine voimineen, olivat muuttaneet hänen elämänsä suunnan.
+Melkein samalla kun hän oli todennut ne, oli erämaa vaatinut Galen
+omakseen ja vetänyt hänet sulatusmuottiinsa. Se oli muuttanut viikot
+vuosiksi. Hän tunsi kaikki kuumuuden, janon, nälän, yksinäisyyden
+vaivat, vaarat, julmuuden ja tuskat. Hän oli kokenut niitä kaikkia --
+valkoisen auringon polttavaa, hiillyttävää ja synkkää tulta;
+kuivuneiden, rokahtuneiden huulien ja ajettuneen kielen tuottamia
+tuskia, sydänalan kiihtyviä kipuja; sietämätöntä hiljaisuutta, autioita
+välimatkoja, äärimmäistä tyhjyyttä ja kaiken elämän puutetta,
+rasittavia matkoja, pitkiä kiipeämisiä, hiekassa kahlaamista ja
+alituisen veden etsinnän aiheuttamaa jännitystä; yksinäisiä unettomia
+öitä, vahtimista ja odottamista, päällekarkauksen pelkoa ja nopeita
+pakoja; villien ja nopeiden miesten takaa-ajoa, halua tappaa nopeasti
+ja armotta, myrkyllisten piikkien pistoksia ja luodin aiheuttamia
+lihashaavoja, polttavan erämaan omituista näennäistä mahdottomuutta,
+kuten öiden kylmyyttä, jäisen tuulen läpitunkevaisuutta; kastetta, joka
+tunkeutui ytimiin saakka, ja auringonnousun aikaan vallitsevaa
+kohmetuttavaa erämaan kylmyyttä.
+
+Hän ei ollut milloinkaan uneksinutkaan sellaisista seikkailuista eikä
+lukenut niin jännittävää kertomusta kuin hänen kokemuksistaan noiden
+uupumattomien rajavahtien, Laddin ja Lashin, kanssa olisi voitu
+kirjoittaa. Sitten oli hän ratsastanut yksinään tuon sadan penikulman
+levyisen erämaan poikki Forlorn Riveristä Sonoyta-kosteikkoon. Laddin
+ennustus tulevista rajalla tapahtuvista selkkauksista oli ollut lievä
+todellisuuteen verrattuna. Sitten kuin vallankumoukselliset olivat
+valloittaneet Casitan linnoituksen, olivat lainsuojattomat, roistot ja
+rosvot levinneet länttä kohti ryöstellen kulkiessaan. Kuten beduiinit,
+joilla on maailman parhaimmat hevoset, olivat hekin milloin siellä,
+milloin täällä rajan kummallakin puolella; ja jos murhia ja pahempaakin
+tapahtui Meksikon puolella, sai Amerikan puoli kärsiä hävityksistä ja
+ryöstöistä. Moni tummaihoinen rosvo ratsasti jo jollakin Beldingin
+nopealla hevosella, joista todellakin kaikki muut oli varastettu,
+paitsi nuo hänen valkoiset jalorotuisensa. Vahtien toimi ei niin ollen
+ollut supistunutkaan ainoastaan rajan vartioimiseen, ettei kiinalaisia
+eikä japanilaisia pääsisi salaa Yhdysvaltain puolelle, vaan johonkin
+muuhunkin. Belding pysytteli aivan kotinsa läheisyydessä suojellakseen
+perhettään ja omaisuuttaan. Mutta hänen kolme vahtiaan olivat
+antautuneet suuriin vaaroihin täyttäessään tehtäviään; heitä oli
+loukattu, ajettu takaa ja heidät oli monta kertaa ryöstetty puti
+puhtaiksi. Muutamat lähteet, joihin heidän oli pakko matkoillaan
+turvautua, olivat kaukana Meksikossa rajan toisella puolella. Sekä
+hevoset että miehet tarvitsivat vettä, eivätkä Ladd ja Lash olleet
+sellaisia, että he vaaran pelosta olisivat jättäneet työnsä tekemättä.
+Ollen alussa hitaita suuttumaan, kuten kauan rauhallisissa oloissa
+eläneet miehet aina ovat, olivat he kumminkin vihdoin kimmastuneet, ja
+erämaan korppikotkat olisivat voineet kertoa julmia tarinoita.
+Päästyään näiden miesten toveriksi ja vertaiseksi oli Dick Gale
+ryhtynyt toimeensa ja taisteluihin sellaisin mielenrohkeuksin ja
+ruumiillisin kestävyyksin, ettei hän vielä ollut kellistynyt kertaakaan
+tien viereen, kuten muutoin varmasti olisi käynyt.
+
+Tänä joulukuun iltana olivat nämä kolme vahtia jälleen kaukana
+toisistaan, kuten tavallisesti. Lash oli kaukana lännessä päin
+Sonoytassa, jossakin tuolla Camino del Diablon seuduilla, tuolla
+hirmuisella 'Pirun tiellä', jonne niin monta erämaan matkustajaa on
+hävinnyt. Ladd ei ollut saapunut erääseen edeltäpäin sovittuun
+kohtaukseen, ja se seikka, ettei häntä oltu nähty Papago Wellin
+länsipuolella, oli merkityksellinen.
+
+Koko iltapäivän oli aurinko pysytellyt pilvien takana, tavaton ilmiö
+muuten näissä seuduissa talvellakin. Ja nyt, kun valo katosi nopeasti,
+kertoen näkymättömästä auringonlaskusta, rupesi kylmä, kuiva ja
+läpitsetunkeutuva tuuli puhaltamaan suoraan Galen kasvoihin. Se ei
+jäähdyttänyt häntä heti, vaan huomaamatta, asteittain. Hän irroitti
+satulan takaa takkinsa pukien sen ylleen. Muutamia kylmiä sadepisaroita
+putosi hänen poskilleen.
+
+Hän pysähtyi muutaman matalan jyrkänteen laidalle. Hänen alapuolellaan
+oleva kapeneva laakso oli täynnä paljaita, mustia kallionlohkareita ja
+pitkiä, kiemurtelevia, harmaita juovia, jotka ulottuivat kauas
+keskukseen, missä mesquite-pensaat ja kaktukset peittivät hedelmättömän
+seudun. Liikkuvat, mitättömän kokoiset, esineet, jotka olivat
+valkoisenharmaita väriltään, kiinnittivät Galen huomion puoleensa. Ne
+laukata keikuttelivat hetkisen poispäin pysähtyen sitten. Antilooppeja
+ne vain olivat, ja ne olivat huomanneet Galen hevosen. Kun hän ratsasti
+eteenpäin, läksivät ne jälleen liikkeelle suunnaten kulkunsa laakson
+pohjalle. Nämä arat eläimet olivat usein kuin vahtien palveluksessa
+olevia koiria, sillä ne ilmaisivat heti, oliko ratsastajia
+läheisyydessä. Niiden laukatessa edellä kulki hän nopeasti muutamia
+penikulmia laakson poikki. Kun ne häipyivät hänen näkyvistään,
+hidastutti varovaisuus jälleen hänen kulkuaan.
+
+Laakson pohja rupesi ylenemään ja kapenemaan päättyen vihdoin muutamaan
+puronuomaan, jossa mesquite-pensaitten välissä alkoi näkyä ruohoakin.
+Edessä olevat syvänteet, puron törmät ja puiden juuret alkoivat
+kietoutua varjoihin, jotka näyttivät ryömivän, kohoavan ja tihenevän
+jyrkkiä vuoria jo vihdoin taivaanrantaakin peittäväksi verhoksi Yö oli
+jo lähellä, mutta se oli kumminkin vielä tuolla idässä nousemassa
+ylöspäin sitten tunkeutuakseen länttä kohti.
+
+Gale laskeutui satulasta taluttaakseen hevostaan ja kulkeakseen
+eteenpäin hitaammin. Hän oli sitten aamun ratsastanut kuusikymmentä
+penikulmaa ja oli väsynyt. Lonkassa oleva, vielä avonainen haava
+aiheutti, että hän nilkutti hieman. Noin penikulman verran edessäpäin,
+melkein puronuoman päässä, oli Papago Well. Hänen hevosensa oli niin
+veden tarpeessa, että hän antautui vaaraan, jota hän muuten olisi
+karttanut. Lähde oli Meksikon puolella. Gale huomasi heikon valon
+tuikkivan harvan, piikkisen lehvistön läpitse. Lähteen läheisyyteen oli
+leiriytynyt ihmisiä, ja keitä he sitten lienevätkään, olivat he
+epäilemättä estäneet Laddin kohtaamasta Galea. Ladd oli joko palannut
+seuraavalle lähteelle tahi sitten oli hän piiloutunut erääseen idässä
+päin olevaan puronuomaan odottamaan asiain kehittymistä.
+
+Gale käänsi hevosensa, ei kumminkaan lujatta otteetta ja
+suostuttelevatta puheetta, sillä erämaan tamma haistoi vettä. Dick
+talutti sen takaisin uoman päähän pysähtyen eräälle mesquite-pensaitten
+ympäröimälle aukeamalle. Hevonen hirnui helpotuksesta, kun Gale
+irroitti raskaan satulan ja muut varusteet. Se taivutti polvensa ja
+laskeutui hiljalleen kyljelleen piehtaroidakseen hiekassa. Dick
+tyhjensi viimeisen veden suuresta säiliöstä hattuunsa ja sanoi
+ojentaessaan sen hevoselleen:
+
+"Juo nyt, Sol!"
+
+Tuollainen tippa oli kumminkin kokonaan riittämätön, janoiselle
+hevoselle. Blanco sol [= kirkas aurinko] hieroi kumminkin tyytyväisenä
+märkää turpaansa Galen käteen. Gale rakasti hevosta ja hevonen rakasti
+häntä. He olivat pelastaneet toistensa hengen ja olivat viettäneet
+kahden monta päivää ja yötä erämaan yksinäisyydessä. Sol oli tuntenut
+muitakin isäntiä, mutta ei ainoatakaan näin ystävällistä, ja se oli
+varma, ettei Gale milloinkaan ennen ollut tuntenut hevosta.
+
+Tässä eristetyssä paikassa kasvoi galleta-nimistä ruohoa, jota Sol
+alkoi heti jyrsiä suuhunsa. Gale sai pitkän liekaköyden suopungistaan
+ja kiinnitti Solin siihen, jottei se lähtisi hakemaan vettä. Sitten hän
+irroitti jaloistaan hankalat nahkasäärystimet, veti pitkän pyssyn
+esille satulakotelosta ja katosi pimeyteen.
+
+Arosudet ulvoivat, eivät siellä täällä, vaan kuin yhdestä suusta uoman
+päässä. Tämä oli Dickille varmempi merkki kuin leiritulen lepattava
+valo. Nuo villit erämaan koirat, jotka olivat aina niin julkean
+uteliaat, haukkuivat tulen ympärille kokoutuneita ihmisiä. Gale eteni
+hitaasti pysähtyen aina hetken kuluttua kuuntelemaan ja varoen
+rapisuttamasta pensaitten kankeita oksia. Pehmeä hiekka vaimensi
+kokonaan hänen askeltensa äänen. Lepattava tuli katosi tämän tästä,
+kuten laivan lyhty, ja kun se jälleen tuli näkyviin, näytti se vielä
+olevan hyvin kaukana. Gale ei hakenut taistelua eikä houkuttelevaa
+vaaraa, vaan ainoastaan vettä. Hänen oli pakko saada selville, keitä
+nuo matkustajat olivat, ja sitten suunnitella, miten hän voisi juottaa
+Blanco solin.
+
+Muudan kaniini tunkeutui esiin pensaikosta aivan Galen vierestä ja
+laukkasi tiehensä hietikkoa pitkin. Tuuli nakkeli sinne tänne
+kuivuneita kuihtuneen _ocatillan_ katkenneita lehtiä. Jokainen
+hiljaisinkin ääni pysähdytti Galen kuuntelemaan. Hämärä alkoi
+muuttua synkäksi pimeydeksi ja tähdetön yö lähestyi. Hän eteni
+mesquite-pensaitten välissä olevia valoisampia käytäviä pitkin. Tuli
+katosi hetkeksi hänen näkyvistään, mutta arosusien ulvominen ilmaisi
+hänelle, että hän lähestyi leiritulta. Äkkiä välähti valo mustien
+oksien lomitse muuttuen vähitellen kirkkaiksi liekeiksi. Kumarruttuaan
+muutamien tiheiden mesquite-pensaitten suojaan eteni Gale varovaisesti.
+Arosudet ulvoivat kamalasti. Dick kuuli monien kavioiden synnyttämän
+tömisevän kapseen. Ääni suojeli häntä. Hän eteni askeleittain ja alkoi
+vihdoin ryömiä. Tuuli oli hänelle niin suotuisa, etteivät hevoset
+eivätkä arosudet vainunneet häntä. Kuta lähemmäksi hän saapui uoman
+päätä, jossa lähde oli, sitä rehevämmäksi muuttui erämaan kasvisto.
+Vihdoin oli muudan kuihtunut _palo verde_, jonka oksien ja rungon
+ympärillä oli suuria tummia misteliköynnöskimppuja, sellaisen
+välimatkan päässä lähteestä, että se Dickin mielestä riitti. Hiljaa hän
+ryömi ristiin rastiin, kunnes hän pääsi edulliselle paikalle, ja
+kohottautui sitten kurkistamaan piilostaan.
+
+Hän näki suuren tulen, ei keittotulen, joka olisi tietysti ollut pieni
+ja hiiltynyt, vaan räiskyvän mesquiten oksista kyhätyn nuotion. Kolme
+miestä oli näkyvissä, kaikki hyvin lähellä noita palavia risuja.
+He olivat meksikolaisia, tuollaisia raa'an näköisiä rosvoja,
+vallankumouksellisia tahi roistoja, jollaisia Gale oli odottanutkin
+näkevänsä. Muudan seisoi selin tuleen, toinen oli kietonut hartiansa
+huopapeitteeseen ja istui, ja kolmas makaili hiekalla jalat melkein
+tulessa kiinni. Heillä ei ollut vöitä eikä aseita. Teräksen välähdys
+kiinnitti kumminkin Galen huomiota. Kolme lyhyttä kirkasta karbiinia
+oli nojallaan erästä kiveä vasten. Hieman vasemmalla oli tulen valon
+piirissä pieni nelikulmainen tiilistä rakennettu maja. Muutamat
+kuorimattomat pylväät kannattivat risukattoa, joka oli osaksi pudonnut
+sisään. Tuo rakennus oli papago-intiaanien omaisuutta. Siihen oli noin
+kuukausi sitten asettunut asumaan muudan perhe, jonka eräs
+ryöstöretkellä oleva lainsuojattomien joukko oli joko murhannut tahi
+karkoittanut. Kauempaa häämöitti karkeasti kyhätty aitaus, jossa
+himmeästi näkyvät hevoset korskuivat, tömistelivät ja hirnuivat.
+
+Galelle selvisi tilanne heti, kun hän katsahti sinnepäin ja sitten
+hän laskeutui pitkäkseen mesquite-pensaikon juurelle. Hän oli
+luonnollisesti odottanut saavansa nähdä enemmän miehiä. Tilanne ei
+kumminkaan oudostuttanut häntä ollenkaan. Tuo joukko oli joku tahi
+ainakin osa jostakin ryövärilaumasta, joka ryösteli rajaseudulla. Nämä
+olivat matkalla varastamaan hevosia tahi kuljettivat ne jotakin jo
+varastettua laumaa. Nuo rosvojoukot olivat Sonoran lähteitäkin
+lukuisammat eivätkä ne milloinkaan viipyneet pitkää aikaa samassa
+paikassa, vaan samosivat kuin beduiinit erämaan poikki Nogaletista
+Casitaan. Jos Gale olisi mennyt rauhallisin aikein tuonne nuotion
+läheisyyteen, olisi ollut sata mahdollisuutta, että roistot olisivat
+tappaneet ja ryöstäneet hänet, yhtä vastaan, etteivät he olisi niin
+menetelleet. Jos he vain olisivat tunteneet hänet vartijaksi ja Laddin
+ja Lashin toveriksi ja nähneet vilahduksenkaan Blanco solista, ei
+Galella olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pelastua.
+
+Nämä meksikolaiset olivat nähtävästi olleet lähteellä jonkun aikaa.
+Heidän hevostensa olo aitauksessa merkitsi, että ne olivat olleet
+laitumella päivällä. Gale punnitsi asioita mielessään. Oliko tämä
+lainsuojattomien kolmikko kulkenut Laddin jälkien poikki? Se ei ollut
+kumminkaan luultavaa, sillä siinä tapauksessa eivät he olisi
+leiriytyneet niin mukavasti ja huolettomasti. Odottivatko he muita
+joukkueensa jäseniä? Se oli hyvin mahdollista. Mikään asia ei ollut
+kumminkaan Galen mielestä niin tärkeä kuin veden hankkiminen
+hevoselleen. Solin oli pakko saada juotavaa, vaikka hänen olisi
+senvuoksi tapeltava. Galella oli vakavat syyt kiiruhtaa itäänpäin tietä
+pitkin. Hän otaksui että hänen oli parasta palata hevosensa luo ja
+odottaa päivää ryhtymättä mihinkään ratkaiseviin toimenpiteihin.
+
+Yhtä varovaisesti kuin hän oli tullut vakoilupaikalleen palasi Gale
+sieltä niin kauaksi, että hän voi vaaratta nousta seisoalleen ja
+kävellä uomaa pitkin leiripaikalleen, missä Blanco sol jyrsi yhä
+ruohoa. Runsas kaste laskeutui parhaillaan ja koska ruohoa oli
+runsaasti, ei hevonen ollut niin levoton eikä tuskissaan kuin
+tavallisesti kuivan ja väsyttävän matkan jälkeen. Gale kantoi
+satulansa, huopapeitteensä ja eväslaukkunsa erään pensaikkoa kasvavan
+kukkulan juurelle, johon tuuli oli kovertanut syvänteitä. Sinne
+muutamaan mutakuoppaan sytytti hän nuotion. Tuuli oli jo läpitunkevan
+kylmää. Galen kädet olivat kontassa ja hän lämmitti niitä työntämällä
+ne hyvin lähelle pientä tulta. Sitten hän keitti kahvia, paistoi
+muutamia liikkiöviipaleita tikun nokassa ja haki satulalaukusta pari
+kovaa keksiä. Hänen illalliseensa ei kuulunut muita herkkuja. Syötyään
+irroitti hän Blanco solin liekaköydestä, jotta se saisi hetkisen jyrsiä
+ruohoa vapaasti.
+
+Sitten hän palasi pienen nuotionsa luo, lisäsi siihen kuivia risuja
+ja kiedottuaan huopapeitteensä hartiainsa ympärille istuutui
+lämmittelemään ja odottamaan, kunnes olisi aika ottaa hevonen kiinni ja
+sitoa se liekaan.
+
+Nuotio oli mitätön, ja kaste oli kastellut Galen niin, että häntä
+vilutti. Hänen oli sitäpaitsi sekä nälkä että jano. Hänen luitaan
+kolotti ja aukinaista haavaa pakotti yhtämittaa ja syvältä. Koska hänen
+partansa oli ollut päiväkausia ajamatta, näytti kuin hänen rakoilla
+oleviin kasvoihinsa olisi pistetty miljoonia teräviä neuloja. Hän oli
+niin väsynyt, ettei hän, kerran istuuduttuaan, voinut liikuttaa käsiä
+eikä jalkoja. Yö oli pimeä, synkkä, pilvinen, tuulinen ja kylmä. Jonkun
+arosuden kimeä kiljunta tunkeutui silloin tällöin mesquite-pensaikossa
+kahisevan tuulen huminan läpi. Joskus oli niin tyyntäkin, että
+hiljaisuus tuntui jonkinlaiselta jäykistävältä ja ryömivältä aineelta,
+joka levisi erämaan ylle haudaten sen alleen.
+
+Jos katsotaan asioita elämän tavallisten mittojen mukaan, oli Dick Gale
+vain nälkäinen, yksinäinen ja surkuteltava raukka. Mutta hänen
+suhteensa olisi tämä päätelmä ollut oikea vain ulkonaisiin olosuhteihin
+nähden ja poikennut kokonaan oleellisesta sisällisestä totuudesta.
+Sillä Gale oli onnellinen ja suhtautui jonkunlaisin villein, omituisin
+iloin tämän erämaan aiheuttamiin puutteihin, tuskiin, vaaroihin,
+hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen. Menneisyydessä ei hän ollut ollut
+miksikään hyödyksi itselleen eikä muille, eikä hän ollut milloinkaan
+tiennyt, miltä tuntuu olla nälissään, viluissaan, väsyneenä ja
+yksinään. Hän ei ollut milloinkaan ennen työskennellyt minkään
+päämäärän saavuttamiseksi. Kunkin päivän tarpeet oli aina tyydytetty ja
+huominen ja tulevaisuus olivat näyttäneet samanlaisilta. Vaara,
+puutteet ja työskentely olivat hänelle olleet vain kirjoissa ja
+sanomalehdissä esiytyviä sanoja.
+
+Nykyään sai hän käyttää käsiään, aistejaan ja aivojaan. Hänen
+velvollisuutensa oli palvella miestä, joka luotti häneen. Hän oli
+taistelevien ja ratsastavien vartijain toveri, ystävä ja vertainen. Hän
+oli viettänyt loputtomia päiviä ja viikkoja, jotka olivat tuntuneet
+vuosilta, yksin hevosensa kanssa, matkustaen, kiiveten ja metsästäen
+emämaassa, joka jo luonnostaan oli karu ja vihamielinen, ja vaarallinen
+villien miesten hyökkäysten vuoksi. Hevosesta oli tullut hänen rakkain
+toverinsa. Sen kanssa oli Gale oppinut tietämään, miten vähällä voidaan
+tulla toimeen. Pintapuolisuus, valheellisuus ja tottumukset, jotka
+kerran olivat merkinneet hänelle koko elämää, putosivat pois kuin
+kuihtuneet lehdet, sillä ne olivat tarpeettomat täällä kallioiden ja
+hiekan ankarassa autiudessa.
+
+Galen onnellisuus, jos kiinnitetään huomio hänen työhönsä ja
+vaivoihinsa, oli ehkä jollakin tavoin hyvin vakavaa ja tyyntä, mutta
+rakkaus odotti häntä ja se oli synnyttänyt ja kasvattanut toisia
+salassa olleita piirteitä, saaden hänet käsittämään kauneutta ja sen
+lumoavaa voimaa ja tekemään teräviä huomioita luonnosta. Hän tunsi
+kyllä tuskat, mutta hän ei ollut milloinkaan onneton, eikä hän erämaan
+autiudessakaan tuntenut olevansa milloinkaan yksinään.
+
+Kun hän ratsasti erämaan poikki ja terävin katsein etsi liikkuvia,
+mustia esineitä ja seurasi valkoisia tomupilviä, jotka olivat
+varoituksia, näki hän Nellin kasvot jokaisessa pilvessä.
+Puhdaspiirteiset ylängöt olivat kuin hänen säännöllisiä sivukuviaan,
+joissa hän oli näkevinään tytön tarmokkaan leuan, huulet,
+hienopiirteisen nenän ja otsan. Kaikkialla oli aina jotakin
+kullanväristä tahi punertavaa, joku miellyttävä viiva tahi sinertävä
+pilkku muistuttamassa hänestä, öisin näkyivät hänen kasvonsa nuotiosta
+lämpiminä, hehkuvina, punastuvina ja kalpeina.
+
+Kuten tavallisesti, niin istui Gale nytkin vahtien ja kuunnellen
+jännitetyin korvin tuulen huminaa, samalla kumminkin ajatellen ja
+katsoen hiiltyvästä nuotiosta näkyvää suloisten kasvojen muuttuvaa
+harhakuvaa. Erämaa kehitti ja lisäsi ajatuksia. Leirinuotion punaisesta
+ja valkoisesta sydämestä näkyi tuhansia suloisia kasvoja, muiden
+lemmittyjen ja vaimojen kasvoja, jotka olivat loistaneet muille
+miehille. Ajatellessaan Nelliä oli Gale onnellinen, sillä jokin, kun
+hän oli näin yksinään erämaassa, ilmaisi hänelle, että Nell oli häntä
+lähellä, ajatteli ja rakasti häntä. Mutta täällä lounaisella
+ylätasangolla oli paljon muitakin miehiä, joilla, kun he haaveilivat
+kasvoista, oli näky kuin välähtävä salama tahi nopea vilahdus, kuin
+tuon onnellisuuden synnyttämä toivo ja ruumiillistumus, joka oli kerran
+ollut olemassa, mutta kadonnut sitten. Galen ajatukset kiintyivät usein
+noihin satoihin erämaan matkustajiin ja vaeltajiin, jotka olivat
+uskaltautuneet Camino del Diablon vaarallisille seuduille tulematta
+milloinkaan takaisin. Belding oli kertonut hänelle tuosta
+peloittavimmasta erämaan tiestä, joka oli paljasta lentohiekkaa. Lash
+oli kulkenut sen päästä päähän ja kertonut palattuaan kuivuneista
+lähteistä, auringossa vaalenevista luista ja kultakaivoksista, jotka
+olivat yhtä saavuttamattomissa kuin niiden kadonneet löytäjätkin,
+säälimättömistä yaqui-intiaaneista ja heidän vihastaan meksikolaisia
+kohtaan. Gale ajatteli tuota tietä ja miehiä, jotka olivat leiriytyneet
+sen läheisyyteen. Monelle oli siellä koittanut viimeinen yö viimeisen
+nuotion ääressä. Tämä ajatus tuntui hiipivän tuolta pimeydestä,
+yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta Galen mieleen lumoten hänet
+omituisesti. Hän tiesi nyt paremmin kuin milloinkaan ennen, miksi
+miehet pakenivat erämaahan jättäen jälkeensä hautoja, tuhoutuneita
+koteja, haaksirikkoutuneen elämänsä, surevan vaimonsa tahi lemmittynsä.
+Ja jokainen vaeltaja näki jokaisen nuotion hehkuvassa tuhkassa jonkun
+harhakuvan. Gale vertasi noiden viimeisen leirivalkeansa vieressä
+istuvien miesten tuskaa siihen iloon ja lupaukseen, joita hän odotti
+luottavin sydämin.
+
+Vähitellen muisti Gale kumminkin, mitä hän odotti, ja noustuaan
+seisoalleen nakkasi hän liekaköyden olalleen ja meni hakemaan Blanco
+solia. Pimeys oli niin synkkä nyt, ettei Gale nähnyt montakaan metriä
+eteenpäin eikä sivuille. Tunnustellen käsillään kulki hän eteenpäin ja
+äkkiä, kun hän oli kiertänyt erään mesquite-pensaikon, näki hän Solin
+valkoisen ruumiin kuvastuvan tummaa taustaa vasten. Hevonen hypähti ja
+kääntyi aikoen lähteä pakoon. Oli melkein varmaa, ettei kukaan Solille
+tuntematon olisi saanut sitä milloinkaan kiinni, mutta Galen hiljainen
+kutsu rauhoitti sen ja se jatkoi vain syömistään. Dick kiinnitti sen
+liekaan runsasruohoiselle paikalle ja palasi sitten nuotionsa luo.
+Saavuttuaan sinne nosti hän satulansa kummun juurelle suojaiseen
+paikkaan, levitti toisen huopapeitteen hiekalle ja kietouduttuaan
+toiseen paneutui hän pitkäkseen nukkuakseen lopun yöstä.
+
+Hän oli siellä kokonaan suojassa tuulelta, mutta hän kuuli kumminkin
+sen surullisen huminan mesquite-pensaikossa. Mitään muuta ääntä ei
+kuulunut. Arosudetkin olivat lopettaneet nälkäisen ulvontansa. Gale
+vaipui uneen ja nukkuikin raskaasti iltayön, mutta sitten hän heräsi
+aina vähän ajan kuluttua tuntien yön yhä kylmenevän ja kostean
+laskeutumisen enenevän. Tumma taivas muuttui kumminkin lopulta
+harmaaksi ja päivä alkoi nopeasti sarastaa. Aamu oli kirkas ja purevan
+kylmä. Hän heitti märän huopapeitteen yltään ja nousi puutunein jäsenin
+ja kylmissään. Hetken kestävät nopeat liikkeet riittivät kumminkin
+lämmittämään hänen verensä ja norjentamaan hänen lihaksensa, ja sitten
+hän oli jälleen virkeä, kiihkeä ja innostunut. Nouseva aurinko kultasi
+sumun ja alaspäin viettävä laakso muuttui ihmeellisen väriseksi. Hän
+haki Blanco solin kummun juurelle, satuloi sen ja kiinnitti sen sitten
+liekaan tiheimpään mesquite-pensaikkoon.
+
+"Sol, saamme juoda hetken kuluttua", sanoi hän taputellen hevosensa
+jalomuotoista kaulaa.
+
+Gale tarkoitti totta puheellaan. Hän ei aikonut syödäkään, ennenkuin
+hän oli juottanut hevosensa. Sol oli kulkenut melkein kahdeksanviidettä
+tuntia saamatta juuri ollenkaan vettä, ja se oli tarpeeksi pitkä aika
+erämaankin kasvattamalle hevoselle. Nuo kolme rosvoa eivät voineet
+estää Galen pääsyä lähteelle. Tartuttuaan pyssyynsä läksi hän
+kävelemään uomaa ylöspäin. Kaniinit hyppelivät matalassa pensaikossa ja
+muutamat olivat niin kesyjä, että hän olisi voinut potkaista niitä..
+Hän käveli nopeasti suurimman osan matkasta ja vasta sitten kuin hän
+näki sinisen savun kiemurtelevan puiden latvojen yläpuolella,
+hidastutti hän kulkuaan katsoen ja kuunnellen samalla tarkasti. Näin
+päivän valossa katsottuina olivat maanlaatu ja puiden asema sellaiset,
+että hän löysi mukavamman ja turvallisemman tien kuin eilen pimeässä.
+Ja edeten hyvin varovaisesti pääsi hän likemmäksi lähdettä ja hieman
+sitä korkeammallekin.
+
+Meksikolaiset keittelivät huolettomasti aamiaistaan. Niillä oli kaksi
+nuotiota, toinen lämpöä ja toinen keittämistä varten. Galesta tuntui
+siltä kuin nuo rosvot olisivat olleet hänelle tuttuja. Kaikki nuo
+rajahaukat muistuttivat aina jollakin tavoin toisiaan, ne olivat
+tavallisesti pieniä, jänteviä, kulmikkaita, tummaihoisia ja
+mustatukkaisia miehiä, joilla oli omituiset meksikolaiset vaatteet ja
+sombrerot. [Sombrero, hattu, tavallisesti kasvien kuiduista tehty.]
+Vahtiessaan tuota kolmikkoa tunsi Gale vähitellen suuttuvansa. Miehillä
+ei näyttänyt olevan vähintäkään aikomusta lähteä jatkamaan matkaansa.
+Eräs heistä, luultavasti johtaja, kiinnitti pistoolin kupeelleen, mutta
+muita aseita ei ollut näkyvissä. Gale totesi sen suunnittelevin
+katsein. Rosvot olivat nukkuneet tuolla pienessä tiilimajassa eivätkä
+olleet vielä tuoneet karbiineitaan ulos. Sitten siirtyi Galen katse
+aitaukseen, jossa oli enemmän kuin kaksitoista hevosta, muutamat niistä
+hienoja eläimiä. Ne kuopivat jaloillaan, hirnuivat, tappelivat ja
+tömistelivät. Noin käyttäytyvät luonnostaan aitaukseen suljetut erämaan
+hevoset silloin kuin ne haluavat heiniä ja vettä.
+
+Mutta äkkiä työnsi muudan suuri, musta ja karvainen hevonen turpansa
+aidan yli ja vihelsi. Toisetkin hevoset katsoivat samaan suuntaan,
+niiden korvat nousivat pystyyn ja sitten nekin hirnuivat. Gale tiesi
+nyt, että oli tulossa lisää miehiä tahi hevosia, mahdollisesti
+molempia. Mutta meksikolaiset eivät näyttäneet huomaavan
+hälyytystä, tahi jos he huomasivat, eivät he kiinnittäneet siihen
+tarkkaavaisuuttaan. Nuo mescalia [mescal, samannimisestä kaktuksesta
+valmistettu päihdyttävä juoma] juovat roistot olivat huonoja vakoojia.
+Tiedettiin aivan yleisesti, miten helposti heidät voitiin yllättää tahi
+heidän kimppuunsa hyökätä. Useimmiten olivat he tietämättömiä ja tyhmiä
+työmiehiä. He olivat ihmeellisen taitavia hevosmiehiä ja voivat kulkea
+pitkälti ruoatta ja juomatta, mutta heiltä puuttuivat kaikki muut avut
+ja ominaisuudet, joita tarvittiin erämaan sodankäynnissä. Heillä oli
+huono näkö ja kuulo, huono määrittelykyky ja kun he kiihoittuivat,
+olivat he kuin henkensä edestä pakoon pyrkiviä hulluja muurahaisia.
+
+Gale näki parin intiaanin ratsastavan aaseilla saman kummun toista
+rinnettä, jonka toisen rinteen juurella tuo tiilimaja oli, eivätkä he
+nähtävästi tienneet mitään meksikolaisista, sillä he jatkoivat vain
+kulkuaan. Toinen intiaani oli papagolainen. Toinen taasen, jossa ei
+ollut muuta huomattavaa kuin että hän vain vaivoin voi pysytellä aasin
+selässä, oli selvästi yaqui. Näillä matkustajilla ei ollut varmasti
+rosvoille muuta kelvollista ryöstettävää kuin huopapeitteet ja puoleksi
+tyhjät eväslaukut. He jatkoivat matkaansa kummun yli lähdettä kohti ja
+kierrettyään majan nurkan yllättivät he täydellisesti rosvot.
+
+Gale kuuli lyhyen kimakan huudon, joka oli omituisesti kaikuva ja
+hurja, ja nähtävästi oli se toisen intiaanin päästämä. Siihen
+vastattiin kähein karjahduksin. Sitten tuo meksikolainen kolmikon
+johtaja, jolla oli pistooli, vetäisi sen tupesta ja ampui empimättä.
+Hän ampui sivu kerran ja sitten jälleen. Kolmas luoti osui papagoon,
+joka luisui huudahtaen aasin selästä maahan yhteen kasaan. Toinenkin
+intiaani horjui, ikäänkuin hän toverinsa suoman tuen höltyessä olisi
+ollut vähällä menettää tasapainonsa, mutta neljännen laukauksen
+kajahtaessa syöksyi hänkin maahan.
+
+Paukahdukset olivat säikähdyttäneet aitauksessa olevat hevoset, ja tuo
+hurja musta syöksyi huojuvaa veräjää vasten kaataen sen kumoon. Se
+hyökkäsi sieltä tielle, mutta nuo pari meksikolaista juoksivat sitä
+vastaan tarttuen sen turpaan ja harjaan, ja kolmas juoksi sulkemaan
+jälleen veräjän.
+
+Sitten keikautti tuo pistoolin omistaja itsensä notkeasti kuin pantteri
+hevosen selkään. Hän huusi heiluttaen revolveriaan ja kannusti mustaa
+eteenpäin. Kaikki kolme miestä käyttäytyivät hyvin hilpeästi. He
+aikoivat urheilla, Nuo pari maassa olevaa alkoivat tanssia ja
+rallatella, ja hevosen selässä oleva johtaja ampui jälleen imeytyen
+sitten kuin iilimato raivostuneen mustan paljaaseen selkään. Se oli
+vain turha ratsumiestemppu. Sitten pakotti meksikolainen jollakin
+omituisella otteella hevosen jälleen laskemaan jalkansa maahan ja
+syöksymään melkein tuon viimeksi kaatuneen intiaanin päälle.
+
+Gale seisoi hämmästyneenä puristaen pyssyään kovasti. Hän ei voinut
+ymmärtää ratsastajan tarkoitusta, mutta epäili kumminkin jotakin
+hirveän raakaa olevan tulossa. Hevosen täytyi totella tuota julmaa
+ohjaavaa kättä, vaikka se koettikin kiemurrella ja potkia. Se kohosi
+takajaloilleen pieksäen etukavioillaan ilmaa ja korskuen hurjasti, ja
+sitten se syöksyi tuon maassa makaavan intiaanin kimppuun. Silloinkin
+vielä koetti tuo ymmärtäväinen eläin olla lyömättä miestä kavioillaan.
+Mutta se ei ollut enää mahdollista. Kauhistuttava hurja huuto ilmaisi,
+että tämä taituruuden näyte oli onnistunut.
+
+Meksikolainen ei yrittänytkään poljettaa hevosellaan papagolaisen
+ruumista, vaan käännytti ratsun takaisin aikoen jälleen ratsastaa tuon
+toisen intiaanin yli. Silloin muisti Gale, mitä hän oli kuullut
+meksikolaisten vihasta yaqueja kohtaan. Hän muisti noiden villien
+meksikolaisten julmuuden ja sukupuuttoon hävittävän sodan intiaaneja
+vastaan.
+
+Gale ei voinut kestää enempää. Hän ampui nopeasti ratsastajaa osaamatta
+kumminkaan tuohon heiluvaan olentoon. Luoti sattui hevoseen. Se hyppäsi
+pystyyn, kuului säikähtynyt huuto, jota seurasi pitkä laukka, ja sitten
+keikahti hevonen kumoon potkaisten meksikolaista kaatuessaan. Molemmat
+jäivät liikkumattomina makaamaan.
+
+Dick hyökkäsi piilostaan estääkseen toisia rosvoja pääsemästä majaan
+aseitaan hakemaan. Toinen mies huusi ja juoksi vastakkaiseen suuntaan
+ja toinen seisoi kuin naulattu paikoillaan. Gale juoksi paikalle ja
+tempasi maasta aseen, joka oli pudonnut rosvopäällikön kädestä. Mies
+alkoi liikahdella ja tointua pyörtymyksestään. Säikähtyneet hevoset
+särkivät aitauksen ja pakenivat uomaa pitkin tomupilvien jäädessä
+osoittamaan suuntaa, jonne ne katosivat.
+
+Kaatunut rosvo nousi istualleen rukoillen pyhimyksiään toisessa ja
+ristien silmiään toisessa silmänräpäyksessä. Toinen meksikolainen pysyi
+paikoillaan peläten uhkaavaa pyssyä.
+
+"Menkää tiehenne, rosvot! Juoskaa!" huusi Gale. Sitten hän toisti
+huutonsa espanjan kielellä. Uhaten pyssyllään karkoitti hän nuo
+molemmat roistot leiristä. Seuraavassa silmänräpäyksessä juoksi hän
+majaan ja toi karbiinit esille särkien jokaisen aseen suurella kivellä
+käyttökelvottomaksi. Saatuaan sen tehdyksi juoksi hän hakemaan
+hevostaan. Hän kiiruhti lyhintä tietä uomaa alas välittämättä
+ollenkaan, kohtaisiko hän rosvot vai ei. Luultavasti tapaaminen olisi
+muodostunut kohtalokkaammaksi heille itselleen, ja he tiesivät sen
+Blanco sol kuuli hänen tulevan ja hirnui tervetuliaisiksi. Kun Gale
+nousi sen selkään, korskui hevonen taistelunhaluisesta. Gale ratsasti
+nopeasti tapahtumapaikalle, ja hänen ensimmäinen ajatuksensa, kun hän
+saapui lähteelle, oli juottaa Sol ja täyttää vesisäiliö.
+
+Sitten hän talutti hevosen kauemmaksi lähteen reunalta ja päätti
+tarkastaa intiaanit ennen matkalle lähtöään. Papagoa oli ammuttu
+suoraan sydämeen, mutta yaqui eli vielä. Hän oli tajuissaan ja katsoi
+Galeen suurin, oudoin ja synkin silmin, jotka olivat mustat kuin
+tulivuoren kuona.
+
+"Muukalainen on ystävällinen eikä tapa", kuiskasi hän käheästi.
+
+Hänen sanansa olivat enemmän kysyvät kuin rukoilevat.
+
+"Yaqui, olet mennyttä kalua", sanoi Gale varmasti. Hän lausui vain
+ääneen ajatuksensa.
+
+"Yaqui ei ole pahastikaan loukkautunut", vastasi intiaani sanoen sitten
+jonkun oudon sanan ja toistaen sitä alituisesti.
+
+Joku vaisto tahi käheässä kuiskauksessa piilevä voima tahi nuo tummat
+kasvot sanoivat Galelle, että hänen oli haettava vesisäiliö sinne. Hän
+nosti intiaanin istumaan antaen tämän juoda, ja jos hän milloinkaan
+elämässään oli nähnyt kiitollisuutta ihmissilmissä, näki hän ainakin
+nyt. Sitten hän rupesi kyselemään loukkautuneelta intiaanilta
+unhottamatta kumminkaan hetkeksikään varovaisuuttaan. Gale ei halunnut
+tulla yllätetyksi. Intiaanissa oli kolme loukkaumaa: luodinreikä
+olkapäässä, murskautunut käsivarsi ja pahasti ruhjoutunut reisi. Mikä
+häntä oli vaivannut, ennenkuin rosvo oli ratsastanut hänen päälleen, ei
+Gale voinut varmasti sanoa.
+
+Hän ajatteli nopeasti. Tämä yaqui paranisi varmasti, ellei häntä
+jätetty tänne kuolemaan tahi noiden meksikolaisten murskattavaksi,
+jotka varmasti jonkun ajan kuluttua rohkaistuaan luontonsa hiipisivät
+takaisin lähteelle! Galelle ei juolahtanut mieleenkään tämän miesraukan
+hylkääminen. Siinä ilmeni juuri tuo hänen vanha tottumuksensa, tuo
+inhimillisyyden korkeampi velvoitus, joka teki mahdottomaksi minkään
+itsesäilytysvaiston alkeiskehoitusten noudattamisen. Gale tiesi
+kumminkin, että hän lisäsi uhkaavat vaarat satakertaisiksi ottamalla
+tämän loukkautuneen intiaanin mukaansa. Hän rupesi kumminkin nopeasti
+toimimaan, ja pitäen pyssyään aina käden ulottuvilla ja katsahtaen
+silloin tällöin syrjään työstään hän sitoi intiaanin haavat, ollen
+kumminkin samalla hyvin varuillaan.
+
+Intiaanien aasit ja rosvojen hevoset olivat kaikki tipotiessään. Aika
+oli kumminkin Galelle niin arvokas, ettei hän voinut kuluttaa siitä
+hetkeään ehkä turhaan hakemiseen. Senvuoksi nostikin hän intiaanin heti
+Solin leveille lautasille ja hyppäsi sitten itse satulaan. Kuultuaan
+käskyn taivutti Sol kaulansa lähtien kävelemään itäänpäin tietä pitkin
+nopeasti ja välittämättä kahdenkertaisesta kuormastaan.
+
+Kaukana edellä parin korkean ylätasangon välissä, jossa tie katosi
+muutamaan solaan, osoitti pitkä jono pieniä tomupilviä, missä
+aitauksesta karanneet hevoset nyt olivat. Ne niistä, jotka oli
+varastettu, juoksivat suoraan ja empimättä kotiinsa vieden ehkä
+toisetkin mukanaan. Rosvot saivat jäädä erämaahan pyssyittä ja
+ratsuitta.
+
+Blanco sol käveli tahi juosta hölkytteli kuusi penikulmaa tunnissa.
+Sellainen vauhti ei tavallisesti viidenkäänkymmenen penikulman matkalla
+kastellut sen kiiltävän valkoista nahkaa eikä pörhöttänyt sen karvoja.
+Gale, ottaen huomioon aina käsillä olevan mahdollisuuden kohdata toisia
+rosvoja ja joutua takaa-ajettavaksi, säästi hevosensa voimia. Päästyään
+niin kauaksi Papago Wellistä, ettei sitä enää näkynyt, laskeutui hän
+satulasta ja käveli hevosen rinnalla tukien vahvalla kädellään avutonta
+ja horjahtelevaa intiaania.
+
+Aurinko sivuutti itäiset harjanteet ja aamun kylmyys katosi kuin
+taikavoiman vaikutuksesta. Koko erämaa muuttui. Sen harmaus muuttui
+loistavaksi, mesquite-pensaat kimaltelivat, kaktukset verhoutuivat kuin
+kuuraan ja kalliot värjäytyivät kullanvärisiksi ja punaisiksi. Sitten
+kuin kuumuus lisäytyi, rupesi tuulemaan Galen takana olevasta
+laaksosta, ja kuta kauemmin aurinko paistoi sitä kovemmaksi muuttui
+tuuli. Etäisyyden ihmeellinen läpinäkyvä auder muutti sinertävän
+värinsä kellahtavaksi. Lentohiekka kätki vuorten ääriviivat melkein
+näkyvistä.
+
+Gale pysytteli hevosensa rinnalla. Hän kärsi nurkumatta haavoittuneen
+kylkensä aiheuttamaa tuskaa, jota jokainen askel vain lisäsi. Hänen
+katseensa harhaili laajan, savuisen erämaan yli hakien sellaisia
+maamerkkejä, jotka hän tunsi. Kun Nimettömien vuorien jylhät ja korkeat
+huiput vilahtivat nopeasti kiitävien hiekkapilvien välistä, tunsi hän
+olevansa jo lähempänä kotia. Toinen tunti vei hänet erään tumman
+kohtisuoran patsaan kohdalle, joka seisoi vapaasti muutaman esiin
+työntyvän jyrkänteen laidalla. Se oli kansainvälinen rajamerkki. Kun
+hän oli sivuuttanut sen, oli hän saapunut oman maansa kamaralle.
+Keskipäivän kuumuuden ollessa korkeimmillaan pysähtyi hän erään kallion
+varjoon, nosti yaquin satulasta maahan ja antoi hänelle vettä.
+Tarkastettuaan sitten kauan ympäröivää erämaata irroitti hän satulan
+Solin selästä, jotta se saisi piehtaroida hiekassa, söi hieman ja
+paneutui sitten itsekin hetkiseksi lepäämään.
+
+Yaqui oli sitkeähenkinen, sillä hän eli vielä. Ensimmäisen kerran
+katsoi nyt Gale intiaaniin tarkemmin nähdäkseen, minkä näköinen tämä
+oikeastaan oli. Miehellä oli suuri jalomuotoinen pää ja kasvot, jotka
+muistuttivat ryppyistä naamiota. Näytti siltä kuin hänen kotiseutunsa,
+Sonoran, vulkaaninen laava olisi siselöinyt ne tummanpunaisiksi.
+Intiaaneilla on aina tummat ja salaperäiset silmät, mutta tämän yaquin
+katseessa oli erämaan koko surullinen autius. Se oli kohdistunut Galeen
+ja liikkui ainoastaan silloin kun hänkin liikkui, Intiaani oli lyhyt ja
+harteikas, ja hänen ruumiinsa näytti voimakkaasti kehittyneeltä, vaikka
+nälkä tai sairaus olivatkin sen nyt kovasti laihduttaneet.
+
+Gale läksi jälleen jatkamaan kotimatkaansa. Kun hän oli päässyt solan
+toiseen päähän, oli hänellä edessään laaja syvennys, joka oli niin
+rosopintainen kuin miljoonia suuria nauloja olisi lyöty Thorin
+vasaralla johonkin säröiseen lattiaan. Sitä sanottiin Altar Valleyksi.
+Se oli puronuomien, kanjonien, kallioiden ja harjanteiden loppumaton
+kaaos, kaktuksien luvattu kotimaa, jonka itäinen pää ulottui Forlorn
+Riveriin asti ja imi sen veden kuiviin silloin kun siinä sattui
+sellaista olemaan.
+
+Tämä erämaan okainen ja kuiva kohta oli melkein mahdoton kuljettavaksi
+satulassa huojuvan haavoittuneen ja avuttoman miehen kanssa. Kumminkin
+läksi Gale sinne pelkäämättä. Hän halusi kuljettaa yaquin niin kauas
+kuin suinkin tahi kunnes kuolema vapauttaisi hänet velvollisuudesta, ja
+Blanco sol kahlasi vierivässä hiekassa, kiipesi mutakuoppien reunoja
+ylös ja alas, pujotteli kallioiden ja valkopiikkisten _choyain_ välitse.
+
+Aurinko alkoi jo laskeutua länttä kohti vähentäen suurinta kuumuuttaan
+vähitellen ja vastahakoisesti. Tuulikin tyyntyi ja tomu lakkasi
+kiitämästä. Nimettömien vuorten jylhä odottava seinämä muuttui
+punertavaksi ja sitten kullanväriseksi. Gale pysytteli itsepintaisesti
+väsymättömän hevosensa rinnalla tukien yaquia ja kestäen valittamatta
+terävien piikkien pistokset. Lopulta muuttui kulku vaivalloiseksi
+uurastamiseksi. Hänen raskaat säärystimensä uhkasivat usein kaataa
+hänet kumoon, mutta hän ei uskaltanut kulkea niittä, sillä vaikka ne
+olivatkin paksut ja kankeat, pistivät kumminkin choyain terävät
+peloittavat pistinmäiset piikit niidenkin läpi.
+
+Aina viimeiselle penikulmalle asti jaksoi Gale seurata Blanco solia ja
+pitää tarkasti silmällä edessä olevaa tietä, mutta sitten kuin Forlorn
+Riverin litteät talot ilmestyivät näkyviin loistaen punaisilta auringon
+valossa, rupesi hän horjumaan ja väsyi nopeasti. Yaquikin putosi
+satulasta ja jäi liikkumatonna hiekalle makaamaan. Gale ei jaksanut
+enää nousta hevosensa selkäänkään, vaan tarttui lujasti Solin pitkään
+häntään horjuen siten eteenpäin.
+
+Blanco sol hirnui kimakasti. Se vainusi kylmää vettä ja makeata
+apilasruohoa. Edestäpäin näkyvät lepattavat valot merkitsivät lepoa.
+Erämaan surullinen hämärä seurasi nopeasti auringonlaskua. Se korosti
+tuon harmaan hiekan läpi kiemurtelevan joen ja sen tummempien törmien
+yksinäisyyttä. Yön varjot alkoivat laskeutua laaksoon mustilta, kaukaa
+häämöittäviltä vuorilta.
+
+
+
+
+VII.
+
+VALKOISIA HEVOSIA.
+
+
+"Loukkautunut yaqui! Miten hemmetissä tulit ottaneeksi hänet mukaasi?"
+jyrisi Belding laskiessaan Galen vuoteelle.
+
+Beldingin luonne oli kovettunut näiden viimeisten onnettomien viikkojen
+kuluessa.
+
+"Senvuoksi, etten voinut muuta", kuiskasi Gale vastaukseksi. "Menkää
+noutamaan hänet tänne -- hän putosi tielle -- joen toiselle puolelle --
+ensimmäisen suuren _saguaron_ luokse."
+
+Belding alkoi kiroilla hapuillessaan tulitikkuja voidakseen sytyttää
+lampun palamaan, mutta kun valo rupesi loistamaan, keskeytti hän äkkiä
+lausumatta edes aloittamaansa sanaa loppuun.
+
+"Sanoit olevasi vahingoittumaton", sanoi hän tiukasti, kumartuessaan
+hyvin huolissaan Galen puoleen.
+
+"Olen vain hieman väsynyt. Mene nyt tahi lähetä joku toinen hakemaan
+yaquia."
+
+"Varmasti, Dick", vastasi Belding hieman lempeämmin. Sitten hän
+tömisteli ulos, hänen askeleensa kaikuivat käytävän kiviltä, sitten hän
+aukaisi jonkun oven ja huusi. "Äiti -- tytöt, Dick on palannut kotiin!
+Hän on aivan lopussa... No, ei, ei, ei hän ole haavoittunut eikä
+muutenkaan loukkaantunut. Te naiset olette nyt aina sellaisia...!
+Tehkää mitä voitte hänen mukavuudekseen. Minulla on nyt hieman muuta
+tekemistä."
+
+Kuului nopeita kysymyksiä ja vastauksia, joita eivät Galen uneliaat
+korvat enää kyenneet erottamaan. Sitten hänestä tuntui kuin rouva
+Belding olisi kumartunut hänen puoleensa. Rouvan paljas läsnäolokin
+tyynnytti, rauhoitti ja auttoi häntä. Mercedes ja Nell hyörivät hänen
+ympärillään valkeina myötämielisyydestä ja jäykin katsein. Dick joi
+paljon, mutta ei halunnut ruokaa. Hän halusi vain nukkua. Ja
+tuntiessaan, miten heidän kasvonsa häipyivät jonkunlaiseen utuun
+samalla kun heidän ystävälliset kätensä hoivasivat häntä, menetti hän
+tajuntansa.
+
+Hän nukkui kaksikymmentä tuntia. Sitten hän nousi janoissaan,
+nälissään, kankein jäsenin ja vieläkin perin uuvuksissa ja meni heti
+hakemaan Beldingiä ryhtyäkseen jälleen työhön.
+
+"Sinun yaquisi oli jo puolikuollut, mutta luullakseni saamme hänet
+paranemaan", sanoi Belding. "Dick, tämä on toinen kerta, kun tämä
+intiaani tulee tänne New Orleansista jalkaisin, ratsain ja Jumala ties'
+miten. Hän puhuu englannin kieltä paremmin kuin useimmat intiaanit ja
+minä osaan hieman yaquien kieltä. Olen kuullut vähän hänen elämästään
+ja arvannut loput. Meksikon hallitus koettaa hävittää nuo yaquit
+sukupuuttoon. Noin vuosi sitten joutui tämän miehen heimo vangiksi
+eräässä Meksikon satamakaupungissa. Isät, äidit ja lapset erotettiin
+toisistaan ja lähetettiin laivoissa Yucataniin työskentelemään orjina
+suurilla riisiviljelyksillä. Heitä vainottiin, lyötiin ja kiusattiin
+nälällä. Jokainen orja sai ruoakseen päivää kohti hieman hapanta
+taikinaa eikä muuta. Yucatan on matalaa, soista, sumuista ja kuumaa
+seutua, ja yaquit ovat syntyneet ja kasvaneet korkealla ja kuivalla
+Sonoran ylätasangolla, jossa ilma on ohut kuin veitsen terä. He
+kuolivat noille riisipelloille toinen toisensa jälkeen, mutta heidän
+sijalleen tuotiin jälleen uusia. Katsohan, meksikolaiset eivät halua
+tappaa heitä heti hävittäessään noita yaqueja sukupuuttoon, vaan
+tahtovat hyötyä heistä ensin. Tämä on hirveätä julmuutta... No niin,
+tämä yaqui, jonka toit tänne, pääsi pakenemaan, nousi laivaan ja saapui
+lopulta New Orleansiin. Jollakin tavoin matkusti hän sitten tänne.
+Annoin hänelle evästä ja hän poistui erään papagolaisen kanssa. Hän oli
+jo sairas silloin ja sitten on hän varmaankin joutunut rosvojen
+käsiin."
+
+Gale kertoi hänelle seikkailunsa Papago Wellin luona.
+
+"Tuo rosvo, joka koetti murskata yaquin hevosensa kavioiden alle, oli
+todellinen hyena", lopetti Gale väristen. "Olen jo nähnyt vuodatettavan
+verta ja hieman muutakin hermoihin koskevaa, mutta tuollaista
+pirullisuutta en voinut katsella. Ammuin kumminkin sivu, kuten jo
+sinulle sanoin, vaikka matka oli tuskin pariakymmentä askelta pitempi."
+
+"Dick, sellaisissa tapauksissa kuin tämä on sitä parempi kuta
+nopeammasti suoriudut rosvoista", sanoi Belding julmasti. "Ja mitä
+hermoihin koskeviin näkyihin tulee, niin odota kunnes näet jonkun
+yaquin meksikolaisen kimpussa. Suoraan sanoen mitään hirveämpää ei ole
+enää olemassa. Sellainen verenhimo ja sukuviha ovat syvää kuin elämä ja
+yhtä peloittavia. Espanjalaiset kukistivat azteekit noin neljä- tahi
+viisisataa vuotta sitten. Tuolla vihalla on ollut aikaa juurtua yhtä
+kauan kuin kaktuksilla. Yaquit ovat vuoristossa asuvia azteekkejä.
+Henkilökohtainen käsitykseni on, että he ovat jaloa ja ymmärtäväistä
+kansaa, joka, jos se vain saisi elää rauhassa, olisi rauhaa rakastavaa
+ja työteliästä. Pidän noista muutamista, jotka tunnen. Mutta he ovat
+tuomitut kuolemaan sukupuuttoon. Onko sinulla aavistustakaan, mikä tätä
+yaquia vaivasi, ennenkuin roisto aloitti julmuutensa?"
+
+"Ei. Huomasin vain, että intiaani oli huonossa kunnossa, mutta en
+voinut saada selville, mikä häntä vaivasi."
+
+"Niin, minulla on taasen omat mielipiteeni asiasta, enkä ole varma,
+liioittelenko luulossani. Ajattelen nimittäin, että tuo yaqui oli tahi
+on kuolemaisillaan surusta. Hänen ainoa toivomus oli päästä takaisin
+vuorille kuolemaan. Siinä Sonoran osassa, jonne hän oli matkalla, ei
+ole enää ainoatakaan yaquia."
+
+"Hänen silmissään oli todellakin hyvin omituinen ilme", sanoi Gale
+miettiväisesti.
+
+"Niin oli, minäkin huomasin sen. Mutta kaikki yaquit ovat villin
+näköisiä. Ellen suuresti erehdy, on tämä mies ollut päällikkö.
+Suojellessasi häntä ja tuodessasi hänet tänne tuhlasit voimiasi ja
+antauduit tarpeettomaan vaaraan, mutta, vieköön piru kaikki nuo
+meksikolaiset rosvot, olen kumminkin iloinen, että toit hänet!"
+
+Gale ilmoitti nyt olevansa huolissaan Laddin vuoksi.
+
+"Ladd ei lähtenytkään sinua tapaamaan", vastasi Belding. "Tiesin sinun
+palaavan tänne piakkoin, ja koska meidän ja Casitan välillä sattui
+selkkauksia, lähetin hänet sinne. Sitten lähtösi on ystävämme Carter
+menettänyt lauman hevosia ja muutamia nuoria härkiä. Katsoitko tarkasti
+noita hevosia, jotka rosvot olivat kuljettaneet lähteelle?"
+
+Sen jälkeen kuin Dick oli ruvennut vartijaksi, oli hän oppinut
+katsomaan kaikkea terävin, varmoin, valokuvaavin silmin, ja joutuessaan
+nytkin antamaan varman lausuntonsa, kuten usein ennenkin, kertoi hän
+laumassa olleen enimmäkseen tummia hevosia, muutamia kimoja ja yksi
+laikullinen raudikko.
+
+"Carterin omaisuutta, yhtä varmasti kuin sinä olet olemassa!"
+huudahti Belding. "Hänen laumansa on hajoitettu ja jaettu monien
+varasjoukkueiden kesken. Carterilla on tuolla Three Mile Arroyossa
+suuri karjakartano. Se on niin kaukana Yhdysvaltain puolella, että
+sieltä on pitkä matka rajalle."
+
+"Nuo näkemäni hevoset menevät varmasti kotiinsa, eivätkö menekin?"
+kysyi Dick.
+
+"Varmasti! Niitä ei voida ottaa kiinni eikä pysähdyttää."
+
+"No niin, millaiseen työhön minä nyt ryhdyn?"
+
+"Jää tänne lepäämään", vastasi Belding suoraan. "Olet levon tarpeessa.
+Alistu naisten hemmoitteluun ja salli heidän lääkitä sinua hieman. Kun
+Jim palaa Sonoytasta, tiedän paremmin, mitä meidän on tehtävä. Näyttää
+siltä, hitto vieköön, että meillä on nyt muutakin tekemistä kuin estää
+japanilaisia ja kiinalaisia pääsemästä Yhdysvaltoihin. Meillä on täysi
+työ suojellaksemme omaisuuttamme joutumasta meksikolaisten käsiin."
+
+"Onko minulle tullut kirjeitä?" kysyi Gale.
+
+"Kirjeitäkö? Kuulehan, poikaseni, sellaista asiaa ei juuri olekaan,
+joka saisi minut tahi jonkun muun lähtemään Casitaan nyt. Vaikka
+kaupungissa olisikin turvallista nyt, on ainakin matka sinne
+vaarallinen. Kukaan ei ole käynyt Casitassa kuukauden päiviin."
+
+Gale oli saanut monta kirjettä sisareltaan, Elsieltä, mutta viimeiseen
+ei hän ollut vielä vastannut. Kun hän joskus sattumalta palasi Forlorn
+Riveriin muutamiksi päiviksi, oli hänellä silloinkin niin paljon työtä,
+ettei kirjoittamiseen jäänyt juuri aikaa, ja sitäpaitsi oli Elsie
+kirjoittanut, että isäukko oli raivoissaan luullessaan Dickin joutuneen
+kokonaan hunningolle.
+
+"Aika rientää", sanoi Dick. "George Thorne pääsee vapaaksi piakkoin ja
+tulee tänne. Mahtaneeko hän jäädä tänne vai vieneekö hän Mercedeksen
+johonkin muualle?"
+
+"Hän pysähtyy kauniisti tänne Forlorn Riveriin, jos vain minulla on
+vielä jotakin sanomista", vastasi Belding. "Haluaisin sitäpaitsi
+mielelläni tietää, miten hän aikoisi viedä espanjattaren pois maasta
+nyt, kun kaikki tiet ovat täynnä vallankumouksellisia ja rosvoja.
+Tyttöä olisi hyvin vaikea pukea sellaiseen valepukuun, ettei häntä
+tunnettaisi. Kuulehan, Dick, luuletko, että voimme saada Thornen
+jäämään tänne? Kuultuani suunnitelmasi suuresta vesisäiliöstä olen
+ruvennut haaveilemaan Forlorn Riverin onnellisesta tulevaisuudesta...
+Kunpa vain tämä onneton sota loppuisi! Sillä, Dick, sellaista se on,
+Meksikon pohjoisrajalla tapellaan merestä mereen asti. Mutta olipa se
+nyt mitä tahansa, ei se kumminkaan ole meidän sotaa. Olemme hieman sen
+ulkopuolella. Emme voi kumminkaan tehdä mitään Forlorn Riverin hyväksi,
+ennenkuin se loppuu."
+
+Suunnitelma, josta Belding mainitsi, voi kyllä suotuisimmassa
+tapauksessa saada aikaan, että Altar Valleysta aikojen kuluessa vielä
+tulee hedelmällinen maanviljelysseutu. Oleskellessaan yliopistossa oli
+Gale lukenut insinööriksi, vaikka hän ei sittemmin ollut sytyttänytkään
+tieteellistä maailmaa tuleen ja liekkeihin keksinnöillään. Eikä hän
+sitäpaitsi poistuttuaan yliopistosta ollut voinut tyydyttää isänsäkään
+vaatimuksia mihinkään työhön nähden. Kumminkin kantoivat hänen
+pintapuoliset tietonsa hedelmää täällä maailman äärimmäisessä kolkassa,
+erämaassa, jossa sellaista kaikkein vähimmin olisi luullut voivan
+odottaa. Gale oli alituisesti arvaillut, missä Forlorn Riverin lähteet
+olivat. Ei ainoakaan valkoinen mies eikä kukaan meksikolainenkaan ollut
+milloinkaan kiivennyt noille jylhille rosoisille rinteille, joita
+sanottiin Nimettömiksi vuoriksi ja joilta Forlorn Riverin luultiin
+alkavan. Gale oli löytänyt erään pitkän ja kaitaisen, louhikkoisen ja
+kiviseinäisen kuilun, joka voitiin padota räjähdyttämällä dynamiitilla
+muudan ylempänä oleva esiinpistävä kallionkieleke. Sinne voitaisiin
+sitten koota haihtumaton vesimäärä. Sitten oli hän vielä suunnitellut
+kastelujärjestelmän veden johtamiseksi laaksoon kaivostöitä varten ja
+Yhdysvaltain puolella olevan Altar Valleyn osan muuttamiseksi oikeaksi
+paratiisiksi. Belding oli taannut, että uomissa ja kuiluissa
+oli kultaa, tosin ei niin paljon, että se olisi ilahduttanut
+kullanetsijöitä, mutta kumminkin tarpeeksi, jotta sen huuhtominen
+tulisi kannattamaan. Ja Altar Valleyn ylemmät penkereet eivät
+kaivanneet muuta kuin vettä kasvaakseen vaikka mitä vuodet läpeensä.
+Galekin oli niin muodoin ruvennut haaveilemaan Forlorn Riverin
+tulevaisuudesta.
+
+Seuraavan päivän iltapäivällä palasi Ladd odottamatta taluttaen
+nilkuttavaa ja vaahtoista hevostaan. Belding ja Gale, jotka sattuivat
+olemaan työssä pajassa, katsoivat tulijaan sanattomina hämmästyksestä.
+Hevosen jalat olivat täynnä verisiä haavoja ja muutenkin se näytti
+olevan aivan kaatumaisillaan. Laddin sombrero oli pudonnut johonkin ja
+sen asemesta oli hän sitonut päähänsä verisen huivin. Hiki, veri ja
+tomu olivat jähmettyneet kuivaksi kuoreksi hänen kasvoilleen, pieniä
+tomupilviä pölähteli hänestä, kun hän käveli, ja hänen naarmuisten
+säärystimiensä alimmat osat olivat täynnä katkenneita valkoisia
+piikkejä.
+
+"Päivää, pojat!" huudahti hän. "Olenpa todellakin iloinen nähdessäni
+teidät jälleen!"
+
+"Mihinkä hiiteen sinä hattusi olet pannut?" kysyi Belding tiukasti.
+Tervehdys oli naurettava. Mutta Beldingin sanat eivät merkinneet
+mitään. Hänen kasvoillaan kuvastuvat suru ja levottomuus puhuivat
+enemmän kuin hänen synkkä hämmästyksensä.
+
+Ladd pysähtyi irroittaen satulan hihnat, katsoi sitten Beldingiin ja
+nauroi tyynesti.
+
+"Tom, muistat kai tuon _saguaro_-kunnaan Carterin kartanoon vievän tien
+ja Casitaan johtavan maantien risteyksessä? No niin, kiipesin sen yli
+ja jätin hattuni erään tikan pesän katoksi."
+
+"Olet paennut jotakin ja ehkäpä taistellutkin?" kysyi Belding,
+ikäänkuin Ladd ei olisi puhunut vielä sanaakaan.
+
+"Vannon, että asiat selvenevät sinullekin jonkun ajan kuluttua",
+vastasi Ladd irroittaen satulan.
+
+"Ladd, mene sisälle naisten luo", sanoi Belding. "Minä kyllä hoidan
+hevosesi."
+
+"Kyllä menen, Tom, minuutin kuluttua. Käväisin rajallakin ja näin
+siellä sekä hevosten että härkien jälkiä. En nähnyt kumminkaan
+merkkiäkään rosvoista, ennenkuin tänä aamuna. Nukuin Carterin luona
+viime yön. Tuo viimeinen ryöstö vei häneltä kaiken. Hän on
+tulemaisillaan hulluksi. Tänä aamuna ratsastin pahki muutamaan Carterin
+hevoslaumaan, joka painoi täyttä vauhtia kotiin päin. Muutamat rosvot
+koettivat pidättää ne ja kääntää ne jälleen rajan toiselle puolelle.
+Sotkeuduin leikkiin hämmästyttäen heidät kokonaan. Carterin hevoset
+pääsivät pakoon. Sitten alkoi minun ja rosvojen välillä pieni
+kilpajuoksu kaktuksien keskellä. Olin väärällä puolella ja minun oli
+sen vuoksi murtauduttava heidän ketjunsa läpi päästäkseni kotiin.
+Pelastuin kumminkin vain nipin napin. Ahtaammassa paikassa en ole juuri
+ollut."
+
+"Ladd, jos vain ottaisit jonkun minun hevosistani, et joutuisi
+milloinkaan tuollaiseen pulaan", sanoi Belding. "Tuo sinun hevosesi
+osaa kyllä juosta, ja Jumala tietää, että se on rohkeakin, mutta sinä
+tarvitset suuren meksikolaisen hevosen, jolla on kaktuksien sitkeyttä
+veressään. Valitse vain laumasta mieleisesi. Ota joko Bull, White woman
+tahi Blanco José." [Bull = härkä; White woman = valkoinen nainen; Blanco
+José = valkoinen José.]
+
+"Minulla oli muutamia kuukausia sitten suuri ja nopea hevonen, mutta
+menetin sen", sanoi Ladd. "Tämäkin on jonkunlainen. Varmasti kyllä Bull
+ja tuo valkoinen piru, jolla on meksikolainen nimikin, voittavat
+hevoseni nopeudessa ja tappaisivat sen penikulman pituisella
+kaktustiellä. Mutta, Tom, en voi mitenkään suostua ottamaan ainoatakaan
+noista komeista valkoisista hevosistasi. Olen ehkä liian hentomielinen
+ja menettelen ehkä tyhmästi, etten ota yhtä, ennenkuin rosvot
+puhdistavat Forlorn Riverin."
+
+Belding murahti kirouksen kurkustaan niin, että ääni muistutti
+kaukaista jyrinää. Hänen kasvojensa levoton ilme muuttui tummaksi
+hehkuksi ja kiihkoksi. Lukuunottamatta vaimoaan ja tytärtään ei hän
+rakastanut mitään niin paljon kuin noita valkoisia hevosiaan. Hänen
+isänsä ja isoisänsä ja kaikki hänen esivanhempansa, joista hän
+polveutui, olivat pitäneet hevosista. Se oli hänellä verissä.
+
+"Laddy, enkö voi viedä noita valkoisia johonkin muualle, ennenkuin on
+liian myöhäistä?"
+
+"Aikaa kyllä vielä on, mutta mihin ne sitten vietäisiin?"
+
+"San Felipeen?"
+
+"Ei. Ne ovat paremmassa turvassa täällä."
+
+"Casitaan ja sitten rautateitse etemmäksi?"
+
+"Pelkään sen olevan uskallettua. Kaupunki on täynnä kapinallisia, jotka
+tarvitsevat hevosia."
+
+"Sitten suoraan pohjoiseen?"
+
+"Mutta, mies, oletko tullut hulluksi? Siellähän on satapenikulmaisia
+alueita, joissa ei ole ruohonkorttakaan, saati sitten vettä. Sanon
+sinulle, Tom, että turvallisinta on viedä nuo valkoiset etelään,
+Sonoraan, johonkin tuntemattomaan laaksoon vuoristossa. Anna niiden
+sitten olla siellä, kunnes rosvot ovat puikkineet takaisin itään.
+Koittaa pian sellainen aika, ettei rosvoilla ole täällä enää mitään
+ryöstämistä. Silloin ratsastavat ne uusille laitumille."
+
+"Laddy, en tunne Sonoraan johtavia teitä. Enkä voi luottaa keneenkään
+meksikolaiseen enkä papagoon. Näin meidän kesken puhuen, tuota
+intiaani-paimentani epäilen."
+
+"Sitten on meidän paras pysytellä täällä, Tom. Dick, on hauska tavata
+sinua jälleen. Mutta sinähän näytät tyyneltä kuin perimä vellissä. Näyt
+tulevan levollisemmaksi päivä päivältä. Näitkö merkkiäkään Jimistä
+Sonnytan tiellä?"
+
+Sitten talutti Belding väsyneen hevosen juottopaikalle vartijain
+mennessä taloa kohti. Dick kertoi juuri seikkailustaan Papago Wellin
+luona, kun he kiersivät kuistin nurkan. Nell istui kynnyksellä. Hän
+nousi huudahtaen heikosti ja riensi heitä vastaan.
+
+"Minun on alistuttava kohtalooni", kuiskasi Ladd. "Naiset tulevat
+hoitamaan minua kuin rintalasta. Ja minä olen todellakin niin huonossa
+kunnossa, etten voi auttaa itseäni."
+
+"Voi, Laddy, olette varmasti haavoittunut!" huusi Nell juostessaan
+kalvennein poskin ja kauhistunein katsein häntä vastaan ja tarttuessaan
+hänen käsivarteensa.
+
+"Nell, juoksin vain niin varomattomasti, että kaktuksen piikki raapaisi
+korvaani."
+
+"Ah, Laddy, älkää nyt viitsikö valehdella! Te olette huiputtanut minua
+ennenkin. Tiedän, että olette haavoittunut. Tulkaa nyt äidin luo."
+
+"Varmasti, Nell, se ei ole muuta kuin mitätön naarmu. Hevoseni
+keikautti minut selästään."
+
+"Laddy, mikään hevonen ei kykene heittämään teitä selästään." Tytön
+sanat ja moittiva katse kiihoittivat vain Laddya jatkamaan.
+
+"Ehkä sain sen silloin, kun ratsastin nopeasti mesquite-pensaikossa ja
+eräs terävä oksa --"
+
+"Teitä on ammuttu!... Äiti, täällä on Laddy ja häntä on ammuttu!... Voi
+näitä nykyisiä hirveitä aikoja! En voi kestää enää! Forlorn Riveriä
+sanottiin niin rauhalliseksi ja turvalliseksi paikaksi. Ja sellainen se
+ennen olikin, sillä täällä ei tapahtunut tämän taivaallista. Mutta nyt!
+Jim palaa kotiin verinen reikä olkapäässään, sitten Dick ja nyt te,
+Laddy...! Voi pelkään sen ajan vielä tulevan, ettette palaa enää
+ollenkaan!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Aamu oli valoisa, tyyni ja kirkas kuin kristalli. Kuumuusaallot eivät
+olleet vielä alkaneet nousta erämaasta. Mainiosti toisiinsa sopivat
+pehmeän harmaat, valkoiset ja viheriät utupilvet lepäsivät kuin vaipat
+mesquite-pensaitten, hiekan ja kaktuksien yllä. Kaukaisten vuorien
+kanjonit näyttivät syviltä ja olivat täynnä sinertävää sumua.
+
+Nell istui karja-aitauksen pisimmän veräjänpylvään nokassa. Dick
+nojautui aitaan hänen vieressään katsoen joskus Nelliä kasvoihin ja
+joskus apilapellolle, missä Beldingin jalorotuiset olivat laitumella,
+keikailivat, leikkivät ja hirnuivat. Nell katseli vain hevosia. Hän
+piti niistä niin, ettei hän milloinkaan väsynyt vahtimaan niitä. Hänen
+katseensa karttoi kumminkin nyt niin tietoisesti noita ikävöiviä
+silmiä, jotka koettivat vangita sen, ettei se tuntunut ollenkaan
+luonnolliselta.
+
+Suuri aidattu sametinhieno viheriä apilapelto oli mainio tausta tuolle
+parikymmentä hevosta käsittävälle valkoiselle laumalle. Ja vaikka noita
+hevosia ei olisi ollutkaan, olisi pelto yksinäänkin muodostanut
+silmiinpistävän vastakohdan ympäröivälle kuumalle kallioiden ja hiekan
+välkkyvälle kaaokselle. Belding oli jalostanut Durangosta tuomansa
+rodun toistasataa jälkeläistä. Hänen huolenpitonsa oli erittäinkin
+kohdistunut noihin melkein aivan valkoisiin, joita hän hoiti hyvin
+huolellisesti. Hän ansaitsi hyvin myymällä niitä Texasissa asuville
+maanomistajaystävilleen. Mikään hinta ei olisi kumminkaan saanut häntä
+luopumaan niistä suurista valkoisista hevosista, jotka hän oli saanut
+durangolaisilta hevosten omistajilta. Niiden nimet olivat: Blanco
+diablo (Valkoinen piru), Blanco sol (Valkoinen aurinko), Blanca reina
+(Valkoinen kuningatar), Blanca mujer (Valkoinen nainen) ja El gran toro
+blanco (Suuri valkoinen härkä). Karjanomistajat olivat nauraneet
+hänelle sen vuoksi, että hän oli säilyttänyt nuo durangolaiset
+lempinimet ja paimenet olivat ivailleet häntä säälimättömästi. Mutta
+nimiä ei oltu kumminkaan muutettu.
+
+Blanco diablo oli lauman ainoa hevonen, joka ei saanut harhailla
+mielinmäärin eikä syödä ruohoa mistä se vain halusi. Rautakankiin
+kiinnitetty liekaköysi piti sen paikoillaan muutamassa nurkassa, jonne
+eivät muut hevoset menneet likimaillekaan. Se ei pitänyt tällaisesta
+eristämisestä, sillä se ei ollut onnellinen, ellei se saanut juosta
+tahi tapella jonkun kilpailijan kanssa. Ja jos se sai valita, tappeli
+se mieluummin. Jos nyt jokin valkoinen voi muistuttaa pirusta, niin
+tämä hevonen ainakin. Siinä ei ollut oikeastaan mitään kaunista, mutta
+kumminkin kiinnitti se heti katsojan huomion itseensä kokonaan. Se oli
+tyytymättömän, vihaisen, kapinallisen ja vikurin näköinen. Ellei se
+jyrsinyt ruohoa tai keikaillut, ojensi se solakan pitkän kaulansa
+suoraksi ja näytteli hampaitaan. Tämä Beldingin lemmikki oli melkein
+hänen koko maailmansa, ja hän vannoi, että Diablo voi kärsiä enemmän
+kuumuutta, janoa ja kaktuksien pistoja kuin mikään toinen hänen
+omistamansa hevonen ja tokaisi, että se voi voittaa juoksussa ja tappaa
+jokaisen lounaassa elävän hevosen. Se seikka, ettei Ladd ollut samaa
+mieltä Beldingin kanssa näistä silmiinpistävistä ominaisuuksista, oli
+suuri pettymys ja alituinen kinan aihe. Ladd ja Lash vihasivat Diabloa,
+ja Dick Gale, pelastuttuaan pari kertaa töin tuskin sen hyökkäyksiltä,
+oli yhtynyt paimenten mielipiteeseen.
+
+El gran toro blanco oli nimensä veroinen. Se oli suuri, voimakas ja
+pitkäkylkinen ori, kiiltelevän jalomuotoisen seuralaisensa, Blanca
+reinan, kuninkaallinen toveri. Toinen tamma, Blanca mujer, oli niin
+loistavan valkoinen, ettei siinä ollut muun väristä pilkkuakaan, komea
+ruumiinen, nopea, miellyttävä ja siro, mutta kumminkin niin tukeva,
+voimakaslihaksinen ja kestävä, että se loistavasti edusti esi-isiään.
+
+Paimenet myönsivät Beldingin olevan muutamissa suhteissa oikeassa
+Diabloon nähden, mutta muuten he olivat lojaalisia ja järkkymättömiä
+Blanco solin kannattajia, puhumattakaan Dickistä, joka ei uskaltanut
+ruvetakaan todistelemaan, sillä hän kuvitteli joskus olevansa aivan
+järjetön ajatellessaan hevostaan. Vaikka hän ei voinut ymmärtääkään
+tunteitaan, tiesi hän rakastavansa Solia samoin kuin mies rakastaa
+ystäväänsä tahi veljeään. Ollessaan raskaatta satulattaan ja
+kömpelöittä suojuskilvittään tyydytti Blanco sol jollakin tavoin kaikki
+hevostuntijain vaatimukset. Vaikka Diablo olikin pitkä ja suuri oli
+Blanco sol vieläkin suurempi ja pitempi. Sitten se oli korkeampikin ja
+voimakkaampi. Se näytti kykenevän tehokkaampaan toimintaan ja olevan
+nopeampi. Näin kaukaa katsottuina eivät sen kunnioittavat arvet ja
+pakurat, jotka rumensivat sen voimakkaita jalkoja, näkyneet ollenkaan.
+Se jyrsi ruohoa erillään muista laukkailematta ja leikkimättä, mutta
+kun se kohotti päänsä hirnuakseen, kuinka hurjalta, ylpeältä ja
+loistavalta se näyttikään! Erämaan auringon huikaiseva valkoisuus
+loisti sen pinnasta, sillä oli päässään sen tulta ja henkeä ja sen
+ehtymätöntä voimaa suuressa ruumiissaan.
+
+"Belding vannoo, ettei Sol milloinkaan voita Diabloa juoksussa", sanoi
+Dick.
+
+"Hän uskoo sen", vastasi Nell. "Isä on järkkymätön mielipiteessään
+tuohon hevoseen nähden."
+
+"Mutta Ladd oli ratsastanut kerran Solilla voittaen Diablon. Jim oli
+ollut katsomassa kilpailua."
+
+Nell nauroi. "Minäkin sen näin. Näin sivumennen sanoen, olen minäkin
+pannut pistämään Solin turpansa isän lemmikistä edelle."
+
+"Sitä olisin minäkin halunnut katsella. Nell, ettekö aio milloinkaan
+tulla ratsastamaan kanssani?"
+
+"Kyllä jonakin päivänä, kun voimme tehdä sen vaaratta."
+
+"Vaaratta!"
+
+"Tarkoitan, sitten kuin rosvot ovat poistuneet rajalta."
+
+"Ah, olen niin iloinen, että myönnyitte", sanoi Dick nauraen. "Olen
+usein ihmetellyt, miten Belding tuli antaneeksi Blanco solin minulle."
+
+"Hän on mustasukkainen. Luullakseni hän haluaa päästä Solista."
+
+"Eihän? Kuulkaahan, Nell, hän on valmis antamaan Laddille ja Jimille
+myöskin valkoiset hevoset milloin tahansa."
+
+"Onko? Ei kumminkaan Deviliä, White womania eikä Reinaa. Ei iki
+maailmassa! Mutta isällä on paljon muitakin nopeita hevosia, joiden
+joukosta pojat saisivat valita. Dick, sanon teille isän haluavan, että
+Blanco sol juoksisi itsensä loppuun, menettäisi nopeutensa erämaassa.
+Hän on niin mustasukkainen Diablon vuoksi."
+
+"Ehkä. Hän on totisesti omituisesti kiintynyt hevosiin. Ymmärrän sen
+nyt paremmin kuin ennen. Omistin pari juoksijaa ennen maailmassa.
+Luullakseni nuo eläimet sopivat minulle siihen aikaan. Mutta Blanco
+sol --!"
+
+"Pidättekö siitä?" kysyi Nell katsahtaen lämpimästi sinisin silmin
+Dickiä kasvoihin.
+
+"Pidänkö? Luullakseni."
+
+"Olen niin iloinen. Solista on kehittynyt hienompi ja parempi hevonen
+sitten kuin saitte sen haltuunne. Se rakastaa teitä, Dick, sillä se
+katsoo aina teidän jälkeenne. Katsokaa, miten se kohottaa päätään. Se
+ikävöi teitä. Ymmärrän yhtä paljon hevosista kuin isä ja Laddykin. Sol
+on aina vihannut Diabloa eikä isällä ole siitä ollut juuri mitään
+hyötyä."
+
+Dick katsoi tyttöön.
+
+"Kun lähden täältä, tulee Solista eroaminen olemaan hyvin vaikeata."
+
+Nell ei liikahtanutkaan.
+
+"Aiotteko lähteä pois?" kysyi hän sitten nopeasti hieman värisevin
+äänin.
+
+"Kyllä. Joskus kun olen alakuloinen, kuten tänäänkin, aion lähteä. Ja
+sanoakseni totuuden, Nell, niin tuskinpa sellainen on toivottavaakaan,
+että vietän lopun elämästäni täällä."
+
+Tyttö ei vastannut tähän mitään. Dick laski hellästi kätensä tytön
+kädelle ja huolimatta tämän puolinaisista ponnistuksista vapauttaa se
+ei hän laskenut sitä irti.
+
+"Nell!"
+
+Tyttö kalpeni ja Dick näki hänen huulensa eroavan toisistaan. Mutta
+sitten keskeyttivät hänen aikeensa hiekoitetulta käytävältä kuuluvat
+raskaat askeleet ja iloinen, moittiva ääni. Gale päästi Nellin vapaaksi
+ja vetäytyi takaisin. Belding tuli näkyviin tiilistä rakennetun majan
+takaa.
+
+"Kuulehan, Dick, tuota paikattua yaquia ei voida karkoittaa, ei lahjoa
+eikä suostutella poistumaan Forlorn Riveristä. Hän on jo niin terve,
+että hän voisi matkustaa. Lupasin antaa hänelle hevosen, pyssyn,
+huopapeitteen ja evästä, mutta ei sittenkään."
+
+"Onpa se todellakin naurettavaa", vastasi Dick hymyillen. "Anna hänen
+jäädä tänne ja pane hänet työhön."
+
+"Minusta se ei ole ollenkaan naurettavaa. Kerron sinulle mielipiteeni.
+Tuo köyhä, koditon ja murtunut intiaani on kiintynyt sinuun, Dick. Nuo
+erämaan yaquit ovat omituisia ihmisiä. Olen kuullut heistä kummallisia
+kertomuksia. Uskon ne empimättä toisiksi. Hänen suhtautumisestaan
+sinuun on minulla seuraavat ajatukset. Sinä pelastit hänen henkensä.
+Tuollaista tekoa pitää jokainen intiaani suuressa arvossa, apachikin.
+Mutta tälle yaquille on sillä ehkä vielä suurempi merkitys. Kuulin
+kerran erään yaquin sanovan, ettei hänen heimonsa ole jättänyt
+milloinkaan maksamatta velkaansa ystävälle eikä viholliselle. Ehkä
+tämäkin mies ajattelee samoin."
+
+"Dick, älkää naurako", sanoi Nell. "Olen tarkastanut tuota yaquia. On
+liikuttavaa katsella, miten hänen suuret surulliset silmänsä seuraavat
+teitä."
+
+"Olet saanut ystävän itsellesi", lisäsi Belding. "Tässä erämaassa voi
+yaquista muodostuakin todellinen sellainen. Jos hän vain palaa entisiin
+voimiinsa, on hän oleva sinulle suureksi hyödyksi, älä käsitä minua
+väärin. Hän on tervetullut tänne. Mutta saat vastata hänestä ja
+luultavasti tulee sinulla olemaan täysi työ estäessäsi häntä silpomasta
+kaikkia Forlorn Riverissä asuvia meksikolaisia."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Rosvojen vierailemisen aiheuttama pelko ja muudan rohkeampi hyökkäys
+kuin minkään kartanon laitaosia vastaan tavallisesti tehdään
+vaikuttivat, että Belding rakensi uuden aitauksen. Se ei ollut kyllä
+mikään kaunis, mutta se oli korkea ja verraten vahva. Portti
+erittäinkin oli lujaa tekoa. Se riippui suurien saranain varassa ja
+lukittiin raskailla ketjuilla ja munalukoilla. Ulkopuolelta peitettiin
+aitaus täydellisesti piikkilangoilla, joten sen särkeminen pimeässä ei
+juuri voinut tulla kysymykseenkään.
+
+Belding lukitsi valkoiset hevosensa tuohon aitaukseen öiksi.
+Papagolainen paimen nukkui läheisyydessä olevassa tiilimajassa. Belding
+ei kuvitellut kumminkaan, että mikään puuaitaus, vaikka se olisi ollut
+miten vahvasti rakennettu tahansa, voisi estää päättäväisiä rosvoja
+särkemästä sitä. Mutta se veisi kumminkin aikaa ja aiheuttaisi
+melkoisesti melua, ja näihin seikkoihin Belding luotti. Hän ei uskonut,
+että öisin toimiva rosvojoukko voi kestää kovaa ampumista, ja tuli
+lopulta niin huolettomaksi, että hän alkoi nukkua öisin, kuten
+ennenkin. On kumminkin muistettava, ettei Ladd pitänyt näitä Beldingin
+valoisia toiveita oikeutettuina.
+
+Jim Lash ratsasti kotiin ilmoittaen, että kaikki oli hyvin rajan
+kummallakin puolella Sonoyta-kosteikkoon päin. Päivät kuluivat ja
+Belding piti vain vartijoitaan kotona. Rosvoja ei tuntunut olevan
+läheisyydessä. Useat vastatulleet, sekä amerikkalaiset että
+meksikolaiset, jotka tulivat vaunuilla ja kuormavankkureilla Casitasta,
+totesivat, että omaisuus ja ihmishenget olivat nyt halpaa tavaraa
+tuossa vallankumouksellisten miehittämässä kaupungissa.
+
+Eräänä tammikuun aamuna Dick Gale heräsi johonkin kimeään uhkaavaan
+huutoon. Hän hyppäsi vuoteestaan ymmällään ja peloissaan. Hän kuuli
+Beldingin jyrisevän äänen vastaavan huutoon ja sitten nopeita askelia
+käytävän kivitykseltä. Mutta niihin ei hän ollut herännyt. Hänen ovensa
+takaa kuului kuin raskaita huokauksia, melkeinpä kuin nyyhkytyksiä.
+Dick näki kylmässä ja harmaassa hämärässä jotakin valkoista. Pyssy
+kädessään hyökkäsi hän huoneensa poikki ovelle. Blanco sol seisoi juuri
+sen ulkopuolella.
+
+Mitään tavatonta ei ollut, että Blanco sol tuli ja tukki päänsä Dickin
+huoneeseen päivän aikaan, mutta sen tulo näin aikaisin aamulla, vaikka
+se illalla oli suljettu aitaukseen, merkitsi rosvoja, ei mitään sen
+vähempää. Dick tyynnytteli hellin sanoin korskuvaa hevostaan, pukeutui
+niin nopeasti kuin suinkin ja syöksyi pihalle pyssy kummassakin
+kädessään. Solin jokainen jäsen vapisi. Kuin koira seurasi se Dickiä
+talon ympäri. Kuultuaan huutoja aitauksesta päin suuntasi Gale kulkunsa
+nopeasti sinne.
+
+Hän kohtasi äkkiä Jim Lashin, joka myöskin talutti valkoista hevosta.
+
+"Halloo, Jim! Arvaan, että kaikki on jo ohi, paitsi takaa-ajo", sanoi
+Dick.
+
+"En voi vielä sanoa, mitä oikeastaan on tapahtunut", vastasi Jim. "Tämä
+on Bull. Löysin sen juoksemasta pihalta."
+
+Kun he saapuivat aitaukselle, tapasivat he siellä Beldingin, joka
+vapisi ja raivosi kuin hullu. Portti oli auki ja aitaus tyhjä. Ladd oli
+kumartunut tutkimaan maata löytääkseen jälkiä.
+
+"Mielestäni voimme mennä hieman rauhoittumaan ja odottamaan päivää",
+ehdotti Jim.
+
+"Varmasti. Ne ovat jo kaukana, saatte olla varmat siitä. Tom, missä
+papago on?" sanoi Ladd.
+
+"Hän on mennyt, Ladd, mennyt!"
+
+"Hän on siis pettänyt meidät, vai mitä? Täällä portin pylvään vieressä
+on muudan sulkarauta. Intiaani on varmaankin hakenut sen pajasta. Sitä
+käytettiin vipuamaan pois nauloja ja piikkejä. Tom, luullakseni ei tuon
+portin avaamiseen tuhlattu juuri aikaa."
+
+Belding, joka oli paitahihasillaan ja avojaloin, puhkui raivosta. Hän
+sanoi kuulleensa hevosten laukkaavan silloin, kun hän hyppäsi
+vuoteestaan.
+
+"Mikä sinut herätti?" kysyi Ladd.
+
+"Sol. Se tuli hirnumaan Dickin oven taakse. Etkö sinä sitten kuullut
+sitä, ennenkuin huusin?"
+
+"Kuullutko? Se tuli tömistelemään suoraan ikkunani alle. Nousin
+istumaan vuoteelleni ja kun se poistui, makasi Jim poikittain lattialla
+ja minä olin säikähtynyt aivan jäykäksi. Mitä sinä, Dick, ajattelit,
+kun se tuli hirnumaan ovesi taakse?"
+
+"En mitään. Vapisen vieläkin, Laddy."
+
+"Pojat, lyön vetoa, että Sol olisi tappanut muutamia rosvoja, jos ne
+vain olisivat koettaneet ottaa sitä kiinni", sanoi Jim. "Istuutukaamme
+nyt odottamaan päivää. Luulen, että löydämme ainakin muutamia hevosia
+juoksemasta vapaina. Tom, sinun on mentävä pukemaan enemmän vaatteita
+yllesi. Nyt on tavattoman kylmä. Muista samalla sanoa naisille, ettei
+meistä ole kukaan vahingoittunut."
+
+Auringon noustua saatiin selville muutamia ryöstön erikoiskohtia.
+Paimenet löysivät kahdeksan rosvon jäljet, jotka johtivat joen uomaan,
+minne hevoset oli jätetty. Papago oli selvästi ollut petturi. Hänen
+muutamat mitättömät kapineensa olivat kadonneet. Lashin ennustus
+toteutui, sillä kentiltä löydettiin enemmän irtonaisia hevosia. Miehet
+kiersivät pian yksitoista valkoista, jotka olivat enemmän tahi vähemmän
+säikähtyneitä. Niiden joukossa olivat Reina ja Blanca mujerkin. Rosvot
+eivät olleet voineet kuljettaa muuta kuin hevosen mieheen. Oli suoraan
+sanoen kohtalon katkeraa ivaa, että Belding oli menettänyt lemmikkinsä,
+hevosen, josta hän piti enemmän kuin muista yhteensä. Jossakin tuolla
+tiellä tappeli juuri joku rosvo kovasuisen Blanco diablon kanssa.
+
+"Mielestäni saamme kiittää onneamme", huomautti Jim.
+
+"Onni ei ole tarpeeksi kuvaava sana", vastasi Ladd. "Ryöstö tapahtui
+luullakseni näin: Muutamat rosvot hyppäsivät aidan yli sillä aikaa kuin
+toiset työskentelivät portin kimpussa. Ehkä papago seurasi mukana ja
+näytti heille parhaat hevoset. Mutta ne eivät saaneet kumminkaan kiinni
+muuta kuin Diablon, mutta miten ne sen vangitsivat, en käsitä
+ollenkaan. Olisin lyönyt vaikka vetoa, että tarvittaisiin ainakin
+kahdeksan miestä varastamaan sitä. Mutta meksikolaiset ovatkin parempia
+hevosmiehiä kuin me."
+
+Belding ei voinut tyyntyä. Hän kiroili ja raivosi ja selitti vihdoin
+aikovansa lähteä ajamaan takaa rosvoja.
+
+"Tom, sinä et tule tekemään mitään sellaista", sanoi Ladd kylmästi.
+
+Belding huokaisi ja taivutti päänsä.
+
+"Laddy, olet oikeassa", sanoi hän sitten heti. "Minun on kärsittävä
+tämä vahinko. En voi poistua naisten luota enkä jättää omaisuuttani
+ryöstettäväksi. Mutta se on katkera ajatus. Olen järkytetty
+sydänjuuriani myöten eikä mikään muu kuin veri voi minua tyydyttää."
+
+"Jätä tämä asia minun ja Jimin huoleksi", sanoi Ladd.
+
+"Mihin toimenpiteihin aiotte sitten ryhtyä?" kysyi Belding tiukasti.
+
+"En oikein vielä tiedä. Anna ensin tulta piippuuni. Dick, mene sinä
+hakemaan tuo yaquisi tänne."
+
+
+
+
+VIII.
+
+BLANCO SOL JUOKSEE.
+
+
+Yaquin omituinen synkkä katse kiersi aitausta, tarkasteli heiluvaa
+porttia ja sen murrettuja salpoja, tiellä näkyviä jälkiä ja kiintyi
+lopulta Beldingiin.
+
+"_Malo_" [= paha], sanoi hän ja hänen espanjan kielensä oli selvää.
+
+"Varmasti, yaqui, noin kahdeksan pahaa miestä ja eräs
+intiaani-petturi", sanoi Ladd.
+
+"Luullakseni hän tarkoittaa paimentani", lisäsi Belding. "Jos hän vain
+sen tekee, niin silloin on jokainen kohtuullinen epäilys oikeutettu. --
+Yaqui -- malo Papago -- Si?"
+
+Yaqui levitti sylensä. Sitten hän kumartui katsomaan tiellä näkyviä
+jälkiä. Ne olivat aivan sekaisin, mutta vähitellen sai hän kumminkin
+selville tuosta sekasotkusta, että ne johtivat tielle, jota paimenet
+olivat kulkeneet virralle asti. Belding vartijoineen pysytteli aivan
+hänen kintereillään. Dick auttoi silloin tällöin tuota vielä heikkoa
+intiaania. Yaqui löysi poljetun paikan, johon rosvot olivat jättäneet
+hevosensa. Siitä läksi syvä ja selvästi näkyvä kapea tie kuivan joen
+uoman poikki.
+
+Belding kysyi yaquilta, mihin Sonoran erämaan paikkaan hän
+luuli rosvojen suuntaavan kulkunsa. Vastauksen asemesta läksi
+intiaani seuraamaan jälkiä kuivan hiekkavirran yli, paju- ja
+mesquite-pensaikkojen läpi kallionlohkareita ja kaktuksia täynnä
+olevalle tasangolle. Saavuttuaan sinne pysähtyi hän. Muudan hiekan
+täyttämä melkein näkymätön tie johti vasemmalle ja selvästi kiersi
+Nimettömien vuorten itäisen pään. Oikealle haarautuva tie johti Papago
+Welliin ja Sonoytan kosteikkoon. Rosvojen jäljet läksivät kaakkoon päin
+tiettömään erämaahan. Yaqui puhui ensin jotakin omalla ja sitten
+espanjan kielellä.
+
+"Luullakseni hän tarkoittaa hidasta kulkua", sanoi Belding. "Laddy, nuo
+jäljet näyttävät, että rosvot ovat helisemässä hevosten kanssa."
+
+"Tom, senhän voi jo lopuksi huomata", vastasi Ladd. "Kysy yaquilta,
+mihin rosvot ovat matkalla ja onko siellä vettä."
+
+Oli ihmeellistä nähdä yaquin viittaavan. Hänen tumma käsivartensa
+ojentui ja hän tähtäsi ojennettua sormeaan pitkin erästä matalaa
+etäisyydestä näkyvää valkoista jyrkännettä kohti. Sitten hän piirsi
+hiekkaan tikulla viivan ja sen päähän toisen suorakulmaisesti. Hän teki
+ristejä, merkkejä ja kuoppia, ja täydentäessään tuota karkeata
+piirustustaan puhui hän sekä yaquin että espanjan kieltä pistäen aina
+jonkun sanan englannin kieltäkin väliin. Belding tulkitsi hänen
+puheensa niin hyvin kuin hän vain osasi. Rosvot olivat matkalla
+kaakkoon rautatietä kohti, joka johti Nogalesista Sonoraan.
+Matkustaminen sinne vie neljä päivää, mutta tie on huono eikä parin
+viime päivän kuluessa ole vettä ollenkaan saatavissa. Rosvot
+ratsastavat hitaasti, sillä niillä on kuljetettavana liian paljon
+hevosia, eivätkä ne pelkää takaa-ajoa, koska niitä ei tavallisesti
+milloinkaan ajeta takaa. Heidät voidaan saavuttaa ja heidän kimppuunsa
+hyökätä vielä tänä iltana ensimmäisen lähteen luona, joka sijaitsee
+eräässä laaksossa ja muodostaa kuin luonnollisen ansan.
+
+Miehet palasivat taloon. Sitten he söivät ja joivat Beldingin tehdessä
+kiireellisiä matkavalmistuksia. Blanco sol ja paimenten hevoset
+syötettiin, juotettiin, ja satuloitiin. Ladd kieltäytyi jälleen
+ratsastamasta millään Beldingin valkoisella hevosella. Hän toimi
+nopeasti ja tyynesti.
+
+"Tuo minulle pitkä kauaskantava pyssy ja paljon patruunia. Kiiruhda
+nyt", sanoi hän Beldingille.
+
+"Laddy, ethän suinkaan halunne kuormittaa hevostasi liiaksi?"
+vastusteli Belding.
+
+"En, vaan minä haluan kumminkin pyssyn, joka kantaa kauemmaksi kuin
+noiden roistojen pienet musketti ja karbiinit. Hae sellainen ja
+nopeasti."
+
+"Minulla on muudan .405, pitkäpiippuinen ja raskas pyssy, jolla voidaan
+ampua penikulman päähän. Olen käyttänyt sitä metsästäessäni
+vuoristolampaita. Mutta, Laddy, se katkaisee hevosesi selän
+painollaan."
+
+"Ei sen selkä katkea niin helposti... Dick, ota mukaasi paljon
+patruunia Remingtoniisi. Äläkä unhota kiikariasi."
+
+Vähemmän kuin parin tunnin kuluttua varkaudesta läksivät nuo kolme
+vartijaa hyvin aseistettuina ja mainioilla virkeillä hevosilla
+seuraamaan rosvojen jälkiä. Kun Gale kääntyi katsomaan taakseen Forlorn
+Riverin toiselta törmältä, näki hän Nellin huiskuttavan valkoista
+huivia. Hän nousi seisomaan jalustimille ja heilutti sombreroaan.
+Sitten peittivät mesquite-pensaat tytön solakan vartalon näkyvistä ja
+Gale kääntyi vakavin ilmein seuraamaan tovereitaan.
+
+He ratsastivat peräkkäin Ladd edellä. Hän ei seurannut aivan tarkasti
+rosvojen jälkiä, vaan oikaisi silloin tällöin. Rosvot ratsastivat
+hitaasti hakien nähtävästi seudun tasaisimpia ja kaktuksista vapaampia
+kohtia. Mutta Ladd suuntasi kulkunsa suoraan kuin mehiläinen tuota
+yaquin näyttämää valkoista harjannetta kohti, eivätkä mitkään muut kuin
+syvät mutakuopat tahi läpitunkemattomat kallioiset tahi kaktuksia
+kasvavat laikat voineet käännyttää häntä syrjään. Vaikeammin
+kuljettavilla paikoilla antoi hän hevosen kävellä, mutta kun jälleen
+saavuttiin tasaiselle ja kovalle maalle, pani hän sen nelistämään.
+Auringon kuumuus eneni ja tuuli yltyi. Tomupilviä leijaili sinisellä
+taivaanrannalla. Pyöriviä hiekkapatsaita, jotka olivat kuin
+vesipilareita, nousi kuivuneista valkoisista lammikoista vierien
+etemmäksi ja hajaantuen tuuleen. Harju, jonne he olivat matkalla, alkoi
+kohota, muuttaa väriään ja näytellä kivisten rinteittensä halkeamia.
+
+Joka kerta, kun he saapuivat jonkun harjanteen, kukkulan tahi kummun
+laelle, käski Ladd ennenkuin he jälleen alkoivat laskeutua rinnettä
+Galen tarkastaa kiikarillaan edessä olevan erämaan laidasta laitaan.
+Siellä näkyi valkoisia ja keltaisia tomupilviä, kimaltelevien
+hiekkatöyryjen harjanteita pitkin liiteleviä hiekkapilviä, mutta ei
+alituisesti nousevia samanmuotoisia pölähdyksiä, jotka olisivat
+ilmaisseet erämaassa liikkuvia hevosia.
+
+Keskipäivän aikaan pääsivät vartijat tiheästä kaktuspensaikosta
+aukeammalle maalle, jolloin sorapohjaiset mutakuopat ja matalat
+rapautuneesta keltaisesta kivestä muodostuneet hauraat penkereet
+muuttuivat koviksi hiekkatöyräiksi ja paljaiksi savikummuiksi. Erämaa
+oli kuin pyöreä, monivärinen kumpumeri. Loistava valkoinen aurinko
+hallitsi kaikkia sinisiä, punaisia, keltaisia ja sinipunertavia
+värivivahduksia. Kangastukset kimaltelivat, liehuivat ja hävisivät
+kuumuuden kimmeltäviin aaltoihin. Väsymättömien kavioiden alta kohosi
+tomua, joka oli hienoa kuin pöly.
+
+Ratsastajat jatkoivat väsymättä matkaansa ja harjanne alkoi kohota.
+Erämaa muuttui alituisesti yleneväksi vastamäeksi. Kun Gale saapui
+paikalle, josta harjanteen rinteet näkyivät selvästi, sai hän heti
+selville, missä rosvot ja hevoset olivat. Kuljettuaan vielä tunnin
+voivat vartijat jo paljain silminkin nähdä pitkän mustista ja
+valkoisista pilkuista muodostuneen kapean liikkuvan viivan.
+
+"Ne näyttävät suuntaavan kulkunsa tuohon keltaiseen solaan", sanoi Ladd
+viitaten harjanteen itäisessä päässä olevaan halkeamaan. "Kun ne
+häipyvät näkyvistämme, kiiruhdamme kulkuamme. Luullakseni on tuo yaquin
+mainitsema lähde tuolla solassa."
+
+He ratsastivat nopeasti viimeiset tasaisen erämaan penikulmat
+harjanteen juurelle. Kun he saapuivat solan suuhun, oli aurinko jo
+laskeutumaisillaan länteen. Kallioiden välissä kasvoi surkastuneita
+mesquite-pensaita. Ladd määräsi, että hevoset oli kiinnitettävä liekaan
+ja etäännyttävä jalkaisin.
+
+Solan kapea kannas leveni ja lakeutui noin puolen penikulman levyiseen
+ja ehkä parin penikulman pituiseen laaksoon. Sen rapautuneita
+kallioista esiintyöntyville jyrkänteille johtavia rinteitä näytti
+olevan mahdoton kiivetä. Paljaine, kovine ja valkoisine pohjineen,
+jossa ei ollut muuta viheriää kuin sen toisessa päässä kasvava pieni
+mesquite-pensaikko, oli se synkkä ja eristetty paikka, oikea erämaan
+syvennyksen hedelmätön pohja.
+
+"Piiloutukaa, pojat", sanoi Ladd. "Lähde on tuolla ja hevosilla on
+tarkat silmät. Miten varmasti tuo yaqui määrittelikään tämän paikan! En
+ole milloinkaan nähnyt tällaista luonnon muodostamaa ansaa."
+
+Sekä mustat että valkoiset hevoset näkyivät selvästi tummaa viheriää
+taustaa vasten ja mesquite-pensaikosta kohosi hitaasti kiemurteleva
+sininen savupatsas.
+
+"Meidän on kai parasta odottaa pimeätä tahi aamua", sanoi Jim.
+
+"Annahan, kun tuumailen. Dick, millaisilta sinusta näyttävät tämän
+kuopan portit? Minusta ne ovat hyvin rosoiset."
+
+Gale tutki kiikarillaan vuorten seinämien muotoa ja rosoista nousevaa
+laakson pohjaa.
+
+"Laddy, tuolta toisesta päästä on pahempi poispääsy kuin täältä",
+vastasi hän.
+
+"Ja tämäkin on jo näin vaikea. Annahan minunkin katsoa... Niin pojat,
+tehtävänne suunnitteleminen on helposti tehty. Jim, sinun on mentävä
+sulkemaan laakson toisesta päästä johtava sola, ennenkuin ryhdymme
+hommiin."
+
+"Milloin se tapahtuu?"
+
+"Heti aamulla, kun päivä on valjennut. Nuo roistot viipyvät täällä
+kyllä huomiseen saakka. Kuten muistatte, alkavat tästä vedettömät
+seudut."
+
+"Luullakseni voin pimeässäkin hiipiä tuonne toiseen päähän", sanoi Lash
+miettiväisesti, "mutta helppoa ei se tule olemaan."
+
+He hiipivät varovaisesti vakoilupaikalta hevostensa luo, jotka he
+päästivät irti ja taluttivat kauemmaksi lohjenneiden kallionlohkareiden
+väliin. Hevosille se oli kuiva ja ruohoton leiripaikka, mutta miehet
+sytyttivät tulen ja söivät niukan, mutta kumminkin vahvistavan
+ateriansa.
+
+Paikka oli hyvin korkealla ja muutamasta kallioiden välisestä
+halkeamasta he näkivät, miten rajaton värikäs erämaa jatkui
+silmänkantamattomiin länttä kohti. Aurinko laskeutui ja sitten kuin se
+oli kadonnut näkyvistä tummenivat vuorien kullanväriset huiput ja
+niiden varjot alkoivat kohota ylemmäksi.
+
+Jim Lash kääriytyi huopapeitteeseensä, ojensi jalkansa tuleen päin ja
+rupesi nukkumaan. Ladd käski Galen seurata Jimin esimerkkiä luvaten
+pitää vireillä tulta ja herättää Jimin sitten kuin oli tarpeeksi
+myöhäinen tämän lähteä kiertämään rosvoja. Kun Gale heräsi, oli yö
+pimeä, kylmä ja tuulinen. Tähdet tuikkivat kirkkaasti. Jim oli jo
+noussut ja satuloi hevostansa Laddin puhuessa hänelle jotakin hiljaa.
+Kun Gale nousi lähteäkseen heidän mukaansa, kielsivät vartijat häntä
+tulemasta. Mutta Gale halusi kumminkin seurata heitä, sillä siten
+olisivat Jim ja Laddkin hänen sijassaan menetelleet.
+
+Laddin kulkiessa edellä katosivat he pimeään. Eteneminen oli hyvin
+hidasta, varovaista ja hiljaista. Rinteitten juurilla näytti pimeys
+läpitunkemattomalta. Hevonen oli yhtä varovainen kuin sen isäntäkin.
+Ladd ei eksynyt tieltä, vaikka hän johti heitä kiemurtelevaa polkua
+kallionlohkareitten ja mesquite-pensaitten välitse, poiketen usein
+syrjäänkin sivuuttaakseen ne. Vihdoin rupesi tie näkymään selvemmin ja
+itäisen taivaan tähdet tuikkivat solan korkeiden seinämien välistä.
+
+Heidän etenemisensä oli täälläkin yhtä varovaista kuin ennenkin, vaikka
+ei enää niin vaikeaa eikä hidasta. Kun solan synkkä pimeys vaaleni ja
+tähtitaivasta alkoi näkyä laajemmalti, pysähtyi Ladd ja seisoi
+vaitiollen hetkisen.
+
+"Onni on meidän puolellamme!" kuiskasi hän. "Tuuli puhaltaa suoraan
+kasvoihin, Jim. Hevoset eivät niin ollen vainua sinua. Kulje hitaasti.
+Älä liikahduta kiveäkään. Pysyttele aivan rinteen juurella. Koeta
+päästyäsi toiseen päähän kiivetä niin korkealle kuin tämäkin paikka on.
+Odota päivää, ennenkuin lähdet jollekin vyöryvälle rinteelle. Aloitan
+homman niin varhain aamulla kuin suinkin. Siinä kaikki."
+
+Laddin tyyni, hidas puhe oli tuskin tuon vaarallisen tehtävän
+vertainen, Lash jatkoi matkaansa hyvin hitaasti taluttaen hevostaan.
+Kavioiden pehmeä kapse lakkasi kuulumasta samoihin aikoihin kuin tuo
+harmaa ryhmä katosi synkeään pimeyteen. Sitten vetäisi Ladd Dickiä
+käsivarresta ja kääntyi takaisin tielle.
+
+Mutta Dick viivytteli hetkisen. Hän halusi katsella tarkemmin tuota
+eebenholtsinväristä kuilua, jonka himmeästi näkyvät seinämät kohosivat
+korkealle sinistä, tähtikirkasta taivasta kohti. Täydellinen hiljaisuus
+vallitsi.
+
+Vihdoin hän kääntyi ja saavutti pian Laddin. Yhdessä he sitten
+haparoivat leiriin mutkikkaita kallion syvänteitä pitkin. Nuotio oli
+sammumaisillaan. Ladd lisäsi siihen risuja paneutuen sitten nukkumaan
+muutamiksi tunneiksi Galen vahtiessa. Aamupuoli yöstä kului niin,
+kunnes tähtien himmeneminen ja synkempi pimeys aloittivat
+auringonnousun edellisen tunnin. Paikka oli suojassa tuulelta, mutta
+ilma oli kylmä kuin jää. Gale kulutti aikaa taittelemalla risuja
+eräästä kuivuneesta mesquite-pensaasta ja kävelemällä edestakaisin ja
+kuuntelemalla. Blanco sol tömisytteli jalkojaan silloin tällöin,
+rikkoen siten ajoittain vallitsevan hiljaisuuden. Ladd heräsi ennenkuin
+rupesi hämärtämäänkään. Sitten he söivät ja joivat. Kun pimeys alkoi
+hälvetä, satuloivat he hevosensa ja taluttivat ne solaan ja sieltä
+paikalle, jossa he olivat eronneet Lashista. Siellä he odottivat
+auringonnousua.
+
+Galesta tuntui se viipyvän kauan. Tällainen odottaminen kiihoitti aina
+hänen muutenkin tulista mieltään. Hänellä ei ollut hituistakaan Laddin
+kärsivällisyydestä. Hän halusi toimintaa. Harmaat varjot alkoivat
+kirkastua ja tuo mesquite-pensaikko muodosti tumman pilkun hämärään
+laaksoon. Sitten nousi aurinko.
+
+Ladd odotti kumminkin vielä. Kuta lähemmäksi toiminnan hetki tuli, sitä
+tyynemmäksi ja vakavammaksi hän muuttui. Gale arvaili, millaiset
+hyökkäyssuunnitelmat hänellä mahtoivatkaan olla, mutta hän ei
+kumminkaan kysynyt. Hän odotti vain määräyksiä, ollen valmis toimimaan.
+
+Laakso muuttui aivan valoisaksi lukuunottamatta itäisen rinteen juurta.
+Sitten kohosi mesquite-pensaikosta savupatsas suoraan taivaalle. Tuota
+oli Ladd nähtävästi juuri odottanutkin. Hän veti pitkän .405:den
+kotelosta ja koetti tähdätä. Sitten hän irroitti patruunavyön satulansa
+nupista. Jokaisessa silmukassa oli patruuna, joista kukin oli neljän
+tuuman pituinen. Sidottuaan vyön vyötäreilleen sanoi hän:
+
+"Tule nyt, Dick."
+
+Ladd kulki edellä mäkeä alas, kunnes hän saapui paikalle, josta voitiin
+pitää silmällä laaksosta johtavaa tietä. Se oli sitäpaitsi ainoa
+paikka, jonka kautta voitiin tunkeutua solaan.
+
+"Dick, sinun on jäätävä tähän. Jos joku rosvo sattuu ratsastamaan
+kylliksi lähelle, pudota mies satulasta... Sitten haluan saada
+hevosesi."
+
+"Blanco solinko?" huudahti Gale hämmästyen enemmän Laddin pyynnöstä
+kuin vastahakoisuudesta luovuttaa se hänelle.
+
+"Saanko ottaa sen?" toisti Ladd melko lyhyesti
+
+"Ota vain, Laddy."
+
+Hymy karkoitti hetkeksi paimenen laihojen kasvojen kylmän ilmeen.
+
+"Myöntymisesi ilahduttaa minua. Tiedän, miten rakastat tuota hevosta.
+Charlie Laddkin on rakastanut hevosia, mutta niiden joukossa ei ole
+ollut ainoatakaan Solin vertaista. Koettelin vain hermojasi, Dick,
+pyytämällä hevostasi kertomatta suunnitelmaani. Voit olla aivan varma,
+ettei Sol tule saamaan naarmuakaan. Aion ratsastaa tuonne laaksoon ja
+houkutella rosvot aukealle. Niiden karbiinit eivät kanna kauaksi, mutta
+ne eivät pääse minun .405:teni ulottuvilta. Niiden luodit saavat kyntää
+maata. Ymmärrätkö?"
+
+"Laddy, aiot siis paeta, kun rosvot rupeavat ajamaan sinua takaa, ja
+kun he pakenevat, ajat sinä heitä takaa. Niinkö?"
+
+"Niin. Aion ajaa juoksua koko ajan. He eivät voi tavoittaa Solia, mutta
+Sol tavoittaa heidät milloin vain haluan. Voitko kieltää sen?"
+
+"En. Suunnitelmasi on suurenmoinen. Mutta ajattelehan, jos joku rosvo
+hyppää Blanco diablon selkään."
+
+"Se onkin suunnitelmani ainoa heikko kohta. Mutta otaksun, etteivät he
+huomaa sitä ennenkuin liian myöhään. Mutta jos he turvautuvat siihen,
+voi Sol jättää Blanco diablonkin jälkeensä. Ja minähän voin sitäpaitsi
+milloin tahansa ampua tuon valkoisen paholaisen."
+
+Laddin omituinen viha tuota hevosta kohtaan ilmeni hänen viimeisten
+sanojensa kiihkeydessä ja tavassa, millä hän työnsi leukansa esille ja
+sulki suunsa.
+
+Gale laski nopeasti kätensä toverinsa olalle.
+
+"Laddy, et saa tappaa Diabloa muuten kuin henkesi pelastamiseksi."
+
+"Hyvä! Mutta vannon, että jos vain saan tilaisuuden, uuvutan sen
+kokonaan."
+
+Hän ei puhunut enää mitään, vaan alkoi lyhentää Solin jalustimien
+hihnoja. Kun hän sai ne sopimaan, nousi hän selkään ja ratsasti tietä
+pitkin laaksoon. Hän eteni niin huolettomasti kuin hän olisi ollut
+matkalla juottamaan hevostaan. Mutta tuo poikittain satulassa oleva
+pitkä musta pyssy oli pahaaennustava.
+
+Gale sitoi huolellisesti toisen hevosen muutamaan läheisyydessä olevaan
+mesquite-pensaaseen ja asettui sitten erään matalan kallionlohkareen
+taakse, jonka suojasta hän voi helposti nähdä kaikki tapahtumat ja
+ampua tarpeen vaatiessa. Hän kuvitteli Jim Lashin olevan samanlaisessa
+asemassa laakson toisessa päässä. Gale oli tottunut jo vaaroihin ja
+niiden aiheuttamiin omituisiin kiihkeihin tunteihin. Tämä pian alkava
+näytelmä erosi kumminkin jo alkuvalmistuksissaankin niin suuresti
+kaikista hänen ennen kokemistaan, että hän odotti toiminnan alkua
+kiihkeämmin kuin milloinkaan ennen. Hänen mielessään liikkuivat --
+pitkä sammumaton viha noita rajarosvoja kohtaan, uskollisuus Beldingiä
+kohtaan, kiihkeä halu saada kostaa kaikki kärsimänsä vääryydet,
+lämmin ihailu tyyntä ja leppymätöntä Laddia ja hänen täydellistä
+pelottomuuttaan kohtaan ja omituinen sykähdyttävä mielenkiinto tuohon
+vanhaan usein väiteltyyn, mutta milloinkaan ratkaisemattomaan
+kysymykseen: oliko Blanco sol nopeampi ja vahvempi hevonen kuin Blanco
+diablo. Gale tiesi tulevansa näkemään näiden molempien leppymättömäin
+kilpailijain välisen kilpajuoksun -- kilpajuoksun sellaisen, joka
+muuttaa hevoset ja miehet peloittaviksi.
+
+Ladd ratsasti noin neljännespenikulman verran laakson keskustaa kohti,
+ennenkuin mitään tapahtui. Sitten kajahti kimeä hirnunta tyynessä
+kylmässä ilmassa. Joku hevonen oli joko nähnyt tahi vainunnut Blanco
+solin. Ääni kuului toistamiseen tosin hiljaa, mutta selvästi. Se pani
+veren kiertämään nopeammin Galen suonissa. Sol pysähtyi. Sen pää kohosi
+vanhaan tapaan: nopeasti ja tulisesti. Gale tarkasteli kiikarillaan
+mesquite-pensaikkoa. Hän näki rosvojen juoksevan aukeamalle viittaillen
+ja huitoen. Kaukoputki toi ne niin lähelle, että hän näki miesten
+tummat kasvot. Äkkiä ne hajautuivat ja hävisivät pensaikkoon. Sitten
+hän näki vain vilahtelevia mustia ja valkoisia ruumiita. Nähtävästi
+rosvot pukeutuivat, latasivat pyssynsä ja satuloivat hevosensa silloin.
+
+Suunnattuaan kaukoputkensa alemmaksi näki hän, että Blanco sol oli
+lähtenyt jälleen liikkeelle. Se nelisti nyt ja katkaisi toisen
+näljännespenikulman, ennenkuin rosvot ilmestyivät ratsain
+mesquite-pensaikon laitaan.
+
+Silloin se seisahtui jälleen. Sen kimeä värisevä hirnunta kantautui
+selvästi Galen korviin. Rosvot ratsastivat mustilla hevosilla, jotka
+seisoivat rinnan liikkumattomina. Galea nauratti ajatellessaan, miten
+pulmalliselta tilansa mahtoikaan miehistä tuntua. Laakson keskellä
+oleva yksinäinen ratsastaja ei ehkä näyttänyt niin uhkaavalta kuin
+hänen läsnäolonsa vihjaamat mahdollisuudet edellyttivät.
+
+Sitten näki Gale erään rosvon eroavan joukosta ja ratsastavan nopeasti
+laakson toisessa päässä olevaa solaa kohti. Teko voi kyllä olla
+luonteenomaisen pelkuruudenkin aiheuttama, mutta enemmän voitiin sitä
+pitää rosvojen varovaisuustoimenpiteenä turvatakseen peräytymisensä.
+Epäilemättä näki Laddkin tuon laukkaa-ajavan ratsastajan. Kului
+muutamia jännittäviä hetkiä. Ratsastaja saapui rinteelle alkaen
+kiivetä. Gale näki paljain silminkin, miten kallioiden välistä pöllähti
+valkoista savua. Silloin käänsi rosvo säikähtyneen hevosensa takaisin
+tasangolle ja ratsasti hurjaa vauhtia toveriensa luo.
+
+Kimojen ja mustien muodostama lauma näytti nyt hajautuvan ja levenevän
+nopeasti kahdelle taholle pensaikon päästä. Valkoiset savupilvet
+ilmaisivat, että rosvot jo ampuivat kiihkoissaan. Ne olivat vielä
+kaukana tavallisen ampumamatkan ulkopuolella, mutta ne ratsastivat
+Laddia kohti ampuen tullessaan. Mutta Ladd ei peräytynyt, ja suuri
+valkoinen seisoi kuin kallio paikoillaan. Gale huomasi Blanco solin
+edestä nousevan pieniä tomupilviä, joita sitten nopeasti rupesi
+näkymään sen takaakin. Rosvojen matalalle tähdätyt luodit ponnahtelivat
+laakson kovasta paljaasta pinnasta. Sitten kohotti Ladd pitkän
+pyssynsä. Ei näkynyt ollenkaan savua, kuului vain kolme kovaa
+paukahdusta. Lähestyvien ratsastajain riveihin ilmestyi aukko ja sitten
+laukkasi muudan hevonen ratsastajatta oikealle. Blanco sol näytti
+kääntyvän kuin nasta ja laukkaavan laakson alinta päätä, kohti. Se
+sivuutti Galen ja pyörsi oikealle juosten nopeasti. Sitä ajoi nyt takaa
+viisi rosvoa, jotka laskettivat täyttä laukkaa huutaen ja ampuen ja
+ollen nähtävästi aivan varmat saaliistaan. Ladd pidättäytyi ampumasta
+kääntyillen vain yhtämittaa satulassa.
+
+Gale näki, miten Laddin ja rosvojen välinen matka vähitellen piteni, ja
+huomasi selvästi, milloin Ladd vähensi Solin vauhtia. Ladd koetti
+nähtävästi viekoitella rosvoja Galen aseman edustalle, ja äkkiä huomasi
+Gale, että hän luultavasti onnistuisikin aikeissaan. Rosvot, jotka
+ratsastivat kuin paimenet, lähenivät puoliympyrässä ja oikaisivat aina
+silloin kun sellaiseen oli tilaisuutta. Muudan pieni ja jäntevä mies,
+joka istui korkealla hevosensa selässä kuin kilparatsastaja, oli monta
+metriä tovereistaan edellä. Hän näytti pääsevän ampumamatkan päähän
+Laddista, mutta hän ampui kai liian korkealle, koska eivät hänen
+luotinsa pölähdyttäneet tomua Solin takaa. Gale oli valmis ampumaan.
+Blanco sol painoi menemään niin, että sen tahdikas kavioiden kapse
+kuului selvästi. Se juoksi vaikeudetta.
+
+Gale koetti tyynnyttää sydämensä ja valtimoidensa kiivasta sykintää ja
+käänsi katseensa jälleen lähimpään takaa-ajajaan. Tämä rosvo oikaisi
+juuri pitäen pyssyä pystyssä kädessään ja lähestyen nopeasti. Matka oli
+pitkä, melkein viisisataa metriä. Galella ei ollut aikaa asettaa
+remingtoninsa tähtäintä paikoilleen, mutta hän tunsi pyssynsä ja
+tähdäten kylmästi nopeasti liikkuvaan ratsastajaan alkoi hän ampua.
+Ensimmäinen luoti sattui maahan hevosen eteen jyrsäisten liikkeelle
+suuren tomupilven ja pannen ratsun hyppäämään kuin aidan yli. Pyssy oli
+automaattinen eikä Galen tarvinnut muuta kuin painaa liipasinta. Hän
+huomasi nyt, että muutkin rosvot olivat samassa linjassa ja ampui
+nopeasti monta laukausta peräkkäin. Äkkiä hyppäsi etummainen hevonen
+suonenvedontapaisesti, ei ylös eikä syrjään, vaan suoraan eteenpäin,
+syöksyen sitten maahan ja heittäen ratsastajansa menemään kuin
+katapultin. Sitten se piehtaroi ja potki, nousi puoleksi ylös, mutta
+kaatui jälleen ja jatkoi potkimistaan. Sen ratsastaja ei liikahduttanut
+jäsentäkään.
+
+Muut rosvot pidättivät nopeasti kiitävät hevosensa pyörtäen takaisin
+paetakseen tuota näkymätöntä patteria. Gale täytti uudestaan pyssynsä
+makasiinin. Hän pidättäytyi tarpeettomasta ampumisesta ruveten
+tarkemmin seuraamaan alempana tapahtuvaa taistelua. Ladd alkoi ampua
+Solin juostessa. .405 paukahti kimeästi ja sitten taas. Raskaat luodit
+kynsivät maata laakson leveydeltä. Ladd tähtäsi tarkasti ja ampui
+harvaan välittämättä noista Solin takaa ja sivuilta nousevista pienistä
+tomupilvistä. Rosvot ajoivat häntä takaa kuin mielettömät ladaten ja
+ampuen yhtämittaa. Ne ampuivat kymmenen kertaa siihen kuin Ladd ampui
+kerran, mutta sittenkin turhaan. Laddin kuudennen laukauksen
+kajahdettua horjahti eräs rosvo taaksepäin, heitti karbiininsa menemään
+ja vyöryi satulasta jääden riippumaan jalustimesta. Säikähtynyt hevonen
+laukkasi tiehensä laahaten ratsastajan mukanaan pitkin tomuista maata.
+
+Gale oli päättänyt seurata jokaista tuon kilpailun erikoiskohtaa, mutta
+tapahtumat seurasivat niin nopeasti toisiaan, ettei hän saanut täyttä
+selvyyttä kaikesta. Ladd oli tyhjentänyt yhden makasiinin ja Blanco sol
+paransi nyt vauhtiaan. Se jätti takaa-ajajat kauas jälkeensä. Sitten
+näytti siltä, että rosvot luulivat Laddin pakenevan. Ne pysähtyivät
+nopeasti ja näyttivät neuvottelevan. Mutta se oli kohtalokas erehdys.
+Blanco sol hiljensi vauhtiaan ja seisahtui muutamien pitkien laukkojen
+jälkeen poikittain rosvoihin. Ladd ampui noita yhteen ryhmään
+kokoutuneita miehiä. Kului hetkinen. Sitten kuuli Gale, miten luoti
+sattui maahan, näki tomun pölähtävän ja kuuli luodin läiskähtävän
+kallioon ja viheltävän sitten tiehensä. Vasta sitten huomasi hän erään
+rosvon suistuvan satulasta suulleen maahan. Teräsmanttelinen luoti oli
+lävistänyt hänet keskeyttämättömällä matkallaan Galen aseman taakse.
+
+Jäljellä olevat pari rosvoa kannustivat nyt hurjasti hevosiaan laakson
+toista päätä kohti. Mutta Ladd pani Solin niiden jälkeen. Galesta
+näytti, vaikka hän totesikin olevansa kiihoittunut ja puolueellinen,
+että nuo toiset hevoset olivat Blanco soliin verrattuina kuin etanoita.
+Rosvot erosivat. Toinen suuntasi kulkunsa laakson itäistä päätä kohti
+ja toinen ratsasti takaisin mesquite-pensaikkoon. Ladd pysytteli tämän
+jälkimmäisen jäljessä. Sitten ilmaisivat pienet savupilvet ja pyssyn
+etäiset laukaukset, että Jim Lashkin oli yhtynyt leikkiin. Hän ei
+onnistunut tekemään kumminkaan muuta kuin palauttamaan rosvon takaisin
+laaksoon. Mutta Ladd oli käännyttänyt toisenkin ratsastajan, ja nyt
+olivat nuo molemmat rosvot kivisen rinteen laella olevan Lashin ja
+tasangolla olevan Laddin välissä. Roistot koettivat ratsastaa niin
+nopeasti kuin heidän hevostensa kavioista vain lähti välttyäkseen
+joutumasta saarroksiin. Mutta ainoastaan toinen pääsi pakoon, ja hän
+tuli ratsastaen henkensä edestä laakson itäistä seinämää kohti. Blanco
+sol aloitti jälleen miellyttävän ja kauniin juoksunsa. Se tavoitti
+tavoittamistaan, vaikka sen vauhti ei vielä ollutkaan nopeimmillaan.
+Ratsastaessaan laakson päätä kohti ampui rosvo kahdeksan kertaa, kuten
+Gale vartavasten laski, mutta luodit sattuivat matalalle tahi kauas
+sivuille. Huomattuaan sen heitti mies karbiininsa menemään ja menetti
+kaiken malttinsa päästäiseen vain pakoon.
+
+Noin viisisataa metriä Galesta vasemmalle käänsi rosvo hevosensa
+rapautuneelle rinteelle ja alkoi kiivetä. Hevonen oli mainio, paljon
+rohkeampi kuin sen ratsastaja. Mutkitellen sinne tänne nousi se vain
+ylemmäksi, ja kun Ladd saapui rinteen alle, oli se jo kaukana rosoisten
+ja kovertuneiden kallioiden välissä. Pari kertaa kohotti Ladd jo pitkän
+pyssynsä, mutta ei kumminkaan ampunut. Gale luuli, ettei vartijan
+pidättyväisyys johtunut säälistä meksikolaista, vaan tämän mainiota ja
+uskollista hevosta kohtaan. Ylemmäksi ja ylemmäksi se kiipesi,
+keltaiset tomupilvet pölähtelivät ja silloin tällöin vyöryi suuria
+kiviä kolisten ja jyristen rinnettä alas. Tuntui aivan uskomattomalta,
+että joku hevonen, kuormitettu tahi kuormittamaton, voi löytää
+jalansijaa ja pysytellä noilla kapeilla penkereillä ja luhistuvilla,
+viettävillä kielekkeillä. Mutta se jatkoi vain kiipeämistään varmasti
+kuin vuoristolammas, ja päästyään viimein viimeisen pengermän laelle,
+seisoi se hetkisen paikoillaan kuvastuen selvästi sinistä taivasta
+vasten. Sitten se katosi. Ladd istui kahareisin Blanco solin selässä
+katsoen ylöspäin. Miten paimen mahtoikaan ihailla rosvon urhoollista
+juoksijaa!
+
+Gale, jonka ihmetys oli hämmästyttänyt sanattomaksi, hyppäsi nopeasti
+seisoalleen ja huusi keuhkojensa koko voimalla:
+
+"Ole varuillasi, Laddy!"
+
+Muudan suuri hevonen lähestyi sivulta paimenta kuin valkoinen juova.
+Blanco diablo! Verraton ratsastaja keinui tahdissa sen satulassa. Gale
+aivan tyrmistyi. Sitten hän muisti tuon rosvon, jota Lash oli ampunut
+ja sitten karkoittanut solan suulta. Tuo mies oli palannut pensaikkoon
+ja satuloinut Beldingin lemmikin. Tapahtumain aiheuttaman jännityksen
+kestäessä, kun Ladd tarkkaavaisesti katseli kiipeävää hevosta, läksi
+tämä viimeinen rosvo ratsastamaan tuulen nopeudella läntistä solaa
+kohti. Oli hyvin mahdollista ja luultavaakin, ettei hän tiennyt Galen
+olevan siellä sitä vartioimassa, ja varmasti toivoi hän voivansa
+sivuuttaa Laddin ja Blanco solin.
+
+Kannuksen kosketus pani Solin syöksymään eteenpäin katkaisemaan rosvon
+kulkua. Diablo juoksi täyttä vauhtia, mutta etäisyys ja kulma suosivat
+Solia. Rosvolla ei ollut pyssyä, vaan ainoastaan pistooli, jonka hän
+oli puristanut kouraansa, ollen valmis ampumaan. Mies istui satulassa
+niinkuin se olisi ollut hänen tavallinen tuolinsa. Gale näki Laddin
+kumartuvan ja pudottavan luodikkonsa hiekalle. Hän ei halunnut joutua
+kiusaukseenkaan haavoittaa Beldingin lempihevosta.
+
+Sitten Gale istui lumottuna ja henkeään pidättäen katsellessaan
+hevosten tuloa suoraan kohti. Blanco diablo juoksi matalana ja
+nopeasti kuin antilooppi, ollen hurjan ja peloittavan näköinen
+pirullisuudessaan, oikea sodan, veren ja kuoleman hevonen. Se näytti
+voittamattomalta. Galen ei tarvinnut muuta kuin katsoa sen suurenmoista
+juoksua ruvetakseen epäilemään Blanco solin etevämmyyttä. Hän oli kuin
+lumottu. Hän olisi helposti voinut ampuakin rosvon, mutta sellainen
+ajatus ei juolahtanut hänen mieleensäkään. Välimatka lyheni kumminkin
+nopeasti. Oli jo ilmeistä, ettei rosvo voinut päästä solaan ennen
+Laddia. Hän huomasikin sen kääntyen vasemmalle ja tyhjentäen
+kuudestilaukeavansa käännöksessä. Tummin, hehkuvin kasvoin syöksyi hän
+Galen ohi.
+
+Blanco sol tulla jyristi laakson poikki ja sitten toisen jälkeen
+suoraan laakson toista päätä kohti. Diablo oli tyyni ja Sol kiihtynyt,
+ja siinä olikin edellisen ainoa etevämmyys. Molempain hevosten juoksu
+oli nopeaa, kaunista ja suurenmoista. Kun Blanco sol paransi vauhtiaan,
+alkaen tavoittaa kilpailutoveriaan, riemuitsi Gale ja huusi kuin hullu.
+Nopeasti liikkuvat kaviot panivat liikkeelle oikeita tomupilviä. Rosvo
+kääntyi satulassaan ja ampui, mutta Ladd kumartui hevosensa kaulalle.
+
+Diablon ja Solin välinen matka lyheni metri metriltä. Alussa oli se
+ollutkin melko pitkä, sillä rosvo löi ja kannusti, kannusti ja löi
+hevostaan alituisesti, kääntyi satulassaan ja ampui syöksyen sitten
+jälleen eteenpäin. Kiertäessään laakson ylintä päätä kääntyi hän liian
+äkkiä kallioiden keskellä.
+
+Kaikki pirullisuus, mitä Blanco diablossa oli, näyttäytyi sen
+syöksyessä jälleen alaspäin. Outo ja julma kuolainten ja kannusten
+käyttö, hurja ratsastaja, joka oli imeytynyt selkään kuin iilimato,
+huudot ja ampuminen kiihdyttivät sen muutenkin hurjaa luontoa. Se
+juoksi niin, että se alkoi kompastella. Mutta se ei voinut kärsiä tuota
+takanaan tulevaa taipumatonta hevosta. Blanco solin juoksu oli kuin
+jokin varma, säälimätön ja pakottava voima -- vakavampi, voimakkaampi
+ja nopeampi jokaisen pitkän ihmeellisen askeleen jälkeen.
+
+Rosvo koetti ohjata Diablon lähemmäksi rinnettä ja paeta samaa tietä
+kuin toverinsakin. Mutta Diablo oli oikullinen. Se juoksi hurjasti,
+mutta vähentyvin nopeuksin. Tuo sulavasti liukuva valkoinen kaunis
+vauhtikone tuli vain lähemmäksi.
+
+Sitten, kuin nopeasti toisiaan seuraavat huikaisevat salamat,
+syöksyivät nuo molemmat hevoset muutamaan syvänteeseen ja katosivat
+tomupilveen.
+
+Gale tuijotti jäykin katsein. Kaukainen ampuminen kantautui hänen
+kovasti jyskyttäviin korviinsa. Sitten hän odotti melkein sietämättömin
+epäilyksin.
+
+Pian ilmestyi eräälle laaksossa olevalle töyräälle jotakin valkoisempaa
+kuin taustaa vasten näkyvät harmaat tomupilvet. Gale ojensi
+kaukoputkensa. Kirkkaassa ympyrässä loisti Blanco solin jalomuotoinen
+pää korvista turpaan ulottuvine mustine juovineen. Nyt se taivutti
+kaulansa. Sitten hän näki Laddin istuvan satulassa.
+
+Paimen talutti Blanco diabloa -- uupunutta, murtunutta ja laahustavaa
+Diabloa, jonka selässä ei ollut enää ratsastajaa.
+
+
+
+
+IX.
+
+KESKEYTETTY LEPOHETKI.
+
+
+Kenelläkään miehellä ei ole milloinkaan ollut kaunopuheisempaa eikä
+kauniimpaa välittäjää asiansa edistämiseksi kuin Dick Galella oli
+Mercedes Castañedassa. Dick kurkisteli ovensa edustalla olevan
+paloverden viheriöiden kiiltävien oksien välitse. Päivä oli puolessa ja
+ilma puutarhassa oli painostava. Mehiläisten surina kukissa ja
+espanjattaren soinnukkaan äänen hiljainen mumina olivat ainoat äänet,
+jotka keskeyttivät hiljaisuuden. Nell makasi riippumatossa kädet niskan
+takana, punaisin poskin ja veitikkamaisin silmin. Hän näytti todellakin
+kapinalliselta. Dick totesi, että tuo nuori neiti oli täydellisesti
+saanut takaisin itsepäisen luonteensa, joka oli ollut nukuksissa jonkun
+aikaa. Yhtä varmalta näytti myös, etteivät Mercedeksen ponnistukset
+tuottaneet sellaisia tuloksia kuin olisi voitu odottaa.
+
+Dick tunsi olevansa taipuvainen kapinallisuuteen itsekin. Belding ei
+ollut sallinut vartijain oleskella rajalla ja senvuoksi oli Dick ollut
+joutilaana suurimman osan ajasta, ja vaikka hän oli koettanutkin
+pidättäytyä, ei hän kumminkaan ollut voinut pysyä poissa Nellin
+läheisyydestä. Hän uskoi tytön rakkauteen, mutta hänen ei onnistunut
+milloinkaan päästä hänen kanssaan niin pitkäksi aikaa kahden kesken,
+että hän olisi saanut vahvistuksen ahdistaville toiveilleen. Kun tyttö
+oli yksinään, oli hän petollinen kuin varjo, nopea kuin salama ja
+salaperäinen kuin joku yaqui. Kun Dick koetti puhutella häntä
+puutarhassa tahi kentillä tahi kiertää hänet johonkin pengermän
+nurkkaukseen, karttoi tyttö häntä jättäen jälkeensä tummansinisten
+ahdistavien silmien muiston. Mutta tuo hänen silmiensä ilme antoikin
+juuri Dickille toivoa. Joskus taasen, kun Dick olisi voinut puhua
+suunsa puhtaaksi, ei Nell eronnut lainkaan Mercedeksestä. Hän oli jo
+aikoja sitten voittanut tasapuolisen Mercedeksen puolelleen, mutta
+huolimatta siitä oli Nell pitänyt enemmänkin kuin puoliaan heitä
+molempia vastaan.
+
+Gale punnitsi erästä suunnitelmaa, joka hänellä oli ollut kauan
+mielessä ja joka nyt aiheutti päätöksen, mikä pani hänen sydämensä
+paisumaan ja posket punoittamaan. Hän kurkisti jälleen viheriöiden
+oksien välistä huomatakseen vain, miten Nell nauroi tuliselle
+Mercedekselle.
+
+"_Quién sabe_", huudahti hän ivallisesti ja ilostui nähdessään Nellin
+nopean hämmästyksen.
+
+Sitten hän meni hakemaan rouva Beldingiä ja löysikin hänet keittiöstä
+askaroimasta.
+
+Galen ja rouva Beldingin välit olivat muuttuneet nopeasti ja
+käsittämättömästi. Nyt ymmärsi Dick häntä vielä vähemmän kuin alussa,
+jolloin rouva näytti tuntevan vastenmielisyyttä häntä kohtaan. Jos
+sellainen nyt voi olla mahdollista, oli rouva tukahduttanut
+vastenmielisyytensä ainakin joksikin ajaksi ja näytti nyt taipuvan
+johonkin muuhun, joka oli kuin rakkautta Galea kohtaan. Dick ei ollut
+ollenkaan varma hänen tunteistaan, ja hän oli jo kauan kuvitellut, että
+rouva pelkäsi häntä tahi jotakin, jota hän edusti. Gale oli jatkanut
+ponnistelujaan avoimesti ja rehellisesti, vaikkakin hienotunteisesti,
+edistääkseen yksipuolisen rakkautensa voiton mahdollisuuksia, ja
+sitä mukaa kuin aika kului oli Dick ollut huomaavinaan rouvan
+julkilausumattoman vastustuksen vähenevän. Hän oli ruvennut rakastamaan
+suuresti Nellin äitiä, sillä tämä ei ollut ainoastaan kotinsa
+lohduttaja ja voima, vaan myöskin kaikkien muidenkin Forlorn Riverin
+asukkaiden. Hän ei tehnyt minkäänlaista erotusta intiaanien,
+meksikolaisten eikä amerikkalaisten välillä kun huolet ja sairaudet
+olivat kysymyksessä. Hän oli samalla sekä sairaanhoitajatar, lääkäri,
+rauhanvälittäjä että auttaja. Hän oli hyvä ja jalo, eikä Forlorn
+Riverissä ollut ainoatakaan lasta eikä täysikasvuista, joka ei olisi
+rakastanut häntä. Mutta rouva Belding ei näyttänyt kumminkaan
+onnelliselta. Hän oli ajattelevainen, tarkkaavainen, myötämielinen,
+voimakas ja innostunut toisten onnellisuuden edistämiseksi, ja hänen
+tyttärensä kunnioitti häntä niin, että se tuntui muista yhtä oudolta
+kuin liikuttavaltakin, mutta siitä huolimatta hymyili rouva Belding
+vain harvoin eikä milloinkaan nauranut ääneen. Hänen silmissään oli
+aina surullinen ja ahdistettu ilme. Gale arvaili usein, oliko hänen
+elämässään ollut toinenkin murhenäytelmä kuin tuo otaksuttu isän
+eksyminen erämaahan. Ehkä hänen isänsä vielä selittämätön kuolema
+ahdisti häntä yhä.
+
+Kun Dick tuli keittiöön, kuuli rouva Belding hänen askeleensa ja
+tervehti häntä.
+
+"Äiti", alkoi Dick vakavasti. Belding nimitti häntä niin ja samoin Ladd
+ja Lashkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta Dickille. "Äiti, haluan
+puhella kanssanne."
+
+Ainoa hämmästymisen merkki, jonka Dick voi rouva Beldingissä huomata,
+oli hänen silmiensä ilmeen muuttuminen. Ne tummenivat kuin monet
+ajatukset olisivat ne varjostaneet.
+
+"Rakastan Nelliä", jatkoi Dick vaatimattomasti, "ja toivon teidän
+antavan minulle luvan kysyä häneltä, tahtooko hän tulla vaimokseni."
+
+Rouva Beldingin kasvot muuttuivat kalman kalpeiksi. Gale luuli hänen
+pyörtyvän ja tuntien myötätuntoa rouvaa kohtaan kiiruhti hän nopeasti
+tämän luokse tarttuen hänen käsivarteensa.
+
+"Suokaa minulle anteeksi. Olin tyhmä... Mutta luulin teidän tietävän",
+soperteli Dick.
+
+"Olen sen tiennyt jo kauan aikaa", vastasi rouva Belding. Hänen äänensä
+oli vakava eikä hänessä voitu huomata muuta liikutuksen merkkiä kuin
+hänen kalpeutensa. "Ette siis ole vielä puhunut Nellille?"
+
+Dick nauroi. "Olen koettanut sitä monta kertaa, mutta en ole saanut
+siihen milloinkaan tilaisuutta. Mutta hän tietää sen kyllä. On muitakin
+keinoja kuin puhuminen. Ja Mercedeskin on sanonut sen hänelle. Toivon
+ja melkein luulenkin, että Nell pitää minusta ainakin hieman."
+
+"Olen tiennyt senkin jo kauan aikaa", sanoi rouva Belding melkein
+kuiskaten.
+
+"Oikeinko totta?" huudahti Dick riemuissaan.
+
+"Dick, olette sitten ollut aivan sokea, kun ette ole huomannut sitä,
+mikä on ollut meille muille niin selvää. Luullakseni ei sitä olisi
+voitu estääkään. Olette miesten parhaita. En ihmettele ollenkaan, että
+hän rakastaa teitä."
+
+"Äiti, haluatte siis antaa hänet minulle?"
+
+Rouva Belding veti hänet valoon katsoen häntä kasvoihin omituisin
+tutkivin katsein. Gale ei ollut milloinkaan uneksinutkaan, että naisen
+silmät voivat olla niin tunteelliset ja ajattelevaiset. Näytti siltä
+kuin tuohon katseeseen olisivat sisältyneet kaikki elämän ilot ja
+surut.
+
+"Rakastatko häntä?"
+
+"Sydämeni pohjasta."
+
+"Haluatko mennä hänen kanssaan naimisiin?"
+
+"Ah, haluanko! Yhtä paljon kuin haluan elää ja työskennellä hänen
+puolestaan."
+
+"Milloin haluat mennä naimisiin hänen kanssaan?"
+
+"Milloinko...? Heti kun hän vain suostuu. Vaikka huomenna!" Dick
+naurahti riemukkaasti.
+
+"Dick Gale, haluat siis saada Nellin omaksesi? Rakastatko häntä itseään
+-- hänen suloisuuttaan ja hyvyyttään -- sanalla sanoen -- juuri häntä
+vain, hänen ruumistaan ja sieluaan?... Eikö mikään voi muuttaa
+mieltäsi?"
+
+"Rakas rouva Belding, rakastan häntä hänen itsensä vuoksi. Jos hän vain
+rakastaa minua, tulee minusta maailman onnellisin mies. Ei ole olemassa
+mitään, joka voi saada minut muuttamaan mieleni."
+
+"Entä vanhempasi? Ah, Dick, olet ylpeän perheen jäsen. Kerron sinulle,
+että minäkin kerran tunsin sinunlaisesi nuorukaisen. Muutamat kuukaudet
+eivät voi muuttaa sukuylpeyttä eivätkä verta, eivätkä niitä voi muuttaa
+vuodetkaan. Sinusta on nyt tullut rajanvartija. Rakastat seikkailuja ja
+villiä elämää. Mutta se ei tule kestämään. Ehkä voit asettua tänne
+asumaan ja ruveta karjanjalostajaksi. Tiedän sinun rakastavan länttä.
+Mutta, Dick, omaisesi voivat --"
+
+"Mitä ikinä vain haluattekaan kuulla omaisistani, kerron sen teille",
+keskeytti Dick omituisin tuntein. "Minulla ei ole mitään salattavaa
+heistä eikä itsestäni. Tulevaisuuteni ja onnellisuuteni ovat Nellin
+hallussa. Kenelläkään muulla ei ole kanssani mitään tekemistä."
+
+"Silloin, Dick, saat ottaa hänet. Jumala siunatkoon teitä molempia."
+
+Rouva Beldingin kasvojen jännitetty ilme höltyi äkkiä ja hän purskahti
+samalla kertaa sekä onnelliseen että katkeraan itkuun.
+
+"No, mutta, äiti!" Gale ei voinut sanoa enempää. Hän ei voinut ymmärtää
+tällaista purkausta, joka niin suuresti erosi rouva Beldingin
+tavallisesta luonteesta. Dick kiersi kumminkin käsivartensa hänen
+ympärilleen. Hetken kuluttua tyyntyi rouva, ja suudeltuaan Dickiä
+työnsi hän tämän ovelle sanoen:
+
+"No niin, Dick, mene kertomaan se hänelle, ja teekin se reippaasti!"
+
+Gale palasi miettiväisenä huoneeseensa. Hän vannoi, että hän tekisi
+Nellin onnelliseksi, jos hänellä vain oli sellainen ihmeellinen onni,
+että hän voi saada hänet omakseen. Muistettuaan sitten, millaisia
+toiveita rouva Belding oli hänelle antanut, katosi Dickin vakavuus
+silmänräpäyksessä ja jotakin rupesi tanssimaan ja soimaan hänessä. Hän
+ei yksinkertaisesti voinut estää askeleitaan johtamasta häntä
+puutarhaan. Jokainen polku näytti vievän sinne. Hänen suonensa
+sykkivät, toiveet kirkastuivat ja into nousi korkealle. Hän tunsi,
+ettei hän milloinkaan ennen ollut mennyt puutarhaan näin
+haltioituneessa mielentilassa.
+
+"Nyt reippaasti toimeen!" mumisi hän itsekseen.
+
+Hän otaksui epäröimättä, että hänen iloinen vihellyksensä ja äänekkäät
+askeleensa keskeyttäisivät lepohetken ensimmäisen unisen vaiheen, unen,
+johon tytöt aina päivän kuumimmiksi tunneiksi vaipuivat. Nell oli
+omaksunut tuon tavan jo paljon ennen kuin Mercedes saapui näyttämään,
+miten välttämättömästi se kuului tropiikin elämään. Mutta ei kumpikaan
+tyttö kuullut häntä. Mercedes nukkui _palo verden_ juurella nojaten
+tummaa päätänsä pehmeään pielukseen. Nell oli nukkunut riippumattoon.
+Hänen syvässä unessaan oli unhotuksen tuntua ja kasvoissa hienoa hymyä.
+Tytön suloiset punaiset huulet pehmeine täydellisine muotoineen olivat
+aina lumonneet Dickin ja vetivät häntä puoleensa vastustamattomasti.
+Hän oli aina palanut halusta saada suudella häntä ja nyt pani tämä
+sopiva tilaisuus hänet aivan värisemään. Teko tuntui hirvittävältä,
+mutta ellei Nell heräisi heti, niin --. Ei, hän koetti tukahduttaa
+halunsa. Sellainen olisi jo enemmän kuin rohkeutta, se olisi --.
+Nopeasti laskeutui muudan kauhea viheriä kärpänen lähelle Nellin
+kasvoja näyttäen haluavan istuutua niille. Dick hiipi äänettömästi
+puiden väliin kiinnitetyn riippumaton luo ja karkoitti kätensä
+huitaisulla rohkean hyönteisen. Mutta hän tunsi olevansa voimaton
+suoristautumaan. Hän oli aivan kiinni tytössä, kumarruksissa hänen
+kasvojensa yli ja aivan noiden suloisten huulien läheisyydessä. Tuo
+uhmaava haaveileva hymy raotti niitä juuri. Dick luuli jo olevansa
+hukassa. Mutta tyttö liikahti ja Dick pelkäsi hänen heräävän.
+
+Kun Nell aukaisi silmänsä, seisoi Dick suorana vähän matkan päässä.
+Tyttö oli uninen ja tyyni, kunnes hän huomasi Dickin. Silloin hän
+heräsi täydellisesti yhdessä sekunnissa ollen hämmentynyt ja levoton.
+
+"Kas, oletteko tekin täällä?" kysyi hän hitaasti.
+
+"Kuten näette!" vastasi Dick tavattoman iloisesti.
+
+"Oletteko ollut täällä jo kauankin aikaa?"
+
+"Noin sekunnin ajan", vastasi Dick valehdellen julkeasti.
+
+"Puhutteko aivan totta sanoessanne tulleenne juuri tänne?"
+
+"Tietysti", vastasi Dick iloissaan, ettei hänen enää tarvinnut
+valehdella.
+
+"No sitten näin unta", sanoi Nell tyyntyen huomattavasti kuullessaan
+oman äänensä.
+
+"Niin, olitte juuri sen näköinen kuin olisitte nähnyt kauniita unia",
+sanoi Dick. "Olen pahoillani, että herätin teidät. En voi kumminkaan
+ymmärtää, miten satuin sen tekemään, sillä koetin olla hyvin hiljaa.
+Mercedes ei herännyt. Nyt poistun jälleen antaakseni teidän levätä ja
+uneksia."
+
+Mutta hän ei kumminkaan liikahtanutkaan lähteäkseen. Nell katsoi häneen
+uteliain, arvostelevin silmin.
+
+"Eikö nyt olekin ihana päivä?" kysyi Dick.
+
+"Liian kuuma vain."
+
+"Ainoastaan yhdeksänkymmentä varjossa. Ja te olette kertonut
+minulle, että juhannuksen tienoissa voi elohopea nousta
+sataankolmeenkymmeneenkin asteeseen. Nythän on siihen verraten oikea
+loistava, kultainen päivä."
+
+"Eilen oli vieläkin kauniimpi ilma, mutta ette näyttänyt sitä
+huomaavankaan."
+
+"Ah, eilinen on jo jossakin tuolla kaukana menneisyydessä,
+ristiriitaisessa menneisyydessä."
+
+Nellyn uniset silmät avautuivat suuremmiksi. Hän ei oikein ymmärtänyt,
+miten kohdella tätä muuttunutta nuorukaista. Dick tunsi olevansa
+iloinen, mutta koetti kaikin tavoin olla ilmaisematta sitä.
+
+"Millainen on tuollainen ristiriitainen menneisyys? Näytätte äärettömän
+onnelliselta tänään."
+
+"Niin olenkin, aivan varmasti. Hyvästi. Hauskoja unia."
+
+Dick kääntyi ja poistui puutarhasta pihalle johtavasta portista. Nell
+oli todellakin uninen ja kun hän oli vaipunut uneen jälleen, aikoi Dick
+palata. Hän käveli paikasta paikkaan hetkisen. Belding ja paimenet
+kengittivät muudatta hevosta. Yaqui oli kentillä vartioimassa hevosia.
+Blanco sol popsi ruohoa tyytyväisesti kohottaen silloin tällöin päänsä
+katsoakseen. Kun se näki isäntänsä, teroitti se pitkiä korviaan ja
+hirnui. Mutta äkkiä käänsi Dick kuin magneetin vetämänä askeleensa
+jälleen puutarhaan päin ja hiipi sinne äänettömästi.
+
+Nell nukkui nyt raskaasti. Hän oli veltto, raukea eivätkä unet häntä
+nyt kiusanneet. Otsalle valuneet hiukset olivat hiestä kosteat.
+
+Jälleen hän liikahti ja heräsi vähitellen. Hänen silmänsä aukenivat
+kosteina, varjoisina ja tiedottomina. Ne tuijottivat Dickiin hetkisen,
+ennenkuin ne kirkastuivat ja muuttuivat tietoisiksi tilanteesta. Dick
+seisoi hänestä vähintäinkin kymmenen askeleen päässä ja kaikista
+ulkonaisista seikoista päättäen katseli hän Nelliin tyynesti.
+
+"Olen häirinnyt lepoanne jälleen", sanoi hän. "Suokaa minulle anteeksi.
+Poistun heti."
+
+Hän käveli tiehensä, mutta sitten kuin hänen oli enää mahdoton pysyä
+poissa puutarhasta, palasi hän sinne.
+
+Heti kun hän kiinnitti katseensa Nellin kasvoihin, huomasi hän tämän
+teeskentelevän nukkumista. Poskien hieno puna oli vaalennut ja ihon
+lämmin, runsas, kullanhohteinen väri oli hävinnyt. Dick polvistui ja
+kumartui hänen puoleensa. Vaikka hänen verensä kohisikin hänen
+suonissaan, rinta kohoili ja hänen mielensä riemuitsi tämän hetken ja
+sen antaman lupauksen ihmeellisestä vaikutuksesta, hillitsi hän
+kumminkin itsensä. Hän toivoi enemmän kuin hän milloinkaan ennen
+elämässään oli mitään toivonut, hän toivoi saavansa nähdä, jatkaako
+Nell teeskentelyään ja salliiko hän itseään suudeltavan. Hän tunsi
+varmasti Dickin hengityksen, sillä hänen hiuksensa heilahtelivat
+otsalla. Posket olivat nyt aivan kalpeat ja rinta kohosi ja laskeutui
+raskaasti. Dick kumartui yhä syvempään. Mutta hän oli kai naurettavan
+hidas, sillä kun hän kumartui vieläkin syvempään, avautuivat Nellin
+silmät ja Dick näki vilahdukselta niiden purpuraisen katseen, kun tyttö
+käänsi päänsä. Sitten, huudahtaen heikosti, hän nousi ja pakeni.
+
+
+
+
+X.
+
+ROJAS.
+
+
+George Thorne ei ollut lähettänyt viikkokausiin sanaakaan Forlorn
+Riveriin. Gale oli huolissaan senvuoksi ja alkoi jo arvailla, oliko
+Thornelle mahdollisesti tapahtunut jotakin vakavampaa. Mercedes näytti
+olevan tuskallisesti jännityksissään.
+
+Thornen sopimus päättyisi tammikuun lopussa ja ellei hän nyt heti
+saisikaan lopullista eroaan, saisi hän kumminkin varmasti lomaa
+joksikin ajaksi. Senvuoksi Gale odotti vielä, ei kumminkaan enenevättä
+levottomuudetta, ja koetti parhaan kykynsä mukaan lohduttaa Mercedestä.
+Helmikuun ensimmäinen päivä koitti tuoden uutisia Casitassa ja sen
+ympäristössä tapahtuneista vallankumouksellisten liikkeistä ja rosvojen
+tuhotöistä, mutta ei sanaakaan Thornesta.
+
+Mercedes muuttui hiljaiseksi ja surulliseksi. Hänen silmänsä olivat
+kuin murheen suuret mustat ikkunat. Nell uhrautui kokonaan tuolle
+onnettomalle tytölle. Dick koetti kaikin tavoin saada hänet uskomaan
+kaiken vielä muuttuvan hyväksi eikä muukaan talonväki olisi voinut
+käyttäytyä ystävällisemmin ketään sisarta tai tytärtä kohtaan. Mutta
+heidän yhteiset ponnistuksensa olivat turhat. Mercedes näytti luulevan
+kohtalokkain toivottomuuksin, että kaikki oli lopussa ja onnettomuus
+alkanut.
+
+Gale selitti selittämistään aikovansa ratsastaa Casitaan ottamaan
+selville, mihin Thorne oli joutunut, mutta vanhemmat ja tyynemmät päät
+saivat hänet aina tyyntymään. Belding ei uskonut ollenkaan Casitaan
+johtavaa tietä turvalliseksi. Pakolaisia saapui sieltä joka päivä
+Forlorn Riveriin, ja jos vain heidän kertomuksiinsa voitiin luottaa,
+olisi oikea sota ollut toivottavampi kuin nykyinen tilanne rajalla.
+Belding, paimenet ja yaqui neuvottelivat. Intiaani ei ollut ainoastaan
+Galen uskollinen palvelija, vaan hän oli myöskin suureksi hyödyksi
+Beldingille. Yaquilla oli kaikki sukunsa voimat ja terävä järki. Hänen
+vihansa meksikolaisia kohtaan oli suurempi kuin hänen perinpohjaiset
+tietonsa heistä. Yaqui oli ollut vakoilemassa kaikilla teillä ja
+ilmoitti asioita, joiden perusteella Belding päätti odottaa vielä
+muutamia päiviä, ennenkuin hän lähettää ketään Casitaan. Hän pakotti
+paimenten ja erittäinkin Galen lupaamaan, etteivät he lähde sinne hänen
+suostumuksettaan.
+
+Tultuaan tästä neuvottelusta tapasi Gale Nellin. Sitten tuon
+keskeytyneen lepohetken oli tyttö karttanut häntä enemmän kuin ennen,
+ja kaikki, mitä Gale voi kehua saaneensa häneltä, oli silloin tällöin
+matkojen päästä vilahtava kiusoittava hymy. Nyt kumminkin tuntui
+hänestä kuin tyttö olisi odottanut häntä, ja kun hän saapui Nellin
+viereen, oli hän aivan varma siitä eikä voinut peittää suurta
+hämmästystään.
+
+"Dick", aloitti Nell nopeasti, "isä kai ei aio lähettää ketään Casitaan
+ottamaan selvää Thornesta?"
+
+"Ei vielä. Hänestä tuntuu parhaalta odottaa ja me muutkin olemme samaa
+mieltä. Olen pahoillani. Mercedes raukka!"
+
+"Tiedän sen. Koetin taivuttaa häntä lähettämään Laddyn tahi yaquin,
+mutta hän ei ottanut puhettani kuuleviin korviinsakaan. Dick, Mercedes
+kuolee vähitellen. Ettekö voi huomata, mikä häntä vaivaa? Se ei ole
+rakkautta eikä pelkoa, vaan epävarmuutta ja epäilyä. Ah, emmekö voi
+mitenkään häntä auttaa?"
+
+"Nell, olen yhtä huolissani kuin tekin hänen vuokseen. Toivoisin
+voivani ratsastaa Casitaan, mutta Belding on pitänyt minua kuin
+pihdeissä viime aikoina."
+
+Nell tuli aivan Galen viereen ja tarttui hänen käsivarteensa. Hänen
+kasvonsa olivat aivan kalpeat ja silmät loistivat tummina
+innostuksesta.
+
+"Dick, ettekö voi lähteä sinne isän suostumuksettakin? Koettakaa nyt!
+Menkää Casitaan ja ottakaa selville, mitä Thornelle on tapahtunut, ja
+kyselkää, onko hän lähtenytkään tänne Forlorn Riveriin."
+
+"En, Nell, en voi."
+
+Tyttö irtautui hänestä nopeasti.
+
+"Pelkäättekö?"
+
+Tämä Nell Burton ei ollut ainakaan sama, jonka Gale tunsi
+
+"En, en pelkää", vastasi Gale hieman ärtyisästi.
+
+"Ettekö halua lähteä sinne minunkaan vuokseni?" Tytön käyttäytyminen
+muuttui jälleen salamannopeasti tultuaan Galen läheisyyteen ja
+puristaessaan tämän käsiä kalpein kasvoin ja suloisin rukoilevin
+liikkein.
+
+"Nell, en halua olla tottelematon Beldingille", vastusteli Gale, "enkä
+rikkoa antamaani lupausta."
+
+"Dick, suurentelette vain asiaa. Mutta vaikka niin olisikin, niin
+menkää, ellette Mercedes raukan vuoksi, niin minun, tehdäksenne minulle
+mieliksi. Tahdon, haluan... ette menetä mitään lähtemällä sinne, vaan
+päinvastoin --. Luullakseni tiedän, miltä Mercedeksestä tuntuu. Sana
+Thornelta tahi varmuus, mihin hän on joutunut, pelastavat hänet.
+Ottakaa Blanco sol ja menkää, Dick. Kukaan kapinallinen ei saa teitä
+milloinkaan kiinni ratsastaessanne sillä. Kuulkaahan, Dick, jos olisin
+Solin selässä, en pelkäisi koko vallankumouksellisten armeijaakaan."
+
+"Rakas tyttöseni, tässä ei ole lainkaan kysymys pelkäämisestä, vaan
+lupauksestani ja velvollisuudestani Beldingiä kohtaan."
+
+"Sanoitte kerran rakastavanne minua. Jos rakastaisitte minua todella,
+menisitte kyllä, mutta nyt huomaankin, että olette valehdellut."
+
+Gale ei voinut muuta kuin tuijottaa tuohon muuttuneeseen tyttöön.
+
+"Dick, kuunnelkaahan!... Jos lähdette ja tuotte muutamia sanoja
+Thornelta Mercedekselle lohdutukseksi, saatte varmasti -- palkkionne."
+
+"Nell!"
+
+Tytön vaarallinen suloisuus oli yhtä hämmästyttävä kuin tämä hänen
+luonteensa uusi piirrekin.
+
+"Dick, aiotteko lähteä?"
+
+"En, en mitenkään!" huusi Gale kiihkeästi taistellen haluaan vastaan.
+"Nell Burton, kuunnelkaa minua. Tuo toivomani palkkio olisi minulle
+melkein samaa kuin taivas, mutta en senkään vuoksi halua rikkoa
+isällenne antamaani sanaa."
+
+Nell muuttui nyt tyttömäisen ivan ja itsepäisen kiihkon hengettäreksi.
+
+"Gracias, señor", vastasi hän ivallisesti. "Adios" Sitten hän riensi
+pois näkyvistä.
+
+Seuraavana aamuna ei Nell tullutkaan aamiaiselle. Rouva Beldingistä
+näytti se tuntuvan hieman omituiselta, sillä hän kutsui tyttöä ensin
+puutarhasta ja sitten pihalta. Sitten hän meni Mercedeksen huoneeseen.
+Mutta Nell ei ollut sielläkään.
+
+"Hän on varmaankin jälleen pahalla tuulella", sanoi Belding. "En saanut
+sanaakaan häneltä tänä aamuna. Anna hänen murjottaa, äiti. Hänen
+jäljessään ei kannata juosta, sillä hän on tarpeeksi hemmoiteltu
+muutenkin. Sitäpaitsi on hänellä aina nälkä. Hän ilmestyy kyllä pian
+näkyviin, älä käsitä minua väärin."
+
+Huolimatta Beldingin päätelmästä, johon Galekin oli yhtynyt, ei Nelliä
+kumminkaan näkynyt sen tunnin kuluessa. Kun Belding ja paimenet tulivat
+pihalle, söi yaqui aamiaistaan penkiltä, jolla hän aina istui.
+
+"Yaqui -- Lluvia d'oro, si?" kysyi Belding viitaten kädellään
+aitauksiin päin. Intiaanin Nellille antama kaunis nimi oli käännettynä:
+"Kullannäyttäjä", ja Belding käytti sitä kysyessään yaquilta, oliko
+tämä nähnyt tyttöä. Mutta hän sai kieltävän vastauksen.
+
+Noin puolen tunnin kuluttua, kun Gale oli juuri poistumaisillaan
+huoneestaan, näki hän yaquin juoksevan kentiltä johtavaa polkua. Oli
+tavatonta nähdä tuon intiaanin juoksevan. Gale arvaili syytä siihen.
+Yaqui juoksi suoraan Beldingin luo, joka työskenteli tavallisessa
+paikassaan vaunuvajassa. Hetkisen kuluttua huuteli jo Belding
+paimeniaan. Gale ehti hänen luokseen ensimmäiseksi, mutta eivät Ladd
+eikä Lashkaan olleet kaukana jäljessä.
+
+"Blanco sol on kadonnut!" huusi Belding raivoissaan.
+
+"Kadonnut? Nytkö päivällä, vaikka intiaani on ollut vahtimassa?" kysyi
+Ladd.
+
+"Se tapahtui yaquin ollessa syömässä aamiaistaan. Mikään ei ole
+varmempaa. Hän oli juuri juottanut Solin."
+
+"Rosvotko?" huudahti Jim Lash.
+
+"Jumala sen tietää. Yaqui sanoo kumminkin epäilevänsä sitä."
+
+"Ehkä Sol on vain kävellyt johonkin?"
+
+"Se oli lieassa aitauksessa."
+
+"Lähetä yaqui hakemaan hevosen jälkiä ja neuvotelkaamme sillä aikaa",
+sanoi Ladd. "Tämä ei ole varmastikaan rosvojen työtä."
+
+Galella ei ollut mitään sanomista seuraavan nopean etsimisen aikana,
+mutta mielessään hän kumminkin muodosteli yhteenvetoa tapauksista. Kun
+hän sitten huomasi, että hänen vanha satulansa ja suitset olivat
+kadonneet tallin naulasta, muuttuivat hänen epäilyksensä varmuudeksi
+mykistyttäen hänet hetkiseksi ja tehden hänet sairaaksi.
+
+"Kuulehan, Dick, älä pane sitä niin pahaksesi", sanoi Belding.
+"Löydämme luullakseni Solin piankin, ja ellemme löydäkään, on
+aitauksissa toisia hyviä hevosia."
+
+"En ajatellut nyt Solia."
+
+Ladd katsahti terävästi Galeen, näpsähdytti sormiaan ja sanoi:
+
+"Tulimmainen, ellen minäkin ole sitä jo arvannut!"
+
+"Mikä teitä, pojat, oikein vaivaa?" kysyi Belding tiukasti.
+
+"Nell on ratsastanut johonkin Solilla", vastasi Dick.
+
+Syntyi vaitiolo, jonka Belding vihdoin keskeytti.
+
+"Jos Nell on sen ottanut, niin silloinhan ei ole mitään hätää. Pelkäsin
+menettäneeni hevosen."
+
+"Belding, olet väärillä jäljillä", sanoi Ladd pudistaen päätään.
+
+"Nell on lähtenyt Casitaan", sanoi Gale nopeasti. "Hän on mennyt
+hankkimaan Mercedekselle joitakin tietoja Thornesta. Ah, Belding, sinun
+ei tarvitse pudistaa päätäsi. Tiedän sen varmasti. Hän koetti taivuttaa
+minua lähtemään ja raivostui, kun en suostunut."
+
+"En usko sitä kumminkaan", sanoi Belding käheästi. "Nell on kyllä
+itsepäinen. Hän on joskus kuin pieni paholainen, mutta hän on aina
+ollut järkevä."
+
+"Tom, voit lyödä vetoa, että hän on mennyt", sanoi Ladd.
+
+"Eikö hiidessä! Jim, mitä sinä ajattelet?" tiukkasi Belding.
+
+"Vannon, että Solin valkoinen pää viittaa nyt suoraan Casitaan. Ja Nell
+osaa ratsastaa. Hukkaamme vain aikaa."
+
+Tämä pani Beldingin toimimaan.
+
+"Olette varmasti kaikki väärässä!" huudahti hän syöksyen aitauksille
+päin. "Hän on lähtenyt vain hieman ratsastamaan, kuten usein ennenkin.
+Mutta kiiruhtakaa nyt ottamaan selvää! Dick, sinun on ratsastettava
+laakson poikki. Jim, sinun on etsittävä joen rannoilta ja minä lähden
+San Felipeen päin. Ja sinä, Laddy, satuloit Diablon ja lähdet Casitaan.
+Jos hän todellakin on lähtenyt etsimään Thornea, saat hänet varmasti
+kiinni tunnin tahi parin kuluttua."
+
+"Varmasti lähdenkin", vastasi Ladd, "mutta, Belding, ellet ole vielä
+aivan hullu, olet kumminkin tulossa sellaiseksi. Tuo valkoinen piru ei
+voi milloinkaan tavoittaa Solia, ei tunnissa, ei päivässä eikä
+viikossakaan! Ja sitäpaitsi jokaisen kilpailun lopussa, vaikka hevoset
+olisivatkin lähteneet yhtä aikaa liikkeelle, olisi Sol aina paljon
+edellä. Ja nyt on Solilla tunnin etumatka."
+
+"Laddy, luullakseni tarkoitat, että Sol on nopeampi kuin Diablo?"
+jymisi Belding punastunein kasvoin.
+
+"Varmasti! Sanon sen sinulle nyt suoraan", vastasi paimen.
+
+"Haluan -- tahdon --"
+
+"Hukkaamme vain aikaa", keskeytti Ladd lyhyesti. "Voit lyödä vetoa,
+vaikka kymmenen kertaa, jos vain haluat. Aion ratsastaa Blanco
+paholaisellasi niin kovasti, ettei sillä ennen milloinkaan ole niin
+ratsastettu, lukuunottamatta erästä kertaa, jolloin ei muudan minua
+parempikaan ratsastaja voinut kannustaa sitä Blanco solin edelle."
+
+Tuhlaamatta enemmän sanoja satuloivat miehet ja ratsastivat kukin
+haaralleen odottamatta yaquia saadakseen varmasti tietää, minne päin
+Blanco solin jäljet johtivat. Niitä ei varmastikaan näkynyt tasaisen
+laakson puhtaassa hiekassa, vaikka Gale ratsastelikin sen ristiin
+rastiin. Kun hän palasi taloon, odottivat Belding ja Lash häntä jo
+siellä. He eivät puhuneet omasta etsinnästään mitään, vaan totesivat
+ainoastaan, että yaqui oli löytänyt Blanco solin jäljet Casitaan
+vievältä tieltä. Heidän neuvoteltuaan hetkisen päätti Belding lähettää
+Lashin Laddin jälkeen.
+
+Seuraavat äärettömän pitkät tunnit tuottivat Galelle niin paljon
+huolta, ettei hän juuri enempää olisi voinut kestääkään. Mutta Nellin
+äidin tyyneys sekä hämmästytti että auttoi häntä suuresti
+tukahduttamaan suurimman levottomuutensa.
+
+Seuraavan päivän aamuna hyvin varhain näki Gale, joka oli vahtinut
+yhtämittaa, kolmen valkoisen hevosen ja yhden kimon lähestyvän
+väsyneesti tietä pitkin. Kun hän kuuli Blanco solin tutun hirnunnan,
+hyppäsi hän seisoalleen ollen ilosta melkein suunniltaan. Mutta
+hevosella ei ollutkaan ratsastajaa. Galen nopea ilo katosi äkkiä, mutta
+palasi jälleen, kun hän näki Jim Lashin pitävän sylissään jotakin
+hervotonta valkoista. Ladd tuki erästä ratsastajaa, jolla oli
+sotilaspuku yllään.
+
+Dick huusi ilosta ja juoksi sisään kertomaan näitä hyviä uutisia. Aina
+ajatteleva ja varovainen rouva Belding esti hänet kumminkin syöksymästä
+Mercedeksen huoneeseen. Sitten kiiruhti Dick jälleen pihalle ja
+Beldingit seurasivat hänen kintereillään.
+
+Lash laski repaleisen, matkan uuvuttaman ja väsyttämän tytön Beldingin
+syliin.
+
+"Isä ja äiti!"
+
+Nell näytti todellakin katuvaiselta, vaikka uhma ei vielä ollutkaan
+kokonaan häipynyt hänen sinisistä silmistään. Kun hän huomasi Galen,
+hymyili hän vienosti.
+
+"Halloo, Dick."
+
+"Nell!" Gale tarttui hänen käteensä puristaen sitä lujasti voimatta
+sanoa sanaakaan.
+
+"Teidän ei tarvitse olla pahoillanne vanhan hevosenne vuoksi", sanoi
+hän Beldingin kantaessa häntä ovea kohti. "Ah, Dick, Blanco sol on
+ihmeellinen!"
+
+Gale kääntyi tervehtimään ystäväänsä, joka oli kuin riutunut haamu.
+Thorne oli joko sairas tahi haavoittunut. Galen tervehdys oli samalla
+levoton kysymyskin.
+
+Thorne vastasi vain heikosti hymyillen. Hän näytti olevan
+putoamaisillaan hevosen selästä. Gale auttoi Laddia pitämään Thornea
+satulassa, kunnes he saapuivat portaitten edustalle. Belding tuli
+pihalle jälleen. Hän mykistyi nähdessään, millaisessa kunnossa Thorne
+oli, joka nojautui Dickiin. Hän jaksoi kumminkin seisoa ja kävellä.
+
+"En ole haavoittunut, vaan ainoastaan heikontunut nälästä", sanoi hän.
+"Onko Mercedes --? Viekää minut hänen luokseen."
+
+"Tyttö paranee heti, kun hän vain näkee sulhasensa", kuiskasi Belding
+Galelle heidän taluttaessaan Thornea Mercedeksen huoneeseen. He
+jättivät hänet sinne, ja Gale kuuli lopultakin korvissaan tytön
+katkonaisen ilohuudon.
+
+Kun Belding ja Gale kiiruhtivat paikalle jälleen, hoitivat paimenet
+juuri väsyneitä hevosia. Heidän palatessaan taloon sytytti Jim tyynesti
+piippunsa ja Ladd selitti kertovansa tapahtumat ensin, vaikka hän
+olikin nälissään.
+
+"Kuulehan, Belding", aloitti hän, "oli naurettavaa ajatellakin, että
+Diablo tavoittaisi Blanco solin. Naurettavaa ei ole oikea sana, sillä
+olin vallan pakahtua. No niin, ratsastin Solin jäljessä Casitaan saakka
+näkemättä ainoatakaan vallankumouksellista tahi rosvoa, ennenkuin tulin
+kaupunkiin. Luullakseni Nell suoritti tuon matkan viidessä tunnissa.
+Menin suoraan amerikkalaisten leiriin ja tapasin heidät tyynnyttämästä
+ja hoitamasta hevosiaan jonkun, kuten minusta näytti, pitkän
+ratsastuksen jälkeen. Saavuin sinne liian myöhään, sillä kaikki oli jo
+ohi.
+
+"Muudan sotilas vei minut erään upseerin telttaan. Nell oli siellä
+hieman kalpeana tosin, mutta kumminkin kunnossa. Nähtyään minut sanoi
+hän vain 'Laddy'! Thorne oli siellä myöskin, ja lääkäri oli juuri hänen
+kimpussaan. En ruvennut kyselemään mitään, sillä huomasin heti, että
+siinä teltassa oli oltava hiljaa. Saatuani varmuuden, että Nell voi
+hyvin, ja kuultuani, ettei Thornenkaan tila ollut vaarallinen, poistuin
+sieltä.
+
+"Siellä oli niin paljon miehiä, jotka kaikki halusivat kertoa minulle,
+mitä oli tapahtunut, etten luullut ikinä saavani sitä selville. Mutta
+pala palalta se kumminkin onnistui. Ja näin se kuulemma tapahtui:
+
+"Nell oli tullut ratsastaen täyttä vauhtia leiriin kooten heti
+ympärilleen suuren miesjoukon. Hän oli sanonut nimensä, ilmoittanut
+mistä hän oli tullut ja mitä varten. Kuulosti siltä, että juuri päivää
+ennen Nellin saapumista olivat sotilaat saaneet selville, missä Thorne
+oleskeli. Katsokaas, Thorne oli nimittäin poistunut leiristä muutamia
+päiviä ennen saatuaan lomaa. Hän oli ollut hyvin salaperäinen eikä
+ollut ilmoittanut kenellekään, minne hän aikoi lähteä. Noin viikon
+kuluttua hänen poistumisestaan leiristä olivat muutamat meksikolaiset
+ilmoittaneet, että Rojas säilytti erästä vankia muutamassa tiilimajassa
+leirinsä läheisyydessä. Miehet eivät olleet kumminkaan kiinnittäneet
+sen suurempaa huomiota meksikolaisten puheeseen, sillä he luulivat
+heidän vain haluavan rahaa mescaliin, ja tavallista oli sitäpaitsi,
+että Rojaksella oli aina joku vanki. Mutta muutamien päivien kuluttua
+oli puhuttu melko varmasti, että Rojas piti jostakin syystä Thornea
+vankeudessa.
+
+"Nyt oli sattunut, että kun nämä uutiset saapuivat, oli eversti Weede
+ollut Nogalesissa esikuntineen, eikä joukkojen tilapäinen johtaja ollut
+tiennyt, miten menetellä, sillä Rojaksen leiri oli rajan toisella
+puolella Meksikon alueella ja hyökkääminen sinne olisi ollut vakava
+asia. Se olisi ollut jotakin aivan toista kuin jonkun meksikolaisen
+leirin hävittäminen. Nämä olosuhteet ovat kuulemma kiusanneet useampaa
+kuin yhtä rajalla oleskelevaa everstiä. Thornen toverit olisivat
+mielellään pelastaneet hänet tukalasta asemasta, mutta he eivät olleet
+uskaltaneet tehdä sitä määräyksettä.
+
+"Kun Nell oli kuullut, että Thorne oli vankeudessa ja nälissään
+muutamassa tiilimajassa parin penikulman päässä rajalta, oli hän pannut
+koko leirin liikkeelle. Niin juuri! Hän oli kertonut heille, että Rojas
+piti Thornea vankeudessa ja kidutti häntä saadakseen selville, missä
+Mercedes oleskeli. Hän oli kertonut heille Mercedeksestä, miten kaunis
+hän on, miten Rojas oli tappanut Mercedeksen isän, kuinka roisto oli
+häntä ahdistellut ja kuinka sairas ja surullinen hän on odottaessaan
+sulhastaan. Ja hän oli rukoillut sotilaita pelastamaan Thornen.
+
+"Tavasta, jolla tämä kerrottiin minulle, käsitin, että sotilaat olivat
+kovasti innostuneet asiaan. Ja arvaahan sen, että tuollainen reipas
+nuorukaisjoukko haluaa joskus tapellakin. Mutta sijaispäällikkö, vaikka
+hän oli joutunutkin näin pulmalliseen asemaan, ei ollut suostunut
+lähtemään korkeammitta määräyksittä.
+
+"Silloin oli Nell menettänyt malttinsa. Tiedättehän kaikki, että Nellin
+kieli voi joskus olla pistävä kuin _choyan_ piikki. Olisin antanut
+paljonkin, jos olisin saanut olla katselemassa, kun hän yllytti tuota
+soturijoukkoa. Nell on vihoissaan ollessaan sanomattoman kaunis. Ja
+tämä hänen viimeinen suuttumuksensa ei ollut mitään tyttömäistä pahaa
+tuulta, kuten Belding sitä nimittää, vaan hän oli raivonnut niin
+kovasti kuin nainen ikinä vain voi. Ettekö voi kuvitella häntä Blanco
+solin selässä tummine, säihkyvine silmineen?"
+
+Ladd kuivasi hikiset kasvonsa tomuiseen kaulaliinaansa. Hän aivan
+loisti ja kiihtyi kiihtymistään kuta pitemmälle hän pääsi
+kertomuksessaan.
+
+"Suoraan sanoen, Nell oli vannonut lähtevänsä yksinään hakemaan
+Thornea. Hän oli sanonut, että elleivät sotilaat halua lähteä lännen
+tytön kanssa pelastamaan amerikkalaista toveriaan, niin olkoot
+lähtemättä. Muudan soturi oli käskystä koettanut pidättää Blanco solia,
+mutta hänet oli kuulemma sitten saatu kantaa sairaalaan. Ja sittenkö
+sotilaille oli tullutkin vasta kiire satuloida hevosensa! Ehkä Nellin
+käyttäytyminen olikin vain kettumaista naisellista viekkautta. Mutta
+luullakseni, jos vain käsitän oikein hänen tunteensa, pani hän Blanco
+solin ravaamaan suoraan Rojaksen leiriä kohti, joka, unhotin sen sanoa,
+oli selvästi näkyvissä.
+
+"Luullakseni ei ainoankaan tuossa leirissä olevan soturin tarvinnut
+kauan miettiä ymmärtääkseen, mitä oli tulossa. He hurjistuivat
+varmaankin aivan kokonaan ja syöksyivät täyttä vauhtia Nellin jälkeen.
+
+"Haluaisin, että tekin olisitte saanut nähdä tuon hevosjoukon
+kaktuksiin uurtaman vaon. Se näytti aivan siltä kuin suuri karjalauma
+olisi paennut hurjaa vauhtia erämaan poikki... Voitte lyödä vetoa, että
+Blanco sol pysyi edellä kiitäen suoraan Rojaksen leiriä kohti.
+Ymmärrättekö, suoraan sinne? Herra Jumala, minulla ei ole ollut
+milloinkaan niin suurta surua kuin tämä, etten saanut olla näkemässä
+Nellin huikeata ratsastusta Solilla!
+
+"Rojas pakeni miehineen ampumatta laukaustakaan, jota ei voida
+ihmetelläkään. Kummaltakaan puolelta ei ammuttu luotiakaan. Sotilaat
+löysivät pian Thornen ja kiiruhtivat hänen kanssaan takaisin setä Samin
+maahan. Thorne oli ollut puolialaston, täynnä mustelmia ja ohut kuin
+ratakisko. Kun näin hänet heti päivällisen jälkeen, oli hän hyvin
+sairaan näköinen. Hänelle annettiin silloin ruokaa ja juomaa. Jokainen
+voi helposti huomata, että hän oli ollut kuolemaisillaan nälkään. Mutta
+hän virkistyi ihmeellisen nopeasti, ja silloin kun Jim tuli sinne,
+halusi hän kiihkeästi lähteä heti Forlorn Riveriin. Mutta pakottamalla
+ja taivuttamalla saimme heidät kumminkin pysymään aloillaan seuraavaan
+iltaan asti."
+
+Kun Ladd lopetti kertomuksensa, alkoi Belding änkyttää ja vihdoin hän
+räjähti. Hänen pontevissa lauseissaan ei ollut kumminkaan mitään
+yhtenäisyyttä. Mutta viha itsepäistä tyttöä kohtaan oli selvästi
+haihtunut. Gale oli liiaksi innostunut voidakseen sanoa sanaakaan.
+
+"Vannon, että hämmästyisitte kaikki, jos vain saisitte nyt nähdä
+Casitan", jatkoi Ladd. "Se on puoleksi palanut ja puoleksi luhistunut.
+Ja kapinalliset elävät komeasti. Huhuttiin toisen liittolaisarmeijan
+tulosta Casa Grandesta päin. Puhuttelin useaa amerikkalaista, jotka
+ovat paenneet Meksikon sisäosista, ja heidän kertomuksensa nostaisivat
+hiuksenne pystyyn. Heillä oli kaikilla pistoolit, ja he taistelevat
+tarpeen vaatiessa hurjasti meksikolaisia vastaan Yhdysvaltain puolesta.
+He olivat kumminkin suuresti iloissaan päästyään rajan tälle puolelle.
+Toiset odottivat junia, jotka eivät kuulemma kulje enää säännöllisesti
+ja toiset olivat valmiit lähtemään ratsain pohjoiseen päin."
+
+"Laddy, tuo kauhistuttaa minua, että Rojas otti Thornen vangiksi
+saadakseen selville, mihin Mercedes on kätketty", sanoi Belding.
+
+"Kummako tuo nyt on? Sellainen kauhistuttaa jokaista."
+
+"Tuo roisto on rakastunut silmittömästi häneen. Sellaisia ne
+espanjalaiset ovat", sanoi Belding jyrisevin äänin. "Rojas on vain
+työläinen. Hän on ollut tuon ylpeän castilialaisen orja. Hän rakastaa
+Mercedestä yhtä paljon kuin hän vihaakin häntä. Oleskellessani
+Durangossa näin hieman, miten intohimoisia ja irstaita meksikolaiset
+ovat. Rojas haluaa vain saada tytön raiskatakseen ja sitten tappaakseen
+hänet. Se on kirotun omituista, pojat, ja nyt kun Thorne on tullut
+tänne, alkavat vasta vaikeutemme."
+
+"Tom, puhut kerrankin järkeä", sanoi Jim Lash tyynesti.
+
+"En aio ilmaista ajatuksiani", lisäsi siihen Ladd. Mutta hänen
+katseensa ei ilmaissut tyyntä optimismia.
+
+Thornelle tehtiin vuode Galen huoneeseen. Hän oli hyvin heikko, mutta
+kumminkin hän halusi pitää Mercedeksen kättä omassaan ja katsoa häneen
+ihmettelevin silmin. Mercedeksen toiveiden ja voimien väheneminen
+näytti olleen mielikuvitusta, sillä hän oli jälleen vilkas,
+puoleensavetävä ja kaunis tyttö, jota into ja sykkäilevä elämä
+värisyttivät. Hän taivutti Thornen syömään ja juomaan. Sitten,
+taisteltuaan unta vastaan viimeisine voimineen, nukkui hän kumminkin
+vihdoin.
+
+Sikäli kuin Dick voi huomata, ei hänen ystävänsä sitten liikauttanut
+silmäluomea eikä sormeakaan seitsemäänkolmatta tuntiin. Kun hän heräsi,
+oli hän kalpea ja heikko, mutta kumminkin jälleen entinen Thorne.
+
+"Halloo, Dick, en voinut uneksiakaan tällaisesta silloin", sanoi hän.
+"Siinähän sinä olet ja kultaseni ylpeine tummine silmineen on myöskin
+kai täällä?"
+
+"Varmasti, sinä epäilevä soturi."
+
+"Kerro, mitä sinulle oikeastaan onkaan tapahtunut? Se ei varmaankaan
+supistu noihin vaatteihin eikä kasvojen päivettymiseen... Dick, olet
+vanhentunut ja muuttunut. Et ole enää niin paksukaan. Olet, hitto
+vieköön, oikein miehen näköinen!"
+
+"Kiitoksia. Olen pahoillani, etten voi sanoa samaa sinusta. Olet
+raihnaisin ja nälkiintynein mies, mitä milloinkaan olen nähnyt...
+Kuulehan, vanha veikko, olet nähtävästi saanut kokea hyvin kovaa."
+
+Kuuma ja tumma tuli poltti onnellisuuden pois Thornen silmistä.
+
+"Dick, älä muistuta minua vihastani äläkä johda ajatuksiani
+Rojakseen!... Olen täällä nyt. Paranen muutamien päivien kuluttua ja
+sitten!"
+
+Mercedes tuli huoneeseen säteillen ja puhuen hellästi. Hän polvistui
+Thornen vuoteen viereen eikä kumpainenkaan heistä näyttänyt huomaavan,
+että Nell tuli sisään kantaen tarjotinta. Sitten Gale ja Nell
+aiheuttivat tarpeetonta jyrinää siirtäessään pientä pöytää vuoteen luo
+Mercedes oli unhottanut hetkeksi, että hänen sulhasensa oli ollut
+vähällä kuolla nälkään, ja jos Thorne muistikin sen, ei hän siitä nyt
+välittänyt. He puristivat toistensa käsiä ja katsoivat toisiinsa
+sanomatta sanaakaan.
+
+"Nell, luulin olevani onneton", kuiskasi Dick. "Mutta en --"
+
+"Hsh! Mikään ei voi olla tuon kauniimpaa", vastasi Nell hellästi
+koettaen houkutella Dickiä pois huoneesta. Dick ajatteli kumminkin
+velvollisuutensa olevan viipyä huoneessa ainakin niin kauan, että hän
+voi ilmoittaa Thornelle ruoasta, ja sanoa hänelle, ettei niin huonossa
+kunnossa oleva mies voi elää ainoastaan rakkaudesta.
+
+Mercedes hyppäsi ylös punastuen katuvaisesti ja näyttäen valkoisilla
+käsillään kaunopuheliaasti oman tilansa.
+
+"Ah, Mercedes, älä mene!" huudahti Thorne nähdessään tytön lähestyvän
+ovea.
+
+"Herra Gale jää tänne. Hän ei ole niin mucha malo [= suureksi pahaksi]
+sinulle kuin minä."
+
+Sitten hän poistui hymyillen.
+
+"Hyvä Jumala!" huudahti Thorne. "Kuinka rakastankaan häntä! Dick, eikö
+hän olekin kaunein, suloisin ja hienoin --?"
+
+"George, otan osaa innostukseesi", sanoi Dick kuivasti, "mutta Mercedes
+ei ole ainoa tyttö maailmassa."
+
+Selvästi oli tämä hämmästyttävä väite ja kummastutti Thornea monessa
+suhteessa.
+
+"George", jatkoi Dick, "satuitko huomaamaan tyttöä, joka pelasti
+henkesi ja satunnaisesti juuri äsken toi tänne aamiaisesi?"
+
+"Nell Burtoniako? Tietysti. Hän on urhoollinen, ihmeellinen tyttö ja
+melko sieväkin."
+
+"Sinä pitkä, laiha ja nälkäinen kerjäläinen! Niin, hän on juuri
+tarkoittamani tyttö, joka on luullakseni täydellisesti juuri suustasi
+päästämäsi hourailevan ylistyspuheen arvoinen. On hyvä, ettei sinulla
+ole yksinoikeutta rakkauteen."
+
+"Dick, puhutko totta?"
+
+"Varmasti."
+
+"Iloitsen sydämestäni, Dick. Ihmettelinkin sinun muuttunutta näköäsi.
+Olet aivan kuin toinen mies, veikkoseni. Kutsu tyttö sisään, niin saat
+olla varma siitä, että tarkastan häntä perinpohjin. Näen paremmin nyt."
+
+"Syö ensin aamiaisesi. Voimme häikäistä sinut sitten jälkeenkinpäin."
+
+Thorne kävi aamiaisensa kimppuun ja pani sen katoamaan taikavauhtia.
+Hänen syödessään kertoi Dick palasia rajavartijain elämästä.
+
+"Sinun ei tarvitse puhua itseäsi hengästyksiin", sanoi Thorne. "Onhan
+minullakin toki silmät päässäni. Belding ja nuo paimenet ovat tehneet
+sinusta miehen, oikean lännen asukkaan. Haluan vain kuulla enemmän
+tuosta tytöstä."
+
+"No niin, Laddy vannoo, että hän on monta kertaa kauniimpi kuin
+Mercedes."
+
+"Mahdotonta! Minun on kumminkin kysyttävä Laddylta. Mutta todellinen
+ihme hän kumminkin mahtaa olla, sillä muuten ei Dick Gale olisi
+kiintynyt häneen... Eikö tämä olekin ihmeellistä, Dick? Olen täällä ja
+Mercedes on täällä turvassa. Sinullakin on morsian. Ah!... Mutta,
+kuulehan, minulla ei ole dollariakaan taskussani. Minulla oli kyllä
+melkoisesti rahaa, mutta nuo rosvot ryöstivät ne minulta, kelloni ja
+kaikki. Vieköön piru tuon pienen mustan meksikolaisen! Hän vei
+Mercedeksen kirjeetkin. Toivon, että olisit saanut nähdä hänet, kun hän
+koetti lukea niitä. Hän on yksinkertaisesti aivan hullu tytön takia.
+Olisin kyllä voinut kestää rahani ja arvoesineitteni menetyksen, mutta
+kun nuo kauniit ja ihmeelliset kirjeetkin menivät, niin se minua
+harmittaa."
+
+"Rohkaise vain luontosi, sillä onhan tyttö kumminkin vielä jäljellä.
+Belding ehdottaa sinulle jotakin piakkoin. Tulevaisuus hymyilee meille,
+vanha veikko. Kunhan vain tämä vallankumous pian loppuisi!"
+
+"Dick, olet pelastajani useammassa kuin yhdessä suhteessa... No niin,
+kuulehan, kun sanon." Thornen iloinen innostus muuttui syväksi
+vakavuudeksi. "Haluan naida Mercedeksen heti. Onko täällä pappia?"
+
+"On. Mutta luuletko menetteleväsi viisaasti ilmaistessasi jollekin
+meksikolaiselle, olkoon hän nyt sitten vaikka pappikin, että Mercedes
+on piilotettu tänne?"
+
+"Sitä ei kumminkaan voida salata enää pitkää aikaa."
+
+Galen oli pakko tunnustaa tämän väitteen totuus.
+
+"Haluan naida hänet ensin ja sitten katsoa kohtaloani silmiin. Hae
+pappi vain tänne, Dick, ja pyydä uskollisia ystäviäsi juhlamenojen
+todistajiksi."
+
+Galen suureksi hämmästykseksi ei Belding eikä Laddykaan vastustaneet
+papin kutsumista ja siten vihdoinkin tapahtuvaa ilmoitusta
+meksikolaisille Mercedes Castañedan olosuhteista. Beldingin varovaisuus
+alkoi muuttua vihaksi rajaseudun jatkuvan rauhattomuuden vuoksi, ja
+kuta suuremmiksi levottomuuksien mahdollisuudet tulivat, sitä
+tyynemmäksi ja rauhallisemmaksi muuttui vain Ladd.
+
+Gale toi tuon pienen, kurttuisen ja pelokkaan papin, joka oli vanha,
+välinpitämätön ja tyhmä mies. Hän vihki nähtävästi Mercedeksen ja
+Thornen aivan samoin kuin hän luki ja mumisi rukouksiaan. Ainoastaan
+rouva Beldingin läsnäolo pelasti tilaisuuden joutumasta naurettavaksi
+ja hän hillitsi toisiakin kiihoittamasta Thornea. Gale huomasi hänen
+tavattoman kalpeutensa ja hänen äänensä erikoisesti syvän ja suloisen
+soinnun.
+
+"Äiti, miksi haluat muuttaa häät hautajaisiksi?" vastusteli Belding
+"Meillähän on niin harvoin tilaisuuksia mihinkään hauskuuksiin täällä
+Forlorn Riverissä. Olet sinäkin koko lääkäri. Etkö voi nähdä, ettei
+Thorne tarvitse muuta kuin tytön parantuakseen? Hän on huomenna aivan
+terve, älä käsitä minua väärin."
+
+"George, kun olet aivan terve, lisäämme jotakin tämän päiväisiin
+onnitteluihimme", sanoi Gale.
+
+"Aivan varmasti", pisti Ladd väliin.
+
+Ja laskien pilaa he hymyillen poistuivat nuoren parin luota.
+
+Belding nauroi hieman rakkaan vaimonsa kustannuksella, sillä Thorne ei
+voinut pysyä vuoteessa ja näytti yhdessä päivässä paranevan kokonaan ja
+tulevan niin nälkäiseksi, että hänen ystävänsä iloitsivat ja Mercedes
+aivan loisti onnesta. Hänen heikkoutensa hävisi todellakin muutamissa
+päivissä niin tyyten, että hän voi kuljeskella kentillä ja tarkastella
+paikkaa, johon Gale oli suunnitellut tuon vesisäiliön rakennettavaksi.
+Thorne oli niin innostunut, että hän heti paalutti sadankuudenkymmenen
+acren [acre, pintamitta = 40,4 aaria] suuruisen alan Beldingin ja tämän
+vartijain paaluttamien maakappaleiden viereen. Näihin viiteen
+kappaleeseen sisältyi kaikki maa, jonka he tarvitsivat suunnitelmansa
+toteuttamiseksi, mutta jos heidän kastelusuunnitelmansa onnistuisi, oli
+heidän tarkoituksensa lisätä maitaan ostamalla sellaista lisää
+laaksosta. Forlorn Riveriin oli viime aikoina saapunut ainakin sata
+perhettä lisäksi ja vielä enemmän oli tulossa, ja Belding vannoikin
+näkevänsä jo koko Altar Valleyn viheriänä viljelyksistä.
+
+Vähitellen jokainen Beldingin talouteen kuuluva henkilö,
+lukuunottamatta tyyntä Laddia ja valpasta yaquia, tulivat vapaammiksi
+ja iloisemmiksi, koska ei rajalla ollut tapahtunut minkäänlaisia
+selkkauksia pitkiin aikoihin. Heidän levottomuutensa sulautui
+asteittain nykyisyyden rauhallisuuteen. Jim Lash käväisi Sonoytan
+kosteikossa ja Ladd samosi rajaa pitkin viisikymmentä penikulmaa
+itäänpäin näkemättä jälkeäkään rosvoista. Nähtävästi olivat kaikki
+rajahaukat menneet ryöstämään Casitaa.
+
+Helmikuun yöt olivat kylmät, kuivat, jäiset ja niin läpitunkevan
+koleat, että lämmin takkavalkea veti kaikkia puoleensa. Talon asukkaat
+kokoutuivat tavallisesti arkihuoneeseen, jonka avonaisessa takassa
+halot iloisesti räiskyivät. Beldingin toinen intohimo, paitsi hevosia,
+oli shakin pelaaminen, johon hän ei milloinkaan kyllästynyt. Nyt hän
+pelasi Laddin kanssa, joka ei milloinkaan voittanut peliäkään, mutta
+joka ei kumminkaan ikinä lakannut koettamasta. Rouva Belding ompeli,
+mutta keskeytti työnsä silloin tällöin katsoen miettiväisesti tuleen.
+Jim Lash istui takan vieressä tupakoiden ja leikkien sylissään olevan
+kissan kanssa. Thorne ja Mercedes olivat pöydän luona kynineen ja
+papereineen, ja Thorne koetti parastaan kääntääkseen tarkkaavaisuutensa
+vaimonsa kauniista ja ilmehikkäistä kasvoista muualle pitkäksi ajaksi,
+jotta hän ennättäisi lukea ja kirjoittaa hieman espanjankieltä. Gale ja
+Nell istuivat eräässä nurkassa katsoen kirkkaaseen tuleen.
+
+Ovelta kuului äkkiä hiljaista naputusta. Se oli kai hyvin tavallista,
+koska eivät naiset siitä sen enempää välittäneet, mutta Belding ja
+hänen vartijansa kiinnittivät siihen heti huomionsa aavistaen jotakin
+ikävää olevan tulossa.
+
+"Kukahan siellä on?" kysyi Belding työntäessään hitaasti tuoliaan
+taaksepäin ja katsoen Laddiin.
+
+"Yaqui", vastasi paimen
+
+"Sisään!" huusi Belding.
+
+Ovi avautui ja lyhyt, kulmikas ja voimakas intiaani astui huoneeseen.
+Hänellä oli jalomuotoinen pää, omituiset tummat ja synkkäilmeiset
+silmät ja hyvin tummat kuparinväriset kasvot. Hän kantoi pyssyä
+kädessään ja lähestyi miellyttävän arvokkaasti.
+
+"Yaqui, mitä haluat?" kysyi Belding toistaen kysymyksensä
+espanjankielellä.
+
+"Haluan puhutella herra Galea", vastasi intiaani.
+
+Gale hyppäsi seisoalleen tukahduttaen huudahduksensa ja seuraten yaquia
+pihalle. Hän tunsi yaquin otteen käsivarressaan ja seurasi tätä
+kysymättä vielä mitään. Yaquin olemus oli aina synkkä ja nyt hänen
+vakava toimintansa ennusti onnettomuutta. Kun he olivat saapuneet
+puutarhan ulkopuolelle, viittasi hän joen toisella puolella olevaan
+tasaiseen erämaahan, jossa monta leiritulta paloi kirkkaasti pimeässä.
+
+"Rosvoja!" huudahti Gale.
+
+Käskettyään sitten yaquin vahtia tarkasti riensi hän taloon takaisin,
+kutsui miehet pihalle ja kertoi heille, että joko kapinalliset tahi
+rosvot olivat leiriytyneet aivan rajan toiselle puolelle.
+
+Ladd ei sanonut sanaakaan. Belding kirosi sammuttaen sikarinsa.
+
+"Tiesin, ettei tämä viimeaikainen rauhallisuus ennustanut hyvää...
+Dick, sinä ja Jim pysytte tässä niin kauan kuin Laddin kanssa käyn
+tarkastamassa."
+
+Dick meni kumminkin arkihuoneeseen. Naiset olivat hermostuneet eivätkä
+sallineet pettää itseään. Dickin oli senvuoksi pakko ilmaista, että
+yaqui oli huomannut muutamia tulia erämaassa, joita hän epäili
+leirivalkeiksi. Belding viipyi melko kauan tarkastusmatkallaan palaten
+sieltä yksinään. Hän sanoi haluavansa neuvotella miesten kanssa ja
+lähetti rouva Beldingin ja tytöt pois huoneesta. Hänen synkkä
+levottomuutensa oli palannut.
+
+"Laddy läksi sinne vakoilemaan koettaakseen saada selville, kenen
+joukkoihin nuo roistot kuuluvat ja kuinka monta heitä on", sanoi
+Belding.
+
+"Olen varma, että jos ne olisivat pahoin aikein tänne tulleita rosvoja,
+eivät ne olisi sytyttäneet tulia", huomautti Jim tyynesti.
+
+"Luullakseni on hyödytöntä lähettää hakemaan ratsuväkeäkään tänne",
+sanoi Gale. "Mikä on tulossa, se tapahtuu, ennenkuin viesti ehtii
+sotilasten käsiinkään, puhumattakaan heidän ennättämisestään tänne
+ajoissa."
+
+"Puhutte roskaa, pojat! En luule niiden uskaltavan hyökätä Forlorn
+Riverin kimppuun", jymisi Belding. "En otaksu sellaista ollenkaan
+mahdolliseksi, sillä on kai noilla kapinallisrosvoillakin sen verran
+järkeä. He eivät suinkaan halua menettää saavuttamaansa etua tekemällä
+sellaisen tyhmyyden, joka aiheuttaisi Yhdysvaltain sotajoukkojen
+hyökkäyksen rajan toiselle puolelle Yumasta El Pasoon saakka. Mutta
+kuten Jim jo huomautti, eivät he varmaankaan olisi sytyttäneet tulia,
+jos heidän aikomuksensa olisi varastaa hevosia ja karjaa. Pelkään
+pikemminkin --"
+
+Belding epäröi ja katsoi vakavasti ja myötämielisesti Thorneen.
+
+"Mitä?" kysyi tämä.
+
+"Pelkään, että siellä on Rojas joukkoineen."
+
+Thorne kalpeni, mutta ei menettänyt malttiaan
+
+"Ajattelin sitä heti. Jos otaksumisemme osoittautuu oikeaksi, joudun
+Mercedeksen kanssa suureen vaaraan. Mutta Rojas ei tule kumminkaan
+milloinkaan saamaan vaimoani haltuunsa. Ellen voi tappaa häntä, tapan
+Mercedeksen. Belding, tämä on ikävää teille -- tämä vaara, johon olemme
+syösseet perheenne. Olen pahoillani --"
+
+"Lopettakaa jo tuollaiset puheenne", keskeytti Belding vakavasti. "Jos
+Rojas on tuolla, toimii hän tulimmaisen kunnollisesti ollakseen rosvo.
+Muuten en olisikaan levoton. Emme voi nyt muuta kuin odottaa. Kun Laddy
+ja yaqui ovat tuolla vartioimassa, ei meitä voida yllättää
+Suhtautukaamme tilanteeseen mahdollisimman rohkeasti, kunnes saamme
+tietää enemmän. Se ei luullakseni kumminkaan tapahdu ennenkuin
+huomenna."
+
+Naiset voivat ehkä hieman nukkua seuraavana yönä, mutta miehet eivät
+varmasti ollenkaan. Helmikuun yhdeksännentoista päivän aamu valkeni
+kylmänä ja harmaana. Aamiainen syötiin aikaisemmin kuin tavallista, ja
+levoton, odottava jännitys näytti vallanneen kaikkien mielen. Muissa
+suhteissa toimitettiin kumminkin aamun askareet, kuten aina ennenkin.
+Ladd palasi nälkäisenä ja viluissaan ilmoittaen, etteivät meksikolaiset
+olleet purkaneet leiriään lähteäkseen tiehensä. Hän sanoi siellä olevan
+paljon kapinallisia, mutta oli muuten vaitelias tuleviin tapauksiin
+nähden.
+
+Noin tunnin kuluttua auringonnoususta tuli yaqui juosten ilmoittamaan,
+että pienempi kapinallisjoukko oli tulossa virran yli.
+
+"Taistelua se nyt ei ainakaan vielä tarkoita", selitti Belding. "Mutta
+menkää kumminkin sisään, pojat, ja laittakaa kaikki valmiiksi. Minä
+menen niitä vastaan."
+
+"Karkoita ne heti täältä, kuin sinulla olisi komppania sotilaita
+tukenasi", sanoi Ladd. "Älä väisty tuumaakaan. Olemme pahassa pulassa
+ja kuta enemmän voimme heitä hämmästyttää, sitä edullisempaa on se
+meille."
+
+"Belding, olette Yhdysvaltain palveluksessa oleva upseeri. Arvon mukaan
+esiytyminen vaikuttaa suuresti meksikolaisiin. Olen nähnyt sen usein
+leirissä", sanoi Thorne.
+
+"Ah, tunnen nuo pelkurit paremmin kuin kukaan teistä, älkää käsittäkö
+minua väärin", vastasi Belding ollen kalpea raivosta, mutta hilliten
+kumminkin itsensä.
+
+Paimenet, yaqui ja Thorne sijoittuivat arkihuoneen ikkunoihin. Pöydillä
+ja ikkunain laudoilla oli pyssyjä, pistooleja ja patruunalaatikoita.
+Tarvittiin melkoinen voima murtamaan Beldingin ja hänen miestensä
+vastustusta.
+
+"Tuolta ne nyt tulevat, pojat!" huusi Gale ikkunastaan. "Mielestäni
+ovat ne aivan kapinallisrosvojen näköisiä, vai mitä, Laddy?"
+
+"Varmasti! Rajahaukkojenhan noilla on puvutkin."
+
+"Tuossa joukossa on noin kaksitoista miestä", sanoi tyyni Lash. "Mutta
+millaiset hevoset niillä onkaan! Mistä hiidestä mahtanevat he
+hankkiakaan tuollaisia ratsuja, sen tahtoisin mielelläni tietää."
+
+"Luullakseni, Jim, työskentelevät he ensin kovasti ja ostavat niitä
+sitten puhtaalla rahalla", vastasi Ladd ivallisesti.
+
+"Näittekö Rojasta niiden joukossa?" kuiskasi Thorne.
+
+"Emme. Noiden roistojen joukossa ei ole ainoatakaan keikaria."
+
+"He ovat vielä niin kaukana, etten näe tarkasti", sanoi Gale.
+
+Ratsastajat pysähtyivät aitausten viereen. He käyttäytyivät
+rauhallisesti näyttämättä merkkiäkään vihollisuudesta, mutta olivat
+kumminkin täysissä aseissa. Belding tömisteli pihalle mennen heitä
+vastaan. Johtaja näytti selvästi haluavan puhutella häntä, mutta
+Belding ei halunnut kuunnella mitään. Hän pudisti päätään, viittaili
+käsillään ja käveli edestakaisin ja hänen kova, vihainen äänensä
+voitiin kuulla selvästi taloon asti. Kapinallisjoukko peräytyi sen
+jälkeen joen törmälle valkoisen rajamerkin toiselle puolelle pysähtyen
+uudestaan sinne. Belding jäi aitauksen luo tarkastelemaan heitä ollen
+nähtävästi vieläkin hyvin vihainen. Äkkiä erosi yksinäinen ratsastaja
+joukosta ajaen ravia takaisin aitauksille päin. Kun hän saapui perille,
+pysähtyi hän ja näytti ojentavan jotakin Beldingille. Sitten hän
+lasketti jälleen takaisin yhtyäkseen tovereihinsa.
+
+Belding katsoi tarkemmin, mitä hän oli saanut käteensä, pudisti suurta
+päätään ja tuli sitten nopeasti taloa kohti. Kun hän tuli huoneeseen,
+oli hänellä likainen paperipalanen hyppysissään.
+
+"En osaa lukea tätä enkä oikein tiedä, tahdonkokaan", sanoi hän
+vihaisesti.
+
+"Belding, varmasti on meidän parasta lukea se", huomautti Ladd, "sillä
+meidänhän on saatava selville keitä nuo miehet oikeastaan ovat. Ovatko
+he Campon vai Salazarin miehiä, kuljeksivia kapinallisia vai Rojaksen
+roistoja, selviää kai tuosta kirjeestä. Ymmärrätkö?"
+
+Mutta ei ainoakaan heistä kyennyt tulkitsemaan tuota sotkuista
+töherrystä.
+
+"Mercedes osaa varmasti lukea sen", sanoi Ladd.
+
+Thorne avasi oven kutsuen hänet huoneeseen. Mercedes tuli sinne rouva
+Beldingin ja Nellin seurassa. Kaikki kolme näyttivät selvästi
+aavistavan tilanteen kriitillisyyden.
+
+"Kultaseni, pyydämme sinua selittämään, mitä tälle paperille on
+kirjoitettu", sanoi Thorne taluttaessaan vaimoaan pöydän luo. "Se on
+kapinallisten lähettämä ja pelkäämme sen sisältävän pahoja uutisia."
+
+Mercedes katsahti kirjeeseen ja pyörtyi sitten Thornen syliin. Hän
+kantoi vaimonsa sohvalle ja Nell ja rouva Belding alkoivat häntä
+hoitaa.
+
+Belding katsoi tovereihinsa. Oli hyvin luonteenomaista hänelle, että
+nyt, kun ei onnettomuutta näytetty voitavan välttää, haihtuivat hänen
+synkkyytensä, levottomuutensa ja vihansa heti.
+
+"Laddy, Rojas siellä sittenkin näyttää olevan. Onko hänellä montakin
+miestä mukanaan?"
+
+"Ehkä parikymmentä. Ei kumminkaan enempää."
+
+"Voimme karkoittaa toista vertaa suuremmankin joukon meksikolaisia."
+
+"Varmasti!"
+
+Jim Lash pureskeli piippunsa vartta ja sanoi vihdoin.
+
+"Tietysti, mutta taisteluun ryhtyminen ei ole viisasta silloin kun
+voimme karttaa sitä."
+
+"Miten sitten?"
+
+"Viivytelkäämme meksikolaisia iltaan asti joillakin tekosyillä. Sitten
+Laddy, minä ja Thorne otamme Mercedeksen mukaamme ja lähdemme Yumaan."
+
+"Camino del Diablo! [= pirun tie.] Tuolle kauhealle taipaleelleko
+naisen kanssa? Jim, oletko unhottanut, miten monta sataa ihmistä on
+hävinnyt tuolle pirun tielle?"
+
+"En ole unhottanut mitään", vastasi Jim. "Lähteet ovat täynnä vettä
+nyt. Siellä on ruohoakin hevosille ja me voimme tehdä tuon matkan
+kuudessa päivässä."
+
+"Yumaan on kolmesataa penikulmaa."
+
+"Belding, Jimin suunnitelma ei ole niinkään tyhmä", huomautti Ladd.
+"Jumala tietää, ettei meille ole muita mahdollisuuksia, ellemme halua
+taistella."
+
+"Mutta ajattelehan, että vaikka voisimmekin viivytellä Rojasta niin,
+että pääsette turvallisesti lähtemään Mercedeksen kanssa, niin kai tuo
+roisto huomaa sen hyvinkin pian. Ja mitä luulet hänen silloin tekevän
+meille tänne jääneille?"
+
+"Hän ei huomaa pakoamme kumminkaan ennen päivänkoittoa, eikä hän
+silloinkaan voi heti lähteä jälkeemme. Tarvitaan aikaa, hevosia ja
+miehiä, ennenkuin meitä voidaan ruveta seuraamaan tuonne erämaahan.
+Katsohan, luulen tuon hullun meksikolaisen haluavan vain tyttöä
+omakseen. Saadakseen hänet, on hän valmis hyökkäämään tänne, siitä saat
+olla aivan varma. Mutta hän on liian viisas ruvetakseen taistelemaan
+kanssasi turhasta. Rojas voi nyt olla aivan hullu naisiin nähden, mutta
+hän pelkää kumminkin Yhdysvaltoja. Usko sanojani, että hän huomaa
+pakomme vasta huomenna ja lähtee sitten vasta jälkeemme. Vannon, että
+saatuamme kymmenen tunnin etumatkan, voimme matkustaa turvallisesti."
+
+Belding käveli edestakaisin lattialla ja Jim ja Ladd kuiskuttelivat
+keskenään. Gale meni ikkunaan tarkastelemaan törmälle pysähtynyttä
+roistojoukkoa, mutta käänsi hetken kuluttua katseensa Mercedekseen.
+Tämä oli jo palannut tajuihinsa, ja hänen silmänsä näyttivät
+tummemmilta ja suuremmilta kasvojen kalpeuden vuoksi. Thorne puristi
+hänen käsiään ja naiset koettivat tyynnyttää häntä. Kaikki muut miehet
+paitsi Gale olivat niin omissa ajatuksissaan, etteivät he huomanneet,
+miten huoneen takaosassa oleva yaqui tarkasteli espanjalaista tyttöä.
+Yaquin katse oli aina omituinen, mutta nyt erittäinkin. Gale huomasi
+sen ja tunsi, ettei hän voi sitä milloinkaan unhottaa. Mercedeksen
+kauneus ei ollut milloinkaan ennen tuntunut hänestä niin erikoiselta ja
+vetoavalta kuin nyt tässä tilaisuudessa. Hän arvaili, vaikuttiko
+yaquiin tytön suloisuus, avuttomuus vai hänen pelkonsa. Yaqui ei ollut
+nähnyt Mercedestä kuin muutamia kertoja, mutta joka kerta oli hän
+näyttänyt joutuvan lumoihin. Voiko tuo omituinen intiaani tuijottaa
+tyttöön sen vuoksi, että hän vihasi meksikolaisia niin hirveästi? Mutta
+yaquin olennossa oli kumminkin jotakin jaloa ankaruutta, joka kumosi
+Galen epäluulot.
+
+Äkkiä kutsui Belding toverinsa luokseen ja sitten Thornen.
+
+"Kuunnelkaa nyt suunnitelmaani", sanoi hän kiihkeästi. "Menen
+puhuttelemaan Rojasta. Koetan saada hänet järkiinsä sanomalla hänelle,
+että hän ajattelisi pitkään, ennenkuin hän hyökkää Yhdysvaltain
+puolelle. Ilmoitan hänelle, että Mercedes on nyt erään amerikkalaisen
+vaimo. En aio sitoutua mihinkään, en aio kieltäytyä kuulemasta hänen
+väitteitään enkä aio näyttää pelkääväni häntä ollenkaan. Koetan vain
+voittaa aikaa, ja jos petokseni onnistuu, en muuta toivokaan. Kun ilta
+on pimennyt, otatte te neljä: Laddy, Jim, Dick ja Thorne Mercedeksen ja
+parhaimmat valkoiset hevoseni ja yaquin toimiessa oppaana hiivitte
+Altar Valleyn läpi Yumaan johtavalle tielle... Odota nyt, Laddy, salli
+minun lopettaa. Haluan, että otatte valkoiset hevoseni kahdestakin
+syystä: pelastaaksenne ne ja itsenne niiden avulla. Ymmärrättekö? Jos
+Rojas ryöstäisi hevoseni ja lähtisi ajamaan teitä takaa niillä, on
+hyvin luultavaa, että hän saisi teidät kiinni. Sitäpaitsi voitte ottaa
+paljon raskaammat kuormat kuin muutoin olisi mahdollista. Nuo suuret
+hevoset voivat kulkea nopeammasti ja kauemmaksi tarvitsematta niin
+paljon ruohoa ja vettä kuin toiset. Teidän on otettava intiaani
+mukaanne sen vuoksi että hän tällaisessa tapauksessa tulee olemaan
+teille kuvaamattomaksi avuksi. Jos teidän on kiirehdittävä kulkuanne,
+jos satutte eksymään tahi jos teidän on poikettava syrjään tieltä, niin
+ajatelkaa, mitä se merkitsee, että yaqui on kanssanne. Hän tuntee
+Sonoran yhtä hyvin kuin meksikolaisetkin. Hän voi kätkeä teidät, löytää
+vettä ja ruohoa silloinkin kun se teistä muista tuntuu aivan
+mahdottomalta. Intiaani on uskollinen. Hänellä on velka maksettavana ja
+hän maksaakin sen, älkää käsittäkö minua väärin. Kun olette lähteneet,
+kätken Nellin niin, ettei Rojas löydä häntä, vaikka hän nuuskisikin
+koko talon. Sitten luullakseni voin rauhoittua ja odottaa minkään
+tarvitsematta minua erikoisesti huolettaa."
+
+Paimenet hyväksyivät Beldingin suunnitelman ja Thorne änkytti
+koettaessaan ilmaista kiitollisuuttaan.
+
+"Niin, valitsemme tämän keinon", lopetti Belding. "Menen nyt kutsumaan
+Rojaksen roistoineen tälle puolelle... Kuulkaahan, minun on kai saatava
+tietää, mitä tuossa paperilipussa oli."
+
+Thorne meni vaimonsa luo.
+
+"Mercedes, aiomme pettää Rojaksen. Kerro meille, mitä tuossa kirjeessä
+on."
+
+Tyttö nousi istualleen laajentunein silmin ja tarttuen Thornen käsiin.
+
+"Rojas vannoo pyhimyksiensä ja neitsyensä nimissä, että ellei minua
+luovuteta hänelle neljänkolmatta tunnin kuluessa, polttaa hän kylän,
+tappaa miehet, ryöstää naiset mukaansa ja heittää lapset kaktuksien
+piikkeihin."
+
+Syntyi hetken vaitiolo viimeisen kuiskauksen jälkeen.
+
+"Vai pyhimyksiensä ja neitsyensä nimissä!" huudahti Ladd nauraen
+kylmää, viiltävää ja uhkaavaa naurua merkityksellisesti ja
+peloittavasti.
+
+Silloin yaqui huudahti käheästi. Gale oli kuullut tuon äänen ennenkin
+ja muisti nyt sen tapahtuneen Papago Wellin luona.
+
+"Katsokaa intiaania!" kuiskasi Belding käheästi. "Luulen hänen
+ymmärtäneen jokaisen Mercedeksen sanan. Ja, toverit, älkää käsittäkö
+minua väärin, jos sanonkin, että jos hän milloinkaan saa herra Rojaksen
+käsiinsä, tapahtuu jotakin azteekkilaista, joka hyydyttää veren
+suonissanne."
+
+Yaqui oli kävellyt aivan Mercedeksen viereen seisahtuen siihen tämän
+nojautuessa mieheensä. Hänen näytti olevan pakko kohdata intiaanin
+katse, joka selvästi oli joko niin voimakas tahi hypnotisoiva, ettei
+hän voinut sitä mitenkään vastustaa. Mutta hän kai näki tahi aavisti
+sen merkityksen paremmin kuin muut, koska hän ojensi yaquille vapisevan
+kätensä. Intiaani tarttui siihen painaen sen sydämelleen omituisin
+liikkein ja kumartaen päänsä. Sitten hän palasi paikoilleen huoneen
+varjoisimpaan nurkkaan.
+
+Belding meni pihalle vartijain sijoittuessa entisille paikoilleen
+ikkunain viereen. Gale kuvitteli, että muidenkin ajatukset olivat yhtä
+synkät kuin hänenkin. Hänen suonissaan alkoi veri virrata nopeammasti,
+kun hän näki Beldingin pysähtyvän aitauksien viereen ja viittaavan
+kädellään. Rosvot nousivat hevostensa selkään ja ratsastivat nopeasti
+taloa kohti rinnan.
+
+Missä Rojas oli oleskellut ensimmäisen lähestymisen tapahtuessa, ei
+voitu tietää, mutta nyt hän kumminkin oli silmäänpistävästi näkyvissä.
+Hän oli pukeutunut kirjaviin, melkeinpä komeileviin vaatteihin. Gale ei
+tuntenut valkoista sombreroa, punaista kaulaliinaa, samettijakkua eikä
+mitään muutakaan tuon keikarin puvusta, mutta sen yleisvaikutus toi
+hänen mieleensä elävästi roiston ensimmäisen esiintymisen. Rojas
+laskeutui satulasta ja näytti kuuntelevan. Hän ei ollut ollenkaan
+kiihtynyt, kuten tuona iltana Del Solissa. Selvästi tuntui Laddista ja
+Lashistakin tällainen tyyneys tavattomalta, sillä meksikolainenhan
+toimi tunteittensa pakotuksesta. Belding huitoi käsillään ja pudisti
+kiivaasti suurta päätään näyttäen puhuvan yhtä paljon ruumiillaan kuin
+suullaan. Sitten näytti Rojas vastaavan ja sen jälkeen näytti
+keskustelu selvästi muuttuvan kiihtyneeksi ja vaikeaksi. Se loppui
+kuitenkin vihdoin kuten näytti keskinäiseen ymmärtämiseen. Rojas
+hyppäsi satulaan ja ratsasti tiehensä miehineen Beldingin tömistellessä
+takaisin taloon.
+
+Kun hän tuli ovesta, loistivat hänen silmänsä, suuret kädet olivat
+puristautuneet nyrkkiin ja hän hengitti kuuluvasti.
+
+"Saatte hirttää minut, ellen ole hämmästynyt!" huudahti hän. "Menin
+neuvottelemaan punakätisen, pienen murhaajan kanssa ja, tulimmainen
+minut vieköön, tapasinkin muutaman -- muutaman -- ash, en löydä nyt
+sopivaa nimeä. Aloitin petokseni ja sainkin sen mielestäni hyvään
+alkuun, mutta unhotin mainita, että Mercedes on Thornen vaimo. Ja
+voitteko ajatella kummempaa? Rojas vannoi rakastavansa Mercedestä --
+vannoi menevänsä naimisiin hänen kanssaan täällä Forlorn Riverissä ja
+sanoi lopettavansa ihmisten ryöstämisen ja tappamisen ja vievänsä hänet
+pois Meksikosta. Hän kehui omistavansa kultaa ja jalokiviä, ja ellei
+hän tyttöä saa, vannoi hän jotakin tapahtuvan. Hän sanoi kuolevansa
+kuitenkin hänettä... Ja nyt kuulette omituisimman asian. Uskoin
+nimittäin hänen puhettaan. Hän oli näköjään kylmä kuin jää, mutta hänen
+sielussaan raivosi helvetin tuli. En ole nähnyt milloinkaan tuollaista
+meksikolaista. No niin, olin olevinani hyvin myötämielinen. Rupesimme
+keskustelemaan ystävällisesti, luullakseni, vaikka en ymmärtänyt
+puoliakaan hänen puheestaan ja kuvittelen, että hän ymmärsi vielä
+vähemmän minua. Ja minun vielä ennättämättä ehdottaakaan sanoi hän
+odottavansa vielä päivän ja tulevansa sitten jälleen keskustelemaan
+kanssani."
+
+"Saamme varmasti kiittää onneamme!" huudahti Ladd.
+
+"Rojas on kylliksi viisas asettaakseen vahdit kaikille Forlorn
+Riveristä johtaville teille", huomautti Jim.
+
+"Se ei voi estää meitä toteuttamasta suunnitelmaamme", vastasi Belding.
+"Emme tarvitse muuta kuin pimeää. Yaqui opastaa teidät kyllä läpi.
+Saamme nyt kiittää onneamme enemmän kuin milloinkaan ennen, että hän on
+apunamme... Nyt, pojat, on teidän painettava seuraavat asiat mieleenne.
+Teidän on otettava kahdeksan hevosta, laumani parhaimmat, ja sitten on
+teidän otettava mukaanne kaikkea, mitä tarvitaan pitkälle matkalle,
+sillä muistakaa, että yaqui voi opastaa teidät johonkin villiin Sonoran
+laaksoon päästäkseen Rojaksesta vapaaksi. Voitte päästä Yumaan kuudessa
+päivässä, mutta tuo matka voi viedä teiltä kuusi viikkoakin. Teidän on
+tehtävä pieniä kääröjä satuloiden taakse ja suurempia noille parille
+kuormahevoselle. Sitten voi olla mahdollista, että joudutte ankaraan
+taisteluun. Laddy ottakoon senvuoksi .405:den ja Dick remingtoninsa.
+Teidän on kaikkien aseistauduttava raskaasti Pääasia on kumminkin,
+etteivät kuormat hidastuta kulkuanne, mutta ovat kumminkin niin suuret,
+ettette näänny nälkään erämaassa."
+
+Iltapäivä kului nopeasti. Dick ei voinut vaihtaa juuri sanaakaan Nellin
+kanssa, ja koko ajan, kun hän valitsi, harkitsi ja valmisteli pieniä
+matkakääröjään, oli hänen sydämensä pakahtua.
+
+Aurinko laskeutui ja hämärä synkkeni muuttuen lopulta onneksi melko
+pilviseksi yöksi. Gale näki valkoisten hevosten sivuuttavan oven kuin
+äänettömät haamut. Blanco diablokin oli aivan hiljaa, mikä oli kokonaan
+yaquin ansio. Gale meni pihalle satuloimaan Blanco solia. Hevonen
+hieroi pehmeätä turpaansa hänen olkapäähänsä. Sitten palasi Gale
+huoneeseensa. Mitään muuta ei ollut enää jäljellä kuin odottaa ja sanoa
+jäähyväiset. Mercedes tuli huoneeseen tummin, loistavin silmin,
+puettuna nahkasäärystimiin ja viittaan, kuten joku solakka nuori
+paimen. Hänen kauneuttansa ei voitu kätkeä, ja nyt olivat toivo ja uhma
+lämmittäneet hänen verensä.
+
+Gale vei Nellin huoneen varjoisimpaan nurkkaan. Tyttö värisi, ja kun
+hän nojautui Galeen, ei hän ollut enää tuo sama iloinen tyttö, joka oli
+pitänyt Galea niin kauan loitolla. Dick puristi hänet syliinsä.
+
+"Kultaseni, lähden pian ja ehkä en enää milloinkaan --"
+
+"Dick, et saa sanoa niin", nyyhkytti Nell pää Dickin rinnoilla.
+
+"Niin, ehkä en enää milloinkaan palaa", jatkoi Dick vakavasti.
+"Rakastan sinua, olen rakastanut sinua ensi näkemisestämme asti.
+Pidätkö ollenkaan minusta?"
+
+"Rakas Dick, sydämeni on aivan pakahtumaisillaan", änkytti Nell
+painautuessaan häneen.
+
+"Se voi ehkä olla pakahtumaisillaan Mercedeksen, Laddin ja Jimin
+vuoksi, mutta haluan kuulla jotakin itseenikin nähden, jotakin, jota
+voin muistella pitkien päivämatkojen kuluessa ja yksinäisten
+leiritulien ääressä. Ah, Nell, et voi kuvitellakaan siellä vallitsevaa
+hiljaisuutta etkä tuota hiekan ja kivien peloittavaa maailmaa. -- Sano,
+rakastatko minua?"
+
+"Ah, rakastan, rakastan sinua niin äärettömästi! En ole ennen
+tiennytkään, että sinua niin hirveästi rakastan. Dick, olen sinulle
+uskollinen ja tahdon odottaa -- toivoa ja rukoilla, että palaisit
+takaisin."
+
+"Jos tulen takaisin -- ei -- kun tulen takaisin, tahdotko mennä
+kanssani naimisiin?"
+
+"K-y-y-llä!" kuiskasi Nell vastatessaan Dickin suuteloon.
+
+Belding tuli huoneeseen sanoen jotakin lempeästi.
+
+"Nell, kultaseni, nyt on minun lähdettävä."
+
+"Olen itsekäs pieni pelkuri!" huudahti Nell. "Kuinka jaloja te kaikki
+olettekaan! Minun pitäisi ylistää tekoanne, mutta minä en voi...
+Taistele, jos sinun on pakko, Dick, taistele tuon viehättävän, vainotun
+tytön puolesta. Rakastan sinua sitten niin paljon enemmän... Ah!
+Hyvästi, hyvästi!"
+
+Tempauksin, joka värisytti häntä, laski Gale tytön menemään. Hän kuuli
+Beldingin sanovan hiljaa:
+
+"Yaqui sanoo, että iltayö on paras. Luota häneen, Laddy. Muista mitä
+sanoin, että yaqui on Jumalan lähettämä."
+
+Sitten kokoutuivat he kaikki pihalle puiden alla vallitsevaan hämärään.
+Yaqui nousi Blanco diablon selkään, Mercedes nostettiin Blanca mujerin
+satulaan ja Thorne ratsasti Blanca reinalla. Jim Lash oli jo hevosensa
+selässä, joka oli yhtä valkoinen kuin toisetkin, mutta nimetön. Ladd
+hyppäsi Blanco torres-nimisen [Blanco torres = valkoinen torni] oriin
+satulaan ja tarttui kuormahevosten pitkiin marhamintoihin. Viimeksi
+tuli Gale Blanco solilla.
+
+Kun hän nosti jalkansa jalustimeen pitäen kiinni harjasta ja
+satulannupista, katsoi hän vielä kerran ovelle. Nell seisoi valossa
+loistavin hiuksin ja kalmankalpein kasvoin, tummin silmin, avonaisin
+huulin ja ojennetuin käsivarsin. Tämä surullinen ja suloinen kuva
+syövytti julmat piirteensä Galen sydämeen. Hän heilautti kättään ja
+hyppäsi sitten viivyttelemättä satulaan.
+
+Blanco sol läksi liikkeelle.
+
+Edellään näki Gale kävelevät hevoset, jotka kuvastuivat valkoisina
+tummia varjoja vasten. Hän ei voinut kumminkaan nähdä matkueen
+etummaista päätä eikä kuulla selvästi hevosten pehmeitä askeliakaan.
+Ohuitten pilvien välistä tuikki muudan yksinäinen tähti. Oli aivan
+tyyni, mutta ilma oli kumminkin kylmä. Erämaan tumma äärettömyys näytti
+ammottavan heitä vastaan. Vasemmalla, joen toisella törmällä, paloi
+muutamia nuotioita. Rauhallinen ja salaperäinen kylmä yö tuntui
+sulkevan Galen syliinsä, ja hän tarkasteli tuota avaraa, lainehtivaa ja
+tummaa tasankoa terävin silmin, järkkymättömin päätöksin ja heräävin
+villein riemuin, joka lumosi hänet heti, kun tultiin erämaahan.
+
+
+
+
+XI.
+
+LAAVAN JA KAKTUSTASANKOJEN POIKKI.
+
+
+Blanco solilla ei näyttänyt olevan ollenkaan halua taivuttaa päätänsä
+siepatakseen suuhunsa apilasta, joka kahisi pehmeästi sen jalkoja
+vasten. Gale tunsi hevosen herkän, melkein ihmisellisen valppauden. Sol
+tiesi yhtä hyvin kuin hänen isäntänsäkin tämän paon luonteen.
+
+Yaqui pysähtyi kentän äärimmäiseen päähän, ja valkoisten hevosten jono
+supistui vähitellen kiinteäksi joukoksi. Tästä alkoi eräs joelle
+johtava tie. Nuotiot olivat niin lähellä, että kirkkaiden liekkien
+lepattaminen ja tulien vierellä liikuskelevien miesten tummat hahmot
+näkyivät selvästi. Yaqui laskeutui satulasta. Hän siveli kädellään
+Diablon turpaa puhuen hiljaa ja uudistaen sitten tuon tempun jokaiseen
+hevoseen nähden. Gale oli jo aikoja sitten lakannut ihmettelemästä tuon
+omituisen intiaanin käyttäytymistä. Hänen temppujaan ei voitu juuri
+selittää eikä ymmärtää, mutta niiden aiheuttamat tulokset olivat aina
+hämmästyttävät. Gale ei ollut milloinkaan ennen nähnyt hevosten
+seisovan niin hiljaa kuin nyt. Ne eivät kuopineet eivätkä purreet
+kuolaimiaan, eivät heitelleet päätään eivätkä vapisuttaneet satulaansa
+eivätkä kuormiaan ja olivat muutenkin aivan ääneti. Näytti aivan siltä
+kuin intiaanin hiljaisuus olisi tarttunut niihinkin.
+
+Yaqui katosi varjoihin yhtä äänettömästi kuin hän olisi ollut osa
+niistä. Pimeys nieli hänet. Hän lähti samaan suuntaan kuin tiekin vei.
+Gale arvaili, aikoiko yaqui opastaa matkueen jotenkin kapinallisten
+vahtien ohi. Ladd oli kumartunut niin alas kuin suinkin kääntäen
+korvansa tiehen päin. Jimin pitkä kaula oli kaaressa kuin kuuntelevan
+hirven. Gale kuunteli myöskin ja hitaiden hiljaisten hetkien kuluessa
+vapautui hänen kuulonsa yhä enemmän jännityksestä. Hän kuuli Blanco
+solin hengityksen ja oman sydämensä sykinnän, apilaan silkinhienon
+kahinan ja epäselvästi kuuluvan kaukaisen äänen, joka oli kuin
+eksynyttä kaikua. Sitten oli hän kuulevinaan hiljaista huminaa, joka
+oli niin heikkoa, ettei hän tiennyt, miksi hän sitä nimittäisikään.
+Sitten seurasi pitkä ja hiljainen hetki.
+
+Yaqui ilmestyi takaisin yhtä hiljaa kuin hän oli poistunutkin. Hän oli
+kai sittenkin varjojen osa, mutta hän oli tullut kuitenkin takaisin.
+Hän läksi tielle taluttaen Diabloa. Valkoinen juova alkoi jälleen
+hitaasti liikkua. Gale jäi hieman jälkeen. Harvojen pensaitten peittämä
+rinne vietti loivasti Forlorn Riverin syvään, leveään uomaan. Blanco
+sol astui muutamia askelia syrjään tieltä. Katsoen tarkasti maahan
+huomasi Gale kolme esinettä: valkoisen sombreron, huopapeitteen ja
+erään suullaan makaavan meksikolaisen. Yaqui oli hiipinyt tuon vahdin
+kimppuun kuin hiljainen kuoleman tuuli. Erämaan arosusi ulvoi ja tuo
+villi huuto soveltui hyvin pimeyteen ja yaquin tekoon.
+
+Kun he olivat saapuneet joen törmän tummaan varjoon, pysähtyi yaqui
+jälleen ja katosi yhtä äänettömästi kuin äskenkin. Galesta näytti kuin
+intiaani olisi lähtenyt kulkemaan joen valkoiselta näyttävän
+hiekkapohjan poikki, jonka muutamat kivet kuvastuivat harmaina ja jonka
+vastakkaisen rannan tummempi juova oli näkyvissä. Mutta hän katosi ja
+oli mahdotonta sanoa, menikö hän sitä vaiko tätä tietä. Hetket
+kuluivat. Hevoset olivat kohottaneet päänsä pystyyn, katsoivat
+leimuaviin nuotioihin ja kuuntelivat. Tämä kaikki värisytti Galea --
+hiljaisuus, pako ja tuo ihmeellinen intiaani hiipimässä tuomion hitain
+välttämättömyyksin toisen vahdin kimppuun. Kului tunti ja Galesta
+tuntui kuin hän olisi tullut kuuroksi. Maailmassa ei tuntunut olevan
+enää ääniä ollenkaan. Erämaa oli yhtä hiljainen kuin pimeäkin. Mutta
+sitten palasi tuo sama omituinen muutos Galen jännittyneeseen kuuloon,
+jonkunlainen keskeytys, väliaika ja tärinä, mutta tällä kertaa voi hän
+antaa tuolle äänelle nimenkin. Se voi olla tuulen huminaa tahi kaukana
+olevan suden ulvontaakin, mutta Gale kuvitteli sitä toisen vahdin
+kuolinkorinaksi tahi tuoksi yaquin tahdottomaksi omituiseksi
+huudahdukseksi. Blanco solin koko suuri ruumis värisi, ja silloin oli
+Gale varma, ettei ääni ollut kuvittelua.
+
+Tämä varmuus painoi Galen mieleen paon luonteen kerta kaikkiaan. Yaqui
+hallitsi sekä hevosia että paimenia. Thorne ja Mercedes olivat kuin
+lumottuja. Intiaanin omituinen hiljaisuus ja hänen salaperäiset
+voimansa olivat käsittämättömät, kun niitä verrattiin hänen hitaaseen,
+varmaan ja armottomaan toimintaansa. Jos hän niin hallitsi noita muita,
+niin oli Gale vielä enemmän hänen vallassaan, hän täytti Galen kaikki
+ajatukset ja ennusti tämän paon villiä ja peloittavaa tulevaisuutta.
+Jos Rojaksessa olivat ruumiillistuneet orjan viha ja intohimot ja
+tuhannen vuoden kuluessa saadut ruoskaniskut, oli erämaan pimeys,
+julmuus, auringon paahtama valkoinen veri, hurjuus ja surullisuus
+yhtyneet yaquin luonteeseen.
+
+Äkkiä ilmestyi intiaani näkyviin pimeästä. Hän hyppäsi Diablon satulaan
+ja ohjasi kulkunsa joen poikki. Kerran vielä ojentautui tuo valkoisten
+varjojen muodostama juova. Pehmeä hiekka vaimensi kaikki äänet
+kokonaan. Leimuavat nuotiot katosivat läntisen joentörmän taakse. Yaqui
+opasti heidät pajukkoon, jolloin kuului lehtien hiljaista kahinaa, ja
+sitten mesquite-pensaikkoon, jolloin kuului heikkoa oksien ritinää.
+Leimuavat nuotiot ilmestyivät jälleen näkyviin, ja saguaroin
+eriskummaiset rungot häämöittivät epäselvästi pimeästä. Gale katseli
+tarkasti tielle ja huomasikin äkkiä erään kaktuksen juurelle
+ojentautuneen, suullaan makaavan huopapeitteeseen kääriytyneen olennon,
+jolla oli karbiini toisessa kädessä ja hehkuva savuke toisessa.
+
+Tämä valkoisten hevosten muodostama ratsasjoukkue sivuutti nuotiot noin
+viidensadan metrin päässä kapinallisten leiristä huolimatta siitä, että
+tulien ympärillä liikkuvat miehet olivat selvästi näkyvissä. Pehmeästi
+hiekkaan painuvien kavioiden kapse, metallin hiljainen kilahtelu
+piikkejä vasten ja hevosten hiljainen säännöllinen hengitys olivat
+pakolaisten aiheuttamat ainoat äänet, joita ei olisi voitu kuulla
+sadankaan metrin päähän. Silloin tällöin katosivat valot kokonaan,
+tulivat hämärämmiksi ja lepattavammiksi, kunnes ne lopulta hävisivät
+kokonaan näkyvistä. Beldingin nopeat ja väsymättömät juoksijat olivat
+edellä, ja erämaa avautui niille laajana, pimeänä ja autiona. Rojas oli
+kapinallisineen kaukana jäljessä syöden, juoden ja huolehtimatta
+mistään. Synkät varjot haihtuivat Galen mielestä. Hän luotti nyt
+täydellisesti yaquiin. Belding kuunteli joen toisella rannalla ja tiesi
+jo luultavasti heidän päässeen pakoon. Sitten hän kertoo huomionsa
+Nellille ja kätkee tytön huolellisesti. Yhtä paljon kuin Gale oli
+uskonut tämän erämaan matkan vaivoihin, verenvuodatukseen ja tuskiin,
+yhtä paljon hän luotti Mercedeksen lopulliseen vapautumiseen ja onneen,
+ja omaan palaamiseensa tytön luo, joka oli tullut hänelle rakkaammaksi
+kuin elämä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun yaqui pysähtyi Papago Wellin kosteikkoon, karkoitti juuri rusottava
+aurinko kylmän, harmaan aamusumun. Sitten kuin hevoset oli juotettu,
+vietiin ne uomaan syömään ruohoa. Kuormat ja satulat irroitettiin
+niiden selästä. Mercedes oli viluissaan, jäykistynyt ja väsynyt, mutta
+onnellinen. Kun Gale katsoi häneen, lämpeni hänen sydämensä.
+Mercedeksen silmissä oli kyllä vieläkin pelkoa, mutta se alkoi jo
+haihtua toivon, rohkeuden, hänen paimenia ja yaquia kohtaan tuntemansa
+myötätunnon ja Thornea kohtaan tuntemansa kuvaamattoman rakkauden
+tieltä. Jim Lash huomautti, miten helposti he olivat suoriutuneet
+kapinallisista.
+
+"Varmasti lähtevät he ajamaan meitä takaa", sanoi Ladd.
+
+He sytyttivät nuotion, keittivät ja söivät. Yaqui sanoi sitten vain:
+"Nukkukaa!" Huopapeitteet laitettiin hiekalle. Mercedes nojautui
+Thornen olkapäähän ja vaipui syvään uneen. Jännitys valvotti kumminkin
+Thornea. Molemmat paimenet torkkuivat nuotion ääressä. Gale oli
+vahdissa yaquin kanssa. Aurinko alkoi nousta korkeammalle ja
+sarastuksen jäinen sumu haihtui pois. Kaniinit heiluttelivat
+pumpulihäntiään mesquite-pensaitten juurilla. Gale kiipesi uoman törmän
+kallioiselle laelle ja siellä hän istui katsellen takaisinpäin
+penikulmien päässä näkyvälle taivaanrannalle.
+
+Hänen silmiensä eteen levisi viettävä, aaltoileva, kuoppainen ja
+juovainen aamuauringon punertama erämaa, jonka kaktuskentät ja
+selvemmin näkyvät mesquite-pensaikot kimaltelivat valossa. Nimettömät
+vuoret rikkoivat itäisen taivaanrannan kohottaen korkealle jylhiä ja
+komeita huippujaan, joiden rinteillä punertavat sumuharsot leijailivat.
+Niiden juurille oli neljänkymmenen penikulman matka, mutta silmä
+arvosteli sen ainakin viideksikymmeneksi. Gale muisteli tyttöä, joka
+oli jäänyt sinne niiden varjoihin.
+
+Yaqui ei päästänyt hevosia erilleen, vaan ajoi ne yhdessä joukossa
+toiselta pieneltä ruohokentältä toiselle. Noin kolmen tunnin kuluttua
+toi hän ne juomaan. Kun hän lähestyi lähdettä, kapusi Gale uomaan
+tähystyspaikastaan, paimenet rupesivat toimimaan ja Mercedeskin heräsi.
+Pian oli matkue jälleen liikkeellä länttä kohti pitkine edellä
+liikkuvine varjoineen. Yaqui kannusti Blanco diablon nopeaan raviin.
+Uoma muuttui vähitellen tasaiseksi erämaaksi, vihreys alkoi muuttua
+harmaaksi ja sitten punaiseksi. Ainoastaan muutamat kaktukset ja
+rapautuneet pengermät peittivät hitaasti kohoavan jyrkänteen rinteitä.
+Yaqui sovitti hevosensa vauhdin maanlaadun mukaan, ja hänen toverinsa
+hyväksyivät kulun nopeuden. Laukkaaminen muuttui usein juoksuksi, nopea
+käveleminen hitaaksi kiipeämiseksi ja pitkiksi kierroiksi, ja niin
+jatkettiin penikulmittain ylös ja alas, mutta aina kumminkin eteenpäin.
+Aurinko paahtoi kuumasti. Lämmennyt ilma kohosi ylemmäksi ja lännestä
+syöksyvät ilmavirrat pyyhkivät matalaa ja kovasti hedelmätöntä maata.
+Kaukaa etäisyydestä näkyvälle taivaanrannalle olivat suuret tomupatsaat
+kokoutuneet kuin jono sienen muotoisia keltaisia pilviä.
+
+Yaqui oli ainoa pakolaisista, joka ei milloinkaan katsonut taakseen.
+Mercedes teki sen useimmin. Gale tunsi, mistä se johtui, voimatta olla
+katsomatta itsekään. Mutta se oli kumminkin turhaa etsimistä. Sillä
+takana olevasta erämaasta kohosi tuhansia valkoisia ja keltaisia
+tomupilviä, joista jokainen voi olla hevosten kavioiden synnyttämä.
+Gale tunsi, että silloin kun yaqui katsoo taakseen lähdettä ja sen
+takaa siintävää tasankoa kohti, ei se tapahdu suotta. Kun auringon
+suurin kuumuus oli haihtunut ja tuuli tyyntynyt, katseli yaqui tien
+korkeimmalta kohdalta tarkasti länttä kohti. Auringonlaskuun ei ollut
+enää pitkälti, ja tuolla paljaassa laikallisessa laaksossa olivat
+Coyote Tankit, ainoa lähde Papago Wellin ja Sonoyta-kosteikon välillä.
+Gale tarkasteli kaukoputkellaan ja ilmoitti yaquille, ettei hän
+huomannut savua eikä muutakaan merkkiä elämästä, mutta intiaani ei
+kääntänyt kumminkaan haukankatsettaan etäisistä paikoista, vaan
+tuijotti sinnepäin kiinteästi. Tuntui kuin hänen silmänsä eivät olisi
+voineet saada selville, mitä järki, viekkaus, ounastus tahi ehkä
+aavistus ilmaisivat hänelle olevan siellä. Äkkiä löysi yaqui muutamasta
+suojaisesta paikasta, jossa ei lentohiekka ollut peittänyt tietä,
+hevosten jälkiä. Teräskenkäisten kavioiden merkit viittasivat länteen
+päin. Muudan pohjoisesta päin tuleva tie yhtyi tässä toiseen. Gale
+luuli jälkiä päivän tahi parin vanhoiksi, Ladd päivän, mutta intiaani
+pudisti päätään.
+
+Kauemmaksi ei menty. Yaqui kääntyi etelää kohti ratsastaen hitaasti ja
+kiiveten lopulta erään rapautuneen harjanteen korkealle laelle. Sinne
+hän pysähdytti hevosensa ja odotti. Kukaan ei kysynyt häneltä mitään.
+Paimenet laskeutuivat maahan ojennellakseen sääriään ja Mercedes
+nostettiin eräälle kalliolle lepäämään. Thorne oli vähitellen
+mukautunut erämaan hiljaisuuteen. Hän sanoi vain silloin tällöin sanan
+Galelle ja kuiskasi joskus jotakin Mercedekselle. Gale luuli ystävänsä
+pian oppivan huomaamaan, että erämaassa matkustaessa puhuminen supistui
+muutamiin tervehdyksiin, pariin kolmeen sanaan, jotka ilmaisivat jonkun
+toverin läsnäolon, muutamiin lyhyihin määräyksiin vuorokauden töistä ja
+ehkä ankaraan käskyyn tahi hiljaiseen kutsuun hevoselle.
+
+Aurinko laskeutui ja kullanväriset rusottavat pilvet muuttuivat
+sinisiksi ja tummenivat sitten, kunnes hämärä laskeutui laaksoon.
+Ainoastaan vuorten huiput, jotka pykälöitsivät lähemmän ja etäisemmän
+taivaanrannan, näkyivät selvästi. Pimeys lähestyi ja kirkkaasti näkyvät
+kukkulat katosivat sumuun. Hevoset tömistelivät päästäkseen liikkeelle.
+
+"Paha!" huudahti yaqui.
+
+Hän ei viitannut kädellään, vaan hänen kaulansa ojentui ja silmät
+tuijottivat tarkasti tummaan pilkkuun, joka näytti Coyote Tankien
+paikan.
+
+"Jim, näetkö mitään?" kysyi Ladd.
+
+"En, mutta varmasti huomaa hän jotakin."
+
+Pimeys lisäytyi vähitellen, kunnes yö kietoi laakson syvimmän osan
+vaippaansa.
+
+Silloin suoristautui Ladd nopeasti, meni hevosensa luo ja mumisi
+jotakin.
+
+"Luullakseni olet oikeassa", sanoi Lash, mutta hänen tyyni ja lempeä
+äänensä oli kerrankin muuttunut. Se kuulosti nyt käheältä.
+
+Gale, vaikka hänellä olikin terävä näkö, oli viimeinen vartijoista
+huomaamaan nuo neulan kärjen kokoiset valopilkut, jotka juuri ja juuri
+voitiin erottaa pimeästä.
+
+"Laddy, ovatko nuo leiritulia?" kysyi hän nopeasti.
+
+"Varmasti, poikaseni."
+
+"Onko niitä montakin?"
+
+Ladd ei vastannut, mutta yaqui kohotti kätensä levittäen sormensa.
+Viisi nuotiota! Suuri joukko vallankumouksellisia tahi rosvoja tahi
+joitakin muita erämaan joukkoja oli leiriytynyt Coyote Tankien luo.
+
+Yaqui istui satulassaan hetkisen liikkumatonna kuin kivi tyynin,
+muuttumattomin ja tunteettomin kasvoin. Sitten hän viittasi oikealla
+kädellään Nimettömille vuorille päin, joiden korkeimmat himmeästi
+näkyvät huiput katosivat juuri hämärään, ja pudisti päätään. Sen
+jälkeen hän toisti saman vaikuttavan liikkeen Sonoytan kosteikkoon päin
+yhtä synkin ilmein.
+
+Tehtyään sen käänsi hän Diablon pään etelää kohti alkaen laskeutua
+rinnettä tasangolle. Hänen käytöksensä muuttui päättäväiseksi,
+melkeinpä ankaraksi. Ladd ei kysynyt hänen suunnitelmiaan eikä
+Lashkaan. Molemmat paimenet epäröivät kumminkin näyttäen niin
+omituisesti ja synkästi vastahakoisilta, ettei Gale ollut nähnyt heitä
+sellaisessa mielentilassa milloinkaan. Rosvot olivat kyllä yhtä
+peloittavat kuin Rojaskin ja Camino del Diablo, mutta tuo laavan ja
+kaktuksien peittämä autio, hylätty ja vedetön Sonoran erämaa
+kauhistutti urhoollisintakin miestä, Gale tunsi rohkeutensa lannistuvan
+ja hänkin epäröi.
+
+"Voi, mihin hän nyt menee?" huudahti Mercedes. Hänen merkitykselliset
+sanansa rikkoivat lumouksen.
+
+"Varmasti, rouva, yaqui on menossa kotiinsa", vastasi Ladd hiljaa. "Ja
+ottaen huomioon vaikeutenne on meidän kiitettävä Jumalaa, että hän
+tietää tien."
+
+He nousivat satulaan ja ratsastivat rinnettä alas pimenevää etelää
+kohti.
+
+Vasta sitten kuin muudan kaktuspensaikko esti yöllisen matkustamisen,
+pysähtyi intiaani viettämään yön kuivalla paikalla, jossa ei ollut
+ruohoa eikä vettä hevosille eikä senkään vertaa risuja, että olisi
+voitu sytyttää tuli ja keittää jotakin. Mercedes kesti vaivat
+ihmeellisesti, mutta hän vaipui kumminkin heti uneen, kun hän oli
+sammuttanut janonsa. Thorne levitti huopapeitteen hänen alleen ja
+peitteli hänet. Sitten he söivät ja joivat. Hevosista oli ainoastaan
+Diablo kärsimätön, mutta sekin oli vain vihainen eikä sillä ollut
+mitään hätää. Blanco sol nuoli Galen kättä ja seisoi kärsivällisesti.
+Monta kertaa ennenkin oli se saanut viettää yönsä vedettä. Yaqui käski
+jälleen miesten nukkua. Ladd sanoi haluavansa vahtia iltayön, mutta
+tavasta, jolla intiaani puisti päätään ja istuutui muutaman kiven
+viereen, voitiin selvästi huomata, että jos Ladd rupeaa valvomaan, ei
+hänen tarvitse olla yksinään. Gale paneutui pitkäkseen kangistunein
+jäsenin ja väsynein silmin. Hän kuuli hevosten hiljaisen tömistelyn ja
+tuulen huminan kaktuksissa, mutta hetken kuluttua ei mitään.
+
+Kun hän heräsi, rupesi hän heti puuhailemaan ja liikkumaan. Aamu ei
+sarastanut vielä ja ilma oli jäätävän kylmä. Yaqui oli löytänyt hieman
+risuja, joista sytytetty tuli riitti lämmittämään heidät ja
+kiehuttamaan aamiaisen. Mercedes ei noussut ennenkuin viime tingassa.
+
+Nouseva aurinko löysi matkustajat satulasta. Kaktuksista muodostunut
+piikkinen aitaus sulki heidät sisäänsä, mutta yaqui löysi kiemurtelevan
+polun, joka, vaikka se olikin mutkainen, johti alituisesti kumminkin
+etelää kohti. Oli ihmeellistä katsella, miten hän ohjasi Diablon
+piikkisten pensaitten välitse suojellen sekä hevosen että itsensä
+pistoksilta silloinkin, kun kaktukset pysähdyttivät toiset kokonaan
+repien ja raadellen heitä okaillaan. Tie oli tasainen, matalain
+harjanteitten välitse vievä hiekkainen sola. Joskus saapuivat he
+avonaisille hiekkakentille, kujille ja aukioille, joskus taasen okaisia
+päärynäpuita, suuria leveäoksaisia _ocatilloja_ ja kimpuissa kasvavia
+_bisnageja_ täynnä oleville kummuille. Päivästä tuli kuuma ja kuiva.
+Hyvältä tuoksuva tuuli puhalsi solassa. Kaktukset ojentelivat punaisia,
+keltaisia ja sinertäviä kukkiaan. Suloinen, vaalea _ajo_-lilja kaunisti
+varjoisia nurkkia.
+
+Ratsastettuaan kymmenen penikulmaa saapuivat he solan päähän, josta
+avautui ihmeellinen näköala, jonkunlainen lehtimajantapainen erämaa,
+jonka pääväri oli vaaleanvihreä, vaikka siinä voitiin huomata
+monenvärisiä muitakin juovia. Se kohosi loivasti matalaa, himmeästi
+näkyvää tummanpunaista laavavyöhykettä kohti, josta kohosi tulivuorten
+huippuja. Seutu oli synkän ja rosoisen näköinen ja yhtä rajaton kuin
+taivaanrantakin.
+
+Yaqui oli vielä epävarma, vaikka hän ei luultavasti ollutkaan
+eksyksissä. Hänen haukansilmänsä etsivät ja tuijottivat kiintyen
+vihdoin lounaaseen, jonne hän sitten ohjasikin hevosensa. Suuret,
+huilunmuotoiset, viisi- ja kuusikymmentä jalkaa korkeat _saguarot_
+kohottivat patsasmaisia runkojaan, ja niiden haarautuvat oksat ja
+pyöreät muodot lisäsivät erämaan kauneutta. Matkustamista vaikeuttivat
+ainoastaan matalat kaktuspensaikot. Mutta niidenkin okaiset rungot
+olivat kauniit.
+
+Harjanteiden välisissä syvänteissä ja oikealle ja vasemmalle päin
+levenevien tasaisten kenttäin yläpuolella kangastukset kimaltelivat,
+leijailivat, himmenivät ja katosivat -- järviä, puita, pilviä,
+ylösalaisin käännettyjä vuoria ja himmeitä valkomuurisia kaupunkeja
+riippui sinertävässä ilmassa.
+
+Keskipäivällä pysähdytti yaqui ratsujoukon. Hän oli valinnut muutaman
+_bisnagi_-kaktuksia kasvavan kentän lepopaikaksi ja äkkiä selvenikin
+muille hänen tarkoituksensa. Pitkällä, suurella veitsellään leikkasi
+hän noiden tynnyrinmuotoisten kasvien päät poikki. Hän kaivoi niistä
+pehmeätä massaa ja alkoi sitten kiven avulla ja käsin survoa syvemmällä
+olevaa massaa mehukkaaksi taikinaksi. Kun hän kaivoi senkin pois, jäi
+pohjalle hieman kylmää vettä, jota sekä he että hevoset mielellään
+joivat. Siten pakotti hän erämaan kuivimmatkin kasvit auttamaan heitä.
+
+Mutta hän ei pysähtynyt pitkäksi ajaksi. Penikulmien leveältä oli
+harmaanviheriöitä huippuisia pengermiä hänen ja tuon rosoisen
+laavavyöhykkeen välillä, jonne hän nähtävästi halusi päästä ennen
+pimeää. Ruvettiin ratsastamaan nopeammin ja suorempaan. Kimaltelevat
+piikit pistelivät ja tarttuivat nahkaan, vaatteihin ja ihoon. Hevoset
+pillastuivat, korskahtelivat, pysähtyivät ja hyppivät, mutta ne
+pakotettiin kumminkin eteenpäin. Ainoastaan Blanco sol, tuo
+kärsivällinen, uurastava ja lannistumaton, ei kaivannut ruoskaa eikä
+kannuksia. Hiekasta kohosi kuumia pölypilviä ja polttavia henkäyksiä.
+Mercedes horjui satulassaan. Thorne antoi hänelle vettä, hautoi hänen
+kasvojaan, tuki häntä ja läksi lopulta Laddin luo, joka otti tytön
+luokseen Torresin leveään selkään. Yaquin horjumaton tarkoitus ja
+rautainen käsivarsi tuntuivat ylpeästä ja itsepäisestä Blanco diablosta
+katkerilta ja vihattavilta. Kerrankin oli Beldingin suuri valkoinen
+paholainen löytänyt herransa. Se tappeli ratsastajaa, kuolaimia,
+suitsia, kaktuksia ja hiekkaa vastaan, mutta kumminkin oli sen pakko
+mennä eteenpäin mutkitellen, kääntyen, kiertäen ja tunkeutuen noiden
+piikkisten kasvien välitse. Iltapäivän puolivälissä alkoi Thornekin
+horjahdella ja sitten, silloin kun kävi se päinsä, auttoi Galen jäntevä
+käsivarsi häntä pysymään satulassa.
+
+Jättiläiskaktuksista alkoi olla enää vain muisto jäljellä. Niiden
+lukumäärä väheni vähenemistään, niiden koko pieneni eikä niissä ollut
+enää haarojakaan. Muutkin kaktuslajit näyttivät saavan taistella
+kovemmin olemassaolonsa puolesta ja niiden välissä olevat hiekka-aukiot
+alkoivat laajentua. Mutta sitten alkoivat nuo pelätyt, kimaltelevat
+_choyat_ näyttää vaaleita, harmaita ja valkoisia runkojaan ylenevällä
+rinteellä. Pyöreälakisia kukkuloita, joiden huiput auringonlasku
+värjäsi kultaisiksi ja juuret tummansinisiksi, ilmestyi väliin
+kätkemään kaukaiset selänteet ja jyrkänteet näkyvistä. Penikulmien
+pituisia punaisia, hyytyneitä laavavirtoja valui kukkulain välitse
+pysähtyäkseen äkkiä rinteitten puoliväliin.
+
+Pakolaiset olivat saapumaisillaan autioon ja palaneeseen maailmaan. Se
+kohosi heidän edessään rajattomana asteittaisena ylänkönä, joka ulottui
+kauas sekä itään että länteen. Vähitellen alkoi hiekka kadota kuonan
+tieltä. Kävellessään vajosivat hevoset nilkkaa myöten. Etummaiset
+panivat liikkeelle suuria pilviä hienoa tomua niin että miehet yskivät
+ja hevoset korskuivat. Suuret ja pyöreät kukkulat olivat tasaiset ja
+sopusuhtaiset ja sen väriset kuin jos laskeutuva aurinko olisi
+paistanut paljaille tummansinisille rinteille. Aurinko vaipui kumminkin
+vähitellen niiden taakse ja niiden välisistä solista näkyi vain
+punaista laavaa. Matkustajat olivat juuri vuorten rinteitten ja
+kohtisuoran seinämän välissä. Punainen laava näytti virranneen ja
+kovettuneen siihen eilen. Se oli ruosteenväristä, rosoista ja
+särmikästä, täynnä kallioita, kuoppia ja halkeamia, ja joka paikassa
+sen pinnalla kasvoi tuota valkopiikkistä _choyaa_.
+
+Jälleen yllätti hämärä matkustajat, mutta oli kumminkin vielä niin
+valoisaa, että Gale näki kapean penkereen laajenevan leveäksi, syväksi
+aukeamaksi, jossa pahkuraiset ja surkastuneet mesquite-pensaat
+muuttivat tumman värin harmaaksi. Blanco sol, jolla oli tarkin vainu,
+hirnui iloisesti ilmoittaaksensa, että vettä oli läheisyydessä. Monet
+hevoset vastasivat siihen ja paransivat vauhtiaan. Gale tunsi myöskin,
+miten kuiva ilma muuttui vähitellen suloiseksi, kylmäksi ja kosteaksi.
+
+Yaqui kiersi erään laavassa olevan syvennyksen ja valkoisten hevosten
+muodostama jono seurasi häntä. Gale saapui vasta viimeiseksi ja näki
+erään vesilammikon vaalean loistavan pinnan kimaltelevan kauniisti
+hämärässä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavana päivänä ei yaquin armahtamaton hevosten eteenpäin
+kannustaminen ollut enää niin selvästi huomattavissa. Hän ei kyllä
+vitkastellut, mutta hän ei kiiruhtanutkaan. Hän opasti matkuetta
+matalain kuonaharjanteitten välitse, jotka kätkivät ympäröivän seudun
+näkyvistä. Nämä harjanteet muuttuivat vihdoin mustaksi kivikovaksi
+tasangoksi, jonka vasemmalla puolella oli laavavyöhykkeitä ja oikealla
+matala kaktuksia kasvava alanko. Yaqui suuntasi nyt kulkunsa suoraan
+länteen. Gale luuli intiaanin opastavan heidät erään hedelmättömän,
+vulkaanisen ylätasangon ensimmäisen terävähampaisen rinteen juurelle,
+joka muodosti Sonoran erämaan läntisen puoliskon ja ulottui
+Kaliforniaan saakka. Matka oli hidasta eikä se väsyttänyt ratsastajia
+eikä hevosia. Pienet hietikot ja kuivaa ruohoa kasvavat läikät
+muuttivat laavan ja tasangon välisen mustahkon maan harmaankirjavaksi.
+
+Tänä päivänä, jolloin yaquin käytös muuttui, joskaan ei hänen mielensä,
+tapahtui toistenkin matkueen jäsenten mielenlaadussa suuria muutoksia.
+Galen tuntema jonkunlainen sairaalloinen pelko hävisi, pelko, jota hän
+ei ollut tuntenut itsensä vuoksi, vaan Mercedeksen, Nellin, Thornen ja
+paimenten tähden. Jim sai entisen iloisen luonteensa takaisin ja
+käyttäytyi kuin hän olisi ollut vartioimassa valtakunnan rajaa. Laddin
+vaiteliaisuus hävisi ja hänen synkkyytensä muuttui tyyneksi,
+huolettomaksi leikillisyydeksi. Thornessa alettiin huomata yhä enemmän
+jonkunlaista uhmaa. Mutta mielenkiintoisimman muutoksen huomasi Gale
+kumminkin tapahtuneen Mercedeksessä. Hänen eilinen raukeutensa oli
+ollutta ja mennyttä. Hänen jäsenensä olivat kyllä puutuneet ja niin
+kipeät, että hänen oli istuttava sivuittain satulassa, hänen oli
+annettava levähtää ja häntä oli autettava, mutta hän oli kumminkin
+löytänyt jonkunlaisen voima varaston eikä hänen sielullinenkaan tilansa
+ollut samanlainen kuin ennen. Hänen pelkonsa oli haihtunut. Gale näki
+hänessä tapahtuneen saman muutoksen kuin hänessä itsessäänkin muutamien
+päivien erämaassaolon jälkeen. Sekä hän että Mercedes ja kaikki muutkin
+olivat alkaneet mukautua erämaan henkeen, ja enemmänkin, sillä yaquin
+omituinen vaikutus oli kuin kutsu alkuperäisiin oloihin.
+
+Kolmenkymmenen penikulman taival helposti kuljettavaa matkaa toi
+pakolaiset toiselle lähteelle, joka oli kuin laavan jyrkän laidan alla
+oleva pieni, pyöreä tasku. Sen ympärillä kasvoi hieman lyhyttä
+vaalennutta ruohoa hevosille, mutta siellä ei ollut ollenkaan risuja,
+joista olisi voitu sytyttää nuotio. Sinä iltana puhuivat miehet paljon,
+kyselivät ja vastailivat, punnitsivat mahdollisuuksia, epäilivät ja
+toivoivat vakaumuksestaan huolimatta. Mutta intiaani, joka yksin olisi
+voinut ilmoittaa missä he olivat, mihin he olivat matkalla ja millaiset
+heidän pakomahdollisuutensa olivat, säilytti tyyneytensä sanomatta
+mitään. Gale valvoi ilta-, Ladd keski- ja Lash aamuyön.
+
+Päivä valkeni rusottavana ja kirkkaana, mutta kylmänä kuin jää.
+Kaikkien oli voimisteltava hetkinen verryttääkseen kohmettuneita
+käsiään ja jalkojaan. Mercedes söi aamiaisensa huopapeitteihinsä
+kääriytyneenä. Mutta sillä aikaa kuin kuormat kiinnitettiin hevosten
+selkään, käveli hän edestakaisin hieroen käsiään ja lämmittäen
+korviaan. Thornen silmät kääntyivät häneen alituisesti ja paimenet
+tarkastelivat häntä salaa. Yaqui katsoi häneen harvoin, mutta kun hän
+käänsi silmänsä häneen, näyttivät hänen omituiset, jäykät ja
+ilmeettömät kasvonsa olevan vääntymäisillään hymyyn. Mutta se ei
+tapahtunut kuitenkaan milloinkaan. Gale hämmästyi huomatessaan, miten
+usein hänen omakin katseensa kiintyi tuohon solakkaan, tummaan ja
+kauniiseen espanjattareen. Hän arvaili ensin, aiheuttiko tytön kauneus
+sen, mutta sitten hän luuli sen johtuvan jostakin muusta. Mercedes oli
+nainen. Hän edusti heidän joukossaan jotakin sellaista, jota kaikkien
+rotujen miehet olivat tuhansien vuosien kuluessa halunneet katsella ja
+omistaa, kunnioittaa ja turmella, ja joiden puolesta he aina olivat
+halunneet taistella ja kuolla.
+
+Sen päivän matkan merkityksellisin tapaus oli, että yaqui erotti
+kuormista erilleen yhden huopapeitteen, repi sen palasiksi ja sitoi
+niillä hevosten jalat. Oltiin siis tulossa kauheille _choya_-kentille
+ja särmäisille laavavirroille. Tuntui vieläkin merkillisemmältä, ettei
+yaqui noussutkaan Diablon selkään. Mercedes vain sai ratsastaa ja
+muiden oli käveltävä.
+
+Intiaani ohjasi kulkunsa erääseen laavavirtojen väliseen harmaaseen
+aukkoon. Laavakerros oli noin kolmekymmentä jalkaa paksu, mureneva ja
+rosoisempi kuin mikään muu aine maailmassa. Aukon päästä, jossa pari
+laavavirtaa yhtyi, läksi kapea halkeama nousemaan ylemmäksi. Gale
+huomasi sen pohjalla joskus maailmassa kuljetun tien himmeät
+ääriviivat. Sitä ei voitu ollenkaan huomata vierestä, vaan hänen oli
+katsottava kauas etäisyyteen nähdäkseen sen epäselvän uran. Yaqui
+talutti Diablon sille, ja nyt alkoi hidas, voimia kysyvä, vaivalloinen
+ja tuskallinen matka.
+
+Kun he saapuivat tämän laavakerroksen huipulle, näki Gale laajan,
+aution mustanpunaisen kentän jatkuvan etäisyyteen ja murtuvan
+miljooniin harjanteihin, huippuihin ja uriin, kohoavan eteen- ja
+ylöspäin ja muodostavan hammastettuja, matalia kumpuja, kukkuloita ja
+huippuja, jotka ylenivät vähitellen korkeammiksi, jylhiksi jyrkänteiksi
+ja kauempaa himmeästi näkyviksi utuisensinisiksi vuoriksi.
+
+Sitten ei hänellä ollut enää aikaa katsella sinne päin. Säilyttääkseen
+jalansijansa ja suojellakseen hevostaan oli hänen pantava kaikki
+tarmonsa ja tarkkaavaisuutensa liikkeelle. Suunnan sai hän selville
+muiden hevosten jättämistä jäljistä ja hänen oli vain seurattava niitä.
+Mutta ei mikään olisi voinut olla vaikeampaa. Laavan rapautunut pinta
+oli samalla kertaa sekä mitä rosoisinta, kovinta, ilkeintä, julminta
+että petollisinta maata kuljettavaksi.
+
+Se oli yleensä haurasta, vaikka siinä olikin niin kovia ja teräviä
+kohtia kuin veitsen terä, rosoista ja karheaa, mutta kumminkin joskus
+niin liukasta kuin jää. Jos siinä oli jalankaan levyinen tasainen
+kohta, murtui se kumminkin heti hevosen kavioiden alla, lukuunottamatta
+sitä, että se muutenkin oli uurteista, kuoppaista, kivistä, harjuista
+ja kuhmuista tasankoa, joka muistutti suunnatonta ja suurenmoista
+tiiltä. Se oli aikoinaan ollut kiehuva, poreileva ja räiskyvä sula
+piikivivirta, joka kovettuessaan oli muodostanut pinnalleen miljoonia
+teräviä särmiä. Väriltään oli se synkän-, tumman- ja vihaisenpunainen,
+jota ei voitu verrata mihinkään muuhun punaiseen ja joka pani silmät
+verestämään. Miljoonat pienet syvänteet katosivat syviin kuiluihin ja
+reikiin, joiden pohjat olivat niin louhikkoiset ja kiviset, ettei niitä
+voitu verrata mihinkään.
+
+Pakolaisten matka edistyi hitaasti. He kulkivat varovaisesti ja
+kaarrellen sinne tänne tien monien mutkien mukaan kiiveten syvänteiden,
+joita ei voitu karttaa, reunoille ja laskeutuen taasen niihin ja
+kiertäen alituisesti eteensattuvia kuoppia. Heidän matkansa oli niin
+takaisin päin kaartuvaa, etteivät he keskipäivän tienoissa olleet
+nähtävästi päässeet kuin vähän matkaa laavarinnettä ylöspäin.
+
+Jos kulkeminen oli vaivalloista heille, oli se vielä vaivalloisempaa
+hevosille. Blanco diablo ei välittänyt enää yaquinkaan kehoituksista.
+Se vikuroi, hyppi, puri ja potki. Yaquin oli vedettävä ja lyötävä sitä
+saadakseen sen kulkemaan pahimpien paikkojen poikki. Mercedeksen
+hevonen oli usein heittää hänet satulasta ja hänet oli lopulta
+nostettava Blanco solin selkään. Mutta valkoinen juoksija korskui
+silloin vastustavasti ja taivutti vasta sitten kuin se kuuli Galen
+ankaran käskyn jalon kaulansa etsiäkseen laavasta jalansijoja, jotka
+eivät pettäneet.
+
+Vaikka laava aiheuttikin Galelle työtä, vaivoja ja tuskia, vihasi hän
+kumminkin enemmän _choyaa_. Kuta kauemmaksi he pääsivät, sitä mukaa
+lisäytyivät nämäkin kasvit ja tulivat suuremmiksi. Laavan pinnalla oli
+kaikkialla pieniä pyöreitä läikkiä, jotka kimaltelivat kuin kuurainen
+maa. Ja jokaisen tiellä ja sen vieressä kasvavan _choyan_ alla oli
+noita pudonneita pahkuroita, jotka olivat kuin piikkisiä pieniä
+kuuraisia männyn käpyjä. Oli melkein mahdotonta olla aina varuillaan
+niiden suhteen, ja kun Gale astui jonkun päälle, tunkeutuivat sen
+teräskovat piikit useimmiten nahan läpi lihaan. Hän uskoi jo melkein
+tosiksi kuulemansa erämaan matkustajien puheet, että _choya_ on elävä,
+joka hyökkää pelkäämättä miesten ja hevosten kimppuun. Varmaa kumminkin
+oli, että silloin kun hän sivuutti jonkun kiinnittämättä huomiotaan
+siihen väistääkseen sen, lävisti se hänen säärystimensä ja pysähdytti
+terävillä piikeillään hänet siihen paikkaan. Sen aiheuttama tuska oli
+melkein sietämätön, sillä sitä ei voitu verrata mihinkään muuhun. Se
+poltti, pisti, kirveli ja tuntui melkein jäädyttävän loukkautuneen
+jäsenen, tehden sen aivan käyttökelvottomaksi vähäksi ajaksi. Hän puri
+kieltään voidakseen olla huutamatta, hiki valui hänestä virtanaan ja
+hän tuli aivan kuin sairaaksi.
+
+Mutta äärettömästi paljon tuskallisemmat olivat _choyat_ hevosille kuin
+ihmisille. Tuon myrkyllisen kaktuksen väkäisten piikkien pistoksia ei
+Blanco solkaan voinut sietää. Monta kertaa tänä päivänä, ennenkuin se
+rupesi kuljettamaan Mercedestä, oli se korskahdellut hurjasti ja
+seisonut sitten vapisten kunnes Gale oli poiminut katkenneet piikit
+pois sen jäntevistä jaloista. Mutta sitten kuin Mercedes oli nostettu
+sen selkään, koetti Gale varoa tarkasti, etteivät piikit pistäneet
+sitä.
+
+Iltapäivä kului, kuten aamupäiväkin, loppumattomassa kiertelemisessä,
+kaartelemisessa ja kiipeilemisessä tuota vaikeata tietä pitkin. Gale
+näki monta lähdettä, joista useimmat olivat kuivuneet, mutta muutamat
+sisälsivät vielä vettä, joka oli kokoutunut niihin sadeajan kuluessa.
+Pieniä, rumia ja pahkuraisia pensaita, joita ei juuri voitu uskoa
+mesquiteiksi, kasvoi niiden kuoppien läheisyydessä. Muutamissa
+paikoissa oli vielä niiden lisäksi surkastuneita piikkisiä
+päärynäpuitakin. Ruohoa ei kumminkaan kasvanut missään, sillä tuossa
+kovassa maassa eivät menestyneet muut kukat kuin _choyat_.
+
+Oli jo pimeä, kun matkustajat laskeutuivat satuloista muutaman esiin
+pistävän laavakielekkeen alla olevan lähteen luona. Päivä oli
+todellakin ollut rasittava. Hevoset joivat kyllikseen ja seisoivat
+sitten kärsivällisesti riippuvin päin. Nälkä ja jano tyydytettiin, ja
+lämmin nuotio ilahdutti väsyneitä ja helläjalkaisia pakolaisia. Yaqui
+sanoi: "Nukkukaa!" ja niin kului sekin yö.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavana aamuna, kun he olivat kulkeneet noin kymmenen penikulmaa
+loivasti ylenevää laavarinnettä eteenpäin, kiintyi Galen huomio
+hetkeksi muualle kuin tiehen, josta hän oli tarkkaavaisesti hakenut
+vähemmän kuoppaisia paikkoja.
+
+"Dick, miksi katselee yaqui taakseen?" kysyi Mercedes.
+
+"Katseleeko hän?" kysyi Gale hämmästyneenä takaisin.
+
+"Aina hetken kuluttua", vastasi Mercedes.
+
+Gale oli matkueen viimeinen, sillä hän halusi Mercedeksen vuoksi
+käyttää niin paljon kuin suinkin hyväkseen tallattua tietä. Yaqui
+talutti Diabloa ja kiersi juuri erästä halkeamaa. Hänen päänsä oli
+kumarruksissa, kun hän käveli hitaasti ja pysähdellen laavalla. Gale
+kääntyi katsomaan taakseen ensimmäisen kerran moneen päivään. Erämaan
+mahtava alempaa siintävä syvennys oli täynnä leveitä punaisia,
+viheriöitä ja harmaita juovia, jotka ulottuivat taivaanrannalla
+näkyviin purppuraisiin huippuihin asti. Se oli niin autio ja mahtava,
+ettei sen pieniä erikoisuuksia voitu erottaa. Hän uskoi tietysti
+Rojaksen ajavan heitä takaa, mutta hänestä tuntui mielettömältä hakea
+roistoa tuolta kaaoksesta.
+
+Yaqui jatkoi kulkuaan ja Gale kiinnitti usein huomionsa työstään
+häneen. Äkkiä näki hän intiaanin pysähtyvän, kääntyvän ja katsovan
+taakseen. Ladd teki samoin, sitten Jim ja viimeiseksi Thorne. Galekaan
+ei voinut vastustaa haluaan. Sitten hän usein antoi Blanco solin levätä
+ja katsoi taakseen sillä aikaa. Hänellä oli kyllä kaukoputki mukanaan,
+mutta hän ei käyttänyt sitä.
+
+"Rojas ajaa kai meitä takaa", sanoi Mercedes.
+
+Gale katsoi häneen hämmästyneenä. Hänen äänensä sointu oli ollut
+epämääräinen. Jos siinä oli ollut pelkoa, ei hän ollut sitä kumminkaan
+huomannut. Mercedes katsoi taakseen värikkäälle rinteelle, ja jokin
+hänessä, ehkä tuo hänen kauniitten silmiensä haukkamainen, kiinteä
+katse, muistutti yaquia.
+
+Seuraavan tunnin kuluessa katsoi intiaani monta kertaa taakseen ja
+hänen toverinsa seurasivat hänen esimerkkiään. Oli keskipäivä, aurinko
+paistoi kuumasti ja laava säteili lämpöä, kun yaqui pysähtyi lepäämään.
+Eristetty, suojainen paikka sijaitsi muutaman laavakielekkeen juurella,
+joka sen muodosta päättäen oli kuin joku kallioniemi. Hevoset
+kokoutuivat yhteen joukkoon riippuvin päin. Paimenet aikoivat juuri
+irroittaa satulat ja kuormat niiden selästä, kun yaqui kielsi heitä
+sitä tekemästä.
+
+Hän kiinnitti liikkumattomat, säteilevät silmänsä loivasti alenevaan
+rinteeseen, mutta ei näyttänyt katsovan kauaksi.
+
+Äkkiä hän päästi tuon omituisen huutonsa, jota Gale luuli tahdottomaksi
+tahi jonkunlaiseksi hänen heimonsa erikoiseksi tunteitten ilmaisuksi.
+Sitä ei voitu ymmärtää, mutta ei kukaan olisi voinut epäillä
+sen mahtia. Hän viittasi laavarinteelle, viittasi sormellaan,
+käsivarrellaan, niskallaan ja päällään -- hänen koko ruumiinsa oli
+kääntynyt vaistomaisesti samaan suuntaan. Hänen koko olemuksensa näytti
+ensin jännittyneen ja sitten jäätyneen. Hänen asentoaan ei olisi voitu
+ymmärtää väärin, vaikka hänen kasvojensa ilme ei ollutkaan muuttunut.
+Gale ei ollutkaan huomannut intiaanin pronssinväristen kasvojen
+menettävän tyyneyttään. Niissä olivat hänen jalkainsa alla olevan
+laavan väri, kovuus ja ominaisuudet.
+
+"Varmasti hän näkee jotakin", sanoi Ladd. "Mutta minulla on huonot
+silmät."
+
+"En minäkään ole varma omistani", sanoi Jim, "mutta olen kumminkin
+näkevinäni tuolla alhaalla epäselvän, liikkuvan juovan."
+
+Seisoessaan Mercedeksen vieressä, joka tuijotti liikkumatonna
+rinteelle, katsoi Thorne innokkaasti myöskin sinne päin. Gale katsoi
+katsomistaan, kunnes hänen silmiään rupesi pakottamaan. Sitten hän
+kaivoi kaukoputkensa esille Solin satulan laukusta.
+
+Laavarinteellä ei näyttänyt olevan muuta kuin noita auringonpaisteessa
+kimaltelevia _choya_-kaktuksia. Gale kuljetti kaukoputkeaan hitaasti
+edestakaisin ja huomasikin lopulta paljon lähempänä kuin hän oli
+luullutkaan valkoisen- ja mustankirjavan jonon miehiä ja hevosia.
+Sanomatta sanaakaan ojensi hän kaukoputken Laddille. Tämä otti sen ja
+mumisi itsekseen:
+
+"Linnuntietä ovat he meistä vielä noin viidentoista penikulman päässä.
+Jim, luullakseni on tietä myöten sinne pari kertaa pitempi matka tahi
+enemmänkin."
+
+Jim katsoi ja vastasi: "Olemme varmasti vuorokauden matkan edellä."
+
+"Rojasko sieltä tulee?" kysyi Thorne jäykistynein huulin.
+
+"Niin, Thorne, ja hänellä on mukanaan hieman toistakymmentä miestä",
+vastasi Gale katsoen Mercedekseen.
+
+Tyttö oli muuttunut. Hän oli kuin keskiaikainen prinsessa, jossa olivat
+ruumillistuneet sen aikakauden voima ja intohimot, hengittäen kostoa,
+sammumatonta vihaa ja sisäisen kiihtymyksen synnyttämää intoa. Jos
+hänen kauneutensa oli ollutkin ihmeellinen hänen avuttomuutensa ja
+muihin turvautumisensa hetkinä, oli se kumminkin nyt, kun hän katsoi
+rinteelle kalpein kasvoin ja vihasta leimuavin silmin, aivan
+ylimaailmallinen.
+
+Gale hengitti syvään. Tunne, joka oli ennustanut takaa-ajon, taistelun
+ja veren vuodattamisen tulevan tapahtumaan täällä synkässä erämaassa,
+palasi nyt kymmenen kertaa voimakkaampana takaisin. Hän näki suonien
+pullistuvan Thornen kasvoissa ja hampaiden pistävän esiin kuin
+murisevalla sudella. Paimenet, jotka olivat usein panneet henkensä
+alttiiksi ja uhmanneet kuolemaa, olivat nyt niin kalpeat, ettei mikään
+pelko olisi voinut muuttaa heidän kasvojaan sellaisiksi. Yaquikin
+kohotti vihdoin kätensä, ei nyrkkiin puristettuna eikä yhdistetyin
+sormin, vaan jännitettynä levälleen kuin kotkan jalka, ja hän heristi
+sitä omituisin hitain liikkein, jotka olivat uhkaavat ja peloittavat.
+
+Nainen pani tässä liikkeelle miesten syvimmät tunteet. Ja voimakkaampi
+heidän haluansa tappaa ja suojella oli tuo hurja viha, joka samalla oli
+rakkautta, tuo entisen orjan pohjaton intohimo. Tuntiessaan koko
+olentonsa jäykistyvän ja jännittyvän ihmetteli Gale sitä, ja kun hän
+läksi jälleen seuraamaan tovereitaan, muisteli hän vielä sitä.
+Beldingin ennustama taistelu oli pian tapahtuva. Millainen ottelu siitä
+tulisikaan! Rojas ratsasti kevyin kuormin ja nopeasti, tullen
+lähemmäksi ja lähemmäksi. Hän oli ostanut miehensä kullalla, suurilla
+lupauksilla ja ehkä tarjoamalla heille sellaisen ylimyksen ruumiin ja
+hengen, jota heidänlaisensa ihmiset suuresti vihasivat. Ja lopuksi oli
+tämä villi asumaton ympäristö, tämä särmäisen laavan ja myrkyllisten
+_choyain_ valloittama erämaa, tämä yksinäinen, jylhä ja peloittava
+maailma, tämä punainen näyttämö synkin ja sopivimmin väritetty paikka
+miesten väliselle suurenmoiselle kamppailulle.
+
+Yaqui ei katsonut enää taakseen eikä Mercedeskään. Mutta toiset
+katsoivat, ja koitti hetki, jolloin Gale näki takaa-ajajien liikkuvan
+jonon paljain silmin.
+
+Ylempänä oleva tasainen laita osoitti, mistä ylätasanko alkaa. Pienissä
+laavassa olevissa kuopissa alkoi näkyä hiekkaa. Ratsujoukko uurasti
+eteen- ja ylöspäin vieläkin hyvin hitaasti. Vihdoin saapui yaqui
+rinteen laelle. Hän nojasi kädellään Blanco diabloon ja molemmat
+näkyivät selvästi taivasta vasten. Paikka oli kuin luotu yaquin
+tähystyspaikaksi. Ja hänen suuri hevosensa, jonka valkoisuus loisti
+auringonpaisteessa, oli kohottanut päänsä villisti ja ylpeästi pystyyn
+harjan ja hännän liehuessa tuulessa. Ryhmä muodosti unhottumattoman
+kuvan. Toiset kiipesivät vielä ylöspäin ja vihdoin talutti Galekin
+Blanco solin viimeisen penkereen huipulle. Kaikki kääntyivät nyt
+katsomaan taakseen punaiselle rinteelle.
+
+Mutta varjot olivat jo alkaneet laskeutua sen ylle eivätkä he enää
+nähneet tuota liikkuvaa jonoa.
+
+Yaqui hyppäsi satulaan ja ohjasi Diablon pois. Muut seurasivat. Gale
+näki, että ylätasankokin oli vain laavan muodostamien matalain,
+särmäisten ympyräin, harjujen, kukkulain, syvänteitten ja pyörteitten
+peittämä autio kenttä. Laava oli siellä tummemmanpunaista kuin
+rinteellä ja kovempaa kuin pii. Muutamin paikoin peittivät hieno hiekka
+ja kuona rosoisen pinnan. Omituisen näköiset kaktukset kilpailivat
+kaikkialle levinneen _choyan_ kanssa elämismahdollisuuksista. Yaqui
+löysi kumminkin sellaisen polun, että hevoset voivat kulkea sitä
+nopeasti.
+
+Tätä verraten helppoa etenemistä ei kestänyt kumminkaan tuntiakaan.
+Sitten opasti yaqui heidät tulivuoren aukkoja täynnä olevaan seutuun.
+Maan pinta näytti pullistuneen ja sitten haljenneen suuriksi ja
+pieniksi aukoiksi, joista toiset olivat matalia ja toiset syviä, mutta
+kaikki punaisia kuin tuli. Yaqui kiersi hyvin lähelle kuiluja, jotka
+ammottivat tien vieressä kohtisuorin seinin, mutta hän näytti kumminkin
+koettavan aina kulkea niiden sivu niin kaukaa kuin mahdollista.
+
+Ylätasanko rupesi nyt viettämään melkoisesti länttä kohti. Gale
+kiinnitti huomionsa etelää kohti jatkuvan laavameren pyöreihin
+maininkeihin ja väreilyyn ja tämän vulkaanisen seudun keskellä oleviin
+keilanmuotoisiin huippuihin. Läntisen rinteen kuoppainen pinta rajoitti
+näköalan, kunnes pakolaiset äkkiä sukelsivat esiin muutamasta
+rosoisesta halkeamasta paikalle, jossa heidän eteensä avautui
+suurenmoinen ja kauhistuttava maisema.
+
+He olivat nyt saapuneet ylätasangon läntisen rinteen korkeimmalle
+kohdalle. Rinne oli niin monta penikulmaa pitkä, että ainoastaan hyvin
+korkealta voitiin sen viettävyys huomata. Yaqui hevosineen seisoi erään
+penikulmia leveän tulivuoren aukon reunalla, aukon, joka oli tuhat
+jalkaa syvä ja jonka punaiset seinät olivat tuon huurteen- ja
+hopeanvärisen _choyan_ peittämät. Äärettömän leveät laavavirrat
+vyöryivät rinnettä alas hävitäkseen lopulta aaltoileviin
+hiekkatöyryihin, jotka rajoittivat näköjään loppumatonta sinistä merta,
+Kalifornian lahtea. Sen takaa näkyi himmeitä, korkeita vuoria, joiden
+yläpuolella kellui veripunainen laskeutuva aurinko. Se kultasi koko
+tämän hedelmättömän aution seudun tuhoaennustavalla valollaan.
+
+Galesta ja ehkä muistakin tuntui silloin hyvin omituiselta katsella,
+miten heidän oppaansa talutti Diablon sileälle ja kuluneelle, tuon
+kauhistuttavan aukon laitaa pitkin kulkevalle tielle. Dick katsoi
+tuonne punaiseen ammottavaan pataan, joka oli kuin helvetti.
+Vastakkaisen seinän mustahkot kalliot olivat sinisen savumaisen udun
+peitossa. Täällä oli yaqui kuin kotonaan. Hän liikkui ja oli sen
+näköinen kuin hän vihdoinkin olisi saapunut syntymäseuduilleen. Gale
+näki hänen pysähtyvän ja katsovan tuon ammottavan tyhjyyden yli lahtea
+kohti.
+
+Hän aavisti, että jossakin tämän helvetinkuilun laidalla yaqui asettuu
+viimeiseen vastarintaan, ja katsahdettuaan vain kerran intiaanin
+omituisiin tutkimattomiin silmiin oli hän jo näkevinään heitä
+takaa-ajavan Rojaksen tuomion täytäntöönpanon.
+
+
+
+
+XII.
+
+HELVETINKUILU.
+
+
+Tie kulki muutaman, aukon laidassa olevan äärettömän suuren kuilun
+reunaa ja sitten alemmaksi ja alemmaksi punaseinäiseen siniutuiseen
+sokkeloon.
+
+Kierrettyään erään terävän kulmauksen hämmästyi Gale äkkiä
+huomatessaan, että halkeama vietti ja leveni laaksoksi. Se oli niin
+viheriä, suloinen ja kaunis tämän jylhän punaisen ympäristön keskellä,
+että Gale tuskin uskoi silmiään. Blanco sol hirnui iloisesti
+vainutessaan vettä. Sitten Gale huomasi suuren reiän, jonkunlaisen
+syvänteen tuossa kimaltelevassa laavassa, tumman, kylmän ja varjoisan
+lähteen. Oli selvää, että sadeaikana vesi virtasi laaksoon. Hieno,
+punertava hiekka peitti maanpinnan, josta tunkeutui runsaasti esiin
+pitkää viheriää ruohoa. Laaksossa kasvoi mesquite-pensaita ja _palo
+verdejä_, joiden lukumäärä lisäytyi vähitellen niin, että ne
+muodostivat näköalaa peittäviä tiheikköjä.
+
+"Tämä on varmasti enemmän kuin odotinkaan!" huudahti Ladd. "Mikä
+verraton lymypaikka! Voimme piiloutua tänne pitkiksi ajoiksi. Pojat,
+näin vuoristolampaita, noita oikeita vuoristojen suursarvia. Mitä
+ajattelette tästä kaikesta?"
+
+"Luullakseni olemme saapuneet yaquin metsästysmaille", vastasi Lash.
+"Tuo kulkemamme tie on varmaankin satoja vuosia vanha. Se on syöpynyt
+syvälle raudankovaan laavaan ja kulunut sileäksi."
+
+"Niin, minun on myönnettävä, että Belding oli oikeassa intiaaniin
+nähden. Ja voin aavistaa, että Rojaksen päivät loppuvat jossakin tuon
+helvetinkuilun liepeillä."
+
+Leiriydyttiin muutamalle tasaiselle paikalle. Yaqui juotti hevoset ja
+ajoi ne sitten laaksoon laitumelle. Aterian valmistuttua istuuduttiin
+syömään väsyneinä ja vakavina. Epäilyksien aiheuttama jännitys yhtyi
+pitkän matkan väsyttäviin seurauksiin. Mercedes oli tyyni, mutta hänen
+tummat silmänsä liekehtivät kalpeissa kasvoissa. Yaqui tarkasteli häntä
+ja muut katsoivat häneen lausumattomin ylpeyden tuntein. Äkkiä kiersi
+Thorne huopapeitteen hänen ympärilleen ja hän näytti nukkuvan heti.
+Hämärä synkkeni ja nuotio alkoi palaa kirkkaammin. Kylmä tuuli
+liehutteli Mercedeksen tummaa tukkaa peittäen suortuvilla hänen
+otsansa.
+
+Yaquin tarkoituksista ja suunnitelmista ei saatu paljon selville, mutta
+hänen käyttäytymisensä tyynnytti Thornenkin. Tämä nojautui kokoamaansa
+risukimppuun katsoen synkästi nuotioon ja sitten jonkun ajan kuluttua
+liikkumattomaan vaimoonsa.
+
+Paimenet ja Thorne keskustelivat kumminkin hiljaa. He olivat aivan
+varmat, ettei Rojas miehineen ehdi tälle lähteelle ennenkuin huomenna
+keskipäivällä. Ja jo paljon ennen heidän tuloaan luulivat paimenet
+saavansa puolustussuunnitelmansa valmiiksi. Miten tämä puolustus
+tulisi tapahtumaan ja missä, olivat asioita, joita paimenet
+punnitsivat vakavasti. Ladd otaksui yaquin vievän heidät johonkin
+valloittamattomaan paikkaan, josta samalla tulee muodostumaan heidän
+takaa-ajajiensa kuolinportaat. He ajattelivat kaikkia mahdollisuuksia,
+ja vaikka he olivatkin väsyneet, jatkoivat he vain keskusteluaan.
+
+"Minua hämmästyttää, että Rojas läksi ajamaan meitä takaa", sanoi
+Thorne kiihkeän intohimon vääristämin, laihtunein kasvoin. "Hän on
+seurannut meitä tänne kauheaan erämaahan huolimatta siitä, että hän voi
+menettää miehensä, hevosensa ja ehkä henkensäkin. Hän on vain rosvo
+eikä hän tule tänne saadakseen kultaa. Jos hän aikoo päästä täältä, saa
+hän ponnistella äärettömästi ja kärsiä suuria puutteita. Ja kaikki tuo
+tapahtuu vain avuttoman pienen naisen -- ja vain naisen vuoksi.
+Jumalani, en voi ymmärtää sitä."
+
+"Varmasti -- vain naisen vuoksi", vastasi Ladd nyökäyttäen vakavasti
+päätään.
+
+Seurasi pitkä vaitiolo, jonka kestäessä miehet katsoivat vain tuleen.
+Jokainen aavisti ehkä hämärästi Rojaksen rakkauden tahi vihan
+äärettömän voiman, tahi näkivät he kuin vilahdukselta ihmisten
+intohimojen pohjattoman syvyyden. Lepattavat liekit valaisivat
+ainoastaan tyyniä, kovia ja vakavia kasvoja --
+
+"Nukkukaa!" sanoi yaqui.
+
+Thorne kietoutui huopapeitteeseensä ja paneutui pitkäkseen aivan
+Mercedeksen viereen.
+
+Muutkin laskeutuivat vihdoin levolle ojentaen jalkansa tuleen päin,
+mutta uni pakeni Galen silmistä. Hänen silmänsä olivat väsyneet, mutta
+ne eivät pysyneet kiinni, hänen ruumiinsa kaipasi lepoa, mutta hän ei
+sittenkään voinut maata hiljaa. Yö oli pimeä ja synkkä, ja tämän laavan
+ympäröimä laakso oli täynnä vaaroja. Pimeä, samettimainen taivas, johon
+valkoiset tulenliekit kuvastuivat, näytti olevan aivan lähellä.
+Kaikkialla vallitsi kuolemanhiljaisuus. Mikään ei liikkunut, mikään
+Galen ruumista lukuunottamatta ei näyttänyt elävän. Yaqui istui kuin
+laavasta veistetty kuvapatsas. Toiset nukkuivat liikkumattomina
+suullaan. Mahtoivatko he jo seuraavana yönä nukkua samassa asennossa
+milloinkaan heräämättä? Gale tunsi, miten hänen lihaksensa supistuivat
+ja vapisivat. Vaikka hän olikin tottunut erämaahan ja sen aiheuttamiin
+tunnelmiin, tuntui hänestä kumminkin tänä yönä, että sen laavan ja
+salaperäisyyksien paino musersi hänet alleen.
+
+Hetken kuluttua nousi hän istumaan ja katseli tuleen. Nellin suloiset
+kasvot vilahtelivat kuin haamu vaaleasta savusta -- hehkuivat,
+punastuivat ja hymyilivät hänelle kekäleiden seasta. Muitakin kasvoja
+näkyi sieltä -- sisaren, ja sitten äidin. Gale tukahdutti nuo hellät
+muistot. Tämä autio erämaa peloittavine hiljaisuuksineen ja synkkine
+helvetin lupauksineen huomiseksi ei ollut mikään sopiva paikka luonteen
+heikontamiseksi rakkaiden ja kodin ajattelemisella. Mutta sen kiduttava
+näennäinen mahdottomuus oli, että tämä juuri oli sellainen paikka ja
+sellainen yö, jossa ja jolloin tuollaiset ajatukset kiusaavat ihmistä.
+
+Silloin tällöin nousi hän kävelemäänkin mesquite-pensaitten välisille
+varjoisille käytäville. Kun hän palasi, tuli yaqui häntä vastaan. Gale
+ei hämmästynyt ollenkaan, sillä hän oli tottunut intiaanin omituiseen
+huolenpitoon. Mutta nyt, ehkä senvuoksi, että hän itse oli niin syvissä
+ajatuksissa rakkauden ja surun painaessa hänen mieltään ja syvien ja
+polttavien aavistusten ennustaessa kamalaa taistelua, halusi hän
+kumminkin lähemmin tarkastella yaquia. Mutta se oli tietysti
+hyödytöntä. Intiaani oli yhtä tutkimaton, hiljainen ja omituinen kuin
+ennenkin. Mutta nopeasti ja voimatta sitä selittää tunsi Gale yaquin
+inhimillisen myötätunnon. Se oli kaukaista, kuten kaikki muukin tuossa
+intiaanissa, mutta hän tunsi sen kumminkin. Villi käveli hiljaa hänen
+rinnallaan, katsomatta ja koskematta häneen ja sanomatta sanaakaan.
+Hänen ajatuksensa olivat niin tutkimattomat kuin ei hänenlaisillaan
+ihmisillä olisi ollut järkeä ollenkaan. Kumminkin tunsi Gale hänen
+tunteittensa voimakkuuden ja muisti samalla intiaanin viimeiset
+elinvaiheet. Hänen kotinsa oli hävitetty, hänen kansansa oli viety
+orjuuteen vieraalle maalle, hänen vaimonsa ja lapsensa oli erotettu
+hänestä ja tapettu. Mitä oli yaqui odottanut elämältä? Mitä oli ollut
+hänen sydämessään silloin? Mitä hän nyt ajatteli? Gale ei voinut
+vastata näihin kysymyksiin. Mutta hänen ja yaquin väliset
+eroavaisuudet, jollaisia hän hämärästi oli tuntenut olevan sivistyneen
+ihmisen ja villin välillä, haihtuvat hänen mielestään ikuisiksi
+ajoiksi. Yaqui otaksui kai olevansa jonkunlaisessa velassa Galelle ja
+kun otettiin huomioon yaquin ankarat ja jalot kunniakäsitteet, aikoi
+hän sen nyt maksaa. Intiaanin läsnäolo ei tuonut kumminkaan nyt näitä
+ajatuksia Galen mieleen. Muistaen erämaan omituisen ja selvittämättömän
+vaikutuksen otaksui Gale, että villi ja valkoinen mies olivat tehneet
+liiton, joka ei ollut vähemmän veljellinen senvuoksi, ettei sitä voitu
+selittää.
+
+Aamu alkoi jo melkein sarastaa, ennenkuin Gale sai unta. Sitten valkeni
+päivä, mutta aurinko oli vielä piilossa ylätasangon laidan takana.
+Hevoset tulivat laaksosta ja hirnuivat vettä. Nopean aamiaisen jälkeen
+piiloitettiin kuormat laavassa oleviin kuoppiin. Satulat jätettiin
+samoihin paikkoihin, jonne ne oli irroitettaessa laskettu, ja hevoset
+saivat mennä laitumelle mihin ne vain halusivat. Vesisäiliöt
+täytettiin, ruokaa sullottiin laukkuihin ja huopapeitteet käärittiin.
+Sitten läksi yaqui kapuamaan jyrkkää laavarinnettä ja muut seurasivat
+häntä.
+
+Hänen seuraamansa suunta johti kuilun oikealle, juuri sen tien
+vastakkaiselle puolelle, jota he olivat laskeutuneet laaksoon. Rinne
+oli jyrkkä, ja koska miehillä oli kuormat selässä, edistyi heidän
+matkansa hitaasti. Mercedes oli nostettava jyrkemmille penkereille ja
+halkeamien yli. He sivuuttivat paikkoja, joissa kuilun reunat eivät
+olleet kuin muutamia metrejä toisistaan. Vihdoin etäytyivät ne erilleen
+ja punainen utuinen aukko ammotti heidän vierellään. Yaqui poikkesi
+tieltä ja alkoi kavuta alemmaksi laavan rosoisia ja kuoppaisia
+ulkonemia pitkin, jotka muodostivat kuilun reunan. Joskus riippui hän
+aivan jyrkänteitten yllä. Muut voivat seurata häntä mitä suurimmin
+vaikeuksin. Heidän kulkiessaan kapeilla jalanlevyisillä penkereillä oli
+Mercedestä tuettava. _Choyat_ olivat sielläkin estämässä kulkua.
+Vihdoin pysähtyi intiaani eräälle kapealle tasaiselle laavapenkereelle
+ja hänen toverinsa saivat olla äärettömän varovaiset ja huolelliset
+päästäkseen samalle paikalle.
+
+Tämän penkereen takalaidassa, _choyien_ välissä, oli jonkunlainen
+matala syvennys, jonka pohjalla oli multaa. Ladd sanoi sitä
+pakopaikaksi, jota vuoristolampaat olivat käyttäneet monta vuotta.
+Yaqui levitti huopapeitteet lattialle, vei vesisäiliöt ja eväslaukun
+sinne ja pyysi sitten nöyrin viittauksin, jotka kumminkin olivat
+käskevät, Mercedestä menemään sinne. Muutamat seuraavat liikkeet ja
+sanat selittivät hänen suunnitelmansa. Mercedes oli piilotettava tähän
+luoksepääsemättömään paikkaan. Miesten oli kierrettävä vastakkaiselle
+penkereelle ja suljettava lähteelle johtava tie.
+
+Gale kiinnitti huomionsa tämän kotkanpesän muotoon. Niin
+villinnäköisessä ja rosoisessa paikassa ei hän ollut vielä ikinä ennen
+ollut. Ainoastaan vuoristolammas olisi voinut kiipeillä ylemmillä
+rinteillä ja vieressä olevalla liukkaalla laavajyrkänteellä. Alempana
+oli kokonainen kimalteleva _choya_-vyöhyke, joka reunustaessaan
+näköjään pohjatonta kuilua oli kuin huurteessa auringonpaisteessa.
+
+Ladd valitsi pyssyjen joukosta keveimmän ojentaen sen Mercedekselle.
+
+"Varmasti on hyvä varustautua kaiken varalta", sanoi hän suoraan. "On
+mahdollista, ettette tätä ikinä tarvitse mutta jos teidän on --"
+
+Hän lopetti siihen, mutta hänen keskeytyksensä oli merkityksellinen.
+Mercedes vastasi hänelle pelottomin ja lannistumattomin katsein. Thorne
+oli miesten joukossa ainoa hermostunut. Hänen jäähyväisensä vaimolleen
+olivat liikuttavat ja nopeat. Sitten hän ja paimenet läksivät
+varovaisesti seuraamaan yaquia.
+
+He kiipesivät harjanteen korkeudelle ja seurasivat sitten kuilun
+reunaa. Kun he tulivat halkeaman laidalle ja saapuivat sen kapeimmalle
+kohdalle, voitiin yaquin käytöksestä huomata, että hän aikoi hypätä sen
+yli. Ladd ei sallinut intiaanin kumminkaan täyttää aikomustaan. Sitten
+he jatkoivat matkaansa kuilun reunaa, kunnes he saapuivat paikalle,
+jossa monta laavasiltaa vei sen yli. Kuilu oli toisin paikoin hyvin
+syvä ja toisin paikoin taas tukkeutunut. Aukolla ei ollut nähtävästi
+suoraa suuta alempana olevaan laaksoon. Sen pohja oli kumminkin
+selvästi paljon alempana kuin lähde.
+
+Sitten kuin oli päästy kuilun yli, löydettiin tie heti. Se poikkesi
+kauemmaksi reunasta. Yaqui viittasi kädellään oikealle, jossa
+tulivuoren aukon rosoisessa rinteessä oli luolia, halkeamia ja kuoppia
+piilopaikoiksi ainakin sadalle miehelle. Yaqui riensi tietä pitkin
+eräälle korkeammalle paikalle ja pian näkyikin hänen liikkumaton tumma
+vartalonsa taivasta vasten. Paimenet ja Thorne valitsivat muutaman
+syvän kuopan, josta johti useita kylliksi syviä uria kaikille
+suunnille. Laddin mielestä oli paikka yhtä hyvä kuin joku toinenkin,
+ehkä ei niin hyvin piilotettu, mutta vapaampi tuosta peloittavasta
+_choyasta_. Miehet laskivat pyssynsä ja pistoolinsa maahan ja
+irroitettuaan raskaat patruunavyönsäkin istuutuivat he odottamaan.
+
+Heidän valitsemansa paikka oli aivan jyrkänteen reunalla ja ehkä noin
+viidensadan metrin päässä vastakkaisesta reunasta, joka näytti nyt
+olevan paljon heidän alapuolellaan. Kimaltelevat punaiset kalliot
+olivat petollisen ja vaarallisen näköiset. Jyrkänteen pinnassa oli
+tuhansia penkereitä ja kuoppia, toisena hetkenä näytti se kohtisuoralta
+ja toisena taasen loivalta rinteeltä. Thorne näytti heille paikan,
+jossa hän luuli Mercedeksen olevan piilossa, Ladd valitsi toisen kohdan
+ja Lash lopulta kolmannen. Gale etsi näkemäänsä _choya_-penkerettä,
+joka oli sijainnut Mercedeksen piilopaikan alapuolella, ja kun hän oli
+löytänyt sen, vastustivat monet hänen väitettään. Silloin tarttui Gale
+kaukoputkeensa todistaakseen olevansa oikeassa. Kun hän oli asettanut
+sen sopivaksi välimatkalle, erottautuivat _choyat_, penkere ja
+lammasten turvapaikka selvästi rosoisen rinteen pinnasta. Heidän
+kaikkien mielestä oli yaqui piilottanut Mercedeksen niin hyvin, että
+ainoastaan korppikotkan terävät silmät voivat hänet huomata.
+
+Jim Lash ryömi erääseen varjoiseen paikkaan, ruveten tyynesti
+odottamaan. Ladd oli levoton, kärsimätön ja valpas. Hän nousi aina
+vähän ajan kuluttua tarkastamaan pitkää rinnettä ja oikealla olevaa
+harjannetta, jolla yaqui seisoi liikkumatonna. Thorne muuttui
+vaiteliaaksi hitaan synkän raivon kiehuessa hänen mielessään. Gale ei
+ollut tyyni eikä vapaakaan hivuttavasta epäluulosta sekä kiihtyvästä
+vihasta. Mutta hän koetti olla ajattelematta tuota ratkaisematonta
+taistelua niin paljon kuin suinkin.
+
+Hänestä tuntui äkkiä kuin hän ei olisi vielä käsittänytkään tämän
+erämaan hämmästyttävää luontoa. Tuolla oli tuo äärettömän pitkä
+punainen rinne, jonka alimmaiset harjut vihdoin muuttuivat valkoisiksi,
+sinistä merta vasten näkyviksi hiekkatöyryiksi. Kylmä säteilevä
+vaaleus, valkoinen aurinko, taivaan tummansininen väri ja kaikkialla
+hänen ympärillään leviävän rajattoman lakeuden aiheuttamat tunteet
+ilmoittivat, että hän oli jotensakin korkealla. Etelässä sulautui tuo
+punainen autius yksinkertaisesti etäisyyteen. Aukkoja täynnä olevat
+tasangot kohosivat korkein tummin penkerein jylhiä vallitsevia huippuja
+kohti. Kun Gale käänsi katseensa noiden kenttien ja huippujen
+suurenmoisuudesta, näytti alempana oleva kuilu mitättömältä kuopalta.
+Mutta kuta kauemmin hän katsoi, sitä leveämmäksi, syvemmäksi ja
+rosoisemmaksi se muuttui. Ei, hän ei voinut ymmärtää tämän seudun
+suuruussuhteita eikä etäisyyksiä. Siellä oli liian paljon katseltavaa.
+Mutta tapa, jolla luonto oli muodostanut tämän hämmästyttävän
+laavamaailman, järkytti hänen mieltään.
+
+Sillä aikaa kuluivat tunnit. Kun aurinko nousi korkeammalle, hävisi tuo
+kirkas teräksenharmaa väri, sininen utu sakeni ja laavan kimalteleva
+pinta muuttui hitaasti punaisemmaksi. Ladd hämmästyi huomatessaan,
+ettei yaquia enää selvästi näkynytkään. Jim Lash ryömi esille
+varjoisesta kuopastaan ja kiinnitti patruunavyön uumilleen. Hänen
+pienet harmaat silmänsä tarkastelivat laavarinteen ylhäältä alas asti,
+pysähtyivät epäillen erääseen kohtaan ja alkoivat sitten jälleen tutkia
+ylätasangon itäistä autiota puoliskoa.
+
+"Kylläpä näköni onkin muuttunut huonoksi", sanoi hän. "Ehkä se on tuon
+kirotun pensaikon kimaltelevan laavan syy. Kumminkin, mitä ovat nuo
+ryömivät pisteet tuolla?"
+
+"Nyt huomaan minäkin ne", vastasi Ladd. "Ne ovat vuoristolampaita."
+
+"Älä ollenkaan arvaile, Laddy. Dick, ojennahan kaukoputkesi tuonne
+rinteelle päin."
+
+Gale pani kaukoputkensa kuntoon ja alkoi etsiä laavarinteeltä, ensin
+aivan läheltä ja sitten kauempaa. Pian vakautui putki yhteen kohti.
+
+"Näen kuusi ruskeata pientä eläintä, jotka ovat kuin lampaita. Mutta en
+osaa erottaa vuoristolammasta antiloopista."
+
+"Varmasti ovat ne suursarvia", sanoi Ladd.
+
+"Sinun on katsottava tuonne itään päin tuon pitkän harjanteen juurelle,
+jos haluat saada selville, mitä minä näen", lisäsi Jim.
+
+Kaukoputki nousi ja kiersi, heilui hetkisen, mutta asettui sitten
+paikoilleen kuin kallio. Syntyi painostava vaitiolo.
+
+"Neljätoista hevosta -- pari kuormitettua, muutamia ratsastajien kanssa
+ja muutamia ilman", sanoi Gale hitaasti.
+
+Yaqui ilmestyi kaukaa tielle ja lähestyi nopeasti. Äkkiä hän huomasi
+miehet, pysähtyi, heilutti käsivarttaan ja viittasi. Sitten hän katosi
+kuin laava olisi niellyt hänet.
+
+"Tuo kaukoputki on hyvä olemassa", sanoi Jim nopeasti. "Näen aivan
+punaista, ilmoitan sen teille... Vaikka silmäni ovatkin huonot, olivat
+ne kumminkin oikeassa. Rojas on poikennut tieltä miehineen."
+
+"Jim, ethän voine tarkoittaa että he ovat alkaneet kiivetä tuota
+kauheata rinnettä?" kysyi Ladd.
+
+"Varmasti! He ovat sekä tulossa tänne että menossa alaspäin."
+
+"Ehkä Rojas on tullut hulluksi, mutta alkaa näyttää siltä kuin --"
+
+"Laddy, saat ampua minut, ellei tuo meksikolaisjoukko ole nyt hävinnyt
+näkyvistä! Koko sakki katosi kuin maan alle tuon puolen penikulman
+päässä olevan kummun juurella."
+
+"Varmasti ovat ne jonkun harjanteen takana tahi sitten ovat ne
+painuneet johonkin uraan", vastasi Ladd. "Ne tulevat kyllä jälleen
+näkyviin hetken kuluttua. Olkaa varuillanne, pojat, sillä luullakseni
+Rojas hajoittaa miehensä laajalle."
+
+Minuutit kuluivat, mutta ei mitään nähty liikkuvan tuolla punaisella
+rinteellä. Jokainen mies ryömi edulliselle paikalle rapautuneen
+laavarinteen reunalle. He kurkistelivat varovaisesti pienistä
+halkeamista tahi jonkun kielekkeen takaa, ja heidän piilopaikkansa
+pienuus ei päästänyt heitä etääntymään kauaksi toisistaan. Laddin
+mumina muuttui karjahtelemiseksi ja sitten samanlaiseksi hiljaisuudeksi
+kuin oli ominaista hänen tovereilleen. Silloin tällöin katsoivat muut
+kysyvästi Galeen. Mutta ei kaukoputkellakaan voitu sen enempi kuin
+paljailla silmilläkään huomata pienintäkään liikuntaa laavamäellä.
+Epäluulojen hitaasti enentyessä kului pitkä tunti.
+
+"Varmasti on kaikki muuttumaisillaan yhtä omituiseksi kuin yaqui",
+sanoi vihdoin Ladd.
+
+Intiaanin omituinen kasvojen ilme, hiljainen toiminta ja synkkä luonne
+ei ollut todellakaan voinut olla vaikuttamatta miehiin. Sitten tämä
+eriskummainen, autio ja synkkä seutu lisäsi vielä tuota mystillisyyden
+tunnetta. Ja kun nyt vielä Rojaksen miesten katoaminen, pitkä hiljainen
+odotus ja näkymättömien vihollisten ryömimisen ja yhä lähemmäksi
+kiertämisen aiheuttama varmuus lisäsivät tilanteeseen viimeisen tunnin,
+niin se ei tuntunut ollenkaan todelliselta.
+
+"Alan epäillä, että nuo meksikolaiset suunnittelevat jotakin
+konnankoukkua", sanoi Jim. "Tahi ehkä emme ole ymmärtäneet Rojasta
+oikein... Kun nyt vain jotakin pian tapahtuisi!"
+
+Kun Lash, joka oli tyyni ja ärsyttävän välinpitämätön vaaran hetkellä,
+alkoi hermostua, oli se salaa esiytyvän epätodellisuuden merkillisin
+vaikutus.
+
+"Pojat, katsokaa tarkasti tuonne vasemmalle, suunnilleen kolmensadan
+metrin päähän!" huudahti Lash äkkiä. "Tuonne _choyien_ taakse,
+laaksossa oleviin uriin. Ensin luulin sitä lampaaksi, mutta siellä
+onkin yaqui! Hän ryömii nopeasti kuin sisilisko. Ettekö huomaa häntä?"
+
+Kului hetkinen, ennenkuin Jimin toverit saivat selville yaquin
+olinpaikan. Matalana kuin käärme kiemurteli hän eteenpäin uskomattoman
+nopeasti. Hänen etenemisensä oli senkinvuoksi huomattava, että hän
+näytti kulkevan noiden pelättyjen _choyain_ alitse. Joskus hän
+pysähtyi, nosti päätään ja katsoi. Hän oli suorassa viivassa erääseen
+suureen laavaympyrään, joka oli korkeammalla kuin muut rinteen kohdat.
+Se oli noin neljänsadan metrin päässä miesten piilopaikasta.
+
+"Varmasti koettaa hän päästä tuolle korkealle paikalle", sanoi Ladd.
+"Nyt hidastuttaa hän kulkuaan ja nyt hän pysähtyi kokonaan muutamien
+_choyien_ taakse. No, nyt hän nousee -- ei, hän polvistuu... No, mitä
+hittoa tämä on?"
+
+"Laddy, katsohan tuon laavaharjanteen sivulle!" huusi Jim tiukasti.
+"Luullakseni on nyt tulossa jotakin. Katsokaa! Tuolla kiipeää Rojas
+miehineen. Älkää luulkokaan näkevänne hevosia... Dick, katso
+kaukoputkellasi ja ilmoita meille, mitä siellä on tekeillä. Minä pidän
+silmällä yaquia ja sanon sitten teille, mitä hänellä on mielessä."
+
+Gale näki Rojaksen ja tämän miehet niin selvästi kuin ne olisivat
+olleet aivan hänen vieressään käden ulottuvilla. He olivat tulossa
+jalkaisin särmäistä rinnettä ylös ja olivat raskaasti aseistettuja.
+Gale ei nähnyt ainoastaan kannuksia, lakkeja, takkeja ja huiveja, vaan
+miesten tummat kasvot, mustat takkuiset hiukset ja risaiset likaiset
+paidatkin, jotka kerran olivat olleet valkoiset.
+
+"He ovat melkein perillä jo", ilmoitti Gale. "Kas niin! Nyt pysähtyivät
+he laelle. Näen Rojaksen. Hän on hurjistuneen näköinen. Hitto vieköön,
+pojat, siellä on muudan intiaanikin!... Luullakseni papago. Ah, hänhän
+on Beldingin vanha palvelija... Intiaani viittaa tännepäin, sitten
+tuonne alas. Hän näyttää Rojakselle tien suunnan."
+
+"Pojat, yaqui on pyssynkantomatkan päässä tuosta joukosta", sanoi Jim
+nopeasti. "Hän kohottaa pyssyänsä hitaasti. -- Jumalani, miten hidas
+hän on!... Hän tähtää johonkin heistä, mutta en osaa sanoa, keneenkä.
+Mutta luultavasti aikoo hän ampua Rojaksen."
+
+"Yaqui osaa ampua. Hän ampuu varmasti Rojaksen", lisäsi Gale julmasti.
+
+"Niin -- Rojaksen!" huusi Thorne kiihkeästi.
+
+"Eikö mitä!" sanoi Ladd ivallisesti. "Herrat, saatte lyödä vetoa, että
+yaqui ampuu papagon. Tuo petturi tuntee nämä vuoristolampaiden
+olinpaikat. Hän puhuu juuri Rojakselle --"
+
+Kuului kumea paukahdus.
+
+"Laddy oli oikeassa!" huusi Gale. "Papagoon osui -- hänen käsivartensa
+vaipui. -- Kas noin, nyt hän kaatui!"
+
+Kuului useampia laukauksia. Yaqui seisoi suorana ja ampui nopeasti
+hämmästyneihin meksikolaisiin, mutta mikäli Gale huomasi, ei ainoakaan
+muista luodeista sattunut. Rojas ja hänen miehensä katosivat
+laavapengermän taakse. Sitten peräytyi yaqui varovaisesti asemastaan
+koettamattakaan juosta tahi piiloutua. Ilmeisesti piti hän tarkasti
+silmällä, näkyikö meksikolaisia urissa ja _choyain_ juurilla. Äkkiä hän
+kääntyi ja tuli suoraan toveriensa asemaa kohti, mutta poikkesi sitten
+syrjään saavuttuaan noin sadan askeleen päähän siitä ja katosi erääseen
+halkeamaan. Hänen tarkoituksensa oli nähtävästi viekoitella
+meksikolaiset pyssynkantomatkalle.
+
+"Kuulehan, Jim, sinun toivosi toteutui, sillä jotakin tapahtui", sanoi
+Ladd. "Enkä voi muuta sanoa kuin: Jumalalle kiitos, että meillä on
+yaqui mukanamme! Tuo papago olisi aiheuttanut meille ikävyyksiä.
+Epäilen, että hän ennätti jo nytkin puhua Rojakselle tarpeeksi
+saadaksemme haistaa verta."
+
+"Hänellä oli tilaisuus ampua Rojas!" huusi laihakasvoinen kiihtynyt
+Thorne. "Mutta hän ei käyttänyt sitä hyväkseen!"
+
+Ainoastaan Ladd näytti voivan vastata tähän Thornen merkitykselliseen
+huomautukseen.
+
+"Kuulkaahan, kun sanon", virkkoi hän kaikuvin äänin. "Tiedämme kaikki,
+miltä teistä tuntuu. Ja jos minulla olisi ollut tuo tilaisuus ampua,
+niin olisinkohan ampunut papagon? En suinkaan, vaan Rojaksen. Niin
+olisi jokainen valkoinen mies tehnyt. Mutta yaqui oli oikeassa eikä
+kukaan muu kuin intiaani olisi voinut menetellä niin. Saatte olla
+varmat, että tuon papagon henkiinjääminen olisi ollut meille enemmänkin
+kuin vaarallista. Hän olisi nimittäin johtanut roistot suoraan
+Mercedeksen piilopaikkaan ja sitten olisi meidän ollut pakko poistua
+suojastamme karkoittaaksemme heidät sieltä... Kun ajattelette, miten
+äärettömästi yaqui vihaa meksikolaisia ja kun näette hänen malttavan
+mielensä ampumatta ainoatakaan -- niin, en oikein osaa sanoa, mitä
+tarkoitan, mutta minä nostan kumminkin hattuani intiaanille."
+
+"Aivan niin ja nyt on taistelu alkanut", vastasi Lash. Nyt oli tuo
+hänen luonteelleen niin luonnoton hermostunut kärsimättömyys hävinnyt
+niin kokonaan kuin ei sitä milloinkaan olisi ollutkaan. Hän hymyili
+tyynesti ja hänen äänensä kuulosti melkein huolettomalta.
+Taputellessaan winchesterinsä perää jäntevällä ruskealla kädellään
+puheli hän, kohdistamatta sanojaan kenellekään erityisesti: "Yaqui on
+aloittanut taistelun. Pitäkää silmällä vastustajianne, pojat, ja
+valmistautukaa tanssimaan."
+
+Toinen odotus alkoi, ja päättäen auringon suorempaan kohdistuvista
+säteistä ja _choyain_ pienien varjojen kutistumisesta otaksui Gale,
+että he saivat odottaa kauan. Mutta aika kului kumminkin nopeasti. He
+makasivat laavassa olevan puoliympyrän muotoisen kuopan reunojen
+suojassa. Laita oli koloinen ja rosoinen ja kokonaan _choyain_
+peittämä. Se vietti alaspäin ja leveni aukkoon päin avautuvaksi
+laajaksi näköalaksi. Gale oli kaikkein korkeimmalla, kauimpana oikealla
+ja oli senvuoksi parhaiten suojattu mahdollisesti harjanteen
+korkeimmilta, noin kolmensadan metrin päässä olevilta kohdilta
+suunnatulta tulelta. Jim oli seuraava, ja hänkin oli hyvin piilossa
+muutamassa halkeamassa. Thornen ja Laddin valitsemat paikat olivat
+suojattomimmat. He pitivät kumminkin tarkasti silmällä kaikkea
+piilopaikkansa koloisen laidan takaa.
+
+Aurinko sivuutti puolipäiväpiirin ja alkoi laskeutua länteen muuttuen
+yhä kuumemmaksi. Miehet odottivat odottamasta päästyäänkin eikä Gale
+huomannut Thornessakaan minkäänlaista kärsimättömyyttä. Painostavaan
+ilmaan tuntui yhtyneen tukahduttavaa, kuumuudesta, uhasta, väreistä ja
+hiljaisuudesta muodostunutta jotakin. Laavasta heijastuva valkoinen
+valokin tuntui muuttuvan punaiseksi ja äänettömyydessä oli
+todellisuutta. Galesta tuntui se joskus aivan sietämättömältä, mutta
+hän ei kumminkaan koettanutkaan sitä rikkoa.
+
+Äkkiä katkaisi tämän kuolemanhiljaisuuden kimakka, kaikuva ja aivan
+läheisyydestä kuuluva paukahdus. Se oli luodikon eikä karbiinin
+aiheuttama. Sitä seurasi hämmästyttävän pian huuto, joka koski ilkeästi
+Galen korviin, sillä se oli niin ohut, kimakka ja aivan erilainen kuin
+hänen muut ennen kuulemansa huudot. Se oli inhimillinen, tahdoton
+kuolinkiljaisu.
+
+"Yaqui siellä vain tervehti toista roistoa", sanoi Jim lyhyesti.
+
+Karbiinit alkoivat paukkua. Pamaukset olivat nopeita ja hiljaisia kuin
+kiukkuinen sähinä, joka ei kaiu. Gale kurkisti piilopaikkansa laidalta.
+Laavan rosoisella pinnalla leijaili vaaleita himmeästi näkyviä pilviä,
+jollaisia savuton ruuti synnyttää. Sitten huomasi Gale pyöreitä
+pilkkuja, jotka näyttivät tummilta punaista taustaa vasten, ja niiden
+edustalta vilahteli silloin tällöin pieniä tulikieliä. Laddin .405
+alkoi jyristä kauniin, voimakkain äänin. Thornekin ampui, hieman liian
+nopeaan, ajatteli Gale. Sitten pisti Jim winchesterinsä reunan yli
+erään _choyan_ alitse ja laukausten välissä kuuli Gale hänen laulavan:
+"Pyöritä neitoa, pyöritä vain!... Kaikki miehet ovat vielä jäljellä!...
+Pyörittäkää toverianne eteen- ja taaksepäin!... Kieputa neitoa, kieputa
+vain!" Gale ryhtyi myöskin taisteluun olematta ollenkaan varma osaisiko
+hän ainoaankaan noista kumartelevista olennoista, joihin hän tähtäsi,
+mutta tullen kumminkin sitä varmemmaksi itsestään kuta enemmän taistelu
+vapautti jotakin pingoitettua ja ahdistavaa hänen rinnastaan.
+
+Heidän asemansa yli alkoi pian viheltää teräsluoteja. Ne, jotka
+sattuivat laavaan, kimposivat aukkoon, mutta ne, jotka tunkeutuivat
+_choyain_ läpi, synnyttivät silkin repimistä muistuttavan äänen.
+Kaktuksien piikit pistelivät Galen kasvoihin, ja hän pelkäsi noita
+lentäviä okaita enemmän kuin luoteja.
+
+"Pitäkää puolianne, pojat!" huusi Ladd kumartuessaan alemmaksi
+ladatakseen jälleen pyssynsä. "Säästäkää patruunianne. Meksikolaiset
+aikovat kiertää meidät. Muutamat pyrkivät tuonne yaquin alapuolelle ja
+muutamat taasen tuonee korkealle harjanteelle. Jos he vain pääsevät
+sinne, tulee meille tässä kuumat oltavat. Tämä paikka on niin pieni,
+ettemme voi kaikki tänne piiloutua."
+
+Ladd kohottautui katsoakseen reunan yli. Paukahdukset kuuluivat nyt
+sieltä täältä, selvästi kumminkin heidän alapuoleltaan. Huomatessaan
+sen, tuli Ladd rohkeammaksi ja nousi ylemmäksi. Silloin jyrähti laukaus
+suoraan edestäpäin, luoti tunkeutui kahahtaen _choyain_ läpi, jotakin
+sattui Laddin kasvoihin läiskähtäen ja tuo teräspojektiili jatkoi
+matkaansa -- kaikki nämä toisiinsa sekoittuvat äänet kantautuivat
+selvästi Galen herkkiin korviin.
+
+Kiroten tuimasti heittäytyi Ladd takaisin kuoppaan. Hänen kasvoissaan
+oli suuri harmaa läikkä, josta veri vuoti virtanaan. Gale tuli hyvin
+levottomaksi luullen toverinsa pahastikin haavoittuneen. Hän juoksi
+paimenen luo huutaen tullessaan: "Laddy! Laddy!"
+
+"En ole luultavasti haavoittunut, mutta tämä luodin heittämä kirottu
+piikkitupsu karvastelee vietävästi kasvojani. Vedä se pois!"
+
+Soikea pitkäpiikkinen palanen oli tarttunut lujasti Laddin poskeen.
+Verta vuoti hänen leualleen ja kaulalleen. Varovaisesti alkoi Gale
+irroittaa sitä, ajattelematta ollenkaan, satuttiko hän itseään vai ei.
+Se oli kumminkin niin lujassa kuin se olisi ollut naulattu siihen.
+Noiden väkäisten piikkien luonne oli sellainen, että kun ne kerran
+tarttuivat, pysyivät ne yhtä lujasti kiinni kuin tuo omituinen kasvi
+pysytteli elinvoimaisena kuivassa erämaassakin. Ladd alkoi vääntelehtiä
+ja kasvoista vuotava hiki sekoittui vereen. Hän kiroili ja raivosi, ja
+hänen kiemurtelemisensa vuoksi oli Galen melkein mahdoton tehdä mitään.
+
+"Pistä veitsesi sen alle ja väännä se pois!" huusi Ladd käheästi.
+
+Saatuaan sellaisen määräyksen työnsi Gale pitkän veitsensä lihaan
+uponneiden piikkien väliin ja voimakkaalla nykäisyllä kirjaimellisesti
+repi _choyan_ irti Laddin vapisevasta lihasta. Kun se oli tehty, olivat
+paimenen kasvot niistä kohdin, mistä ne eivät olleet veriset eivätkä
+vereslihalla, kumminkin kalpeat.
+
+Eri kulmilta kuuluvaa yhteislaukausta seurasi nopea teräsluotien
+läjähtely laavaan kaikkialla Galen ympärillä. Hänen ensimmäinen
+ajatuksensa, kun hän kuuli luotien viheltävän, surisevan ja vinkuvan
+ilmassa, oli, että ne oli ammuttu joltakin korkeammalta paikalta. Hän
+katsoi ylös ja huomasi tuolla laavakummulla matalia valkoisia ja tummia
+kuhmuja, jollaisia siellä ei ennen ollut ollut. Sitten hän näki pieniä,
+vaaleita, välähteleviä tulikieliä. Kun hän kumartui, kuuli hän selvästi
+luodin sattuvan Laddiin. Samassa silmänräpäyksessä oli hän kuulevinaan
+Thornen huudahtavan ja Lashin kenkien nopean etenevän kolinan.
+
+Ladd kaatui taaksepäin puristaen vielä pyssyään. Gale laahasi hänet
+oman asemansa suojaan, ja peläten katsoa häneen tarttui hän toverinsa
+raskaaseen aseeseen. Ottaessaan pyssyn tunsi hän jotakin villiä riemua,
+ja tyynesti ja kuolettavin tarkoituksin hän sitten sillä tähtäsikin ja
+ampui. Ensimmäinen meksikolainen kumartui niin alas kuin suinkin,
+heitti karbiininsa kolisten menemään ja ryömi sitten harjanteen taakse.
+Toinen ja kolmas peräytyivät heti, ja neljäs näytti kimmahtavan
+laavaharjanteen yli. Muudan tumma käsivarsi tarttui hänen sääreensä ja
+koetti kiskoa häntä jälleen ylös, mutta turhaan. Huitoen hurjasti
+käsivarsillaan putosi rosvo, liukui sitten jyrkännettä pitkin, vyöryi
+vihdoin laidan yli ja pyöri pyörimistään alemmaksi kadoten vihdoin
+näkyvistä.
+
+Käsitellen kuumennutta pyssyään kovasti puristetuin kourin vahti Gale
+laavakummun ylimmäistä reunaa, mutta ei huomannut siellä enää mitään.
+Kun hänen kiihkonsa hieman tyyntyi, pelkäsi hän katsoa tovereihinsa, ja
+kylmä toivottomuus palasi hänen mieleensä.
+
+"Olen pirusti iloissani, etteivät nuo meksikolaiset käytä pehmeäpäisiä
+luoteja", kuuli hän jonkun tyynesti sanovan.
+
+Gale pyörähti katsomaan nopeasti kuin salama.
+
+"Laddy, luulin sinun olevan jo mennyttä miestä!" huusi hän murtunein
+äänin.
+
+"Tuosta luodin raapaisusta en juuri välitä, mutta tuo piikkinen
+paholainen lamautti hermoni, siitä saat lyödä vaikka vetoa. Dick, tämä
+reikähän on melko korkealla, eikö olekin?"
+
+Paimen oli avannut paitansa kauluksen ja hänen oikeassa olkapäässään,
+juuri solisluun alapuolella, oli pieni reikä, josta alkoi juuri tippua
+verta.
+
+"Varmasti se on korkealla, Ladd", vastasi Gale iloisesti. "Luoti on
+mennyt suoraan läpi, viheltäen vain."
+
+Hän repi nenäliinansa kahtia ja muodosti tukkoja, jotka hän sitoi
+tiukasti haavain päälle Laddin huivilla.
+
+"Tuntuu naurettavalta ajatella, miten luoti voi ensin iskeä miehen
+maahan aiheuttamatta kumminkaan sitten mitään vahinkoa", sanoi Ladd.
+"Tunsin hieman ilmanpainoa ja sitten jonkunlaisen sysäyksen rinnassani,
+ennenkuin kaaduin. Nuo pienireikäiset pyssyt teräsluoteineen eivät ole
+juuri vaaralliset. Niitä ei voida luullakseni verratakaan suureen
+.405:teen."
+
+"Laddy, pelkään Thornen saaneen tarpeekseen", kuiskasi Gale. "Hän makaa
+tuolla halkeamassa. Näen hänen selkänsä eikä hän liikahdakaan."
+
+"Arvailin, pitikö minun ilmoittaa se sinulle, Dick. Häneen sattui
+luullakseni pahasti, sillä hän kaatui kuin tukki. On ikävää, että niin
+tuli käymään jollekin meistä, mutta minua surettaa kaikista enimmän,
+että tuon piti sattua juuri Thornen kohdalle."
+
+"Laddy, ehkä hän ei olekaan kuollut!" vastasi Gale huutaen kovasti
+ystävälleen. Mutta ei kuulunut mitään vastausta.
+
+Ladd nousi seisoalleen ja pitäen tarkasti silmällä laavakumpua riensi
+hän nopeasti paikan poikki. Halkeamaan, johon Thorne oli kaatunut
+suulleen, oli vain noin kaksitoista askelta. Ladd kumartui ja polvistui
+sitten niin, ettei Gale nähnyt muuta kuin hänen päänsä. Sitten hän
+nousi käsivarret kierrettyinä Thornen ympärille. Hän laahasi soturin
+kuopan poikki sen suojaisimpaan nurkkaan, jossa ainoastaan voitiin olla
+turvassa. Ja tuskin hän oli päässyt sinne, kun muudan karbiini paukahti
+ja luoti raapaisi piikovaa laavaa niin, että säkeniä lenteli, ja jatkoi
+sitten viheltäen matkaansa.
+
+Thorne oli joko kuollut tahi tainnoksissa, ja Gale otaksui edellistä
+otaksumaansa varmemmaksi kuristunein kurkuin ja sairain sydämin. Mutta
+Ladd, joka koetteli Thornen ohimossa olevaa veristä haavaa ja sitten
+hänen rintaansa, oli toista mieltä.
+
+"Hän on hengissä eikä hän ole pahasti haavoittunutkaan. Tuo luoti on
+kimmonnut hänen ohimostaan. Nuo teräsluodit ovat meidän onnemme. Dick,
+sinun ei tarvitse näyttää niin synkältä. Sanon sinulle, ettei hän ole
+pahasti haavoittunut. Tunnen sormellani, miten hänen valtimonsa sykkii.
+Ohimossa ei ole reikää. Pese ja sido hänet. Tunsitko tuon äskeisen
+luodin aiheuttaman ilmanpainon? Se vihelsi niin kauniisti raapaistuaan
+laavaa. Pidä huolta Thornesta sillä aikaa kuin minä --"
+
+Lauseen täydensi .405:den kumea paukahdus, ja sitten Ladd nauroi
+töykeästi.
+
+"Varmasti, meksikolainen, siinä sait oikean luodin etkä tuollaista
+ohutta, teräväkärkistä ja teräskuorista neulaa. Luullakseni hyväksyt
+sen vaikutuksen, koska et rupea ollenkaan meluamaan."
+
+Gale tuli todellakin iloiseksi huomattuaan, ettei Thornen saama haava
+ollut kuolettava, vaikka se olikin vakavaa laatua. Hän pesi ja sitoi
+sen ja nosti sitten toverinsa reunan viettävää laitaa vasten istumaan
+sellaiseen asentoon, ettei verta enää rupeaisi vuotamaan.
+
+Kun Gale suoristautui, mumisi Ladd jotakin partaansa ja suuntasi
+raskaan pyssynsä vasemmalle. Kaukana rinteellä liikkui joku olento.
+Ladd alkoi painella winchesterinsä makasiinin vipua ja ampua. Jokainen
+laukaus pani tuon raskaan pyssyn ponnahtamaan ylös ja potkaisu
+tärähdytti aina Laddin olkapäätä. Gale näki luotien sattuvan pakenevan
+meksikolaisen eteen, sivuille ja taakse ja pölähdyttävän ilmaan suuria
+tomupilviä. Kuudennen laukauksen kajahdettua katosi mies näkyvistä.
+Häneen oli joko sattunut tahi hyppäsi hän peloissaan johonkin kuoppaan
+piiloon.
+
+"Dick, luullakseni ei tuolla kummulla ole enää kuin yksi tahi pari
+jäljellä, mutta heistä ei meidän tarvinne välittää", sanoi Ladd
+ladatessaan uudestaan pyssyään ja irroittaessaan sormensa nopeasti
+kuumenneesta piipusta. "Kuuntelehan! Jim ja yaqui ottelevat tulisesti
+tuolla alhaalla. Aion hiipiä sinne. Sinä jäät tänne ja pidät tarkasti
+silmällä vuoroin tuota kukkulaa, vuoroin minua."
+
+Ladd meni kuopan poikki, laskeutui tuohon syvään halkeamaan, johon
+Thorne oli kaatunut, ja jatkoi sitten matkaansa niin kumarruksissa,
+että pää ainoastaan näkyi reunan takaa. Äkkiä hän katosi kokonaan.
+Gale, joka ei luullut tarvitsevansa pelätä mitään kummulta päin,
+kiinnitti huomionsa melkein kokonaan paikkaan, jonka taakse Ladd oli
+mennyt. Ampuminen muuttui säännöttömäksi paukkinaksi ja heikommat
+karbiinin paukahdukset suhtautuivat kovempiin luodikon jymähdyksim
+kuin viisi yhteen. Gale totesi, ettei hän vähään aikaan ollut kuullut
+Jim Lashin automaattisen pyssyn omalaatuista paukahdusta. Sitten
+seurasi pitkä väliaika, jonka kuluessa erämaan hiljaisuus tuntui
+uudistavan otteensa. Mutta .405 rikkoi sen kumminkin vihdoin kumealla
+pang-pang-pang-äänellään. Gale luuli kuulevansa huutoja, ja tieltä päin
+kuuluikin todella muutamia sekavia ääniä. Dick aavisti levottomasti,
+että Rojas miehineen oli pääsemäisillään lähteelle. Sellaisesta
+suojasta ei muutamiakaan miehiä voitu helposti karkoittaa.
+
+Taistelu näytti keskeytyvän nyt hetkeksi. Gale uskalsi nousta
+seisoalleen ja piiloutuen _choyain_ taakse tarkasteli hän ympäristöä
+kaukoputkellaan. Kauempana näki hän hevosia, mutta ei ratsastajia.
+Alempana oleva aukon ja tien välinen rinne oli paljas, lukuunottamatta
+sillä kasvavia _choya_-ryhmiä. Hänen rohkeutensa lisäytyi, sillä
+kaikesta päättäen oli päivä suopea heikäläisille. Sitten veti Thorne,
+joka vähitellen alkoi palata tajuihinsa, hänen huomionsa puoleensa.
+Soturi liikahteli ja vaikeroi, pyysi sitten vettä ja huusi Mercedestä
+luokseen. Gale painoi hänet paikoilleen väkevin käsin ja pian oli
+Thorne jälleen hiljaa.
+
+Ensimmäisen kerran moneen tuntiin, kuten näytti, alkoi Gale kiinnittää
+huomiotaan ympäröivään luontoon. Hän rupesi katselemaan sitä, etsimättä
+jännittynein silmin ryömiviä olentoja, sukeltelevia päitä ja sylkeviä
+karbiineja. Galen väriaisti ja hänen taitonsa määritellä suuruuksia
+olivat joko muuttuneet taistelun kuluessa tahi olivat ympäröivä ilma ja
+erämaa tulleet toisenlaisiksi. Aurinkokin oli muuttunut. Se näytti
+laskeutuvan soikean muotoisena ja sinipunervana, ja sen pinta kimalteli
+kuin veden pinnalla kelluva öljy. Sen punaiset säteet paistoivat
+punaisen udun läpi. Äsken vielä selvästi näkyvät etäisyydet olivat nyt
+himmeät ja epäselvät. Ammottava tulivuorenaukkokaan ei ollut enää sama,
+vaan suurempi, punaisempi ja syvempi. Se oli kuin omituinen kammottava
+helvetin portti. Gale seisoi kuin lumottuna voimatta oikein sanoa,
+kuinka paljon hänen näkemästään oli todellista ja kuinka paljon
+ärtyneen mielikuvituksen aiheuttamaa liioittelua. Seudussa ei ollut
+mitään kaunista, vaan verratonta suurenmoisuutta ja jonkunlaista
+hävityksen ja autiuden jaloutta, jolla ei ollut vertaistansa muualla
+kuin palaneessa kuussa. Tunteet, jotka nyt saivat Galessa vallan,
+lisäsivät synkkään enteeseensä järkkymättömän aavistuksen suuresta
+onnettomuudesta.
+
+Hän taisteli lumousta kuin ruumiillista vihollista vastaan. Järki ja
+tunteet koettivat saada hänen mielensä tasapainoon, mutta tämä hetki ei
+ollut sellainen, että niillä olisi ollut täydellinen määräämisvalta.
+Hän tunsi elämän sykkivän voimakkaasti rinnassaan, mutta syvemmällä
+vaani kumminkin uhkaava, huutava, sumuinen ja punainen kuolema. Tämä
+hetki ja tunti olivat kuin luodut jollekin villille, joka oli syntynyt,
+kasvanut ja kehittynyt tässä pykälöityjen syvyyksien, punaisten
+etäisyyksien ja milloinkaan rikkomattomaksi aiotun hiljaisuuden karussa
+ja poltetussa paikassa. Mutta koska Gale ei ollut villi, taisteli hän
+tuon punaisen aineen kutsua vastaan, aineen, joka muutti hänen
+vaistonsa vuosisatain takaisiksi alkuperäisiksi intohimoiksi. Hänen
+järkensä taisteli näön aiheuttamia harhakuvia ja kuulon valheellisia
+ilmoituksia vastaan, mutta järki ei päässyt kumminkaan kokonaan
+voitolle. Jotakin kohtalokasta oli tulossa ja se riippui vaa'assa kuin
+punainen utu tämän helvetin kuilun autioilla rinteillä.
+
+Äkkiä pakottivat käheät pitkät huudot hänet seisoalleen ja harhakuvat
+hävisivät. Kaukana tiellä, paikassa, jossa aukon laidat sulkivat
+väliinsä tuon syvän kuilun, näki hän liikkuvia olentoja. Niitä oli
+kaikkiaan kolme. Kaksi juoksi ketterästi laavasillan yli, mutta kolmas
+horjui kaukana jäljessä. Takaa-ajaja oli Ladd. Hän näytti haavoittuneen
+pahasti ja veti raskasta pyssyään, jota hän ei jaksanut enää kohottaa,
+perässään, samalla kun hän huusi kovasti yaquia.
+
+Galen sydän lakkasi hetkeksi sykkimästä. Tuollainen siis olikin hänen
+aavistamansa onnettomuus! Hän ei oikein uskaltanut katsoakaan kuilua
+kaukoputkellaan. Nuo pari pakenevaa olentoa pysähtyivät ja alkoivat
+ampua Laddia. Gale tunsi ensimmäisen -- tuon pienen, tukevan ja korean
+Rojaksen. Roiston käsivarsi suoristui. Näkyi pieniä savupilviä ja
+kuului monta paukahdusta. Kun Ladd kaatui, heitti Rojas pistoolinsa
+menemään ja syöksyi hurjasti huutaen eteenpäin. Hänen toverinsa
+seurasi.
+
+Kiihkeä viha, joka oli ensin kuumaa kuin tuli, mutta sitten kylmää kuin
+jää, järkytti Galea, kun hän näki Rojaksen suuntaavan kulkunsa
+Mercedeksen piilopaikkaa kohti. Tuo pieni rosvo näytti olevan yhtä
+varmajalkainen kuin vuoristolammas. Hänen toverinsa ei ollut niin nopea
+eikä varma ja senvuoksi kääntyikin hän ehkä takaisin. Gale kuuli
+silloin .405:den terävän pamahduksen. Ladd oli polvillaan ja ampui
+yhtämittaa. Takaisin palaava rosvo näytti juoksevan täyttä vauhtia
+jotakin näkymätöntä estettä vastaan, mutta kaatui sitten rentonaan,
+hitaasti ja hengetönnä. Rojas riensi kumminkin vain eteenpäin
+välittämättä vieriltään pölähtelevistä tomupilvistä. Yaqui, joka oli
+jossakin korkeammalla kuin Ladd, ampui siis myöskin roistoa. Mutta
+patruunat loppuivat kummastakin pyssystä ja Rojas kääntyi erääseen
+syvään halkeamaan. Hän pudisti uhmaavasti nyrkkiään ja hänen hurjat
+huutonsa kantautuivat heikosti Galen korviin. Hänessä oli jotakin
+toivotonta ja suurenmoista. Sitten hän alkoi kiivetä tielle.
+
+Ladd laski pyssynsä maahan, tempasi pistoolin vyöstään ja horjui
+laavasiltaa kohti. Mutta ennenkuin hän ehti kulkea sen poikki, tuli
+yaqui täyttä vauhtia rinnettä alas ja hyppäsi epäröimättä kuilun yli.
+Sitten hän juoksi tien yli ja katosi ylemmälle laavarinteelle. Rojas ei
+huomannut tätä intiaanin nopeata ja rohkeaa tekoa.
+
+Gale tunsi katkerasti olevansa aivan voimaton yhtymään tuohon
+takaa-ajoon. Hän voi ainoastaan katsoa. Hän arvaili levottomasti, mihin
+Lash oli joutunut. Pian, kun Rojas vain ilmestyy näkyviin laavan
+muodostamista kuiluista ja uurteista, luuli Gale saavansa tilaisuuden
+tehdä hänet vaarattomaksi kauas tähdätyllä luodilla. Roiston kulku oli
+nyt muuttunut hitaaksi, mutta se oli kumminkin suunnattu suoraan
+Mercedeksen piilopaikkaa kohti. Mikä opasti häntä sinne, kotkan näkökö,
+vihako vai vaisto? Miksi hän meni sinne, kun hän ei kumminkaan voinut
+palata samaa tietä takaisin? Ladd horjui hitaasti ja vaivalloisesti
+eteenpäin, mutta kumminkin taipumattomasti. Ainoastaan kuolema voi
+pysähdyttää paimenen nyt. Varmasti oli Rojaskin sen tiennyt valitessaan
+tuon tien. Silloin tällöin näki Gale vilahdukselta yaquin tumman
+vartalon, kun tämä hiipi eteenpäin aukon ylintä reunaa pitkin. Intiaani
+koetti päästä johonkin rosvoa korkeammalle paikalle.
+
+Hetkiä, jotka tuntuivat pitemmiltä kuin iankaikkisuus, kului.
+Laskeutuva aurinko punasi ainoastaan aukon ylimmäisen osan. Kaukana
+alempana olevat syvyydet olivat tummansiniset. Jälleen tunsi Gale tuon
+sietämättömän hiljaisuuden alkavan. Punainen utu muodosti kuin
+läpinäkyvän verhon hänen silmäinsä eteen. Tuo ammottava kuilu näytti
+pahaaennustavalta, ilkeältä, synkältä ja odottavalta. Ladd horjui
+tiellä, kulkien joskus eteenpäin ryömimälläkin. Yaqui tavoitti rosvoa
+tavoittamistaan ikäänkuin hänellä olisi ollut siivet. Hän hyppeli
+penkereeltä penkereelle ja hänen varmajalkaisuutensa oli ihmeellinen.
+
+Mikä tämän loppumattoman vahtikauden kuluessa Galea kumminkin enimmän
+ihmetytti, oli tuon Rojas-roiston tarkoitus. Hänellä ei ollut
+minkäänlaista asetta, sen huomasi Gale kaukoputkellaan. Kuolema vaani
+häntä takaapäin, alempaa, edestäpäin ja vaikka hän ei ehkä tiennytkään
+sitä, myöskin ylhäältä. Mutta hän ei epäröinyt hetkeäkään eikä astunut
+milloinkaan harhaan kapealla piikovalla tiellä. Kun hän saapui tasaisen
+penkereen alimpaan päähän, muuttui Galen tuskallinen epäily
+varmuudeksi. Rojas oli huomannut Mercedeksen. Se oli kummallista, mutta
+Gale uskoi kumminkin sen. Silloin, sydämen sykkiessä kuin se olisi
+ollut jäätymäisillään, Gale työnsi remingtoninsa reunan yli ja
+polvistuttuaan alkoi ampua. Hän tyhjensi koko makasiinin. Mutta
+Rojaksen vierestä nousevat tomupilvet eivät saaneet tätä kääntymäänkään.
+
+Kun Gale alkoi jälleen ladata, kauhistui hän kuullessaan Thornen
+huudahtavan hiljaa. Soturi oli palannut tajuihinsa. Hän oli puoleksi
+seisovassa asennossa ja viittasi vastakkaiselle penkereelle. Hänen
+laajentuneet silmänsä tuijottivat Rojakseen, ja hän koetti saada
+sanotuksi jotakin, mutta ei onnistunut.
+
+Gale kääntyi tyynnyttyään ja karaisi luontoaan viimeisellä hauraalla
+toivolla, että Mercedes voisi puolustaa itseään, sillä olihan hänellä
+pyssy. Hän epäili kumminkin, käyttäisikö Mercedes sitä vai ei, ja
+muistaen, miten äärettömästi Mercedes pelkäsi tuota rosvoa, pelkäsi hän
+tytön puolesta.
+
+Rojas saapui penkereen korkeudelle, pysähtyi hetkeksi ja rupesi sitten
+ryömimään. Hän toimi kuin pantteri, sillä ilmeisesti näki hän
+syvennyksessä olevan Mercedeksen. Silloin kuului kaukaisia laukauksia,
+joiden kaiku palasi nopeasti takaisin vuorista. Rojas luhistui maahan
+kuin raskaasta lyönnistä. Häneen oli osunut. Mutta juuri kun Gale huusi
+melkein mielettömästi, hyppäsi roisto jälleen seisoalleen. Hän tuntui
+olevan liian nopea ja ketterä tullakseen pahasti haavoittuneeksi.
+Syvänteestä syöksyi esille solakka tumma olento, Mercedes, ja peräytyi
+seinämää vasten. Gale näki valkoisen savupilven ja kuuli paukahduksen,
+mutta rosvo hyökkäsi kumminkin häntä kohti. Mercedes juoksi, ei
+koettaakseen päästä hänen ohitseen, vaan suoraan jyrkännettä kohti.
+Hänen tarkoituksensa oli selvä, mutta Rojas sai hänet kiinni juuri kun
+Mercedes pääsi reunalle. Silloin kuului aukon toiselle puolelle kimeä,
+toivoton huuto.
+
+Gale sulki silmänsä, sillä hän ei voinut katsella enää.
+
+Thorne toisti Mercedeksen huudon. Gale katsahti taakseen juuri ajoissa
+ennättääkseen hypätä ja tarttua toveriinsa, joka horjui aivan
+jyrkännettä kohti. Ja silloin, kun Gale laahasi häntä takaisin,
+kaatuivat molemmat. Dick pelasti ystävänsä, mutta horjahti samalla
+erästä _choyaa_ vasten. Kun hän vetäisi kätensä takaisin, oli se täynnä
+kimaltelevia okaisia piikkejä.
+
+"Jumalan nimessä, Gale, ammu! Ammu! _Tapa vaimoni!_ Etkö huomaa
+Rojasta?"
+
+Thorne pyörtyi.
+
+Mykistyen hetkeksi seisoi Gale kohotetuin käsivarsin ja siirsi
+katseensa Thornesta aukon toiselle puolelle. Rojas ei ollut tappanut
+Mercedestä, mutta hän alkoi jo voittaa tämän vastustuksen. Roiston
+liikkeet näyttivät hitailta, väsyttäviltä ja tarkoituksellisilta, mutta
+Mercedes liikkui nopeasti. Hän taisteli kuin vangittu naarassusi,
+kynsien, tempoen ja vääntelehtien.
+
+Rojaksen tarkoitus oli peloittavan selvä.
+
+Tuntien sekä sielullisia että ruumiillisia tuskia ja ollen kipeä ja
+heikko tarttui Gale vapisten pyssyynsä ja tähtäsi noihin penkereellä
+taisteleviin olentoihin painaen lopulta liipasinta. Luoti sattui
+tappelevan parin viereen pölähdyttäen punaista tomua. Jälleen hän ampui
+toivoen osaavansa Rojakseen ja rukoillen voivansa tappaa Mercedeksen,
+mutta luoti osui korkealle. Remington paukahti heti kolmannen,
+neljännen ja viidennenkin kerran, mutta aina turhaan. Pyssy putosi
+Galen loukkaantuneesta kädestä.
+
+Kuinka peloittavan selvät tuon roiston aikeet olivatkaan! Gale koetti
+sulkea silmänsä, mutta ei voinut. Hän rukoili hurjasti jonkunlaista
+nopeata sokeutta tahi armoa saada pyörtyä, kuten Thorne, mutta hän oli
+kuin naulattu siihen paikkaan voimatta muuta kuin tuijottaa punaiseen
+valoon.
+
+Mercedes alkoi väsyä ja näytti olevan kaatumaisillaan.
+
+"Voi, Jim Lash, oletko kuollut?" huusi Gale. "Voi, Laddy ja yaqui!"
+
+Äkkiä putosi muudan tumma olento kirjaimellisesti sen penkereen
+takaiselle reunalle, jossa Rojas taisteli tytön kanssa. Ensin hän
+vajosi kokoon, mutta suoristautui sitten nopeasti.
+
+"_Yaqui_!" huusi Gale heiluttaen vertavuotavaa kättään niin, että veri
+räiskyi hänen kasvoilleen. Sitten rupesi häntä niin ryittämään, ettei
+hän voinut sanoa mitään.
+
+Intiaani hyökkäsi Rojaksen kimppuun ja heitti hänet seinämää vasten.
+Mercedes vaipui maahan liikahduttamatta jäsentäkään. Kun Rojas nousi,
+oli intiaani hänen ja penkereen välissä, joten pakeneminen oli
+mahdotonta. Rojas perääntyi nyt toiselle suunnalle kapenevalle
+laavakielekkeelle. Hänen liikkeensä olivat toivottomat ja epäröivät,
+kun hän hitaasti vetäytyi taaksepäin.
+
+Silloin vasta Gale huomasi veitsen kimaltelevan yaquin kädessä. Rojas
+kääntyi ja juoksi. Hän kiersi erään nurkkauksen, jossa ei ollut juuri
+ollenkaan jalansijaa. Yaqui seurasi häntä hitaasti. Hänen olentonsa oli
+tumma ja uhkaava, mutta hän ei kiiruhtanut. Kun hän sivuutti pengermän,
+tunkeutui Rojas yhä kauemmaksi kielekkeelle. Hän oli takertunut nyt
+laavaan kiinni ryömien etemmäksi tuuma tuumalta. Ehkä hän oli luullut
+voivansa kiertää seinämän tahi kiivetä sen yli. Hän oli kumminkin
+mennyt jo niin kauaksi kuin suinkin ja pysytteli nyt vain kiinni jyrkän
+seinämän kohotessa hänen viereltään ja kuilun ammottaessa toisella
+puolella.
+
+Yaquin tulo oli kuin hitaan synkän varjon lähestymistä. Kun se kerran
+kauhistuneesta Galestakin tuntui siltä -- niin miltä se sitten
+Rojaksesta mahtoikaan tuntua! Hän näytti painautuvan niin likelle
+seinämää kuin suinkin. Mutta yaqui lähestyi vain lähestymistään.
+Hän oli paljas villi nyt ja hänelle mahtoi hetki muodostua
+unhottumattomaksi tilaisuudeksi. Gale huomasi hänen katsovan aukon
+laajoihin kiertäviin seinämiin ja sitten syvyyteen. Ehkä tuo hänen
+ympärillään leijaileva punainen utu tahi aukon purppurainen sumu ja
+laavan syvät uurteet olivat yaquin mielestä erämaan henkien ja hänen
+jumaliensa asuntoja, jumalien, joihin hän turvautui. Ehkä hän huusi
+avukseen rakastettunsa haamua ja kansansa henkiä, vedoten niihin tänä
+koston hetkenä.
+
+Gale kuuli tahi oli kuulevinaan tuon hurjan ja omituisen yaquin huudon.
+
+Sitten meni intiaani aivan Rojaksen viereen kumartuen syvään, mutta
+menemättä kumminkaan käden ulottuville. Kuinka hitaat hänen liikkeensä
+olivatkaan! Eikö hän milloinkaan lopettaisi tehtäväänsä?... Vihdoin
+kantautui huuto aukon poikki Galen korviin.
+
+Rojas kaatui taaksepäin ja putosi kohtisuorasti. Muudan valkoisia
+_choya_-ryhmiä kasvava penger sieppasi hänet ilmasta ja tunki häneen
+teräskovat piikkinsä. Kuinka kauan oli huumautuneen Galen katseltava
+Rojaksen hurjaa suonenvedontapaista kiemurtelemista ja vääntelemistä!
+Roisto näytti nyt haluavan kiihkeästi kuolla niin pian kuin suinkin.
+
+Kun hän pääsi irti, oli hän vain valkoisia läikkiä täynnä oleva esine
+eikä mikään ihminen, jonkunlainen _choyan_ piikkejä täynnä oleva pallo.
+Vihdoin liukui hän pengermältä ja putosi putoamistaan tulivuoren aukon
+purppuraisiin syvyyksiin.
+
+
+
+
+XIII.
+
+FORLORN RIVERISSÄ TAPAHTUNEITA MUUTOKSIA.
+
+
+Maaliskuun ensimmäisenä päivänä valloittivat liittolaisten
+sotajoukot Casitan. Lyhyen kovan taistelun jälkeen hajoitettiin
+vallankumouksellisten voimat pieniksi osastoiksi ja karkoitettiin itään
+Nogalesiin päin pitkin valtakuntain välistä rajaa.
+
+Onneksi Forlorn Riverille ei se kumminkaan enää milloinkaan palannut
+entisiin uneliaihin oloihinsa. Beldingin ennustukset toteutuivat.
+Kodinetsijäin epäsäännöllinen jono oli vain todellisen Altar Valleyhin
+hyökkäävän joukon edelläkävijä. Meksikosta ja Casitasta paenneet
+ihmiset levittivät tietoja, että vettä, puita, ruohoa ja maata oli
+saatavissa Forlorn Riverissä, ja kuin taikavoimin kohosivat valkoiset
+teltat ja tiilirakennukset kimaltelemaan auringonpaisteeseen.
+
+Belding oli onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Hän uskoi, että Forlorn
+Riverin pahat päivät ja vastenmielisyys suuriin yrityksiin kuuluivat
+nyt menneisyyteen. Hän palkkasi pari luotettavaa meksikolaista
+vartioimaan valtakuntain välistä rajaa ja alkoi itse rauhassa
+suunnitella karjan jalostamista, laakson kastelemista ja kaivoksia.
+Joka aamu toivoi hän saavansa joitakin tietoja Sonoytasta tahi Yamasta,
+että yaqui oli opastanut pakolaiset turvallisesti erämaan poikki.
+
+Belding oli herkkäuskoinen mies, taipuvainen enemmän toimimaan kuin
+ajattelemaan. Kun elämä moninaisine vaiheineen ahdisti häntä, hapuili
+hän jotenkin pois sen sokkeloista milloinkaan täydellisesti sitä
+ymmärtämättä. Vaimoaan ei hän ollut ikinä käsittänyt. Nell oli paljasta
+auringonpaistetta melkein aina, mutta kuten tuo auringon hallitsema
+erämaa oli hänkin joskus omituisen oikullinen, itsepäinen, pikavihainen
+ja hillitön. Beldingistä oli nyt mieluisempaa katsella vaimoaan, joka
+oli nyt iloisempi ja onnellisempi kuin pitkiin aikoihin, kuin Nelliä,
+joka haaveksivasti pyöritteli vasemman kätensä nimettömässä olevaa
+sormusta ja katsoi vain katsomistaan länttä kohti. Sekä äiti että tytär
+näyttivät nyt päivä päivältä yhä enemmän unhottavan menneet synkät ja
+uhkaavat ajat. Belding oli sydämellinen ja myötätuntoinen, mutta
+hiljainen. Jos hänen muistoissaan oli hiemankaan tunteellisuutta,
+ilmeni se vain hänen puheissaan Blanco diablosta ja ikävässään saada
+nähdä hevonen jälleen. Usein keskeytti Belding työnsä katsoessaan
+erämaahan länttä kohti. Kun hän ajatteli vartijoitaan, Thornea ja
+Mercedestä, ei hän varmaankaan ikinä unhottanut hevostaan. Hän arvaili,
+juoksiko Diablo, kävelikö vai levähti ja löysikö yaqui ruohoa ja vettä.
+
+Maaliskuussa, kun erämaan lyhyt talvi oli loppunut, alkoivat päivät
+muuttua lämpimämmiksi. Keskipäivän tunnit olivat kuumat ja tuntuivat
+ennustavan kesän valkoista kirkkautta ja pian alkavaa polttavaa ja
+kuumaa tuulta. Pakolaisista ei kuultu sanaakaan. Mutta se ei tuottanut
+Beldingille ollenkaan huolia, ja hänestä tuntui kuin olisivat
+saamattomat uutiset olleet hyviä uutisia.
+
+Forlorn Riverissä tapahtuneista monista muutoksista mainittakoon
+postitoimiston avaaminen ja kapakan rakentaminen. Belding oli
+toiminut uupumatta postitoimiston puolesta, mutta hänestä tuntui
+vastenmieliseltä, että kylään sijoitettiin kapakkakin. Se oli kumminkin
+vielä välttämätön paha, sillä meksikolaiset halusivat mescalia. Belding
+oli tähän saakka saanut estetyksi tuon tulisen kaktusjuoman polttimon
+rakentamisen heidän pieneen kyläänsä. Forlorn Riveriin saapui paljon
+amerikkalaisiakin -- kaivostyömiehiä, paimenia, kullanetsijöitä,
+lainsuojattomia ja muita epäilyttäviä henkilöitä, ja nämä miehet
+muodostivat tietysti kapakasta, joka oli samalla ravintolakin, päämajan
+itselleen. Belding, Carter ja muut vanhat asukkaat huomasivat pian,
+että Forlorn River oli jo sheriffin tarpeessa.
+
+Eräänä tämän kevätkuukauden alkupuolen aamuna, kun Belding oli matkalla
+asuinrakennuksesta aitauksille, näki hän Nellin ratsastavan Blanco
+Josélla kotiin päin niin nopeasti että hän hämmästyi. Tyttö ei
+poikennut tieltäkään tullakseen pihaan portista, vaan pakotti Josén
+hyppäämään neljä jalkaa korkean piikkilanka-aidan yli ja lasketti
+sitten täyttä laukkaa tallin edustalle.
+
+"Nell on vannaankin taasen pahalla tuulella", mumisi Belding. "Mutta
+hänhän on ollutkin kilttinä monta päivää."
+
+Kuten muutkin valkoiset hevoset, oli Blanco Josékin suuri ja raskas, ja
+sen suuret kaviot panivat maan kumeasti tömisemään. Nell veti suitsista
+ja hevonen liukui muutamia askelia pysähtyessään suureen tomupilveen.
+Nell laskeutui keveästi satulasta.
+
+Beldingin ei tarvinnut muuta kuin katsahtaa huomatakseen tytön olevan
+raivoissaan.
+
+"Nell, mitä nyt on tulossa?" kysyi Belding.
+
+"En aio kertoa sitä sinulle", vastasi tyttö lähtien taluttamaan Joséta
+aitausta kohti.
+
+Belding seurasi häntä hitaasti. Nell meni aitaukseen, irroitti suitset
+Josén päästä ja vei hevosen juomaan. Beldingkin saapui sinne vihdoin ja
+rupesi aukomaan Josén satulavöitä puhumatta sanaakaan. Hän katsoi
+kumminkin salaa Nelliin. Tytön kasvot olivat kalvenneet ja hän
+hämmästyi huomatessaan Nellin silmissä kyyneliä. Tämä ei nyt
+varmastikaan ollut noita tavallisia Nellin pahantuulen puuskia.
+Irroittaessaan Josén satulan ja viedessään sen katokseen ajatteli
+Belding hitaalla tavallaan. Kun hän tuli takaisin aitaukseen, nojautui
+Nell porttiin ja itki. Belding kiersi voimakkaan käsivartensa hänen
+ympärilleen ja odotti. Vaikka se ei usein ilmennytkään, olivat he
+kumminkin kiintyneet toisiinsa lämpimästi.
+
+"Isä, sinun ei pidä luulla minua enää lapseksi", sanoi Nell vihdoin.
+"Minua on loukattu."
+
+Kun Belding vain sai selville jonkun asian, ei hän sitten enää
+vitkastellut.
+
+"Tiedän jotakin tavatonta tapahtuneen. Luullakseni sinun on parasta
+kertoa se minulle."
+
+"Isä, minä kerron, jos vain lupaat minulle jotakin."
+
+"Mitä sitten?"
+
+"Ettet kerro sitä äidille, ettet vyötä pistoolia kupeellesi ja ettet
+ilmoita sitä milloinkaan Dickille."
+
+Belding ei puhunut mitään. Hän lupautui harvoin mihinkään epäröimättä.
+
+"Nell, on täytynyt tapahtua jotakin vakavaa, koska pyydät minulta
+kaikkea tuota."
+
+"Ellet lupaa, en kerro sinulle milloinkaan, siinä kaikki", sanoi tyttö
+tiukasti.
+
+Belding mietti vielä hetkisen, sillä hän tunsi tytön.
+
+"No niin, lupaan, etten kerro äidille", sanoi hän jonkun ajan kuluttua,
+"ja nähdessäni nyt sinut turvassa täällä, en lähde ammuskelemaan
+tuonne, mistä tulet. Mutta en voi luvata olla kertomatta sitä Dickille,
+jos hänellä vain on oikeus saada se tietää."
+
+"Isä, mitähän Dick tekisi, jos hän nyt olisi täällä ja kuulisi minulta,
+että minua on hirveästi loukattu?"
+
+"Luullakseni riippuisi se asianhaaroista. Mutta, kuten tiedät,
+noudattaa Dick useimmiten tahtoasi. Et kumminkaan voisi hillitä häntä
+enemmän kuin muutkaan, jos hänellä vain olisi syytä suuttua. Muista,
+miten hän kohteli Rojasta... Nell, kerro minulle, mitä on tapahtunut."
+
+Nell tukahdutti mielenliikutuksensa, kuivasi silmänsä ja työnsi
+hiuksensa pois otsalta.
+
+"Tässä eräänä päivänä, muistaakseni keskiviikkona", aloitti hän, "olin
+tulossa kotiin, ja tuon kapakan edustalla oli suuri joukko miehiä,
+jotka melusivat. En halunnut poiketa syrjään enkä näyttää
+pelästyneeltä, mutta minun oli tehtävä kumpikin. Siellä oli paljon
+nuoria miehiä, ja elleivät he olleet juovuksissa, olivat he kumminkin
+hyvin raakoja. En ole nähnyt heitä milloinkaan ennen, mutta luullakseni
+ovat he noita kaivosmiehiä, jotka vallankumoukselliset karkoittivat
+Sonorasta. Rouva Carter kertoi sen minulle. Nuo nuoret miehet olivat
+kumminkin amerikkalaisia. He hajautuivat käytävälle ja hymyilivät
+minulle, ja minun oli pakko poiketa syrjään. Eräs heistä, luultavasti
+raain, seurasi minua. Hän oli suuri, ylpeännäköinen, punakka mies,
+jolla oli pullistuneet silmät. Kun hän saapui rinnalleni, puhutteli hän
+minua. Lähdin juoksemaan kotiin ja juostessani kuulin hänen toveriensa
+nauravan.
+
+"Tänään, juuri äsken, kun ratsastin tänne päin, tapasin nuo samat
+miehet. Heillä oli koneet mukanaan ja he punnitsivat maata.
+Muistaessani Dickin ja hänen kiihkeän halunsa saada kone, jolla hän
+olisi voinut tutkia kastelusuunnitelmansa mahdollisuuksia, hämmästyin
+todellakin suuresti nähdessäni noiden muukalaisten punnitsevan -- ja
+punnitsevan juuri Laddyn valitsemaa palstaa. Kuten tiedät, on tie sen
+kohdalla paljasta hiekkaa ja José sattui kävelemään. Pysäytin sen ja
+kysyin noilta insinööreiltä, mitä he tekivät. Johtaja, tuo sama suuri
+mies, joka oli seurannut minua, näytti hyvin tyytyväiseltä
+puhutellessani häntä. Hän oli hyvin pöyhkeilevä ja liian tuttavallinen,
+mielestäni oikea herrasmiehen irvikuva. Hän kertoi olevansa iloinen
+voidessaan ilmoittaa minulle, että hän aikoi hankkia vettä koko Altar
+Valleylle. Isä, saat olla varma, että suutuin, sillä sehän on Dickin
+suunnitelma, hänen keksintönsä, ja nyt tutkivat nuo miehet Laddyn
+palstaa.
+
+"Sanoin hänelle silloin, että hän työskenteli jo toisen omistamalla
+maalla ja käskin hänen mennä tiehensä. Hän hämmästyi niin, että hän
+näytti unhottavan aloitetun kurttailunsa. Sitten hän näytti viekkaalta.
+Luin hänen ajatuksensa. Hän ei ollut muka tiennyt, että kaikki
+laaksossa oleva maa oli jo paalutettu.
+
+"Hän sanoi jotakin, ettei hän huomannut keitään uudisasukkaita maalla,
+ja vaikeni sitten hetkeksi kokonaan. Mutta hän alkoi kurttailla
+jälleen. Hän tarttui Josén suitsiin ja ennenkuin ennätin hengähtääkään,
+sanoi hän minua persikaksi, johon hän halusi tutustua. Hän sanoi
+nimekseen Chase ja ilmoitti omistavansa kultakaivoksen Meksikossa.
+Sitten hän sanoi vielä paljon enemmänkin, josta en välittänyt, mutta
+kun hän nimitti minua 'kullannupukseen', menetin malttini.
+
+"Vetäisin suitsista ja käskin hänen laskea ne irti, mutta hän ei
+totellut, vaan pyöritti silmiään minulle. Uskallan sanoa, että hän
+kuvitteli olevansa herrasmies, johon voi hurmautua, sillä hän näytti
+niin voitonvarmalta. Muudan asia oli kumminkin selvä: hän ei näyttänyt
+tuntevan lainkaan hevosia. Huomasin sen siitä, että hän meni Josén
+eteen. Kiitän Jumalaa, etten ollut Blanco diablon selässä. Niin, isä,
+olen hieman häpeissäni nyt, mutta silloin olin raivoissani. Löin
+hevosta piiskallani suoraan turpaan. José hyppäsi ja paiskasi herra
+Chasen hiekalle. En saanut oritta tyyntymään, ennenkuin olin päässyt
+noiden punnitsijain näkyvistä, ja sitten ratsastin kotiin."
+
+"Nell, luullakseni rankaisit tuota miestä tarpeeksi. Ehkä hän on
+tuollainen itserakas narri. En pidä kumminkaan tuollaisesta. Emme ole
+nyt lännessä. Luullakseni ei hän ole niin rohkea ensi kerralla. Mies ei
+unohda pitkään aikaan Blanco Josén iskua. Jos olisit ollut Diablon
+selässä, olisimme saaneet haudata herra Chasen."
+
+"Kiitän Jumalaa, etten ollut! Olen nyt hyvin pahoillani, isä. Ehkä mies
+loukkautui pahoinkin. Mutta en voinut muutakaan tehdä. Unhottakaamme
+tämä ja minä lupaan valita paremmin tulevat ratsastuspaikkani... Isä,
+mitä tuo Forlorn Riverin maanlaadun tarkastaminen merkitsee?"
+
+"En tiedä, Nell", vastasi Belding miettiväisesti. "Se hermostuttaa
+minua kumminkin. Se tuntuu edulliselta Forlorn Riverille, mutta pahalta
+Dickin kastelusuunnitelmille. Miten minua suututtaakaan, että joku muu
+ennättää tehdä sen ennen Dickiä!"
+
+"Ei, ei, emme salli kenenkään anastaa Dickin oikeuksia", selitti Nell.
+
+"Missä minun silmäni ovat olleetkaan, kun en ole huomannut noita
+tutkijoita?" mumisi Belding. "Ne kai ovat tulleet tänne vasta
+äskettäin."
+
+"Mene puhuttelemaan rouva Carteria. Hän kertoi minulle, että kylään on
+saapunut muukalaisia, amerikkalaisia, joilla on kaivoksia Sonorassa.
+Orozco on kumminkin karkoittanut heidät sieltä. Mene ottamaan selvää,
+mitä he oikeastaan hommaavat, isä."
+
+Belding huomasi pian, että hän todellakin oli viimeinen Forlorn Riverin
+merkityksellinen mies, joka sai kuulla kaivosten omistajain ja
+liikemiesten Ben Chasen ja pojan saapumisesta. Vallankumoukselliset
+olivat voittaneet heidät ja heidän työmiesjoukkonsa ja karkoittaneet
+heidät kaivosalueelta. Omaisuutta ei oltu hävitetty, vaan
+takavarikoitu. Ja Chaset, otettuaan huomioon kaikki mahdollisuudet,
+olivat koonneet tavaransa ja matkustaneet rajalle. He olivat ensin
+suunnanneet kulkunsa Casitaan, mutta jostakin syystä, jota ei Belding
+voinut saada selville, olivat he jatkaneetkin matkaansa Forlorn
+Riveriin. Ben Chase ei ollut tarvinnut kuin päivän huomatakseen Altar
+Valleyn mahdollisuudet, ja kolmen päivän kuluttua oli hän jo pannut
+miehensä työhön.
+
+Belding palasi kotiin poikkeamatta katsomaan Chaseja ja heidän
+hommiaan. Hän halusi ajatella tilannetta ensin. Seuraavana aamuna meni
+hän laaksoon tarkastelemaan. Meksikolaiset rakensivat nopeasti
+tiilitaloja Laddin sadankuudenkymmenen acren suuruiselle palstalle ja
+samoin Dick Galen, Jim Lashin ja Thornenkin paaluttamille alueille.
+Miehet mittailivat laaksoa ja joen uomaa. Se riitti Beldingille. Hän
+meni kylään ja suuntasi kulkunsa valtaajien asuntoon.
+
+Forlorn Riverin ympäristöt, lukuunottamatta joen puolta, olivat
+todellakin Beldingin mielestä muuttuneet kuin äsken löydetyn kaivoksen
+läheisyydessä olevat seudut. Telttoja oli pystytetty kaikkialle,
+tiilirakennukset kohosivat kuin sienet sateen jälkeen ja karkeasti
+kyhättyjä lautamajoja viimeisteltiin parhaillaan. Kaikki nämä hommat
+hämmästyttivät Beldingiä uutuudellaan, sillä hän oli niin uuttera mies,
+ettei hänellä ollut aikaa milloinkaan kuunnella kyläläisten juoruja.
+Kun hänelle ilmoitettiin, missä Chasen kaivosyhtiön konttori oli, meni
+hän sinne vihan alkaessa kiehua hänessä.
+
+Hän saapui suurelle teltalle, jonka edustalla oli laaja hamppukankaista
+tehty katos. Sen suojassa istui monta paitahihasillaan olevaa miestä
+keskustellen ja tupakoiden..
+
+"Nimeni on Belding. Haluan puhutella herra Chasea", sanoi Belding
+vihaisesti.
+
+Vaikka Belding olikin hidasajatuksinen ja omissa mietteissään, huomasi
+hän kumminkin selvästi, että hänen tulonsa teki nuo miehet
+levottomiksi. He näyttivät hämmästyvän, katsoivat toisiinsa ja
+kääntyivät sitten nopeasti häneen päin. Muudan pitkä, karski mies,
+jolla oli terävät kasvonpiirteet, kierot silmät ja valkoinen tukka,
+nousi ja ojensi kätensä.
+
+"Olen Chase, vanhempi", sanoi hän. "Poikani Radford Chase on täällä
+jossakin. Olette kai tuo rajanvalvoja Belding? Aioin pyytääkin teitä
+tulemaan luokseni."
+
+Hän oli taisteluvalmis, äänekkäästi puhuva mies, mutta samalla
+kumminkin sydämellinen.
+
+"Niin, olen arvaamanne henkilö", vastasi Belding välittämättä
+ojennetusta kädestä, "ja haluaisin tietää, mitä hiidessä te tarkoitatte
+anastaessanne maan, joka on jo paalutettu ja kuuluu vartijoilleni?"
+
+"Paalutetunko maan?" sanoi Chase hitaasti katsoen miehiinsä. "Olemme
+ottaneet haltuumme ainoastaan paaluttamattomia paikkoja."
+
+"Valehtelette. Teidän on ollut pakko huomata paalut."
+
+"No niin, herra Belding, mitä siihen tulee, niin luullakseni mieheni
+ovat anastaneet hieman paalutettuakin maata. Emme kumminkaan kiinnitä
+huomiotamme muihin kuin uudisasukkaihin. Jos teidän vartijanne luulevat
+hankkineensa omaisuutta ajamalla muutamia paaluja maahan, ovat he
+suuresti erehtyneet. Uudisasukkaan on rakennettava talo ja asuttava
+maallaan, ennenkuin hän lain mukaan saa sen omakseen."
+
+Tämä väite oli tosi ja Belding tiesi sen.
+
+"Lain mukaan!" huudahti Belding. "Silloin on teidän tunnustettava, että
+olette vallanneet meidän palstamme."
+
+"Herra Belding, olen suora liikemies. Tulen tänne ja löydän edullisen
+paikan, johon ei kenelläkään näytä olevan päteviä oikeuksia.
+Paalutan silloin palstat, valitsen uudisasukkaat ja alan rakentaa.
+Minusta tuntuu kuin vartijanne olisivat laiminlyöneet muutamia
+varovaisuustoimenpiteitä. He saavat syyttää onnettomuudestaan itseään.
+Olen valmis puolustamaan sekä omaa että työmiesteni oikeutta noihin
+palstoihin. Ellette voi mukautua siihen, saatte valittaa Tucsonille.
+Laki on minun puolellani."
+
+"Laki ja laki! Kuulkaahan, täällä lounaassa ei meillä ole muuta lakia
+kuin miehen sana ja pyssy."
+
+"Sitten olette huomaava, että Yhdysvaltain laki on tullut tänne Ben
+Chasen mukana", vastasi toinen näpsäyttäen sormiaan. Hän oli vielä
+lipokielinen, mutta hänen naamionsa oli pudonnut.
+
+"Ette suinkaan ole syntynyt lännessä?" kysyi Belding.
+
+"En, olen Illinoisista."
+
+"No johan minä ajattelinkin, ettei länsi ole teitä kasvattanut! Tunnen
+teidänlaisenne miehet. Teiltä olisi kulunut paljon aikaa Texasin
+rajoilla tällaiseen ja sentähden tulitte tänne. Te olette eräs noista
+maa- ja vesisioista, jotka ovat tulleet asettuakseen tänne länteen
+asumaan. Olette samanlainen kuin nuo tukkihuijarit, jotka hakkauttavat
+metsän puhtaaksi jättämättä mitään myöhemmin tuleville. Herra Chase,
+länsi muuttuisi paremmaksi ja pysyisi kauemmin entisellään, jos
+teidänlaisenne miehet karkoitettaisiin täältä."
+
+"Ette voi minua karkoittaa."
+
+"En ole niinkään varma siitä. Odottakaa, kunnes vartijani palaavat. En
+haluaisi olla silloin teidän kengissänne, älkää käsittäkö minua väärin.
+Vaikka en luulekaan, että teitä voidaan syyttää toisen miehen
+suunnitelmien varastamisesta, niin kumminkin olette anastaneet nuo
+neljä palstaa. Ehkä laki on puolellanne, sitä en mene vannomaan, mutta
+meihin rajaseudun asukkaihin vaikuttaa vain henki eivätkä kuolleet
+kirjaimet."
+
+"Kuulkaahan, herra Belding, luullakseni ette ole oikein selvillä
+asioista. Aion hedelmöittää tämän laakson, ja teidän olisi parempi
+yhtyä minuun kuin olla minua vastaan. Minulla on muudan ehdotus
+esitettävänä teille. Se koskee tuota teidän omistamaanne maakaistaletta
+tuolla virran rannalla."
+
+"Ette voi tehdä kanssani minkäänlaisia sopimuksia, sillä en halua olla
+missään tekemisissä kanssanne."
+
+Belding poistui äkkiä teltasta palaten kotiinsa. Nell tuli häntä
+vastaan, luultavasti kysyäkseen häneltä asioista, mutta katsahdettuaan
+isäänsä kasvoihin tiesi hän pelkonsa oikeutetuksi. Tyttö meni vaieten
+tiehensä. Belding totesi, että hän oli voimaton estämään Chasen toimia,
+ja hän tuli melkein sairaaksi omien ja Dickin toiveiden raukenemisesta.
+
+
+
+
+XIV.
+
+KADONNUT POIKA.
+
+
+Aika kului ja Forlorn Riverin asukasluku kasvoi nopeasti. Belding, joka
+kerran oli ollut tuon seudun vaikutusvaltaisimpia miehiä, tunsi nyt
+joutuneensa aivan mitättömään asemaan. Vaikka hän olisi halunnutkin, ei
+hänellä olisi ollut mitään sanomista postinhoitajan, sheriffin ja
+muutamien muiden virkailijoiden valitsemisessa. Chaset jakoivat
+työvoimansa, ollen milloin Forlorn Riverissä, milloin meksikolaisessa
+kultakaivoksessaan, joka oli luovutettu heille takaisin. Näiden
+molempien paikkojen välissä olevan erämaan poikki kuljettiin autoilla.
+Kuukauden kuluttua olivat nuo moottorivaunut melkein yhtä tavalliset
+Forlorn Riverissä kuin ne olivat olleet ennen vallankumousta Casitassa.
+
+Beldingkään ei ollut enää niin ahkera kuin ennen. Menetettyään
+kunnianhimonsa oli hänellä yhä vähemmän tehtävää. Hänen vihansa noita
+anastajia kohtaan kasvoi, kun hän vihdoinkin alkoi käsittää, ettei hän
+voinut kilpailla sellaisten miesten kanssa. Chaset olivat
+tienraivaajia, miehiä, joilla oli suuria harrastuksia ja paljon
+vaikutusvaltaa lounaassa. Kuta enemmän he tekivät Forlorn Riverin
+hyväksi, sitä vähemmän tuntui hänellä olevan oikeutta vihaansa heitä
+kohtaan. Hänen oli myönnettävä, että se oli henkilökohtaista. Hän, Gale
+ja vartijat eivät olisi milloinkaan voineet kehittää laakson
+mahdollisuuksia niinkuin nuo miehet.
+
+Päivät pitkät sai hän nyt kuunnella noita korvia jysähdyttäviä
+räjähdyksiä ja kuiluun vyöryvien kallionlohkareiden jyrinää. Chasen
+miehet räjäyttivät dynamiitilla kapean kanjonin seinämiä. He rakensivat
+parhaillaan patoa juuri niinkuin Gale oli sen suunnitellut. Kun tuo
+räjähdytteleminen loppui, tunsi Belding helpotusta. Hän ei halunnut,
+että häntä alituisesti muistutettiin omasta ja Galen kärsimästä
+vahingosta. Hän alkoi vähitellen mukautua oloihin, mutta hän ei voinut
+olla olematta pahoillaan Galen vuoksi.
+
+Sitäpaitsi oli Beldingillä muitakin suruja ja huolia. Huhtikuu alkoi
+eikä vartijoista kuulunut vieläkään mitään. Casitasta saapui
+epämääräisiä huhuja Sonoran erämaassa kuljeskelevista rosvojoukoista,
+huhuja, joiden totuutta ei voitu varmistaa, ennenkuin Beldingin
+meksikolaiset vartijat palaisivat kotiin. Kun he tulivat, ilmoitti
+toinen, Gonzales-niminen järkevä ja rehellinen sekarotuinen, että hän
+oli tavannut kullanetsijöitä kosteikossa. He olivat juuri saapuneet
+Yumasta Camino del Diabloa pitkin kärsittyään hirveästi kuumuutta ja
+janoa, mutta he eivät olleet nähneet jälkeäkään yaquin johtamasta
+matkueesta.
+
+"Tämä varmistaa otaksumiseni", selitti Belding. "Yaqui ei mennyt
+ollenkaan Sonoytaan. Hän kiersi sen ympäri Piruntielle ja vartijat,
+Mercedes, Thorne ja hevoset ovat -- pelkään heidän eksyneen erämaahan.
+Camino del Diablon vanha tarina on vain toistunut jälleen."
+
+Hänen oli kerrottava se Nellille, mutta tehtyään sen tunsi hän itsensä
+heikoksi.
+
+Rouva Belding kuunteli hänen puhettaan ja vaikeni pitkäksi ajaksi
+puristaessaan nyyhkyttävää Nelliä rintaansa vasten. Sitten hän rupesi
+vastustamaan miehensä ilmoituksia tyynin voimin, joka oli niin
+ominaista hänen väitteilleen.
+
+"Kuuntelehan nyt", päätteli Belding. "Rojas saapui ennen heitä Papago
+Welliin tahi Tankeille."
+
+"Kun olet lerpalla huulin, Tom, et ajattele juuri ollenkaan", jatkoi
+rouva Belding. "Tiedät hyvin, että ellei ole tapahtunut jotakin
+ihmettä, ei Rojas eikä kukaan muukaan ole voinut sivuuttaa noita
+valkoisia hevosia. Mihin sinun vanha itsepintainen luottamuksesi on
+hävinnyt? Yaqui ratsasti Diablolla ja Dick Solilla, ja entä sitten nuo
+muut hevoset. Niitä ei ole voitu sivuuttaa eikä ottaa kiinni. Ihmeitten
+ajat ovat olleet ja menneet."
+
+"Aivan niin, äiti, tuntuu hauskalta kuunnella puhettasi", sanoi
+Belding. Hän ilahdutti aina miestään ja nyt kaipasi tämä rohkaisua. "En
+ole ollut oikein entiselläni näinä päivinä. Kerro meille ajatuksesi.
+Sanot aina aavistavasi asiain oikean laidan, vaikka et sitä tiedäkään."
+
+"En voi lisätä juuri mitään siihen, mitä sanoit tuona iltana, kun he
+läksivät matkalle. Käskit Laddyn luottaa yaquiin, jonka sanoit Jumalan
+lähettäneen tänne. Otaksuit hänen ehkä opastavan pakolaiset johonkin
+tuntemattomaan Sonoran laaksoon ja houkuttelevan Rojaksen satimeen.
+Sanoit yaquin voivan löytää ruohoa ja vettä sieltäkin, mistä ei kukaan
+meksikolainen eikä amerikkalainen osaisi sellaista etsiäkään."
+
+"Mutta ajattelehan nyt, äiti, mitä sanot. Siitähän on kulunut jo
+seitsemän viikkoa. Ajattele, seitsemän viikkoa! Ja korkeintaan luulin
+heidän viipyvän matkallaan kuusi. Seitsemän viikkoa erämaassa!"
+
+"Miten yaquit elävät?"
+
+Belding ei vastannut, mutta toivo palasi hänen sydämeensä. Hän luotti
+vaimoonsa, vaikka hän ei ollenkaan voinut ymmärtää vaimossaan tuota,
+jota hän luuli joksikin salaperäiseksi voimaksi.
+
+"Vuosia sitten etsiessäni isääni opin tietämään paljon asioita tästä
+maasta", sanoi rouva Belding. "Et voi milloinkaan sanoa, kuinka kauan
+ihminen voi elää erämaassa. Karuimmissa, peloittavimmissa ja
+luoksepääsemättömimmissäkin paikoissa on usein piilossa olevia
+kosteikkoja. Myöhemmällä iälläni rupesi isäni kullanetsijäksi. Tuo
+tuntui minusta omituiselta, sillä hän ei ennen välittänyt ollenkaan
+rahasta eikä kullasta. Sain selville, että hän usein oleskeli erämaassa
+viikkoja, jopa kuukausiakin yhtämittaa. Sitten koitti aika, jolloin hän
+ei enää palannut. Se tapahtui jo aikoja ennenkuin saavuin lounaiselle
+rajalle ja kuulin hänestä. En sittenkään menettänyt vielä toivoani
+pitkään aikaan, vaan odotin häntä palaavaksi. Tiedän nyt, joku
+ilmoittaa minulle, tuntuu todellakin kuin se olisi hänen henkensä, että
+hän eksyi sinne ja kuoli. Mutta minulla ei ole sellaista tunnetta
+yaquista eikä pakolaisista. Yaqui on jättänyt Rojaksen tahi houkutellut
+hänet johonkin ansaan. Ehkä se vei aikaa ja pakotti heidät matkustamaan
+kauas Sonoraan. Intiaani on liian viisas lähteäkseen nyt takaisin, kun
+kaikki lähteet ovat kuivuneet. Hän on taivuttanut vartijatkin
+odottamaan. Minusta tuntuu kuin tietäisin tämän varmasti. Rakas Nell,
+ole nyt urhoollinen ja kärsivällinen. Dick Gale tulee kyllä takaisin
+luoksesi."
+
+"Voi, äiti!" huusi Nell. "En voi lakata toivomasta niin kauan kuin olet
+luonani."
+
+Tämä keskustelu voimakkaan äidin kanssa aiheutti muutoksen sekä
+Nellissä että Beldingissä. Nell, joka ei ollut tehnyt juuri muuta kuin
+surrut, vahtinut länttä ja ratsastellut hurjasti, vaipui nyt
+kärsivälliseen odotukseen, joka oli surullista, mutta vakavaa. Hän
+auttoi äitiään enemmän kuin milloinkaan ennen, lohdutti Beldingiä ja
+alkoi osoittaa suurta mielenkiintoa kasvavaa kylää kohtaan. Belding,
+joka oli ollut murtua vihan aiheuttamaan jännitykseen, virkistyi niin,
+että hän ulkonaisesti oli jälleen oma itsensä. Hän tiesi kumminkin
+itse, että hän teeskenteli, ja totesi, että hänen hitaasti liekehtivä
+kiukkunsa Chaseja kohtaan oli muuttumaisillaan vihaksi.
+
+Belding päätteli itsekseen, että jos Ben Chase ja hänen poikansa
+Radford olisivat hankkineet itselleen mainetta jotenkin muuten kuin
+ryhtymällä suuriin yrityksiin, olisi hän voinut kärsiä heitä. Mutta isä
+oli ahne, perso, kova ja maltillinen, ja poika lisäsi näihin
+ominaisuuksiin voimakkaan halun hallita muita, himon väkijuomiin ja
+kortteihin. Nämä miehet edistivät kyllä laakson tulevaisuutta, ja monet
+köyhät meksikolaiset ja amerikkalaiset hyötyivät myöskin heidän
+suunnitelmistaan huolimatta siitä, että nämä Chaset työskentelivät
+selvästi vain omaksi edukseen.
+
+Belding riistäytyi irti tuosta lamauttavasta lumouksesta ja päätti
+aloittaa muutamia melko suuria töitä saadakseen ne tehdyiksi ennen
+kuumia kuukausia. Hän käväisi kumminkin ensin Sonoytan kosteikossa. Hän
+totesi tyytyväisin mielin, että olot rajalla olivat suotuisat, ja sai
+varmasti selville, ettei pakolaisista ollut kuulunut hiiren
+hiiskaustakaan. Saadakseen kaikki matkat pois mielestään, vei hän vielä
+Casitaan lauman noita valkoisia jalorotuisia ja lähetti ne Texasiin
+karjanomistajille ja hevostenjalostajille. Sitten, kun hän kerran oli
+rautatien läheisyydessä, matkusti hän Tucsoniin. Siellä sai hän kuulla
+paljon mielenkiintoista Chaseista. Niillä oli konttori kaupungissa ja
+vaikutusvaltaisia ystäviä Capitolissa. He olivat kuulemma lännen
+nopeasti kasvavan liikemiesjoukon merkityksellisimpiä miehiä. He
+omistivat Southern Pacific Railroad'in osakkeita, ja lähimmässä
+tulevaisuudessa aiottiin kuulemma rakentaa haararata San Felipestä
+Forlorn Riveriin. Nämä Chasein suunnitelmain erikoiskohdat olivat
+merkityksettömät, kun niitä verrattiin Beldingin omiin suunnitelmiin.
+Hänen luotettavaisuuttaan oli koetettu viekkaasti vähentää. Oli
+levitetty huhuja, ettei hän olekaan täysin pätevä valvomaan
+siirtolaisuutta rajalla Yhdysvaltain hyödyksi. Belding otaksui tämän
+olevan vain alkua. Chaset koettivat nähtävästi karkoittaa hänet Forlorn
+Riveristä, mutta ehkä edistääkseen parhaiten omia suunnitelmiaan
+toimivat he varovaisesti. Belding palasi raivoissaan kotiaan. Mutta hän
+malttoi mielensä. Ensimmäisen kerran elämässään pelkäsi hän nyt
+itseään. Hänen oli ajateltava vaimoaan ja Nelliä ja lännen vanha laki
+oli jo kumottu ikuisiksi ajoiksi.
+
+"Isä, näiden kaivoksien ympärillä väijyy eräs toinen Rojas", huomautti
+Nell, kun tervehdys ja tavalliset kysymykset ja vastaukset oli
+vaihdettu.
+
+Nellin nauru tukahdutti Beldingin huudahduksen. Tyttö näytti vakavan
+leikilliseltä.
+
+"Herra Radford Chase!"
+
+"No mutta, Nell, mitä hittoa --" raivosi Belding.
+
+"Hsh, isä, älä kiroile", keskeytti Nell. "Aioin vain kiusoitella
+sinua."
+
+"Vai niin. Mutta, tyttöseni, tuo nimi muuttaa silmissäni kaikki
+punaiseksi. Jos aiot kiusoitella minua, keksi joku toinen keino.
+Ymmärrätkö?"
+
+"Kyllä, isä."
+
+"Nell, kerro se kumminkin hänelle, niin silloinhan se on tehty", sanoi
+rouva Belding tyynesti.
+
+"Lupasit minulle kerran, isä, ettet lähde ammuskelemaan tuonne kylälle,
+etkö luvannutkin?"
+
+"Kyllä, muistan sen nyt", vastasi Belding vastaamatta kumminkaan
+tyttärensä hymyyn.
+
+"Uudistatko lupauksesi", kysyi Nell kevyesti veitikkamaisin silmin,
+jotka eivät kumminkaan enää olleet niin leikilliset ja kujeilunhaluiset
+kuin ennen. Tytön huulet vapisivat eivätkä posket olleet enää niin
+pyöreät.
+
+"Uudistan", vastasi Belding, ja hän tiesi, miten hänen äänensä oli
+hieman paksu.
+
+"Ellet olisi niin sokea, hyvä isä, olisit jo aikoja sitten huomannut,
+miten herra Radford Chase on ahdistellut minua. Alussa tuntui se vain
+kiusalliselta enkä senvuoksi halunnut lisätä huoliasi, mutta näiden
+parin viikon kuluessa, kun olet ollut matkoilla, on se ollut enemmän
+kuin kiusallista. Aina siitä hetkestä alkaen, jolloin huitaisin häntä
+piiskallani, on hän koettanut kaikin mahdollisin keinoin tavata minua.
+Hän on ollut minua vastassa minne ikinä vain olen mennytkin. Hän on
+kirjoitellut minulle niin paljon kirjeitä, etten ole jaksanut lähettää
+niitä kaikkia takaisinkaan.
+
+"Kun poistuit kotoa matkoillesi, en luule hänen tulleen
+rohkeammaksikaan, mutta hänellä oli kumminkin paremmat tilaisuudet,
+sillä en voinut olla huoneessanikaan aina. Minun oli pakko toimittaa
+äidin asioita, käydä sairaiden luona, opettaa pyhäkoulussa ja sitten
+oli minulla lukemattomia muitakin hommia. Herra Chase väijyi minua joka
+kerta, kun poistuin kotoa. Jos hän vielä työskentelee, niin en tiedä
+milloin, ellei sillä aikaa kuin nukun. Hän seurasi minua, kunnes
+huomasin, että minun oli viisainta sallia hänen kävellä rinnallani ja
+puhua itsensä pyörryksiin. Hän sanoo rakastavansa minua ja tahtoo mennä
+kanssani naimisiin. Kerroin hänelle rakastavani toista ja meneväni pian
+naimisiin. Hän sanoi, ettei se merkitse mitään, jolloin sanoin häntä
+tyhmeliiniksi.
+
+"Kun hän seuraavan kerran tapasi minut, sanoi hän haluavansa selittää.
+Hän sanoi jokaisen tämän rajaseudun asukkaan jo tietävän, että mies,
+jota rakastan, oli eksynyt ja kuollut erämaahan. Tulin hyvin
+pahoilleni, sillä ehkä hän on oikeassa. Usein tuntuu tuo otaksuminen
+peloittavasti totuudenmukaiselta. Sen jälkeen olen pysynyt kotosalla,
+ettei hän saisi sanoa minulle tuollaisia ikäviä asioita enää.
+
+"Mutta, isä, sellainen mitätön asia, että olen pysynyt äidin luona ja
+huoneessani, ei ole voinut pidättää herra Chasea. Ellei hän ole aivan
+pähkähullu, on hän ainakin parantumaton tyhmeliini. Koetan olla
+armelias, koska tuo mies vannoo rakastavansa minua, ja ehkä hän sen
+tekeekin, mutta hän tekee minut levottomaksi. En voi nukkua ja pelkään
+oleskella huoneessani yksinäni öisin. Olen silloin aina paennut äidin
+luo. Hän väijyy aina jossakin. Rohkeako? Mitä vielä, herra Chase on
+jotakin vallan toista. Hänellä ei ole hituistakaan säädyllisyyden
+tunnetta. Hän lahjoo palvelijamme ja tulee puutarhaamme. Ajattele nyt,
+millainen konna hän on. Hän tekee mitä naurettavimpia anteeksipyyntöjä
+ja ikävystyttää äidin kuoliaaksi. Tunnen olevani kuin koiran koloon
+ajama pieni kaniini. En uskalla edes kurkistaa ulos."
+
+Jotenkin tuntui Beldingistä tämä asia niin hullulta, että hän nauroi.
+Hän ei ollut nauranut niin pitkään aikaan, että se tuntui hänestä
+hyvältä. Vasta kun hän huomasi Nellin hämmästyksen ja tuskan, lakkasi
+hän kiertäen käsivartensa tytön ympärille.
+
+"Älä ole milläsikään, kultaseni. Olen sellainen vanha karhu.
+Kertomuksesi huvitti minua luullakseni. Toivon, ettei herra Radford
+Chasella ole ollut hauskaa... Nell, tuo vanha juttu on siis uudistunut
+jälleen. Miehet rakastuvat sinuun sievän näkösi vuoksi. Millaisen
+hinnan sellaiset naiset kuin sinä ja Mercedes saavatkaan maksaa
+kauneudestaan! Parempi olisi olla niin ruma kuin joku likainen aita."
+
+"Mielelläni isä, jos vain Dick sitten vielä rakastaa minua."
+
+"Älä luulekaan, voit lyödä vaikka vetoa siitä, kuten Laddy sanoo...
+Ensimmäisen kerran, kun tapaan tuon paikkakuntamme Romeon
+hiiviskelemässä täällä ympäristössä, annan --"
+
+"Isä, sinähän lupasit."
+
+"Kirottua, Nell, lupasin vain olla ampumatta, muuta en. Karkoitan vain
+tuon miehen täältä hellästi, kuulitko, hyvin hellästi. Lopusta pitäköön
+sitten Dick Gale huolta."
+
+"Ei, isä!" huudahti Nell painautuen häneen vetoavasti, peloissaan ja
+vielä jotenkin muutenkin.
+
+"Älä käsitä minua väärin, Nell. Sinulla on tunnetut omat keinosi aina,
+peität pumpulilla äitisi silmät ja kierrät pikkusormesi ympärille.
+Mutta et voi sovittaa kumpaakaan menetelmää Dick Galeen. Olet niin
+helläsydäminen, ettet välitä tuon Chase-roiston tarkoituksista. Mutta
+kun Dick palaa kotiin, voit olla varma siitä, että Chasein asunnosta
+muodostuu pieni helvetti vähäksi ajaksi. Kyllä Dick ottaa selvän
+kaikesta, ja haluan olla silloin katsomassa, kun hän käsittelee herra
+Radfordia samoin kuin Rojasta."
+
+Belding piti sitten tarkasti silmällä nuorta Chasea, mutta kuulikin
+muutamia päiviä myöhemmin, että sekä isä että poika olivat lähteneet
+usein uudistuvalle matkalleen Casa Grandesiin, jonka läheisyydessä
+heidän kultakaivoksensa sijaitsivat.
+
+Huhtikuu kului nopeasti ja toukokuu alkoi. Eräänä aamuna oli Beldingin
+pakko keskeyttää työnsä puutarhassa kuullessaan auton säksytystä ja
+äänekkään "Halloo!" Hän meni etupihalle ja näki siellä erään auton,
+jonka hän luuli ennenkin nähneensä Casitassa. Sen ohjaajakin oli tutun
+näköinen, mutta muut harmaihin nuttuihin ja peitteihin pukeutuneet
+kolme henkilöä olivat hänelle aivan outoja. Hän oli jo saapunut tielle
+ja huomasi silloin, että autossa istui pari naista ja muudan mies.
+Matkustajat irroittivat juuri tomuisia harsoja kasvoiltaan. Belding
+näki vanhan, kellertäväihoisen ja melko raihnaisen miehen, jota hän ei
+ollut ennen milloinkaan nähnyt, kauniin tummasilmäisen naisen, jonka
+hiukset näyttivät harmailta harson läpi, ja solakan nuoren tytön, jonka
+kasvot panivat Beldingin heti ajattelemaan Dick Galea.
+
+"Oletteko Tom Belding, siirtolaisten tarkastaja?" kysyi autossa oleva
+herra kohteliaasti.
+
+"Olen, ja nyt tiedän, keitä te olette", vastasi Belding sydämellisesti
+iloissaan ojentaessaan suuren kätensä. "Olette Dick Galen isä. Olen
+äärettömästi iloinen saadessani tutustua teihin."
+
+"Kiitoksia. Niin, olen Dickin isä ja tässä, herra Belding, on Dickin
+äiti ja hänen sisarensa Elsie."
+
+Loistaen ilosta tervehti Belding naisia, jotka eivät yrittäneetkään
+peittää liikutustaan.
+
+"Herra Belding, olen tullut tänne länteen hakemaan kadonnutta
+poikaani", sanoi herra Gale. "Hänen sisarensa kirjeihin ei ole
+vastattu. Emme ole kuulleet hänestä mitään moneen kuukauteen. Onko hän
+vielä täällä luonanne?"
+
+"No niin, tuota, olen todellakin hyvin pahoillani", aloitti Belding
+hitaasti. "Dick on matkoilla juuri nyt toimittamassa erästä tärkeää
+tehtävää. Odotan hänen palaamistaan joka päivä... Ettekö halua tulla
+huoneeseen? Olette tomuiset, kuumissanne ja väsyneet. Tulkaa sisään ja
+sallikaa äidin ja Nellin laittaa olonne mukavaksi. Tietysti on teidän
+oltava luonamme ainakin vähän aikaa. Meillä on kyllä riittävästi tilaa.
+Teidän on odotettava Dickin paluuta. Ehkä hän tulee piankin, sillä hän
+on viipynyt matkallaan jo melko kauan... Sallikaa minun pitää huolta
+matkatavaroista, herra Gale... Tulkaa nyt mukaani... Olen kovin iloinen
+saadessani tutustua teihin kaikkiin."
+
+Iloisesti, kiihkeästi ja onnellisena jatkoi Belding puhettaan
+ohjatessaan Galet vierashuoneeseen ja esitellessään heidät
+sydämellisesti hämmästyneille rouva Beldingille ja Nellille. Hänen
+vaimonsa ja tyttärensä huumautuivat kokonaan muutamiksi hetkiksi.
+Belding ei muistanut ainoatakaan tilaisuutta, jolloin muutamien
+vieraiden tulo olisi näin järkyttänyt heitä. Mutta tietysti olikin tämä
+tapaus erikoinen. Hän oli hieman kiihtynyt itsekin, ja huomattuaan sen
+hämmästyi hän suuresti. Kun vieraat oli saatettu huoneihinsa, sai rouva
+Belding takaisin hetkeksi menetetyn mielenmalttinsa, mutta Nell tuli
+juosten takaisin villimpänä kuin hirvi ja niin kiihkoissaan ettei
+sellaista ennen oltu nähty.
+
+"Ah, Dickin äiti ja sisar!" kuiskasi hän.
+
+Belding huomasi, ettei Nell onnellisessa huumauksessaan muistanutkaan
+mainita isää.
+
+"Hänen äitinsä!" jatkoi Nell. "Voi, tiesin sen, olen aina sen tiennyt!
+Dickin omaiset ovat ylpeitä ja rikkaita, he ovat, suoraan sanoen,
+jotakin. Luulin pyörtyväni, kun rouva Gale katsoi minuun. Hän näytti
+kyllä hieman uteliaalta, mutta hän oli niin jäykkä ja ylpeä. Hän
+arvaili varmasti, kuka olen. Dick ei ole milloinkaan kirjoittanut
+hänelle olevansa kihloissa kanssani. Minulla on Dickin sormus, joka on
+kuulemma kuulunut hänen äidilleen ennen. En tahdo enkä voikaan ottaa
+sitä sormestani. Olen niin peloissani... Mutta hänen sisarensa on
+rakastettava ja suloinen, ja ylpeä myöskin. Ruumistani poltti, kun hän
+katsoi minuun. Halusin niin mielelläni suudella häntä. Dick oli aivan
+hänen näköisensä silloin, kun hän tuli luoksemme. Mutta nyt on Dick
+muuttunut niin, etteivät hänen omaisensa häntä tunnekaan...
+Ajatelkaahan nyt, että he ovat tulleet! Minua harmittaa, että näytin
+pelästyneeltä, vaikka en milloinkaan maailmassa ole halunnut näyttää
+niin suloiselta kun nyt."
+
+Nell juoksi hengästyneenä tiehensä laittamaan itseään sellaiseen
+kuntoon kuin tilanne hänen mielestään vaati. Kun rouva poistui
+huoneesta, huomasi Belding, että hänen kasvonsa olivat surulliset,
+omituiset ja levottomat. Belding jäi saliin ajattelemaan vaimonsa ja
+tyttärensä omituista kiihtymystä, jota hän ei ymmärtänyt. Naiset ovat
+niin tunteellisia olentoja. Belding ymmärsi kyllä, että Dickin omaisten
+tulosta voitiin iloita, mutta mitään levottomuutta herättävää ei hän
+ainakaan vielä siinä huomannut.
+
+Galet palasivat pian vierashuoneeseen ollen aivan erinäköiset nyt, kun
+he olivat riisuneet yltään pitkät harmaat kaavut ja hunnut. Belding
+näki merkityksellisyyttä ja komeutta. Herra Gale näytti vakavalta,
+huolien painamalta ja ystävälliseltä mieheltä, jonka sekä sielu että
+ruumis olivat sairaat. Belding oli huomaavinaan hänessä samanlaista
+voimaa kuin Ben Chasessakin, mutta töykeys ja kovuus puuttuivat. Hän
+totesi, että herra Gale oli vaikutusvaltainen mies. Rouva Gale
+säikähdytti melkein Beldingiä, mutta hän ei osannut sanoa, miten. Tyttö
+muistutti joka suhteessa Dickistä.
+
+Beldingin mielestä puhuivatkin he aivan samoin kuin Dick. He kertoivat
+ratsastuksestaan Ash Forkista rajalle, rumasta ja hävitetystä Casitasta
+ja matkalla kärsimästään kuumuudesta, tomusta ja kaktuksista. Nell
+palasi pian huoneeseen, ollen nyt tyyni ja suloinen valkoisessa
+puvussaan, jonka rintaan hän oli kiinnittänyt punaisen ruusun. Belding
+ei ollut milloinkaan ollut niin ylpeä hänestä. Hän huomasi tytön
+haluavan esiytyä edukseen Dickin omaisten silmissä ja alkoi hieman
+käsittää, miten vaikealta tämä koe tytöstä mahtoikaan tuntua. Belding
+kuvitteli, että kuta pikemmin Galet saivat tietää Dickin aikomuksesta
+mennä naimisiin Nellin kanssa, sitä parempi oli se kaikille ja
+erittäinkin Nellille. Keskustelun kuluessa koetti hän etsiä tilaisuutta
+ilmoittaakseen tämän merkityksellisen uutisen, mutta hänen oli niin
+ahkerasti vastattava kysymyksiin, jotka koskivat hänen virkaansa
+rajalla, ja selitettävä, millainen paikka Forlorn River oli, miksi
+sinne oli pystytetty niin paljon telttoja ja muita samanlaisia asioita,
+ettei hän voinut.
+
+"Tämä on mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista", sanoi herra Gale.
+"Jossakin toisessa tilaisuudessa on teidän kerrottava minulle kaikki
+tietonne lännestä, sillä tämä kaikki on aivan uutta minulle. Olen
+hämmästynyt ja ihastunut, herra Belding, en voi muuta sanoa... Mutta
+kaikista enimmän haluan kumminkin kuulla jotakin pojastani. Terveyteni
+on murtunut. Olen surrut itseni sairaaksi hänen vuokseen. En halua
+salata teiltä, että riitelimme. Nauroin hänen uhkauksilleen ja hän
+matkusti pois. Olen sen jälkeen huomannut, etten tuntenutkaan
+Richardia. Olin väärässä ärsyttäessäni häntä. Kului vuosi, ennenkuin
+kuulimme hänestä, ja nyt on kulunut kuusi kuukautta jälleen meidän
+saamatta sanaakaan häneltä. Suoraan sanoen, herra Belding, lauhduin
+vihdoin ja nyt olen tullut häntä hakemaan. Olen vain pahoillani, etten
+lähtenyt heti. Poikani joutuu vaikutusvaltaiseen asemaan jonakin
+päivänä, ehkä jo hyvinkin pian. En olisi sallinut hänen oleskella
+täällä villissä maassa niin pitkää aikaa, ellen olisi toivonut hänen
+vihdoinkin tulevan järkiinsä, jota olen suuresti epäillyt. Nyt pelkään
+hänen --"
+
+Herra Gale keskeytti ja kohotettu valkoinen käsi tutisi hieman.
+
+Belding ei ollut niin tietämätön miesten välisistä asioista, ettei hän
+olisi ymmärtänyt isän ja pojan nykyistä suhdetta toisiinsa.
+
+"Niin, herra Gale, useinkin joutuvat idästä tulleet nuorukaiset täällä
+huonoon asemaan", sanoi hän lyhyesti.
+
+"Olen kuullut sen", vastas herra Gale varjon levitessä hänen
+kuihtuneille kasvoilleen.
+
+"Kun heidän rahansa loppuvat, rupeavat he paimeniksi ja alkavat juoda."
+
+"Aivan niin", vastasi herra Gale nyökäyttäen väsyneesti päätään.
+
+"Sitten he alkavat pelata ja menettävät paikkansa", jatkoi Belding.
+
+Herra Gale katsoi häneen surullisin silmin.
+
+"Nyt ei heillä ole muuta neuvoa kun kerjätä ja kuljeskella paikasta
+paikkaan, ja loppu on tavallisesti huono." Belding levitti käsivartensa
+ja kun toinen sattui puristautumaan Nellin ympärille, puristi tyttö
+sitä lujasti. "Niin, sellainen on heidän tavallinen kohtalonsa",
+lopetti hän iloisesti.
+
+Nähdessään herra Galen toivottomuuden tunsi Belding jonkunlaista iloa
+ja rouva Galen huomautus: "Johan minä sinulle sanoin", ei liikuttanut
+häntä ollenkaan, mutta Dickin sisaren suurien tummien silmien katsetta
+ei hän voinut sietää.
+
+Hän rykäisi tavanmukaisen kirouksensa asemesta ja sanoa tokaisi
+kiihkeästi: "Mutta _Dick Gale_ ei joutunut milloinkaan huonoille
+jäljille! Kuunnelkaa, niin kerron!"
+
+Ennätettyään juuri aloittaa kertomuksensa Dick Galen vaiheista huomasi
+hän, ettei hänellä milloinkaan ennen elämässään ollut ollut niin
+tarkkaavaisia ja jännittyneitä kuulijoita. He näyttivät heti pelästyvän
+ja kertomuksen loppuun asti istuivat he sitten kalpeina, hiljaa ja
+sanattomina hämmästyksestä. Dick Galen seikkailu Casitassa, Mercedeksen
+pelastaminen ja hänen myöhemmät vaiheensa rajavartijana eivät
+varmastikaan menettäneet mitään värikkäisyydestään, rohkeudestaan eikä
+jaloista erikoispiirteistään Beldingin kertoessa niistä. Hän ei
+salannut muuta kuin nykyiset epäilyksensä Dickin turvallisuudesta.
+
+Noista kolmesta tyyntyi Dickin sisar ensimmäiseksi.
+
+"Voi, isä", huudahti hän säteilevin silmin, "sydämeni sisimmässä olen
+aina uskonut Dickiä mieheksi."
+
+Herra Gale nousi horjuen tuolistaan. Hänen raihnaisuutensa ilmeni nyt
+tuskallisesti.
+
+"Herra Belding, tarkoitatteko, että poikani Richard Gale on tehnyt tuon
+kaiken?" kysyi hän epäillen.
+
+"Varmasti!" vastasi Belding sydämellisesti.
+
+"Martha, kuulitko?" Herra Gale kääntyi kysyäkseen vaimoltaan, mutta
+tämä ei voinut vastata. Luonnollinen väri ei ollut vielä palannut
+rouvan kasvoihin.
+
+"Hänkö taisteli tuota roistoa ja hänen miehiään vastaan yksinään ja
+voitti heidät?" kysyi herra Gale tiukasti ja kovasti.
+
+"Dick lakaisi koko lattian tuolla roistojoukolla."
+
+"Ja pelasti erään espanjalaisen tytön, poistui erämaahan paljain käsin,
+ruoatta ja aseitta? Tekikö Richard Gale kaiken tuon, hän, jonka kädet
+olivat ennen aina toimettomat?"
+
+Belding nyökäytti hymyillen päätään.
+
+"Hän on siis vartija nyt -- ratsastaa, taistelee, nukkuu hiekalla ja
+valmistaa oman ruokansa?"
+
+"Aivan niin."
+
+"Hoitaako hän hevosensakin omin käsin?" Tämä kysymys tuntui ilmaisevan
+herra Galen totuudennälän huipun. Hän oli kohottanut päänsä hieman
+pystympään ja hänen silmänsä olivat kirkkaammat.
+
+Hevosen mainitseminen kuumensi Beldingin veren.
+
+"Miks'ei Dick Gale hoitaisi hevostaan? Kuulkaahan, maailmassa ei ole
+monta ihmistä, joita rakastetaan niin paljon kuin Dick Gale rakastaa
+hevostaan. Blanco sol on eläimen nimi, herra Gale. Se on sama kuin
+valkoinen aurinko. Odottakaa, kunnes näette sen. Sellaisia ei ole
+monta, se on valkoisin, suurin, vahvin, nopein ja komein hevonen täällä
+lounaassa!"
+
+"Vai rakastaa hän niin hevostaan. En tunne enää omaa poikaani... Herra
+Belding, kerroitte Richardin työskentelevän teille. Voitteko ilmoittaa
+hänen palkkansa suuruuden?"
+
+"Hän saa neljäkymmentä dollaria, ylöspidon ja varusteet", vastasi
+Belding ylpeästi.
+
+"Neljäkymmentä dollaria", toisti isä. "Päivältäkö vai viikolta?"
+
+"Tietysti kuukaudelta", sanoi Belding hieman nolostuen.
+
+"Neljäkymmentä dollaria kuukaudelta nuorukaiselle, joka yliopistossa
+ollessaan tuhlasi viisisataa samassa ajassa ja tultuaan sieltä pani
+menemään tuhansia!"
+
+Herra Gale nauroi nyt ensimmäisen kerran, ja se oli sellaisen miehen
+naurua, joka haluaa uskoa kuulemansa, mutta ei oikein tiedä, uskaltaako
+hän.
+
+"Mitä hän tekee noin paljolla rahalla, jonka hän on ansainnut vaaroissa
+ja työssä hiellään ja verellään? Neljäkymmentä dollaria kuukaudessa!"
+
+"Hän säästää sen", vastasi Belding.
+
+Ilmeisesti tuntui tämä Dick Galen isästä mahdottomalta ja hän katsoi
+vaimoonsa mykkänä hämmästyksestä. Dickin sisar taputti käsiään kuin
+pieni tyttö.
+
+Belding huomasi, että hetki oli edullinen.
+
+"Varmasti säästää hän sen. Dick on kihloissa Nellin kanssa,
+kasvattityttäreni Nell Burtonin kanssa."
+
+"Ah, isä!" änkytti Nell ja nousi ollen niin kalpea kuin valkoinen puku
+hänen yllään.
+
+Tuntui omituiselta, että Dickin äiti ja sisarkin nousivat ja kääntyivät
+Nelliin päin tummin, ylpein ja tutkivin katsein. Belding tunsi
+epämääräisesti tehneensä jonkun virheen. Nellin kalvenneet,
+kauhistuneet kasvot säikähdyttivät häntä. Mitä hän olikaan tehnyt!
+Varmasti oli Dickin omaisten saatava kuulla hänen suhteensa Nelliin.
+Syntyi vaitiolo, jonka kuluessa Belding hermostui.
+
+Silloin Elsie Gale meni aivan Nellin viereen.
+
+"Neiti Burton, oletteko todellakin Dickin morsian?"
+
+Nellin vapisevat huulet muodostivat myöntävän vastauksen, mutta eivät
+lausuneet sitä ääneen. Hän ojensi vain kätensä näyttäen sormusta, jonka
+Dick oli antanut hänelle. Neiti Gale tunsi sen heti ja hänen
+vastauksensa oli lämmin, suloinen ja miellyttävä.
+
+"Olen todella äärettömästi iloinen", sanoi hän suudellen Nelliä.
+
+"Neiti Burton, olemme saaneet kuulla Richardista ihmeellisiä asioita",
+lisäsi herra Gale vakavin, vaikkakin vapisevin äänin. "Jos olette ollut
+osallinen hänen mieheksi muodostamisessaan -- ja nyt alan sen jo
+huomata ja uskoakin -- siunatkoon Jumala teitä!... Rakas tyttöseni, en
+ole vielä sinua oikein katsellutkaan. Olet siis Richardin morsian!...
+Äiti, emme ole löytäneet häntä vielä, mutta olemme luullakseni saaneet
+selville hänen salaisuutensa. Luulimme poikamme kadonneen jäljettömiin.
+Mutta tässä on hänen lemmittynsä."
+
+Siilon vasta muuttui rouva Galen kasvojen ylpeä ja kopea ilme samalla
+kertaa sekä tuskalliseksi että iloiseksi. Hän levitti käsivartensa.
+Nell huudahti omituisesti ja riensi hänen syliinsä.
+
+Belding huomasi äkkiä jotakin selittämätöntä näköähimmentävää
+silmissään. Hän ei voinut nähdä selvästi eikä senvuoksi ollut ollenkaan
+varma, olivatko hänen huoneeseen tulleen vaimonsa kasvot niin
+surulliset ja kalpeat kuin hänestä näytti.
+
+
+
+
+XV.
+
+ERÄMAAHAN VANGITUT.
+
+
+Kaukana Forlorn Riveristä istui Dick Gale mykistyneenä katsoen tuonne
+purppuraiseen syvyyteen, jonne Rojas oli kadonnut kuollessaan. Yaqui
+seisoi liikkumatonna jyrkällä punaisella laavapenkereellä, josta hän
+oli irroittanut rosvon otteen. Mercedes makasi vielä rauhallisesti
+paikalla, johon hän oli kaatunut. Syvyyden yli kantautui Galen korviin
+intiaanin omituinen hurja huuto.
+
+Sitten kietoi hiljaisuus, perinpohjainen, eloton ja kivettynyt
+hiljaisuus, tuon äärettömän kuilun ja sen korkeat seinämät vaippaansa.
+Aurinko alkoi laskeutua, ja utu tuli punaisemmaksi ja sakeammaksi joka
+hetki.
+
+Yaquin puoleisella kuilun laidalla alkava toiminta rikkoi lumouksen,
+joka oli pitänyt Galen yhtä liikkumatonna kuin ympäristökin oli.
+Intiaani peräytyi pengermää kohti liikkumatta kumminkaan enää yhtä
+keveästi ja varmasti kuin äsken. Hän ryömi, liukui, veti ruumistaan ja
+lepäsi usein alkaakseen sitten jälleen. Hän oli haavoittunut. Kun hän
+vihdoinkin pääsi penkereelle, jolla Mercedes makasi, hyppäsi Gale
+seisoalleen voimakkaana ja vapisten ja ollen valmis hänen hartioillaan
+nyt lepäävään vastuunalaisuuteen.
+
+Hän meni nopeasti Thornen luo, joka juuri palaili tajuntaansa. Gale toi
+vettä ja hautoi hänen kasvojaan samalla kun hän joi. Thornen silmien
+ilmettä oli mahdoton kestää.
+
+"Thorne, Thorne, kaikki on hyvin!" huusi Gale hänelle kimakasti.
+"Mercedes on pelastettu! Yaqui pelasti hänet! Rojas sai, mitä hän
+tarvitsikin! Yaqui hyppäsi penkereelle ja sysäsi rosvon kuiluun. Hän
+leikkasi Rojaksen irti jalka jalalta, vähitellen. Voitimme taistelun,
+Thorne."
+
+Thornelle olivat nämä ihmeellisiä, voimistuttavia sanoja. Synkkä kauhu
+hävisi hänen silmistään, ja ne alkoivat välkkyä ja loistaa. Hän nousi
+seisomaan horjahdellen, mutta tarvitsematta tukea, ja katsoi aukon yli.
+Yaqui oli saapunut Mercedeksen viereen ja kumartunut tämän puoleen.
+Tyttö liikahti ja yaqui auttoi hänet jaloilleen. Mercedes näytti niin
+heikolta, ettei hän voinut seisoa yksinään, mutta hän katsoi aukon
+poikki ja heilutti kättään. Hän oli siis vahingoittumaton. Thorne
+kohotti molemmat kätensä päänsä yläpuolelle ja huudahti. Se ei ollut
+mikään kutsu eikä huomautus, ei tervehdys eikä vastaus, vaan
+jonkunlainen samanlainen tunteitten ilmaus kun yaquinkin kiljahdus,
+jota ei kukaan voinut selittää. Mutta se oli syvä, käheä, pitkä ja
+peloittavan inhimillinen kiihkeydessään. Se värisytti Galea ja pani
+hänen sydämensä sykkimään nopeasti. Mercedes heilutti jälleen valkoista
+kättään. Yaqui heilutti myöskin ja Gale ymmärsi viittauksen käskevän
+tarkoituksen.
+
+Ottaen nopeasti vesisäiliön ja pyssyt maasta kiersi Gale toisen
+käsivartensa Thornen ympärille tukeakseen häntä.
+
+"Tule nyt, vanha veikko. Jaksatko kävellä? Nojaudu vain tukevasti
+minuun, niin pääsemme kyllä pian täältä. Älä katso kuiluun, vaan
+suoraan jalkoihisi, mihin astut. Meillä ei ole paljon aikaa, sillä ilta
+pimenee nopeasti. Voi, Thorne, pelkään Jimin kaatuneen! Ja silloin kun
+näin Laddyn viimeksi, oli hän pahasti haavoittunut."
+
+Gale oli tapausten johdosta hyvin kiihoittunut ja valpas. Hän näytti
+olevan valmis vaikka mihin. Ja päästyään kerran särmäiseltä ja
+kuoppaiselta laavalta tielle voi hän helpommin taluttaa Thornea ja
+katsoa terävin silmin joka suunnalle, oliko vihollisia vielä missään
+näkyvissä.
+
+"Kuuntelehan, Thorne! Mitä tuo on?" kysyi hän pysähtyen paikalle, josta
+tie alkoi laskeutua alemmaksi suuria laavassa olevia halkeamia pitkin.
+Hiljaisuuden rikkoi omituinen ääni, joka ei sopinut ollenkaan aikaan
+eikä paikkaan. Kuului nimittäin käheätä laulua: "Pyöritä tyttöä,
+pyöritä vain! Kaikki miehet ovat vielä jäljellä. Kaikki piiriin!
+Kieputa tyttöä, kieputa vain!"
+
+"Halloo, Jim!" huusi Gale taluttaen Thornen laavan kulmauksen toiselle
+puolelle. "Missä sinä olet? Ah, sinä vanha ampuja, luulin sinun
+kaatuneen. Olen niin iloinen nähdessäni sinut elävänä! Oletko
+haavoittunut?"
+
+Jim Lash seisoi tiellä nojautuen pyssyynsä, jota hän nähtävästi käytti
+sauvana. Hän oli kalpea, mutta hymyili kumminkin. Kädet olivat veriset,
+ja vasempaan jalkaan juuri polven yläpuolelle oli hän sitonut tiukasti
+huivinsa. Jalka oli hervoton ja hän laahasi sitä kulkiessaan.
+
+"Luullakseni en ole pahastikaan haavoittunut", vastasi Jim, "mutta
+jalkaani pakottaa kumminkin niin riivatusti, jos sen tahdot tietää."
+
+"Laddy, missä hän on?"
+
+"Hän on tuon halkeaman toisella puolella. Koetin juuri päästä hänen
+luokseen. Meillä oli kuumat paikat täällä. Laddy haavoittui pahasti,
+ennenkuin hän läksi Rojasta vastaan koettaakseen pysähdyttää hänet...
+Dick, näitkö, miten yaqui käsitteli Rojasta?"
+
+"Josko minä näin!" huudahti Gale julmasti.
+
+"Loppu säästi minut päistikkaa syöksymästä reunan yli. Katso, minä olin
+lähempänä Mercedeksen piilopaikkaa kuin sinä. Kun Rojas ja hänen
+viimeinen miehensä menivät kuilun yli, läksi Laddy heidän jälkeensä,
+mutta minä en voinut. Hän ampui Rojaksen toverin, mutta kaatui itsekin.
+Sitten hän kumminkin nousi, horjui eteenpäin, kaatui jälleen, nousi ja
+kaatui. Hän jatkoi siten, kunnes hän tuuskahti suulleen lopullisesti.
+Luullakseni on meillä hyvin vähän toivoa löytää häntä hengissä... Sanon
+teille, pojat, ettei Rojas välittänyt mistään, Mercedes oli suuressa
+vaarassa. Näin hänen ampuvan Rojasta, mutta luodit eivät voineet
+pysähdyttää roistoa. Hikoilin melkein verta katsoessani Mercedeksen
+kamppailua hänen kanssaan penkereellä. Sitten se loppui. Sellaiseen ei
+olisi kyennyt kukaan muu kuin yaqui... Thorne, näit kai sinäkin sen?"
+
+"En. Pyörryin tuskasta."
+
+"Mikä vahinko! En ole milloinkaan nähnyt sellaista kuolemanhyppyä!
+Thorne, näytät melko virkeältä. Miten on laitasi? Dick, onko hän
+pahoinkin haavoittunut?"
+
+"Ei. Hänen päänsä on vain kaatuessa tärähtänyt ja sitten on hänellä
+haava ohimossa", vastasi Gale. "No, Jim, salli minun auttaa sinut tämän
+paikan yli."
+
+Askel askeleelta talutti Gale molemmat haavoittuneet toverinsa
+jyrkännettä alas ja sitten kapeaa laavasiltaa kuilun yli. Saavuttuaan
+sinne käski hän heidän levähtää sen aikaa kuin hän meni hakemaan
+Laddya. Dick löysi hänet makaamasta suullaan verisen käden puristaessa
+vielä pistoolia. Gale luuli häntä ensin kuolleeksi, mutta tutkittuaan
+häntä tarkemmin huomasi hän Laddin vielä elävän, vaikka hänessä olikin
+monta haavaa. Hän nosti toverinsa selkäänsä ja kantoi hänet toisten
+luo.
+
+"Hän elää vielä, mutta siinä onkin kaikki", sanoi Dick laskiessaan
+Laddin maahan. "Tehkää voitavanne. Pysähdyttäkää verenvuoto. Kuten
+tiedätte, on hän yhtä sitkeähenkinen kuin kaktus. Minun on
+kiiruhdettava Mercedeksen ja yaquin luo."
+
+Hän kiiruhti takaisin yhtä varmoin askelin ja nopeasti kuin
+vuoristolammas. Kun hän saapui Rojaksen viimeisen toverin, kuolleen
+meksikolaisen kohdalle, näki hän, miten hirveästi Laddin suuren pyssyn
+luoti oli miehen raadellut. Hänellä ei ollut kumminkaan aikaa pysähtyä.
+Rinteen alussa kulki hän nopeammasti kuin Rojas, mutta sitten kun hän
+oli päässyt penkereelle johtavalle kovalle, liukkaalle ja rosoiselle
+jyrkänteelle, oli hänen pakko kulkea hyvin varovaisesti. Mutta pian oli
+hän kumminkin Mercedeksen ja yaquin luona. Tyttö juoksi suoraan Dickin
+syliin, jolloin tytön voimat, ellei rohkeus, pettivät ja hän tuli aivan
+hervottomaksi.
+
+"Mercedes, olette turvassa. Thorne on vain hieman loukkautunut. Kaikki
+on hyvin."
+
+"Entäs Rojas?" kuiskasi tyttö.
+
+"Kuollut. Hän on tuolla aukon pohjalla. Yaquin kosto, Mercedes."
+
+Gale kuuli tytön kuiskaavan neitsyt Marian nimen. Sitten hän nosti
+Mercedeksen syliinsä.
+
+"No, yaqui, lähdetään nyt."
+
+Intiaani murahti silloin jotakin ja painoi kädellään veristä olkaansa.
+Gale katsoi häneen tarkasti. Yaqui oli yhtä tutkimaton kuin ennenkin,
+mutta kumminkin tiesi Gale jotenkin, ettei mies välittänyt tuosta
+haavasta. Hän seurasi Galea.
+
+Pysähtymättä kertaakaan, kulkien hitaasti toisissa paikoissa ja
+varovaisesti toisissa ja nopeasti silloin kun tie oli tasainen, kantoi
+Gale Mercedeksen harjanteelle ja sitten toisten luo. Jim Lash koetti
+kömpelösti sitoa Laddia ja Thorne auttoi häntä. Ladd oli tajuissaan,
+mutta hän oli niin kalpea kuin hän olisi ollut kuolemaisillaan. Thorne
+ja Mercedes tervehtivät tyynesti toisiaan -- omituisen tyynesti,
+ajatteli Gale, joka itse oli hyvin kiihoittunut. Ladd hymyili hänelle
+ja olisi selvästi sanonut jotakin, jos hän vain olisi jaksanut.
+Yaquikin saapui vihdoin ryhmän luo ja hänen terävät silmänsä
+tarkastelivat jokaista erikseen ja kiintyivät lopulta Laddiin.
+
+"Dick, luullakseni olemme pahemmassa kuin pulassa", sanoi Jim heikosti.
+"Minuutin tahi parin kuluttua selviää se sinulle ja Mercedeksellekin.
+Olen aivan pyörällä päästäni... Luullakseni on parasta, että menet
+noutamaan tänne huopapeitteitä, vettä, suolaa ja puita. Laddylla on
+yksi mahdollisuus sadasta jäädä henkiin. Auta häntä ensin. Valmista
+kuumaa suolavettä. Jos jalkani on poikki, lastoita se niin hyvin kuin
+osaat. Tuo yaquin olkapäässä oleva reikä paranee päivässä, mutta Thorne
+on pahemmasti haavoittunut. Kiiruhda nyt, Dick, vanha veikko."
+
+Lashin ääni hiljeni käheäksi kuiskaukseksi ja hän vaipui hiljaa
+selälleen ojentaen muut jäsenensä suoraksi, paitsi haavoittuneen
+jalkansa. Gale tarkasti sen ja huomattuaan, ettei luu ollut
+murskautunut, nousi hän lähteäkseen lähteelle.
+
+"Mercedes, nostakaa Thornen pää syliinne; aivan niin. Nyt lähden."
+
+Yaquikin oli nyt saanut haavoittuneen olkapäänsä sidotuksi ja aikoi
+lähteä Galen mukaan kiinnittämättä mitään huomiota Galen käskyyn pysyä
+muiden luona. Mutta intiaani kulki hitaasti ja vähitellen jätti Gale
+hänet jälkeensä. Auringonlaskun viimeinen kirkkaus valaisi tien, jota
+oli helppo laskeutua laaksoon. Muutamat hevoset olivat tulleet juomaan.
+Blanco sol tunsi Galen, hirnui ja tuli laukaten häntä kohti. Laaksossa
+oli jo hämärä. Yaqui saapui ja rupesi kokoamaan risuja. Gale kokosi
+rivakasti tarvitsemansa esineet ja käärittyään ne tervavaatteeseen
+läksi hän takaisin.
+
+Ilta pimeni pimenemistään. Tie oli kapea, jyrkkä ja muutamin paikoin
+jyrkänteitten reunustama. Galen kantamus ei ollut hyvinkään raskas,
+mutta sen heiluminen kahtaalle päin hidastutti kulkua ja oli syöstä
+hänet kuiluun, toisin vuoroin kolhien vuoren seinämää. Hän huomasi pian
+olevansa pakotettu odottamaan yaquia antaakseen tämän kulkea edellä,
+sillä hän oli huomannut, että intiaani näki melkein yhtä hyvin yöllä
+kuin päivälläkin. Gale uurasti ylöspäin kantaen heiluvaa kuormaansa
+milloin olallaan, milloin vetäen sitä jäljessään, ja vaikka rinne ei
+ollutkaan hyvin pitkä, tuntui se kumminkin loppumattomalta. Vihdoin
+saapuivat he tasaisemmalle maalle ja lopulta Mercedeksen ja
+haavottuneiden luo.
+
+Hän rupesi heti työhön. Yaquin oli vain huolehdittava tulesta ja
+lämpimästä vedestä, ja Mercedeksen oli autettava Galea niin
+tarmokkaasti kuin suinkin. Dick huomasi, että Laddylla oli monta
+haavaa, joista ei kumminkaan yksikään ollut vaarallisessa paikassa.
+Paimenen veri oli sen sijaan vuotanut nähtävästi kuiviin, eikä hän
+palannut tajuihinsakaan, vaikka Gale koettikin voitavansa. Jim Lash oli
+luullut, että Laddilla oli yksi mahdollisuus sadasta pelastua, mutta
+Gale muutti tuon otaksuman yhdeksi tuhannesta. Autettuaan toveriaan
+kaikin mahdollisin tavoin levitti Gale huopapeitteitä hänen alleen ja
+ympärilleen ja kiinnitti sitten huomionsa Lashiin.
+
+Jim palasi vähitellen tajuihinsa. Särkynyt luoti oli tehnyt suuren
+reiän hänen reiteensä. Tutkittuaan haavan ei Gale ollut varma, oliko
+luu vahingoittunut, mutta sen hän huomasi kumminkin selvästi, ettei
+luunmurtuma ollut kumminkaan paha. Kun hän pesi haavaa kuumalla
+suolavedellä, vaikeroi Jim. Sidottuaan hänet ja sijoitettuaan hänet
+Laddin viereen rupesi Gale hoitamaan Thornea, joka oli hyvin heikko ja
+melkein tajuton. Luoti oli kyntänyt luuhun asti ulottuvan vaon hänen
+päähänsä. Kun haava oli sidottu, pyörtyi Mercedes. Gale nosti hänetkin
+muiden viereen ja peitteli heidät sitten huopapeitteillä ja lopuksi
+tervavaatteella.
+
+Sitten tuli yaquin vuoro. Luoti oli lävistänyt tämän olkapään. Galesta
+näytti haava vaaralliselta, mutta intiaani sanoi sitä kirpunpuremaksi.
+Hän salli kuitenkin Galen sitoa sen ja totteli saatuaan käskyn maata
+hiljaa tulen vieressä huopapeitteeseensä kääriytyneenä.
+
+Gale rupesi vahtimaan. Hän oli vieläkin niin tyyni, että häntä
+itseäänkin ihmetytti, ja väsymyskin oli kokonaan haihtunut. Estääkseen
+tulta sammumasta heitti hän siihen silloin tällöin risuja istuessaan
+sen vieressä tahi kävellessään edestakaisin penkereellä. Joskus hän
+seisahtui katsomaan noita viittä nukkujaa arvaillen, herääkö pari
+heistä enää milloinkaan elämään.
+
+Aika oli kulunut pian, mutta sitten kuin nopean toiminnan hetket olivat
+ohi, muuttuivat tunnit vähitellen tavallisen pituisiksi. Yö jatkui,
+ilma kylmeni, tähdet kirkastuivat, taivas tuli sinisemmäksi ja jos nyt
+sellainen oli mahdollista, muuttui hiljaisuuskin painostavammaksi.
+Nuotio sammui ja risujen puutteessa ei Gale voinut sitä enää sytyttää.
+Hän kulki vain edestakaisin lyhyttä väliä tuntien sitä enemmän kylmää
+ja kosteutta, kuta lähemmäksi aamu tuli. Pimeys muuttui niin synkäksi,
+ettei hän voinut nähdä nukkujain kalpeita kasvoja. Hän pelkäsi harmaata
+sarastusta ja päivän valkenemista. Laavan pinnalla oleva musta verho
+muuttui vähitellen vaaleammaksi, sitten harmaaksi ja lopulta kirkastui
+aamu nopeasti.
+
+Hetki oli siis koittanut, jolloin Dick Galen oli aloitettava vaikea
+työnsä. Oli luonnollista, että hän epäröi hieman alussa, ja
+luonnollista oli sekin, että hän mennessään katsomaan rauhallisia
+nukkujia teki sen kuin jonkun ankaran ja peräänantamattoman voiman
+pakotuksesta. Yaqui liikahti, nousi, haukotteli ja vaikka hän ei
+hymyillytkään Galelle, kirkastuivat hänen tummat kasvonsa kuitenkin
+hieman. Hänen kätensä riippui ja näytti kankealta, mutta muuten hän
+tuntui olevan entisellään. Mercedes nukkui raskaasti. Thornella oli
+niin kova kuume, että hän alkoi näyttää hyvin rauhattomalta, ja
+Laddissa ei näyttänyt olevan henkeä juuri ollenkaan. Jim Lash nukkui
+niinkuin ei haava olisi häntä suurestikaan vaivannut.
+
+Gale lopetti tutkimisensa tuntematta mieltään hyvinkään järkytetyksi.
+Niin kauan kuin Thorne ja Ladd vielä elivät, oli toivoakin. Sitten hän
+mietti hetkisen ja hänen päätöksensä oli heti valmis.
+
+Hän herätti Mercedeksen. Kuinka ihmeellinen, toivova ja kaunis olikaan
+hänen avautuvien silmiensä ensimmäinen katse! Sitten muuttui se hyvin
+huolestuneeksi ja hän nousi nopeasti.
+
+"Mercedes, tulkaa. Oletteko terve? Laddy elää vielä eikä Thornekaan ole
+hyvin huono. Mutta minulla on teille työtä ja teidän on autettava
+minua."
+
+Mercedes kumartui Thornen puoleen tunnustellen käsillään tämän kuumia
+kasvoja. Sitten hän nousi osoittaen olevansa sellainen nainen,
+jollaiseksi Gale oli hädän arvellutkin hänet muuttavan.
+
+Dick nosti Laddin selkäänsä niin varovaisesti kuin suinkin.
+
+"Mercedes, ottakaa niin paljon tavaroita kuin voitte kantaa ja
+seuratkaa minua." Viitattuaan sitten yaquille, että tämä jäisi sinne,
+alkoi hän laskeutua mäkeä kantaen Laddia selässään.
+
+Pysähtymättä hetkeksikään, astumatta harhaan ja tuntematta väsymystä
+kantoi Gale haavoittuneen laaksoon. Mercedes kulki hänen kintereillään
+ketterästi, keveästi ja joustavasti kuin pantteri. Gale jätti hänet
+Laddin luokse ja palasi takaisin. Kun hän läksi jälleen alas Thorne
+selässään, tunsi hän voimiensa vähenevän. Hän kantoi kuitenkin
+toverinsa varmasti ja nopeasti lähteelle ja laski hänet Laddin viereen.
+Jälleen hän kääntyi, ja kun hän alkoi kiivetä jyrkälle laavarinteelle,
+oli hänellä niin kuuma, että hän hikoili, ja hän oli hyvin hengästynyt.
+Kun hän saapui yöpaikalle, kuuli hän tervehtivän äänen. Jim Lash oli
+noussut istualleen.
+
+"Halloo, Dick, heräsin hieman liian myöhään tänään. Missä Laddy on?
+Dick, ethän aikone sanoa, että --"
+
+"Laddy on vielä hengissä, muuta en tiedä."
+
+"Entä Thorne ja Mercedes? Kuulehan, poikaseni, et suinkaan ole kantanut
+noita haavoittuneita raajarikkoja tuota kauheata tietä laaksoon?"
+
+"Minun oli pakko, Jim. Tunnin auringonpaiste olisi tappanut sekä Laddyn
+että Thornen. Tule nyt, vanha veikko."
+
+Kerrankin muuttui Jimin tyyni ja huoleton käytös hämmästykseksi ja
+liikutukseksi.
+
+"Olen aina tiennyt sinut reippaaksi mieheksi, mutta, Dick, mikään
+hevonen et sinä sentään ole. Ojenna minulle kainalosauva ja tue minua
+toiselta puolelta."
+
+"Tule nyt vain! Tässä ei ole aikaa jaaritteluun."
+
+Hän nosti paimenen selkäänsä, käski yaquin kantaa leiritarpeita ja
+läksi vielä kerran laskeutumaan jyrkkää rinnettä. Jim Lash oli noista
+kolmesta raskain ja Gale sai ponnistaa voimansa äärimmilleen voidakseen
+kantaa häntä kuoppaista tietä pitkin. Kumminkin kulki hän kulkemistaan
+alemmaksi kävellen nopeasti ja varmasti pahojen paikkojen ohi ja saapui
+vihdoin laaksoon jyskyttävin sydämin ja verestävin silmin. Toinnuttuaan
+kävi hän hakemassa leiritarpeet, joita yaqui ei ollut jaksanut kantaa.
+
+Sitten hän rupesi vakavasti neuvottelemaan Jimin, Mercedeksen ja yaquin
+kanssa, miten Thornea olisi hoidettava, jotta hän jäisi henkiin. Laddin
+tilaa luuli Gale nyt toivottomaksi, vaikka hän aikoikin toimia tämänkin
+pelastamiseksi niin paljon kuin suinkin.
+
+Vahtiessaan ja hoitaessaan haavoittuneita tuntui Galesta, että pari
+vuorokautta kului kuin pari tuntia. Tuon ajan kuluessa parani intiaani
+sen verran, että hän voi suorittaa kaikkia muita paitsi raskaita töitä.
+Vihdoinkin alkoi Gale väsyä ja lopulta oli hänen antauduttava.
+Levättyään vapautti hän Mercedeksen Thornen hoitamisesta, Thornen,
+jonka luota Mercedes ei olisi halunnut mitenkään poistua. Soturilla oli
+kova kuume ja Gale pelkäsi verenmyrkytystä. Häntä ei voitu jättää
+hetkeksikään yksikseen. Hänen tilansa paheni pahenemistaan ja koitti
+hetki, jolloin Gale luuli hänen varmasti kuolevan. Mutta se päivä kului
+ja samoin yökin ja seuraava päivä, ja Thorne eli vain vielä houraillen
+yhtämittaa ja muuttuen yhä kalpeammaksi. Mercedes hoiti häntä hellästi
+ja äärettömän huolellisesti tehden kaikki, mitä ihmisen voimin voitiin
+tehdä toisen ihmisen puolesta. Tyttö kalpeni, sulkeutui itseensä ja
+muuttui hiljaiseksi. Mutta nopeasti Galen hämmästykseksi ja iloksi
+rupesi Thornen kuume laskeutumaan. Samalla hävisivät myös tulehtuneen
+haavan kuumuus ja punaisuuskin. Seuraavana aamuna oli Thorne tajuissaan
+ja Galeenkin tarttui hieman samaa toivoa, josta Mercedes ei ollut
+hetkeksikään luopunut. Hän pakotti tytön levolle ruveten itse hoitamaan
+toveriaan. Sinä päivänä huomasi hän vaaran olevan ohi. Thornen
+paraneminen oli nyt mahdollinen ja riippuisi ehkä kokonaan hänen
+saamastaan hoidosta.
+
+Jim Lashin haava parani vähitellen kiusallisemmitta oireitta. Oli vain
+ajan kysymys, milloin hän voi käyttää jalkaansa jälleen. Mutta kaikkina
+näinä päivinä ei Laddin tilassa huomattu juuri minkäänlaista muutosta,
+ellei oteta huomioon, että hän sitä mukaa kuin aika kului näytti
+vähitellen riutuvan pois. Hänen haavansa eivät paranneet umpeen, niistä
+vuoti verta joka päivä ulospäin ja ehkä sisäänkin, veren kumminkaan
+maksoittumatta. Jonkun päivän kuluttua halusi yaqui ruveta hoitamaan
+Laddia. Gale suostui siihen ajatellen kumminkin Laddin heikontuvan
+vähitellen niin, että hän kuolee tajuihinsa palaamatta, mutta myöntäen
+samalla sen olevan aivan mahdotonta tietää, mitä tuo omituinen intiaani
+voikaan kyetä saamaan aikaan. Yaqui poistui leiristä muutamiksi
+tunneiksi ja kun hän palasi, toi hän mukanaan Galelle aivan
+tuntemattomien erämaan kasvien lehtiä ja juuria. Niistä valmisti
+intiaani jonkunlaista voidetta, irroitti sitten Laddin siteet ja siveli
+salvaa haavoihin. Tehtyään sen antoi hän haavoittuneen maata
+auringonpaisteessa sitomatta ja peitti hänet vain yöksi. Seuraavana
+päivänä antoi hän kuivan lämpimän ilman jälleen vaikuttaa haavoihin,
+jotka paranivat hitaasti umpeen, eikä verta sitten enää vuotanut
+ulospäin.
+
+Päivät kuluivat ja muuttuivat viikoiksi. Yaqui parani täydellisesti ja
+Jim Lash alkoi kulkea paikasta paikkaan kainalosauvan varassa hoitaen
+vuorotellen intiaanin kanssa Laddia. Thorne makasi heikkona, ollen
+entisen raihnaisen minänsä laihtunut haamu, mutta kumminkin elämää
+säteilevin silmin, jotka olivat alituisesti Mercedekseen kiintyneet.
+Ladd eli vielä, sillä henki ei näyttänyt haluavan poistua tuosta
+luotien lävistämästä ruumiista. Hän kuihtui, riutui ja laihtui aivan
+luurangoksi. Hän tunsi hoitajansa ja auttajansa, mutta ei jaksanut
+puhua. Ainoastaan silmät ja luomet liikkuivat muun ruumiin pysyessä
+jäykkänä. Näinä päivinä ei hänelle annettu muuta kuin vettä. Oli
+ihmeellistä nähdä, miten sitkeästi hän piti kiinni elämästä, vaikka hän
+olikin niin heikko. Gale kuvitteli, että kuolema pysyi loitolla vain
+yaquin voiman vaikutuksesta. Tuo väsymätön, omituinen ja tutkimaton
+villi oli aina paimenen vieressä. Hänen suuret synkät silmänsä
+leimusivat. Vihdoin hän tuli Galen luokse, ja tuon omituisen valon
+kirkastaessa hetkeksi hänen tummat kasvonsa ilmoitti hän Laddin jäävän
+henkiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Toisena päivänä sen jälkeen kuin Laddille oli annettu sellaista
+juoksevaa ravintoa, jota hän voi niellä, kykeni hän jo puhumaan.
+
+"Varmasti on tällainen helvetillistä", kuiskasi hän.
+
+Galen mielestä olivat sanat hyvin Laddin tapaiset, ja kaikki muutkin,
+jotka sattuivat ne kuulemaan, hymyilivät kyyneleittensä läpi.
+
+Sen jälkeen alkoi Ladd vähitellen toipua, mutta niin äärettömän
+hitaasti, että ainoastaan toivovat silmät voivat huomata jonkun
+muutoksen tapahtuneen. Jim Lash heitti sauvansa menemään, ja Thornekin,
+vaikka hän olikin vielä heikko, oli jo täysin terve ennenkuin Ladd voi
+liikuttaa kättään ja kääntää päätään. Hänen kasvoistaan hävisi tuo
+pitkäaikainen liikkumaton synkkyys kuin varjo ja hänen kuiskauksensa
+tulivat kovemmiksi. Ja vihdoinkin koitti päivä, jolloin Gale, joka oli
+epäillyt kaikista kauimmin, muutti mielensä ymmärtäessään paimenen
+paranevan. Tämän toteamisen aiheuttama ilo soi Galellekin entisen
+mielenrauhan jälleen. Tuntiessaan kiitollisuuden, nöyryyden ja pelon
+täyttävän mielensä oli hän varma, että nämä synkät kauhun ajat olivat
+nyt olleet ja menneet. Hän halusi iloissaan kiittää uskollista
+Mercedestä, Thornea, iloista Lashia, Laddia itseään ja tuota omituista
+ja ihmeellistä intiaania, joka hänen mielestään oli nyt jonkunlainen
+loistava ilmiö. Hän muisteli kotia ja Nelliä. Nuo peloittavat
+yhteenpuristuvat punaiset rinteet menettivät jotakin jylhyydestään, ja
+hänestä tuntui kuin joku hyvä hengetär olisi liidellyt läheisyydessä.
+
+"Pojat, tulkaahan tänne", sanoi Ladd hiljaa. "Tulkaa tekin Mercedes.
+Kutsukaa yaquikin tänne."
+
+Ladd makasi muiden rakentamassa varjoisessa majassa. Hänen päänsä
+lepäsi pieluksella. Hänestä ei näkynyt juuri muuta kuin pitkät laihat
+kasvojen piirteet, ja elleivät hänen terävät, miettiväiset ja
+ystävälliset silmänsä olisi olleet niin pirteät, olisivat hänen
+kasvonsa muistuttaneet nälkään kuolleen ihmisen kuolinnaamiota.
+
+"Haluan tietää mikä päivä nyt on ja missä kuukaudessa", sanoi hän.
+
+Kukaan ei voinut vastata hänelle. Kysymys näytti hämmästyttävän Galea,
+kuten ilmeisesti muitakin.
+
+"Katsokaa kaktuksista", jatkoi Ladd.
+
+Aivan laavaseinämän vieressä kasvoi surkastunut _saguaro_. Muutamia
+kuoleutuneita kukkia, jotka joskus olivat olleet valkoiset, riippui
+huilumaisesta rungosta.
+
+"Tuon suuren kaktuksen näöstä päättäen näyttää siltä kuin meillä olisi
+maaliskuun loppu käsissä", sanoi Jim Lash synkästi.
+
+"Varmasti on huhtikuu jo alkanut. Katsokaa aurinkoa, ja kai tunnette
+kuumuuden lisäytyvän?"
+
+"Mitä sitten, vaikka nyt olisikin huhtikuu?" kysyi Lash hitaasti.
+
+"Aioin vain sanoa, että on jo aika teidän kaikkien lähteä takaisin
+Forlorn Riveriin, ennenkuin lähteet kuivavat."
+
+"Laddy, lähdemme heti kun sinä paranet niin paljon, että voit istua
+satulassa."
+
+"Silloin se on jo varmasti liian myöhäistä."
+
+Syntyi vaitiolo, jonka kuluessa ne, jotka olivat kuulleet Laddin sanat,
+katsoivat häneen ja toisiinsa. Lash liikautti levottomasti
+loukkautunutta jalkaansa ja Gale näki hänen kostuttavan huuliaan
+kielellään.
+
+"Charlie Ladd, tarkoitatko, että ratsastaisimme tiehemme ja jättäisimme
+sinut tänne?"
+
+"Eihän tässä ole muutakaan tehtävää. Kuuma vuodenaika on aivan lähellä
+ja lähteet kuivuvat kuivumistaan. Silloin ette voi matkustaa... Makaan
+tässä avutonna ja Jumala ainoastaan tietää, milloin voin lähteä
+liikkeelle. Luultavasti kuluu siihen vielä viikkoja. Vaikka jäisinkin
+elämään, ei minusta kumminkaan tule miestä enää. Kuulkaahan, tällaista
+sattuu useinkin erämaassa ja luullakseni se on hyvinkin tavallista.
+Olen kuullut kerrottavan useita tapauksia, jolloin muiden on ollut
+pakko jättää joku joukostaan erämaahan. Siinä ei ole mitään
+moittimista. Kun taistellaan erämaata vastaan, on luovuttava
+hentomielisyydestä. Kuten sanoin, olen mennyttä miestä. Olette hulluja,
+jos rupeatte minua odottamaan, kun ei ole kysymyksessä muuta kuin vanha
+erämaan tarina. Jos lähdette heti, pääsette ehkä kotiin, mutta jos
+odotatte saadaksenne minut mukaanne, voi se olla jo silloin myöhäistä.
+Tämä laavakuoppa muuttuu pian kuumaksi kuin leivinuuni. Kuten
+huomaatte, pojat, on tämä ainoa keino. Jim, vanha veikko, eikö olekin?"
+
+"Ei, Laddy, enkä voi käsittää, miten voit minulta tuollaista
+kysyäkään."
+
+"No sitten voitte jättää minut tänne yaquin ja parin hevosen kanssa.
+Ammumme vuoristolampaita ja syömme niitä. Ja ellei vesi lopu --"
+
+"Ei ollenkaan!" keskeytti Lash tuimasti.
+
+Ladd katsoi nyt Galeen.
+
+"Poikaseni, sinä et ole niin itsepäinen kuin Jim, sillä sinä ymmärrät
+varmasti suunnitelmani järkevyyden. Nell odottaa sinua palaavaksi
+Forlorn Riveriin. Ajattele, mitä se hänelle merkitsee! Hän on kirotun
+suloinen tyttö, Dick, eikä sinulla ole minkäänlaista oikeutta särkeä
+hänen sydäntään vanhan riutuneen lehmäpaimenen vuoksi. Ajattele, miten
+hän odottaa sinua surullisin ja miettiväisin kasvoin ja kyyneleisin
+silmin. Sinähän lähdet, poikaseni, etkö lähdekin?"
+
+Dick pudisti päätään.
+
+Paimen käänsi nyt katseensa Thorneen päin, mutta nyt oli hänen
+harmaitten silmiensä välähtelevä kirkkaus himmennyt.
+
+"Thorne, sinä ainakin olet aivan eri asemassa. Jim on houkka ja
+_choyan_ piikit ovat lumonneet nuoren Galen. Hän on saanut erämaan
+myrkkyä vereensä. Mutta sinä -- sinulla ei ole mitään syytä jäädä tänne
+-- voit kyllä löytää tien kotiin. Sitä on helppo seurata, sillä onhan
+se niin monen kengitetyn hevosen polkema. Ota vaimosi mukaasi ja
+lähde... Seuraat kai varmasti neuvoani, Thorne?"
+
+Soturi vastasi jyrkästi ja epäröimättä hetkeäkään: "En!"
+
+Silloin vetosi Ladd Mercedekseen. Hänen kasvonsa nytkähtelivät nyt
+suonenvedontapaisesti ja hänen äänensä, vaikka se olikin hiljennyt
+kuiskaukseksi, oli kirkas, kaunis ja niin tunteellinen, ettei Gale
+vielä ikinä ollut kuullut siinä sellaista sointua.
+
+"Mercedes, olette nainen, jonka puolesta olemme taistelleet ja jonka
+puolesta muutamat meistä vielä kuolevatkin. Älkää tehkö tätä kaikkea
+turhaksi. Suokaa minulle se varmuus, että pelastimme naisen. Varmasti
+voitte taivuttaa Thornen lähtemään. Hän suostuu kyllä pyyntöönne, kuten
+kaikki muutkin. Ajatelkaa tulevia rakkauden ja onnen vuosia. Viikon
+tahi parin kuluttua ette enää voi lähteäkään, vaikka haluaisittekin.
+Onko teillä sydäntä sallia minun katsella teidän kuolemaanne?... Sanon
+teille, Mercedes, että kun kesän kuumuus lämmittää laavan, kutistumme
+kokoon ja palamme kuin karvat tulessa. Tuolta rinteeltä puhaltava tuuli
+muuttuu äärettömän tuliseksi. Katsokaa noita mesquite-pensaita, miten
+ne ovat käpristyneet kuumuuden vaikutuksesta ja janosta. Haluatteko
+sallia minun ja noiden muiden nähdä teidät samanlaisessa tilassa?
+Luvatkaa taivuttaa ainakin Thorne, ellette muita."
+
+Hänen lämmin vetoamisensa ei vaikuttanut kumminkaan Mercedekseen, jonka
+sydän tuntui olevan yhtä kova ja taipumaton kuin ympäröivä laava.
+
+"En milloinkaan!"
+
+Kalpein kasvoin ja suurin, tummin, leimuavin silmin sanoi espanjalainen
+tyttö nuo sanat, jotka vangitsivat hänet tovereineen erämaahan.
+
+Asiasta ei puhuttu sitten enää milloinkaan. Gale luuli kumminkin
+huomaavansa Laddin suunnittelevan jotakin vakavaa. Hänen
+hämmästyksekseen ilmoitti Lash hänelle otaksuvansa samaa. Sen jälkeen
+pitivät he tarkasti silmällä, ettei Laddin haukkamaisten kourien
+lähellä ollut milloinkaan pistoolia.
+
+Paimenen mielestä alkoi kumminkin vähitellen haihtua tuo synkkä lumous,
+ja kun hän oli vapautunut siitä kokonaan, alkoi hän päivittäin
+voimistua. Sitten tuntui siltä kuin hän olisi menettänyt kaiken
+kärsivällisyytensä, hän, joka ennen oli osannut niin maltillisesti
+odottaa. Hän oli kuin hullu tullakseen terveeksi eikä hänen nälkäänsä
+voitu millään tyydyttää.
+
+Aurinko kiipesi korkeammalle muuttuen valkoisemmaksi ja kuumemmaksi.
+Keskipäivällä puhalsi laaksoon tuuli mereltä päin, ja nyt olivat enää
+_palo verdet ja saguarot_ viheriät. Laavassa olevan lähteen vesi aleni
+joka päivä tuuman.
+
+Tämän odotusajan kuluessa työskenteli vain yaqui. Hän kuljeskeli
+laavarinteillä, ja joka kerta palatessaan sieltä toi hän mukanaan
+pyssyjä, hattuja, kenkiä tahi jotakin muuta kaatuneille rosvoille
+kuuluvaa. Koska hän ei kumminkaan milloinkaan tuonut satulaa eikä
+suitsia, päättelivät paimenet siitä, että Rojaksen hevoset olivat jo
+aikoja sitten palanneet takaisin. Millaisen arvailun ja hämmästyksen ne
+aiheuttaisivatkaan Forlorn Riverissä, jos ne vain sinne menisivät.
+
+Kuta enemmän Ladd parani, sitä kiihkeämmin halusi hän joka päivä kuulla
+erään kertomuksen, nimittäin sen, jota hän ei ollut nähnyt -- Rojaksen
+ahdistamisen ja lopullisen turmion. Paimen kiintyi tuohon asiaan aivan
+sairaalloisesti. Hän oikein hekumoi siitä ja kiusasi Mercedestä.
+Jonkunlainen vakava kauhistuttava iloisuus tukahdutti hänen
+ystävällisyytensä ja miettiväisyytensä, jotka olivat ennen olleet niin
+luonteenomaisia hänelle. Mutta ilahduttaakseen häntä kiusasi Mercedes
+sieluaan kertomalla hänelle, millaiselta hänestä oli tuntunut silloin
+kun Rojas ajoi hänet pengermälle, kun hän ampui roistoa ja juoksi
+reunalle heittäytyäkseen syvyyteen, kun rosvo sai hänet kiinni, ja
+miten hän melkein sokaistuin silmin näki säälimättömän yaquin tarttuvan
+rosvoon. Ladd ruokki julmaa ikäväänsä Thornen merkityksellisillä
+muistoilla ja Galen silmien ja korvien milloinkaan unhottumattomilla
+terävillä ja selvillä huomioilla. Jim Lash ei väsynyt milloinkaan
+kertomasta hänelle, miten hän oli katsellut ja kuunnellut tuota
+tapausta, ja joka kerta kun hän kertoi, lisäsi hän siihen jotakin
+järkyttävää ja julmaa. Jim koetti niin tyydyttää toverinsa vaatimuksia,
+mutta Ladd koetti kumminkin iltaisin leirivalkean palaessa saada
+yaquiakin puhumaan. Mutta siihen ei intiaani kumminkaan milloinkaan
+suostunut. Hänen salaperäiset silmänsä ja hänen kasvojensa ankara ilme
+pysyivät samanlaisina.
+
+Odotuspäivistä muodostui vähitellen viikkoja. Ladd parani hyvin
+hitaasti. Vihdoin voi hän kumminkin kävellä, ja heti kun hän huomasi
+sen, halusi hän päästä hevosen selkään, sillä hän ei sanonut haluavansa
+viivyttää enää matkaa Forlorn Riveriin.
+
+Leirissä iloittiin ja suunnitelmia laadittiin innokkaasti. Yaqui sattui
+olemaan jossakin poissa. Kun hän palasi, ilmoittivat paimenet olevansa
+nyt valmiit lähtemään takaisin laavan ja kaktuksien yli. Mutta yaqui
+pudisti päätään, jolloin he selittivät uudelleen tarkoituksensa.
+
+"Ei!" vastasi intiaani, ja hänen syvä ja kaikuva äänensä rikkoi laakson
+hiljaisuuden. Sitten hän selitti lyhyesti, miksi sellainen oli
+mahdotonta. He olivat odottaneet liian kauan. Tien varrella olevat
+pienemmät lähteet olivat jo kuivuneet ja kesä oli kuumimmillaan. Tuolla
+polttavassa erämaassa odotti heitä vain kuolema, kun täällä sitävastoin
+oli vettä, ruohoa, risuja ja varjoa auringon säteiltä. Vuoristossa oli
+sitäpaitsi lampaita ruoaksi. Vesi tulee kyllä riittämään, ellei kesästä
+muodostu tuollaista meksikolaisten _ano secoa_ [= kuivuuden jälkeen].
+
+"Odottakaa sadetta!" lopetti intiaani puhuen nyt käskevämmin kuin
+milloinkaan ennen. "Ellei rupea satamaan --" hän kohotti puhuvasti
+oikean kätensä.
+
+
+XVI.
+
+VUORISTOLAMPAITA.
+
+
+Mitä Gale oli luullut kauhistavaksi tilanteeksi, jos sitä verrataan
+kaukana erämaasta olevaan mukavaan kotiin, muodostuikin nyt, kun hän
+oli joutunut näiden korkeiden laavajyrkänteitten ja laajojen kuivien
+tasankojen keskelle, seikaksi, johon hänen oli pakostakin mukauduttava.
+Hän otaksui toistenkin ajattelevan samoin. Kodista ei puhuttu
+sanaakaan, ja jokainen muisteli rakkaimpiaan hiljaa itsekseen.
+Mercedeksen naisellisuudessa ei voitu huomata minkäänlaista muutosta,
+ehkä senvuoksi, että kaikki, jota hän rakasti, oli hänellä mukanaan
+erämaassa.
+
+Gale mietti usein tätä mielten samanlaista muutosta. Hän oli
+totuttaunut taistelemaan erämaan vaikutuksen halvauttavaa voimaa
+vastaan ja vastustamaan kaikin mahdollisin ajatuksin jonkunlaista
+salakavalaa alkeellista peräytymistä eräänlaiseen täydelliseen
+tunnottomuuteen, käyttämään näköään ja kuuloaan kuin intiaani. Hän
+tunsi tarvitsevansa tuon taidon nyt entistä paremmin, sillä hänen
+iloisuutensa alkoi hävitä. Unhottaminen oli vielä vaikeampaa kuin
+muisteleminen. Hän otaksui, että silloin kun ihmistä painoivat suuret
+surut, intohimot ja vääryydet, oli erämaa sopiva paikka joko
+muistelemiselle tahi unhottamiselle kunkin sinne vetäytyneen ihmisen
+mielentilan mukaan, mutta jokainen terve, tavallinen ja järkevä
+kuolevainen, joka rakasti aavikoiden kirkasta aurinkoa ja humisevaa
+tuulta, sai olla hyvin varuillaan, ettei hän palannut samaan
+luonnontilaan, joka vallitsi siellä ennen sivistystä.
+
+Yhteisestä äänettömästä suostumuksesta tuli Laddista jälleen matkueen
+johtaja. Hän voi ottaa vastuunalaisuuden itselleen silloinkin kun sitä
+ei hänelle annettu. Epävarmuuden ja vaaran hetkinä turvautuivat Gale ja
+Lash, vieläpä Beldingkin vaistomaisesti Laddiin, sillä hän oli heistä
+voimakkain.
+
+Ensimmäiseksi työkseen käski Ladd muiden koota kaiken jäljellä olevan
+ruoan tervavaatteelle. Sitä ei ollut enää paljonkaan jäljellä. Paimen
+seisoi kauan aikaa mietteissään katsellen sitä. Hän muisteli entisiä
+kokemuksiaan, joita hän vuosien kuluessa oli hankkinut sekä laitumilla
+että erämaassa ja punnitsi, mikä niistä olisi suurimmaksi hyödyksi
+tässä tilanteessa. Laddin kasvojen vakavasta ilmeestä oli mahdoton
+saada mitään selville, sillä hän näytti vielä aivan kuolleelta
+mieheltä, mutta hänen hidas päänpudistamisensa ilmaisi Galelle paljon.
+Mutta merkityksellisessä tavassa, jolla hän kosketti suola-astiaa, oli
+kumminkin vielä hieman toivoa, ja hän sanoi: "Varmasti menettelimme
+viisaasti ottaessamme näin paljon suolaa mukaamme."
+
+Sitten hän kääntyi toveriensa puoleen:
+
+"Tuo ruoka ei riitä kuudelle erämaahan vangitulle nälkäiselle
+ihmiselle. Sen loppuminen ei minua kumminkaan huoleta, sillä yaqui voi
+ampua lampaita rinteiltä. Toisin on veden laita. Se on meidän
+tilanteemme alku, keskus ja loppu."
+
+"Laddy, vannon, ettei tämä lähde milloinkaan kuivu", vastasi Jim.
+
+"Kysy intiaanilta."
+
+Kuultuaan kysymyksen toisti intiaani tuon puheensa meksikolaisten
+pelätystä _ano secosta_. Kuivina vuosina haihtuu vesi tästäkin
+lähteestä.
+
+"Dick, koeta suopungilla, paljonko reiässä on vettä."
+
+Gale ei voinut löytää pohjaa kolmenkymmenen jalan pituisella nuoralla.
+Vesi oli niin kylmää, kirkasta ja makeaa kuin sitä olisi säilytetty
+varjoisassa paikassa olevassa rautasäiliössä.
+
+Ladd hämmästyi ja ilostui kuullessaan tämän ilmoituksen.
+
+"Antakaahan olla. Viimeinen vuosi oli melko kuiva. Ehkä tämä vuosi ei
+olekaan sellainen ja ehkä meidän hyvä onnemme jatkuu. Kysykää yaquilta,
+luuleeko hän rupeavan satamaan."
+
+Mercedes puhutteli intiaania.
+
+"Hän sanoo, ettei kukaan ihminen tiedä varmasti, mutta hän luulee
+kumminkin sateen tulevan."
+
+"Kyllä sitten sataakin varmasti, siitä saatte lyödä vaikka vetoa",
+lisäsi Ladd. "Kun nyt vain ruoho riittäisi hevosille, sillä niittä emme
+pääse milloinkaan täältä. Dick, mene intiaanin kanssa tarkastamaan
+laakso. Näin tänään, että hevoset olivat lihoneet -- lihoneet
+erämaassa! Mutta ehkä ne ovat jo jyrsineet suuhunsa kaiken ruohon. Mene
+katsomaan, Dick, ja tuo meille palatessasi hyviä uutisia."
+
+Silloin kun Gale oli sattumalta kuljeskellut laaksossa, ei hän ollut
+mennyt kauaksi. Yaqui oli sanonut, että siellä oli tarpeeksi ruohoa
+hevosille eikä kukaan ollut tähän asti kiinnittänyt kysymykseen mitään
+huomiota. Dick huomasi laakson laajenevan sitä mukaa kuta kauemmaksi he
+tulivat. Melkein päässä, jossa se oli hyvin kapea, ilmoitti ruoho
+kuivan joen uoman suunnan, mutta kauempana leveni tuo uoma. Oli melkein
+varmaa, että sadeaikana vesi peitti koko laakson pohjan. Kuta
+kauemmaksi Gale meni, sitä tiheämmiksi ja suuremmiksi muuttuivat
+vääräoksaiset mesquite-pensaat ja _palo verdet_. Kaktukset ja muutkin
+erämaan kasvit lisäytyivät suuresti. Harmaita ruohotilkkuja oli
+kaikkialla. Dick alkoi jo ihmetellä, missä hevoset oikeastaan
+olivatkaan. Vihdoin harvenivat metsä ja pensaikko muuttuen penikulman
+laajuiseksi harmaaksi ruohoaavikoksi, joka ulottui kauas punaisiin
+hiekkatöyryihin saakka. Valkoiset hevoset olivat tasangon toisessa
+laidassa, ja silloin kun Gale huomasi ne, huomasivat Blanco diablo ja
+Sol hänetkin nostaen päänsä, ja valkoisten harjain liehuessa tuulessa
+hirnuivat kimakasti. Siellä oli todellakin ruohoa tarpeeksi suurellekin
+hevoslaumalle. Laakso oli kuin olikin todellinen kosteikko.
+
+Ladd ja toiset odottivat Galen kertomusta, johon he suhtautuivat
+tyynesti, mutta kumminkin iloisin mielin, joka ei ollut vähemmän
+huomattava senvuoksi, että se oli hillittyä. Gale, joka oli pitänyt
+tarkasti silmällä hetken vaikutusta muihin, huomasi miten hän itse ja
+muutkin kääntyivät seurueen naisen puoleen iloisin silmin.
+
+"Herra Laddy, te luulette -- te uskotte, että me --" hän rupesi
+änkyttämään ja sitten hänen äänensä murtui. Hänessä elävä nainen heltyi
+nyt todellisen toivon ja nyt mahdollisen näiden erämaan muurien takana
+koittavan onnen kirkastaessa hänen mieltään.
+
+"Mercedes, kukaan valkoinen mies ei voi sanoa, mitä täällä voi
+tapahtua", sanoi Ladd vakavasti. "Mutta varmasti toivon nyt enemmän
+kuin olen uskaltanut uneksiakaan. Olin melkein kuollut mies, mutta
+intiaani pelasti henkeni. Katsoessani yaquiin hiipii mieleeni omituisia
+ajatuksia, joita en ymmärrä. Kun katsotte häneen, näyttää hän teistä
+vain likaiselta, synkältä ja kostonhimoiselta villiltä. Mutta Jumalani,
+mikään ei voi olla suurempi erehdys! Ehkä yaqui eroaakin suuresti
+muista intiaaneista, vaikka hän näöltään on niiden kaltainen. Ehkä me
+valkoiset emme ollenkaan käsitä heitä. Belding oli kumminkin oikeassa,
+sillä yaqui on Jumalan lähettämä. Puhuaksemme tulevaisuudesta haluan
+tietää yhtä kiihkeästi kuin tekin, pääsemmekö joskus kotiin, mutta
+koska en ole muuta kuin mikä olen, sanon vain: _Quién sabe?_ [= kuka
+tietää?] Mutta jokin sanoo minulle, että yaqui tietää. Kysykää häneltä,
+Mercedes. Pakottakaa hänet kertomaan, sillä meidän kaikkien olisi hyvä
+saada se tietää. Voisimme kärsivällisemmin odottaa, jos meillä olisi
+muutakin kuin luottamuksemme häneen. Hän on kyllä vaitelias intiaani,
+mutta pakottakaa hänet puhumaan."
+
+Mercedes huusi yaquin luokseen. Aina kun intiaani kuuli hänen käskynsä,
+tuli hänen liikkeihinsä jotakin nopeutta, jota ei milloinkaan muulloin
+voitu huomata hänen toimissaan. Mercedes laski kätensä yaquin
+jäntevälle käsivarrelle ja alkoi puhua hänelle espanjan kielellä. Hänen
+äänensä oli matala, kiihkeä ja värähtelevä, suloinen kuin hopeatiun
+kilinä. Se lumosi Galenkin, vaikka hän ei ymmärtänytkään monta sanaa.
+Mutta hän ei tarvinnut tulkkia tietääkseen, että tässä puhui nainen
+ikävöidessään elämää, rakkautta ja kotia, jotka naissydämelle ovat
+kalleinta kaikesta.
+
+Gale epäili omia päätelmiään. Tuntui kuin yaqui olisi ymmärtänyt
+Mercedeksen ikävän. Dickistä näytti kuin intiaanin järkkymätön
+tyyneys, hänen tutkimattomuutensa ja hänen kasvojensa laavamainen
+kovuus olisivat muuttuneet tietämykseksi, ystävällisyydeksi ja
+tasapuolisuudeksi, vaikka hänen olennossaan ei näennäisesti voitu
+huomatakaan mitään muutosta. Gale oli hetkisen näkevinään näyn, joka
+kumminkin hälveni heti, hänen voimatta painaa mieleensä tuota kaunista
+harhaanjohtavaa kuvaa.
+
+"_Si!_" kuului intiaanin voimakas ja äänekäs vastaus.
+
+Mercedes huokaisi syvään ja hänen kätensä tarttui Thornen käteen.
+
+"Hän vastasi myöntävästi", kuiskasi hän. "Hän lupaa suojella meitä ja
+opastaa meidät takaisin. Hän tietää sen mahdolliseksi."
+
+Intiaani palasi töihinsä, ja äänettömyyden, joka oli vallannut tuon
+pienen joukon, keskeytti vihdoin Ladd.
+
+"Varmasti on asia niin. Meidän ei tarvitse tehdä nyt muuta kuin käyttää
+järkeämme. Ystävät, olen tämän matkueen toimeenpaneva johtaja ja minua
+on ehdottomasti toteltava. Saatte syödä vain silloin kun lupaan. Ehkä
+ei terveytemme säilyttäminen muodostukaan vaikeaksi, sillä
+nälkiintyneet kerjäläiset eivät useinkaan sairastu. Mutta kuumuus
+lisäytyy, ja kuten tiedätte, voi se meidät tappaa ikävään. Jumalani,
+suurin vaikeutemme on tuon ajan sivuuttaminen. Kunpa teillä vain olisi
+halua pelata shakkia. Valmistan varmasti laudan ja nappulat, ja opetan
+teidät pelaamaan. Thorne, sinä olet meistä onnellisin. Sinulla on
+armaasi mukanasi ja tästä voi muodostua teidän kuherruskuukautenne.
+Koeta nyt, millaisen kauniin majan voit rakentaa vaimollesi mitättömin
+välinein ja pienin rakennustarpein. Dick, sinä saat myöskin kiittää
+onneasi. Sinä pidät metsästyksestä ja noilta rinteiltä voit ampua
+hienoimmat suursarvet, mitä milloinkaan on elänyt lännessä. Ota yaqui
+mukaasi ja tartu .405:teen. Tarvitsemme lihaa ja hankkiessasi sitä saat
+samalla urheilla. Tällaista tilaisuutta ei sinulla tule enää ikinä
+olemaan. Toivoisin, että me kaikki voisimme lähteä, mutta
+raajarikkoiset miehet eivät voi kiipeillä laavalla. Ja sitten voit
+noilta korkeilta huipuilta katsella ympäröivää seutua, jonka vertaista
+hedelmättömyydessä ei löydy luullakseni muualta kuin napojen läheltä.
+Ja kun tulet vanhemmaksi, sinä ja Nell, ja teillä on jo pari reipasta
+poikaa, niin ajattele, miten hauskalta sinusta tuntuukaan kertoa heille
+tästä olostamme täällä laavan keskellä olevassa laaksossa ja
+vuoristolampaiden metsästyksestäsi yaquin kanssa. Varmasti olen sen
+keksinyt. Voit kuluttaa aikasi metsästellen ja ajatellen. Jos minulla
+vain olisi sellainen morsian kuin Nell, en milloinkaan joutuisi
+toivottomaksi. Sellainen on sinun tehtäväsi, Dick. Metsästele ja
+muistele Nelliä ja kuvittele, miten vielä joskus kerrot reippaille
+pojillesi tästä kaikesta ja tuntemastasi vanhasta paimenesta, Laddysta,
+joka silloin on jo oleva kaukana rajan tuolla puolen. Kiiruhda nyt,
+poikaseni. Koeta innostua, sillä varmasti on se tarpeen sekä itsesi
+että meidänkin takia."
+
+Gale kiipesi laavarinteelle uoman oikealle puolelle eräälle vanhalle
+tielle, jonka yaqui ilmoitti papagojen tehneen ennenkuin hänen heimonsa
+oli tullut sinne metsästelemään. Joskus kulki tie niin piikkisten,
+särmäisten ja kuoppaisten laavakenttien poikki, että sitä olisi ollut
+melkein mahdoton kulkea sittenkin, vaikka sillä ei olisi kasvanutkaan
+noita hopeanvärisiä _choya_-kaktuksia. Paljaat kielekkeet, pengermät ja
+harjanteet kimaltelivat auringonpaisteessa. Niiden huipuilta etsi
+yaquin haukankatse kaukaa ja läheltä vuoristolampaita, ja Gale
+tarkasteli kaukoputkellaan jyrkkiä rosoisille vuortenhuipuille päin
+yleneviä laavarinteitä ja laaksoon päin viettäviä loppumattomia
+kallioisia punaisia laavamäkiä. Laava säteili kuumuutta, ja sen
+punainen väri yhdessä kiiltelevien _choyain_ kanssa muodosti maailman,
+joka oli kuin savuavaa tulta.
+
+Kun he saapuivat kauemmaksi rinteelle, pysähtyi yaqui ja ryömi eräällä
+ulkonemalla olevien kivien taakse, josta oli laaja näköala erittäin
+kummalliselle seudulle. Vuorten huiput olivat vasemmalla ja edessä, oli
+kuiluja, harjanteita, kanjoneja ja uomia, joissa kaikissa kimalteli
+_choya_-kaktuksia ja jonkunlaisia muita valkoisia pensaita, joiden
+välistä näkyi muutamia viheriöitäkin kasveja. Tuo seutu oli vain
+vulkaanisen rinteen eristetty ja autio paikka, mutta se oli kumminkin
+penikulmien laajuinen. Yaqui kurkisti muutaman suuren laavalohkareen
+takaa tuonne epätasaiseen erämaahan ja tarttui nopeasti Galen
+käsivarteen viitaten samalla erään leveän kuilun toiselle reunalle.
+
+Kaukoputkensa avulla näki Gale viisi lammasta. Ne olivat paljon
+suurempia kuin hän oli odottanutkaan, tummanruskeita väriltään, ja
+niiden joukossa oli pari käyräsarvista pässiäkin. Ne katsoivat
+ulkonemalle päin. Muistaen mitä hän oli kuullut puhuttavan noiden
+vuoristoeläimien ihmeellisestä näöstä, voi Gale ainoastaan todeta, että
+eläimet olivat huomanneet heidät.
+
+Sitten alkoivat yaquin liikkeet kiinnittää hänen huomiotaan. Intiaani
+oli tuonut mukanaan punaisen huivin ja mesquite-pensaan oksan. Hän
+sitoi huivin oksaan ja pisti sen muutaman kallion rakoon. Huivi heilui
+tuulessa. Kun se oli tehty, pyysi intiaani Galea odottamaan.
+
+Tämän tästä tarkasteli hän lampaita kaukoputkellaan. Kaikki viisi
+seisoivat nyt niin liikkumattomina kuin kuvapatsaat katsellen kuilun
+yli. Ne olivat enemmän kuin penikulman päässä tähystyspaikasta. Kun
+Gale koetti katsoa niihin kaukoputketta, sulautuivat ne niin laavan
+rosoiseen pintaan, ettei hän voinut niitä erottaa. Hän oli kumminkin
+hyvin utelias. Näkivätkö lampaat tuon punaisen huivin? Se tuntui kyllä
+uskomattomalta, mutta mikään muukaan ei voinut selittää niiden
+patsasmaista valppautta. Lampaat pysyivät tuossa asennossa ehkä noin
+viisitoista minuuttia. Sitten alkoi johtava oinas lähestyä ja muut
+seurasivat. Se astui muutamia askelia, mutta pysähtyi sitten pitäen
+kumminkin aina päätään pystyssä kuono kielekkeelle päin käännettynä.
+
+"Katso sen vietäviä, nyt ne tulevat!" huudahti Gale. "Ne näkevät tuon
+huivin ja ovat vainunneet meidät. Kylläpä ne ovat uteliaita! Tämä on
+todellakin jotakin."
+
+Intiaani ymmärsi nähtävästi hänen sanansa, koska hän murahti jotakin.
+
+Gale ei tahtonut mitenkään voida malttaa mieltään, sillä lampaat
+lähestyivät hyvin hitaasti. Johtajan eteneminen ja pysähtyminen
+vuorottelivat säännöllisesti. Se toimi kuin kone. Gale seurasi sitä
+katseellaan sen laskeutuessa vastakkaista rinnettä ja kiertäessä
+reikiä, kuiluja ja harjanteita. Sitten siirsi Dick kaukoputkeaan
+saadakseen selville toisten aseman. Ne olivat myöskin tulossa pysähtyen
+ja edeten, aivan samoin kuin niiden johtajakin. Millaisia hyppääjiä ne
+olivatkaan ja miten varmajalkaisia! Millaisia loikkauksia ne
+tekivätkään! Oli oikein lumoavaa katsella niitä. Gale unhotti
+pyssynsäkin kokonaan, ja yaqui laski raskaan kätensä hänen olalleen,
+sillä heidän oli pysyteltävä hyvin piilossa ja hiljaa. Hän käsitti
+nopeasti suunnitelman, että lampaat tulisivat suoraan yli tutkimaan
+tuota kummallista tuulessa liehuvaa punaista huivia. Se tuntui
+todellakin omituiselta, kun ajateltiin, että eläimet olivat maailman
+villeimpiä.
+
+Suuri oinas opasti muita samoin säännöllisin pysähdyksin, ja puolen
+tunnin kuluttua oli se kulkenut tuon leveän kuilun pohjan poikki alkaen
+nyt nousta rinnettä. Silloin ymmärsi Gale, että tuo houkutteleva huivi
+oli lumonnut sen. Dickinkään ei enää tarvinnut käyttää kaukoputkeaan.
+Seurasi lyhyt väliaika, jolloin muudan välissä oleva laavaharjanne
+peitti lampaat näkyvistä. Sen jälkeen olivat nuo pari oinasta ja niiden
+pienemmät toverit näkyvissä noin neljännestunnin, kadotakseen sitten
+jälleen toisen harjanteen taakse. Gale vahti kärsivällisesti, sillä
+varmaankin lähestyisivät ne vielä. Kului jännittävä hetki, ja sitten
+yaquin käden innostava kosketus pani Galen vapisemaan kiihkosta.
+
+Hän muutti asentoaan hyvin varovaisesti. Tuolla noin viidenkymmenen
+jalan päässä olevalla laavakummulla seisoi lampaiden johtaja. Sen koko
+hämmästytti Galea eikä hän aluksi kiinnittänyt huomiotaan muuhun kuin
+sen sarviin. Mutta niiden suuruus ei kyennyt vangitsemaan hänen
+katsettaan pitkäksi ajaksi ja hän rupesi tarkastelemaan eläintä
+muutenkin. Se oli kaunis, jäntevä, solakka, voimakkaasti kehittynyt ja
+sen asento oli suurenmoinen. Galen katsoessa lumottuna hyppäsi
+toinenkin oinas keveästi kummulle ja pian saapuivat sinne muutkin
+kolme.
+
+Silloin voivat Galen silmät todellakin hekumoida tästä metsästäjälle
+niin erinomaisesta näystä. Hänestä tuntui äkkiä siltä kuin hän olisi
+odottanut näkevänsä noissa Kalliovuorten suursarvissa jotakin, jota
+niissä ei ollutkaan. Ne olivat kyllä kauniit ja ihmeelliset, kuten hän
+Laddin ylistyspuheista oli käsittänytkin, mutta nuo notkeat, solakat,
+lyhytvillaiset ja miellyttävät eläimet eivät olleet kumminkaan
+sellaisia kuin hän oli otaksunut näiden paljaiden peloittavien
+laavavuorien voivan kehittää.
+
+Komea johtaja tuli lähemmäksi ja sen pyöreät, esiintyöntyvät,
+ambranväriset silmät, jotka Gale nyt selvästi näki, tuijottivat vain
+tuohon kohtalokkaaseen punaiseen huiviin. Muut neljä seurasivat
+koneellisesti sitä. Astuttuaan hitaasti muutamia askelia pysähtyi
+johtaja jälleen.
+
+Silloin kiinnitti yaqui Galen lampaihin kohdistuneen huomion pyssyyn ja
+samalla heidän matkansa tarkoitukseen. Hänen tuntemansa huvi väheni
+melkoisesti ja samalla selveni hänelle, miksi hän oli luullut noista
+eläimistä jotakin puuttuvan. Ne eivät olleet ollenkaan villin näköisiä.
+Tuo niin sanottu eläimistä villein näytti kesymmältä kuin tavallinen
+lammas kotona maatilalla. Hän tunsi tekevänsä murhan, jos hän ampuisi
+jonkun niistä, ja oli pahoillaan, että se kumminkin oli välttämätöntä.
+Hän ei voinut kumminkaan tukahduttaa haluaan näyttäytyä niille
+saadakseen selville, kuinka kesyjä ne todellakin olivat.
+
+Kun hän tarttui pyssyynsä ja työnsi patruunan pesään, säikähtivät
+lampaat heikkoa metallin kilinää niin, että ne hyppäsivät. Sitten nousi
+Gale nopeasti seisoalleen.
+
+Komea oinas ja sen toverit kumminkin vain katsoivat Galeen. Ne eivät
+olleet milloinkaan ennen nähneet ihmistä eivätkä näyttäneet
+aavistavankaan uhkaavaa vaaraa. Uteliaisuus, hämmästys ja ystävällisyys
+olivat niiden tarkkaavaisen asennon huomattavimmat ominaisuudet.
+Galesta näytti, että ne aikoivat tulla vieläkin lähemmäksi, mutta hän
+ei ruvennut odottamaan, toteutuisiko hänen otaksumisensa, sillä nytkin
+jo oli hänen ponnistettava tahtoaan voidakseen kohottaa raskaan
+pyssynsä tähtäysasentoon.
+
+Hänen ampumansa luoti kaatoi tuon suuren oinaan. Muut läksivät pakoon
+kauhean nopeasti ja ketterästi. Gale tuhlasi jäljellä olevat neljä
+patruunaa toisenkin oinaan tappamiseen, mutta kun hän sitten sai
+pyssynsä jälleen latinkiin, olivat muut jo niin kaukana, ettei niitä
+voitu enää ampua.
+
+Yaquin keino oli varma, kuolettava ja voimia säästävä, mutta Gale ei
+halunnut turvautua siihen enää milloinkaan. Hän halusi lähestyä
+eläimiä väijymällä, vaikka se kysyikin äärettömiä ponnistuksia,
+vuorillekiipeilijän silmiä ja keuhkoja ja, kuten Gale sanoi Laddille,
+myöskin seitsemän penikulman saappaita. Sitten kuin lampaita oli
+ahdisteltu ja ammuttu muutamia kertoja, oli niitä äärettömän vaikea
+lähestyä. Gale tuli huomaamaan, ettei siinä ollenkaan liioiteltu, kun
+niitä sanottiin maailman teräväsilmäisimmiksi eläimiksi. Jos hän koetti
+hiipiä suoraan jotakin laumaa kohti ryömien särmäisen laavan yli,
+huomasi vahtiva oinas hänet kumminkin ennenkuin hän pääsi
+ampumamatkalle. Hän huomasi, että hänen onnistuakseen oli ensin
+otettava kaukoputkellaan selville lampaiden asema, ryömittävä sitten
+tuulen alle niistä ja lähestyttävä niitä jonkun rinteen tahi kummun
+suojassa hiljaa kuin sisilisko, päästäkseen jonnekin edulliselle
+paikalle. Mutta hän epäonnistui usein. Niiden väijymiseen sai hän
+käyttää kaiken kestävyytensä, viekkautensa ja nopeutensa. Kun päivät
+tulivat kuumemmiksi, metsästeli hän aikaisin aamulla tahi juuri
+auringonlaskun edellä. Useamman kuin yhden yön nukkui hän jossakin
+onkalossa suurien tähtien tuikkiessa taivaalta ja äärettömän tyhjyyden
+ammottaessa hänen vierellään. Hän rupesi pitämään näistä retkistä,
+sillä noilla hedelmättömillä ja kuumilla rinteillä sai hän päästää
+hurjan luontonsa valloilleen. -- Uskollinen yaqui seurasi häntä joka
+paikkaan kuin varjo.
+
+Eräänä aamuna tervehti nouseva aurinko häntä juuri kun hän kiipesi
+tulivuoren korkeimmalle huipulle. Hän näki itäänpäin jatkuvan erämaan
+loistavan punertavanvalkoisena kuin alituisesti väriään muutteleva
+hehkuva kekäle. Näin korkealla kävi kova tuuli, joka yhä vieläkin oli
+kylmää. Läntiset laavarinteet olivat vielä hämärän peitossa, ja koko
+tuo hiekan ja tasankojen maailma kaukana olevine vuorineen oli
+kietoutunut etäisyyden salaperäiseen verhoon. Galeenkin oli yhtynyt
+paljon tuota yksinäisyyden rakkautta, omistamisen tunnetta ja ilmavien
+huippujen etsimishalua, joita huipuilla elävä suuri kotkakin
+luultavasti rakasti. Kuten tuolla suurisiipisellä linnulla oli
+hänelläkin nyt rajoittamaton näköala edessään. Kaikki salaisimmatkin
+kolkat, joista tuulet puhalsivat, luuli hän näkevänsä.
+
+Yaqui huomasi erään lammaslauman kaukana suurimman aukon
+ympyränmuotoisen rosoisen laidan alla. He alkoivat hiipiä. Gale oli
+opettanut yaquin huomaamaan, että nopeudellakin voitiin voittaa yhtä
+paljon kuin kärsivällisellä viekkaudella. Pysytellen piilossa juoksi
+Gale särmäisen laavan yli jättäen intiaanin kauas jälkeensä. Hänen
+jalkansa olivat kuin magneetit, jotka vetivät puoleensa kestäviä
+siltoja, ja hän riensi niiden yli niin nopeasti, ettei hän ennättänyt
+pudota. Tuuli, huippujen ohut ilma, punainen laava ja rajaton,
+ympäröivä sini näyttivät jotenkin lisäävän hänen hurjuuttaan. Sitten
+lähestyi hän riistaa hiipien, liukuen, ryömien ja kontaten, kunnes
+pitkä pyssy vakautui hänen käsissään liikkumattomaksi kuin kivi ja
+kajahtava "pang" rikkoi hiljaisuuden. Kummallinen kaiku jylisi syvälle
+aukkoon ja kiersi ympäriinsä kuin kumeasti ivaten pakonsa
+toivottomuutta.
+
+Gale huudahti riemusta vapauttaakseen mielensä jostakin purkautuvasta
+ilosta ja kutsuakseen hitaamman yaquin luokseen. Hän piti noista
+omituisista kaiuista. Ääni kiersi hurjasti syvemmälle ja syvemmälle
+tulivuoren aukon särmäisiä ja penkereisiä laitoja pitkin. Tuntui kuin
+nuo tuhatvuotiset seinämät olisivat olleet vihoissaan, kun niiden pyhää
+rauhaa häirittiin. Gale tunsi olevansa ihminen, elävä olento ja
+jollakin tavoin korkeampi kuin tämä villi, kuollut ja maasta esiin
+syössyt rautamaailma, jonkunlainen tämän suuruuden ja äärettömyyden
+hallitsija, koska hänellä oli sielu.
+
+Hän odotti saaliinsa vieressä hengittäen syvään ja katsellen pitkin
+rinteitä tottunein silmin.
+
+Kun yaqui saapui, ryhtyivät he kaikkein kovimpaan työhön, nimittäin
+kuljettamaan suuren lampaan parhaimmat palat laaksoon jyrkkiä, rosoisia
+ja _choyain_ peittämiä laavarinteitä alas. Mutta siitäkin Gale piti.
+Kuumuus ei tuntunut hänestä miltään, nuo miljoonat pienet kolot, joihin
+jalka voi tarttua, eivät estäneet hänen kulkuaan, nuo veitsenterävät
+harjanteet, syvät kuilut, tukahduttavat kanjonit ja nuo surkastuneet
+sotkeutuneet mesquite-pensaat olivat vain vastuksia, joista kyllä
+voitiin suoriutua suuremmitta vaikeuksitta. Ainoastaan _choyat_
+pysähdyttivät Dick Galen.
+
+Kun hänen raskas kuormansa vähensi hänen jalkojensa varmuutta joskus
+niin, että hän törmäsi johonkin _choyaan_, tahi kun nuo omituiset,
+kavalat, ilkeät ja melkein näkymättömät valkoiset piikit tarttuivat
+häneen pistäen ja raadellen, niin silloin kysyttiin, oliko hänellä
+voimaa ja kestävyyttä, sillä tuon kaktuksen pistokset kiduttivat
+hirveästi. Samalla kun se myrkytti veren, niin samalla se myös pisteli,
+sokaisi, poltti ja aiheutti äärettömiä tuskia. Kun piikit sattuivat
+jalkaan, pakotti koko ruumista, ja jos hän kaaduttuaan nousi kädet
+täynnä noita vähäisiä okaita, oli hän aivan avuton ja vapiseva raukka,
+kunnes yaqui kiskoi ne pois.
+
+Mutta tämä ainoa vaara, joka oli peloittavampi kuin jyrkänteitten
+huumaavat korkeudet ja auringon aiheuttama sokeus kimaltelevilla
+huipuilla, ei säikähdyttänyt Galea. Yaqui oli hänen opettajansa, ja
+Galen silmäin edessä oli aina esimerkki, joka pani hänet ajattelemaan
+valkoisen miehen kykenemättömyyttä. Väri, rotu, veri, kasvatus -- mitä
+arvoa niillä olikaan täällä erämaassa. Dick Galen oli todellakin
+opittava käyttämään käsiään.
+
+Niin hän uurasti tuntikausia laskeutuessaan laavarinteiltä laaksoon,
+johon hän saapui kuin kuormitettu jättiläinen, likomärkänä hiestä,
+huohottaen, kirkkain silmin ja ahavoitunein kasvoin, resuisin vaattein
+ja _choyain_ piikkejä täynnä olevin saappain.
+
+Laiha Ladd nousi varjoiselta penkiltään ottaen piipun hymyilevästä
+suustaan ja nyökäyttäen päätään Jimille. Sitten hän käänsi katseensa
+jälleen Galeen.
+
+Kuivan kesän polttava kuumuus lisäytyi vähitellen, eikä sitä muuten
+kukaan valkoinen ihminen olisi voinut kestääkään Se muutti pakolaisten
+elintavat tehden heistä osittain yöeläjiä. Yöt olivat niin raittiit
+kuin keväällä ja niiden kuluessa olisi nukkuminen tuntunut suloiselta,
+mutta silloin olisivat polttavat päivät muuttuneet sietämättömiksi.
+
+Aurinko nousi kirkkaasti liekehtien. Sen ilmestyttyä näkyviin alkoi
+erämaasta puhaltaa kuuma tukahduttava tuuli. Punainen utu, joka oli
+samanlaista kuin aikaisempien auringonlaskujen aikana, näytti tulevan
+tuulen mukana, joka sitten ulvoi laaksossa, humisi aukossa ja kiisi
+lopulta raivokkaasti huippujen kimppuun.
+
+Näiden kuumien tuulisien tuntien kuluessa nukkuivat erämaahan vangitut
+laavarinteen suojaisimmissa onkaloissa, ja jos heidän oli jostakin
+syystä pakko poistua niistä, eivät he voineet oleskella ulkona pitkää
+aikaa. Hiekka poltti kenkien läpi ja jos paljas käsi sattui laavaan,
+kohosi ihoon rakko.
+
+Hieman ennen auringonlaskua meni yaqui sytyttämään nuotiota, ja pian
+tulivat muutkin ulos kuumuuden uuvuttamina ja puoleksi sokeina kuivin
+kurkuin ja milloinkaan tyydyttämättömin nälin. Vähäinen liikunto ja
+raitistuva ilma virkistivät heidät pian, ja kun yö alkoi pimetä,
+istuivat he mukavasti nuotion ympärillä.
+
+Kuten Ladd oli sanonut, oli heidän suurin vaikeutensa saada aika
+kulumaan. Yöt olivat sanomattoman pitkät, mutta ne oli kulutettava
+työskennellen, leikkien ja haaveksien, mutta ei nukkuen. Tämä oli
+Laddin mitä jyrkin määräys, vaikka hän ei ilmaissutkaan sen syytä.
+Mutta paimen ajatteli nähtävästi, että nukkuminen päivän peloittavimman
+kuumuuden kestäessä vähensi vaivoja ja jännitystä ja ehkäpä vielä
+hulluksitulemisen vaaraakin.
+
+Tämän pienen ryhmän askareet olivat tietysti monet ja monenlaiset. He
+työskentelivät kuin heillä olisi ollut jotakin tärkeätäkin tehtävää
+koettaen keksiä jonkun tekosyyn työlleen. He kertoivat ja toistivat
+tarinoita, kunnes ne alkoivat väsyttää kaikkia. He lauloivat. Mercedes
+opetti heille espanjan kieltä. He pelasivat kaikkia pelejä, jotka he
+vain tunsivat. He keksivät uusia, jotka olivat niin yksinkertaiset,
+että tuskin lapsetkaan olisivat niihin ihastuneet, mutta he syventyivät
+niihin vakavasti. Lyhyesti sanoen, he taistelivat järjen ja tunteitten,
+kaiken sivistyneisyyden ja ihmisellisyyden avulla tuota alituisesti
+vaanivaa yksinäisyydentunnetta ja heidän ympäristönsä villiä autiutta
+vastaan.
+
+Mutta heidänkin keinonsa olivat rajoitetut. Ei voitu toivoakaan, että
+he olisivat täydellisesti voittaneet tuon mahtavan luonnon ja tuon
+kuoleman, autiuden ja riutumisen uhkaavan taivaanrannan. Heidän
+kiihkonsa ja kiihkoinen työhalunsa lamautuivat vähitellen, kunnes
+koitti aika, jolloin hiljaisuutta oli melkein mahdoton rikkoa.
+
+Gale luuli olevansa ryhmän vilkkain ja ajattelevin jäsen, ja hän
+tarkasteli erämaan vaikutusta muihin. Hän kuvitteli Laddin vanhenevan
+heidän istuessaan leirinuotion ääressä. Kenties johtui se siitä, että
+paimenen harmaa tukka oli muuttunut valkoiseksi. Mikä hänessä ennen
+oli ollut kylmää, kovaa ja julmaa, oli omituisesti muuttunut
+hyväluontoisuudeksi ja jatkuvaksi muistamattomuudeksi, joka muuttui
+sitä merkityksellisemmäksi kuta useampia päiviä kului. Hän näytti
+voivan istua tuntikausia shakkilautansa ääressä liikauttamatta
+jäsentäänkään. Oli aivan sama nyt, oliko hänellä pelitoveria vai ei.
+Hän oli aina iloinen, kun häntä puhuteltiin, ikäänkuin hänet olisi
+kutsuttu takaisin jostakin muistojen autiosta seudusta. Jim Lash, tuo
+tyynin, kylmin, välinpitämättömin ja iloisin lännen asukas, mitä Gale
+milloinkaan oli tavannut, oli vähitellen menettänyt tuon iloisen
+luonteensa, joka olisi ollut niin suureksi hyödyksi hänen tovereilleen.
+Hän istui nyt aina ajatuksissaan tekemättä mitään. Jimillä ei ollut
+omaisia eikä juuri muistojakaan, ja erämaa vaati häntä yhä enemmän
+omakseen.
+
+Thorne ja Mercedes olivat kumminkin ihmeelliset näytteet siitä, että
+luonne, järki ja sydän voivat säilyä vapaina ikävyydestä ja uhmata
+tämän peloittavan laavavankilan hirveätä autiutta, hiljaisuutta ja
+tyhjyyttä. He olivat nuoria ja rakastivat toisiaan. He voivat olla
+yhdessä ja tämä kosteikko oli heille melkein kuin paratiisi. Gale uskoi
+auttavansa itseään tarkastelemalla heitä. Kuvittelu ei ollut
+milloinkaan kyennyt näyttämään hänelle oikeata onnellisuutta. Thorne ja
+Mercedes olivat unhottaneet muun maailman. Jos he olisivat oleskelleet
+palaneessa, autiossa kuussa, olisivat he tuskin olleet jylhemmässä,
+julmemmassa ja yksinäisemmässä paikassa kuin tässä punaisten vuorien
+ympäröimässä laaksossa. Mutta sittenkin olisi siitä muodostunut
+kauniimpi paratiisi kuin maailman ensimmäisestä ja viimeisestä.
+
+Mercedes laihtui, kunnes hän oli entisen minänsä solakka varjo. Hänestä
+tuli kova ja ruskea kuin paimenista ja yhtä vikkelä ja nopea kuin
+pantterista. Hän näytti elävän vain vedellä ja ilmalla, ja ehkä
+rakkaudella, sillä heidän niukkoihin ruokavaroihinsa, joista aina
+parhaat palat koetettiin valita hänelle, ei hän juuri koskenutkaan. Hän
+muistutti Galen mielestä noita villejä ruskeita eläimiä, jotka olivat
+yhtä vapaat kuin laavarinteitä sivelevä tuuli. Mutta vaikka nämä suuret
+muutokset otettaisiinkin huomioon, ei hänen kauneutensa kumminkaan
+vähentynyt. Hänen silmänsä, jotka näyttivät vain suuremmilta hänen
+laihtuneissa kasvoissaan, olivat kuin kimmeltävät lähteet. Hän oli
+leirin elähdyttävä voima. Hänen hymynsä ja nopea puheensa, hänen
+hiljainen naurunsa ja nopeat liikkeensä, hänen kujeilemisensa paimenten
+kanssa, hänen tumma ja intohimoinen katseensa, jonka hän niin usein
+kohdisti mieheensä, ja hänen kuiskauksensa hämärässä, kun he käsi
+kädessä kulkivat nuotion valossa -- auttoivat Galea lujittamaan
+höltyvän otteensa todellisuuteen ja vastustamaan omituisen
+houkuttelevan elämän viettelyjä, elämän, jossa ihminen oli yksinään
+kultaisessa autiudessa, jossa ei ollut mielenliikutuksia, ei suruja
+eikä sairautta, vaan ainoastaan villin lepoa, unta, toimintaa ja
+haaveilua.
+
+Vaikka yaqui kulkikin hänen kintereillään kuin varjo, näytti Gale
+kumminkin löytävän paikan, jossa hän sai kulkea yksinään hämärässä,
+yöllä ja auringon noustessa. Kaukana laaksossa, punaisen hämärän
+pimentyessä, kun hitaasti tyyntyvä tuuli haihdutti kuumuuden, kohotti
+Blanco sol jalomuotoisen päänsä ja hirnui isännälleen. Gale moitti
+itseään, että hän oli niin voinut unhottaa uskollisen hevosensa. Blanco
+sol ei ollut ollenkaan muuttunut. Se rakasti isäntäänsä, vapaata
+laidunta ja nopeaa juoksua ja oli tyytyväinen, kun se sai kyllikseen
+juoda kylmää vettä. Gale ajatteli, etteivät aika ja paikka merkinneet
+sille mitään, kunhan se vain sai nuo haluansa täytetyiksi. Hän kiersi
+käsivartensa sen kaarevan kaulan ympärille ja painoi poskensa sen
+valkoista harjaa vasten. Mutta vaikka hän olikin niin lähellä
+hevostaan, unhotti hän sen. Mikä oli tuo musta, punaiselta vivahtava ja
+koko taivaanrannan levyinen viitta, joka ryömi rinnettä ylös? Sen läpi
+hehkui kuparinvärinen aurinko, vaaleni ja vihdoin katosi. Oliko se vain
+hämärää, vai pimeyskö sieltä hiipi? Kun hän sitä ajatteli, tuntui
+hänestä, että se oli yön ilmoittaja, yön, jonka pituutta ajatellessa
+häntä värisytti.
+
+Iltaisin oli hänelle tullut tavaksi kiivetä laavarinteelle niin kauaksi
+kuin sileätä tietä riitti, ja siellä olevalla penkereellä hän käveli
+edestakaisin katsellen tähtiä tahi istui liikkumatonna kuin kivi
+tuijottaen länteen päin jatkuvan erämaan liikkuviin ja muuttuviin
+varjoihin. Sieltä näki hän myös sametinsinisen taivaan kaarevan ja
+pimeän holvin, josta miljoonat kylmät, kaukaiset ja tuikkivat tähdet
+loistivat. Katsellessaan sitä ymmärsi hän hieman äärettömyyttä. Hän
+tuijotti varjoihin, jotka, vaikka ne olivatkin mustat ja
+läpinäkymättömät, käänsivät kumminkin hänen ajatuksensa
+keskeytymättömään rauhaan.
+
+Entä sitten hiljaisuus! Hän oli mykkä, hän pelkäsi, hän kumarsi päänsä
+ja vapisi, ja hän ihmetteli erämaan hiljaisuutta, joka tuntui olevan
+rikkomaton. Silloin kun tuulikin humisi, tuntui hiljaisuus senkin
+voittavan. Mutta öisin tässä laavan, tuhkan ja kekäleiden maailmassa
+odotti hän tämän luonnon peloittavimman ominaisuuden ilmaisevan hänelle
+salaisuutensa. Hän tuntui olevan samalla kertaa sekä pieni poika että
+suuri voimakas mies ja sitten jotakin hyvin vanhaa. Hän ei käsittänyt,
+miksi hiljaisuuden piti olla sitä suurempi kuta autiompi paikka oli, ja
+se kiusasi häntä kovasti. Toisin ajoin tuntui Galesta, että täällä oli
+vain kuolemaa ja että siinä oli erämaan salaisuus, mutta toisin ajoin
+oli hän taas kuulevinaan sen mahtavan sydämen sykinnän.
+
+Lopulta hän oppi toteamaan, että erämaa oli opettaja. Hän ei voinut
+sanoa, mitä kaikkea hän oli oppinut, mutta hän oli nyt kokonaan eri
+mies. Kun hän huomasi sen, ei hän ajatellut erämaan hidasta varmasti
+vaikuttavaa tehoa ihmisen alkuperäisiin vaistoihin, vaan mietti sitä,
+miten erämaa, ainakin niin paljon kuin hän oli oppinut sitä tuntemaan,
+muuttaa ehdottomasti ihmisen elämän sisäiset arvot, muuttaa hänen
+vanhat totutut tapansa uusiksi ja uudistaa hänet kokonaan. Gale uskoi,
+että vielä suuremmat kokemukset erämaasta menisivät yli ymmärryksen.
+Erämaa ei kasvattanut sivistyneitä ihmisiä, ja tämä seikka toi Galen
+mieleen omituisen ajatuksen: "Oliko sivistynyt ihminen sittenkin
+pohjaltaan villi?"
+
+Yaqui oli vastaus tähän kysymykseen. Kun Gale huomasi sen, muisti hän
+aina nykyisen omituisen ajattelutapansa. Hänen mielensä oli niin tyhjä
+vanhoista mietteistä kuin tämä erämaa sivistyneistä ihmisistä. Ihmisen
+oli pakko tuntea villi niin hyvin kuin Gale tunsi yaquin, ennenkuin hän
+voi sanoa mitään ratkaisevasti, vaietakseen sitten kokonaan jonkun
+vaikutuksesta. Pitäessään silmällä yaquia oli Gale ensin huomannut
+hänessä sitkeähenkisyyttä, tyyneyttä, kestävyyttä ja voimaa, noita
+erämaan suomia ominaisuuksia, mutta mitä oli sanottava myöhemmästä
+ajasta, jolloin intiaanista oli muodostunut suurenmoinen olento, jolla
+oli omituiset kunnian, tasapuolisuuden ja rakkauden käsitteet. Gale
+epäili päätelmiään ja moitti itseään epäilystensä vuoksi.
+
+Tuolla pimeässä istui tuo vaitelias, puolueeton ja tutkimaton yaqui.
+Hänen tummat kasvonsa ja silmänsä näkyivät selvästi tähtien valossa.
+Hän oli aina Galen läheisyydessä, syrjässä kuin varjo, mutta kumminkin
+lähettyvillä. Miksi? Gale oli aivan varma siitä, että intiaanilla oli
+yhtä paljon sydäntä kuin järkeäkin. Yaqui oli heti alussa asettunut
+Galen ja sattumain, työn ja vaarojen väliin. Hän oli valinnut tuon
+velvollisuuden vapaaehtoisesti eikä Gale voinut muuttaa eikä estää
+häntä. Hän ymmärsi intiaanin käsityksen velasta ja täytettävistä
+velvollisuuksista. Mutta siihen sisältyi jotakin muutakin, joka
+hämmästytti Galea. Yön tuntien kuluessa, ollessaan yksinään rinteellä,
+tunsi Gale, samoin kuin hän tunsi erämaan valtasuonen voimakkaan
+sykinnän, yaquissa olevan jotakin, joka veti häntä vastustamattomasti
+intiaaniin. Joskus hän katsoi ympärilleen nähdäkseen missä intiaani oli
+ja karkoittaakseen nuo omituiset painostavat epätodellisuuden
+ajatukset, eikä hänen milloinkaan tarvinnut hakea turhaan.
+
+Siten kuluivat nämä loppumattoman pitkät yöt, joiden kuluessa Gale
+taisteli entisen mielentilansa saavuttamiseksi ja tuon äärettömän
+taivaan ja laajojen varjojen pimeän eristävän pyörteen aiheuttamaa
+lumousta vastaan, taisteli uskon, toivon ja rukouksiensa toteutumisen
+puolesta ja tuota alituisesti palaavaa luuloa vastaan, että he olivat
+vangitut erämaahan auttamattomasti, taisteli kovemmin kuin mitään muuta
+vastaan tuota salakavalaa, terävää, tyyntä ja tunteetonta itseään
+vastaan, joka koetti tunkeutua hänen ja hänen muistojensa väliin.
+
+Mutta hän rupesi häviämään taistelussa, rupesi menettämään otteensa
+olennaisiin esineihin ja voimansa kestää horjumatta erämaan
+äärettömyyden ja hiljaisuuden raskaan ja säälimättömän painon alla.
+
+Hän totesi sen toivottomasti, ja yön varjot näyttivät hänestä
+pyöriviltä vihollisilta, jotka huusivat: "Olette hukassa, hukassa,
+hukassa! Mitä odotatte? Sadettako? Olette vangitut erämaahan
+auttamattomasti!" Niin tuntuivat varjot ivailevan häntä äänettömästi.
+
+Hän sattui nyt olemaan yksinään jyrkänteellä. Yö oli jo pitkälle
+kulunut. Kalpea kuu valaisi mustia tulivuorten huippuja ja tuuli alkoi
+tyyntyä. Oliko hän yksinään? Ei, sillä yaquikin näkyi olevan siellä.
+Äkkiä tunsi hän mielensä omituisesti tyyntyvän jonkun uuden tunteen
+vaikutuksesta. Hänestä tuntui kuin joku ihminen olisi ollut aivan hänen
+läheisyydessään. Kun hän kääntyi katsomaan luullen näkevänsä intiaanin,
+niin sensijaan huomasikin hän keveän varjon, kalpean, melkein
+valkoisen, seisovan siinä, ei lähellä eikä kaukanakaan. Se näytti
+vähitellen kirkastuvan. Silloin hän näki naisen, joka oli suuresti
+erään tytön näköinen, jonka hän muisti joskus tunteneensa. Tyttö oli
+kalpea, hänen hiuksensa olivat kullanväriset ja huulensa suloiset, ja
+hänen silmänsä tummenivat. Nell! Gale oli unhottanut hänet, mutta nyt
+täyttivät muistot hänen mielensä kokonaan. Noissa suloisissa kasvoissa
+oli surullinen ilme. Nell piti käsivarsiaan ojennettuina ja huusi
+hänelle hiekan, kaktuksien ja laavan takaa. Nellillä oli ikävyyksiä ja
+Gale oli unhottanut hänet.
+
+Sinä yönä hän kiipesi korkeimmalle huipulle luiskahtamatta kertaakaan
+rosoisella laavalla ja koskematta ollenkaan _choyain_ piikkeihin.
+Muudan ääni oli kutsunut häntä. Hän näki Nellin silmät tähdistä,
+sametinsiniseltä taivaalta ja ympäröivien varjojen pimeydestä. Tyttö oli
+hänen rinnallaan, ja tuo muisto oli voimakas, suloinen, järkyttävä ja
+kaunis. Sillä tuolla kaukana lännessä, jota laskeutuvan kuun valo
+hienosti kultasi, näki hän pilven, joka muistutti Nellin kasvoja. Pilvi
+erämaan taivaanrannalla! Hän katsoi siihen katsomistaan. Oliko sekin
+harhanäky, kuten tämä toinenkin hänen rinnallaan? Ei, hän ei uneksinut.
+
+Eräänä kuumana aurinkoisena aamuna ilmestyi yaqui leiriin oltuaan
+poissa monta tuntia ja viittasi pitkällä ruskealla käsivarrellaan
+länttä kohti. Synkkiä pilviä alkoi juuri näkyä vuorten huippujen takaa.
+
+"_Sadetta!_" huusi hän, ja hänen kaikuva äänensä jyrisi laaksossa.
+
+Ne, jotka kuulivat hänen sanansa, olivat kuin haaksirikkoutuneita
+merimiehiä, jotka juuri ovat huomanneet purjeen taivaanrannalla.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sanomatta sanaakaan ja ollen kiitollinen sisimpiä sydänjuuriaan myöten
+seisoi Dick Gale käsi Blanco solin kaulalla ja katseli muuttuvaa
+länttä, josta kohosi äärettömän suuria ja kummallisen värisiä pilviä
+toinen toisensa yläpuolelle, kiitäen, tummeten, leviten ja liitäen
+ylöspäin valkoista ja hehkuvaa aurinkoa kohti.
+
+Kun ne saapuivat keskitaivaalle ja kätkivät tuon tulisen pallon
+näkyvistä, muuttui maa tumman ja uhkaavan näköiseksi. Hiekan ja laavan
+punainen väri muuttui teräksen harmaaksi. Suunnattomia varjoja hyökkäsi
+erämaasta laaksoon hiljaisesti, omituisesti kohisten kuin loiskuvat
+aallot. Hiljaisuus tuntui kumminkin vielä painostavalta. Erämaa odotti
+omituista ja vihattua vierasta, myrskyä. Kun jo kaikki nuo
+loppumattoman pitkät päivät, kuivat ja salaperäiset yöt olivat
+tuntuneet Galesta epätodellisilta, niin mitä hän mahtoikaan ajatella
+tästä hämmästyttävästä näytelmästä?
+
+"Voi, tunsin sadepisaran putoavan kasvoilleni!" huudahti Mercedes, ja
+kuiskaten jonkun pyhimyksen nimen suuteli hän miestään.
+
+Valkotukkainen, laihtunut, vanhentunut ja kumara Ladd katsoi uhkaavia
+pilviä ja sanoi lempeästi: "Meidän on varmasti haettava hevosemme
+tänne, laitettava keveitä kuormia ja kuljettava öisin."
+
+Silloin alkoi lännestä puhaltaa kova tuuli, taivas tummeni kokonaan,
+peloittavat salamat välähtelivät ja kuului niin kovaa jyrinää kuin
+maailmanloppu olisi alkanut. Erämaan myrsky raivosi, kaikki pimeni ja
+muuttui sekavaksi kaaokseksi.
+
+
+
+
+XVII.
+
+MERKITYKSELLINEN HEVOSEN HIRNUNTA.
+
+
+Belding seisoi yksinään Forlorn Riverin päärakennuksessa olevassa
+huoneessaan. Siellä oli yhtä hiljaista kuin ulkonakin; keskikesän
+painostava kuumuus painoi taloa kuin kuuma raskas huopapeite.
+
+Hän otti patruunavyön pöydältään ja sitoi sen uumilleen hitain
+liikkein. Joku tuttu, mukava ja innostava tunne näytti ilahduttavan
+häntä, kun hän tunsi suuren pistoolin painon kupeellaan. Hän katsoi
+oveen mennäkseen ulos, mutta epäröi ja alkoikin kävellä edestakaisin
+huoneensa lattialla. Äkkiä hän pysähtyi pöydän luo ja päättäväisin
+liikkein irroitti pistoolivyön laskien sen pöydälle.
+
+Temppu ei tuntunut kumminkaan lopulliselta ja Belding tiesi sen. Hän
+oli nähnyt rajaelämää Texasissa nuoruudessaan, hän oli ollut sheriffi
+silloin kun lännen laki oli nopean ranteen määrättävissä ja hän oli
+nähnyt monen miehen panevan pistoolinsa syrjään ikuisiksi ajoiksi.
+Hänen oma tekonsa ei ollut lopullinen. Hän oli tehnyt tuon tempun usein
+ennenkin liian myöhään ja näinä viime aikoina oli se ruvennut tuntumaan
+yhä vaikeammalta, ikäänkuin hän olisi tullut hentomielisemmäksi. Oli
+olemassa syitä, miksi pistooli tuntui Beldingistä synkän lumoavalta.
+
+Chaset, nuo uuden voiman ahneet ja häikäilemättömät edustajat lännen
+kehittämiseksi, olivat päättäneet köyhdyttää Beldingin, ja sikäli kuin
+hänen varallisuutensa johtui Forlorn Riveristä, olivat he melkein
+onnistuneetkin. Hän menetti edun edun jälkeen noiden rosvojen hyödyksi.
+Hän valitti Tucsonin maaherralle paalutettujen maa-, kaivos- ja
+vesialueiden anastamisesta, mutta hävisi jokaisen jutun. Sen jälkeen
+menetti hän siirtolaisuuden valvojavirkansa, ja tämä seikka, joka hänen
+mielestään oli sulaa vääryyttä, oli kova kolahdus. Hänen oli ollut
+pakko mukautua toiseenkin yhtä suureen nöyryytykseen. Kävi nimittäin
+selville, että hänen oli maksettava Chaseille vedestä, jolla hän
+kasteli apilavainioitaan. Hänen maallaan olevassa kuivumattomassa
+lähteessä riitti vettä talouteen ja hevosille, mutta ei muuhun.
+
+Nämä seikat olivat kyllä vastuksellisia Beldingille mutta eivät millään
+tavalla oikeuttaneet hänen suruaan, pahaa tuultaan ja kasvavaa
+vihaansa. Hän uskoi, että Dick Gale ja nuo toiset, jotka yaqui oli
+opastanut erämaahan, olivat joko tapetut tahi eksyneet. Pari kuukautta
+sitten oli lauma satuloituja, mutta isännättömiä hevosia tullut Forlorn
+Riveriin nälissään ja janoissaan. Ne olivat olleet osa Rojakselle
+kuuluvasta laumasta. Niiden tulo lisäsi vain salaperäisyyttä ja
+vahvisti otaksumaa, että sekä takaa-ajajat että -ajettavat olivat
+kuolleet. Beldingin oli pakko tunnustaa, että hän suri itsensä
+harmaaksi ajatellessaan vartijainsa kohtaloa.
+
+Beldingin suru ei johtunut ollenkaan varallisuuden vähenemisestä. Hän
+oli ollut rikas ja oli nyt köyhä, mutta tällainen onnen käänne ei
+voinut tehdä häntä onnettomaksi. Jotakin synkempää, salaperäisempää ja
+surullisempaa kuin Dick Galen ja tämän ystävien häviäminen oli tullut
+hänen vaimonsa ja Nellin elämään. Hän oli huomannut tuon muutoksen heti
+sen jälkeen kuin rouva Belding oli tuntenut vanhemman Chasen entiseksi
+koulutoverikseen ja hylätyksi kosijakseen. Kului aina aikaa, ennenkuin
+hidasajatuksinen Belding huomasi kotioloissaan jotakin tavallisuudesta
+poikkeavaa, erittäinkin kun Dickin omaisten viipyminen siellä esti
+rouva Beldingin ja Nellin paljastamasta todellisia tunteitaan. Belding
+oli kumminkin vähitellen tullut huomaamaan, että heidän suruunsa oli
+joku muu salaperäinen syy kuin Dickin katoaminen. Hän oli varma siitä,
+kun hänen vaimonsa ilmaisi haluavansa käydä vanhassa kodissaan
+Peoriassa. Rouva Belding ei ilmoittanut muuta syytä, mutta hän näytti
+kumminkin miehelleen kirjeen, jonka hän oli saanut vanhoilta
+ystäviltään. Tuossa kirjeessä oli uutisia, jotka joko olivat tahi eivät
+olleet tosia, mutta kumminkin sellaisia, ajatteli Belding, että ne
+kiinnittivät hänen vaimonsa mieltä. Muudan vanha kullanetsijä oli
+palannut Peoriaan ja kertonut tavanneensa Robert Burtonin Sonoytan
+kosteikossa noin viisitoista vuotta sitten, jolloin Burton oli lähtenyt
+erämaahan milloinkaan enää palaamatta. Beldingille ei tämä ollut mitään
+uutta, sillä hän oli kuullut kerrottavan siitä ennen naimisiin menoaan.
+Hänen vaimonsa ensimmäisen miehen kuolemaa ei ollut kukaan epäillyt.
+Oli melkein varmaa, että sekä Nellin isä että äidinisä olivat kuolleet
+jossakin paikassa Sonoran erämaata.
+
+Belding ei vastustanut vaimonsa halua käydä vanhassa kodissaan. Hän
+ajatteli päinvastoin, että matka luultavasti virkistäisi paljonkin
+häntä ja teki kaikkensa saadakseen Nellinkin lähtemään mukaan. Mutta
+Nell ei halunnut.
+
+Rouva Beldingin lähdön jälkeen huomasi Belding Nellin mielen niin
+muuttuneen, että se hämmästytti ja huolestutti häntä. Hänestä oli äkkiä
+tullut niin omituisesti onneton, ettei hän voinut salata sitä
+Galeiltakaan, jotka, kuten Belding kuvitteli, erittäinkin tekivät
+Nellin ylpeäksi. Tyttö ei ruvennut kertomaan hänelle mitään. Mutta
+jonkun ajan kuluttua, kun hän oli ajatellut asiaa tarpeeksi, huomasi
+hän tämän toisen ja surkuteltavan muutoksen alkaneen heti sen jälkeen
+kuin hän oli tavannut Nellin Radford Chasen seurasta. Tämä väsymätön
+kosija ei ollut hituistakaan muuttanut käytöstään. Tuossa miehessä oli
+jotakin, joka vaikutti Beldingiin niin, että hän nähdessään Chasen puri
+hampaitaan. Mutta Nell ei ollut ainoastaan kiihkeä, vaan myöskin
+omituisesti innokas taivuttamaan Beldingiä, ettei tämä loukkaisi eikä
+tekisi mitään pahaa nuorelle Chaselle. Tämä oli estänyt Beldingiä näin
+kauan, mutta hän oli ajatellut ja vahtinut sitä enemmän. Hän ei ollut
+milloinkaan ennenkään sekautunut naisten asioihin. He saivat tehdä,
+kuten he halusivat, ja tavallisesti tyytyi hän siihen. Mutta häntä
+alkoi hämmästyttää yhä enemmän, kun hän huomasi, että Nell selvästi
+hyväksyi nuoren Chasen huomaavaisuudet. Lopulta näytti hän tämän
+Beldingille suoraan. Belding ei voinut ymmärtää sitä, sillä hän oli
+varma, että Nell todellisuudessa sydämestään halveksi Chasea. Viime
+aikoina alkoi hän uskoa, vaikka hän ei sitä varmasti tiennytkään, että
+Chaseilla oli Nelliin joku omituinen vaikutusvalta, jota he käyttivät
+hyväkseen. Tämä kiihdytti Beldingin vihaa, jota hän oli tuntenut heti
+alussa ja jota vastaan hän oli koettanut taistella kaikin voimin. Nyt
+se synnytti hänen aivoissaan synkkiä ajatuksia.
+
+Sivuutettiin juhannus, ja myrskyt alkoivat myöhään. Mutta kun ne
+tulivat, olivat ne sitä kovemmat. Belding ei muistanut milloinkaan
+nähneensä niin kovaa myrskyä, tuulta ja sadetta kuin ensimmäinen kesän
+kuivuuden jälkeen.
+
+Muutamissa päivissä muuttui koko Altar Valley kirkkaan viheriäksi
+kentäksi, josta ei kohonnut tomupilviä. Forlorn River paisui yli
+äyräittensä ja virtasi hitaasti ja raskaasti. Belding ei ollut
+milloinkaan ennen katsellut tulvaa tuntematta iloa, mutta nyt, vaikka
+hän olikin erämaan asukas, kiukutti häntä, kun hän ajatteli Chasein
+suuren säiliön olevan täynnä vettä. Sen aitojen yli lorisevan veden
+kohina ei ollut hänen mielestään hauskaa kuunneltavaa. Tapahtui
+ensimmäisen kerran hänen elämässään, että putoavan veden lorina
+harmitti häntä.
+
+Belding huomasi, että hänen vainioittensa viereisille kentille oli
+palkattu jälleen työmiehiä. Chaset olivat kaivauttaneet suuren
+kasteluojan, joka ulottui aivan Beldingin maatilan viereen,
+sivuuttaneet hänen maansa ja jatkaneet sitä sitten etemmäksi Altar
+Valleyhin. He olivat käyttäneet kaiken vaikutusvaltansa saadakseen
+yhdistää nuo ojat kaivamalla sellaisen myöskin hänen maahansa, mutta
+Belding oli ollut taipumaton. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä
+heidän kanssaan. Senvuoksi hän hieman hämmästyi ja huolestui nähdessään
+joukon meksikolaisia jälleen työskentelevän noissa ojissa.
+
+Seuraavana aamuna heitti kauhistuttava jyrähdys Beldingin vuoteesta
+melkein lattialle. Se halkaisi hänen talonsa tiiliseinät, särki
+ikkunoita ja pudotti padat ja lautaset lattialle niin, että ne menivät
+murusiksi. Belding luuli ensin, että Chasein suuri dynamiittivarasto
+oli räjähtänyt ilmaan. Puettuaan nopeasti ylleen kiiruhti hän Nellin
+huoneeseen rauhoittamaan tätä, ja käskettyään tytön pitää huolta
+vieraista meni hän katsomaan, mitä oli tapahtunut.
+
+Kylän asukkaat olivat hyvin peloissaan. Useat huonosti rakennetut
+tiilitalot olivat luhistuneet melkein tomuksi. Suuri keltainen pilvi
+leijaili joen yllä kuin sakea savu. Se näytti kohoavan Beldingin
+palstan ylimmäisestä päästä aivan virran vierestä. Kun hän saapui
+raja-aidalle, olivat savu ja tomu niin sakeat, ettei hän voinut
+vapaasti hengittääkään eikä hän vähään aikaan kyennyt saamaan selville,
+mitä oli tapahtunut. Äkkiä hän kumminkin huomasi suuren kuopan hiekassa
+juuri siinä paikassa, jossa kasteluoja päättyi hänen maahansa. Syystä
+tahi toisesta olivat meksikolaiset laukaisseet tavallista kovemman
+panoksen siinä.
+
+Belding mietti. Hän ei enää uskonut ollenkaan dynamiitin satunnaiseen
+räjähtämiseen. Mutta miksi oli tuo panos ladattu ja laukaistu? Tuota
+pehmeätä hiekkaa ei ollut vaikea lapioidakaan eikä maassa ollut kiven
+sirpalettakaan. Katsoen siihen, kuinka kauaksi ojan kaivaminen oli jo
+edistynyt, oli tuollainen räjähdys Beldingin mielestä enemmän
+vahingoksi kuin hyödyksi.
+
+Hän alkoi hitaasti ja vastahakoisesti kävellä erästä viheriää
+syvännettä kohti, jossa muutamassa pajukossa oli tuo kuivumaton lähde,
+jota hänen hevosensa rakastivat niin suuresti, puhumattakaan hänestä
+itsestään. Hän oli todellakin peloissaan työntäessään kallellaan olevia
+pajuja syrjään päästäkseen lähteelle johtavalle viileälle polulle.
+Mutta sitten rupesi hän äkkiä epäilemään jotakin ja juoksi loput
+matkasta.
+
+Hän saapui sinne juuri ajoissa nähdäkseen viimeisen jäännöksen vedestä.
+Se näytti vajoavan kuin lentohiekkaan. Lähteen muotokin oli muuttunut.
+Läheisyydessä olevalla kentällä tapahtuneen hirveän räjähdyksen voima
+oli tukkinut tahi muuttanut maanalaisen virran suunnan.
+
+Beldingin milloinkaan kuivumaton lähde oli tuhoutunut. Se, joka oli
+muuttanut tämän pienen maakappaleen viheriäksi, suloiseksi ja
+tuoksuvaksi, oli kadonnut. Belding tunsi aluksi vain mielipahaa.
+Vaaleat _ajo_-liljat eivät kukkisi enää pajukon varjossa ja pajut
+itsekin kuoleutuisivat pian ja kuivuisivat. Hän muisteli, miten usein
+hän kuumina kesäöinä oli tullut lähteelle juomaankin. Mutta nyt oli
+siitäkin huvista luovuttava.
+
+Äkkiä hän muisti Blanco diablon. Kuinka tuo suuri valkoinen
+jalorotuinen oli rakastanutkin tätä lähdettä! Belding suoristautui ja
+katseli kyyneleisin silmin länteenpäin jatkuvaa autiota erämaata.
+Milloinkaan ei kulunut päivääkään, ettei hän muistellut jaloa
+hevostaan, mutta tämä hetki erityisine muistoineen oli monta kertaa
+merkityksellisempi ja senvuoksi myöskin tuskallisempi.
+
+"Diablo ei tule tänne enää milloinkaan juomaan", mumisi hän.
+
+Blanco diablon menetys, vaikka Belding oli sen surren myöntänytkin, ei
+ollut ennen tuntunut hänestä min todelliselta kuin nyt.
+
+Tomupilvien kiitäminen hänen ylitseen ja säiliöltä päin kuuluva veden
+kohina käänsivät Beldingin ajatukset Chaseihin. Äkkiä tunsi hän
+olevansa kylmän varmuuden lujassa puristuksessa. Panos oli varmasti
+laukaistu sellaisin tarkoituksin, että hänen lähteensä tuhoutuisi. Mikä
+pirullinen temppu! Ei kukaan lännen asukas, ei intiaani eikä
+meksikolainenkaan, olisi voinut tehdä itseään syypääksi sellaiseen
+julmuuteen, että hän olisi hävittänyt erämaasta kauniin, kirkkaan,
+kylmän ja aina lorisevan lähteen.
+
+Nyt tuntui siltä, kuin ei Beldingin surua, epäröimistä ja mietiskelyä
+milloinkaan olisi ollutkaan. Kun hän käveli nopeasti takaisin taloon,
+piti hän päätään, joka oli kauan aikaa ollut ajattelevaisesti ja
+surullisesti kumarassa, ylpeästi pystyssä. Hän meni suoraan
+huoneeseensa ja liikkein, jotka olivat nyt päättäväiset ja lopulliset,
+kiinnitti hän pistoolin kupeelleen. Tarkastettuaan sen ryhtyi hän
+toimeen. Hän rohkaisi luontonsa ja kulki vielä suorempana. Jonkunlainen
+kauan kadoksissa ollut persoonallisuuden leima oli ilmestynyt
+Beldingiin jälleen.
+
+"Minun on ensin hieman tuumittava", sanoi hän itsekseen. "Voin pyytää
+Carteria lähettämään jäljellä olevat hevoseni Wacoon veljelleni. Sitten
+pakotan Nellin ottamaan kaikki käsillä olevat rahat ja matkustamaan
+äitinsä luo. Galet ovat valmiit lähtemään vaikka tänään, jos vain
+ilmaisen heille tahtoni. Sitäpaitsi voi Nell matkustaa heidän kanssaan
+jonkun matkaa itään päin. Sellainen on sinun tehtäväsi, Tom Belding,
+älä ymmärrä itseäsi väärin."
+
+Mennessään ulos tapasi hän herra Galen portailla. Pitkäaikainen
+oleskelu Forlorn Riverissä, huolimatta siitä, että sitä painoi
+epäluulo, joka alkoi vähitellen muuttua surulliseksi varmuudeksi, oli
+ollut suureksi hyödyksi Dickin isälle. Kuiva ilma, kuumuus ja lepo
+olivat tehneet hänestä ellei nyt aivan tervettä miestä, niin ainakin
+paljon vahvemman kuin hän oli ollut moniin vuosiin.
+
+"Belding, mitä tuo hirmuinen jyrähdys oli?" kysyi hän. "Olimme
+hyvin peloissamme, kunnes Nell tuli luoksemme. Luulimme sitä
+maanjäristykseksi."
+
+"Sanon teille, herra Gale, että meillä on täällä kyllä ollut muutamia
+järistyksiä, mutta ei ainoatakaan niistä voida verratakaan tuohon
+äskeiseen tärähdykseen."
+
+Sitten selitti Belding, mikä räjähdyksen oli aiheuttanut ja miksi se
+oli pantu toimeen niin lähellä hänen maitaan.
+
+"Väkivaltaahan tuollainen on, kuvaamatonta väkivaltaa!" selitti herra
+Gale kiihkeästi. "Tuollaista ei voitaisi mitenkään kärsiä idässä. Herra
+Belding, minua hämmästyttää teidän tyyni suhtautumisenne näihin
+konnantöihin."
+
+"Katsokaa, minun oli pakko ottaa lukuun äiti ja Nellkin", aloitti
+Belding anteeksipyytävästi. Hän taivutti päätään hieman ja piirsi
+merkkejä hiekkaan kenkänsä kärjellä. "Herra Gale, olen temponut kuin
+kala ongessa, kuten Laddy sanoo, mutta nyt aion hankkia hieman enemmän
+liikkumistilaa tämän maatilan rajojen ulkopuolelta. Aion lähettää
+Nellin itään äitinsä luokse. Sitten --. Kuulkaahan, herra Gale, ettekö
+halua ottaa Nelliä mukaanne lähtiessänne kotiinne?"
+
+"Olemme onnellisia, jos hän tulee koko matkan kanssamme ja suostuu
+tulemaan vieraaksemme."
+
+"No sehän on erinomaista. Lähdettekö piankin? Älkää luulko, että
+haluan --" Belding keskeytti, sillä todellisuudessa halusi hän heidän
+lähtevän niin pian kuin suinkin.
+
+"Olisimme poistuneet jo aikoja sitten, mutta olemme viipyneet teidän
+vuoksenne", sanoi herra Gale. "Olemme jo viikkoja sitten luopuneet
+toivostamme, että Richard palaisi. Nyt olemme varmat, että hän on
+kuollut, ja senvuoksi on kai meidän parasta lähteä heti. Halusitte
+meitä jäämään, kunnes kuumuus lauhtuu ja sateet muodostavat
+matkan helpommaksi. Nyt en huomaa enää mitään syytä viipymiseen.
+Oleskelemiseni täällä on suuresti edistänyt tervehtymistäni. En tule
+milloinkaan unhottamaan vieraanvaraisuuttanne. Tämä matka tänne länteen
+olisi tehnyt minusta muuten uuden miehen, ellei Richard --"
+
+"Varmasti. Ymmärrän surunne", sanoi Belding vakavasti. "Menkäämme
+sisälle ja käskekäämme naisten laittaa kaikki valmiiksi."
+
+Nell valmisteli ahkerasti palvelijoiden avulla aamiaista. Belding vei
+hänet mukanaan vierashuoneeseen herra Galen mennessä etsimään vaimoaan
+ja tytärtään.
+
+"Tyttöseni, minulla on sinulle muutamia uutisia", aloitti Belding.
+"Herra Gale matkustaa tänään perheensä kanssa. Aion lähettää sinut
+heidän mukanaan jonkun matkaa kumminkin. He ovat kutsuneet sinut
+luokseen. Luullakseni suostut siihen mielelläsi, sillä sehän auttaa
+sinua unhottamaan. Mutta pääasiallisesti on sinun kumminkin
+matkustettava itään mennäksesi äitisi luokse."
+
+Nell tuijotti häneen kalpein kasvoin sanomatta sanaakaan.
+
+"Katsohan, Nell, olen melkein joutunut häviöön täällä Forlorn
+Kiverissä", jatkoi Belding. "Tuo tämänaamuinen räjähdys tuhosi
+lähteeni. Siinä ei ole nyt ollenkaan vettä. Se oli viimeinen korsi,
+josta voin pidellä kiinni. Aion senvuoksi luopua Forlorn Riveristä.
+Tulen luoksenne hieman myöhemmin, siinä kaikki."
+
+"Isä, olet kiinnittänyt pistoolin vyöllesi!" huudahti Nell äkkiä
+viitaten vapisevin sormin. Tyttö juoksi hänen luokseen, mutta Belding
+työnsi hänet pois ensimmäisen kerran elämässään. Hänen liikkeistään oli
+kadonnut tuo vanha hidas ystävällisyys.
+
+"Niin olenkin!" vastasi Belding tyynesti koettaen kädellään kupeellaan
+heiluvaa tuppea. "Nell, olen niin hajamielinen näinä päivinä."
+
+"Isä!" huudahti Nell.
+
+"Sinun on toteltava", vastasi Belding sellaisin äänin, jota hän ei
+milloinkaan ennen ollut käyttänyt puhutellessaan tytärtään. "Valmista
+aamiainen nyt pian ja järjestä sitten tavarasi voidaksesi poistua
+Forlorn Riveristä."
+
+"Poistua Forlorn Riveristä!" kuiskasi Nell painaen ohuella valkoisella
+kädellään rintaansa. Kuinka tyttö olikaan muuttunut! Belding katui
+kovuuttaan, mutta ei sanonut sitä ääneen. Nell kuihtui täällä aivan
+samoin kuin Mercedes oli kuihtunut ennen Thornen tuloa.
+
+Nell meni länteen johtavan ikkunan ääreen ja katsoi erämaan poikki
+kaukaa himmeästi siintäviä sinertäviä vuoria. Belding katsoi häneen ja
+samoin Galet, mutta ei kukaan puhunut sanaakaan. Syntyi pitkä vaitiolo
+ja Belding tunsi jotakin kohoavan kurkkuunsa. Nell nojasi ensin kätensä
+ikkunanpuitteihin, mutta vähitellen se vaipui, kunnes hänen otsansa
+nojasi puuhun ja tukahdutettu nyyhkytys purkautui hänen huuliltaan.
+Elsie Gale meni hänen luokseen, puristi hänet syliinsä ja painoi tytön
+kumartuneen pään olkaansa vasten.
+
+"Meistä tulee niin hyvät ystävät, ettet uskokaan", sanoi hän.
+"Luullakseni tekee se sinulle hyvää, että tulet luokseni kaupunkiin.
+Ollessasi täällä et tee muuta kuin katselet päivät pitkät tuonne
+autioon erämaan... Tule nyt, Nell."
+
+Ulkoa portailta kuului raskaita askelia ja sitten koputettiin oveen
+lujasti. Belding aukaisi sen. Chaset, isä ja poika, seisoivat kynnyksen
+takana.
+
+"Hyvää huomenta, Belding", sanoi vanhempi Chase. "Tuo hirmuinen
+räjähdys ajoi meidät vuoteista aikaiseen ja tulimme katsomaan, mitä oli
+tapahtunut. Se johtui huolimattomuudesta. Meksikolainen päällysmies oli
+juovuksissa eilen ja hänen tyhmät miehensä erehtyivät. Olen pahoillani,
+jos se säikähdytti teitä."
+
+"Chase, tuo oli ensimmäinen teidän aiheuttamanne räjähdys, jota
+mielelläni kuuntelin", vastasi Belding niin, että Chase hämmästyi.
+
+"Vai niin. Olen iloinen, ettette ole siitä millännekään", jatkoi Chase
+ollen selvästi hämillään. "Olin hieman huolissani -- olette aina ollut
+niin pikavihainen, ettemme ole sopineet mistään. Kiiruhdin tänne, sillä
+pelkäsin teidän luulevan räjähdyksen -- näettekö, Belding --"
+
+"Ymmärrän sen, herra Ben Chase", keskeytti Belding lyhyesti ja
+tiukasti, "että tuo räjähdys oli suurin erehdys, mitä milloinkaan
+olette elämässänne tehnyt."
+
+"Mitä tarkoitatte?" kysyi Chase vaativasti.
+
+"Teidän on annettava minulle anteeksi, että viivytän vastausta, ellette
+välttämättä halua saada sitä juuri nyt. Herra Gale on juuri lähdössä
+perheineen ja tyttäreni matkustaa heidän mukanaan. Haluan, että
+odotatte hieman."
+
+"Matkustaako Nell?" huudahti Radford Chase, Hän oli Beldingin mielestä
+kuin pettynyt pikkuvanha poika.
+
+"Kyllä! Mutta teidän on nimitettävä häntä neiti Burtoniksi, nuori
+mies."
+
+"Herra Belding, haluan välttämättä neuvotella kanssanne juuri nyt",
+sanoi vanhempi Chase keskeyttäen Beldingin omituisen lauseen. "On
+olemassa seikkoja, muita merkityksellisempiä seikkoja, joista meidän on
+juteltava. Niistä on nyt päätettävä. Saammeko tulla sisään, herra
+Belding?"
+
+"Ette!" vastasi Belding töykeästi. "Valitsen hyvin tarkasti, keitä
+kutsun luokseni. Mutta suostun seuraamaan teitä."
+
+Belding meni ulos ja sulki oven. "Tulkaa kauemmaksi talosta, etteivät
+naiset kuule keskusteluamme."
+
+Vanhempi Chase oli punainen raivosta, mutta hillitsi kumminkin
+mielensä. Nuorempi oli synkän, vihaisen ja kärsimättömän näköinen. Hän
+ei näyttänyt muistavankaan, että Beldingkin oli olemassa. Hän ei
+ymmärtänyt tilannetta ollenkaan, kun sitä katseltiin Beldingin
+kannalta. Ben Chase sai äänensä takaisin juuri silloin kun Belding
+pysähtyi puiden varjoon niin kauaksi talosta, ettei puhe sinne
+kuulunut.
+
+"Herra, olette loukannut minua ja poikaani. Kuinka te uskallatte?
+Haluan saada teidät ymmärtämään, että --"
+
+"Lopettakaa ajoissa tuollaiset puheenne minulle, te -- --!" keskeytti
+Belding. Hän oli aina ollut julkea ja nyt valitsi hän vähemmän kuin
+milloinkaan ennen sanojaan. Chase pyörähti vikkelästi, tuijotti häneen
+ja näytti jo menettävän malttinsa. Mutta Beldingin käytöksessä oli
+nähtävästi jotakin joka vaikutti hyvin rauhoittavasti. "Jos puhutte
+järkeä, haluan kuunnella", jatkoi Belding.
+
+Belding oli nähtävästi utelias, vaikka hän ei uskonutkaan, että mitkään
+Chasen esittämät väitteet ja vaikuttimet voisivat muuttaa hänen
+nykyistä päätöstään, mutta hän luuli kuuntelemalla saavansa jotakin
+valoa siihen, joka oli niin kauan hämmästyttänyt häntä. Mestarillinen
+ponnistus, jolla Chase hillitsi nousevan vihansa, lisäsi sitäpaitsi
+Beldingin luuloa, että tämä edistyksen tienraivaaja aikoi puhua
+jostakin muustakin.
+
+"Haluan tehdä viimeisen ponnistuksen lepyttääkseni teidät", aloitti
+Chase mielistelevästi. Beldingistä tuntui omituiselta, että mies voi
+heti ruveta puhumaan tyynesti ja vaivattomasti. "Teille on sattunut
+täällä vahingoita ja luonnollisesti olette kiukuissanne. En moiti teitä
+ollenkaan. Mutta te nähtävästi ette voi katsella näitä asioita minun
+kannaltani. Liikeasiat ovat liikeasioita ja liikeasioissa voittaa aina
+nokkelampi mies. Laki myönsi minulle omistusoikeuden noihin
+maapalasiin, joista te riitelitte. Ja puhuaksemme kaivos- ja
+vesioikeuksista, menetitte nekin jutut, koska ette voinut todistaa
+olleenne viittä vuotta niiden omistajana. Viisi vuotta on lain vaatima
+lyhin aika. Vaikka kymmenen miestä paaluttaisi Forlorn Riverin lähteet,
+mutta jos ei heillä ole taloja eikä minkäänlaisia papereita
+uudisasukasoikeuksiensa turvaamiseksi, voi kuka tahansa ruveta
+riitelemään heidän kanssaan noista vesioikeuksista... Nyt haluan
+kaivauttaa tuon pääojan joen suuntaan teidän maittenne läpi. Emmekö voi
+tehdä jonkunlaista sopimusta? Suostun myönnytyksiin suomalla teille
+suuremmat edut kuin itselleni. Suostun ottamaan teidät osakkaaksi
+yhtiöön. Sitäpaitsi on minulla luullakseni sen verran vaikutusvaltaa,
+että voin hankkia teille virkanne takaisin. Vähäinen myöntyväisyys
+teidän puoleltanne korjaa teidän häviönne Forlorn Riverissä sellaisin
+mahdollisuuksin, että voitte rikastuakin. Paikalla on suuri
+tulevaisuus... Mielenkiintoni on muuttunut henkilökohtaiseksi. Radford
+rakastaa kasvattitytärtänne ja haluaa mennä hänen kanssaan naimisiin.
+Myönnän nyt, että jos olisin aavistanut tämän tilanteen, en olisi
+ahdistanut teitä niin kovasti. Mutta voimmehan korjata asian.
+Yhtykäämme ei ainoastaan liikeasioissa, vaan myöskin perheellisesti.
+Jos poikani onnellisuus on tuon tytön vallassa, saatte olla varma
+siitä, että teen kaikkeni saadakseni tytön hänelle. Korvaan varmasti
+kaikki vahinkonne. Mitä vastaatte?"
+
+"Ei! Ette voi ostaa rahoillanne suoraa tietä maani halki. Eikä Nell
+huoli pojastanne. Nyt sen kuulitte."
+
+"Mutta tehän voisitte taivuttaa hänet."
+
+"Mutta minä en halua."
+
+"Saanko tietää, miksette?" Chasen äänestä alkoi hävitä mielistelevä
+kaiku ja hän puhuikin jo nopeammasti kuin äsken.
+
+"Varmasti. En kiellä teitä kysymästä", vastasi Belding hitaasti ja
+harkitusti. "En halua ryhtyä niin alhaiseen temppuun ja jos
+haluaisinkin, pitäisi sen toki olla mies, jonka puolesta rukoilisin.
+Tunnen meksikolaiset ja tunnen yaquit, ja mieluummin annan Nellin
+jollekin heistä kuin pojallenne."
+
+Radford Chase alkoi karjua raivoissaan kuin mieletön. Belding ei
+kiinnittänyt kumminkaan huomiotaan häneen, koska hän ei ennenkään ollut
+katsahtanutkaan mieheen. Vanhempi Chase näytti koettavan hillitä
+mieltään. Hän hypisteli harmaan flanellipaitansa kaulusta avaten sen
+niskasta.
+
+"Poikani naimatarjous on suuri kunnia teille, herra, suurempi ehkä kuin
+luulettekaan."
+
+Belding ei vastannut. Hänen kiinteä katseensa ei kääntynyt hetkeksikään
+joelle johtavalta pitkältä kujalta. Hän odotti vain kylmästi ollen
+varma itsestään.
+
+"Rouva Beldingin tyttärellä ei ole oikeutta Burton-nimeen", sanoa
+paukautti Chase. "Tiedättekö sen?"
+
+"En", vastasi Belding tyynesti.
+
+"No nyt sen kuulitte", lisäsi Chase purevasti.
+
+"Kai voitte myös todistaa väitteenne?" kysyi Belding tyynesti ja
+kiihkotta. Hänestä tuntui nyt omituiselta, että tuo mies tunsi niin
+vähän länttä ja lännen tapoja.
+
+"Todistaako? Kyllä, luullakseni ainakin niin, että jokainen
+ymmärtäväinen ihminen sen käsittää. Tulen Peoriasta, jossa synnyin ja
+kävin koulua. Nell Warren oli muudan koulutovereistani. Rouvanne
+alkuperäinen nimi on Warren. Hän oli kaunis ja iloinen tyttö. Kaikki
+miehet rakastuivat häneen. Tunsin Bob Burtonin hyvin. Hän oli komea
+mies, mutta häikäilemätön. Kukaan ei tiennyt varmaan, mutta kaikki
+luulimme hänen aikovan mennä naimisiin Nellin kanssa. Hän matkusti
+kumminkin Peoriasta, ja pian sen jälkeen paljastui Nellin salaisuus.
+Hän synnytti tytön ja poistui paikkakunnalta. Kului sitten pari
+kuukautta, ennenkuin Burton ilmestyi jälleen Peoriaan, mutta hän ei
+viipynyt siellä pitkää aikaa. Sitten emme kuulleet vuosikausiin heistä
+kummastakaan mitään. Lopuksi saimme tietää, että Nell oli Oklahomassa
+ja Burton Denverissä. On tietysti mahdollista, että Bruton seurasi
+Nelliä ja meni naimisiin hänen kanssaan, jolloin Nell Warrenin
+Burton-nimen käyttäminen on oikeutettua. Mutta se ei ole kumminkaan
+luultavaa. Kukaan meistä ei milloinkaan kuullut puhuttavan sellaisesta
+eikä olisi sitäpaitsi uskonutkaan tuollaisia huhuja. Suhde oli
+ennakolta tuomittu päättymään onnettomasti. Mutta, Belding, nyt kun
+kerran siitä puhumme, haluan ilmoittaa, että Nell Warren oli maailman
+suloisin, hienoin ja uskollisin tyttö. Kun hän matkusti lounaaseen ja
+salasi menneisyytensä, oli se vain luonnollinen varovaisuustoimenpide
+hänen puoleltaan. Siitä ei voida häntä ollenkaan moittia. Hän oli
+silloin vielä aivan lapsi, noin seitsemän- tahi kahdeksantoistavuotias,
+eikä... Hämmästyin niin, että tuntiessani vaimonne koulutoverikseni
+kerroin asian Radfordille. Nyt huomaatte, miten vähän välitän tuosta
+jutusta pyytäessäni kasvattitytärtänne pojalleni vaimoksi."
+
+Belding kuunteli vaitiollen. Chasen värähtelevä ääni oli yhtä
+todellinen kuin hänen sanojensa näennäinen vilpittömyyskin. Belding voi
+hyvin kuunnellessaan erottaa valheen totuudesta. Paljastus ei
+hämmästyttänyt häntä ollenkaan, mutta hän ei heltynyt, sillä hän
+otaksui, että Chasen mielenliikutus johtui vanhan arpeutuneen haavan
+aukenemisesta ja entisten sekä onnellisten että onnettomien aikojen
+muistelemisesta. Ihmisluonto on niin kummallinen, että Chasenkin
+sydämessä ehkä vielä voi piillä hellyyttä ja myötämielisyyttä. Belding
+ei uskonut sitä, mutta hän soi kumminkin Chaselle sen edun, että hän
+oli uskovinaan.
+
+"Lupasitte siis vaimolleni kunnioittaa hänen salaisuuttaan ja olla
+ilmaisematta sitä hänen miehelleen ja tyttärelleen, niinkö?" kysyi
+Belding tiukasti ja hänen synkkä katseensa kääntyi pois kujalta.
+
+"Mitä! Minä -- minä --" änkytti Chase.
+
+"Ja pakotitte poikanne vannomaan, että hänestä tulee mies, joka kuolee
+ennenkuin hän vihjaiseekaan tuosta asiasta Nellille?" jatkoi Belding
+kovemmasti.
+
+Ben Chase ei voinut vastata ja hänen kasvonsa kalpenivat. Hänen
+poikansa nojautui raskaasti aitaan.
+
+"Nyt huomaan, että olette ilmoittanut heti tämän salaisuuden vaimolleni
+ja tyttärelleni. Onko asia niin?" jyrisi Belding.
+
+Hän luki vastauksen noista harmaista kasvoista ja huulista, jotka pelko
+mykistytti. Belding näki nyt kuin salaman valossa vaimonsa tuskan ja
+hänen matkansa todellisen syyn, ymmärsi, mikä oli muuttanut Nellin, ja
+kun hän tämän huomasi, tuntui kuin kaikki helvetin koirat olisivat
+ruvenneet raivoamaan hänen rinnassaan. Tuskissaan lyödä huitaisi hän
+katsomatta ja vaistomaisesti niin, että Ben Chase lensi aitauksen
+nurkkaukseen. Sitten hän tarttui pitkällä kädellään Radford Chaseen ja
+heitti hänet isän taakse.
+
+"Ymmärrän nyt kaikki", jatkoi Belding käheästi. "Huomasitte naisen
+heikkouden ja hänen rakkautensa tyttöön. Saitte selville tytön
+taipuvaisuuden, hänen ylpeytensä ja pelkonsa tulla häväistyksi. Siten
+pakotitte toista ja ahdistitte toista. Jumalani, miten raukkamaista!
+Kertoa asia tytölle oli jo tarpeeksi kehnoa, mutta uhata häntä vielä
+salaisuuden paljastamisella on niin kurja teko, etten löydä sille
+nimeäkään."
+
+Beldingin ääni paksuni ja hän keskeytti hengittäen syvään. Hän astui
+taaksepäin muutamia askelia, ja tämä hänenlaisensa aseistetun miehen
+uhkaava teko näytti, sen sijaan että se olisi lisännyt Chasen pelkoa,
+vähentävän sitä. Jos Beldingin sydämessä olisi ollut säälin
+hiventäkään, olisi se nyt ilmestynyt näkyviin.
+
+"Ja nyt, herrat", lopetti Belding hiljaa ja vaikeasti, "kun olette
+nähnyt, että hylkään ehdotuksenne, otaksun, ettette kaipaa ankarampaa
+käskyä tukkiaksenne suunne?"
+
+Vanhempi Chase näytti huomaavan tahi tuntevan Beldingissä jotakin, joka
+lumosi hänet, ja hänen harmaat kasvonsa muuttuivat yhä harmaammiksi.
+Hän kohotti vapisevan kätensä. Silloin kalmankalpea ja änkyttävä
+Radford Chase huudahti: "Haluan puhua niin kauan kuin kasvoni mustuvat!
+Ette voi estä minua!"
+
+"Kasvosi mustuvat kyllä, mutta eivät puhumisesta!" karjaisi Belding.
+
+Hänen suuri kouransa vilahti kupeelle ja kun hän kohotti sen jälleen,
+välkkyi pistooli siinä. Mutta samalla kun tämä tapahtui, kuului
+kauempaa kimeä ja läpitunkeva hirnuminen.
+
+Hevosen hirnuminen! Se jäykistytti Beldingin ojennetun käsivarren.
+Kului hetkinen hänen voimatta liikuttaa silmiäänkään. Tuo ääni oli niin
+tuttu, että sen aiheuttama voimakas tunne lamautti Beldingin voimat
+kokonaan. Sitten hän kuuli kavioiden nopean ja kumean kapseen ja
+jälleen tuon saman kimakan hirnumisen.
+
+"_Blanco diablo!_" huudahti hän käheästi.
+
+Hän kääntyi ja näki suuren valkoisen hevosen tulevan täyttä laukkaa
+pihalle. Hevonen oli villi, laihtunut ja peloittava, mutta kumminkin
+tuo rakastettu ja kaivattu Blanco diablo. Sen selässä oli joku kuparin
+värinen, pitkätukkainen intiaani. Useampia valkoisia hevosia laukkasi
+pihalle, iskivät kavionsa maahan pysähtyessään ja hirnuivat ilosta
+päästyään kotiin. Belding oli näkevinään solakan tytön, jonka kasvoista
+hän ei erottanut muuta kuin suuret tummat silmät.
+
+Puiden varjosta ilmestyi vihdoin Blanco solkin, joka oli niin loistavan
+valkoinen ja kaunis kuin se ei olisi käynytkään erämaassa. Se liukui
+pysähtyessään, hyppäsi sitten pystyyn ja kuopi jalallaan. Ratsastaja
+pudottautui satulasta heittäen suitset maahan. Belding näki voimakkaan,
+laihan ja rääsyisen miehen, jolla oli tummat ja kuihtuneet kasvot,
+mutta leimuavat silmät.
+
+Silloin ilmestyi Nell juosten rakennuksesta. Hänen kullanvärinen
+tukkansa liehui tuulessa, käsivarret olivat ojennetut ja kasvot
+loistivat ihmeellisesti.
+
+"Dick, Dick! Voi Dick!" huusi hän, ja hänen äänensä sointu värisytti
+Beldingin sydäntä.
+
+Beldingin silmät alkoivat himmentyä eikä hän ollut ollenkaan varma,
+näkikö hän selvästi. Kenen kasvot ne nyt taasen olivatkaan juuri tuossa
+hänen edessään -- nuo pitkät, kapeat, ryppyiset ja laihtuneet kasvot,
+jotka kertoivat järkyttävästi kestetyistä kidutuksista, melkeinpä
+kuolemasta? Mutta silmät olivat terävät ja ystävälliset. Belding
+ajatteli kuumeisesti, uneksiiko hän nähdessään tämän kaiken.
+
+"Olen varmasti iloinen nähdessäni teidät kaikki jälleen", kuuli hän
+hyvin tutun äänen sanovan hitaasti ja tyynesti.
+
+
+
+
+XVIII.
+
+TODELLISUUS UNIEN ASEMESTA.
+
+
+Belding puristi Laddin, Lashin, Thornen ja Mercedeksen, kunkin
+vuorollaan, lujasti syliinsä. Sitten hän riensi Blanco diablon luo.
+Kerrankin oli tuo suuri hevonen ystävällinen, tyyni ja iloinen. Se
+muisti isännistä hellimmän ja ojensi tälle lämpimän märän turpansa.
+
+Dick Gale oli kumartunut Nelliin päin, joka oli melkein piilossa hänen
+sylissään. Belding tarttui heihin molempiin. Hän oli kuin iloinen
+poika. Hän näki Ben Chasen ja tämän pojan hiipivän tiehensä puiden
+varjossa, mutta hän ei välittänyt siitä enää hituistakaan.
+
+"Dick, Dick!" huudahti hän. "Siinähän sinä olet! Sano, mitä ajattelet
+nykyisestä Forlorn Riveristä?"
+
+Gale tarttui Beldingin käteen kourin, joka oli niin karkea ja kova kuin
+viila ja yhtä voimakaskin, mutta hän ei sanonut sanaakaan. Belding ei
+luullut milloinkaan voivansa unhottaa Galen silmien ilmettä.
+
+Silloin ilmestyi paikalle kolme muutakin henkilöä. Elsie Gale juoksi
+nopeasti ja herra Gale auttoi vaimoaan, joka näytti olevan
+pyörtymäisillään.
+
+"Belding, keitä maailmassa nuo ovat?" huusi Dick käheästi.
+
+"_Quién sabe_, poikaseni", vastasi Belding nyt hieman vapisevin äänin.
+"Nell, tulehan tänne. Suo hänelle tilaisuus tervehtiä --"
+
+Hän kiersi käsivartensa Nellin ympärille ja kuiskasi tämän korvaan:
+"Tästä tulee jotakin suurenmoista!"
+
+Elsie Galen kasvot olivat kalpeat ja liikutetut, ilmaisten ääretöntä
+iloa.
+
+"Voi, veli! Äiti ja isä näkivät sinut, mutta eivät tunteneet
+sinua ollenkaan! Mutta minä tunsin sinut, kun hyppäsit nopeasti
+luonteenomaisella tavallasi hevosen selästä. Mutta nyt en tunne sinua
+enää ollenkaan. Sinä villi mies! Sinä jättiläinen! Sinä komea
+raakalainen!... Isä ja äiti, kiiruhtakaa! Dick on saapunut! Katsokaa,
+millainen hän on! Ah, Jumalalle olkoon kiitos!"
+
+Belding kääntyi pois vieden Nellin mukanaan. Seuraavassa sekunnissa
+olivat hän ja Mercedes painautuneet toistensa syliin. Sitten
+tervehtivät kaikki toisiaan iloisesti.
+
+Yaqui nojautui muudatta puuta vasten katsoen, miten noita kauan
+kadoksissa olleita toivotettiin tervetulleiksi kotiin. Kukaan ei
+näyttänyt muistavan häntä, kunnes Belding muistaen hevosten tarpeet
+tarttui Blanco diablon suitsiin ja käski yaquin tuoda muut. He
+taluttivat valkoiset tallipihalle, vapauttivat ne tomuisista satuloista
+ja kuormista ja ajoivat ne laitumelle apilaskentille, joiden ruoho oli
+nyt metrin pituista. Diablo sai takaisin entisen luontonsa, Blanco sol
+kohotti päänsä ja hirnui tyytyväisesti ja Blanca mujer käveli
+edestakaisin. Äkkiä ne kumminkin rupesivat tyynesti syömään. Kuinka
+hyvältä Beldingistä tuntuikaan katsella noita valkoisia eläimiä
+viheriää taustaa vasten! Hänen silmänsä loistivat, sillä tuota näkyä ei
+hän ollut luullut milloinkaan enää saavansa katsella. Hän viipyi siellä
+kauan aikaa, vaikka hänellä olikin kiire miestensä luo.
+
+Vihdoin hän kääntyi katselemasta Blanco diabloa ja palasi taloon.
+Saavuttuaan sinne huomasi hän kumminkin, ettei hänen olisikaan
+tarvinnut kiiruhtaa. Jim ja Ladd olivat heittäytyneet vuoteilleen,
+joissa he eivät olleet levänneet niin moneen kuukauteen. Heidän unensa
+näytti niin raskaalta ja rauhalliselta kuin kuolema. Belding katseli
+heitä uteliaasti. He olivat riisuneet ainoastaan saappaansa ja
+lakkinsa. Heidän vaatteensa olivat aivan riekaleina. Jimissä ei
+näyttänyt olevan jäljellä juuri muuta kuin luu ja nahka, mutta hän oli
+voimakkaan ja kovan näköinen kuin rauta. Mutta Laddin näkö kauhistutti
+Beldingiä. Paimen näytti vanhalta, kuumuuden näännyttämältä,
+riutuneelta ja nälkiintyneeltä mieheltä. Mutta hänen laihtuneissa,
+voimakkaissa ja voitonvarmoissa kasvoissaan, vaikka kidutukset olivat
+uurtaneetkin niihin syviä vakoja, oli kumminkin jotakin hienoa ja
+jaloa, jotakin Beldinginkin mielestä kaunista.
+
+Thorne ja Mercedes olivat kadonneet. Rouva Galen huoneesta kuuluvasta
+matalasta murinasta päättäen oli Dick vielä omaistensa luona.
+Epäilemättä menisi hänkin pian levolle nukkuakseen. Belding meni
+puutarhan poikki Nellin ovelle ja katsoi sisään. Tyttö istui ikkunan
+ääressä. Onnen kajastus ei ollut vielä hävinnyt hänen kasvoiltaan,
+mutta hän näytti mykistyneeltä ja tummissa silmissä oli pelokas ilme.
+Belding halusi puhua ja kaipasi toveria, joka olisi halunnut kuunnella
+häntä, mutta huomattuaan Nellin silmien ilmeen, vaikeni hän kumminkin.
+Hän oli unhottanut. Nell luki hänen ajatuksensa kasvoista, kalpeni ja
+taivutti päänsä. Belding meni huoneeseen ja seisahtui tytön viereen
+puristaen tämän käden omaansa. Hän koetti ponnistaa ajatuksiaan
+toivottomasti löytääkseen sopivat sanat, mutta huomasikin sitten, ettei
+hän voinut puhua mitään ratkaisevaa.
+
+"Nell, Dick on nyt täällä terveenä ja turvallisesti", sanoi hän
+hitaasti. "Se on pääasia. Toivon, että olisit voinut nähdä hänen
+silmänsä, kun hän puristi sinut äsken syliinsä. Dickin tulo estää
+tietysti matkasi itään ja muuttaa muutenkin kaikki suunnitelmat.
+Viimeiset ajat eivät ole olleet hauskoja, mutta nyt muuttuu jälleen
+kaikki. Dick on yhtä uskollinen kuin joku yaqui. Hän karkoittaa
+varmasti tuon Chase-roiston, älä käsitä minua väärin. Äitikin tulee kai
+pian kotiin. Hän selvittää kyllä tämän salaperäisyyden. Ja, Nell,
+vaikka se tulisikin ihmisten tiedoksi, tiedän Dick Galen suhtautuvan
+siihen samoin kuin minäkin. Rohkaise siis mielesi, tyttöseni."
+
+Belding poistui puistosta ja käveli miettiväisesti aitauksille päin.
+Hän tunsi ikävöivänsä ja tarvitsevansa vaimoaan. Jos hän olisi ollut
+kotona, ei hän milloinkaan olisi joutunut niin lähelle pakkoa tappaa
+pari miestä, eikä Nellinkään luonto olisi kuunaan niin murtunut. Mikä
+hänen vaimonsa elämän surullisimman tapauksen totuus mahtoikaan olla,
+ei se kumminkaan muuttaisi hänen ajatustaan hänestä ollenkaan. Hänen
+mieltään pahoittivat vain vaimon ja tyttären kärsimät ja vieläkin
+jatkuvat tuskat. Hänen oli jotenkin korjattava tämä asia.
+
+Hän löysi yaquin eräästä tallin nurkasta nukkumasta niin raskaasti kuin
+paimenetkin. Katsoessaan häneen tunsi Belding omituista värisyttävää
+kiihkoa saada kuulla, mitä oli tapahtunut tuon pimeän illan jälkeen,
+jolloin yaqui oli lähtenyt opastamaan pakolaisia erämaahan. Hän
+tukahdutti kumminkin halunsa alkaen toimittaa askareita, jotka hän oli
+jo aikoja sitten lyönyt laimin. Äkkiä keskeytti hänet kumminkin herra
+Gale, joka lähestyi häntä ollen suunniltaan ilosta ja innosta. Hän
+kysyi Beldingiltä sadoista asioista, sallimatta kumminkaan tämän
+vastata yhteenkään kysymykseen, vaikka tämä olisi voinutkin. Vihdoin
+kuitenkin, kun herra Gale keskeytti hengittääkseen, voi Beldingkin
+saada sanansa kuuluville: "Kuulkaahan, herra Gale, tiedätte tästä
+asiasta aivan yhtä paljon kuin minäkin. Dick on palannut, kuten kaikki
+muutkin. He ovat kaikki kokeneet kovaa, nähneet nälkää, kärsineet
+kuumuudesta, repeytyneet melkein kappaleiksi ja kuihtuneet niin, etten
+sellaista ole ennen milloinkaan erämaan matkustajissakaan huomannut,
+mutta he elävät ja ovat terveitä. Meidän on vain odotettava. Lyön
+vaikka vetoa, etten voi nukkua enkä syödä, ennenkuin kuulen heidän
+tarinansa. Mutta nyt on heidän ensin levättävä ja syötävä."
+
+Belding huomasi enentyvin iloin, että lukuunottamatta herra Galen iloa,
+kiihkoa, levottomuutta ja kärsimättömyyttä oli hänessä vielä jotakin
+muutakin, jota Belding luuli ylpeydeksi. Se huvitti häntä. Kiinnittäen
+ajatuksensa menneisyyteen muisti hän muutamia seikkoja, joista Dick oli
+maininnut puhuessaan isästään. Beldingin myötätunto oli aina ollut
+pojan puolella, mutta hän oli oppinut tuntemaan tuon vanhan miehen
+ystävälliseksi ja viisaaksi ja ajattelemaan, ettei ehkä yliopisto eikä
+liike-elämä olleet voineetkaan saada esille Dick Galen parhaita puolia.
+Länsi oli sen kumminkin tehnyt, kuten se niin usein ennenkin oli
+opettanut monen hurjan nuorukaisen tietämään huutia, ja Belding päätti
+huvitella hieman herra Galen kustannuksella. Hän aloitti senvuoksi
+sellaiseen tapaan, että Dickin isä näytti sekä jäykistyvän että
+menettävän kokonaan puhelahjansa.
+
+"Älkääkä käsittäkö minua väärin", lopetti Belding, "kun kehoitan teitä
+pysymään kaukana silloin kun Ladd kertoo meille tämän erämaan matkan
+vaiheet, ellette halua tukkaanne valkoiseksi ja nousemaan pystyyn
+siten, että se jääkin siihen asentoon."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavan päivän aamupäivän puolivälissä ontuivat paimenet keittiöstä
+kuistiin.
+
+"Olen sairas mies, sanon sen teille", selitti Ladd, "ja minua on
+lihoitettava. Lientä! Pihviä! Sellaiset ruoat eivät vaikuta minuun
+senkään vertaa kuin tuuli. Haluan saada ainakin tynnyrillisen leipiä ja
+voita, suuren maljallisen perunamuhennosta kasviksien ja kastikkeen
+kera ja sitten suuren omenapiirakan. Saatte antaa minulle syötäväksi
+kaikkea muuta, mutta ei lihaa. En varmastikaan syö enää milloinkaan
+elämässäni lihaa ja lampaanlihan kappaleen näkeminenkin voi viedä
+minulta hengen... Jim, olit ennen hyvin halukas puolustamaan
+mielipiteitäni."
+
+"Laddy, olen varmasti puolellasi molempine pyssyineni", vastasi Jim
+surullisesti. "Nälkäinenkö? Tuolta keittiöstä leviävä aamiaisen tuoksu
+toi niin paljon vettä suuhuni, että olin rykiä itseni jo kuoliaaksi.
+Meitä kohdellaan mielestäni hirveän töykeästi."
+
+"Mutta minä olen sairas mies", vastusteli Ladd, "ja minä kaadun heti,
+ellei minulle anneta ruokaa. Nell, sinähän pidit minusta ennen."
+
+"Voi, Laddy, pidänhän minä vieläkin."
+
+"En voi uskoa sitä ollenkaan. Ei ainoakaan helläsydäminen tyttö voi
+sallia ihmisen nääntyä nälkään silmäinsä edessä... Katso Dickiä. Lyön
+vaikka vetoa, että hän on saanut jotakin syödäkseen, ehkä perunoita
+kastikkeen kera, piirakoita ja --"
+
+"Laddy, Dick ei ole saanut enempää kuin tekään, tuskin niinkään
+paljon."
+
+"Silloin kai hän on saanut paljon suukkosia, sillä muuten olisi hän
+heti kapinoinut tällaista ruokajärjestystä vastaan."
+
+"Ehkä hän onkin", vastasi Nell punastuen, "ja jos luulette sen
+palauttavan teidätkin järkeenne, suostun -- haluan --"
+
+"Vaikka pidänkin sinusta niin äärettömästi, ovat mielestäni nyt
+kumminkin leipä ja voi suukkosia paremmat."
+
+"Ah, Laddy, kylläpä te osaatte puhua!" sanoi Nell nauraen. "Olen
+pahoillani, mutta en voi rikkoa isän määräyksiä."
+
+"Laddy", keskeytti Belding, "sinun on totuttava syömään vähitellen. Nyt
+sen kuulit. Jos sinun olisi ruokittava jotakin nälkiintynyttä
+kerjäläistä, olisit vielä ankarampi kuin minä."
+
+"Mutta minä olen sairas, olen kuolemaisillani", murisi Ladd.
+
+"Et ole sairastanut milloinkaan elämässäsi, ja koska eivät nuo useat
+luotien reiät, jotka näen sinussa, ole voineet tappaa sinua, et
+luultavasti kuolekaan ikinä."
+
+"Saanko sitten tupakoida?" kysyi Ladd nopeasti. "Jumalani, miten siitä
+ennen pidinkään, mutta varmasti olen sen nyt unhottanut. Nell, jos
+haluat päästä takaisin paikoillesi enkelikokoelmaani, on sinun
+etsittävä minulle piippu ja tupakkaa heti."
+
+"Lieneekö tuota minunkaan piippuani enää olemassakaan", sanoi Jim
+miettiväisesti. "Vannon, että se riippui tyhjänä suupielestäni noin
+seitsemän vuotta sitten, eikö niin, Laddy? Pitkä aika! Voin vieläkin
+nähdä punaisen laavan, punaisen udun ja punaisen lähestyvän hämärän.
+Siellä oli kuumaa ja yksinäistä. Sitten tuo tuuli ja tuo alituinen
+kauhistava hiljaisuus! Näen yaquin tuijottavan länteen, Laddyn
+siirtelevän nappuloitaan ja Mercedeksen kuihtuvan vähitellen pois,
+lukuunottamatta silmiä. Tuo kaikki on vielä silmissäni, enkä pääse
+siitä --"
+
+"Lopeta jo tuollaiset puheet", keskeytti Belding ankarasti, "ja kerro
+meille, mihin yaqui teidät vei, mitä Rojakselle tapahtui ja miksi
+viivyitte niin kauan poissa."
+
+"Luullakseni voi Laddy kertoa sen paremmin, mutta kun hän pääsee
+Rojaksen kuolemaan, kerron teille, mitä näin, ja samoin kai tekevät
+Dick ja Thornekin. Laddy ei nähnyt Rojaksen loppua. Herra varjelkoon,
+se oli --"
+
+"Vaikka olenkin sairas mies, osaan kumminkin jutella", keskeytti Ladd,
+"enkä varmasti halua kenenkään liioittelevan kertomusta, semminkään
+Jimin."
+
+Hän täytti Nellin tuoman piipun, sytytti sen ja puhalteli hurmautuneena
+muutamia savuja, ennenkuin hän istuutui penkille aloittaakseen pitkän
+kertomuksensa. Nell katsoi pyytävästi Dickiin, joka aikoi poistua.
+Mercedes meni ja Thorne seurasi häntä. Herra Gale toi tuoleja ja
+tukahduttaen kiihkonsa huusi vaimonsa ja tyttärensä sinne. Belding
+kumartui eteenpäin innostuen yhä enemmän nähdessään Dickin
+vastahakoisuuden, Mercedeksen kauniiden silmien surullisen ilmeen ja
+Laddin kasvojen omituisen synkkyyden.
+
+Paimen puhui pari tuntia, puhui kunnes hänen äänensä aleni käheäksi
+kuiskaukseksi. Kun hän lopetti kertomuksensa, syntyi painostava
+vaitiolo. Sitten nousi Elsie Gale ja laskien kätensä Dickin olkapäälle
+näytti hän kirkkain silmin, jotka olivat lämpimät kuin auringonpaiste,
+mitä nainen ajatteli heistä ja yaquista. Nell painautui Dickiin itkien
+hiljaa. Rouva Gale oli järkytetty, ja herra Gale saattoi hänet
+huoneeseensa hyvin kalpeana ja vaitiollen.
+
+"Intiaani, intiaani!" huusi Belding kaikuvin äänin. "Enkö minä jo
+sanonut teille, että intiaani on Jumalan lähettämä! Muistelkaa, mitä
+sanoin yaquista ja julmasta azteekkilaisesta tavasta. Vai leikkasi hän
+Rojaksen irti tuosta kauheasta laavapenkereestä jalka jalalta, tuuma
+tuumalta, hitaasti ja peloittavasti. Kiittäkäämme Jumalaa, ettei
+Rojaksen tarvinnut riippua pitkää aikaa _choyain_ piikeistä. Laddy, ei
+mikään juttu Camino del Diablosta voi vetää vertoja kertomuksellesi.
+Pako ja taistelu kysyivät jo miehiä, mutta oleskeleminen siellä kuuman
+kesän yli ja palaaminen takaisin ovat kerrassaan ihmeitä. Ainoastaan
+yaqui voi saada sen aikaan. Vain yaqui!"
+
+"Varmasti! Noiden päivien kuluessa rupesi Charlie Ladd kunnioittamaan
+intiaania. Mutta, Belding, kun puhumme palaamisestamme, emme saa
+unhottaa hevosiakaan. Ilman vanhaa jaloa Solia ja Diabloa, jota en
+vihaa enää, ja noita muita valkoisia emme milloinkaan olisi päässeet
+tänne. Yaqui ja hevoset, siinä kertomukseni ydin."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Varhain seuraavan päivän iltana tapasi Belding Dickin vesitynnyrin
+luota.
+
+"Belding, tämä on jokivettä ja sitäpaitsi mutaista", sanoi Dick.
+"Jumala tietää, etten ole vaativainen, mutta olen uneksinut vanhasta
+kylmästä lähteestämme ja haluan juoda siitä."
+
+"Se ei voi tapahtua enää milloinkaan, poikaseni. Lähde on tuhoutunut,
+kadonnut, ja sen pohja on nyt aivan kuiva."
+
+"Kuivako?" Gale suoristautui hitaasti. "Mutta nythän on satanut ja joki
+tulvii. Lähteenhän pitäisi olla aivan täynnä. Mitä on tapahtunut? Miksi
+se on kuiva?"
+
+"Dick, koska olet niin innostunut asiaan, voin sinulle kertoakin, että
+nitroglyseriinin kova räjähdys tukki lähteeni."
+
+"Nitroglyseriininkö?" toisti Dick näyttäen äkkiä huomaavan jotakin.
+"Ajatukseni ovat olleet kiinnitetyt kotiin, Nelliin ja omaisiini, mutta
+kumminkin olen ollut huomaavinani, että täällä, sinussa ja Nellissä on
+jotakin vierasta... Belding, kasteluoja tuolla on kuiva. Ruusut ovat
+kuihtuneet. Tuo mitätön ruohon vehreys on sateitten aiheuttama. Mitä on
+tapahtunut? Maatila näyttää laiminlyödyltä. Kun katselen ympärilleni,
+huomaan muutoksen."
+
+"Huomaat tietenkin", sanoi Belding katkerasti. "Kuuntele, niin kerron."
+
+Lyhyesti, mutta kumminkin seikkaperäisesti kertoi Belding Chasen
+hommista.
+
+Gale hämmästyi vain aluksi. "Vetemmekö ja palstammeko anastetut,
+suunnitelmammeko varastetut? Kuulehan, Belding, tuo tuntuu sadulta.
+Onko Forlorn River niin edistynyt, että täällä on kauppoja, rautatie,
+pankki ja muuta tuollaista?"
+
+Äkkiä hän tulistui ja rupesi epäilemään. "Nuo Chaset, ovatko he
+suorittaneet tuon kaiken?"
+
+"Ovat; se on suoraa rosvoamista, pahempaa kuin meksikolaisten
+kuhnailu", vastasi Belding tuimasti.
+
+"Sanoit lain olevan heidän puolellaan?"
+
+"Varmasti! Ben Chasella on niihin niin luja ote kuin Diablolla
+myötämäessä. Dick, meidät on ryöstetty, syrjäytetty, lyöty ja
+masennettu, emmekä voi tehdä mitään."
+
+"Ah, olen niin pahoillani, Belding, erittäinkin Laddyn vuoksi", sanoi
+Gale lämpimästi. "Hän on raajarikko eikä hän voi milloinkaan enää
+ruveta paimeneksi. Hän on toivonut voivansa asettua otaksumalleen
+tilalle asumaan, ruveta viljelemään ruohoa ja kasvattamaan hevosia ja
+elämään herroiksi. Mutta nythän se on mahdotonta. Hän kai ei tiedä
+tästä mitään vielä, sillä hän sanoi minulle juuri äsken, että hän
+haluaa mennä katselemaan maitaan. Kuka hänelle sen nyt kertoo? Kun hän
+saa tietää tuon, niin mihin hän sitten ryhtyy?"
+
+"Poikani, tämä asia on vaivannut minua kovasti", vastasi Belding
+katsoen terävästi nuorukaiseen. "Arvailin, miltä se sinusta tuntuu."
+
+"Minustako? Menen puhuttelemaan noita Chaseja. Kuulehan, Belding,
+luullakseni on minun parasta ryhtyä toimeen. Jos Laddy ehtii ennen,
+vuotaa varmasti verta. Hän ei ole vielä aivan entisellään. Joskus
+unissaan puhuu hän vielä, miten yaqui tappoi Rojaksen. Jos asia
+annetaan hänen haltuunsa, tappaa hän nuo miehet, mutta jos minä --"
+
+"Puhut järkevästi. Dick. En ole kumminkaan aivan varma sinustakaan,
+sillä et ole vielä kuullut kaikkea. Poikaseni, sinun on ajateltava
+Nelliä ja äitiäsi."
+
+Gale katsoi häneen pitkään ja tutkivasti.
+
+"No kuuntele sitten", aloitti Belding. Syvin, katkonaisin ja värisevin
+äänin kertoi hän sitten Galelle, miten Radford Chase oli ahdistellut
+Nelliä, miten Ben Chase oli karkoittanut Nellin äidin -- koko tuon
+surullisen jutun.
+
+"Vai ovat he olleet sellaisessa ahdingossa! Pieni tyttöraukka!" mumisi
+Gale pysähdellen. "Tunsin, että jotakin oli hullusti, sillä Nell ei
+ollut luonnollinen eikä entisenlainen. Kun pyysin häntä menemään
+naimisiin kanssani niin pian kuin suinkin isän ollessa vielä täällä, ei
+hän voinut sanoa mitään, vaan ainoastaan itkeä."
+
+"Nellillä on ollut vaikeat ajat", sanoi Belding vaatimattomasti. "Mutta
+nyt kun sinä olet tullut takaisin, muuttuu hänenkin olonsa paremmaksi.
+Dick, tunnen tytön. Hän kieltäytyy varmasti menemästä naimisiin
+kanssasi, ja saat panna kaikki keinosi liikkeelle taivuttaaksesi hänet.
+Luulen tuntevani sinutkin, sillä muuten en puhuisikaan."
+
+"Belding, mitä sinä oikeastaan tarkoitat noilla vihjauksillasi?" kysyi
+Gale tiukasti. "Uskallatko väittää, että jos tuo asia on totta, muuttaa
+se mielipiteeni?"
+
+"Älähän nyt, Dick, en tarkoita sellaista ollenkaan. Olen vain niin
+kömpelö puheissani. Ja minua on kovasti ahdistettu."
+
+"Herran nimessä, et kai uskone Chasen puheita?" kysyi Gale tulisesti.
+"Sillä se on vale, vannon sen. Tiedän sen varmasti. Menen heti
+keskustelemaan Nellin kanssa. Tule mukaani, haluan sen, Belding. Voi,
+miksi et kertonut tätä minulle heti!"
+
+Belding tunsi rautaisen käden vetävän hänet ensin vierashuoneeseen ja
+sitten puutarhan poikki Nellin ovelle, jonka kynnyksellä tyttö istui.
+Nähdessään heidät huudahti hän heikosti, kumartui sitten hetkeksi,
+mutta kohotti jälleen kalpeat tyynet kasvonsa tummenevin silmin.
+
+"Kultaseni, tiedän nyt, miksi et enää käytä äitini sormusta", sanoi
+Gale vakavasti ja hiljaa.
+
+"Dick, en ole enää sen arvoinen", vastasi Nell ojentaen vapisevan
+kätensä ja näyttäen sormusta, joka lepäsi irtonaisena siinä.
+
+Nopeasti kuin salama tarttui Dick siihen ja painoi sormuksen takaisin
+nimettömään sormeen.
+
+"Nell, katso minuun. Se on sinun kihlasormuksesi. En usko ollenkaan
+tuota juttua, joka kiusaa sinua. Tiedän sen valeeksi. Olen aivan varma,
+että äitisi todistaa sen. Hän on luultavasti kärsinyt kerran -- ehkä
+siihen sisältyy surullinen erehdyskin, mutta tuo sinun pelkäämäsi asia
+ei ole totta. Kuuntele minua kumminkin, rakkaani, vaikka se olisikin
+totta, en välitä siitä hituistakaan. Annan sinulle kunniasanani, etten
+sitä milloinkaan enää ajattelekaan. Rakastan sinua vain enemmän
+senvuoksi, että olet saanut kärsiä. Haluan kiihkeämmin kuin milloinkaan
+ennen saada sinut vaimokseni lempiäkseni sinua niin, että unohdat tämän
+--"
+
+Nell nousi nopeasti ja niin intohimoisesti kuin hän olisi ollut
+järkytetty sydänjuuriaan myöten ja suuteli Dickiä.
+
+"Ah, Dick, olet niin äärettömän hyvä! Et voi milloinkaan ymmärtää, mitä
+nuo sanasi juuri nyt merkitsevät minulle. Ne ovat pelastaneet minut,
+luullakseni."
+
+"Silloin kai, kultaseni, on kaikki jälleen hyvin?" kysyi Dick
+kiihkeästi. "Aiot pitää sanasi ja mennä kanssani naimisiin?"
+
+Valoisa kajastus hävisi Nellin kasvoista ja siniset silmät olivat nyt
+melkein mustat. Hän taivutti päänsä pudistaen sitä.
+
+"Nell!" huudahti Gale hengittäen nopeasti.
+
+"Älä kiusaa minua, Dick. En voi mennä kanssasi naimisiin."
+
+"Miksi et?"
+
+"Kyllä kai sen tiedät. On totta, että --"
+
+"Valetta se on!" keskeytti Dick kiihkeästi. "Mutta vaikka se olisikin
+totta, niin miksi et minusta huoli? Meidän välillämmehän on rakkaus
+päävaikutin, rakkaus, eikä mikään muu. Etkö rakastakaan minua enää?"
+
+He olivat unhottaneet Beldingin, joka peräytyi varjoon.
+
+"Rakastan sinua sydämestäni ja sielustani. Haluaisin kuolla
+puolestasi", kuiskasi Nell ristien kätensä. "Mutta en halua häväistä
+sinua."
+
+"Kultaseni, olet ajatellut tätä asiaa niin paljon, ettet ole enää
+terve. Liioittelet hirveästi. Sanon sinulle, että jos menet kanssani
+naimisiin, ei minusta ainoastaan tule maailman iloisin, vaan myöskin
+onnellisin mies."
+
+"Dick, et ajattele nyt ollenkaan omaisiasi. Hyväksyisivätkö hekin minut
+sinun vaimoksesi?"
+
+"Varmasti", vastasi Dick epäröimättä.
+
+"Ei, ei mitenkään!"
+
+"Olet aivan hassu, Nell. Olen iloinen, että kiinnitit huomioni tähän.
+Sain näin tilaisuuden koettaa jotakin. Menen heti puhelemaan heidän
+kanssaan. Palaan tänne vähemmässä kuin --"
+
+"Dick, et suinkaan aio kertoa äidillesi?" huudahti Nell kostein silmin.
+"Ethän, sillä en voi sitä kestää. Hän on niin ylpeä, ja, Dick, rakastan
+häntä. Älä kerro hänelle, ole nyt niin ystävällinen! Hän matkustaa
+piakkoin. Toivon, ettei hän saa sitä milloinkaan tietää. Haluan, että
+hän ajattelee minusta aina hyvää. Dick, rukoilen sinua. Pelko, että hän
+saa sen tietää, on ollut suurin huoleni. Älä mene!"
+
+"Nell, olen pahoillani, sillä en halua mitenkään pahoittaa mieltäsi.
+Mutta olet aivan väärässä. Taistelen onnesi puolesta, joka on minun
+elämäni... Odota tässä, rakkaani. Tulen heti takaisin."
+
+Gale juoksi puutarhan poikki ja katosi. Nell vaipui kynnykselle
+istumaan, ja kun hän luki kysymyksen Beldingin silmistä, pudisti hän
+surullisesti päätään. He odottivat vaitiollen ja aika tuntui melko
+pitkältä, ennenkuin Gale palasi. Belding ihastui nähdessään hänet.
+Hänessä oli nyt enemmän poikamaista kuin Belding milloinkaan ennen oli
+huomannut. Dick lähestyi nopeasti, punaisena, kuumissaan, innokkaasti,
+suorana ja melkein hymyillen.
+
+"Kerroin sen heille. Vannoin sen valheeksi, mutta käskin heitä
+määräämään kantansa niinkuin se olisi totta. Elsien taivuttamiseksi ei
+minun tarvinnut tuhlata minuuttiakaan. Hän rakastaa sinua, Nell, ja
+isäni on kiintynyt sinuun äärettömästi. Sain hänetkin puolelleni
+parissa minuutissa, mutta äidin kanssa tuhlautui melko paljon aikaa.
+Hän halusi tietää asian perinpohjin. Hän on ylpeä, niin, mutta sinun
+olisi pitänyt olla katsomassa, miten hän suhtautui tähän asiaan. Hän
+itki säälistä, muistamatta minua pitkään aikaan. Hän rakastaa sinua
+myöskin, Nell, kuten kaikki muutkin. Miten hauskaa onkaan kertoa
+sinulle tämä! Luullakseni äiti ymmärtää, millainen osa sinulla on --
+miten sen nyt sanoisinkaan -- Dick Galen uudestasyntymisessä. Eikö se
+kuulostakin hienolta? Kultaseni, äiti ei ainoastaan suostu, vaan
+haluaa, että tulet vaimokseni niin pian kuin suinkin. Kuulitko, mitä
+sanoin? Hän talutti minut muutamaan nurkkaan ja koska hän on äitini,
+puristi hän minut sinne kuin ruuvipihteihin. Hän pani minut lupaamaan,
+että asumme idässä toisen puolen vuodesta. Se tahtoo sanoa: Chicagossa,
+Cape Mayssa ja New Yorkissa. Katsohan, en ole enää mikään hylätty
+poika. Nell, kultaseni, silloin opit tietämään, kuka Dick Gale
+oikeastaan on. Mutta haluan kumminkin pysyä uudisasukkaana, jollaiseksi
+autoit minua kehittymään, ratsastaa Blanco solilla ja katsella hieman
+erämaata. Älä ajattele noita suuria kaupunkeja niin paljon, että rupeat
+niitä pelkäämään, sillä me molemmat rakastamme kumminkin aukeita
+kenttiä enemmän. Sano nyt, Nell, että olet unhottanut nämä ikävyydet.
+Tiedän kaiken muuttuvan hyväksi. Lupaa, että menet pian naimisiin
+kanssani... No mutta, kultaseni, miksi itket?... Nell!"
+
+"Sydämeni murtuu", nyyhkytti Nell, "sillä en voi tulla vaimoksesi."
+
+Poikamainen iloisuus katosi Galen kasvoista. Belding näki tässä ankaran
+todellisuuden tekevän tyhjäksi hänen unelmansa.
+
+"Tuo pirullinen Radford Chase julistaa varmasti salaisuuteni koko
+maailmalle", huohotti Nell. "Hän vannoi, että jos tulet takaisin ja
+menet kanssani naimisiin, seuraa hän meitä avaraan maailmaan
+kertoakseen sen kaikille."
+
+Belding huomasi Galen muuttuvan kuoleman kalpeaksi ja jäykistyvän kuin
+naulattu paikoilleen.
+
+"Chase uhkasi sinua siis?" kysyi Dick, ja hänen äänensä luonnoton
+tyyneys peloitti Beldingiä.
+
+"Uhkasiko? Hän ahdisti minua kuin painajainen", vastasi Nell voimatta
+hillitä itseään. "Ensin arvailin, miten hän menetteli kiusatessaan
+äidin melkein sairaaksi, mutta äiti ei ruvennut kertomaan minulle.
+Hänen matkustamisensa jälkeen alkoi Chase kumminkin vihjailla, ja
+vihani häntä kohtaan vain kiihtyi. Mutta kun hän kertoi minulle,
+pelästyin ja häpesin, antautumatta kumminkaan. Kun hän oli selvä, oli
+hän hyvin huomaavainen, mutta kun hän oli nousuhumalassa, käyttäytyi
+hän kuin piru. Hän nauroi niin minulle ja ylpeydelleni. En uskaltanut
+ajaa häntä poiskaan. Jonkun ajan kuluttua huomasi hän, että äitisi
+rakastaa minua ja minä häntä. Silloin alkoi hän uhata minua sanoen,
+että jollen suostu, ilmoittaa hän asian äidillesikin. Se lannisti minut
+ja oli minut melkein tappaa. En yksinkertaisesti voinut sietää
+ajatustakaan, että rouva Gale saisi sen tietää. En kumminkaan voinut
+mennä hänen kanssaan naimisiin. Siten hän jatkoi päivät pitkät ja kun
+hän oli juovuksissa, ei hän kysynytkään minulta, haluanko tulla hänen
+vaimokseen. Olin jo joutumaisillani aivan toivottomaksi ja
+tulemaisillani hulluksi, kun sinä palasit."
+
+Hän lopetti kuiskaten ja katsoi toivovasti ja surullisesti Galeen.
+Belding oli kuin tulinen pätsi sisältä, mutta tyyni muuten. Hän katseli
+Galea luullen arvaavansa, millaiseksi nuorukaisen käytös hetken
+kuluttua muuttuu. Dick puristi Nellin syliinsä laskematta häntä
+vapaaksi pitkään aikaan.
+
+"Rakas Nell, olen varma, että pahin aika on jo ollut ja mennyt", sanoi
+hän lämpimästi. "En aio luopua sinusta. Nyt on sinun mentävä lepäämään
+ja rauhoittumaan. Älä ole pahoillasi enää, sillä tämä asia ei ole niin
+kauhea kuin luulottelet. Luota minuun, sillä minä voin kyllä tukkia
+herra Radford Chasen suun."
+
+Kun hän laski tytön vapaaksi, katsoi tämä nopeasti häneen ja kohotti
+sitten rukoilevasti kätensä.
+
+"Dick, et suinkaan aio ahdistaa häntä, mennä häntä hakemaan?"
+
+Gale nauroi niin että Belding säpsähti.
+
+"Dick, rukoilen sinua, älä aiheuta ikävyyksiä. Chaset ovat olleet jo
+tarpeeksi pahoja meille. He ovat rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Dick,
+lupaa, ettet pahenna enää asioita. Lupaa, ettet mene hakemaan häntä."
+
+"Pyydätkö tuota minulta?" kysyi Dick tiukasti.
+
+"Pyydän, ah, pyydän!"
+
+"Mutta sinähän ymmärrät sen olevan hyödytöntä. Millaiseksi mieheksi
+minua oikeastaan luuletkaan?"
+
+"Pelkään vain niin äärettömästi. Ah, Dick, hän ampuu sinua selkään!"
+
+"Ei, Nell, hänenlaisensa mies ei kykene edes sellaiseen tekoon."
+
+"Aiot siis mennä?" huudahti Nell hurjasti.
+
+Gale hymyili niin, että Beldingiä värisytti.
+
+"Dick, enkö voi taivuttaa sinua?"
+
+"Et!"
+
+Silloin ilmeni nainen Nellissä vaistomaisesta pelosta huolimatta.
+Tummin silmin ja kalpein kasvoin ojensi hän raollaan olevat vapisevat
+huulensa ja suuteli Dickiä.
+
+Gale poistui puutarhasta ja Belding seurasi hänen kintereillään. He
+menivät arkihuoneen läpi. Kuistilla sen edustalla istuivat paimenet,
+herra Gale ja Thorne. Dick meni kumminkin huoneeseensa sanomatta
+sanaakaan.
+
+"Nyt on varmasti jotakin tekeillä", sanoi Ladd vakavasti ja
+suoristautui tuolissaan rypistäen silmiään.
+
+Belding sanoi muutamia sanoja, ja muistaen päätöksensä vaikuttaa
+ratkaisevasti herra Galeen ei hän siekaillut, vaan sanoi sanansa julmin
+tyydytyksin.
+
+"Olisi parasta hillitä tuota poikaa", lopetti hän katsoen herra Galeen.
+"Hän aiheuttaa varmasti jonkun onnettomuuden, sillä hän on hirveästi
+vihoissaan."
+
+"Hillitäkö häntä? No varmasti", vastasi herra Gale nousten
+hermostuneesti ja nopeasti.
+
+Dick sattui juuri silloin tulemaan huoneestaan. Belding katsoi häneen
+terävästi, mutta ei voinut huomata hänessä muuta muutosta kuin että hän
+oli pannut hatun päähänsä ja vetänyt paksut sormikkaat käsiinsä.
+
+"Richard, minne olet menossa?" kysyi hänen isänsä.
+
+"Menen puhuttelemaan erästä miestä."
+
+"Et menekään! Tahdon, että pysyt kotona. Kiellän sinua menemästä",
+sanoi herra Gale laskien kätensä poikansa olalle.
+
+Dick työnsi isänsä syrjään hiljaa ja kunnioittavasti, mutta kumminkin
+tiukasti. Vanhus hämmästyi.
+
+"Isä, olen säilyttänyt pahan tapani olla tottelematta sinua joskus.
+Olen pahoillani, mutta pyydän: älä sekaudu hommiini nyt äläkä
+seuraa minua. Voi nimittäin sattua, että saat katsella jotakin
+vastenmielistä."
+
+"Mutta, poikani, mihin aiot ryhtyä?"
+
+"Menen antamaan selkään eräälle koiralle."
+
+Herra Gale siirsi katseensa toivottomasti tuosta omituisesta ja
+tyynestä pojasta levottomaan Beldingiin. Dick jatkoi matkaansa
+portaille.
+
+"Odota!" Laddin ääni olisi voinut pysähdyttää minkä miehen hyvänsä.
+"Dick, oliko aikomuksesi lähteä minutta?"
+
+"Oli, mutta en joutanut sitä ajattelemaan juuri nyt, Laddy."
+
+"Siltä näyttää. Odota kumminkin hetkinen, Dick. Olen kyllä sairas mies,
+mutta luullakseni ei täällä kumminkaan ryhdytä mihinkään minutta."
+
+Hän nilkutti kuistin poikki huoneeseensa. Jim Lash kopisti porot
+piipustaan ja hyräillen omaa tanssisäveltään seurasi Laddia. Hetken
+kuluttua ilmestyivät paimenet takaisin kummallakin pistooli kupeellaan.
+
+Beldingin julma jännitys kasvoi, kun hän tarkasteli herra Galea. Kun
+vanhus näki paimenet ja pistoolit, kalpeni hän ja alkoi vapista.
+
+"Meidän on parasta pysytellä syrjässä", kuiskasi Belding. "Dick menee
+antamaan selkään tuolle kaksijalkaiselle koiralle, ja kun pojat
+kiinnittävät pistoolin kupeelleen, muuttuu heidän luontonsa kokonaan."
+
+"En halua jäädä tänne", sanoi herra Gale rohkeasti. "Tahdon tulla
+mukaan katsomaan. Belding, tiedän sen nyt. Richard menee puhuttelemaan
+noita Chaseja, noita rosvoja, jotka ovat köyhdyttäneet teidät."
+
+"No niin, en rupea takaamaan, kykenevätkö Chaset ollenkaan
+vastustamaan", vastasi Belding kuivasti. "Mutta ehkä siellä on
+pistooleilla varustettuja meksikolaisia."
+
+Belding läksi tavoittamaan Dickiä ja herra Gale tallusteli jäljessä
+Thornen kanssa.
+
+"Mistä meidän on etsittävä noita Chaseja?" kysyi Dick Beldingiltä.
+
+"He ovat rakennuttaneet jonkinlaisen kasvihuoneiston tuonne ravintolan
+viereen. Tähän aikaan on Radford siellä varmasti, mutta vanhuksesta en
+voi sanoa mitään varmaa. Tuossa tien toisella puolella on kumminkin
+hänen konttorinsa."
+
+He sivuuttivat useita taloja, kääntyivät erään nurkkauksen ympäri
+valtakadulle ja pysähtyivät muutaman matalan tiilirakennuksen
+edustalle. Useita satuloituja hevosia oli kiinnitetty seinässä oleviin
+renkaihin, ja meksikolaisia vetelehti suuren oven edustalla.
+
+"Ben Chase näkyy istuvan tuolla nurkassa", sanoi Belding Dickille. "Kai
+näet tuon valkohapsisen pitkän miehen, jonka hatussa on nahkanauha? Hän
+on huomannut meidät jo ja näyttää aavistavan jotakin. Hänellä näyttää
+olevan miehiä mukanaan, mutta heidät me kyllä saamme taipumaan. Olemme
+tulleet hakemaan tuota nuorta pukkia, ja varmasti on hänkin täällä."
+
+He menivät sisään. Huone oli suuri eikä sieltä puuttunut muuta kuin
+tarjoilupöytä, jotta se olisi ollut todellinen kapakka. Sen keskellä
+oli pari huojuvaa biljardia. Chase oli nähtävästi rakennuttanut tämän
+talon yhtä paljon työmiehiensä kuin insinööriensä ja apulaistensa
+huviksi, koska joukossa oli sekä meksikolaisia että amerikkalaisia.
+Muutaman ikkunan ääressä olevan suuren pöydän ympärillä rähisi
+tupakoivia, korttiapelaavia ja juopottevia miehiä.
+
+"Näytä tuo Radford Chase minulle", sanoi Gale.
+
+"Tuolla, tuo suuri punakka mies. Hänen silmänsä ovat hieman
+pullistuneet. Katso, hän on pudottanut korttinsa eikä hänen naamansa
+enää punoita."
+
+Dick meni huoneen poikki.
+
+Belding tarttui herra Galea käsivarteen ja kuiskasi käheästi:
+"Seuratkaa nyt tarkasti kaikkea. Tästä tulee jotakin suurenmoista.
+Katsokaa Dickiä ja Laddya. Kun kuulette pistoolin pamahtavan,
+kyyristykää taakseni."
+
+Belding hymyili julmasti ja tyytyväisesti huomatessaan herra Galen
+kalpenevan.
+
+Dick pysähtyi pöydän viereen. Hänen raskas saappaansa vilahti ja pöytä
+halkesi rysähtäen lennättäen lasit, kortit ja lakit menemään. Kun ne
+putoilivat lattialle ja hämmästyneet pelaajat alkoivat siirtyä sivulle,
+karjaisi Gale: "Nimeni on Gale! Haluan tavata herra Radford Chasea!"
+
+Eräs pitkä, hartiakas mies nousi melko rohkeasti ja horjahdellen
+katsoen Galeen.
+
+"Olen Radford Chase", sanoi hän. Hänen äänensä ilmaisi kumminkin hänen
+rohkeutensa laadun.
+
+Siihen ei tuhlautunut monta minuuttia. Pöydät ja tuolit olivat hujan
+hajan kumollaan nurkissa, toinen biljardi oli siirtynyt paikoiltaan ja
+eräs lamppu oli mennyt sirpaleiksi ja öljy valui lattialle. Ladd
+nojautui ovenpieleen savuava pistooli kädessään. Muudan meksikolainen
+vaikeroi seinän vieressä heilutellen haavoittunutta kättään.
+Kaukaisimmassa nurkassa voivotteli eräs toinen toveriensa tukema
+haavoitettu meksikolainen. Nuo molemmat olivat yrittäneet ampua Galea
+ja Ladd oli merkinnyt heidät.
+
+Huoneen keskellä makasi Radford Chase liikkumatonna, revittynä ja
+verissään. Hän ei ollut kumminkaan vaikeasti loukkautunut, vaan
+ainoastaan avuton, kovasti selkäänsäsaanut raukka, joka tiesi tilansa
+ja tunsi, miten häneen katseltiin. Hän nyyhkytti, vaikeroi ja ulisi,
+mutta ei kukaan tullut auttamaan häntä jaloilleen.
+
+Ben Chase nojautui huoneen takaoveen ollen kerrankin vailla kaikkea
+vaikutusvaltaa, luottamusta ja rohkeutta. Gale asettui häntä
+vastapäätä, ja nyt olivat hänen kasvonsa aivan toisennäköiset kuin
+hänen tullessaan paikalle. Vaikka hiki tippuikin hänen otsastaan,
+olivat hänen kasvonsa kumminkin kalmankalpeat. Hänen silmänsä näyttivät
+leimuavan ja lepattavan kuin tummanpunaiset liekit. Hänen laiha
+leukansa työntyi eteenpäin ja vapisi kiukusta, kun hän pudisti suurta
+nyrkkiään Chasen nenän edessä.
+
+"Harmaat hiuksenne suojelevat teitä nyt, mutta älkää tulko milloinkaan
+enää tielleni. Ja sitten kun tuo poikanne virkoaa, sanokaa hänelle,
+että joka kerta, kun hänet tapaan, lisään hieman siihen, mitä hän äsken
+sai!"
+
+
+
+
+XIX.
+
+FORLORN RIVERIN SALAISUUS.
+
+
+Varhain aamulla käveli Gale yksinään hakien yksinäisyyttä voidakseen
+rauhassa miettiä tilannetta. Hänen oli hyvin vaikea eksyttää yaquia, ja
+juuri kun hän oli heittäytynyt ruohikkoon muutamassa eristetyssä
+suojaisessa kulmauksessa, ilmestyi sinne intiaanikin hiljaa kuin varjo
+ja yhtä salaperäisenä kuin ennenkin.
+
+"_Malo_", sanoi tämä kaikuvasti.
+
+"Kyllä, yaqui, asiat ovat huonosti, hyvin huonosti", vastasi Gale.
+
+Intiaanillekin oli kerrottu Beldingin ja paimenien kärsimistä
+vahingoista.
+
+"Tulkaa mukaani!" sanoi yaqui viitaten merkitsevästi Nimettömien
+vuorien sireeninvärisiin huippuihin päin.
+
+Hän näytti samanlaiselta kuin ennenkin, mutta kun Gale katsoi häneen
+tarkasti hetkisen, tunsi hän intiaanin omituisen voiman vaikutuksen.
+
+"Miksi haluaa veljeni minua kanssaan Nimettömille vuorille?" kysyi
+Gale.
+
+"_Lluvia d'oro_", vastasi yaqui tehden liikkeitä, joita Galen oli hyvin
+vaikea tulkita.
+
+"Kullannäyttäjä", käänsi Gale. Yaqui oli antanut Nellille tuollaisen
+nimen. Mitä hän mahtoikaan tarkoittaa käyttäessään sitä tässä
+yhteydessä? Tahtoiko hän liikkeillään kiinnittää hänen huomionsa tuosta
+harvinaisesta ja kauniista puusta putoaviin kellan värisiin kukkiin vai
+kultasateeseenko? Galen haluttomuus katosi äkkiä, kun hänen mieleensä
+juolahti muudan asia. Yaqui tarkoitti varmasti kultaa. Kultaa! Hän
+luuli voivansa korvata valkoisen veljensä menetetyn omaisuuden, veljen,
+joka oli pelastanut hänen henkensä Papago Wellin luona. Galea huumasi,
+kun hän katsoi tutkivasti intiaanin ihmeellisiin silmiin. Eikö yaqui
+milloinkaan oppinut käsittämään, että hänen velkansa oli jo aikoja
+sitten maksettu?
+
+"Tulkaa mukaani", toisti intiaani viitaten vuorille hänelle ominaisin
+merkitsevin liikkein.
+
+"Kyllä, yaqui."
+
+Gale riensi huoneeseensa, vaihtoi jalkoihinsa piikkikengät, täytti
+vesipullonsa ja palasi nopeasti aitaukseen. Yaqui odotti häntä.
+Intiaanilla oli vyyhdelle kääritty suopunki olallaan ja lyhyt tukeva
+keppi kädessään. Sanomatta sanaakaan läksi hän kävelemään kujalle päin
+ja kääntyi sitten joen suuntaan, vuorille. Heidän poistumistaan talosta
+ei huomannut kukaan.
+
+Mikä ennen oli ollut vain kapea mesquite-pensaitten reunustama polku,
+oli nyt leveä, kovaksi tallattu tie. Sen vieressä oli syvä ja leveä
+kasteluoja täynnä mutaista vettä. Gale oli kyllä ollut utelias
+näkemään, mitä Chaset olivat saaneet aikaan, mutta hänen tuntemansa
+katkeruus, jota hän ei ollut voinut tukahduttaa, oli estänyt häntä
+lähtemästä katsomaan. Hän ei hämmästynyt ollenkaan huomatessaan, että
+insinöörit, jotka olivat rakentaneet ojat ja padon, olivat noudattaneet
+joka suhteessa hänen suunnitelmiaan. Padotusta solasta oli tullut
+suurenmoinen säiliö eikä Gale voinut katsella tuota pitkää, kapeaa
+järveä tuntematta iloa. Tuo meksikolaisten pelkäämä _ano seco_ voi
+kyllä tulla jälleen ja tuleekin, mutta ei milloinkaan Forlorn Riverin
+asukkaille. Tuo kiviseinäinen ja -pohjainen säiliö ei vuotaisi
+milloinkaan, ja nytkin oli siinä jo niin paljon vettä, että sillä
+parina vuonna voitiin kastella koko Altar Valley sateista huolimatta.
+
+Yaqui käveli nopeasti järven rantaa sen ylimmäiseen päähän, missä virta
+syöksyi säiliöön tukkimattomasta solasta. Gale ei ollut milloinkaan
+kiivennyt tämän etemmäksi näille rosoisille alemmille kukkuloille, ja
+Belding oli sanonut hänelle, ettei kukaan valkoinen mies ollut
+milloinkaan kiivennyt Nimettömille vuorille lännestä päin.
+
+Mutta valkoinen mies ei ollutkaan mikään intiaani. Edellinen voi kyllä
+valloittaa laitumet, laaksot ja vuoret, ja ehkä erämaankin, mutta hänen
+teoissaan ei ole milloinkaan mitään salaperäistä. Mutta tuskin oli Gale
+katsahtanutkaan tuohon korkeaan, harmaaseen ja uhkaavaan kiviseinään,
+ennenkuin hänen mielenkiintonsa omituiseen intiaaniin jälleen heräsi.
+Se muistutti häntä heidän välillään olevasta siteestä, joka oli melkein
+yhtä luja kuin veriheimolaisuus. Sitten oli hän hyvin innokas ja
+utelias näkemään, miten intiaani aikoi voittaa nuo näöltään
+luoksepääsemättömät kivipenkereet.
+
+Yaqui poistui solasta kiiveten erään rapautuneen rinteen laelle ja
+läksi sitten sitä pitkin kulkemaan noiden korkeiden jyrkänteitten
+suuntaan. Hän katseli sinne näyttäen valitsevan sopivaa
+kiipeämispaikkaa, kunnes hän löysi sellaisen. Se oli kumminkin
+vuorenseinämässä viimeinen, joka Galen mielestä soveltui sellaiseen
+tarkoitukseen. Seinämä kohosi hänen edessään, nojautui ulospäin,
+pimitti valon ja piilotti mahtavan vuoriston kokonaan näkyvistä.
+Lukemattomat halkeamat, urat ja syvennykset lisäsivät vielä tuon
+pullistuvan, mustan kallioseinän rosoisuutta.
+
+Yaqui sitoi suopungin toisen pään tuohon paksuun, tukevaan ja lyhyeen
+keppiin, selvitteli nuoran mutkat huolellisesti, pyöritti sitten keppiä
+pyörittämistään ja heitti sen melkein ensimmäisen noin kolmenkymmenen
+jalan korkeudella olevan penkereen yli, mutta keppi luiskahti irti.
+Yaqui koetti uudestaan ja nyt tarttui se muutamaan halkeamaan. Intiaani
+veti kovasti, mutta keppi ei irtautunut. Sitten tarttui hän suopunkiin
+ja kiipesi jyrkkää seinää ylös suopunkia pitkin, muutellen vuorotellen
+käsiään. Saavuttuaan penkereelle viittasi hän Galea seuraamaan, ja
+Galesta tuntui tällainen kiipeäminen sekä nopealta että helpolta.
+Intiaani veti suopungin luokseen ja heitti kepin toiseen halkeamaan.
+Hän kiipesi sitten toiselle penkereelle ja Gale seurasi häntä. Kolmas
+ponnistus vei heidät eräälle rosoisemmalle, noin sata jalkaa rinnettä
+korkeammalla olevalle penkereelle. Yaqui suuntasi kulkunsa vasemmalle
+kääntyen erääseen pimeään kuiluun. Gale pysytteli aivan hänen
+kintereillään. He saapuivat kumminkin pian valoisampaan paikkaan, mutta
+niin ahtaaseen, että näköala oli hyvin rajoitettu. Suuria haljenneita
+kallionlohkareita oli joka suunnalla.
+
+Täällä alkoi kiipeileminen muuttua vaivalloiseksi. Kun oli kysymyksessä
+vuorilta laskeutuminen, voi Gale jättää intiaanin jälkeensä, mutta näin
+huipuille kiivetessä sai hän ponnistaa kaiken tarmonsa pysyäkseen
+intiaanin kintereillä. Tässä eivät tulleet kysymykseen voimat eikä
+nopeus, joita Galella oli ehkä enemmän kuin useammalla muulla miehellä,
+vaan keuhkojen kestävyys, ja yaqui oli viettänyt elämänsä kiipeilemällä
+erämaan huipuille. Kiipeäminen oli sitäpaitsi äärettömän hidasta,
+vaikeaa ja vaarallista. Gale oli monta kertaa matkan kestäessä
+kuulevinaan putoavan veden kumeaa kohinaa. Ääni tuntui kuuluvan joskus
+hänen ala- ja joskus yläpuoleltaan, joskus taasen oikealta ja joskus
+vasemmalta. Kun hän luuli voivansa varmasti määrätä suunnan, mistä se
+kuului, lakkasi se äkkiä kohisemasta, kunnes hän oli päässyt jonkun
+matkaa. Vähitellen unhotti hän sen kokonaan kiipeämisen aiheuttamien
+vaikeuksien vuoksi. Hänen polvistaan ja käsistään läksi nahka, hiki
+vuoti hänestä virtanaan ja hänen päätään huimasi. Hänen sydämensä
+jyskytti niin että se vaivasi, ja joskus pimenivät hänen silmänsä. Kun
+hän vihdoin saapui tämän korkean vuoren laelle, jossa yaqui odotti
+häntä, tapahtui se juuri ajoissa.
+
+Hän heittäytyi selälleen lepäämään hetkeksi välittämättä muusta kuin
+sinisestä taivaasta. Sitten hän nousi istualleen ja hämmästyi
+huomatessaan, ettei hän tuon pitkän kiipeämisen jälkeen ollut sen
+korkeammalla kuin vain noin tuhat jalkaa laakson yläpuolella.
+Päättäen hänen ponnistustensa kovuudesta olisi hän vaikka vannonut
+kiivenneensä ainakin penikulman. Kylä lepäsi tuolla alhaalla uusine
+tiilirakennuksineen, telttoineen ja majoineen, jotka muodostivat jyrkän
+vastakohdan vanhoille taloille. Hän näki viheriät apilapellot ja
+Beldingin valkoiset hevoset, jotka näyttivät melko pieniltä ja
+liikkumattomilta. Häntä huvitti kuvitelmansa, että hän voi erottaa
+Blanco solin muista. Sitten kiintyi hänen katseensa jokeen.
+
+Nyt hän vihdoinkin käsitti, miksi sitä sanottiin Forlorn Riveriksi.
+Nytkin, tähän vuoden aikaan, kun se oli täynnä vettä, oli se hyvin
+hylätyn näköinen. Se oli tuomittu häviämään tuonne erämaahan, tuomittu
+sellaiseen kohtaloon, ettei se milloinkaan saanut sekoittaa vettänsä
+meren aaltoihin. Se virtasi laakson pohjassa muuttuen leveämmäksi ja
+matalammaksi ja väriltäänkin yhä harmaammaksi, kunnes se lopulta katosi
+surullisella matkallaan Sonoytaa kohti. Tuo autio, kimalteleva ja
+auringon polttama erämaa tiesi sen olemassaolon ainoastaan näin tulvan
+aikana ja lipoi nytkin jo kuivunein kielin ja kyllästymättömin mielin
+sen hyödyttömästi virtaavaa vettä haihduttaakseen sen ilmaan.
+
+Yaqui laski kätensä Galen polvelle. Käsi oli kuparinvärinen, arpinen,
+voimakas ja aina kaunopuhelias tarkoituksissaan. Intiaani kuunteli.
+Hänen kumarruksissa oleva päänsä, laajentuneet silmänsä, jäykkä
+asentonsa ja tuo kovasti puristava käsi muistuttivat elävästi Galea
+noista kauheista, pitkistä, laavan keskellä vietetyistä öistä.
+
+"Mitä kuuntelet, yaqui?" kysyi Gale. Hän naurahti omalle
+mielentilalleen, mutta hänen äänensä ei rikkonut hiljaisuutta eikä
+lumousta. Hän ei halunnut kumminkaan puhua enää, vaan taipui
+vastustelematta yaquin kummalliseen vaikutusvaltaan. Hän koetti
+kuunnella, mutta ei erottanut muuta kuin kotkan huudon. Usein hän
+arvaili, kuuliko intiaani jotakin äänetöntäkin, sillä yaquia ei voinut
+kukaan ymmärtää.
+
+Mitä intiaani oli kuunnellut tahi halunnut kuulla, ei Gale saanut
+selville, vaikka yaqui näyttikin pian tyytyväiseltä. Murahtaen jotakin,
+joka ei luultavasti merkinnyt mitään, nousi hän seisoalleen poiketen
+syrjään harjulta. Gale seurasi häntä nopeasti, sillä hän oli jo
+levännyt kyllikseen ja halusi innokkaasti jatkaa matkaa. Hän huomasi,
+että heidän kiipeämänsä jyrkänne oli vain uhkaavan, mustan, ylempänä
+olevan ylätasangon ensimmäinen porrasaskelma.
+
+Äkkiä kuuli hän putoavan veden kumeata kohinaa. Se tuntui nyt
+vapautuneen ontoista värisemisistä. Yaqui kiipesi muutamalle harjulle
+ja pysähtyi. Seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi Gale erään
+pohjattoman kuilun reunalla, johon vesi syöksyi vaahdoten. Hänen
+hämmästynyt katseensa kulki tuota nopeaa ja kapeaa virtaa pitkin
+takaisin päin kiintyen lopulta erääseen mustaan, pyöreään ja kiehuvaan
+lammikkoon. Lähde oli suuri ja poreileva, ylempänä olevalta autiolta
+ylätasangolta tulevan maanalaisen joen muodostama aukko.
+
+Yaqui oli vienyt Galen Forlorn Riverin lähteille.
+
+Galen monenlaiset ajatukset eivät olleet nopeammat kuin hänen
+tuntemansa lumouksen väreet. Hän aikoi paaluttaa palstan täältä ja oli
+varma, ettei häntä siitä milloinkaan voitaisi häätää. Penkereihin
+kaivetut ojat ja jyrkkiin seiniin poratut aukot kuljettaisivat vettä
+laaksoon. Ben Chase oli rakennuttanut suuren säiliön, josta ei olisi
+mitään hyötyä, jos Gale vain haluaisi muuttaa Forlorn Riverin
+luonnollisen suunnan. Tuon salaperäisen erämaan joen alkulähde kuului
+nyt hänelle.
+
+Yaquin kummallinen käyttäytyminen tukahdutti kumminkin hänen
+innostuksensa ja tyynnytti hänen kiihtyvät tunteensa. Intiaani näytti
+ihmettelevän, epäröivän ja muuttuvan vastahakoiseksi. Hänen omituiset
+silmänsä tarkastelivat tuota kiehuvaa lähdettä niinkuin ne eivät olisi
+uskoneet näkemäänsä todeksi. Gale ymmärsi heti, ettei yaqui ennen
+milloinkaan ollut nähnytkään Forlorn Riverin lähteitä. Jos hän
+jolloinkin oli kiivennyt tälle ylätasangolle, oli hän nähtävästi käynyt
+jossakin sen toisessa kohdassa, sillä tuo lähde oli selvästi hänelle
+outo. Hän tarkasteli huippuja, vuoren alempia jyrkänteitä ja
+läheisyydessä olevia maamerkkejä virkistääkseen muistiaan, mutta hän
+näytti epäröivältä eikä ollut varma, oliko hän oikeassa paikassa.
+
+Sitten hän meni tuon tummaa, kiehuvaa vettä täynnä olevan lammikon sivu
+ja alkoi kiivetä erästä, muutamalle esiinpistävälle kalliolle johtavaa
+matalaa rinnettä, mutta silloin pysähdytti taas toinen oudostuttava
+ilmiö intiaanin. Hänen edessään oli rapautunut ja hajonnut kiviraunio,
+mutta kumminkin vielä senmuotoinen, että se voitiin todeta ihmisten
+rakentamaksi. Yaqui kiersi sitä kiertämistään, ja hänen uteliaisuutensa
+todisti hänen vieläkin epäröivän. Tuntui aivan siltä kuin hän olisi
+löytänyt jotakin hämmästyttävää. Galekin ihmetteli tuon kiviraunion
+tarkoitusta. Oliko tässä joskus maailmassa ollut jonkun kullanetsijän
+paaluttama palsta?
+
+"Huh!" murahti intiaani, ja vaikka tämä hänen huudahduksensa ei
+ilmaissutkaan tyydytystä, lopetti se varmasti hänen epäröimisensä. Hän
+viittasi keltaisen kivikielekkeen alla olevaan kallioseinään. Siinä oli
+himmeitä ihmisten tekemiä käden kuvia, jotka oli piirretty sormet
+hajalleen. Gale oli usein nähnyt tuollaisia piirustuksia erämaan
+kuilujen seinissä. Nähtävästi huomasi yaqui niistä, että hän oli
+saapunut etsimälleen paikalle.
+
+Nyt muuttuivat intiaanin liikkeet nopeiksi, mikä kiinnitti senkinvuoksi
+huomiota, että yaqui kiiruhti harvoin. Gale seurasi jännitettynä hänen
+hommiaan. Intiaani haki jotakin kielekkeen alla olevasta hiekasta, ja
+kun hän oli löytänyt kahmalollisen pieniä, mustia kiviä, ojensi hän ne
+Galelle. Niiden paino hämmästytti Galea niin, että hän rupesi
+vapisemaan. Nyt otti intiaani rapautuneen kallionkielekkeen käteensä ja
+heitti sen vuorenseinään. Se halkesi. Hän tarttui palasiin ja näytti
+kirkkaita pintoja Galelle. Niissä oli keltaisia juovia, himmeitä
+pisteitä ja vihertäviä viivoja. Se oli kultaa.
+
+Galen jalat rupesivat äkkiä vapisemaan niin että hänen oli pakko
+istuutua. Hän koetti koota kaikki nuo kivipalaset syliinsä. Kun hän
+kaivoi veitsellään mustia lohkareita, tuntuivat hänen sormensa hyvin
+kömpelöiltä. Hän löysi kultaa. Sitten hän tuijotti rinteelle ja
+laaksoon, jossa joki kiemurteli kadotakseen lopulta erämaahan. Mutta
+hän ei nähnyt mitään, sillä tämä todellisuus oli niin suloinen,
+ihmeellinen ja siunaava kuin toteutunut uni. Yaqui oli opastanut hänet
+kultapenkereelle. Gale oli tutkinut kivennäisiä sen verran, että hän
+näki heti tämän suonen suuren kultapitoisuuden. Ilo, jota hän tunsi,
+mykistytti hänet kokonaan. Hänen ajatuksensa kohdistuivat tuohon jaloon
+ja omituiseen intiaaniin, joka ei milloinkaan luullut voivansa maksaa
+velkaansa. Gale muisteli Beldingin nykyistä varattomuutta, Nelliä, joka
+oli itkenyt lähteen tuhoutumista, Laddya, joka ei voinut enää
+milloinkaan ratsastaa, Jim Lashia, joka oli vannonut pysyvänsä aina
+ystävänsä luona, Thornea ja Mercedestä, kaikkia noita ihmisiä, jotka
+olivat olleet hyviä hänelle, mutta jotka nyt olivat köyhiä. Nyt he
+kaikki tulisivat kumminkin rikkaiksi, sillä heistä tulisi hänen
+liiketovereitaan. Hän oli löytänyt Forlorn Riverin lähteet ja nyt oli
+hänellä vettä tarpeeksi. Yaqui oli rikastuttanut hänet kullalla. Gale
+halusi syöksyä rinnettä alas laaksoon kertomaan tätä ihmeellistä
+uutista.
+
+Äkkiä hänen silmänsä selkenivät ja hän näki tuon kiviraunion. Hänen
+verensä tuntui ensin jäätyvän, mutta rupesi sitten polttamaan hänen
+suoniaan. Tuo merkkihän oli jonkun kullanetsijän kyhäämä. Mutta se oli
+vanha, hyvin vanha. Penkereellä ei oltu ikinä työskennelty. Rinne oli
+aivan tuntematon. Muuta merkkiä ei ollut, mutta tuostakin voitiin
+huomata, että joku kullanetsijä oli joskus maailmassa ollut täällä.
+Mutta mihin oli hän joutunut? Gale arvaili sitä kasvavin toivein,
+tyyntyen, mutta kumminkin levottomasti.
+
+Yaquilta pääsi tuo matala, omituinen, harvinainen ja tahdoton
+huudahdus, joka jollakin tavoin aina merkitsi kuolemaa. Galea
+värisytti.
+
+Intiaani tutki kielekkeen alla olevaa hiekkaa ja tomua. Hän heitti
+syrjään jonkun esineen, joka kilahti kiveä vasten. Se oli vyön solki.
+Sitten löysi hän vanhan, rypistyneen ja lahonneen saappaan ja muutamia
+muitakin esineitä ja lopetti kaivamisensa.
+
+Tässä oli noiden kullanetsijäin hauta! Gale oli nähnyt sellaisia
+useamman kuin yhden. Ladd oli kertonut hänelle monta tarinaa
+tuollaisista surullisista löydöistä. Kohtalo on joskus hyvin julma ja
+kova.
+
+Sitten kurottautui teräväsilmäinen intiaani saadakseen eräältä pieneltä
+kielekkeeltä muutaman pienen esineen. Hän ei ollut lainkaan utelias,
+vaan antoi sen heti Galelle.
+
+Kuinka omituiselta Galesta tuntuikaan, kun hän piti kädessään tuota
+pitkulaista laatikkoa! Tuntuiko tässä ainoastaan yaquin vaikutus vai
+oliko tämän haudan vieressä joku muu nimetön ja näkymätön olento läsnä?
+Gale ei voinut sanoa sitä varmasti, mutta hän tunsi entisen erämaan
+tunnelman palaavan. Hän tunsi jotakin olevan tulossa. Mikään sattuma,
+mikään onni, mikään velvollisuuttaan täyttävä intiaani ei riittänyt
+täydellisesti selittämään tätä tapahtumaa. Gale tiesi pitävänsä
+kädessään jotakin kalliimpaa kuin kulta.
+
+Laatikko oli tinattu ja senvuoksi melkein ruostumaton. Gale koetti
+avata kiinnitarttunutta kantta. Hänen sieraimiinsa tunkeutui
+jonkinlaista ummehtunutta tuoksua. Laatikossa oli pieni käärö, joka oli
+kiedottu lahonneeseen öljyvaatekappaleeseen. Hän otti sen käteensä ja
+kun hän irroitti vaatteen sen ympäriltä, jäi hänen kouraansa taitettu
+paperi.
+
+Aika oli jo ruvennut sitä kellastuttamaan, mutta hän erotti siinä
+kumminkin jonkunlaista himmeätä kirjoitusta. Töherrystä oli vaikea
+lukea, sillä se oli kirjoitettu verellä. Hän ojensi sen lähemmäksi
+valoa ja sai hitaasti selville sen sisällyksen.
+
+"_Me Robert Burton ja Jonas Warren annamme toisen puolen tästä
+kultakaivoksesta sen löytäjälle ja toisen puolen Nell Burtonille,
+tyttärelleni ja tyttärentyttärelleni_."
+
+Gale käsitteli lempeästi paperia suurin silmin, sykkivin sydämin ja
+kuvaamattomin ilon tuntein, kunnes hän sai sen auki.
+
+Se oli parikymmentä vuotta vanha papintodistus, joka vahvisti Robert
+Burtonin ja Nellie Warrenin avioliiton.
+
+
+
+
+XX.
+
+ERÄMAAN KULTAA,
+
+
+Forlorn Riverissä valkeni muudan kesäpäivä, kaunis, tyyni, kuuma ja
+kultainen päivä valkoisine, liikkumattomine ja suurine Nimettömien
+vuorten yläpuolella leijailevine pilvineen ja kirkkaine, purppuraisine,
+erämaan taivaanrannalle ulottuvine ilmakerroksineen.
+
+Rouva Belding palasi sinä päivänä kotiin löytääkseen tyttärensä
+onnellisena ja menneisyyden haudattuna ikuisiksi ajoiksi pariin
+yksinäiseen hautaan. Hänen silmistään katosivat ahdistavat varjot. Gale
+luuli, ettei hän milloinkaan voi unhottaa hänen syleilynsä suloa,
+ihmeellisyyttä ja kiihkoa, kun hän sanoi häntä pojakseen ja siunasi
+hänet.
+
+Pieni ryppyinen pappi, joka vihki Galen ja Nellin, suoriutui
+juhlallisuudesta samoin kuin hän luki rukouksiaan, mielenkiinnotta ja
+ymmärryksettä, ja meni matkoihinsa viemättä kumminkaan onnellisuutta
+mukanaan.
+
+"Varmasti olin sairas mies", sanoi Ladd, "ja melkein kuoleman kielissä,
+mutta nyt luullakseni paranen. Ehkä voin vielä ratsastaakin jonakin
+päivänä. Nell, sinun on pidettävä siitä huolta. Suutelen sinua ja
+toivon osaksesi kaiken ilon, mitä on maailmassa. Ja, Dick, kuten yaqui
+sanoo, hän on varmasti 'Kullannäyttäjä'."
+
+Hän puhui Galen rakkaudesta -- puhui siitä sellaisen paimenen syvin ja
+toivovin tuntein, joka on aina ikävöinyt rakkautta saamatta sellaista
+kumminkaan milloinkaan osakseen. Belding, joka nyt taasen oli
+käytännöllinen ja innokkaampi kuin milloinkaan ennen suunnitellessaan
+uusia kaivoksia ja puhuessaan verioikeuksista, ylisti Galen suurta
+onnea ja sanoi hänen löytämäänsä kultaa -- erämaan kullaksi.
+
+"Ah niin, 'erämaan kultaa' se onkin!" huudahti Dickin isä lämpimästi
+ylpein katsein. Ehkä hän oli iloinen sentähden että Dick oli löytänyt
+tuon rikkaan suonen, mutta varmasti oli hän onnellinen sentähden että
+Dick oli saanut rakastamansa tytön omakseen. Dickistä tuntui kumminkin
+siltä kuin isä olisi tarkoittanut jotakin kokonaan muuta kuin rakkautta
+ja onnea vihjatessaan erämaan kullasta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta ei tämäkään kaunis ja onnellinen päivä ollut kumminkaan sen
+täydellisempi kuin elämä ja rakkauskaan.
+
+Yaqui tuli sanomaan Dickille jäähyväiset. Dick hämmästyi, tuli
+pahoilleen ja unhotti hetken huumauksessa intiaanin luonteen. Mutta
+yaquia ei voitu taivuttaa muuttamaan päätöstään.
+
+Belding koetti tukkia hänelle lahjoja niin paljon kuin suinkin, mutta
+intiaani otti vain laukullisen ruokaa, huopapeitteen, pyssyn, veitsen,
+vesiastian eikä mitään muuta. Koko talonväki seurasi häntä aitauksille
+ja kentille, joissa olevista hevosista Belding pyysi häntä valitsemaan
+haluamansa, vaikka se olisikin ollut tuo jumaloitu Blanco diablo. Galen
+sydän nousi kurkkuun pelosta, että intiaani valitsee Blanco solin, ja
+hän vihasi itseään itsekkäisyytensä vuoksi, jota hän ei voinut auttaa.
+Hän olisi kumminkin ollut valmis luopumaan Solista sanomatta sanaakaan.
+
+Yaqui vihelsi hevoset luokseen viimeisen kerran. Pitikö hän niistä?
+Sitä olisi ollut vaikea sanoa. Hän ei katsahtanutkaan tuliseen ja
+ylpeään Diabloon eikä Blanco soliin, vaikka tämä kohottikin jalon
+päänsä ja hirnui kimakasti tavalliseen tapaansa. Intiaani ei valinnut
+ainoatakaan Beldingin valkoisista, vaan otti laumasta erään laihan ja
+voimakkaan ponyn, heitti huopapeitteensä sen selkään ja kiinnitti
+tavaransa.
+
+Sitten hän kääntyi ystäviensä puoleen pysyen yhä tuona samana
+tunteettomana, tutkimattomana ja vaiteliaana intiaanina, jollainen hän
+aina oli ollut. Tämä eroaminen ei merkinnyt hänelle mitään. Hän oli
+viipynyt maksaakseen velkansa ja nyt oli hän lähdössä kotiinsa.
+
+Hän puristi miesten käsiä, katsahti nopeasti Nelliin ja kiinnitti
+vihdoin omituiset silmänsä Mercedeksen kauniisiin ja liikutettuihin
+kasvoihin. Tuo hetki syöpyi varmasti unhottumattomasti espanjalaisen
+tytön mieleen. Hänen oli kiittäminen intiaania elämästään,
+rakkaudestaan ja onnestaan. Mercedes ojensi hänelle ilmehikkäät hennot
+kätensä, mutta yaqui ei koskenut niihin. Kääntyen pois hyppäsi hän
+ponynsa selkään ja läksi ratsastamaan virralle päin.
+
+"Hän on menossa kotiinsa", sanoi Belding.
+
+"Niin, _kotiin_!" kuiskasi Ladd, ja Dick tiesi paimenen ajatusten
+viipyvän menneissä unhoittumattomissa ajoissa. Kotiin kaktuksien ja
+laavan yli juhlallisten, yksitoikkoisten päivien ja hiljaisten,
+yksitoikkoisten öiden vaihdellessa, kotiin tuonne autioon ja
+punautuiseen erämaahan.
+
+"Thorne, Mercedes ja Nell, kiivetkäämme tuonne kukkulalle katsomaan,
+kunnes hän katoo näkyvistämme", sanoi Dick.
+
+He kiipesivät sinne toisten palatessa kotiin. Kun he saapuivat kukkulan
+laelle, oli yaqui jo joen toisella rannalla.
+
+"Kai hän kääntyy vielä katsomaan ja viittaamaan hyvästiksi", sanoi
+Nell.
+
+"Kultaseni, hän on intiaani", vastasi Gale.
+
+Ollessaan kukkulalla näkivät he yaquin ratsastavan mesquite-pensaikon
+läpi joen törmälle ja sitten kaktuksien sekaan. Hänen hevosensa
+kuvastui selvästi tuota viheriää ja valkoista taustaa vasten ja hän
+itsekin oli pitkän aikaa selvästi näkyvissä. Punainen aurinko paistoi
+kullanväriseltä taivaalta. Vihdoin ratsasti yaqui eräälle harjanteelle
+ja näkyi selvästi erämaan taivaan kullanväristä taustaa vasten
+muodostaen villin, yksinäisen ja kauniin kuvan. Sitten hän katosi.
+
+Gale tunsi äkkiä suureksi hämmästyksekseen olevansa iloinen. Yaqui oli
+palannut omille mailleen -- suurille lakeuksille, autiuteen ja
+yksinäisyyteen -- teille, joita hän lapsuudessaan oli kulkenut ja
+joilla nyt hänen kansansa haamut ja hänen jumalansa liikkuivat. Gale
+totesi, että hän yaquissa oli oppinut tuntemaan erämaan luonteen, ja
+tunsi, että tuo luonne oli vaatinut hänestäkin omakseen kaiken villin
+ja alkuperäisen.
+
+Kyyneleet kimaltelivat Mercedeksen kauniissa, tummissa silmissä, mutta
+Thorne suuteli ne pois -- suuteli hehkun niihin takaisin ja punan
+poskille.
+
+Tämä teko palautti Galenkin entisen mielentilan, nykyisyyden huumaavan
+ilon, ja hän katsoi Nellin suloisiin kasvoihin. Erämaa levisi tuolla,
+tuo ihmeellinen, kehittävä, jalostava, kaunis ja kauhistuttava erämaa,
+joka ei kumminkaan ollut hänelle sama kuin intiaanille. Nellin
+värisevän palaavan hymyn valossa haihtui sen omituinen, syvä ja
+puristava varjo kokonaan ja menetti otteensa ikuisiksi ajoiksi. Dick
+kumartui niin lähelle vaimoaan kuin suinkin kuiskaten:
+
+"Lluvia d'oro -- Kullannäyttäjä."
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Erämaan kultaa, by Zane Grey
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58401 ***
diff --git a/58401-8.txt b/58401-8.txt
deleted file mode 100644
index aff5513..0000000
--- a/58401-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,13478 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Erämaan kultaa, by Zane Grey
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Erämaan kultaa
-
-Author: Zane Grey
-
-Translator: Väinö Nyman
-
-Release Date: December 2, 2018 [EBook #58401]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ERÄMAAN KULTAA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-ERÄMAAN KULTAA
-
-Kirj.
-
-Zane Grey
-
-
-Englannin kielestä ("Desert Gold") suomensi
-
-Väinö Nyman
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1921.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-        Esipuhe.
-     I. Vanhat ystävät.
-    II. Mercedes Castañeda.
-   III. Pako erämaahan.
-    IV. Forlorn River.
-     V. Erämaan ruusu.
-    VI. Yaqui.
-   VII. Valkoisia hevosia.
-  VIII. Blanco Sol juoksee.
-    IX. Keskeytetty lepohetki.
-     X. Rojas.
-    XI. Laavan ja kaktustasankojen poikki.
-   XII. Helvetinkuilu.
-  XIII. Forlorn Riverissä tapahtuneita muutoksia.
-   XIV. Kadonnut poika.
-    XV. Erämaahan vangitut.
-   XVI. Vuoristolampaita.
-  XVII. Merkityksellinen hevosen hirnunta.
- XVIII. Todellisuus unien asemesta.
-   XIX. Forlorn Riverin salaisuus.
-    XX. Erämaan kultaa.
-
-
-
-
-ESIPUHE.
-
-
-Kasvot kummittelivat Cameronin silmissä -- erään naisen kasvot. Ne
-näkyivät hänelle sammuvan kenttätulen valkeassa sydämessä, ne
-kurkistelivat häntä varjoista, jotka liehuivat välkkyvän valon
-yläpuolella, ne seurasivat aavemaisesti hämärässä hänen ympärillään.
-
-Tänä hetkenä, kun aurinko oli jo laskeutunut mailleen ja kuolon
-hiljaisuus vallitsi luonnossa, muistui Cameronin mieleen eräs
-tapahtuma, josta jo oli kulunut pitkä aika. Se oli sattunut hänelle
-eräässä kodissa Peoriassa; siellä oli hän loukannut erästä naishenkilöä
-ja menettänyt hänet, sillä hän oli rakastanut tätä liian myöhään.
-Cameron oli kullanetsijä, yksinäisyyttä tavoitteleva ja synkkiä
-kallioisia erämaita rakastava henkilö senvuoksi, että hän halusi
-oleskella yksinään muistellakseen entistä elämäänsä.
-
-Ääni häiritsi Cameronin mietteitä. Hän kohautti päätään kuunnellakseen.
-Vieno tuuli lietsoi sammumaisillaan olevaa hiillosta, puhalsi kipinöitä
-ja valkoista tuhkaa sekä ohutta savua ympäröivään pimeyteen. Hänen
-aasinsa ei näyttänyt kumminkaan pelkäävän. Äkkiä rikkoi hiljaisuuden
-murmelin karjunta. Se oli omituista, villiä murinaa, ei mitään
-tavallista haukuntaa, vaan kovaäänistä suden ulvontaa, jossa oli kuin
-kaipaavaa valitusta. Kun se taukosi, valtasi Cameronin kauhea
-yksinäisyyden tunnelma. Ääni tuntui kaikuvan edelleen hänen mielessään.
-Hän ja tämä kuljeskeleva susi olivatkin veljeksiä.
-
-Terävä-ääninen metallin kilinä kiviä vasten ja kavioiden pehmeä narina
-hiekassa aiheuttivat, että Cameron tarttui pyssyynsä ja läksi
-liikkeelle sammuvan kenttätulen äärestä. Hän oli jossakin asumattomalla
-rajaseudulla Sonoran ja Arizonan välillä, ja kullanetsijä, joka kesti
-tämän seudun kuumuuden ja hedelmättömyyden, joutui usein monenlaisiin
-vaaroihin.
-
-Pari olentoa, jotka olivat ympäröivää pimeyttäkin tummemmat, lähestyi,
-muutti muotoaan ja päästyään nuotion valopiiriin osoittautuikin erääksi
-valkoiseksi mieheksi raskaasti kuormitettuine aaseineen.
-
-"Hyvää iltaa!" huudahti tulija pysähtyessään katsoen Cameroniin. "Näin
-tulenne. Saanko leiriytyä tänne?"
-
-Cameron tuli esille varjosta tervehtien vierastaan, jota hän luuli
-samanlaiseksi kullanetsijäksi kuin hän itsekin oli.
-
-Hän oli pahoillaan, että hänen yksinäinen yövalvomisensa kenttätulen
-ääressä häiriytyi, mutta siitä huolimatta hän piti arvossa erämaan
-lakia.
-
-Vieras kiitti häntä ja irroitti senjälkeen kantamuksen aasin selästä.
-Sitten avasi hän matkalaukkunsa ja alkoi valmistella itselleen ateriaa.
-Hänen liikkeensä olivat hitaat, mutta kumminkin hyvin täsmälliset.
-
-Cameron katseli häntä vielä hieman vihaisesti, vaikkakin samalla myös
-uteliain ja kasvavin mielenkiinnoin. Nuotio alkoi palaa kirkkaasti ja
-sen valossa Cameron huomasi, ettei hänen vieraansa harmaasta tukasta
-huolimatta näyttänyt vanhalta, ja vaikka hänen hartiansa tosin
-olivatkin jo kumarassa, näytti hän vielä hyvin voimakkaalta.
-
-"Oletteko löytänyt kultaa?" kysyi Cameron häneltä ensimmäiseksi
-kysymyksekseen.
-
-Vieras katsahti häneen nopeasti kuin säikähtäen ihmisäänen kaikua. Hän
-vastasi Cameronin kysymykseen ja niin syntyi heidän välillään lyhyt
-keskustelu. Mutta vieras tahtoi silminnähtävästi välttää joutumasta
-pitempiin puheluihin. Cameron kyllä ymmärsi sen. Hän nauroi
-pilkallisesti ja tuijotti terävästi vieraansa ryppyisiin kasvoihin.
-Tässäpä oli totta totisesti toinen omituinen erämaan kävijä, jota
-kannusti jokin muukin voima kuin kullan himo! Cameronista tuntui, että
-hänen ja tämän miehen välillä oli jotakin "hienoa sukulaisuutta",
-jotakin epämääräistä ja selittämätöntä, joka kenties johtui tunteesta,
-että vieras oli samanlainen yksinäinen vaeltaja kuin hänkin, tahi
-aiheutuiko se jostakin syvemmästä käsittämättömästä sukulaisuudesta,
-jonka alku oli menneisyydessä? Cameronin rinnassa alkoivat myllertää
-kauan sitten unhottuneet tunteet, jotka olivat olleet jo niin kauan
-poissa mielestä, ettei hän tahtonut niitä muistaakaan. Mutta ne
-kiusasivat häntä kumminkin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun hän heräsi, huomasi hän suureksi hämmästyksekseen, että hänen
-seuralaisensa oli jo lähtenyt. Jäljet hiekassa osoittivat pohjoista
-kohti. Sillä suunnalla ei ollut ollenkaan vettä. Cameron kohautti
-olkapäitään, se ei ollut hänen asiansa, hänellä oli omat tehtävänsä. Ja
-samassa hän unhotti omituisen vieraansa.
-
-Cameron alkoi päivähommansa kiitollisena yksinäisyydestä, jota ei nyt
-mikään häirinnyt, sillä ympäröivässä kuilujen kyntämässä ja kaktuksia
-kasvavassa seudussa ei näkynyt mitään elämää. Hän kulki lounaaseen päin
-milloinkaan poikkeamatta kauaksi kuivasta virranuomasta, ja
-välinpitämättömästi erikoisetta innostuksetta hän haeskeli kullan
-merkkejä.
-
-Työ oli hyvin vaivalloista, mutta lepohetket, joita hän soi itselleen
-silloin tällöin, eivät johtuneet väsymyksestä. Hän pysähtyi
-katselemaan, kuuntelemaan ja tunnustelemaan. Tämän laajan hiljaisen
-maailman merkitys hänelle oli aina ollut jonkunlainen salaperäisyys,
-jonka hän vain tunsi sen kaikessa mahtavassa voimassaan, mutta ei
-milloinkaan ymmärtänyt.
-
-Kun hän sinä päivänä ennen hämärää kaivoi kosteaa valkeareunaista
-liejua, saadakseen vettä, hän äkkiä kuuli kovaa jalkojen kolinaa kiviä
-vasten. Solasta lähestyi häntä mies aaseineen. Cameron tunsi hänet.
-
-"Hyvää päivää, ystävä!" huudahti mies pysähtyessään. "Tiemme yhtyivät
-jälleen, mikä mielestäni olikin hyvä."
-
-"Päivää, päivää", vastasi Cameron hitaasti. "Oletteko löytänyt joitakin
-kullanmerkkejä tänään?"
-
-"Ei, en kerrassaan mitään."
-
-He leiriytyivät yhdessä, söivät vähäisen kasvisateriansa, polttivat
-piipullisen tupakkaa ja kääriytyivät peitteihinsä nukkumaan vaihtamatta
-montakaan sanaa keskenään. Aamulla vallitsi heidän kesken yhtäläinen
-vaiteliaisuus, yhtäläinen toistensa vieroilu kuin ennenkin. Mutta
-sälytettyään tavaransa aasin selkään Cameronin seuralainen loi
-katseensa Cameroniin ja lausui:
-
-"Mehän voisimme ruveta yhteishommiin, jos vain se teille sopii."
-
-"En ota milloinkaan osakasta hommiini", vastasi Cameron
-kylmäkiskoisesti.
-
-"Olette yksin, kuten minäkin", lausui toinen lempeästi. "Tämähän on
-äärettömän laaja seutu, ja jos me löydämme kultaa, on sitä kylliksi
-meille molemmille."
-
-"En ole tullut tänne erämaahan yksistään kullan tähden", vastasi
-Cameron nopeasti kylmin äänensävyin.
-
-Hänen seuralaisensa syvälle painuneet, mutta siitä huolimatta kirkkaat
-silmät välähtivät äkkiä. Se pani Cameronin tunnustamaan, ettei hän
-monien vaellusvuosiensa kestäessä ollut tavannut ketään, joka hänen
-rinnallaan olisi voinut kestää erämaan paahtavaa kuumuutta, sokaisevia
-hiekkamyrskyjä ja erämaan kaameata hiljaisuutta ja kolkkoutta. Cameron
-viittasi kädellään laajaa erämaan avaruutta kohti lausuen samalla:
-"Minähän voin kulkea Sonoran erämaan läpi tahi samota vaikka Pinacateen
-tahi pohjoiseen Coloradoon asti. Olette liian vanha mies seuraamaan
-minua."
-
-"En tunne maata, mutta minusta on toinen seutu yhtä hyvä kuin
-toinenkin", vastasi hänen seuralaisensa. Hän näytti hetkiseksi
-unhottavan itsensä luodessaan kaukokantoisen katseen hiekkaista ja
-kivistä erämaata kohti. Sitten hän pienellä, kevyellä lyönnillä ajoi
-aasinsa Cameronin taakse. "Niin, olen tosin vanha. Yksinäinen olen
-myöskin. Sellaiseksi jouduin vasta äskettäin. Mutta, hyvä ystävä, vielä
-sentään kykenen kulkemaan, ja muutamia päiviä kestävä toveruuteni ei
-tule loukkaamaan teitä."
-
-"Samoin on minunkin laitani", lausui Cameron.
-
-He alkoivat yhdessä hiljalleen kulkea erämaata kohti. Auringon
-laskeuduttua he pystyttivät leirin matalan pensaston suojaan.
-Cameron oli iloinen, että hänen toverinsa noudatti intiaanin
-tapaa olla mahdollisimman vaitelias. Seuraavana päivänä olivat
-kullanetsijät saapuneet jo kauas synkkään erämaahan. Nyt alkoi heidän
-vaiteliaisuutensa vähitellen murtua; ensin mursi sen vanhempi mies ja
-sitten aivan huomaamattaan myöskin Cameron. Heikosti palavan leiritulen
-ääressä tämä harmaakasvoinen, ajatuksiinsa vaipunut vanha kullanetsijä
-otti mustan piippunsa suustaan voidakseen sanoa jotakin. Cameron taas
-kuunteli vain ukon puhetta, joskus sentään lausuen hänkin vastaukseksi
-jonkun sanan. Ja niin vähitellen, kun Cameronista alkoi erämaan
-vaikutus tuntua vähemmän synkältä, alkoi hän kiinnittää enemmän
-huomiota toveriinsa ja huomasi, että tämä vanhus erosi suuresti
-kaikista muista, jotka hän aikaisemmin oli kohdannut erämaassa. Tämä
-mies ei milloinkaan valitellut kuumuutta eikä näyttänyt kärsivän
-lentohiekasta, huonomakuisesta vedestä eikä niukasta ravinnosta.
-Päivisin hän harvoin oli jouten. Öisin hän istui unisen näköisenä
-leiritulen ääressä tahi käyskenteli edestakaisin puolihämärässä. Hän
-nukkui sangen vähän ja kävi levolle paljon myöhemmin kuin Cameron. Hän
-oli väsymätön, kärsivällinen ja mietiskelevä.
-
-Cameronin yhä lisääntyvä mielenkiinto toveriinsa pani hänet lopultakin
-tunnustamaan, että hän jo monet vuodet oli tahtonut välttää seuraa.
-Näinä vuosina oli ainoastaan kolme miestä samonnut erämaahan hänen
-kanssaan ja kaikki nämä kolme olivat jättäneet luunsa valkenemaan
-erämaan hiekkaan. Cameron ei ollut välittänyt ottaa selville heidän
-salaisuuksiaan. Mutta kuta enemmän hän tutustui tähän nykyiseen
-toveriinsa, sitä enemmän hän alkoi epäillä, että hän oli menettänyt
-jotakin noissa toisissa. Tämä nykyinen vaitelias toveri muistutti
-jotenkin heistä.
-
-Eräänä iltapäivänä myöhään, taivallettuaan yli valkoisen ja mutkikkaan
-hiekka- ja sora-aavikon, he tulivat kuivalle vesikuopalle. Cameron
-kaivoi syvän kuopan hiekkaan, mutta hänen työnsä ei tuottanut mitään
-tulosta. Hän oli juuri lähtemäisillään väsynein askelin viimeiselle
-vesipaikalle, kun hänen toverinsa pyysi häntä odottamaan. Cameron
-huomasi hänen haeskelevan jotakin laukustaan ja ottavan esille esineen,
-joka muistutti pientä, haaraista persikkapuun oksaa. Hän tarttui
-haaroihin pitäen oksaa edessään siten, että tyvipää viittasi suoraan
-eteenpäin. Senjälkeen hän läksi kulkemaan pitkin joen uomaa. Cameron
-hämmästyi ensin, ihmetteli sitten, sääli ja seurasi lopulta paljaasta
-uteliaisuudesta vanhusta. Hän huomasi, että hänen toverinsa jännitti
-voimakkaasti ranteitaan, kuin taistellen jotakin huomattavan suurta
-voimaa vastaan. Persikkapuun oksan toinen pää alkoi vapista ja kääntyä.
-Cameron ojensi kätensä koskien siihen ja hämmästyi tuntiessaan, että
-jokin ääretön väräjävä voima veti oksan päätä maata kohti. Hän tunsi
-sen ruumiissaan kuin magneettisen sysäyksen, oksa kääntyi kääntymistään
-viitaten lopulta maata kohti.
-
-"Kaivakaa tästä!" lausui ukko.
-
-"Mitä!" huudahti Cameron. Hän luuli miehen menettäneen järkensä.
-
-Hän jäi kumminkin katselemaan, kun hänen toverinsa kaivoi kuoppaa
-hiekkaan. Kolme jalkaa hän kaivoi, sitten neljännen ja viidennenkin,
-jolloin hiekka alkoi muuttua tummemmaksi ja kosteaksi. Kun kuoppa oli
-kuusi jalkaa syvä, alkoi vesi jo pursuta esille.
-
-"Tuokaa minulle pikku astia laukustani", virkkoi ukko.
-
-Cameron täytti ukon pyynnön ja näki tämän asettavan astian syvälle
-kaivamaansa kuoppaan niin, että se esti seinien vyörymisen, mutta salli
-kumminkin veden tihkua lävitse. Cameronin odottaessa täyttyi astia.
-Kaikista merkillisistä tapauksista, joita hän oli nähnyt erämaassa
-olonsa aikana, oli tämä hänen mielestään ihmeellisin. Uteliaana hän
-otti maasta persikkapuun oksan ja piti sitä käsissään samoin kuin hän
-oli nähnyt toverinsakin tekevän. Mutta ihme ja kumma, esine ei
-liikahtanutkaan hänen käsissään.
-
-"Huomaan, ettei teille ole suotu tuota voimaa", huomautti hänen
-toverinsa. "Harvat ihmiset sen sitäpaitsi omistavatkin."
-
-"Omistavat minkä?" kysyi Cameron.
-
-"Voiman löytää vettä tällä tavalla kuin minäkin. Illinoisin valtiossa
-oli eräs vanha saksalainen ukko, joka tällä tavalla määräsi kaivon
-paikan. Hän neuvoi minua huomattuaan minun omistavan saman voiman. En
-voi sitä selittää. Mutta teidän ei tarvitse näyttää niin ällistyneeltä.
-Siinä ei ole mitään yliluonnollista."
-
-"Te siis tarkoitatte sen olevan aivan päivänselvää, että muutamilla
-ihmisillä on magnetismia tahi joku voima tahi keino, jonka avulla he
-voivat löytää vettä, kuten tekin nyt."
-
-"Aivan niin. Se ei ole mitään harvinaista Illinoisissa, Ohiossa eikä
-Pennsylvaniassa. Tuo vanha saksalainen, josta puhuin, ansaitsi rahaa
-kulkien paikasta paikkaan persikan oksa mukanaan."
-
-"Mikä Jumalan lahja erämaassa vaeltajalle!"
-
-Cameronin toveri hymyili -- toisen kerran näiden päivien kuluessa.
-
-He saapuivat nyt seutuun, joka oli rikas mineraaleista, joten heidän
-kulkunsa muuttui hitaammaksi. Tavallisesti he kulkivat siten, että
-toinen kulki jonkun kuivuneen jokiuoman toista puolta ja toinen toista,
-antaen aasiensa kulkea hitaasti eteenpäin ja nykkiä kuivuneen ruohon
-vaalenneita korsia, salviaruohoja ja kaktuksia, sillä aikaa kuin he
-etsivät kuiluista ja pengermäin alta kullan merkkejä. Kun he löysivät
-jonkun kiven, jossa hiukankaan näkyi kullan merkkejä, irroittivat he
-siitä palasen, jota he käsittelivät kemiallisesti. Etsiminen oli
-kerrassaan jännittävää. Työ keskeytyi kumminkin joskus pitkiksi heille
-lepoa suoviksi hetkiksi, jolloin he loivat katseensa kauas autioon
-erämaahan tahi silmäilivät sakean sumun lävitse heijastavia
-vuorenhuippuja. Joku vastustamaton vetovoima, joka ei johtunut
-ainoastaan kullan etsimisen halusta, houkutteli heidät joskus vuorien
-huipuille ja rinteille. Siellä he sitten, kaivettuaan ja kuokittuaan
-ensin tarpeekseen, levähtelivät katsellen laajaa näköalaa, ja illalla,
-kun aurinko menetti kuumuutensa alkaen laskeutua ja piilottaa punaista
-kehäänsä kaukaisten huippujen taakse, pysähtyivät he johonkin
-varjoiseen kuiluun tahi hauskaan kuivuneeseen virran uomaan ja
-rupesivat etsimään vettä. Löydettyään sitä irroittivat he kuormat
-aasien selästä, juottivat eläimet ja laskivat ne laitumelle. Sitten
-valmistivat he leiritulen kuivaneista pensaista. Kun kummallinen hämärä
-muuttui vähitellen synkäksi yöksi, istuivat he nojautuen kiviä vasten
-ja katselivat sammuvaa hiillosta. Sitten hetken kuluttua vaipuivat he
-nukkumaan hiekalle kirkkaiden tähtien valaistessa heidän tummia
-kasvojaan.
-
-Jokaisen seuraavan päivän ja yön kuluttua huomasi Cameron yhä enemmän
-kiintyvänsä omituiseen toveriinsa. Hän huomasi, että muutamien tuntien
-helteisen työn jälkeen hän oli huomaamattaan tullut lähemmäksi
-toveriaan. Hänen täytyi tunnustaa, että muutamien viikkojen oleskelu
-erämaassa oli muuttanut hänet melkein toiseksi mieheksi. Niin hyvin
-sivistyneiden keskuudessa kuin myöskin yksinkertaisissa kaivosleireissä
-oli hänen mielensä aina ollut levoton ja synkkä. Mutta päästyään nyt
-tämän aution maan aaltoilevalle pinnalla hän saattoi katkeruudetta
-katsella rauhattomaan sieluunsa. Vaikuttaako erämaa jalostavasti
-ihmiseen? Cameron uskoi, että asumattomissa seuduissa elävät hurjat
-miehet taistellessaan kylmää, kuumuutta, janoa, nälkää ja kaikenlaisia
-muita puutteita vastaan ja saadessaan usein katsella luonnonvoimien
-hurjinta raivoa, tavallisesti rappeutuvat, muuttuvat eläimellisen
-julmiksi, menettävät kaiken sydämellisyytensä ja sielukkuutensa ja
-raaistuvat joka suhteessa. Hän uskoi kumminkin senkin, että ihmiset
-kuljeskellessaan erämaassa tahi eksyttyään sinne saattoivat usein
-luopua entisistä raakamaisista elämäntavoistaan ja muuttua jaloiksi,
-ihmeellisiksi, vieläpä yliluonnollisiksikin ihmisiksi. Siksipä hän ei
-nyt kummeksinutkaan tunnetta, joka lämmitti hänen vertaan eikä
-ennakkoarvoitusta, että ehkä hän ja tuo mies, heidän ollessaan nyt
-kahden täällä erämaassa, jonne elämän salaperäiset ja säälimättömät
-vaikuttimet olivat heidät karkoittaneet, tulisivatkin katselemaan
-toisiaan Jumalan silmillä.
-
-Hänen toverinsa oli sellainen, joka viimeiseksi ajattelee itseään.
-Cameronia nöyryytti, ettei hän, kaikista ponnistuksistaan huolimatta
-voinut estää toveriaan työskentelemästä enemmän kuin kunkin työpäivän
-osalle tuli. Vaikka tämä mies olikin lempeä, jalosydäminen, levollinen
-ja hyvin hiljainen, näytti hän kumminkin kaikesta mukautuvaisuudestaan
-huolimatta olevan kuin teräksestä. Cameron ei voinut missään suhteessa
-kilpailla hänen kanssaan. Ja se oli vielä merkillisempää, että hän
-näytti haluavan etsiä kultaa Cameronille eikä itselleen. Cameronin
-kädet vapisivat aina, kun hän käänsi kiveä, jonka hän arveli sisältävän
-kultaa, mutta hänen toverinsa oli aina yhtä levollinen.
-
-Eräänä iltana olivat he leiriytyneet erään kuilun äärimmäiseen päähän.
-Päivä oli ollut hirveän kuuma ja vielä kauan aikaa auringonlaskun
-jälkeen säteili kivistä kuumuutta. Yksinäinen erämaan lintu viserteli
-surunvoittoisesti synkkien jyrkänteiden välissä ja joku murmeli vihelsi
-surullisesti etäisyydessä. Tähdet kimaltelivat valkoisina, kunnes suuri
-kuu nousi verkalleen taivaalle vaalentaen kokonaan niiden kirkkauden.
-Ja sinä iltana vahti Cameron toveriaan osoittaen ennen näkymätöntä
-mielenkiintoa tätä kohtaan.
-
-"Toveri, mikä on karkoittanut teidät tänne erämaahan?"
-
-"Näytänkö minä sitten niin karkoitetulta mieheltä?"
-
-"Ei, mutta minusta tuntuu. Haetteko unhotusta?"
-
-"Haen."
-
-"Ah!" huudahti Cameron lempeästi. Hänestä tuntui kuin hän olisi tiennyt
-tämän aina. Hän ei lausunut sen enempää. Hän huomasi ukon nousevan ja
-alkavan yöllisen kävelynsä edestakaisin. Hitain ja kuulumattomin
-askelin, edestakaisin, väsymättä ja lakkaamatta hän vain jatkoi tätä
-kävelyään. Hän ei luonut katsettaan tähtiin eikä seurannut kuun kiertoa
-taivaalla, vaan katsoi koko ajan maahan. Hän näytti elävän ikäänkuin
-toisessa maailmassa, jonka tuo yksinäinen erämaa teki todelliseksi. Hän
-näytti synkältä, surulliselta ja rähnistyneeltä olennolta, joka
-jollakin tavoin pani Cameronin ajattelemaan ihmisten onnettomuutta.
-
-Cameron oli tuskallisesti tietoinen omassa rinnassaan riehuvasta
-kivusta, sydämensä poltosta ja intohimojen viskelemän sielunsa
-taisteluista ja kidutuksista. Hän oli tullut erämaahan muistelemaan
-erästä naista. Hän oli näkevinään tytön sellaisena kuin tyttö
-ensikerran ilmestyi hänen elämäänsä, kultakiharaisena, sinisilmäisenä,
-vaaleaihoisena, punahuulisena, solakkana, hentona ja suloisena. Hän ei
-ollut milloinkaan unhottanut häntä, ja vanhat sairaaksi tekevät muistot
-jäytivät hänen sydäntään. Hän nousi ja kapusi erään harjanteen
-huipulle, missä hän käyskenteli edestakaisin katsellen yliluonnollisiin
-ja salaperäisiin varjoihin, jotka olivat yhtä mustat kuin hänen
-intohimonsakin, ja edelleen taivaalla kiertävään kuuhun ja
-kimalteleviin valojuoviin, jotka katosivat kylmän, sinisen
-taivaanrannan taakse. Kuu loisti taivaalta kirkkaasti ja kylmästi, ja
-valkeat tähdet näkyivät selvästi. Taivaankansi näytti rajattomalta ja
-jumalalliselta. Erämaa ympäröi hänet, hopeajuovainen ja mustaverhoinen
-erämaa, oikea kivi- ja hiekkakaaos, hiljainen, jylhä ja vanha ja aina
-odottava. Se puhui Cameronille, ollen kuin alaston ruumis, mutta omaten
-kumminkin sielun. Tässä äärettömässä hiljaisuudessa näyttivät tähdetkin
-katselevan häntä säälimättömästi ja pahoitellen. Ne olivat paistaneet
-tähän erämaahan, jossa kerran ehkä oli ollut elämää, mutta joka nyt oli
-kuollut ja joka ehkä taasen alkaa elää vain jälleen kuollakseen.
-Hänestä tuntui kauhealta olla siinä yksinään ja todeta, että hän oli
-vain iäisyyttä kohti pyrkivä ihminen. Mutta tämä se juuri antoikin
-hänelle voimaa kestämään. Jollakin tavoin oli hän osa tuosta kaikesta,
-joku atomi tuossa äärettömyydessä, jollakin tavoin tarpeellinen väline
-johonkin käsittämättömään tarkoitukseen, jotakin häviämätöntä tässä
-perikadon, kuoleman ja hävityksen eristetyssä maailmassa, jotakin
-katoavaista, muuttuvaista ja lisäytyvää taivaan kiinteän kannen alla.
-Tässä erämaan äärettömässä hiljaisuudessa oli henkiä, ja Cameronista
-tuntui, että hänen läheisyydessään liehui jotakin, jota hän kuvitteli
-rauhan harhakuvaksi.
-
-Hän palasi leiriin ja etsi toverinsa käsiinsä.
-
-"Luulen, että meitä on täällä pari samanlaista", virkkoi hän. "Nainen
-karkoitti minut tänne erämaahan. Mutta minä tulin tänne muistelemaan
-häntä. Erämaa on ainoa paikka, missä voin sen tehdä."
-
-"Oliko hän teidän vaimonne?" kysyi vanhempi mies.
-
-"Ei."
-
-Seurasi pitkä vaitiolo. Kylmä tuuli puhalteli joen uomasta seuloen
-hiekkaa kuivien salviapensasten läpi ja haihduttaen viimeisenkin
-kuumuuden tähteen. Kenttätuli paloi punertavaksi tuhkakasaksi.
-
-"Minulla oli tytär", lausui Cameronin toveri. "Hän menetti äitinsä
-syntyessään. Ja minä -- minä en tiennyt, miten tyttöjä kasvatetaan. Hän
-oli kaunis ja iloinen. Tuo vanha juttu toistui jälleen."
-
-Hänen lausumansa sanat vaikuttivat omituisen merkitsevästi Cameroniin.
-Ne kiusasivat häntä. Hänen muistonsa olivat virkistyneet. Jos hän
-joskus menneisyydessä oli ajatellut jotakin, joka liittyi hänen
-hylkäämäänsä tyttöön, oli hän unhottanut sen jo aikoja sitten. Mutta
-sellaisen loukkauksen seuraukset ulottuvat kauaksi. Ne iskivät juurensa
-aina tytön kotikynnykselle saakka. Niin, täällä yksinäisessä erämaassa
-hän joutui merkillisellä tavalla tekemisiin oivallisen miehen kanssa,
-isän, joka oli tuhlannut elämänsä senvuoksi, ettei hän voinut unhottaa,
-ja siksi, ettei hänellä ollut enää mitään jäljellä, jonka vuoksi hänen
-olisi kannattanut elää. Cameron käsitti nyt paremmin, miksi erämaa oli
-viehättänyt hänen toveriaan.
-
-"Hyvä, kertokaa minulle lisää", lausui Cameron kiihkeästi.
-
-"Se on tuo vanha juttu. Tyttäreni oli kaunis ja teeskentelemätön.
-Nuoret miehet kilvoittelivat hänen suosiostaan. Luulen, ettei
-hänkään karttanut heitä. Itse olin poissa kotoa päivät päästään,
-työskennellen toisessa kaupungissa. Tyttäreni oli rakastunut erääseen
-hurjaluontoiseen mieheen. En tiennyt siitä mitään, ennenkuin liian
-myöhään. Hän oli päättänyt mennä naimisiin tyttäreni kanssa. Mutta hän
-ei tullutkaan takaisin. Kun tuo häpeä sitten tuli kaikkien tietoon,
-tyttäreni läksi pois kotoa kauas länteen. Jonkun ajan kuluttua kuulin
-kerrottavan hänestä. Hän teki työtä -- elättääkseen pikku lapsensa.
-Kului taas pitkä aika, jolloin en saanut häneltä mitään tietoja.
-Silloin läksin myös länteen. Tyttäreni rakastaja oli myöskin
-matkustanut länteen, sillä siihen aikaan matkustivat melkein kaikki
-ihmiset sinne. Seurasin tuon petturin jälkiä aikoen tappaa hänet. Mutta
-sitten eksyin jäljiltä enkä saanut selville tyttärenikään asuinpaikkaa.
-Hän oli muutellut paikasta paikkaan salatakseen entisyyttään. Siitä
-lähtien olen oleskellut erämaassa etsien kultaa."
-
-"Niin se on tuo vanha, vanha juttu, joskin mielestäni tavallista
-surullisempi", virkkoi Cameron pingotetusti ja luonnottomin äänin.
-"Toveri, mistä Illinoisin kaupungista olette kotoisin?"
-
-"Peoriasta."
-
-"Ja teidän nimenne?" jatkoi Cameron käheästi.
-
-"Warren -- Jonas Warren."
-
-Tuo nimi olisi yhtä hyvin voinut olla Cameroniin ammuttu luoti. Hän
-seisoi jäykkänä ja liikkumattomana, kuten ihminen joskus, kun luoti on
-lävistänyt hänen sydämensä. Hetkisen, kun ajatukset risteilivät hänen
-mielessään kuin häikäisevät salamat, horjui ja vapisi hän peläten
-äärettömästi. Hän soperteli jotain itsekseen ja poistui varjoon. Mutta
-hänen ei tarvinnut pelätä ilmitulemista. Hänen mielenliikutuksensa
-olisi varmasti paljastanut hänet, ellei Warren olisi istunut
-mietiskellen leiritulen ääressä välittämättä toveristaan ja muistellen
-menneitä aikoja.
-
-Cameron poistui nopeasti hämärään veren jyskyttäessä kovasti hänen
-korvissaan ja huulten alituisesti mumistessa:
-
-"Laupias Jumala, Nell oli hänen tyttärensä!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuten tavallisesti käy ajatusten ja tunteiden kasvaessa
-monenkertaisiksi, niin tunsi Cameronkin nyt olevansa aivan poissa
-suunniltaan. Sillä olihan todellakin aivan uskomatonta, että miljoonien
-ihmisten joukosta maailmassa kaksi henkilöä, jotka eivät milloinkaan
-ennen olleet tavanneet toisiaan, oli paennut erämaahan saman naisen
-tähden. Se toi hänen menneisyytensä niin lähelle. Se osoitti
-Cameronille, kuinka välittömästi tuo menneisyydessä sattunut tapahtuma
-hallitsi hänen henkistä elämäänsä. Seikka, mikä teki hänen elämänsä
-vielä merkitykselliseksi, oli samoileminen autioissa hiljaisissa
-seuduissa, missä ei yksikään silmä voinut häntä nähdä eikä päästä
-selville hänen salaisuudestaan. Joku selittämätön kohtalon oikku oli
-vienyt hänet yhteen juuri sen tytön isän kanssa, jota hän oli
-loukannut. Se oli kerrassaan käsittämätöntä, se oli kauheaa. Olihan se
-todella ennenkuulumaton tapaus, että sekä tytön isä että rakastaja
-olivat tulleet kärsimättömiksi saman asian vuoksi.
-
-Cameronin tuska muuttui toivottomuudeksi, kun hän ajatteli Warrenin ja
-hänen itsensä välillä olevaa suhdetta. Jokin hänen rinnassaan kehoitti
-häntä ilmaisemaan itsensä! Warren saattoi tosin tappaa hänet, mutta
-kuoleman pelko ei kiduttanut Cameronia. Hän oli siksi usein elämässään
-katsellut kuolemaa silmiin, ettei hän pelännyt. Mutta hän pelkäsi, että
-paljastamalla asian hän vain lisää tuon paljon kärsineen vanhuksen
-tuskia. Kerta kaikkiaan vannoi Cameron, ettei hän lisää Warrenin huolia
-eikä salli hänen tahrata käsiään vereen. Hän tahtoi kertoa totuuden
-Nellin surullisesta kohtalosta, tunnustaa omat vikansa sekä hyvittää
-asiaa niin paljon kuin suinkin.
-
-Senjälkeen Cameronin ajatukset siirtyivät isästä tyttäreen. Hän -- tuo
-tyttö -- oli jossakin tuolla himmeän taivaanrannan takana. Kaikkina
-kuluneina yksinäisinä hetkinä kenttätulen ääressä oli häntä usein
-ahdistellut Nellin herttainen kuva. Mutta hänen katuva ja julma
-mielikuvituksensa oli valehdellut hänelle. Nell oli ponnistautunut
-pois uhkaavasta syvyydestä. Hän oli rakentanut uudelleen murtuneen
-elämänsä. Ja nyt hän taisteli lapsensa nimen ja onnen puolesta. Pieni
-Nell-raukka! Cameron tunsi ruumistaan värisyttävän, mikä oli uusien ja
-outojen tunteiden aiheuttaman mielenliikutuksen fyysillinen seuraus.
-
-Kun hän katseli veripunaista, synkkenevää erämaata, lakkasi taistelu
-hänen sielussaan äkkiä. Muutos oli käsittämätön, ja hän oli siinä
-näkevinään pilvien ja alueiden suunnattoman laajuuden ja pimeyden ja
-varjojen salaperäisyyden, sekä kuin unhottumattomana harhakuvana
-rajattoman avaruuden edessään. Hän tunsi erämaan ylevyyden, sen
-vaatimattomuuden ja totuuden. Hän oli lopultakin oppinut ymmärtämään
-sitä. Hänen kohtauksensa ja vaelluksensa Warrenin kanssa ei tuntunut
-hänestä enää ollenkaan merkilliseltä. Kumpikin oli kulkenut kohtalon
-määräämää polkua, ja samoin kuin heidän kohtalonsa viivat olivat
-menneinä vuosina selvittämättömästi sotkeutuneet toisiinsa, samoin
-olivat nytkin heidän askeleensa yhtyneet vieden heitä yhteistä
-päämäärää kohti. Vuosikausia olivat he vain olleet miehiä, jotka olivat
-vaeltaneet yksinään sisäisen äänen pakottaessa etsimään, ja erämaa oli
-vienyt heidät yhteen. Vuosikausia he olivat vaeltaneet yksinään
-hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä, missä aurinko paahtoi polttavan
-kuumasti päivät päästään ja tähdet loistivat kirkkaina joka yö,
-totellen sokeasti sisäistä kuisketta. Mutta nyt Cameron tunsi, ettei
-hän enää ollut sokea, ja tämän ilmestyksen välähdyksessä tunsi hän
-saavansa tämän selvänäköisyyden keventääkseen Warrenin taakkaa.
-
-Hän palasi leiriin miettien jotakin keinoa. Kuten aina tähän aikaan
-illasta, kun auringonlaskun rusotus vielä näkyi lännestä, käveli Warren
-edestakaisin hämärässä. Cameron makasi koko yön valveillaan ajatellen.
-
-Aamulla varhain, kun Warren toi aasit takaisin leiriin ja aloitti
-tavanmukaiset lähtövalmistukset, lopetti Cameron vaitiolon.
-
-"Toveri" sanoi hän, "eilinen kertomuksenne pani minut ajattelemaan.
-Haluan kertoa teille jotakin itsestäni. On jo tarpeeksi katkeraa surra
-jotakin, jota on rakastanut, kuten te nyt surette, mutta kärsiä
-unettomana ikuisia tunnontuskia rakastamansa olennon perikadon vuoksi,
-kuten minä olen kärsinyt, on helvetillistä kidutusta. Kuulkaahan.
-Nuoruuteni päivinä -- siitä tuntuu olevan jo pitkä aika, vaikka siitä
-ei vielä niin monta vuotta olekaan -- olin hurjapäinen. Loukkasin
-suloisinta ja rakastettavinta tyttöä, minkä milloinkaan olen tuntenut.
-Poistuin paikkakunnalta aavistamatta ollenkaan saattaneeni hänet
-häpeään. Siihen aikaan alkoi minussa tapahtua suuria muutoksia -- tulin
-kuin toiseksi ihmiseksi -- ja huomasin todellakin rakastavani häntä.
-Sitten sain kirjeen, jonka minun olisi pitänyt saada jo kuukausia
-aikaisemmin. Se kertoi hänen huolistaan, kehoittaen minua nopeasti
-kiiruhtamaan hänen avukseen. Puoleksi mielettömänä häpeästä ja pelosta
-hankin heti naimisiinmenoluvan ja matkustin nopeasti takaisin hänen
-kotikaupunkiinsa. Mutta hän oli jo poistunut paikkakunnalta -- lähtenyt
-jo monta viikkoa sitten ja hänen häpeänsä tunnettiin. Ystävät
-varoittivat minua käskien minun karttaa hänen isäänsä. Matkustin tytön
-jälkeen ja löysin hänet. Menin hänen kanssaan naimisiin. Mutta liian
-myöhään! Hän ei tahtonut elää kanssani, vaan poistui luotani. Seurasin
-häntä länteen, mutta en voinut löytää häntä."
-
-Warren nojautui vähän eteenpäin ja katseli Cameronia silmiin kuin
-hakeakseen niistä katumusta merkiksi, ettei hänen tuntemansa ylenkatse
-ollut täysin oikeutettu.
-
-Cameron kohtasi katseen säikähtämättä alkaen jälleen puhua:
-
-"Kuten luonnollisesti tiedätte, luopuvat monet ihmiset joskus entisistä
-nimistään. Ette kai siis hämmästy, vaikka ilmoitankin teille, ettei
-minun oikea nimeni olekaan Cameron, kuten kerran teille sanoin?"
-
-Warren nousi seisoalleen. Näytti siltä kuin hänen kiinteään
-mielenkiintoonsa ja outoon mielialaansa olisi liittynyt joku aukko,
-joku kasvava epäluulo.
-
-Cameron tunsi sydämensä sykkivän ja jyskyttävän kovasti, ja koko hänen
-ruumiinsa tuntui kangistuvan kuin kylmästä. Hän sai ponnistella
-hirveästi saadakseen huulensa tottelemaan.
-
-"Warren, olen tuo etsimänne mies. Nimeni on Burton. Olen Nellin
-rakastaja!"
-
-Vanhus nousi, tuli Cameronia kohti ja hyökkäsi hänen kimppuunsa
-tarttuen hänen kurkkuunsa peloittavasti tukahduttavin ottein. Ankara
-puristus ja hirmuinen tuska panivat Cameronin huomaamaan vaaran
-ennenkuin se oli liian myöhäistä. Toivoton taistelu suojeli häntä
-kaatumasta maahan tallattavaksi ja muserrettavaksi. Warren näytti hänen
-silmissään raivostuneelta jättiläiseltä. Ennenkuin vanhus alkoi väsyä,
-taisteltiin siinä hoiperrellen, horjuen ja kiristellen. Lopultakin
-Cameron piestynä, verissään ja miltei puolipyörryksissä sai sanoneeksi
-jonkun sanan:
-
-"Warren -- hellittäkää! Antakaa minulle -- yksi minuutti! Minähän näin
-Nellin, tiedätte kai sen?... Pelastin lapsen!"
-
-Cameron tunsi säpsähdyksen, joka värisytti Warrenia. Hän toisti nuo
-sanat yhtämittaa. Jonkun vastustamattoman voiman vaikutuksesta Warren
-vihdoin päästi irti Cameronin ja horjuen taaksepäin seisahtui vihdoin
-ylöspäin ojennetuin vapisevin käsivarsin. Hänen kasvonsa näyttivät
-hirveän synkiltä.
-
-"Warren! Odottakaa ja kuunnelkaa!" läähätti Cameron. "Minullahan on
-avioliittotodistus, minulla on se ollut aina mukanani näinä vuosina.
-Olen säilyttänyt sitä voidakseni kuvitella menetelleeni oikein."
-
-Vanhus huudahti vain katkonaisesti.
-
-Cameron poistui kiviröykkiöiden taakse. Kuinka kauan hän viipyi poissa
-ja mitä hän teki, siitä ei hänellä ollut aavistustakaan. Kun hän palasi
-takasin, istui Warren leiritulen ääressä ollen jo tyyntyneen näköinen.
-Hän puhui ja hänen äänessään oli syvempi kaiku, mutta muuten hän oli
-kuten ennenkin. Sitten he kuormittivat aasinsa ja läksivät yhdessä
-pohjoista kohti.
-
-Cameron tunsi sisimmässään jonkunlaista salaista mielentyydytystä. Hän
-oli keventänyt toverinsa taakkaa. Ja ihmeekseen hän huomasi, että hän
-samalla oli keventänyt myös omaansa. Tästä hetkestä alkaen ei hänestä
-tuntunut niin tuskalliselle muistella Nelliä. Kulkiessaan toverinsa
-kanssa yksinäisten ja hiljaisten seutujen läpi ja maatessaan vierekkäin
-hänen kanssaan tähtien tuikkeessa paljaan taivaan alla alkoi Cameron
-tuntea näkymättömien olentojen, jotka hänestä olivat todellisia,
-rauhasta kuiskaavia henkiä, ahdistavan läsnäolon. Kylmän tuulen
-voivotuksessa, seulottavan hiekan silkinhienossa kahinassa, kaatuvien
-puiden kaukaisessa kumeassa pärinässä ja kiitävän tähden kauniissa
-lennossa kuuli hän näiden rauhan henkien kuiskailevan miten ihmisten
-kärsimät tuskat vihdoinkin muuttuvat siedettäviksi. Myöskin
-keskipäivällä auringon paistaessa täydeltä terältään tuntuivat nämä
-henget hänestä todellisilta. Vieläpä keskiyön kuolettavassa
-hiljaisuudessakin kuuli hän niiden kuiskailevan erämaan tuulessa kuin
-äitiyden luonnolliset äänet, Jumalan kuiskaukset rauhasta erämaan
-yksinäisyydessä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Koitti sitten aamu, jolloin aurinko paistoi kuumasti ja punaisena läpi
-usvaisen, autereisen ilman.
-
-"Hiekkamyrsky on pian niskassamme", sanoi Cameron.
-
-He olivat tuskin ehtineet kulkea penikulmaakaan, kun erämaan laajuinen,
-keltainen lentohiekkavalli kietoi heidät pyörteihinsä. Etsittyään
-suojaa erään kallion juurelta rupesivat he odottamaan toivoen, että
-myrsky oli vain hetkellinen tuulenpuuska, jollaisia usein sattuu
-avoimilla paikoilla. Valitus muuttui ulvonnaksi ja auringon himmeä puna
-vaaleni vähitellen haihtuen tuohon keltaiseen verhoon, samalla kun ilma
-paksuni ja päivä pimeni. Warren irroitti kuormat aasien selästä.
-Cameron otaksui, että hiekkamyrskyt olivat nyt alkaneet muutamia
-viikkoja aikaisemmin kuin tavallisesti.
-
-Miehet peittivät päänsä ja odottivat kärsivällisesti. Kului useita
-tunteja, ja myrsky vain yltyi yltymistään. Cameron ja Warren kastelivat
-kaulaliinansa kenttäpullojensa vedellä, sitoivat ne sitten kasvoilleen
-ja peittivät jälleen päänsä. Lentohiekan murtumaton ontto aalto vyöryi
-vain edelleen. Hiekkaa tuprusi niin, että sitä seuloutui vapisevan
-kallion allekin makuuhuopien painoksi niin paljon, että he olivat
-hautautua sen alle. Tavantakaa täytyi heidän pudistella hiekka pois
-estääkseen sitä painamasta heitä aivan maahan asti. Tavaratkin oli aina
-vähän väliä kaivettava esiin hiekasta. Heidän suojapaikkansa lattia
-kohosi asteittain yhä korkeammalle. He koettivat syödä, mutta hampaissa
-narskahteli niin kuin he olisivat purreet vain hiekkaa. Lopulta eivät
-he tienneet ajastakaan mitään. He eivät uskaltaneet käydä
-nukkumaankaan, sillä se olisi merkinnyt heille samaa kuin tulla elävänä
-haudatuiksi. He saattoivat vain ryömiä kallioseinään kiinni, pudistella
-pois hiekan vaatteistaan, sokeasti kaivaa aina esiin tavaransa ja joka
-hetki läähättää, rykiä ja köhiä pelastuakseen tukehtumasta.
-
-Lopulta rajumyrsky asettui. Unen puute oli tehnyt kullanetsijäin pään
-kipeäksi ja tylsistyttänyt heidän ajatuskykynsä. Heidän aasinsa olivat
-menneet tiehensä tahi olivat ne mahdollisesti hautautuneet hiekkaan.
-Niin kauas kuin silmä kantoi oli erämaa ihmeellisesti muuttunut; se oli
-kuin hiekkamaininkien myllertämä meri. Kaukana pohjoisessa häämötti
-vuorenhuippu, joka oli heidän ainoa varma tienviittansa. Sinnepäin he
-suuntasivatkin askeleensa ottaen mukaansa lapion ja osan tavaroistaan.
-
-Puolenpäivän aikaan katosi vuorenhuippu heidän näkyvistään erämaan
-kirkkaaseen hohteeseen. Kullanetsijät jatkoivat matkaansa edelleen
-käyttäen aurinkoa oppaanaan. Jokaisesta kosteikosta he koettivat etsiä
-vettä. Persikkapuun oksa käsissään onnistui Warren aina määräämään
-vesipaikan. He kaivoivat, mutta vesi oli aina liian syvällä. Vihdoin he
-uupuneina ja vihoissaan vaipuivat uneen nukkuen koko yön ja osan
-seuraavasta päivästäkin. Sitten he onnistuivat löytämään vettäkin. He
-sammuttivat janonsa, täyttivät kenttäpullonsa ja keittivät ruokaa.
-
-Polttavan kuuma päivä löysi heidät äärettömän laajalta tasangolta,
-missä ei ollut mitään suojaa helteistä aurinkoa vastaan. Miehet
-koettivat käytellä vettään niin säästäväisesti kuin suinkin, vaikka
-tosin oli aivan välttämätöntä juoda vähäisen joka tunti. Myöhään
-illalla saapuivat he erääseen solaan, jonka he otaksuivat sen solan
-alapääksi, josta he viimeksi olivat löytäneet vettä. Tuntikausia he
-kulkivat sen toista päätä kohti löytäen vasta myöhään yöllä hakemaansa
-ainetta. Kovasti uupuneina he paneutuivat nukkumaan, eivätkä he vielä
-seuraavana päivänäkään olleet halukkaat poistumaan hyvältä
-vesipaikalta. Kylmä yö pakotti heidät kumminkin jatkamaan matkaansa
-täysine kenttäpulloineen ja uudistetuin voimin.
-
-Aamulla selvisi Cameronille, että he olivat kulkeneet useita penikulmia
-takaisin erämaahan, joka näytti nyt hänestä aivan erilaiselta kuin
-ennen. Punainen aurinko, lisääntyvä kuumuus ja erittäinkin monenlaiset
-suurikokoiset kaktukset osoittivat selvästi Cameronille, että he olivat
-laskeutuneet jonnekin alemmalle seudulle. Vuorenhuippuja näkyi joka
-puolelta, muutamat lähempää, muutamat kauempaa, ja erään sinisen
-kallionkielekkeen, joka kaukana pohjoisessa katkaisi taivaan kirkkaan
-rannan, luuli Cameron ennenkin nähneensä. Kulku sitä kohti oli
-vaivalloista, ei niin paljon jyrkkyyden vaan peninkulmien pituisten
-yksitoikkoisten kohoutumisien vuoksi. Cameron tiesi, että oli
-ainoastaan yksi keino säästää vettä ja jatkaa matkaa pysähtymättä.
-Warren alkoi jo uupua. Usein täytyi hänen pysähtyä lepäämään. Polttavan
-kuuma päivä kului, samoin yökin säälimättömän kylmästi ja kirkkaasti
-loistavine valkoisine tähtineen.
-
-Punniten kenttäpulloa kädessään koetti Cameron saada selville, paljonko
-siinä oli vettä. Kuumuus haihdutti sitä melkein yhtä paljon kuin hän
-joi. Muutaman lepohetken kestäessä, kun hän kostutti kuivaa suutaan ja
-kurkkuaan, sai hän tilaisuuden kaataa hieman vettä omasta
-kenttäpullostaan Warrenin pulloon.
-
-Alussa oli Cameron hillinnyt rauhatonta vilkkauttaan voidakseen
-sovittaa askeleensa vanhemman toverinsa kulun mukaan. Mutta nyt hänestä
-tuntui, että hän oli menettänyt jotakin vaistomaisesta ja kiihkeästä
-innostaan päästä pois erämaasta. Veden ajatteleminen valloitti
-täydelleen hänen mielensä. Hän alkoi kuvitella mielessään, ettei hänen
-viimeinen vähäinen vesivarastonsa juuri ollenkaan vähentynytkään. Hän
-tiesi, etteivät hänen kuvittelunsa vedestä olleet aivan oikeat. Siitä
-huolimatta hän huomasi sen johtuvan enemmän tosiseikoista kuin
-mielikuvituksesta ja alkoi tarkemmin harkita tätä seikkaa.
-
-Kun seuraava päivä valkeni, oli hän vaipuvinaan jonkunlaiseen
-horrostilaan, mutta pitikin tarkasti silmällä Warrenia, joka näytti jo
-elävän muissa maailmoissa, mutta kumminkin, säilyttävän luontaisen
-viekkautensa. Hän otti varovasti Cameronin kenttäpullon ja kaatoi
-siihen vettä omasta pullostaan.
-
-Tämä harmitti Cameronia. Tuo vanha katkeruus, ettei hän kyennyt
-vastustamaan Warrenia, sai hänet jälleen valtoihinsa. Cameron mietti ja
-totesi ajatuksessaan olleensa typerä, kun hän ei aikaisemmin ollut
-oivaltanut tätä tosiseikkaa. Sitten kuin hänen toverinsa oli vaipunut
-sikeään uneen, punnitsi hän molempia kenttäpulloja kädessään. Jos
-Warrenin pullossa oli vettä, oli sitä siinä hyvin vähän. Molemmat
-olivat kärsineet kauheaa erämaan aiheuttamaa janoa, vaikka he olivat
-koettaneetkin salata sen toisiltaan. Kumpikin oli antanut vettä
-toverilleen tehden siten aivan hyödyttömän uhrauksen.
-
-Sen sijaan että vesi olisi sammuttanut heidän molempien tahi ainakin
-toisen janon, oli se haihtunut. Kun Cameron huomasi tämän, otti hän
-vielä kulauksen, viimeisen, ja kaasi lopun Warrenin pulloon. Oman
-kenttäpullonsa heitit hän menemään.
-
-Kohta senjälkeen Warren huomasi, ettei Cameronilla enää ollutkaan
-kenttäpulloa.
-
-"Missä teidän pullonne on?" kysyi hän.
-
-"Kuumuus oli vähällä haihduttaa veteni kuiviin, joten join ajoissa
-viimeiset tipat suuhuni."
-
-"Voi, poikani, sentään!" virkkoi Warren.
-
-Päivä avasi heille punaisen ja viheriän, kallioisen ja kaktuksia
-kasvavan helvetin. Aurinko paahtoi kuin liekki heidän kasvojaan. Warren
-tuli auringon huikaisevasta valosta niin sokeaksi, että Cameronin
-täytyi taluttaa häntä. Vihdoin kaatui Warren uupuneena muutaman
-pengermän varjoon.
-
-Cameron lepäsi ja odotti toivottomasti katsellen kuumin ja väsynein
-silmin alas harjanteelta, missä hän istui. Pengermä oli rosoisen,
-suunnattoman porrastien yksinäinen askelma. Alhaalta näkyi synkkä,
-hedelmätön ja autio laakso. Tumma leveä juova, joka oli kumminkin
-vaaleampi harmaata ympäristöään, kiemurteli sen pohjassa. Joskus
-maailmassa siellä virrannut joki oli jättänyt merkin uomastaan tämän
-hylätyn laakson mutkaiseen pohjaan.
-
-Liikahdus, joka kuului siltä suunnalta, missä Warren oli, kiinnitti
-Cameronin huomiota. Nähtävästi oli vanha kullanetsijä saanut jälleen
-näkönsä ja jonkun verran voimistunut, koska hän oli noussut ja alkanut
-kulkea pitkin jokiuomaa persikkapuun oksa kädessään. Hän ei ollut
-heittänyt tuota kallista puunkappaletta menemään. Cameronin mielestä
-oli veden etsintä tällä seudulla aivan toivotonta, sillä hän huomasi,
-että tämä jokiuoma oli kerran ollut kanjonina, jonka erämaan tuulet
-olivat täyttäneet hiekalla. Warren pysähtyi kumminkin erääseen syvään
-kuoppaan ja lyöden kenttäpullonsa kahtia ryhtyi hän käyttämään sen
-toista puolta kuin lapioa. Hän kaivoi syvän, laajan kuopan, niin
-laajan, että Cameron luuli jo varmasti hänen menettäneen järkensä.
-Cameron pyysi ystävällisesti häntä lopettamaan turhat puuhansa,
-koettaen lopulta pakottaakin häntä, mutta kaikki hänen vaatimuksensa
-olivat hyödyttömät. Warren työskenteli hitain, keskeytymättömin ja
-tarkoitukseen sopivin liikkein. Hän puuhasi tällä tavoin tuntikausia.
-Kun Cameron huomasi hiekan syvemmällä tummenevan ja kostuvan, alkoi hän
-lopultakin uskoa, että, niin kummalliselta kuin asia näyttikin, saattoi
-sieltä sittenkin löytyä vettä. Hän hyppäsi myöskin kuoppaan ja alkoi
-kaivaa maata kenttäpullon toisella puoliskolla. Molemmat miehet
-puuhasivat nyt laajentaen ja syventäen kuoppaa yhä enemmän. Hiekka
-muuttui kosteaksi ja sitten vetiseksi. Syvän kuopan pohjalla oli hiekka
-karkeajyväistä, muuttuen lopulta soraksi. Vihdoin vesi pulpahti esiin,
-ja sitä tuli runsaammin kuin Cameron muisti milloinkaan ennen nähneensä
-erämaassa. Pian täyttäisi se koko kuopan ja virtaisi reunojen yli.
-Cameron ei voinut muuta kuin ihmetellä tätä seikkaa. Kuivan vuodenajan
-loppu oli lähellä. Ehkä tämän laaksonpohjan alla virtasi joku
-maanalainen virta tullen tässä kohden lähelle maan pintaa. Cameron oli
-ennenkin kuullut sellaisista erämaan ihmeistä.
-
-Veden löytäminen virkisti Cameronin sammumaisillaan olevia toiveita.
-Mutta vain hetkeksi. Warren oli uupunut kokonaan.
-
-"Olen mennyttä miestä. Älä vitkastele", kuiskasi hän, "Poikani, mene --
-mene!"
-
-Sitten hän kaatui. Cameron veti hänet hiekkakuopasta taluttaen hänet
-erääseen pengermän alla olevaan varjoisaan paikkaan lepäämään.
-Istuessaan väsähtäneen Warrenin vieressä Cameron huomasi jokiuoman
-seinämissä maalattuja kuvia. Usein ennenkin oli hän löytänyt erämaasta
-samanlaisia maalauksia, joita olivat tehneet seudun esihistorian
-aikaiset ihmiset. Sitten hän totuttuun tapaansa otti vaistomaisesti
-erään kiven maasta ja alkoi sitä tarkastella. Sen paino kiinnitti hänen
-huomionsa siihen tarkemmin. Kiven väri oli omituisen musta. Hän
-raaputteli kiven päällimäistä mustaa kerrosta löytääkseen siitä kullan
-merkkejä. Hänen ympärillään oli runsaasti mustia piikiviä ja mustan
-rapautuneen kallion palasia, joissa näkyi kullan merkkejä.
-
-"Warren! Katsokaa! Koettakaa! Kultaa!"
-
-Mutta Warren ei ollut sellaisesta ennenkään välittänyt ja nyt hän
-sitäpaitsi oli melkein sokea.
-
-"Mene -- mene!" kuiskasi hän vain.
-
-Cameron katseli tuon aution laakson harmaata pohjaa, ja joku hänen
-rinnassaan oleva salainen kannustin, joka ei ollut järjen eikä
-mielenliikutuksen aiheuttama, joku kuvaamaton outo tunne pakotti hänet
-lupaamaan.
-
-Senjälkeen pystytti hän kivistä merkin kullanlöytöpaikalle. Sen
-tehtyään hän meni tiedottoman Warrenin luo. Hetket kuluivat muuttuen
-tunneiksi. Cameronilla oli vielä sen verran voimia jäljellä, että hän
-voi koettaa päästä pois erämaasta. Mutta tuo sama selittämätön tunne,
-joka oli kiristänyt häneltä tuon oudon tahdottoman lupauksen
-Warrenille, viivytti häntä vieläkin kaatuneen toverinsa luona. Hän
-huomasi kirkkaan auringon muuttuvan kullanväriseksi, sitten punaiseksi
-ja laskeutuvan vuorien taakse länteen. Seutu alkoi kietoutua hämärään.
-Sitä kesti jonkun aikaa, kunnes se muuttui pimeäksi. Taivaankansi
-kimalteli kohta täynnä kirkkaita tähtiä. Niin oli heillä taas edessään
-hiljainen, kirkas erämaan yö.
-
-Cameron jatkoi yhä valvomistaan. Kun pitkät tunnit kuluivat, hiipi
-hänen olentoonsa lohduttava tunne, ettei hänen tarvitse ikuisesti
-karttaa unta. Kapea valo leimahti pimeän, rosoisen taivaanrannan takaa
-ja surullinen, onneton kuu nousi taivaalle muuttaen valkoisen yön
-varjojen yöksi. Täydellinen kuolonhiljaisuus otti erämaan haltuunsa
-mykistyttäen sen. Senjälkeen kuiskasi tuo selittämätön "joku" hänelle,
-että hän oli yksinään. Hänen ei olisi tarvinnut tuijottaa pimeään, vaan
-katsoa ainoastaan sivulleen.
-
-Toisetkin kasvot kummittelivat Cameronin silmissä -- erään naisen
-kasvot. Ne liehuivat valkean kuunvalon varjoissa kadoten joskus
-pimeään, ne pehmenivät muuttuen suloisiksi nuoren tytön kasvoiksi,
-joissa oli samanlaiset tummat, ahdistavat silmät kuin äidilläkin.
-Cameron rukoili tuota sydämessään piileskelevää nimetöntä, tuota
-henkeä, joka oli yhtä käsittämätön ja salaperäinen kuin elämä. Hän
-rukoili tuota nimetöntä oliota ulkopuolella, josta hänen ympärillään
-olevat kalliot ja hiekka, piikkiset kaktukset ja karkea laava ja tuo
-ääretön erämaa tähtimantteleineen olivat vain atoomeja. Hän rukoili
-siunausta tuolle naiselle ja onnea tämän pikku lapselle. Sekä äiti että
-tämän pieni lapsi olivat nyt lähellä hänen sydäntään. Aika- ja
-etäisyysrajat olivat poistuneet. Hänellä oli uskoa, horjumatonta uskoa
--- hän katsoi tulevaisuuteen. Menneisyyden kohtalon langat, jotka niin
-erottamattomasti olivat punoutuneet hänen erehdykseensä, purkautuivat
-hänelle kaikessa surullisuudessaan täällä yksinäisessä erämaassa.
-
-Cameron otti sitten taskustaan pienen läkkipeltilaatikon ja avattuaan
-sen otti hän sieltä kokoontaitetun avioliittotodistuksen. Hänellä oli
-kynäkin mukanaan ja hän kirjoitti jotakin paperille käyttäen musteen
-asemesta verta. Kuu tarjosi hänelle kylliksi valoa, ja taitettuaan
-jälleen paperin kokoon pani hän sen läkkipeltilaatikkoon, jonka hän
-sitten kätki erään suuren kiven alle. Siellä se säilyi hyvin pölyltä,
-kosteudelta ja kuumuudelta pitkät ajat. Kuinka kauan olivat nuokin
-maalatut kuvat tuossa kuivassa kallion seinämässä pysyneet kirkkaina ja
-selvinä? Täällä erämaassa ei ollut teitä, ja aina tapahtui täällä
-selittämättömiä muutoksia. Cameron näki tämän luonnon muuttuvaisen
-luonteen -- hiekka tulee edelleenkin jatkamaan lentoaan, uurtamistaan
-ja hautaamistaan, joet tulevat syventämään uomiaan ja tulvimaan,
-kalliot tulevat rapautumaan kuumuuden ja sateen vaikutuksesta,
-lumivyöryt tulevat hävittämään ja kaktuksen siemenet tulevat lentämään
-tuulen mukana tarttuakseen johonkin koloon ja tunkeakseen maahan
-janoisin juurin. Vuodet kuluisivat. Cameron oli näkevinään ne ja samoin
-kohtalon johtavan erästä lasta tähän autioon seutuun, josta se ehkä
-löytäisi rakkautta ja onnea ja isänsä haudan.
-
-Cameron peitti toverinsa tummat, hiljaiset kasvot alenevan kuun
-heijastavalta valolta.
-
-Tämä toimenpide erotti hänen ajatuksensa oleellisista asioista. Ne
-haihtuivat hänen mielestään lopullisesti. Epämääräisesti, uneksivasti
-hän näytti tutkistelevan sieluaan. Yö valkeni harmaaksi päiväksi
-muuttuen jälleen yöksi, joka oli yliluonnollisen synkkä. Silloin tuolta
-erämaan kauheasta tyhjyydestä ja kuolonhiljaisesta yksinäisyydestä
-hiipivät hänen eteensä rauhan henget. Majesteetillisesti ne asettuivat
-hänen ympärilleen järjestyen ja tutkistellen juhlallisessa asemassa ja
-liikkuen vaivuttaakseen hänet heidän tyyneen rauhaansa.
-
-
-
-
-I.
-
-VANHAT YSTÄVÄT.
-
-
-Richard Gale huomasi, että hänen oleskelunsa lännessä oli muodostunut
-sellaiseksi kuin hänen harmistunut isänsä oli ennustanutkin:
-laiskoittelemiseksi siellä ja uneksimiseksi täällä todellisetta
-tarkoituksetta ja päämäärättä.
-
-Samanlainen harkinta kuin edellinenkin, ainoastaan vakavalaatuisempi ja
-ehkäpä jossakin määrin toivottomampi, oli tuonut Galen nyi rajalle. Jo
-jonkun aikaa oli sanomalehdissä kerrottu Meksikon vallankumouksesta,
-sissisodasta, Yhdysvaltain ratsuväen vartiotoimesta kansainvälisellä
-rajalla, amerikkalaisten lehmäpaimenten hurjista taisteluista
-vallankumouksellisten kanssa ja mieltäpöyristyttäviä kuvauksia
-villeistä ratsastajista ja rosvoista. Harkittuaan näitä huhuja uskalsi
-Gale epäillä niiden totuutta. Mutta koska hän Montanassa, Wyomingissa
-ja Coloradossa olisi varmaankin saanut kauan odottaa sopivaa
-tilaisuutta ja seikkailuja, oli hän matkustanut lounaaseen Arizonan
-rajalle, jossa hän toivoi näkevänsä jännittävämpää elämää. Hän ei
-paljonkaan välittänyt, mitä tapahtui. Kuukausimäärät kestänyt hyödytön
-kulkeminen sellaisin toivein, että hän lopultakin saisi toimen, joka
-hänelle sopisi, oli taivuttanut Richardin myöntämään, että isä oli
-sittenkin ollut oikeassa.
-
-Eräänä iltana lokakuun alkupuolella Richard saapui Casitaan.
-Hämmästyksekseen huomasi hän, että kaupunki oli ilmeisesti
-merkityksellinen paikka. Rautatien asemalla oli suuri joukko tyrkkiviä,
-lörpötteleviä sombreropäisiä meksikolaisia. Hän luuli melkein olevansa
-aivan vieraassa maassa. Jonkun ajan kuluttua hän huomasi muutamia
-miehiä, jotka kuuluivat samaan kansallisuuteen kuin hänkin. Hän
-palkkasi niistä yhden viemään hänen matkatavaroitaan hotelliin. He
-kulkivat leveää, hyvin valaistua katua, jonka varrella oli komeita
-taloja ja niissä paljon valaistuja ikkunoita. Useimmat vastaantulijat
-olivat meksikolaisia. Hänen oppaansa selitti hänelle, että pienempi
-puoli Casitasta kuului Arizonaan ja suurempi Meksikoon. Samoin osa sen
-monituhantisesta asukasluvusta asui eteläpuolella katua, joka oli
-rajana. Lisäksi hän kertoi, että kapinalliset olivat sinä päivänä
-tulleet kaupunkiin ja panneet melkein kaikki asiat sekaisin.
-
-Richard Galen rahavarat olivat niin vähissä, että hänen oli pakko
-sivuuttaa paremmat hotellit ja pyytää opastaan ohjaamaan hänet johonkin
-halpaan matkustajakotiin. Kun sellainen oli löydetty, taivuttivat
-silmäys lämpiössä vetelehtiviin tyhjäntoimittajiin ja mukavuuden halu
-Galen vaihtamaan matkustuspuvun yksinkertaiseen kävelypukuun ja
-kenkiin.
-
-"Olen miltei perikadon partaalla", puheli hän ajatuksiinsa vaipuneena
-itsekseen. "Isäni sanoi, etten voi ansaita ollenkaan rahaa. Hän ennusti
-oikein -- ainakin tähän asti. Lisäksi hän sanoi, että palaan kotiin
-pettynein toivein. Mutta siinä hän erehtyi. Aavistan nimittäin, että
-tässä kaupungissa tapahtuu minulle vielä jotakin."
-
-Hän meni laajaan, valkoiseksi pestyyn, korkeaan eteiseen ja sieltä
-äärettömän suureen huoneeseen, joka, ellei siinä olisi ollut
-pallopelipöytiä, tarjoilutiskiä ja penkkejä, olisi näyttänyt pikemmin
-pihamaalta kuin huoneelta. Lattia oli ladottu pyöreistä kivistä, seinät
-olivat savesta ja ikkunat aukenivat kuten ovet. Sininen savupilvi
-täytti huoneen. Gale kuuli pallojen kalinan ja lasien helinän väkeä
-täynnä olevasta tarjoiluhuoneesta. Siellä oli paljassäärisiä,
-sandaalijalkaisia meksikolaisia valkoisissa viitoissa ja toisia
-punaisissa ja mustissa kaavuissa. Olipa joukossa ahtaita sinisiä
-univormujakin olkapäillä olevine kultaripsuineen tahi tupsuineen.
-Näillä miehillä oli vöissään raskaat luuperäiset pistoolit, ja kaikesta
-päättäen olivat ne joko meksikolaisia poliiseja tahi sotilaita.
-Väkijoukossa oli myös mustapartaisia, karkeapiirteisiä amerikkalaisia,
-joista toiset pelasivat uhkapeliä pienten pöytien ääressä, toisten
-nauttiessa väkijuomia. Pallopöytien ympärillä kuhisi äänekäs
-nuorisojoukko, josta muutamat olivat niin päihdyksissä, että töintuskin
-pysyivät jaloillaan. Khakipukuisia ratsumiehiä riensi ulos ja sisälle.
-
-Huoneen toisessa päässä, joka oli melkein kuin erillään yleisestä
-osasta, oli pienen pöydän ääressä kuusi henkilöä, joista neljä istui ja
-kaksi seisoi. Gale katsoi näihin viimeksimainittuihin jo toisen kerran.
-Niiden teräväpiirteiset pronssinväriset kasvot ja terävät silmät,
-pitkät, notkeat ja solakat ruumiit sekä välinpitämätön ja huoleton
-esiintyminen, joka näytti olevan heille luonteenomaista, olisivat jo
-leimanneet heidät lehmäpaimeniksi noitta solkiniekka sombreroittakin,
-värillisittä kaulaliinoittakin ja pitkävartisitta, korkeakantaisitta
-saappaittakin, joissa oli suuret hopeakoristeiset kannukset. Gale ei
-voinut olla myöskään huomaamatta, että noilla paimenilla oli pistoolit,
-mikä seikka oli melkein kuin isku hänen mielikuvituksilleen
-nykyaikaisesta lännestä. Tämä pakotti osaltaan häntä hieman uskomaan
-huhuja, että rajalla todella tapeltiin. Häntä värisytti.
-
-Hän tyydytti nälkänsä viereisessä huoneessa ja kun hän palasi sieltä
-kapakan puolelle, törmäsi hän erääseen sotilaspukuiseen mieheen.
-Kumpainenkin pyysi heti anteeksi kömpelyyttään. Gale oli jo aikeissa
-jatkaa matkaansa, kun toinen hämmästyneenä pysähtyi paikoilleen ja
-kumartuen eteenpäin huudahti:
-
-"Dick Gale?"
-
-"Aivan niin", vastasi Gale myöskin hämmästyneenä. "Mutta kuka te sitten
-olette?"
-
-Hän ei voinut nähdä vieraan kasvoja, koska niitä varjosti leveälierinen
-hattu, joka oli painettu syvälle päähän.
-
-"Jupiter vieköön, Dickhän se sittenkin on! Tämähän on kerrassaan
-suurenmoista! Etkö tunne minua?"
-
-"Olen muistaakseni jossakin kuullut äänenne", vastasi Gale.
-"Mahdollisesti tunnen teidät sitten, kun vedätte tuon suuren hattunne
-pois silmiltänne."
-
-Vastaukseksi mies, totellen äkillistä mielijohdettaan, vei Galen
-kiireesti ravintolan puolelle, missä hän siirsi hattunsa
-takaraivolleen, paljastaen kauniit, päivettyneet kasvonsa.
-
-"George Thorne! No vie sinun --!"
-
-"Hiljaa, hiljaa, ei sinun tarvitse huutaa!" keskeytti toinen tarttuen
-Galen ojennettuun käteen. Se oli hyvin merkityksellinen, kova ja
-kiinteä kädenpuristus. "Minun täytyy esiintyä täällä tuntemattomana.
-Siihen on minulla omat syyni. Selitän asiat sinulle hetken kuluttua.
-Totta totisesti, olipa hauska tavata sinua! Viisi vuotta sitten näin
-sinut viimeksi pelaamassa jalkapalloa eräällä urheilukentällä
-Wisconsinissa, ja silloin olit sinä koko pelijoukkueesi tähti."
-
-"Älä muistele enää sitä", lausui Dick nauraen. "George, vannon, että
-iloitsen enemmän sinun näkemisestäsi kuin sinä minun. Siitä onkin
-aikaa. Menit muistaakseni silloin sotaväkeen, etkö mennytkin?"
-
-"Menin. Olen täällä nyt yhdeksännen ratsuväkirykmentin kanssa. Mutta
-viis minusta. Mitä asioita sinulla on täällä? Haluan vain kuulla
-suunnitelmasi. Dick, et suinkaan aikone lähteä kullanetsintään tahi
-karjanpaimeneksi tuonne Jumalan hylkäämään erämaahan?"
-
-"Suoraan sanoen, George, en totta totisesti tiedä itsekään enemmän kuin
-sinäkään, miksi olen tänne tullut."
-
-"Tuohonpa en voi vastata juuri mitään!" huudahti Thorne istuutuen
-tuolilleen hämmästyneenä ja uteliain ilmein. "Ovatko asiat hullusti!
-Sinä olet saanut niin paljon rahaa isältäsi, ettei sinulla ole halua
-mihinkään todelliseen työhön. Dick, sinun laitasi ei voi olla
-huonosti?"
-
-Galen mieli heltyi. Miten suloista olikaan tavata ystävä, jolle
-voi puhua asioistaan! Hän ei ollut milloinkaan pitänytkään
-yksinäisyydestään.
-
-"George, tunnustan, etten itsekään tiedä, mikä voima minut tänne veti.
-En suorastaan riitaantunut isäni kanssa, mutta -- kirottua -- isä
-loukkasi minua, suorastaan häpäisi minut ja niin painalsin minä
-länteen. Näin se kävi. Lopetettuani lukuni koetin olla hänelle mieliksi
-tekemällä milloin mitäkin, aina sen mukaan, mitä hän esitti
-tehtäväkseni. Totta puhuen ei minusta ollut lukumieheksi. Panin kaikki
-asiat sekaisin. Isäni alkoi hermostua minuun. Joka päivä hän jaaritteli
-minulle yhtä ja toista, kunnes kärsivällisyyteni loppui. Sekin vähäinen
-kyky, jonka omistin, haihtui, saadessani muistutuksia, ja siinä sitä
-sitten oltiin. Isälläni ja minulla oli melko ikävä puolituntinen
-yhdessä. Kun lopetin, sanoin hänelle suoraan lähteväni länteen
-elättämään itseäni, eikä se olisi tuntunut niin katkeralta, ellei hän
-olisi nauranut minulle. Hän sanoi minua rikkaan miehen pojaksi,
-laiskaksi, mukavuutta rakastavaksi, selkärangattomaksi keikariksi. Hän
-ei sanonut uskovansa minulla olevan niin paljon luonteen lujuutta, että
-voisin taistella puutteita vastaan, eikä niin paljon rohkeutta, että
-uskaltaisin naida jonkun sisarieni kauniin ystävättären. Hän sanoi,
-etten voisi ansaita yhtä ainoata dollaria, vaan kuolisin nälkään
-lännessä tahi päästäkseni kotiin kirjoittaisin häneltä rahaa. Hän sanoi
-olevansa varma, etten kykene taistelemaan, oikein vakavasti
-kamppailemaan minkään asian puolesta auringon alla. Ah, hän ei
-säästellyt ollenkaan sanoja."
-
-Dick nojasi päänsä käsiinsä häveten hieman silmiensä surullista
-himmeyttä. Hän ei ollut aikonut ilmaista niin paljon. Mutta mikä
-ääretön helpotus sentään, kun sai kerrankin keventää raskasta mieltään!
-
-"Etteikö sinusta olisi taistelijaksi!" huudahti Thorne vihaisesti.
-"Mikä ukkoon on mennyt? Sanottiinhan sinua jo yliopistossa 'Vankaksi
-Galeksi'. Dick, olit parhaita miehiä, joita Stagg milloinkaan
-on opettanut. Kuulin hänen sanovan, että olet voimakkain
-sadanseitsemänkymmenenviiden naulan mies, mitä hän milloinkaan on
-harjoittanut, mies, jota ei pidätä mikään."
-
-"Isästäni on jalkapalloilu paljasta roskaa", virkkoi Dick, "eikä hän
-sellaista taistelua tarkoittanutkaan. Poistuessani kotoa ei minulla
-ollut aavistustakaan, että minussa oli joitakin puutteellisuuksia.
-Mutta nyt, George, luulen sen tietäväni. Olin rikkaan miehen poika --
-tuhlaavainen, vaativainen ja aivan tietämätön rahan arvosta. En ole
-vielä huomannut itsessäni minkään sarastavan kykeneväisyyden merkkejä.
-Näytän olevan aivan kykenemätön tekemään mitään käsilläni. Ja siinähän
-se juuri vika onkin. Mutta pitemmälle en enää pääse, ja olen päättänyt
-ruveta joko karjapaimeneksi tahi kaivostyöläiseksi tahi tehdä jotakin
-oikein mainittavaa -- liittyä vaikkapa kapinallisiin."
-
-"Ahaa! Tuota viimeksilausumaasi hyökkäystä minä jo odotinkin", selitti
-Thorne pudistaen päätään. "Sinun on kumminkin luovuttava siitä
-ajatuksesta. Tiedät kai, vanha veikko, että Meksikossa on juuri
-parhaillaan jotakin tekeillä? Yhdysvallat eivät todellakaan näytä
-käsittävän asian tärkeyttä. Pitkin Yhdysvaltain ja Meksikon välistä
-rajaa on suuria joukkoja villejä kapinallisia, huonosti palkattuja
-sotilaita, ryöväreitä, sissijoukkojen päälliköitä, rosvoja,
-lainsuojattomia, pahantekijöitä, tuhansittain nälkäänäkeviä peooneja,
-säikähtyneitä tyttöjä ja naisia. Meksiko on tulivuoriensa kaltainen,
-valmis syöksemään tulta ja laavaa. Siksipä älä tee sellaista
-kauhistuttavaa tyhmyyttä, että liityt kapinallisiin. Meksikon alemmat
-kansankerrokset tahi juuri nuo taistelevat sekä kapinalliset että
-liittoutuneet vihaavat amerikkalaisia. Toisen puolen ajasta ovat nuo
-hullut toisella puolella ja toisen puolen taasen toisella. Jollet tahdo
-kuolla nälkään tahi tulla väijyksissä ammutuksi tahi kuolla janoon, voi
-kumminkin joku kapinallinen pistää sinua selkään veitsellä saadakseen
-vyösolkesi ja saappaasi. Tuolla idässä päin, Agua Prietan ja Juarezin
-suunnalla taistelevien kapinallisten joukossa on paljon amerikkalaisia.
-Orozco työskentelee Chihuahuassa ja luullakseni on hänellä jonkunlainen
-aavistus sodankäynnistä. Mutta tämä on Sonora, vuorinen erämaa, orjain
-ja yaquien kotimaa. Sen joka kolkassa on järjestymättömiä kapinallisia
-joukkoja. Sellaiset amerikkalaiset kaivostyöläiset ja karjanomistajat,
-jotka voivat lähteä tiehensä, ovat paenneet rajan yli Yhdysvaltoihin
-luovuttuaan omaisuudestaan. Sellaiset taasen, jotka eivät voineet tahi
-eivät halunneet lähteä mukaan, saavat taistella henkensä puolesta."
-
-"Sepä on ikävää", lausui Gale. "Tuo kaikki on minulle aivan uutta.
-Miksei hallitus ole sekautunut asiaan ja ryhtynyt joihinkin
-toimenpiteihin?"
-
-"Siksi, että se pelkää kansainvälisiä selkkauksia. Se ei tahdo loukata
-maderistejä eikä tulla kateellisten ulkovaltojen ankaran arvostelun
-alaiseksi. Tilanne on hyvin vakavaluontoinen, Dick. Hallitus
-Washingtonissa tietää kyllä sen vakavuuden, siitä saat olla aivan
-varma. Mutta ylimalkaan on Yhdysvalloissa vain hämärä aavistus asiain
-todellisesta tilasta, ja armeija -- no niin, sinun pitäisi tulla San
-Antonioon kuuntelemaan miesten puheita. Me vartioitsemme täällä
-valtakuntain välistä rajaa. Teemme sen kumminkin vain näön vuoksi.
-Voisin kertoa sinulle lukemattomia tapauksia, jolloin ratsuväkemme
-olisi voinut ajaa takaa rosvoja rajan toiselle puolelle. Mutta emme ole
-halunneet ryhtyä sellaiseen. Upseerit ovat viratonta joukkoa näihin
-aikoihin. Ymmärrät kai, mikä siitä seuraisi, jos ratsuväkemme menisi
-rajan yli? Se aiheuttaisi yksinkertaisesti tavattoman hämmingin.
-Everstimme on arin mies koko joukossa siihen hommaan ja samanlaisia
-olemme me muutkin. Yhtä hyvin voi ihminen istua ruutikellarin katolla
-kuin oleskella täällä. Emme voi estää rosvoja emmekä kapinallisia
-kulkemasta rajan yli. Emmekä saa tapellakaan. Vartiopalvelukseni loppuu
-pian. Senjälkeen pääsen vapaaksi kolmeksi kuukaudeksi. Ja saat olla
-varma, että olen silloin iloinen monesta muustakin syystä kuin näistä
-sinulle kertomistani."
-
-Jutellessaan kaikkea tätä oli Thorne silminnähtävästi hyvin kiihtynyt.
-Hänen kasvonsa kalpenivat päivettymisestä huolimatta ja hänen silmänsä
-hehkuivat tummina. Silloin tällöin tapaamisen ja keskustelun suoma ilo
-tyynnytti hänen muusta aiheutuvan mielenkuohunsa, mutta ei pitkäksi
-ajaksi. Hän oli istuutunut muutaman pöydän ääreen lähelle erästä
-ovimaista kadulle johtavaa ikkunaa katsoen aina jonkun ajan kuluttua
-terävästi ulos. Sitten hän katsoi myös vähän väliä kelloaan.
-
-Thornen puhuessa kiintyi Galen huomio vähitellen eräihin
-yksityisseikkoihin.
-
-"George, minusta tuntuu, että olet hieman kiihtynyt", virkkoi Dick
-äkkiä, "Sinähän muistaakseni olit ennen kylmäverinen mies, jota ei
-mikään järkyttänyt. Onko sotilaanaolo sinut muuttanut?"
-
-Thorne nauroi omituisen kimakasti ja rauhattomasti ilmaisten siten
-olevansa kiihtynyt. Hän nousi äkkiä ylös ja antoi viinurille rahaa,
-jotta tämä toisi hänelle juomia. Senjälkeen hän katsahti
-tarjoiluhuoneeseen ja sitten kadulle. Talon tältä puolelta johti
-porttikäytävä pieneen puistoon, jossa kasvoi puita, pensaita ja
-köynnöksiä. Thorne aukaisi ensin toisen ikkunan ja sitten myöskin
-toisen. Hänen liikkeensä olivat nopeat. Palattuaan sitten pöydän ääreen
-laski hän molemmat kätensä sille ja nojautuen hiukan eteenpäin katseli
-tarkkaavaisesti Galea suoraan silmiin.
-
-"Olen luvatta poistunut leiristä", virkkoi hän.
-
-"Eikö se ole suuri rikos?" kysyi Dick.
-
-"Suuriko? Minulle, jos poissaoloni vain huomataan, merkitsee se
-perikatoa. Kaupungissa on paljon kapinallisia. Milloin tahansa voi
-syntyä levottomuuksia. Minun pitäisi olla valmis tehtävääni, olla
-suoraan sanoen siellä saapuvilla. Jos poistumiseni huomataan, joudun
-päävahtiin. Se merkitsee lykkäystä -- suunnitelmieni raukeamista --
-perikatoa."
-
-Hänen ystävänsä kiihkeys vaiensi Galen. Thorne nojautui lähemmäksi
-tummin, tutkivin ja kirkkain silmin.
-
-"Olimme kerran hyviä ystäviä, emmekö olleetkin?"
-
-"Varmasti!" vastasi Dick.
-
-"Mitä sanot siihen, Dick Gale, jos minä suoraan tunnustan, että sinua
-juuri tällä elämäni tuskallisella hetkellä tahdoin mieluummin tavata
-kuin ketään muuta."
-
-Vetoava katse ja syvästi värisevä intohimoinen ääni pakottivat Dickin
-nousemaan seisoalleen väristen ja innostuneena ja kummallisesti
-kärsimättömin tuntein.
-
-"Thorne, olen iloinen, että satun olemaan tuo mies", sanoi Dick.
-
-Heidän kätensä yhtyivät hetkeksi ja sitten he taas istuutuivat
-kumartuen hyvin lähelle toisiaan.
-
-"Kuulehan", alkoi Thorne nopeasti kuiskailla, "muutamia päiviä, noin
-viikko sitten -- tuntuu siltä kuin siitä olisi jo vuosi -- sain
-tilaisuuden auttaa muutamia henkilöitä, jotka pakenivat Meksikosta
-Yhdysvaltain puolelle. Ne olivat kaikki naisia ja eräs heistä oli
-puettu kuin nunna. Aivan sattumalta näin hänen kasvonsa. Oi, kuinka
-ihana tyttö hän oli! Huomasin, että hän tahtoi pysytellä erillään
-toisista. Epäilin häntä valepukuiseksi, ja ensimmäisessä sopivassa
-tilaisuudessa puhuttelin häntä tarjoten hänelle apuani. Hän vastasi
-surkeihin espanjankielisiin sanoihini sujuvalla englanninkielellä. Hän
-oli pelosta paennut kotoaan, joltakin paikkakunnalta tuolta Sinaloasta.
-Kapinalliset ovat siellä herroja. Hänen isänsä oli vangittu ja
-kapinalliset olivat vaatineet hänestä lunnaita. Kun lunnaat oli
-maksettu, tappoivat kapinalliset siitä huolimatta hänet. Kapinallisten
-johtajana on siellä eräs kuuluisa Rojas-niminen rosvopäällikkö. Jo
-paljon ennen vallankumouksen puhkeamista oli hän ollut sivistyneistön
-kauhuna ja talonpoikien suosikki. Kaikki köyhempi ja alempi kansanaines
-suosi noita rosvoja, sillä kaikki kuuluisat rosvot ovat ryöstäneet
-omaisuutta rikkailta jakaakseen sitä köyhille. Rojas näki tytön ja otti
-hänet vangikseen. Mutta tytön onnistui lahjoa vartijat ja paeta melkein
-heti, ennenkuin hänelle sattui mitään ikävyyksiä. Hän piilottautui
-ystäviensä luokse. Saatuaan tämän tietää käänsi Rojas raivoissaan
-melkein koko kaupungin ylösalaisin löytääkseen hänet. Senjälkeen
-pukeutui tyttö valepukuun matkustaen ensin ratsain, sitten
-kyytivaunuissa ja lopuksi junassa Casitaan.
-
-"Hänen kertomuksensa lumosi minut, ja tuota yhtä ainoata pikku
-vilahdusta hänen kasvoistaan oli minun mahdoton unhottaa. Hänellä ei
-ollut täällä ystäviä eikä rahaa. Hän tiesi, että Rojas etsi hänen
-jälkiään. Näistä seikoista puhelin hänen kanssaan rautatienasemalla,
-missä oli kaikenlaista hälinää ja vilinää. Luullakseni ei kukaan
-tuntenut meitä. Neuvoin häntä riisumaan valepukunsa ennenkuin poistuu
-aseman odotushuoneesta. Hankin erään pojan opastamaan häntä. Mutta tuo
-poika johdattikin hänet tähän taloon. Olin luvannut tulla sinä iltana
-hänen luokseen keskustelemaan hänen kanssaan tilanteesta.
-
-"Tapasin hänet, Dick, ja kun näin hänet rakastuin häneen siinä
-silmänräpäyksessä. Hurmaannuin häneen niin, että olin kuin mielipuoli.
-En milloinkaan elämässäni ollut ennen nähnyt niin kaunista ja
-herttaista tyttöä. Hänen nimensä on Mercedes Castañeda ja hän kuuluu
-erääseen varakkaaseen, vanhaan espanjalaiseen sukuun. Hän on elänyt
-suurimman osan iästään ulkomailla ja Havanassa. Hän puhuu yhtä
-sujuvasti ranskan kuin englannin kieltäkin. Hän on -- mutta minun on
-supistettava kertomustani.
-
-"Dick, ajattelehan! Mercedeskin rakastui minuun ensi näkemässä. Aikeeni
-on naida hänet ja viedä hänet kauemmaksi sisämaahan, pois täältä
-rajaseudulta. Mutta se ei ole mikään helppo tehtävä. Häntä pidetään
-silmällä, kuten minuakin. Oli aivan mahdotonta tavata häntä tämän talon
-emännän tietämättä. Alussa pitivät he luullakseni meitä silmällä
-pelkästä uteliaisuudesta ja tyydyttääkseen juoruamishaluaan. Mutta
-parina viime päivänä on asia saanut toisenlaisen käänteen. Sitten
-eilisillan on joku voimakas vaikutusvalta alkanut työskennellä. Ah,
-nämä meksikolaiset ovat viekasta, salaperäistä kansaa! Niin,
-espanjalaisiahan he ovatkin. He toimivat salaisesti kaikessa
-hiljaisuudessa. Heitä hallitsee ennen kaikkea uskonto, senjälkeen
-kulta ja kolmanneksi intohimo naisiin. Rojas on varmasti
-lähettänyt sanan ystävilleen tänne. Eilen saapuivat tänne hänen
-kurkunkatkaisija-vallankumouksellisensa ja tänään saapui hän itse. Kun
-sain tämän tietää, hiivin heti leiristä ja hain erään papin käsiini.
-Hän lupasi tulla tänne tähän aikaan, mutta pelkään, ettei häntä ole
-tänne päästetty."
-
-"Thorne, miksi vitkastelet kosiessasi? Miksi et mennyt heti naimisiin
-hänen kanssaan antautumatta tällaisiin vaaroihin?" kysyi Dick.
-
-"Pelkään sen olevan jo liian myöhäistä", virkkoi Thorne. "Minun olisi
-pitänyt tehdä se jo eilen illalla. Näetkös, olemme rajan toisella
-puolella --"
-
-"Olemmeko Meksikon puolella?" kysyi Gale terävästi.
-
-"Olemme, vanha veikko, ja sehän se juuri tekeekin asian mutkalliseksi.
-Rojaksella ja hänen kapinallisilla joukoillaan on kaupunki jo
-hallussaan. Mutta Rojas ei kumminkaan kapinallisitta joukoittain voi
-estää minua, vangita tyttöä eikä paeta vuoristoon. Jos Mercedestä
-todellakin pidetään silmällä, jos hänet on jo tunnettu, kuten varmasti
-luulen, emme siinä tapauksessa pääse kauaksi tästä talosta, ennenkuin
-minut lävistetään ja tyttö vangitaan."
-
-"Taivas varjelkoon! Thorne, voiko tuollaisia asioita tapahtua vähemmän
-kuin kivenheitonmatkan päässä Yhdysvaltain rajalta?" kysyi Gale
-uskomatta oikein korviaan.
-
-"Sellaista voi tapahtua, paina se mieleesi. Et näytä oikein käsittävän
-näiden sissipäälliköiden, näiden kapinalliskapteenien voimaa.
-Erikoisesti on näillä roistoilla suuri vaikutusvalta kansan
-enemmistöön. Tuollainen mies on sankari Meksikossa. Häntä pelätään,
-kadehditaan ja rakastetaan. Kansa asettaa hänet mielessään toiseksi
-järjestyksessä verrattuna heidän kansalliseen ihanteeseensa --
-härkätaistelijaan, matadoriin. Alkuasukkaat ovat sangen villejä,
-raakamaisia ja verenhimoisia. Ajattelehan esimerkiksi Qvinterosta. Hän
-oli vain paimen, orja, mutta hänestä on nyt tullut kuuluisa rosvo.
-Vallankumouksen alussa julistautui hän kapinallisten johtajaksi ja
-hävitti suurine rosvolaumoineen useita maakuntia. Hallituksen joukkojen
-vastarinta aiheutti vain rosvoamista, mellakoita, ja naisten ryöstöjä.
-Tämän miehen ja hänen rosvojoukkonsa tunnuslause oli: 'Nauttikaamme
-elämästä niin kauan kuin voimme!'
-
-"Paitsi Qvinterosta on olemassa muitakin roistoja, ei tosin niin
-kuuluisia ja taitavia johtajia, vaan kumminkin yhtä verenhimoisia. Olen
-nähnyt Rojaksen. Hän on kaunis, rohkea ja ivallinen piru, ylpeämpi kuin
-riikinkukko. Hänen pukunsa on kultapäärmeinen ja hopeakoristeinen
-täynnä kalleuksia, jotka hän on ryöstänyt. Hän oli niiden kapinallisten
-joukossa, jotka ryöstivät Sinaloan saaden saaliikseen puolen miljoonan
-dollarin arvosta kaikkia kalleuksia ja puhdasta rahaa. Rojas tuhlaa
-kultaa yhtä välinpitämättömästi kuin hän vuodattaa ihmisverta.
-Sitäpaitsi on hän kuuluisa naistenryöstäjä. Talonpoikaistytöt pitävät
-kunnianaan, että tuollaiset rosvopäälliköt ryöstävät heidät mukaansa.
-Rojas on kumminkin sellainen, että hän ryöstää pääasiallisesti vain
-ylemmän kansankerroksen tyttäriä."
-
-Thorne kuivasi hien kalpeilta kasvoiltaan ja katsahti synkästi
-ikkunasta, ennenkuin hän jälleen jatkoi puhettaan.
-
-"Ajattelehan, missä asemassa Mercedes todellisuudessa on. En voi saada
-pienintäkään apua rajan Yhdysvaltain puolelta, ja vaikka voisinkin, en
-tiedä mistä. Tuolla puolen rajaa asuu enimmäkseen meksikolaisia, jotka
-hyväksyvät tinkimättömästi kaikki rajan tällä puolella tapahtuneet
-vääryydet. Rajan kummallakin puolella asuvat talonpojat ovat
-myötämielisiä kapinallisille ja salaisesti ihailevat sellaista henkilöä
-kuin Rojas, mutta vihaavat sellaisia ylhäissäätyisiä kuin Mercedes. He
-saattaisivat solmia salaliiton luovuttaakseen hänet Rojakselle. Rojas
-taas puolestaan on valmis käyttämään kaikki salaiset ja maanalaiset
-keinonsa saavuttaakseen tarkoituksensa. Jollen ryhdy vastustamaan
-häntä, saa hän Mercedeksen haltuunsa yhtä helposti kuin hän sytyttää
-savukkeensa. Mutta minä tapan hänet tahi ainakin jonkun hänen
-seuralaisistaan tahi Mercedeksen, ennenkuin luovutan hänet Rojakselle.
-Tällainen on tilanne nyt, hyvä ystävä. Minulla on vain vähän aikaa
-käytettävänäni. Otaksun joutuvani putkaan karkaamiseni johdosta. Rojas
-on kaupungissa. Luulen, että minua seurattiin tähän ravintolaan. Pappi
-on joko pettänyt minut tahi ei häntä ole tänne laskettu. Mercedes
-odottaa täällä yksin ja luottaa täydellisesti siihen, että minä vain
-voin hänet pelastaa. Hän on suloisin ja rakastettavin tyttö, minkä
-tunnen. Muutamien minuuttien kuluttua -- aikaisemmin tahi myöhemmin --
-muuttuu tämä paikka oikeaksi helvetiksi. Dick, oletko silloin
-puolellani?"
-
-Dick Gale huokaisi syvään. Kylmyys, uneliaisuus ja välinpitämättömyys,
-jotka olivat häntä painaneet jo kuukausimääriä, katosivat tuossa
-tuokiossa hänen olemuksestaan. Alussa hän ei voinut puhuakaan, vaan
-ainoastaan puristaa sydämellisesti ystävänsä kättä. Thornen kasvot
-muuttuivat ihmeellisesti; tuska, pelko ja epäröiminen haihtuivat siinä
-silmänräpäyksessä hänen mielestään ja hän hymyili tuntien kuvaamatonta
-kiitollisuutta Galea kohtaan.
-
-Sitten Dickin katse jonkun heikon äänen johdosta kääntyi ystävän olan
-ylitse ikkunaan, josta näkyivät erään henkilön kauniit, rohkeailmeiset
-ja ivalliset kasvot hehkuvine, tummine silmineen, jotka välähtelivät
-tuhoa ennustavasti.
-
-Dick tunsi ruumiinsa kangistuvan tuolilla. Thorne puristi nopeasti
-kätensä nyrkkiin, kääntyen ikkunaa kohti.
-
-"Rojas!" lausui hän kuiskaten.
-
-
-
-
-II.
-
-MERCEDES CASTAÑEDA.
-
-
-
-Tummat kasvot katosivat. Dick Gale kuuli askelten kolinaa ja kannusten
-helinää. Hän meni ikkunaan ja ennätti juuri nähdä erään meksikolaisen
-menevän kapakan pääovesta sisälle. Dick näki tuon meksikolaisen vain
-vilahdukselta, mutta siitä huolimatta näki hän suuren mustan sombreron
-heleänvärisine nauhoineen, ruumiinmukaisen lyhyen takin selän, raskaan
-olalta hihnasta riippuvan pyssyn, jonka perä oli koristettu helmillä,
-ja ahtaat housut, joiden lahkeitten suut olivat hyvin leveät. Kadulla
-kuljeskeli muutamia miehiä, joukossa muutamia meksikolaisiakin, jotka
-laiskasti nojautuivat kaivon kaidetta vasten.
-
-"Näitkö hänet? Mihin hän meni?" virkkoi Thorne kuiskaten tultuaan Galen
-luokse. "Nuo miehet tuolla, joilla on patruunavyöt, ovat juuri
-meksikolaisia vallankumouksellisia."
-
-"Luullakseni meni hän kapakan puolelle", vastasi Dick. "Hänellä oli
-kivääri, mutta noilla miehillähän tuolla ulkona ei näytä olevan
-ollenkaan aseita."
-
-"Älä luule niin! Katsohan vain, Dick, tuonne! Tuo mies tuolla on vahti,
-vaikka hän näyttääkin niin välinpitämättömältä. Katsohan, hänellä on
-lyhyt karbiini, jonka hän on melkein piilottanut nuttunsa alle. Tuolla
-kauempana polulla on toinen meksikolainen. Pelkään, että Rojas on
-piirittänyt tämän talon."
-
-"Kun me vain tietäisimme sen varmasti."
-
-"Olen, Dick, aivan varma. Mennään eteiseen. Haluan nähdä, miltä talo
-näyttää toiselta puolelta."
-
-Gale seurasi Thornea ravintolan puolelta suureen, korkeaan eteiseen,
-joka silminnähtävästi jakoi hotellin kahteen osaan, ollen avoin kadulle
-päin. Muutamia huonosti valaisevia keltaisia lamppuja oli siellä
-täällä. Eräs meksikolainen seisoi pääoven portailla makuuhuopa
-hartioillaan. Käytävän toisesta päästä kuului kenkien kolinaa
-kivilattiaa vasten. Se oli muuten kokonaan varjossa. Thorne astui
-erääseen suureen huoneeseen, joka oli vielä huonommasti valaistu kuin
-eteinen. Huoneessa oli pöytä täynnä sanomalehtiä, muutamia
-korkeaselkäisiä tuoleja ja pari sohvaa. Silminnähtävästi oli se
-jonkinlainen vierashuone.
-
-"Mercedes on tavallisesti puhutellut minua täällä", lausui Thorne.
-"Tähän aikaan saattaa hän tulla millä hetkellä hyvänsä noiden
-portaitten yläpäähän, ja jos minä olen täällä, tulee hän alas.
-Useimmiten on tässä huoneessa väkeä vasta vähän myöhemmin. Meidän on
-koetettava päästä torille. Se on pimeän puolella ja sitäpaitsi ainoa
-paikka, jonne minun on hänen kanssaan päästävä, jos nyt on mitään
-mahdollisuutta päästä pakoon."
-
-He kurkistivat torille avonaisesta ikkunasta. Siellä oli melko pimeä
-eikä siellä ensin näyttänyt olevan yhtään ihmistä. Äkkiä huomasi Gale
-kuitenkin polulla jonkun hitaasti astelevan tumman olennon. Vähän
-kauempana oli toinen samanlainen. Nyt ei tarvittu enää suurtakaan
-terävyyttä huomaamaan, että noissa henkilöissä piili jotakin
-kenttävahdille ominaista salakähmäisyyttä.
-
-Tarttuen Galen käsivarteen peräytyi Thorne ikkunasta.
-
-"Kai sinä näit nuo miehet?" kuiskasi hän. "Asia on todella niinkuin
-otaksuinkin. Rojas on piirittänyt tämän talon. Minun olisi pitänyt
-viedä Mercedes pois ennen. Mutta minulla ei ollut aikaa -- eikä
-tilaisuutta! Olin toimessa! Ja Mercedes on nyt täällä! Hyvä Jumala!
-Dick, ajattele, onko mitään keinoa pelastaa hänet tästä ansasta!"
-
-Gale kääntyi katsomaan, kun hänen ystävänsä meni huoneen keskelle.
-Portaitten yläpäässä seisoi himmeässä valossa hento, vaippaan
-kietoutunut nainen. Kun hän huomasi Thornen, laskeutui hän äänettömästi
-portaita tämän luokse. Thorne kietoi käsivartensa hänen ympärilleen.
-Tyttö puhui senjälkeen hänelle hiljaa ja katkonaisesti nopein, matalin
-äänin. Puhe oli epäjohdonmukaista espanjan ja englannin kielen
-sekoitusta, mutta Galesta kuulosti hänen äänensä sulavalta, syvältä
-ja sanomattoman tunteelliselta, ääneltä, josta huokui samalla
-iloa, pelkoa, intohimoa, toivoa ja rakkautta. Galeen teki se
-sanoinkuvaamattoman vaikutuksen. Se lumosi hänet pannen hänet
-ihmettelemään.
-
-Thorne talutti tytön huoneen keskelle lähemmäksi lamppua, jonka alla
-Gale seisoi. Tyttö oli kohottanut pienen, valkoisen kätensä pitääkseen
-vähän sivulla mustaa, pitseillä koristettua vaippaa. Dick huomasi
-pienen, tumman, ylpeästi pystyssä olevan pään, puoleksi kätkössä olevat
-kuolonkalpeat soikeat kasvot ja kauniit, tummat silmät.
-
-Senjälkeen esitteli Thorne heidät toisilleen.
-
-"Mercedes -- tämä on Dick Gale, eräs vanha ystävä -- paras ystävä, mitä
-minulla milloinkaan on ollut."
-
-Mercedes veti vaipan takaraivolleen paljastaen kauniit kasvonsa, joiden
-ylpeä ilme, tulisuus ja kiihkeys hämmästyttivät omituisesti Galea.
-
-"Herra Gale -- oh! En voi sanoin kuvata iloani! Thornen ystävä!"
-
-"Aivan niin, Mercedes; minun ystäväni ja samalla myös sinun", sanoi
-Thorne nopeasti. "Tällä hetkellä tarvitsemme hänen apuaan. Rakkaani,
-olemme kuulleet niin pahoja uutisia, että meidän on joka silmänräpäys
-oltava varuillamme. Pappi ei tullutkaan. Hänet on kai pidätetty. Ja
-kuulehan -- ole rohkea, rakas Mercedes -- Rojas on täällä!"
-
-Tyttö huudahti heikosti, nähtävästi suunnattomasta pelosta, mikä
-järkytti Galenkin hermoja, ja horjui ollen vähällä pyörtyä. Thorne otti
-hänet syliinsä kehoittaen häntä käheästi olemaan rauhallinen.
-
-"Rakkaani! Jumalan nimessä älä pyörry äläkä menetä rohkeuttasi! Muuten
-olemme hukassa. Kaikki ei ole vielä mennyttä. Koetellaan ajatella
-jotakin keinoa. Ole kestävä! Taistele!"
-
-Gale näki selvästi, että Thorne oli aivan poissa suunniltaan, sillä
-hän tuskin tiesi, mitä sanoi. Kalpeana ja vavisten puristi hän
-Mercedestä rintaansa vasten. Tyttöraukan pelko oli tehnyt hänet aivan
-neuvottomaksi, sillä se oli niin kiihkeätä ja niin täynnä peloittavaa
-varmuutta häntä odottavasta kohtalosta.
-
-Mercedes vetosi ensin espanjankielellä hänen suojelukseensa, mutta kun
-Thorne pudisti päätään, jatkoi hän englanniksi:
-
-"Rakkaani, koetan olla kestävä -- koetan taistella -- koetan olla
-kuuliainen. Mutta vanno minulle Pyhän neitsyen nimessä, että jollet voi
-pelastaa minua Rojaksen kynsistä, tapat minut."
-
-"Mercedes, vannon sen", vastasi hän käheästi. "Tiedän tappavani sinut
-mieluummin kuin -- Mutta älä vielä hätäile. Rojas ei voi olla varma
-sinusta, sillä muuten hän ei odottaisi. Hän on tuolla sisällä. Hän on
-koonnut miehensä tänne taloon ja sen ympärille. Mutta hän epäröi.
-Sellainen peto kuin Rojas ei voi olla toimeton tyhjän vuoksi.
-Luullakseni on meillä vielä joitakin keinoja. Eiköhän Dick voi keksiä
-jotakin. Kai me nyt jollakin tavoin voimme poistua täältä. Sitten hän
-vie sinut jonnekin. Puhu hänelle ja näytä olevasi rohkea. Mercedes,
-tämä merkitsee meille enemmän kuin rakkaus ja onni. Tässä on
-kysymyksessä joko elämä tahi kuolema."
-
-Mercedes tyyntyi saaden vähitellen takaisin itsensä --
-hillitsemiskykynsä. Nopeasti hän kääntyi, katsoi Galeen ylpein, tummin
-silmin, ja lausui hänelle erittäin suloisesti ja miellyttävästi:
-
-"Hyvä herra, olette amerikkalainen. Ette voi ymmärtää espanjalaista
-verta ettekä käsittää noiden rosvojen vihaa ja julmuutta. Haluan
-mieluummin kuolla kuin joutua Rojaksen käsiin. Jos hän saa minut
-elävänä haltuunsa, saan noiden tuntien, noiden muutamien päivien
-aikana, jotka elän, kärsiä suunnattomia tuskia, oikeaa helvetillistä
-kidutusta. Jos elän pari päivää, saavat hänen julmat miehensä minut
-haltuunsa, jos elän kolme, niin hänen leirinsä koirat... Herra, onko
-teillä sisarta, jota te rakastatte? Auttakaa herra Thornea pelastamaan
-minut. Hän on sotilas. Hän on sidottu. Hän ei saa polkea kunniaa eikä
-laiminlyödä velvollisuuksiaan minun vuokseni. Ah, olettehan molemmat
-kelpo ameriikkalaisia -- suuria, vahvoja ja rohkeita! Mitä merkitsee
-tuo pieni, musta sekarotuinen orja Rojas teikäläisten rinnalla! Hän on
-suuri raukka. Nyt en halua enää tuhlata kallista aikaa. Olen valmis ja
-koetan olla rohkea."
-
-Hän tuli Galen viereen ojentaen hänelle pienet, valkeat kätensä,
-jolloin hänen silmistään hohti naisellista sielukkuutta, tulta ja
-intohimoa. Galesta oli hän ihmeellinen. Hänen sydämensä alkoi sykkiä
-nopeammin. Kun hän tarttui tytön pieniin käsiin ja suuteli niitä,
-tuntui hänestä kuin hän olisi nuorentunut ja muuttunut uudeksi
-ihmiseksi.
-
-"Neiti", sanoi hän, "olen onnellinen saadessani ruveta palvelijaksenne.
-En voi kuvitellakaan suurempaa iloa kuin teidän auttamisenne minulle
-suo."
-
-"Onko sinulla joitakin suunnitelmia?" kysyi Thorne nopeasti.
-
-"On! Aion tehdä herra Rojaksen vaarattomaksi täksi illaksi ja ehkä
-moneksi seuraavaksikin", vastasi Gale.
-
-"Dick, miten voit sen tehdä?" kysyi Thorne hätäisesti.
-
-"Rupean metelöimään tuolla kapakassa", vastasi Dick rehellisesti,
-"jolloin saan ehkä jotakin aikaan. Hyökkään Rojaksen ja hänen joukkonsa
-kimppuun. Minä näytän --"
-
-"Herra varjelkoon, ei! Sellainen ei käy ollenkaan päinsä, Dick. Ne
-puukottavat sinua!" huusi Thorne. Mutta vaikka Dickin esitys tekikin
-häneen tuskallisen vaikutuksen, alkoivat hänen silmänsä kumminkin
-loistaa.
-
-"Teen sen sopivassa tilaisuudessa. Ehkä voin hämmästyttää tuon hitaan
-rosvojoukon ja paeta, ennenkuin he huomaavatkaan mitä on tapahtunut...
-Ja sinun on odotettava valmiina tuon ikkunan luona. Kun riita alkaa,
-rientävät nuo rosvot silloin tuolta torilta luonnollisesti kapakkaan,
-jolloin te voitte pujahtaa ulos ja mennä suoraan torin poikki kadulle.
-Muistaakseni on tuo katu melko pimeä. Yhdyn sitten teihin, ennenkuin
-olette ehtineet kauaksi."
-
-Thorne tuijotti häneen, mutta ei virkkanut sanaakaan. Mercedes nojasi
-hänen rintaansa vasten pitäen nyt pieniä valkoisia käsiään ristissä
-rinnallaan ja katsoen suurin silmin Galeen tämän poistuessa huoneesta.
-
-Eteisessä viipyi Gale sen verran, että hän ennätti vetää käsiinsä
-suuret sormikkaansa, pörröttää tukkansa ja solmia kaulaliinan toisin
-tavoin. Sitten hän meni ravintolaan ja kuljettuaan sen läpi pysähtyi
-tarjoiluhuoneen ovelle. Hänen viisi jalkaa yksitoista tuumaa pitkä sekä
-satakahdeksankymmentä naulaa painava ruumiinsa pisti enemmän silmään
-siellä, ja hänen tarkoituksensa olikin kiinnittää muiden huomio
-itseensä. Mutta häntä ei näyttänyt kumminkaan kukaan näkevänkään.
-Pallonpelaajat hälisivät hirveästi pelatessaan ja sama kirjavasti
-puettu meksikolaisjoukko nojasi haisevaan tarjoilutiskiin. Vihdoin
-kiintyi Galen hapuileva katse erääseen mieheen, jonka hän otaksui
-Rojakseksi. Hän tunsi tämän korkean, suuren ja koristetulla nauhalla
-varustetun hatun. Meksikolaisen rosvon katse oli suunnattu toisaalle.
-Hän keskusteli innokkaasti noin tusinan tahi useamman toverinsa kanssa,
-joista useimmat istuivat erään pöydän ympärillä. He kuuntelivat,
-puhuivat ja joivat. Miesten rinnalla ristissä olevat patruunavyöt
-ilmaisivat Galelle, että he olivat meksikolaisia vallankumouksellisia.
-Hän oli nimittäin aikaisemmin nähnyt samanlaiset patruunavyöt niillä
-rosvoilla, jotka olivat vahdissa kadulla. Viinuri toi heille lisää
-väkijuomia pöytään, jolloin johtaja kääntyi niin, että Gale näki hänen
-kasvonsa ja ne olivat todellakin tuon kuuluisan rosvopäällikön,
-Rojaksen, pirulliset ja ivalliset kasvot. Gale katseli häntä
-uteliaasti. Rojas oli pienehkö mies, joka herätti vain huomiota
-keikarimaisesti koristellulla puvullaan ja ilkeillä kasvoillaan.
-Hänellä oli pitseillä koristeltu olkavyö ja tiukka, valkeanappinen
-takki, pukinnahkaiset punaisella kirjaillut liivit, olkavyö ja
-tavallinen vyö, jotka oli kiinnitetty toisiinsa suurella hopeasoljella.
-Sama pyssy helmikoristeisine perineen riippui nytkin hihnasta hänen
-olallaan ja jalokivet kimaltelivat hänen olkavyössään. Hänen korvistaan
-riippuivat kultaiset korvarenkaat ja sormissa loisti useita
-timanttisormuksia.
-
-Gale tunsi rinnassaan sellaisen kiihkon, että se uhkasi voittaa hänen
-kylmäverisyytensä, ja muutkin mielenliikutukset hyökkäsivät hänen
-itsensähillitsemiskykyä vastaan. Näytti siltä kuin tuon rosvopäällikön
-näkeminen olisi vapauttanut hänessä piilleen paholaisen. Ja olemuksensa
-sisimmässä ihmetteli hän itseään tuntien olevansa omituisesti
-tyytyväinen tähän outoon tunteeseen.
-
-Hän laskeutui nuo pari porrasaskelta, jotka johtivat ovelta
-tarjoiluhuoneeseen, ja hoiperteli hiukan, teeskennellen olevansa
-juovuksissa. Hän horjahteli pallopöytiä vasten, töyttäsi meksikolaisia
-kapakan tiskin ääressä, nauroi kuin mielipuoli ja huiskutteli
-hattuaan hoiperrellen sinne ja tänne. Äkkiä kiintyi hänen huomionsa
-lehmäpaimeniin, joita hän aikaisemmin oli katsellut niin suurin
-mielenkiinnoin.
-
-He olivat vielä kapakan nurkkauksessa vähän erillään toisista. Koettaen
-keksiä jotakin ratkaisevaa, hoiperteli Gale heidän luokseen. Hän muisti
-monet entiset onnistumattomat kokeensa tutustua lehmäpaimeniin. Jos
-hänellä oli vähänkään toivoa saada apua näiltä eristäytyneiltä
-seikkailijoilta, täytyi hänen tuossa tuokiossa päästä heidän kanssaan
-kosketuksiin. Asettuen kursailematta noiden kahden pitkän paimenen
-eteen katsoi hän suoraan heidän laihoihin, päivettyneihin kasvoihinsa.
-Tuijotettuaan siten hetkisen terävästi ja kylmästi heihin hän alkoi
-puhua.
-
-"En ole juovuksissa. Teeskentelen vain saadakseni aikaan metelin. Aion
-hyökätä tuon kirotun rosvopäällikön Rojaksen kimppuun. Teen sen
-suojellakseni erästä tyttöä, valmistaakseni hänen rakastajalleen, joka
-on ystäväni, tilaisuuden paeta hänen kanssaan. Tyttö on tässä talossa
-ja Rojas on täällä viedäkseen hänet mukanaan. Kun aloitan rähinän,
-koettaa ystäväni paeta rakastettunsa kanssa. Jokaista ovea ja ikkunaa
-vahditaan. Aion panna toimeen sellaisen metelin, että vahdit rientävät
-sisälle. Olette samaa kansallisuutta kuin minäkin. Olemme nyt Meksikon
-puolella. Ihanan tytön kunnia ja elämä ovat kysymyksessä. Nyt, toverit,
-katsokaa, mitä tapahtuu!"
-
-Toisen paimenen silmät supistuivat pieniksi, luomet sulkeutuivat
-muutamia kertoja ja hänen leukansa vapisi, kun sitävastoin toisen
-kovapiirteisillä kasvoilla leijaili hieno hymy.
-
-Gale poistui ja hänen intonsa kasvoi, kun hän näki noiden kahden
-paimenen kuin sattumalta seuraavan häntä. Gale poikkesi hoiperrellen
-syrjään, törmäsi mennessään pöytään ja potki tyhjiä tuoleja. Hän
-sivuutti Rojaksen ja tämän miehet, huomaten samalla, että roisto piti
-häntä silmällä huitoessaan käsillään ja puhuessaan nopeasti. Elämä
-kapakassa alkoi käydä meluavammaksi. Kun Dick horjahti erästä pöytää
-vasten, kaataen sen kumoon niin, että lasien sisältö valui muutamien
-meksikolaisten housuille, alkoivat nämä kimakasti huudella. Hän oli
-onnistunut kiinnittämään huomion itseensä, sillä melkein kaikki
-katsoivat häneen. Eräs noista loukatuista miehistä, muudan pieni
-ruskeankeltainen roisto, hypähti esille asettuakseen vastarintaan ja
-huutaen samalla kuin mielipuoli jotakin espanjankielellä, josta Gale
-ymmärsi ainoastaan sanan: "Muukalainen!" Meksikolainen polki jalkaa
-heiluttaen uhkaavasti oikeata kättään. Dick nosti jalkansa potkaisten
-nopeilla syrjäpotkuilla jalat miehen alta niin, että tämä kaatui
-kumahtaen lattialle. Temppu suoritettiin niin nopeasti ja taitavasti,
-että meksikolainen menetti kokonaan rohkeutensa uskaltamatta enää
-karjua. Gale tiesi nyt ratkaisevan hetken tulleen.
-
-Kääntyen nopeasti hyökkäsi hän Rojaksen kimppuun käyttäen vanhaa
-puolustuslinjan murtamistemppuaan. Ei Rojas eivätkä hänen miehensäkään
-ennättäneet liikahtaakaan. Tummakasvoisen rosvopäällikön kasvot
-muuttuivat kalmankalpeiksi, hänen leukansa vapisi ja hän olisi huutanut
-pelosta, jollei Galen lyönti olisi sattunut. Isku kiidätti hänet
-taaksepäin miehiään vasten. Käyttäen nopeasti hyödykseen tämän
-hetken suomaa etua syöksyi Gale koko raskaan ruumiinsa painolla
-vallankumouksellisten pientä joukkoa vastaan niin, että miehet, pöydät
-ja tuolit kaatuivat yhteen rymisevään kasaan.
-
-Voimatta pysähtyä kaatui Galekin muiden mukana, mutta ollen ketterä
-kuin kissa joutui hän kumminkin ylimmäiseksi. Kun hän nousi, tarttui
-hänen voimakas kouransa Rojakseen. Hän kiskoi tuon pienen roiston
-tuosta potkivasta ja huutavasta mieskasasta, pyöritteli häntä
-peloittavin voimin hellittäen lopulta otteensa. Rojas lensi pitkin
-lattiaa kolhiutuen tuoleja ja pöytiä vasten. Gale hypähti jäljessä,
-riuhtaisi Rojaksen jälleen seisoalleen ja heilutteli häntä kuin tyhjää
-säkkiä.
-
-Huutojen seasta kuului äkkiä laukaus. Gale kuuli rikkinäisten lasien
-helinää. Huone pimeni huomattavasti. Hän katsahti taakseen. Nuo
-molemmat paimenet seisoivat hänen ja raivoisan rosvojoukon välillä.
-Toisen paimenen ollessa varuillaan molempine pistooleineen tähtäsi
-toinen juuri parhaillaan. Seuraavassa silmänräpäyksessä sylki ase
-suustaan tulta ja savua. Laukausta seurasi lasin helinä ja huoneen
-toinen kolkka muuttui pimeäksi. Huudahtaen raivosta heitti Gale
-vertavuotavan Rojaksen menemään. Rosvopäällikkö lensi pöytää vasten,
-vierähti sen yli lattialle jääden siihen suulleen makaamaan.
-
-Toinen laukaus muutti huoneen liikkuvien varjojen temmellyspaikaksi
-tarjoilutiskin takana olevan lampun sitä vielä valaistessa. Muudan
-valkopukuinen olento hyökkäsi Galen kimppuun. Hän kaatoi miehen, mutta
-hänen oli potkaistava kovasti vapautuakseen puristavista kourista ja
-ennättääkseen kääntyä toista ahdistavaa roistoa vastaan. Tämä oli tumma
-ja nopea. Terä välähti tehden ympyränmuotoisen kierroksen ilmassa.
-Samalla muuttui veitsi äkkiä punaiseksi ja sen omistaja horjui
-taaksepäin. Meteli oli niin kova, ettei Gale kuullut laukausta, mutta
-meksikolaisen kaatuminen oli merkityksellinen. Nyt oli sekamelska
-täydellinen. Metelistä kehittyi hurja tappelu. Etäisyydessä ammutut
-laukaukset kuulostivat Galesta äänekkäältä syleksimiseltä.
-Tarjoilutiskin takana palava suuri lamppu särkyi, rupesi savuamaan ja
-sammui muuttaen huoneen kokonaan pimeäksi. Gale riensi ravintolan ovea
-kohti, jonka ääriviivat hän epäselvästi erotti ulkona palavaa keltaista
-valoa vasten. Hän sysäsi oikealle ja vasemmalle miesjoukkoa, joka
-piiritti hänet joka puolelta. Hypättyään erään pallopöydän yli potki
-hän tuolit ja pöydät pois tieltään ja pääsi vihdoin ovelle ollen
-ensimmäinen, joka pääsi livahtamaan tiehensä tuosta myllertävästä
-ulostunkeutuvasta miesjoukosta. Käsivarren huitaisu särki ravintolan
-ovilampun, ja hän juoksi ulos jättäen muut pimeään. Muutamat hypyt
-veivät hänet vierashuoneeseen. Se oli tyhjä. Thorne oli paennut
-Mercedeksen kanssa.
-
-Silloin Galen jännitys laukesi. Noin minuutin verran oli hän toiminut
-kiihtyvällä nopeudella. Hän kurkisti varovasti torille. Ei poluilla,
-penkeillä eikä puiden varjossakaan näkynyt enää vakoilevia miehiä. Hän
-riensi ulos pysytellen varjoisissa paikoissa ja menemättä käytävälle,
-ennenkuin torin puolivälissä. Käytävän tuonnimmaisessa päässä palavan
-katulyhdyn luona oli hän näkevinään pari tummaa ihmisolentoa. Hän
-juoksi nopeammin saapuen pian kadulle. Melu hotellissa alkoi vähitellen
-hiljentyä tahi sitten oli hän jo pääsemäisillään niin kauaksi, ettei se
-enää kuulunut. Hänen vierellään kulkevat ihmiset menivät kaikki samaan
-suuntaan kuin hänkin ja ainoastaan etummaiset näyttivät hieman
-kiihtyneiltä. Gale riensi nopeasti eteenpäin etsien katseillaan noita
-paria olentoa. Äkkiä hän näki heidät -- toinen oli pitkä mies viitta
-yllään ja toinen hento viittapukuinen. Gale huokaisi syvään
-helpotuksesta. Thorne ja Mercedes eivät olleet kaukana edellä.
-
-Tuontuostakin vilkuili Thorne taakseen. Hän kulki eteenpäin nopeasti
-miltei kantaen Mercedestä, joka pysytteli aivan kiinni hänessä. Hänkin
-katsoi usein taakseen. Kerran näki Gale vilahdukselta hänen valkeat
-kasvonsa katulyhdyn valossa. Hän alkoi tavoittaa heitä, ja pian, kun
-viimeinen lyhty oli sivuutettu ja katu pimeni, uskalsi hän viheltää.
-Thorne kuuli sen, sillä hän pysähtyi, vihelsi hiljaa vastaukseksi ja
-jatkoi jälleen matkaansa. Kuljettuaan vielä näin jonkun matkaa kadun
-päähän asti eivät he sittenkään pysähtyneet odottamaan toveriaan. Tästä
-alkoikin jo aava erämaa. Gale tunsi pehmeän hiekan jalkainsa alla ja
-näki ympärillään kummallisenmuotoisia kaktuksia. Vihdoin hän saavutti
-pakolaiset.
-
-"Dick, pääsitkö leikistä ehein nahoin?" läähätti Thorne tarttuen Galen
-käsivarteen.
-
-"Olen vain hengästynyt, siinä kaikki", vastasi Gale.
-
-"Hyvä! Hyvä!" huudahti Thorne. "Olin kovin peloissani voimatta auttaa
-sinua. Dick, se onnistui oivallisesti. Meillä ei ollut mitään
-vaikeuksia. Mitä maailmassa sinä siellä teit?"
-
-"Panin vain toimeen aikamoisen mylläkän, kuten lupasinkin", virkkoi
-Dick.
-
-"Taivas varjelkoon! Meteli oli aivan samanlainen kuin kerran erään
-roskajoukon aiheuttama. Mutta nuo laukaukset, Dick, oliko ne tähdätty
-sinuun? Ne herpaisivat minut. Ja sitten nuo huudot. Mitä siellä
-oikeastaan tapahtui? Rojaksen vahdit riensivät tapahtumapaikalle heti
-ensi laukauksen jälkeen. Kerropas nyt, mitä tapahtui."
-
-"Samalla kun karkasin Rojaksen kimppuun, ampui pari paimenta lamput
-säpäleiksi. Eräs meksikolainen, joka paljasti puukon haavoittaakseen
-minua, haavoittui luullakseni. Sitten kuin lamput olivat sammuneet,
-alkoivat rosvot otaksuttavasti ampua."
-
-"Vai hyökkäsit sinä Rojaksen kimppuun", lausui Thorne tullen likemmäksi
-Galea. Hänen äänensä värisi riemusta ja sellaisesta ilosta, ettei se
-kaivannut vahvistusta. "Mitä sinä teit hänelle?."
-
-"Potkaisin hänet aluksi pois kentältä, kävin häneen sitten käsiksi ja
-lähetin hänet vauhdikkaasti suoraan maaliin", vastasi Dick puhuen
-Thornelle niin tutuin jalkapallotermein.
-
-Thorne kumartui lähemmäksi Galea. Hänen hienopiirteiset kasvonsa
-liekehtivät villiä riemua tähtien valossa. "Kerro minulle suoraan
-kaikki" lausui hän värisevin äänin.
-
-Silloin aavisti Gale hieman noita kärsimyksiä, joita Thorne oli saanut
-kestää -- hieman tuota rakastajan kuumaa, hurjaa ja kostonhimoista
-intohimoa, joka vaati kuulla suoran totuuden.
-
-Se tyynnytti Dickin keveää mieltä, ja hän oli juuri aikeissa jatkaa
-kuvaustaan Thornelle, kun äkkiä Mercedes astui hänen eteensä, kosketti
-hänen kättään ja katsoi häntä kasvoihin ihmeellisin silmin. Hän
-ajatteli, ettei hän aivan pian unhota niiden kauneutta eikä haihtuneen
-tuskan niihin jättämää varjoa ja niissä näkyvää toivon sarastusta.
-
-"Rakas neiti", sanoin Gale hieman värisevin äänin, "Rojas ei enää aja
-teitä takaa tänä iltana eikä vielä monena muunakaan iltana."
-
-Mercedes näytti värisevän riemusta ja tieto Rojaksen kohtalosta saattoi
-hänet aivan haltioihinsa. Hän painoi Galen vahvan käden aaltoilevaa
-rintaansa vasten. Gale tunsi hänen sydämensä nopean sykinnän.
-
-"Herra! Herra Dick!" hän huudahti, mutta siihen hänen puheensa
-katkesikin. Hänen käsivartensa kohosivat ja nopeasti kuin salama nosti
-hän kasvonsa suudellen Galea. Sitten hän kääntyi ja vaipui nyyhkyttäen
-Thornen syliin.
-
-Syntyi vaitiolo, jonka vain Mercedeksen nyyhkytykset keskeyttivät. Gale
-käveli muutamia askelia syrjään. Jollei hän juuri ollut huumaantunut,
-oli hän varmasti järkytetty. Mercedeksen huulten outo suloinen tulisuus
-syöpyi hänen mieleensä. Hetken kiihoituksen vielä polttaessa hänen
-suoniaan kuvitteli hän olevansa mustasukkainen Thornelle. Mutta se
-haihtui kumminkin heti. Se johtui vain siitä, että hän oli ollut
-kovasti järkytetty -- oli katsellut syvyyksiin viime tunnin kuluessa --
-oli tullut tietoiseksi heräävästä hengestä, joka tähän asti oli uinunut
-hänen sisimmässään. Hänen mieleensä ei jäänyt nyt muuta kuin ilon
-loistava hehku siitä, että hän oli voinut auttaa Thornea. Ja
-Mercedeksen osoittaman helpotuksen ja kiitollisuuden kiihkeyden mukaan
-arvosteli hän tytön tuntemaa pelkoa ja uhkaavaa kovaa kohtaloa, josta
-hän oli tytön pelastanut.
-
-"Dick, Dick, tule tänne!" kutsui Thorne hiljaa. "Meidän on nyt
-pysyteltävä yhdessä. Meillä on vielä eräs tehtävä ratkaisematta. Mitä
-nyt teemme? Minne nyt menemme? Meidän pitäisi päästä tästä jonnekin.
-Emme uskalla mennä asemalle emmekä talleihin, joista meksikolaiset
-vuokraavat hevosia. Tällä hetkellä olemme tosin Yhdysvaltain puolella,
-mutta siitä huolimatta väijyy meitä vaara täälläkin."
-
-Kun hän keskeytti puheensa toivoen silminnähtävästi, että Gale
-ehdottaisi jotakin, katkaisi äänettömyyden merkkitorven kirkas ja
-kaikuva ääni. Thorne säpsähti kovasti. Sitten hän kumartui
-kuuntelemaan. Torven ihanat äänet kaikuivat yhä selvemmin, kovemmin ja
-nopeammin pimeydessä.
-
-"Se on hälyytys, Dick! Se on hälyytys!" huudahti hän.
-
-Gale ei voinut vastata mitään. Mercedes seisoi säikähtyneenä.
-Torvenpuhallus lakkasi. Kauempaa toiselta suunnalta kuului heikkoa
-räikynää. Pian senjälkeen alkoi kuulua ampumista.
-
-"Dick, kapinalliset taistelevat jossakin", lausui Thorne kiihtyneesti.
-"Pieni liittolaisten varusväki pitää yhä puoliaan. Ehkä sen kimppuun on
-taas hyökätty. Kaikissa tapauksissa on rajalla jotakin tekeillä. Ehkä
-nuo hullut kapinalliset ampuvat leiriämme. Olemme pelänneet sellaista,
-etenkin pimeän aikaan... Ja minä olen täällä, poissa luvatta,
-todellakin kuin karkulainen."
-
-"Mene takaisin! Mene takaisin, ennenkuin myöhästyt!" huudahti Mercedes.
-
-"Niin, eiköhän liene parasta, että menet. Tässä tukalassa asemassamme
-olisi sinun vangitsemisesi meille suureksi vahingoksi", sanoi Gale.
-"Minä pidän kyllä huolta Mercedeksestä."
-
-"Ei, ei, ei!" vastasi Thorne. "En voi mennä joutumatta päävahtiin."
-
-"Tällä hetkellä tuntuu sinusta ehkä parhaalta olla menemättä, mutta
-meidän on ajateltava myöskin tulevaisuutta. George, karkulainen on aina
-karkulainen! Parasta on, että kiiruhdat. Jätä tyttö minun huostaani
-huomiseen asti."
-
-Mercedes syleili Thornea ja pyysi häntä lähtemään. Thorne epäröi.
-
-"Dick, mielelläni en sitä tee", sanoi hän. "Mutta kyllä sinä sentään
-olet oikeassa. Kunhan vain ehtisin sinne ajoissa. Mutta ah, minun on
-niin vaikea poistua Mercedeksen luota! Vanha veikko, olet pelastanut
-hänet! Olen sinulle jo äärettömässä kiitollisuuden velassa. Pysyttele
-kaukana Casitasta, Dick. Yhdysvaltain puoli kaupungista saattaa tosin
-olla turvallinen, mutta kumminkaan en voi luottaa siihen öisin. Mene
-syvälle erämaahan, ylös vuorille johonkin turvalliseen paikkaan. Tule
-sitten tapaamaan minua leiriin voidaksemme suunnitella yhdessä. Luotan
-melkoisesti eversti Weedeen. Ehkä hän voi auttaa meitä. Kätke Mercedes
-joka tapauksessa sellaiseen paikkaan, etteivät rosvot saa häntä
-käsiinsä -- siinä kaikki."
-
-Hän puristi hyvästiksi Dickin kättä, syleili kiihkeästi Mercedestä,
-suuteli häntä, kuiskasi hänelle muutamia sanoja, päästi hänet irti ja
-syöksyi pimeyteen kadoten pian näkyvistä. Hänen askeltensa kumea töminä
-lakkasi vähitellen kuulumasta.
-
-Erämaan hiljaisuus masensi hetkiseksi Galen mielen. Hän ei ollut
-tottunut sellaiseen outoon hiljaisuuteen. Kuului vain hiekan hiljaista
-narinaa ja jäykkien lehtien kahinaa tuulessa. Kuinka kirkkaasti tähdet
-tuikkivatkaan! Sitten haukkui joku murmeli aivan kuin koira. Gale
-totesi, että hän oli laajan, tuntemattoman erämaan ja viholliskaupungin
-välillä. Hänen oli valittava erämaa, sillä vaikka hän olikin varma,
-että Casitassa oli useita amerikkalaisia, jotka mahdollisesti olisivat
-auttaneet häntä, ei hän uskaltanut lähteä hakemaan heitä sieltä tänä
-iltana.
-
-Hän tunsi jonkun koskettavan hiljaa hänen käsivarteensa, tunsi otteen
-liukuvan alemmaksi, tunsi Mercedeksen pistävän vapisevan kylmän pikku
-kätensä hänen kouraansa. Dick katseli häntä. Hän näytti nyt
-kalpeakasvoiselta tytöltä tuijottavine, säikähtyneine, tummine
-silmineen, jotka loistivat pimeässä. Kun jo tämä yksinäisyys,
-hiljaisuus ja kolkko erämaa kaikkine tuntemattomine vaaroineen
-vaikuttivat häneenkin, niin miltä sitten ne tuntuivatkaan tuosta takaa
-ajetusta, vainotusta tyttöraukasta! Gale tunsi heltyvänsä, Hän oli
-kahden Mercedeksen kanssa. Hänellä ei ollut asetta, ei rahaa, ei
-ruokaa, ei juomaa, ei suojaa eikä mitään muutakaan kuin kaksi kättään.
-Hänelle oli erämaa yhtä tuntematon kuin tasavaltain välisen rajan
-suuntakin, hän ei tiennyt suorinta tietä rautatielle eikä maantielle,
-eikä sitäkään, oliko muita kaupunkeja läheisyydessä vai ei. Hän oli
-todellakin vaikeassa, toivottomassa asemassa. Ajatellessaan tytön
-kohtaloa huokaisi hän syvään ja rukoili, että kohtalo sallisi hänen
-suojella tehokkaasti turvattiaan. Kun hän ajatteli itseään, valtasi
-hänet huumaava tietoisuus siitä, ettei hän tiennyt mitään toista
-tilaisuutta, johon hän olisi vaihtanut tämän, johon kohtalo oli
-johtanut hänet, niin vaarallinen kuin se itse asiassa olikin,
-täyttämään velvollisuuttaan vanhaa ystäväänsä ja samalla myös avutonta
-tyttöä kohtaan.
-
-"Herra, herra!" kuiskasi Mercedes nopeasti tarttuen häneen.
-"Kuunnelkaa! Kuulen hevosten kapioiden kapsetta."
-
-
-
-
-III.
-
-PAKO ERÄMAAHAN.
-
-
-Levottomana ja säikähtyneenä Gale kuunteli, mutta koska hän ei kuullut
-mitään, luuli hän jo, että Mercedes peloissaan kuvitteli turhia.
-Tuntiessaan tytön värisevän puristi hän tämän kättä hellästi.
-
-"Luullakseni erehdytte", kuiskasi Gale.
-
-"En varmastikaan!"
-
-Dick jännitti jälleen kuulonsa. Pian hän erottikin tahi oli
-erottavinaan hiljaista tassutusta. Kuuluen ensin heikosti kuin soivan
-metson kaukainen nokan koputus toi se hänen mieleensä Illinoisin
-metsissä viettämänsä lapsuuden päivät. Hänelle selveni pian, että tuo
-ääni syntyi hevosten kavioiden painuessa pehmeään hiekkaan. Se oli
-sitäpaitsi niin säännöllistä, etteivät laitumella olevat hevoset
-voineet sitä aiheuttaa.
-
-Säikähtäen ääntä vei Gale heti varovaisuuden vuoksi Mercedeksen
-syvemmälle pensaston suojaan. Terävien piikkien pistokset ilmaisivat
-hänelle selvästi, että he tunkeutuivat parhaillaan kaktuspensaikkoon,
-jonne hän piilotti Mercedeksen niin hyvin kuin suinkin. Tyttö värisi
-niinkuin vilu olisi häntä pudistellut. Hän hengitti nopeasti lyhyin
-hengähdyksin ja painui aivan kiinni Galeen, joka puri hampaitaan
-avuttomassa raivossaan tytön kohtalon vuoksi. Jollei tyttö olisi ollut
-kaunis, olisi hän ehkä vielä nytkin saanut elää vapaana ja onnellisena
-kotonaan. Kuinka kummallinen tämä maailma onkaan -- kuinka petollinen
-voi kohtalokin olla!
-
-Hevosten kavioiden kapse alkoi nyt kuulua selvemmästi. Gale huomasi
-tumman liikkuvan ryhmän tummanharmaata taivasta vasten. Sieltä tulikin
-joukko hevosia. Hän ei voinut erottaa, oliko joka hevosen selässä
-ratsastaja vai ei. Hän kuuli miesten keskustelevan keskenään naurahtaen
-aina silloin tällöin. Hänen korvansa alkoivat kuumentua, sillä puhe
-kuulosti amerikkalaiselta. Hän kuunteli tarkkaavaisesti. Aika-ajoin
-erotti hän ainoastaan hevosten jalkojen töminää.
-
-"Sepä vasta oli leikkiä!" kuului ääni pimeästä. "Kauhea talo, Laddy.
-Emme ole sattuneet tuollaiseen sitten kuin piikkilanka-aidat
-karkoittivat meidät Texasista. Eikä meitä ennen ole niin kutsuttu
-apuun."
-
-"Kutsuttuko? Sehän oli kuin helvetin lieskaa", vastasi toinen. "Hän
-katosi äkkiä ja luulen, että hän ystävineen pudisti Casitan tomut
-jaloistaan. Se on kauhea kaupunki!"
-
-Gale hyppäsi ylös pensaikosta riemuissaan. Mikä onni! Nuo keskenään
-puhelevat henkilöt eivät olleet keitään muita kuin ne kaksi paimenta,
-joita hän oli puhutellut meksikolaisessa hotellissa.
-
-"Pysähtykää, toverit!" huusi hän heille mennen keskelle tietä.
-
-Hevoset korskuivat ja hypähtelivät. Sitten seurasi nopeita kahisevia
-ääniä, kannusten helinää ja vihdoin hiljaisuus. Tulijat häämöittivät
-nyt selvemmin pimeästä. Gale näki viisi tahi kuusi hevosta, pari
-ratsastajaa ja viimeisen hevosen selkään köytetyt matkatavarat. Kun
-Gale tuli noin viidentoista askeleen päähän heistä, lausui etummainen
-ratsastaja:
-
-"Olette jo luullakseni tarpeeksi lähellä, muukalainen."
-
-Paimenen kädessä välähti joku kirkas kappale tähtien valossa.
-
-"Te tuntisitte minut, ellei olisi niin pimeä", vastasi Gale
-pysähtyessään. "Puhelin teidän kanssanne vähän aikaa sitten tuolla
-kapakassa."
-
-"Tulkaahan lähemmäksi, jotta voimme nähdä teidät", virkkoi paimen
-lyhyesti.
-
-Gale tuli lähemmäksi kunnes seisoi aivan hevosen vieressä. Paimen
-kumartui satulassaan katsoen tarkasti Galen kasvoihin. Sitten hän
-sanaakaan virkkamatta pisti pistoolinsa tuppeen ja ojensi hänelle
-kätensä. Gale tunsi teräksisen otteen, joka lämmitti hänen sydäntään.
-Toinen paimen pysähdytti myöskin hermostuneen, vireän hevosensa
-vetämällä kiivaasti suitsista. Hän tutkisteli myös tarkkaavasti Galen
-kasvoja.
-
-"Nimeni on Ladd", virkkoi hän. "Olipa hauskaa kohdata teidät jälleen"
-
-Gale tunsi nyt toisen yhtä kovan ja voimakkaan puristuksen kuin
-toinenkin oli ollut. Hän totesi, että hän oli löytänyt ystäviä, jotka
-kuuluivat sellaiseen kansanluokkaan, jonka tuttavuuteen hän tähän
-saakka turhaan oli kokenut päästä.
-
-"Gale -- Dick Gale on nimeni", hän alkoi nopeasti, "Jouduin Casitaan
-tänä iltana tietämättä tuskin, mihin olin saapunut. Eräs poikanen
-opasti minut tuohon hotelliin. Siellä tapasin erään vanhan ystäväni,
-jota en ollut nähnyt vuosikausiin. Hän kuuluu sikäläiseen
-ratsuväkirykmenttiin. Hän oli auttanut erästä espanjalaista tyttöä --
-ja rakastunut häneen. Rojas, joka oli tappanut tytön isän, aikoi
-ryöstää neidon. Te tiedätte, mitä tapahtui hotellissa. Hyvät ystävät,
-jos sellainen milloinkaan on mahdollista, haluan näyttää teille, miten
-kiitollinen olen teidän siellä minulle suomasta avusta. Riensin pois
-hotellista, löysin ystäväni sekä tytön. Kiiruhdimme pois koko
-kaupungista tänne syrjäiseen seutuun. Sitten oli Thornen pakko lähteä
-takasin leiriin. Kuulimme nimittäin torven toitotusta ja ampumista, ja
-hän oli luvatta poistunut leiristä. Siten jäi tyttö minun luokseni. Nyt
-en tiedä, mitä olisi tehtävä. Thorne sanoi varmasti, ettei Casita ole
-kyllin turvallinen paikka tänä iltana Mercedekselle."
-
-"Tyttö ei kai ole mikään peooni, mikään tavallinen meksikolainen?"
-keskeytti Ladd.
-
-"Ei. Hänen nimensä on Castañeda. Hän polveutuu vanhasta espanjalaisesta
-suvusta, joka kerran oli rikas ja vaikutusvaltainen."
-
-"Siis hyvin haluttua tavaraa", vastasi paimen. "Siellä on muitakin kuin
-Rojas, jotka mielellään ryöstäisivät jonkun kauniin tytön. Sellainen
-kuuluu hänen jokapäiväiseen ohjelmaansa. Hänellä mahtaa olla joitakin
-valtiollisia tahi tunnesyitä vihaansa ylhäisempää kansanluokkaa
-kohtaan. Niin, Casita ei ole mikään paikka teidän ystävänne morsiamelle
-ei yöllä eikä päivällä, eikä milloinkaan. Siellä on tosin
-amerikkalaisia, jotka saattaisivat ottaa tytön suojelukseensa ja
-taistella hänen puolestaan tarpeen vaatiessa. Mutta viisainta on olla
-antautumatta sellaiseen vaaraan. Lash, mitä sinä arvelet?"
-
-"Sitä vain, että tuo meksikolaispesä ympäristöineen on viime viikkojen
-kuluessa muuttunut melko levottomaksi", vastasi toinen paimen. "Jos
-vain varusväki antautuu, on helppo arvata, mitä sitten tapahtuu. Orozco
-on tulossa joukkoineen länttä kohti Agua Prietasta. Nogaleksen
-eteläpuolella polttaa Campo siltoja ja rikkoo rautatietä. Sitten on
-siellä vielä paljon muita roistoja, jotka sanovat itseään
-vallankumouksellisiksi, voidakseen sen nojalla varastaa, polttaa,
-tappaa ja ryöstää naisia. Sehän on selvä asia, että jos astuu
-tuumankaan rajan yli, joutuu silloin melkein kuin helvettiin. Neuvoni
-on: älkää salliko neiti Castañedan ikinä enää palata takaisin
-Casitaan."
-
-"Mielestäni puhut sinä järkevästi", sanoi Ladd. "Vannon, Gale, että
-teidän ja tytön on parasta tulla meidän mukaamme. Meillä olisi huomenna
-Casitassa liian kuumat oltavat. Emme tappaneet ketään, ammuin vain
-erään rosvon käsivarren poikki ja Lash rikkoi ystävälliset välit
-särkemällä suuren määrän omaisuutta. Tunnemme sellaisia, jotka ottavat
-neidin luokseen niin pitkäksi ajaksi kunnes hänen ystävänsä saapuu."
-
-Dick kiitteli heitä lämpimästi, ja tuntien kuvaamatonta helpotusta ja
-iloa Mercedeksen puolesta kiiruhti hän kaktuspensaikkoon, jonne hän oli
-kätkenyt tytön. Mercedes seisoi suorana odottamassa, ja vaikka olikin
-pimeä, huomasi Gale, että tyttöä niin hirveästi jäytänyt pelko oli nyt
-haihtunut.
-
-"Herra Gale, olette minun pelastusenkelini", virkkoi hän värisevin
-äänin.
-
-"Olen ollut onnellinen kohdatessani nuo miehet ja iloitsen oikein
-sydämestäni", vastasi hän. "Tulkaa!"
-
-Hän vei Mercedeksen tielle paimenien luo, jotka nyt olivat avopäin
-tähtien valossa. Heitä näytti ujostuttavan. Lash oli ääneti, kun
-sitävastoin Ladd hämmästyneenä sammaltaen ja kömpelösti vastasi
-Mercedeksen kiitoksiin.
-
-Heillä oli viisi hevosta -- kaksi satuloitua, kaksi kuormitettua ja
-viimeisellä oli vain villainen peite selässä. Ladd lyhensi satulansa
-jalustimien hihnoja ja auttoi Mercedeksen hevosen selkään. Tavasta,
-jolla tyttö sijoittui satulaan ja hillitsi tulisen hevosen
-levottomuuden, huomasi Gale, että hän osasi ratsastaa. Lash kehoitti
-Galea nousemaan hänen hevosensa selkään, mutta Gale kieltäytyi.
-
-"Minä kävelen", sanoi hän. "Olen tottunut kävelemään, mutta paimenet
-eivät ole, sen tiedän kyllä."
-
-He koettivat taivuttaa häntä vielä, mutta Gale ei suostunut. Silloin
-läksi Ladd ratsastamaan satulatta etummaisena. Mercedes ratsasti hänen
-takanaan ja Gale käveli vierellä. Seuraavina järjestyksessä olivat
-kuormahevoset ja viimeisenä ratsasti Lash.
-
-Päästyään nyt liikkeelle hankittuaan tytölle suojelusvahdin ja tietäen
-kulkevansa määrättyä päämäärää kohti laukesi tuo jännitys, jonka
-pakotuksesta Gale tähän asti oli ponnistellut. Hän olisi ollut
-äärettömän iloinen, jos hän vain olisi voinut ilmoittaa Thornelle
-heidän hyvän onnensa. Myöhemmin tietysti ilmaantuisi kyllä joitakin
-keinoja sanan lähettämiseksi Georgelle. Mutta siihen asti mahtoivat
-hänen ystävänsä tuskat olla hirmuiset.
-
-Dickistä tuntui, että oli jo kulunut pitkä aika siitä, kun hän poistui
-junasta, ja järjestyksessä punnitsi hän mielessään jokaisen tapahtuman
-kaikkia erikoiskohtia, jotka olivat sattuneet hänelle hänen Casitaan
-tulonsa ja nykyisen hetken välisenä aikana. Niin omituisilta kuin nuo
-tapahtumat tuntuivatkin, ei hänellä kuitenkaan ollut mitään epäilyksiä.
-Hän totesi, ettei hän ennen tätä iltaa milloinkaan ollut aavistanutkaan
-hänessä piilevän vihan voimakkuutta, ja kummasteli, ettei hän
-milloinkaan ennen ollut hetkeäkään ajatellut sellaista mahdollisuutta,
-että hän voisi tappaa ihmisen. Hänen oikea kätensä oli ajettunut
-kankeaksi ja oli niin hellä, että hän tuskin saattoi puristaa sitä
-nyrkkiin. Rystyset olivat ruhjoutuneet ja veriset, ja niitä pakotti
-kovasti. Muistaen suurten sormikkaittensa paksuuden otaksui Gale, että
-hän oli antanut Rojakselle voimakkaan iskun, koska hänen kätensä oli
-niin vahingoittunut. Hän. muisti, ettei hänelle merkinnyt ennen mitään,
-saiko hän itse iskuja vai jakeliko hän niitä toisille. Mutta tämä
-Rojaksen saama isku oli johtunut toisista syistä. Tuo kiihkeä viha,
-joka oli sen aiheuttanut, ei kummastuttanut häntä lainkaan, mutta sen
-vaikutus häneen itseensä, sitten kuin hän oli tyyntynyt, oli jotain
-erikoista hämmästyttäen ja huumaten häntä. Kuta enemmän se häntä
-kummastutti, sitä kiinteämmin hän sitä mietti. Kaikki nuo kuluneet
-kuljeskelun kuukaudet eivät olleet tuottaneet hänelle tyydytystä, tahi
-oli hän ollut liian välinpitämätön ymmärtämään itseään. Niin, eipä
-hänessä liioin liene ollut miestä koettamaankaan mitään. Kenties ei tuo
-Rojaksen saama selkäsauna ollut vaikuttanut enempää kuin muutkaan
-tapahtumat tätä muutosta hänessä.
-
-Hänen kohtauksensa Thornen kanssa, tuon espanjalaisen tytön kauniit,
-tummat silmät sekä tyttöraukan vetoaminen häneen, hänen vihansa Rojasta
-kohtaan, hänen hyökkäyksensä, iskut ja kaikki muu senjälkeinen
-toiminta, Thornen ja Mercedeksen ihmeellinen pelastus, hänen käsiensä
-painaminen tytön aaltoilevaa rintaa vasten, tämän suloinen suudelma
-sekä tietoisuus siitä, että hän oli yksin tuon ihanan neidon kanssa,
-jonka turvallisuudesta hänen oli vastattava -- kaikkia näitä seikkoja
-punnitsi Gale kerta toisensa jälkeen ajatuksissaan saadakseen vain
-selville syyt, jotka olivat vaikuttaneet häneen niin eriskummallisesti,
-tahi totuuden, mitä hänelle oikeastaan oli tapahtunut.
-
-Oliko hän rakastunut Thornen morsiameen? Tuo ajatus iski kuin salama
-hänen mieleensä. Oliko hän nyt jo jonkun käsittämättömän luonteen
-muutoksen johdosta mustasukkainen vanhalle ystävälleen? Dick ei oikein
-uskaltanut katsoakaan Mercedekseen. Mutta kumminkin ponnistautui hän
-tekemään sen, ja miten lienee sattunutkaan, katsoi Mercedes myös
-samalla häneen. Jostakin syystä sattui silloin olemaan niin paljon
-valoisampaa, että hän näki selvästi tytön kalpeat kasvot, hänen
-lumoavan kauniit silmänsä ja sievän suunsa. Nopein ja miellyttävin,
-hetken mielijohteista johtuvin liikkein laski hän toisen kätensä Galen
-olkapäälle. Kuten koko hänen olentonsa teki tämäkin liike uuden
-omituisen ja järkyttävän vaikutuksen Galeen, samalla kun se pani hänet
-nopeasti ymmärtämään tuollaisen jalosukuisen tytön kiitollisuuden ja
-myötätunnon luonnetta, joka oli hyvin suloista ja sisarellista. Hän
-tiesi nyt, ettei hän ollutkaan rakastunut tyttöön. Tuo tunne, joka oli
-melkein kuin mustasukkaisuutta, näyttikin olevan tuon kauniin
-käsittämättömän aiheuttama, jollaiseksi Mercedes oli muodostanut
-Thornen elämän. Silloin Gale kosketti noihin lumoaviin, äärettömiin
-mahdollisuuksiin, kuinka paljon tyttö saattaa merkitä miehelle.
-
-Toiset ahdistavat muutoksen viittaukset tuntuivat pettävästi
-sekoittuvan tunteihin, toiminnankiihkeyteen ja lumoukseen,
-tietoisuuteen, että oli saanut ja tulisi vieläkin saamaan jotakin
-aikaan ja tuon vanhan väsyttävän jonkun tietämättömän etsiskelyn
-perinpohjaiseen häviämiseen. Kenties olikin se vain ollut työn, tarmon,
-elämänhalun, rakkauden ja todellisen oman minän haeskelua. Mutta olipa
-se nyt mitä tahansa, näytti hänellä nyt joka tapauksessa olevan
-toiveita saavuttaa se, mitä oli etsiskellyt.
-
-Erämaa alkoi vaaleta. Pensaikkojen välissä olevat harmaat aukot
-muuttuivat vaaleamman värisiksi. Tien suunta näkyi jonkun matkaa
-eteenpäin ja polku muuttui alamäeksi. Vuorten tummat terävät huiput
-reunustivat taivaanrantaa näyttäen kumminkin olevan hyvin lähellä
-tasangon reunalla. Idästä alkoi taivas muuttua kirkkaammaksi ja
-kirkkaammaksi ulottuen aina pilviin saakka, jotka näkyivät selvästi
-erästä rosoista, pykäleistä harjannetta vasten. Äkkiä kohosi
-hopeanvärinen kehä mustien vuorien takaa, jolloin erämaan pimeys
-muuttui. Harmaa vaippa vaaleni läpinäkyväksi usvaksi. Kuu alkoi nousta.
-
-"Herra, minulla on kylmä", virkkoi Mercedes.
-
-Dick oli kantanut takkiaan käsivarrellaan. Hänelle oli tullut lämmin,
-melkeinpä kuuma, ja hän oli kuvitellut, että kiivas kävely oli
-aiheuttanut sen. Mutta kumminkin oli hänen ihonsa kylmä. Kuumuus oli
-sisäisen hehkun aiheuttama. Hän pysähdytti hevosen, ojensi takkinsa
-Mercedekselle ja auttoi sen hänen ylleen.
-
-"Minun olisi pitänyt ajatella teitä", virkkoi hän, "mutta kun itselläni
-oli kuuma... Takkini taitaa olla vähän liian suuri, mutta saatammehan
-kääriä sen ympärillenne kahdesti."
-
-Mercedes hymyili kiittäen häntä ohimennen espanjankielellä. Tuo pieni
-vilahdus hänen todellisesta luonteestaan oli suoranainen vastakohta
-sille vetoavalle, intohimoiselle ja surulliselle olotilalle, jossa Gale
-tähän asti oli tottunut häntä katselemaan. Hän sai nyt elävän
-käsityksen siitä, miten pirteä ja viehättävä tyttö hän mahtoikaan olla
-onnellisissa oloissa. Hän oli taas aikeissa jatkaa matkaa, kun hän
-äkkiä huomasi Laddin pysähdyttäneen hevosensa ja tuijottavan eteenpäin
-kuin aavistaen vaaraa. Mercedeksen hevonen alkoi hyppiä paikoillaan
-kärsimättömästi, kohotti päätään ja höristeli korviaan käyttäytyen kuin
-se olisi aikonut ruveta hirnumaan.
-
-Laddin varoittava "Hsst!" pani Dickin laskemaan kätensä rauhoittavasti
-Mercedeksen hevosen lautasille. Lash meni äänettömästi heidän ohitsensa
-toverinsa luokse. Sitten nuo kaksi kuuntelivat tarkkaavaisesti
-katsellen ympärilleen.
-
-Galea värisytti. Tämä tilanne ei ollut mielikuvitusta. Nuo erämaahan
-tottuneet miehet joko kuulivat tahi näkivät tahi kenties aavistivat
-vaaran olevan lähellä. Kaikki oli yhtä todellista, oleellista ja varmaa
-kuin Mercedeksen käden kosketus hänen käsivarteensa. Mahdollisesti
-uhkasi tyttöä tänä yönä joku kauhea vaara, jota Gale ei voinut torjua.
-Katsoessaan erämaahan ei hän olisi hämmästynyt, vaikka hän piikkisten
-kaktuksien välissä, pimeässä mutkittelevissa joenuomissa, varjostavien
-kukkuloiden kuun valaisemilla huipuilla ja jylhään vuoristoon
-johtavalla rosoisella aavikolla olisi nähnytkin jotakin tavatonta.
-Vieno, hiljaa humiseva tuuli puhalteli yli erämaan. Tuo ääni oli
-Galelle aivan outo. Mutta muutakaan ei hän kuullut.
-
-Lash palasi pian paikoilleen kulkueen loppupäähän ja Ladd läksi taasen
-ratsastamaan eteenpäin. Kulku oli nyt kuitenkin huomattavasti
-hitaampaa, ei huonon tien vuoksi, sillä se oli tullut päinvastoin
-paremmaksi, vaan siksi, että paimenet olivat ehkä tulleet
-varovaisemmiksi. Noin puolen tunnin kuluttua muuttui tämä
-merkityksellinen varovaisuus, ja hevoset seurasivat Laddin ratsua niin
-nopeasti, että Galella oli täysi työ pysytellä niiden rinnalla.
-
-Sillä välin oli kuu noussut korkealle taivaalle mustien rosoisten
-vuorten huippujen yläpuolelle. Erämaan harmaus, pimeys ja varjot
-vaalenivat. Pimeän edessä olevan seudun kirkastuessa kohosi kuin
-kaukainen esirippu, paljastaen heidän katseltavakseen äärettömän laajan
-erämaan, jonka toinen laita oli sumuisten, taivaanrannalta näkyvien
-kukkulain luona.
-
-Gale katseli ympärilleen tietäen, että samoin kuin tämä yö oli
-herättänyt hänet tietoisuuteen jostakin käsittämättömästä toisesta
-minästään, herätti se myös hänet näkemään aineellisten kappalten
-kieltämättömän olemassaolon -- tähtitaivaan äärettömyyden, korkealle
-kohonneen kuun, salaperäiset, jylhät vuorten huiput, rajattomat
-jyrkänteet, aavikot, harjanteet ja laaksot. Hän oli tosin ennenkin
-huomannut tuon kaiken suurenmoisuuden, mutta nyt tuntui se puhuvan
-hänelle erilaista kieltä. Ääni, jota hän ei milloinkaan ennen ollut
-kuullut, kutsui häntä katsomaan ja tuntemaan taivaan ja maan jylhiä,
-autioita lakeuksia, kaikkea, mikä edusti laveutta, vapautta,
-hiljaisuutta, yksinäisyyttä ja rauhaa.
-
-Vielä kerran pysähdytti Laddin toiminta hänen ajatuksensa, samoinkuin
-hänen kulkunsakin. Paimen pysähdytti äkkiä hevosensa, kuunteli hetkisen
-ja laskeutui sitten satulasta maahan. Hän antoi kädellään
-varoitusmerkin toisille, livahti pimeyteen ja katosi. Gale huomasi,
-että oli pysähdytty parin harjanteen väliseen kiviseen solaan. Hän
-saattoi kuutamossa erottaa kaktuspensaiden mustat rungot kirkasta
-taivasta vasten. Hevoset olivat nähtävästi väsyksissä, sillä ne
-seisoivat hyvin levollisesti. Gale kuuli niiden läähättävän hengityksen
-ja sitäpaitsi jonkun eläimen haukuntaa -- joko koiran tahi murmelin. Se
-muistutti erehdyttävästi koiran ääntä pannen Galen ihmettelemään, oliko
-läheisyydessä mahdollisesti joku talo. Oikealla, jonkun matkan päässä
-olevien pengermäin juurella, oli kaksi neliönmuotoista mustaa
-möhkälettä, jotka olivat hänen mielestään aivan liian suuria
-kallioiksi. Samalla kun hän tarkasteli niitä tietämättä oikein mitä
-ajatella, kuuli hän jonkun hevosen kimakasti hirnuvan ja senjälkeen
-kavioiden kolinaa kiviä vasten. Sitten haukkui jälleen jokin koira.
-Samalla ilmestyi Ladd nopeasti tielle ja heikko valo välähteli liehuen
-hetkisen toisen mustan nelinurkkaisen möhkäleen juurella.
-
-"Pysykää yhdessä ja muistakaa olla hiljaa!" kuiskasi Ladd taluttaen
-hevostansa ja poiketen suorakulmaisesti tien oikealle puolelle.
-
-Gale seurasi häntä ohjaten Mercedeksen hevosta. Kun hän katsoi
-taakseen, huomasi hän, että Lashkin oli laskeutunut satulasta.
-
-Pysyttelemisen Laddin kintereillä törmäämättä kaktuksiin ja
-kompastumatta kiviin ja syvänteihin huomasi Gale mahdottomaksi. Kun nuo
-pistinmäiset piikit, joita ei voitu huomata, olivat muutamia kertoja
-häntä pistelleet, oli hänen pakostakin kuljettava varovaisemmasti
-suojellakseen itseään. Dick oli huomannut, että molemmilla paimenilla
-oli nahkasäärystimet. Ei ollut mikään helppo asia taluttaa vikuria
-hevosta pimeiden, mutkikkaiden solien läpi, joissa kaktuksien piikit
-joka puolelta ahdistivat. Mercedeksen hevonen kompastui usein ja sitä
-piti tavantakaa maanitella ja huolellisesti taluttaa. Dick päätteli
-itsekseen, että Ladd teki laajaa kierrosta. Matkan kestäessä oli hän
-painanut mieleensä muutamien tähtien aseman taivaalla, mutta nyt hän
-huomasi niiden loistavan aivan toiselta suunnalta kuin silloin. He
-kulkivat nopeasti, mutta ei missään tapauksessa äänettömästi.
-Kuormahevoset pitivät etenkin tavatonta ryskettä tunkeutuessaan
-ahtaiden paikkojen lävitse. Galesta tuntui, että sellainen ryske
-saattoi kuulua ainakin penikulman päähän. Kukkulain ja harjanteitten
-huipuilta katsoi hän taakseen koettaen määrätä paikkaa, jossa tuo
-heikko valo oli liehunut ja koira haukkunut. Hän ei kumminkaan voinut
-enää erottaa monien vuoriharjanteiden joukosta noita kahta
-samannäköistä kalliota.
-
-Nyt johti Ladd heidät leveämpään solaan, joka näytti olevan aivan
-suora. Paimen nousi hevosen selkään, ja Gale otaksui senvuoksi, että he
-olivat nyt jälleen kiertäneet takaisin tielle. Matkaa jatkettiin nyt
-vielä kerran tasaista vauhtia ja vaitiollen. Kun Dick katsoi kelloaan,
-hämmästyi hän huomatessaan sen olevan vielä niin vähän. Kuinka paljon
-tapauksia mahtuikaan niin lyhyeen aikaan! Hän alkoi nyt tuntea, että
-ilma oli muuttunut paljon kylmemmäksi, ja häntä oudostutti, että
-ilmassa oli jotakin kosteutta, jota hän tuntemissaan seuduissa olisi
-sanonut kasteeksi. Hän ei ollenkaan aavistanutkaan, että erämaassakin
-oli sellaista. Tuuli puhalteli kovemmin, tähdet tuikkivat kirkkaammin,
-taivas muuttui synkemmäksi ja kuu kapusi keskitaivasta kohti. Tie pysyi
-tasaisena useita penikulmia, kulki sitten jokiuomien ja harjanteiden
-yli, kiemurteli särkyneiden ja rapautuneiden kalliovallien välitse
-jälleen tasangolla alkaen sitten vähitellen taas kohota. Dick kysyi
-Mercedekseltä, oliko hänellä kylmä, johon tämä vastasi myöntävästi
-puhuen erittäinkin jaloistaan, jotka olivat puutuneet. Hänen
-pyynnöstään auttoi Dick hänet hevosen selästä maahan, sillä hän halusi
-vähän jaloitella. Alussa oli tyttö niin kohmettunut ja jäykkä, että hän
-mielellään nojautui Dickin käsivarteen, mutta hetkisen kuluttua hän
-virkistyi ja saattoi kulkea eteenpäin avutta. Dick saattoi tuskin uskoa
-silmiään luodessaan tuontuostakin katseensa tuohon hiljaiseen tyttöön,
-joka kulki niin ketterästi ja reippaasti. Merdeces oli kääriytynyt
-Galen suureen takkiin, mutta siitä huolimatta näytti hänen vartalonsa
-ja koko olemuksensa harvinaisen viehättävältä. Dick ei voinut nähdä
-hänen kasvojaan, sillä ne olivat vieläkin mustan pitsihuivin peitossa.
-
-Laddin hiljaa lausumat sanat käänsivät Galen ajatukset jälleen heitä
-mahdollisesti ympäröiviin uhkaaviin vaaroihin. Ladd oli pysähtynyt
-muutamien metrien päähän heistä. He olivat saapuneet erään korkean
-vuoriharjanteen huipulle, jonka vastakkainen rinne oli paljon jyrkempi.
-Galen oli kumminkin kuljettava vielä muutamia askelia eteenpäin,
-ennenkuin hän voi nähdä rinteen. Siellä näkyi kirkas leirituli, jonka
-ympärillä hääräili suuri joukko tummia olentoja. Ne olivat pystyttäneet
-leirinsä syvään laaksoon, jossa hevoset olivat laitumella puiden
-välisillä aukkopaikoilla. Luotuaan toisen silmäyksen noihin
-leiriytyneihin tiesi Gale ne meksikolaisiksi. Nyt saapui myöskin Lash
-Laddyn luokse, ja molemmat paimenet tutkistelivat sitten kauan aikaa
-vaitiollen laaksoa. Muudan hevonen hirnui siellä, ja ääni kantautui
-heikosti kylmän tuulen mukana heidän korviinsa.
-
-"Niin, Laddy, mitä luulet noiden tuolla olon merkitsevän?" kysyi Lash
-hiljaa.
-
-"Samaa kuin muidenkin tuollaisten roistojen", vastasi Ladd. "Ne ovat
-tulleet ryöstämään hevosia rajan tältä puolelta jalostuttaakseen omaa
-rotuaan. Nuo roistot ovat äärettömän taitavia hevosvarkaita. Nyt
-odottavat he vain keskiyötä voidakseen hiipiä huomaamatta tuolla
-kauempana laaksossa olevalle maatilalle."
-
-Gale kuuli edellisen puhujan kiroavan itsekseen.
-
-"Niin minäkin luulen", virkkoi Ladd. "Mutta meidän on nyt pidettävä
-huolta tytöstä ja nuorukaisesta puhumattakaan varusteistamme. Ja
-sitäpaitsi haemme nyt työtä emmekä taisteluja, vanha veikko.
-Liikuttelehan jälleen leukojasi, että saan kuulla, minne aiot meidät
-opastaa."
-
-"Minnekäs muualle kuin etelään, Rio Forlorniin."
-
-"Nyt sinä puhut järkeä, Jim", virkkoi Ladd. "Toivon vain, että olisimme
-jo aikoja sitten ohjanneet kulkumme sinne. Eikä sitä voida
-ihmetelläkään, että halusin pois rajalta, sillä ajattelin tuota
-herttaista, nuorta tyttöä. Jim, emme voi kiertää tuota rosvojoukkoa
-päästäksemme takaisin tielle, sillä kierros on liian vaikea. Meidän
-täytyy senvuoksi luopua yrityksestämme päästä San Felipeen."
-
-"Ehkä se onkin parasta, Laddy. Rio Forlorn on tosin rajalinjalla, mutta
-silti seudussa, jossa eivät kapinalliset vielä ole olleet."
-
-"Odotahan, kunnes ne saavat kuulla kosteikosta ja Beldingin hevosista",
-huudahti Laddy. "Luullakseni ei rajaseudulla ole missään paikassa
-rauhallista, mutta emmehän mitenkään saata mennä eteenpäin emmekä
-liioin taaksepäinkään."
-
-"Mitä siis teemme, Laddy? Beldingin maatilalle on aikamoinen matka. Ja
-jos saavumme sinne päivän aikaan, voivat jotkut rosvot nähdä tytön,
-ennenkuin Belding ehtii kätkeä hänet. Siitä ruvettaisiin heti puhumaan
-ja uutinen kiitäisi Casitaan yhtä nopeasti kuin tuuli kuljettaa
-edellään salviaruohon siemeniä."
-
-"Emmehän me päivän aikaan aio sinne ratsastaakaan. Päästä kuormat irti,
-Jim! Kätkekäämme ne kaktuspensastoon ja tulkaamme sitten myöhemmin
-niitä noutamaan. Kun tuo muukalainenkin pääsee hevosen selkään,
-saavumme --"
-
-Laaksosta kuuluva äänekäs hevosen hirnunta keskeytti äkkiä
-kuiskuttelemisen. Muudan hevonen oli vainunnut vuoren huipulla olevat
-matkustajat. Meksikolaisten välinpitämättömyys muuttui heti
-tarkkaavaisuudeksi.
-
-Ladd ja Lash käänsivät hevosensa taluttaen ne ensimmäiseen tien
-eteläpuolella olevaan aukkoon. Jokainen oli ääneti tällä hetkellä,
-sillä niin nopea oli heidän pakonsa, että Galen oli pakko juosta
-aukeilla paikoilla pysyäkseen mukana. Kun he vihdoin pysähtyivät, pääsi
-Galelta helpotuksen huokaus, sillä hän oli jo alkanut jäädä jäljelle.
-
-Nyt purettiin kuormat, köytettiin lujasti ja kätkettiin huolellisesti
-kaktuspensastoon. Ladd sitoi makuuhuovan toisen hevosen selkään. Sitten
-irroitti hän jaloistaan nahkasäärystimet.
-
-"Gale, teillähän on saappaat, joten kohottamalla jalkojanne voitte
-välttää kaktuksien piikkien pistokset", kuiskasi hän. "Mutta neiti
-Castañedan repivät nuo piikit aivan palasiksi, jollei hän kiinnitä
-näitä säärystimiä jalkoihinsa. Selittäkää se hänelle -- ja sitten
-kiiruhtakaa."
-
-Dick otti nahkasäärystimet ja mentyään Mercedeksen luo selitti hän
-tytölle tilanteen. Tyttö nauroi nähtävästi Galen hämmästyneelle innolle
-ja laskeutui satulasta.
-
-"Hyvä herra, säärystimet eivät ole minulle mitään outoja kappaleita",
-virkkoi hän.
-
-Nopeasti ja kätevästi hän kiinnitti ne jalkoihinsa. Sitten auttoi Gale
-hänet satulaan, hoputti hevosta ja hän läksi taivaltamaan. Lash käski
-Galen nousta toisen satuloidun hevosen selkään ja kulkea heti
-Mercedeksen jäljessä.
-
-Tuskin oli Dick ratsastanut sataakaan metriä ravia ratsastavien
-paimenten jäljessä, kun hän joutui tuskia tuottavaan otteluun
-kaktuksien kanssa, jotka hyväilivät häntä joka puolelta. Hevonen
-karttoi ne kulkemalla kapeaa tien reunaa pitkin. Dickin polvet
-näyttivät olevan juuri linjassa, minkä vuoksi hänen oli pakko nostaa ne
-korkealle ja torjua saappaillaan piikkien hyökkäykset. Hän oli tottunut
-ratsastaja, mikä taito oli ainoa etu, josta hänellä oli ollut jotakin
-hyötyä lännessä.
-
-Ladd johdatti heitä mutkikasta tietä etelää kohti poikki erämaan, ajaen
-ravia ahtaammilla paikoilla, laukkaa aukeimmilla seuduilla ja
-kaktuspensaistojen läpi tunkeutuessa saivat hevoset kävellä. Dickistä
-näytti erämaa samanlaiselta, katsoipa hän sitten minne päin tahansa --
-mataloituvien selänteiden ympäröimältä kallioita ja pykälöityjä kumpuja
-täynnä olevalta autiolta tasangolta, jonka laidoilta kohoavat vuoret
-näyttivät olevan hyvin lähellä, mutta aina kumminkin pysyivät yhtä
-kaukana. Kuu alkoi laskeutua länttä kohti menettäen kirkkaan loistonsa,
-ja iltayön hämärä alkoi muuttua synkemmäksi ja pimetä kallioiden
-juurilla. Silloin tällöin laskeutui Ladd johonkin uomaan, jota pitkin
-kulkiessaan he saivat seurata kuivuneen joen kaikkia mutkia. Muutaman
-solan päässä oli heidän jälleen pakko poiketa kallioiselle maaperälle.
-Aina se vietti vain alaspäin muuttuen kivisemmäksi ja epätasaisemmaksi,
-yhä suurempia kasvullisuutta vailla olevia paikkoja täynnä olevaksi
-tasangoksi, ja aina häämöittivät nuo mustat vuoret yhtä lähellä.
-
-Vähitellen alkoi vilu värisyttää Galea ja hänen vaatteensa muuttuivat
-kosteiksi ja kylmiksi. Hänen polvensa olivat täynnä myrkyllisten
-kaktuspiikkien pistelemiä pakottavia haavoja ja hänen oikea kätensä oli
-joko paisunut kankeaksi tahi puutunut niin, ettei hän voinut sitä
-liikuttaa. Sitäpaitsi alkoi hän jo väsyä. Alituinen mielen jännitys,
-pitkä kävely ja penikulmittain jatkuva tärisyttävä ratsastus olivat
-kaikki osaltaan koettaneet hänen voimiaan. "Mercedes on kai luotu
-teräksestä", ajatteli hän itsekseen, "koska on voinut kestää kaikki
-sivuutetut vaivat ja vielä pysyy horjahtamatta satulassa tähtien
-tuikkiessa kirkkaasti ja päivän koiton ollessa ehkä jo hyvinkin
-lähellä."
-
-Niin Dick Gale ratsasti eteenpäin tullen penikulma penikulmalta
-uneliaammaksi ja raukeammaksi, kunnes hän lopulta antoi hevosen mennä
-oman päänsä mukaan. Silloin tällöin kaktuksien piikkien pistokset
-herättivät hänet poistaen siten hänen uneliaisuuttaan. Jonkinlainen
-harmaus oli peittänyt länteen painuvan kuun ja tumman, tähtikirkkaan
-taivaan. Kerran kun Gale, koettaessaan taistella uupumistaan vastaan,
-kohautti päätään, huomasi hän, että eräs hevonen oli ilman ratsastajaa.
-Ladd oli nostanut Mercedeksen hevosensa selkään. Dick ihmetteli, että
-tyttö oli kestänyt niinkin kauan uupumatta. Toisen kerran, kun hän
-jälleen suoristautui, kuvitteli hän mielessään, että he olivat nyt
-hyvällä, kovalla tiellä.
-
-Tuntui siltä kuin olisi kulunut jo useita tunteja, vaikka hän tosin
-tiesi, että ainoastaan lyhyt aika oli vierähtänyt, kun hän jälleen
-virkosi hetkiseksi uupumuksestaan. Hän kuuli koiran haukuntaa. Korkeat
-puut reunustivat tietä, jota pitkin hän nyt parhaillaan ratsasti. Äkkiä
-huomasi hän harmaassa aamuhämärässä muutamia matalia tasakattoisia
-rakennuksia. Ladd kääntyi vasemmalle toiselle tielle, jota niinikään
-puut varjostivat. Sen varrella oli aina tämän tästä noita matalia
-rakennuksia. Tämä tie päättyi laajaan, valoisampaan tasankoon. Tuuli
-kuljetti muassaan suloista tuoksua. Oliko se kukkien vaiko hedelmien
-hajua, sitä ei Dick voinut tällä kertaa ratkaista. Ladd ratsasti taas
-edelleen vain noin neljännespenikulman, vaikka tuo matka tuntui Galesta
-äärettömän pitkältä. Muudan lehto kuvastui tummana aamuhämärässä. Ladd
-ratsasti sinne ja katosi varjoon. Dick ratsasti jäljessä puitten
-väliin. Äkkiä kuuli hän ääniä ja näki pian taas rakennuksen, joka oli
-yhtä matala ja tasakattoinen kuin edellisetkin, mutta niin pitkä, ettei
-hän voinut nähdä sen toista päätä. Se oli vielä tummempi kuin puut. Kun
-hän laskeutui hevosen selästä kohmettuneena ja haavoitettuna, saattoi
-hän hädintuskin seisoa. Lashin täytyi taluttaa häntä. Hän puheli
-jotakin, ja Dick kuuli jonkun vastailevan hänelle sydämellisesti.
-Sitten tuntui Dickistä, että hänet talutettiin johonkin pikimustaan
-pimeyteen, jossa hänet melkein heti käärittiin makuuhuopiin. Sitten
-hänen hämärät unikuvansa haihtuivat.
-
-
-
-
-IV.
-
-FORLORN RIVER.
-
-
-Kun Dick heräsi, tulvehti kultainen auringonpaiste sisään ikkunasta,
-joka oli hänen vuoteensa vieressä. Ensimmäiseksi ajatuksekseen ei hän
-voinut muuta kuin ihmetellä, missä hän oikeastaan mahtoikaan olla. Hän
-huomasi olevansa suuressa, neliskulmaisessa huoneessa. Siellä oli
-sikinsokin satuloita, valjaita ja villapeitteitä. Huoneen lattialla oli
-toinenkin tervavaatteelle levitetty vuode, jossa ehkä joku oli nukkunut
-yönsä. Nähdessään suuria, pölyisiä kannuksia, pyssyjä, vöitä ja
-kaktuspiikkien raapimia nahkasäärystimiä muisti Dick paimenet,
-ratsastuksen, Mercedeksen ja koko tuon omituisen seikkailumatkan, joka
-oli tuonut hänet tänne.
-
-Hän ei muistanut riisuneensa saappaita jaloistaan, ja ajateltuaan vielä
-tarkemmin asiaa tiesi hän varmasti jättäneensä sen tekemättä. Mutta
-lattialla ne nyt vain olivat. Ladd tahi Lash oli kenties riisunut ne
-häneltä, koska hän itse oli niin uupunut ja uninen, ettei hän voinut
-seurata tapahtumia. Hän tunsi olevansa vieläkin niin perinpohjin
-väsynyt, ettei hän halunnut edes liikahtaa. Äkillinen kipu kädessä
-pakotti hänet pitämään sitä koholla. Se oli mustansininen ja niin
-turvoksissa, että se oli melkein toista vertaa paksumpi kuin
-tavallisesti ja sitäpaitsi oli se jäykkä kuin lauta. Rystyset olivat
-rikki ja hyytyneen veren peitossa. Dick totesi mielessään, ettei hän
-sitten jalkapallopäivien ollut nähnyt pahemmin loukkaantunutta kättä,
-ja pahoitteli, että se teki hänet työhön kykenemättömäksi joksikin
-ajaksi.
-
-Lämmin, kuiva, hyvältä tuoksuva tuuli puhalteli ikkunasta. Dick tunsi
-jälleen tuon saman kukkien tahi hedelmien suloisen tuoksun kuin
-yölläkin. Hän kuuli lehtien lepatusta, virtaavan veden lorinaa,
-lintujen viserrystä ja sitten lähestyviä askelia ja ihmisääniä. Huoneen
-toisessa päässä oleva ovi oli nimittäin auki. Aukosta hän näki pitkiä
-kuorittuja paaluja, jotka kannattivat kuistin kattoa, penkin, kukkivia
-ruusupensaita, ruohoa ja kaikkien näiden takana kirkkaan viheriöitä
-lehtipuita.
-
-"Hän nukkui varmasti vielä äskettäin, kun katsoin ikkunasta sisälle",
-kuuli Dick Laddin sanovan.
-
-"Antakaa hänen nukkua", vastasi joku sävyisästi matalin äänin. "Rouva
-Belding sanoi, ettei tyttö ole vielä liikahtanutkaan paikaltaan.
-Ratsastus tänne oli kai hyvin vaikea heille molemmille. Neljäkymmentä
-penikulmaa läpi kaktuksien!"
-
-"Nuori Gale käveli melkein puolet matkasta", vastasi Ladd. "Kehoitimme
-kyllä jo alussa häntä nousemaan hevosen selkään, mutta onnistumatta.
-Jos hän olisi suostunut, emme milloinkaan olisi päässeet tänne.
-Sellainen kävely olisi varmasti tappanut sekä minut että Jimin."
-
-"Niin, Laddy, olen sangen iloinen saatuani teidät tänne ja lupaan tehdä
-kaikkeni tuon nuoren parin auttamiseksi", virkkoi toinen. "Mutta eräs
-harmillinen asia painaa mieltäni; älä sentään käsitä minua väärin."
-
-"Koskeeko se karjaasi?"
-
-"Täällä kosteikossa on minulla nyt ainoastaan muutamia päitä, eivätkä
-ne minua huoleta, vaan hevoseni. Yhdysvallat ovat myös huolissaan; älä
-käsitä minua väärin. Kapinalliset ovat tunkeutuneet länteen ja
-pohjoiseen aina Casitaan saakka. Rajalla Casitan takana ei ole lainkaan
-ratsuväkeä, eikä sinne voida sitä lähettääkään, sillä se on vedetöntä,
-kolkkoa erämaata. Mutta nuo kapinalliset ovat perehtyneet erämaan
-elämään. He voivat kulkea rajan yli Rio Forlornin erämaan puolelta ja
-salaisesti kuljettaa aseita Meksikoon. Minun tehtäväni on
-luonnollisesti estää kiinalaisten ja japanilaisten pääsy Yhdysvaltain
-puolelle Magdalenalahdesta; Mutta minun on myös vartioitava rajalinjaa.
-Aion palkata muutamia vahteja. Nyt en pelkää niin paljon henkeni
-menettämistä, vaikka näin yksinäisellä paikalla voi sellainenkin vaara
-uhata, vaan olen enemmän huolissani hevosistani, jotka voin menettää.
-Jos vain joitakin kapinallisia tulee näin kauaksi tahi jos he saavat
-hiemankaan vihiä hevosistani, tulevat he varastamaan niitä. Sinähän
-tiedät kyllä, mihin nuo meksikolaiset rosvot kykenevät saadakseen
-hevosia. Hehän ovat aivan hulluja niihin. Mainiompia hevostuntijoita
-kuin he ei ole olemassa ja heidän jalostamansa hevosrotu on maailman
-paras. Asiain näin ollen en nuku enää öisin."
-
-"Älähän hätäile! Jimillä ja minulla ei ole nyt mitään tekemistä ja me
-voimme ruveta auttamaan sinua, Belding. Olemme nyt ratsastaneet tämän
-Arizonan ristiin rastiin saadaksemme olla näkemättä rautalanka-aitoja."
-
-"Laddy, Forlorn Riverin ympärillä on sellaisia lakeuksia, että ne
-varmasti tyydyttävät sellaistakin vanhanajan paimenta kuin sinä", sanoi
-Belding nauraen. "Ymmärrät kai tarkoitukseni, kun sanon, että teette
-minulle kuvaamattoman palveluksen jäädessänne tänne? Kenties voin
-taivuttaa tuon muukalaisenkin, Galen, palvelukseeni."
-
-"Mikään ei voi olla mahdollisempaa. Hän sanoi, ettei hänellä ole rahaa
-eikä ystäviä. Ja ellet muuta vaadi kuin rohkeutta, on hän mies
-paikallaan", vastasi Ladd kuivasti naurahtaen.
-
-"Mutta rouva Belding säpsähtää kenties hiukan kuullessaan, että
-palkkaan tuon muukalaisen töihin."
-
-"Minkätähden?"
-
-"Vain Nellin vuoksi. Sinähän kerroit, että Gale on nuori
-amerikkalainen. Vaimoni tulee luonnollisesti hirveästi pelkäämään, että
-Nell rakastuu Galeen."
-
-Laddy lopetti naurunsa ja läimäytti kädellään joko omaa tahi Beldingin
-polvea niin, että Dick'kin kuuli läjähdyksen.
-
-"Sinähän sanoit, että hän on sivistynyt, kaunis nuorukainen", jatkoi
-Belding.
-
-"Niin sanoinkin", virkkoi Laddy lämpimästi. "Vai mitä sinä arvelet,
-Jim?"
-
-Nyt alkoivat Dick Galen korvat kuumeta, ja hän koetti tekeytyä
-kuuroksi, vaikka hän halusikin kuulla jokaisen pienenkin sanan.
-
-"Hän on mielestäni reipas, kaunisääninen, luotettava, kirkassilmäinen,
-hieman ylpeä ja luullakseni melko kaunis nuorukainen", vastasi Jim
-Lash.
-
-"Minun on ehkä ajateltava tarkasti, ennenkuin otan tuon muukalaisen
-perheeseeni", virkkoi Belding vakavasti. "Luultavasti on hän kunnon
-mies, Laddy, koska hän kerran on amerikkalaisen ratsumiehen hyvä
-ystävä, eikä mikään lörpöttelijä tai vetelys."
-
-"Lörpöttelijäkö? Vetelyskö? Kerroin muistaakseni jo sinulle, että
-puristin tuon pojan kättä, ja mainitsin samalla, että olin sangen
-iloinen kohdatessani hänet", lausui Laddy melko kiihkeästi. Ilmeisesti
-tuollainen puhe loukkasi häntä. "Kuulehan nyt, Tom Belding, hän on
-sivistynyt mies ja voi löylyttää sinut puolessa sekunnissa. Vai mitä,
-Jim?"
-
-"Vieläkin lyhyemmässä ajassa", vastasi Lash. "Tom, nuori Gale saa ottaa
-hevoseni, pyssyni ja kaiken muunkin omaisuuteni, jos hän vain haluaa."
-
-"Ooh! Tarkoitukseni ei ollut kiihoittaa teitä, pojat, älkää käsittäkö
-minua väärin", sanoi Belding. "Luonnollisesti hän on kunnon mies."
-
-Tämän keskustelun esine lepäsi kaikessa rauhassa vuoteellaan
-hämmästyneenä ja tuntien rinnassaan sanomatonta riemua kuullessaan
-paimenten ylistävän häntä ja iloiten Beldingin aikeesta palkata hänet
-apulaisekseen. Häntä huvitti suuresti noiden kolmen omituinen vakavuus.
-
-"Miten tuo nuorukainen nyt voi?" kuuli Dick erään naisen kysyvän
-ystävällisesti ja vakavasti sulavin äänin.
-
-Gale kuuli hänen kävelevän kivilattialla.
-
-"Hän nukkuu vielä", vastasi Belding. "Luultavasti hän oli hyvin
-uuvuksissa. Minäpä suljen oven, ettemme herätä häntä."
-
-Kuului kevyttä kävelyä ja ovi suljettiin varovasti. Mutta siitä
-huolimatta kuuluivat äänet sisälle melkein yhtä selvästi.
-
-"Laddy ja Jim tulevat viipymään meillä jonkun aikaa", jatkoi Belding.
-"Saamme jälleen hieman samanlaista kuin muinoin Panhandlessa. Olen
-sanomattoman iloinen saatuani pojat tänne, Nellie. Sinähän tiedät, että
-aioin lähettää jonkun Casitaan pyytämään heitä tänne. Ennen
-vallankumouksen loppua on meidän kestettävä luullakseni joitakin
-ikävyyksiä. Aion pyytää tuota nuorukaista palvelukseeni."
-
-"Onko hän paimen?" kysyi rouva Belding nopeasti.
-
-"Ei!"
-
-"Mutta pystyy kyllä sellaiseksi varmasti", virkki Laddy.
-
-"Mikä hän on? Kuka hän on? Mistä hän tulee? Varmasti teidän täytyy
-olla --"
-
-"Laddy vannoo, että hän on kunnon mies", keskeytti hänen miehensä. "Se
-riittää suositukseksi minulle. Eikö se riitä sinulle?"
-
-"Hm! Laddy tuntee kyllä paljonkin nuoria miehiä, mutta noita idästä
-kotoisin olevia nuorukaisia ei hän tunne. Tom, sinun on oltava
-varovainen!"
-
-"Vaimo, olen hyvin iloinen saadessani tuollaisen rohkean nuorukaisen
-avukseni. Vastustuksessasi ei ole mitään järkeä, kun kerran Jim ja
-Laddy takaavat hänen kunnollisuutensa."
-
-"Mutta, Tom -- hänhän voi rakastua Nelliin!" vastusti rouva Belding.
-
-"No, mitä sitten? Silloinhan asiat menevät entistä latuaan, sillä
-jokainen meille tullut mies on poikkeuksetta rakastunut Nelliin. Eikö
-niin olekin aina tapahtunut? Sattuihan sellaista jo hänen
-kouluaikanaankin Kansasissa ja juoksihan hänen jäljessään sadoittain
-nuoria haljakkasilmäisiä tyhmeliinejä Texasissa. Täällä erämaassa
-olemme saaneet olla vähän rauhassa, paitsi silloin, kun joku
-kullanetsijä, meksikolainen tahi intiaani on sattunut tulemaan tänne.
-Silloin on aina uudistunut tuo sama vanha juttu -- rakastuminen
-Nelliin!"
-
-"Mutta, Tom, Nellkinhän voi rakastua tuohon nuoreen mieheen!" huudahti
-vaimo tuskallisesti.
-
-"Laddy, Jim, enkö jo sanonut teille?" huusi Belding. "Tiesin hänen
-pelkäävän tuota. Rakas vaimoni, menehtyisin melkein iloon, jos Nellkin
-kerran eläessään rakastuisi. Sehän olisi kerrassaan mainio asia! Hänhän
-on villimpi kuin mikään antilooppi tuolla erämaassa. Nell on nyt
-melkein kaksikymmenvuotias ja mikäli tiedämme ei hän ole vielä
-milloinkaan rakastunut keneenkään mieheen. Ja hän on vielä yhtä iloinen
-ja täynnä pirullisia juonia kuin neljätoistavuotiaanakin. Nell on kyllä
-yhtä hyvä ja miellyttävä tyttö kuin hän on kauniskin, mutta pelkään,
-ettei hän milloinkaan kehity naiseksi täällä autiossa maassa. Sinä taas
-olet aina vihannut kaupunkeja, joissa tytöillä on suuremmat
-mahdollisuudet, juuri senvuoksi, että olet pelännyt hänen siellä
-rakastuvan johonkin nuoreen mieheen. Tuossa asiassa olet mielestäni
-aina ollut vähän kummallinen, vieläpä yksinkertainenkin. Olen koettanut
-tehdä kaikkeni Nellin hyväksi -- olen rakastanut häntä kuin omaa
-tytärtäni. Olen muuttanut monta hyvää liikesuunnitelmaa seuratessani
-sinun päähänpistojasi. Meille koittavat luullakseni pian kovat ajat.
-Tarvitsen miehiä, ja senvuoksi palkkaan tuon nuorukaisen, jos hän vain
-tahtoo jäädä meille. Salli Nellin suhtautua häneen aivan samoin kuin
-hän suhtautuu muihinkin miehiin sitten kuin lähdemme pois erämaasta.
-Sellainen on hänelle vain hyödyksi."
-
-"Toivon vain, ettei Laddy ole erehtynyt luulossaan tuosta uudesta
-tulokkaasta", vastasi rouva Belding huoaten alistuvasti.
-
-"En milloinkaan elämässäni erehdy arvostellessani ihmisiä", vastasi
-Laddy pontevasti.
-
-"Erehdytpähän, Laddy", vastasi rouva Belding. "Ethän osaa arvostella
-edes Tomia oikein... Mutta minunhan on lähdettävä valmistamaan
-päivällistä. Nuorukainen ja tyttö kuolevat kohta nälkään. Menen nyt
-sisälle. Jos Nell sattuu tulemaan, niin älä imartele häntä, Laddy,
-kuten aamiaista syödessämme. Hän ei saa kiinnittää mieltänsä omaan
-kauneuteensa."
-
-Dick kuuli rouva Beldingin astelevan poispäin.
-
-"Hän pitää tuosta tytöstä aivan erikoista huolta", huomautti Laddy.
-"Kuulehan, Tom, tietää kai Nell itsekin olevansa kaunis, eikö
-tiedäkin?"
-
-"Kyllä kai hän pian sen huomaa, ellet lopeta imarteluasi Laddy. Kun
-olit täällä vierailemassa muutamia viikkoja sitten, täytit hänen
-korvansa paljailla paimenkohteliaisuuksilla."
-
-"Ovatko sinun mielestäsi sitten paimenkohteliaisuudet aivan
-sopimattomat tyttöjen kuultaviksi?"
-
-"Varmasti, Laddy! Vaimonikin sanoo niin."
-
-"Minut saa hirttää, jos uskon kenenkään tytön turmeltuvan muutamista
-imartelevista sanoista. Päinvastoin, sellainenhan miellyttää heitä...
-Mutta kuulehan, Belding, puhuessamme tässä tyttöjen kauneudesta en
-malta olla kysymättä, oletko jo tarkastellut tuota espanjalaista
-neitoa?"
-
-"En päivän valossa."
-
-"Hyvä, en minäkään ole nähnyt häntä päivän aikaan, mutta kuunvalokin
-riitti jo minulle. Nell on tosin kyllä kaunis, mutta sittenkin on minun
-pakko myöntää, ettei häntä voida verratakaan tuohon espanjattareen. Vai
-mitä, Jim?"
-
-"Nell on juuri sellainen kuin tytön pitääkin olla", vastasi Lash.
-"Oikea helmi, lihava, punaposkinen, sinisilmäinen ja aina iloinen. Sen
-myönnän kyllä, että neiti Castañeda on tavallaan myös kaunotar, mutta
-hänen kasvonsa ovat liian kalpeat, ja kun hän kiinnitti silmänsä
-minuun, tuntui minusta kuin minuun olisi ammuttu. Hänen kiitellessään
-meitä tuolla tiellä tuntui minusta kuin joku prinsessa olisi ollut
-edessämme. Mutta Nell on nuorekas, herttainen ja --"
-
-"Hiljaa nyt", keskeytti Belding. "Tuolta tulee Nell."
-
-Dickin jännittyneet korvat erottivat keveätä sipsutusta ja sitten
-juoksuaskelia.
-
-"Täällähän te olettekin!" huusi joku iloisesti suloisin äänin. "Isä,
-neiti Mercedes on hirveän hurmaava. Kurkistin oven raosta nähdäkseni
-hänet. Hän nukkuu vielä melkein kuin kuollut. Häh on niin kalpea. Ah,
-toivon, ettei hän vain sairastu."
-
-"Eikö mitä, hän on vain niin tyyten uupunut", virkkoi Laddy. "Mutta
-matkan vaivat kesti hän reippaasti. Puhelimme juuri tässä keskenämme
-neiti Mercedes Castañedasta."
-
-"Sepä oivallista! Eikö hän olekin viehättävä? En ole milloinkaan nähnyt
-kauniimpaa tyttöä. Hänen elämänvaiheensa ovat vain niin kummalliset ja
-surulliset. Kerro minulle enemmän hänestä, Laddy. Sinähän lupasit,
-muistat kai sen? Kuolen pian uteliaisuudesta, tiedä se. Täällä
-kauheassa paikassa en saa milloinkaan kuulla minkäänlaisia uutisia.
-Sinähän kerroit muistaakseni, että hänellä on jo sulhanenkin?"
-
-"Aivan niin."
-
-"Onko hän sotilas?"
-
-"On."
-
-"Tarkoitatko tuota nuorukaista, joka tuli teidän mukananne tänne?"
-
-"En. Tuo nuorukainen pelasti vain tytön Rojaksen kynsistä."
-
-"Ah! Missä hän on, Laddy?"
-
-"Hän nukkuu tuolla."
-
-"Onko hän loukkaantunut?"
-
-"Luullakseni ei. Hän käveli noin viisitoista penikulmaa."
-
-"Onko hän -- kaunis, Laddy?"
-
-"Kyllä."
-
-"Minkä näköinen hän on?"
-
-"No niin, olen tuntenut hänet vain lyhyen ajan, enkä ole nähnyt häntä
-milloinkaan päivän valossa, joten en oikein osaa sanoa, mutta olin
-mukana aika hauskassa ottelussa hänen kanssaan. Ja Jim tässä lupaa
-antaa tuolle nuorukaiselle hevosensa ja pyssynsä milloin vain."
-
-"Sepä ihmeellistä! Laddy, mitä maailmassa tuo nuorukainen teki
-voittaessaan teidät paimenet puolelleen yhdessä illassa?"
-
-"Odotahan, niin saat kuulla. Jim ja minä katselimme korttipeliä Del
-Solin kapakassa Casitassa. Se on rajan toisella puolella. Meillä oli
-siellä tuttaviakin -- neljä miestä tuolta Cross Barista, jossa olimme
-työssä muutamia viikkoja sitten. Tuo Del Sol on samalla sekä
-biljaardisali että kapakka, ravintola ja mitä kaikkea vielä lieneekään.
-Se oli aivan täynnä meksikolaisia. Muutamat Campon vallankumoukselliset
-olivat tulleet sinne juomaan ja pelaamaan palloa. Pian ilmestyi sinne
-Rojaskin muutamine miehineen. Heillä oli kaikilla pyssyt, ja he
-istuutuivat erilleen erääseen nurkkaukseen. En kiinnittänyt heihin sen
-suurempaa huomiota, ennenkuin Jim sanoi aavistavansa jotakin
-epäilyttävää olevan tulossa. Silloin aloin sivumennen tarkastella
-Rojasta. Häntä sanotaan yleisesti 'Keikariksi', mikä nimi hänelle
-sopiikin mainiosti. Tietäessäni, millainen kurkkujenkatkaisijaroisto
-hän on, olin tulla melkein sairaaksi katsellessani kaikkia noita
-värillisiä nauhoja ja koristuksia. Kiihtynyt meksikolainen on hyvin
-tavallinen ilmiö. He ovat kaikki hulluja. Mutta tuo roisto näytti
-olevan kokonaan poissa suunniltaan. Hän oli koonnut kaikki miehensä
-yhteen erään pöydän ympärille. Hän puhui huitoen käsivarsillaan niin,
-että hän oikein vapisi. Hänen silmänsä kiiluivat kamalasti. Aavistin,
-että oli tulossa ikävyyksiä ja otaksuin Casitan pienen varusväen
-tulevan niistä enimmän kärsimään. Ihmiset näyttivät luulevan, että
-Campo ja Rojas yhtyvät karkoittaakseen liittolaisten joukot
-kaupungista. Jim otaksui Rojaksen kiihkon aiheutuvan jonkun
-suunnitelman valmistamisesta. Emme senvuoksi yhtyneet mihinkään peliin,
-enkä halua kieltää, että olimme hieman varuillamme.
-
-"Jonkun ajan kuluttua huomasin erään miehen seisovan kapakan ovella.
-Hän oli korderoipukuinen, saapasjalkainen nuori amerikkalainen.
-Tiedäthän, ettei ole mitään tavatonta nähdä kullanetsijöitä valtion
-tässä osassa. Kiinnitin huomioni tuohon nuorukaiseen sen vuoksi että
-hän oli hyvin kookas täyttäen oviaukon melkein kokonaan. Hän katseli
-ympärilleen ja kun hän näki Rojaksen, näytti hän säpsähtävän. Sitten
-hän siirsi kömpelön hattunsa takaraivolleen alkaen horjua portaita
-alas. Ensin olin melkein varma, että hän oli juovuksissa. Mutta sitten
-muistinkin, ettei hän äskettäin näyttänyt päihtyneeltä. En tiennyt
-oikein, mitä olisin ajatellut, ja rupesin senvuoksi seuraamaan
-nuorukaisen liikkeitä.
-
-"Hän horjui huoneen poikki pysymättä oikein jaloillaan. Muut kuin minä
-eivät kumminkaan kiinnittäneet häneen ollenkaan huomiota. Sitten hän
-alkoi tuuppia pallonpelaajia, kaataa tuoleja ja kompastella pöytiä
-vasten. Yleisö rupesi katsomaan häneen vihaisesti. Lähestyessään meidän
-nurkkausta huomasi hän meidät paimenet äkkiä. Silloin hän säpsähti
-toisen kerran aivan samoin kuin nähdessään Rojaksenkin, lähtien sitten
-tulemaan suoraan meitä kohti. Pukkasin Jimiä kylkeen huomauttaen
-samalla, että jotakin oli tekeillä.
-
-"Kun hän oli saapunut aivan viereemme, suoristi hän ruman hattunsa
-katsoen meihin. Silloin näin hänen kasvonsa. Niiden kiihkeä ilme
-vaikutti meihin kuin sähköisku. Ne olivat kalpeat pullistuneine
-suonineen ja kamalasti loistavine silmineen -- oikeat raivostuneet
-kasvot. Hämmästyin niin, etten tiennyt, mitä ajatella. Sitten puhui tuo
-omituinen nuorukainen muutamia kohteliaita sanoja minulle ja Jimille.
-
-"Hän oli vain olevinaan juovuksissa ja aikoi hyökätä Rojaksen kimppuun
-aiheuttaakseen metelin. Rosvo vaani siellä erästä tyttöä. Tyttö oli
-ravintolassa, ja hän oli erään soturin, tuon nuoren miehen ystävän,
-morsian. Rojaksen miehet vartioivat ravintolaa, ja meteli oli
-suunniteltu toimeenpantavaksi sellaisin tarkoituksin, että sen
-kestäessä tyttö voitaisiin kuljettaa pois. Hän vihjaisi Jimille ja
-minulle, että olimme amerikkalaisia, sanoen tietävänsä, että paimenet
-tunnettiin kohteliaisuudestaan naisia kohtaan. Sitten käski tuo
-hämmästyttävä nuorukainen -- sinä et voi kuvitellakaan miten
-välinpitämättömästi -- minun ja Jimin seurata hänen hommiaan.
-
-"Ennenkuin ennätin hengähtääkään ja saada selville, mitä hän tarkoitti
-tuolla 'hyökkäyksellä' ja 'metelillä', oli hän jo kaatanut erään pöydän
-ja heittänyt muutamia meksikolaisia lattialle. Eräs naurettava pieni
-mies hyppäsi seisoalleen kuin hurjistunut apina alkaen huutaa.
-Seuraavassa silmänräpäyksessä lensi hän jo ilmassa nenälleen muutamaan
-nurkkaan jääden sinne makaamaan. Sitten nopeammin kuin ennätän kertoa
-hyökkäsi tuo nuorukainen Rojaksen kimppuun. Kuten hurjistunut hirvi
-syöksyi hän koko joukon kimppuun niin, että he kaikki kaatuivat yhteen
-läjään. Silloin vasta ymmärsin, mitä oikealla hyökkäyksellä
-tarkoitetaan. Nuorukainen ilmestyi kasan huipulle pitäen Rojasta kiinni
-rinnuksista, ja kuten minä heitän tyhjän säkin pitkin lattiaa, samoin
-heitti hän Rojaksen. Mutta yhtä pian kuin tämä tapahtui oli hän jälleen
-Rojaksen kimpussa pöytien ja tuolien vielä kieriessä lattialla.
-
-"Heräsin silloin toimimaan ja koetin päästä Jimin kanssa huoneen
-keskelle. Rupesin ampumaan lamppuja rikki. Jim vahti pyssyllään noita
-hurjistuneita kapinallisia, ja minä pelkäsin, että verta tulisi
-vuotamaan, ennenkuin saan huoneen pimeäksi. Koettaessani kiiruhtaa
-häipyi nuorukainen hetkeksi näkyvistäni. Kun sitten sain sen verran
-aikaa, että ennätin katsella, missä hän oli, huomasin erään
-meksikolaisen olevan juuri aikeissa puukottaa häntä. Ajattele, että
-olin niin hienotunteinen tuota meksikolaista kohtaan, että ammuin vain
-hänen käsivartensa poikki. Sitten särjin viimeisen lampun ja tuon
-hirveän sekasorron kestäessä pakenimme.
-
-"Kiiruhdimme hevostemme luo ja läksimme liikkeelle aikoen matkustaa San
-Felipeen, kun kohtasimme jälleen tuon nuorukaisen. Hän kertoi, että
-häntä sanotaan Galeksi -- Dick Galeksi. Tyttö oli hänen luonaan
-turvassa ja vahingoittumattomana, mutta tytön sulhanen, tuo soturi, oli
-palannut nopeasti leiriin, koska hän oli ollut poissa sieltä luvatta.
-Siellä tapahtui juuri silloin jotakin, koska Jim ja minä kuulimme
-ampumista. Gale sanoi, ettei hänellä ollut rahaa eikä ystäviä, erämaa
-oli hänelle aivan outo eikä hän sanonut ymmärtävänsä, miten hän
-auttaisi tyttöä. Senvuoksi päätimme ottaa heidät mukaamme San Felipeen
-lähtien heti matkalle, mutta tie nousikin meille pystyyn ja meidän oli
-pakko tulla tänne."
-
-"Ah, voin aivan hyvin kuvitella, miten suurenmoinen hän oli!" huudahti
-tyttö.
-
-"Varmasti. Mutta, Nell, et saa ollenkaan luulla, että olet sen
-ensimmäiseksi huomannut."
-
-"Mutta, hyvä Laddy, et ole kertonut vielä lainkaan, minkä näköinen hän
-on."
-
-Nyt tuntui Galesta aivan mahdottomalta esittää enää kuuntelijan osaa.
-Hän laskeutui hiljalleen vuoteestaan. Ulkoa kuului vieläkin ääniä ja
-ainoastaan ajattelemalla kiinteästi jotakin muuta voi hän olla
-kuuntelematta. Beldingin myötätuntoinen mielenkiinto, Laddyn
-suorasukainen ja vilpitön paimenmainen ylistyspuhe ja tytön suloinen
-innostus ja kehuva riemu lämmittivät Galen sydäntä. Hän oli joutunut
-tekemisiin vaatimattomien ihmisten kanssa, joiden elämään tuntemattoman
-ihmisen saapuminen toi tervetullutta vaihtelua. Hän huomasi olevansa
-merkillisesti levoton. Viime yön jännitys, huolet ja tavallisuudesta
-poikkeavat tunteet eivät olleet vielä haihtuneet. Ja hänen tahtomattaan
-kuulemansa keskustelun vihjaamat mahdollisuudet lisäsivät melkoisesti
-muiden tunteitten voimaa ja tekivät hänen mielensä omituisesti
-vastaanottavaiseksi. Hän halusi kiihkeästi päästä Beldingin
-palvelukseen rajavartijaksi. Ajatus saada ratsastella autiossa
-erämaassa täyttääkseen tuosta vaarallisesta toimesta johtuneet
-velvollisuudet tuntui kiinnittävän hänen mieltään äärettömän
-voimakkaasti. Jokin hänen sisimmässään veti häntä noihin paimeniin ja
-tuohon vaatimattomaan, ystävälliseen Beldingiin. Hän pelkäsi kohdata
-tyttöä. Jos kerran jokainen Beldingin taloon poikkeava mies oli
-rakastunut suloääniseen Nelliin, niin voiko hän sitten toivoa
-pelastuvansa, etenkin nyt, kun koko hänen sisäinen heräämisensä
-merkitsi mielenmuutosta ja toivoa löytää itsestään jotakin todellisesti
-arvokasta, hyvää ja voimakasta. Vaikka hän ei tällä kertaa voinutkaan
-käsittää kaikkea, tunsi hän kumminkin olevansa valmis ratsastamaan,
-taistelemaan ja rakastamaan erämaata ja noita ulkosalla eläviä miehiä
-ja ennen kaikkea rakastamaan naista. Tuo ihana espanjalainen tyttö oli
-vaikuttanut johonkin kuolleeseen hänessä, ja nyt oli tuo tunne herännyt
-jälleen elämään. Rohkean ja vielä tuntemattoman tytön suloinen ääni
-varoitti häntä, että pian tapahtuu hänelle jotakin vielä
-ihmeellisempää.
-
-Gale kuvitteli vetäessään kolistellen saappaita jalkoihinsa
-aiheuttavansa tarpeeksi melua, mutta kumminkin kuului oven takaa
-hiljaista puheen sorinaa ja silloin tällöin iloista naurua.
-Pukeutuminen kävi nimittäin tavallista kömpelömmin, koska hän ei voinut
-käyttää toista kättään ollenkaan. Hän kurkisti ikkunasta. Kaikesta
-päättäen oli huone talon toisessa päässä. Hän näki kivitetyn käytävän,
-jonka sivulla oli oja täynnä nopeasti virtaavaa, mutaista vettä,
-iloisesti lorisevaa vettä. Siellä käsin näki hän myöskin omituisen
-näköisiä ja värisiä puita, kuuli mehiläisten surinaa, lintujen laulua,
-kanojen kaakatusta, huomasi ruusujen punan ja ruohon vehreyden. Lähellä
-seinää oli ränni täynnä vettä ja vieressä olevalle penkille oli
-asetettu pesuvati, saippua, pyyheliina, kampa ja harja. Ikkuna oli myös
-jonkunlainen ovi, sillä sen alla olivat portaat.
-
-Gale vitkasteli hetkisen mennen sitten kumminkin alas. Hän käveli
-luonnollisesti, toivoen ja odottaen, että paimenet huomaisivat hänet.
-Mutta ei kukaan tullut. Hän pesi kömpelösti kasvonsa vasemmalla
-kädellään. Muutamasta seinässä olevasta naulasta riippui kuvastin,
-jonka ääressä hän kampasi ja harjasi tukkansa. Hän kuvitteli olevansa
-hyvin kurjan näköinen. Mutta huolimatta siitä kääntyi hän kiertääkseen
-nurkan ja tervehtiäkseen paimenia ja uusia ystäviään.
-
-Mutta ehtimättä vielä astua kuin askeleen pysähtyi hän kuullessaan
-naurua ja keveätä käyntiä.
-
-Aivan nurkan takaa kuuli hän iloisen naisäänen sanovan: "Isä, haluat
-ajaa tahtosi läpi ja äiti kimmastuu."
-
-Dick näki vilahdukselta pienen jalan, valkoisen puvun sekä vihdoin
-tytön nopeat liikkeet. Nell katsoi olkansa yli taakseen.
-
-"Isä, rakastun varmasti teidän uuteen vartijaanne. Haluan ja
-olenkin --"
-
-Sitten hän töpsähti suoraan Dickin syliin ponnahtaakseen äkkiä
-takaisin.
-
-Dick näki kauniit kasvot ja tummansiniset, rohkeasti välähtävät silmät.
-Nopeasti kuin salama muuttui niiden ilme hämmästykseksi, peloksi ja
-ihmettelyksi. Hetkisen tuijottivat ne Dickin vakavasti kysyviin. Äkkiä
-punastui tyttö kuitenkin suloisesti.
-
-"Oh-h!" soperteli hän.
-
-Poskien väri muuttui äkkiä helakanpunaiseksi. Tyttö pyörähti hänen
-ohitseen ja katosi kuin valon välähdys.
-
-Dick huomasi sydämensä sykkivän voimakkaammin. Samalla tunsi hän
-olevansa merkillisesti riemuissaan. Tämä hetki oli ollut sellainen,
-jota varten hän oli tiennyt valmistautua, tapahtuma, johon omituiset
-olosuhteet olivat hänet syösseet.
-
-Parilla askeleella kiersi hän nurkan. Laddy ja Lash olivat siellä
-keskustelemassa erään vahvarakenteisen miehen kanssa. Päivän valossa
-olivat molemmat paimenet harmaatukkaisia, punaihoisia, ahavoituneita,
-harmaasilmäisiä, laiha- ja teräväkasvoisia miehiä, niin yhdennäköisiä,
-että heitä olisi voitu luulla veljeksiksi.
-
-"Kas niin, tuoltahan tuo nuori mies nyt tuleekin", sanoi
-vahvarakenteinen mies. "Herra Gale, olen iloinen kohdatessani teidät.
-Nimeni on Belding."
-
-Hänen tervehdyksensä oli yhtä lämmin kuin hänen kädenpuristuksensa oli
-kauan kestävä ja voimakas. Tervehtijä oli keskikokoinen, tanakka mies.
-Hänen päänsä oli suuri ja hiukset olivat harmahtavat. Viikset oli
-leikattu lyhyiksi, kuten poskipartakin. Iho oli ruskea ja tummat silmät
-loistivat ystävällisesti.
-
-Paimenet käyttäytyivät niin sydämellisesti kuin Dick olisi ollut jo
-vuosikausia heidän ystävänsä.
-
-"Nuori mies, törmäsittekö johonkin tullessanne ulos?" kysyi Belding
-veitikkamaisesti.
-
-"Kyllä. Huomasin jotakin valkoista ja nopeaa liitelevän ohitseni",
-vastasi Dick.
-
-"Näkikö hän teidät?" kysyi Laddy.
-
-"Luullakseni, mutta hän ei pysähtynyt niinkään kauaksi, että olisin
-ennättänyt sanoa nimeni hänelle."
-
-"Hän oli Nell Burton, tyttäreni tahi paremmin sanoen
-kasvattityttäreni", sanoi Belding. "Hän on sellainen tuulispää, kuten
-Laddy häntä nimittää. Tulkaahan niin mennään sisälle tapaamaan
-vaimoani."
-
-Talo oli pitkä kuin kasarmirakennus ja kuisti ulottui päästä päähän.
-Ovia oli jokaisen kahdennentoista askeleen päässä. Kun Dick oli ohjattu
-muutamaan vierashuoneeseen, ihmetteli hän suuresti sen valoisuutta ja
-mukavuutta. Huoneessa oli kaksi suurta ikkunaa ja ovi johti puutarhaan,
-jossa kasvoi runsaasti viheriää ruohoa, kukkivia ruusuja ja puita.
-Heikko veden kohina kantautui hänen korviinsa.
-
-Rouva Beldingissä Gale oppi tuntemaan komearuumiisen, miellyttävän
-naisen. Hänen hiuksensa olivat harmaat. Tahdon lujuutta ilmaisevista,
-vakavista ja sopusuhtaisista kasvoista voitiin vielä nähdä, että hän
-nuoruudessaan oli ollut kaunis nainen. Katse, jonka hän kiinnitti
-Galeen, oli miltei läpitunkeva. Hänen tervehdyksensä, jota Dick sai
-mielestään odottaa melko kauan, oli ystävällinen, joskaan ei
-sydämellinen. Kiitettyään näitä hyviä ihmisiä saamastaan
-vieraanvaraisuudesta kysyi Gale heti, miten Mercedes voi. Hänelle
-ilmoitettiin, että espanjalainen tyttö oli herännyt kuumeisena ja
-hermostuneena. Mutta kun hänen levottomuutensa oli haihtunut ja jano
-sammunut, oli hän jälleen nukkunut. Rouva Belding sanoi, ettei tyttö
-ollut kärsinyt juuri muita tuskia kuin sielullisia, ja otaksui, että
-hän pian virkistyy ja paranee.
-
-"Nyt, Gale", sanoi Belding sen jälkeen kuin hänen vaimonsa oli
-poistunut valmistamaan päivällistä, "nuo pojat, Jim ja Laddy, ovat
-kertoneet minulle teistä ja teidän merkillisestä seikkailustanne
-Casitassa. Olen iloinen saadessani pitää huolta tytöstä niin kauan
-kunnes teidän sotilasystävänne voi turvallisesti viedä hänet pois
-maasta. Se ei kumminkaan voi tapahtua aivan heti. Älkää ymmärtäkö minua
-väärin. En halua näyttää liiaksi uteliaalta tietämään olosuhteitanne --
-Laddy on kiinnittänyt huomioni teihin -- ja käyden suoraan asiaan
-haluan tietää, mihin nyt aiotte ryhtyä."
-
-"Minulla ei ole minkäänlaisia suunnitelmia", virkkoi Dick, ja otaksuen
-hetken suotuisaksi päätti hän kertoa rehellisesti asiansa. "Saavuin
-vasta eilen näille maille. Kotini on Chicagossa. Lopetettuani opintoni
-muutamia vuosia sitten -- olen nyt viisikolmatta vuotias -- ryhdyin
-auttamaan isääni. Hänellä on kauppa- ja liikeasioita Chicagossa.
-Kokeilin kaikkia sisätoimia, mutta en voinut tyydyttää isäni
-vaatimuksia. Luullakseni en voinut innostua työhöni, koska en oikein
-tiennyt, miten olisin työskennellyt. Isäni ja minä emme tosin juuri
-riidelleetkään, mutta hän loukkasi minua ja minä lopetin. Noin puoli
-vuotta sitten tulin länteen ja sen jälkeen olen vaeltanut Wyomingista
-lounasta kohti rajalle. Koetin hakea sopivaa työtä, mutta en löytänyt
-mitään. Ja sanoakseni teille suoraan, herra Belding, en luullakseni
-juuri välittänytkään sellaisesta liiaksi. Luulen nyt myöskin, etten
-koko tuona aikana tiennytkään, mitä oikeastaan halusin. Mutta nyt
-vihdoinkin luulen päässeeni siitä selville."
-
-"Mitä sitten haluaisitte tehdä?" keskeytti hänet Belding.
-
-"Haluan miehen työtä. Tahdon puuhata jotakin käsilläni. Haluan toimia
-jossakin tuolla ulkona luonnossa."
-
-Belding nyökäytti päätään kuin hän olisi sen käsittänyt, alkaen sitten
-puhua jälleen pysähdellen ja sanoen lopulta epäröiden:
-
-"Gale -- tehän voitte mennä takasin kotiinne -- vanhan isänne luokse --
-niin silloin muuttuu kaikki taas hyväksi."
-
-"Herra Belding, menneisyydessäni ei ole mitään varjoa, päinvastoin
-olisi isäni erittäin iloinen, jos menisin jälleen kotiin. Tuo seikka
-onkin ainoa lohdutukseni. Mutta minä en mene kotiin. Asiani ovat
-nimittäin tällä haavaa vähän huonosti. En kumminkaan halua ruveta
-maankiertäjäksikään ja senvuoksi on minun pakko ryhtyä heti johonkin
-työhön."
-
-"Haluaisitteko mielellänne ruveta rajanvartijaksi?" kysyi Belding
-laskien samalla kätensä Galen polvelle. "Velvollisuuksiini täällä
-kuuluu nimittäin siirtolaisuuden valvominen Yhdysvaltain puolesta.
-Minun on vartioitava juuri tätä rajalinjaa ja estettävä kiinalaisten ja
-japanilaisten pääsy Yhdysvaltain puolelle. Vallankumous on aiheuttanut
-lisätoimintaa, ja luultavasti joudun pian tekemisiin salakuljettajien
-ja rosvojen kanssa. Teidän ei tarvitse sitoutua palvelemaan
-Yhdysvaltoja, vaan rupeatte yksinkertaisesti minun rajanvartijakseni,
-kuten Jim ja Laddykin, jotka ovat lupautuneet työskentelemään
-hyväkseni. Maksan teille hyvin, saatte vapaan asunnon, varustan teidät
-täydellisesti pyssyyn saakka ja saatte käytettäväksenne hienoimman
-hevosen minkä kenties milloinkaan eläessänne olette nähnyt. Toimenne ei
-tosin aina tule olemaan terveellistä eikä vaaratonta, mutta joka
-tapauksessa tulee se olemaan miehen työtä -- älkää känsittäkö minua
-väärin! Voitte olla varma, että saatte tarpeeksi tekemistä ulkoilmassa.
-No, mitä vastaatte ehdotukseeni?"
-
-"Suostun siihen ja kiitoksia vain -- en voi sanoa kuinka paljon",
-vastasi Gale innostuneesti.
-
-"Hyvä! Asia on siis päätetty. Menkäämme nyt kertomaan Laddylle ja
-Jimille."
-
-Molemmat paimenet ilmaisivat tyytyväisyytensä asioiden kääntymiseen
-lähtien sitten Beldingin kanssa näyttämään Galelle talon nähtävyyksiä.
-Pää- ja useat muut rakennukset oli rakennettu tiilistä, jotka Beldingin
-ilmoituksen mukaan säilyttävät kesän kuumuuden talveksi ja talven
-kylmyyden kesäksi. Nämä harmaanpunaiset muta-asunnot olivat rumat
-katsella, mikä seikka ehkä teki niiden todellakin mukavan sisustuksen
-enemmän huomattavaksi. Laajoilla kentillä kasvoi rehevää ruohoa, kukkia
-ja monenlaisia puita. Ollen utelias saamaan selville kaiken kyseli Gale
-viikuna- ja pomeranssipuista, kiinnittäen erikoisesti huomionsa
-erääseen kauniiseen puuhun, jota Belding sanoi "Palo verde'ksi" [Palo
-verde = viheriä masto.]
-
-Belding selitti, että tämän erämaan seudun hedelmällisyys johtui
-muutamista lähteistä ja Rio Forlornin padotusta vedestä. Ennen hänen
-tuloaan oli keitaassa asustanut eräs papago-intiaaniheimo ja muutamia
-työläisperheitä. Tämä kosteikko sijaitsi noin penikulman levyisessä
-laaksossa, jota jatkui viettävästi lounaaseen päin noin kymmenen
-penikulmaa. Joki pysyi kuivana suurimman osan vuodesta, mutta tulvan
-aikana koottiin niin paljon vettä, että se riitti puutarhojen ja
-apilaniittyjen kastelemiseen.
-
-"Olen löytänyt alueeltani erään aina toimivan lähteen", sanoi Belding.
-"Sen vesi on kirkasta ja makeaa. Ymmärrätte kai, mitä se merkitsee
-erämaassa? Rakastan tätä kosteikkoa. Kuta kauemmin täällä oleskelen,
-sitä enemmän sitä rakastan. Etelä-Arizonassa ei ole ainoatakaan
-paikkaa, jota voidaan verrata tähän laaksoon, kun otetaan huomioon
-vedensaanti, heinänkasvu ja metsä. Tämä on luonnonihana ja
-terveellinen, yksinäinen ja hylätty tosin, erittäinkin naisten, kuten
-vaimoni ja Nellin mielestä, mutta minä rakastan tätä... Ja näin meidän
-kesken, pojat, olen huomannut täällä jotakin muutakin. Purojen pohjilla
-on kultahiekkaa ja vuoristossa kivennäisaineita. Kunpa minulla vain
-olisi tarpeeksi vettä! Tämä pieni kylä on alinomaan kasvanut sen
-jälkeen kuin me siirryimme tänne. Niin, Casita ei todellisuudessa
-merkitse mitään tähän laaksoon verrattuna. Pian rakentaa luultavasti
-Southern Pacific syrjäradan tänne. Täällä on suunnattomia
-mahdollisuuksia ja toivon, että te, pojat, yhdytte minuun ja valitsette
-maapalstat itsellenne. Toivon vain, että tämä vallankumoussota loppuu
-pian... Niin, tässä ovat karja-aitaukseni ja apilakenttäni. Gale,
-katsokaahan tuota hevoslaumaa."
-
-Belding lausui tämän viimeisen huomautuksensa juuri silloin, kun hän
-ohjasi toverinsa varjoisasta puistosta aukeamalle. Gale näki tiilistä
-rakennetun vajan ja suuren mesquite-pensaan oksista omituisesti kyhätyn
-aidatun karsinan sekä niiden takana laajoja, tasaisia, tummanvihreätä
-kenttiä ja laitumella käyskenteleviä kauniita hevosia. Siellä oli
-valkoisia ja mustia, raudikkoja ja harmaita. Ihaillessaan niitä koetti
-Gale muistella, oliko hän milloinkaan elämässään nähnyt noin
-jalomuotoisia eläimiä, mutta hänen oli myönnettävä, ettei noille
-voineet vetää vertoja muut kuin arabialaiset hevoset.
-
-"Jokainen karjanomistaja rakastaa hevosiaan", sanoi Belding. "Ollessani
-Panhandlessa oli minulla silloinkin muutamia jalorotuisia. Mutta nämä
-ovat meksikolaisia. Ostin ne Durangosta, missä ne on jalostettu.
-Meksikolaiset hevoset ovat varmasti maailman parhaimmat."
-
-"Nyt ymmärränkin, miksi et nuku öisin", sanoi Laddy venytellen. "Näen
-erään meksikolaisen tuolla -- ei, hänhän onkin intiaani."
-
-"Vain minun papagolainen paimeneni. Hevosiani paimennetaan nykyään sekä
-päivisin että öisin. Jumalani, miten minua harmittaisi, jos Rojas tahi
-Salazar tahi jotkut muut vallankumoukselliset roistot löytäisivät
-hevoseni! Gale, osaatteko ratsastaa?"
-
-Dick vastasi vaatimattomasti omaavansa sellaisen ratsutaidon kuin
-idässä vaadittiin.
-
-"Teidän ei tarvitse ollakaan mikään puolihevonen voidaksenne ratsastaa
-noilla, mutta tuolla toisella kentällä on minulla muutamia kovasuisia
-ponyja, joiden selkään haluaisin teidän hyppäävän saadakseni hieman
-hauskaa. Siellä on muudan sellainenkin, ettei Laddykaan pysty sillä
-ratsastamaan. Lyön vaikka vetoa!"
-
-"Mitä? Paljonko lyömme vetoa?" kysyi Laddy heti.
-
-Kellon kilinä, joka Beldingin sanojen mukaan oli päivälliskutsu,
-käännytti miehet takaisin taloon. Katsoessaan sinnepäin näki Gale
-tummien ja synkkien harjanteiden kohoavan kosteikon laidasta ja
-muuttuvan vähitellen paljaiksi mustiksi vuoriksi. Hän oli kuullut
-Beldingin sanovan niitä "Nimettömiksi vuoriksi", nimitys, joka jollakin
-tavoin soveltuikin noille korkeille, salaperäisille ja synkille
-vuorenhuipuille.
-
-Vasta sitten kuin he saapuivat taloon ja olivat jo menemäisillään
-sisään, sattui Belding äkkiä huomaamaan Galen kipeän, turvottuneen
-käden.
-
-"Mikä kauhistuttava käsi!" huudahti hän. "Missä te sen noin pahaksi
-ruhjoitte?"
-
-"Iskiessäni Rojasta kasvoihin", vastasi Dick.
-
-"Yksi ainoako isku siihen vain tarvittiin? Olen iloinen, ettei tuo
-iskunne kohdistunut minuun. Miksi ette kertonut minulle jo aikaisemmin?
-Kätenne on hyvin ilkeän näköinen. Haavat ovat täynnä likaa ja hiekkaa
-ja alkavat jo tulehtua. Ne on heti puhdistettava ja sidottava. Nell!"
-huusi hän. Mitään vastausta ei kuulunut. Hän huusi jälleen kovemmasti:
-
-"Äiti, missä Nell on?"
-
-"Hän on ruokailuhuoneessa", vastasi rouva Belding.
-
-"No kuuliko hän huutoni?" kysyi Belding kärsimättömänä.
-
-"Luonnollisesti."
-
-"Nell!" kiljaisi Belding.
-
-Nyt tyttö läksi liikkeelle. Dick näki vilahdukselta kullanvärisen tukan
-ja valkoisen hameen ovella, mutta tuo mieluinen näky kesti vain
-silmänräpäyksen.
-
-"Isä, mitä asiaa teillä on?" kysyi hän vienoin, joskin samalla myös
-pingotetuin äänin.
-
-"Tuo heti antiseptistä lääkettä, pumpulia ja sidekangasta tänne.
-Kiiruhda!"
-
-Belding toi keittiöstä vesiämpärin ja pesuvadin. Hänen vaimonsa seurasi
-häntä pihalle ja kun hän näki Dickin käden, tuli hän hyvin
-levottomaksi. Senjälkeen Dick kuuli kevyttä, nopeata käyntiä, mutta hän
-ei katsellut ympärilleen.
-
-"Nell, tämä on herra Gale -- Dick Gale, joka tuli meille eilisiltana
-paimenien kanssa", lausui Belding. "Hänen kätensä on kauhean näköinen.
-Oli antanut aimo iskun Rojakselle. Haluaisin, että sitoisit sen...
-Gale, tämä on ottotyttäreni, Nell Burton, josta jo teille puhuin. Hän
-osaa kyllä hoitaa silloin kun joku on loukkaantunut tahi muuten sairas.
-Näyttäkää kättänne, poikaseni, ja antakaa hänen sitoa se. Päivällinen
-on kohta valmis."
-
-Dick tunsi saman omituisen, sydämensä nopeamman sykinnän, vaikka hän ei
-milloinkaan elämässään ollut vielä ollut kylmäverisempi kuin nyt tällä
-haavaa. Enemmän kuin mitään muuta maailmassa halusi hän nyt katsella
-Nell Burtonia, mutta koska hän samalla otaksui, että tämä tilaisuus
-ehkä voi saattaa tytön hämilleen, ei hän kohottanut katsettaan. Nell
-alkoi hautoa Galen loukkaantuneita rystysiä. Hän tunsi tytön otteen
-pehmeyden ja näppäryyden, vaikka näyttikin siltä, etteivät Nellin
-sormet olleet niin vakavat kuin he olisivat voineet olla. Mutta hetken
-kuluttua tuntuivat ne rupeavan työskentelemään varmemmasti. Hänellä oli
-ihanat kädet, eivät liian suuret eivätkä varmasti liiaksi pienetkään,
-vankat, ruskeat ja vikkelät. Sitten huomasi Dick, katsahdettuaan
-salavihkaa ylöspäin, että tyttö oli käärinyt hihansa ylös paljastaen
-hienoihoiset, pyöreät, kauniit käsivartensa. Hänen ihonsa oli ruskea --
-ei, se oli enemmän kullanvärinen kuin ruskea. Siinä oli ihmeellisen
-selvä värivivahdus. Dick loi katseensa silloin tyynesti vielä alas
-lykäten niin kauaksi kuin suinkin tuon lumoavan hetken, jolloin hän
-katsoisi tyttöä kasvoihin. Siitä tulisi hänelle kohtalokas hetki.
-Odotuksen suoma omituinen ilo täytti hänen mielensä. Kun tyttö
-kumminkin istuutui hänen viereensä ja laski hänen loukkaantuneen
-kätensä syliinsä leikatessaan siteitä, oli hän niin lumoavasti lähellä,
-ettei Gale voinut vastustaa haluaan katsahtaa häneen. Hänellä oli
-suloiset, kauniit kasvot, jotka tuo sama kullanruskea ahavoituminen oli
-värjännyt lämpimiksi. Tukka oli pellavanvärinen, runsas ja aaltoileva.
-Pitkät, riippuvat ripset varjostivat silmiä, joiden sinen Gale näki
-vilahdukselta niiden välistä.
-
-Huolimatta oudosta levottomuudestaan katsoi Gale, nähdessään, että
-tytön huomio oli kokonaan kiintynyt tehtäväänsä, häneen kerran vielä
-tarkkaavaisemmasti. Oi kuinka suloinen, taitava, iloinen ja kaunis
-tyttö hän olikaan!
-
-"Sitä kai on pakottanut kovasti?" kysyi Laddy katsellessaan
-tarkkaavaisesti läheisyydestä.
-
-"Kyllä, myönnän sen", vastasi Dick hitaasti katsellen Nellin kasvoja.
-"Mutta en siitä välittänyt."
-
-Tyttö katsoi häneen äkkiä hämmästyneenä. Hän ymmärsi Galen sanat
-kirjaimellisesti. Mutta hänen tummansiniset silmänsä kohdistuivat Galen
-silmiin korkeintaan sekunniksi. Sitten hänen poskiensa lämmin hehku
-muuttui yhtä punaiseksi kuin hänen huulensakin. Nopeasti lopetti hän
-kääreen sitomisen ja nousi seisoalleen.
-
-"Kiitoksia paljon", sanoi Gale nousten myöskin.
-
-Samassa ilmestyi Belding ovelle ja huomattuaan, että Galen käsi oli jo
-sidottu, kutsui hän heidät illalliselle. Dick saattoi syödessään
-käyttää vain toista kättään tuntien samalla eloisasti pöydän toisella
-puolen istuvan ujon ja hiljaisen tytön läsnäolon, mutta huolimatta
-näistä melkoisista vaikeuksista löi hän laudalta molemmat nälkäiset
-paimenet nauttiessaan rouva Beldingin valmistamaa mainiota illallista.
-Belding puheli, paimenet puhuivat niinikään enemmän tai vähemmän, rouva
-Belding sanoi silloin tällöin jonkun sanan ja Dick piti varansa
-voidakseen toisten puheiden lomaan lausua niin tai ei sanansa. Hän
-huomasi mielihyväkseen, ettei kukaan pöydän ääressä näyttänyt
-kiinnittävän huomiotaan hänen tavattomaan ruokahaluunsa.
-
-Illallisen jälkeen, saatuaan sopivan tilaisuuden, kun ei ketään
-sattunut olemaan läheisyydessä, meni Dick pihan, puutarhan ja kenttien
-taakse ja kipusi lähimmälle kukkulalle. Täältä edulliselta asemalta
-katseli hän pikku kylää ja hämmästyi huomatessaan sen laajuuden ja
-tiilitalojen runsauden. Nuo uhkaavat vuoret, rosoiset ja pimenevät, tuo
-suuri haljenneista ja särkyneistä kallioista muodostunut aaltomainen
-ylänkö, tyynnyttivät häntä melkein enemmän kuin peloittivat.
-
-Lännessä kultasi laskeutuva aurinko erämaan huippuista, kylmän
-värittämää, rajatonta autiutta. Se kauhistutti Galea. Kaikkialla näkyi
-jylhiä, katkonaisia harjanteita tahi erillään olevia vuoria. Erämaa
-jatkui kumminkin niiden välistä kauas niiden taakse. Kun aurinko
-vihdoin laskeutui mailleen eikä hän enää voinut katsella niin kauas,
-tunsi hän jonkunlaista huojennusta.
-
-Kun etäisyyksien mahtavuus ja ankara vetovoima olivat haihtuneet,
-tuntui hänestä kuin erämaa olisi tullut lähemmäksi ja laakso aivan
-hänen jalkainsa juureen. Mikä kummallinen, harmaa ja synkkä seutu!
-Tuolla oli tummempien värivivahdusten välitse kiemurteleva vaaleampi
-harmaa kaistale. Sen hän totesi hetken kuluttua joen uomaksi ja näki,
-miten vesilammikot kapenivat ja pienenivät, kunnes ne lopulta katosivat
-harmaaseen hiekkaan. Nyt oli melkein sadekauden loppu, ja tuolla tuo
-pikku joki kamppaili toivottomasti ja avuttomasti elääkseen erämaassa.
-Tuon tuulien uurtaman ja iän kuluttaman autiuden luonto teki häneen
-valtaavan vaikutuksen samalla kun se ennusti antavansa hänelle voimaa,
-työtä ja rakkautta.
-
-
-
-
-V.
-
-ERÄMAAN RUUSU
-
-
-Belding vei Dickin pieneen huoneeseen, jossa ei ollut yhtään ikkunaa,
-vaan sen sijaan kaksi ovea, joista toinen johti puutarhaan ja toinen
-talon länsipuolella olevalle pihalle. Siellä oli ainoastaan kaikkein
-välttämättömimmät huonekalut ja mukavuudet. Dick kertoi jättäneensä
-matkakapineensa tuohon hotelliin Casitassa, mutta Beldingin mielestä
-oli koekin noiden tavaroiden takaisinsaamiseksi hyvin vaarallinen,
-koska Richard Gale ei tällä haavaa tainnut olla Casitan meksikolaisten
-suosiossa. Siksipä Dick päättikin sanoa viimeiset hyvästit hienoille
-puvuilleen ja liinavaatteilleen ajatellen, että samalla kun hän jätti
-hyvästit hyödyttömälle ja laiskuudessa vietetylle menneisyydelleen, oli
-hyvä, etteivät nuo vanhat ylellisyystavarat olleet häntä siitä
-muistuttamassa. Mutta kun ei hänellä nyt ollut mitään muuta omaisuutta
-kuin yllään olevat vaatteet, ei edes nenäliinaa, sanoi hän olevansa
-pahoillaan, että hän oli tullut Forlorn Riveriin kuin kerjäläinen.
-
-"Kerjäläinen, no kaikkea tässä nyt kuuleekin!" huudahti Belding
-räpyttäen silmiään lampun valossa. "Rahaa me vähimmin ajattelemme
-täällä. Kumminkin, Gale, jos vain työskentelette väsymättömästi,
-tulette pian rikkaaksi."
-
-"Se ei hämmästyttäisi minua ollenkaan", vastasi Dick miettivästi. Mutta
-hän ei ajatellut aineellista hyvinvointia. Sitten kuin hän oli
-tarkastellut tahriintunutta ja revennyttä paitaansa, sanoi hän nauraen:
-
-"Belding, siksi ajaksi kuin odottelen tuota rikastumistani, haluaisin
-saada hieman paremmat vaatteet."
-
-"Kylässä on pieni meksikolainen vaatetustavarain kauppa, ja mitä ette
-voi saada sieltä, ompelee naisväki kyllä teille."
-
-Kun Dick asettui levolle, tunsi hän koko olemuksessaan, ettei hän ollut
-oikein terve, sillä hänen päätänsä särki aika lailla. Mutta huolimatta
-tästä ja muistoissa ja aavistuksissa pyörivistä ajatuksista, voitti
-väsymys hänet ja hän nukkui pian.
-
-Kun hän heräsi, oli jo valoisaa, mutta tuo kirkkaus näytti niin
-omituiselta kuin hän olisi katsellut sitä verhotuin silmin. Kesti
-jonkun aikaa, ennenkuin hänen järkensä rupesi toimimaan, ja sitten
-hänen oli ponnistettava voimiaan, ennenkuin hän voi ajatella. Hänen
-päätään huimasi. Kun hän yritti kohottaa oikeata käsivarttaan, oli
-hänen siitä luovuttava sietämättömän tuskan tähden. Sitten hän huomasi,
-että käsivarsi oli pahasti ajettunut ja käden ympärillä olevat siteet
-olivat luisuneet pois. Loukkaantunut jäsen oli punainen, tulehtunut ja
-ainakin kaksi kertaa niin suuri kuin tavallisesti. Koko ruumista poltti
-ja ankara päänsärky kidutti häntä.
-
-Belding astua tömisteli huoneeseen.
-
-"Halloo, Dick, tiedättekö ollenkaan, että päivä on jo pitkälle kulunut?
-Onko loukkaantunut nyrkki ollenkaan parempi tänä aamuna?"
-
-Dick koetti nousta istualleen, mutta hänen voimansa pettivät. Hän pääsi
-tosin jo puoleksi istuvaan asentoon, mutta tunsi sitten voimatonna
-vaipuvansa takaisin vuoteelleen.
-
-"Luulen olevani melko sairas", virkkoi hän.
-
-Hän näki Beldingin kumartuvan vuoteeseen päin, koskettavan hänen
-kasvojaan ja puhuvan jotakin, mutta sitten näytti kaikki liukuvan, ei
-pimeyteen, vaan johonkin sellaiseen paikkaan, jossa hänellä oli hämärä
-käsitys harmaista liikkuvista esineistä ja etäisistä äänistä. Sitten
-tuli väliaika, jolloin kaikki oli mustaa. Hän ei tiennyt, kestikö tuo
-tila minuutteja, vaiko tunteja, mutta sitten voi hän kumminkin ajatella
-selvemmin. Hän nukkui heräten kerran yöllä, mutta nukkui jälleen. Kun
-hän jälleen avasi silmänsä, paistoi aurinko huoneeseen ja viileä
-tuoksuva tuuli puhalsi avoimesta ovesta. Dick tunsi olevansa terveempi,
-mutta siitä huolimatta ei hänellä ollut vähintäkään halua nousta,
-puhella tai syödä. Mutta sen sijaan oli hänellä hirvittävä jano. Rouva
-Belding kävi hänen luonaan useasti, joitakin kertoja pistäytyi siellä
-myös isäntä ja kerran piipahti sinne myös Nell. Mutta ei tämä
-viimeinenkään tapaus kiinnittänyt Dickin mieltä.
-
-Seuraavana päivänä oli hänen tilansa huomattavasti parempi.
-
-"Olemme pelänneet verenmyrkytystä", virkkoi Belding, "mutta vaimoni
-arvelee, että vaara on jo ohi. Kättä on kumminkin haudottava vielä
-jonkun aikaa."
-
-Laddy ja Lash tirkistivät ovesta.
-
-"Tulkaa vain sisälle, pojat. Hänen luonaan saa kyllä käydä tovereita --
-kuta enemmän, sitä parempi -- sillä seurahan pitää hänen mielensä
-virkeänä. Hän ei saa vain liikkua, siinä kaikki."
-
-Paimenet astuivat sisälle hitaasti, kylmäverisesti ja samalla myös
-ystävällisesti puhellen.
-
-"Kylläpä se olikin isku!" virkkoi Ladd tervehdittyään ensin Galea.
-"Näytätte lopen uupuneelta."
-
-Jim Lash pudisti puolikaljua, auringon paahtamaa päätänsä. "Taisipa
-todellakin sellainen isku jo tuntua Rojaksenkin kallossa."
-
-"Kuulkaahan, Gale. Laddy kertoi minulle erään Carter-nimisen naapurimme
-lähtevän Casitaan", keskeytti Belding. "Nythän teillä on sopiva
-tilaisuus lähettää joitakin tietoja ystävällenne soturille."
-
-"Ahaa, sepä mainiota!" huudahti Dick. "Olen, suoraan sanoen, unhottanut
-Thornen... Kuinka neiti Castañeda jaksaa? -- Toivon --"
-
-"Hän voi hyvin, Gale. Hän on liikuskellut siellä ja täällä puistossa jo
-parisen päivää. Kuten kaikki muukin espanjalainen tavara, näyttää
-hänkin olevan tehty teräksestä. Olemme häneen jo lähemmin tutustuneet.
-Hänestä ja Nellistä tuli heti hyvät ystävät. Minäpä käsken heidät
-tänne."
-
-Hän sulki pihalle johtavan oven selittäen, ettei hän halunnut antautua
-sen mahdollisuuden varaan, että naapurit saavat tietää Mercedeksen
-talossa olon. Sitten hän meni puutarhaan ja huusi.
-
-Molemmat tytöt astuivat sisälle, Mercedes edellä. Kuten Nell oli hänkin
-pukeutunut valkoisiin, ja hänellä oli punainen ruusu kädessään.
-Dickille oli hänessä tuskin muuta tuttua kuin silmät ja pienen pään
-omintakeinen asento, ja hänen kauneutensa yllätti hänet uudestaan
-omituisesti. Päästäkseen Dickin luo liikkui hän nopeasti toimien hetken
-mielijohteesta.
-
-"Herra, olin surullinen, kun olitte sairas -- mutta nyt olen iloinen,
-kun alatte tulla jo terveeksi."
-
-Dick tervehti häntä ojentaen hänelle vasemman kätensä pyytäen samalla
-vakavasti anteeksi, ettei hän viimeaikaisen heikkoutensa vuoksi voinut
-ojentaa hänelle oikeata. Mercedeksen vienosta hymystä huokui
-myötätuntoisuutta, kiitollisuutta ja ihmettelyä. Sitten Dick puhui
-Nellille ojentaen hänellekin vasemman kätensä, johon Nell tarttui
-kainosti. Hänen vastauksensa oli epäselvää käsittämätöntä muminaa,
-mutta hänen silmänsä loistivat ilosta ja hänen poskiensa puna voi
-melkein ruveta kilpailemaan kädessä olevan ruusun värin kanssa.
-
-Jokainen jutteli sen jälkeen, paitsi Nell, joka oli silminnähtävästi
-menettänyt toistaiseksi puhekykynsä. Äkkiä Dick muisti kertoa
-tilaisuudesta lähettää uutisia Thornelle.
-
-"Herra, saanko minäkin kirjoittaa hänelle? Ottaako joku viedäkseen
-kirjeen? Saan sitten kuulla hänestä!" sanoi Mercedes tehostaen sanojaan
-valkoisten käsiensä liikkeillä.
-
-"Tietysti. Luulen, että Thorne-raukka on hyvin levoton. Kirjoitan
-hänelle... Ei, en voi tällä loukkaantuneella kädelläni."
-
-"Kyllä se käy päinsä, Gale", sanoi Belding. "Nell kirjoittaa
-puolestanne. Hän kirjoittaa kaikki minunkin kirjeeni."
-
-Belding järjesti sen siten ja Mercedes kiiruhti huoneeseensa
-kirjoittamaan samalla kun Nell haki kynän ja paperia ja istuutui Galen
-vuoteen viereen kuunnellakseen hänen saneluaan.
-
-Vahtiessaan Nelliä ja koettaessaan katsella häntä silmiin ja
-kuunnellessaan Beldingin keskustelua paimenten kanssa, oli Dickin hyvin
-vaikea sanella ymmärrettävää kirjettä. Nell kohtasi hänen katseensa
-kerran, mutta ei sitten enää. Puna kohosi joskus Nellin poskille, mutta
-hälveni sitten jälleen, ja joskus, kun hän käski tytön kirjoittaa niin
-ja niin, hymyili tämä epäröiden. Belding kertoili niistä vaaroista,
-joita Casitaan matkustaminen voi aiheuttaa.
-
-"Kyllä minä vien kirjeet ratsain Casitaan", virkkoi Ladd.
-
-"Etpähän vie!", vastasi Belding. "Tuo rosvojen pesä saattaa tällä
-kertaa olla sinulle vaarallinen."
-
-"Vaikkapa nyt olisikin, ei kuolemaani kumminkaan moni surisi."
-
-"Sanon teille, pojat, että ratsastan sinne itse Carterin kanssa",
-jatkoi Belding. "Minulla on sinne muutakin asiaa ja samalla saan omin
-silmin nähdä, mitä kapinalliset siellä puuhaavat. Laddy, pidä tarkasti
-silmällä hevosiani sillä aikaa kuin olen kaupungissa. Gale, lähden itse
-Casitaan. Aion palata johonkin aikaan huomenna. Tunnin kuluttua olen
-valmis lähtemään. Laittakaa kirjeenne siihen mennessä valmiiksi. Ja jos
-haluatte kirjoittaa kotiannekin, on siihen nyt hyvä tilaisuus. Kuluu
-joskus kuukausimääriäkin meidän käymättä postissa."
-
-Belding ja solakat paimenet poistuivat samassa huoneesta, ja nyt
-saattoi Dick sanella kirjeensä loppuun. Mercedes palasi huoneeseen
-loistavin silmin. Dick kuvitteli, miten tytön kirjeen saapuminen
-mahtoikaan muodostua erikoistapaukseksi Thornen elämässä. Sen jälkeen
-hän, muistettuaan Beldingin ehdotuksen, päätti seurata hänen neuvoaan.
-
-"Saanko vaivata teitä kirjoittamaan vielä toisenkin kirjeen?" kysyi
-Dick otettuaan sanelemansa kirjeen Nelliltä.
-
-"Eihän siinä mitään vaivaa ole, mielellänihän minä kirjoitan", vastasi
-tyttö.
-
-Dickistä tuntui kumminkin tytön puhe ihmeelliseltä, sillä nämä olivat
-ensimmäiset johdonmukaiset sanat, jotka hän oli Dickille puhunut.
-
-"Saanko jäädä tänne?" kysyi Mercedes hymyillen.
-
-"Luonnollisesti", vastasi Dick korjaten asentoaan ja aloittaen.
-
-Äkkiä Gale keskeytti, osaksi todellisesta mielenliikutuksesta, katsoen
-salaa kätensä suojasta Nelliin. Tyttö kirjoitti nopeasti ja hänen
-kumartuneet kasvonsa näyttivät lempeämmiltä suloisuudessaan. "Oliko tuo
-herttainen tyttö lopultakin kiintynyt häneen? Mutta sehän oli
-mieletöntä -- mahdotonta."
-
-Kun Dick lopetti sanelunsa, katsoi hän Mercedekseen, joka istui
-hymyillen veitikkamaisesti ja myötämielisesti. Kuinka vastaanottavainen
-hän olikaan? Gale kuuli Nellin kynän nopean rapinan ja katsoi tyttöön.
-Tämä nousi äkkiä ojentaen Galelle valmiin kirjeen. Hän saattoi huomata,
-kuinka puna nopeasti hälveni Nellin poskilta. Tyttö loi häneen nopean
-katseen, tiedottoman ja tarkastelevan, käänsi sitten silmänsä pois ja
-pyörähti selin. Hän poistui huoneesta Mercedeksen kanssa ennenkuin Gale
-ennätti kiittääkään häntä.
-
-Mutta tuo Nellin omituinen ja puhuva katse jäi ahdistamaan ja
-kiduttamaan Galea. Se oli sanomattoman suloinen ja synnytti ajatuksia,
-joilla hän ei uskonut olevan mitään tukea todellisuudessa. Jokin
-hänen sisimmässään tanssi paljaasta ilosta, mutta seuraavassa
-silmänräpäyksessä tunsi hän kaipaavaa epäilystä ja vakavuutta, jota hän
-ei itsekään voinut ymmärtää. Hän totesi, että tuoksi lyhyeksi hetkeksi,
-jolloin heidän katseensa olivat kohdanneet toisensa, oli tytön arkuus
-haihtunut. Naisen tutkiva katse oli tunkeutunut hänen lävitseen.
-
-Lopun päivästä tyytyi Gale lepäilemään tyytyväisenä vuoteellaan
-ajatellen ja uneksien, väliin taas uinahdellen ja katsellen valoja,
-jotka tavantakaa muuttuivat vuorten huipuilla, ja nauttien lämpimästä,
-tuoksuvasta, häneen puhaltavasta erämaan tuulesta. Hän näytti
-menettäneen kykynsä arvioida aikaa. Hänestä tuntui kuin siitä olisi
-kulunut jo sangen pitkä, hänelle niin vaiherikas aika, kun hän oli
-kohdannut Thornen. Hän katseli asioita tunteittensa valossa,
-välittämättä järkisyistään. Hänen entinen uteliaisuutensa palasi
-jälleen. Rakastiko hän Nelliä? Oliko hän kiintynyt tyttöön vain
-hetkellisesti? Hyödyttikö kiusata aivojaan tällaisilla ajatuksilla? Hän
-ei halunnut vastata, vaan rupesi harkitusti haaveilemaan tytön
-suloisista kasvoista ja tuosta viimeisestä tummansinisten silmien
-katseesta.
-
-Seuraavana päivänä luuli hän jo olevansa niin terve, että hän otaksui
-voivansa poistua huoneestaan, mutta rouva Belding ei sallinut hänen
-vielä täyttää aiettaan. Hän oli ystävällinen, hellä, äidillinen ja tuli
-aina hetken kuluttua katsomaan, puuttuiko häneltä jotakin. Tämä hänen
-huomaavaisuutensa oli vilpitöntä eikä lainkaan pingoitettua, mutta
-Gale huomasi kumminkin, että ystävällisyys, joka oli niin ominaista
-perheen muille jäsenille, ei ollut samanlaista hänen puoleltaan.
-Galesta tuntui, että rouva Belding tunsi häntä kohtaan hieman
-vastenmielisyyttä. Se hämmästytti ja pahoitti hänen mielensä. Hän ei
-ollut juuri milloinkaan menestynyt tyttöjen ja nuorten rouvien parissa,
-mutta heidän äitinsä ja vanhemmat ihmiset olivat pitäneet hänestä
-tavallisesti paljon. Ja vaikka rouva Beldingin tukka olikin jo
-lumivalkea, ei hän Galen silmissä näyttänyt ollenkaan vanhalta. Hän
-kuvitteli mielessään, että saattaa tulla aika, jolloin olisi varsin
-toivottavaa, että rouva Belding joka päiväisestä ystävällisestä
-myötätunnostaan huolimatta pitäisi hänestä muutenkin. Niin hän ajatteli
-ja harkitsi, kuinka hän voisi voittaa täydellisesti rouvan puolelleen,
-sillä Dick huomasi hyvin pian, että hän piti paljon rouva Beldingistä.
-Hänen kasvonsa, paitsi silloin kun hän hymyili, olivat miettivät ja
-surulliset, ollen kumminkin samalla tarmokkaat, ankarat ja
-jalomuotoiset, lyhyesti sanoen, kasvot, jotka panivat ihmisen
-ajattelemaan. Kuin kummitteleva varjo tahi onnellisempien vuosien
-harhakuva oli niissä vielä jäljellä Nellin kasvojen sulous ja
-äärettömästi enemmän kauneutta kuin tyttö oli saanut periäkään. Dick
-uskoi, että rouva Beldingin ystävyyttä ja äidillistä rakkautta kannatti
-tavoitella kaikin voimin muistakin kuin itsekkäistä syistä, mutta hän
-tunsi samalla, että noiden molempien saavuttaminen ei olisi mikään
-helppo tehtävä. Usein tunsi hän tämän syvän ja läpitunkevan katseen
-kohdistuvan häneen, ja vaikka se ei tosin ollenkaan hämmästyttänyt
-häntä, sillä eihän hänellä ollut minkäänlaisia häpeällisiä menneisyyden
-eikä nykyisyyden salaisuuksia, osoitti se hänelle kumminkin, kuinka
-hyödytöntä olisi salata jotakin häneltä. Luonnollisesti hän alussa
-koetti salata kiintymystään tyttöön, mutta sitten hän päätti esiintyä
-rehellisesti ja peittelemättä ja sitten joko voittaa tahi hävitä. Ja
-enemmänkin, jos rouva Belding alkaisi kysellä jotakin hänen kodistaan,
-vanhemmistaan tahi muista sukulaissuhteistaan, ei hän halunnut karttaa
-suoria ja rehellisiä vastauksia.
-
-Iltapäivällä Gale kuuli hevosten askelten töminää ja Beldingin
-sydämellisen äänen. Äkkiä astuikin karjanomistaja sisälle pudistellen
-harmaata tomua olkapäiltään ja heilutellen kirjettä kädessään.
-
-"Hyvää iltaa, Dick! Minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia!" sanoi
-hän pistäen kirjeen Dickin kouraan. "Löysin ystävänne Thornen
-suuremmitta vaikeuksitta. Hän näytti siltä kuin hän olisi ollut
-viikonpäivät juovuksissa. Luulin jo, että hän saa kohtauksen. En ole
-milloinkaan elämässäni nähnyt kenenkään niin riemastuvan. Hän oli ollut
-jo varma, että te ja Mercedes olitte eksyneet erämaahan. Hän kirjoitti
-pari kirjettä mukaani. Älkää käsittäkö minua väärin, vaikka äsken
-hieman kujeilinkin Mercedeksen kanssa. Kiusasin häntä hieman antamatta
-hänelle kirjettä. Teidän olisi pitänyt nähdä hänen silmänsä! Jos vielä
-joskus elämässänne näette erämaan kirjavan haukan iskevän kyntensä
-viiriäisen niskaan, niin silloin käsitätte, miten Mercedes hyökkäsi
-kirjettä ottamaan. Niin, Casita on kuin helvetti näihin aikoihin.
-Koetin saada matkatavaranne mukaani, mutta luullakseni tein siinä
-tyhmästi. Saamme pian odottaa pakolaisia tänne Forlorn Riveriin.
-Liittolaisten linnuejoukot ovat saaneet apuväkeä jostakin ja pitävät
-puoliaan. Siellä on taisteltu yhtämittaa kolme päivää. Kapinallisilla
-on hallussaan muutamia matalia rautaisia rautatievaunuja, joilla he
-tulivat aivan vallien juurelle. Sitäpaitsi on heillä muutamia
-konekiväärejäkin, ja liittolaiset saavat varmasti selkäänsä piakkoin.
-Kuolleita sotilaita viruu ojissa, ja kaduilla näkee kuolleiden
-meksikolaisten ruumiita hautaamattomina -- ja korppikotkia on
-kaikkialla. Kerrotaan, että kapinallisten johtaja Campo on tulossa
-Sinaloasta, ja kuuluu huhuja, että liittolaisten päällikkö, kenraali
-Huerta, rientää vapauttamaan linnan varusväkeä. En kumminkaan suuresti
-luota noihin kertomuksiin. Joka tapauksessa on Casitassa tätä nykyä
-kuumat paikat."
-
-"Luuletteko jonkun vaaran uhkaavan meitäkin?" kysyi Dick kiihkeästi.
-
-"Varmasti. Saamme odottaa jonkinlaisia ikävyyksiä joko aikaisemmin tahi
-myöhemmin", vastasi Belding synkästi. "Niin, te voitte oleskella täällä
-tilallani ja pistäytyä silloin tällöin Meksikossa. Laddy arvelee, että
-minulta tullaan öisin ryöstämään hevosia ja muuta karjaa. Jim Lashin
-mielestä ei meitä kumminkaan uhkaa mikään vakavampi vaara. Mutta Jim ei
-tunne noita meksikolaisia rosvoja niin hyvin kuin minä. Joka
-tapauksessa, Gale, niin pian kuin voitte ratsastaa ja käsitellä pyssyä,
-saatte ruveta toimeen, älkää käsittäkö minua väärin."
-
-"Laddyn ja Jiminkö kanssa?" kysyi Dick koettaen pysytellä tyynenä.
-
-"Niin. Heidän molempien ja minun kanssani sekä joskus yksinkin."
-
-Dick hengähti syvään, ja vielä sittenkään kuin Belding oli poistunut ei
-hän muistanut kädessään olevaa kirjettä. Vihdoin hän kumminkin kääri
-paperin auki ja luki:
-
-    Rakas Dick! -- Olet tehnyt minulle enemmän kuin jos olisit
-    pelastanut henkeni. Elämäni loppuun asti en tule olemaan
-    kenellekään niin suuressa kiitollisuuden velassa kuin sinulle. En
-    voi sanoin tulkita tunteitani.
-
-    Tästä kirjeestä tulee vain lyhyt, sillä Belding odottaa ja olen
-    käyttänyt suurimman osan ajasta kirjoittaessani Mercedekselle.
-    Pidän paljon Beldingistä. Hän ei ole minulle aivan tuntematon,
-    vaikka tosin en milloinkaan ennen ole häntä kohdannut enkä
-    nähnyt. Olet kai huvitettu tietämään, että hän on väärentämätöntä
-    tavaraa, oikeata lännen raaka-ainetta. Olen kuullut yhtä ja
-    toista hänen ihmeellisistä tavoistaan, jotka panivat hiusmartoni
-    kihelmöimään. Dick, onnesi on hämmästyttävä. Belding puhui
-    sinusta hyvin ylistävästi. Mutta sen sinä olet ansainnutkin,
-    vanha veikko.
-
-    Jätän edelleenkin Mercedeksen sinun huostaasi, neuvo, jonka
-    Belding minulle antoi. Pidä hänestä hyvää huolta, Dick, sillä
-    elämäni on kietoutunut hänen kohtaloonsa. Koeta kaikin mokomin
-    suojella häntä, etteivät meksikolaiset saa häntä nähdä. Olemme
-    naulatut paikoillemme tänne, eikä meillä ole mitään tehtävää.
-    Jollei mitään toimintaa ilmene pian, voivat asiat kehittyä
-    omituisesti, sillä siltä se hieman näyttää. Kahnauksia on
-    sattunut kaikkialla ja joukot ovat alkaneet liikehtiä. Vartioimme
-    yhä edelleenkin rajaa Casitan itäpuolella. Casitan länsipuolelle
-    on mahdoton tunkeutua, sillä maa on siellä liiaksi epätasainen.
-    Tuo kaktuserämaa on kauhea. Ainoastaan paimenet ja vahdit, joiden
-    hevoset ovat kasvaneet erämaassa, kykenevät estämään rosvoja ja
-    salakuljettajia menemästä yli rajan. Mutta vaikka ratsumiehet
-    voisivatkin kestää tuon vedettömän erämaan vaivoja, mitä suuresti
-    epäilen, menehtyisivät heidän hevosensa kumminkin.
-
-    Jos tilanne pysyy rauhallisena siihen asti, kunnes palvelusaikani
-    loppuu, saan ehkä lomaa, jolloin riennän suoraapäätä Forlorn
-    Riveriin, menen heti naimisiin ihanan espanjalaisen prinsessani
-    kanssa ja vien hänet sitten johonkin sivistyneeseen maahan, jossa
-    luullakseni jokainen soturi, joka sattuu vain näkemään hänet,
-    rakastuu häneen niin, että tulen hulluksi mustasukkaisuudesta.
-    Kiitän suurta onneani, vanha veikko, että olet aina ollut
-    sellainen mies, joka ei milloinkaan ole näyttänyt välittävän
-    kauniista tytöistä. Voin siis olla aivan varma, ettet aiheuta
-    minulle kaksinkertaisia kärsimyksiä karkaamalla Mercedeksen
-    kanssa tahi ryöstämällä hänet mukaasi, kuten joku roisto
-    näytelmässä.
-
-    Tämä toi mieleeni Rojaksen. Oh, Dick, se oli mainiota! Et tehnyt
-    mitään tuolle keikarimaiselle kapinalliselle, et suinkaan! Sinä
-    pikemmin suojelit häntä siirtämällä hänet ystävällisesti syrjään.
-    Dick, kerronpa sinulle iloisen uutisen. Rojas on sairaalassa!
-    Uteliaisuudesta tiedustelin hänen tilaansa. Hänellä on sormi
-    murskaantunut, eräs niskanikama poissa sijoiltaan, kolme
-    katkennutta kylkiluuta ja ammottava haava kasvoissa. Hän viipynee
-    sairaalassa kuukauden päivät. Dick, kun tapaan lyhytnäköisen
-    isäukkosi, aion hämmästyttää hänet kokonaan kertomuksillani.
-
-    Kirjoita minulle joku rivi, kun joku taas tulee tännepäin sieltä
-    Forlorn Riveristä, ja pistä Mercedeksen kirje oman kirjeesi
-    sisään. Pidä hyvää huolta hänestä, Dick, ja varatkoon tulevaisuus
-    sinulle jotakin samanlaista suloisuutta kuin minä nyt olen saanut
-    osakseni.
-
-                                      Uskollinen ystäväsi
-                                            Thorne.
-
-Dick luki kirjeen toistamiseen, kääri sen sitten kokoon ja pisti
-päänaluksensa alle.
-
-"Ei ole milloinkaan välittänyt kauniista tytöistä, huh", puheli hän
-itsekseen. "George, en ollut milloinkaan nähnytkään kauniita tyttöjä,
-ennenkuin tulin Etelä-Arizonaan. Luullakseni on minun korvattava
-menettämäni aika."
-
-Kun hän söi illallista ruokahalulla, joka pian oli entisellään, tulivat
-Ladd ja Jim huoneeseen taivuttaen pitkiä ruumiitaan voidakseen astua
-ovesta sisälle. Heidän ystävälliset lähenemisyrityksensä olivat kyllä
-Dickille tervetulleet, mutta hän oli kumminkin vielä haluton
-puhelemaan, Hän näytti vain peittelemättä olevansa iloinen heidän
-saapumisestaan ja kuunteli heidän keskusteluaan. Jim Lash oli kuullut
-Beldingiltä, kuinka Rojakselle lopullisesti oli käynyt, ja Jim kertoi,
-kuinka suuri merkitys tuolla teolla tosiasiallisesti oli. Laddilla oli
-myöskin paljon sanomista Beldingin hevosista. Ei tarvittu kovinkaan
-etevää ihmistuntijaa huomaamaan, että hevoset merkitsivät Laddille
-enemmän kuin mikään muu maailmassa.
-
-"Voin pettää ystäväni, mutta en hevostani!" selitti Ladd, ja
-epäilemättä puhui hän totta.
-
-"Varmasti menettää Belding vielä jonkun noista hevosistaan", sanoi
-Ladd. "Saatte hirttää minut, ellei meillä täällä rajalla tule olemaan
-enemmän tekemistä kuin Rio Granden rannoilla. Mehän olemme täällä
-melkein kapinallisten alueella. Kenties täällä ei ole niin suurta
-mahdollisuutta tulla ammutuksi kuin rajan toisella puolella. Mutta
-kukapa luopuu hevosistaan ilman taistelua? Beldingin lauma on poistunut
-apilapelloilta ja on nyt laitumella rajan toisella puolella. Hän luulee
-pitävänsä hyvää huolta noista hevosistaan, mutta hän erehtyy!"
-
-"Mutta, hyvä Laddy, eihän voi uskoa kaikkea, mitä kuulee", vastasi Jim
-vakavasti. "Olen melkein varma, ettei meillä täällä ole mitään vaaraa."
-
-"Mutta muistelepas, Jim, hiukan taaksepäin, niin varmasti myönnät minun
-olevan oikeassa. En minäkään luota suuresti huhuihin. Mutta muistat kai
-tuon amerikkalaisen, jonka kohtasimme Casitassa, hänen, joka oli juuri
-saapunut Sonorasta? Hänhän kertoi jotakin, eikö kertonutkin? Vannoi
-tappaneensa seitsemäntoista rosvoa murtautuessaan kaivokseen, johon hän
-ja toiset amerikkalaiset oli piiritetty, keräytyneiden kapinallisten
-linjojen läpi. Tavatessani hänet jälleen seuraavana päivänä oli hän
-juovuksissa ja kehui ampuneensa kolmekymmentä kapinallista. Mahdollista
-on, että hän todellakin tappoi muutamia. Tuollaiset kertomuksethan ovat
-aina liioiteltuja. Voit lyödä vaikka vetoa, että tuolla Sonorassa on
-kaivostyöläisiä, jotka parhaillaan taistelevat henkensä puolesta. Ja
-totuus on tarpeeksi hälyyttävä. Ajattelehan, että Rojas haluaa saada
-tuon espanjalaisen tytön haltuunsa. Voitko kieltää senkin? Usko minua,
-Jim, että on enemmän tekeillä kuin muutamien hevosten varastaminen. Ja
-Forlorn River tulee olemaan noiden tapahtumain keskuksena."
-
-Seuraavana päivänä tunsi Gale jo olevansa niin terve, että hän nousi ja
-pukeutui, ei kumminkaan melkoisetta vaikeudetta ja melkein masentavin,
-viiltävin tuskin.
-
-Aamun kuluessa, kuultuaan tyttöjen naureskelevan puutarhassa, huusi hän
-heille, saisiko hän liittyä heidän seuraansa. Hän sai suloisella
-äänellä lausutun vastauksen: "Kyllä, hyvä herra." Tosin tuo ei
-sisältänyt niin paljon kuin Dick oli odottanut, mutta otaksuen sen
-kumminkin riittävän, meni hän ulos. Tätä ennen ei hän vielä ollut
-käynyt puutarhassa, ja senvuoksi hämmästyikin hän iloisesti. Hän joutui
-pian melkein eksyksiin ristiin rastiin kulkevilla ruohon ja
-ruusupensaitten reunustamilla käytävillä. Kuljeskellessaan ympäri
-huomasi hän, että puutarha oli muilta paitsi yhdeltä sivulta
-rakennusten ympäröimä. Neitosia ei kumminkaan näkynyt missään, minkä
-vuoksi hän huusi jälleen. Vastaus kuului puutarhan keskeltä.
-Kumarruttuaan päästäkseen lehvien alitse ja tunkeuduttuaan pensaikon
-lävitse saapui hän pyöreälle, hiekoitetulle aukeamalle, joka oli täynnä
-hänelle outoja kauniita ja piikkisiä kaktuksia. Sen toiselta puolelta
-erään kauniin puun varjosta löysi hän tytöt, Mercedeksen riippumatosta
-ja Nellin maahan levitetyltä huopapeitteeltä.
-
-"Mikä kaunis puu!" huudahti hän. "En milloinkaan elämässäni ole
-sellaista nähnyt. Mikä se on?"
-
-"_Paloverde_", vastasi Nell.
-
-"_Palo verde_ merkitsee 'viheriä masto'", lisäsi Mercedes.
-
-Tämä erämaan puu, joka Dickistä näytti niin oudolta, kummalliselta ja
-ihanalta, ei herättänyt huomiota suuruudellaan, sillä se oli verraten
-lyhyt, ulottuen tuskin tavallisen puutalon katonharjaa korkeammalle,
-vaan mieluummin silmiinpistävällä vihreydellään, ja kummallisinta oli.
-ettei siinä näyttänyt olevan lainkaan lehtiä. Runko kokonaisuudessaan
-maasta saakka sekä kaikki ohuet litteät oksat olivat kirkkaan viheriät.
-Piikkejä ei siinä myöskään ollut.
-
-Heti paikalla sai Dick ruveta tutustumaan erämaan kasvistoon, ja hän
-tunsi, että vaikkei hänellä olisi ollutkaan niin viehättäviä opettajia,
-olisi hänen mielenkiintonsa kumminkin herännyt. Puutarha olikin täynnä
-erämaan ihmeellisyyksiä. Erästä väärärunkoista puuta, joka oli täynnä
-pieniä harmaita lehtiä, sanoi Nell _mesquiteksi_. Silloin Dick muisti
-kuulleensa nimen ja ymmärsi samalla, mistä erämaa oli saanut
-vaaleanharmaan värinsä. Suuri ja pitkä, viheriä, huilunmuotoinen patsas
-oli nimeltään _saguaro_ eli jättiläiskaktus. Toista omituisen muotoista
-kaktusta, joka muistutti selälleen käännettyä pirunkalaa, sanottiin
-_ocatilloksi_. Jokainen oksa oli pitkä ja sopusuhtainen terävine
-lehtineen, joiden laidat olivat täynnä okaita ja piikkejä. Galen huomio
-kiintyi vielä erääseen kolmanteenkin kaktukseen, joka oli kuin suuri,
-viheriöillä suonilla ja pitkillä piikeillä koristettu tynnyri. Se oli
-_bisnaga_ eli tynnyrikaktus. Nellin ja Mercedeksen puheiden mukaan
-muodosti se hauskan poikkeuksen muista erämaan kasveista, sillä se
-sisälsi vettä, joka usein oli pelastanut janoon uupuneen hengen.
-Viimeiseksi näyttivät tytöt hänelle kaktuksen, joka pani hänet
-värisemään. Se oli matalarunkoinen kasvi, jossa oli paljon kuin
-kuurassa olevia kovia, pitkillä terävillä piikeillä varustettuja
-pahkoja. Siitä sai erämaa kuuraisen kimaltelemisensa. Se oli kankea ja
-taipumaton kuin teräs, ja sitä nimitettiin _choyaksi_.
-
-Dickin innostus ei vähentynyt ja hänen innokas opinhalunsa tarttui
-hänen opettajattariinsakin. Mutta kun tuli kysymykseen espanjankieli,
-ei hän enää ollutkaan niin etevä oppilas. Koetettuaan monta monituista
-kertaa oppi hän kumminkin lausumaan: "buenos dias", "buenos tardes",
-"señorita" ja "gracias" [hyvää päivää, hyvää iltaa, neiti, kiitoksia]
-ynnä muutamia muita tavallisimpia sanoja. Dick halusi todellakin oppia
-hieman espanjankieltä, ja ehkä hän ei todellisuudessa ollutkaan aivan
-niin tyhmä kuin hän oli olevinaan. Sillä olihan se kerrassaan hauskaa,
-että häntä opettivat -- ihana espanjatar joka oli niin viehättävä,
-tarkkaavainen ja puoleensavetävä, sekä herttainen amerikatar, joka
-hetki hetkeltä tuli rohkeammaksi. Gale halusi vain jatkaa opintojaan.
-
-Tämä oli ensimmäinen niistä monista iltapäivistä, joiden kuluessa hän
-oppi tuntemaan erämaan tapoja, espanjankielisiä sanoja ja jotakin
-muutakin, jota hän ei uskaltanut juuri ajatellakaan.
-
-Nell Burton ei ollut milloinkaan näyttänyt Galelle luonteensa
-vilkkaampaa puolta, jonka Beldingin selvä kuvaus ja Laddin ylistyspuhe
-olivat niin opettavaisesti määritelleet ja jonka tytön rohkea puhe,
-iloinen nauru ja säteilevät silmät olivat vahvistaneet tuossa heidän
-ensimmäisessä kohtauksessaan. Nyt näytti siltä kuin Nell olisi
-muuttunut kokonaan eri tytöksi. Mutta Gale muisti, ja sitten kuin jää
-oli hieman sulanut heidän väliltään, koetti hän aina kiihoittaa tyttöä
-näyttämään todellisen luonteensa. Oli hetkiä, jolloin hän suorastaan
-värisi odotuksesta. Kumminkaan ei hän onnistunut näkemään muuta kuin
-vilahduksen tytön vilkkaudesta eikä milloinkaan merkkiäkään tuosta
-persoonallisuudesta, jota Belding oli sanonut pirulliseksi. Niiden
-muutamien tilaisuuksien kestäessä, jolloin Dick oli saanut olla hänen
-kanssaan kahden puutarhassa, oli Nell poistunut jonkun läpikuultavan
-verukkeen perusteella tahi muuttunut jäykäksi ja pidättyväiseksi.
-Kerran oli Mercedes palannut tuollaisen tapahtuman jälkeen puutarhaan
-ja tavannut Dickin tuijottamasta lohduttomasti ruusujen reunustamalle
-käytävälle, jota pitkin Nell oli nähtävästi poistunut. Tuolla
-espanjalaisella tytöllä oli ihmeellinen huomiokyky.
-
-"Herra Gale!" huudahti hän vain.
-
-Dick katsoi häneen, nyökäytti synkästi päätään ja nauroi sitten.
-Mercedes oli heti huomannut hänen salaisuutensa. Tytön valkoisen käden
-kosketus ilmaisi sanatonta myötätuntoa ja värisytti häntä samalla. Tuo
-espanjalainen tyttö oli paljasta tulta, intohimoa ja rakkautta. Hän
-ymmärsi Galea ja oli hänen ystävänsä ja sitoutui, kuten Gale ymmärsi,
-käyttämään ovelaa ja voimakasta vaikutusvaltaansa Galen hyväksi.
-
-Vähitellen sai hän kuulla Nellin vaiherikkaan elämän yksityiskohdat.
-Tyttö oli oleskellut useassa paikassa. Lapsuudessaan muisti hän
-kulkeneensa äitinsä kanssa kaupungista kaupunkiin ja käyneensä koulua
-toverien kanssa, joita hän ei milloinkaan ollut oppinut tuntemaan.
-Kansasin valtiossa oleva Lawrence, jossa hän oli opiskellut muutamia
-vuosia, oli hänen kouluaikansa myöhempiä muistoja. Sieltä olivat he
-matkustaneet Oklahomassa olevaan Stillwateriin, sieltä Texasin
-Austiniin ja sitten Wacoon, jossa hänen äitinsä oli tavannut Beldingin
-ja mennyt naimisiin tämän kanssa. Sitten olivat he asuneet jonkun aikaa
-Uudessa Meksikossa, Arizonan Tucsonissa, Douglasissa ja vihdoin tulleet
-tänne yksinäiseen Forlorn Riveriin.
-
-"Äiti ei voinut oleskella missään paikassa pitempää aikaa", selitti
-Nell. "Ja niin kauan kuin olemme oleskelleet täällä 'lounaassa', ei hän
-ole milloinkaan lakannut koettamasta löytää joitakin jälkiä isästään.
-Viimeksi on hänet nähty Nogalesissa noin neljätoista vuotta sitten.
-Äiti luulee isoisän eksyneen Sonoran erämaahan... Ja jokainen uusi
-paikka, johon saavumme, on entistä pahempi. Ah, minä rakastan kyllä
-erämaata! Mutta haluaisin myös mielelläni palata Lawrenceen tahi
-matkustaa Chicagoon tahi New Yorkiin tahi johonkin muuhun niistä
-paikoista, joista herra Gale on kertonut. Muistan niin hyvin vielä
-Lawrencen opiston, vaikka olinkin silloin vain kaksitoistavuotias. Näin
-siellä kilpa-ajoja ja kerran oikean kunnollisen jalkapallo-ottelunkin.
-Sen jälkeen olen aikakauskirjoista ja sanomalehdistä seurannut suuria
-jalkapallokilpailuja ja innostunut niihin aina kovasti. Herra Gale, te
-olette tietysti nähnyt paljonkin sellaisia?"
-
-"Kyllä, muutamia", vastasi Dick naurahtaen. Hän oli jo vähällä ruveta
-kertomaan tytölle jostakin suurenmoisesta ottelusta, johon hän oli
-ottanut osaa, mutta sitten hän pidättyi paljastamasta itseään. Hänen
-kertomuksestaan puuttui kumminkin vain vähän kaikesta värikkyydestä,
-hälinästä ja huudoista, vilkkaasta toiminnasta, hyökkäyksistä ja
-torjumisista, jotka ovat niin luonteenomaisia suurille, yliopistojen
-välisille jalkapallo-otteluille, ja hän onnistui kiinnittämään tyttöjen
-mielen selostukseensa aivan kuin he olisivat olleet siellä katsomassa.
-He kuuntelivat henkeään pidättäen ja suurin silmin hänen puhettaan.
-
-Dickin kertomuksen loppua oli ilmestynyt kuuntelemaan eräs kolmaskin
-henkilö. Heti kun hän huomasi rouva Beldingin läsnäolon, muisti hän
-kuulleensa huudon, ja nyt hän oli varma siitä. Mercedes ja Nell olivat
-kumminkin olleet ja vieläkin olivat kuuroja kaikelle muulle, paitsi
-Dickin kertomukselle. Hän huomasi rouva Beldingin katsovan omituisen
-tarkkaavaisesti Nelliin, kääntyvän sitten ja poistuvan vaitiollen
-puutarhasta. Dick lopetti selostuksensa voimatta kumminkaan saada
-loppua yhtä loistavaksi kuin alkua.
-
-Rouva Beldingin kasvojen omituinen ilme ja erittäinkin hänen katseensa
-kiusasivat Dickiä. Ne ilmaisivat tukahdutettua tuskaa, jonka äkkinäinen
-varmuus oli aiheuttanut. Äiti oli huomannut yhtä nopeasti kuin
-Mercedeskin, miten auttamattomasti hän jo oli rakastunut. Ja ehkä hän
-oli nähnyt enemmänkin, enemmän kuin Dick uskalsi toivoakaan. Tapaus
-harmitti Dickiä. Hän ei voinut ymmärtää rouva Beldingiä eikä myöskään,
-miksi tuo hänen katseensa, joka oli sellaisen naisen näköjään
-hämmästynyt ja toivoton katse, joka huomaa elämän välttämättömät voimat
-toiminnassa voimatta niitä kumminkaan estää, saattoi hänet
-hämmennyksiin ja vaivasi häntä. Hän halusi mennä kertomaan rouvalle
-tunteistaan Nelliä kohtaan, mutta jyrkän kiellon pelosta ei hän
-uskaltanut. Hän päätti odottaa. Kumminkin yllytti häntä jonkinlainen
-tunne, joka oli ehkä jonkunlaista itsensäsäilyttämisvaistoa,
-ilmaisemaan Nellille rakkautensa. Sanoja pyöri hänen aivoissaan pyrkien
-ilmoille. Kuka hän oli, kuinka hän rakasti, työ, johon hän pian aikoi
-ryhtyä, ikävöiminen, toivot ja suunnitelmat -- kaikkia näitä asioita
-hän harkitsi ja vielä paljon muutakin. Mutta jokin pidätti häntä. Tämä
-toiveiden tukahduttaminen muutti hänet niin ajattelevaiseksi ja
-rauhalliseksi, jopa surulliseksikin, että hän meni kävelemään
-tukahduttaakseen tunteensa. Aurinko oli vielä korkealla ja sen
-häikäisevä valkoinen valo kirkasti laaksot ja vuorten huiput. Hänestä
-tuntui kuin tuo ihmeellinen auringonvalo olisi ollut tämän kuivan
-seudun luonteenomaisin piirre. Se oli kuin valkoista kultaa. Se oli
-polttanut värinsä eräihin tuttuihin kasvoihin. Se oli vielä kuumentava
-hänenkin verensä ja ruskeuttava hänenkin ihonsa. Kuuma ja laimea tuuli,
-joka oli niin kuivaa, että hän tunsi huulensa rokahtuvan sen
-henkäyksistä, puhalsi erämaasta. Se tuntui tuoksuvan avarilta puhtailta
-paikoilta, joissa hiekka lensi ja omituiset pistävät kasvit täyttivät
-katkeran makeilla tuoksuillaan ilman.
-
-Kun hän palasi taloon muutamia tunteja myöhemmin, oli hänen huoneensa
-siistitty, Pöydälle levitetyn valkoisen liinan keskellä oli tuore
-punainen ruusu. Nell oli pudottanut sen siihen. Dick otti sen käteensä
-sykkivin sydämin. Se oli juuri aukeamaisillaan oleva nuppu, jonka
-terälehtien välistä näkyi sen tummanpunainen avautuva sydän. Kuinka
-hyvältä se tuoksuikaan, kuinka äärettömän hieno ja kaunis sen lehtien
-tummanpunainen väri, joka oli kuin verta, olikaan!...
-
-Oliko Nelly pudottanut sen siihen tarkoituksella vai sattumaltako?
-Oliko tämä jonkinlainen ystävällisyyden osoitus vai tytön viekkauden
-merkkikö? Oliko se petollinen viesti, tunnuskuva, vai puoleksi auenneen
-erämaan ruusun tuoma sanako, että hän saa toivoa?
-
-
-
-
-VI.
-
-YAQUI.
-
-
-Erään joulukuun päivän iltapuhteella matkasi muudan ratsastaja erästä
-noin viidenkymmenen penikulman päässä Forlorn Riveristä länteen päin
-olevaa vanhaa himmeästi näkyvää tietä. Silloin tällöin pysähtyi hän
-tarkastelemaan edessään olevaa seutua, joka oli autiota, synkkää ja
-harjanteista erämaata, täynnä mustahkoja pensaita ja surkastuneita
-piikkisiä päärynäpuita. Laaksojen ympäröimät kaukaiset vuoret
-kohottivat mustia huippujaan pyöreiden kukkuloiden ja nelikulmaisten
-ylätasankojen yläpuolelle.
-
-Tämä yksinäinen matkustaja ratsasti komearuumiisella tammalla, joka oli
-muuten aivan valkoinen, paitsi että sen jalomuotoisessa päässä oli
-tumma korvista turpaan ulottuva juova. Sen pitkät kyljet olivat hikiset
-ja tomun peittämät, sillä se oli nähtävästi saanut juosta kovasti. Sen
-harja ja häntä oli letitetty ja solmittu, etteivät piikkiset kaktukset
-eivätkä pensaat niihin ulottuisi. Kömpelöt kotitekoiset nahkakilvet
-suojelivat sen etujalkoja ja leveän rinnan alinta osaa. Mikä muuten
-olisi ollut lihasten jäntevä sopusointu oli nyt vain arpinen ja
-pahkurainen eläin, laiha, suonikas, väsynyt ja suuri jänteistä ja
-luista muodostettu kone, jonka pää ja harja olivat vain kauniit,
-kuormien kantaja, väkevä ja tulinen kuin erämaa, jossa se oli syntynyt
-ja kasvanut.
-
-Ratsastaja sopi yhtä hyvin hevoselle kuin satulallekin. Hän oli vielä
-nuori mies, kookas, harteikas, pitkäkäsivartinen ja pitkäjalkainen.
-Hänen laihtuneet kasvonsa, missä ne eivät olleet punaiset, rakoilla tai
-hilseillä, olivat kuparinväriset. Hänen tummissa silmissään oli haukan
-katse; vaaniva ja terävä. Hänen leukapielensä olivat ulkonevat ja
-jäykät kuin verikoiralla ja huulet olivat taipumattomat. Nuoruus
-lempeyksineen, joka ei ollut vielä kokonaan palanut pois eikä
-kovettunut, vaikutti kumminkin sen, etteivät hänen kasvonsa näyttäneet
-julmilta.
-
-Tämä nuori mies oli Dick Gale, mutta ei enää tuo sama haluton
-matkustaja ja maleksiva tyhjäntoimittaja, joka pari kuukautta sitten
-oli sattumalta saapunut Casitaan. Ystävyys, ritarillisuus, syvä rakkaus
-ja kuvaamattomat mielenliikutukset, jotka oli herätetty eloon kaikkine
-vastustamattomine voimineen, olivat muuttaneet hänen elämänsä suunnan.
-Melkein samalla kun hän oli todennut ne, oli erämaa vaatinut Galen
-omakseen ja vetänyt hänet sulatusmuottiinsa. Se oli muuttanut viikot
-vuosiksi. Hän tunsi kaikki kuumuuden, janon, nälän, yksinäisyyden
-vaivat, vaarat, julmuuden ja tuskat. Hän oli kokenut niitä kaikkia --
-valkoisen auringon polttavaa, hiillyttävää ja synkkää tulta;
-kuivuneiden, rokahtuneiden huulien ja ajettuneen kielen tuottamia
-tuskia, sydänalan kiihtyviä kipuja; sietämätöntä hiljaisuutta, autioita
-välimatkoja, äärimmäistä tyhjyyttä ja kaiken elämän puutetta,
-rasittavia matkoja, pitkiä kiipeämisiä, hiekassa kahlaamista ja
-alituisen veden etsinnän aiheuttamaa jännitystä; yksinäisiä unettomia
-öitä, vahtimista ja odottamista, päällekarkauksen pelkoa ja nopeita
-pakoja; villien ja nopeiden miesten takaa-ajoa, halua tappaa nopeasti
-ja armotta, myrkyllisten piikkien pistoksia ja luodin aiheuttamia
-lihashaavoja, polttavan erämaan omituista näennäistä mahdottomuutta,
-kuten öiden kylmyyttä, jäisen tuulen läpitunkevaisuutta; kastetta, joka
-tunkeutui ytimiin saakka, ja auringonnousun aikaan vallitsevaa
-kohmetuttavaa erämaan kylmyyttä.
-
-Hän ei ollut milloinkaan uneksinutkaan sellaisista seikkailuista eikä
-lukenut niin jännittävää kertomusta kuin hänen kokemuksistaan noiden
-uupumattomien rajavahtien, Laddin ja Lashin, kanssa olisi voitu
-kirjoittaa. Sitten oli hän ratsastanut yksinään tuon sadan penikulman
-levyisen erämaan poikki Forlorn Riveristä Sonoyta-kosteikkoon. Laddin
-ennustus tulevista rajalla tapahtuvista selkkauksista oli ollut lievä
-todellisuuteen verrattuna. Sitten kuin vallankumoukselliset olivat
-valloittaneet Casitan linnoituksen, olivat lainsuojattomat, roistot ja
-rosvot levinneet länttä kohti ryöstellen kulkiessaan. Kuten beduiinit,
-joilla on maailman parhaimmat hevoset, olivat hekin milloin siellä,
-milloin täällä rajan kummallakin puolella; ja jos murhia ja pahempaakin
-tapahtui Meksikon puolella, sai Amerikan puoli kärsiä hävityksistä ja
-ryöstöistä. Moni tummaihoinen rosvo ratsasti jo jollakin Beldingin
-nopealla hevosella, joista todellakin kaikki muut oli varastettu,
-paitsi nuo hänen valkoiset jalorotuisensa. Vahtien toimi ei niin ollen
-ollut supistunutkaan ainoastaan rajan vartioimiseen, ettei kiinalaisia
-eikä japanilaisia pääsisi salaa Yhdysvaltain puolelle, vaan johonkin
-muuhunkin. Belding pysytteli aivan kotinsa läheisyydessä suojellakseen
-perhettään ja omaisuuttaan. Mutta hänen kolme vahtiaan olivat
-antautuneet suuriin vaaroihin täyttäessään tehtäviään; heitä oli
-loukattu, ajettu takaa ja heidät oli monta kertaa ryöstetty puti
-puhtaiksi. Muutamat lähteet, joihin heidän oli pakko matkoillaan
-turvautua, olivat kaukana Meksikossa rajan toisella puolella. Sekä
-hevoset että miehet tarvitsivat vettä, eivätkä Ladd ja Lash olleet
-sellaisia, että he vaaran pelosta olisivat jättäneet työnsä tekemättä.
-Ollen alussa hitaita suuttumaan, kuten kauan rauhallisissa oloissa
-eläneet miehet aina ovat, olivat he kumminkin vihdoin kimmastuneet, ja
-erämaan korppikotkat olisivat voineet kertoa julmia tarinoita.
-Päästyään näiden miesten toveriksi ja vertaiseksi oli Dick Gale
-ryhtynyt toimeensa ja taisteluihin sellaisin mielenrohkeuksin ja
-ruumiillisin kestävyyksin, ettei hän vielä ollut kellistynyt kertaakaan
-tien viereen, kuten muutoin varmasti olisi käynyt.
-
-Tänä joulukuun iltana olivat nämä kolme vahtia jälleen kaukana
-toisistaan, kuten tavallisesti. Lash oli kaukana lännessä päin
-Sonoytassa, jossakin tuolla Camino del Diablon seuduilla, tuolla
-hirmuisella 'Pirun tiellä', jonne niin monta erämaan matkustajaa on
-hävinnyt. Ladd ei ollut saapunut erääseen edeltäpäin sovittuun
-kohtaukseen, ja se seikka, ettei häntä oltu nähty Papago Wellin
-länsipuolella, oli merkityksellinen.
-
-Koko iltapäivän oli aurinko pysytellyt pilvien takana, tavaton ilmiö
-muuten näissä seuduissa talvellakin. Ja nyt, kun valo katosi nopeasti,
-kertoen näkymättömästä auringonlaskusta, rupesi kylmä, kuiva ja
-läpitsetunkeutuva tuuli puhaltamaan suoraan Galen kasvoihin. Se ei
-jäähdyttänyt häntä heti, vaan huomaamatta, asteittain. Hän irroitti
-satulan takaa takkinsa pukien sen ylleen. Muutamia kylmiä sadepisaroita
-putosi hänen poskilleen.
-
-Hän pysähtyi muutaman matalan jyrkänteen laidalle. Hänen alapuolellaan
-oleva kapeneva laakso oli täynnä paljaita, mustia kallionlohkareita ja
-pitkiä, kiemurtelevia, harmaita juovia, jotka ulottuivat kauas
-keskukseen, missä mesquite-pensaat ja kaktukset peittivät hedelmättömän
-seudun. Liikkuvat, mitättömän kokoiset, esineet, jotka olivat
-valkoisenharmaita väriltään, kiinnittivät Galen huomion puoleensa. Ne
-laukata keikuttelivat hetkisen poispäin pysähtyen sitten. Antilooppeja
-ne vain olivat, ja ne olivat huomanneet Galen hevosen. Kun hän ratsasti
-eteenpäin, läksivät ne jälleen liikkeelle suunnaten kulkunsa laakson
-pohjalle. Nämä arat eläimet olivat usein kuin vahtien palveluksessa
-olevia koiria, sillä ne ilmaisivat heti, oliko ratsastajia
-läheisyydessä. Niiden laukatessa edellä kulki hän nopeasti muutamia
-penikulmia laakson poikki. Kun ne häipyivät hänen näkyvistään,
-hidastutti varovaisuus jälleen hänen kulkuaan.
-
-Laakson pohja rupesi ylenemään ja kapenemaan päättyen vihdoin muutamaan
-puronuomaan, jossa mesquite-pensaitten välissä alkoi näkyä ruohoakin.
-Edessä olevat syvänteet, puron törmät ja puiden juuret alkoivat
-kietoutua varjoihin, jotka näyttivät ryömivän, kohoavan ja tihenevän
-jyrkkiä vuoria jo vihdoin taivaanrantaakin peittäväksi verhoksi Yö oli
-jo lähellä, mutta se oli kumminkin vielä tuolla idässä nousemassa
-ylöspäin sitten tunkeutuakseen länttä kohti.
-
-Gale laskeutui satulasta taluttaakseen hevostaan ja kulkeakseen
-eteenpäin hitaammin. Hän oli sitten aamun ratsastanut kuusikymmentä
-penikulmaa ja oli väsynyt. Lonkassa oleva, vielä avonainen haava
-aiheutti, että hän nilkutti hieman. Noin penikulman verran edessäpäin,
-melkein puronuoman päässä, oli Papago Well. Hänen hevosensa oli niin
-veden tarpeessa, että hän antautui vaaraan, jota hän muuten olisi
-karttanut. Lähde oli Meksikon puolella. Gale huomasi heikon valon
-tuikkivan harvan, piikkisen lehvistön läpitse. Lähteen läheisyyteen oli
-leiriytynyt ihmisiä, ja keitä he sitten lienevätkään, olivat he
-epäilemättä estäneet Laddin kohtaamasta Galea. Ladd oli joko palannut
-seuraavalle lähteelle tahi sitten oli hän piiloutunut erääseen idässä
-päin olevaan puronuomaan odottamaan asiain kehittymistä.
-
-Gale käänsi hevosensa, ei kumminkaan lujatta otteetta ja
-suostuttelevatta puheetta, sillä erämaan tamma haistoi vettä. Dick
-talutti sen takaisin uoman päähän pysähtyen eräälle mesquite-pensaitten
-ympäröimälle aukeamalle. Hevonen hirnui helpotuksesta, kun Gale
-irroitti raskaan satulan ja muut varusteet. Se taivutti polvensa ja
-laskeutui hiljalleen kyljelleen piehtaroidakseen hiekassa. Dick
-tyhjensi viimeisen veden suuresta säiliöstä hattuunsa ja sanoi
-ojentaessaan sen hevoselleen:
-
-"Juo nyt, Sol!"
-
-Tuollainen tippa oli kumminkin kokonaan riittämätön, janoiselle
-hevoselle. Blanco sol [= kirkas aurinko] hieroi kumminkin tyytyväisenä
-märkää turpaansa Galen käteen. Gale rakasti hevosta ja hevonen rakasti
-häntä. He olivat pelastaneet toistensa hengen ja olivat viettäneet
-kahden monta päivää ja yötä erämaan yksinäisyydessä. Sol oli tuntenut
-muitakin isäntiä, mutta ei ainoatakaan näin ystävällistä, ja se oli
-varma, ettei Gale milloinkaan ennen ollut tuntenut hevosta.
-
-Tässä eristetyssä paikassa kasvoi galleta-nimistä ruohoa, jota Sol
-alkoi heti jyrsiä suuhunsa. Gale sai pitkän liekaköyden suopungistaan
-ja kiinnitti Solin siihen, jottei se lähtisi hakemaan vettä. Sitten hän
-irroitti jaloistaan hankalat nahkasäärystimet, veti pitkän pyssyn
-esille satulakotelosta ja katosi pimeyteen.
-
-Arosudet ulvoivat, eivät siellä täällä, vaan kuin yhdestä suusta uoman
-päässä. Tämä oli Dickille varmempi merkki kuin leiritulen lepattava
-valo. Nuo villit erämaan koirat, jotka olivat aina niin julkean
-uteliaat, haukkuivat tulen ympärille kokoutuneita ihmisiä. Gale eteni
-hitaasti pysähtyen aina hetken kuluttua kuuntelemaan ja varoen
-rapisuttamasta pensaitten kankeita oksia. Pehmeä hiekka vaimensi
-kokonaan hänen askeltensa äänen. Lepattava tuli katosi tämän tästä,
-kuten laivan lyhty, ja kun se jälleen tuli näkyviin, näytti se vielä
-olevan hyvin kaukana. Gale ei hakenut taistelua eikä houkuttelevaa
-vaaraa, vaan ainoastaan vettä. Hänen oli pakko saada selville, keitä
-nuo matkustajat olivat, ja sitten suunnitella, miten hän voisi juottaa
-Blanco solin.
-
-Muudan kaniini tunkeutui esiin pensaikosta aivan Galen vierestä ja
-laukkasi tiehensä hietikkoa pitkin. Tuuli nakkeli sinne tänne
-kuivuneita kuihtuneen _ocatillan_ katkenneita lehtiä. Jokainen
-hiljaisinkin ääni pysähdytti Galen kuuntelemaan. Hämärä alkoi
-muuttua synkäksi pimeydeksi ja tähdetön yö lähestyi. Hän eteni
-mesquite-pensaitten välissä olevia valoisampia käytäviä pitkin. Tuli
-katosi hetkeksi hänen näkyvistään, mutta arosusien ulvominen ilmaisi
-hänelle, että hän lähestyi leiritulta. Äkkiä välähti valo mustien
-oksien lomitse muuttuen vähitellen kirkkaiksi liekeiksi. Kumarruttuaan
-muutamien tiheiden mesquite-pensaitten suojaan eteni Gale varovaisesti.
-Arosudet ulvoivat kamalasti. Dick kuuli monien kavioiden synnyttämän
-tömisevän kapseen. Ääni suojeli häntä. Hän eteni askeleittain ja alkoi
-vihdoin ryömiä. Tuuli oli hänelle niin suotuisa, etteivät hevoset
-eivätkä arosudet vainunneet häntä. Kuta lähemmäksi hän saapui uoman
-päätä, jossa lähde oli, sitä rehevämmäksi muuttui erämaan kasvisto.
-Vihdoin oli muudan kuihtunut _palo verde_, jonka oksien ja rungon
-ympärillä oli suuria tummia misteliköynnöskimppuja, sellaisen
-välimatkan päässä lähteestä, että se Dickin mielestä riitti. Hiljaa hän
-ryömi ristiin rastiin, kunnes hän pääsi edulliselle paikalle, ja
-kohottautui sitten kurkistamaan piilostaan.
-
-Hän näki suuren tulen, ei keittotulen, joka olisi tietysti ollut pieni
-ja hiiltynyt, vaan räiskyvän mesquiten oksista kyhätyn nuotion. Kolme
-miestä oli näkyvissä, kaikki hyvin lähellä noita palavia risuja.
-He olivat meksikolaisia, tuollaisia raa'an näköisiä rosvoja,
-vallankumouksellisia tahi roistoja, jollaisia Gale oli odottanutkin
-näkevänsä. Muudan seisoi selin tuleen, toinen oli kietonut hartiansa
-huopapeitteeseen ja istui, ja kolmas makaili hiekalla jalat melkein
-tulessa kiinni. Heillä ei ollut vöitä eikä aseita. Teräksen välähdys
-kiinnitti kumminkin Galen huomiota. Kolme lyhyttä kirkasta karbiinia
-oli nojallaan erästä kiveä vasten. Hieman vasemmalla oli tulen valon
-piirissä pieni nelikulmainen tiilistä rakennettu maja. Muutamat
-kuorimattomat pylväät kannattivat risukattoa, joka oli osaksi pudonnut
-sisään. Tuo rakennus oli papago-intiaanien omaisuutta. Siihen oli noin
-kuukausi sitten asettunut asumaan muudan perhe, jonka eräs
-ryöstöretkellä oleva lainsuojattomien joukko oli joko murhannut tahi
-karkoittanut. Kauempaa häämöitti karkeasti kyhätty aitaus, jossa
-himmeästi näkyvät hevoset korskuivat, tömistelivät ja hirnuivat.
-
-Galelle selvisi tilanne heti, kun hän katsahti sinnepäin ja sitten
-hän laskeutui pitkäkseen mesquite-pensaikon juurelle. Hän oli
-luonnollisesti odottanut saavansa nähdä enemmän miehiä. Tilanne ei
-kumminkaan oudostuttanut häntä ollenkaan. Tuo joukko oli joku tahi
-ainakin osa jostakin ryövärilaumasta, joka ryösteli rajaseudulla. Nämä
-olivat matkalla varastamaan hevosia tahi kuljettivat ne jotakin jo
-varastettua laumaa. Nuo rosvojoukot olivat Sonoran lähteitäkin
-lukuisammat eivätkä ne milloinkaan viipyneet pitkää aikaa samassa
-paikassa, vaan samosivat kuin beduiinit erämaan poikki Nogaletista
-Casitaan. Jos Gale olisi mennyt rauhallisin aikein tuonne nuotion
-läheisyyteen, olisi ollut sata mahdollisuutta, että roistot olisivat
-tappaneet ja ryöstäneet hänet, yhtä vastaan, etteivät he olisi niin
-menetelleet. Jos he vain olisivat tunteneet hänet vartijaksi ja Laddin
-ja Lashin toveriksi ja nähneet vilahduksenkaan Blanco solista, ei
-Galella olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pelastua.
-
-Nämä meksikolaiset olivat nähtävästi olleet lähteellä jonkun aikaa.
-Heidän hevostensa olo aitauksessa merkitsi, että ne olivat olleet
-laitumella päivällä. Gale punnitsi asioita mielessään. Oliko tämä
-lainsuojattomien kolmikko kulkenut Laddin jälkien poikki? Se ei ollut
-kumminkaan luultavaa, sillä siinä tapauksessa eivät he olisi
-leiriytyneet niin mukavasti ja huolettomasti. Odottivatko he muita
-joukkueensa jäseniä? Se oli hyvin mahdollista. Mikään asia ei ollut
-kumminkaan Galen mielestä niin tärkeä kuin veden hankkiminen
-hevoselleen. Solin oli pakko saada juotavaa, vaikka hänen olisi
-senvuoksi tapeltava. Galella oli vakavat syyt kiiruhtaa itäänpäin tietä
-pitkin. Hän otaksui että hänen oli parasta palata hevosensa luo ja
-odottaa päivää ryhtymättä mihinkään ratkaiseviin toimenpiteihin.
-
-Yhtä varovaisesti kuin hän oli tullut vakoilupaikalleen palasi Gale
-sieltä niin kauaksi, että hän voi vaaratta nousta seisoalleen ja
-kävellä uomaa pitkin leiripaikalleen, missä Blanco sol jyrsi yhä
-ruohoa. Runsas kaste laskeutui parhaillaan ja koska ruohoa oli
-runsaasti, ei hevonen ollut niin levoton eikä tuskissaan kuin
-tavallisesti kuivan ja väsyttävän matkan jälkeen. Gale kantoi
-satulansa, huopapeitteensä ja eväslaukkunsa erään pensaikkoa kasvavan
-kukkulan juurelle, johon tuuli oli kovertanut syvänteitä. Sinne
-muutamaan mutakuoppaan sytytti hän nuotion. Tuuli oli jo läpitunkevan
-kylmää. Galen kädet olivat kontassa ja hän lämmitti niitä työntämällä
-ne hyvin lähelle pientä tulta. Sitten hän keitti kahvia, paistoi
-muutamia liikkiöviipaleita tikun nokassa ja haki satulalaukusta pari
-kovaa keksiä. Hänen illalliseensa ei kuulunut muita herkkuja. Syötyään
-irroitti hän Blanco solin liekaköydestä, jotta se saisi hetkisen jyrsiä
-ruohoa vapaasti.
-
-Sitten hän palasi pienen nuotionsa luo, lisäsi siihen kuivia risuja
-ja kiedottuaan huopapeitteensä hartiainsa ympärille istuutui
-lämmittelemään ja odottamaan, kunnes olisi aika ottaa hevonen kiinni ja
-sitoa se liekaan.
-
-Nuotio oli mitätön, ja kaste oli kastellut Galen niin, että häntä
-vilutti. Hänen oli sitäpaitsi sekä nälkä että jano. Hänen luitaan
-kolotti ja aukinaista haavaa pakotti yhtämittaa ja syvältä. Koska hänen
-partansa oli ollut päiväkausia ajamatta, näytti kuin hänen rakoilla
-oleviin kasvoihinsa olisi pistetty miljoonia teräviä neuloja. Hän oli
-niin väsynyt, ettei hän, kerran istuuduttuaan, voinut liikuttaa käsiä
-eikä jalkoja. Yö oli pimeä, synkkä, pilvinen, tuulinen ja kylmä. Jonkun
-arosuden kimeä kiljunta tunkeutui silloin tällöin mesquite-pensaikossa
-kahisevan tuulen huminan läpi. Joskus oli niin tyyntäkin, että
-hiljaisuus tuntui jonkinlaiselta jäykistävältä ja ryömivältä aineelta,
-joka levisi erämaan ylle haudaten sen alleen.
-
-Jos katsotaan asioita elämän tavallisten mittojen mukaan, oli Dick Gale
-vain nälkäinen, yksinäinen ja surkuteltava raukka. Mutta hänen
-suhteensa olisi tämä päätelmä ollut oikea vain ulkonaisiin olosuhteihin
-nähden ja poikennut kokonaan oleellisesta sisällisestä totuudesta.
-Sillä Gale oli onnellinen ja suhtautui jonkunlaisin villein, omituisin
-iloin tämän erämaan aiheuttamiin puutteihin, tuskiin, vaaroihin,
-hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen. Menneisyydessä ei hän ollut ollut
-miksikään hyödyksi itselleen eikä muille, eikä hän ollut milloinkaan
-tiennyt, miltä tuntuu olla nälissään, viluissaan, väsyneenä ja
-yksinään. Hän ei ollut milloinkaan ennen työskennellyt minkään
-päämäärän saavuttamiseksi. Kunkin päivän tarpeet oli aina tyydytetty ja
-huominen ja tulevaisuus olivat näyttäneet samanlaisilta. Vaara,
-puutteet ja työskentely olivat hänelle olleet vain kirjoissa ja
-sanomalehdissä esiytyviä sanoja.
-
-Nykyään sai hän käyttää käsiään, aistejaan ja aivojaan. Hänen
-velvollisuutensa oli palvella miestä, joka luotti häneen. Hän oli
-taistelevien ja ratsastavien vartijain toveri, ystävä ja vertainen. Hän
-oli viettänyt loputtomia päiviä ja viikkoja, jotka olivat tuntuneet
-vuosilta, yksin hevosensa kanssa, matkustaen, kiiveten ja metsästäen
-emämaassa, joka jo luonnostaan oli karu ja vihamielinen, ja vaarallinen
-villien miesten hyökkäysten vuoksi. Hevosesta oli tullut hänen rakkain
-toverinsa. Sen kanssa oli Gale oppinut tietämään, miten vähällä voidaan
-tulla toimeen. Pintapuolisuus, valheellisuus ja tottumukset, jotka
-kerran olivat merkinneet hänelle koko elämää, putosivat pois kuin
-kuihtuneet lehdet, sillä ne olivat tarpeettomat täällä kallioiden ja
-hiekan ankarassa autiudessa.
-
-Galen onnellisuus, jos kiinnitetään huomio hänen työhönsä ja
-vaivoihinsa, oli ehkä jollakin tavoin hyvin vakavaa ja tyyntä, mutta
-rakkaus odotti häntä ja se oli synnyttänyt ja kasvattanut toisia
-salassa olleita piirteitä, saaden hänet käsittämään kauneutta ja sen
-lumoavaa voimaa ja tekemään teräviä huomioita luonnosta. Hän tunsi
-kyllä tuskat, mutta hän ei ollut milloinkaan onneton, eikä hän erämaan
-autiudessakaan tuntenut olevansa milloinkaan yksinään.
-
-Kun hän ratsasti erämaan poikki ja terävin katsein etsi liikkuvia,
-mustia esineitä ja seurasi valkoisia tomupilviä, jotka olivat
-varoituksia, näki hän Nellin kasvot jokaisessa pilvessä.
-Puhdaspiirteiset ylängöt olivat kuin hänen säännöllisiä sivukuviaan,
-joissa hän oli näkevinään tytön tarmokkaan leuan, huulet,
-hienopiirteisen nenän ja otsan. Kaikkialla oli aina jotakin
-kullanväristä tahi punertavaa, joku miellyttävä viiva tahi sinertävä
-pilkku muistuttamassa hänestä, öisin näkyivät hänen kasvonsa nuotiosta
-lämpiminä, hehkuvina, punastuvina ja kalpeina.
-
-Kuten tavallisesti, niin istui Gale nytkin vahtien ja kuunnellen
-jännitetyin korvin tuulen huminaa, samalla kumminkin ajatellen ja
-katsoen hiiltyvästä nuotiosta näkyvää suloisten kasvojen muuttuvaa
-harhakuvaa. Erämaa kehitti ja lisäsi ajatuksia. Leirinuotion punaisesta
-ja valkoisesta sydämestä näkyi tuhansia suloisia kasvoja, muiden
-lemmittyjen ja vaimojen kasvoja, jotka olivat loistaneet muille
-miehille. Ajatellessaan Nelliä oli Gale onnellinen, sillä jokin, kun
-hän oli näin yksinään erämaassa, ilmaisi hänelle, että Nell oli häntä
-lähellä, ajatteli ja rakasti häntä. Mutta täällä lounaisella
-ylätasangolla oli paljon muitakin miehiä, joilla, kun he haaveilivat
-kasvoista, oli näky kuin välähtävä salama tahi nopea vilahdus, kuin
-tuon onnellisuuden synnyttämä toivo ja ruumiillistumus, joka oli kerran
-ollut olemassa, mutta kadonnut sitten. Galen ajatukset kiintyivät usein
-noihin satoihin erämaan matkustajiin ja vaeltajiin, jotka olivat
-uskaltautuneet Camino del Diablon vaarallisille seuduille tulematta
-milloinkaan takaisin. Belding oli kertonut hänelle tuosta
-peloittavimmasta erämaan tiestä, joka oli paljasta lentohiekkaa. Lash
-oli kulkenut sen päästä päähän ja kertonut palattuaan kuivuneista
-lähteistä, auringossa vaalenevista luista ja kultakaivoksista, jotka
-olivat yhtä saavuttamattomissa kuin niiden kadonneet löytäjätkin,
-säälimättömistä yaqui-intiaaneista ja heidän vihastaan meksikolaisia
-kohtaan. Gale ajatteli tuota tietä ja miehiä, jotka olivat leiriytyneet
-sen läheisyyteen. Monelle oli siellä koittanut viimeinen yö viimeisen
-nuotion ääressä. Tämä ajatus tuntui hiipivän tuolta pimeydestä,
-yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta Galen mieleen lumoten hänet
-omituisesti. Hän tiesi nyt paremmin kuin milloinkaan ennen, miksi
-miehet pakenivat erämaahan jättäen jälkeensä hautoja, tuhoutuneita
-koteja, haaksirikkoutuneen elämänsä, surevan vaimonsa tahi lemmittynsä.
-Ja jokainen vaeltaja näki jokaisen nuotion hehkuvassa tuhkassa jonkun
-harhakuvan. Gale vertasi noiden viimeisen leirivalkeansa vieressä
-istuvien miesten tuskaa siihen iloon ja lupaukseen, joita hän odotti
-luottavin sydämin.
-
-Vähitellen muisti Gale kumminkin, mitä hän odotti, ja noustuaan
-seisoalleen nakkasi hän liekaköyden olalleen ja meni hakemaan Blanco
-solia. Pimeys oli niin synkkä nyt, ettei Gale nähnyt montakaan metriä
-eteenpäin eikä sivuille. Tunnustellen käsillään kulki hän eteenpäin ja
-äkkiä, kun hän oli kiertänyt erään mesquite-pensaikon, näki hän Solin
-valkoisen ruumiin kuvastuvan tummaa taustaa vasten. Hevonen hypähti ja
-kääntyi aikoen lähteä pakoon. Oli melkein varmaa, ettei kukaan Solille
-tuntematon olisi saanut sitä milloinkaan kiinni, mutta Galen hiljainen
-kutsu rauhoitti sen ja se jatkoi vain syömistään. Dick kiinnitti sen
-liekaan runsasruohoiselle paikalle ja palasi sitten nuotionsa luo.
-Saavuttuaan sinne nosti hän satulansa kummun juurelle suojaiseen
-paikkaan, levitti toisen huopapeitteen hiekalle ja kietouduttuaan
-toiseen paneutui hän pitkäkseen nukkuakseen lopun yöstä.
-
-Hän oli siellä kokonaan suojassa tuulelta, mutta hän kuuli kumminkin
-sen surullisen huminan mesquite-pensaikossa. Mitään muuta ääntä ei
-kuulunut. Arosudetkin olivat lopettaneet nälkäisen ulvontansa. Gale
-vaipui uneen ja nukkuikin raskaasti iltayön, mutta sitten hän heräsi
-aina vähän ajan kuluttua tuntien yön yhä kylmenevän ja kostean
-laskeutumisen enenevän. Tumma taivas muuttui kumminkin lopulta
-harmaaksi ja päivä alkoi nopeasti sarastaa. Aamu oli kirkas ja purevan
-kylmä. Hän heitti märän huopapeitteen yltään ja nousi puutunein jäsenin
-ja kylmissään. Hetken kestävät nopeat liikkeet riittivät kumminkin
-lämmittämään hänen verensä ja norjentamaan hänen lihaksensa, ja sitten
-hän oli jälleen virkeä, kiihkeä ja innostunut. Nouseva aurinko kultasi
-sumun ja alaspäin viettävä laakso muuttui ihmeellisen väriseksi. Hän
-haki Blanco solin kummun juurelle, satuloi sen ja kiinnitti sen sitten
-liekaan tiheimpään mesquite-pensaikkoon.
-
-"Sol, saamme juoda hetken kuluttua", sanoi hän taputellen hevosensa
-jalomuotoista kaulaa.
-
-Gale tarkoitti totta puheellaan. Hän ei aikonut syödäkään, ennenkuin
-hän oli juottanut hevosensa. Sol oli kulkenut melkein kahdeksanviidettä
-tuntia saamatta juuri ollenkaan vettä, ja se oli tarpeeksi pitkä aika
-erämaankin kasvattamalle hevoselle. Nuo kolme rosvoa eivät voineet
-estää Galen pääsyä lähteelle. Tartuttuaan pyssyynsä läksi hän
-kävelemään uomaa ylöspäin. Kaniinit hyppelivät matalassa pensaikossa ja
-muutamat olivat niin kesyjä, että hän olisi voinut potkaista niitä..
-Hän käveli nopeasti suurimman osan matkasta ja vasta sitten kuin hän
-näki sinisen savun kiemurtelevan puiden latvojen yläpuolella,
-hidastutti hän kulkuaan katsoen ja kuunnellen samalla tarkasti. Näin
-päivän valossa katsottuina olivat maanlaatu ja puiden asema sellaiset,
-että hän löysi mukavamman ja turvallisemman tien kuin eilen pimeässä.
-Ja edeten hyvin varovaisesti pääsi hän likemmäksi lähdettä ja hieman
-sitä korkeammallekin.
-
-Meksikolaiset keittelivät huolettomasti aamiaistaan. Niillä oli kaksi
-nuotiota, toinen lämpöä ja toinen keittämistä varten. Galesta tuntui
-siltä kuin nuo rosvot olisivat olleet hänelle tuttuja. Kaikki nuo
-rajahaukat muistuttivat aina jollakin tavoin toisiaan, ne olivat
-tavallisesti pieniä, jänteviä, kulmikkaita, tummaihoisia ja
-mustatukkaisia miehiä, joilla oli omituiset meksikolaiset vaatteet ja
-sombrerot. [Sombrero, hattu, tavallisesti kasvien kuiduista tehty.]
-Vahtiessaan tuota kolmikkoa tunsi Gale vähitellen suuttuvansa. Miehillä
-ei näyttänyt olevan vähintäkään aikomusta lähteä jatkamaan matkaansa.
-Eräs heistä, luultavasti johtaja, kiinnitti pistoolin kupeelleen, mutta
-muita aseita ei ollut näkyvissä. Gale totesi sen suunnittelevin
-katsein. Rosvot olivat nukkuneet tuolla pienessä tiilimajassa eivätkä
-olleet vielä tuoneet karbiineitaan ulos. Sitten siirtyi Galen katse
-aitaukseen, jossa oli enemmän kuin kaksitoista hevosta, muutamat niistä
-hienoja eläimiä. Ne kuopivat jaloillaan, hirnuivat, tappelivat ja
-tömistelivät. Noin käyttäytyvät luonnostaan aitaukseen suljetut erämaan
-hevoset silloin kuin ne haluavat heiniä ja vettä.
-
-Mutta äkkiä työnsi muudan suuri, musta ja karvainen hevonen turpansa
-aidan yli ja vihelsi. Toisetkin hevoset katsoivat samaan suuntaan,
-niiden korvat nousivat pystyyn ja sitten nekin hirnuivat. Gale tiesi
-nyt, että oli tulossa lisää miehiä tahi hevosia, mahdollisesti
-molempia. Mutta meksikolaiset eivät näyttäneet huomaavan
-hälyytystä, tahi jos he huomasivat, eivät he kiinnittäneet siihen
-tarkkaavaisuuttaan. Nuo mescalia [mescal, samannimisestä kaktuksesta
-valmistettu päihdyttävä juoma] juovat roistot olivat huonoja vakoojia.
-Tiedettiin aivan yleisesti, miten helposti heidät voitiin yllättää tahi
-heidän kimppuunsa hyökätä. Useimmiten olivat he tietämättömiä ja tyhmiä
-työmiehiä. He olivat ihmeellisen taitavia hevosmiehiä ja voivat kulkea
-pitkälti ruoatta ja juomatta, mutta heiltä puuttuivat kaikki muut avut
-ja ominaisuudet, joita tarvittiin erämaan sodankäynnissä. Heillä oli
-huono näkö ja kuulo, huono määrittelykyky ja kun he kiihoittuivat,
-olivat he kuin henkensä edestä pakoon pyrkiviä hulluja muurahaisia.
-
-Gale näki parin intiaanin ratsastavan aaseilla saman kummun toista
-rinnettä, jonka toisen rinteen juurella tuo tiilimaja oli, eivätkä he
-nähtävästi tienneet mitään meksikolaisista, sillä he jatkoivat vain
-kulkuaan. Toinen intiaani oli papagolainen. Toinen taasen, jossa ei
-ollut muuta huomattavaa kuin että hän vain vaivoin voi pysytellä aasin
-selässä, oli selvästi yaqui. Näillä matkustajilla ei ollut varmasti
-rosvoille muuta kelvollista ryöstettävää kuin huopapeitteet ja puoleksi
-tyhjät eväslaukut. He jatkoivat matkaansa kummun yli lähdettä kohti ja
-kierrettyään majan nurkan yllättivät he täydellisesti rosvot.
-
-Gale kuuli lyhyen kimakan huudon, joka oli omituisesti kaikuva ja
-hurja, ja nähtävästi oli se toisen intiaanin päästämä. Siihen
-vastattiin kähein karjahduksin. Sitten tuo meksikolainen kolmikon
-johtaja, jolla oli pistooli, vetäisi sen tupesta ja ampui empimättä.
-Hän ampui sivu kerran ja sitten jälleen. Kolmas luoti osui papagoon,
-joka luisui huudahtaen aasin selästä maahan yhteen kasaan. Toinenkin
-intiaani horjui, ikäänkuin hän toverinsa suoman tuen höltyessä olisi
-ollut vähällä menettää tasapainonsa, mutta neljännen laukauksen
-kajahtaessa syöksyi hänkin maahan.
-
-Paukahdukset olivat säikähdyttäneet aitauksessa olevat hevoset, ja tuo
-hurja musta syöksyi huojuvaa veräjää vasten kaataen sen kumoon. Se
-hyökkäsi sieltä tielle, mutta nuo pari meksikolaista juoksivat sitä
-vastaan tarttuen sen turpaan ja harjaan, ja kolmas juoksi sulkemaan
-jälleen veräjän.
-
-Sitten keikautti tuo pistoolin omistaja itsensä notkeasti kuin pantteri
-hevosen selkään. Hän huusi heiluttaen revolveriaan ja kannusti mustaa
-eteenpäin. Kaikki kolme miestä käyttäytyivät hyvin hilpeästi. He
-aikoivat urheilla, Nuo pari maassa olevaa alkoivat tanssia ja
-rallatella, ja hevosen selässä oleva johtaja ampui jälleen imeytyen
-sitten kuin iilimato raivostuneen mustan paljaaseen selkään. Se oli
-vain turha ratsumiestemppu. Sitten pakotti meksikolainen jollakin
-omituisella otteella hevosen jälleen laskemaan jalkansa maahan ja
-syöksymään melkein tuon viimeksi kaatuneen intiaanin päälle.
-
-Gale seisoi hämmästyneenä puristaen pyssyään kovasti. Hän ei voinut
-ymmärtää ratsastajan tarkoitusta, mutta epäili kumminkin jotakin
-hirveän raakaa olevan tulossa. Hevosen täytyi totella tuota julmaa
-ohjaavaa kättä, vaikka se koettikin kiemurrella ja potkia. Se kohosi
-takajaloilleen pieksäen etukavioillaan ilmaa ja korskuen hurjasti, ja
-sitten se syöksyi tuon maassa makaavan intiaanin kimppuun. Silloinkin
-vielä koetti tuo ymmärtäväinen eläin olla lyömättä miestä kavioillaan.
-Mutta se ei ollut enää mahdollista. Kauhistuttava hurja huuto ilmaisi,
-että tämä taituruuden näyte oli onnistunut.
-
-Meksikolainen ei yrittänytkään poljettaa hevosellaan papagolaisen
-ruumista, vaan käännytti ratsun takaisin aikoen jälleen ratsastaa tuon
-toisen intiaanin yli. Silloin muisti Gale, mitä hän oli kuullut
-meksikolaisten vihasta yaqueja kohtaan. Hän muisti noiden villien
-meksikolaisten julmuuden ja sukupuuttoon hävittävän sodan intiaaneja
-vastaan.
-
-Gale ei voinut kestää enempää. Hän ampui nopeasti ratsastajaa osaamatta
-kumminkaan tuohon heiluvaan olentoon. Luoti sattui hevoseen. Se hyppäsi
-pystyyn, kuului säikähtynyt huuto, jota seurasi pitkä laukka, ja sitten
-keikahti hevonen kumoon potkaisten meksikolaista kaatuessaan. Molemmat
-jäivät liikkumattomina makaamaan.
-
-Dick hyökkäsi piilostaan estääkseen toisia rosvoja pääsemästä majaan
-aseitaan hakemaan. Toinen mies huusi ja juoksi vastakkaiseen suuntaan
-ja toinen seisoi kuin naulattu paikoillaan. Gale juoksi paikalle ja
-tempasi maasta aseen, joka oli pudonnut rosvopäällikön kädestä. Mies
-alkoi liikahdella ja tointua pyörtymyksestään. Säikähtyneet hevoset
-särkivät aitauksen ja pakenivat uomaa pitkin tomupilvien jäädessä
-osoittamaan suuntaa, jonne ne katosivat.
-
-Kaatunut rosvo nousi istualleen rukoillen pyhimyksiään toisessa ja
-ristien silmiään toisessa silmänräpäyksessä. Toinen meksikolainen pysyi
-paikoillaan peläten uhkaavaa pyssyä.
-
-"Menkää tiehenne, rosvot! Juoskaa!" huusi Gale. Sitten hän toisti
-huutonsa espanjan kielellä. Uhaten pyssyllään karkoitti hän nuo
-molemmat roistot leiristä. Seuraavassa silmänräpäyksessä juoksi hän
-majaan ja toi karbiinit esille särkien jokaisen aseen suurella kivellä
-käyttökelvottomaksi. Saatuaan sen tehdyksi juoksi hän hakemaan
-hevostaan. Hän kiiruhti lyhintä tietä uomaa alas välittämättä
-ollenkaan, kohtaisiko hän rosvot vai ei. Luultavasti tapaaminen olisi
-muodostunut kohtalokkaammaksi heille itselleen, ja he tiesivät sen
-Blanco sol kuuli hänen tulevan ja hirnui tervetuliaisiksi. Kun Gale
-nousi sen selkään, korskui hevonen taistelunhaluisesta. Gale ratsasti
-nopeasti tapahtumapaikalle, ja hänen ensimmäinen ajatuksensa, kun hän
-saapui lähteelle, oli juottaa Sol ja täyttää vesisäiliö.
-
-Sitten hän talutti hevosen kauemmaksi lähteen reunalta ja päätti
-tarkastaa intiaanit ennen matkalle lähtöään. Papagoa oli ammuttu
-suoraan sydämeen, mutta yaqui eli vielä. Hän oli tajuissaan ja katsoi
-Galeen suurin, oudoin ja synkin silmin, jotka olivat mustat kuin
-tulivuoren kuona.
-
-"Muukalainen on ystävällinen eikä tapa", kuiskasi hän käheästi.
-
-Hänen sanansa olivat enemmän kysyvät kuin rukoilevat.
-
-"Yaqui, olet mennyttä kalua", sanoi Gale varmasti. Hän lausui vain
-ääneen ajatuksensa.
-
-"Yaqui ei ole pahastikaan loukkautunut", vastasi intiaani sanoen sitten
-jonkun oudon sanan ja toistaen sitä alituisesti.
-
-Joku vaisto tahi käheässä kuiskauksessa piilevä voima tahi nuo tummat
-kasvot sanoivat Galelle, että hänen oli haettava vesisäiliö sinne. Hän
-nosti intiaanin istumaan antaen tämän juoda, ja jos hän milloinkaan
-elämässään oli nähnyt kiitollisuutta ihmissilmissä, näki hän ainakin
-nyt. Sitten hän rupesi kyselemään loukkautuneelta intiaanilta
-unhottamatta kumminkaan hetkeksikään varovaisuuttaan. Gale ei halunnut
-tulla yllätetyksi. Intiaanissa oli kolme loukkaumaa: luodinreikä
-olkapäässä, murskautunut käsivarsi ja pahasti ruhjoutunut reisi. Mikä
-häntä oli vaivannut, ennenkuin rosvo oli ratsastanut hänen päälleen, ei
-Gale voinut varmasti sanoa.
-
-Hän ajatteli nopeasti. Tämä yaqui paranisi varmasti, ellei häntä
-jätetty tänne kuolemaan tahi noiden meksikolaisten murskattavaksi,
-jotka varmasti jonkun ajan kuluttua rohkaistuaan luontonsa hiipisivät
-takaisin lähteelle! Galelle ei juolahtanut mieleenkään tämän miesraukan
-hylkääminen. Siinä ilmeni juuri tuo hänen vanha tottumuksensa, tuo
-inhimillisyyden korkeampi velvoitus, joka teki mahdottomaksi minkään
-itsesäilytysvaiston alkeiskehoitusten noudattamisen. Gale tiesi
-kumminkin, että hän lisäsi uhkaavat vaarat satakertaisiksi ottamalla
-tämän loukkautuneen intiaanin mukaansa. Hän rupesi kumminkin nopeasti
-toimimaan, ja pitäen pyssyään aina käden ulottuvilla ja katsahtaen
-silloin tällöin syrjään työstään hän sitoi intiaanin haavat, ollen
-kumminkin samalla hyvin varuillaan.
-
-Intiaanien aasit ja rosvojen hevoset olivat kaikki tipotiessään. Aika
-oli kumminkin Galelle niin arvokas, ettei hän voinut kuluttaa siitä
-hetkeään ehkä turhaan hakemiseen. Senvuoksi nostikin hän intiaanin heti
-Solin leveille lautasille ja hyppäsi sitten itse satulaan. Kuultuaan
-käskyn taivutti Sol kaulansa lähtien kävelemään itäänpäin tietä pitkin
-nopeasti ja välittämättä kahdenkertaisesta kuormastaan.
-
-Kaukana edellä parin korkean ylätasangon välissä, jossa tie katosi
-muutamaan solaan, osoitti pitkä jono pieniä tomupilviä, missä
-aitauksesta karanneet hevoset nyt olivat. Ne niistä, jotka oli
-varastettu, juoksivat suoraan ja empimättä kotiinsa vieden ehkä
-toisetkin mukanaan. Rosvot saivat jäädä erämaahan pyssyittä ja
-ratsuitta.
-
-Blanco sol käveli tahi juosta hölkytteli kuusi penikulmaa tunnissa.
-Sellainen vauhti ei tavallisesti viidenkäänkymmenen penikulman matkalla
-kastellut sen kiiltävän valkoista nahkaa eikä pörhöttänyt sen karvoja.
-Gale, ottaen huomioon aina käsillä olevan mahdollisuuden kohdata toisia
-rosvoja ja joutua takaa-ajettavaksi, säästi hevosensa voimia. Päästyään
-niin kauaksi Papago Wellistä, ettei sitä enää näkynyt, laskeutui hän
-satulasta ja käveli hevosen rinnalla tukien vahvalla kädellään avutonta
-ja horjahtelevaa intiaania.
-
-Aurinko sivuutti itäiset harjanteet ja aamun kylmyys katosi kuin
-taikavoiman vaikutuksesta. Koko erämaa muuttui. Sen harmaus muuttui
-loistavaksi, mesquite-pensaat kimaltelivat, kaktukset verhoutuivat kuin
-kuuraan ja kalliot värjäytyivät kullanvärisiksi ja punaisiksi. Sitten
-kuin kuumuus lisäytyi, rupesi tuulemaan Galen takana olevasta
-laaksosta, ja kuta kauemmin aurinko paistoi sitä kovemmaksi muuttui
-tuuli. Etäisyyden ihmeellinen läpinäkyvä auder muutti sinertävän
-värinsä kellahtavaksi. Lentohiekka kätki vuorten ääriviivat melkein
-näkyvistä.
-
-Gale pysytteli hevosensa rinnalla. Hän kärsi nurkumatta haavoittuneen
-kylkensä aiheuttamaa tuskaa, jota jokainen askel vain lisäsi. Hänen
-katseensa harhaili laajan, savuisen erämaan yli hakien sellaisia
-maamerkkejä, jotka hän tunsi. Kun Nimettömien vuorien jylhät ja korkeat
-huiput vilahtivat nopeasti kiitävien hiekkapilvien välistä, tunsi hän
-olevansa jo lähempänä kotia. Toinen tunti vei hänet erään tumman
-kohtisuoran patsaan kohdalle, joka seisoi vapaasti muutaman esiin
-työntyvän jyrkänteen laidalla. Se oli kansainvälinen rajamerkki. Kun
-hän oli sivuuttanut sen, oli hän saapunut oman maansa kamaralle.
-Keskipäivän kuumuuden ollessa korkeimmillaan pysähtyi hän erään kallion
-varjoon, nosti yaquin satulasta maahan ja antoi hänelle vettä.
-Tarkastettuaan sitten kauan ympäröivää erämaata irroitti hän satulan
-Solin selästä, jotta se saisi piehtaroida hiekassa, söi hieman ja
-paneutui sitten itsekin hetkiseksi lepäämään.
-
-Yaqui oli sitkeähenkinen, sillä hän eli vielä. Ensimmäisen kerran
-katsoi nyt Gale intiaaniin tarkemmin nähdäkseen, minkä näköinen tämä
-oikeastaan oli. Miehellä oli suuri jalomuotoinen pää ja kasvot, jotka
-muistuttivat ryppyistä naamiota. Näytti siltä kuin hänen kotiseutunsa,
-Sonoran, vulkaaninen laava olisi siselöinyt ne tummanpunaisiksi.
-Intiaaneilla on aina tummat ja salaperäiset silmät, mutta tämän yaquin
-katseessa oli erämaan koko surullinen autius. Se oli kohdistunut Galeen
-ja liikkui ainoastaan silloin kun hänkin liikkui, Intiaani oli lyhyt ja
-harteikas, ja hänen ruumiinsa näytti voimakkaasti kehittyneeltä, vaikka
-nälkä tai sairaus olivatkin sen nyt kovasti laihduttaneet.
-
-Gale läksi jälleen jatkamaan kotimatkaansa. Kun hän oli päässyt solan
-toiseen päähän, oli hänellä edessään laaja syvennys, joka oli niin
-rosopintainen kuin miljoonia suuria nauloja olisi lyöty Thorin
-vasaralla johonkin säröiseen lattiaan. Sitä sanottiin Altar Valleyksi.
-Se oli puronuomien, kanjonien, kallioiden ja harjanteiden loppumaton
-kaaos, kaktuksien luvattu kotimaa, jonka itäinen pää ulottui Forlorn
-Riveriin asti ja imi sen veden kuiviin silloin kun siinä sattui
-sellaista olemaan.
-
-Tämä erämaan okainen ja kuiva kohta oli melkein mahdoton kuljettavaksi
-satulassa huojuvan haavoittuneen ja avuttoman miehen kanssa. Kumminkin
-läksi Gale sinne pelkäämättä. Hän halusi kuljettaa yaquin niin kauas
-kuin suinkin tahi kunnes kuolema vapauttaisi hänet velvollisuudesta, ja
-Blanco sol kahlasi vierivässä hiekassa, kiipesi mutakuoppien reunoja
-ylös ja alas, pujotteli kallioiden ja valkopiikkisten _choyain_ välitse.
-
-Aurinko alkoi jo laskeutua länttä kohti vähentäen suurinta kuumuuttaan
-vähitellen ja vastahakoisesti. Tuulikin tyyntyi ja tomu lakkasi
-kiitämästä. Nimettömien vuorten jylhä odottava seinämä muuttui
-punertavaksi ja sitten kullanväriseksi. Gale pysytteli itsepintaisesti
-väsymättömän hevosensa rinnalla tukien yaquia ja kestäen valittamatta
-terävien piikkien pistokset. Lopulta muuttui kulku vaivalloiseksi
-uurastamiseksi. Hänen raskaat säärystimensä uhkasivat usein kaataa
-hänet kumoon, mutta hän ei uskaltanut kulkea niittä, sillä vaikka ne
-olivatkin paksut ja kankeat, pistivät kumminkin choyain terävät
-peloittavat pistinmäiset piikit niidenkin läpi.
-
-Aina viimeiselle penikulmalle asti jaksoi Gale seurata Blanco solia ja
-pitää tarkasti silmällä edessä olevaa tietä, mutta sitten kuin Forlorn
-Riverin litteät talot ilmestyivät näkyviin loistaen punaisilta auringon
-valossa, rupesi hän horjumaan ja väsyi nopeasti. Yaquikin putosi
-satulasta ja jäi liikkumatonna hiekalle makaamaan. Gale ei jaksanut
-enää nousta hevosensa selkäänkään, vaan tarttui lujasti Solin pitkään
-häntään horjuen siten eteenpäin.
-
-Blanco sol hirnui kimakasti. Se vainusi kylmää vettä ja makeata
-apilasruohoa. Edestäpäin näkyvät lepattavat valot merkitsivät lepoa.
-Erämaan surullinen hämärä seurasi nopeasti auringonlaskua. Se korosti
-tuon harmaan hiekan läpi kiemurtelevan joen ja sen tummempien törmien
-yksinäisyyttä. Yön varjot alkoivat laskeutua laaksoon mustilta, kaukaa
-häämöittäviltä vuorilta.
-
-
-
-
-VII.
-
-VALKOISIA HEVOSIA.
-
-
-"Loukkautunut yaqui! Miten hemmetissä tulit ottaneeksi hänet mukaasi?"
-jyrisi Belding laskiessaan Galen vuoteelle.
-
-Beldingin luonne oli kovettunut näiden viimeisten onnettomien viikkojen
-kuluessa.
-
-"Senvuoksi, etten voinut muuta", kuiskasi Gale vastaukseksi. "Menkää
-noutamaan hänet tänne -- hän putosi tielle -- joen toiselle puolelle --
-ensimmäisen suuren _saguaron_ luokse."
-
-Belding alkoi kiroilla hapuillessaan tulitikkuja voidakseen sytyttää
-lampun palamaan, mutta kun valo rupesi loistamaan, keskeytti hän äkkiä
-lausumatta edes aloittamaansa sanaa loppuun.
-
-"Sanoit olevasi vahingoittumaton", sanoi hän tiukasti, kumartuessaan
-hyvin huolissaan Galen puoleen.
-
-"Olen vain hieman väsynyt. Mene nyt tahi lähetä joku toinen hakemaan
-yaquia."
-
-"Varmasti, Dick", vastasi Belding hieman lempeämmin. Sitten hän
-tömisteli ulos, hänen askeleensa kaikuivat käytävän kiviltä, sitten hän
-aukaisi jonkun oven ja huusi. "Äiti -- tytöt, Dick on palannut kotiin!
-Hän on aivan lopussa... No, ei, ei, ei hän ole haavoittunut eikä
-muutenkaan loukkaantunut. Te naiset olette nyt aina sellaisia...!
-Tehkää mitä voitte hänen mukavuudekseen. Minulla on nyt hieman muuta
-tekemistä."
-
-Kuului nopeita kysymyksiä ja vastauksia, joita eivät Galen uneliaat
-korvat enää kyenneet erottamaan. Sitten hänestä tuntui kuin rouva
-Belding olisi kumartunut hänen puoleensa. Rouvan paljas läsnäolokin
-tyynnytti, rauhoitti ja auttoi häntä. Mercedes ja Nell hyörivät hänen
-ympärillään valkeina myötämielisyydestä ja jäykin katsein. Dick joi
-paljon, mutta ei halunnut ruokaa. Hän halusi vain nukkua. Ja
-tuntiessaan, miten heidän kasvonsa häipyivät jonkunlaiseen utuun
-samalla kun heidän ystävälliset kätensä hoivasivat häntä, menetti hän
-tajuntansa.
-
-Hän nukkui kaksikymmentä tuntia. Sitten hän nousi janoissaan,
-nälissään, kankein jäsenin ja vieläkin perin uuvuksissa ja meni heti
-hakemaan Beldingiä ryhtyäkseen jälleen työhön.
-
-"Sinun yaquisi oli jo puolikuollut, mutta luullakseni saamme hänet
-paranemaan", sanoi Belding. "Dick, tämä on toinen kerta, kun tämä
-intiaani tulee tänne New Orleansista jalkaisin, ratsain ja Jumala ties'
-miten. Hän puhuu englannin kieltä paremmin kuin useimmat intiaanit ja
-minä osaan hieman yaquien kieltä. Olen kuullut vähän hänen elämästään
-ja arvannut loput. Meksikon hallitus koettaa hävittää nuo yaquit
-sukupuuttoon. Noin vuosi sitten joutui tämän miehen heimo vangiksi
-eräässä Meksikon satamakaupungissa. Isät, äidit ja lapset erotettiin
-toisistaan ja lähetettiin laivoissa Yucataniin työskentelemään orjina
-suurilla riisiviljelyksillä. Heitä vainottiin, lyötiin ja kiusattiin
-nälällä. Jokainen orja sai ruoakseen päivää kohti hieman hapanta
-taikinaa eikä muuta. Yucatan on matalaa, soista, sumuista ja kuumaa
-seutua, ja yaquit ovat syntyneet ja kasvaneet korkealla ja kuivalla
-Sonoran ylätasangolla, jossa ilma on ohut kuin veitsen terä. He
-kuolivat noille riisipelloille toinen toisensa jälkeen, mutta heidän
-sijalleen tuotiin jälleen uusia. Katsohan, meksikolaiset eivät halua
-tappaa heitä heti hävittäessään noita yaqueja sukupuuttoon, vaan
-tahtovat hyötyä heistä ensin. Tämä on hirveätä julmuutta... No niin,
-tämä yaqui, jonka toit tänne, pääsi pakenemaan, nousi laivaan ja saapui
-lopulta New Orleansiin. Jollakin tavoin matkusti hän sitten tänne.
-Annoin hänelle evästä ja hän poistui erään papagolaisen kanssa. Hän oli
-jo sairas silloin ja sitten on hän varmaankin joutunut rosvojen
-käsiin."
-
-Gale kertoi hänelle seikkailunsa Papago Wellin luona.
-
-"Tuo rosvo, joka koetti murskata yaquin hevosensa kavioiden alle, oli
-todellinen hyena", lopetti Gale väristen. "Olen jo nähnyt vuodatettavan
-verta ja hieman muutakin hermoihin koskevaa, mutta tuollaista
-pirullisuutta en voinut katsella. Ammuin kumminkin sivu, kuten jo
-sinulle sanoin, vaikka matka oli tuskin pariakymmentä askelta pitempi."
-
-"Dick, sellaisissa tapauksissa kuin tämä on sitä parempi kuta
-nopeammasti suoriudut rosvoista", sanoi Belding julmasti. "Ja mitä
-hermoihin koskeviin näkyihin tulee, niin odota kunnes näet jonkun
-yaquin meksikolaisen kimpussa. Suoraan sanoen mitään hirveämpää ei ole
-enää olemassa. Sellainen verenhimo ja sukuviha ovat syvää kuin elämä ja
-yhtä peloittavia. Espanjalaiset kukistivat azteekit noin neljä- tahi
-viisisataa vuotta sitten. Tuolla vihalla on ollut aikaa juurtua yhtä
-kauan kuin kaktuksilla. Yaquit ovat vuoristossa asuvia azteekkejä.
-Henkilökohtainen käsitykseni on, että he ovat jaloa ja ymmärtäväistä
-kansaa, joka, jos se vain saisi elää rauhassa, olisi rauhaa rakastavaa
-ja työteliästä. Pidän noista muutamista, jotka tunnen. Mutta he ovat
-tuomitut kuolemaan sukupuuttoon. Onko sinulla aavistustakaan, mikä tätä
-yaquia vaivasi, ennenkuin roisto aloitti julmuutensa?"
-
-"Ei. Huomasin vain, että intiaani oli huonossa kunnossa, mutta en
-voinut saada selville, mikä häntä vaivasi."
-
-"Niin, minulla on taasen omat mielipiteeni asiasta, enkä ole varma,
-liioittelenko luulossani. Ajattelen nimittäin, että tuo yaqui oli tahi
-on kuolemaisillaan surusta. Hänen ainoa toivomus oli päästä takaisin
-vuorille kuolemaan. Siinä Sonoran osassa, jonne hän oli matkalla, ei
-ole enää ainoatakaan yaquia."
-
-"Hänen silmissään oli todellakin hyvin omituinen ilme", sanoi Gale
-miettiväisesti.
-
-"Niin oli, minäkin huomasin sen. Mutta kaikki yaquit ovat villin
-näköisiä. Ellen suuresti erehdy, on tämä mies ollut päällikkö.
-Suojellessasi häntä ja tuodessasi hänet tänne tuhlasit voimiasi ja
-antauduit tarpeettomaan vaaraan, mutta, vieköön piru kaikki nuo
-meksikolaiset rosvot, olen kumminkin iloinen, että toit hänet!"
-
-Gale ilmoitti nyt olevansa huolissaan Laddin vuoksi.
-
-"Ladd ei lähtenytkään sinua tapaamaan", vastasi Belding. "Tiesin sinun
-palaavan tänne piakkoin, ja koska meidän ja Casitan välillä sattui
-selkkauksia, lähetin hänet sinne. Sitten lähtösi on ystävämme Carter
-menettänyt lauman hevosia ja muutamia nuoria härkiä. Katsoitko tarkasti
-noita hevosia, jotka rosvot olivat kuljettaneet lähteelle?"
-
-Sen jälkeen kuin Dick oli ruvennut vartijaksi, oli hän oppinut
-katsomaan kaikkea terävin, varmoin, valokuvaavin silmin, ja joutuessaan
-nytkin antamaan varman lausuntonsa, kuten usein ennenkin, kertoi hän
-laumassa olleen enimmäkseen tummia hevosia, muutamia kimoja ja yksi
-laikullinen raudikko.
-
-"Carterin omaisuutta, yhtä varmasti kuin sinä olet olemassa!"
-huudahti Belding. "Hänen laumansa on hajoitettu ja jaettu monien
-varasjoukkueiden kesken. Carterilla on tuolla Three Mile Arroyossa
-suuri karjakartano. Se on niin kaukana Yhdysvaltain puolella, että
-sieltä on pitkä matka rajalle."
-
-"Nuo näkemäni hevoset menevät varmasti kotiinsa, eivätkö menekin?"
-kysyi Dick.
-
-"Varmasti! Niitä ei voida ottaa kiinni eikä pysähdyttää."
-
-"No niin, millaiseen työhön minä nyt ryhdyn?"
-
-"Jää tänne lepäämään", vastasi Belding suoraan. "Olet levon tarpeessa.
-Alistu naisten hemmoitteluun ja salli heidän lääkitä sinua hieman. Kun
-Jim palaa Sonoytasta, tiedän paremmin, mitä meidän on tehtävä. Näyttää
-siltä, hitto vieköön, että meillä on nyt muutakin tekemistä kuin estää
-japanilaisia ja kiinalaisia pääsemästä Yhdysvaltoihin. Meillä on täysi
-työ suojellaksemme omaisuuttamme joutumasta meksikolaisten käsiin."
-
-"Onko minulle tullut kirjeitä?" kysyi Gale.
-
-"Kirjeitäkö? Kuulehan, poikaseni, sellaista asiaa ei juuri olekaan,
-joka saisi minut tahi jonkun muun lähtemään Casitaan nyt. Vaikka
-kaupungissa olisikin turvallista nyt, on ainakin matka sinne
-vaarallinen. Kukaan ei ole käynyt Casitassa kuukauden päiviin."
-
-Gale oli saanut monta kirjettä sisareltaan, Elsieltä, mutta viimeiseen
-ei hän ollut vielä vastannut. Kun hän joskus sattumalta palasi Forlorn
-Riveriin muutamiksi päiviksi, oli hänellä silloinkin niin paljon työtä,
-ettei kirjoittamiseen jäänyt juuri aikaa, ja sitäpaitsi oli Elsie
-kirjoittanut, että isäukko oli raivoissaan luullessaan Dickin joutuneen
-kokonaan hunningolle.
-
-"Aika rientää", sanoi Dick. "George Thorne pääsee vapaaksi piakkoin ja
-tulee tänne. Mahtaneeko hän jäädä tänne vai vieneekö hän Mercedeksen
-johonkin muualle?"
-
-"Hän pysähtyy kauniisti tänne Forlorn Riveriin, jos vain minulla on
-vielä jotakin sanomista", vastasi Belding. "Haluaisin sitäpaitsi
-mielelläni tietää, miten hän aikoisi viedä espanjattaren pois maasta
-nyt, kun kaikki tiet ovat täynnä vallankumouksellisia ja rosvoja.
-Tyttöä olisi hyvin vaikea pukea sellaiseen valepukuun, ettei häntä
-tunnettaisi. Kuulehan, Dick, luuletko, että voimme saada Thornen
-jäämään tänne? Kuultuani suunnitelmasi suuresta vesisäiliöstä olen
-ruvennut haaveilemaan Forlorn Riverin onnellisesta tulevaisuudesta...
-Kunpa vain tämä onneton sota loppuisi! Sillä, Dick, sellaista se on,
-Meksikon pohjoisrajalla tapellaan merestä mereen asti. Mutta olipa se
-nyt mitä tahansa, ei se kumminkaan ole meidän sotaa. Olemme hieman sen
-ulkopuolella. Emme voi kumminkaan tehdä mitään Forlorn Riverin hyväksi,
-ennenkuin se loppuu."
-
-Suunnitelma, josta Belding mainitsi, voi kyllä suotuisimmassa
-tapauksessa saada aikaan, että Altar Valleysta aikojen kuluessa vielä
-tulee hedelmällinen maanviljelysseutu. Oleskellessaan yliopistossa oli
-Gale lukenut insinööriksi, vaikka hän ei sittemmin ollut sytyttänytkään
-tieteellistä maailmaa tuleen ja liekkeihin keksinnöillään. Eikä hän
-sitäpaitsi poistuttuaan yliopistosta ollut voinut tyydyttää isänsäkään
-vaatimuksia mihinkään työhön nähden. Kumminkin kantoivat hänen
-pintapuoliset tietonsa hedelmää täällä maailman äärimmäisessä kolkassa,
-erämaassa, jossa sellaista kaikkein vähimmin olisi luullut voivan
-odottaa. Gale oli alituisesti arvaillut, missä Forlorn Riverin lähteet
-olivat. Ei ainoakaan valkoinen mies eikä kukaan meksikolainenkaan ollut
-milloinkaan kiivennyt noille jylhille rosoisille rinteille, joita
-sanottiin Nimettömiksi vuoriksi ja joilta Forlorn Riverin luultiin
-alkavan. Gale oli löytänyt erään pitkän ja kaitaisen, louhikkoisen ja
-kiviseinäisen kuilun, joka voitiin padota räjähdyttämällä dynamiitilla
-muudan ylempänä oleva esiinpistävä kallionkieleke. Sinne voitaisiin
-sitten koota haihtumaton vesimäärä. Sitten oli hän vielä suunnitellut
-kastelujärjestelmän veden johtamiseksi laaksoon kaivostöitä varten ja
-Yhdysvaltain puolella olevan Altar Valleyn osan muuttamiseksi oikeaksi
-paratiisiksi. Belding oli taannut, että uomissa ja kuiluissa
-oli kultaa, tosin ei niin paljon, että se olisi ilahduttanut
-kullanetsijöitä, mutta kumminkin tarpeeksi, jotta sen huuhtominen
-tulisi kannattamaan. Ja Altar Valleyn ylemmät penkereet eivät
-kaivanneet muuta kuin vettä kasvaakseen vaikka mitä vuodet läpeensä.
-Galekin oli niin muodoin ruvennut haaveilemaan Forlorn Riverin
-tulevaisuudesta.
-
-Seuraavan päivän iltapäivällä palasi Ladd odottamatta taluttaen
-nilkuttavaa ja vaahtoista hevostaan. Belding ja Gale, jotka sattuivat
-olemaan työssä pajassa, katsoivat tulijaan sanattomina hämmästyksestä.
-Hevosen jalat olivat täynnä verisiä haavoja ja muutenkin se näytti
-olevan aivan kaatumaisillaan. Laddin sombrero oli pudonnut johonkin ja
-sen asemesta oli hän sitonut päähänsä verisen huivin. Hiki, veri ja
-tomu olivat jähmettyneet kuivaksi kuoreksi hänen kasvoilleen, pieniä
-tomupilviä pölähteli hänestä, kun hän käveli, ja hänen naarmuisten
-säärystimiensä alimmat osat olivat täynnä katkenneita valkoisia
-piikkejä.
-
-"Päivää, pojat!" huudahti hän. "Olenpa todellakin iloinen nähdessäni
-teidät jälleen!"
-
-"Mihinkä hiiteen sinä hattusi olet pannut?" kysyi Belding tiukasti.
-Tervehdys oli naurettava. Mutta Beldingin sanat eivät merkinneet
-mitään. Hänen kasvoillaan kuvastuvat suru ja levottomuus puhuivat
-enemmän kuin hänen synkkä hämmästyksensä.
-
-Ladd pysähtyi irroittaen satulan hihnat, katsoi sitten Beldingiin ja
-nauroi tyynesti.
-
-"Tom, muistat kai tuon _saguaro_-kunnaan Carterin kartanoon vievän tien
-ja Casitaan johtavan maantien risteyksessä? No niin, kiipesin sen yli
-ja jätin hattuni erään tikan pesän katoksi."
-
-"Olet paennut jotakin ja ehkäpä taistellutkin?" kysyi Belding,
-ikäänkuin Ladd ei olisi puhunut vielä sanaakaan.
-
-"Vannon, että asiat selvenevät sinullekin jonkun ajan kuluttua",
-vastasi Ladd irroittaen satulan.
-
-"Ladd, mene sisälle naisten luo", sanoi Belding. "Minä kyllä hoidan
-hevosesi."
-
-"Kyllä menen, Tom, minuutin kuluttua. Käväisin rajallakin ja näin
-siellä sekä hevosten että härkien jälkiä. En nähnyt kumminkaan
-merkkiäkään rosvoista, ennenkuin tänä aamuna. Nukuin Carterin luona
-viime yön. Tuo viimeinen ryöstö vei häneltä kaiken. Hän on
-tulemaisillaan hulluksi. Tänä aamuna ratsastin pahki muutamaan Carterin
-hevoslaumaan, joka painoi täyttä vauhtia kotiin päin. Muutamat rosvot
-koettivat pidättää ne ja kääntää ne jälleen rajan toiselle puolelle.
-Sotkeuduin leikkiin hämmästyttäen heidät kokonaan. Carterin hevoset
-pääsivät pakoon. Sitten alkoi minun ja rosvojen välillä pieni
-kilpajuoksu kaktuksien keskellä. Olin väärällä puolella ja minun oli
-sen vuoksi murtauduttava heidän ketjunsa läpi päästäkseni kotiin.
-Pelastuin kumminkin vain nipin napin. Ahtaammassa paikassa en ole juuri
-ollut."
-
-"Ladd, jos vain ottaisit jonkun minun hevosistani, et joutuisi
-milloinkaan tuollaiseen pulaan", sanoi Belding. "Tuo sinun hevosesi
-osaa kyllä juosta, ja Jumala tietää, että se on rohkeakin, mutta sinä
-tarvitset suuren meksikolaisen hevosen, jolla on kaktuksien sitkeyttä
-veressään. Valitse vain laumasta mieleisesi. Ota joko Bull, White woman
-tahi Blanco José." [Bull = härkä; White woman = valkoinen nainen; Blanco
-José = valkoinen José.]
-
-"Minulla oli muutamia kuukausia sitten suuri ja nopea hevonen, mutta
-menetin sen", sanoi Ladd. "Tämäkin on jonkunlainen. Varmasti kyllä Bull
-ja tuo valkoinen piru, jolla on meksikolainen nimikin, voittavat
-hevoseni nopeudessa ja tappaisivat sen penikulman pituisella
-kaktustiellä. Mutta, Tom, en voi mitenkään suostua ottamaan ainoatakaan
-noista komeista valkoisista hevosistasi. Olen ehkä liian hentomielinen
-ja menettelen ehkä tyhmästi, etten ota yhtä, ennenkuin rosvot
-puhdistavat Forlorn Riverin."
-
-Belding murahti kirouksen kurkustaan niin, että ääni muistutti
-kaukaista jyrinää. Hänen kasvojensa levoton ilme muuttui tummaksi
-hehkuksi ja kiihkoksi. Lukuunottamatta vaimoaan ja tytärtään ei hän
-rakastanut mitään niin paljon kuin noita valkoisia hevosiaan. Hänen
-isänsä ja isoisänsä ja kaikki hänen esivanhempansa, joista hän
-polveutui, olivat pitäneet hevosista. Se oli hänellä verissä.
-
-"Laddy, enkö voi viedä noita valkoisia johonkin muualle, ennenkuin on
-liian myöhäistä?"
-
-"Aikaa kyllä vielä on, mutta mihin ne sitten vietäisiin?"
-
-"San Felipeen?"
-
-"Ei. Ne ovat paremmassa turvassa täällä."
-
-"Casitaan ja sitten rautateitse etemmäksi?"
-
-"Pelkään sen olevan uskallettua. Kaupunki on täynnä kapinallisia, jotka
-tarvitsevat hevosia."
-
-"Sitten suoraan pohjoiseen?"
-
-"Mutta, mies, oletko tullut hulluksi? Siellähän on satapenikulmaisia
-alueita, joissa ei ole ruohonkorttakaan, saati sitten vettä. Sanon
-sinulle, Tom, että turvallisinta on viedä nuo valkoiset etelään,
-Sonoraan, johonkin tuntemattomaan laaksoon vuoristossa. Anna niiden
-sitten olla siellä, kunnes rosvot ovat puikkineet takaisin itään.
-Koittaa pian sellainen aika, ettei rosvoilla ole täällä enää mitään
-ryöstämistä. Silloin ratsastavat ne uusille laitumille."
-
-"Laddy, en tunne Sonoraan johtavia teitä. Enkä voi luottaa keneenkään
-meksikolaiseen enkä papagoon. Näin meidän kesken puhuen, tuota
-intiaani-paimentani epäilen."
-
-"Sitten on meidän paras pysytellä täällä, Tom. Dick, on hauska tavata
-sinua jälleen. Mutta sinähän näytät tyyneltä kuin perimä vellissä. Näyt
-tulevan levollisemmaksi päivä päivältä. Näitkö merkkiäkään Jimistä
-Sonnytan tiellä?"
-
-Sitten talutti Belding väsyneen hevosen juottopaikalle vartijain
-mennessä taloa kohti. Dick kertoi juuri seikkailustaan Papago Wellin
-luona, kun he kiersivät kuistin nurkan. Nell istui kynnyksellä. Hän
-nousi huudahtaen heikosti ja riensi heitä vastaan.
-
-"Minun on alistuttava kohtalooni", kuiskasi Ladd. "Naiset tulevat
-hoitamaan minua kuin rintalasta. Ja minä olen todellakin niin huonossa
-kunnossa, etten voi auttaa itseäni."
-
-"Voi, Laddy, olette varmasti haavoittunut!" huusi Nell juostessaan
-kalvennein poskin ja kauhistunein katsein häntä vastaan ja tarttuessaan
-hänen käsivarteensa.
-
-"Nell, juoksin vain niin varomattomasti, että kaktuksen piikki raapaisi
-korvaani."
-
-"Ah, Laddy, älkää nyt viitsikö valehdella! Te olette huiputtanut minua
-ennenkin. Tiedän, että olette haavoittunut. Tulkaa nyt äidin luo."
-
-"Varmasti, Nell, se ei ole muuta kuin mitätön naarmu. Hevoseni
-keikautti minut selästään."
-
-"Laddy, mikään hevonen ei kykene heittämään teitä selästään." Tytön
-sanat ja moittiva katse kiihoittivat vain Laddya jatkamaan.
-
-"Ehkä sain sen silloin, kun ratsastin nopeasti mesquite-pensaikossa ja
-eräs terävä oksa --"
-
-"Teitä on ammuttu!... Äiti, täällä on Laddy ja häntä on ammuttu!... Voi
-näitä nykyisiä hirveitä aikoja! En voi kestää enää! Forlorn Riveriä
-sanottiin niin rauhalliseksi ja turvalliseksi paikaksi. Ja sellainen se
-ennen olikin, sillä täällä ei tapahtunut tämän taivaallista. Mutta nyt!
-Jim palaa kotiin verinen reikä olkapäässään, sitten Dick ja nyt te,
-Laddy...! Voi pelkään sen ajan vielä tulevan, ettette palaa enää
-ollenkaan!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Aamu oli valoisa, tyyni ja kirkas kuin kristalli. Kuumuusaallot eivät
-olleet vielä alkaneet nousta erämaasta. Mainiosti toisiinsa sopivat
-pehmeän harmaat, valkoiset ja viheriät utupilvet lepäsivät kuin vaipat
-mesquite-pensaitten, hiekan ja kaktuksien yllä. Kaukaisten vuorien
-kanjonit näyttivät syviltä ja olivat täynnä sinertävää sumua.
-
-Nell istui karja-aitauksen pisimmän veräjänpylvään nokassa. Dick
-nojautui aitaan hänen vieressään katsoen joskus Nelliä kasvoihin ja
-joskus apilapellolle, missä Beldingin jalorotuiset olivat laitumella,
-keikailivat, leikkivät ja hirnuivat. Nell katseli vain hevosia. Hän
-piti niistä niin, ettei hän milloinkaan väsynyt vahtimaan niitä. Hänen
-katseensa karttoi kumminkin nyt niin tietoisesti noita ikävöiviä
-silmiä, jotka koettivat vangita sen, ettei se tuntunut ollenkaan
-luonnolliselta.
-
-Suuri aidattu sametinhieno viheriä apilapelto oli mainio tausta tuolle
-parikymmentä hevosta käsittävälle valkoiselle laumalle. Ja vaikka noita
-hevosia ei olisi ollutkaan, olisi pelto yksinäänkin muodostanut
-silmiinpistävän vastakohdan ympäröivälle kuumalle kallioiden ja hiekan
-välkkyvälle kaaokselle. Belding oli jalostanut Durangosta tuomansa
-rodun toistasataa jälkeläistä. Hänen huolenpitonsa oli erittäinkin
-kohdistunut noihin melkein aivan valkoisiin, joita hän hoiti hyvin
-huolellisesti. Hän ansaitsi hyvin myymällä niitä Texasissa asuville
-maanomistajaystävilleen. Mikään hinta ei olisi kumminkaan saanut häntä
-luopumaan niistä suurista valkoisista hevosista, jotka hän oli saanut
-durangolaisilta hevosten omistajilta. Niiden nimet olivat: Blanco
-diablo (Valkoinen piru), Blanco sol (Valkoinen aurinko), Blanca reina
-(Valkoinen kuningatar), Blanca mujer (Valkoinen nainen) ja El gran toro
-blanco (Suuri valkoinen härkä). Karjanomistajat olivat nauraneet
-hänelle sen vuoksi, että hän oli säilyttänyt nuo durangolaiset
-lempinimet ja paimenet olivat ivailleet häntä säälimättömästi. Mutta
-nimiä ei oltu kumminkaan muutettu.
-
-Blanco diablo oli lauman ainoa hevonen, joka ei saanut harhailla
-mielinmäärin eikä syödä ruohoa mistä se vain halusi. Rautakankiin
-kiinnitetty liekaköysi piti sen paikoillaan muutamassa nurkassa, jonne
-eivät muut hevoset menneet likimaillekaan. Se ei pitänyt tällaisesta
-eristämisestä, sillä se ei ollut onnellinen, ellei se saanut juosta
-tahi tapella jonkun kilpailijan kanssa. Ja jos se sai valita, tappeli
-se mieluummin. Jos nyt jokin valkoinen voi muistuttaa pirusta, niin
-tämä hevonen ainakin. Siinä ei ollut oikeastaan mitään kaunista, mutta
-kumminkin kiinnitti se heti katsojan huomion itseensä kokonaan. Se oli
-tyytymättömän, vihaisen, kapinallisen ja vikurin näköinen. Ellei se
-jyrsinyt ruohoa tai keikaillut, ojensi se solakan pitkän kaulansa
-suoraksi ja näytteli hampaitaan. Tämä Beldingin lemmikki oli melkein
-hänen koko maailmansa, ja hän vannoi, että Diablo voi kärsiä enemmän
-kuumuutta, janoa ja kaktuksien pistoja kuin mikään toinen hänen
-omistamansa hevonen ja tokaisi, että se voi voittaa juoksussa ja tappaa
-jokaisen lounaassa elävän hevosen. Se seikka, ettei Ladd ollut samaa
-mieltä Beldingin kanssa näistä silmiinpistävistä ominaisuuksista, oli
-suuri pettymys ja alituinen kinan aihe. Ladd ja Lash vihasivat Diabloa,
-ja Dick Gale, pelastuttuaan pari kertaa töin tuskin sen hyökkäyksiltä,
-oli yhtynyt paimenten mielipiteeseen.
-
-El gran toro blanco oli nimensä veroinen. Se oli suuri, voimakas ja
-pitkäkylkinen ori, kiiltelevän jalomuotoisen seuralaisensa, Blanca
-reinan, kuninkaallinen toveri. Toinen tamma, Blanca mujer, oli niin
-loistavan valkoinen, ettei siinä ollut muun väristä pilkkuakaan, komea
-ruumiinen, nopea, miellyttävä ja siro, mutta kumminkin niin tukeva,
-voimakaslihaksinen ja kestävä, että se loistavasti edusti esi-isiään.
-
-Paimenet myönsivät Beldingin olevan muutamissa suhteissa oikeassa
-Diabloon nähden, mutta muuten he olivat lojaalisia ja järkkymättömiä
-Blanco solin kannattajia, puhumattakaan Dickistä, joka ei uskaltanut
-ruvetakaan todistelemaan, sillä hän kuvitteli joskus olevansa aivan
-järjetön ajatellessaan hevostaan. Vaikka hän ei voinut ymmärtääkään
-tunteitaan, tiesi hän rakastavansa Solia samoin kuin mies rakastaa
-ystäväänsä tahi veljeään. Ollessaan raskaatta satulattaan ja
-kömpelöittä suojuskilvittään tyydytti Blanco sol jollakin tavoin kaikki
-hevostuntijain vaatimukset. Vaikka Diablo olikin pitkä ja suuri oli
-Blanco sol vieläkin suurempi ja pitempi. Sitten se oli korkeampikin ja
-voimakkaampi. Se näytti kykenevän tehokkaampaan toimintaan ja olevan
-nopeampi. Näin kaukaa katsottuina eivät sen kunnioittavat arvet ja
-pakurat, jotka rumensivat sen voimakkaita jalkoja, näkyneet ollenkaan.
-Se jyrsi ruohoa erillään muista laukkailematta ja leikkimättä, mutta
-kun se kohotti päänsä hirnuakseen, kuinka hurjalta, ylpeältä ja
-loistavalta se näyttikään! Erämaan auringon huikaiseva valkoisuus
-loisti sen pinnasta, sillä oli päässään sen tulta ja henkeä ja sen
-ehtymätöntä voimaa suuressa ruumiissaan.
-
-"Belding vannoo, ettei Sol milloinkaan voita Diabloa juoksussa", sanoi
-Dick.
-
-"Hän uskoo sen", vastasi Nell. "Isä on järkkymätön mielipiteessään
-tuohon hevoseen nähden."
-
-"Mutta Ladd oli ratsastanut kerran Solilla voittaen Diablon. Jim oli
-ollut katsomassa kilpailua."
-
-Nell nauroi. "Minäkin sen näin. Näin sivumennen sanoen, olen minäkin
-pannut pistämään Solin turpansa isän lemmikistä edelle."
-
-"Sitä olisin minäkin halunnut katsella. Nell, ettekö aio milloinkaan
-tulla ratsastamaan kanssani?"
-
-"Kyllä jonakin päivänä, kun voimme tehdä sen vaaratta."
-
-"Vaaratta!"
-
-"Tarkoitan, sitten kuin rosvot ovat poistuneet rajalta."
-
-"Ah, olen niin iloinen, että myönnyitte", sanoi Dick nauraen. "Olen
-usein ihmetellyt, miten Belding tuli antaneeksi Blanco solin minulle."
-
-"Hän on mustasukkainen. Luullakseni hän haluaa päästä Solista."
-
-"Eihän? Kuulkaahan, Nell, hän on valmis antamaan Laddille ja Jimille
-myöskin valkoiset hevoset milloin tahansa."
-
-"Onko? Ei kumminkaan Deviliä, White womania eikä Reinaa. Ei iki
-maailmassa! Mutta isällä on paljon muitakin nopeita hevosia, joiden
-joukosta pojat saisivat valita. Dick, sanon teille isän haluavan, että
-Blanco sol juoksisi itsensä loppuun, menettäisi nopeutensa erämaassa.
-Hän on niin mustasukkainen Diablon vuoksi."
-
-"Ehkä. Hän on totisesti omituisesti kiintynyt hevosiin. Ymmärrän sen
-nyt paremmin kuin ennen. Omistin pari juoksijaa ennen maailmassa.
-Luullakseni nuo eläimet sopivat minulle siihen aikaan. Mutta Blanco
-sol --!"
-
-"Pidättekö siitä?" kysyi Nell katsahtaen lämpimästi sinisin silmin
-Dickiä kasvoihin.
-
-"Pidänkö? Luullakseni."
-
-"Olen niin iloinen. Solista on kehittynyt hienompi ja parempi hevonen
-sitten kuin saitte sen haltuunne. Se rakastaa teitä, Dick, sillä se
-katsoo aina teidän jälkeenne. Katsokaa, miten se kohottaa päätään. Se
-ikävöi teitä. Ymmärrän yhtä paljon hevosista kuin isä ja Laddykin. Sol
-on aina vihannut Diabloa eikä isällä ole siitä ollut juuri mitään
-hyötyä."
-
-Dick katsoi tyttöön.
-
-"Kun lähden täältä, tulee Solista eroaminen olemaan hyvin vaikeata."
-
-Nell ei liikahtanutkaan.
-
-"Aiotteko lähteä pois?" kysyi hän sitten nopeasti hieman värisevin
-äänin.
-
-"Kyllä. Joskus kun olen alakuloinen, kuten tänäänkin, aion lähteä. Ja
-sanoakseni totuuden, Nell, niin tuskinpa sellainen on toivottavaakaan,
-että vietän lopun elämästäni täällä."
-
-Tyttö ei vastannut tähän mitään. Dick laski hellästi kätensä tytön
-kädelle ja huolimatta tämän puolinaisista ponnistuksista vapauttaa se
-ei hän laskenut sitä irti.
-
-"Nell!"
-
-Tyttö kalpeni ja Dick näki hänen huulensa eroavan toisistaan. Mutta
-sitten keskeyttivät hänen aikeensa hiekoitetulta käytävältä kuuluvat
-raskaat askeleet ja iloinen, moittiva ääni. Gale päästi Nellin vapaaksi
-ja vetäytyi takaisin. Belding tuli näkyviin tiilistä rakennetun majan
-takaa.
-
-"Kuulehan, Dick, tuota paikattua yaquia ei voida karkoittaa, ei lahjoa
-eikä suostutella poistumaan Forlorn Riveristä. Hän on jo niin terve,
-että hän voisi matkustaa. Lupasin antaa hänelle hevosen, pyssyn,
-huopapeitteen ja evästä, mutta ei sittenkään."
-
-"Onpa se todellakin naurettavaa", vastasi Dick hymyillen. "Anna hänen
-jäädä tänne ja pane hänet työhön."
-
-"Minusta se ei ole ollenkaan naurettavaa. Kerron sinulle mielipiteeni.
-Tuo köyhä, koditon ja murtunut intiaani on kiintynyt sinuun, Dick. Nuo
-erämaan yaquit ovat omituisia ihmisiä. Olen kuullut heistä kummallisia
-kertomuksia. Uskon ne empimättä toisiksi. Hänen suhtautumisestaan
-sinuun on minulla seuraavat ajatukset. Sinä pelastit hänen henkensä.
-Tuollaista tekoa pitää jokainen intiaani suuressa arvossa, apachikin.
-Mutta tälle yaquille on sillä ehkä vielä suurempi merkitys. Kuulin
-kerran erään yaquin sanovan, ettei hänen heimonsa ole jättänyt
-milloinkaan maksamatta velkaansa ystävälle eikä viholliselle. Ehkä
-tämäkin mies ajattelee samoin."
-
-"Dick, älkää naurako", sanoi Nell. "Olen tarkastanut tuota yaquia. On
-liikuttavaa katsella, miten hänen suuret surulliset silmänsä seuraavat
-teitä."
-
-"Olet saanut ystävän itsellesi", lisäsi Belding. "Tässä erämaassa voi
-yaquista muodostuakin todellinen sellainen. Jos hän vain palaa entisiin
-voimiinsa, on hän oleva sinulle suureksi hyödyksi, älä käsitä minua
-väärin. Hän on tervetullut tänne. Mutta saat vastata hänestä ja
-luultavasti tulee sinulla olemaan täysi työ estäessäsi häntä silpomasta
-kaikkia Forlorn Riverissä asuvia meksikolaisia."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Rosvojen vierailemisen aiheuttama pelko ja muudan rohkeampi hyökkäys
-kuin minkään kartanon laitaosia vastaan tavallisesti tehdään
-vaikuttivat, että Belding rakensi uuden aitauksen. Se ei ollut kyllä
-mikään kaunis, mutta se oli korkea ja verraten vahva. Portti
-erittäinkin oli lujaa tekoa. Se riippui suurien saranain varassa ja
-lukittiin raskailla ketjuilla ja munalukoilla. Ulkopuolelta peitettiin
-aitaus täydellisesti piikkilangoilla, joten sen särkeminen pimeässä ei
-juuri voinut tulla kysymykseenkään.
-
-Belding lukitsi valkoiset hevosensa tuohon aitaukseen öiksi.
-Papagolainen paimen nukkui läheisyydessä olevassa tiilimajassa. Belding
-ei kuvitellut kumminkaan, että mikään puuaitaus, vaikka se olisi ollut
-miten vahvasti rakennettu tahansa, voisi estää päättäväisiä rosvoja
-särkemästä sitä. Mutta se veisi kumminkin aikaa ja aiheuttaisi
-melkoisesti melua, ja näihin seikkoihin Belding luotti. Hän ei uskonut,
-että öisin toimiva rosvojoukko voi kestää kovaa ampumista, ja tuli
-lopulta niin huolettomaksi, että hän alkoi nukkua öisin, kuten
-ennenkin. On kumminkin muistettava, ettei Ladd pitänyt näitä Beldingin
-valoisia toiveita oikeutettuina.
-
-Jim Lash ratsasti kotiin ilmoittaen, että kaikki oli hyvin rajan
-kummallakin puolella Sonoyta-kosteikkoon päin. Päivät kuluivat ja
-Belding piti vain vartijoitaan kotona. Rosvoja ei tuntunut olevan
-läheisyydessä. Useat vastatulleet, sekä amerikkalaiset että
-meksikolaiset, jotka tulivat vaunuilla ja kuormavankkureilla Casitasta,
-totesivat, että omaisuus ja ihmishenget olivat nyt halpaa tavaraa
-tuossa vallankumouksellisten miehittämässä kaupungissa.
-
-Eräänä tammikuun aamuna Dick Gale heräsi johonkin kimeään uhkaavaan
-huutoon. Hän hyppäsi vuoteestaan ymmällään ja peloissaan. Hän kuuli
-Beldingin jyrisevän äänen vastaavan huutoon ja sitten nopeita askelia
-käytävän kivitykseltä. Mutta niihin ei hän ollut herännyt. Hänen ovensa
-takaa kuului kuin raskaita huokauksia, melkeinpä kuin nyyhkytyksiä.
-Dick näki kylmässä ja harmaassa hämärässä jotakin valkoista. Pyssy
-kädessään hyökkäsi hän huoneensa poikki ovelle. Blanco sol seisoi juuri
-sen ulkopuolella.
-
-Mitään tavatonta ei ollut, että Blanco sol tuli ja tukki päänsä Dickin
-huoneeseen päivän aikaan, mutta sen tulo näin aikaisin aamulla, vaikka
-se illalla oli suljettu aitaukseen, merkitsi rosvoja, ei mitään sen
-vähempää. Dick tyynnytteli hellin sanoin korskuvaa hevostaan, pukeutui
-niin nopeasti kuin suinkin ja syöksyi pihalle pyssy kummassakin
-kädessään. Solin jokainen jäsen vapisi. Kuin koira seurasi se Dickiä
-talon ympäri. Kuultuaan huutoja aitauksesta päin suuntasi Gale kulkunsa
-nopeasti sinne.
-
-Hän kohtasi äkkiä Jim Lashin, joka myöskin talutti valkoista hevosta.
-
-"Halloo, Jim! Arvaan, että kaikki on jo ohi, paitsi takaa-ajo", sanoi
-Dick.
-
-"En voi vielä sanoa, mitä oikeastaan on tapahtunut", vastasi Jim. "Tämä
-on Bull. Löysin sen juoksemasta pihalta."
-
-Kun he saapuivat aitaukselle, tapasivat he siellä Beldingin, joka
-vapisi ja raivosi kuin hullu. Portti oli auki ja aitaus tyhjä. Ladd oli
-kumartunut tutkimaan maata löytääkseen jälkiä.
-
-"Mielestäni voimme mennä hieman rauhoittumaan ja odottamaan päivää",
-ehdotti Jim.
-
-"Varmasti. Ne ovat jo kaukana, saatte olla varmat siitä. Tom, missä
-papago on?" sanoi Ladd.
-
-"Hän on mennyt, Ladd, mennyt!"
-
-"Hän on siis pettänyt meidät, vai mitä? Täällä portin pylvään vieressä
-on muudan sulkarauta. Intiaani on varmaankin hakenut sen pajasta. Sitä
-käytettiin vipuamaan pois nauloja ja piikkejä. Tom, luullakseni ei tuon
-portin avaamiseen tuhlattu juuri aikaa."
-
-Belding, joka oli paitahihasillaan ja avojaloin, puhkui raivosta. Hän
-sanoi kuulleensa hevosten laukkaavan silloin, kun hän hyppäsi
-vuoteestaan.
-
-"Mikä sinut herätti?" kysyi Ladd.
-
-"Sol. Se tuli hirnumaan Dickin oven taakse. Etkö sinä sitten kuullut
-sitä, ennenkuin huusin?"
-
-"Kuullutko? Se tuli tömistelemään suoraan ikkunani alle. Nousin
-istumaan vuoteelleni ja kun se poistui, makasi Jim poikittain lattialla
-ja minä olin säikähtynyt aivan jäykäksi. Mitä sinä, Dick, ajattelit,
-kun se tuli hirnumaan ovesi taakse?"
-
-"En mitään. Vapisen vieläkin, Laddy."
-
-"Pojat, lyön vetoa, että Sol olisi tappanut muutamia rosvoja, jos ne
-vain olisivat koettaneet ottaa sitä kiinni", sanoi Jim. "Istuutukaamme
-nyt odottamaan päivää. Luulen, että löydämme ainakin muutamia hevosia
-juoksemasta vapaina. Tom, sinun on mentävä pukemaan enemmän vaatteita
-yllesi. Nyt on tavattoman kylmä. Muista samalla sanoa naisille, ettei
-meistä ole kukaan vahingoittunut."
-
-Auringon noustua saatiin selville muutamia ryöstön erikoiskohtia.
-Paimenet löysivät kahdeksan rosvon jäljet, jotka johtivat joen uomaan,
-minne hevoset oli jätetty. Papago oli selvästi ollut petturi. Hänen
-muutamat mitättömät kapineensa olivat kadonneet. Lashin ennustus
-toteutui, sillä kentiltä löydettiin enemmän irtonaisia hevosia. Miehet
-kiersivät pian yksitoista valkoista, jotka olivat enemmän tahi vähemmän
-säikähtyneitä. Niiden joukossa olivat Reina ja Blanca mujerkin. Rosvot
-eivät olleet voineet kuljettaa muuta kuin hevosen mieheen. Oli suoraan
-sanoen kohtalon katkeraa ivaa, että Belding oli menettänyt lemmikkinsä,
-hevosen, josta hän piti enemmän kuin muista yhteensä. Jossakin tuolla
-tiellä tappeli juuri joku rosvo kovasuisen Blanco diablon kanssa.
-
-"Mielestäni saamme kiittää onneamme", huomautti Jim.
-
-"Onni ei ole tarpeeksi kuvaava sana", vastasi Ladd. "Ryöstö tapahtui
-luullakseni näin: Muutamat rosvot hyppäsivät aidan yli sillä aikaa kuin
-toiset työskentelivät portin kimpussa. Ehkä papago seurasi mukana ja
-näytti heille parhaat hevoset. Mutta ne eivät saaneet kumminkaan kiinni
-muuta kuin Diablon, mutta miten ne sen vangitsivat, en käsitä
-ollenkaan. Olisin lyönyt vaikka vetoa, että tarvittaisiin ainakin
-kahdeksan miestä varastamaan sitä. Mutta meksikolaiset ovatkin parempia
-hevosmiehiä kuin me."
-
-Belding ei voinut tyyntyä. Hän kiroili ja raivosi ja selitti vihdoin
-aikovansa lähteä ajamaan takaa rosvoja.
-
-"Tom, sinä et tule tekemään mitään sellaista", sanoi Ladd kylmästi.
-
-Belding huokaisi ja taivutti päänsä.
-
-"Laddy, olet oikeassa", sanoi hän sitten heti. "Minun on kärsittävä
-tämä vahinko. En voi poistua naisten luota enkä jättää omaisuuttani
-ryöstettäväksi. Mutta se on katkera ajatus. Olen järkytetty
-sydänjuuriani myöten eikä mikään muu kuin veri voi minua tyydyttää."
-
-"Jätä tämä asia minun ja Jimin huoleksi", sanoi Ladd.
-
-"Mihin toimenpiteihin aiotte sitten ryhtyä?" kysyi Belding tiukasti.
-
-"En oikein vielä tiedä. Anna ensin tulta piippuuni. Dick, mene sinä
-hakemaan tuo yaquisi tänne."
-
-
-
-
-VIII.
-
-BLANCO SOL JUOKSEE.
-
-
-Yaquin omituinen synkkä katse kiersi aitausta, tarkasteli heiluvaa
-porttia ja sen murrettuja salpoja, tiellä näkyviä jälkiä ja kiintyi
-lopulta Beldingiin.
-
-"_Malo_" [= paha], sanoi hän ja hänen espanjan kielensä oli selvää.
-
-"Varmasti, yaqui, noin kahdeksan pahaa miestä ja eräs
-intiaani-petturi", sanoi Ladd.
-
-"Luullakseni hän tarkoittaa paimentani", lisäsi Belding. "Jos hän vain
-sen tekee, niin silloin on jokainen kohtuullinen epäilys oikeutettu. --
-Yaqui -- malo Papago -- Si?"
-
-Yaqui levitti sylensä. Sitten hän kumartui katsomaan tiellä näkyviä
-jälkiä. Ne olivat aivan sekaisin, mutta vähitellen sai hän kumminkin
-selville tuosta sekasotkusta, että ne johtivat tielle, jota paimenet
-olivat kulkeneet virralle asti. Belding vartijoineen pysytteli aivan
-hänen kintereillään. Dick auttoi silloin tällöin tuota vielä heikkoa
-intiaania. Yaqui löysi poljetun paikan, johon rosvot olivat jättäneet
-hevosensa. Siitä läksi syvä ja selvästi näkyvä kapea tie kuivan joen
-uoman poikki.
-
-Belding kysyi yaquilta, mihin Sonoran erämaan paikkaan hän
-luuli rosvojen suuntaavan kulkunsa. Vastauksen asemesta läksi
-intiaani seuraamaan jälkiä kuivan hiekkavirran yli, paju- ja
-mesquite-pensaikkojen läpi kallionlohkareita ja kaktuksia täynnä
-olevalle tasangolle. Saavuttuaan sinne pysähtyi hän. Muudan hiekan
-täyttämä melkein näkymätön tie johti vasemmalle ja selvästi kiersi
-Nimettömien vuorten itäisen pään. Oikealle haarautuva tie johti Papago
-Welliin ja Sonoytan kosteikkoon. Rosvojen jäljet läksivät kaakkoon päin
-tiettömään erämaahan. Yaqui puhui ensin jotakin omalla ja sitten
-espanjan kielellä.
-
-"Luullakseni hän tarkoittaa hidasta kulkua", sanoi Belding. "Laddy, nuo
-jäljet näyttävät, että rosvot ovat helisemässä hevosten kanssa."
-
-"Tom, senhän voi jo lopuksi huomata", vastasi Ladd. "Kysy yaquilta,
-mihin rosvot ovat matkalla ja onko siellä vettä."
-
-Oli ihmeellistä nähdä yaquin viittaavan. Hänen tumma käsivartensa
-ojentui ja hän tähtäsi ojennettua sormeaan pitkin erästä matalaa
-etäisyydestä näkyvää valkoista jyrkännettä kohti. Sitten hän piirsi
-hiekkaan tikulla viivan ja sen päähän toisen suorakulmaisesti. Hän teki
-ristejä, merkkejä ja kuoppia, ja täydentäessään tuota karkeata
-piirustustaan puhui hän sekä yaquin että espanjan kieltä pistäen aina
-jonkun sanan englannin kieltäkin väliin. Belding tulkitsi hänen
-puheensa niin hyvin kuin hän vain osasi. Rosvot olivat matkalla
-kaakkoon rautatietä kohti, joka johti Nogalesista Sonoraan.
-Matkustaminen sinne vie neljä päivää, mutta tie on huono eikä parin
-viime päivän kuluessa ole vettä ollenkaan saatavissa. Rosvot
-ratsastavat hitaasti, sillä niillä on kuljetettavana liian paljon
-hevosia, eivätkä ne pelkää takaa-ajoa, koska niitä ei tavallisesti
-milloinkaan ajeta takaa. Heidät voidaan saavuttaa ja heidän kimppuunsa
-hyökätä vielä tänä iltana ensimmäisen lähteen luona, joka sijaitsee
-eräässä laaksossa ja muodostaa kuin luonnollisen ansan.
-
-Miehet palasivat taloon. Sitten he söivät ja joivat Beldingin tehdessä
-kiireellisiä matkavalmistuksia. Blanco sol ja paimenten hevoset
-syötettiin, juotettiin, ja satuloitiin. Ladd kieltäytyi jälleen
-ratsastamasta millään Beldingin valkoisella hevosella. Hän toimi
-nopeasti ja tyynesti.
-
-"Tuo minulle pitkä kauaskantava pyssy ja paljon patruunia. Kiiruhda
-nyt", sanoi hän Beldingille.
-
-"Laddy, ethän suinkaan halunne kuormittaa hevostasi liiaksi?"
-vastusteli Belding.
-
-"En, vaan minä haluan kumminkin pyssyn, joka kantaa kauemmaksi kuin
-noiden roistojen pienet musketti ja karbiinit. Hae sellainen ja
-nopeasti."
-
-"Minulla on muudan .405, pitkäpiippuinen ja raskas pyssy, jolla voidaan
-ampua penikulman päähän. Olen käyttänyt sitä metsästäessäni
-vuoristolampaita. Mutta, Laddy, se katkaisee hevosesi selän
-painollaan."
-
-"Ei sen selkä katkea niin helposti... Dick, ota mukaasi paljon
-patruunia Remingtoniisi. Äläkä unhota kiikariasi."
-
-Vähemmän kuin parin tunnin kuluttua varkaudesta läksivät nuo kolme
-vartijaa hyvin aseistettuina ja mainioilla virkeillä hevosilla
-seuraamaan rosvojen jälkiä. Kun Gale kääntyi katsomaan taakseen Forlorn
-Riverin toiselta törmältä, näki hän Nellin huiskuttavan valkoista
-huivia. Hän nousi seisomaan jalustimille ja heilutti sombreroaan.
-Sitten peittivät mesquite-pensaat tytön solakan vartalon näkyvistä ja
-Gale kääntyi vakavin ilmein seuraamaan tovereitaan.
-
-He ratsastivat peräkkäin Ladd edellä. Hän ei seurannut aivan tarkasti
-rosvojen jälkiä, vaan oikaisi silloin tällöin. Rosvot ratsastivat
-hitaasti hakien nähtävästi seudun tasaisimpia ja kaktuksista vapaampia
-kohtia. Mutta Ladd suuntasi kulkunsa suoraan kuin mehiläinen tuota
-yaquin näyttämää valkoista harjannetta kohti, eivätkä mitkään muut kuin
-syvät mutakuopat tahi läpitunkemattomat kallioiset tahi kaktuksia
-kasvavat laikat voineet käännyttää häntä syrjään. Vaikeammin
-kuljettavilla paikoilla antoi hän hevosen kävellä, mutta kun jälleen
-saavuttiin tasaiselle ja kovalle maalle, pani hän sen nelistämään.
-Auringon kuumuus eneni ja tuuli yltyi. Tomupilviä leijaili sinisellä
-taivaanrannalla. Pyöriviä hiekkapatsaita, jotka olivat kuin
-vesipilareita, nousi kuivuneista valkoisista lammikoista vierien
-etemmäksi ja hajaantuen tuuleen. Harju, jonne he olivat matkalla, alkoi
-kohota, muuttaa väriään ja näytellä kivisten rinteittensä halkeamia.
-
-Joka kerta, kun he saapuivat jonkun harjanteen, kukkulan tahi kummun
-laelle, käski Ladd ennenkuin he jälleen alkoivat laskeutua rinnettä
-Galen tarkastaa kiikarillaan edessä olevan erämaan laidasta laitaan.
-Siellä näkyi valkoisia ja keltaisia tomupilviä, kimaltelevien
-hiekkatöyryjen harjanteita pitkin liiteleviä hiekkapilviä, mutta ei
-alituisesti nousevia samanmuotoisia pölähdyksiä, jotka olisivat
-ilmaisseet erämaassa liikkuvia hevosia.
-
-Keskipäivän aikaan pääsivät vartijat tiheästä kaktuspensaikosta
-aukeammalle maalle, jolloin sorapohjaiset mutakuopat ja matalat
-rapautuneesta keltaisesta kivestä muodostuneet hauraat penkereet
-muuttuivat koviksi hiekkatöyräiksi ja paljaiksi savikummuiksi. Erämaa
-oli kuin pyöreä, monivärinen kumpumeri. Loistava valkoinen aurinko
-hallitsi kaikkia sinisiä, punaisia, keltaisia ja sinipunertavia
-värivivahduksia. Kangastukset kimaltelivat, liehuivat ja hävisivät
-kuumuuden kimmeltäviin aaltoihin. Väsymättömien kavioiden alta kohosi
-tomua, joka oli hienoa kuin pöly.
-
-Ratsastajat jatkoivat väsymättä matkaansa ja harjanne alkoi kohota.
-Erämaa muuttui alituisesti yleneväksi vastamäeksi. Kun Gale saapui
-paikalle, josta harjanteen rinteet näkyivät selvästi, sai hän heti
-selville, missä rosvot ja hevoset olivat. Kuljettuaan vielä tunnin
-voivat vartijat jo paljain silminkin nähdä pitkän mustista ja
-valkoisista pilkuista muodostuneen kapean liikkuvan viivan.
-
-"Ne näyttävät suuntaavan kulkunsa tuohon keltaiseen solaan", sanoi Ladd
-viitaten harjanteen itäisessä päässä olevaan halkeamaan. "Kun ne
-häipyvät näkyvistämme, kiiruhdamme kulkuamme. Luullakseni on tuo yaquin
-mainitsema lähde tuolla solassa."
-
-He ratsastivat nopeasti viimeiset tasaisen erämaan penikulmat
-harjanteen juurelle. Kun he saapuivat solan suuhun, oli aurinko jo
-laskeutumaisillaan länteen. Kallioiden välissä kasvoi surkastuneita
-mesquite-pensaita. Ladd määräsi, että hevoset oli kiinnitettävä liekaan
-ja etäännyttävä jalkaisin.
-
-Solan kapea kannas leveni ja lakeutui noin puolen penikulman levyiseen
-ja ehkä parin penikulman pituiseen laaksoon. Sen rapautuneita
-kallioista esiintyöntyville jyrkänteille johtavia rinteitä näytti
-olevan mahdoton kiivetä. Paljaine, kovine ja valkoisine pohjineen,
-jossa ei ollut muuta viheriää kuin sen toisessa päässä kasvava pieni
-mesquite-pensaikko, oli se synkkä ja eristetty paikka, oikea erämaan
-syvennyksen hedelmätön pohja.
-
-"Piiloutukaa, pojat", sanoi Ladd. "Lähde on tuolla ja hevosilla on
-tarkat silmät. Miten varmasti tuo yaqui määrittelikään tämän paikan! En
-ole milloinkaan nähnyt tällaista luonnon muodostamaa ansaa."
-
-Sekä mustat että valkoiset hevoset näkyivät selvästi tummaa viheriää
-taustaa vasten ja mesquite-pensaikosta kohosi hitaasti kiemurteleva
-sininen savupatsas.
-
-"Meidän on kai parasta odottaa pimeätä tahi aamua", sanoi Jim.
-
-"Annahan, kun tuumailen. Dick, millaisilta sinusta näyttävät tämän
-kuopan portit? Minusta ne ovat hyvin rosoiset."
-
-Gale tutki kiikarillaan vuorten seinämien muotoa ja rosoista nousevaa
-laakson pohjaa.
-
-"Laddy, tuolta toisesta päästä on pahempi poispääsy kuin täältä",
-vastasi hän.
-
-"Ja tämäkin on jo näin vaikea. Annahan minunkin katsoa... Niin pojat,
-tehtävänne suunnitteleminen on helposti tehty. Jim, sinun on mentävä
-sulkemaan laakson toisesta päästä johtava sola, ennenkuin ryhdymme
-hommiin."
-
-"Milloin se tapahtuu?"
-
-"Heti aamulla, kun päivä on valjennut. Nuo roistot viipyvät täällä
-kyllä huomiseen saakka. Kuten muistatte, alkavat tästä vedettömät
-seudut."
-
-"Luullakseni voin pimeässäkin hiipiä tuonne toiseen päähän", sanoi Lash
-miettiväisesti, "mutta helppoa ei se tule olemaan."
-
-He hiipivät varovaisesti vakoilupaikalta hevostensa luo, jotka he
-päästivät irti ja taluttivat kauemmaksi lohjenneiden kallionlohkareiden
-väliin. Hevosille se oli kuiva ja ruohoton leiripaikka, mutta miehet
-sytyttivät tulen ja söivät niukan, mutta kumminkin vahvistavan
-ateriansa.
-
-Paikka oli hyvin korkealla ja muutamasta kallioiden välisestä
-halkeamasta he näkivät, miten rajaton värikäs erämaa jatkui
-silmänkantamattomiin länttä kohti. Aurinko laskeutui ja sitten kuin se
-oli kadonnut näkyvistä tummenivat vuorien kullanväriset huiput ja
-niiden varjot alkoivat kohota ylemmäksi.
-
-Jim Lash kääriytyi huopapeitteeseensä, ojensi jalkansa tuleen päin ja
-rupesi nukkumaan. Ladd käski Galen seurata Jimin esimerkkiä luvaten
-pitää vireillä tulta ja herättää Jimin sitten kuin oli tarpeeksi
-myöhäinen tämän lähteä kiertämään rosvoja. Kun Gale heräsi, oli yö
-pimeä, kylmä ja tuulinen. Tähdet tuikkivat kirkkaasti. Jim oli jo
-noussut ja satuloi hevostansa Laddin puhuessa hänelle jotakin hiljaa.
-Kun Gale nousi lähteäkseen heidän mukaansa, kielsivät vartijat häntä
-tulemasta. Mutta Gale halusi kumminkin seurata heitä, sillä siten
-olisivat Jim ja Laddkin hänen sijassaan menetelleet.
-
-Laddin kulkiessa edellä katosivat he pimeään. Eteneminen oli hyvin
-hidasta, varovaista ja hiljaista. Rinteitten juurilla näytti pimeys
-läpitunkemattomalta. Hevonen oli yhtä varovainen kuin sen isäntäkin.
-Ladd ei eksynyt tieltä, vaikka hän johti heitä kiemurtelevaa polkua
-kallionlohkareitten ja mesquite-pensaitten välitse, poiketen usein
-syrjäänkin sivuuttaakseen ne. Vihdoin rupesi tie näkymään selvemmin ja
-itäisen taivaan tähdet tuikkivat solan korkeiden seinämien välistä.
-
-Heidän etenemisensä oli täälläkin yhtä varovaista kuin ennenkin, vaikka
-ei enää niin vaikeaa eikä hidasta. Kun solan synkkä pimeys vaaleni ja
-tähtitaivasta alkoi näkyä laajemmalti, pysähtyi Ladd ja seisoi
-vaitiollen hetkisen.
-
-"Onni on meidän puolellamme!" kuiskasi hän. "Tuuli puhaltaa suoraan
-kasvoihin, Jim. Hevoset eivät niin ollen vainua sinua. Kulje hitaasti.
-Älä liikahduta kiveäkään. Pysyttele aivan rinteen juurella. Koeta
-päästyäsi toiseen päähän kiivetä niin korkealle kuin tämäkin paikka on.
-Odota päivää, ennenkuin lähdet jollekin vyöryvälle rinteelle. Aloitan
-homman niin varhain aamulla kuin suinkin. Siinä kaikki."
-
-Laddin tyyni, hidas puhe oli tuskin tuon vaarallisen tehtävän
-vertainen, Lash jatkoi matkaansa hyvin hitaasti taluttaen hevostaan.
-Kavioiden pehmeä kapse lakkasi kuulumasta samoihin aikoihin kuin tuo
-harmaa ryhmä katosi synkeään pimeyteen. Sitten vetäisi Ladd Dickiä
-käsivarresta ja kääntyi takaisin tielle.
-
-Mutta Dick viivytteli hetkisen. Hän halusi katsella tarkemmin tuota
-eebenholtsinväristä kuilua, jonka himmeästi näkyvät seinämät kohosivat
-korkealle sinistä, tähtikirkasta taivasta kohti. Täydellinen hiljaisuus
-vallitsi.
-
-Vihdoin hän kääntyi ja saavutti pian Laddin. Yhdessä he sitten
-haparoivat leiriin mutkikkaita kallion syvänteitä pitkin. Nuotio oli
-sammumaisillaan. Ladd lisäsi siihen risuja paneutuen sitten nukkumaan
-muutamiksi tunneiksi Galen vahtiessa. Aamupuoli yöstä kului niin,
-kunnes tähtien himmeneminen ja synkempi pimeys aloittivat
-auringonnousun edellisen tunnin. Paikka oli suojassa tuulelta, mutta
-ilma oli kylmä kuin jää. Gale kulutti aikaa taittelemalla risuja
-eräästä kuivuneesta mesquite-pensaasta ja kävelemällä edestakaisin ja
-kuuntelemalla. Blanco sol tömisytteli jalkojaan silloin tällöin,
-rikkoen siten ajoittain vallitsevan hiljaisuuden. Ladd heräsi ennenkuin
-rupesi hämärtämäänkään. Sitten he söivät ja joivat. Kun pimeys alkoi
-hälvetä, satuloivat he hevosensa ja taluttivat ne solaan ja sieltä
-paikalle, jossa he olivat eronneet Lashista. Siellä he odottivat
-auringonnousua.
-
-Galesta tuntui se viipyvän kauan. Tällainen odottaminen kiihoitti aina
-hänen muutenkin tulista mieltään. Hänellä ei ollut hituistakaan Laddin
-kärsivällisyydestä. Hän halusi toimintaa. Harmaat varjot alkoivat
-kirkastua ja tuo mesquite-pensaikko muodosti tumman pilkun hämärään
-laaksoon. Sitten nousi aurinko.
-
-Ladd odotti kumminkin vielä. Kuta lähemmäksi toiminnan hetki tuli, sitä
-tyynemmäksi ja vakavammaksi hän muuttui. Gale arvaili, millaiset
-hyökkäyssuunnitelmat hänellä mahtoivatkaan olla, mutta hän ei
-kumminkaan kysynyt. Hän odotti vain määräyksiä, ollen valmis toimimaan.
-
-Laakso muuttui aivan valoisaksi lukuunottamatta itäisen rinteen juurta.
-Sitten kohosi mesquite-pensaikosta savupatsas suoraan taivaalle. Tuota
-oli Ladd nähtävästi juuri odottanutkin. Hän veti pitkän .405:den
-kotelosta ja koetti tähdätä. Sitten hän irroitti patruunavyön satulansa
-nupista. Jokaisessa silmukassa oli patruuna, joista kukin oli neljän
-tuuman pituinen. Sidottuaan vyön vyötäreilleen sanoi hän:
-
-"Tule nyt, Dick."
-
-Ladd kulki edellä mäkeä alas, kunnes hän saapui paikalle, josta voitiin
-pitää silmällä laaksosta johtavaa tietä. Se oli sitäpaitsi ainoa
-paikka, jonka kautta voitiin tunkeutua solaan.
-
-"Dick, sinun on jäätävä tähän. Jos joku rosvo sattuu ratsastamaan
-kylliksi lähelle, pudota mies satulasta... Sitten haluan saada
-hevosesi."
-
-"Blanco solinko?" huudahti Gale hämmästyen enemmän Laddin pyynnöstä
-kuin vastahakoisuudesta luovuttaa se hänelle.
-
-"Saanko ottaa sen?" toisti Ladd melko lyhyesti
-
-"Ota vain, Laddy."
-
-Hymy karkoitti hetkeksi paimenen laihojen kasvojen kylmän ilmeen.
-
-"Myöntymisesi ilahduttaa minua. Tiedän, miten rakastat tuota hevosta.
-Charlie Laddkin on rakastanut hevosia, mutta niiden joukossa ei ole
-ollut ainoatakaan Solin vertaista. Koettelin vain hermojasi, Dick,
-pyytämällä hevostasi kertomatta suunnitelmaani. Voit olla aivan varma,
-ettei Sol tule saamaan naarmuakaan. Aion ratsastaa tuonne laaksoon ja
-houkutella rosvot aukealle. Niiden karbiinit eivät kanna kauaksi, mutta
-ne eivät pääse minun .405:teni ulottuvilta. Niiden luodit saavat kyntää
-maata. Ymmärrätkö?"
-
-"Laddy, aiot siis paeta, kun rosvot rupeavat ajamaan sinua takaa, ja
-kun he pakenevat, ajat sinä heitä takaa. Niinkö?"
-
-"Niin. Aion ajaa juoksua koko ajan. He eivät voi tavoittaa Solia, mutta
-Sol tavoittaa heidät milloin vain haluan. Voitko kieltää sen?"
-
-"En. Suunnitelmasi on suurenmoinen. Mutta ajattelehan, jos joku rosvo
-hyppää Blanco diablon selkään."
-
-"Se onkin suunnitelmani ainoa heikko kohta. Mutta otaksun, etteivät he
-huomaa sitä ennenkuin liian myöhään. Mutta jos he turvautuvat siihen,
-voi Sol jättää Blanco diablonkin jälkeensä. Ja minähän voin sitäpaitsi
-milloin tahansa ampua tuon valkoisen paholaisen."
-
-Laddin omituinen viha tuota hevosta kohtaan ilmeni hänen viimeisten
-sanojensa kiihkeydessä ja tavassa, millä hän työnsi leukansa esille ja
-sulki suunsa.
-
-Gale laski nopeasti kätensä toverinsa olalle.
-
-"Laddy, et saa tappaa Diabloa muuten kuin henkesi pelastamiseksi."
-
-"Hyvä! Mutta vannon, että jos vain saan tilaisuuden, uuvutan sen
-kokonaan."
-
-Hän ei puhunut enää mitään, vaan alkoi lyhentää Solin jalustimien
-hihnoja. Kun hän sai ne sopimaan, nousi hän selkään ja ratsasti tietä
-pitkin laaksoon. Hän eteni niin huolettomasti kuin hän olisi ollut
-matkalla juottamaan hevostaan. Mutta tuo poikittain satulassa oleva
-pitkä musta pyssy oli pahaaennustava.
-
-Gale sitoi huolellisesti toisen hevosen muutamaan läheisyydessä olevaan
-mesquite-pensaaseen ja asettui sitten erään matalan kallionlohkareen
-taakse, jonka suojasta hän voi helposti nähdä kaikki tapahtumat ja
-ampua tarpeen vaatiessa. Hän kuvitteli Jim Lashin olevan samanlaisessa
-asemassa laakson toisessa päässä. Gale oli tottunut jo vaaroihin ja
-niiden aiheuttamiin omituisiin kiihkeihin tunteihin. Tämä pian alkava
-näytelmä erosi kumminkin jo alkuvalmistuksissaankin niin suuresti
-kaikista hänen ennen kokemistaan, että hän odotti toiminnan alkua
-kiihkeämmin kuin milloinkaan ennen. Hänen mielessään liikkuivat --
-pitkä sammumaton viha noita rajarosvoja kohtaan, uskollisuus Beldingiä
-kohtaan, kiihkeä halu saada kostaa kaikki kärsimänsä vääryydet,
-lämmin ihailu tyyntä ja leppymätöntä Laddia ja hänen täydellistä
-pelottomuuttaan kohtaan ja omituinen sykähdyttävä mielenkiinto tuohon
-vanhaan usein väiteltyyn, mutta milloinkaan ratkaisemattomaan
-kysymykseen: oliko Blanco sol nopeampi ja vahvempi hevonen kuin Blanco
-diablo. Gale tiesi tulevansa näkemään näiden molempien leppymättömäin
-kilpailijain välisen kilpajuoksun -- kilpajuoksun sellaisen, joka
-muuttaa hevoset ja miehet peloittaviksi.
-
-Ladd ratsasti noin neljännespenikulman verran laakson keskustaa kohti,
-ennenkuin mitään tapahtui. Sitten kajahti kimeä hirnunta tyynessä
-kylmässä ilmassa. Joku hevonen oli joko nähnyt tahi vainunnut Blanco
-solin. Ääni kuului toistamiseen tosin hiljaa, mutta selvästi. Se pani
-veren kiertämään nopeammin Galen suonissa. Sol pysähtyi. Sen pää kohosi
-vanhaan tapaan: nopeasti ja tulisesti. Gale tarkasteli kiikarillaan
-mesquite-pensaikkoa. Hän näki rosvojen juoksevan aukeamalle viittaillen
-ja huitoen. Kaukoputki toi ne niin lähelle, että hän näki miesten
-tummat kasvot. Äkkiä ne hajautuivat ja hävisivät pensaikkoon. Sitten
-hän näki vain vilahtelevia mustia ja valkoisia ruumiita. Nähtävästi
-rosvot pukeutuivat, latasivat pyssynsä ja satuloivat hevosensa silloin.
-
-Suunnattuaan kaukoputkensa alemmaksi näki hän, että Blanco sol oli
-lähtenyt jälleen liikkeelle. Se nelisti nyt ja katkaisi toisen
-näljännespenikulman, ennenkuin rosvot ilmestyivät ratsain
-mesquite-pensaikon laitaan.
-
-Silloin se seisahtui jälleen. Sen kimeä värisevä hirnunta kantautui
-selvästi Galen korviin. Rosvot ratsastivat mustilla hevosilla, jotka
-seisoivat rinnan liikkumattomina. Galea nauratti ajatellessaan, miten
-pulmalliselta tilansa mahtoikaan miehistä tuntua. Laakson keskellä
-oleva yksinäinen ratsastaja ei ehkä näyttänyt niin uhkaavalta kuin
-hänen läsnäolonsa vihjaamat mahdollisuudet edellyttivät.
-
-Sitten näki Gale erään rosvon eroavan joukosta ja ratsastavan nopeasti
-laakson toisessa päässä olevaa solaa kohti. Teko voi kyllä olla
-luonteenomaisen pelkuruudenkin aiheuttama, mutta enemmän voitiin sitä
-pitää rosvojen varovaisuustoimenpiteenä turvatakseen peräytymisensä.
-Epäilemättä näki Laddkin tuon laukkaa-ajavan ratsastajan. Kului
-muutamia jännittäviä hetkiä. Ratsastaja saapui rinteelle alkaen
-kiivetä. Gale näki paljain silminkin, miten kallioiden välistä pöllähti
-valkoista savua. Silloin käänsi rosvo säikähtyneen hevosensa takaisin
-tasangolle ja ratsasti hurjaa vauhtia toveriensa luo.
-
-Kimojen ja mustien muodostama lauma näytti nyt hajautuvan ja levenevän
-nopeasti kahdelle taholle pensaikon päästä. Valkoiset savupilvet
-ilmaisivat, että rosvot jo ampuivat kiihkoissaan. Ne olivat vielä
-kaukana tavallisen ampumamatkan ulkopuolella, mutta ne ratsastivat
-Laddia kohti ampuen tullessaan. Mutta Ladd ei peräytynyt, ja suuri
-valkoinen seisoi kuin kallio paikoillaan. Gale huomasi Blanco solin
-edestä nousevan pieniä tomupilviä, joita sitten nopeasti rupesi
-näkymään sen takaakin. Rosvojen matalalle tähdätyt luodit ponnahtelivat
-laakson kovasta paljaasta pinnasta. Sitten kohotti Ladd pitkän
-pyssynsä. Ei näkynyt ollenkaan savua, kuului vain kolme kovaa
-paukahdusta. Lähestyvien ratsastajain riveihin ilmestyi aukko ja sitten
-laukkasi muudan hevonen ratsastajatta oikealle. Blanco sol näytti
-kääntyvän kuin nasta ja laukkaavan laakson alinta päätä, kohti. Se
-sivuutti Galen ja pyörsi oikealle juosten nopeasti. Sitä ajoi nyt takaa
-viisi rosvoa, jotka laskettivat täyttä laukkaa huutaen ja ampuen ja
-ollen nähtävästi aivan varmat saaliistaan. Ladd pidättäytyi ampumasta
-kääntyillen vain yhtämittaa satulassa.
-
-Gale näki, miten Laddin ja rosvojen välinen matka vähitellen piteni, ja
-huomasi selvästi, milloin Ladd vähensi Solin vauhtia. Ladd koetti
-nähtävästi viekoitella rosvoja Galen aseman edustalle, ja äkkiä huomasi
-Gale, että hän luultavasti onnistuisikin aikeissaan. Rosvot, jotka
-ratsastivat kuin paimenet, lähenivät puoliympyrässä ja oikaisivat aina
-silloin kun sellaiseen oli tilaisuutta. Muudan pieni ja jäntevä mies,
-joka istui korkealla hevosensa selässä kuin kilparatsastaja, oli monta
-metriä tovereistaan edellä. Hän näytti pääsevän ampumamatkan päähän
-Laddista, mutta hän ampui kai liian korkealle, koska eivät hänen
-luotinsa pölähdyttäneet tomua Solin takaa. Gale oli valmis ampumaan.
-Blanco sol painoi menemään niin, että sen tahdikas kavioiden kapse
-kuului selvästi. Se juoksi vaikeudetta.
-
-Gale koetti tyynnyttää sydämensä ja valtimoidensa kiivasta sykintää ja
-käänsi katseensa jälleen lähimpään takaa-ajajaan. Tämä rosvo oikaisi
-juuri pitäen pyssyä pystyssä kädessään ja lähestyen nopeasti. Matka oli
-pitkä, melkein viisisataa metriä. Galella ei ollut aikaa asettaa
-remingtoninsa tähtäintä paikoilleen, mutta hän tunsi pyssynsä ja
-tähdäten kylmästi nopeasti liikkuvaan ratsastajaan alkoi hän ampua.
-Ensimmäinen luoti sattui maahan hevosen eteen jyrsäisten liikkeelle
-suuren tomupilven ja pannen ratsun hyppäämään kuin aidan yli. Pyssy oli
-automaattinen eikä Galen tarvinnut muuta kuin painaa liipasinta. Hän
-huomasi nyt, että muutkin rosvot olivat samassa linjassa ja ampui
-nopeasti monta laukausta peräkkäin. Äkkiä hyppäsi etummainen hevonen
-suonenvedontapaisesti, ei ylös eikä syrjään, vaan suoraan eteenpäin,
-syöksyen sitten maahan ja heittäen ratsastajansa menemään kuin
-katapultin. Sitten se piehtaroi ja potki, nousi puoleksi ylös, mutta
-kaatui jälleen ja jatkoi potkimistaan. Sen ratsastaja ei liikahduttanut
-jäsentäkään.
-
-Muut rosvot pidättivät nopeasti kiitävät hevosensa pyörtäen takaisin
-paetakseen tuota näkymätöntä patteria. Gale täytti uudestaan pyssynsä
-makasiinin. Hän pidättäytyi tarpeettomasta ampumisesta ruveten
-tarkemmin seuraamaan alempana tapahtuvaa taistelua. Ladd alkoi ampua
-Solin juostessa. .405 paukahti kimeästi ja sitten taas. Raskaat luodit
-kynsivät maata laakson leveydeltä. Ladd tähtäsi tarkasti ja ampui
-harvaan välittämättä noista Solin takaa ja sivuilta nousevista pienistä
-tomupilvistä. Rosvot ajoivat häntä takaa kuin mielettömät ladaten ja
-ampuen yhtämittaa. Ne ampuivat kymmenen kertaa siihen kuin Ladd ampui
-kerran, mutta sittenkin turhaan. Laddin kuudennen laukauksen
-kajahdettua horjahti eräs rosvo taaksepäin, heitti karbiininsa menemään
-ja vyöryi satulasta jääden riippumaan jalustimesta. Säikähtynyt hevonen
-laukkasi tiehensä laahaten ratsastajan mukanaan pitkin tomuista maata.
-
-Gale oli päättänyt seurata jokaista tuon kilpailun erikoiskohtaa, mutta
-tapahtumat seurasivat niin nopeasti toisiaan, ettei hän saanut täyttä
-selvyyttä kaikesta. Ladd oli tyhjentänyt yhden makasiinin ja Blanco sol
-paransi nyt vauhtiaan. Se jätti takaa-ajajat kauas jälkeensä. Sitten
-näytti siltä, että rosvot luulivat Laddin pakenevan. Ne pysähtyivät
-nopeasti ja näyttivät neuvottelevan. Mutta se oli kohtalokas erehdys.
-Blanco sol hiljensi vauhtiaan ja seisahtui muutamien pitkien laukkojen
-jälkeen poikittain rosvoihin. Ladd ampui noita yhteen ryhmään
-kokoutuneita miehiä. Kului hetkinen. Sitten kuuli Gale, miten luoti
-sattui maahan, näki tomun pölähtävän ja kuuli luodin läiskähtävän
-kallioon ja viheltävän sitten tiehensä. Vasta sitten huomasi hän erään
-rosvon suistuvan satulasta suulleen maahan. Teräsmanttelinen luoti oli
-lävistänyt hänet keskeyttämättömällä matkallaan Galen aseman taakse.
-
-Jäljellä olevat pari rosvoa kannustivat nyt hurjasti hevosiaan laakson
-toista päätä kohti. Mutta Ladd pani Solin niiden jälkeen. Galesta
-näytti, vaikka hän totesikin olevansa kiihoittunut ja puolueellinen,
-että nuo toiset hevoset olivat Blanco soliin verrattuina kuin etanoita.
-Rosvot erosivat. Toinen suuntasi kulkunsa laakson itäistä päätä kohti
-ja toinen ratsasti takaisin mesquite-pensaikkoon. Ladd pysytteli tämän
-jälkimmäisen jäljessä. Sitten ilmaisivat pienet savupilvet ja pyssyn
-etäiset laukaukset, että Jim Lashkin oli yhtynyt leikkiin. Hän ei
-onnistunut tekemään kumminkaan muuta kuin palauttamaan rosvon takaisin
-laaksoon. Mutta Ladd oli käännyttänyt toisenkin ratsastajan, ja nyt
-olivat nuo molemmat rosvot kivisen rinteen laella olevan Lashin ja
-tasangolla olevan Laddin välissä. Roistot koettivat ratsastaa niin
-nopeasti kuin heidän hevostensa kavioista vain lähti välttyäkseen
-joutumasta saarroksiin. Mutta ainoastaan toinen pääsi pakoon, ja hän
-tuli ratsastaen henkensä edestä laakson itäistä seinämää kohti. Blanco
-sol aloitti jälleen miellyttävän ja kauniin juoksunsa. Se tavoitti
-tavoittamistaan, vaikka sen vauhti ei vielä ollutkaan nopeimmillaan.
-Ratsastaessaan laakson päätä kohti ampui rosvo kahdeksan kertaa, kuten
-Gale vartavasten laski, mutta luodit sattuivat matalalle tahi kauas
-sivuille. Huomattuaan sen heitti mies karbiininsa menemään ja menetti
-kaiken malttinsa päästäiseen vain pakoon.
-
-Noin viisisataa metriä Galesta vasemmalle käänsi rosvo hevosensa
-rapautuneelle rinteelle ja alkoi kiivetä. Hevonen oli mainio, paljon
-rohkeampi kuin sen ratsastaja. Mutkitellen sinne tänne nousi se vain
-ylemmäksi, ja kun Ladd saapui rinteen alle, oli se jo kaukana rosoisten
-ja kovertuneiden kallioiden välissä. Pari kertaa kohotti Ladd jo pitkän
-pyssynsä, mutta ei kumminkaan ampunut. Gale luuli, ettei vartijan
-pidättyväisyys johtunut säälistä meksikolaista, vaan tämän mainiota ja
-uskollista hevosta kohtaan. Ylemmäksi ja ylemmäksi se kiipesi,
-keltaiset tomupilvet pölähtelivät ja silloin tällöin vyöryi suuria
-kiviä kolisten ja jyristen rinnettä alas. Tuntui aivan uskomattomalta,
-että joku hevonen, kuormitettu tahi kuormittamaton, voi löytää
-jalansijaa ja pysytellä noilla kapeilla penkereillä ja luhistuvilla,
-viettävillä kielekkeillä. Mutta se jatkoi vain kiipeämistään varmasti
-kuin vuoristolammas, ja päästyään viimein viimeisen pengermän laelle,
-seisoi se hetkisen paikoillaan kuvastuen selvästi sinistä taivasta
-vasten. Sitten se katosi. Ladd istui kahareisin Blanco solin selässä
-katsoen ylöspäin. Miten paimen mahtoikaan ihailla rosvon urhoollista
-juoksijaa!
-
-Gale, jonka ihmetys oli hämmästyttänyt sanattomaksi, hyppäsi nopeasti
-seisoalleen ja huusi keuhkojensa koko voimalla:
-
-"Ole varuillasi, Laddy!"
-
-Muudan suuri hevonen lähestyi sivulta paimenta kuin valkoinen juova.
-Blanco diablo! Verraton ratsastaja keinui tahdissa sen satulassa. Gale
-aivan tyrmistyi. Sitten hän muisti tuon rosvon, jota Lash oli ampunut
-ja sitten karkoittanut solan suulta. Tuo mies oli palannut pensaikkoon
-ja satuloinut Beldingin lemmikin. Tapahtumain aiheuttaman jännityksen
-kestäessä, kun Ladd tarkkaavaisesti katseli kiipeävää hevosta, läksi
-tämä viimeinen rosvo ratsastamaan tuulen nopeudella läntistä solaa
-kohti. Oli hyvin mahdollista ja luultavaakin, ettei hän tiennyt Galen
-olevan siellä sitä vartioimassa, ja varmasti toivoi hän voivansa
-sivuuttaa Laddin ja Blanco solin.
-
-Kannuksen kosketus pani Solin syöksymään eteenpäin katkaisemaan rosvon
-kulkua. Diablo juoksi täyttä vauhtia, mutta etäisyys ja kulma suosivat
-Solia. Rosvolla ei ollut pyssyä, vaan ainoastaan pistooli, jonka hän
-oli puristanut kouraansa, ollen valmis ampumaan. Mies istui satulassa
-niinkuin se olisi ollut hänen tavallinen tuolinsa. Gale näki Laddin
-kumartuvan ja pudottavan luodikkonsa hiekalle. Hän ei halunnut joutua
-kiusaukseenkaan haavoittaa Beldingin lempihevosta.
-
-Sitten Gale istui lumottuna ja henkeään pidättäen katsellessaan
-hevosten tuloa suoraan kohti. Blanco diablo juoksi matalana ja
-nopeasti kuin antilooppi, ollen hurjan ja peloittavan näköinen
-pirullisuudessaan, oikea sodan, veren ja kuoleman hevonen. Se näytti
-voittamattomalta. Galen ei tarvinnut muuta kuin katsoa sen suurenmoista
-juoksua ruvetakseen epäilemään Blanco solin etevämmyyttä. Hän oli kuin
-lumottu. Hän olisi helposti voinut ampuakin rosvon, mutta sellainen
-ajatus ei juolahtanut hänen mieleensäkään. Välimatka lyheni kumminkin
-nopeasti. Oli jo ilmeistä, ettei rosvo voinut päästä solaan ennen
-Laddia. Hän huomasikin sen kääntyen vasemmalle ja tyhjentäen
-kuudestilaukeavansa käännöksessä. Tummin, hehkuvin kasvoin syöksyi hän
-Galen ohi.
-
-Blanco sol tulla jyristi laakson poikki ja sitten toisen jälkeen
-suoraan laakson toista päätä kohti. Diablo oli tyyni ja Sol kiihtynyt,
-ja siinä olikin edellisen ainoa etevämmyys. Molempain hevosten juoksu
-oli nopeaa, kaunista ja suurenmoista. Kun Blanco sol paransi vauhtiaan,
-alkaen tavoittaa kilpailutoveriaan, riemuitsi Gale ja huusi kuin hullu.
-Nopeasti liikkuvat kaviot panivat liikkeelle oikeita tomupilviä. Rosvo
-kääntyi satulassaan ja ampui, mutta Ladd kumartui hevosensa kaulalle.
-
-Diablon ja Solin välinen matka lyheni metri metriltä. Alussa oli se
-ollutkin melko pitkä, sillä rosvo löi ja kannusti, kannusti ja löi
-hevostaan alituisesti, kääntyi satulassaan ja ampui syöksyen sitten
-jälleen eteenpäin. Kiertäessään laakson ylintä päätä kääntyi hän liian
-äkkiä kallioiden keskellä.
-
-Kaikki pirullisuus, mitä Blanco diablossa oli, näyttäytyi sen
-syöksyessä jälleen alaspäin. Outo ja julma kuolainten ja kannusten
-käyttö, hurja ratsastaja, joka oli imeytynyt selkään kuin iilimato,
-huudot ja ampuminen kiihdyttivät sen muutenkin hurjaa luontoa. Se
-juoksi niin, että se alkoi kompastella. Mutta se ei voinut kärsiä tuota
-takanaan tulevaa taipumatonta hevosta. Blanco solin juoksu oli kuin
-jokin varma, säälimätön ja pakottava voima -- vakavampi, voimakkaampi
-ja nopeampi jokaisen pitkän ihmeellisen askeleen jälkeen.
-
-Rosvo koetti ohjata Diablon lähemmäksi rinnettä ja paeta samaa tietä
-kuin toverinsakin. Mutta Diablo oli oikullinen. Se juoksi hurjasti,
-mutta vähentyvin nopeuksin. Tuo sulavasti liukuva valkoinen kaunis
-vauhtikone tuli vain lähemmäksi.
-
-Sitten, kuin nopeasti toisiaan seuraavat huikaisevat salamat,
-syöksyivät nuo molemmat hevoset muutamaan syvänteeseen ja katosivat
-tomupilveen.
-
-Gale tuijotti jäykin katsein. Kaukainen ampuminen kantautui hänen
-kovasti jyskyttäviin korviinsa. Sitten hän odotti melkein sietämättömin
-epäilyksin.
-
-Pian ilmestyi eräälle laaksossa olevalle töyräälle jotakin valkoisempaa
-kuin taustaa vasten näkyvät harmaat tomupilvet. Gale ojensi
-kaukoputkensa. Kirkkaassa ympyrässä loisti Blanco solin jalomuotoinen
-pää korvista turpaan ulottuvine mustine juovineen. Nyt se taivutti
-kaulansa. Sitten hän näki Laddin istuvan satulassa.
-
-Paimen talutti Blanco diabloa -- uupunutta, murtunutta ja laahustavaa
-Diabloa, jonka selässä ei ollut enää ratsastajaa.
-
-
-
-
-IX.
-
-KESKEYTETTY LEPOHETKI.
-
-
-Kenelläkään miehellä ei ole milloinkaan ollut kaunopuheisempaa eikä
-kauniimpaa välittäjää asiansa edistämiseksi kuin Dick Galella oli
-Mercedes Castañedassa. Dick kurkisteli ovensa edustalla olevan
-paloverden viheriöiden kiiltävien oksien välitse. Päivä oli puolessa ja
-ilma puutarhassa oli painostava. Mehiläisten surina kukissa ja
-espanjattaren soinnukkaan äänen hiljainen mumina olivat ainoat äänet,
-jotka keskeyttivät hiljaisuuden. Nell makasi riippumatossa kädet niskan
-takana, punaisin poskin ja veitikkamaisin silmin. Hän näytti todellakin
-kapinalliselta. Dick totesi, että tuo nuori neiti oli täydellisesti
-saanut takaisin itsepäisen luonteensa, joka oli ollut nukuksissa jonkun
-aikaa. Yhtä varmalta näytti myös, etteivät Mercedeksen ponnistukset
-tuottaneet sellaisia tuloksia kuin olisi voitu odottaa.
-
-Dick tunsi olevansa taipuvainen kapinallisuuteen itsekin. Belding ei
-ollut sallinut vartijain oleskella rajalla ja senvuoksi oli Dick ollut
-joutilaana suurimman osan ajasta, ja vaikka hän oli koettanutkin
-pidättäytyä, ei hän kumminkaan ollut voinut pysyä poissa Nellin
-läheisyydestä. Hän uskoi tytön rakkauteen, mutta hänen ei onnistunut
-milloinkaan päästä hänen kanssaan niin pitkäksi aikaa kahden kesken,
-että hän olisi saanut vahvistuksen ahdistaville toiveilleen. Kun tyttö
-oli yksinään, oli hän petollinen kuin varjo, nopea kuin salama ja
-salaperäinen kuin joku yaqui. Kun Dick koetti puhutella häntä
-puutarhassa tahi kentillä tahi kiertää hänet johonkin pengermän
-nurkkaukseen, karttoi tyttö häntä jättäen jälkeensä tummansinisten
-ahdistavien silmien muiston. Mutta tuo hänen silmiensä ilme antoikin
-juuri Dickille toivoa. Joskus taasen, kun Dick olisi voinut puhua
-suunsa puhtaaksi, ei Nell eronnut lainkaan Mercedeksestä. Hän oli jo
-aikoja sitten voittanut tasapuolisen Mercedeksen puolelleen, mutta
-huolimatta siitä oli Nell pitänyt enemmänkin kuin puoliaan heitä
-molempia vastaan.
-
-Gale punnitsi erästä suunnitelmaa, joka hänellä oli ollut kauan
-mielessä ja joka nyt aiheutti päätöksen, mikä pani hänen sydämensä
-paisumaan ja posket punoittamaan. Hän kurkisti jälleen viheriöiden
-oksien välistä huomatakseen vain, miten Nell nauroi tuliselle
-Mercedekselle.
-
-"_Quién sabe_", huudahti hän ivallisesti ja ilostui nähdessään Nellin
-nopean hämmästyksen.
-
-Sitten hän meni hakemaan rouva Beldingiä ja löysikin hänet keittiöstä
-askaroimasta.
-
-Galen ja rouva Beldingin välit olivat muuttuneet nopeasti ja
-käsittämättömästi. Nyt ymmärsi Dick häntä vielä vähemmän kuin alussa,
-jolloin rouva näytti tuntevan vastenmielisyyttä häntä kohtaan. Jos
-sellainen nyt voi olla mahdollista, oli rouva tukahduttanut
-vastenmielisyytensä ainakin joksikin ajaksi ja näytti nyt taipuvan
-johonkin muuhun, joka oli kuin rakkautta Galea kohtaan. Dick ei ollut
-ollenkaan varma hänen tunteistaan, ja hän oli jo kauan kuvitellut, että
-rouva pelkäsi häntä tahi jotakin, jota hän edusti. Gale oli jatkanut
-ponnistelujaan avoimesti ja rehellisesti, vaikkakin hienotunteisesti,
-edistääkseen yksipuolisen rakkautensa voiton mahdollisuuksia, ja
-sitä mukaa kuin aika kului oli Dick ollut huomaavinaan rouvan
-julkilausumattoman vastustuksen vähenevän. Hän oli ruvennut rakastamaan
-suuresti Nellin äitiä, sillä tämä ei ollut ainoastaan kotinsa
-lohduttaja ja voima, vaan myöskin kaikkien muidenkin Forlorn Riverin
-asukkaiden. Hän ei tehnyt minkäänlaista erotusta intiaanien,
-meksikolaisten eikä amerikkalaisten välillä kun huolet ja sairaudet
-olivat kysymyksessä. Hän oli samalla sekä sairaanhoitajatar, lääkäri,
-rauhanvälittäjä että auttaja. Hän oli hyvä ja jalo, eikä Forlorn
-Riverissä ollut ainoatakaan lasta eikä täysikasvuista, joka ei olisi
-rakastanut häntä. Mutta rouva Belding ei näyttänyt kumminkaan
-onnelliselta. Hän oli ajattelevainen, tarkkaavainen, myötämielinen,
-voimakas ja innostunut toisten onnellisuuden edistämiseksi, ja hänen
-tyttärensä kunnioitti häntä niin, että se tuntui muista yhtä oudolta
-kuin liikuttavaltakin, mutta siitä huolimatta hymyili rouva Belding
-vain harvoin eikä milloinkaan nauranut ääneen. Hänen silmissään oli
-aina surullinen ja ahdistettu ilme. Gale arvaili usein, oliko hänen
-elämässään ollut toinenkin murhenäytelmä kuin tuo otaksuttu isän
-eksyminen erämaahan. Ehkä hänen isänsä vielä selittämätön kuolema
-ahdisti häntä yhä.
-
-Kun Dick tuli keittiöön, kuuli rouva Belding hänen askeleensa ja
-tervehti häntä.
-
-"Äiti", alkoi Dick vakavasti. Belding nimitti häntä niin ja samoin Ladd
-ja Lashkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta Dickille. "Äiti, haluan
-puhella kanssanne."
-
-Ainoa hämmästymisen merkki, jonka Dick voi rouva Beldingissä huomata,
-oli hänen silmiensä ilmeen muuttuminen. Ne tummenivat kuin monet
-ajatukset olisivat ne varjostaneet.
-
-"Rakastan Nelliä", jatkoi Dick vaatimattomasti, "ja toivon teidän
-antavan minulle luvan kysyä häneltä, tahtooko hän tulla vaimokseni."
-
-Rouva Beldingin kasvot muuttuivat kalman kalpeiksi. Gale luuli hänen
-pyörtyvän ja tuntien myötätuntoa rouvaa kohtaan kiiruhti hän nopeasti
-tämän luokse tarttuen hänen käsivarteensa.
-
-"Suokaa minulle anteeksi. Olin tyhmä... Mutta luulin teidän tietävän",
-soperteli Dick.
-
-"Olen sen tiennyt jo kauan aikaa", vastasi rouva Belding. Hänen äänensä
-oli vakava eikä hänessä voitu huomata muuta liikutuksen merkkiä kuin
-hänen kalpeutensa. "Ette siis ole vielä puhunut Nellille?"
-
-Dick nauroi. "Olen koettanut sitä monta kertaa, mutta en ole saanut
-siihen milloinkaan tilaisuutta. Mutta hän tietää sen kyllä. On muitakin
-keinoja kuin puhuminen. Ja Mercedeskin on sanonut sen hänelle. Toivon
-ja melkein luulenkin, että Nell pitää minusta ainakin hieman."
-
-"Olen tiennyt senkin jo kauan aikaa", sanoi rouva Belding melkein
-kuiskaten.
-
-"Oikeinko totta?" huudahti Dick riemuissaan.
-
-"Dick, olette sitten ollut aivan sokea, kun ette ole huomannut sitä,
-mikä on ollut meille muille niin selvää. Luullakseni ei sitä olisi
-voitu estääkään. Olette miesten parhaita. En ihmettele ollenkaan, että
-hän rakastaa teitä."
-
-"Äiti, haluatte siis antaa hänet minulle?"
-
-Rouva Belding veti hänet valoon katsoen häntä kasvoihin omituisin
-tutkivin katsein. Gale ei ollut milloinkaan uneksinutkaan, että naisen
-silmät voivat olla niin tunteelliset ja ajattelevaiset. Näytti siltä
-kuin tuohon katseeseen olisivat sisältyneet kaikki elämän ilot ja
-surut.
-
-"Rakastatko häntä?"
-
-"Sydämeni pohjasta."
-
-"Haluatko mennä hänen kanssaan naimisiin?"
-
-"Ah, haluanko! Yhtä paljon kuin haluan elää ja työskennellä hänen
-puolestaan."
-
-"Milloin haluat mennä naimisiin hänen kanssaan?"
-
-"Milloinko...? Heti kun hän vain suostuu. Vaikka huomenna!" Dick
-naurahti riemukkaasti.
-
-"Dick Gale, haluat siis saada Nellin omaksesi? Rakastatko häntä itseään
--- hänen suloisuuttaan ja hyvyyttään -- sanalla sanoen -- juuri häntä
-vain, hänen ruumistaan ja sieluaan?... Eikö mikään voi muuttaa
-mieltäsi?"
-
-"Rakas rouva Belding, rakastan häntä hänen itsensä vuoksi. Jos hän vain
-rakastaa minua, tulee minusta maailman onnellisin mies. Ei ole olemassa
-mitään, joka voi saada minut muuttamaan mieleni."
-
-"Entä vanhempasi? Ah, Dick, olet ylpeän perheen jäsen. Kerron sinulle,
-että minäkin kerran tunsin sinunlaisesi nuorukaisen. Muutamat kuukaudet
-eivät voi muuttaa sukuylpeyttä eivätkä verta, eivätkä niitä voi muuttaa
-vuodetkaan. Sinusta on nyt tullut rajanvartija. Rakastat seikkailuja ja
-villiä elämää. Mutta se ei tule kestämään. Ehkä voit asettua tänne
-asumaan ja ruveta karjanjalostajaksi. Tiedän sinun rakastavan länttä.
-Mutta, Dick, omaisesi voivat --"
-
-"Mitä ikinä vain haluattekaan kuulla omaisistani, kerron sen teille",
-keskeytti Dick omituisin tuntein. "Minulla ei ole mitään salattavaa
-heistä eikä itsestäni. Tulevaisuuteni ja onnellisuuteni ovat Nellin
-hallussa. Kenelläkään muulla ei ole kanssani mitään tekemistä."
-
-"Silloin, Dick, saat ottaa hänet. Jumala siunatkoon teitä molempia."
-
-Rouva Beldingin kasvojen jännitetty ilme höltyi äkkiä ja hän purskahti
-samalla kertaa sekä onnelliseen että katkeraan itkuun.
-
-"No, mutta, äiti!" Gale ei voinut sanoa enempää. Hän ei voinut ymmärtää
-tällaista purkausta, joka niin suuresti erosi rouva Beldingin
-tavallisesta luonteesta. Dick kiersi kumminkin käsivartensa hänen
-ympärilleen. Hetken kuluttua tyyntyi rouva, ja suudeltuaan Dickiä
-työnsi hän tämän ovelle sanoen:
-
-"No niin, Dick, mene kertomaan se hänelle, ja teekin se reippaasti!"
-
-Gale palasi miettiväisenä huoneeseensa. Hän vannoi, että hän tekisi
-Nellin onnelliseksi, jos hänellä vain oli sellainen ihmeellinen onni,
-että hän voi saada hänet omakseen. Muistettuaan sitten, millaisia
-toiveita rouva Belding oli hänelle antanut, katosi Dickin vakavuus
-silmänräpäyksessä ja jotakin rupesi tanssimaan ja soimaan hänessä. Hän
-ei yksinkertaisesti voinut estää askeleitaan johtamasta häntä
-puutarhaan. Jokainen polku näytti vievän sinne. Hänen suonensa
-sykkivät, toiveet kirkastuivat ja into nousi korkealle. Hän tunsi,
-ettei hän milloinkaan ennen ollut mennyt puutarhaan näin
-haltioituneessa mielentilassa.
-
-"Nyt reippaasti toimeen!" mumisi hän itsekseen.
-
-Hän otaksui epäröimättä, että hänen iloinen vihellyksensä ja äänekkäät
-askeleensa keskeyttäisivät lepohetken ensimmäisen unisen vaiheen, unen,
-johon tytöt aina päivän kuumimmiksi tunneiksi vaipuivat. Nell oli
-omaksunut tuon tavan jo paljon ennen kuin Mercedes saapui näyttämään,
-miten välttämättömästi se kuului tropiikin elämään. Mutta ei kumpikaan
-tyttö kuullut häntä. Mercedes nukkui _palo verden_ juurella nojaten
-tummaa päätänsä pehmeään pielukseen. Nell oli nukkunut riippumattoon.
-Hänen syvässä unessaan oli unhotuksen tuntua ja kasvoissa hienoa hymyä.
-Tytön suloiset punaiset huulet pehmeine täydellisine muotoineen olivat
-aina lumonneet Dickin ja vetivät häntä puoleensa vastustamattomasti.
-Hän oli aina palanut halusta saada suudella häntä ja nyt pani tämä
-sopiva tilaisuus hänet aivan värisemään. Teko tuntui hirvittävältä,
-mutta ellei Nell heräisi heti, niin --. Ei, hän koetti tukahduttaa
-halunsa. Sellainen olisi jo enemmän kuin rohkeutta, se olisi --.
-Nopeasti laskeutui muudan kauhea viheriä kärpänen lähelle Nellin
-kasvoja näyttäen haluavan istuutua niille. Dick hiipi äänettömästi
-puiden väliin kiinnitetyn riippumaton luo ja karkoitti kätensä
-huitaisulla rohkean hyönteisen. Mutta hän tunsi olevansa voimaton
-suoristautumaan. Hän oli aivan kiinni tytössä, kumarruksissa hänen
-kasvojensa yli ja aivan noiden suloisten huulien läheisyydessä. Tuo
-uhmaava haaveileva hymy raotti niitä juuri. Dick luuli jo olevansa
-hukassa. Mutta tyttö liikahti ja Dick pelkäsi hänen heräävän.
-
-Kun Nell aukaisi silmänsä, seisoi Dick suorana vähän matkan päässä.
-Tyttö oli uninen ja tyyni, kunnes hän huomasi Dickin. Silloin hän
-heräsi täydellisesti yhdessä sekunnissa ollen hämmentynyt ja levoton.
-
-"Kas, oletteko tekin täällä?" kysyi hän hitaasti.
-
-"Kuten näette!" vastasi Dick tavattoman iloisesti.
-
-"Oletteko ollut täällä jo kauankin aikaa?"
-
-"Noin sekunnin ajan", vastasi Dick valehdellen julkeasti.
-
-"Puhutteko aivan totta sanoessanne tulleenne juuri tänne?"
-
-"Tietysti", vastasi Dick iloissaan, ettei hänen enää tarvinnut
-valehdella.
-
-"No sitten näin unta", sanoi Nell tyyntyen huomattavasti kuullessaan
-oman äänensä.
-
-"Niin, olitte juuri sen näköinen kuin olisitte nähnyt kauniita unia",
-sanoi Dick. "Olen pahoillani, että herätin teidät. En voi kumminkaan
-ymmärtää, miten satuin sen tekemään, sillä koetin olla hyvin hiljaa.
-Mercedes ei herännyt. Nyt poistun jälleen antaakseni teidän levätä ja
-uneksia."
-
-Mutta hän ei kumminkaan liikahtanutkaan lähteäkseen. Nell katsoi häneen
-uteliain, arvostelevin silmin.
-
-"Eikö nyt olekin ihana päivä?" kysyi Dick.
-
-"Liian kuuma vain."
-
-"Ainoastaan yhdeksänkymmentä varjossa. Ja te olette kertonut
-minulle, että juhannuksen tienoissa voi elohopea nousta
-sataankolmeenkymmeneenkin asteeseen. Nythän on siihen verraten oikea
-loistava, kultainen päivä."
-
-"Eilen oli vieläkin kauniimpi ilma, mutta ette näyttänyt sitä
-huomaavankaan."
-
-"Ah, eilinen on jo jossakin tuolla kaukana menneisyydessä,
-ristiriitaisessa menneisyydessä."
-
-Nellyn uniset silmät avautuivat suuremmiksi. Hän ei oikein ymmärtänyt,
-miten kohdella tätä muuttunutta nuorukaista. Dick tunsi olevansa
-iloinen, mutta koetti kaikin tavoin olla ilmaisematta sitä.
-
-"Millainen on tuollainen ristiriitainen menneisyys? Näytätte äärettömän
-onnelliselta tänään."
-
-"Niin olenkin, aivan varmasti. Hyvästi. Hauskoja unia."
-
-Dick kääntyi ja poistui puutarhasta pihalle johtavasta portista. Nell
-oli todellakin uninen ja kun hän oli vaipunut uneen jälleen, aikoi Dick
-palata. Hän käveli paikasta paikkaan hetkisen. Belding ja paimenet
-kengittivät muudatta hevosta. Yaqui oli kentillä vartioimassa hevosia.
-Blanco sol popsi ruohoa tyytyväisesti kohottaen silloin tällöin päänsä
-katsoakseen. Kun se näki isäntänsä, teroitti se pitkiä korviaan ja
-hirnui. Mutta äkkiä käänsi Dick kuin magneetin vetämänä askeleensa
-jälleen puutarhaan päin ja hiipi sinne äänettömästi.
-
-Nell nukkui nyt raskaasti. Hän oli veltto, raukea eivätkä unet häntä
-nyt kiusanneet. Otsalle valuneet hiukset olivat hiestä kosteat.
-
-Jälleen hän liikahti ja heräsi vähitellen. Hänen silmänsä aukenivat
-kosteina, varjoisina ja tiedottomina. Ne tuijottivat Dickiin hetkisen,
-ennenkuin ne kirkastuivat ja muuttuivat tietoisiksi tilanteesta. Dick
-seisoi hänestä vähintäinkin kymmenen askeleen päässä ja kaikista
-ulkonaisista seikoista päättäen katseli hän Nelliin tyynesti.
-
-"Olen häirinnyt lepoanne jälleen", sanoi hän. "Suokaa minulle anteeksi.
-Poistun heti."
-
-Hän käveli tiehensä, mutta sitten kuin hänen oli enää mahdoton pysyä
-poissa puutarhasta, palasi hän sinne.
-
-Heti kun hän kiinnitti katseensa Nellin kasvoihin, huomasi hän tämän
-teeskentelevän nukkumista. Poskien hieno puna oli vaalennut ja ihon
-lämmin, runsas, kullanhohteinen väri oli hävinnyt. Dick polvistui ja
-kumartui hänen puoleensa. Vaikka hänen verensä kohisikin hänen
-suonissaan, rinta kohoili ja hänen mielensä riemuitsi tämän hetken ja
-sen antaman lupauksen ihmeellisestä vaikutuksesta, hillitsi hän
-kumminkin itsensä. Hän toivoi enemmän kuin hän milloinkaan ennen
-elämässään oli mitään toivonut, hän toivoi saavansa nähdä, jatkaako
-Nell teeskentelyään ja salliiko hän itseään suudeltavan. Hän tunsi
-varmasti Dickin hengityksen, sillä hänen hiuksensa heilahtelivat
-otsalla. Posket olivat nyt aivan kalpeat ja rinta kohosi ja laskeutui
-raskaasti. Dick kumartui yhä syvempään. Mutta hän oli kai naurettavan
-hidas, sillä kun hän kumartui vieläkin syvempään, avautuivat Nellin
-silmät ja Dick näki vilahdukselta niiden purpuraisen katseen, kun tyttö
-käänsi päänsä. Sitten, huudahtaen heikosti, hän nousi ja pakeni.
-
-
-
-
-X.
-
-ROJAS.
-
-
-George Thorne ei ollut lähettänyt viikkokausiin sanaakaan Forlorn
-Riveriin. Gale oli huolissaan senvuoksi ja alkoi jo arvailla, oliko
-Thornelle mahdollisesti tapahtunut jotakin vakavampaa. Mercedes näytti
-olevan tuskallisesti jännityksissään.
-
-Thornen sopimus päättyisi tammikuun lopussa ja ellei hän nyt heti
-saisikaan lopullista eroaan, saisi hän kumminkin varmasti lomaa
-joksikin ajaksi. Senvuoksi Gale odotti vielä, ei kumminkaan enenevättä
-levottomuudetta, ja koetti parhaan kykynsä mukaan lohduttaa Mercedestä.
-Helmikuun ensimmäinen päivä koitti tuoden uutisia Casitassa ja sen
-ympäristössä tapahtuneista vallankumouksellisten liikkeistä ja rosvojen
-tuhotöistä, mutta ei sanaakaan Thornesta.
-
-Mercedes muuttui hiljaiseksi ja surulliseksi. Hänen silmänsä olivat
-kuin murheen suuret mustat ikkunat. Nell uhrautui kokonaan tuolle
-onnettomalle tytölle. Dick koetti kaikin tavoin saada hänet uskomaan
-kaiken vielä muuttuvan hyväksi eikä muukaan talonväki olisi voinut
-käyttäytyä ystävällisemmin ketään sisarta tai tytärtä kohtaan. Mutta
-heidän yhteiset ponnistuksensa olivat turhat. Mercedes näytti luulevan
-kohtalokkain toivottomuuksin, että kaikki oli lopussa ja onnettomuus
-alkanut.
-
-Gale selitti selittämistään aikovansa ratsastaa Casitaan ottamaan
-selville, mihin Thorne oli joutunut, mutta vanhemmat ja tyynemmät päät
-saivat hänet aina tyyntymään. Belding ei uskonut ollenkaan Casitaan
-johtavaa tietä turvalliseksi. Pakolaisia saapui sieltä joka päivä
-Forlorn Riveriin, ja jos vain heidän kertomuksiinsa voitiin luottaa,
-olisi oikea sota ollut toivottavampi kuin nykyinen tilanne rajalla.
-Belding, paimenet ja yaqui neuvottelivat. Intiaani ei ollut ainoastaan
-Galen uskollinen palvelija, vaan hän oli myöskin suureksi hyödyksi
-Beldingille. Yaquilla oli kaikki sukunsa voimat ja terävä järki. Hänen
-vihansa meksikolaisia kohtaan oli suurempi kuin hänen perinpohjaiset
-tietonsa heistä. Yaqui oli ollut vakoilemassa kaikilla teillä ja
-ilmoitti asioita, joiden perusteella Belding päätti odottaa vielä
-muutamia päiviä, ennenkuin hän lähettää ketään Casitaan. Hän pakotti
-paimenten ja erittäinkin Galen lupaamaan, etteivät he lähde sinne hänen
-suostumuksettaan.
-
-Tultuaan tästä neuvottelusta tapasi Gale Nellin. Sitten tuon
-keskeytyneen lepohetken oli tyttö karttanut häntä enemmän kuin ennen,
-ja kaikki, mitä Gale voi kehua saaneensa häneltä, oli silloin tällöin
-matkojen päästä vilahtava kiusoittava hymy. Nyt kumminkin tuntui
-hänestä kuin tyttö olisi odottanut häntä, ja kun hän saapui Nellin
-viereen, oli hän aivan varma siitä eikä voinut peittää suurta
-hämmästystään.
-
-"Dick", aloitti Nell nopeasti, "isä kai ei aio lähettää ketään Casitaan
-ottamaan selvää Thornesta?"
-
-"Ei vielä. Hänestä tuntuu parhaalta odottaa ja me muutkin olemme samaa
-mieltä. Olen pahoillani. Mercedes raukka!"
-
-"Tiedän sen. Koetin taivuttaa häntä lähettämään Laddyn tahi yaquin,
-mutta hän ei ottanut puhettani kuuleviin korviinsakaan. Dick, Mercedes
-kuolee vähitellen. Ettekö voi huomata, mikä häntä vaivaa? Se ei ole
-rakkautta eikä pelkoa, vaan epävarmuutta ja epäilyä. Ah, emmekö voi
-mitenkään häntä auttaa?"
-
-"Nell, olen yhtä huolissani kuin tekin hänen vuokseen. Toivoisin
-voivani ratsastaa Casitaan, mutta Belding on pitänyt minua kuin
-pihdeissä viime aikoina."
-
-Nell tuli aivan Galen viereen ja tarttui hänen käsivarteensa. Hänen
-kasvonsa olivat aivan kalpeat ja silmät loistivat tummina
-innostuksesta.
-
-"Dick, ettekö voi lähteä sinne isän suostumuksettakin? Koettakaa nyt!
-Menkää Casitaan ja ottakaa selville, mitä Thornelle on tapahtunut, ja
-kyselkää, onko hän lähtenytkään tänne Forlorn Riveriin."
-
-"En, Nell, en voi."
-
-Tyttö irtautui hänestä nopeasti.
-
-"Pelkäättekö?"
-
-Tämä Nell Burton ei ollut ainakaan sama, jonka Gale tunsi
-
-"En, en pelkää", vastasi Gale hieman ärtyisästi.
-
-"Ettekö halua lähteä sinne minunkaan vuokseni?" Tytön käyttäytyminen
-muuttui jälleen salamannopeasti tultuaan Galen läheisyyteen ja
-puristaessaan tämän käsiä kalpein kasvoin ja suloisin rukoilevin
-liikkein.
-
-"Nell, en halua olla tottelematon Beldingille", vastusteli Gale, "enkä
-rikkoa antamaani lupausta."
-
-"Dick, suurentelette vain asiaa. Mutta vaikka niin olisikin, niin
-menkää, ellette Mercedes raukan vuoksi, niin minun, tehdäksenne minulle
-mieliksi. Tahdon, haluan... ette menetä mitään lähtemällä sinne, vaan
-päinvastoin --. Luullakseni tiedän, miltä Mercedeksestä tuntuu. Sana
-Thornelta tahi varmuus, mihin hän on joutunut, pelastavat hänet.
-Ottakaa Blanco sol ja menkää, Dick. Kukaan kapinallinen ei saa teitä
-milloinkaan kiinni ratsastaessanne sillä. Kuulkaahan, Dick, jos olisin
-Solin selässä, en pelkäisi koko vallankumouksellisten armeijaakaan."
-
-"Rakas tyttöseni, tässä ei ole lainkaan kysymys pelkäämisestä, vaan
-lupauksestani ja velvollisuudestani Beldingiä kohtaan."
-
-"Sanoitte kerran rakastavanne minua. Jos rakastaisitte minua todella,
-menisitte kyllä, mutta nyt huomaankin, että olette valehdellut."
-
-Gale ei voinut muuta kuin tuijottaa tuohon muuttuneeseen tyttöön.
-
-"Dick, kuunnelkaahan!... Jos lähdette ja tuotte muutamia sanoja
-Thornelta Mercedekselle lohdutukseksi, saatte varmasti -- palkkionne."
-
-"Nell!"
-
-Tytön vaarallinen suloisuus oli yhtä hämmästyttävä kuin tämä hänen
-luonteensa uusi piirrekin.
-
-"Dick, aiotteko lähteä?"
-
-"En, en mitenkään!" huusi Gale kiihkeästi taistellen haluaan vastaan.
-"Nell Burton, kuunnelkaa minua. Tuo toivomani palkkio olisi minulle
-melkein samaa kuin taivas, mutta en senkään vuoksi halua rikkoa
-isällenne antamaani sanaa."
-
-Nell muuttui nyt tyttömäisen ivan ja itsepäisen kiihkon hengettäreksi.
-
-"Gracias, señor", vastasi hän ivallisesti. "Adios" Sitten hän riensi
-pois näkyvistä.
-
-Seuraavana aamuna ei Nell tullutkaan aamiaiselle. Rouva Beldingistä
-näytti se tuntuvan hieman omituiselta, sillä hän kutsui tyttöä ensin
-puutarhasta ja sitten pihalta. Sitten hän meni Mercedeksen huoneeseen.
-Mutta Nell ei ollut sielläkään.
-
-"Hän on varmaankin jälleen pahalla tuulella", sanoi Belding. "En saanut
-sanaakaan häneltä tänä aamuna. Anna hänen murjottaa, äiti. Hänen
-jäljessään ei kannata juosta, sillä hän on tarpeeksi hemmoiteltu
-muutenkin. Sitäpaitsi on hänellä aina nälkä. Hän ilmestyy kyllä pian
-näkyviin, älä käsitä minua väärin."
-
-Huolimatta Beldingin päätelmästä, johon Galekin oli yhtynyt, ei Nelliä
-kumminkaan näkynyt sen tunnin kuluessa. Kun Belding ja paimenet tulivat
-pihalle, söi yaqui aamiaistaan penkiltä, jolla hän aina istui.
-
-"Yaqui -- Lluvia d'oro, si?" kysyi Belding viitaten kädellään
-aitauksiin päin. Intiaanin Nellille antama kaunis nimi oli käännettynä:
-"Kullannäyttäjä", ja Belding käytti sitä kysyessään yaquilta, oliko
-tämä nähnyt tyttöä. Mutta hän sai kieltävän vastauksen.
-
-Noin puolen tunnin kuluttua, kun Gale oli juuri poistumaisillaan
-huoneestaan, näki hän yaquin juoksevan kentiltä johtavaa polkua. Oli
-tavatonta nähdä tuon intiaanin juoksevan. Gale arvaili syytä siihen.
-Yaqui juoksi suoraan Beldingin luo, joka työskenteli tavallisessa
-paikassaan vaunuvajassa. Hetkisen kuluttua huuteli jo Belding
-paimeniaan. Gale ehti hänen luokseen ensimmäiseksi, mutta eivät Ladd
-eikä Lashkaan olleet kaukana jäljessä.
-
-"Blanco sol on kadonnut!" huusi Belding raivoissaan.
-
-"Kadonnut? Nytkö päivällä, vaikka intiaani on ollut vahtimassa?" kysyi
-Ladd.
-
-"Se tapahtui yaquin ollessa syömässä aamiaistaan. Mikään ei ole
-varmempaa. Hän oli juuri juottanut Solin."
-
-"Rosvotko?" huudahti Jim Lash.
-
-"Jumala sen tietää. Yaqui sanoo kumminkin epäilevänsä sitä."
-
-"Ehkä Sol on vain kävellyt johonkin?"
-
-"Se oli lieassa aitauksessa."
-
-"Lähetä yaqui hakemaan hevosen jälkiä ja neuvotelkaamme sillä aikaa",
-sanoi Ladd. "Tämä ei ole varmastikaan rosvojen työtä."
-
-Galella ei ollut mitään sanomista seuraavan nopean etsimisen aikana,
-mutta mielessään hän kumminkin muodosteli yhteenvetoa tapauksista. Kun
-hän sitten huomasi, että hänen vanha satulansa ja suitset olivat
-kadonneet tallin naulasta, muuttuivat hänen epäilyksensä varmuudeksi
-mykistyttäen hänet hetkiseksi ja tehden hänet sairaaksi.
-
-"Kuulehan, Dick, älä pane sitä niin pahaksesi", sanoi Belding.
-"Löydämme luullakseni Solin piankin, ja ellemme löydäkään, on
-aitauksissa toisia hyviä hevosia."
-
-"En ajatellut nyt Solia."
-
-Ladd katsahti terävästi Galeen, näpsähdytti sormiaan ja sanoi:
-
-"Tulimmainen, ellen minäkin ole sitä jo arvannut!"
-
-"Mikä teitä, pojat, oikein vaivaa?" kysyi Belding tiukasti.
-
-"Nell on ratsastanut johonkin Solilla", vastasi Dick.
-
-Syntyi vaitiolo, jonka Belding vihdoin keskeytti.
-
-"Jos Nell on sen ottanut, niin silloinhan ei ole mitään hätää. Pelkäsin
-menettäneeni hevosen."
-
-"Belding, olet väärillä jäljillä", sanoi Ladd pudistaen päätään.
-
-"Nell on lähtenyt Casitaan", sanoi Gale nopeasti. "Hän on mennyt
-hankkimaan Mercedekselle joitakin tietoja Thornesta. Ah, Belding, sinun
-ei tarvitse pudistaa päätäsi. Tiedän sen varmasti. Hän koetti taivuttaa
-minua lähtemään ja raivostui, kun en suostunut."
-
-"En usko sitä kumminkaan", sanoi Belding käheästi. "Nell on kyllä
-itsepäinen. Hän on joskus kuin pieni paholainen, mutta hän on aina
-ollut järkevä."
-
-"Tom, voit lyödä vetoa, että hän on mennyt", sanoi Ladd.
-
-"Eikö hiidessä! Jim, mitä sinä ajattelet?" tiukkasi Belding.
-
-"Vannon, että Solin valkoinen pää viittaa nyt suoraan Casitaan. Ja Nell
-osaa ratsastaa. Hukkaamme vain aikaa."
-
-Tämä pani Beldingin toimimaan.
-
-"Olette varmasti kaikki väärässä!" huudahti hän syöksyen aitauksille
-päin. "Hän on lähtenyt vain hieman ratsastamaan, kuten usein ennenkin.
-Mutta kiiruhtakaa nyt ottamaan selvää! Dick, sinun on ratsastettava
-laakson poikki. Jim, sinun on etsittävä joen rannoilta ja minä lähden
-San Felipeen päin. Ja sinä, Laddy, satuloit Diablon ja lähdet Casitaan.
-Jos hän todellakin on lähtenyt etsimään Thornea, saat hänet varmasti
-kiinni tunnin tahi parin kuluttua."
-
-"Varmasti lähdenkin", vastasi Ladd, "mutta, Belding, ellet ole vielä
-aivan hullu, olet kumminkin tulossa sellaiseksi. Tuo valkoinen piru ei
-voi milloinkaan tavoittaa Solia, ei tunnissa, ei päivässä eikä
-viikossakaan! Ja sitäpaitsi jokaisen kilpailun lopussa, vaikka hevoset
-olisivatkin lähteneet yhtä aikaa liikkeelle, olisi Sol aina paljon
-edellä. Ja nyt on Solilla tunnin etumatka."
-
-"Laddy, luullakseni tarkoitat, että Sol on nopeampi kuin Diablo?"
-jymisi Belding punastunein kasvoin.
-
-"Varmasti! Sanon sen sinulle nyt suoraan", vastasi paimen.
-
-"Haluan -- tahdon --"
-
-"Hukkaamme vain aikaa", keskeytti Ladd lyhyesti. "Voit lyödä vetoa,
-vaikka kymmenen kertaa, jos vain haluat. Aion ratsastaa Blanco
-paholaisellasi niin kovasti, ettei sillä ennen milloinkaan ole niin
-ratsastettu, lukuunottamatta erästä kertaa, jolloin ei muudan minua
-parempikaan ratsastaja voinut kannustaa sitä Blanco solin edelle."
-
-Tuhlaamatta enemmän sanoja satuloivat miehet ja ratsastivat kukin
-haaralleen odottamatta yaquia saadakseen varmasti tietää, minne päin
-Blanco solin jäljet johtivat. Niitä ei varmastikaan näkynyt tasaisen
-laakson puhtaassa hiekassa, vaikka Gale ratsastelikin sen ristiin
-rastiin. Kun hän palasi taloon, odottivat Belding ja Lash häntä jo
-siellä. He eivät puhuneet omasta etsinnästään mitään, vaan totesivat
-ainoastaan, että yaqui oli löytänyt Blanco solin jäljet Casitaan
-vievältä tieltä. Heidän neuvoteltuaan hetkisen päätti Belding lähettää
-Lashin Laddin jälkeen.
-
-Seuraavat äärettömän pitkät tunnit tuottivat Galelle niin paljon
-huolta, ettei hän juuri enempää olisi voinut kestääkään. Mutta Nellin
-äidin tyyneys sekä hämmästytti että auttoi häntä suuresti
-tukahduttamaan suurimman levottomuutensa.
-
-Seuraavan päivän aamuna hyvin varhain näki Gale, joka oli vahtinut
-yhtämittaa, kolmen valkoisen hevosen ja yhden kimon lähestyvän
-väsyneesti tietä pitkin. Kun hän kuuli Blanco solin tutun hirnunnan,
-hyppäsi hän seisoalleen ollen ilosta melkein suunniltaan. Mutta
-hevosella ei ollutkaan ratsastajaa. Galen nopea ilo katosi äkkiä, mutta
-palasi jälleen, kun hän näki Jim Lashin pitävän sylissään jotakin
-hervotonta valkoista. Ladd tuki erästä ratsastajaa, jolla oli
-sotilaspuku yllään.
-
-Dick huusi ilosta ja juoksi sisään kertomaan näitä hyviä uutisia. Aina
-ajatteleva ja varovainen rouva Belding esti hänet kumminkin syöksymästä
-Mercedeksen huoneeseen. Sitten kiiruhti Dick jälleen pihalle ja
-Beldingit seurasivat hänen kintereillään.
-
-Lash laski repaleisen, matkan uuvuttaman ja väsyttämän tytön Beldingin
-syliin.
-
-"Isä ja äiti!"
-
-Nell näytti todellakin katuvaiselta, vaikka uhma ei vielä ollutkaan
-kokonaan häipynyt hänen sinisistä silmistään. Kun hän huomasi Galen,
-hymyili hän vienosti.
-
-"Halloo, Dick."
-
-"Nell!" Gale tarttui hänen käteensä puristaen sitä lujasti voimatta
-sanoa sanaakaan.
-
-"Teidän ei tarvitse olla pahoillanne vanhan hevosenne vuoksi", sanoi
-hän Beldingin kantaessa häntä ovea kohti. "Ah, Dick, Blanco sol on
-ihmeellinen!"
-
-Gale kääntyi tervehtimään ystäväänsä, joka oli kuin riutunut haamu.
-Thorne oli joko sairas tahi haavoittunut. Galen tervehdys oli samalla
-levoton kysymyskin.
-
-Thorne vastasi vain heikosti hymyillen. Hän näytti olevan
-putoamaisillaan hevosen selästä. Gale auttoi Laddia pitämään Thornea
-satulassa, kunnes he saapuivat portaitten edustalle. Belding tuli
-pihalle jälleen. Hän mykistyi nähdessään, millaisessa kunnossa Thorne
-oli, joka nojautui Dickiin. Hän jaksoi kumminkin seisoa ja kävellä.
-
-"En ole haavoittunut, vaan ainoastaan heikontunut nälästä", sanoi hän.
-"Onko Mercedes --? Viekää minut hänen luokseen."
-
-"Tyttö paranee heti, kun hän vain näkee sulhasensa", kuiskasi Belding
-Galelle heidän taluttaessaan Thornea Mercedeksen huoneeseen. He
-jättivät hänet sinne, ja Gale kuuli lopultakin korvissaan tytön
-katkonaisen ilohuudon.
-
-Kun Belding ja Gale kiiruhtivat paikalle jälleen, hoitivat paimenet
-juuri väsyneitä hevosia. Heidän palatessaan taloon sytytti Jim tyynesti
-piippunsa ja Ladd selitti kertovansa tapahtumat ensin, vaikka hän
-olikin nälissään.
-
-"Kuulehan, Belding", aloitti hän, "oli naurettavaa ajatellakin, että
-Diablo tavoittaisi Blanco solin. Naurettavaa ei ole oikea sana, sillä
-olin vallan pakahtua. No niin, ratsastin Solin jäljessä Casitaan saakka
-näkemättä ainoatakaan vallankumouksellista tahi rosvoa, ennenkuin tulin
-kaupunkiin. Luullakseni Nell suoritti tuon matkan viidessä tunnissa.
-Menin suoraan amerikkalaisten leiriin ja tapasin heidät tyynnyttämästä
-ja hoitamasta hevosiaan jonkun, kuten minusta näytti, pitkän
-ratsastuksen jälkeen. Saavuin sinne liian myöhään, sillä kaikki oli jo
-ohi.
-
-"Muudan sotilas vei minut erään upseerin telttaan. Nell oli siellä
-hieman kalpeana tosin, mutta kumminkin kunnossa. Nähtyään minut sanoi
-hän vain 'Laddy'! Thorne oli siellä myöskin, ja lääkäri oli juuri hänen
-kimpussaan. En ruvennut kyselemään mitään, sillä huomasin heti, että
-siinä teltassa oli oltava hiljaa. Saatuani varmuuden, että Nell voi
-hyvin, ja kuultuani, ettei Thornenkaan tila ollut vaarallinen, poistuin
-sieltä.
-
-"Siellä oli niin paljon miehiä, jotka kaikki halusivat kertoa minulle,
-mitä oli tapahtunut, etten luullut ikinä saavani sitä selville. Mutta
-pala palalta se kumminkin onnistui. Ja näin se kuulemma tapahtui:
-
-"Nell oli tullut ratsastaen täyttä vauhtia leiriin kooten heti
-ympärilleen suuren miesjoukon. Hän oli sanonut nimensä, ilmoittanut
-mistä hän oli tullut ja mitä varten. Kuulosti siltä, että juuri päivää
-ennen Nellin saapumista olivat sotilaat saaneet selville, missä Thorne
-oleskeli. Katsokaas, Thorne oli nimittäin poistunut leiristä muutamia
-päiviä ennen saatuaan lomaa. Hän oli ollut hyvin salaperäinen eikä
-ollut ilmoittanut kenellekään, minne hän aikoi lähteä. Noin viikon
-kuluttua hänen poistumisestaan leiristä olivat muutamat meksikolaiset
-ilmoittaneet, että Rojas säilytti erästä vankia muutamassa tiilimajassa
-leirinsä läheisyydessä. Miehet eivät olleet kumminkaan kiinnittäneet
-sen suurempaa huomiota meksikolaisten puheeseen, sillä he luulivat
-heidän vain haluavan rahaa mescaliin, ja tavallista oli sitäpaitsi,
-että Rojaksella oli aina joku vanki. Mutta muutamien päivien kuluttua
-oli puhuttu melko varmasti, että Rojas piti jostakin syystä Thornea
-vankeudessa.
-
-"Nyt oli sattunut, että kun nämä uutiset saapuivat, oli eversti Weede
-ollut Nogalesissa esikuntineen, eikä joukkojen tilapäinen johtaja ollut
-tiennyt, miten menetellä, sillä Rojaksen leiri oli rajan toisella
-puolella Meksikon alueella ja hyökkääminen sinne olisi ollut vakava
-asia. Se olisi ollut jotakin aivan toista kuin jonkun meksikolaisen
-leirin hävittäminen. Nämä olosuhteet ovat kuulemma kiusanneet useampaa
-kuin yhtä rajalla oleskelevaa everstiä. Thornen toverit olisivat
-mielellään pelastaneet hänet tukalasta asemasta, mutta he eivät olleet
-uskaltaneet tehdä sitä määräyksettä.
-
-"Kun Nell oli kuullut, että Thorne oli vankeudessa ja nälissään
-muutamassa tiilimajassa parin penikulman päässä rajalta, oli hän pannut
-koko leirin liikkeelle. Niin juuri! Hän oli kertonut heille, että Rojas
-piti Thornea vankeudessa ja kidutti häntä saadakseen selville, missä
-Mercedes oleskeli. Hän oli kertonut heille Mercedeksestä, miten kaunis
-hän on, miten Rojas oli tappanut Mercedeksen isän, kuinka roisto oli
-häntä ahdistellut ja kuinka sairas ja surullinen hän on odottaessaan
-sulhastaan. Ja hän oli rukoillut sotilaita pelastamaan Thornen.
-
-"Tavasta, jolla tämä kerrottiin minulle, käsitin, että sotilaat olivat
-kovasti innostuneet asiaan. Ja arvaahan sen, että tuollainen reipas
-nuorukaisjoukko haluaa joskus tapellakin. Mutta sijaispäällikkö, vaikka
-hän oli joutunutkin näin pulmalliseen asemaan, ei ollut suostunut
-lähtemään korkeammitta määräyksittä.
-
-"Silloin oli Nell menettänyt malttinsa. Tiedättehän kaikki, että Nellin
-kieli voi joskus olla pistävä kuin _choyan_ piikki. Olisin antanut
-paljonkin, jos olisin saanut olla katselemassa, kun hän yllytti tuota
-soturijoukkoa. Nell on vihoissaan ollessaan sanomattoman kaunis. Ja
-tämä hänen viimeinen suuttumuksensa ei ollut mitään tyttömäistä pahaa
-tuulta, kuten Belding sitä nimittää, vaan hän oli raivonnut niin
-kovasti kuin nainen ikinä vain voi. Ettekö voi kuvitella häntä Blanco
-solin selässä tummine, säihkyvine silmineen?"
-
-Ladd kuivasi hikiset kasvonsa tomuiseen kaulaliinaansa. Hän aivan
-loisti ja kiihtyi kiihtymistään kuta pitemmälle hän pääsi
-kertomuksessaan.
-
-"Suoraan sanoen, Nell oli vannonut lähtevänsä yksinään hakemaan
-Thornea. Hän oli sanonut, että elleivät sotilaat halua lähteä lännen
-tytön kanssa pelastamaan amerikkalaista toveriaan, niin olkoot
-lähtemättä. Muudan soturi oli käskystä koettanut pidättää Blanco solia,
-mutta hänet oli kuulemma sitten saatu kantaa sairaalaan. Ja sittenkö
-sotilaille oli tullutkin vasta kiire satuloida hevosensa! Ehkä Nellin
-käyttäytyminen olikin vain kettumaista naisellista viekkautta. Mutta
-luullakseni, jos vain käsitän oikein hänen tunteensa, pani hän Blanco
-solin ravaamaan suoraan Rojaksen leiriä kohti, joka, unhotin sen sanoa,
-oli selvästi näkyvissä.
-
-"Luullakseni ei ainoankaan tuossa leirissä olevan soturin tarvinnut
-kauan miettiä ymmärtääkseen, mitä oli tulossa. He hurjistuivat
-varmaankin aivan kokonaan ja syöksyivät täyttä vauhtia Nellin jälkeen.
-
-"Haluaisin, että tekin olisitte saanut nähdä tuon hevosjoukon
-kaktuksiin uurtaman vaon. Se näytti aivan siltä kuin suuri karjalauma
-olisi paennut hurjaa vauhtia erämaan poikki... Voitte lyödä vetoa, että
-Blanco sol pysyi edellä kiitäen suoraan Rojaksen leiriä kohti.
-Ymmärrättekö, suoraan sinne? Herra Jumala, minulla ei ole ollut
-milloinkaan niin suurta surua kuin tämä, etten saanut olla näkemässä
-Nellin huikeata ratsastusta Solilla!
-
-"Rojas pakeni miehineen ampumatta laukaustakaan, jota ei voida
-ihmetelläkään. Kummaltakaan puolelta ei ammuttu luotiakaan. Sotilaat
-löysivät pian Thornen ja kiiruhtivat hänen kanssaan takaisin setä Samin
-maahan. Thorne oli ollut puolialaston, täynnä mustelmia ja ohut kuin
-ratakisko. Kun näin hänet heti päivällisen jälkeen, oli hän hyvin
-sairaan näköinen. Hänelle annettiin silloin ruokaa ja juomaa. Jokainen
-voi helposti huomata, että hän oli ollut kuolemaisillaan nälkään. Mutta
-hän virkistyi ihmeellisen nopeasti, ja silloin kun Jim tuli sinne,
-halusi hän kiihkeästi lähteä heti Forlorn Riveriin. Mutta pakottamalla
-ja taivuttamalla saimme heidät kumminkin pysymään aloillaan seuraavaan
-iltaan asti."
-
-Kun Ladd lopetti kertomuksensa, alkoi Belding änkyttää ja vihdoin hän
-räjähti. Hänen pontevissa lauseissaan ei ollut kumminkaan mitään
-yhtenäisyyttä. Mutta viha itsepäistä tyttöä kohtaan oli selvästi
-haihtunut. Gale oli liiaksi innostunut voidakseen sanoa sanaakaan.
-
-"Vannon, että hämmästyisitte kaikki, jos vain saisitte nyt nähdä
-Casitan", jatkoi Ladd. "Se on puoleksi palanut ja puoleksi luhistunut.
-Ja kapinalliset elävät komeasti. Huhuttiin toisen liittolaisarmeijan
-tulosta Casa Grandesta päin. Puhuttelin useaa amerikkalaista, jotka
-ovat paenneet Meksikon sisäosista, ja heidän kertomuksensa nostaisivat
-hiuksenne pystyyn. Heillä oli kaikilla pistoolit, ja he taistelevat
-tarpeen vaatiessa hurjasti meksikolaisia vastaan Yhdysvaltain puolesta.
-He olivat kumminkin suuresti iloissaan päästyään rajan tälle puolelle.
-Toiset odottivat junia, jotka eivät kuulemma kulje enää säännöllisesti
-ja toiset olivat valmiit lähtemään ratsain pohjoiseen päin."
-
-"Laddy, tuo kauhistuttaa minua, että Rojas otti Thornen vangiksi
-saadakseen selville, mihin Mercedes on kätketty", sanoi Belding.
-
-"Kummako tuo nyt on? Sellainen kauhistuttaa jokaista."
-
-"Tuo roisto on rakastunut silmittömästi häneen. Sellaisia ne
-espanjalaiset ovat", sanoi Belding jyrisevin äänin. "Rojas on vain
-työläinen. Hän on ollut tuon ylpeän castilialaisen orja. Hän rakastaa
-Mercedestä yhtä paljon kuin hän vihaakin häntä. Oleskellessani
-Durangossa näin hieman, miten intohimoisia ja irstaita meksikolaiset
-ovat. Rojas haluaa vain saada tytön raiskatakseen ja sitten tappaakseen
-hänet. Se on kirotun omituista, pojat, ja nyt kun Thorne on tullut
-tänne, alkavat vasta vaikeutemme."
-
-"Tom, puhut kerrankin järkeä", sanoi Jim Lash tyynesti.
-
-"En aio ilmaista ajatuksiani", lisäsi siihen Ladd. Mutta hänen
-katseensa ei ilmaissut tyyntä optimismia.
-
-Thornelle tehtiin vuode Galen huoneeseen. Hän oli hyvin heikko, mutta
-kumminkin hän halusi pitää Mercedeksen kättä omassaan ja katsoa häneen
-ihmettelevin silmin. Mercedeksen toiveiden ja voimien väheneminen
-näytti olleen mielikuvitusta, sillä hän oli jälleen vilkas,
-puoleensavetävä ja kaunis tyttö, jota into ja sykkäilevä elämä
-värisyttivät. Hän taivutti Thornen syömään ja juomaan. Sitten,
-taisteltuaan unta vastaan viimeisine voimineen, nukkui hän kumminkin
-vihdoin.
-
-Sikäli kuin Dick voi huomata, ei hänen ystävänsä sitten liikauttanut
-silmäluomea eikä sormeakaan seitsemäänkolmatta tuntiin. Kun hän heräsi,
-oli hän kalpea ja heikko, mutta kumminkin jälleen entinen Thorne.
-
-"Halloo, Dick, en voinut uneksiakaan tällaisesta silloin", sanoi hän.
-"Siinähän sinä olet ja kultaseni ylpeine tummine silmineen on myöskin
-kai täällä?"
-
-"Varmasti, sinä epäilevä soturi."
-
-"Kerro, mitä sinulle oikeastaan onkaan tapahtunut? Se ei varmaankaan
-supistu noihin vaatteihin eikä kasvojen päivettymiseen... Dick, olet
-vanhentunut ja muuttunut. Et ole enää niin paksukaan. Olet, hitto
-vieköön, oikein miehen näköinen!"
-
-"Kiitoksia. Olen pahoillani, etten voi sanoa samaa sinusta. Olet
-raihnaisin ja nälkiintynein mies, mitä milloinkaan olen nähnyt...
-Kuulehan, vanha veikko, olet nähtävästi saanut kokea hyvin kovaa."
-
-Kuuma ja tumma tuli poltti onnellisuuden pois Thornen silmistä.
-
-"Dick, älä muistuta minua vihastani äläkä johda ajatuksiani
-Rojakseen!... Olen täällä nyt. Paranen muutamien päivien kuluttua ja
-sitten!"
-
-Mercedes tuli huoneeseen säteillen ja puhuen hellästi. Hän polvistui
-Thornen vuoteen viereen eikä kumpainenkaan heistä näyttänyt huomaavan,
-että Nell tuli sisään kantaen tarjotinta. Sitten Gale ja Nell
-aiheuttivat tarpeetonta jyrinää siirtäessään pientä pöytää vuoteen luo
-Mercedes oli unhottanut hetkeksi, että hänen sulhasensa oli ollut
-vähällä kuolla nälkään, ja jos Thorne muistikin sen, ei hän siitä nyt
-välittänyt. He puristivat toistensa käsiä ja katsoivat toisiinsa
-sanomatta sanaakaan.
-
-"Nell, luulin olevani onneton", kuiskasi Dick. "Mutta en --"
-
-"Hsh! Mikään ei voi olla tuon kauniimpaa", vastasi Nell hellästi
-koettaen houkutella Dickiä pois huoneesta. Dick ajatteli kumminkin
-velvollisuutensa olevan viipyä huoneessa ainakin niin kauan, että hän
-voi ilmoittaa Thornelle ruoasta, ja sanoa hänelle, ettei niin huonossa
-kunnossa oleva mies voi elää ainoastaan rakkaudesta.
-
-Mercedes hyppäsi ylös punastuen katuvaisesti ja näyttäen valkoisilla
-käsillään kaunopuheliaasti oman tilansa.
-
-"Ah, Mercedes, älä mene!" huudahti Thorne nähdessään tytön lähestyvän
-ovea.
-
-"Herra Gale jää tänne. Hän ei ole niin mucha malo [= suureksi pahaksi]
-sinulle kuin minä."
-
-Sitten hän poistui hymyillen.
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti Thorne. "Kuinka rakastankaan häntä! Dick, eikö
-hän olekin kaunein, suloisin ja hienoin --?"
-
-"George, otan osaa innostukseesi", sanoi Dick kuivasti, "mutta Mercedes
-ei ole ainoa tyttö maailmassa."
-
-Selvästi oli tämä hämmästyttävä väite ja kummastutti Thornea monessa
-suhteessa.
-
-"George", jatkoi Dick, "satuitko huomaamaan tyttöä, joka pelasti
-henkesi ja satunnaisesti juuri äsken toi tänne aamiaisesi?"
-
-"Nell Burtoniako? Tietysti. Hän on urhoollinen, ihmeellinen tyttö ja
-melko sieväkin."
-
-"Sinä pitkä, laiha ja nälkäinen kerjäläinen! Niin, hän on juuri
-tarkoittamani tyttö, joka on luullakseni täydellisesti juuri suustasi
-päästämäsi hourailevan ylistyspuheen arvoinen. On hyvä, ettei sinulla
-ole yksinoikeutta rakkauteen."
-
-"Dick, puhutko totta?"
-
-"Varmasti."
-
-"Iloitsen sydämestäni, Dick. Ihmettelinkin sinun muuttunutta näköäsi.
-Olet aivan kuin toinen mies, veikkoseni. Kutsu tyttö sisään, niin saat
-olla varma siitä, että tarkastan häntä perinpohjin. Näen paremmin nyt."
-
-"Syö ensin aamiaisesi. Voimme häikäistä sinut sitten jälkeenkinpäin."
-
-Thorne kävi aamiaisensa kimppuun ja pani sen katoamaan taikavauhtia.
-Hänen syödessään kertoi Dick palasia rajavartijain elämästä.
-
-"Sinun ei tarvitse puhua itseäsi hengästyksiin", sanoi Thorne. "Onhan
-minullakin toki silmät päässäni. Belding ja nuo paimenet ovat tehneet
-sinusta miehen, oikean lännen asukkaan. Haluan vain kuulla enemmän
-tuosta tytöstä."
-
-"No niin, Laddy vannoo, että hän on monta kertaa kauniimpi kuin
-Mercedes."
-
-"Mahdotonta! Minun on kumminkin kysyttävä Laddylta. Mutta todellinen
-ihme hän kumminkin mahtaa olla, sillä muuten ei Dick Gale olisi
-kiintynyt häneen... Eikö tämä olekin ihmeellistä, Dick? Olen täällä ja
-Mercedes on täällä turvassa. Sinullakin on morsian. Ah!... Mutta,
-kuulehan, minulla ei ole dollariakaan taskussani. Minulla oli kyllä
-melkoisesti rahaa, mutta nuo rosvot ryöstivät ne minulta, kelloni ja
-kaikki. Vieköön piru tuon pienen mustan meksikolaisen! Hän vei
-Mercedeksen kirjeetkin. Toivon, että olisit saanut nähdä hänet, kun hän
-koetti lukea niitä. Hän on yksinkertaisesti aivan hullu tytön takia.
-Olisin kyllä voinut kestää rahani ja arvoesineitteni menetyksen, mutta
-kun nuo kauniit ja ihmeelliset kirjeetkin menivät, niin se minua
-harmittaa."
-
-"Rohkaise vain luontosi, sillä onhan tyttö kumminkin vielä jäljellä.
-Belding ehdottaa sinulle jotakin piakkoin. Tulevaisuus hymyilee meille,
-vanha veikko. Kunhan vain tämä vallankumous pian loppuisi!"
-
-"Dick, olet pelastajani useammassa kuin yhdessä suhteessa... No niin,
-kuulehan, kun sanon." Thornen iloinen innostus muuttui syväksi
-vakavuudeksi. "Haluan naida Mercedeksen heti. Onko täällä pappia?"
-
-"On. Mutta luuletko menetteleväsi viisaasti ilmaistessasi jollekin
-meksikolaiselle, olkoon hän nyt sitten vaikka pappikin, että Mercedes
-on piilotettu tänne?"
-
-"Sitä ei kumminkaan voida salata enää pitkää aikaa."
-
-Galen oli pakko tunnustaa tämän väitteen totuus.
-
-"Haluan naida hänet ensin ja sitten katsoa kohtaloani silmiin. Hae
-pappi vain tänne, Dick, ja pyydä uskollisia ystäviäsi juhlamenojen
-todistajiksi."
-
-Galen suureksi hämmästykseksi ei Belding eikä Laddykaan vastustaneet
-papin kutsumista ja siten vihdoinkin tapahtuvaa ilmoitusta
-meksikolaisille Mercedes Castañedan olosuhteista. Beldingin varovaisuus
-alkoi muuttua vihaksi rajaseudun jatkuvan rauhattomuuden vuoksi, ja
-kuta suuremmiksi levottomuuksien mahdollisuudet tulivat, sitä
-tyynemmäksi ja rauhallisemmaksi muuttui vain Ladd.
-
-Gale toi tuon pienen, kurttuisen ja pelokkaan papin, joka oli vanha,
-välinpitämätön ja tyhmä mies. Hän vihki nähtävästi Mercedeksen ja
-Thornen aivan samoin kuin hän luki ja mumisi rukouksiaan. Ainoastaan
-rouva Beldingin läsnäolo pelasti tilaisuuden joutumasta naurettavaksi
-ja hän hillitsi toisiakin kiihoittamasta Thornea. Gale huomasi hänen
-tavattoman kalpeutensa ja hänen äänensä erikoisesti syvän ja suloisen
-soinnun.
-
-"Äiti, miksi haluat muuttaa häät hautajaisiksi?" vastusteli Belding
-"Meillähän on niin harvoin tilaisuuksia mihinkään hauskuuksiin täällä
-Forlorn Riverissä. Olet sinäkin koko lääkäri. Etkö voi nähdä, ettei
-Thorne tarvitse muuta kuin tytön parantuakseen? Hän on huomenna aivan
-terve, älä käsitä minua väärin."
-
-"George, kun olet aivan terve, lisäämme jotakin tämän päiväisiin
-onnitteluihimme", sanoi Gale.
-
-"Aivan varmasti", pisti Ladd väliin.
-
-Ja laskien pilaa he hymyillen poistuivat nuoren parin luota.
-
-Belding nauroi hieman rakkaan vaimonsa kustannuksella, sillä Thorne ei
-voinut pysyä vuoteessa ja näytti yhdessä päivässä paranevan kokonaan ja
-tulevan niin nälkäiseksi, että hänen ystävänsä iloitsivat ja Mercedes
-aivan loisti onnesta. Hänen heikkoutensa hävisi todellakin muutamissa
-päivissä niin tyyten, että hän voi kuljeskella kentillä ja tarkastella
-paikkaa, johon Gale oli suunnitellut tuon vesisäiliön rakennettavaksi.
-Thorne oli niin innostunut, että hän heti paalutti sadankuudenkymmenen
-acren [acre, pintamitta = 40,4 aaria] suuruisen alan Beldingin ja tämän
-vartijain paaluttamien maakappaleiden viereen. Näihin viiteen
-kappaleeseen sisältyi kaikki maa, jonka he tarvitsivat suunnitelmansa
-toteuttamiseksi, mutta jos heidän kastelusuunnitelmansa onnistuisi, oli
-heidän tarkoituksensa lisätä maitaan ostamalla sellaista lisää
-laaksosta. Forlorn Riveriin oli viime aikoina saapunut ainakin sata
-perhettä lisäksi ja vielä enemmän oli tulossa, ja Belding vannoikin
-näkevänsä jo koko Altar Valleyn viheriänä viljelyksistä.
-
-Vähitellen jokainen Beldingin talouteen kuuluva henkilö,
-lukuunottamatta tyyntä Laddia ja valpasta yaquia, tulivat vapaammiksi
-ja iloisemmiksi, koska ei rajalla ollut tapahtunut minkäänlaisia
-selkkauksia pitkiin aikoihin. Heidän levottomuutensa sulautui
-asteittain nykyisyyden rauhallisuuteen. Jim Lash käväisi Sonoytan
-kosteikossa ja Ladd samosi rajaa pitkin viisikymmentä penikulmaa
-itäänpäin näkemättä jälkeäkään rosvoista. Nähtävästi olivat kaikki
-rajahaukat menneet ryöstämään Casitaa.
-
-Helmikuun yöt olivat kylmät, kuivat, jäiset ja niin läpitunkevan
-koleat, että lämmin takkavalkea veti kaikkia puoleensa. Talon asukkaat
-kokoutuivat tavallisesti arkihuoneeseen, jonka avonaisessa takassa
-halot iloisesti räiskyivät. Beldingin toinen intohimo, paitsi hevosia,
-oli shakin pelaaminen, johon hän ei milloinkaan kyllästynyt. Nyt hän
-pelasi Laddin kanssa, joka ei milloinkaan voittanut peliäkään, mutta
-joka ei kumminkaan ikinä lakannut koettamasta. Rouva Belding ompeli,
-mutta keskeytti työnsä silloin tällöin katsoen miettiväisesti tuleen.
-Jim Lash istui takan vieressä tupakoiden ja leikkien sylissään olevan
-kissan kanssa. Thorne ja Mercedes olivat pöydän luona kynineen ja
-papereineen, ja Thorne koetti parastaan kääntääkseen tarkkaavaisuutensa
-vaimonsa kauniista ja ilmehikkäistä kasvoista muualle pitkäksi ajaksi,
-jotta hän ennättäisi lukea ja kirjoittaa hieman espanjankieltä. Gale ja
-Nell istuivat eräässä nurkassa katsoen kirkkaaseen tuleen.
-
-Ovelta kuului äkkiä hiljaista naputusta. Se oli kai hyvin tavallista,
-koska eivät naiset siitä sen enempää välittäneet, mutta Belding ja
-hänen vartijansa kiinnittivät siihen heti huomionsa aavistaen jotakin
-ikävää olevan tulossa.
-
-"Kukahan siellä on?" kysyi Belding työntäessään hitaasti tuoliaan
-taaksepäin ja katsoen Laddiin.
-
-"Yaqui", vastasi paimen
-
-"Sisään!" huusi Belding.
-
-Ovi avautui ja lyhyt, kulmikas ja voimakas intiaani astui huoneeseen.
-Hänellä oli jalomuotoinen pää, omituiset tummat ja synkkäilmeiset
-silmät ja hyvin tummat kuparinväriset kasvot. Hän kantoi pyssyä
-kädessään ja lähestyi miellyttävän arvokkaasti.
-
-"Yaqui, mitä haluat?" kysyi Belding toistaen kysymyksensä
-espanjankielellä.
-
-"Haluan puhutella herra Galea", vastasi intiaani.
-
-Gale hyppäsi seisoalleen tukahduttaen huudahduksensa ja seuraten yaquia
-pihalle. Hän tunsi yaquin otteen käsivarressaan ja seurasi tätä
-kysymättä vielä mitään. Yaquin olemus oli aina synkkä ja nyt hänen
-vakava toimintansa ennusti onnettomuutta. Kun he olivat saapuneet
-puutarhan ulkopuolelle, viittasi hän joen toisella puolella olevaan
-tasaiseen erämaahan, jossa monta leiritulta paloi kirkkaasti pimeässä.
-
-"Rosvoja!" huudahti Gale.
-
-Käskettyään sitten yaquin vahtia tarkasti riensi hän taloon takaisin,
-kutsui miehet pihalle ja kertoi heille, että joko kapinalliset tahi
-rosvot olivat leiriytyneet aivan rajan toiselle puolelle.
-
-Ladd ei sanonut sanaakaan. Belding kirosi sammuttaen sikarinsa.
-
-"Tiesin, ettei tämä viimeaikainen rauhallisuus ennustanut hyvää...
-Dick, sinä ja Jim pysytte tässä niin kauan kuin Laddin kanssa käyn
-tarkastamassa."
-
-Dick meni kumminkin arkihuoneeseen. Naiset olivat hermostuneet eivätkä
-sallineet pettää itseään. Dickin oli senvuoksi pakko ilmaista, että
-yaqui oli huomannut muutamia tulia erämaassa, joita hän epäili
-leirivalkeiksi. Belding viipyi melko kauan tarkastusmatkallaan palaten
-sieltä yksinään. Hän sanoi haluavansa neuvotella miesten kanssa ja
-lähetti rouva Beldingin ja tytöt pois huoneesta. Hänen synkkä
-levottomuutensa oli palannut.
-
-"Laddy läksi sinne vakoilemaan koettaakseen saada selville, kenen
-joukkoihin nuo roistot kuuluvat ja kuinka monta heitä on", sanoi
-Belding.
-
-"Olen varma, että jos ne olisivat pahoin aikein tänne tulleita rosvoja,
-eivät ne olisi sytyttäneet tulia", huomautti Jim tyynesti.
-
-"Luullakseni on hyödytöntä lähettää hakemaan ratsuväkeäkään tänne",
-sanoi Gale. "Mikä on tulossa, se tapahtuu, ennenkuin viesti ehtii
-sotilasten käsiinkään, puhumattakaan heidän ennättämisestään tänne
-ajoissa."
-
-"Puhutte roskaa, pojat! En luule niiden uskaltavan hyökätä Forlorn
-Riverin kimppuun", jymisi Belding. "En otaksu sellaista ollenkaan
-mahdolliseksi, sillä on kai noilla kapinallisrosvoillakin sen verran
-järkeä. He eivät suinkaan halua menettää saavuttamaansa etua tekemällä
-sellaisen tyhmyyden, joka aiheuttaisi Yhdysvaltain sotajoukkojen
-hyökkäyksen rajan toiselle puolelle Yumasta El Pasoon saakka. Mutta
-kuten Jim jo huomautti, eivät he varmaankaan olisi sytyttäneet tulia,
-jos heidän aikomuksensa olisi varastaa hevosia ja karjaa. Pelkään
-pikemminkin --"
-
-Belding epäröi ja katsoi vakavasti ja myötämielisesti Thorneen.
-
-"Mitä?" kysyi tämä.
-
-"Pelkään, että siellä on Rojas joukkoineen."
-
-Thorne kalpeni, mutta ei menettänyt malttiaan
-
-"Ajattelin sitä heti. Jos otaksumisemme osoittautuu oikeaksi, joudun
-Mercedeksen kanssa suureen vaaraan. Mutta Rojas ei tule kumminkaan
-milloinkaan saamaan vaimoani haltuunsa. Ellen voi tappaa häntä, tapan
-Mercedeksen. Belding, tämä on ikävää teille -- tämä vaara, johon olemme
-syösseet perheenne. Olen pahoillani --"
-
-"Lopettakaa jo tuollaiset puheenne", keskeytti Belding vakavasti. "Jos
-Rojas on tuolla, toimii hän tulimmaisen kunnollisesti ollakseen rosvo.
-Muuten en olisikaan levoton. Emme voi nyt muuta kuin odottaa. Kun Laddy
-ja yaqui ovat tuolla vartioimassa, ei meitä voida yllättää
-Suhtautukaamme tilanteeseen mahdollisimman rohkeasti, kunnes saamme
-tietää enemmän. Se ei luullakseni kumminkaan tapahdu ennenkuin
-huomenna."
-
-Naiset voivat ehkä hieman nukkua seuraavana yönä, mutta miehet eivät
-varmasti ollenkaan. Helmikuun yhdeksännentoista päivän aamu valkeni
-kylmänä ja harmaana. Aamiainen syötiin aikaisemmin kuin tavallista, ja
-levoton, odottava jännitys näytti vallanneen kaikkien mielen. Muissa
-suhteissa toimitettiin kumminkin aamun askareet, kuten aina ennenkin.
-Ladd palasi nälkäisenä ja viluissaan ilmoittaen, etteivät meksikolaiset
-olleet purkaneet leiriään lähteäkseen tiehensä. Hän sanoi siellä olevan
-paljon kapinallisia, mutta oli muuten vaitelias tuleviin tapauksiin
-nähden.
-
-Noin tunnin kuluttua auringonnoususta tuli yaqui juosten ilmoittamaan,
-että pienempi kapinallisjoukko oli tulossa virran yli.
-
-"Taistelua se nyt ei ainakaan vielä tarkoita", selitti Belding. "Mutta
-menkää kumminkin sisään, pojat, ja laittakaa kaikki valmiiksi. Minä
-menen niitä vastaan."
-
-"Karkoita ne heti täältä, kuin sinulla olisi komppania sotilaita
-tukenasi", sanoi Ladd. "Älä väisty tuumaakaan. Olemme pahassa pulassa
-ja kuta enemmän voimme heitä hämmästyttää, sitä edullisempaa on se
-meille."
-
-"Belding, olette Yhdysvaltain palveluksessa oleva upseeri. Arvon mukaan
-esiytyminen vaikuttaa suuresti meksikolaisiin. Olen nähnyt sen usein
-leirissä", sanoi Thorne.
-
-"Ah, tunnen nuo pelkurit paremmin kuin kukaan teistä, älkää käsittäkö
-minua väärin", vastasi Belding ollen kalpea raivosta, mutta hilliten
-kumminkin itsensä.
-
-Paimenet, yaqui ja Thorne sijoittuivat arkihuoneen ikkunoihin. Pöydillä
-ja ikkunain laudoilla oli pyssyjä, pistooleja ja patruunalaatikoita.
-Tarvittiin melkoinen voima murtamaan Beldingin ja hänen miestensä
-vastustusta.
-
-"Tuolta ne nyt tulevat, pojat!" huusi Gale ikkunastaan. "Mielestäni
-ovat ne aivan kapinallisrosvojen näköisiä, vai mitä, Laddy?"
-
-"Varmasti! Rajahaukkojenhan noilla on puvutkin."
-
-"Tuossa joukossa on noin kaksitoista miestä", sanoi tyyni Lash. "Mutta
-millaiset hevoset niillä onkaan! Mistä hiidestä mahtanevat he
-hankkiakaan tuollaisia ratsuja, sen tahtoisin mielelläni tietää."
-
-"Luullakseni, Jim, työskentelevät he ensin kovasti ja ostavat niitä
-sitten puhtaalla rahalla", vastasi Ladd ivallisesti.
-
-"Näittekö Rojasta niiden joukossa?" kuiskasi Thorne.
-
-"Emme. Noiden roistojen joukossa ei ole ainoatakaan keikaria."
-
-"He ovat vielä niin kaukana, etten näe tarkasti", sanoi Gale.
-
-Ratsastajat pysähtyivät aitausten viereen. He käyttäytyivät
-rauhallisesti näyttämättä merkkiäkään vihollisuudesta, mutta olivat
-kumminkin täysissä aseissa. Belding tömisteli pihalle mennen heitä
-vastaan. Johtaja näytti selvästi haluavan puhutella häntä, mutta
-Belding ei halunnut kuunnella mitään. Hän pudisti päätään, viittaili
-käsillään ja käveli edestakaisin ja hänen kova, vihainen äänensä
-voitiin kuulla selvästi taloon asti. Kapinallisjoukko peräytyi sen
-jälkeen joen törmälle valkoisen rajamerkin toiselle puolelle pysähtyen
-uudestaan sinne. Belding jäi aitauksen luo tarkastelemaan heitä ollen
-nähtävästi vieläkin hyvin vihainen. Äkkiä erosi yksinäinen ratsastaja
-joukosta ajaen ravia takaisin aitauksille päin. Kun hän saapui perille,
-pysähtyi hän ja näytti ojentavan jotakin Beldingille. Sitten hän
-lasketti jälleen takaisin yhtyäkseen tovereihinsa.
-
-Belding katsoi tarkemmin, mitä hän oli saanut käteensä, pudisti suurta
-päätään ja tuli sitten nopeasti taloa kohti. Kun hän tuli huoneeseen,
-oli hänellä likainen paperipalanen hyppysissään.
-
-"En osaa lukea tätä enkä oikein tiedä, tahdonkokaan", sanoi hän
-vihaisesti.
-
-"Belding, varmasti on meidän parasta lukea se", huomautti Ladd, "sillä
-meidänhän on saatava selville keitä nuo miehet oikeastaan ovat. Ovatko
-he Campon vai Salazarin miehiä, kuljeksivia kapinallisia vai Rojaksen
-roistoja, selviää kai tuosta kirjeestä. Ymmärrätkö?"
-
-Mutta ei ainoakaan heistä kyennyt tulkitsemaan tuota sotkuista
-töherrystä.
-
-"Mercedes osaa varmasti lukea sen", sanoi Ladd.
-
-Thorne avasi oven kutsuen hänet huoneeseen. Mercedes tuli sinne rouva
-Beldingin ja Nellin seurassa. Kaikki kolme näyttivät selvästi
-aavistavan tilanteen kriitillisyyden.
-
-"Kultaseni, pyydämme sinua selittämään, mitä tälle paperille on
-kirjoitettu", sanoi Thorne taluttaessaan vaimoaan pöydän luo. "Se on
-kapinallisten lähettämä ja pelkäämme sen sisältävän pahoja uutisia."
-
-Mercedes katsahti kirjeeseen ja pyörtyi sitten Thornen syliin. Hän
-kantoi vaimonsa sohvalle ja Nell ja rouva Belding alkoivat häntä
-hoitaa.
-
-Belding katsoi tovereihinsa. Oli hyvin luonteenomaista hänelle, että
-nyt, kun ei onnettomuutta näytetty voitavan välttää, haihtuivat hänen
-synkkyytensä, levottomuutensa ja vihansa heti.
-
-"Laddy, Rojas siellä sittenkin näyttää olevan. Onko hänellä montakin
-miestä mukanaan?"
-
-"Ehkä parikymmentä. Ei kumminkaan enempää."
-
-"Voimme karkoittaa toista vertaa suuremmankin joukon meksikolaisia."
-
-"Varmasti!"
-
-Jim Lash pureskeli piippunsa vartta ja sanoi vihdoin.
-
-"Tietysti, mutta taisteluun ryhtyminen ei ole viisasta silloin kun
-voimme karttaa sitä."
-
-"Miten sitten?"
-
-"Viivytelkäämme meksikolaisia iltaan asti joillakin tekosyillä. Sitten
-Laddy, minä ja Thorne otamme Mercedeksen mukaamme ja lähdemme Yumaan."
-
-"Camino del Diablo! [= pirun tie.] Tuolle kauhealle taipaleelleko
-naisen kanssa? Jim, oletko unhottanut, miten monta sataa ihmistä on
-hävinnyt tuolle pirun tielle?"
-
-"En ole unhottanut mitään", vastasi Jim. "Lähteet ovat täynnä vettä
-nyt. Siellä on ruohoakin hevosille ja me voimme tehdä tuon matkan
-kuudessa päivässä."
-
-"Yumaan on kolmesataa penikulmaa."
-
-"Belding, Jimin suunnitelma ei ole niinkään tyhmä", huomautti Ladd.
-"Jumala tietää, ettei meille ole muita mahdollisuuksia, ellemme halua
-taistella."
-
-"Mutta ajattelehan, että vaikka voisimmekin viivytellä Rojasta niin,
-että pääsette turvallisesti lähtemään Mercedeksen kanssa, niin kai tuo
-roisto huomaa sen hyvinkin pian. Ja mitä luulet hänen silloin tekevän
-meille tänne jääneille?"
-
-"Hän ei huomaa pakoamme kumminkaan ennen päivänkoittoa, eikä hän
-silloinkaan voi heti lähteä jälkeemme. Tarvitaan aikaa, hevosia ja
-miehiä, ennenkuin meitä voidaan ruveta seuraamaan tuonne erämaahan.
-Katsohan, luulen tuon hullun meksikolaisen haluavan vain tyttöä
-omakseen. Saadakseen hänet, on hän valmis hyökkäämään tänne, siitä saat
-olla aivan varma. Mutta hän on liian viisas ruvetakseen taistelemaan
-kanssasi turhasta. Rojas voi nyt olla aivan hullu naisiin nähden, mutta
-hän pelkää kumminkin Yhdysvaltoja. Usko sanojani, että hän huomaa
-pakomme vasta huomenna ja lähtee sitten vasta jälkeemme. Vannon, että
-saatuamme kymmenen tunnin etumatkan, voimme matkustaa turvallisesti."
-
-Belding käveli edestakaisin lattialla ja Jim ja Ladd kuiskuttelivat
-keskenään. Gale meni ikkunaan tarkastelemaan törmälle pysähtynyttä
-roistojoukkoa, mutta käänsi hetken kuluttua katseensa Mercedekseen.
-Tämä oli jo palannut tajuihinsa, ja hänen silmänsä näyttivät
-tummemmilta ja suuremmilta kasvojen kalpeuden vuoksi. Thorne puristi
-hänen käsiään ja naiset koettivat tyynnyttää häntä. Kaikki muut miehet
-paitsi Gale olivat niin omissa ajatuksissaan, etteivät he huomanneet,
-miten huoneen takaosassa oleva yaqui tarkasteli espanjalaista tyttöä.
-Yaquin katse oli aina omituinen, mutta nyt erittäinkin. Gale huomasi
-sen ja tunsi, ettei hän voi sitä milloinkaan unhottaa. Mercedeksen
-kauneus ei ollut milloinkaan ennen tuntunut hänestä niin erikoiselta ja
-vetoavalta kuin nyt tässä tilaisuudessa. Hän arvaili, vaikuttiko
-yaquiin tytön suloisuus, avuttomuus vai hänen pelkonsa. Yaqui ei ollut
-nähnyt Mercedestä kuin muutamia kertoja, mutta joka kerta oli hän
-näyttänyt joutuvan lumoihin. Voiko tuo omituinen intiaani tuijottaa
-tyttöön sen vuoksi, että hän vihasi meksikolaisia niin hirveästi? Mutta
-yaquin olennossa oli kumminkin jotakin jaloa ankaruutta, joka kumosi
-Galen epäluulot.
-
-Äkkiä kutsui Belding toverinsa luokseen ja sitten Thornen.
-
-"Kuunnelkaa nyt suunnitelmaani", sanoi hän kiihkeästi. "Menen
-puhuttelemaan Rojasta. Koetan saada hänet järkiinsä sanomalla hänelle,
-että hän ajattelisi pitkään, ennenkuin hän hyökkää Yhdysvaltain
-puolelle. Ilmoitan hänelle, että Mercedes on nyt erään amerikkalaisen
-vaimo. En aio sitoutua mihinkään, en aio kieltäytyä kuulemasta hänen
-väitteitään enkä aio näyttää pelkääväni häntä ollenkaan. Koetan vain
-voittaa aikaa, ja jos petokseni onnistuu, en muuta toivokaan. Kun ilta
-on pimennyt, otatte te neljä: Laddy, Jim, Dick ja Thorne Mercedeksen ja
-parhaimmat valkoiset hevoseni ja yaquin toimiessa oppaana hiivitte
-Altar Valleyn läpi Yumaan johtavalle tielle... Odota nyt, Laddy, salli
-minun lopettaa. Haluan, että otatte valkoiset hevoseni kahdestakin
-syystä: pelastaaksenne ne ja itsenne niiden avulla. Ymmärrättekö? Jos
-Rojas ryöstäisi hevoseni ja lähtisi ajamaan teitä takaa niillä, on
-hyvin luultavaa, että hän saisi teidät kiinni. Sitäpaitsi voitte ottaa
-paljon raskaammat kuormat kuin muutoin olisi mahdollista. Nuo suuret
-hevoset voivat kulkea nopeammasti ja kauemmaksi tarvitsematta niin
-paljon ruohoa ja vettä kuin toiset. Teidän on otettava intiaani
-mukaanne sen vuoksi että hän tällaisessa tapauksessa tulee olemaan
-teille kuvaamattomaksi avuksi. Jos teidän on kiirehdittävä kulkuanne,
-jos satutte eksymään tahi jos teidän on poikettava syrjään tieltä, niin
-ajatelkaa, mitä se merkitsee, että yaqui on kanssanne. Hän tuntee
-Sonoran yhtä hyvin kuin meksikolaisetkin. Hän voi kätkeä teidät, löytää
-vettä ja ruohoa silloinkin kun se teistä muista tuntuu aivan
-mahdottomalta. Intiaani on uskollinen. Hänellä on velka maksettavana ja
-hän maksaakin sen, älkää käsittäkö minua väärin. Kun olette lähteneet,
-kätken Nellin niin, ettei Rojas löydä häntä, vaikka hän nuuskisikin
-koko talon. Sitten luullakseni voin rauhoittua ja odottaa minkään
-tarvitsematta minua erikoisesti huolettaa."
-
-Paimenet hyväksyivät Beldingin suunnitelman ja Thorne änkytti
-koettaessaan ilmaista kiitollisuuttaan.
-
-"Niin, valitsemme tämän keinon", lopetti Belding. "Menen nyt kutsumaan
-Rojaksen roistoineen tälle puolelle... Kuulkaahan, minun on kai saatava
-tietää, mitä tuossa paperilipussa oli."
-
-Thorne meni vaimonsa luo.
-
-"Mercedes, aiomme pettää Rojaksen. Kerro meille, mitä tuossa kirjeessä
-on."
-
-Tyttö nousi istualleen laajentunein silmin ja tarttuen Thornen käsiin.
-
-"Rojas vannoo pyhimyksiensä ja neitsyensä nimissä, että ellei minua
-luovuteta hänelle neljänkolmatta tunnin kuluessa, polttaa hän kylän,
-tappaa miehet, ryöstää naiset mukaansa ja heittää lapset kaktuksien
-piikkeihin."
-
-Syntyi hetken vaitiolo viimeisen kuiskauksen jälkeen.
-
-"Vai pyhimyksiensä ja neitsyensä nimissä!" huudahti Ladd nauraen
-kylmää, viiltävää ja uhkaavaa naurua merkityksellisesti ja
-peloittavasti.
-
-Silloin yaqui huudahti käheästi. Gale oli kuullut tuon äänen ennenkin
-ja muisti nyt sen tapahtuneen Papago Wellin luona.
-
-"Katsokaa intiaania!" kuiskasi Belding käheästi. "Luulen hänen
-ymmärtäneen jokaisen Mercedeksen sanan. Ja, toverit, älkää käsittäkö
-minua väärin, jos sanonkin, että jos hän milloinkaan saa herra Rojaksen
-käsiinsä, tapahtuu jotakin azteekkilaista, joka hyydyttää veren
-suonissanne."
-
-Yaqui oli kävellyt aivan Mercedeksen viereen seisahtuen siihen tämän
-nojautuessa mieheensä. Hänen näytti olevan pakko kohdata intiaanin
-katse, joka selvästi oli joko niin voimakas tahi hypnotisoiva, ettei
-hän voinut sitä mitenkään vastustaa. Mutta hän kai näki tahi aavisti
-sen merkityksen paremmin kuin muut, koska hän ojensi yaquille vapisevan
-kätensä. Intiaani tarttui siihen painaen sen sydämelleen omituisin
-liikkein ja kumartaen päänsä. Sitten hän palasi paikoilleen huoneen
-varjoisimpaan nurkkaan.
-
-Belding meni pihalle vartijain sijoittuessa entisille paikoilleen
-ikkunain viereen. Gale kuvitteli, että muidenkin ajatukset olivat yhtä
-synkät kuin hänenkin. Hänen suonissaan alkoi veri virrata nopeammasti,
-kun hän näki Beldingin pysähtyvän aitauksien viereen ja viittaavan
-kädellään. Rosvot nousivat hevostensa selkään ja ratsastivat nopeasti
-taloa kohti rinnan.
-
-Missä Rojas oli oleskellut ensimmäisen lähestymisen tapahtuessa, ei
-voitu tietää, mutta nyt hän kumminkin oli silmäänpistävästi näkyvissä.
-Hän oli pukeutunut kirjaviin, melkeinpä komeileviin vaatteihin. Gale ei
-tuntenut valkoista sombreroa, punaista kaulaliinaa, samettijakkua eikä
-mitään muutakaan tuon keikarin puvusta, mutta sen yleisvaikutus toi
-hänen mieleensä elävästi roiston ensimmäisen esiintymisen. Rojas
-laskeutui satulasta ja näytti kuuntelevan. Hän ei ollut ollenkaan
-kiihtynyt, kuten tuona iltana Del Solissa. Selvästi tuntui Laddista ja
-Lashistakin tällainen tyyneys tavattomalta, sillä meksikolainenhan
-toimi tunteittensa pakotuksesta. Belding huitoi käsillään ja pudisti
-kiivaasti suurta päätään näyttäen puhuvan yhtä paljon ruumiillaan kuin
-suullaan. Sitten näytti Rojas vastaavan ja sen jälkeen näytti
-keskustelu selvästi muuttuvan kiihtyneeksi ja vaikeaksi. Se loppui
-kuitenkin vihdoin kuten näytti keskinäiseen ymmärtämiseen. Rojas
-hyppäsi satulaan ja ratsasti tiehensä miehineen Beldingin tömistellessä
-takaisin taloon.
-
-Kun hän tuli ovesta, loistivat hänen silmänsä, suuret kädet olivat
-puristautuneet nyrkkiin ja hän hengitti kuuluvasti.
-
-"Saatte hirttää minut, ellen ole hämmästynyt!" huudahti hän. "Menin
-neuvottelemaan punakätisen, pienen murhaajan kanssa ja, tulimmainen
-minut vieköön, tapasinkin muutaman -- muutaman -- ash, en löydä nyt
-sopivaa nimeä. Aloitin petokseni ja sainkin sen mielestäni hyvään
-alkuun, mutta unhotin mainita, että Mercedes on Thornen vaimo. Ja
-voitteko ajatella kummempaa? Rojas vannoi rakastavansa Mercedestä --
-vannoi menevänsä naimisiin hänen kanssaan täällä Forlorn Riverissä ja
-sanoi lopettavansa ihmisten ryöstämisen ja tappamisen ja vievänsä hänet
-pois Meksikosta. Hän kehui omistavansa kultaa ja jalokiviä, ja ellei
-hän tyttöä saa, vannoi hän jotakin tapahtuvan. Hän sanoi kuolevansa
-kuitenkin hänettä... Ja nyt kuulette omituisimman asian. Uskoin
-nimittäin hänen puhettaan. Hän oli näköjään kylmä kuin jää, mutta hänen
-sielussaan raivosi helvetin tuli. En ole nähnyt milloinkaan tuollaista
-meksikolaista. No niin, olin olevinani hyvin myötämielinen. Rupesimme
-keskustelemaan ystävällisesti, luullakseni, vaikka en ymmärtänyt
-puoliakaan hänen puheestaan ja kuvittelen, että hän ymmärsi vielä
-vähemmän minua. Ja minun vielä ennättämättä ehdottaakaan sanoi hän
-odottavansa vielä päivän ja tulevansa sitten jälleen keskustelemaan
-kanssani."
-
-"Saamme varmasti kiittää onneamme!" huudahti Ladd.
-
-"Rojas on kylliksi viisas asettaakseen vahdit kaikille Forlorn
-Riveristä johtaville teille", huomautti Jim.
-
-"Se ei voi estää meitä toteuttamasta suunnitelmaamme", vastasi Belding.
-"Emme tarvitse muuta kuin pimeää. Yaqui opastaa teidät kyllä läpi.
-Saamme nyt kiittää onneamme enemmän kuin milloinkaan ennen, että hän on
-apunamme... Nyt, pojat, on teidän painettava seuraavat asiat mieleenne.
-Teidän on otettava kahdeksan hevosta, laumani parhaimmat, ja sitten on
-teidän otettava mukaanne kaikkea, mitä tarvitaan pitkälle matkalle,
-sillä muistakaa, että yaqui voi opastaa teidät johonkin villiin Sonoran
-laaksoon päästäkseen Rojaksesta vapaaksi. Voitte päästä Yumaan kuudessa
-päivässä, mutta tuo matka voi viedä teiltä kuusi viikkoakin. Teidän on
-tehtävä pieniä kääröjä satuloiden taakse ja suurempia noille parille
-kuormahevoselle. Sitten voi olla mahdollista, että joudutte ankaraan
-taisteluun. Laddy ottakoon senvuoksi .405:den ja Dick remingtoninsa.
-Teidän on kaikkien aseistauduttava raskaasti Pääasia on kumminkin,
-etteivät kuormat hidastuta kulkuanne, mutta ovat kumminkin niin suuret,
-ettette näänny nälkään erämaassa."
-
-Iltapäivä kului nopeasti. Dick ei voinut vaihtaa juuri sanaakaan Nellin
-kanssa, ja koko ajan, kun hän valitsi, harkitsi ja valmisteli pieniä
-matkakääröjään, oli hänen sydämensä pakahtua.
-
-Aurinko laskeutui ja hämärä synkkeni muuttuen lopulta onneksi melko
-pilviseksi yöksi. Gale näki valkoisten hevosten sivuuttavan oven kuin
-äänettömät haamut. Blanco diablokin oli aivan hiljaa, mikä oli kokonaan
-yaquin ansio. Gale meni pihalle satuloimaan Blanco solia. Hevonen
-hieroi pehmeätä turpaansa hänen olkapäähänsä. Sitten palasi Gale
-huoneeseensa. Mitään muuta ei ollut enää jäljellä kuin odottaa ja sanoa
-jäähyväiset. Mercedes tuli huoneeseen tummin, loistavin silmin,
-puettuna nahkasäärystimiin ja viittaan, kuten joku solakka nuori
-paimen. Hänen kauneuttansa ei voitu kätkeä, ja nyt olivat toivo ja uhma
-lämmittäneet hänen verensä.
-
-Gale vei Nellin huoneen varjoisimpaan nurkkaan. Tyttö värisi, ja kun
-hän nojautui Galeen, ei hän ollut enää tuo sama iloinen tyttö, joka oli
-pitänyt Galea niin kauan loitolla. Dick puristi hänet syliinsä.
-
-"Kultaseni, lähden pian ja ehkä en enää milloinkaan --"
-
-"Dick, et saa sanoa niin", nyyhkytti Nell pää Dickin rinnoilla.
-
-"Niin, ehkä en enää milloinkaan palaa", jatkoi Dick vakavasti.
-"Rakastan sinua, olen rakastanut sinua ensi näkemisestämme asti.
-Pidätkö ollenkaan minusta?"
-
-"Rakas Dick, sydämeni on aivan pakahtumaisillaan", änkytti Nell
-painautuessaan häneen.
-
-"Se voi ehkä olla pakahtumaisillaan Mercedeksen, Laddin ja Jimin
-vuoksi, mutta haluan kuulla jotakin itseenikin nähden, jotakin, jota
-voin muistella pitkien päivämatkojen kuluessa ja yksinäisten
-leiritulien ääressä. Ah, Nell, et voi kuvitellakaan siellä vallitsevaa
-hiljaisuutta etkä tuota hiekan ja kivien peloittavaa maailmaa. -- Sano,
-rakastatko minua?"
-
-"Ah, rakastan, rakastan sinua niin äärettömästi! En ole ennen
-tiennytkään, että sinua niin hirveästi rakastan. Dick, olen sinulle
-uskollinen ja tahdon odottaa -- toivoa ja rukoilla, että palaisit
-takaisin."
-
-"Jos tulen takaisin -- ei -- kun tulen takaisin, tahdotko mennä
-kanssani naimisiin?"
-
-"K-y-y-llä!" kuiskasi Nell vastatessaan Dickin suuteloon.
-
-Belding tuli huoneeseen sanoen jotakin lempeästi.
-
-"Nell, kultaseni, nyt on minun lähdettävä."
-
-"Olen itsekäs pieni pelkuri!" huudahti Nell. "Kuinka jaloja te kaikki
-olettekaan! Minun pitäisi ylistää tekoanne, mutta minä en voi...
-Taistele, jos sinun on pakko, Dick, taistele tuon viehättävän, vainotun
-tytön puolesta. Rakastan sinua sitten niin paljon enemmän... Ah!
-Hyvästi, hyvästi!"
-
-Tempauksin, joka värisytti häntä, laski Gale tytön menemään. Hän kuuli
-Beldingin sanovan hiljaa:
-
-"Yaqui sanoo, että iltayö on paras. Luota häneen, Laddy. Muista mitä
-sanoin, että yaqui on Jumalan lähettämä."
-
-Sitten kokoutuivat he kaikki pihalle puiden alla vallitsevaan hämärään.
-Yaqui nousi Blanco diablon selkään, Mercedes nostettiin Blanca mujerin
-satulaan ja Thorne ratsasti Blanca reinalla. Jim Lash oli jo hevosensa
-selässä, joka oli yhtä valkoinen kuin toisetkin, mutta nimetön. Ladd
-hyppäsi Blanco torres-nimisen [Blanco torres = valkoinen torni] oriin
-satulaan ja tarttui kuormahevosten pitkiin marhamintoihin. Viimeksi
-tuli Gale Blanco solilla.
-
-Kun hän nosti jalkansa jalustimeen pitäen kiinni harjasta ja
-satulannupista, katsoi hän vielä kerran ovelle. Nell seisoi valossa
-loistavin hiuksin ja kalmankalpein kasvoin, tummin silmin, avonaisin
-huulin ja ojennetuin käsivarsin. Tämä surullinen ja suloinen kuva
-syövytti julmat piirteensä Galen sydämeen. Hän heilautti kättään ja
-hyppäsi sitten viivyttelemättä satulaan.
-
-Blanco sol läksi liikkeelle.
-
-Edellään näki Gale kävelevät hevoset, jotka kuvastuivat valkoisina
-tummia varjoja vasten. Hän ei voinut kumminkaan nähdä matkueen
-etummaista päätä eikä kuulla selvästi hevosten pehmeitä askeliakaan.
-Ohuitten pilvien välistä tuikki muudan yksinäinen tähti. Oli aivan
-tyyni, mutta ilma oli kumminkin kylmä. Erämaan tumma äärettömyys näytti
-ammottavan heitä vastaan. Vasemmalla, joen toisella törmällä, paloi
-muutamia nuotioita. Rauhallinen ja salaperäinen kylmä yö tuntui
-sulkevan Galen syliinsä, ja hän tarkasteli tuota avaraa, lainehtivaa ja
-tummaa tasankoa terävin silmin, järkkymättömin päätöksin ja heräävin
-villein riemuin, joka lumosi hänet heti, kun tultiin erämaahan.
-
-
-
-
-XI.
-
-LAAVAN JA KAKTUSTASANKOJEN POIKKI.
-
-
-Blanco solilla ei näyttänyt olevan ollenkaan halua taivuttaa päätänsä
-siepatakseen suuhunsa apilasta, joka kahisi pehmeästi sen jalkoja
-vasten. Gale tunsi hevosen herkän, melkein ihmisellisen valppauden. Sol
-tiesi yhtä hyvin kuin hänen isäntänsäkin tämän paon luonteen.
-
-Yaqui pysähtyi kentän äärimmäiseen päähän, ja valkoisten hevosten jono
-supistui vähitellen kiinteäksi joukoksi. Tästä alkoi eräs joelle
-johtava tie. Nuotiot olivat niin lähellä, että kirkkaiden liekkien
-lepattaminen ja tulien vierellä liikuskelevien miesten tummat hahmot
-näkyivät selvästi. Yaqui laskeutui satulasta. Hän siveli kädellään
-Diablon turpaa puhuen hiljaa ja uudistaen sitten tuon tempun jokaiseen
-hevoseen nähden. Gale oli jo aikoja sitten lakannut ihmettelemästä tuon
-omituisen intiaanin käyttäytymistä. Hänen temppujaan ei voitu juuri
-selittää eikä ymmärtää, mutta niiden aiheuttamat tulokset olivat aina
-hämmästyttävät. Gale ei ollut milloinkaan ennen nähnyt hevosten
-seisovan niin hiljaa kuin nyt. Ne eivät kuopineet eivätkä purreet
-kuolaimiaan, eivät heitelleet päätään eivätkä vapisuttaneet satulaansa
-eivätkä kuormiaan ja olivat muutenkin aivan ääneti. Näytti aivan siltä
-kuin intiaanin hiljaisuus olisi tarttunut niihinkin.
-
-Yaqui katosi varjoihin yhtä äänettömästi kuin hän olisi ollut osa
-niistä. Pimeys nieli hänet. Hän lähti samaan suuntaan kuin tiekin vei.
-Gale arvaili, aikoiko yaqui opastaa matkueen jotenkin kapinallisten
-vahtien ohi. Ladd oli kumartunut niin alas kuin suinkin kääntäen
-korvansa tiehen päin. Jimin pitkä kaula oli kaaressa kuin kuuntelevan
-hirven. Gale kuunteli myöskin ja hitaiden hiljaisten hetkien kuluessa
-vapautui hänen kuulonsa yhä enemmän jännityksestä. Hän kuuli Blanco
-solin hengityksen ja oman sydämensä sykinnän, apilaan silkinhienon
-kahinan ja epäselvästi kuuluvan kaukaisen äänen, joka oli kuin
-eksynyttä kaikua. Sitten oli hän kuulevinaan hiljaista huminaa, joka
-oli niin heikkoa, ettei hän tiennyt, miksi hän sitä nimittäisikään.
-Sitten seurasi pitkä ja hiljainen hetki.
-
-Yaqui ilmestyi takaisin yhtä hiljaa kuin hän oli poistunutkin. Hän oli
-kai sittenkin varjojen osa, mutta hän oli tullut kuitenkin takaisin.
-Hän läksi tielle taluttaen Diabloa. Valkoinen juova alkoi jälleen
-hitaasti liikkua. Gale jäi hieman jälkeen. Harvojen pensaitten peittämä
-rinne vietti loivasti Forlorn Riverin syvään, leveään uomaan. Blanco
-sol astui muutamia askelia syrjään tieltä. Katsoen tarkasti maahan
-huomasi Gale kolme esinettä: valkoisen sombreron, huopapeitteen ja
-erään suullaan makaavan meksikolaisen. Yaqui oli hiipinyt tuon vahdin
-kimppuun kuin hiljainen kuoleman tuuli. Erämaan arosusi ulvoi ja tuo
-villi huuto soveltui hyvin pimeyteen ja yaquin tekoon.
-
-Kun he olivat saapuneet joen törmän tummaan varjoon, pysähtyi yaqui
-jälleen ja katosi yhtä äänettömästi kuin äskenkin. Galesta näytti kuin
-intiaani olisi lähtenyt kulkemaan joen valkoiselta näyttävän
-hiekkapohjan poikki, jonka muutamat kivet kuvastuivat harmaina ja jonka
-vastakkaisen rannan tummempi juova oli näkyvissä. Mutta hän katosi ja
-oli mahdotonta sanoa, menikö hän sitä vaiko tätä tietä. Hetket
-kuluivat. Hevoset olivat kohottaneet päänsä pystyyn, katsoivat
-leimuaviin nuotioihin ja kuuntelivat. Tämä kaikki värisytti Galea --
-hiljaisuus, pako ja tuo ihmeellinen intiaani hiipimässä tuomion hitain
-välttämättömyyksin toisen vahdin kimppuun. Kului tunti ja Galesta
-tuntui kuin hän olisi tullut kuuroksi. Maailmassa ei tuntunut olevan
-enää ääniä ollenkaan. Erämaa oli yhtä hiljainen kuin pimeäkin. Mutta
-sitten palasi tuo sama omituinen muutos Galen jännittyneeseen kuuloon,
-jonkunlainen keskeytys, väliaika ja tärinä, mutta tällä kertaa voi hän
-antaa tuolle äänelle nimenkin. Se voi olla tuulen huminaa tahi kaukana
-olevan suden ulvontaakin, mutta Gale kuvitteli sitä toisen vahdin
-kuolinkorinaksi tahi tuoksi yaquin tahdottomaksi omituiseksi
-huudahdukseksi. Blanco solin koko suuri ruumis värisi, ja silloin oli
-Gale varma, ettei ääni ollut kuvittelua.
-
-Tämä varmuus painoi Galen mieleen paon luonteen kerta kaikkiaan. Yaqui
-hallitsi sekä hevosia että paimenia. Thorne ja Mercedes olivat kuin
-lumottuja. Intiaanin omituinen hiljaisuus ja hänen salaperäiset
-voimansa olivat käsittämättömät, kun niitä verrattiin hänen hitaaseen,
-varmaan ja armottomaan toimintaansa. Jos hän niin hallitsi noita muita,
-niin oli Gale vielä enemmän hänen vallassaan, hän täytti Galen kaikki
-ajatukset ja ennusti tämän paon villiä ja peloittavaa tulevaisuutta.
-Jos Rojaksessa olivat ruumiillistuneet orjan viha ja intohimot ja
-tuhannen vuoden kuluessa saadut ruoskaniskut, oli erämaan pimeys,
-julmuus, auringon paahtama valkoinen veri, hurjuus ja surullisuus
-yhtyneet yaquin luonteeseen.
-
-Äkkiä ilmestyi intiaani näkyviin pimeästä. Hän hyppäsi Diablon satulaan
-ja ohjasi kulkunsa joen poikki. Kerran vielä ojentautui tuo valkoisten
-varjojen muodostama juova. Pehmeä hiekka vaimensi kaikki äänet
-kokonaan. Leimuavat nuotiot katosivat läntisen joentörmän taakse. Yaqui
-opasti heidät pajukkoon, jolloin kuului lehtien hiljaista kahinaa, ja
-sitten mesquite-pensaikkoon, jolloin kuului heikkoa oksien ritinää.
-Leimuavat nuotiot ilmestyivät jälleen näkyviin, ja saguaroin
-eriskummaiset rungot häämöittivät epäselvästi pimeästä. Gale katseli
-tarkasti tielle ja huomasikin äkkiä erään kaktuksen juurelle
-ojentautuneen, suullaan makaavan huopapeitteeseen kääriytyneen olennon,
-jolla oli karbiini toisessa kädessä ja hehkuva savuke toisessa.
-
-Tämä valkoisten hevosten muodostama ratsasjoukkue sivuutti nuotiot noin
-viidensadan metrin päässä kapinallisten leiristä huolimatta siitä, että
-tulien ympärillä liikkuvat miehet olivat selvästi näkyvissä. Pehmeästi
-hiekkaan painuvien kavioiden kapse, metallin hiljainen kilahtelu
-piikkejä vasten ja hevosten hiljainen säännöllinen hengitys olivat
-pakolaisten aiheuttamat ainoat äänet, joita ei olisi voitu kuulla
-sadankaan metrin päähän. Silloin tällöin katosivat valot kokonaan,
-tulivat hämärämmiksi ja lepattavammiksi, kunnes ne lopulta hävisivät
-kokonaan näkyvistä. Beldingin nopeat ja väsymättömät juoksijat olivat
-edellä, ja erämaa avautui niille laajana, pimeänä ja autiona. Rojas oli
-kapinallisineen kaukana jäljessä syöden, juoden ja huolehtimatta
-mistään. Synkät varjot haihtuivat Galen mielestä. Hän luotti nyt
-täydellisesti yaquiin. Belding kuunteli joen toisella rannalla ja tiesi
-jo luultavasti heidän päässeen pakoon. Sitten hän kertoo huomionsa
-Nellille ja kätkee tytön huolellisesti. Yhtä paljon kuin Gale oli
-uskonut tämän erämaan matkan vaivoihin, verenvuodatukseen ja tuskiin,
-yhtä paljon hän luotti Mercedeksen lopulliseen vapautumiseen ja onneen,
-ja omaan palaamiseensa tytön luo, joka oli tullut hänelle rakkaammaksi
-kuin elämä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun yaqui pysähtyi Papago Wellin kosteikkoon, karkoitti juuri rusottava
-aurinko kylmän, harmaan aamusumun. Sitten kuin hevoset oli juotettu,
-vietiin ne uomaan syömään ruohoa. Kuormat ja satulat irroitettiin
-niiden selästä. Mercedes oli viluissaan, jäykistynyt ja väsynyt, mutta
-onnellinen. Kun Gale katsoi häneen, lämpeni hänen sydämensä.
-Mercedeksen silmissä oli kyllä vieläkin pelkoa, mutta se alkoi jo
-haihtua toivon, rohkeuden, hänen paimenia ja yaquia kohtaan tuntemansa
-myötätunnon ja Thornea kohtaan tuntemansa kuvaamattoman rakkauden
-tieltä. Jim Lash huomautti, miten helposti he olivat suoriutuneet
-kapinallisista.
-
-"Varmasti lähtevät he ajamaan meitä takaa", sanoi Ladd.
-
-He sytyttivät nuotion, keittivät ja söivät. Yaqui sanoi sitten vain:
-"Nukkukaa!" Huopapeitteet laitettiin hiekalle. Mercedes nojautui
-Thornen olkapäähän ja vaipui syvään uneen. Jännitys valvotti kumminkin
-Thornea. Molemmat paimenet torkkuivat nuotion ääressä. Gale oli
-vahdissa yaquin kanssa. Aurinko alkoi nousta korkeammalle ja
-sarastuksen jäinen sumu haihtui pois. Kaniinit heiluttelivat
-pumpulihäntiään mesquite-pensaitten juurilla. Gale kiipesi uoman törmän
-kallioiselle laelle ja siellä hän istui katsellen takaisinpäin
-penikulmien päässä näkyvälle taivaanrannalle.
-
-Hänen silmiensä eteen levisi viettävä, aaltoileva, kuoppainen ja
-juovainen aamuauringon punertama erämaa, jonka kaktuskentät ja
-selvemmin näkyvät mesquite-pensaikot kimaltelivat valossa. Nimettömät
-vuoret rikkoivat itäisen taivaanrannan kohottaen korkealle jylhiä ja
-komeita huippujaan, joiden rinteillä punertavat sumuharsot leijailivat.
-Niiden juurille oli neljänkymmenen penikulman matka, mutta silmä
-arvosteli sen ainakin viideksikymmeneksi. Gale muisteli tyttöä, joka
-oli jäänyt sinne niiden varjoihin.
-
-Yaqui ei päästänyt hevosia erilleen, vaan ajoi ne yhdessä joukossa
-toiselta pieneltä ruohokentältä toiselle. Noin kolmen tunnin kuluttua
-toi hän ne juomaan. Kun hän lähestyi lähdettä, kapusi Gale uomaan
-tähystyspaikastaan, paimenet rupesivat toimimaan ja Mercedeskin heräsi.
-Pian oli matkue jälleen liikkeellä länttä kohti pitkine edellä
-liikkuvine varjoineen. Yaqui kannusti Blanco diablon nopeaan raviin.
-Uoma muuttui vähitellen tasaiseksi erämaaksi, vihreys alkoi muuttua
-harmaaksi ja sitten punaiseksi. Ainoastaan muutamat kaktukset ja
-rapautuneet pengermät peittivät hitaasti kohoavan jyrkänteen rinteitä.
-Yaqui sovitti hevosensa vauhdin maanlaadun mukaan, ja hänen toverinsa
-hyväksyivät kulun nopeuden. Laukkaaminen muuttui usein juoksuksi, nopea
-käveleminen hitaaksi kiipeämiseksi ja pitkiksi kierroiksi, ja niin
-jatkettiin penikulmittain ylös ja alas, mutta aina kumminkin eteenpäin.
-Aurinko paahtoi kuumasti. Lämmennyt ilma kohosi ylemmäksi ja lännestä
-syöksyvät ilmavirrat pyyhkivät matalaa ja kovasti hedelmätöntä maata.
-Kaukaa etäisyydestä näkyvälle taivaanrannalle olivat suuret tomupatsaat
-kokoutuneet kuin jono sienen muotoisia keltaisia pilviä.
-
-Yaqui oli ainoa pakolaisista, joka ei milloinkaan katsonut taakseen.
-Mercedes teki sen useimmin. Gale tunsi, mistä se johtui, voimatta olla
-katsomatta itsekään. Mutta se oli kumminkin turhaa etsimistä. Sillä
-takana olevasta erämaasta kohosi tuhansia valkoisia ja keltaisia
-tomupilviä, joista jokainen voi olla hevosten kavioiden synnyttämä.
-Gale tunsi, että silloin kun yaqui katsoo taakseen lähdettä ja sen
-takaa siintävää tasankoa kohti, ei se tapahdu suotta. Kun auringon
-suurin kuumuus oli haihtunut ja tuuli tyyntynyt, katseli yaqui tien
-korkeimmalta kohdalta tarkasti länttä kohti. Auringonlaskuun ei ollut
-enää pitkälti, ja tuolla paljaassa laikallisessa laaksossa olivat
-Coyote Tankit, ainoa lähde Papago Wellin ja Sonoyta-kosteikon välillä.
-Gale tarkasteli kaukoputkellaan ja ilmoitti yaquille, ettei hän
-huomannut savua eikä muutakaan merkkiä elämästä, mutta intiaani ei
-kääntänyt kumminkaan haukankatsettaan etäisistä paikoista, vaan
-tuijotti sinnepäin kiinteästi. Tuntui kuin hänen silmänsä eivät olisi
-voineet saada selville, mitä järki, viekkaus, ounastus tahi ehkä
-aavistus ilmaisivat hänelle olevan siellä. Äkkiä löysi yaqui muutamasta
-suojaisesta paikasta, jossa ei lentohiekka ollut peittänyt tietä,
-hevosten jälkiä. Teräskenkäisten kavioiden merkit viittasivat länteen
-päin. Muudan pohjoisesta päin tuleva tie yhtyi tässä toiseen. Gale
-luuli jälkiä päivän tahi parin vanhoiksi, Ladd päivän, mutta intiaani
-pudisti päätään.
-
-Kauemmaksi ei menty. Yaqui kääntyi etelää kohti ratsastaen hitaasti ja
-kiiveten lopulta erään rapautuneen harjanteen korkealle laelle. Sinne
-hän pysähdytti hevosensa ja odotti. Kukaan ei kysynyt häneltä mitään.
-Paimenet laskeutuivat maahan ojennellakseen sääriään ja Mercedes
-nostettiin eräälle kalliolle lepäämään. Thorne oli vähitellen
-mukautunut erämaan hiljaisuuteen. Hän sanoi vain silloin tällöin sanan
-Galelle ja kuiskasi joskus jotakin Mercedekselle. Gale luuli ystävänsä
-pian oppivan huomaamaan, että erämaassa matkustaessa puhuminen supistui
-muutamiin tervehdyksiin, pariin kolmeen sanaan, jotka ilmaisivat jonkun
-toverin läsnäolon, muutamiin lyhyihin määräyksiin vuorokauden töistä ja
-ehkä ankaraan käskyyn tahi hiljaiseen kutsuun hevoselle.
-
-Aurinko laskeutui ja kullanväriset rusottavat pilvet muuttuivat
-sinisiksi ja tummenivat sitten, kunnes hämärä laskeutui laaksoon.
-Ainoastaan vuorten huiput, jotka pykälöitsivät lähemmän ja etäisemmän
-taivaanrannan, näkyivät selvästi. Pimeys lähestyi ja kirkkaasti näkyvät
-kukkulat katosivat sumuun. Hevoset tömistelivät päästäkseen liikkeelle.
-
-"Paha!" huudahti yaqui.
-
-Hän ei viitannut kädellään, vaan hänen kaulansa ojentui ja silmät
-tuijottivat tarkasti tummaan pilkkuun, joka näytti Coyote Tankien
-paikan.
-
-"Jim, näetkö mitään?" kysyi Ladd.
-
-"En, mutta varmasti huomaa hän jotakin."
-
-Pimeys lisäytyi vähitellen, kunnes yö kietoi laakson syvimmän osan
-vaippaansa.
-
-Silloin suoristautui Ladd nopeasti, meni hevosensa luo ja mumisi
-jotakin.
-
-"Luullakseni olet oikeassa", sanoi Lash, mutta hänen tyyni ja lempeä
-äänensä oli kerrankin muuttunut. Se kuulosti nyt käheältä.
-
-Gale, vaikka hänellä olikin terävä näkö, oli viimeinen vartijoista
-huomaamaan nuo neulan kärjen kokoiset valopilkut, jotka juuri ja juuri
-voitiin erottaa pimeästä.
-
-"Laddy, ovatko nuo leiritulia?" kysyi hän nopeasti.
-
-"Varmasti, poikaseni."
-
-"Onko niitä montakin?"
-
-Ladd ei vastannut, mutta yaqui kohotti kätensä levittäen sormensa.
-Viisi nuotiota! Suuri joukko vallankumouksellisia tahi rosvoja tahi
-joitakin muita erämaan joukkoja oli leiriytynyt Coyote Tankien luo.
-
-Yaqui istui satulassaan hetkisen liikkumatonna kuin kivi tyynin,
-muuttumattomin ja tunteettomin kasvoin. Sitten hän viittasi oikealla
-kädellään Nimettömille vuorille päin, joiden korkeimmat himmeästi
-näkyvät huiput katosivat juuri hämärään, ja pudisti päätään. Sen
-jälkeen hän toisti saman vaikuttavan liikkeen Sonoytan kosteikkoon päin
-yhtä synkin ilmein.
-
-Tehtyään sen käänsi hän Diablon pään etelää kohti alkaen laskeutua
-rinnettä tasangolle. Hänen käytöksensä muuttui päättäväiseksi,
-melkeinpä ankaraksi. Ladd ei kysynyt hänen suunnitelmiaan eikä
-Lashkaan. Molemmat paimenet epäröivät kumminkin näyttäen niin
-omituisesti ja synkästi vastahakoisilta, ettei Gale ollut nähnyt heitä
-sellaisessa mielentilassa milloinkaan. Rosvot olivat kyllä yhtä
-peloittavat kuin Rojaskin ja Camino del Diablo, mutta tuo laavan ja
-kaktuksien peittämä autio, hylätty ja vedetön Sonoran erämaa
-kauhistutti urhoollisintakin miestä, Gale tunsi rohkeutensa lannistuvan
-ja hänkin epäröi.
-
-"Voi, mihin hän nyt menee?" huudahti Mercedes. Hänen merkitykselliset
-sanansa rikkoivat lumouksen.
-
-"Varmasti, rouva, yaqui on menossa kotiinsa", vastasi Ladd hiljaa. "Ja
-ottaen huomioon vaikeutenne on meidän kiitettävä Jumalaa, että hän
-tietää tien."
-
-He nousivat satulaan ja ratsastivat rinnettä alas pimenevää etelää
-kohti.
-
-Vasta sitten kuin muudan kaktuspensaikko esti yöllisen matkustamisen,
-pysähtyi intiaani viettämään yön kuivalla paikalla, jossa ei ollut
-ruohoa eikä vettä hevosille eikä senkään vertaa risuja, että olisi
-voitu sytyttää tuli ja keittää jotakin. Mercedes kesti vaivat
-ihmeellisesti, mutta hän vaipui kumminkin heti uneen, kun hän oli
-sammuttanut janonsa. Thorne levitti huopapeitteen hänen alleen ja
-peitteli hänet. Sitten he söivät ja joivat. Hevosista oli ainoastaan
-Diablo kärsimätön, mutta sekin oli vain vihainen eikä sillä ollut
-mitään hätää. Blanco sol nuoli Galen kättä ja seisoi kärsivällisesti.
-Monta kertaa ennenkin oli se saanut viettää yönsä vedettä. Yaqui käski
-jälleen miesten nukkua. Ladd sanoi haluavansa vahtia iltayön, mutta
-tavasta, jolla intiaani puisti päätään ja istuutui muutaman kiven
-viereen, voitiin selvästi huomata, että jos Ladd rupeaa valvomaan, ei
-hänen tarvitse olla yksinään. Gale paneutui pitkäkseen kangistunein
-jäsenin ja väsynein silmin. Hän kuuli hevosten hiljaisen tömistelyn ja
-tuulen huminan kaktuksissa, mutta hetken kuluttua ei mitään.
-
-Kun hän heräsi, rupesi hän heti puuhailemaan ja liikkumaan. Aamu ei
-sarastanut vielä ja ilma oli jäätävän kylmä. Yaqui oli löytänyt hieman
-risuja, joista sytytetty tuli riitti lämmittämään heidät ja
-kiehuttamaan aamiaisen. Mercedes ei noussut ennenkuin viime tingassa.
-
-Nouseva aurinko löysi matkustajat satulasta. Kaktuksista muodostunut
-piikkinen aitaus sulki heidät sisäänsä, mutta yaqui löysi kiemurtelevan
-polun, joka, vaikka se olikin mutkainen, johti alituisesti kumminkin
-etelää kohti. Oli ihmeellistä katsella, miten hän ohjasi Diablon
-piikkisten pensaitten välitse suojellen sekä hevosen että itsensä
-pistoksilta silloinkin, kun kaktukset pysähdyttivät toiset kokonaan
-repien ja raadellen heitä okaillaan. Tie oli tasainen, matalain
-harjanteitten välitse vievä hiekkainen sola. Joskus saapuivat he
-avonaisille hiekkakentille, kujille ja aukioille, joskus taasen okaisia
-päärynäpuita, suuria leveäoksaisia _ocatilloja_ ja kimpuissa kasvavia
-_bisnageja_ täynnä oleville kummuille. Päivästä tuli kuuma ja kuiva.
-Hyvältä tuoksuva tuuli puhalsi solassa. Kaktukset ojentelivat punaisia,
-keltaisia ja sinertäviä kukkiaan. Suloinen, vaalea _ajo_-lilja kaunisti
-varjoisia nurkkia.
-
-Ratsastettuaan kymmenen penikulmaa saapuivat he solan päähän, josta
-avautui ihmeellinen näköala, jonkunlainen lehtimajantapainen erämaa,
-jonka pääväri oli vaaleanvihreä, vaikka siinä voitiin huomata
-monenvärisiä muitakin juovia. Se kohosi loivasti matalaa, himmeästi
-näkyvää tummanpunaista laavavyöhykettä kohti, josta kohosi tulivuorten
-huippuja. Seutu oli synkän ja rosoisen näköinen ja yhtä rajaton kuin
-taivaanrantakin.
-
-Yaqui oli vielä epävarma, vaikka hän ei luultavasti ollutkaan
-eksyksissä. Hänen haukansilmänsä etsivät ja tuijottivat kiintyen
-vihdoin lounaaseen, jonne hän sitten ohjasikin hevosensa. Suuret,
-huilunmuotoiset, viisi- ja kuusikymmentä jalkaa korkeat _saguarot_
-kohottivat patsasmaisia runkojaan, ja niiden haarautuvat oksat ja
-pyöreät muodot lisäsivät erämaan kauneutta. Matkustamista vaikeuttivat
-ainoastaan matalat kaktuspensaikot. Mutta niidenkin okaiset rungot
-olivat kauniit.
-
-Harjanteiden välisissä syvänteissä ja oikealle ja vasemmalle päin
-levenevien tasaisten kenttäin yläpuolella kangastukset kimaltelivat,
-leijailivat, himmenivät ja katosivat -- järviä, puita, pilviä,
-ylösalaisin käännettyjä vuoria ja himmeitä valkomuurisia kaupunkeja
-riippui sinertävässä ilmassa.
-
-Keskipäivällä pysähdytti yaqui ratsujoukon. Hän oli valinnut muutaman
-_bisnagi_-kaktuksia kasvavan kentän lepopaikaksi ja äkkiä selvenikin
-muille hänen tarkoituksensa. Pitkällä, suurella veitsellään leikkasi
-hän noiden tynnyrinmuotoisten kasvien päät poikki. Hän kaivoi niistä
-pehmeätä massaa ja alkoi sitten kiven avulla ja käsin survoa syvemmällä
-olevaa massaa mehukkaaksi taikinaksi. Kun hän kaivoi senkin pois, jäi
-pohjalle hieman kylmää vettä, jota sekä he että hevoset mielellään
-joivat. Siten pakotti hän erämaan kuivimmatkin kasvit auttamaan heitä.
-
-Mutta hän ei pysähtynyt pitkäksi ajaksi. Penikulmien leveältä oli
-harmaanviheriöitä huippuisia pengermiä hänen ja tuon rosoisen
-laavavyöhykkeen välillä, jonne hän nähtävästi halusi päästä ennen
-pimeää. Ruvettiin ratsastamaan nopeammin ja suorempaan. Kimaltelevat
-piikit pistelivät ja tarttuivat nahkaan, vaatteihin ja ihoon. Hevoset
-pillastuivat, korskahtelivat, pysähtyivät ja hyppivät, mutta ne
-pakotettiin kumminkin eteenpäin. Ainoastaan Blanco sol, tuo
-kärsivällinen, uurastava ja lannistumaton, ei kaivannut ruoskaa eikä
-kannuksia. Hiekasta kohosi kuumia pölypilviä ja polttavia henkäyksiä.
-Mercedes horjui satulassaan. Thorne antoi hänelle vettä, hautoi hänen
-kasvojaan, tuki häntä ja läksi lopulta Laddin luo, joka otti tytön
-luokseen Torresin leveään selkään. Yaquin horjumaton tarkoitus ja
-rautainen käsivarsi tuntuivat ylpeästä ja itsepäisestä Blanco diablosta
-katkerilta ja vihattavilta. Kerrankin oli Beldingin suuri valkoinen
-paholainen löytänyt herransa. Se tappeli ratsastajaa, kuolaimia,
-suitsia, kaktuksia ja hiekkaa vastaan, mutta kumminkin oli sen pakko
-mennä eteenpäin mutkitellen, kääntyen, kiertäen ja tunkeutuen noiden
-piikkisten kasvien välitse. Iltapäivän puolivälissä alkoi Thornekin
-horjahdella ja sitten, silloin kun kävi se päinsä, auttoi Galen jäntevä
-käsivarsi häntä pysymään satulassa.
-
-Jättiläiskaktuksista alkoi olla enää vain muisto jäljellä. Niiden
-lukumäärä väheni vähenemistään, niiden koko pieneni eikä niissä ollut
-enää haarojakaan. Muutkin kaktuslajit näyttivät saavan taistella
-kovemmin olemassaolonsa puolesta ja niiden välissä olevat hiekka-aukiot
-alkoivat laajentua. Mutta sitten alkoivat nuo pelätyt, kimaltelevat
-_choyat_ näyttää vaaleita, harmaita ja valkoisia runkojaan ylenevällä
-rinteellä. Pyöreälakisia kukkuloita, joiden huiput auringonlasku
-värjäsi kultaisiksi ja juuret tummansinisiksi, ilmestyi väliin
-kätkemään kaukaiset selänteet ja jyrkänteet näkyvistä. Penikulmien
-pituisia punaisia, hyytyneitä laavavirtoja valui kukkulain välitse
-pysähtyäkseen äkkiä rinteitten puoliväliin.
-
-Pakolaiset olivat saapumaisillaan autioon ja palaneeseen maailmaan. Se
-kohosi heidän edessään rajattomana asteittaisena ylänkönä, joka ulottui
-kauas sekä itään että länteen. Vähitellen alkoi hiekka kadota kuonan
-tieltä. Kävellessään vajosivat hevoset nilkkaa myöten. Etummaiset
-panivat liikkeelle suuria pilviä hienoa tomua niin että miehet yskivät
-ja hevoset korskuivat. Suuret ja pyöreät kukkulat olivat tasaiset ja
-sopusuhtaiset ja sen väriset kuin jos laskeutuva aurinko olisi
-paistanut paljaille tummansinisille rinteille. Aurinko vaipui kumminkin
-vähitellen niiden taakse ja niiden välisistä solista näkyi vain
-punaista laavaa. Matkustajat olivat juuri vuorten rinteitten ja
-kohtisuoran seinämän välissä. Punainen laava näytti virranneen ja
-kovettuneen siihen eilen. Se oli ruosteenväristä, rosoista ja
-särmikästä, täynnä kallioita, kuoppia ja halkeamia, ja joka paikassa
-sen pinnalla kasvoi tuota valkopiikkistä _choyaa_.
-
-Jälleen yllätti hämärä matkustajat, mutta oli kumminkin vielä niin
-valoisaa, että Gale näki kapean penkereen laajenevan leveäksi, syväksi
-aukeamaksi, jossa pahkuraiset ja surkastuneet mesquite-pensaat
-muuttivat tumman värin harmaaksi. Blanco sol, jolla oli tarkin vainu,
-hirnui iloisesti ilmoittaaksensa, että vettä oli läheisyydessä. Monet
-hevoset vastasivat siihen ja paransivat vauhtiaan. Gale tunsi myöskin,
-miten kuiva ilma muuttui vähitellen suloiseksi, kylmäksi ja kosteaksi.
-
-Yaqui kiersi erään laavassa olevan syvennyksen ja valkoisten hevosten
-muodostama jono seurasi häntä. Gale saapui vasta viimeiseksi ja näki
-erään vesilammikon vaalean loistavan pinnan kimaltelevan kauniisti
-hämärässä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana päivänä ei yaquin armahtamaton hevosten eteenpäin
-kannustaminen ollut enää niin selvästi huomattavissa. Hän ei kyllä
-vitkastellut, mutta hän ei kiiruhtanutkaan. Hän opasti matkuetta
-matalain kuonaharjanteitten välitse, jotka kätkivät ympäröivän seudun
-näkyvistä. Nämä harjanteet muuttuivat vihdoin mustaksi kivikovaksi
-tasangoksi, jonka vasemmalla puolella oli laavavyöhykkeitä ja oikealla
-matala kaktuksia kasvava alanko. Yaqui suuntasi nyt kulkunsa suoraan
-länteen. Gale luuli intiaanin opastavan heidät erään hedelmättömän,
-vulkaanisen ylätasangon ensimmäisen terävähampaisen rinteen juurelle,
-joka muodosti Sonoran erämaan läntisen puoliskon ja ulottui
-Kaliforniaan saakka. Matka oli hidasta eikä se väsyttänyt ratsastajia
-eikä hevosia. Pienet hietikot ja kuivaa ruohoa kasvavat läikät
-muuttivat laavan ja tasangon välisen mustahkon maan harmaankirjavaksi.
-
-Tänä päivänä, jolloin yaquin käytös muuttui, joskaan ei hänen mielensä,
-tapahtui toistenkin matkueen jäsenten mielenlaadussa suuria muutoksia.
-Galen tuntema jonkunlainen sairaalloinen pelko hävisi, pelko, jota hän
-ei ollut tuntenut itsensä vuoksi, vaan Mercedeksen, Nellin, Thornen ja
-paimenten tähden. Jim sai entisen iloisen luonteensa takaisin ja
-käyttäytyi kuin hän olisi ollut vartioimassa valtakunnan rajaa. Laddin
-vaiteliaisuus hävisi ja hänen synkkyytensä muuttui tyyneksi,
-huolettomaksi leikillisyydeksi. Thornessa alettiin huomata yhä enemmän
-jonkunlaista uhmaa. Mutta mielenkiintoisimman muutoksen huomasi Gale
-kumminkin tapahtuneen Mercedeksessä. Hänen eilinen raukeutensa oli
-ollutta ja mennyttä. Hänen jäsenensä olivat kyllä puutuneet ja niin
-kipeät, että hänen oli istuttava sivuittain satulassa, hänen oli
-annettava levähtää ja häntä oli autettava, mutta hän oli kumminkin
-löytänyt jonkunlaisen voima varaston eikä hänen sielullinenkaan tilansa
-ollut samanlainen kuin ennen. Hänen pelkonsa oli haihtunut. Gale näki
-hänessä tapahtuneen saman muutoksen kuin hänessä itsessäänkin muutamien
-päivien erämaassaolon jälkeen. Sekä hän että Mercedes ja kaikki muutkin
-olivat alkaneet mukautua erämaan henkeen, ja enemmänkin, sillä yaquin
-omituinen vaikutus oli kuin kutsu alkuperäisiin oloihin.
-
-Kolmenkymmenen penikulman taival helposti kuljettavaa matkaa toi
-pakolaiset toiselle lähteelle, joka oli kuin laavan jyrkän laidan alla
-oleva pieni, pyöreä tasku. Sen ympärillä kasvoi hieman lyhyttä
-vaalennutta ruohoa hevosille, mutta siellä ei ollut ollenkaan risuja,
-joista olisi voitu sytyttää nuotio. Sinä iltana puhuivat miehet paljon,
-kyselivät ja vastailivat, punnitsivat mahdollisuuksia, epäilivät ja
-toivoivat vakaumuksestaan huolimatta. Mutta intiaani, joka yksin olisi
-voinut ilmoittaa missä he olivat, mihin he olivat matkalla ja millaiset
-heidän pakomahdollisuutensa olivat, säilytti tyyneytensä sanomatta
-mitään. Gale valvoi ilta-, Ladd keski- ja Lash aamuyön.
-
-Päivä valkeni rusottavana ja kirkkaana, mutta kylmänä kuin jää.
-Kaikkien oli voimisteltava hetkinen verryttääkseen kohmettuneita
-käsiään ja jalkojaan. Mercedes söi aamiaisensa huopapeitteihinsä
-kääriytyneenä. Mutta sillä aikaa kuin kuormat kiinnitettiin hevosten
-selkään, käveli hän edestakaisin hieroen käsiään ja lämmittäen
-korviaan. Thornen silmät kääntyivät häneen alituisesti ja paimenet
-tarkastelivat häntä salaa. Yaqui katsoi häneen harvoin, mutta kun hän
-käänsi silmänsä häneen, näyttivät hänen omituiset, jäykät ja
-ilmeettömät kasvonsa olevan vääntymäisillään hymyyn. Mutta se ei
-tapahtunut kuitenkaan milloinkaan. Gale hämmästyi huomatessaan, miten
-usein hänen omakin katseensa kiintyi tuohon solakkaan, tummaan ja
-kauniiseen espanjattareen. Hän arvaili ensin, aiheuttiko tytön kauneus
-sen, mutta sitten hän luuli sen johtuvan jostakin muusta. Mercedes oli
-nainen. Hän edusti heidän joukossaan jotakin sellaista, jota kaikkien
-rotujen miehet olivat tuhansien vuosien kuluessa halunneet katsella ja
-omistaa, kunnioittaa ja turmella, ja joiden puolesta he aina olivat
-halunneet taistella ja kuolla.
-
-Sen päivän matkan merkityksellisin tapaus oli, että yaqui erotti
-kuormista erilleen yhden huopapeitteen, repi sen palasiksi ja sitoi
-niillä hevosten jalat. Oltiin siis tulossa kauheille _choya_-kentille
-ja särmäisille laavavirroille. Tuntui vieläkin merkillisemmältä, ettei
-yaqui noussutkaan Diablon selkään. Mercedes vain sai ratsastaa ja
-muiden oli käveltävä.
-
-Intiaani ohjasi kulkunsa erääseen laavavirtojen väliseen harmaaseen
-aukkoon. Laavakerros oli noin kolmekymmentä jalkaa paksu, mureneva ja
-rosoisempi kuin mikään muu aine maailmassa. Aukon päästä, jossa pari
-laavavirtaa yhtyi, läksi kapea halkeama nousemaan ylemmäksi. Gale
-huomasi sen pohjalla joskus maailmassa kuljetun tien himmeät
-ääriviivat. Sitä ei voitu ollenkaan huomata vierestä, vaan hänen oli
-katsottava kauas etäisyyteen nähdäkseen sen epäselvän uran. Yaqui
-talutti Diablon sille, ja nyt alkoi hidas, voimia kysyvä, vaivalloinen
-ja tuskallinen matka.
-
-Kun he saapuivat tämän laavakerroksen huipulle, näki Gale laajan,
-aution mustanpunaisen kentän jatkuvan etäisyyteen ja murtuvan
-miljooniin harjanteihin, huippuihin ja uriin, kohoavan eteen- ja
-ylöspäin ja muodostavan hammastettuja, matalia kumpuja, kukkuloita ja
-huippuja, jotka ylenivät vähitellen korkeammiksi, jylhiksi jyrkänteiksi
-ja kauempaa himmeästi näkyviksi utuisensinisiksi vuoriksi.
-
-Sitten ei hänellä ollut enää aikaa katsella sinne päin. Säilyttääkseen
-jalansijansa ja suojellakseen hevostaan oli hänen pantava kaikki
-tarmonsa ja tarkkaavaisuutensa liikkeelle. Suunnan sai hän selville
-muiden hevosten jättämistä jäljistä ja hänen oli vain seurattava niitä.
-Mutta ei mikään olisi voinut olla vaikeampaa. Laavan rapautunut pinta
-oli samalla kertaa sekä mitä rosoisinta, kovinta, ilkeintä, julminta
-että petollisinta maata kuljettavaksi.
-
-Se oli yleensä haurasta, vaikka siinä olikin niin kovia ja teräviä
-kohtia kuin veitsen terä, rosoista ja karheaa, mutta kumminkin joskus
-niin liukasta kuin jää. Jos siinä oli jalankaan levyinen tasainen
-kohta, murtui se kumminkin heti hevosen kavioiden alla, lukuunottamatta
-sitä, että se muutenkin oli uurteista, kuoppaista, kivistä, harjuista
-ja kuhmuista tasankoa, joka muistutti suunnatonta ja suurenmoista
-tiiltä. Se oli aikoinaan ollut kiehuva, poreileva ja räiskyvä sula
-piikivivirta, joka kovettuessaan oli muodostanut pinnalleen miljoonia
-teräviä särmiä. Väriltään oli se synkän-, tumman- ja vihaisenpunainen,
-jota ei voitu verrata mihinkään muuhun punaiseen ja joka pani silmät
-verestämään. Miljoonat pienet syvänteet katosivat syviin kuiluihin ja
-reikiin, joiden pohjat olivat niin louhikkoiset ja kiviset, ettei niitä
-voitu verrata mihinkään.
-
-Pakolaisten matka edistyi hitaasti. He kulkivat varovaisesti ja
-kaarrellen sinne tänne tien monien mutkien mukaan kiiveten syvänteiden,
-joita ei voitu karttaa, reunoille ja laskeutuen taasen niihin ja
-kiertäen alituisesti eteensattuvia kuoppia. Heidän matkansa oli niin
-takaisin päin kaartuvaa, etteivät he keskipäivän tienoissa olleet
-nähtävästi päässeet kuin vähän matkaa laavarinnettä ylöspäin.
-
-Jos kulkeminen oli vaivalloista heille, oli se vielä vaivalloisempaa
-hevosille. Blanco diablo ei välittänyt enää yaquinkaan kehoituksista.
-Se vikuroi, hyppi, puri ja potki. Yaquin oli vedettävä ja lyötävä sitä
-saadakseen sen kulkemaan pahimpien paikkojen poikki. Mercedeksen
-hevonen oli usein heittää hänet satulasta ja hänet oli lopulta
-nostettava Blanco solin selkään. Mutta valkoinen juoksija korskui
-silloin vastustavasti ja taivutti vasta sitten kuin se kuuli Galen
-ankaran käskyn jalon kaulansa etsiäkseen laavasta jalansijoja, jotka
-eivät pettäneet.
-
-Vaikka laava aiheuttikin Galelle työtä, vaivoja ja tuskia, vihasi hän
-kumminkin enemmän _choyaa_. Kuta kauemmaksi he pääsivät, sitä mukaa
-lisäytyivät nämäkin kasvit ja tulivat suuremmiksi. Laavan pinnalla oli
-kaikkialla pieniä pyöreitä läikkiä, jotka kimaltelivat kuin kuurainen
-maa. Ja jokaisen tiellä ja sen vieressä kasvavan _choyan_ alla oli
-noita pudonneita pahkuroita, jotka olivat kuin piikkisiä pieniä
-kuuraisia männyn käpyjä. Oli melkein mahdotonta olla aina varuillaan
-niiden suhteen, ja kun Gale astui jonkun päälle, tunkeutuivat sen
-teräskovat piikit useimmiten nahan läpi lihaan. Hän uskoi jo melkein
-tosiksi kuulemansa erämaan matkustajien puheet, että _choya_ on elävä,
-joka hyökkää pelkäämättä miesten ja hevosten kimppuun. Varmaa kumminkin
-oli, että silloin kun hän sivuutti jonkun kiinnittämättä huomiotaan
-siihen väistääkseen sen, lävisti se hänen säärystimensä ja pysähdytti
-terävillä piikeillään hänet siihen paikkaan. Sen aiheuttama tuska oli
-melkein sietämätön, sillä sitä ei voitu verrata mihinkään muuhun. Se
-poltti, pisti, kirveli ja tuntui melkein jäädyttävän loukkautuneen
-jäsenen, tehden sen aivan käyttökelvottomaksi vähäksi ajaksi. Hän puri
-kieltään voidakseen olla huutamatta, hiki valui hänestä virtanaan ja
-hän tuli aivan kuin sairaaksi.
-
-Mutta äärettömästi paljon tuskallisemmat olivat _choyat_ hevosille kuin
-ihmisille. Tuon myrkyllisen kaktuksen väkäisten piikkien pistoksia ei
-Blanco solkaan voinut sietää. Monta kertaa tänä päivänä, ennenkuin se
-rupesi kuljettamaan Mercedestä, oli se korskahdellut hurjasti ja
-seisonut sitten vapisten kunnes Gale oli poiminut katkenneet piikit
-pois sen jäntevistä jaloista. Mutta sitten kuin Mercedes oli nostettu
-sen selkään, koetti Gale varoa tarkasti, etteivät piikit pistäneet
-sitä.
-
-Iltapäivä kului, kuten aamupäiväkin, loppumattomassa kiertelemisessä,
-kaartelemisessa ja kiipeilemisessä tuota vaikeata tietä pitkin. Gale
-näki monta lähdettä, joista useimmat olivat kuivuneet, mutta muutamat
-sisälsivät vielä vettä, joka oli kokoutunut niihin sadeajan kuluessa.
-Pieniä, rumia ja pahkuraisia pensaita, joita ei juuri voitu uskoa
-mesquiteiksi, kasvoi niiden kuoppien läheisyydessä. Muutamissa
-paikoissa oli vielä niiden lisäksi surkastuneita piikkisiä
-päärynäpuitakin. Ruohoa ei kumminkaan kasvanut missään, sillä tuossa
-kovassa maassa eivät menestyneet muut kukat kuin _choyat_.
-
-Oli jo pimeä, kun matkustajat laskeutuivat satuloista muutaman esiin
-pistävän laavakielekkeen alla olevan lähteen luona. Päivä oli
-todellakin ollut rasittava. Hevoset joivat kyllikseen ja seisoivat
-sitten kärsivällisesti riippuvin päin. Nälkä ja jano tyydytettiin, ja
-lämmin nuotio ilahdutti väsyneitä ja helläjalkaisia pakolaisia. Yaqui
-sanoi: "Nukkukaa!" ja niin kului sekin yö.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana aamuna, kun he olivat kulkeneet noin kymmenen penikulmaa
-loivasti ylenevää laavarinnettä eteenpäin, kiintyi Galen huomio
-hetkeksi muualle kuin tiehen, josta hän oli tarkkaavaisesti hakenut
-vähemmän kuoppaisia paikkoja.
-
-"Dick, miksi katselee yaqui taakseen?" kysyi Mercedes.
-
-"Katseleeko hän?" kysyi Gale hämmästyneenä takaisin.
-
-"Aina hetken kuluttua", vastasi Mercedes.
-
-Gale oli matkueen viimeinen, sillä hän halusi Mercedeksen vuoksi
-käyttää niin paljon kuin suinkin hyväkseen tallattua tietä. Yaqui
-talutti Diabloa ja kiersi juuri erästä halkeamaa. Hänen päänsä oli
-kumarruksissa, kun hän käveli hitaasti ja pysähdellen laavalla. Gale
-kääntyi katsomaan taakseen ensimmäisen kerran moneen päivään. Erämaan
-mahtava alempaa siintävä syvennys oli täynnä leveitä punaisia,
-viheriöitä ja harmaita juovia, jotka ulottuivat taivaanrannalla
-näkyviin purppuraisiin huippuihin asti. Se oli niin autio ja mahtava,
-ettei sen pieniä erikoisuuksia voitu erottaa. Hän uskoi tietysti
-Rojaksen ajavan heitä takaa, mutta hänestä tuntui mielettömältä hakea
-roistoa tuolta kaaoksesta.
-
-Yaqui jatkoi kulkuaan ja Gale kiinnitti usein huomionsa työstään
-häneen. Äkkiä näki hän intiaanin pysähtyvän, kääntyvän ja katsovan
-taakseen. Ladd teki samoin, sitten Jim ja viimeiseksi Thorne. Galekaan
-ei voinut vastustaa haluaan. Sitten hän usein antoi Blanco solin levätä
-ja katsoi taakseen sillä aikaa. Hänellä oli kyllä kaukoputki mukanaan,
-mutta hän ei käyttänyt sitä.
-
-"Rojas ajaa kai meitä takaa", sanoi Mercedes.
-
-Gale katsoi häneen hämmästyneenä. Hänen äänensä sointu oli ollut
-epämääräinen. Jos siinä oli ollut pelkoa, ei hän ollut sitä kumminkaan
-huomannut. Mercedes katsoi taakseen värikkäälle rinteelle, ja jokin
-hänessä, ehkä tuo hänen kauniitten silmiensä haukkamainen, kiinteä
-katse, muistutti yaquia.
-
-Seuraavan tunnin kuluessa katsoi intiaani monta kertaa taakseen ja
-hänen toverinsa seurasivat hänen esimerkkiään. Oli keskipäivä, aurinko
-paistoi kuumasti ja laava säteili lämpöä, kun yaqui pysähtyi lepäämään.
-Eristetty, suojainen paikka sijaitsi muutaman laavakielekkeen juurella,
-joka sen muodosta päättäen oli kuin joku kallioniemi. Hevoset
-kokoutuivat yhteen joukkoon riippuvin päin. Paimenet aikoivat juuri
-irroittaa satulat ja kuormat niiden selästä, kun yaqui kielsi heitä
-sitä tekemästä.
-
-Hän kiinnitti liikkumattomat, säteilevät silmänsä loivasti alenevaan
-rinteeseen, mutta ei näyttänyt katsovan kauaksi.
-
-Äkkiä hän päästi tuon omituisen huutonsa, jota Gale luuli tahdottomaksi
-tahi jonkunlaiseksi hänen heimonsa erikoiseksi tunteitten ilmaisuksi.
-Sitä ei voitu ymmärtää, mutta ei kukaan olisi voinut epäillä
-sen mahtia. Hän viittasi laavarinteelle, viittasi sormellaan,
-käsivarrellaan, niskallaan ja päällään -- hänen koko ruumiinsa oli
-kääntynyt vaistomaisesti samaan suuntaan. Hänen koko olemuksensa näytti
-ensin jännittyneen ja sitten jäätyneen. Hänen asentoaan ei olisi voitu
-ymmärtää väärin, vaikka hänen kasvojensa ilme ei ollutkaan muuttunut.
-Gale ei ollutkaan huomannut intiaanin pronssinväristen kasvojen
-menettävän tyyneyttään. Niissä olivat hänen jalkainsa alla olevan
-laavan väri, kovuus ja ominaisuudet.
-
-"Varmasti hän näkee jotakin", sanoi Ladd. "Mutta minulla on huonot
-silmät."
-
-"En minäkään ole varma omistani", sanoi Jim, "mutta olen kumminkin
-näkevinäni tuolla alhaalla epäselvän, liikkuvan juovan."
-
-Seisoessaan Mercedeksen vieressä, joka tuijotti liikkumatonna
-rinteelle, katsoi Thorne innokkaasti myöskin sinne päin. Gale katsoi
-katsomistaan, kunnes hänen silmiään rupesi pakottamaan. Sitten hän
-kaivoi kaukoputkensa esille Solin satulan laukusta.
-
-Laavarinteellä ei näyttänyt olevan muuta kuin noita auringonpaisteessa
-kimaltelevia _choya_-kaktuksia. Gale kuljetti kaukoputkeaan hitaasti
-edestakaisin ja huomasikin lopulta paljon lähempänä kuin hän oli
-luullutkaan valkoisen- ja mustankirjavan jonon miehiä ja hevosia.
-Sanomatta sanaakaan ojensi hän kaukoputken Laddille. Tämä otti sen ja
-mumisi itsekseen:
-
-"Linnuntietä ovat he meistä vielä noin viidentoista penikulman päässä.
-Jim, luullakseni on tietä myöten sinne pari kertaa pitempi matka tahi
-enemmänkin."
-
-Jim katsoi ja vastasi: "Olemme varmasti vuorokauden matkan edellä."
-
-"Rojasko sieltä tulee?" kysyi Thorne jäykistynein huulin.
-
-"Niin, Thorne, ja hänellä on mukanaan hieman toistakymmentä miestä",
-vastasi Gale katsoen Mercedekseen.
-
-Tyttö oli muuttunut. Hän oli kuin keskiaikainen prinsessa, jossa olivat
-ruumillistuneet sen aikakauden voima ja intohimot, hengittäen kostoa,
-sammumatonta vihaa ja sisäisen kiihtymyksen synnyttämää intoa. Jos
-hänen kauneutensa oli ollutkin ihmeellinen hänen avuttomuutensa ja
-muihin turvautumisensa hetkinä, oli se kumminkin nyt, kun hän katsoi
-rinteelle kalpein kasvoin ja vihasta leimuavin silmin, aivan
-ylimaailmallinen.
-
-Gale hengitti syvään. Tunne, joka oli ennustanut takaa-ajon, taistelun
-ja veren vuodattamisen tulevan tapahtumaan täällä synkässä erämaassa,
-palasi nyt kymmenen kertaa voimakkaampana takaisin. Hän näki suonien
-pullistuvan Thornen kasvoissa ja hampaiden pistävän esiin kuin
-murisevalla sudella. Paimenet, jotka olivat usein panneet henkensä
-alttiiksi ja uhmanneet kuolemaa, olivat nyt niin kalpeat, ettei mikään
-pelko olisi voinut muuttaa heidän kasvojaan sellaisiksi. Yaquikin
-kohotti vihdoin kätensä, ei nyrkkiin puristettuna eikä yhdistetyin
-sormin, vaan jännitettynä levälleen kuin kotkan jalka, ja hän heristi
-sitä omituisin hitain liikkein, jotka olivat uhkaavat ja peloittavat.
-
-Nainen pani tässä liikkeelle miesten syvimmät tunteet. Ja voimakkaampi
-heidän haluansa tappaa ja suojella oli tuo hurja viha, joka samalla oli
-rakkautta, tuo entisen orjan pohjaton intohimo. Tuntiessaan koko
-olentonsa jäykistyvän ja jännittyvän ihmetteli Gale sitä, ja kun hän
-läksi jälleen seuraamaan tovereitaan, muisteli hän vielä sitä.
-Beldingin ennustama taistelu oli pian tapahtuva. Millainen ottelu siitä
-tulisikaan! Rojas ratsasti kevyin kuormin ja nopeasti, tullen
-lähemmäksi ja lähemmäksi. Hän oli ostanut miehensä kullalla, suurilla
-lupauksilla ja ehkä tarjoamalla heille sellaisen ylimyksen ruumiin ja
-hengen, jota heidänlaisensa ihmiset suuresti vihasivat. Ja lopuksi oli
-tämä villi asumaton ympäristö, tämä särmäisen laavan ja myrkyllisten
-_choyain_ valloittama erämaa, tämä yksinäinen, jylhä ja peloittava
-maailma, tämä punainen näyttämö synkin ja sopivimmin väritetty paikka
-miesten väliselle suurenmoiselle kamppailulle.
-
-Yaqui ei katsonut enää taakseen eikä Mercedeskään. Mutta toiset
-katsoivat, ja koitti hetki, jolloin Gale näki takaa-ajajien liikkuvan
-jonon paljain silmin.
-
-Ylempänä oleva tasainen laita osoitti, mistä ylätasanko alkaa. Pienissä
-laavassa olevissa kuopissa alkoi näkyä hiekkaa. Ratsujoukko uurasti
-eteen- ja ylöspäin vieläkin hyvin hitaasti. Vihdoin saapui yaqui
-rinteen laelle. Hän nojasi kädellään Blanco diabloon ja molemmat
-näkyivät selvästi taivasta vasten. Paikka oli kuin luotu yaquin
-tähystyspaikaksi. Ja hänen suuri hevosensa, jonka valkoisuus loisti
-auringonpaisteessa, oli kohottanut päänsä villisti ja ylpeästi pystyyn
-harjan ja hännän liehuessa tuulessa. Ryhmä muodosti unhottumattoman
-kuvan. Toiset kiipesivät vielä ylöspäin ja vihdoin talutti Galekin
-Blanco solin viimeisen penkereen huipulle. Kaikki kääntyivät nyt
-katsomaan taakseen punaiselle rinteelle.
-
-Mutta varjot olivat jo alkaneet laskeutua sen ylle eivätkä he enää
-nähneet tuota liikkuvaa jonoa.
-
-Yaqui hyppäsi satulaan ja ohjasi Diablon pois. Muut seurasivat. Gale
-näki, että ylätasankokin oli vain laavan muodostamien matalain,
-särmäisten ympyräin, harjujen, kukkulain, syvänteitten ja pyörteitten
-peittämä autio kenttä. Laava oli siellä tummemmanpunaista kuin
-rinteellä ja kovempaa kuin pii. Muutamin paikoin peittivät hieno hiekka
-ja kuona rosoisen pinnan. Omituisen näköiset kaktukset kilpailivat
-kaikkialle levinneen _choyan_ kanssa elämismahdollisuuksista. Yaqui
-löysi kumminkin sellaisen polun, että hevoset voivat kulkea sitä
-nopeasti.
-
-Tätä verraten helppoa etenemistä ei kestänyt kumminkaan tuntiakaan.
-Sitten opasti yaqui heidät tulivuoren aukkoja täynnä olevaan seutuun.
-Maan pinta näytti pullistuneen ja sitten haljenneen suuriksi ja
-pieniksi aukoiksi, joista toiset olivat matalia ja toiset syviä, mutta
-kaikki punaisia kuin tuli. Yaqui kiersi hyvin lähelle kuiluja, jotka
-ammottivat tien vieressä kohtisuorin seinin, mutta hän näytti kumminkin
-koettavan aina kulkea niiden sivu niin kaukaa kuin mahdollista.
-
-Ylätasanko rupesi nyt viettämään melkoisesti länttä kohti. Gale
-kiinnitti huomionsa etelää kohti jatkuvan laavameren pyöreihin
-maininkeihin ja väreilyyn ja tämän vulkaanisen seudun keskellä oleviin
-keilanmuotoisiin huippuihin. Läntisen rinteen kuoppainen pinta rajoitti
-näköalan, kunnes pakolaiset äkkiä sukelsivat esiin muutamasta
-rosoisesta halkeamasta paikalle, jossa heidän eteensä avautui
-suurenmoinen ja kauhistuttava maisema.
-
-He olivat nyt saapuneet ylätasangon läntisen rinteen korkeimmalle
-kohdalle. Rinne oli niin monta penikulmaa pitkä, että ainoastaan hyvin
-korkealta voitiin sen viettävyys huomata. Yaqui hevosineen seisoi erään
-penikulmia leveän tulivuoren aukon reunalla, aukon, joka oli tuhat
-jalkaa syvä ja jonka punaiset seinät olivat tuon huurteen- ja
-hopeanvärisen _choyan_ peittämät. Äärettömän leveät laavavirrat
-vyöryivät rinnettä alas hävitäkseen lopulta aaltoileviin
-hiekkatöyryihin, jotka rajoittivat näköjään loppumatonta sinistä merta,
-Kalifornian lahtea. Sen takaa näkyi himmeitä, korkeita vuoria, joiden
-yläpuolella kellui veripunainen laskeutuva aurinko. Se kultasi koko
-tämän hedelmättömän aution seudun tuhoaennustavalla valollaan.
-
-Galesta ja ehkä muistakin tuntui silloin hyvin omituiselta katsella,
-miten heidän oppaansa talutti Diablon sileälle ja kuluneelle, tuon
-kauhistuttavan aukon laitaa pitkin kulkevalle tielle. Dick katsoi
-tuonne punaiseen ammottavaan pataan, joka oli kuin helvetti.
-Vastakkaisen seinän mustahkot kalliot olivat sinisen savumaisen udun
-peitossa. Täällä oli yaqui kuin kotonaan. Hän liikkui ja oli sen
-näköinen kuin hän vihdoinkin olisi saapunut syntymäseuduilleen. Gale
-näki hänen pysähtyvän ja katsovan tuon ammottavan tyhjyyden yli lahtea
-kohti.
-
-Hän aavisti, että jossakin tämän helvetinkuilun laidalla yaqui asettuu
-viimeiseen vastarintaan, ja katsahdettuaan vain kerran intiaanin
-omituisiin tutkimattomiin silmiin oli hän jo näkevinään heitä
-takaa-ajavan Rojaksen tuomion täytäntöönpanon.
-
-
-
-
-XII.
-
-HELVETINKUILU.
-
-
-Tie kulki muutaman, aukon laidassa olevan äärettömän suuren kuilun
-reunaa ja sitten alemmaksi ja alemmaksi punaseinäiseen siniutuiseen
-sokkeloon.
-
-Kierrettyään erään terävän kulmauksen hämmästyi Gale äkkiä
-huomatessaan, että halkeama vietti ja leveni laaksoksi. Se oli niin
-viheriä, suloinen ja kaunis tämän jylhän punaisen ympäristön keskellä,
-että Gale tuskin uskoi silmiään. Blanco sol hirnui iloisesti
-vainutessaan vettä. Sitten Gale huomasi suuren reiän, jonkunlaisen
-syvänteen tuossa kimaltelevassa laavassa, tumman, kylmän ja varjoisan
-lähteen. Oli selvää, että sadeaikana vesi virtasi laaksoon. Hieno,
-punertava hiekka peitti maanpinnan, josta tunkeutui runsaasti esiin
-pitkää viheriää ruohoa. Laaksossa kasvoi mesquite-pensaita ja _palo
-verdejä_, joiden lukumäärä lisäytyi vähitellen niin, että ne
-muodostivat näköalaa peittäviä tiheikköjä.
-
-"Tämä on varmasti enemmän kuin odotinkaan!" huudahti Ladd. "Mikä
-verraton lymypaikka! Voimme piiloutua tänne pitkiksi ajoiksi. Pojat,
-näin vuoristolampaita, noita oikeita vuoristojen suursarvia. Mitä
-ajattelette tästä kaikesta?"
-
-"Luullakseni olemme saapuneet yaquin metsästysmaille", vastasi Lash.
-"Tuo kulkemamme tie on varmaankin satoja vuosia vanha. Se on syöpynyt
-syvälle raudankovaan laavaan ja kulunut sileäksi."
-
-"Niin, minun on myönnettävä, että Belding oli oikeassa intiaaniin
-nähden. Ja voin aavistaa, että Rojaksen päivät loppuvat jossakin tuon
-helvetinkuilun liepeillä."
-
-Leiriydyttiin muutamalle tasaiselle paikalle. Yaqui juotti hevoset ja
-ajoi ne sitten laaksoon laitumelle. Aterian valmistuttua istuuduttiin
-syömään väsyneinä ja vakavina. Epäilyksien aiheuttama jännitys yhtyi
-pitkän matkan väsyttäviin seurauksiin. Mercedes oli tyyni, mutta hänen
-tummat silmänsä liekehtivät kalpeissa kasvoissa. Yaqui tarkasteli häntä
-ja muut katsoivat häneen lausumattomin ylpeyden tuntein. Äkkiä kiersi
-Thorne huopapeitteen hänen ympärilleen ja hän näytti nukkuvan heti.
-Hämärä synkkeni ja nuotio alkoi palaa kirkkaammin. Kylmä tuuli
-liehutteli Mercedeksen tummaa tukkaa peittäen suortuvilla hänen
-otsansa.
-
-Yaquin tarkoituksista ja suunnitelmista ei saatu paljon selville, mutta
-hänen käyttäytymisensä tyynnytti Thornenkin. Tämä nojautui kokoamaansa
-risukimppuun katsoen synkästi nuotioon ja sitten jonkun ajan kuluttua
-liikkumattomaan vaimoonsa.
-
-Paimenet ja Thorne keskustelivat kumminkin hiljaa. He olivat aivan
-varmat, ettei Rojas miehineen ehdi tälle lähteelle ennenkuin huomenna
-keskipäivällä. Ja jo paljon ennen heidän tuloaan luulivat paimenet
-saavansa puolustussuunnitelmansa valmiiksi. Miten tämä puolustus
-tulisi tapahtumaan ja missä, olivat asioita, joita paimenet
-punnitsivat vakavasti. Ladd otaksui yaquin vievän heidät johonkin
-valloittamattomaan paikkaan, josta samalla tulee muodostumaan heidän
-takaa-ajajiensa kuolinportaat. He ajattelivat kaikkia mahdollisuuksia,
-ja vaikka he olivatkin väsyneet, jatkoivat he vain keskusteluaan.
-
-"Minua hämmästyttää, että Rojas läksi ajamaan meitä takaa", sanoi
-Thorne kiihkeän intohimon vääristämin, laihtunein kasvoin. "Hän on
-seurannut meitä tänne kauheaan erämaahan huolimatta siitä, että hän voi
-menettää miehensä, hevosensa ja ehkä henkensäkin. Hän on vain rosvo
-eikä hän tule tänne saadakseen kultaa. Jos hän aikoo päästä täältä, saa
-hän ponnistella äärettömästi ja kärsiä suuria puutteita. Ja kaikki tuo
-tapahtuu vain avuttoman pienen naisen -- ja vain naisen vuoksi.
-Jumalani, en voi ymmärtää sitä."
-
-"Varmasti -- vain naisen vuoksi", vastasi Ladd nyökäyttäen vakavasti
-päätään.
-
-Seurasi pitkä vaitiolo, jonka kestäessä miehet katsoivat vain tuleen.
-Jokainen aavisti ehkä hämärästi Rojaksen rakkauden tahi vihan
-äärettömän voiman, tahi näkivät he kuin vilahdukselta ihmisten
-intohimojen pohjattoman syvyyden. Lepattavat liekit valaisivat
-ainoastaan tyyniä, kovia ja vakavia kasvoja --
-
-"Nukkukaa!" sanoi yaqui.
-
-Thorne kietoutui huopapeitteeseensä ja paneutui pitkäkseen aivan
-Mercedeksen viereen.
-
-Muutkin laskeutuivat vihdoin levolle ojentaen jalkansa tuleen päin,
-mutta uni pakeni Galen silmistä. Hänen silmänsä olivat väsyneet, mutta
-ne eivät pysyneet kiinni, hänen ruumiinsa kaipasi lepoa, mutta hän ei
-sittenkään voinut maata hiljaa. Yö oli pimeä ja synkkä, ja tämän laavan
-ympäröimä laakso oli täynnä vaaroja. Pimeä, samettimainen taivas, johon
-valkoiset tulenliekit kuvastuivat, näytti olevan aivan lähellä.
-Kaikkialla vallitsi kuolemanhiljaisuus. Mikään ei liikkunut, mikään
-Galen ruumista lukuunottamatta ei näyttänyt elävän. Yaqui istui kuin
-laavasta veistetty kuvapatsas. Toiset nukkuivat liikkumattomina
-suullaan. Mahtoivatko he jo seuraavana yönä nukkua samassa asennossa
-milloinkaan heräämättä? Gale tunsi, miten hänen lihaksensa supistuivat
-ja vapisivat. Vaikka hän olikin tottunut erämaahan ja sen aiheuttamiin
-tunnelmiin, tuntui hänestä kumminkin tänä yönä, että sen laavan ja
-salaperäisyyksien paino musersi hänet alleen.
-
-Hetken kuluttua nousi hän istumaan ja katseli tuleen. Nellin suloiset
-kasvot vilahtelivat kuin haamu vaaleasta savusta -- hehkuivat,
-punastuivat ja hymyilivät hänelle kekäleiden seasta. Muitakin kasvoja
-näkyi sieltä -- sisaren, ja sitten äidin. Gale tukahdutti nuo hellät
-muistot. Tämä autio erämaa peloittavine hiljaisuuksineen ja synkkine
-helvetin lupauksineen huomiseksi ei ollut mikään sopiva paikka luonteen
-heikontamiseksi rakkaiden ja kodin ajattelemisella. Mutta sen kiduttava
-näennäinen mahdottomuus oli, että tämä juuri oli sellainen paikka ja
-sellainen yö, jossa ja jolloin tuollaiset ajatukset kiusaavat ihmistä.
-
-Silloin tällöin nousi hän kävelemäänkin mesquite-pensaitten välisille
-varjoisille käytäville. Kun hän palasi, tuli yaqui häntä vastaan. Gale
-ei hämmästynyt ollenkaan, sillä hän oli tottunut intiaanin omituiseen
-huolenpitoon. Mutta nyt, ehkä senvuoksi, että hän itse oli niin syvissä
-ajatuksissa rakkauden ja surun painaessa hänen mieltään ja syvien ja
-polttavien aavistusten ennustaessa kamalaa taistelua, halusi hän
-kumminkin lähemmin tarkastella yaquia. Mutta se oli tietysti
-hyödytöntä. Intiaani oli yhtä tutkimaton, hiljainen ja omituinen kuin
-ennenkin. Mutta nopeasti ja voimatta sitä selittää tunsi Gale yaquin
-inhimillisen myötätunnon. Se oli kaukaista, kuten kaikki muukin tuossa
-intiaanissa, mutta hän tunsi sen kumminkin. Villi käveli hiljaa hänen
-rinnallaan, katsomatta ja koskematta häneen ja sanomatta sanaakaan.
-Hänen ajatuksensa olivat niin tutkimattomat kuin ei hänenlaisillaan
-ihmisillä olisi ollut järkeä ollenkaan. Kumminkin tunsi Gale hänen
-tunteittensa voimakkuuden ja muisti samalla intiaanin viimeiset
-elinvaiheet. Hänen kotinsa oli hävitetty, hänen kansansa oli viety
-orjuuteen vieraalle maalle, hänen vaimonsa ja lapsensa oli erotettu
-hänestä ja tapettu. Mitä oli yaqui odottanut elämältä? Mitä oli ollut
-hänen sydämessään silloin? Mitä hän nyt ajatteli? Gale ei voinut
-vastata näihin kysymyksiin. Mutta hänen ja yaquin väliset
-eroavaisuudet, jollaisia hän hämärästi oli tuntenut olevan sivistyneen
-ihmisen ja villin välillä, haihtuvat hänen mielestään ikuisiksi
-ajoiksi. Yaqui otaksui kai olevansa jonkunlaisessa velassa Galelle ja
-kun otettiin huomioon yaquin ankarat ja jalot kunniakäsitteet, aikoi
-hän sen nyt maksaa. Intiaanin läsnäolo ei tuonut kumminkaan nyt näitä
-ajatuksia Galen mieleen. Muistaen erämaan omituisen ja selvittämättömän
-vaikutuksen otaksui Gale, että villi ja valkoinen mies olivat tehneet
-liiton, joka ei ollut vähemmän veljellinen senvuoksi, ettei sitä voitu
-selittää.
-
-Aamu alkoi jo melkein sarastaa, ennenkuin Gale sai unta. Sitten valkeni
-päivä, mutta aurinko oli vielä piilossa ylätasangon laidan takana.
-Hevoset tulivat laaksosta ja hirnuivat vettä. Nopean aamiaisen jälkeen
-piiloitettiin kuormat laavassa oleviin kuoppiin. Satulat jätettiin
-samoihin paikkoihin, jonne ne oli irroitettaessa laskettu, ja hevoset
-saivat mennä laitumelle mihin ne vain halusivat. Vesisäiliöt
-täytettiin, ruokaa sullottiin laukkuihin ja huopapeitteet käärittiin.
-Sitten läksi yaqui kapuamaan jyrkkää laavarinnettä ja muut seurasivat
-häntä.
-
-Hänen seuraamansa suunta johti kuilun oikealle, juuri sen tien
-vastakkaiselle puolelle, jota he olivat laskeutuneet laaksoon. Rinne
-oli jyrkkä, ja koska miehillä oli kuormat selässä, edistyi heidän
-matkansa hitaasti. Mercedes oli nostettava jyrkemmille penkereille ja
-halkeamien yli. He sivuuttivat paikkoja, joissa kuilun reunat eivät
-olleet kuin muutamia metrejä toisistaan. Vihdoin etäytyivät ne erilleen
-ja punainen utuinen aukko ammotti heidän vierellään. Yaqui poikkesi
-tieltä ja alkoi kavuta alemmaksi laavan rosoisia ja kuoppaisia
-ulkonemia pitkin, jotka muodostivat kuilun reunan. Joskus riippui hän
-aivan jyrkänteitten yllä. Muut voivat seurata häntä mitä suurimmin
-vaikeuksin. Heidän kulkiessaan kapeilla jalanlevyisillä penkereillä oli
-Mercedestä tuettava. _Choyat_ olivat sielläkin estämässä kulkua.
-Vihdoin pysähtyi intiaani eräälle kapealle tasaiselle laavapenkereelle
-ja hänen toverinsa saivat olla äärettömän varovaiset ja huolelliset
-päästäkseen samalle paikalle.
-
-Tämän penkereen takalaidassa, _choyien_ välissä, oli jonkunlainen
-matala syvennys, jonka pohjalla oli multaa. Ladd sanoi sitä
-pakopaikaksi, jota vuoristolampaat olivat käyttäneet monta vuotta.
-Yaqui levitti huopapeitteet lattialle, vei vesisäiliöt ja eväslaukun
-sinne ja pyysi sitten nöyrin viittauksin, jotka kumminkin olivat
-käskevät, Mercedestä menemään sinne. Muutamat seuraavat liikkeet ja
-sanat selittivät hänen suunnitelmansa. Mercedes oli piilotettava tähän
-luoksepääsemättömään paikkaan. Miesten oli kierrettävä vastakkaiselle
-penkereelle ja suljettava lähteelle johtava tie.
-
-Gale kiinnitti huomionsa tämän kotkanpesän muotoon. Niin
-villinnäköisessä ja rosoisessa paikassa ei hän ollut vielä ikinä ennen
-ollut. Ainoastaan vuoristolammas olisi voinut kiipeillä ylemmillä
-rinteillä ja vieressä olevalla liukkaalla laavajyrkänteellä. Alempana
-oli kokonainen kimalteleva _choya_-vyöhyke, joka reunustaessaan
-näköjään pohjatonta kuilua oli kuin huurteessa auringonpaisteessa.
-
-Ladd valitsi pyssyjen joukosta keveimmän ojentaen sen Mercedekselle.
-
-"Varmasti on hyvä varustautua kaiken varalta", sanoi hän suoraan. "On
-mahdollista, ettette tätä ikinä tarvitse mutta jos teidän on --"
-
-Hän lopetti siihen, mutta hänen keskeytyksensä oli merkityksellinen.
-Mercedes vastasi hänelle pelottomin ja lannistumattomin katsein. Thorne
-oli miesten joukossa ainoa hermostunut. Hänen jäähyväisensä vaimolleen
-olivat liikuttavat ja nopeat. Sitten hän ja paimenet läksivät
-varovaisesti seuraamaan yaquia.
-
-He kiipesivät harjanteen korkeudelle ja seurasivat sitten kuilun
-reunaa. Kun he tulivat halkeaman laidalle ja saapuivat sen kapeimmalle
-kohdalle, voitiin yaquin käytöksestä huomata, että hän aikoi hypätä sen
-yli. Ladd ei sallinut intiaanin kumminkaan täyttää aikomustaan. Sitten
-he jatkoivat matkaansa kuilun reunaa, kunnes he saapuivat paikalle,
-jossa monta laavasiltaa vei sen yli. Kuilu oli toisin paikoin hyvin
-syvä ja toisin paikoin taas tukkeutunut. Aukolla ei ollut nähtävästi
-suoraa suuta alempana olevaan laaksoon. Sen pohja oli kumminkin
-selvästi paljon alempana kuin lähde.
-
-Sitten kuin oli päästy kuilun yli, löydettiin tie heti. Se poikkesi
-kauemmaksi reunasta. Yaqui viittasi kädellään oikealle, jossa
-tulivuoren aukon rosoisessa rinteessä oli luolia, halkeamia ja kuoppia
-piilopaikoiksi ainakin sadalle miehelle. Yaqui riensi tietä pitkin
-eräälle korkeammalle paikalle ja pian näkyikin hänen liikkumaton tumma
-vartalonsa taivasta vasten. Paimenet ja Thorne valitsivat muutaman
-syvän kuopan, josta johti useita kylliksi syviä uria kaikille
-suunnille. Laddin mielestä oli paikka yhtä hyvä kuin joku toinenkin,
-ehkä ei niin hyvin piilotettu, mutta vapaampi tuosta peloittavasta
-_choyasta_. Miehet laskivat pyssynsä ja pistoolinsa maahan ja
-irroitettuaan raskaat patruunavyönsäkin istuutuivat he odottamaan.
-
-Heidän valitsemansa paikka oli aivan jyrkänteen reunalla ja ehkä noin
-viidensadan metrin päässä vastakkaisesta reunasta, joka näytti nyt
-olevan paljon heidän alapuolellaan. Kimaltelevat punaiset kalliot
-olivat petollisen ja vaarallisen näköiset. Jyrkänteen pinnassa oli
-tuhansia penkereitä ja kuoppia, toisena hetkenä näytti se kohtisuoralta
-ja toisena taasen loivalta rinteeltä. Thorne näytti heille paikan,
-jossa hän luuli Mercedeksen olevan piilossa, Ladd valitsi toisen kohdan
-ja Lash lopulta kolmannen. Gale etsi näkemäänsä _choya_-penkerettä,
-joka oli sijainnut Mercedeksen piilopaikan alapuolella, ja kun hän oli
-löytänyt sen, vastustivat monet hänen väitettään. Silloin tarttui Gale
-kaukoputkeensa todistaakseen olevansa oikeassa. Kun hän oli asettanut
-sen sopivaksi välimatkalle, erottautuivat _choyat_, penkere ja
-lammasten turvapaikka selvästi rosoisen rinteen pinnasta. Heidän
-kaikkien mielestä oli yaqui piilottanut Mercedeksen niin hyvin, että
-ainoastaan korppikotkan terävät silmät voivat hänet huomata.
-
-Jim Lash ryömi erääseen varjoiseen paikkaan, ruveten tyynesti
-odottamaan. Ladd oli levoton, kärsimätön ja valpas. Hän nousi aina
-vähän ajan kuluttua tarkastamaan pitkää rinnettä ja oikealla olevaa
-harjannetta, jolla yaqui seisoi liikkumatonna. Thorne muuttui
-vaiteliaaksi hitaan synkän raivon kiehuessa hänen mielessään. Gale ei
-ollut tyyni eikä vapaakaan hivuttavasta epäluulosta sekä kiihtyvästä
-vihasta. Mutta hän koetti olla ajattelematta tuota ratkaisematonta
-taistelua niin paljon kuin suinkin.
-
-Hänestä tuntui äkkiä kuin hän ei olisi vielä käsittänytkään tämän
-erämaan hämmästyttävää luontoa. Tuolla oli tuo äärettömän pitkä
-punainen rinne, jonka alimmaiset harjut vihdoin muuttuivat valkoisiksi,
-sinistä merta vasten näkyviksi hiekkatöyryiksi. Kylmä säteilevä
-vaaleus, valkoinen aurinko, taivaan tummansininen väri ja kaikkialla
-hänen ympärillään leviävän rajattoman lakeuden aiheuttamat tunteet
-ilmoittivat, että hän oli jotensakin korkealla. Etelässä sulautui tuo
-punainen autius yksinkertaisesti etäisyyteen. Aukkoja täynnä olevat
-tasangot kohosivat korkein tummin penkerein jylhiä vallitsevia huippuja
-kohti. Kun Gale käänsi katseensa noiden kenttien ja huippujen
-suurenmoisuudesta, näytti alempana oleva kuilu mitättömältä kuopalta.
-Mutta kuta kauemmin hän katsoi, sitä leveämmäksi, syvemmäksi ja
-rosoisemmaksi se muuttui. Ei, hän ei voinut ymmärtää tämän seudun
-suuruussuhteita eikä etäisyyksiä. Siellä oli liian paljon katseltavaa.
-Mutta tapa, jolla luonto oli muodostanut tämän hämmästyttävän
-laavamaailman, järkytti hänen mieltään.
-
-Sillä aikaa kuluivat tunnit. Kun aurinko nousi korkeammalle, hävisi tuo
-kirkas teräksenharmaa väri, sininen utu sakeni ja laavan kimalteleva
-pinta muuttui hitaasti punaisemmaksi. Ladd hämmästyi huomatessaan,
-ettei yaquia enää selvästi näkynytkään. Jim Lash ryömi esille
-varjoisesta kuopastaan ja kiinnitti patruunavyön uumilleen. Hänen
-pienet harmaat silmänsä tarkastelivat laavarinteen ylhäältä alas asti,
-pysähtyivät epäillen erääseen kohtaan ja alkoivat sitten jälleen tutkia
-ylätasangon itäistä autiota puoliskoa.
-
-"Kylläpä näköni onkin muuttunut huonoksi", sanoi hän. "Ehkä se on tuon
-kirotun pensaikon kimaltelevan laavan syy. Kumminkin, mitä ovat nuo
-ryömivät pisteet tuolla?"
-
-"Nyt huomaan minäkin ne", vastasi Ladd. "Ne ovat vuoristolampaita."
-
-"Älä ollenkaan arvaile, Laddy. Dick, ojennahan kaukoputkesi tuonne
-rinteelle päin."
-
-Gale pani kaukoputkensa kuntoon ja alkoi etsiä laavarinteeltä, ensin
-aivan läheltä ja sitten kauempaa. Pian vakautui putki yhteen kohti.
-
-"Näen kuusi ruskeata pientä eläintä, jotka ovat kuin lampaita. Mutta en
-osaa erottaa vuoristolammasta antiloopista."
-
-"Varmasti ovat ne suursarvia", sanoi Ladd.
-
-"Sinun on katsottava tuonne itään päin tuon pitkän harjanteen juurelle,
-jos haluat saada selville, mitä minä näen", lisäsi Jim.
-
-Kaukoputki nousi ja kiersi, heilui hetkisen, mutta asettui sitten
-paikoilleen kuin kallio. Syntyi painostava vaitiolo.
-
-"Neljätoista hevosta -- pari kuormitettua, muutamia ratsastajien kanssa
-ja muutamia ilman", sanoi Gale hitaasti.
-
-Yaqui ilmestyi kaukaa tielle ja lähestyi nopeasti. Äkkiä hän huomasi
-miehet, pysähtyi, heilutti käsivarttaan ja viittasi. Sitten hän katosi
-kuin laava olisi niellyt hänet.
-
-"Tuo kaukoputki on hyvä olemassa", sanoi Jim nopeasti. "Näen aivan
-punaista, ilmoitan sen teille... Vaikka silmäni ovatkin huonot, olivat
-ne kumminkin oikeassa. Rojas on poikennut tieltä miehineen."
-
-"Jim, ethän voine tarkoittaa että he ovat alkaneet kiivetä tuota
-kauheata rinnettä?" kysyi Ladd.
-
-"Varmasti! He ovat sekä tulossa tänne että menossa alaspäin."
-
-"Ehkä Rojas on tullut hulluksi, mutta alkaa näyttää siltä kuin --"
-
-"Laddy, saat ampua minut, ellei tuo meksikolaisjoukko ole nyt hävinnyt
-näkyvistä! Koko sakki katosi kuin maan alle tuon puolen penikulman
-päässä olevan kummun juurella."
-
-"Varmasti ovat ne jonkun harjanteen takana tahi sitten ovat ne
-painuneet johonkin uraan", vastasi Ladd. "Ne tulevat kyllä jälleen
-näkyviin hetken kuluttua. Olkaa varuillanne, pojat, sillä luullakseni
-Rojas hajoittaa miehensä laajalle."
-
-Minuutit kuluivat, mutta ei mitään nähty liikkuvan tuolla punaisella
-rinteellä. Jokainen mies ryömi edulliselle paikalle rapautuneen
-laavarinteen reunalle. He kurkistelivat varovaisesti pienistä
-halkeamista tahi jonkun kielekkeen takaa, ja heidän piilopaikkansa
-pienuus ei päästänyt heitä etääntymään kauaksi toisistaan. Laddin
-mumina muuttui karjahtelemiseksi ja sitten samanlaiseksi hiljaisuudeksi
-kuin oli ominaista hänen tovereilleen. Silloin tällöin katsoivat muut
-kysyvästi Galeen. Mutta ei kaukoputkellakaan voitu sen enempi kuin
-paljailla silmilläkään huomata pienintäkään liikuntaa laavamäellä.
-Epäluulojen hitaasti enentyessä kului pitkä tunti.
-
-"Varmasti on kaikki muuttumaisillaan yhtä omituiseksi kuin yaqui",
-sanoi vihdoin Ladd.
-
-Intiaanin omituinen kasvojen ilme, hiljainen toiminta ja synkkä luonne
-ei ollut todellakaan voinut olla vaikuttamatta miehiin. Sitten tämä
-eriskummainen, autio ja synkkä seutu lisäsi vielä tuota mystillisyyden
-tunnetta. Ja kun nyt vielä Rojaksen miesten katoaminen, pitkä hiljainen
-odotus ja näkymättömien vihollisten ryömimisen ja yhä lähemmäksi
-kiertämisen aiheuttama varmuus lisäsivät tilanteeseen viimeisen tunnin,
-niin se ei tuntunut ollenkaan todelliselta.
-
-"Alan epäillä, että nuo meksikolaiset suunnittelevat jotakin
-konnankoukkua", sanoi Jim. "Tahi ehkä emme ole ymmärtäneet Rojasta
-oikein... Kun nyt vain jotakin pian tapahtuisi!"
-
-Kun Lash, joka oli tyyni ja ärsyttävän välinpitämätön vaaran hetkellä,
-alkoi hermostua, oli se salaa esiytyvän epätodellisuuden merkillisin
-vaikutus.
-
-"Pojat, katsokaa tarkasti tuonne vasemmalle, suunnilleen kolmensadan
-metrin päähän!" huudahti Lash äkkiä. "Tuonne _choyien_ taakse,
-laaksossa oleviin uriin. Ensin luulin sitä lampaaksi, mutta siellä
-onkin yaqui! Hän ryömii nopeasti kuin sisilisko. Ettekö huomaa häntä?"
-
-Kului hetkinen, ennenkuin Jimin toverit saivat selville yaquin
-olinpaikan. Matalana kuin käärme kiemurteli hän eteenpäin uskomattoman
-nopeasti. Hänen etenemisensä oli senkinvuoksi huomattava, että hän
-näytti kulkevan noiden pelättyjen _choyain_ alitse. Joskus hän
-pysähtyi, nosti päätään ja katsoi. Hän oli suorassa viivassa erääseen
-suureen laavaympyrään, joka oli korkeammalla kuin muut rinteen kohdat.
-Se oli noin neljänsadan metrin päässä miesten piilopaikasta.
-
-"Varmasti koettaa hän päästä tuolle korkealle paikalle", sanoi Ladd.
-"Nyt hidastuttaa hän kulkuaan ja nyt hän pysähtyi kokonaan muutamien
-_choyien_ taakse. No, nyt hän nousee -- ei, hän polvistuu... No, mitä
-hittoa tämä on?"
-
-"Laddy, katsohan tuon laavaharjanteen sivulle!" huusi Jim tiukasti.
-"Luullakseni on nyt tulossa jotakin. Katsokaa! Tuolla kiipeää Rojas
-miehineen. Älkää luulkokaan näkevänne hevosia... Dick, katso
-kaukoputkellasi ja ilmoita meille, mitä siellä on tekeillä. Minä pidän
-silmällä yaquia ja sanon sitten teille, mitä hänellä on mielessä."
-
-Gale näki Rojaksen ja tämän miehet niin selvästi kuin ne olisivat
-olleet aivan hänen vieressään käden ulottuvilla. He olivat tulossa
-jalkaisin särmäistä rinnettä ylös ja olivat raskaasti aseistettuja.
-Gale ei nähnyt ainoastaan kannuksia, lakkeja, takkeja ja huiveja, vaan
-miesten tummat kasvot, mustat takkuiset hiukset ja risaiset likaiset
-paidatkin, jotka kerran olivat olleet valkoiset.
-
-"He ovat melkein perillä jo", ilmoitti Gale. "Kas niin! Nyt pysähtyivät
-he laelle. Näen Rojaksen. Hän on hurjistuneen näköinen. Hitto vieköön,
-pojat, siellä on muudan intiaanikin!... Luullakseni papago. Ah, hänhän
-on Beldingin vanha palvelija... Intiaani viittaa tännepäin, sitten
-tuonne alas. Hän näyttää Rojakselle tien suunnan."
-
-"Pojat, yaqui on pyssynkantomatkan päässä tuosta joukosta", sanoi Jim
-nopeasti. "Hän kohottaa pyssyänsä hitaasti. -- Jumalani, miten hidas
-hän on!... Hän tähtää johonkin heistä, mutta en osaa sanoa, keneenkä.
-Mutta luultavasti aikoo hän ampua Rojaksen."
-
-"Yaqui osaa ampua. Hän ampuu varmasti Rojaksen", lisäsi Gale julmasti.
-
-"Niin -- Rojaksen!" huusi Thorne kiihkeästi.
-
-"Eikö mitä!" sanoi Ladd ivallisesti. "Herrat, saatte lyödä vetoa, että
-yaqui ampuu papagon. Tuo petturi tuntee nämä vuoristolampaiden
-olinpaikat. Hän puhuu juuri Rojakselle --"
-
-Kuului kumea paukahdus.
-
-"Laddy oli oikeassa!" huusi Gale. "Papagoon osui -- hänen käsivartensa
-vaipui. -- Kas noin, nyt hän kaatui!"
-
-Kuului useampia laukauksia. Yaqui seisoi suorana ja ampui nopeasti
-hämmästyneihin meksikolaisiin, mutta mikäli Gale huomasi, ei ainoakaan
-muista luodeista sattunut. Rojas ja hänen miehensä katosivat
-laavapengermän taakse. Sitten peräytyi yaqui varovaisesti asemastaan
-koettamattakaan juosta tahi piiloutua. Ilmeisesti piti hän tarkasti
-silmällä, näkyikö meksikolaisia urissa ja _choyain_ juurilla. Äkkiä hän
-kääntyi ja tuli suoraan toveriensa asemaa kohti, mutta poikkesi sitten
-syrjään saavuttuaan noin sadan askeleen päähän siitä ja katosi erääseen
-halkeamaan. Hänen tarkoituksensa oli nähtävästi viekoitella
-meksikolaiset pyssynkantomatkalle.
-
-"Kuulehan, Jim, sinun toivosi toteutui, sillä jotakin tapahtui", sanoi
-Ladd. "Enkä voi muuta sanoa kuin: Jumalalle kiitos, että meillä on
-yaqui mukanamme! Tuo papago olisi aiheuttanut meille ikävyyksiä.
-Epäilen, että hän ennätti jo nytkin puhua Rojakselle tarpeeksi
-saadaksemme haistaa verta."
-
-"Hänellä oli tilaisuus ampua Rojas!" huusi laihakasvoinen kiihtynyt
-Thorne. "Mutta hän ei käyttänyt sitä hyväkseen!"
-
-Ainoastaan Ladd näytti voivan vastata tähän Thornen merkitykselliseen
-huomautukseen.
-
-"Kuulkaahan, kun sanon", virkkoi hän kaikuvin äänin. "Tiedämme kaikki,
-miltä teistä tuntuu. Ja jos minulla olisi ollut tuo tilaisuus ampua,
-niin olisinkohan ampunut papagon? En suinkaan, vaan Rojaksen. Niin
-olisi jokainen valkoinen mies tehnyt. Mutta yaqui oli oikeassa eikä
-kukaan muu kuin intiaani olisi voinut menetellä niin. Saatte olla
-varmat, että tuon papagon henkiinjääminen olisi ollut meille enemmänkin
-kuin vaarallista. Hän olisi nimittäin johtanut roistot suoraan
-Mercedeksen piilopaikkaan ja sitten olisi meidän ollut pakko poistua
-suojastamme karkoittaaksemme heidät sieltä... Kun ajattelette, miten
-äärettömästi yaqui vihaa meksikolaisia ja kun näette hänen malttavan
-mielensä ampumatta ainoatakaan -- niin, en oikein osaa sanoa, mitä
-tarkoitan, mutta minä nostan kumminkin hattuani intiaanille."
-
-"Aivan niin ja nyt on taistelu alkanut", vastasi Lash. Nyt oli tuo
-hänen luonteelleen niin luonnoton hermostunut kärsimättömyys hävinnyt
-niin kokonaan kuin ei sitä milloinkaan olisi ollutkaan. Hän hymyili
-tyynesti ja hänen äänensä kuulosti melkein huolettomalta.
-Taputellessaan winchesterinsä perää jäntevällä ruskealla kädellään
-puheli hän, kohdistamatta sanojaan kenellekään erityisesti: "Yaqui on
-aloittanut taistelun. Pitäkää silmällä vastustajianne, pojat, ja
-valmistautukaa tanssimaan."
-
-Toinen odotus alkoi, ja päättäen auringon suorempaan kohdistuvista
-säteistä ja _choyain_ pienien varjojen kutistumisesta otaksui Gale,
-että he saivat odottaa kauan. Mutta aika kului kumminkin nopeasti. He
-makasivat laavassa olevan puoliympyrän muotoisen kuopan reunojen
-suojassa. Laita oli koloinen ja rosoinen ja kokonaan _choyain_
-peittämä. Se vietti alaspäin ja leveni aukkoon päin avautuvaksi
-laajaksi näköalaksi. Gale oli kaikkein korkeimmalla, kauimpana oikealla
-ja oli senvuoksi parhaiten suojattu mahdollisesti harjanteen
-korkeimmilta, noin kolmensadan metrin päässä olevilta kohdilta
-suunnatulta tulelta. Jim oli seuraava, ja hänkin oli hyvin piilossa
-muutamassa halkeamassa. Thornen ja Laddin valitsemat paikat olivat
-suojattomimmat. He pitivät kumminkin tarkasti silmällä kaikkea
-piilopaikkansa koloisen laidan takaa.
-
-Aurinko sivuutti puolipäiväpiirin ja alkoi laskeutua länteen muuttuen
-yhä kuumemmaksi. Miehet odottivat odottamasta päästyäänkin eikä Gale
-huomannut Thornessakaan minkäänlaista kärsimättömyyttä. Painostavaan
-ilmaan tuntui yhtyneen tukahduttavaa, kuumuudesta, uhasta, väreistä ja
-hiljaisuudesta muodostunutta jotakin. Laavasta heijastuva valkoinen
-valokin tuntui muuttuvan punaiseksi ja äänettömyydessä oli
-todellisuutta. Galesta tuntui se joskus aivan sietämättömältä, mutta
-hän ei kumminkaan koettanutkaan sitä rikkoa.
-
-Äkkiä katkaisi tämän kuolemanhiljaisuuden kimakka, kaikuva ja aivan
-läheisyydestä kuuluva paukahdus. Se oli luodikon eikä karbiinin
-aiheuttama. Sitä seurasi hämmästyttävän pian huuto, joka koski ilkeästi
-Galen korviin, sillä se oli niin ohut, kimakka ja aivan erilainen kuin
-hänen muut ennen kuulemansa huudot. Se oli inhimillinen, tahdoton
-kuolinkiljaisu.
-
-"Yaqui siellä vain tervehti toista roistoa", sanoi Jim lyhyesti.
-
-Karbiinit alkoivat paukkua. Pamaukset olivat nopeita ja hiljaisia kuin
-kiukkuinen sähinä, joka ei kaiu. Gale kurkisti piilopaikkansa laidalta.
-Laavan rosoisella pinnalla leijaili vaaleita himmeästi näkyviä pilviä,
-jollaisia savuton ruuti synnyttää. Sitten huomasi Gale pyöreitä
-pilkkuja, jotka näyttivät tummilta punaista taustaa vasten, ja niiden
-edustalta vilahteli silloin tällöin pieniä tulikieliä. Laddin .405
-alkoi jyristä kauniin, voimakkain äänin. Thornekin ampui, hieman liian
-nopeaan, ajatteli Gale. Sitten pisti Jim winchesterinsä reunan yli
-erään _choyan_ alitse ja laukausten välissä kuuli Gale hänen laulavan:
-"Pyöritä neitoa, pyöritä vain!... Kaikki miehet ovat vielä jäljellä!...
-Pyörittäkää toverianne eteen- ja taaksepäin!... Kieputa neitoa, kieputa
-vain!" Gale ryhtyi myöskin taisteluun olematta ollenkaan varma osaisiko
-hän ainoaankaan noista kumartelevista olennoista, joihin hän tähtäsi,
-mutta tullen kumminkin sitä varmemmaksi itsestään kuta enemmän taistelu
-vapautti jotakin pingoitettua ja ahdistavaa hänen rinnastaan.
-
-Heidän asemansa yli alkoi pian viheltää teräsluoteja. Ne, jotka
-sattuivat laavaan, kimposivat aukkoon, mutta ne, jotka tunkeutuivat
-_choyain_ läpi, synnyttivät silkin repimistä muistuttavan äänen.
-Kaktuksien piikit pistelivät Galen kasvoihin, ja hän pelkäsi noita
-lentäviä okaita enemmän kuin luoteja.
-
-"Pitäkää puolianne, pojat!" huusi Ladd kumartuessaan alemmaksi
-ladatakseen jälleen pyssynsä. "Säästäkää patruunianne. Meksikolaiset
-aikovat kiertää meidät. Muutamat pyrkivät tuonne yaquin alapuolelle ja
-muutamat taasen tuonee korkealle harjanteelle. Jos he vain pääsevät
-sinne, tulee meille tässä kuumat oltavat. Tämä paikka on niin pieni,
-ettemme voi kaikki tänne piiloutua."
-
-Ladd kohottautui katsoakseen reunan yli. Paukahdukset kuuluivat nyt
-sieltä täältä, selvästi kumminkin heidän alapuoleltaan. Huomatessaan
-sen, tuli Ladd rohkeammaksi ja nousi ylemmäksi. Silloin jyrähti laukaus
-suoraan edestäpäin, luoti tunkeutui kahahtaen _choyain_ läpi, jotakin
-sattui Laddin kasvoihin läiskähtäen ja tuo teräspojektiili jatkoi
-matkaansa -- kaikki nämä toisiinsa sekoittuvat äänet kantautuivat
-selvästi Galen herkkiin korviin.
-
-Kiroten tuimasti heittäytyi Ladd takaisin kuoppaan. Hänen kasvoissaan
-oli suuri harmaa läikkä, josta veri vuoti virtanaan. Gale tuli hyvin
-levottomaksi luullen toverinsa pahastikin haavoittuneen. Hän juoksi
-paimenen luo huutaen tullessaan: "Laddy! Laddy!"
-
-"En ole luultavasti haavoittunut, mutta tämä luodin heittämä kirottu
-piikkitupsu karvastelee vietävästi kasvojani. Vedä se pois!"
-
-Soikea pitkäpiikkinen palanen oli tarttunut lujasti Laddin poskeen.
-Verta vuoti hänen leualleen ja kaulalleen. Varovaisesti alkoi Gale
-irroittaa sitä, ajattelematta ollenkaan, satuttiko hän itseään vai ei.
-Se oli kumminkin niin lujassa kuin se olisi ollut naulattu siihen.
-Noiden väkäisten piikkien luonne oli sellainen, että kun ne kerran
-tarttuivat, pysyivät ne yhtä lujasti kiinni kuin tuo omituinen kasvi
-pysytteli elinvoimaisena kuivassa erämaassakin. Ladd alkoi vääntelehtiä
-ja kasvoista vuotava hiki sekoittui vereen. Hän kiroili ja raivosi, ja
-hänen kiemurtelemisensa vuoksi oli Galen melkein mahdoton tehdä mitään.
-
-"Pistä veitsesi sen alle ja väännä se pois!" huusi Ladd käheästi.
-
-Saatuaan sellaisen määräyksen työnsi Gale pitkän veitsensä lihaan
-uponneiden piikkien väliin ja voimakkaalla nykäisyllä kirjaimellisesti
-repi _choyan_ irti Laddin vapisevasta lihasta. Kun se oli tehty, olivat
-paimenen kasvot niistä kohdin, mistä ne eivät olleet veriset eivätkä
-vereslihalla, kumminkin kalpeat.
-
-Eri kulmilta kuuluvaa yhteislaukausta seurasi nopea teräsluotien
-läjähtely laavaan kaikkialla Galen ympärillä. Hänen ensimmäinen
-ajatuksensa, kun hän kuuli luotien viheltävän, surisevan ja vinkuvan
-ilmassa, oli, että ne oli ammuttu joltakin korkeammalta paikalta. Hän
-katsoi ylös ja huomasi tuolla laavakummulla matalia valkoisia ja tummia
-kuhmuja, jollaisia siellä ei ennen ollut ollut. Sitten hän näki pieniä,
-vaaleita, välähteleviä tulikieliä. Kun hän kumartui, kuuli hän selvästi
-luodin sattuvan Laddiin. Samassa silmänräpäyksessä oli hän kuulevinaan
-Thornen huudahtavan ja Lashin kenkien nopean etenevän kolinan.
-
-Ladd kaatui taaksepäin puristaen vielä pyssyään. Gale laahasi hänet
-oman asemansa suojaan, ja peläten katsoa häneen tarttui hän toverinsa
-raskaaseen aseeseen. Ottaessaan pyssyn tunsi hän jotakin villiä riemua,
-ja tyynesti ja kuolettavin tarkoituksin hän sitten sillä tähtäsikin ja
-ampui. Ensimmäinen meksikolainen kumartui niin alas kuin suinkin,
-heitti karbiininsa kolisten menemään ja ryömi sitten harjanteen taakse.
-Toinen ja kolmas peräytyivät heti, ja neljäs näytti kimmahtavan
-laavaharjanteen yli. Muudan tumma käsivarsi tarttui hänen sääreensä ja
-koetti kiskoa häntä jälleen ylös, mutta turhaan. Huitoen hurjasti
-käsivarsillaan putosi rosvo, liukui sitten jyrkännettä pitkin, vyöryi
-vihdoin laidan yli ja pyöri pyörimistään alemmaksi kadoten vihdoin
-näkyvistä.
-
-Käsitellen kuumennutta pyssyään kovasti puristetuin kourin vahti Gale
-laavakummun ylimmäistä reunaa, mutta ei huomannut siellä enää mitään.
-Kun hänen kiihkonsa hieman tyyntyi, pelkäsi hän katsoa tovereihinsa, ja
-kylmä toivottomuus palasi hänen mieleensä.
-
-"Olen pirusti iloissani, etteivät nuo meksikolaiset käytä pehmeäpäisiä
-luoteja", kuuli hän jonkun tyynesti sanovan.
-
-Gale pyörähti katsomaan nopeasti kuin salama.
-
-"Laddy, luulin sinun olevan jo mennyttä miestä!" huusi hän murtunein
-äänin.
-
-"Tuosta luodin raapaisusta en juuri välitä, mutta tuo piikkinen
-paholainen lamautti hermoni, siitä saat lyödä vaikka vetoa. Dick, tämä
-reikähän on melko korkealla, eikö olekin?"
-
-Paimen oli avannut paitansa kauluksen ja hänen oikeassa olkapäässään,
-juuri solisluun alapuolella, oli pieni reikä, josta alkoi juuri tippua
-verta.
-
-"Varmasti se on korkealla, Ladd", vastasi Gale iloisesti. "Luoti on
-mennyt suoraan läpi, viheltäen vain."
-
-Hän repi nenäliinansa kahtia ja muodosti tukkoja, jotka hän sitoi
-tiukasti haavain päälle Laddin huivilla.
-
-"Tuntuu naurettavalta ajatella, miten luoti voi ensin iskeä miehen
-maahan aiheuttamatta kumminkaan sitten mitään vahinkoa", sanoi Ladd.
-"Tunsin hieman ilmanpainoa ja sitten jonkunlaisen sysäyksen rinnassani,
-ennenkuin kaaduin. Nuo pienireikäiset pyssyt teräsluoteineen eivät ole
-juuri vaaralliset. Niitä ei voida luullakseni verratakaan suureen
-.405:teen."
-
-"Laddy, pelkään Thornen saaneen tarpeekseen", kuiskasi Gale. "Hän makaa
-tuolla halkeamassa. Näen hänen selkänsä eikä hän liikahdakaan."
-
-"Arvailin, pitikö minun ilmoittaa se sinulle, Dick. Häneen sattui
-luullakseni pahasti, sillä hän kaatui kuin tukki. On ikävää, että niin
-tuli käymään jollekin meistä, mutta minua surettaa kaikista enimmän,
-että tuon piti sattua juuri Thornen kohdalle."
-
-"Laddy, ehkä hän ei olekaan kuollut!" vastasi Gale huutaen kovasti
-ystävälleen. Mutta ei kuulunut mitään vastausta.
-
-Ladd nousi seisoalleen ja pitäen tarkasti silmällä laavakumpua riensi
-hän nopeasti paikan poikki. Halkeamaan, johon Thorne oli kaatunut
-suulleen, oli vain noin kaksitoista askelta. Ladd kumartui ja polvistui
-sitten niin, ettei Gale nähnyt muuta kuin hänen päänsä. Sitten hän
-nousi käsivarret kierrettyinä Thornen ympärille. Hän laahasi soturin
-kuopan poikki sen suojaisimpaan nurkkaan, jossa ainoastaan voitiin olla
-turvassa. Ja tuskin hän oli päässyt sinne, kun muudan karbiini paukahti
-ja luoti raapaisi piikovaa laavaa niin, että säkeniä lenteli, ja jatkoi
-sitten viheltäen matkaansa.
-
-Thorne oli joko kuollut tahi tainnoksissa, ja Gale otaksui edellistä
-otaksumaansa varmemmaksi kuristunein kurkuin ja sairain sydämin. Mutta
-Ladd, joka koetteli Thornen ohimossa olevaa veristä haavaa ja sitten
-hänen rintaansa, oli toista mieltä.
-
-"Hän on hengissä eikä hän ole pahasti haavoittunutkaan. Tuo luoti on
-kimmonnut hänen ohimostaan. Nuo teräsluodit ovat meidän onnemme. Dick,
-sinun ei tarvitse näyttää niin synkältä. Sanon sinulle, ettei hän ole
-pahasti haavoittunut. Tunnen sormellani, miten hänen valtimonsa sykkii.
-Ohimossa ei ole reikää. Pese ja sido hänet. Tunsitko tuon äskeisen
-luodin aiheuttaman ilmanpainon? Se vihelsi niin kauniisti raapaistuaan
-laavaa. Pidä huolta Thornesta sillä aikaa kuin minä --"
-
-Lauseen täydensi .405:den kumea paukahdus, ja sitten Ladd nauroi
-töykeästi.
-
-"Varmasti, meksikolainen, siinä sait oikean luodin etkä tuollaista
-ohutta, teräväkärkistä ja teräskuorista neulaa. Luullakseni hyväksyt
-sen vaikutuksen, koska et rupea ollenkaan meluamaan."
-
-Gale tuli todellakin iloiseksi huomattuaan, ettei Thornen saama haava
-ollut kuolettava, vaikka se olikin vakavaa laatua. Hän pesi ja sitoi
-sen ja nosti sitten toverinsa reunan viettävää laitaa vasten istumaan
-sellaiseen asentoon, ettei verta enää rupeaisi vuotamaan.
-
-Kun Gale suoristautui, mumisi Ladd jotakin partaansa ja suuntasi
-raskaan pyssynsä vasemmalle. Kaukana rinteellä liikkui joku olento.
-Ladd alkoi painella winchesterinsä makasiinin vipua ja ampua. Jokainen
-laukaus pani tuon raskaan pyssyn ponnahtamaan ylös ja potkaisu
-tärähdytti aina Laddin olkapäätä. Gale näki luotien sattuvan pakenevan
-meksikolaisen eteen, sivuille ja taakse ja pölähdyttävän ilmaan suuria
-tomupilviä. Kuudennen laukauksen kajahdettua katosi mies näkyvistä.
-Häneen oli joko sattunut tahi hyppäsi hän peloissaan johonkin kuoppaan
-piiloon.
-
-"Dick, luullakseni ei tuolla kummulla ole enää kuin yksi tahi pari
-jäljellä, mutta heistä ei meidän tarvinne välittää", sanoi Ladd
-ladatessaan uudestaan pyssyään ja irroittaessaan sormensa nopeasti
-kuumenneesta piipusta. "Kuuntelehan! Jim ja yaqui ottelevat tulisesti
-tuolla alhaalla. Aion hiipiä sinne. Sinä jäät tänne ja pidät tarkasti
-silmällä vuoroin tuota kukkulaa, vuoroin minua."
-
-Ladd meni kuopan poikki, laskeutui tuohon syvään halkeamaan, johon
-Thorne oli kaatunut, ja jatkoi sitten matkaansa niin kumarruksissa,
-että pää ainoastaan näkyi reunan takaa. Äkkiä hän katosi kokonaan.
-Gale, joka ei luullut tarvitsevansa pelätä mitään kummulta päin,
-kiinnitti huomionsa melkein kokonaan paikkaan, jonka taakse Ladd oli
-mennyt. Ampuminen muuttui säännöttömäksi paukkinaksi ja heikommat
-karbiinin paukahdukset suhtautuivat kovempiin luodikon jymähdyksim
-kuin viisi yhteen. Gale totesi, ettei hän vähään aikaan ollut kuullut
-Jim Lashin automaattisen pyssyn omalaatuista paukahdusta. Sitten
-seurasi pitkä väliaika, jonka kuluessa erämaan hiljaisuus tuntui
-uudistavan otteensa. Mutta .405 rikkoi sen kumminkin vihdoin kumealla
-pang-pang-pang-äänellään. Gale luuli kuulevansa huutoja, ja tieltä päin
-kuuluikin todella muutamia sekavia ääniä. Dick aavisti levottomasti,
-että Rojas miehineen oli pääsemäisillään lähteelle. Sellaisesta
-suojasta ei muutamiakaan miehiä voitu helposti karkoittaa.
-
-Taistelu näytti keskeytyvän nyt hetkeksi. Gale uskalsi nousta
-seisoalleen ja piiloutuen _choyain_ taakse tarkasteli hän ympäristöä
-kaukoputkellaan. Kauempana näki hän hevosia, mutta ei ratsastajia.
-Alempana oleva aukon ja tien välinen rinne oli paljas, lukuunottamatta
-sillä kasvavia _choya_-ryhmiä. Hänen rohkeutensa lisäytyi, sillä
-kaikesta päättäen oli päivä suopea heikäläisille. Sitten veti Thorne,
-joka vähitellen alkoi palata tajuihinsa, hänen huomionsa puoleensa.
-Soturi liikahteli ja vaikeroi, pyysi sitten vettä ja huusi Mercedestä
-luokseen. Gale painoi hänet paikoilleen väkevin käsin ja pian oli
-Thorne jälleen hiljaa.
-
-Ensimmäisen kerran moneen tuntiin, kuten näytti, alkoi Gale kiinnittää
-huomiotaan ympäröivään luontoon. Hän rupesi katselemaan sitä, etsimättä
-jännittynein silmin ryömiviä olentoja, sukeltelevia päitä ja sylkeviä
-karbiineja. Galen väriaisti ja hänen taitonsa määritellä suuruuksia
-olivat joko muuttuneet taistelun kuluessa tahi olivat ympäröivä ilma ja
-erämaa tulleet toisenlaisiksi. Aurinkokin oli muuttunut. Se näytti
-laskeutuvan soikean muotoisena ja sinipunervana, ja sen pinta kimalteli
-kuin veden pinnalla kelluva öljy. Sen punaiset säteet paistoivat
-punaisen udun läpi. Äsken vielä selvästi näkyvät etäisyydet olivat nyt
-himmeät ja epäselvät. Ammottava tulivuorenaukkokaan ei ollut enää sama,
-vaan suurempi, punaisempi ja syvempi. Se oli kuin omituinen kammottava
-helvetin portti. Gale seisoi kuin lumottuna voimatta oikein sanoa,
-kuinka paljon hänen näkemästään oli todellista ja kuinka paljon
-ärtyneen mielikuvituksen aiheuttamaa liioittelua. Seudussa ei ollut
-mitään kaunista, vaan verratonta suurenmoisuutta ja jonkunlaista
-hävityksen ja autiuden jaloutta, jolla ei ollut vertaistansa muualla
-kuin palaneessa kuussa. Tunteet, jotka nyt saivat Galessa vallan,
-lisäsivät synkkään enteeseensä järkkymättömän aavistuksen suuresta
-onnettomuudesta.
-
-Hän taisteli lumousta kuin ruumiillista vihollista vastaan. Järki ja
-tunteet koettivat saada hänen mielensä tasapainoon, mutta tämä hetki ei
-ollut sellainen, että niillä olisi ollut täydellinen määräämisvalta.
-Hän tunsi elämän sykkivän voimakkaasti rinnassaan, mutta syvemmällä
-vaani kumminkin uhkaava, huutava, sumuinen ja punainen kuolema. Tämä
-hetki ja tunti olivat kuin luodut jollekin villille, joka oli syntynyt,
-kasvanut ja kehittynyt tässä pykälöityjen syvyyksien, punaisten
-etäisyyksien ja milloinkaan rikkomattomaksi aiotun hiljaisuuden karussa
-ja poltetussa paikassa. Mutta koska Gale ei ollut villi, taisteli hän
-tuon punaisen aineen kutsua vastaan, aineen, joka muutti hänen
-vaistonsa vuosisatain takaisiksi alkuperäisiksi intohimoiksi. Hänen
-järkensä taisteli näön aiheuttamia harhakuvia ja kuulon valheellisia
-ilmoituksia vastaan, mutta järki ei päässyt kumminkaan kokonaan
-voitolle. Jotakin kohtalokasta oli tulossa ja se riippui vaa'assa kuin
-punainen utu tämän helvetin kuilun autioilla rinteillä.
-
-Äkkiä pakottivat käheät pitkät huudot hänet seisoalleen ja harhakuvat
-hävisivät. Kaukana tiellä, paikassa, jossa aukon laidat sulkivat
-väliinsä tuon syvän kuilun, näki hän liikkuvia olentoja. Niitä oli
-kaikkiaan kolme. Kaksi juoksi ketterästi laavasillan yli, mutta kolmas
-horjui kaukana jäljessä. Takaa-ajaja oli Ladd. Hän näytti haavoittuneen
-pahasti ja veti raskasta pyssyään, jota hän ei jaksanut enää kohottaa,
-perässään, samalla kun hän huusi kovasti yaquia.
-
-Galen sydän lakkasi hetkeksi sykkimästä. Tuollainen siis olikin hänen
-aavistamansa onnettomuus! Hän ei oikein uskaltanut katsoakaan kuilua
-kaukoputkellaan. Nuo pari pakenevaa olentoa pysähtyivät ja alkoivat
-ampua Laddia. Gale tunsi ensimmäisen -- tuon pienen, tukevan ja korean
-Rojaksen. Roiston käsivarsi suoristui. Näkyi pieniä savupilviä ja
-kuului monta paukahdusta. Kun Ladd kaatui, heitti Rojas pistoolinsa
-menemään ja syöksyi hurjasti huutaen eteenpäin. Hänen toverinsa
-seurasi.
-
-Kiihkeä viha, joka oli ensin kuumaa kuin tuli, mutta sitten kylmää kuin
-jää, järkytti Galea, kun hän näki Rojaksen suuntaavan kulkunsa
-Mercedeksen piilopaikkaa kohti. Tuo pieni rosvo näytti olevan yhtä
-varmajalkainen kuin vuoristolammas. Hänen toverinsa ei ollut niin nopea
-eikä varma ja senvuoksi kääntyikin hän ehkä takaisin. Gale kuuli
-silloin .405:den terävän pamahduksen. Ladd oli polvillaan ja ampui
-yhtämittaa. Takaisin palaava rosvo näytti juoksevan täyttä vauhtia
-jotakin näkymätöntä estettä vastaan, mutta kaatui sitten rentonaan,
-hitaasti ja hengetönnä. Rojas riensi kumminkin vain eteenpäin
-välittämättä vieriltään pölähtelevistä tomupilvistä. Yaqui, joka oli
-jossakin korkeammalla kuin Ladd, ampui siis myöskin roistoa. Mutta
-patruunat loppuivat kummastakin pyssystä ja Rojas kääntyi erääseen
-syvään halkeamaan. Hän pudisti uhmaavasti nyrkkiään ja hänen hurjat
-huutonsa kantautuivat heikosti Galen korviin. Hänessä oli jotakin
-toivotonta ja suurenmoista. Sitten hän alkoi kiivetä tielle.
-
-Ladd laski pyssynsä maahan, tempasi pistoolin vyöstään ja horjui
-laavasiltaa kohti. Mutta ennenkuin hän ehti kulkea sen poikki, tuli
-yaqui täyttä vauhtia rinnettä alas ja hyppäsi epäröimättä kuilun yli.
-Sitten hän juoksi tien yli ja katosi ylemmälle laavarinteelle. Rojas ei
-huomannut tätä intiaanin nopeata ja rohkeaa tekoa.
-
-Gale tunsi katkerasti olevansa aivan voimaton yhtymään tuohon
-takaa-ajoon. Hän voi ainoastaan katsoa. Hän arvaili levottomasti, mihin
-Lash oli joutunut. Pian, kun Rojas vain ilmestyy näkyviin laavan
-muodostamista kuiluista ja uurteista, luuli Gale saavansa tilaisuuden
-tehdä hänet vaarattomaksi kauas tähdätyllä luodilla. Roiston kulku oli
-nyt muuttunut hitaaksi, mutta se oli kumminkin suunnattu suoraan
-Mercedeksen piilopaikkaa kohti. Mikä opasti häntä sinne, kotkan näkökö,
-vihako vai vaisto? Miksi hän meni sinne, kun hän ei kumminkaan voinut
-palata samaa tietä takaisin? Ladd horjui hitaasti ja vaivalloisesti
-eteenpäin, mutta kumminkin taipumattomasti. Ainoastaan kuolema voi
-pysähdyttää paimenen nyt. Varmasti oli Rojaskin sen tiennyt valitessaan
-tuon tien. Silloin tällöin näki Gale vilahdukselta yaquin tumman
-vartalon, kun tämä hiipi eteenpäin aukon ylintä reunaa pitkin. Intiaani
-koetti päästä johonkin rosvoa korkeammalle paikalle.
-
-Hetkiä, jotka tuntuivat pitemmiltä kuin iankaikkisuus, kului.
-Laskeutuva aurinko punasi ainoastaan aukon ylimmäisen osan. Kaukana
-alempana olevat syvyydet olivat tummansiniset. Jälleen tunsi Gale tuon
-sietämättömän hiljaisuuden alkavan. Punainen utu muodosti kuin
-läpinäkyvän verhon hänen silmäinsä eteen. Tuo ammottava kuilu näytti
-pahaaennustavalta, ilkeältä, synkältä ja odottavalta. Ladd horjui
-tiellä, kulkien joskus eteenpäin ryömimälläkin. Yaqui tavoitti rosvoa
-tavoittamistaan ikäänkuin hänellä olisi ollut siivet. Hän hyppeli
-penkereeltä penkereelle ja hänen varmajalkaisuutensa oli ihmeellinen.
-
-Mikä tämän loppumattoman vahtikauden kuluessa Galea kumminkin enimmän
-ihmetytti, oli tuon Rojas-roiston tarkoitus. Hänellä ei ollut
-minkäänlaista asetta, sen huomasi Gale kaukoputkellaan. Kuolema vaani
-häntä takaapäin, alempaa, edestäpäin ja vaikka hän ei ehkä tiennytkään
-sitä, myöskin ylhäältä. Mutta hän ei epäröinyt hetkeäkään eikä astunut
-milloinkaan harhaan kapealla piikovalla tiellä. Kun hän saapui tasaisen
-penkereen alimpaan päähän, muuttui Galen tuskallinen epäily
-varmuudeksi. Rojas oli huomannut Mercedeksen. Se oli kummallista, mutta
-Gale uskoi kumminkin sen. Silloin, sydämen sykkiessä kuin se olisi
-ollut jäätymäisillään, Gale työnsi remingtoninsa reunan yli ja
-polvistuttuaan alkoi ampua. Hän tyhjensi koko makasiinin. Mutta
-Rojaksen vierestä nousevat tomupilvet eivät saaneet tätä kääntymäänkään.
-
-Kun Gale alkoi jälleen ladata, kauhistui hän kuullessaan Thornen
-huudahtavan hiljaa. Soturi oli palannut tajuihinsa. Hän oli puoleksi
-seisovassa asennossa ja viittasi vastakkaiselle penkereelle. Hänen
-laajentuneet silmänsä tuijottivat Rojakseen, ja hän koetti saada
-sanotuksi jotakin, mutta ei onnistunut.
-
-Gale kääntyi tyynnyttyään ja karaisi luontoaan viimeisellä hauraalla
-toivolla, että Mercedes voisi puolustaa itseään, sillä olihan hänellä
-pyssy. Hän epäili kumminkin, käyttäisikö Mercedes sitä vai ei, ja
-muistaen, miten äärettömästi Mercedes pelkäsi tuota rosvoa, pelkäsi hän
-tytön puolesta.
-
-Rojas saapui penkereen korkeudelle, pysähtyi hetkeksi ja rupesi sitten
-ryömimään. Hän toimi kuin pantteri, sillä ilmeisesti näki hän
-syvennyksessä olevan Mercedeksen. Silloin kuului kaukaisia laukauksia,
-joiden kaiku palasi nopeasti takaisin vuorista. Rojas luhistui maahan
-kuin raskaasta lyönnistä. Häneen oli osunut. Mutta juuri kun Gale huusi
-melkein mielettömästi, hyppäsi roisto jälleen seisoalleen. Hän tuntui
-olevan liian nopea ja ketterä tullakseen pahasti haavoittuneeksi.
-Syvänteestä syöksyi esille solakka tumma olento, Mercedes, ja peräytyi
-seinämää vasten. Gale näki valkoisen savupilven ja kuuli paukahduksen,
-mutta rosvo hyökkäsi kumminkin häntä kohti. Mercedes juoksi, ei
-koettaakseen päästä hänen ohitseen, vaan suoraan jyrkännettä kohti.
-Hänen tarkoituksensa oli selvä, mutta Rojas sai hänet kiinni juuri kun
-Mercedes pääsi reunalle. Silloin kuului aukon toiselle puolelle kimeä,
-toivoton huuto.
-
-Gale sulki silmänsä, sillä hän ei voinut katsella enää.
-
-Thorne toisti Mercedeksen huudon. Gale katsahti taakseen juuri ajoissa
-ennättääkseen hypätä ja tarttua toveriinsa, joka horjui aivan
-jyrkännettä kohti. Ja silloin, kun Gale laahasi häntä takaisin,
-kaatuivat molemmat. Dick pelasti ystävänsä, mutta horjahti samalla
-erästä _choyaa_ vasten. Kun hän vetäisi kätensä takaisin, oli se täynnä
-kimaltelevia okaisia piikkejä.
-
-"Jumalan nimessä, Gale, ammu! Ammu! _Tapa vaimoni!_ Etkö huomaa
-Rojasta?"
-
-Thorne pyörtyi.
-
-Mykistyen hetkeksi seisoi Gale kohotetuin käsivarsin ja siirsi
-katseensa Thornesta aukon toiselle puolelle. Rojas ei ollut tappanut
-Mercedestä, mutta hän alkoi jo voittaa tämän vastustuksen. Roiston
-liikkeet näyttivät hitailta, väsyttäviltä ja tarkoituksellisilta, mutta
-Mercedes liikkui nopeasti. Hän taisteli kuin vangittu naarassusi,
-kynsien, tempoen ja vääntelehtien.
-
-Rojaksen tarkoitus oli peloittavan selvä.
-
-Tuntien sekä sielullisia että ruumiillisia tuskia ja ollen kipeä ja
-heikko tarttui Gale vapisten pyssyynsä ja tähtäsi noihin penkereellä
-taisteleviin olentoihin painaen lopulta liipasinta. Luoti sattui
-tappelevan parin viereen pölähdyttäen punaista tomua. Jälleen hän ampui
-toivoen osaavansa Rojakseen ja rukoillen voivansa tappaa Mercedeksen,
-mutta luoti osui korkealle. Remington paukahti heti kolmannen,
-neljännen ja viidennenkin kerran, mutta aina turhaan. Pyssy putosi
-Galen loukkaantuneesta kädestä.
-
-Kuinka peloittavan selvät tuon roiston aikeet olivatkaan! Gale koetti
-sulkea silmänsä, mutta ei voinut. Hän rukoili hurjasti jonkunlaista
-nopeata sokeutta tahi armoa saada pyörtyä, kuten Thorne, mutta hän oli
-kuin naulattu siihen paikkaan voimatta muuta kuin tuijottaa punaiseen
-valoon.
-
-Mercedes alkoi väsyä ja näytti olevan kaatumaisillaan.
-
-"Voi, Jim Lash, oletko kuollut?" huusi Gale. "Voi, Laddy ja yaqui!"
-
-Äkkiä putosi muudan tumma olento kirjaimellisesti sen penkereen
-takaiselle reunalle, jossa Rojas taisteli tytön kanssa. Ensin hän
-vajosi kokoon, mutta suoristautui sitten nopeasti.
-
-"_Yaqui_!" huusi Gale heiluttaen vertavuotavaa kättään niin, että veri
-räiskyi hänen kasvoilleen. Sitten rupesi häntä niin ryittämään, ettei
-hän voinut sanoa mitään.
-
-Intiaani hyökkäsi Rojaksen kimppuun ja heitti hänet seinämää vasten.
-Mercedes vaipui maahan liikahduttamatta jäsentäkään. Kun Rojas nousi,
-oli intiaani hänen ja penkereen välissä, joten pakeneminen oli
-mahdotonta. Rojas perääntyi nyt toiselle suunnalle kapenevalle
-laavakielekkeelle. Hänen liikkeensä olivat toivottomat ja epäröivät,
-kun hän hitaasti vetäytyi taaksepäin.
-
-Silloin vasta Gale huomasi veitsen kimaltelevan yaquin kädessä. Rojas
-kääntyi ja juoksi. Hän kiersi erään nurkkauksen, jossa ei ollut juuri
-ollenkaan jalansijaa. Yaqui seurasi häntä hitaasti. Hänen olentonsa oli
-tumma ja uhkaava, mutta hän ei kiiruhtanut. Kun hän sivuutti pengermän,
-tunkeutui Rojas yhä kauemmaksi kielekkeelle. Hän oli takertunut nyt
-laavaan kiinni ryömien etemmäksi tuuma tuumalta. Ehkä hän oli luullut
-voivansa kiertää seinämän tahi kiivetä sen yli. Hän oli kumminkin
-mennyt jo niin kauaksi kuin suinkin ja pysytteli nyt vain kiinni jyrkän
-seinämän kohotessa hänen viereltään ja kuilun ammottaessa toisella
-puolella.
-
-Yaquin tulo oli kuin hitaan synkän varjon lähestymistä. Kun se kerran
-kauhistuneesta Galestakin tuntui siltä -- niin miltä se sitten
-Rojaksesta mahtoikaan tuntua! Hän näytti painautuvan niin likelle
-seinämää kuin suinkin. Mutta yaqui lähestyi vain lähestymistään.
-Hän oli paljas villi nyt ja hänelle mahtoi hetki muodostua
-unhottumattomaksi tilaisuudeksi. Gale huomasi hänen katsovan aukon
-laajoihin kiertäviin seinämiin ja sitten syvyyteen. Ehkä tuo hänen
-ympärillään leijaileva punainen utu tahi aukon purppurainen sumu ja
-laavan syvät uurteet olivat yaquin mielestä erämaan henkien ja hänen
-jumaliensa asuntoja, jumalien, joihin hän turvautui. Ehkä hän huusi
-avukseen rakastettunsa haamua ja kansansa henkiä, vedoten niihin tänä
-koston hetkenä.
-
-Gale kuuli tahi oli kuulevinaan tuon hurjan ja omituisen yaquin huudon.
-
-Sitten meni intiaani aivan Rojaksen viereen kumartuen syvään, mutta
-menemättä kumminkaan käden ulottuville. Kuinka hitaat hänen liikkeensä
-olivatkaan! Eikö hän milloinkaan lopettaisi tehtäväänsä?... Vihdoin
-kantautui huuto aukon poikki Galen korviin.
-
-Rojas kaatui taaksepäin ja putosi kohtisuorasti. Muudan valkoisia
-_choya_-ryhmiä kasvava penger sieppasi hänet ilmasta ja tunki häneen
-teräskovat piikkinsä. Kuinka kauan oli huumautuneen Galen katseltava
-Rojaksen hurjaa suonenvedontapaista kiemurtelemista ja vääntelemistä!
-Roisto näytti nyt haluavan kiihkeästi kuolla niin pian kuin suinkin.
-
-Kun hän pääsi irti, oli hän vain valkoisia läikkiä täynnä oleva esine
-eikä mikään ihminen, jonkunlainen _choyan_ piikkejä täynnä oleva pallo.
-Vihdoin liukui hän pengermältä ja putosi putoamistaan tulivuoren aukon
-purppuraisiin syvyyksiin.
-
-
-
-
-XIII.
-
-FORLORN RIVERISSÄ TAPAHTUNEITA MUUTOKSIA.
-
-
-Maaliskuun ensimmäisenä päivänä valloittivat liittolaisten
-sotajoukot Casitan. Lyhyen kovan taistelun jälkeen hajoitettiin
-vallankumouksellisten voimat pieniksi osastoiksi ja karkoitettiin itään
-Nogalesiin päin pitkin valtakuntain välistä rajaa.
-
-Onneksi Forlorn Riverille ei se kumminkaan enää milloinkaan palannut
-entisiin uneliaihin oloihinsa. Beldingin ennustukset toteutuivat.
-Kodinetsijäin epäsäännöllinen jono oli vain todellisen Altar Valleyhin
-hyökkäävän joukon edelläkävijä. Meksikosta ja Casitasta paenneet
-ihmiset levittivät tietoja, että vettä, puita, ruohoa ja maata oli
-saatavissa Forlorn Riverissä, ja kuin taikavoimin kohosivat valkoiset
-teltat ja tiilirakennukset kimaltelemaan auringonpaisteeseen.
-
-Belding oli onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Hän uskoi, että Forlorn
-Riverin pahat päivät ja vastenmielisyys suuriin yrityksiin kuuluivat
-nyt menneisyyteen. Hän palkkasi pari luotettavaa meksikolaista
-vartioimaan valtakuntain välistä rajaa ja alkoi itse rauhassa
-suunnitella karjan jalostamista, laakson kastelemista ja kaivoksia.
-Joka aamu toivoi hän saavansa joitakin tietoja Sonoytasta tahi Yamasta,
-että yaqui oli opastanut pakolaiset turvallisesti erämaan poikki.
-
-Belding oli herkkäuskoinen mies, taipuvainen enemmän toimimaan kuin
-ajattelemaan. Kun elämä moninaisine vaiheineen ahdisti häntä, hapuili
-hän jotenkin pois sen sokkeloista milloinkaan täydellisesti sitä
-ymmärtämättä. Vaimoaan ei hän ollut ikinä käsittänyt. Nell oli paljasta
-auringonpaistetta melkein aina, mutta kuten tuo auringon hallitsema
-erämaa oli hänkin joskus omituisen oikullinen, itsepäinen, pikavihainen
-ja hillitön. Beldingistä oli nyt mieluisempaa katsella vaimoaan, joka
-oli nyt iloisempi ja onnellisempi kuin pitkiin aikoihin, kuin Nelliä,
-joka haaveksivasti pyöritteli vasemman kätensä nimettömässä olevaa
-sormusta ja katsoi vain katsomistaan länttä kohti. Sekä äiti että tytär
-näyttivät nyt päivä päivältä yhä enemmän unhottavan menneet synkät ja
-uhkaavat ajat. Belding oli sydämellinen ja myötätuntoinen, mutta
-hiljainen. Jos hänen muistoissaan oli hiemankaan tunteellisuutta,
-ilmeni se vain hänen puheissaan Blanco diablosta ja ikävässään saada
-nähdä hevonen jälleen. Usein keskeytti Belding työnsä katsoessaan
-erämaahan länttä kohti. Kun hän ajatteli vartijoitaan, Thornea ja
-Mercedestä, ei hän varmaankaan ikinä unhottanut hevostaan. Hän arvaili,
-juoksiko Diablo, kävelikö vai levähti ja löysikö yaqui ruohoa ja vettä.
-
-Maaliskuussa, kun erämaan lyhyt talvi oli loppunut, alkoivat päivät
-muuttua lämpimämmiksi. Keskipäivän tunnit olivat kuumat ja tuntuivat
-ennustavan kesän valkoista kirkkautta ja pian alkavaa polttavaa ja
-kuumaa tuulta. Pakolaisista ei kuultu sanaakaan. Mutta se ei tuottanut
-Beldingille ollenkaan huolia, ja hänestä tuntui kuin olisivat
-saamattomat uutiset olleet hyviä uutisia.
-
-Forlorn Riverissä tapahtuneista monista muutoksista mainittakoon
-postitoimiston avaaminen ja kapakan rakentaminen. Belding oli
-toiminut uupumatta postitoimiston puolesta, mutta hänestä tuntui
-vastenmieliseltä, että kylään sijoitettiin kapakkakin. Se oli kumminkin
-vielä välttämätön paha, sillä meksikolaiset halusivat mescalia. Belding
-oli tähän saakka saanut estetyksi tuon tulisen kaktusjuoman polttimon
-rakentamisen heidän pieneen kyläänsä. Forlorn Riveriin saapui paljon
-amerikkalaisiakin -- kaivostyömiehiä, paimenia, kullanetsijöitä,
-lainsuojattomia ja muita epäilyttäviä henkilöitä, ja nämä miehet
-muodostivat tietysti kapakasta, joka oli samalla ravintolakin, päämajan
-itselleen. Belding, Carter ja muut vanhat asukkaat huomasivat pian,
-että Forlorn River oli jo sheriffin tarpeessa.
-
-Eräänä tämän kevätkuukauden alkupuolen aamuna, kun Belding oli matkalla
-asuinrakennuksesta aitauksille, näki hän Nellin ratsastavan Blanco
-Josélla kotiin päin niin nopeasti että hän hämmästyi. Tyttö ei
-poikennut tieltäkään tullakseen pihaan portista, vaan pakotti Josén
-hyppäämään neljä jalkaa korkean piikkilanka-aidan yli ja lasketti
-sitten täyttä laukkaa tallin edustalle.
-
-"Nell on vannaankin taasen pahalla tuulella", mumisi Belding. "Mutta
-hänhän on ollutkin kilttinä monta päivää."
-
-Kuten muutkin valkoiset hevoset, oli Blanco Josékin suuri ja raskas, ja
-sen suuret kaviot panivat maan kumeasti tömisemään. Nell veti suitsista
-ja hevonen liukui muutamia askelia pysähtyessään suureen tomupilveen.
-Nell laskeutui keveästi satulasta.
-
-Beldingin ei tarvinnut muuta kuin katsahtaa huomatakseen tytön olevan
-raivoissaan.
-
-"Nell, mitä nyt on tulossa?" kysyi Belding.
-
-"En aio kertoa sitä sinulle", vastasi tyttö lähtien taluttamaan Joséta
-aitausta kohti.
-
-Belding seurasi häntä hitaasti. Nell meni aitaukseen, irroitti suitset
-Josén päästä ja vei hevosen juomaan. Beldingkin saapui sinne vihdoin ja
-rupesi aukomaan Josén satulavöitä puhumatta sanaakaan. Hän katsoi
-kumminkin salaa Nelliin. Tytön kasvot olivat kalvenneet ja hän
-hämmästyi huomatessaan Nellin silmissä kyyneliä. Tämä ei nyt
-varmastikaan ollut noita tavallisia Nellin pahantuulen puuskia.
-Irroittaessaan Josén satulan ja viedessään sen katokseen ajatteli
-Belding hitaalla tavallaan. Kun hän tuli takaisin aitaukseen, nojautui
-Nell porttiin ja itki. Belding kiersi voimakkaan käsivartensa hänen
-ympärilleen ja odotti. Vaikka se ei usein ilmennytkään, olivat he
-kumminkin kiintyneet toisiinsa lämpimästi.
-
-"Isä, sinun ei pidä luulla minua enää lapseksi", sanoi Nell vihdoin.
-"Minua on loukattu."
-
-Kun Belding vain sai selville jonkun asian, ei hän sitten enää
-vitkastellut.
-
-"Tiedän jotakin tavatonta tapahtuneen. Luullakseni sinun on parasta
-kertoa se minulle."
-
-"Isä, minä kerron, jos vain lupaat minulle jotakin."
-
-"Mitä sitten?"
-
-"Ettet kerro sitä äidille, ettet vyötä pistoolia kupeellesi ja ettet
-ilmoita sitä milloinkaan Dickille."
-
-Belding ei puhunut mitään. Hän lupautui harvoin mihinkään epäröimättä.
-
-"Nell, on täytynyt tapahtua jotakin vakavaa, koska pyydät minulta
-kaikkea tuota."
-
-"Ellet lupaa, en kerro sinulle milloinkaan, siinä kaikki", sanoi tyttö
-tiukasti.
-
-Belding mietti vielä hetkisen, sillä hän tunsi tytön.
-
-"No niin, lupaan, etten kerro äidille", sanoi hän jonkun ajan kuluttua,
-"ja nähdessäni nyt sinut turvassa täällä, en lähde ammuskelemaan
-tuonne, mistä tulet. Mutta en voi luvata olla kertomatta sitä Dickille,
-jos hänellä vain on oikeus saada se tietää."
-
-"Isä, mitähän Dick tekisi, jos hän nyt olisi täällä ja kuulisi minulta,
-että minua on hirveästi loukattu?"
-
-"Luullakseni riippuisi se asianhaaroista. Mutta, kuten tiedät,
-noudattaa Dick useimmiten tahtoasi. Et kumminkaan voisi hillitä häntä
-enemmän kuin muutkaan, jos hänellä vain olisi syytä suuttua. Muista,
-miten hän kohteli Rojasta... Nell, kerro minulle, mitä on tapahtunut."
-
-Nell tukahdutti mielenliikutuksensa, kuivasi silmänsä ja työnsi
-hiuksensa pois otsalta.
-
-"Tässä eräänä päivänä, muistaakseni keskiviikkona", aloitti hän, "olin
-tulossa kotiin, ja tuon kapakan edustalla oli suuri joukko miehiä,
-jotka melusivat. En halunnut poiketa syrjään enkä näyttää
-pelästyneeltä, mutta minun oli tehtävä kumpikin. Siellä oli paljon
-nuoria miehiä, ja elleivät he olleet juovuksissa, olivat he kumminkin
-hyvin raakoja. En ole nähnyt heitä milloinkaan ennen, mutta luullakseni
-ovat he noita kaivosmiehiä, jotka vallankumoukselliset karkoittivat
-Sonorasta. Rouva Carter kertoi sen minulle. Nuo nuoret miehet olivat
-kumminkin amerikkalaisia. He hajautuivat käytävälle ja hymyilivät
-minulle, ja minun oli pakko poiketa syrjään. Eräs heistä, luultavasti
-raain, seurasi minua. Hän oli suuri, ylpeännäköinen, punakka mies,
-jolla oli pullistuneet silmät. Kun hän saapui rinnalleni, puhutteli hän
-minua. Lähdin juoksemaan kotiin ja juostessani kuulin hänen toveriensa
-nauravan.
-
-"Tänään, juuri äsken, kun ratsastin tänne päin, tapasin nuo samat
-miehet. Heillä oli koneet mukanaan ja he punnitsivat maata.
-Muistaessani Dickin ja hänen kiihkeän halunsa saada kone, jolla hän
-olisi voinut tutkia kastelusuunnitelmansa mahdollisuuksia, hämmästyin
-todellakin suuresti nähdessäni noiden muukalaisten punnitsevan -- ja
-punnitsevan juuri Laddyn valitsemaa palstaa. Kuten tiedät, on tie sen
-kohdalla paljasta hiekkaa ja José sattui kävelemään. Pysäytin sen ja
-kysyin noilta insinööreiltä, mitä he tekivät. Johtaja, tuo sama suuri
-mies, joka oli seurannut minua, näytti hyvin tyytyväiseltä
-puhutellessani häntä. Hän oli hyvin pöyhkeilevä ja liian tuttavallinen,
-mielestäni oikea herrasmiehen irvikuva. Hän kertoi olevansa iloinen
-voidessaan ilmoittaa minulle, että hän aikoi hankkia vettä koko Altar
-Valleylle. Isä, saat olla varma, että suutuin, sillä sehän on Dickin
-suunnitelma, hänen keksintönsä, ja nyt tutkivat nuo miehet Laddyn
-palstaa.
-
-"Sanoin hänelle silloin, että hän työskenteli jo toisen omistamalla
-maalla ja käskin hänen mennä tiehensä. Hän hämmästyi niin, että hän
-näytti unhottavan aloitetun kurttailunsa. Sitten hän näytti viekkaalta.
-Luin hänen ajatuksensa. Hän ei ollut muka tiennyt, että kaikki
-laaksossa oleva maa oli jo paalutettu.
-
-"Hän sanoi jotakin, ettei hän huomannut keitään uudisasukkaita maalla,
-ja vaikeni sitten hetkeksi kokonaan. Mutta hän alkoi kurttailla
-jälleen. Hän tarttui Josén suitsiin ja ennenkuin ennätin hengähtääkään,
-sanoi hän minua persikaksi, johon hän halusi tutustua. Hän sanoi
-nimekseen Chase ja ilmoitti omistavansa kultakaivoksen Meksikossa.
-Sitten hän sanoi vielä paljon enemmänkin, josta en välittänyt, mutta
-kun hän nimitti minua 'kullannupukseen', menetin malttini.
-
-"Vetäisin suitsista ja käskin hänen laskea ne irti, mutta hän ei
-totellut, vaan pyöritti silmiään minulle. Uskallan sanoa, että hän
-kuvitteli olevansa herrasmies, johon voi hurmautua, sillä hän näytti
-niin voitonvarmalta. Muudan asia oli kumminkin selvä: hän ei näyttänyt
-tuntevan lainkaan hevosia. Huomasin sen siitä, että hän meni Josén
-eteen. Kiitän Jumalaa, etten ollut Blanco diablon selässä. Niin, isä,
-olen hieman häpeissäni nyt, mutta silloin olin raivoissani. Löin
-hevosta piiskallani suoraan turpaan. José hyppäsi ja paiskasi herra
-Chasen hiekalle. En saanut oritta tyyntymään, ennenkuin olin päässyt
-noiden punnitsijain näkyvistä, ja sitten ratsastin kotiin."
-
-"Nell, luullakseni rankaisit tuota miestä tarpeeksi. Ehkä hän on
-tuollainen itserakas narri. En pidä kumminkaan tuollaisesta. Emme ole
-nyt lännessä. Luullakseni ei hän ole niin rohkea ensi kerralla. Mies ei
-unohda pitkään aikaan Blanco Josén iskua. Jos olisit ollut Diablon
-selässä, olisimme saaneet haudata herra Chasen."
-
-"Kiitän Jumalaa, etten ollut! Olen nyt hyvin pahoillani, isä. Ehkä mies
-loukkautui pahoinkin. Mutta en voinut muutakaan tehdä. Unhottakaamme
-tämä ja minä lupaan valita paremmin tulevat ratsastuspaikkani... Isä,
-mitä tuo Forlorn Riverin maanlaadun tarkastaminen merkitsee?"
-
-"En tiedä, Nell", vastasi Belding miettiväisesti. "Se hermostuttaa
-minua kumminkin. Se tuntuu edulliselta Forlorn Riverille, mutta pahalta
-Dickin kastelusuunnitelmille. Miten minua suututtaakaan, että joku muu
-ennättää tehdä sen ennen Dickiä!"
-
-"Ei, ei, emme salli kenenkään anastaa Dickin oikeuksia", selitti Nell.
-
-"Missä minun silmäni ovat olleetkaan, kun en ole huomannut noita
-tutkijoita?" mumisi Belding. "Ne kai ovat tulleet tänne vasta
-äskettäin."
-
-"Mene puhuttelemaan rouva Carteria. Hän kertoi minulle, että kylään on
-saapunut muukalaisia, amerikkalaisia, joilla on kaivoksia Sonorassa.
-Orozco on kumminkin karkoittanut heidät sieltä. Mene ottamaan selvää,
-mitä he oikeastaan hommaavat, isä."
-
-Belding huomasi pian, että hän todellakin oli viimeinen Forlorn Riverin
-merkityksellinen mies, joka sai kuulla kaivosten omistajain ja
-liikemiesten Ben Chasen ja pojan saapumisesta. Vallankumoukselliset
-olivat voittaneet heidät ja heidän työmiesjoukkonsa ja karkoittaneet
-heidät kaivosalueelta. Omaisuutta ei oltu hävitetty, vaan
-takavarikoitu. Ja Chaset, otettuaan huomioon kaikki mahdollisuudet,
-olivat koonneet tavaransa ja matkustaneet rajalle. He olivat ensin
-suunnanneet kulkunsa Casitaan, mutta jostakin syystä, jota ei Belding
-voinut saada selville, olivat he jatkaneetkin matkaansa Forlorn
-Riveriin. Ben Chase ei ollut tarvinnut kuin päivän huomatakseen Altar
-Valleyn mahdollisuudet, ja kolmen päivän kuluttua oli hän jo pannut
-miehensä työhön.
-
-Belding palasi kotiin poikkeamatta katsomaan Chaseja ja heidän
-hommiaan. Hän halusi ajatella tilannetta ensin. Seuraavana aamuna meni
-hän laaksoon tarkastelemaan. Meksikolaiset rakensivat nopeasti
-tiilitaloja Laddin sadankuudenkymmenen acren suuruiselle palstalle ja
-samoin Dick Galen, Jim Lashin ja Thornenkin paaluttamille alueille.
-Miehet mittailivat laaksoa ja joen uomaa. Se riitti Beldingille. Hän
-meni kylään ja suuntasi kulkunsa valtaajien asuntoon.
-
-Forlorn Riverin ympäristöt, lukuunottamatta joen puolta, olivat
-todellakin Beldingin mielestä muuttuneet kuin äsken löydetyn kaivoksen
-läheisyydessä olevat seudut. Telttoja oli pystytetty kaikkialle,
-tiilirakennukset kohosivat kuin sienet sateen jälkeen ja karkeasti
-kyhättyjä lautamajoja viimeisteltiin parhaillaan. Kaikki nämä hommat
-hämmästyttivät Beldingiä uutuudellaan, sillä hän oli niin uuttera mies,
-ettei hänellä ollut aikaa milloinkaan kuunnella kyläläisten juoruja.
-Kun hänelle ilmoitettiin, missä Chasen kaivosyhtiön konttori oli, meni
-hän sinne vihan alkaessa kiehua hänessä.
-
-Hän saapui suurelle teltalle, jonka edustalla oli laaja hamppukankaista
-tehty katos. Sen suojassa istui monta paitahihasillaan olevaa miestä
-keskustellen ja tupakoiden..
-
-"Nimeni on Belding. Haluan puhutella herra Chasea", sanoi Belding
-vihaisesti.
-
-Vaikka Belding olikin hidasajatuksinen ja omissa mietteissään, huomasi
-hän kumminkin selvästi, että hänen tulonsa teki nuo miehet
-levottomiksi. He näyttivät hämmästyvän, katsoivat toisiinsa ja
-kääntyivät sitten nopeasti häneen päin. Muudan pitkä, karski mies,
-jolla oli terävät kasvonpiirteet, kierot silmät ja valkoinen tukka,
-nousi ja ojensi kätensä.
-
-"Olen Chase, vanhempi", sanoi hän. "Poikani Radford Chase on täällä
-jossakin. Olette kai tuo rajanvalvoja Belding? Aioin pyytääkin teitä
-tulemaan luokseni."
-
-Hän oli taisteluvalmis, äänekkäästi puhuva mies, mutta samalla
-kumminkin sydämellinen.
-
-"Niin, olen arvaamanne henkilö", vastasi Belding välittämättä
-ojennetusta kädestä, "ja haluaisin tietää, mitä hiidessä te tarkoitatte
-anastaessanne maan, joka on jo paalutettu ja kuuluu vartijoilleni?"
-
-"Paalutetunko maan?" sanoi Chase hitaasti katsoen miehiinsä. "Olemme
-ottaneet haltuumme ainoastaan paaluttamattomia paikkoja."
-
-"Valehtelette. Teidän on ollut pakko huomata paalut."
-
-"No niin, herra Belding, mitä siihen tulee, niin luullakseni mieheni
-ovat anastaneet hieman paalutettuakin maata. Emme kumminkaan kiinnitä
-huomiotamme muihin kuin uudisasukkaihin. Jos teidän vartijanne luulevat
-hankkineensa omaisuutta ajamalla muutamia paaluja maahan, ovat he
-suuresti erehtyneet. Uudisasukkaan on rakennettava talo ja asuttava
-maallaan, ennenkuin hän lain mukaan saa sen omakseen."
-
-Tämä väite oli tosi ja Belding tiesi sen.
-
-"Lain mukaan!" huudahti Belding. "Silloin on teidän tunnustettava, että
-olette vallanneet meidän palstamme."
-
-"Herra Belding, olen suora liikemies. Tulen tänne ja löydän edullisen
-paikan, johon ei kenelläkään näytä olevan päteviä oikeuksia.
-Paalutan silloin palstat, valitsen uudisasukkaat ja alan rakentaa.
-Minusta tuntuu kuin vartijanne olisivat laiminlyöneet muutamia
-varovaisuustoimenpiteitä. He saavat syyttää onnettomuudestaan itseään.
-Olen valmis puolustamaan sekä omaa että työmiesteni oikeutta noihin
-palstoihin. Ellette voi mukautua siihen, saatte valittaa Tucsonille.
-Laki on minun puolellani."
-
-"Laki ja laki! Kuulkaahan, täällä lounaassa ei meillä ole muuta lakia
-kuin miehen sana ja pyssy."
-
-"Sitten olette huomaava, että Yhdysvaltain laki on tullut tänne Ben
-Chasen mukana", vastasi toinen näpsäyttäen sormiaan. Hän oli vielä
-lipokielinen, mutta hänen naamionsa oli pudonnut.
-
-"Ette suinkaan ole syntynyt lännessä?" kysyi Belding.
-
-"En, olen Illinoisista."
-
-"No johan minä ajattelinkin, ettei länsi ole teitä kasvattanut! Tunnen
-teidänlaisenne miehet. Teiltä olisi kulunut paljon aikaa Texasin
-rajoilla tällaiseen ja sentähden tulitte tänne. Te olette eräs noista
-maa- ja vesisioista, jotka ovat tulleet asettuakseen tänne länteen
-asumaan. Olette samanlainen kuin nuo tukkihuijarit, jotka hakkauttavat
-metsän puhtaaksi jättämättä mitään myöhemmin tuleville. Herra Chase,
-länsi muuttuisi paremmaksi ja pysyisi kauemmin entisellään, jos
-teidänlaisenne miehet karkoitettaisiin täältä."
-
-"Ette voi minua karkoittaa."
-
-"En ole niinkään varma siitä. Odottakaa, kunnes vartijani palaavat. En
-haluaisi olla silloin teidän kengissänne, älkää käsittäkö minua väärin.
-Vaikka en luulekaan, että teitä voidaan syyttää toisen miehen
-suunnitelmien varastamisesta, niin kumminkin olette anastaneet nuo
-neljä palstaa. Ehkä laki on puolellanne, sitä en mene vannomaan, mutta
-meihin rajaseudun asukkaihin vaikuttaa vain henki eivätkä kuolleet
-kirjaimet."
-
-"Kuulkaahan, herra Belding, luullakseni ette ole oikein selvillä
-asioista. Aion hedelmöittää tämän laakson, ja teidän olisi parempi
-yhtyä minuun kuin olla minua vastaan. Minulla on muudan ehdotus
-esitettävänä teille. Se koskee tuota teidän omistamaanne maakaistaletta
-tuolla virran rannalla."
-
-"Ette voi tehdä kanssani minkäänlaisia sopimuksia, sillä en halua olla
-missään tekemisissä kanssanne."
-
-Belding poistui äkkiä teltasta palaten kotiinsa. Nell tuli häntä
-vastaan, luultavasti kysyäkseen häneltä asioista, mutta katsahdettuaan
-isäänsä kasvoihin tiesi hän pelkonsa oikeutetuksi. Tyttö meni vaieten
-tiehensä. Belding totesi, että hän oli voimaton estämään Chasen toimia,
-ja hän tuli melkein sairaaksi omien ja Dickin toiveiden raukenemisesta.
-
-
-
-
-XIV.
-
-KADONNUT POIKA.
-
-
-Aika kului ja Forlorn Riverin asukasluku kasvoi nopeasti. Belding, joka
-kerran oli ollut tuon seudun vaikutusvaltaisimpia miehiä, tunsi nyt
-joutuneensa aivan mitättömään asemaan. Vaikka hän olisi halunnutkin, ei
-hänellä olisi ollut mitään sanomista postinhoitajan, sheriffin ja
-muutamien muiden virkailijoiden valitsemisessa. Chaset jakoivat
-työvoimansa, ollen milloin Forlorn Riverissä, milloin meksikolaisessa
-kultakaivoksessaan, joka oli luovutettu heille takaisin. Näiden
-molempien paikkojen välissä olevan erämaan poikki kuljettiin autoilla.
-Kuukauden kuluttua olivat nuo moottorivaunut melkein yhtä tavalliset
-Forlorn Riverissä kuin ne olivat olleet ennen vallankumousta Casitassa.
-
-Beldingkään ei ollut enää niin ahkera kuin ennen. Menetettyään
-kunnianhimonsa oli hänellä yhä vähemmän tehtävää. Hänen vihansa noita
-anastajia kohtaan kasvoi, kun hän vihdoinkin alkoi käsittää, ettei hän
-voinut kilpailla sellaisten miesten kanssa. Chaset olivat
-tienraivaajia, miehiä, joilla oli suuria harrastuksia ja paljon
-vaikutusvaltaa lounaassa. Kuta enemmän he tekivät Forlorn Riverin
-hyväksi, sitä vähemmän tuntui hänellä olevan oikeutta vihaansa heitä
-kohtaan. Hänen oli myönnettävä, että se oli henkilökohtaista. Hän, Gale
-ja vartijat eivät olisi milloinkaan voineet kehittää laakson
-mahdollisuuksia niinkuin nuo miehet.
-
-Päivät pitkät sai hän nyt kuunnella noita korvia jysähdyttäviä
-räjähdyksiä ja kuiluun vyöryvien kallionlohkareiden jyrinää. Chasen
-miehet räjäyttivät dynamiitilla kapean kanjonin seinämiä. He rakensivat
-parhaillaan patoa juuri niinkuin Gale oli sen suunnitellut. Kun tuo
-räjähdytteleminen loppui, tunsi Belding helpotusta. Hän ei halunnut,
-että häntä alituisesti muistutettiin omasta ja Galen kärsimästä
-vahingosta. Hän alkoi vähitellen mukautua oloihin, mutta hän ei voinut
-olla olematta pahoillaan Galen vuoksi.
-
-Sitäpaitsi oli Beldingillä muitakin suruja ja huolia. Huhtikuu alkoi
-eikä vartijoista kuulunut vieläkään mitään. Casitasta saapui
-epämääräisiä huhuja Sonoran erämaassa kuljeskelevista rosvojoukoista,
-huhuja, joiden totuutta ei voitu varmistaa, ennenkuin Beldingin
-meksikolaiset vartijat palaisivat kotiin. Kun he tulivat, ilmoitti
-toinen, Gonzales-niminen järkevä ja rehellinen sekarotuinen, että hän
-oli tavannut kullanetsijöitä kosteikossa. He olivat juuri saapuneet
-Yumasta Camino del Diabloa pitkin kärsittyään hirveästi kuumuutta ja
-janoa, mutta he eivät olleet nähneet jälkeäkään yaquin johtamasta
-matkueesta.
-
-"Tämä varmistaa otaksumiseni", selitti Belding. "Yaqui ei mennyt
-ollenkaan Sonoytaan. Hän kiersi sen ympäri Piruntielle ja vartijat,
-Mercedes, Thorne ja hevoset ovat -- pelkään heidän eksyneen erämaahan.
-Camino del Diablon vanha tarina on vain toistunut jälleen."
-
-Hänen oli kerrottava se Nellille, mutta tehtyään sen tunsi hän itsensä
-heikoksi.
-
-Rouva Belding kuunteli hänen puhettaan ja vaikeni pitkäksi ajaksi
-puristaessaan nyyhkyttävää Nelliä rintaansa vasten. Sitten hän rupesi
-vastustamaan miehensä ilmoituksia tyynin voimin, joka oli niin
-ominaista hänen väitteilleen.
-
-"Kuuntelehan nyt", päätteli Belding. "Rojas saapui ennen heitä Papago
-Welliin tahi Tankeille."
-
-"Kun olet lerpalla huulin, Tom, et ajattele juuri ollenkaan", jatkoi
-rouva Belding. "Tiedät hyvin, että ellei ole tapahtunut jotakin
-ihmettä, ei Rojas eikä kukaan muukaan ole voinut sivuuttaa noita
-valkoisia hevosia. Mihin sinun vanha itsepintainen luottamuksesi on
-hävinnyt? Yaqui ratsasti Diablolla ja Dick Solilla, ja entä sitten nuo
-muut hevoset. Niitä ei ole voitu sivuuttaa eikä ottaa kiinni. Ihmeitten
-ajat ovat olleet ja menneet."
-
-"Aivan niin, äiti, tuntuu hauskalta kuunnella puhettasi", sanoi
-Belding. Hän ilahdutti aina miestään ja nyt kaipasi tämä rohkaisua. "En
-ole ollut oikein entiselläni näinä päivinä. Kerro meille ajatuksesi.
-Sanot aina aavistavasi asiain oikean laidan, vaikka et sitä tiedäkään."
-
-"En voi lisätä juuri mitään siihen, mitä sanoit tuona iltana, kun he
-läksivät matkalle. Käskit Laddyn luottaa yaquiin, jonka sanoit Jumalan
-lähettäneen tänne. Otaksuit hänen ehkä opastavan pakolaiset johonkin
-tuntemattomaan Sonoran laaksoon ja houkuttelevan Rojaksen satimeen.
-Sanoit yaquin voivan löytää ruohoa ja vettä sieltäkin, mistä ei kukaan
-meksikolainen eikä amerikkalainen osaisi sellaista etsiäkään."
-
-"Mutta ajattelehan nyt, äiti, mitä sanot. Siitähän on kulunut jo
-seitsemän viikkoa. Ajattele, seitsemän viikkoa! Ja korkeintaan luulin
-heidän viipyvän matkallaan kuusi. Seitsemän viikkoa erämaassa!"
-
-"Miten yaquit elävät?"
-
-Belding ei vastannut, mutta toivo palasi hänen sydämeensä. Hän luotti
-vaimoonsa, vaikka hän ei ollenkaan voinut ymmärtää vaimossaan tuota,
-jota hän luuli joksikin salaperäiseksi voimaksi.
-
-"Vuosia sitten etsiessäni isääni opin tietämään paljon asioita tästä
-maasta", sanoi rouva Belding. "Et voi milloinkaan sanoa, kuinka kauan
-ihminen voi elää erämaassa. Karuimmissa, peloittavimmissa ja
-luoksepääsemättömimmissäkin paikoissa on usein piilossa olevia
-kosteikkoja. Myöhemmällä iälläni rupesi isäni kullanetsijäksi. Tuo
-tuntui minusta omituiselta, sillä hän ei ennen välittänyt ollenkaan
-rahasta eikä kullasta. Sain selville, että hän usein oleskeli erämaassa
-viikkoja, jopa kuukausiakin yhtämittaa. Sitten koitti aika, jolloin hän
-ei enää palannut. Se tapahtui jo aikoja ennenkuin saavuin lounaiselle
-rajalle ja kuulin hänestä. En sittenkään menettänyt vielä toivoani
-pitkään aikaan, vaan odotin häntä palaavaksi. Tiedän nyt, joku
-ilmoittaa minulle, tuntuu todellakin kuin se olisi hänen henkensä, että
-hän eksyi sinne ja kuoli. Mutta minulla ei ole sellaista tunnetta
-yaquista eikä pakolaisista. Yaqui on jättänyt Rojaksen tahi houkutellut
-hänet johonkin ansaan. Ehkä se vei aikaa ja pakotti heidät matkustamaan
-kauas Sonoraan. Intiaani on liian viisas lähteäkseen nyt takaisin, kun
-kaikki lähteet ovat kuivuneet. Hän on taivuttanut vartijatkin
-odottamaan. Minusta tuntuu kuin tietäisin tämän varmasti. Rakas Nell,
-ole nyt urhoollinen ja kärsivällinen. Dick Gale tulee kyllä takaisin
-luoksesi."
-
-"Voi, äiti!" huusi Nell. "En voi lakata toivomasta niin kauan kuin olet
-luonani."
-
-Tämä keskustelu voimakkaan äidin kanssa aiheutti muutoksen sekä
-Nellissä että Beldingissä. Nell, joka ei ollut tehnyt juuri muuta kuin
-surrut, vahtinut länttä ja ratsastellut hurjasti, vaipui nyt
-kärsivälliseen odotukseen, joka oli surullista, mutta vakavaa. Hän
-auttoi äitiään enemmän kuin milloinkaan ennen, lohdutti Beldingiä ja
-alkoi osoittaa suurta mielenkiintoa kasvavaa kylää kohtaan. Belding,
-joka oli ollut murtua vihan aiheuttamaan jännitykseen, virkistyi niin,
-että hän ulkonaisesti oli jälleen oma itsensä. Hän tiesi kumminkin
-itse, että hän teeskenteli, ja totesi, että hänen hitaasti liekehtivä
-kiukkunsa Chaseja kohtaan oli muuttumaisillaan vihaksi.
-
-Belding päätteli itsekseen, että jos Ben Chase ja hänen poikansa
-Radford olisivat hankkineet itselleen mainetta jotenkin muuten kuin
-ryhtymällä suuriin yrityksiin, olisi hän voinut kärsiä heitä. Mutta isä
-oli ahne, perso, kova ja maltillinen, ja poika lisäsi näihin
-ominaisuuksiin voimakkaan halun hallita muita, himon väkijuomiin ja
-kortteihin. Nämä miehet edistivät kyllä laakson tulevaisuutta, ja monet
-köyhät meksikolaiset ja amerikkalaiset hyötyivät myöskin heidän
-suunnitelmistaan huolimatta siitä, että nämä Chaset työskentelivät
-selvästi vain omaksi edukseen.
-
-Belding riistäytyi irti tuosta lamauttavasta lumouksesta ja päätti
-aloittaa muutamia melko suuria töitä saadakseen ne tehdyiksi ennen
-kuumia kuukausia. Hän käväisi kumminkin ensin Sonoytan kosteikossa. Hän
-totesi tyytyväisin mielin, että olot rajalla olivat suotuisat, ja sai
-varmasti selville, ettei pakolaisista ollut kuulunut hiiren
-hiiskaustakaan. Saadakseen kaikki matkat pois mielestään, vei hän vielä
-Casitaan lauman noita valkoisia jalorotuisia ja lähetti ne Texasiin
-karjanomistajille ja hevostenjalostajille. Sitten, kun hän kerran oli
-rautatien läheisyydessä, matkusti hän Tucsoniin. Siellä sai hän kuulla
-paljon mielenkiintoista Chaseista. Niillä oli konttori kaupungissa ja
-vaikutusvaltaisia ystäviä Capitolissa. He olivat kuulemma lännen
-nopeasti kasvavan liikemiesjoukon merkityksellisimpiä miehiä. He
-omistivat Southern Pacific Railroad'in osakkeita, ja lähimmässä
-tulevaisuudessa aiottiin kuulemma rakentaa haararata San Felipestä
-Forlorn Riveriin. Nämä Chasein suunnitelmain erikoiskohdat olivat
-merkityksettömät, kun niitä verrattiin Beldingin omiin suunnitelmiin.
-Hänen luotettavaisuuttaan oli koetettu viekkaasti vähentää. Oli
-levitetty huhuja, ettei hän olekaan täysin pätevä valvomaan
-siirtolaisuutta rajalla Yhdysvaltain hyödyksi. Belding otaksui tämän
-olevan vain alkua. Chaset koettivat nähtävästi karkoittaa hänet Forlorn
-Riveristä, mutta ehkä edistääkseen parhaiten omia suunnitelmiaan
-toimivat he varovaisesti. Belding palasi raivoissaan kotiaan. Mutta hän
-malttoi mielensä. Ensimmäisen kerran elämässään pelkäsi hän nyt
-itseään. Hänen oli ajateltava vaimoaan ja Nelliä ja lännen vanha laki
-oli jo kumottu ikuisiksi ajoiksi.
-
-"Isä, näiden kaivoksien ympärillä väijyy eräs toinen Rojas", huomautti
-Nell, kun tervehdys ja tavalliset kysymykset ja vastaukset oli
-vaihdettu.
-
-Nellin nauru tukahdutti Beldingin huudahduksen. Tyttö näytti vakavan
-leikilliseltä.
-
-"Herra Radford Chase!"
-
-"No mutta, Nell, mitä hittoa --" raivosi Belding.
-
-"Hsh, isä, älä kiroile", keskeytti Nell. "Aioin vain kiusoitella
-sinua."
-
-"Vai niin. Mutta, tyttöseni, tuo nimi muuttaa silmissäni kaikki
-punaiseksi. Jos aiot kiusoitella minua, keksi joku toinen keino.
-Ymmärrätkö?"
-
-"Kyllä, isä."
-
-"Nell, kerro se kumminkin hänelle, niin silloinhan se on tehty", sanoi
-rouva Belding tyynesti.
-
-"Lupasit minulle kerran, isä, ettet lähde ammuskelemaan tuonne kylälle,
-etkö luvannutkin?"
-
-"Kyllä, muistan sen nyt", vastasi Belding vastaamatta kumminkaan
-tyttärensä hymyyn.
-
-"Uudistatko lupauksesi", kysyi Nell kevyesti veitikkamaisin silmin,
-jotka eivät kumminkaan enää olleet niin leikilliset ja kujeilunhaluiset
-kuin ennen. Tytön huulet vapisivat eivätkä posket olleet enää niin
-pyöreät.
-
-"Uudistan", vastasi Belding, ja hän tiesi, miten hänen äänensä oli
-hieman paksu.
-
-"Ellet olisi niin sokea, hyvä isä, olisit jo aikoja sitten huomannut,
-miten herra Radford Chase on ahdistellut minua. Alussa tuntui se vain
-kiusalliselta enkä senvuoksi halunnut lisätä huoliasi, mutta näiden
-parin viikon kuluessa, kun olet ollut matkoilla, on se ollut enemmän
-kuin kiusallista. Aina siitä hetkestä alkaen, jolloin huitaisin häntä
-piiskallani, on hän koettanut kaikin mahdollisin keinoin tavata minua.
-Hän on ollut minua vastassa minne ikinä vain olen mennytkin. Hän on
-kirjoitellut minulle niin paljon kirjeitä, etten ole jaksanut lähettää
-niitä kaikkia takaisinkaan.
-
-"Kun poistuit kotoa matkoillesi, en luule hänen tulleen
-rohkeammaksikaan, mutta hänellä oli kumminkin paremmat tilaisuudet,
-sillä en voinut olla huoneessanikaan aina. Minun oli pakko toimittaa
-äidin asioita, käydä sairaiden luona, opettaa pyhäkoulussa ja sitten
-oli minulla lukemattomia muitakin hommia. Herra Chase väijyi minua joka
-kerta, kun poistuin kotoa. Jos hän vielä työskentelee, niin en tiedä
-milloin, ellei sillä aikaa kuin nukun. Hän seurasi minua, kunnes
-huomasin, että minun oli viisainta sallia hänen kävellä rinnallani ja
-puhua itsensä pyörryksiin. Hän sanoo rakastavansa minua ja tahtoo mennä
-kanssani naimisiin. Kerroin hänelle rakastavani toista ja meneväni pian
-naimisiin. Hän sanoi, ettei se merkitse mitään, jolloin sanoin häntä
-tyhmeliiniksi.
-
-"Kun hän seuraavan kerran tapasi minut, sanoi hän haluavansa selittää.
-Hän sanoi jokaisen tämän rajaseudun asukkaan jo tietävän, että mies,
-jota rakastan, oli eksynyt ja kuollut erämaahan. Tulin hyvin
-pahoilleni, sillä ehkä hän on oikeassa. Usein tuntuu tuo otaksuminen
-peloittavasti totuudenmukaiselta. Sen jälkeen olen pysynyt kotosalla,
-ettei hän saisi sanoa minulle tuollaisia ikäviä asioita enää.
-
-"Mutta, isä, sellainen mitätön asia, että olen pysynyt äidin luona ja
-huoneessani, ei ole voinut pidättää herra Chasea. Ellei hän ole aivan
-pähkähullu, on hän ainakin parantumaton tyhmeliini. Koetan olla
-armelias, koska tuo mies vannoo rakastavansa minua, ja ehkä hän sen
-tekeekin, mutta hän tekee minut levottomaksi. En voi nukkua ja pelkään
-oleskella huoneessani yksinäni öisin. Olen silloin aina paennut äidin
-luo. Hän väijyy aina jossakin. Rohkeako? Mitä vielä, herra Chase on
-jotakin vallan toista. Hänellä ei ole hituistakaan säädyllisyyden
-tunnetta. Hän lahjoo palvelijamme ja tulee puutarhaamme. Ajattele nyt,
-millainen konna hän on. Hän tekee mitä naurettavimpia anteeksipyyntöjä
-ja ikävystyttää äidin kuoliaaksi. Tunnen olevani kuin koiran koloon
-ajama pieni kaniini. En uskalla edes kurkistaa ulos."
-
-Jotenkin tuntui Beldingistä tämä asia niin hullulta, että hän nauroi.
-Hän ei ollut nauranut niin pitkään aikaan, että se tuntui hänestä
-hyvältä. Vasta kun hän huomasi Nellin hämmästyksen ja tuskan, lakkasi
-hän kiertäen käsivartensa tytön ympärille.
-
-"Älä ole milläsikään, kultaseni. Olen sellainen vanha karhu.
-Kertomuksesi huvitti minua luullakseni. Toivon, ettei herra Radford
-Chasella ole ollut hauskaa... Nell, tuo vanha juttu on siis uudistunut
-jälleen. Miehet rakastuvat sinuun sievän näkösi vuoksi. Millaisen
-hinnan sellaiset naiset kuin sinä ja Mercedes saavatkaan maksaa
-kauneudestaan! Parempi olisi olla niin ruma kuin joku likainen aita."
-
-"Mielelläni isä, jos vain Dick sitten vielä rakastaa minua."
-
-"Älä luulekaan, voit lyödä vaikka vetoa siitä, kuten Laddy sanoo...
-Ensimmäisen kerran, kun tapaan tuon paikkakuntamme Romeon
-hiiviskelemässä täällä ympäristössä, annan --"
-
-"Isä, sinähän lupasit."
-
-"Kirottua, Nell, lupasin vain olla ampumatta, muuta en. Karkoitan vain
-tuon miehen täältä hellästi, kuulitko, hyvin hellästi. Lopusta pitäköön
-sitten Dick Gale huolta."
-
-"Ei, isä!" huudahti Nell painautuen häneen vetoavasti, peloissaan ja
-vielä jotenkin muutenkin.
-
-"Älä käsitä minua väärin, Nell. Sinulla on tunnetut omat keinosi aina,
-peität pumpulilla äitisi silmät ja kierrät pikkusormesi ympärille.
-Mutta et voi sovittaa kumpaakaan menetelmää Dick Galeen. Olet niin
-helläsydäminen, ettet välitä tuon Chase-roiston tarkoituksista. Mutta
-kun Dick palaa kotiin, voit olla varma siitä, että Chasein asunnosta
-muodostuu pieni helvetti vähäksi ajaksi. Kyllä Dick ottaa selvän
-kaikesta, ja haluan olla silloin katsomassa, kun hän käsittelee herra
-Radfordia samoin kuin Rojasta."
-
-Belding piti sitten tarkasti silmällä nuorta Chasea, mutta kuulikin
-muutamia päiviä myöhemmin, että sekä isä että poika olivat lähteneet
-usein uudistuvalle matkalleen Casa Grandesiin, jonka läheisyydessä
-heidän kultakaivoksensa sijaitsivat.
-
-Huhtikuu kului nopeasti ja toukokuu alkoi. Eräänä aamuna oli Beldingin
-pakko keskeyttää työnsä puutarhassa kuullessaan auton säksytystä ja
-äänekkään "Halloo!" Hän meni etupihalle ja näki siellä erään auton,
-jonka hän luuli ennenkin nähneensä Casitassa. Sen ohjaajakin oli tutun
-näköinen, mutta muut harmaihin nuttuihin ja peitteihin pukeutuneet
-kolme henkilöä olivat hänelle aivan outoja. Hän oli jo saapunut tielle
-ja huomasi silloin, että autossa istui pari naista ja muudan mies.
-Matkustajat irroittivat juuri tomuisia harsoja kasvoiltaan. Belding
-näki vanhan, kellertäväihoisen ja melko raihnaisen miehen, jota hän ei
-ollut ennen milloinkaan nähnyt, kauniin tummasilmäisen naisen, jonka
-hiukset näyttivät harmailta harson läpi, ja solakan nuoren tytön, jonka
-kasvot panivat Beldingin heti ajattelemaan Dick Galea.
-
-"Oletteko Tom Belding, siirtolaisten tarkastaja?" kysyi autossa oleva
-herra kohteliaasti.
-
-"Olen, ja nyt tiedän, keitä te olette", vastasi Belding sydämellisesti
-iloissaan ojentaessaan suuren kätensä. "Olette Dick Galen isä. Olen
-äärettömästi iloinen saadessani tutustua teihin."
-
-"Kiitoksia. Niin, olen Dickin isä ja tässä, herra Belding, on Dickin
-äiti ja hänen sisarensa Elsie."
-
-Loistaen ilosta tervehti Belding naisia, jotka eivät yrittäneetkään
-peittää liikutustaan.
-
-"Herra Belding, olen tullut tänne länteen hakemaan kadonnutta
-poikaani", sanoi herra Gale. "Hänen sisarensa kirjeihin ei ole
-vastattu. Emme ole kuulleet hänestä mitään moneen kuukauteen. Onko hän
-vielä täällä luonanne?"
-
-"No niin, tuota, olen todellakin hyvin pahoillani", aloitti Belding
-hitaasti. "Dick on matkoilla juuri nyt toimittamassa erästä tärkeää
-tehtävää. Odotan hänen palaamistaan joka päivä... Ettekö halua tulla
-huoneeseen? Olette tomuiset, kuumissanne ja väsyneet. Tulkaa sisään ja
-sallikaa äidin ja Nellin laittaa olonne mukavaksi. Tietysti on teidän
-oltava luonamme ainakin vähän aikaa. Meillä on kyllä riittävästi tilaa.
-Teidän on odotettava Dickin paluuta. Ehkä hän tulee piankin, sillä hän
-on viipynyt matkallaan jo melko kauan... Sallikaa minun pitää huolta
-matkatavaroista, herra Gale... Tulkaa nyt mukaani... Olen kovin iloinen
-saadessani tutustua teihin kaikkiin."
-
-Iloisesti, kiihkeästi ja onnellisena jatkoi Belding puhettaan
-ohjatessaan Galet vierashuoneeseen ja esitellessään heidät
-sydämellisesti hämmästyneille rouva Beldingille ja Nellille. Hänen
-vaimonsa ja tyttärensä huumautuivat kokonaan muutamiksi hetkiksi.
-Belding ei muistanut ainoatakaan tilaisuutta, jolloin muutamien
-vieraiden tulo olisi näin järkyttänyt heitä. Mutta tietysti olikin tämä
-tapaus erikoinen. Hän oli hieman kiihtynyt itsekin, ja huomattuaan sen
-hämmästyi hän suuresti. Kun vieraat oli saatettu huoneihinsa, sai rouva
-Belding takaisin hetkeksi menetetyn mielenmalttinsa, mutta Nell tuli
-juosten takaisin villimpänä kuin hirvi ja niin kiihkoissaan ettei
-sellaista ennen oltu nähty.
-
-"Ah, Dickin äiti ja sisar!" kuiskasi hän.
-
-Belding huomasi, ettei Nell onnellisessa huumauksessaan muistanutkaan
-mainita isää.
-
-"Hänen äitinsä!" jatkoi Nell. "Voi, tiesin sen, olen aina sen tiennyt!
-Dickin omaiset ovat ylpeitä ja rikkaita, he ovat, suoraan sanoen,
-jotakin. Luulin pyörtyväni, kun rouva Gale katsoi minuun. Hän näytti
-kyllä hieman uteliaalta, mutta hän oli niin jäykkä ja ylpeä. Hän
-arvaili varmasti, kuka olen. Dick ei ole milloinkaan kirjoittanut
-hänelle olevansa kihloissa kanssani. Minulla on Dickin sormus, joka on
-kuulemma kuulunut hänen äidilleen ennen. En tahdo enkä voikaan ottaa
-sitä sormestani. Olen niin peloissani... Mutta hänen sisarensa on
-rakastettava ja suloinen, ja ylpeä myöskin. Ruumistani poltti, kun hän
-katsoi minuun. Halusin niin mielelläni suudella häntä. Dick oli aivan
-hänen näköisensä silloin, kun hän tuli luoksemme. Mutta nyt on Dick
-muuttunut niin, etteivät hänen omaisensa häntä tunnekaan...
-Ajatelkaahan nyt, että he ovat tulleet! Minua harmittaa, että näytin
-pelästyneeltä, vaikka en milloinkaan maailmassa ole halunnut näyttää
-niin suloiselta kun nyt."
-
-Nell juoksi hengästyneenä tiehensä laittamaan itseään sellaiseen
-kuntoon kuin tilanne hänen mielestään vaati. Kun rouva poistui
-huoneesta, huomasi Belding, että hänen kasvonsa olivat surulliset,
-omituiset ja levottomat. Belding jäi saliin ajattelemaan vaimonsa ja
-tyttärensä omituista kiihtymystä, jota hän ei ymmärtänyt. Naiset ovat
-niin tunteellisia olentoja. Belding ymmärsi kyllä, että Dickin omaisten
-tulosta voitiin iloita, mutta mitään levottomuutta herättävää ei hän
-ainakaan vielä siinä huomannut.
-
-Galet palasivat pian vierashuoneeseen ollen aivan erinäköiset nyt, kun
-he olivat riisuneet yltään pitkät harmaat kaavut ja hunnut. Belding
-näki merkityksellisyyttä ja komeutta. Herra Gale näytti vakavalta,
-huolien painamalta ja ystävälliseltä mieheltä, jonka sekä sielu että
-ruumis olivat sairaat. Belding oli huomaavinaan hänessä samanlaista
-voimaa kuin Ben Chasessakin, mutta töykeys ja kovuus puuttuivat. Hän
-totesi, että herra Gale oli vaikutusvaltainen mies. Rouva Gale
-säikähdytti melkein Beldingiä, mutta hän ei osannut sanoa, miten. Tyttö
-muistutti joka suhteessa Dickistä.
-
-Beldingin mielestä puhuivatkin he aivan samoin kuin Dick. He kertoivat
-ratsastuksestaan Ash Forkista rajalle, rumasta ja hävitetystä Casitasta
-ja matkalla kärsimästään kuumuudesta, tomusta ja kaktuksista. Nell
-palasi pian huoneeseen, ollen nyt tyyni ja suloinen valkoisessa
-puvussaan, jonka rintaan hän oli kiinnittänyt punaisen ruusun. Belding
-ei ollut milloinkaan ollut niin ylpeä hänestä. Hän huomasi tytön
-haluavan esiytyä edukseen Dickin omaisten silmissä ja alkoi hieman
-käsittää, miten vaikealta tämä koe tytöstä mahtoikaan tuntua. Belding
-kuvitteli, että kuta pikemmin Galet saivat tietää Dickin aikomuksesta
-mennä naimisiin Nellin kanssa, sitä parempi oli se kaikille ja
-erittäinkin Nellille. Keskustelun kuluessa koetti hän etsiä tilaisuutta
-ilmoittaakseen tämän merkityksellisen uutisen, mutta hänen oli niin
-ahkerasti vastattava kysymyksiin, jotka koskivat hänen virkaansa
-rajalla, ja selitettävä, millainen paikka Forlorn River oli, miksi
-sinne oli pystytetty niin paljon telttoja ja muita samanlaisia asioita,
-ettei hän voinut.
-
-"Tämä on mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista", sanoi herra Gale.
-"Jossakin toisessa tilaisuudessa on teidän kerrottava minulle kaikki
-tietonne lännestä, sillä tämä kaikki on aivan uutta minulle. Olen
-hämmästynyt ja ihastunut, herra Belding, en voi muuta sanoa... Mutta
-kaikista enimmän haluan kumminkin kuulla jotakin pojastani. Terveyteni
-on murtunut. Olen surrut itseni sairaaksi hänen vuokseen. En halua
-salata teiltä, että riitelimme. Nauroin hänen uhkauksilleen ja hän
-matkusti pois. Olen sen jälkeen huomannut, etten tuntenutkaan
-Richardia. Olin väärässä ärsyttäessäni häntä. Kului vuosi, ennenkuin
-kuulimme hänestä, ja nyt on kulunut kuusi kuukautta jälleen meidän
-saamatta sanaakaan häneltä. Suoraan sanoen, herra Belding, lauhduin
-vihdoin ja nyt olen tullut häntä hakemaan. Olen vain pahoillani, etten
-lähtenyt heti. Poikani joutuu vaikutusvaltaiseen asemaan jonakin
-päivänä, ehkä jo hyvinkin pian. En olisi sallinut hänen oleskella
-täällä villissä maassa niin pitkää aikaa, ellen olisi toivonut hänen
-vihdoinkin tulevan järkiinsä, jota olen suuresti epäillyt. Nyt pelkään
-hänen --"
-
-Herra Gale keskeytti ja kohotettu valkoinen käsi tutisi hieman.
-
-Belding ei ollut niin tietämätön miesten välisistä asioista, ettei hän
-olisi ymmärtänyt isän ja pojan nykyistä suhdetta toisiinsa.
-
-"Niin, herra Gale, useinkin joutuvat idästä tulleet nuorukaiset täällä
-huonoon asemaan", sanoi hän lyhyesti.
-
-"Olen kuullut sen", vastas herra Gale varjon levitessä hänen
-kuihtuneille kasvoilleen.
-
-"Kun heidän rahansa loppuvat, rupeavat he paimeniksi ja alkavat juoda."
-
-"Aivan niin", vastasi herra Gale nyökäyttäen väsyneesti päätään.
-
-"Sitten he alkavat pelata ja menettävät paikkansa", jatkoi Belding.
-
-Herra Gale katsoi häneen surullisin silmin.
-
-"Nyt ei heillä ole muuta neuvoa kun kerjätä ja kuljeskella paikasta
-paikkaan, ja loppu on tavallisesti huono." Belding levitti käsivartensa
-ja kun toinen sattui puristautumaan Nellin ympärille, puristi tyttö
-sitä lujasti. "Niin, sellainen on heidän tavallinen kohtalonsa",
-lopetti hän iloisesti.
-
-Nähdessään herra Galen toivottomuuden tunsi Belding jonkunlaista iloa
-ja rouva Galen huomautus: "Johan minä sinulle sanoin", ei liikuttanut
-häntä ollenkaan, mutta Dickin sisaren suurien tummien silmien katsetta
-ei hän voinut sietää.
-
-Hän rykäisi tavanmukaisen kirouksensa asemesta ja sanoa tokaisi
-kiihkeästi: "Mutta _Dick Gale_ ei joutunut milloinkaan huonoille
-jäljille! Kuunnelkaa, niin kerron!"
-
-Ennätettyään juuri aloittaa kertomuksensa Dick Galen vaiheista huomasi
-hän, ettei hänellä milloinkaan ennen elämässään ollut ollut niin
-tarkkaavaisia ja jännittyneitä kuulijoita. He näyttivät heti pelästyvän
-ja kertomuksen loppuun asti istuivat he sitten kalpeina, hiljaa ja
-sanattomina hämmästyksestä. Dick Galen seikkailu Casitassa, Mercedeksen
-pelastaminen ja hänen myöhemmät vaiheensa rajavartijana eivät
-varmastikaan menettäneet mitään värikkäisyydestään, rohkeudestaan eikä
-jaloista erikoispiirteistään Beldingin kertoessa niistä. Hän ei
-salannut muuta kuin nykyiset epäilyksensä Dickin turvallisuudesta.
-
-Noista kolmesta tyyntyi Dickin sisar ensimmäiseksi.
-
-"Voi, isä", huudahti hän säteilevin silmin, "sydämeni sisimmässä olen
-aina uskonut Dickiä mieheksi."
-
-Herra Gale nousi horjuen tuolistaan. Hänen raihnaisuutensa ilmeni nyt
-tuskallisesti.
-
-"Herra Belding, tarkoitatteko, että poikani Richard Gale on tehnyt tuon
-kaiken?" kysyi hän epäillen.
-
-"Varmasti!" vastasi Belding sydämellisesti.
-
-"Martha, kuulitko?" Herra Gale kääntyi kysyäkseen vaimoltaan, mutta
-tämä ei voinut vastata. Luonnollinen väri ei ollut vielä palannut
-rouvan kasvoihin.
-
-"Hänkö taisteli tuota roistoa ja hänen miehiään vastaan yksinään ja
-voitti heidät?" kysyi herra Gale tiukasti ja kovasti.
-
-"Dick lakaisi koko lattian tuolla roistojoukolla."
-
-"Ja pelasti erään espanjalaisen tytön, poistui erämaahan paljain käsin,
-ruoatta ja aseitta? Tekikö Richard Gale kaiken tuon, hän, jonka kädet
-olivat ennen aina toimettomat?"
-
-Belding nyökäytti hymyillen päätään.
-
-"Hän on siis vartija nyt -- ratsastaa, taistelee, nukkuu hiekalla ja
-valmistaa oman ruokansa?"
-
-"Aivan niin."
-
-"Hoitaako hän hevosensakin omin käsin?" Tämä kysymys tuntui ilmaisevan
-herra Galen totuudennälän huipun. Hän oli kohottanut päänsä hieman
-pystympään ja hänen silmänsä olivat kirkkaammat.
-
-Hevosen mainitseminen kuumensi Beldingin veren.
-
-"Miks'ei Dick Gale hoitaisi hevostaan? Kuulkaahan, maailmassa ei ole
-monta ihmistä, joita rakastetaan niin paljon kuin Dick Gale rakastaa
-hevostaan. Blanco sol on eläimen nimi, herra Gale. Se on sama kuin
-valkoinen aurinko. Odottakaa, kunnes näette sen. Sellaisia ei ole
-monta, se on valkoisin, suurin, vahvin, nopein ja komein hevonen täällä
-lounaassa!"
-
-"Vai rakastaa hän niin hevostaan. En tunne enää omaa poikaani... Herra
-Belding, kerroitte Richardin työskentelevän teille. Voitteko ilmoittaa
-hänen palkkansa suuruuden?"
-
-"Hän saa neljäkymmentä dollaria, ylöspidon ja varusteet", vastasi
-Belding ylpeästi.
-
-"Neljäkymmentä dollaria", toisti isä. "Päivältäkö vai viikolta?"
-
-"Tietysti kuukaudelta", sanoi Belding hieman nolostuen.
-
-"Neljäkymmentä dollaria kuukaudelta nuorukaiselle, joka yliopistossa
-ollessaan tuhlasi viisisataa samassa ajassa ja tultuaan sieltä pani
-menemään tuhansia!"
-
-Herra Gale nauroi nyt ensimmäisen kerran, ja se oli sellaisen miehen
-naurua, joka haluaa uskoa kuulemansa, mutta ei oikein tiedä, uskaltaako
-hän.
-
-"Mitä hän tekee noin paljolla rahalla, jonka hän on ansainnut vaaroissa
-ja työssä hiellään ja verellään? Neljäkymmentä dollaria kuukaudessa!"
-
-"Hän säästää sen", vastasi Belding.
-
-Ilmeisesti tuntui tämä Dick Galen isästä mahdottomalta ja hän katsoi
-vaimoonsa mykkänä hämmästyksestä. Dickin sisar taputti käsiään kuin
-pieni tyttö.
-
-Belding huomasi, että hetki oli edullinen.
-
-"Varmasti säästää hän sen. Dick on kihloissa Nellin kanssa,
-kasvattityttäreni Nell Burtonin kanssa."
-
-"Ah, isä!" änkytti Nell ja nousi ollen niin kalpea kuin valkoinen puku
-hänen yllään.
-
-Tuntui omituiselta, että Dickin äiti ja sisarkin nousivat ja kääntyivät
-Nelliin päin tummin, ylpein ja tutkivin katsein. Belding tunsi
-epämääräisesti tehneensä jonkun virheen. Nellin kalvenneet,
-kauhistuneet kasvot säikähdyttivät häntä. Mitä hän olikaan tehnyt!
-Varmasti oli Dickin omaisten saatava kuulla hänen suhteensa Nelliin.
-Syntyi vaitiolo, jonka kuluessa Belding hermostui.
-
-Silloin Elsie Gale meni aivan Nellin viereen.
-
-"Neiti Burton, oletteko todellakin Dickin morsian?"
-
-Nellin vapisevat huulet muodostivat myöntävän vastauksen, mutta eivät
-lausuneet sitä ääneen. Hän ojensi vain kätensä näyttäen sormusta, jonka
-Dick oli antanut hänelle. Neiti Gale tunsi sen heti ja hänen
-vastauksensa oli lämmin, suloinen ja miellyttävä.
-
-"Olen todella äärettömästi iloinen", sanoi hän suudellen Nelliä.
-
-"Neiti Burton, olemme saaneet kuulla Richardista ihmeellisiä asioita",
-lisäsi herra Gale vakavin, vaikkakin vapisevin äänin. "Jos olette ollut
-osallinen hänen mieheksi muodostamisessaan -- ja nyt alan sen jo
-huomata ja uskoakin -- siunatkoon Jumala teitä!... Rakas tyttöseni, en
-ole vielä sinua oikein katsellutkaan. Olet siis Richardin morsian!...
-Äiti, emme ole löytäneet häntä vielä, mutta olemme luullakseni saaneet
-selville hänen salaisuutensa. Luulimme poikamme kadonneen jäljettömiin.
-Mutta tässä on hänen lemmittynsä."
-
-Siilon vasta muuttui rouva Galen kasvojen ylpeä ja kopea ilme samalla
-kertaa sekä tuskalliseksi että iloiseksi. Hän levitti käsivartensa.
-Nell huudahti omituisesti ja riensi hänen syliinsä.
-
-Belding huomasi äkkiä jotakin selittämätöntä näköähimmentävää
-silmissään. Hän ei voinut nähdä selvästi eikä senvuoksi ollut ollenkaan
-varma, olivatko hänen huoneeseen tulleen vaimonsa kasvot niin
-surulliset ja kalpeat kuin hänestä näytti.
-
-
-
-
-XV.
-
-ERÄMAAHAN VANGITUT.
-
-
-Kaukana Forlorn Riveristä istui Dick Gale mykistyneenä katsoen tuonne
-purppuraiseen syvyyteen, jonne Rojas oli kadonnut kuollessaan. Yaqui
-seisoi liikkumatonna jyrkällä punaisella laavapenkereellä, josta hän
-oli irroittanut rosvon otteen. Mercedes makasi vielä rauhallisesti
-paikalla, johon hän oli kaatunut. Syvyyden yli kantautui Galen korviin
-intiaanin omituinen hurja huuto.
-
-Sitten kietoi hiljaisuus, perinpohjainen, eloton ja kivettynyt
-hiljaisuus, tuon äärettömän kuilun ja sen korkeat seinämät vaippaansa.
-Aurinko alkoi laskeutua, ja utu tuli punaisemmaksi ja sakeammaksi joka
-hetki.
-
-Yaquin puoleisella kuilun laidalla alkava toiminta rikkoi lumouksen,
-joka oli pitänyt Galen yhtä liikkumatonna kuin ympäristökin oli.
-Intiaani peräytyi pengermää kohti liikkumatta kumminkaan enää yhtä
-keveästi ja varmasti kuin äsken. Hän ryömi, liukui, veti ruumistaan ja
-lepäsi usein alkaakseen sitten jälleen. Hän oli haavoittunut. Kun hän
-vihdoinkin pääsi penkereelle, jolla Mercedes makasi, hyppäsi Gale
-seisoalleen voimakkaana ja vapisten ja ollen valmis hänen hartioillaan
-nyt lepäävään vastuunalaisuuteen.
-
-Hän meni nopeasti Thornen luo, joka juuri palaili tajuntaansa. Gale toi
-vettä ja hautoi hänen kasvojaan samalla kun hän joi. Thornen silmien
-ilmettä oli mahdoton kestää.
-
-"Thorne, Thorne, kaikki on hyvin!" huusi Gale hänelle kimakasti.
-"Mercedes on pelastettu! Yaqui pelasti hänet! Rojas sai, mitä hän
-tarvitsikin! Yaqui hyppäsi penkereelle ja sysäsi rosvon kuiluun. Hän
-leikkasi Rojaksen irti jalka jalalta, vähitellen. Voitimme taistelun,
-Thorne."
-
-Thornelle olivat nämä ihmeellisiä, voimistuttavia sanoja. Synkkä kauhu
-hävisi hänen silmistään, ja ne alkoivat välkkyä ja loistaa. Hän nousi
-seisomaan horjahdellen, mutta tarvitsematta tukea, ja katsoi aukon yli.
-Yaqui oli saapunut Mercedeksen viereen ja kumartunut tämän puoleen.
-Tyttö liikahti ja yaqui auttoi hänet jaloilleen. Mercedes näytti niin
-heikolta, ettei hän voinut seisoa yksinään, mutta hän katsoi aukon
-poikki ja heilutti kättään. Hän oli siis vahingoittumaton. Thorne
-kohotti molemmat kätensä päänsä yläpuolelle ja huudahti. Se ei ollut
-mikään kutsu eikä huomautus, ei tervehdys eikä vastaus, vaan
-jonkunlainen samanlainen tunteitten ilmaus kun yaquinkin kiljahdus,
-jota ei kukaan voinut selittää. Mutta se oli syvä, käheä, pitkä ja
-peloittavan inhimillinen kiihkeydessään. Se värisytti Galea ja pani
-hänen sydämensä sykkimään nopeasti. Mercedes heilutti jälleen valkoista
-kättään. Yaqui heilutti myöskin ja Gale ymmärsi viittauksen käskevän
-tarkoituksen.
-
-Ottaen nopeasti vesisäiliön ja pyssyt maasta kiersi Gale toisen
-käsivartensa Thornen ympärille tukeakseen häntä.
-
-"Tule nyt, vanha veikko. Jaksatko kävellä? Nojaudu vain tukevasti
-minuun, niin pääsemme kyllä pian täältä. Älä katso kuiluun, vaan
-suoraan jalkoihisi, mihin astut. Meillä ei ole paljon aikaa, sillä ilta
-pimenee nopeasti. Voi, Thorne, pelkään Jimin kaatuneen! Ja silloin kun
-näin Laddyn viimeksi, oli hän pahasti haavoittunut."
-
-Gale oli tapausten johdosta hyvin kiihoittunut ja valpas. Hän näytti
-olevan valmis vaikka mihin. Ja päästyään kerran särmäiseltä ja
-kuoppaiselta laavalta tielle voi hän helpommin taluttaa Thornea ja
-katsoa terävin silmin joka suunnalle, oliko vihollisia vielä missään
-näkyvissä.
-
-"Kuuntelehan, Thorne! Mitä tuo on?" kysyi hän pysähtyen paikalle, josta
-tie alkoi laskeutua alemmaksi suuria laavassa olevia halkeamia pitkin.
-Hiljaisuuden rikkoi omituinen ääni, joka ei sopinut ollenkaan aikaan
-eikä paikkaan. Kuului nimittäin käheätä laulua: "Pyöritä tyttöä,
-pyöritä vain! Kaikki miehet ovat vielä jäljellä. Kaikki piiriin!
-Kieputa tyttöä, kieputa vain!"
-
-"Halloo, Jim!" huusi Gale taluttaen Thornen laavan kulmauksen toiselle
-puolelle. "Missä sinä olet? Ah, sinä vanha ampuja, luulin sinun
-kaatuneen. Olen niin iloinen nähdessäni sinut elävänä! Oletko
-haavoittunut?"
-
-Jim Lash seisoi tiellä nojautuen pyssyynsä, jota hän nähtävästi käytti
-sauvana. Hän oli kalpea, mutta hymyili kumminkin. Kädet olivat veriset,
-ja vasempaan jalkaan juuri polven yläpuolelle oli hän sitonut tiukasti
-huivinsa. Jalka oli hervoton ja hän laahasi sitä kulkiessaan.
-
-"Luullakseni en ole pahastikaan haavoittunut", vastasi Jim, "mutta
-jalkaani pakottaa kumminkin niin riivatusti, jos sen tahdot tietää."
-
-"Laddy, missä hän on?"
-
-"Hän on tuon halkeaman toisella puolella. Koetin juuri päästä hänen
-luokseen. Meillä oli kuumat paikat täällä. Laddy haavoittui pahasti,
-ennenkuin hän läksi Rojasta vastaan koettaakseen pysähdyttää hänet...
-Dick, näitkö, miten yaqui käsitteli Rojasta?"
-
-"Josko minä näin!" huudahti Gale julmasti.
-
-"Loppu säästi minut päistikkaa syöksymästä reunan yli. Katso, minä olin
-lähempänä Mercedeksen piilopaikkaa kuin sinä. Kun Rojas ja hänen
-viimeinen miehensä menivät kuilun yli, läksi Laddy heidän jälkeensä,
-mutta minä en voinut. Hän ampui Rojaksen toverin, mutta kaatui itsekin.
-Sitten hän kumminkin nousi, horjui eteenpäin, kaatui jälleen, nousi ja
-kaatui. Hän jatkoi siten, kunnes hän tuuskahti suulleen lopullisesti.
-Luullakseni on meillä hyvin vähän toivoa löytää häntä hengissä... Sanon
-teille, pojat, ettei Rojas välittänyt mistään, Mercedes oli suuressa
-vaarassa. Näin hänen ampuvan Rojasta, mutta luodit eivät voineet
-pysähdyttää roistoa. Hikoilin melkein verta katsoessani Mercedeksen
-kamppailua hänen kanssaan penkereellä. Sitten se loppui. Sellaiseen ei
-olisi kyennyt kukaan muu kuin yaqui... Thorne, näit kai sinäkin sen?"
-
-"En. Pyörryin tuskasta."
-
-"Mikä vahinko! En ole milloinkaan nähnyt sellaista kuolemanhyppyä!
-Thorne, näytät melko virkeältä. Miten on laitasi? Dick, onko hän
-pahoinkin haavoittunut?"
-
-"Ei. Hänen päänsä on vain kaatuessa tärähtänyt ja sitten on hänellä
-haava ohimossa", vastasi Gale. "No, Jim, salli minun auttaa sinut tämän
-paikan yli."
-
-Askel askeleelta talutti Gale molemmat haavoittuneet toverinsa
-jyrkännettä alas ja sitten kapeaa laavasiltaa kuilun yli. Saavuttuaan
-sinne käski hän heidän levähtää sen aikaa kuin hän meni hakemaan
-Laddya. Dick löysi hänet makaamasta suullaan verisen käden puristaessa
-vielä pistoolia. Gale luuli häntä ensin kuolleeksi, mutta tutkittuaan
-häntä tarkemmin huomasi hän Laddin vielä elävän, vaikka hänessä olikin
-monta haavaa. Hän nosti toverinsa selkäänsä ja kantoi hänet toisten
-luo.
-
-"Hän elää vielä, mutta siinä onkin kaikki", sanoi Dick laskiessaan
-Laddin maahan. "Tehkää voitavanne. Pysähdyttäkää verenvuoto. Kuten
-tiedätte, on hän yhtä sitkeähenkinen kuin kaktus. Minun on
-kiiruhdettava Mercedeksen ja yaquin luo."
-
-Hän kiiruhti takaisin yhtä varmoin askelin ja nopeasti kuin
-vuoristolammas. Kun hän saapui Rojaksen viimeisen toverin, kuolleen
-meksikolaisen kohdalle, näki hän, miten hirveästi Laddin suuren pyssyn
-luoti oli miehen raadellut. Hänellä ei ollut kumminkaan aikaa pysähtyä.
-Rinteen alussa kulki hän nopeammasti kuin Rojas, mutta sitten kun hän
-oli päässyt penkereelle johtavalle kovalle, liukkaalle ja rosoiselle
-jyrkänteelle, oli hänen pakko kulkea hyvin varovaisesti. Mutta pian oli
-hän kumminkin Mercedeksen ja yaquin luona. Tyttö juoksi suoraan Dickin
-syliin, jolloin tytön voimat, ellei rohkeus, pettivät ja hän tuli aivan
-hervottomaksi.
-
-"Mercedes, olette turvassa. Thorne on vain hieman loukkautunut. Kaikki
-on hyvin."
-
-"Entäs Rojas?" kuiskasi tyttö.
-
-"Kuollut. Hän on tuolla aukon pohjalla. Yaquin kosto, Mercedes."
-
-Gale kuuli tytön kuiskaavan neitsyt Marian nimen. Sitten hän nosti
-Mercedeksen syliinsä.
-
-"No, yaqui, lähdetään nyt."
-
-Intiaani murahti silloin jotakin ja painoi kädellään veristä olkaansa.
-Gale katsoi häneen tarkasti. Yaqui oli yhtä tutkimaton kuin ennenkin,
-mutta kumminkin tiesi Gale jotenkin, ettei mies välittänyt tuosta
-haavasta. Hän seurasi Galea.
-
-Pysähtymättä kertaakaan, kulkien hitaasti toisissa paikoissa ja
-varovaisesti toisissa ja nopeasti silloin kun tie oli tasainen, kantoi
-Gale Mercedeksen harjanteelle ja sitten toisten luo. Jim Lash koetti
-kömpelösti sitoa Laddia ja Thorne auttoi häntä. Ladd oli tajuissaan,
-mutta hän oli niin kalpea kuin hän olisi ollut kuolemaisillaan. Thorne
-ja Mercedes tervehtivät tyynesti toisiaan -- omituisen tyynesti,
-ajatteli Gale, joka itse oli hyvin kiihoittunut. Ladd hymyili hänelle
-ja olisi selvästi sanonut jotakin, jos hän vain olisi jaksanut.
-Yaquikin saapui vihdoin ryhmän luo ja hänen terävät silmänsä
-tarkastelivat jokaista erikseen ja kiintyivät lopulta Laddiin.
-
-"Dick, luullakseni olemme pahemmassa kuin pulassa", sanoi Jim heikosti.
-"Minuutin tahi parin kuluttua selviää se sinulle ja Mercedeksellekin.
-Olen aivan pyörällä päästäni... Luullakseni on parasta, että menet
-noutamaan tänne huopapeitteitä, vettä, suolaa ja puita. Laddylla on
-yksi mahdollisuus sadasta jäädä henkiin. Auta häntä ensin. Valmista
-kuumaa suolavettä. Jos jalkani on poikki, lastoita se niin hyvin kuin
-osaat. Tuo yaquin olkapäässä oleva reikä paranee päivässä, mutta Thorne
-on pahemmasti haavoittunut. Kiiruhda nyt, Dick, vanha veikko."
-
-Lashin ääni hiljeni käheäksi kuiskaukseksi ja hän vaipui hiljaa
-selälleen ojentaen muut jäsenensä suoraksi, paitsi haavoittuneen
-jalkansa. Gale tarkasti sen ja huomattuaan, ettei luu ollut
-murskautunut, nousi hän lähteäkseen lähteelle.
-
-"Mercedes, nostakaa Thornen pää syliinne; aivan niin. Nyt lähden."
-
-Yaquikin oli nyt saanut haavoittuneen olkapäänsä sidotuksi ja aikoi
-lähteä Galen mukaan kiinnittämättä mitään huomiota Galen käskyyn pysyä
-muiden luona. Mutta intiaani kulki hitaasti ja vähitellen jätti Gale
-hänet jälkeensä. Auringonlaskun viimeinen kirkkaus valaisi tien, jota
-oli helppo laskeutua laaksoon. Muutamat hevoset olivat tulleet juomaan.
-Blanco sol tunsi Galen, hirnui ja tuli laukaten häntä kohti. Laaksossa
-oli jo hämärä. Yaqui saapui ja rupesi kokoamaan risuja. Gale kokosi
-rivakasti tarvitsemansa esineet ja käärittyään ne tervavaatteeseen
-läksi hän takaisin.
-
-Ilta pimeni pimenemistään. Tie oli kapea, jyrkkä ja muutamin paikoin
-jyrkänteitten reunustama. Galen kantamus ei ollut hyvinkään raskas,
-mutta sen heiluminen kahtaalle päin hidastutti kulkua ja oli syöstä
-hänet kuiluun, toisin vuoroin kolhien vuoren seinämää. Hän huomasi pian
-olevansa pakotettu odottamaan yaquia antaakseen tämän kulkea edellä,
-sillä hän oli huomannut, että intiaani näki melkein yhtä hyvin yöllä
-kuin päivälläkin. Gale uurasti ylöspäin kantaen heiluvaa kuormaansa
-milloin olallaan, milloin vetäen sitä jäljessään, ja vaikka rinne ei
-ollutkaan hyvin pitkä, tuntui se kumminkin loppumattomalta. Vihdoin
-saapuivat he tasaisemmalle maalle ja lopulta Mercedeksen ja
-haavottuneiden luo.
-
-Hän rupesi heti työhön. Yaquin oli vain huolehdittava tulesta ja
-lämpimästä vedestä, ja Mercedeksen oli autettava Galea niin
-tarmokkaasti kuin suinkin. Dick huomasi, että Laddylla oli monta
-haavaa, joista ei kumminkaan yksikään ollut vaarallisessa paikassa.
-Paimenen veri oli sen sijaan vuotanut nähtävästi kuiviin, eikä hän
-palannut tajuihinsakaan, vaikka Gale koettikin voitavansa. Jim Lash oli
-luullut, että Laddilla oli yksi mahdollisuus sadasta pelastua, mutta
-Gale muutti tuon otaksuman yhdeksi tuhannesta. Autettuaan toveriaan
-kaikin mahdollisin tavoin levitti Gale huopapeitteitä hänen alleen ja
-ympärilleen ja kiinnitti sitten huomionsa Lashiin.
-
-Jim palasi vähitellen tajuihinsa. Särkynyt luoti oli tehnyt suuren
-reiän hänen reiteensä. Tutkittuaan haavan ei Gale ollut varma, oliko
-luu vahingoittunut, mutta sen hän huomasi kumminkin selvästi, ettei
-luunmurtuma ollut kumminkaan paha. Kun hän pesi haavaa kuumalla
-suolavedellä, vaikeroi Jim. Sidottuaan hänet ja sijoitettuaan hänet
-Laddin viereen rupesi Gale hoitamaan Thornea, joka oli hyvin heikko ja
-melkein tajuton. Luoti oli kyntänyt luuhun asti ulottuvan vaon hänen
-päähänsä. Kun haava oli sidottu, pyörtyi Mercedes. Gale nosti hänetkin
-muiden viereen ja peitteli heidät sitten huopapeitteillä ja lopuksi
-tervavaatteella.
-
-Sitten tuli yaquin vuoro. Luoti oli lävistänyt tämän olkapään. Galesta
-näytti haava vaaralliselta, mutta intiaani sanoi sitä kirpunpuremaksi.
-Hän salli kuitenkin Galen sitoa sen ja totteli saatuaan käskyn maata
-hiljaa tulen vieressä huopapeitteeseensä kääriytyneenä.
-
-Gale rupesi vahtimaan. Hän oli vieläkin niin tyyni, että häntä
-itseäänkin ihmetytti, ja väsymyskin oli kokonaan haihtunut. Estääkseen
-tulta sammumasta heitti hän siihen silloin tällöin risuja istuessaan
-sen vieressä tahi kävellessään edestakaisin penkereellä. Joskus hän
-seisahtui katsomaan noita viittä nukkujaa arvaillen, herääkö pari
-heistä enää milloinkaan elämään.
-
-Aika oli kulunut pian, mutta sitten kuin nopean toiminnan hetket olivat
-ohi, muuttuivat tunnit vähitellen tavallisen pituisiksi. Yö jatkui,
-ilma kylmeni, tähdet kirkastuivat, taivas tuli sinisemmäksi ja jos nyt
-sellainen oli mahdollista, muuttui hiljaisuuskin painostavammaksi.
-Nuotio sammui ja risujen puutteessa ei Gale voinut sitä enää sytyttää.
-Hän kulki vain edestakaisin lyhyttä väliä tuntien sitä enemmän kylmää
-ja kosteutta, kuta lähemmäksi aamu tuli. Pimeys muuttui niin synkäksi,
-ettei hän voinut nähdä nukkujain kalpeita kasvoja. Hän pelkäsi harmaata
-sarastusta ja päivän valkenemista. Laavan pinnalla oleva musta verho
-muuttui vähitellen vaaleammaksi, sitten harmaaksi ja lopulta kirkastui
-aamu nopeasti.
-
-Hetki oli siis koittanut, jolloin Dick Galen oli aloitettava vaikea
-työnsä. Oli luonnollista, että hän epäröi hieman alussa, ja
-luonnollista oli sekin, että hän mennessään katsomaan rauhallisia
-nukkujia teki sen kuin jonkun ankaran ja peräänantamattoman voiman
-pakotuksesta. Yaqui liikahti, nousi, haukotteli ja vaikka hän ei
-hymyillytkään Galelle, kirkastuivat hänen tummat kasvonsa kuitenkin
-hieman. Hänen kätensä riippui ja näytti kankealta, mutta muuten hän
-tuntui olevan entisellään. Mercedes nukkui raskaasti. Thornella oli
-niin kova kuume, että hän alkoi näyttää hyvin rauhattomalta, ja
-Laddissa ei näyttänyt olevan henkeä juuri ollenkaan. Jim Lash nukkui
-niinkuin ei haava olisi häntä suurestikaan vaivannut.
-
-Gale lopetti tutkimisensa tuntematta mieltään hyvinkään järkytetyksi.
-Niin kauan kuin Thorne ja Ladd vielä elivät, oli toivoakin. Sitten hän
-mietti hetkisen ja hänen päätöksensä oli heti valmis.
-
-Hän herätti Mercedeksen. Kuinka ihmeellinen, toivova ja kaunis olikaan
-hänen avautuvien silmiensä ensimmäinen katse! Sitten muuttui se hyvin
-huolestuneeksi ja hän nousi nopeasti.
-
-"Mercedes, tulkaa. Oletteko terve? Laddy elää vielä eikä Thornekaan ole
-hyvin huono. Mutta minulla on teille työtä ja teidän on autettava
-minua."
-
-Mercedes kumartui Thornen puoleen tunnustellen käsillään tämän kuumia
-kasvoja. Sitten hän nousi osoittaen olevansa sellainen nainen,
-jollaiseksi Gale oli hädän arvellutkin hänet muuttavan.
-
-Dick nosti Laddin selkäänsä niin varovaisesti kuin suinkin.
-
-"Mercedes, ottakaa niin paljon tavaroita kuin voitte kantaa ja
-seuratkaa minua." Viitattuaan sitten yaquille, että tämä jäisi sinne,
-alkoi hän laskeutua mäkeä kantaen Laddia selässään.
-
-Pysähtymättä hetkeksikään, astumatta harhaan ja tuntematta väsymystä
-kantoi Gale haavoittuneen laaksoon. Mercedes kulki hänen kintereillään
-ketterästi, keveästi ja joustavasti kuin pantteri. Gale jätti hänet
-Laddin luokse ja palasi takaisin. Kun hän läksi jälleen alas Thorne
-selässään, tunsi hän voimiensa vähenevän. Hän kantoi kuitenkin
-toverinsa varmasti ja nopeasti lähteelle ja laski hänet Laddin viereen.
-Jälleen hän kääntyi, ja kun hän alkoi kiivetä jyrkälle laavarinteelle,
-oli hänellä niin kuuma, että hän hikoili, ja hän oli hyvin hengästynyt.
-Kun hän saapui yöpaikalle, kuuli hän tervehtivän äänen. Jim Lash oli
-noussut istualleen.
-
-"Halloo, Dick, heräsin hieman liian myöhään tänään. Missä Laddy on?
-Dick, ethän aikone sanoa, että --"
-
-"Laddy on vielä hengissä, muuta en tiedä."
-
-"Entä Thorne ja Mercedes? Kuulehan, poikaseni, et suinkaan ole kantanut
-noita haavoittuneita raajarikkoja tuota kauheata tietä laaksoon?"
-
-"Minun oli pakko, Jim. Tunnin auringonpaiste olisi tappanut sekä Laddyn
-että Thornen. Tule nyt, vanha veikko."
-
-Kerrankin muuttui Jimin tyyni ja huoleton käytös hämmästykseksi ja
-liikutukseksi.
-
-"Olen aina tiennyt sinut reippaaksi mieheksi, mutta, Dick, mikään
-hevonen et sinä sentään ole. Ojenna minulle kainalosauva ja tue minua
-toiselta puolelta."
-
-"Tule nyt vain! Tässä ei ole aikaa jaaritteluun."
-
-Hän nosti paimenen selkäänsä, käski yaquin kantaa leiritarpeita ja
-läksi vielä kerran laskeutumaan jyrkkää rinnettä. Jim Lash oli noista
-kolmesta raskain ja Gale sai ponnistaa voimansa äärimmilleen voidakseen
-kantaa häntä kuoppaista tietä pitkin. Kumminkin kulki hän kulkemistaan
-alemmaksi kävellen nopeasti ja varmasti pahojen paikkojen ohi ja saapui
-vihdoin laaksoon jyskyttävin sydämin ja verestävin silmin. Toinnuttuaan
-kävi hän hakemassa leiritarpeet, joita yaqui ei ollut jaksanut kantaa.
-
-Sitten hän rupesi vakavasti neuvottelemaan Jimin, Mercedeksen ja yaquin
-kanssa, miten Thornea olisi hoidettava, jotta hän jäisi henkiin. Laddin
-tilaa luuli Gale nyt toivottomaksi, vaikka hän aikoikin toimia tämänkin
-pelastamiseksi niin paljon kuin suinkin.
-
-Vahtiessaan ja hoitaessaan haavoittuneita tuntui Galesta, että pari
-vuorokautta kului kuin pari tuntia. Tuon ajan kuluessa parani intiaani
-sen verran, että hän voi suorittaa kaikkia muita paitsi raskaita töitä.
-Vihdoinkin alkoi Gale väsyä ja lopulta oli hänen antauduttava.
-Levättyään vapautti hän Mercedeksen Thornen hoitamisesta, Thornen,
-jonka luota Mercedes ei olisi halunnut mitenkään poistua. Soturilla oli
-kova kuume ja Gale pelkäsi verenmyrkytystä. Häntä ei voitu jättää
-hetkeksikään yksikseen. Hänen tilansa paheni pahenemistaan ja koitti
-hetki, jolloin Gale luuli hänen varmasti kuolevan. Mutta se päivä kului
-ja samoin yökin ja seuraava päivä, ja Thorne eli vain vielä houraillen
-yhtämittaa ja muuttuen yhä kalpeammaksi. Mercedes hoiti häntä hellästi
-ja äärettömän huolellisesti tehden kaikki, mitä ihmisen voimin voitiin
-tehdä toisen ihmisen puolesta. Tyttö kalpeni, sulkeutui itseensä ja
-muuttui hiljaiseksi. Mutta nopeasti Galen hämmästykseksi ja iloksi
-rupesi Thornen kuume laskeutumaan. Samalla hävisivät myös tulehtuneen
-haavan kuumuus ja punaisuuskin. Seuraavana aamuna oli Thorne tajuissaan
-ja Galeenkin tarttui hieman samaa toivoa, josta Mercedes ei ollut
-hetkeksikään luopunut. Hän pakotti tytön levolle ruveten itse hoitamaan
-toveriaan. Sinä päivänä huomasi hän vaaran olevan ohi. Thornen
-paraneminen oli nyt mahdollinen ja riippuisi ehkä kokonaan hänen
-saamastaan hoidosta.
-
-Jim Lashin haava parani vähitellen kiusallisemmitta oireitta. Oli vain
-ajan kysymys, milloin hän voi käyttää jalkaansa jälleen. Mutta kaikkina
-näinä päivinä ei Laddin tilassa huomattu juuri minkäänlaista muutosta,
-ellei oteta huomioon, että hän sitä mukaa kuin aika kului näytti
-vähitellen riutuvan pois. Hänen haavansa eivät paranneet umpeen, niistä
-vuoti verta joka päivä ulospäin ja ehkä sisäänkin, veren kumminkaan
-maksoittumatta. Jonkun päivän kuluttua halusi yaqui ruveta hoitamaan
-Laddia. Gale suostui siihen ajatellen kumminkin Laddin heikontuvan
-vähitellen niin, että hän kuolee tajuihinsa palaamatta, mutta myöntäen
-samalla sen olevan aivan mahdotonta tietää, mitä tuo omituinen intiaani
-voikaan kyetä saamaan aikaan. Yaqui poistui leiristä muutamiksi
-tunneiksi ja kun hän palasi, toi hän mukanaan Galelle aivan
-tuntemattomien erämaan kasvien lehtiä ja juuria. Niistä valmisti
-intiaani jonkunlaista voidetta, irroitti sitten Laddin siteet ja siveli
-salvaa haavoihin. Tehtyään sen antoi hän haavoittuneen maata
-auringonpaisteessa sitomatta ja peitti hänet vain yöksi. Seuraavana
-päivänä antoi hän kuivan lämpimän ilman jälleen vaikuttaa haavoihin,
-jotka paranivat hitaasti umpeen, eikä verta sitten enää vuotanut
-ulospäin.
-
-Päivät kuluivat ja muuttuivat viikoiksi. Yaqui parani täydellisesti ja
-Jim Lash alkoi kulkea paikasta paikkaan kainalosauvan varassa hoitaen
-vuorotellen intiaanin kanssa Laddia. Thorne makasi heikkona, ollen
-entisen raihnaisen minänsä laihtunut haamu, mutta kumminkin elämää
-säteilevin silmin, jotka olivat alituisesti Mercedekseen kiintyneet.
-Ladd eli vielä, sillä henki ei näyttänyt haluavan poistua tuosta
-luotien lävistämästä ruumiista. Hän kuihtui, riutui ja laihtui aivan
-luurangoksi. Hän tunsi hoitajansa ja auttajansa, mutta ei jaksanut
-puhua. Ainoastaan silmät ja luomet liikkuivat muun ruumiin pysyessä
-jäykkänä. Näinä päivinä ei hänelle annettu muuta kuin vettä. Oli
-ihmeellistä nähdä, miten sitkeästi hän piti kiinni elämästä, vaikka hän
-olikin niin heikko. Gale kuvitteli, että kuolema pysyi loitolla vain
-yaquin voiman vaikutuksesta. Tuo väsymätön, omituinen ja tutkimaton
-villi oli aina paimenen vieressä. Hänen suuret synkät silmänsä
-leimusivat. Vihdoin hän tuli Galen luokse, ja tuon omituisen valon
-kirkastaessa hetkeksi hänen tummat kasvonsa ilmoitti hän Laddin jäävän
-henkiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Toisena päivänä sen jälkeen kuin Laddille oli annettu sellaista
-juoksevaa ravintoa, jota hän voi niellä, kykeni hän jo puhumaan.
-
-"Varmasti on tällainen helvetillistä", kuiskasi hän.
-
-Galen mielestä olivat sanat hyvin Laddin tapaiset, ja kaikki muutkin,
-jotka sattuivat ne kuulemaan, hymyilivät kyyneleittensä läpi.
-
-Sen jälkeen alkoi Ladd vähitellen toipua, mutta niin äärettömän
-hitaasti, että ainoastaan toivovat silmät voivat huomata jonkun
-muutoksen tapahtuneen. Jim Lash heitti sauvansa menemään, ja Thornekin,
-vaikka hän olikin vielä heikko, oli jo täysin terve ennenkuin Ladd voi
-liikuttaa kättään ja kääntää päätään. Hänen kasvoistaan hävisi tuo
-pitkäaikainen liikkumaton synkkyys kuin varjo ja hänen kuiskauksensa
-tulivat kovemmiksi. Ja vihdoinkin koitti päivä, jolloin Gale, joka oli
-epäillyt kaikista kauimmin, muutti mielensä ymmärtäessään paimenen
-paranevan. Tämän toteamisen aiheuttama ilo soi Galellekin entisen
-mielenrauhan jälleen. Tuntiessaan kiitollisuuden, nöyryyden ja pelon
-täyttävän mielensä oli hän varma, että nämä synkät kauhun ajat olivat
-nyt olleet ja menneet. Hän halusi iloissaan kiittää uskollista
-Mercedestä, Thornea, iloista Lashia, Laddia itseään ja tuota omituista
-ja ihmeellistä intiaania, joka hänen mielestään oli nyt jonkunlainen
-loistava ilmiö. Hän muisteli kotia ja Nelliä. Nuo peloittavat
-yhteenpuristuvat punaiset rinteet menettivät jotakin jylhyydestään, ja
-hänestä tuntui kuin joku hyvä hengetär olisi liidellyt läheisyydessä.
-
-"Pojat, tulkaahan tänne", sanoi Ladd hiljaa. "Tulkaa tekin Mercedes.
-Kutsukaa yaquikin tänne."
-
-Ladd makasi muiden rakentamassa varjoisessa majassa. Hänen päänsä
-lepäsi pieluksella. Hänestä ei näkynyt juuri muuta kuin pitkät laihat
-kasvojen piirteet, ja elleivät hänen terävät, miettiväiset ja
-ystävälliset silmänsä olisi olleet niin pirteät, olisivat hänen
-kasvonsa muistuttaneet nälkään kuolleen ihmisen kuolinnaamiota.
-
-"Haluan tietää mikä päivä nyt on ja missä kuukaudessa", sanoi hän.
-
-Kukaan ei voinut vastata hänelle. Kysymys näytti hämmästyttävän Galea,
-kuten ilmeisesti muitakin.
-
-"Katsokaa kaktuksista", jatkoi Ladd.
-
-Aivan laavaseinämän vieressä kasvoi surkastunut _saguaro_. Muutamia
-kuoleutuneita kukkia, jotka joskus olivat olleet valkoiset, riippui
-huilumaisesta rungosta.
-
-"Tuon suuren kaktuksen näöstä päättäen näyttää siltä kuin meillä olisi
-maaliskuun loppu käsissä", sanoi Jim Lash synkästi.
-
-"Varmasti on huhtikuu jo alkanut. Katsokaa aurinkoa, ja kai tunnette
-kuumuuden lisäytyvän?"
-
-"Mitä sitten, vaikka nyt olisikin huhtikuu?" kysyi Lash hitaasti.
-
-"Aioin vain sanoa, että on jo aika teidän kaikkien lähteä takaisin
-Forlorn Riveriin, ennenkuin lähteet kuivavat."
-
-"Laddy, lähdemme heti kun sinä paranet niin paljon, että voit istua
-satulassa."
-
-"Silloin se on jo varmasti liian myöhäistä."
-
-Syntyi vaitiolo, jonka kuluessa ne, jotka olivat kuulleet Laddin sanat,
-katsoivat häneen ja toisiinsa. Lash liikautti levottomasti
-loukkautunutta jalkaansa ja Gale näki hänen kostuttavan huuliaan
-kielellään.
-
-"Charlie Ladd, tarkoitatko, että ratsastaisimme tiehemme ja jättäisimme
-sinut tänne?"
-
-"Eihän tässä ole muutakaan tehtävää. Kuuma vuodenaika on aivan lähellä
-ja lähteet kuivuvat kuivumistaan. Silloin ette voi matkustaa... Makaan
-tässä avutonna ja Jumala ainoastaan tietää, milloin voin lähteä
-liikkeelle. Luultavasti kuluu siihen vielä viikkoja. Vaikka jäisinkin
-elämään, ei minusta kumminkaan tule miestä enää. Kuulkaahan, tällaista
-sattuu useinkin erämaassa ja luullakseni se on hyvinkin tavallista.
-Olen kuullut kerrottavan useita tapauksia, jolloin muiden on ollut
-pakko jättää joku joukostaan erämaahan. Siinä ei ole mitään
-moittimista. Kun taistellaan erämaata vastaan, on luovuttava
-hentomielisyydestä. Kuten sanoin, olen mennyttä miestä. Olette hulluja,
-jos rupeatte minua odottamaan, kun ei ole kysymyksessä muuta kuin vanha
-erämaan tarina. Jos lähdette heti, pääsette ehkä kotiin, mutta jos
-odotatte saadaksenne minut mukaanne, voi se olla jo silloin myöhäistä.
-Tämä laavakuoppa muuttuu pian kuumaksi kuin leivinuuni. Kuten
-huomaatte, pojat, on tämä ainoa keino. Jim, vanha veikko, eikö olekin?"
-
-"Ei, Laddy, enkä voi käsittää, miten voit minulta tuollaista
-kysyäkään."
-
-"No sitten voitte jättää minut tänne yaquin ja parin hevosen kanssa.
-Ammumme vuoristolampaita ja syömme niitä. Ja ellei vesi lopu --"
-
-"Ei ollenkaan!" keskeytti Lash tuimasti.
-
-Ladd katsoi nyt Galeen.
-
-"Poikaseni, sinä et ole niin itsepäinen kuin Jim, sillä sinä ymmärrät
-varmasti suunnitelmani järkevyyden. Nell odottaa sinua palaavaksi
-Forlorn Riveriin. Ajattele, mitä se hänelle merkitsee! Hän on kirotun
-suloinen tyttö, Dick, eikä sinulla ole minkäänlaista oikeutta särkeä
-hänen sydäntään vanhan riutuneen lehmäpaimenen vuoksi. Ajattele, miten
-hän odottaa sinua surullisin ja miettiväisin kasvoin ja kyyneleisin
-silmin. Sinähän lähdet, poikaseni, etkö lähdekin?"
-
-Dick pudisti päätään.
-
-Paimen käänsi nyt katseensa Thorneen päin, mutta nyt oli hänen
-harmaitten silmiensä välähtelevä kirkkaus himmennyt.
-
-"Thorne, sinä ainakin olet aivan eri asemassa. Jim on houkka ja
-_choyan_ piikit ovat lumonneet nuoren Galen. Hän on saanut erämaan
-myrkkyä vereensä. Mutta sinä -- sinulla ei ole mitään syytä jäädä tänne
--- voit kyllä löytää tien kotiin. Sitä on helppo seurata, sillä onhan
-se niin monen kengitetyn hevosen polkema. Ota vaimosi mukaasi ja
-lähde... Seuraat kai varmasti neuvoani, Thorne?"
-
-Soturi vastasi jyrkästi ja epäröimättä hetkeäkään: "En!"
-
-Silloin vetosi Ladd Mercedekseen. Hänen kasvonsa nytkähtelivät nyt
-suonenvedontapaisesti ja hänen äänensä, vaikka se olikin hiljennyt
-kuiskaukseksi, oli kirkas, kaunis ja niin tunteellinen, ettei Gale
-vielä ikinä ollut kuullut siinä sellaista sointua.
-
-"Mercedes, olette nainen, jonka puolesta olemme taistelleet ja jonka
-puolesta muutamat meistä vielä kuolevatkin. Älkää tehkö tätä kaikkea
-turhaksi. Suokaa minulle se varmuus, että pelastimme naisen. Varmasti
-voitte taivuttaa Thornen lähtemään. Hän suostuu kyllä pyyntöönne, kuten
-kaikki muutkin. Ajatelkaa tulevia rakkauden ja onnen vuosia. Viikon
-tahi parin kuluttua ette enää voi lähteäkään, vaikka haluaisittekin.
-Onko teillä sydäntä sallia minun katsella teidän kuolemaanne?... Sanon
-teille, Mercedes, että kun kesän kuumuus lämmittää laavan, kutistumme
-kokoon ja palamme kuin karvat tulessa. Tuolta rinteeltä puhaltava tuuli
-muuttuu äärettömän tuliseksi. Katsokaa noita mesquite-pensaita, miten
-ne ovat käpristyneet kuumuuden vaikutuksesta ja janosta. Haluatteko
-sallia minun ja noiden muiden nähdä teidät samanlaisessa tilassa?
-Luvatkaa taivuttaa ainakin Thorne, ellette muita."
-
-Hänen lämmin vetoamisensa ei vaikuttanut kumminkaan Mercedekseen, jonka
-sydän tuntui olevan yhtä kova ja taipumaton kuin ympäröivä laava.
-
-"En milloinkaan!"
-
-Kalpein kasvoin ja suurin, tummin, leimuavin silmin sanoi espanjalainen
-tyttö nuo sanat, jotka vangitsivat hänet tovereineen erämaahan.
-
-Asiasta ei puhuttu sitten enää milloinkaan. Gale luuli kumminkin
-huomaavansa Laddin suunnittelevan jotakin vakavaa. Hänen
-hämmästyksekseen ilmoitti Lash hänelle otaksuvansa samaa. Sen jälkeen
-pitivät he tarkasti silmällä, ettei Laddin haukkamaisten kourien
-lähellä ollut milloinkaan pistoolia.
-
-Paimenen mielestä alkoi kumminkin vähitellen haihtua tuo synkkä lumous,
-ja kun hän oli vapautunut siitä kokonaan, alkoi hän päivittäin
-voimistua. Sitten tuntui siltä kuin hän olisi menettänyt kaiken
-kärsivällisyytensä, hän, joka ennen oli osannut niin maltillisesti
-odottaa. Hän oli kuin hullu tullakseen terveeksi eikä hänen nälkäänsä
-voitu millään tyydyttää.
-
-Aurinko kiipesi korkeammalle muuttuen valkoisemmaksi ja kuumemmaksi.
-Keskipäivällä puhalsi laaksoon tuuli mereltä päin, ja nyt olivat enää
-_palo verdet ja saguarot_ viheriät. Laavassa olevan lähteen vesi aleni
-joka päivä tuuman.
-
-Tämän odotusajan kuluessa työskenteli vain yaqui. Hän kuljeskeli
-laavarinteillä, ja joka kerta palatessaan sieltä toi hän mukanaan
-pyssyjä, hattuja, kenkiä tahi jotakin muuta kaatuneille rosvoille
-kuuluvaa. Koska hän ei kumminkaan milloinkaan tuonut satulaa eikä
-suitsia, päättelivät paimenet siitä, että Rojaksen hevoset olivat jo
-aikoja sitten palanneet takaisin. Millaisen arvailun ja hämmästyksen ne
-aiheuttaisivatkaan Forlorn Riverissä, jos ne vain sinne menisivät.
-
-Kuta enemmän Ladd parani, sitä kiihkeämmin halusi hän joka päivä kuulla
-erään kertomuksen, nimittäin sen, jota hän ei ollut nähnyt -- Rojaksen
-ahdistamisen ja lopullisen turmion. Paimen kiintyi tuohon asiaan aivan
-sairaalloisesti. Hän oikein hekumoi siitä ja kiusasi Mercedestä.
-Jonkunlainen vakava kauhistuttava iloisuus tukahdutti hänen
-ystävällisyytensä ja miettiväisyytensä, jotka olivat ennen olleet niin
-luonteenomaisia hänelle. Mutta ilahduttaakseen häntä kiusasi Mercedes
-sieluaan kertomalla hänelle, millaiselta hänestä oli tuntunut silloin
-kun Rojas ajoi hänet pengermälle, kun hän ampui roistoa ja juoksi
-reunalle heittäytyäkseen syvyyteen, kun rosvo sai hänet kiinni, ja
-miten hän melkein sokaistuin silmin näki säälimättömän yaquin tarttuvan
-rosvoon. Ladd ruokki julmaa ikäväänsä Thornen merkityksellisillä
-muistoilla ja Galen silmien ja korvien milloinkaan unhottumattomilla
-terävillä ja selvillä huomioilla. Jim Lash ei väsynyt milloinkaan
-kertomasta hänelle, miten hän oli katsellut ja kuunnellut tuota
-tapausta, ja joka kerta kun hän kertoi, lisäsi hän siihen jotakin
-järkyttävää ja julmaa. Jim koetti niin tyydyttää toverinsa vaatimuksia,
-mutta Ladd koetti kumminkin iltaisin leirivalkean palaessa saada
-yaquiakin puhumaan. Mutta siihen ei intiaani kumminkaan milloinkaan
-suostunut. Hänen salaperäiset silmänsä ja hänen kasvojensa ankara ilme
-pysyivät samanlaisina.
-
-Odotuspäivistä muodostui vähitellen viikkoja. Ladd parani hyvin
-hitaasti. Vihdoin voi hän kumminkin kävellä, ja heti kun hän huomasi
-sen, halusi hän päästä hevosen selkään, sillä hän ei sanonut haluavansa
-viivyttää enää matkaa Forlorn Riveriin.
-
-Leirissä iloittiin ja suunnitelmia laadittiin innokkaasti. Yaqui sattui
-olemaan jossakin poissa. Kun hän palasi, ilmoittivat paimenet olevansa
-nyt valmiit lähtemään takaisin laavan ja kaktuksien yli. Mutta yaqui
-pudisti päätään, jolloin he selittivät uudelleen tarkoituksensa.
-
-"Ei!" vastasi intiaani, ja hänen syvä ja kaikuva äänensä rikkoi laakson
-hiljaisuuden. Sitten hän selitti lyhyesti, miksi sellainen oli
-mahdotonta. He olivat odottaneet liian kauan. Tien varrella olevat
-pienemmät lähteet olivat jo kuivuneet ja kesä oli kuumimmillaan. Tuolla
-polttavassa erämaassa odotti heitä vain kuolema, kun täällä sitävastoin
-oli vettä, ruohoa, risuja ja varjoa auringon säteiltä. Vuoristossa oli
-sitäpaitsi lampaita ruoaksi. Vesi tulee kyllä riittämään, ellei kesästä
-muodostu tuollaista meksikolaisten _ano secoa_ [= kuivuuden jälkeen].
-
-"Odottakaa sadetta!" lopetti intiaani puhuen nyt käskevämmin kuin
-milloinkaan ennen. "Ellei rupea satamaan --" hän kohotti puhuvasti
-oikean kätensä.
-
-
-XVI.
-
-VUORISTOLAMPAITA.
-
-
-Mitä Gale oli luullut kauhistavaksi tilanteeksi, jos sitä verrataan
-kaukana erämaasta olevaan mukavaan kotiin, muodostuikin nyt, kun hän
-oli joutunut näiden korkeiden laavajyrkänteitten ja laajojen kuivien
-tasankojen keskelle, seikaksi, johon hänen oli pakostakin mukauduttava.
-Hän otaksui toistenkin ajattelevan samoin. Kodista ei puhuttu
-sanaakaan, ja jokainen muisteli rakkaimpiaan hiljaa itsekseen.
-Mercedeksen naisellisuudessa ei voitu huomata minkäänlaista muutosta,
-ehkä senvuoksi, että kaikki, jota hän rakasti, oli hänellä mukanaan
-erämaassa.
-
-Gale mietti usein tätä mielten samanlaista muutosta. Hän oli
-totuttaunut taistelemaan erämaan vaikutuksen halvauttavaa voimaa
-vastaan ja vastustamaan kaikin mahdollisin ajatuksin jonkunlaista
-salakavalaa alkeellista peräytymistä eräänlaiseen täydelliseen
-tunnottomuuteen, käyttämään näköään ja kuuloaan kuin intiaani. Hän
-tunsi tarvitsevansa tuon taidon nyt entistä paremmin, sillä hänen
-iloisuutensa alkoi hävitä. Unhottaminen oli vielä vaikeampaa kuin
-muisteleminen. Hän otaksui, että silloin kun ihmistä painoivat suuret
-surut, intohimot ja vääryydet, oli erämaa sopiva paikka joko
-muistelemiselle tahi unhottamiselle kunkin sinne vetäytyneen ihmisen
-mielentilan mukaan, mutta jokainen terve, tavallinen ja järkevä
-kuolevainen, joka rakasti aavikoiden kirkasta aurinkoa ja humisevaa
-tuulta, sai olla hyvin varuillaan, ettei hän palannut samaan
-luonnontilaan, joka vallitsi siellä ennen sivistystä.
-
-Yhteisestä äänettömästä suostumuksesta tuli Laddista jälleen matkueen
-johtaja. Hän voi ottaa vastuunalaisuuden itselleen silloinkin kun sitä
-ei hänelle annettu. Epävarmuuden ja vaaran hetkinä turvautuivat Gale ja
-Lash, vieläpä Beldingkin vaistomaisesti Laddiin, sillä hän oli heistä
-voimakkain.
-
-Ensimmäiseksi työkseen käski Ladd muiden koota kaiken jäljellä olevan
-ruoan tervavaatteelle. Sitä ei ollut enää paljonkaan jäljellä. Paimen
-seisoi kauan aikaa mietteissään katsellen sitä. Hän muisteli entisiä
-kokemuksiaan, joita hän vuosien kuluessa oli hankkinut sekä laitumilla
-että erämaassa ja punnitsi, mikä niistä olisi suurimmaksi hyödyksi
-tässä tilanteessa. Laddin kasvojen vakavasta ilmeestä oli mahdoton
-saada mitään selville, sillä hän näytti vielä aivan kuolleelta
-mieheltä, mutta hänen hidas päänpudistamisensa ilmaisi Galelle paljon.
-Mutta merkityksellisessä tavassa, jolla hän kosketti suola-astiaa, oli
-kumminkin vielä hieman toivoa, ja hän sanoi: "Varmasti menettelimme
-viisaasti ottaessamme näin paljon suolaa mukaamme."
-
-Sitten hän kääntyi toveriensa puoleen:
-
-"Tuo ruoka ei riitä kuudelle erämaahan vangitulle nälkäiselle
-ihmiselle. Sen loppuminen ei minua kumminkaan huoleta, sillä yaqui voi
-ampua lampaita rinteiltä. Toisin on veden laita. Se on meidän
-tilanteemme alku, keskus ja loppu."
-
-"Laddy, vannon, ettei tämä lähde milloinkaan kuivu", vastasi Jim.
-
-"Kysy intiaanilta."
-
-Kuultuaan kysymyksen toisti intiaani tuon puheensa meksikolaisten
-pelätystä _ano secosta_. Kuivina vuosina haihtuu vesi tästäkin
-lähteestä.
-
-"Dick, koeta suopungilla, paljonko reiässä on vettä."
-
-Gale ei voinut löytää pohjaa kolmenkymmenen jalan pituisella nuoralla.
-Vesi oli niin kylmää, kirkasta ja makeaa kuin sitä olisi säilytetty
-varjoisassa paikassa olevassa rautasäiliössä.
-
-Ladd hämmästyi ja ilostui kuullessaan tämän ilmoituksen.
-
-"Antakaahan olla. Viimeinen vuosi oli melko kuiva. Ehkä tämä vuosi ei
-olekaan sellainen ja ehkä meidän hyvä onnemme jatkuu. Kysykää yaquilta,
-luuleeko hän rupeavan satamaan."
-
-Mercedes puhutteli intiaania.
-
-"Hän sanoo, ettei kukaan ihminen tiedä varmasti, mutta hän luulee
-kumminkin sateen tulevan."
-
-"Kyllä sitten sataakin varmasti, siitä saatte lyödä vaikka vetoa",
-lisäsi Ladd. "Kun nyt vain ruoho riittäisi hevosille, sillä niittä emme
-pääse milloinkaan täältä. Dick, mene intiaanin kanssa tarkastamaan
-laakso. Näin tänään, että hevoset olivat lihoneet -- lihoneet
-erämaassa! Mutta ehkä ne ovat jo jyrsineet suuhunsa kaiken ruohon. Mene
-katsomaan, Dick, ja tuo meille palatessasi hyviä uutisia."
-
-Silloin kun Gale oli sattumalta kuljeskellut laaksossa, ei hän ollut
-mennyt kauaksi. Yaqui oli sanonut, että siellä oli tarpeeksi ruohoa
-hevosille eikä kukaan ollut tähän asti kiinnittänyt kysymykseen mitään
-huomiota. Dick huomasi laakson laajenevan sitä mukaa kuta kauemmaksi he
-tulivat. Melkein päässä, jossa se oli hyvin kapea, ilmoitti ruoho
-kuivan joen uoman suunnan, mutta kauempana leveni tuo uoma. Oli melkein
-varmaa, että sadeaikana vesi peitti koko laakson pohjan. Kuta
-kauemmaksi Gale meni, sitä tiheämmiksi ja suuremmiksi muuttuivat
-vääräoksaiset mesquite-pensaat ja _palo verdet_. Kaktukset ja muutkin
-erämaan kasvit lisäytyivät suuresti. Harmaita ruohotilkkuja oli
-kaikkialla. Dick alkoi jo ihmetellä, missä hevoset oikeastaan
-olivatkaan. Vihdoin harvenivat metsä ja pensaikko muuttuen penikulman
-laajuiseksi harmaaksi ruohoaavikoksi, joka ulottui kauas punaisiin
-hiekkatöyryihin saakka. Valkoiset hevoset olivat tasangon toisessa
-laidassa, ja silloin kun Gale huomasi ne, huomasivat Blanco diablo ja
-Sol hänetkin nostaen päänsä, ja valkoisten harjain liehuessa tuulessa
-hirnuivat kimakasti. Siellä oli todellakin ruohoa tarpeeksi suurellekin
-hevoslaumalle. Laakso oli kuin olikin todellinen kosteikko.
-
-Ladd ja toiset odottivat Galen kertomusta, johon he suhtautuivat
-tyynesti, mutta kumminkin iloisin mielin, joka ei ollut vähemmän
-huomattava senvuoksi, että se oli hillittyä. Gale, joka oli pitänyt
-tarkasti silmällä hetken vaikutusta muihin, huomasi miten hän itse ja
-muutkin kääntyivät seurueen naisen puoleen iloisin silmin.
-
-"Herra Laddy, te luulette -- te uskotte, että me --" hän rupesi
-änkyttämään ja sitten hänen äänensä murtui. Hänessä elävä nainen heltyi
-nyt todellisen toivon ja nyt mahdollisen näiden erämaan muurien takana
-koittavan onnen kirkastaessa hänen mieltään.
-
-"Mercedes, kukaan valkoinen mies ei voi sanoa, mitä täällä voi
-tapahtua", sanoi Ladd vakavasti. "Mutta varmasti toivon nyt enemmän
-kuin olen uskaltanut uneksiakaan. Olin melkein kuollut mies, mutta
-intiaani pelasti henkeni. Katsoessani yaquiin hiipii mieleeni omituisia
-ajatuksia, joita en ymmärrä. Kun katsotte häneen, näyttää hän teistä
-vain likaiselta, synkältä ja kostonhimoiselta villiltä. Mutta Jumalani,
-mikään ei voi olla suurempi erehdys! Ehkä yaqui eroaakin suuresti
-muista intiaaneista, vaikka hän näöltään on niiden kaltainen. Ehkä me
-valkoiset emme ollenkaan käsitä heitä. Belding oli kumminkin oikeassa,
-sillä yaqui on Jumalan lähettämä. Puhuaksemme tulevaisuudesta haluan
-tietää yhtä kiihkeästi kuin tekin, pääsemmekö joskus kotiin, mutta
-koska en ole muuta kuin mikä olen, sanon vain: _Quién sabe?_ [= kuka
-tietää?] Mutta jokin sanoo minulle, että yaqui tietää. Kysykää häneltä,
-Mercedes. Pakottakaa hänet kertomaan, sillä meidän kaikkien olisi hyvä
-saada se tietää. Voisimme kärsivällisemmin odottaa, jos meillä olisi
-muutakin kuin luottamuksemme häneen. Hän on kyllä vaitelias intiaani,
-mutta pakottakaa hänet puhumaan."
-
-Mercedes huusi yaquin luokseen. Aina kun intiaani kuuli hänen käskynsä,
-tuli hänen liikkeihinsä jotakin nopeutta, jota ei milloinkaan muulloin
-voitu huomata hänen toimissaan. Mercedes laski kätensä yaquin
-jäntevälle käsivarrelle ja alkoi puhua hänelle espanjan kielellä. Hänen
-äänensä oli matala, kiihkeä ja värähtelevä, suloinen kuin hopeatiun
-kilinä. Se lumosi Galenkin, vaikka hän ei ymmärtänytkään monta sanaa.
-Mutta hän ei tarvinnut tulkkia tietääkseen, että tässä puhui nainen
-ikävöidessään elämää, rakkautta ja kotia, jotka naissydämelle ovat
-kalleinta kaikesta.
-
-Gale epäili omia päätelmiään. Tuntui kuin yaqui olisi ymmärtänyt
-Mercedeksen ikävän. Dickistä näytti kuin intiaanin järkkymätön
-tyyneys, hänen tutkimattomuutensa ja hänen kasvojensa laavamainen
-kovuus olisivat muuttuneet tietämykseksi, ystävällisyydeksi ja
-tasapuolisuudeksi, vaikka hänen olennossaan ei näennäisesti voitu
-huomatakaan mitään muutosta. Gale oli hetkisen näkevinään näyn, joka
-kumminkin hälveni heti, hänen voimatta painaa mieleensä tuota kaunista
-harhaanjohtavaa kuvaa.
-
-"_Si!_" kuului intiaanin voimakas ja äänekäs vastaus.
-
-Mercedes huokaisi syvään ja hänen kätensä tarttui Thornen käteen.
-
-"Hän vastasi myöntävästi", kuiskasi hän. "Hän lupaa suojella meitä ja
-opastaa meidät takaisin. Hän tietää sen mahdolliseksi."
-
-Intiaani palasi töihinsä, ja äänettömyyden, joka oli vallannut tuon
-pienen joukon, keskeytti vihdoin Ladd.
-
-"Varmasti on asia niin. Meidän ei tarvitse tehdä nyt muuta kuin käyttää
-järkeämme. Ystävät, olen tämän matkueen toimeenpaneva johtaja ja minua
-on ehdottomasti toteltava. Saatte syödä vain silloin kun lupaan. Ehkä
-ei terveytemme säilyttäminen muodostukaan vaikeaksi, sillä
-nälkiintyneet kerjäläiset eivät useinkaan sairastu. Mutta kuumuus
-lisäytyy, ja kuten tiedätte, voi se meidät tappaa ikävään. Jumalani,
-suurin vaikeutemme on tuon ajan sivuuttaminen. Kunpa teillä vain olisi
-halua pelata shakkia. Valmistan varmasti laudan ja nappulat, ja opetan
-teidät pelaamaan. Thorne, sinä olet meistä onnellisin. Sinulla on
-armaasi mukanasi ja tästä voi muodostua teidän kuherruskuukautenne.
-Koeta nyt, millaisen kauniin majan voit rakentaa vaimollesi mitättömin
-välinein ja pienin rakennustarpein. Dick, sinä saat myöskin kiittää
-onneasi. Sinä pidät metsästyksestä ja noilta rinteiltä voit ampua
-hienoimmat suursarvet, mitä milloinkaan on elänyt lännessä. Ota yaqui
-mukaasi ja tartu .405:teen. Tarvitsemme lihaa ja hankkiessasi sitä saat
-samalla urheilla. Tällaista tilaisuutta ei sinulla tule enää ikinä
-olemaan. Toivoisin, että me kaikki voisimme lähteä, mutta
-raajarikkoiset miehet eivät voi kiipeillä laavalla. Ja sitten voit
-noilta korkeilta huipuilta katsella ympäröivää seutua, jonka vertaista
-hedelmättömyydessä ei löydy luullakseni muualta kuin napojen läheltä.
-Ja kun tulet vanhemmaksi, sinä ja Nell, ja teillä on jo pari reipasta
-poikaa, niin ajattele, miten hauskalta sinusta tuntuukaan kertoa heille
-tästä olostamme täällä laavan keskellä olevassa laaksossa ja
-vuoristolampaiden metsästyksestäsi yaquin kanssa. Varmasti olen sen
-keksinyt. Voit kuluttaa aikasi metsästellen ja ajatellen. Jos minulla
-vain olisi sellainen morsian kuin Nell, en milloinkaan joutuisi
-toivottomaksi. Sellainen on sinun tehtäväsi, Dick. Metsästele ja
-muistele Nelliä ja kuvittele, miten vielä joskus kerrot reippaille
-pojillesi tästä kaikesta ja tuntemastasi vanhasta paimenesta, Laddysta,
-joka silloin on jo oleva kaukana rajan tuolla puolen. Kiiruhda nyt,
-poikaseni. Koeta innostua, sillä varmasti on se tarpeen sekä itsesi
-että meidänkin takia."
-
-Gale kiipesi laavarinteelle uoman oikealle puolelle eräälle vanhalle
-tielle, jonka yaqui ilmoitti papagojen tehneen ennenkuin hänen heimonsa
-oli tullut sinne metsästelemään. Joskus kulki tie niin piikkisten,
-särmäisten ja kuoppaisten laavakenttien poikki, että sitä olisi ollut
-melkein mahdoton kulkea sittenkin, vaikka sillä ei olisi kasvanutkaan
-noita hopeanvärisiä _choya_-kaktuksia. Paljaat kielekkeet, pengermät ja
-harjanteet kimaltelivat auringonpaisteessa. Niiden huipuilta etsi
-yaquin haukankatse kaukaa ja läheltä vuoristolampaita, ja Gale
-tarkasteli kaukoputkellaan jyrkkiä rosoisille vuortenhuipuille päin
-yleneviä laavarinteitä ja laaksoon päin viettäviä loppumattomia
-kallioisia punaisia laavamäkiä. Laava säteili kuumuutta, ja sen
-punainen väri yhdessä kiiltelevien _choyain_ kanssa muodosti maailman,
-joka oli kuin savuavaa tulta.
-
-Kun he saapuivat kauemmaksi rinteelle, pysähtyi yaqui ja ryömi eräällä
-ulkonemalla olevien kivien taakse, josta oli laaja näköala erittäin
-kummalliselle seudulle. Vuorten huiput olivat vasemmalla ja edessä, oli
-kuiluja, harjanteita, kanjoneja ja uomia, joissa kaikissa kimalteli
-_choya_-kaktuksia ja jonkunlaisia muita valkoisia pensaita, joiden
-välistä näkyi muutamia viheriöitäkin kasveja. Tuo seutu oli vain
-vulkaanisen rinteen eristetty ja autio paikka, mutta se oli kumminkin
-penikulmien laajuinen. Yaqui kurkisti muutaman suuren laavalohkareen
-takaa tuonne epätasaiseen erämaahan ja tarttui nopeasti Galen
-käsivarteen viitaten samalla erään leveän kuilun toiselle reunalle.
-
-Kaukoputkensa avulla näki Gale viisi lammasta. Ne olivat paljon
-suurempia kuin hän oli odottanutkaan, tummanruskeita väriltään, ja
-niiden joukossa oli pari käyräsarvista pässiäkin. Ne katsoivat
-ulkonemalle päin. Muistaen mitä hän oli kuullut puhuttavan noiden
-vuoristoeläimien ihmeellisestä näöstä, voi Gale ainoastaan todeta, että
-eläimet olivat huomanneet heidät.
-
-Sitten alkoivat yaquin liikkeet kiinnittää hänen huomiotaan. Intiaani
-oli tuonut mukanaan punaisen huivin ja mesquite-pensaan oksan. Hän
-sitoi huivin oksaan ja pisti sen muutaman kallion rakoon. Huivi heilui
-tuulessa. Kun se oli tehty, pyysi intiaani Galea odottamaan.
-
-Tämän tästä tarkasteli hän lampaita kaukoputkellaan. Kaikki viisi
-seisoivat nyt niin liikkumattomina kuin kuvapatsaat katsellen kuilun
-yli. Ne olivat enemmän kuin penikulman päässä tähystyspaikasta. Kun
-Gale koetti katsoa niihin kaukoputketta, sulautuivat ne niin laavan
-rosoiseen pintaan, ettei hän voinut niitä erottaa. Hän oli kumminkin
-hyvin utelias. Näkivätkö lampaat tuon punaisen huivin? Se tuntui kyllä
-uskomattomalta, mutta mikään muukaan ei voinut selittää niiden
-patsasmaista valppautta. Lampaat pysyivät tuossa asennossa ehkä noin
-viisitoista minuuttia. Sitten alkoi johtava oinas lähestyä ja muut
-seurasivat. Se astui muutamia askelia, mutta pysähtyi sitten pitäen
-kumminkin aina päätään pystyssä kuono kielekkeelle päin käännettynä.
-
-"Katso sen vietäviä, nyt ne tulevat!" huudahti Gale. "Ne näkevät tuon
-huivin ja ovat vainunneet meidät. Kylläpä ne ovat uteliaita! Tämä on
-todellakin jotakin."
-
-Intiaani ymmärsi nähtävästi hänen sanansa, koska hän murahti jotakin.
-
-Gale ei tahtonut mitenkään voida malttaa mieltään, sillä lampaat
-lähestyivät hyvin hitaasti. Johtajan eteneminen ja pysähtyminen
-vuorottelivat säännöllisesti. Se toimi kuin kone. Gale seurasi sitä
-katseellaan sen laskeutuessa vastakkaista rinnettä ja kiertäessä
-reikiä, kuiluja ja harjanteita. Sitten siirsi Dick kaukoputkeaan
-saadakseen selville toisten aseman. Ne olivat myöskin tulossa pysähtyen
-ja edeten, aivan samoin kuin niiden johtajakin. Millaisia hyppääjiä ne
-olivatkaan ja miten varmajalkaisia! Millaisia loikkauksia ne
-tekivätkään! Oli oikein lumoavaa katsella niitä. Gale unhotti
-pyssynsäkin kokonaan, ja yaqui laski raskaan kätensä hänen olalleen,
-sillä heidän oli pysyteltävä hyvin piilossa ja hiljaa. Hän käsitti
-nopeasti suunnitelman, että lampaat tulisivat suoraan yli tutkimaan
-tuota kummallista tuulessa liehuvaa punaista huivia. Se tuntui
-todellakin omituiselta, kun ajateltiin, että eläimet olivat maailman
-villeimpiä.
-
-Suuri oinas opasti muita samoin säännöllisin pysähdyksin, ja puolen
-tunnin kuluttua oli se kulkenut tuon leveän kuilun pohjan poikki alkaen
-nyt nousta rinnettä. Silloin ymmärsi Gale, että tuo houkutteleva huivi
-oli lumonnut sen. Dickinkään ei enää tarvinnut käyttää kaukoputkeaan.
-Seurasi lyhyt väliaika, jolloin muudan välissä oleva laavaharjanne
-peitti lampaat näkyvistä. Sen jälkeen olivat nuo pari oinasta ja niiden
-pienemmät toverit näkyvissä noin neljännestunnin, kadotakseen sitten
-jälleen toisen harjanteen taakse. Gale vahti kärsivällisesti, sillä
-varmaankin lähestyisivät ne vielä. Kului jännittävä hetki, ja sitten
-yaquin käden innostava kosketus pani Galen vapisemaan kiihkosta.
-
-Hän muutti asentoaan hyvin varovaisesti. Tuolla noin viidenkymmenen
-jalan päässä olevalla laavakummulla seisoi lampaiden johtaja. Sen koko
-hämmästytti Galea eikä hän aluksi kiinnittänyt huomiotaan muuhun kuin
-sen sarviin. Mutta niiden suuruus ei kyennyt vangitsemaan hänen
-katsettaan pitkäksi ajaksi ja hän rupesi tarkastelemaan eläintä
-muutenkin. Se oli kaunis, jäntevä, solakka, voimakkaasti kehittynyt ja
-sen asento oli suurenmoinen. Galen katsoessa lumottuna hyppäsi
-toinenkin oinas keveästi kummulle ja pian saapuivat sinne muutkin
-kolme.
-
-Silloin voivat Galen silmät todellakin hekumoida tästä metsästäjälle
-niin erinomaisesta näystä. Hänestä tuntui äkkiä siltä kuin hän olisi
-odottanut näkevänsä noissa Kalliovuorten suursarvissa jotakin, jota
-niissä ei ollutkaan. Ne olivat kyllä kauniit ja ihmeelliset, kuten hän
-Laddin ylistyspuheista oli käsittänytkin, mutta nuo notkeat, solakat,
-lyhytvillaiset ja miellyttävät eläimet eivät olleet kumminkaan
-sellaisia kuin hän oli otaksunut näiden paljaiden peloittavien
-laavavuorien voivan kehittää.
-
-Komea johtaja tuli lähemmäksi ja sen pyöreät, esiintyöntyvät,
-ambranväriset silmät, jotka Gale nyt selvästi näki, tuijottivat vain
-tuohon kohtalokkaaseen punaiseen huiviin. Muut neljä seurasivat
-koneellisesti sitä. Astuttuaan hitaasti muutamia askelia pysähtyi
-johtaja jälleen.
-
-Silloin kiinnitti yaqui Galen lampaihin kohdistuneen huomion pyssyyn ja
-samalla heidän matkansa tarkoitukseen. Hänen tuntemansa huvi väheni
-melkoisesti ja samalla selveni hänelle, miksi hän oli luullut noista
-eläimistä jotakin puuttuvan. Ne eivät olleet ollenkaan villin näköisiä.
-Tuo niin sanottu eläimistä villein näytti kesymmältä kuin tavallinen
-lammas kotona maatilalla. Hän tunsi tekevänsä murhan, jos hän ampuisi
-jonkun niistä, ja oli pahoillaan, että se kumminkin oli välttämätöntä.
-Hän ei voinut kumminkaan tukahduttaa haluaan näyttäytyä niille
-saadakseen selville, kuinka kesyjä ne todellakin olivat.
-
-Kun hän tarttui pyssyynsä ja työnsi patruunan pesään, säikähtivät
-lampaat heikkoa metallin kilinää niin, että ne hyppäsivät. Sitten nousi
-Gale nopeasti seisoalleen.
-
-Komea oinas ja sen toverit kumminkin vain katsoivat Galeen. Ne eivät
-olleet milloinkaan ennen nähneet ihmistä eivätkä näyttäneet
-aavistavankaan uhkaavaa vaaraa. Uteliaisuus, hämmästys ja ystävällisyys
-olivat niiden tarkkaavaisen asennon huomattavimmat ominaisuudet.
-Galesta näytti, että ne aikoivat tulla vieläkin lähemmäksi, mutta hän
-ei ruvennut odottamaan, toteutuisiko hänen otaksumisensa, sillä nytkin
-jo oli hänen ponnistettava tahtoaan voidakseen kohottaa raskaan
-pyssynsä tähtäysasentoon.
-
-Hänen ampumansa luoti kaatoi tuon suuren oinaan. Muut läksivät pakoon
-kauhean nopeasti ja ketterästi. Gale tuhlasi jäljellä olevat neljä
-patruunaa toisenkin oinaan tappamiseen, mutta kun hän sitten sai
-pyssynsä jälleen latinkiin, olivat muut jo niin kaukana, ettei niitä
-voitu enää ampua.
-
-Yaquin keino oli varma, kuolettava ja voimia säästävä, mutta Gale ei
-halunnut turvautua siihen enää milloinkaan. Hän halusi lähestyä
-eläimiä väijymällä, vaikka se kysyikin äärettömiä ponnistuksia,
-vuorillekiipeilijän silmiä ja keuhkoja ja, kuten Gale sanoi Laddille,
-myöskin seitsemän penikulman saappaita. Sitten kuin lampaita oli
-ahdisteltu ja ammuttu muutamia kertoja, oli niitä äärettömän vaikea
-lähestyä. Gale tuli huomaamaan, ettei siinä ollenkaan liioiteltu, kun
-niitä sanottiin maailman teräväsilmäisimmiksi eläimiksi. Jos hän koetti
-hiipiä suoraan jotakin laumaa kohti ryömien särmäisen laavan yli,
-huomasi vahtiva oinas hänet kumminkin ennenkuin hän pääsi
-ampumamatkalle. Hän huomasi, että hänen onnistuakseen oli ensin
-otettava kaukoputkellaan selville lampaiden asema, ryömittävä sitten
-tuulen alle niistä ja lähestyttävä niitä jonkun rinteen tahi kummun
-suojassa hiljaa kuin sisilisko, päästäkseen jonnekin edulliselle
-paikalle. Mutta hän epäonnistui usein. Niiden väijymiseen sai hän
-käyttää kaiken kestävyytensä, viekkautensa ja nopeutensa. Kun päivät
-tulivat kuumemmiksi, metsästeli hän aikaisin aamulla tahi juuri
-auringonlaskun edellä. Useamman kuin yhden yön nukkui hän jossakin
-onkalossa suurien tähtien tuikkiessa taivaalta ja äärettömän tyhjyyden
-ammottaessa hänen vierellään. Hän rupesi pitämään näistä retkistä,
-sillä noilla hedelmättömillä ja kuumilla rinteillä sai hän päästää
-hurjan luontonsa valloilleen. -- Uskollinen yaqui seurasi häntä joka
-paikkaan kuin varjo.
-
-Eräänä aamuna tervehti nouseva aurinko häntä juuri kun hän kiipesi
-tulivuoren korkeimmalle huipulle. Hän näki itäänpäin jatkuvan erämaan
-loistavan punertavanvalkoisena kuin alituisesti väriään muutteleva
-hehkuva kekäle. Näin korkealla kävi kova tuuli, joka yhä vieläkin oli
-kylmää. Läntiset laavarinteet olivat vielä hämärän peitossa, ja koko
-tuo hiekan ja tasankojen maailma kaukana olevine vuorineen oli
-kietoutunut etäisyyden salaperäiseen verhoon. Galeenkin oli yhtynyt
-paljon tuota yksinäisyyden rakkautta, omistamisen tunnetta ja ilmavien
-huippujen etsimishalua, joita huipuilla elävä suuri kotkakin
-luultavasti rakasti. Kuten tuolla suurisiipisellä linnulla oli
-hänelläkin nyt rajoittamaton näköala edessään. Kaikki salaisimmatkin
-kolkat, joista tuulet puhalsivat, luuli hän näkevänsä.
-
-Yaqui huomasi erään lammaslauman kaukana suurimman aukon
-ympyränmuotoisen rosoisen laidan alla. He alkoivat hiipiä. Gale oli
-opettanut yaquin huomaamaan, että nopeudellakin voitiin voittaa yhtä
-paljon kuin kärsivällisellä viekkaudella. Pysytellen piilossa juoksi
-Gale särmäisen laavan yli jättäen intiaanin kauas jälkeensä. Hänen
-jalkansa olivat kuin magneetit, jotka vetivät puoleensa kestäviä
-siltoja, ja hän riensi niiden yli niin nopeasti, ettei hän ennättänyt
-pudota. Tuuli, huippujen ohut ilma, punainen laava ja rajaton,
-ympäröivä sini näyttivät jotenkin lisäävän hänen hurjuuttaan. Sitten
-lähestyi hän riistaa hiipien, liukuen, ryömien ja kontaten, kunnes
-pitkä pyssy vakautui hänen käsissään liikkumattomaksi kuin kivi ja
-kajahtava "pang" rikkoi hiljaisuuden. Kummallinen kaiku jylisi syvälle
-aukkoon ja kiersi ympäriinsä kuin kumeasti ivaten pakonsa
-toivottomuutta.
-
-Gale huudahti riemusta vapauttaakseen mielensä jostakin purkautuvasta
-ilosta ja kutsuakseen hitaamman yaquin luokseen. Hän piti noista
-omituisista kaiuista. Ääni kiersi hurjasti syvemmälle ja syvemmälle
-tulivuoren aukon särmäisiä ja penkereisiä laitoja pitkin. Tuntui kuin
-nuo tuhatvuotiset seinämät olisivat olleet vihoissaan, kun niiden pyhää
-rauhaa häirittiin. Gale tunsi olevansa ihminen, elävä olento ja
-jollakin tavoin korkeampi kuin tämä villi, kuollut ja maasta esiin
-syössyt rautamaailma, jonkunlainen tämän suuruuden ja äärettömyyden
-hallitsija, koska hänellä oli sielu.
-
-Hän odotti saaliinsa vieressä hengittäen syvään ja katsellen pitkin
-rinteitä tottunein silmin.
-
-Kun yaqui saapui, ryhtyivät he kaikkein kovimpaan työhön, nimittäin
-kuljettamaan suuren lampaan parhaimmat palat laaksoon jyrkkiä, rosoisia
-ja _choyain_ peittämiä laavarinteitä alas. Mutta siitäkin Gale piti.
-Kuumuus ei tuntunut hänestä miltään, nuo miljoonat pienet kolot, joihin
-jalka voi tarttua, eivät estäneet hänen kulkuaan, nuo veitsenterävät
-harjanteet, syvät kuilut, tukahduttavat kanjonit ja nuo surkastuneet
-sotkeutuneet mesquite-pensaat olivat vain vastuksia, joista kyllä
-voitiin suoriutua suuremmitta vaikeuksitta. Ainoastaan _choyat_
-pysähdyttivät Dick Galen.
-
-Kun hänen raskas kuormansa vähensi hänen jalkojensa varmuutta joskus
-niin, että hän törmäsi johonkin _choyaan_, tahi kun nuo omituiset,
-kavalat, ilkeät ja melkein näkymättömät valkoiset piikit tarttuivat
-häneen pistäen ja raadellen, niin silloin kysyttiin, oliko hänellä
-voimaa ja kestävyyttä, sillä tuon kaktuksen pistokset kiduttivat
-hirveästi. Samalla kun se myrkytti veren, niin samalla se myös pisteli,
-sokaisi, poltti ja aiheutti äärettömiä tuskia. Kun piikit sattuivat
-jalkaan, pakotti koko ruumista, ja jos hän kaaduttuaan nousi kädet
-täynnä noita vähäisiä okaita, oli hän aivan avuton ja vapiseva raukka,
-kunnes yaqui kiskoi ne pois.
-
-Mutta tämä ainoa vaara, joka oli peloittavampi kuin jyrkänteitten
-huumaavat korkeudet ja auringon aiheuttama sokeus kimaltelevilla
-huipuilla, ei säikähdyttänyt Galea. Yaqui oli hänen opettajansa, ja
-Galen silmäin edessä oli aina esimerkki, joka pani hänet ajattelemaan
-valkoisen miehen kykenemättömyyttä. Väri, rotu, veri, kasvatus -- mitä
-arvoa niillä olikaan täällä erämaassa. Dick Galen oli todellakin
-opittava käyttämään käsiään.
-
-Niin hän uurasti tuntikausia laskeutuessaan laavarinteiltä laaksoon,
-johon hän saapui kuin kuormitettu jättiläinen, likomärkänä hiestä,
-huohottaen, kirkkain silmin ja ahavoitunein kasvoin, resuisin vaattein
-ja _choyain_ piikkejä täynnä olevin saappain.
-
-Laiha Ladd nousi varjoiselta penkiltään ottaen piipun hymyilevästä
-suustaan ja nyökäyttäen päätään Jimille. Sitten hän käänsi katseensa
-jälleen Galeen.
-
-Kuivan kesän polttava kuumuus lisäytyi vähitellen, eikä sitä muuten
-kukaan valkoinen ihminen olisi voinut kestääkään Se muutti pakolaisten
-elintavat tehden heistä osittain yöeläjiä. Yöt olivat niin raittiit
-kuin keväällä ja niiden kuluessa olisi nukkuminen tuntunut suloiselta,
-mutta silloin olisivat polttavat päivät muuttuneet sietämättömiksi.
-
-Aurinko nousi kirkkaasti liekehtien. Sen ilmestyttyä näkyviin alkoi
-erämaasta puhaltaa kuuma tukahduttava tuuli. Punainen utu, joka oli
-samanlaista kuin aikaisempien auringonlaskujen aikana, näytti tulevan
-tuulen mukana, joka sitten ulvoi laaksossa, humisi aukossa ja kiisi
-lopulta raivokkaasti huippujen kimppuun.
-
-Näiden kuumien tuulisien tuntien kuluessa nukkuivat erämaahan vangitut
-laavarinteen suojaisimmissa onkaloissa, ja jos heidän oli jostakin
-syystä pakko poistua niistä, eivät he voineet oleskella ulkona pitkää
-aikaa. Hiekka poltti kenkien läpi ja jos paljas käsi sattui laavaan,
-kohosi ihoon rakko.
-
-Hieman ennen auringonlaskua meni yaqui sytyttämään nuotiota, ja pian
-tulivat muutkin ulos kuumuuden uuvuttamina ja puoleksi sokeina kuivin
-kurkuin ja milloinkaan tyydyttämättömin nälin. Vähäinen liikunto ja
-raitistuva ilma virkistivät heidät pian, ja kun yö alkoi pimetä,
-istuivat he mukavasti nuotion ympärillä.
-
-Kuten Ladd oli sanonut, oli heidän suurin vaikeutensa saada aika
-kulumaan. Yöt olivat sanomattoman pitkät, mutta ne oli kulutettava
-työskennellen, leikkien ja haaveksien, mutta ei nukkuen. Tämä oli
-Laddin mitä jyrkin määräys, vaikka hän ei ilmaissutkaan sen syytä.
-Mutta paimen ajatteli nähtävästi, että nukkuminen päivän peloittavimman
-kuumuuden kestäessä vähensi vaivoja ja jännitystä ja ehkäpä vielä
-hulluksitulemisen vaaraakin.
-
-Tämän pienen ryhmän askareet olivat tietysti monet ja monenlaiset. He
-työskentelivät kuin heillä olisi ollut jotakin tärkeätäkin tehtävää
-koettaen keksiä jonkun tekosyyn työlleen. He kertoivat ja toistivat
-tarinoita, kunnes ne alkoivat väsyttää kaikkia. He lauloivat. Mercedes
-opetti heille espanjan kieltä. He pelasivat kaikkia pelejä, jotka he
-vain tunsivat. He keksivät uusia, jotka olivat niin yksinkertaiset,
-että tuskin lapsetkaan olisivat niihin ihastuneet, mutta he syventyivät
-niihin vakavasti. Lyhyesti sanoen, he taistelivat järjen ja tunteitten,
-kaiken sivistyneisyyden ja ihmisellisyyden avulla tuota alituisesti
-vaanivaa yksinäisyydentunnetta ja heidän ympäristönsä villiä autiutta
-vastaan.
-
-Mutta heidänkin keinonsa olivat rajoitetut. Ei voitu toivoakaan, että
-he olisivat täydellisesti voittaneet tuon mahtavan luonnon ja tuon
-kuoleman, autiuden ja riutumisen uhkaavan taivaanrannan. Heidän
-kiihkonsa ja kiihkoinen työhalunsa lamautuivat vähitellen, kunnes
-koitti aika, jolloin hiljaisuutta oli melkein mahdoton rikkoa.
-
-Gale luuli olevansa ryhmän vilkkain ja ajattelevin jäsen, ja hän
-tarkasteli erämaan vaikutusta muihin. Hän kuvitteli Laddin vanhenevan
-heidän istuessaan leirinuotion ääressä. Kenties johtui se siitä, että
-paimenen harmaa tukka oli muuttunut valkoiseksi. Mikä hänessä ennen
-oli ollut kylmää, kovaa ja julmaa, oli omituisesti muuttunut
-hyväluontoisuudeksi ja jatkuvaksi muistamattomuudeksi, joka muuttui
-sitä merkityksellisemmäksi kuta useampia päiviä kului. Hän näytti
-voivan istua tuntikausia shakkilautansa ääressä liikauttamatta
-jäsentäänkään. Oli aivan sama nyt, oliko hänellä pelitoveria vai ei.
-Hän oli aina iloinen, kun häntä puhuteltiin, ikäänkuin hänet olisi
-kutsuttu takaisin jostakin muistojen autiosta seudusta. Jim Lash, tuo
-tyynin, kylmin, välinpitämättömin ja iloisin lännen asukas, mitä Gale
-milloinkaan oli tavannut, oli vähitellen menettänyt tuon iloisen
-luonteensa, joka olisi ollut niin suureksi hyödyksi hänen tovereilleen.
-Hän istui nyt aina ajatuksissaan tekemättä mitään. Jimillä ei ollut
-omaisia eikä juuri muistojakaan, ja erämaa vaati häntä yhä enemmän
-omakseen.
-
-Thorne ja Mercedes olivat kumminkin ihmeelliset näytteet siitä, että
-luonne, järki ja sydän voivat säilyä vapaina ikävyydestä ja uhmata
-tämän peloittavan laavavankilan hirveätä autiutta, hiljaisuutta ja
-tyhjyyttä. He olivat nuoria ja rakastivat toisiaan. He voivat olla
-yhdessä ja tämä kosteikko oli heille melkein kuin paratiisi. Gale uskoi
-auttavansa itseään tarkastelemalla heitä. Kuvittelu ei ollut
-milloinkaan kyennyt näyttämään hänelle oikeata onnellisuutta. Thorne ja
-Mercedes olivat unhottaneet muun maailman. Jos he olisivat oleskelleet
-palaneessa, autiossa kuussa, olisivat he tuskin olleet jylhemmässä,
-julmemmassa ja yksinäisemmässä paikassa kuin tässä punaisten vuorien
-ympäröimässä laaksossa. Mutta sittenkin olisi siitä muodostunut
-kauniimpi paratiisi kuin maailman ensimmäisestä ja viimeisestä.
-
-Mercedes laihtui, kunnes hän oli entisen minänsä solakka varjo. Hänestä
-tuli kova ja ruskea kuin paimenista ja yhtä vikkelä ja nopea kuin
-pantterista. Hän näytti elävän vain vedellä ja ilmalla, ja ehkä
-rakkaudella, sillä heidän niukkoihin ruokavaroihinsa, joista aina
-parhaat palat koetettiin valita hänelle, ei hän juuri koskenutkaan. Hän
-muistutti Galen mielestä noita villejä ruskeita eläimiä, jotka olivat
-yhtä vapaat kuin laavarinteitä sivelevä tuuli. Mutta vaikka nämä suuret
-muutokset otettaisiinkin huomioon, ei hänen kauneutensa kumminkaan
-vähentynyt. Hänen silmänsä, jotka näyttivät vain suuremmilta hänen
-laihtuneissa kasvoissaan, olivat kuin kimmeltävät lähteet. Hän oli
-leirin elähdyttävä voima. Hänen hymynsä ja nopea puheensa, hänen
-hiljainen naurunsa ja nopeat liikkeensä, hänen kujeilemisensa paimenten
-kanssa, hänen tumma ja intohimoinen katseensa, jonka hän niin usein
-kohdisti mieheensä, ja hänen kuiskauksensa hämärässä, kun he käsi
-kädessä kulkivat nuotion valossa -- auttoivat Galea lujittamaan
-höltyvän otteensa todellisuuteen ja vastustamaan omituisen
-houkuttelevan elämän viettelyjä, elämän, jossa ihminen oli yksinään
-kultaisessa autiudessa, jossa ei ollut mielenliikutuksia, ei suruja
-eikä sairautta, vaan ainoastaan villin lepoa, unta, toimintaa ja
-haaveilua.
-
-Vaikka yaqui kulkikin hänen kintereillään kuin varjo, näytti Gale
-kumminkin löytävän paikan, jossa hän sai kulkea yksinään hämärässä,
-yöllä ja auringon noustessa. Kaukana laaksossa, punaisen hämärän
-pimentyessä, kun hitaasti tyyntyvä tuuli haihdutti kuumuuden, kohotti
-Blanco sol jalomuotoisen päänsä ja hirnui isännälleen. Gale moitti
-itseään, että hän oli niin voinut unhottaa uskollisen hevosensa. Blanco
-sol ei ollut ollenkaan muuttunut. Se rakasti isäntäänsä, vapaata
-laidunta ja nopeaa juoksua ja oli tyytyväinen, kun se sai kyllikseen
-juoda kylmää vettä. Gale ajatteli, etteivät aika ja paikka merkinneet
-sille mitään, kunhan se vain sai nuo haluansa täytetyiksi. Hän kiersi
-käsivartensa sen kaarevan kaulan ympärille ja painoi poskensa sen
-valkoista harjaa vasten. Mutta vaikka hän olikin niin lähellä
-hevostaan, unhotti hän sen. Mikä oli tuo musta, punaiselta vivahtava ja
-koko taivaanrannan levyinen viitta, joka ryömi rinnettä ylös? Sen läpi
-hehkui kuparinvärinen aurinko, vaaleni ja vihdoin katosi. Oliko se vain
-hämärää, vai pimeyskö sieltä hiipi? Kun hän sitä ajatteli, tuntui
-hänestä, että se oli yön ilmoittaja, yön, jonka pituutta ajatellessa
-häntä värisytti.
-
-Iltaisin oli hänelle tullut tavaksi kiivetä laavarinteelle niin kauaksi
-kuin sileätä tietä riitti, ja siellä olevalla penkereellä hän käveli
-edestakaisin katsellen tähtiä tahi istui liikkumatonna kuin kivi
-tuijottaen länteen päin jatkuvan erämaan liikkuviin ja muuttuviin
-varjoihin. Sieltä näki hän myös sametinsinisen taivaan kaarevan ja
-pimeän holvin, josta miljoonat kylmät, kaukaiset ja tuikkivat tähdet
-loistivat. Katsellessaan sitä ymmärsi hän hieman äärettömyyttä. Hän
-tuijotti varjoihin, jotka, vaikka ne olivatkin mustat ja
-läpinäkymättömät, käänsivät kumminkin hänen ajatuksensa
-keskeytymättömään rauhaan.
-
-Entä sitten hiljaisuus! Hän oli mykkä, hän pelkäsi, hän kumarsi päänsä
-ja vapisi, ja hän ihmetteli erämaan hiljaisuutta, joka tuntui olevan
-rikkomaton. Silloin kun tuulikin humisi, tuntui hiljaisuus senkin
-voittavan. Mutta öisin tässä laavan, tuhkan ja kekäleiden maailmassa
-odotti hän tämän luonnon peloittavimman ominaisuuden ilmaisevan hänelle
-salaisuutensa. Hän tuntui olevan samalla kertaa sekä pieni poika että
-suuri voimakas mies ja sitten jotakin hyvin vanhaa. Hän ei käsittänyt,
-miksi hiljaisuuden piti olla sitä suurempi kuta autiompi paikka oli, ja
-se kiusasi häntä kovasti. Toisin ajoin tuntui Galesta, että täällä oli
-vain kuolemaa ja että siinä oli erämaan salaisuus, mutta toisin ajoin
-oli hän taas kuulevinaan sen mahtavan sydämen sykinnän.
-
-Lopulta hän oppi toteamaan, että erämaa oli opettaja. Hän ei voinut
-sanoa, mitä kaikkea hän oli oppinut, mutta hän oli nyt kokonaan eri
-mies. Kun hän huomasi sen, ei hän ajatellut erämaan hidasta varmasti
-vaikuttavaa tehoa ihmisen alkuperäisiin vaistoihin, vaan mietti sitä,
-miten erämaa, ainakin niin paljon kuin hän oli oppinut sitä tuntemaan,
-muuttaa ehdottomasti ihmisen elämän sisäiset arvot, muuttaa hänen
-vanhat totutut tapansa uusiksi ja uudistaa hänet kokonaan. Gale uskoi,
-että vielä suuremmat kokemukset erämaasta menisivät yli ymmärryksen.
-Erämaa ei kasvattanut sivistyneitä ihmisiä, ja tämä seikka toi Galen
-mieleen omituisen ajatuksen: "Oliko sivistynyt ihminen sittenkin
-pohjaltaan villi?"
-
-Yaqui oli vastaus tähän kysymykseen. Kun Gale huomasi sen, muisti hän
-aina nykyisen omituisen ajattelutapansa. Hänen mielensä oli niin tyhjä
-vanhoista mietteistä kuin tämä erämaa sivistyneistä ihmisistä. Ihmisen
-oli pakko tuntea villi niin hyvin kuin Gale tunsi yaquin, ennenkuin hän
-voi sanoa mitään ratkaisevasti, vaietakseen sitten kokonaan jonkun
-vaikutuksesta. Pitäessään silmällä yaquia oli Gale ensin huomannut
-hänessä sitkeähenkisyyttä, tyyneyttä, kestävyyttä ja voimaa, noita
-erämaan suomia ominaisuuksia, mutta mitä oli sanottava myöhemmästä
-ajasta, jolloin intiaanista oli muodostunut suurenmoinen olento, jolla
-oli omituiset kunnian, tasapuolisuuden ja rakkauden käsitteet. Gale
-epäili päätelmiään ja moitti itseään epäilystensä vuoksi.
-
-Tuolla pimeässä istui tuo vaitelias, puolueeton ja tutkimaton yaqui.
-Hänen tummat kasvonsa ja silmänsä näkyivät selvästi tähtien valossa.
-Hän oli aina Galen läheisyydessä, syrjässä kuin varjo, mutta kumminkin
-lähettyvillä. Miksi? Gale oli aivan varma siitä, että intiaanilla oli
-yhtä paljon sydäntä kuin järkeäkin. Yaqui oli heti alussa asettunut
-Galen ja sattumain, työn ja vaarojen väliin. Hän oli valinnut tuon
-velvollisuuden vapaaehtoisesti eikä Gale voinut muuttaa eikä estää
-häntä. Hän ymmärsi intiaanin käsityksen velasta ja täytettävistä
-velvollisuuksista. Mutta siihen sisältyi jotakin muutakin, joka
-hämmästytti Galea. Yön tuntien kuluessa, ollessaan yksinään rinteellä,
-tunsi Gale, samoin kuin hän tunsi erämaan valtasuonen voimakkaan
-sykinnän, yaquissa olevan jotakin, joka veti häntä vastustamattomasti
-intiaaniin. Joskus hän katsoi ympärilleen nähdäkseen missä intiaani oli
-ja karkoittaakseen nuo omituiset painostavat epätodellisuuden
-ajatukset, eikä hänen milloinkaan tarvinnut hakea turhaan.
-
-Siten kuluivat nämä loppumattoman pitkät yöt, joiden kuluessa Gale
-taisteli entisen mielentilansa saavuttamiseksi ja tuon äärettömän
-taivaan ja laajojen varjojen pimeän eristävän pyörteen aiheuttamaa
-lumousta vastaan, taisteli uskon, toivon ja rukouksiensa toteutumisen
-puolesta ja tuota alituisesti palaavaa luuloa vastaan, että he olivat
-vangitut erämaahan auttamattomasti, taisteli kovemmin kuin mitään muuta
-vastaan tuota salakavalaa, terävää, tyyntä ja tunteetonta itseään
-vastaan, joka koetti tunkeutua hänen ja hänen muistojensa väliin.
-
-Mutta hän rupesi häviämään taistelussa, rupesi menettämään otteensa
-olennaisiin esineihin ja voimansa kestää horjumatta erämaan
-äärettömyyden ja hiljaisuuden raskaan ja säälimättömän painon alla.
-
-Hän totesi sen toivottomasti, ja yön varjot näyttivät hänestä
-pyöriviltä vihollisilta, jotka huusivat: "Olette hukassa, hukassa,
-hukassa! Mitä odotatte? Sadettako? Olette vangitut erämaahan
-auttamattomasti!" Niin tuntuivat varjot ivailevan häntä äänettömästi.
-
-Hän sattui nyt olemaan yksinään jyrkänteellä. Yö oli jo pitkälle
-kulunut. Kalpea kuu valaisi mustia tulivuorten huippuja ja tuuli alkoi
-tyyntyä. Oliko hän yksinään? Ei, sillä yaquikin näkyi olevan siellä.
-Äkkiä tunsi hän mielensä omituisesti tyyntyvän jonkun uuden tunteen
-vaikutuksesta. Hänestä tuntui kuin joku ihminen olisi ollut aivan hänen
-läheisyydessään. Kun hän kääntyi katsomaan luullen näkevänsä intiaanin,
-niin sensijaan huomasikin hän keveän varjon, kalpean, melkein
-valkoisen, seisovan siinä, ei lähellä eikä kaukanakaan. Se näytti
-vähitellen kirkastuvan. Silloin hän näki naisen, joka oli suuresti
-erään tytön näköinen, jonka hän muisti joskus tunteneensa. Tyttö oli
-kalpea, hänen hiuksensa olivat kullanväriset ja huulensa suloiset, ja
-hänen silmänsä tummenivat. Nell! Gale oli unhottanut hänet, mutta nyt
-täyttivät muistot hänen mielensä kokonaan. Noissa suloisissa kasvoissa
-oli surullinen ilme. Nell piti käsivarsiaan ojennettuina ja huusi
-hänelle hiekan, kaktuksien ja laavan takaa. Nellillä oli ikävyyksiä ja
-Gale oli unhottanut hänet.
-
-Sinä yönä hän kiipesi korkeimmalle huipulle luiskahtamatta kertaakaan
-rosoisella laavalla ja koskematta ollenkaan _choyain_ piikkeihin.
-Muudan ääni oli kutsunut häntä. Hän näki Nellin silmät tähdistä,
-sametinsiniseltä taivaalta ja ympäröivien varjojen pimeydestä. Tyttö oli
-hänen rinnallaan, ja tuo muisto oli voimakas, suloinen, järkyttävä ja
-kaunis. Sillä tuolla kaukana lännessä, jota laskeutuvan kuun valo
-hienosti kultasi, näki hän pilven, joka muistutti Nellin kasvoja. Pilvi
-erämaan taivaanrannalla! Hän katsoi siihen katsomistaan. Oliko sekin
-harhanäky, kuten tämä toinenkin hänen rinnallaan? Ei, hän ei uneksinut.
-
-Eräänä kuumana aurinkoisena aamuna ilmestyi yaqui leiriin oltuaan
-poissa monta tuntia ja viittasi pitkällä ruskealla käsivarrellaan
-länttä kohti. Synkkiä pilviä alkoi juuri näkyä vuorten huippujen takaa.
-
-"_Sadetta!_" huusi hän, ja hänen kaikuva äänensä jyrisi laaksossa.
-
-Ne, jotka kuulivat hänen sanansa, olivat kuin haaksirikkoutuneita
-merimiehiä, jotka juuri ovat huomanneet purjeen taivaanrannalla.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sanomatta sanaakaan ja ollen kiitollinen sisimpiä sydänjuuriaan myöten
-seisoi Dick Gale käsi Blanco solin kaulalla ja katseli muuttuvaa
-länttä, josta kohosi äärettömän suuria ja kummallisen värisiä pilviä
-toinen toisensa yläpuolelle, kiitäen, tummeten, leviten ja liitäen
-ylöspäin valkoista ja hehkuvaa aurinkoa kohti.
-
-Kun ne saapuivat keskitaivaalle ja kätkivät tuon tulisen pallon
-näkyvistä, muuttui maa tumman ja uhkaavan näköiseksi. Hiekan ja laavan
-punainen väri muuttui teräksen harmaaksi. Suunnattomia varjoja hyökkäsi
-erämaasta laaksoon hiljaisesti, omituisesti kohisten kuin loiskuvat
-aallot. Hiljaisuus tuntui kumminkin vielä painostavalta. Erämaa odotti
-omituista ja vihattua vierasta, myrskyä. Kun jo kaikki nuo
-loppumattoman pitkät päivät, kuivat ja salaperäiset yöt olivat
-tuntuneet Galesta epätodellisilta, niin mitä hän mahtoikaan ajatella
-tästä hämmästyttävästä näytelmästä?
-
-"Voi, tunsin sadepisaran putoavan kasvoilleni!" huudahti Mercedes, ja
-kuiskaten jonkun pyhimyksen nimen suuteli hän miestään.
-
-Valkotukkainen, laihtunut, vanhentunut ja kumara Ladd katsoi uhkaavia
-pilviä ja sanoi lempeästi: "Meidän on varmasti haettava hevosemme
-tänne, laitettava keveitä kuormia ja kuljettava öisin."
-
-Silloin alkoi lännestä puhaltaa kova tuuli, taivas tummeni kokonaan,
-peloittavat salamat välähtelivät ja kuului niin kovaa jyrinää kuin
-maailmanloppu olisi alkanut. Erämaan myrsky raivosi, kaikki pimeni ja
-muuttui sekavaksi kaaokseksi.
-
-
-
-
-XVII.
-
-MERKITYKSELLINEN HEVOSEN HIRNUNTA.
-
-
-Belding seisoi yksinään Forlorn Riverin päärakennuksessa olevassa
-huoneessaan. Siellä oli yhtä hiljaista kuin ulkonakin; keskikesän
-painostava kuumuus painoi taloa kuin kuuma raskas huopapeite.
-
-Hän otti patruunavyön pöydältään ja sitoi sen uumilleen hitain
-liikkein. Joku tuttu, mukava ja innostava tunne näytti ilahduttavan
-häntä, kun hän tunsi suuren pistoolin painon kupeellaan. Hän katsoi
-oveen mennäkseen ulos, mutta epäröi ja alkoikin kävellä edestakaisin
-huoneensa lattialla. Äkkiä hän pysähtyi pöydän luo ja päättäväisin
-liikkein irroitti pistoolivyön laskien sen pöydälle.
-
-Temppu ei tuntunut kumminkaan lopulliselta ja Belding tiesi sen. Hän
-oli nähnyt rajaelämää Texasissa nuoruudessaan, hän oli ollut sheriffi
-silloin kun lännen laki oli nopean ranteen määrättävissä ja hän oli
-nähnyt monen miehen panevan pistoolinsa syrjään ikuisiksi ajoiksi.
-Hänen oma tekonsa ei ollut lopullinen. Hän oli tehnyt tuon tempun usein
-ennenkin liian myöhään ja näinä viime aikoina oli se ruvennut tuntumaan
-yhä vaikeammalta, ikäänkuin hän olisi tullut hentomielisemmäksi. Oli
-olemassa syitä, miksi pistooli tuntui Beldingistä synkän lumoavalta.
-
-Chaset, nuo uuden voiman ahneet ja häikäilemättömät edustajat lännen
-kehittämiseksi, olivat päättäneet köyhdyttää Beldingin, ja sikäli kuin
-hänen varallisuutensa johtui Forlorn Riveristä, olivat he melkein
-onnistuneetkin. Hän menetti edun edun jälkeen noiden rosvojen hyödyksi.
-Hän valitti Tucsonin maaherralle paalutettujen maa-, kaivos- ja
-vesialueiden anastamisesta, mutta hävisi jokaisen jutun. Sen jälkeen
-menetti hän siirtolaisuuden valvojavirkansa, ja tämä seikka, joka hänen
-mielestään oli sulaa vääryyttä, oli kova kolahdus. Hänen oli ollut
-pakko mukautua toiseenkin yhtä suureen nöyryytykseen. Kävi nimittäin
-selville, että hänen oli maksettava Chaseille vedestä, jolla hän
-kasteli apilavainioitaan. Hänen maallaan olevassa kuivumattomassa
-lähteessä riitti vettä talouteen ja hevosille, mutta ei muuhun.
-
-Nämä seikat olivat kyllä vastuksellisia Beldingille mutta eivät millään
-tavalla oikeuttaneet hänen suruaan, pahaa tuultaan ja kasvavaa
-vihaansa. Hän uskoi, että Dick Gale ja nuo toiset, jotka yaqui oli
-opastanut erämaahan, olivat joko tapetut tahi eksyneet. Pari kuukautta
-sitten oli lauma satuloituja, mutta isännättömiä hevosia tullut Forlorn
-Riveriin nälissään ja janoissaan. Ne olivat olleet osa Rojakselle
-kuuluvasta laumasta. Niiden tulo lisäsi vain salaperäisyyttä ja
-vahvisti otaksumaa, että sekä takaa-ajajat että -ajettavat olivat
-kuolleet. Beldingin oli pakko tunnustaa, että hän suri itsensä
-harmaaksi ajatellessaan vartijainsa kohtaloa.
-
-Beldingin suru ei johtunut ollenkaan varallisuuden vähenemisestä. Hän
-oli ollut rikas ja oli nyt köyhä, mutta tällainen onnen käänne ei
-voinut tehdä häntä onnettomaksi. Jotakin synkempää, salaperäisempää ja
-surullisempaa kuin Dick Galen ja tämän ystävien häviäminen oli tullut
-hänen vaimonsa ja Nellin elämään. Hän oli huomannut tuon muutoksen heti
-sen jälkeen kuin rouva Belding oli tuntenut vanhemman Chasen entiseksi
-koulutoverikseen ja hylätyksi kosijakseen. Kului aina aikaa, ennenkuin
-hidasajatuksinen Belding huomasi kotioloissaan jotakin tavallisuudesta
-poikkeavaa, erittäinkin kun Dickin omaisten viipyminen siellä esti
-rouva Beldingin ja Nellin paljastamasta todellisia tunteitaan. Belding
-oli kumminkin vähitellen tullut huomaamaan, että heidän suruunsa oli
-joku muu salaperäinen syy kuin Dickin katoaminen. Hän oli varma siitä,
-kun hänen vaimonsa ilmaisi haluavansa käydä vanhassa kodissaan
-Peoriassa. Rouva Belding ei ilmoittanut muuta syytä, mutta hän näytti
-kumminkin miehelleen kirjeen, jonka hän oli saanut vanhoilta
-ystäviltään. Tuossa kirjeessä oli uutisia, jotka joko olivat tahi eivät
-olleet tosia, mutta kumminkin sellaisia, ajatteli Belding, että ne
-kiinnittivät hänen vaimonsa mieltä. Muudan vanha kullanetsijä oli
-palannut Peoriaan ja kertonut tavanneensa Robert Burtonin Sonoytan
-kosteikossa noin viisitoista vuotta sitten, jolloin Burton oli lähtenyt
-erämaahan milloinkaan enää palaamatta. Beldingille ei tämä ollut mitään
-uutta, sillä hän oli kuullut kerrottavan siitä ennen naimisiin menoaan.
-Hänen vaimonsa ensimmäisen miehen kuolemaa ei ollut kukaan epäillyt.
-Oli melkein varmaa, että sekä Nellin isä että äidinisä olivat kuolleet
-jossakin paikassa Sonoran erämaata.
-
-Belding ei vastustanut vaimonsa halua käydä vanhassa kodissaan. Hän
-ajatteli päinvastoin, että matka luultavasti virkistäisi paljonkin
-häntä ja teki kaikkensa saadakseen Nellinkin lähtemään mukaan. Mutta
-Nell ei halunnut.
-
-Rouva Beldingin lähdön jälkeen huomasi Belding Nellin mielen niin
-muuttuneen, että se hämmästytti ja huolestutti häntä. Hänestä oli äkkiä
-tullut niin omituisesti onneton, ettei hän voinut salata sitä
-Galeiltakaan, jotka, kuten Belding kuvitteli, erittäinkin tekivät
-Nellin ylpeäksi. Tyttö ei ruvennut kertomaan hänelle mitään. Mutta
-jonkun ajan kuluttua, kun hän oli ajatellut asiaa tarpeeksi, huomasi
-hän tämän toisen ja surkuteltavan muutoksen alkaneen heti sen jälkeen
-kuin hän oli tavannut Nellin Radford Chasen seurasta. Tämä väsymätön
-kosija ei ollut hituistakaan muuttanut käytöstään. Tuossa miehessä oli
-jotakin, joka vaikutti Beldingiin niin, että hän nähdessään Chasen puri
-hampaitaan. Mutta Nell ei ollut ainoastaan kiihkeä, vaan myöskin
-omituisesti innokas taivuttamaan Beldingiä, ettei tämä loukkaisi eikä
-tekisi mitään pahaa nuorelle Chaselle. Tämä oli estänyt Beldingiä näin
-kauan, mutta hän oli ajatellut ja vahtinut sitä enemmän. Hän ei ollut
-milloinkaan ennenkään sekautunut naisten asioihin. He saivat tehdä,
-kuten he halusivat, ja tavallisesti tyytyi hän siihen. Mutta häntä
-alkoi hämmästyttää yhä enemmän, kun hän huomasi, että Nell selvästi
-hyväksyi nuoren Chasen huomaavaisuudet. Lopulta näytti hän tämän
-Beldingille suoraan. Belding ei voinut ymmärtää sitä, sillä hän oli
-varma, että Nell todellisuudessa sydämestään halveksi Chasea. Viime
-aikoina alkoi hän uskoa, vaikka hän ei sitä varmasti tiennytkään, että
-Chaseilla oli Nelliin joku omituinen vaikutusvalta, jota he käyttivät
-hyväkseen. Tämä kiihdytti Beldingin vihaa, jota hän oli tuntenut heti
-alussa ja jota vastaan hän oli koettanut taistella kaikin voimin. Nyt
-se synnytti hänen aivoissaan synkkiä ajatuksia.
-
-Sivuutettiin juhannus, ja myrskyt alkoivat myöhään. Mutta kun ne
-tulivat, olivat ne sitä kovemmat. Belding ei muistanut milloinkaan
-nähneensä niin kovaa myrskyä, tuulta ja sadetta kuin ensimmäinen kesän
-kuivuuden jälkeen.
-
-Muutamissa päivissä muuttui koko Altar Valley kirkkaan viheriäksi
-kentäksi, josta ei kohonnut tomupilviä. Forlorn River paisui yli
-äyräittensä ja virtasi hitaasti ja raskaasti. Belding ei ollut
-milloinkaan ennen katsellut tulvaa tuntematta iloa, mutta nyt, vaikka
-hän olikin erämaan asukas, kiukutti häntä, kun hän ajatteli Chasein
-suuren säiliön olevan täynnä vettä. Sen aitojen yli lorisevan veden
-kohina ei ollut hänen mielestään hauskaa kuunneltavaa. Tapahtui
-ensimmäisen kerran hänen elämässään, että putoavan veden lorina
-harmitti häntä.
-
-Belding huomasi, että hänen vainioittensa viereisille kentille oli
-palkattu jälleen työmiehiä. Chaset olivat kaivauttaneet suuren
-kasteluojan, joka ulottui aivan Beldingin maatilan viereen,
-sivuuttaneet hänen maansa ja jatkaneet sitä sitten etemmäksi Altar
-Valleyhin. He olivat käyttäneet kaiken vaikutusvaltansa saadakseen
-yhdistää nuo ojat kaivamalla sellaisen myöskin hänen maahansa, mutta
-Belding oli ollut taipumaton. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä
-heidän kanssaan. Senvuoksi hän hieman hämmästyi ja huolestui nähdessään
-joukon meksikolaisia jälleen työskentelevän noissa ojissa.
-
-Seuraavana aamuna heitti kauhistuttava jyrähdys Beldingin vuoteesta
-melkein lattialle. Se halkaisi hänen talonsa tiiliseinät, särki
-ikkunoita ja pudotti padat ja lautaset lattialle niin, että ne menivät
-murusiksi. Belding luuli ensin, että Chasein suuri dynamiittivarasto
-oli räjähtänyt ilmaan. Puettuaan nopeasti ylleen kiiruhti hän Nellin
-huoneeseen rauhoittamaan tätä, ja käskettyään tytön pitää huolta
-vieraista meni hän katsomaan, mitä oli tapahtunut.
-
-Kylän asukkaat olivat hyvin peloissaan. Useat huonosti rakennetut
-tiilitalot olivat luhistuneet melkein tomuksi. Suuri keltainen pilvi
-leijaili joen yllä kuin sakea savu. Se näytti kohoavan Beldingin
-palstan ylimmäisestä päästä aivan virran vierestä. Kun hän saapui
-raja-aidalle, olivat savu ja tomu niin sakeat, ettei hän voinut
-vapaasti hengittääkään eikä hän vähään aikaan kyennyt saamaan selville,
-mitä oli tapahtunut. Äkkiä hän kumminkin huomasi suuren kuopan hiekassa
-juuri siinä paikassa, jossa kasteluoja päättyi hänen maahansa. Syystä
-tahi toisesta olivat meksikolaiset laukaisseet tavallista kovemman
-panoksen siinä.
-
-Belding mietti. Hän ei enää uskonut ollenkaan dynamiitin satunnaiseen
-räjähtämiseen. Mutta miksi oli tuo panos ladattu ja laukaistu? Tuota
-pehmeätä hiekkaa ei ollut vaikea lapioidakaan eikä maassa ollut kiven
-sirpalettakaan. Katsoen siihen, kuinka kauaksi ojan kaivaminen oli jo
-edistynyt, oli tuollainen räjähdys Beldingin mielestä enemmän
-vahingoksi kuin hyödyksi.
-
-Hän alkoi hitaasti ja vastahakoisesti kävellä erästä viheriää
-syvännettä kohti, jossa muutamassa pajukossa oli tuo kuivumaton lähde,
-jota hänen hevosensa rakastivat niin suuresti, puhumattakaan hänestä
-itsestään. Hän oli todellakin peloissaan työntäessään kallellaan olevia
-pajuja syrjään päästäkseen lähteelle johtavalle viileälle polulle.
-Mutta sitten rupesi hän äkkiä epäilemään jotakin ja juoksi loput
-matkasta.
-
-Hän saapui sinne juuri ajoissa nähdäkseen viimeisen jäännöksen vedestä.
-Se näytti vajoavan kuin lentohiekkaan. Lähteen muotokin oli muuttunut.
-Läheisyydessä olevalla kentällä tapahtuneen hirveän räjähdyksen voima
-oli tukkinut tahi muuttanut maanalaisen virran suunnan.
-
-Beldingin milloinkaan kuivumaton lähde oli tuhoutunut. Se, joka oli
-muuttanut tämän pienen maakappaleen viheriäksi, suloiseksi ja
-tuoksuvaksi, oli kadonnut. Belding tunsi aluksi vain mielipahaa.
-Vaaleat _ajo_-liljat eivät kukkisi enää pajukon varjossa ja pajut
-itsekin kuoleutuisivat pian ja kuivuisivat. Hän muisteli, miten usein
-hän kuumina kesäöinä oli tullut lähteelle juomaankin. Mutta nyt oli
-siitäkin huvista luovuttava.
-
-Äkkiä hän muisti Blanco diablon. Kuinka tuo suuri valkoinen
-jalorotuinen oli rakastanutkin tätä lähdettä! Belding suoristautui ja
-katseli kyyneleisin silmin länteenpäin jatkuvaa autiota erämaata.
-Milloinkaan ei kulunut päivääkään, ettei hän muistellut jaloa
-hevostaan, mutta tämä hetki erityisine muistoineen oli monta kertaa
-merkityksellisempi ja senvuoksi myöskin tuskallisempi.
-
-"Diablo ei tule tänne enää milloinkaan juomaan", mumisi hän.
-
-Blanco diablon menetys, vaikka Belding oli sen surren myöntänytkin, ei
-ollut ennen tuntunut hänestä min todelliselta kuin nyt.
-
-Tomupilvien kiitäminen hänen ylitseen ja säiliöltä päin kuuluva veden
-kohina käänsivät Beldingin ajatukset Chaseihin. Äkkiä tunsi hän
-olevansa kylmän varmuuden lujassa puristuksessa. Panos oli varmasti
-laukaistu sellaisin tarkoituksin, että hänen lähteensä tuhoutuisi. Mikä
-pirullinen temppu! Ei kukaan lännen asukas, ei intiaani eikä
-meksikolainenkaan, olisi voinut tehdä itseään syypääksi sellaiseen
-julmuuteen, että hän olisi hävittänyt erämaasta kauniin, kirkkaan,
-kylmän ja aina lorisevan lähteen.
-
-Nyt tuntui siltä, kuin ei Beldingin surua, epäröimistä ja mietiskelyä
-milloinkaan olisi ollutkaan. Kun hän käveli nopeasti takaisin taloon,
-piti hän päätään, joka oli kauan aikaa ollut ajattelevaisesti ja
-surullisesti kumarassa, ylpeästi pystyssä. Hän meni suoraan
-huoneeseensa ja liikkein, jotka olivat nyt päättäväiset ja lopulliset,
-kiinnitti hän pistoolin kupeelleen. Tarkastettuaan sen ryhtyi hän
-toimeen. Hän rohkaisi luontonsa ja kulki vielä suorempana. Jonkunlainen
-kauan kadoksissa ollut persoonallisuuden leima oli ilmestynyt
-Beldingiin jälleen.
-
-"Minun on ensin hieman tuumittava", sanoi hän itsekseen. "Voin pyytää
-Carteria lähettämään jäljellä olevat hevoseni Wacoon veljelleni. Sitten
-pakotan Nellin ottamaan kaikki käsillä olevat rahat ja matkustamaan
-äitinsä luo. Galet ovat valmiit lähtemään vaikka tänään, jos vain
-ilmaisen heille tahtoni. Sitäpaitsi voi Nell matkustaa heidän kanssaan
-jonkun matkaa itään päin. Sellainen on sinun tehtäväsi, Tom Belding,
-älä ymmärrä itseäsi väärin."
-
-Mennessään ulos tapasi hän herra Galen portailla. Pitkäaikainen
-oleskelu Forlorn Riverissä, huolimatta siitä, että sitä painoi
-epäluulo, joka alkoi vähitellen muuttua surulliseksi varmuudeksi, oli
-ollut suureksi hyödyksi Dickin isälle. Kuiva ilma, kuumuus ja lepo
-olivat tehneet hänestä ellei nyt aivan tervettä miestä, niin ainakin
-paljon vahvemman kuin hän oli ollut moniin vuosiin.
-
-"Belding, mitä tuo hirmuinen jyrähdys oli?" kysyi hän. "Olimme
-hyvin peloissamme, kunnes Nell tuli luoksemme. Luulimme sitä
-maanjäristykseksi."
-
-"Sanon teille, herra Gale, että meillä on täällä kyllä ollut muutamia
-järistyksiä, mutta ei ainoatakaan niistä voida verratakaan tuohon
-äskeiseen tärähdykseen."
-
-Sitten selitti Belding, mikä räjähdyksen oli aiheuttanut ja miksi se
-oli pantu toimeen niin lähellä hänen maitaan.
-
-"Väkivaltaahan tuollainen on, kuvaamatonta väkivaltaa!" selitti herra
-Gale kiihkeästi. "Tuollaista ei voitaisi mitenkään kärsiä idässä. Herra
-Belding, minua hämmästyttää teidän tyyni suhtautumisenne näihin
-konnantöihin."
-
-"Katsokaa, minun oli pakko ottaa lukuun äiti ja Nellkin", aloitti
-Belding anteeksipyytävästi. Hän taivutti päätään hieman ja piirsi
-merkkejä hiekkaan kenkänsä kärjellä. "Herra Gale, olen temponut kuin
-kala ongessa, kuten Laddy sanoo, mutta nyt aion hankkia hieman enemmän
-liikkumistilaa tämän maatilan rajojen ulkopuolelta. Aion lähettää
-Nellin itään äitinsä luokse. Sitten --. Kuulkaahan, herra Gale, ettekö
-halua ottaa Nelliä mukaanne lähtiessänne kotiinne?"
-
-"Olemme onnellisia, jos hän tulee koko matkan kanssamme ja suostuu
-tulemaan vieraaksemme."
-
-"No sehän on erinomaista. Lähdettekö piankin? Älkää luulko, että
-haluan --" Belding keskeytti, sillä todellisuudessa halusi hän heidän
-lähtevän niin pian kuin suinkin.
-
-"Olisimme poistuneet jo aikoja sitten, mutta olemme viipyneet teidän
-vuoksenne", sanoi herra Gale. "Olemme jo viikkoja sitten luopuneet
-toivostamme, että Richard palaisi. Nyt olemme varmat, että hän on
-kuollut, ja senvuoksi on kai meidän parasta lähteä heti. Halusitte
-meitä jäämään, kunnes kuumuus lauhtuu ja sateet muodostavat
-matkan helpommaksi. Nyt en huomaa enää mitään syytä viipymiseen.
-Oleskelemiseni täällä on suuresti edistänyt tervehtymistäni. En tule
-milloinkaan unhottamaan vieraanvaraisuuttanne. Tämä matka tänne länteen
-olisi tehnyt minusta muuten uuden miehen, ellei Richard --"
-
-"Varmasti. Ymmärrän surunne", sanoi Belding vakavasti. "Menkäämme
-sisälle ja käskekäämme naisten laittaa kaikki valmiiksi."
-
-Nell valmisteli ahkerasti palvelijoiden avulla aamiaista. Belding vei
-hänet mukanaan vierashuoneeseen herra Galen mennessä etsimään vaimoaan
-ja tytärtään.
-
-"Tyttöseni, minulla on sinulle muutamia uutisia", aloitti Belding.
-"Herra Gale matkustaa tänään perheensä kanssa. Aion lähettää sinut
-heidän mukanaan jonkun matkaa kumminkin. He ovat kutsuneet sinut
-luokseen. Luullakseni suostut siihen mielelläsi, sillä sehän auttaa
-sinua unhottamaan. Mutta pääasiallisesti on sinun kumminkin
-matkustettava itään mennäksesi äitisi luokse."
-
-Nell tuijotti häneen kalpein kasvoin sanomatta sanaakaan.
-
-"Katsohan, Nell, olen melkein joutunut häviöön täällä Forlorn
-Kiverissä", jatkoi Belding. "Tuo tämänaamuinen räjähdys tuhosi
-lähteeni. Siinä ei ole nyt ollenkaan vettä. Se oli viimeinen korsi,
-josta voin pidellä kiinni. Aion senvuoksi luopua Forlorn Riveristä.
-Tulen luoksenne hieman myöhemmin, siinä kaikki."
-
-"Isä, olet kiinnittänyt pistoolin vyöllesi!" huudahti Nell äkkiä
-viitaten vapisevin sormin. Tyttö juoksi hänen luokseen, mutta Belding
-työnsi hänet pois ensimmäisen kerran elämässään. Hänen liikkeistään oli
-kadonnut tuo vanha hidas ystävällisyys.
-
-"Niin olenkin!" vastasi Belding tyynesti koettaen kädellään kupeellaan
-heiluvaa tuppea. "Nell, olen niin hajamielinen näinä päivinä."
-
-"Isä!" huudahti Nell.
-
-"Sinun on toteltava", vastasi Belding sellaisin äänin, jota hän ei
-milloinkaan ennen ollut käyttänyt puhutellessaan tytärtään. "Valmista
-aamiainen nyt pian ja järjestä sitten tavarasi voidaksesi poistua
-Forlorn Riveristä."
-
-"Poistua Forlorn Riveristä!" kuiskasi Nell painaen ohuella valkoisella
-kädellään rintaansa. Kuinka tyttö olikaan muuttunut! Belding katui
-kovuuttaan, mutta ei sanonut sitä ääneen. Nell kuihtui täällä aivan
-samoin kuin Mercedes oli kuihtunut ennen Thornen tuloa.
-
-Nell meni länteen johtavan ikkunan ääreen ja katsoi erämaan poikki
-kaukaa himmeästi siintäviä sinertäviä vuoria. Belding katsoi häneen ja
-samoin Galet, mutta ei kukaan puhunut sanaakaan. Syntyi pitkä vaitiolo
-ja Belding tunsi jotakin kohoavan kurkkuunsa. Nell nojasi ensin kätensä
-ikkunanpuitteihin, mutta vähitellen se vaipui, kunnes hänen otsansa
-nojasi puuhun ja tukahdutettu nyyhkytys purkautui hänen huuliltaan.
-Elsie Gale meni hänen luokseen, puristi hänet syliinsä ja painoi tytön
-kumartuneen pään olkaansa vasten.
-
-"Meistä tulee niin hyvät ystävät, ettet uskokaan", sanoi hän.
-"Luullakseni tekee se sinulle hyvää, että tulet luokseni kaupunkiin.
-Ollessasi täällä et tee muuta kuin katselet päivät pitkät tuonne
-autioon erämaan... Tule nyt, Nell."
-
-Ulkoa portailta kuului raskaita askelia ja sitten koputettiin oveen
-lujasti. Belding aukaisi sen. Chaset, isä ja poika, seisoivat kynnyksen
-takana.
-
-"Hyvää huomenta, Belding", sanoi vanhempi Chase. "Tuo hirmuinen
-räjähdys ajoi meidät vuoteista aikaiseen ja tulimme katsomaan, mitä oli
-tapahtunut. Se johtui huolimattomuudesta. Meksikolainen päällysmies oli
-juovuksissa eilen ja hänen tyhmät miehensä erehtyivät. Olen pahoillani,
-jos se säikähdytti teitä."
-
-"Chase, tuo oli ensimmäinen teidän aiheuttamanne räjähdys, jota
-mielelläni kuuntelin", vastasi Belding niin, että Chase hämmästyi.
-
-"Vai niin. Olen iloinen, ettette ole siitä millännekään", jatkoi Chase
-ollen selvästi hämillään. "Olin hieman huolissani -- olette aina ollut
-niin pikavihainen, ettemme ole sopineet mistään. Kiiruhdin tänne, sillä
-pelkäsin teidän luulevan räjähdyksen -- näettekö, Belding --"
-
-"Ymmärrän sen, herra Ben Chase", keskeytti Belding lyhyesti ja
-tiukasti, "että tuo räjähdys oli suurin erehdys, mitä milloinkaan
-olette elämässänne tehnyt."
-
-"Mitä tarkoitatte?" kysyi Chase vaativasti.
-
-"Teidän on annettava minulle anteeksi, että viivytän vastausta, ellette
-välttämättä halua saada sitä juuri nyt. Herra Gale on juuri lähdössä
-perheineen ja tyttäreni matkustaa heidän mukanaan. Haluan, että
-odotatte hieman."
-
-"Matkustaako Nell?" huudahti Radford Chase, Hän oli Beldingin mielestä
-kuin pettynyt pikkuvanha poika.
-
-"Kyllä! Mutta teidän on nimitettävä häntä neiti Burtoniksi, nuori
-mies."
-
-"Herra Belding, haluan välttämättä neuvotella kanssanne juuri nyt",
-sanoi vanhempi Chase keskeyttäen Beldingin omituisen lauseen. "On
-olemassa seikkoja, muita merkityksellisempiä seikkoja, joista meidän on
-juteltava. Niistä on nyt päätettävä. Saammeko tulla sisään, herra
-Belding?"
-
-"Ette!" vastasi Belding töykeästi. "Valitsen hyvin tarkasti, keitä
-kutsun luokseni. Mutta suostun seuraamaan teitä."
-
-Belding meni ulos ja sulki oven. "Tulkaa kauemmaksi talosta, etteivät
-naiset kuule keskusteluamme."
-
-Vanhempi Chase oli punainen raivosta, mutta hillitsi kumminkin
-mielensä. Nuorempi oli synkän, vihaisen ja kärsimättömän näköinen. Hän
-ei näyttänyt muistavankaan, että Beldingkin oli olemassa. Hän ei
-ymmärtänyt tilannetta ollenkaan, kun sitä katseltiin Beldingin
-kannalta. Ben Chase sai äänensä takaisin juuri silloin kun Belding
-pysähtyi puiden varjoon niin kauaksi talosta, ettei puhe sinne
-kuulunut.
-
-"Herra, olette loukannut minua ja poikaani. Kuinka te uskallatte?
-Haluan saada teidät ymmärtämään, että --"
-
-"Lopettakaa ajoissa tuollaiset puheenne minulle, te -- --!" keskeytti
-Belding. Hän oli aina ollut julkea ja nyt valitsi hän vähemmän kuin
-milloinkaan ennen sanojaan. Chase pyörähti vikkelästi, tuijotti häneen
-ja näytti jo menettävän malttinsa. Mutta Beldingin käytöksessä oli
-nähtävästi jotakin joka vaikutti hyvin rauhoittavasti. "Jos puhutte
-järkeä, haluan kuunnella", jatkoi Belding.
-
-Belding oli nähtävästi utelias, vaikka hän ei uskonutkaan, että mitkään
-Chasen esittämät väitteet ja vaikuttimet voisivat muuttaa hänen
-nykyistä päätöstään, mutta hän luuli kuuntelemalla saavansa jotakin
-valoa siihen, joka oli niin kauan hämmästyttänyt häntä. Mestarillinen
-ponnistus, jolla Chase hillitsi nousevan vihansa, lisäsi sitäpaitsi
-Beldingin luuloa, että tämä edistyksen tienraivaaja aikoi puhua
-jostakin muustakin.
-
-"Haluan tehdä viimeisen ponnistuksen lepyttääkseni teidät", aloitti
-Chase mielistelevästi. Beldingistä tuntui omituiselta, että mies voi
-heti ruveta puhumaan tyynesti ja vaivattomasti. "Teille on sattunut
-täällä vahingoita ja luonnollisesti olette kiukuissanne. En moiti teitä
-ollenkaan. Mutta te nähtävästi ette voi katsella näitä asioita minun
-kannaltani. Liikeasiat ovat liikeasioita ja liikeasioissa voittaa aina
-nokkelampi mies. Laki myönsi minulle omistusoikeuden noihin
-maapalasiin, joista te riitelitte. Ja puhuaksemme kaivos- ja
-vesioikeuksista, menetitte nekin jutut, koska ette voinut todistaa
-olleenne viittä vuotta niiden omistajana. Viisi vuotta on lain vaatima
-lyhin aika. Vaikka kymmenen miestä paaluttaisi Forlorn Riverin lähteet,
-mutta jos ei heillä ole taloja eikä minkäänlaisia papereita
-uudisasukasoikeuksiensa turvaamiseksi, voi kuka tahansa ruveta
-riitelemään heidän kanssaan noista vesioikeuksista... Nyt haluan
-kaivauttaa tuon pääojan joen suuntaan teidän maittenne läpi. Emmekö voi
-tehdä jonkunlaista sopimusta? Suostun myönnytyksiin suomalla teille
-suuremmat edut kuin itselleni. Suostun ottamaan teidät osakkaaksi
-yhtiöön. Sitäpaitsi on minulla luullakseni sen verran vaikutusvaltaa,
-että voin hankkia teille virkanne takaisin. Vähäinen myöntyväisyys
-teidän puoleltanne korjaa teidän häviönne Forlorn Riverissä sellaisin
-mahdollisuuksin, että voitte rikastuakin. Paikalla on suuri
-tulevaisuus... Mielenkiintoni on muuttunut henkilökohtaiseksi. Radford
-rakastaa kasvattitytärtänne ja haluaa mennä hänen kanssaan naimisiin.
-Myönnän nyt, että jos olisin aavistanut tämän tilanteen, en olisi
-ahdistanut teitä niin kovasti. Mutta voimmehan korjata asian.
-Yhtykäämme ei ainoastaan liikeasioissa, vaan myöskin perheellisesti.
-Jos poikani onnellisuus on tuon tytön vallassa, saatte olla varma
-siitä, että teen kaikkeni saadakseni tytön hänelle. Korvaan varmasti
-kaikki vahinkonne. Mitä vastaatte?"
-
-"Ei! Ette voi ostaa rahoillanne suoraa tietä maani halki. Eikä Nell
-huoli pojastanne. Nyt sen kuulitte."
-
-"Mutta tehän voisitte taivuttaa hänet."
-
-"Mutta minä en halua."
-
-"Saanko tietää, miksette?" Chasen äänestä alkoi hävitä mielistelevä
-kaiku ja hän puhuikin jo nopeammasti kuin äsken.
-
-"Varmasti. En kiellä teitä kysymästä", vastasi Belding hitaasti ja
-harkitusti. "En halua ryhtyä niin alhaiseen temppuun ja jos
-haluaisinkin, pitäisi sen toki olla mies, jonka puolesta rukoilisin.
-Tunnen meksikolaiset ja tunnen yaquit, ja mieluummin annan Nellin
-jollekin heistä kuin pojallenne."
-
-Radford Chase alkoi karjua raivoissaan kuin mieletön. Belding ei
-kiinnittänyt kumminkaan huomiotaan häneen, koska hän ei ennenkään ollut
-katsahtanutkaan mieheen. Vanhempi Chase näytti koettavan hillitä
-mieltään. Hän hypisteli harmaan flanellipaitansa kaulusta avaten sen
-niskasta.
-
-"Poikani naimatarjous on suuri kunnia teille, herra, suurempi ehkä kuin
-luulettekaan."
-
-Belding ei vastannut. Hänen kiinteä katseensa ei kääntynyt hetkeksikään
-joelle johtavalta pitkältä kujalta. Hän odotti vain kylmästi ollen
-varma itsestään.
-
-"Rouva Beldingin tyttärellä ei ole oikeutta Burton-nimeen", sanoa
-paukautti Chase. "Tiedättekö sen?"
-
-"En", vastasi Belding tyynesti.
-
-"No nyt sen kuulitte", lisäsi Chase purevasti.
-
-"Kai voitte myös todistaa väitteenne?" kysyi Belding tyynesti ja
-kiihkotta. Hänestä tuntui nyt omituiselta, että tuo mies tunsi niin
-vähän länttä ja lännen tapoja.
-
-"Todistaako? Kyllä, luullakseni ainakin niin, että jokainen
-ymmärtäväinen ihminen sen käsittää. Tulen Peoriasta, jossa synnyin ja
-kävin koulua. Nell Warren oli muudan koulutovereistani. Rouvanne
-alkuperäinen nimi on Warren. Hän oli kaunis ja iloinen tyttö. Kaikki
-miehet rakastuivat häneen. Tunsin Bob Burtonin hyvin. Hän oli komea
-mies, mutta häikäilemätön. Kukaan ei tiennyt varmaan, mutta kaikki
-luulimme hänen aikovan mennä naimisiin Nellin kanssa. Hän matkusti
-kumminkin Peoriasta, ja pian sen jälkeen paljastui Nellin salaisuus.
-Hän synnytti tytön ja poistui paikkakunnalta. Kului sitten pari
-kuukautta, ennenkuin Burton ilmestyi jälleen Peoriaan, mutta hän ei
-viipynyt siellä pitkää aikaa. Sitten emme kuulleet vuosikausiin heistä
-kummastakaan mitään. Lopuksi saimme tietää, että Nell oli Oklahomassa
-ja Burton Denverissä. On tietysti mahdollista, että Bruton seurasi
-Nelliä ja meni naimisiin hänen kanssaan, jolloin Nell Warrenin
-Burton-nimen käyttäminen on oikeutettua. Mutta se ei ole kumminkaan
-luultavaa. Kukaan meistä ei milloinkaan kuullut puhuttavan sellaisesta
-eikä olisi sitäpaitsi uskonutkaan tuollaisia huhuja. Suhde oli
-ennakolta tuomittu päättymään onnettomasti. Mutta, Belding, nyt kun
-kerran siitä puhumme, haluan ilmoittaa, että Nell Warren oli maailman
-suloisin, hienoin ja uskollisin tyttö. Kun hän matkusti lounaaseen ja
-salasi menneisyytensä, oli se vain luonnollinen varovaisuustoimenpide
-hänen puoleltaan. Siitä ei voida häntä ollenkaan moittia. Hän oli
-silloin vielä aivan lapsi, noin seitsemän- tahi kahdeksantoistavuotias,
-eikä... Hämmästyin niin, että tuntiessani vaimonne koulutoverikseni
-kerroin asian Radfordille. Nyt huomaatte, miten vähän välitän tuosta
-jutusta pyytäessäni kasvattitytärtänne pojalleni vaimoksi."
-
-Belding kuunteli vaitiollen. Chasen värähtelevä ääni oli yhtä
-todellinen kuin hänen sanojensa näennäinen vilpittömyyskin. Belding voi
-hyvin kuunnellessaan erottaa valheen totuudesta. Paljastus ei
-hämmästyttänyt häntä ollenkaan, mutta hän ei heltynyt, sillä hän
-otaksui, että Chasen mielenliikutus johtui vanhan arpeutuneen haavan
-aukenemisesta ja entisten sekä onnellisten että onnettomien aikojen
-muistelemisesta. Ihmisluonto on niin kummallinen, että Chasenkin
-sydämessä ehkä vielä voi piillä hellyyttä ja myötämielisyyttä. Belding
-ei uskonut sitä, mutta hän soi kumminkin Chaselle sen edun, että hän
-oli uskovinaan.
-
-"Lupasitte siis vaimolleni kunnioittaa hänen salaisuuttaan ja olla
-ilmaisematta sitä hänen miehelleen ja tyttärelleen, niinkö?" kysyi
-Belding tiukasti ja hänen synkkä katseensa kääntyi pois kujalta.
-
-"Mitä! Minä -- minä --" änkytti Chase.
-
-"Ja pakotitte poikanne vannomaan, että hänestä tulee mies, joka kuolee
-ennenkuin hän vihjaiseekaan tuosta asiasta Nellille?" jatkoi Belding
-kovemmasti.
-
-Ben Chase ei voinut vastata ja hänen kasvonsa kalpenivat. Hänen
-poikansa nojautui raskaasti aitaan.
-
-"Nyt huomaan, että olette ilmoittanut heti tämän salaisuuden vaimolleni
-ja tyttärelleni. Onko asia niin?" jyrisi Belding.
-
-Hän luki vastauksen noista harmaista kasvoista ja huulista, jotka pelko
-mykistytti. Belding näki nyt kuin salaman valossa vaimonsa tuskan ja
-hänen matkansa todellisen syyn, ymmärsi, mikä oli muuttanut Nellin, ja
-kun hän tämän huomasi, tuntui kuin kaikki helvetin koirat olisivat
-ruvenneet raivoamaan hänen rinnassaan. Tuskissaan lyödä huitaisi hän
-katsomatta ja vaistomaisesti niin, että Ben Chase lensi aitauksen
-nurkkaukseen. Sitten hän tarttui pitkällä kädellään Radford Chaseen ja
-heitti hänet isän taakse.
-
-"Ymmärrän nyt kaikki", jatkoi Belding käheästi. "Huomasitte naisen
-heikkouden ja hänen rakkautensa tyttöön. Saitte selville tytön
-taipuvaisuuden, hänen ylpeytensä ja pelkonsa tulla häväistyksi. Siten
-pakotitte toista ja ahdistitte toista. Jumalani, miten raukkamaista!
-Kertoa asia tytölle oli jo tarpeeksi kehnoa, mutta uhata häntä vielä
-salaisuuden paljastamisella on niin kurja teko, etten löydä sille
-nimeäkään."
-
-Beldingin ääni paksuni ja hän keskeytti hengittäen syvään. Hän astui
-taaksepäin muutamia askelia, ja tämä hänenlaisensa aseistetun miehen
-uhkaava teko näytti, sen sijaan että se olisi lisännyt Chasen pelkoa,
-vähentävän sitä. Jos Beldingin sydämessä olisi ollut säälin
-hiventäkään, olisi se nyt ilmestynyt näkyviin.
-
-"Ja nyt, herrat", lopetti Belding hiljaa ja vaikeasti, "kun olette
-nähnyt, että hylkään ehdotuksenne, otaksun, ettette kaipaa ankarampaa
-käskyä tukkiaksenne suunne?"
-
-Vanhempi Chase näytti huomaavan tahi tuntevan Beldingissä jotakin, joka
-lumosi hänet, ja hänen harmaat kasvonsa muuttuivat yhä harmaammiksi.
-Hän kohotti vapisevan kätensä. Silloin kalmankalpea ja änkyttävä
-Radford Chase huudahti: "Haluan puhua niin kauan kuin kasvoni mustuvat!
-Ette voi estä minua!"
-
-"Kasvosi mustuvat kyllä, mutta eivät puhumisesta!" karjaisi Belding.
-
-Hänen suuri kouransa vilahti kupeelle ja kun hän kohotti sen jälleen,
-välkkyi pistooli siinä. Mutta samalla kun tämä tapahtui, kuului
-kauempaa kimeä ja läpitunkeva hirnuminen.
-
-Hevosen hirnuminen! Se jäykistytti Beldingin ojennetun käsivarren.
-Kului hetkinen hänen voimatta liikuttaa silmiäänkään. Tuo ääni oli niin
-tuttu, että sen aiheuttama voimakas tunne lamautti Beldingin voimat
-kokonaan. Sitten hän kuuli kavioiden nopean ja kumean kapseen ja
-jälleen tuon saman kimakan hirnumisen.
-
-"_Blanco diablo!_" huudahti hän käheästi.
-
-Hän kääntyi ja näki suuren valkoisen hevosen tulevan täyttä laukkaa
-pihalle. Hevonen oli villi, laihtunut ja peloittava, mutta kumminkin
-tuo rakastettu ja kaivattu Blanco diablo. Sen selässä oli joku kuparin
-värinen, pitkätukkainen intiaani. Useampia valkoisia hevosia laukkasi
-pihalle, iskivät kavionsa maahan pysähtyessään ja hirnuivat ilosta
-päästyään kotiin. Belding oli näkevinään solakan tytön, jonka kasvoista
-hän ei erottanut muuta kuin suuret tummat silmät.
-
-Puiden varjosta ilmestyi vihdoin Blanco solkin, joka oli niin loistavan
-valkoinen ja kaunis kuin se ei olisi käynytkään erämaassa. Se liukui
-pysähtyessään, hyppäsi sitten pystyyn ja kuopi jalallaan. Ratsastaja
-pudottautui satulasta heittäen suitset maahan. Belding näki voimakkaan,
-laihan ja rääsyisen miehen, jolla oli tummat ja kuihtuneet kasvot,
-mutta leimuavat silmät.
-
-Silloin ilmestyi Nell juosten rakennuksesta. Hänen kullanvärinen
-tukkansa liehui tuulessa, käsivarret olivat ojennetut ja kasvot
-loistivat ihmeellisesti.
-
-"Dick, Dick! Voi Dick!" huusi hän, ja hänen äänensä sointu värisytti
-Beldingin sydäntä.
-
-Beldingin silmät alkoivat himmentyä eikä hän ollut ollenkaan varma,
-näkikö hän selvästi. Kenen kasvot ne nyt taasen olivatkaan juuri tuossa
-hänen edessään -- nuo pitkät, kapeat, ryppyiset ja laihtuneet kasvot,
-jotka kertoivat järkyttävästi kestetyistä kidutuksista, melkeinpä
-kuolemasta? Mutta silmät olivat terävät ja ystävälliset. Belding
-ajatteli kuumeisesti, uneksiiko hän nähdessään tämän kaiken.
-
-"Olen varmasti iloinen nähdessäni teidät kaikki jälleen", kuuli hän
-hyvin tutun äänen sanovan hitaasti ja tyynesti.
-
-
-
-
-XVIII.
-
-TODELLISUUS UNIEN ASEMESTA.
-
-
-Belding puristi Laddin, Lashin, Thornen ja Mercedeksen, kunkin
-vuorollaan, lujasti syliinsä. Sitten hän riensi Blanco diablon luo.
-Kerrankin oli tuo suuri hevonen ystävällinen, tyyni ja iloinen. Se
-muisti isännistä hellimmän ja ojensi tälle lämpimän märän turpansa.
-
-Dick Gale oli kumartunut Nelliin päin, joka oli melkein piilossa hänen
-sylissään. Belding tarttui heihin molempiin. Hän oli kuin iloinen
-poika. Hän näki Ben Chasen ja tämän pojan hiipivän tiehensä puiden
-varjossa, mutta hän ei välittänyt siitä enää hituistakaan.
-
-"Dick, Dick!" huudahti hän. "Siinähän sinä olet! Sano, mitä ajattelet
-nykyisestä Forlorn Riveristä?"
-
-Gale tarttui Beldingin käteen kourin, joka oli niin karkea ja kova kuin
-viila ja yhtä voimakaskin, mutta hän ei sanonut sanaakaan. Belding ei
-luullut milloinkaan voivansa unhottaa Galen silmien ilmettä.
-
-Silloin ilmestyi paikalle kolme muutakin henkilöä. Elsie Gale juoksi
-nopeasti ja herra Gale auttoi vaimoaan, joka näytti olevan
-pyörtymäisillään.
-
-"Belding, keitä maailmassa nuo ovat?" huusi Dick käheästi.
-
-"_Quién sabe_, poikaseni", vastasi Belding nyt hieman vapisevin äänin.
-"Nell, tulehan tänne. Suo hänelle tilaisuus tervehtiä --"
-
-Hän kiersi käsivartensa Nellin ympärille ja kuiskasi tämän korvaan:
-"Tästä tulee jotakin suurenmoista!"
-
-Elsie Galen kasvot olivat kalpeat ja liikutetut, ilmaisten ääretöntä
-iloa.
-
-"Voi, veli! Äiti ja isä näkivät sinut, mutta eivät tunteneet
-sinua ollenkaan! Mutta minä tunsin sinut, kun hyppäsit nopeasti
-luonteenomaisella tavallasi hevosen selästä. Mutta nyt en tunne sinua
-enää ollenkaan. Sinä villi mies! Sinä jättiläinen! Sinä komea
-raakalainen!... Isä ja äiti, kiiruhtakaa! Dick on saapunut! Katsokaa,
-millainen hän on! Ah, Jumalalle olkoon kiitos!"
-
-Belding kääntyi pois vieden Nellin mukanaan. Seuraavassa sekunnissa
-olivat hän ja Mercedes painautuneet toistensa syliin. Sitten
-tervehtivät kaikki toisiaan iloisesti.
-
-Yaqui nojautui muudatta puuta vasten katsoen, miten noita kauan
-kadoksissa olleita toivotettiin tervetulleiksi kotiin. Kukaan ei
-näyttänyt muistavan häntä, kunnes Belding muistaen hevosten tarpeet
-tarttui Blanco diablon suitsiin ja käski yaquin tuoda muut. He
-taluttivat valkoiset tallipihalle, vapauttivat ne tomuisista satuloista
-ja kuormista ja ajoivat ne laitumelle apilaskentille, joiden ruoho oli
-nyt metrin pituista. Diablo sai takaisin entisen luontonsa, Blanco sol
-kohotti päänsä ja hirnui tyytyväisesti ja Blanca mujer käveli
-edestakaisin. Äkkiä ne kumminkin rupesivat tyynesti syömään. Kuinka
-hyvältä Beldingistä tuntuikaan katsella noita valkoisia eläimiä
-viheriää taustaa vasten! Hänen silmänsä loistivat, sillä tuota näkyä ei
-hän ollut luullut milloinkaan enää saavansa katsella. Hän viipyi siellä
-kauan aikaa, vaikka hänellä olikin kiire miestensä luo.
-
-Vihdoin hän kääntyi katselemasta Blanco diabloa ja palasi taloon.
-Saavuttuaan sinne huomasi hän kumminkin, ettei hänen olisikaan
-tarvinnut kiiruhtaa. Jim ja Ladd olivat heittäytyneet vuoteilleen,
-joissa he eivät olleet levänneet niin moneen kuukauteen. Heidän unensa
-näytti niin raskaalta ja rauhalliselta kuin kuolema. Belding katseli
-heitä uteliaasti. He olivat riisuneet ainoastaan saappaansa ja
-lakkinsa. Heidän vaatteensa olivat aivan riekaleina. Jimissä ei
-näyttänyt olevan jäljellä juuri muuta kuin luu ja nahka, mutta hän oli
-voimakkaan ja kovan näköinen kuin rauta. Mutta Laddin näkö kauhistutti
-Beldingiä. Paimen näytti vanhalta, kuumuuden näännyttämältä,
-riutuneelta ja nälkiintyneeltä mieheltä. Mutta hänen laihtuneissa,
-voimakkaissa ja voitonvarmoissa kasvoissaan, vaikka kidutukset olivat
-uurtaneetkin niihin syviä vakoja, oli kumminkin jotakin hienoa ja
-jaloa, jotakin Beldinginkin mielestä kaunista.
-
-Thorne ja Mercedes olivat kadonneet. Rouva Galen huoneesta kuuluvasta
-matalasta murinasta päättäen oli Dick vielä omaistensa luona.
-Epäilemättä menisi hänkin pian levolle nukkuakseen. Belding meni
-puutarhan poikki Nellin ovelle ja katsoi sisään. Tyttö istui ikkunan
-ääressä. Onnen kajastus ei ollut vielä hävinnyt hänen kasvoiltaan,
-mutta hän näytti mykistyneeltä ja tummissa silmissä oli pelokas ilme.
-Belding halusi puhua ja kaipasi toveria, joka olisi halunnut kuunnella
-häntä, mutta huomattuaan Nellin silmien ilmeen, vaikeni hän kumminkin.
-Hän oli unhottanut. Nell luki hänen ajatuksensa kasvoista, kalpeni ja
-taivutti päänsä. Belding meni huoneeseen ja seisahtui tytön viereen
-puristaen tämän käden omaansa. Hän koetti ponnistaa ajatuksiaan
-toivottomasti löytääkseen sopivat sanat, mutta huomasikin sitten, ettei
-hän voinut puhua mitään ratkaisevaa.
-
-"Nell, Dick on nyt täällä terveenä ja turvallisesti", sanoi hän
-hitaasti. "Se on pääasia. Toivon, että olisit voinut nähdä hänen
-silmänsä, kun hän puristi sinut äsken syliinsä. Dickin tulo estää
-tietysti matkasi itään ja muuttaa muutenkin kaikki suunnitelmat.
-Viimeiset ajat eivät ole olleet hauskoja, mutta nyt muuttuu jälleen
-kaikki. Dick on yhtä uskollinen kuin joku yaqui. Hän karkoittaa
-varmasti tuon Chase-roiston, älä käsitä minua väärin. Äitikin tulee kai
-pian kotiin. Hän selvittää kyllä tämän salaperäisyyden. Ja, Nell,
-vaikka se tulisikin ihmisten tiedoksi, tiedän Dick Galen suhtautuvan
-siihen samoin kuin minäkin. Rohkaise siis mielesi, tyttöseni."
-
-Belding poistui puistosta ja käveli miettiväisesti aitauksille päin.
-Hän tunsi ikävöivänsä ja tarvitsevansa vaimoaan. Jos hän olisi ollut
-kotona, ei hän milloinkaan olisi joutunut niin lähelle pakkoa tappaa
-pari miestä, eikä Nellinkään luonto olisi kuunaan niin murtunut. Mikä
-hänen vaimonsa elämän surullisimman tapauksen totuus mahtoikaan olla,
-ei se kumminkaan muuttaisi hänen ajatustaan hänestä ollenkaan. Hänen
-mieltään pahoittivat vain vaimon ja tyttären kärsimät ja vieläkin
-jatkuvat tuskat. Hänen oli jotenkin korjattava tämä asia.
-
-Hän löysi yaquin eräästä tallin nurkasta nukkumasta niin raskaasti kuin
-paimenetkin. Katsoessaan häneen tunsi Belding omituista värisyttävää
-kiihkoa saada kuulla, mitä oli tapahtunut tuon pimeän illan jälkeen,
-jolloin yaqui oli lähtenyt opastamaan pakolaisia erämaahan. Hän
-tukahdutti kumminkin halunsa alkaen toimittaa askareita, jotka hän oli
-jo aikoja sitten lyönyt laimin. Äkkiä keskeytti hänet kumminkin herra
-Gale, joka lähestyi häntä ollen suunniltaan ilosta ja innosta. Hän
-kysyi Beldingiltä sadoista asioista, sallimatta kumminkaan tämän
-vastata yhteenkään kysymykseen, vaikka tämä olisi voinutkin. Vihdoin
-kuitenkin, kun herra Gale keskeytti hengittääkseen, voi Beldingkin
-saada sanansa kuuluville: "Kuulkaahan, herra Gale, tiedätte tästä
-asiasta aivan yhtä paljon kuin minäkin. Dick on palannut, kuten kaikki
-muutkin. He ovat kaikki kokeneet kovaa, nähneet nälkää, kärsineet
-kuumuudesta, repeytyneet melkein kappaleiksi ja kuihtuneet niin, etten
-sellaista ole ennen milloinkaan erämaan matkustajissakaan huomannut,
-mutta he elävät ja ovat terveitä. Meidän on vain odotettava. Lyön
-vaikka vetoa, etten voi nukkua enkä syödä, ennenkuin kuulen heidän
-tarinansa. Mutta nyt on heidän ensin levättävä ja syötävä."
-
-Belding huomasi enentyvin iloin, että lukuunottamatta herra Galen iloa,
-kiihkoa, levottomuutta ja kärsimättömyyttä oli hänessä vielä jotakin
-muutakin, jota Belding luuli ylpeydeksi. Se huvitti häntä. Kiinnittäen
-ajatuksensa menneisyyteen muisti hän muutamia seikkoja, joista Dick oli
-maininnut puhuessaan isästään. Beldingin myötätunto oli aina ollut
-pojan puolella, mutta hän oli oppinut tuntemaan tuon vanhan miehen
-ystävälliseksi ja viisaaksi ja ajattelemaan, ettei ehkä yliopisto eikä
-liike-elämä olleet voineetkaan saada esille Dick Galen parhaita puolia.
-Länsi oli sen kumminkin tehnyt, kuten se niin usein ennenkin oli
-opettanut monen hurjan nuorukaisen tietämään huutia, ja Belding päätti
-huvitella hieman herra Galen kustannuksella. Hän aloitti senvuoksi
-sellaiseen tapaan, että Dickin isä näytti sekä jäykistyvän että
-menettävän kokonaan puhelahjansa.
-
-"Älkääkä käsittäkö minua väärin", lopetti Belding, "kun kehoitan teitä
-pysymään kaukana silloin kun Ladd kertoo meille tämän erämaan matkan
-vaiheet, ellette halua tukkaanne valkoiseksi ja nousemaan pystyyn
-siten, että se jääkin siihen asentoon."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavan päivän aamupäivän puolivälissä ontuivat paimenet keittiöstä
-kuistiin.
-
-"Olen sairas mies, sanon sen teille", selitti Ladd, "ja minua on
-lihoitettava. Lientä! Pihviä! Sellaiset ruoat eivät vaikuta minuun
-senkään vertaa kuin tuuli. Haluan saada ainakin tynnyrillisen leipiä ja
-voita, suuren maljallisen perunamuhennosta kasviksien ja kastikkeen
-kera ja sitten suuren omenapiirakan. Saatte antaa minulle syötäväksi
-kaikkea muuta, mutta ei lihaa. En varmastikaan syö enää milloinkaan
-elämässäni lihaa ja lampaanlihan kappaleen näkeminenkin voi viedä
-minulta hengen... Jim, olit ennen hyvin halukas puolustamaan
-mielipiteitäni."
-
-"Laddy, olen varmasti puolellasi molempine pyssyineni", vastasi Jim
-surullisesti. "Nälkäinenkö? Tuolta keittiöstä leviävä aamiaisen tuoksu
-toi niin paljon vettä suuhuni, että olin rykiä itseni jo kuoliaaksi.
-Meitä kohdellaan mielestäni hirveän töykeästi."
-
-"Mutta minä olen sairas mies", vastusteli Ladd, "ja minä kaadun heti,
-ellei minulle anneta ruokaa. Nell, sinähän pidit minusta ennen."
-
-"Voi, Laddy, pidänhän minä vieläkin."
-
-"En voi uskoa sitä ollenkaan. Ei ainoakaan helläsydäminen tyttö voi
-sallia ihmisen nääntyä nälkään silmäinsä edessä... Katso Dickiä. Lyön
-vaikka vetoa, että hän on saanut jotakin syödäkseen, ehkä perunoita
-kastikkeen kera, piirakoita ja --"
-
-"Laddy, Dick ei ole saanut enempää kuin tekään, tuskin niinkään
-paljon."
-
-"Silloin kai hän on saanut paljon suukkosia, sillä muuten olisi hän
-heti kapinoinut tällaista ruokajärjestystä vastaan."
-
-"Ehkä hän onkin", vastasi Nell punastuen, "ja jos luulette sen
-palauttavan teidätkin järkeenne, suostun -- haluan --"
-
-"Vaikka pidänkin sinusta niin äärettömästi, ovat mielestäni nyt
-kumminkin leipä ja voi suukkosia paremmat."
-
-"Ah, Laddy, kylläpä te osaatte puhua!" sanoi Nell nauraen. "Olen
-pahoillani, mutta en voi rikkoa isän määräyksiä."
-
-"Laddy", keskeytti Belding, "sinun on totuttava syömään vähitellen. Nyt
-sen kuulit. Jos sinun olisi ruokittava jotakin nälkiintynyttä
-kerjäläistä, olisit vielä ankarampi kuin minä."
-
-"Mutta minä olen sairas, olen kuolemaisillani", murisi Ladd.
-
-"Et ole sairastanut milloinkaan elämässäsi, ja koska eivät nuo useat
-luotien reiät, jotka näen sinussa, ole voineet tappaa sinua, et
-luultavasti kuolekaan ikinä."
-
-"Saanko sitten tupakoida?" kysyi Ladd nopeasti. "Jumalani, miten siitä
-ennen pidinkään, mutta varmasti olen sen nyt unhottanut. Nell, jos
-haluat päästä takaisin paikoillesi enkelikokoelmaani, on sinun
-etsittävä minulle piippu ja tupakkaa heti."
-
-"Lieneekö tuota minunkaan piippuani enää olemassakaan", sanoi Jim
-miettiväisesti. "Vannon, että se riippui tyhjänä suupielestäni noin
-seitsemän vuotta sitten, eikö niin, Laddy? Pitkä aika! Voin vieläkin
-nähdä punaisen laavan, punaisen udun ja punaisen lähestyvän hämärän.
-Siellä oli kuumaa ja yksinäistä. Sitten tuo tuuli ja tuo alituinen
-kauhistava hiljaisuus! Näen yaquin tuijottavan länteen, Laddyn
-siirtelevän nappuloitaan ja Mercedeksen kuihtuvan vähitellen pois,
-lukuunottamatta silmiä. Tuo kaikki on vielä silmissäni, enkä pääse
-siitä --"
-
-"Lopeta jo tuollaiset puheet", keskeytti Belding ankarasti, "ja kerro
-meille, mihin yaqui teidät vei, mitä Rojakselle tapahtui ja miksi
-viivyitte niin kauan poissa."
-
-"Luullakseni voi Laddy kertoa sen paremmin, mutta kun hän pääsee
-Rojaksen kuolemaan, kerron teille, mitä näin, ja samoin kai tekevät
-Dick ja Thornekin. Laddy ei nähnyt Rojaksen loppua. Herra varjelkoon,
-se oli --"
-
-"Vaikka olenkin sairas mies, osaan kumminkin jutella", keskeytti Ladd,
-"enkä varmasti halua kenenkään liioittelevan kertomusta, semminkään
-Jimin."
-
-Hän täytti Nellin tuoman piipun, sytytti sen ja puhalteli hurmautuneena
-muutamia savuja, ennenkuin hän istuutui penkille aloittaakseen pitkän
-kertomuksensa. Nell katsoi pyytävästi Dickiin, joka aikoi poistua.
-Mercedes meni ja Thorne seurasi häntä. Herra Gale toi tuoleja ja
-tukahduttaen kiihkonsa huusi vaimonsa ja tyttärensä sinne. Belding
-kumartui eteenpäin innostuen yhä enemmän nähdessään Dickin
-vastahakoisuuden, Mercedeksen kauniiden silmien surullisen ilmeen ja
-Laddin kasvojen omituisen synkkyyden.
-
-Paimen puhui pari tuntia, puhui kunnes hänen äänensä aleni käheäksi
-kuiskaukseksi. Kun hän lopetti kertomuksensa, syntyi painostava
-vaitiolo. Sitten nousi Elsie Gale ja laskien kätensä Dickin olkapäälle
-näytti hän kirkkain silmin, jotka olivat lämpimät kuin auringonpaiste,
-mitä nainen ajatteli heistä ja yaquista. Nell painautui Dickiin itkien
-hiljaa. Rouva Gale oli järkytetty, ja herra Gale saattoi hänet
-huoneeseensa hyvin kalpeana ja vaitiollen.
-
-"Intiaani, intiaani!" huusi Belding kaikuvin äänin. "Enkö minä jo
-sanonut teille, että intiaani on Jumalan lähettämä! Muistelkaa, mitä
-sanoin yaquista ja julmasta azteekkilaisesta tavasta. Vai leikkasi hän
-Rojaksen irti tuosta kauheasta laavapenkereestä jalka jalalta, tuuma
-tuumalta, hitaasti ja peloittavasti. Kiittäkäämme Jumalaa, ettei
-Rojaksen tarvinnut riippua pitkää aikaa _choyain_ piikeistä. Laddy, ei
-mikään juttu Camino del Diablosta voi vetää vertoja kertomuksellesi.
-Pako ja taistelu kysyivät jo miehiä, mutta oleskeleminen siellä kuuman
-kesän yli ja palaaminen takaisin ovat kerrassaan ihmeitä. Ainoastaan
-yaqui voi saada sen aikaan. Vain yaqui!"
-
-"Varmasti! Noiden päivien kuluessa rupesi Charlie Ladd kunnioittamaan
-intiaania. Mutta, Belding, kun puhumme palaamisestamme, emme saa
-unhottaa hevosiakaan. Ilman vanhaa jaloa Solia ja Diabloa, jota en
-vihaa enää, ja noita muita valkoisia emme milloinkaan olisi päässeet
-tänne. Yaqui ja hevoset, siinä kertomukseni ydin."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Varhain seuraavan päivän iltana tapasi Belding Dickin vesitynnyrin
-luota.
-
-"Belding, tämä on jokivettä ja sitäpaitsi mutaista", sanoi Dick.
-"Jumala tietää, etten ole vaativainen, mutta olen uneksinut vanhasta
-kylmästä lähteestämme ja haluan juoda siitä."
-
-"Se ei voi tapahtua enää milloinkaan, poikaseni. Lähde on tuhoutunut,
-kadonnut, ja sen pohja on nyt aivan kuiva."
-
-"Kuivako?" Gale suoristautui hitaasti. "Mutta nythän on satanut ja joki
-tulvii. Lähteenhän pitäisi olla aivan täynnä. Mitä on tapahtunut? Miksi
-se on kuiva?"
-
-"Dick, koska olet niin innostunut asiaan, voin sinulle kertoakin, että
-nitroglyseriinin kova räjähdys tukki lähteeni."
-
-"Nitroglyseriininkö?" toisti Dick näyttäen äkkiä huomaavan jotakin.
-"Ajatukseni ovat olleet kiinnitetyt kotiin, Nelliin ja omaisiini, mutta
-kumminkin olen ollut huomaavinani, että täällä, sinussa ja Nellissä on
-jotakin vierasta... Belding, kasteluoja tuolla on kuiva. Ruusut ovat
-kuihtuneet. Tuo mitätön ruohon vehreys on sateitten aiheuttama. Mitä on
-tapahtunut? Maatila näyttää laiminlyödyltä. Kun katselen ympärilleni,
-huomaan muutoksen."
-
-"Huomaat tietenkin", sanoi Belding katkerasti. "Kuuntele, niin kerron."
-
-Lyhyesti, mutta kumminkin seikkaperäisesti kertoi Belding Chasen
-hommista.
-
-Gale hämmästyi vain aluksi. "Vetemmekö ja palstammeko anastetut,
-suunnitelmammeko varastetut? Kuulehan, Belding, tuo tuntuu sadulta.
-Onko Forlorn River niin edistynyt, että täällä on kauppoja, rautatie,
-pankki ja muuta tuollaista?"
-
-Äkkiä hän tulistui ja rupesi epäilemään. "Nuo Chaset, ovatko he
-suorittaneet tuon kaiken?"
-
-"Ovat; se on suoraa rosvoamista, pahempaa kuin meksikolaisten
-kuhnailu", vastasi Belding tuimasti.
-
-"Sanoit lain olevan heidän puolellaan?"
-
-"Varmasti! Ben Chasella on niihin niin luja ote kuin Diablolla
-myötämäessä. Dick, meidät on ryöstetty, syrjäytetty, lyöty ja
-masennettu, emmekä voi tehdä mitään."
-
-"Ah, olen niin pahoillani, Belding, erittäinkin Laddyn vuoksi", sanoi
-Gale lämpimästi. "Hän on raajarikko eikä hän voi milloinkaan enää
-ruveta paimeneksi. Hän on toivonut voivansa asettua otaksumalleen
-tilalle asumaan, ruveta viljelemään ruohoa ja kasvattamaan hevosia ja
-elämään herroiksi. Mutta nythän se on mahdotonta. Hän kai ei tiedä
-tästä mitään vielä, sillä hän sanoi minulle juuri äsken, että hän
-haluaa mennä katselemaan maitaan. Kuka hänelle sen nyt kertoo? Kun hän
-saa tietää tuon, niin mihin hän sitten ryhtyy?"
-
-"Poikani, tämä asia on vaivannut minua kovasti", vastasi Belding
-katsoen terävästi nuorukaiseen. "Arvailin, miltä se sinusta tuntuu."
-
-"Minustako? Menen puhuttelemaan noita Chaseja. Kuulehan, Belding,
-luullakseni on minun parasta ryhtyä toimeen. Jos Laddy ehtii ennen,
-vuotaa varmasti verta. Hän ei ole vielä aivan entisellään. Joskus
-unissaan puhuu hän vielä, miten yaqui tappoi Rojaksen. Jos asia
-annetaan hänen haltuunsa, tappaa hän nuo miehet, mutta jos minä --"
-
-"Puhut järkevästi. Dick. En ole kumminkaan aivan varma sinustakaan,
-sillä et ole vielä kuullut kaikkea. Poikaseni, sinun on ajateltava
-Nelliä ja äitiäsi."
-
-Gale katsoi häneen pitkään ja tutkivasti.
-
-"No kuuntele sitten", aloitti Belding. Syvin, katkonaisin ja värisevin
-äänin kertoi hän sitten Galelle, miten Radford Chase oli ahdistellut
-Nelliä, miten Ben Chase oli karkoittanut Nellin äidin -- koko tuon
-surullisen jutun.
-
-"Vai ovat he olleet sellaisessa ahdingossa! Pieni tyttöraukka!" mumisi
-Gale pysähdellen. "Tunsin, että jotakin oli hullusti, sillä Nell ei
-ollut luonnollinen eikä entisenlainen. Kun pyysin häntä menemään
-naimisiin kanssani niin pian kuin suinkin isän ollessa vielä täällä, ei
-hän voinut sanoa mitään, vaan ainoastaan itkeä."
-
-"Nellillä on ollut vaikeat ajat", sanoi Belding vaatimattomasti. "Mutta
-nyt kun sinä olet tullut takaisin, muuttuu hänenkin olonsa paremmaksi.
-Dick, tunnen tytön. Hän kieltäytyy varmasti menemästä naimisiin
-kanssasi, ja saat panna kaikki keinosi liikkeelle taivuttaaksesi hänet.
-Luulen tuntevani sinutkin, sillä muuten en puhuisikaan."
-
-"Belding, mitä sinä oikeastaan tarkoitat noilla vihjauksillasi?" kysyi
-Gale tiukasti. "Uskallatko väittää, että jos tuo asia on totta, muuttaa
-se mielipiteeni?"
-
-"Älähän nyt, Dick, en tarkoita sellaista ollenkaan. Olen vain niin
-kömpelö puheissani. Ja minua on kovasti ahdistettu."
-
-"Herran nimessä, et kai uskone Chasen puheita?" kysyi Gale tulisesti.
-"Sillä se on vale, vannon sen. Tiedän sen varmasti. Menen heti
-keskustelemaan Nellin kanssa. Tule mukaani, haluan sen, Belding. Voi,
-miksi et kertonut tätä minulle heti!"
-
-Belding tunsi rautaisen käden vetävän hänet ensin vierashuoneeseen ja
-sitten puutarhan poikki Nellin ovelle, jonka kynnyksellä tyttö istui.
-Nähdessään heidät huudahti hän heikosti, kumartui sitten hetkeksi,
-mutta kohotti jälleen kalpeat tyynet kasvonsa tummenevin silmin.
-
-"Kultaseni, tiedän nyt, miksi et enää käytä äitini sormusta", sanoi
-Gale vakavasti ja hiljaa.
-
-"Dick, en ole enää sen arvoinen", vastasi Nell ojentaen vapisevan
-kätensä ja näyttäen sormusta, joka lepäsi irtonaisena siinä.
-
-Nopeasti kuin salama tarttui Dick siihen ja painoi sormuksen takaisin
-nimettömään sormeen.
-
-"Nell, katso minuun. Se on sinun kihlasormuksesi. En usko ollenkaan
-tuota juttua, joka kiusaa sinua. Tiedän sen valeeksi. Olen aivan varma,
-että äitisi todistaa sen. Hän on luultavasti kärsinyt kerran -- ehkä
-siihen sisältyy surullinen erehdyskin, mutta tuo sinun pelkäämäsi asia
-ei ole totta. Kuuntele minua kumminkin, rakkaani, vaikka se olisikin
-totta, en välitä siitä hituistakaan. Annan sinulle kunniasanani, etten
-sitä milloinkaan enää ajattelekaan. Rakastan sinua vain enemmän
-senvuoksi, että olet saanut kärsiä. Haluan kiihkeämmin kuin milloinkaan
-ennen saada sinut vaimokseni lempiäkseni sinua niin, että unohdat tämän
---"
-
-Nell nousi nopeasti ja niin intohimoisesti kuin hän olisi ollut
-järkytetty sydänjuuriaan myöten ja suuteli Dickiä.
-
-"Ah, Dick, olet niin äärettömän hyvä! Et voi milloinkaan ymmärtää, mitä
-nuo sanasi juuri nyt merkitsevät minulle. Ne ovat pelastaneet minut,
-luullakseni."
-
-"Silloin kai, kultaseni, on kaikki jälleen hyvin?" kysyi Dick
-kiihkeästi. "Aiot pitää sanasi ja mennä kanssani naimisiin?"
-
-Valoisa kajastus hävisi Nellin kasvoista ja siniset silmät olivat nyt
-melkein mustat. Hän taivutti päänsä pudistaen sitä.
-
-"Nell!" huudahti Gale hengittäen nopeasti.
-
-"Älä kiusaa minua, Dick. En voi mennä kanssasi naimisiin."
-
-"Miksi et?"
-
-"Kyllä kai sen tiedät. On totta, että --"
-
-"Valetta se on!" keskeytti Dick kiihkeästi. "Mutta vaikka se olisikin
-totta, niin miksi et minusta huoli? Meidän välillämmehän on rakkaus
-päävaikutin, rakkaus, eikä mikään muu. Etkö rakastakaan minua enää?"
-
-He olivat unhottaneet Beldingin, joka peräytyi varjoon.
-
-"Rakastan sinua sydämestäni ja sielustani. Haluaisin kuolla
-puolestasi", kuiskasi Nell ristien kätensä. "Mutta en halua häväistä
-sinua."
-
-"Kultaseni, olet ajatellut tätä asiaa niin paljon, ettet ole enää
-terve. Liioittelet hirveästi. Sanon sinulle, että jos menet kanssani
-naimisiin, ei minusta ainoastaan tule maailman iloisin, vaan myöskin
-onnellisin mies."
-
-"Dick, et ajattele nyt ollenkaan omaisiasi. Hyväksyisivätkö hekin minut
-sinun vaimoksesi?"
-
-"Varmasti", vastasi Dick epäröimättä.
-
-"Ei, ei mitenkään!"
-
-"Olet aivan hassu, Nell. Olen iloinen, että kiinnitit huomioni tähän.
-Sain näin tilaisuuden koettaa jotakin. Menen heti puhelemaan heidän
-kanssaan. Palaan tänne vähemmässä kuin --"
-
-"Dick, et suinkaan aio kertoa äidillesi?" huudahti Nell kostein silmin.
-"Ethän, sillä en voi sitä kestää. Hän on niin ylpeä, ja, Dick, rakastan
-häntä. Älä kerro hänelle, ole nyt niin ystävällinen! Hän matkustaa
-piakkoin. Toivon, ettei hän saa sitä milloinkaan tietää. Haluan, että
-hän ajattelee minusta aina hyvää. Dick, rukoilen sinua. Pelko, että hän
-saa sen tietää, on ollut suurin huoleni. Älä mene!"
-
-"Nell, olen pahoillani, sillä en halua mitenkään pahoittaa mieltäsi.
-Mutta olet aivan väärässä. Taistelen onnesi puolesta, joka on minun
-elämäni... Odota tässä, rakkaani. Tulen heti takaisin."
-
-Gale juoksi puutarhan poikki ja katosi. Nell vaipui kynnykselle
-istumaan, ja kun hän luki kysymyksen Beldingin silmistä, pudisti hän
-surullisesti päätään. He odottivat vaitiollen ja aika tuntui melko
-pitkältä, ennenkuin Gale palasi. Belding ihastui nähdessään hänet.
-Hänessä oli nyt enemmän poikamaista kuin Belding milloinkaan ennen oli
-huomannut. Dick lähestyi nopeasti, punaisena, kuumissaan, innokkaasti,
-suorana ja melkein hymyillen.
-
-"Kerroin sen heille. Vannoin sen valheeksi, mutta käskin heitä
-määräämään kantansa niinkuin se olisi totta. Elsien taivuttamiseksi ei
-minun tarvinnut tuhlata minuuttiakaan. Hän rakastaa sinua, Nell, ja
-isäni on kiintynyt sinuun äärettömästi. Sain hänetkin puolelleni
-parissa minuutissa, mutta äidin kanssa tuhlautui melko paljon aikaa.
-Hän halusi tietää asian perinpohjin. Hän on ylpeä, niin, mutta sinun
-olisi pitänyt olla katsomassa, miten hän suhtautui tähän asiaan. Hän
-itki säälistä, muistamatta minua pitkään aikaan. Hän rakastaa sinua
-myöskin, Nell, kuten kaikki muutkin. Miten hauskaa onkaan kertoa
-sinulle tämä! Luullakseni äiti ymmärtää, millainen osa sinulla on --
-miten sen nyt sanoisinkaan -- Dick Galen uudestasyntymisessä. Eikö se
-kuulostakin hienolta? Kultaseni, äiti ei ainoastaan suostu, vaan
-haluaa, että tulet vaimokseni niin pian kuin suinkin. Kuulitko, mitä
-sanoin? Hän talutti minut muutamaan nurkkaan ja koska hän on äitini,
-puristi hän minut sinne kuin ruuvipihteihin. Hän pani minut lupaamaan,
-että asumme idässä toisen puolen vuodesta. Se tahtoo sanoa: Chicagossa,
-Cape Mayssa ja New Yorkissa. Katsohan, en ole enää mikään hylätty
-poika. Nell, kultaseni, silloin opit tietämään, kuka Dick Gale
-oikeastaan on. Mutta haluan kumminkin pysyä uudisasukkaana, jollaiseksi
-autoit minua kehittymään, ratsastaa Blanco solilla ja katsella hieman
-erämaata. Älä ajattele noita suuria kaupunkeja niin paljon, että rupeat
-niitä pelkäämään, sillä me molemmat rakastamme kumminkin aukeita
-kenttiä enemmän. Sano nyt, Nell, että olet unhottanut nämä ikävyydet.
-Tiedän kaiken muuttuvan hyväksi. Lupaa, että menet pian naimisiin
-kanssani... No mutta, kultaseni, miksi itket?... Nell!"
-
-"Sydämeni murtuu", nyyhkytti Nell, "sillä en voi tulla vaimoksesi."
-
-Poikamainen iloisuus katosi Galen kasvoista. Belding näki tässä ankaran
-todellisuuden tekevän tyhjäksi hänen unelmansa.
-
-"Tuo pirullinen Radford Chase julistaa varmasti salaisuuteni koko
-maailmalle", huohotti Nell. "Hän vannoi, että jos tulet takaisin ja
-menet kanssani naimisiin, seuraa hän meitä avaraan maailmaan
-kertoakseen sen kaikille."
-
-Belding huomasi Galen muuttuvan kuoleman kalpeaksi ja jäykistyvän kuin
-naulattu paikoilleen.
-
-"Chase uhkasi sinua siis?" kysyi Dick, ja hänen äänensä luonnoton
-tyyneys peloitti Beldingiä.
-
-"Uhkasiko? Hän ahdisti minua kuin painajainen", vastasi Nell voimatta
-hillitä itseään. "Ensin arvailin, miten hän menetteli kiusatessaan
-äidin melkein sairaaksi, mutta äiti ei ruvennut kertomaan minulle.
-Hänen matkustamisensa jälkeen alkoi Chase kumminkin vihjailla, ja
-vihani häntä kohtaan vain kiihtyi. Mutta kun hän kertoi minulle,
-pelästyin ja häpesin, antautumatta kumminkaan. Kun hän oli selvä, oli
-hän hyvin huomaavainen, mutta kun hän oli nousuhumalassa, käyttäytyi
-hän kuin piru. Hän nauroi niin minulle ja ylpeydelleni. En uskaltanut
-ajaa häntä poiskaan. Jonkun ajan kuluttua huomasi hän, että äitisi
-rakastaa minua ja minä häntä. Silloin alkoi hän uhata minua sanoen,
-että jollen suostu, ilmoittaa hän asian äidillesikin. Se lannisti minut
-ja oli minut melkein tappaa. En yksinkertaisesti voinut sietää
-ajatustakaan, että rouva Gale saisi sen tietää. En kumminkaan voinut
-mennä hänen kanssaan naimisiin. Siten hän jatkoi päivät pitkät ja kun
-hän oli juovuksissa, ei hän kysynytkään minulta, haluanko tulla hänen
-vaimokseen. Olin jo joutumaisillani aivan toivottomaksi ja
-tulemaisillani hulluksi, kun sinä palasit."
-
-Hän lopetti kuiskaten ja katsoi toivovasti ja surullisesti Galeen.
-Belding oli kuin tulinen pätsi sisältä, mutta tyyni muuten. Hän katseli
-Galea luullen arvaavansa, millaiseksi nuorukaisen käytös hetken
-kuluttua muuttuu. Dick puristi Nellin syliinsä laskematta häntä
-vapaaksi pitkään aikaan.
-
-"Rakas Nell, olen varma, että pahin aika on jo ollut ja mennyt", sanoi
-hän lämpimästi. "En aio luopua sinusta. Nyt on sinun mentävä lepäämään
-ja rauhoittumaan. Älä ole pahoillasi enää, sillä tämä asia ei ole niin
-kauhea kuin luulottelet. Luota minuun, sillä minä voin kyllä tukkia
-herra Radford Chasen suun."
-
-Kun hän laski tytön vapaaksi, katsoi tämä nopeasti häneen ja kohotti
-sitten rukoilevasti kätensä.
-
-"Dick, et suinkaan aio ahdistaa häntä, mennä häntä hakemaan?"
-
-Gale nauroi niin että Belding säpsähti.
-
-"Dick, rukoilen sinua, älä aiheuta ikävyyksiä. Chaset ovat olleet jo
-tarpeeksi pahoja meille. He ovat rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Dick,
-lupaa, ettet pahenna enää asioita. Lupaa, ettet mene hakemaan häntä."
-
-"Pyydätkö tuota minulta?" kysyi Dick tiukasti.
-
-"Pyydän, ah, pyydän!"
-
-"Mutta sinähän ymmärrät sen olevan hyödytöntä. Millaiseksi mieheksi
-minua oikeastaan luuletkaan?"
-
-"Pelkään vain niin äärettömästi. Ah, Dick, hän ampuu sinua selkään!"
-
-"Ei, Nell, hänenlaisensa mies ei kykene edes sellaiseen tekoon."
-
-"Aiot siis mennä?" huudahti Nell hurjasti.
-
-Gale hymyili niin, että Beldingiä värisytti.
-
-"Dick, enkö voi taivuttaa sinua?"
-
-"Et!"
-
-Silloin ilmeni nainen Nellissä vaistomaisesta pelosta huolimatta.
-Tummin silmin ja kalpein kasvoin ojensi hän raollaan olevat vapisevat
-huulensa ja suuteli Dickiä.
-
-Gale poistui puutarhasta ja Belding seurasi hänen kintereillään. He
-menivät arkihuoneen läpi. Kuistilla sen edustalla istuivat paimenet,
-herra Gale ja Thorne. Dick meni kumminkin huoneeseensa sanomatta
-sanaakaan.
-
-"Nyt on varmasti jotakin tekeillä", sanoi Ladd vakavasti ja
-suoristautui tuolissaan rypistäen silmiään.
-
-Belding sanoi muutamia sanoja, ja muistaen päätöksensä vaikuttaa
-ratkaisevasti herra Galeen ei hän siekaillut, vaan sanoi sanansa julmin
-tyydytyksin.
-
-"Olisi parasta hillitä tuota poikaa", lopetti hän katsoen herra Galeen.
-"Hän aiheuttaa varmasti jonkun onnettomuuden, sillä hän on hirveästi
-vihoissaan."
-
-"Hillitäkö häntä? No varmasti", vastasi herra Gale nousten
-hermostuneesti ja nopeasti.
-
-Dick sattui juuri silloin tulemaan huoneestaan. Belding katsoi häneen
-terävästi, mutta ei voinut huomata hänessä muuta muutosta kuin että hän
-oli pannut hatun päähänsä ja vetänyt paksut sormikkaat käsiinsä.
-
-"Richard, minne olet menossa?" kysyi hänen isänsä.
-
-"Menen puhuttelemaan erästä miestä."
-
-"Et menekään! Tahdon, että pysyt kotona. Kiellän sinua menemästä",
-sanoi herra Gale laskien kätensä poikansa olalle.
-
-Dick työnsi isänsä syrjään hiljaa ja kunnioittavasti, mutta kumminkin
-tiukasti. Vanhus hämmästyi.
-
-"Isä, olen säilyttänyt pahan tapani olla tottelematta sinua joskus.
-Olen pahoillani, mutta pyydän: älä sekaudu hommiini nyt äläkä
-seuraa minua. Voi nimittäin sattua, että saat katsella jotakin
-vastenmielistä."
-
-"Mutta, poikani, mihin aiot ryhtyä?"
-
-"Menen antamaan selkään eräälle koiralle."
-
-Herra Gale siirsi katseensa toivottomasti tuosta omituisesta ja
-tyynestä pojasta levottomaan Beldingiin. Dick jatkoi matkaansa
-portaille.
-
-"Odota!" Laddin ääni olisi voinut pysähdyttää minkä miehen hyvänsä.
-"Dick, oliko aikomuksesi lähteä minutta?"
-
-"Oli, mutta en joutanut sitä ajattelemaan juuri nyt, Laddy."
-
-"Siltä näyttää. Odota kumminkin hetkinen, Dick. Olen kyllä sairas mies,
-mutta luullakseni ei täällä kumminkaan ryhdytä mihinkään minutta."
-
-Hän nilkutti kuistin poikki huoneeseensa. Jim Lash kopisti porot
-piipustaan ja hyräillen omaa tanssisäveltään seurasi Laddia. Hetken
-kuluttua ilmestyivät paimenet takaisin kummallakin pistooli kupeellaan.
-
-Beldingin julma jännitys kasvoi, kun hän tarkasteli herra Galea. Kun
-vanhus näki paimenet ja pistoolit, kalpeni hän ja alkoi vapista.
-
-"Meidän on parasta pysytellä syrjässä", kuiskasi Belding. "Dick menee
-antamaan selkään tuolle kaksijalkaiselle koiralle, ja kun pojat
-kiinnittävät pistoolin kupeelleen, muuttuu heidän luontonsa kokonaan."
-
-"En halua jäädä tänne", sanoi herra Gale rohkeasti. "Tahdon tulla
-mukaan katsomaan. Belding, tiedän sen nyt. Richard menee puhuttelemaan
-noita Chaseja, noita rosvoja, jotka ovat köyhdyttäneet teidät."
-
-"No niin, en rupea takaamaan, kykenevätkö Chaset ollenkaan
-vastustamaan", vastasi Belding kuivasti. "Mutta ehkä siellä on
-pistooleilla varustettuja meksikolaisia."
-
-Belding läksi tavoittamaan Dickiä ja herra Gale tallusteli jäljessä
-Thornen kanssa.
-
-"Mistä meidän on etsittävä noita Chaseja?" kysyi Dick Beldingiltä.
-
-"He ovat rakennuttaneet jonkinlaisen kasvihuoneiston tuonne ravintolan
-viereen. Tähän aikaan on Radford siellä varmasti, mutta vanhuksesta en
-voi sanoa mitään varmaa. Tuossa tien toisella puolella on kumminkin
-hänen konttorinsa."
-
-He sivuuttivat useita taloja, kääntyivät erään nurkkauksen ympäri
-valtakadulle ja pysähtyivät muutaman matalan tiilirakennuksen
-edustalle. Useita satuloituja hevosia oli kiinnitetty seinässä oleviin
-renkaihin, ja meksikolaisia vetelehti suuren oven edustalla.
-
-"Ben Chase näkyy istuvan tuolla nurkassa", sanoi Belding Dickille. "Kai
-näet tuon valkohapsisen pitkän miehen, jonka hatussa on nahkanauha? Hän
-on huomannut meidät jo ja näyttää aavistavan jotakin. Hänellä näyttää
-olevan miehiä mukanaan, mutta heidät me kyllä saamme taipumaan. Olemme
-tulleet hakemaan tuota nuorta pukkia, ja varmasti on hänkin täällä."
-
-He menivät sisään. Huone oli suuri eikä sieltä puuttunut muuta kuin
-tarjoilupöytä, jotta se olisi ollut todellinen kapakka. Sen keskellä
-oli pari huojuvaa biljardia. Chase oli nähtävästi rakennuttanut tämän
-talon yhtä paljon työmiehiensä kuin insinööriensä ja apulaistensa
-huviksi, koska joukossa oli sekä meksikolaisia että amerikkalaisia.
-Muutaman ikkunan ääressä olevan suuren pöydän ympärillä rähisi
-tupakoivia, korttiapelaavia ja juopottevia miehiä.
-
-"Näytä tuo Radford Chase minulle", sanoi Gale.
-
-"Tuolla, tuo suuri punakka mies. Hänen silmänsä ovat hieman
-pullistuneet. Katso, hän on pudottanut korttinsa eikä hänen naamansa
-enää punoita."
-
-Dick meni huoneen poikki.
-
-Belding tarttui herra Galea käsivarteen ja kuiskasi käheästi:
-"Seuratkaa nyt tarkasti kaikkea. Tästä tulee jotakin suurenmoista.
-Katsokaa Dickiä ja Laddya. Kun kuulette pistoolin pamahtavan,
-kyyristykää taakseni."
-
-Belding hymyili julmasti ja tyytyväisesti huomatessaan herra Galen
-kalpenevan.
-
-Dick pysähtyi pöydän viereen. Hänen raskas saappaansa vilahti ja pöytä
-halkesi rysähtäen lennättäen lasit, kortit ja lakit menemään. Kun ne
-putoilivat lattialle ja hämmästyneet pelaajat alkoivat siirtyä sivulle,
-karjaisi Gale: "Nimeni on Gale! Haluan tavata herra Radford Chasea!"
-
-Eräs pitkä, hartiakas mies nousi melko rohkeasti ja horjahdellen
-katsoen Galeen.
-
-"Olen Radford Chase", sanoi hän. Hänen äänensä ilmaisi kumminkin hänen
-rohkeutensa laadun.
-
-Siihen ei tuhlautunut monta minuuttia. Pöydät ja tuolit olivat hujan
-hajan kumollaan nurkissa, toinen biljardi oli siirtynyt paikoiltaan ja
-eräs lamppu oli mennyt sirpaleiksi ja öljy valui lattialle. Ladd
-nojautui ovenpieleen savuava pistooli kädessään. Muudan meksikolainen
-vaikeroi seinän vieressä heilutellen haavoittunutta kättään.
-Kaukaisimmassa nurkassa voivotteli eräs toinen toveriensa tukema
-haavoitettu meksikolainen. Nuo molemmat olivat yrittäneet ampua Galea
-ja Ladd oli merkinnyt heidät.
-
-Huoneen keskellä makasi Radford Chase liikkumatonna, revittynä ja
-verissään. Hän ei ollut kumminkaan vaikeasti loukkautunut, vaan
-ainoastaan avuton, kovasti selkäänsäsaanut raukka, joka tiesi tilansa
-ja tunsi, miten häneen katseltiin. Hän nyyhkytti, vaikeroi ja ulisi,
-mutta ei kukaan tullut auttamaan häntä jaloilleen.
-
-Ben Chase nojautui huoneen takaoveen ollen kerrankin vailla kaikkea
-vaikutusvaltaa, luottamusta ja rohkeutta. Gale asettui häntä
-vastapäätä, ja nyt olivat hänen kasvonsa aivan toisennäköiset kuin
-hänen tullessaan paikalle. Vaikka hiki tippuikin hänen otsastaan,
-olivat hänen kasvonsa kumminkin kalmankalpeat. Hänen silmänsä näyttivät
-leimuavan ja lepattavan kuin tummanpunaiset liekit. Hänen laiha
-leukansa työntyi eteenpäin ja vapisi kiukusta, kun hän pudisti suurta
-nyrkkiään Chasen nenän edessä.
-
-"Harmaat hiuksenne suojelevat teitä nyt, mutta älkää tulko milloinkaan
-enää tielleni. Ja sitten kun tuo poikanne virkoaa, sanokaa hänelle,
-että joka kerta, kun hänet tapaan, lisään hieman siihen, mitä hän äsken
-sai!"
-
-
-
-
-XIX.
-
-FORLORN RIVERIN SALAISUUS.
-
-
-Varhain aamulla käveli Gale yksinään hakien yksinäisyyttä voidakseen
-rauhassa miettiä tilannetta. Hänen oli hyvin vaikea eksyttää yaquia, ja
-juuri kun hän oli heittäytynyt ruohikkoon muutamassa eristetyssä
-suojaisessa kulmauksessa, ilmestyi sinne intiaanikin hiljaa kuin varjo
-ja yhtä salaperäisenä kuin ennenkin.
-
-"_Malo_", sanoi tämä kaikuvasti.
-
-"Kyllä, yaqui, asiat ovat huonosti, hyvin huonosti", vastasi Gale.
-
-Intiaanillekin oli kerrottu Beldingin ja paimenien kärsimistä
-vahingoista.
-
-"Tulkaa mukaani!" sanoi yaqui viitaten merkitsevästi Nimettömien
-vuorien sireeninvärisiin huippuihin päin.
-
-Hän näytti samanlaiselta kuin ennenkin, mutta kun Gale katsoi häneen
-tarkasti hetkisen, tunsi hän intiaanin omituisen voiman vaikutuksen.
-
-"Miksi haluaa veljeni minua kanssaan Nimettömille vuorille?" kysyi
-Gale.
-
-"_Lluvia d'oro_", vastasi yaqui tehden liikkeitä, joita Galen oli hyvin
-vaikea tulkita.
-
-"Kullannäyttäjä", käänsi Gale. Yaqui oli antanut Nellille tuollaisen
-nimen. Mitä hän mahtoikaan tarkoittaa käyttäessään sitä tässä
-yhteydessä? Tahtoiko hän liikkeillään kiinnittää hänen huomionsa tuosta
-harvinaisesta ja kauniista puusta putoaviin kellan värisiin kukkiin vai
-kultasateeseenko? Galen haluttomuus katosi äkkiä, kun hänen mieleensä
-juolahti muudan asia. Yaqui tarkoitti varmasti kultaa. Kultaa! Hän
-luuli voivansa korvata valkoisen veljensä menetetyn omaisuuden, veljen,
-joka oli pelastanut hänen henkensä Papago Wellin luona. Galea huumasi,
-kun hän katsoi tutkivasti intiaanin ihmeellisiin silmiin. Eikö yaqui
-milloinkaan oppinut käsittämään, että hänen velkansa oli jo aikoja
-sitten maksettu?
-
-"Tulkaa mukaani", toisti intiaani viitaten vuorille hänelle ominaisin
-merkitsevin liikkein.
-
-"Kyllä, yaqui."
-
-Gale riensi huoneeseensa, vaihtoi jalkoihinsa piikkikengät, täytti
-vesipullonsa ja palasi nopeasti aitaukseen. Yaqui odotti häntä.
-Intiaanilla oli vyyhdelle kääritty suopunki olallaan ja lyhyt tukeva
-keppi kädessään. Sanomatta sanaakaan läksi hän kävelemään kujalle päin
-ja kääntyi sitten joen suuntaan, vuorille. Heidän poistumistaan talosta
-ei huomannut kukaan.
-
-Mikä ennen oli ollut vain kapea mesquite-pensaitten reunustama polku,
-oli nyt leveä, kovaksi tallattu tie. Sen vieressä oli syvä ja leveä
-kasteluoja täynnä mutaista vettä. Gale oli kyllä ollut utelias
-näkemään, mitä Chaset olivat saaneet aikaan, mutta hänen tuntemansa
-katkeruus, jota hän ei ollut voinut tukahduttaa, oli estänyt häntä
-lähtemästä katsomaan. Hän ei hämmästynyt ollenkaan huomatessaan, että
-insinöörit, jotka olivat rakentaneet ojat ja padon, olivat noudattaneet
-joka suhteessa hänen suunnitelmiaan. Padotusta solasta oli tullut
-suurenmoinen säiliö eikä Gale voinut katsella tuota pitkää, kapeaa
-järveä tuntematta iloa. Tuo meksikolaisten pelkäämä _ano seco_ voi
-kyllä tulla jälleen ja tuleekin, mutta ei milloinkaan Forlorn Riverin
-asukkaille. Tuo kiviseinäinen ja -pohjainen säiliö ei vuotaisi
-milloinkaan, ja nytkin oli siinä jo niin paljon vettä, että sillä
-parina vuonna voitiin kastella koko Altar Valley sateista huolimatta.
-
-Yaqui käveli nopeasti järven rantaa sen ylimmäiseen päähän, missä virta
-syöksyi säiliöön tukkimattomasta solasta. Gale ei ollut milloinkaan
-kiivennyt tämän etemmäksi näille rosoisille alemmille kukkuloille, ja
-Belding oli sanonut hänelle, ettei kukaan valkoinen mies ollut
-milloinkaan kiivennyt Nimettömille vuorille lännestä päin.
-
-Mutta valkoinen mies ei ollutkaan mikään intiaani. Edellinen voi kyllä
-valloittaa laitumet, laaksot ja vuoret, ja ehkä erämaankin, mutta hänen
-teoissaan ei ole milloinkaan mitään salaperäistä. Mutta tuskin oli Gale
-katsahtanutkaan tuohon korkeaan, harmaaseen ja uhkaavaan kiviseinään,
-ennenkuin hänen mielenkiintonsa omituiseen intiaaniin jälleen heräsi.
-Se muistutti häntä heidän välillään olevasta siteestä, joka oli melkein
-yhtä luja kuin veriheimolaisuus. Sitten oli hän hyvin innokas ja
-utelias näkemään, miten intiaani aikoi voittaa nuo näöltään
-luoksepääsemättömät kivipenkereet.
-
-Yaqui poistui solasta kiiveten erään rapautuneen rinteen laelle ja
-läksi sitten sitä pitkin kulkemaan noiden korkeiden jyrkänteitten
-suuntaan. Hän katseli sinne näyttäen valitsevan sopivaa
-kiipeämispaikkaa, kunnes hän löysi sellaisen. Se oli kumminkin
-vuorenseinämässä viimeinen, joka Galen mielestä soveltui sellaiseen
-tarkoitukseen. Seinämä kohosi hänen edessään, nojautui ulospäin,
-pimitti valon ja piilotti mahtavan vuoriston kokonaan näkyvistä.
-Lukemattomat halkeamat, urat ja syvennykset lisäsivät vielä tuon
-pullistuvan, mustan kallioseinän rosoisuutta.
-
-Yaqui sitoi suopungin toisen pään tuohon paksuun, tukevaan ja lyhyeen
-keppiin, selvitteli nuoran mutkat huolellisesti, pyöritti sitten keppiä
-pyörittämistään ja heitti sen melkein ensimmäisen noin kolmenkymmenen
-jalan korkeudella olevan penkereen yli, mutta keppi luiskahti irti.
-Yaqui koetti uudestaan ja nyt tarttui se muutamaan halkeamaan. Intiaani
-veti kovasti, mutta keppi ei irtautunut. Sitten tarttui hän suopunkiin
-ja kiipesi jyrkkää seinää ylös suopunkia pitkin, muutellen vuorotellen
-käsiään. Saavuttuaan penkereelle viittasi hän Galea seuraamaan, ja
-Galesta tuntui tällainen kiipeäminen sekä nopealta että helpolta.
-Intiaani veti suopungin luokseen ja heitti kepin toiseen halkeamaan.
-Hän kiipesi sitten toiselle penkereelle ja Gale seurasi häntä. Kolmas
-ponnistus vei heidät eräälle rosoisemmalle, noin sata jalkaa rinnettä
-korkeammalla olevalle penkereelle. Yaqui suuntasi kulkunsa vasemmalle
-kääntyen erääseen pimeään kuiluun. Gale pysytteli aivan hänen
-kintereillään. He saapuivat kumminkin pian valoisampaan paikkaan, mutta
-niin ahtaaseen, että näköala oli hyvin rajoitettu. Suuria haljenneita
-kallionlohkareita oli joka suunnalla.
-
-Täällä alkoi kiipeileminen muuttua vaivalloiseksi. Kun oli kysymyksessä
-vuorilta laskeutuminen, voi Gale jättää intiaanin jälkeensä, mutta näin
-huipuille kiivetessä sai hän ponnistaa kaiken tarmonsa pysyäkseen
-intiaanin kintereillä. Tässä eivät tulleet kysymykseen voimat eikä
-nopeus, joita Galella oli ehkä enemmän kuin useammalla muulla miehellä,
-vaan keuhkojen kestävyys, ja yaqui oli viettänyt elämänsä kiipeilemällä
-erämaan huipuille. Kiipeäminen oli sitäpaitsi äärettömän hidasta,
-vaikeaa ja vaarallista. Gale oli monta kertaa matkan kestäessä
-kuulevinaan putoavan veden kumeaa kohinaa. Ääni tuntui kuuluvan joskus
-hänen ala- ja joskus yläpuoleltaan, joskus taasen oikealta ja joskus
-vasemmalta. Kun hän luuli voivansa varmasti määrätä suunnan, mistä se
-kuului, lakkasi se äkkiä kohisemasta, kunnes hän oli päässyt jonkun
-matkaa. Vähitellen unhotti hän sen kokonaan kiipeämisen aiheuttamien
-vaikeuksien vuoksi. Hänen polvistaan ja käsistään läksi nahka, hiki
-vuoti hänestä virtanaan ja hänen päätään huimasi. Hänen sydämensä
-jyskytti niin että se vaivasi, ja joskus pimenivät hänen silmänsä. Kun
-hän vihdoin saapui tämän korkean vuoren laelle, jossa yaqui odotti
-häntä, tapahtui se juuri ajoissa.
-
-Hän heittäytyi selälleen lepäämään hetkeksi välittämättä muusta kuin
-sinisestä taivaasta. Sitten hän nousi istualleen ja hämmästyi
-huomatessaan, ettei hän tuon pitkän kiipeämisen jälkeen ollut sen
-korkeammalla kuin vain noin tuhat jalkaa laakson yläpuolella.
-Päättäen hänen ponnistustensa kovuudesta olisi hän vaikka vannonut
-kiivenneensä ainakin penikulman. Kylä lepäsi tuolla alhaalla uusine
-tiilirakennuksineen, telttoineen ja majoineen, jotka muodostivat jyrkän
-vastakohdan vanhoille taloille. Hän näki viheriät apilapellot ja
-Beldingin valkoiset hevoset, jotka näyttivät melko pieniltä ja
-liikkumattomilta. Häntä huvitti kuvitelmansa, että hän voi erottaa
-Blanco solin muista. Sitten kiintyi hänen katseensa jokeen.
-
-Nyt hän vihdoinkin käsitti, miksi sitä sanottiin Forlorn Riveriksi.
-Nytkin, tähän vuoden aikaan, kun se oli täynnä vettä, oli se hyvin
-hylätyn näköinen. Se oli tuomittu häviämään tuonne erämaahan, tuomittu
-sellaiseen kohtaloon, ettei se milloinkaan saanut sekoittaa vettänsä
-meren aaltoihin. Se virtasi laakson pohjassa muuttuen leveämmäksi ja
-matalammaksi ja väriltäänkin yhä harmaammaksi, kunnes se lopulta katosi
-surullisella matkallaan Sonoytaa kohti. Tuo autio, kimalteleva ja
-auringon polttama erämaa tiesi sen olemassaolon ainoastaan näin tulvan
-aikana ja lipoi nytkin jo kuivunein kielin ja kyllästymättömin mielin
-sen hyödyttömästi virtaavaa vettä haihduttaakseen sen ilmaan.
-
-Yaqui laski kätensä Galen polvelle. Käsi oli kuparinvärinen, arpinen,
-voimakas ja aina kaunopuhelias tarkoituksissaan. Intiaani kuunteli.
-Hänen kumarruksissa oleva päänsä, laajentuneet silmänsä, jäykkä
-asentonsa ja tuo kovasti puristava käsi muistuttivat elävästi Galea
-noista kauheista, pitkistä, laavan keskellä vietetyistä öistä.
-
-"Mitä kuuntelet, yaqui?" kysyi Gale. Hän naurahti omalle
-mielentilalleen, mutta hänen äänensä ei rikkonut hiljaisuutta eikä
-lumousta. Hän ei halunnut kumminkaan puhua enää, vaan taipui
-vastustelematta yaquin kummalliseen vaikutusvaltaan. Hän koetti
-kuunnella, mutta ei erottanut muuta kuin kotkan huudon. Usein hän
-arvaili, kuuliko intiaani jotakin äänetöntäkin, sillä yaquia ei voinut
-kukaan ymmärtää.
-
-Mitä intiaani oli kuunnellut tahi halunnut kuulla, ei Gale saanut
-selville, vaikka yaqui näyttikin pian tyytyväiseltä. Murahtaen jotakin,
-joka ei luultavasti merkinnyt mitään, nousi hän seisoalleen poiketen
-syrjään harjulta. Gale seurasi häntä nopeasti, sillä hän oli jo
-levännyt kyllikseen ja halusi innokkaasti jatkaa matkaa. Hän huomasi,
-että heidän kiipeämänsä jyrkänne oli vain uhkaavan, mustan, ylempänä
-olevan ylätasangon ensimmäinen porrasaskelma.
-
-Äkkiä kuuli hän putoavan veden kumeata kohinaa. Se tuntui nyt
-vapautuneen ontoista värisemisistä. Yaqui kiipesi muutamalle harjulle
-ja pysähtyi. Seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi Gale erään
-pohjattoman kuilun reunalla, johon vesi syöksyi vaahdoten. Hänen
-hämmästynyt katseensa kulki tuota nopeaa ja kapeaa virtaa pitkin
-takaisin päin kiintyen lopulta erääseen mustaan, pyöreään ja kiehuvaan
-lammikkoon. Lähde oli suuri ja poreileva, ylempänä olevalta autiolta
-ylätasangolta tulevan maanalaisen joen muodostama aukko.
-
-Yaqui oli vienyt Galen Forlorn Riverin lähteille.
-
-Galen monenlaiset ajatukset eivät olleet nopeammat kuin hänen
-tuntemansa lumouksen väreet. Hän aikoi paaluttaa palstan täältä ja oli
-varma, ettei häntä siitä milloinkaan voitaisi häätää. Penkereihin
-kaivetut ojat ja jyrkkiin seiniin poratut aukot kuljettaisivat vettä
-laaksoon. Ben Chase oli rakennuttanut suuren säiliön, josta ei olisi
-mitään hyötyä, jos Gale vain haluaisi muuttaa Forlorn Riverin
-luonnollisen suunnan. Tuon salaperäisen erämaan joen alkulähde kuului
-nyt hänelle.
-
-Yaquin kummallinen käyttäytyminen tukahdutti kumminkin hänen
-innostuksensa ja tyynnytti hänen kiihtyvät tunteensa. Intiaani näytti
-ihmettelevän, epäröivän ja muuttuvan vastahakoiseksi. Hänen omituiset
-silmänsä tarkastelivat tuota kiehuvaa lähdettä niinkuin ne eivät olisi
-uskoneet näkemäänsä todeksi. Gale ymmärsi heti, ettei yaqui ennen
-milloinkaan ollut nähnytkään Forlorn Riverin lähteitä. Jos hän
-jolloinkin oli kiivennyt tälle ylätasangolle, oli hän nähtävästi käynyt
-jossakin sen toisessa kohdassa, sillä tuo lähde oli selvästi hänelle
-outo. Hän tarkasteli huippuja, vuoren alempia jyrkänteitä ja
-läheisyydessä olevia maamerkkejä virkistääkseen muistiaan, mutta hän
-näytti epäröivältä eikä ollut varma, oliko hän oikeassa paikassa.
-
-Sitten hän meni tuon tummaa, kiehuvaa vettä täynnä olevan lammikon sivu
-ja alkoi kiivetä erästä, muutamalle esiinpistävälle kalliolle johtavaa
-matalaa rinnettä, mutta silloin pysähdytti taas toinen oudostuttava
-ilmiö intiaanin. Hänen edessään oli rapautunut ja hajonnut kiviraunio,
-mutta kumminkin vielä senmuotoinen, että se voitiin todeta ihmisten
-rakentamaksi. Yaqui kiersi sitä kiertämistään, ja hänen uteliaisuutensa
-todisti hänen vieläkin epäröivän. Tuntui aivan siltä kuin hän olisi
-löytänyt jotakin hämmästyttävää. Galekin ihmetteli tuon kiviraunion
-tarkoitusta. Oliko tässä joskus maailmassa ollut jonkun kullanetsijän
-paaluttama palsta?
-
-"Huh!" murahti intiaani, ja vaikka tämä hänen huudahduksensa ei
-ilmaissutkaan tyydytystä, lopetti se varmasti hänen epäröimisensä. Hän
-viittasi keltaisen kivikielekkeen alla olevaan kallioseinään. Siinä oli
-himmeitä ihmisten tekemiä käden kuvia, jotka oli piirretty sormet
-hajalleen. Gale oli usein nähnyt tuollaisia piirustuksia erämaan
-kuilujen seinissä. Nähtävästi huomasi yaqui niistä, että hän oli
-saapunut etsimälleen paikalle.
-
-Nyt muuttuivat intiaanin liikkeet nopeiksi, mikä kiinnitti senkinvuoksi
-huomiota, että yaqui kiiruhti harvoin. Gale seurasi jännitettynä hänen
-hommiaan. Intiaani haki jotakin kielekkeen alla olevasta hiekasta, ja
-kun hän oli löytänyt kahmalollisen pieniä, mustia kiviä, ojensi hän ne
-Galelle. Niiden paino hämmästytti Galea niin, että hän rupesi
-vapisemaan. Nyt otti intiaani rapautuneen kallionkielekkeen käteensä ja
-heitti sen vuorenseinään. Se halkesi. Hän tarttui palasiin ja näytti
-kirkkaita pintoja Galelle. Niissä oli keltaisia juovia, himmeitä
-pisteitä ja vihertäviä viivoja. Se oli kultaa.
-
-Galen jalat rupesivat äkkiä vapisemaan niin että hänen oli pakko
-istuutua. Hän koetti koota kaikki nuo kivipalaset syliinsä. Kun hän
-kaivoi veitsellään mustia lohkareita, tuntuivat hänen sormensa hyvin
-kömpelöiltä. Hän löysi kultaa. Sitten hän tuijotti rinteelle ja
-laaksoon, jossa joki kiemurteli kadotakseen lopulta erämaahan. Mutta
-hän ei nähnyt mitään, sillä tämä todellisuus oli niin suloinen,
-ihmeellinen ja siunaava kuin toteutunut uni. Yaqui oli opastanut hänet
-kultapenkereelle. Gale oli tutkinut kivennäisiä sen verran, että hän
-näki heti tämän suonen suuren kultapitoisuuden. Ilo, jota hän tunsi,
-mykistytti hänet kokonaan. Hänen ajatuksensa kohdistuivat tuohon jaloon
-ja omituiseen intiaaniin, joka ei milloinkaan luullut voivansa maksaa
-velkaansa. Gale muisteli Beldingin nykyistä varattomuutta, Nelliä, joka
-oli itkenyt lähteen tuhoutumista, Laddya, joka ei voinut enää
-milloinkaan ratsastaa, Jim Lashia, joka oli vannonut pysyvänsä aina
-ystävänsä luona, Thornea ja Mercedestä, kaikkia noita ihmisiä, jotka
-olivat olleet hyviä hänelle, mutta jotka nyt olivat köyhiä. Nyt he
-kaikki tulisivat kumminkin rikkaiksi, sillä heistä tulisi hänen
-liiketovereitaan. Hän oli löytänyt Forlorn Riverin lähteet ja nyt oli
-hänellä vettä tarpeeksi. Yaqui oli rikastuttanut hänet kullalla. Gale
-halusi syöksyä rinnettä alas laaksoon kertomaan tätä ihmeellistä
-uutista.
-
-Äkkiä hänen silmänsä selkenivät ja hän näki tuon kiviraunion. Hänen
-verensä tuntui ensin jäätyvän, mutta rupesi sitten polttamaan hänen
-suoniaan. Tuo merkkihän oli jonkun kullanetsijän kyhäämä. Mutta se oli
-vanha, hyvin vanha. Penkereellä ei oltu ikinä työskennelty. Rinne oli
-aivan tuntematon. Muuta merkkiä ei ollut, mutta tuostakin voitiin
-huomata, että joku kullanetsijä oli joskus maailmassa ollut täällä.
-Mutta mihin oli hän joutunut? Gale arvaili sitä kasvavin toivein,
-tyyntyen, mutta kumminkin levottomasti.
-
-Yaquilta pääsi tuo matala, omituinen, harvinainen ja tahdoton
-huudahdus, joka jollakin tavoin aina merkitsi kuolemaa. Galea
-värisytti.
-
-Intiaani tutki kielekkeen alla olevaa hiekkaa ja tomua. Hän heitti
-syrjään jonkun esineen, joka kilahti kiveä vasten. Se oli vyön solki.
-Sitten löysi hän vanhan, rypistyneen ja lahonneen saappaan ja muutamia
-muitakin esineitä ja lopetti kaivamisensa.
-
-Tässä oli noiden kullanetsijäin hauta! Gale oli nähnyt sellaisia
-useamman kuin yhden. Ladd oli kertonut hänelle monta tarinaa
-tuollaisista surullisista löydöistä. Kohtalo on joskus hyvin julma ja
-kova.
-
-Sitten kurottautui teräväsilmäinen intiaani saadakseen eräältä pieneltä
-kielekkeeltä muutaman pienen esineen. Hän ei ollut lainkaan utelias,
-vaan antoi sen heti Galelle.
-
-Kuinka omituiselta Galesta tuntuikaan, kun hän piti kädessään tuota
-pitkulaista laatikkoa! Tuntuiko tässä ainoastaan yaquin vaikutus vai
-oliko tämän haudan vieressä joku muu nimetön ja näkymätön olento läsnä?
-Gale ei voinut sanoa sitä varmasti, mutta hän tunsi entisen erämaan
-tunnelman palaavan. Hän tunsi jotakin olevan tulossa. Mikään sattuma,
-mikään onni, mikään velvollisuuttaan täyttävä intiaani ei riittänyt
-täydellisesti selittämään tätä tapahtumaa. Gale tiesi pitävänsä
-kädessään jotakin kalliimpaa kuin kulta.
-
-Laatikko oli tinattu ja senvuoksi melkein ruostumaton. Gale koetti
-avata kiinnitarttunutta kantta. Hänen sieraimiinsa tunkeutui
-jonkinlaista ummehtunutta tuoksua. Laatikossa oli pieni käärö, joka oli
-kiedottu lahonneeseen öljyvaatekappaleeseen. Hän otti sen käteensä ja
-kun hän irroitti vaatteen sen ympäriltä, jäi hänen kouraansa taitettu
-paperi.
-
-Aika oli jo ruvennut sitä kellastuttamaan, mutta hän erotti siinä
-kumminkin jonkunlaista himmeätä kirjoitusta. Töherrystä oli vaikea
-lukea, sillä se oli kirjoitettu verellä. Hän ojensi sen lähemmäksi
-valoa ja sai hitaasti selville sen sisällyksen.
-
-"_Me Robert Burton ja Jonas Warren annamme toisen puolen tästä
-kultakaivoksesta sen löytäjälle ja toisen puolen Nell Burtonille,
-tyttärelleni ja tyttärentyttärelleni_."
-
-Gale käsitteli lempeästi paperia suurin silmin, sykkivin sydämin ja
-kuvaamattomin ilon tuntein, kunnes hän sai sen auki.
-
-Se oli parikymmentä vuotta vanha papintodistus, joka vahvisti Robert
-Burtonin ja Nellie Warrenin avioliiton.
-
-
-
-
-XX.
-
-ERÄMAAN KULTAA,
-
-
-Forlorn Riverissä valkeni muudan kesäpäivä, kaunis, tyyni, kuuma ja
-kultainen päivä valkoisine, liikkumattomine ja suurine Nimettömien
-vuorten yläpuolella leijailevine pilvineen ja kirkkaine, purppuraisine,
-erämaan taivaanrannalle ulottuvine ilmakerroksineen.
-
-Rouva Belding palasi sinä päivänä kotiin löytääkseen tyttärensä
-onnellisena ja menneisyyden haudattuna ikuisiksi ajoiksi pariin
-yksinäiseen hautaan. Hänen silmistään katosivat ahdistavat varjot. Gale
-luuli, ettei hän milloinkaan voi unhottaa hänen syleilynsä suloa,
-ihmeellisyyttä ja kiihkoa, kun hän sanoi häntä pojakseen ja siunasi
-hänet.
-
-Pieni ryppyinen pappi, joka vihki Galen ja Nellin, suoriutui
-juhlallisuudesta samoin kuin hän luki rukouksiaan, mielenkiinnotta ja
-ymmärryksettä, ja meni matkoihinsa viemättä kumminkaan onnellisuutta
-mukanaan.
-
-"Varmasti olin sairas mies", sanoi Ladd, "ja melkein kuoleman kielissä,
-mutta nyt luullakseni paranen. Ehkä voin vielä ratsastaakin jonakin
-päivänä. Nell, sinun on pidettävä siitä huolta. Suutelen sinua ja
-toivon osaksesi kaiken ilon, mitä on maailmassa. Ja, Dick, kuten yaqui
-sanoo, hän on varmasti 'Kullannäyttäjä'."
-
-Hän puhui Galen rakkaudesta -- puhui siitä sellaisen paimenen syvin ja
-toivovin tuntein, joka on aina ikävöinyt rakkautta saamatta sellaista
-kumminkaan milloinkaan osakseen. Belding, joka nyt taasen oli
-käytännöllinen ja innokkaampi kuin milloinkaan ennen suunnitellessaan
-uusia kaivoksia ja puhuessaan verioikeuksista, ylisti Galen suurta
-onnea ja sanoi hänen löytämäänsä kultaa -- erämaan kullaksi.
-
-"Ah niin, 'erämaan kultaa' se onkin!" huudahti Dickin isä lämpimästi
-ylpein katsein. Ehkä hän oli iloinen sentähden että Dick oli löytänyt
-tuon rikkaan suonen, mutta varmasti oli hän onnellinen sentähden että
-Dick oli saanut rakastamansa tytön omakseen. Dickistä tuntui kumminkin
-siltä kuin isä olisi tarkoittanut jotakin kokonaan muuta kuin rakkautta
-ja onnea vihjatessaan erämaan kullasta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta ei tämäkään kaunis ja onnellinen päivä ollut kumminkaan sen
-täydellisempi kuin elämä ja rakkauskaan.
-
-Yaqui tuli sanomaan Dickille jäähyväiset. Dick hämmästyi, tuli
-pahoilleen ja unhotti hetken huumauksessa intiaanin luonteen. Mutta
-yaquia ei voitu taivuttaa muuttamaan päätöstään.
-
-Belding koetti tukkia hänelle lahjoja niin paljon kuin suinkin, mutta
-intiaani otti vain laukullisen ruokaa, huopapeitteen, pyssyn, veitsen,
-vesiastian eikä mitään muuta. Koko talonväki seurasi häntä aitauksille
-ja kentille, joissa olevista hevosista Belding pyysi häntä valitsemaan
-haluamansa, vaikka se olisikin ollut tuo jumaloitu Blanco diablo. Galen
-sydän nousi kurkkuun pelosta, että intiaani valitsee Blanco solin, ja
-hän vihasi itseään itsekkäisyytensä vuoksi, jota hän ei voinut auttaa.
-Hän olisi kumminkin ollut valmis luopumaan Solista sanomatta sanaakaan.
-
-Yaqui vihelsi hevoset luokseen viimeisen kerran. Pitikö hän niistä?
-Sitä olisi ollut vaikea sanoa. Hän ei katsahtanutkaan tuliseen ja
-ylpeään Diabloon eikä Blanco soliin, vaikka tämä kohottikin jalon
-päänsä ja hirnui kimakasti tavalliseen tapaansa. Intiaani ei valinnut
-ainoatakaan Beldingin valkoisista, vaan otti laumasta erään laihan ja
-voimakkaan ponyn, heitti huopapeitteensä sen selkään ja kiinnitti
-tavaransa.
-
-Sitten hän kääntyi ystäviensä puoleen pysyen yhä tuona samana
-tunteettomana, tutkimattomana ja vaiteliaana intiaanina, jollainen hän
-aina oli ollut. Tämä eroaminen ei merkinnyt hänelle mitään. Hän oli
-viipynyt maksaakseen velkansa ja nyt oli hän lähdössä kotiinsa.
-
-Hän puristi miesten käsiä, katsahti nopeasti Nelliin ja kiinnitti
-vihdoin omituiset silmänsä Mercedeksen kauniisiin ja liikutettuihin
-kasvoihin. Tuo hetki syöpyi varmasti unhottumattomasti espanjalaisen
-tytön mieleen. Hänen oli kiittäminen intiaania elämästään,
-rakkaudestaan ja onnestaan. Mercedes ojensi hänelle ilmehikkäät hennot
-kätensä, mutta yaqui ei koskenut niihin. Kääntyen pois hyppäsi hän
-ponynsa selkään ja läksi ratsastamaan virralle päin.
-
-"Hän on menossa kotiinsa", sanoi Belding.
-
-"Niin, _kotiin_!" kuiskasi Ladd, ja Dick tiesi paimenen ajatusten
-viipyvän menneissä unhoittumattomissa ajoissa. Kotiin kaktuksien ja
-laavan yli juhlallisten, yksitoikkoisten päivien ja hiljaisten,
-yksitoikkoisten öiden vaihdellessa, kotiin tuonne autioon ja
-punautuiseen erämaahan.
-
-"Thorne, Mercedes ja Nell, kiivetkäämme tuonne kukkulalle katsomaan,
-kunnes hän katoo näkyvistämme", sanoi Dick.
-
-He kiipesivät sinne toisten palatessa kotiin. Kun he saapuivat kukkulan
-laelle, oli yaqui jo joen toisella rannalla.
-
-"Kai hän kääntyy vielä katsomaan ja viittaamaan hyvästiksi", sanoi
-Nell.
-
-"Kultaseni, hän on intiaani", vastasi Gale.
-
-Ollessaan kukkulalla näkivät he yaquin ratsastavan mesquite-pensaikon
-läpi joen törmälle ja sitten kaktuksien sekaan. Hänen hevosensa
-kuvastui selvästi tuota viheriää ja valkoista taustaa vasten ja hän
-itsekin oli pitkän aikaa selvästi näkyvissä. Punainen aurinko paistoi
-kullanväriseltä taivaalta. Vihdoin ratsasti yaqui eräälle harjanteelle
-ja näkyi selvästi erämaan taivaan kullanväristä taustaa vasten
-muodostaen villin, yksinäisen ja kauniin kuvan. Sitten hän katosi.
-
-Gale tunsi äkkiä suureksi hämmästyksekseen olevansa iloinen. Yaqui oli
-palannut omille mailleen -- suurille lakeuksille, autiuteen ja
-yksinäisyyteen -- teille, joita hän lapsuudessaan oli kulkenut ja
-joilla nyt hänen kansansa haamut ja hänen jumalansa liikkuivat. Gale
-totesi, että hän yaquissa oli oppinut tuntemaan erämaan luonteen, ja
-tunsi, että tuo luonne oli vaatinut hänestäkin omakseen kaiken villin
-ja alkuperäisen.
-
-Kyyneleet kimaltelivat Mercedeksen kauniissa, tummissa silmissä, mutta
-Thorne suuteli ne pois -- suuteli hehkun niihin takaisin ja punan
-poskille.
-
-Tämä teko palautti Galenkin entisen mielentilan, nykyisyyden huumaavan
-ilon, ja hän katsoi Nellin suloisiin kasvoihin. Erämaa levisi tuolla,
-tuo ihmeellinen, kehittävä, jalostava, kaunis ja kauhistuttava erämaa,
-joka ei kumminkaan ollut hänelle sama kuin intiaanille. Nellin
-värisevän palaavan hymyn valossa haihtui sen omituinen, syvä ja
-puristava varjo kokonaan ja menetti otteensa ikuisiksi ajoiksi. Dick
-kumartui niin lähelle vaimoaan kuin suinkin kuiskaten:
-
-"Lluvia d'oro -- Kullannäyttäjä."
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Erämaan kultaa, by Zane Grey
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ERÄMAAN KULTAA ***
-
-***** This file should be named 58401-8.txt or 58401-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/8/4/0/58401/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.